NormalizeHEADmain

5 files changed, 17 insertions, 4976 deletions

diff --git a/.gitattributes b/.gitattributes
new file mode 100644
index 0000000..d7b82bc
--- /dev/null
+++ b/.gitattributes
@@ -0,0 +1,4 @@
+*.txt text eol=lf
+*.htm text eol=lf
+*.html text eol=lf
+*.md text eol=lf
diff --git a/LICENSE.txt b/LICENSE.txt
new file mode 100644
index 0000000..6312041
--- /dev/null
+++ b/LICENSE.txt
@@ -0,0 +1,11 @@
+This eBook, including all associated images, markup, improvements,
+metadata, and any other content or labor, has been confirmed to be
+in the PUBLIC DOMAIN IN THE UNITED STATES.
+
+Procedures for determining public domain status are described in
+the "Copyright How-To" at https://www.gutenberg.org.
+
+No investigation has been made concerning possible copyrights in
+jurisdictions other than the United States. Anyone seeking to utilize
+this eBook outside of the United States should confirm copyright
+status under the laws that apply to them.
diff --git a/README.md b/README.md
new file mode 100644
index 0000000..bd9934d
--- /dev/null
+++ b/README.md
@@ -0,0 +1,2 @@
+Project Gutenberg (https://www.gutenberg.org) public repository for
+eBook #60049 (https://www.gutenberg.org/ebooks/60049)
diff --git a/old/60049-8.txt b/old/60049-8.txt
deleted file mode 100644
index 95a332e..0000000
--- a/old/60049-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,4976 +0,0 @@
-Project Gutenberg's Lehtisiä mietekirjastani, by Zacharias Topelius
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms
-of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll
-have to check the laws of the country where you are located before using
-this ebook.
-
-
-
-Title: Lehtisiä mietekirjastani
-
-Author: Zacharias Topelius
-
-Translator: Juhani Aho
-
-Release Date: August 3, 2019 [EBook #60049]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEHTISIÄ MIETEKIRJASTANI ***
-
-
-
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-LEHTISIÄ MIETEKIRJASTANI
-
-Kirj.
-
-Zacharias Topelius
-
-
-Suomentanut Juhani Aho
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1909.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Ulosantajain esipuhe
-Kuinka ajatukset kuihtuvat
-Uskoni
-Usko ja tieto
-Kuolemattomuus
-Iankaikkinen elämä
-Synti, armo ja omatunto
-Paha
-Kaikki-yhteisyys
-Sallimus
-Ihmeteot
-Enkelit
-Tuhatvuotinen valtakunta
-Tuomio ja maailman loppu
-Maanpallo maailman-kaikkeudessa
-Ihminen maailman-kaikkeudessa
-Valo
-Elämä
-Suku ja yksilö
-Minä
-Lapsi
-Nuoruus
-Elämän kesä ja syksy
-Rakkaus
-Koti
-Koulu
-Kansa ja isänmaa
-Kirkko
-Saarnamies
-Opettaja
-Painetun sanan edesvastaus
-Sanomalehdistö
-Puolueet
-Raha
-Työ
-Ajatus
-Suuruus
-Unhotetut
-Muistopatsaat
-Maine
-Kirja
-Määräperäisyys maailman historiassa
-Perusviivat
-
-
-
-
-ULOSANTAJAIN ESIPUHE
-
-
-Tähän toistakymmentä vuotta sitten alkoi Z. Topelius koota
-"Mietekirjansa" hajanaisia lehtiä, jonka ensi suunnitelman hän jo
-oli laatinut v. 1870. Hänen tarkoituksensa oli antaa jälkimaailmalle
-tilaisuutta tutustua hänen personalliseen käsitykseensä ajan ja
-iankaikkisuuden suurista kysymyksistä, ei sen vuoksi, että hän olisi
-pannut mielipiteilleen mitään ratkaisevaa merkitystä, vaan koska
-hän tunsi sisällistä tarvetta esittää ne hedelminä pitkän elämän
-kokemuksista.
-
-Alkuperäinen suunnitelma sisälsi paljon suuremman määrän kirjoituksia
-kuin mitä tekijä ehti sepittää. Nämä ovat vaan "Lehtisiä
-mietekirjastani", jotka nyt hänen kuoltuaan julaistaan. Puhtaaksi
-kirjoittaessaan ja järjestäessään eri kirjoituksia ovat ulosantajat
-seuranneet tekijän viimeistä suunnitelmaa: kirjan sisällöksi, mutta
-niitä lehtiä uudelleen painoon toimitettaessa, jotka ovat olleet
-julaistuina aikakauskirjoissa ja kalentereissa, on seurattu aikaisempia
-käsikirjoituksia, koska tekijä tuollaista lehteä satunnaisesti
-julaistessaan siihen usein kokosi ja supisti useampien kirjoitusten
-sisällön.
-
-Kunkin kirjoituksen alla olevasta päiväyksestä näkyy, että kaikkein
-useimmat niistä ovat syntyneet v. 1895 eli vähän sen jälkeen kuin
-tekijä seitsemänkymmenen seitsemän vuoden vanhana oli parantunut
-hengenvaarallisesta taudista. Sen johdosta Mietekirjan suunta osaksi
-muuttui. Hengellinen sisältö tuli pääasiaksi, ja lehdet uudesta
-oikeinkirjoituksesta, naiskysymyksestä, kuvaamataiteesta, tieteistä,
-kuolemanrangaistuksesta, ruumiinpoltosta y.m. jäivät kirjoittamatta.
-
-Muissakin suhteissa on tätä Topeliuksen viimeistä teosta pidettävä
-valmistumatonna. Siinä on aukkoja ja puutteita, joita tekijä työtään
-viimeistellessä aikoi täyttää. Siitä ovat osoitteena käsikirjoitukseen
-tehdyt reunamuistutukset. Mutta ainoastaan katkonaisimmat ja tekijän
-itsensä hylkäämät kirjoitukset ovat poisjätetyt. Eräs luku sodasta on
-ulotettu ja useita kertoja puhtaaksi kirjoitettu, viimeksi Helmikuun
-12 p:nä 1898, joka oli viimeinen päivä, jolloin tekijä oli terveenä ja
-työvoimissaan.
-
-Z. Topelius tunsi, enemmän kuin monet muut kirjailijat,
-vastuunalaisuutta lausumastaan sanasta. Hän sanoo eräässä tämän kirjan
-esipuheen katkelmassa: "Jokainen sana, Kaikkivaltiaan: tulkoon! yhtä
-paljon kuin lapsen soperrus, luopi oman ajatusmaailmansa. Sentähden ei
-mikään sana voi palata alkulähteeseensä jälkeä jättämättä. Luonnonäänet
-haihtuvat, ajatus semmoisenaan on itämätön siemen, mutta sana on teko,
-jolla on edesvastuunsa."
-
-Helsingissä Lokakuulla 1898.
-
-
-
-
-KUINKA AJATUKSET KUIHTUVAT
-
-
-Olen lukenut monenlaisia määritelmiä ajatuksesta. Filosoofi rakentelee
-ja sitoo sen mittausopillisiin viivoihin -- runoilija ratsastelee
-sillä pilvissä ja painaa sen tunteiden vahaan -- koronkiskuri lyö sen
-rahaksi, -- suutari naulitsee sen kengän pohjaan -- tylsämielinen
-tuijottaa siihen niinkuin huuhkaja päivään, mutta mikä se on, sitä ei
-voi kenkään sanoa. Se on minä, se on sinä, se on yhtaikaa kaikki ja
-ei mitään. Kuitenkin on se maailman valtias. Sen historia on maailman
-historia.
-
-Koettakaamme sitä kuvin esittää -- olettakaamme, että se on aalto:
-että se syntyy meressä ja vaipuu merehen takaisin. Että on lintu: joka
-lentää ja uupuu. Kukka: joka itää ja kuihtuu. Kautta vuosisatojen voi
-se kulkea, niinkuin valonsäde kautta avaruuksien, mutta ei ikuisesti --
-jos se on syntynyt ihmisen aivoissa -- se vaipuu alas, uupuu, kuihtuu,
-sammuu. Siinä on sen rajoitus rajattomassa avaruudessa. Ikuisuuden
-ajatuksen -- Jumalan ajatuksen edessä täytyy sen taipua tahtoen tai
-tahtomattaan.
-
-Ajatukset ovat sielun kasvimaailma. Tahdotko tietää, kuinka
-ajatusmaailma itää, niin kysy sitä kevähältä! Kuinka kuihtuu, kysy
-syksyltä. Kevät katsoo aina eteenpäin, syksy aina jälelleen, mutta
-syksyllä on se etu, että voi katsoa eteenpäin uusiin keväihin. Siinä on
-vanhain onni.
-
-Monet kuihtuneet ajatukset ovat vaan kuihtuneita kaprifolioita. Elä
-tuomitse niitä kuolemaan, ne ovat monikesäisiä. Anna niille sadetta,
-paistetta ja lämmintä ilmaa: ne voivat vielä tuoksua.
-
-2.7.1890.
-
-
-
-
-USKONI
-
-
-Usko on ihmishengen pohja. Henki ilman uskoa on vaan pohjaton meri.
-Sentähden alkaa jokainen elämänkäsitys uskolla.
-
-Uskoni on yksityisasia Jumalan ja minun välillä ja liikuttaa muita
-ainoastaan siinä määrin, mikä vaikutus sillä voi olla. Tunnustan tämän
-uskoni milloin tahansa ja missä tahansa minun tulee siitä todistaa,
-mutta minusta on tarpeetonta näytellä sitä pääsylippuna taivaaseen.
-Tässä on minun nyt vaan esittäminen elämäni perustus.
-
-Olen onnellinen siitä, että olen kasvanut lutherilaisen kirkon
-uskossa, jota rakastan ja kunnioitan, en sen vuoksi, että pidän tätä
-kirkkoa erehtymättömänä ja ainoana autuaaksi tekevänä, vaan siksi,
-että se rehellisesti etsii totuutta Jumalan ilmoitetusta sanasta.
-Uskon kansakoululapsen tavoin Lutheruksen pieneen katkesmukseen, siis
-kolmiyhteiseen Herraan Jumalaan, hänen lakiinsa ja evankeliumiinsa. Ja
-sen minä uskon sielustani ja sydämmestäni, en omasta voimastani, en
-järkeni ja oppini avulla, vaan Jumalan armosta, joka Kristuksen kautta
-on kutsunut minut ihmeelliseen valoonsa.
-
-Yhtä en tahdo salata, nimittäin että katson kristinuskon sisimmässä
-luonteessaan olevan elämää eikä uskoa. Kirkkojen opinkappaleet ovat
-syntyneet uskon sisällön selittämiseksi ja rajoittamiseksi, mutta
-ovat ainoastaan puutteellisia inhimillisiä kokeita sovittaa sanoiksi
-sitä, jota voidaan elää ainoastaan hengessä. Mitä rikkoutumisia, mitä
-kiusallisen katkeria riitoja kristittyjen kesken onkaan tämä sanoiksi
-sovittaminen synnyttänyt! Olen sitä mieltä, että kristinuskon koko
-varsinainen sisältö voidaan lausua muutamin yksinkertaisin sanoin:
-_Uskon Jumalaan Kaikkivaltiaaseen, Isääni, taivaan ja maan luojaan.
-Uskon Jeesukseen Kristukseen, Jumalan Poikaan, Ihmisen Poikaan, minun
-ja maailman Vapahtajaan. Uskon Jumalan Pyhään Henkeen ja iankaikkiseen
-elämään._
-
-Ei sanaakaan enemmän, mutta ei myöskään pilkkuakaan vähemmän. Yhdistä
-kaikki särkyneet kirkot, lahkot ja mielipiteet tähän tunnustukseen,
-joka sisältyy pääajatuksena kaikkien kristittyjen uskossa; pidä kiinni
-tästä yhdyssiteestä, älä pane arvoa sen rinnalla oleviin sivuasioihin,
-ja kaikki tulevat yhtymään Kristuksen ristin ympärillä, samalla kun
-paljon rauhattomuutta ja paljon pahennusta on katoava maailmasta.
-
-En ymmärrä sitä suvaitsevaisuutta, joka katsoo kaiken uskon yhtä
-hyväksi, kunhan se vaan on vilpitön. On oleva raja totuuden ja
-erehdyksen välillä. En tunnusta mitään kristinoppia ilman raamatun
-Kristusta. Minä tuomitsen erehdyksen, en sitä, joka erehtyy. En voi
-nähdä kanssaihmiseni sisimpään. En tunne niitä teitä, joita myöten
-Jumalan Henki voi johdattaa meitä kaikkia pimeyden kautta valoon;
-tiedän vaan, että niitä on paljon. Miksi olisi minun tieni ainoa oikea,
-ainoa mahdollinen?
-
-Kristinusko on salaisuus, jonka perille voidaan tulla ainoastaan
-sisällisen kokemuksen tietä. Sitä _puuttuen_ päättelemme niinkuin sokea
-väreistä, sen _omistaen_ täytyy meidän taipua niinkuin lapset Jumalan
-ja raamatun auktoriteetin eteen. Mutta se ei estä meitä ajattelemasta,
-tutkimasta ja kysymästä, aina kuitenkin nöyrinä pysyen. Raamattu itse
-on vastaava kysymyksiin, ei niin, että me poimimme siitä ne paikat,
-jotka tukevat meidän ennakkomielipiteitämme ja jätämme huomaamatta
-tai kiellämme ne, jotka ovat niiden kanssa ristiriidassa, vaan niin,
-että heitämme omamme hetkeksi syrjään ja vertailemme näennäisesti
-ristiriitaisia niinkuin opetuslapset, jotka rehellisesti etsivät
-totuutta.
-
-Olen oppimaton raamattua tulkitsemaan enkä vaadi mielipiteelleni mitään
-arvoa. Mutta minä kysyn, niinkuin monet muutkin kysyvät, ja tahdon nyt
-tehdä pari kysymystä, joihin luulen löytäneeni vastauksen.
-
-Olen esim. löytänyt erehdyttävän käännösvirheen Lutheruksen
-pienessä katkesmuksessa, toisessa uskonkappaleessa. Lutherus tapasi
-kreikkalaisessa alkutekstissä sanan _hades_, kuoleman valtakunta,
-johon sanaan katolilaiset perustavat oppinsa kiirastulesta. Tätä oppia
-välttääkseen käänsi Lutherus sanan _hades_ sanalla _helvetti_, "alas
-astui helvettiin". Mutta Math. 25: 41:n mukaan on helvetti ennen
-tuomiota valmistettu ainoastaan perkeleille, ja olisi Kristus siis
-astunut heidän luokseen. Luen siis sen kaiken toisessa uskonkappaleessa
-näin: "astui alas kuoleman valtakuntaan".
-
-Tärkeämpää raamatun tutkimuksen vapaudelle on oppi Jumalan
-kolminaisuudesta, joka epäilijälle on mitä pahin loukkauskivi.
-Uskallan tehdä selityksen koetuksen 1 Kor. 15: 24--28 perusteella.
-Paavali sanoo, että lopussa on Kristus, sittenkun kaikki hänen allensa
-tuomiossa heitetyt ovat, antava valtakunnan Isälle ja myös itse hänen
-allensa heitettävä, että Jumala kaikki kaikissa olisi. Kun me siis
-tunnustamme kolmiyhteistä Herraa Jumalaa, ei meitä samalla mikään
-estä ajattelemasta kolmijakoisuutta rajoitetuksi Kristuksen tehtävään
-maailman vapahtamiseksi, se on aikaan, ajanjaksoon (aion) maailman
-luomisesta maailman loppuun. Sen jälkeen seuraa ajaton iankaikkisuus,
-jolloin jakamaton Jumala on kaikki kaikissa.
-
-Ajatukseni ei voi ulottua yli ajan rajain. Kristus on tässä samoin kuin
-kaikessa muussakin valinnut nuo inhimilliset vertaukset, Isä, Poika,
-ja Henki, joiden avulla ajatuksemme voi käsittää pelastustyön, ja
-panee senvuoksi painoa yhteydelleen Isän kanssa ja jakamattoman Isän
-ylevämmyydelle. Muistakoot muuten epäilijät, että ihminen, Jumalan
-kuvaksi luotu, on samalla tavalla ajassa kolmiyhteinen olento ruumista,
-sielua ja henkeä, mutta tulevassa elämässä tuomion jälkeen olennoltaan
-henkeä.
-
-1.8.1895.
-
-
-
-
-USKO JA TIETO
-
-
-Usko käsittää ihmisen päävoimat ja on, sekä toimiessaan että
-levätessään, suurin valta maailmassa. Uskoa verrataan voimaan, joka
-vuoria liikuttaa; usko kaataa ja nostaa, parantaa ja tappaa? Kuka
-raivoo niinkuin uskonvimmainen? Kuka kärsii niinkuin marttyyri? Kuka
-rakastaa niinkuin vastarakkauden saavuttanut, kuka vihaa niinkuin
-hyljätty? Uskovainen yksin on varma taivaan autuudesta. Ja tämän voiman
-uskaltaa tieto uhkamielisyydessään kieltää ja sitä pilkata, tuo tieto,
-joka aina etsii, kysyy, arvelee eikä voi väittää mitään varmaksi
-tänään, jota ei toinen tieto jo huomenna väittäisi valheeksi! Tieto on
-Juno-pilvissä, jota ajatus aina on syleilevinään sumussa ja jonka se
-aina uudelleen kadottaa näkyvistään. Halveksinko tietoa? Kysy minulta,
-tahdonko palata Ptolemaion maantieteeseen, kysy minulta, olenko koskaan
-tuntenut ihmishengen sammumatonta janoa tutkimaan ja kysymään! Ja
-kuitenkin sanon minä, että tieto, joka mittaa tähdet ja valtameret, on
-heikko lapsi sen jättiläisuskon rinnalla, joka voittaa maailman, joka
-on nähnyt sen luomisen ja ennustaa sen häviötä.
-
-Monet pitävät uskoa ja tietoa sovittamattomina vastakohtina.
-Kristityt sanovat: järki ei saa mestaroida uskoa. Tieto taas asettaa
-ensimmäiseksi ohjeekseen uskon kieltämisen. Molemmat erehtyvät: usko
-ja tieto sopivat kyllä toisiinsa, täydentävät toisensa ja sisältyvät
-toisiinsa, niinkuin lähde sisältyy jokeen, niinkuin taru historiaan.
-Raamattu, joka niin usein rankaisee väärää oppia ja varoittaa siitä
-tiedosta, joka hulluttaa, ei milloinkaan aseta yhdenvertaiseksi
-tietoa ja epäuskoa. Kristus sanoo: minä olen totuus. Paavali sanoo:
-me _tiedämme_, ketä _uskomme_. Järkiperäinen tieto sisältyy uskoon
-todistettuna sisällisenä kokemuksena, samoinkuin usko sisältyy ilman
-todistuksia tieteen selviöihin. Luonnontiede rakentaa maailman
-atoomeista: näytä minulle atoomit, näytä eetteri! Niitä ei ole
-missään, ne ovat todistamaton usko, ja kuitenkaan ei kukaan epäile
-niiden olemassa oloa. Lähde kieltää joen pysymällä reunojensa sisällä,
-joki kieltää lähteen liikkumalla eteenpäin. Ja kuitenkaan ei lähde
-ole muuta kuin lepäävä joki, joki ei muuta kuin liikkuva lähde.
-Molempien päämäärä ja tarkoitus on ääretön meri. Usko alkaa ja loppuu
-Jumalassa, joka on korkein tieto. Tiede alkaa olettamisella, joka ei
-ole mitään muuta kuin uskoa, ja päättyy äärettömyyden eteen asetettuna
-kysymykseen. Mitä on tämä sitten muuta kuin kulkua uskosta uskoon,
-lähteeltä mereen?
-
-Sentähden on usko aina liikkuvan, vaihtelevan ja väreilevän ihmishengen
-pohja, jonka voimakkuuteen kansojen elinvoima perustuu. Kansa on
-voimakas ulkonaisesti ja sisällisesti ainoastaan niin kauvan kuin
-se säilyttää tietoisuutensa Jumalasta, uskonsa. Kun se katoo, alkaa
-kuihtuminen, jota ei mikään loistava sivistys ajan oloon voi estää.
-Sivistys koskettaa ainoastaan ihmisen olennon kehää eikä sen sisustaa,
-ja joutuu, itse katoavainen ollen, kaiken katoavaisen kohtalon
-alaiseksi.
-
-Uskoton mies on kuin rannaton aalto, juureton ja pohjaton, joka
-kiertää oman itsensä tai katoavaisten tarkoitusperien ympärillä, jotka
-siksi kerrakseen kiinnittävät hänen huomiotaan. Miehellä on kuitenkin
-edes nämä tarkoitusperänsä, mutta uskoton nainen on ristiriidassa
-oman itsensä kanssa. Vaikka olisi kuinkakin älykäs ja teräväpäinen,
-ei hän näitä lahjojaan käyttämällä voi löytää elämänsä keskustaa;
-hänen tekojaan määräävät vaikuttimet ovat kasvaneet kiinni siihen
-välittömyyteen ja ehdottomaan uhraavaisuuteen, joka on uskon sisin
-olento. Riistä häneltä tämä elämän pohja, opeta häntä perustautumaan
-arvostelevaan ajatukseen, ja hän ei ole enää nainen, vaan arvostelun ja
-tunteen, järjen ja intohimojen sekasikiö, joka häilyy molempien välillä
-ja joutuu molempien erehdysten uhriksi.
-
-Ollessaan kristillinen elinvoima on uskolla vastakohtanaan epäusko,
-olkoon että tämä tunnustaa opin ja kieltää elämän, tai peittelemättä
-kieltää, elämän ja opin. Edellinen muoto on tavallisin; tunnustuksella
-on kuitenkin niin syvät juuret, että ihmiset sitä ainakin kantavat
-kuolleena uskona huulillaan, vaikka sydän olisikin kylmennyt ja
-kovennut. Mutta epäusko siinä merkityksessä, ett'ei mitään uskota, on
-sisällötön sana. _Natura abhorret a vacuo_, luonto ei siedä mitään
-tyhjää. Kun meissä syntyy sellainen tyhjä aukko, hyökkäävät peikot
-sijaan. Niin eroittamaton on usko ihmisen sisimmästä olennosta, että
-senkin, joka kaikki kieltää, lopulta täytyy uskoa omaan itseensä.
-Vapaa-ajattelijat erehtyvät: se Jumala, jonka he kieltävät, palaa
-ehdottomasti takaisin epäjumalana. Se aikakausi, joka järkeä palveli,
-oli ääriään myöten täynnä taikauskoa. Sinä, joka kutsut Jumalaa
-vanhaksi lastentaruksi, polvistu Cagliostron edessä, vaadi vastausta
-kuolleilta tai palvele omaa itseäsi!
-
-8.8.1895.
-
-
-
-
-KUOLEMATTOMUUS
-
-
-Jos meillä takanamme olisi tyhjyys ja edessämme ainoastaan kuolema,
-hauta ja uusi tyhjyys, mitä varten eläisimme? Mitä varten lempisimme,
-taistelisimme, kärsisimme, kieltäytyisimme, työskentelisimme,
-uskoisimme ja ajattelisimme?
-
-Niin, mitä varten? Kaikkihan olisi vaan katoavaa unelmaa, niin vähän
-kaikkien tähän elämään panemiemme huolien arvoista, että me yhtä hyvin
-jäädä nukkumaan ensimmäiseen lapsuutemme kehtoon ja odottaa kuolemaa
-kuin ruveta näkemään niin paljon vaivaa toivottomasta elämästä.
-Olisihan silloin päiväperhonen onnellisempi meitä, sillä hän syntyy
-ja kuolee päivän auringon mukana eikä ennätä kysyä, mitä varten on
-olemassa. Mutta meillä on levottomat ajatuksemme, jotka eivät anna
-meille mitään rauhaa, meillä on sammumaton onnen janomme, ahnaat
-aistimme, tutkiva henkemme, joka ei koskaan lakkaa kysymästä. Mitä jää
-tähteeksi kuolleelle, kun kaikki hänen takanaan ja edessään on ijäksi
-ohitse? Pimeys, hiljaisuus, yksinäisyys, kylmyys, unohdus, horrostila,
-häviö. Mikä kolkko kaukamaa, katsottuna lämpöisen ihmiselämän
-valoisilta vaaroilta!
-
-Sentähden ovat ne, jotka eivät usko tulevaa elämää, pakotetut hakemaan
-toivoa, onnea, palkkaa ja päämääräänsä maallisuuden ahtaiden rajojen
-sisältä, maallisesta kunniasta, vallasta, nautinnoista ja himojen
-tyydytyksestä. Se onnistuu heille ehkä nuoruudessa, niinkauvankun pitkä
-tulevaisuus lupaa heille kaikkea, mutta vanhalla, parantumattomalla
-sairaalla, elämästään pettyneellä ei ole enää huomista päivää. Ja
-itsessään nautinnossa kummittelee jo sen toivoton, pikainen loppu.
-Ilman kuolemattomuutta sotkeutuvat elämän arvoitukset avautumattomiksi
-umpisolmuiksi.
-
-Ne taas, jotka hakevat palkkaansa jalossa toiminnassa kansansa ja
-ihmiskunnan hyväksi, eivät voi itseltään salata, että he työskentelevät
-unhotusta varten. Mitä jää jälelle heidän työstään, kun ei heitä enää
-ole olemassa? Katoava nimi, uusia tuntemattomia tarpeita ja hauta, jota
-välinpitämättömät tallaavat. Ilman uskoa elämään tämän elämän jälkeen
-emme voi antautua edes jaloimpienkaan tarkoitusten hyväksi toimimaan,
-koska kaikki on päättyväistä, katoavaista, tyydytystä vailla, kysymys
-ilman vastausta ja olemassaolo ilman jälkeä.
-
-Mitä on elämä, joka kuolee? Hauta vastaa: se on toivottomasti haihtunut
-toivo! Ei, sanoo Kristus: elämä, joka kuolee, on siemen maassa! Se
-kylvetään katoavaisuudessa ja nousee katoamattomuudessa; se kylvetään
-voimattomuudessa ja nousee voimassa. Minä olen ylösnousemus ja elämä,
-joka uskoo minuun, hän elää, ehkä hän olisi kuollut.
-
-Mitkä sanat nämä keskellä katoavaisuutta! Minä kuvittelen mielessäni,
-että näitä sanoja lausuttaessa vavahtivat vuoret, yö valkeni ja syvä
-helpotuksen huokaus humahti läpi luomakunnan. Kuolon varjo on vaan
-elämän sarastusta. Kauhistuksen kuningas rukoilee elämän Herraa ja
-täydentää hänen töitään.
-
-Ilman iankaikkista elämää olisi Jumalan luomakunta ristiriidassa
-itsensä kanssa. Luonnontieteet sanovat meille, ett'ei hitunenkaan
-ainetta huku, ainoastaan muuttaa muotoaan. Olisiko nyt Jumalasta
-syntynyt, kaikkia hallitseva henki yksin hävityksen lain alainen?
-Kuinka paljon kuihtuukaan ympärillämme ennen aikojaan, kuolee
-kehtoonsa, päättyy keski-eräisenä tietämättä edes eläneensäkään!
-
-Kuolemattomuus yksin vastaa kaikkiin kysymyksiin, ratkaisee kaikki
-näennäisesti ratkaisemattomat pulmat ja avaa äärettömän avarat näköalat
-tuolla puolen mustan esiripun, jonka takana lyhytnäköinen maallinen
-silmämme näkee vaan usvia ja yötä. Kuolemattomuus on oikeutta, tuomiota
-ja laupeutta. Ilman sitä ei Jumala enää olisi rakkaus, hän olisi
-oikullinen, julma, kova kohtalo.
-
-Sinä, joka kevein mielin tuhlailet maisen elämäsi lyhyitä hetkiä,
-niinkuin ei niistä koskaan loppua tulisi, muistaos, että painut virran
-mukana rannatonta merta kohti! Ja sinä, joka petyit elämän luullusta
-onnesta, joka olet uupunut, olet epätoivossa ja uppoat, etkä enää voi
-kohottautua ylös, nosta itkettyneet silmäsi sitä äärettömyyttä kohti,
-jota me kutsumme lopuksi, mutta joka onkin vaan alku, ja kyyneliesi
-läpi kuumottaa sinulle uusi aamu, jonka aurinko ei ikinä laske!
-
-
-
-
-IANKAIKKINEN ELÄMÄ
-
-
-Buddhan ja spiritistien mukaan ei iankaikkinen elämä ole muuta kuin
-loppumattomissa kehityssarjoissa jatkuvaa maallista elämää. Epäilemättä
-sisältyy aika häviävänä osana iankaikkisuuteen, mutta kuinka äärettömän
-erilaiseksi muuttuukaan kaikki, kun maailman ja ajan rajoitus
-katoaa! Siirtyminen äärellisyydestä äärettömyyteen synnyttää uuden
-olemassaolon, uuden elämän.
-
-Kaikkia kuvittelujamme iankaikkisesta elämästä hämmentää aistillinen
-käsityksemme, josta emme voi vapautua. Ajattelemme tuolla puolen
-haudan yhtäällä maallisen paratiisin, toisaalla palavan syvyyden
-tulikivijärvineen. Se ei ole paljoa korkeampi käsitys kuin villin,
-joka panee leipää vainajan kirstuun. Hakisimmeko sitten vertauskohtaa
-henkielämälle filosofian itseensä sulkeuneesta, puhtaasta
-ajatusmaailmasta? Mahdotonta. Tuo maailma on kolkko ja autio erämaa,
-"die Wüste des Denkens"... Kristinusko ei voi tyytyä tähän jääkylmään
-absoluuttisuuteen; se julistaa eloa tykkivän persoonallisuuden jatkuvaa
-elämää kuolemankin jälkeen. Sen korkein autuus on "Jumalan kasvojen
-katseleminen", persoonallinen suhde Kristukseen ja yhteys autuaitten
-henkien kanssa. Ajatuksen erämaan täyttää uhkuva elämä, joka on
-jatkuvan kehityksen ehto.
-
-Ei mikään riitele vastaan, vaan kaikki saattaa aavistamaan sielujen
-kehitystä kuoleman jälkeen, kirkkaudesta kirkkauteen Jumalaa kohti,
-hämäryydestä pimeyteen pois Jumalasta. Monet kristityt eivät tahdo
-tunnustaa ikuista helvetin rangaistusta ja kieltävät Jumalan rakkauden
-nojalla sen, että yhden ainoan iankaikkinen kadotus tekisi tyhjäksi
-kaikkien muiden autuuden. Niin, Jumala on rakkaus, mutta kuinka voi
-hän itseensä yhdistää ne, jotka _eivät tahdo_? Jumala ei ole voinut
-armahtaa perkelettä, kieltämättä persoonallisuuden pääehtoja, tahdon
-vapautta. Me emme voi päästä Kristuksen selvistä sanoista: "se tuli,
-joka ei koskaan sammu, se mato, joka ei koskaan kuole".
-
-Yksi toivo vielä on. Raamatussa usein käytetty sana _aionios_, jonka
-Lutherus on kääntänyt sanalla _iankaikkinen_, merkitsee kreikkalaisessa
-alkutekstissä pitkää ajanjaksoa, jota voi toinenkin seurata. Kristuksen
-ajallinen tehtävä tapahtuu aikana ennen tuomiota. Täyttämyksen
-iankaikkisuudessa, kun Kristus on jättänyt kaiken vallan Isälle,
-katoo aika ja Jumala on kaikki, ja kaikki on Jumala. Siellä ei ole
-pahalla eikä siis myöskään kärsimyksellä mitään sijaa. Perkeleen ja
-auttamattomasti paatuneiden kohtaloksi jää siis täydellinen häviäminen,
-jää se, jota raamattu kutsuu _toiseksi_ iankaikkiseksi kuolemaksi.
-Ensimmäinen kuolema on ainoastaan persoonallisen olemassaolon uusi
-muoto.
-
-Sinä, joka vaikeroit iankaikkisen rangaistuksen soveltumattomuutta
-Jumalan anteeksi, antavaan rakkauteen, sinä joka loukkaudut hyvän
-ja pahan kaksinaisuudesta, alistu sen äärettömän viisauden alle,
-joka yhdistää Jumalan pyhyyden ja vanhurskauden hänen armahtavaan
-laupeuteensa ja suopi suurimmillekin syntisille parannuksen toivon, kun
-he vaan _tahtovat_!
-
-Aika kestää maailman loppuun ja tuomioon. Ensimmäisen kuoleman kautta
-vapautuneet henget tuovat kanssansa maalliset muistonsa, jotka tekevät
-heidät joko onnellisiksi tai onnettomiksi, mutta ikäänkuin nukkuvat,
-tietämättöminä ajan lennosta. Kaikki tarvinnevat enemmän tai vähemmän
-aikaa vähitellen tottuakseen uuteen olemiseen; Kristus, jolla ei syntiä
-ollut, tarvitsi vapautumiseensa neljäkymmentä päivää ylösnousemisensa
-jälkeen. Todenmukaista on, että muut kuolevaiset tarvitsevat pitemmän
-väliajan, riippuen siitä, missä määrin heidän sielunsa on kiinni
-maallisissa. Endorin noita kutsui Samuelin hengen esiin kaksikymmentä
-vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Ei ole mitään syytä kieltää sitä, että
-saiturit ja pahantekijät kuoltuaan harhailevat aarteittensa kätköjen
-tai pahatekojensa paikan ympärillä. Meillä on oikeus ajatella, että
-rakkaat vainajat ovat näkymättöminä läheisyydessämme vielä jonkun aikaa
-kuolemansa jälkeen, mutta heidän henkiensä rauhan vuoksi on meidän
-toivominen heille täydellistä lepoa.
-
-Sillä elämässä ja kuolemassa löytää henki rauhansa ainoastaan
-lepäämällä Jumalassa. Autuaat henget eivät kummittele. Kadotetut,
-puuttuvaiset, odottavat, maahan vielä kytketyt henget ovat kuoleman
-jälkeen vailla kaikkia keinoja halujensa tyydyttämiseksi. Heidän
-itsetietoinen ajatuksensa elää, heidän muistonsa seuraavat heitä,
-vaikkakin voimattomina. Kuoleman valtakunnan tyhjyys ja hiljaisuus
-sulkee heidät heihin itseensä ja sitoo heidät näkymättömillä
-siteillä. Vielä elää heidän tahtonsa siihen suuntaan kuin ennenkin.
-Kristus ei unhota heitä, hän tarjoo heille vielä viimeisen toivon.
-Kun se hyljätään, asettuvat pahat henget hänen sijalleen. Ylöspäin
-tai alaspäin kulkeminen on yhä heidän vallassaan, mutta se on vaan
-passiivista vastaanottamista eikä aktiivista toimintaa, niinkuin
-elämässä. Elkää luulko, että kehitys pysähtyy! Sen täytyy tuomiolla
-esittää ratkaiseva tulos.
-
-Heittäkää pois kaikki unelmat maallisista paratiiseista tuolla puolen
-ajan! "Mitä ei mikään silmä ole nähnyt eikä mikään korva kuullut
-ja mikä ei minkään ihmisen sydämmessä ole syntynyt", sen on Jumala
-säilyttänyt uskollisilleen. Paikan äärettömyys ja kaikki loistavat
-tähtimaailmat ovat avoimina heidän silmiensä edessä. Aikain etäisyyttä
-ja menneiden sukupolvien unhotusta ei ole heillä enää olemassa. He
-lepäävät Jumalan kaikkivaltiudessa, Jumalan rakkaudessa ja Jumalan
-kiitoksessa, mutta he lepäävät alati enenevässä, alati täydellisemmässä
-kirkkaudessa. Kristuksen kirkastuminen on ainoa kuva, joka meillä on
-iankaikkisesta elämästä.
-
-
-
-
-SYNTI, ARMO JA OMATUNTO
-
-
-Elämä ja kuolema ovat yhdistetyt synnistä ja armosta, Eevasta
-ja Mariasta, lankeemuksesta ja sen hyvityksestä. Vanhurskaus on
-ihmismaailman perusajatus, pyhyys on Jumalan. Ilman syntiä ei olisi
-mitään vanhurskautta: se on ihmisen suuri puute. Ilman armoa ei olisi
-mitään pyhyyttä: se on Jumalan täydellisyys. "Jumala katseli ihmisten
-lapsia, ja katso, heidän joukossaan ei ollut yhtään vanhurskasta, ei
-ainoatakaan." Ihminen katsoi ylös Jumalaan Kristuksessa, ja katso,
-siellä oli enemmän kuin vanhurskautta, siellä oli lain täyttämys yli
-kaiken inhimillisen mitan, siellä oli vanhurskaus muuttunut Jumalan
-pyhyydeksi.
-
-Me emme voi ajatella vanhurskautta ilman koettelemusta, ilman
-kiusausta, ilman lankeemuksen mahdollisuutta. Jumala ei ole tahtonut
-luoda mitään niin valmista, ett'ei sen tarvitsisi kehittyä: hänen
-täytyisi silloin uusia oma itsensä. Jumala yksin on täysin valmis,
-iankaikkisesti täydellinen; hänen kehitystään voidaan ajatella
-ainoastaan hänen luomassaan, joka säteilee hänen suuruuttaan. Mitä
-Jumala olisi yksistään omassa itsessään ilman sitä, minkä hän on
-luonut, on meille käsittämätöntä ja sentähden tarpeetonta koettaa
-saada selville. Filosofia hakee turhaan sanaa, johon Jumalan käsite
-semmoisenaan sisältyisi. "Absoluuttinen?" -- Sisällötön sana.
-
-Kukistetun ylpeyden, mutta samalla myöskin helpoituksen tunne
-rinnassamme astumme me taas alas tästä käsittämättömyydestä
-aistiperäiseen inhimilliseen näköpiiriimme kaikkine sen puutteineen.
-Siellä tapaamme Jumalan ihmishaamussa, kaikkivaltiaana kuninkaana,
-joksi häntä mielessämme kernaasti kuvailemme, viisaana ja vanhurskaana
-isänä, joka tuntee niinkuin me tunnemme, joka tuomitsee niinkuin me
-tuomitsemme korkeimman rakkauden ja oikeuden mukaan, mitä voimme
-ajatella. Ja silloin huomaamme, että tämä tuttu, inhimillinen Jumala on
-meitä paljoa lähempänä kuin kaikki kokeemme luoda Jumalaa aistittomista
-aatteista. Tämän Jumalan, eikä tieteen laatiman Jumalan kanssa me
-teemme tilimme synnistä ja armosta.
-
-Mitä on synti? Kapina Jumalaa ja hänen siveellistä
-maailmanjärjestystään vastaan, joka on hänen laissaan ilmoitettu.
-Useimmat käsittävät sen niiksi ulkonaisiksi rikoksiksi, jotka ovat
-luetellut kymmenissä käskyissä, ja katsovat olevansa vanhurskaita niin
-kauvan kun heidän omatuntonsa ei soimaa heitä semmoisista. Kristus
-on näihin lisännyt ajatussynnit, tunnesynnit ja sanasynnit, joita me
-kauhistumme, kun tutkimme itseämme, ja joista ei viattominkaan meistä
-voi vapautua. Jo siitä me ymmärrämme, että vanhurskaus ihmisten edessä
-ei merkitse mitään sydänten tutkijan edessä. Mutta siihen tulevat
-lisäksi vielä laiminlyöntisynnit, jotka Kristus erittäin mainitsee
-tuomiopäivänä. Hyvän laiminlyömisen asettaa hän yhdenvertaiseksi pahan
-tekemisen kanssa. Mikä kauhistava syvyys _tässä_ tuomiossa! Ei ole
-kyllä siinä, ett'emme varasta, murhaa, valhettele, panettele, vihastu,
-kadehdi, vihaa: joka kerta kun olemme laiminlyöneet jonkun rakkauden
-työn, joka kerta kun emme ole antaneet anteeksi vihamiehelle tai
-häntä rakastaneet, olemme me rikkoneet täydellisen rakkauden lakia
-vastaan emmekä voi puolustautua. Se pieni synnin puronen, jonka olemme
-näkevinämme juoksevan elämämme läpi, paisuu Vapahtajan sanoja kuullessa
-kuohuvaksi koskeksi, joka tempaa kaiken luulotellun vanhurskautemme
-kuiluunsa.
-
-Ja kuitenkin on sinulla, vanhurskas Jumala, vielä pelastava siltapuu
-meitä varten. Ainoa synnitön ihmisten seassa ojentaa meille kätensä,
-niinkuin hän ojensi sen Pietarille kuohuvissa aalloissa, ja sanoo:
-"joka uskoo minuun, hän elää, ehkä hän olisi kuollut". Synti on
-kuoleman äiti, Kristus on elämän herra ja elämä Kristuksessa on synnin
-kuolema.
-
-Tämä on armoa. Tämä on vanhurskauttamista entisen elämämme suhteen,
-pyhyyttä tulevan elämän suhteen. Joka päivä luiskahdamme vaeltaessamme
-alas syvään koskeen, ja joka päivä ojentaa meille Kristus taas kätensä
-jyrkänteiden yli. Joka kerta kun teemme syntiä, kuohuu menneisyyden
-koko koski ylitsemme, ja joka kerta kun Kristus nostaa meidät, on virta
-takanamme kuivana kuin kevätpuronen kesän auringossa.
-
-Vedotaan hyvään omaantuntoon. Niin, omatunto on se enkeli, jonka Jumala
-pani vartioimaan sydämmemme porttia, ja lapsuuden päivinä kuulemme me
-selvästi sen äänen. Myöhemmin käymme usein vähäkuuloisiksi. Niin pian
-kun omatuntomme on muuttunut kahlekoiraksi, opimme lahjomaan sitä oma
-vanhurskaudella. Puolustautua me aina voimme ja me teemme sitä niin
-kauvan, että talonvartijan haukku vähitellen vaikenee. Sellainen on
-monen hyvä omatunto. Kokonaan vaieta se ei kuitenkaan koskaan voi.
-Kun se on kauvan nukkunut ja viimein herää, tuntuu sen ääni läpi
-kuparimuurien ja ajaa meitä edellään kuin rosvoja yöllä.
-
-On sitkeäunisia ja herkkäunisia omiatuntoja. Herkkäuniset voivat käydä
-levottomiksi väärinkäsitetystä sanasta, kielletystä ruokalajista,
-punasesta nauhanpalasta. Tällaisia omiatuntoja täytyy kohdella kuin
-sairaita lapsia; ei saa "pahentaa yhtä näistä pienimmistä".
-
-Onnellinen se, joka voi rauhallisesti tutkia ajatuksia, sanoja,
-tunteita ja tekoja Jumalan sanan kuvastimessa, ja tutkia niitä niin,
-ett'ei käy sanan ääreen ennakolta laadituilla mielipiteillä. Ainoastaan
-puhdassydämmiset voivat nähdä Jumalan. Ainoastaan ne, jotka heittävät
-pois kaiken oman viisauden, tulevat osallisiksi Jumalan viisaudesta.
-
-20.8.1895.
-
-
-
-
-PAHA
-
-
-"Jumala katsoi kaikkia kuin hän tehnyt oli, ja katso, ne olivat sangen
-hyvät!" -- Mistä tuli sitte paha maailmaan?
-
-Ei, Jumala ei ole luonut pahaa, vaan hän on luonut vapauden. Ilman
-vapautta olisi Jumalan luoma ilman mitään siveellistä arvoa. Ilman
-valitsemisen vapautta ei hyvällä ole oikeutta kutsua itseään hyväksi,
-ja väärinkäytettynä on vapaus pahan alku.
-
-Mitä? -- huudahtaa loukkautunut tunteeni, olisiko vapaus, järjellisen
-olennon korkein etu, vapaus, jonka puolesta maailman parhaimmat ja
-jaloimmat ovat kaikkina aikoina taistelleet ja vertaan vuodattaneet,
-olisiko se pahan alku? Muistele historian hirmuvaltiaita, pystytä
-kunniapatsaita Filip II:lle ja Metternichille, polvistu, orja, Aasian
-itsevaltiaiden edessä! ja julista tätä oppia silmät häpeästä maahan
-luotuina!
-
-Kärsivällisyyttä! Vapaus on jokaisen ajattelevan olennon ensimmäinen
-tarve. Minä palaan vielä siihen. Mutta vapaus on valtaa ja valta
-viekoittelee. Mahtava tahtoo olla yksin mahtava, vapaa tahtoo olla
-yksin vapaa. Meidän tulee muistella kertomusta ensimmäisestä luomisesta
-löytääksemme pahan juurta.
-
-Ensimmäiset luodut olennot olivat enkeleitä, joille oli annettu vapaus,
-joka oli paljoa suurempi kuin ihmisille annettu, koska he eivät
-niinkuin hän olleet sidotut aikaan eikä paikkaan eikä maan tomuun. He
-olivat mahtavampia kuin maailman mahtavimmat; mutta tyytyivätkö he
-siihen? Eivät, heidän vapautensa oli yhdessä ainoassa kohden rajoitettu
-siten, että heidän tulisi tunnustaa ja totella luojaansa herranaan
-ja mestarinaan. Tämä ainoa side painoi heitä, tuntui riistävän
-vapaudelta kaiken sen arvon. He nousivat tätä ainoata sidettä vastaan
-saavuttaakseen täydellistä vapautta. Heille oli tuntematonta se, mitä
-me kutsumme rakkaudeksi ja kiitollisuudeksi.
-
-Kaunein ja lahjakkain näistä onnellisista, vapaista olennoista oli
-Saatana, -- ei se tyhmä, pilkattu, kurja, sarvipäinen ja kaviojalkainen
-perkele, joksi kansantaru vihassaan ja pelossaan on hänet alentanut,
-vaan Miltonin Saatana, ylienkeli, jonka äly on terävä ja jonka voima on
-jättiläisen. Muutamat uskovat, että Saatana oli asunut maailmassa ennen
-ihmisen luomista ja että hän sentähden vihasi jälkeläistään ihmistä,
-mutta tätä vaikutinta ei tarvita. Tekemällä tyhjäksi sen, mitä Jumala
-oli tarkoittanut ihmisellä, kosti hän Jumalalle.
-
-Historian takainen tapahtuma muutamain enkelien kapinasta ja
-kukistumisesta on meille tunnettu raamatun hämäristä viittauksista.
-Tämä oli ensimmäinen paha maailmassa, ja se oli syntynyt vapauden
-väärinkäyttämisestä ylpeydessä ja vallanhimossa. Ja tässä pahassa
-kehittyivät langenneet enkelit yhä enemmän kärsiessään tappion häpeää
-ja rangaistuksen kahleita. Alkujaan hyvä Saatana paatui yhä enemmän ja
-muuttui pahan periaatteeksi, lakkaamatta silti olemasta persoonallisuus.
-
-Voisihan, inhimillisesti puhuen, sanoa, että Jumala on tehnyt kokeita
-vapauden kanssa. Ensin korkeamman vapauden kanssa, joka ei onnistunut.
-Sitten rajoitetumman vapauden kanssa, joka annettiin ihmiselle, eikä
-sekään onnistunut. Mutta Jumala ei kokeile, ja kaikkein vähimmin
-kokeilee hän luotujen olentojensa onnen kanssa. Kaikki oli ennakolta
-tiedettyä, kaikki oli koetusta, jossa luomakunnan korkein positiivinen
-perusajatus olisi voitettava, samalla kun kuona, alhaisempi ja
-negatiivinen omaan mitättömyyteensä menehtyi.
-
-Seurasivat sitten nuo perityt, itämaiseen pukuun puetut muistot
-paratiisista, käärmeestä ja ihmisen ensimmäisestä synnistä. Nuo
-kaksi lasta eivät voineet vastustaa lasten halua makeaan hedelmään.
-Tämän lasten tarun salaperäinen syvyys on siinä, että se vielä
-tänäkin päivänä uudistuu jokaisessa lastenkamarissa ja jokaisessa
-ihmissydämmessä. Kaikki synti on, niinkuin näiden lasten synti oli,
-ihmisen tahdon kapinoimista Jumalan tahtoa vastaan. Heidän heräävä
-omatuntonsa, heidän verukkeensa, häpeänsä ja katumuksensa, uudistuu
-yhä aivan samoissa pääpiirteissä. Vielä tänäkin päivänä hävittää hyvän
-ja pahan tiedon puu lapsuuden paratiisin. Käärmeen sanat: "Te tulette
-niinkuin Jumala" kuuluvat vielä jokaisessa ihmissielussa, Kristus antoi
-näille sanoille toisen merkityksen: "Teidän tulee olla pyhät, niinkuin
-taivaallinen isänne pyhä on".
-
-Paha syntyi siis vapauden väärinkäyttämisestä ja teki vapaudesta sen
-vastakohdan. "Jokainen, joka tekee syntiä, on synnin orja." Ihminen
-on maan elävä sielu ja käsittää sen vuoksi koko alemman luomakunnan.
-Hänen lankeemuksestaan seurasi luonnon lankeemus, kaikkien sota kaikkia
-vastaan ja kaikki se hirvittävä itsekkäisyys, joka nyt saastuttaa ja
-surettaa kaikkia eläviä olennoita. Petoeläimiä ja myrkyllisiä kasveja
-ei ollut paratiisissa. Kuolema seurasi heti kohta lankeemuksen jälkeen.
-Jumala antoi alastomalle ihmiselle hänen ensimmäiset vaatteensa
-eläinten nahoista, siis tapetuista eläimistä.
-
-Saatanan, perkeleen, joka on kapinoitsija, murhamies ja valehtelija
-alusta pitäen, on Kristus voittanut, mutta hänellä on lupa kiusata
-ja koetella ihmistä tuomiopäivään saakka, koska ainoastaan se, joka
-on "voittanut", on otollinen tulemaan Jumalan valtakuntaan. Lutherus
-laulaa: "Kavala, kauhia, On kiivas, kiukkuinen". Ja tämän kavaluuden
-voima on suurin silloin, kun emme aavista hänen läsnäoloaan tai
-kiellämme hänen olemassaolonsa. Hänen parhaita temppujaan on se, että
-hän antaa nauraa ja pilkata itseään, ett'ei kukaan pelkäisi häntä.
-Kuulosta, ja sinä olet jokaisessa sanassa, jokaisessa itsekkäässä
-ajatuksessa tunteva hänen käärmeen äänensä sisimmässäsi! Mutta elä
-pelkää häntä, seiso häntä vastaan, ja hän on pakeneva luotasi: hän
-on pelkuri, niinkuin kaikki tyrannit. Valvo, rukoile, ja sinä olet
-paljastava valhettelijan tuhanten valepukujen takaa. "Yksi ainoa sana
-voi hänet langettaa."
-
-Paha ei ole itsessään mitään. Paha on olemassa ainoastaan sen kautta,
-että se kieltää hyvän, niinkuin pimeys on olemassa ainoastaan sen
-kautta, että valoa puuttuu. Ei ole kahta maailman valtiasta, paha ja
-hyvä, ainoastaan yksi valtias, hyvä. Sillä vastoin tahtoaankin palvelee
-pahakin Jumalan tarkoituksia, eikä se muuta voi kuin voimattomuudessaan
-kieltää. Mutta kaikki kieltäminen haihtuu pois omaan tyhjyyteensä. Paha
-on vaan ohimenevä kohta ajassa ja häviää iankaikkisuudessa.
-
-5.8.1895.
-
-
-
-
-KAIKKI-YHTEISYYS
-
-
-Elämä on täynnä arvoituksia. Ensi vuonna, sanoo tilastotiede, tulee
-tässä maassa tapahtumaan niin ja niin monta tapaturmaa, varkautta,
-ryöväystä ja murhaa, niin ja niin monet tulevat sokeiksi, kuuroiksi,
-halvatuiksi, mielipuoliksi, juomareiksi, myrkyttäjiksi, väärentäjiksi,
-itsemurhaajiksi. Turhaan me vedoten ihmisen vapaaseen tahtoon panemme
-vastalauseemme, joskaan ei onnettomuutta, niin ainakin rikosta vastaan.
-Kauhuksemme toteutuvat kaikki nämä ennustukset ja vaikkakin numerot
-ovat epätasaiset lyhemmiltä ajanjaksoilta, ovat ne aina pysyvät ja
-säännölliset pitemmiltä. Vähennys yhtenä vuonna synnyttää enennyksen
-toisena. Kuinka on tämä selitettävissä? Olemme olevinamme vapaita ja
-huomaamme olevamme luonnon voimain orjia!
-
-Eikä sillä hyvä. Ensi vuonna tulevat nälänhätä, kulkutaudit, sodat,
-tulvat, maanjäristykset tuhoamaan niin ja niin monta ihmistä. Ensi
-vuonna tulee niin ja niin monta laivaa joutumaan haaksirikkoon, niin
-ja niin monta tulipaloa syttymään, niin ja niin monta syntymään ja
-niin ja niin monta kuolemaan. Pahat ja hyvät, syylliset ja syyttömät
-joutuvat saman kohtalon alaisiksi. Minkätähden? Niin, minkätähden on
-kirjoitettu, että Jumala rankaisee lapsia isäin pahoista teoista aina
-kolmanteen ja neljänteen polveen? Onko sitten Jumala julmempi kuin
-mikään tyranni maan päällä?
-
-Eikä vielä silläkään hyvä: ihminen, esi-isä, on tehnyt syntiä, ja
-suku sukunsa perästä saa polvi polvelta pitkien aikojen kuluessa
-kantaa seurauksia hänen synnistään! Ihminen, Kristus, on yksin
-vanhurskaudessaan täyttänyt Jumalan lain, ja suku sukunsa perästä tulee
-ikuisiksi ajoiksi osalliseksi hänen vanhurskaudestaan, ne näet, jotka
-uskovat hänen nimeensä!
-
-Jumala antaa aurinkonsa paistaa hyville ja pahoille maailmassa. Vastaus
-kaikkiin näihin kysymyksiin on kätkettynä yhdessä ainoassa sanassa:
-_kaikki-yhteisyys_, joka merkitsee kaikkein yhteistä ja keskinäistä
-vastuunalaisuutta, yksi kaikkien ja kaikki yhden edestä. Sama veri,
-sama liha ja luu, sama henki, sama sielu, samat puutteet ja edut, sama
-kehitys ja sama tarkoitusperä on maailman järjestyksen kannalta meillä
-kaikilla. Se on raudankova, kauhea side, rikki repimätön kuparikahle,
-joka sitoo kaikki ihmiset ilman eroitusta samaan tuomioon.
-
-Me nääntyisimme kaikki tämän taipumattoman kohtalon alle, ell'emme
-löytäisi kaikkea sovittavaa vastapainoa Jumalan vapaassa armossa,
-jota eivät mitkään rajoitukset sido. Rakkauden katsantokanta on
-korkeampi kuin luonnon järjestyksen. Samalla kun suvun kaikki-yhteisyys
-kietoo meitä synnin ja kuoleman kahleihin, jakavat Jumalan rakkaus
-ja Kristuksen sovitus korkeampaa oikeutta. Tässä astuu yksilö esiin
-ja suku väistyy takaisin. Se syyllisyys, joka on meissä kaikissa,
-on asteettainen syyllisyys, joka riippuu uskosta ja töistä. Mikä
-ihmeellinen viisaus! Jokainen meistä punnitaan: punnitaan perinnölliset
-taipumuksemme, voimamme tai heikkoutemme, ympäristömme aina kehdosta
-alkaen, kasvatuksemme, kohtalomme ja niiden vaikutus aina hautaan
-saakka, ja niiden mittain mukaan pannaan meidän tiliimme syntiset
-ajatuksemme ja syntiset tekomme. Toisessa vaakakupissa on Kristuksen
-sovitus ja ihmisen usko, ja uskokin on pantu asteihin. Uskon mittana
-on sen vilpittömyys eikä sen voima. Vanhurskaus tuomitsee, armo antaa
-anteeksi. Lopputuomio lykätään aikain loppuun, mutta luopi se varjonsa
-jo maalliseenkin elämään.
-
-Miksi nurkua epävapaan luonnonlain taipumattomuutta? Miksi ei
-kernaammin kääntää kasvojaan siihen armahtavaan rakkauteen, joka
-tasoittaa kaikki näennäiset vääryydet, vastaa kalkkiin vastaamatta
-jääneihin kysymyksiin ja antaa aina etsivän, tutkivan, ikävöivän
-ihmishengen löytää olemisensa tarkoituksen kuivumattomassa
-alkulähteessään.
-
-6.8.1895.
-
-
-
-
-SALLIMUS
-
-
-On jo mainittu, että tilastotiede, joka pitää kirjaa ajan ilmiöistä,
-lyhyempien ajanjaksojen kuluessa osoittaa paljon epäsäännöllisyyksiä,
-jota vastoin se näyttää yhä säännöllisempiä tuloksia, kuta pitempi on
-se ajanjakso, jota tarkastelemme. Kaksikymmen-vuotisesta nuorukaisesta
-näyttää hänen kulunut elämänsä mutkaiselta, jyrkältä mäeltä;
-viisikymmen-vuotiaana näkee hän kukkulain ja tasankojen vaihtelevan;
-seitsemänkymmenen viiden vuoden vanhana esiintyy kaikki tasankona,
-koska välimatka tasoittaa kukkulat ja syvänteet.
-
-Historiata kohtaa sama ilmiö sen luodessa katseensa yli vuosituhanten.
-Kukkulat, jyrkänteet, laaksot ja tasangot kyllä ovat olemassa,
-mutta katsoja näkee vain meren, jonka aallot haihtuvat kauvas
-silmän siintämättömiin. Olen nähnyt historiaa esitettävän monelta
-eri kannalta, ajanjaksolliselta, valtiolliselta, kansalliselta,
-sivistyshistorialliselta; mutta en ole siinä huomannut maailman
-johtoa ulkopuolella kristillistä elämän katsomusta. Olen nähnyt
-aaltoja ja taas aaltoja, mutta en merta. Missä on meri? Missä
-yhtenäisyys, johtopäätös, johtava käsi? Yksityiskohdat rasittavat
-ja himmentävät katsettamme. Vähän auttaa, että lopputarkoituksiksi
-asetamme yleisiä näkökohtia: sivistyksen, jalostumisen, onnen,
-vapauden, veljeyden. Missä on meillä todistus siitä, että tämä
-tarkoitus joka hetki vaikuttaa maailman tapahtumiin ja että jokainen
-näennäinen taantumisaskel kokonaisuuden kannalta katsottuna osoittautuu
-edistykseksi?
-
-Koetan tuonnempana selittää tätä puhuessani "maailman historian
-pääpiirteistä". [Esitelmä tästä aineesta, nimeltään "Det providentiela
-i verldshistorien" kirjoitettiin jo v. 1890 yliopiston 250
-vuotis-riemujuhlaan Turussa. _Ulosantajan muistutus_.] Aine on niin
-runsas ja tärkeä-arvoinen, että sen voi valaista ainoastaan historia
-itse.
-
-Koska jokainen ihminen on pienoismaailma, mikrokosmos, ja koska häneen
-siis sisältyy koko ihmiskunta, uusiutuu maailman hallinto jokaisen
-yksilön elämässä ja kohtaloissa. Ei ole mitään kohtaa elämässämme,
-suurta tai pientä, jossa voisimme välttää sen vaikutusta. Vaikea on
-saada tätä mahtavata vaikutusta sopimaan tahdon vapauteen. Meillä
-on tässä yksi inhimillisen olemuksen salaperäisimpiä arvoituksia.
-Filosofia ja sen determinismi ovat purreet hampaansa rikki tähän
-kivikovaan pähkinään. Antiikin kohtalo ja muhamettilaisten fatalismi
-tekivät ihmisestä orjan. Ainoastaan kristillinen maailmankatsomus
-vapauttaa meidät yhdistämällä Jumalan ja ihmisen rukouksessa:
-"tapahtukoon sinun tahtosi niin maassa kuin taivaissa!"
-
-On verrattain helppoa ajatella sallimuksen johtoa suuressa, mutta yhtä
-helppoa ei ole ajatella, missä johto päättyy pienessä? Taistelussa
-joudutaan tappiolle, valtaistuin kukistuu, laiva joutuu haaksirikkoon,
-ystäviä pelastuu hengenvaarasta, sen me kyllä ymmärrämme, se oli niin
-sallittu, mutta mitä se on, kun jalkani kompastuu, hammastani pakottaa,
-kun lehti putoaa puusta tai nappi liivistäni? Kristus on sanonut:
-Teidän hiuksenne ovat kaikki luetut.
-
-Kun on kysymys maailman hallinnosta, täytyy meidän luopua tavallisista
-käsitteistämme, mikä on _pientä_ ja _suurta_. Jalka, hammas, lehti
-ja nappi ovat yhtä hyvin sijoitetut tapausten sarjaan kuin taistelu,
-valtaistuin, laiva ja ystävän pelastus. Se, mitä me kutsumme
-_sattumaksi_, on vain kykenemättömyytemme nähdä yli tapausten
-syiden ja seurauksien. Putoavalla lehdellä on entisyytensä puun
-kasvamisessa, maanlaadussa ja vuodenajassa, ja tulevaisuutensa siinä
-kasvullisuudessa, jota tämä lehti on edistävä, sittenkun se itse on
-mädäntynyt. Liivini napilla on entisyytensä nappitehtaassa, rihmassa,
-räätälissä ja siinä, millä tavalla minä kulutan; tulevaisuutensa on
-sillä siinä, mikä kerran on tuleva tästä napista, kun se on murentunut
-atoomeiksi. Kaikki tämä on meille yhtä arvaamatonta pienessä kuin
-suuressakin. Kuka voi sanoa, mikä hedelmällinen kasvullisuus vielä voi
-versoa pudonneesta lehdestä tai mitä uusia elimistöjä kerran on syntyvä
-napin atoomeista?
-
-Alentuuko se käsi, joka ohjaa maailmoita, suuntailemaan korttipelin
-pieniä tapahtumia? Me häpeämme sitä tunnustamasta ja kuitenkin uskovat
-monet hyvään ja huonoon onneen pelissä, ennakolta määrättyyn myötä- tai
-vastoinkäymiseen tuhansissa pikku asioissa! Taikausko on vaan uskon
-irvikuva. Lakkaa hakemasta lukemattomia sommitelmia, joista et koskaan
-voi saada selkoa, ja etsi sallimuksen johtoa kaikessa, jossa sinulle
-ja maailmalle näyttää olevan järjellinen merkitys. Käy rauhallisesti
-levolle köyhänä, neuvotonna ja auttamatonna tietämättäsi, mistä
-huomenna olet löytävä leivän tai keksivä keinon; isäsi taivaassa tietää
-tarpeesi.
-
-Mikä suuri tyydytys sinulle tietäessäsi, että on olemassa aina valvova
-silmä, aina uupumaton rakkaus kaitsemassa tuota aina vaihtelevaa ja
-ylen heikkoa ihmiselämää!
-
-21.2.1895.
-
-
-
-
-IHMETEOT
-
-
-Mitä on ihmeteko?
-
--- Se on sitä, joka on ristiriidassa tunnettujen luonnonlakien kanssa
-tai jota ei niiden avulla voida selittää.
-
--- Tunnemmeko kaikki luonnonlait?
-
--- Emme, me tunnemme vaan osan ja keksimme yhä uusia, ennen
-tuntemattomia.
-
--- Kuinka rohkenemme siis epäillä ihmetekoa? Sehän voidaan selittää
-uuden, vielä tuntemattoman luonnonlain avulla.
-
--- Näytä se ensin tosiasiaksi, niin tahdomme me tutkia sen syitä ja
-seurauksia.
-
--- Eivätkö raamatun ihmeet ole todistettuja tosiasioita, henkilöiden
-näkemiä, jotka kahdeksantoista vuosisataa on tunnustanut luotettaviksi?
-
--- Anteeksi, todistajain luotettavaisuutta ei kukaan ole epäillyt,
-on ainoastaan epäilty heidän ja heidän aikakautensa kykyä oikein
-arvostella näitä luultuja tosiasioita.
-
--- Kuka vallitsee luonnon lait?
-
--- Olkoon vaan, että se on Jumala, joka on ne luonut.
-
--- Onko Jumala kaikkivaltias?
-
--- On, epäilemättä.
-
--- Mutta jos Jumala on kaikkivaltias, niin voipihan hän jotain
-tarkoitustaan varten muuttaa luonnonlain tai siksi kerrakseen
-lakkauttaa sen voiman.
-
--- Ei, hän on luonut ne muuttumattomasti vaikuttaviksi, koska hänen
-luomakuntansa ilman sitä ei voisi pysyä.
-
--- Mistä me sen tiedämme?
-
--- Siitä, että sama voima muuttumattomasti synnyttää saman vaikutuksen,
-niin pitkälle kuin kokemuksemme ulottuu.
-
--- Kokemuksemme ei ulotu pitkälle. Olisiko Jumala tässä ainoassa
-tapauksessa, mitä luonnonlakeihin tulee, rajoittanut kaikkivaltiutensa?
-
--- Olen jo huomauttanut, että ilman sitä tulisi hänen luomakuntansa
-kukistumaan. Jos aurinko olisi pysähtynyt minuutiksikaan Ajalonin
-laaksossa, olisi maailman järjestys tullut häirityksi ja koko
-aurinkokunta olisi romahtanut pirstaleiksi.
-
--- Ei pidä käyttää tieteen raskainta moukaria murskatakseen niin hentoa
-perhosta kuin on rahvaanluulo. Eikö ole silminnähtävää, että raamattu
-tässä mainitsee vaan rahvaanluulon? Emmekö sano, että aurinko seisoo
-kolme päivää yhdessä kohti kevät- ja syyspäivän tasauksen aikana?
-
--- Ahaksen päiväkellosta ja auringosta Ajalonin laaksossa ei puhuta
-rahvaanluulona, vaan ihmeenä.
-
--- Raamatun ihmeet tarkoittavat aina ihmisten uskoa. Tosiasia on,
-että Israelin kansa näki illan valkenevan, olkoon syy siihen nyt
-sitten mikä tahansa, näki siinä ihmeen ja sai rohkeutta voittamaan. On
-vaikeamminkin selitettävä ihme, johon Vapahtajakin vetoo, nimittäin
-Joonas merieläimen vatsassa. Ja kuitenkaan ei kertomuksessa (Joon. 2
-luku) panna mitään painoa eläimeen, mutta sitä enemmän meren syvyyteen.
-Sellaista on luettava lapsen uskolla. Ei ole sekotettava pääasiaa
-sivuasioihin.
-
--- No hyvä. Maailman avaruuden mekaniikka perustuu vetovoimaan,
-painolakiin. Jos painolaki hetkeksikään lakkautetaan, sortuu koko
-maailma. Ja kuitenkin sanotaan, että Vapahtaja kulki veden päällä.
-
--- Painolaki, joka on aineen mekaniikka, ei voi sitoa aineetonta
-henkeä. Jos nyt aineen mekaniikka hetkeksi lakkautetaan joka kerta
-kun ihminen tai eläin vapaasta tahdostaan nostaa kättä, jalkaa tai
-siipeä, kuinka paljon nopeammin liikkuukaan henkiruumis? Ja Jumalako
-olisi sidottu lakiin, joka ei voi sitoa hyönteistä! Tarkistakaa
-luonnonlakinne korkeamman mittakaavan mukaan! Joka kesä muuttaa aurinko
-ja kasvikunta veden rypäleessä viiniksi, ja nyt ei Jumala muka olisi
-voinut jouduttaa tätä muutosta Kanaan häissä! Joka päivä synnyttävät
-vielä vaillinaisesti tunnetut elimelliset vaikutukset terveyttä tai
-tauteja; niin, pelkkä ajatus voi tehdä meidät joko sairaiksi tai
-terveiksi, mutta Jumala ei muka voisi silmänräpäyksessä tehdä sairaasta
-tervettä! Jokainen kevät herättää eloon kuolleen luonnon, mutta
-Jumala ei muka voisi herättää kuollutta haudastaan! Kuinka kurjan
-voimattomaksi teette te tuon Jumalan, jota te teeskennellen kutsutte
-kaikkivaltiaaksi!
-
--- Niinkauvan kun ei kenenkään ole onnistunut esittää tieteellisesti
-varmaa todistusta siitä, että Jumala on näkyväisiä tarkoituksiaan
-varten käyttänyt muita keinoja kuin luonnonvoimia, emme katso
-velvollisuudeksemme uskoa ihmeitä.
-
--- Hyvä! Onko maailmankaikkeus tieteellisesti todistettu? On. Ovatko
-sen alku, sen loppu, sen laajuus, sen liikunta, sen keskipiste myöskin
-todistetut? Eivät. Siis on maailman kaikkeuskin jo ihme. Samaten
-myöskin luonnonlait, koska me vaan voimme huomata niiden vaikutukset,
-mutta emme tiedä niiden alkua ja sisällistä olentoa. Samaten
-ihmishenki. Samaten sinun ja minun persoonallisuuteni. Kaikkialla
-todistettuja ilmiöitä, mutta vaikuttimet, pohja, alku ja loppu ovat
-tuntemattomat. Mikä sitten tässä maailmassa lopulta _ei ole_ ihmettä?
-Me epäilemme todistamattomia tosiasioita, kun kaikki ympärillämme ja
-me itsekin olemme todistamattomia. Me olemme lasten kaltaisia, jotka
-tuntevat tien ainoastaan omalle portilleen, mutta rupeavat näyttämään
-matkamiehelle tietä maailman laitaan. Tunnemme ainoastaan vähäisen
-murtoman aineen luonnonlaeista ja vielä vähemmän hengen laeista. Tämän
-päivän keksinnöt voittavat aina eiliset, ja kuitenkin me kirjoitamme
-lakeja maailman hallitsijalle: tuon hän voi tehdä, tuota ei voi. Suokaa
-anteeksi: onko tämä järkeä?
-
--- Sallikaa meidän sitä siksi kutsua, kunnes löydämme paremman!
-
-Sanokaa: kunnes me voimme nöyryyttää ylpeytemme korkeamman järjen
-edessä, joka yhtämittaa osoittaa meidän erehtyneen, mutta jota me emme
-koskaan voi lakata mestaroimasta!
-
-25.2.1895.
-
-
-
-
-ENKELIT
-
-
-Käytetään väärin rahvaanluuloa ja kulutetaan sitä niin kauvan, ett'ei
-lopulta kukaan siihen usko. Ei ole enkelien vika, että jokainen
-kisälli maalaa niitä seinälle, että jokainen narri sekoittaa niitä
-kaunopuheliaisuuteensa ja että jokainen keikari häikäilemättä kohtelee
-niitä kuin mitä muutakin taikauskoa.
-
-Uskon enkelien olemassa oloa, en ainoastaan sen vuoksi, että ne
-sisältyvät pääajatuksena raamatun kertomukseen maailman luomisesta,
-vaan koska ne ovat välttämätön rengas älykkäiden olentojen ylenevässä
-sarjassa. Uskon näkymättömän henkimaailman olemassa oloa, joka
-kaikkialla ympärillämme täyttää suuren tyhjyyden taivaan ja maan
-välillä ja jota ilman ei voi ajatella ainaista yhteyttä näiden
-välillä. Pilkatkoot luonnontutkijat enkelien siipiä ja sanokoot niitä
-sopimattomiksi kasvannaisiksi -- ja kuka voi väittää, että enkeleillä
-on siivet sentähden, että me kuvailemme heitä lentävinä? Tehkööt vaan
-filosoofit heistä vertauskuvia tai ruumiittomia ajan aatteita ihmisten
-mielikuvituksessa. Jos kerran kysymme tieteeltä neuvoa, niin hyväksyn
-kernaammin seuraavan Godet'n laatiman kehityssarjan, joka määrittelee
-suvun ja yksilön suhdetta tahdon vapauteen nähden: 1) elimetön
-luomakunta on suku ilman yksilöitä; 2) elimellinen luomakunta, kasvit
-ja eläimet, on epävapaa sukuunsa sidottu yksilö; 3) ihminen on suvun
-yhteydessä oleva vapaa yksilö, jonka tahto on riippumaton; 4) enkelit
-ovat vapaita, suvuttomia yksilöitä. Ei ainoatakaan näistä renkaista
-voida jättää pois, murtamatta ankarasti johdonmukaista ajatussarjaa.
-
-Meidän on ajatteleminen jokainen enkeli erikoisena luotuna olentona,
-jolla ei ole esivanhempia eikä jälkeläisiä. Heidän vapautensa on
-suurempi kuin ihmisen, koska he eivät niinkuin hän ole sidotut aikaan,
-paikkaan tai aineelliseen ruumiiseen. Muuten kuvaa raamattu heitä
-kuolemattomiksi, ruumiittomiksi sukupuolettomiksi palvelijoiksi, jotka
-ovat määrätyt auttamaan Jumalaa hänen johtaessaan luonnonvoimia ja
-ihmisten kohtaloita, siis maallisiin tarkoituksiin. Mutta se ei estä,
-että heidän tehtävänsä ulottuu yli koko maailman-kaikkeuden, joka näkyy
-siitä, että he ovat Jumalan ylistyksen tulkkia koko luomakunnassa,
-samalla kun heidän historiansa osoittaa, että he itse ovat kehityksen
-alaisia. Tämä heidän yhtäläisyytensä ihmisen kanssa selittää myöskin
-heidän vilkkaan osanottonsa kaikkeen, joka on tärkeää Jumalan
-valtakunnalle ihmismaailmassa. He surevat ja iloitsevat ihmisten
-kanssa, auttavat Jumalan valituita heidän taisteluissaan, vaaroissaan
-ja kiusauksissaan, vastaanottavat heidän henkensä kuolemassa,
-julistavat maailman tuomion ja ovat sen elonkorjaajia.
-
-Keskenään ovat he jaetut luokkiin, joilla on vähempi tai enempi voimaa
-ja vapautta. Enkelit esiintyvät ainoastaan maailman-historiallisten
-tapahtumain aikana, mutta näkymättöminä ovat he alinomaisessa
-toiminnassa. Enkelien vartiotoimi ja heidän suojeluksensa ilmenee
-kauttaaltaan maailman historiassa. Olen aivan varma siitä, että
-ainoastaan epäuskomme ja Jumalasta ja yliluonnollisesta poiskäännetyt
-ajatuksemme estävät meitä tuntemasta heidän läsnäoloaan useissa
-elämämme tilaisuuksissa. En ole koskaan nähnyt, en koskaan kuullut
-yliluonnollisia olennoita, mutta minä olen -- samoinkuin monet
-muutkin -- useissa tilaisuuksissa aivan selvästi huomannut heidän
-läsnäolonsa hämmästyessäni jotain ihmeellistä pelastusta tunnetuista
-tai tuntemattomista vaaroista tai jotain yht'äkkistä hyvän tai pahan
-vaikutusta. Sellaiset tilaisuudet jäävät usein huomaamatta. Me kutsumme
-niitä sattumiksi, mutta maailmanjärjestys ei tiedä sattumista; tai
-kutsumme me niitä sallimukseksi ja unhotamme nuo tämän sallimuksemme
-aina toimivat välikappaleet.
-
-Ei voi lukea mitään hellempää ja suloisempaa kuin Kristuksen sanat
-lapsille: "heidän enkelinsä taivaissa alati näkevät taivaissa olevan
-isäni kasvoja". Jumala on lapsia niin isällisesti läsnä sentähden, että
-maailma monine kirjavine vaikutuksineen ei vielä ole ehtinyt tunkea
-hänen ja heidän väliinsä.
-
-Taivaan ja maan vaiheilla, mutta lähinnä maan ilmakehää, tulee
-meidän vielä ajatella oleviksi demonit eli pahat henget, langenneet
-enkelit. Jo nimityksessä "langenneet" on kätkettynä alempi kanta,
-ja Paavalikin ajattelee heidät asuviksi ilmakehässä. Niinkuin hyvät
-enkelit ovat kehittyneet korkeampaan vapauteen, ovat pahat kehittyneet
-orjuuteen. Heitä kuvataan kahleisiin sidottuina, koska he ovat
-kahlehditut pahuuteen ja itsekkäisyyteen eivätkä voi siitä irrottautua.
-Vapautettuina hävittäisivät he luomakunnan, mutta heidän on vaan
-sallittu kiusata, pettää ja hävittää niin kauvas kuin kahletta ulottuu,
-samalla kun heitä painaa se nöyryytys, että heidän pahatkin ajatuksensa
-edistävät Jumalan tarkoituksia.
-
-Buddha, spiritismi ja rahvaanluulo sekoittavat kuolleiden henget
-enkeleihin. Mutta kirjoitettu on, että ainoastaan lapset ja
-Jumalan lapset kerran tulevat "_enkelien kaltaisiksi_", niin, jopa
-tuomitsevatkin (langenneita) enkeleitä. Ei kukaan kuollut voi nousta
-ylös enkelinä. Enkelit ovat korkeampia luotuja olentoja ilman
-perhesiteitä, mutta me toivomme kerran vielä voivamme nähdä poismenneet
-rakkahimpamme ja itse heiltä tunnettaa.
-
-Jos silmämme eivät olisi luodut vain aistilliseen näkemiseen, jos me
-voisimme ajatuksen silmällä nähdä sitä, mikä nyt on meille näkymätöntä,
-niin tulisimme havaitsemaan jotakin, joka muistuttaa tomuhiukkasia
-valaisevaa auringon sädettä hämärässä huoneessa. Näkisimme yht'äkkiä
-ilmassa ympärillämme vilisevän lukemattomia eläviä ja alati liikkuvia
-olennoita; keksisimme kaikkialla enkeleitä ja pahoja henkiä häärimässä
-määrätyissä tehtävissään, ja heidän seassaan harhailevia, vielä
-unen horroksissa olevia olennoita, jotka äskettäin vielä ovat
-olleet maan päällä. Samaten kuin joka hetki hengitämme bakterioita,
-aavistamattakaan niiden olemassa oloa, vaikka ne vaikuttavat joko
-vahingollisesti tai hyödyllisesti ruumiiseemme, niin huomaisimme me
-myöskin ihmeeksemme, että suuri osa siitä, jota me luulemme joko
-satunnaisiksi vaikutuksiksi tai oman tahtomme vapaiksi teoiksi,
-todellisuudessa onkin noiden näkymättömien olentojen vaikutusta,
-jotka lähenevät ja hallitsevat meitä kukin lajinsa mukaan, ollen
-hyviä, jos me itse hyviä ollen olemme heidän kaltaisiaan, tai pahoja,
-jos me lähenemme heitä pahoine ajatuksinemme tai taipumuksinemme.
-Me näkisimme silloin alinomaisen eri vaikutuksien kilpailun. Meidän
-täytyisi luopua osasta toimintavapauttamme menettämättä kuitenkaan omaa
-päättämisoikeuttamme. Me tulisimme vissiin määrään saakka säilyttämään
-vapautemme ja seuraamaan tai vastustamaan heitä, mutta se hetki voisi
-tulla, jolloin me kadottaisimme vastustusvoimamme ja vaipuisimme orjina
-tottelemaan meitä voimakkaampia himoja. "Jokainen, joka tekee syntiä,
-on synnin orja". Mutta me oppisimme myöskin avonaisin silmin paremmin
-vaarinottamaan järjellisten olentojen vapautta. Me näkisimme niinkuin
-Elisan palvelija Dothanissa taivaan sotalaumain loistavissa tamineissa
-puolustavan meitä pahan vaikutuksia vastaan.
-
-Hyvä on, että me heikot olennot, jotka helposti horjumme ja helposti
-kaadumme, emme ole yksin tässä koettelemusten maailmassa.
-
-Daniel antaa meidän uudella tavalla tutustua enkelien salaperäiseen
-tarkoitukseen. Hän esittää heidät joukkopersoonallisuuksina, maailman
-historian eri kansain edustajina, Persian ruhtinaana, Median
-ruhtinaana. Enkeli muuttuu siinä kansan pääominaisuudeksi, kansanhengen
-ilmestysmuodoksi persoonallisuutena, suojelusenkelinä. Se kuuluu meistä
-itämaiselta tarulta, mutta saa toisen merkityksen, kun muistamme, mikä
-voima on aatteiden yhdynnässä. Kun useita yksilöjä, erittäinkin suuria
-kansanpaljouksia yhdistää rukous, laulu, kauhu, henkinen kulkutauti,
-uskonnollinen heräys, harhaoppi tai ajan kysymys, jota tavallisesti
-kutsumme ajan hengeksi, voipi se levitä hämmästyttävällä nopeudella
-ja voimalla. Me sanomme: se on aate! Niin, mutta tämä aate muuttuu
-toimiessaan maailman historiaksi.
-
-22.5.1895.
-
-
-
-
-TUHATVUOTINEN VALTAKUNTA
-
-
-Tuhatvuotinen valtakunta on ensimmäisten kristittyjen lohduttava
-toivo siitä, että, yhtä varmaan kuin heidän rakastettu herransa
-ensitulemisensa aikana astui maahan köyhänä ja halpana palvelijan
-haamussa, yhtä varmaan kuin hän silloin kärsi kiittämättömyyttä,
-pilkkaa ja ristin kuolemaa, yhtä varmaan on hän kerran palaava
-kuninkaallisella kunnialla taivaan pilvissä ja paneva kaikki
-vihamiehensä astinlaudakseen. "He saavat nähdä, ketä ovat pistäneet."
-Maailman tuomio ja loppu eivät tule, ennenkun tämä Herran toinen
-tuleminen on sitä ennen tapahtunut.
-
-On paljon juutalaisuutta tässä käsityksessä -- kosto, hyvitys,
-voitonriemu, Israelin voitto ja Jerusalemin asettaminen maailman
-pääkaupungiksi. Herran apostolit tulevat istumaan kahdellatoista
-valtaistuimella ja tuomitsemaan Israelin kahtatoista sukua. Zebedeuksen
-poikain julkea rukous kunniaistuimesta ja Esaian kaunis ennustus
-ikuisesta rauhasta tulevat toteutumaan jo ajassa, sillä missä ovat
-ihmiset maailman lopussa?
-
-Mutta kuka ei samalla tässä käsityksessä tunne syvää ja liikuttavaa,
-koko ihmiskunnan rinnasta nousevaa huokausta? On ikäänkuin itkevät,
-autioille poluille eksyneet lapset näkisivät kaukaa pimeässä yössä
-valonsäteen tuikkavan kotoaan. Niin paljon kärsiviä, kuolevia, etsiviä,
-hapuilevia sukupolvia oikeutta huutamassa, niin monta vuosisataa
-pisaroina häviämässä iankaikkisuuteen, eikä vielä sittenkään näy mitään
-loppua maailman murheista! Vuosituhannet odottavat, mutta yhä näyttää
-rauhan ja rakkauden aikakausi olevan yhtä kaukana kuin ennen! Onko
-Jumala siis lupauksensa unohtanut? Ei, hän on luvannut uskollisilleen
-sabbatin levon jo ajassa, ja hän on sen heille antava. "Niin, tule,
-Herra Jeesus!" Ja tuo rakastettu, hartaasti toivottu vastaa: Katso,
-minä tulen pian ja palkkani tulee kanssani!
-
-Oi, tämä pian, tämä _pian_, se on Herralle niinkuin tuhannen vuotta!
-
-_Milloin_ on hän tuleva, lohduttaja, kaikesta pahasta pelastaja?
-Ennustukset ovat hämärät ja näennäisesti ristiriitaiset, ovat kaukaisia
-maisemia ja muodottomia kuvia. Vapahtajan sanoissa (Math. 24) ovat
-tuhatvuotinen valtakunta ja maailman loppu asetetut kohta jälkeen
-Jerusalemin hävityksen roomalaisten kautta. Apostolit odottivat Herraa
-jo eläessään. Kautta vuosisatojen ovat ennustajat ajan merkkien mukaan,
-Danielin ja Johanneksen Ilmestyksen mukaan, puhuneet tästä _pikaisesta_
-tulemisesta ja tuskin on yksi ajan määräys osoittautunut vääräksi,
-kun jo toinen osoittaa lähimpään tulevaisuuteen. Kaikista uusin puhuu
-huhtikuusta 1898. Eräs englantilainen lady on kutsunut Vapahtajata
-asumaan talossaan Lontoossa ja sisustaa nyt huoneitaan mitä komeimmalla
-tavalla häntä vastaan ottaakseen.
-
-Mitä on meidän kaikesta tästä ajatteleminen? Onko meidän kuunneltava
-haaveilijoita, jotka alinomaa näkevät Ihmisen pojan merkit taivaalla?
-Tai onko meidän uskominen uutta teologiaa, joka koettaa päästä
-ihmeellisestä ennustuksesta selittämällä, että tuhatvuotinen valtakunta
-ja maailman tuomio ovat jo osittain toteutuneet maailman historiassa?
-Mutta Herra sanoo, että hän on tuleva niinkuin salama, niinkuin varas
-yöllä, kun häntä vähin odotamme. Pois kaikki ajan laskut ja kaikki
-selitykset! Meidän on otettava vaaria merkeistä, odotettava häntä jo
-tänään ja odotettava yhä edelleen, vaikka hän viipyisikin kymmeniä
-tuhansia vuosia! Meidän ei ole tultava kärsimättömiksi, vaikka merkit
-meidän aikanamme tulevat yhä selvemmiksi, vaikkakin vastakohdat käyvät
-yhä räikeämmiksi, vaikkakin esiriput lankeavat haudan ja tulevan
-elämän salaisuuksien eteen, vaikka kehitys suin päin liukuu viettävätä
-pintaa ja vaikka ihmiskunta puolen vuosisadan aikana on saanut luonnon
-voimia enemmän valtaansa kuin ennen puolen vuosituhannen. Meidän tulee
-odottaa, odottaa ja valvoa ja katsoa, ett'ei öljy lampuissa sammu,
-ennenkun ylkä tulee. Hän tulee kyllä, tulee yhtä varmaan kuin aamu
-seuraa mustaa yötä ja pilvet jo punottavat idässä!
-
-Mutta ne, jotka silloin elävät, saavat nähdä mullistuksen, josta meillä
-tuskin voi olla käsitystäkään. Ensimmäinen ylösnousemus kutsuu Jumalan
-uskollisimmat uuteen kirkastettuun elämään maailmassa. Elävät tapaavat
-jo kauvan sitte kuolleita, kaikki maallinen hallitus lakkaa, kaikki
-maalliset asiat henkevöityvät ja luonnonelämän ja henkielämän väliset
-aidat katoovat. Meillä ei ole mitään kokemusta semmoisesta, mutta me
-voimme käsittää, että se uusi ihminen, joka silloin asuu maailmassa
-ja on saavuttanut historian lopputarkoituksen, on kohotessaan myöskin
-nostava alemman ja alimman luomakunnan lankeemuksen kirouksesta ja
-aineen orjuudesta vapauteen ja uuteen ja korkeampaan olemukseen. Mitä
-toiveita! Mikä unelma! sanovat toiset. Olkoon vaan unelma, niinkuin
-tämä elämä on unelma, josta me heräämme iankaikkisuuteen: Onnelliset
-ne, jotka hiljaisuudessa odottavat! Herra kysyy: "Kun Ihmisen Poika
-tulee, onko hän vielä löytävä uskoa maailmassa?" Oi, tule, Herra
-Jeesus, ja kohtaa meitä uskossamme!
-
-12.2.1895.
-
-
-
-
-TUOMIO JA MAAILMAN LOPPU
-
-
-Buddhaopin sielujen vaellus, jonka mukaan on olemassa yhä jatkuva
-sarja maallisia, aineeseen kytketyitä olemusmuotoja, on loppumatonta
-kidutusta Kristuksen oppiin verraten, että me kerran kuolemme ja sitten
-tulemme tuomiolle. Buddhan oppi särkee hengen yhteyden tuhansiin
-toisistaan tietämättömiin pirstaleihin. Meistä näyttää siltä kuin
-sielujen vaellus paljastaisi perittyjen taipumusten ja ennen aikojaan
-keskeytyneiden olemusmuotojen selittämättömät arvoitukset. Mutta se
-olento, joka kerran oli kivi, kerran heinänkorsi, kerran sammakko,
-kerran krokodiili tai ihminen, oli jokaisessa näissä olemuksensa
-muodoissa eri olento. Se koettelemus, jota tällä tarkoitetaan, ei ole
-enää itsetietoinen oman itsensä koettelemus, vaan kokonaan riippuvainen
-olemisehdoistaan ja ulkonaisesta ympäristöstään. Buddhan opilta
-puuttuu kristinopin kaksi ruhtinaallista aateluskirjaa: jumalankuva ja
-ihmishengen vapaa itsensä määrääminen.
-
-Ei mikään ole elämässä niin varmaa, ei mikään yön ja päivän tavoin
-seuraa toistaan niin täsmälleen kuin tuomio seuraa rikosta. Tuomio
-seuraa ihmiskuntaa, tuomio kansoja, tuomio joka ihmistä hänen itsensä
-tähden, tuomio ajatuksia, sanoja ja tekoja, tuomio kaikkea elämää,
-joka vapaan tahtonsa avulla voi valita hyvän ja pahan. Ne, jotka
-kevytmielisesti ajattelevat Jumalan kaikkea anteeksi antavaksi
-Jumalaksi, joka peittää kaikki sokealla rakkaudellaan, eivät ole
-lukeneet maailman historiaa eivätkä tarkastaneet elämää ympärillään
-eivätkä omia kokemuksiaan. Tuomion täytyy seurata joka rikosta, muuten
-ei olisi mitään pyhää ja vanhurskasta Jumalaa, ainoastaan tuomio
-vanhurskaudessa ja tuomio armossa. Nykyisyys todistaa siitä joka hetki;
-mutta jos me etsimme todistusta menneisyydestä, tapaamme me sen kansan,
-joka muodostaa maailman historian keskustan, Juudaan kansan, ja joka
-vielä tänäkin päivänä todistaa tuomion vanhurskautta ja yhtä varmasti
-on kerran todistava lupauksen armosta.
-
-Noiden tuhannen vuoden jälkeen, jotka Kristuksen valtakunta on oleva
-olemassa maan päällä, katoavat kaikki ajan määräykset hämärään
-kaukaisuuteen. Onko tuomiota ja maailman loppua odotettava heti tämän
-tuhatvuotisen valtakunnan loputtua tai onko niiden välillä vielä oleva
-aika, joka on täynnä taisteluja ja mullistuksia, siitä väitelkööt eri
-raamatun selitykset. Yksi asia on vaan varma, se, että kaikki yritykset
-selittää ennustuksia jo osaksi maailman historiassa toteutuneiksi, ovat
-turhia vääristyksiä. Nimittäkää jo päättyneitä aikakausia tulevain
-tapahtumain kuvastuksiksi tai kutsukaa niitä maailmanhistorian
-logiikaksi, sen me kyllä ymmärrämme, mutta elkää juljetko kieltää
-ilmoitetun sanan todistusta aikain päättymisestä!
-
-Se on Anti-Kristus, synnin ihminen, joka viimeisinä aikoina on nouseva
-kaikkea vastaan, jota vielä pidetään pyhänä maailmassa, ja jonka
-jo Johannes oli tuntevinaan, se on hän, joka on johtanut raamatun
-tulkitsijat harhaan, Hänellä on voinut olla edeltäjiä; Muhamettia,
-Paavia, Napoleon I:stä (Apollyon) on pidetty Anti-Kristuksena, -- tai
-olkoon hän personoitu synti, Jumalan pilkka, aikain epäusko, mutta
-hänet kuvataan kuitenkin siksi varmasti persoonallisena, että hänen
-täytyy olla joku vielä tuntematon henkilö. Godet sanoo nerokkaasti:
-Anti-Kristuksen täytyy olla juutalaisen. Tuo valittu kansa, joka
-ristiinnaulitsi Kristuksen, on ainoa, joka voi synnyttää hänen
-täydellisen vastakohtansa.
-
-Raamattu käyttää voimakkaita sanoja niistä tapahtumista, jotka käyvät
-edellä ja valmistavat maailman loppua. Taivaan voimat vapisevat,
-tähdet putoavat, vuodet pakenevat, maa kääritään kokoon kuin vaate,
-kansat kuihtuvat, kuolleet nousevat ylös. Kaikki tapahtuu yhtäkkiä ja
-odottamatta tulen kautta eikä, niinkuin nyt kuullaan kamariviisaiden
-ennustavan, siten että vedet kuivuvat ja auringon valo vähenee,
-kunnes kaikki elämä jäätyy niinkuin kuussa. Lähempänä raamattua on
-yhteentörmäyksen mahdollisuus maan ja jonkun pyrstötähden kanssa, jota
-mahdollisuutta tähtitiede ja fysiikka eivät uskalla kieltää. Onhan
-maailman avaruus täynnä kosmillista tomua, murskautuneiden maalimain
-pirstaleita, jotka kerran ovat olleet, mitä meidän maamme nyt on, ja
-ennustavat sen kohtaloa.
-
-Tavallisesti käsitetään maan loppu maailman kaikkeuden loppuna. Mutta
-raamatun käsitys käy selville sen ennustuksesta, että nykyistä maata
-seuraa uusi taivas ja uusi maa, "joissa vanhurskaus asuu". Kirkastettu
-ihmishenki muuttuu uuteen ja korkeampaan olemukseen jollekin
-taivaankannen loistavista auringoista, joissa kaikki on valoa Jumalan
-kirkkauden loisteessa. Vaan eivät nämäkään auringot ole ikuisia, niillä
-on aikansa ja ne katoovat väistyäkseen vielä täydellisempien luotujen
-tieltä, ja niin voimme me ajatella uuden siirtymisen maailmasta
-maailmaan, kirkkaudesta kirkkauteen. Mutta ei mikään ajallinen ja
-aineellinen asia sovellu täysin ikuisuuden aatteeseen. Ja niin
-pysähdytään lopulta siihen tuntemattomaan, näkymättömään, aineettomaan
-keskustaan, jota kaikki kappaleet kiertävät ja joka ei voi olla mikään
-muu kuin kaiken luomakunnan alkulähde, ikuinen henki, Herra Jumala.
-
-Mikä syvyys maailman tuomiossa, jommoisena Kristus esittää sen Math.
-24 luvussa! Ei mitään varsinaista rikosta panna kadotettujen syyksi,
-ainoastaan laiminlyöminen; ei mitään varsinaista hyvettä lueta
-autuaitten ansioksi, ainoastaan rakkauden käskyjen täyttämys. Sisäiseen
-ytimeensä keskitettyinä todistavat nämä tuomiot vaan itsekkäästä
-epäuskosta tai uhrautuvasta uskosta. Sielun taipumus Jumalaan tai
-hänestä pois jää ratkaisevaksi. Ja toinen kuolema, täydellinen tyhjyys
-on toivottomain armo. Siis kuitenkin armo viimeiseen saakka. Mitä muuta
-voidaan vaatia rakkauden Jumalalta? Armoa elämässä, armoa kuolemassa ja
-armoa tuomiolla, kaikki, kaikki, vaan vanhurskautta ja armoa!
-
-27.6.1895.
-
-
-
-
-MAANPALLO MAAILMANKAIKKEUDESSA
-
-
-Kristitty, joka takertuu vanhaan uskoon siitä, että maa ja ihminen ovat
-maailman keskipiste, pyörii maailman kanssa kehässä itsensä ympäri
-eikä pääse koskaan vapaaksi. Epäilijä, joka on vapautunut kaikesta
-uskosta keskustaan, ei myöskään löydä kehää, vaan suistuu haparoivana
-toivottomaan kaokseen. Vapautta on vaan äärettömässä avaruudessa, mutta
-sillä täytyy olla kiinnekohtansa Jumalassa, jossa kaikki rajat ja
-kaikki mitat katoavat.
-
-Mikä hyppäys uskon tutusta, kodikkaasta maailmasta käsittämättömään,
-kauhistuttavaan tuntemattomuuteen! Mitä jää jälelle kristinopista, kun
-maa on alennettu mitättömäksi saareksi äärettömässä maailman meressä
-ja ihminen katoavaksi tomuhiuteeksi äärettömässä luomakunnassa? Eikö
-Kopernikus ole suistanut Kristusta valtaistuimeltaan?
-
-Iisakki Newton ja monet suurimmat luonnontutkijat ovat vastanneet
-tähän kysymykseen kieltävästi, ja kuitenkin on mahdotonta kieltää
-Kopernikuksen järjestelmän kristinuskoa vastaan tekemien väitteiden
-merkitystä. Se saa monet omattunnot levottomiksi ja on kolmensadan
-vuoden kuluessa ollut uudenaikaisen epäuskon päälinnoitus, jota näyttää
-olevan vaikea, jopa mahdotonkin hävittää.
-
-Ensiksi on huomautettava, että aseet ja taistelutanner ovat erilaiset.
-Kristityt tunnustavat tieteen tuomio-oikeuden kaikissa niissä
-asioissa, jotka kuuluvat tiedon piiriin, mutta vaativat itselleen
-samaa tunnustusta hengellisissä elinkysymyksissä. Tiede on rajoitettu,
-usko rajoittamaton. "Luonnollinen ihminen ei tajua mitään siitä, mitä
-Jumalan henkeen kuuluu."
-
-Olen jo huomauttanut, että usko ja tieto eivät ole vihollisia, eivät
-ole sovittamattomia; ne täydentävät toisensa, ne sisältyvät toisiinsa.
-"Me _tiedämme_, ketä me _uskomme_." Järjellinen tieto sisältyy uskoon
-todistettuna, sisällisenä kokemuksena, samoinkuin usko sisältyy ilman
-todistuksia tieteen selviöihin.
-
-Asettukaamme hetkeksi uskon ulkopuolelle tieteen alalle tutkiaksemme
-sitä kristinuskoa hävittävää tulosta, joka muka on seurauksena
-Kopernikuksen järjestelmästä.
-
-Miten kieltää tämä järjestelmä kristinuskon? Siten, että se siirtää
-maan, ihmisen ja maailman vapahtajan luomakunnan keskeltä sen
-kaukaisimpaan kolkkaan.
-
-Missä on tämä todistettu? Missä on keskipiste? Missä on kehä? Missä
-on kolkka? _Ensimmäinen_ tosiasia on ääretön, rajoittamaton avaruus.
-_Toinen_ on aurinkokuntain ja kaikkien taivaankappalten liikunta
-eteenpäin, josta loogillisella välttämättömyydellä seuraa _kolmas_:
-tuntematon maailman keskusta, jonka ympäri kaikki kiertää. Ja nämä
-kolme tulosta johtavat yhtä suurella loogillisella välttämättömyydellä
-_neljänteen_, nimittäin maailmankaikkeuden keskinäiseen
-kaikki-yhteisyyteen kaikissa sen osissa.
-
-Onko näissä tieteen havaannoissa mitään, joka kieltää kristinuskon?
-Emmekö päinvastoin näe niistä Luojan kaikkivaltiutta ja viisautta,
-suurenmoista kehityssarjaa, yhteistä syyllisyyttä, tuomiota, armoa ja
-koko maailmankaikkeudelle yhteistä pelastusta, joka kaikki on kuin
-kultaisilla kirjaimilla kirjoitettu tähtitaivaaseen? Miten olisi siis
-Kopernikus kieltänyt Kristuksen?
-
-Siten, että hän on siirtänyt pelastuspaikan pieneen, vähäpätöiseen
-taivaankappaleeseen, joka tahdottomasti seuraa toista, mahtavampiin
-taivaankappaleihin verrattuna vähäpätöistä aurinkoa. _Maailman_
-vapahtajako olisi astunut alas noin katoavan pieneen paikkaan
-luomakunnassa? Ihmiskunnanko syyllisyys ja pelastus vaikuttaisi koko
-luomakuntaan? Mahdotonta!
-
-Voi sinuas epäusko, sinä pieni pullisteleiva sammakko, sinä lankeat
-samaan ansaan kuin se esi-isäimme lapsellinen usko, joka tahtoi pitää
-maata kaiken keskustana! _Sinä_ et usko, sinä vaan mittaat. Ja millä
-sinä mittaat? Samalla mitättömällä maallisella mittapuulla, jolla
-turhaan olet koettanut mitata taivaanavaruuksia ja jonka tuhat kertaa
-olisi pitänyt vakuuttaa sinua omasta riittämättömyydestäsi. Mikä on
-luomakunnassa _pientä_ ja mikä _suurta_? Mikä ero on sekunnin ja
-vuosituhannen välillä? Mikä on suurempi ja mikä pienempi: aurinko, joka
-on 324,000 kertaa maata suurempi vai tuo pieni bakterio, jota täytyy
-suurentaa 5000 kertaa, ennenkun näemme sen tuskin näkyvänä pisteenä?
-Mene, mittaa äärettömyys ja sano sitten, että maa ei ole mitään,
-niinkuin aurinko ja niinkuin kaikki tunnetut suuruudet eivät ole
-mitään, mutta elä puhu tämän kurjan verrannollisen mittapuusi turvissa
-maan pienuudesta!
-
-Usko tuntee muitakin henkiolentoja kuin ihmisen, mutta ei tiedä muiden
-taivaankappalten asukkaista. Tiede tietää yhtä vähän ja saa tyytyä
-mahdollisuuksien laskemiseen. Suurissa tulipalloissa ei voi ajatella
-olevaksi mitään elimellistä elämää. Raamattu ja historia osoittavat,
-että Jumala käyttää suuria joukkoja pienten kehityksen pohjana ja
-että hän mielellään viljelee niitä tarkoitustensa välikappaleina.
-Todenmukaista on, että elimellinen elämä ja äly ainoastaan
-kiertotähdissä löytävät olemisensa ehdot.
-
-Myönnä aluksi todeksi, että Kopernikuksen järjestelmä ei mitään
-vaikuta kristinuskoon! Tämä järjestelmä on löytänyt ihmeellisen
-avaimen maailmankaikkeuden koneistoon, mutta se on vasta alullaan
-eikä ole vielä läheskään sanonut viimeistä sanaansa. Sen vastaiset
-keksinnöt tulevat näyttämään uusia, vielä aavistamattomia yhtymäkohtia
-kristillisen maailmankatsomuksen kanssa. Jo nyt myönnetään, ett'ei
-mikään estä valonsädettä, joka leimahti Jerusalemissa Kristuksen
-ristinpuusta sinä ja sinä päivänä, jatkamasta vielä tänäkin päivänä
-matkaansa läpi avaruuden. Spektraalianalyysi tutkii muiden säteiden
-kanssa taivaankappaleita ja jatkaa suurien keksintöjen tekemistä
-maailmojen yhteydestä. Yksi olettaminen tunkee tieltään toisen. Miksi
-vaihtaisivat kristityt varman uskonsa näin epävarmaan tietoon?
-
-
-
-
-IHMINEN MAAILMANKAIKKEUDESSA
-
-
-Jos on katsottava turhamaisuudeksi, että ihminen luulee olevansa luotu
-Jumalan kuvaksi, annettakoon se hänelle anteeksi sentähden, että hän
-tuntee ainoastaan alhaisempia, itsensä alapuolella olevia elimistöjä,
-joihin hän voi verrata itseään. Hän hakee korkeampaa vertauskohtaa,
-mutta löytää yläpuolella itseään ainoastaan Jumalan. Kun ei hänellä
-ole mitään aavistusta Jumalan persoonallisesta muodosta, olettaa hän
-väärinkäsitetyn ilmoitetun sanan johdosta, että hänen oma muotonsa on
-jälkipainos Jumalan muodosta, vaikkakin äärettömästi pienennettynä.
-Mutta ilmoitettu sana ei voi tarkoittaa ulkomuotoa. Jumalan kuva
-ihmisessä on käsitettävä henkisesti ja ajateltava älyllisesti,
-vapaalla tahdolla, omallatunnolla, kehityksen mahdollisuudella ja
-kuolemattomuuden elon siemenellä varustetuksi hengeksi. Ihminen luulee
-kuitenkin oman muotonsa täydellisemmäksi ja kuvaa sen vuoksi Jumalan ja
-enkelit inhimillisissä muodoissa, varustaen kuitenkin enkelit siivillä,
-koska hän ajattelee heidät lentäviksi.
-
-Hän ei tyydy kuvaamaan Jumalaa ainoastaan ihmisen muotoisena, hän
-antaa hänelle myöskin ihmisen ajatuksia, sanoja, tunteita, haluja ja
-himoja. Nauramme Homeron jumalille, jotka aseilla varustettuina käyvät
-taistelemaan kuolevaisten rivissä, mutta mitä on vanhan testamentin
-vihastuva, vihaava, kostava ja julma Jumala muuta kuin ihmisen kuva.
-Ne ovat lasten käsityksiä ja lasten lauseita sellaiset, että Mooses
-näki Jumalan selän. Vähitellen muuttuu Jumala rakastavammaksi ja
-henkisemmäksi olennoksi, kunnes Kristus, samalla kun hän selvyyden
-vuoksi käyttää inhimillisiä vertauksia, nimenomaan sanoo: Jumala on
-henki ja tahtoo, että häntä on palveltava hengessä ja totuudessa.
-
-Emme tapaa mitään olentoa maailman-kaikkeudessa, johon voisimme verrata
-itseämme. Me voimme lapsellisten esi-isäimme tavoin ajatella olevamme
-luotujen olentojen ensimmäisiä tai voimme me niinkuin pessimistit
-pitää itseämme epätäydellisimpinä. Luultavinta on, että olemme
-väliasteessa meitä korkeampien ja toisten meitä alempien olentojen
-välillä. Jo Herder huomautti, että maamme on keskellä aurinkokuntaa,
-josta seuraisi, että olemme kehittyneempiä kuin nuoremman Venustähden
-asukkaat ja kehittymättömämpiä kuin Marsin, joka on vanhempi kuin
-maanpallo. Asukkaista juoksevassa tilassa olevalla Jupiterilla ja
-kaukaisemmilla kiertotähdillä, kiintotähdistä puhumattakaan, ei
-meillä ole mitään käsitystä. Vertaamalla maanpalloa niihin joudumme
-ajattelemaan, että kaikki taivaankappaleet ovat, ovat olleet tai
-tulevat olemaan asutut. Mutta varmaa se ei suinkaan ole. Meistä näyttää
-mahdottomalta, että auringossa ja pyrstötähdissä voisi olla eläviä
-olentoja. Tuo suuri määrä hengetöntä maailman avaruudessa harhailevaa
-tomua on ehkä tarkoitettu synnyttämään uusia taivaankappaleita
-tai ylläpitämään aurinkojen lämmön säteilyä. Kuka sanoo, ett'ei
-avaruuksissakin ole erämaita?
-
-Kuuta arvellaan asumattomaksi, ilman vettä ja ilmaa, ikäänkuin
-meidän uteliaisuutemme kiusaksi. Tähän olettamiseen ei meillä ole
-muuta todistusta kuin maassa eläväin elimistöjen tarpeet. Vaan
-kuka sanoo meille, ett'ei elämää voi olla ilman vettä ja ilmaa?
-Ollen lähin naapurimme kuun jälkeen on Marstähti joutunut uusimpain
-tutkimustemme esineeksi. On luultu siellä huomattavan järjellisten
-ihmisten mietittyjä töitä, kanavia; haaveillaan liikeyhteyden
-aikaansaamista mittausopillisten kuvioiden tapaan tehtyjen merkkitulien
-avulla. Ei mikään ole mahdotonta. Spektraalianalyysi osoittaa, että
-aurinkokuntamme aineelliset osat ovat, muutamia vielä tuntemattomia
-aineita lukuunottamatta, samat kuin maanpallon ja viittaavat yhteiseen
-alkuperään.
-
-Ollen maailman kansalainen voi ihminen vedota eräihin yhtäläisyyksiin
-maailman-kaikkeuden kanssa. Hänen päänsä on pallonmuotoinen samoin
-kun taivaan kappaleet, hänen kiireensä on kuin taivaan kupukansi.
-Jos oletamme kiekuran liikunnan perusvoimaksi, tapaamme ihmisessä
-sen pehmoset aaltoviivat. Ihmisen silmissä tuikkaa tähtien valo.
-Veren kulku sydämmeen ja sieltä pois muistuttaa vetovoimaa
-ja taivaankappalten liikkeitä. Ihmisen ajatus on samoinkuin
-maailmankaikkeus riippumaton ajasta ja paikasta. Ihmishenki on
-syvyyteensä ja liikevoimaansa nähden sukua äärettömälle maailman
-avaruudelle ja hakee vaistomaisesti jotain kiintonaista paikkaa lepoa
-löytääkseen. Näihin vertailuihin nähden tuntuu hiukan köyhältä,
-johtaa ihmisen elimistöä alemmista ja alimmista olemusmuodoista.
-Lähintä puuttuvaa rengasta ihmisestä apinaan, hännällistä ihmistä, ei
-valitettavasti ole löydetty, yhtä vähän kuin on löydetty tuota luultua
-alkulimaa, protoplasmaakaan.
-
-Miksi ei tahdota tunnustaa ihmistä vapaaksi luoduksi olennoksi? Miksi
-tahdotaan sitoa hänen olemistaan alempain elimistöjen asteettaiseen
-kehitykseen? Eikö hänellä maallisessa ruumiissaan jo ole tarpeeksi
-tomua ja katoavaisuutta? Miksi vielä kytkeä hänen vapaa henkensä
-aineen kehityssarjaan? Olen nähnyt erään kirjan kansikuvan, jossa
-tahdotaan todistaa, että koiran ja ihmisen sikiöt ennen syntymistä ovat
-hiuskarvalleen toistensa näköiset. Miksi unohti tekijä liiallisessa
-ujoudessaan varoittamasta luontoa? Olisihan luonto voinut yhtäläisyyden
-eksyttämänä tunnustaa koiran herrakseen ja haltijakseen.
-
-Oi sinua ihmeellinen ihmisolento, joka kukistat maan ja mittaat
-taivaat, kuinka ylpeilisitkään sinä voimistasi, jos et samalla olisi
-turvaton lapsi, joka kantaa aarteensa hauraassa saviastiassa, minkä
-tuulenpuuska voi maahan murskata! Ihminen on kuin kukkanen kedolla;
-kun tuuli sen yli puhaltaa, ei se enää ole siinä, eikä tunne enää
-paikkaansa. Mutta Herran armo kestää suvusta sukuun niille, jotka häntä
-pelkäävät.
-
-16.3.1895.
-
-
-
-
-VALO
-
-
-Niin, minä rakastan sinua, taivaan puhdas valo, Jumalan ihanuuden
-loisto, joka valaiset maat ja rakennat sillan maailmain välille.
-Ei mitään säihkyviä jalokiviä, ei mitään vartiotulia, ei palatsien
-sähkötulia, ei sammuvia ilotulia, ei mitään näyttämön valaistuksia,
-ei revontulten kalpeaa loimua, ei edes salaman terävää säilää,
-joka lävistää ukonpilven, voi verrata sinun hyödylliseen valoosi.
-Ainoastaan talviyön korkea, aavisteleva tähtitaivas vetää vertoja
-rauhalliselle kauneudellesi. Rakastan kirkkaita värejäsi nähdessäni
-niitä sateenkaaren vivahduksissa, aamun ruskossa tai auringon laskiessa
-kullan kirkkaana meren helmaan. En tiedä mitään komeampaa kuin on
-musta pilviseinä idässä, laskeva, kirkas aurinko lännessä ja niiden
-välissä vihertelevä maisema, jonka yli vaakkuu mustaa pilveä vasten
-välkkyvä valkea kalalokki. Sameat värisekoituksesi, tuhkanharmaat
-pilvet ja untelot usvasi eivät ole minua varten. Aamuhämärä on minulle
-rakas, koska se odottaa aamua, mutta iltapuhde vaikuttaa minuun
-kuin surullinen hyvästin heitto. Rakkaampi on minulle pimeimmillään
-oleva yön varjo ja minä tiedän, ett'ei se voi enää mustemmaksi
-muuttua, vaan että sen helmasta on puhkeava syntymätön valo. Yö on
-luomakunnan äiti, samoinkuin jouluyö on Vapahtajan syntymähetki, mutta
-ainoastaan sentähden, että kaikki korkeampi elämä syntyy kuolemasta,
-kaikki pysyvä ilo syvästä surusta ja kaikki taivaallinen toivo
-toivottomasta nykyisyydestä, josta kaikki toivo näyttää kadonneen.
-Yön ja päivän vaihtelu tuottaa lepoa silmälle ja tyydyttää sydämmen
-häilyväisyyttä. Emme rakastaisi valoa, ell'emme pelkäisi pimeyttä.
-Napaseutujen naapurit ovat saaneet suuren lahjan, kun heille on annettu
-keskeytymätön pitkä päivä ja pitkä yö.
-
-    "Valossa välkkyen vuoron ja vuoron peittyen yöhön."
-
-Vastakohtain voima on täällä herättänyt kiihkeän elämän halun, jota
-päiväntasaajan mailta puuttuu. Voima näkyy nukkuvan talviyössä, mutta
-sen tarmo on kevätauringon herättämänä kykenevä vuoria murtamaan.
-Ikävöiden tähystelee pohjoismaalainen tammikuussa ensimmäistä aamun
-valoa, hänen sydämmensä heltyy ensimmäisen tähden ilmestyessä
-loppupuolella heinäkuuta, sittenkun taivaan kauniit lyhdyt ovat olleet
-kolme kuukautta kadoksissa!
-
-Valo on luomakunnan sielu, joka paistaa läpi aineen kovan kuoren.
-Kaikki aineelliset kappaleet: maa, vuori, ilma, vesi, metsä, kasvit,
-eläimet ja ihminen ovat alkujaan _itsestään loistavia_. Se on vaan
-meidän silmämme, joka voi tajuta niiden nyt heikontunutta valoa. Mutta
-se esiytyy välistä siellä, missä emme olisi sitä aavistaneetkaan,
-ilmassa, vedessä, lahossa puussa, eräiden eläinten fosfori-välkkeessä
-ja uudempien havaintojen mukaan myöskin ihmisen silmässä, sormenpäissä
-ja sydänalassa. Sähkövalo ei ole muuta kuin keskittynyttä, kaikissa
-kappaleissa piilevää valoa. Se on ollut voimakkaampaa kiertotähtien
-aikaisempina aikoina ja sitten vähentynyt. Tiede on nyt osoittanut
-oikeaksi, että Moos. 1: 3:n valo luotiin ennen kun auringon säteet
-tunkivat läpi sumujen sakeuden; alkuaikain jättiläismetsät kasvoivat
-sähkövalossa. Fysiikan unelma, että kaikki punnitsemattomat aineet:
-valo, lämpö, sähkö, magnetismi ovat ainoastaan eri ilmauksia samasta
-alkuvoimasta, alkaa yhä enemmän toteutua. Ja kun kaikesta tästä syntyy
-liikettä ja voimaa, on niinkuin olisi meidän täten suotu kurkistaa
-luomisen äärettömään koneistoon ja me näkisimme kellon yhden ainoan
-ponnistimen panevan liikkeelle lukemattomia vaihdepyöriä.
-
-Optiikan nerokkaat keksinnöt -- valoaaltojen heijastus, imeytyminen,
-yhdyntäsekoitukset, taittumiskulmat, valopaino, napautuminen,
-värispektrumit, kiinnitys valokuvauksessa -- ovat kaikki tieteen
-kauneimpia tuloksia, ja kuinka paljon on kuitenkin vielä
-selittämätöntä! Kuinka nähdä, kuinka tuntea tuota eetteriä, joka
-väreilynsä kautta saattaa valo-aallot heilahtelemaan biljoonia
-kertoja sekunnissa? Eetterin olemassa olo on välttämätön olettaa,
-mutta missä on se todistettu? Jos maailman avaruus olisi, niinkuin
-oletetaan, täynnä eetteriä, niin pitäisi sen vastustuksellaan taivuttaa
-pyrstötähden häntää niiden elliptisillä radoilla. Tapahtuuko niin? Ei.
-Eetteriltä, jos sitä lie olemassa, puuttuu kaikki tiheys ja paino ja
-yhtäkaikki se muka väräjäisi ja värähdykset synnyttäisivät valoa? Mitä
-on sitten tämä valo? Onko se vaan toisen voiman ilmiö? Onko se syy vai
-seuraus, voima vai ominaisuus, yksinomaan aineellinen vai yksinomaan
-ihanteellinen vai niiden sekoitus? Emme tiedä. Ehkä on sen salaisuus
-paljastettu muille, uskotuimmille tähdille, joille valonsäde maailmasta
-on tuhansien vuosien perästä kertova, mitä täällä tätä nykyä tapahtuu.
-Teleskoopin kantomatkaa ei rajoita mikään muu kuin vaikeus valmistaa
-tarpeeksi suurta täydellisesti läpikuultavaa linssiä. Valokuvaus
-ratsastaa valonsäteen päällä valloittamaan maailman avaruutta, ja missä
-olisi raja, jos voitaisiin lisätä levyn tunteellisuutta lisääntyvän
-matkan mukaan?
-
-Ei, valo ei ole elementti, niinkuin muut kokoonpantu aineesta,
-vaikkakin se vaikuttaa elementteihin ja sen ilmiöt voidaan niissä
-laskea ja mitata; valo on henkivoimaa, joka johtuu suoraan maailman
-hengestä, Jumalasta. Koko sen esiintyminen viittaa siihen. Kun se
-tulee, niin kaikki herää, syntyy uudesta, kasvaa, kukkii, iloitsee
-ja toivoo. Kun se katoo, niin kaikki hapuilee, häviää, katoo
-tuntemattomaan tyhjyyteen. Käyskelen kotiseutuni polkuja aamun
-valossa: kaikki on tuttavallista, rakasta ja iloista, Jumalan kirkkaus
-kulkee kanssani ja tasoittaa kaikki polut, paljastaa kaikki kätketyt
-kuilut. Kulen saman tien yön sakeassa pimeydessä; kaikki on toisin,
-tuntematonta ja eksyttävää, uhkaavaa; kuilut aukeavat, jalkaa livettää;
-missä olen? Jumalani, anna kasvojesi valaista minua, ohjaa minua
-kotiini!
-
-Mitä on valo? Esi-isämme kumartivat aurinkoa; ne olivat lasten luuloja,
-jotka vielä häikäsevät meitä, kun me palvelemme kultaa, komeutta,
-kunniaa, kaikkea, joka loistaa ja hurmaa. Valo ei ole Jumala; se on
-vaan hänen hameensa lieve. "Valo on Jumalan vaatteus" (Ps. 104: 2).
-
-
-
-
-ELÄMÄ
-
-
-Sanokaa minulle, arvoisat herrat filosoofit, fysioloogit ja runoilijat:
-mitä on elämä? Eipä silti, ett'en voisi elää sitä ajattelematta, mutta
-onhan hetkiä, jolloin tekee mieli kysyä.
-
-No niin, vastataan minulle: elämä on ilmiö, fyysillinen ja älyllinen,
-ruumiillinen ja henkinen. Elämä on kyky liikkua, tuntea, ajatella,
-vastaanottaa vaikutuksia. Elämä on aivojen, sydämmen, keuhkojen,
-hermojen toimintaa, verenkulkua, hengitystä kaikkine niihin kuuluvine
-seikkoineen. Muutamat lisäävät: se on tietoisuus; Spencer sanoo:
-se on yhteys ympäristön kanssa. Onko vielä useampia vastauksia?
-On, lukemattomia. Hyvä. Sanokaa minulle nyt, mikä on valekuollut,
-tylsämielinen, mielipuoli, suonenvedon kangistama? Onko hän elävä vai
-kuollut?
-
-Onko vaikea määritellä näin laajaa käsitettä. Voi sanoa Calderonin
-tavoin: elämä on unelma. Tai Salomonin tavoin: elämä on varjo, savu.
-Tai kreikkalaisen viisaan tavoin: elämä on savun varjo, _skia kapnes_.
-
-Ehkä uskallan minä vaatimattomasti lisätä: elämä on elimellisesti
-kiertokulkua heikkoudesta heikkouteen, jonka keskellä on verrannollinen
-voima. Elämä on psykillisesti ja henkisesti kysymysten kiertokulkua, ja
-vastauksista riippuu sen tulos.
-
-Yksi on varma: että kullakin elämällä on tarkoituksensa, tehtävänsä
-ja ett'ei mikään elämä häviä jäljettömiin itseensä ja ympäristöönsä
-nähden. Mitä varten se muuten olisi olemassa? Ei ole mitään sattumaa
-luomakunnassa, ei mitään hyödytöntä tai tarkoituksetonta. Meistä
-näyttää siltä kuin tuhlaileisi luonto äärettömästi synnyttäessään
-elämää, joka pian katoaa ja kuitenkin on häviö uuden elämän ehto.
-
-Tässä avartuu näköpiiri, ja vastaväitteiden luku lisääntyy
-moninkertaisesti. Kenen on edesvastaus epäonnistuneesta elämästä, jonka
-jälet pysyvät? Perityt taipumukset, yhteiskunnan kasvatus ovat tehneet
-kurjan ja rikoksentekijän semmoisiksi.
-
-Turhaa kaunistelua. Jos kaikki rikokset ja kaikki kurjuus ovat
-toisten tuottamia, ei ihmiskunta ole muuta kuin tahdoton lammaslauma.
-Jos ulkoapäin tulevat vaikutukset olisivat yksin määrääviä, olisi
-kaikki mekaniikkaa. Näitä vaikutuksia vastaan, jotka meitä kaikkialla
-ympäröivät, meitä uhkaavat, meitä kiusaavat, on meillä vastapainona
-tahdon vapaus. Tahdon kasvatuksesta ja vastustusvoimasta riippuu
-lopulta kaikki. Vapautus edesvastauksesta tulee vasta sitten, kun
-ulkonainen pakko tai siveellinen syyntakeettomuus on todistettavasti
-hervaissut tahdon vapauden.
-
-Minun nuoruudessani ei ollut Darwinia, mutta oli kuitenkin jo
-mielipiteitä, jotka pitivät kiinni _generatio aequivoca_'sta,
-puolustivat elämän syntymistä suoraan elottomasta aineesta. Mooseksen
-luomishistoria oli luonnonfilosoofien ivan esineenä. Oken esitti
-viehättävän olettamisen ensimmäisen ihmisen synnystä. Ihminen oli
-auringon valon, ilman ja kosteuden vaikutuksesta syntynyt suuren
-intialaisen kukan kuvussa, joka oli niin suuri ja ruokainen, että se
-voi kantaa lasta kahden tai kolmen vuoden vanhaksi. Runollista! Entäpä
-uskottavaa?
-
-Sitten tuli uusi tiede, biologia, joka alkoi tarkemmin tutkia
-_generatio aequivoca_'a. Ja katso, silloin huomattiin tarkimpien
-tutkimusten kautta, että missä ei elimellistä elämää ennen ollut
-olemassa, siinä oli mahdoton synnyttää elämää suoraan aineesta! Elämä
-syntyy ainoastaan elämästä, ilman korkeampaa herätystä on ja pysyy
-aine kuolleena. Jokainen uusi elämä on uusi luomistoimi. Hyvästi,
-protoplasma, alkulima, kehitysteoria kaikkine siihen kuuluvineen!
-
-En ole tarvinnut Henry Drummondin vakuutusta tästä totuudesta, jossa
-usko ja tieto yhtyvät täydellisessä sopusoinnussa. Olen pienestä pitäen
-vihannut materialistista maailmankatsomusta. Ihmishengen etsiminen
-aivoista ja elävän elimistön etsiminen raadosta on minusta aina ollut
-yhtä arvotonta kuin että ihmisruumis olisi hiiltä, vetyä, happea,
-typpeä, fosforia ja kalkkia. Miksi tonkia liassa, kun on saanut
-silmät katsoakseen ylös? Ihminen on tuhkaan puettu henki! Ihmisyys ei
-yksin riitä. Ilman jumaluutta päättyy kaikki ihmisyys auttamattomasti
-eläimellisyyteen.
-
-Ei ole minulla mitään syytä oman elämänkatsantoni vuoksi halveksia
-muiden katsantoa. Tunnustan materialismin voiman analyysin teossa.
-Mutta sitä nimetöntä sisällistä maailmaa, jonka idealismi asettaa
-ainaiseen ja erottamattomaan yhteyteen ulkoapäin tulevain vaikutusten
-kanssa, en voi koskaan kieltää. Tämä sisäinen maailma, sen
-veriset taistelut, sen riemuisat voitot, sen surkeat tappiot, sen
-syntiinlankeemus ja ylösnousemus annossa, sen vaihtelut, toiveet,
-surut ja ilot ovat näkymättöminä olleet elämäni koko todellisuus, jota
-vastoin ulkonaiset tapahtumat ovat vaan koskettaneet sen kehää.
-
-Kaikki luonnossa katsoo elämää korkeimmaksi hyväksi ja puolustaa
-sitä vaistomaisesti. Ihminen yksin näkee ja hakee jotain korkeampaa.
-Hän yksin voi kärsimättömyydessään katsoa elämää kuormaksi.
-Kuolemanrangaistusta ja itsemurhaa ei saa asettaa yläpuolelle
-siveellistä maailmanjärjestystä.
-
-Ja kuitenkin on elämä kaikkine mahdollisuuksineen rikkaista rikkainta.
-"Kun se parhaimmillaan on ollut, on se ollut vaivaa ja työtä." Niin,
-parasta ja hyödyllisintä ihmiselämässä on sen työ rakkaudessa ja
-uskossa.
-
-18.6.1895.
-
-
-
-
-SUKU JA YKSILÖ
-
-
-Mitä on siemen? Tulevan kasvin syntymätön elämä, ajatus, joka odottaa
-sanaa, kysymys, joka odottaa vastausta. Tulevaisuus, suuruus, kauneus,
-taistelu, voitto, tappio, kaikki on kätkettynä tähän mitättömään
-siemeneen, jonka varpunen voi niellä. Kaikki on mahdollista, ei mikään
-ole varmaa. Tuuli tempaa siemenen ja sirottaa sen minne sattuu, ei
-kukaan tiedä paikkaa. Ehkä putoaa se mereen, tai vuorelle; missä on sen
-tulevaisuus? Ehkä hedelmälliseen maahan ja tekee tainta. Vielä ei ole
-sen tulevaisuus taattu: rikkaruoho sitä tukahduttaa, eläimet ja ihmiset
-tallaavat sitä, halla tappaa sen, sade huuhtoo sen pois, aurinko kuivaa
-sen. Monet ovat ennenaikaisen kuoleman mahdollisuudet. Ja kuitenkin
-voittaa elämä. Yksi sadasta juurtuu ja korvaa ne yhdeksänkymmentä
-yhdeksän, jotka hävisivät. Eikö tämä tapahtuisi ennakolta määrätyn lain
-mukaan?
-
-Ja mitä on ihmiselämän historia muuta kuin siemenen historiaa? Se
-äidinkohtu, joka sitä kantaa, on itse alkanut ja läpikäynyt pitkän
-sarjan vaikutuksia. Toinen sarja sattumuksia, jotka kuitenkin ovat
-ennakolta määrättyjä renkaita maailman järjestyksessä, vie yhteen
-määrätyn miehen ja määrätyn naisen, ja heistä saa alkunsa kolmas
-lapsi. On mahdotonta, ett'ei tämä yhtyminen olisi ennakolta määrätty.
-Kutsukaa ennemmin mitä tahansa sattumaksi: lapsi ei voi olla sattumus.
-Lapsi on uusi, itsenäinen, henkinen olento, jolla on tehtävänsä ja
-vastuunalaisuutensa, jota ei koskaan voida luoda sattuman niskaan.
-Mutta molempain vanhempain vaikutukset, sekä ruumiilliset että
-henkiset, sisältyvät lapseen ja yhtyvät siinä muihin elämän ja
-ympäristön vaikutuksiin. Tuloksena on joka kerta kolmellainen yhteys
-perinnöllisiä taipumuksia, elämän kasvatusta ja omaa kehitystä.
-Kiellätkö sinä perisynnin? Miks'ei yhtä hyvin kieltää perityitä
-jäseniä, perityitä taipumuksia? Suku on ruumiin ja sielun pääpiirteihin
-nähden keskenään kaikkiyhteistä, niinkuin meri on sitä veteensä nähden.
-Aallot ne ne vaan pinnalla vaihtelevat. Ja lopputarkoitus on yhtäkaikki
-yhteistä: henkevöitynyt uusi ihminen. Mikä suuremmoinen ajatus
-vapauttaa meri vesihöyryiksi! Mikä maailman uudistus vapauttaa ihminen
-tomun orjuudesta "Jumalan lasten ihanaan vapauteen"!
-
-Suku hallitsee meitä ruumiillisesti ruumiin toiminnan kautta, jota
-kukaan ei voi välttää, mutta henkisesti voi se meidän vapaassa
-tahdossamme synnyttää vaan taipumuksia. _Stellae inclinant,
-nonnecessitant_. Ei mikään perisynti, eivät mitkään perityt vaistot,
-himot ja halut voi vapauttaa meitä omasta syystämme. Ne kiusaavat
-meitä, vaivaavat meitä, eivät anna meille mitään rauhaa, mutta ne eivät
-orjuuta meitä, me olemme ennen kaikkia muita luotuja saaneet voiman
-vastustaa heitä vapaalla tahdollamme. Siinä on valtamme salaisuus
-maailmassa, ja siinä on meidän tuomiomme. Ei kukaan ole vanhurskas
-Jumalan edessä, koska ei kukaan ole kestänyt siinä taistelussa, joka
-on pantu taisteltavaksemme. Kaikki olemme kokonaan taikka osaksi
-kutistuneet aineen orjuuden alle, jonka voittamiseen vapaa henkemme on
-saanut voiman.
-
-Jokainen yksityinen ihminen kätkee itsessään koko ihmiskunnan ja on
-osallinen sen edesvastauksesta. Sama voima, sama heikkous, samat
-tarpeet, samat viholliset, samat taistelut, sama juuri ja sama pohja
-Jumalassa. Jokainen rikos ihmistä vastaan, jokainen hyväteko on
-rikos tai hyväteko kaikkia vastaan. Kristuksen selitys käsitteestä
-"lähimmäinen" sitoo meidät kaikki yhteen. Se ratkaisee samalla
-kertaa sen, missä määrin _kuolemanrangaistus_ ja rangaistus yleensä
-on oikeutettu. Murhayritys yhtä ihmistä vastaan on murhayritys
-kaikkia vastaan. Yhden oikeuden loukkaaminen on kaikkien oikeuden
-loukkaamista. Itsemurha on rikos ei ainoastaan itsemurhaajaa vastaan,
-mutta myöskin sitä ihmiskuntaa vastaan, johon hän kuuluu ja josta hän
-on vastuunalainen. Kokonaisuus on jokaista osaansa suurempi. Oikeus
-on kaikkien oikeuden yhteys, eikä voi olla riippuvainen yksilön
-mielivallasta.
-
-Jos nyt tämän mukaan jokainen rikos periaatteellisesti on rangaistava
-suuruutensa mukaan, niin olisi meillä olemassa Vanhan Testamentin laki,
-joka määrää silmän silmästä ja hampaan hampaasta. Mutta sentähden on
-Kristuksen rakkaus lähetetty maailmaan, ei päästämään laista, vaan
-lakia täyttämään. Rakkaus on korkeampi kuin oikeus, koska rakkaus yksin
-on täydellisin oikeus. Toinen ihminen ei voi tuomita toisen sisäisimpiä
-tarkoituksia, koska hänellä aina voi olla salaisia vaikuttimia, jotka
-tekevät, että inhimillinen oikeus itse asiassa muuttuu vääryydeksi
-ja tuomitsee umpisilmin. Sentähden sanoo Kristuksen laki: rakasta
-lähimmäistäsi niinkuin itseäsi, etsi toisessa samat lieventävät
-asianhaarat, jotka löydät itsessäsi. Ja seuraus tästä on se, että laki:
-hammas hampaasta ja silmä silmästä, verrattuna toisen tuntemattomiin
-vaikuttimiin, tähtää yli maalinsa ja tappaa tutkimatta. Kristuksen
-laki ei enää pane kuolemanrangaistusta täytäntöön sen ehdottomassa
-ankaruudessa, mutta hän on pannut sen täytäntöön omassa itsessään,
-yksi kaikkien edestä, koska hän kantoi koko ihmiskunnan syyllisyyden,
-ja koska tämä syyllisyys, johon sisältyi luomakunnan kapina luojaa
-vastaan, välttämättömästi oli rangaistava.
-
-Onko siis Jumala ollut sokea kaikkien ihmisten heikkoudelle, niille
-lukemattomille lieventäville asianhaaroille, joita nämä voivat
-esiintuoda synnin kiusausten puolustukseksi? Ei, hän on nähnyt
-kaikki, ja sentähden hän on sälyttänyt synnin rangaistuksen,
-kuoleman, sen ainoan synnittömän ja pyhän niskoille, joka yksin voi
-kärsiä kaikkien muitten edestä, koska hän kärsi syyttömästi. Tämä
-on armoa ei ainoastaan teoloogien selitysten mukaan, mutta myöskin
-yleisinhimillisessä merkityksessä. Korkein oikeus punnitsi samalla
-vaa'alla kaiken synnin ja kaiken heikkouden.
-
-Leo Tolstoi väittää, ett'ei rangaistus ole oikeutettu, ja perustaa
-mielipiteensä Kristuksen sanoihin. "Sinun ei pidä oleman pahaa
-vastaan", sinun pitää voittaman paha hyvällä. Kenelle sanoi Kristus
-nämä rakkauden sanat? Samoille lyhytnäköisille ihmisille, joille hän
-ennen oli sanonut: "elkää tuomitko, ett'ei teitä tuomittaisi!" Ja
-kuitenkin rankaisi hän ei ainoastaan viikunapuuta, joka ei kantanut
-hedelmiä, vaan myöskin farisealaisia, Jerusalemia ja Juudaan kansaa, ja
-viimeisellä tuomiolla hän on sanova niille, jotka ovat hänen vasemmalla
-sivullansa: "menkää pois minusta, te kirotut!" Ei, Kristus ei ole
-kieltänyt rikosta eikä myöskään rangaistusta.
-
-Tolstoin mukaan ei Paavali olisi kristitty, koska hän on sanonut,
-ett'ei esivalta miekkaa hukkaan kanna, ja saman kirjailijan mukaan
-olisivat yhteiskunta ja laki epäkristillisiä, koska ne eivät voi
-pysyä pystyssä pahaa rankaisematta. Erehdys on siinä, että Kristus on
-varoittanut yksityistä ihmistä oman käden oikeudesta, ja Tolstoi on
-sovittanut nämä sanat yhteiskuntaan ja lakiin, välittämättä siitä, että
-hän sen kautta hävittää sekä lain että yhteiskunnan, jotka eivät voi
-pysyä pystyssä ilman tuomio-oikeutta. Kristus on sanonut: "minä en ole
-tullut laista päästämään, vaan lakia täyttämään", nimittäin rakkauden
-korkeampaa lakia. Samaten ei kristillisen yhteiskunnan lakia kaikkine
-sen puutteineen peruuteta, vaan täydennetään sitä rakkauden lailla.
-Sillä jos Jumala on antanut Mooseksen laille oikeuden tuomita Israelin
-kansaa, niin on hän myöskin laatinut rakkauden lain tuomitsemaan
-samalla oikeudella Kristuksen kansaa. Tässä on vaan kysymys kaiken sen
-vihan ja koston poiskitkemisestä, jotka hämmentävät Mooseksen lakia
-"heidän sydämmiensä kovuuden tähden". Kristuksen laki saa tuomita ja
-rangaista, mutta ei vihata ja kostaa. Rangaistuksen rakkaus on siinä,
-että sen tulee poistaa rikos ja johtaa rikollinen takaisin loukkaamansa
-ihmiskunnan helmaan. Ja rangaistuksen oikeus on siinä, että rangaistu
-on saanut sen oikeuden, joka sillä on vaadittavana yhteiskunnalta,
-nimittäin sovituksen syyllisyydestään.
-
-1.4.1895.
-
-
-
-
-MINÄ
-
-
-Missä on itsevaltias, joka hallitsee kaikkia eläviä olennoita
-kehdosta hautaan ja tuolla puolellakin haudan, -- joka seuraa
-sinua uskollisemmin kuin varjo, missä kulkenetkin, joka suojelee
-sinua kaikkia vastaan, paitse itseäsi vastaan, joka vartioi sinun
-pienimpiäkin askeleitasi, ylentää sinut yli kaikkien muiden ja polkee
-kaikki muut, joka aina puolustaa sinun oikeuksiasi ja etujasi, mutta
-joka myöskin sisällisen voiman häntä pakottaessa voi lahjoittaa
-sinut pois, lahjoittaa pois oikeutesi ja etusi? Missä hän on tuo,
-joka ei koskaan jätä sinua, ei edes hulluuden yössä, hän, jonka sinä
-aina näet, jota kuulet, jonka tunnet ja jota puhuttelet, jolle uskot
-salaisimmat ajatuksesi ja jolta aina kysyt neuvoa suurissa ja pienissä
-tarpeissasi, mutta joka niin usein pettää sinut ja jättää sinut
-avuttomaksi, silloinkun häntä enin olisit tarvinnut? Missä on hän, jota
-vaistomaisesti rakastat yli kaiken muun maailmassa ja jota kuitenkin
-katumuksen hetkenä voit inhota, vihata ja syntymättömäksi toivoa?
-
-Niin, kuka on hän tuo salaperäinen aina vaihteleva, uskollinen ja
-uskoton ruumiin ja sielun valtias, joka aina määrää ajatuksesi,
-päätöksesi ja toimesi? Sinä ajattelet Herraa Jumalaa taivaassa, tuota
-korkeinta, ensimmäistä, viimeistä ja ainoata, mutta hän ei petä
-koskaan, ei muutu koskaan niinkuin maallisen elämän haltija. Hän
-se siis ei voi olla. Sinä ajattelet suojelusenkeliäsi, joka sinua
-kaikkialla seuraa. Mutta hänkään se ei voi olla, hän ei ylennä sinua,
-ensiksi sinua masentamatta. Vielä vähemmin voi se olla joku maan
-mahtavista, jotka vallitsevat tänään ja huomenna ei kukaan enää tiedä,
-missä heidän sijansa on.
-
-Hyvä; etsi häntä sielusi sisimmästä salakammiosta, siellä on hänen
-valtaistuimensa ja asuntonsa; hänen nimensä on _Minä_ ja vielä
-varmemmaksi vakuudeksi _Minä Itse_. Hän on tarun peikon kaltainen:
-hänen voimansa on hänen nimessään, eikä hänen taikavoimansa vaikuta
-siihen, joka tietää hänen nimensä. Sille, joka tietää hänen nimensä,
-voipi hän käydä vastukselliseksi seuralaiseksi, ahdistelevaksi,
-irvisteleväksi epäjumalaksi, josta turhaan koetamme vapautua. Niille,
-jotka eivät tunne hänen nimeänsä, on hän sitävastoin mitä miellyttävin
-seuraystävä, mitä älykkäin ja luotettavin neuvonantaja ja välittäjä,
-joka tietää kaikki, ymmärtää kaikki ja osaa ennustaa kaikki paremmin
-kuin kukaan muu. Jos epäilet tämän valtiaan kaikkitietoisuutta, teet
-majesteettirikoksen; jos loukkaat häntä, on se kuoleman synti; jos
-laiminlyöt tai unhotat hänet, silloinkun hän vaatii kaikkien huomiota,
-on se joko anteeksiantamatonta sokeutta tai mitä suurinta hävyttömyyttä.
-
-Semmoinen on tämän mahtavan miehen peritty luonne, kun hän esiintyy
-mitä erilaisimpiin pukuihin puettuna, milloin vaateliaana, milloin
-teeskennellyn vaatimattomana. Hän on raudasta ja savesta tehty
-jättiläinen, hän voi olla sitkeä ja hauras, itsepäinen aina
-parantumattomuuteen saakka ja nöyrä aina siihen määrin, että kieltää
-perityn luonteensa. Hän kovenee loukkauksista, hän heltyy rakkaudesta.
-Hän voi hellyytensä hetkinä, niin, jopa kautta koko elämänsä kieltää,
-unohtaa ja uhrata tämän taipumattoman itsensä, joka on juurtunut häneen
-syntymästä saakka. Kovan ulkonaisen painon alla voi hän tulla toisen
-tahdon orjaksi; rakkauden vastustamattoman sisäisen ponnistuksen
-voimasta voi hän muuttua mitä rakastettavimmaksi, luotettavimmaksi ja
-hellimmäksi toisten etujen valvojaksi.
-
-Hänen nimensä, hänen kaikkea polkevan perityn luonteensa ja hänen
-olojen mukaan aina vaihtelevan olentonsa takana piilee nimittäin yksi
-luomakunnan perusajatuksia, joka elähdyttää kaikkia eläviä ja joka on
-elämän sisin juuri, jonka vuoksi sen myöskin täytyy löytyä alkulähteenä
-elämän luojassa ja ylläpitäjässä, nimittäin _personallisuus_.
-Personaton Jumala personallisten olentojen maailmassa olisi kaiken
-elämän kuolema. Ilman personallisuutta olisi kaikki elimellinen elämä
-tuomittu avuttomasti menehtymään luonnon voimien ja muiden elävien
-olentojen ylivoiman alle. Personallisuus on annettu kaikelle, joka
-yksilönä elää, sen olemisen säilyttämiseksi ja suojelemiseksi. Sen
-ensimmäinen tunnusmerkki on oman elämän suojeleminen joko vastustuksen,
-paon eli petoksen kautta. Ne eläimet, jotka eivät voi puolustautua,
-pakenevat; ne kasvit ja eläimet, jotka eivät voi paeta, naamioivat
-itsensä pettääkseen ja eksyttääkseen vihollistansa. Kasvikunnassa
-ja suurimmassa osassa eläinkuntaa on, lukuunottamatta perhettä ja
-sikiöitä, jotka ovat suojeltavat, jokainen yksilö jokaisen toisen
-yksilön vihollinen tai ainakin hänen onnestansa välittämätön.
-Ihmismaailmassa kilpaili jokainen alkujaan naapurinsa kanssa olemisen
-tarpeista, ja oli siis vihollinen. Hitaasti ovat ihmiset kehittyneet
-tunnustamaan käsitteitä _lähimmäinen_ ja _veljenrakkaus_, mutta
-personallisuuden synnynnäinen itsekkäisyys pysyy ja ajaa yhä yksilöitä,
-kansanluokkia ja kansoja tuimiin taisteluihin olemisen puolesta.
-
-Näin on _Minä Itse_ kaikkina aikoina pysynyt maallisen elämän
-haltijana, sillä erotuksella kuitenkin, että hän kasvi- ja
-eläinmaailmassa on pysynyt tiedotonna tai puolitietoisena _yksilönä_,
-jota vastoin hän ainoastaan ihmismaailmassa on saavuttanut täydellisen
-olemusmuotonsa itsetietoisena _personallisuutena_. Tässä olemuksessa,
-samoinkuin kaikissa muissakin, on eri asteensa. Kaikki elimellinen
-elämä pitää huolta suvun jatkumisesta, mutta jo kasveissa ja vielä
-enemmän eläimissä tulee siihen halu yhtyä yhteiskuntiin ja toimia
-yhteisin voimin. Korkeammissa eläimissä näkyy yhteisen itsepuolustuksen
-jälkiä; ihmisessä kehittyy kaikkiyhteys-ajatus: yksi kaikkien ja kaikki
-yhden puolesta. Kaikki tämä osoittaa vääräksi väitteen yksinänsä
-hallitsevasta minästä.
-
-Luomakunnan laki on se, että jokainen voima sidotaan vastapainonsa
-kautta: vetovoima keskipakoisuusvoiman kautta, elämän ilmiöt
-katoavaisuuden kautta, valo pimeyden, itsekkäisyys rakkauden, ylpeys
-nöyryytyksen ja rikos tuomion kautta. Inhimillinen laki ja yhteiskunta
-ovat rakennetut vastapainojen pohjalle ja lopputuloksena on tasapaino.
-Mutta kuinka paljon yli kaiken korkeammalla mahtanee olla se ikuinen
-personallisuus, joka ei ainoastaan pidä kädessään kaikkia tasapainon
-taistelevia ja toisiaan hävittäviä voimia, vaan vielä sen lisäksi
-voi niistä kehittää elämän suuren tarkoituksen: oikeuden, totuuden,
-kauneuden, hyvyyden ja pyhyyden, ja lopputarkoituksenaan kaiken
-täydellisyyden!
-
-8.4.1895.
-
-
-
-
-LAPSI
-
-
-Joskin elimellinen elämä on kiertokulkua heikkoudesta heikkouteen,
-jolla vaan keskustassaan on jotain verrannollista voimaa, niin
-on tämä voima kuitenkin elämän tarkoitus, sen _raison d'être_.
-Lapsuus ja vanhuus ovat alku ja loppu, hyvää-huomenta ja hyvää-yötä.
-Maailmanhistoriallisessa merkityksessään on elämä kuolematonta voimaa,
-ja Jumalan voimassa ainoaa todellista, koska kuolema on ainoastaan
-ylimeno elämästä elämään.
-
-Elämän lyhyt kiertokulku kehityksen sisässä, jonka laajuus on
-ainoastaan seitsemän- tai kahdeksankymmentä vuotta, on nöyryytys
-ihmishengen ylpeydelle, mutta sopii ihmeellisen hyvin kiertotähtien
-kulkuaikoihin. Muutamien satojen tai tuhansien vuosien vanha ihminen
-olisi kuin kuivettunut, aikojen homeen peittämä mumia, joka olisi
-kauhistus ihmiselle itselleenkin. Nyt ehtii inhimillinen suuruus tuskin
-pöyhistäytyä, ennenkun sen vuori jo särkyy. Elinvoimien uudistus
-jouduttaa kehitystä. Alkuunpanija kuolee pois keskentekoisesta
-työstään; seuraava sukupolvi täydentää ja laajentaa työtä. Eläissään
-hän kätkee itsessään kaiken edellisen elämän ja jättää suuren
-perintönsä lisättynä jälkeläisilleen.
-
-Lapsi alkaa siinä, missä kaikki elämä alkaa, äidin kohdussa, sen
-ensimmäinen elämä on kasvin elämää. Se elostelee, juo, nukkuu, itkee
-ja hymyilee siitä tietämättään. Salaperäisiä elimellisiä muutoksia
-tapahtuu. Aivot ja pääkallo vahvovat, ruuansulattimet kehittyvät,
-hampaat näyttäytyvät. Ruumis ja sielu kasvavat yhtä rintaa.
-Ensimmäinen, toinen ja kolmas ymmärrettävä ääni syntyy tavallisesti
-sattumalta, ja saadaan niiden jatkoa usein kauvankin odottaa. Neljäs
-ääni on kuin auringonnousu; se on ensimmäinen itsetietoisuuden ilmaus.
-Sitten seuraavat ensimmäiset askeleet, ensimmäinen tahto, ensimmäinen
-mielikuvitus matkimisen muodossa, ja ensimmäinen tunne, joka ilmestyy
-joko mieltymyksenä tai inhona. Lasten taudit ovat kehitysasteita.
-Kolmen ja neljän vuoden välillä esiintyvät taipumukset ja muisto.
-Kahdeksan ja kymmenen vuoden vaiheilla on lapsimaailman näköpiiri niin
-laajentunut kuin se voi olla särkymättä, ja nyt alkaa elämän, kirjan
-ja koulun vaikutuksen alainen päiväntasausaika. On vanhamaisia lapsia,
-samoinkuin on myöhään kehittyneitä.
-
-Ruumiin kehitys on ajanut sielunkehityksen edelle. Mutta
-kahdennellatoista vuodella -- aikaisemmin tai myöhemmin -- syntyy niin
-syvä kuilu, ett'ei elämässä sen syvempää. Mikä on tavallinen lapsi?
-Elä vastaa minulle: _viaton_ lapsi. Ei, lapsi ei ole viaton siinä
-tarkoituksessa, että se olisi ilman syntiä, itsekkäisyyttä, kateutta,
-itsepäisyyttä ja muita vikoja, perityitä tai opituita; ne ilmaantuvat
-jo ennen kuin lapsi tuskin voi puhuakaan. Lapsi on viaton ainoastaan
-siinä tarkoituksessa, että se _ei ole teoistaan vastuunalainen_. Se ei
-voi yhdistää syytä ja vaikutusta, tekoa ja sen seurausta; se toimii
-välittömästi hetkellisten vaikutuksien mukaan. Rikos ja rangaistus,
-syy ja anteeksianto ovat hyvin tunnetuita, mutta vaikuttimet ovat
-tuntemattomia. Ja tämä syyntakeettomuus ja välittömyys, joka on lapsen
-heikkous, on samalla sen suurin voima. Aiheeton teko voi mennä harhaan
-ja vahingoittaa, mutta harkinnan puutteesta syntyy tarkoituksien
-puhtautta ja hartautta ja luottamusta, jotka epäilemättä ovat niitä
-ominaisuuksia, joita Kristus vaatii taivaan valtakuntaan pyrkiviltä.
-Täytyy ymmärtää tämä ollakseen lasta halveksimatta. Nostakaamme
-ennemminkin katseemme sameasta näköpiiristämme kohden uskollista,
-kirkasta lapsensilmää.
-
-Syynä on se, että lapsi näkee maailman kokonaisena ja rikkomatonna,
-se on, niinkuin sanotaan, objektiivisena. Täysikasvuisen mielessä
-olevaa juopaa luonnon ja hengen välillä ei ole tässä satumaailmassa.
-Leikkikalu elää ja _on_ sitä, mitä se esittää. Eläin puhuu, metsä
-laulaa, kukka iloitsee ja suree; kaikella luonnossa on elämänsä,
-äänensä, tunteensa ja tarkoituksensa; kaikki ymmärtävät lasta, ja lapsi
-ymmärtää heidät. Jos lapsi yhtäkkiä muutettaisiin satoja penikulmia
-entiseltä paikaltaan, ei se hämmästyisi siitä vähääkään. Tässä
-korkeassa ja rakastettavassa objektiivisessa katsantotavassa tunnemme
-me alku-ihmisen ja hänen kadotetun paratiisinsa. Käärmeitä piilee sen
-kukkien alla, mutta lapsi ei ymmärrä niitä eikä pelkää niitä. Miksi
-opettaa sitä pelkäämään?
-
-Juopa! juopa! Ensimmäisen nuoruuden portilla seisoo rakennusmestari,
-joka on kohottanut korkeita muuria maailmassa, mutta muurin lapsuuden
-Eedenin ympärillä repii hän säälittä maahan. Mietintö särkee maailman
-pirstaleiksi. Se tunkee kuin teräskiila luonnon ja hengen väliin, se
-kysyy ja kaikki särkyy. Lapsikin kysyy ja kysyy usein itsepintaisesti,
-mutta se ei tutki vastausta, se uskoo. Mietintä ei mitään usko, se
-vaatii todistuksia. Ja tämä maailman ensimmäinen ja suurin pedagoogi,
-joka alkaa opetuksensa jo ennen minkään koulun alkamista, ei lakkaa
-ennen kuin hän on repinyt lapsen onnellisen ja ehyen maailman
-tuhanneksi repaleeksi tuulen viedä.
-
-Elkäämme nurkuko sitä, mikä on välttämätöntä. Mietintä on henkivoima,
-maailman voima, sen täytyy tulla, se on kehityksen ponnistin ja sen
-ehto. Mutta se ei saa tulla ennen aikojaan. Se ei saa muuttaa nuppua ja
-kukkaa heti kohta hedelmäksi, sillä siitä syntyy epäkypsä raakile. Voi
-teitä vanhemmat, tädit ja viisaat koulumestarit, jotka ennen aikojaan
-tahdotte nostaa ymmärtämättömän lapsen omalle, muka korkeammalle
-kannalle; jos te voisitte aavistaa, minkä maailman te olette
-hävittäneet, ei kaikki viisautenne riittäisi ostamaan takaisin niitä
-uskon ja onnen aarteita, jotka olette riistäneet paljaaksi ryöstetyltä
-lapseltanne.
-
-Ei ole mitään hedelmällisempää maanalaa hyville ja huonoille siemenille
-kuin lapsen sydän. Sana itää, saatu vaikutus juurtuu, rakkaus kantaa
-hedelmiä. Sanotaan, että lapset helposti unohtavat. Niin, heidän
-mielensä on onneksi syntyjään keveä. Elämän pienet ja suuret surut
-kulkevat heidän ohitsensa kuin jäljettömät tuulenpuuskat. Unhotus on
-siinä, että he elävät aina uusista vaikutuksista, niinkuin perho elää
-auringosta. Onnellinen aika, jolloin
-
-    Pahe oli peikko vain
-    Ja surut unohdin,
-    Kun muista, paitse luvustain
-    Huoletta iloitsin.
-
-Niin, onnellinen aika, kun luulee olevansa kaikki, uskoo kaikki, tietää
-kaikki ja taitaa kaikki.
-
-18.6.1895.
-
-
-
-
-NUORUUS
-
-
-Elämä on kuin maisema, jossa on kaksi yhtäsuuntaista metsäistä
-harjannetta ja niiden välissä syvä laakso. Lapsi on likinäköinen, hän
-seisoo ensimmäisellä kukkulalla, kirkkaassa ilmassa taivaan sineä
-vastaan ja näkee allaan kukkivan maailman. Nuorukainen on liukunut
-rinnettä alas laaksoon, jossa kaikki tuulet temmeltävät, ja katsoo ylös
-taivasta kohti, mutta näkee sen korkealla päänsä päällä, ja maailma
-esiintyy hänelle tulevaisuuden näköpiirinä laakson aukeamassa. Hän
-pyrkii korkeammalle, hän kiipee ylemmä. Ylös täytyy hänen päästä,
-vaikka aina pilviin saakka. Mies on kiivennyt vähän matkaa vastapäätä
-olevan kukkulan rinteelle eikä useinkaan näe entisyyttä allaan eikä
-tulevaisuutta päänsä päällä, koska puut peittävät hänen näköalansa.
-Hän elää nykyisyydessä, jossa kaikki halujen ja kunnianhimon esineet
-vetävät puoleensa hänen huomionsa. Vanhus on vaikeuksien kanssa
-taistellen saavuttanut vastapäisen kukkulan harjan, hän näkee taivaan
-tulevaisuutena päänsä päällä ja maailman menneisyytenään alhaalla
-laaksossa. Taas tuntee hän hengittävänsä raittiimpaa ilmaa, myrskyt
-eivät enää ulotu tänne, hänen katseensa kantaa pitkälle, mutta hän
-tuntee olevansa uupunut kiipeämisestä ja etsii itselleen suojaisen
-lepopaikan harmaiden kallioiden välissä.
-
-Ei ole epäilystäkään siitä, ett'eivät elämän ensimmäiset ja viimeiset
-asteet olisi verrattain korkeampia, vaikkakin voimassa heikompia, eikä
-pidä väliasteiden sentähden niitä kumpaakaan halveksia. Eroa niiden
-molempien välillä tulee meidän tarkastaa.
-
-Nuoruus näyttää olevan nopeata nousemista. Ja kuitenkaan ei ole
-elämässä mitään syvempää _lankeemusta_ kuin lapsesta nuorukaiseksi.
-Koko tuo rikkomaton objektiivisten huomioiden maailma, joka on
-lapsen onnellinen Eedeni, on särkynyt loistaviksi pirstaleiksi, ja
-jokainen pirstale tahtoo olla erikoinen maailma. Luonto on kadottanut
-elämänsä, äänensä ja myötätuntoisuutensa, se ei enää ymmärrä entistä
-lapsen kieltään, ei tunne enää sitä tuttavallista henkeä, joka asui
-lapsessa. Nuoruuden vasta kasvanut, etsivä henki ei enää tunne omaa
-itseään luonnossa. Molemmat rakastavat yhä edelleen toisiaan, niin,
-lapsuuden ystävyys on muuttunut rakkauden hehkuksi. Luonto pukeutuu
-ihanimpaan kukkaisloistoonsa miellyttääkseen nuoruutta ja nuoruus etsii
-unelmoiden ihanteensa luonnosta. Mutta he eivät enää voi sinutella
-toisiaan. Haaveet asettuvat huomioiden sijalle. Entinen vapaa veljeys
-on muuttunut rakkauden ujoudeksi, he eivät etsi toisissaan enää
-todellisuutta, vaan vertauskuvia. Ihanteellinen usvaharso on vetäytynyt
-heidän välilleen; he ovat vieraantuneet toisistaan. Minä en ole enää
-sinä, ja sinä et ole enää minä; käykäämme etsimään toisiamme!
-
-Onko tämä lankeemus? On, aivan varmaan. Voivatko luonto ja henki, jotka
-kerran olivat yhtä, haleta kahtia menettämättä vastinettaan? Voivatko
-osat, kukin erältään, vastata kokonaisuutta? Ja kuitenkin on ero
-korkeamman edistyksen ehto. Me tapaamme sen viimeisessä asteessa.
-
-Olen jo maininnut, mikä on se leppymätön, välttämätön voima, joka
-erottaa nuo molemmat. Se on _mietiskely_, ihmiskunnan voittamaton halu
-verrata itseään ympäristöönsä voidakseen syventyä omaan itseensä.
-Mietiskely sisältää aina kysymyksen: mitä, miksi, mihin? Se alkaa
-tiedottomasti lapsen kiusailevissa kysymyksissä, mutta lapsi ei voi
-pitää kiinni ajatuksesta, vaan päästää sen. Lakkaamatta uudistuu
-kysymys, kunnes lapsi löytää vastauksen omassa itsessään. Mietiskely on
-seppä, joka yöt ja päivät takoo kylmää rautaa, kunnes se alkaa hehkua.
-
-Ikärajaa ei voida määrätä, koska se muutamilla alkaa aikaisin, toisilla
-myöhemmin, riippuen saaduista vaikutuksista. Keskirajan voi olettaa
-olevan kahdentoista ja kolmentoista ikävuoden vaiheilla. Sen jälkeen
-käy kehitys niin pian, että yhden tai kahden vuoden kuluessa huomion
-maailma on muuttunut tunteen ja ajatuksen maailmaksi. Ruumiillinen
-kehitys alkaa ja henkielämä seuraa hitaammin jälestä. Syntyy sisäisiä
-ristiriitaisuuksia, epävarmuutta, ujoutta ja kömpelyyttä. Personallinen
-itsetietoisuus on herännyt ja luulee kaikkialla näkevänsä kiittäjiä
-tai laittajia. Lapsi ei tahdo enää kutsuttaa lapseksi ja sellaisena
-kohdeltaa. Lapsi, mikä loukkaus! Ei mikään ikäkausi halveksi niin
-suuresti lapsuuden leikkejä kuin tuo kolmen-, neljän- ja viidentoista
-vuoden muka korkeampi viisaus.
-
-Parin tai kolmen vuoden kuluttua on tämä ylpeys jo haihtunut ja lasta
-katsotaan vieraaksi olennoksi, mutta jota kuitenkin voidaan sietää.
-Tuhannet muut asiat tunkevat esiin, rakkaus kaikkine asteineen ja
-muotoineen, kunnia, jolla ei ole mitään maalia liian korkeata, oma
-voima, rohkeus, itseluottamus, joka pyyhkii sanan "mahdotonta" kielensä
-sanakirjasta, suuruuden ihailu, kauneus, nero, uljuus; ja lopuksi nuo
-ihannoivat unelmat, jotka joskus löytävät tyydytyksensä rakkaudessa,
-joskus isänmaassa, toisen vuoron taas häviävät johonkin tuntemattomaan
-taivaan ja maan välillä. Ajatusmaailma on tässä ijässä suuri ja
-rikas, mutta vielä suurempi ja rikkaampi on tunteitten maailma. On
-ihmeellinen viehätys nuoruuden haaveissa. Niiden kauneuden salaisuus
-on niiden rajattomassa innostuksessa. Oi, tuota innostusta, joka voi
-sulkea syliinsä kaikki, kieltäytyä kaikesta ja kyetä kaikkeen, sitä ei
-voi mikään muu korvata! Elkää uskoko tunteiden pysyväisyyteen, mutta
-uskokaa niiden vilpittömyyteen! Nuoruus voi pettää itsensä, mutta
-vilppi on sen luontoa vastaan. Olen vanhaksi käynyt ja usein pettynyt,
-mutta uskon nuoruuteen niinkuin siihen, mikä on parasta minussa
-itsessäni. Eikä koskaan voi nuoruus asettaa päämaaliaan tarpeeksi
-korkealle, jos mieli jotain jäädä jälelle, sittenkun elämä on kyninyt
-kotkalta siipihöyhenet. Ken ei ole kerran elämässään lähtenyt maailmaa
-valloittamaan? Kaiken toivominen ei auta vielä kaikkeen kykenemään,
-mutta se on uskomista voiton mahdollisuuteen!
-
-Kenellepä elämä tarjoisikaan niin paljon kuin nuorukaiselle? Koko tuo
-äärettömän pitkä, rajaton tulevaisuus on hänen, ja kuitenkin voi hän
-uhrata elämänsä mitättömästä asiasta. Katumetelien aikana Pariisissa
-v. 1848 nähtiin nuorten poikain yhtämittaa kaatuvan kartessikuulain
-satuttamina, ja yhtä mittaa kiipeili uusia poikia katuvarustusten
-päälle saadakseen olla mukana näkemässä.
-
-Nuoruus on elämän vastustamaton liikevoima. Ei kaikki suuri ole
-nuorison luomaa, mutta kaikki suuri on alkanut nuorison unelmissa
-ja vakaantunut sen uhrautuvassa innostuksessa. Jumala itse, sanoo
-Almqvist, ei ollut neljääneljättä vuotta vanhempi kuollessaan maailman
-edestä.
-
-8.4.1895.
-
-
-
-
-ELÄMÄN KESÄ JA SYKSY
-
-
-Kesällä tulee suurin lämpö aina suurimman valon jälkeen. Korkein hengen
-kehitys ilmaantuu tavallisesti myöhemmin kuin suurimmat ruumiilliset
-voimat. Tavallisesti on ruumiillinen kehitys korkeimmillaan
-kolmannella-, äly neljännellä- tai viidennelläkymmenennellä
-ikävuodella. Mutta luonnonlait täydentävät toisiaan. Tylsämielinen
-ja mielipuoli voivat olla ruumiillisesti voimakkaita, vaikka sielu
-lepää, ja monet kuuluisimmat runoilijat ja oppineet ovat tuotantonsa
-korkeimmillaan ollessa olleet ruumiiltaan kukistuneita. Ruumis ja sielu
-taipuvat ihmishengen vapauden alle, mutta hengen taistelu lihaa vastaan
-ja lihan taistelu henkeä vastaan pysyvät kaikkina aikoina yhtäläisinä.
-
-Monet, ja varsinkin herkkäveriset luonteet, pysyvät pohjaltaan lapsina
-tai nuorukaisina vielä vanhoillaankin, niin, jopa aina kuolemaansa
-saakka. On niinkuin tuntisi keväisen ilman tuulahduksia Joulukuussa.
-Ei mikään ole näiltä onnellisilta voinut hävittää lapsuuden välittömiä
-vaikutuksia eikä nuoruuden ihanteita. Kylmä järki nauraa heille; minä
-rakastan heitä -- ja tunnen heidät.
-
-Elämän taistelun tavallinen meno on se, että välitön vaikutus
-ensiksi kalpenee ja että kokemus kovakätisesti oikoo haavekuviamme.
-Keski-ikäisellä miehellä ja naisella on liian paljon tekemistä
-ympäristönsä ja todellisuuden kanssa ehtiäkseen haaveilla.
-Lukuunottamatta surujen arpia ja rakkaita muistoja ovat menneisyys
-ja tulevaisuus menettäneet merkityksensä. Tarkastakaa historian
-kirjoittajaa ja muinaistutkijaa! Tutkivatko he mennyttä niinkuin
-olisivat he itse siinä eläneet? Eivätkö he tee sitä enemmän ajatellen
-sen tuloksia nykyisyydessä?
-
-Keski-ikäinen kutsuu tulevaisuudeksi virkaylennyksiä, eläke-ikää,
-pääomaa, lasten kasvatusta, virkoja ja avioliittoja, perheen perinnöitä
-ja etuja, tai myöskin Jumalan valtakuntaa ja iankaikkista elämää.
-Kuinka nykyisyys kokonaan kiinnittää tämän ikäluokan huomiota,
-näkyy muun muassa sananlaskusta "terveys ennen kaikkea". Terveys on
-lapsuudessa, samoinkuin kyyneleetkin, hyvin helposti haihtuva huoli,
-ja nuoriso ajattelee sitä ainoastaan silloin, kun henki on vaarassa.
-Keski-ikäinen sitävastoin pelkää aina olevansa sairas, turvautuu
-rohtoihin ja tekee vuosisopimuksia lääkärien kanssa. Ei kukaan rakasta
-elämää niinkuin se, jolle se on saanut käytöllisen merkityksen; on
-vielä niin paljon tekemistä, täytyy pitää tarkasti elämätään.
-
-Ammatti, toimeentulo, virka, ammattitutkinnot, koti, perhe, lapset,
-talous, seuraelämä, puoluetaistelut, politikka, kokoukset, naapurit
-vievät keski-ikäisen ihmisen ajan. Se ei ole työ, joka kuluttaa
-elämän lankaa, vaan sisällinen ja ulkonainen rauhattomuus, surut,
-pelko, epäilys, odotus, pettynyt toivo, rakkaus ja ystävyys, omat ja
-muiden hairahdukset, erehdykset, epäluulot, pettymykset, katumus,
-kuvailut, hullutukset, tavat, paheet -- ne ovat ne, jotka elämän lankaa
-kuluttavat. Ei ole enää kykyä unohtamaan eikä aikaa hyvittämään.
-Keskittämällä tahdon voimamme nykyisyyteen toimitamme me käytännössä
-mitä voimme. Jos me pidämme kirjaa elämästämme, huomaamme me, että
-toimintamme summa on suurin keski-ijällä. Mutta nykyisyydessä eläminen
-on samalla kahleutumista sen vaatimuksiin, kykenemättömyyttä lepäämään
-muistoissa ja löytämään lohdutusta toivossa. Päivä toistaan seuraa, ja
-mitä on meidän syöminen, mitä juominen ja millä itseämme vaatettaminen?
-
-Kristus sanoo: hakekaa ensin Jumalan valtakuntaa ja sen vanhurskautta!
-Missä ei tämä vastaus anna elämälle uutta sisältöä, siellä kuihtuvat
-ruumis ja sielu sitä mukaa kuin elämän ajalliset päämaalit katoavat.
-Uupumus ottaa osansa, hermot ja jänteet höllenevät, ajatus aaltoilee
-yhä hitaammin, ja ennenkun aavistammekaan, päädymme siihen rauhan
-suvantoon, jota kutsutaan vanhuudeksi ja joka ei ole rauhallinen sen
-vuoksi, että olisimme siinä suojatut myrskyiltä ja huolilta, vaan koska
-maalliset velvollisuudet painavat vähemmin ja koska elämän sudet,
-intohimot, silloin tavallisesti ovat lakanneet ulvomasta.
-
-Eivät kaikki vanhat ymmärrä vanhuuden etuja. Tavat ja intohimot
-riippuvat sitkeästi kiinni meissä vielä vanhuutemmekin päivinä
-ja kieltäymys on vaikeasti opittava taito. Vanhuus riisuu yöksi
-ensin koristeensa, sitten elämän arkivaatteet, lopuksi läheisimmän
-ympäristönsä. Se, joka voi tyynesti toimittaa tämän riisuntansa ja
-haudata menneisyytensä tai kätkeä maahan rakkaimpansa, voi toivoa ne
-jälleen näkevänsä; se, joka ulkomaailman pala palalta murtuessa hänen
-edessään, kuitenkin voi säilyttää itsensä ja uskonsa, hän on voittanut
-vuosiensa vihat, hän ei huku yöhön, vaan odottaa aamua. Hänen ehtoonsa
-on kuin pohjolan juhannusyö, jolloin aamu ja iltarusko ojentavat
-toisilleen kätensä yhtyvässä valossaan.
-
-Silloin, vasta silloin, on tämä ruumiillisesti voitettu, mutta
-henkisesti murtumaton kiipeilijä saavuttanut vastapäisen kukkulan,
-maallisen elämän kukkuloista korkeimman. Kaikki vanhukset katsovat
-takaisin pitkää, kulettua taivalta, kaikki seisovat he tornissa --
-ja elävät muistoissaan, mutta niille, jotka ovat saavuttaneet tuon
-kukkulan, avautuu ääretön taivaanranta, korkeampi kuin lapsuuden,
-avarampi kuin nuoruuden, aukeampi kuin keski-ijän. Tämä vanhus on
-palannut takaisin lapsuuden katsantotapaan siinä, että ulkonainen
-ja sisällinen maailma, luonto ja tietoisuus ovat hänessä yhdeksi
-kutoutuneet. Hän ei mietiskele enää, hän tuntee, ja joskin hän
-vertailee, ei hän arvostele. Hän on saanut takaisin välittömän
-vaikutuksen lahjan, mutta sitä hallitsee nyt tietoisuus ja jalostaa
-tyytymys. Enkelit ja luonto eivät enää puhu, ja kuitenkin tajuaa hän
-heidän äänettömän kielensä. Hän elää, ei kuitenkaan enää hän, vaan se
-äärettömyys, joka samaan syliinsä sulkee menneisyyden, nykyisyyden
-ja tulevaisuuden ja jota kristityt kutsuvat jumalaksi. Tottahan on,
-että katselijan täytyy olla kristitty ajatellaksensa kaikkea ennakolta
-näkevää ja kaikkea yhdistävää ja rakastavasti suojelevaa personallista
-Jumalaa, jossa hän ei katoa, vaan jossa hän yhä pysyttää olemisensa
-yksilönä. Hänen tulee olla kristitty ollakseen pelkäämättä hävitystä,
-joka aina seisoo epäilijän oven edessä, mutta myöskin vanha pakana
-kuolee rauhassa aavistellessaan koittavaa aamua katoavan elämän takana.
-
-Mikä erilainen ehtoo! Yksi alkaa yönsä kärtyisenä ja nurkuvana,
-toinen uupuneena, tylsänä ja välinpitämättömänä, kolmas lähtee
-valveilla ja toivovana tuohon tuntemattomaan maahan, varmana siitä,
-että hän käy elämästä elämään, heikkoudesta voimaan, inhimillisestä
-keskentekoisuudesta hengen täydellisyyteen, epäilyksestä avaruuteen,
-uskosta näkemiseen, hämärästä kirkkauteen, olemisen kuohuvasta koskesta
-sen rauhalliseen lähteeseen Jumalassa.
-
-11.4.1895.
-
-
-
-
-RAKKAUS
-
-
-Miksi jakautuu vapaa ihmisolento kahteen toisistaan niin suuresti
-eroavaan vastakohtaan kuin ovat mies ja nainen? Koska kaikella pitää
-olla vastakohtansa, ett'ei häviäisi itsekkäisyyteensä. Kahtia jako on
-laskettu vaan maallista elämää varten. Haudan tuolla puolen ei ole
-miestä eikä naista.
-
-Että mies ja nainen, vaikka eroavatkin suuresti toisistaan ruumiin
-muotojen, kehityksen ja henkisten taipumustensa kautta, kuitenkin
-ovat yhtä, se käy selville siitä, että se kuolematon osa, joka heistä
-jää jälelle, on yhtäläinen molemmilla, samoin kuin heitä molempia
-yhdistää sama syntymä ja kuolema, sama edesvastaus, ihmisoikeus ja
-kansallisoikeus Jumalan valtakunnassa.
-
-Kapalolapsi, vaikka hänen sukupuolensa onkin jo määrätty, on kuitenkin
-tiedottomuudessaan luomakunnan alkuolento, jakamaton ihminen. Hajaannus
-näyttäytyy jo varhain lahjoissa ja taipumuksissa, mutta liikuttavaa
-on lapsuudessa se, jota kutsutaan viattomuudeksi ja jota minä kutsun
-syyntakeettomuudeksi, nimittäin, että lapsessa aina on jälellä jotain
-jakamattomasti inhimillistä.
-
-Seitsemännestä ikävuodesta viidenteen- ja kuudenteentoista ja välistä
-kauvemminkin, on olemassa sotakanta pojan ja tytön välillä. Poika
-esiintyy toimivana, ahdistavana, ylpeänä, tyttö vastaa kyynelillä,
-mutta on kärtyisä ja arka. He ovat kaksi vastakkaista sähkövirtaa,
-jotka räiskähtelevät kohdatessaan. Koti ja yhteiskoulut koettavat
-tasoittaa näitä virtoja saattamalla ne yhtämittaiseen yhteyteen
-keskenään ja onnistuvatkin, joskaan ei sammuttamaan kipinöitä, niin
-ainakin tekemään ne vaarattomiksi.
-
-Kun virrat noin karkoittavat toisiaan, näyttäytyy samalla vastakkainen
-voima, sisäinen vetovoima. Sota jatkuu yhdenikäisten kesken, mutta
-lapsuuskin luopi itselleen ihanteita ja hakee ne yläpuolelta itseään.
-Poika halveksii pieniä tyttöjä, mutta rakastuu samalla muutamia vuosia
-vanhempaan tyttöön. Koulutyttö ihailee hiljaisuudessa nuorta opettajaa,
-joka hänestä on kaiken täydellisyyden kukkula. Se on tuo pyhä, puhdas
-ensimmäinen rakkaus, joka uskoo kaikkeen ja on valmis uhraamaan kaikki,
-eikä pyydä mitään muuta kuin saadakseen olla tuntematon ja kätketty.
-Ei sanaakaan. Ei selityksiä. Pieninkin epäilys olisi onnettomuus ja
-ilmitulo olisi pyhyyden raiskausta.
-
-Tämä kaino liekki voi joskus muuttua todellisuudeksi ja kehittyä
-avonaisiksi suhteiksi, mutta useimmiten sammuu se ja jää rakkaaksi
-lapsuuden muistoksi, niin kauniiksi ja araksi, ett'ei sitä saa epäpyhin
-käsin kosketella. Rakkaus ja runous, sanoo Bulwer, ovat lapsentauteja,
-mutta onnellinen se nuorukainen, joka ikänsä päiväntasausmyrskyissä
-säilyttää tämän rakkautensa ensimmäisen pyhän muistonsa rikkomatonna.
-Se on oleva hänen suojelusenkelinsä kiusauksen hetkinä, se pysyttää
-hänen sydämmensä salakammioissa uskon kaikkeen puhtaaseen elämässä,
-uskon hänen omaansa ja naisen siveelliseen arvoon.
-
-On puhuttu ja kirjoitettu niin paljon rakkaudesta, että se, joka
-on tuntenut kaikki sen virit ja myrskyt, tuskin tietää mitä
-lisäisi. Jos sanon, että kuusitoistavuotiaan rakkaus on toinen kuin
-kaksikymmentäkaksivuotiaan ja kolmekymmenvuotiaan taas toinen kuin
-neljä- tai viisikymmenvuotiaan, niin on se samaa kuin on sanottu sata
-kertaa ennen. Jos sanon, että kahdeksantoistavuotiaan naisen rakkaus
-on leikkiä verrattuna kolmekymmen-vuotiaan naisen rakkauteen, joka
-on hänelle koko hänen elämänsä, on sekin ennen sanottu. Jos lisään,
-että mustasukkainen mies tappaa sekä kilpailijansa että rakastettunsa,
-mutta mustasukkainen nainen ainoastaan kilpailijansa, on sekin jo ennen
-koettu. Ainoastaan ensimmäinen rakkaus on, seuraaviin verrattuna,
-epäitsekäs. Kaikessa maallisessa rakkaudessa, jopa korkeimmassa
-ja puhtaimmassakin, äidin rakkaudessa, on itsekkyys kätkettynä
-salaisena ehtona. Kaikki, äitikin, pyytävät jotain takaisin, nimittäin
-vastarakkautta. Jos hänen täytyy siitäkin luopua, murtuu hänen
-sydämmensä.
-
-Rakkauden sisin juuri on kuitenkin itsensä ja kaiken kieltäminen sen
-vuoksi, jota rakastetaan. Suomenkielessä ei ole sanaa semmoiselle
-antautuvalle alttiudelle. Roomalaiset ymmärsivät _caritas_-sanalla
-merkitsemällään rakkaudella toista kuin sanalla _amor_. Taivaallinen
-rakkaus, _caritas_, ei vaadi palkkaansa. Paavali on kirjoittanut sen
-ohjelman 1 Kor. 13 luvussa. Sen korkein esikuva on Jumalan rakkaus
-Kristuksessa. Sen maalliset seuraajat taistelevat kaiken ikänsä
-itsekkäisyyttä vastaan ja voittavat, verta vuotaen Jumalan voimassa.
-Ei se ole patsaspyhimys, joka ylpeydestä uhraa itsensä, ei katumuksen
-tekijä, joka tahtoo olla oma vapahtajansa, ei hyväntekijä, joka
-merkitsee nimensä keräyslistaan ihmisten kiitoksen vuoksi, ei sotilas,
-joka kuolee kunnian vuoksi, ei tiedemies, joka toivoo suuren keksinnön
-kautta tulevansa kuolemattomaksi, ei mikään kansa tai yhteiskunta tai
-yksityinen, joka riemuiten rientää voittamaan, olkoonkin vaikka suuren
-aatteen vuoksi, -- ei, sanalla sanoen, kukaan eikä mikään niistä,
-jotka etsivät omaa kunniaa ja palkkaa; vaan ne, jotka unhotettuina
-työskentelevät, kärsivät, taistelevat ja kuolevat rakkautensa vuoksi.
-Ne ovat ne, jotka ihmetellen kysyvät tuomiopäivänä: Herra, milloin
-näimme sinun isoovana, alastonna, sairaana tai vangittuna ja tulimme
-tykösi? He ovat unohtaneet kiitoksensa sentähden ett'eivät odottaneet
-palkkaansa. Ilmaiseksi ovat he saaneet, ilmaiseksi antavat he takaisin.
-
-Mitä voin minä tämän jälkeen lisätä maallisesta rakkaudesta? Miksi
-tulevat niin monet avioliitot onnettomiksi tai ainakin pettyvät
-rakkaudestaan? Sentähden, että jokaiseen tällaiseen yhteyteen
-tarvitaan molemminpuolista kieltäymistä. Mistä tulevat niin monet
-pettyneet toiveet, kylmenneet ystävyyden suhteet, rikotut lupaukset ja
-odottamattomat pettymykset? Siitä, että me itsekkäinä olemme käyneet
-toisiamme kohtaamaan ja pyytäneet palkkaamme, silloinkun meidän olisi
-pitänyt antaa rakkautemme.
-
-Rakkaus on kuin elämän perusajatus ja seuraa sitä kehdosta hautaan
-ja haudan toiselle puolelle. Rakkaus rakentaa, yhdistää, sovittaa ja
-sitoo yhteen kaikki, mihin koskee. Ota pois rakkaus, ja maailma on
-oleva, mitä luullaan kuun olevan, hedelmätön erämaa. Vetovoima on
-rakkauden tiedoton valta elottoman aineen yli, mutta se on pakkovalta,
-joka sitoo eikä koskaan päästä. Rakkaus totuudessaan on itse vapaa ja
-kaikkea vapauttava. Elä usko tottumusta, elä velvollisuutta, käskyä,
-ihailua, intohimoa, elä usko selittämätöntä hypnoottista vaikutusta,
-joiden usein nähdään sitovan kaksi olentoa toisiinsa; usko ainoastaan
-sitä rakkautta, joka antaa vapaasti ja ottaa vapaasti! Onnettomat ne
-kansat ja yksityiset, jotka vihaavat! Vaikkakin viha olisi seurauksena
-verisistä vääryyksistä! Viha on raskas paino, joka auttamattomasti
-vetää uhrinsa pohjattomaan kuiluun. Kartago vihasi Roomaa ja hävisi.
-Puolalaiset vihasivat venäläisiä, ranskalaiset vihaavat saksalaisia,
-irlantilaiset vihaavat englantilaisia eivätkä ymmärrä, ett'ei vihalla
-ole tulevaisuutta; vihalla ei ole muuta toivoa kuin kosto ja kosto
-kilpistyy takaisin kostajaan. Mitä olisi maailma ilman anteeksi antoa?
-Mitä olisi taistelu ilman sovitusta? Taivu, itsevanhurskas, itserakas
-ja jäykkä sen Jumalan edessä, joka on rakkaus, ennenkun hän antaa sinun
-hävitä vihan pohjattomaan kuiluun!
-
-15.4.1895.
-
-
-
-
-KOTI
-
-
-Perhe, yhteiskunta, valtio vastaavat nuorella ijällä kotia, koulua,
-isänmaata. En määrittele niitä, valaisen niitä omalta kannaltani.
-Olen lähtenyt rakastetusta kodista, joka oli juureni aina viidenteen
-kymmenenteen vuoteeni saakka. Erosin aina kaipauksella tästä kodistani,
-palasin sinne aina ikävöiden. Isäni jälkeen, joka minun ollessani
-kolmannellatoista kutsuttiin pois työstään isänmaan palveluksessa,
-oli minulla äiti, jota rakastin enemmän kuin mitään muuta maailmassa.
-Rukoilin sen vanhan pihlajan juurella, jonka alle kaksi pientä
-veljeäni oli haudattu, mutta minä olin saanut pitää sisaren, jonka
-maailmankatsanto erosi paljon omastani, mutta joka kuitenkin oli
-minulle niin rakas, ett'ei mielipiteiden eroavaisuus koskaan häirinnyt
-sopuamme. Löysin puolison, joka oli uskottuni sekä suruissa että
-iloissa, ja Jumala antoi meille hyviä, lahjakkaita lapsia, jotka
-ovat jakaneet kanssamme surut, ilot ja toiveet, lapsia kolmanteen ja
-neljänteen polveen. Meillä oli jokapäiväinen leipämme alinomaisessa
-luottamuksessa Herraamme, paimeneemme. Meille suotiin paljon ystävyyttä
-ja paljon rakkautta, terveyttä, työvoimia ja mieluinen vaikutusala. Kun
-tähän lisään iankaikkisen elämän siemenen, jonka äitini varhain kylvi,
-ja Jumalan varjeluksen kurituksessa ja lohdutuksessa, on käsitykseni
-kodista täten juurineen paljastettu.
-
-Enhän voi asettaa onnellista kotiani malliksi kaikille kodeille, mutta
-vertaillessani tulen minä siihen tulokseen, että kodin vaikutukseen
-perustuu hyvä tai paha meissä koko elämäksemme. Sen vaikutukset jäävät
-kulumattomiksi läpi elämän vaihtelevien kokemusten. Äitini kuoli
-seitsemänkymmenen seitsemän vuoden vanhana, ja viimeisenä hetkenään,
-kun kaikki välillä oleva oli unhotettu, kulkivat hänen ajatuksensa taas
-takaisin hänen lapsuutensa kotiin, kun hän oli kymmenen vuoden vanha.
-
-Isässä, äidissä ja sisaressa opimme me ensin rakastamaan ihmisiä.
-Hevonen, koira, lammas ja linnut saattavat meitä tutustumaan elämään
-ja luomakuntaan. Kotipihamme koivu, lapsuutemme järvi, poriseva
-purosemme opettavat meitä ensiksi rakastamaan isänmaatamme. Kun lapsena
-palasin koulusta, syleilin minä riemuissani haapojani puutarhassamme,
-ne levittivät lehtensä minun ylitseni ja tervehtivät minua lehviensä
-suhinalla. Näistä puista kasvoi maani ja kansani; tuulen suhinasta
-puhui minulle luonnon kieli.
-
-Kaupunkien lapset, jotka asuvat vuokratuissa asunnoissa, kasvavat
-ilman tätä kasvattavaa rakkautta vakituiseen kotiin. Perhe on meille
-isänmaa, mutta jos perheen jäsenet ovat kadonneet virkahuoneeseen
-tai seurapiireihin, jää lapsille ainoastaan muisto palvelusväestä,
-tovereista ja kirjoista. Nämä lapset ovat vaarassa kasvaa itsekkäiksi
-ja ahdasmielisiksi. Ystävä voi johtaa heitä, isänmaallinen juhla voi
-ylentää heidän ajatuksiaan, mutta lapsuuden vaikutukset ajavat toisiaan
-takaa alinomaisessa vaihtelussa ja hyviä esimerkkejä täytyy, niinkuin
-satuja, aina uudelleen esittää.
-
-Kodit ilman jumalanpelkoa kasvattavat lapsia ilman pohjaa. Kodit,
-joissa uskonto on ulkonaista tapaa, kasvattavat sunnuntai-kristityitä.
-Kodit, joissa lapsia pakotetaan kuulemaan saarnoja, joita eivät
-ymmärrä, kasvattavat ulkokullatuita. Kiroukset, riidat, panettelut,
-juorut, epäjärjestys ja valhe, istuttavat lapsiin samoja vikoja.
-"Pienilläkin padoilla on korvat." Sana, josta sitä kaikkein
-vähimmin aavistamme, on tarttunut ja itää. Mitä kodin kuriin
-tulee, on kokemukseni se, että kaikki liiottelu on vahingollista.
-Ankaria, kiivaita vanhempia ja järjetöntä kuritusta koettaa lapsi
-välttää hätävalheilla ja silmänpalveluksella. Höllyys synnyttää
-tottelemattomuutta, suositteleminen ylvästelyä ja kateutta.
-Ruikuttelevat nuhteet synnyttävät välinpitämättömyyttä. Hyvin
-pedagoogiset isät asettavat kasvatuksen ohjeeksi vapauden ilman
-muuta rajoitusta kuin ilmeiset lainrikokset ja avonaisen uhkan. Olen
-nähnyt enemmän huonoja kuin hyviä seurauksia tästä järjestelmästä.
-Se on ikkunain auki pitämistä kaikille tuulille. Vaikutuksia tulvii
-kaikilta tahoilta ja tarpeen on, että ne kotona tarkastetaan.
-Kokemukseni on se, että kuritus on oikeutettu valheesta ja tahallisesta
-tottelemattomuudesta kolmesta seitsemään vuoteen kaikille, ja pojille
-kahdestatoista kolmeentoista vuoteen. Lievemmät rangaistukset, niinkuin
-aresti (ei kuitenkaan pimeässä huoneessa), nurkkaan paneminen ja
-pakotus pyytämään anteeksi sovitetaan rikoksen laadun mukaan. Rakkaus
-ei ole rakkautta, jos sitä ei yhdistetä kuritukseen. Lapsen tulee nähdä
-vanhempien surevan heidän tottelemattomuuttaan. "Joka kuritta kasvaa,
-se kunniatta kuolee".
-
-Vaikk'ei kodin vaikutus olekaan yhtä tärkeä aikaihmiselle, on
-se kuitenkin aina voimakas. Anna hänen nauttia järjestyksestä,
-puhtaudesta, hauskuudesta ja tyynestä ja lempeästä yhdyselämästä, niin
-ei hänen ole tarvis hakea huviaan ulkoapäin kaikista sen karkeammissa
-ja hienoimmissa muodoissa. Anna hänelle kaiken tuon vastakohta ja hän
-on pakeneva tuota kotia, jossa hän viihtyy huonosti ja joka on hänelle
-vaan pakollinen yösija.
-
-Kiittäköön se, joka on saanut hyvän kodin, joka päivä Jumalaansa tästä
-siunatusta lahjasta, ja verratkoon kohtaloaan ei ainoastaan tämän
-maailman onnettomiin, kodittomiin paimentolaisiin, vaan myöskin niihin
-vanhoihin naimattomiin miehiin, jotka viettävät raihnaisen vanhuutensa
-palkattujen palvelijain hoidossa ja lopettavat itsekkään elämänsä
-haudassa, jonka partaalla ei kukaan rakkauden kyyneliä vuodata!
-
-17.4.1895.
-
-
-
-
-KOULU
-
-
-Harvoista aineista on keskusteltu niin paljon kuin nuoren ihmislapsen
-kasvatuksesta koulussa ja harva ansaitsee suurempaa huomiota. Koulu
-on kodin käytävä elämän itsenäiseen toimintaan ja koe yhdistää kodin
-ja elämän kokemukset. Pinttyneimmät pedagoogit ajattelevat koulua
-omaa tarkoitustaan varten olemassa olevaksi. Olkoon menneeksi, vaikka
-tavallisen ihmisjärjen onkin vaikea käsittää ja ajatella jotain muusta
-erillään seisovata, jolla on alku takanaan ja jatko jälessään.
-
-Tunnustan nyt kuitenkin harhaoppisen kasvatusoppini. Muutamien
-tuhansien vuosien käytännön ja kahden tai kolmensadan vuoden
-periaatteellisen keskustelun jälkeen on koulu minun mielestäni niin
-vähän saavuttanut tarkoitustaan, että se on siitä kauvempana nyt kuin
-kaksi tuhatta vuotta sitten. Persialaiset asettivat perussäännöksi:
-totella ja puhua totta. Kreikkalaiset tahtoivat kasvattaa ihmisen
-ruumiin ja sielun sopusointuun. Syynä siihen, ett'eivät he täysin
-saavuttaneet tätä oikeata päämaalia, oli se, että he liiaksi rakastivat
-aistillisesti luonnonihanaa, jonka vuoksi hengen korkeampi maailma,
-huolimatta heidän suurista filosoofeistaan, jäi toiseen alempaan sijaan.
-
-Kristinusko loi katseensa iankaikkiseen elämään ja piti maallista
-olemista vaan katoavana kehitysasteena. Aistillinen kauneus oli
-siitä vaan side ja kiusaus. Kun keskiaika pitkällisen raakuuden
-jälkeen perusti oppineen koulunsa, tuli henkinen tarkoitus pääasiaksi
-ja maallinen tarkoitus sai merkityksensä ainoastaan sikäli kuin
-se oli henkisyyden palveluksessa. Keskiajan skolastiikka asetti
-tärkeimmäksi ajatuksen kasvatuksen uskon kurin alla ja siitä seurasi,
-että myöhempinä aikoina koulun ensimmäiseksi ja lopulta ainoaksi
-opettajaksi ajatuksen tulkkina ja sanansaattajana tuli kirja. Tämän
-itsevaltiaan tieltä täytyi kaiken muun väistyä: ruumiin terveyden
-ja sielun perusvoiman, kaiken muun paitse ajatuksen itsensä, jota
-oli rikastutettava ankariin sääntöihin asetetuilla tiedoilla.
-Tunnen tämän koulun, olen itse läpikäynyt sen, jommoisena se vielä
-kuusikymmentä vuotta sitten yksin hallitsi patukkansa, teologiansa ja
-latinansa avulla mistään muusta välittämättä. Se koulu oli kuitenkin
-johdonmukaisesti rakennettu järjestelmä, se tiesi, mitä tahtoi, ja
-osoitti kykenevänsä kasvattamaan luonteita. Se oli raudankovan kirkon
-raudankova tytär, laki ilman evankeliumia; se oli 17:s vuosisata, ei
-19,:s. En toivo sitä takaisin, mutta kirjoitan haudalleen: _requiescas
-in pace_.
-
-Kun se kukistui v. 1844, tuli sen sijaan uusi koulu, joka kerralla
-tahtoi poistaa kaikki puutteet ja kokeilla kaikkien aikain
-kasvatusopillisten kokemusten kanssa. Nyt piti oppia kaikkea ja ehtiä
-kaikkea, vaikkakin vanhan kaavan mukaan. Alettiin opettaa voimistelua,
-laulua ja piirustusta, mutta kirja pysyi yhä pääasiana, ajatuksen
-kehittäminen pääsuuntana, muut sivuasioina. Kun nähtiin, ett'ei
-kaikkea ehditty opettaa ja että lapset rasittuivat, alettiin riidellä
-siitä, mikä on välttämätöntä ja vähemmän tärkeää, etupäässä latinasta.
-Pyyhittiin, paikattiin, jatkettiin, kokeiltiin eikä kuitenkaan koskaan
-valmistuttu, ei koskaan päästy rauhaan ja tasapainoon. Niin on nyt
-ollut viisikymmentä vuotta, ja miten koulu edistyneekin, pysyy se aina
-kokeilevana, niinkauvankun se pyrkii kasvattamaan tietoa sen sijaan,
-että kasvattaisi ihmistä.
-
-Mitä on tieto, kirjatieto, järjen harjoitus? Suuri rikas maakunta
-hengen valtakunnassa, mutta ei läheskään koko tämä valtakunta, jota
-hallitsevat aivan toiset, tietoa paljon suuremmat voimat. Missä on
-tunne, joka niin usein kulkee omia teitään, tiedolta kysymättä?
-Missä on mielikuvitus, joka ei mistään tiedosta välitä? Missä tahdon
-voima, joka on valtakunnan laillinen hallitsija, kun tieto on vaan
-sen neuvonantaja? En näe näitä voimia oppineessa koulussamme, jonka
-kuitenkin pitäisi tuntea ne, ja jos ne sattumalta siellä esiintyvät,
-kiinnitetään niihin vaan varsin vähän huomiota. Millainen on terveyden
-hoito ruumiin arimpana kehityskautena? Kotilukuja jatkuu, rasitusta
-jatkuu, lääkäreiltä kysytään neuvoja voimistelusta, josta useinkin
-kolmas osa oppilaista saa olla poissa heikkouden ja haluttomuuden
-vuoksi. Leikit, juhlat, kesäkävelyt ovat satunnaisia. Ilmanvaihdosta ja
-aterioista on nyt pidetty parempaa huolta, mutta liikettä lyödään vielä
-laimin. Ja missä on nyt sitten lopuksi se tieto, jonka hankkiminen yhä
-on koulun tärkein tehtävä? Mitä saavat oppilaat kirjoistaan tietää
-luonnon elämästä, vapaasta elämästä? Tuntevatko he linnun ja hänen
-laulunsa? Osaavatko erottaa rukiin ohrasta, petäjän kuusesta, ketun
-koirasta? Mitä tietävät he mittausopista nuo kirjanoppineet, jotka
-eivät osaa vapaalla kädellä piirustaa ympyrää, tai edes vetää suoraa
-viivaa? Mitä tietävät he matematiikasta, jota eivät koskaan saa panna
-käytäntöön? Mitä tietävät he historiasta, joka on kangistunut nimiin ja
-vuosilukuihin, tai maantieteestä, joka on vaan piirretty kartalle? Ja
-mitä tietävät he noista heiltä niin paljon aikaa ja työtä kysyneistä
-vieraista kielistä, kun tahtovat tulla toimeen ulkomailla? Eikö se
-kaikki ole humbugi-tietoa, jonka tarkoitus on loistaa ja joka unohtuu,
-kun koulu on lopussa?
-
-Mikä on ihminen? Näen hänet oppineessa koulussa ainoastaan vihreänä,
-kypsymätönnä raakilana, joka on pantu uuniin kypsymään. Näen hänet
-karkeampitekoisena, mutta luonnollisempana ja todellisempana
-kansakoulussa, näen hänet siellä usein kieroksi kasvaneena, mutta
-enempi käsin tehtynä. Parhaiten tunnen hänet "lastentarhoissa"
-[Fröbelin pikkukoulut], joissa hänen luonnollisia juuriaan hoidetaan
-ja kastellaan. Puhu pedagoogille ihmisestä ja hän on kertova
-kauniisti kaikista kasvatustavoista, mutta hänen oma kasvatustapansa,
-johon hän on pinttynyt ja jota hän on käyttänyt niin suurella
-menestyksellä, on kuitenkin lopulta ainoa oikea. Kuka uskaltaa epäillä
-hänen menestystään? Tahdotaanko moittia häntä kodin ja myöhemmin
-elämän vaikutuksista? Minä vastaan: eikö ole koulun asia poistaa
-menneisyyden pahoja vaikutuksia ja estää vastaisia? Jos koulu nyt
-kasvattaa rasittuneita, heikkohermoisia, verettömiä, mielikuvitusta
-vailla olevia, tahdottomia, epäkäytännöllisiä, todellisessa elämässä
-saamattomia oppilaita, onko se elämän syy? Tuloksissa on koulun tuomio.
-
-En voi olla sitä lausumatta: koko oppineen koulun nykyinen perustus,
-tieto ja taas tieto ainoana tarpeellisena, on perin väärä. Todistuksena
-siitä on yhä jatkuva mielten kuohu, tyytymättömyys ja nuo alinomaiset
-muutokset koulun alalla, vaikka kaiken hyvän opetuksen tulee olla
-pysyväistä. Paikkaukset eivät mitään hyödytä, koko järjestelmä
-on alusta alkaen muutettava. Koko ihmisen tulee astua osansa
-tiedon sijaan, ja se tulee vasta silloin oikeaan arvoonsa hengen
-kehitysjaksossa. Se on suuri ja vaikeasti ratkaistava kysymys, mutta se
-on ratkaistava. Mistä päästä alkuun?
-
-En tahdo sanoa, että ainoa mahdollinen tapa -- vaikka onkin ainoa,
-minkä minä tunnen -- ratkaista tätä kysymystä, on se katsantotapa,
-jota on koetettu toteuttaa Fröbelin lastentarhoissa. Ala niistä ja
-järjestä ne ensimmäiseksi renkaaksi siinä sarjassa, joka alkaa koulusta
-ja asteettain viepi yliopistoon. On olemassa pitkä kehitysjakso
-tässä nyt vielä vaan vasta-alkajille aiotussa, puoleksi leikkiin
-perustuvassa, puoleksi totisessa alussa. Alota istuttamalla lapseen
-käsitteet jumalanpelko, vapaus, totuus, järjestys, tottelevaisuus, työ,
-kieltäymys, rakkaus, elämänilo; hoida huolellisesti kutakin erikseen ja
-kaikkia yhteisesti, ajatusta, tunnetta, mielikuvitusta, tahdon voimaa,
-sovita ne kaikki varmoihin itseperäisiin ja kouluijälle helposti
-tajuttaviin tapauksiin; kehitä ja koettele niitä sovittelemisen
-kautta; käy tunnetusta tuntemattomaan; kehoita huomioiden tekemiseen;
-järjestä edistys ja vaatimukset kyvyn ja taipumusten mukaan; elä rasita
-vähempi-lahjaisia eläkä kiihoita lahjakkaampien kunnianhimoa; laita,
-että työ tehdään mielellään eikä vastenmielisesti; saata oppilas
-ymmärtämään, että hän on osa luokasta, koulusta ja isänmaasta; opeta
-hänet rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähinnä häntä hänen luotuja
-tekojaan luontoa, ihmisiä, eläimiä, kasveja; opeta hänelle, mikä on
-pysyväisen suurta, todellista jaloa, nöyrää ja lämminsydämmistä,
-vaatimatonta ja hyvää, -- ja joskaan tämä koulu ei kykene
-tasoittamaan kaikkia elämän epätasaisuuksia tai voittamaan kaikkia
-sen kiusauksia, on se kuitenkin ainakin minun nähdäkseni ratkaissut
-kahdennenkymmenennen sataluvun koulukysymyksen.
-
-18.4.1895.
-
-
-
-
-KANSA JA ISÄNMAA
-
-
-Se elämä, joka virtailee ulos kodista ja koulusta, jakaantuu kahteen
-jokihaaraan, realiseen eli käytännölliseen ja ihanteelliseen. Valinta
-riippuu milloin taipumuksista, milloin pakosta, milloin ympäristöstä.
-Käytännön mies toimittaa enemmän yksityiskohdissa, ihanteiden mies
-enemmän laajuudessa. Käytännön miehen tehtävä on hetken, ihanteitten
-miehen tehtävä tulevaisuuden; edellisen ahdas, mutta varma, jälkimäisen
-rajoittamaton, mutta epävarma.
-
-Kansa ja isänmaa ovat käsitteitä, jotka jakavat ihmiskunnan parsiin. Ne
-ovat olleet olemassa niin kauvan kun historia muistaa, ja ne tulevat
-olemaan niin kauvan kun eri maat tarjoavat eri elinehtoja. Muukalainen
-oli aina raakalainen, helleeni ja juutalainen olivat aina valituita.
-Kansat ovat yksilöiden hyvien ja huonojen ominaisuuksien, mutta
-etupäässä heidän itsekkäisyytensä kollektiivisia inkarnatsiooneja.
-Se itsekkäisyys, jota yksilö koettaa voittaa toisten vuoksi, pääsee
-valloilleen kansoissa, ilmaantuu heissä säälimättömämmin ja väistyy
-ainoastaan väkivallan tieltä. Väkivallan, viekkauden ja kaikellaisen
-vääryyden harjoittamista kansansa ja isänmaansa hyväksi kutsutaan
-isänmaan rakkaudeksi; maansa vihollisten hävittäminen, ryöstäminen,
-tappaminen ja tuhoaminen on kunniakasta ja urhokasta. Oman kansan
-ja oman maan ylistäminen ja muiden halventaminen on kansallista
-itsetuntoa. Onnellisia ne kansat, joita luonto ja asema pakottaa
-pysymään nöyrinä; he voivat vielä toivoa itselleen tulevaisuutta.
-
-Se oli ainoastaan Kristuksen suuri sydän, joka voi sulkea koko
-ihmiskunnan samaan veljen syliin ja julistaa oppia rakkaudesta kaikkia
-kohtaan. Hänen sanansa kulkevat kaikkea yhdistäen, kaikkea sovittaen
-maailman yli ja loiskivat kuin kevätsade jäävuoria vastaan. Kaikkialla
-kohtaa niitä vastarinta. Kansat tarttuvat aseihin toisiaan vastaan,
-viekastavat ja pettävät toisiaan. Yksilöt joutuvat käsikähmään,
-jopa itse uskonnotkin sotivat. On käytännöllisiä kansoja, niinkuin
-englantilaiset, ja ihanteellisia, niinkuin ranskalaiset ja saksalaiset.
-Mutta ovatko he silti vähemmin itsekkäitä? Englantilaiset kulettavat
-samassa laivassa raamatuita, epäjumalankuvia ja opiumia. Saksalaiset
-tahtovat omikseen anastaa jokaisen suuren aatteen ja persoonallisuuden.
-Eroavaisuus näkyy siinä, miten nämä kansat sivistävät vieraita
-valloitettuja kansoja. Englantilainen järjestää, käyttää kaikki
-hyväkseen, hallitsee niin kauvan kun voi, mutta jättää, sittenkun
-on pakotettuna luopumaan saaliistaan, vapauteen kasvatetun kansan.
-Saksalainen alistaa kaikki kauppaetujensa alle, saksalaistuttaa,
-sivistää, polkee ja jättää poistuessaan köyhän kansan, joka on
-kadottanut uskon omaan itseensä. Ranskalainen tuhlaa verensä kunnian
-vuoksi, sivistää vallan vuoksi, ei halveksi voittoa, mutta uskottelee
-itselleen, kun on pakotettu jättämään valloituksensa, että hän on
-sivistyttänyt raakalaisia.
-
-Niin ihmeellinen on maailman hallituksen mekaniikka, että tämä kaikkien
-itsekkäisyys toisia kohtaan on aina vaikuttava liikevoima, joka vie
-kansoja, yksilöitä ja ihmiskuntaa eteenpäin. Mitä olisi tämä suuri
-ihmissuku, koottuna yhteen ainoaan suureen laumaan ilman eroittavia
-rajoja ja kansallisuuksia? Mitä olisi tämä suku ilman tarpeita, ilman
-kilpailua, ilman harrastuksia, vaatimuksia ja vastakohtia, niin,
-mitä olisi se ilman himoja, kateutta ja halua johonkin kaivattuun
-ja toivottuun? Ei voi ajatella sellaista viatonta, mutta samalla
-myöskin tahdotonta ihmiskuntaa muullaisena kuin Itämaiden muinaisten,
-suunnattoman suurien valtakuntain kaltaisena, joissa hirmuvaltias
-hallitsi orjia. Minkä kautta on Eurooppa, maan osista pienin eikä
-suinkaan rikkain, vähitellen kohonnut kaikkia muita mahtavammaksi?
-Sen kautta, että sopivasti sijotetut meret, maat ja vuoret ovat
-muodostaneet rajoja ja synnyttäneet toisistaan erotettuja kansoja.
-Näiden kansain yhteys ja kilpailu ovat synnyttäneet Euroopan
-sivistyksen, jota vastoin Aasian arot ja Afrikan erämaat ovat milloin
-yhdistäneet kansoja suuriksi laumoiksi, milloin eroittaneet heidät
-toisistaan. Euroopassa on Venäjä samoista syistä jäänyt takapajulle,
-mutta leviää kevättulvan voimalla itäänpäin.
-
-Luulisi, että maanpallon 1,500 miljoonaa asukasta, jotka jokainen
-ovat itsekkäitä yksilöitä ja joista ei kukaan ole täysin toisensa
-kaltainen ruumiin ja sielun puolesta, tarjoisivat tarpeeksi vaihtelua,
-mutta yksilön kokonaisuus ei riitä, edistys vaatii sen lisäksi vielä
-moninaisia kansoja. Ei mikään ole hullumpaa kuin katoolisen kirkon
-vaatimus puustavin yhtäläisyydestä samassa uskossa. Sitä ei Kristus ole
-koskaan tarkoittanut puhuessaan "yhdestä lammashuoneesta ja yhdestä
-paimenesta"; hän on lisännyt, että "Jumala tahtoo palveltaa hengessä
-ja totuudessa", puustavista riippumatta, mutta hengessä. Ei mikään ole
-valtiollisesti lyhytnäköisempää kuin panslavisuuden ja pangermanisuuden
-yritykset sulattaa eri kansoja pakottamalla heitä oppimaan häiritseväin
-kieltä ja käsitystä isänmaasta siten vahvistaakseen valtion yhteyttä.
-Oletetaan, että n.k. suuret kansat kerran tulevat nielemään pienet
-kansat paljoutensa vetovoiman avulla. Aineen painolakeja ei kuitenkaan
-voida sovittaa vapaaseen ihmishenkeen. Pakko mikä hyvänsä synnyttää
-vastustusta eikä edistä yhteyttä, mutta hajoittaa sitä. Poista pakko
-ja pane sijaan vapaus, silloin on olettaminen oikea, vaikka onkin
-epätietoista, onko siitä kehitykselle hyötyä. Historia todistaa,
-että kehitystä ja edistystä autetaan parhaiten siten, että eri
-katsantokannat saavat murtua toisiaan vastaan ja sen kautta kilpailla
-keskenään.
-
-Ovatko siis kansa ja isänmaa itsekkäisyytensä vuoksi esteenä
-ihmisten sovulle ja onnelle? Eivät. Esiintyen itsekkäisinä ulospäin
-valmistavat he keskuudessaan vaikutusalaa rakkaudelle ja tarkoitusperää
-kieltäymykselle. Kansa ja isänmaa ovat välttämättömiä renkaita
-kehityksen ketjussa, ja on niiden tarkoitus ketjun maallisessa päässä
-sulautua ihmiskuntaan. Kristuksen tuhatvuotisessa valtakunnassa ei ole
-enää oleva kansoja eikä vieraita, ainoastaan omaisia, uskotuita ystäviä
-saman isän helmassa.
-
-Maantiede ja tilastotiede ovat yksimieliset siitä, että jokainen maa
-asemansa, ilmastonsa ja hedelmällisyytensä kautta kasvattaa sen kansan,
-joka siinä asuu, ja päinvastoin, että jokainen kansa sivistyksensä
-voiman kautta luopi uudestaan sen maan, jossa se asuu. Sovita tähän
-tosiasiaan maailman hallitus ja me ymmärrämme, että Jumala on antanut
-jokaiselle maalle ennen määrätyn kansan ja jokaiselle kansalle
-ennen määrätyn maan, jossa se voi toteuttaa samaten ennen määrättyä
-tehtävätään. Tarkasta vaan tuota pientä, ahdasrajaista Palestiinaa!
-Eikö tämän kolmen maanosan ja kahden valtameren, itä- ja länsimaiden
-välillä oleva pieni maa, johon sisältyy kaikki luonnon ja historian
-vastakohdat, ole edeltäpäin määrätty suorittamaan tehtävää maailmassa?
-Ja eikö meille kaikki sano, että ennustukset siellä tulevat toteutumaan
-ja että Jerusalem aikain täyttyessä on määrätty maailman pääkaupungiksi?
-
-Sosialistit sanovat olevansa kosmopoliitteja. Mitä on kosmopoliitti?
-Maailmanmatti ilman maata ja kansaa, "ein hiesiger", joka luulee
-olevansa kotonaan kaikkialla, mutta ei ole kotonaan missään. Onko hän
-kristitty? Rakastaako hän ihmisiä? Ei, hän rakastaa vaan itseään, ei
-välitä kenestäkään muusta. Hävitköön maailma, kunhan hän vaan löytää
-laudanpalasen sen päällä pelastuakseen.
-
-Isänmaakin voi muuttua epäjumalaksi ja onkin muuttunut siksi monelle,
-toisille on se kaunis nuoruuden unelma. Ja kuitenkin on tässä aatteessa
-jotain pyhää, jotain suurta, ylentävää, sovittavaa, yhdistävää. Isänmaa
-on monen turva, monen koti, monen hauta, ja kuitenkin on se niin
-kokonaan minun, että kannan sen sydämmessäni ja katsantotavassani.
-Se sisältää kaiken, joka on minulle rakasta ja kallista maailmassa,
-menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden, työn palkan, rakkauteni
-huolenpidon ja elämäni lähimmän päämaalin. Sano, voiko kuolla tämän
-maan edestä? Voi -- ja elää! On helpompi kuolla kuin elää aatteelleen;
-voimamme on heikkoutta, tahtomme häilyväisyyttä. Mutta tietäen tai
-tietämättään ovat kaikkina aikoina monet tuhannet eläneet, kärsineet ja
-kuolleet tämän maan puolesta, joka joka aamu kutsuu meitä seuraamaan
-isiemme jälkiä. Kyllästy tähän maahan, valita sen köyhyyttä, pudista
-sen tomu jaloistasi, muuta pois rikkaampiin maihin, koeta unohtaa
-lapsuutesi kehto, äitisi rukous! Turhaan, sinä et pääse erillesi
-kansastasi ja maastasi, sinä viet sen mukanasi, minne maailmassa
-matkannetkin, se on sisin juuresi, et voi siitä irtautua, ja jos
-voitkin, tunnet voimiesi ja hyvinvointisi kukkulallakin ollessasi, että
-jokin, joka antoi elämällesi sen sisällön, on sinussa kuollut.
-
-21.4.1895.
-
-
-
-
-KIRKKO
-
-
-Olen sanonut ja pysyn siinä, että rakastan ja kunnioitan lutherilaista
-kirkkoamme, ja olen onnellinen siitä, että olen syntynyt sen helmassa,
-että minua on sen käsivarsilla kannettu kasteeseen ja kristinuskoon,
-eikä tämä perustu tottumukseen tai auktoriteettiuskoon, vaan elämässä
-kypsyneeseen vakaumukseen. En mistään hinnasta tahtoisi vaihtaa
-tunnustusta, joka tyydyttää tietoisuuttani Jumalasta ja on kasvanut
-kiinni sydänjuuriini; mutta siitä huolimatta olen minä kirkon
-nykyisiin muotoihin nähden paljonkin eriävällä kannalla. Tämän aineen
-koskettaminen ei ole minulle vaikea sen vuoksi, että pelkäisin oikaisua
-kirkon oppineemmilta ja kokeneemmilta jäseniltä, vaan siihen nähden,
-ett'en tahtoisi lisätä niiden monien toisistaan eriävien ajatussuuntain
-lukua, jotka nyt ampiaisparvien tavoin surisevat tuon vanhan
-kunnianarvoisen temppelin ympärillä ja eksyttävät uskovia.
-
-Valtiokirkko vai kansankirkko? Epäilemättä jälkimäinen. Kirkko laissa
-määriteltyine uskoineen ja valtio palkkaamine pappeineen olisi
-kristinuskon asettamista lasikaappiin ja sen kansanjuurien repimistä.
-Kansankirkko ilman yleistä lakia, jätettynä ilman johtoa päivän
-vaihtelevien mielipiteiden heiteltäväksi, olisi sielujen laillistettua
-anarkiaa. Jonkunlainen kompromissi näiden molempien kesken olisi
-saatava aikaan siten, että valtio, s.o. kansan oikeudentunto, tukee
-kristinuskoa järkähtämättömänä pohjanaan, mutta tunnustaa omantunnon
-vapauden yksilön järkähtämättömänä oikeutena.
-
-Kuinka yhdistää nämä kaksi ehtoa? Valtio sanoo: me olemme kristitty
-kansa, me tunnustamme kristinuskon kaikkien lakiemme, laitoksiemme
-ja kaiken kasvatuksemme pohjana. Jokaisen tuomarin, virkamiehen ja
-opettajan täytyy tunnustaa Jeesus Kristus, vaikka hän kuuluisikin
-muihin uskontunnustuksiin kuin lutherilaiseen. Lutherilaisten uskonnon
-opettajana tulee hänen olla lutherilainen. Kaikissa oppilaitoksissa,
-paitsi teknillisissä ammattikouluissa, opetetaan uskontoa oppilaiden
-uskontunnustuksen mukaan. Kristinuskoon kuulumattomat saakoot elää
-meidän lakiemme turvissa sillä ehdolla, että noudattavat lakejamme, ja
-harjoittaa elinkeinoja, mutta käännytystyö olkoon heiltä kielletty.
-Avioliiton rakentaminen kristittyjen ja ei-kristittyjen välillä olkoon
-myös sallittu sillä ehdolla, että lapset kasvatetaan kristinuskoon.
-Vapaa eriuskolaislaki, ei mitään ehtoollispakkoa, vapaa sielunpaimenten
-vaali, ei mitään keisarinpitäjiä. Valtio valvoo, seurakunta vallitsee
-ja hallitsee. Ei mitään pappisylimystöä.
-
-Tämä viimemainittu on onneton perintö katooliselta ajalta, samoinkuin
-pappisvalta valtion armosta on onneton perintö juutalaisilta.
-Pappisylimystö, kirkkoherrat kirkon paimenten sijassa ovat
-sietämättömät siellä, missä etevimpien ja ensimmäisten tulee olla
-kaikkien palvelijoita. Ruotsalainen "prest". (pappi) tulee sanasta
-_presbyteros_, joka merkitsee seurakunnan vanhinta. Pappi on pyhän
-hengen välittäjä ja palvelija, joka ei voi syntyä jokapäiväistä
-leipää varten tuomiokapitulin valtakirjan kautta. Ei myöskään saa
-sallia jokaisen suulaan suutarin esiintyä sananjulistajana ja kirkon
-palvelijana. Kolportöörit hakevat häikäisykeinoja ja saastuttavat usein
-Jumalan sanaa. Tarkastus on tarpeellinen ja tapahtuu ehkä sopivimmin
-seurakunnan valitsemien kokeneiden kristittyjen avulla, jotka
-muodostavat kirkkoraadin. Tämän valtuuttaa taas toimeensa synoodi,
-jonka eri maanpaikat valitsevat.
-
-Tunnettuja ovat ne kiihoitukset ja ne vehkeet, jotka usein
-seuraavat papinvaaleja, ja ankarat pakkomääräykset ovat sen vuoksi
-puolustettavissa. Saakoon kirkkoraati sitä varten määräävän vallan,
-valitusosoituksella synoodiin. Uusi laki sisältäköön kaikki
-kansankirkon itsehallinnon osat.
-
-Kaupunkien kirkot olkoot auki joka päivä niinkuin katoolisetkin
-niille, jotka tuntevat tarvitsevansa siellä hakea Jumalaansa. Hänellä
-on vähän iloa meidän sunnuntai-kristillisyydestämme. Maalaiskirkoissa
-jätettäköön tämä riippuvaksi lähinnä asuvien toivomuksista. Seurakunnan
-sielunpaimen on vapautettava kunnallisista toimista, jotka nyt nielevät
-niin suuren osan hänen kallista aikaansa.
-
-Nykyisistä kirkonmenoista on monta väärinkäytöstä poistettu, mutta
-toisia on vielä jälellä. Evankeliumin kahteen kertaan lukeminen on
-koulukäsky, ja Isä meidän (miksei nyt jo "Meidän isä"?) lukeminen
-kolmeen kertaan saman jumalanpalveluksen aikana on katolilaisten
-lörpöttelevää _paternoster_'ia. Saarnan vanhastaan pinttynyt jakaminen
-ensimmäiseen, toiseen ja kolmanteen osaan on kaikkea elämää tappava
-jäännös teoloogisista kouluaineista. On hyvä, että koko seurakunta
-ottaa osaa virren veisuuseen, eikä niinkuin monin paikoin kuuntele
-valmista urkulehteriltä, mutta kun kirkkoveisuu useinkin on hyvin
-vaillinaista, olisi hyvä, jos harjoitetut kansakoulunoppilaat joka
-seurakunnassa johtaisivat virren veisuuta.
-
-Virsikirjojamme, sekä ruotsalaista, että suomalaista, on komiteain
-toimesta paljonkin parannettu entisestään, mutta ne ovat kuin ovatkin
-paikatuita. Kansan hyvinkin yleisen epäluulon niihin oikeuttaa niiden
-liiaksi uudenaikainen kieli. Olen ruotsalaisessa virsikirjakomiteassa
-turhaan koettanut osoittaa, että virsi on luonteeltaan henkevöitynyt
-kansanlaulu. Puustavi kuolettaa. Voima ei ole sanoissa, vaan elämässä.
-
-Saarnamiehistä tuonnempana.
-
-Jumalan henki käy tuulahduksen tavoin läpi maailman eikä sen kulkua
-voi kukaan laskea. Kaikki ajan vihurit puhaltavat nyt kirkkomme
-puutteellisia muotoja vastaan, ja moni ennustaa sen pikaista häviötä.
-Minä en usko niin käyvän. Minä uskon, että se tarvitsee uutta
-puhdistusta vanhalla pohjalla, ja se on tuleva ensi vuosisadalla. Minä
-uskon, etteivät kuoleman portit tule olemaan sitä mahtavammat. Ruoho
-katoo, kansa on kuin ruoho, mutta Jumalan sana pysyy iankaikkisesti.
-
-31.8.1895.
-
-
-
-
-SAARNAMIES
-
-
-Kun huomasin itseni kykenemättömäksi lääkärin toimeen, kävin
-miettimään, eikö minun ehkä pitäisi ruveta lukemaan jumaluusoppia.
-Mutta tuo dogmatiikka, joka haihduttaa kristinuskon ytimen elottomiksi
-ajatusdogmeiksi, pelotti minua ja tuntui epämiellyttävältä. Minulla oli
-rakas ystävä ja sukulainen, pappi, joka toden teolla järjesti elämänsä
-evankeliumikirjan mukaan; ihailin yhtä tai kahta "kuninkaallisesta
-papistosta", jotka puhuivat Jumalan hengen sanoja janooville sieluille,
-mutta useimmat sielunpaimenet olivat minusta palkkapaimenia, joiden
-sanat kantoivat kauhtanaa ja kaulusta, mutta jotka mielessään ja
-elämässään palvelivat Mammonaa. Meillä ei ollut silloin vielä
-valtiopäiviä, mutta kun sittemmin näin pappissäädyn koolla, ei
-ystävyyteni ja kunnioitukseni useita sen jäseniä kohtaan voinut estää
-minua saamasta samaa vaikutusta, jota tunsin katsellessani apteekkarien
-kokousta, mistä tuulahti vastaani rohtojen ja sairashuoneiden lemua.
-
-Nämä univormuihin puetut sielujen parantajat tuntuivat minusta yhdessä
-joukossa nähtyinä kovin epähenkisiltä keskustellessaan maallisista
-asioista, ja kaikki papin toimen loisto näytti häviävän säädyssä.
-Luovuin jumaluusopista.
-
-Toisen kerran näin minä lahjakkaan koulunopettajan esiintyvän ilman
-papin kaulustaa, ainoastaan tavalliseen mustaan takkiin puettuna,
-Tukholman baptistikirkossa ja puhuvan sieluille elämän yksinkertaisia
-sanoja ilman noita tavallisia puheenparsia. En hyväksy baptistien
-keppihevosta, uutta kastetta, joka on minusta Vapahtajan sanain
-halveksimista: "sallikaa lasten tulla minun tyköni elkäätkä kieltäkö
-sitä heiltä"; mutta tuo vilpitön, sytyttävä, elävä elämä, joka pulppusi
-tämän baptistipapin sanoista, oli minusta parempaa kristillisyyttä kuin
-moni oikeauskoisen kansankirkon kirjoitettu saarna.
-
-Omat puutteellisuudet ovat opettaneet minua varovasti arvostelemaan
-muiden puutteita. Tunnen osanottoa tuota vast'alkavaa saarnamiestä
-kohtaan, joka ahkerasti harjoitteleikse ja tarkkaan miettii ainettaan
-ja varmuuden vuoksi kirjoittaa saarnansa. Hän tahtoo tunnollisesti
-täyttää velvollisuutensa, mutta hänen puhujalahjansa eivät ole
-keskinkertaista paremmat ja kaipaavat harjoitusta. Hän on lukenut
-saarnansa kuin ulkoläksyn, mutta muisti pettää ja hänen täytyy tuon
-tuostakin katsoa paperiin. Saarnatuolissa on hämärä, hän ei pääse
-heti päästä kiinni, hän pysähtyy, etsii, änkyttää muutamia sanoja
-ja hakee taas. Suuri, äänetön, odottava seurakunta tuolla alhaalla
-kirkossa leviää kuin pilvi hänen silmäinsä eteen ja hämmentää hänen
-ajatustensa juoksua. Hän ei näe enää mitään, ei muista mitään, lopettaa
-saarnansa kesken kaikkea ameneen ja turvautuu käsikirjan määräämiin
-rukouksiin saarnan jälkeen. Ne hän onneksi muistaa ja hätätilassa on
-hänellä kirjansa. Nuo monet päät tuolla alhaalla kumartuvat, saarna
-on päättynyt ja nöyryytetty nuori saarnamies hiipii alas rappuja ja
-katoo sakastiin. Ei mitään kirkkopahennusta ole tapahtunut, ainoastaan
-muutamat tottuneet kirkossa kävijät ja pappien arvostelijat kuiskaavat
-toisilleen apostoolisten jäähyväissanojen jälkeen: "hän hätääntyi".
-
-Seuraavana sunnuntaina näen minä toisen papin kirkon puhujalavalla.
-Hän on sileäleukainen keski-ikäinen mies, kaulassa hyvin kiilloitettu
-kaulustin, ja sujuvalla puhelahjalla varustettu taitava saarnamies.
-Ei aikoihin ole hän enää saarnojansa kirjoittanut, eivätkä ne tuota
-hänelle suurta vaikeutta. Hän on silmäillyt päivän tekstiä ja merkinnyt
-kohdat 1, 2, 3 saarnaoppaastaan. Hän puhuu tunnin ajan kuin kirjasta:
-ensiksi, toiseksi, kolmanneksi ja niin edespäin. Kyllähän usein
-kerrotaan samoja asioita, täytyyhän kuulijoihin tyrkyttää sanoja, kun
-puuttuu ajatuksia, mutta sanatulva jatkuu keskeymättä ja tavanmukaisen
-kolmantensa ja neljäntensä jälkeen pääsee hän onnellisesti loppuun.
-Vanhat kirkkomiehet sanovat toisilleen: se oli hyvä saarna! Joka
-merkitsee sitä, että kaikki kävi niinkuin pitikin, vaikk'ei
-jättänytkään mitään jälkeä. Ja saarnamies itse sanoo kotiin tultuaan
-vaimolleen: oli vahinko, mamma, ett'et ollut kirkossa tänään!
-
-Seuraavana sunnuntaina esiintyy vaalisaarnaaja, hänkin vanhempi
-pappismies, joka on kokenut ammatissaan ja harjaantunut voittamaan
-ääniä papinvaaleissa. Hän on perinpohjin valmistautunut sulattamaan
-kovimpiakin sydämmiä, joskaan ei vaalimiesten, niin ainakin heidän
-vaimojensa. Hän alkaa heti tuolla laulavalla äänellä, jota moni
-pitää jumalisuuden oikeana leimana. Tämän itkevän esityksen kanssa
-on sopusoinnussa selonteko kaikesta siitä liikuttavasta, jonka
-siihen tottunut ja taitava saarnamies voipi puristaa jokaisesta
-saarnatekstistä. Ei kestä kauvan, ennenkun eukkojen kokoon käärityt
-nenäliinat etsivät juoksevia kyynelvirtoja. Lopulta kuuluvat tukahdetut
-nyyhkytykset, jotka ovat jokaisen saarnamiehen oikea ylpeys, vastaavan
-hänen omaan itkuiseen ääneensä. Tämä pappi on välttämättä valittava.
-Semmoinen jumalinen mies! Ja kuinka hän saarnaa! Hän voisi kiviä
-liikuttaa...
-
-Jos näihin kolmeen lisätään neljäs, joka kuivasti kuin sanakirja ja
-kylmästi kuin talvinen uusikuu esittää katkismuksen pääkappaleet
-uuvuttavalla yksitoikkoisuudella, tai viides, joka päin vastoin kuin
-hänen kolmas virkaveljensä julistaa puustavin tuomiota kaikkien eri
-tavalla ajattelevien yli, -- niin missä on pappi? Missä on rakkauden
-evankeliumi, joka on eroittamattomasti yhdistetty vanhurskaan Herran
-Jumalan pyhyyden vaatimukseen? Missä on lohduttaja kaikissa suruissa,
-auttaja kaikissa vaikeuksissa, Kristuksen seuraaja kaikille niille,
-jotka tekevät työtä ja ovat raskautetut? Sanoja, sanoja, sanoja! Missä
-on hän, joka sanoi: ne sanat, joita puhun teille, ovat henkeä ja elämää?
-
-Tiedätkö sinä, saarnamies, joka seisot siinä yläpuolella
-seurakuntalaisiasi heidän luottamuksensa kutsumana ja kutsumana
-Mestarisi olemaan hänen kylvömiehenään tuolla suurella, hedelmällisellä
-vaimolla, tiedätkö sinä, kenelle sinä puhut? Ymmärrätkö sinä, ett'et
-seiso siinä täyttämässä virkavelvollisuuttasi ja sitten hyvän
-omantunnon rauha rinnassasi istuaksesi odottavaan päivällispöytääsi?
-Oletko unhottanut puhuvasi sadoille, ja taaskin sadoille janooville
-sieluille, jotka tunkeilevat ympärilläsi juodaksensa sanoistasi
-iankaikkisen elämän virvoittavaa vettä? Tänne tullessaan ne eivät tule
-kouluun eivätkä kinkerille tavaillakseen opituita läksyjään ja saamaan
-todistusta kristinopin taidostaan. Tänne tulevat he vapaasti ja ilman
-pakkoa Kristuksen seurakunnan jäseninä, monet ehkä tottumuksesta ja
-tavasta, mutta monet myöskin sielun sisimmästä tarpeesta kuullakseen
-Jumalan äänen puhuvan sinun huuliltasi. Mitä annat sinä heille? Mikä
-tuomio odottaa sinua, jos sinä annat heille kiviä leivän asemasta,
-sanoja hengen asemasta? Paljon syvemmälle täytyy sinun nöyrtyä
-kuin nöyrryt tuossa painaessasi alas pääsi ja ajattelemattomasti
-ladellaksesi Isämeitääsi; -- nöyrry, tomu, iankaikkisen hengen eteen,
-jonka edustaja olet! Kuule hänen ääntänsä, joka sanoo sinulle: Samuel!
-Ja vastaa niinkuin Samuel: Herra, sinun palvelijasi kuulee! Katso,
-hän käy maailman läpi meidän aikanamme ja kaikkina aikoina niinkuin
-meren aalto ja pyörremyrsky, mutta sinä matelet maassa ulkoa opittuine
-sunnuntailäksyinesi! Mene, seuraa häntä, puhu, mutta elä puhu omia
-sanojasi, voimaton, vaan puhu hänen sanojaan, jos tahdot, että sielut
-sinua kuulevat ja huomaavat siitä muun hedelmän kypsyvän kuin henkisen
-unen tai muun palkan koituvan kuin palkkapaimenen palkan: nuo määrätyt
-tynnörisi jyviä vuodessa!
-
-Niin, minä tiedän, että Jumalan henki puhuu kuuluvasti meidänkin
-aikanamme, puhuu heikoin tomusta tehdyin kielin, mutta kuitenkin
-kielin, joissa Mestarin voima puhuu. Näiden rasitetuilla olkapäillä
-lepää vielä muodoissaan puutteellinen kirkko Kristuksen sanan
-kalliolla. Tule sinäkin yhdeksi heistä!
-
-1.11.1890. 2.9.1895.
-
-
-
-
-OPETTAJA
-
-
-Kirkon ja papin, kansan ensimmäisen opettajan, jälkeen tulee
-monihaarainen sarja muita opettajavoimia, joiden tehtävänä uudemmassa
-yhteiskunnassa on valaista jokaista majaa maassa ja jokaista älyn
-aluetta. Tässä on ensin huomautettava, että tieto ei vielä muodosta
-luonnetta, elämän pohjaa, vaikka se sisältyykin siihen ja ett'ei
-opettajan toimi vielä ole kasvatusta, vaikka se vaikuttaakin siihen.
-Se suuri, keskiajasta peritty erehdys, että tieto olisi samaa kuin
-siveellinen jalostus, on ominainen ajan koko katsantotavalle ja
-heittää, samalla kun se virittää valistuksen soihdun, eksyttävän
-häikäisevän valon suuriin aukkoihin _ihmisen_ kasvatuksesta.
-
-Opettajan tulee vaikuttaa oppilaaseen yhtä paljon oman esimerkkinsä
-kuin antamainsa tietojen kautta. Vaikkakin tämä myönnetään, heikontaa
-hänen kasvatustaan usein tuo erehdys, että tieto riittää kaikkeen.
-Opettajan tulee herättää yhtä paljon kuin opettaa; tuleehan koko hänen
-tehtävänsä olla älyn herättämistä. Opettajan tulee ohjata taipumuksia
-oikealle uralle, ei kohdella niitä kuin kuollutta ainetta, ei kohdella
-puuttuvia taipumuksia samalla tavalla kuin eteviä. Koulun suurimpia
-vikoja on aina se, että annetaan samat läksyt ja asetetaan samat
-vaatimukset sekä hyvä- että huonolahjaisille oppilaille. Ainoastaan
-tylsämielinen on vailla mitään taipumuksia. Olemassa olevan taipumuksen
-keksiminen ja ohjaaminen vaatii samaa suurta taitoa, jota valtiomies
-tarvitsee valitessaan kykeneviä apumiehiä ja sotapäällikkö valitessaan
-oikeaa miestä oikealle paikalle. Kuinka monet taipumukset menevätkään
-hukkaan, kun niitä pakotetaan muille aloille kuin mitkä luonto on
-niille osoittanut, ja kuinka moni elämän onni murtuukaan herätessään
-liika myöhään tietoisuuteen oikeasta tarkoituksestaan!
-
-Opettajan työ on usein raskasta, mutta hänen edesvastuunsa musertaisi
-hänet, jos hän voisi arvata kaikki opetustapansa seuraukset siinä
-elämässä, jota hän valmistaa. Jos hän tekee parhaan kykynsä mukaan
-velvollisuutensa, täytyy hänen samoinkuin lääkärinkin lohduttaa itseään
-sillä, että on onnistunut jonkun kerran, vaikkakin olisi paljoa
-useammin ollut onnistumatta. Se, että osa edesvastauksesta kohtaa kotia
-ja elämän vaikutuksia, voi jossain määrin lohduttaa hänen omaatuntoaan,
-mutta ei voi kuitenkaan vapauttaa häntä osallisuudesta ihmisen
-hunningolle joutumiseen.
-
-Useimmat nuoret opettajat astuvat toimeensa luottaen kokoamaansa
-tietovarastoon ja luulevat vaan tarvitsevansa avata ilmareiän
-antaakseen oppinsa tulvailla oppilaihinsa. Kuinka pian tulevatkaan he
-huomaamaan, että kaiken kylvön menestys on siinä maassa, johon siemen
-lankee! Onneksi on lapsuuden ja nuoruuden kylvövainio herkkä kasvamaan.
-Opettajan innostus tarttuu; jos hänen esityksensä on elävää, herättää
-se elämää, jos se on kylmää ja kuivaa, haukottelee nuoriso. Elköön
-hän luulko, että oppiaine elähyttää; se voi enemmän tai vähemmän
-kiihoittaa huomiota, mutta värityksensä ja eloisuutensa saa se vasta
-hänen esityksestään. Hän puhuu sille ikäluokalle, jolloin mielikuvitus
-on vireimmillään ja värittää kaikkea. Olen nähnyt opettajia, joiden
-on onnistunut innostuttaa oppilaitaan niin kuivaan aineeseen kuin
-kielioppiin, samalla kun toiset ovat torkkuneet kuunnellessaan niin
-elähyttävää ainetta kuin on historia.
-
-Opettajan asema kouluun ja luokkaan synnyttää vaatimuksia
-erehtymättömyydestä, jota eivät kaikki opettajat voi täyttää.
-Lapsilla ja nuorilla on tarkka silmä huomaamaan heikkouksia, vikoja,
-omituisuuksia puheessa, tavoissa, puvuissa ja arvostelevat he säälittä
-tuota muka erehtymätöntä. Paraskin ja rakastetuinkin opettaja ei
-pienimmänkään erehdyksen sattuessa pääse tämän ampiaisparven käsistä
-ja saapi alistua kärsimään sen salaista pilkkaa. Jos hän kiivastuu,
-pahentaa hän vaan asiansa; jos hänestä tulee koulun narri, on hän
-hukassa. Paras keino noita ampiaisia vastaan on kylmäverisyys; mutta
-jos hän sen lisäksi on tunnettu oikeamielisyydestään, joka enemmän kuin
-mikään muu vaikuttaa nuorisoon, voi se samalla rakastaa häntä ja nauraa
-hänelle. Kuria, joka niin usein koettelee opettajan kärsivällisyyttä,
-ylläpidetään parhaiten siten, että sattuvia hairahduksia käsitellään
-ankaralla oikeudella ja samalla kertaa lempeydellä. Liiallinen ankaruus
-nostaa kapinaan, velttous synnyttää vallattomuutta. Paitse valhetta ja
-petosta ovat lasten rikokset usein ainoastaan elämän ilon hillittömiä
-hairahduksia. Opettaja, joka osaa samalla kertaa herättää kunnioitusta
-ja luottamusta, pysyy kauvimmin oppilaittensa suosiossa.
-
-Minun kouluaikanani hallitsi vitsa koulussa, ja minä olen yhäkin sitä
-mieltä, että kohtuullinen ja oikea ruumiillinen kuritus neljäätoista
-vuotta nuoremmille ei haittaa oppilasta eikä opettajaa. Nykyaika on
-kasvattanut usein liiallista itsetuntoa. Yksilö astuu usein liiaksi
-edelle yleisen järjestyksen. Laki, että ruumiillinen kuritus on
-poistettu, mutta että se, joka on ansainnut kurituksen, on asetettu
-ulkopuolelle lakia, tuottaa häpeää. On myönnettävä, että opettajan
-asema nyt on parempi kuin patukan aikana. Epävarmaa on, onko hän
-tullut oppilasta lähemmä, mutta hillittömän kiivastumisen vaara on nyt
-pienempi ja hän on oppinut pitämään parempaa vaaria itsestään; oppilas
-vuorostaan kasvattaa häntä. Vaikka hän yhäkin saa olla säästäväinen, ei
-hän enää, käytyään kelpaamattomaksi sekä koululle että kirkolle, näe
-nälkää odottaessaan kirkkoherran paikkaa.
-
-3.9.1895.
-
-
-
-
-PAINETUN SANAN EDESVASTAUS
-
-
-Ajatus istui ääneti yksinäisessä luostarikammiossaan, kyllästyi
-hautomaan omaa itseään, lähti maailmalle ja löysi sanoja. Sana tuli
-ajatuksen ruumiiksi, muuttui toiminnaksi ja loi maailman.
-
-Sana oli katoava ääni, etsi jalansijaa ja löysi kirjoituksen. Kirjoitus
-säilytti sanan, mutta oli kytketty lehteensä, haki siipiä ja löysi
-painokoneen. Tiedonannon kannalta katsoen on sana ajatuksen toukka,
-kirjoitus sen kotelo, painokone sen täysivalmis perhonen. Nämä kolme
-kehitysmuotoa jakavat maailman historian itsensä mukaan.
-
-Jokaisessa näistä muodoista kasvaa ajatuksen voiman kanssa myöskin sen
-vastuunalaisuus. Jumala yksin tuomitsee sanattoman ajatuksen. Puhuttu
-sana tuomitaan todistajain sanan mukaan, kirjoitettu todistaa itse
-itsestään, painettu sana seisoo kaikkien tuomioistuimen edessä. Sillä
-puhuttu tai kirjoitettu sana on keskustelua muutamain harvain kanssa,
-painettu on keskustelua koko maailman kanssa.
-
-Painettua sanaa ei voi mikään rajoittaa ajan ja paikan rajain sisällä.
-Se syntyy tänään ja elää vuosisatoja. Se osaa kaikkialle, tulvailee
-läpi kaikkien porttien ja rakojen. Päästyään kerran liikkeelle,
-ei se ole minkään ihmisvoiman kiinni saatavissa. Lyö kuoliaaksi
-se kurikalla: lyöt ilmaan! Polta se: polta ajatus! Sensuuri on
-hullutusta; ei ole mitään muuta sulkua painetulle sanalle kuin kaiken
-lukutaidon hävittäminen. Mutta sekin sulku murtuu, sillä jos joku kansa
-saataisiinkin palautetuksi raakalaisen tietämättömyyden kannalle, olisi
-aina joku tietäjä, joka osaisi merkkejä selittää.
-
-Mutta nyt ei kirjoitettu sana, joka lyö maahan ja nostaa maasta,
-kuolettaa ja antaa elämää, ole ainoastaan toimintaa, mutta
-tuhatkertaista toimintaa, joka lähtee tuhansin jaloin ja tuhansin käsin
-aikaansaamaan pahaa tai hyvää. Kuinka on tämä toiminta todistettava
-ja tuomittava? Vapaa yhteiskunta voi yhtä vähän tulla toimeen ilman
-painolakia kuin kivihuoneista rakennettu kaupunki voi tulla toimeen
-ilman paloruiskua. Kuinka vangita sana, joka on joustava kuin ilma?
-Valaoikeuksienko avulla? Sitä on koetettu: keino on välistä parempi,
-välistä huonompi kuin ei mikään keino.
-
-Kysymys on pulmallinen. Vapaa, lain kautta järjestetty sananvapaus
-on yhteiskunnan elinilma. Ei ole mitään muuta kestävää muuria sanan
-väärinkäytöstä vastaan kuin yleisen mielipiteen paino, joka rajottaa
-sen käyttämisen. Paino painoa vastaan.
-
-On turhaa sanoa kirjailijalle: hyvä herra tai rouva, ettekö ymmärrä,
-että se sana, jonka heitätte maailmalle tänään, tulee tuomitsemaan
-teitä haudallanne? Se ei ole enää teidän ettekä tiedä, missä se tulee
-juurtumaan; ette aavista, missä se hedelmänsä tekee, ja edesvastaus on
-teidän.
-
-Yhtä turhaa on sanoa kustantajalle: hyvä herra, tarkastakaa sitä
-teosta, jonka julkaisette, sillä te saatte osanne sen tuomiosta!
-Kirjailija kirjoittaa hetken innostuksessa; te arvostelette
-kylmäverisesti hänen työtänsä, sen tähden on teidän edesvastuunne
-suurempi. Jos te myrkytätte kaivon, ette voi edes puolustautua
-sillä, että se, joka siitä juo, syyttäköön itseään, sillä te olette
-reklaameillanne tehneet kaiken voitavanne houkutellaksenne siitä
-juomaan.
-
-Kaikki tämä on jo sanottu satoja kertoja ennen ja yhtä usein unhotettu.
-Mutta vaikka huonon kirjallisuuden lukijaa olisikin sata kertaa tätä
-ennen muistutettu hänen osallisuudestaan tähän pahaan, tahtoisin minä
-kerran vielä sanoa hänelle: miksi ostatte te semmoista, jota teidän
-paremman arvostelunne täytyy halveksia? Ettekö tiedä, että juuri te
-ylläpidätte ja edistätte tuota kurjaa kirjallisuutta? Ilman teidän
-pennejänne ja markkojanne ei sitä ilmestyisi. Ilman lukijakuntaa
-kirjoittaa kirjailija yksinpuheluja ainoastaan latojalle; se väsyttää
-lopulta ja kannattaa huonosti. Hyvä herra tai neiti, te ette ansaitse
-parempaa kirjallisuutta kuin mitä luette ettekä voi vaatia, että
-arvostelullenne mitään arvoa annettaisiin!
-
-Painoasetus on välttämätön, mutta on aina heikkouden merkki. Ei ole
-mitään muita tokeita kurjaa sanaa vastaan kuin yleinen ylenkatse. Ei
-mistään hinnasta, ei edes väärinkäytösten pelossa saa kansa luopua
-vapaan sanan oikeudesta.
-
-Ell'en olisikaan niinä kohta viitenä kymmenenä vuotena, joiden
-kuluessa olen ollut tekemisissä paperin ja painomusteen kanssa,
-muuta oppinutkaan, niin olen kuitenkin oppinut pelkäämään sanan
-edesvastausta. Elämä on paljoa enemmän vaikutuksia kuin tekoja. Kun
-nyt jumalallinen ja inhimillinen laki tuomitsee noin ankarasti tekoja,
-kuinka paljoa ankarammin onkaan tuomittava vaikutus, joka on teon juuri!
-
-Olin kuusitoistavuotias kokematon ylioppilas, kun eräässä
-huutokaupassa sain käsiini aikoinaan paljon luetun, mutta nyt jo
-kauvan sitten unhotetun kirjan nimeltä "_Nouveau Parterre du Parnasse
-François_", painettu Haagissa v. 1739. Se oli valikoima sen ajan
-uusinta runoutta, erittäin sukkelaa, mutta samalla hillitöntä pilaa
-kaikesta, mikä on pyhää ja puhdasta. Että kirja oli ollut ilmaus
-aikansa korkeimmasta sivistyksestä ja vaikuttanut sen etevimpiin
-edustajiin, se näkyi sen omistajain kansiin kirjoittamista omakätisistä
-nimikirjoituksista: Hedvig Charlotta Nordenflycht, Carl Gustaf Tessin,
-Carl Fredrik Mennander. Ja mitä likaa kuitenkin, näistä kuuluisista
-nimistä huolimatta! Se takertui kiinni nuorukaisen vilkkaaseen
-mielikuvitukseen, se tahrasi hänen pilaantumattoman maailman
-katsomuksensa ja tarvittiin vuosien taisteluita, lankeemuksia ja
-parannuksia sen poistamiseksi, joka ei ehkä koskaan oikein onnistunut.
-Kuinka monta nuorta sydäntä olikaan tämä ainoa pieni 272-sivuinen
-duodeesi jo turmellut yhden vuosisadan kuluessa!
-
-Tottahan on, että inhimilliset intohimot eivät koskaan katoo. Kaikissa
-maissa ja kaikissa suuremmissa kaupungeissa tulee aina olemaan
-roskajoukkoa. Mutta tämä roska ei saa koskaan pöyhistäytyä kansan
-edustajaksi, sen kirjallisuus ei saa anastaa itselleen ajan suunnan
-merkitystä! Jos se sitä koettaa, on vakaa sana, johon he vetoovat,
-nouseva heitä vastaan, paljastava heidät ja antava heidät ylenkatseelle
-alttiiksi.
-
-Jokainen sana on siemen, josta vaikutuksia itää, mutta painettu sana on
-kaikkien oma, se on rajoittamaton. Painettu sana lentää ulos maailmaan
-kuin haavan untuva, jota kevättuuli levittelee: ei kukaan tiedä, mihin
-se kerran on juurtuva; ei kukaan voi laskea niitä taimia, jotka tänään,
-huomenna tai miespolvien kuluttua versovat sen siemenestä. Harvoin
-ajattelemme sitä nuoruutemme päivinä. Kirjoitusmuste vuotaa niin
-keveästi kynästä ja tuntuu niin omituisen viehättävältä, mustenee ja
-saa täysikelpoisuuden mainekirjan, kun painomuste sen jalostaa. Mutta
-se sana ei ole enää minun...
-
-6.7.1887.
-
-
-
-
-SANOMALEHDISTÖ
-
-
-Kolme kotkaa lähti levitetyin, joka kerta kasvavin siivin lentämään
-ajatuksen munasta: puhuttu sana, kirjoitettu sana ja painettu sana.
-Kaikki ovat muodottoman äitinsä ajatuksen muodostuneita olentoja, mutta
-ensimmäinen on häviävä ääni, toinen katoava muoto, kolmas elää siitä
-harhaluulostaan, että se rajattomasti hallitsee aikaa ja paikkaa.
-Sanon sitä harhaluuloksi, sillä painetunkin sanan rajoittaa aine ja
-ihmiskunnan oma olemus, mutta tämä harhaluulo tekee painetusta sanasta
-maailman vallan. Jokainen painettu sana, joka ei vapaaehtoisesti suostu
-elämään ja kuolemaan sinä päivänään kuin syntyy, tahtoo käydä kaikkien
-luo, vaikuttaa kaikkiin ja elää kaikkia muita vanhemmaksi.
-
-Olen puhunut kirjain painamisesta ja tahdon nyt puhua jokapäiväisestä
-painetusta sanasta, jota tavallisesti kutsutaan sanomalehdistöksi.
-Sen elämä on päiväperhosen elämää; sitä kilvan tavoitellaan sillä
-hetkellä, kun se esiintyy; se voi saada kuohumaan maat ja kansat,
-se voi hetken kuohuvien tunteiden tulkkina ilahduttaa, surettaa,
-haavoittaa ja parantaa; mutta huomenna on se jo niin unohtunut kuin ei
-sitä koskaan olisi ollut olemassakaan. Sanomalehdistön lapsuuden aikana
-säilytti sanomalehdistö vielä huomisena päivänään ajatuksia ja asioita,
-jotka ansaitsevat jäädä elämään. Lehti nidottiin ja varustettiin
-ainehistolla, tutkijat hakivat siitä aineksia historian ja päivän
-tapahtumain esittämiseen. Tämä ylijäämä on nyttemmin harvinaista.
-Kaikki kirjoitetaan ja elää päivän kysymyksiä silmällä pitäen, jotka
-huomenna väistyvät toisten tieltä; tämän päivän oraakeli on huomenna
-makulatuuria, ainoastaan muutamat kirjastot täyttävät vielä hyllynsä
-noilla menneen elämän arvottomilla tähteillä.
-
-Ja kuitenkin voi ainoastaan pinttynyt virkavaltainen, eikä edes
-hänkään, kieltää jokapäiväisen sanomalehdistön merkitystä hetken
-suurvaltana. Se tunkee kaikkialle, koskettaa kaikkia ja jättää aina
-uudistuvia vaikutuksia, jotka vähitellen iskevät ihmisiin joskaan ei
-vakaumusta, niin kuitenkin aina katsantotapoja. Elä sano minulle,
-että sinä vaan uutisten vuoksi joka päivä luet sanomalehteä, jonka
-mielipiteitä et hyväksy, niin, jota halveksitkin. "Sano minulle, kenen
-kanssa sinä seurustelet, ja minä sanon sinulle, kuka sinä olet." Sana
-on sielun ravintoa; emme voi joka päivä nauttia samaa ruokaa voimatta
-siitä joko hyvin tai pahoin. Onhan ryhdittömiä lehtiä, niinkuin niitä
-on johdonmukaisia ja tarmokkaita; seuraa tuuliviirin heilauksia, ja
-tottumus tekee sinut yhtä ryhdittömäksi.
-
-Sanomalehdistö on meidän aikanamme pysyväinen puhujalava ja _perpetuum
-mobile_'ksi muuttunut kirjoituskynä. Ei kukaan, ei matalimman
-majan asukas, ei edes koulutyttökään, joka ahmii esillä olevaa
-nurkkanovellia, vältä sen vaikutusta. Päivän mielipiteet, arvostelu,
-katsantotavat tarjotaan lukijalle valmiiksi laitettuina. Hänen ei
-tarvitse etsiä, ei kysyä, ajatella, ei epäillen ja koetellen taistella
-itselleen vakaumusta. Se tulee hänen luokseen joka aamu kutsumatonna
-puhuen tuolla tuntemattomalla kielellä, joka on edustavinaan yleistä
-mielipidettä ja jonka salaperäinen voima suurimmaksi osaksi on
-siinä, että se on tuntematon. On tahdottu saada aikaan se muutos,
-että kirjoittajat panisivat nimensä johtavain kirjoitusten alle, ja
-olisihan jo tämäkin tarkastus toivottava, olisi mies sanan takana,
-mutta useimmat toimitukset tahtovat pysyttää nimettömyyttä, koska
-nimi poistaa sanalta sen orakelimaisen salaperäisyyden loiston. Ja
-niin synnyttää tottumus saada mielipiteensä tarjottimella esitetyksi
-haluttomuuden itse tutkia sitä kysymystä, joka on esillä. Ainoastaan
-muutamilla harvoilla on voimaa vastustaa yhä uudistuvia vaikutuksia.
-Muutamat panevat vastalauseitaan, mutta yhtyvät lopulta siihen
-mielipiteeseen, jota heille joka päivä syötetään. Tällä tavalla
-sanomalehdet luovat yleistä mielipidettä, samalla kun ovat olevinaan
-vaan sen tulkkeja. Ja lukija, suuri yleisö, tottuu yhä enemmän olemaan
-punnitsematta itsenäisesti asioita, luullen sitä kuitenkin tekevänsä,
-kun se ottaa omanaan pussista sen, mikä sinne jo ennen on säkistä
-pistetty.
-
-Samalla kun sanomalehdet selittävät ja tulkitsevat päivän yleistä
-mielipidettä ja keskittävät sen polttopisteeseensä, seuraa heidän
-jokapäiväisestä vaikutuksestaan se perusteellisuuden ja todellisen
-vakaumuksen puute, joka nykyään on niin yleinen n.s. sivistyneessä
-kansanluokassa. Nykyään luetaan kyllä enemmän kuin koskaan ennen,
-mutta luetaan ohimennen ja unohdetaan, pian, yksi vaikutus karkoittaa
-tieltään toisen, pelätään ajattelemisen vaivoja ja valitaan helppoa
-lukemista. Lukijan pintapuolisuus on yhtä suuri kuin kirjoittajan.
-Ainoastaan aikakauskirjoissa tavataan vielä tarkoin mietittyjä
-kirjoituksia; sanomalehtien käsikirjoitukset eivät ehdi kuivaa,
-ennenkun ne nakataan latojan käsiin, ja tämä, jota kirjainten hurja
-riento yökauden kuluttaa, heittää samalla kuumeentapaisella kiiruulla
-vedoksensa unisen korjaajan eteen. Se on leipurinsällin yötyötä sitä
-varten, että se yleisö, joka on nukkunut rauhassa, saisi syödä tuoreet
-lämpöset aamukahvinsa kanssa.
-
-Aika ajoin näkyy selviä merkkejä siitä, että niin suuri
-yhteiskunnallinen voima kuin sanomalehdistö tarvitsee tehokasta
-tarkastusta. Sensuuri, tuo vapaan sanan vanginvartija, joka siivilöi
-hyttysiä ja nielee kameleita, on yhtä voimaton kuin vihattu. Sulje
-virran väylä ja vesi tulvii rannalle! Tehokkaampi on sanomalehtien
-oma keskinäinen tarkastus, sana sanaa vastaan, mielipide mielipidettä
-vastaan, oikea väärää vastaan, totuus valhetta vastaan, puolustus
-panettelua vastaan, silloinkuin tätä lain käyttöä ovat tukemassa
-puolueettomat tuomarit, joita ei kuitenkaan valitettavasti aina ole
-olemassa. Sekä sanomalehdet että yleisö ovat inhimillisesti heikkoja,
-heitäkin vaivaa ammattikateus, puolueellisuus, itserakkaus ja usko
-omaan erehtymättömyyteensä. Ainoa täysin tepsivä tarkastus olisi
-lukijain, tilaajain toimeenpanema. Elä osta, elä lue, elä kannata
-häväistyssanomalehdistöä, ja se kuolee nälkään. Mutta mistä löytää
-tarpeeksi yleistä ja päättäväistä oikeudentuntoa tämän rangaistuksen
-toimeenpanemiseksi? Missä häväistyslehdet elävät ja kukoistavat; siellä
-ei yhteiskunta parempaa ansaitse.
-
-Meillä ovat tuohon suuntaan käyvät yritykset toistaiseksi vielä menneet
-myttyyn. Meidän sanomalehtemme eivät myy sanaansa, eivät ota lahjoja,
-eivät alennu hallituksen tai rahapohattain kuuliaisiksi palvelijoiksi.
-Meidän sanomalehdistömme on vielä rehellinen. Sitä voidaan kuitenkin
-moittia siitä, että se on raskas ja riitaisa ilman sukkeluutta ja
-leikillisyyden suolaa ja että se helposti muuttuu mieskohtaiseksi.
-Siltä puuttuu kokonaan kirjoitustavan hienoutta ja sulavuutta ja
-riidat pienistä kysymyksistä jatkuvat loppumattomiin suomalaisella
-itsepäisyydellä, samalla kun siltä puuttuu suuria näköaloja ja suuret,
-päivän näköpiirin ulkopuolella olevat kysymykset useimmittain jäävät
-koskematta.
-
-Sanomalehtimiehen toimi, joka tähän saakka on ollut sivutoimi
-muiden rinnalla, muuttuu vähitellen ammatiksi. Se anastaa nykyään
-harjoittajansa kaiken ajan, kysyy valpasta silmää, terävätä
-arvostelua, paljon edellä käypiä opintoja, taitoa, hienotuntoisuutta
-ja mukautumiskykyä, se hermostuttaa helposti ja kuluttaa pian.
-Tottumus milloin kiitettynä, milloin pilkattuna lausumaan yleistä
-mielipidettä antaa sanomalehtimiehelle omissa silmissään arvon, jota
-hänen personallisuutensa ei aina vastaa. Hän tahtoo olla valtiomies
-ja valtiotalouden tuntija, arvostelija ja reportteri, samalla kun
-hän on kronikoitsija, uutisten urkkija ja liikemies. Hänen korvansa
-kuuntelee kaikkialla, hänen huomionsa on suunnattuna tuhansille
-tahoille, ja kuitenkin täytyy hänen täsmälleen ja nopeasti käsittää,
-mitä asema vaatii. Harva voi täyttää näitä vaatimuksia, hän on syntynyt
-paistinkääntäjäksi ja hänet on pantu kokiksi, ja sentähden tavataan
-tässä kirjavassa joukossa usein haaksirikkoon joutuneita olennoita,
-jotka eivät ole kelvanneet tai viihtyneet olemaan muilla aloilla.
-
-Olen kaksikymmentä vuotta ollut sanomalehtimiehenä sanomalehdistömme
-viattoman lapsuuden aikana, tunnustan sen yhteiskunnalliseksi tarpeeksi
-ja aikamme puhuvaksi kieleksi, mutta pidän oman vakaumukseni enkä niele
-sitä muilta saamana lämpöisenä, minä vaikenen ja kuulen.
-
-4.11.1895.
-
-
-
-
-PUOLUEET
-
-
-Puolueet ovat vapauden ja hirmuvaltiuden äpärälapsia. Heidän äitinsä
-on äänestysuurna, joka kaikkine puutteineen kuitenkin tahtoo esiintyä
-yksilöllisenä vapautena, joka on kutsuttu aseihin puolustamaan yleistä
-vapautta. Mutta puolue ei tyydy tähän. Se muodostuu ja järjestyy
-voittaakseen vallan omalle käsitykselleen, joka puolueelle merkitsee
-valtaa vallan vuoksi. Valta on siis puolueen oikea isä ja synnyttäjä,
-tuo valta, joka ollen itsessään epävapaa, koska se kieltää muiden
-vapauden, on yleisen vapauden verivihollinen. Vallan asettaminen
-päämääräksi on, huolimatta kaikista puheista, kaikista hyvän asian
-harrastuksista ja kaikesta uskosta omanvoiton pyytämättömyyteen,
-todellisuudessa vaan oman vapauteni ja kaikkien vapauden toisiinsa
-sekoittamista, samalla kun se alentaa äänestysuurnan itsekästen
-pyyteiden nuotan peräksi.
-
-Jos väitetäänkin, että valta vapaassa maassa on kansantahdon ilmaus
-ja että se siis vaan on vapautta, niin ei silti voida väittää, että
-puolueen tahto olisi kansan tahto. Puolueen sisimpänä tarkoituksena on
-päin vastoin kaikkien muiden tahdon syrjäyttäminen valmistaakseen tilaa
-vaan muutamain harvain tahdolle. Tälläkin tiellä päätyy puolue lopulta
-epävapauden auttamattomaan umpikujaan.
-
-Jos taas väitetään, että puolue tahtoo koota kansantahdon, keskustella
-siitä ja sitä selvittää, niin on sen katsantokanta jo alusta alkaen
-kierossa, koska kaikkea katsotaan vaan yhdeltä puolen. Ja jos tahdotaan
-puolustaa puolueen olemassa olon oikeutta sillä, että vastapuolueen
-katsantokanta on yhtä yksipuolinen ja että oikeuden tulee syntyä juuri
-näiden kahden vastakohdan taistelusta, niin olisi tämä oikein, jos
-ainoastaan mielipiteet murtuisivat toisiansa vastaan, mutta sen voivat
-ne tehdä ilman puoluetta. Kun kaksi puoluetta taistelee keskenään, on
-mielipide sivuasia ja valta pääasia.
-
-Epävapaus on niin syvästi juurtunut koko puoluejärjestykseen, että
-puolue on pakotettu tappamaan kaiken yksilöllisen vapauden omassakin
-piirissään. Ei mikään itsevaltius ole ankarampi kuin puoluekurin.
-Ainoastaan ehdoton alistuminen tuottaa voiton. Johtajat tekevät
-vaalilistan. Mutta, -- väittää joku kapinoitsija vaalikarjassa, jota
-ajetaan kuin lammaslaumaa uurnalle -- tämä nimi vaalilistallamme on
-kelvoton, sen omistaja on taitamaton, epäluotettava, huonomaineinen!
--- Vaiti! -- Tämä toimenpide on mahdoton, epäkäytännöllinen, väärä!
--- Tottele! -- Ja karja kulkee uurnalle vastoin vakaumustaankin
-saavuttaakseen edes jotakin, puolueen voiton, vallan.
-
-Paitsi puolueen voittoa on olemassa toinenkin vaikutin, vastapuolueen
-tappio. Puoluejohtajat tietävät varsin hyvin, että tämä viimeinen
-vaikutin usein on voimakkaampi kuin edellinen ja käyttävät sitä
-taitavasti hyväkseen. Mielipiteiden taistelu värittää aina
-puoluetarkoituksia varten henkilöitä. Jonkun nimen värillä,
-todellisella tai luulotetulla, on tavallisesti ratkaiseva merkitys.
-Englannissa ja muualla esittävät ehdokkaat toki ohjelmansa ennen
-vaalia. Meillä äänestetään nimien mukaan, jotka valmiina syötetään
-valitsijoille.
-
-Lista tehdään ja tarkastetaan ennakolta, joko puolueen toimikunnan
-tai muutamain luotettavain valitsijain keskuudessa. Vastapuolue
-harjoittaa kiihoitusta, pieninkin hajaannus voi tuottaa tappion. Pois
-kurittomat, se on, ne itsenäiset, jotka uskaltavat ajatella ja toimia
-oman vakaumuksensa mukaan! He ovat noita "villiä", jotka puolueiden
-väliin puristettuina harvoin saavat aikaan muuta kuin haja-ääniä. Jos
-ei puoluetta olisi, voisivat itsenäiset liittoutua jossain määrätyssä
-asiassa ja saada äänensä kuuluville. Mutta puolueelle on asia,
-samoinkuin isänmaakin, sivuasia ja puolueen voitto pääasia.
-
-Epävapaus on kaiken puolue-elämän tunnusmerkki. Johtajat itsekin,
-jotka tanssittavat nuoralla nukkejaan, ovat vuorostaan riippuvaiset
-joukkojen kannatuksesta ja ovat pakoitetut tinkimään vakuutuksensa
-kanssa pysyäkseen johdossa. Niinkuin kaikki itsevaltiaat kuluvat he
-pian. On harvinaista ja vaatii yhtä harvinaisia lahjoja, että vanha
-johtaja niinkuin Gladstone on voinut pitää puolueen ohjia kädessään
-melkein ikänsä loppuun saakka. Tavallisesti syntyy muutamien vuosien
-kuluttua nuorempi puolueryhmä, jonka ohjelma on jyrkempi ja keinot
-ankarammat, poistaakseen vanhat johtajat. Aika on kasvanut vanhoista
-vaatteistaan ja vaatii uusia miehiä uusille aatteilleen. Oikein, mutta
-ei sekään edusta koko totuutta! Sillä siihen tulee nuoremman sukupolven
-levottomuus vallan perimiseen. Aina ja aina vaan tuo valta! Missä on
-isänmaa?
-
-Onhan kyllä ymmärrettävää, että yhtäläiset mielipiteet tahtovat
-ryhmittyä ja taistella yhdessä. Se on joukkojen painolakia ja on
-välttämätön menestymiselle, Ilman sitä olisi tahtojen anarkia
-mielipiteiden anarkiaa ja yleinen mielipide mahdoton. Mutta yleisen
-asian puolesta yksissä taisteleminen ei ole vielä puoluetaistelua.
-Mielipiteet voivat yhtyä yhdessä asiassa ja erota toisessa. Puolueen
-oikea tunnusmerkki on juuri erilaisten kysymysten yhdistäminen samaan
-sotahuutoon, vaikk'ei sillä olisikaan asian kanssa mitään tekemistä.
-Kaikki sanovat olevansa samaa mieltä itse asiasta, mutta kun ratkaisun
-hetki tulee, vaatii puolue taas osansa, ja kykenevin edustaja saa
-väistyä kenen keikarin tieltä tahansa, joka vaan tunnustaa oikeata
-väriä.
-
-Onko tällainen puoluekarja kelvollinen äänestämään maansa onnesta tai
-onnettomuudesta?
-
-6.11.1890. 27.9.1895.
-
-
-
-
-RAHA
-
-
-Raha, sinä niin monien epäjumala, niin monien epätoivo, niin monien
-toivo ja pettymys! Rakastanko sinua? En. Vihaanko ja pelkäänkö sinua?
-En. Halveksinko sinua? En. Olet minulle samantekevä tullessasi,
-tarpeenkin hetkenä tullessasi, ja yhtä vähän välitän sinusta
-mennessäsikin samaa tietä, jota tulit. Ainoastaan silloin, kun sinun
-avullasi voin auttaa tarvitsevia, olet minulle arvokas, onneakin
-arvokkaampi.
-
-Sanotaan, että olet onnen antaja. "Es ist jedes Menschen Pflicht dem
-Glücke die Hand darzubieten" [Jokaisen ihmisen velvollisuus on tarjota
-onnelle kätensä], sanovat saksalaiset raha-arpajaispaperin tyrkyttäjät.
-Onni ja raha ovat heille ja monelle muulle sama asia. Tämä on yksi
-kaikkein kimmeltävimpiä valheita, joita ajan ilmassa välkkyy. Onni ja
-raha ovat toisiinsa verrattavat ainoastaan kestämättömyyteensä nähden,
-toinen päämaalina, toinen keinona, hurmaavana päämaalina, kehnona
-keinona! Olen tuntenut kunnioitettavia, rehellisiä miehiä, jotka
-odottamattoman perinnön tai arpajaisvoiton kautta ovat menettäneet
-ruumiinsa ja sielunsa. Olen tuntenut niitä, jotka ovat rikastuneet
-ahkeruutensa ja säästäväisyytensä kautta ja jotka ovat sanoneet
-itselleen: "sielu, sinä olet koonnut paljon hyvää moneksi vuodeksi;
-syö, juo, vietä hyviä päiviä!" Ja noita hyviä päiviä viettäessään ovat
-he kuulleet äänen sielunsa salaisesta syvyydestä sanovan: "sinä hullu,
-tänä yönä otetaan sinulta sielusi pois!"
-
-Nopea rikastuminen synnyttää ylpeyttä, hidas itseluottamusta, köyhyys
-kateutta ja epätoivoa. Elämän viisaus on rukouksessa: "köyhyyttä ja
-rikkautta elä minulle anna, Herra; anna minulle ansaitsemani osa!"
-
-Ja jos minä olisin yksi Ameriikan miljoonamiehistä, mistä saisin
-minä ostaa omantunnon rauhan, rakkauden iloissa ja suruissa, toivon
-iankaikkisesta elämästä ja mistä terveyden, jota ilman kaikki maalliset
-tavarat ovat minulle arvottomat? Voin herkutella kaikissa nautinnoissa,
-voin ajaa takaa kaikkia hetken huveja täyttääkseni tyhjyyttä sielussani
-ja karkoittaakseni ikävyyttä, joka seuraa minua minne mennenkin
-ja kuitenkin riippuu kyllästys elämään kuin lyijypaino nautinnon
-liiallisuudessa. Laahustan sieluani perässäni, ja tämä sielu on nyt
-niin luotu, ett'ei se löydä lepoa eikä rauhaa missään muualla kuin
-Jumalassa.
-
-Se etu on rikkailla, että he voivat lieventää toisten puutetta, tukea
-nuorison horjuvia askeleita, lohduttaa monta murheellista, rohkaista
-epätoivoisia ja hyväätekevissä laitoksissa jättää jälkeensä siunatun
-muiston. Usein olen ollut kiusauksessa _sen vuoksi_ toivomaan itselleni
-rikkauksia. Mutta sitten ovat nämäkin tarkoitukset tuntuneet minusta
-kovin katoavaisilta ja kovin rajoitetuilta. Aika on hävittävä tekoni ja
-muistoni. Niiden tarpeiden rinnalla, joita minun on onnistunut poistaa,
-on ilmaantuva uusia ja aina uusia ja lopulta tulevat kaikki miljoonat
-katoamaan kuin pisarat mereen. Silloin ovat ne siemenet pysyvämmät,
-joita köyhä saarnamies tai opettaja kylvää ihmissieluihin; mutta näitä
-siemeniä ei ole rahassa. Kuka voi tyydyttää janoovia ihmissieluja
-kullalla?
-
-Kaikki, paitse saituri aarteensa ääressä, ovat yksimieliset siitä,
-että raha ei ole mitään itsessään, vaan ainoastaan välineenä jonkun
-muun saavuttamiseen, että se on vaihtotavaraa niinkuin kaikki
-muukin. Rahapulat syntyvät, niinkuin markkinapulat, kun tavaran
-tarjonta ja kysyntä joutuvat pois tasapainostaan. Mutta niin
-kauvan kun luonnontuotteet välittivät vaihtoa, rasittivat sitä,
-samoinkuin spartalaisten rautarahain käyttämistä, kuletukset ja
-välimatkat. Silloin otti saatana palasen helvetin hehkua ja heitti
-sen kultakimpaleena ihmisten keskeen. Ja kun kultakin huomattiin
-liika raskaaksi voidakseen valua kädestä käteen, otti hän palasen
-paperia, merkitsi siihen kullan arvon ja pani sen kiertämään setelinä
-tai vekselinä. Nyt oli kaikki keveätä kuin lentävä paperilappu, nyt
-kiersivät miljoonat helpommin kuin ennen pikkurahat, nyt oli kultakuva
-saanut siivet ja nyt tuli siitä joukkojen epäjumala. Yöt päivät
-suitsuttavat he kiitosuhrejaan tälle paperileijalle; kullankaivaja
-rientää muuttamaan aarteensa vekseliksi ja kulta kimmeltää nyt vaan
-raskaana arvoaineena rahapajain valinkauhoissa, kultaa kirkkojen
-ristejä ja vahvistaa tulevaisuuden lupaukset morsiamen sormessa.
-Saatana on saavuttanut tarkoituksensa, hänen tulensa hehku lentää
-jokaisen tuulenpuuskan mukana ympäri maailman, "und es ist jedes
-Menschen Pflicht dem Glücke seine Hand darzubieten".
-
-Sinä pieni 5 markan seteli, tai sinä suuri 500:n seteli, eli sinä
-miljoonain kreditiivi, sinä et paina edes niin paljon kuin kurja
-kupariraha ja pieninkin tuulenpuuskahdus puhaltaa sinut pois helpommin
-kuin sen; sinut hävittää kipinä, joka ei taida mitään kuparille. Sinun
-merkityksesi on niissä numeroissa ja sanoissa, jotka ihmiskäsi on
-piirtänyt hienolle lehdellesi, ja ilman niitä et olisi arvokkaampi kuin
-mikä hylkypaperi tahansa. Väärentäjä voi jäljentää sinut nykyaikaisilla
-keinoillaan, lapsi voi repiä sinut, mustetahra voi pilata sinut, ja
-kuitenkin on sinussa ihmisten onni, tuhannet sinua halajavat, sinä olet
-työmiehen palkka, tutkijan keksinnön tarkoitus, saarnamiehen leipä,
-vaihtajan tai keinottelijan toivo tai epätoivo. Mene tiehesi, sinä et
-ansaitse et rakkautta, et ylenkatsetta, sinä olet kultaa tänään ja
-tuhkaa huomenna! Täytä hetkellinen tehtäväsi ja katoa jäljettömiin!
-
-Muutamat luulevat, että maan sisusta on suurimmaksi osaksi kultaa,
-joka painonsa vuoksi on uponnut syvimmälle ja että se määrää
-taivaankappaleen pyörinnän akselinsa ympäri. Se on vertauskuvallista,
-ehk'ei olekaan muuta. Mutta jos onnistuisimme saamaan käsiimme tuon
-loistavan sisustan, jos löytäisimme vuoria puhtaasta kullasta tai
-hopeasta, tokkohan raha silti katoaisi? Ei, keksittäisiin uusi vaihdon
-välittäjä, platina tai joku muu aine, joka olisi yhtä harvinaista kuin
-kulta ja siis yhtä kallisarvoista. Raha, sen himo, epäjumala olisi
-jälellä yhtä itsevaltiaana. Raha on kuolematon, niinkuin ihmisen onnen
-etsintä, nautinto, valta. Helvetin hehku on kärventänyt meihin liika
-syvän palohaavan voidakseen enää parantua umpeen.
-
-Kateus murisee: omaisuus, tavara on sen varastamista, jolla ei mitään
-ole! Miksi ei siis työ ole laiskalta varastamista, tieto tyhmältä
-varastamista, pienet tarpeet suurilta tarpeilta varastamista? Tasoita
-työ, tieto ja tarpeet yhtäläisiksi kaikille, ja raha on katoova. Mutta
-perustaaksemme sellaisen malliyhteiskunnan, täytyisi 1,500 miljoonaa
-ihmistä valaa samaan muottiin, niinkuin savenvalajan savikukot, ja
-ihmiskunta alennettava heinäsirkkalaumaksi ilman tahtoa ja vapautta.
-
-Raha on valtaa, kun se tehdään välineeksi, raha on helvetin hehkua, kun
-se tehdään tarkoitukseksi.
-
-10.12.1895.
-
-
-
-
-TYÖ
-
-
-Kuningas Taavetti sanoo: "Meidän elinaikamme on seitsemänkymmentä
-vuotta, taikka enintään kahdeksankymmentä vuotta ja kun se _paras_
-ollut on, niin on se tuska ja työ ollut."
-
-Alleviivaa sana _paras_!
-
-Polttavan aurinkonsa alla asuvat itämaalaiset rakastivat lepoa ja
-katsoivat sen rangaistukseksi, että Jumala lankeemuksen jälkeen
-antoi ihmiselle tuskaa ja työtä. Kaikki kansat, joihin kristinusko
-ei ole päässyt vaikuttamaan, katsovat työtä vapaalle miehelle
-alentavaksi ja rasittavat sillä naisia ja orjia. Kristinusko on
-julistanut työn kunnian, ja sen tytär sivistys tekee työtä uupumatta.
-Sosiaalidemokraattien korkeimman palkan vaatimus mahdollisesti
-pienimmästä työstä sotii sekä kristinuskoa että sivistystä vastaan.
-
-Koska elämä on voimaa, on työ elämän tarkoitus ja sen päiväpuoli.
-Yöpuoli, lepo, tuntuu niin suloiselta siksi, että se on työn äiti. Ota
-pois voiman uudistus, ja lepo on ainoastaan kuoleman etehinen.
-
-Ei kuitenkaan kukaan tee työtä vaan työtä tehdäkseen. Työ on keino eikä
-tarkoitus; se on tie johonkin edessä olevaan. Ja tästä toisesta riippuu
-työn arvo.
-
-Kaikenlainen epäitsekäs ruumiillinen tai henkinen työ oman leipämme
-tai perheemme leivän hankkimiseksi palvelee, tietäen tai tietämättään,
-korkeampaa tarkoitusta, Jumalaa, ihmiskuntaa, isänmaata. Ainoastaan
-itsekkäät tarkoitukset, valta, kunnia, voitto, nautinto alentavat työn
-orjuudeksi, koska ne, ollen itse katoovia, kytkevät työmiehen tomuun,
-joka katoaa. Niin synnynnäinen on äärettömyys vapaassa ihmishengessä,
-että jokainen äärellinen, persoonallinen halu on vaan voimaton yritys
-puhaltaa elämää savesta tehtyyn epäjumalaan.
-
-Kiitä Jumalaa siitä, että hän rankaisi siunauksella, eikä kirouksella
-kahden lapsen tottelemattomuuden paratiisissa! Niin voi ainoastaan
-Jumala rangaista.
-
-Mitä olisimme me ilman työtä? Ajattelemattomia, epävapaita, nukkuvia
-olennoita, jotka otamme aina vastaan, mutta emme koskaan anna takaisin,
-jotka emme kykene muuttamaan tahtoamme toiminnaksi, mutta jotka
-kuitenkin yhä ikävöimme, etsimme ja kysymme, edessämme äärettömyys
-ja sisässämme palava janomme iankaikkiseen elämään, jota varten me
-synnyimme.
-
-
-
-
-AJATUS
-
-
-Mitä on se, joka on minä, sinä, hän, se, kaikki ja samalla ei mitään?
-Mitä on se, joka asuu kokospähkinän suuruisessa kuoressa ja joka ei
-kuitenkaan mahdu maailman rajain sisälle? Mitä on se, joka yhtämittaa
-syntyy ja yhtämittaa kuolee, kukoistaa ja kuihtuu ja elää kaikkina
-aikoina? Mikä on se samalla heikoin ja voimakkain kaikista maallisista
-voimista, tuo aina liikkuva luopääsemätön, joka ollen eetteriä ja
-valoa keveämpi, ei ole sidottavissa, vangittavissa, kuritettavissa,
-hukutettavissa, laskettavissa, punnittavissa, mitattavissa,
-pyyhittävissä, leikattavissa, tulitettavissa eikä verotettavissa? Mitä
-se on, sensuuri? Mitä se on, suurinkvisiittori? Sinun pitänee tietää
-se. Se oli päivällä raskaana huolenasi, yöllä epätoivoisena unenasi.
-Sinä tapoit sen, ja se eli yhä; sinä sammutit sen, ja se loisti yhä;
-sinä kutsuit koko maailman todistajaksi, että olit haudannut sen
-ikuisen unhotuksen helmaan, ja katso, silloin seisoi se edessäsi
-keskellä toria ja puhkesi puhumaan kaikille, jotka tahtoivat kuulla, ja
-jokainen ymmärsi sen!
-
-Kauhun ja häpeän valtaamana tarjosi ajatuksen vanginvartija
-käsivartensa uskon vanginvartijalle, ja molemmat menevät he
-hirttäytymään siihen ihmeelliseen ansaan, jonka he tahtoivat hävittää
-maailmasta, ja jota he itse eivät voineet paeta.
-
-Ajatus, tuo paljon maailmoita matkustellut, oli paluumatkalla
-purjehdusretkeltään maapallon ympäri ja istuutui perhona lepäämään
-puhtaalle paperipalaselle.
-
-Tunsin hänet. -- Oletko minun ajatukseni? kysyin minä.
-
--- Sinun ja kaikkien, niinkuin auringonvalo, vastasi perhonen.
-
--- Olet niin pitkiä matkoja kulkenut etkä ole uupunut, jatkoin minä.
-
--- En, minä palasin hetkeksi omaan itseeni.
-
--- Etkö ole aina oma itsesi?
-
-Minusta oli kuin olisivat perhosen siivet hymyyn lehahtaneet. --
-Jos minä aina olisin oma itseni, sanoi perhonen, mitä olisi sitten
-maailma? Minä olen sinä, ja minua kutsutaan rakkaudeksi, minä olen hän
-tai se, ja minua kutsutaan itsekkääksi haluksi. Maailman historia on
-kokoonpantu minusta, sinusta, hänestä, siitä, mutta yläpuolella heitä
-on välittömyys.
-
--- Mitä on välittömyys?
-
--- Se, joka on minä, mutta jota minä en ole. Se, joka käsittää minut ja
-käsittää kaikki, mutta jota minä en käsitä.
-
--- Mitä? Onko siis jotain, jota sinä et hallitse? Tiedätkö sinä, kaiken
-herra, että tämä ainoa kukistaa valtaistuimesi?
-
--- Tiedän, mutta minä nousen sitä vastaan, en voi tunnustaa mitään
-herraa. Etsin hänen nimeänsä vangitakseni ja sitoakseni häntä; olen
-hakenut kaikkia nimiä ihmisten huulilta ja kaikkia sanoja omasta
-ajatusmaailmastani. Vielä en ole onnistunut sitoa häntä mihinkään
-nimeen enkä mihinkään käsitteeseen, mutta minä etsin yhä, ja minä olen
-löytävä hänet. Asevarastoni on tyhjentymätön.
-
--- Ja jos et onnistu?
-
--- Silloin kiellän minä hänet. Olen usein kieltänyt hänet, pilkannut
-häntä ja luullut ijäksi päiväksi vanginneeni tai tuhonneeni hänet,
-mutta hän on ilmestynyt uudestaan, mahtavampana kuin ennen, ja sitonut
-minut näkymättömillä kahleilla, joita en voi välttää. Tuo julkea!
-Minähän tässä hallitsen taivaita ja maita! Lepäisinkö ennen kun olen
-voittanut väkevämpäni?
-
--- Sinä kepeäsiipinen perhonen, mitä uskallat sinä sanoa! Sinä kiellät
-sen, joka on luonut sinut ja tehnyt sinusta maailman herran. Etkö vuoda
-sinä hänen ikuisesta alkulähteestään?
-
--- Niinhän on minulle sanottu, mutta todistettu sitä ei ole. Jos
-minun onnistuu löytää alku, jossa kaikki polveutuu itsestään atoomien
-sattuman kautta, silloin olen minäkin irtautettu ja vapautettu kaikista
-siteistä.
-
--- Perho, perho, miksi etsiä alkua, joka alentaa luomakunnan atoomien
-leikkikaluksi? Olet jo itse ollut pakotettu myöntämään, että tämä
-keksintösi ei enää ole ajatus, mutta voimatonta uhkaa! Etkö ymmärrä,
-että julkeudellasi et kiellä ainoastaan alkuperääsi, mutta myöskin
-itsesi.
-
--- Todista se! Enkö ole kuolematon? Enkö ole kaikkivaltias? Minähän
-olen maailmankin luonut! Ja minäkö nöyristyisin!
-
--- Tämä välitön ja sanoin selittämätön, jolle turhaan haet nimeä,
-tämä sinun kieltämäsi, pilkkaamasi, tappamasi ja taas ylösnoussut
-hallitsijasi on itse alentanut itsensä niin, että astui alas
-aistimaailmaasi maallisessa ruumiissa, on ajatellut ajatuksiasi ja
-taistellut taistelujasi, mutta ilman uhkaa, ilman ylpeyttä, ilman
-kateutta ja vallanhimoa. Olet kieltänyt hänet, ja hän on tunnustanut
-sinut rakastetuksi, kadonneeksi, jälleen löydetyksi lapsekseen;
-olet häntä häväissyt, lyönyt, panetellut ja tappanut hänet, ja
-hän on antanut sinulle kaikki anteeksi; olet vyöryttänyt kallion
-hänen haudalleen ja painanut sinettisi siihen ja kuitenkin on hän
-voitollisena noussut ylös haudastaan elämän herrana, mutta ainoastaan
-rakastaakseen sinua, antaakseen sinulle taas anteeksi ja pyhittääkseen
-sinut. Oletko enempi kuin hän, ett'et tahdo kohota hänen luokseen, kun
-hän on kumartunut sinua kohti, ja tulla hänen ihanuutensa perilliseksi,
-niinkuin hän on pukeutunut sinun kurjuuteesi?
-
-Perhonen leyhytteli levottomasti siipiään, niinkuin olisi taas tahtonut
-sanoa: todista minulle, että kaikki tämä on totta!
-
-Minä jatkoin: -- Epäileminen on synnynnäinen oikeutesi, mutta etsi
-myöskin, se on yhtä synnynnäinen velvollisuutesi! Elä etsi nimiä,
-elä sanoja, elä monimielisiä käsitteitä: etsi välittömyyttä lapsen
-sekoittumattomissa mielijohteissa, ennenkun se vielä on herännyt sinun
-särkyneeseen ajatusmaailmaasi; etsi sitä omassatunnossa, katumuksessa,
-uskovaisen rukouksessa; etsi sitä luotujen kappalten yhteydessä ja
-tarkoituksessa; etsi sitä elämän sanoissa, jotka ovat vuotaneet suoraan
-ikuisista lähteistä; yhdistä nämä kaikki toisiinsa, elä kiellä itseäsi,
-mutta kiellä julkeutesi ja kutsu itseäsi uskoksi, mutta jos tämä
-sana pelottaa sinua, kutsu itseäsi tutkimuksen tulokseksi! Tee tämä
-varmuudella, ja sinä olet löytänyt sen totuuden, jota olet etsinyt.
-
-Taas liikahtivat perhon siivet. Olin kuulevinani tukahdutetun
-huokauksen: mikä on totuus? -- Ja samassa oli hän kadonnut teille
-tietämättömille.
-
-Poissa! Minä houkko! Selittää ajatukselle sitä, mitä on mahdoton
-ajatella, eikö se ole sama kuin jos tahtoisin pakottaa sanan sanomaan
-sitä, mikä on mahdoton sanoa? Milloin ymmärtää ajatus sitä ihmeellistä,
-joka kaukana hänen havainnoistaan elää hengen korkeampaa elämää meissä
-ja korkealla meidän päällämme? Hän vaatii todistuksia, ja me tarjoomme
-hänelle todistuksia historiasta ja elämästä, että henkimaailma
-kaikkialla vaikuttaa aistimaailmaan, mutta uskooko hän meitä? Ei,
-hän ei voi uskoa, niinkuin me uskon ymmärrämme, hän voi vaan kysyä,
-vertailla, tulla vakuutetuksi ja tietää. Niinpiankun hän kohtaa jotain
-yliaistillista, pudottaa hän siipensä, ja hänen ääretön rikkautensa
-muuttuu auttamattomaksi köyhyydeksi. Hän voi istua apostolin vieressä
-vankilassa, Lutheruksen vieressä luostarin kammiossa ja palvella heitä
-jumalallisen sanan kieliä taitavana tulkkina, mutta jos he kysyvät
-häneltä sanan tarkoitusta ja sisältöä, vastaa hän: se olen minä. Sehän
-on hän, joka on keksinyt jumaluusopin. En sano, että hän teeskentelee;
-hän luulee todellakin, että hänen oppinsa on elämää.
-
-Poista vaan tämä ainoa salaperäisyys, jota hän kutsuu välittömyydeksi,
-koska se ei ole syntynyt hänen välityksellään, ja hän on rikkaista
-rikkain, mahtavista mahtavin. Hän etsii sanaa eikä useinkaan löydä. Hän
-löytää sen vihdoin ja esiintyy köyhänä ja heikkona; ei kukaan kuule
-häntä, kaikki ylenkatsovat häntä. Hän lankee kalliolle, kukoistaa ja
-kuihtuu; orjantappuroihin ja tukehtuu; tielle ja häviää; hedelmälliseen
-maahan ja juurtuu. Hän kasvaa, levittelekse ja sulkee syliinsä ajat
-ja sukukunnat, muuttuu maailman ajatukseksi ja muuttaa historian.
-Nämä ovat valituita ajatuksia; paljoa useammat kuolevat ensimmäisiä
-sydänlehtiä tehdessään; toiset leimuavat revontulten tavoin yli jonkun
-aikakauden, mutta kalpenevat jo seuraavana ja turhaan etsit niitä
-enää taivaalta. Ajatus on kuin virtaileva ilma, se tarttuu ja muuttuu
-kulkutaudiksi, johon monet sairastuvat; toisen kerran puhdistaa se
-ilman kuin pauhaava myrsky. Sillä se on kaikellaisten mielijohteiden
-kaltainen, hyvien ja huonojen, kuka voi seurata sitä, kuka vartioida?
-
-Vapaus on hänen elinehtonsa. Takertuneena tapoihin ja etuluuloihin
-kutistuu hän kääpiöksi, epäilys loukkaa häntä, turhamaisuus huikasee
-häntä, kunnianhimo häiritsee hänen yörauhaansa, kateus raatelee
-häntä tulisilla nuolilla, viha kiukustuttaa häntä, kosto vainoo
-häntä. Välistä repii hän itsensä rikki mustasukkaisuudesta, välistä
-liiallisesta miettimisestä, välistä jonkun aatteen vuoksi, joka häilyy
-hänen edessään, mutta jolle hän ei voi antaa muotoa. Kuta vapaammaksi
-hän tuntee itsensä, sitä onnellisempana, sitä mahtavampana käy hän
-taistelemaan, ja voittamaan. Olen nähnyt hänet kuninkaallisen korkeana
-tutkijan matalassa työhuoneessa; olen tuntenut auringon lämmön hänen
-loistavista silmistään, kun hän on paljastanut jonkun vääryyden tai
-puolustanut viatonta; olen nähnyt ihmiskunnan kruunun kimmeltävän hänen
-kumartuneella otsallaan, kun hän nöyränä, näkymättömänä, kieltäytyvänä
-on polvistunut kärsivien majoissa. Vaikkakin hän usein inhimillisessä
-vajavaisuudessaan on niin heikko kuin sammuva kipinä, jonka tuulahdus
-karkoittaa, varjo sammuttaa. Kuinka ihmeteltävän suuri ja voimakas
-voikaan hän olla toiste, kun mittailee taivaiden valtamerta, tai
-ihmissydämmen syvyyttä!
-
-Liihoitteleva perhonen, en polvistu edessäsi, sillä sinä et ole mikään
-Jumala, vaikka joskus luulet olevasi, mutta minä rakastan vapauttasi,
-ihmettelen voimaasi, siunaan sinua tekemistäsi jaloista töistä
-maailmassa.
-
-29.4.1895.
-
-
-
-
-SUURUUS
-
-
-Ajattelen jotain suurta nimeä menneisyydessä tai nykyisyydessä, ja
-kysyn itseltäni: mitä on suuruus? Onko se vaan mainetta vai onko
-sisäistä arvoa? Ja koska kaikki suuri ja pieni ovat vaan verrannollisia
-käsitteitä, joiden arvo saadaan vertailemalla niitä johonkin pienempään
-tai suurempaan, mikä on sitten tavallista suurempaa, mikä sitten
-kohoo yli ihmisten yleisen tasapinnan, tuon jokapäiväisyyden, joka
-mahdollisesti on hyvin kunnioitettavaa, hyvin rakastettavaa, mutta joka
-tavataan useimmilla, joskaan ei kaikilla?
-
-Jos kysyn tuolta maineelta, joka on takertunut kiinni johonkin
-henkilöön ja tungettelevasti toitottaa hänen nimeään, maineelta,
-joka niin usein sekoittaa parjauksen kiitokseen ja toisen kerran
-ylistää jotain pikku piirrettä, kun toisen kerran taas unohtaa
-urotyön tai sitä vääristelee, niin vastaa minulle tämä maine: suuruus
-on loistava urotyö, suuruus on toimintakyky, joka voi kaikki mitä
-tahtoo, suuruus on äly, joka kaikki vallitsee, joka murtautuu läpi
-vuorten ja milloin kohottaa milloin polkee jalkainsa alle kaiken, mikä
-tielleen sattuu. Suuruus voi kantaa vastoinkäymiset, onnettomuudet,
-niin, jopa kukistumisensakin, mutta ei alentumistaan; suuruus ei voi
-alentua alhaiseen, jota se ylenkatsoo, eikä jokapäiväiseen, josta se
-notkeasti kohotakse ponnistelevain voimainsa avulla. Se voi rikkoa
-ja katua, mutta ei nöyrtyä; se voi murtua, mutta ei taipua; se voi
-lahjoittaa pois kaikki ja kuitenkin säilyttää oman itsensä. Se on
-oikullinen siksi, että sillä on itsessään oma mittansa, ja jos se sen
-mukaan mittaa muita ja huomaa ne olevan olemassa ainoastaan häntä
-itseään palvellakseen, niin elkäämme sitä ihmetelkö, sillä se on luotu
-hallitsemaan ja valittu johtamaan ihmislaumoja.
-
-Nämä ovat maineen tunnusmerkit, jotka, niinkuin näkyy, sopivat
-useimpiin historian mainioimpiin miehiin, ei kuitenkaan kaikkiin.
-Ensimmäinen vaillinaisuus niissä on niiden ominaisuuksien
-täydellinen puute, jotka jumalallinen laki määrää ihmisten ylimmäksi
-ojennusnuoraksi, nimittäin nöyryyden, itsensä kieltämisen ja rakkauden.
-Meistä näyttää pikemminkin siltä kuin inhimillinen itsekkäisyys
-ylistäisi omia voittojaan tässä jumaloimassaan suuruuden kuvassa.
-Onko kukaan laskenut niitä verisiä uhreja, jotka musertuvat voittajan
-riemuvaunun alle? Itkeekö kukaan säälin kyyneltä kaiken sen hävinneen
-ihmisonnen tähden, kaiken sen siveellisen turmeluksen ja kurjuuden
-ja kaikkien niiden loukattujen ihmisoikeuksien tähden, joita tämä
-miekkaa, valtioviisautta tai älyä aseinaan käyttävä voittaja
-tarvitsee tehdessään itselleen tietä yli ihmisten päitten? Ja onko
-kukaan muistanut kaikkea sitä, mitä tämä näin ylevä henkilö olisi
-voinut tehdä, mutta ei ole tehnyt, kohottaakseen, lohduttaakseen,
-jalostaakseen ja onnelliseksi tehdäkseen noita inhimillisiä olennoita,
-jotka tahdottomina häntä tottelevat ja joilla kuitenkin, kullakin
-erikseen, on ollut vaatimuksensa elämän korkeampiin tarkoituksiin
-nähden?
-
-Ei, minä en kysy maineelta, minä en tunnusta oikeaksi sen antamaa
-todistusta. Kysyn jumalalliselta sanalta, kysyn historian
-omaltatunnolta ja siltä lahjomattomalta sisälliseltä tuomarilta, joka
-jakaa oikeutta minulle ja kaikille muille. Ne sanovat minulle, että
-maineen antamat tunnusmerkit kuvaavat kuorta ja ulkonäköä, mutta eivät
-kosketa suuruuden todellista arvoa. Ainoastaan yhdessä kohden koskettaa
-maine todellista suuruutta, nimittäin siinä, että se vaatii ylhäältä
-päin, vaatii tahdon voimaa, joka on tavallista mittaa isompi, mutta
-joka useammin tavataan vähän huomatuissa ja unhotetuissa kuin niissä,
-jotka maine julistaa suosikeikseen.
-
-Suuruuden korkeammat tuomarit sanovat minulle 1) ett'ei ole mikään
-suuruus se, joka ei voi kieltäytyä ja uhrautua korkeamman tarkoituksen
-hyväksi; 2) ett'ei ole mitään suuruutta ilman tätä korkeampaa
-tarkoitusta, jonka äly käsittää ja tahto toteuttaa; sekä 3) että
-nöyryys ja rakkaus liittyvät läheisesti käsitykseen tästä samasta
-tarkoituksesta, jonka vuoksi voi uhrata kaikki.
-
-Ei voi heikoilta kuolevaisilta, joiden koko elämän läpi kaikellaiset
-eri vaikuttimet virtailevat, vaatia täysin johdonmukaisia tahdon
-ilmauksia, niin että heidän silmänsä aina olisivat suunnatut
-tuohon korkeaan elämän päämäärään. Annan heille anteeksi heidän
-epäjohdonmukaisuutensa ja erehdyksensä, en lue heikkouksia enkä
-syntejä, kunhan suunta vaan on oikea. Niin, menen niin pitkälle,
-että elämä voi olla suurimmaksi osaksi hukkaan mennyt ja kuitenkin
-loppukohtauksessaan saada suuruuden leiman.
-
-14.12.1895.
-
-
-
-
-UNHOTETUT
-
-
-Seisoa kaiken maailman epävakaisen suosion parvekkeella, olla sen
-oikkujen orjana ja sen kateuden esineenä ja aina pelätä heikkoutensa
-paljastamista, se ei enää ole oman elämänsä elämistä. Tehdä työtä
-unhotettuna varjossa elämänsä kutsumusta täyttääkseen, ilman mainetta
-ja ilman kateutta, se on oman elämänsä elämistä ja maansa ja Jumalansa
-palvelemista.
-
-Nöyryyttävää ihmisten ylistyksessä on ristiriitaisuus oman tietämänsä
-puutteellisuuden ja toisten antaman arvon välillä. Suomalainen
-sananlasku sanoo: "Ei niin hyvä kuin kiitetään, ei niin huono kuin
-laitetaan". Kristus sanoo suuressa arvossa pidetyistä: "He ovat
-saaneet palkkansa". He ovat kuluttaneet pääomansa, saaneet sen mitä
-ovat hakeneet, tyydytetyn turhamaisuuden katoavan nautinnon, kunnian
-tänään, unhotuksen huomenna. Seneca sanoo: "He ovat ahertaneet kaiken
-elämänsä hautakirjoitustaan varten". Mitä jää jälelle? Haudan tuolla
-puolen ei ole riemukaaria, ei laakeriseppeleitä, ei kätten taputuksia,
-ei ylisteleviä sanomalehtiä, ei edes sitä lohduttavaa tyhjyyttä,
-jota muutamat sanovat uskovansa. Ett'eivät he sitä usko, siitä on
-todistuksena se, että he tuolla puolen haudan toivovat kunnioitettua
-nimeä. Niin, kunniallinen, joskaan ei kunnioitettu nimi on kyllä
-kallisarvoinen perintö _ajassa_, mutta ei siinä iankaikkisuudessa,
-johon kuollut käy sisälle. Raamattu ei sano, että nimi seuraa häntä
-sinne. Nimi on olento; ajan nimet ovat lumeen kirjoitetut. Raamattu
-sanoo, että valitut saavat uuden nimen. Kuollutta seuraavat teot -- ja
-tuomio.
-
-Ihmiselämä tarvitsee muistamista ja osanottoa niinkuin se tarvitsee
-aurinkoa ja rakkautta. Ainoastaan narri ja tylsämielinen tyytyvät
-omaan itseensä. Tunnustaminen elähyttää ja kohottaa, silloinkun se ei
-ylpistä, unhotus lamauttaa ja painaa, silloinkun ei elämän tarkoitus
-ole sille vastapainona. Almqvist on sanonut: "Köyhänä oleminen on
-turvautumista omaan itseensä". Unhotus on yksinäisyyden köyhyyttä: jos
-sinulla on yksikään, joka sinut ymmärtää, olet rikas! Jos tämä ainoa
-sinulta otetaan pois, jää kuitenkin yksi, joka kaikki ymmärtää ja
-kaikki muistaa, ystävä Jumala.
-
-Kun sinulla on tämä ainoa ystävä ja Jumala rinnallasi, voit sinä kestää
-kaikkien muiden unhotuksen painon. Työsi suuntautuu ulospäin, maailmasi
-ja painopisteesi sisäänpäin. Kieltäymys on suurvalta, joka terästää
-yksilöt ja kasvattaa aikakaudet. Unhotettu työ on elämän salainen
-säästökassa ja sukupolvien jälkimaailmalle jättämän perinnön loppusumma.
-
-Jos muisto kuoleman jälkeen olisi ainoa lohdutus ja ainoa palkinto
-vaikeuksissa ja murheissa vietetystä elämästä, mitä varten ovat
-sitten nuo lukemattomat eläneet, joiden tuntemattomia hautoja
-jälkimaailma välinpitämättömästi tallaa? Työmiehen lapset, ehkä
-lastenlapsetkin muistavat häntä vielä: neljännen sukupolven muistosta
-on hän kadonnut. Mutta, sanot sinä, hänen tekonsa elävät. Niin,
-ne elävät seurauksissaan, koska ei mikään ihmiselämä katoa aivan
-jäljettömiin. Mutta nämä työt tai seuraukset ovat menettäneet kaiken
-personallisen leimansa, joka voisi antaa niille lohduttavaa arvoa. Teon
-kuolemattomuus, joka maailman viisaiden silmissä korvaa personallisen
-kuolemattomuuden, on vaan virvatuli. Tottahan on, että jokaisessa
-muistossa on jotain personallista. Historia katselee kaikkea suurin
-joukoin, ja kuitenkin on personallisuus sen elävä sielu. Kansantaru
-etsii kaikilta personallisuutta ja piirtää sen puumerkin kaikkiin
-tapahtumiin tai esineihin, jotka ovat sille jonkin arvoisia. Mutta
-kaikki tämä on _ajan_ käsitystä, ja kuollut on ajan ulkopuolella.
-
-Elköön realismi ylpeilkö tästä tunnustuksesta, joka perustuu kaikkien
-korkeimpaan idealismiin, kristinuskoon. Köyhyys ja kieltäymys, eikä
-personallinen kunnia ovat kristillisiä. "Kaikki kukkulat alennetaan ja
-kaikki laaksot ylennetään."
-
-
-
-
-MUISTOPATSAAT
-
-
-On virtoja ja vastavirtoja useimmassa ihmissydämmessä. Toisaalta tarve
-kohottaa omaa suuruuttaan toisten pienuudella, toisaalta tarve kohottaa
-omaa pienuuttaan toisten suuruudella. Tehdään niin mielellään nollia
-tai epäjumalia. Nolla on lähimmäiseni, epäjumala on nimi, joka heittää
-loistoaan minunkin nimeeni.
-
-Kun Norja oli saanut pyhän Olavin, ei Ruotsikaan enää voinut tulla
-toimeen ilman pyhimystä ja keksi pyhän Eerikin. Kun Ruotsi vielä sen
-lisäksi sai pyhän Brigitan, ei Suomi tahtonut olla huonompi ja keksi
-pyhän Henrikin. Vielä tänäkin päivänä vaatii paavin arvo, että hän
-keksii ainakin yhden uuden pyhimyksen.
-
-Mutta pyhimyksen kunniakehä alkoi himmetä, ja palattiin roomalaisten
-vanhaan tapaan, jotka palvelivat Caesaria jumalanaan. Muistopatsaiden
-pitkä sarja alkoi keisareilla ja kuninkailla, jotka vuorostaan
-pystyttivät patsaita sotapäälliköilleen. Heitä seurasivat
-suuret löytöretkeilijät, tiedemiehet, ajattelijat, runoilijat,
-kansallissankarit, teollisuuden harjoittajat. Hautakuvat olivat kauvan
-ikuistuttaneet suuria ja pieniä ihmisiä.
-
-Suomi lienee ainoa maa, joka on rikkonut tämän arvoasteikon, sillä sen
-ensimmäinen muistopatsas pystytettiin tiedemiehelle, toinen ja kolmas
-runoilijalle. Heitä seurasi siviilisäätyyn kuuluva hallintomies, piispa
-ja lopuksi keisari, josta muualla on ollut tapana alottaa.
-
-Suotakoon kansalle kernaasti se inhimillisen heikkouden tyydytys,
-että saa kuuluistuttaa itseään suurissa miehissään. Rakkaudelle on
-jotakin annettava anteeksi ja saakoon esimerkki edes jossakin muodossa
-jäädä pysymään. Kuolema, joka tasoittaa suuret ja pienet, kohottaa
-poismenneet jalustalle. Puutteet katoavat, elämän merkitys jää jälelle
-sekoittumatonna. On puhdistavaa ja virkistävää nähdä jotain, johon
-kateus ei pääse käsiksi.
-
-Jos jatketaan niinkuin on alotettu, nähdään ensi vuosisadalla enemmän
-kuolleita marmorissa ja pronssissa kuin eläviä kansojen ensimmäisissä
-riveissä. Kiveen hakattu kansa vaikuttaa kovin aavemaisesti. Haetaan
-haudoista sitä elävää suuruutta, jota ei enää tavata elävien joukossa.
-
-Jos marmori tai pronssi voisi hymyillä, kuinka usein väreilisikään
-säälivä iva noiden jalustalle asetettujen ihmiskunnan sankarien
-kankeilla huulilla! _Vanitas vanitatum_.
-
-
-
-
-MAINE
-
-
-Byron heräsi eräänä aamuna ja huomasi olevansa kuuluisa. Tunsiko hän
-olevansa onnellisempi silloin kuin ennen taistellessaan tuntematonna
-runouden kruunun puolesta? Ehkä, ehkä ei. Hän löysi kunnian, mutta
-rauhaansa ei hän löytänyt. Hänen koko elämänsä oli rauhaton aalto.
-Oikeutetuimmassakin taistelussa tarvitsee sielu hengähtää päämääränsä
-varjossa.
-
-Kunnianhimo ei tunne mitään lepoa. Pieni personallisuus asettuu aina
-suuren tarkoitusperän eteen ja himmentää sen varjollaan. Ajallinen
-tarkoitus sekaantuu aina suureen tulevaisuuden ajatukseen. Kaarle IX
-olisi tarkkanäköisyyteensä katsoen ollut Ruotsin suurin kuningas,
-ell'ei hänen olisi tarvinnut taistella säilyttääkseen valtaistuinta
-suvussaan.
-
-Kristinusko antaa suuren arvon rakkaudelle, pienen maineelle.
-Suurimmat ja jaloimmat ihmiset ovat tunteneet suurempaa onnea
-lapsen tai tuntemattoman talonpojan vilpittömästä ihailusta kuin
-istuessaan riemuvaunuissaan riemuitsevien joukkojen heille hurraata
-huutaessa. Ylistyspuheet ja julkiset kunnianosoitukset tuntuvat
-heistä nöyryytykseltä, koska tuomari heidän sisässään punnitsee
-heitä kultavaa'alla ja huomaa heidät liian köykäisiksi. Herjattaessa
-ja paneteltaessa vaipuu vaaka joskus liika syvälle. Mielittely on
-aina loukkaus, koska se alentaa mielitellyn arvostelun mielistelijän
-arvostelun alle.
-
-Jos tutkimme ylistellyn miehen tai naisen arvoa, tapaamme joskus
-hiukan kunnioitusta ja rakkautta, mutta aina paljon vaahtoa. Useimmat
-ihailijat matkivat, mitä muut ovat sanoneet ennen heitä; muutamat
-tuomitsevat mieltymystensä mukaan, toisia ihastuttavat erityiset valon
-välähdykset. Arvostelijat taas mittaavat ennen tekemänsä kaavan mukaan.
-Ylen harvat ymmärtävät personallisuuden kokonaisuudessaan; yksi ainoa
-suora ja tarkkanäköinen ystävä on enemmän arvoinen kuin tuhansien
-ylistykset.
-
-Elämän tarkoitus on kaikki, sen maine ei ole mitään. Tarjoa Ferdinand
-Lessepsille Aasia ja Afrika alusmaiksi, jos hän täyttää Suezin
-kanavan soralla, ja hän on vastaava: olkaa hyvä ja odottakaa,
-kunnes olen kaivanut Panaman kannaksen! Mutta tarjoudu vaihtamaan
-nuorukaisen 20 vuotta hänen 82 vuottaan vastaan, jos hän tahtoo luopua
-maailman-historiallisesta maineestaan ja hän on vastaava: kernaasti,
-saanhan sitten aikaa yhdistää kaksi uutta maanosaa toisiinsa.
-
-
-
-
-KIRJA
-
-
-Mikä on kirja? Aatemaailman varjo, jähmettynyt sana, paperille
-valokuvattuna. Ei ei-mitään, ei kaikki. Kirja on aina jotain, aina
-palanen ihmiselämää, vaan sittenkin ainoastaan palanen. On ainoastaan
-_yksi_ kokonainen kirja, raamattu, joka yksin käsittää Jumalan ja
-ihmisen, henkielämän ja luonnon elämän. Kaikki muut kirjat puhuvat
-ihmisestä tai hänen asioistaan, joka ilman Jumalaa on pyörivä kivi
-pyörivän pallon päällä.
-
-Kaikki muut kirjat ovat katkelmia, osia. Ei mikään, ei edes kaikkein
-täydellisimmin sepitetty tieteellinen jäjestelmäkään voi tyhjentää
-ajatusta tai kokonaan kuvastaa elämää. Ammenna kauhalla valtamerestä!
-Mutta kaikki kirjat sisältävät pisaroita tästä merestä. Ei mikään kirja
-ole niin kokonaan aatteita vailla, niin tyhjä, ett'ei siitä löytyisi
-pohjakerros ihmiselämää. Ei ole mitään niin köyhää ihmiselämää, ett'ei
-siinä olisi tähteitä ihmisyydestä. Mielisairaan katkonainen ajatuksen
-juoksu voidaan hetkeksi liittää yhteen, niinkuin stereoskoopin kaksi
-kuvaa yhdistyvät toisiinsa yhdeksi kuvaksi. Tylsämielinen nukkuva
-sielu voi välistä hänen katseessaan kuvastaa salattua sisäistä elämää.
-Kehnoinkin kirja voi sisältää opetuksen. Vanha ilmoituskalenteri, joka
-aikoja sitten on tehtävänsä täyttänyt, voi todistaa siitä elämästä,
-joka sen ilmestymisaikana alettiin. Polta rekilaulu, niinkuin poltetaan
-madonpesä tai kuivanut risukoko, kelpaahan tuhka aina johonkin, mutta
-elä luule, että se on jälkeä jättämättä kulkenut maailman läpi!
-
-Kirjat voivat elää, se on niitä luetaan vuosituhansien kuluessa,
-niinkuin muinaisintialaisia, kreikkalaisia ja roomalaisia, mutta
-niinkuin eläinmaailmalla on kirjamaailmallakin keinonsa liiallisen
-tuotannon ehkäisemiseksi. Eivät edes kalliopaasien ja assyrialaisten
-tiilikivien kirjoitusmuumiat säily häviämästä. Niistä lukuisista
-lampaiden luista, eläinten nahoista, pergamenteista, papyruksista,
-lumppu-, riisi- ja puupapereista, joihin ihmishenki on puumerkkinsä
-piirtänyt kirjoitettuna tai painettuna, on jälellä vaan puoleksi
-unhotettuja repaleita kirjastoissa.
-
-Mitä on kirjasto? Ihmishengen kirkkotarha täynnä tulevien keväiden
-siemeniä, mutta vielä täydempänä kuluneiden kesien kuihtuneita lehtiä.
-Kirjailijan maine on omenankukka: omena syödään tänään; kuka muistaa
-sen huomenna ja kuka muistaa kukkaa? Ensimmäinen uusi tuulahdus hävitti
-sen lehdet: joka oli elinehto uusille kukille ensi kevännä.
-
-Kun meidän aikanamme näkee kirjastojen huolellisesti vuosi vuodelta
-kokoovan kaikkia kirjoja, joutuu ihmettelemään, kuinka kauvan riittää
-latoja näille kuihtuneille lehdille. Saksan kirjamarkkinoilla kaupitaan
-vuosittain 30,000 uutta teosta 30 miljoonassa kappaleessa. Se on kalain
-mätiä ja hyönteisten munia: lyhyen ajan kuluessa täyttyisi niistä meret
-ja maat, ell'ei luonnonlaki tuomitseisi 99:ää 100:sta ennenaikaiseen
-häviöön. Mikä läksytys herkkäuskoiselle kirjailijalle, että hänen
-nimensä on muka oleva kuolematon ja hänen vaikutuksensa pysyvä! Kuka
-muistaa huomenna niiden kirjain ja kirjailijain nimiä, jotka tänään
-ovat kaikkien huulilla? Muutamat pysyvät pinnalla yhden sukupolven ja
-uppoavat sitten vähitellen, nousevat ylös, uppoavat taas syvyyteen
-ja hautautuvat lopulta luetteloihin, saaden hautauskirjoituksensa
-kirjallisuushistoriassa.
-
-Vaikutus tekemällä tehdystä kirjasta, joka rakentaa talonsa
-piirustuksen mukaan, ei voi vetää vertoja eletyn kirjan vaikutukselle,
-joka kertoo elämänsä tarinan, missä lukija aina tuntee jotain omasta
-itsestään.
-
-Välistä tulee käsky ylhäältä: kirjoita! -- Puhu, Herra, sinun
-palvelijasi kuulee!... Silloin selviävät nopeasti ne arvoitukset, joita
-mietinnän avulla on turhaan koettanut ratkaista; vuosikausien turhat
-vaivat kantavat odottamattoman hedelmän, ja välikappale, joka epäillen
-piirtää nimensä kansilehdelle, osaa helposti erottaa sen, mikä hänelle
-annettiin, siitä, mikä on omaatekemää, mikä vaan on sen varjoa.
-
-On siunatuita kirjoja, samoinkuin on kirotuita kirjoja. Eikö
-ihmiselämä ole täynnä itsetiedottomia tai puoleksi itsetiedottomia
-mielijohteita? Miksi ajatus yksin jäisi niiden vaikutusta vaille?
-Taiteilija ja kirjailija taistelevat usein tuota epätoivoista
-taistelua teoksensa synnyttämisestä, kunnes Prometheon kipinä antaa
-eloa kuolleelle sanalle. Kaikki vuosisatoja kestäneet teokset ovat
-syntyneet inspiratsioonista. Taito valmistaa, henki käskee tekemään.
-Juhana Gutenberg sovittaa yhteen muutamia puusauvoja ja keksii
-kirjapainotaidon. Tuomas Kempiläinen kirjoittaa muistiin yksinäisten
-hetkien ajatuksia hämärässä luostarikammiossa, ja vielä 400 vuotta
-hänen kuolemansa jälkeen luetaan näitä ajatuksia mökkiläisten majoissa
-Suomen saloilla...
-
-1.7.1887.
-
-
-
-
-MÄÄRÄPERÄISYYS MAAILMAN HISTORIASSA
-
-
-Kaikki tiede alkaa edellytyksellä ja päättyy tulokseen. Historia
-on rajoitettu, mutta sen ala, aika, jäsen aine, ihmiskunta, ovat
-rajoittamattomat. Sen takana on jotain, joka on ennen ollut, ja sen
-edessä on jotain, joka on tuleva.
-
-Sinä tänpäiväinen, joka silmäilet eilistä, ajattele tähtikirkasta yötä,
-rannatonta valtamerta, laineilla keinuvaa laivaa. Kannella seisoo
-mies, tarkastellen tähtitaivasta. Yön, avaruuden ja meren yksinäisyys,
-korkeuksien säteilevä rauha, kaikki häntä virvoittaa, kokoo ja
-kehoittaa. Tämä mies etsii kiinnekohtaa, mutta missä on löydettävissä
-kiinnekohta aaltoilevassa meressä?
-
-Hän kysyy: -- ihmishenki kysyy aina. Hänestä on kuin seisoisi hän
-äärettömän, onton pallon sisässä. Hänen päänsä päällä taivaan kumottu
-malja, hänen allansa meren sitä vastaava peilikuva; kaikkialla
-tähtiä, kaikkialla ijäisyyttä. Pallo on täydellinen. Kaikki säteet
-keskipisteestä kulkevat sen kehään; kaikki säteet kehästä heijastuvat
-takaisin keskipisteeseen. Ja _hän_ on keskipiste. Se on hän, joka
-vallitsee maailman kaikkeutta.
-
-Tämän katselijan saama vaikutus on ihmisen ensimmäinen vaikutus
-tähtitaivaan alla, ja jumalaistaru on nimittänyt yön kaiken äidiksi.
-Siitä käsitys, että universumi kiertää maata. Siitä astroloogin uni
-tähtien vaikutuksesta. Siitä aina ja aina uudistuva käärmeen kehunta,
-että ihminen on Jumala. Ja kuitenkin ilmaisee tämä kuviteltu asema
-maailman keskipisteessä jotain paljon enempää kuin näköhäiriön. Hän,
-katselija, jonka silmä syttyi katsomaan maailmaa eilen ja sammuu
-huomenna, -- tämä lyhytnäköinen kuolevainen, jonka täytyy turvautua
-voimakkaampaan kaukoputkeen saadakseen tietää jotain kiertotähtensä
-lähimmistä naapureista, -- hän, tuo häviävässä pienuudessaan turvaton,
-tuntee solidaarisuutensa luomakunnan kanssa, aukeamattoman yhteytensä
-historian äärettömyyden kanssa takanaan ja historian äärettömyyden
-kanssa edessään.
-
-Jokainen ajatteleva olento on pienoismaailma, joka kantaa itsessään
-maailman kaikkeuden.
-
-Kykenemättä käsittämään palloa käsittää katsojan silmä selvästi sen
-kehän. Tuo kehä, jota on sanottu kauneimmaksi ja täydellisemmäksi
-kaikista mittausopillisista viivoista, miksi on se yhtä kova kuin se
-on kaunis? Miksi sulkee se tämän äärettömän pallon? Miksi rajoittaa
-se rajattoman, miksi kahlehtii se vapaan henkemme aistilliseen
-käsitykseen, joka, kuinka avara lieneekin, kuitenkin on liika ahdas
-äärettömyyttä varten. Jos kaikki luomakunnassa, ja sen kautta
-kaikki ihmiselämässä, on itsessään lopetettua kiertokulkua, niin ei
-ole olemassa mitään todellista äärettömyyttä, ei mitään edistystä
-maailmassa eikä mitään toivoa maailmalle. Personallisuus syntyy
-atoomien sattumasta, elää päivän, miettii kohtaloaan, kuihtuu ja
-kuolee. Kuolevainen, miksi kysyt; olethan tuomittu häviämään.
-Kahlehdittuna kohtalojen ja vaihteiden alati uudistuvaan kehään,
-laskee historia lannistuneena kynänsä merkitäkseen aikakirjan kuolleen
-vuosiluvun viereen: "ei mitään uutta auringon alla".
-
-Usko, joka on ennustanut "kirkkaudesta kirkkauteen", väittää vastaan.
-Tiede, joka vaatii kehitystä, väittää vastaan. Ihmishenki, joka etsii
-äärettömyyttä, väittää sekin vastaan. Kaikki turhaan. Luonnon vaikutus
-pysyy: elämä on kehä: luoteen jälkeen vuoksi, vuoksen jälkeen luode.
-"Kaikki on niinkuin se on alusta alkaen ollut."
-
-Avaa kehä!
-
-Historia seisoo tärkeimmän kysymyksensä edessä. Liikkuuko ihmismaailma?
-Ja jos se liikkuu, jota tuskin voi epäillä, liikkuuko se kehässä, vai
-liikkuuko se eteenpäin?
-
-Avaa kehä!
-
-Voidaanko se todellakin avata tuo taipumattoman kehän lukittu portti,
-joka rajoittaa meidän olemuksemme? Jos se voidaan avata, silloin
-on historia vapautuva ja ihmiskunta murretuin kahlein virtaava
-äärettömyyteen.
-
-Avaa kehä!
-
-Hyvä. Mutta _missä_ on sen avain?
-
-Taas vastaa usko: annoinhan sinulle avaimen jo kauvan sitte. Avain on
-Kristus.
-
-Tiede aina epäilevä, ei tyydy tähän vastaukseen. Väsymättömästi tutkii
-tiede yhä maailman avaruutta, kunnes se viimein löytää avaimen, joka
-avaa lukitun portin -- ruuviavaimen! Sama luonto, joka on sitonut
-olemuksen kehällä, päästää sen kierteellä. Se pallo, josta me kysymme
-ja josta me otamme mittakaavamme, se aurinko, joka meitä valaisee, ne
-lukemattomat, mahtavat pallot, jotka säteilevät yöllisellä taivaalla,
-kaikki ne maailmat liikkuvat eteenpäin ei _kehissä_, vaan _kierteissä_.
-
-Ei koskaan ole luonto selvemmin vastannut ihmisen kysymykseen. Tämä
-vastaus koskee kaikkeen, avaa kehän sitä hävittämättä ja selittää
-meille liikunnan arvoituksen. Mutta liikunta on elämää: kierre käy
-elämäämme käsiksi. Kehä ei ole ijäisyys, niinkuin on kuviteltu,
-luonnon vaikutuksen perusteella. Tuo "käärme, joka puree purstoaan"
-on sitä, mikä on äärellistä, itsekästä, itsessänsä kiertelevää, siis
-luonnon elämää niinkuin vuodenaikain vaihtelu, eikä henkielämää, joka
-edellyttää edistymistä. Tämä korkeampi ja täydellisempi elämä, tämä
-äärettömyys, jolla on päämäärä ja keskipiste samalla haavaa itsessään
-ja ulkopuolella itseään, on rikkonut kehän ja muuttanut sen liikunnan
-kierteeksi. Mutta jos aurinkokunnat pyörivät kierteissä eteenpäin, ei
-mikään aistillisesti tajuttava olemus, ei edes valekuollut kivikään,
-voi päästä tästä liikunnan muodosta vapaaksi. Ihmiselämän näennäinen
-kiertokulku, kansain ilmeneminen ja katoaminen, suvun kehitys, kohtalot
-ja vaiheet, sanalla sanoen kaikki se aine ja elämä, jota historia
-on kutsuttu kirjoittamaan muistiin, kaikki se pyörii alinomaisessa
-liikunnassa eteenpäin, kierteisessä liikunnassa.
-
-Eteenpäin kulkeva liikunta edellyttää päämaalia, ja tämä taas
-maailman ohjelmaa, maailman hallintoa. Täytyy todella olla kova
-otsa voidakseen näin selvä johtopäätös silmäinsä edessä kieltää
-Jumalaa. Mutta oleta, erään tunnetun koulun mukaan, että tämä Jumala
-on itse aine -- eli ihminen, jos se kaikuu kauniimmalta meidän
-turhamaisuudellemme. Välttääksemme uskonkaavaa kutsukaamme maailman
-hallintoa _määräperäiseksi_, jättäen kunkin ajateltavaksi, jos hän
-voi, miten järkevä on maailman suunnitelma, jonka ovat luoneet ja
-järjestäneet ja jota johtavat se tai ne, jotka itse ovat olleet
-luotavat, järjestettävät ja johdettavat.
-
-Määräperäinen -- alusta alkaen suunniteltu, varmaan tarkoitukseen
-valmistettu ja kaikissa yksityiskohdissa loppuun saatettu
-maailmanjärjestys -- se on historian ajatus. _Ilman_ sitä on kaikki
-mieletöntä sattumaa tai toivotonta kiertokulkua. Sen _kautta_ saa
-näennäisesti satunnainenkin merkityksensä. Se, mitä me ihmiset sanomme
-sattumaksi, on vaan meidän oma kykenemättömyytemme käsittää ilmiöitä
-niiden johdonmukaisessa yhteydessä.
-
-Maailman kellolla on tuntiviisari, historia, ja minuuttiviisari,
-tilastotiede. Molemmat käsittelevät ne paljouksia, tasoittavat pieniä
-eriä ja pitävät kirjaa loppusummista rajoitettuja ajanjaksoja varten.
-Mutta se, mikä meitä tilastotieteessä täyttää kauhulla, on, että me
-näemme tämän peloitta van kirjanpitäjän alistavan yksinpä ihmisen
-vapaan tahdonkin luonnonlakien pakon alle. Niistä ei ole mitään muuta
-pelastusta kuin tuo salaperäinen määräperäisyys, joka, yhtä ankarasti
-kuin tilastotiede, mutta paljoa hellemmin, painaa sinetin suuren
-ajattelijan periaatteen alle: "todellinen on järkevää". Se on uskon
-kannalta: "Herran tiet eivät ole meidän tiemme ja hänen ajatuksensa
-eivät ole meidän ajatuksiamme."
-
-Jos me voisimme rakentaa historian näkötornin korkeammaksi kuin
-Eiffeltornin, niin korkeaksi, että jokainen yksityinen ja lopuksi
-myöskin kansat silmissämme katoaisivat ihmiskuntaan, silloinhan
-seisoisimme siinä valtameri allamme. Mutta silloin eivät valtameren
-aallot niin säännöttömästi kuin näyttävät olevan olisi joka
-tuulenhenkäyksen heiteltävinä; ne kulkisivat määrättyyn, ei minkään
-myrskyn häiritsemään suuntaan niinkuin joisto pääuomansa kautta
-ilmaisee maan kaltevuuden. Me silloin havaitsisimme, joskaan emme
-voisi sitä ymmärtää, avonaisessa kehässä esiintyvän ihmiskunnan
-kierteen. Tämän välimatkan päästä katsottuna tulisi, kierteen luonnon
-mukaan, moni näennäinen edistys näyttämään taka-askeleelta, samalla
-kun moni tapaus, joka läheltä katsottuna näyttää taka-askeleelta,
-todellisuudessa osoittautuisi olevansa askel eteenpäin. Moni katkera
-suru näyttäisi tältä välimatkalta katsottuna antavan aihetta iloon,
-moni kuolema olisi elämää ja päinvastoin. Semmoinen on kierre.
-Sen ruuvinmuotoinen liikunta eteenpäin näyttää meille kussakin
-silmänräpäyksessä ainoastaan puolet pyörivän kehän ympärystässä, jota
-vastoin toinen puoli, jota tarvitsemme oikean arvostelumme pohjaksi, on
-meiltä varjossa.
-
-On välttämätöntä muistaa tämä saadakseen käsitystä määräperäisyydestä
-historiassa ja elämässä. Sillä määräperäisyyden eniten silmäänpistävät
-piirteet, ne, jotka herättävät meissä nurinaa, koska ne häiritsevät
-omaa tahtoamme ja meidän käsitystämme maallisesta onnesta, ovat ankara
-johdonmukaisuus, solidaarisuus, vastuunalaisuus, tuomio, edistys ja
-lopputarkoitus. Katsottuina tarpeellisen välimatkan päästä, semmoisina,
-kuin ne näkyvät maailman hallinnon kannalta katsottuina, tulisivat
-nuo lait, jotka nyt ovat meissä niin säälimättömän kovia, jopa
-julmiakin, osoittautumaan olevansa -- taaskin kierteen luonnon mukaan
--- rakkautta, armeliaisuutta, vanhurskautta, pyhyyttä. Pienoismaailma
-yksilössä sisältää sen, että samat määräperäiset ilmiöt tavataan
-jokaisessa yksityisessä ihmiselämässä. Tullaksemme siitä vakuutetuiksi,
-tarvitsee meidän vaan luoda itseämme tarkastava silmäys takaisin
-jokaiseen pitempään taipaleeseen, joka on takanamme.
-
-Erityisesti valaiseva käsitystämme määräperäisyydestä
-maailmanhistoriassa on juudankansan historia. Ainoa edeltä
-määrättyyn tarkoitukseensa nähden, erikoinen luonteeltaan ja ollen
-vielä sanomatta viimeistä sanaansa, tuopi tämä kansa vaiheissaan
-kaikkialla esikuvallisia piirteitä maailman suunnitelmasta. Meidän
-oppilaitoksissamme alkaa historiallinen opetus juudankansalla, koska
-me siinä näemme kristinuskon juuret paljastettuina. Voisimme lisätä:
-maailman historian juuret. Juutalainen on vielä tänäkin päivänä enne
-sen taivaalla.
-
-Vertaamalla hänen historiaansa määräperäisyyden ilmaisijana muiden
-kansain historiaan piirrämme, ryhtymättä sovitteluihin, joita jokainen
-itse voi tehdä, ja uskaltamatta toivoa onnistuvamme muutamiin riveihin
-puristaa vuosituhansien arvoitukset, seuraavat.
-
-       *       *       *       *       *
-
-PERUSVIIVAT
-
-1. Henki on kaikki kaikissa, ensimmäinen ja viimeinen, ainoa itsessään
-tosi, itsessään hyvä, ja senkautta itsessään vapaa. Se luopi
-rakkaudessa ja luopi kaikki itsestään, itsessään, itseensä, siis oman
-esikuvansa mukaan. Koska luotu ei ole luoja, esiintyy se, esikuvaan
-verrattuna, epävapaana, keskieräisenä, hakien hänessä vapautensa
-ja täydellisyytensä. Kaikki elämä on kasvatusta häneksi, toivolle
-asetettua, vapautukseen aiottua. Vapautukseen kasvatus edellyttää vaali
-vapautta, ja tämä on meidän pallollamme annettu ainoastaan ihmisille.
-Sentähden elää maapallomme hänessä henkistä elämäänsä, hän on sen sielu
-ja vapaa tahto, sentähden sen herra. Sentähden vetää hän myöskin koko
-hänelle alistuvan alemman luonnon joko kanssansa lankeemukseen tai
-vapautukseen.
-
-2. Kaikki on ennakolta järjestettyä mitä hellimmällä huolella.
-Maa on alusta alkaen laitettu tyydyttämään asujantensa tarpeita
-vuosituhansiksi eteenpäin, jokainen vyöhyke elimistöjänsä varten,
-jokainen maa kansaansa varten, jokainen seutu alkuasukastaan
-varten, eikä päinvastoin. Vuorovaikutus on olemassa, mutta "meidän
-päämme ovat kaikki luetut". Moninaisuus eikä yhteys on elämänehto.
-1,400 miljoonasta ihmisestä ei ainoakaan ole toisensa kaltainen,
-ja maanosista pienin on voimakkain monikansaisuutensa kautta.
-Ennakkohuolenpito vaikuttaa jokaiseen momenttiin maan kehityksessä ja
-sen asukasten elämän joka vaiheessa.
-
-3. Ihmissuku, joka on kasvanut samasta juuresta, luotu samaa päämäärää
-varten ja joka on riippuva samoista elinehdoista, on keskenään
-solidaarinen, suku yksilön kanssa ja yksilö suvun kanssa. [Godet
-rakentaa seuraavan progressionin, josta viimeisenä hypoteesina: a)
-epäorgaaninen materia: suku ilman yksilöä; b) kasvi- ja eläinmaailma:
-suku, joka hallitsee yksilöä; c) yksilö, joka hallitsee sukua;
-d) enkelit: yksilö ilman sukua.] Yksi kaikkien ja kaikki yhden
-edestä. Yksilön olemassa olo on turvattu hänen persoonallisuutensa
-(itsetietoisuutensa) kautta ja hänen oman kehityskulkunsa (mikrokosmos)
-kautta.
-
-4. Lukemattomat yksilöt käytetään ja heitetään pois, näennäisesti
-arvottomina, toivottomina, jälkeä jättämättöminä, mutta hietajyväsien
-tavoin sisältyvinä suuren rakennusaineeseen. Monien elämä on hukkaan
-mennyttä kansalta ja ihmiskunnalta, mutta ei kukaan elä jättämättä
-jälkeä itseensä ja ympäristöönsä.
-
-5. Muutamat harvat elinvoimaiset yksilöt valitaan ja kasvatetaan
-kansan tietoisuuteen, johon sisältyy mahdollisuus kaikenpuoliseen
-kehitykseen. Kansa on kollektiivinen yksilö, jonka luonteenpiirteet
-esiintyvät kansassa kootun voiman teroittamina ja keskinäisen
-vastapainon sitomina. Yksilön itsekkäisyys esiintyy kansassa
-häikäilemättömänä patriotismin nimellä. Sota on raaka itsekäs vaisto,
-joka kunnialoistostaan riisuttuna paljastaa villipedon. Kansainoikeus
-on yritys kesyttää tiikerinpoikia, ennenkun ne ovat kasvaneet suuriksi.
-"Ikuinen rauha" on kaikkien tunnustama solidaarisuus.
-
-6. Fyysillisesti ja henkisesti ovat kansat elimistöjä, jotka ovat
-itämisen, kukoistamisen ja kuihtumisen lain alaisia, mutta joilla on
-järjellisten olentojen itsemääräämiskyky, siis vastuunalaisuus hyvästä
-ja pahasta.
-
-7. Jokainen vastuunalaisuus jaetaan mitan mukaan, jokainen syyllisyys
-rangaistaan. Yksi kansa lähetetään toimeenpanemaan tuomiota toisen
-yli. Jokainen aikakausi tuomitsee edeltäjänsä ja saa tuomionsa
-jälkeentuleviltaan. Historia on tuomio eri asteissa ja vetoo
-jälkimaailmaan. Korkein tuomioistuin on aikain takana.
-
-8. Nykyisyydellä on aina juurensa edellisessä ja kukkansa tulevassa.
-Kaikki nopeasti kukoistava kuihtuu pian. Kaikki pysyväisesti suuri
-alkaa pienestä, palvelee nöyryydessä, kehittyy koettelemuksissa.
-Kukoistukseen ja lankeemukseen voivat ulkonaiset syyt vaikuttaa, mutta
-ulospäin suunnattu voima riippuu kansantietoisuuden ja sisäänpäin
-suunnattu voima riippuu jumalantietoisuuden intensiteetistä.
-
-9. Kansantietoisuus (kansallisuus) syntyy kolmesta yhdyssiteestä:
-a) _kansantieteellisestä_: syntyperästä ja kielestä; b)
-_maantieteellisestä_: maasta ja luonnonsuhteista; c)
-_traditsionellisestä_: uskonnosta, oikeustajunnasta, kulttuurista,
-yhteiskunnasta, poliittisista kohtaloista, onnettomuuden ja onnen
-yhteydestä, ystävyydestä ja vihollisuudesta. Ei mikään näistä
-kolmesta siteestä yksin aiheuta kansallisuutta, mutta historiallinen
-traditsiooni valtaa edeltäjänsä ja on kansojen kehto.
-
-10. Kulttuuri (sivilisatsioni) on kansan kukka ja siementyminen.
-Sen laadusta ja sisällyksestä riippuu, lisääkö vai tyhjentääkö
-sivilisatsioni kansan elinvoimaa. Kun korkein sivilisatsioni tulee sen
-_jälkeen_ kuin kansa on saavuttanut korkeimman tietoisuuden itsestään
-ja korkeimman tietoisuuden jumalasta, seuraa mädäntyminen. Kansa voi
-elostella pitkät vuosisadat, niinkuin madon syömä puu elää kaarnan
-mehuista. Sen kaatuminen riippuu tuulenpuuskasta.
-
-11. Kullakin kansalla on tehtävänsä maailman suunnitelmassa ja
-sisältyy se siihen omituisuudellaan. Pienet kansat valitaan kernaammin
-välikappaleiksi määräperäisten tarkoitusten toteuttamiseksi kuin
-suuret ja mahtavat. Miksi? Siksi, että valta ylpistyttää, ja heikkous
-kasvattaa. Inhimilliset käsitykset suuruudesta ja pienuudesta eivät
-sisälly maailman suunnitelmaan. Ne esiintyvät siinä usein päinvastoin.
-Mitta on toinen. Kvantitatiivinen väistyy kvalitatiivisen tieltä.
-
-12. Ihmiselämä liikkuu taivaankappalten ja aurinkokuntain kanssa
-kierteisesti eteenpäin. Sen päämaali on vapautus kasvatuksen kautta
-totuudessa ja rakkaudessa esikuvan kaltaisuuteen (kohta 1). Kaikki muut
-päämaalit -- ulkonainen vapaus ja onni, tieto, ihmisyys -- haihtuvat
-itsekkäisiin unelmiin. Jos tämä maallinen elämä olisi kaikki, kieltäisi
-kuolema maailmanjärjestyksen. Jos siveellinen maailmanjärjestys
-seisoisi yhdessä kohden, jos uskonnot olisivat vaan tuloksia kansain
-kulttuurin määrästä, ja intelligenssin edistysaskeleet ainoat
-todelliset [Buckle, Englands Civilisation, sivut 100, 151 ja 102], niin
-liikkuisi yksi kehä ihmisiä eteenpäin, kun muut seisoisivat paikallaan,
-joka on järjetöntä. Ihmisyys ilman jumaluutta päättyy eläimellisyyteen.
-Ainoa järjellinen lopputarkoitus, minkä historia tuntee, on se
-vapautus, joka yhtyy uskon ihmiselämälle asettamaan päämäärään:
-"_uuteen ihmiseen_".
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kenties kysyy joku, jonain kireänä hetkenä, kuinka nämä peruspiirteet
-ovat sovitettavat suomenkansan historiaan.
-
-Huomautettakoon tässä vaan eräitä kohtia, jotka voidaan erittäin
-sovittaa meidän kansaamme. Suomenkansassa ilmenee määräperäisyys
-huomattavimmin selvässä rotuvalinnassa (5), pitkällisessä
-kasvatuksessa pienuudessa kovien koettelemusten alla (8), pienten
-kansain tehtävässä (11) ja aina jatkuvassa edistymisessä sisäiseen
-vapautumiseen ulkonaisen pakon alla (12). Aikalaisten silmissä
-niin ääretön taka-askel kuin isoviha osoittautui, sata vuotta
-jälkeenpäin, edistysaskeleena kansan tietoisuudessa. Kansalla, joka
-on kokenut sellaisia kohtaloita, ei ole oikeutta joutua epätoivoon
-tulevaisuudestaan. Se voidaan lyödä maahan, mutta se nousee jälleen. Se
-ei _voi_ kuolla, ennenkun se on kadottanut itsensä.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Lehtisiä mietekirjastani, by Zacharias Topelius
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK LEHTISIÄ MIETEKIRJASTANI ***
-
-***** This file should be named 60049-8.txt or 60049-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/6/0/0/4/60049/
-
-Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-
diff --git a/old/60049-8.zip b/old/60049-8.zip
deleted file mode 100644
index 2e6323d..0000000
--- a/old/60049-8.zip
+++ /dev/null