diff options
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60287-8.txt | 5689 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60287-8.zip | bin | 99588 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5689 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..9760803 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60287 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60287) diff --git a/old/60287-8.txt b/old/60287-8.txt deleted file mode 100644 index 197ab99..0000000 --- a/old/60287-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5689 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Nousukas, by K. A. Järvi - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Nousukas - Kertomus - -Author: K. A. Järvi - -Release Date: September 12, 2019 [EBook #60287] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOUSUKAS *** - - - - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - - - - - - - - -NOUSUKAS - -Kertomus - - -Kirj. - -K. A. JÄRVI - - - - - -Helsingissä, -Yrjö Weilin, -1904. - - - - -I LUKU. - - -Suuremman kaupungin laidasta pistäypi pienoinen luoto merta kohti. -Katukin, joka sinne kaupungin keskuksista suuntaupi, muuttuu siellä -toisemmoiseksi. Siinä, missä herrastalot loppuvat, loppuu sen -kivitys. Se käy epätasaiseksi ja paikoittain kuoppaiseksi. Pimeänä -aikana on tällä luodolla yhtä sankka pimeys kuin tarujen tuonelan -joella. Päiväiseen aikaan näet sen molemmilla kupeilla huonolaitaisia -köyhälistön asuntoja. Asukkaittensa puolesta se on rauhallinen paikka. -Sentähdenpä kaupunki ei kustanna valaistustakaan sinne. Pimeän tullen -useammat sen partaalla asuvat panevat varhain nukkumaan kuin kiltit -lapset ja päivän muassa kohoavat ylös töilleen. Herrasihmisiä jos näkyy -siellä liikkuvan, niin se on huomiota herättävä tapaus sen asukkaille, -jotka ovat kirves- ja merimiehiä. Ja sen semmoisia. Jos käyt luodon -päähän asti, niin saat huuhtoa jalkasi meren aalloissa. Vesi on -kuitenkin suolatonta, sillä suuri joki tuo mukanaan mereen juuri -kaupungin kohdalla tuhannen tuhansien ylimaiden hetteiden maukkaan -lähdeveden. - -Kaikkialla luodolla näet ympärilläsi niin vaatimatonta, niin -yksinkertaista: pieniä, ilmojen harmaiksi lyömiä taloja ja kovin -alastomia pihoja. Ainoastaan rattaiden rätinä kaupungin keskuksesta -toisinaan särkee äänettömyyden, missä niin mahtavana kuuluu kirveen -lyönti halkoja pilkottaessa tai voitelemattoman saranan kitinä. - -Lapsiakin on luodolla vähän eikä nuoria ihmisiä sanottavasti. Mutta -näiden sijaan on vanhoja ja raihnaisia paljon, sellaisia ikäkuluja, -joita elämä on jo kerjennyt lyödä vasten suuta niin, että he ymmärtävät -hiljaisuuden arvon. Vain merimyrsky syksyisin, kerran tai pari, kuin -mahtava jalopeura iskee kiinni kyntensä luodon huonoihin hökkeleihin ja -ravistelee niitä kuin julma äiti lapsiaan. Silloin suureen pää-ääneen, -minkä tuuli itse synnyttää, yhtyy paljon sivuääniä ikäänkuin -vaikeroimisia myrskyn taakan alla. Sihinää ja suhinaa, lonkkumista ja -ryskettä kaikkialla. Ja tällöin luodon rannat kastuvat ylempää kuin -olisi soveliastakaan. Uponneista veneistä näkyvät vain mastojen nenät. -Toisia vedetään maalle, mutta vesi seuraa perässä. Kuta pimeämmäksi -käy, sen suuremmaksi nousee myrsky. Se kohoaa niin rajuksi, että vasten -tuulta hengittäminen on mahdotonta. - -Nytpä luodon asukkaat eivät silmää ummista. He eivät ole varmoja -siitä, milloin vesi alkaa lattian siltalautoja nostella. Sillä -merellä ärjyvät parin sylen korkuiset laineet ja paiskautuvat rantoja -vastaan. Hietikkoranta on mylleröitynyt pohjasta alkaen ja se on -sameaa santavelliä, mikä pyörielee rauhatonna kuin suuren syntisen -omatunto. Puut nöyrtyen kallistelevat latvojaan ja maassa olleet -puolimädänneet lehdet hyppivät hurjassa tanssissa sinne tänne. Myrskyn -toivoton ulvonta sekaantuu tähän temmellykseen sopivana säestyksenä. -Keskellä yötäkin luodon asukkaat lyhty suojattuna silloin liikkuvat -ulkona, vaikka jokapäiväisen kodikkaan hiljaisuuden vallitessa he -taikauskoisina toisilleen juttelevat, miten tontut öisin liikkuvat, -kummitukset ullakoissa kävelevät, että laipiot notkuvat, ja vainajat -kirkkomailla nousevat haudoistaan keskinäiseen seurusteluun. Eivät -he nyt muista omaa uskomaansa, että sydänyön ilmassa on salaperäistä -taikuutta, jonka innostamana noita haltioissaan hiipii kirkkojen -ympäri. Eivät muista, sillä nyt tänä yönä pitää huolehtia maallisesta -omaisuudestaan, jonka vuoksi luodonkin asukkaat ymmärtävät työntää -syrjään runouden maailman. - -Niin. Monessa suhteessa oli luodon elämä aito vanhanaikaista elämää: -hiljaista ja umpimielistä. Tuo kerran tai pari vuodessa vieraisilla -oleva syysmyrsky oli heille ikäänkuin homeet aivoista pois ravistava -sysäys. Mutta sen mentyä ne taas vuodeksi joutivat rauhassa hometta -kasvattamaan. Mitäpä niillä olisi tehty, kun luodon ijäkkäillä -asukkailla olivat pojat merillä ja tyttäret kaupungissa palveluksessa -leipää haalimassa, jonka omilla käsillään nämä vanhukset saivat -suuhunsa asti. - -Mutta puolustukseksi olkoon mainittu, että nämä luodon asukkaat -elelivät niin kaukana pohjoisessa ja he olivat vain rahvaan väkeä. -Kaupungin vilkkaampi väestö oli heidät unohtanut ja he olivat myös -erottaneet itsensä siitä. Siinä missä kadun kivitys loppui, oli luodon -ja kaupungin maantieteellinen raja. Sen rajan yli se, mikä oli täysin -kaupunkilaista, tuskin milloinkaan astui jalkaansa. - -Oli tässä suhteessa tapahtunut kuitenkin yksi loistava poikkeus: -Kuvernöörin entinen sisäpiika oli jo toista kymmentä, näpisti -parikymmentä, vuotta asunut luodolla, Ja sinä aikana hänen nimensä oli -ollut vain arkipäiväinen Toivoska. Reima meripoika Toivonen oli hänet -nainut ja tuonut asumaan luodolle kotitaloonsa, jonka hän yksinään -vanhempiensa kuoltua omisti. Mutta kuvernöörin entinen sisäpiika -mylleröi talon niin perinpohjin, että vanhasta ei ollut pian muuta -jälellä kuin maa, jolla se sijaitsi, mutta sekin moneen kertaan nurin -käännettynä. Avossa suin saivat silloin luodon vaarit ja muorit -katsoa, miten Toivosen entisestä tuparähjästä tuli jo ulkopuolelta -nähden kuin joku huvihuone, mikä on auringolle ja keväälle pyhitetty. -Isonlaiset, yhtä ainoaa lasia olevat akkunat antoivat itään ja etelään. -Rakennus oli valkoiseksi maalattu, akkunalaudat viheriöiksi. Kadun -puolella rakennuksen ympärillä oli sireenipensaita ja kukkapenkkejä. -Piha oli koristeltu pieneksi puutarhaksi humalamajoineen ja -kukkaisistutuksineen. Harvinaista makua yksinkertaisen merimiehen -kodoksi se näytti ohikulkevalle, joka muuten vain näki tämän -kivittämättömän syrjäkadun partaalla ikäviä puuhökkeleitä, joiden -seinät olivat vinossa, pärekatto hajalla ja akkunalasit auringon -värjäämät. Tämä Toivosen talo oli kuin keikaileva tyttö uudessa, -vaaleassa leningissään tummapukuisten mummojen joukossa. - -Toivonen oli hyväpalkkainen merimies. Konstaapelina hän purjehti. Sai -siis asua kajuutassa, syödä samaa ruokaa kuin kapteeni ja perämies. -Sentähden hänen kotinsakin erosi ympärillä olevien matruusien ja -kirvesmiesten kodeista. Ja jos talo jo ulkopuolelta synnytti iloisen -tunteen kulkijassa, niin sisältä se vasta oli siisti ja soma. Toivoska -kotisalla ollessaan liikkui yhtenään luuta ja tomuriepu kourassaan. -Niillä aseilla hän tyyten karkottikin lian ja pölyn asunnostaan. Hän -niin hyvin jouti sitä tekemään. Sillä hänen ainoana huolenaan oli -mielien merillä purjehtiessa siistiä kotiaan, pitää yhtenään kahvipannu -lämpimänä ja nostaa joka toinen kuukausi laivanisännän konttorista -miehensä runsas kuukausipalkka. - -Sisällä huoneissa, kahdessa suuressa kamarissa, joiden kupeella oli -vielä kyökki ja _lämmin_ eteinen -- mikä ylellisyyslaitos merimiehen -asunnossa! -- oli kukkuramitalta kukkasia: tulipunaisia, keltaisia, -valkeita ruusuja, sypressi-, laakeri- ja muita ulkomaisia kasveja. -Seinillä kiemurteli vehreä muratti. Akkunaverhot ja pöytäliinat olivat -lumivalkoiset. Monemmoisia ulkomailta tuotuja korukapineita pisti esiin -joka paikasta. Toivonen niitä oli meriltä kotiin tullessaan tuonut -tuliaisiksi. Ja niitä oli kauniita koralleja, koristeltuja kiinalaisia -porsliineja, siroja vaaseja, vedessä uipia kultakaloja, simpukan -kuoria, pieniä käsin näperreltyjä koruja ja sen semmoisia. Vaaseissa -oli riikinkukonhöyheniä harvinaisten, ulkomaisten heinien seassa. Oli -täytetty pieni krokotiili, kilpikonna ja kanarialintuja korskeassa -häkissä. Kaikkia näitä Toivoska intohimoisella huolella hoiti: ei -tomupilkkua näkynyt missään. - -Kun kirkkaana kesä-aamuna auringon valaessa valoa ja lämpöä noiden -yksilasisten akkunain läpi kanarialinnut lauloivat, eriväriset ruusut -tulvasivat tuoksua ja puhtaus loisteli kaikkialla, oli tämä koti -todella mallikoti merimiehen asunnoksi. - -Ja tässä pienessä paratiisissa ruusujen, korujen ja auringon säteiden -keskellä oli syntynyt ja kasvanut Toivoskan ainoa lapsi, Maiju-tytär. -Tätä tytärtä oli äiti kasvattanut kuin kukkaa kämmenellään. Tuossa -perin siistityssä kodissa oli pikku Maiju ylennyt vuosi vuodelta -alituisella vehnäskahvilla ja siirappileivällä. Toivoskan kahvipannuhan -oli päivät päästään lämminnä ja harvoin hän viitsikään ruveta vahvempaa -ruokaa valmistamaan. Vehnäskahvi oli jokapäiväinen ravintoaine. Sitä -sai Maiju aamiaiseksi ja illalliseksi, sitä usein päivälliseksikin. - -Muuten emo parhaansa mukaan koetti laittaa hänen ympärilleen rauhaa -ja rakkautta. Äidin periaatteen mukaan oli parhain kasvatusmenettely -Maijulle eristää hänet muista luodon ihmisistä, sekä täysi-ikäisistä -että lapsista, ne kun olivat vain talonpoikaisia. Elämää ja ihmisiä sai -Maiju lapsena vain nähdä tuvan akkunan lasien läpi tai äidin hameiden -takaa. Ei hän ollut koskaan luodon muiden lasten parissa, sillä äidin -hienostunut maku ei suvainnut sellaista. Äiti kun meni kaupungille, -lukitsi hän tytön sisälle. Tällaista oli vielä olo Maijun ollessa jo -toisella kymmenellä. Siten hänestä kehittyikin ujo, arka ja haaveileva -tyttö, joka sai seurustella vain kukkien, korujen, auringon säteiden ja -lumivalkoisten pöytäliinojen kanssa. - -Ja ravinto oli koko lapsuusajan yhtenäistä vehnäskahvia ja -siirappileipää. Tällaisesta ravinnosta ja kasvatuksesta oli yhteinen -tulos se, että Maijun suoniin karttui vähän verta ja sekin väetöntä; -että aivoihin ei siinnyt itseluottamusta eikä rohkeutta. - -Maiju oli kuin paperinukki äitinsä ylen runsaasta rakkaudesta -tiukkuvissa käsissä. Hän oli pieni prinsessa tuossa luodon satulinnassa -luodon muiden lasten silmissä, jotka toisinaan työkseen sormi suussa -jäivät katselemaan kadulta Maijua hänen yksin kotona ollessaan. Maijun -ja heidät erotti luo pääsemätön raja. Ja se raja oli Maijun äidin -hienostunut aisti. Vain äidin kanssa sai Maiju olla. Äiti itse hänet -opetti lukemaan ja kirjoittamaankin. Lisää oppia sai hän sitte muutaman -mamssellin luona, joka antoi yksityisopetusta herraslapsille. - -Muutamana syksynä Maijun ollessa kolmannellatoista ikävuodellaan tuli -Toivonen mereltä kotiin sairaana. Hän kitui kuukauden päivät ja kuoli. -Isäänsä ei Maiju ollut oppinut koskaan rakastamaan, sillä se oli ollut -niin kovin vähän kotona. Ja silloin kun se oli kotona, hän melkein -vierasti sitä. Jos isä tahtoi häntä hellitellä, niin hän alkoi itkeä. -Isän kuolemasta ei Maiju tuntenut mitään kaipausta, mutta äiti itki -kalpeaksi itsensä. Ja nyt hän vielä rajummin ja huoltavammin kiintyi -ainoaan lapseensa. Maijun kanssa Toivoska riemuitsi kesän kauneudesta, -sen kanssa värisi talven kylmyydestä; sen kanssa nukkui samassa -vuoteessa kevään valkenevat ja syksyn sysimustat yöt. Tytön jo ollessa -rippikoulussa äiti vielä pani hänelle kengät jalkaan, palmikoi hiukset -ja lyhensi kynnet. Vielä monta vuotta sen jälkeen hän itse kantoi -ja kuumensi kotona ammekylvyn Maijulle, kun ei tahtonut viedä häntä -yhteissaunaan. Maiju oli myös kasvanut kiinni äitiinsä. Niinpä kun ei -toisella ollut nälkä, niin ei ollut toisellakaan; kun toinen ei saanut -unta, niin ei saanut toinenkaan. Ja jos toinen tunsi pahoinvointia, -niin tunsi toinenkin. - -Maiju sukeusi soreaksi ja somaksi kassapääksi, johon nuorten miesten -silmät itsestään pysähtyivät. Mutta äiti ymmärsi olla liiankin -varoillaan. Maijustaan teki hän nunnan tuohon aina pestyyn tupaansa. -Tyttö pääsi tuskin mihinkään ilman äidin seuraa. Ja kun Toivoskan -vartioiminen täten joutui naurunalaiseksi, tekivät nuoret miehet -hänelle monemmoista kiusaa. Koirankujeissaan he iltaisin kurkistelivat -Maijua hänen kotinsa ympärillä. Toivoska harmistuneena koetti heitä -likavedellä pois karkottaa. Mutta se vain lisäsi nuorten miesten huvia. -Maailma nyt on semmoinen kuin se on. - -"Oikeaa" sulhasta odotti Toivoska silti kyllä tulevaksi Maijulle. -Ja sen "oikean" piti olla ainakin alaperämiehen, mutta parhaimmassa -tapauksessa nuoren kapteenin, jolla on valkoinen silkkiliivi ja -juvelisormus tarjottavana kihlasormukseksi. Niin rakasti äiti Maijuaan, -että sen halvempaa sulhasta ei hän voinut sille kuvitellakaan. - - - - -II LUKU. - - -Muutamana syyskuun iltana tuli Toivoseen asuntoa tiedustamaan nuori -konepajan työmies Pertti Hagert. Konepaja sijaitsi saarella luodon -ulkopuolella. Joku tehdastovereista oli ilkosillaan opastanut Perttiä, -joka oli asunnon puutteessa, menemään Toivosesta kysymään. Ja neuvoja -jo edeltäpäin nautti siitä kohtauksesta, jolloin Perttikin saisi -likavettä silmilleen. Ennestään ei Pertti tuntenut yhtään Toivoskaa -eikä hänen tytärtään. Vasta viime talvena, katovuoden tuomana, olikin -Pertti saapunut ylimaasta tähän kaupunkiin. Mutta pian hän täällä -kotiutui, hankki itselleen ystäviä ja pääsi kaupungin konepajaan työhön. - -Pertillä oli erinomainen luonnon antama lahja, jonka avulla hän aina -kohta tuli huomatuksi ja hankki itselleen menestystä. Hän oli näet -varmaan kauneimpia ja komeimpia miehiä, mitä nälkäinen ylimaa koskaan -on synnyttänyt. - -Siellä ylimaassa oli hän varhaisimman lapsuutensa ollut kunnan -ruotilaisena ja aikaisemman nuoruutensa renginvekaleena. Senjälkeen -tukkilaisena ja lopuksi kuleksivana rihkamasaksana, kunnes hän -kylläyneenä ylimaan köyhyyteen, jätti sille ikuiset hyvästit ja lähti -rantamaihin. - -Pertin äiti oli mustalainen, mutta isä tuntematon. Aikoinaan oli -huhuiltu, että se olisi ollut joku liikkuva norjalainen tukkiherra, -jonka mieltymyksestä sievään mustalaistyttöön oli seurauksena -Pertin pulska persoona. Ettei Pertti ollut ylimaan kömpelöä ja -paksulihaksista, tahmeaveristä suomalaisrotua, huomasi hänestä jo ensi -silmäykseltä. Mutta kun mustalaisimpi, hänen äitinsä, oli pitäjään -kirjoissa, joutui niihin poikakin ja merkittiin kirkonkirjoihin äidin -nimellä Hagert. Albert Hagert se siis oli Pertin sunnuntai-nimi. - -Hän sai sellaisen kasvatuksen, että ensi vuodet ajeli sylivauvana -mustalaismatkueissa. Poikaseksi varttui hän Leipivaaran korkealla -mäellä törkyisen väen parissa ja oli paras opastaja halukkaille -näyttämään Hepokönkään putousta, missä vesi putoaa alas jyrkkää -kallioseinää toistakymmentä syltä korkealta. Pääsipä sitte pappilaan -renkipojaksi, kun kirkkoherra aikoi hänestä tehdä "ihmisen". Mutta -hullautui tukkilaisen reimaan vapauteen ja alkoi pölkyillä koskia -seilata. Yhtäkkiä kohosi hän napin, neulan y.m. y.m. kauppiaaksi. - -Mutta lopulta tuli Pertti siihen varmaan vakuutukseen, että ylimaassa -ei ollut muuta kuin lunta ja nälkää. Niinpä hän lähti rantamaihin, -solui alas outoihin oloihin kuin tukkipuu ylimaan metsästä. Mutta -Pertillä oli kohta koti kaikkialla. Hänhän nyt oli sellainen maailman -rannan rakki. Niinpä hän suuremmassa rajakaupungissakin ymmärsi katsoa -eteensä. Vanhempien perintöä ei hänellä ollut muuta kuin tuo kaunis -ulkomuoto. Mutta nuorella miehellä se onkin naisten silmissä puhdasta -kultaa. Ja paljon on miehiäkin, jotka eivät näe pintaa syvemmälle. -Tällaisten kanssa oli Pertti pian läheinen ystävä. Ja Pertillä oli -jo ylimaassa saavutettua elämän kokemusta. Olipa hän siellä ollut -jo väliaikaisena rättärinäkin eli jonkinmoisena poliisimiehenä. -Konepajan työmiehenä hän siis hyvin menestyi, kun voitti ensimäisen -vastenmielisyytensä sen likaisuuteen ja saavutti itselleen ensimäisen -ammattitaidon alun. - -Se oli harvinaista, ettei Perttiä konepajassa ensi tulemaltakaan -pilkattu. Siihen vääjäämättömästi oli syynä Pertin huoleton käytös, -erinomaisen sukkela käsityskyky, komea olento ja yhtenäinen -huulinuuskan tarjoilu työmiehille. Ikäänkuin kaikkien vanhana toverina -astui Pertti tähän hänelle vallan uuteen konepajamaailmaan, tähän noen, -lian ja töryn "mustaan helvettiin", joksi hän sitä työtovereilleen -nauraen nimitti. Kiroileminen oli muuten Pertille tuttavallisessa -seurassa välttämätöntä joka toisessa sanassa. - -Seisoessaan Toivoskan huoneen oven suussa asuntoa tiedustamassa -ovat Pertin koreat kasvot, pitkä vartalo ja reipas ryhti kohta -leskelle veriin menevää, sillä pulska mieshenkilö on aina ollut hänen -silmäruokaansa. Pertti on puettu sinervään merimiespukuun, hänen -kourassaan on leveälierinen, ulkomainen, musta huopahattu, kaulassa -sininen silkkiliina ja rintataskusta koko miehen komeuden huippuna -pistää esiin punainen, kuvallinen merimiesnenäliina. Siis kaikin puolin -Pertti on Toivoskan parhaimpien makujen mukainen. - -Kohteliaasti pyytää hän Perttiä istumaan. Maiju ujona pyörii äitinsä -takana ja punastuu, kun Pertin silmät, nuo sametinpehmoset silmät, -sattuvat häneen. Maiju on tuskin yhdeksäntoista vuotinen. Hänen -vartalonsa on hennon solakka, mutta ohuen puvun alta pistää esiin -lihaksien kaunis pyöreys. Kasvot ovat hienot, lumivalkoiset, nenä -kauniisti kaartuva ja huulet ohuet. Musta tukka on etupuolelta -kiharainen ja takaa sykkyrälle koottu. Ruskeat silmät ovat suuret -ja niissä on kirkas loisto. Kaunotar hän on, mutta ujo ja arka. Ei -yhdessäkään liikkeessä ilmau itsetietoisuutta eikä varmuutta. Ja -yhtenään hän punastuu. - --- Mikä teidän ammattinne on? kysyy leski, kun on kuullut Pertin asian. - -Vaikka mielessään hän mietti, että tietäähän sen kysymättäkin: hän on -merellä kulkija. On varmaan perämies, joka talveksi tulee kaupunkiin -lukeakseen itseään merikoulussa kapteeniksi. Ja hänelle kyllä joutaisi -peräkamari. Lämmin sysäys kävi koko Toivoskan ruumiin läpi. - --- Olen vain konepajan työmies, vastasi Pertti vaatimattomasti, sillä -huoneen siisteys ja somuus häntä oudostutti. - -Tumma varjo laskeusi Toivoskan kasvoille, pettymyksen tumma varjo. -"Konepajan työmies" kaikui hänen korvissaan pahalta. Olihan se toimi -_likaista_ -- ätsch! -- kuin nokikolarin ammatti. - --- Ette kai ole kotoisin tästä kaupungista, kun minä en tunnekaan? - --- En. - --- Oletteko ryyppymies? - -Toivoska laskeutui kohta arkipäiväisyyksiin, sillä "konepajan työmies" -kaikui hänen korvissaan niin pahalta. Ja se toi hänen silmiinsä ne -mustat murjaanit, jotka naama noessa, vaatteet noessa, yltä päätä -noessa kulkivat veneellä konepajasaaren ja mannermaan väliä. - --- Enpä sanottavasti. - --- Käypikö teillä vieraita? - --- Hyvin harvoin. - --- Miten suuri on palkkanne? - --- Neljä markkaa päivässä. Pertti lisäsi liikaa puolet. - --- Oletteko iltasin myöhään ulkona. - --- Tavallisesti kotona. Siinä Pertti valehteli. - --- Onko teillä paljon tavaroita? - --- Eihän niitä yksinäisellä miehellä miten paljon ole. - --- Onko teillä morsianta? - -Maiju punastui nyt korvanlehtiinsä asti. Ja hänen piti kääntyä pois -Pertistä. - -Pertti mietti, miten mahtaisi olla edullisinta sanoa ennenkuin hän -vastasi. - --- Ei ole sitäkään. - -Toivoska jäi mietteisiinsä. Mutta hänen kasvoistaan saattoi huomata, -että hän kohta hylkäsi mielessään olevan mietteen mahdottomana: Maijua -ei tarvitsisi häneltä -- konepajan työmieheltä! -- pelätä... Ja -tulolähde olisi hänelle kyllä tarpeellinen. Entiset säästöt hupenivat -yhtenään, sillä pitsin kutominen kaupungin rouville, jota hän työnään -Maijun kanssa harjoitti, antoi liian vähän. Tätä oli hän jo monesti -salaisesti itsekseen huolehtinut. - --- Näytättehän siivolta pojalta. Mutta se teidän työnne on niin -likaista, niin likaista... Tahraatte huoneenkin. - -Samaa oli jo Perttikin aprikoinut silmäillessään niin ruti puhdistettua -huonetta. Mutta tähän hän kuitenkin halusi päästä asukkaaksi. Sydämensä -pohjukoilta oli hänkin komeilevaisuuteen kiintynyt. Ja entä jos -Maijulla ei vielä olisi sulhasta niinkuin ei hänelläkään morsianta! - --- Eikö siis sovi teille asukkaaksi minunlainen mies? En vuokralla -tingi. - --- No en tiedä. Kunhan ette tahrisi huonetta. Likaa ja rottia minä -inhoan. - -Toivoska puhui silti jo puolittain myöntyvästi Pertin kaunis ulkomuoto -oli niin ihastuttava. Harvapa se nainen, joka noin komealta mieheltä -kieltäisi sellaista kuin huonetta. Saati sitte Toivoska, joka muutenkin -pani niin paljon arvoa ulkonaiselle somuudelle. - --- Vai ei teillä ole morsianta, vaikka olette noin komea mies, puhkesi -Toivoska Perttiä ihailemaan vasten kasvoja. - -Pertti naurahti. Se nauru läikäytti paljon verta Maijun kasvoille. - --- Kyllä veden avulla pysyy konepajankin mies puhtaana. Ja komeanakin. -Enkä minä nokisin vaattein kotiin tule. Siellä pajalla jo aina pukeudun -toisiin ja peseydyn. - -Turhamaisuudessaan Pertti todella niin tekikin, sillä hän tahtoi kulkea -kaupungissa "ihmisen näköisenä". - --- Se onkin sitten toinen asia. Kokonaan toinen. - -Ja lopuksi Toivoska myöntyi, kun Pertin lupaama vuokrakin oli hyvä. -Laittipa kahvitkin vuokralaiselleen. Mutta koko ajan ymmärsi Toivoska -Maijun olevan niin paljon ylempänä Perttiä, ettei hänelle tullut -mieleenkään tutustuttaa tyttöä Pertille. Itse hän tarjosi kahvinkin -hänelle eikä sallinut sitä Maijun tehdä. - -Sitte Pertin mentyä siirsi hän kaikki paremmat kapineet pois -peräkamarista, sisusti sen niin yksinkertaiseksi kuin suinkin voi. Ja -niin sai Pertti "tulla jos tahtoi". - -Pertti tulikin. - - - - -III LUKU. - - -Vuoden takaa Pertin tulosta Toivoskan huonemieheksi synnytti Maiju -kivulloisen lapsen. Toivoska huusi epätoivossaan taivaan luojaa -todistajakseen, miten hellästi ja huoltavan huolekkaasti hän oli Maijua -kasvattanut. Ja Maiju kehtasi noin tehdä! Hän piti, että itse Jumala -teki hänelle vääryyttä, kun salli tuollaista tapahtuvaksi. - -Äiti oli Maijun karkottanut pois yhteisvuoteesta. Tyttö parka ei syönyt -eikä saanut unta. Ja hänen lapsirukkansa hoito oli kaikin puolin -henkilaitaa. Maiju itse oli osaamaton ja Toivoska inhosi koko "kakaraa". - --- Kuka on lapsen isä? kysyi äiti Maijulta. - --- Pertti..., oli Maiju avomielisesti vastannut. - -Silloin Toivoska hyrähti itkemään ja sadatteli itseään, että hän oli -ottanut Pertin huonemieheksi. - --- Naipihan Pertti minut! oli Maiju lohduttanut itseään ja äitiään. - --- Hänellaiselleko miehelle olen sinua kasvattanut! Maiju! Maiju! Sinä -murhaat minut irstaisuudellasi! - --- Äiti! Pertti naipi minut. Ja kaikki tulee vielä hyväksi. Minä -rakastan Perttiä ja Pertti rakastaa minua... - --- Mutta sinä olisit päässyt vielä kapteenin rouvaksi ja nyt sinusta -tulee likaisen konepajamiehen vaimo! - --- Mutta minä rakastan Perttiä. Minä tulen hänen kanssaan onnelliseksi. -Enkä minä muuta kaipaakaan... - --- Kuka voi olla enää onnellinen tämän tekosi jälkeen! Minut sinä -elävältä tapat... jospa minäkin olisin jo kuollut niinkuin Toivonen. -Mutta Jumala rankaisee minua liian kovasti. - --- Äiti! Minä rakastan Perttiä ja Jumala antaa syntini anteeksi. Niin -pitää teidänkin antaa. - --- Mutta enhän enää kehtaa mennä kenenkään tuttava-rouvankaan luo. -Sinä hävitit meidän molempien onnen. Ymmärrätkö, että siistit ihmiset -eivät sinua enää pidä minään. Hyvämaineiset ihmiset eivät rupea sinun -kanssasi mihinkään tekemisiin. Ne kutsuvat sinua niin rumalla nimellä, -että se päätäni huimaa. Ajatella, että oma lapsensa on sellainen...! - -Eikä Toivoska voinut muuta kuin itkeä. Hän kutsui Pertin juhlallisesti -kahdenkeskiseen tutkintoon ja nurisi Pertin kelvottomuutta. - --- Mutta kun noin olet häväissyt Maijun ja minut, täytyy minun luvata -Maiju sinulle vaimoksi, lopetti Toivoska. - --- Soo-oh! Nyt puhuu emäntä liikoja. Minulla ei ole Maijun eikä lapsen -kanssa mitään tekemistä. - --- Eikö ole! Häh! Eikö ole! - --- Ee-i! sanoi Pertti tiukasti ja näytti Toivoskalle valmiita passeja, -aikoen jonkun päivän takaa matkustaa Etelä-Suomeen. - -Ja Pertti, oli niin tyyni, jääkylmä ja levollinen, että Toivoska -hämmästyi häntä. - --- Ettekö ole Maijun lapsen isä? - --- No en! sanoi Pertti tuiki varmasti, - --- Hyvä luoja! Siis vielä tyttö suuri valehtelija! - --- Niin on. Ymmärtää kai emäntä, ett'en _minä_ olisi voinut olla niin -hävitön. Harmittaa, että emäntä epäileekään. - --- Mutta kun Maiju itse on minulle sanonut. - --- Siinä hän puhuu vasten parempaa tietoaan. - --- Mutta odottakaa! Minä käyn hakemassa Maijun tänne kamariin. - -Toivoska lähti Maijua kutsumaan. Mutta sillä aikaa meni Pertti ulos -toisesta ovesta eikä palannut sinä päivänä eikä seuraavanakaan. - -Toivoska oli harmista haleta. Ketä piti hänen uskoa? Ja voi sitä -häpeää, ettei Perttikään huoli Maijusta! - --- Sinä olet Maiju minulle suuresti valehdellut. Ei Pertti ole -viettelijäsi. - --- Ei olekaan. Hän on minun sulhaseni. - --- Hän ei huoli sinusta, kuuletko, hän _ei huoli_, puhui Toivoska -kovalla äänellä. - --- Äiti epäilee turhia. Hän on vannonut rakastavansa minua ja naivansa -minut. - --- Mutta minulle hän on vakuuttanut, ettei hänellä ole mitään tekemistä -sinun kanssasi. Ja hän matkustaa kohta pois... - --- Äiti kiusaa minua turhaan. Pertti rakastaa minua ja minä rakastan -Perttiä eikä meitä nyt kukaan erota. Tämä lapsi on se, joka luovuttaa -minut Pertille teiltäkin, äiti, vaikka ette muuten olisi suostunutkaan. - -Ja Maiju nosti samalla sairasta lastaan äitiään kohti, ilon väike -silmissään. - --- Sinut on Pertti kurjasti pettänyt. - --- Ei Pertti minua petä. Hän on vannonut minulle ikuisen rakkauden -valan ja minä hänelle. Ja äidin pitää antaa siunauksensa meidän -liitollemme. - --- Hän on suuri roisto -- tuo Pertti! huusi Toivoska. Maiju vain -naurahti ja asetti lapsensa makaamaan. - -Mutta kun ei Perttiä kuulunut tulevaksi takaisin ollenkaan, niin -jo joutui Maijukin jännitykseen. Toivoska etsi Perttiä kaupungilta -ja kuuli hänen asuvan muutaman poliisi-tuttavansa luona. Toivoska -lähti sinne Pertin puheille, mutta Pertti ajoi hänet ulos huoneesta. -Toivoskaa neuvottiin nyt haastattamaan Pertti raastuvanoikeuteen lapsen -elättämisestä. Se oli Toivoskasta siivotonta ja raakaa, mutta muuta -keinoa ei ollut. - -Maiju meni tajuttomaksi, kun hänelle äitinsä kertoi asiasta. Ja nyt se -vasta suurin kurjuus oli astunut sisään tuohon auringolle ja keväälle -pyhitettyyn taloon. Toivoska huokaili ja sadatteli Maijua, joka oli -näinä muutamina päivinä käynyt lumen kalpeaksi sydämen kivusta, että -Pertti oli sittekin uskoton. - --- Voiko, äiti, maailma olla näin paha ja ihmiset ilkeitä? kysyi hän -tuskissaan äidiltä. - -Mutta äiti ei katsonut siihen ansaitsevan vastata. - -Kun oikeuspäivä tuli, pakotti äiti Maijun lähtemään kanssaan -raatihuoneelle. Maiju oli äitiään rukoillut polvillaan, että hän -säästäisi häntä siitä häpeästä, mutta turhaan. Ja niin hänen täytyi -lähteä, hankittuaan hoitajan lapselle, joka oli kovasti kipeä. Äiti oli -näinä viimeisinä päivinä muuttunut Maijulle aivan tylyksi. - -Kauvan kesti Toivoskan odottaa juttunsa esille tuloa. Mutta tuli se -viimein. Vahtimestari sen ilmoitti. Asianomaiset menivät sisälle, -Pertti tuttavalleen poliisille silmää iskien. - -Komeassa tutkintohuoneessa on pöytä, kookas ja vihreäverkainen, -keskellä lattiaa. Pöydän yläpäässä istuu korkeaselkäisessä tuolissa -tuikeasilmäinen, kaljupäinen, suuriviiksinen ja paksulihaksinen -oikeuden puheenjohtaja. Hänen sivullaan molemmin puolin istuvat -raatimiehet niinikään korkeaselkäisissä tuoleissa. Hiukan ulohtaalla -heistä kirjoittelee pienemmän pöydän takana oikeuden notaari. Hän on -mies, joka on melkein kokonaan jalkoina, sillä ne ovat muodottoman -pitkät, kun taas muuta ruumista riittää hyvin lyhyeltä. - -Pitkää pöytää huoneen keskellä, minkä ääressä tuomari ja raatimiehet -istuvat, koristavat useat raamatut ja suuret lakikirjat, joiden pykäliä -laatiessa monet viisaat miehet olivat vuosia aivojaan vaivanneet. -Seiniltä katselevat kultapuitteisista tauluista alas keisarit oikeuden -jakamista. Muutenkin on salin kalusto upeannäköistä. Esivallan -alamaisessa synnyttää nöyryyttä ja kunnioitusta esivallalle on kai -tarkoitettu tällä komeudella. - -Toivosen leski pohjustaa kanteensa hapuilevasti ja liikutettuna. -Oikeussali tekee hänet arkailevaksi, sillä korkeat majesteetitkin -kultapuitteisista tauluistaan näyttävät luovan häneen merkitsevän -katseen. Siltä hänestä tuntuu. Hän on miltei itkuun ratkeamaisillaan. -Se tuomaria hermostuttaa. - -Maiju kuuntelee äitiään kasvot tulikuumina, silmät alas luotuina. -Hän värisee kuin pakkasessa. Hänet on pakotettu tulemaan tänne -pyhään oikeussaliin, jossa hänen suuri syntinsä kannetaan ikäänkuin -tarjottimella pöydälle tuomarin ja muiden herrain eteen. Ne tahtovat -hänet häpeään tappaa! - -Notaari, jolla on violettinenä, tiirottavat silmät ja vaaleita -hiushaivenia siellä täällä päässä, katselee ivan kure suupielessään -Maijua. Tyttöparka siitä yhä enemmän aristuu, punastuu ja värisee. -Mutta kaikessa surkeudessaankin on hän kaunotar, jonka kasvoissa -tuomarinkin silmä viivähtää kauvemmin. - -Perttiä näyttää melkein huvittavan tilaisuus. Toivoskaa hän kuuntelee -hyvin pilkallisena. Sillä hän kohta voittaa notaarin puolelleen, sillä -itse asiassa on tämä notaari vain viransijainen ja peruspohjilleen -virkaheitto nimismies. Sitte kädet seljän takana, rinta pystössä ja -leuka korkealla tekee Pertti selvää tuomarin kysymyksiin. Tuomarikin -tulee häntä nyt tarkemmin katsastaneeksi. Sehän on kaunis, ryhdikäs -ja hyvin puettu mies. Sanalla sanottuna: Pertti tekee tuomariin hyvän -vaikutuksen. - -Pertti liioittelee niin lujasti lesken ja Maijun kustannuksella, että -leskellä alkaa veri kiehumaan. Maijulla yltyy poskien palo ja silmiin -kihoaa kyyneleitä. Levotonna muuttaa hän seisoessaan jalkaa kuin olisi -hän hyvin uupunut, huulet värähtelevät, kädet hiestyneinä vavahtelevat -ja koko ruumista piinaa tämä hirvittävä tutkistelu. - --- Valetta ihan alusta loppuun! kuulee hän Pertin mahtipontisesti -lopettavan. - -Siihen parahtaa kiivaasti Maiju leimuavan rohkeana: - --- Älkääkä uskoko, herrat! Hän se valehtelee! - -Pertti säpsähtää tuota ja lentää tulipunaiseksi. Notaari, joka -tällä välin on kirjoitellut papereihinsa, nostaa päätänsä ja -katsoo nauravasti Maijuun. Maiju häpeää ja luo alas silmänsä sen -virnistelemisestä. - -Tuomarin kasvot eivät värähdäkään. Ne ovat elottomat ja tuimat. - --- Väittääkö syytetty syytöksen valeeksi? kysyy hän Pertiltä. - --- Kaikki on totta niinkuin tyttäreni vakuut..., ehättää Toivoska -puolustamaan Maijua. - --- Hiljaa! karjasee tuomari ja polkaisee jalkaa lattiaan. - --- 'sus siunaa! äännähtää leski ja hypähtää säikähdyksestä. - -Mutta Pertti saa rohkeutta, entisen rättärin rohkeutta. Ei hän enää ole -arka, ei ollenkaan. Tuo karjunta ei tarkoittanut häntä. Voi sentään, -miten hän jo aristui! Mutta tuomari pelasti. Ja nyt hän jo taas tietää, -miten oikeuden istunnossa pitää olla: tyynenä ja tasaisena, vaikka -äimällä pistettäisiin. Sillä sitä voittaa enemmän kuin kovalla ja -kiivaalla suun kopunalla... olla jääkylmä ja kaikki käy hyvin. - --- Lapsi on tosin syntynyt, mutta minun, korkea oikeus, on tuiki -mahdoton todistaa, kuka sen isä on, vastasi Pertti tyyneesti ja -kohteliaasti. - -Tuomari miettii hetken. Hän nojautuu korkean tuolin selkää vasten ja -nostaa ajatuksissaan silmänsä ylös kattoon ikäänkuin taivaasta anoen -voimaa ja taitoa voida hiuksenhalkaisijan tarkkuudella täyttää vaikeaa -tehtäväänsä. Mutta hän on pian pulmassa selviynyt. - --- Onko todistajia? kysyi hän nyt leppoisella äänellä kantajilta. - -Toivoska ilmoitti muutaman vanhan vaimon. Se käskettiin sisälle, teki -valan ja sai todistaa. Ei se tiennyt paljon, mutta kuitenkin jonkun -verran raskauttavaa Pertin päälle. - --- Te siis kiellätte olevanne lapsen isä? kysyi tuomari taas Pertiltä -noin muodollisesti. - --- Kiellän! vastasi Pertti painolla. - --- Astukaa puhdistusvalalle. - -Toivoskan sydän jo riemusta hypähti. Pertin kasvoille läikähti verta. -Mutta hän astui pöydän luo ja sormet väristen vannoi olevansa syytön. - -Asianomaiset käskettiin ulos. Ja pian taas sisälle. Luettiin päätös: -kanne hylätään ja kantaja tuomitaan maksamaan kulungit. - -Pertti teki kiitokseksi korkealle oikeudelle nöyrän kumarruksen. Sydän -täynnä lähti Toivoska tyttöineen pois tuosta lain pyhästä temppelistä, -missä oikeussalin pöytää koristavat useat raamatut. Tuomari sinne -seuralaisineen jäi, ja keisarit kultapuitteisista tauluistaan seinillä -katselemaan inhimillisen oikeuden jakamista. - --- Et tule enää minun kattoni alle! kivahti Toivoska eteisessä Pertille. - --- Kyllä tavarat pois haetaan, puhui Pertti levollisesti. - -Maiju kainona raivasi itselleen tietä eteisessä. Siinä samassa tuli -muuan vaimo ilmoittamaan, että Maijun lapsi juuri on kuollut. Silloin -tuumi Pertti leveästi poliisituttavalleen: - --- Lähetäänpä ottamaan sitte hautajaisiksi lasi! - -Ja niin he lähtivät anniskeluun. Pertti ei ollut mikään juomari, mutta -erityisissä tilaisuuksissa voi hän vähän kallistaa lasia. Ja tässä oli -nyt sellainen tilaisuus. - -Mutta Maiju painoi enemmän huivia silmilleen päästyään kadulle äidin -kanssa. Nyt hän tunsi, miten onneton hän oli. - --- Voi, hyvä Jumala! Mitä minä olen tehnyt! sanoi hän äidilleen -kulettaessa kylmässä tihusateessa. - --- Ymmärrätkö nyt, millaisia ovat ihmiset? Ymmärrätkö, että tuo Pertti -on suuri roisto? Ja tuokin tuomari! Ei kehdannut edes asiasta oikeaa -selkoa ottaa, puhui äiti kiukkuisella äänellä. - --- Mutta miksi, äiti, olet aina pitänyt minua erillään ihmisistä? Minä -luulin, että he kaikki ovat yhtä hyviä kuin sinä... Voi että Pertti on -noin kelvoton...! - --- Juuri sentähden, että minä tunnen alhaisen kansan huonouden, tahdoin -sinut pitää heistä erillään. Mutta omaan kotiini tuli roisto, joka -vietteli tyttöni... Mitä minä olen tehnyt, kun Jumala minua tällä -tavalla rankaisee...? - -Toivoskan ääni värähti särkyneesti ja hänen silmänsä kävivät kosteiksi. - --- Mutta onhan lapsi nyt kuollut, puhui vaimo, joka oli tuonut sanan -lapsen kuolemasta ja käveli heidän kanssaan yhdessä kotiin. - --- Se on kuollut, mutta meidät on ainiaksi häväisty. Kunpa ihminen -jaksaisi elää vuotensa loppuun, huokasi Toivoska. - --- Voihan Maiju saada vielä jonkun toisen miehen, sanoi vaimo. - --- Hyi! äänsi Maiju ja silmäsi inholla vaimoon. Vaimo naurahti ja -hymisi jotain itsekseen. - --- Elämämme oli niin rauhallista ja sievää: Ei ollut puutetta mistään -ja tuttavani rouvas-ihmiset pitivät meitä melkein vertaisinaan. Mutta -nyt! Katupojatkin meitä haukkuvat. Eikä ole mielessä päivän, ei yön -rauhaa. Ensin piti kuolla mieheni ja sitte lapseni noin käyttäytyä...! -Kyllä minua naisparkaa koetellaan... - -Jokainen äidin sana viilsi Maijua kuin puukolla leikaten, sillä hän -ymmärsi, että hän oli syyllinen. Kaunis unelma, että hän vielä saisi -Pertin kanssa elää onnellisessa avioliitossa, oli särkynyt. - --- Yhdessä emme voi enää elää. Ja nyt uskallan lähettää Maijun kotoa -pois. Jos joku hyvä ihminen ottaisi häntä palvelukseensa, niin se olisi -tästä puoleen suurin iloni. Niin, Maiju. Sinä saat lähteä maailmalle. -Mutta minä sanon sinulle, että siellä on monta tuskaa ja monta kyyneltä -kestettävänä. - --- Sinäkin, äiti, hylkäät minut? - --- Enhän voi sinua iankaiken elättää. Ja kun tällä tavalla olet -käyttäytynyt, niin kärsi seuraukset! - --- Mutta minun pitää saada tavata vielä Perttiä ja puhua hänelle. - --- Uhkasihan tuo vielä tulla. Kylläpä ei häpeä suinkaan. - -Koko se iltapäivä itkettiin Toivosessa ja odotettiin Perttiä tulevaksi. - - - - -IV LUKU. - - --- Sinä selvisit aivan kunnialla jutustasi, tuumi poliisituttava -Pertille anniskelussa. - --- Niinkuin pitikin. - --- Todistustenko puutteessa kanne hylättiin? - --- Minkäpä muun. Ja kun itse sanoin olevani syytön. Mutta annetaan olla -jo koko roska-asia. Ja maista! - --- Pantiinko sinut puhdistusvalalle? - --- Mitä sinä sillä tiedolla teet? - --- Kysynpähän vain. - --- Entä jos pantiin? - --- Ja sinä teit sen. - --- Mikä oli tehdessä? - --- Niin kun on syytön! - -Poliisi nauroi ivallisesti Pertille. Perttiä se sapetti. Muutenkin -häntä hiukan kirvelöi tuo vala. Ja se kirvelöiminen sai häntä tiheämmin -ryyppäämään. - --- Huomenna minä jätän tämän häväistyspesän, puhui Pertti uhalla. - --- Ethän vain lähde pakoon? - --- Ketä? - --- Morsiantasi. - --- Kuule mies! Kuka sinulle on sanonut että hän on morsiameni? kysäsi -Pertti tulistuneena. - --- Itse vain ajattelin. Mutta jos se ajatus on väärä, niin juodaan -lasit pohjaan. - -Siihen oli Pertti valmis ja tilasi uutta juomaa, - --- Huomenna minä lähden ja sitte -- purluikkis! - --- Voisithan täälläkin olla. Mutta vanha morsian olisi kai aina tiellä. - --- Herkeä jo kiusaamasta! Muuten minä --! uhkaili Pertti. - -Poliisi osotti virkapukuaan ja uhosi: - --- Elä uhkaile ruununmiehelle. Sitä tietä pääset kuitenkin pian -linnaan. Siinä ei autakaan puhdistusvala. - --- Taidat olla humalassa, sika! - -Mutta sen kuultuaan nousi poliisi ja osotti Pertille ovea: - --- Tuosta on viisi hirttä poikki! Sinä se sika olet, joka tärvelit -tytön, minkä moni sinua parempi mies olisi mielellään ottanut -vaimokseen. Ulos, sanon minä! Ja kysy perään puheestani, jos pystyt! - -Häväistynä täytyi Pertin lähteä. Mutta poliisi jäi, Pertin tilaaman -juoman ääreen muistelemaan itsekseen Toivosen Maijun koreita kasvoja, -jotka olivat hänetkin ennen lumonneet. Ja hän olisi nyt ollut valmis -antamaan Pertille selkään. - -Ravintolasta kuljeskeli Pertti tarkkaamatta, minne kulki. Häntä -harmitti poliisin puhe. Sittenkin ne olivat ihmiset varmat siitä, että -lapsi oli hänen. Kahta suurempi syy on hänellä lähteä täältä pois -- -- -uusiin oloihin. - -Syyssade putosi taivaasta virtana. Katuojat norosinaan tulvivat vedestä -ja kattoputkista se koskena putosi alas. Tällaisessa roskailmassa -sivuutti Pertti vain harvan kulkijan, jonkun kotiinsa kiirehtivän, -helmojaan kantavan sateenvarjoniekka ompelijattaren, öljykkäissään -purjehtivan poliisin tai kumikappaisen herrasmiehen. - -Nyt hän huomasi olevansa apteekin punervan värilyhdyn alla. Siitä -hän kääntyi suureen puistoon, joka oli pimeä ja synkkä. Ainoastaan -puistossa olevasta ravintolasta säteili tulta ympäristöönsä kuin -raketista, joka on laskettu kohti pimeää avaruutta. Sadetta pitääkseen -istahti Pertti penkille pyöreään kioskiin, joka siihen oli rakennettu -kesäisiä kävelijöitä varten. Se oli lähellä ravintolaa. Sieltä Pertti -hämärästi erotti lasien kilinää, kahvelien helinää ja sekanaista puheen -porinaa. - -Muuan issikkamies torkkui rattaillaan ravintolan edustalla odottamassa -jotakuta sisällä-olijaa. Siinä mustissa öljykkäissä kumarassa -nuokkuessaan näytti se ravintolan sisältä heijastavassa valossa -kiiltelevältä möhkäleeltä, joka nöyränä otti selkäänsä taivaan veden -koko runsauden. - -Pertti katsoi ravintolaa kohti ja hänessä heräsi ajatus, että siellä -herrain kapakassa olisi olo toisellaista kuin likaisessa anniskelussa, -jossa hän oli istunut poliisituttavansa kanssa. Hänenkin pitäisi saada -istua tuollaisessa paikassa kahveleja helistelemässä ja issikoilla -itseään odotuttamassa...! - -Se nyt oli puolihumalaisen miehen unelma, mutta silti se tuntui -Pertistä aivan mahdolliselta. Miks'ei maailmassa hänkin, kuten muutkin? - -Sade hiukan lakkasi, Pertti nousi ylös ja lähti kohti Toivoskan -asuntoa. Oli jo myöhäinen ilta. Kun hän pääsi perille, oli Toivosen -lesken asunto lukossa. Eikä tulia näkynyt. - --- Nukkukoot! - -Pertti tiesi naapuriasukkaan heinäliiterin pihan perällä ja sinne oli -nyt paljon turvallisempi mennä kuin lesken luokse. Ensi kertaa ei hän -suinkaan heinissä nukkuisi. - -Helposti hän pääsikin heinävajaan. Siellä hän pimeässä kopeloi -itselleen sijaa. Ensin osui hän olkiläjään ja silppukoneeseen. Sitte -sattui hänen kätensä jollekin suuremman laatikon päällä olevalle -puuesineelle. Sen hän otti kainaloonsa ja lähti hapuilemaan edelleen. -Hän pääsi heinäläjään, asetti kainalossaan kantamansa esineen -päänaluseksi ja heittäytyi pitkälleen heiniin. - -Sade ropisi katolle, viereisessä tallissa liikuskeli hevonen ja -rottien vikinää kuului joka loukosta. Mutta heinissä oli lämpöistä ja -pehmoista. Pertti pian kuorsasi kuin aito ylimaalainen, joka saa unta -yhtä hyvin heinäsuovassa kuin sisäänlämpiävän pirtin pankolla. - -Aamulla heräsi hän viluun ja yökötykseen. Hänen päässään takoi ja -suussa tuntui ilkeä näljä. Hän hyppäsi ylös ja puhdisteli itsensä -heinistä. Sitte astui hän ulos niin salaa ja huomaamatta kuin -mahdollista, kurkistettuaan sitä ennen, näkyisikö kartanolla ketään. -Talossa näyttiin vielä nukkuvan. Pertti lähti lurvailemaan kadulle. - -Jonkun ajan takaa palasi hän Toivoseen. - --- Tulinpa ottamaan tavaroitani, sanoi hän sisään tullessaan -huolettomasti Maijulle, joka näkyi yksin olevan tuvassa. - -Pertti huomasi, että Maiju oli läpi-itkenyt. Tyttöparan silmät olivat -sameat, kasvot tavallista kalpeammat ja koko liikunto nöyrän arkaa. -Hän heitti Perttiin väsyneen katseen, mikä todisti, että se lähti -unettomista silmistä. - --- Voi, elä heitä minua, Pertti-kulta! Elä hylkää minua, joka sinua -rakastan...! - -Maiju puhuessaan siirtyi aivan lähelle Perttiä ja kuiskasi hänelle -viimeisen kuumasti, vaikeroivasti kuin olisi veren syöksy ollut tulossa -hänen rinnastaan. - --- Olethan nyt valmis etsimään itsellesi uusia sulhasia, sanoi Pertti -kylmästi ja hän kohosi ylös aikeessa erota kohta. - -Silloin Maiju valittaen ja itkien käpertyi Perttiin lujaan kuin käärme. - --- Meidän välimme on lopussa! puhui Pertti painolla ja työnsi Maijun -pois luotaan. - -Samassa ilmestyi Toivoska viereisestä huoneesta. - --- Sinä... sinä... roisto! kiljasi Toivoska Pertille. - -Maiju pyörtyneenä putosi lattialle irti Pertistä. - --- Mitäs emäntä nyt --, alkoi Pertti hätäyneenä. - --- Kyllä minä annan sinulle emäntää, sen lurkki! Phtyi! - -Toivoska nousten varpailleen osasi sylkiessään aivan sattuvasti Pertin -sieviin kasvoihin niinkuin oli tarkoittanutkin. - -Pertti peräytyi eteiseen. - --- Ja nyt ulos minun huoneestani! kiljui Toivoska uhmaillen Pertin -kantapäillä hiilihanko kourassa. - -Pertti ei ymmärtänyt, miten hänen olisi pitänyt käyttäytyä, sillä -tämä oli kerrassaan äkkirynnäkköä. Hän oli aivan hämillään. Arasti -viittasi hän tavara-arkkuunsa, joka oli eteisen loukossa. Mutta siinä -samassa ehätti Toivoska arkun kimppuun ja viskasi sen kartanolle, -jonne pudotessaan se pahasti rämähti. Sitte hän työnsi Perttiä selästä -ja synkästi kiroten survasi hänet alas rappusia. Paiskasi sitte oven -lujasti lukkoon ja salpasi sisäpuolelta sen. - -Pertti purasi hammastaan. - --- Niin ne potkivat minua nyt ulos joka paikasta kuin koiraa. Eilen jo -hyvästi, mutta tänään vielä paremmasti. - -Pertti puhdisteli kasvojaan parhaan mukaan. Nosti sitte arkkunsa -olkapäilleen ja lähti kävelemään satamaan. Ainoa hyvitys hänen -mielessään oli, että tuossa paikassa hän on irti tästä kaupungista. - -Salvattuaan oven palasi Toivoska tupaan, minkä lattialla Maiju vielä -pyörtyneenä makasi. Siellä hän lankesi valtavaan itkun puuskaan, ensin -jalallaan potkaistuaan Maijua. Hän oli vihasta aivan poissa suunniltaan -ja itki sentähden, ettei voinut muuta tehdä. - -Päästyään satamaan etsi Pertti muutaman syrjäisemmän alaslaskeumapaikan -kivilaiturissa ja huuhtoi siinä naamansa niin kirkkaaksi, että hän -itsekin taas ihasteli sitä pyöreässä taskupeilissään, mikä hänellä -aina oli mukana. Ne olivat oikeastaan naiset, jotka alkuaan olivat -havauttaneet Pertin huomaamaan kasvojensa kauneutta. Siellä ylimaassa -oli ollut pappilassa kotiopettajattarena muuan hurjapää tyttökoulun -käynyt neitonen, joka asiasta alkaen oli renkipojassa herättänyt -itseihailun tunteet. Se yhtenään oli kehunut Pertin kiharaisia -mustalaishiuksia, poskien koreaa verekkyyttä ja kulmakarvojen kaarevaa -kauneutta. Pian Pertti itsekin ymmärsi, että hän omisti jotain -sellaista, mitä ei ollutkaan joka pojalla. Jo tuon tyttöhoilakkeen -- -kotiopettajattaren -- kanssa oli Pertillä ollut rakkauskohtauksia. -Ja tytön herkkä Pertin ihailu oli syynä siihen, että tyttö sai pian -heittää hyvästit pappilalle. - -Pertti laittautui laivaan. Hyvillään hän oli, kun laivan keula irtautui -laiturista kolmannen vihellyksensä jälkeen. Pertti heilautti lakkiaan -lähdettäessä. Sinne ne nyt jäivät kaikki roskat! - - - - -V LUKU. - - -Laiva leikkasi jo täydellä koneella aukeata ulappaa ja yksi ja toinen -merimerkki sivuutettiin. Sieltä keulanpuolelta ei pistänyt silmään -muuta kuin aavaa vettä, majakka ja jonkun kaukana olevan saaren -ohkainen haamu. Vastaiselta puolelta näkyi vielä kaupungin rannikko. -Mutta se mataleni matalenemistaan, kunnes lopulta erotti vain mustan -viivan, joka sekin viimein hävisi. - -Pertti seisoi ja nojasi yläkannen kaidepuuhun. Siinä kannella oli -myös kolme nuorta neitosta. Taisivat olla koulua käyneitä, Pohjanmaan -rikkaita talonpojantyttöjä. - -Laiva jyski ja tärisi, mutta Pertti vain seisoi ja nojasi kaidepuuhun, -sillä hän oli huomannut, että nuo nuoret tytöt, jotka myös olivat -matkustavaisia, olivat halukkaita katselemaan hänen koreita kasvojaan, -vaikka muka salaa häneltä. Eivät tytöt huomanneet, että Pertti puolella -silmällään vakoili heitä. - -Pertti otti itselleen luvan mennä puhuttelemaan tyttöjä. Ne olivat -kolme sisarusta, jotka matkustivat Vaasaan yhden sisarensa häihin. - -Pian saivat he Pertistä lystikkään puhekumppalin, joka osasi panna -heidän suunsa täyteen naurua. Ja katsella Pertin silmien verhottua -kiiltoa ja kiharaisen tukan koreutta oli tytöistä suorastaan nautintoa. - --- Det blir tjocka igen, ennusti iltapäivällä perämies, jonka lakissa -oli kellervä nauha. - -Ja sumu tulikin. Laivan täytyi ankkuroida muutaman saaren kupeeseen. -Tuskallista oli matkustajille siinä odotella. - -Mutta Pertillä oli hauska tyttöjen parissa. Tytötkin olivat hyvin -huvitetut Pertin seurasta. Heillä oli mukanaan oma eväs. Makeisia -olivat he jo syöttäneet Pertille ja nyt tarjosivat ruokaakin. - --- Juu, kiitoksia! Kyllä minä. Mutta minä sopisinkin neitien kanssa -yksiin leipiin, puheli Pertti. - -Tytöt vain nauroivat valkoiset hampaansa näkyviin. - --- Te olette kaikki yhtä lystikkäitä. Voi kun teistä tulee mainioita -rouvia! Onko omaa suolaamaa tämä punerva lohi, joka maistuu niin -maajaalta? - --- Kotona se on suolattua, vastasivat tytöt. - --- No sitte minä sitä syönkin. - --- Syökää, syökää! Olkaa hyvä! - --- Kyllä minä. Mutta olisipa silkkaa riemua teidän kanssanne matkustaa -vaikka Amerikkaan asti. - --- Minne herra menee? - --- Etelä-Suomeen minä reissaan. - --- Me menemme vain Vaasaan. - --- Minulla on vielä matkaa paljon siitä. - --- Paljon on. Mihin toimeen herra siellä menee? - --- Muutamaan suureen konepajaan työmestariksi. Minulla on siellä -erinomainen paikka: kolme tuhatta vuodessa palkkaa ja työtä saan tehdä, -jos haluttaa. - --- Onpa se. - --- On. Mutta somaa se on tämäkin syöminen. Miksi ihmisten pitää syödä? - --- Elääkseen. - --- Mutta nyt ovat franskalaiset keksineet keinon, miten ihminen tulee -syömättä aikaan. - -Tytöt purskahtivat nauramaan ja katsoivat toisiaan. - --- Nii-in, vakuutti Pertti. - --- Uskooko herra sitä? - --- En nyt vielä, vastasi Pertti nauraen ja pisti samalla aimo viipaleen -lohta suuhunsa. - --- Kai herra on koulua käynyt? - --- Koulua? Niin, on käyty kouluakin. - --- Oletteko lukenut fysiologiaa? - --- Juu. Olenpa tietenkin. - --- No sitte tiedätte, että ihminen ei tule syömättä aikaan. - --- Kyllähän minä sen tiedän niinkuin itsekin näette, ettei tulla -syömättä toimeen. - -Taas samalla puhuessaan Pertti kiidätti suuhunsa kiiltävän -kuparinvärisen lohipalasen. Tytöt nauroivat ja Pertti nauroi. - -Niin sitä aikaa kulutettiin tunti tunnilta, kunnes tytöt menivät -hyttiinsä nukkumaan. - -Pertti lähti uusille löytöretkille laivassa. Hän kuuli bufettihuoneesta -iloista ääntä ja kurkisti sinne hyvin uteliaana rohkenematta sisälle -mennä. Mutta kun ääni kuulosti hänen korvissaan yltyvän iloisuudessaan, -uskalsi hän pistäytyä alas asti. - -Hän tuli koreasti sisustettuun laivansuojaan, jonka katossa huojui -ohkainen, hyvälle tuoksuvan tupakan savupilvi. Peräseinällä oli suuri -kaappi, minkä takaseinän sisäpuoli oli kuvastelevaa peililasia. Siinä -Pertti näki uljaan muotonsa ja sai siitä varmuutta itseensä. Kaappi oli -täynnä jos jonkinmuotoisia pulloja ja jos jonkinvärisiä. - -Juomatouhussa hääri puoli tusinaa herrasmiestä ja niiden mukana laivan -kapteeni. Bufettineiti viittasi kohteliaasti Perttiä istumaan. - -Pertti istahti lengosti plyyssipenkille ja tilasi jotain suuhun -pantavaa. Neiti toi lämmintä vettä ja konjakkia. Sitte hän asettui -ihailemaan syrjästä tiskinsä takaa Perttiä. - -Pertin verevät posket, kiharainen musta tukka ja sametinpehmoiset -silmät ihastuttivat tyttöä. Pertti sen huomasi juomaa itselleen -valmistaessaan ja nauroi tytölle. Tyttö nauroi takaisin. Taas oli -Pertti valloitusretkellä naismaailmassa. - -Herrasmiesten juominki yltyi ja puolijuopuneina pyysivät he saada -tarjota Pertillekin. Istuessaan heidän viereensä tunsi Pertti sellaista -sisäistä nautintoa kuin jos hän todellakin olisi jo suuren konepajan -työmestari, jolla on kolme tuhatta markkaa vuodessa palkkaa ja työtä -saa tehdä jos haluttaa. Nämä herrat olivat lihavia liikemiehiä, joilla -paksut kultaiset kellonperät lepäilivät vielä paksumman vatsan päällä. -Täysin valtuutettuna istui Pertti plyyssipenkillä heidän joukossaan ja -poltti heidän tarjoamaansa havannaa. Mutta väkijuomia hän säästellen -maisteli. - -Näin pian oli täyttynyt hänelle eilinen unelmansa siellä puistossa -syyssateessa. Mitä merkitsi nyt tämän rinnalla Toivoskan syleksimiset -ja poliisituttavan ulososottelemiset! Pöhöh moukkia! - -Myöhemmällä kun herrasmiehet jo punottivat naamat keltaisina ja -alkoivat pelata korttia siirtyi Pertti kuhertelemaan tupakkihyttiin -bufettitytön kanssa. Ja lopuksi tyttö toi hänelle tyynyt ja raanut ja -laittoi hänet sinne yöteloille. Lattian alta ravintolahuoneesta kohosi -ylös hyttiin kuumaa ilmaa, konjakkihöyryä, sikaarin savua ja kirouksia. -Mutta Pertti oli tyytyväinen yöpaikkaansa. Olihan se toisenmoinen nyt -kuin viime yönä ulkohuoneessa heinäläjässä. - -Seuraavana iltana oli Pertillä jo oma hyttinsä. Ravintolatyttö sen oli -hänelle välittänyt. Mutta päivisin Pertti seurusteli noiden neitien -kanssa, joilla oli sitä Pohjanmaan mainiota lohta. Yksissä ruuissa he -olivat, yksissä jutteluissa ja yksissä nauruissa. - -Sitte Vaasan satamassa piti erota. Siellä suuren sähkölampun alla -otti Pertti neideiltä hellät hyvästit. Mutta ennen eroa olivat neidot -pyytäneet ja saaneet luvan itsekukin leikata itselleen muistiksi -kiharan Pertin kauneista mustalaishiuksista. Heidän sitä tehdessään oli -Pertti seisonut ylevän nöyränä kuin pakanain pyhä eläin kerittäessä. - -Nyt tyttöjen erottua siirtyi Pertti bufettineidin ruokkolaiseksi, -joka olikin hyvillään, että sai nyt pitää Pertin kokonaan, kun nuo -kikattavat neidit laivan jättivät. Hänellä olisi ollut niin paljon -puhumista Pertille, mutta aika ei mielinyt sitä myöntää. Mutta hän jo -nautti saada edes katsoakaan Pertin hempeisiin silmiin ja ohimennessään -koskettaa hänen mustiin kiharoihinsa. - -Höyrylaiva lähestyi sen Etelä-Suomen suuremman kaupungin sisäsatamaa, -johon Pertin oli määrä pysähtyä. Se oli matkallaan käväissyt muutamissa -välisatamissa, ottanut niistä uusia matkustajia ja jättänyt niihin -entisiä, ahminut sisäänsä verestä lastitavaraa, jotta se nyt oli täpö -täynnä. Välikansikin oli ladottu niin paljon kuin suinkin sopi täyteen -laatikoita, säkkejä, myttyjä ja matkakirstuja. - -Jos tavara oli eri laatua, niin eri laatua olivat matkustajatkin aina -kuumien etelämaiden kauppamatkustajasta alkaen läheisen pitäjään -maalaisisäntään asti, mikä tuli kaupunkiin myömään perunoitaan, joita -suvikasvu oli hänelle lahjoittanut yli oman tarpeen. Oli lihavia -afäärimiehiä, laihoja herrarinkuloita, oli hienon hienoja neitejä -ja kaupungista palveluspaikkaa etsimään lähteneitä maalaistyttöjä -kotikutoisissaan. - -Kaikkien näiden parissa liikuskeli Pertti ujostelematta. Hänen -kauneilla kasvoillaan oli kaikkiin tenhovoimaa. Salaa hienotkin -ryökynät häntä kurkistelivat ja ihmettelivät hänen nuorekkaan hipiänsä -puhtautta, profiilin kaunista säännöllisyyttä ja sysimustan tukan -kiharaista soreutta. - -Ravintolatyttö syötti hänelle ilmaiseksi parhaita herkkuja ja tuon -tuostakin tarjosi hänelle lasin viiniä, mikä Pertin suussa maistui -toisellaiselta kuin anniskelun paloviina tai hapan olut, jota hän ennen -toisinaan oli särpinyt. - -Pertti olikin tehnyt koko laivamatkansa ostamatta ravinnokseen niin -leivän muruakaan. - -Tiheä oli sisäsaaristo, jonka läpi laiva paraallaan risteili. - -Vaikkapa olikin jo myöhäinen syksy ja puut varistaneet pois -kesäntuoreet lehtensä ja nurmikot olivat kulonkellervät, niin silti oli -tuossa saaristossa miellyttävä lumous. Sillä nyt oli yksi sellaisia -päiviä, joina syksy kuolee ja talvi syntyy. Kylmän yön jälkeen paistoi -aurinko kirkkaasti ja pani kimaltelemaan jäähileiset ruohot ja talven -ensi huurteesta hohtavat oksat. Kaikkialla oli kuulakasta kirkkautta, -keveää kimmellystä ja heijastusta. Vesi oli tyven ja kirkas ja ilmassa -kantava kaiku. - -Sieltä ulompaa pilkisti kaupunki, suuri ja komea. Kun Pertti näki -laivatelakan, suuren konepajan ja monet höyryalukset satamassa, -riemastui hän. Tämähän oli juuri hänen kaupunkinsa! Hän tunsi -suonissaan kiihtyvän uuden elämän. Kaikkialla oli vilkkautta, oli -suuria rakennuksia, komeita ihmisiä kalleissa puvuissa, oli elämää, -elämää, minne päin tahansa hän silmänsä siirsi. - -Innostuksissaan ei Pertti enää muistanut bufettityttöäkään, joka oli -hänelle niin paljon hyvyyttä tarjonnut. Suru silmissä se katseli Pertin -laivasta poistumista hyvästiä jättämättä hänelle, ja meni sitte pienen -hyttinsä loukkoon itkemään. Ja siellä hän itki ja huokasi syvään, -kauvan ja valittavasti. - -Mutta ajurin rattailla sillä välin Pertti ajoi kaupungin katuloita -jonnekin majapaikkaan. Yhtenä siinä saatossa hän mennä viilätti -hynttyineen, minkä matkustavien ajurit muodostivat. - -Ajettaessa oli Pertin silmälle näkemistä: kauppapuotien suuria -akkunoita monemmoisine ylellisyyksineen, upeita taloja, ohikiitäviä -ihmisiä, univormuniekkoja, koreita tyttöjä, rikkautta, loistoa, -ylpeyttä. - -Tämä hurmasi Perttiä, huumasi ja ihmetytti. - - - - -VI LUKU. - - -Pertti seisoi Strangin tehtaan konttorin oven suussa odottamassa, että -häntä huomattaisiin. Konttori oli insinöörin omassa asuinrakennuksessa. -Konttorihuone ei ollut mikään suuri eikä loistava. Siellä olivat seinät -täynnä pieniä puulaivapuolikkaita, muita malleja ja piirustuksia. Puoli -tusinaa miehiä siellä aina hääri piirustusten ääressä ja konttoritointa -varten oli toisia. Työtä tehtiin siellä hiki päässä, kun tarkoin -tunnettiin isännän luonne. Ainoastaan kassakaapin kellon kilinä -sitä avattaessa ja suljettaessa oli kuuluvampi äänen ilmaus tässä -hiljaisessa työpaikassa. - -Insinööri pyöriessään yhden ja toisen piirustajan paperien ääressä ei -huomannut kotvaan aikaan Perttiä. Mutta sitte hän havaitsi hänet ja -tuli kohta. - --- Mitä te asioitte? kysyi Strang Pertiltä. - --- Pyytäisin kysyä, olisiko insinöörillä minulle paikkaa konepajassa. - --- Paikkaa teille? - -Insinööri katsoi miestä terävästi kiireestä kantapäähän. Aina hän -"katsoi läpi" miehen ennenkuin otti hänet työhönsä. Pertin ulkomuoto -oli insinöörin silmissä edullinen. - --- Mistä te olette? - --- Yläältä Pohjanmaalta. - --- Jahah, Onko teillä todistuksia? - -Pertti veti esiin todistuspaperinsa. Insinööri asetti toiset rillit -nenälleen ja alkoi lukea Pertin paperia. Hän tunsi persoonallisesti -todistuksen antajan, sillä hän itsekin oli alkuaan kotoisin -Pohjanmaalta. Sen puolen ihmisiä olikin insinööri aina valmis ottamaan -konepajaansa. Onhan pohjolaisen myötätuntoisuus maakuntalaistaan -kohtaan maankuulu. - -Insinööri mietti hetken Pertin paperin luettuaan. Hän otti pois toiset -rillinsä ja mietti. Katsoi sitte pitkään syrjästä Perttiä. - -Insinööri ajatteli, että mies sopisi paraiten valurien osastoon. Niistä -olikin puute. Siellä valamisverstaassa oli sellainen helvetillinen -kuumuus ja tuon tuostakin sattui siellä tapaturmia, niin että kuka -sieltä pois pääsi, kiskoi itsensä koht'ikään irti. Mutta Pertin kauniit -kasvot viivyttivät insinööriä päätöksensä tekemisessä. - --- Menkää valurien työmestarin luo! Hän sovittelee teidät sinne. Minä -ilmoitan teistä täältä hänelle. - -Pertti kiitti ja läksi. Hän tuli tehtaan pihalle. Osui -laivaveistämölle. Siinä korjattiin muutaman höyrylaivan konetta. -Toiseen potkuria kiinnitettiin. Muutamaan pantiin pohjaan uusia levyjä. -Venäjän valtiolle oli teon alla useita sukkulamaisia torpeedoveneitä. -Oli tämä paljon suuremmoisempaa kuin siellä konepajassa yläällä -Pohjanmaalla! - -Veistämöltä joutui hän puuseppien ja kirvesmiesten kookkaaseen suojaan. -Siellä oli puolivalmiita rautateiden lastivaunuja. Ja täältä tuli -hän pannuntekijäin verstaaseen. Siellä leikattiin tuuman paksuista -rautaa kuin ohutta silkkipaperia. Suuriin, vitjoilla ripustettuihin -teräslevyihin puristettiin yks' kaks' pyöreitä reikiä niittanauloja -varten. Ja täällä kyhäiltiin majakkatorneja, rautatien siltoja, -tasapohjalaivoja, paloruiskuja, kanoonain lavetteja y.m. - -Pertti pian ymmärsi, että konepaja, josta hän lähti, oli kääpiö tämän -jättiläisen rinnalla, jossa oli puolituhatta työmiestä. Siellä oli -työmiehiä puolisataa. - -Hän kysyy valurien osastoa. Neuvottuna hän sen löytääkin. Siellä -valurimestari juuri on valmistanut suuren suuren potkurin kaavan -märkään hiekkaan ja istuu työtään puhdistamassa. - -Se on tummaverinen mies ja huonosti solkkaa suomea. Samassa tulee -siihen insinöörikin. Hän ryhtyy puhumaan mestarin kanssa ruotsia. -Pertistä ne haastelevat. - -Pertti sillä välin katsoo, miten nuori poika, jolla on suuret siniset -silmät, ketterästi ja vilkkaasti kantaa metallisankkoa, jossa on -velliksi sulatettua rautaa. Hän kaataa sen maassa olevaan vormuun. - --- Kuuleppa Iivari -- keskeyttää insinööri ruotsin haastelunsa -työmestarin kanssa -- missä on _taas_ isäsi, kun hän ei ole työssä? - --- Kai on kipeä, sanoo poika varovasti. - --- Sinä valehtelet, vastaa insinööri tuimasti. Poika katsoo häneen, -mutta ei puhu mitään. - --- Hän on juomassa? sanoo insinööri. - --- Vaikka liekin. Kipeä sanoi aamulla olevansa. - --- Kuulkaa te, uusi tulokas! Jos aiotte pysyä minun kanssani hyvissä -kirjoissa, niin älkää olko poissa tehtaan työstä juomisen takia. Ja -itse tehtaalla ei saa juoda. Loma-aikana juokaa tarpeeksenne! Siitä -minä en välitä. Tämän pojan isä, viilari Ilo, on viikosta työssä kolme -päivää ja kolme juopottelemassa. Mutta siitä lystistä _pitää_ tulla -loppu, sanoo insinööri lopuksi äreästi. - -Poika Iivari katsoo arasti insinööriin. Hän muistaa kotonaan olevan -viisi pienempää siskoa ja surevan äidin. Ja niiden puolesta hän -katsoo arasti insinööriin. Jokohan insinööri lopultakin panee isän -pois tehtaasta? miettii poika ja mietteissään on kompastua sulavan -metallisankkonsa kanssa. - --- Tämä mestari laittelee teille paikan täällä, sanoo insinööri -Perttiin kääntyen ja poistuu. - --- Juu, juu! vakuuttelee hänen jälkeensä mestari. Kun insinööri on -mennyt, katsoo mestari nauravasti Perttiin ja sanoo: - --- Tusan djeflar! En vacker karl. Hvarifrån ä ni hemma? - -Pertti ei ymmärrä, mitä vastata. - --- Eikö sinä osaa rootsi? kysyy nyt mestari molskaten Pertiltä. - --- En, vastaa Pertti. - -Mestari kääntää hänelle selkänsä. - --- Hör du, Ivar! Hemta hit flaskan! Inte kommer _han_ straxt nu, puhuu -mestari pojalle. - -Iivari hakee mestarille kätkössä olevan pullon, josta ruotsikko vetää -sisäänsä pari kolme oivaa kulausta. Pertti näkee kohta toistenkin -miesten käsissä olutpullot, joista he suusta juovat. - -Toisemmoista on elämä tässäkin suhteessa tällä konepajalla, ihmettelee -Pertti. Siellä yläällä Pohjanmaalla ei uskallettu tuoda juoma-aineita -pajaan. Mutta mikäpä tämmöisen karjan paimentaa! - -Mestari laittaa sitte Pertin kantamaan rautaharkkoja sisälle. Siinä -sen sait, kun et ruotsia osannut! Pertin sinervät merimiesvaatteet -tahraantuvat ja itse hän on kiukusta tulipunainen. - -Ruokatunnilla suihkasee Iivari Pertin korvaan jotain. Pertti ymmärtää -ja hän lähtee läheisimpään konjakkikauppaan. Siellä hän ostaa pullon -mestaria varten. Ruotsikko naurahtaa saadessaan pullon ja laittaa -paikalla Pertille toisemmoista työtä. - -Illalla työn loputtua lähtee Pertti Iivarin kanssa Ilolle. Iivari on -lupaillut heillä Pertille toistaiseksi asunnon. Poika tuntuu olevan -terhakka ja toimeva. Haastaa kuin mies, eikä nauti "silkkaakaan -väkijuomia". Haukkuu valurimestarinkin juomista. Mutta se osaa niin -palvella insinöörin silmän, jotta sitä täytyy kaikessa totella. - -Iivarilta kuulee Pertti, että useimmat työmestarit tehtaassa ovat -ulkomaalaisia: mikä ruotsalainen, mikä saksalainen, mikä tanskalainen. - --- Ja ne ne ovat koko piruja! lisää poika varmasti. Kuuluvat -nimittelevän jos joiksikin suomalaisia työmiehiä. Ja kohtelevat heitä -kuin orjia. Mutta annappa kun insinööri on saapuvilla. Kyllä silloin -mestarit osaavat olla kuin voideltuja remeleitä nöyrinä. - --- Mitenkä siellä tehtaalla noin juodaan, vaikka insinööri sanoi -minulle tiukasti, ettei tehtaalla saa juoda? kysyi Pertti Iivarilta. - --- Kyllä siellä juodaan. Ja mestarit ovat etumaisimmat, nuo ulkolaiset. -Vältetään vain insinöörin silmä. Kaikki herrathan täällä ovat juoppoja, -paitsi itse insinööri. Nuo ulkolaiset koirat saisi ajaa keppi selässä -koko tehtaalta. Se on saksalainen työmestari siellä viilariverstaassa, -joka isän luita puree. Itse juopi kuin sika. Hänhän se sai isänkin -juomaan. Edellisen mestarin aikana isä ei juonut yhtään. Mutta kun tämä -tuli pulloineen verstaaseen, niin yltyi isäkin juomaan. Saksalainen -pilkkasi yhtenään juomattomia miehiä. Isäkin rupesi maistelemaan. -Mutta se juoma saikin hänet kohta liiaksi valtoihinsa. Monesti on jo -insinööri tuon saksalaisen usuttamana isälle lakia lukenut juomisesta -ja uhannut hänet erottaa pois työstä. Mutta isä on paras viilari -konepajassa. "Armosta" hän muka nyt saa tehtaalla olla ja siitä -"armosta" pitää minunkin pakosta olla tuolla valimon kuumuudessa. Se -on isän syntein tähden, kun minua siellä piinataan. Siellä ei tahtoisi -kukaan mielellään olla. Pois sieltä muuten minäkin olisin jo aikaa -päässyt. Se on tuo saksalainen taas tänä päivänä kielinyt isästä -insinöörille. Tässä oli Venäjälle suurempi laivatilaus. Tehtiin työtä -yötä päivää. Kolme vuorokautta olivat viilarit yhtä kyytiä työssä, -tosin yöllä eri palkasta. Eilen aamulla kun insinööri meni tehtaalle, -tapasi hän kaikki viilarit nukkumassa työpöytiensä ääressä. Niin -olivat uupuneet. Kaikki muut nukkuivat paitsi isä, joka sylki verta. -Hän on keuhkotautinen. Lääkäri on määrännyt hänet nauttimaan tautiinsa -konjakkia. Hän sitä taas ottikin tuon veren sylkemisen päälle, mutta -hän on jo niin heikko, että kun hän vähänkin maistaa, niin juo hän -kohta sen päälle itsensä humalaan. - --- Onko hän ollut kauvankin työssä tällä tehtaalla? - --- Liki kymmenen vuotta. Mutta ei hän ole juonut kuin pari vuotta. - -Iivari ja Pertti olivat sahan kohdalla. Sieltä tuotiin juuri ulos -sairaalaan vietäväksi miestä, joka sahan sirkkelissä oli katkaissut -toisesta kädestään kaikki viisi sormeaan. - --- Tämä se on koko ihmisten surma-paikka. Täällä päästään kädettömiksi -ja jalattomiksi muutamassa sekunnissa. Hirveätä on koko tämä -tehdaselämä, kun lähemmin ajattelee. Minä olisinkin jo tämän heittänyt -ja lähtenyt merelle, mutta en ole hentonut äidin vuoksi, kun tuo isä -on niin epatto. Saisihan merellä toki aina hengittää tuoretta ilmaa -eikä tarvitseisi pelätä tulla keuhkotautiseksi niinkuin tuolla. Sieltä -se on isäkin keuhkotautinsa saanut. Kelvottomampaa työpaikkaa ei ole -maailmassa kuin tehdas, siitä minä olen varma, niin varma kuin tämä -päivä on perjantai. - --- Kuka tuo mies on, joka sormensa katkaisi? - --- Se on Ahlman, perheellinen mies. - --- Onhan tapaturmavakuutus? - --- On. Mutta saako sillä sormiaan takaisin. - -He tulivat nyt työmiesasuntojen keskelle. Ne olivat huonosti kyhättyjä -rakennuksia ja huoneiden sanoo Iivari olevan niin kylmiä, ettei -talvisin koskaan pakkanen loukosta poistu. Tosin niitä viime vuosina -oli korjailtu, mutta kun ne alkuaan oli huonosti tehty, ei niistä -mielinyt enää kalua tulla. - -Asuntojen akkunoista näkyi monellaista elämää: kalpeita lasten kasvoja, -likaisia huonekaluja, kukkatuhruja rikkonaisissa astioissa, ja muutaman -akkunan ääressä mieskasa löi korttia. Toisissa tuvissa pelattiin -harmonikkaa ja tanssittiin. Muutamalla pihalla pari työmiesvaimoa -hirveästi rähisi ja riiteli keskenään. Heillä oli tullut tora lastensa -tähden. Toisen vaimon lapsi oli potkaissut toisen lasta. Lyödyn äiti -ehätti apuun. Siitä syntyi meteli, jotta ilma kaikui huudoista ja -sadatuksista. Syrjäisiä kokoontui siihen usuttelemaan riiteleviä. -Lopulta äidit rupesivat käsisille ja se katselijoille iloa lisäsi. -Pertti nauroi silmät vesissä katsellessaan "akkain tappelua". - -Tuossa tuli pari koreapukuista tytönvirnaketta vastaan, kasvoillaan -houkutteleva hymy. Toinen niistä paljon merkitsevästi työnsi kädellään -Perttiä kupeeseen. Kiitokseksi Pertti hieman potkaisi tyttöä, joka -lähetti hänelle siitä kiroussanan. - -He tulivat perille Ilon asuntoon. Asuntona oli pienoinen kamari ja -kyökki sen edessä. Huoneet olivat matalat ja hämärät. Ulko-ovi jäi koko -loven yläältä auki, vaikkapa sen vetikin jäljessään kiinni. Tehtaan -pihalta tulevassa huikaisevassa sähkövalossa näytti asunto likaiselta -ja ilottomalta. Hellassa paloi tuli ja sillä porisi perunapata. Siinä -oli tulella perheen iltaruoka. - -Viisi alle viidentoista vuotista lasta oli sisällä. Yksi poika, noin -kymmenvuotinen, oli jaloistaan aivan raajarikko. Oikea jalka oli -pahasti vääntynyt sisäänpäin. Häntä vähän suurempi tyttö hoiteli -hellalla perunapataa. Tyttö oli risaisessa puvussa. Silläkin olivat -suuret siniset silmät. Mutta ne olivatkin ainoa miellyttävä puoli koko -tyttöraiskassa, jonka koko käytös oli sellaisen pikkuvanhan käytöstä. -Äitinsä hame päällä se siinä hellan ääressä liikkui ja jaloissa olivat -suuret pilallekuluneet patiinikengät. Se oli lapsi, jossa ei ollut -mitään lapsenomaista. Se puhui kuin elähtänyt vaimo, oli kömpelö kuin -vanha muori ja nuo sinervänkalpeat kasvot eivät olleet koskaan saduille -nauraneet. Kaksi nuorempaa poikaa leikki lattialla isän tyhjällä -viinapullolla. Niillä olivat leuat ruvissa ja kädet syyläisiä käsniä -täynnä. Perheen kuopusta, nuorinta tyttölasta soudatti äiti uneen ja -silmät vesissä lauloi sille kehtolauluna: "Kukkuu, kukkuu, kaukana -kukkuu." Miksi hänellä kyynel silmiin kihosi ja miksi ääni särkyneesti -värähti? Siksi, että isä oli taas jossain kapakan loukossa. - --- Eikö isä ole kotona? kysyi Iivari kohta, kun sisälle pääsi. - --- Ei ole, huokasi äiti. - --- Insinööri oli taas hänelle suuttunut. Taitaa nyt lopultakin panna -hänet pois pajasta. Saksalainen on kielinyt. - -Äiti ei sanonut mitään. Hän käski Iivarin soudattamaan. Itse hän otti -huivin ja päällysröijyn. Alkoi niitä asetella päälleen. - --- Minne menette? kysyi Iivari. - --- Lähden sitä juopporattia hakemaan. - --- Minä lähden. Paremmin minä tiedän hänen käyntipaikkansa. - --- Ei se tottele sinua. Kukas tämä outo mies on? kysyi Iloska ja katsoi -pitkään Perttiin. - --- Se on tänään tehtaaseen tullut uusi valuri. Se on kotoisin aina -Pohjanmaalta asti. - --- Kyllä nyt lähditte siihen viho viimeiseen paikkaan. Tämä tehdas on -oikea irstaisuuden pesä. Voi se on onnellinen, joka tästä loasta pois -pääsisi! Täällä pilauvat hyvätkin miehet. Niin on käynyt Ilon ja monen -muun. Joka ei juo, se tekee huorin, ja joka ei tee huorin, se pelaa. -Ja monen moni tehtaalaisista tekee tätä kaikkea yhdellä kertaa. Voi -näitä kataloita ihmisiä! Voi meitä kaikkia! Vai uhkasi insinööri Ilon -panna pois? Ei ne häntä sääli edes sairautensa takia! Pajan viilajauhot -ja pölyt ne ovat hänen keuhkonsa tärvelleet. Pajassa hän juomariksi -tehtiin. Nyt, kun hän on sairas ja juoppo, potkaistaan hän työstä -pois. On se kaunista menettelyä! Voi, eikö ole taivaassa Jumalaa, joka -kostaisi sitä vääryyttä, jota työmiehelle tehdään! Saisi maa niellä -sisäänsä tällaiset perkeleen myllyt kuin tämäkin tehdas on! Lähtekää, -vieras, kohta alussa pois täältä! Ette sitä kadu. Siunaatte vielä minua -hyvästä neuvostani, puhui vaimo Pertille. - -Pertti oli tullutkin näkemiensä ja kuulemiensa johdosta pahalle -mielelle. Tämä asuntohan oli sikolätti Toivoskan asuntoon verrattuna. -Ja koko tehtaan ympäristö haisi viinalle ja viheliäisyydelle. Kunpa hän -olisi nainut Toivosen Maijun ja jäänyt sinne yläälle kotimaakuntaan!... -Olisipa ollut toista. Mutta hän oli haaveillut vielä maailmassa -itselleen rikkautta ja arvokkaampaa asemaa... Kun tähän asti oli ollut -niin hyvä menestys... Mutta olisiko hän nyt pahasti pettynyt!... -Pettynytkö?... Ei pidä kohta säikähtää... - --- Onpa häntä kuitenkin koetteeksi jonkun aikaa täällä, vastasi Pertti -Iloskan puheeseen. - --- Olkaa vain, jos viihdytte. Jos haluatte tapella, niin täällä sitä -saatte, jos haluatte pelata, niin täällä sitä saatte, jos haluatte, -vaikka mitä pahaa, niin täällä sitä saatte, puheli Iloska pukeutuessaan. - -Samassa alkoi kuulua eteisessä jalan kopsetta ja ääniä. Ovi avattiin. -Kaksi poliisia retuutti keskellään Iloa sisälle aivan juopuneena ja -kasvot verissä. Miehen lakki oli toisen poliisin kädessä. - -Iloska löi käsiään yhteen ja siunasi. - --- Kun tiesimme miehesi keuhkotautiseksi, niin emme vieneet sitä -koleaan ja kosteaan poliisivankilaan, vaikka kyllä se olisi sen -sietänyt. Issikalla se kaupungilla ajeli ja peuhtoi. Issikka toi sen -poliisikamariin, kun sillä ei ollut maksaa ajuria. Anna meille pari -markkaa issikalle maksettavaksi! puhui toinen poliisi Iloskalle. - -Iloska vapisi mielenliikutuksesta. Iivari omista säästöistään antoi -vaaditun rahan. - --- Missä hänen kasvonsa ovat verestyneet? kysyi Iloska. - --- Lankesi ajurin rattaisiin. Tuollaiselle miehelle saisi antaa hyvästi -keppiä. Haukkui meitä silmät täyteen. - --- Niin te sen sanotte. Ilo on ollut yhtä hyvä mies kuin tekin. Jos -jollekin haluatte keppiä antaa, niin antakaa tuolle tehtaalle sitä, -saksalaiselle sialle siellä ja sen isännälle! - --- Noo, muori. Suitse suutasi! Onko se insinöörin syy, jos miehesi -juopi ja on hävitön? puhui vanhempi poliiseista. - --- Hänen syynsä se on! Mitä hän pitää sellaisia mestareita, jotka -pilaavat kelvolliset työmiehet? - --- Lieköpä tuollaisessa rahjussa pilaamisen varaa, tokasi nuorempi -esivallan mies. - --- Niin rahjussa! Et tiedä vielä millainen rahjus itse olet, ennenkuin -selässäsi ovat Ilon vuodet, pauhasi Iloska ja veti Ilon sänkyyn -makaamaan, alkaen siinä huuhtoa hänen kasvojaan. - -Lapset suu auki seurasivat tapausten menoa. Mutta Iivari itki. Poliisit -lähtivät pois. - -Ilo korisi ja toisinaan volisi. Rintaansa hän paineli ja hänen -yskiessään siellä helähti niin ontosti. - -Kun Ilon kasvot oli pesty, huomasi Pertti, että Ilo oli hentokasvuinen -mies, jolla olivat suuret siniset silmät, nyt juopumuksesta elottomat -ja toljottavat. - -Hetken takaa tuli sisälle pelastusarmeijalaisen pukuun puettu -elähtänyt mies. Se kaupitteli "Sotahuutoja". Iivari osti yhden. Viime -aikoina olivat "Sotahuudot" olleet hänen ainoana huvinaan eikä hän -muuta kirjallisuutta viljellytkään. Mitään muita henkisiä virtauksia -ei ollutkaan tehtaalla huomattavissa kuin supistetussa määrässä -pelastusarmeijalaisuutta, jonka työmiehet itse olivat käyneet hakemassa -armeijan kokoushuoneelta. - -Pelastusarmeijalainen, joka "Sotahuutoja" kauppasi, oli tämän konepajan -seppä. Se alkoi Ilolle saarnata, kun huomasi hänen tilansa. Ilo itki, -paineli rintaansa ja yskähteli niin ontosti. - -Mutta Iivari lopuksi toimitti Perttiä sepän luokse asumaan. Seppä -oli naimaton ja hänellä oli oma huone. Sopisi siis hyvin. Pertti -naurahteli sepän saarnainnolle ja katseli kummissaan rautatorvea, -jota seppä käytti ulkokorvansa edessä ääniaaltoja kokoamaan puhetta -kuunnellessaan. Pajassa olivat sepän korvat tärväytyneet yhtenäisestä -jyskeestä ja ryskeestä, kilkutuksesta ja kalkutuksesta. - -Aikansa saarnattuaan lähti seppä pois. Ja Pertti seurasi häntä. Tehtaan -pihalla sähkövalo heleänä paisteli. Se muodosti suurempien esineiden -taakse synkkiä varjoja. Niiden puoleen seppä kulettaessa pälyili -kuin metsäkoira pensaikkoihin, joissa luulee jäniksen kyykkivän. -Siellä pimeissä paikoissa tiesi seppä synnin juhlivan kaikessa -alastomuudessaan... - - - - -VII LUKU. - - -Pertti on sepän asukkaana. Seppä on naimaton. Hänen kotinsa on suuri -alaston huone, jossa on joku yli aikansa elänyt huonekalu ja tyhjät -seinät. Siellä istuu seppä iltasin kookkaan vanhan merimiesarkun -päällä ja lukee "Sotahuutoa". Toisina iltoina lähtee seppä kaupungille -kauppaamaan "Sotahuutoa". Silloin hän pukeutuu pelastusarmeijalaisen -univormupaitaan ja punanauhaiseen lippulakkiin. Hän on "slummin" -innokkaimpia "Sotahuudon" myöjiä ja hänen nimensä on aina ensimäisten -joukossa lehden myöjien viikkolistassa. - -Niinä iltoina kun seppä on "Sotahuutoa" myöskentelemässä, istuu Pertti -yksinään asunnossa. Silloin on Pertti alakuloinen kuin maksatautia -sairastava. - --- Miksi minä lähdin tänne? - -Sen kysymyksen on Pertti jo monesti itselleen tehnyt. Ja -yksinäisyydessä puolipimeässä ja kylmässä huoneessa se kysymys kohoaa -hänen sieluunsa painostavan raskaana. Hänen piti päästä ylenemään -maailmassa. Sitä varten hän lähti. Mutta miten hän täällä ylenisi? - -Valurimestarille hän on jo ostanut useampia konjakkipulloja, mutta -siitä ei näy suuria ylennyksiä heruvan. Mestari halveksii häntä, -kun hän ei osaa ruotsia. "Soomen aasiksi" vain puhutteleekin. Ensi -näkemältä aikoi Pertti ottaa sepän, tuon rautatorvi kuuroparan, joka -saarnasi, leikilliseltä kannalta. Mutta se on omituinen mies. Yhtenään -pakinoipi elämän kurjuudesta ja ihmisten kelvottomuudesta. Kiroaapi -jokaisen rajumman suonen tykinnän, mikä kuohahtaa nuoressa ruumiissa, -sen kaikkein pahimmalla nimellä. Kuudetta käskyä selittää hänelle -sellaisella terävällä äänellä kuin näkisi hän Pertin läpi munaskuihin -asti. - -Tämä kaikki on Pertistä ikävää ja vastenmielistä. Kun olisi edes -sellainen puhdas ja siisti asunto kuin Toivosessa. Mutta tällainen -kylmä talli! Ei ole tarpeeksi valoa, ei lämmintä, ei kelvollista -vuodetta edes. Kohmettuneena hampaat suussa kalisten saa aamulla -herätä ja nieleksiä yöllä suuhun kohonnutta vettä saamatta lämmintä -kahvikuppia niinkuin aina Toivosessa. Ja tuon kuuroparan lähenteleminen -vaivaa häntä. Miksi se aina puhuu hänelle kuudennesta käskystä? - -Olisi sitte jokukaan, jonka kanssa voisi olla lähempi tuttava! Mutta ei -ole ketäkään. Viilari Ilo sairastaa vuoteen omana keuhkotaudissaan. Ja -Iivari poika on kuin unissaan kävelijä sen johdosta. Ei kuule mitään, -tuskin näkeekään. Valuriverstaassakin on äänetön ja hajamielinen. -Lomahetkinään vetää "Sotahuudon" taskustaan ja lukee sitä. Toisinaan -sadattelee tehdasta ja koko maailmaa. Ja "saksalainen sika" hänen -mieltään varsin karvastelee. - -Saisihan niitä tuttavia hän, Perttikin, kun joisi ja pelaisi korttia. -Mutta niitä kahta viettelystä tahtoo hän karttaa. Sentähden hän -sepän luona tyytyy asumaankin, kun saa olla rauhassa juomareilta ja -pelureilta. Ei ole tehtaalla muita juomattomia miehiä kuin jokunen -pelastusarmeijalainen. - --- Hyi sentään tätä ikävyyttä, tätä kolkkoutta, tätä alennusta! -hymähtää Pertti itsekseen ja kohentelee suuressa rikkinäisessä pesässä -likomärkiä puupölkkyjä, joissa tuli veltosti tuikahtelee. - -Pertti ymmärtää jo, että hän erehtyi laskuissaan, kun hylkäsi Toivosen -Maijun ja käänsi selkänsä entiselle konepajalle. - --- Maiju olisi pitänyt naida ja sovittaa eukko, äännähtää hän itsekseen -mietteidensä lopulla. - -Hän nousee huoneessa kävelemään lämpimikseen, kävelee pitkään ja -kauvan. Lattialaudoista joku narahtaa hänen askeltensa painosta, kun -ovat huonot ja lahoneet. On tämäkin muka suuren tehtaan työmiehen -asunto ja oikein tehtaan puolesta! Maaseuduilla on vaivaistalokin -kodikkaampi kuin tällainen hatara ja autio talli. - -Tällaista on Pertillä yksinään olo. Kun seppä on kotisalla, ottaa olo -toisen muodon. Seppä istuu vanhan merimiesarkun päällä ja lukee ääntään -vapisuttaen "Sotahuutoa". - --- Eikö o'o totta? kysyy hän tuon tuostakin Pertiltä. Ja vastausta -varten asettaa hän suppilomaisen rautatorven korvalleen. - --- Kyll' on, myöntää Pertti. - --- Hää? - --- Kyll' on! karjaisee Pertti. - --- Etkö tunne sinäkin itsesi syntiseksi? - --- Sellainenhan sitä olen minä kuin muutkin. - --- Hää? - -Pertti karjaisee kovemmin vastauksensa. - --- Niin, nyökäyttää hyväntahtoisesti seppä ja jatkaa lukemistaan. - -Kun "Sotahuuto" on luettu loppuun, alkaa esitelmä kuudennesta käskystä. -Siitä puheleminen ei sepältä lopu kesken. Ja se se vasta Perttiä -sapettaa. Toisinaan hän menee vuoteelle huppukorviin pakoon sepän -terävää puhetta. Mutta seppä silloin vain ylentää ääntänsä. Kaiken -lopuksi Pertti kiroaa, mutta seppä siunaa. Ei Pertti tiennyt, että -seppä puhui yhtenään kuudennesta käskystä tukeakseen omaa itseään -kiusauksia vastaan, jotka naisen muodossa häntä alituisesti ahdistivat. -Ennen pelastusarmeijalaiseksi tuloaan oli seppä ollut suuri huijari. -Mutta nyt sattui niin omituisesti, että seppä kuudennella käskyllä -samalla kerralla kolkutteli Pertin pahaa omaatuntoa -- Toivosen Maijun -kuva pullahti usein esiin Pertin silmiin tässä synkässä elämässä - kuin -haarniskoi itseään syntiä vastaan. - --- Mitenkä te oikeastaan tulitte pelastusarmeijalaiseksi? kysyi kerran -Pertti sepältä. - --- Sairastin tässä viime talvena. Olin kuolemaisillani. Lääkäri sanoi -minun saaneen taudin epäterveellisestä asunnosta... - --- Jo totisesti tällainen kylmä pöksä ei olekaan terveellinen. - --- Hää? - -Pertti sanoo uudestaan lujemmin. - --- Tällaisiapa ne yleensä ovat tälläkin tehtaalla työmiesten asunnot. -Hataroita ja kylmiä. Harvassa on kelvollinen tulisijakaan. Mutta -työmiehen pitää tyytyä kaikkeen. Yli koko maailman hän on sorrettu. -O'on ollut Suomessa jollakin muullakin tehtaalla ja nähnyt samallaisia -hökkeleitä. Vähätpä välitetään työmiehestä. Jos hän kuolee, niin -kuolkoon! Sijalle otetaan uusi. Onhan niitä varaa ottaa. Jos tänään -kuolet, niin paikallasi tehtaassa on jo huomenna uusi mies. - --- Noo, entä sitte? - --- Hää? - --- Entä sitte, kun sairastitte? - --- Minä olin kuolla. Totisesti. Se oli kauheaa. Hoitamassa oli -seppä Ylenin vaimo, joka on pelastusarmeijalainen, samaten kuin -itse seppäkin. Se luki minulle "Sotahuutoa". Itsekin on selvä sanaa -selittämään. Hän osasi kuvata synnin synniksi. Minä aloin asiata -miettiä. Kun paranin, rupesin käymään armeijan kokouksissa. Yöt päivät -tein tiliä itseni kanssa. Täällä sisälläni heräsi omatunto, jonka synti -oli paaduttanut. Minä havaitsin tehtaalaisten elämän tyyten likaiseksi, -joka tuo mukanaan ajallisen ja ijankaikkisen turmion. Yhtenä iltana -menin rohkeasti todistuslavalle armeijan kokoushuoneella, todistin ja -tunsin raskaan taakan putoavan hartioiltani. Siitä lähtien elin uutta -elämää. - --- Miks'ette kirkossa käynyt? - --- Kävin kyllä. Mutta se jumalanpalvelus ei minuun pystynyt. Se oli -liian hienoa ja pinnallista. Se oli kuin jo valmiille vanhurskaille -aivottu. Urut soivat kyllä kauniisti, pappi messusi kauniisti ja -saarnasi ulkomuistilta, kynttilät paloivat kristallikruunuissa ja -ihana alttaritaulu esitti Vapahtajan taivaaseen astumista, mutta -minusta tuntui, että minunlaiselle ihmiselle ei siellä ollut Jumalaa. -Toista oli kun olin armeijan kokoushuoneella. Siellä lamput läpättivät -ilman puutteessa, siellä oli ahdasta ja yksinkertaista. Mutta siellä -ei ollut sellaisia pyhiä, hurskaita, jumalisia harmaahapsipäitä, -jotka pelottavat pois luotaan suuret syntiset. Veli siellä puhui -veljelle, syntinen syntiselle. Siellä tunsin olevani kuin kotonani, -kuin pajassani. Oli kyllä arkipäiväistä, mutta toverillista. Mitä -siellä todistuslavalla puhuttiin, ymmärsin niin ihmeen hyvin ja voin -sovittaa omaan itseenikin. Siellä lavalla kerrottiin vain paloja -omasta syntisestä elämästäni. Voinhan siis samanarvoisena astua -muiden joukkoon ja niiden rohkaisemana polvistua ristin ääreen. Aivan -samaa ovat siellä muutkin tehtaalaiset tunteneet, jotka ovat tulleet -pelastusarmeijalaisiksi. - --- Mitähän jos olisi kerran lähteä sinne. - --- Hää? - -Pertti puhuu saman sepän rautatorveen. - --- Voi lähde, hyvä mies! Sinullakin on syntejä, suuriakin. Olet -rikkonut kuudennenkin käskyn. - -Pertti punastuu, mutta ei puhu mitään. Seppä alkaa kuvata kuudennen -käskyn suurta merkitystä yksinäisen miehen elämässä. Ja sitä riittää -taas siksi illaksi. Mutta nyt on jo sepän puheessa ystävällisempi sävy. -Pertti häntä kuuntelee tällä kerralla tuskaumatta. Ja Pertti on jo sitä -mieltä, että kyllä tästä yksinäisyydestä pitää jonakin iltana lähteä -pelastusarmeijan kokoushuoneelle. Vaikka ei muuta niin katsomaan. - -Muutamana iltana tulee seppä kotiinsa mukanaan pienikasvuinen, -valkohiuksinen, parraton ja laihankälkkä mies. Miehellä ovat pikkuiset, -nauravat hiiren silmät. - -Pertti katsoo kummissaan miestä ja huudahtaa: - --- Eikö se ole Tappura? - -Samaten katsoo mies Perttiä ja ääntää: - --- No ihmettä! Täällähän tapaa entisiä ylimaalaisia! Totisesti se on -Pertti Hagert? - --- Niin on. - -Mies antaa Pertille kättä. Se oli vanha tuttu: entinen ylimaassa ympäri -mennyt kauppias Tappura. - --- Mitenkä te olette tänne kulkenut? kysyy Pertti. - --- No entä sinä? - --- Olen ollut jo konepajalla kuukauden päivät valurina. - --- Ja minä o'on ollut samalla konepajalla jo kolme vuotta -hinaaja-höyryn perämiehenä. Siis ollaan saman isännän leivissä! -Ihmettä, ettei jo ennen ole tavattu toisiaan! - -Pertin mieli käy hyväksi, kun nyt tuttu ihminen yhtäkkiä ilmestyi -esiin kuin maan alta. Ja Tappura nauraa ja on iloinen. Hän on puettu -pelastusarmeijalaisen "kapteenin" univormuun. - -Seppä ihmetellen katsoo miehiä ja häksää rautatorvensa kanssa -kuullakseen heidän puhettansa. Tappura alkaa selittää sepälle, miten -hän ja Pertti ovat vanhoja tuttuja. Siellä kaukana Itä-Pohjanmaan -lumimetsissä ovat ennen yksissä olleet. - --- Minulla oli Leipivaarassa kauppa ja tämä Pertti oli minulla -renkinä... - -Yhtäkkiä Tappura pysähtyy puhuessaan. Hän ei tahdo sanoa että Pertti -oli ruotilaisena, vaan renkinä, sillä hänen vielä ylimaassa ollessaan -oli Pertti jo pappilassa renkinä. - --- Olin sitä minäkin siellä jo kulkevana kauppiaana, oikaisee Pertti. - --- Ja nyt olet konepajan valurina. Olen minäkin kulkenut maita ja -mantereita sitte, kun ylimaasta lähdin, sanoo Tappura ja lisää -hiljaisemmalla äänellä: - --- Mutta on parasta, että ollaan puhumatta entisistä. Minä ja sinä -olimme ennen vähän typeriä. - -Tappura katsahtaa merkitsevästi univormuaan. Pertti ymmärtää hänet. -Tappura olikin lähtenyt karkuteille ylimaasta jättäen jälkeensä aimo -lailla velkoja. Mutta olivatpa nyt entiset asiat miten tahansa. -Yhtäkkinen yhtymys monen vuoden takaa antaa iloa molemmille. -Tappura kyselee ylimaan asioita ja Pertti selittää. Pertin puheen -johdosta kuvastuu molempien miesten silmien eteen palanen syrjäistä -maan kolkkaa. He näkevät silmissään suuret metsät, joissa karhu -nukkuu kaatuneen puun alla talvi-untaan ja susi kamalasti ulvoo -paukahtelevassa pakkasessa. Mutta suvisin korkean vaaran alla päilyvät -ikihonkien suojassa tyynet vedet ja etäältä kuuluu tunturikosken -vallaton laulu. Voi niitä monia korkeita vaaroja, joilla sydänkesänä -aurinko armaana paistaa! Oi niitä salovesiä! Kolkko ja yksitoikkoinen -on ylimaan elämä, mutta luonto suuremmoinen. Siellä vaaran alla oli -pienoinen maalaiskirkko järven rannalla, oli pappila, oli lukkarila, -oli yksi isompi talo ja useampia mökkiä. Sellainen se oli se ylimaan -kirkonkylä. Mutta Leipivaaralla oli monta taloa, niin varakasta että -useampana vuotena söivät puhtaan leivän... - -Puheensa jälkeen ovat Pertti ja Tappura hetken ääneti. He ovat -siirtyneet ajatuksissaan tästä törkyisestä tehtaasta sinne kauvas, -jossa kesällä ei ole sanoiksi asti yötä eikä talvella päivää. - --- Tekin olette pelastusarmeijalainen, näen mä, sanoo tovin takaa -Pertti. - --- Minä olen "kapteeni", jos tarkkaan katsot. Pertti naurahtaa ja -leikillä ajattelee mielessään, entä jos hänkin ylenisi "kapteeniksi". -Tappura selittää hänelle asuntonsa ja pyytää Perttiä ensi tilassa -käymään luonansa. Pohjolaisen lämmin myötätuntoisuus maakuntalaistaan -kohtaan vieraassa paikassa on molemmissa miehissä herännyt. Sama -syntymäpaikka sitoo mielet yhteen. - --- No miltä sinusta tuntuu tässä tehtaassa olo? kysyy Tappura. - --- Aivan happamalta. Olen katunut, että tänne lähdinkään, vastaa Pertti. - --- Mistä tänne tulit? - --- Suoraan Oulusta. - --- Olitko siellä konepajassa? - --- Olin. - --- Onhan siellä sievä konepaja. - --- On. Paljon parempi siellä oli minulla olo. Mutta luulottelin tätä -Etelä-Suomea -- mokomaakin kolkkaa -- hyvinkin mieluisaksi. - --- Kyllä täälläkin toimeen tulee, kun tutustuu. Tosin on paljon täällä -työmiehelle pauloja, mutta ethän sinä liene pelaaja etkä juomari. Siitä -kolmannesta työmiehen synnistä en tiedä sanoa. - --- Mutta täällä kuolee ikävään. Ja asunnot ovat niin tuiki kelvottomia. -Entä sitte mestarit hävyttömiä! - --- Tosi se on, ettei työmies tälläkään tehtaalla kulje ruusuin ja -kukkasten päällä. Mutta minä olen tyytyväinen toimeeni. - --- Te olette sitä laatua ensimäinen tällä tehtaalla, minkä olen -tavannut. Kaikkihan nuo housuntaskuissaan puivat nyrkkiä tehtaalle ja -mestareille. - --- Mutta insinööri on hyvä mies, kun et häntä suututa. Sinun -pitäisi pyrkiä tuttavallisemmaksi mestarien kanssa. Heidän kauttaan -kulkee tie insinöörin suosioon. Ja taas ikävääsi voit tappaa, kun -käyt pelastusarmeijan kokouksissa. Ei täällä ole muuta synnitöntä -illanviettoa. Vapaahetkien viettämisessä on varaa valita vain kolme eri -tilaisuutta: joko olla yksinään kotonaan tai käydä pelastusarmeijassa -tai sitte juopotella, pelata ja naisten kanssa metkata. Valitse sinäkin -toinen näistä, niin et kadu! Siten pääset insinöörinkin suosioon, sillä -insinööri pitää juomattomista miehistä, vaikka ei hän kyllä kiellä -juomastakaan, kun väin on säännöllisesti työssä. - --- Siellä pelastusarmeijassa olen ajatellut pistäytyä joskus. - --- Kyllä me sinusta teemme vielä armeijalaisen. Nyt tuleekin piakkoin -Ruotsista kuuluisa puhuja "majuuri" Andersson tänne. Silloin tietysti -lähdet, jos et jo ennemmin. - --- Mutta puhuuko hän suomeksi? Sehän se on saakelia, kun niillä on -täällä niin käytännössä tuo "kalikkakieli ". Minä kun en sitä osaa, -niin "Soomen aasiksi" valurimestarikin minua nimittelee. - --- Ruotsia ne osaavat täällä useimmat työmiehetkin. Ruotsiksi tietysti -"majuuri" Andersson puhuu, mutta se tulkitaan suomeksi. Kyllä sinäkin -vielä ruotsia opit. Minä jo siinä hyvin pärjään. Lirkuttelen sitä kuin -lintunen. - -Pois lähtiessään pyytää Tappura Perttiä käymään luonaan. Sepän korvaan -hän huutaa, että Perttikin rupeaa pelastusarmeijalaiseksi. Seppä nauraa -hyväntuulisesti ja katsoo hyväksyvästi Perttiin. Jonakin iltana aikoo -Tappura tulla Perttiä hakemaan armeijaan. - -Tappuran mentyä on Pertti iloisella mielellä. Se oli virkistystä tavata -vanhaa tuttua, joka vielä tietää opastaa täällä uusissa oloissa. -Tietysti hän lähtee Tappuran kanssa Pelastusarmeijaan. Siellä saa -iltansa kulumaan, pääseepä vielä "kapteeniksi". - -Seuraavan yön nukkui Pertti oikein hyvin. Ja vielä aamulla noustessaan -oli hän iloinen, kun oli kohdannut Tappuran. - - - - -VIII LUKU. - - -"Majuuri" Andersson oli tullut. Kaupungin koko Pelastusarmeijaosasto -kuohui sen johdosta. Itsekullakin alalla on kuuluisuutensa, on -johtajansa, joka saa kohinan johdettaviensa riveissä syntymään pelkällä -läsnä-olollaan. Niin se oli "majuurinkin" kanssa. Hän oli tullut! Ja -yksin se tieto nosti verrattoman innostuksen armeijalaisten keskuudessa. - -Suuren suurissa ryppäissä kiirehdittiin armeijan kokoushuoneelle. Sinne -meni monellaista väkeä. Sinne oli Perttikin menossa yhdessä Tappuran -ja pajan sepän Rothmanin, huonekumppaninsa, kanssa. Samaan joukkoon -liittyi Iivari Ilo, joka jo olikin puolittain armeijan kasvatti. -"Majuurin" puhe käännettäisiin myös suomeksi. - -Armeijan kokoushuoneella oli täysi tungos. Oven suupuoleen kokoontuivat -tavallisestikin kaikki joutilaat ilveilemään ja tapaamaan toisiaan. Jos -huoneen perällä taivas asusti, niin kyllä oven suussa ja sen takana -pimeä helvetti. Siellä oli paatuneita miehenroikaleita ja katutyttöjä, -jotka käyttivät kokoushuonetta omana markkinapaikkanaan, missä sopi -käydä tapaamassa toisiaan. Sekä vallattomia poikanulikoita, jotka -syvässä kuorossa säestivät armeijalaisten hengellisiä lauluja. - -Seppä liikkui täällä kaikille vanhana tuttuna. Kun hän pääsi sisälle, -tehtiin hänelle heti oven suussa ensimäiset tuttavuuden osotukset: -vedettiin takinliepeestä, näykittiin tukasta tai muuten työnnettiin. -Mutta seppä raivasi itselleen tien syntisten ja publikaanien läpi -omien uskonveljiensä rintamaan. Perttiä veti seppä kädestä jälessään -ja istutti hänet kuin vanhan tutun tähän autuaitten laumaan. Varmasti -uskoi seppä tekevänsä Pertistä tänä iltana uuden jäsenen seurakuntaan. -Tappura oli itsetietoisena arvostaan jo ovella heittänyt sepän ja -Pertin. Hän oli kadonnut "upseerien" sivuhuoneeseen. Iivari Ilo oli -jättäytynyt takemmaksi istumaan. - -Outo olisi luullut Pertin jo olevan rutilujan armeijalaisen, sillä niin -hyvin hän näytti mukauvan ympärillään olijoihin. Ja yhden ja toisen -armeijaneidon hurskas silmä salaa pälyili häneen. Täälläkin oli Pertin -kauneilla kasvoilla kohta ihailijansa. - -Vieno sipinä ja suhina kävi läpi seurakunnan odotettaessa -hartauskokouksen alkua. Oven suussa vain silloin ja tällöin räjähti -nauru ja pidettiin korkeampaa puhetta. Kuumuus alkoi kohta rasittaa. -Väkeä olikin nyt tavattomasti. - -Sivuhuoneesta astui Ruotsin "majuuri" todistuslavalle ja häntä seurasi -kaksi uskonveljeä. Toinen niistä oli Tappura. Kateus syttyi Pertin -mielessä, että Tappura sai olla noin kaikkien huomion esineenä. - -"Majuuri" oli pitkä mies. Silmät olivat hänellä syvällä päässä. -Mutta niissä oli läpitunkeva, polttava katse. Outo sitä säikähti. -"Majuurin" kasvoista voi asiantuntija nähdä, että hänellä oli takanaan -elettynä hurjistelujen maailma. Jostain Tukholman huonomaineisimmista -syrjäkortteleista se olikin lähtenyt tämä Augustinus. - -Harput ja klarinetit rupesivat soimaan. Ja niin alkoi tämä -uskonnollinen hoijakka-elämä illan toimintansa. Laulun loppusäkeitä: - - "O'otko sä - pestynä, - o'otko verellä pestynä sä?" - -säesti koko oven suu omalla mehevällä äänivarastollaan. - -Laulun loputtua alkoi Ruotsin "majuuri" puhua, ensin ilman tulkkia -omalla äidinkielellään niille, jotka sitä ymmärsivät, sillä tässä -kaupungissa oli paljon ruotsinkieltä ymmärtävää työväkeäkin. Ääni nousi -ja laski alussa kuin meren kuohu, kunnes kohosi korkeaksi, huoneiden -seiniä järisyttäväksi ukkoseksi. Epäilemättä olivat "majuurilla" -harvinaiset keuhkot. Tuohon ukkoseen yhtyivät silmistä liekehtivät -salamat, mitkä heikkohermoisia naisia vapisuttivat ja heidän silmissään -lopulta paloivat huumaavasti. He eivät voineet muuta kuin tuijottaa -noihin silmiin, jotka ristiinnaulitsivat heidät. "Majuurin" koko suuri -sotataito oli siinä, että hän osasi hypnotiseerata. Siihen se hänen -mahtinsa perustui, outojen sitä tietämättä. - -Huoneessa oli muuten kuolonhiljaisuus. Mahdillaan oli "majuuri" -lyönyt äänettömäksi yksin meluavan oven suunkin. Seppä, joka ymmärsi -ruotsinkieltä, kuunteli tarkkaavaisena, tarvitsematta rautatorveaan, -puhujaa ja kuiskasi ihastustaan Pertin korvaan. - -"Majuurin" silmä oli keksinyt kuulijain joukossa muutaman komeasti -puetun ihmisen. Tämä nainen pukunsa kautta erosi huomattavasti -ympäristöstään. Kuka se oli, tiedusti "majuuri" Tappuralta. - --- Se on rikas Halmin rouva. Suuren kangaskaupan omistaja, vastasi -Tappura. - --- Onko hän pelastettu? - --- Ei. - --- Tänä iltana tulee hän siksi, sanoi "majuuri" varmasti. Ja hän alkoi -erityisemmin katseillaan ahdistaa tuota rouvasihmistä. - -Kun "majuuri" oli lopettanut, kuului seurakunnassa valittava voihkinta. -Mutta armeijalaisten kasvoilla istui puheen johdosta ylevä ihastus -eivätkä he kohta huomanneet, että rikas Halmin rouva oli pyörtynyt. Hän -se oli tuon voihkinan päästänyt. - -Seppä oli innostunut kuin parinkymmenvuotias. - --- Tunnusta syntisi, Pertti! Likaiset ja rumat syntisi! huudahti hän -yht'äkkiä Pertille, joka peljästyi ja aristuen katsahti häneen. - -Seppä oli näöltään nyt kuin ijankaikkinen tuomari. Kohta koko läheinen -armeijajoukko vyöryi Pertin päälle. Ne olivat haltioissaan melkein -tukahduttaa hänet. Niitä oli niskassa, oli painava rypäs selässä, oli -kupeilla, oli nenän edessä. Pertti jo hätääntyi. - --- Sinut polttaa ikuinen helvetin tuli, ell'et tunnusta syntiäsi! Olet -hapan, mädännyt ja saastainen! pauhasi seppä. - -Pertti häntä melkein oudostui. Hän olikin antaunut tekemisiin -vaarallisen henkilön kanssa! Se tuntui olevan väkevämpi häntä. - -Toiset armeijalaiset heittivät hänelle vasten silmiä kokonaisia -sylyyksiä helvetin tulta ja tulikiveä. Pertillä oli tuskauttavan kuuma, -hiki juoksi virtoina hänen kasvoillaan. Hän nousi ylös mennäkseen ulos -kylmään ilmaan pakoon tätä hengen aseilla sotaa käyvää joukkoa. - -Mutta silloin seppä veti hänet syliinsä ja puristi häntä lujasti siinä, -ikäänkuin estääkseen kallista aarretta käsistään pois liukumasta. -Hän olikin tekemisessä käärmeen kanssa, huomasi Pertti. Ja hän -aikoi jo sivaltaa kuuroa koko nuoren miehen kouralla, kun yht'äkkiä -armeijalaiset heittivät hänet omaan vapauteensa. Nyt hekin huomasivat -pyörtyneen rouvasihmisen. Heidän huomionsa kiintyi kokonaan siihen ja -niin pääsi Pertti vapaaksi. - -Kohta kun Halmin rouva oli pyörtynyt, oli "majuuri" rientänyt hänen -luoksensa. Hän otti osaa hänen virvottamiseensa. Rouva oli kuolonkalpea -ja huokui raskaasti. Perttikin jäi paikalleen katsomaan tapauksen menoa. - -Rouva virkosi. Hänelle annettiin kylmää vettä juotavaksi. - --- Polvistu Golgatan verisen ristin juureen! Se veri pesee sinutkin -puhtaaksi! Oo joudu! joudu! Helvetin liekki sinuakin jo saartaa! Tule -ja todista! - -Nainen näytti olevan kokonaan saarnaajan pehmittämä. Vavahdellen, -huumauneena ja silmät valtavissa kyyneleissä seurasi hän "majuuria" -etualalle, lankesi polvilleen ja itki ääneensä. - -Nyt alkoi "majuuri" häntä lohduttaa, puheli kuin isä lapselleen -pehmeällä, matalalla, mutta syvällä äänellä, missä oli tunteikas -väri. Tämä oli liikuttava näky. "Majuuri" oli voittanut Pertinkin -myötätuntoisuuden. Koko ihmisjoukko haudan hiljaisuudella seurasi -tapausta. Nainen oli yleisesti kaupungissa tunnettu. - --- Tahdotko todistaa? kysyi "majuuri". - --- Tahdon. - -Huoneessa humahti yleinen riemu. Rouva Halm nousi lavalle ja alkoi -"todistaa", Katkonaisesti hän kertoi synneistään, joista hän nyt tahtoi -päästä rauhaan. Ja niin hän kirjoitettiin tänä iltana armeijan rulliin, -kuten sotilaskielellä sanottaisiin. - -Rouva Halm oli innostavana esimerkkinä. Häntä seurasi monen monta -"todistamaan": nuoria tyttöjä ja miehiä, ukkoja ja akkoja. Viimeisenä -tuli nuori sinisilmäinen poika. Sen "todistus" oli niin lämmin ja -sydämestä lähtevä. Hän oli Iivari Ilo. - -Pertinkin oli tilaisuus saanut puoleensa. Iivarin esimerkki -häntä rohkaisi ja Tappuran "kapteenin" arvo houkutti. Hän lähti -"todistamaan". Mutta visusti hän salasi pahimmat pillomuksensa. Se -oli vain ulompaa koskettava tunteiden laine, kunnianhimon suolaamana, -joka hänet kuletti "todistuslavalle". Mutta niin kirjoitettiin -Perttikin armeijan rulliin. - -Kun Pertti palasi paikalleen, oli seppä niin ihastunut, että olisi -häntä sylissään istuttanut. Viimeinkin oli hän, kauvan ongittuaan, -saanut koukkuunsa kultakalan, jota hän aikoi lasiastiassa säilyttää. -Nyt hän itsekin aina lujemmin voisi taistella kuudennessa käskyssä -kiellettyä pahetta vastaan, joka häntä väkisinkin puoleensa kiehtoi, -kiehtoi yöllä ja päivällä, nyt kun hänen kupeellaan olisi _nuori_ mies, -joka on jaksanut voittaa maailman. Kaksin on taistelu turvallisempaa. - - - - -IX LUKU. - - -Muutamana aamuna tämän jälkeen tapasi Pertti valuriverstaassa Iivari -Ilon hyvin surullisena. Sillä Iivarin isä oli kuollut edellisenä yönä. - --- Kyllä minulta nyt jäi merelle meno. Sinne olen aina halannut. Siellä -saisi kulkea yhdestä satamasta toiseen, saisi nähdä aina uusia maita ja -ihmisiä. Ja entäs hengittää merituulta ja laulaa reipasta merilaulua --- voi, toista se olisi kuin tämä verstaan tukehduttava kuumuus ja -kaikellainen kilkutus ja kalkutus! Minun luonnolleni se juuri sopisi. -Minulla on sellainen levoton mieli. En tahtoisi olla yhdessä paikassa. -Ja laivalla sitä saisikin ikäänkuin lentää merta pitkin aina uusiin -maihin. Mutta nyt saan elävältä paistua tässä kuumuudessa. Kuollessaan -kirosi isäkin tehdasta. Siitä hän olikin varma, että hän oli turmionsa -saanut täältä. Eikähän se miten muuten olekaan! Täällä hänestä tehtiin -juomari ja täältä hän sai kuolemantautinsa. Jos hän olisi ollut jossain -terveellisemmässä toimessa, niin ei hän olisi vielä kuollut. Ja nyt -minulla on niskoillani viisi nuorempaa siskoani. Ei tarvitse enää -ajatellakaan merelle lähteä... Ei -- ei tarvitse!... - -Lämmin kyynel kihoaa Iivarin silmäkuoppaan puheensa lopetettuaan. Mutta -Pertti ei ymmärrä, mitä sanoisi hänelle. Pitäisi lohduttaa, mutta -siihen hän on aivan kykenemätön. - --- Sama tehdas, joka vei uhrikseen isän, viepi vielä lapsetkin, kuuli -Pertti takanaan muutaman työmiehen sanovan. - --- Lohdutahan, Iivari, itseäsi sillä, että on täällä ennen sinua jo -joku toinenkin orpo valitellut, säesti toinen. - --- Mitä niistä työmiehen valittelemisista! Kunhan aikasi kestät rähjätä -vain, niin helpointa on olla parkumatta, puhuu kolmas. - --- Ovat ne vaaransa veden päälläkin, sanoo lopuksi Pertti Iivarille -muka lohdutukseksi ja alkaa kertoa hänelle laveasti, miten hänkin -ylimaasta tervaveneessä alas tullessaan oli ollut hukkumaisillaan. - --- Täällä on kuumaa, mutta siellä on märkää, naurahtaa muuan työmies -Perttiä kuunnellessaan. - -Iivari kääntää heille selkänsä ja tarttuu surullisena sankkoonsa. - -Tätä valimoa voisi nimittää tuliseksi pätsiksi. Se on suuri, hämärä -huone, jossa ovat korkeat uunit. Niissä takkirauta hirveässä -kuumuudessa sulatetaan. Tuli lieskaa ja polttaa, kovan raudan -velliksi venyttää. Ja tuota juoksevaa, sulaa rautaa saavat apulaiset -metallisankoissa kantaa. - -Pajaverstaasta kuuluu ryske ja räiske. Suuret ja pienet vasarat -siellä paukuttavat, jotta kipunat kauvaksi karkaavat. Korvia -särkee keskeymätön kohina ja tohina. Kaamealla jyskeellä muovailee -monen tuhannen kilogrammin voimalla putoava höyryvasara hehkuvaa -rautaharkkoa. Sen ääneen seottuu kalkutus ja kilkutus. - -Sitte on viilaajien ja sorvarien iloton kasarmi. Siellä kitisee, -sähisee, viilataan, sorvataan. Teräväkärkinen sorvinterä puree ja -leikkaa kovaa rautaa kuin veitsi pehmoista puupalasta. - -Insinööri on tavallisella läpikäynnillään tehtaassa. Viilariverstaassa -näkee hän Ilon paikan tyhjänä. - --- Onko Ilo nytkin juomassa? kysyy hän ärtyisenä. - --- Ei Ilo juo enää, vastataan. - --- Vieläkö on sitte kipeänä? - --- On kuollut eilen, herra insinööri, vastasi synkännäköinen mies. - --- Hm. Vai kuollut. Mihin kuoli? - --- Keuhkotautiin. - -Insinööri tulee katsahtaneeksi verstaan kattoon, jossa on monen -millimetrin paksuinen pölykerros. Ja kaikkialla on hienoa viilajauhoa. -Hengittää sitä vuosia... ei kumma, että Ilo kuoli keuhkotautiin. - -Insinööri tulee pajaan. Hän menee Pertin asuntokumppalin sepän luo. - --- Onko Rothman vielä Pelastusarmeijassa? kysyy hän huutaen sepältä. - -Mutta insinöörin äänen kokonaan kuolettaa tuo monemmoinen pauke. -Rothman kun huomaa insinöörin, tervehtii kohteliaasti häntä. - --- Onko Rothman vielä Pelastusarmeijassa? karjasee insinööri. - -Seppä ei kuule, mutta insinöörin huulten liikkeestä hän ymmärtää, että -insinööri puhuu hänelle. Rothman hakee rautatorvensa ja panee sen -korvalleen. Insinööri karjasee yhä kovemmin. Mutta Rothman ei kuule. -Sellainen on kilkutus ja kalkutus, pauke ja pauhu. Insinööri naurahtaa -ja menee edelleen. Mutta hän kyllä huomaa, missä Rothman on kuuroksi -tullut. Ei muualla kuin täällä pajan kaameassa... - -Hän on juuri pääsemäisillään valuriverstaan kynnykselle, kun yht'äkkiä -kuuluu vihlova, sydäntä särkevä valitushuuto. Hän säikähtää niin, että -veri hänelle aivoihin karkaa. Ja rientää nopeammin. Nyt hän näkee -Iivari Ilon tunnotonna vyöryvän valuriverstaan lattialla. Hajamielisenä -kulkiessaan se on kompastunut vormuihin ja malleihin, kaatunut -sankkoineen ja saanut kuumaa rautavelliä toisen saappaansa täyteen... - --- Hyvä Jumala! äännähtää insinööri ja menee kohti. Iivari-rukka huutaa -henkensä takaa, ulvoo hirveissä tuskissa ja vyöryttää itseään. Miehet -ovat jo ehtineet apuun. Mutta toinen jalka on aivan pilalle palanut. -Hänet pannaan paareille ja lähdetään kulettamaan sairashuoneelle. - -Poika huutaa, huutaa. Insinöörin sydäntä kouristaa. Hän antaa -määräyksiä paarien kantajille, mutta hänen äänensä vapisee. - --- Äiti, äiti! ulvoo poika, sillä hän on nyt tullut tuntoihinsa. - --- Lapseni! Elä huuda! lohduttaa insinööri. Hänen sydäntään kouristaa -julman ankarasti. - --- Pois, äidin tykö! Voi isäkin on kuollut. Ja nyt _minulle_ näin kävi! -kirkuu Iivari. - -Insinööri menee hellästi luo, silittää pojan otsaa, mutta Iivari lykkää -hänen kätensä syrjään. - --- Te -- isän tappaja! Ja minutkin tapatte!... - -Taas meni poika tainnoksiin. Insinööri on aivan tulipunainen ja -hätäytynyt. Hänen suupielissään nykii hermokkaasti. Hän lähtee kyynel -silmissä pois. - -Paarien kantajat katoavat lehtoon pois konepajan alueelta. Mutta vielä -sieltäkin kuuluu valittava voihkinta. - - - - -X LUKU. - - -Sinä päivänä sai Strang piston sydämeensä. Tuo hänen valimonsa on -helvetti, jossa ihmisiä elävältä kidutetaan! Ja entä jos sattuvat -kompastumaan siellä rautavelliä kantavat poikaset? Silloin räiskyy -kuuma elementti kantajan iholle ja silloin --! Entä pajaverstaassa? -Annappa tuon monen tuhannen kilogrammin voimalla putoavan höyryvasaran -iskeä harhaan, niin ovat monet ihmishenget kysymyksessä! Ja tuo -yhtenäinen kalkutus ja kilkutus, sohina ja kohina! Eikö se aamusta -iltaan vuosimääriä tylsytä sen ääressä olevaa ihmistä, joka luotiin -kuulemaan linnun sulosointuista liverrystä, meren aaltojen tahdikasta -pauhinaa luonnon helposti hengitettävissä saleissa, joissa on kattona -kanneton taivas eikä monen millimetrin tomukerroksinen, likainen -katto?... Ja annappa tuon teräväkärkisen sorvinterän, joka leikiten -leikkaa kovaa rautaa, annappa sen luiskahtaa jäseniisi, niin punanen -hurme valtimoistasi huppelehtii kylmään hiekkaan! Saat pian sydänveresi -kuiviin juoksemaan leipäpalasta itsellesi ansaitessasi... O'o! Tämä on -sankarikuolema nykyaikaisen teollisuuden palveluksessa! - -Sinä päivänä sai Strang piston sydämeensä. Kaikki nämä työmiehet, jotka -aamusta iltaan ja illasta aamuun hengittävät sisäänsä valimon paahtavaa -kuumuutta, pajaverstaan nokea ja pölyä, sorvauskasarmin viilajauhoja, -eivätkö ne samalla ime sisäänsä tauteja ja ennenaikaista kuolemaa? -Syylläkö vai syyttä parjataan tehtaalaisia roistomaisiksi ihmisiksi, -jotka lomahetkinään uppoavat katalimpiin paheisiin? Eivätkö niitä -koneet tylsytä, raasta niiltä parhaimman tarmon, veren puhtauden ja -ajatusten ylevyyden?... - -Sinä päivänä sai Strang piston sydämeensä. Talonpoika ajaa sunnuntaisin -kirkkoon kuulemaan Jumalan sanaa, mutta harva tehtaalainen sinne menee. -Tehdas on tappanut häneltä Jumalan kaipuun... - -Sinä päivänä sai Strang piston sydämeensä. Poika Iivari soimasi -häntä kaksinkertaiseksi murhamieheksi...! Mutta nyt näkee insinööri -silmissään kokonaisen joukkion ruhjottuja, joita hänen tehtaansa on -leikannut jäsenettömiksi. Höyrysahassa oli joku heittänyt henkensäkin. -Ne olivat veritodistajia, marttyyrejä, joiden veri huusi kostoa... - -Iivari-pojan tapaturmasta asti on insinöörillä ollut paha omatunto. -Hän on syventynyt työväenkysymystä koskevaan kirjallisuuteen ja siellä -löytänyt itsensä työmiesten verellä huuhdottuna pyövelinä. - - "Pikku orjalapsonen, - jonk' on isän, äidin kanssa - häädettynä kodostansa - lähdettävä Grottehen! - Matkan määrän uhkaavaisen, - määrän murheaskelten, - näetkö sen, näetkö sen? - Näetkö kohti taivahan jonkin, - niinkuin keilamaisen - jättipilven nousevan? - Näetkö sen, - määrän murheaskelten, - joka loi sun vanhempiis - kaukaa pelvon kauhunlaisen? - Se on Froden Grotte-hiis, - mammonmylly Froden, niin, - mi sun survoo murusiin, - lukki, joka mehus jäytää, - sillä sitte vatsan täyttää - kehrätäkseen, - kerätäkseen - kultalankaa pyydyksiin - Froden, ihmismetsästäjän - kultaisehen satimeen. - Näetkö sen, näetkö sen, - näetkö, lapsi, alttarin, - jolla veres, hento, nuori, - lämmin, puhdas valuvi, - kun sen vaatii syntivuori, - maailmansyöpä metalli?" - -Tämä on taiteilijan vernissattu taulu, mutta vernissan alla on alaston -totuus. Onko hänkin Frode, ihmismetsästäjä, onko hänenkin tehtaansa -Grotte-mylly, joka survoo luita ja lihaksia, sydämiä ja aivoja niistä -maailmansyöpää metallia, kultaa, jauhaakseen? Hänen on vastattava -vaativalle omalletunnolleen... - -Eteisestä kuului kopinaa kuin puujaloilla, kainalosauvoilla -kulettaisiin. Ihmiskäsi tunnusti epävarmasti lukkoa hapuilevan. - -Ovi avautui. Suurella kopinalla kainalosauvain avulla yksijalkaisena -astui sisälle hento nuorukainen. Toinen jalka oli polvesta poikki -sahattu ja tynki oli nahkatupessa. - -Se oli Iivari Ilo, joka kolme kuukautta sitte sai tulikuumaa -rautavelliä saappaansa täyteen tapaturmassa. Sairaalassa, jossa jalka -oli poikki leikattu, oli hän saanut maata monen monta viikkoa. Ja nyt -oli hän liikuntoa saadakseen lähtenyt itse nostamaan apurahaa tehtaan -kipukassasta. Ensi kertaa näki häntä nyt insinööri tuon kamalan -tapauksen jälkeen. - -Karvas pala nousi insinöörin kurkkuun. Tuossa tuli syyttäjä, joka -vasten silmiä äänettömästi ilmoitti hänelle: Sinä olet ihmismetsästäjä! -Sinun konepajasi on mammoonamylly, joka jauhaa ihmisiä kullaksi! - -Silmät kosteina meni insinööri poikaa vastaan, ja antoi hänelle -ystävällisesti kättä. Poika loi suuret, siniset silmänsä häneen ja -naurahti hyväntahtoisesti. Mutta se hymyily sai insinöörin silmät -enemmän kosteiksi. Omatunto hänelle sanoi nyt, että _hän_ oli tuolta -nuorukaiselta raastanut elämän ilon, nuoruuden riemut ja syössyt -hänet elämänsä hehkeimmässä keväimessä raajarikkoisuuden lohduttomaan -yksitoikkoisuuteen, yöhön ja pimeyteen... - -Poika lapsellisuudessaan hymyili kainalosauvoilleen, mutta insinööristä -tuo hymy tuntui soimaukselta, joka huusi hänelle: Voi, miten paljon -sinä minulta ryöstit! Katso näitä sauvoja, sinä ihmisten lihakset -kullaksi lyöjä, ja ymmärrä, että sinä raastoit minulta koko elämäni -arvon! Sinä veit minun jalkani, sinä, mammoonan kirottu iartaja! -Sinun rautasi sen poltti, poltti sen ja koko elämäni silloin, kun -sieluni valmistautui ottamaan vastaan elämäni parhaimpia sointuja: -nuoruutta, lempeä, unelmia! Nyt minä olen ainaiseksi ruhjottu, -raajarikko, ja saan elää toisten armoilla!... - --- Kuinka Iivari nyt jaksaa? kysyi insinööri. - --- Pahinta on, ett'en tahdo tottua näillä sauvoilla kulkemaan, vastasi -Iivari, istuutui ja helisteli kainalosauvojaan yhteen. - -Tuo kalina insinööriä hermostutti. Pahemmalta ei olisi kuulunut hänen -korviinsa, jos poika olisi kalistellut toisiinsa jalan luitaan, mitkä -jäivät sairashuoneeseen. - --- Eikö ole ikävää ja aika pitkää, kun ei pääse vapaasti liikkumaan? -kysyi taas insinööri. - --- Voi, miten pitkää se on! huokasi Iivari surullisesti. - --- Mutta elä kovin sure! Siten käy vain ikävämmäksi. - --- Niin, kun sen voisi unhottaa, miten hauskaa silti oli tervennä -ollessa. Mutta sitä ei voi. Ja silloin se tekee pahaa. Toisinaan mielii -oikein itkettää. - --- Miten äiti jaksaa? Pahoileeko hän kovasti. - --- Enemmän se äiti pahoilee kuin minä itse. Se uskoo minun kovasti -kärsivän. Eikähän se erehdykään. Kipu jo tosin on jalasta poissa, -mutta muuten... Nyt en minä pääse koskaan _merelle_. Sinne suurelle -valtamerelle, jonne aina olen ikävöinyt!... - -Iivari ei jatkanut. Kyynel kihosi hänen silmäkuoppaansa. - -Hän oli kaunis poika, vaikka nyt pitkästä sairaudesta laihtunut, -kuivunut, kalvennut. Ja noihin suuriin, sinisiin silmiin olisi vielä -jäänyt monen tytön sydän, joll'ei puujalka olisi tullut kammottamaan -heitä. - --- Kyllähän ne nyt alussa kaikki minua säälivät. Mutta entä kun -vanhenen ja rumenen, niin silloin poikaviikarit näyttävät minua -sormellaan ja huutavat ilkkuen: puujalka! puujalka! - --- Ei Iivarin pidä nyt sellaista ajatella. Kuka hentoisi raajarikkoa -pilkata? - --- Kyllä ne, herra insinööri, niin tekevät. Äitihän näitä kaikkia -tällaisia ajatuksia minulta kokee poistaa, mutta eivät ne poistu. -Unissakin kummittelevat nuo kainalosauvat. Viime yönä minä näin unta, -että minä kainalosauvoillani löin teitä. Äiti ja pikku siskot vieressä -kehottivat lyömään. - -Veri karkasi insinöörin kasvoihin. Mutta hän koetti väkinäisesti -hymyillä ja sanoi: - --- Kaikkea se uni kummittelee. Muuten Iivari sanoo äidille ja pikku -siskoille, että tästä lähtien insinööri pitää huolen Iivarista, äidistä -ja pikku siskoista. Kun Iivari täysin tervehtyy, niin saa Iivari -opetusta piirustuksessa. Koetetaan jos sinusta tulisi piirustajaa -konttoriin. Jos ei tule, niin opetetaan jotain muuta. - -Iivarin suuret silmät ilostuivat. Innostuksen hehku purppuroi hänen -kalpeilla kasvoillaan. - --- Pääsenkö _minä_ konttoripuolelle? huudahti hän. - --- Pääset. - --- Voi, herra insinööri, miten äiti siitä ilostuu! - -Insinööri maksoi Iivarille nyt tulevan osan kipukassasta ja antoi -omasta kukkarostaan saman verran lisää. - -Poika lähti kainalosauvoineen kolisten pois. Tuo sauvain tahdikas -kolina kiusasi taas insinööriä. Hänestä kuulosti kuin itse -ilottomuus siellä olisi jaloittelemassa. Poika unissaan löi häntä -kainalosauvoillaan!... Ja äiti ja pikku siskot kehottivat lyömään. Se -oli hirveätä kuulla poikaraiskan suusta, joka sen jutteli lapsekkaassa -suoruudessaan... - -Insinöörin sydämessä kävi taistelu. - - * * * * * - -Kohta tämän jälkeen perusti insinööri tehtaalleen koulun, lukusalin ja -torvisoittokunnan. Soma kokoushuone rakennettiin tehtaan työväestölle. -Yötyö lopetettiin ja työmiesten palkat korotettiin. - -Tästäpä kaikesta alkoikin tehtaalla työmiesten elämä ottaa uuden -suunnan: valistuksen tarve heräsi. Insinööri itse oli aatteellisten -pyrintöjen lipunkantajana heidän parissaan. Kokoushuoneella hän piti -esitelmiä työväelleen, pani toimeen keskustelu- ja seura-iltamia, -ohjasi näytelmäharjoituksia, ja oli sieluna kaikkialla. Nuo työmiehet, -jotka hänelle kultaa kokosivat, oli hän tähän asti kokonaan laimin -lyönyt. Nyt hän tahtoi niiden eduksi työskennellä. - -Näin oli Grotte-myllyyn muuttanut naurun, laulun ja sadun hengetär, -joka käsi kädessä siellä työskenteli valistuksen ja siveyden haltijan -kanssa. Ja mikä kumma! Ennen oli insinööri katsellut työmiehiään -jonkinlaisella vastenmielisyydellä ihmisinä. Nyt vähitellen hänen -sydämensä kiintyi niihin. Hän tunsi suorastaan henkistä nautintoa saada -olla heidän valistajansa. - -Kortit, viina ja riettaat naiset olivat häviämässä tehtaalta ja moni -ulkomainen työmestari hävisi niiden mukana. Suuri siivous oli tehtaalla -käymässä. Pelastusarmeijassa olevat tehtaalaiset pysyivät kylminä -insinöörin valistuspyrinnöille. Mutta ei insinööri heitä mitenkään -vainonnut. - - - - -XI LUKU. - - -Tuosta rikkaasta Halmin rouvasta, joka oli "polvistunut ristin -juureen" samana iltana kuin Perttikin, tuli armeijan yksi -kulmakivi tässä kaupungissa. Hänen luonaan alettiin pitää useimmat -kotihartauskokoukset. Tappura oli armeijan taitavin paikallinen puhuja. -Ja sellainen laulumies ja soittoniekka kuin hän oli! - -Pahat ihmiset huhuilivat, että Halmin rouva oli myrkyttänyt miehensä -ja sitte tämän kuoleman jälkeen alituisesti houri unissaan vainajasta. -Hänen sanottiin mieltyneen erääseen miehensä konttoristiin, mistä muka -seurasi tuo myrkytys. Itse asiassa tämä puhe oli vain pahansuopain -parjausta, mutta kaupungin rahvas siitä yksipäisesti piti kiinni ja -mielellään siitä jutteli. Siinä ihmisluokassa tuo ilkeä huhu alinomaa -kyti lähtemätönnä kuin tuli kuivassa ruohistossa. Varmaankin se oli -saanut alkunsa siitä, että rouva Halm tunnetusti oli elänyt kovin -huonoissa väleissä miehensä kanssa, joka sitte yht'äkkiä oli kuollut. -Tosiasiassa lie miehensä äkkikuolema saattanut rouvan uskonnollisiin -herätyksiin. Ja niissä ajellessaan oli hän ruvennut käymään -Pelastusarmeijan kokouksissa. Siellä sitte Ruotsin "majuuri" hänet -"ampui läpi". - -Pertistä tuli innokas "todistaja" armeijan kokouksissa. Siitä -seppä riemuitsi. Muutenkin oli Pertti armeijan erinomainen syötti. -Tenhovoimalla hän veti naisia, varsinkin nuoria tyttöjä, armeijan -kokouksiin. Hän oli armeijan kuuluisuus. "Kaunis todistaja" sai monta -nuorta tyttöä myös todistamaan. - -Tappura oli ottanut Pertin erityiseen suosioonsa. - --- Sinun pitää päästä ylenemään tehtaassa, sanoi hän Pertille. - -Sitähän sitä juuri Pertti itsekin halasi. Tappuran kehotuksesta alkoi -hän opetella piirustusta tehtaan muutaman piirustajan opastelemalla. -Ja itse insinöörillekin suositteli Tappura Perttiä. Strang -uudistuspyrintöjensä innostamana kannatti Pertin opinnoita. - -Tehtaalla nyt alkaneista valistuspyrinnöistä ei Pertti välittänyt. Ne -olivat hänestä ikäviä eikähän niistä liioin ylennyt asemassaan. Sen -sijaan armeijaan hän oli kiintynyt. Siellä niin hartaasti kuunneltiin -hänen puheitaan ja siellä hän oli pian vallannut itselleen huomatun -aseman. Siellä siis Pertti viihtyi. - -Ja rouva Halmin luona oli Pertti mielellä nähty vieras. Kun he olivat -molemmat "polvistuneet ristin juureen" samana iltana, lähensi jo -se seikka heitä toisiinsa. Ja ainahan Pertti oli viihtynyt naisten -seurassa. Niistä hän oli tavannut suurimmat ihailijansa. Iltasin -poikkesi Pertti Tappuran kanssa rouvan luo. Kolmen he sitten lukivat, -lauloivat ja joivat teetä monemmoisten vehnästen kanssa. Rouva -itsekin oli alkuaan narikkakauppiaan tytär. Ei hän tuntenut hienompia -seuratapoja eikä hänellä opillista sivistystä ollut yhtään. Kerran -heidän pois tullessaan lesken luota kuiskasi Tappura Pertin korvaan: - --- Jos en olisi akallinen, niin naisin tuon lesken. Mutta sinulle, -Pertti, se sopii. - -Pertti tunsi poskiensa kuumenevan, mutta ei virkannut mitään. Tuo oli -rohkeaa puhetta, mutta itse asiassa se ei ollut Tappuran keksintö. -Hänelle itselleen oli se jo ennen mieleen iskenyt. - -Leskellä oli oma kookas rakennus ja hyvin kalustetut huoneet, puodissa -oli runsas tavaravarasto ja pankissa puhdasta rahaa kymmentuhansittain. - -Sinä yönä ei Pertti mielinyt saada unta silmiinsä. Tappura oli -puhaltanut loimuamaan jo taulaan isketyn kipunan. - -Ensi kerran kotihartauskokouksessa Halmilla, missä oli kokonainen seura -armeijalaisia, istui Pertti yksinään syrjässä loukossa ja tarkasteli -salaa leskeä. Totisesti ei rouva ollut kaunis: kasvot olivat hänellä -liian lihavat, silmät kylmät, nenä paksu, ja suusta pistivät esiin -leveät tekohampaat. - -Pertin näin tarkastellessa sattui rouva katsahtamaan häneen ja naurahti -hänelle. Pertti hymysi vastaan. Sitte illan kuluessa rouva usein -lähetti Pertille hellemmän katseen. - -Kun Tappura alkoi laulaa parhaimmalla tuulella kuumahenkistä -pelastuslaulua, ihaili Pertti vain rouvan salin komeita huonekaluja. -Tuo monihaarainen kristallikruunu, tuo juhlallinen soittokone, jota -lie tuskin milloinkaan avattu, nuo kauniit täytetyt tuolit ja sohvat, -korkeat mustat kukkapylväät, pehmoset matot, kiiltelevät seinätaulut, -kaikki tämä komeus olisi _hänen_, jos hän... - -Halmin rouvan rikkaus oli sattuman lahja: raha-arpajaisissa oli hän -voittanut suuremman summan. Hyvin menestyvä kauppa oli sitä kartuttanut -vuosi vuodelta. - -Pertti istui syrjässä paikoillaan ja haaveili. Mitä olisi _silloin_ -Tappura hänen rinnallaan! Hän olisi isäntä tässä talossa ja Tappura -olisi hänen vieraansa, jota hän kutsuisi kesteihin, jos viitsisi... - -Juuri hänen parhaimmillaan tällaisia kuvitellessaan lopetti Tappura -laulunsa ja huoneessa oli hetken hiljaisuus. Pertti säikähti sitä -ikäänkuin olisi hänet tavattu ilmeisessä pahuudessa. - -Vähän aikaa vielä istuttua heittivät kaikki rouvalle hyvästit ja -lähtivät. Pertti jäi viimeiseksi. Tappura ovella katsahti häneen -merkitsevästi. Se Perttiä kiusasi. Hänkin heitti hyvästit ja poistui. - -Mutta hyvästellessään tunsi hän rouvan puristavan hänen kättään -tavallista hellemmin. Se käsi oli jäädäkin pitemmäksi aikaa Pertin -käteen, mutta samassa rouva huomasi niin tärkeännäköisenä Tappuran -hymyilevän hänelle, jotta hän veti pois kätensä. Tappura vain jatkoi -lampaan hymyään. Se jo Perttiä suututti. Rouvankin kasvoilla näki hän -närkästystä ja noissa kylmissä silmissä paloi jotain. - -Kuitenkin tämän illan jälkeen oli Pertti pitemmän aikaa käymättä rouva -Halmin luona, sillä seuraavana päivänä sattui tapaus, joka siirsi -Pertin taas uuteen asemaan. - - - - -XII LUKU. - - -Pertti oli harjoitellut piirustusta ja osottikin siinä taidossa -sellaista sormien näppäryyttä ja tarkkaa silmää, jotta hänen -opettajansa -- eräs konepajan piirustajista -- oli innostuneena -näytellyt Pertin piirustuksia insinööri Strangille. Insinöörikin antoi -niille arvoa ja samaan aikaan kuin Pertti itse rouva Halmin luona teki -omia laskujaan, päätti Strang Pertin piirustuksia tarkastellessaan -siirtää hänet konttorin puolelle, ensin piirustusten jäljentäjäksi. - -Ja se tapahtui seuraavana päivänä. Insinööri itse vei Pertin -konttoriin. Osoitti hänelle paikkansa ja antoi muutaman piirustuksen, -mikä esitti höyrylotjan läpileikkausta, hänelle jäljennettäväksi. - -Konttoriherrat heittivät häneen pitkiä katseita, mitkä erityisesti -kilpistyivät Pertin punaiseen pelastusarmeijalaisen paitaan. Kun -insinööri oli mennyt pois, meni vanhin piirustajista Pertin luo ja -sanoi: - --- Kuulkaa! Kun tulette huomenna tänne, niin heittäkää pois päältänne -tämä punainen paita! Täällä se ei oikein sovellu. - -Pertti ymmärsi yskän. Ja kyllä hän sen hentoikin heittää pois. Sen -koommin ei enää nähtykään punaista paitaa Pertin päällä. - --- Sepä oli koko potkaus tuo konttoriin pääsö! tuumi Pertti illalla -asunnossaan sepälle, hykersi iloissaan käsiään ja ymmärsi, että hän oli -nyt herra. - --- Kunhan et ylpistyisi siitä, vastasi seppä huolehtivasti, aavistaen -pahaa. - --- Sanoivat konttorissa, ett'ei minun sovi pitää punaista paitaa. - --- Kuka niin sanoi? - --- Kostja-insinööri. - --- Mitäs Penna sanoi? - --- Ei hän puhunut mitään. Kohautteli vain olkapäitään ja kääntyi -syrjittäin minuun, insinööri kun osotti minulle paikan hänen vieressään. - --- Kyllä konjakki tekisi hänet kohta ystäväksi. Minkäs Kostja-insinööri -sanoi sopivan? - --- Eipähän sanonut mitään. - --- Kyllä sinä nyt jouduit sutten luolaan. No entä Janne-kasööri? - --- Hän ei ollut minua näkevinäänkään. - --- Hän on siivo mies, vaikka onkin vähän ylpeä. Sutten luolaan jouduit, -sanon vieläkin. - --- Mitenkä niin? - --- Hää? - --- Mitenkä niin? - --- Minä tunnen ne herrat, minä tunnen. Yhdessä joskus ennen on tyttöjä -kurkisteltu. - --- Vai olette tekin ollut sellainen? - -Mutta seppä ei kuullut enää mitään. Hän pani torvensakin pois. Sitte -hän käveli levotonna huoneessa ja näytti kärsivän Pertin konttorin -puolelle pääsemisestä. Ei syönyt illallistakaan. Ennen maata panoaan -lausui hän Pertille vakavasti: - --- Elä sinä heitä pois punaista paitaasi! Se pelottaa sinusta pois nuo -synnin härjät. Kuule, elä heitä! - -Mutta Pertti sitä tuskin viitsi kuunnella. Nyt hän oli herra ja -sellaisena hänen pitäisi osata käyttäytyä. Siihen kohdistui koko -hänen mietiskelynsä. Ensiksikin hänen pitää muuttaa pois sepän luota, -laitattaa räätälissä itselleen hieno puku ja muuten ottaa mallia -konttoriherroista. Ehkäpä sitte konttoriherrat suostuvat ystäviksikin. -Nyt olivatkin kovin pöyhkeitä... - -Pertti näki edessään onnen uran avoinna kuin leveän maantien, joka on -puhkaistu suoraan metsien halki. Ja hän ajaisi sitä vielä maailmassa -pitkälle... pitkälle...! Tämä oli hyvä alku! - -Ei seppä eikä Pertti saanut unta sinä yönä, seppä siitä surusta, että -Pertti oli siirretty konttorin puolelle, ja Pertti siitä ilosta, että -hän oli sinne siirretty. - -Jo seuraavana päivänä muutti Pertti pois sepän luota. Syyksi täytyi -hänen valehdella, jott'ei seppä kovin pahastuisi, että insinööri -oli käskenyt hänen muuttamaan. Siinä näki jo seppä tarkoituksen: he -tahtovat ryöstää Pertin häneltä ja Pelastusarmeijalta. Ja kun Pertti -lähti kimpsuineen sepän asunnosta, katsoi seppä surullisesti hänen -jälkeensä kuin isä maailmalle matkustavan rakkaan poikansa jälkeen: nyt -se on poissa hänen silmiensä valvonnan alta! - -Konttorissa piti Pertti konttoriherrain liikkeitä ja ulkonaista -käytöstä tarkasti silmällä ja koetti kotonaan kuvastin kädessä -jäljitellä heitä. Kun ruumis harjoituksen kautta kävi notkeammaksi -ja liikkeet pyöristyivät, naurahti Pertti muistaessaan sitä aikaa -ylimaassa, jolloin hän huoneessakin olla tollotti lakki päässä ja -jos sai kahvia, tavan mukaan viskasi loppuhitusen pureksimastaan -sokuripalasesta takaisin sokuriastiaan. Mennäpä konttoriin näyttämään -sellaisia tapoja! Mutta entiset ovat olleet ja menneet! - -Pertti teetti itselleen uudet kalliit vaatteet, osti kultaisen -sinettisormuksen etusormeensa ja uhkean kellon liivinsä taskuun -tikuttelemaan. Hän käytti hyvin korkeaa kiiltokaulusta ja silkkistä -kaulahuivia, voiteli ja harjasi kauniit mustalaishiuksensa niin -sileiksi päälaelta, että kärpänen niillä olisi langennut, ripotteli -Kölnin vettä nutulleen, jotta hän tuoksui kuin apteekkipoika, työnsi -huikaisevan valkean nenäliinansa pistäväksi ulos takkinsa rintataskusta --- hänellä aina oli matkassa toinen varsinaista nenän niistämistä -varten -- ja kiillotti kenkänsä, että hän niissä voi melkein nähdä -kuin peilissä oman hienoutensa. Ja noin loistavana muotiherrana -hän harjoitteli yhä yksinäisyydessä tekemään pyöreitä kumarruksia -kantapäänsä yhteen lyöden ja puhuessaan viittoloimaan kädellään kuin -näyttelijä. - -Ylimaassa ollessaan oli Pertti pitänyt mahtavuutenaan karkeasti kirota, -mutta kaiken sellaisen tahtoi hän nyt tyyten pestä pois itsestään. - -Hänen ymmärryksensä mukaan oli paras ja helpoin keino tulla suureksikin -herraksi se, jonka hän oli valinnut. - -Ei voinut kieltää, ett'ei pian ollut Pertin vaatetus kuin hienoimman -esplanaadikeikarin. Ja luonnon antama ulkomuoto hänellä oli sellainen, -että ensimäisenkin luokan hienostelijan oli syytä sitä kadehtia. Kun -hän nyt vielä oli hankkinut solakkaan, mutta tarpeeksi täyteläiseen -vartaloonsa notkeutta ja ryhtiä, oli hänen lähes kolme kyynärää korkea -persoonansa yleisillä paikoilla sellainen ilmiö, että monen naisen -katse siinä viivähti kauvemmin. Ja nuorten neitien parissa tuli "kaunis -piirustaja" tässä väkirikkaassa kaupungissa laajalta tunnetuksi. -Iältään oli Pertti jo yli viidenkolmatta vuoden, mutta näytti tuskin -yhdenkolmatta vuotiaalta. - -Insinööri Strang toisinaan pisteli Perttiä hänen keikarimaisuudestaan, -mutta kun Pertti säännöllisesti teki tehtävänsä ja edistyi -silminnähtävästi piirustuksessa, oli Strang suvaitsevaisempi Perttiä -kohtaan eikä toisinaan voinut muuta kuin hymyillä Pertin hienoudelle. -Pelastusarmeijassa ei Pertti enää käynyt. Mutta silti lukivat -armeijalaiset joukkoonsa tuon komean miehen, jolla kuului olevan -henkisiä lahjojakin runsaammassa mitassa. Mutta konttoriherrat pysyivät -Pertille kylminä, ja se häntä sapetti. - - - - -XII LUKU. - - -Pertti oli saanut erityiset kutsut muutamaan kotihartauskokoukseen. -Ja sinne hän päätti mennä ikäänkuin näyttelemään itseään -pelastusarmeijalaisille uudessa asemassaan. He olivat hänelle siellä -niin makeasanaisia. Tappura ylisteli Pertin hänen itsensä kuullen -pilviin asti. Eikä hän viihtynyt istumaankaan muualla kuin Pertin -vieressä. Seppäkin oli iloisempi, kun taas pitkän ajan takaa näki -Pertin armeijalaisten parissa. - --- Miksi herra Hagert ei enää käy meillä? kysäsi rouva Halm häneltä -hiljaa supattaen. - -Pertti silmäsi rouvaan merkitsevästi. Rouva joutui hämilleen ja lisäsi -jotain sanoakseen: - --- Oletteko ylpistynyt? - --- Mistä minä ylpeilisin rouvalle? puhui Pertti hyvin kummailevinaan. - --- No kun olette niin vähässä ajassa ylentynyt. - --- En, hyvä rouva, minä vielä pitkällä ole. - --- Aivotteko mennä vielä pitemmälle? - --- Kukapa tietää, naurahti Pertti. - --- Tehän olettekin vielä niin nuori ja sitte niin lahjakas. - --- Ei paina vielä ikä. Ja äly on kasvamassa. - --- Miksi te oikein aivotte? - --- Joskus toiste sanon sen teille, kuiskasi Pertti hiljaan rouvalle. - --- Voi, sanotteko sen minulle! - -Rouva Halm oli mielissään, että hänellä oli jotain yhteistä Pertin -kanssa, jota eivät muut saisi kuulla. Mutta Pertti huomasi rouvan -olevan hänen vankinsa. Hän olikin tahtonut vähän kokeilla rouvan -kanssa. Sentähden hän oli Halmissa käymättä. - -Illalla saattoi Pertti rouva Halmia hänen kotiinsa -kotihartauskokouksesta. - --- Sanokaapa minulle nyt, miksi te aivotte tulla! puhui rouva Halm -matkalla. - --- Minä aivon tulla omaksi isännäkseni ja muiden käskijäksi. Minulla -pitää olla palvelijoita ja minulla pitää olla tilaisuutta toimimiseen, -vastasi Pertti varmalla, tyynellä ja vakuuttavalla äänellä ja lopuksi -teki käden liikkeen, mikä merkitsi paljon. - -Rouva ei osannut mitään vastata. Hetken takaa hän kysyi: - --- Ettehän lie pahastunut, että tällä tavalla urkin aikeitanne? - --- No jaa! Mitäpä minä siitä pahastun. Mutta toistaiseksi tämä on vain -_meidän_ keskenäinen salaisuutemme. - -Pertti lausui suuremmalla korolla _meidän_. Rouva Halmin sydän riemusta -hypähti. Lämmin tunnelma kävi läpi hänen sielunsa. Hän olikin äsken -turhaan aristunut, huomasi hän. - --- Mutta käykää nyt meillä! pyyteli rouva Perttiä, heittäessään hänelle -hyvästit asuntonsa portilla. - -Pertti lupasi tulla "jonakuna iltana". Hän tahtoi vähitellen ja -annoksittain lähestyä rouvaa, jotta rouvan pitäisi huomata, ettei hän -ole kuin "hyllyltä otettava". - -Niin. Pertin sielussa oli kasvanut kasvamistaan kiihkeä halu päästä -kuin yhdellä lyömällä rikkaaksi mieheksi, jolla on maailma auki -edessään. Tuolla konttorissa saisi hän vuosikymmeniä istua toisen -palvelijana koskaan tulematta isomman omaisuuden omistajaksi. Ja -konttoriherrain sivistynyttä kylmyyttä hän ei voinut sietää. He -katselivat häntä kuin loasta puhdistettua metallipalasta, jonka kaikki -kaikessa riippuu insinöörin armosta. Olipa Penna muutamana päivänä -Pertille sanonut: - --- Mieluummin näkisin silti päällänne pelastusarmeijalaisen punaisen -paidan kuin tuon kaiken ylellisyyden. Se pukisi teidän sisäistä -ihmistänne paljon paremmin. - -Ja nämä katkerat pistopuheet olivat ainoat sanat, mitä hän Pertille oli -haastanut koko hänen konttorissa oloajallaan, vaikka vierekkäin oli -istuttu jo kuukausia. - -Sekin piirustaja, joka oli Perttiä opettanut, oli eronnut konttorista, -joten Pertti siellä noiden herrain parissa oli kuin osaton orpo suuren -perheen lapsilaumassa. Kaikilla oli hänen päälleen "aita matala". - -Mutta yksinäisyydessä posket lämpöisinä kuvitteli Pertti kerran -pääsevänsä voivaksi mieheksi. Oikotie siihen olisi naida -- rouva Halm. -Rahaa Pertti tahtoi saada naimisessaan. Kauneus naisessa -- se on -hetkellistä korua, joka sulaa käsiin kuin lumi lämpimässä, arvosteli -Pertti. Ja millekään muulle kuin naisen rikkaudelle tai kauneudelle ei -Pertti ymmärtänyt arvoa panna. Kukapa hänelle olisi sellaista muuta -opettanut? - -Jos hän naisi rouva Halmin, pääsisi hän yhtä päätä kauppiaaksi, saisi -suuren talon, kalleita huonekaluja, tulisi kymmenien tuhansien markkain -omistajaksi. Ja hänelle aukenisi tilaisuus puuhata ja toimia... -puuhata ja toimia... sitä juuri Pertti sydämestään ikävöi. Oli silti -niin sanomattoman kuivaa ja yksitoikkoista istua tuolla konttorissa -lyijykynän ja kulmaviivottimen kanssa noiden herrasmiesten silmätikkuna! - -Pertti otti Tappuran avukseen. Muutamana talvi-iltana meni hän sen -luokse. - --- Joudatko vähän tulemaan ulos kanssani? kysyi hän Tappuralta hänen -asuntonsa ovelta. - -Pertti oli puettuna uuteen turkkiin ja hansikoidussa kädessä heilui -herramainen keppi. Sentähden hän tahtoikin näyttäytyä niin mahtavalta, -ettei edes sisälle mennyt. - --- Tulehan toki sisälle! kehotti Tappura. - --- Enpä nyt halua. Ja täällä ulkona on niin herttainen kävelyilma. -Joudatko? - --- Joudan toki. - -Ja Tappura jouduttautui kiiruusti kuin renki isäntänsä kutsuessa. - --- Pane palamaan! - -Pertti ojensi sievosen sikarilaatikkonsa Tappuralle, joka sieltä onki -hyppysillään korealeimaisen sikarin. - --- Olen aikonut sinulle puhua vähän lähemmin asioitani, alkoi Pertti. - --- Puhu, herra! Palvelijasi kuuntelee. - --- Mutta ehdolla, ettet syrjäisille haasta! - --- Tuohon käteen! - -Kättä puristettiin vakuudeksi. - --- Olen aikonut mennä naimisiin... - --- Niin tekisin minäkin sinuna. - --- Olisi minulla valikoitavana paljonkin morsiamia: nuoria neitejä, -kauniita ja hempeitä, joko kultatukkaisia ja sinisilmäisiä tai -tummahiuksisia ja ruskeasilmäisiä. Niitä on kokonainen varasto! - -Pertti ojensi huolettomasti kädellään ilmassa vakuudeksi. - --- Uskon puhumattasikin. Kenelläpä, joll'ei sinulla? - --- Mutta minä olen jo saanut kylläkseni nuoruudesta ja kauneudestakin. - --- Ai! Ai! Niinkö? - --- Haluaisin vaimokseni jo vakaantunutta ja kristillismielistä naista. - --- Jo arvaan. - --- Rupeatko puhemiehekseni? - --- Itse olen aikonut ehdottautua. - --- Mutta onkohan ne tosia ne jutut, joita hänestä liikkuu? - --- Ihan valetta! Ämmäin typeryyksiä! - --- Luultavasti hän ei minua myrkyttäisi, naurahti Pertti. - --- Sinua ---! Te sovitte mainiosti yhteen! - --- Mutta on muutamia seikkoja huomioon otettava, alkoi Pertti edellensä -puhua. Minun pitää saada varmuutta joissakin asioissa ensiksi. Ja -pyydän sinun apuasi... - --- Miten ja missä? - --- Käypä sinä yksinäsi hänen luonaan ja ongi taki tilaan, mitä hän -minusta ajattelee! - --- Sen voin helposti tehdä. - --- Ja koeta saada selville, onko hänellä sukulaisia! - --- Senkin voin tehdä. - --- Ja viimeiseksi kaikkein tärkein! Minä puhun miehelle, jonka toivon -ymmärtävän minua. Ota varmuus siitä, paljonko hänellä on omaisuutta. -Mutta ymmärräthän, ettei sovi näitä kysymyksiä perätysten tehdä. Pistät -muuta puhetta väliin ja alat sitte aina uuden tiedustelun. Mutta -hienosti, hienosti vain! - --- Kaikki toimitan. - -Mutta Tappura tuli tuota pikaa vakavaksi. Hän mietti, että onni naida -rouva Halm olisi kuulunut oikeastaan hänelle, mutta, mutta... kristitty -kirkko ei suvaitse kahta vaimoa. Jollain tavoin piti kuitenkin hänenkin -tästä hyötyä... - --- Muistathan, Pertti, minuakin, kun sinun hyvin käy? Noin tuota -silloin tällöin lahjoitat lapsilleni puodistasi kangasta vaatteiksi. -Niitä kun on aina kahdeksan kappaletta. - --- Saat, saat. - --- Ja minulle itselleni annat papin kauhtanan? nauroi Tappura. - --- Sinäkin saat. - --- Ja tarpeessa rahalainan? - --- Senkin. - --- Ja joululahjaksi eukolleni leninkikankaan? - --- Hänkin saa. - --- Ja nyt puhemieslahjaksi minulle pienen lahjan? - --- Riittääkö sata markkaa? kysäsi Pertti jo tuskauneena. - --- Riittää. - --- Jos asia menee lukkoon, niin saat sen. - --- Etkö koskaan puhu minusta mitään pahaa, vaan silkkaa hyvää? Minähän -olin ennen vähän typerä. - --- Lupaan olla vaiti kuin myyrä. - --- Sitte olen minä puolestani valmis. - --- Mutta eihän hänellä lie koskaan ollut lapsia? Ota siitäkin selvä! - --- Otetaan. - -Seuraavana iltana odotti Pertti Tappuraa, puhemiestänsä, luoksensa -suoraan rouva Halmin luota. Puolijuoksussa se Tappura tulikin, sillä -asia oli suuriarvoinen ja palkkio vaivat korvaava. Ensi sanakseen -puhalsi Tappura suustaan: - --- Kyllä sinua aina onni potkii! Sellainen norja nainen vielä ja -sellaiset rikkaudet! - -Tappura oli hengästynyt kiireestä kulusta. - --- Poikkesin morsiamesi luona ja tulen sieltä suoraan. - --- Eihän toki vielä morsiameni. - --- Siitä saat olla varma. Puhuin linnun kielellä sinusta. -Neljänlaisen leivän kanssa ryypättiin kahvia ja hän näytti minulle -pankkitalletustodistuksensa. Puhdasta rahaa on hänellä pankissa -_nel-jä-kym-men-tä tu-hat-ta_ markkaa. - --- Entäs sukulaisia? - --- Ei ole elossa ketään. - --- Onko hänellä koskaan ollut lasta? - --- Ei milloinkaan. Sitä iloa hän ei ole saanut nauttia, sanoi hän -minulle. Ymmärräthän: äidin iloa? - -Ja Tappura nauroi. - --- Mitä hän minusta puhui? - --- Ujostellen, kainostellen, vastasi Tappura imeläksi ääntään muuttaen. - --- Ethän sinä minusta liikoja laverrellut? - --- Sanoin, että olet nerokkain mies tässä kaupungissa, siistein tässä -läänissä ja komein koko Suomessa. En nyt suoraan näin puhunut, mutta -jos sanoistani teen lyhyen yhteenvedon, niin loppusumma on tämä. - --- Oletpa sinä juutas puhemieheksi! Kunhan et vain vienyt koko asiaa -karille? - --- Ei sinnepäinkään! Käyhän itse tekemässä loppulyönti, niin näet, että -sinä olet siinä talossa kohta sulhasmies. Saakuri kuin teistä tulee -hehkeä pariskunta! Mies pitkä ja komea kuin korpikuusi, nainen korea ja -täyteläinen kuin kukkiva tuomi... - -Tappuran kieli oli kuin rasvattu ja ruumis teki ajanmukaisia liikkeitä. - --- Panehan tupakkaa! Tässä on oikeita puhemiehen sikareja. - -Tappura pani tupakkaa ja jatkoi: - --- Mutta ymmärrä olla hellä ja hempeä hänelle! Suudella ja taputella. -Hänessä on vielä paljon... noin tuota sanoakseni... nuorta verta. - -Ja Tappura nauroi ilkeästi puheensa päälle. - --- Niissä asioissa olen minä luullakseni kylläksi taitava, vastasi -Pertti hiukan suuttuen. - --- No! no! Ka! ka! - --- Elä sinä, vanha mies, lorua kuin ämmä! - --- No! no! Ka! ka! - -Pertti meni kaapilleen ja otti sieltä täysinäisen punssipullon ja pari -lasia. - --- Suvaitseeko, herra puhemies? kysyi Pertti. - -Mutta nyt lensi Tappura tulipunaiseksi ja joutui hämilleen. - --- Elähän nyt housuihisi putoa! Annetaan nyt sen pelastusarmeijan olla -tälle illalle! En minä virka kenellekään tästä enkä muusta juomisestasi -kotonasi, sanoi Pertti tyynesti. - --- Mistä juomisesta kotona? uteli Tappura ilmi häpeilevänä. - --- Ka itsehän sen parhaiten tiedät. - --- No mitäpä minä sinulta salaan. Lupasithan aina puhua minusta hyvää. - -Ja Tappura kumosi intohimoisesti lasinsa pohjaan. - - - - -XIV LUKU. - - -Muutamana iltana alkoi Pertti suurella huolella pukeutua mennäkseen -yksinään rouva Halmin luo. Lopuksi otti hän koko hyvähajuvesisuihkun -vaatteilleen. Outo olisi luullut häntä ulkomuodosta päättäen -näyttelijäksi, jota jo oma ammatti viekottelee pukeutumaan -turhamaisuuksiin. - -Sitten täysin valmiina hän lähti. Sydän kovemmin tykyttäen nousi hän -rouvan asunnon rappuja. Asiastaan oli hän vetänyt monella eri tavalla -arpaa kotonaan ja aina päässyt voittajaksi. Pitäisihän sen siis -onnistua... - -Rouva itse tuli eteiseen häntä vastaan. Hän vähän hämmästyi nähdessään -Pertin yksinään ja katsoi pitkään hänen taaksensa, tullakseen -varmuuteen, eikö ketään muuta uskonveljeä ollut hänen seurassaan. Mutta -ketään muuta ei ollut. - -Nähtävästi levottomana pyysi hän Perttiä saliin. Siellä he molemmat -istuivat hetken äänettöminä, osaamatta puhua toisilleen niin luotuista -sanoa. Keskeyttääkseen tätä tuskallista vaitioloa lähti rouva -puuhaamaan teetä ja pyysi anteeksi, että jätti Pertin yksin. Pertti -teki äänettömäksi vastaukseksi parhaimman kumarruksen, minkä taisi. Ja -häntä mieli naurattamaan hetken juhlallisuus. - -Jäätyään yksin saliin rupesi Pertti käsintuntuvasti tutkimaan rouvan -komeita huonekaluja. Hän silitteli niiden hienoa, hiottua pintaa ja -hyväili kädellään niiden silkkiä ja pehmoista päällyskangasta. Lampun -komeaa värillistä varjostinta jäi hän ulompaa ihailemaan. - -Kun hän kuuli rouvan tulevan, palasi hän varpaillaan pehmein askelin -entiselle paikalleen. - -Rouva toi muassaan aivan vereksen "Sotahuudon". Hän asetti rillit -nenälleen aikeessa ruveta sitä lukemaan. Mutta se jäikin tekemättä, kun -Pertti tuijotti häneen niin omituisesti. Leski aristui entistä enemmän -ja kysyi silmät alasluotuina: - --- Miks'ei herra Tappura tullut? Minä pidän hänestä niin paljon. Hän on -niin lämminsydäminen kristitty ja sellainen saarnaaja... - --- Minä tulin suoraan kotoani, sai Pertti vastatuksi. - --- Hän on teistäkin puhunut niin paljon hyvää. Minä olen sanomattoman -onnellinen saada olla hänen seurassaan. Hänestä oikein leveää -ympäristöön kristillinen rakkaus. - --- Niin. - --- Ettekö tekin tunne itseänne onnelliseksi? Minulle on elämä muuttunut -perinpohjin, kun tulin pelastetuksi. Minä elän ikäänkuin toista -nuoruuttani, mutta puhdistettua ja kirkastettua. Oi! minä olin ennen -niin paha! - --- Onhan meillä syntimme jokaisella. - --- Mutta voi teitä onnellista, joka jo nuoruutenne keväimessä olette -valinnut oikean elämän tien. Voi jos minäkin olisin teidän iällänne!... -Jos minäkin olisin jo teidän iällänne tullut elämän tosi lähteelle! -Mutta hyvä nytkin! Olen päässyt rauhaan omantuntoni kanssa! Olen -löytänyt armon! - --- Rouva on nyt onnellisempi kuin ennen nuorena? - --- Paljon onnellisempi! Nuorena minua synti alituisesti kiehtoi. -Ette voi uskoa, miten paljon syntiä mahtuu nuoren tytönkin sydämeen! -Minä olin niin sanomattomasti poikien perään. Hurja olin tanssimaan. -Sitte jouduin naimisiin pelkästä oikusta. Mutta mieheni ei vastannut -ollenkaan ihannettani ja me elimme niinkuin elimme. Kai olette tekin -kuullut? - --- Mutta nyt on rouva onnellinen? - --- Niin olen. - --- Rouvalla onkin kaikkea. Minä en ollenkaan kummaile, että rouva on -onnellinen. Eikä rouva kaipaa mitään. - -Rouva Halm katsoi ujon kysyvästi Perttiin. Siitä katseesta Pertti sai -sen käsityksen, että rouva silti kaipasi jotain. Mutta Pertti siirsi -puheen itseensä. - --- Toista se on minun kanssani, lausui hän huokaavasti. - -Rouva Halm huudahti rohkeana: - --- Ai -- teidän kanssanne! Teitähän minä vasta luulinkin onnelliseksi! - --- Olen kuin orporaukka. Yksinään kuin lintu oksalla, puhui Pertti -alasluoduin silmin. - -Yhä rohkeammaksi kohosi rouvan mieli. Pertti osasi näytellä, lumota -neitoja, jos leskiäkin. - --- No jos elämän kumppalia ja kotia kaipaatte, niin valitkaa se! Sehän -on kokonaan teidän vallassanne. Olettehan perin siivo nuori mies. -Teillä on toimi hyvä ja huoleton. Valitkaa! sanoi rouva ja vieno puna -levisi hänen värittömille kasvoilleen. - -Nyt huomasi Pertti hetken tulleen muuttaa osaa ja hän päätti lyödä -yhdellä iskulla. - --- Jos minä saisin vapaasti valita, niin minä valitseisin teidät, puhui -hän vienon lempeästi, puolittain ujosti. - -Nyt se siis räjähti ja Pertti jännittyneenä odotti vastausta. Nyt viime -kohtauksessa tahtoi hän lähestyä tuota naista, jota kohtaan hän tätä -ennen oli esiintynyt hillitysti ja ulohtaampaa, pumpulikäsin, jotta -leski tuskin itsekään huomaisi, miten pehmoisesti hän liukuisi Pertin -syliin. - --- Minä olen jo vanha teille, lausui leski hiljaan aivan tulipunaisena -ja matala povi eläen. - --- Mutta elättehän uutta nuoruutta. Tyydyn teihin sellaisena kuin -olette... jos te vain tyytyisitte minuun... - -Rouva kohotti silmänsä Pertin kauneihin kasvoihin, joiden somuutta hän -oli jo niin pitkän aikaa salaisesti ihaillut. Ja hän puhui: - --- Muistakaa, että te olette nuori ja kaunis mies! Voisi vielä sattua, -että te rakastuisitte johonkin nuoreen ja kauniiseen tyttöön, ja hän -rakastaisi teitä... Voi! miten minun silloin kävisi!... - -Pertti muutti istumaan rouvan lähelle ja tarttui häntä kädestä. - --- Te olette minun onneni, jota olen kauvan ajanut takaa, sanoi hän: - --- Mutta tehän tiedätte, että minä olen leski ja elänyt huonossa -sovussa miesvainajani kanssa. Ettekö siis pelkää minua? - --- En! En ollenkaan! - --- Eikö teillä ole ollut milloinkaan morsianta? - --- Ei milloinkaan. - --- Mutta lupaatteko rakastaa minua aina ja ijäti? - --- Lupaan. Aina ja ijäti! - -Ja lupauksensa vahvistukseksi painoi Pertti suudelman lesken huulille, -joka nojautui hiljalleen Pertin rintaa vasten. Rouvan sydän tykki -voimakkaasti ja riemun kyyneleet loistivat hänen silmissään. - -Perttikin tuli hellälle mielelle, sillä leski antautui hänelle kuin -nuori immyt sulholleen. Hän hyväili morsiantaan kuin olisi se ollut -joku nuorikko, jolla on tarjottavana hänelle kaikki nuoren tytön -aarteet: naisellinen hehku, immen hopeakirkas nauru ja veikeät katseet. - -Pertti ui nykyisyyden riemussa. _Hänellä_ oli nyt suuri kangaskauppa, -kookas kartano, kalleita huonekaluja ja rahaa, rahaa... paljon rahaa! - --- Voi sentään, miten elämä on ihana! huudahti hän morsiamelleen. - --- Jos se olisi aina tällaista... Lupaathan, Pertti, yksin minua _aina_ -rakastaa? - --- Aina ainoastaan sinua, Anna! - -Parin kuukauden takaa päättivät he viettää häitä. Sitte Pertti eroaisi -konepajasta ja rupeaisi pitämään huolta kangaskaupasta. - -Vielä myöhäiseen iltaan istuivat he kahden salissa varjostetun lampun -punervassa valossa. Annan kasvoissa oli valtava onnen ilme. Pertti -hyväili hänen hiuksiaan ja nimitti häntä kullanmurusekseen. - -Mutta syrjästä katsojasta Pertti varmaan olisi näyttänyt elähtäneen, -päälaelta harmaantuneen morsiamensa rinnalla täydeltä nuorelta -hulivililtä, sillä sulhasmiehen huulia koristivat tuskin näkyvät -viikset. Ikää olikin heidän välillään toistakymmentä vuotta, ja juuri -se ikäkausi, mikä useammalta naiselta kuivaa nuoruuden veret poskilta -ja sopusointuisuuden koko vartalosta. - - - - -XV LUKU. - - -Seuraavana aamupäivänä tuli Strang konttoriin tapansa mukaan jurona ja -huulet ummessa. Hän kulki yhden pöydän äärestä toiseen, tarkasteli, -antoi neuvoja ja lasketteli hieman leikkiäkin, kun huomasi piirustuksen -olevan oivallisen. - -Pertti ei huomannut nyt tarkata ympäristöään. Hän oli kokonaan uponnut -omiin mietteisiinsä siitä, miten hän suurentaisi kangaskauppansa, -että siinä aina kävisi kauppa kuin markkinoilla. Hän puhaltaisi uutta -ilmaa koko liikkeeseen. Näissä haaveissaan oli hän eksynyt pois -piirustustensa oikealta tolalta. Hän oli ottanut väärät mitat, joten -koko hänen piirustuksensa oli tarkoitukseensa kelpaamaton. - -Strang kääntyi Perttiinkin päin ja sanoi hänelle: - --- Mitäs se tämä meidän nuori insinöörimme askaroipi? - --- Pertti hymyili onnellisena ja mietti itsekseen Strangia tarkoittaen: - --- Että jos tietäisitte! - -Strang tuli aivan lähelle häntä. Pertistä lemuava eilinen Kölnin vesi -ärsytti insinöörin nenähermoja, ja hän oli jo siitä antamaisillaan -asianomaiselle letkauksen, vaikkapa viattomankin, kun yhtäkkiä hänen -kasvonsa synkistyivät. Hän huomasi piirustuksessa kokonaan väärät mitat. - --- Mitä lempoa sinä, hyvähajuvesimestari, töherrät! karjasi hän -Pertille, tarkasti vielä vähän piirustusta ja sitte paiskasi Perttiä -korvalle, jotta tämä hypähti säikähdyksestä. - -Sen tehtyään insinööri kohta katosi omaan työhuoneeseensa. Konttorissa -olevat herrat pärähtivät nauramaan, Penna niin riemuissaan, että -vatsaansa piteli. Tämä oli heille triumfi, nautinto oivallisinta -laatua. Heidän hohotuksensa viilsi kuin puukolla Pertin sydäntä. Hänen -kasvonsa olivat synkät ja julmat. Hän rynnisti insinöörin jälkeen -kiivaasti ja uhkamielisesti. - --- Se oli narrin loppu! kuuli hän Pennan riemuitsevan. Työhuoneessaan -käveli Strang väkevää ammoniakkia haistellen. Hänen kiukkunsa oli jo -ohimennyt. - --- Menkää takaisin piirustamaan ja tehkää se nyt oikea! sanoi insinööri -levollisesti Pertille. - --- Insinööri kohtelee minua kuin koiraa, tokasi Pertti vastaukseksi. - --- En kuin koiraa, vaan niinkuin isä poikaansa. - --- Minulla on yhtä korkealla silmät päässä kuin teilläkin. - --- Soo -- oh! Ei teillä kai silloin ollut, kun seisoitte tuolla -konttorin oven pielessä minulta työtä anomassa. Ja minä luulinkin -teistä tekeväni kelpo miehen, mutta te olette vähän hairahtunut. -Kuulkaa! Heittäkää pois tuo itsenne puleeraus ja haiskaa ennen -kaikelle muulle, mutta älkää tuolle kirotulle tuoksulle, joka minua -ylönannattaa! Nuori ystävä! Antakaa naisten lemuta vaikka paratiisille, -mutta miehelle se ei sovi! Teille yhtäkkinen ylennys näkyy nousseen -päähän. Mutta kyllä minä karkotan teistä pois turhat rasvat ja öljyt. -Kyllä teistä vielä mies tulee, puhui Strang. - --- Minusta on jo tullut se, mikä on tullut. - --- Menkää nyt piirustamaan! - --- Enkä mene! Tahdon palkkani ja eron. - -Nyt ei insinööri enää puhunut mitään, vaan maksoi Pertin kuitiksi. -Lähtiessä antoi hän Pertille kättä ja lausui: - --- Kun tulette tyynemmälle mielelle ja ehkä ansion puutteeseen, niin -tulkaa takaisin! Me ihmiset olemme liiaksi kiukkuisia. - -Mutta nyt Perttikin talttui. Insinöörin käytöksellä ei ollut mitään -pahaa tarkoitusta, ymmärsi hän. Hän laski rahat takaisin pöydälle ja -sanoi: - --- Minäkin pikastuin. - --- Sovitaan sitte pois! - -Insinööri meni Perttiä veljellisesti aivan lähelle ja puhuessaan -ikäänkuin epähuomiossa painoi näkymättömiin keikarimaisesti korkealla -törröttävää nenäliinaa Pertin rintataskussa. - -Pertti alkoi nyt vähän nenäkkäästi selittää, että kyllä hän kaikessa -tapauksessa tulee eroamaan, kun hän rupeaa itsenäiseksi mieheksi. -Pertti kertoi sitten insinöörille naimapuuhansa. - --- Oletteko tuota asiaa tarkoin miettinyt? On onnetonta, jos joutuu -murhenäytelmän esittäjäksi elämän suurella näyttämöllä. - -Pertti ei ymmärtänyt insinöörin puhetta täydelleen, mutta kuitenkin -käsitti, että insinööri puhui jotain moittivaa. Hän kummastuneena -katsoi Strangia. - -Insinööri ikäänkuin hyvitykseksi äskeisestä pikastumisestaan oli -Pertille avomielisellä tuulella. Hän jatkoi: - --- Ette saa pahastua, että puhun näin suoraan. Mutta teen sen -sentähden, että olen pitänyt teistä. Teissä olisi paljon edellytyksiä -päästä eteenpäin yhteiskunnassa, mutta te ette tyydy tasaiseen kulkuun, -vaan ajatte onneanne takaa juoksujalassa. Sellaisessa hopussa voi -kompastua. Elämässä aina uusi yritys kostaa kaksinkertaisesti, jos se -jälestäpäin näyttäytyy erehdykseksi, sillä silloin ihminen ei kadota -ainoastaan tuota, mikä menetettiin suoranaisesti, vaan myös mureneen -luonteensa eheydestä. Ja jos elämä pääsee usein ampumaan aukkoja -luonteeseen, niin on ajan päälle hullusti. Minä olen ollut maailmassa -pelkkänä työmiehenä, niinkuin tekin, ja olen ollut tilaisuudessa -tekemään monenmoisia havainnoita suuressakin maailmassa, ulkomailla. -Monesti on ehytluonteinen työmies paljon onnellisempi kuin hänen -isäntänsä, suuren tehtaan omistaja. Tämä isäntä saa yritellä ja -keinotella. Jos onnistaa, niin rahaa hän saavuttaa, mutta jos ei, niin -eksyy hän epärehellisyyteenkin luulotellun omaisuuden tukemiseksi. - -Te näette minun olevan suurissa touhuissa. Menestys on minua -kummallisesti seurannut. Mutta luuletteko rahan minun henkeäni -ravitsevan? Luuletteko sen minulle onnen ja tyytyväisyyden kukkurapäänä -kantavan? Ei ollenkaan. Se tuo mukanaan mielihyvän ja tyytyväisyyden, -että voi tarjota noille köyhille työmiesparoille riittävän leivän. -Jos en siitä tuntisi mielihyvää, niin kohta luopuisin suuresta -tehtaastani, viskaisin selästäni raskaan taakan, jonka tunnen painavan -itseni kumaraksi ennen aikojaan. Mutta nyt en ole oikeutettukaan sitä -tekemään. Minä olen määrätty tueksi sadoille ja isäksi tuhansille... - -Mutta työtä minä teen itsekin. Ja minä tahtoisin huutaa jokaiselle -ihmiselle: tee työtä! Kun minä itse panen liikkeelle kaikki, mitä -minussa on, niin vaadin myös työmiehiltäni ehdotonta huolellisuutta. -Nyt ymmärrätte, miksi teitä löin. - --- Kyllä minä olen päättänyt kuitenkin erota. - --- Tehkää tahtonne. Jos teille hyvin käy, niin minä olen valmis -täydestä sielustani ottamaan osaa onneenne. Ja kotini on teille aina -avoinna. - -Ystävinä he puristivat toistensa kättä ja erosivat. Mutta nolattuna -suuren tulevaisuutensa haaveissa meni Pertti asuntoonsa. - --- Insinööri tahtoo olla satojen tuki ja tuhansien isä! - -Pertillä oli aprikoimista insinöörin puheen johdosta. Mutta lopulta -tuli hän siihen päätökseen, että insinööri kateudesta tahtoi estää -häntä naimasta rouva Halmia. Arveli ehkä Pertin rupeavan hänen -kilpailijakseen, kun rahamieheksi pääsee. Tai ehkä itse naisi rouva -Halmin...? - --- Aa, sinä vanha kettu! huudahti Pertti ja löi näppiään ilmassa, kun -luuli löytäneensä juuri oikean selityksen insinöörin puheeseen. - - - - -XVI LUKU. - - --- Kuule, Anna! - --- Puhu, kiltti Pertti! - --- Aivon sinulle esittää jotain ihanaa... - --- No -- oo? - -Anna nosti silmänsä kysyvinä Perttiin, Pertti paransi vain mukavaa -asemaansa nojatessaan täytetyn sohvan selustinta vasten. Hän tunsi jo, -että huonekalu, jolla hän liikkui, oli niinkuin oma. Ja sentähden hän -imi nautinnolla savuja sikaristaan ja puhalteli niitä verkkaisesti -ilmaan. - --- Meidän pitää laittaa oikein suuret ja hienot häät, vastasi hän -sitte puolimakaavassa, huolettomassa asemassa, puhallellen savua kohti -huoneen kattoa ja sikari sievästi ulospäin ojennetun käden hyppysissä. - --- Miksi niin? kysyi Anna hyvin kummastuneena. - --- No mutta! Vielä tuota nyt kysyt. - -Ja Pertti ponnahti puhuessaan istumaan suoraan, katse moittivana -suunnattuna Annaan. - --- Kuinka niin, Pertti-kulta? - --- Voiko muuta tulla kysymykseenkään? - --- Miksi suuret ja hienot häät? - -Pertti näki vastapäisen seinän suuressa peilissä koko hienoutensa ja -häntä jo hermostutti, että Anna julkenikaan panna vastaan. - --- Luonnollisesti sentähden, ettemme häpäise itseämme vieraittemme -silmissä. - --- Oo! Mitä suuruuksia aivot sitte niihin kutsua? - --- No esimerkiksi insinööri Strangin. - --- Mutta hänhän juuri vihaa sellaista. - --- Pitäähän meidän kuitenkin hänelle näyttää, että olemme täyttä -herrasväkeä. - --- Ehkä vain nauraisi sellaisilla häillä. - --- Sinä nyt olet itsepäinen! Mutta minä tahdon olla _hieno_ mies ja -morsiameni pitää olla samanlainen...! - -Anna naurahti. - --- En toki minä elähtänyt ihminen rupea naurunalaiseksi. Eläkä rupea -sinäkään! - --- Anna! Minä olen lapsuudessani syönyt pettuleipää, mutta häissäni -minä tahdon syödä hunajakakkua. Poikasena olen kulkenut repaleissa -ja ryysyissä, mutta täst'edes tahdon minä käydä verassa ja silkissä. -Minulla on oikeus siihen. Omalla kyvylläni, tarmollani ja tahdollani -olen nostanut itseni rahvaan rapakosta. Ja sentähden minä nyt tunnen -suurta nautintoa näyttää koko maailmalle, että olen herrasmies, jolla -on makua ja sivistystä. Hennotko, Anna, kieltää minulta tätä nautintoa -elämäni ihanimpana iltana, hää-iltana? - --- Mutta olemmehan jumalisia, joille ei sovi turha koreileminen. - --- Toivon, että hyvin säästellen kutsut noita "armeijalaisia" häihimme. -Eivät ne osaa käyttäytyä ihmisten ilmoissa. - -Annalla karahtivat jo kasvot verekkäiksi ja hän tiuskasi: - --- Mitä sinä nyt lavertelet? Ne ovat juuri niitä, joita _minä_ kutsun -häihin. - -Jo huomasi Pertti paraaksi olla vaiti. - --- Ja me pidämme yksinkertaiset, pienet häät, sanon minä, puhui Anna. - -Pertti oli edelleen vaiti ja nieli harmiaan. - --- Olisinko minä kristitty ja prameilisin kuin pahin pakana! Ei! Ei! - --- Hennot siis kieltää minulta pyyntöni? kysyi Pertti rukoilevasti. - --- Elä minua kiusaa syntiin, Pertti-rakas! - -Pertti oli vaiti ja nieli harmiaan. Hän silminnähtävästi tuli -alakuloiseksi, sillä öilläkin oli hän miettinyt, miten hienosti -häät vietettäisiin, miten hän kaikessa ylellisyydessä niissä -loistaisi. Öilläkin oli hän sitä miettinyt ja nauttinut siitä jo -mielikuvituksessaan. - --- Nämäkin salin huonekalut minä mielelläni vaihtaisin -yksinkertaisemmiksi. Mutta on niitä nyt mahdoton ruveta rikkomaan tai -myöskentelemään, puhui Anna. - -Jo menivät Pertillä silmät pystöön. Niitähän oikeastaan sai Anna -kiittää, että Pertti vihittäessä seisoi hänen ylkänään. - --- Olet liiaksi kiihottunut, Anna-hyvä. Ethän nyt sentään tahtone -ruveta kerjäläiseksi? - --- Mutta minun uskonnollinen mieleni panee vastaan tällaista komeutta. - --- Eihän ihmisen jumalisuutta mitata tuolin mukaan, jolla hän istuu. -Häihin katsoen minä mukaun sinun vaatimuksiisi. Mutta on minullakin -vaatimukseni, johon sinun täytyy mukautua, ellet tahdo kohta -eripuraisuutta välillemme. - -Anna katsoi hämmästyneenä Perttiä. - --- Mikä se on? - --- Se että häät pidetään tavallisten menojen mukaan. Ei mitään -pelastusarmeijalaisia juhlimisia. Insinööri Strang ei niitä kärsi ja -hänet minä tahdon kaikessa tapauksessa häihini. - --- Se on muotoasia. En ole koskaan pannut päähäni armeijalaisen -hattuakaan, ja tässäkin kohdassa voi jäädä tuo muotopuoli syrjään. -Se ei loukkaa uskonnollista tunnettani. Siinä suhteessa saa tahtosi -tapahtua. Ja näin me päästään sovintoon. - -Pertti oli hyvillään, että Anna sentään myöntyi hänenkin tahtoonsa. -Päätökseksi jäi, että häät pidetään pienet ja vaatimattomat tavallisten -menojen mukaan. - -Kun Pertti oli lähtenyt pois, tunsi Anna kipeää tunnetta. Hän oli -tullut huomaamaan, ettei Pertti olekaan tosi "armeijalainen". Koko -hänen uskonnollisuutensa on ollut häntä vain ulompaa koskettava -tunteiden laine, joka jo on tyrehtynyt. Niin päätti Anna. Ja se oli -hänestä sanomattoman paha... Silloin hän -- voi silloin hän olisi ollut -niin onnellinen, jos Pertti olisi ollut mieleltäänkin se, joksi hän oli -häntä luullut...! - -Yht'äkkiä joutui Anna syviin mietteisiin. Outo kysymys pulpahti hänen -sydämessään: eikö hänen rakkautensa Perttiin ollutkin vain synnillistä, -sitä vanhaa intohimoa, jonka käsissä hän oli nuoruutensa ajan kitunut? -Eikö se ollut aistillista halua antautua nuorelle miehelle? Jos ei se -sitä ole, niin miksi ei hän kohta eroa Pertistä, kun hän näkee, ett'ei -Pertti olekaan uskonnollinen, vaan huima maailman lapsi? Oman onnensa -ja sielunsa rauhan tähden hänen pitäisi se tehdä nyt, kun vielä on -siihen tilaisuutta. Erota ijäksi!... - -Anna alkaa itkeä. Ristipäiset tunteet raatelevat hänen sieluaan. Hänen -silmiensä eteen esiintyy hulivili tyttölepakko, joka juoksee tanssista -tanssiin, yhden nuoren miehen käsivarrelta toisen käsivarrelle. Se on -kirjavan koreassa puvussa ja kultaiset koristeet korvalehdissä. Se -liehuu ja leijaa, polkee huimassa tanssin tahdissa lattiaa ja nauttii -nuoren miehen koskettamisesta. Ja tuossa tytössä tuntee hän itsensä. -Kyllä häntä tanssitetaan kovastikin, mutta pitempiin keskusteluihin -ei kukaan nuori tanssittaja hänen kanssaan antau. Ja hän tekee sen -havainnon, että nuoret miehet hänen selkänsä takana nauravat hänellä -ja toisilleen silmää iskevät, häntä tarkottaen. Häntä suututtaa. -Uhallakin hän tahtoo saada sulhasen itselleen. Ja sitte ilmaupikin -ruma keski-ikäinen mies, jolla on surulliset, vetiset silmät, ja kädet -jääkylmät ja kosteat, mikä pyrkii hänen tuttavuuteensa. Pelkästä -oikusta hän rupeaa sen morsiameksi ja menee naimisiin miehen kanssa, -jonka voimat ovat aivan riutuneet. Mutta se on ärtyinen ja hermostunut. -Heidän välinsä rikkoutuvat ja hän itse etsii ajan kuluketta nuorten -konttoristien seurassa. Hänen avioliittonsa ei vastaa hänen -toivomustaan. Hän alkaa mielessään hautoa ajatuksia, joita itsekin -häpee. Valmis miehen myrkytyssuunnitelma on jo tehty ja siihen saatu -osakkaaksi oma nuori konttoristi, joka miellyttää häntä. Mutta hänen -miehensä kuoleekin äkkiä ennen aivottua tekoa. Hän joutuu hirveihin -omantunnon vaivoihin. Vainaja kummittelee hänen silmissään eikä hänellä -ole yön eikä päivän rauhaa. Hän lukee raamattua, rukoilee, käy kirkossa -ja erilaisissa hartauskokouksissa, mutta sielun paino ei poistu. -Lopulta tulee hän pelastusarmeijaan, "majuuri" Andersson hänet kääntää -omilla tempuillaan. Mutta siitä saakka on hän tyynnytetty. - -Haluaako hän uudelleen ajautua intohimojen raadeltavaksi ja antautua -miehelle, jonka suudelma polttaa huulia ja jonka näkö saa hänen verensä -kuumana kiehumaan? Anna ei osaa vastata. Onko hänen rakkautensa vain -intohimoa? - -Pertti esiintyy nyt hänen silmiinsä niin uljaana ja komeana, että -kaikki arvelukset häneltä poistuvat. He kuuluvat toisilleen. Ei hän -synnin vuoksi Perttiä rakasta, koettaa hän puolustautua. Hän ei -voi olla rakastamatta tuota miestä, jonka monet nuoret tytöt niin -mielellään ryöstäisivät häneltä. Hän tahtoo kääntää Pertin takaisin -uskonnolliseksi... - -Hän tahtoo olla hänen vaimonsa ja samalla hänen äidillinen tukensa. -Pertti on vielä niin nuori ja siten herkkä maailmalle... mutta hän -- -Anna -- on hänen kasvattajansa, hänen neuvojansa... hänelle kaikki -kaikessa. Ja kaikki tulee vielä hyväksi ja sopusointuiseksi. He elävät -vain toisilleen, vain toisilleen aina... aina! - -Näin koettaa Anna vakuuttautua. Ja hän näkee jo avioliitossaan Pertin -kanssa itsellään olevan suuren ja kauniin tehtävän: palauttaa tuo nuori -mies takaisin taivaan lapseksi! Eipä hänellä siis ole oikeuttakaan -heittää Perttiä maailman kujille yksikseen kuljeskelemaan... - -Näin hän koettaa lohduttautua, vaikkakin omatunto hänelle noita -kirveltäviä kysymyksiä mieleen sysää. - -Pertti, lähdettyään Annan luota, oli alla päin ja pahalla tuulella. -Häntä suututti, että häät tulisivat tuollaiset "köyhät häät". Hän -kun oli aikonut kokonaan toista ja suunnitellut loistavia ja komeita -pitoja, joissa kaikki olisi parasta laatua ja kaikkea yltä kyllin: -viinejä ja kukkia, silkkiä ja verkaa, hedelmiä ja hunajaa! Koko -Strangin konttorihenkilökunnan hän oli aikonut kutsua häihinsä -näyttääkseen heille itsensä uudessa asemassaan. Niin -- kaikki -herrasihmiset koko tehtaalta. Ja sitte lisäksi paljon muita. Hänen oli -nälkä loistoa ja herkullisuutta, häntä huumasi uida hajuvesissä ja hän -tunsi nautintoa saada hivellä hienoa, kahisevaa silkkiä. Räiskyvää -iloa, riemullista musiikkia ja juhlallista tanssia hän oli halunnut -tarjota vierailleen, mutta nyt Anna ei tahtonut häntä ollenkaan -ymmärtää. Niin... Anna oli tähän asti saanut mukavuutta kyllin -nauttia, mutta hän, monia puutteita nähnyt miespoloinen, ei muuta -kuin köyhyyttä, kurjuutta, halveksumista ja haukkumista! Ja nyt kun -hekuman ja hempeyden malja on hänen kädessään ja hän on valmistautunut -juomaan siitä suurin ahnain kulauksin, tempaa toinen sen häneltä pois! -Hänelle tapahtuu tässä vääryys, mutta hän tahtoo vastaisuudessa korvata -itselleen tämän vääryyden, päättää hän. - --- Mukaannutaan tällä kerralla, ääntää hän ja viheltelee mielensä -helpotukseksi. - - - - -XVII LUKU. - - -Vähän sen jälkeen kun Pertti oli mennyt, tuli Tappura Annan luokse. -Anna ilostui, sillä Tappura tuli ikäänkuin lohduttajaksi hänen suruunsa. - --- Teille, herra Tappura, joka olette puhemiehemme, täytyy minun uskoa -suruni... alkoi Anna puhua. - -Tappura oli korvana koko mies. - --- Äsken, juuri äsken oli täällä Pertti, ja minä tulin siihen -murheelliseen huomioon, ett'ei Pertti olekaan tosi kristitty. - --- Eikö sen vaarallisempaa? kysyi Tappura kevyesti. - --- Oo! Alatteko jo tekin horjua! - --- Minäkö? En toki! - --- Miten voitte sitte noin puhua? lausui Anna paheksuvalla äänellä. - --- Pertti on vielä nuori ja huikentelevainen. Kunhan hän tulee -aviomieheksi, niin kyllä me hänet perinpohjin uudistamme tässä asiassa. - --- Niin minäkin toivon. - -Annalla oli jo helpompi olla, kun Tappurakin ajatteli samaten kuin -hänkin. - --- Mutta on toinen asia, josta tahdon puhua teille kahden kesken, alkoi -Tappura. - --- Mikä asia? - --- Teillä on omaisuutta -- paljonkin. - --- Mitä siitä? - --- Tiedätte kai jo itsekin, että Pertti nuoruudessaan on vielä hiukan -huikentelevainen. Koreilee esimerkiksi puvussaan, ja niin poispäin. -Mutta sellainen ei saa olla se, joka tulee suuren omaisuuden isännäksi. - --- En ymmärrä, mitä tarkoitatte. Puvussaan hän kyllä minunkin -mielestäni on liian ylellinen. - --- Puhun sitte suoraan. Teidän omaksi eduksenne ja varovaisuuden vuoksi -on tarpeellista tehdä sopimuskirja, mikä määrää, että omaisuutenne -pesässä pitää pysyä koskematonna -- aivan koskematonna ilman teidän -lupaanne. Ja Pertti ennen vihkimistä vahvistaa allekirjoituksellaan -tuon sopimuskirjan. Kun olen puhemiehenne, niin omatuntoni pakottaa -minut sulasta teidän etujenne valvomisesta näin ehdottamaan. - -Pelkästä kateudesta Tappura näin juttusi. Viime viikkoina oli se -paisunut oikein vuoreksi hänen sydämessään. Salaa hän Perttiä vihasi. -Mutta puolesta puhumaan kiihoittivat nuo luvatut palkinnot. Hän ei -jaksanut niellä sitä, että Pertti, tuo entinen renkivekale ylimaassa, -entinen nälkäinen ruotilainen siellä, joka hänenkin pirttinsä nurkassa -oli homehtunutta leipää jyrsiskellyt silloin, kun hän kauppiaana -ryypiskeli peräkamarissa konjakeita tukkiherrain kanssa, että tuo nyt -yhtäkkiä kohoaisi sellaiseksi patruunaksi. Ei totisesti! Täytyi asettaa -luja sulku miehen liialliselle rimpuilemiselle. - --- Mutta oi! Te loukkaatte Perttiä, vastasi Anna Tappuran esitykseen. - --- Niinkö luulette? Omaksi eduksenne minä tässä puhun. Ajatelkaa, että -hän saa vapaat kädet kourata omaisuuttanne. Ja hän kahmaiseekin sitä -sillä tavalla, että syytää suoraan kaivoon. - --- En usko sitä Pertistä. Hän on niin kauniisti puhunut minulle -tahtovansa uurastaa ja puuhata vastaisuudessa voimiensa takaa. - --- Mutta siinä rajuudessaan ja kokemattomuudessaan hän saattaa -mennä liiallisuuksiin, saattaa hupeloida siten, että lopulta tekee -kuperkeikan. Ja silloin te molemmat istutte paljaalla oksalla. Ei hän -ole tainnut teille puhua vielä miten hän aikoo ruveta perustamaan -uutta konepajaa ja kilvoittelemaan Strangin kanssa. Eikö tämä ole jo -mielettömyyttä? - --- Oh! Sitä hän ei ole minulle puhunut. - -Anna jäi ajattelemaan. Tappuran puheessa oli silti järkeä hänenkin -mielestään. - --- Mutta en usko, että Pertti sopimuskirjaan suostuisikaan. Se -loukkaisi häntä liian syvästi. Ja ajatelkaa, mikä hirveä häpeä tulisi, -jos hän vihillä kieltäytyisi! - --- Ei pelkoa! Minä tunnen siksi hyvin Pertin. - --- Mutta en minä nyt sentään --! - --- Jos kieltäytyisi, joka muuten on aivan mahdotonta Perttiin katsoen, -niin silloin astutte te väliin ja revitte palasiksi sopimuskirjan. -Sillähän se on tehty. Sopisihan kuitenkin koettaa. - -Tappura haastoi henkensä takaa. - --- Voi sentään, kun tämä on ikävä asia! Uskon kyllä, että te sulasta -minun edustani tätä ehdotatte. Mutta siltikin... - --- Juuri niin sitä teen. - --- Ja kyllä on viisastakin olla varovainen... - --- Niin on. Äsken puhuitte, ett'ei Pertti ole tosi kristitty. Minä -sanon nyt jyrkästi, että sitä hän ei ole... - -Annalle tulivat kyynelet silmiin. - --- Mutta me molemmat varmasti uskomme, jatkoi Tappura, että kun hän -tulee naimisiin, me teemme hänestä uuden ihmisen, lujan kristityn, joka -uskonsa lujuudessa on ensimäisiä meidän joukossamme. Mutta tässäkin -suhteessa on hyvä, että teillä on kahle, jolla te voitte häntä sitoa -itseenne. Ja sellainen kahle olisi tuo sopimuskirja. Silloinhan -_teillä_ olisi valta hänen ylitsensä. Olisitte tavallaan hänen äitinsä, -hänen holhoojansa. Ajatelkaa: tuon nuoren, kokemattoman, mutta niin -rakastettavan miehen holhooja, tuki ja turva. - -Tappuran viime puhe vaikutti. Hän oli osannut Annan arkaan kohtaan. - --- Ja sellaista tukea ja turvaa hän tarvitsee! vahvisti Tappura vielä -puhettaan. - --- Niin tarvitsee, huokasi Anna kyyneleet silmissään. - --- Joko käsitätte? - --- Minä suostun ehdotukseenne. - -Tappura huokasi helpotuksesta. Hänen esityksestään ei Pertille asiasta -virkattaisi mitään ennen häitä. Ja Tappura se hankki lakimiehen, joka -mainitun asiakirjan kyhäsi. - -Häissä esitti sitte vihkimisen toimittava pappi tuon sopimuskirjan -Pertin allekirjoitettavaksi ennen vihkimistä. Annan täytyi silloin -pakosta luoda silmänsä alas välttääkseen Pertin murhaavaa katsetta. - -Hetken epäröi Pertti. Koko sen ajan Anna vienosti tärisi. Mutta -sitte käsi kiukusta vapisten piirsi Pertti harakan jalkoja -sopimuspaperille, jotka pappi kokosi hänen nimekseen. Silloin Tappura -naurahti pilkallisesti Pertille vasten kasvoja. Mutta hän olikin jo -puhemieslahjansa saanut. Insinööri Strang puolestaan katsahti paljon -merkitsevästi Perttiin. Ja kohta vihkimisen jälkeen hän lähtikin häistä -pois papin kanssa. Heidän mentyään anasti kohta Tappura ja rautatorvi -seppä puhumisvallan ja käyttivätkin sitä sellaisella mahdilla, että -Pertin teki mieli viskata heidät nurin niskoin ovesta ulos. - -Koko häiden ajan oli Pertti kiukkuisella mielellä. Sopimuskirja oli -hänelle täydellinen yllätys. Viimein puikahti hän yksin pimeään -huoneeseen, jossa vieno kuutamo oli tyynnyttävä. Täällä hän istui ja -mietti. - --- Onko minua sittekin petetty! äännähti hän itsekseen ja purasi -huultaan, jotta siitä lähti verta. - -Anna tuli häntä huoneesta noutamaan. - --- Miksi täällä yksin istut? puhui Anna sovittavasti. - --- Pitäisipä sinun se tietää! vastasi Pertti ontosti. - --- Sopimuskirja on vain muotoasia. Elä siitä huoli! - -Pertin mieli jo keventyi. Yhdessä Annan kanssa lähti hän häävieraiden -pariin. - - - - -XVIII LUKU. - - -Häidensä jälkeen alkoi Pertti innolla hääriä kangaskaupan kanssa. -Olihan hänelle nyt auvennut tilaisuus toimimiseen. Itsekseen hän oli -ajatellut, että kun Anna huomaa hänen uutteruutensa ja aherruksensa, -hän sopivana hetkenä itse tulee tarjoutumaan repimään tuon kirotun -sopimuspaperin palasiksi. Tai antaa _hän_ siihen hienon viittauksen. - -Nimikilpenä oli vielä puodin ovellakin: _Anna Holmin kangaskauppa_. -Kun Pertti tahtoi sitä muutettavaksi, vastusti sitä Anna sillä syyllä, -että kauppaa tekevät voivat erehdyksestä mennä muualle kauppoihin, jos -puoti ristittäisiin uudella nimellä vanhan sijaan, joka siinä oli ollut -vuosia. Tässäkin oli Tappura takana ja hän se oli Annalle sanat suuhun -pannut. - -Pertti antoi asian olla sinänsä, vaikka hänestä kyllä tuntui -kiusalliselta purjehtia vaimonsa lipun alla. - -Aamusta iltaan hyöri Pertti puodissa sillä menestyksellä, että -vuoden takaa Anna suostui hänen esitykseensä puodin laajentamisesta. -Siihen yhdistettiin toinen läheinen huone. Entisen puodin pienet -kuusiruutuiset akkunat lyötiin rikki, akkuna-aukot suurennettiin ja -yksi suuri lasi pantiin itsekuhunkin akkunaan entisen kuuden ruudun -sijaan. Kaupasta tuli nyt kaupungin suurin ja hienoin kangaskauppa. - -Kaupungin liikemiehetkin ottivat huomioonsa Pertin puuhat. Kauppiaana -häntä alettiin jo huomata. Ja niinpä muutamana päivänä hän sai kutsun -tulla liikemiesklupin jäseneksi. Silloin taas riemun aallot soutivat -Pertin sydämessä. Pelastusarmeijalle oli hän jo kokonaan kylmä, mutta -nyt hän aikoi tehdä sen kanssa ikuisen eron. Annaa ei hän tahtonut -kuitenkaan pahoittaa. Kun Anna joskus, hyvin harvoin, pyysi häntä -armeijaan, valitti Pertti, ettei hänen aikansa myöntänyt. Annakin -puoleltansa antoi sen asian olla sinänsä. - -Usein iltasin riensi Pertti liikemiesklupiin. Ei Pertti kyllä nauttinut -väkijuomia, mutta hänestä oli niin hauska, niin sanomattoman hauska -olla tuolla klupissa ja saada puhella kaupungin muiden liikemiesten -kanssa. Ja mikä nautinto istua heidän, joiden joukossa oli suuriakin -rahamiehiä, seurassa samassa pöydässä! Hän toisinaan mieltyikin -puhelemaan heidän kanssaan vesiselvänä myöhäiseen yöhön, kunnes ei -enää yksikään noista ihailluista joko osannut sanoa yhtään järjellistä -ajatusta tai hän oli nukuttanut koko pöydän. Joskus kävi niinkin. -Ja silloinpa Pertti voiton riemulla, tuntien, että hän oli "noita" -väkevämpi, lähti kotiinsa. Tällöin ravintolapalvelijat erityisellä -kunnioituksella kiiruhtivat auttamaan hänelle turkkia päälle. - -Siellä kotona sillä välin Anna vuoteessa värisi. Missä asioissa Pertti -öisin viipyi? Se oli hänelle hirveä kysymys, johon hän ei uskaltanut -itselleen vastausta antaa. Hän vain kauhean tunteen kiduttamana -vuoteessaan värisi ja hiljaisuudessa itki onnettomuutta, että hänen -toiveensa olivat pettyneet "uudesta synnyttää" Pertti. Mutta kun -Pertti oli aina hänelle kohtelias ja mesisanainen, ei Anna rohjennut -mitään Pertiltä itseltään tiedustaa. Hän vain alkoi hiljaisuudessa -Perttiä vakoilla hänen puodissa ollessaan. Ja siellä hän näki sellaista -näytelmää, mikä hänen sydäntään leikkasi. Miten lepertelevän kohtelias -Pertti oli naisväelle, varsinkin nuorille neideille! Ja miten ne -hänelle takaisin nauroivat hampaansa näkyviin! Mutta olivathan ne -herrasnaisia --! Ja Anna koetti tyynnyttää itseään. - -Puodin varasto suureni yhtenään ja kauppaa tekevien luku lisääntyi. -Ylimäisimpänä Pertti itse puodissa hääri, vaikka puotilaisia siinä oli -puolikymmentä. - -Entisen hämärän sijasta asusti nyt puodissa kokonainen maailma -valoa, jossa kirjavat kankaat, hohtavat silkit, koreat matot ja -muut ylellisyydet uivat kaikessa ihanuudessaan ja houkuttelemalla -houkuttelivat itselleen ostajia. - -Näillä puuhillaan oli Pertti saanut itselleen paljon ihailijoita, jotka -kehuivat puodissa käydessään hänen aistiaan. Se teki Pertin vielä -puuhaavammaksi. Hänen kohteliaisuuttaan ja hienoa käytöstään puodissa -kehui kaupungin koko naismaailma. - -Mutta oli yksi ihminen, joka Perttiä ärsytti. Ja se oli insinööri -Strang. Hän viskoi Pertille vasten kasvoja kovin kylmiä sukkeluuksia. -Niinpä hän ensi kerran puodin suurentamisen jälkeen Pertin -kangaskaupassa lausui hänelle: -- Olette kuin viinankauppias, joka -tavaroillaan pilaa yleisöä. Kaikitta näittä turhuuksitta -- insinööri -osotteli ryhmysauvallaan kohti heleitä ja hempeitä Brysselin mattoja -ja Lyonin silkkejä -- tulisivat ihmiset paljon paremmin toimeen kuin -niiden kanssa. Onneksi toki ette ole hankkinut tänne parfyymituotteita. -Siinä tapauksessa, että niitä olisi, kiertäisin minä tätä katuakin -pakoon, jonka varrella puotinne on. - -Insinööri sytytti sikarinsa ja lähti. Eikä hän enää senjälkeen tullut -"Anna Halmin kangaskauppaan". - -Mutta insinöörin puheesta sai Pertti juuri aiheen täyttää puotinsa myös -parfyymitavaroilla. Ne sopivat erinomaisesti tällaiseen kauppaan. - -Kun toinen vuosi oli kulunut umpeen, oli kauppa yhä enemmän -vaurastunut. Silloin Pertti Annalta tinki saada muuttaa liikkeen omalle -nimelleen, johon Anna myös suostui. - -Pertti teetti suuren, uuden nimikilven, johon oli kullankarvaisilla -kirjaimilla mustalle pohjalle suuren suuresti maalattu: "_Albert -Hagert. Tyghandel. Parfymer. Galanterivaror_". Pertin oma äidinkieli -siinä ei saanut nimeksikään sijaa. - -Tämän komeuden naulasi Pertti omalla kädellään kadulle ulkonevaksi -entisen pienen kyltin "Anna Halmin kangaskauppa" sijalle. Tuo vanha -olikin jo näyttänyt komean puodin oven päällä samallaiselta kuin ruma -arpi kaunottaren hienohipiällä otsalla. - -Muuten oli Pertti vahvasti pöyhistynyt ja hienostunut. Hän käytti -silkkisukkia ja vaatekenkiä talvellakin. Joka päivä muutti hän puhtaan, -hienon palttinapaidan päälleen ja vaihtoi pukua useamman kerran -viikossa. Kesät talvet piti hän korkeaa silkkihattua ja puvun kuosi -oli Pariisin viime kuosi. Aina tuoksui hän väkevälle parfyymille ja -käytti kuumavärisiä kaulahuiveja. Liinavaatteiden alla oli pehmoinen, -elastinen iho, jonka hoito maksoi vuodessa satamäärin. Hän tahtoi olla -"hieno" kiireestä kantapäähän. Ja hän tunsi nautintoa olla sellainen. - -Hän kulki kadulla suurten liikemiesten kanssa ja teki ensimäisiä -kömpelöitä kokeita ruotsinkielen mutkikkaassa taidossa. Tappuraa ja -seppää ei hän ollut näkevinäänkään. Ja kodissaan kun hän heitä tapasi, -käski hän piian salaa rouvalta, heidän poismentyään, lakaista heidän -jälkensä. Kokonaan ei hän uskaltanut heitä pois karkoittaa. Sillä -Anna heitä suosi ja rouvalla oli vielä se sopimuskirja ehyenä. Pertti -odotti viidennen liikemiesvuotensa loppua, jolloin hän esittäisi sen -viskattavaksi tuleen. Ja sitte kun hänellä olisi kokonaan kädet irti -holhoudesta, ymmärtäisi hän kyllä elää. - -Se häntä kiusasi, ett'ei Anna suostunut pitämään hienoja vieraspitoja, -joissa hän olisi saanut esiintyä isäntänä liikemiestuttavilleen. Mutta -sitä runsaammin eleli hän klupissa. Monesti oli hän Annalta tinkinyt -kestejä, mutta hän oli yksipäinen. Pelastusarmeijalaisia siellä Annan -luona toisinaan puikkelehti, mutta silloin hopusti lähti Pertti pois -koko talosta. Ne "armeijalaiset" häntä inhottivat: epäsiistejä, -mauttomia ihmisiä, jotka lauloivat hallelujaa ja huokailivat syntejään! - -Mielessään oli Pertti jo pitkät ajat kantanut ajatusta, että kun hän -pääsee itsenäiseksi, niin hän rakentaa konepajan. Se oli ihanin unelma -Pertin sielussa, että olisi oman konepajan isäntä. Ja silloin saisi hän -näyttää pitkää nenää Strangille, joka hänelle niin pahoja ennusti hänen -naimisiin mennessään. - -Muutamana syyskuun iltapäivänä istui Pertti liikemiesklupissa. -Siellä hän istuu eräiden liikemiesten seurassa, kun yht'äkkiä astuu -sisälle suuri, karkeaverinen mies, jolla on paksut kasvot ja hartiat -sellaiset, että niillä voisi kallioita kantaa. Ulkomuodoltaan hän on -täysi teurastajan tyyppi. Ja tämä suuri mies on puettuna lyhyeen, -kellerväväriseen, viheriällä reunustettuun metsästystakkiin ja -pitkävartisiin rasvasaappaisiin. Hän tulee juuri metsästämästä ja sanoo -sivumennen poikenneensa klupiin ottamaan vähän portteria. Hän on niin -metsäntuores, punakka ja hilpeä astuessaan saliin koiraparia taluttaen. -Kaikki huoneessa olevat kohta remahtavat ilosta hänen nähdessään ja -hän tervehtii kaikkia kädestä puristaen, itsekullekin sukkeluuksia -nakellen. Pertti yksin on outo, mutta hän, tuo suuri mies, esittelee -itsensä Pertille. Hän on Moe, kaupungin soitinkaupan omistaja. - -Tämä kohtaus on Pertille veriin menevä ja Moessa näkee hän personoituna -oman ihanne-ihmisensä. Tuollainen, juuri tuollainen hänkin tahtoisi -olla! - -Maistettuaan tervanruskeaa portteria rupeaa Moe syöttämään koiriansa -voileivillä, joita tarjooja-nainen hyvin kohteliaasti hänelle tuopi. -Nyt on huoneessa kuolon hiljaisuus. Kaikki katsovat, miten Moen koirat -syövät ikäänkuin eivät koskaan olisi ennen nähneet koirien syövän. Ja -kyllä hurtat syövätkin hyvällä ruokahalulla, kun ovat niin laihoja, -että joka luun solmun niissä voi lukea. Mutta sellaisia pitää olla -oikean metsämiehen koirat. - -Kun koirat ovat syöneet ja Moe juonut portterinsa, lähtee hän pois -sanomatta kenellekään hyvästiä. Hänen läsnäolonsa oli kuin jonkun pyhän -uhripapin: nöyryyttävä, mutta samalla puoleensa vetävä. - --- Se on hävittömän itsetietoinen mies tuo Moe! uskaltaa kohta hänen -pois mentyään joku huomauttaa. - -Mutta huomauttaja ei saa mitään vastausta. Eivät rohkene toistensa -vuoksi haastaa Moesta mitään loukkaavaa. - --- Siinä näitte miehen, jota vähän pelätään, kuiskaa Pertin -vieruskumppani hänelle. - --- Mistä syystä? kysyy Pertti. - --- Moe ei siedä mitään vastaan sanomista. On rikas, monessa asiassa -taidokas ja ruumiin voimiltaan jättiläinen. Ystävänä on muuten -verraton, mutta se onni ei kohtaa jokaista meistä. - -Pertissä heräsi kiihkeä halu päästä Moen ystäväksi tai paremmin sanoen -tulla itse Moeksi. - -Hän saa kuulla kerrottavan, että Moe on tappanut jäniksiä ja lintuja -tuhansittain, kettuja sadottain, tapellut susien ja ilveksien kanssa ja -katsonut karhuja silmästä silmään. - --- Mutta arvatkaapa, mikä se vielä on? Ja onkin suuri silläkin alalla! - --- Noo? - --- Taiteilija. Musiikkikauppiashan on ammatiltaankin. - -Pertin ihastus mieheen oli yhä nousemassa. - --- Jos hän olisi käynyt soittamaan pianoa tuolla, niin hän olisi -soittanut sitä selkänsä takaa. Niin hän ravintolassa soittaa! Se on -minun ymmärtääkseni harvinaista. - --- Jo toki! - --- Mutta muualla soittaa hän niinkuin muutkin ihmiset. Ja silloin -- -voi taivas sitä musiikkia, minkä hän soittokoneesta ilmoille ajaa! - --- Hänhän on aivan erinomainen ihmiseksi! - --- Erinomainen hän on myös monessa suhteessa. Siinäkin että elää -erillään vaimostaan. Rouvaparka, mustakiharainen kaunotar, joka oli -mennyt naimisiin vain tunteellisen taiteilijan kanssa, kammoksui -hänessä karhuntappajaa ja hevoshuijaria -- hän on nähkääs suuri -hevosmieskin -- ja lähti pakoon metsää ja tallia. Moe antoi hänen mennä -ja vihelsi vain marsia sen päälle. - --- Niin sitä pitääkin tehdä! sanoi Pertti ja naurahti. - -Sen illan ja seuraavan aamupäivän päilyi vain Moe Pertin mielessä. -Hänessä heräsi vastustamaton halu mennä tapaamaan Moe kotonaan. - --- Mutta mitä hän ottaisi asiaksi? - -Hän mietti, menisikö ostamaan jotakin soittokonetta. Mutta heillä oli -jo ennestään kallis ja juhlallinen senlaatuinen kapine ijäti mykkänä -salissa. Viimein keksi Pertti syyn: hän päätti lisätä kauppaansa myös -metsästysosaston. Ja sen järjestämisessä hän kysyisi neuvoa Moelta! -Sopisihan hänen myödä kaupassaan metsästystakkeja, patruunavöitä, -laukkuja, torvia, lakkeja y.m., vaikka varsinaiset pyssytarpeet -jäisivätkin pois. - -Hän lähti Moen luo iltapäivällä. Moe otti hänet kylmän kohteliaasti -vastaan. Hänen työhuoneessaan olivat nuottikirjat, hienot soitinkoneet, -petoeläinten nahat, monemmoiset pyssyt ja muut metsästystarpeet sikin -sokin. Muutamassa huoneen loukossa oli koira-äiti lapsineen ja sinne -Moe usein lähetti suopean silmäyksen. - -Pertti ilmoitti asiansa. - --- Tulin sitäkin varten, että itse haluaisin tutustua -metsästysasioihin, lisäsi hän hetken takaa. - --- Ammutteko mieluummin luodikolla vai haulikolla? - --- Olen aivan pyssyn käyttämätön. - --- Oletteko koskaan pyssyä nähnytkään? kysyi Moe pilkallisena. - --- Olen toki nähnyt. - --- No se on jo erinomainen pohja opetuksessa. - -Molemmat nauroivat. Moe vei Pertin pyssyvarastolleen. Pertti oli -osannut esittää asiansa Moen itserakkautta kyllin imartelevasti, niin -että hän lämpeni Pertille. Oli siinä monellaista tuliluikkua. Moe -näytti ensin haulikoita ja selitti niiden rakennetta huomauttamalla, -että haulikoilla ampuessa on tärkeintä, miten saada aikaan sopiva -haulien hajoitus. - -Sitte tarttui Moe luodikkoihin ja yhtä perinpohjaisesti näytteli niitä. - --- Jos aivotte tulla tosi pyssymieheksi, niin silloin pian luodikko -käteen. Haulikko on poikanulikkain ja sunnuntai-metsästäjien murha-ase. -Luodikko vaatii tarkkaa silmää ja varmaa kättä eikä rääkkää otuksia, -sillä kiväärin luoti tekee varmasti työnsä. Sata metriä on sopivin -välimatka. Karhun minä ammun mieluummin viiden metrin päästä. Sen -lähempää työnnän nalliin keihään. - -Moe näytti karhunkeihäänsä ja sanoi viiden karhun veressä sen kärkeä -kastaneensa. - --- Näistä yhden nahka on täällä salissa. - -Moe avasi viereisen suuren huoneen oven ja veti sinne Pertin. Pertti -oudostui sen omituista sisustusta. Täällä oli paljon maalauksia. Muuan -esitti nuorta karhua maistelemassa muurahaisen munia. Taulut olivat -Moen oman käden työtä. - -Pertti ymmärsi, että kyllä hän nyt oli mahtavampansa satuttanut. Pertin -silmissä oli noissa tauluissa sanomaton ihastus, vaikka itse asiassa -olivat hyvin keskinkertaisia harjoitelmia. - -Korkeaselkäisen sohvan molemmissa päissä venyi alas mustan ketun nahka -ja sen edessä oli karhun talja. Sitä näytteli Moe Pertille. - -He palasivat takaisin työhuoneeseen, - --- Diana! komensi Moe ja koira-äiti huoneen loukosta tuli hänen luo. - -Tämä Diana on seisova lintukoira. Koettakaa, miten korkea on takaraivon -nystyrä! - -Pertti koetti. - --- Silmien pitää olla tummanruskeat ja korvalehtien niin pitkät, että -ulottuvat lähes kuonon päähän asti, eivätkä saa päättyä terävään -huippuun. Rinta syvä, mutta ei leveä, lanne vähän taipunut, peräpuoli -ruumiista suhteellisesti kalteva ja häntä kuin pitkä, suora kampa. -Karvasuortuvat aaltoilevat, mutta eivät kiharat. Väri tummanruskea -mahonkiväri. Sellainen on puhdasrotuinen irlantilainen setteri. Ja -niinkuin näette on Diana juuri sellainen. - -Moe mittaili ja näytti koiraansa joka puolelta. Pertti seurasi hartaana -katselmusta. - -Sitte meni Moe eteiseen, vihelsi ja äänsi: - --- Morjens! - -Kohta sieltä pihalta hulmusi toinen koira. Moe otti sen käsitelläkseen -ja alkoi siitä luennoida Pertille: - --- Tämä on ruotsalainen ajokoira. Sellaisen päälaki on loivaan kaartuva -ja pää edestäpäin katsoen näyttää kapealta ja pitkältä. Korvat -ulottuvat puoleen kuonoon ja kapenevat hieman alaspäin. Takaraiva -on ainoastaan hiukan leveämpi kuin hampaita kohti heikosti kapeneva -kuonoluu. Tulkaa katsomaan täältä edestäpäin! - -Pertti seurasi Moea, taivutti vähän syrjään ruumistaan, ummisti -vasemman silmänsä ja tähtäili samoin oikealla silmällä kuin näki -Moenkin tekevän Morjensin päätä. Koira seisoi totisena ja katsoi -viisailla, kirkkaan loistavilla ja tummilla silmillään tarkastajoita. - --- Lopetamme tällä kerralla, sanoi Moe. - -Pertti kiitti ja kumarteli. - --- Teidän pitää lähteä jonakuna päivänä minun kanssani metsälle. Siellä -se on paras opetussali. Hankitte pyssyt ja lähdemme. Eikö niin? - --- Olisin erinomaisen kiitollinen, jos voisin päästä herra Moen -seurassa. - --- Lähdemme vaikka parin päivän takaa. Mutta pyssyjä ostaessanne minä -mielelläni antaisin teille muutamia neuvoja. Taikka vielä paremmin: -käymme ne yhdessä ostamassa. - -Pertti riemuitsi sielussaan. Sovittiin, että huomenna Moe tulisi -käymään hänen luonaan ja sitte yhdessä ostettaisiin pyssyt. - -Pertti oli jo varhain iltapäivällä tullut, mutta ilta oli kerjennyt -kulua ja yö alkaa, kun hän läksi pois Moen luota. Yksin kotiin -kulkiessaan kauniissa syyskuun kuutamossa, tunsi hän sielussaan, että -tämä päivä oli ollut ihanin hänen elämässään. Moe, tuo suuri mies, -tuo mainio metsämies, kuulu taiteilija ja itsetietoinen ihminen, jota -kaupungin herrat hienosti pelkäsivät, oli todella tullut _hänen_ -ystäväkseen ja opettajakseen! Mikä kadehdittava onni! Voi mikä riemu! - -Moe oli tarjonnut hänelle illallisen ja yhdessä sen päälle he olivat -maistelleet kahvia ja liköriä. Sen ääressä oli Moe lämmennyt yhä -rakastettavammaksi, yhä avomielisemmäksi, yhä veljellisemmäksi. Ja -huomenna oli Moe luvannut tulla käymään Pertin kotona! - -Ja hän tulikin. Pertti vei Moen saliin ja pyysi istumaan. Oluttehtaalta -oli hän tilannut portteria erityisesti Moea varten. Ja sitä kantoi -sisälle palvelijatar, mitä Pertti erityisellä huolella oli opettanut -Moelle niiaamaan. - -Moe heitti arvostelevia silmäyksiä ympärilleen ja ajatteli itsekseen: -tavallinen poroporvarin koti! - -Pertin omissakin silmissä hänen salinsa muuttui niin halvaksi ja -mitättömäksi nyt Moen sitä arvostellessa. Kun olisi ollut yksikään -karhun talja jossain mattona, niin kyllä kai Moe olisi toisilla -silmillä huonetta katsellut! - --- Minulla on vain yksinkertainen ja vaatimaton koti, pyyteli Pertti -salinsa puolesta anteeksi. - -Moe katsahti soittokoneeseen. Sekin nyt tuntui Pertin silmissä -ikäänkuin anoisi armoa omasta kehnoudestaan Moen katseiden siihen -kohdistuessa. Se, joka ennen aikoinaan oli Pertin silmissä esiintynyt -ruhtinaallisena loistoesineenä, mihin hän oli tuntenut miltei -kunnioitusta! - --- Tehän olette naimisissa _entisen_ rouva Halmin kanssa? - --- Olen, vastasi Pertti hiukan punastuen, sillä tuo "entinen" -lausuttiin erityisellä merkityksellä. - --- Onko teidän rouvanne kotisalla? kysyi Moe jotain puhuakseen ja -tyhjensi portterilasin pohjaan. - -Pertti kohta viinurin nöyryydellä täytti Moen lasin ja lähti etsimään -Annaa esitelläkseen hänet Moelle. - --- Mies tuntuu olevan eilinen nousukas! tuumi Moe itsekseen Pertin -mentyä ja nousi taiteilija-silmällään tarkastamaan seinätauluja. - -Ne olivat venäläisiä väripainoksia eikä Moe voinut niille tehdä muuta -kuin sydämensä pohjasta asti halveksien hymyillä. - --- No on sitä ihmisillä makua! Tuollaisia tauluja en ripustaisi -ulkohuoneenikaan seinälle. - -Pertti tuli Annan kanssa. Pertti esitteli ja Moe tervehti kohteliaasti -Annaa, jonka poskille verta karkasi. Oltiin hetken aikaa ääneti ja Moe -alkoi selailla pöydällä olevaa valokuva-albumia. Hän kävi sen läpi -viitsimättä valokuvia lähemmin katsella, vaikka Pertti oli asettunut -hänen taaksensa valmiina esittelemään kuvat. Moe heitti albumin syrjään -välinpitämättömästi. Nyt sattui Moen käteen "Sotahuuto", joka myös oli -siinä pöydällä. Silmät suurina hän kysyi, osottaen lehteä: - --- Kuka tätä tällaista lukee täällä? - -Annan silmissä välähti suuttumuksen tuli, mutta Pertti aivan -tulipunaisena vastasi: - --- Vaimoni niitä on katsellut. Ne nyt joutaisi kyökkiin täältä. - -Samassa nousi Anna istumasta, otti "Sotahuudon" ja meni sen kanssa -kyökkiin eikä enempi palannut. Hän oli saanut jo ensi kohtauksessa -Moesta enempi kuin kyllikseen. Ja nyt oli Pertti lopullisesti -paljastanut itsensä Annan silmissä: hän _halveksi_ pelastusarmeijaa! -Anna kourasi sydänalaansa sisällisestä tuskasta ja hänen täytyi -kyökissä heittäytyä pitkälleen piian sänkyyn. Pitkä ja valittava -voihkinta lähti Annan huulilta. - --- Koko uskonto on vain lasten tarua. Ja pelastusarmeija vielä -kaikkein paksuinta laatua sitäkin, puheli Moe salissa, nauroi Annan -suuttumukselle ja joi portteria. - -Pertti muisti armeija-aikansa ja häpesi. - -Moe meni soittokoneen luo, avasi sen ja katseli ympärilleen nuotteja -nähdäkseen. Mutta eipä niitä missään näkynyt. - --- Te soitatte ilman nuotteja vai? ivaili Moe. - --- En minä soita mitenkään. - --- Kuka tätä soittaa? - --- Ei kukaan. - --- Ahhaa! Se on vain mööpelinä kuin talonpojan salissa pesukaappi, -nauroi Moe. - -Ja taas hän joi portteria ja taas Pertti kaatoi uutta. - -Sitte lähdettiin rautakauppaan. Vastaantulevat porvari-herrasmiehet -tervehtivät hyvin kunniottavasti Moea ja taas Pertti tunsi kävelevänsä -jonkun yliluonnollisen rinnalla. - -Insinööri Strang tuli vastaan. Pertti tervehti insinööriä, joka -kylmästi vastasi. Strang katsoi ensin Perttiin ja sitte Moeen ikäänkuin -olisi tahtonut Pertille sanoa: vai tuon seurassa sinä nyt matkailet! - --- Oletteko tuttu tuon idiotin kanssa? kysyi Moe, kun Strang oli -sivuutettu. - --- Olin hänen konepajassaan piirustajana. - --- Se on mies, joka ei ymmärrä antaa arvoa sanoille _Wein, Weib und -Gesang_ -- Moe suomensi ne kohta Pertille --, vaan tulee lopulta -pähkihulluksi liiallisesta työstä. Minun seurapiirissäni hän -tunnetaankin idiotin nimellä eikä se suinkaan ole hänelle kunniaksi. - -Pertti olisi mielellään kysynyt, mitä se tuo sana merkitsee, mutta ei -kehdannut. - --- Se mies on mammoonan orja. Sille saisi kaataa sulatettua kultaa -kurkkuun, jotta saisi sitä kylläkseen, puhui Perttikin mahtavasti ja -Moe nauroi hänen sukkeluudelleen. - --- Koko kaupungin hienommat seurapiirit nauravat hänellä. Viime aikoina -kuuluu hän ruvenneen suoraan hulluttelemaan työväkensä kanssa. Se -kometiia kuuluu olevan työväen sivistämistä. Jonain kauniina päivänä -kai saamme kuulla hänet viedyksi houruin huoneeseen, puhui Moe, lopun -ikään kuin säälivästi. - -Tultiin rautakauppaan. Kun Moe mainitsi pyssyjä, niin kohta pari -puotipalvelijaa henkensä perästä alkoi niitä kantaa tiskille. Eivät -herenneet ennenkuin olivat tiskille muodostaneet kokonaisen kukkulan -pyssyistä. Moe valikoi. Koko puotiväki ymmärsi, että nyt oli heidän -puotinsa pyssyillä tulikoetus, kun itse kuulu mestari niitä tarkasteli. -Rautakaupan isäntä lähetti vielä makasiinistakin noutamaan lisää. - -Pitkän harkinnan perästä otti Moe yhden haulikon ja yhden luodikon, -ojensi ne Pertille ja sanoi: - --- Niiden pitäisi kelvata. - -Useamman satamarkkasen sai Pertti panna pöytään ennenkuin pyssyt olivat -maksetut. Sitte ostettiin vielä koko joukko muita ampumatarpeita. - -Kun Pertti pyssyineen ja niine metsästyskaluineen tuli kotiin, katsoi -Anna häntä ihmeissään. - --- Mitä sinä nyt hulluttelet? kysyi hän. - --- Siltäkö _sinusta_ näyttää? Mistäpä hameväki ymmärtää metsästystä. -Mutta minä ymmärrän ja viikon takaa minä pääsen Moen seurassa -metsästämään. Ei hänen kanssaan joka mies pääse. Jos näkisit hänen -kotinsa... Mutta mitä sinä vesittelet...? - -Anna istui todellakin itkemään. - --- Puhu, mikä sinua vaivaa! uteli Pertti. - --- Mistä sinä tuon Moen nyt löysit kumppaniksesi? - --- Löysinkö? Elä puhu sillä tavalla! Se on suuri kunnia meille, että -olemme hänen tuttaviaan. Olisitpa nähnyt, miten kunnioittavasti kaikki -herrasväki häntä nytkin kadulla tervehti...! - --- Mutta alempi kansa hänestä puhuu hyvin pahaa. Ahdistelee nuoria -talonpoikaistyttöjä myöhään iltasin kaduilla. Ja vaimostaankinhan hän -elää erillään... - --- Pitääkö niitä kaikkia juttuja uskoa? Kyllä ne Annaseni, ovat -valehdelleet sinustakin monemmoista. - --- Itse minä siihen ennen olen antanut syytä. - --- Siihenkin, että olet ensimäisen miehesi myrkyttänyt? - --- Pertti! Mitä sinä nyt puhut! parahti Anna kuin olisi saanut puukon -iskun lihaksiinsa. - --- En minä puhu, vaan ne puhuvat, joita sinä uskot. - -Nyt seurasi kiivas sanasota, ensimäinen julkiriita, mitä heillä koskaan -oli ollut. Siinä Pertti tiuskasi, että Moea ja häntä ei erota pirukaan. - --- Samallaiseksi härjäksi sinutkin opettaa kuin on itsekin. Jos et jo -lienekin? kiukutteli Anna. - -Nyt ryntäsi Pertti Annaa kohti. Survasi hänet huoneen loukkoon ja löi -häntä voimansa takaa. - -Sitte hän lähti koettamaan uusia pyssyjään. Mutta Anna itki, itki, -itki... Hän ymmärsi itse paholaisen tulleen kotiinsa Moen muodossa. - - * * * * * - -Moe ja Pertti nähtiin tästä puoleen aina yhdessä. Pertti oli kuin -pienennetty kopio Moesta. Pertti teetti itselleen samallaisen -metsästyspuvun kuin Moellakin oli, hankki itselleen pyssyjä ja koiria, -ja vuokrasi metsämaita. Yhdessä he metsästivät, yhdessä valmistivat -ihmiskunnalle suurella huolella täysin puhdasverisiä metsäkoiria -ja yhdessä ajelivat Moen juoksijoilla, kunnes Perttikin, kun oli -hevosasioihin perehtynyt, osti itselleen pekunan, josta tulikin taituri -alallaan. Nyt he yhdessä kulkivat kilpa-ajoissa, saivat palkintoja ja -tunnettiin hevosmiesmaailmassa yli koko Suomen. - -Pieneksi huvitukseksi itselleen, kun suuri konepaja ei näkynyt pääsevän -syntymään hänen voimallaan, rakennutti Pertti pihalleen vähäisen pajan, -jossa hän huvikseen näperteli. Tässä pajassaan keksi hän uusmallisen -kilpa-ajoreen, siron ja hämmästyttävän keveän. Silloin Moekin ylisteli -häntä. Muitakin pieniä keksinnöitä Pertti siellä sai aikaan. Niihin -hänellä oli luonnollisia taipumuksia. - -Kaikkia Pertin puuhia, joissa Moe oli mukana, katseli Anna inholla. -Varsinkin tuo paja oli hänestä vastenmielinen laitos. Moea ei hän -voinut yhtään kärsiä. Se oli kokonaan vallannut häneltä viimeisenkin -varjon hänen miehestään. Menipä joskus päiviä, ett'ei Pertti -tavannutkaan Annaa. He olivat kuin kaksi samassa suuressa talossa -asuvaa hyyryläistä, jotka vain ulohtaalta katselivat toistensa elämää. - -Moe se vain oli Pertistä rakas. Moen kanssa hän vietti klupissa -iltansa, mutta nyt kuohuvan lasin ääressä. Yhden tällaisen iloisen -kestin jälkeen houkutteli Moe Pertin aamuyöstä laitakaupungille, -hänelle itselleen niin tuttuun kortteliin. - --- Siellä saat tavata vanhan tuttavan, joka äsken on saapunut -kaupunkiin, puhui hän nauraen Pertille. - -Ja niin he issikalla ajaa koluuttelivat ensin kivitettyjä katuja, mutta -sitte pehmoisia kuin maantie. Vanhana tuttuna muutamaan hajanaiseen -rakennukseen pyrki Moe sisälle, pääsi ja vei Pertin mennessään. Siellä -kohta Pertin nähtyään nuori, hienopukuinen nainen lensi hänen kaulaansa. - --- Armaani! Vihdoinkin sinä tulit. Olenkin sinua odottanut, puhui tuo -naikkonen, jonka henki lemusi väkijuomilta. - -Pertti oli vajota maan alle: Hänen kaulassaan riekkui ilotyttönä -- -Toivosen Maiju! Hän koetti kiskoa itseään irti, mutta sitä lujemmin -tarrautui nainen häneen. Hänen käherretty etutukkansa kutkutti Pertin -silmiä ja hänen poskimaaliaan liukeni Pertinkin kasvoille. Pertti -vapisi mielenliikutuksesta; hänestä tuntui kuin niljanen kylmä käärme -olisi kiertäynyt hänen iholleen. - --- Nyt et sinä pääsekään karkaamaan minulta. Mutta ole huoleti! Sinä -saat olla asemassasi ja minä olen samaten asemassani. Mutta sen minä -vaadin, että sinun pitää seurustella minun kanssani täällä, muuten -- - -Nainen teki kädellään uhkaavan liikkeen. Moe nauroi, sillä Maiju oli -jo ehtinyt kertoa hänelle historiansa Pertin kanssa siellä kaukana -pohjoisessa. Hän alkoi soittaa valssia huoneessa olevalla ränstyneellä -soittokoneella ja Maiju pakotti Pertin tanssimaan valssia kanssaan. -Se tanssi tuntui Pertistä tanssilta kuoleman kanssa, mutta hänen -täytyi niin tehdä. Pertti käsitti, että nyt oli tuo ilotyttö hänen -käskijänsä... - -Tanssin jälkeen seurasivat sampanjakemut. - -Ja tämänöisiä seurasivat monet jälkeenpäin. Pertin täytyi noudattaa -Maijun kaikkia oikkuja. Ja se osasikin oikutella. Rahaa ja rahaa se -vaati. Eikä tyytynyt vain rahaan, vaan tuon tuostakin salaisesti -lähetti Pertille kirjallisen kutsun tulla hänen luokseen seurustelemaan. - -Pertti kiroili ja sadatteli, mutta keinoa ei hän keksinyt, millä -päästä irti hänestä, sillä hän pelkäsi Annaa. Maiju olisi jonakuna -kauniina päivänä voinut ilmestyä Annan eteen ja puhua hänelle suunsa -puhtaaksi kaikista entisistä. Turhaa olisi ollut koettaakaan kääntää -Annalle hänen puheitaan valheeksi. Ja sentähden täytyi Pertin myöntyä. -Maijusta oli tullut hänelle verimato, joka imi ja imi, eikä tuntenut -kyllästymistä. - - - - -XIX LUKU. - - -Oli elokuun loppupuoli. Kaupungissa olivat suuret kesäkilpa-ajot, -ensimäiset laatuaan. Niissä oli kaupunki hengellään ja ruumiillaan -mukana. Moe oli koko homman kuninkaana ja hänen kantapäillään seurasi -Pertti. Se oli erinomainen kunnia päästä näissä kilpa-ajoissa -voittajaksi. Jo edeltäpäin laski Moe, että hänen "Lemponsa" olisi -oriista ensimäinen ja hänen "Kaisunsa" tammoista ensimäinen. Yöt päivät -hän oli näiden kilpa-ajojen vuoksi ollut puuhassa ja "Lempo" ja "Kaisu" -olivat saaneet uida omassa hiessään, kun niitä oli niin uutteraan -harjoitettu. - -Ja sitte olivat itse ajot. Voi miten paljon siellä oli väkeä! Se -seurasi suurella mielenkiinnolla juoksua, väitteli ja hurrasi. - -Ja tulos ajosta oli se, että Pertin ori "Lento" yllätti parhaimman -rekordin, mitä siihen saakka oli Suomessa saavutettu. Kaikki -"hevosystävät" tulivat ajon päätyttyä Perttiä onnittelemaan, läänin -kuvernööri ensimäisenä, ja kaikkien huomio oli kääntynyt häneen ja -hänen hevoseensa, jolle nuoret vallasnaiset vehnäleivoksia syöttivät. - -Moe oli kiukusta punainen: Pertti oli mennyt hänen edelleen koko -tuon suuren yleisön silmien edessä! Kun Perttiä ja hänen hevostaan -ylistettiin, olivat Moen kasvot ilkeässä ivassa ja monen kuullen hän -lausui Pertille: - --- Tänään meni oppipoika mestariaan edelle. Ainahan niitä nousee uusia -polttiaisia katuojasta. - -Sitte kilpa-ajopäivällisissä kaupungin seurahuoneella oli Moe pienessä -humalassa ja Pertille kovasti pilkallinen. Kyseli Pertiltä neuvoa hyvän -hevosen hoidosta ja lopulta läimäytti, että Pertin hevonen taitaa olla -paremmin kasvatettu kuin itse isäntä, että Pertti saisi valjastaa -itsensä rattaisiin ja nostaa "Lentonsa" kärryihin, niin se sopisi -paremmin "yleisen sivistyksen" kannalta j.n.e., j.n.e. - -Moe ei jaksanut sulattaa sitä harmia, jota hän tunsi, että Pertti nousi -päätään pitemmäksi häntä hevosmiesten parissa. Hän oli niin tottunut -siihen, että hän tuollaisissa asioissa oli kaupungin itsemäärätty -kuningas. Jäljessä olisi Pertti saanut kernaasti tulla, mutta ei mennä -edelle. - -Tuo Moen käytös teki Pertille niin pahaa, että hän joutui aivan -huonolle tuulelle. Mies, jota hän oli ihaillut, jota hän oli pitänyt -parempana kaikkia muita ihmisiä, olikin tuollainen! Oh! Se teki -Pertille niin pahaa, että hänen täytyi lähteä kesken päivällisen pois. - -Kun sitä kummailtiin, syytti Pertti aikansa ei sallivan enempää viipyä. -Mutta Moe vain kohautti hartioitaan hänen hyvästijätölleen ikäänkuin -olisi tahtonut sanoa: saat mennä. - -Pertti tuli kotiinsa. Hän tunsi tarvetta saada purkaa sydäntään -jollekin. Anna oli aina ollut Moelle vihainen. Ja nyt yhtäkkiä tunsi -Pertti erityistä myötätuntoisuutta Annaa kohtaan. - -Hän meni saliin. Siellä istui Anna yksinään. Pertti istahti -aivan lähelle häntä ja alkoi hajamielisenä leikkiä hänen valmiin -pitsinypläyksensä kanssa. Siirsi siitä sormensa lankakerään ja hypitti -sitä kädessään hellästi kuin se olisi ollut hänelle hyvin rakas. Näin -lähekkäin kuin nyt eivät he olleet pitkiin aikoihin istuneet. - --- Anna, kultamuruseni! alkoi Pertti. - -Anna nosti silmänsä käsityöstään kohti Perttiä. Niissä vierivät suuret -kyynelkarpalot. Mutta hän oli vaiti. - --- Sano, enkö ole hyvin omaisuuttasi hoitanut! - --- Olenko minä sinua _siitä_ koskaan moittinutkaan? kysyi Anna. - --- Mutta miksi me kuitenkin olemme toisillemme kuin vennonvieraat -ihmiset? - --- Niin - miksi? - -Ja Anna alkoi itkeä. - --- Sano, puhu suoraan! Minä olen valmis kuulemaan kaikki. - --- Sinullahan on hevosesi, koirasi, pajasi, ja ennen kaikkea Moesi... - --- Ja sinulla, "Sotahuutosi," ja ennen kaikkea omat synkät, raa'at -luulosi, voisin minä vastata, mutta en tahdo. - --- Ja sinä olet niin nuori ja minä niin vanha... - --- Ja sinä olet niin rikas ja minä niin köyhä. Mutta emmekö siltikin -voisi ymmärtää toisiamme, rakastaa...? - -Annan silmissä oli jo myötätuntoinen ilme. - --- Rakastaa? Oi! Sinä _et_ rakasta minua! huokasi Anna. - -Pertti suuteli vaimoaan. - --- Siinä on totta, Anna. Minä en voi sinua _täydelleen_ rakastaa, -ennenkuin raja-aidat väliltämme poistetaan. Ja ensimäinen niistä on tuo -vihkimäsopimus, joka kohta asetti minut holhouksen alaiseksi talossa, -jonka isännäksi minun piti tulla. Revi se minun silmäini edessä -palasiksi ja meidän välimme kohta muuttuu! - --- Se ei voi muuttua niinkauvan kuin sinä hymyilet ja lepertelet -nuorille naisille. Minä vaadin sinut kokonaan, puhui Anna silmät -alasluotuina ja kellervillä poskilla vieno puna. - --- Voi tuo kauhea mustasukkaisuus... - --- Minä en sille mitään voi. Se on mennyt veriini asti? Olen rukoillut -Jumalaakin, että siitä pääsisin. Mutta apua ei ole tullut. Ja kun sinä -olet myöhäiseen öillä poissa ja noilla kilpa-ajomatkoilla viikottain, -värisen minä vuoteessani siitä. Se on lähtemätön ja repivä. Siihen -löytyy ainoastaan yksi lääke: Sinun pitäisi luopua "Lennostasi", -koiristasi, Moestasi ja pysyä kokonaan _minun_ luonani, ennenkuin se -tyyntyisi. - --- Kuule, Anna! - -Pertti suuteli taas rouvaansa. - --- Jos sinä revit tuon vihkimäsopimuksen ja teet sen arvottomaksi, -niin minä luovun "Lennostani" -- nythän sillä saankin erinomaisen -hinnan -- koiristani, Moesta, joka _sinua_ aina on pilkkaillut... Ja -sinä puolestasi luovut "Sotahuudosta", armeijasta ja noista itseäsi -kiduttavista harhaluuloistasi. - --- Jos sinä luovut, niin luovun minäkin kaikesta muusta, mutta en -armeijasta. - --- Se on sinun oma sydämesi asia. Jääköön se siis silleen! - --- Sinä et tiedä, miten häijy minä ennen olin. Pelastusarmeijaa saan -kiittää, että olen saanut itsestäni pois tuota häijyyttä niinkin -paljon. Sinullekin on eduksi, että minulle pysyy armeija kalliina. - --- En minäkään luovu pajastani. Taikka oikeastaan tuosta pikku pajasta -luovun, mutta nyt kun annat minulle vapaat kädet käyttää yhteistä -omaisuuttamme, rakennan minä suuremman konepajan. Katso, miten Strang -hyötyy! Hänellä ei ole kymmenien penikulmain alalla kilvoittelijaa. -Omaisuutesi minä kartutan monenkertaiseksi konepajallamme. Niinkuin -tiedät olen minä taitava piirustaja ja tunnen koko konepaja-maailman -nokipojasta alkaen koneinsinööriin asti, leventeli Pertti ja teki -puhuessaan asianomaisia käsiliikkeitä. - -Anna kuunteli silmät renkaina Pertin puhetta. - --- Mahtaisikohan se menestyä? kysyi hän. - --- Se menestyy! huudahti Pertti ja löi nyrkillään vakuudeksi vankasti -pöytään. - --- Jos se menestyy? - --- Minä olen perehtynyt mekaniikkiin, minä! Sen pitää koko ihmissuvun -tietää! - --- Tee sitte niin! Minulle on hyvä, kun olet minun, pysyt kotona ja -heität pois kylmyytesi. - --- Nyt sinä, Anna, haastat ymmärtäväisesti! - --- Mutta voitko sinä luopua Moesta ja muista klupituttavista? - --- Voin! Kuule, Anna! Minulla on oiva keksintö. Pidetään huomenna -vieraspidot, ensimäiset laatuaan meillä ja samalla viimeiset! Se olkoon -meidän sovintojuhlamme ja samalla hautajaiset entiselle kylmyydellemme. -Minä käsken niihin klupituttavani. Huomenna on muuten klupin -vuosipäivä. Ja näyttääkseni sinulle, että minä voin luopua Moesta, en -käske häntä ollenkaan vieraaksi. Sitte noissa pidoissa otan ikäänkuin -hyvästit muiltakin klupituttaviltani. - -Pertti ajatteli, että täten hän voi tuntuvasti nolata Moea ja näyttää, -että hän viisi välittää koko miehestä. - --- Tehdään niin. Ja sitte kun pidot ovat pidetyt ja vieraat menneet, -revin minä omalla kädelläni sopimuspaperin sinun nähden rikki. - --- Sitenpä pidot vasta tulevatkin juhlallisiksi! Voi miten sinä olet -hyvä ja kiltti, minun armas Annani, oma kullanmuruseni! - -He vaipuivat rajuun syleilyyn ja lopuksi Pertti riemusta mielettömänä -kantoi Annaa ympäri salin. Näytti kuin leikkisivät he nuorten -rakastuneiden ensi huimapäisyyttä. Pertin konepaja-unelma oli nyt -toteutumassa! Hän ei ymmärtänyt, miten hän olisi Annaa hyväillyt siitä -ilosta. - -Seuraavana päivänä lähetti Pertti nimikortillaan kutsumuksen -illallisille niille klupiystävilleen, joita hän halusi vieraikseen. Moe -jäi kutsumatta. Anna oli itse luvannut valmistaa illalliset ja laittaa -ne sellaiset kuin sopi sille seuralle, joka niihin oli kutsuttu. -Palvelija juoksikin koko puolen päivää yhdestä herkkutavarakaupasta -toiseen. Koko talo oli ottanut täksi päiväksi kokonaan uuden muodon. - -Moe sai kuulla illallisista ja odotti kutsua. Eipä sentähden, että -hän niihin mennyt olisi. Mutta hän oli varma siitä, että Pertti ei -uskaltaisi olla häntä kutsumatta. - -Mutta kutsua ei tullutkaan. Moea harmitti -- tavallaan. Tuo moukka -aikoo siis näyttää, ettei hän enää tarvitsekaan häntä! On saanut -hevosellaan parhaimman rekordin koko maassa ja tahtoo nyt pöyhkeillä. -Pitää sen johdosta illalliset eikä kutsu niihin häntä, joka on niin -paljon seurustellut nulikan kanssa. Kyseleväthän kai siellä, että -miksi Moe ei ole illallisilla. Silloin nousee moukka ja sanoo: en ole -kutsunutkaan! Oo...! Sehän on mahtavaa...! Mutta lasketaanpa mekin -vähän leikkiä herran kanssa...! - -Näin ne Moen ajatukset ajelivat, kun kutsua ei kuulunut. Mutta hänellä -oli kohta "leikin laskemiseen" puoleltaan keino keksittynä. Pertin arin -kohta oli hänen rouvansa. Nyt kai se on tilapäisesti lepytetty, mietti -Moe. Mutta hän laittaa rouvan avulla, ettei illallisista tulekaan -mitään. - -Moe kutsui kadulta muutaman poikavekkulin, jonka koko housujen -takapuoli oli yhtä suurta paikkaa, ja siinä suuressa paikassa oli monta -pientä paikkaa. Se oli sitä laatua suuren kaupungin nousevaa nuorisoa, -joka on valmis muutamasta markasta viemään tulen ensimäisen talon -nurkkaan ja tulen valloille päästyä ensimäisenä sitä sammuttamaan. - -Tämän penteleen lähetti Moe Toivosen Maijun luo viemään kirjettä. Siinä -kirjeessä määräsi hän kohtauksen Maijun kanssa kaupungin ulkopuolella. - -Maiju saapui sinne issikalla ajaen puolijuovuksissa hienona, -harsotettuna neitinä. - -Moe meni nauraen häntä vastaan, tarttui käsikynkkään ja vei istumaan -koivikkolehtoon. Issikan maksoi hän pois. - --- Hiukan, neitiseni, tarvitsen teitä. Ja luulenpa teidän siihen -mielellään suostuvankin. Tarjoan teille tilaisuuden, hauskan ja -mielyttävän, nolata entistä epäkohteliasta sulhastanne. - --- Ketä sitte? - --- Noo, sitä ensimäistä. Ymmärrättekö? - --- Ai! Sitä Hagertia? - --- Niin. - --- Olen valmis kaikkeen, kun on kysymys hänestä. Vaikka jaloillani -polkemaan! - --- Teidän vaivanne on tällä kerralla aivan vähäinen. Palkkio on -ruhtinaallinen. Tuohon nimikorttiin kirjoitatte, mitä minä määrään. - -Moe otti lompakostaan nimikortin ja lyijykynän. Maiju riisui -hansikkaansa, otti kynän ja kortin. - --- Ja nyt kirjoitatte? - --- Kyllä. Valmis. - --- "Ihastuneena eilisestä suuresta voitostasi lähettää Sinulle -onnittelunsa oma _Maijusi_." - -Maiju kirjoitti. - --- Mutta mitä tarkoitusta varten tämä? kysyi Maiju. - --- Lähetämme hänelle yhdessä kukkakimpun tämän kortin muassa. Ja -laitamme niin, että se tulee suoraan hänen emäntänsä käteen. Niin saa -kauppaneuvos niskaansa pienen perhekohtauksen. - --- Minä tahtoisin häntä silloin nähdä, nauroi Maiju juodessaan -sampanjaa, mitä Moe oli mukanaan tuonut. - -Naurettiin eikä sampanjaa säästetty. Sinne lehtoon nurmelle lensi -Maiju juopuneena silmälleen ja jäi siihen makaamaan. Mutta Moe lähti -kaupunkiin. - -Siellä kotona oli häntä jo äskeinen poika odottamassa. - --- Meneppäs, poikaseni, puutarhuriin ja pyydä häneltä kohta mukaasi -komein saatavissa oleva kukkavihko! Sellaista minä tarvitsen. Mutta -joutuin! He! Tässä saat sikarin. - -Poika lähti. Tunnin takaa toi hän tavattoman suuren kukkavihon. Maijun -kirjoittaman nimikortin pisti Moe kukkavihon sisään, painoi pojan -kouraan viiden markan setelin ja kysyi, tiesikö hän Hagertin taloa. -Kyllä poika tiesi. -- Nyt menet sinne. Viet tämän kukkavihon etkä jätä -sitä siellä muille kuin itse rouvalle. Kuule! Ei kenellekään muulle! -Etkä virka mitään, kuka lähetti, et, vaikka udeltaisiinkin. Kun toimit -hyvin, niin vastakin on minulla asiaa sinulla juoksutettavana. - -Poikavesseli sai taas sikarin ja sitä poltellen lähti Hagertiin. Pojan -mentyä alkoi Moe nauraa hohottaa. Ja hän yksikseen nauraa hohotti niin -äänekkäästi, että hänen palvelijanaisensa avasi oven ja katsoi, mitä -hauskaa se herra nyt piti. Moe katsoi häneen ja nauroi edelleen. Se -nauru tarttui emännöitsijäänkin ja hänkin alkoi hohottaa, tietämättä, -miksi. - -Hetken takaa lähti Moe liikemiesklupin vuosikokoukseen. - - - - -XX LUKU. - - -Kun poika kukkavihon kanssa pääsi perille, oli Pertti jo lähtenyt -liikemiesklupiin. Pertin mieli oli niin kevyt ja onnensa rajaton. -Lähtiessään suuteli hän Annaa, joka hiki kasvoilla puuhasi illallisten -kanssa. Oli sovittu, että klupin kokouksen päätyttyä Pertti suoraan -toisi vieraansa kotiin. Siten voisi Pertti Moelle hänen oman nenänsä -edessä kouraan tuntuvasti näyttää, ett'ei hän huoli Moea mukaansa ja -että tästä lähtien heidän välinsä olisi kuitattu. - -Mennessään klupiin sukelsi Pertin mieli vanhoihin muistoihin. Hänen -mieleen juolahti se aika, jolloin hän usein meni pelastusarmeijaan -"todistamaan." Oli sekin aikaa! Entäs se, kun asui yhdessä sepän kanssa -ja kuunteli hänen esitelmiään kuudennesta käskystä! Pertin täytyi -väkisinkin hymyillä itselleen. - -Miten sentään myötäkäyminen on häntä seurannut! Se riippuu sitä, että -hänellä on älyä ja _rohkeutta_. Rohkeutta tarvitsee se, joka kohottaa -itsensä rahvaan rapakosta. Niin hän on tehnyt. Hän on ymmärtänyt elämän -ja nautinnon. Vielä suurempi elämä, vielä suurempi nautinto häntä nyt -odotti. Toivosen Maijun siirtäisi hän jolloin sopivalla tavalla pois -läheisyydestään liiaksi käytettynä. Antaisi hänelle yhdellä kerralla -hiukan suuremman rahasumman... Ja sitte laittaisi sijalle uuden -nuorikon... Anna on jo niin vanha... - -Kävellessään pyyhkäsi Pertti silkkisellä nenäliinallaan hikeä otsaltaan -ja korkean silkkihattunsa sisälaidasta. Ja hänelle siinä tuli mieleen, -että hänen pukunsa oli kallis ja kaunis, että siinä oli paljon silkkiä. -Sukat silkkiset, nuttujen ja päällystakin vuorit silkkiset, kaulahuivi -silkkinen! Ja pelkkää silkkiä olisi hänen elämänsäkin tästä puoleen. -Hän kalustaa kotinsa ruhtinaallisen komeaksi... - -Mutta ennen kaikkea, mikä nautinto saada oma konepaja ja satoja -työmiehiä käskettäväkseen! Kyllä hän osaa työmiehilleen näyttää, kuka -patruuna on. Niskotelkootpa, niin näkevät! Etäältä hattu kourassa -pitää heidän puhutella patruunaansa. Hän kulkee pari kolme kertaa -päivässä läpi konepajan ja joka silloin ei ole hänelle mieliksi, -niin tinkimättä pois. Sillä tavalla hän paraiten pitää yllä arvonsa -työmiesten silmissä. Pitää olla kova kuri, niin oppivat kunnioittamaan -ja pelkäämään. - -Klupissa ei hän ollut Moea näkevinäänkään, vaan oli iloinen ja laski -leikkiä ystäviensä kanssa. Sitte kun kokous oli päättynyt, hän niin -äänekkäästi, että Moenkin täytyi se kuulla, pyysi kaikkia muita -kokoukseen osaa ottaneita lähtemään mukaansa "haukkaamaan voileipää", -paitsi Moea. Ja niin he lähtivät. Moe jäi yksinään tilaamansa -sampanjan ääreen. Kun sitä toiset kummailivat Pertille, hölötti Pertti -viereisessä huoneessa kovalla äänellä, että hän "on sanonut ylös -tuttavuutensa Moen kanssa". - --- Odotahan! äännähti Moe itsekseen sampanjaa maistaessaan. - -Pertti lähti riemumielin johtamaan joukkoaan kotiinsa kuin kaartin -kapteeni komppaniaansa paraatiin. - -Anna kotona ihmetteli pojan tuomaa kukkavihkoa. Hän uteli, kuka kimpun -lähetti, mutta selitystä ei poika antanut. - -Annan sielussa välähti, että Pertti on tahtonut olla hänelle niin -nuorekkaan kohtelias ja noin hyvittelevä tänä heidän suurena -sovintopäivänään. Ihastuksella hän katseli kukkakimppua, oli sitä juuri -vaasiin asettamaisillaan ja aikoi sen panna illallispöydän koristeeksi, -sillä illalliset ja kimppu kuuluivat erottamattomasti yhteen, kun hän -huomasi siihen kätketyn paperilipun. Ja hän luki sen. - -Luettuaan parkasi Anna kauhistuksesta. Ja hän pudotti kukkakimpun ja -vaasin. Vaasi meni sirpaleiksi. Itse hän putosi pyörtyneenä suulleen -lattiaan. - -Piika kuuli huudon ja juoksi katsomaan. Hän säikähti, kun näki -emäntänsä tunnotonna. Ja pani hätähuudollaan koko talon liikkeelle. -Puotipalvelijat riensivät apuun. - -Rouva saatiin tointumaan. Paperilipun oli hän lujasti puristanut -kouraansa. Sitä ei kukaan nähnyt. Kun esiteltiin, että mentäisiin -kauppiasta hakemaan klupista, vastusti hän sitä jyrkästi. Hän toimitti -pois puotipalvelijat. Itse hän sammutti tulet ruokasalista, laittoi -piikansa viemään takaisin asianomaisiin puoteihin kaikki viinit, herkut -ja muut syönnökset, sillä niitä ei tarvittu. Piika teki niinkuin -käskettiin. - -Sitte Anna meni makuukamariinsa. Siellä viskasi hän kukkavihon -lattialle ja polki sitä jaloillaan. Hänellä päätä huumasi ja silmissä -säkenöi kuin olisi hänen kasvoinsa edessä palanut katkera tulikivi -pahanhajuisille tuoksuilleen. Sellaiselta vielä tuntui hänen nenässään -kukkavihon tuoksu, sillä hän oli tuntevinaan lemua kepeäjalkaisen -yöperhosen siiviltä -- "Maijun" liian etovaa tuoksua... - -Hän heittäytyi sohvalleen pitkäkseen ja itki. Jos ihminen voisi itkeä -verta, niin olisivat hänen kyyneleensä olleet puhtainta sydänverta. -Palvelusväki ei ymmärtänyt kohtausta muuksi kuin halpauksen tapaiseksi. -Olihan rouva jo siksi iäkäs, lihava, ja murehti niin paljon. Sen oli -palvelusväkikin huomannut. - --- Oi! oi! voi! voi! voi! valitteli Anna sohvalla. - -Tuo hirveä epäluulo oli sittekin totta! - --- Oi! oi! voi! voi! voi --! - -Tyttö, jonka poskia koristaa poskimaali, jonka tuoksu on sekaisin -yöllistä hikeä ja parfyymilemua, jonka hiukset ovat huimasti hajallaan -ja jolla on korkeat rinnat valkoisessa pitseillä nyplätyssä yöröijyssä -ja koreassa, tulipunaisessa alushameessa on yhtenään hänen silmissään. -Sellainen se on varmaan se "Maiju". - --- Oi! oi! voi! voi! voi! Voo-ih --! - -Tovin takaa tuli Pertti nauraen ja äänekkäästi jutellen vieraineen. Hän -toimitti heitä eteisessä heittämään pois päällysvaatteensa, pyöri ja -nauroi heidän seassaan ja auttoi yhdeltä ja toiselta päällysvaatetta. -Sitten hän riemumielin aukasi salin oven käskeäkseen sinne vieraansa. -Mutta se oli -- pilkkosen pimeä! - -Pertti hämmästyi, juoksi etsimään rouvaansa ja oli paukahtaa pahki -piikaansa. - --- Missä rouva on? - --- Rouva on kipeä. - --- Kipeä! Miten? - --- Pyörtyi ja makaa sänkykamarissaan. Hän sanoi, että pidoista ei tule -mitään. - --- Ei tule mitään! Oletko sinä hullu? - --- Rouva käski minun viedä kaikki ostokset puoteihin. - --- Ja sinä veit? - --- Vein, kun käskettiin. - -Pertistä tämä oli selittämätöntä. Hän juoksi Annan makuuhuoneelle. Se -oli lukossa. Pertti koputti. - --- Kuka se on? kysyi Anna heikosti. - --- Oma Perttisi. - --- Sano vieraillesi, että heitä ei täällä tarvita. - --- Miksi? - --- Siksi kun minä sanon. - --- Selitä toki! - --- Tule sitte heidän mentyä, niin saat tietää! vaikeroi Annan ääni -sisältä. - -Pertillä ei ollut muuta neuvoa kuin mennä klupiystäviään saattamaan -pois. Ne siellä eteisessä jo laskettelivat keskenään pientä ivaa -pitkästä odotuksesta. - --- Parhaat ystävät! Elkää pahastuko, mutta nyt täytyy minun sopivampaan -aikaan siirtää vieraspidot! Vaimoni makaa kuoleman kielissä huonona -sairaana... - -Vieraat lähtivät pois kuin jonkun korkean herran luota lähetystö, -jota ei vastaanoteta. Ulkona he jo harmittelivat, että "muori" on -pitänyt heitä pilkkanaan. Ja he uhosivat, että on sopivinta tehdä välit -pitkiksi Albert Hagertin, tuollaisen tohvelisankarin, kanssa. - -Vieraiden mentyä lähti Pertti Annan tykö raivoava suuttumus ja häpeä -mielessään. Nyt pääsi hän sisälle. - --- Tuossa lattialla on sinulle kukkia. Minä niitä jo vähän kerkesin -haistaa, mutta suonet sen anteeksi. Ja tässä on pieni kirje sinulle. Se -oli niiden muassa, puhui Anna. - -Annan ääni oli terävän pilkallinen. Hän jäi tarkastamaan, minkä -vaikutuksen kirje Perttiin tekisi. Pertti tunsi kohta Maijun käsialan. -Ja nyt näki Anna, miten Pertti tärisi kuin pakkasessa kirjoitusta -paperilipusta tavaillessaan. Anna siitä melkein nautti. Siis kaikki oli -täyttä totta! - -Pertti oli viimein päässyt selville, mitä lipussa oli kirjoitettuna. -Nyt se siis oli paljastunut! Mutta mitä piti tehdä? Hän neuvotonna -kourasi päätään. Juuri tätä hän oli peljännyt ja täyttänyt tuon -naikkosen kaikki oikut. Ja nyt, nyt _tähdellisimmällä_ hetkellä se tuli -ja kaikki -- tärveli! Oi, se oli hirveää! - --- Ota nuo kukkasi ja mene pois! _Eläkä enää koskaan tule minun -silmiini!_ puhui Anna ja kääntyi sohvalla kasvot seinää vasten poispäin -Pertistä. - -Yksinään oli hän jo kylliksi raivonnut. Sitä ei hän enää jaksanut -tehdä. Hysteerillisenä alkoi hän sohvalla vavahdella. - -Mutta tämä pilkallinen tyyneys leikkasi Pertin sydäntä kahta -kauheammin. Hänestä tuntui kuin Anna jo pitkän aikaa olisi ollut hänen -jälillään ja odottanut vain hetkeä, milloin lopullinen paljastus -tulisi. Pitäisikökään hänen puolustautua? Eikö se ollut aivan turhaan? - --- Anna hyvä! sanoi Pertti ja tarttui hellästi Annaa kiinni. - -Mutta silloin Anna hypähti suuttuneena pystöön ja parkasi sydäntä -vihlovasti: - --- Mene pois silmistäni! Ja heti! Sinä olet hirveä roisto! Sinä olet -kauhea piru! - -Anna polki jalkaa ja vavahteli kasvot verekkäinä. Siinä pöydällä oli -täysinäinen vesilasi. Sen Anna viskasi Pertin jälkeen, joka lähti -huoneesta. - -Pertin aivoissa yht'äkkiä selvisi, että tämän konnatyön aikaansaaja ei -voinut olla kukaan muu kuin Moe. Ja hän lähti vaatimaan Moea tilille. - -Moe oli hiukkasta ennen kävellyt kotiinsa Hagertin kangaskaupan ohi. -Tahallaan hän oli kiertänyt tämän kautta, nähdäkseen, onko Hagertissa -tulia. Pimeää oli. Ja Moe hymyili itseksensä. - --- Se naula veti! äänsi hän hiljaa. - -Moe oli jo kerjennyt päästä kotiinsa ja sytyttää tulen työhuoneessaan, -kun Pertti suurella kolinalla ilmestyi hänen ovelleen. - --- Sinä olet kurja raukka! Olet huonoin ihminen, mitä maailmassa olen -tavannut, pauhasi Pertti. - --- Mitä sinä hulluttelet? Typeränä olen sinua aina pitänyt, mutta en -silti aivan mielipuolena. Näyn erehtyneen, sanoi Moe levollisesti. - --- Minä _tapan_ sinut, heittiö! Sinun työtäsihän on tuo kukkavihon -lähettäminen vaimolleni...! - --- Sinä ja muorisi saa olla ja pysyä minulta aivan rauhassa. - --- Huuti mässääjä! - -Nyt rynnisti Moe Perttiä kohti. Otti häntä tiukasta kiinni, nosti ylös -kuin lapsen, kantoi läpi kylmän eteisen ja paiskasi hänet nurin niskoin -alas perunamaahan. - --- Tuttavuutemme on _nyt_ ylössanottu. Kadun ikäni sitä päivää, jona -tulin sinun, moukan, tuttavaksi, uhosi Moe ja veti ovensa lukkoon. - -Pertistä tuntui perunamaasta itseään selvitellessään kuin olisi -helvetti hänet tänä iltana elävänä nielaissut. Hän harhaili ilman -lakkia hajamielisenä kadulla, kunnes väsyneenä istahti issikan -nelipyöräisiin ja käski ajaa liike miesklupiin. Sinne Moen perunamaahan -se oli jäänyt Pertin korkea silkkihattu. - -Liikemiesklupissa ei ollut ketään muita. Pertin valtasi vastustamaton -halu hukuttaa surunsa sampanjan juomiseen. Hän sitä joi ja joi, kunnes -humaltui. - -Nyt hän alkoi buffettineidille selittää, miten hän rakentaa suuren -konepajan. Mutta tuli tytölle niin tungettelevaksi, että tämä, käyttäen -hyväkseen sopivaa tilaisuutta, jätti Pertin oven taakse. - -Issikalla, joka ulkona odotti, pöllähti Pertin päähän ajaa Strangin -konepajalle. Siellä insinööri työhuoneessaan vielä valvoi. Mutta nyt -tämä valvominen oli hänelle korkeinta nautintoa, sellaista hengen -puhdasta riemua, jota ainoastaan jaloimmat kuolevaiset saavat nauttia. -Hän istui avatun ikkunan ääressä ja katseli täyden kuun hopeoimaa -merta. Kesäisen yön kostea viileys vilvoitti hänen ruumistaan, jossa -veri kuumana hyppeli. Hän oli jännitetyssä mielen tilassa, sillä -hänellä oli tekeillä jotain suurta, tunteita kuohuttavaa... - --- Miten haaveellisen kaunis on yö ja sen helmassa hohtava meri! Ja -tämän haaveellisen yön jälkeen seuraa kuitenkin kirkas kesä-aamu. -Minunkin aatettani voidaan sanoa haaveeksi, mutta minä olen varma, että -tulevaisuudessa se on vielä yleinen käytännössä oleva totuus, puhkesi -hän itsekseen puhumaan. - -Hän nousi kävelemään. Hänellä oli niin sanomattoman hyvä olla. Koko -mies hohti tyytyväisyyttä ja onnea. - -Oliko tämä se entinen erakko, se entinen ärtyisä ja tuima mies? Se, -joka karjui työmiehilleen, kidutti heitä yötyössä ja maksoi heille -huononpuoleisen palkan? Se entinen välinpitämätön ihmismetsästäjä? -Ei. Se Strang oli aikaa sitte kuollut. Tämä mies oli uudestasyntynyt -Strang, joka oli paljon lukenut ja tutkinut työväen kysymystä koskevaa -kirjallisuutta. - -Tänään oli hän maksanut tehtaan viimeisen velan. Nyt oli koko tuo suuri -tehdas hänen puhdasta omaisuuttaan. Mutta hän tahtoi omasta puolestaan -toteuttaa sitä suurta sosialista oppia, joka nykyään liikkui ilmassa. -Ja parhaallaan hän valmisti suunnitelmaa, miten hän siirtäisi tehtaansa -itsensä ja työmiestensä yhteiseksi omaisuudeksi. - -Ennen erakkona kultaa kootessaan oli hän ajatellut niinkuin niin -moni suuren liikkeen harjoittaja tehdä testamenttilahjoituksia -tiedeseuroille, perustaa suuri "Anton Strangin stipendi" -muinaistutkimuksen edistämiseksi. Hänen rahoillaan olisi sitte voitu -tutkia esihistoriallisia luurankoja, samalla kun hänen omat työmiehensä -eivät olisi saaneet tiedon alkeitakaan omista luurangoistaan, omista -ruumiistaan, ja miten niitä olisi hoidettava. Mutta mitä tarvitsi -hän rahoillaan etsiä tiedeseuroja ja esihistoriallisia luurankoja? -Totisesti hänelle omassa työväestössään oli kyllin tilaisuutta olla -"isänmaallinen". Ensin elävät ja sitten kuolleet! - -Yö oli kaunis. Meri oli rasvatyyni. Kuu hopeoi kaikki. Auerharsot -leijailivat lehdoissa ja yörastas soitti hämysäveltään. Kesäyön -täysinäinen rauha laskeutui yli maiden ja vesien. Yhtä sopusointua -kaikki! Hän itse ja koko luonto. Tämä oli suurta, ylevää. - -Insinööri istahti taasen suunnittelemaan. Silloin kuulee hän hevosella -ajettavan. Mutta siitä hän ei välitä. Hän istuu vaan ja miettii. - -Hetken takaa soitetaan ulko-ovikelloa rauhattomasti. Hän nousee -mennäkseen avaamaan. Oven avattuaan näkee hän Pertin humalaisena -avopäin teikaroivan. Strang ei tahdo uskoa silmiään. - --- Ku-uulkaa i-insinööri! Mi-mi-minäkin ra-ra-kennan ko-ne-pa-jan, -sopertelee Pertti. - -Strang harmistuneena siitä, että Pertti raakuudellaan oli tullut -särkemään hänen lämpöisen tunnelmansa, painoi ovensa lukkoon Pertin -nenän edessä ja palasi sanaa puhumatta takaisin huoneeseensa. - --- Millä jälillä tuo miesparka kulkee? sanoi hän sisällä itsekseen ja -kuulosti, mitä pihalta kuuluisi. Sitte hän lisäsi: - --- Minä uskoin hänen kyllä vielä palaavan luokseni, mutta en -tuollaisena, en juopuneena mässääjänä, vaan nöyränä, katuvaisena ja -erehtyneenä ihmisenä. _Silloin_ en olisi häneltä oveani sulkenut. - -Pertti pihalla hoilasi ja huuteli. Issikka paiskasi hänet -nelipyöräisiinsä ja lähti ajamaan häntä hänen kotiinsa. Pertin aivoissa -oli jo kaikki pimeää. - -Aamulla löysi Pertti itsensä makaamasta omasta eteisestään -piikatyttönsä herättelemänä. Hän silmäsi tuimasti ympärilleen, muisti -kaiken eilisen ja häpesi... häpesi... häpesi... - -Suussa maistui ilkeä näljä ja ruumista vilusti. Ja nyt kuin salaman -lyömänä muistui hänelle mieleen se yö siellä ylhäällä Pohjanmaalla -heinävajassa oikeustutkinnon jälkeen... se yö, jonka edellisenä päivänä -hän oli tehnyt väärän valan ja kieltänyt oman pienen poikansa. Näin -silloinkin oli pää sekaisin, suussa ilkeä näljä ja ruumista vilusti. - -Pertistä tuntui nyt kuin olisi Toivosen lesken rautakoura viskannut -hänet tähän alennuksen tilaan. Hän kourasi tuskauneena päätään ja -itki kuin pieni lapsi. Ja hänestä tuntui kuin olisi hän viskattu -yhteiskunnan ulkopuolelle, hän, joka vielä eilen oli yksi kaupungin -hienoimmista ja huomatuimmista liikemiehistä... - --- Rouva on juuri kuollut, lausuu piikatyttö hänelle ja silmät renkaina -ihmettelee isäntäänsä. - --- Kuollut? Onko hän kuollut? huudahtaa Pertti. - --- Tulkaa katsomaan? - -Pertti lähtee tytön jälestä Annan makuuhuoneeseen. Siellä on lääkäri -ja muuan kaupungin lakimies. Ne tervehtivät Perttiä ylenkatseellisen -kylmästi, nuokin, jotka vielä eilen olivat läheisiä tuttavia. - -Siinä on Anna ruumiina. Viljavat kyyneleet nousevat Pertin silmiin. -Hän menee ja suutelee Annaa poskelle. Lakimies naurahtaa ja ojentaa -Pertille paperin sanoen: - --- Tässä on testamentti - -Samassa lääkäri puhuu hänelle jotain veren syöksymisestä aivoihin. -Pertti ei koske paperiin, vaan tuijottaa Annaan ja taas suutelee häntä. -Voi jospa hän saisi Annan vielä elämään! - -Lakimies tyrkyttää uudelleen Pertille tuota paperia ja puhuu: - --- Lukekaa! Siinä on varsin tärkeää teille. - -Nyt ottaa Pertti paperin. Anna on tuolla lakimiehellä teettänyt -testamenttinsa jo ennen tätä tapausta. Ja testamentti määrää kaiken -Annan omaisuuden kaupungille langenneiden naisten turvakodin -perustamiseksi. Mutta itse on Anna ottanut myrkkyä, juonut sen myrkyn, -jonka hän ennen valmisti ensimäiselle miehelleen. - -Pertin lukiessa lääkäri ja lakimies merkitsevästi katsovat Perttiin. -Mutta näyttää kuin he nolostuisivat, kun Pertti luettuaan sanoo -tyynesti: - --- Minunkin hartaimman haluni on vainaja tässä samalla täyttänyt. - --- Niinkö? kysyy lakimies kummastuen, mutta ei jatka enempää. - --- Jos pesässä olisikin jotain minullekin tulevaa, niin sekin menköön -tuohon samaan tarkoitukseen, lisää Pertti ja hän näyttää terästyvän -veltosta ryhdistään. - -Lääkäri ja lakimies heittävät hyvästit ja poistuvat. Mennessään -eteisessä sanoo lääkäri lakimiehelle: - --- Ei hän silti ole aivan jokapäiväinen nousukas tuo Hagert. - --- Kunhan ei ollut vain teeskentelyä. Se mies on täysi marakatti, -vastaa lakimies. - -Pertti tuntee tarvetta lähteä insinööri Strangin luo, pyytämään -anteeksi eilinen käyntinsä ja kertomaan hänelle kaikki. Avaamaan -sydämensä hänelle. - -Hän painaa päähänsä vanhan, harmaan huopahatun, jota hän oli ennen -käyttänyt kalastusretkillään ja pukeutuu pitkään, harmaaseen -sadetakkiin. Nyt hän on taas köyhä ja tyhjä, ymmärtää hän. Mutta hän -ei ole kadottanut uskallustaan. Hän aikoo pyrkiä takaisin Strangin -tehtaalle, jos ei muuksi, niin pelkäksi valuriksi. - --- Se koulu oli kova koulu, mutta paljon opettava, ääntää hän hiljaa -itseksensä ja lähtee. - - - - -XXI LUKU. - - -Strangin tehtaalla vallitsi sunnuntairauha, vaikka olikin arkipäivä. Ei -yksikään viila kihnuttanut, ei yksikään vasara paukuttanut, ei sahan -sirkkeli vinkunut eivätkä laudat roiskahdelleet. Tyyntä ja hiljaista -kaikkialla. Paitsi muutamalla kauniilla niemekkeellä, jota suuri mies- -ja naisjoukko kaupungista tuodun nuoren arkitehdin avulla laittoi -juhlakuntoon. Minkätähden he sitä tekivät, ei heistä yksikään tiennyt. -Oli vain insinöörin luja käsky, että illaksi piti olla kaikki valmista. - -Köynnöksistä tehtiin juhlallinen kunniaportti niemelle vievälle tielle. -Sen otsalle monenmoisten värillisten lasipallojen ja lippujen keskelle -asetettiin taidetekoinen taulu, missä illalla tulikirjaimilla palaisi -kirjoitus: "Työ on miehen kunnia". - -Niemen aukea paikka ympäröitiin lippuriu'uilla. Niistä yhdistettiin -langat, joihin ripustettiin kauniita värilyhtyjä ilotulitusta varten. -Rakennettiin kevyen ihana puhujatorni. Sen otsalla oli insinöörin oma -tekemä kirjoitus: "Työssä on väsymystä, mutta siinä on myös lohdutusta. -Vanhus, nuorukainen, mies ja vaimo! Ymmärrä tämä ja etsi elämän -sisällys työssä!" - -Kentän toiseen laitaan tehtiin lava kuvaelmia, soittoa ja laulua -varten. Ja kaikkialla näki silmä köynnöksiä, lippuja, värilyhtyjä, -maalattuja kilpiä, joissa oli monenmoisia ohjelauseita, niinkuin: -"Jokaisen tulee kehittyä lahjainsa mukaan." "Ja'a aikasi oikein!" -"Kovassa työssä on menestyksen suuri salaisuus." "Elä koskaan käsittele -rahoja kevytmielisesti, sillä rahat muodostavat luonnetta". "Joka -tahtoo tuntea rahan arvon, koettakoon mennä niitä lainaamaan." "Suru on -suuri opettaja. Se tutustuttaa meidät elämän totuuksiin." - -Kaikki nämä kilvet oli insinööri itse sommitellut. Suuren suuri -kilpi oli kentän keskellä ja siinä molemmin puolin sanat: "Rakasta -lähimäistäsi niinkuin itseäsi!" - -Kun ilta tuli, oli niemeke täydessä juhlapuvussaan valmiina. Laittajat -laskettiin pois pukeutumaan juhlavaatteisiinsa. Ja niin oli käsketty -pukeutua koko tehdasväestö lapsista alkaen. - -Ilta oli lempeä loppu-elokuun ilta. Tuulen henkeä oli sen verran, että -se sai vienosti liehumaan kentän monet liput. Aurinko teki laskua ja -veripunanen iltarusko levisi taivaan rannalle. - -Strang tuli kävellen niemekkeelle. Hän tahtoi nähdä, oliko kaikki kuin -olla piti, ennenkuin illan juhla alkaisi. Ja kaikki oli niin. - -Strang nousi puhujatorniin. Hetken takaa astui tehtaalaisten koko suuri -lapsilauma juhlapukuisena tehtaan opettajan ohjaamana juhlakentälle. -Edellään he kantoivat lumivalkoista standaaria, mihin oli koreasti -kirjailtu: "Me rakastamme Jumalaa, työtä ja isänmaata." - -Heidän jälessään tuli tehtaan koko täysi-ikäinen väestö niinikään -juhlapukuisena. Edellään he kantoivat silkkistandaaria, johon oli -kirjastettu: "Me sodimme laiskuutta ja nautinnonhimoa vastaan", tehtaan -vanhin työmies, valkohiuksinen ja valkopartainen. Hänen rinnallaan -astui nuori neito, oikea työnaiskaunotar, valkoisessa puvussa ja -kukitettuna. - -Insinöörillä tornista katsellessaan tämän joukon kulkua kihosi kyynel -silmäkuoppaan. Se oli hellän mielenliikutuksen kyynel. Ja kun joukko -oli asettunut kentälle, teki hänen mielensä ojentaa tornista siunaten -kätensä joukon yli ja sanoa: - --- Lapseni! Minä rakastan teitä. Minä siunaan teitä. - -Mutta hän malttoi mielensä. Nautti vain silmillään tuosta näöstä. -Olihan se puhdaspukuista ja hyväsävyistä väestöä. Ei yhtään -pelastusarmeijalaisen punaista paitaa ollut nähtävänä. - -Työväestössä oli se luulo yleinen, että insinööri tahtoi pitää heille -tavallista juhlallisemman kesäjuhlan. Mutta miksi, sitä ei kukaan -tiennyt. - -Soittokunta puhalsi juhlan alkavaksi. Fanfaarin jälkeen alkoi insinööri -itse puhua. Syntyi syvä hiljaisuus. - --- Työtoverit! Me olemme tehneet ahkerasti työtä monta vuotta. Ja -nyt olemme ottaneet itsellemme iloisen lupapäivän. Meillä on paljon -syytä siihen. Ahkeran työn jälkeen ymmärtääkin oikein vapaahetken -arvon. "Jumala lähetti meidät tänne ilman nimeä, ilman omaisuutta, -ilman ansiota hänen edessään. Mutta hän antoi meille kaksi suurta -lahjaa: välikappaleen ja päämaalin. Välikappale on työ, päämaali -rakkaus." Näin sanoo muuan norjalainen ajattelija. Tämän me nyt -voimme sovittaa itseemme. Meillä on työ välikappaleena ja päämaalina -rakkaus. Käsitätte paremmin, kun puhun suoraan. Tuolla tehtaalla olemme -monta vuotta tehneet uutteraa työtä. Tämän työn päämaalina on ollut -rakkaus. Äsken maksoin tehtaan viimeisen velan. Tehdas on siis nyt -aivan velaton. Jokapäiväisen omistuskäsityksen mukaan sanottaisiin, -että tehdas on _minun_. Mutta minä ymmärrän, että se ei ole minun, -vaan teidän ja minun yhteinen. Yhteistyössä olemme sen hankkineet. Ja -sentähden huomeisesta päivästä lähtien tehtaan vuotuisesta voitosta -juoksee määrätty osa itsekullekin teistä. Sen mukaan, minkä arvoinen -on työnne tehtaassa, sen mukaan saatte myös osan vuosivoitosta -prosenttiluvuissa. Muuten asetetaan nyt tehdas osakeyhtiölle sen -palveluksessa olevien kesken. Säästöillään voi jokainen teistä lunastaa -siihen itselleen osakkeita, sillä osakemaksu pannaan alhainen. Joka -vuosi voi lisätä osakkeitaan. Itselleni lohkaisen myös osakkeita. -Osakkaiksi pääsevät ainoastaan vähintäin kolme vuotta tehtaassa -työskennelleet. Osakemaksuista muodostetaan rahasto tämän tehtaan -palveluksessa olevien työmiesten lasten kouluuttamista varten -luonnonlahjain, taipumusten ja halun mukaan. Te itse olette jääneet -vähälle tiedollisesta kasvatuksesta. Tulkoon sitä sen runsaammin teidän -lapsillenne. Heissä on tulevaisuutemme kaunein toivo. Jokapäiväinen -elämä meille tarjoo synkkiä esimerkkejä siitä, -- tässä insinööri -katsoi merkitsevästi Perttiin, joka siellä oli yhdessä joukossa ja -jolle insinööri oli antanut entisen paikkansa piirustajana tehtaan -konttorissa -- miten perusteellisen kasvatuksen puute vie lahjakkaatkin -luonteet haaksirikkoon. Koettakaamme tässä suhteessa pelastaa läheisin -nuorisomme! Teidän lapsenne ja teidän lapsenlapsenne ja niin edelleen -saakoon isäinsä heistä sen siveellisen matkasauvan elämän eksyttävällä -maantiellä, minkä oppi ja valaistus voi antaa. Korkeampaa oppia -ken haluaa, saa myös tämän rahaston avulla. Ja ihanin toiveeni on -ollut, että rahastolla voitaisiin ensinnäkin tälle tehtaalle omien -lastenne keskuudesta saada kaikki tarvittavat "herrat", niinkuin -niitä jokapäiväisessä puheessa sanotaan. Olen ajatellut rakennusta -alettavaksi juuresta alkaen. - -Huomisesta alkaa tehtaallamme 8-tuntinen työpäivä. Teille tulee siis -nyt enemmän tilaisuutta sielujenne, muistakaa se aina _kuolemattomien_ -sielujenne tarpeitten tyydyttämiseen. Tämä kaikki on saatu teidän -omalla uutteralla työllänne aikaan. - -Strang oli lopettanut. Työväki ei ensin ymmärtänyt hänen puhettaan. -Heistä tuntui se mahdottomalta. Mutta yks kaks! Kohta oli koko joukko -riemuavana huutona: "eläköön insinööri Strang!" - -Heille selvisi, että se oli sittenkin totta, totta, että tehdas olisi -nyt heidänkin... kuulkaa: _heidänkin!_ - -Miesjoukko syöksyi insinöörin luo. Nosti hänet vahvoille -käsivarsilleen, hurrasi ja riemuten kantoi häntä ympäri kenttää -soittokunnan marssia puhaltaessa. Se oli ilosta juopunut tuo joukko. - -Lapset tulivat insinöörille kumartelemaan ja niiailemaan. Naiset silmät -kosteina häntä ihailivat. Ja miehet pyytelivät opettajaa julkisesti -kiittämään insinööriä koko työväestön puolesta. - -Opettaja nousi torniin, tarttui innostuneena hattuunsa ja huusi: - --- Hyvät veljet ja sisaret! Hurratkaa ja riemuitkaa! Tänään on -kapitalismi ja työmies tehnyt keskenään pyhän liiton. Insinööri Strang -on tulevaisuuden yhteiskunnan airueita. Eläköön hän! Sata vuotta -eläköön hän! - -Yhtenä ilomerenä vyöryi taas koko kenttä. Vanhat miehetkin muuttuivat -vikkelän iloisiksi kuin pienet lapset. - -Sitte seurasi laulua, kuvaelmia, soittoa, ilotulitusta, virvokkeita. -Pimeän tultua koko kenttä hohti monenmoisessa koreassa valossa. -Raketit suhahtivat ylös taivaalle ja kaikkein kirkkaimpana sädehti -tulikirjaimilla kunniaportissa: "Työ on miehen kunnia." - -Insinööri tunsi suurta, sielullista nautintoa, jotain sellaista -yliaistillista kuin ylhäissukuinen laupeuden sisar, joka heittää -silkkinsä ja lähtee palvelemaan spitalisia. - -Kuu nousi ja verhosi haaveelliseen hohtoonsa koko kentän, sen ilossa -uivat ihmiset ja kaikki koristeet. Insinööristä tuntui kuin luontokin -ottaisi osaa tähän ihmisten veljeysjuhlaan, tähän hänen pitkän -työviikkonsa sunnuntairiemuun. - -Myöhään yöllä palattiin soihtokulussa tehtaalle Ja silloin kulettaessa -laulettiin: - - "Siksi Suomi taisteleepi, - siksi teemme työtä, - että valon henkivoimat - viihtyis meidän myötä, - että maassa selkeäisi - sumut Suomenmaasta, - ett'ei veljyt veljeänsä - riistä eikä raasta. - Me kun teemme työtä, - sumut poistuu maasta." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Nousukas, by K. A. Järvi - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK NOUSUKAS *** - -***** This file should be named 60287-8.txt or 60287-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/6/0/2/8/60287/ - -Produced by Timo Ervasti and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. diff --git a/old/60287-8.zip b/old/60287-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index c689d1f..0000000 --- a/old/60287-8.zip +++ /dev/null |