diff options
| author | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 08:21:48 -0800 |
|---|---|---|
| committer | nfenwick <nfenwick@pglaf.org> | 2025-01-27 08:21:48 -0800 |
| commit | a3021137afd653d5e593aa6dbe7a6791f9d79356 (patch) | |
| tree | 8bae5670b1d8d90a86aac53878ccf26b2e7abc53 | |
| parent | f51e71cd7ffe9555b19cd70f0872d135ca295943 (diff) | |
| -rw-r--r-- | .gitattributes | 4 | ||||
| -rw-r--r-- | LICENSE.txt | 11 | ||||
| -rw-r--r-- | README.md | 2 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60094-8.txt | 5891 | ||||
| -rw-r--r-- | old/60094-8.zip | bin | 89752 -> 0 bytes |
5 files changed, 17 insertions, 5891 deletions
diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes new file mode 100644 index 0000000..d7b82bc --- /dev/null +++ b/.gitattributes @@ -0,0 +1,4 @@ +*.txt text eol=lf +*.htm text eol=lf +*.html text eol=lf +*.md text eol=lf diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt new file mode 100644 index 0000000..6312041 --- /dev/null +++ b/LICENSE.txt @@ -0,0 +1,11 @@ +This eBook, including all associated images, markup, improvements, +metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be +in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES. + +Procedures for determining public domain status are described in +the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org. + +No investigation has been made concerning possible copyrights in +jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize +this eBook outside of the United States should confirm copyright +status under the laws that apply to them. diff --git a/README.md b/README.md new file mode 100644 index 0000000..1b95e37 --- /dev/null +++ b/README.md @@ -0,0 +1,2 @@ +Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for +eBook #60094 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60094) diff --git a/old/60094-8.txt b/old/60094-8.txt deleted file mode 100644 index be7e39d..0000000 --- a/old/60094-8.txt +++ /dev/null @@ -1,5891 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Suomen kansan seikkailusatuja, by Iivo -Härkönen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Suomen kansan seikkailusatuja - Kolmas sarja suomalaisia satuja lapsille ja nuorisolle - - -Author: Iivo Härkönen - - - -Release Date: August 12, 2019 [eBook #60094] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN SEIKKAILUSATUJA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -SUOMEN KANSAN SEIKKAILUSATUJA - -Kolmas sarja suomalaisia satuja lapsille ja nuorisolle - -Kertonut - -IIVO HÄRKÖNEN - - - - - - -Helsingissä, -Kansanopettajain Osakeyhtiö Valistus, -1920. - - - - -SISÄLLYS: - -Alkusana ensi painokseen. -Mikko Mieheläinen. -Ryöstetty kuninkaanpuoliso ja hänen poikansa. -Sisarukset Vetehisen vankina. -Kadonneet kuninkaanpojat eli hevoseksi muutettu poika. -Paha taikamestari ja nokkela oppipoika. -Vuorenpeikon hävittäminen. -Poika suurella merellä, meren saaressa, vaskisessa linnassa. -Poika ja hiidenpeikko. -Hiiri morsiamena. -Paimenpoika ja hänen sisarensa. -Sisar veljeä etsimässä. -Yksi-, kaksi- ja kolmesilmäinen. -Antti Puuhaara. -Taivaan vitjoja hakemassa. -Aina soittavaa kannelta etsimässä. -Ukon ja akan tytär eli avannolla kehrääjät. -Myllärin tytär. -Kuninkaanpoika ja hänen pieni palveluspoikansa. -Ukon tytär pidoissa käymässä. -Maan ja meren kulkija laiva. -Kuninkaantytär lasivuorella. -Pöllön linna. -Silmivoiteen haennassa. -Kalastajan vaimo. -Hiidessä käynnit ja suolamylly. -Hiiden laiva. -Kaksi kaupankävijä-veljestä. -Kolme sanaa. -Haastelevat eläimet. -Suulas akka. -Vastahakoinen akka. -Ukko akan töissä, akka ukon töissä. - - - - -Alkusana ensi painokseen. - - -Tämä uusi kokoelma Suomen kansan satuja lapsille ja nuorisolle -kerrottuna sisältää n.s. varsinaiset sadut, niiden oleellisimman osan, -lumo- eli tenhosadut (sellaiset, joissa on joku yliluonnollinen -seikka). Lisäksi on aivan loppuun otettu kolme aihetta n.s. -pilasaduista, joista myöhemmin ehkä tulee eri kokoelma valmistettavaksi. - -Muodostelussa on tällä kertaa eräiden aiheiden suhteen käytetty -suurempaakin vapautta kuin ennen, kun aihe muuten olisi muistuttanut -liian paljon edellisiä tai jälempiä satuja, mutta on sisältänyt siksi -arvokkaita ja tyypillisiä yksityiskohtia, ettei ole tehnyt mieli jättää -sitä kokonaan käyttämättä. Saduissa yleensä esiintyviä arvokkaita -piirteitä on koetettu sijotella eri satuihin, etteivät ne esiintyisi -kaikkialla. Eräitä täydentäviä piirteitä on täytynyt kertojan lisäillä. - -Toivottavasti tämäkin kokoelma lisää nuorisossamme rakkautta vanhaan -satuaarteistoomme, ja ehkäpä siitä löytää jotain mielenkiintoista -aikuinenkin lukija. - -Pääkohdissaan tulee Suomen kansan satuaiheisto täten -loppuunkäsitellyksi. - -Helsingissä toukokuun lopulla 1914. - -_Iivo Härkönen_. - - - - -Mikko Mieheläinen. - - -1. - -Syntyipä kerran, ukolle ja akalle poika. Tälle pantiin nimeksi Mikko -Mieheläinen. Nimensä veroinen mies hänestä tulikin, kun hän kasvoi -suuremmaksi. - -Hänestä tuli ylen vahva ja väkevä mies. Jo pienenä poikasena -hämmästytti hän kaikkia suurella voimallaan ja kiukullaan. Kun hän -mihin suuttui, niin tarttui hän heti siihen ja väänsi sen hetkessä -kappaleiksi. Kukaan ei uskaltanut vastustella häntä, eikä sanoa häntä -vastaan. - -Sen vuoksi toivoivat melkein kaikki hänen katoavan ihmisilmoilta, sillä -eihän hänestä olisi muuta kuin kiusaa. Yksinpä vanhemmatkin sitä -toivoivat. He pelkäsivät, että hän kerran heidät murjoo hengettömiksi. - -No, sentähden he kerran lähettivät hänet saloon, suurelle Hiiden -kankaalle, siellä asustelevaa suurta Hiiden sikaa pyydystämään. Kun hän -tämän näkee, niin tyrmistyy hän ja silloin se suuri metsäsika ruhjoo -hänet kuoliaaksi. Niin ajateltiin. Ja niin päästään Mikosta. - -Mutta Mikko ei säikähtänyt, vaan lähti urheasti sitä metsäsikaa -pyydystämään. Ja kun hän sen näki, niin niinkuin tuuliaispää hän -hyökkäsi siihen ja tarttuen sen jalkoihin ja kuonoon, murjoi sen -hetkisessä kappaleiksi Ja ehjänä ja voitokkaana hän palasi siltä -matkaltaan. - -Toisen kerran lähetettiin hänet pahaa vesisikaa pyytämään Hiiden -joesta. Sillä tiellä hän varmaan kuolee, tuumittiin. Se Hiidenjoen -vesisika on sellainen. Sen kynsistä ei pääse. Nytkään ei Mikko -ällistynyt, vaan lähti pelotta matkalle. Hän otti mukaansa pitkän -teräväpiikkisen keksin ja pikkuveljensä vanhan mekkopahaisen. Tultuaan -Hiidenjoelle täytti hän sen mekon sammalilla ja oksilla ja asetti sen -sitten pojannäköisenä istua kököttämään joen rannalle. Itse hän -keksineen sen jälkeen asettui suuren puun taakse lähelle rantaa -seisomaan ja kävi odottamaan. - -Kun vesisika saapui sille kohdalle jokea, jossa pojannäköinen istua -kökötti rannalla, hyökkäsi se kiivaasti sitä kohti. Silloin Mikko -syöksi piilostaan ja iski vimmatusti sikaa kuonoon, ja hetkessä oli -sika rannalla hengettömänä. - -No sitten lähetettiin hänet suurta Hiiden haukkaa pyytämään Hiiden -aholta. Sille tielle hän varmasti sortuu, toivottiin. Se Hiiden haukka -on sellainen otus, ja sen oleskelupaikkakin on semmoinen. -- Mitenkä -Mikolle sillä matkalla kävi, kertoo siitä sadun jatko. - - -2. - -Kun Mikko lähti kulkemaan Hiiden aholle, tapasi hän matkallaan erään -omituisen miehen. Se istui lammin rannalla ja onki ongella, jossa oli -kokkohonka vapana ja suuri lehmä syöttinä. Olihan Mikosta oudonlainen -tuo näky. Hän ei voinut olla pysähtymättä ja sanomatta miehelle: - --- Ohoh, onpa sinulla vehkeet! Mahtaa sinulla olla voimiakin, kun -tuollaisia esineitä onkiessa käytät. - --- Ka, onhan näitä, vastasi mies. -- Vaan mitä nämä ovat minun voimani! -Mikko Mieheläisellä sitä vasta kuuluu olevan voimia. Se mies se kuuluu -vasta olevan väkevä. - --- Vai niin, arveli Mikko. -- No, mitä sanoisit, jos hän tulisi -vastaasi? Mitä tekisit? - --- Lähtisinpä heti hänen mukaansa! Kyllä sitä kelpaisi sellaisen miehen -matkassa olla! - --- No, lähde sitten. Minä olen se Mikko. - --- Ohoh! No, jo minä arvelin. No, minne sinä menet? - --- Hiiden haukkaa ampumaan. - --- Vuotahan kotvanen. Panen nämä vehkeet korjuuseen ja sitten lähden. - -Mies pani onkivehkeet korjuuseen ja lähti Mikon mukaan. - -No, astuvat he kahden miehen sen päivän, tulee toisena päivänä heitä -vastaan mies, joka mäen kumpuralla seisoo, pitää kahta kalliota -käsissään ja niitä vastakkain kalkuttelee. Hämmästyttää se ensin -matkalaisia, mutta jo he siihen seisattuvat ja sanovat sille -kalkuttelijalle: - --- Onpa sinulla voimia! - --- Onhan näitä, vaan mitä ne ovat sen rinnalla, mitä Mikko -Mieheläisellä kuuluu olevan! - --- No, mitä sanoisit, jos hän sattuisi vastaasi tulemaan? kysyy Mikko. - --- Paikalla lähtisin mukaan. - --- No, tee se; minä olen se Mikko. - --- Minnekäs sinä menet? - --- Hiiden haukkaa ampumaan. - --- Odotahan vähän, paikalla lähden. - -Lähdetään siitä kolmen miehen Hiiden aholle päin astumaan. - -Tullaan sinne, nähdään se ammuttava otus siellä eräässä puussa istua -kököttävän. Käydään sitä miehissä ampumaan. Ammutaan kolme päivää -peräkkäin, mutta ei osata. Tuopas kummaa. - -Vihdoin tulee heille kova nälkä. Heidän pitäisi jo saada syötävää. - -Kuljeskeli siinä lähistöllä suuri karja. Kun se on ilman isäntää, -päättävät he siitä kaataa yhden lehmän ja keittää sen syötäväksi. -Kaatavatkin he sen, ja kun toiset odotellessaan lähtevät tarkastamaan -seutua, jää yksi keittäjäksi, se kokkohongalla-onkija. - -Se keittäjä ei saa tehdä työtään rauhassa. - -Kun keitto alkaa valmistua, tulee siihen hänen luokseen ylen -oudonnäköinen, outo vieras. Ilkeä vuoreneukko se on ja vaatii keittoa -syötäväkseen. - -Mies ei antaisi, mutta eihän siinä auta. Eukko syö kuin syökin keiton. -Sitten painuu takaisin sinne, mistä oli tullut: suureen vuoreen. - -Keittäjä tulee tuosta kovaan huoleen. Mitäs nyt syötät tovereille, kun -tuo akka riiviö söi kaiken keiton. Mikäs muu keinoksi kuin ruveta -luista ja vedestä uutta keittoa keittämään... - -Kun toverit tulevat tarkastusmatkaltaan ja rupeavat syömään, on keitto -kovin vetistä ja mautonta. Heitä kummastuttaa se, mutta minkäs siinä -mahtaa, täytyy syödä vain. Nälkä on kova. Eihän se keitto -kummasteluista parane. Keittäjä ei mitenkään anna selvitystä keiton -kehnoudesta. - -Kun tulee uusi päivä, käydään taas ampumaan haukkaa ja ammutaan pari -päivää, ja taashan se tulee nälkä. - -Kaadetaan siitä toinen lehmä siitä kuljeskelevasta karjasta ja se -kallionkalkuttajamies jää nyt keittämään. - -Kun keitto saa valmiiksi, tulee taas se vuorenakka osaansa vaatimaan. -Ei se keittäjä tahtoisi antaa, mutta minkäs voi. Se on semmoinen akka. - -Ja kun toverit tulevat tarkastusmatkaltaan, on keitto taas vetistä. -Onkija-mies se arvaa asian, mutta ei mitään virka. Eikäpä se itse -keittäjä sitä selitä. Täytyy kun täytyykin syödä taas keitto -sellaisenaan. - -Seuraavana päivänä jää itse Mikko Mieheläinen keiton keittäjäksi. - -Kun se tulee valmiiksi, tulee taas se vuorenakka vieraisille vaatien -keittoa. Mutta Mikko Mieheläinenpä sanoo siihen, että on sillä keitolla -parempiakin syöjiä kuin tuommoinen koukkuleuka. Samassa tarttuu hän -akkaan ja paiskaa sen kallionjuureen niin että tuskin jälkeä tuntuu. - -Kun nyt toverit tulevat tarkastusmatkaltaan, on keitto aivan makeata ja -hyvää. Arvelevat he kysyä syytä siihen, mutta eivätpä kuitenkaan virka -mitään. Mikko selittää sen kysymättä. - -Hän sanoo, ettei se akka ainakaan neljättä kertaa tule keittoa -vaatimaan. Se on tuossa kallion juuressa että tuskin tuntuu. - --- Mennäänpä sitä katsomaan! - -Mutta kun he menevät sitä katsomaan, ei sitä akkaa siinä ollutkaan. - --- Ahaa, se on vironnut ja mennyt pesäänsä. Tuosta aukosta se on -pujahtanut vuoreen. Mutta eläpäs huoli, mennäänpäs jälestä. Näin puheli -Mikko ja haki kaadettujen lehmäin nahat sekä rupesi niistä -viileskelemään kaitoja, pitkiä nahkanauhoja. Sitten sitoi hän ne -pääksyttäin, jotta niistä tuli pitkä nahkaköysi. Tämän köyden avulla -hän pääsee vuoren sisään. Kun hän tarttuu sen toiseen päähän ja toverit -sitten sopivasti päästävät sen vuoreen tulemaan, on hän kohta perillä, -ja sitten on toverien odoteltava aukon suulla, kunnes hän nykäsee. -Silloin on vedettävä hänet pois vuoresta. Näin on tehtävä, ja kyllä se -akka ilkimys pian tietää, kenen rokkia se on käynyt syömässä. - -Niinhän tehtiinkin kuin Mikko neuvoi. - - -3. - -Kun Mikko laski kylliksi syvälle vuoren sisään, jotta pohja tuli, niin -näki hän siellä samanlaisia maailmoja kuin vuoren yläpuolellakin oli. -Hän näki siellä maita ja metsiä ja niiden keskellä suuren suunnattoman -linnan. - -Hän meni tuohon linnaan ja teki tervehdykset. - -Siellä oli nuori tyttö vastassa, ja kun tämä näki hänet, sanoi se -hänelle kauhistuen: - --- Voi, vierahan maan mies, kyllä sinulle nyt huonosti käy. - --- Kuinka niin? kysyi Mikko. - --- Tämä linna on Syöjättären ja minä, joka olen yläilmoista kotoisin, -olen ainoa, jonka hän on säästänyt. Muut kaikki on hän syönyt tai -lyönyt mäsäksi seinään. - --- Olenpa tainnut minäkin tehdä samanlaisia temppuja. Luultavasti tämä -on juuri se sama akka, jonka tuolla yläilmoissa löin kallion juureen, -niin että se ainakin sillä hetkellä siihen jäi. - --- Mutta täällä vuoressa on hän mahdikkaampi. Täällä et voita häntä. -Tai -- ehkä voitat, jos seisatut tuon vesisuihkun alle ja hädän -tullessa kastat siinä äkkiä pääsi, kääntyi tyttö neuvomaan Mikkoa. - --- No, voinhan koettaa, jos ei muu auta, vastasi Mikko. - --- Ahaa, täälläkös oletkin, jo olen sinua kaivannutkin, sanoi akka ja -hyökkäsi Mikkoa kohden. - --- Eläpäs, kivahti Mikko, kastaisi äkkiä päänsä suihkuvedessä ja -tarttui eukkoon. Samassa hetkessä oli eukko mäsänä linnanseinässä, eikä -se siitä enää ikinä noussut. - -Nyt oli päästävä pois vuoresta. - -Mutta Mikko oli huomannut, että se vuoressa oleva tyttönen oli kaunis, -ja hän päätti ottaa hänet mukaansa. Hän esitti asian tytölle ja kun -tyttö suostui, rupesivat he yhdessä valmistelemaan lähtöä. - -Keräsivät he kaikki talon rikkaudet suureen myttyyn ja sitten -lähdettiin kulkemaan vuorenaukolle päin. Siellä mytty sidottiin -nahkaköyden päähän ja sitten kiinnityttiin siihen itse, ensin tyttö, -sitten Mikko. Sitten nykäsi Mikko nuorasta. - -Miehet rupesivat vetämään nuoraa ylös. - -Mutta kun vetäjät aukon suulla näkivät nuorassa olevan ensin suuren -mytyn rikkauksia ja sitten kauniin tytön, päättivät he ottaa vain nämä -ja jättää Mikon vuoreen. He sieppasivatkin äkkiä mytyn ja tytön -käsiinsä ja Mikon edestä leikkasivat nuoran, jolloin hän pudota -moksahti takasin syvälle vuoreen. - -Kumppanukset rupesivat jakamaan saalistaan. Mikko jäi vuoreen. - - -4. - -Ensimäinen ajatus Mikolla, pudottuaan alas, oli tietysti, miten pääsisi -sieltä pois. - -Hän lähti kävelemään pitkin Hiidenvuoren maita päinvastaiseen suuntaan -kuin missä oli Syöjättären linna. - -Eräänä päivänä tulee hän suuren meren rannalle. - -Siinä rannikolla itkee nuori tyttö. - --- Mitä sinä itket? kysyy Mikko, - --- Itken, kun isäni on määrännyt minut lohikäärmeen syötäväksi eikä -ketään ilmaannu pelastajaksi. - --- No, kenenkä tytär sinä olet? - --- Kuninkaan, tämän valtakunnan kuninkaan. - --- No, samanlaisiapa näyttävät täällä olevan kuninkaatkin, millaisia -alamaiset, tuumi Mikko ja kysyy edelleen: - --- Mitä pahaa sinä sitten olet tehnyt? - --- En muuta kuin etten tahtonut mennä sille miehelle, jolle isäni -määräsi. - --- Jos suit pörröttyneen pääni, niin katsotaan, mikä elävä se on, joka -sinut syö. - -Mielihyvällä suostuu tyttö sukimaan Mikko Mieheläisen pörröttynyttä -päätä. - -Kun työ on tehty, hakee Mikko metsästä suuren tukin ja sitten asettuu -odottamaan lohikäärmeen tuloa. - -Kohta tämä ilmestyykin merelle. Kun se lähenee rantaa, huutaa Mikko -Mieheläinen sille: - --- Kuuleppas, kyrmyniska, avaappas sitä suurta suutasi, että näen, -sopiiko tämä tyttö siihen. - -Lohikäärme luulee tätä puhetta hyväntahtoisuudeksi ja avaa mielihyvällä -suuren suunsa. Silloin Mikko tempaa maasta tukin ja syöksee sen -kaikella voimalla pedon kitaan. Peto siihen paikkaan kuolee. Tyttö -pelastuu. - -Toisena päivänä pelastaa Mikko samalla tapaa kuninkaan toisen pedolle -jätetyn tyttären ja kolmantena kolmannen. - -Kun kuningas, jonka tyttäret ne olivat, huomasi, etteivät tyttäret -kuolleetkaan, vaan löydettiin heidät elävinä rannikolta, äkäili hän -ensin kauvan aikaa näille, mutta sitten käänsi vihansa Mikkoa kohtaan, -ja käski tuoda hänet puheilleen. No, Mikko etsittiin käsiin ja tuotiin -kuninkaan eteen. - -Kuningas sanoi hänelle ivallisesti: - --- No, sinä olet pelastanut nämä tyttäreni lohikäärmeen kidasta ja -sinua tulisi palkita. Teenkin sen. Ota heidät kaikki vaimoiksesi. - --- Ohoh, sanoi Mikko hiukan nolostuen, tulipa heitä, mutta jatkoi -sitten: -- Otetaan pois vain! Mutta kun kerran tyttäret annoit, niin -antanet meille vapaan matkankin kotimailleni. - -Kuninkaan ei auttanut muu kuin antaa vapaa matka Mikon elinmaille. -Mutta hän teki sen omalla tavallaan. - -Hän huhusi ilmaan ja kutsui Mikon ja hänen seuralaistensa kulettajaksi -sen haukan, jota Mikko ja hänen toverinsa olivat kolme päivää turhaan -ampuneet. - --- Tuossa sinulle kyytimies! - -Mikko hämmästyi ensin, mutta sitten arveli, että kyytimieshän se on -sekin, ja tarttui haukan niskaan sekä kehotti sitä lähtemään. Kyllä se -vastusteli ja vikuroi ja oli matkalla pudottaa heidät kolmasti suureen -mereen, mutta päästiin kuin päästiinkin siitä onnellisesti perille, -Mikon maille. - -Täällä Mikko ensi töiksi antoi saamansa kuninkaan tyttäret emänniksi -hyville ystävilleen ja sitten etsi käsiin ne toverinsa, jotka olivat -hänet vuoren sisään moksahuttaneet. Nämä riitelivät yhä saaliistaan. -Tämä riita loppui heti, kun Mikko tuli. He tiesivät, ettei Mikon kera -ollut leikkimistä ja pötkivät heti pakoon, kun Mikko heitä läheni, -jättivät siihen sekä tytön että rikkaudet. - -Mikko otti saaliit ja jäi elelemään isänsä maille. - -Ja onnellisesti hän eli. - -Eivätkä vanhemmat suinkaan enää pelänneet häntä eivätkä vihanneet. - - - - -Ryöstetty kuninkaanpuoliso ja hänen poikansa. - - -1. - -Olipa eräällä kuninkaalla nuori, kaunis puoliso, mutta tämä katosi -kerran salaperäisesti ollessaan kävelyllä puutarhassa. Eikä häntä -mistään löydetty, vaikka kuinka etsittiin. Kuninkaalla oli kolme pientä -poikaa. - -Kun nämä kasvoivat suuriksi, kysyivät he kerran isältään: - --- Isä, missä on meidän äitimme? - --- En tiedä, poikaseni; katosi kerran ollessaan kävelyllä puutarhassa. - --- Me tahdomme hänet etsiä! - --- Jospa löytäisitte! - --- Kyllä me löydämme! - -Ja niin lähtivät vanhin ja keskimäinen poika etsimään äitiään. Olisi -lähtenyt nuorinkin, mutta hän oli veljiensä mielestä niin kovin -mitätön, ettei häntä otettu mukaan. - -Mutta kun vanhemmat veljet olivat lähteneet, suorisi nuorin veli yksin -samoille teille. - -Kun vanhemmat veljet olivat kulkeneet kappaleen matkaa, tuli eräs ukko -heitä vastaan. - --- Minne menette, poikaset? kysyi hän. - --- Mitä sinulla on siitä tekemistä? - --- Ei mitään, mutta kun ajattelin, että olisitte kuninkaan poikia ja -menisitte äitiänne etsimään, niin arvelin antaa teille erään neuvon. - --- Minkä neuvon sinä voisit meille antaa? Mene matkoihisi! - -Huusi ukko kuitenkin heidän jälkeensä: - --- Kuulkaahan kuitenkin, että siinä tiepuolessa on vanha, suuri tammi, -ja jos onnistuisitte ampumaan jousillanne sen latvaan, niin kenties -löytäisitte äitinne. - --- Viis sinun neuvoistasi! - -Korskeasti pojat jatkoivat matkaa eivätkä välittäneet vähääkään -tiepuolessa olevasta tammesta. Nauroivat vain koko puulle ja ukon -neuvolle. Mutta niinpä he sotkeutuivatkin heti jäliltä ja eksyivät -suureen metsään. - -Nuorin veli otti heti vaarin ukon neuvon. Hän pani mieleensä tammen ja -tultuaan sen kohdalle rupesi tähtäämään sen latvaan. Hän osuikin -siihen. Se oli hyvä seikka. Heti paikalla saapui siihen se sama ukko, -antoi hänelle tarpeelliset matkaneuvot ja antoipa vielä pienen -ihmeellisen sauvankin, sanoen: Hädän tultua tätä maahan kopahuta! - -Lähdettyään matkaan tuli nuorin veli erään suuren vuoren luo, jonka -kyljessä oli omituinen, vuoreen vievä onkalo ja sen perällä -rautaportti. Hän rupesi kolkuttamaan portille. Heti paikalla ilmestyi -siihen nuori tyttönen, joka kysyi pojan asiaa. Tämä pyysi avaamaan -portin. Tyttö ei tahtonut avata. Sanoi, että portin avaaminen on aina -kielletty, mutta nyt on vielä isäntä, vuorenpeikko, kotona. - -No, kun asia oli niin, ei poika enempää puhunut, kysäsi vaan: - --- Onko siellä vuoressa ketään vankeudessa? - --- On eräs kuninkaanpuoliso, vastasi tyttö. - --- Hyvä on. - -Ja hän lähti astuskelemaan pois vuoren luota. Kuljeskeltuaan jonkun -aikaa saapui hän siihen metsään, johon hänen veljensä olivat eksyneet -ja kysyi näiden kokemuksia. Ne eivät tienneet mitään. Silloin kertoi -hän omat kokemuksensa heille ja vei heidät sen vuorenaukon luo, jonka -luona oli käynyt. - -Hän kolkutti hiljaa rautaportille ja samassa oli se nuori tyttönen -siinä portin toisella puolella. - --- Onko nyt vuoren isäntä kotona? kysyi nuorin veli tytöltä. - --- Ei; lähti juuri kolmipäiväiselle matkalle. - --- No, silloinhan voit päästää meidät sisään, -- päästä, -- emme me -tahdo pahaa! - --- En voi, sillä johan sanoin, että se on kielletty, ja sitäpaitsi tämä -portti on semmoinen, että jos sen aukaisee, niin soipi sen päällä oleva -rautakello, ja vuorenpeikko kuulee samassa hetkessä sen kaikkialle ja -tulee kotiin. - --- Mutta onhan tässä portin pielessä pieni aukko, -- tästähän me -pääsemme ilman porttiin koskemista. Auta meitä sisään ja isäntäsi -linnaan, sillä kuninkaanpuoliso, joka on siellä vankeudessa, on -- -meidän äitimme. - -Kun nuorin veli näin kauniisti puhui, antoi tyttö luvan tulla sisään, -ja pojat pujottautuivat siitä portin pielessä olevasta aukosta portin -toiselle puolelle. Tytön johdattamina laskeutuivat he sitten kaarteisia -portaita myöten alas vuoreen, vuorenisännän valtakuntaan. - -Täällä mentiin vuorenpeikon linnaan ja siellä tyttö neuvoi heille, -missä heidän äitinsä oli. Linnan viimeisessä, hopealle hohtavassa -huoneessa tämä istui mekoissa, kultaisissa vaatteissa, kultakengät -jaloissa, kultakruunu päässä. Mutta hän oli aivan kokonaan muuttunut, -ei osannut enää edes ihmisen äänellä puhuakaan, vaan koiran äänellä -räkytti. - -Nuorin pojista, nähtyään tämän, rupesi itkemään. - -Siiloin tuli opastyttö hänen luoksensa ja sanoi, että jos vangittu -voitaisiin säikähdyttää, niin tulisi se heti ihmisen kaltaiseksi, -alkaisi ihmisen äänellä puhua. - -Silloin nuorin veli särki äkkiä suuren peilin huoneen seinältä. Se -säikähdytti vangitun, ja hän rupesi ihmisen äänellä puhumaan. - --- Mitä te tahdotte? kysyi hän pojilta. - --- Tahdomme vapauttaa sinut, vastasi nuorin veli. - --- Ketä te sitten olette? - --- Etkö tunne meitä, -- lapsiasi? - -Silloin äiti tunsi poikansa ja riisti päältään korut ja pyysi heitä -saattamaan hänet heti pois vuoresta. - -Pojat saattoivat hänet vuoren onkalon kohdalle sekä siitä -kaarreportaita myöten ylös rautaportille. Mutta kun oli tultu tänne ja -äiti ja vanhemmat veljet olivat päässeet aukosta ulos, vierittivät -vanhemmat veljet äkkiä suuren kiven aukon suulle ja nuorin veli jäi -vuoreen, eikä päässyt ulos. Vanhemmat veljet, jotka muutenkin vihasivat -nuorinta, tahtoivat, että ansio ja kunnia äidin pelastuksesta lankeisi -yksin heille. - - -2. - -Vuoreen jäätyään ei nuorin veli tiennyt alussa, mitä tehdä. Mutta -samassa muisti hän sen vanhan ukon antaman sauvan ja kolahutti sitä -maahan. - -Samassa tuli mies peukalon pituinen hänen luoksensa ja kysyi: - --- Mitä armollinen herra tahtoo? - --- Avaa tuo portti, että pääsisin ulos. - -Peukalon pituinen avasi portin ja poika pääsi siitä ulos. - --- Hankippas nyt tähän hyvät syömiset ja juomiset, sillä minulla on -nälkä! - -Peukalo-ukko hankki pojan eteen syömistä ja juomista, mitä parasta -tiesi. - --- No, nyt saat mennä, kunnes kopahutan. - -Ukko hävisi, poika kävi syömään. - -Syötyään kävi hän miettimään, mitä tehdä. Jos lähtisi veljien jälestä, -ei heitä ehkä tapaisi enää matkalla, ja jos he olisivat ehtineet ennen -häntä kuninkaan linnaan, niin olisivat he tosiaankin panetelleet ja -parjanneet hänet pahanpäiväiseksi kuninkaalle, ja niin olisi hänen -kiirehtimisensä aivan turha. Niinpä hän ei lähdekään heitä tavottamaan, -päätteli hän. - -Hän lähti kulkemaan omia teitään ja tuli parin päivän päästä mökkiin -kuninkaan linnan lähellä, jossa asui eräs suutari. Poika pyrki tälle -oppipojaksi. - -Mielellään otti suutari hänet oppipojaksi. Näyttihän hän näppärältä -pojalta ja suutari oli apulaisen tarpeessa. - -Poika jäi pitemmäksikin aikaa suutarin apulaiseksi. - -Eletään, ollaan, niin jonkun ajan perästä rupeaa kuninkaan puoliso -halajamaan niitä koruja, joita hänellä oli ollut vuoren vankeudessa -ollessaan. Hän sanoo kerran kuninkaalle: - --- Kuuleppas, hanki minulle sellaiset kengät jalkoihini, millaiset -minulla oli vuoressa ollessa. - -Kuningas hätäytyy tuosta, ei tiedä millaiset ne kengät oli, mistä ne -saada. Vihdoin menee hän hädissään sen mökissä asuvan suutarin luo ja -kysyy siltä, eikö se voisi toimittaa hänelle sellaisia kenkiä. - --- Mistä minä se sellaiset, hätäytyy suutari ja rupeaa ajattelemaan, -että mitä nyt tehdä tällaisessa pulassa. Pitäisihän ne toki kuninkaalle -puolisonsa haluamat kengät hankkia! Mutta mistä ne semmoiset! - -Hän miettii koko illan asiaa, vihdoin menee oppipoikansa luo. - --- Etkö sinä voisi hankkia kuninkaalle sellaisia kenkiä, jollaiset -kuningattarella oli vuoressa ollessaan jaloissa? - --- Ka, jospa olisi koettaa. Tulehan aamulla tiedustamaan. - --- Todellako voit sellaiset saada! - --- Tule aamulla! - -Suutari menee aamulla tiedustamaan, ja pojalla ovat ne pyydetyt kengät -valmiina. Hän oli vain yöllä kopahuttanut keppiään ja heti saanut -kengät peukalo-ukon avulla. - -Suutari ihastuu iki-hyväksi ja lähtee tanssiaskelin kenkiä kuninkaalle -viemään. - -Yhtä iloiseksi tulee kuningas, ja kuningatar saa kengät. Seikasta on -selvitty. Mutta jonkun ajan perästä tahtoo kuningatar saada itselleen -sellaisen hameen, jollainen hänellä oli ollut vuoressa päällä. - -Kuningas tulee taas suutarin luo. - --- Voi, voi, mistä minä sellaisen saan, enhän minä ole mikään -hamemestari, päivitteli suutari. - -Mutta eihän hänen auttanut nytkään ruveta kieltäytymään. - -Ja kun ei hameita muualta saanut, meni hän taas oppipoikansa luo ja -selitti hänelle pulansa. - --- Ole huoleti, ehkä nekin saadaan! - --- Koeta veikkonen! - -Aamulla oli hame hankittuna. Sen pikku-ukon avulla oli poika taas -saanut ihmeitä aikaan yöllä. - -Mutta vähän ajan perästä tahtoi kuningatar saada vielä sellaisen -kruununkin, jollainen hänellä oli ollut vuoressa päässä. - -No, sekin saatiin suutarin oppipojan avulla. - -Kaikki oli jonkun aikaa hyvin, mutta nyt rupeaa kuningas epäilemään, -että mistä se suutari semmoiset esineet niin äkkiä sai. Hän tahtoo -panna tiedustelun toimeen ja kutsuu suutarin luokseen. - --- Kuuleppas sinä kenkämestari, mitenkäs ja mistä sinä ne ihme-esineet -hankit? Äsken uskon sinun oikealla tavalla ne saaneesi, jos tähän -linnani viereen huomenaamuksi kohotat toisen samanlaisen linnan ja olet -aamulla siinä kuninkaallisissa vaatteissa minua vastaanottamassa! - --- Nyt se viimeisen teki, arveli suutari ja tunsi kauhua. Hätäytyneenä -riensi hän kotiinsa ja kertoi asian oppipojalle. - -Oppipoika sanoi rauhallisesti: - --- Elä ole milläsikään, kyllä tämäkin asia selvitetään. Anna se minun -huolekseni. - -Mielellään suutari antoi sen hänen huolekseen. - -Yöllä oppipoika kopahutti taas sauvaansa, ja aamulla oli se komea linna -valmiina kuninkaan linnan vieressä. Sitten kopahutti hän itselleen -komeat kuninkaalliset puvut ja kävi niissä suutarin sijasta -odottelemaan kuningasta uuden linnan komeimmassa huoneessa. - -Kun kuningas aamulla herää, niin ei hän ole uskoa silmiään. Mitä, saiko -se ukko linnan siihen! Katsohan kummaa! Sitä kummastuneemmaksi tuli -hän, kun näki -- uuteen linnaan seurueineen mentyään -- siellä oltavan -myöskin vastaanottamassa vaatimuksen mukaan. - --- No, tuota, si... sinä... oletko sinä todella se suutari, joka tälle -minun puolisolleni hankit ne koruesineet ja joka tämän linnankin olet -tähän kohottanut? Sinäkö? - --- _Minä_, vastasi poika nousten seisoalleen ja vetäen vieraat korut -päältään sekä ilmestyen seurueen eteen siinä asussa, jossa hän oli -ollut silloin, kun lähti äitiään etsimään. - -Silloin kuningas seurueineen tyrmistyi ja kuninkaanpuoliso lankesi -poikansa kaulaan. - --- Sinä, sinäkö se olet, joka minut pelastit ja puhumaan saatoit, -lausui hän itkien ja iloiten. - --- Minä, äitiseni. - --- Tuota, jotta, sinäkö se olet se minun nuorin poikani, tapaili -kuningas: - --- Minä, ukkoraukkaseni! - --- Entä nämä toiset pojat -- mitä ne ovat tehneet äitinsä -pelastukseksi? - --- Ne eivät olisi päässeet hänen luokseenkaan, ellen minä olisi -opastanut heitä, mutta kylläpä he osasivat jättää minut vuoreen, kun -oli päästy vuoren portille, vastasi pelastajapoika. - --- Vai niin! suuttui kuningas ja pyysi nuorinta poikaansa määräämään -rangaistuksen vanhemmille pojilleen. - --- Olkoot he täst'edes tallirenkejämme, hevostemme hoitajia, vastasi -kuningaspukuinen poika ja ojensi kätensä kuin kuningas ainakin. - -Kuningas hänestä tulikin, ensin puolen valtakunnan ja sitten, isänsä -kuoltua, koko valtakunnan. - -Ja veljistä tuli tallirenkejä. Mutta siitä suutarista tuli sen uuden -linnan hoitaja. Ja siinä se taitaa asua mahtailla vieläkin. - - - - -Sisarukset Vetehisen vankeina. - - -Olipa kerran talo, jonka alla oli pelto ja pellon alla järvi. Isäntä -kynti kerran peltoa ja häntä rupesi kovasti janottamaan. Hän meni -järven rantaan, kumartui rantakivien ylitse ja rupesi juomaan. Silloin -tarttui Vetehinen häntä partaan ja rupesi häntä vetämään järveen päin. - --- Annatko vanhimman tyttäresi omakseni, niin päästän partasi irti? -sanoi Vetehinen. - --- Ka pitänee antaa, kun et muuten päästäne. - --- En päästä muuten. Mene käske vanhin tyttäresi tänne järven rantaan! - -Mies lähti, kumarapäisenä astui pirttiin, siellä alakuloisesti virkkoi -vanhimmalle tyttärelleen: - --- Menepäs, vanhin tyttäreni, hakemaan järvirannasta länget, -- -unohtuivat sinne hevosta riisuessani. - -Kun vanhin tytär meni järven rantaan, tempasi Vetehinen hänet ja vei -mukanaan. - -Hän joutui syvälle vesien alle, suureen, komeaan linnaan. Täällä -Vetehinen hänet emännäkseen otti, valtiaaksi tunnusti ja sanoi hänelle -matkalle lähtiessään: - --- Kun olen poissa, niin kaikissa huoneissa liiku vapaasti, mutta -perimmäiseen huoneeseen elä pistäydy, sitä varo. Kaikissa liiku ja -haltioi kuni suuren, komean linnan emäntä ainakin, mutta tuota huonetta -kierrä. - -No, meni Vetehinen matkalle, jäi emäntä yksin. Liikkuessaan Vetehisen -komean linnan huoneissa tuumi emäntä erään kerran, että mikäpä se -perimmäinen huone lienee semmoinen, ettei siellä saa käydä. Käynpä -tuolla, mikäpä tuosta tullee! - -Meni sinne perinnäiseen huoneeseen. Se oli synkkä, pimeä kammio ja sen -keskellä oli suuri amme, verta täynnä. Sen keskellä, veren päällä, -kellui suuri kultainen sormus. - --- Ahaa, tuonpa tähden se kielsikin, tuon suuren sormuksen tähden. -Koettelenpa sitä sormeeni! - -Mutta kun hän kävi ottamaan sitä suurta kelluvaa sormusta ammeesta, -tarttui ammeen verestä suuri musta tahra hänen sormeensa ja se ei -lähde, vaikka hän sitä kuinka koettaa pois hangata. - -Ja kun Vetehinen tuli kotiin, niin hän helposti näkee sen tahran -sormesta ja kiinnittää huomiota siihen. - --- Mistä sinä sen olet saanut? - --- En mistään, kieltää vaimo. - --- Kyllä minä arvaan, sanoo Vetehinen ja ottaa hänet heti hengiltä sekä -vie ruumiin kielletyn huoneen veriammeeseen. - -Isäntä siellä talossa, josta vanhimman tyttären oli Vetehinen vienyt, -on kauvan aikaa apeilla mielin. Surullisena hän soutelee kerran -järvensä selkää. Yhtäkkiä tarttuu vene keskelle selkää ilman mitään -syytä. Tarttuu, ei paikalta liikahda. Mikä tuli venheelle, eihän tässä -ole luotoa eikä muuta, arvelee mies. Hän katselee, kurkistelee, ei -huomaa mitään syytä. Yhtäkkiä kuulee hän veden alta puhetta: - --- Antanet keskimäisen tyttäresi, niin päästän veneesi kulkemaan. - --- Ahaa, sama mies kuin viime kerralla. En anna! - --- En päästä venettäsi kulkemaan! - --- Ka täytyneehän sitten antaa, kun et muuten päästäne. - --- Mene käskemään keskimäistä tytärtäsi tänne järven rantaan! - -Menee mies taas pirttiin, sanoo alakuloisella äänellä: - --- Menepäs, keskimäinen tyttäreni, hakemaan järven rannalta kalakorini, -se jäi sinne. - -Menee tyttö, mutta sille tielleen jää. Vetehisen linnaan syvälle vetten -alle joutuu. Ja siellä käy hänelle samalla tavalla kuin vanhimmalle -tyttärelle. Veriammeeseen joutuu. - -Vielä on talossa nuorin tyttö, mutta tätä tahtoo isä kaikin mokomin -säilyttää. En tahdo antaa sitä Vetehiselle. Mutta kerran ollessaan -kaskea polttamassa järven toisella rannalla löytää hän kasken reunaa -kävellessään uudet virsut, kuin nimenomaan hänelle varatut. Hän ei -malta olla niitä jalkoihin koettelematta. - -Mutta kun hän on pannut ne jalkoihin, alkavat ne vetää häntä järveen -päin. Aavistaen pahaa koettaa mies kaikin tavoin pitää vastakynttä, -mutta kovin vetävät virsut rantaan päin. Vievätpä aina veden rajaan. -Mikä ihme iässä on? arvelee mies hätäytyneenä. - -Silloin kuuluu ääni veden alta: - --- Antanet nuorimman tyttäresi, niin käännän virsut viemään maalle -päin. - --- En anna ainoata, viimeistä tytärtäni! - --- Et antane, niin astu syvemmälle! - -Mies joutuu vyötäröä myöten veteen. - --- Joko annat tyttäresi? - --- En anna, jo kylliksi sait. - --- Suistu yhä syvemmälle! - -Mies on jo kaulaansa myöten vedessä. - -Vieläkään hän ei lupaa tytärtään. - -Mutta kun hän joutuu partaansa myöten veteen niin jo hän lupaa -tyttärensä, viimeisen, nuorimman tyttärensä. - - * * * * * - -Kun nuorin tytär joutuu Vetehisen valtakuntaan, Vetehisen linnan -emännäksi, niin hän saa samat ohjeet kuin toisetkin tyttäret. Mutta kun -hän sisartensa tavoin menee Vetehisen poissaollessa linnan perimäiseen -huoneeseen ja näkee siellä verisammion ja siinä kelluvan sormuksen, -niin hän ei koskekaan siihen, vaan rupeaa sitä varovaisesti -tarkastamaan. Hän huomaa sieltä ammeen pohjalta sisartensa ruumiit. Hän -kauhistuu, mutta samassa havaitsee, että huoneessa on toinenkin sammio, -ja se on täynnään selvää, kirkasta vettä. Hän vetää silloin veren -päällä kelluvista hiuksista sisartensa ruumiit pois verisammiosta ja -valelee ne kirkkaalla vedellä ja tuossa paikassa ovat sisaret elävinä. - -Sitten ruvetaan yhdessä tuumimaan, mitenkä päästä sieltä Vetehisen -luota pois. Nuorin sisar huomaa erään huoneen nurkasta joukon suuria -rauta-arkkuja ja silloin juohtuu hänelle juoni mieleen. Hän käskee -sisariensa mennä yhden yhteen, toisen toiseen noista arkuista ja -olemaan siellä sinnes, kunnes arkut avataan. Hän lupaa, että he -pääsevät arkkujen kera pois vankeudesta. Mutta arkuissa on oltava hyvin -hiljaa, aivan liikahtamatta. - -Sisaret tekevät neuvon mukaan, ja neuvoja-sisar lukitsee arkut sekä käy -Vetehistä odottamaan. - -Kun tämä tulee kotiin, tarkastaa hän tarkoin emäntänsä sormet, mutta -kun ei huomaa niistä mitään merkkejä, asettaa hän tyytyväisin mielin -päänsä emäntänsä suittavaksi. - -Eletään huomiseen päivään, niin emäntä sanoo Vetehiselle, että kun ei -olla sinne kotitaloon koskaan mitään lahjoja lähetetty ja ollaan -rikkaat, niin eikö nyt kerran sopisi lähettää sinne jotain lahjaa, -vaikka yhtä noista suurista arkuista. Niissähän on rahaa ja ne sopivat -hyvin lähetettäviksi. Vetehinen miettii hetken, ja kun on tyytyväinen -vaimoonsa, suostuu ehdotukseen. Vieläpä hän lupaa arkun itse kotitaloon -kantaakin. - -Ja niin hän tekeekin. - -Siten pelastuu ensimäinen ryöstetyistä tyttäristä Vetehisen kynsistä. - -Jo seuraavana päivänä ehdottaa Vetehisen emäntä, että eikö vietäisi -toistakin raha-arkkua lahjaksi kotitaloon. Vetehinen kun on ylen -hyvillä mielin, suostuu tähänkin ehdotukseen ja vie toisenkin arkun -appelaan. Siten pelastuu toinen tyttäristä. - -Mutta nyt on vielä itse pelastaja pelastumatta. - -Silloin suunnittelee hän rohkean juonen itsensä pelastamiseksi. - -Hän kantaa muutamana päivänä erään raha-arkun huoneista linnan pihalle, -laittaa huhmaresta, pellavista y.m. itsensä näköisen ihmisen istumaan -linnan katolle, asettaa kuontalon sen alle ja sitten sijottautuu itse -tuohon pihamaalle kannettuun raha-arkkuun ja käy siellä odottamaan -Vetehisen tuloa. - -Kun tämä tulee pihaan, lausuu emäntä arkusta hänelle äänellä kuin se -kuuluisi katolta: - --- Terve, terve, ukkoseni, kauvanpa viivyitkin matkalla! Vuotellessani -sinua nousin tänne katolle kuontaloa kehräämään, sinua täältä -odottamaan. Ja kun tänään on kulunut vuosi siitä kun minut tänne toit, -puin parhaisiini ja lisäksi päätin pyytää sinua, että veisit tuon -kolmannenkin raha-arkun kotiväelle lahjaksi. Jos lähdet sitä viemään, -katson koko ajan täältä katolta matkaasi. - -No, kun emäntä on näin leppeällä mielellä, ihastuu Vetehinen ikihyväksi -ja lähtee hetipaikalla saattamaan pihalle tuotua arkkua emäntänsä -kotitaloon. - -Mutta arkku on tavattoman raskas. Kantajan täytyy matkan puolivälissä -laskea se selästään ja levähtää. Samalla päättää hän katsastaa, mitä se -niin raskas arkku oikein sisältää, eikö jotain muutakin kuin rahaa. - -Silloin Vetehisen emäntä huudahtaa sellaisella äänellä kuin se kuuluisi -kaukaa linnan katolta: - --- Joko väsyitkin, ukkoseni; kovinpa pian väsyit. Elä viitsi katsoa -arkkua, vie availematta, kauniimmin teet. - --- Ka, ka, kun vielä sieltä asti näkee ja puhuttelee, virkkaa Vetehinen -sekä hämmästyneenä että tyytyväisenä ja jättää katsomisensa sekä lähtee -edelleen kantamaan arkkua. - -Mutta taas käy arkku ylen raskaaksi ja Vetehinen päättää katsoa sitä. - -Mutta emäntä haastelee taaskin arkusta niin kuin se kuuluisi kaukaa -katolta ja kieltelee katsomasta. - --- Kah, yhäkin näkee -- en katso, sanoo Vetehinen ja lähtee jatkamaan -matkaansa. - -Kolmannenkin kerran yrittää hän vielä katsoa arkkuansa, mutta kun -emäntä puhuttelee häntä vieläkin, niin ei hän tälläkään kertaa toteuta -aiettaan, vaan kantaa kuin kantaakin arkun katsomatta perille. - -Ja niin pääsee kolmaskin tytär Vetehisen vankeudesta. - -Mutta kun Vetehinen kotiinsa palattuaan huomaa katolla istuvan ihmisen -valeihmiseksi ja äkkää, mitä arkkuja hän on appelaan vienyt, niin -kylläpä hän ällistyy, ja kyllä siitä syntyy vetten alla elämä, meno -sellainen, ettei sitä oltu ennen kuultu. - - - - -Kadonneet kuninkaan pojat eli hevoseksi muutettu poika. - - -Katosipa eräältä kuninkaalta poika eikä häntä mistään löydetty. -Apeissaan lähti kuningas ajelemaan laivallaan suuria meriä, suruaan -haihduttaakseen ja mahdollisesti saadakseen joitakin tietoja pojastaan. -Mutta matka vei häneltä toisenkin pojan. Erään kerran, ajaessaan -laivallaan erään aavan meren selkää, kohoaa yhtäkkiä vuori merestä, -aivan laivan edestä, ja siihen tarttuu laiva. Eikä lähde pois, vaikka -mitä keinoa koetettaisiin. Lausuu kuningas vuorelle: - --- Mikä lienetkin meren kummitus, lähde pois edestäni! - --- En lähde, ellet lupaa minulle sitä, joka kotonasi ensiksi syntyy, -vastaa vuori. - --- En lupaa. - --- Seiso siinä sitten se ilmoinen ikäsi! - --- En tahdo seista, lähde pois edestäni! - --- Suostu ehtooni! - --- No, kun et muuten päästäne, niin eihän auta muu, lausuu kuningas -lohduttaen itseään sillä, että kotona kenties syntyy ensiksi varsa tai -vasikka tai koiranpentu. - -Mutta kotona syntyy ensinnä poika kuninkaalle, ja sehän se joutuukin -meren kummitukselle. Ja se meren kummitus ei ollut muu kuin -vuorenpeikko. - - * * * * * - -Luvattu kuninkaan poika kun joutui vuorenpeikon valtoihin -- suureen -vuorilinnaan kaukana maiden ja merten takana --, niin kasvatettiin -häntä aluksi lellitellen, parasta syöttäen ja juottaen, ilman mitään -työtä ja tointa, vuorenpeikon linnan paraissa huoneissa, parailla -ruuilla. Mutta kun hänestä kasvoi suuri, vanttera poika, pantiin hänet -erään vuorenpeikon hevosen hoitajaksi. - -Poikanen ei aluksi kääntänyt mitään huomiota hevoseensa, kuten ei juuri -muuhunkaan, elelihän vain omia aikojaan, omissa mietteissään. Mutta -kerran, eräänä yönä, hänen ollessaan hevosensa luona tallissa, kääntyi -tämä hänen puoleensa ja kysyi häneltä: - --- Kuule, etkö sinä kaipaa pois täältä? - -Silloin poikanen säikähti ja sanoi hevoselleen: - --- Mi-mitä sinä tarkotat? - --- Sitä vain, mitä kysyin. Tunnetko olevasi täällä oikeassa paikassa? - --- E-en, en käsitä sinua! - --- Olet liian nuori ja liian nuorena tänne joutunut, et oivalla -kohtaloasi, lausui vakavasti hevonen ja jatkoi: - --- Kuule, olet vuorenpeikon vankeudessa syntymästä saakka ollut -kuninkaanpoika. Et ole täkäläistä väkeä. Siksi kysyin, etkö koskaan ole -halunnut pois täältä. - -Silloin kuninkaan pojalta putosivat suomukset silmistä, hän ravisti -päätään, hieroi silmiään ja rupesi itkemään. - -Hevonen rientää lohduttamaan: - --- Elä itke; ei sillä pitkälle päästä. Suostu tuumaani, niin pääset -pois täältä. - -Kuninkaanpoika kysyy ilahtuen: - --- Mitä tarkotat? - --- Sitä, että pakene pois täältä! - --- Mutta kuinka se on mahdollista? Miten sinä sellaista neuvot? Kuka -sinä itse olet? - --- Sen saat tietää myöhemmin; nyt sanon vain, että jos ehdotukseeni -suostut, niin pääset täältä. Minä rupean auttajaksesi! - -Kuninkaanpoika ihastuu ikihyväksi ja tahtoo lähteä heti matkaan. - --- Ei vielä! Ensin on tehtävä muutamia valmistuksia. -- Mene aluksi -katsomaan, nukkuuko isäntämme vai onko valveilla. - -Kuninkaanpoika rientää vuorenpeikon huoneeseen ja lausuu tultuaan: - --- Nukkuu. - --- Hyvä. Nyt mene ja koeta hänen huoneestaan saada käsiisi pöydällä -oleva havu, kivi ja vesimalja ja sängyn viereltä pitkä miekka. Jos -miekka ei rupea kohoamaan paikoiltaan, niin kasta kätesi siinä vierellä -olevassa ammeessa, niin se nousee. Riennä! - --- Koetan. - -Poika rientää uudestaan peikon huoneeseen ja ottaa sieltä pöydältä -havun, kiven ja vesimaljan ja vuoteen vierestä koettaa sitä pitkää -miekkaa. Saatuaan senkin tulee hän hevosen luuksi talliin. - --- Tässä ovat, - --- Hyvä; nyt -- nouse selkääni! - -Poika nousee hevosen selkään, ja samassa ollaan matkalla, huimalla, -kiihkeällä pakomatkalla vuorenpeikon linnasta. - - * * * * * - -Mutta vuorenpeikko ei kauvan nuku, kun miekka ja ne muut mahtiesineet -ovat poissa hänen luotaan. Hän herää silmänräpäyksessä ja lähtee -pakenijoita takaa-ajamaan. - -Pojan hevonen kyllä juoksee niin, että neljällä hyppäyksellä on virsta -katkaistu, mutta yhtäkaikki on vuorenpeikko kohta heidän kintereillään. -Jo kuuluu humu ja kohina heidän takanaan. Poikanen hätäytyy, mutta -hevonen sanoo pojalle: - --- Katsoppas, kuinka lähellä se jo on. - --- Aivan jo tuossa perässä, vastaa poika. - --- Viskaa se havun lehvä tielle! - -Poika viskaa havun tielle, ja samassa on siihen heidän jälkeensä -kasvanut suuri suunnaton metsä, niin suuri ja sakea, ettei sen läpi -mitenkään pääse. Paha lähteä myös sitä ympäri kiertämään. Peikko -laskeutuu sen luona hevosensa selästä ja rupeaa kirveellään hakkaamaan -sitä. Mutta aikaahan siinäkin kuluu. Sillä välin kerkiävät pakenijat -päästä aika pitkälle hänestä. - -Mutta pian on peikko selvinnyt metsästä ja taas on hän heidän -kintereillään. Jo kuuluu huohotus ja kumu. - -Hevonen sanoo pojalle. - --- Katso, kuinka lähellä on. - --- Aivan kintereillä jo tuossa. - --- Viskaa se kivenpala tielle jälkeemme! - -Poika viskaa kivenpalan tielle, ja samassa on siihen heidän jälkeensä -kasvanut vuori semmoinen, ettei siitä yli voi mitenkään päästä. Paha -lähteä myös sitä kiertämään. Vuorenpeikko rupeaa sitä vuorta hakkaamaan -kirveellään. Mutta aikaahan siihenkin kuluu. Sillä aikaa kerkiävät -karkulaiset taaskin päästä pitkälle hänestä. - -Mutta pian on se taas heidän jälessään. Jo kuuluu huohotus ja kumu. - -Hevonen sanoo pojalle: - --- Katsoppas, miten lähellä se on. - --- Tuossa aivan jo kintereillä. - --- Viskaapas se vesimalja tielle jälkeemme! - -Poika viskaa vesimaljan tielle ja samassa on siihen suuri meri heidän -taakseen syntynyt. - -Vuorenpeikko kun tulee meren rannalle, niin ei näe muuta keinoa kuin -ruveta juomaan sitä merta. Mutta ylen paljon on siinä vettä, ja kun -vuorenpeikko juo, juo sitä, niin hän lopulta siihen veden paljouteen -halkeaa ja kuolee. - -Se on vuorenpeikon loppu, ja poika ja hevonen pääsevät rauhassa -jatkamaan matkaansa kuninkaan linnaan. - -Mutta kun he tulevat linnan pihaan ja poika pyytää päästä kuninkaan -puheille, vastataan hänelle kopeasti, ettei siellä häntä tunneta, eikä -sitä kaikkia maankiertäjiä päästetä kuninkaan puheille. - -Poika kertoo tämän hevoselle. - -Hevonen vastaa: - --- Hyvä on, pannaan mieleen! Menkäämme nyt tuonne metsikköön, ja pane -sinä minulle heiniä eteeni ja sitten odota määräyksiäni. - -Poika tekee niin. - -Syötyään sanoo hevonen pojalle: - --- Niinkuin itsekin tiennet, on nyt isälläsi suuri sota erästä -vihollisvaltakuntaa vastaan. Tämä sota on tähän asti ollut isällesi -tappioksi. Nyt alkaa taas uusi taistelu. Kun se alkaa, niin asetu -tuohon sotatien varteen jonkun konin selkään ja ole muka kiirehtivinäsi -sinäkin sotaan. Hevosesi on huono eikä se pääse mihinkään. -Sotaankulkijat pilkkaavat sinua. Anna heidän pilkata. Mutta kun he ovat -ohi, jätä se koni siihen ja tule tänne, niin minä lennätän sinut -sotatanterelle ennen muita ja tällä miekallasi sinä kaadat yksin kaiken -vihollisjoukon. - -Poika tekee neuvon mukaan. Sotajoukko kun kulki hänen ohitsensa, -pilkkasi se häntä ja huusi, ettei hän tuolla hevosella pääse ikinä -sotatanterelle. Mutta kun joukko oli mennyt ohi, jätti hän koninsa -siihen ja riensi oikean hevosensa luo ja huristi sillä ennen muita -sotatanterelle ja kaatoi siellä ihmeellisellä miekallaan yksin kaiken -vihollisjoukon. Kuninkaan väellä ei ollut siellä enää mitään tekemistä. -Työnsä tehtyään palasi hän samalla vauhdilla takasin, vei hevosensa -metsikköön ja istuutui sitten sen saman konin selkään, ollen yhä -pyrkivinään sotaan. - -Kuningas ja kuninkaan väki sai ihmettelemällä ihmetellä sellaista -sodasta-selviytymistä ja aprikoitsi, kuka se oli sellaisen urotyön -tekijä. Mutta eiväthän he voineet arvata eikä aavistaa, että se olisi -ollut tuo konin selässä istuva poika. Sitä he pilkkasivat. - -Kuninkaalla oli muitakin vihollisia kuin tuo yksi, ja kohta kun -ensimäinen sota oli päättynyt, nosti toinen vihollinen sodan kuningasta -vastaan. Taas oli riennettävä sotatanterelle. - -Hevonen neuvoi poikaa taas lähtemään apuun, ja poika teki neuvon -mukaan. Taas istuutui hän sotajoukon lähtiessä konin selkään sotatien -varrella ja antoi itseänsä pilkata, ja sitten kun joukko oli mennyt -ohitse, riensi hän oikean hevosensa luo ja huristi sillä -sotatantereelle ennen muita ja kaatoi siellä ihmeellisellä miekallaan -yksin kaiken joukon. - -Tällä kerralla sai hän sodassa haavan käteensä, ja kun hän sotatieltä -palattuaan istui taas koninsa selässä, oli hänen pakko hoidella siinä -haavaansa. - -Kun sotaväki saapui hänen kohdalleen, pilkkasi se taas häntä ja lausui: - --- No, nyt on jo toinenkin sota voitettu, ja sinä yhä tässä olet! - -Mutta kuningas sattui huomaamaan, että poika hoiteli haavaa kädessä ja -lausui hänelle: - --- Mitä haavaa sinä sidot? - --- Haavaa kuin haavaa. - --- Taitaa olla tämänkin pojan kera niin kuin ennen, että toiset -tappelun tappelee, toiset haavoja saavat, virkkoi pilkallisesti eräs -sotapäälliköistä. - --- Elähän pilkkaa, sanoi kuningas ja lähestyi poikaa. - --- Oletko sinä ollut sodassa? kysyi hän. - --- Missäpä minä, vastasi poika. -- Mutta paholaiselle luvattu poikasi -on siellä ollut ja sen voittanutkin, sanoi poika uljaasti saatuaan -haavansa sidotuksi. Tahdotko nähdä hänet? - --- Tahdon, tuo hänet nähtäväkseni! lausui kuningas. - -Samassa poika kutsui metsikössä olevan hevosensa luokseen, nousi -reippaasti sen selkään ja välähytti esiin miekkansa, jolla oli -voittonsa saanut. - --- Tunnetko nyt, vai vieläkö ajat hänet maankiertäjänä linnasi pihalta? -sanoi hän. - --- Mitä! oletko sinä se, joka olet nämä voitot saanut? Ja oletko sinä -se sama, jonka hoviherrani äskettäin ajoivat pois linnani pihalta? - --- Odotahan, sanoi silloin pojan hevonen pojalle, -- laskeudu nyt -selästäni ja lyö sillä miekallasi pääni poikki. Elä estele, et tee -sillä mitään pahaa minulle. Tee se pian! - -Poika empi ensin, mutta löi sitten miekallaan pään poikki hevoseltaan. -Samassa katosi hevonen ja sijaan tuli kaunis nuorukainen. Se lausui -kuninkaalle: - --- Ja tässä on sinun toinen kadonnut poikasi, joka on ollut saman -isännän valloissa kuin nuorempikin poikasi. Tunnetko nyt sotiesi -voittajat ja linnaasi pyrkijät? - --- Tunnen, tunnen, lausui kuningas liikutettuna ja syöksi poikainsa -kaulaan. Hän ei voinut puhua ilosta ja kyynelistä. - -Suurenivatpa sotaväeltäkin silmät, kun he huomasivat tämän, ja he -rupesivat kaikin tavoin pyytelemään pojilta tekoaan anteeksi. Pojat -antoivatkin anteeksi, ja sitten heidät saatettiin suurella ilolla ja -juhlallisuudella kuninkaan linnaan, jossa pantiin toimeen -viikkokautiset ilojuhlat heidän saapumisensa johdosta. - - - - -Paha taikamestari ja nokkela oppipoika. - - -Olipa ennen ukolla ja akalla poika, jota paha taikamestari houkutteli -oppilaakseen. No, kun vanhemmat olivat köyhiä ja mestari lupasi antaa -opin ilmaiseksi, niin suostuivat vanhemmat panemaan pojan mestarin -kouluun. - -Mutta kun koulu oli päättynyt, niin lupauksestaan huolimatta vaatikin -mestari vanhemmilta suuret summat pojan opettamisesta. - -Tästä tulivat nämä kovin pahoille mielin ja valittivat siitä pojalle. - -Silloin poika, jolla itselläkin oli kaunaa oppimestariaan kohtaan, -sillä se oli pidellyt häntä kovin pahoin kouluaikanaan, sanoi isälleen: - --- No, jos ryhdyt leikkiini, niin otetaan siltä nuo oppimaksut -moninkerroin takaisin. - -Isä suostui leikkiin. -- Mutta, jatkoi hän, mitenkä sinä siltä ne rahat -saat takasin? - --- Ole huoleti, kyllä se minulla sellaisen koulun käytti. - -No, käytiin sitten pojan oppeja koettamaan. - -Hän muutti itsensä komeaksi hevoseksi ja käski isän lähteä kauppaamaan -sitä oppimestarille. - --- Elä myö vähemmästä kuin tuhannesta ruplasta, ja kaupan kun olet -tehnyt, niin elä jätä päitsiä päähäni, vaan ota ne pois! - -No, isä teki niin kuin käsketty oli, sai mestarilta tuhat ruplaa ja -otti päitset lähtiessä pois hevosen päästä. - -Aivan heti kun isä oli palannut kotiin, muuttihe poika takaisin -ihmiseksi ja palasi isänsä luo. - --- Nyt mene ja myö minut toinen kerta samalle miehelle, sanoi hän -- ja -vaadi tällä kertaa kaksituhatta ruplaa sekä ota päitset taas päästäni! - -Isä teki neuvon mukaan ja sai kaksituhatta ruplaa. - -Niin pian kuin isä oli saapunut kotiin, muuttihe poika taas ihmiseksi -ja tuli isänsä luo. - --- Nyt voit vielä kolmannenkin kerran myydä minut sille ja ottaa tällä -kertaa kolmetuhatta ruplaa. Sillä minä muutan nyt itseni kolmea kertaa -komeammaksi hevoseksi. - -Isä teki neuvon mukaan, sai kolmetuhatta ruplaa, mutta päitsiä hän ei -tällä kertaa saanut pois, vaan jäivät ne hevosen päähän. Oppimestari -piti tällä kertaa varansa. - -Kun päitset jäivät päähän, ei poika voinutkaan enää muuttaa itseään -takasin ihmiseksi, vaan jäi hevoseksi oppimestarin luo. - -Talvella lähti oppimestari hevostaan markkinoille kaupitsemaan. - -Mitenkä hän siellä lieneekin innostunut, että pistäytyi kapakkaan -ottamaan jonkun ryypyn. Sillä ajalla hevonen pihalla pyysi läsnäolevia -poikasia ottamaan päitset hänen päästään. Nämä tekivätkin sen ja -hevonen oli vapaa muuttumaan ihmiseksi. Mutta samassa tuli oppimestari -ulos kapakasta ja aie jäi kesken. - -Silloin hevonen hyökkäsi karkuun ja hyökkäsi lähellä olevan järven -jäälle. Siinä huomasi hän avannon, ja kun ei nähnyt muun auttavan, niin -hyppäsi siihen. Siellä vedessä pääsi hän muuttautumaan hauiksi. - -Mestari ei ollut neuvoton, vaan tuiskahti samaan avantoon ja -muuttihe siellä hänkin hauiksi sekä lähti kiihkeästi takaa-ajamaan -pakenija-haukia. - -Tämä yritti jo joutua pahaan pulaan, mutta silloin muuttihe hän -pieneksi sormukseksi ja painui pohjamutiin, josta ei mestari saanut -häntä käsiinsä. - -Sormus sattui pohjamudissa viereksiessään joutumaan lähelle -kuninkaanlinnan rantaa ja kevään tultua löysivät sen kuninkaanlinnan -hovineitoset ja veivät kuninkaan tyttärelle. - -Tämä pisti sen sormeensa. - -Eräänä yönä muuttui sormus ihmiseksi, nuoreksi, sorjaksi nuorukaiseksi -ja rupesi puhelemaan kuninkaantyttärelle: - --- Olen sormukseksi muuttunut ihminen ja muutun taas takaisin siksi. -Paha oppimestarini ajaa minua takaa. Huomenna se tulee minua perimään -kuninkaalta. Se tahtoo ostaa sormuksenne. Elkää suostuko sitä myömään. -Jos kuningas tahtoo sen väkisin myödä, heittäkää se lattiaan. Silloin -muutun hernekasaksi. Se paha oppimestari muuttuu silloin kukoksi ja -rupeaa nokkimaan herneitä, mutta minä muutun samassa revoksi ja syön -sen kukon. Siten pelastun minä, ja silloin voitte ottaa minut vaikka -puolisoksenne. - -Kun kuninkaan tytär kerkesi mieltyä sorjaan sormus-nuorukaiseen, niin -hän mielellään suostui tähän ehdotukseen. Lupasi tehdä niinkuin poika -neuvoi. - -Aamulla tulikin paha oppimestari tiedustelemaan sormusta -kuninkaanlinnasta. Kuningas tahtoi myödä sen, kun oppimestari tarjosi -siitä hyvää hintaa. Silloin viskasi kuninkaan tytär sormuksen lattiaan. -Se muuttui heti hernekasaksi. Mutta yhtä nopeaan oppimestari muuttui -kukoksi ja rupesi niitä herneitä nokkimaan. Herneetpä muuttuivat -revoksi, ja repo söi kukon. Se oli oppimestarin loppu, mutta oppipoika -muuttui revosta siksi nuorukaiseksi, joka oli yöllä kuninkaantytärtä -puhutellut. - -Kuningas ei olisi ensin tahtonut antaa tytärtään näin oudosti -syntyneelle nuorukaiselle, mutta kun tytär kertoi hänelle -nuorukaisen seikkailut, muutti hän mieltään, ja -- kohta pidettiin -kuninkaanlinnassa sen kauniin tyttären ja nokkelan oppipojan häät. - - - - -Vuorenpeikon hävittäminen. - - -Asuipa kerran lahden toisella puolen talonpoika ja toisella puolen -vuorenpeikko. Vuorenpeikosta oli suurta haittaa talonpojalle, ja tämä -tahtoi kaikin mokomin saada pahan naapurinsa hävitetyksi sieltä lahden -takaa. - -Hän puhui kerran siitä pojilleen. - -Poikia oli kolme, ja kaksi näistä oli vahvaa ja ylvästelevää, mutta -kolmas pieni, vähäpätöinen ja heikko Niilo. - -Vanhemmat veljet olivat heti valmiit lähtemään peikon talolle, mutta he -eivät tahtoneet ottaa tälle matkalle Niiloa. Tämä tahtoi kuitenkin -kaikin mokomin mukaan. Lopulta veljet, kun ei mikään auttanut, -suostuivat ottamaan hänet matkaan. - -No, mentiin yhdessä yli lahden, ja ruvettiin tuumimaan, miten alottaa -tehtävä. Ennenkuin he kuitenkaan ehtivät ryhtyä mihinkään, tuli paha -naapuri heitä vastaan ja sanoi heille: - --- Ahaa, teitä on kolme veljestä, hyvä! -- Teistähän minä saankin -kaikille tyttärilleni sulhaset. Heitäkin on kolme. Tulkaapa pirttiin ja -käykää taloksi! - -Kun vuorenpeikko tapasi veljekset näin arvaamatta, ei heidän auttanut -muu kuin totella käskyä. Mitäpä muuta he voivat. Mikään juoni ei -saattanut enää tulla kysymykseen, -- asia oli menetetty! He astuivat -siis pirttiin ja illan tultua täytyi heidän ruveta nukkumaan niinkuin -talon miesten ainakin. - -Heidät pantiin nukkumaan samaan huoneeseen, missä vuorenpeikon -tyttäretkin nukkuivat. Ennen nukkumaan käymistä pantiin heille kaikille -päähän lakit, pojille punaiset ja tyttärille valkoiset lakit. Vanhemmat -veljet eivät siitä välittäneet mitään, mutta Niilo-veli pani sen -merkille. Ja hän piti sitä mielessään koko yön ajan. Toiset nukkuivat, -mutta hän ei. Häntä epäilytti tuo merkki. Ja niin levoton hän oli, että -kun hetken aikaa oli nukuttu, nousi hän ylös ja muutti lakit nukkujain -päässä niin, että punaiset lakit tulivat tytöille ja valkoiset lakit -pojille. Sitten kävi hän vuoteelle, mutta ei vieläkään nukkunut, vaikka -oli nukkuvinaan. - -Hetkisen jälkeen avautuukin huoneen ovi ja sisään astuu vuorenpeikko, -iso kirves kädessä. Tutkittuaan hetken nukkujia lyö hän kuoliaaksi ne, -joilla on punaiset lakit päässä ja hiipii sitten pois tuvasta. - -Nyt ei Niilo nukkunut sitäkään vähää. Varovasti herätti hän veljensä ja -johti heidät salateitä ulos. Sieltä kierrettiin kiireesti lahden ympäri -kotipihaan. Siellä vasta huokaistiin. Ja kylläpä siellä syntyi ilo ja -kaikki olivat Niilolle kiitollisia. - -Olihan osa vuorenpeikon väestä hävitetty. - - * * * * * - -Mutta vielä oli paljon pahaa jälellä. Vielä oli tehtävä uusi yritys -vuorenpeikon talolle. - -Kun Niilo oli ensi kerralla niin suuresti kunnostautunut, lähetettiin -hänet toisella kertaa yksin vuorenpeikon puolelle. - -Vuorenpeikko huomasi hänen tulonsa. Vahingoniloisesti hän huusi hänelle: - --- Ahaa, sieltähän se tuleekin se pikku Niilo, joka viime kerralla teki -minulle niin paljon pahaa. Hyväänpä aikaan tuletkin! Tässä on tulossa -pidot ja niihin kyllä paistia tarvitaan! Tuleppas tännemmäs! - -Niilo tuli lähemmä ja vuorenpeikko tempasi hänet niskasta, vei -eukolleen ja käski paistaa hänet illalla pidettäviin pitoihin -paistiksi. Itse lähti hän vähän käväsemään metsällä ennen juhlia. - -Eukko ryhtyi paistintekopuuhiin. Lämmitti uunin ja rupesi sitten -työntämään Niiloa siihen. Mutta hän ei osannut sitä tehdä. Mitenkäs se -tehdäänkään, aprikoi hän. Niilo ehti neuvojaksi: - --- Käyhän tuohon kyyrysillesi lapion päähän, niin minä näytän, miten -ihminen työnnetään uuniin. Minä osaan sen konstin. - -Mielellään eukko suostui siihen. Hän istuutui lapiolle. Silloin -työnnälsi Niilo rivakasti lapion eukkoineen uuniin, sulki tiukasti -uunin suun ja lähti rientämään kotiinsa. Kun vuorenpeikko tuli kotiin -illalla, tapasi hän eukkonsa paistuneena uunissa Niilon sijasta. - -Nyt oli jo vuorenpeikon eukkokin hävitetty, mutta itse vuorenpeikko oli -vielä elosta. Niilo lähti kolmannen kerran hänen talolleen. - -Kun hän nyt tuli sinne, oli isäntä poissa, ainoastaan palvelustyttö oli -kotona. - -Tämä oli ihmisen sukua, ja tältä sai Niilo hyviä neuvoja. Hän sai -kuulla tytöltä, että vuorenpeikko oli luvannut Niilon tultua panna -toimeen suuret juomingit ja koettaa niiden avulla hävittää Niilon. Hän, -vuorenpeikko, juo väkeväisvettä, mutta Niilolle juottaa tulivettä. Näin -oli isäntä uhannut. - -Palvelustyttö sanoi auttavansa Niiloa. Näiden juominkien avulla -saataisi juuri hän itse, vuorenpeikko, hävitetyksi. Niin puheli -palvelustyttö. - --- Ensinnäkään ei sinun tarvitse juoda tulivettä, sillä minä panen sen -sijaan tynnöriin simavettä. Väkeväisvedestä taas peikko juopuu. Koeta -silloin aamuyöstä, auringon noustessa, saada hänet katsomaan kohti -aurinkoa, ellet muusta, niin tuosta seinänraosta. Hän ei sitä mitenkään -tekisi, sillä hän tietää saavansa siten surman. Mutta kun hän on -kovasti päihdyksissä, voi hänet helposti johtaa vaikka mihin. Koeta -siis saada hänet katsomaan aurinkoa kohti! - -Niilo lupasi tehdä parhaansa mukaan. - -Kun sitten illalla vuorenpeikko tuli kotiin ja pani toimeen suuret -juomingit, täytti Niilo tuuman. Simavesi ei hänelle tehnyt pahaa, mutta -väkeväisvedestä peikko pahasti päihtyi. Siinä tilassa sai Niilo hänet -helposti houkutelluksi katsomaan aamulla seinänraosta aurinkoa kohti. -Ja silloin peikko kuoli. - -Niin hävitettiin väkevä peikko perinpohjin pienen Niilon avulla. - - - - -Poika suurella merellä, meren saaressa, vaskisessa linnassa. - - -Olipa kerran eräs poika, joka lähti soutelemaan suurelle merelle. -Siellä tapasi hänet kova myrsky. Aallot kaatoivat hänen pienen veneensä -nurin ja hän joutui veteen. Siellä ajelehti, ajelehti hän, kunnes hän -eräänä päivänä joutui erään saaren rannalle, korkean kallion juureen. -Kallion reunalta riippui nuora alas, ollen sen pää käden yletyttävissä -veden pinnasta. - -Poika tarttui nuoran päähän ja kiipesi sitä myöten ylös, kallion -päälle. Sieltä lähti pieni polku viemään eteenpäin. Kun hän seurasi -sitä, johtui hän kallionluolalle ja siitä lähtivät kiviset portaat -viemään alas vuoren sisään. Hän lähti astumaan niitä portaita alas ja -ennenpitkää tuli hänen eteensä suuri vaskinen linna. Hän astui tuohon -linnaan. Vanha, ystävällisen näköinen ukko tuli häntä vastaan. - --- Mistä matkaat poikaseni? kysyi ukko. - --- Meren selkää soutelin, suuri myrsky nousi, vene kaatui, ajelehdin -tämän saaren juureen, siitä korkealle vuorelle nousin ja siltä pieni -polku toi tähän linnaan. Mikä tämän perästä tullee, sitä en tiedä. - --- Ka, voihan tiesi tähän päättyäkin. Etkö talooni apulaisisännäksi -jää? - --- Miksikä en, jäänhän mielellänikin, jos vain niin sovitaan. - --- Hyvä, sinä jäät talooni apulaisisännäksi. Ja tässä jo heti avaimet -käteesi annan, ja näitä avaimia on kaksikymmentä neljä. Ja kaikissa -muissa huoneissa vapaasti liiku, mutta kahdettakymmenettäneljättä voit -karttaakin. Jos käyt siellä, niin itse vastaa. Minä en puutu siihen -asiaan. Huomenna lähden matkoilleni. - -Huomenna lähti ukko matkoille ja poika jäi sen suuren vaskisen linnan -isännäksi. Kun hän jäi yksin siihen, niin hän kävelee, kävelee noissa -kahdessakymmenessä kolmessa huoneessa, mutta ei mene viimeiseen. Mutta -kerran hän ajattelee: - --- Mitähän tuolla mahtaa olla? Mitähän jos menen siihenkin! Eihän -tuosta mahtane mitään tulla! - -Eihän se siitä niin kovin kieltänytkään. Sanoi vain: itse vastaakin! -Tottahan mies aina teoistaan vastaa! - -Ja hän väännälsi sen viimeisen huoneen oven auki ja meni siihen. - -Korkealla istuimella kauniin seinämän edessä istui siellä nuori kaunis, -neitonen. Se hymyili, yksin istui. Poika hämmästyi ensin, mutta sitten -jo kysyi: - --- Mitäs sinä täällä istut? - --- Sitä, kun ei ole kukaan tähän asti tullut tänne ottamaan pois minua, -vastasi tyttö. - --- Lähtisitkös ja pääsisitkös sitten pois täältä? - --- Ken vain tämän huoneen oven avasi, se jo päästikin minut täältä. Sen -mukaan lähden. Sen oma olen. - -No poika, joka aivan ensi silmäykseltä mieltyi tyttöön, päästi -mielellään tytön pois ja otti mukaansa. Ja kun tyttö kerran oli -sanonut, että hän on sen oma, joka hänet huoneesta vapauttaa, rupesi -hän sen kera asustelemaan linnassa niinkuin omansa kera ainakin. - -Kerran päivällisen syötyä johdatti tyttö pojan linnan suureen -puutarhaan. Siellä kultalintuset laulelivat, elämänpuut kukkivat ja -somat lähteet lorisivat heleän päivän paistaessa. Erään puun juurelle -istuttiin. Kultahedelmiä syötiin, lorisevista lähteistä vettä juotiin. -Yhtäkkiä poika puunjuurelle nukahti. - -Kun hän heräsi, oli tyttö poissa. - -Hän hätäytyy ja ryhtyy kiireisesti etsimään tyttöä, mutta tätä ei -mistään löydä. Hän on miltei itkuun apeutua kun ei löydä tyttöä. - -Samassa se vaskisen linnan varsinainen isäntä, vanha ukko on siinä ja -kysyy pojalta hymysuin: - --- No, mitäs itket, poikaseni? - --- Sitä, kun siihen viimeiseen huoneeseen menin, siellä kauniin -tyttösen näin, sen otin sieltä ja rupesin sitten sen kera yhdessä -elelemään tässä linnassa kuin omani kera vain... mutta kas, kun sitten -menimme tuonne puutarhaan puun alle istumaan, niin siihen nukahdin ja -herättyäni oli tyttö poissa. - --- Hehehee, hohohoo! Niin käy, kun siellä käy, minkä voisi jättää -käymättäkin, nauraa ukko hyväntahtoisesti. - --- Mutta olenhan jo aikamies ja ethän tuohon huoneeseen käymästä niin -kovin kieltänytkään. Sanoit vain, että jos käyt, niin vastaakin. - --- Ka, vastaapa nyt! - --- Elä pilkkaa minua, vaan neuvo, miten saisin tytön takaisin! - --- No, saadaanhan se. - --- Mitenkä? - --- Kyllä se saadaan, vaan selviätkö sitten sen jälkeen hänen kanssaan? - --- Olen jo vahingosta viisastunut. - --- No, kun olet, niin tuossa on tyttö! - -Se olikin siinä, punaposkisena, naurusuisena. - --- Joko tuli ikävä? kysyi se pojalta. - --- Et saa enää koskaan paeta luotani, sanoi poika. - --- Voinet sinä paeta minulta, etten sinua mistään löydä, niin en -sinulta enää koskaan karkaa! - -Poika hämmästyi. Mitä tyttö tarkoitti! Miten se tulisi käymään päinsä? - -Saapui siihen se vanha ukko ja kuiskasi hänen korvaansa: - --- Pakene juoksevan jäniksen sydämeen, niin nähdään, löytääkö! - -Poika lähti kulkemaan, kulki, kulki, tuli niitty vastaan, kulki taas, -tuli kaunis mäenkumpu vastaan, kulki, tuli kaunis aho; sitä juoksi -harmaa jänis, ja hän piilottautui sen sydämeen. - -Aamulla kun vaskisen linnan tyttö heräsi, katsahti hän kirjoihinsa, -näki, että poika on kulkenut, kulkenut, tullut häntä niitty vastaan, -kulkenut taas, tullut kaunis mäenkumpu vastaan, kulkenut taas, tullut -kaunis aho vastaan; sitä juossut jänönen ja poika piilottautunut sen -sydämeen. Aivan heti hän löysi pojan jäniksen sydämestä. - --- Etpä voinutkaan paeta löytämättömäksi, sanoi hän sille, kun se -saapui vaskiseen linnaan. Koetapas uudelleen! - --- Pakene nyt karjuvan karhun sydämeen, neuvoi ukko. - -Poika lähti ukon neuvosta kulkemaan, kulki, kulki, tuli metsä vastaan, -kulki, kulki, tuli suuri vuori vastaan; vuoren takana oli rikeä korpi -ja siellä mörisi karhu. Hän pakeni sen mörisijän sydämeen. - -Aamulla kun linnan tyttö katsoi kirjoista, näki hän heti, minne poika -oli piilottautunut. On kulkenut, kulkenut, tullut metsä vastaan, -kulkenut taas, tullut suuri vuori vastaan, sen vuoren takana ollut -rikeä korpi, siellä mörisevä karhu, ja sen mörisijän sydämeen on poika -paennut. Aivan heti hän löysi sieltäkin pojan. - --- Etpäs taaskaan voinut paeta löytämättömäksi! - --- Pakene nyt omaan sydämeesi, neuvoi ukko. - -Poika pakeni omaan sydämeensä. Kulki, kulki, tuli meri vastaan, merellä -joutui hän veden varaan, ajelehti korkean rantakallion juureen, nousi -sen päälle, astui polkua, joutui suuren vuoren sisään, siitä vaskiseen -linnaan, siitä omaan nuoreen sydämeensä. - -Aamulla kun tyttö katsoi kirjoihin, niin eipä havainnutkaan, minne -poika oli paennut. Alkumatkan kyllä havaitsi: on kulkenut, kulkenut, -tullut meri vastaan, joutunut meren aaltoihin, ajelehtinut korkean -kallion viereen, noussut kalliolle, astunut polkua, tullut vuoreen, -vaskilinnaan, mutta minne sitten joutunut, sitä hän ei huomaa. - --- Ahaa, etpäs löytänytkään, huudahti poika sydämestään. - --- Mitä, sinäkö olet paennut? - --- Tänne! - --- Kuka sinut sinne johdatti? - --- Sinä! - --- Mikset minun sydämeeni paennut? - --- Siksi, että sieltä olisit minut kaikkein nopeimmin löytänyt. - -Ja sen jälkeen poika ja tyttö elelivät saaressa kuin kaksi kultapoikaa, -kultakäkien saaren kummuilla kukkuessa. - - - - -Poika ja hiidenpeikko. - - -Kiertelipä kerran pieni poika maailmaa ja hänellä oli vain kolme leipää -kontissaan. Häntä vastaan tuli vanha ukko ja pyyti häneltä almua. - --- No, eipä tässä itsellänikään ole muuta kuin kolme leipää kontissa, -mutta annanpa sinulle sentään yhden niistä, jäähän itselleni vielä -kaksi, arveli poika ja antoi ukolle leivän. - --- No, kun sinä olet noin hyvä poika, niin annan sinulle vastalahjaksi -tämän laukun, tämän vanhan, kuluneen laukun, mutta jolla ehkä voit -jotain aikaan saada. Panet siihen vaikka nuo leipäsi, lykkäät kontin -tiepuoleen; ja kun leivät loppuu tahi muuten pulaan joudut, niin sanot -vain: "jopa tässä nyt, onhan minulla tuo laukku", niin ehkä jotain apua -tulee! - -Poika otti lahjan, kiitti siitä ja lähti marssimaan eteenpäin. - -Kolme päivää kuljettuaan loppuivat häneltä leivät ja hänelle tuli -nälkä. Hän istuutui kivelle ja ajatteli, että mitäpä tässä nyt olisi -tehdä. Silloin muisti hän ukolta saamansa lahjan ja neuvon sekä sanoi: - --- Jopa tässä nyt, onhan minulla tuo laukku! - -Samassa lensi päänpäällä lentävästä suuresta hanhikarjasta kaksi suurta -hanhea hänen laukkuunsa. Toisen antoi hän olla laukussaan, toisen otti -sieltä, paistoi ja söi. - -Illalla tuli hän erään talon edustalle. Hän oli kovin väsynyt ja tahtoi -päästä sisään. Hän kolkutti portille, mutta sitä ei avattu. Taloon ei -tahdottu häntä mitenkään laskea. Silloin muisti hän ylijääneen hanhen -laukussaan ja lausui: - --- Laskekaa toki, saatte hanhen palkaksenne! - --- Kyllä muuten päästäisimme, sanoi isäntä, mutta meillä on vapaana -vain tuo vanha pirtti, ja siellä käy öisin hiidenpeikko. - --- Kyllä minä sellaisista selviän! - --- No, kun selvinnet, niin käy taloon! - -Poika astui taloon ja asettui vanhaan pirttiin yöksi. - -Keskiyöllä tuli hiidenpeikko pirttiin. - --- Ahaa, täällä on vieras, sanoi se. - --- On kyllä, sanoi poika reippaasti. - --- Kylläpä sinä olet suuriääninen; et näy tietävänkään, kuka minä olen. - --- Etkä sinä näy tietävän, kuka minä olen, vastasi poika. - --- Tämä on minun pirttini! - --- Tämä on minun yösijani! - --- Kumpi meistä kontin kantaa? - --- Koetetaan! - -He rupesivat tappelemaan. Temmelsivät kotvan, ja kas: poikanen rupesi -väsymään ja jäämään allekynnen. Silloin muistui hänelle se lahjalaukku -ja hän sanoi: - --- Jopa nyt tässä, onhan minulla se laukku! - -Samassa laukku avautui, laajeni ja kohtapa oli myös hiidenpeikko sen -sisässä, laukun suu ummessa. Se oli sellainen laukku. Kaikki puoleensa -veti, eikä siitä mikään päässyt pois. - -Hiidenpeikko kun näki, ettei hän pääse pois laukusta, muuttui hän -nöyräksi ja rupesi pyytämään pojalta armoa. - --- Mitäs annat, jos päästän? - --- Lähden pois tästä talosta ijäksi. - --- En tyydy siihen. - --- Annan sinulle sellaisen pyyhkimen, että sillä kun mitä tahansa -paikkaa pyyhit, niin se heti tulee terveeksi. - --- En tyydy siihen. - --- Annan sinulle sellaisen istuimen, että sille kun ken tahansa -istuutuu, ei pääse siitä koskaan pois. - --- No, kaikki nämä lupaukset kun täytät ja siirryt lopuksi ikääsi -pieneen saareen elämään, niin päästän sinut pois laukusta. - --- Täytän. Mutta sinun täytyy luvata, ettet koskaan tule tuohon saareen -minua häiritsemään, tai jos tulet, niin saan syödä sinut. - --- Syö pois! - -Niin sovittiin asiat ja poika päästi hiidenpeikon laukustaan. - -Lupauksensa mukaan pakeni peikko heti pienelle saarelleen. Poika jäi -elelemään muuhun maailmaan. Ihme-esineillään saavutti hän paljon -suosiota ja rahaa. Pyyhkimellään paranteli hän tauteja, rahillaan ja -laukullaan teki lystikkäitä temppuja. - -Kerran sattui hän soutelemaan sillä merellä, jonka saaressa oli -hiidenpeikolla pakopaikka. Tuuli ajoi hänet sen saaren rantaan. Hän ei -aavistanut sitä ja teki kaikessa rauhassa tulen saaren rannalle ja -rupesi siinä lämmittelemään sekä keittämään ruokaa ateriakseen. - -Samassa tuli hiidenpeikko siihen. - --- Ahaa, etpäs muistanutkaan lupaustasi, tulit saarelleni, sanoi se. - --- Niinpähän näyn tehneen. - --- Mutta nytpä satuitkin semmoiseen paikkaan, että siitä et lähde -elävänä. Syön sinut. - --- Elähän vielä syö, anna ensin keitän tämän keiton valmiiksi ja syön -sen. Olen silloin parempi pala sinulle. Istu siksi aikaa tuolle -rahilleni! - -Pahaa aavistamatta istuutui hiidenpeikko sille. - -Silloin tarttui hän siihen ijäksi. Se oli sellainen rahi, hänen, peikon -itsensä, antama. Siltä ei koskaan päässyt. Omaan loukkuunsa tarttui -peikko. - -Ja poika souti pois saarelta. - - - - -Hiiri morsiamena. - - -Olipa kerran kuninkaalla kolme poikaa, joista kolmas oli Tuhkimus. -Kutsuu isä kerran heidät kaikki eteensä ja sanoo heille: - --- Te olette nyt kaikki aikamiehiä ja sentähden pitäisi teidän kaikkien -saada itsellenne jo morsiamet. Ajatelkaapas asiaa tämä ilta, ja -huomenna kello yhdeksän on teillä kaikilla oltava morsiamet -tiedossanne. - -Se oli ankara määräys. Veljet kävivät sitä miettimään. No, kahdella -heistä oli helppoa saada morsiamet itselleen, he kun olivat komeita ja -pitkiä poikia, he saivat ne jo sinä iltana, mutta kolmas kun oli -Tuhkimus, niin hänen oli paljoa vaikeampi saada. Hän oli pieni -ja ruma. Hän joutuikin sen vuoksi suureen suruun, kun ajatteli tätä -morsian-asiaa, ja veljet siitä vielä pilkkasivat häntä. - -Suruissaan lähti hän illan suussa astuskelemaan pitkin tietä metsään -päin ja arveli, että mitä nyt tehdä. - -Tien varrella oli pieni mökki. Ajatuksissaan hän astui siihen. - -Mökissä ei ollut ketään kotona, pieni hiiri vain istua nökötti pöydän -nenässä, etujalat ristissä, huivi päässä. - --- Terve tähänkin taloon! - --- Terve, terve, mitäpä kuuluu? Näin hiiri vastasi. - --- No, onpa tuokin tervehtijä, arveli poika ja istuutui lavitsalle. - --- Taitaa olla suru mieltä painamassa, virkkoi hiiri. - --- Ka, mikäpä ei olisi! - --- No, mimmoinen se apea on? - --- Mimmoinen lienee. - --- Kerro pois vain! - --- Lähteneekö apua! - --- Lähtee siitä, kerro pois vain! - -Kertoi hän hiirelle surunsa. Kuultuaan sen tokaisi hiiri terhakasti: - --- Ota minut morsiameksesi! - --- Ohoh, sinutko! virkkoi hämmästyen poika. - --- Minut, -- mitäs kummaa siinä! Vaikka olenkin vain hiiri, niin ota -vain. Taidan pitää taloa, laittaa oluet, leivät paistaa, -- ota vain! - --- Mutta kun veljilläni on toisella senaattorin, toisella piispan tytär -morsiamena, niin kuinkapa minä silloin -- - --- Elä huolehdi, ota minut vain! - -No, mikäs siinä, Tuhkimus otti hiiren morsiamekseen, sen pienen hiiren. - -Aamulla kello yhdeksän ilmotti hän isälleen, että hänelläkin on jo -morsian. - --- Kukapa se? kysyivät veljet irvistellen. - --- Kukapa tuo lienee! -- Metsällä illalla kävin, sieltä sain, -- metsän -anteja! - --- Metsän anteja, hahahaa, nauroivat veljet. - -Seuraavana päivänä sanoi isä pojilleen: - --- No, kun teillä nyt on kaikilla morsiamet, niin tuokaapa huomisaamuna -kello yhdeksän kukin morsiamenne laittamaan olutta maisteltavakseni! - -Ohoh, ajatteli Tuhkimus. Miten saisi hän hiiren laittamaan olutta ja -minkälaista se olisi! Astui hän kuitenkin sinne metsä-mökkiin ja puhui -hiirelle asiansa. Tämä lausahti: - --- Elä ole milläsikään! Johan kerran sanoin: taidan laittaa oluet, -paistaa leivät. Nuku vain yö rauhassa mökissäni ja aamulla on oluet -valmiina. - -Poika kävi nukkumaan, -- hiirellä oli aamulla olut valmis. - -Tuhkimus ajatteli, että mitähän tuo lienee, mutta vei sen kuitenkin -isälle. - -Isästä se oli parhainta poikain morsianten laittamista oluista. - -Seuraavaksi aamuksi käski isä tuoda morsianten leipomaa leipää -maistettavakseen. - -Siitä Tuhkimukselle uusi huoli. Meni hän kuitenkin taas sinne mökkiin -ja kertoi hiirelle asiansa. Se leipoi hänelle aamuksi leipää, ja se -Tuhkimon morsiamen leipäkin oli isästä paras. - -Isä määräsi silloin. - --- Nyt on teidän kaikkien tuotava morsiamenne nähtävikseni; tahdon -nähdä, kenen morsian on kaikkein kaunein. - -Tuhkimus tuosta aivan säikähti. Miten hän voisi viedä hiiren -morsiamenaan isän eteen! Mutta eihän siinä auttanut, piti vain viedä -- -mennä metsämökille hiirtä isän luoksi tuomaan. - -Hän ei siellä metsämökillä tahtonut mitenkään ilmaista asiaansa. -Vihdoin hän sen lausui: - --- Tuota nyt murehdin, kun minun pitäisi nyt viedä sinut isäni luo, -morsiamena näytettäväksi! Se minusta on kaikkein vaikeinta! Kuinka minä -voin viedä sinut isäni ja veljieni nähtäväksi! - --- Elä veikkonen, selvitään siitäkin! Lähdetään vain ajamaan kuninkaan -linnaan -- sinä edellä, minä omalla valjakollani sinun perässäsi! -Sittenpähän nähdään! - -No, mikäs auttoi. Piti lähteä. Ja lähdettiin: Tuhkimo edellä, pieni, -mitätön hiiri perässä, pienellä omalla pikku valjakollaan. - -Ajettiin, tuli joki vastaan. Sen yli ajaessa sattui tulemaan vastaan -eräs mies. Nähtyään sellaisen merkillisen ajajan kuin hiirivaljakko -oli, räjähti tämä ensin kovalla äänellä nauramaan ja sitten potkasi -koko valjakon sillalta jokeen. - -Se oli rohkea teko. Mutta vielä hämmästyttävämpää tapahtui. Niinpian -kuin valjakko oli joutunut jokeen, kohosi sieltä yhtäkkiä kolme -uljasta, kullassa ja hopeassa välkkyvää oritta, niiden perästä kullassa -ja hopeissa välkkyvät vaunut, ja niissä istui nuori, kaunis neitonen, -punasiin ja sinisiin puettuna, kruunu päässä. - -Itse Tuhkimuskin ällistyi. Mutta vaunuissa istuva neito ehti -rauhottamaan: - --- Elä säikähdä, sulhaseni, olen sinun morsiamesi -- se pieni hiiri. -Tähän asti olin noiduttu tuoksi pieneksi hiireksi, mutta nyt tuon -miehen potkusta tuolla joessa muutuin takasin siksi, mikä ennen olin --- kuninkaan tyttäreksi. Tämmöinen minä olen oikeassa muodossani ja -kysyn: joko nyt julkeat näyttää morsiantasi isällesi? - --- Jo, jo, anna anteeksi, en tätä aavistanut, pyyteli Tuhkimus -tuhannesti anteeksi ja siirtyi morsiamensa ajoneuvoihin, joissa lähti -ajamaan isänsä linnaa kohti. - -Isä ihastui ikihyväksi ja julisti Tuhkimon morsiamen kaikista -kauniimmaksi; ja kun veljesten häät olivat ohi, tehtiin hiiren -sulhasesta kiireisesti isän valtakunnan perijä. - - - - -Paimenpoika ja hänen sisarensa. - - -Oli ennen ukko ja akka ja heillä oli poika ja tytär; ja ylen kauniita -nämä olivat molemmat. Läksipä veli kuninkaaseen, ja siellä pantiin -hänet paimeneksi, mutta sisar jäi vanhaan kotiinsa. - -Veli ikävöi sisartansa, yhä muistui entinen koti hänen mieleensä. -Kerrankin paimenessa ollessaan piirsi hän sisarensa kuvan kepin päähän -ja vei kepin kerallansa linnoille. Sattuipa kuninkaan poika näkemään -kuvan kepissä, ihastui heti tyttöön ja sanoi pojalle: - --- Tuo heti siskosi tänne. Minä otan hänet morsiamekseni, ja sinäkin -saat paremman toimen. - -Poika lähti kotiin ja sanoi sisarelleen: - --- Nyt pitää sinun, siskoni, lähteä linnaan. Kuninkaan poika tahtoo -sinut morsiamekseen. Lähde! - -Mutta tytär teki vastusta, sanoi: - --- En lähde, ennenkun tämän isoni ja emoni antaman jauhinkiven -jauhamalla rikon. - -Silloin veli särki salaa kiven niin, että se vain vaivoin koossa pysyi. - -Kun sisar ryhtyi työtään jatkamaan, hajosi kivi kappaleiksi. Veli -kysyi: - --- Jokos nyt lähdet, siskoni? - --- En, ennenkun tämä emoni antama rukki polennasta särkyy. - -Veli särki salaa sen rukinkin niin, että se vain vaivoin koossa pysyi. -Kun sisar rupesi kehruutaan jatkamaan, meni rukki kappaleiksi. - --- Jokos nyt, siskoni, lähdet? - --- En, ennenkun taattoni pirtin kynnyksen helmoillani kulutan. - -Veli silloin sisarensa tietämättä hakkasi pirtin kynnyksen kirveellä -matalaksi ja kysyi sisareltaan: - --- Joko nyt lähdet? - --- Jo, nyt lähden. Paraat vaatteet otan aitasta ja kiirehdin veljeni -matkaan! - -Linnoille oli mentävä meritse. Kun oltiin juuri lähtemässä, tuli tytön -nimikkokoira siihen ja pyrki mukaan. Eipä tyttö hennonnut jättää sitä, -vaan otti sen matkaan veneeseen. Vasta sitten lähdettiin soutamaan. - -Vähän matkaa soudettuaan näkivät he Syöjättären tytön seisovan erään -niemen nenässä, ja se huuteli sieltä: - --- Ottakaapa, ukon poika ja tytär, minutkin venheeseenne! - --- Otammeko, sisko? kysyi veli. - --- Emme, se on pahan ihmisen sukua, vastasi sisar. - -Ei otettu, soudettiin toisen niemen kohdalle. Siellä se sama -Syöjättären tyttö taas seisoi ja huuteli: - --- Ottakaa, ukon poika ja tytär, minut veneeseenne! - --- Otammeko, sisko? - --- Emme ota, paha pahasta tulee. - -Soudettiin taas vähän matkaa, tultiin kolmannen niemen kohdalle. -Sielläkin se Syöjättären tyttö seisoi niemen nenässä ja huhuili: - -Ei olisi sisar vieläkään tahtonut ottaa sitä mukaan, mutta veli jo otti -sen veneeseen. - -Syöjättären tyttö kun pääsi veneeseen, teki se kohta tekojaan: saattoi -sisaren kuuroksi. - -Jonkun matkaa mentyä alkoi kuninkaan linna kuumottaa edestä. Sanoi veli -veneen perästä sisarellensa: - --- Somenna, sisko, soutoasi, kohenna koristuksiasi. Kuninkaan linna jo -kuumottaa. - -Mutta tyttö kun oli kuuro, ei kuullut veljensä puhetta, sanoi vaan: - --- Mitäs, veli veikkoseni, sanot? - -Syöjättären tyttö ehätti selittämään: - --- Sanoo, että: herkeä soutamasta ja hyppää mereen! - -Tyttö ei kuitenkaan hypännyt mereen, herkesi vain vähän soutamasta. - -Soudettiin siitä vähän matkaa, taas sanoi veli: - --- Somenna, sisko, soutoasi, kohenna koristeitasi. Kuninkaan linna jo -kuumottaa. - --- Mitä sanot, vieno veikkoseni? kysyi sisar. - --- Sitä sanoo veikkosesi, että riisu vaatteesi ja hyppää mereen. -Syöjättären tyttö taas ennätti veneen keskeltä. - -Tyttö riisuikin jo vaatteensa ja heitti ne veneeseen sekä aikoi hypätä -veteen. Mutta ei sentään vielä hypännyt. - -Kuljettiin vähän matkaa, hoputteli veli: - --- Pane, sisko, vaatteesi takasin päällesi ja laita entistä paremmin. -Kuninkaan linna jo aivan lähellä on. - --- Mitä sanot, vieno veikkoseni? - --- Hyppää mereen, hyppää mereen, yllytti Syöjättären tyttö. - --- No, hyppäänpä tuonne, kun kerran oma veljeni käskee, arveli sisar ja -syöksyi veteen. - -Samassa ehätti syöjättären tyttö airoihin ja tempasi veneen -voimakkailla vedoilla loitos paikalta. Kun veli hätäytyneenä yritti -sisartaan tavottamaan, oli tämä jo kaukana ja veden alla. - -Veli vaipuu suureen suruun. Sisar on mennyt ja kenenkä nyt viet -morsiameksi kuninkaan pojalle. Mitä kuninkaanpoika sanoo! - -Syöjättären tyttö ennättää häntä lohduttelemaan: - --- Vie minut kuninkaanpojalle sisaresi asemesta. Sillähän pulastasi -pääset ja surusi sisarestasi kyllä ajan kera katoo. - -Poika kun ei tiedä tuskassaan muuta neuvoa, niin suostuu tuumaan. -Syöjättären tyttö pukeutuu sisaren vaatteisiin, ja sitte lähdetään -linnaan päin. - -Kohta päästään perille. Kuninkaan poika tulee jo rantaan heitä vastaan, -morsiantaan näet tervehtimään. Mutta kun hän huomaa pojan mukana olevan -niin ruman ja riettaan näköisen ihmisen, niin hän kovin hämmästyy, -kysyy pojalta: - --- Mitä, tämmöinenkö se sinun siskosi on? - --- Tämmöinen, vastaa poika. - -No, kun se on pojan sisar, niin ottaahan kuninkaan poika tytön -morsiamekseen ja saattaa hänet linnaansa. Mutta veljelle hän antaa -rangaistuksen ja sanoo henkivartijoilleen: - --- Koska tämä mies on pettänyt minut, niin ottakaapa hänet ja viekää -hänet kyiden, käärmeiden sekaan! - -Miehet ottavat pojan ja vievät hänet kyiden, käärmeiden sekaan pahaan -rotkoon. - - * * * * * - -Pojan sisar mereen jouduttuaan ei kuole, vaan eloon jää, ja hänet ottaa -siellä merenkuninkaan poika morsiamekseen. Muuten menettelisi hänen -elämisensä siellä jotenkuten, mutta suru on veljeänsä. Hän suree sitä, -että veljeä petoksen johdosta kenties miten rangaistaan. - -Kerran hän ompeli kullalla ja hopealla koristellun kauniin liinan ja -tahtoi viedä sen lepyttimiksi kuninkaanpojalle. - -Mutta hän ei pääse mitenkään sitä viemään, hänet on sidottu kahleisiin. -Tosin ne ovat kauniit hopeakahleet, mutta kahleet kuitenkin. Sallivat -mennä vain meren rantaan asti, ei etemmä. - -Eräänä yönä tapaa hän merenrannassa rakkaan nimikkokoiransa ja antaa -sen viedä lahjansa kuninkaanpojalle. - -Koira viekin lahjan perille, juoksee hiljaa linnaan, pujotteleikse -kuninkaanpojan makuuhuoneeseen ja pistää kauniin liinan kuninkaanpojan -päänpohjiin. Juoksee sitte takaisin emäntänsä luoksi ja kertoo, että -niin kävi. - --- Tule vielä, halliseni, kahtena yönä tähän rannalle, tarvitsen vielä -silloin sinua! - -Sitten vaipuu sisar takasin mereen, aaltojenalaiseen olinpaikkaansa. - -On aamu sen jälkeen. Kuninkaanpoika kun nousee makaamasta, niin keksii -hän kauniin liinan päänpohjissaan. Hän oudostuu sitä ja kysyy: - --- Mistä tämä kaunis liina on tähän joutunut? - -Syöjätär-morsian sanoo silloin: - --- Minähän sen yöllä sinulle ompelin. - -Kuninkaanpoika ei kuitenkaan sitä usko, vaan miettii mielessään: - --- Ei tämä ole hänen käsialojaan! Eikä tämmöistä yössä tehdä. - -Hän panee toimeen kuulustelun linnan väen keskuudessa. Mutta kukaan ei -osaa sanoa mitään. - -Toisena yönä saa hän vielä koreamman liinan päänpuoliinsa, kolmantena -kolmannen. Merenkuninkaan vankeudessa oleva tyttö ne hänelle koiransa -avulla lähettää. - -Kuninkaanpoika joutuu yhä enemmän ihmeisiinsä. Hän menee vihdoin -tietäjäeukon luo asiasta selvää saamaan. - --- Sano minulle, eukko hyvä, mistä minulle tulevat ne koreat kulta- ja -hopealankaliinat päänpohjiini öisin, sano, en saa muuten rauhaa! - --- Oo, poikaseni, sanoo tietäjäakka, mielelläni sen sanon. -- Yöllä -nousee merestä nuori kaunis neitonen meren rannalle. Hän kullassa -kulajaa, hopeassa heläjää ja on niin kaunis, ettei voi virressä vetää, -ei saarnassa sanoa. Hänellä on mukanaan tuollainen kaunis liina ja -koiransa avulla lähettää hän sen sinun päänpohjiisi. -- Hän on sinun -oikea morsiamesi, se entisen paimenpoikasi sisar. Sen paimenen panit -kyiden ja käärmeiden sekaan, mutta hän on syytön, samoin hänen -sisarensa. Matkalla sinun luoksesi, meren selällä, tapasivat he -Syöjättären tytön niemessä, se saattoi paimenpojan sisaren mereen, itse -asettui hänen sijaansa. Paimenen sisar, tietäen sinun kostoksi -petoksesta heittäneen veljensä kyiden ja käärmeiden sekaan, lähettää -sinulle noita koreita kulta- ja hopealiinoja lepyttimiksi. Niin ovat -asiat. Syyttä rankaiset paimenta; Syöjättären tyttö on kaiken alku ja -juuri. Ja se Syöjättären tyttö on sinun morsiamenasi. - -Kuninkaanpoika kuultuaan tämän joutuu aivan raivoihinsa ja tahtoo mennä -heti kostamaan Syöjättären tytölle semmoisesta ilkityöstä. Mutta -tietäjäakka pidättää häntä ja sanoo: - --- Elä vielä mene, vaan jää tänne. Kohta tulee tuo ihmeellinen meren -neitonen neljännen kerran tuomaan lahjaansa meren rannalle. Katso, -hänen koiransa jo juoksee tänne. Jää sitä katsomaan. Ja jos sinä voisit -tähän saada suuret timanttiset sakset, niin niiden avulla voisit saada -tytön omaksesikin. Voisit leikata poikki ne hopeaiset kahleet, jotka -ovat hänen ympärillään yöllisillä matkoillaan. Hanki ne, saat hänet -morsiameksikin! - -Kuninkaanpoika noutaa neuvoa ja rientää kohta kotiinsa noita suuria -timanttisia saksia hakemaan. Sitten hän tietäjäakan kera menee meren -rannalle vuottelemaan sen kuulun neidon tuloa. - -Ei aikaakaan kun impi hopeassa heläjävä, kullassa kulajava, tulee, -vedestä nousee. Samassa jo rientää kuninkaanpoika hänen luokseen ja -ilmaisee hänelle itsensä sekä katkaisee hänen kahleensa saksillaan. -Sitten kutsuu hän siihen komeimmat hevosensa ja vaununsa ja lähtee -niillä sen meren valloissa olleen neitosen kera ajamaan linnoihinsa. Ja -siellä hän julistaa hänet oikeaksi morsiamekseen, vapauttaa veljen -vankeudestaan ja sen Syöjättären tyttären sidottaa villin hevosen -häntään ja antaa sen sillä kyydillä mennä niin pitkälle kuin tietä -riittää. - - - - -Sisar veljiä etsimässä. - - -Katosipa kerran tytöltä yhdeksän veljeä; metsämatkalle lähtivät, sinne -jäivät. Etsittiin, etsittiin, ei löydetty. - -Tyttö suri veljiään, pyysi äidiltä lupaa lähteä heitä etsimään. Äiti -esteli, esteli, mutta vihdoin sanoi: - --- No, paista kyynelten kera kakkara, mene etsimään! - -Tyttö paistoi kakkaran, otti pienen koiransa mukaansa ja lähti veljiään -etsimään. - -Koko matkan kulkiessa se kyynelkakkara vieri kulkijan edessä, peni -juoksi perässä, ja niin aina eteenpäin päästiin. - -Tulipa Syöjättären tyttö kulkijoita vastaan, kysyi matkan syytä. - -Kuultuaan sen tahtoi hän välttämättä lähteä mukaan. - --- Elä ota, elä ota, varotti koira, mutta tyttö ei aavistanut pahaa ja -otti Syöjättären tytön matkaan. - -Vähän matkaa kuljettua tuli pieni lampi eteen. - --- Lähde uimaan, sanoi Syöjättären tyttö seuralaiselleen. - --- Elä lähde, elä lähde, varotti koira. - -Ei lähtenytkään tyttö, totteli koiraa. - -Syöjättären tyttö huomasi, että koira varottaa tyttöä uimaan lähtemästä -ja potkasi sitä takajalkaan, potkasi sen poikki. Koira vinkui, tunsi -kovaa kipua, mutta ei kuitenkaan jäänyt jälelle, vaan lähti juoksemaan -perästä. - -Kuljettiin taas vähän matkaa, tuli toinen lampi eteen. Syöjättären -tyttö kärtti taas uimaan. Mutta koira varotti taas ja tyttö ei -lähtenyt. - -Silloin Syöjättären tyttö potkasi koiralta toisen takajalan poikki. -Mutta tämä lähti vain perästä jouduttamaan. - -Tultiin kolmannen lammin rannalle ja siinä Syöjättären tyttö taas -houkutteli tyttöä lampiin. Mutta koira kerkisi tälläkin kertaa varottaa -ja tyttö välttyi vieläkin vaaralta. - -Mutta Syöjättären tyttö potkasi silloin koiralta toisen etujaloista -poikki ja silloin ei tämä enää päässyt seuraamaan matkalaisia. Ja kun -tultiin neljännen lammin rannalle, niin siinä tyttö, kun vielä oli niin -kuuma päivä ja matka oli käynyt rasittavaksi, suostui Syöjättären tytön -ehdotukseen, meni uimaan. - -Siellä Syöjättären tyttö viskasi kolmasti vettä tytön silmille ja -samassa hetkessä oli tämä muuttunut rumaksi, kierosilmäksi, Syöjättären -tytön näköiseksi, kun taas Syöjättären tyttö tuli kauniiksi, edellisen -kaltaiseksi. Vieläpä otti Syöjättären tyttö seuralaiseltaan -puhelahjankin, mykäksi muutti hänet. - -Osat näin vaihtuneina lähdettiin matkaa jatkamaan vierivän kakkaran -jälestä, Syöjättären tyttö edellä, veljien sisar jälestä. - -Kakkara vieri, vieri, tuli suuren talon pihaan suuressa salossa, -korkealla selänteellä. Talo oli kadonneiden veljien talo. - -Tupaan tultua ilmaisi Syöjättären tyttö itsensä veljien sisareksi ja -että hän oli lähtenyt heitä etsimään ja pelastamaan. Veljet ihastuivat -tästä suuresti, sillä tätenhän he tosiaankin pääsevät siitä synkästä -kirouksesta, jonka tähden he olivat tänne kauvas erille omaisistaan -joutuneet. Kun sisar tai joku omainen vain tulee heitä hakemaan, niin -pääsevät he korven lumoista kotiinsa. Sitäpaitsi ihastuivat he -sisarensa näkemisestä. Mutta Syöjättären tyttö ei näin ajatellut, vaan -suunnitteli kokonaan toista -- vaikka ei hän tätä ajatustaan ilmaissut. - --- Mutta kuka on tämä tyttönen, joka on mukanasi? kysyivät veljet -hetken päästä, kääntyen rumaan ja puhumattomaan seuralaiseen. - --- Löysin sen tieltä ja otin mukaani arvellen teidän tarvitsevan -karjanpaimenta tai muuta apulaista, selitti Syöjättären tyttö. - -Veljet tulivat yhä kiitollisemmiksi ja iloisemmiksi. - -Syöjättären tyttö jäi veljien emännäksi, veljien sisar pantiin karjan -paimeneen. - -Metsälle lähtiessä aamusin antoi Syöjättären tyttö hänelle puhelahjan -takasin, mutta illalla hänen palattuaan pihaan otti sen häneltä pois. - -Näin eletään veljien talossa aikoja, päiviä. Veljet eivät huomaa tässä -menossa mitään kieroa, ainoastaan sitä väliin ihmettelevät, että miksi -he eivät pääse jo pois salosta, kun sisar kerran on tullut heidän -luokseen. - - * * * * * - -Eräänä päivänä, veljien ollessa metsällä, kuulevat he kaunista, -surullista laulua jostakin kaukaa vaaroilta. He ovat toisinakin päivinä -kuulleet sentapaista, mutta eivät niin selvään kuin nyt. Se on kaunista -naisäänen laulua. He lähtevät joukoin siitä selvää ottamaan. - -Äänen luo tultuaan tapaavat he oman ruman paimentyttönsä. - --- Mitä, sinäkö täällä laulelet! Mutta etkö sinä ole mykkä? - --- En ole mykkä, puhuva olen, mutta yönajoiksi ottaa emäntäni minulta -puhelahjan pois, vain päiviksi näin satunnaisesti sen antaa. Enkä ole -alkuaan ollut näin rumakaan, vaan emäntäni teki minut tällaiseksi -teidän luokse tullessamme. - --- Mitä, sisaremmeko niin teki? Kuinka hän voisi olla niin julma, -- -kuinka hänestä uskallat sellaista puhua, närkästyivät veljet. - --- Elkää närkästykö, kuulkaa, kun vielä selitän. Hän ei ole teidän -sisarenne, vaikka niin sanoo. Ei hän lähtenyt teitä etsimään, vaikka -niin ilmottaa. Minä se olen teidän oikea sisarenne. Minä se lähdin -kierivän kakkaran perästä pikkukoirani kera tietä etsimään, mutta tämä, -Syöjättären tytär, tuli minua vastaan, ja, saatuaan urkituksi asiani ja -potkittuaan koiraltani jalat poikki, houkutteli minut lampiin uimaan. -Siellä viskasi hän vettä kolmasti silmilleni ja muutti minut -tällaiseksi, rumaksi, kierosilmäksi ja puhumattomaksikin. Sen jälkeen -lähti hän johtamaan matkaani, ja mitä sitten tapahtui, sen tiedätte -ilman selitystäni. - -Silloin raivostuivat veljet ja päättivät lähteä heti kostamaan -ilkimykselle. Mutta samassa he hillitsivät itsensä, ruveten -ajattelemaan, mitenkä he samalla saisivat sisarensa muutetuksi takaisin -entiselleen. - --- Voisitko sanoa, miten muuttuisit takaisin entiselleen? - --- Jos saisitte hänet uudestaan viskaamaan vettä silmilleni, ehätti -tyttö neuvomaan, -- niin paranisin. Samassa hetkessä kun hän viskaa -vettä silmilleni, muutun minä entisennäköiseksi. - --- Mutta kuinka viemme sinut näin keskellä päivää kotiin ja kuinka -ehdotamme tuota parannuskeinoa ilman, ettei hän huomaisi. - --- Minä heityn sairaaksi, viekää minut pahaan metsätautiin -sairastuneena kotiin. - --- Se on viisas neuvo, huudahtavat veljet ja lähtevät viemään sisartaan -kotiinsa. - -Kun he tuovat hänet sinne, ärjäsee Syöjättären tytär jo kaukaa heille: - --- Mikä teidät pani sen löytämään ja tuomaan keskellä päivää tänne -pihaan? - --- Sairaana löysimme metsäkunnaalta ja sen vuoksi toimme tänne sinun -parannettavaksesi. - --- Kyllä minä hänet parannan! - --- Ei, elä ole hänelle pahansuopa, onhan hän muutenkin orpo, ja kun me, -sinun veljesi, sitä niin pyydämme, niin paranna hänet, paranna! - --- Millä minä hänet parantaisin! - --- Viskaa vettä hänen silmilleen! - -Syöjättären tytär ei huomannut ansaa, ja viskasi vettä paimentytön -silmille. - -Silloin tämä heti muuttui entisenlaiseksi, somaksi ja kauniiksi -tyttöseksi, ja kiepsahti veljiensä kaulaan. Veljet eivät -huomanneetkaan, kun samassa hetkessä oli Syöjättären tytär muuttunut -entiseksi rumaksi ja riettaaksi ilkimystytöksi. Mutta vielä enemmän -tapahtui. Sauna oli lämmitettävä ja Syöjättären tytär meni sitä -tekemään. Mutta sillä välillä oli hauta, syvä ja pohjalta täynnään -tulisia kiviä -- olihan talo alkujaan jonkun pahansuopaisen voiman, -joka veljiä piti siellä vankina. Syöjättären tyttö sen haudan tiesi, -mutta nyt suutuspäissään syöksähti siihen ja siellä palaen poroksi sai -palkkansa ilman veljien rangaistusta. - - - - -Yksi-, kaksi, ja kolmesilmäinen. - - -Olipa kerran kolme sisarusta, yksi-, kaksi- ja kolmesilmäinen. Yksi- ja -kolmesilmäinen, kuten arvatakin sopii, olivat kovin rumia ja mitä -Syöjättären sukua lienevät olleetkin. Mutta yhtäkaikki he pitivät -kaksisilmäistä, joka oli ihmisen sukua ja ihmisennäköinen, kaunis -tyttönen, itseään rumempana ja huonompana muutenkin sekä häntä -verisesti vihasivat. He saivat äidinkin puolelleen ja teettivät hänellä -kaikki työt, pitivät häntä huonoissa vaatteissa, eivätkä antaneet -hänelle juuri mitään syötävää. Tavallisimmin pitivät he häntä karjan -paimenessa, ja sinne annettiin hänelle usein evääksi vain kivikova -leipäkannikka. - -Kerrankin oli kaksisilmäinen karjan paimenessa eikä voinut syödä -kannikkaansa. Hänelle tuli ylen paha mieli, ja hän hyrähti itkemään. - -Silloin ilmestyi hänen eteensä hahmontapainen, valkea nainen ja sanoi -hänelle: - --- Heitä itkusi, on sinullakin vielä omat puoltajasi ja auttajasi. Olet -syötävää vailla. Sanoppa tuolle pienelle valkealle vuohelle, että - - vuohi, vuohi pienonen - tuoppas tähän pöytänen, - -niin kohta on edessäsi kukkurapää pöytä syötävää. Sitten kun olet -syönyt, niin sano: - - vuohi, vuohi pienonen, - vieppäs pois jo pöytänen, - -niin katso, pöytä katoaa edestäsi, tullakseen takasin taas kun pyydät. -Näin elosi korjautuu. Ja jos vielä minua tarvitset, niin sano vain: - - nainen, nainen valkea, - tarvitsen taas apua! - -Tulen silloin luoksesi ja tulen niin, että sinä vain näet, muut eivät -minua huomaa. - -Näin puhui valkea nainen ja poistui. Tyttönen kiitti ja jäätyään yksin -sanoi kohta pienelle vuohelle neuvotut sanat. Tämän jälkeen kohta -ilmestyikin hänen eteensä pieni kukkurapää pöytä kaikenlaista syötävää. -Syötyään siitä kyllikseen sanoi tyttönen vuohelleen ne poisvientisanat -ja pöytä poistui. - -Tyttösen elämä korjautui. Ei hänen enää tarvinnut nähdä nälkää, ei -kuivaa kannikkaa kavertaa. - -Mutta kun kotona huomattiin, ettei hän syönyt mukaan annettuja eväitä -eikä kotonakaan suuresti koskettanut ruokiin, mutta siitä huolimatta -lihoi ja kaunistui, niin siellä olijat rupesivat kovin kummastelemaan, -että mikä siihen on syynä. Vihdoin äiti ja kolmesilmäinen päättivät -lähettää yksisilmäisen hänen mukaansa metsään ottamaan selvää asiasta. - -Paimentyttö joutui pahaan pulaan yksisilmäisen tultua hänen mukaansa. -Hän ei saanutkaan sanoa vuohelleen säädettyjä sanoja, ja niin hän jäi -syömättä sinä päivänä. Mutta kestipä hän sen päivän, vieläpä toisenkin, -mutta kolmantena jo tuli kova nälkä. Hänen täytyi jo saada syötävää. -Mutta yksisilmäinen oli vielä vahdissa. - -Silloin kutsui hän sanoillaan valkeata naista. Se liihotti hänen -eteensä ja kysyi, miksi tyttönen oli häntä pyytänyt. Tyttönen kertoi -asiansa. Nainen sanoi: - --- Nukuta sisaresi! Sano, että - - yksisilmä siskoni, - eikö sua nukuta, - yksisilmä, nukahda, - aika pitkä valvoa. - -Kun hän on nukkunut, niin voit lausua sanasi vuohelle ja taas saat -syötävää. - -Tyttö teki neuvon mukaan. Vartija nukahti ja tyttö sai ruokaa. - --- No saitko selville asian, kysyivät kotonaolijat kolmannen päivän -illalla yksisilmäiseltä. - --- En. En nähnyt mitään erikoista. - --- Huono vartija! Huomenna menköön kolmesilmäinen vahtiin. Näin määräsi -äiti. - -Ja huomenna lähti kolmesilmäinen vahtiin. - -Nyt tuli paimentytölle uusi pula, hän ei tiennyt miten se sisar -nukuttaa. Silloin ilmestyi se valkea nainen itsestään ja neuvoi, miten -tässä on meneteltävä. Oli muutettava puhuttelusanat nukutuslaulussa -siten, että yksisilmäsanan sijaan tulee kolmesilmä-sana, niin kaikki -selviää. - -Tyttö totteli, mutta teki laulunsa lopulla pienen erehdyksen. Hän -lauloi: - - -- -- -- - kaksisilmä, nukahda, - aika pitkä valvoa! - -Sen johdosta siltä kolmesilmältä menikin vain kaksi silmää umpeen, -kolmas jäi auki. Tällä silmällään hän näki kaiken, mitä aholla tytön ja -vuohen kesken tapahtui. Ja kotiin mentyään kertoi hän tämän äidilleen -ja sisarelleen. - -Silloin suuttuivat nämä ja se valkea vuohi päätettiin tappaa. - -Paimentytölle tuli siitä suuri murhe ja hän riensi vielä samana iltana -kysymään neuvoa valkealta naiselta. - -Tämä sanoi, ettei vuohen tappamista voida estää, mutta tyttö voi pyytää -sen sydänkeriä itselleen ja istuttaa ne sitten kotipihan keskelle. - -Tyttönen riensi kotiin ja teki neuvon mukaan: pyysi sydänkeriä. - --- No jos et muuta tarvitse, niin saat ne! - -Tyttönen istutti ne kotipihansa keskelle. - -Samassa kasvoi siihen kaunis hopeaoksainen puu, jonka oksista puhkesi -kultaisia omenia. - -Vaikka äiti ja yksi- ja kolmesilmäinen tietysti heti omistivat tämän -puun, oli siitä kaksisilmällekin iloa. Hän sai katsella sitä. - - * * * * * - -Kerran sattui nuori ja kaunis kuninkaanpoika kulkemaan talon ohi ja -huomasi sen ihmeellisen puun. Hän tahtoi saada siitä omenia. - -Hän tuli taloon ja kysyi talonväkeä. Äiti ja yksi- ja kolmisilmäinen -komensivat kaksisilmaisen heti tynnörin alle pihassa ja asettuivat -sitten kolmisin saapujaa vastaanottamaan. - --- Menkää ottamaan minulle omenia puustanne! Ken saa niitä ja tarjoaa -minulle, sen otan morsiamekseni! - -Yksisilmäinen riensi omenia tavoittelemaan. Mutta hänpä ei saanutkaan -niitä käsiinsä. Oksat kyllä painuivat, mutta omenat kimposivat ylös -tytön yrittäessä koskea niihin. Mikä ihme! Äiti käski kolmisilmäistä -niitä ottamaan, mutta hänelle kävi samoin. - --- No, eikö teillä ole muita tyttäriä? kysyi kuninkaanpoika. - --- O -- onhan meillä vielä yksi, sanoi äiti, mutta se on semmoinen, -ettei siitä ole miksikään! Se on niin ruma ja muutenkin kehno! - --- Missä se on? - --- Tuolla tynnörin alla häpeämässä. - --- Ei kenenkään tarvitse hävetä muotoaan. Pois siis tynnörin alta ja -omenaa tavottamaan! - -Tätä ei uskallettu vastustaa ja tyttönen nousi omenia tavottamaan. -Mitäs: kun hän vain kurkotti omeniin, olivat ne jo heti hänen -kourissaan. Hän sai niitä miten paljon halusi ja saatuaan antoi ne -kaikki kuninkaanpojalle. - -Tämä ihastui tuosta kovin ja samalla kiinnitti huomiota tytön -kauneuteen ja näppäryyteen. Huomattuaan hänet kaikin puolin sopivaksi, -julisti hän hänet morsiamekseen ja vei mukaansa kuninkaan linnaan. Ja -siitä seurasi häät, ettei moisia ole kuultu. - - - - -Antti Puuhaara. - - -Sattuipa kerran kaksi tietäjäukkoa yöpymään yhteen mökkiin, siitä -yösijaa pyytämään. Mutta mökissä oli jo ennestään yöniekka, eräs rikas -kauppias. Ei ollut pienessä tuvassa uusille pyrkijöille tilaa. -Sentähden tarjottiin näille uusille matkalaisille navetan ylisiä -makuupaikaksi. No, ukot suostuivat mielellään siihen. - -Keskiyöllä alkoi tuvasta kuulua itkua ja parkua, -- mökin emännälle -syntyi siellä lapsi, poika. - -Tietäjäukot heräsivät siihen ja rupesivat navetan ylisillä kahdenkesken -juttelemaan. - --- Mutta tästä lapsesta se vielä kerran rikas mies paisuu, sanoi yksi. - --- Niinkö arvelet? kysyi toinen. - --- Niin. Siitä tulee sen tuvassa makaavan kauppiaan perijä, vahvisti -puheen alottanut. - -Tämänpä keskustelun sattui kuulemaan se rikas kauppias. Hänkin oli -herännyt siihen itkuun ja lähtenyt hetkiseksi pihamaalle -vilvottelemaan. Ennustuksen kuultuaan joutui hän suureen huoleen -ja rupesi miettimään keinoa, miten päästä tuosta pojasta. - -Hän päätti pyytää pojan ottolapsekseen ja senjälkeen sen sopivalla -tavalla hävittää. - -Aamulla esitti hän asiansa mökin isännälle ja emännälle: - --- Teillä kun on tässä jo ennestäänkin lapsia, niin ettekö antaisi tätä -vastasyntynyttä lasta minulle ottolapseksi? Minulla ei ole ennestään -yhtään poikaa. - -Mielellään suostuttiin siihen. - -Saatuaan lapsen lähti rikas kauppias kiireesti pois mökiltä ja tultuaan -erääseen metsään nosti hän sen suuren puun haaraan, sitoi sen siihen -nuoralla ja lähti sitten jatkamaan matkaansa. - -Sattuipa siitä eräänä päivänä kulkemaan muuan metsämies sen puun sivu -ja hän kuuli lapsen itkua puun latvasta. Katsahdettuaan sinne näki hän -siellä riippuvan lapsen nuorilla sinne kytkettynä. Hän aprikoi hetken -ja otti lapsen puusta pois. Sitten vei hän sen kotiinsa. Siellä rupesi -hän kasvattamaan siitä ottopoikaa itselleen. Ja kasvatilleen antoi hän -nimeksi Antti Puuhaara. - -Antti Puuhaara kun tuli jo suureksi nuorukaiseksi sattui se rikas -kauppias osumaan kerran siihen metsämiehen mökkiin. Siellä kuuli hän -mökin nuorta miestä kutsuttavan Antti Puuhaaraksi. Tästä säpsähti -kauppias ja kysyi tuon nimen syytä. Tämä selitettiin hänelle. Silloin -kauppias huomasi, että se olikin sama poika, jonka hän oli kerran -puunhaaraan jättänyt. Hän tuli taas kovin murheihinsa ja rupesi -miettimään, mitenkä nyt päästä tuosta pojasta. - -Hän esitti metsämiehelle, että kun hänen nyt olisi kaikinmokomin -mentävä toisaanne ja kun hänen samalla olisi lähetettävä tärkeä viesti -kotiin, niin eikö tuo nuorimies saisi lähteä tuota viestiä viemään. - --- Miksikäs ei saanut, aivan hyvin voi mennä. - -Kauppias ilahtui ja kirjotti kotiväelleen kirjeen, että kun tämä -kirjeentuoja sinne tulee, niin on hänet heti hirtettävä ja hävitettävä. -Sitten antoi hän tämän kirjeen Antin vietäväksi. - -Antti lähti matkalleen. - -Mutta matka oli pitkä ja Antille tuli välillä väsymys. Eräälle kankaan -reunamalle tultua hän istuutui pienen lammin rannalle, joi siitä vettä, -mutta kohta nukahtikin siihen. - -Sattuipa siitä hänen makuupaikkansa ohi kulkemaan kaksi nuorta -oppivaista. - -He näkivät nuoren pojan nukkumassa lampareen rannalla ja kirjeen hänen -kourassaan. He ottivat kirjeen, avasivat sen ja lukivat. Siinä näkivät -he sen kauppiaan määräyksen. Heille tuli kovin sääli nuorta kaunista -poikaa ja he ottivat ja hävittivät sen kirjeen ja kirjottivat uuden -kirjeen sijaan. Siinä he määräsivät, että poika on perille tultua -otettava sulhaseksi talon tyttärelle ja annettava hänelle puoli taloa -hallittavaksi. Sen kirjeen pistivät he pojan kouraan ja lähtivät -matkaansa. - -Poika kun heräsi, lähti jatkamaan kulkuaan. - -Kauppiaan talossa suuresti hämmästyttiin, kun saatiin sellainen kirje, -jossa oli sellaiset määräykset. Mutta eihän siinä muu auttanut kuin -menetellä sen mukaan. Poika otettiin talon tyttären sulhaseksi ja -annettiin hänelle puoli taloa hallittavaksi. - -Kylläpä kauppias hämmästyi ja säikähti, kun hän tuli kotiin ja näki, -miten asiat ovat. Mutta eihän siinä auttanut mitään, -- ei sopinut -ruveta omaa määräystään vastaan taistelemaan. - -Hän päätti muulla keinoin pojan hävittää. - -Hän kutsui kerran Antti Puuhaaran luokseen ja sanoi - --- No, nyt kun sinä olet tullut minun vävykseni, niin nyt sinä aluksi -et tarvitse ryhtyä talon töihin, vaan saat tehdä vierailumatkan -sisareni luo. Hän asuu kaukana, mutta tie on sinne hyvä ja ainahan -maailman näkemisestä on hyötyä. Kysy samalla sisareltani, milloin hän -tulee täällä käymään. - --- Voihan tuolla käydä, miksikäs en lähtisi, sanoi Antti. - -Hän huomasi kyllä, että kauppias lähettää hänet Syöjättären luo eikä -toivo hänen siltä matkaltaan koskaan palaavan, mutta minkäpä tässä -oikeastaan voi -- kyllähän isäntä keksisi jonkun uuden juonen! Parasta -siis lähteä! Ja hän lähti. - -Astuttuaan päivän, pari, huomasi hän erään kallion juurella suuren, -villin miehen hyppyyttävän tulisilmäistä hevosta kallion päälle. Mutta -hevonen ei koskaan päässyt kallion päälle eikä mies näkynyt voivan -jättää työtään. - --- Ahaa, tuossa on ensimäinen puutospaikka, arveli Antti ja hiljensi -askeleitaan. - --- Ka, ka, jopa tuli mies luokseni, josta saan sammuketta suureen -nälkääni, virkkoi hevosenhyppyyttäjä ja keskeytti työnsä. - --- Jokos syön sinut, sanoi hän tullen Antin luo. - --- Elä, veikkonen, syö, -- teen sinulle jonkin hyvän työn. Olen menossa -Syöjättären luo. - --- Mitä, menetkö sinä sinne? No, kun sinne menet, niin tuo veikkonen -sieltä minulle tieto, miten pääsisin tästä työstäni vapaaksi. Silloin -en syö sinua. - --- Tuon kyllä, ole varma! Antti pääsi ohi ensi koetuksesta. Pari kolme -päivää astuttuaan tapasi hän erään lammin rannalla suuren, -julmannäköisen miehen, joka onki lammista suurta vesihirviötä, saamatta -sitä koskaan onkeensa. - -Nähtyään Antin keskeytti hän työnsä ja sanoi: - --- Ka, ka, jopa tulee mies, josta saan sammuketta suureen nälkääni. -Tulehan lähemmä! - --- Elähän, veikkonen, syö, minä olen menossa semmoiseen paikkaan, että -voin tuoda sinulle tiedon, jonka avulla pääset vapaaksi tuosta -työstäsi! - --- No, jos sen teet, niin en syö, -- mene rauhassa! - -Kolmen päivän perästä tuli Antti joen rannalle, jossa suuri, ilkeä -jättiläinen saattoi ihmisiä joen ylitse. Nähtyään Antin, rähähti se -nauramaan ja sanoi: - --- Ka, ka, jopa tulee mies, jonka mieluummin syön kuin saatan joen -ylitse! - --- Elä, veikkonen, syö, olen menossa sellaiseen paikkaan, josta tuon -sinulle tiedon, minkä avulla pääset pois tuosta työstäsi! - --- Vai niin, no sitten saatan sinut mieluummin ylitse kuin syön. - -Antti pääsi viimeisestä pälkähästään. - -Tultuaan Syöjättären linnaan, tapasi Antti linnan ensin tyhjänä, mutta -sitten tuli siihen nuori kaunis tyttönen. Tämä tyttönen, joka ei ollut -Syöjättären sukua eikä siis näyttänyt olevan saapujalle vihamielinen, -kysyi häneltä matkan syytä. - -Poika vastasi kierrellen, mutta sanoen kuitenkin suoraan, että tämä on -Syöjättären linna. - --- On, kyllä on, ja siksi sinulta kyselenkin tuloasi. Sillä tässä voi -sinulle käydä huonosti. Sano siis suoraan, mitä varten tulit tänne? - --- No, jos sanon suoraan, niin lähetti minut ilkeä isäntäni. - -Mutta sitäpaitsi pitäisi minun saada selkoa kolmeen seikkaan. -Ensinnäkin, miten pääsisi työstään vapaaksi se mies tässä matkan -varrella, joka ijät päivät ajaa suurta, hurjaa hepoa jyrkälle -kalliolle. Toinen taas onkii hirveätä vesipetoa lammista ja kolmas -saattaa kulkevaisia joen yli, eivätkä hekään kuulu työstään koskaan -pääsevän. Mitenkä he siitä pääsisivät. - --- En yhteenkään näistä kysymyksistä osaa vastata etkä niihin saa -vastausta Syöjättäreltäkään suoraan, vaan jos teet niinkuin neuvon, -niin ehkä saat selityksen jollakin tavoin. Käy tuonne uuninkoloon yön -ajaksi ja jos minä yöllä puolestasi saan nuo kysymykset Syöjättärelle -tehdyksi ja jos hän niihin minulle vastaa, niin ehkä sinäkin saat siten -kuulla ne vastaukset. Mutta olekin hiljaa kolossa ja livistä sitten -tiehesi niin pian ja taitavasti kuin voit, sillä Syöjätär on tosiaan -armoton! - -Nämä neuvot katsoi poika sangen hyviksi ja kiitettyään niistä meni -uuninkoloon. - -Syöjätär tulikin kohta kotiin ja huomasi heti, että linnassa oli käynyt -ihminen. - --- Kävi kyllä, mutta meni poiskin, sanoi tyttö. - --- No, mitä hän täällä kävi? ärähti Syöjätär. - --- Ka, eräisiin kysymyksiin vastausta hakemassa. Mutta kun et ollut -kotona, niin lähti edelleen, etsimään muualta vastausta. - --- No, mistä hän luulee sellaiset neuvojat löytävänsä! Kuka on minua -viisaampi? -- Mitä kysymyksiä hänellä oli -- tiedustelitko? - --- No, ensiksikin se, että miten pääsisi vapaaksi työstään se -jättiläinen, joka tämän tien alkumatkassa hurjaa hevosta ikuisesti -vuorelle ajaa. Toiseksi, miten loppuisi työ siltä onnettomalta, joka -vesipetoa ikuisesti onkii. Vihdoin kolmanneksi: kuinka pääsisi -kohtalostaan se, joka tämän tien loppuosassa ikuisesti saattelee -ihmisiä joen yli. - --- Kylläpä ihmiset ovat tyhmiä, rähähti Syöjätär nauramaan tämän -kuultuaan. -- Kaikkea ne kyselevätkin. Ettei sekään jättiläishoukka -tiedä, että kun vain jättäisi sen hevosensa hyppyyttämisen, niin kohta -pääsisi siitä! Ja toinen sen petonsa onkimisen! Ja kolmas taas kun vain -ihmisiä joesta yli saattaessaan asettuisi istumaan veneen keulapuolelle -ja kun veneen keula on kolahtanut maahan, hyppäisi siitä äkkiä maalle -ja työnnältäisi veneen saatettavineen takasin virtaan, niin pääsisi. -Tuon vertaa eivät tiedä! Semmoiset konstit, ei yhtään enempää! -- No, -eikö hän muuta kysynyt? - --- No, kysyihän se vielä. Sanoi tulleensa tänne erään rikkaan kauppiaan -käskystä, joka oli sanonut itseänsä sinun sukulaiseksesi ja käskenyt -kysyä sinulta, että milloinka hänen rakas sukulaisensa tulee hänen -luonaan käymään. - --- Sitä käyntiä se rakas sukulainen saa odottaa! Mutta olisinpahan -saattanut sille kysyjälle siihen sanoa, että jos tuo kauppias pitää -minua sukulaisenaan, niin tulkoon itse täällä käymään. Kyllä hänet -täällä vastaanotetaan. -- Ja Syöjätär nauroi tämän vastauksensa päälle. - -Sitten kävi hän nukkumaan. - -Silloin solahti Antti hiljaa pois uunin kolosta ja ulos huoneestakin ja -niinpä hän olikin vapaa palausmatkalleen. - -Tällä tapasi hän nuo onnettomat jättiläiset ja ne tulivat oikein -iloisiksi, kun saivat kuulla ne Syöjättären neuvot. Vieläpä sai Antti -heiltä suuria rikkauksia palkakseen. Joen yli saattajalle ilmotti hän -kuitenkin neuvonsa vasta sitten, kun oli päässyt toiselle rannalle. - -Kauppiaan talossa luultiin hänen aikoja jo kuolleen ja kadonneen ja -sentähden hänen paluunsa herätti suurta hämmästystä. - -Kauppias itse aivan kauhistui nähtyään Antin ilmielävänä edessään. - --- Niin, tässä minä olen ja sisaresi lähetti hyvin paljon terveisiä! -Kutsuipa käymäänkin! - -Kauppias ei siihen mitään vastannut. Hänestä tuntui kaikki menetetyltä. -Hän huomasi, ettei tuosta pojasta eikä siitä tietäjäukkojen -ennustuksesta suinkaan päässyt. Ja siitä aivan epätoivoon joutuneena -hävisi hän talosta eikä siltä tieltään enää koskaan palannut. Toiset -sanoivat, että hän olisi lähtenyt sitä Syöjättären kutsua noudattamaan, -mutta toiset väittivät, että hän hukuttautui lampiin. - -Mutta Antti jäi rikkaan talon isännäksi ja omaisuuksien haltijaksi. Ja -elänee vieläkin. - - - - -Taivaan vitjoja hakemassa. - - -Kävipä kerran yhdeksän joutsenta kylpemässä pojan talon edustalla, -kauniissa hiekkarantaisessa lahdelmassa. Poika kauvan aikaa aprikoi, -että mitähän kummia joutsenia nuo ovat, jotka aina samassa paikkaa -käyvät uimassa, mutta ei sitten kiinnittänyt siihen erityistä huomiota. - -Kerran sattui hän kävelemään rannalla ja huomasi noiden outojen -kylpijöiden taas lentävän hänen lahdelmalleen. - -Hän näki niiden laskeutuvan hietikolle, heittävän siipensä pois ja -- -mitä kummaa! -- muuttuvan nuoriksi, soreiksi neitosiksi. Yksi heistä -oli erittäin kaunis ja ihana. - -Hän arveli, että hänpä tekee niille kepposen, ja kun ne olivat -kaalaneet veteen, hiipi hän siipien luo, varasti ne kaikkein -kauneimmalta neitoselta ja vetäytyi pensaan taa piiloon. - -Kun kylpy oli kylvetty, tulivat neitoset takasin rantaan, etsivät -siipensä ja muuttuivat jälleen joutseniksi. Mutta se kaikkein kaunein -ei löytänytkään siipiään eikä päässyt muuttumaan joutseneksi. Toiset -lähtivät lentoon, mutta se yksi jäi hietikolle seisomaan. - -Hätäytyneenä rupesi hän huutelemaan: -- Ken lienetkin vienyt siipeni, -tuo pois! Jos olet itseäni vanhempi, otan isäkseni, jos olet itseäni -nuorempi, otan veljekseni, jos olet samanikäiseni, otan sulhokseni. - -Poika ilmaisi silloin itsensä, ja kun hän oli samanikäinen tytön kera, -oli tämän otettava hänet sulhasekseen. Neitonen ei tuosta suinkaan -hämmästynyt, suostui kylläkin morsiameksi, mutta yksi ehto oli: - --- Nyt olet saanut minut morsiameksesi ja myös takasin ihmiseksi -joutsenesta, joksi olen ollut noiduttu; mutta täältä en voi lähteä -mukaasi, vaan täytyy minun mennä ensin isäni luo kuninkaan linnaan ja -sinun tulla minua sieltä omaksesi pyytämään. Muuten voisin vielä joutua -takasin joutseneksi. - -No, poika suostui siihen. - -He lähtivät yhdessä kuninkaan linnaan. Kuningas pani jyrkästi vastaan, -mutta pojan hartaista pyynnöistä jo suostui seuraavalla ehdolla: - --- No, jos saanet taivaasta riippuvat kultaviljat käsiisi Tuonenvuoren -takaa, niin saat tyttäreni omaksesi. Muuten et! - -Poika joutui suureen suruun eikä tiennyt, mitä vastata. Mitenkä hän -saisi ne vitjat? Huolissaan meni hän morsiamensa luo kysymään neuvoa. - --- Pahanpa ehdon pani, pahan, virkkoi morsian. -- Mutta koetahan -sentään. Istu sen hevosen selkään, jonka pihaan käsken ja aja sillä -hurauta, aja ummessa silmin, aja minne se vienee, ylämaita, alamaita, -vesien yli, vuorien yli, suurien metsien halki. Aja sinnes, kunnes -hevonen putoaa altasi. Silloin kouraise kaksin käsin ilmaa päältäsi, ja -silloin ovat kultavitjat käsissäsi! - -Poika teki neuvon mukaan. Ajoi morsiamen antamalla hevosella ummessa -silmin sinne, minne tämä vei, alamaat, ylämaat, metsät, vuoret, vedet -yli, ajoi, kunnes hänen altaan hevonen putosi. Silloin kourasi hän -ilmaa kaksinkäsin päältään ja samassa olivat vitjat hänen käsissään. -Mutta samassa putosi hän itsekin, putosi jonnekin hyvin alas, syvään -rotkoon, aivan kuin maan alle. - -Hän on aluksi aivan tajuttomana sinne pudottuaan, ei tiedä, mitä tehdä, -minne lähteä. Näkee ympärillään vain suuren, synkän laakson, puita, -kasveja, mutta kaikki ovat aivan kuolleita. Vihdoin lähtee hän -eteenpäin kävelemään, minnepäin lähteneekin. Kuuleepa hän silloin -omituista tappelunjyminää jostakin, nujakkaa, mistä erottaa vain luiden -kalketta vastakkain. Hän lähtee astumaan sitä kohti. Vähän matkaa -kuljettuaan huomaa hän kaksi vainajaa tapella kähmivän keskenään. Hän -hämmästyy, mutta tekee sitten tervehdyksen ja kysyy: - --- Mitä te, veikkoset, tappelette? - --- Ahaa, siinähän tulikin riitamme ratkaisija, sanoo toinen -tappelijoista ihastuen. -- Tämä naapuri tahtoo minulta periä velkaa, -jonka minä muka olen ottanut. Mutta minä en ole sitä ottanut. Mitä sinä -siihen sanot? - --- Minäkö mitä? No, en tiedä. Vaan luulenpa, ettei teillä enää ole -mitään velkojen perimisiä keskenänne, kun olette jo kuolleet. Mitä -vainajilla on jakamista! - --- Mitä, olemmeko jo kuolleet, huudahtavat vainajat, -- no, mitäpä -silloin tosiaankaan jakamista! Sopikaamme pois! Ei, emme enää tappele. -Tässä on sinulle palkka! - -Toinen vainajista pistää pojalle taskuun pienen kiven ja vainajat -lähtevät kaulakkain poispäin astumaan. - -Jonkun ajan perästä kuulee poika taas samanlaista tappelua ja -kuunneltuaan hetken ihmetellen lähtee tappeluun päin astumaan. Siellä -niinikään kaksi vainajaa tapella nujuuttaa. - --- No, kah, taas sama leikki! Mitäs te tappelette? - --- Ka sitä, kun tämä naapuri sanon omaksi maakseen sitä, mikä on -varmasti minun maatani. Rajariita. Ratkaise veikkonen, sinä se! Mitä -sinä arvelet? - --- No, arvelen, että ei teillä taida enää olla mitään jakamista -keskenänne, kun olette jo kuolleita. Heittäkää pois tuo kiista! - --- Ka, ka, tosiaanko! Joko olemme kuolleita? No, mitäpä sitte enää -riitelemistä! Jättäkäämme pois vain se! - -Ja nekin tappelijat sopivat ja pistävät miehelle palkaksi pienen kiven -taskuun ja lähtevät pois halaillen ja kaulaillen toisiaan. - -Kolmannenkin kerran kuulee poika samanlaista tappelun ääntä. Sielläkin -kaksi vainajaa kähmäilevät keskenään. He riitelevät siitä, kumman vaimo -oli taitavampi ja toimellisempi, toisenko vai toisen. - -Poika ratkaisee näidenkin riidan ja saa taas pienen kiven palkakseen. - --- No, nyt näitä kiviä alkaa olla, arvelee poika, mutta mitä näillä -tehdään? Ja mitenkä täältä kalman rotkosta pois päästään? - -Yhtäkkiä ottaa hän taskustaan kultaiset vitjat ja käy katselemaan -niitä. Pidellessä ne helähtelevät. - -Silloin sujahtaa siihen hänen eteensä kaikki veen eläimet, suurista -petokaloista lähtien. - --- No, mitä te tähän tulitte? - --- Ka, etkö tarvitse meitä, kysyi eräs saapuneista. Heläytithän -vitjoja! - --- Tarvitsen, vaan mitä te voisitte minulle tehdä? - --- Mitä tahdot meidän tekevän? - --- Viekää minut omille mailleni. - --- Voi, sitäkös! Sitä me emme voi tehdä, emme, pudistavat pyrstöjään -kalat. - --- Siinäpä se. Menkää matkoihinne! - -Kalat menevät ja mies jää yksin. - -Nyt ottaa hän toisen kerran ne vitjat käsiinsä ja ne taas helähtävät. -Silloin syöksähtävät siihen kaikki metsäneläimet pienimmästä -suurimpaan. - --- Mitäs te tähän keräydyitte? - --- Sinua palvelemaan. - --- Mitä te voisitte tehdä? - --- Mitä tahdot? - --- Viekää minut omille mailleni! - --- Emme voi sitä tehdä. - --- No, menkää sitten matkoihinne! - -Poika on taas yksin eikä tiedä mitä tehdä. - -Helähdyttää hän huvin vuoksi kolmannenkin kerran vitjojaan. - -Silloin suhahtavat kaikki ilman eläimet hänen ympärilleen. - --- Mitä te tulitte tähän? - --- Sinua palvelemaan. - --- No, voitteko viedä minut omille mailleni? - -Ei linnuissakaan ensin näytä olevan ketään, joka voisi tuon työn -suorittaa, mutta jo astuu siihen esiin kokko joukosta ja katsoo -tiukasti pojan silmiin ja kysyy häneltä: - --- No, ovatko sinulla ne kultavitjat taskussasi? - --- Ovat. - --- Ovatko ne kolme kiveäkin tallessa? - --- Ovat. - --- No, nouse sitten selkääni, pistä vitjat suitsikseni, pidä kivet -esillä ja anna mennä! - -Poika noudattaa neuvoa ja lähtee. - -Lentää, lentää se kokko kohisuttaa, yrittää jo väsyä erään suuren meren -kohdalla, mutta silloin käskee pojan pudottamaan ensimmäisen kiven -taskustaan. Kun se on pudonnut mereen, kohoaa siihen korkea vuori ja -siinä kokko levähtää hiukan itseään. Lentää, lentää sitten, jo tulee -toinen suuri meri alle ja taas yrittää väsyä kokko, mutta sitten käskee -heittämään toisen kiven taskusta mereen -- nousee siihen uusi -levähtämispaikka. Ja niin käy kolmannenkin meren kohdalla, ja vihdoin -ollaan perillä. - -Tullaan kuninkaan linnaan. - -Sielläkös ilot ja ihastelut syntyy, ja se kuningas antaa ilomielellä -tyttärensä semmoiselle miehelle, joka semmoiset matkat tekee ja taivaan -kultavitjat tuo. - - - - -Aina soittavaa kannelta etsimässä. - - -Sattuipa kerran mies olemaan metsällä oravaa ampumassa. Ampui samaa -oravaa kolme päivää peräkkäin, ei osannut siihen, ei saanut sitä alas. -Arveli vihdoin kolmantena päivänä: - --- Mikäpä orava sinä lienet, kun en saa sinua ammutuksi! - -Vastasi orava miehen arveluun: - --- Mikähän lienenkin, mutta päästähän minut elävänä alas eläkä ammu! - -No, mies arveli, että kun en tuota ole saanut kolmeen päivään hengiltä, -niin antaapa tulla elävänä alas. - -Maahan tultuaan muuttui orava kauniiksi neitoseksi ja pyysi päästä -pojan morsiameksi. - --- No, enpä tuota tiedä, mitä äitimuori sanonee, arveli poika. - --- Mitä sinä muoreista! Itsehän sinä jo olet itsesi isäntä; suostu pois -vain ottamaan minut! - --- No, olkoon menneeksi! - -Mies suostui ottamaan neitosen, meni kotiinsa ja rupesi siellä hänen -kanssaan elämään. Ja hyvähän olikin elää. Toimelias, taitava oli -emäntä. Ja kaunis kuin päivänpaiste. - -Kuulipa sen kuninkaanpoika, jolta juuri oli entinen puoliso kuollut. -Hän kutsui kauniin emännän omistajan luokseen ja sanoi hänelle: -- -Annapa minulle morsiamesi! - --- Kuinka antaisin, säikähti mies. - --- Anna vain pois, minä tahdon hänet! - -Mies rukoilemaan ja pyytämään, ettei kuninkaanpoika ottaisi häneltä -hänen hyvää ja niin erikoisella tavalla saatua emäntäänsä. - --- Minkä erikoisella tavalla saa, siitä pitää erikoiset lunnaatkin -maksaa! Meneppä nyt ja hanki minulle sellainen kannel, joka aina -soittaa, mutta ei pidä erityistä iloa eikä erityiseen suruunkaan mieltä -paina, vaan aina vain kohtalaisesti soittaa, sillä ilman sitä en minä -voi elää ja sinä taas menetät emäntäsi, jos et sellaista saa! - -Mies tuli yhä surullisemmalle mielelle ja pyysi kuninkaanpojalta, että -tämä asettaisi hänelle helpomman ehdon. Ei kuninkaanpoika hellittänyt. -Ja sentähden kauniin emännän omistavan miehen piti, vaikkakin ylen -raskaalla mielellä, lähteä tällaista kannelta hakemaan. - -Astuttuaan monta päivää, tuli hän erääseen taloon, jossa ei ollut -kotona muita kuin pieni tyttönen. - --- Oletko sinä talon väkeä? kysyi mies. - --- Olen, vastasi tyttönen; -- mutta mikä sinä olet ja mitä sinä etsit? - --- Olen mies, joka etsin sellaista kannelta, joka aina soittaa; mutta -sen pitäisi soittaa vielä aivan erikoisella tavalla. - --- Meidän talossa osataan tehdä kanteleita, sanoi iloisesti tyttönen. -Olehan iltaan, niin miehet kun tulevat kotiin, niin kysytään, -rupeisivatko he tekemään sinulle kanteletta. - -No, odotellaan! - -Miehet tulivat kotiin illalla ja olivat merkillisen näköisiä. Ken oli -suden, ken ilveksen kasvoinen, ken koiran kuonolainen. Mutta he olivat -iloisia, hyväluontoisia miehiä ja rupesivat pian ja ilomielellä -tekemään sellaista pyydettyä kanteletta. He kantoivat tupaan suuria -kokkohonkia, ikipetäjäin ja kuusten tyviä ja mitä puita vain sattui -pihalla olemaan. Mutta se ei haitannut mitään, juuri niistä he saivat -kohta kokoonkyhätyksi kapineen, joka oli kuin olikin kantele ja heti -rupesi soimaan sekä ei näyttänyt siitä lakkaavankaan. - -Siinähän kapine! - -Mutta sillä oli yksi paha vika. Se soitti ylen iloisia kappaleita, -oikein hurjia hyppy- ja tanssikappaleita, ja sehän ei sopinut -kuninkaanpojalle. Ei siis siitä ollut hyötyä etsijämiehelle, ja -sentähden hän apeana, alla päin lähti talosta matkalle, uutta parempaa -paikkaa etsimään. - -Toisessa talossa oli niinikään tyttönen kotona. Tämäkin sanoi samat -sanat ja mies jäi sen talon miesväkeä illalla kotiin saapuvaksi -odottamaan. - -Kun nämä tulivat kotiin, olivat ne ihmisen näköisiä. Mutta -heidän silmiensä alla olivat syvät juovat ja heidän kaikesta -käyttäytymisestään osottautui raskaus, apeamielisyys. - -Kun he rupesivat kanteletta tekemään, niin he toivat sisälle tavallisia -puita, mutta ne olivat kovin rosoisia, vettyneen näköisiä, raskaita -hakoja; ja kun he niistä pyydetyn esineen saivat valmiiksi, niin se -rupesi soittamaan kovin surumielisiä kappaleita, että aivan itkettämään -rupesi heti, kun se rupesi soimaan. - -Se ei sopinut miehelle sekään enempää kuin se toinen, ja sentähden hän -lähti tyytymättömänä edelleen. - -Kolmannessa talossa istui kaksi vanhusta pöydän päässä, mies ja vaimo. -Keskenkasvuinen poikanen askarteli lattialla ja suurempi rakenteli -jotain lavitsan reunamalla. - --- Mitä tuo poikanen tekee? kysyi mies tultuaan sisään. - --- Rakentaa kanteletta! - --- Minkälaista kanteletta? - --- Aina soivaa! - --- Mutta sellaistahan minä tarvitsisin ja antaisin vaikka mitä, jos -sellaisen saisin! Sillä siitä riippuu minun elämäni, kotionneni ja muu, -ja vieläpä armollisen kuninkaanpoikammekin kotionni! Mutta sen pitäisi -olla sellaisen ja sellaisen -- -- - --- Meidän kanteleemme ei pidä suurta hälinää. Se vain hiljalleen soi. -Niitä meillä on paljonkin, ja jos tahdot kuunnella, niin kuulet niiden -ääntä kaikkialta. Kas, et kuullut tullessasi, et tähän asti, mutta -aina, aina ne vain silti soivat. -- Ne ovat olemassa ja ikäänkuin eivät -olisikaan... - --- Juuri sellaisen minä tahtoisin, juuri sellaisen, huudahteli mies -nousten seisoalleen ja nostellen käsiään. -- Kas, jo kuulen! Noin, -noiden pitää soittaa! Mitenkä minä voisin saada yhden sellaisista ja -millä voisin sen maksaa! - --- Ei niitä tarvitse millään maksaa ja saat niitä vaikka useampia. -Meidän poikamme niitä tekee ja minäkin tässä joudan niissä häntä -ohjailemaan! Meillä on vielä vanhempikin poika ja hän meitä elättää. Me -tässä vanhimmat ja nuorimmat joudamme hiljaisuudessa näistä -kantelepuolista huolta pitämään. Ota niitä vaikka kymmenkunta, -- -katso, orret täydet! - -Mies otti orrelta pari kanteletta, toisen itselleen ja toisen -kuninkaanpojalle, ja lähti iloisena kotimökkiään kohden rientelemään. - - - - -Ukon ja akan tytär eli avannolla kehrääjät. - - -Olipa ennen ukko ja akka ja heillä tytär. Mutta ukolta akka kuolee ja -hän jää leskeksi. No, kun ei jaksa kauvan yksinään elää, ottaa uuden -emännän. Mutta siksi saa hän Syöjättären. Tälle syntyy jonkun ajan -kuluttua tytär, ja niin talossa on nyt kaksi tytärtä, ukon tytär ja -akan tytär. Syöjätär vihaa kuin surmaa ukon tytärtä, vainoaa ja vihaa. -Koettaa keksiä jos jotakin keinoa sen hävittämiseksi. - -Kerran lähettää hän molemmat tyttäret avannolle kehräämään. Antaa -kuontalon kummallekin, sanoo: - --- Istukaa ja kehrätkää siellä, mutta jos jommaltakummalta värttinä -pääsee avantoon vierähtämään, se syöksyköön heti sen perästä jään alle! - -No, kehräävät tyttäret avannolla siellä, niin ukon tyttärelle sattuukin -käymään niin onnettomasti, että värttinä avantoon vierähtää. No, hänen -ei auta muu kuin syöksyä heti avantoon sen värttinän perästä. - -No, tyttö kun veden alle joutuu, niin hän ei kuolekaan, ei tukehdu -siihen paikkaan, vaan hänen eteensä aukenevat siellä maailmat uudet ja -avarat, aivan kuin veden päällä. Kaunis metsämaisema ja leveä tie. -Lähtee tyttö sitä myöten astumaan. Tulee talo eteen, linnaksi pieni, -taloksi suuri. Tyttö nousee tuohon taloon. Täällä ystävällisen näköinen -leskiakkanen talon pitäjänä, hänelle sanoo: - --- No, kenpä lienet, mistä saapunet, lapsukaiseni? - --- Ka, olenpa tuolta vesien päällisistä maailmoista, ukon tytär, ukon, -joka otti Syöjättären toiseksi vaimokseen. Tämä pani minut oman -tyttärensä kera avannolle kehräämään, siinä lait moiset luki, että -keltä värttinä avantoon vierähtänee, sen on heti värttinän perästä -veteen syöksyttävä. No, minulle onnettomallehan sitä sattui niin -käymään, että ensin värttinä veteen vierähti ja sitten minä jouduin -tänne vesien valtakuntaan. - --- Elä sure, tyttöseni, rupea minulle palvelukseen! - --- Miksikä en rupeaisi, -- rupean kylläkin. - -Hän rupesi sen ystävällisen näköisen akkasen palvelukseen. Ensi -työkseen sai hän lämmittää saunan ja kylvettää siellä akkasen -sisiliskot. Hän saunan lämmitti, kantoi sinne veet, kuumensi ne, pesi -ja puhdisti lattiat ja lavat, löylyt lievensi ja rupesi sitten -sisiliskoja kylvettelemään. Eivät ne olleet kovin mieluisia -kylvetettäviä, mutta hellävaraisesti ja huolitellen hän kuitenkin ne -kylvetteli ja vei sitten eukkoselle. - --- No, mitenkä teidät kylvetti? kysyi eukkonen sisiliskoilta kylvyn -jälkeen. - --- Hyvin kylvetti, ylen hyvin, kiittivät sisiliskot yhdestä suusta, -- -hellästi ja huolellisesti pesi ja sen jälkeen vielä varovaisesti -kuivaili. - --- No hyvä, hyvä; hyvin kuulut tehneen tehtäväsi tyttöseni; mene nyt -uittamaan porsaani joessa! - -No, tyttö lähti porsaita uittelemaan ja hyvin senkin suoritti: uitteli, -sen jälkeen possut varovaisesti pesi ja puhdisti ja pyyhkeillä -huolitellen kuivasi. - --- No kuinka uitti? kysyi leskiakkanen taas pestäviltä. - --- Hyvin, ylen hyvin uitti, varovaisesti pesi ja puhdisti ja pyyhkeillä -huolitellen kuivasi ja hoivaeli, kehuivat porsaat. - --- Hyvä on, mene nyt läävään, pesemään ja puhdistamaan lehmieni jalat -siellä. - -Tyttönen meni läävään ja teki sielläkin tunnollista ja hellävaraista -työtä -- pesi lehmien jalat, sen jälkeen ne esiliinallaan kuivasi. - -Kun akkanen sai lehmiltäkin kiittävän arvostelun tytön työstä, sanoi -hän tälle: - --- No, nyt olet palveluksestani vapaa, ja tässä on sinulle palkka -työstäsi, nämä kaksi lipasta. Mene niiden kera samaa tietä kuin -tulitkin, ja kun tulet avannon alle, on siinä pienet portaat; nouset -niitä ja pääset järven jäälle, ja siitä kotiisi osannet kyllä. Sitten -kotonasi avaa nämä lippaat, ennen elä avaa. - -Tyttönen otti ne lippaat, kiitti ja lähti palausmatkalle. Avannon -vieressä oli pienet portaat, niitä myöten pääsi jään päälle ja siitä -kotiin hyvin osasi. - -Täällä vei hän lippaat isälleen, ja kun ne avattiin, niin olivat ne -yksi kultaa, toinen hopeaa täysi. - -Syöjätär kun näki, että ukon tytär sai semmoiset aarteet -avantomatkaltaan, niin pani hän tyttäret toisen kerran avannolle -kehräämään ja helpostihan hän sai asetetuksi niin, että tällä kertaa -hänen tyttärensä pudotti värttinän avantoon. - -Akan tytär kun joutui veden alle, niin hänenkin eteensä avautuivat -samanlaiset kauniit maailmat kuin ukon tyttären: sama metsämaisema ja -leveä tie ja sama talo eteen kohosi. - -Hän astui tuohon taloon. Täällä ystävällisen näköinen leskiakkanen taas -vastassa ja kysyy häneltä: - --- Kenen tyttönen olet? - --- Kenenkö? Mitä se sinuun kuuluu! En tullut sitä varten, vaan -kysymään, onko sinulla mitä työtä. - -Näin ärjähtää tyttö vastaukseksi. - --- Ka, onhan minulla työtä, on, vaan mitä työtä sinä oikein tehnet ja -tahtonet? vastaa tapaelee hämmästyneenä akkanen. - --- Mitä tahansa! Mitä vain annat! - --- No, mene, lämmitä kyly ja kylvetä siellä sisiliskoni! - --- Hoh, mokomaa työtä, vai sellaista! No, mitäpä siitä! Näin vastaa -akan tytär ja menee saunaa lämmittämään. Mutta sen hän lämmittää kovin -savuiseksi ja katkuiseksi, eikä sitä puhdista eikä vesiä kunnolla -kuumenna, kuten ukon tytär. Sitten kun hän rupeaa kylvettämään -saunotettaviaan, niin vain sieltä täältä niitä siipoo ja puhdistellessa -on heiltä aivan jalat katkoa, niin heitä tempoo ja ruhjoo. Eikä -suinkaan heitä kuivaile. - -Kun leskiakkanen kylyn jälkeen kysyy sisiliskoiltaan kylvetyksen laatua -niin nämä yhdestä suusta valittavat, että he olivat aivan kuolla -kylvettäjän käsiin. - --- Vai niin, vai niin hyvin kylvetti, virkkaa eukkonen ja panee tytön -seuraavaan työhön: porsaita puhdistamaan. Tämä työ tulee tehdyksi -samalla tavalla kuin ensimäinen. Akan tytär oli porsaat aivan jokeen -hukuttaa ja senjälkeen heitä vain jalalla potki ja ajoi pihaan korennon -kera. Samoin teki hän kolmannenkin työn. - --- No, nyt olet palveluksestani vapaa, sanoi akkanen tytölle, kun työt -oli tehty, ja antoi hänellekin palkaksi kaksi lipasta, kuitenkin hiukan -suurempaa. Ja niitä antaessa sanoi: Näitä elä avaa ennen kuin kotona, -ja parempi on, jos avaat ne jossakin ulkosuojassa. - -Tyttönen kun tuli kotiin, niin pyysi hän äitiään riiheen tai johonkin -muuhun loitompaan ulkosuojaan, jotta tulisi sekä käsky noudatetuksi -että muiden katseet vältetyksi. - -He menivät riiheen, joka oli täynnä ahosta ja ruumenia. - -Täällä kun lippaat avattiin niin tuiskahti toisesta tulta ja toisesta -tervaa ja pianhan ne sytyttivät riihen sekä polttivat vielä heidätkin -sinne. Ei löytynyt heistä luun siruakaan. - -Siten pääsivät ukko ja ukon tytär pahoista Syöjättäristä ja saivat -talon kahden asuttavaksi. - - - - -Myllärin tytär. - - -Olipa eräällä myllärillä kaunis tytär ja mylläri, joka oli iloinen ja -hauska mies, kehueli tytärtään ei ainoastaan kauniiksi, vaan vielä -taitavaksi ja kaikinpuolin merkilliseksi. - -Niinpä kerran, kun eräs metsästäjä sattui osumaan hänen mökilleen ja -näki hänen pöydällään kullatun maljan ja kysyi, mistä mylläri oli sen -saanut, niin keikahti tämä keveästi lattialle ja laulahti tyttärestään: - --- Senkö mistä olen saanut! Tyttäreni sen on tehnyt! Minulla, -veikkonen, on semmoinen tytär, että se kun mihin koskee, niin se heti -paikalla kullaksi muuttuu! - --- Sen varsin valehtelet, sanoi metsästäjä suuttuen ja jalkaa -polkaisten. -- Tiedä, että olen tämän valtakunnan kuningas, enkä salli -valtapiirissäni turhan puhumista! Sanon siis sinulle: Tule aamulla -tyttärinesi linnaani, ja jos ei tyttäresi siellä voi täyttää -asettamiani ehtoja, niin otan sekä hänet että sinut hengiltä, mutta jos -hän voi ne täyttää, niin -- sittenpähän nähdään! - -Mylläriparka aivan tyrmistyi tuon sanan kuultuaan, ja vielä enemmän -kauhistui tytär; mutta eihän siinä auttanut, sanaa oli toteltava. -Aamulla oli heidän molempain mentävä kuninkaan linnaan. He menivätkin. - -Siellä kuningas heti pistätti myllärin toiseen vankikoppiin, tyttären -toiseen, toi viimemainitulle kasan olkia koppiin ja sanoi: - --- Nämä olet on sinun huomenaamuksi kehrättävä kultalangoiksi! - -Tyttö pillahti itkemään, sillä eihän hän mitenkään voinut sellaista -töitä tehdä. Itki, itki siellä kopissa, kollotteli puoleen yöhön. -Vihdoin aukee kopin lattiasta luukku ja siitä kohoaa vanha ukko -koppiin. Sanoo tytölle: - --- Itket. Elä itke! Luvannet minulle ensimäisen lapsen, mikä sinulle -syntyy, niin autan sinua, kehrään nämä olet kultalangoiksi. - --- Koskapa minulle lapsi syntyy, arveli tyttö itsekseen ja suostui ukon -ehtoon. Samassa huone täyttyi omituisen näköisellä naisväellä, joilla -oli suuret kuontalot käsissä, ja kohta olivat olet kultalankoina. - -Aamulla kun kuningas tuli koppiin, oli ehto täytetty. Hän hämmästyi, -mutta ei suinkaan tyytynyt siihen, vaan asetti vielä toisen ehdon ja -sanoi: - --- Toimitan sinulle kopin täyteen heiniä ja ruumenia, ja aamulla on -niiden oltava kultakankaina. - -Tyttö pillahti taas itkemään ja itkeä uikutteli puoleen yöhön. Silloin -avautui taas luukku lattiasta ja vanha ukko nousi siitä. - --- Luvannet minulle toisen lapsesi, niin kohta ovat nämä rojut -kultakankaina. - --- Koskapa minulle lapsia tulee, arveli tyttö, mutta suostui taas ukon -ehtoon. Kun se oli tehty, oli kohta huone täynnä kummallisia kutojia ja -kangaspuita, ja tuokiossa olivat heinät ja ruumenet kultakankaina. - -Aamulla näki kuningas taaskin ehdon täytetyksi. Vaan ei hän vieläkään -tyytynyt. Hän asetti vielä kolmannen tehtävän: - --- Tuon sinulle kasan halkoja ja puupaloja, ja aamuksi ne on saatava -huonekaluiksi, kultaisiksi sängyiksi ja pöydiksi! - -Taas tapahtui samaa ja kun tyttö oli suostunut ukon ehtoon kolmannesta -lapsesta, niin pian oli koppi täynnä kummallisia puuseppiä ja -puuseppälaitoksia, ja yhtä nopeasti oli kuninkaan asettama työ -suoritettu. - --- No, kun nyt olet täyttänyt ehtoni, sanoi kuningas aamulla tytön -koppiin tultuaan, -- olen päättänyt ottaa sinut morsiamekseni. Isäsi -otan ylimmäksi hovimiehekseni. - -Tyttö ilahtui, eikä hän voinut muuta kuin riemuisena lähteä kuninkaan -mukaan. - -No, eletään, ollaan kuninkaan linnassa, kaunis myllärin tytär kuninkaan -puolisona ja mylläri kuninkaan ylimpänä hovimiehenä, niin jo kuningas -saa perhettä -- kokonaista kolme lasta kuninkaan puolisolle syntyy. - -Silloin eräänä yönä ilmestyy se salaperäinen ukko kuninkaan puolison -eteen ja sanoo: - --- No nyt, -- nyt olisi ne lupaukset täytettävä! Annapas lapsesi! - -Kuninkaan puoliso säikähtää ja rupeaa pyytämään armoa ukolta: - --- Elä, ukkohyvä, elä vie minulta rakkaimpia olentojani maailmassa, -armahda minua, unohda lupaukseni! - --- No, jos arvaat mikä on nimeni, niin unohdan, muuten en! - -Kuninkaan puoliso säikähtää uudestaan, mutta eihän auta muu kuin -suostuminen. Hän käy yötä päivää miettimään, mikä sen ukon nimi olisi. -Mutta turhaan. - -Paneepa hän jo koko hoviväkensä saamaan selvää siitä asiasta. - -Eipä saa koko hoviväkikään selvää siitä ukon nimestä. - -Mutta eräänä iltana sattuu eräs hovityttönen kävelemään hovipuutarhassa -ja näkee siellä jäniksen ja ketun rauhassa istuvan kahdella -lähekkäisellä kannolla ja kuulee heidän keskustelevan. Kettu istuu -hyvätuulisena, keikuttaa jalkaansa, polttaa tupakkaa ja kysyy -jänikseltä: - --- Kuuleppas, tiedätkös, että siellä meidän linnassamme on suuri suru. - --- Mikähän lienee, olen kuullut; mutta mikä tosiaan sitä meidän -kuninkaan puolisoamme vaivaa. - --- Turha juttu! Se armollinen rouvamme on kerran suuressa hädässä -ollessaan sattunut lupaamaan kolme ensimäistä lastaan eräälle ukolle, -hädästä pelastajalle, ja nyt tulee tuo ukko noita luvattuja perimään. -Rouva oli silloin naimaton, mutta nyt on hänellä lapsia, juuri nuo -kolme. Hän ei tahtosi mitenkään antaa niitä ukolle, vaan pyytää armoa. -No, antaa ukko, se sanoo: "Jos arvaat, mikä minun nimeni on, niin -armahdan." Tätäpä nimeä ei kuninkaanrouva kuitenkaan arvaa ja siitä se -suru. - --- No, mikäs sen ukon nimi sitten on? kysyy jänis. - --- Jonnin joutava! Se vain, että "ken moisessa hädässä ihmistä auttaa, -se ei tule koskaan palkkaansa perimään." Se vain. - -Silloin se paimentyttö lähtee heti juoksemaan kuninkaan linnaan ja -kertoo asian kuninkaanpuolisolle. Tämäpä ei toista neuvoa tarvitsekaan -ja kun salaperäinen ukko tulee taas perimään häneltä palkkaansa, niin -eipä hän viivyttele sanoessa ukon nimeä ja niin pääsee ijäksi rauhaan -hänestä. - -Semmoinen oli se satu ja kaunis myllärin tytär elelee vieläkin -onnellisena linnassaan. - - - - -Kuninkaanpoika ja hänen pieni palveluspoikansa. - - -Oli kerran kuninkaanpoika, joka elellä rallatteli ja hoilaili niin, -että hänelle jäi viimein vain kolme kopekkaa rahaa taskuun ja vanha -tammahevonen ajeltavaksi. No, eipä niillä enää pitkälle päässyt, -etenkään, kun tuo hevosraiska oli vielä aika laiska, sellainen mistään -välittämätön pattijalka. - -No, kuninkaanpoika lähtee sillä pattijalallaan ajella kompuroimaan, -kunhan lähtee, minne ajelleekin. Yhtäkkiä tulee hänelle pieni poikanen -vastaan ja kysyy häneltä: - --- No, kenpä sitä sinä vielä olet? - --- Ka, olin ennen kuninkaanpoika ja se kai lienen vieläkin, mutta nyt -on asiat sillä lailla, että on jälellä enää vain kolme kopekkaa rahaa -taskussa ja tämä hevoskomuri tässä ajettavanani. - --- No, onpa tuota omaisuutta vielä tuossakin. Minulla ei ole sitäkään. -Elä ole siis milläsikään. Minä tulen sinun palvelijaksesi. - --- No, mitä sinä vielä tässä tekisit? Miten sinä voisit minua auttaa? - --- No, sittepähän nähdään; ota vain palvelukseesi! Otatko? - --- No, sopiihan tätä maantietä myöten kulkemaan. - --- Kun sopii, niin sopii, vastasi poikanen, ryhtyi palvelukseen ja -lähti kuninkaanpoikaa seuraamaan. - -Kun tultiin erään majatalon läheisyyteen eräänä iltana, niin poikanen -yhtäkkiä käskee isäntänsä pysähtymään ja lähtee kovalla vauhdilla -juoksemaan taloon päin sekä huutaa sinne juostessaan: - --- Hoi, hoi, täältä tulee kuninkaanpoika, korkea-arvoinen -kuninkaanpoika, varustautukaa, varustautukaa häntä vastaanottamaan ja -pitämään häntä yötä luonanne! Hän tekee teille sen armon; te varustakaa -paraimmat makuupaikat, paraimmat keitot keittäkää; varustautukaa, -varustautukaa häntä vastaanottamaan. - -Majatalosta kun kuullaan tuo, niin hätäydytään pahanpäiväisesti ja -ryhdytään kaikin tavoin valmistamaan kuninkaanpojan vastaanottoa. Sehän -on aivan ennenkuulumatonta, että sellainen vieras tulee! - -Ja kun tämä sitten tulee sinne, niin on siellä kaikki valmiina, kaikki -paraat palat ja paikat ja kaikki ovat myös häntä vastaanottamassa. -Tosin hieman ihmetellään, kun vieras lähestyy taloa niin -yksinkertaisena ja halpa-asuisena, mutta eihän siinä mikä auta: -kuninkaanpoika kuin kuninkaanpoika! Häntä on tosiaan parhailla -syötettävä, parhailla makuutettava. Ja seuraavana päivänä, kun hän -rupeaa joutumaan matkalleen, maksuista puhumattakaan, isäntä vielä -antaa hänelle palveluspoikansa kautta kauniin lahjankin, parhaan, mikä -talossa oli poisluovutettavaksi: vanhan, reikäpohjan hatun. - -Kuninkaanpoika ei jaksa kylliksi ihmetellä majatalon suhtautumista ja -yhtä paljon hän ihmettelee ja kiittelee palveluspoikansa nokkeluutta. -Niinpä hän antaa tämän seuraavassakin majapaikassa järjestää asiat -samalla tavalla. Täällä annetaan hänelle palveluspojan kautta -lähtöaamuna lahjaksi vanha paikattu tupakkakukkaro. - -Samoin käy sitten vielä kolmannessakin majapaikassa, josta saadaan -lahjaksi vanha ruostunut sapeli. - -Siitä kolmannesta majapaikasta lähdettyä aletaan tulla jo vieraille -maille ja sieltä kuumottaa jo sen vieraan valtakunnan hallitsijan -linna. Ennen sinne tuloa esittää palveluspoika isännälleen ne -majapaikoista saadut lahjat. - --- Kas, niin ystävällisiä oltiin niissä majapaikoissa, että annettiin -vielä tämmöiset mainiot lahjat, lausuu hän herralleen. - --- Mitkä lahjat, ärähtää kuninkaanpoika ja ne nähtyään tempaa ne pojan -käsistä ja viskaa loitos tievarteen. - --- Mokomat lahjat! - --- Et olisi sentään viskannut, vastaa palveluspoika ja hakee salaa ne -sieltä tiepuolesta. - -Siitä lähdetään jatkamaan matkaa ja tullaan siihen vieraan valtakunnan -linnaan. - -Siellä on koko hovi surussa, koko valtakuntakin. Kuningas kun sairastaa -sellaista ihmeellistä tautia, että se saattaa syyttä ja aina raapimaan -korvallista ja kuningatarkin sairastaa sellaista tautia, että se -saattaa syyttä hyppimään paikoiltaan ja lisäksi vielä kuninkaan ainoaa -tytärtä vaanii se vaara, että suuri meripeto uhkaa sen syödä, kolmena -yönä jo on käynyt linnan muurien ulkopuolella uhkaamassa. Eikä kukaan -voi näistä pulista pelastaa. Kuninkaanneuvosto on jo tästä kaikesta -pitänyt suuria neuvottelujakin ja luvannut kuninkaan parantamisesta -puolen valtakuntaa, kuningattaren terveeksisaattamisesta toisen puolen -valtakuntaa ja tyttären pelastamisesta tämän itsensä. Mutta ei -sittenkään ketään pelastajaksi ja parantajaksi ilmesty. Ei ole kellään -sellaisia tenhokaluja, jotka niistä pulista pelastaisivat. - --- Kun olisi vanha reikäpohja hattu ja ijänikuinen paikattu -tupakkakukkaro ja hylkyyn joutunut ruostunut sapeli, niin niillä -voitaisiin nämä pulat poistaa, mutta kelläpä ne olisivat. Ei kukaan -niitä sellaisia säilytä! Sillä hatulla saataisiin kuningas terveeksi, -kukkarolla kuningatar, ja sapelilla sipaistaisiin sen julman meripedon -pää poikki. - -Nämä sanat kuulevat myös saapujat, se kuninkaanpoika ja se hänen -palveluspoikansa. - -Silloin vanhan tamman selässä istuva kuninkaanpoika aivan hypähtää ylös -ja ärähtää palveluspojalleen. - --- Minne sinä panit ne meidän lahjakapineemme. Nyt niitä tarvittaisiin. -Kuule, hae ne sieltä tiepuolesta! - --- Täällä ne jo ovat! - --- Voi, sinä kultainen palveluspoika; jos saan näillä esineillä nuo -pulat häädetyksi ja siten saan sekä valtakunnan että tyttären, niin -sinä olet oleva hovini ylin mies! - --- Tässä ne ovat! - -Silloin kuninkaanpoika karauttaa linnaan ja hetkessä tekee turhiksi -sitä vainoavat vaarat ja taudit. Ja hän saa kuninkaantyttären ja -valtakunnan, ja perästä juokseva palveluspoika tulee hänen hovinsa -ylimmäksi mieheksi, mieheksi, jonka perästä nyt vuorostaan moni mies -saa juosta. - - - - -Ukon tytär pidoissa käymässä. - - -Kerran pantiin kuninkaan linnassa isot pidot toimeen ja niihin -kutsuttiin kaikki, ketä vain tavattiin, rujot, rammat. Niinpä -kutsuttiin ukkokin, jolla oli Syöjätär vaimona ja kaksi tytärtä, toinen -edellisestä vaimosta, toinen nykyisestä. - -Valmistautuivat ukko ja akka pitoihin, parahimpiinsa pukivat. - --- Otammeko tyttäret mukaan? kysyi ukko. - --- Otamme nuoremman tyttären, mutta mitä siitä vanhemmasta, sellaisesta -uuninkolossa istujasta, sanoi Syöjätär. -- Jääköön kotiin! - --- Ka, jääköön vaan, myöntyi ukko. - -Ja nuorempi tytär joudutettiin pitoihin, mutta vanhempi jätettiin -kotiin. Laittoi vielä Syöjätär asiat niin, että särki mökissä -uuninkiukaan ja sanoi kotiinjäävälle: - --- Sinun on tuo kiuvas meidän tuloksemme ehjäksi laitettava! - -No, kun toiset olivat lähteneet pitoihin, pillahti kotiinjäänyt -tyttönen itkemään, itki, itki, niin että oli vedeksi vierrä. Meni -sitten äitinsä haudalle ja itki siellä, että hautakumpu oli vedeksi -muuttua. Hänkin olisi tahtonut lähteä pitoihin, sitäpaitsi suretti tuo -uuninkiukaan korjaaminen. - -Äiti ehti haudasta lohduttamaan. - --- Elä itke, tyttöseni! Katkase siinä haudan päällä kasvavasta pajusta -vitsa ja mene ja iske sillä kerta ristiinrastiin kiuvasta, niin se heti -ehjäksi muuttuu ja sitten mene pellon pientarelle suuren tammen luo ja -iske sillä vitsalla kerta sitä tammea ristiin-rastiin, niin ehkäpä -pääset pitoihinkin. - -Tyttönen kuivaa kyyneleensä ja tekee niin kuin äitinsä käskee. Katkasee -vitsan, menee mökkiin ja iskee sillä kerran kiuvasta ristiin-rastiin, -se muuttuu heti ehjäksi, menee sitten pellon pientarelle ja iskee -siellä kerran tammea ristiin-rastiin. Silloin tammi aukenee ja sieltä -tulee hänen eteensä korea silkkinen puku ja kohta sen jälkeen komea -tähtiotsa hevonen, koreilla satuloilla varustettu ja valmis viemään -mihin tahansa. - -Hän pukee kiireisesti siihen silkkiseen pukuun, peseikse siinä tammen -juurella olevassa lähteessä, nousee hevosen selkään ja lähtee ajamaan -kuninkaan linnaan. - -Siellä ovat jo pidot alkaneet, mutta ei kauvan myöhästy ukon tytär; ja -kun hän komeissa vaatteissaan ja komealla tähtiotsalla hevosellansa -sinne saapuu, niin kaikki säikähtävät ja käyvät häntä katsomaan kuin -ihmettä. Yksin kuninkaanpoikakin kääntää häneen huomionsa ja mieltyy -häneen silmittömästi. Niin kaunis ja korea hän on. Akan tytär, joka -siihen asti on hänkin herättänyt jonkinlaista huomiota, nyt jää aivan -varjoon. - -Aika näin ihmetellään ja hälistään suurissa juhlissa, mutta sitten se -ukon tytär salaa hiipii hevosensa luoja ajaa karauttaa sillä takaisin -tammensa luoksi, ja kun siellä iskee kerran tammea pajunvitsallaan, -hevoset ja korut ja kaikki katoavat. Sitten pukeikse hän takaisin -entisiin pukimiinsa ja istuikse mökissä lieden ääreen, niinkuin ei -juhlia olisi koskaan uneksinutkaan. - -Ukko ja akka ja akan tytär kun tulevat juhlista, niin he eivät ensin -puhu mitään, mutta sitten jo rupeavat kertomaan siitä suuresta ihmeestä -ja harvinaisesta juhlavieraasta, joka oli siellä linnassa käynyt ja -kaikki häikäissyt. - --- Ohoh, kukahan tuo oli, lausuu ukon tytär ujona. - --- No, et suinkaan sinä, ärähtää akan tytär. - -Vähän aikaa kuluu, niin kuningas panee toimeen toiset juhlat linnassaan -ja kutsuu niihinkin kaikki. - -Ukko, akka ja akan tytär joutuvat taas niihin, mutta ukon tytärtä ei -taaskaan oteta. Särkee vielä taaskin Syöjätär mökin uuninkiukaan -lähtiessään ja sanoo kotiin jäävälle: - --- Tuo kiuvas on sinun meidän tuloksemme ehjäksi laitettava! - -Taas pillahtaa tyttö itkemään, mutta ei itke niin kauvan, vaan menee -pian äidin haudalle ja kysyy häneltä neuvoa. Nyt äiti vastaa: - --- Katkase nyt siitä haudan päältä tuomen oksa ja mene ja tee sillä -samoin kuin viime kerralla pajun vitsalla. - -Tyttö tekee niin ja tällä kerralla, kun kiuvas ensin on korjautuneena, -tulee tammesta hopeainen puku ja kuutamo-otsa komea hevonen, ja tällä -hän nyt lähtee linnaan lennättämään. - -Täällä taas kaikki häntä ihailemaan, ja kuninkaanpoika on tulla aivan -hulluksi hänen tähtensä. Aikansa kun on siellä, hiipii tyttö taas -linnasta pois ja lähtee palausmatkalle. - -Mutta kuninkaanpoika, joka on niin mielistynyt tuohon outoon kävijään, -päättää seuraavalla kerralla ottaa tarkan selon hänestä. Hän -suunnittelee: kun seuraavat pidot on kutsuttu ja vieraat saapuneet, -myöskin tuo outo vieras, niin hän vähää ennen vieraiden poislähtöä -salaa tervaa linnan kynnyksen ja eteisen lattian, niin että kun tuo -vieras lähtee ennen muita pois pidoista, sen kenkä tarttuu siihen ja -hän saa siten selvän kävijästä. - -Kun uudet juhlat kutsutaan linnaan, niin ukko ja akka ja akan tytär -taas joutuvat linnaan, mutta ukon tytärtä ei oteta. Särjetäänpä taaskin -uuni hänen sillä aikaa korjattavaksi. - -Ukon tytär menee äitinsä haudalle. Äiti käskee nyt katkasemaan pihlajan -oksan siitä haudan päältä ja tekemään samoin kuin edellisillä -kerroilla. - -Tammesta tulee tällä kertaa kultainen puku kultaisine kenkineen ja -korskuva, päivä-otsa hevonen linnaan ratsastamista varten. Tyttö nousee -selkään ja lähtee tässä kaikkein kauneimmassa asussa linnaa kohti -kiidättämään. - -Täällä taas kaikki huomio kiintyy häneen, ja kuninkaanpoika ei tiedä, -miten osottaisi hänelle ihastustaan. Samassa muistaa hän suunnitelmansa -ja menee ja tervaa linnansa eteisen ja kynnyksen. - -Kun ukon tytär lähtee pois juhlista, tarttuu hänen kultainen kenkänsä -tervattuun kynnykseen. Kuninkaanpoika rientää heti tytön jälkeen -ottaakseen tuon kengän talteen. - -Muutaman päivän perästä kutsuu kuninkaanpoika kaikki valtakunnan nuoret -neitoset luokseen linnaan. Hän tahtoo koetella, kenen jalkaan sopii se -kynnyksestä löydetty kultainen kenkä, ja kenen jalkaan se sopii, sen -hän ottaa omakseen. Näin kuuluttaa hän kaikkiin ilman suuntiin. - -Se akankin tytär lähtee kuninkaan linnaan näyttämään jalkaansa. Mutta -aikoopa lähteä ukon tytärkin. Täytyyhän lähteä, kun kaikki nuoret tytöt -kerran on kutsuttu. - --- Vai sinäkin, senkin uuninkolossa istuja! pilkataan häntä mökissä. -Sinunko jalkaasi se sopisi. Vai sinäkin, turjake! - -Mutta lähtee hän toki, eikä voida estää. Pukee parhaisiinsa ja rientää -kuninkaan linnaan. - -No, kun hän sinne saapuu, niin hänen jalkaansahan se kenkä sopii. Ja -kun näin tapahtuu, niin kuninkaanpoika ilmottaa ottavansa hänet -omakseen. - -Sitä ei hän kuitenkaan tee iloisella mielellä. Koko kuninkaan linnan ja -valtakunnankin valtaa suru, kun sellainen köyhä, arvoton tyttö joutui -kuninkaanpojan osaksi. Tyttökin on ensin alakuloinen, mutta sitten vie -kuninkaanpojan hiukan sivulle ja sanoo hänelle: - --- Elä sure! Et aivan turhaan ja tyhjään tyttöön sattunut. Jos vain -minuun muuten tyytyisit, niin koruja ja pukuja saataisiin! Lähdehän -kanssani! - -Kuinkas ei kuninkaanpoika lähtisi, kun tyttö kuitenkin on hänen -morsiamensa, ja tämä vie hänet sinne kotipeltonsa pientareelle, siellä -olevan tammen luo ja tekee siellä ne äitinsä neuvomat temput. Iskee -kerran sitä tammea pajuvitsalla, jo tulevat siitä silkkipuvut ja -tähtiotsat hevoset, iskee toisen, jo hohahtavat hopeapuvut ja -kuutamo-otsat hevoset ja kolmannella kerralla kumpuavat kultapuvut, ja -päiväotsat hevoset ja vielä paljon muutakin hyvyyttä ja helyä. - --- Mitä, oletko sinä se juhlieni ihmeteltävä kävijä? kysyy -kuninkaanpoika ihastuksissaan ja hämmästyksissään. - --- Olen, vastaa tyttö, eihän kenkä muuten olisi jalkaani sopinutkaan. - --- Silloin olenkin minä löytänyt sen, jota olen halunnut, sanoo -kuninkaanpoika ja ottaa ilolla tytön morsiamekseen. - - - - -Maan ja meren kulkija laiva. - - -Kuninkaalla oli tytär, ylen korea ja ihana, eikä hän tahtoisi häntä -kellekään antaa. Ei tahtoisi luopua hänestä. Mutta tyttären mieli on -kovasti päästä miehelään. Pitihän sen vuoksi ukon vihdoin suostua -tuumaan, ruveta ajattelemaan tyttären antamista pois kotoa. - -Mutta eri mies sen pitää olla ja kovat ehdot sen tulee täyttää, joka -tyttäreni saa, ajatteli kuningasvanhus lohdutuksekseen ja kuulutti -kaikelle valtakunnalle, että sen, joka aikoo saada hänen tyttärensä, -pitää hankkia sellainen ihmeellinen maat ja meret kulkeva laiva. - -No, koko valtakunta rupeaa asiaa aprikoimaan, kaikki nuoret miehet sitä -laivaa tuumailemaan. Mutta kukapas sen semmoisen onnistuisi tekemään, -saamaan -- ei kukaan. - -Onpa eräässä talossa kolme veljestä ja hekin rupeavat sitä ihmeellistä -laivaa miettimään. Kaksi heistä on tavallista miestä, mutta kolmas on -uunilla makailija, laiskansujakka, huonossa asussa kävijä, unikeko, -tuhkapöperö. Tuhkimukseksi häntä sanotaankin. No, häntä ei ajatellakaan -lähteväksi. Mutta ne toiset kaksi lähtevät uljaasti matkalle, ottavat -kiluja, kaluja mukaansa, kulkevat röyhkeästi, matkalla vain kaikkia -tieltään sysivät. Niinpä kun eräässä tien kohdassa eräs vaivainen ukko -voivottelee tiepuolessa ja pyytää heitä hiukan auttamaan häntä -päästäkseen ylös, niin eivät miehet häneen päätäkään käännä, vaan -menevät nopeasti, kopeasti ohi ja vielä ukkoa pilkkaavat. Mekö tässä -kaikkia kampuroita tiepuolista kohottelemaan. - -Mutta tästä mahtavasta menosta huolimatta he eivät sillä matkalla saa -mitään aikaan, eivät suinkaan tehdyksi sitä sellaista laivaa, joka -maat, meret itsestänsä kulkisi. Jonkunlainen laivantapainenhan se kyllä -saadaan aikaan, mutta se ei kule maalla, se paha vika sillä on. Tyhjin -toimin täytyy siis heidän palata kotiinsa. - -No, lähteepä sitten se Tuhkimuskin liikkeelle onneansa koettamaan. -Veljet nauraa virnistävät hänelle ja jopa muutkin siihen yhtyvät. Mutta -Tuhkimus vain lähtee, lähtee rohkeasti. - -Tiellä hän auttaa kaikkia, ketä vain vastaan sattuu tulemaan. Niinpä -kun lammas nurmen laidalla määkyy ja pyytää keritsemään ihostaan -liikoja villoja, niin tekee hän sen mielellään. Samoin kun lehmä pyytää -lypsämään liikoja maitoja utarista, niin tekee senkin. Suuri sika kun -tulee vastaan ja valittaa, että ellei hänen kaulastaan päästetä sitä -suurta ruokapurtiloa, joka siinä on, niin täytyy hänen syödä itsensä -kuoliaaksi --, kas, Tuhkimus päästää sen sikaonnettomankin pintehestä. - -Tulee vihdoin se vanha ukkokin vastaan, joka siellä tiepuolessa loikoo -ja pyytää auttamaan itseään ylös. No, Tuhkimus auttaa. - --- No, kun sinä minua näin autoit, niin otapa minut matkaasi, en -pahaksi liene, sanoo ukko. - --- No, mitäpä sinä voisit tällä tiellä apua antaa? - --- Sittepähän näet. Sanohan kuitenkin, minnekä olet matkalla? - --- Pitäisi tästä mennä saamaan sellainen laiva, joka maat, meret -itsestänsä kulkee. Se tämän valtakunnan kuningas näet on sellaisen -kuulutuksen antanut, että ken sellaisen laivan soisi, se saisi hänen -tyttärensä puolisokseen. Kun muutkin ovat koettaneet onneaan tuossa, -niin arvelen, että mitäpä, jos minäkin. - --- Vai sellaisille matkoille sinä! No, silloinpa taisit oikeaan ukkoon -yhtyäkin, kun kerran sellaisille matkoille olet menossa. - --- Mitenkä niin? - --- Annahan olla! Lähdetäänhän matkaan. - -No, lähdetään matkaan, tullaan eräälle kuivalle, korkealle kankaalle, -ja kas, siinä sanoo ukko: - --- Jäähän sinä tähän keittelemään syötävää, niin minä menen tuonne -kankaalle vähän jotain hommailemaan. - --- Hyvä on! - -Ja poika jää siihen keittelemään syötävää ja ukko lähtee kankaalle. -Mutta kun hän sieltä vähän ajan perästä tulee, niin kas, -- suuri, -ihmeellinen laiva, maat ja meret kyntelevä se sieltä hänen perässään -tulee. - --- Mitä, siinäkö se jo onkin! Sinäkö sen sait? - --- Minä! - --- Sinäpä vasta ukko! - --- Ka, ainahan sitä maailmoja kiertäessään jotakin oppii. - -Poika ei tiedä, mitenkä hän osottaisi kiitollisuuttaan ukolle. - --- Elä kiittele, syödään ennen se keitto. - -No, syödään se keitto, ja sitten lähdetään sillä laivalla ajaa -köröttelemään sinne kuninkaanlinnoille. - -Ukko istuu perään ja poika keulapuolelle. - -Matkalla sattuu heitä vastaan tulemaan eräitä kulkijoita ja kaikkihan -ne pyrkivät heidän matkaansa, heidän ihmeelliseen laivaansa, se kun on -sellainen ennennäkemätön. - -Tulee ensinnäkin moinen mies, joka toista jalkaansa kainalossa koukussa -pitää, toisella vain kävelee. Pyrkii heidän matkaansa. - --- Otammeko? kysyy poika ukolta. - --- Ota vain, kaikkia matkalla tarvitaan, vastaa ukko kenoselkäisenä -perässä. - -Lähdetään siitä jatkamaan matkaa kolmin miehin, ja kas jo tulee heitä -vastaan mokoma mies, joka toista silmää pitää kiinni, toista vain auki. -Pyrkii laivaan. - --- Otammeko? kysyy poika. - --- Ota vain, meneehän tässä! - -Sen jälkeen tulee taas vastaan semmoinen mies, että se toista puolta -suuta pitää kiinni, toista vain auki. Sekin pyrkii matkaan. - -Sekin otetaan. - -Vielä tulee neljäskin mies, ja se semmoinen, että se vettä seulalla -kantaa; mitäs, kaikki menee. - -Niin lähdetään kuusin miehin ajaa köröttelemään kuninkaan linnaan ja -komeasti ajetaankin. Linnan pihassa ajetaan joku pojan nulikka nurin ja -sitten Tuhkimus ukon kera lähtee kuninkaalle ilmottamaan tulostaan. Nyt -se on saatu se sellainen maat ja meret kulkeva laiva, lausuu Tuhkimus, --- minä olen sen saanut ja minä tulin perimään palkkaani! - --- Sinäkö, tuollainen tuhkio, virkkaa hämmästyneenä kuningas. - --- Minä, juuri minä! Ei ole katsottava kehnoa karvaan. Ja sitäpaitsi -- -laiva on pihalla. - -No, siellähän se pihalla oli laiva ja todella maat ja meret kulkeva. Ei -siitä mihinkään päässyt. Ja kun Tuhkimus kerran oli sen saanut, niin -hänellehän se tytärkin oli annettava. - -Mutta kovin surulliselta ja raskaalta se kuninkaasta tuntui, aivan -mahdottomalta, ja sentähden hän asetti vielä muutamia ehtoja -täytettäväksi ennenkuin antaisi, asetti toivoen, ettei Tuhkimus ehkä -niitä voi täyttää. - -Sanoi turjukselle: - --- Kokoappa tähän metsästä aina vapaudessa elänyt jäniskarjani. Jos sen -saat, niin saat tyttäreni. - -Tuhkimus hämmästyi. Mitäs nyt tehdä? Mutta silloin astui esiin se -heidän seurassaan ollut mies, joka oli jalkaa koukussa pitänyt ja sanoi -hänelle: - --- Kyllä se tehdään, elä ole milläsikään! - -Ja samassa tämä koukkupolvi mies ojensi toisen jalkansa ja lähti -vihurina juoksemaan metsiin. Hetken siellä juoksenneltuaan tuli hän -pihaan jänikset mukanaan. Mutta kuningas ei vielä tyytynyt. - --- Nyt, sanoi hän, sinun pitää tältä paikalta katsoa, missä minun -sotalaivastoni tällä hetkellä purjehtii ja sanoa se minulle, lausui -kuningas. - --- Kyllä sekin tehdään, sanoi se toista silmäänsä kiinnipitävä mies, -nousi pitkään puuhun ja avasi siellä toisen silmänsä sekä katsoi -ympäriinsä, ja kas, kohta hänellä oli selvillä, missä kuninkaan -laivasto tällä hetkellä oli ja purjehti. - --- En vieläkään anna tytärtäni, sanoi kuningas, vaan pitää sinun vielä -juoda kaikki minun kellarini viinit yhteen mittaan, sitten vasta annan. - --- No nythän minä olen ihmeissä, tuumi Tuhkimus. - -Silloin astui esiin se puolta suutaan kiinnipitävä mies ja tarjoutui -tämän ehdon täyttäjäksi. Ja mainiosti hän sen täyttikin, -- avasi vain -suunsa toisen puolen ja samalla joi kaikki kuninkaan viinit. - -Vielä asetti kuningas sen ehdon, että on kannettava vettä seulalla -hänen pihaansa valtakunnan rajalla olevasta lähteestä, mutta sen ehdon -täytti se veden seulalla kantaja ja niin oli kaikki suoritettu. - -Silloin ei kuninkaan auttanut enää muu kuin antaa tytär turjakkeelle. -Sitäkin enemmän, kun tytär itse jo mieltyi poikaan ja halusi päästä -tuollaiselle merkilliselle miehelle. Ja eihän miehessä mitään vikaa -ollutkaan, olihan hän hyväntapainen, taitava ja sorja nuorukainen ja -sorjemmaksi hän tuli kun hänelle pantiin kuninkaan hovin vaatteet -päälle ja kuninkaalliset arvot annettiin. - -Ja siitäkös seurasi häiden rymyt. Ja niitä häitä, joissa ylimpänä -miehenä leiskui se toisella puolella suutaan kuninkaan viinivarastot -juonut mies, rymistänee vieläkin. - - - - -Kuninkaantytär lasivuorella. - - -Eräs toinen kuningas asetti kerran tyttärensä korkealle lasivuorelle, -hänelle kukan käteen antoi ja kuulutti, että se, joka ratsuhevosella -ajaa karauttaa tuonne vuorelle ja saa tuon kukkasen tytön kädestä, se -saa tytön morsiamekseen. No, siinä alkoi ajamisen rynnistely sellainen, -ettei ole ikinä kuultu eikä nähty. Kaikki koettivat onneaan, sekä hyvät -että huonot. Mutta kaikilla oli onni kovin ohrainen. - -Olipa eräässä talossa taas kolme veljestä, joista kolmas oli Tuhkimus. -Maata nuhjotteli vain uunilla, ei silmiään pessyt, ei vaatteitaan -vaihtanut, tuskin syömäänkään uunilta tuli. Semmoinen mies, -umpimielinen jurrikka. - -No, nämä kolme veljestäkin yrittävät koettaa tuota kukansaamisen onnea. -Mutta ennen sitä sattuu heille pieni selkkaus kotonaan. Heidän -heinäladossaan rupeaa juuri niinä päivinä käymään öisin rosvo, joka ei -juuri paljoa varasta, mutta sensijaan pitää siellä ladossa kauheaa -mekastusta, kuin seiniin moukarilla löisi, huutaisi, hoilaisi, nauraa -räkättäisi. Talonväki ei saa siltä mitenkään rauhassa nukkua. Tuo oli -saatava ensin lakkauttamaan käyntinsä ladossa, sitten vasta sopi lähteä -sitä kukka-urotyötä tekemään. - -No, lähtee sitä mekastavaa vierasta ensin vanhin veli ladosta -häätämään, ensin latoon yöksi menee. Mutta kun se outo kävijä yöllä -saapuu latoon ja rupeaa siellä sitä elämätään pitämään, niin eihän -sillä vanhimmalla veljellä luonto mitenkään kestä, vaan hän heti -kiireen kautta lähtee pakoon pihaan päin, ei taakseenkaan katso. - -Toisena yönä lähtee toinen veli, mutta samoin käy hänellekin. - -Lähtee siitä kolmanneksi yöksi Tuhkimus latoon, sitä käypäläistä -karkottamaan. No, hän ei pelkää sitä; se kun, riiviö, saapuu sinne -latoon elämäänsä pitämään, niin hyökkää nuorin veli nuolena sen -niskaan, nutuuttaa sitä ja sitten vielä yrittää sen upottaa vieressä -olevaan lampiin. - --- Elä, veikkonen, elä upota, päästä minut pois, niin minä annan -sinulle semmoiset tehokkaat suitset, että niillä voit tehdä vaikka -mitä. - --- No, mimmoiset? - --- Semmoiset, että kun niitä vain ramahutat, niin saat sellaisen -hevosen, että sillä voit ajaa vaikka minne, ja kun toisen kerran -ramahutat, niin saat vielä uljaamman hevosen ja kolmannella aivan -kuulumattoman, ja samalla vielä päällesi mitä koreimmat vaatteet ja -pitkän miekan vyöllesi sidottavaksi. - --- No, jos ne annat, niin olkoon menneeksi, en upota! - -No antaahan se yövieras semmoiset suitset ja toinen päästää hänet -vapaaksi. - -Kun täten tuo paha yövieras saatiin häädetyksi, niin sittenhän jo sopi -lähteä sitä onnenkukkaa sieltä kuninkaantytön kädestä lasivuorelta -tavottelemaan. - -Vanhemmat veljet lähtivät ensin ja koettivat ajaa sinne vuorelle moneen -kertaan, mutta eivät päässeet. - -Nuorin velikin Tuhkimus, siteen lähti, lähti veljien estelyistä ja -pilkasta huolimatta. Kahtena ensimäisenä päivänä ei hänkään sinne -lasivuorelle päässyt. Vaikka hän suitsiensa avulla sai hevoset kuin -kipunat tai päivänsäteet, eivät ne päässeet aivan vuoren huipulle. -Mutta kolmantena päivänä hän sai niiden suitsiensa avulla hevosen kuin -salaman, ja kun hän sillä ajaa karautti vuorta kohti, niin jopa pääsi -vuoren huipulle ja sai sen kukan siellä istuvan kuninkaantytön kädestä. - -Tämän tehtyään pisti hän kukan poveensa, ramautti suitsiaan ja -päästyään hevosestaan ja tamineistaan, astuskeli rauhallisesti -kotiinsa, jossa nousi uuninpäällyställeen ja rupesi viettämään aikojaan -kuten ennen. Kuningas rupesi etsimään tuota kukan saajaa, mutta eipä -sitä ilmestynyt, ja vihdoin hän kuulutti suuren yleisen tarkastuksen -miehien kesken koko valtakunnassaan. Kun kaikki miehet tarkastetaan, -niin täytyyhän sen kukan löytyä vihdoin. - -No, löytyihän se, Tuhkimukselta se saatiin likaisista liiveistä. - -Kuningas oli aivan pyörtyä tämän todettuaan ja arvatahan voi, ettei hän -mitenkään olisi tahtonut antaa tytärtään tuolle ihmeelliselle -sankarille. Mutta täytyihän se tehdä, kuninkaan sana oli kallis. - -No, annettiin tytär Tuhkimukselle, mutta sulhasmiestä ei mihinkään -arvoon korotettu, ei otettu edes kuninkaanlinnaan asumaan, vaan -annettiin hänelle pieni mökkinen linnan lähistöllä, jossa sai -puolisoineen asua. - -No, ollaan, eletään, aikoja, päiviä vietetään, syttyy kuninkaalle suuri -sota naapurivaltakuntaa vastaan. Siinä sodassa käy huonosti -kuninkaalle, ja hänen täytyy ruveta panemaan jo viimeisiä voimiaan -vihollista vastaan. Taistelun ollessa kiivaimmillaan lähtee Tuhkimus -huvikseen sotaan. Ramahuttaa niitä ihmeellisiä suitsiaan, saa siihen -kipunasilmäisen hevosen ja lähtee sillä sotaan. Siellä voittaa -kaikki, tasapäiksi kaikki lyö, pyssyt vitsoiksi vääntelee. Illalla -tuuliaispäänä kotiin tulee, ramahuttaa suitsiaan, -- hevoset, miekat -katoaa. - -Toisessa sodassa hän samaten päivänsäteisellä hevosella kaikki kaataa. - -Kolmannessa sodassa salamanvälkkyisellä hevosella tuhoja tekee. - -Jopa kuningas on ihmeissään. Ja hän tahtoo kaikin mokomin nähdä ja -tavata sen miehen, joka sellaiset ihmeet ja urotyöt on tehnyt. Eipä hän -ollut siihen toivomukseen nähden huoleton jo itse sodissa olleessaan. -Kolmannessa sodassa ollessa hän kiireisessä sekasortoisessa melskeessä -päästyään lähelle sankaria pistää äkkiä miekallaan haavan sen -käsivarteen ja samassa sysää oman kuninkaallisen nenäliinansa siihen -tukkeeksi ja sitten karahuttaa pois. - -Sankari pitää haavaansa ja ajat kuluvat. Ei mitään erikoista tapahdu, -kunnes kuningas panee toimeen suurehkot juhlat linnassaan ja kutsuu -niihin tyttärensäkin, Tuhkimuksen puolison. Itseä Tuhkimoa ei kutsu, -kysyy ainoastaan tyttäreltään siitä: - --- No, mitenkä se uunilla-makaaja jaksaa? - --- Hyvinhän se, mutta sotien aikoina on ollut poissa ja kun kolmannesta -sodasta palasi, niin oli sillä haava käsivarressaan, ja joku nenäliina -tukkeena siinä. - --- Mitä, nenäliinako siinä? - --- Niin minusta on näyttänyt. - -Kuninkaalle ei enempää tarvitsekaan. Heti lähtee hän Tuhkimusta -katsomaan. Tultuaan hänen luokseen näkee hän sen haavan ja oman -nenäliinansa siinä tukkeena. Silloin kuningas muuttaa heti mielensä -vävypojastaan ja kutsuu hänet jo pidettäviin juhliinsa parhaaksi -vieraaksi. - - - - -Pöllön linna. - - -Kerran oli mies, joka kaiken ikänsä oli halunnut päästä käymään -kuninkaan linnassa ja olemaan siellä vaikka hetken sen väen parissa. -Erään kerran on hän metsästysmatkalla, juuri kepittämässä teiriä -ansastaan, kun kettuviikari tulla lieputtelee hänen lähettyvilleen ja -sanoo: - --- No, sinäkö se olet se mies, joka koko ikäsi olet halunnut päästä -kuninkaan linnaan ja olemaan siellä vaikka hetken kuninkaan väen -parissa? - --- Ka minä, vastaa hämmästyen mies. - --- No nyt se toivosi toteutuu. Nyt kun vain lähdet minun matkaani, niin -saat käydä kuninkaan linnassa ja siellä kenties vielä mitä muuta -ihmettä tapahtuu! - --- Elä, veikkonen, mitä puhelet, mitenkä se semmoinen on mahdollista, -saatikka ketun parissa! - --- No lähde vain, lähde pois vain, niin saat nähdä, että vaikkapa sinut -siellä vielä itse kuninkaan tyttäreen naitettaisiin! - --- Elä, elä puhele, joutavia liehakoitset, ei semmoista tapahdu -- -sinunkaan kanssasi! - --- Lähde vain! - -No mitäs, ylen mielelläänhän mies lähteekin; ja kun on käväisty miehen -kotona vähän pukeutumassa parempaan asuun, niin lähtee mies kevein -kengin ketun jälestä kuninkaan linnaa kohti liipottamaan. - -Kun tullaan linnan portille, niin kettu kääntyy miehen puoleen ja kysyy -häneltä: - --- Onko sinulla nelikkoa? - --- Ei. En muistanut sitä mukaan ottaa. Mitä sinä sillä tekisit? - --- Mitäkö tekisin! Semmoinen hölö olet, ettet muista semmoista tärkeää -esinettä mukaasi ottaa! Nyt sentähden saattaa vielä koko matkamme -mitättömiin mennä! Se olisi ollut meidän tärkein välikappaleemme! -- -No, ehkäpä sentään saan sen lainatuksi tuolta linnan sisäpihalta! -Olehan tässä nyt hetkinen ja odota, niin käyn siellä sisäpihalla tätä -sekä muita puheillepääsy-asioitamme järjestämässä! - --- Hyvä, on mene! - -Kettu menee linnanmuurien sisään ja sieltä jostakin saa käsiinsä suuren -nelikon. Sen saatuaan kaivelee hän sieltä täältä sirukasoista -katinkullan y.m.s. kiiltävän näköisiä sirusia ja ne siroteltuaan -nelikon pohjaan menee kuninkaan luo, suoraan hänen asuntoonsa, -- -helpostihan hän, kettu, sinne pääseekin. - -Kun hän tulee kuninkaan luo, notkistaa hän toisen etupolvensa ja sanoo -alamaisesti valtiaalle: - --- Armollinen kuningas, siellä ulkona on mies, rikas niinkuin pajari, -mutta tyhmä kuin tohveli ja se pyrkii sinun puheillesi. Suuri -hallitsija, saanko tuoda hänet luoksesi? - -Kuningas katsoo ihmetellen tuota kummallista sisäänpääsyn pyytäjää ja -päämiehensä esittelijää sekä kaikkein enimmän tuota ketun kolistellen -tuomaa nelikkoa, mutta jo hän kysyy varsin uteliaana: - --- Mikä mies se on? - --- Se, miksi sanoin. Semmoinen, millaista ei ole näillä mailla nähty. - --- Mistä voit tietää ja millä voit osottaa, että hän on niin rikas? - --- Tällä, herra kuningas! Katsokaapas tämän nelikon pohjaan! Eikö sen -pohjauurteet ja nurkat kiillä kullan murusista? Juuri tuolla linnan -portin ulkopuolella mittasimme hänen rikkauksiensa runsautta, niiden, -jotka olivat hänen matkassaan. Mitä hänellä on kotonaan, siitä ei ole -tietoakaan. Semmoinen mies ja -- pyytää tytärtäsi omakseen. - --- Pyytää tytärtäni omakseen, -- ohoh! Mutta onpa kummallinen mies -tosiaan! Tyhmä niinkuin tohveli, mutta rikas kuin pajari! Ei ole -sellaista miestä paljon täällä liikkunut. No niin, olkoon menneeksi, -tulkoon hän sisään! Ja olkoon hänelle luvattu myös tyttäreni! - -Kuningas huiskauttaa kädellään ja ilmottaa tämän ketulle. Kettu -nöyristäytyy ja kiittää sekä lähtee nopeasti viemään sanaa miehelle. - -Mies kun kuulee tämän, niin on hän aivan maahan pudota, mutta eihän -auta, opastelija kiirehtii ja täytyy rientää kuninkaan luo. - -Kun he tulevat sisään, kuninkaan suureen saliin, niin kyllähän siellä -kovasti ihmetellään ja oudostellaan, että tämmöinen tämä merkillinen -mies on, mutta eihän auta eikä sovi kovin näkyväisesti tätä kummastelua -osottaa, sillä onhan mies sentään sellainen merkillinen, ennen -kuulumattoman rikas ja muutenkin ihmeellinen. Ei sitä sellaista miestä -aina vieraaksi satu. Eikä näin syrjähovien vävypojiksikaan. Ja -sitäpaitsi on kuningas hänelle jo tyttärensä luvannut. - -Ja kun alkuvalmistelut on tehty ja esijuhlat pidetty, niin ruvetaan -suurella hälyllä ja melulla niitä häitäkin häilymään, noita suuren, -rikkaan, yksinkertaisen teerenpyytäjätalonpojan ja tavallisen maahovin -kuninkaantyttären kuulumattomia häitä. - -Ja kun ilo edistyy ja aika kuluu, niin hupaisa kuningasvanhus jo aivan -vävypoikaansa kaulasta halaillen hänen kanssaan pitkien pöytien ääressä -istui. Mutta sitten lystikkään appiukon päähän pälähtää, että hänen -loppujuhlaa ja ehtineen yön loppuosaa viettämään pitäisi väkineen -lähteä sinne vävypojan suureen linnaan, sinne ihmeelliseen, loistavaan -hoviin. - -Hän esittää sen ajatuksen vävypojalleen ja iloisena lyöden tämän -olkapäälle nousee ylös pöydästä. - -Silloin vävypoika joutuu suureen hätään. Mitä, mitä hän, tämä appiukko, -esittää! Missä hänellä on linna, hänellä köyhällä metsäeläinten -pyytäjällä? - -Hän katsahtaa tuskaisena ympärilleen. Missä on kettu, missä hänen hyvä -ystävänsä ja tänne ihmeellisiin kunnioihin saattajansa? - -Mutta sitä ei näy. Missä lieneekään, -- jossakin joukon seassa -liepakertamassa. Tai jos olisikin alunpitäen lähtenyt häntä näihin -puliin saattamaan! Voi, voi sitä kettuveijaria! - -Kun se nyt tulisi! - -Mutta tuleehan se jo vihdoin. Tulee, ja ikäänkuin missäkin liehkassa, -häätuulessa hänkin, kurkottaa miehen puoleen, suhkasee hänen korvaansa -ja viippaisee käpälällään: - --- Mitä sinä suret, -- onhan sinulla se Pöllön linna! Vie sinne! - --- Mi -- missä se on? läähättää hengenhädän ja äkillisen toivon -vaiheella mies ja yrittää tempaista kettua, mutta tämä ei jää enää -hänen käsiinsä, vaan sujahtaa pois ja mennessä vain häntää huiskaisten -virkahtaa: - --- Missä, -- siellä missä kaikki Pöllön linnat! - -Siinä on mies samassa kauhussa ja kadotuksessa. - -Mutta eihän hänen auta, ei mitenkään, ei voi viivyttää enää -vastaustaan, kaikki odottavat, kaikki hänen päälleen katselevat, -kuningas, tämän puoliso, punotteleva tytär, kaikki hoviväki. Jo on -annettava vastaus. Ja ihan kuin hengenhädässä hän ärjähtää: - --- Niin, niin, mennään vain sinne minun suureen linnaani! Kaikki, -kaikki! - -Ja kaikin lähdetään. - -On talviyö, tähtikiiluva. Ajajia tulee vastaan suuressa salossa, mutta -kukaan ei virka mitään. Tai jos virkkaa, niin -- kun mies salaa koettaa -juuri heiltä jotain selvyyttä saada tämän matkan käsittämättömään -päämäärään nähden -- niin ne vain yliolkaisesti yrähtävät, -hoihkaisevat: - --- Siellä, siellä, mene vain! - -Mutta sitä linnaa ei ala kuulua. Eikä tule enää vastaanajajiakaan. Ei -hivahda hiiren äännähdystä salossa, ei kolahda kumeavartisin honka, ei -tupsahda lumi, ei mitään elonmerkkiä ilmene. Ja kun mies katsahtaa -ympärilleen, niin ei hän näe enää omaa saattojoukkoaankaan. Ei näe -hevosia edessä, ei rekiä perässä, ei enää omaa hevostaankaan. Ja -iloinen appiukko ja punottava nuori puoliso, nekin ovat poissa. Hän -yksin vain -- itsestään kulkevassa reessä... - -Ja kohta ei hän näe muuta kuin saman viidakkorantaisen metsän reunan, -jossa hän oli äsken ansojaan keritellyt. Hän oli nukahtanut ja nähnyt -pahaa unta. Viidakkorannassa vielä sama kettukin vilahtaa ja -häpeämättömästi häntäänsä huiskasee. - -Hän ottaa puupölikän maasta ja viskaa sen hännänhäilyttäjään päin. Ei -hän enää toiste lähde kuninkaan linnaan. Mutta kaukaa rytisevästä -metsästä on hän kuulevinaan äänen, jonka hän arvaa saman -ruskeaturkkisen narrailijan pakinaksi: - --- Mutta saithan sentään kerran käydä kuninkaan linnassa! - - - - -Silmivoiteen haennassa. - - -Kerran kuningas sairasti kovaa silmätautia ja hänen nuorin poikansa -lähetettiin hakemaan voidetta, joka tämän taudin parantaisi. Se lääke -oli hyvin kaukana, hyvin kaukana, ja vielä sellaisessa paikassa, josta -ei kukaan tiennyt mitään. Vanhemmat veljet eivät uskaltaneet -ajatellakaan sellaiselle matkalle lähtemistä ja nuorintakin veljeä he -kovin siitä estelivät, mutta tämä oli urmakka poika ja lähti vain -sille. - -Vanhalla nimikkohevosellaan lähti hän ajelemaan tietä pitkin. - -Ajettuaan kappaleen matkaa tuli eteen kolmen tien haaraus, johon joka -haaran suulle oli pantu kirjotus. Yhden tien suulla ilmotettiin, että -sille tielle ken lähtenee, sitä itseään kyllä pidetään hyvänä, mutta -hevosta aivan nälässä; toisen tien kirjotuksessa taas sanottiin, että -sillä tiellä pidetään kyllä hevosta hyvästi, mutta miestä itseään -nälässä ja kolmannen tien kirjotuksessa sanottiin vihdoin, että -"sittepähän kokee kun koettaa". - -Tällehän kolmannelle tielle poika lähti. - -Ajettuaan kotvan aikaa sitä tunsi hän väsymystä ja nälkää, jonka vuoksi -hän eräässä mutkassa laskeutui alas hevosensa selästä ja istuutui -levähtämään ja aterioitsernaan. - -Yhtäkkiä tuli siihen susi ja sanoi hänelle: - --- Kuinka olet uskaltanut lähteä tätä tietä kulkemaan? Minne olet -menossa? - --- Isälle silmilääkettä hakemaan, vastasi poika katsoen vakavasti -suteen. - --- Ohoh, oletpa ottanut vaikean tehtävän, lausui susi ja jatkoi, -- -pahalle, pahalle tielle olet, poikaseni, lähtenyt. Mutta jos antanet -minulle kappaleen leivästäsi, niin koetan sinua auttaa, ettet pahimpaan -pulaan joudu. - -Poika antoi kappaleen sudelle ja tämä sanoi hänelle: - --- Kun nyt lähdet eteenpäin vaeltamaan, niin kolme taloa ensin matkan -varrella sinua vastaan tulee ja nämä talot ovat pahat. Mutta sinä vain -kunkin kohdalla tällä varvulla kolmasti ilmaan lyö, niin pääset niistä -ohi kulkemaan. (Samassa antoi hän pojalle varvun.) Sitten tulee suuri -linna eteesi. Se on jo se paikka, jossa on tuota silmivoidetta. Erään -pienen huoneen ikkunalla on kultahäkki, siinä pieni kultalintu, sen -häkin vierellä on pullo, -- siinä sitä lääkettä! Mutta elä mene linnaan -päivällä, vaan sydänyöllä ja silloinkin hyvin varovasti, sillä sen -huoneen kynnyksen tienoilla on näkymätön lanka, joka on kellosia täynnä -ja jos vain vähänkin kosketat siihen lankaan, rupeavat sen kelloset -soimaan, ja sinun käy huonosti. Tee siis tarkoin niinkuin käskin. Mutta -ellet sinä varovaisuudessasikaan onnistuisi vaaraa välttämään, niin -pyydä vain ennen pahinta päästä pistäytymään hetkeksi linnan -puutarhaan, ja siellä kun vain lyöt kolmasti tällä varvulla ilmaan, -niin teen mitä voin avuksesi. - -Poika kiitti neuvoista, nousi hevosen selkään ja lähti edelleen. -Niinkuin susi oli sanonut, tuli matkalla kolme taloa eteen ja niistä -kaikista hyökättiin äkäisesti häntä vastaan, mutta kun hän vain sillä -suden antamalla varvulla löi kolme kertaa ilmaan, niin hävisi kaikki -vaara ja hän pääsi rauhassa jatkamaan. - -Päästyään viimeisen talon ohi tuli suuri linna häntä vastaan. Ahaa, -tässähän se onkin! Ja hän laskeutui hevosen selästä ja kävi linnan -edustalla odottamaan yötä. Sydänyöllä lähti hän varovaisesti hiipimään -linnaan. Siellä pääsi hän onnellisesti mainittuun pieneen huoneeseen -asti, huoneeseen, jossa oli se kultahäkki ikkunalla, saipa sieltä häkin -vierestä sen lääkepullonkin käsiinsä, ja pääsi myös pois huoneesta. -Mutta kun hän oli tullut hevosensa luo linnan edustalle, rupesi hän -ajattelemaan sitä kultahäkkiä ja siinä olevaa pientä kultalintua -ikkunalla, ja hän katui, ettei ollut ottanut niitäkin mukaansa. Samalla -tiellähän ne olisivat nekin tulleet. Hän päätti lähteä uudestaan -linnaan. Hän tekikin niin ja pääsi myös siihen pieneen huoneeseen sekä -sai häkin. Mutta kun hän lähti sieltä tulemaan pois, koskettikin hän -jalallaan siinä kynnyksen tienoilla olevaa tiukulankaa ja ne tiuvut -rupesivat soimaan. Samassa koko linna heräsi. Hänet otettiin kiinni ja -pantiin tilille käynnistään. Hänen täytyi tuoda lääkepullo takasin. -Vieläpä hänet rangaistukseksi tuomittiin tyrmään suljettavaksi. - -Kun ei muu auttanut, pyysi hän ennen tuomion täytäntöönpanoa päästä -hiukan pistäytymään puutarhassa, hevonen kun sinne oli jäänyt -sitomatta. No, siihen suostuttiin. Mutta kun hän oli päässyt -puutarhaan, löi hän sillä suden antamalla varvulla ilmaa kolmasti; ja -niin pian kun hän oli sen tehnyt, suden lupaus täyttyi siten, että susi -itse ilmestyi siihen. - --- No mitäs nyt, oletko joutunut vaaraan? kysyi susi. - --- Olen, tyrmään olen tuomittu. - --- Mikset ollut varovaisempi! Mene nyt heti takaisin linnaan ja esitä -siellä kuninkaalle, että hän vaihtaisi rangaistuksen siksi, että sinä -toisit hänelle minkä tahansa ihmeellisen esineen tai elävän ja sen -perusteella pääsisit vapaaksi. - -Poika meni linnaan ja esitti kuninkaalle suden neuvon mukaan. - --- No, jos tuot minulle puhuvan ja laulavan hevosen, niin päästän sinut -vapaaksi. Mene hankkimaan! -- Kuningas vastasi yksikantaan ja lyhyesti. - -Poika tuli suden luo ja kertoi tälle, mitä kuningas oli sanonut. - --- No, ei huolta mitään! Kyllä siitä selvitään. Minä muuttaudun heti -tuoksi hevoseksi ja sinä saatat tämän kuninkaalle. Sen jälkeen sitten -elä ole huolissasi minusta, vaan kun olet päässyt vapaaksi, mene -seuraavana yönä uudestaan linnaan ja koeta saada se lääkepullo. Nyt on -se pantu siihen huoneeseen, jossa kuninkaan tytär nukkuu, ja nytkin on -tuo tiukulanka kynnyksen tienoilla. Koeta siis liikkua vieläkin -varovammin! Kun sitten olet saanut pullon, niin lyö varvullasi kolme -kertaa ilmaan, se on merkki minulle, että voin muuttua takasin sudeksi. -Luonnollisesti pyydät nytkin päästä puutarhaan ja lyöt varvulla ilmaan, -jos joudut vaaraan. - -Poika kiitti neuvosta ja lupasi tehdä neuvon mukaan. Susi teki silloin -pari kolme kuperkeikkaa tantereella ja samassa muuttui siksi laulavaksi -ja puhuvaksi hevoseksi. Poika vei sen kuninkaalle ja -- pääsi vapaaksi. - -Seuraavana yönä lähti hän uudestaan sitä silmävoidepulloa hakemaan. -Hänen onnistui päästä huoneeseen, saada myös se lääkepullo, pääsipä -sieltä huoneesta poiskin, kuten ensi kerralla. Mutta kun hän oli tullut -hevosensa luoksi, rupesi hän taas ajattelemaan, että siellä -huoneessahan nukkui kaunis kuninkaantytär ja sitä olisi saattanut -kauemmin ja tarkemmin katsella. Hän lähti uudestaan linnaan. Taaskin -hän pääsi huoneeseen, samoin sai tarkastella nukkujaa, mutta kun hän -rupesi lähtemään sieltä pois, satutti taaskin jalkansa siihen -tiukulankaan, ja silloin taaskin koko linnanväki heräsi. - -Poikanen joutui uudestaan kiinni ja tuomio oli nyt entistä ankarampi. -Häneltä vaadittiin se lääkepullo takaisin, sitten tuomittiin hänet -syöstäväksi heti syvään maanalaiseen hautaan. - -Silloin tuli hänen avukseen kuninkaantytär. Se oli ensin, hälinän -syntyessä, pahasti säikähtänyt, mutta sitten muisteltuaan pojan soreaa -ulkomuotoa ja ajatellen hänen pientä rikostaan suureen rangaistukseen -nähden, oli ruvennut häntä säälimään, ja kävi hartaasti pyytämään -isältään armoa. - -Tyttärensä vaikutuksesta isä myönsi sen lievityksen, että salli pojan -ennen tuomion täytäntöönpanoa käväistä puutarhassa. Siellä poika löi ne -määrätyt kerrat varvulla ilmaan ja kun se oli tehty, oli siinä taas -susi kysymässä ja auttamaan valmiina. - --- No, mitä nyt? - -Poika kertoi hänelle sattumansa. - --- No, mene nyt kuninkaan luo ja pyydä, että sinä saisit tuoda nyt -hänelle vieläkin ihmeellisemmän elävän tai muun, minkä kuningas määrää. - -Kuningas suostui siihen ja määräsi pojan tuomaan tyttärelleen -maankuulun ja veenvalion miehen. - -Poika kiitti ja tuli suden luo. - --- Mitäs nyt? sanoi hän. - --- Ei mitään hätää, vastasi susi. -- Minä muutun tuoksi mieheksikin ja -kun olet vienyt sen kuninkaalle, niin käyt kolmannen kerran hakemassa -sitä silmivoidepulloa. Mutta nyt elä käänny uudestaan vaaralliselle -tiellesi, vaari mene heti matkaan. Minusta elä huolehdi, minä kyllä -selviän! - --- Mutta, mutta... empi poika, - --- Mitä epäilet? - --- Sitä... kun minä haluaisin saada sen kuninkaantyttärenkin. Se on -niin kaunis ja et voi arvata, miten lempeästi se pyysi armoa minulle. -Ottaisin hänet niin mielelläni morsiamekseni. - --- Vai sellaiset tuumat sinulla, iski susi silmää. -- No, sitten -muutetaan suunnitelmaa. -- Minä muutun sulhaseksi ja sinä viet sen -kuninkaalle. Sitten tulet sinä lääkepulloa hakemaan. Minä pyydän päästä -nukkumaan samaan huoneeseen, missä kuninkaantytär nukkuu ja missä se -pullo on. Kun sinä sitten olet saanut sen pullon ja päässyt pois, -lähden minäkin kuninkaantyttären kera ulos, muka vilvottelemaan, ja me -tulemme luoksesi. Silloin minä selitän kuninkaantyttärelle, kuinka asia -oikein on, muutun sudeksi, ja silloin voit hyvin asiasi selvittää. Jos -hän suostuu morsiameksesi, niin ei muuta kuin istut hänen kanssaan -hevosesi selkään ja ajat matkoihisi. - -Poika ihastui ikihyväksi ja ryhtyi suunnitelmaa toteuttamaan. Kun susi -oli muuttunut siksi ihmeelliseksi mieheksi, vei poika sen kuninkaalle -ja tämä, joka ihastui siihen, päästi heti pojan vapaaksi. Yöllä poika -haki sitten sen lääkepullon ja susi-sulhanen toi sen kauniin -kuninkaantyttären pojan luo. Siinä selvitettiin asian loppu. Iloisena -suostui tyttö pojalle morsiameksi. Lähdettiin ajamaan kohti kotimaita. -Susi saattoi heitä siihen tien mutkaan asti, jossa oli poikaan yhtynyt -ja antoi hänelle sen ihmevarvun. Siinä tuli jäähyväiset. Pojan tuli -oikein haikea, mutta susi lohdutti, että hän kyllä selviää. Hänen -tehtävänään on auttaa ihmisiä näillä oudoilla teillä, vaikka monikin -kammoo ja karttaa häntä. - - - - -Kalastajan vaimo. - - -Olipa ennen kalastaja ja hänellä vaimo. Kerran ukko saa verkkoon kalan, -kultaisen kalan, mutta kun kala niin hartaasti pyytää päästämään -vapaaksi, mies laskeekin sen irralleen, päästää veteen. Sanoo kala -miehelle mennessään: - --- Sinulle vielä jonkun hyvän työn tehnen! - -Mutta kun ukko tulee kotiin ja vaimo kuulee, miten on käynyt, niin -toruu hän ukkopahaansa minkä kerkiää ja sanoo viimein: - --- Sen minä sanon, että mene nyt heti paikalla ja pyydä siltä kalalta, -että se nämä entiset talot ja tilat heti suureksi kartanontilaksi -muuttaisi, sillä kuka näissä rähjissä enää kehtaa asua! Tehköön nyt sen -lupaamansa hyvän työn. - -Ukko menee rantaan, pyytää kalan täyttämään tuon eukon toivomuksen. - -Kala miettii hetken, mutta lupaa sitten täyttää pyynnön. Kun ukko tulee -takaisin kotiin, niin hän ei enää oikein tunnekaan taloaan omakseen, -sillä sen sijalla on komea kartano, suuri linna. Sellaiseksi oli kala -hänen talonsa muuttanut. Ja eukko, se siellä loistavassa kartanossa -komeana rouvana mahtailee ja määräilee. - -No, tämä hyvä; mutta se eukko taas tulee pahantuuliseksi ja sanoo -ukolle: - --- Mene nyt sen kalan luo ja sano sille, että se tämän kartanon -kuninkaanlinnaksi muuttaisi ja minut kullassakäveleväksi -kuninkaanrouvaksi! - -No, eihän auta; ukko menee ja esittää kalalle eukkonsa toivomuksen. -Tämä taas miettii, mutta taas myöntää ja lupaa täyttää toivon. Kun ukko -tulee talolleen, niin tapaa hän sen tosiaankin kuninkaanlinnaksi -muuttuneena ja vaimonsa kuninkaanrouvana kävelevänä. - -Mutta akka ei tyydy tähänkään, vaan käskee jonkun ajan päästä kalalta -pyytämään, että se tämän linnan kirkoksi, jumalankartanoksi muuttaisi -ja hänet jumalankuvaksi nurkkaan korottaisi, jotta kaikki häntä -kumartaisivat ja hänelle kunniaa antaisivat. - -Ukko hämmästyy tuota pyyntöä, ei lähtisi sitä esittämään, mutta eukko -on ankarana, täytyy lähteä vain. - -Kala kuuntelee myös totisena pyyntöä, pudistelee päätään, mutta vihdoin -huiskauttaa vettä pyrstöllään ja lausuu ukolle: - --- No olkoon menneeksi, tulkoon eukkosi jumalankuvaksi nurkkaan! - -Kun ukko tulee nyt kotipihaansa, ei hän tapaa enää mitään linnoja, ei -kartanojakaan, vaan entisen, entistään rähjäisemmänkin talonsa, ja kun -hän astuu pirttiin, tapaa hän siellä vaimonsa nurkassa istua -kyyröttämässä kuin kurjimman kerjäläisvaimon, ryysyihin puettuna, -ryppyiseksi vanhentuneena ja vaivaiseksi kontistuneena. - -Se oli akan suurien toivomuksien tulos. - - - - -Hiidessä käynnit ja suolamylly. - - -I. - -Oli ennen rikas veli ja köyhä veli. - -Rikas veli panee pidot toimeen, muut kaikki niihin kutsuu, mutta ei -köyhää veljeä, häntä kohden vihaa kantaa. No, köyhä veli arvelee: -lepytän veljen! Hän parhaan lehmän karjastaan iskee ja lähtee sen kera -veljensä pitoihin. - --- Tässä, veliseni, sinulle lehmän toin... pitoihin laskenet. - --- Vie hiiteen vaivaiset lihasi! ärjäsee rikas veli eikä päästä köyhää -veljeä pitoihin. - -No, hiiteen kun käski lehmän lihat veli viedä, niin sinnehän tästä on -lähdettäväkin, köyhä veli arvelee. Hän lähtee hiiteen, lihoja sinne -viemään. - -Matkalla tapaa hän erään ukon, joka kuultuaan hänen asiansa, sanoo, -että Hiidessä onkin nyt lihasta kova puute, ja sentähden on siellä -pyydettävä hyvää vastalahjaa moisesta vietävästä. - --- Mitäpä tuolta pyytäisin? kysäsee lihainviejä, joka on ensikertoja -näillä matkoilla ja muutenkin huono kauppamies. - --- Pyydä sieltä sellaista myllyä, joka mitä tahansa jauhaa ja kuinka -kauvan tahansa. - --- No, hyvä, sitä pyydän. - -No, saattaa mies lihansa Hiiteen, sen isännälle. Tämä kovin ihastuu -tuomisesta ja kysyy, mitä hän haluaisi siitä. - --- Ka, sitähän minä myllyn-häkkyrää arvelin. - --- Mielelläni sen annan! - -Mies lähtee paluulle, mutta matkalla pistäytyy levähtämään erään -akkasen mökkiin. Tämä kun saa selville, mistä mies tulee ja mikä esine -hänellä on säkissä, vaihtaa salaa tuon Hiidestä saadun myllyn omaan -tavalliseen myllyynsä. Mies kun lähtee mökistä, ei huomaa erotusta, vie -sen eukon myllyn kotiinsa. - -Täällä kun koetetaan sitä myllyä, niin eihän se mitä jauha, se kun on -se eukon mylly, ei kerrassaan mitään. - --- Vie hiiteen mokoma myllysi, kivahtaa silloin miehen emäntä, niin -suuttuu mokomasta petoksesta. - --- Ka, hyvinpä tämä sinne joutaa, arvelee mies ja lähtee jauhamatonta -myllyä Hiiteen takaisin hynttyyttämään. - --- No, mitä sinä taas tänne tulit? kysyy Hiiden isäntä häneltä -kummastuen. - --- Tulinpa tätä myllyä johonkuhun muuhun vaihtamaan, kun tämä ei jauha -kerrassaan mitään. - -No, hänelle annetaan nyt siellä sellainen pöytäliina, että sen kun -mihin tahansa levittää, niin siihen heti paikalla tulee mitä tahansa -syötävää. - -Mutta tullessaan mies taas pistäytyy sen eukon mökkiin levähtämään, ja -se taas vaihtaa sen esineen salaa toiseen samalta näyttävään. - -Kun mies saapuu kotiin, niin eihän siitä liinastakaan ole mihinkään, ja -sen vuoksi eukko taas sanoo hänelle: - --- Vie hiiteen tämäkin pöytäliinasi! - --- No, sinnepä tämä hyvin joutaa! - -Ja hän lähtee taas Hiitolaan. - -Täältä saa hän nyt sellaisen pussin, että siihen kun kiljasee, että -"pois, pojat, pussista!" ja samalla määrää jonkun tehtävän, niin -samassa hetkessä nousee sieltä joukko poikia, jotka heti tekevät tuon -määrätyn tehtävän. Mutta ellei heille mitään työtä määrää ennen -kiljasemista, niin pojat käyvät käskijäänsä lyömään. - -No, mies paluumatkalla sattuu taas sen pahan akan luo ja saa taas -selvittäneeksi, mitä hänellä on matkassaan. - --- Sille kun vain sanoo, että "pois, pojat, pussista!" niin ne heti -sieltä pussista nousevat ja tekevät mitä tahansa. - --- Vai semmoinen esine sinulla nyt on, virkkaa akka ja vaihtaa taas -salaa sen omaan tavalliseen pussiinsa. Mutta hän tahtoo sitä jo heti -koettaa, ennenkuin mies vielä kunnolla ennättää pois pihastakaan. -Karjasee hän siis pussille, asettuen sen viereen seisomaan: - --- Pois, pojat, pussista! - -Mutta hänpä ei osannutkaan ennen kiljasemista määrätä niille mitään -työtä, jonka vuoksi ne, kun nousivat pussista, alkoivatkin pieksää -akkaa. - -Eukko huutamaan. - -Mies kuulee sen huudon pihalle ja tulee takaisin tupaan. - --- No, mitä sinä, akka, huudat? - --- Tässä nämä pojat..., alkaa eukko, mutta samassa huomaa hän -joutuneensa tunnustamaan kieron vaihtokauppansa. - --- Vai et tunnustaisi, ärjäsevät pojat ja yltyvät entistä kovemmin -pehmittämään eukkoa. - -Mieskin silloin huomaa, mistä on kysymys, huomaapa, että tämähän se on -ne edellisetkin esineet toisiin vaihtanut ja rupeaa kilpaa poikain kera -eukkoa pehmittämään. Tällä tapaa saa mies takasin ei ainoastaan oikean -pussinsa, vaan myöskin oikean pöytäliinansa ja myllynsä, jonka jälkeen -hän komentaa pojat pussiin ja lähtee kotiinsa päin astumaan. Ja täällä -on nyt toisenlainen vastaanotto kuin edellisillä kerroilla, ja loppujen -lopuksi siitä köyhästä veljestä vähitellen koituu rikas mies niiden -ihme-esineittensä avulla. - - -II. - -Köyhä veli kun Hiidestä saamainsa esineitten avulla vähitellen -rikastuu, niin jopa rupeaa rikkaan veljen mieli kääntymään köyhän -veljen oloihin ja olentoihin, -- hän tahtoo saada selville, mistä se -rikastuminen johtuu. - --- Sillä on semmoinen ihmeellinen pussi ja pöytäliina ja sellainen -mylly, että kun sen mitä tahansa panee jauhamaan, jauhaa se sitä kuinka -kauvan tahansa, selitetään rikkaalle veljelle sen köyhän veljen -rikastumisen syitä. - -Tuon kun kuulee rikas veli, tahtoo hän kaikin mokomin saada ne esineet -veljeltä, etenkin sen myllyn. Hän menee ja rupeaa sitä ihmejauhajaa -ostelemaan, tarjoaa siitä tynnyreitä kultaa ja hopeita. - -No, köyhä veli kun on tarpeekseen kaikenlaista hyvyyttä jauhattanut -itselleen, niin viimein myö sen merkillisen myllyn veljelleen. - -Tämä panee sen heti toimeen. Panee sen suolaa jauhamaan laivaan ja -lähettää sitten laivan myllyineen päivineen maailmoille, kauppaa -käymään. Lähtee itsekin mukaan, nähdäkseen miten tuo ihme-esine toimii. - -No, toimiihan se, moitteettomasti toimii. Mutta toimii liiemmaksikin. - -Ostaessaan sitä ei ostaja älynnyt myyjältä kysyä, mitenkä se laitos -pannaan seisomaan, kun se on jauhanut tarpeiksi asti. Nyt se koje olisi -pitänyt jo seisauttaa, sillä laiva oli jo suoloja täysi, mutta mitenkäs -se tehdä. Laivan isännälle jo hätä käteen, ei osata kojetta seisauttaa. -Laiva täyttyy jo suoloista, on upota. Ruvetaan jo huutamaan apua, mutta -ääni ei minnekään kuulu. Vihdoin laiva uppoaa. Ja sen kera menevät -sinne meren pohjaan sekä isännät että muut. - -Ja siellä jauhanee se suolamylly suolojaan vielä tänä päivänäkin ja -tehnee meriä yhä suolaisemmiksi. - - - - -Hiiden laiva. - - -Kerran sattuu eräs mies metsämatkoillaan osumaan Hiiden maille, -hiitolaisten pihaan. Täällä nämä, palassääriset, karvaihoiset, tapella -metakoivat keskenään siitä, kuka heistä saisi omakseen turkin, jonka -eräs heistä on joku aika sitten metsästä löytänyt. On heillä myöskin -laiva ja ihmeellinen onkin, maat ja meret itsestään kulkeva, mutta se -ei ole heistä nyt minkään arvoinen, turkki on tärkeämpi. - -Kun mies saapuu heidän luoksensa, niin he kääntyvät kaikin hänen -puoleensa pyytäen, että hän ratkaisisi riidan. - --- Saat tuon laivan palkaksesi, jos päästät meidät pulasta. - -No, päästäähän mies heidät pulasta. Sanoo, että kun hän nyt ampuu -nuolen jousestaan, niin se, ken ensinnä löytää sen, saa turkin. - -Mainio ratkaisu, nerokas ehdotus; ja kun mies ampuu nuolen jousestaan, -niin kaikki lähtevät sinne sen perästä juoksemaan. Ennen sitä he ovat -kuitenkin neuvoneet, miten se palkkioksi luvattu laiva saadaan -liikkeelle ja seisatetuksi. - -Mies nousee laivaan ja lähtee matkoihinsa. - -Hän kun on aikoja kappaleen matkaellut sillä ihmelaivallaan, niin tulee -hän erään kuninkaanlinnan edustalle. Siinä hän aivan uhallakin -pysähdyttää. Eikös satu ikkunasta katsahtamaan kuninkaantytär ja kun se -näkee tämän ihmekojeen hyökkää heti ulos ja huudahtaa miehelle: - --- Sinullapa outo laiva, etkö ottaisi minua matkatoveriksesi? -Sellaiselle miehelle rupeaisin morsiameksikin. - --- Olkaa, veikkonen, armollinen prinsessa, semmoisia puhumatta, ettehän -te toki minulle tule, ilvehditte vain; minähän olen vain tällainen -yksinkertainen mies. En ota teitä laivaani. - --- Ota, ota, en ilvehdi, tulen todella morsiameksesi! - -No, silloin ottaa mies kuninkaantyttären laivaansa jopa morsiameksikin. -Sillä se kuninkaantytär on kaunis ja korea ja kaikin puolin sopiva ja -hyvä. Hyvällä mielellä mies ottaa, ja sitten lähdetään yhdessä ajamaan -pois siitä kuninkaan pihasta, minne lähdettäneekin. - -Tullaan ihmeelliseen saareen suuren meren keskellä, kauniiseen, kukkia -kasvavaan saareen, hedelmälliseen ja heleäilmaiseen saareen. - -No, kun se on sellainen kaunis saari, niin siihenhän elämään jäädään. - -Marjoilla ja puun hedelmillä siinä saaressa eletään, kirkasta -lähdevettä juodaan ja laulellen aikoja kulutetaan. Marjoja ja hedelmiä -kasvaa maassa sekä puussa, ja hyvä heidän on siellä elää. - -Mutta kerran mies yltyy poimimaan ja syömään noita ihania marjoja niin, -että jää sinne marjikkoon niin, ettei muista tulla sieltä poiskaan, -unohtaa morsiamensa ja laivansa. Jää sinne aivan moniksi päiviksi. - -Morsian odottelee, odottelee, huutelee, huutelee, etsii, etsii, -- ei -tule mies, ei palaa. - -Vihdoin hän suuttuu, ikävystyy, -- polkee laivan polkimelle, tarttuu -peräsimeen ja ajaa pois saarelta. - -Kun on aikansa siellä marjikossa ollut, tointuu vihdoin mies sieltä ja -palaa lähtöpaikkaansa. Mutta siellä hän ei tapaa enää ketään, kaikki on -poissa. - -Silloin hän hämmästyy ja käy kiihkeästi kadonneita etsimään. Mutta -turhaan. Poissa ovat ne. Miestä jo suututtaa, mutta ei auta, täytyy -jäädä vain levollisesti odottamaan. - -Ja sitä odotusta riittää. Ei kuulu laivaa, ei morsianta, ei ilmesty -mitään muutakaan, mikä tuottaisi vaihtelua tai päästäisi pois saarelta. - -Siinä odotellessa sattuu vielä pieni, omituinen selkkaus. Kerran sattuu -hän syömään marjoja, jotka jo heti syötyäkin tuntuvat oudoilta, mutta -sitten kasvaa niistä hänelle suuret sarvet päähän. - --- No, tämä vielä piti, arvelee hän tuskastuneena. -- Kuinka nyt ilkeät -edes ihmisten eteen käydä, jos niitä milloin sattuisi tänne osumaan! - -Mutta jonkun ajan perästä sattuu hän syömään toisia marjoja, jotka nuo -sarvet heti päästä pudottavat. - --- No, tämä oli sentään onni, huudahtaa mies ja pistää huvin vuoksi -sekä toisia että toisia noista oudoista marjoista taskuunsa sekä käy -jatkamaan odottelevaa elämäänsä. - -Jonkun ajan perästä sattuu siitä ajamaan ohi joku laiva ja kun mies -nostaa saaressa suuren huudon, niin laivassa se kuullaan ja tullaan -hänet sieltä noutamaan. - -Mannerrannoille päästyään kävelee hän päivän, pari ilman määrää, mutta -joutuu sitten erään kuninkaanlinnan suureen, kauniiseen puutarhaan. - -Siellä istuutuu hän soman, vettä korkealle suihkuttavan lähteen -rannalle ja, kun on kovin väsynyt ja hikinen, käy sen rannalla -peseytymään ja puhdistautumaan, kasvoja sekä jalkoja pesemään. Mutta -sehän on kovin sopimatonta. Kohta saapuu siihen joku linnan -hoviherroista ja käy häntä kovin torumaan moisista puuhistaan. - --- Kuinka sinä, mieshyvä, käyt tässä kasvojasi ja jalkojasi pesemään? -Etkö näe, että tämä on kuninkaanlinnan puutarha ja tämä lähde sen -kauniimpia suihkukaivoja! Kuinka voitkaan sellaista tehdä! - --- Ohoh, onko tämä kuninkaanlinna! No, onko tämä ehkä se -kuninkaanlinna, jonka kuninkaantytär on ollut pitkillä matkoilla ja -palannut äskettäin ihmeellisen laivan kera? - --- O -- on, -- kuinka sitä kysyt? - --- Siksi vain, että kun tämä on se linna, niin ette suinkaan te, niin -kauniin ja korean kuninkaantyttären hoviherra, tahdo minua tällaisesta -pikkusyystä moittia. Menkää ilmottamaan armolliselle neidillenne, että -minä tästä teostani hyvitykseksi tahdon tehdä hänet vielä kauniimmaksi, -koreammaksi ja nuoremmaksi kuin hän on. - --- Elä nyt, -- mitenkä sinä sen tekisit! Annahan kun menen ja ilmotan -prinsessalle. Odota kotvanen! - -Mies naurahti itsekseen. Hän oli huomannut joutuneensa oman morsiamensa -pihaan ja päätti tehdä pikkukolttosen morsiamelleen kostoksi hänen -äkillisestä lähdöstään ihmesaaresta. Näin muuttuneessa ja ränstyneessä -asussa ei morsian häntä tuntisi ja kaikki kävisi hyvin päinsä. - -Halusihan toki kuninkaantytär tulla kauniimmaksi ja koreammaksi ja -nuoremmaksi. Juoksujalassa saapui hän seurueineen suihkulähteelle ja -käski miestä heti ryhtymään toimeen. Eikä hän tuntenut miestä, vaikka -tämä tunsi hänet heti. - -Mies syötti hänelle niitä marjoja, jotka kasvattivat hänelle sarvet -päähän. Sen tekivät ne kuninkaantyttärellekin ja tämä ei suinkaan -kaunistanut häntä, vaan päinvastoin rumensivat. - -Kuninkaantytär ja kaikki hovi joutui aivan kauhuisinsa tästä -onnettomuudesta ja kaikki vaipuivat synkkään suruun. Toruttiin kyllä -miestä, uhattiinpa oikeudenkäynnilläkin ja rangaistuksella, mutta mitäs -se auttoi: sarvet olivat kasvaneet prinsessan päähän eivätkä lähteneet -millään. Ja olihan mieskin surevinaan tapausta, selitti, ettei hänelle -ollut sellaista ennen sattunut. - -Mutta kun surua oli kannettu muutama päivä, niin ilmestyi mies uudessa -asussa kuninkaanlinnaan ja ilmotti, että hän on keksinyt lääkkeen, -jolla nuo sarvet voidaan saada pois. Kaikki ihastuivat siitä ja -antoivat miehen koettaa konstejaan. Mies kun antoi prinsessan syödä -niitä toisia marjoja, niin sarvet heti putosivat. Siitäkös ilo -linnassa! Ja lisäsihän iloa sekin, kun mies ilmaisi itsensä ja nauraen -selitti, että hän oli tehnyt tämän vain turhanpäiväiseksi koetukseksi -ja ikäänkuin kostoksi saareen jäämisestään, mikä kyllä oli ollut -enemmän omaa syytä. Sula sopu vallitsi kohta kuninkaan linnassa. - - - - -Kaksi kaupankävijä-ueljestä. - - -Kauppamiehellä oli ennen muinoin kaksi poikaa, joille kuollessaan antoi -kummallekin laivan perinnöksi. Pojat lähtivät siitä yhdessä -purjehtimaan ulkomaille ja erotessaan toisistaan merellä tekivät sen -liiton keskenään, että kun he vuoden purjehtivat eri merillä, he -yhtyvät tässä samalla paikalla, missä nyt eroavat. Kului määräaika -tuosta ja veljet tavaralla täytettyine aluksineen tulivat yhteen -puhutulla paikalla. Mutta toinen, vanhempi veli, oli saanut laivansa -täyteen valhetta ja vääryyttä harjottaen, kun taas nuorempi veli oli -totuutta ja rehellisyyttä rakastaen sen kukkurapääksi saattanut. Tästä -syntyikin heillä puhe yhteen tultuaan, mutta arvaahan sen, että heille -tuli heti riita ja tora. Vanhempi veli puolusti vääryyttä, nuorempi -oikeutta. - -Kun ei asiasta muuten sovittu, määräsivät he riitansa ratkaisijaksi -sen, joka heidän kotiin purjehtiessaan ensiksi heitä vastaan sattuu; ja -se, jonka väite voittaa, se saa toiselta laivan tavaroineen, toinen sen -häviää. - -Purjehtivat he siis edelleen, no, tuli heitä vastaan venheellä mies, -mikä lie ollutkin miehiään. Vanhempi veli huusi kohta laivastaan sille: - --- Mies hoi, totuusko vai valhe voittaa maailmassa? - --- Etkö sitä ennestään tiedä, valhehan se maailmassa vallitsee! vastasi -mies veneestä ja souti edelleen. - --- Siinä kuulit, ähähti vanhempi veli ilkeässä voitonriemussaan -nuoremmalle ja kun oli vedon voittanut, otti armotta tältä laivan -tavaroineen. Vieläpä sydämettä puhkasi hänen silmänsä ja työnsi hänet -sitten pienessä veneessä aaltoja aavoja ajelehtimaan. - -Näin surkeasti kävi nuoremmalle veljelle, joka ei ollut mitään pahaa -tehnyt. No, kun hän oli jonkun aikaa aavoja selkiä ajelehtinut, joutui -hän jollekin tuntemattomalle, kaukaiselle rannalle. Siinä nousee hän -maalle ja alkaa etsiä jotain kuivempaa olopaikkaa, jota voisi pitää -yösijanaankin. Löytääkin hän suuren kiven ja nousee sille istumaan. -Istuessaan siinä kuulee hän äkkiä lähestyvää suksen suhinaa metsästä. -Hän kuuntelee ja tarkkailee ja lausuu vihdoin: - --- Ken lienetkin suksen suhisuttaja, tule avukseni ja armokseni! - -Suksen suhisuttaja tulee ja kysyy häneltä: - --- Mikäs sinä olet istujoita. Miten olet joutunut tänne ja oletko sinä -todella -- näenkö oikein -- silmätön? - -Kivellä istuja kertoo kohtalonsa ja virkkaa, että olisipa se mies, joka -hänelle hänen näkönsä toisi takaisin. - -Suksen suhisuttaja siihen vastaa: - --- Oletpa surkuteltava olento! Nouse näille suksille ja anna niiden -viedä minne vievät; kun tulet lähteelle, niin pese siinä silmäsi sen -lähteen vedellä. - -Onneton kiittää avusta ja nousee suksille. Ne vievät lähteelle ja siinä -hän pesee silmänsä. Aivan samassa saa hän näkönsä takaisin. Nyt kun hän -nousee suksille, vievät ne takaisin sille kivelle, josta hän oli ne -saanut. Se avun antaja on siinä vielä ja otettuaan suksensa pois kysyy -nyt autettavaltaan: - --- No, oletkos nyt vielä muuta vajaa? - --- No, jos pääsisin omalle maalleni! - --- No, nouse vielä näille suksilleni, seiso niillä; jos ne vievät sinut -suuren hongan luokse, niin nouse sen latvaan ja vietä siellä yösi! Ja -jos olet oikein tarkkaavainen, niin ehkäpä siellä onnesi käsität, -ellet, niin en voi sinua enää auttaa. Sukset tulevat kyllä itsestään -takaisin luokseni. - -Mies ei tiennyt, kuinka kiittäisi neuvojataan ja nousi suksille. Ne -lähtivät heti kulkemaan ja toivat hänet illan ruskossa suuren hongan -luokse. Siinä heitti hän sukset jaloistaan ja kipusi hongan latvaan. -Sukset lähtivät heti takaisin suhisemaan. Olla olettelee mies -siellä hongan latvassa, niin jopa yöllä tulee joukko omituisia -koirankuonolaisia siihen hongan juurille ja ne alkavat haastella siinä: - --- Tiedättekös mitä? kysyy yksi. - --- Tiedetään mitä tiedetään, sanoo toinen. - --- Tiedättekö mitä minä tiedän? - --- Ettepä te kumpainenkaan tiedä, mitä minä tiedän, sanoo eräs. - --- No, puhupas sinä, mitä tiedät! - --- Minä tiedän semmoiset asiat, että eräällä kuninkaalla on tytär, joka -on kymmenen vuotta sairastanut erästä omituista tautia, mutta tätä ei -saada mitenkään parannetuksi. Se kuitenkin paranisi, kun vain -päivännousun aikana vietäisiin hänet isänsä puutarhaan ja aamukasteella -voideltaisiin hänen kasvojansa sekä rintaansa. - --- Minä tiedän taas sen, sanoo toinen, että samalla kuninkaalla on -kaivo, josta viime aikoina ei ole saatu yhtään vettä, mutta siitä -saataisiin sitä aivan heti, kun vain hakattaisiin siinä linnan pihalla -kasvava suuri, kaunis koivu maahan ja sen juuret väännettäisiin pois, --- heti paikalla kohoisi vettä kaivoon. - --- Tiedänpä minäkin jotakin, sanoo eräs. -- Samalla kuninkaalla on -linnansa lähellä puisto, jossa ennen oleili laumottain kauniita hirviä, -mutta nyt ei enää ole yhtään ainoata moneen vuoteen käynyt siinä. Ne -hirvet tulisivat takaisin puistoon, kun vain otettaisiin ne hirven -sarvet pois siitä puiston veräjältä, jossa niitä koristuksena pidetään. - -Näin haastelevat ne oudot miehet, ja kun kukin on parhaansa -jaaritellut, luikkivat ne joukolla pois. - -Mies kuulee nuo heidän juttunsa ja painaa ne syvälle sydämeensä. Jospa -niitä puheita tarkottikin se suksenantaja-mies. Ja kun aamu tulee, niin -laskee hän alas puusta ja lähtee astumaan, astumaan, minne lähteneekin, -astuupa vain. Kun on aikoja, päiviä astuskellut, niin tulee suuren -linnan pihaan, ja kun hän hetken sitä katselee, niin huomaa sen -kuninkaanlinnaksi. Jospa olisikin se onnen linna... - -Joka tapauksessa hän menee siihen ja pyytää heti siitä jotain työtä. - --- No, tarvittaisiinhan tässä vedenkantajata, sanotaan linnassa, -- -vaan se on vaikeanlainen toimitus, kun linnan seudussa ei ole mitään -kaivoa eikä lähdettä, vaan on vesi matkojen päässä. - --- No, kannan minä kauvempaakin. Hyvä, kunhan edes jotain työtä saan, -vastaa mies ja aavistaa kohta, että tämä on se outojen miesten puhuma -kuninkaanlinna. - -Jonkun aikaa linnan palveluksessa oltuaan sattuu hänet tapaamaan linnan -puistossa kävelyllä oleva kuningas ja sanoo hänelle: - --- Ihme ja kumma, kun meidän nykyään täytyy niin pitkien matkojen -päästä hakea vettä eikä sekään ole oikein hyvää. - --- Niinpä näkyy täytyvän, vastaa vedentuoja. Mutta ettekö tiedä, mikä -on syynä, ettei vettä ole lähempänä? - --- En tiedä. - --- Mutta jospa linnanne pihalta koetteeksi hakkauttaisitte sen suuren -koivun, joka siinä kasvaa ja väännättäisitte sen juuret maasta, niin -ehkäpä silloin tulisi vettä kaivoonne. - --- Jokohan tulisi, vilkastuu kuningas. Jos tulisi, niin heti -hakkauttaisin sen maahan. - --- Hakkuuttakaahan nyt koetteeksi, niin sittenhän nähdään. Ei sitä -tiedä, mistä se vedettömyys johtuu. - --- Ei sitä tiedä! - -Kuningas hakkautti heti sen koivun siitä pihalta pois ja väännätti sen -juuret maasta, ja kas, kun se oli hakkuutettu, heti kuninkaan lähikaivo -täyttyi kirkkaalla vedellä. - --- Sinäpä vasta mies, kiittää kuningas vedenkantajaa ja ylentää hänet -omaksi erikoiseksi vedenkantajakseen. - -Sitten toisen kerran taas kuningas kävellessään puistossaan sanoo -vedenkantajalleen: - --- Ihme ja kumma! Tässä meidän huvipuistossamme eleli ennen hirviä kuin -mitäkin sotajoukkoa, mutta nyt ei ole niitä moneen vuoteen nähty -päätäkään; mikähän sen lienee aiheuttanut? - --- Koettakaapas otattaa tuosta puiston veräjältä nuo suuret hirven -sarvet pois, niin mitähän siitä seuraisi! - --- No, koetetaan. - -Hän otatti heti ne hirvensarvet pois, ja kas, kun se oli tehty, oli -hirviä puisto täynnä. - -Yhä iloisemmaksi tuli kuningas ja korotti vedenkantajansa lähimmäksi -neuvonantajakseen. - -Erään kerran kuningas kävelyllään ollessaan on hyvin suruissaan. - --- Mitäpä, hyvä kuningas pahottelette? kysyy mukana oleva neuvonantaja. - --- On syytä paljonkin, vastaa kuningas, on syytä sellaista, että minun -ainoa tyttäreni on jo kymmenen vuotta ollut sairas eikä parane millään. - --- Niinkö, kuninkaiseni? Mutta jospa siihenkin koetettaisiin keinoja! - --- Koeta, koeta, veikkonen, jos voit! Puolen valtakuntaa antaisin, jos -voisit! - --- Antaahan olla! - -Neuvonantaja vetää esiin nyt sen viimeisen keinonsa. Hän kuljetuttaa -sairaan kuninkaantyttären eräänä varhaisena kesäaamuna, päivän juuri -noustessa, linnan puutarhaan, kosteiselle nurmikolle. Siinä ottaa hän -käteensä pienen liinasen, kastelee sen heinikossa ja käy sillä hiljaa -hivelemään sairaan kasvoja ja rintoja. Kun hän on sitä jonkun aikaa -tehnyt, avaa sairas silmänsä, nostaa päänsä ja alkaa iloisesti puhella. -Ja hän on niinkuin ei olisi sairas ollutkaan. Hän on tullut aivan -terveeksi. - -Silloin kuningas tarttuu auttajaansa ja lupaa hänelle kaikkea, mitä -voi. Puoli valtakuntaa ei riitä, enemmän pitää antaa. Kun hän tästä -enemmästä puhuu, tarttuu parannettu parantajansa käteen ja tarjoutuu -hänen morsiamekseen. Ja ilomielellä sekä parantaja että kuningas siihen -suostuvat. Ja siitä seuraa juhlat ja ilot, joita on harvoin pidetty. - -Mutta se toinen veli, vanhempi, joka tällekin kuninkaalle tavaroita -toimitteli, joutui vääryydestä kiinni ja eli loput ikäänsä pelkillä -veljensä armoilla eikä hänen laivansa enää tavaroilla täyttynyt. - - - - -Kolme sanaa. - - -Oli eräs ukko ja akka, köyhiä eläjiä. - -Kutoo akka kauniin loimen ja lähettää miehensä myömään sitä. - -Mies menee markkinoille, kaupittelee sitä kunnes sanoo eräs hänelle: - --- Myönet sen hyvään sanaan, niin ostan sen. - -No, aprikoi mies asiaa, katsoo rahan hyväksi, mutta hyvän sanan myös -hyväksi; punnitsee, harkitsee, -- jo myö loimensa hyvään sanaan. - -Se sana on: - --- Aikana rauta kalliimpi, toisena kulta. - -Kotona eukko kovasti toruu ukkoaan siitä, kun möi kalliin loimen -semmoiseen tyhjään sanaan, koko päivän toruu ja soimaa. Kutoo hän -kuitenkin toisen loimen ja lähettää taas ukon markkinoille. - -Tämä kaupittelee, kaupittelee taas sitä, vihdoin myö senkin hyvään -sanaan. - -Se sana on: - --- Omaa merta etemmä elä mene kalaan. - -Taas eukko toruu miestään, soimaa kaksikin päivää moisesta tuhmasta -kaupasta, mutta kutoo kolmannen loimen ja lähettää miehensä myömään -sitä. - -Tämä myö sen taas hyvään sanaan. - -Se sana on: - --- Nosta käsi, vaan elä iske! - -No, tämän kaupan kun mies tekee, niin ei hän uskallakaan enää kotiinsa -mennä, vaan menee merenrantaan ja palkkautuu siellä laivamieheksi. - -No, merellä kun muita maita kohti ajetaan, niin nousee kova myrsky, -ylen julma ja äkäinen. Aivan jo yrittää laivan kaataa. Lausuu silloin -eräs laivaväestä: -- Yksi tässä täytyy mereen heittää, muuten ei myrsky -alene! No, heitetään se loimenmyyjä-mies mereen. No, mies kun mereen -joutuu, niin putoaa hän pohjaan ja siellä kauniisiin lasisiin linnoihin -joutuu. - -Täällä linnanisäntä ja linnanemäntä kovassa riidassa ovat. - -Riita on siitä, että isäntä väittää raudan kultaa kalliimmaksi, mutta -emäntä taas kullan rautaa kalliimmaksi. - --- Ratkaise sinä mieskulta meidän riitamme, ratkaise veikkonen, muuten -ei siitä tule loppua! - -Näin rukoilevat he miestä. - -No, mies muistaa sen ensimäisen hyvän sanan ja lausuu: - --- Aikana kulta kalliimpi, toisena rauta. - --- Sepä hyvä, se oli oikea sana, ilahtuvat molemmat riitelijät ja -palkitsevat miehen suurella kasalla kultaa ja nostavat vielä hänet -veden pinnalle. - -Mies kun tänne tulee, niin tapaa hän tyhjän, toisesta päästä avonaisen -tynnörin köllehtimässä veden päällä. Hän heittää rikkaudet sen pohjaan -ja nousee tynnöriin sekä lähtee sitten tynnöriä nytkien koettamaan, -eikö pääsisi jonnekin rantaan. - -No, tynnöri vähitellen edistyy ja vie häntä suurta kuninkaan linnaa -kohden. Hän nousee rantaan ja astuu linnaan. - -Täällä linnassa on myöskin kova riita ja siellä kiistetään siitä, että -kun kuninkaanlinnan kaivoista ovat vedet loppuneet, niin onko parempi -hakea vettä toisen valtakunnan kaivoista, vai omista vesistä. - -Mies tulee kuin kutsuttu riidan ratkaisijaksi, ja kun hän muistaa sen -toisen loimenostajan sanat, lausuu hän niille riitelijöille: - --- Omaa merta etemmä elä mene kalaan! - -Se on oikea ratkaisu ja ihastuneina siitä antavat riitelijät hänelle -suuret määrät kultaa ja hopeata palkaksi. - -Siitä mies lähtee jo kotiinsa päin astuskelemaan, kun on kerran niin -rikkaaksi tullut. Mutta kun hän on jo monia vuosia ollut kotoa poissa, -niin on hänen pieni poikansa kasvanut suureksi mieheksi. Nyt mies -kotiin tullessaan tapaa pojan nukkumassa samassa huoneessa kuin -emäntänsä. Hän raivostuu, ottaa kirveen ja aikoo tappaa miespuolisen -makaajan. - -Silloin hän muistaa sen kolmannen loimenostajan sanan, että "nosta -käsi, elä iske", ja hänen kätensä vaipuu alas. - -Se olikin suuri onni, sillä samassa kun äiti ja poika heräävät, -selittävät he asian oikean laidan. Ja mies siunaa niitä kolmea hyvää -sanaa enemmän kuin saamiaan kultia ja hopeita. - - - - -Haastelevat eläimet. - - -Kerran mies on metsämatkoilla, oravia, lintuja ampuelee, kettuja ja -jäniksiä pyydystelee. Hän viivästyy liiaksi retkellään, iltaan pimeään -asti; hänen täytyy jäädä metsille yöksi. No, hän pyssynsä ja laukkunsa -kuusen juurelle heittää ja asettuu siihen yöksi. - -Koirat, joita hänellä on mukana pari, kolme, asettuvat tuonnemmaksi -toisten puiden juurille. - -Mies on käynyt jo makuullekin, mutta keskiyöllä hän herää ja silloin -kuulee hän koirien haastelevan siellä syrjemmällä: - --- On se tuokin meidän isäntämme; tällaisella koiranviralla itseään -elättää, saloja juoksentelee, soita samoilee! Ja elämä toisenlainen -olisi hänellä aivan käsissä, elämä monta vertaa mukavampi. Tutkisi vain -tarkemmin sen pihassaan kasvavan vanhan kuusen juuria ja käväisisi -joskus siinä naapurissaan. Mutta se miespoloinen ei älyä onneaan. - -No, mies kun tämän kuulee, niin ei häntä enää nukuta siinä kuusen -juurilla, vaan valveilla jo pysyy. Hän rupeaa miettimään noita koirain -sanoja. Mitä ne tarkottavat? Eikä hän enää siinä loikoilekaan, vaan -nousee ylös, nostaa pyssyn olalleen ja lähtee kotiinsa. - -Siellä hän yhä edelleen ajattelee noita eläinten haasteluja ja vihdoin -menee sen pihassaan kasvavan vanhan kuusen luo, käy tarkkaelemaan sitä -ja sen juuria. Eikös hänen silmäänsä pistä jotakin outoa sen lahojen -juurien lomista, ja samalla tulee hän melkein tahdottaan sysäisseeksi -sitä puuta. Silloin se, laho, kaatuu, ja katsoppas vaan -- sieltä -juurien alta ilmestyy vanha raudoitettu arkku, aivan kuin vanhat -aarrehauta-arkut ovat. Aarrehauta-arkku se onkin ja täynnä kultaa. - --- Ilmankos ne eläimet haastelivat, virkahtelee mies iloissaan ja vie -arkun aittaansa. - -Samana päivänä lähtee hän vielä pistäytymään siinä lähimmässä -naapurissakin, katsomaan, mitä siellä olisi erinomaista. - -Siellä on soma tyttönen, joka on kuin luotu hänelle emännäksi. - -Sen ottaa hän emännäkseen, ja niin ovat koirain puheet toteutuneet ja -hän elelee kuin uutta elämää. - - * * * * * - -Mutta onpa eräs puuttuva kohta hänen elämässään. Eukko on alussa hyvä, -mutta pian jo muuttuu pahaksi -- komentelevaksi. Hän joutuu oikean -eukkovallan alle. Se hänen elämäänsä häiritsee ja onneaan synkistää. -Jopa hänen elämänsä käy niinkin tukalaksi, että hän mietiskelee ottaa -itsensä hengiltä. - -Sitä miettiessään hän eräänä sunnuntaina lavitsalla silmät ummessa ja -hievahtamatta loikoessaan kuulee yhtäkkiä kukon, joka on kanoineen -lattialla herneitä nokkimassa, ylenkatseellisesti ja mahtavasti -kököttävän perheelleen: - --- Kot, kot, kot, siinä on mies, hänellä on vain yksi akka eikä jaksa -sitäkään pitää kurissa ja minulla on viisikymmentä akkaa ja kaikki ne -hallitsen! - -Senpä kun mies kuulee, niin se käy pahasti hänen luonnolleen. Vai niin, -vai sellaista se haastelee! Eläpäs! - -Tuokiossa kavahtaa hän pystyyn, astuu päättäväisesti eukkonsa luo ja -sanoo tälle jyrkästi: - --- Lämmitäpäs nyt kyly! - --- Kyly! Mitä sinä sillä teet? Mikä kylyn aika nyt on? - --- Lämmitä nyt vain kyly, sanon sinulle! - --- Ka, ka, tuota, mitä sinä tarkotat? hämmästelee eukko. - --- Lämmitä vain kyly, elä kysele! - -Kun ukko noin jyrkäksi käy, niin eihän eukon auta muu kuin lähteä kylyä -lämmittämään. Mikä lie sille nyt tullut, ei ole toiste ollut, arvelee -hän ja menee ja panee kylyn lämpiämään. Ja kun ukko toistekin samalla -päättävällä kivakalla äänellä käskee, niin eihän sitä silloinkaan auta -muu kuin täyttää sen käskyt ja toivomukset. Ja niinpä jo muuttuu -järjestys talossa. Eipä eukko enää komentelekaan ja ärhentele, vaan -suostuu sopuisasti ukkonsa kera neuvottelemaan. Ja ukko taas, kun eukko -näin sopuisaksi muuttuu, niin hänkin jo taas antaa myöten, ja niin koko -elämä korjautuu talossa. Ja niinpä vähitellen taas onni vallitsee -talossa. - - - - -Suulas akka. - - -Olipa ennen akka, joka oli ylen suulas ja kerkeä kertomaan kylälle -kaiken sen, mitä kotona tapahtui. No, ukko tästä pahoin tuskailee, -huomaa tuon kielevyyden olevan monessa seikassa pahaksi haitaksi talon -elämälle. - -Kerran ukko sattuu löytämään metsästä aarteen, ja arvaahan sen, mikä -ilo hänen mielessään syntyy. Mutta samassa muistaa hän akkansa -kielevyyden ja riemu vähenee aikatavalla, sillä akkahan kertoisi asian -kylällä ja kukatiesi, mitkä rettelöt siitä syntyisivät -- kenties koko -aarre menisi! - -Ukko aprikoi asiaa, jopa keksii hyvän juonen. Hän rientää ansatielleen, -ottaa sieltä eräästä ansasta teiren ja vie sen järvessä olevaan -verkkoonsa, ja verkosta ottaa hän taas kalan ja vie sen ansaan. Sitten -menee hän kotiinsa ja lausahtaa iloisena: - --- Kuulehan, eukkoseni, minä löysin aarteen. - --- Sinäkö aarteen, mistä, mistä, sano, sano, elä peitä, mistä sinä -aarteen, vai aarteen, no johan sinä, mitä sinä oikein, mistä sinä sen -aarteen...! - --- No, no, elähän hätäile, -- lähdetäänhän hakemaan! - --- Niin, niin, sitähän minäkin, lähdetään hakemaan, haetaan, haettava -se on! - -Ja he lähtevät aarretta hakemaan. - -Aarre kun saadaan erään puun juurilta, niin ukko sanoo siitä eukolleen, -että mennäänpä samalla katsomaan ansojakin ja verkkoja. - --- Mennään vain, mennään, mitäs muuta! - -Mennään niitä katsomaan ja ansasta löydetään kala, verkosta teiri. -Eukko hämmästyy tuosta, mutta eihän siinä auta: mikä sattunut, se -sattunut. - -Ja he lähtevät kotiinsa kulkemaan. - -Kotimatkalla tietysti eukko toitottaa koko kylälle, että he ovat -löytäneet aarteen. - -Mutta kotiin tultua ukko tekee vielä erään konstin. Hän sanoo eukolle, -että nyt se tulee se maailmanloppu, ja jos tahtoo pelastua siitä, on -mentävä suuren tynnörin alle. Akka menee tynnörin alle, ja ukko kaivaa -näverillä reikiä tynnörin pohjaan ja rupeaa sen päällä polttamaan -tervaa, jota rei'istä tippuu akan päälle. No nyt on se pahimman -hävityksen aika, lausuu hän akalle, mutta pian tuo näyttää menevän ohi! - -Pian se meneekin ohi, ja akka nousee tynnörin alta. - -No, siitä aarteen löydöstä syntyvät tietysti suuret rettelöt ja ukko ja -akka vedetään oikeuteen sen löytämisestä ja salaamisesta. - -Kyläläiset ovat kannelleet oikeudelle ja parhaana todistuksena -esitetään akan puheet. Kun kyläläiset ovat kylliksi puhuneet -oikeudessa, niin lausuu ukko tuomarille: - --- Kuulustelkaahan, korkea oikeus, minun eukkoanikin; hänen -puheistaanhan se on koko tämä juttu syntynyt. - --- Niin, se on oikeus ja kohtuus, lausuu tuomari ja käy kuulustelemaan -eukkoa. - --- No, mistä se tämä aarre sitten oikein löydettiin? alottaa hän. - --- Sekö, mistä, tuostako? Ettekö sitä tiedä? Sieltä, sieltä, mistä se -löytyi, puun juurilta, kannon alta, aivan oikeasta paikasta, sieltä, -sieltä, puun juurilta, kannon alta... - --- No, hyvä -- milloin se löydettiin? - --- Milloinkako! Kaikkia kysyttekin! Silloin, kun me saimme kalan -ansasta ja teiren verkosta ja silloin kun oli se suuri maailmanloppu... - --- Astukaa ulos, lausuu tuomari ja antaa hetken perästä päätöksen, -jossa eukko julistetaan hulluksi, kanne aiheettomana kumotaan ja -kantelijoille sakkoa määrätään. - -Niin sai ukko pitää rauhassa aarteen, kenenkään häntä siitä enää -häiritsemättä. - - - - -Vastahakoinen akka. - - -Olipa ennen semmoinenkin ukko, jolla oli akka, joka teki kaikki -toisinpäin kuin ukko tahtoi. Jos ukko toivoi sitä, niin akka teki tätä, -ja jos ukko tahtoi tätä, niin akka teki sitä. - -Niinpä kun kerran olivat joulunpyhät tulossa ja ukko arveli, ettei -tällä kertaa pidetä minkäänlaisia juhlia joulun kunniaksi, niin akka -sanoi laittavansa siksi kertaa mitä suurimmat juhlat. - --- No, ei ainakaan vehnäsiä paisteta! - --- Paistetaanpa kuin paistetaankin! - --- No, ei ainakaan olutta panna! - --- Pannaanpa kuin pannaankin! - --- No, ei ainakaan vieraita kutsuta! - --- Kutsutaanpa kuin kutsutaankin! Pirtin täysi kutsutaan. - -Ja laittoihan se eukko juhlat mitä suurimmat ja vieraita pirtin täyden -kutsui. - -No, käypi eukko jo vastuksiksi ukolle, kovin suureksi kiusaksi käy. -Mutta minkäpä sille voit, mikä sallittu, se sallittu. - -Lähdetään siitä kerran heinäniitylle. - -Nurmelle mentäessä täytyy mennä yli joen ja joki, vaikka on kaita, on -virtava ja vuolas. Ylimenopaikkaa ei ole muuta kuin pahainen poikkipuu -erään virtavimman paikan kohdalla. Ukko pelkää, että tässä mahtaa käydä -huonosti, se kun hänen eukkonsa on sellainen itsepäinen ja vastaan -pistävä. Vielä jutkahtaa jokeen, ja mikä vahinko tulisi! - -No, tullaan sille poikkipuulle. Ukko pääsee hyvin yli, mutta eukon -suhteen kun hän pahaa pelkää, niin sanoo tälle toiselta rannalta, että -elä hypähtele sillä poikkipuulla, koeta tulla varovasti, sillä se on -huono puu, elä hypähtele! - --- Hypähtelenpä uhallakin, vastaa eukko uhittelevana ja käy aivan puun -keskikohdilla keikkumaan ylös ja alas. No, eihän se puu kestä, se -katketa paukahtaa ja eukko jokeen pudota jutkahtaa. - -Se piti, lausahtaa ukko ja kun se oma eukko on, niin jo hätäänkin -joutuu ja lähtee kiireesti joen vartta alaspäin juoksemaan. Mutta -samassa muistaa hän eukkonsa suuren vastahakoisuuden ja kääntää -askeleensa ylöspäin. Heinäväki sattuu sen huomaamaan ja kysyy häneltä: - --- No, minne sinä juokset, mitä etsit? - --- E -- eukkoani veikkoset, se kun sattui tuosta poikkipuulta jokeen -polskahtamaan. - --- Mutta vastavirrastahan sinä, veikkonen, sitä etsit; myötävirtaanhan -tuo toki lienee mennyt. - --- Eikö mitä; se kun oli eläessään niin vastahakoinen, niin -vastavirtaan se varmaan kuoltuaankin lienee lähtenyt pyrkimään. - -Sen pituinen se. - - - - -Ukko akan töissä, akka ukon töissä. - - -Olipa ennen ukkokin ylen omalaatuinen, ja hän rupesi kovasti -kapinoimaan sitä vastaan, että hänen pitää aina tehdä ulkotöitä, kun -sitä vastoin eukko saa aina olla lämpimässä tuvassa ja keveissä -sisätöissä. - --- No, vaihdetaan virkoja, vaihdetaan virkoja, ukkoseni, sanoo akka, -- -sinä jäät tekemään sisätöitä ja minä lähden ulkotöihin. Sinullahan -lienee nyt puunvetoa -- minä valjastan hevosen ja lähden metsään --, -sinä kirnua täällä tuvassa maidot, hoida lapsi, katso porsas, jauha -jauhot, keitä puurot, syötä lehmä. - --- No, tehdään niin, ilahtui ukko. - -Ja akka lähti puunvetoon, ukko jäi sisätöihin. - -Hän rupesi kirnuamaan voita, kirnusi, kirnusi, mutta lapsi rupesi -pyytämään juotavaa. -- Ahaa, täytyy lähteä hakemaan kaljaa! Hän lähti -hakemaan kaljaa aitasta, jätti kirnun tuvan lattialle. Aitassa -kaljatynnörin tapin auvaistuaan muisti hän, että se sika voi kaataa -kirnun tuvassa ja kiiruhti sinne. Siellä porsas, hänen tulostaan -säikähtäen tölmäsi kirnua vasten ja kaatoi kirnukset lattialle; aitassa -taas kaljatynnöri, joka oli jäänyt auki, vuoti tyhjäksi. - --- No, hyvin tämä alkaa, arveli ukko ja kynsäsi päätään. Pani kuitenkin -uudet maidot kirnuun ja rupesi uudella onnella valmistamaan voita. -Silloinpa muisti hän, että ne jauhotkin olisi jauhettavat. No, hän pani -jyviä kiveen ja alkoi jauhaa jylkytellä. Mutta kun ne voitkin oli -valmistettava, arveli hän, että panenpa kirnun selkään, niin siellä -heiluenhan ne samalla maidot voiksi valmistuvat. No, hyvinhän se aluksi -kävi, mies kirnusi ja jauhoi yhtaikaa. - -Mutta sitten piti panna puuro tulelle ja sitä varten oli käytävä -kaivosta vettä noutamassa. Kirnu unohtui hänelle selkään, ja kun hän -kumartui ottamaan kaivosta vettä, syöksähtivät kirnukset kaivoon. - --- No, hyvinpä tämä jatkuukin, siunaili ukko ja kaatoi kolmannet -kirnukset kirnuun sekä rupesi niitä voiksi valmistamaan. Mutta silloin -muisti hän puuronkeittoaikomuksensa. Hän pani vedet ja jauhot kattilaan -ja rupesi keittämään puuroa. Se keskeytyi, kun hän muisti, että -lehmähän se oli vielä ruokittava. Hän jätti kattilan siihen ja riensi -lehmän luo. - -Missäpä tuota syöttäisin, tuumiskeli hän. Mökin katolla, koska se oli -matala ja tasainen turvekatto, rehevää ruohoa kasvava. Hän vuovasi -lehmänsä sinne syömään. Mutta se voi pudota sieltä, arveli mies ja -siltä varalta haki hän liiteristä nuoraa ja sitoi sen toisen pään -lehmän jalkaan. Toisen pään hän taas pujotti uuninpiipun kautta mökkiin -ja sitoi sen omaan jalkaansa. Nyt oli kaikki hyvin ja hän rupesi -jatkamaan puuronsa keittämistä. Mutta silloin se lehmä sieltä katolta -putosi maahan. Nuora kiristyi ja ukko vetäytyi nurinniskoin -uuninpiippuun. - -Kylläpä hämmästyi eukko, kun saapui metsältä mökille. Lehmä riippui -nuorassa katonräystään ja maaperän välillä. Ukko oli suinpäin -uuninpiipussa. Siinä oli tarpeen nopeat toimet. Kiireisesti hän -leikkasi nuoran lehmän yläpuolelta. Lehmä putosi maahan ja oli -pelastettu. Mutta mitenkä kävi ukon uuninpiipussa? Se putosi -päälaelleen siihen suureen puurokattilaan, jossa oli koko päivän puuroa -keittää jytkytellyt. - -Olipa eukolla työtä ukkoa pelastaessa, ja kun se oli tehty, vannoi -ukko, ettei hän ikinä vaihda virkoja eukkonsa kera. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK SUOMEN KANSAN SEIKKAILUSATUJA*** - - -******* This file should be named 60094-8.txt or 60094-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/6/0/0/9/60094 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - diff --git a/old/60094-8.zip b/old/60094-8.zip Binary files differdeleted file mode 100644 index cf2a1f5..0000000 --- a/old/60094-8.zip +++ /dev/null |