Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 14248 insertions, 0 deletions

diff --git a/59871-0.txt b/59871-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..e6a226a
--- /dev/null
+++ b/59871-0.txt
@@ -0,0 +1,14248 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59871 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+SUOMALAISIA KESKIAJAN TUTKIMUKSIA
+
+Veroja, laitoksia, virkamiehiä
+
+Kirj.
+
+VÄINÖ VOIONMAA
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1912.
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+JOHDANTO.
+      Silmäys aikaisempiin tutkimuksiin.
+   I. KESKIAJAN HALLINTO- JA VEROTUSKAUDET.
+      1. Suomen valloitus.
+      2. Vanhin kruununtalous Suomessa.
+      3. Linnakausi.
+      4. Ylimääräiset verot.
+      5. Uudistuksia 1400-luvulla.
+  II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA HALLINNON ALKUMUOTOJA.
+      1. "Verot" ja "vakat".
+      2. "Perevaara", "pitäjä", "pokosta".
+ III. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURI.
+      1. Itämeren maitten muinaiset turkikset.
+      2. Vanhimmat Lapinkävijät.
+      3. Hämäläisten Lapinretket.
+      4. Pirkkalaiset.
+      5. Piispan "kiltti".
+      6. Turkiskäräjät.
+      7. Turkislahjat.
+      8. "Jouset" ja jousiverot.
+      9. "Veronahat" ja "oravanmaat".
+     10. Suomalainen turkiskulttuuri. (Yleiskatsaus.).
+  IV. AHVENANMAA KESKIAJALLA.
+      1. Merikulttuuri
+      2. Ahvenanmaan maakuntakäräjät ja maantuomari.
+      3. Ahvenanmaan "tridungit" (kolmannekset).
+      4. Ahvenanmaalainen pitäjä.
+      5. Skandinavialainen "ledung" ja "ledungslama".
+      6. Markkajärjestelmä ja sotalaitos Ahvenanmaalla.
+      7. Täysiverot ja niiden tehtävät.
+      8. Savu.
+   V. SUOMEN RANNIKKOJEN ASUTUS- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ.
+      1. Ruotsalainen verotusalue.
+      2. Ala- ja Ylä-Satakunta.
+      3. Pohjanmaa.
+      4. Suomen maakuntain verokyky ja asutusaste unioniajan alussa.
+  VI. KESKIAJAN KANSALLISUUSKYSYMYS.
+      1. Suomalainen ja ruotsalainen oikeus.
+      2. Kansallinen oikeudenkäyttö -- kansallisia laamanneja.
+      3. Muita kansallisuusmuistoja.
+ VII. KESKIAJAN MAAKYSYMYKSIÄ.
+      1. Bol.
+      2. Koukku.
+      3. Lounais-Suomen savu.
+      4. Kylän tangoitus.
+      5. Kylvöjärjestelmä ja lohkojako.
+VIII. KESKIAJAN LIIKENNEOLOJA JA ITSEHALLINTOA.
+      1. Tie- ja siltahallinto.
+      2. "Matkaveneet".
+      3. Kyytivelvollisuus ja "pitkätkyydit".
+  IX. OIKEUSLAITOKSIA.
+      1. Tuomarit.
+      2. Pitäjänkäräjät.
+      3. Maakunnan- ja kihlakunnantuomarit.
+      4. Karjalaisten oikeuslaitoksia.
+   X. KINKERIT.
+      1. Kinkerejä muissa maissa.
+      2. Kuninkaankinkeri Suomessa.
+      3. Ruokaruotsi.
+      4. Kinkeritapoja.
+  XI. LAHJAVEROT.
+      1. Pyhän Martin lahjajänikset.
+      2. Pääsiäislammas -- Olavinlammas.
+      3. "Kypsi-raha".
+      4. Kyökkimestarin lahjat.
+ XII. KESKIAJAN TYÖVEROJA JA TYÖTAPOJA.
+      1. Työverot naapurimaissa.
+      2. Lampuotien työverot.
+      3. Linnain päivätyöt.
+      4. Rakennusvelvollisuus.
+      5. "Sotken savea, teen tiiliä".
+      6. "Pitkiätyömiehiä".
+      7. Ajoverot.
+XIII. KESKIAJAN VIRKAMIEHIÄ.
+      1. Lääninmiehet ja linnanvoudit.
+      2. Maanvoudit.
+      3. Vanhat "nimitysmiehet".
+      4. Myöhemmät nimismiehet.
+      5. Nimismiesvero.
+Viiteselitykset.
+
+KÄYTETTYJÄ LYHENNYKSIÄ JA MERKKEJÄ.
+
+VA = Suomen valtioarkisto.  MU = Hausen, Reinh., Finlands
+Medeltidsurkunder I.  Mustak. = Hausen, Registrum Ecclesiae Aboensis
+eller Åbo  Domkyrkas Svart bok.
+
+Markan merkkinä on käytetty mk, kirjakkeen ct vastineena th ja ø
+kirjakkeen vastineena ö.
+
+Viitteissä on asiakirjain kirjoitustapa säilytetty muuttamatta, koska
+vanhan kirjoitustavan muuttaminen nykyaikaiseksi usein on vaikea ja voi
+aiheuttaa erehdyksiä.
+
+
+
+
+JOHDANTO.
+
+
+
+SILMÄYS AIKAISEMPIIN TUTKIMUKSIIN.
+
+
+Seuraavilla lehdillä on koetettu yksityiskohtaisemmin käsitellä ja
+valaista muutamia Suomen keskiajan yhteiskuntahistorian kysymyksiä.
+
+Keskiajan valtiollisen ja kirkkohistorian tutkimuksen rinnalla tämä
+tutkimushaara näihin saakka on ollut verraten vähäantoinen. Se seikka
+näyttää johtuneen ensi sijassa keskiaikaisten tietolähteitten
+runsaudesta edellisellä ja niukkuudesta jälkimäisellä alalla.
+
+Tärkeimmät keskiaikamme yhteiskunnalliset asiakirjat havaitsi varmalla
+silmällä jo H. G. Porthan, ja hän niistä myöskin esitti tulkinnan, joka
+suurimmaksi osaksi on pätevä tänäkin päivänä. Mutta asiakirjat olivat
+harvalukuiset, ja ne koskivat vain hajanaisia yhteiskunnallisia
+seikkoja. Porthan ei niiden pohjalla yrittänytkään luoda täydellisempää
+kuvaa keskiajan yhteiskunnasta. Ja kun Porthanin jälkeinen keskiajan
+tutkimus ei pitkiin aikoihin sanottavasti poikennut oppi-isän
+aukaisemilta urilta, jäi tieto Suomen keskiajan yhteiskuntaelämästä
+noiden harvain asiakirjain varaan, joista ei uudistettukaan tutkimus
+voinut saada esiin enempää kuin ne sisälsivät.
+
+Myöhempinä aikoina on kumminkin melkoinen joukko uusia Uusia keskiajan
+yhteiskunnallisia asiakirjoja sekä Suomesta että Ruotsista tuotu päivän
+valoon ja jatkuva tutkimus siten tehty mahdolliseksi. Tärkeän alustavan
+työn on suorittanut Suomen valtionarkisto (R. Hausen) ryhtymällä
+julkaisemaan karttuneita lähdevaroja järjestettyinä ja tarkastettuina
+kokoelmina (merkilliset Johan Buren otteet Eerik Pommerilaisen
+verokirjasta 1413, Hämeen ja Varsinais-Suomen tuomiokirjat keskiajan
+lopulta, Birger Trollen linnantilit 1463-1464 ja Kallialan kirkon tilit
+1469-1524, julaistut kokoelmassa Bidrag till Finlands historia I,
+1881-1883; Åbo Domkyrkas Svartbok, julaistu 1890; Finlands
+Medeltidsurkunder I, -- 1400, julaistu 1910).
+
+Mutta keskiajan yhteiskunta ei ole jättänyt muistojansa ainoastaan
+omiin asiakirjoihinsa. Myöskin seuraavain aikain asiakirjaperusta niitä
+on löydettävissä. Ei ole vain ennakkopäätelmää, että Kustaa Vaasan ajan
+yhteiskunnalliset asiakirjat, etupäässä suunnaton verotiliaineisto,
+sisältävät paljon välillisiä todisteita keskiajankin oloista. A. G.
+Fontell on menestyksellä käyttänyt mainittuja verotilejä erään
+keskiajan hämärän yhteiskunnallisen kysymyksen, suomalaisen ja
+ruotsalaisen oikeuden, valaisemiseksi (Om "svenska och finska rätten",
+1883) ja J. W. Ruuth on Fontellin alkamaa uraa kulkien esittänyt
+mielenkiintoisia piirteitä Satakunnan ja Etelä-Pohjanmaan
+keskiaikaisesta asutushistoriasta (Satakunnan asutusoloista
+keskiajalla, 1896, Hist. Ark. XV; Silmäys Hämäläisten muinaisiin
+asutusoloihin Suupohjassa, 1897, Joukahainen XI). Mutta Kustaa Vaasan
+ajan kulttuurikerrosta kannattaa keskiajan harrastajan vielä enemmän
+kaivella. Kuten lukija on havaitseva, on seuraavissa tutkimuksissa
+keskiajan olojen valaisemiseksi runsaassa määrin käytetty asiakirjoja
+uuden ajan alulta ja niiden suomaa tilaisuutta yksityiskohtaisten
+maakuntaisten ja vielä paikallisempain vertailujen tekemiseen.
+
+Keskiajan yhteiskuntaolojen tutkimuksen suuntaan ovat paljon
+vaikuttaneet vanhemmat käsitykset muinaissuomalaisen yhteiskunnan --
+tarkemmin määräten pakanuuden ajan loppukauden ja ruotsalaisen
+valloituskauden suomalaisen yhteisteiskunnan -- luonteesta.
+Asiakirjattomasta suomalaisesta yhteiskunnasta vain harvat
+yhteiskuntaelämään kohdistuvat kulttuurisanat ja Kalevalan runot,
+sitten kuin ne olivat tulleet tunnetuiksi, näyttivät säilyttäneen
+joitakuita enemmän tai vähemmän hämäriä piirteitä; niistä kuitenkin
+luultiin voitavan varmuudella päätellä pakanallisen suomalaisen
+yhteiskuntajärjestyksen kehittymättömyyttä, heikkoutta ja aikuisuutta.
+Toiselta puolen Ruotsin maakuntalakien tarkemman tuntemisen ja
+pohjoisgermanilaisen oikeushistorian jatkuvan tutkimuksen kautta
+varmistuivat käsitykset muinaisruotsalaisen yhteiskunnan lujista
+muodoista ja muista etevistä ominaisuuksista. Yleisessä käsityksessä
+pakanallis-suomalainen ja kristillis-ruotsalainen yhteiskunta aivan
+luonnollisesti joutuivat toistensa jyrkimmiksi vastakohdiksi. Juurtui
+se mielipide, että ruotsalainen yhteiskuntalaitos ja järjestetty
+yhteiskuntaelämä Suomessa yleensä merkitsivät samaa ja että
+ruotsalaiset valloittajat toivat tänne puhtaasti ruotsalaisen
+yhteiskuntajärjestyksen. Suomen kuuluisimman oikeushistorioitsijan
+J. J. Nordströmin kirjoittamaa ruotsalaisen yhteiskuntalaitoksen
+historiaa (Bidrag till den svenska samhällsförfattningens historia
+I-II, 1839-1840), jonka esipuheessa lyhimmiten käsiteltiin alkuperäistä
+suomalaista yhteiskuntaa, varmaan kaikki aikalaiset pitivät Suomen
+yhteiskunnan lopullisena historiana.
+
+Tätä käsitystä vastaan, joka Suomen tosihistoriallista yhteiskuntaa
+tarkemmin tuntematta kuitenkin teki mitä laajakantoisimpia päätelmiä
+sen laadusta ja vaiheista, Yrjö Koskinen esitti toisen, kotimaan oman
+historian huolelliseen tarkkaamiseen perustuvan käsityksen (Suomenmaan
+keskiaikaisesta aatelistosta, 1880, Hist. Ark. VIII; Tutkimus
+maanomistus-seikoista Suomenmaassa keskiaikana, 1881). Pääasiallisesti
+keskiajan hallinto-oloja koskevain havaintojen perusteella Yrjö
+Koskinen osoitti, ettei Suomen Ruotsiin liittämisen seurauksena ollut
+niin paljon Suomen vanhan yhteiskunnan kukistaminen ja uuden
+perustaminen kuin kahden erilaisen yhteiskuntalaitoksen sekaantuminen
+ja uusien yhteiskunnallisten muotojen syntyminen, joissa nykyaikaista
+sanontaa käyttääksemme valtakunnallisten piirteitten ohella esiintyi
+sangen huomattavia paikallisia piirteitä. Tätä peruskäsitystä tuki
+myöskin Y. K. Yrjö-Koskisen vertailevaan sosiologiaan perustuva
+tutkimus "Suomalaisten heimojen yhteiskunta-järjestyksestä pakanuuden
+loppu-aikoina" (1890), jossa m.m. ruotsalaisen valloituksen vaikutusta
+Suomen maanomistusoloihin valaistiin. Yrjö Koskisen edustaman kannan
+omaksui myöskin Jaakko Forsman julaistussa luentojaksossaan
+"Suomen lainsäädännön historia" (1896), ja suomalaisessa
+historiankirjoituksessa se kanta on nykyään yleisesti vallitseva. Mutta
+kun tämä keskiajan yhteiskuntahistoriamme keskuskysymys on useimmissa
+kohdissaan vielä tarkemmin tutkimatta,[1] on vaillinaisiin tietoihin ja
+vääriin otaksumiin perustuvain päätelmäin vaara tällä alalla
+edelleenkin suuri. Niinpä, muihin kohtiin koskematta, ei ole täysin
+oikein asettaa ruotsalaisen yhteiskuntajärjestyksen vastakohdaksi
+ainoastaan yhdenlainen suomalainen yhteiskuntalaitos, koska Suomessa
+valloituskaudella ja aikaisemmin oli kaksi toisistaan eroavaa
+yhteiskuntamuotoa, joihin yhdistävä ruotsalainen valtiojärjestys
+vaikutti eri tavalla.
+
+Tässä teoksessa esitettäväin tutkimusten pohjana ja lähtökohtana ovat
+keskiajan vero-olot. Työn on täytynyt mukaantua lähteitten mukaan,
+jotka valtaavaksi osaksi -- niin keskiajan omat kuin erittäinkin
+seuraavan aikakauden lähteet koskevat juuri vero-oloja. Mutta
+todellisuudessa onkin verolaitos se keränpohja, jonka ympäri keskiajan
+hallinto- ja muut yhteiskuntaolot ovat kiinteimmin kiertyneet.
+
+Ensimäisen yleiskatsauksellisen esityksen Suomen vanhimmista
+tunnetuista vero-oloista -- jos jätämme huomioonottamatta J. G. v.
+Bonsdorffin suuren kameraliteoksen (Stor-Furstendömet Finlands
+Kameral-Lagfarenhet I-III, 1833), joka ainoastaan vähäisessä määrässä
+valaisee vanhimpia vero-oloja -- on laatinut J. W. Rosenborg (Bidrag
+till jordbeskattningens historia i Finland, under medlet af sextonde
+seklet, 1860). Tämä paljon käytetty pieni teos sisältää maakunnittain
+järjestetyn luettelon Suomen veroista ja veroperusteista uuden ajan
+alulla, mutta mitään tutkimusta niiden synnystä ja kehityksestä saati
+keskiajan vero-oloista ei kirjassa ole tehty. Kokonaan toisensuuntainen
+on Axel Liljenstrandin verohistoriallinen teos (Finlands jordnaturer
+och äldre skatteväsende 1879, uusi painos 1894). Siinä tapaamme
+mielenkiintoisia piirteitä Suomen vanhimmasta verolaitoksesta, mutta
+nuo rohkeat ja lennokkaat kuvaukset eivät ole kaikissa paikoin olleet
+värinsäpitäviä, joskin monet huomiot ovat hyvin sattuvia ja saavat
+vahvistuksen uusista todistuskappaleista.
+
+Yrjö Koskisen kirjoitus keskiaikaisesta "ruokaruotsi" verosta
+(Muutamista keski-aikaisista veroitus-seikoista, 1873, Hist. Ark. IV)
+oli onnistunut tutkielma eräästä keskiajan verolaitoksen
+yksityiskohdasta, mutta toisia sellaisia ei ole ilmestynyt.
+
+Käkisalmen Karjalan keskiaikaisten yhteiskuntaolojen tuntemiselle
+sangen tärkeään asiakirjaan perustuu J. V. Ronimuksen tutkimus
+"Novgorodin vatjalaisen viidenneksen verokirja v. 1500 ja Karjalan
+silloinen asutus" (1906, Hist. Ark. XX). Useissa tutkimuksissa on
+esitetty Kustaa Vaasan aikaisia vero-oloja määrätyillä alueilla.[2]
+Monessa niissä on lausuttu arveluita myöskin keskiajan vero-oloista,
+mutta täyttä hyötyä ei niistä keskiajan tutkimukselle ole voinut olla,
+kun yhdistävää kokonaiskäsitystä ja välttämättömiä esitöitä on
+puuttunut.
+
+Ruotsin lukuisista historiantutkijoista on C. G. Styffe ainoa, joka
+erityisemmin on kiinnittänyt huomiota Suomen keskiaikaisiin vero- ja
+hallinto-oloihin, ja todellinen vahinko on, ettei hänen alottamaansa
+alueellisia jakoja ja paikallisia laitoksia tarkkaavaa ja
+varmapohjaista työtään (Skandinavien under unionstiden, 1867, kolmas
+pain. 1911) ole Suomessa jatkettu. Styffen muissakin tutkimuksissa,
+joista tässä on mainittava etupäässä kruunun omistuksia koskeva
+(Framställning af de så kallade Grundregalernas uppkomst och
+tillämpning i Sverige intill slutet af sextonde århundradet, 1860,
+Vitterh., Hist. o. Ant. Akad. Handl. XXIV) on Suomen keskiaikaisia
+yhteiskuntaoloja ansiokkaalla tavalla valaistu.
+
+Siinä lähimain kaikki, mitä viimeisten sukupolvien aikana on
+erityistutkimuksia tehty Suomen keskiaikaisten vero- ja hallinto-olojen
+alalla. Tähänastiset osittain hyvin ansiokkaat tutkimukset vaativat jo
+täydennyksekseen yhdistävää kokonaisesitystä samalla kuin näiden
+kysymysten uusi käsittely alkulähteitten perusteella on käynyt kipeäksi
+tarpeeksi.
+
+Niinkuin keskiajan kirkollinen elämä kaikissa kristityissä maissa
+muodostui samansuuntaiseksi, niin tavataan keskiajan Europan maitten
+maallisessakin elämässä paljon yhteisiä, kansainvälisiä piirteitä.
+Kieltämättömän kotimaisen luonteensa ohella Suomen keskiaikaiset
+yhteiskuntaolot, eritoten verotus- ja hallinto-olot, osoittavat selvää
+kehitysyhteyttä muitten maitten, varsinkin skandinavialaisten,
+vastaavain olojen kanssa. Meidän maamme keskiaikaisten
+yhteiskuntaolojen tutkimuksen täytyy alati pitää silmällä samalla
+alalla tapahtuvaa tutkimusta muissa Europan maissa. Kirjan loppuun
+liitetyssä kirjallisuusluettelossa on mainittu ne tutkimukset, jotka
+tavalla tai toisella valaisevat tässä teoksessa käsiteltyjä kysymyksiä.
+Erityisesti tässä muistettakoon Skandinavian maitten, etupäässä Ruotsin
+ja Tanskan keskiaikaisten vero- ja hallintolaitosten läheistä suhdetta
+Suomeen. Siltä kannalta katsoen ovat Ruotsin maakuntalait edelleenkin
+tärkeitä lähteitä suomalaistenkin olojen ymmärtämiseen. P. E.
+Bergfalkin yhä vieläkin erinomainen verohistoriallinen katkelma ja
+uudemmat ja vanhemmat erikoistutkimukset kuten Skandinavian vanhempia
+aluejakoja koskevat, joita C. G. Styffen lisäksi ovat kirjoittaneet
+C. J. Schlyter, Rudolf Tengberg, Joh. C. H. R. Steenstrup ja äsköisin
+S. Tunberg, tärkeää markkajärjestelmää koskevat Kr. Erslevin
+tutkimukset, Gabr. Thulinin perinpohjainen selvitys manttaalin
+kehityksestä, C. W. Ramstedtin Sveanmaan sotalaitoksesta, C. G.
+Malmströmin vanhimmista virkamiehistä, sekä Emil Hildebrandin, H. D.
+Rydinin ja Hans Hildebrandin yleisteokset ovat kaikki meikäläisellekin
+tutkimukselle tärkeitä.
+
+Suomalainen tutkimus tällä alalla ei voi sivuuttaa myöskään vastaavia
+tutkimuksia Keski- ja Länsi-Europassa. Sikäläisissä maissa keskiajalla
+vallinnut feodalinen yhteiskuntajärjestys vero- ja hallinto-oloineen on
+kuitenkin pohjoismaisista ja vielä enemmän suomalaisista oloista niin
+poikkeava, että hyöty vertailuista on enimmäkseen ainoastaan
+välillinen; Englannin keskiaikaista yhteiskuntahistoriaa koskevat
+uudemmat tutkimukset (Th. Rogersin, J. W. Ashleyn, W. Cunninghamin, Fr.
+Pollockin, Fr. W. Maitlandin, N. Neilsonin, Fr. Seebohmin, P.
+Vinogradoffin y.m.) ovat aiheensa vuoksi pohjoismaiselle tutkimukselle
+mielenkiintoisimmat.
+
+Suomen keskiajan yhteiskuntahistorialla on useita kosketuskohtia
+myöskin itäisen naapurimaan ja eteläisen heimoalueen vanhan
+yhteiskuntahistorian kanssa. Sikäläisiä keskiajan tietolähteitä (kuten
+liivinmaalaisia ja venäläisiä aikakirjoja) ja erityisiä kokoelmia ja
+tutkimuksia (A. W. Hupelin, Fr. G. v. Bungen, Fr. v. Keusslerin, A.
+Transche-Roseneckin, P. Miljukowin) on seuraavissa tutkimuksissa voitu
+hyväksi käyttää.
+
+
+
+
+I. KESKIAJAN HALLINTO- JA VEROTUSKAUDET.
+
+
+
+1. SUOMEN VALLOITUS.
+
+
+Pysyvää, säännöllistä hallinto- ja verolaitosta voidaan ajatella
+olevaksi ainoastaan järjestyneen valtiolaitoksen ja kehittyneen
+yhteiskunnan yhteydessä. Mutta jo alkuisemmissakin yhteiskuntaoloissa
+tavataan kaikkialla jonkinlaista hallintoa ja verotusta. Näillä
+laitoksilla näyttää olevan kaksi yleistä alkulähdettä, sisäinen ja
+ulkonainen, edellinen johtuva paikallisen uskonnollisen ja
+elinkeinollisen elämän tarpeista, jälkimäinen valtiollisista
+alistussuhteista.
+
+Niin oli laita muinaissuomalaisessakin yhteiskunnassa. Seuraavassa
+luvussa ("Suomalaisia verotuksen ja hallinnon alkumuotoja") koetetaan
+osoittaa, että Suomessa asuvilla heimoilla jo pakanuuden aikana oli
+uskonnollisen uhritoimen yhteydessä kehittynyt verotusmuotoja, joita
+voitiin käyttää maallisiinkin tarkoituksiin. Myöskin maanvaltaukseen
+tai omistukseen perustuva aluemuodostus (pitäjä, kihlakunta) ja
+yksinkertainen kansankokous-hallinto (käräjät) näyttävät täällä olleen
+jo historiantakaisten heimoaikain laitoksia.
+
+Mutta jo niinä muinaisina aikoina liikkui myöskin valloittajia
+suomalaisilla mailla. Skandinavialaisten ja venäläisten tietolähteitten
+mukaan täytyi suomalaisten heimojen usein suorittaa pakkoveroja
+voitokkaille vihollisille, jopa pitemminkin ajoin elää heidän
+alaisuudessaan. Samat tietolähteet kertovat myöskin meikäläisten
+heimojen laajoista sota- ja ryöstöretkistä, joiden seuraukset eivät
+olleet vaikuttamatta kotoisiinkaan yhteiskuntaoloihin.
+
+Esihistoriallisten aikain heimojen ja kansain kosketukset saattoivat
+olla rauhallistakin laatua. Suomen merireitit samoinkuin
+mantereittenkin kauppatiet välittivät tänne aineellista ja henkistä
+kulttuuria, joka on suuresti vaikuttanut niihinkin oloihin, joita nämä
+tutkimukset koskevat.
+
+Kun ruotsalainen valloitus käänsi kansamme ulkonaiset olot kokonaan
+uusille urille, on muistettava, että suomalaisella yhteiskunnalla oli
+vanhoja perusteita, jotka eivät valloituksen kautta hävinneet, vaikka
+tulivat uusien tarkoitusten palvelukseen.
+
+Kuten tunnettu ei ensimäinen ristiretki (n. 1154), joka kohdistui
+"Suomeen", s.o. maamme lounaisimpaan osaan, ollut kovin mullistavaa
+laatua. Valloitusretki, jota ruotsalainen paikalliskuningas johti, oli
+kaikesta päättäen samanlainen tilapäinen meriretkeily, kuin
+ruotsalaisten aikaisemmat sotaretket itäisillä vesillä olivat olleet ja
+vielä myöhemmätkin retket olivat. Venäläisissä aikakirjoissa
+mainituista 1142 ja 1164 vuosien retkistä edellinen, jolla kuten Suomen
+retkelläkin piispa oli mukana, tehtiin 60 ja jälkimäinen 55 haahdella.
+
+"Suomen" valloitus jäi keskeneräiseksi enemmäksi kuin puoleksi
+vuosisadaksi. Ruotsalaisten omassa maassa ei valtioyhteys ollut vielä
+maakunnallista liittoutumista pitemmällä, verotuslaitos oli
+kehittymätön ja kilpailevain kuninkaitten sukusodat lamasivat heidän
+merentakaista toimintaansa. Tanskan vallanpitäjät, käyttäen hyväkseen
+tilaisuutta, tekivät v. 1191 ja mahdollisesti v:n 1202 aikoina retkiä
+Suomeen, mutta pysyvää ei heidänkään valtauksestaan tullut.[3]
+
+Kun Suomen piispain kronikka mainitsee Rodulfia Henrikki-piispan
+seuraajana ja kun Turun hiippakunnasta (episcopatus) puhutaan v.
+1192,[4] näyttää ainoastaan katolinen kirkko ensimäistä ristiretkeä
+seuranneina levottomina vuosikymmeninä saaneen Suomessa jalansijaa,
+arvatenkin yhtä paljon rauhallisen käännytystoimensa kuin pakkokeinojen
+avulla. Mutta senkään olemassaolo ei ollut taattu, kuten selviää vv.
+1209 ja 1221 kirjoitetuista paavin kirjeistä, joissa Suomea mainitaan
+"äskettäin" ja "uudelleen" kristinuskoon käännetyksi maaksi.[5]
+
+Vasta tämän jälkeen alkoi todella Suomen maallinenkin valtaaminen.
+Ruotsi oli viimeinkin saavuttanut valtiollisen ykseyden ja sen hallitus
+järjestynyt, vaikkapa vielä sangen ahtaalla alalla. V. 1216 paavi
+vahvisti Ruotsin kuninkaan vallan siinä maassa, jonka kuninkaan
+edeltäjät olivat pakanain käsistä temmanneet ja johon kuningas vielä
+voisi lisää valloittaa.[6] Paavin kirje ei voinut tarkoittaa muuta
+maata kuin Suomea. Valloituksen suoritti loppuun voimakas ja
+toimintahaluinen Folkunga-suku. V. 1249 vallattiin Häme ja v. 1293
+aljettiin Karjalassa valloitustyö, joka v. 1323 päättyi Karjalan ja
+karjalaisen heimon jakamiseen Ruotsin ja Novgorodin kesken.
+
+Nämä valloitusretket näyttävät olleen omaa laatuaan. Ruotsin
+riimikronikka kuvailee peräti loistaviksi soturijoukot, jotka
+purjehtivat Hämettä ja Karjalaa valloittamaan. Valloittajain suurista
+sotateoista samat kronikat kumminkin ovat aivan lyhytsanaisia, vaikka
+ne muita samanaikaisia sotatapauksia laajasti kuvailevat. Kronikasta
+saa sen käsityksen, etteivät hämäläiset ja karjalaiset taistelleet
+viimeiseen mieheen saakka ruotsalaisia vastaan, vaan alistuivat
+jokseenkin helpolla. Sellainen tulos olikin sopusoinnussa suomalaisten
+heimojen ja ruotsalaisten edellisten suhteitten kanssa. Yhteistoiminta
+ruotsalaisten kanssa ei ollut hämäläisille tuntematonta ennen Hämeen
+Birger jaarlin retkeä; hämäläisten (jäämien) tiheät sotaretket Nevan ja
+Laatokan seuduille eivät varmaankaan aina tapahtuneet ruotsalaisten
+tietämättä, ja v:n 1240 kuuluisalla Nevan retkellä hämäläiset
+esiintyvät suorastaan ruotsalaisten ja suomalaisten (sumien)
+liittolaisina.[7] Hämeen valloittamisessa ei kaiketikaan hämäläisten
+kukistaminen ollut niin tärkeä tehtävä kuin Novgorodin vallan
+vastustaminen ja uhatun maan valtaaminen ja linnoittaminen, ennenkuin
+Novgorod ehtisi sen tekemään. Sitä tarkoittaen riimikronikassa Hämeen
+valloittamisen johdosta lausutaankin:
+
+    jag tror at rytza konungen mistit[8]
+    (luulenpa ryssän kuninkaan hävinneen)
+
+Niinkuin kävi hämäläisten, niin vähää myöhemmin kävi osan karjalaisia.
+Novgorodin liitto tai pakkovalta ei ajan mittaan ollut karjalaisille
+mieliksi. Venäläiset aikakirjat kertovat v. 1269 aiotusta ja 1278
+toimeenpannusta rankaisuretkestä Karjalaan.[9] Toiselta puolen
+karjalaisten suhteet ruotsalaisiin näyttävät näihin aikoihin
+muuttuneen, mikä seikka varmaan on yhteydessä kirkollisen lähetystyön
+tai ruotsalaisen uutisasutuksen kanssa, joka kävi ruotsalaisen
+valloituksen edellä. Länsi-Karjalan rannikkoseutujen asukkaat olivat
+näet kristittyjä jo ennen Torkel Knuutinpojan retkeä, kuten käy
+selville ruotsalaisen kronikan Viipurin linnan perustamista koskevista
+sanoista:[10]
+
+    Ok bygdo eth hwss a then ända,
+    ther cristin land ather wända
+    ok hedhin land taka widher
+
+    (Ja rakensivat linnan sille äärelle,
+    missä kristitty maa loppuu
+    ja pakanamaa tulee vastaan)
+
+Näihin Karjalan muuttuneihin oloihin nähden on luultavaa, etteivät
+karjalaiset tehneet veristä vastarintaa Länsi-Karjalan ruotsalaisia
+valloittajia vastaan eivätkä yleensä omavaltaisesti puuttuneet
+taisteluihin, joiden ratkaisu jo aikaa sitten oli lakannut heistä
+riippumasta.
+
+Näinpä Suomen valloitus tapahtui ajan tavallisuudesta poikkeavasti, ja
+saa selityksensä edeltävistä tapauksista ja oloista.
+
+Ruotsalainen valloitus ja sen seuraukset herättävät
+yhteiskuntahistoriallisessa suhteessa erityistä mielenkiintoa.
+Saksalaisten vallattua itäisen Saksan laajat alueet hävisivät
+sikäläiset slaavilaiset heimot lyhyessä ajassa miltei olemattomiin.
+Samalla tavoin venäläiset valloittajat jo varhaisena keskiaikana
+hävittivät lukuisia Itä-Europan suomalaisheimoja jäljettömiin.
+Kummallakin näillä alueilla tuotti alkuperäisille asukkaille turmion
+valloitukseen liittynyt vieras asutus, joka osittain karkoitti osittain
+sisäänsä sulatti vanhan väestön. Itämeren maakuntain ja monen muun maan
+historiasta nähdään, että vähälukuinen valloittajajoukko yksinäänkin on
+saattanut kytkeä voitettuja väkirikkaita heimoja vuosisatoja kestävään
+valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen orjuuteen.
+
+Aivan toisin kävi Suomessa. Valloituskauden päätyttyä Suomi
+muodollisestikin tuli Ruotsin valtakunnan täysioikeutetuksi osaksi
+(1362), eikä maatamme aikaisemminkaan kohdeltu sanottavasti toisin kuin
+Ruotsin omia nuorempia maakuntia. Turhaan myöskin etsii vanhimmista
+asiakirjoista ilmauksia ruotsalaisten ja suomalaisten heimojen
+keskinäisestä rotuvihasta. Jo ensi alustaan keskiajan valtiolliset ja
+yhteiskunnalliset olot Suomessa joutuivat kehitysuralle, joka jyrkästi
+poikkesi eteläisten ja itäisten heimomaitten tavasta.
+
+Voidaan esittää useitakin seikkoja tämän omituisen ilmiön
+selittämiseksi. Käy esim. ajatteleminen, että valloitetun maan olojen
+sellainen järjestäminen olisi ollut korkeammalla kannalla olevan
+valloittajan harkittua tointa. Sellaisia valloittajia kumminkaan tuskin
+tuntee keskiajan todellinen historia, jossa sen sijaan paljon kerrotaan
+ylivallan häikäilemättömästä käytöstä ja heikompivoimaisen sorrosta.
+Paremmalla perusteella voidaan viitata valloittajain vähälukuisuuteen.
+Jos jotain Ruotsista tullutta uutisasutusta olisikin valloituskautena
+täällä tapahtunut, ei se levinnyt saaristoja ja kapeaa
+rannikkovyöhykettä laajemmalle eikä missään tapauksessa riittänyt
+aikaansaamaan mainittavampaa kansallisuusmuutosta valloitetuilla
+alueilla. Hyvin tärkeäksi tekijäksi on vielä katsottava Suomen
+maantieteellinen asema, joka ylimuistoisista ajoista nykyisiin saakka
+on osoittautunut suotuisaksi täällä olevain kansallisuuksien
+säilymiselle; erittäinkin oli niin laita muinaisina aikoina, jolloin
+meret ja suunnattomat erämaat enemmän kuin myöhemmin pitivät Suomea
+erillään naapurimaista.
+
+Nämä yleiset seikat selvittävät sitä puolta valloituskysymyksestä, joka
+koskee vanhain kansallisuusolojen säilymistä valloituksen jälkeen.
+
+Mitä taas valloituskauden yhteiskunnallisiin ja valtiollisiin oloihin
+tulee, niin on historianesittäjäin huomio yleensä keskittynyt
+valloittajiin ja Ruotsin olojen vaikutukseen Suomessa. Mutta
+ruotsalaisen valloituksen omituisuus ei ollut ainoastaan siinä, mitä se
+täällä teki, vaan myöskin siinä, mitä se jätti tekemättä. Valloittajain
+perustamain, monessa suhteessa varsin heikkojen, yhteiskuntalaitosten
+ohella havaitaan täällä valloituksen vuosisatoina ja yleensä vanhempana
+keskiaikana runsasta omaperäistä kehitystä. On kerran otettava
+tutkittavaksi tuo viimemainittukin puoli valloituskysymystä ja sen
+tekijät.
+
+Näistä kotimaisista tekijöistä mainittakoon tässä ensinnäkin Suomen oma
+ruotsalainen väestö.
+
+Tarkastellessa keskiajan oloja tapaa lounaisen Suomen ruotsalaisella
+asutusalueella jätteitä ja merkkejä paikallisista sotalaitoksista,
+jotka ilmeisesti ovat skandinavialaista alkuperää ja ijältään varmaan
+valloituskautta vanhempia.[11] Sellaisia muistoja tavataan, niinkuin
+tuonnempana tarkemmin näytetään, alueellisissa jaoissa,
+oikeudenkäytössä, eräissä liikennelaitoksissa y.m. Tämä tekee
+luultavaksi, että puheenaolevat seudut jo varhain Ruotsin
+muinaismaakuntain tapaan itse ovat hoitaneet paikallista hallintoaan ja
+kyenneet siitä vastaamaan. Varhaisella keskiajalla, valtion
+keskusvallan vielä heikkona ollessa, tällä maamme ruotsalaisseutujen
+maakuntaisella itsehallinnolla on ollut mitä suurin valtiollinenkin
+arvo, koska siitä ensi sijassa riippui ylimmänkin hallinnon etu ja
+hyöty ja ylin hallinto sitä sen vuoksi suvaitsi. Näitä vanhoja
+paikallisia muotoja tavataan varsinkin Ahvenanmaalla ja siihen
+historiallisesti liittyvässä Varsinais-Suomen saaristossa, vieläpä
+todennäköisesti läntisellä Uudellamaallakin. Maamme vanhat ruotsalaiset
+alueet siten aivan rauhallisella tavalla välittivät skandinavialaisten
+yhteiskuntamuotojen leviämistä Suomeen ja jo edeltäpäin tekivät
+miekkavallan ja väkivallan piirissään tarpeettomiksi.
+
+Suomen ruotsalaiset olivat myös kristinuskon esijoukkoja maassamme. On
+hyvin uskottava Mikael Agricolan Uuden Testamentin suomennoksen
+esipuheessa antama tieto, että lounaisen saariston ruotsalaiset --
+luotolaiset kalandis -- olivat kristittyjä kauan ennen kuin muun Suomen
+asukkaat.[12] Viipuriin saakka ulottuva kristitty seutu, jota
+riimikronikka Torkel Knuutinpojan retken yhteydessä mainitsee,
+tarkoittaa todennäköisesti itäisen Uudenmaan ja Länsi-Karjalan rannikon
+ruotsalaista asutusta, joka kaiketi on tullut alkuun viimeistään Birger
+jaarlin retken aikana. Nämä kristityt ruotsalaiset saaristo- ja
+rantalaiset, jotka olivat ikivanhoissa yhteyksissä Ruotsin asukkaiden
+kanssa, ovat -- Ahvenanmaan varhainen sotalaitos varsinkin sitä
+ajatusta kannattaa -- kylläkin voineet ruotsalaisten liittolaisina
+ottaa osaa Suomen muitten alueitten valloittamiseen.
+
+Vaikka kansalliset eroavaisuudet Suomessa valloituksen aikoina olivat
+paljon jyrkemmät ja merkitsevämmät kuin myöhemmin keskiajalla, olivat
+lounaisen Suomen suomalaiset asukkaat jo kauan ennen valloitusta
+eläneet läheisessä yhteydessä meripuolen ruotsalaisten kanssa, nousseet
+samalle elinkeinolliselle tasolle kuin ruotsalaiset naapurinsa ja
+omistaneet samanlaisia yhteiskunnallisia tapoja ja laitoksia kuin he.
+Samoin tuo lounainen suomalainen heimo, jota kaiketi erityisesti
+kutsuttiin "suomalaiseksi", vanhemmalla keskiajalla sekä
+elinkeinollisesti että yhteiskunnallisesti huomattavassa määrässä erosi
+sisämaan ikivanhoista heimoista, hämäläisistä ja karjalaisista. Ei
+tähänkään lounaisen Suomen suomalaiseen yhteiskuntaan ruotsalainen
+valloitus voinut hävittävästi vaikuttaa.
+
+Sisä- ja takamaan suomalaiset heimot, hämäläiset ja karjalaiset,
+olivat valloituksen aikoina vielä kaskitalouteen perustuvassa
+heimokuntaisessa tilassa. Mahdotonta olisi ollut Hämeen ja varsinkin
+Karjalan silloisia yhteiskunnallisia oloja välittömästi muuttaa
+ruotsalais-länsisuomalaisten olojen mukaisiksi. Valloittaja noudatti
+ainoaa mahdollista menettelyä: määräsi verot tai sopi niistä
+asukkaitten kanssa, ja jätti heidät omiin oloihinsa. Sen vuoksi
+laajalla karjalais-savolaisella asutusalueella vielä vuosisatoja
+myöhempään tapaamme yhteiskunnan, joka valtiollisesti ja kirkollisesti
+oli sulanut muuhun Suomeen, mutta perusteiltaan oli muinaissuomalainen.
+Lännessä ruotsalaiset valloittajat joutuivat tutunomaisiin oloihin,
+idässä ventovieraisiin -- kummassakaan tapauksessa ei uuden
+yhteiskuntalaitoksen istuttamista tarvittu eikä perinpohjaista olojen
+muutosta voinut tapahtua.
+
+
+
+2. VANHIN KRUUNUNTALOUS SUOMESSA.
+
+
+Ruotsalainen valtiojärjestys Suomessa alkoi ikäänkuin ulkopuolelta
+vanhaa yhteiskuntaa, hyvin yksityisenä kruununtaloutena, joka
+vähitellen laajeni yhä monipuolisemmaksi valtiolliseksi järjestykseksi
+ja kaivautui yhä syvemmälle maakuntaiseen ja paikalliseen
+yhteiskuntaelämään.
+
+Suomen valloituskauden loppupuolella oli verotus niinkuin koko
+kruununtalous Ruotsissa tosin alkeellisella, vaan ei kuitenkaan aivan
+kehittymättömällä kannalla.
+
+Vielä 11. ja 12. vuosisadoilla kaikki tärkeämmät valtion tehtävät
+pohjoismaissa olivat järjestetyt maakuntaiselle pohjalle ja
+suoritettiin luonnossa, paikallisina rasituksina (oikeustoimi, tiet ja
+sillat, sotalaitos). Kuninkaalle lienee aluksi maksettu vain
+vapaaehtoisia lahjoja suurina juhlina tai kuninkaan matkoilla ollessa.
+Pakollinen veron maksaminen oli kansalle outoa ja vastenmielistä.
+Tanskassa menetti Knut pyhä henkensä (1086), kun koetti saada kansaa
+maksamaan henkiveroa (Nefgjald); vasta satasen vuotta myöhemmin,
+Valdemarien aikana, muuttui siellä vanha mieskohtainen sotavelvollisuus
+pysyväksi maaveroksi (Leding) ja kuninkaan tilapäinen matkakestitys
+pysyväksi lunastukseksi (Stud). Norjassa mainitaan Harald Haarfagren
+vaatineen "nefgjaldia" ja maaveroa, mutta myöhemmin onnistui kansan
+päästä näistä veroista, ja vielä Magnus Lagaboterin laissa (1274)
+kiellettiin kuningasta yleisiä veroja ottamasta.[13]
+
+Ruotsin vanhat sadut puhuvat verolahjoista (skattgiafir) ja verojen
+henkiverosta (nefgiäld). Viimemainittua mainitaan historiallisessa
+asiakirjassakin v:lta 1285 Vestmanlannissa maksettuna säännöllisenä
+verona, mutta todennäköisesti on sekin alkuaan kuulunut vapaaehtoisiin
+tai puolipakollisiin verolahjoihin. Maakuntalakien edustamana aikana,
+s.o. pääasiallisesti 1200-luvulla, maksettiin Ruotsissa jo yleisesti
+pysyviäkin veroja, missä laivamuonaa (skipvist) tai sotavelvollisuuden
+lunastusta eli sotalomaveroa (ledungslama), missä kinkeriä kuninkaan
+matkakestityksen lunastamiseksi (gingärd) tai samanaikaisesti
+useammanlaisia veroja. Tähän vanhimpaan verokerrokseen on luettava
+vielä sukuvero (settargiäld), joka mahdollisesti oli tuon tarunomaisen
+nefgiäldin jatkoa.[14]
+
+Kuten E. Hildebrand on huomauttanut, eivät vanhimmat verot Ruotsissa
+aina näytä syntyneen vapaan sopimuksen pohjalla; Sigtunan aikakirjoissa
+kerrotaan Uplannin talonpoikain kapinan johdosta joutuneen maksamaan
+veroja.[15]
+
+Muuten oli kuninkaan hankittava omat tulonsa ja palvelijainsa --
+ensimäisten kruunun virkamiesten -- hyvitykset osittain
+yksityistaloudella, kuten muittenkin suurmiesten, osittain kuninkaalle
+vähitellen myönnetyillä tai hänelle muuten karttuneilla julkisilla
+eduilla: kruunun tiloista (Upsala öd; Tanskassa Konungslef), jotka jo
+alkuansa lienevät olleet kuninkaan yksityisistä tiloista erotettuja
+tiloja, salamurhasakoista ja sittemmin muunlaisistakin sakoista,
+perijättömäin perinnöistä, sekä asumattomain maitten omistamisesta ja
+asuttamisesta.
+
+Ensimäisten Folkunga-sukuisten hallitsijain aikana Ruotsin
+kruununtalous ja verolaitos nähtävästi ripeästi edistyi ja juurtui.
+Niiltä ajoilta varsinaisesti alkaa Ruotsin verotushistoria.[16]
+
+Suomen verolaitosta voi sanoa kirkon perustamaksi. Ensimäisen
+ristiretken jälkeen oli kirkko lähes vuosisadan ainoa hallinnon hoitaja
+ja verottaja Suomessa, sikäli kuin täällä hallintoa ja verotusta niinä
+aikoina oli olemassa. Katolisella kirkolla oli jo Suomeen tullessaan
+valmis hallintojärjestelmä, jota se saattoi sovelluttaa tänne, heti
+kuin olot suinkin sen myönsivät. Tähän järjestelmään varmaan jo alusta
+asti niinkuin myöhemmin kuului kirkon taloudellisten etujen valvominen.
+Piispan kymmenysten ja muittenkin kirkollismaksujen suorittamisessa
+tavataan Lounais-Suomessa muotoja, jotka ilmeisesti ovat peräisin
+kristinuskon ensi ajoilta maassamme.
+
+Kuinka kauan kirkko täällä yksinänsä harjoitti verotusvaltaa, siitä ei
+ole tarkempia tietoja. Eräässä keskiaikaisessa aikakirjan katkelmassa
+kerrotaan, että Bero piispa 1200-luvun puolivälissä olisi luovuttanut
+suomalaisten veron kuninkaan käsiin.[17] Yleisesti myöskin uskotaan
+saman aikakirjan katkelman ja Suomen piispain kronikan tiedonantoa,
+että kirkko (papisto) piispa Ragvaldin aikana (k. 1266) rupesi
+kantamaan n.s. ruokalisäveroa (matskott).[18]
+
+Kirkon ja kruunun aikaisimpain verotulojen suhdetta eivät nämä
+aikakirjain tiedonannot kumminkaan riittävästi valaise. Emme tiedä,
+mikä se vero, "tributum", oli, jonka piispa kuninkaalle luovutti,
+emmekä myöskään, oliko ruokalisävero korvaus kirkolle vähää ennen
+menetetyistä verotuloista, kuten yleisesti otaksutaan. Kun näyttää
+varmalta, että piispat Suomessa ovat ensimäisinä kehittäneet
+paikallisverojen ulkopuolelle kuuluvaa pysyvää yleistä verolaitosta,
+niinkuin yleensäkin maan keskushallintoa, ja kun 1300-luvulla huomaamme
+kruunun veronkannossaan ja hallinnossaan noudattavan samoja tapoja,
+vieläpä toimivan yksissä piispan hallinnon kanssa, näyttää
+luultavimmalta, että mikäli kruunulle luovutettiin kirkollisia veroja
+ne olivat piispan tuloja. Mutta siinä tapauksessa seurakuntain
+papistolle maksettua ruokalisäveroa tuskin voi pitää kruunulle
+luovutettujen tulolähteitten korvauksena.
+
+Kirkosta aivan riippumattakin oli jo 1200-luvulla Suomessa alkanut
+säännöllinen veronmaksu kruunulle. Ahvenanmaa on todistettavasti
+muinoin suorittanut merisotavelvollisuutta (ledung), johon kuuluvan
+sotalomaveron (ledungslama) järjestämisessä siellä tapaamme samoja
+muotoja, joita Skandinavian maissa käytettiin 1100-luvun lopulla ja
+1200-luvun alkupuolella. Samantapaisia muotoja tavataan myös
+Varsinais-Suomen ruotsalaisilla seuduilla. Tämä vero on vanhin tunnettu
+kruununvero Suomessa.
+
+Keskiaikana maksettiin Suomessa yleisesti linnanvoudeille erinäisiä
+lahjaveroja. Vaikkemme voi tarkemmin määrätä aikaa, jolloin nämä verot
+ovat tulleet käytäntöön, voimme kuitenkin niiden laadusta ja niiden
+suoritustavoista päättää, että ne ovat ikivanhoja ja kuuluvat
+vanhimpaan veroryhmään maassamme.
+
+Yltympäri keskiajan Suomea tavataan useanlaisia kruunulle suoritettuja
+karja- ja ruokaveroja, jotka kaikki kuuluvat alkuperäisenä pidettävään
+kuninkaankinkeriin. Tämän veron tapaamme kehittyneenä 1300-luvun
+alussa, mutta hyvin luultavasti on sekin melkoista vanhempi.
+
+Muita keskiajan kruununveroja -- paikalliset verot ja rasitukset tässä
+sivuutamme -- emme yhtä suurella varmuudella voi väittää 1300-lukua
+vanhemmiksi.
+
+Myöhempiin keskiaikaisiin veroihin verrattuina vanhimmat kruununverot
+olivat vähälukuiset ja varmaan myöskin vähemmin raskaat. Mainittavampaa
+eroa niiden ja Ruotsissa käytettyjen verojen välillä ei voi havaita.
+
+Varhaisen keskiajan kruununtalous Suomessakaan ei saattanut perustua
+pysyviin veroihin. Kuninkaan tai hänen valtansa edustajain tuli
+täälläkin hankkia suuri osa tulojansa muilla keinoin. Ruotsin vallan
+alusta asti kantoi kruunu täällä sakkoja, ja kuten Yrjö Koskinen on
+huomauttanut, oli kruunun sakotusvalta täällä yleensä suurempi kuin
+Ruotsissa -- yksi niitä harvoja aloja, joissa Suomi esiintyy kuninkaan
+voittomaana, Ruotsin vanhain maakuntain vastakohtana.[19]
+
+Myöskin uutisasutuksista oli kruunulla jo vanhimpana aikana Suomesta
+tuloja, sillä täällä, kuten yleensä muuallakin Europassa, jo varhain
+katsottiin kruunun omiksi kaikki sellaiset metsät, saaret ja
+asumattomat alat, joilla ei ollut määrättyä omistajaa.
+
+Kruunun talouden varsinaisena pohjana keskiajan vanhimpana aikakautena
+Suomessa olivat kruununkartanot,[20] joita todennäköisesti oli kaikissa
+Suomen pääseuduissa. Emme tunne tarkemmin näiden kartanoiden
+syntymisseikkoja, mutta voimme olettaa, että ne ainakin osittain ovat
+saaneet alkunsa vanhemmilta omistajilta anastetuista maista, samalla
+tavoin kuin katolinen kirkko otti haltuunsa pakanallisia uhrilehtoja.
+Suomen vanhat kruununkartanot vastasivat oikeudellisesti täydellisesti
+Ruotsin "Upsalan tiloja" ja pidettiin ne nähtävästi jo alusta alkaen
+erillään kuninkaan yksityisistä kartanoista. Kruununkartanoiden
+varsinainen kukoistusaika oli todennäköisesti 1200-luvun puolella,
+sillä 1300-luvun alkupuolella, hallinnon keskityttyä suuriin
+keskuslinnoihin, kruununkartanolaitos jo ilmeisesti oli rappiolla.
+
+Tällainen kartanolaitos sopi täydellisesti 1200-luvun yleiseen
+hallintojärjestelmään, joka perustui kiertotalouteen. Siihen aikaan
+näet ei vielä ollut pysyviä hallituskeskuksia, vaan kuninkaat ja
+valtaherrat kulkivat joukkoineen paikasta paikkaan, kartanosta toiseen
+nauttimassa veronsa ja saatavansa ja suorittamassa virkatehtävänsä.
+Kruununkartanoitten mukaan Suomi jakaantui lukuisiin pieniin
+kartanolääneihin, joihin kuului pääkartano sekä pienempi
+"lampuotilääni", jonka asukkaat pitivät kartanon viljelykset ja
+rakennukset kunnossa. Muut talonpojat kaiketi määrätyiltä alueilta
+kuljettivat veronsa näihin kartanoihin ja mahdollisesti suorittivat
+niihin käräjänpito-, työ- ja kyytivelvollisuutensa.[21]
+
+Kun kuningas harvoin lienee liikkunut Suomessa ja hänen arvatenkin oli
+vaikea hoitaa kruununkartanoita omaan laskuunsa, käytettiin Suomen
+kruununkartanoita varmaan yleisesti läänitykseksi kuninkaan miehille.
+Nämä kruununkartanoitten läänimiehet olivat kuninkaanvallan edustajia
+Suomessa ja siten maamme ensimäisiä kruunun virkamiehiä.
+
+
+
+3. LINNAKAUSI.
+
+
+Kolmannen- ja neljännentoista vuosisatain vaihteesta alkoi Suomen
+hallinnon ja verojen historiassa uusi aikakausi. Näiden aikakausien
+eroavaisuuden voimme lyhimmästi ilmaista nimityksellä "kartanokausi" ja
+"linnakausi", koska edellisen aikakauden tunnuksellisten
+kruununkartanoitten, paikallishallinnon ja paikallisverojen sijalle
+jälkimäisellä aikakaudella tulivat suuret keskuslinnat, linnahallinto
+ja linnaverot.
+
+Tämä muutos oli yhteiskunnallisen ja valtiollisen kehityksen mukainen.
+Ruotsi vähitellen joutui lähempään yhteyteen ritari- ja läänitysvaltaisen
+Europan kanssa. Kallis ratsupalvelus syrjäytti pohjoismaissakin
+kansanomaiset sotatavat ja joudutti sotilaallisen rälssisäädyn
+muodostumista. Mahtavimmat ylimykset, kuningassuvun jäsenet etupäässä,
+rakensivat suuria linnoja, pitivät kalliita hovia ja suuria
+ratsumiesjoukkoja ja harjoittivat omin uhkinsa rohkeaa valtiollista
+keinottelua. Kruunun linnat ja läänitykset joutuivat suureksi osaksi
+korkeasukuisten, usein ulkomaalaistenkin ylimysten käsiin.
+
+Kruununkin oli vastaavalla tavalla muutettava hallintoansa. Koti- ja
+ulkomaiset valtasuhteet pakottivat sen keskittämään voimansa varmoihin
+linnoihin ja hankkimaan palvelukseensa suurempia ratsujoukkoja; uudet
+olot muutenkin suuresti laajensivat kruunun toimialoja ja
+virkamiehistöä.
+
+Tähän kaikkeen ja lisäksi kuninkaan suuresti laajenneeseen
+hovitalouteen tarvittiin paljon varoja, sitäkin kipeämmin kun kruunu
+läänitysten kautta menetti suuren osan entisiä tulojansa. Kruununtalous
+muuttui monimutkaiseksi läänitystaloudeksi (tilitys-, sopimus-, pantti-
+y.m. läänit), mutta yleinen, kansan suurta enemmistöä koskeva seuraus
+ajan yhteiskuntakehityksestä oli verojen ja rasitusten suuri
+kasvaminen.
+
+Suomessa niinkuin Ruotsissakin oli linnatalous tämän uuden järjestelmän
+varsinaisena keskuksena ja ylläpitäjänä. Tänne perustettiin suuria
+linnoja, joista tuli laajain linnaläänien -- Suomen historiallisten
+maakuntain -- sotilaallisia ja hallinnollisia pääpaikkoja. Viipurin
+linnan perustamista voitaneen pitää uuden kauden alkumerkkinä, sillä
+tämä linna riimikronikan mukaan alun pitäin rakennettiin kivestä ja
+tuli heti laajemman valtiollisen toiminnan tukikohdaksi. Muut
+suuret maakuntalinnat muodostettiin nähtävästi vanhemmista
+kuninkaankartanoista ja kartanolinnoista. Ainakin jo v. 1308 oli
+maassamme kolme suurta linna-aluetta -- Turun, Hämeen ja Viipurin --,
+joita niiden linnain päälliköt hallitsivat.[22] V. 1326 mainitaan
+Varsinais-Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa, vieläpä Hämekin ja
+"muita maita" Turun linnan alueeseen kuuluvina,[23] mistä
+päättäen maassa puheenalaisena aikana oli vain kaksi päälinnaa.
+Ahvenanmaalle, läntiselle Uudellemaalle ja Satakuntaan myöhemmin
+1300-luvulla rakennetut maakuntalinnat, jotka täyttivät vanhempain
+kruununkartanoitten sijan, olivat, kuten Pohjanmaankin maakuntalinna,
+hallinnollisesti verraten itsenäisessä asemassa, mutta niiden
+valtiollista ja sotilaallista merkitystä ei voi verrata Turun ja
+Viipurin linnain merkitykseen.
+
+"Hallintoon -- lausuu Styffe 1300-luvun Ruotsista -- kuului oikeittain
+vain linnain ja niiden miehistöjen ylläpitäminen, missä linnoja oli,
+sekä kruunun tulojen kokoaminen läänistä".[24] Paikalleen sanottu
+Suomestakin. Linnahallinto ei kuitenkaan ollut niin yksinkertaista,
+kuin tästä ehkä voisi luulla, vaan kehittyi se kylläkin monimutkaiseksi
+vanhain ja uusien tapain kudokseksi.
+
+Linnatalous nieli nyt kaikki vanhat verot, ja lisää veroja tarvittiin
+välttämättä. Silloisella asteellaan kruunu vielä eli kädestä kärsään
+kykenemättä omasta kohdastaan mitään aikaan saamaan; pienimpiinkin
+uusiin menoihin tarvittiin ammentaa varoja alkulähteestä, talonpojan
+voimasta tai aitasta ja kukkarosta.
+
+Näinä linnainrakennusaikoina linnatyövelvollisuus monenmoisine
+rakennusaineveroineen, ajoineen, "pitkine töineen" ja päivätöineen tuli
+yleiseksi pysyväksi rasitukseksi. Tunnettua on, että Albrekt
+Meklenburgilainen v. 1367 käski siirtää pois Kokemäellä olevan linnan,
+koska se tuotti kansalle liikoja rasituksia, ja että Viipurin ja
+Uudenmaan linnaläänin talonpojat samaan aikaan niskoittelivat
+säännöllisten kruununverojen ja palvelusten (seruicia) suorittamisessa
+Viipurin linnaan.[25] Margareta kuningattaren aikana päivätyöveroja
+Ruotsissa erityisesti järjestettiin. Kaikesta päättäen tämä rasitus
+Suomessa oli hyvin kiusallinen ja aiheutti työkapinoita ja lakkoja,
+jollaiset myöhemminkin uuden ajan alussa olivat hyvin tavallisia.
+Kaikissa päälinnoissa, varsinkin Viipurin linnassa, myöhemmin ajoittain
+myöskin parissa sivulinnassa (Raaseporissa ja Kastelholmassa)
+ylläpidettiin lukuisaa varustusväkeä, johon pääasiallisesti kuului
+ratsumiehiä eli "huoveja". Linnaväkeä ja sen ratsuja elätettiin
+kiertotapaan, kuljettamalla niitä pitäjissä ja verokunnissa
+ruokaruotsilla.
+
+Alkujaan kaiketi sellainen kestitys ja ylläpito kuului ainoastaan
+kiertomatkoilla liikkuvalle kuninkaalle (kuninkaan-kinkeri); Ruotsin
+maakuntalait eivät muunlaista matkaveroa tunne tai tunnusta. Myöhemmin
+siitä siellä kehittyi pysyvä kruununhevosten syöttövero (årliga hästar,
+kungshästar). Suomen ruokaruotsi oli toisenlainen, sillä täällä
+kulkivat miehet ratsujensa mukana ja kiertoretki oli samalla verojen,
+rästien ja sakkojen ulosottomatka. Se oli siten mitä tärkein osa
+linnahallinnosta ja todennäköisesti sen mukana kehittynyt, joskin se
+alkujuuriltaan saattoi olla vielä vanhempi.
+
+Turun ja Viipurin linnain isännät olivat useimmiten sijaiskuninkaan
+vallalla varustettuja valtakunnan virkamiehiä, ja muittenkin linnain
+voudit hoitivat lääninsä hallintoa hyvin itsenäisesti. Tämä hallinto
+tapahtui samaan ikivanhaan kiertotapaan, jota aikaisemmin lienee
+noudatettu kartanokauden hallinnossa niihin kuuluvilla alueilla.
+Linnanisännät siis tekivät säännöllisiä kiertomatkoja pitääkseen
+käräjiä ja valvoakseen veronkirjoitusta ja -kantoa, omia erityisiä
+saataviansa unohtamatta. Alemmillakin virkamiehillä, alavoudeilla,
+kirjureilla, yksin kyökkimestareilla ja kellarirengeillä, piti näillä
+jokatalvisilla ja -kesäisillä voudinmatkoilla olla lahjansa ja
+saatavansa. Nämä vanhat voudinkestitykset ja käräjäkinkerit sulautuivat
+pian erityiseksi nimismiesveroksi, joka kuitenkin vasta 1400-luvulla
+esiintyi täysin muodostuneena säännöllisenä paikallisverona.
+
+Tämän yhteydessä on huomautettava oikeuslaitoksen eristymistä
+linnahallinnosta ja joutumista uudenlaisten laamannien ja
+kihlakunnantuomarien hoidettavaksi, mikä muutos lienee tapahtunut
+Maunu Eerikinpojan maanlain käytäntöön tullessa 1300-luvun
+loppupuolella. Linnaläänien jakautuminen pienempiin kihlakuntiin ja
+nimismiehenptäjiin näyttää olleen edellämainitusta kehityksestä
+riippuva seuraus.
+
+Selväpiirteisen kuvan linnakauden verojärjestelmästä antaa Maunu
+Eerikinpojan v. 1340 laatima asiakirja, jolla hän neljäksi vuodeksi
+luovuttaa Turun, Hämeen ja Viipurin linnat Dan Niilonpojalle.
+Asiakirjan mainitsemat verot jakautuvat seuraaviin ryhmiin: (1)
+kuninkaanvero, joka Suomesta (Turun läänistä) ja Ahvenanmaalta oli
+kuninkaalle edelleenkin kokonaisuudessaan lähetettävä ja johon kuului
+turkiksia, selvää rahaa, voita ja karjaa, sekä "kuninkaan karpio"; (2)
+linnain rakennusverot ja (3) linnanvoudin- ja linnaväen-verot.[26] V.
+1346 laatimassaan jälkisäädöksessä Maunu kuningas ja Blanka kuningatar
+luettelevat Suomesta tulevina kuninkaan saatavina veron, selvän rahan,
+ruiskarpion ja haukkaveron.[27] Tästäkin asiakirjasta näemme, mitä
+veroja siihen aikaan oli kuninkaalle Ruotsiin lähetettävä.
+
+Vaikka useat keskiajan verot olivat samat tai samanlaatuiset koko
+maassa tai suuressa osassa maata, oli kuitenkin jokaisella
+linnaläänillä oma yhdenmukainen, mutta muista lääneistä poikkeava
+verolaitoksensa. Nämä osittain hyvin suuretkin eroavaisuudet johtuivat
+eri heimojen alueitten ikivanhasta taloudellisesta kannasta ja
+tavoista, mutta epäilemättä myöskin siitä, että kunkin linnanläänin
+verolaitos oli järjestetty läänin muodostamisen yhteydessä, eri aikana
+ja eri oloissa.
+
+Mutta linnakauden veroissa oli samankin läänin alueella suuria
+paikallisia eroavaisuuksia. Niin etenkin nimismiesverossa; Hämeessä ja
+Varsinais-Suomessa sitä tuskin kahdessa pitäjässä maksettiin samalla
+tavalla. Tämä omituinen kirjavuus on selitettävä linnakauden
+valtiolaitoksen jo ennen mainitusta kehittymättömyydestä ja
+heikkoudesta. Ei ollut vielä keinoja, joilla verotus olisi saatettu
+järjestää yhdenmukaisesti ja pysyvästi koko valtakunnassa. Veroista oli
+kruunun sovittava maakuntain, kihlakuntain ja pitäjäin kanssa -- niitä
+vastaan oli hallituksella kyllin sanan- ja arvovaltaa.[28] Samaa
+valtiolaitoksen heikkoutta todistaa verojen jakamis- ja
+kantamistapakin, kruunu kun yleensä peri lääniltä, kihlakunnalta tai
+pitäjältä määrätyn joukon veroesineitä tai määrätyn summan rahaa, mutta
+ei puuttunut niiden jakamiseen yksityisten maksajain kesken, jotka
+siinä kohden jäivät oman paikallishallintonsa varaan; miten verot
+lopulta tasattiin, se toisinaan pysyi verokunnan talonpoikain
+salaisuutena -- kunnes Kustaa Vaasa sitäkin seikkaa rupesi peräämään.
+
+
+
+4. YLIMÄÄRÄISET VEROT.
+
+
+Linnakauden verottajalle eivät riittäneet lisätytkään vakinaiset verot.
+14. vuosisadan alusta alkaen otettiin kansalta ehtimiseen ylimääräisiä
+veroja eli apuveroja milloin mitäkin tarkoitusta varten. Ensimäisiä
+apuveron ottajia Suomessa lienee ollut Birger kuninkaan veli Valdemar
+herttua, joka v. 1302 tuli Suomen herttuaksi ja lääniherraksi.[29]
+Valdemar ja Eerik herttuat samoinkuin kuningaskin olivat tavattoman
+ankarain veronkiskojain maineessa. Kuninkaan verotustoimet saivat
+näihin aikoihin Gotlannin, Helsinglannin ja Smålannin talonpojat
+nousemaan vaarallisiin kapinoihin. Herttuain tiedetään v:sta 1310
+alkaen joka vuosi ottaneen n.s. "markka"-veroja (markgälder), joita
+maksettiin talonpojan omaisuuden ja perusteella kolmekin kertaa samana
+vuonna, markka (täysitilalta) kullakin kerralla. Markkaverojen ohella
+tai lomassa Valdemar herttua kiristi myöskin ylimääräisiä kinkerejä.
+Niinpä vaati hän kultakin talonväeltä (hjonelag) lehmän, 6 leiv.
+silavaa ja 6 leiv. voita, ja kultakin talonisännältä pannin maltaita,
+saman verran ohrajauhoja, kanan ja 1/2 hanhea, ennen määrätyn 15
+ruispannin ja 1/6 härän lisäksi. Nämä verot epäilemättä joutuivat ensi
+sijassa herttuan alaisen Suomen asukkaiden suoritettavaksi.[30] Myöskin
+Suomen kirkkoa herttuain kiristykset näkyvät koskeneen, kuten ilmenee
+paavin v. 1317 antamasta suojeluskirjasta, joka oli osoitettu m.m.
+Turunkin piispalle.[31]
+
+Tällaiset verotusolot saattoivat Ruotsin valtaneuvoston v. 1319
+tekemään ylimääräisiä veroja vastaan tunnetun päätöksensä, jolla
+laittomat verot kiellettiin. Maunu Eerikinpojan maanlain mukaan oli
+kuninkaalla lupa ottaa apuveroa ainoastaan muutamissa määrätyissä
+tapauksissa. Mutta hyvät päätökset ja säännökset eivät näy vähentäneen
+näitä veroja. Uusi markkavero (pro solucione marce) määrättiin v:n 1326
+aikoina Skarassa tehdyllä sopimuksella suoritettavaksi niinkuin näkyy
+Matti Kettilmundinpojan jälkisäädöksestä, jossa myöskin mainitaan tätä
+veroa olleen Suomesta (Varsinais-Suomesta) suoritettavana 200
+hopeamarkkaa.[32] Skenningessä v. 1335 tehdystä päätöksestä selviää,
+ettei valtakunnan rahvaan rasittaminen, varsinkaan laiton kestitys ja
+kyyditys, ollut tauonnut, ja Lödösen herrainpäivillä 1346 tehtiin
+jälleen turhia päätöksiä ylimääräisiä kinkerejä ja rakennusveroja
+vastaan. Messeniuksen tiedon mukaan Suomen herttua Pentti Algotinpoika
+1350-luvulla verotuksillaan rasitti Pohjanmaata.[33] Seuraavalla
+vuosikymmenellä Albrekt Meklenburgilainen vaati Ruotsin valtakunnan
+papistolta ja aatelilta tavattoman raskaan tilapäisen tuloveron.[34]
+
+Vuosisadan loppupuolella ylimääräisten verojen maksaminen jo oli
+juurtunut tapa Suomessa. Bo Joninpojan v. 1381 suomalaiselle
+rälssimiehelle antamassa vapautuskirjassa niitä mainitaan vuotuisen
+veron rinnalla niinkuin ainakin säännöllisiä maksettavia.[35] V. 1387
+kuningas nimenomaan valtuutti läänitysmiehensä Jaakko Djeknin
+vuosittain kantamaan lääniksi saamaltaan alueelta tarkoin määrätyn
+avun,[36] joka yksityiskohdissaankin muistuttaa lounaisessa Suomessa
+vielä uuden ajan alussa suoritettua ruoka- ja karjaveroa
+(kuninkaankinkeriä).
+
+Mielenkiintoista on puheena olevaa veroläänitystä koskevassa
+asiakirjassa tavata "bedhas" sana, sillä sitä käytetään siinä samassa
+merkityksessä kuin vanhan saksan "Bede" sana, joka merkitsi
+ruokaveroa.[37] Esikuvat, joita Ruotsin valtakunnassa tähän aikaan
+verotuksessa pidettiin, olivatkin enemmän keskieuroppalaisia kuin
+kotimaisia.
+
+Myöskin markkaverot olivat näihin aikoihin niin yleisiä, että sitä
+tarkoittava verosana "markagield" (margeld) tuli pysyväksi rahaveron
+nimeksi,[38] jollaisena se vielä uuden ajan alussa esiintyi suuressa
+osassa Suomea.
+
+Raskaimmillaan lienevät verot keskiaikaisessa Suomessa ja Ruotsissa
+olleet varhaisempain unionikuninkaitten aikana. Margareta kuningatar ei
+ollut heistä vähimmin vaativa. Ruotsin valtaistuimelle noustessaan
+hänelle myönnettiin koko Ruotsin valtakunnasta "kuningattaren markaksi"
+nimitetty apuvero, jota "jokaisen miehen" oli maksettava markka Ruotsin
+rahaa tai vastaava arvo määrättyjä verotavaroita. Vähää myöhemmin,
+luultavasti Eerik Pommerilaisen kuninkaaksi valitsemisen yhteydessä
+(1396), tuli maksettavaksi n.s. "15 markan vero", jota suoritettiin
+kuten näyttää täysiverottain. Tätä veroa maksettiin v:een 1403 saakka,
+jolloin se lakkasi ja sen sijaan suostuttiin uuden markkaveron
+suorittamisesta. Samaan aikaan Ruotsin valtakunnanneuvosto myönsi
+linnain muonittamiseksi suuren kinkeriveron, johon joka miehen oli
+maksettava lehmä, 2 lammasta, voita ja rukiita.[39]
+
+Aivan sanan mukaan ei siis ollut uskottava kuningattaren vakuutuksia
+eikä Thord Bonden sitoumusta v. 1403 pitää Viipurin läänin asukkaille
+"Eerikin lakia ja oikeutta".[40]
+
+Muuttuneet valtiolliset ja taloudelliset olot, mutta etenkin suuret
+kansanliikkeet lienevät olleet päävaikuttajana siihen, että raskaammat
+apuverot myöhemmin 1400-luvulla olivat verraten harvinaisia.
+Riimikronikka kertoo Kristoffer Baijerilaisen vaatineen tavattomia
+kestityksiä ja Kristian I:n ottaneen uuden laittoman veron.[41] Nämä
+verot mainitaan otetuiksi Ruotsista, mutta arvatenkaan ei Suomeakaan
+unohdettu.
+
+Keskiajan lopulla olivat apuverot Suomessa jälleen hyvin tavallisia.
+Vuosien 1504-1513 aikoina koottiin läntisen Suomen linnalääneistä
+moneen kertaan apuveroja, jotka suoritettiin pääasiallisesti rahassa,
+mutta myöskin verokappaleissa.[42] Kustaa Vaasa oli ahkera käyttämään
+tätä perintötapaa, ja ne muodot, joissa apuveroja hänen aikanaan
+otettiin, luultavasti olivat samoja, joita pitkin myöhempää keskiaikaa
+käytettiin.
+
+Keskiajan ylimääräiset verot jakautuvat kahteen päälaatuun: (1) rahassa
+suoritettuihin (tai laskettuihin) markkaveroihin, joita maksettiin
+monenlaisilla perusteilla -- omaisuus- ja tuloverotkin olivat
+tunnettuja --, ja (2) kinkeriveroihin, joita suoritettiin
+verokunnittain. Nämä verot ilmenivät Ruotsin valtakunnassa kasvavan
+ylimysvallan mukana ja olivat raskaimpia muukalaisten häiritsijäin
+aikana. Näiden raskaitten verojen suorittaminen Suomessa todistaa,
+ettei maamme niiden aikana ollut aivan huonossa taloudellisessa
+tilassa.
+
+
+
+5. UUDISTUKSIA 1400-LUVULLA.
+
+
+Eerik Pommerilaisen hallitusajasta voidaan jälleen lukea uuden verotus-
+ja hallintokauden, keskiajan viimeisen, alku. Tällä aikakaudella astui
+valtiolliseen ja yhteiskunnalliseen elämään pari uutta tekijää: Ruotsin
+kotimainen puolue ja kapinoiva kansa. 1400-luvun verohistoria
+Suomessakin on senvuoksi paljon vaiherikkaampi ja tärkeämpi kuin
+edellisen vuosisadan. Pääasiassa kyllä vero-olot vieläkin pysyivät
+entisellä linnatalouden pohjalla, mutta nyt niissä tapahtui
+perinpohjaisia muutoksiakin ja järjestelyjä osittain valtion
+rahataloudellisten tarpeitten osittain veroamaksavan luokan eduksi.
+Ylipäänsä tulivat vero-olot 1400-luvulla maassamme entistä paljon
+vakaammalle kannalle ja järjestyivät muotoihin, jotka sitten pysyivät
+käytännössä kauas uudelle ajalle saakka.
+
+Keskiajan vero-oloissa oli veroamaksavan kansan kannalta kolme arkaa
+kohtaa, jotka pitivät parannusvaatimuksia vireillä: ensimäinen oli
+suoranainen verojen kasvaminen, toinen veronalaisen maan joutuminen
+rälssin alle, minkä kautta veroa maksavan maan kuorma tuli
+raskaammaksi, ja kolmas vihdoin verojen epätasainen jako yksityisten
+veronmaksajain kesken. Näistä kysymyksistä on ensimäistä jonkun verran
+jo edellisessä käsitelty; nyt on kohdistettava huomio toisiin.
+
+Kuten eräästä v:n 1334 asiakirjasta ilmenee, oli Suomessa jo siihen
+aikaan -- ellei jo aikaa ennen -- syntynyt selvä ero veromaan ja
+rälssimaan välille.[43] Siihen aikaan jo, kuten samasta asiakirjasta
+voi päättää, rälssimiesten maanostojen ja -anastusten vuoksi veromaa ja
+kruununtulot huolta herättävästi vähenivät. Nämä epäkohdat saivat Maunu
+Liehakon yrittämään, vaikka ei jatkamaan, jonkunlaista rälssin
+supistumista ja rälssin alle joutuneen veromaan peruutusta;
+rälssioikeuksien parempaa valvomista varten hän m.m. rupesi
+antamaan rälssikirjoja.[44] Riimikronikan mukaan myöskin Albrekt
+Meklenburgilainen yritti peruuttaa kruunulle kolmatta osaa aatelin ja
+kirkon anastamia tiloja. Mutta vasta Margareta kuningattaren aikana
+huomattiin vaaralliseksi lykätä parannusta.
+
+Eerik Pommerilaista kuninkaaksi valittaessa päätettiin Ruotsissa, että
+kaikki verotilat, jotka Albrekt Meklenburgilaisen hallitsijaksi
+tulemisesta ruveten (1363) olivat joutuneet rälssin alle, olivat
+palautettavat entisille omistajilleen, anastetut tilat ilman korvausta,
+ostetut tilat maksamalla kauppahinnan takaisin. Palauttaminen aiottiin
+saada toimitetuksi puolessa vuodessa. Se vei Ruotsissa kolmetoista
+vuotta, mutta olikin perinpohjainen, sillä tuhansia taloja lasketaan
+sen kautta jälleen joutuneen veronalaiseksi; yksin Vesteråsin läänissä
+oli palautettuja tiloja 500.[45]
+
+Suomessa tapahtui peruutus pääasiallisesti keväällä 1405 pidetyissä
+etsikkokäräjissä, joissa tuomarina ja syyttäjinä toimivat kuninkaan
+valtuuttamat luottamusmiehet. Kutakin kolmea neljää veropitäjää varten
+pidettiin etsikkokäräjät, tammi-, maalis- ja huhtikuussa 1405 Turun
+läänissä, helmikuussa Hämeessä, maaliskuussa Raaseporin läänissä.
+Kruunun saalis oli niissä paikoin, joista tietoja on, sangen runsas, ja
+epäilemättä voidaan koko peruutuksen tulos arvioida sadoiksi
+tiloiksi.[46]
+
+Tämän peruutuksen kautta tuli rälssi- ja veromaan ero entistä
+selvemmäksi, ja seuraavina aikoina sekä kruunu että talonpojat pitivät
+tarkemmin silmällä, ettei veronalaista maata niin helposti kuin ennen
+päässyt pujahtamaan rälssin alle. Sellainen vaara pyöri, milloin esim.
+rälssitilalla oli allaan veromaata tai kun rälssimiehet vaihtoivat
+toistensa kanssa eri pitäjässä olevia sekaluontoisia tilaryhmiänsä. Kun
+esim. Ulvilassa olevan Koiviston ja Huittisten pitäjässä ja kylässä
+olevain rälssitilain omistajat v. 1419 vaihtoivat näitä tilojansa, niin
+järjestettiin asia siten, että Huittisten tilain puolesta tuli
+pysyvästi suoritettavaksi kruunulle kahden savun verot, ja molemmat
+pitäjät myönsivät, että kahden kuninkaansavun verot olivat
+täydellisesti korvatut, niin etteivät kruunun tulot olleet
+vähentyneet.[47] Samoin, kun Yläneen ja Danskilan (Pöytyän veropitäjää)
+omistajat v. 1421 vaihtoivat näitä tiloja, pitäjä antoi samanlaisen
+todistuksen.[48]
+
+Myöskään kirkollisten tilain verovapaudet eivät näinä aikoina olleet
+yhtä helpot kuin ennen. Kemiön pitäjäläiset vaativat v. 1432, että
+eräästä sikäläisestä tuomiokirkon tilasta, jonka verorästit pitäjä oli
+suorittanut, oli tuomiokirkon itsensä vastedes maksettava verot, ellei
+talo voisi nauttia verovapautta.[49] Pöytyän ja Ruskon asukkaat ottivat
+v. 1432 maksaakseen erään talon verot, jotta piispa saisi sen pitää
+verovapaana.[50] Kolmantena tämäntapaisena esimerkkinä mainittakoon,
+että kun v. 1449 piispa valitti Ahvenanmaan pappiloita vastoin Ruotsin
+lakia verotetun, tuomittiin pappilat tosin veroista vapaiksi, mutta
+lisättiin, että jos pappiloille oli jotain veroa laskettu, tuli
+pitäjäläisten siitä vastata, ja että pappikin itsensä tuli suorittaa
+verot siltä maalta, mitä niillä oli enemmän kuin laki määräsi.[51]
+Tapaukset tällaiset osoittavat, että veroasioita nyt toisinaan
+hoidettiin enemmän vanhain lakien henkeen kuin edellisellä
+linnakaudella oli ollut tapana.
+
+Merkillinen Eerik Pommerilaisen ajan verouudistus oli hänen kuuluisa
+verojen rahamuutoksensa, joka pantiin toimeen useissa Ruotsin
+maakunnissa ja Suomessa. Tämän muutoksen kautta kuningas, sanotaan
+Henrik Königsmarkin neuvosta, koetti saada mikäli mahdollista kaikki
+kuninkaalle tulevat verot arvioiduksi ja kannetuksi rahassa. Meillä
+sellainen sopimus saatiin aikaan kuninkaan käydessä Suomessa
+luultavasti 1407. Itse sopimuskirjaa tai sopimuskirjoja ei ole
+säilynyt, mutta vv:n 1414 ja 1419 asiakirjoista näkyvät ainakin asian
+pääkohdat. Veroa oli maksettava kultakin savulta 5, koukulta 2 ja
+bolilta 10 markkaa "eikä enemmän". Vero oli laskettu Turun rahassa[52]
+sellaisen kurssin mukaan, että Turun äyrityinen luettiin 6, Preussin
+killinki 8 ja Tallinnan killinki 3 (Ruotsin) penningiksi. Kaikkia
+veroja ei kuitenkaan vaadittu rahassa, vaan voitiin rahan arvo
+suorittaa tavallisissa verokappaleissa eli n.s. "arvoäyreissä"
+(värdören).
+
+Paitsi säännöstä rahassa arvioidusta pääverosta sisälsi sopimus vielä
+määräyksiä linnain työveroista, joita niinikään muutettiin rahaksi.
+Kaikenlaiset kinkerit ja kestitykset sitävastoin olivat kielletyt --
+niitä oli suoritettava ainoastaan kuninkaan tai kuningattaren maassa
+käydessä tai erikseen niitä vaatiessa. Kieltoa ei kuitenkaan
+noudatettu, kuten kuninkaan omista kirjeistä kyllä selviää.
+
+Myöhemmin kuningas myönsi Turun läänin asukkaille vielä joitakin
+lisähelpotuksia "arvoäyrien" hinnoitteluun, verojen kuljetukseen ja
+maksuaikaan y.m.s. nähden.[53]
+
+Verojärjestelynsä yhteydessä laitatti hallitus nyt, kuten näyttää ensi
+kertaa, suuresta osasta Ruotsia ja Suomea tarkempia maa- tai
+verokirjoja, joihin oli yksityiskohtaisesti merkitty kunkin seudun
+veroyksiöt ja suoritettavat sekä muut vero-olot. Tästä tietolähteestä
+on säilynyt vain muutama niukka v:n 1413 verokirjasta tehty ote, jotka
+Hausen on julaissut.[54]
+
+Suomesta tulevat verot ovat näissä lyhyissä otteissa merkityt rahassa;
+tuotteissa maksetuksi tai maksettavaksi on merkitty ainoastaan osa
+Ahvenanmaan ja Kemin veroja. Viipurin läänistä ei otteissa mainita
+sanaakaan; arvatenkin se lääni on jäänyt Eerik kuninkaan
+verojärjestelyn ulkopuolelle. Veroyksiöinä on otteissa lueteltu Turun
+läänissä savut (1546), bolit (54) ja koukut (345 1/6), Satakunnassa
+savut (837 1/2), bolit (17) ja koukut (664), Raaseporin läänissä
+pitäjät (8), bolit (102) ja miesluku (1011), Korsholman läänissä savut
+(Mustasaaressa 120, Kyrössä 160, Kemissä 20, "Rannassa" 40, Torniossa
+30), Hämeenlinnan läänissä toisessa osassa nimismieskunnat (8) ja
+koukut (400) ja toisessa osassa koukut (555 3/4 ja 2 1/2 kuudesosaa)
+sekä Ahvenanmaalla talonpojat (526) ja nautakunnat (65 1/2).
+
+Huomiota herättää, etteivät veroyksiöt kaikkialla olleet samat saman
+läänin alueella. Niinpä Turun läänissä tavataan ikivanhain
+ruotsalaisten bolien ja hämäläisten koukkujen ohella myöskin savuja.
+Tällainen veroyksiöiden kirjavuus on muisto kartanokauden aikaisista
+verotusoloista. Savut, jotka v. 1413 olivat yleisiä laajoilla aloilla,
+näyttävät edustavan uudempaa verotusta.
+
+Veroyksiöiden suoritettavat maksut ovat yleensä suuremmat kuin
+alkuperäisessä sopimuksessa määrätyt, mikä johtunee osittain siitä,
+että maksut on merkitty Turun rahassa, joka oli 1/4 halvempaa kuin
+Ruotsin raha, osittain ehkä siitä, ettei rahaverosopimus ollut
+kaikkialla samanlainen.
+
+Eri alueitten loppusummat tekivät:
+
+    Turun läänin                         9 832 mk
+    Satakunnan                           5 882 mk
+    Korsholman läänin                    2 300 mk
+    Tornion                                150 mk
+    Hämeenlinnan läänin                  4 222 mk 4 äyrit.
+    Ahvenanmaan (ilman tuotteiden arvoa)   643 mk
+                              koko alue 23 029 mk 4 äyrit.
+
+Turunkin rahassa laskettuna ja huomioonottaen, etteivät kaikki verot ja
+rasitukset sisältyneet tähän rahaveroon, olivat nämä loppusummat
+korkeat ja verot maksajille raskaat. Sata vuotta myöhemmin nousivat
+kruununverot, mukaan luettuina rahaksi muutetut verotavaratkin, samalta
+alueelta tasaisin luvuin n. 15 000 silloiseen (arvoltaan alenneeseen)
+markkaan.[55]
+
+Tämä osoittaa, että Suomen taloudellinen tila viisisataa vuotta sitten
+oli keskiajan loppukauteen verraten harvinaisen hyvä tai että -- se on
+luultavampaa -- silloinen verotus oli harvinaisen ankara. Aikalaiset
+eivät Eerik Pommerilaisen veronuudistuksiin olleet tyytyväisiä.
+Riimikronikka sisältää pitkiä valituksia veroparsellimuutoksen
+turmiollisuudesta ja silloisten verojen raskaudesta.[56] Toiselta
+puolen ei kuninkaan valtiollisten vastustajain moitteita voi käsittää
+puustavillisesti. Eerik Pommerilainen tuli Suomessa tunnetuksi myöskin
+veronhuojennuksistaan; eivätkä ne olleet ainoat hänen parannuksensa
+täällä. Toimeenpantu verojen järjestely oli jo itsessään edistysaskel.
+Mutta tämä kaikki ei voi kumota sitä tosiasiaa, että verot hänen
+aikaansa olivat hirvittävän raskaat.
+
+Taloudelliseen tyytymättömyyteen yhtynyt valtiollinen ja kansallinen
+tyytymättömyys, jota erityiset seikat kiihottivat, saivat Ruotsissa v.
+1434 Engelbrektin kapinan puhkeamaan. Alkaneessa taistelussa veroseikat
+olivat aivan etualalla. Ensi töikseen helpotti Engelbrekt rahvaan
+veroja kolmanneksella. Myöskin kuningas suostui rauhansovitteluissa
+melkoisiin veronalennuksiin -- talonpoikain jouset merkitsivät näinä
+levottomina aikoina tavallista enemmän ja kaikki tekivät heille nyt
+myönnytyksiä.
+
+Suomenkin talonpojille tuli vuoronsa. Juhannuksena 1436 Ruotsin
+valtaneuvosto, arkkipiispa Olavi, drotsi Kristiern Niilonpoika ja
+marski ja valtakunnan päämies Kaarle Knuutinpoika etunenässä, antoi
+merkilliset kaksi julistustansa, joista toisella uskollinen ja
+kuuliainen Suomen rahvas, kun se oli luvannut olla kapinapäällikköä
+itselleen nostamatta, otettiin Ruotsin hallituksen suojelukseen ja
+luvattiin sille samat veronhuojennukset kuin valtakunnan muullekin
+rahvaalle, ja toinen lähemmin määräsi verojen alennukset ja järjesti
+koko verotuksen.
+
+Todennäköisesti Suomen talonpojat saivat kaksinkertaisen
+veronalennuksen: ensinnä kolmanneksen alennuksen, joka asiakirjan
+ilmoituksen mukaan oli jo v. 1435 tullut toimeenpannuksi, ja toiseksi
+sen erityisen alennuksen, joka järjestettiin v. 1436.[57]
+
+Edellisen alennuksen perusteluissa mainitaan, että vero oli
+kuudentoista vuoden ajat ollut kolmatta osaa korkeampi kuin muutoin sen
+kautta, että Turun äyrityinen, joka ennen oli vastannut 6 penninkiä eli
+1/4 äyriä, oli alentunut arvossa 4 penningin eli 1/6 äyrin arvoiseksi.
+Tällainen veronnousu tuntuu kummalliselta ja mainitun laskelman
+pätevyyttä on epäilty. Laskelma on kuitenkin ymmärrettävä. Suomen
+veronmaksajille oli todella myönnetty sellainen etu, että he
+veronmaksussaan saisivat lukea Turun äyrityisen 6 penningiksi, niinkuin
+Eerik kuninkaan kirjelmässä v. 1414 nimenomaan selitetään.[58]
+Myöhemmin (v. 1419) oli Turun rahan huonontuessa kuitenkin ruvettu
+Turun äyrityistä laskemaan vain 4 penningiksi. Veronmaksajat eivät siis
+saaneet nauttia ennen luvattua etuansa, vaan oli heidän maksaminen
+kolmattaosaa suurempi vero. Mutta taloudellisestikin oli vero varmaan
+ylentynyt. Hinnat Suomessa olivat suhteessa oman maan käypään rahaan
+(Turun äyrityiseen) ja, kuten keskiajan hinnat yleensä, sangen hitaasti
+seurasivat rahan hopea-arvon alentumista. On siis hyvin luultavaa,
+etteivät hinnat Suomessa puheenaolevana aikana olleet nousseet samassa
+suhteessa kuin rahan metalliarvo oli alentunut, ja että siis
+veronmaksajat, joiden täytyi suorittaa veronsa käypää hintaa
+kalliimmasti, joutuivat tuntuvaan vahinkoon. V:n 1436 veronalennus ei
+siinä kohden ollut mikään oikea alennus, vaan ainoastaan palaus
+entiselle kannalle.
+
+Erityisen alennuksen järjestely sisälsi seuraavat päämääräykset: (1)
+kaikki maa, mikä tähän saakka oli tullut rälssiksi ja saanut laillisen
+vahvistuksen ja mitä ei ennen oltu poistettu veronalaisesta maasta, oli
+nyt siitä poistettava, niin ettei mitään erimielisyyttä siitä voisi
+syntyä rälssimiesten ja talonpoikain välillä; (2) sen jälkeen oli
+(varmaan siten syntyneen veronmaksuvähennyksen korvaukseksi)
+vähennettävä talonpojilta joka viides savu, ja miesluku ja markkaluku
+(s.o. veroyksiöltä suoritettava veromäärä) jäävä siksi, minä se silloin
+oli; (3) kaikki savut, koukut ja bolit oli tasoitettava pitäjäin kesken
+arviomiesten tutkimuksen mukaan; (4) linnantyö- ja -rakennusverot,
+jotka olivat muutetut rahaveroksi, oli poistettava rahaverosta
+kohtuullisen arvion mukaan.[59]
+
+V:n 1436 verojärjestelyllä on kaikesta päättäen ollut suuri vaikutus
+maamme vero-oloihin keskiajan loppupuolella. Sellaisina, miksi
+vero-olot v. 1436 ja sitä seuraavina vuosina muodostuivat, ne sitten
+pysyivät. Turun läänin talonpojille osoitetulla julistuksella
+Kristoffer kuningas v. 1441 Ruotsin neuvoston neuvolla vahvisti
+edellisen veronalennuksen.[60] Samassa julistuksessa annettiin ohjeita
+linnan muonittamiseksi suoritettavan veron määräämisestä. V. 1450
+Kaarle kuningas antoi kirjeen Turun läänistä suoritettavan
+voudinkinkerin järjestämisestä. Nämäkin edellisinä aikoina niin
+epävakaat kinkeriverot siten 1400-luvun keskimaissa näyttävät
+Länsi-Suomessa tulleen lailliselle, sopimusperäiselle kannalle.
+Keskiajan verolaitos alkoi olla valmis. Pääasiallisesti sellaisena,
+miksi se puheenaolevina aikoina muodostui, sen tapaamme vielä kauan
+uudella ajalla.
+
+V:n 1436 ja sitä seuraavain veroparannusten yhteydessä tapahtui
+todennäköisesti myös perinpohjaisia uudistuksia maamme pitäjä- ja
+verokuntajaossa. Keskiajan verojen rasittavaisuus riippui suureksi
+osaksi veronsuorittajain ryhmityksestä. Vanhastaan verot suoritettiin
+yleensä siten, että pitäjäin ja sen alaisten verokuntain -- bolien,
+nautakuntain, neljänneskuntain, täysiverokuntain -- maksettavaksi tuli
+tietty veromäärä, jonka suorittamisesta asianomainen pitäjä tai
+verokunta oli vastuussa. Kun jostakin sellaisesta verokunnasta tiloja
+joutui maallisen tai kirkollisen rälssin alaiseksi tai autioksi,
+suureni siitä toisten maksajain vero ja samanlaisten verokuntainkin
+kesken syntyi ikävää epätasaisuutta. Näiden epäkohtain poistaminen oli
+tärkeää kruunulle ja vielä tärkeämpää talonpojille. Epäkohta oli
+korjattavissa ainoastaan verontasoituksella, s.o. verokuntia oli
+tarpeellisilla siirroilla ja uudestaanlaskemisilla pidettävä keskenään
+niin tasaväkisinä kuin mahdollista. Sentapaista verontasausta tarkoitti
+jo Uplannin lain määräys, että verojen suorittamista varten olivat koko
+hundarin miesluvut verrattavat.[61] Tähän kuuluvia epäkohtia oli
+Suomessakin aikain kuluessa syntynyt paljonkin, kunnes niitä vihdoin
+Engelbrektin kansanliikkeen aikana oli ruvettava korjaamaan. V:n 1436
+suuren veronuudistuksen yhteydessä määrättiin, kuten mainittu,
+ensinnäkin laillinen rälssi kokonaan poistettavaksi veromaan joukosta,
+minkä jälkeen vero (poiston korvaamiseksi) oli alennettava 1/5:lla ja
+lopuksi kaikki savut, koukut ja bolit tasoitettavat pitäjäin kesken.
+
+Tämmöinen tasoitus tulikin toimeenpannuksi. Sen voi päättää jo siitä,
+että itse veronalennus ilman vastaavaa verontasoitusta olisi
+menettänyt suuren osan hyötyään. Parhaana todistuksena tasoituksen
+toimeenpanemisesta ovat 1400-luvun loppupuolen verokirjat, joissa
+verokunnat esiintyvät useilla seuduilla täysin samankokoisina.[62]
+Samoin ensimäiset maakirjat uudelta ajalta. Niissä esiintyvä pitäjä- ja
+verokuntalaitos on näet aivan v:n 1436 säännösten mukainen: veropitäjät
+tosin enään harvemmin ovat aivan toistensa kokoiset, vaikka
+sellaisiakin tapauksia on useita, mutta laajoilla aloilla ovat nuo
+tärkeät neljänneskunnat (tai kolmannekset) samassa pitäjässä, jopa
+useankin pitäjän alalla niin tarkalleen toistensa kokoiset, sisältävät
+murto-osia myöten niin samoja määriä veroyksiöitä (savuja, koukkuja),
+että järjestävän käden vaikutus on ihan ilmeinen. Kun rälssit näissä
+pitäjissä ja verokunnissa on jo jätetty kokonaan pois laskusta, ovat
+pitäjät ja verokunnat niinmuodoin saaneet muotonsa sen jälkeen kuin
+vanha rälssi oli muodostunut ja jätetty maalaskusta pois, siis jälkeen
+v:n 1436. Mutta aivan lähelle uutta aikaa ei tämä pitäjäin ja
+verokuntain muodostuminen ole voinut lykkäytyä, siksi paljon todisteita
+keskiajan oloista puheenaolevat maakirjat kuitenkin sisältävät.
+Pitäjäin ja verokuntain yhtäläisyydellä ei olisi uudella ajalla enään
+ollut olemisen syytäkään, koska kruunu tällöin jo kaikin tavoin pyrki
+yksilöverotukseen ja kollektivisen veronmaksun hylkäämiseen. Mistään
+vuotta 1436 nuoremmasta yleisestä pitäjäjaon uudistamisesta eivät
+asiakirjat tiedäkään kertoa. Sen sijaan esiintyy juuri 1400-luvun
+keskivaiheilla veropitäjiä, jotka luultavasti ovat niihin aikoihin
+perustettuja.
+
+Loimaalaiset valituksissaan 1540-luvulta mainitsivat heidän pitäjänsä
+vanhan veronpanon olleen Kaarle kuninkaan aikaisen; silloin oli heidän
+pitäjässään ollut 4 neljänneskuntaa, kussakin 5 savua -- siis täälläkin
+sangen tasainen määrä.[63]
+
+Tällä tavoin sai keskiajan verolaitos ulkonaisestikin sisällystään
+vastaavan muodon.
+
+
+
+
+II. SUOMALAISIA VEROTUKSEN JA HALLINNON ALKUMUOTOJA.
+
+
+
+1. "VEROT" JA "VAKAT".
+
+
+Maamme vanhimman vero- ja hallintohistorian jälkiä etsiessä huomio ei
+voi olla kiintymättä muutamiin suomalaisiin nimityksiin, jotka
+näyttävät luovan jonkin verran valoa Suomen suomalaisten heimojen
+yhteiskunnallisiin oloihin ennen historiallisesti tunnettua aikaa.
+
+Eräs sellainen nimitys on vero. Porthan ja Fellman mainitsevat
+tämän sanan lapinkielessä (varro) merkitsevän sekä uhria että veroa;
+myös Luulajan lapin murteessa sama sana esiintyy sellaisessa
+merkityksessä.[64] Fellmanin kuvauksesta päättäen lappalaisten "varro"
+kohdistui eläin- eli veriuhriin: "varro muorra" (veropuu) oli puinen
+jumalankuva, joka pystytettiin maahan peitetyn tuohisen uhriastian
+kohdalle ja siveltiin uhrieläimen verellä. Vesisaaren (Vadsön)
+kauppalan lappalaisen nimen "Vera" eli "Värra" Fellman asettaa
+yhteyteen kauppalan entisellä paikalla olleen tärkeän lappalaisen
+uhripaikan kanssa, jota norjalaiset vielä kertojan aikaan kutsuivat
+nimellä "Finne kirke".[65]
+
+Lapin kielen sanan perusteella Porthan arvelee "vero" sanan suomessakin
+alkuaan merkinneen uhria, mutta kristinuskon vaikutuksesta sittemmin
+saaneen maallisen veron merkityksen. Tämä käsitys tuntuu varsin
+hyväksyttävältä: onhan matka luonnollinen ja johdonmukainen uhrista
+uhrivarain keräämiseen, uskonnolliseen verotukseen ja vihdoin saman
+tavan käyttämiseen muunkinlaisia tarkoituksia varten. Uskonnollisen
+verotuksen laajeneminen maalliselle alalle on ollut hyvinkin
+mahdollinen jo pakanallisella ajalla, jolloin uskonnollisten
+ja maallisten asiain välillä ei voi otaksua olleen sellaista
+selvää rajaviivaa, minkä kristinoppi niiden väliin teki. Näin on
+puheenaoleva nimitys omansa tukemaan sitä yleistä katsomusta,
+että yksi julkisoikeudellisen verotuksen juuria menee muinaiseen
+uhriyhteiskuntaan.
+
+Toinen suomenkielinen nimitys, joka samalla tavoin näyttää olevan
+yhteydessä toiselta puolen uskonnollisten uhrien ja toiselta puolen
+maallisen verotuksen kanssa, on vakka.
+
+Tämä sana esiintyy yleisesti Suomen historiallisissa asiakirjoissa
+uuden ajan alussa, ja se on täällä ollut tunnettu niin suomalaisilla
+kuin ruotsalaisillakin alueilla. Ruotsissa sitä ei ole tavattu. Aivan
+yleinen sitävastoin se on ollut Itämeren maakuntain sekä virolaisilla
+että lättiläisillä alueilla.[66] Kun sana ei myöskään liene johtunut
+mistään venäläisestä sanasta, niin sen tunnettu käyttö siten rajoittuu
+Itämeren lähimpiin itäisiin alueisiin.
+
+Nykyisessä suomenkielessä vakka yleisesti merkitsee määrätynlaista
+juuri- tai tuohikoppaa tai puuastiaa, määrätyntapaista viljan
+mitta-astiaa tai viljamittaa (määrää), joka on eri seuduilla eri
+suuruinen, missä 4, missä 5 kappaa, j.n.e.[67] Vanhemmissa
+asiakirjoissa vakka yleensä merkitsee määrätyn suuruista
+viljamittaa.[68] Vanhoina aikoina sillä myöskin yleisesti tarkoitettiin
+virkamiehelle maksettua viljapalkkaa, joko tiettyä palkkamäärää tai
+epämääräisesti virkamiehen saatavia yleensä (lukkarin, papin,
+nimismiehen, voudin, tuomarin "vakat").[69] Heinjoelta on tunnettu
+nimitys "vakan talo", jolla on tarkoitettu 1/12 manttaalin tilaa.[70]
+
+Tällaisessa veroa tarkoittavassa merkityksessä vakka sanaa on kauan
+käytetty Itämeren maakuntain lättiläisellä alueella. Saksan kieleen
+lainatulla paikallisella nimityksellä "Wacke" tarkoitettiin 1500-luvun
+lopulla ja seuraavan sataluvun alussa ritaritilaan kuuluvain
+talonpoikaistalojen muodostamaa yhtenäistä piiriä, jonka vastakohtana
+olivat hajatilat; vielä v:n 1744 maakirjassa mainitaan Riian lähellä
+"Wacke" nimellä kolmea 11, 19 ja 28 alustalaistalon muodostamaa piiriä.
+Kun Wacke usein oli yksiönä verojen suorituksessa, kutsutaan Liivinmaan
+tilain maakirjoja nimellä "Wackenbücher", rahavero on "Wackengeld" ja
+maksuajastakin käytetään nimitystä "Wacke".[71] Erinomaisen valaisevan
+ja elävän kuvauksen liivinmaalaisen vakka-piirin verovelvollisuuksista
+antaa Rüssow tunnetussa kronikassaan 1500-luvun loppupuolelta.
+Suomennettakoon tähän asiaankuuluva kohta:
+
+"Mutta liivinmaalaisten vakkain laita on niin, että kaikkien herrain ja
+aatelismiesten kylät on jaettu vakkoihin. Suuria ja varakkaita kyliä on
+vakassa yksi tai kaksi, ja pienempiä ja köyhempiä on useita pantu
+yhteen, niin että itsekullakin herralla ja aatelismiehellä kyläinsä
+luvun mukaan on ollut muutamia vakkoja. Ja kunkin vakan täytyi joka
+vuosi toimittaa herralle tai junkkerille uljaat pidot, joihin silloin
+myöskin kaikkien siihen vakkaan kuuluvain talonpoikain ja
+vapaatalollisten (Landfreien) oli tultava maksamaan herralle tai
+junkkerille vuotuisia verojaan ja maksujaan. Silloin ovat ritarikunnan
+herrat Mikonpäivänä alkaneet pitää vakkoja, joihin myöskin koko heidän
+hoviväkensä ja kaikki ympärillä asuva aateli ja vapaatilalliset,
+saksalaiset ja vierasheimoiset, ovat joukolla saapuneet. Ja kun vero
+oli maksettu, on ruvettu juomaan ja hummaamaan kaikin voimin. -- --
+Tätä vakkajuhlaa on kautta koko maan kestänyt Mikonpäivästä jouluun
+kaikkien ritarikunnan herrain, haltijain ja aatelin mailla -- --".[72]
+
+Liivinmaalla 1500-luvulla tunnetun perimystarinan mukaan siis vakoiksi
+kutsuttiin määrättyjä verokuntia ja niiden toimeenpantavia veropitoja.
+
+Huomattava on, että suomenkielessäkin "vakat" on tunnettu pitojen
+merkityksessä.[73] Mutta vakkapitojen alkuperä näyttää olevan
+liivinmaalaisia veropitoja vielä vanhemmissa ja aikuisemmissa
+yhteiskuntaoloissa.
+
+Suomalaisilla ja virolaisilla "vakka" sana on merkinnyt myös
+uhriastiaa, uhrivakkaa. Suomalaisilla oli muinoin Ukonvakkansa, joka
+Agricolan tunnetun säkeen mukaan haettiin esille Ukon juhlaan
+kevätkylvön aikana. Virolaisilla oli Kreutzwaldin tietojen mukaan joka
+talossa tuohesta tai päreistä tehty kannellinen Ukolle pyhitetty
+uhrivakka, jota säilytettiin aitassa ja jolle Ukon juhlassa uhrattiin.
+Samanlainen uhrivakka oli virolaisten "Tönne vak" ja "Vana Tönni
+vak".[74]
+
+Meille tunnetussa muodossaan uhrivakat ilmeisesti olivat
+maanviljelysjumaluuden palvelukseen kuuluvia vilja-, leipä- (ja
+olut)-uhria. Tässä kohden aitassa säilytetyn joululeivän esillekanto ja
+jakaminen kylvöpäivänä (toukoleipä, kylvöleipä), mikä tapa on tunnettu
+eri tahoilta Suomea, muistuttaa niin läheisesti Ukon vakkaa, että ne
+tuskin ovat voineet olla toisilleen vieraita uhreja.[75]
+
+Vakan merkitys leipäuhrina on myöskin säilynyt nimityksessä
+"leipävakat", joiksi jo v. 1345 Karjalassa ja uuden ajan alussa
+kutsuttiin papinmaksuja, varsinkin rukiissa suoritettua
+papinmaksua.[76] Kun tämän veron aine (rukiit) ja peruste (mies- eli
+taloluku) Savossa olivat samat kuin Hämeen ruokaverossa, vieläpä
+määräkin Savossa oli sama kuin Hämeessä (1 pannin- tai 2 karpion
+"kolmannesta"),[77] täytyy Savon ruisveroa pitää ruokaverona ja
+"leipävakkaa" ruokalisän (matskott) kansanomaisena suomalaisena nimenä.
+Kysymyksessä on kaikkein alkuperäisimmän laatuinen ruokalisävero, sillä
+Ruotsissa oli Helsinglannin lain mukaan ruokalisän pääosana alttarille
+viety leipäuhri[78] -- pakanallinen suomalainen vakka kristityssä
+ruotsalaisessa muodossa. Näin saavat luonnollisen historiallisen
+selityksensä vakkauhrit ja vakkanimen kiintyminen erityisesti
+viljamittaan ja jauhovakkaan.
+
+Uhrit ovat helposti voineet tulla suurempain yhdyskuntain yhteisiksi ja
+yksityiset vakkajuhlat suuremmiksi vakkapidoiksi. Agrikolan mainitsema
+kylvöjuhla, johon ukon vakka haettiin, oli yleinen juomajuhla, jota
+arvatenkin vietettiin kokonaisin kylittäin, niinkuin Pohjois-Hämeessä
+vielä viime vuosisadan puolivälissä "Ukon vakkoja" keväällä
+pidettiin.[79] Kustaa Vaasan aikaisessa asiakirjassa Savon asukkaiden
+juomingeista käytetty ruotsalainen nimitys "thordhns gildhe" myöskin
+viittaa yhteiseen Ukon juomajuhlaan.[80] Kurkijoella on "Ukon vakoiksi"
+kutsuttuja pitoja pidetty kesäkuussa kuivuuden aikana.[81] Inkerinmaan
+Tarinaisin kylä on viettänyt yhteistä "Vakkove" nimistä olutjuhlaa --
+ilmeisiä Ukon vakkoja -- Eliaanpäivänä.[82] Olemme täten löytäneet
+suomalaisella alueella liivinmaalaisia vakkajuhlia yksinkertaisemman ja
+vanhemman vakkajuhlan.
+
+Tarinaisin Vakkove juhlan olutta varten hankki jokainen isäntä maltaita
+olojensa ja varojensa mukaan. V. 1757 syytettiin muutamia Sortavalan
+Rekolan asukkaita siitä, että he Yrjön päivänä -- Ukon vakkoja
+vastaavana juhlana -- "olivat kokoontuneet Rekolaan ja koonneet varoja
+yhteisiä pitoja varten".[83] Rautalammilla ja Kurkijoella kustansi
+kukin talo Ukon vakat arvan määräämässä järjestyksessä.[84]
+
+Tällaisesta varain kokoamisesta tai vuorojärjestyksestä määrätyn piirin
+yhteisiä uhripitoja varten, joista niin runsaat vakkamuistot kertovat,
+varmaan on verotuksen alku suomalaisten heimojen keskuudessa haettava.
+
+
+
+2. "PEREVAARA", "PITÄJÄ", "POKOSTA".
+
+
+"Perevaara"-kysymystä on viimeksi ja laajimmin käsitellyt J. V.
+Ronimus. Vatjan viidenneksen verokirjan muutamissa Laatokan
+rannikkopokostoissa esiintyviä "perevaara" nimisiä verokuntia hän kuten
+O. A. Hainari pitää alkuperäisenä suomalaisena (karjalaisena)
+yhteiskuntamuotona, mutta eräitten venäläisten asiakirjain perusteella,
+joissa samannimisiä yhdyskuntia mainitaan Novgorodin alueella, Valdain
+tienoilla, hän katsoo näitä tienoita perevaarain alkukodiksi: "Valdain
+metsäisillä ylängöillä olivat luultavasti jo kaukaisessa muinaisuudessa
+perevaarat syntyneet, täältä ne myöskin pohjoiseen siirtyvien
+karjalaisten mukana olivat Suomeen muuttaneet".[85]
+
+Tähänastiset perevaaran selitykset ovat rakentuneet sille kielelliselle
+otaksumalle, että nimitys johtuisi sanoista "per(h)e" ja "vaara". Tästä
+selityksestä lienee kumminkin luovuttava jo historialliseltakin
+kannalta asiaa arvosteltaessa. Jokaista perevaaraa ei voi selittää
+yhteenkuuluvaksi asutusalueeksi. Kun Niinisyrjän kylän taloja
+Jänisjärven lähellä kuului kahteen Sortavalan perevaaraan, niin tuntuu
+hyvin uskottavalta, että Niinisyrjän asukkaat olivat alkuaan kotoisin
+noista kahdesta perevaarasta.[86] Mutta kun keskellä vanhaa asutusta
+pienellä Laatokan saarella olevan Mäkisalon kylän talot, jotka kaiketi
+muodostivat jokseenkin vanhan yhteenkuuluvan asutuksen, kuuluivat
+_neljään_ eri perevaaraan,[87] niin on vaikea sen perusteella ilman
+muuta väittää, että nuo talot olivat alkuaan tulleet perustetuiksi eri
+perevaaroista käsin. Ei voi kieltää sitäkään mahdollisuutta; mutta joka
+tapauksessa se aika oli verokirjan olojen vallitessa jo ollut ja mennyt
+ja Mäkisalon kylä jo kauan ollut omana yhteenkuuluvana asutuksenaan.
+
+Verokirjasta täysin selviää ainoastaan se, että perevaarat ovat olleet
+määrättyjä veroalueita, joita yhdessä pokostassa on ollut useita. Mutta
+kun Ronimus katsoo niitä alkuperäisiksi asutusalueiksi, joiden
+olemassaoloa veronkantajat vain ovat käyttäneet hyväksensä, näyttää
+uskottavammalta, että perevaarat ovat muodostetut veronkantoa
+varten, vaan kerran muodostettuaan muuttuneet uudenlaisiksi,
+verotaloudellisiksi asutusaloiksi. Oli näet luonnollista, että
+perevaaraan sitä muodostettaessa luettiin kaikki perevaaran asukkaille
+kuuluvat etäisetkin omistukset ja että kaikki perevaarasta kenenkään
+omistamattomille takamaille siirtyneet uutisasukkaat joutuivat
+maksamaan veronsa sen perevaaran mukana, josta olivat lähteneet. Sillä
+tavoin saattoi Laatokan rannalla olevana Sorolan perevaaraan kuulua
+kalapaikkoja ja asutuksia Pielisjoella j.n.e. Juuri sellainen tapa
+vallitsi vielä uuden ajan alussa laajoilla aloilla sisä-Suomea. Tämä
+verotaloudellinen asutustapa on omituista suomalaisten alueitten
+keskiaikaisille oloille ja on vanhemman sukulaisuuden pohjalle
+rakentuvan heimokunnallisen asutustavan historiallinen vastakohta.
+
+Joka tapauksessa ovat Karjalan perevaara-verokunnat sangen vanhoja
+laitoksia. 1500-luvun alussa niitä oli tavattavana enään vain Laatokan
+pohjoispuolisella alueella. Verokirjassa mainitaan kuitenkin yksinäinen
+perevaara Sakkulassa, josta päättäen perevaarajako oli ollut
+käytännössä etelämpänäkin.[88]
+
+Ronimuksen esittämäin venäläisten asiakirjain mukaan ovat Novgorodin
+alueen perevaarat olleet ruokaveroja, erityisesti olut- ja
+simakestitystä, suorittavia verokuntia (ven. perevar = oluenkeittovero,
+olut). Siinä on epäilemättä Karjalankin perevaaran alkujuuri.
+Keskiajalla yleisesti, myöskin Suomessa, kinkeriverojen suuruutta
+ilmaistiin niiden tärkeimmän erän, oluttynnörien, luvulla. Aivan oikein
+Ronimus tätä veroa vertaa muinaisruotsalaiseen kinkeriin.
+Vertaamiskohtia löytyy muitakin. Walesin keltiläiset elivät
+heimokaudellaan hajanaisissa asutuksissa, joista oli keinotekoisesti
+muodostettu veropiirejä kinkeriverojen suorittamista varten.
+Intiassakin keinotekoiset veropiirit ovat olleet yleisiä
+alkuperäisimmissäkin oloissa.[89] Sentapainen, sangen vanha kinkeri-
+eli olutkunta lienee ollut Karjalan perevaarakin. Laajemmilla alueilla
+yhdenmukaisesti järjestettyinä veropiireinä Karjalan perevaarat
+varmaankin ovat vieraan verottajan luomia keinotekoisia laitoksia.[90]
+Perevaaran kehitys siis olisi pääpiirteissään samanlainen kuin
+liivinmaalaisen "vakan" tai läntisemmän Suomen suomalaisten
+verokuntain, joista tuonnempana tulee puhe.
+
+Edellä esitettyjen muinaisten olojen perusteella voidaan ottaa
+kysymykseen, eikö "pitäjä" nimityskin alkuperäisesti ole tarkoittanut
+määrätynlaisten verojen suorittamista varten muodostunutta
+alueellista yhdyskuntaa.[91] Varmaan pitäjä on katsottava itäisten
+suomalaisalueitten vanhan "pokosta"-laitoksen läntiseksi vastineeksi.
+Venäläiset aikakirjat kertovat suuriruhtinatar Olgan 900-luvun
+puolivälissä säätäneen pokostia Novgorodin suomalaisilla alueilla. 12.
+vuosisadalla pokostia mainitaan verohallinnollisina piireinä. Vatjan
+viidenneksen verokirjassa v:lta 1500 pokosta-laitos esiintyy
+juurtuneena yhteiskunnallisena laitoksena koko Käkisalmen Karjalassa.
+Uusimpain venäläisten tutkijain mukaan pokostat alkuaan olivat
+liikepaikkoja, joihin muinoin eläintenpyytäjät ja hunajankerääjät
+kokoontuivat kaupantekoa, "gost'haa" varten; sellaisia paikkoja
+ruvettiin kutsumaan "pokosteiksi" ja niistä kehittyi veropiiriä.[92]
+
+Samantapaisia keskuspaikkoja ovat myöskin läntisten alueitten "pitäjät"
+alkuaan voineet olla ja siitä kehittyä veropiireiksi. Mutta se aika on
+hyvin kaukana, sillä vanhimmat pitäjät, joiden jälkiä paikallisella
+tutkimuksella on voitu seurata, kuntia, ovat olleet jo kehittyneitä
+maanomistus-yhdyskuntia.[93] On tietysti kulunut pitkiä aikoja,
+ennenkuin maanomistusolot ovat ehtineet täysin mukaantua
+hallinnollisten ja elinkeinollisten tarpeitten synnyttämäin
+yhdyskuntain mukaisiksi. Että kehitys on siinä järjestyksessä
+tapahtunut -- s.o. että verollinen ja hallinnollinen alkupitäjä on
+vanhempi kuin maanomistuspitäjä -- selviää Karjalan pokostoista
+(pitäjistä), jotka pysyvinä verohallinnollisina piireinä ovat
+ikivanhoja, mutta vasta isonjaon kautta ovat kehittyneet
+maanomistus-yhdyskunniksi.[94]
+
+Edellisen nojalla saamme suomalaisten verotuksen ja hallinnon
+alkumuotojen kehityksestä seuraavanlaisen yleiskuvan. (1) lähtökohtana
+on ollut heimokautinen yhdyskunnallinen uhritoiminta, joka on antanut
+aihetta paikalliseen uhriverotukseen ja varmaan muunlaiseenkin
+yhteistoimintaan. (2) Ulkopuolelta tuleva pakkovalta on sittemmin
+aiheuttanut uhriverojen kehittymisen pysyväksi veronalaisuudeksi sekä
+uskonnollisten yhdyskuntain muuttumisen pysyviksi verotus- ja
+hallintopiireiksi. (3) Näin syntyneet uudet olot ovat vuorostaan
+tulleet myöhemmän maanomistuksen ja asutuksen perusteiksi.
+
+
+
+
+III. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURL
+
+
+
+1. ITÄMEREN MAITTEN MUINAISET TURKIKSET.
+
+
+Turkisrikkaus saattoi Pohjolan maat jo varhain etelämpäin maitten
+kansain tieto- ja vaikutuspiiriin. Jordanes n. vv:n 551-552 aikoina
+kirjoittamassaan gootilaisten historiassa kertoo svealaisten (Suehans)
+kauppaavan lukemattomain muitten kansain kautta roomalaisten
+käytettäväksi eräänlaisia nahkoja, jotka olivat kuuluisia tumman
+värinsä vuoksi.[95] Toiselta puolen kertovat keskiajan arapialaiset
+maantieteilijät turkiksista, joita Pohjolan maista kaupattiin itämaille
+pääasiallisesti Volgan varrella asuvain kauppakansain välityksellä. Ibn
+Chordâdhbeh 800-luvun keskivaiheilla laaditussa teoksessaan sanoo
+slaavilaissukuisten Russien (ruotsalaisten) kuljettavan slaavien maan
+kaukaisimmista osista saukon (majavan) ja mustien kettujen nahkoja sekä
+miekkoja Roomanmerelle (Mustan- tai Välimeren maihin) ja retkeilevän
+Kaspianmerellekin, jopa Bagdadiinkin saakka.[96] Eräs vähää myöhemmin
+elänyt arapialainen kirjoittaja Ibn Ruste kertoo (v. 912), että
+saarella asuvain ja slaavilaisia hätyytteleväin Russien ainoa elinkeino
+oli soopelin-, oravan- ja muitten turkisten kauppa.[97]
+
+Al-Masudi, joka eli ennen vuotta 950, kertoo, että mustanketun nahkoja,
+jotka olivat kaikista turkiksista arvokkaimpia, saatiin pohjoisessa
+olevasta Burtâsien maasta ja ettei näitä turkiksia ollutkaan muualla
+kuin siellä ja lähiseuduilla. Valkoisen ja punaisen ketun nahkoja
+saatiin samasta Burtâsien maasta, jonka turkiskauppa oli niin laaja,
+että mainittuja turkiksia vietiin Frankkien maahan, Andalusiaan
+(Espanjaan) ja Pohjois-Afrikkaan saakka.
+
+Burtâseja pitävät monet tutkijat mordvalaisina.
+
+Vielä muudan arapialainen Abû Hâmid (1080-1169 tai 1170) kertoo, kuinka
+kauppiaat matkustivat Bulgârista Isû nimiseen uskottomain maahan, josta
+saatiin majavia; siellä kauppiaat persialaisilla miekanterillä ostivat
+itselleen majavannahkoja; Isûn asukkaat taas veivät nämä miekat
+pimeyden läheiseen maahan synkeän meren äärelle, missä möivät ne
+soopelinnahkoihin; tuon äärimmäisen maan asukkaat vihdoin uhrasivat
+miekat mereen, josta Allah antoi nousta vuorenkokoisia kaloja.[98]
+Siinä on muutamalla piirteellä kuvattu koko vaihtokaupan kulku
+Persiasta Jäämerelle ja Jäämereltä Persiaan.
+
+Muillakin arapialaisilla kirjoittajilla on tietoja Wisusta. Jaqutin
+(k. 1229) tietojen mukaan oli Wisun maa kolmen kuukauden matkan päästä
+Bulgarista. Majavan-, soopelin- ja oravannahkoja Itilin kauppiaat
+hankkivat Wisusta. Kaikki arapialaiset kirjoittavat tämän maan olevan
+kylmässä pohjoisessa.
+
+Arapialaisten käyttämät Isû ja Wîsu nimet lienevät samat kuin Bremenin
+Adamin (n. 1070) mainitsemat Wizzi ja venäläisen Nestorin kronikassa
+(1100-luvun alulta) mainittu Ves'. Nestorin Ves' tarkoitti Valkeajärven
+seuduilla asuvaa suomalaista (vepsäläistä) heimoa, mutta arapialaiset
+Wisu nimellä mahdollisesti tarkoittivat yleensä pohjoisen Venäjän
+suomalaisia kansoja.[99] Myöhemmätkin arapialaiset kirjoittajat
+kertovat Wisun tavattomasta turkisrikkaudesta.[100]
+
+Haluttua turkistavaraa ei Pohjolan mailta aina hankittu
+kaupankäynnillä, vaan otettiin sitä myöskin maan asukkailta väkisin
+tai pysyvänä verona. Svealaiset ja russit, jotka niin aikaisin
+harjoittivat laajaa turkiskauppaa, näkyvät yhtä kauan tunteneen tuon
+toisenkin hankintatavan. Nestorin kronikassa kerrotaan Varjagien
+v. 859 tulleen meren takaa ja ottaneen veroa tshuudeilta ja
+sloveeneilta, merjalaisilta, vesseiltä ja krivitsheiltä, muutamain
+kronikkatoisintojen mukaan joka mieheltä valkoisen oravan tai joka
+mieheltä oravan ja kärpän.[101] Kun Venäjän valta oli perustettu, sen
+ruhtinaat kauan aikaa saivat epäilemättä tärkeimmät tulonsa
+turkisveroista. Rurikin seuraaja Oleg (879-912) otti etelässä asuvilta
+drevljaneilta veroa mustan näädännahan asutulta talolta eli
+savulta.[102] Novgorodilaisten mainitaan v. 1018 Jaroslav ruhtinaan
+auttamiseksi nostaneen veroa neljä "näädännahkaa" jokaiselta
+mieheltä.[103]
+
+Tällä tavoin joutuivat suomalaisetkin alueet usein maksamaan veroja
+venäläisille valtioille ja todennäköisesti suoritettiin nämä verot
+pääasiallisesti turkiksissa.[104]
+
+Tämän ajan sotaretkien ja valloitusten tarkoituksena oli nähtävästi
+useinkin ainoastaan verojen otto. Sattuvasti lausuu venäläisistä
+Henrikki Lättiläinen, ettei heidän ruhtinaittensa tapa ollut saattaa
+voitettuja kansoja kristinuskon alaisiksi, vaan pakottaa niitä veron ja
+rahan (tributum et pecuniam) maksamiseen.[105] Useissa tapauksissa ei
+pysyvämpikään venäläisten valta tai hallitus ulettunut yksinkertaista
+verottamista pitemmälle. Veronottajat tekivät säännöllisempiä tai
+satunnaisempia retkiä veronmaksajain alueille, ottivat otettavansa ja
+heittivät maksajat jälleen omiin oloihinsa. Saattoipa parikin
+ruhtinasta tai valtaa kantaa veroja samalta alueelta, ilman että siitä
+syntyi sen kummempia valtio-oikeudellisia selkkauksia. Tällaista
+alkuista laatua oli liiviläisten, virolaisten ja todennäköisesti
+myöskin karjalaisten suhde venäläisiin vallottajiin.[106]
+Turkiskaupalla on siis muinaisuudessa ollut mitä suurin valtiollinen
+merkitys.
+
+Turkistalouden muinaista suurta merkitystä Itämeren itäpuolella
+olevilla alueilla todistaa turkisten yleinen käyttö rahana vanhoilla
+Venäjän ja Liivinmaan alueilla. Tavallisimpina käypinä rahoina (venäl.
+kuny) olivat oravannahat (venäl. belki, belitshnyj meha, bely), joita
+laskettiin nelinkymmenin kappalein (vrt. suomal. "kiihtelys").
+Arvokkaampia rahoja olivat kärpännahat, joita venäl. nimitys belj
+näyttää erityisesti tarkoittaneen. Nahkarahoja arvioitiin Venäjällä
+yleensä värinsä mukaan, aivan niinkuin keskiajan ruotsissa erotettiin
+"gråverk" ja "hvitskinn". Samalla tavoin kuin Suomessa nahkaisen
+"rahan" nimitys siirtyi metallisen rahan nimitykseksi, samoin Itämeren
+itäpuolella turkikset antoivat nimensä näiden maitten vanhimmille
+metallirahoille.
+
+Nahkain käyttäminen rahana pysyi kauan tapana Pohjois-Venäjällä.
+Aikakirjoissa kerrotaan, että "kunat" (rahanahkat) jätettiin pois ja
+kovat rahat otettiin käytäntöön Pihkovassa v. 1409 ja Novgorodissa
+1410,[107] Mutta vielä senkin jälkeen pysyivät turkikset tärkeänä
+arvotavarana, jota käytettiin veroina ja lunnaina; v. 1425 ottivat
+novgorodilaiset ustjugilaisilta sopiaisia 50 000 oravaa ja 240
+(toisinnon mukaan 2 080) soopelia.[108]
+
+
+
+2. VANHIMMAT LAPINKÄVIJÄT.
+
+
+Norjalainen Ottar, joka 800-luvun lopussa kuningas Alfredille kertoi
+merkillisestä matkastaan Vienanmerelle, kuvaa kertomuksessaan myöskin
+Ruijan lappalaisten silloisia verotusoloja. Lappalaisvero oli
+Haalogalannin ylimysten suurin tulolähde. Veroksi saatiin turkiksia,
+untuvia, mursunhampaita ja mursun- ja hylkeennahasta tehtyjä
+laivaköysiä. Kukin maksoi varainsa mukaan; rikkaimman piti suorittaa 5
+näädännahkaa, 5 porontaljaa, karhuntalja, 10 vasua untuvia, karhun- tai
+saukonnahkainen peski ja kaksi 60-kyynäräistä laivaköyttä, toinen
+mursun-, toinen hylkeennahkainen.[109]
+
+Norjalaisessa Egilin sadussa kerrotaan Ottarin aikalaisen ja maamiehen
+Thorolf Kveldulfssonin tehneen laajoja verotusmatkoja Lapissa
+(Finmarkissa). Pohjoisimpain Lapin seutujen verotus ja ehkä kauppakin
+näinä varhaisina aikoina lienee kuulunut yksinoikeutena Norjan
+kuninkaalle, joka määrätyillä ehdoilla luovutti oikeutensa
+läänitysmiehille. Tällaisia lapinveroa kantavia kuninkaanmiehiä
+näyttävät olleen m.m. edellä mainitut Ottar ja Thorolf. V:n 1100
+aikoina oli lapinvero Sigurd Ranessonin hallussa, jonka kanssa Sigurd
+Jorsalfarer kauan käräjöi tästä verosta; tulot Norjan lapinverosta
+(ynnä lapinkaupasta) laskettiin siihen aikaan 120 hopeamarkaksi, mikä
+oli melkoinen summa. 1300-luvun alussa oli tämä tulolähde kumminkin jo
+melkein kokonaan kuivunut.[110]
+
+Ottarin esimerkkiä seuraten myöhemmät norjalaiset lapinverottajat usein
+jatkoivat matkaansa Vienan vesille saakka. Retkien päätarkoituksena oli
+turkisten hankkiminen. Thore Hund ja hänen toverinsa Karle kuuluisalla
+Vienanmatkallaan v. 1026 tekivät permalaisten kanssa edukkaita
+turkiskauppoja; Thoren mainitaan saaneen sangen paljon oravan-,
+majavan- ja soopelinnahkoja. Rauhallista kaupankäyntiä jatkettiin usein
+ryöstöillä. V. 1222 tekemällään Vienanmatkalla norjalaiset ryöstivät
+suuren saaliin oravannahkoja ja sulatettua hopeaa. Vienankaupan
+turvaamiseksi he v. 1307 perustivat Varjakan (Vardöhusin) linnan.[111]
+
+Norjalaiset eivät olleet ainoita Lapin verottajia. Ottarin
+kertomuksessa kuningas Alfredille sanotaan kainulaisten (Cwênas) joskus
+tekevän erämaan poikki ryöstöretkiä norjalaisten alueelle ja
+norjalaisten joskus kainulaisten alueelle; erämaassa oli paljon järviä,
+joihin kainulaiset taipaleitten yli kantoivat pieniä kevyitä veneitänsä
+käydessään norjalaisia ryöstämässä. Kainulaiset olivat varmaan
+Pohjanlahden itärannikoille ja perille asettuneita suomalaisia. He
+ilmeisesti kilpailivat lappalaisten verottamisessa norjalaisten kanssa
+ja siitä syystä joskus joutuivat kahakkaan heidän kanssansa.
+
+Mutta Lapin raukoilla rajoilla kuljeskeli vielä kolmansiakin
+verottajia. Egilin sadun mukaan Thorolf Kveldulfsson joutui
+lapinveromatkallaan v. 874 kauaksi itään ja lähti pyynnöstä auttamaan
+kainulaisten kuningasta Faravidia kainulaisten alueella ryösteleviä
+kirjaleja (karjalaisia) vastaan. Palkaksi luvattiin Thorolfille
+saaliista yhtä suuri osa kuin Faravid itse sai ja jokaiselle Thorolfin
+miehelle kahden kainulaisen osa. "Mutta kainulaisilla oli sellainen
+laki, että kuninkaan tuli saada kolmas osa saaliista ja lisäksi kaikki
+majavannahat ja soopelinnahat ja näädännahat." Sopimus syntyi ja
+karjalaisia vastaan tehtiin onnekas kostoretki.
+
+Lapin rikkaudet, etupäässä tietysti turkikset, olivat siten jo sangen
+varhaisina aikoina saattaneet norjalaiset, kainulaiset ja karjalaiset
+-- joukkoon lienee lisättävä vielä ruotsalaiset -- käymään kauppa-,
+verotus- ja ryöstöretkillä Lapin laajoilla aloilla ja milloin sopi
+myöskin toisten verottajain alueilla. Näillä retkillä oli epäilemättä
+tärkeä sijansa Pohjolan muinaiskansain taloudellisessa ja
+valtiollisessa elämässä. Hoitaakseen kaukaisia tulolähteitänsä ja
+puoltaakseen omaansa ahnaita kilpailijoita vastaan täytyi lapinkävijäin
+perustaa joitakin alkuisia valtiolaitoksia. Sadun sanat kainulaisten
+kuninkaasta ja saaliinjaosta ansaitsevat siinä kohden huomiota, koska
+se on vanhin ja ainoa tunnettuihin oloihin perustuva tieto pakanuuden
+ajalla suomalaisten keskuudessa tai Suomen alueella vallinneen
+valtiojärjestyksen laadusta.
+
+Jo hyvin aikaisin näkyy karjalaisten valta muita ennen ehtineen
+nykyisen Suomen ja Vienan Karjalan pohjoisille seuduille, aina Jäämeren
+rannoille saakka. Kun karjalaiset joutuivat novgorodilaisten
+alaisuuteen, joutui myöskin lapinverotus Novgorodille. Norjan kuninkaan
+ja Novgorodin ruhtinaan v. 1251 tekemästä sopimuksesta on eräs v:n 1330
+aikoina tehty kirjaanpano säilyttänyt mielenkiintoisia tietoja. Aivan
+niinkuin Itämeren maakuntien alueilla oli seutu, jota kaksi
+valloittajaa verotti, niin täälläkin jätettiin yhteiseksi
+verotusalueeksi Malangin vuonolta Turjanniemeen ja Vieljoelle
+Kantalahden rannalle ulottuva alue. Edelleen selviää, että
+veronalaisuuteen nähden oli rotu ratkaiseva: kaikki karjalaiset olivat
+jäävät Novgorodin alaisiksi, mutta norjalaiset saivat verottaa paitsi
+lappalaisia myös puolikarjalaisia, joilla oli lappalainen äiti.
+Sovitulla alueella verottajat saivat ottaa ainoastaan viisi
+oravannahkaa jouselta.[112] Kaikesta näkyy, että lappalaisten
+suoritettava turkisvero oli varsinaisesti se valtio-asia, joka aiheutti
+pohjoisimpain valtain sopimusten teot niinkuin sodatkin.
+
+Ikivanhaa juurta oli karjalais-novgorodilainen valta myöskin
+Pohjanlahden peräseuduilla. Kemiläisten kuuluisassa valituskirjassa
+v:lta 1490 kerrotaan venäläisten (venäjänkarjalaisten) väittävän
+Perä-Pohjolan maitten ja vesien kuuluvan Venäjälle Pyhäjokeen saakka
+etelässä ja venäläisten sillä perusteella vaativan veroa suomalaisilta
+"kolme valkonahkaa mieheltä" sekä puolet lohensaaliista.[113] Tässä
+täysin uskottavassa perinnäismuistossa epäilemättä esiintyy
+karjalaisten muinainen heimo- ja valtaraja muita suomalaisia heimoja
+vastaan sekä ikivanha turkisvero, joka alkuaan oli näiden seutujen
+lappalaisten karjalaisille isännilleen maksettava.
+
+
+
+3. HÄMÄLÄISTEN LAPINRETKET.
+
+
+Ennen historiassa mainittuja pirkkalaisia ja vielä heidän aikanansa
+liikkuivat myöskin hämäläiset lapinretkillä kaukaisilla Pohjan perillä.
+Se tuntuisi melkein uskomattomalta, elleivät selvät todistuskappaleet
+sitä vahvistaisi.
+
+Tornion käräjillä 1420 näet valittivat pirkkalaiset, että
+irtolaismiehet (lösmän) Hämeestä, joilla oli vain hyvin pieniä osuuksia
+lappalaisiin, kuljeksivat kaikkialla Lapissa vahingoittamassa
+varsinaisia verottajia. Valituksen johdosta kiellettiin lapinkäynti
+niiltä, joiden osuus oli kokonaista oravannahkaa pienempi s.o. joiden
+vero kruunulle ei tehnyt kokonaista oravannahkaa. Niiden, joihin tämä
+tuomio koski, tuli luovuttaa osansa lähimmille sukulaisilleen ja
+osaveljilleen.
+
+Toisesta asiakirjasta, joka on v:lta 1454, selviää, että Piitimen ja
+Luulajan pirkkalaiset Länsipohjassa olivat saaneet haltuunsa muutamia
+lappalaisia laillisella jaolla "jakoveljiltänsä Hämeessä".
+
+Muistotarinoita hämäläisistä on Perä-Pohjolassa säilynyt vielä
+myöhempiinkin aikoihin. Erään 1500-luvun Lapin voudin muistoonpanon
+mukaan olivat pirkkalaiset tulleet Hämeestä, asettuneet Kemiin ja
+Tornioon ja retkeilleet aina Kuolan niemimaalle saakka. Myös
+paikannimet sellaiset kuin Hämeenjärvi ja Hämeenlammet Kiimingin ja
+Haukiputaan rajamailla sekä Hämeenperän kallio Olhavan ja Kuivaniemen
+välillä[114] saattavat olla muistoja hämäläisten retkistä täällä
+saakka.
+
+Perä-Pohjolassa retkeilleet hämäläiset ovat varmaan lähinnä olleet
+Satakunnan asukkaita. Siihen viittaa sekin, että Bo Joninpoika
+Perä-Pohjolaa koskevissa asioissa v. 1374 vetosi myös Kokemäen ja
+Pirkkalan asukkaiden vanhimpain todistuksiin.[115]
+
+Lappalaisten ja hämäläisten näissä asiakirjoissa ja muistoissa
+esiintyvä suhde on sangen omituinen. Ei tunneta mitään hämäläistä
+valtiota eikä mitään hämäläistä kuningasta tai ruhtinasta, jonka
+alamaisia lappalaiset olisivat olleet. Ylipäänsä ei puheena oleva suhde
+ole verrattava historiallisen ajan valtiollisiin alistussuhteisiin.
+Sitä ei voi käsittää muuksi kuin alkuisimmaksi rodulliseksi
+valtasuhteeksi, joka on verrattava klassillisen muinaisuuden orjuuteen.
+
+Miten tämä hämäläisten ja lappalaisten suhde oli alkanut ja kehittynyt,
+siitä ei ole mitään varmoja tietoja. Saatamme ainoastaan arvella, että
+alkuperäinen rotuerilaisuus, hämäläisten korkeampi yhteiskunnallinen
+kehityskanta ja kaiketi myöskin turkiskaupan aiheuttamat taloudelliset
+edut ovat olleet muutamia syitä lappalaisten joutumiseen hämäläisten
+naapuriensa valtaan.
+
+Lappalaisten rodullinen alamaisuus nähtävästi järjestyi
+yksinkertaisimpaan perhevaltaiseen tapaan. Määrätyillä hämäläisillä
+suvuilla tai perheillä oli heimon takamailla lappalaiset orjaperheensä,
+joiden tuli suorittaa omistajalleen tietyt verot. Isännyys niinkuin
+orjuuskin jatkuivat perintönä polvesta polveen. Lappalainen pysyi
+hämäläisen isäntänsä veronalaisuudessa kunne kulkikin, Länsipohjaan
+saakka jouduttuaankin, niinkuin asiakirjat selvästi kertovat.
+
+Hämäläisten kiinnyttyä maanviljelykseen lappalaisten verot
+luonnollisesti muuttuivat maatiloihin kuuluviksi tuloiksi. Se näkyy v:n
+1390 lahjakirjasta, jolla Maunu Kasi lahjoitti tuomiokirkolle Vanajassa
+olevan Kantolan tilan "sen talon alle kuuluvine lappalaisineen".[116]
+Vanha verotusoikeus muuttui näin maaomaisuuden tapaiseksi, tuli
+jakojen, vaihdon ja kaupan alaiseksi, niinkuin asiakirjat kertovat.
+Tästä syystä ja vielä enemmän kaiketi lappalaisten yhä kauemmaksi
+siirtymisen vuoksi lapinkäynti etelämmillä hämäläisalueilla keskiajan
+kuluessa vähitellen lakkasi tai muuttui lappalaisten hylkäämäin
+erämaanpaikkain omistamiseksi. Ne hämäläiset taas, jotka eivät
+lappalaisistaan luopuneet, saivat etsiä niitä Kemin ja Tornion
+takamailta ja muuttaa pirkkalaisiksi Perä-Pohjolaan.
+
+
+
+4. PIRKKALAISET.
+
+
+Myöhemmin keskiajalla pirkkalaiset esiintyvät isäntinä ja verottajina
+suuressa osassa Lapinmaata. Kun näiden lapinkävijäin olot suuressa
+määrin valaisevat Perä-Pohjolan ja etelämmänkin Suomen alkuisia
+yhteiskuntaoloja, on lyhyt katsaus niihin tässä paikallaan.[117]
+
+Nimitys "pirkkalainen" lienee alkuaan merkinnyt yksinkertaisesti vain
+kauppamiestä ja johtunee muinaisruotsalaisesta sanasta "birka",
+kauppala, kauppapaikka. Perä-Pohjolan pirkkalaiset esiintyvät keskiajan
+loppupuolella järjestettynä kauppakuntana, joka harjoitti Lapin
+verotusta ja kauppaa yksinoikeutenaan kuninkaan suojeluksessa ja
+suorittaen kruunulle määrättyä veroa.
+
+Oikeuksia nauttivain Perä-Pohjolan pirkkalaisten luku oli verraten
+vähäinen. 1500-luvun puolivälissä oli heitä Piitimessä 16, Luulajassa
+15 ja Torniossa 19; keskiajalla oli lukumäärä arvatenkin vieläkin
+pienempi. Kansallisuudeltaan pirkkalaiset nimistä päättäen olivat
+suurimmaksi osaksi ruotsalaisia ja vain pieneksi osaksi suomalaisia,
+nekin yksinomaan Kemissä ja Torniossa asuvia. Näillä pirkkalaisilla oli
+kieltämättä hämäläisiä (satakuntalaisia) alkujuuria. Mutta aikain
+kuluessa arvatenkin monen hämäläisen lapinosuudet olivat joutuneet
+Perä-Pohjolassa vakituisesti asuvain kauppiaiden käsiin. Näitä
+kauppiaita oli kaiketi alkuaan Ruotsin ja Suomen eri tahoilta
+kerääntynyt Perä-Pohjolaan, missä he ja heidän jälkeläisensä asuivat
+talonpoikais-porvareina harjoittaen maalaiselinkeinoja, mutta ensi
+sijassa lapinkäyntiä.
+
+Jo 1300-luvulla nämä pirkkalaiset muodostivat pysyviä kauppakuntia,
+jotka olivat järjestetyt myöhempäin aikain kauppakomppaniain tapaan.
+Oikeutensa pirkkalaiset saivat turvatuksi v. 1328 Helsinglannin
+asukkaitten kanssa tekemällään sopimuksella, v. 1358 kuninkaan
+vahvistamilla erioikeuksilla ja useilla myöhemmillä oikeuskirjoilla.
+
+Pirkkalaisten kauppakuntia oli neljä, nim. Luulajassa, Piitimessä,
+Torniossa ja Kemissä, joista paikoista niillä oli nimensäkin. Kullakin
+kauppakunnalla oli oma kauppa- ja valta-alueensa, mitkä vastasivat
+myöhempiä pitäjiä. Kauppakunnalla oli yksinoikeus harjoittaa
+lapinkäyntiä alueellaan. Nähtävästi suorittivat saman alueen
+pirkkalaiset retkiänsä osittain yhdessä. Muudan Lapinvouti kertoo v.
+1602 pirkkalaisten jakavan kannetut verot arvalla keskenään
+"perintölaskunsa" mukaan.
+
+Pirkkalaisten isännyys Lapissa oli ikivanhaa perhevaltaista laatua.
+Piitimessä v. 1424 tehdystä pirkkalaisten lapinkäyntiä koskevasta
+sopimuksesta näkee, että lappalaiset olivat henkilöllisesti jaetut
+pirkkalaisten kesken. Kun uuden ajan alussa mainitaan Tornion ja Kemin
+pirkkalaisilla olleen kullakin omat lapinkylänsä, niin sillä ilmeisesti
+tarkoitettiin kylässä asuvia määrättyjä sukuja tai perheitä eikä kylän
+maita.
+
+Mutta kehittyvät asutus- ja hallinto-olot aiheuttivat lappalaisten
+vero-oloissa erikoisia muutoksia. Monet lappalaiset joutuivat maksamaan
+veroa yhtaikaa kahdelle isännälle, torniolaiselle ja kemiläiselle. Tämä
+seikka varmaankin johtui Perä-Pohjolan seutujen jakamisesta
+määrättyihin pirkkalaisalueisiin (pitäjiin) ja lappalaisten
+siirtymisestä toisesta tällaisesta alueesta toiseen. Sellainen kahden
+isännän alainen lappalainen maksoi kuten ennenkin yhden veron, mutta
+vero jaettiin tasan vanhan heimollisen ja uuden alueellisen isännän
+kesken. Sillä tavoin kehittyneemmät valtiolliset ja hallinnolliset
+seikat muuttivat alkuperäisiä lapinkäyntioloja.
+
+Piitimen sopimuksessa v:lta 1424 mainitaan tärkeimmät kauppatavarat,
+joita pirkkalaiset tapasivat lappalaisille myydä. Niitä olivat verkot,
+kirveet, padat ja kattilat, porot ja ruokatavarat. Mutta lappalaiset
+olivat tarkimmasti jaetut pirkkalaisten kesken, ja ainoastaan
+suurimmassa hädässä, kun hengen pelastaminen oli kysymyksessä, sai
+pirkkalainen auttaa toisen pirkkalaisen lappalaista ja sen jälkeen
+pitää lappalaista määrävuodet kauppa-alaisuudessaan.
+
+Pirkkalaiset kuten tietty eivät ainoastaan käyneet kauppaa lappalaisten
+kanssa, vaan myöskin verottivat heitä. Näistä lappalaisten maksamista
+veroista on tarkempia tietoja v:lta 1553. Tornion Lapissa maksoi siihen
+aikaan kukin lappalainen vuotuista veroa ("Tornion veroa") 3
+porontaljaa tai 3 näädännahkaa tai 6 leiv. haukia, kinkeriä (gingärd)
+väen (lapinkävijäin) elatukseksi 1 leiv. haukia tai määrän poronlihaa,
+ja lisäksi vielä lahjanahkoja, joita Tornion lappalaiset puheenaolevana
+vuonna antoivat 5 suden, 1 mustan ketun, 1 ristiketun ja 1 siniketun
+nahkan. Kaikki nämä verot maksettiin alkuaan pirkkalaisille, vaikka v.
+1553 jo kuninkaan vouti kantoi lahjanahat. Tämä verotusjärjestelmä on
+hyvin muinaisaikainen, mutta varsin täydellinen määrättyine
+vuosiveroineen ja veronkantoretkineen ynnä niihin kuuluvine
+kinkereineen ja lahjoineen. Pirkkalaistoiminta Lapissa antaa
+yksityiskohtaisen, elävän kuvan maamme muinaisimmista kauppatavaroista
+ja verokäytännöstä.
+
+Verraten myöhään esiintyy kruunu Lapin verottajana. Helposti näkee,
+että pirkkalaisten oikeudet Lapissa olivat vanhemmat, kruunun
+nuoremmat. Pitkään aikaan ei kruunun verotus suoranaisesti koskenut
+lappalaisia, vaan ainoastaan pirkkalaisten harjoittamaa lapinkauppaa.
+V. 1528 tehdyn sopimuksen mukaan tuli Tornion pirkkalaisten maksaa
+kruunulle vuodessa 16 kiihtelystä oravannahkoja ja 4 näädännahkaa, mikä
+oli kahta vertaa suurempi vero kuin ennen.
+
+Jo aikaisemmin oli kruunulla ollut Pohjois-Ruotsissa omiakin
+lappalaisia, joita se verotti. Samoin piti kruunu jo 1400-luvulla
+pirkkalaisten Lapissa erityistä lapinvoutia, joka ratkaisi lappalaisten
+ja pirkkalaisten oikeusasioita. Kustaa Vaasan aikana pirkkalaiset
+vihdoin kokonaan menettivät veronkanto-oikeutensa. Lappalaiset
+muuttuivat silloin kruunun alamaisiksi ja pirkkalaiset jäivät vain
+erioikeutetuiksi Lapin kauppiaiksi. Kemin lappalaisten kruununvero teki
+1530-luvulla yhteensä 7 näädännahkaa.[118]
+
+Tämän kruunun turkisveron suoraa jatkoa on kalastaja-, tunturi- ja
+metsälappalaisten vielä meidänkin aikanamme valtiolle maksama vero
+("Lapin vero").[119] Se on Suomen vanhin vero ja sen juuret johtavat
+pakanuuden aikoihin saakka.
+
+
+
+5. PIISPAN "KILTTI".
+
+
+Piispalle kanonisen oikeuden mukaan maksettavaan veroon (piispan
+kymmenyksiin) nähden 1300-luvun alkupuolella, jolta ajankohdalta tästä
+verosta on tarkempia tietoja, havaitaan Suomessa toisistaan eroavia
+alueita. "Suomalaisen oikeuden" piirissä s.o. Varsinais-Suomen ja
+alisen Satakunnan vanhoilla suomalaisilla rintamailla ja muutamilla
+muilla pienemmillä Lounais-Suomen seuduilla sai piispa kolmanneksen
+ruiskymmenyksistä ja puolet kevätkylvökymmenyksistä. "Ruotsalaisen
+oikeuden" piirissä s.o. Varsinais-Suomen ja alisen Satakunnan
+ruotsalaisilla rintamailla, joillakuilla myöhemmin syntyneillä
+suomenkielisilläkin uutisasutusseuduilla samoinkuin "Uudenmaan
+oikeudessa" s.o. Uudellamaalla ja Länsi-Karjalan rannikkoalueella
+sekä vielä suurimmassa osassa Pohjanmaan rannikkoja sai piispa
+kymmenyksikseen "nokkaverovoita", jota maksettiin henkiluvun mukaan.
+"Kyrön oikeuden", "Hämeen Turkisoikeuden" ja "Karjalan oikeuden"
+aloilla s.o. ylisessä Satakunnassa, Hämeessä, Savossa ja suurimmassa
+osassa Karjalaa vieläpä Pohjanmaalla Kemin alueella (Kemin, Iin,
+Limingan ja Saloisten vanhoissa pitäjissä) ja osassa Isoakyröä,
+lyhyesti Suomen sisäosissa maksettiin piispan vero turkiksissa.
+
+Piispan turkisverosta on verraten aikaisia tietoja. Niiden mukaan
+olivat hämäläiset maksaneet piispalle alkuaan neljä nahkaa, mutta Maunu
+piispa (1291-1308) oli venäläisten hävitysten vuoksi helpottanut Hämeen
+asukkaille neljännen nahkan, joka sitten jäi maksamatta, kunnes Upsalan
+arkkipiispa tuomitsi hämäläisen jälleen maksamaan piispalle kaikki
+neljä nahkaa.[120] Kun v. 1239 Savon asukkaat velvoitettiin maksamaan
+samanlaisia kymmenyksiä kuin heidän naapurinsa Hämeessä,[121] koski
+tämä määräys varmaan myöskin piispalle suoritettavia nahkoja, joita
+myöhemminkin Savossa mainitaan. V. 1331 vahvisti Maunu kuningas piispan
+ja Viipurin linnaläänin sopimuksen, jonka mukaan oli maksettava
+kultakin "suitsulta" (savulta) Karjalan oikeudessa kaksi hyvää
+valkonahkaa.[122] Ylä-Satakunnan turkisverosta piispalle ei ole näin
+varhaisia tietoja, mutta kun niillä seuduilla muuten noudatettiin samaa
+kirkollista verotusta kuin Hämeessä, ei ole syytä katsoa ylisen
+Satakunnan jääneen turkisverotuksen ulkopuolelle. Pohjanmaalta
+suoritettavista piispan turkiksista ei ole suoranaisia todisteita, vaan
+muista seikoista päättelemme sen sielläkin olleen käytännössä.
+
+Edellisestä havaitsemme, että turkisverojen maksaminen piispalle oli
+sisä-Suomessa tapana jo ensimäisinä kristillisinä aikoina. Vastoin sitä
+mielipidettä, jonka mukaan turkisvero olisi ollut muka aikaisemman
+viljakymmenyksen lunastus,[123] on tätä turkisveroa pidettävä
+alkuperäisenä piispankymmenyksenä. Viljaa saivat sisä-Suomen
+asukkaat kaskistaan jo näihin aikoihin varmaan vielä enemmän kuin
+rannikkoseutujen suomalaiset; Karjalan vanhimpain kymmenyssääntöjen
+mukaan olivat kaikki papin ja kirkon maksut, yksin käsityöläisten ja
+renkienkin, suoritettavat viljalla tai sillä lunastettavat. Mutta
+suitsujen piispalle maksettavat kaksi valkonahkaa eivät olleet viljalla
+lunastettavia.[124] Viljan säännöllinen kuljettaminen kaukaisista
+maanääristä piispalle Turkuun olisi aikaisen keskiajan oloissa
+käytännössä ollut sangen vaikeaa, ellei suorastaan mahdotonta. Jo siitä
+syystä oli piispanveroksi valittava toinen verokappale, ja siksi oli
+tietenkin sopivin sisämaitten arvokkain tuote, turkikset.
+
+Tämäntapainen luontaisvero suoritettiin muinaisissa oloissa
+järjellisimmin metsääkäyväin miesten tai isäntäin luvun mukaan. Siten
+oli Perä-Pohjolassa vielä uuden ajan alussa _jousi_, yleensä kaikkien
+turkisverojen maksuperuste. Etelämmässä Suomessa ei piispan
+turkisveroja säädettäessä nähtävästi enään eletty yhtä alkuperäisissä
+oloissa. Mutta ei siellä myöskään vielä oltu niin kehittyneissäkään
+oloissa, että tarkempaan maanarvioimiseen (maalukuun) perustuva verotus
+olisi saattanut tulla käytäntöön. Senvuoksi karjalaisilla ja
+hämäläisillä alueilla piispan nahkavero suoritettiin alkuperäisen
+taloluvun mukaan. Suitsu (rök), jonka perusteella tämä vero "suitsu",
+v:n 1345 asiakirjassa mainitaan Karjalassa suoritetuksi,[125] näet
+merkitsi siinä maakunnassa vielä myöhempäinkin aikain veroselitysten
+mukaan isäntälukua tai talouslukua (alkuperäistä mieslukua), eikä
+mitään maalukua. Hämeessä suoritettiin valkonahat mahdollisesti jo
+alkuansakin koukun perusteella,[126] mutta Hämeen koukku ei
+alkuperäisesti merkinnyt määrättyä maalukua, vaan täysitilaa, täyden
+tilan isäntää. Voinemme siis pitää varmana, että piispan turkikset
+sisä-Suomessa vanhimpina aikoina maksettiin talon eli isäntäluvun
+perusteella.
+
+Keskiajan piispoille maksetut turkikset olivat tavallisia oravannahkoja
+arvokkaampia nahkoja, etupäässä näädän ja kärpän. V:n 1331 asiakirja
+niistä käyttää latinankielistä nimitystä "bonas pelles", ruotsiksi
+"huitskin" ja suomeksi "palke".[127]
+
+Piispan turkisveron vaiheita keskiajalla voidaan osittain seurata
+myöhempäin asiakirjain avulla.
+
+Katolisen ajan lopussa olivat valkonahat jo tulleet niin harvinaisiksi,
+että piispan saatava yleisesti maksettiin rahassa; Kustaa Vaasan
+hallituksen alussa nämä rahat muitten piispain tulojen mukana joutuivat
+kruunun haltuun.
+
+Tällä rahamaksulla oli uuden ajan alussa nimenä _kiltisrahat_. Niitä
+kannettiin tarkalleen turkisveron entiseltä alueelta, mutta niinkuin
+yleensä kaikkia vanhempain aikain rahaveroja ei miesyksiön, vaan
+maayksiön perusteella.
+
+Ylä-Satakunnassa oli v. 1551 kiltisrahoja maksettava 3 äyriä kultakin
+"kirkon koukulta".[128] Hämeessä maksettiin näitä rahoja Hollolan
+kihlakunnassa samoin 3 äyriä koukulta, mutta muissa osissa maakuntaa
+kultakin koukulta 4 äyriä ja rälssikoukulta 3 äyriä.[129] Karjalan
+oikeuden alalla maksettiin kaikkialla kiltisrahoja 1 äyri (4 killinkiä)
+"verolta", jota täällä käytettiin maalukuna.[130] Savossa oli
+maksettava kiltisrahoja 12 penninkiä (1/2 äyriä) koko ja 6
+penninkiä puolelta verolta; kokoverot täälläkin perustuivat maan
+arvioimiseen.[131] Pohjanmaalla maksettiin piispan vero Kemissä
+kiltisrahoissa,[132] ja suomalaisella Etelä-Pohjanmaalla suoritettiin
+"nokkaverovoin sijasta" s.o. piispanveroksi kiltisrahoja maaluvun
+mukaan, punnanmaalta 1 äyri.[133]
+
+Siitä säännöllisyydestä, millä kiltisrahoja uuden ajan alussa koko
+sisä-Suomessa maksettiin, voidaan päättää aikaisemman turkisveron
+yleisyyttä samalla alueella.
+
+Paitsi vanhaa piispan kilttiä esiintyy uuden ajan alussa toisia,
+kruunulle suoritettuja kilttiveroja, jotka vaativat huomiotamme.
+
+Kemin alueella kutsuttiin kilteiksi verojousia s.o. miehiä, joilta
+pääveroa kannettiin; joskus kutsuttiin kiltiksi itse pääveroa.[134]
+Täällä siis kiltti merkitsi sangen alkuista maallista veroa.
+
+Karjalan oikeuden vanhalla alueella kutsuttiin kilteiksi eräitä
+verotettuja metsäkappaleita.[135] Ajan veroselityksistä nähdään, että
+nämä metsäkappaleet olivat yhteismaalla eli kruununmaalla ja että
+niistä otettiin kruunulle erityistä veroa. Erittäin yleisiä olivat
+tällaiset kiltit Lapveden seuduilla. Kilteiksi sanottuja "ulkomaita"
+eli pikku metsiä, joissa oravia ja jäniksiä pyydettiin, mainitaan v.
+1539 Lapvedellä 168 ja Taipaleessa 180.[136] V:n 1558 aikoina mainitaan
+samain seutujen kilttien olevan kruununmaalla ja niitä käytettävän
+kaskenviljelykseen.[137] Äyräpään puolella samaan aikaan ilmoitetaan
+kilttien olevan "jäniksen metsästykseen tai kaskeamiseen", sittemmin
+vain kaskenviljelykseen käytettyjä verotettuja "kruunun ulkomaita" tai
+"kihlakunnan ulkomaita", mutta täällä ei niiden luku näy olleen niin
+suuri kuin Lapveden seuduilla.[138]
+
+Näistä tiedoista päättäen kruunun kiltti ilmeisesti on merkinnyt
+verometsää tai metsäveroa.
+
+Erittäin huomattava on Lapveden seutuja koskeva tieto, että
+kiltti-metsiä vielä uuden ajan alussa käytettiin oravain ja jänisten
+metsästykseen. Siitä päättäen on kilttivero tarkemmin määrättynä ollut
+metsästysvero. Myöskin kiltin ja verojousen samuus varmaan johtui
+metsästysverosta.
+
+Metsästysvero edellyttää, että metsästysmaat ovat jollakin tavoin
+jaetut veronmaksajain kesken. Lapveden kilttimetsissä niin olikin
+laita, koskapa kilttien (joiden nimenomaan aina sanotaan metsiä
+merkitsevän) lukumääräkin ilmoitetaan. Myöskin läntisemmillä, Hämeen ja
+Satakunnan alueilla nautittiin erämaitten metsiä muinoin määrätyissä
+kappaleissa, joita kutsuttiin miehenmetsiksi (mans skog) tai
+miehenosiksi (mans del).[139] Tällainen jakaminen on epäilemättä
+johtunut ensi sijassa metsästyksestä ja sen muinaisesta suuresta
+taloudellisesta arvosta.
+
+Oravain ammunta oli vielä myöhemmällä keskiajalla yleinen
+kansanelinkeino Suomessa. V. 1374 mainitaan oravimetsää Lammilla, v.
+1390 puhutaan Vanajan Kantolan ja v. 1437 Kokemäen Grootilan
+oravimetsistä niinkuin talon tarvemetsistä ikään.[140] Läntisemmässäkin
+Suomessa oravimetsät siis ovat muinoin olleet tärkeitä
+erikoisomistuksen alaisia tiluksia.
+
+On täysi syy pitää vanhaa kruunulle maksettua kilttiveroa
+metsästysverona ja saattaa se yhteyteen muinaisen piispankiltin kanssa.
+Kruunun ja piispan kiltit esiintyvät samoilla itä- ja pohjois-Suomen
+alueilla. Molemmilla puheenaolevilla veroilla on sama nimi. Molemmissa
+veroissa on ilmeisiä metsästysveron piirteitä. Huomautettakoon tässä
+erityisesti Savon kirkollisten kiltisrahain ja "veron" yhteyttä.
+"Kiltti on", eräässä Savon verokirjassa selitetään, "missä
+talonpojalla on puoli veroa tai kolme".[141] Savon verot muodostuivat
+"veronahoista", joilla uuden ajan alussa tarkoitettiin kaskiviljelystä,
+mutta alkuperäisesti varmaan metsästysmaita.
+
+Piispalle muinoin maksettu turkisvero tämän mukaan on ollut
+metsästysvero, jota maksettiin määrätyiltä metsäkappaleilta.
+
+"Jouset", "savut" ja "koukut", joiden perusteella 1300-luvulla piispan
+turkisverot maksettiin, eivät sinänsä ilmaise tämän veron kaikkein
+alkuperäisintä maksuperustetta, vaan on siihen kuulunut myöskin
+määrätyn metsästysalueen omistaminen, siis kuhunkin "jouseen" myös
+metsästysmaa. Piispan turkisveron jäljet johtavat sangen vanhoihin
+aikoihin ja hyvin aikuisiin heimokunnallisiin oloihin, joihin verraten
+maataloudelliseen koukkuun perustuva verotus jo tuntuu suurelta
+edistykseltä. Alkuperäisellä perusteella kiltti-veroa kauimmin
+maksettiin Perä-Pohjolassa, jossa taloudellinen elämä kauimmin pysyi
+alkuperäisellä heimokunnallisella kannalla.
+
+Piispan turkisveroa lienee pidettävä vanhimpana varsinaisesti
+historiallisena verona Suomessa.
+
+Kiltti-sanan kielellistä johtoa ei tähän saakka lukuisillakaan
+yrityksillä ole onnistuttu tyydyttävästi selvittää.[142] Huomattava on
+suomalaisten käyttämän "kiltis", "kiltti" sanan samanlaisuus ikivanhain
+skandinavialaisten veroa merkitseväin sanain "gild", "gäld", "gille"
+kanssa. Näillä nimityksillä pohjoismaissa pakanuuden ajoilta saakka
+ilmaistiin etenkin maanvuokramaksua[143] ja Suomessakin
+maanvuokramaksusta keskiaikana ja myöhemmin yleisesti käytettiin samaa
+nimitystä.[144] Toiselta puolen "gjald" (gäld, gild) muinaisten
+skandinavialaisten verokäsitteissä merkitsi pakollista veroa. Tällaista
+muinaisaikaista veroa näyttää Suomen kiltti merkinneen. Se on kaiketi
+aikoinaan ollut ainoa yleinen vero, joten siitä voitiin käyttää
+yleisnimeä kiltti. Mahdollisesti pidettiin piispain vaatimaa veroa
+alkuaan jonakin vuokramaksuna, jonka kirkko kantoi vastakäännetyiltä
+suomalaisilta metsänkävijöiltä, heille vastavuoroon metsästysonnea
+antaen.
+
+
+
+6. TURKISKÄRÄJÄT.
+
+
+Piispan itsen oli koottava nahkaveronsa. Tämä selviää Albrekt kuninkaan
+kirjeestä v:lta 1364, jossa kuningas kertoo Hemminki piispan
+valittaneen, että vaikka vanhoista ajoista saakka piispa itse tai hänen
+erityiset lähettinsä olivat saaneet periä nahkaveronsa ilman mitään
+vähennystä samassa tilaisuudessa, jossa kuninkaan vero kannettiin, niin
+nyt olivat kuninkaan veronkantajat häirinneet piispan veronkantoa
+lykäten sen myöhemmäksi ja siten tuottaen piispalle vahinkoa; sen
+vuoksi kuningas nyt kohtuuden nimessä ja sakkojen uhalla määrää, että
+sekä kruunun että piispan nahkaveron kantaminen on tapahtuva
+yhdenaikaisesti ja täysin tasapuolisesti, missä nämä verot olivat
+samanlaiset.[145] Muutamaa vuotta myöhemmin (1370) piispa määrää tämän
+Albrekt kuninkaan säännön noudatettavaksi Savossa mainiten hämäläisten
+ja satakuntalaisten sitä noudattavan ja uhaten 3 markan sakolla, ellei
+nahkoja määräajassa suoriteta.[146]
+
+Luonnolliselta näyttää, että piispa kantoi turkisveronsa tavallisilla
+tarkastusmatkoillaan, jotka todennäköisesti suoritettiin talvisin. Ne
+1300-luvun piispanmatkat, joiden päivämääristä on tietoja, tehtiin
+vuoden parina ensi kuukautena.[147] Talvikinkeriä ilmeisesti tarkoitti
+Juvan seurakuntalaisten sitoumus v:lta 1442;[148] tuskinpa olisi
+piispan ollut mahdollistakaan muulloin kuin talvisin liikkua
+hevosjoukkonsa kanssa Savon sydänmailla.
+
+Piispan virkatoimiin kuului myöskin käräjäin (piispankäräjäin)
+pitäminen, joilla piispa käytti hänelle kuuluvaa tuomio- ja
+sakotusvaltaa. Luonnollisimmin nämä käräjätkin pidettiin piispan
+tavanmukaisten virkamatkain yhteydessä. Uuden ajan alussa
+piispankäräjiä pidettiin yleisesti kahdesti vuodessa, talvella ja
+kesällä.[149]
+
+Hämeessä kutsuttiin Kustaa Vaasan aikana piispan käräjiä
+"kilttikäräjiksi", ilmeisesti siitä syystä, että kilttirahat olivat
+siinä tilaisuudessa suoritettavat.[150] Aikaisemmin oli piispan
+talvikäräjillä varmaan suoritettu turkisvero, jonka myöhempi vastine
+kilttirahat olivat.
+
+Joukko merkkejä siten osoittaa, että piispan säännölliset talvimatkat,
+piispan käräjät ja piispan turkisveron kanto kuuluvat yhteen.
+
+Mutta v:n 1364 säännöstä näemme, että piispalla tai hänen
+asiamiehellään oli tapana periä turkisveronsa siinä tilaisuudessa,
+jossa kruununkin veroja koottiin. Kruununveroilla puheenaolevassa
+säännössä tarkoitettiin kruunun nahkaveroa. Se tilaisuus taas, jossa
+kruunun nahkaverot koottiin, oli talvikäräjät. Se oli vanha laajalle
+levinnyt tapa. Helsinglannin lain alueella Ruotsissa maksettiin vero
+muinoin kahdessa osassa ja kahtena aikana, nim. turkisvero (jousivero)
+talvella ja rahavero (maavero) kesällä.[151] Suomen Perä-Pohjolassa
+noudatettiin samaa järjestystä vielä uuden ajan alussa.[152] Muuallakin
+Suomen Pohjanmaalla jaettiin vero talvi- ja kesäveroon.[153] Niinikään
+Satakunnassa.[154] Savossa uuden ajan alussa kannettiin nimenomaan
+nahkaverot talvikäräjillä ja kalaverot kesäkäräjillä.[155] Savon tavan
+kanssa ovat yhdenmukaiset Kaakkois-Hämeen säilyneet tuomiokirjat
+1400-luvun jälkipuoliskolta, joiden mukaan sikäläisiä talvikäräjiä
+kutsuttiin myös "verokäräjiksi" (skatting) ja kesäkäräjiä
+"kalakäräjiksi" (fiskting).[156] Tällainen järjestys näyttää sangen
+alkuperäiseltä ja verotuksen alkuajoilta saakka sisä-Suomeen
+kotiutuneelta.[157]
+
+Kun nyt piispan veroa kannettiin talvikäräjillä ja kruunun veroa
+kannettiin talvikäräjillä, käypi hyvin ymmärrettäväksi, että
+1300-luvulla piispan ja kruunun veronkantajat saattoivat joutua
+toistensa tielle ja veronkanto vaatia tasapuolisuutta. Piispan
+talvikäräjät, joihin piispa tai hänen edustajansa saapui, ja kruunun
+talvikäräjät, jotka olivat vuoden maalliset pääkäräjät (myöh.
+laamanninkäräjät), lienevät käytännössä olleet samoja tilaisuuksia.
+Upsalan arkkipiispa ja hänen alaisensa piispat ehdottivat v. 1321 tai
+1322 paaville erinäisiä toimenpiteitä, jotta piispantarkastuksilla
+vältettäisiin tunkeilevain aatelismiesten aiheuttamat rasittavat
+kestitykset;[158] tapa ei liene ollut tuntematon Suomessakaan.
+Ainoastaan muistoksi maallisten ja kirkollisten herrain yhteisistä
+käräjistä saatamme ymmärtää sen omituisen seikan, että vielä uuden ajan
+alussa kaikissa Hämeen pitäjissä maaprovasti (piispan edustaja) sai
+puolen puntaa kauroja kruunun käräjäin pitämistä varten kootusta
+nimismiesverosta.[159] Toiselta puolen uuden ajan alussa tapahtui
+usein, että maalliset voudit tai voudinsijaiset istuivat
+provastinkäräjiä, koska niiden tulot nyt kuuluivat kruunulle.[160]
+Maallista ja kirkollista toimintaa ei muinoin aina niin tarkoin pidetty
+erillään.
+
+On siis luultavaa, etteivät piispan talvikäräjät ja kruunun
+talvikäräjät vasta 1300-luvun loppupuoliskon aikana joutuneet toistensa
+yhteyteen, vaan että niillä on vielä vanhempi yhteinen alku, muinaiset
+yhteiset talvikäräjät.
+
+Kun otetaan huomioon, että kirkollinen keskusvalta Suomessa yleensä
+järjestyi aikaisemmin kuin maallinen, on piispankäräjät otaksuttavasti
+vanhempi laitos kuin kruunun käräjät ja vanhin maallinen hallinto niin
+käräjäinpidossa kuin verojen kannossa ja muussakin hallinnossa
+lainannut muodot maamme ensimäiseltä hallinnolta, piispan hallinnolta.
+
+
+
+7. TURKISLAHJAT.
+
+
+Savon linnanvoudin tehtäviin kuuluivat vielä uuden ajan alussa
+säännölliset kiertoretket läänissä oikeus- ja verotusasiain vuoksi.
+Sitävarten piti vouti määrätyissä paikoissa määräaikoina käräjiä. Maan
+vanhan tavan mukaan antoivat talonpoikain omat veronkokoojat,
+neljänneskuntamiehet, näillä käräjillä linnanvoudille minkä mitäkin
+tuomisia, joita sanottiin "lahjoiksi", mutta jotka todellisuudessa
+olivat tarkoin määrätty vero, jota kunkin neljäskuntamiehen
+maksettavaksi karttui kaikkiaan:[161]
+
+    10 oravannahkaa
+     1 revonnahka,
+     6 jänistä tai 12 jäniksen nahkaa,
+     2 leiv. haukia,
+     1 punta ohria.
+
+Mutta lisäksi oli Savon neljäsmiesten hankittava viemisiä linnaankin:
+karitsoja, kanoja ja munia, jäniksiä ja lintuja; sitten erityisenä
+lahjana:
+
+    10 oravannahkaa "herranlahjaa"
+    10      "       "rouvanlahjaa"
+     5      "       "lastenlahjaa"
+    10      "       "tulkinlahjaa"
+    12 jänistä      "joululahjaa"[162]
+
+Nämä linnaan viedyt lahjat merkittiin linnan tileihin ja tulivat siten
+kuninkaan hyväksi. Savon korkeimmalle herralle ne varmaan olivat
+alkuaan aiotutkin, muukalaiselle valloittajalle, joka tarvitsi tulkkia.
+
+Myös Viipurin läänissä oli uuden ajan alussa säilynyt omituinen
+voudinvero, samantapainen kuin Savossakin. Äyräpään kihlakunnassa
+maksettiin uuden ajan alussa Viipurin linnanvoudille talvikäräjillä
+revonnahka kultakin neljäskunnalta.[163]
+
+On mielenkiintoista, että tapaamme samantapaisen linnanvoudin veron
+muuallakin Suomessa. Hämeen linnanvouti vaati itselleen Jämsästä
+nahkaveron, yhden valitun oravannahkan tai sen sijasta yhden "fyrkin"
+rahaa kultakin talonpojalta, ja karttui siitä nahkoja 4 1/2 kiihtelystä
+(à 40 nahkaa).[164] Tätä veroa tarkoittaa myös Hämeenlinnan v:n 1533
+tileissä mainittu "voudin vero -- -- 2 kiihtelystä".[165]
+
+Näissä Savon ja Karjalan pääpiirteiltään niin yhtäläisissä veroissa
+ansaitsevat muutamat seikat erityistä huomiota. Ensinnäkin suuri osa
+noita "lahjaveroja" esiintyy uuden ajan alussa vakinaisena linnaan
+suoritettavana kruununverona, jonka vapaaehtoisuudesta ei ole
+jälkeäkään. Toiseksi maksetaan näitä lahjoja kaikkialla linnaläänissä
+niin samalla tavoin, että niitä täytyy pitää maakunnalle
+kokonaisuudessaan määrättynä verona, josta tuskin on tehty sopimuksia
+eri seutujen kanssa. Vielä on huomattava, että näitä lahjoja, sekä
+linnaan vietäviä että linnanvoudille käräjillä annettavia, maksetaan
+verokunnittain (neljänneskunnittain, nautakunnittain).
+
+Kaikki sangen vanhain verojen piirteitä. Epäilemättä meillä näissä
+turkisveroissa on edessämme alkuisin virkamiesvero, piispan turkisveron
+maallinen vastine.
+
+
+
+8. "JOUSET" JA JOUSIVEROT.
+
+
+Suomen, maan etelämpäinkin seutujen, turkisrikkaudesta keskiaikana on
+jo karttunut useita todistuksia. Pari vielä mainittakoon. Pähkinäsaaren
+rauhakirjassa mainitaan Vuoksen seuduilla pesiviä majavia.
+Maksuvälineinä eli "arvoäyreinä" (värdören) olivat turkikset sitä
+yleisempiä mitä niukemmin kovaa rahaa oli liikkeellä. Puoltatoista
+kiihtelystä vastaan "jousinahkoja" v. 1338 pantattiin maata Koroisissa
+Turun lähellä.[166] Keskiajan lopussakin maksettiin sakkoja joskus
+turkiksissa.[167] Vielä uuden ajan alussa ei Savossa maksettu
+mitään veroja rahassa, vaan kaikki suoritettiin luonnontuotteissa,
+etupäässä nahoissa ja turkiksissa, jota varten verokirjoissa oli
+laadittu erityisiä taksoja.[168] Hämeessäkin uuden ajan alussa
+verovelvollisuuksia paikoin vielä lunastettiin nahoilla. Niinpä
+kannettiin muutamilta pitäjiltä yhteensä 8-9 kiihtelystä
+päivätyönahkoja.[169] Samoihin aikoihin kannettiin Hämeessä 13
+kiihtelystä oravia teistä ja silloista.[170]
+
+Muinaisesta turkisrikkaudesta ja turkistaloudesta Suomen hämäläisillä
+ja karjalaisilla alueilla sekä Perä-Pohjolassa on kumminkin puhuvimpana
+todistuksena jousen yleinen käyttäminen veropohjana näillä alueilla.
+
+Jousen tapaamme ensinnäkin vanhoissa kirkon veroissa.
+
+Kirkkojen ylläpitämiseksi suoritettujen kymmenyksien maksamisessa
+keskiajan Suomessa havaitaan samanlainen alueellinen jako kuin piispan
+kymmenysten suorittamisessa. Toisella alueella (n.s. suomalaisen ja
+ruotsalaisen sekä Uudenmaan oikeuden alueella) sai kirkko osansa
+ruiskymmenyksistä, toisella (s.o. hämäläisellä ja karjalaisella
+alueella sekä Perä-Pohjolassa) kirkonkymmenys maksettiin turkiksissa,
+niinkuin piispanverokin.
+
+Kyrön-Hämeen keskiaikaisen kirkollisvero-oppaan mukaan oli kirkolle
+maksettava kultakin jousimieheltä jousinahka tai 1/2 äyrityistä.[171]
+Uuden ajan alussa käytettiin Ylä-Satakunnassa kirkolle menevän
+jousirahan maksajista nimitystä "kirkon orava".[172] Karjalassa oli v:n
+1345 kymmenysjärjestyksen mukaan kunkin jousimiehen maksettava kirkolle
+"jousinahka tai kolmannes viljaa".[173] Samanaikaisen, Kemin ja
+Salon pitäjäin kymmenysjärjestyksen mukaan olivat melkein kaikki
+Perä-Pohjolan kirkolliset verot "jousinahoissa" maksettavia, m.m. oli
+kunkin jousen maksettava 2 nahkaa kirkon ja papin tarpeeksi ja kirkon
+saatava puolet turkiskymmenyksistä.[174]
+
+Selvästi on tämä vero turkisverona alkuperäinen. Perä-Pohjolassa ei
+keskiaikana tunnettu mitään viljaveroja, vaan melkein kaikki verot
+maksettiin turkiksissa (tai rahassa) jousien mukaan. Tuskinpa on
+"jousi" muuallakaan ollut mikään viljaveron peruste; milloin
+karjalaisella alueella jousi esiintyy viljamaksun yhteydessä, ei ole
+kysymyksessä viljan lunastaminen nahkoilla, vaan nahkain lunastaminen
+viljalla, mikä muutenkin tuntuu luonnolliselta. Meidän on siis
+tässäkin, kuten piispan kymmenyksissäkin, hyljättävä se mielipide, että
+nahkavero olisi vanhemman viljaveron lunastus.
+
+Uuden ajan alussa maksettiin kirkon jousinahat jo kaikkialla rahassa
+("jousirahat", "kymmenysrahat", "kirkkorahat"). Agricola Turun
+tuomiokirkon v:n 1542 tileihin liittämässään vero-opastuksessa kertoo,
+että "ensimäisessä alussa, kun kristinusko tuli Suomeen, maksettiin
+oravannahka kultakin jouselta, sitten jonkun aikaa myöhemmin muutettiin
+se rahaksi, koska he eivät voineet saada nahkoja". Tämä selitys onkin
+uskottava.[175]
+
+Jousen tapaamme hämäläis-karjalais-peräpohjalaisella alueellamme
+veroyksiönä myöskin papin maksuissa. Karjalassa se oli yleisenä
+sääntönä. Virolahden, Vehkalahden ja Säkkijärven kirkollisissa tileissä
+v:lta 1557 selitetään, että ne talonpojat, jotka asuivat rannikolla
+Virolahdella ja Vehkalahdella, maksoivat papinmaksunsa kymmenyksen
+mukaan, mutta ne, jotka asuivat Lapveden rajan puolella, maksoivat
+papinmaksunsa jousiluvun mukaan.[176] Näin oli laita jo alkuaankin;
+Karjalan oikeuden kymmenyssäännöksen mukaan v:lta 1345 oli
+"jousimiesten" suoritettava suurin osa seurakuntain omain pappien
+kymmenyksistä.[177]
+
+Karjalan papin saataviin jousimieheltä kuului m.m. "valkonahka" tai 2
+kolmannesta viljaa, emmekä erehtyne pitäessämme tässäkin nahkaa
+alkuperäisenä. Samanlaisen järjestyksen tapaamme myöskin hämäläisellä
+alueella, vaikka tietomme siitä ovat myöhemmiltä ajoilta. Akaan
+kirkkopitäjää perustettaessa v. 1483 määrättiin seurakuntalaiset
+maksamaan papilleen "koukkunahkansa" edestä 1 äyrin penninkejä kultakin
+valkonahalta,[178] mikä on ymmärrettävä niin, että kultakin
+(papin)koukulta oli ennen ollut maksettava valkonahkoja, jotka nyt
+lunastettiin rahalla. Vanhassa Kyrön oikeuden selityksessä ilmoitetaan
+koukulta maksettavan 2 valkonahkaa,[179] ja tämän mukaisesti maksettiin
+vielä uuden ajan alussa Ylä-Satakunnassa ja suurimmassa osassa Hämettä
+(Hollolan seutu oli poikkeuksena) kultakin koukulta 2 äyriä
+"koukkurahoja".[180]
+
+Alkuperäisessä muodossaan tämäkin vero esiintyy Perä-Pohjolassa, jossa
+oli kunkin tilallisen (bolfast) talonpojan maksettava pappilan
+ylläpitämiseksi 2 valkonahkaa ja kunkin jousimiehen kirkkoherralle
+(ynnä kirkolle) 2 "jousinahkaa".[181]
+
+Karjalan ja Hämeen pappien jousinahat olivat, niinkuin veron nimestä ja
+nahkain hintailmoituksista (1 äyri) voi päättää, arvokkaampia turkiksia
+(näädännahkoja), kuten piispallekin suoritettavat turkikset. Ehkäpä
+papin ja piispan turkikset lähtivät alkuperin samasta verosta, joka
+aikanansa tuli jaetuksi piispan ja papin kesken. Veron suorittaminen
+turkiksissa näyttää jo varhain käyneen joillakin seuduin vaikeaksi,
+koskapa Karjalassa jo 1345 se saatiin viljassa suorittaa ja v:n 1413
+tiliotteissa "koukkunahan" arvoksi on ilmoitettu 2 (silloista)
+äyrityistä.[182]
+
+Jousen käyttämisestä veropohjana maallisessa verotuksessa on puheena
+olevalta alueelta muutamia muistoja. Uuden ajan jousialussa oli
+Hämeessä kultakin jouselta suoritettava linnaan 3 päivätyötä, jotka
+voitiin lunastaa viljalla tai rahalla.[183] Samoin maksettiin
+Ylä-Satakunnasta Kokemäen kartanoon kultakin jouselta 6 leiv.
+"päivätyöhaukia".[184] Häme ja Ylä-Satakunta ovat tässäkin
+suhteessa muodostaneet ilmeisesti yhteen kuuluvan alueen, jossa
+päivätyövelvollisuus suoritettiin tuon muinaisen yleisperusteen mukaan.
+
+Samalla alueella tavataan vielä toinenkin jousiverojäte. Hämeen
+Sääksmäen ja Ylisen kihlakunnan useimmissa pitäjissä maksettiin uuden
+ajan alussa kultakin jouselta "käräjäkaloja" 3 naulaa, mitkä muutamissa
+vähäkalaisissa pitäjissä lunastettiin muilla esineillä.[185]
+Kysymyksessä on varmaankin alkuperäinen jousittain suoritettu kaloissa
+maksettava käräjävero. Epäilemättä on jousi suomalaisilla alueilla
+maallisessakin verotuksessa muinoin ollut paljon yleisempi veroyksiö
+kuin meille tunnettuina aikoina. Sitä mielipidettä tukevat sekä
+Hämeessä ja Satakunnassa havaitsemamme jäljet että etenkin jousen
+käyttö Perä-Pohjolassa yleisenä veroperusteena.
+
+Mitä oli jousi?
+
+Siitä tapaamme uuden ajan alussa monenlaisia määritelmiä, jotka
+kuitenkin kaikki näyttävät palautuvan yhteiseen alkuun.
+
+Hämeestä olemme merkinneet seuraavat määritelmät: "täysikasvanut mies,
+jolla on voimaa virittää jousi"; "kaikki, jotka jaksavat mennä jousella
+metsälle"; "kaikki, jotka jaksavat kantaa jousen metsään eläinten
+ampumiseksi".[186] Kemistä: "jokainen, joka on talonpojan talossa, joka
+voi eli jaksaa mennä jousella metsään".[187]
+
+Näiden määritelmäin aikana ei siis veropohjana ollut -- jos koskaan oli
+ollutkaan -- esineellinen jousi, jousen omistaminen, vaan
+metsästyskykyinen mies. Eerik Pommerilaisen verokirjan otteessa v:lta
+1413 tavattava määritelmä: "jousimiehet, jotka nahkoja etsivät ja
+tekevät nahkaveroa",[188] ilmoittaa asianlaidan jo vanhastaan olleen
+sellaisen.
+
+Edellä on lausuttu se eräisiin tietoihin perustuva arvelu, että niille
+jousimiehille, jotka muinoin suorittivat kilttiveroa piispalle ja
+kruunulle, kuului myöskin määrättyjä metsästysalueita (miehenmetsiä,
+miehenosia). Mutta jos näin alkuperäisessä jousiverotuksessa olikin
+laita, ei siitä ole sen enempiä varmoja jälkiä.
+
+Sen sijaan tapaamme myöhemmässä verojousessa muita tuon ylipäisen
+metsästyskykyisyyden rajoituksia. Lähteissämme esiintyy hyvin yleisesti
+yhteiskunnallinen rajoitus: jousiveroja maksoivat ainoastaan talollisen
+perheeseen kuuluvat jouset, isäntä itse, hänen poikansa ja
+vävynsä.[189] Veronalaisuus oli rajoitettu itsenäiseen (myöh.
+maataomistavaan) talonpoikaisluokkaan. Hämäläisen alueen asiakirjoissa
+nimenomaan sanotaan, etteivät rengit maksa jousiveroja.[190]
+Vesterbottenissa luetellaan jousien joukossa myös talonpoikain
+veljet.[191] Ainakin myöhemmän käytännön mukaan oli talon isäntä
+vastuussa talonsa jousien veroista. Paikoin myönnettiin maksualennusta
+taloille, joilla oli useampia jousia.[192]
+
+Mielenkiintoinen on jouseen liittyvä ikämääräys. Sellaiseksi jouseksi,
+jonka tuli suorittaa päivätyöhaukia, luettiin Ylä-Satakunnassa jokainen
+vähintäin 15 vuotta täyttänyt talollinen, hänen poikansa ja
+vävynsä.[193] Hämeessä niinikään laskettiin päivätyöjouseksi jokainen
+15 vuotta täyttänyt ja muut määrätyt ehdot pitävä mies.[194] Tämä sama
+jousi-ikä tavataan Kajaanin läänissä (Paltamossa) vielä 1600-luvun
+lopulla.[195]
+
+Tässä esiintyvä ikäraja ei ole kirkollisen kypsyyden, vaan ilmeisesti
+työkykyisyyden. 15 vuotta täyttänyt nuorukainen Hämeessä katsottiin
+työkykyyn nähden täydeksi mieheksi ja vaadittiin häneltä
+linnapäivätöitä.
+
+Tämä aikainen täysi-ikäisyyden määrä näyttää muinoin olleen laajalle
+levinnyt tapa. Vanhemman Vestmanlannin lain mukaan alkoi
+käräjäkelpoisuus 15 vuoden ijästä.[196] Huomattava on, että
+puheenaoleva laki oikeittain oli Taalainmaan laki, joka maakunta
+muinoin kuului Ruotsin jousi- ja turkisveroalueeseen. Niinikään on
+merkittävä, että vanha laillinen ikä Walesin keltiläisillä oli 14
+vuotta.[197] On mahdollista, että Suomen jousiverojen yhteydessä 15
+vuoden ikäraja on ollut laillisen ijän määräaika suomalaisilla
+heimoilla ja sen vuoksi tullut huomioonotetuksi heimokautisessa
+jousiverotuksessakin. Ruotsin myöhemmässä, edistyneemmässä
+yhteiskunnassa oli jo hyvin vanhoina aikoina 20 vuotta laillinen
+ikä.[198] Tämä laillisen ijän raja lienee Suomenkin edistyneemmissä
+osissa ollut keskiajalla vallitseva. Tavataanpa sitä jousiverojenkin
+alueella. Lapvedellä, karjalaisen oikeuden piirissä, alkoi uuden ajan
+alussa täysi-ikäisyys 20 vuodesta; jouseksi näet siellä luettiin kukin
+mies, "joka on 20 vuoden vanha ja on vapaa ja työhönpystyvä ja aina
+siksi kunnes hän tulee 50-vuotiaaksi ja sitten hän poistetaan
+jousimiesten luettelosta".[199] Jousilla oli siis myöskin ylimmät
+ikärajansa. Vanhat ja vialliset olivat Savossa jousiveroista
+vapaat.[200] Paltamossa pääsivät 60-vuotiaat kruunun jousiluvusta
+vapaiksi.[201]
+
+Myöhempinä aikoina mainitaan jousen Pohjanmaalla merkinneen talon
+suuruutta eli maalukua. Sellainen ilmaisutapa luonnollisesti kehittyi
+sellaisena aikana, jolloin talossa olevasta jousiluvusta riippui sen
+taloudellinen arvo.[202]
+
+Uuden ajan alussa oli alkuperäinen jousi-käsite jo suureksi osaksi
+menettänyt merkityksensä, kuten näyttää kirkonkin vaikutuksesta.
+Kirkollisessa verotuksessa Ylä-Satakunnassa pidettiin nyt jousina
+talonpoikain työkelpoisia poikia, jotka kävivät "jumalan
+pöydässä".[203] Kemissä ja Salossa otettiin jo v:n 1345 kymmenyssäännön
+mukaan jousiveroja myöskin rengeiltä ja tilattomilta, joita kirkko
+katsoi seurakunnan jäseniksi.[204] Toiselta puolen kehittyi
+jousiverotus Kemissä sellaiseksi, että jouseksi luettiin jokainen
+talollisen poika olipa suuri tai pieni.[205] Samalla tavoin luettiin
+1600-luvun lopulla Paltamossa "kirkon jousiksi" kaikki 12-13 vuotta
+täyttäneet, Herran ehtoollisella käyvät,[206] ja Pohjois-Savossa jousi
+1600-luvulla merkitsi talonomistaja-pariskuntaa.[207]
+
+Näin merkitessään kirkollisia veroja suorittavia naisiakin oli
+verojousen alkuperäinen merkitys jo kokonaan himmennyt.
+
+Suomalaisia oloja vastaavia vero-oloja tavataan myöskin Suomen
+jousialueen lähimmillä naapurialueilla.
+
+Siinä sopimuksessa, jonka Novgorodin ja Norjan hallitsijat v. 1251
+tekivät Ruijan lappalaisten ja karjalaisten verottamisesta, mainitaan
+jousia turkisverojen perusteena.[208] Saamme siitä käsityksen tämän
+veroyksiön ikivanhuudesta pohjoisilla alueilla.
+
+Käkisalmen Karjalan verotusoloja koskee n.s. Vatjan viidenneksen
+verokirja v:lta 1500. Koko pohjoisessa Karjalassa, Kurkijoen,
+Sortavalan, Ilomantsin ja Salmin pokostoissa sekä pienemmässä osassa
+kaupungin (Käkisalmen) pokostaa esiintyy tässä verokirjassa ainoana
+veropohjana jousi (dukj). Kaikkiaan oli pohjoisessa Karjalassa 3 111
+jousta etelämmän Karjalan 928 1/2 obsjaa (maayksiötä) vastaan.
+Verokirjasta selviää myöskin, että "vanhan kirjoituksen aikaan", joka
+oli tapahtunut ennen v:tta 1480, oli veroja ruhtinaalle ja
+arkkipiispalle maksettu turkiksissa. Niinpä oli eräällä Kurkijoen
+alueella 49 jousta maksanut 54 oravaa, 11 näätää ja jahtihaukan,
+Sortavalassa 66 jousen verolääni Kiteellä suorittanut 880 oravaa,
+Ilomantsin Megrijärven 66 jousta 910 oravaa ja eräillä muilla paikoilla
+13 jousta antaneet 30 oravaa ja 2 näätää ja Salmissa 15 jousta
+maksaneet 75 oravaa. Todennäköisesti oli oravavero ollut yleisempikin.
+
+Mutta puheenaoleva verokirja näyttää, että uudet verotavat jo olivat
+tulleet käytäntöön: jousen laskettiin vastaavan obsjaa ja verot
+kannettiin tai laskettiin obsjain ja aurain perusteella rahana ja
+osaviljana.[209]
+
+Jos yhtäläisyys Suomen jousialueen ja Käkisalmen Karjalan välillä on
+kouraantuntuva, on se myöskin ilmeinen Suomen ja Pohjois-Ruotsin
+välillä. Vesterbottenissa ja Ångermanlannissa otettiin aivan samalla
+tavoin kuin Kemissä keskiajalla talvisin jousien mukaan maksettava
+turkisvero. Helsinglannin lain mukaan, joka on 1300-luvun alkupuolelta,
+suoritettiin sotalomaveroa (ledungslame) Medelpadissa ja
+Ångermanlannissa osittain turkiksissa, ja uloinna pohjoisessa,
+Uumajassa ja Bygdessä, pääsivät asukkaat sotilasrasituksestaan vapaaksi
+suorittamalla jokaiselta jouselta (båga) kaksi nahkaa (två blåskurna
+skinn).[210] Täydellinen turkiskulttuuri vallitsi muinoin Taalaissakin,
+jonka maakuntalaki mainitsee asukkaitten veroina "wighra manna skin"
+(kelpoisen miehen nahkat), "leöungx skin" (sotaveronahkat) ja
+"bælskin".[211] Erään tiedon mukaan v:lta 1413 olivat Taalain pitäjät
+jaetut "belghar" nimisiin piireihin.[212] "Bælskin" ja "belghar"
+vastannevat suomen "palke" nimitystä, joka keskiajalla merkitsi näädän
+tai kärpän nahkoja.
+
+Olemme siis sekä Suomessa että Novgorodin Karjalassa ja
+Pohjois-Ruotsissa, vieläpä Jäämeren rannoilla tavanneet ominaisen
+ikivanhan verotustavan, jonka perusteet koko alueella ovat niin
+samanlaiset kuin olisivat ne samain muinaisten verottajain järjestämät.
+
+Samoja verottajia ei tässä tapauksessa kumminkaan tarvitse edellyttää.
+Pikemminkin on meidän tämä seikka selitettävä maantieteelliseksi
+ilmiöksi, muinaiseksi kansainväliseksi tavaksi, jonka ovat synnyttäneet
+samanlaiset luonnon, talouden ja yhteiskunnan olot koko tällä laajalla,
+Laatokan ääriltä Taalainmaan järvilaaksoihin saakka ulottuvalla
+riistametsävyöhykkeellä ja jota eri verottajat ovat hyväkseen
+käyttäneet.
+
+
+
+9. "VERONAHAT" JA "ORAVANMAAT".
+
+
+Jo ennen mainitusta kuninkaan kirjeestä v:lta 1364, joka koskee kruunun
+ja piispan turkisverojen kantoa, voi päättää, että vanhemmalla
+keskiajalla on ollut turkisveroja muitakin kuin mihin jo olemme
+tutustuneet. Muutamat veronimitykset ja tähteet, joita on säilynyt
+Kustaa Vaasan ajan verokirjoissa, tätä otaksumaa vahvistavat.
+
+Savossa oli uuden ajan alussa koko verojärjestelmän pohjana n.s.
+veronahka (skattskin), jonka mukaan maksettiin maavero (päävero);
+veronahoista kokoontuivat n.s. verot, jotka taasen olivat kymmenkuntain
+ja neljänneskuntain sekä nimismies- ja muunlaisen verotuksen pohjana.
+
+Veronahka tarkoitti mainittuna aikana määrätynsuuruista kylvöalaa,
+jolta oli maksettava määrätty viljavero. Käytännössä tätä veroa vain
+vähimmäksi osaksi suoritettiin viljassa, vaan enimmäkseen nahoissa ja
+muissa arvoäyreissä.
+
+Uskottavaa on, että veronahka on ollut alkuperäinen turkisvero, joka on
+ollut metsästyskykyisten miesten suoritettava.[213] Varmaan on tätä
+veroa myöskin maksettu tai laskettu oravissa. Orava, oravanmaa on näet
+veronahan vanha savolainen nimitys. Mikkelissä vielä 1850-luvulla
+"oravan talo" vastasi 1/2 manttaalia[214] ja toiselta puolen tiedetään
+savolaisen manttaalin sisältäneen 4 veromarkkaa (veronahkaa).[215]
+Kansan kesken oravanmaita on puheessa lystikkäästi ositeltu ja
+yhdistelty: "oravanpää" oli 1/4 veromarkkaa eli 1/16 manttaalia,
+"päätön orava" 3/16 mtl, "montako talossa on oravaa?" merkitsi samaa
+kuin "mikä on talon manttaali?".[216]
+
+Alkuperäinen turkisvero Savossa sittemmin muuttui maanviljelys- eli
+maaveroksi. Oravanmaalta alkuaan maksettavan turkisveron vastineena
+tavataan myöhemmin viljamitta _Oravainen eli orava_. Se oli pieni mitta
+ja vastasi karpion kolmannesta, josta sen toisintonimi kolmannes. Uuden
+ajan alussa tämä mitta oli käytännössä Savossa ja Lapveden
+kihlakunnassa Karjalassa.[217]
+
+Samanlaisen muutoksen kautta kaskiviljelyksen päästyä valta-asemaan
+veronahka tuli merkitsemään määrätynsuuruista viljelysmaata, josta
+laskettiin viljaveroa 1/2 pannia eli karpio viljaa ja joka sellaisena
+tuli maaverotuksen pohjaksi.
+
+Mainitut seikat tekevät ilmeiseksi, että Savon maaverotus on asteittain
+kehittynyt aikaisemmasta metsästysverosta.
+
+Savon veronahan kehityksellä metsästysverosta maaveroksi on ollut
+yksityiskohtaiset vastineensa Käkisalmen Karjalassa. Täällä nähdään
+keskiajan loppupuolella jousilta maksettavan oravaveron muuttuvan
+määrätyltä kylvöalalta (obsjalta) maksettavaksi (raha)veroksi. Muutos
+tapahtui yksinkertaisesti siten, että jousi on kirjoitettu obsjaksi.
+Obsja oli -- peltoseuduilla -- alkuisin miehen ja hevosen viljeltävä
+ala. Kaskiseuduilla sopi verotettavaksi yksiöksi paremmin kylvöala.
+Obsjan vanhaksi kylvömääräksi taas ilmoitetaan 4 ruiskorobjaa, mikä
+suunnilleen vastaa Savon puntaa.[218] Valtiollinen raja ei näy saaneen
+aikaan erittäin jyrkkää eroavaisuutta karjalaisten alueitten vanhoissa
+elinkeino- ja yhteiskuntaoloissa. Suomessa tavataan "veronahkoja" uuden
+ajan alussa Savon ulkopuolella Jääskessä, missä v. 1539 mainitaan 4
+veronahkaa ja annetaan se mielenkiintoinen selitys, että veronahat
+olivat 4 talonpoikaa, jotka maksoivat rahaa "kruunun takamaista
+eläimistä, joita he niillä takamailla ampuvat".[219] Paria vuotta
+myöhemmin mainitaan näiden 4 talonpojan ennen maksaneen
+nahkaverorahoja, mutta nyt suorittavan erityiseksi sopimusveroksi
+haukia.[220] Tässä esimerkissä veronahka esiintyy metsästysverona,
+mutta on jo muuttumassa maaveroksi: ensin alkuperäisten turkisten
+sijasta maksettiin rahaa ja sitten haukia.
+
+Lapveden, Taipaleen, Jääsken, Muolan, Hanttulan ja Uudenkirkon
+pitäjissä s.o. Karjalan karjalaisen oikeuden alueella suoritettiin
+Kustaa Vaasan aikana kruunulle _nahkarahoja_ 1 äyri täysiverolta eli 10
+äyriä nautakunnalta.[221] Tätä aivan säännöllistä maaveroa on vaikea
+ymmärtää muuksi kuin muinaisen yleisen savolais-karjalaisen
+heimokunnallisen metsästysveron jätteeksi. Tämän karjalaisen veron
+yleinen yhtäläisyys alkuperäisen savolaisen veronahan kanssa on
+silmäänpistävä; myöskin veron määrä, äyri kokoverolta, muistuttaa
+vanhaa valkonahan hintaa.
+
+Mutta näillä samoilla Karjalan alueilla olemme nähneet (ss. 66-67)
+uuden ajan alussa juuri mainittujen nahkarahain lisäksi otettavan
+myöskin erityistä "kiltti" nimistä veroa kruunun takamailla olevilta
+metsästys- ja kaskikappaleilta. Kuinka on tämä kaksinainen verotus
+ymmärrettävä? Luultavasti niin että kun karjalaisten rintamailla kylät
+jo olivat joutuneet kokoverolaskuun perustuvan pysyvän maaverotuksen
+alaiseksi, johon vanha nahkavero nahkarahoina sulautui, jatkettiin yhä
+edelleen vanhoja elintapoja, otettiin uusia metsänkäyntimaita ja
+kaadettiin uusia kaskia. Mutta näiltä uusilta metsäkappaleilta, joita
+vanhasta tavasta kutsuttiin "kilteiksi", vaadittiin niinikään vanhasta
+tavasta erityistä veroa, kiltisrahoja.
+
+Hämäläinen alue näyttää tässä alkuperäisessä metsästysverotuksessa
+läheisesti liittyneen itäiseen naapurialueeseensa. Sekä Hämeessä että
+Ylä-Satakunnassa kruunu uuden ajan alussa kantoi pienempiä määriä
+veronahkoja tai _oravannahkarahoja_.[222] Hämeen vanhimmista
+verokirjoista selviää, että oravannahkarahoja maksettiin Saarioisten
+sekä Padasjoen, Sysmän ja Jämsän pitäjissä kultakin koukulta 1 1/2
+(Sysmässä 2) äyriä.[223] Epäilemättä on tämäkin viimeinen jäännös
+muinoin yleisestä metsästysverosta, jota vielä kannettiin varsinaisen
+maaveron lisäksi ainoastaan niillä seuduilla, jotka harjoittivat
+erämaankäyntiä.
+
+Savon "veronahat", Käkisalmen Karjalan obsja-verotus, Jääsken
+"nahkaverot", karjalaisen oikeuden "nahkarahat" ja "kilttirahat" sekä
+Hämeen "oravannahkarahat" todistavat muinaisen heimokunnallisen
+metsästysveron yleisyyttä ja antavat meidän aavistaa, millä tavoin tuo
+tärkeä siirtyminen metsästysveroista maaveroihin, metsästysasteelta
+maanviljelysasteelle on tapahtunut.
+
+
+
+10. SUOMALAINEN TURKISKULTTUURI.
+
+(YLEISKATSAUS.)
+
+
+Edellä esitetyistä piirteistä saamme kuvan maamme vanhoista
+suomalaisista heimoista metsästysasteella.
+
+Tätä metsästysastetta ei ole ajateltava miksikään aivan aikuiseksi
+maanviljelyksen ja karjanhoidon takaiseksi raakalaisasteeksi, yhtä
+vähän kuin voimme väittää Suomen ruotsalaisten keskiajalla olleen
+paimentolaisia sen vuoksi, että he maan muihin asukkaihin verraten
+pitivät paljon karjaa. Se metsäläisaste, jota tässä on käsitelty, on
+päinvastoin ollut alkuista maanviljelystä (kaskitaloutta) ja
+karjanhoitoa korkeampi viljelyskanta. Sitä on muutamilla alueilla
+kestänyt keskelle myöhäisiä historiallisia aikoja. Vielä uuden ajan
+alussa se oli täydessä voimassa Perä-Pohjolassa. Kalastusta ja
+metsästystä mainitaan vielä 1600-luvun lopulla Kajaanin seutujen
+pääelinkeinoiksi.[224] Pohjois-Karjalan yhteiskunnallisiin epäkohtiin
+karjalainen Johan Lagus v. 1756 luki myöskin "muutamissa pitäjissä
+tavallisen oravanammunnan, joka väkirikkaista taloista pitää toimessa
+pitkän aikaa 3-4 miestä ynnä pojan, taitavimmankaan voimatta jousineen
+ampua enempää kuin 3, korkeintaan 4 kiihtelystä".[225]
+
+Tällaista metsästysastetta muistuttavan kulttuurin olemme havainneet
+vallinneen paljon laajemmilla aloilla Suomea, nim. Pohjanmaan lisäksi
+koko karjalaisella ja hämäläisellä heimoalueella, johon kuului Karjala
+ja Savo sekä Häme ja Ylä-Satakunta. Raja, joka tämän alueen erotti
+lounaisista rannikkomaakunnista, oli tarkalleen sama, joka erotti
+lounaiset oikeusalueet, ruotsalaisen ja suomalaisen oikeuden,
+hämäläisestä ja karjalaisesta oikeudesta. Tuo vanhemman keskiajan
+merkillinen raja erotti sisämaiden suomalaiset heimoalueet, niiden
+ihmiset, elinkeinot, elintavat ja koko kulttuurin lounaisista
+rannikkoseuduista.
+
+Viimemainitut seudut olivat jättäneet metsästyskannan nähtävästi jo
+ennen ruotsalaisen vallan tuloa, koskapa historia ei ole sikäläisestä
+metsästysasteesta muistoa säilyttänyt. Se aika, jolloin metsästys oli
+hallitsevana elinkeinona hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla, oli
+keskiajan loppupuolella näitten alueitten rintamailla ilmeisesti jo
+aikaa sitten mennyt: pesäseudut ja suurin osa erämaitakin olivat
+silloin jo turkiksista niin tyhjentyneet, ettei niiden saantiin enää
+voitu elämistä perustaa. Näin ollen on metsästyskannan varsinaisena
+historiallisena valtakautena hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla
+ollut aikaisempi ja aikaisin keskiaika eli valloituksen vuosisadat.
+
+Tämä aikamäärä vastaa suunnilleen Volgan seutujen turkisaikakautta.
+11. ja 12. vuosisadalla ne seudut olivat kuuluisia kallisarvoisten
+turkisten runsaudesta, vielä 14. ja 15. vuosisadoilla oli sikäläinen
+riistarikkaus taloudellisen elämän perustuksena, mutta metsän aitat
+tyhjentyivät nopeasti ja 15. vuosisadan alussa oli Moskovan tienoilla
+jänis ainoa metsästettävä.[226]
+
+Suomen vanha turkiskulttuuri perustui kauppaan. Maailman turkiskauppa
+veti näkymättömin käsin vihdoin suomalaisetkin alueet vaikutuspiiriinsä
+saaden aikaan suuria yhteiskunnallisia muutoksia. Kansan kotoisessa
+taloudessa vanhaan tapaan kaiketi syötävän riistan pyytämisellä ja
+kaskiviljelyksellä oli tärkein sija. Mutta turkistaloudesta tuli
+johtava elinkeino. Turkikset olivat rahaa ja raha rikkautta ja valtaa.
+Turkiskausi oli varmaan sekä edellisiä että jälkeisiä aikoja
+pääomarikkaampi ja pääomavaltaisempi. Rauhallisen kehityksen lisäksi,
+minkä uusi kauppa aiheutti, tuli nyt entistä enemmän myös sotia ja
+verotusretkiä. Heikot lappalaiset joutuivat ahnaitten naapuriensa
+vero-orjuuteen, suomalaiset heimot joutuivat uusiin kohtaloihin.
+
+Taka-Karjalan ja Perä-Pohjolan myöhemmistä oloista voidaan osaksi
+päätellä, minkälaisia turkiskauden olot etelämmässä Suomessa ovat
+olleet. Aikaisemman turkiskauden olot ovat kuitenkin olleet monessa
+suhteessa toisenlaiset. Silloinen yhteiskunta oli vielä puhtaammin
+heimokuntainen. Kaiken yhteiskunnallisen niinkuin taloudellisenkin
+elämän varsinaisena pylväänä alkuisin oli metsästyskykyinen heimomies,
+"jousi". Tietolähteistämme saamme harvapiirteisen, mutta kuitenkin
+paljon puhuvan kuvan turkiskauden yksinkertaisista verotus- ja
+hallintolaitoksista, joiden rinnalla edellisessä pääluvussa kuvatut
+verotukset ja hallinnon alkumuodot myöskin varmaan olivat käytännössä.
+
+Olemme nähneet myöskin piirteitä, kuinka jousesta sitten tuli
+"suitsuja" ja "koukkuja", turkisveroista vilja- ja rahaveroja, ja
+kuinka ylipäänsä vanha turkiskulttuuri väistyi syrjään pysyvän
+maanviljelyskulttuurin tieltä.
+
+
+
+
+IV. AHVENANMAA KESKIAJALLA.
+
+
+
+1. MERIKULTTUURI.
+
+
+Kuinka toisenlaiseen maailmaan joudummekaan, kun karjalaisten
+jousimiesten oravisaloista ja heidän kaskisavuisilta heimomailtaan
+annamme ajatusten siirtyä Ahvenanmaan lauhkeaan saaristoon aavain
+merten yhtymäkohdalla!
+
+Tämä luonnoltaan Suomen mantereen luonnosta poikkeava saarimaa on
+historiallisessa viljelyksessäkin muusta maastamme eriävä. Usein on
+huomattu ja huomautettu saarimaitten erityistä taipumusta säilyttää
+oloja, jotka niihin kerran ovat juurtuneet. Sellainen ominaisuus on
+Ahvenanmaallakin. Siellä on ollut ja on vieläkin tapoja ja oloja, jotka
+näyttävät vain paikallisilta poikkeuksilta, mutta lähemmin katsoessa
+ovat vanhuuden jätteitä, jotka ovat täällä säilyneet, kun ne muualta jo
+aikaa ovat hävinneet. Ahvenanmaalla on harjoitettu lammashoitoa
+Itämeren saarten ikivanhaan tapaan aina meidän aikoihimme asti,
+lampaanhoidon toisissa Suomen seuduissa seuratessa uusimman
+villatalouden muutoksia. Ahvenanmaalla lienee hevosrotu säilynyt
+aikuisempana kuin muualla, täällä ei kauranviljely vielä uuden ajan
+alussa ollut levinnyt, vaikka se muualla Suomessa jo vuosisatoja oli
+yleiseen maanviljelykseen kuulunut. Radloff Ahvenanmaan kertomuksessaan
+kustavilaiselta ajalta esittää meille pitäjäin jaon "markkakuntiin",
+joita sellaisinaan tapaamme Kustaa Vaasan verokirjoissa, jopa
+vuosisatoja aikaisemmin; Böcker kokoelmissaan 19. vuosisadan
+kolmannelta vuosikymmeneltä luettelee Ahvenanmaalla joukon ikivanhoja
+"yhteismaita", jollaisia ei muualla tavata. Ahvenanmaan ominaiselle
+kulttuurille on siten vanhanaikaisuus, historiallisuus aivan
+tunnuksellista.
+
+Tämä historialliselle elämälle niin suotuisa saarimaa joutui muita
+Suomen osia aikaisemmin merentakaisten vaikutusten alaiseksi.
+Ahvenanmaa on kieltämättä Suomen ja välillisesti myöskin suomalaisten
+heimojen läntinen kulttuurikehto. Täällä ovat kaikesta päättäen
+pystyssä vanhimmat keskiajan kirkkorakennukset, täältä on vielä
+vanhempain aikain muistoja runsaimmin tavattu.
+
+Suomalaisen keskiajan harrastaja ei voi jättää käymättä tällä
+historiallisella muistosaarella.
+
+
+
+2. AHVENANMAAN MAAKUNTAKÄRÄJÄT JA MAANTUOMARI.
+
+
+Ahvenanmaa esiintyy jo aikaisin järjestyneenä oikeudellisena j&
+valtiollisena kokonaisuutena. Jo v:lta 1322 on asiakirja
+oikeustoimituksesta, joka on tehty Ahvenanmaan maakunnan yhteisillä
+käräjillä ja vahvistettu Ahvenanmaan sinetillä.[227] Läpi keskiajan,
+kauas uudelle ajalle saakka pysyivät Ahvenanmaan maakuntakäräjät
+voimassa.
+
+Maakunnankäräjäin kokoontumispaikka oli vv. 1322, 1414, 1422, 1431,
+1438 ja 1538 Saltvik, v. 1330 Önningevik (luult. Jomalassa) ja 1564 ja
+1565 Färjsundet.[228] Saltvikin kirkko ja sen läheisyydessä muinoin
+ollut Saltvikin kruununkartano sekä Färjsundet ovat juuri sen
+vesiväylän varrella, joka muinoin erotti toisistaan Ahvenanmaan pääosat
+(tridungit). Maakunnan eri osain yhteiseksi käräjäpaikaksi oli tämä
+seutu kylläkin luonnollinen. Jos, kuten luultavalta näyttää, muinainen
+Saltvikin kruununkartano on ollut sama saarikartano kuin myöhempi
+Germundsö,[229] niin näyttäisi siltä kuin juuri paikan asema olisi
+aiheuttanut sen valitsemisen maakunnan käräjäpaikaksi ja
+kruununkartanoksi. Vähän etelämpänä Saltvikistä on Färjsundet, vanha
+tunnettu lauttasalmi ja 1600-luvulla maakunnan hirsipuu- ja
+mestauspaikka;[230] täällä oli 1500-luvulla maakuntakäräjäin
+kokouspaikka. Onko Färjsundetin eteläpuolella, Saltvikin vuonon suussa
+oleva rajapaikka "Tingö" (Käräjäsaari) myöskin jossakin tekemisissä
+maakuntakäräjäin kanssa, jääköön paikallisolojen tuntijain
+ratkaistavaksi.
+
+Ahvenanmaan maakuntakäräjillä käsiteltiin tärkeämpiä maanluovutuksia ja
+maariitoja sekä rikoksia, joista seurasi kuolemantuomio, ja niillä
+kuulutettiin tärkeitä julistuksia.[231]
+
+Lautakunta Ahvenanmaan maakuntakäräjillä näyttää ainakin uuden ajan
+alussa olleen kaksinkertainen, mikä viittaa siihen, että näihin
+käräjiin otti osaa Ahvenanmaan eri osia.[232]
+
+Maakuntakäräjille kokoontuivat muinoin kaikki Ahvenan suuret herrat:
+provasti, kuninkaan vouti (linnanvouti), laamanni ja "maatuomari".
+Näistä ovat vouti ja laamanni Ahvenanmaan alkuperäiselle
+paikallishallinnolle vieraita henkilöitä, jotka vasta myöhemmällä
+keskiajalla astuvat näyttämölle valtiovallan edustajina. Provastin
+toimi on Ahvenanmaalla kylläkin vanha ja maakunnan kirkollisen
+itsehallinnon varhaisuutta todistava, mutta maakuntakäräjiä ei voi
+johtaa kirkollisesta alusta eikä provastilaitoksesta.
+
+On jäljellä vielä maantuomari. Kun maakuntakäräjäin varsinaisena
+tarkoituksena oli Ahvenanmaan omain paikallisten asiain hoito ja
+maantuomarin (landsdomare) jo hänen nimensä ilmaisee paikalliseksi
+viranomaiseksi, näyttävät maakuntakäräjät ja maatuomari ilman muuta
+yhdistettäviltä.
+
+Ensimäinen maatuomari mainitaan Ahvenanmaalla sillä nimellä vasta v.
+1410.[233] Seuraavina aikoina Ahvenanmaalla esiintyy useita
+maantuomareita, esim. 1428-1433 Knut Jönsson,[234] v. 1451 Nils
+Eriksson,[235] vv. 1531 ja 1538 Henrik Jönsson.[236] Nämä
+maakuntatuomarit eivät esiinny varsinaisina tuomitsijoina, joka toimi
+keskiajan lopulla jo yleensä oli valtion tuomareilla, vaan olivat läsnä
+käräjillä maanluovutusten välimiehinä ja asiakirjain todistajina.
+
+Tämän mukaisesti on hyvin mahdollista, että v. 1330 maakuntakäräjillä
+välimiehenä esiintyvä Johan Stryk on ollut tuomari, maantuomari.
+
+Kaikki tunnetut maantuomarit Ahvenanmaalla ovat olleet maakunnan omia
+miehiä, kaikesta päättäen maakunnan rälssimiehiä.[237] Juuri se seikka
+tekee uskottavaksi, että maakunnankäräjät ovat olleet maakunnan
+itsehallinnollisia paikallisia laitoksia, joita maakunnan omat
+kansanvirkamiehet johtivat. Päättäen siitä, että v. 1330 maantuomari
+yksinänsä, muiden herrain olematta läsnä, piti maakunnankäräjiä, oli
+tämä laitos alkuperäisessä voimassaan vielä 1300-luvun alkupuolella.
+Mutta valtion oikeusvallan kasvaessa maantuomarit vähitellen joutuivat
+syrjään, jäivät vain joukon jatkoksi ja käräjäin koristuksiksi.
+
+
+
+3. AHVENANMAAN "TRIDUNGlT" (KOLMANNEKSET).
+
+
+Sangen tärkeänä osana Ahvenanmaan vanhimmissa oikeus- ja
+itsehallintolaitoksissa oli tridung-laitos.
+
+Ahvenanmaa eli oikeittain sen aikaisimmin asutettu pääseutu, Ahvenan
+manner, oli muinoin jakautuneena tridungeiksi (kolmanneksiksi)
+nimitettyihin osiin. Näiden tridungien rajat ja alueet ovat tiedossa
+Kustaa Vaasan ajan asiakirjoista. Itäisen ja keskimäisen tridungin
+rajana oli etelästä pohjoiseen käyvä vesireitti, joka kulki
+Lumparsundin, Lumparin selän, Färjsundetin ja Saltvikin vuonon kautta
+Raumanmereen. Tämän rajan itäpuolella olevaan tridungiin -- jolla
+varmaan on ollut nimenä Saltvikin tridung -- kuului Sundin pitäjä ynnä
+Lumparlandin marklag (markkakunta) sekä suurin osa Saltvikin pitäjää
+("Saltwijk östen fierden").[238]
+
+Muut kaksi tridungia olivat kerrotun vesirajan länsipuolella. Toinen
+niistä oli nimeltään Finströmin tridung. Siihen kuului erään
+tiedonannon mukaan v:lta 1544 Saltvikin pitäjästä Ödkarbyn ja Labyn
+marklagit (= "Saltwijk westen fierden"), koko Finströmin pitäjä,
+Bredbolstan marklag Hammarlandia ja Ekkerö.[239] Tämä tridung siis
+käsitti koko luoteisen Ahvenanmaan pohjoisimpine ja läntisimpine
+äärineen.
+
+Kolmas tridung oli Jomalan tridung, johon kuului jäljellä oleva osa
+Ahvenanmaata, s.o. eteläinen osa Hammarlandia, koko Jomala ja Lemland
+eli eteläinen ja lounainen Ahvenanmaa.[240]
+
+Kaikkien kolmen tridungin rajat yhtyivät Färjsundetin -- Ahvenanmaan
+vanhan merkkipaikan -- tienoolla. Finströmin ja Jomalan tridungit
+muutamissa suhteissa jo aikaisin kuuluivat lähemmin yhteen, niinkuin
+tuonnempana osoitetaan.
+
+Mikä on ollut tämän tridung-jaon tarkoitus?
+
+(1) Uuden ajan alussa valittivat Ahvenanmaan talonpojat Kastelholman
+voudin sakottaneen muutamia Hammarlandin eteläosan talonpoikia siitä,
+että he olivat hakanneet palkkeja yhteismaalta, vaikka yhteismaa kuului
+sille tridungille, jossa talonpojat asuivat.[241] Tässä siis nähdään
+selvä jäte tridungin yhteisomistuksesta. Ahvenanmaalla mainitaan uuden
+ajan alussa useita saaria ja yhteisiä kalastuspaikkoja, jotka olivat
+kruunun hallussa ja joita verotettiin kruunun hyväksi.[242] Borgön
+esimerkin nojalla on pidettävä luultavana, että nämä saaret ja
+kalapaikat aikaisemmin ovat olleet tridungien. Päätämme tästä
+tridung-laitoksen ikivanhaksi, koskapa maanomistus- ja maanvaltausolot
+sen mukaisesti ovat järjestyneet.[243]
+
+(2) Ahvenanmaan tridungien toisena vanhana tehtävänä oli maakunnan
+siltain ja lauttain rakentaminen. Ahvenanmaan talonpoikain uuden ajan
+alussa tekemissä valituksissa Kastelholman voutia vastaan oli
+sellainenkin, että hän oli ottanut Färjsundetin lautan rakentamista
+varten 3 äyriä kultakin talonpojalta vuonon itäpuolisesta Saltvikistä,
+kolmesta Sundin marklagista ja Lumparlandista -- siis yhtä marklagia
+vailla juuri Saltvikin tridungin alueelta.[244] Finströmissä olevan
+Bjerströmin sillan rakentamiseen velvollisia oli uuden ajan alussa sekä
+Hammarlandin että Jomalan pitäjissä, mistä päättäen silta oli Jomalan
+tridungin ylläpidettävä; samoin näyttää Finströmin ja Jomalan
+rajalla olevan Ämnäsin sillan ylläpitäminen olleen tridungien
+velvollisuutena.[245] Mahdollisesti olivat molemmat nämä
+"maansillat" kahden tridungin (Finströmin ja Jomalan) yhteisesti
+ylläpidettäviä.[246]
+
+(3) Kyyditysrasitus Ahvenanmaalla oli uuden ajan alussa niinikään
+jaettu tridungien kannettavaksi. Nimenomaan mainitaan, että Ahvenanmaa
+oli sitä varten jaettu kolmeen osaan. Ensimäisen (Saltvikin) tridungin
+tuli pitää kuljetuslaivansa alati valmiina maansiltansa luona ja viedä
+kyydittävät Suomen puolelle.[247] Toiset "kaksi Ahvenanmaan osaa"
+suorittivat kyyditysvelvollisuutensa yhdessä Ekkerön kyytipaikassa,
+josta kyydittävät vietiin Ruotsin puolelle. Tätä kyyditystä varten
+olivat velvolliset ryhmittyneet kolmeen ryhmään ja suorittivat
+tehtävänsä siten, että kukin marklag kävi kyydissä vuorovuotensa.[248]
+
+Näistä tiedoista käy kieltämättä selville, että "maansiltain"
+rakentaminen ja kyyditys alkuaan olivat tridungittain suoritettavia
+rasituksia, vaikka erityisistä syistä Finströmin ja Jomalan tridungit
+joutuivat yhdessä, suorittamaan tätä rasitusta.
+
+(4) Ahvenanmaan verojen kuljetus Ruotsiin suoritettiin muinoin
+tridungittain, siten että kukin tridung huolehti tästä
+kuljetustehtävästä vuorovuotensa. Tästä alkuperäisestä laitoksesta on
+tieto Ahvenanmaan tileissä v:lta 1544, joissa kerrotaan voudin tehneen
+sellaisen sopimuksen Finströmin tridungin kanssa, jonka sinä vuonna
+tuli vastata veronkuljetuksesta Tukholmaan, että jokainen tridungin
+mies maksaisi voudille kyynärän sarkaa, jota vastaan vouti huolehtisi
+veronkuljetuksesta.[249]
+
+(5) Tärkeitten paikallisten tehtäväinsä kautta tridungit tulivat
+oikeusyhdyskunniksi, joilla oli oma oikeudenkäyttönsä. Ahvenanmaan
+tridungeilla on todella ollut omat käräjänsä. Kahdet sellaiset ovat
+keskiajalta meille tunnetut. V. 1433 pitivät vouti, laamanni ja
+maatuomari lakimääräiset tridungkäräjät Kastelholman ulkopuolella.[250]
+Siellä käsiteltiin maariitaa, jossa esiintyvä 12-miehinen lautakunta
+kotipaikkainsa nimistä päättäen oli Jomalan tridungista, joten käräjät
+varmaan olivat Jomalan tridungin käräjät, vaikka ne pidettiin
+Kastelholmassa, tridungin ulkopuolella. Toiset tunnetut tridungin
+käräjät piti laamanni linnavoudin läsnäollessa v. 1438 Ödkarbyssä.
+Näitä käräjiä nimitetään laamanninkäräjiksi, mutta koska riita koski
+Saltvikin länsiosassa olevaa tilaa, 12-miehinen lautakunta oli
+Saltvikin länsiosasta ja Finströmistä, ja kun käräjät nimenomaan
+mainitaan pidetyksi Finströmin tridungissa, niin varmaan on tässä
+kysymys Finströmin tridungkäräjistä.[251]
+
+Luultavasti myöskin v. 1428 Finströmin Ämnäsissä pidetyt käräjät olivat
+koko Finströmin tridungin käräjät, koska niiden lautakunnassa oli
+jäseniä Finströmistä, Getasta ja pohjois-Hammarlandista.[252]
+Mahdollisesti olivat myöskin Sundissa ja Kastelholmassa v. 1431 pidetyt
+käräjät samanlaatuiset.[253]
+
+On myöskin selviä todistuksia siitä, että tridungeilla on ollut omat
+tuomarinsa. Niin on ollut laita vielä uuden ajan alussa. V:n 1537
+kesäkäräjät Ahvenanmaalla piti säilyneitten sakkoluettelojen mukaan
+Kastelholman vouti, Jeppe Olofson nimisen "kihlakunnantuomarin"
+läsnäollessa. Seuraavat talvikäräjät (1538) piti Kastelholman
+vouti ympäri Ahvenanmaata toisen "kihlakunnantuomarin", Henrik
+Jönssonin läsnäollessa.[254] Tämä Henrik Jönsson on sama mies,
+joka samana vuonna 1538 esiintyy maantuomarina ("landzdomare")
+Ahvenanmaan maakuntakäräjillä ja jo v. 1531 esiintyy asiakirjoissa
+"domar"-nimellä.[255]
+
+Ahvenanmaan tuomariolot näyttävät olleen merkilliset: sama mies
+esiintyy milloin missäkin tuomarinvirassa ja päälle päätteeksi on
+tällaisia kaksoisolioita yhtäaikaa parittain.
+
+Mitä olivat nämä tuomarit ja mikä heidän suhteensa? Puheenaolevat
+sakkoluettelot antavat jälkimäiseen kysymykseen selvän vastauksen:
+tuomarit vuorottelivat. Jeppe Olofsonista sanotaan v. 1537 nimenomaan,
+että hän oli tuomarina "sinä vuonna, joka edellä on mainittu".[256]
+Vaan aivan samaa sanotaan Henrik Jönssonista seuraavana vuonna.[257]
+Tämä lauseparsi toistetaan niin usein, ettei mitenkään voi epäillä
+sillä tahdotun ilmaista määrättyä asianlaitaa. Jeppe Olofson ja Henrik
+Jönsson olivat siis kihlakunnantuomareina käräjämatkalla vuorovuotensa.
+
+Edelleen on ilmeistä, että se virka, jossa nämä tuomarit vuorottelivat,
+oli maantuomarin virka. Kumpikin "kihlakunnantuomari" kulki
+vuorovuotenaan voudin kanssa käräjillä Ahvenanmaan kaikissa
+käräjäpaikoissa. Henrik Jönssonia sanotaan v. 1538 nimenomaan
+"maantuomariksi". Nimitys "kihlakunnantuomari" on tässä tapauksessa
+annettu maantuomareille. Ahvenanmaalla elettiin vv. 1537 ja 1538
+vanhanaikaisissa oloissa: linnanvouti piti käräjät, joilla
+kihlakunnantuomarin sijasta vielä toimivat tuomareina vanhat
+maantuomarit vuoronsa jälkeen. Nimi oli uusi, mutta asia vanha. Käänne
+uusiin oloihin tapahtui juuri näinä vuosina, sillä v:sta 1544 alkaen
+oli Ahvenanmaan säännöllisillä talvi- ja kesäkäräjillä tuomarina
+kuninkaan nimittämä pysyvä tuomari Olaf Trotteson, entinen Kastelholman
+vouti.
+
+Vuorottelevaa tuomarijärjestelmää Ahvenanmaalla emme käsittäisi,
+ellemme ota tridungeja avuksemme. Usein mainitut tuomarit ovat olleet
+tridungien tuomareita, jotka ovat vuorotelleet maantuomarin toimessa.
+Sen saattaa päättää muistakin asianhaaroista. Keskiajalta säilyneissä
+ahvenalaisissa maatuomioissa esiintyy huomattava, osittain
+säännölliseltä näyttävä vaihtelu tuomarien kesken. Tosin ei se yksin
+mitään todista, että v. 1328 tuomarina Ahvenanmaalla esiintyy Sveno
+Skuk ja v. 1330 Johannes Stryk;[258] saattaahan vaihdos olla
+satunnainen. Mutta Ahvenanmaan maatuomioissa vv. 1428-1433 ilmenevä
+tuomarien (välimiesten) vuorottelu tuskin on ollut vain satunnaista.
+Saamme näistä tuomioista näet seuraavan katsauksen:[259]
+
+        aika                           tuomari
+
+                    lokak.  1428      Nils Djækn
+    jouluk. 1429 -- tammik. 1431      Knut Jönsson
+    tammik. 1431 -- syysk.  1431      Nils Djækn, Gisle Storbjörnson
+    lokak.  1431 -- tammik. 1432      Knut Jönsson
+    tammik. 1432 -- toukok. 1432      Nils Djækn, Finvid Lauridson,
+                                      Olaf Storbjörnson
+    tammik. 1433 -- jouluk. 1433      Knut Jönsson.
+
+Tuomarien vuorottelu tämän katsauksen mukaan ei ole aivan säännöllinen.
+On huomioon otettava, etteivät käräjäajat Ahvenanmaan vaikeakulkuisessa
+saaristossa aina voineet olla aivan täsmällisimpiä; niinpä pidettiin
+v:n 1538 talvikäräjät Kumlingessa ja Kökarissa vasta kesäkuussa.[260]
+Sitten on otettava lukuun mahdolliset tilapäiset säännöttömyydet ja
+ennen muita se mahdollisuus, ettei itse tridungtuomarilaitos enään
+1400-luvulla ollut alkuperäisenään, vaan, kuten luettelosta näyttää
+käyvän ilmi, jakautunut oikeudenkäytössäkin kolmen sijasta kahteen
+ryhmään, niinkuin tiedetään niiden uuden ajan alussa kyydityksiinkin
+nähden jakautuneen, siten että Finströmin ja Jomalan tridungit
+muodostivat toisen ryhmän ja Saltvikin tridung yksinään toisen. Mutta
+näinkin ollen käy edellä olevasta luettelosta ilmi tridung-jakoon
+liittyvä tuomarin viran vuorottaisuus, jonka osoittaminen tässä on
+pääasiana.[261]
+
+Tässä esitetyn käsityksen vahvistaa kaikissa kohdin ratkaisevasti se
+tosiseikka, että tridung-laitoksen siihen liittyneine vuorottaisine
+maantuomarin virkoineen tapaamme Ahvenanmaan vanhassa merinaapurissa
+Gotlannissa.
+
+Tuon kuulun saaren oikeus- ja hallintolaitokset olivat keskiajalla
+hyvin itsenäiset ja täydelliset. Saari oli oikeudellinen kokonaisuus,
+jonka keskuksena olivat saarelaisten yhteiset maakäräjät (Gutnalthing).
+Jo 1100-luvulla oli Gotlanti sekä maallisessa että kirkollisessa
+suhteessa jaettuna kolmeen alueelliseen tridungiin (Thrithiungr),
+joilla oli omat käräjänsä. Kun tridungin-tuomareja ei Gotlannin
+asiakirjoissa mainita, mutta saarella 1400-luvulla samana aikana
+esiintyy 3 maantuomaria, on ilmeisesti kullakin tridungilla ollut
+maantuomari, joka vuorovuotenaan oli maakäräjäin tuomarina.
+
+Gotlanti oli edelleen jaettu kuudenneksiin (siettungr), joita oli kaksi
+kussakin tridungissa (koko saarella kuusi). Kuudennesten alaosina
+olivat "hundarit" eli "thingit", jotka vielä jakautuivat pienempiin
+alapiireihin, nim. neljänneksiin, kolmanneksiin tai puoliskoihin
+riippuen pikku pitäjäin luvusta, jotka olivat näinä neljänneksinä ja
+kolmanneksina. Kuudenneksilla ja hundareillakin oli omat tuomarinsa ja
+käräjänsä, joista vedottiin tridungin käräjiin.[262]
+
+Myös Helsinglanti jakautui maakuntalakinsa mukaan "tridungeihin",
+vaikkei tiedetä, tarkoittiko tuo jako koko Norrlannin vaiko ahtaamman
+Helsinglannin jakoa. Luultavasti oli tämä jako ainoastaan
+hallinnollinen, kruununkartanoihin liittyvä.[263] Mutta on myös
+oikeudellisesta tridungjaosta Helsinglannissa havaittu jälkiä, jotka
+osoittavat tämän jaon vanhemmuutta laivakunta- ja pitäjäjakoon
+nähden.[264]
+
+Ahvenanmaan tridung-laitos ei nähdäksemme kuitenkaan ole kotoisin
+Helsinglannista. Yhtäläisyys Helsinglannin tridungien kanssa on vain
+ylimalkainen, Gotlannin tridungien kanssa sitävastoin yksityiskohtainen
+myöskin tuomarilaitokseen nähden. Varmaan on jo hyvin varhaisina
+aikoina liikeyhteyttä ollut näiden verraten lähekkäin olevain
+saarimaiden välillä. Ahvenanmaan kirkkorakennuksissa lienee
+havaittavissa gotlantilaisia vaikutteita. Ahvenanmaan paikannimistössä
+arvellaan olevan eteläruotsalaisia asutusmuistoja.[265] Monet muutkin
+historialliset yhtäläisyydet, joista edempänä kohdallansa huomautetaan,
+osoittavat eteläistä vaikutusta Ahvenanmaalla. Näin ollen voidaan
+hyvällä syyllä pitää Ahvenanmaan tridung-laitosta lähinnä Gotlannista
+saatuna.
+
+
+
+4. AHVENANMAALAINEN PITÄJÄ.
+
+
+Kristinusko levisi Ahvenanmaalle aikaisemmin kuin muihin Suomen osiin.
+Ahvenanmaan kirkkorakennuksetkin ovat vanhempia kuin Suomen muissa
+seuduissa, arvellaanpa Hammarlandin kirkko rakennetuksi jo 1100-luvun
+puolella.[266] Sikäläiset muut vanhat seurakunnat, Jomala, Finström,
+Saltvik ja Sund, olivat olemassa jo 1300-luvun alkupuolella,
+luultavasti jo aikaisemminkin. Ahvenanmaan provastia mainitaan v. 1322.
+
+Mutta Ahvenanmaalla tavataan myöskin maallinen pitäjälaitos, mikä
+alueellisesti täydellisesti sopeutui kirkolliseen pitäjäjakoon, joten
+Ahvenanmaan pitäjät olivat sekä seurakuntia että maallisia yhdyskuntia.
+
+Nämä Ahvenanmaan maalliset pitäjät ovat ilmeisesti olleet paikallisia
+oikeusyhdyskuntia, joilla on ollut omat tuomarinsa. Vielä 1600-luvun
+alkupuolella oli Ahvenanmaalla pitäjäntuomareja. Heitä oli silloin yksi
+kussakin Ahvenanmaan kahdeksassa emäpitäjässä, he olivat
+talonpoikaisia, kirjoitustaidottomia miehiä ja toimittivat
+maanmittailua, verojen tasoittelua ja nähtävästi muitakin
+tehtäviä.[267] Paikallishallinnon suureen merkitykseen nähden
+keskiaikana on luultavaa, että pitäjäntuomareja on Ahvenanmaalla ollut
+keskiajallakin, vaikkei heistä suoranaisia tietoja olekaan säilynyt.
+
+Ne lukuisat käräjät, joita keskiajalla tiedetään pidetyiksi Ahvenanmaan
+kirkoilla, olivat kaiketi yleensä pitäjänkäräjiä, vaikkei sitä
+nimenomaan olisi sanottukaan; v. 1419 mainitaan erityisesti
+Finströmissä pidettyjä pitäjänkäräjiä.[268]
+
+Erityistä huomiota herättävät pitäjäin käräjäpaikat. "Sundin kirkon
+luona" mainitaan keskiajalla käräjiä tiheään pidetyksi, ensi kerran v.
+1381.[269] Samoin pidettiin käräjiä Saltvikin kirkolla, Jomalan
+kirkolla ja nähtävästi myös Finströmin, Lemlannin ja Ekkerön
+kirkoilla.[270]
+
+Pakanuuden aikana ja vielä keskiajalla oli Suomessa tapa pitää käräjiä
+taivasalla.[271] Kun Ahvenanmaan vanhimmilla kirkoilla ja pitäjillä
+niin yleisesti on luonnonpaikkain eikä kyläin nimiä, on lähellä se
+ajatus, että pitäjät ovat saaneet nimensä pitäjän yhteisestä
+käräjäpaikasta. Se omituinen sattuma, että Jomalan pitäjän Jomalan tila
+v. 1700 määrättiin tuomarin puustelliksi,[272] ei ehkä olekaan sattuma,
+vaan muisto ikivanhasta käräjäpaikasta. Huvittava on Radloffin
+tiedonanto, että useat Ahvenanmaan vanhimmat kirkot ovat kruunun
+omistamalla maalla,[273] Jos tosiaan niin on asianlaita, niin
+kruununmaa tässä varmaan edustaa aikaisempaa pitäjän yhteismaata, s.o.
+todenmukaisesti käräjäpaikkaa. Tämän mukaan Ahvenanmaan vanhimmat
+kirkot olisi rakennettu muinaisille käräjäpaikoille.
+
+Vahvistusta näille mielipiteille saamme Gotlannista, jonka muinaisilla
+hundareilla oli nimensä hundarissa olevasta käräjäpaikasta.[274] Samoin
+Tanskan "Herred" (kihlakunta) nimiset yhteiskunnalliset alueet, jotka
+todennäköisesti ovat sen maan vanhimpia aluelaitoksia, olivat
+muodostuneet yhteisen käräjäpaikan perusteella, jolle paikalle
+sittemmin pääkirkot (Herredskirker) rakennettiin.[275]
+
+Myöskin pitäjä (socken) esiintyy Gotlannissa oikeudellisena
+yhdyskuntana, mutta vain hundarin alapiirinä.[276] Ahvenanmaan suuret
+emäpitäjät näyttävät kuitenkin pikemmin verrattavilta Gotlannin
+hundareihin kuin pitäjiin. Näköjään Ahvenanmaan pitäjäjako ei ole
+elimellisessä yhteydessä muinaisen tridung-jaon kanssa, koska Saltvikin
+ja Hammarlannin pitäjät kumpikin olivat jaetut kahden tridungin kesken.
+Vaikea kuitenkin olisi uskoa, että pitäjä kuuluisi johonkin toiseen
+oikeusjärjestelmään kuin siihen, jonka ylempinä asteina esiintyivät
+tridung ja koko maakunta. Pitäjä- ja tridungjaon eroavaisuuden on
+mahdollisesti aiheuttanut kirkollinen aluemuodostus, joka muuten
+kaikissa kohdin noudatti alkuperäistä pitäjäjakoa.
+
+Uuden ajan alussa Ahvenanmaan 8 vanhaa pitäjää olivat jakaantuneina 17
+nimismiespiiriin (länsmansdöme), joissa kussakin oli erityinen
+virkamies, 10 piirissä varsinainen nimismies (länsman) ja muissa
+"nimitysmies" (nempningeman). Nämä nimismiespiirit olivat
+veronkantoalueita ja niissä pidettiin kruununkäräjiä. Ne olivat valtion
+hallinnollis-oikeudellisia alueita, jotka muodostuivat linnahallinnon
+mukana, eikä niillä sellaisina ole välitöntä yhteyttä alkuperäisten
+paikallisten laitosten kanssa.
+
+
+
+5. SKANDINAVIALAINEN "LEDUNG" JA "LEDUNGSLAMA".
+
+
+Kaikissa Skandinavian maissa perustui merisotavelvollisuus (leding,
+ledung), kun se tuli järjestetyksi, alueellisiin laivakuntiin, joiden
+nimenä oli Tanskassa "skipæn", Norjassa "skipreitha", Ruotsissa
+"skiplagh", "skip", "snäckiolag". Kunkin laivakunnan tuli rakentaa ja
+varustaa sotalaiva. Laivan miehittämistä ja evästämistä varten olivat
+laivakunnat jaetut pienempiin hamina-, hanka- tai airokuntiin
+(Tanskassa "hafnæ", Ruotsissa "hamna", "har" eli "ar"), joiden kunkin
+osalle tuli yhden miehen ja määrättyjen varustusten ja eväitten
+hankkiminen. Tavallisesti laivan miehistöön kuului nelisenkymmentä
+miestä. Todennäköisesti oli alkuaan jokaisen itsenäisen miehen
+suoritettava laivastopalvelus mieskohtaisesti. Mutta myöhemmin,
+maanviljelyksen ja yhteiskunnallisen luokkajaon kehittyessä
+sotapalvelus kytkeytyi maanomistukseen, niin että täysitila tai sen
+osat yhdessä oli velvollinen vastaamaan miehestä ja eväistä ja sitä
+varten muodosti haminan.
+
+Tanskassa toimitettiin Valdemarien hallitusaikana ledingin
+uudelleenjärjestäminen maan arvioimisen perusteella, siten että
+määrätty arvo maata laskettiin haminaksi, jonka tuli vastata määrätystä
+laivastopalveluksesta tai sen lunastamisesta. Tällä uudistuksella oli
+varmaan suuri merkitys: kuorma, joka ennen oli ollut ylipäänsä vain
+maatilain vanhaan tapaan kannettavana, voitiin nyt sovittaa maan
+todellisen arvon mukaan ja siten tasoittaa verovelvollisten kesken.
+
+Maan arvioimisessa Tanskassa käytettiin kahta eri järjestelmää.
+Vanhempi ja yksinkertaisempi, etupäässä Jyllannissa käytetty
+järjestelmä perustui maan arvioituun pääoma-arvoon eli sen
+myyntihintaan (Erslevin "Guldvurdering"). Maatilain hinnan määrääminen
+oli jo hyvin aikaisin tavallinen ja tarpeellinen maan myyntien ja
+sukulunastusten vuoksi. Varmuudella ei tiedetä, mihin maan hinnan
+arvioiminen milloinkin perustui, mutta ainakin vuokramaahan nähden oli
+sääntönä, että maan arvo katsottiin 24 kertaa suuremmaksi kuin
+vuotuinen maanvuokra; maa, josta lampuoti maksoi veroa 1 markan, oli
+siis 24 markan hintainen, maa, josta suoritettiin veroa äyrityinen
+(1/24 markkaa), oli markan arvoinen j.n.e. Tämän saman suhteen mukaan
+laskettiin nyt lampuotien leding-velvollisuuskin.
+
+Toinen täydellisempi järjestelmä tuli käytäntöön hiukan myöhemmin,
+vasta 13. vuosisadalla, ja etupäässä Sjellannissa. Tämän järjestelmän
+pohjana oli maan kylvömäärä ja sen mukaan maksettava vero (Erslevin
+"Skyldtaxation"). Pohjoismaiset viljamitat näyttävät alkuaan
+rahajärjestelmään sovitetuilta: niinkuin hopeamarkassa oli 8 äyriä,
+äyrissä 3 äyrityistä, äyrityisessä 10 penninkiä (Tanskassa), niin
+viljaakin mitattiin markoittain, markassa eli lastissa 8 äyriä, äyrissä
+3 äyrityistä ja äyrityisessä 10 kappaa ("Skæpper") normalihintaista
+viljaa (halvempihintaista viljaa luettiin äyrityiseen useampia
+kappoja). Viljamittain arvellaan tulleen rahajärjestelmää vastaaviksi
+sellaisena aikana, jolloin yleisimmin käytetty viljamitta, Skæppe,
+maksoi hopeapenningin, mikä oli ainoa liikkeessä oleva raha.
+Maanvuokrauksessa noudatettiin jo varhain sellaista sääntöä, että maa,
+johon voitiin kylvää markka viljaa, maksoi markan hopeaa veroa.
+Tässä järjestelmässä siis perustui kylvö ja vero suhteeseen 1:1.
+Leding-velvollisuus järjestettiin nyt samalle kannalle. Markan vero
+vastasi täyden haminan velvollisuuksia; leding-velvollisuuden
+lunastamiseksi tuli sellaisen haminan maksaa kuninkaalle veroksi
+(Skyld) markka hopeaa.
+
+Tämän järjestelmän etuja oli, että se perustui tarkempaan maan
+arvioimiseen kuin pääoma-arvio on ja suorastaan, ilman mutkallisia
+laskuja, ilmaisi kunkin tilan tai tilanosan ledingvelvollisuuden
+suuruuden. Luultavaa on, että tämän järjestelmän käytäntöön tulemisen
+yhteydessä tapahtui ledingvelvollisuuden lunastamisen järjestäminen
+rahamaksuksi.[277]
+
+Ruotsissa tuli koko itärannikko Ångermanlannin perille saakka, Itämeren
+suuret saaret, vieläpä suuri osa Sveanmaan sisämaitakin jaetuksi
+laivakuntiin; lounaisen Suomenkin rannikkoseudut olivat keskiajalla
+jaetut sellaisiin alueisiin. Laivakunnat vastasivat missä kihlakuntia
+missä kihlakuntain osia. Näiden kuntain jako pienempiin alueisiin oli
+eri seuduissa erilainen. Ledung-laitos Ruotsissa oli täydessä voimassa
+12. vuosisadan keskipalkoilla, jolloin se pantiin toimeen Gotlannissa.
+13. vuosisadan loppupuolella tämä vanha laitos jo rappeutui, vaikka
+laivakunnat poikkeuksittain vielä kauan varustivat laivoja, Ruotsissa
+viimeisen kerran v. 1429, Suomessa 1450.
+
+Vero, joka oli maksettava laivain muonittamiseksi tai kuninkaalle
+ledung-velvollisuuden lunastamiseksi, suoritettiin pääasiallisesti
+haminoittain. Sitä kutsuttiin nimellä "skipvist" (laivaeväät) tai
+"ledungslama" (sotalomavero). Veroesineet olivat eri maakunnissa jopa
+jo maakunnan osissa erilaiset; Uplannissa ja Vestmanlannissa viljaa ja
+rahaa, Roslagenissa humaloita ja rahaa, Taalaissa, Helsinglannissa ja
+pohjoisemmissa maakunnissa turkiksia. Meille erityisemmin huomattavia
+ovat tähän kuuluvat silava- ja voiverot. Roslagenissa oli
+edellämainitun humala- ja rahaveron lisäksi vielä jokaisen, joka söi
+omaa leipäänsä, maksettava 8 naulaa voita, luultavasti sotalomaveroksi.
+Nyköpingin läänissä Södermanlannissa maksoi 1360-luvulla jokainen
+hamina skipvistiä punnan viljaa, 4 leiviskää silavaa ja 2 leiv. voita.
+Smålannissa oli kunkin hamiminan maksettavasta verosta 2/3 silavaa ja
+1/3 voita.[278]
+
+Vaikka sotalomaveroa Ruotsissa ja maakuntalakien mukaan maksettiin eri
+seuduilla varsin eri tavalla, havaitaan siinä kuitenkin kaikkialla --
+Pohjois-Ruotsin turkisveroalueita lukuunottamatta -- se yhteinen
+piirre, että sen suorittaminen oli yhteydessä maanomistuksen kanssa.
+Niinikään on todennäköistä, että ledung-verot Ruotsissakin ovat
+oikeittain olleet maaveroja ja perustuneet maan arvioimiseen
+hopeamarkoissa ja markan osissa.
+
+Samaan tapaan kuin Tanskan vanhemmassa maanarvioimisessa
+(Guldvurderingen) oli tapahtunut, oli Sveanmaassa jo 12. vuosisadalla
+maan hinta arvioitu markan-, äyrin- ja äyrityismaihin ja maavero
+(lampuotivero) tullut määrätyksi pääoman ja veron suhteessa 24:1, niin
+että 24 markan arvoinen maa maksoi veroa 1 markan ja markan arvoinen
+maa 1/24 mk eli äyrityisen.[279] Maan pääoma-arvo oli siis
+täälläkin 24 kertaa veron suuruus. Tämä oli Sveanmaan markanmaa
+(markland)-järjestelmä.
+
+Sekä maan arvo että vero oli laskettu hopeassa, sillä käyvällä rahalla
+oli aluksi hopean arvo. Kun raha huonontui ja verot maksettiin
+huonontuneella rahalla, täytyi syntyä ero alkuperäisesti lasketun ja
+myöhemmin käytännössä esiintyvän järjestelmän välillä. Schlyterin
+arvelun mukaan pysyi markkaverotus muuttuneiden olojen mukaisena siten,
+että uusien viljelysten markkaluku määrättiin uudessa rahassa ja että
+vanhoilta markanmailta vaadittiin lisäveroa viljassa.[280]
+Mahdollisemmalta kuitenkin tuntuu Åströmin selitys, että veronlaskussa
+edelleenkin pysyttiin puhtaan hopean kannalla, vaadittiin siis
+hopeamarkan arvo käypää rahaa, minkä lisäksi paremmilta markanmailta
+otettiin veroksi sekä viljaa että rahaa, huonommilta vain rahaa;
+viimemainittua luokitusta oli jo hyvin varhain käytetty eikä sillä
+ollut tekemistä rahan huonontumisen kanssa.[281]
+
+Maan arvioimisen perusteita ei varmuudella tunneta; toisten arvelujen
+mukaan olisi lähtökohtana ollut kylvömäärä, toisten mukaan määrätty
+mittausopillinen pelto-ala.[282]
+
+Jo tämä Ruotsin ja Tanskan maanarvioiden yleinen samanlaisuus tekee
+luultavaksi, että molemmilla on ollut sama alku ja tarkoitus. Sitä
+mielipidettä tukee lujasti se Ramstedtin huomauttama seikka, että
+markanmaaverot noudattivat ledung-laitokselle ominaista hamina-jakoa ja
+että laivaeväät ja sotalomaverot suoritettiin markanmaiden mukaan ja
+olivat ainoat sillä perusteella suoritetut verot.[283] Huomattava on
+myös, että markanmaajärjestelmä oli levinnyt samoilla seuduilla, missä
+tiedetään muinaisen laivakuntajaon vallinneen.
+
+Eräistä myöhemmistä veroseikoista voi havaita samaa. Niinpä Ölannissa
+uuden ajan alussa maksettiin useimmat verot "gerde"-kunnittain ja
+miesluvuttain, mutta ledungslamasta nimenomaan sanotaan, ettei sitä
+suoriteta miesluvun mukaan, vaan sen mukaan kuinka "heidän tiluksensa
+määräävät".[284] Smålannin Sunnerbossa oli samaan aikaan maa jo
+vanhastaan arvioitu äyrinmaihin. Näiltä äyrinmailta suoritettiin 2\3
+verosta voissa (kultakin äyrinmaalta 3 1/3 naulaa voita kesäveroksi) ja
+1/3 verosta rahassa (kultakin äyrinmaalta 2 Ruotsin penninkiä
+talviveroksi).[285] Tämä vero on ilmeinen ledungslama.
+
+Voimme siten huoleti lausua, että Ruotsin rannikkomaakunnissa
+kuten Tanskassakin vanhemmalla keskiajalla maa oli arvioitu
+markkajärjestelmän mukaan ja että tämän arvion alkuna ja tarkoituksena
+oli merisotavelvollisuuden, ledungin, järjestäminen.
+
+
+
+6. MARKKAJÄRJESTELMÄ JA SOTALAITOS AHVENANMAALLA.
+
+
+1300-luvulta lähtien markanvero (marka skatt, markskatt) esiintyy
+yleisenä maatilain veroarvon ilmaisijana Ahvenanmaalla. Sitä mainitaan
+Ahvenanmaan asiakirjoissa varsinaisesti ensi kerran v. 1376, sitten yhä
+useammin, kunnes se 1400-luvun alkupuolella esiintyy tilain mittana
+kaikkialla Ahvenanmaalla.
+
+Aikaisimmat asiakirjakohdat, joissa Ahvenanmaan markanverot esiintyvät,
+ovat seuraavat:
+
+(i) V. 1333: "vnum fyaerdingxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta
+in Alandia -- -- in quantum se pro octoginta marchis denariorum
+extendit" (Mustak. s. 45).
+
+(2) V. 1376: "x marcha skat j Fastolsby ok iiij marcha skat jnnan
+Halwardaby, met allom tiillaghom" (Mustak. s. 157).
+
+(3) V. 1376: "mit goz j Ålande, som aer fyra marcha skat j Radhergsböle
+ok twa marcha skat inan Svaertinxmarum, met enne öö, ther heter Husö,
+met allom til laghom, som ær hws, åker, æng, skogh ok fiskewatn, innan
+gardha ok wtan" (MU s. 361).
+
+(4) V. 1377: "xviij mracha skat j Alandhe j Thiwdhö, met alla thera
+tillaghom, som aer aengh, skogh, fiskiewatn, jnnan gaardh ok vtan"
+(Mustak. s. 163).
+
+(5) V. 1381: "adhirthon march skat jordh liggiande j Tiudhö j
+Finneströms sokn, met allom tiillaghum, skogh, fiskiewatn -- -- engo
+vndhan (taghno), ty ther tiil hörer" (Mustak. s. 176).
+
+(6) V. 1397: "eth fierdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc:
+allom androm tillaghom, engo vndantagno, fore xl march redhe peningha
+jnnan ij aar tiil oterlösande, swa met skæl, haffuom wi ey thet sama
+bool jordh oterlöst -- -- tho skal han giffua os v march for
+markskatten oc ey mere vtöffuer huwdh" (Mustak. s. 212).
+
+(7) V. 1400: "j halff booli jordh och tree marker skathe j Syldhödeby j
+Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s.
+218).
+
+(8) V. 1400: "eth booli jordh och fem mark skatte aff myno fäderne j
+Sildodhe by j Saltvik sokn, met åker och ængh, fææ markom ok
+fiskiewatnom, och allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
+
+(9) V. 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh
+och nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s.
+240).
+
+Kuten jo näistä asiakirjan paikoista näkyy, ei markan vero niinkuin ei
+bolkaan Ahvenanmaalla esiinny määrättynä pintamittana eikä
+kylvömittana, vaan viljelyskokonaisuuden, tilan, mittana;
+markanveroilla tarkoitetaan maatilan kaikkia tiluksia ja etuja,
+peltoja, niittyjä, laitumia, kalavesiä, rakennuksia. Se säännöllisesti
+ilmaisee tilan tai sellaisen osan hintaa, arvoa. Markanvero oli markan
+arvoinen maa.
+
+Markanvero nimestä ja yleisestä esiintymisestä Ahvenannmaan kaikissa
+osissa näkyy, että tämä yksiö on syntynyt (hopea)markoissa lasketusta
+ja verotustarkoituksessa toimitetusta yleisestä maanarvioimisesta. Yhtä
+ilmeistä on, että tämä verotus läksi pääoma-arviosta. Markanvero
+asiakirjoissamme ei milloinkaan merkitse maksettavan veron suuruutta,
+vaan pääomaa, jolta vero maksetaan; verokirjoissa ilmoitetaan tilain
+markanverot ja niiden mukaan lasketaan verot. Erehtymättä voimme jo
+lausua, että Ahvenanmaan markanverolaitos on ollut samanlainen kuin
+Tanskan "Guldvurdering"- ja Ruotsin "markland"-järjestelmä.
+
+Tämä järjestelmä, kuten jo ennemmin on mainittu, perustui siihen
+sääntöön, että 24 hopeamarkan arvoisesta maasta oli suoritettava veroa
+1 markka ja siis 1 markan arvoisesta maasta 1/24 markkaa eli
+äyrityinen.
+
+Myöhemmiltä ajoilta on siitä lukuisia todisteita. Niinpä kantoi kruunu
+1540-luvulla monin paikoin Ahvenanmaalla lampuodeiltaan ja
+ulkomaankappaleilta maaveroa (affrads pening) 8 penninkiä (= 1
+äyrityisen) markanmaalta.[286] Ivar Flemingin hallussa olevilta
+(kruunun) lampuotitiloilta Önningebyssä, Dalkarbyssä, Gregsbyssä y.m.
+kannettiin 1543 kruunulle kultakin markalta "ostomaata" 1 äyrityinen ja
+muunlaiselta maalta ("pieniltä markanmailta", mahdollisesti
+rälssimaalta) 4 penninkiä eli 1/2 äyrityistä.[287] Tämän tavanomaisen
+taksan mukaan kannettiin kruunulle v. 1547 maaveroa myöskin 30 markalta
+asumatonta "kirkon maata" 8 penninkiä kultakin markalta.[288] Mikä
+kaikki osoittaa, että Ahvenanmaalla samoin kuin Ruotsissa ja Tanskassa
+äyrityinen markalta kerran on ollut lampuotiveron peruste.
+
+Uuden ajan alussa maksettiin Ahvenanmaalla erityistä veroa niiltä
+markanmailta, jotka jäivät liikaa tai käyttämättä suurempia
+veroyksiöitä muodostettaessa. Näitä markanmaita kutsuttiin jäännös- eli
+epäparimarkoiksi (Öfwerlöps eller Vddemarker). Kultakin sellaiselta oli
+maksettava veroa 8 penninkiä eli äyrityinen, josta veron nimi
+jäännösäyrityinen (öfverlöpsörtig).[289] Tämä esimerkki vielä paremmin
+kuin edellämainitut osoittaa järjestelmän muinaista yleisyyttä.
+
+Vastikään mainituissa myöhäisissä veroissa on kuitenkin ainoastaan maan
+arvon ja veron suhde enään alkuperäinen. Itse markanmaat sitävastoin
+olivat jo muuttuneet. Puheenaolevia veroja ei näet maksettu
+alkuperäisten markanverojen, vaan maan käyvän hinnan (käyvän
+markkaluvun) mukaan. Ahvenanmaan verokirjoissa tehdään tarkka ero
+näiden kahdenlaisten maa-arvioiden välillä. Alkuperäiset markanmaat
+ovat edelleenkin markanveroja, uudet markanmaat sitävastoin ovat
+markanostoja tai vain markanmaita (markaköp, markland).
+
+Että markanostot eli markanmaat todella vastasivat maan käypää hintaa
+käyvässä rahassa, siitä on 1400-luvun asiakirjoissa lukuisia
+todisteita.[290]
+
+Tämän erotuksen oli ilmeisesti aikaan saanut rahan arvon alentuminen.
+Alkuperäinen markanvero oli sidottu maahan, joka kerran oli sen
+mukaisesti arvioitu; se jäi vähitellen vain maaluvuksi, veroyksiöksi,
+jonka käypä hinta rahan arvon alentuessa nousemistaan nousi. Uusi
+markanmaa sen sijaan seurasi muuttuvaa rahaa, oli liikkuva suuruus,
+joka merkitsi sitä maata, minkä kulloinkin käyvällä rahamarkalla
+saattoi ostaa.
+
+Vanhasta markanverosta siten tuli maksettavaksi yhä nousevia näennäisiä
+hintoja ja markan veroa tuli vastaamaan yhä useampi uusi markanmaa.
+Määräävänä oli käyvän markan suhde hopearnarkkaan; niin monta kertaa
+kuin käypä markka oli halvempi hopeamarkkaa, niin monta kertaa suurempi
+hinta oli maksettava markanverosta. Maanhinnat keskiaikana eivät
+kumminkaan äkillisesti vaihdelleet eivätkä seuranneet kaikkia
+rahanarvojen muutteluja, vaan yleensä pysyivät pitkiä aikoja alallaan.
+Niinpä näyttää 1300-luvun lopulla ja seuraavan sataluvun alkupuolella
+markanvero Ahvenanmaalla kauan aikaa pysyneen noin 5 rahamarkan
+hinnassa, mikä suhde vastasi hopean ja käyvän rahan suhdetta 1300-luvun
+alkupuolella, kun viimemainittu suhde 1300-luvun lopulla ja seuraavan
+alulla oli suunnilleen 1:6-9. Niinpä myytiin v. 1397 Sundin Björnebyssä
+9 markanveroa maata 52 rahamarkalla ja määrättiin (toisen) maan
+hinnaksi samassa kylässä 5 markkaa markanverolta.[291] V. 1406
+Finströmin Kullassa myytiin 9 markanveroa 45 markalla, ja v. 1431
+myytiin samalla seudulla 1 markanvero maata 5 markalla.[292]
+
+Edellä sanotusta seuraa, että jos vanhain markanverojen ja uusien
+markanmaiden lukumäärä jollakin seudulla jonakin aikana on tunnettu,
+pitää markanmaiden luvun olla markanverojen lukua niin monta kertaa
+suurempi kuin silloisia käypiä markkoja sisältyi hopearnarkkaan.
+Sellaisen vertailun voi toimittaa v:n 1547 veroselitysten nojalla,
+joissa on ilmoitettu Ahvenanmaan pitäjäin "maaluku" käyvän hinnan
+mukaan ja vanha markanveroluku. Tulos on seuraava:[293]
+
+    pitäjä        "naaluku"            markan-   "maaluku" kutakin
+                  markkoja             veroja    markanveroa kohden
+
+    Saltvik         9 747               l 47l          6.6
+    Sund           14 116 ja 2 äyriä    1 826          7.7
+    Kumlinge        6 319                 507 1/2     12.5
+    Föglö           9 212               1 040 1/2      8.8
+    Lemland        10 936 ja 2 äyriä    1 094 1/2     10.0
+    Jomala         13 609               1 793 1/2      7.6
+    Hammarland      9 756               1 558 1/2      6.2
+    Finström       11 228 ja 6 äyriä    1 672 1/2      6.7
+   koko Ahvenanmaa 84 925 ja 2 äyriä   10 964 1/4      7.7
+
+Markanmaiden luku kutakin markanveroa kohden tässä asetelmassa ei
+kuitenkaan -- sen heti näkee -- lähimainkaan ilmaise käyvän ja
+hopearahan suhdetta v. 1547, vaan edustaa 1400-luvun keskivaiheen ja
+jälkipuoliskon oloja. Tämä taasen nähtävästi riippuu siitä, että
+markanmaatkin tulivat verotusyksiöiksi eivätkä luonnollisesti silloin
+enään voineet seurata kaikkia rahan arvon vaihteluita. Lähinnä
+kuvastanee taulukkomme siten jotakuta tai joitakuita 1400-luvulla
+tapahtuneita veronkirjoituksia.
+
+Vertailu osoittaa myöskin markanverojen ja markanmaiden suhteissa
+melkoisia paikallisia eroavaisuuksia, mitkä ovat saattaneet johtua
+monenlaisistakin syistä. Kun markanverot vanhoissa emäpitäjissä ovat
+suhteellisesti halvempia kuin saariston uloimmissa pitäjissä, on siihen
+saattanut olla syynä se, että markanveroon on nuoremmissa pitäjissä
+laskettu enemmän maata kuin vanhoissa pitäjissä, kuten luonnolliselta
+tuntuukin. Muuten voivat markanverojen myöhemmät erilaisuudet johtua jo
+alkuperäisten bolien erilaisuuksista, uutisasutustavasta y.m.s.
+seikoista, joita emme tarkemmin tunne.
+
+Ahvenanmaalla myöhemmällä keskiajalla esiintyvät markanmaat ovat siten
+kieltämättä johdettavat alkuperäisestä markanveroista; ilman noita
+vanhoja markanveroja eivät myöhemmät markanmaat äyrityisveroineen olisi
+käsitettäviä. Yhtä epäilemätöntä on, että alkuperäiset markanverot
+perustuivat rahan pysyvään arvoon (hopea-arvoon) ja sellaisina jäivät
+pysyväksi maaluvuksi. Koko järjestelmä ei ole voinut aiheutua muusta
+kuin verotuksesta. Markanveron nimikin jo ilmaisee, että sitä on
+käytetty veroa varten, ja veron tarkoin määrätty suhde maan arvoon,
+1:24, samoinkuin sen samanlaisuus koko Ahvenanmaan alueella osoittavat,
+että kysymys on valtiovallan määräämästä tärkeästä rasituksesta tai
+verosta. Mutta niin ollen tämä vero Ahvenanmaallakin on varmaan ollut
+sama, joka Ruotsissa ja Tanskassa vanhemmalla keskiajalla oli
+markkajärjestelmään yhdistetty: sotavelvollisuus ja sotalomavero.
+
+Niin onkin ollut. Ahvenanmaan tileihin uuden ajan alussa on merkitty
+markanveroilta maksetuksi erityinen "markanvero", kultakin
+markanverolta 1 naula voita ja 3 penninkiä rahaa.[294] Tällä
+rahaverolla oli nimenään "sotalomavero", ruots. ledungslama.[295]
+
+Veron peruste, nimi ja maksuesineet olivat Ahvenanmaalla samat kuin
+Ruotsissa laajalti käytetyt; markkajärjestelmän mukaan suoritettavan
+veron jakautumisen rahaveroon ja markanveroon olemme tavanneet niin
+kaukana kuin Sunnerbossa lounaisessa Smålannissa.
+
+Vero esiintyi vielä uuden ajan alussa ikivanhassa muodossa; nuo
+mitättömät 3 penninkiä, jotka nyt maksettiin ala-arvoisessa käyvässä
+rahassa, olivat alkuaan olleet arvokkaampia penninkejä. Voimaksu oli
+niinikään ikivanha. Verosta maksettiin selvästi puolet rahassa ja
+puolet voissa, sillä voinaulan arvo Ruotsissa 1300-luvun alkupuolella,
+jolta ajalta varhaisimmat tiedot ovat, oli 3 penninkiä eli sama määrä,
+minkä Ahvenanmaan markanvero suoritti rahassa.[296] Markanverolta
+Ahvenanmaalla siis maksettiin sotalomaveroa kaikkiaan vain 6 penninkiä
+Ruotsin rahaa, jossa Ahvenanmaan tilit ovat tehdyt. Mutta nyt on
+huomattava, että Ahvenanmaalla niinkuin Etelä-Ruotsissakin läpi koko
+keskiajan ja vielä uuden ajan alussa laskettiin yleisesti n.s. Tanskan
+markkoja, jotka olivat 1/4 pienempiä kuin Ruotsin markat.[297] Tämän
+mukaan 6 ruotsalaista penninkiä vastasi 8 penninkiä eli täyttä
+äyrityistä tanskalaisen markkalaskun mukaan. Ahvenanmaan sotaveron
+suuruus on siten todennäköisesti alkuaan ollut 1 (Tanskan) äyrityinen
+markanverolta.
+
+Ahvenanmaan markkajärjestelmä ja sotavero tämän mukaan maan on ollut
+eteläruotsalainen. Kuten mainittu on veroesineitten jakotapakin raha-
+ja voiveroon lähinnä eteläruotsalainen. Onko mahdollisesti Ahvenanmaan
+markka- ja sotalaitoksella ollut suoranaista yhteyttä tanskalaisen
+sotalaitoksen kanssa, emme nykyisillä tietokeinoilla voi ratkaista.
+
+Käännymme vielä tarkastamaan eräitä Ahvenanmaan markkajärjestelmän
+ilmiöitä. Ahvenanmaan vanhin tunnettu tilamitta on bol. Aikaisemmalla
+keskiajalla mainitaan sitä useampia kertoja Ahvenanmaan maatilain
+suuruuden tai arvon ilmaisijana, ensi kerran v. 1328, viimeisen kerran
+v. 1410. Se esiintyy Sundissa, Saltvikissä, Finströmissä ja Jomalassa,
+ja on siitä päättäen ollut varsin yleinen Ahvenanmaalla. Bolin
+perustana ei näy olleen mittausopillinen peltomitta eikä myöskään
+kylvömäärä, vaan tarkoitti bol ainoastaan perittyä täyttä tilaa
+rakennuksineen, peltoineen, niittyineen ja muine etuineen. Siihen
+aikaan, jolloin asiakirjat boleista puhuvat, niitä jo jaettiin
+tasaisiin osiin (1/2, 1/4. 18).
+
+Bol on yleisskandinavialainen tilusyksiö, joka alkuaan merkitsi yleensä
+talonpoikaisperheen asuntoa, taloa, tilaa ja myöhemmin oli yleisenä
+verojen ja rasitusten suoritusyksiönä.
+
+Tanskassa bol todennäköisesti oli ensi sijassa leding-velvollisuuden
+perusteena. Se näyttää vastanneen "hafnia" ja suorittaneen
+veroksi täyden markan. Bol-jako pysyi Tanskassa paikoin voimassa
+1300-luvun loppupuolelle saakka. Aikain kuluessa se kuitenkin oli
+menettänyt alkuperäisen merkityksensä ja jäänyt yksinomaan vain
+maaverotusyksiöksi.[298]
+
+Ruotsissakin bol jo aikaisin toisin paikoin esiintyi verotusyksiönä.
+Kuten Tanskassa niin Ruotsissakin täyden bolin vero alkuaan oli täysi
+markka, minkä vuoksi nimityksiä bol ja "markabol" käytettiinkin
+samanmerkitsevinä; niin oli laita etenkin Ölannin saarella.[299]
+
+Ahvenanmaan bolia koskevissa myöhemmissä asiakirjoissa mainitaan bolin
+rinnakkaisena tilusmittana usein "markanmaita"; niitä käytetään milloin
+vaihtoehtoisesti bolin sijasta, milloin pienten bolin osain
+määräämiseksi. Tästä ilmenee, että markkajärjestelmä on ollut
+tunnettuna Ahvenanmaan maanomistuksessa ja verotuksessa boljärjestelmän
+myöhempänä jaksona sekä etteivät nämä järjestelmät silloin ole olleet
+toisilleen vieraita.
+
+Markkajärjestelmälle ominaista oli sen kiinteä suhde maan arvoon eli
+hintaan. Ellei bolilla ennemmin ollut pysyvää raha-arvoa, joutui se
+markkajärjestelmän kautta saamaan sellaisen. Tämä arvo varmaan oli
+sellainen, joka soveltui markkajärjestelmään, minkä mukaan täysi
+"markanvero" suoritti veroa 1/24 markkaa eli äyrityisen ja 24 markan
+arvoinen maa 1 markan. Kun nyt bol sekä Tanskassa että Ruotsissa oli
+sellainen 1 markan veroa suorittava yksiö, on hyvin luultavaa, että
+Ahvenanmaankin bol on ollut samanlainen, siis tarkalleen Ruotsin
+"markabolin" vastine.
+
+Asiakirjoista siihen saadaan todistuksia. Eräs asiakirja v:lta 1397
+ilmoittaa, että 1/4 bolia Sundin Björnebyssä luovutettiin 40 markasta
+selvää rahaa, mutta sellaisella ehdolla, että luovutettu maa saatiin
+lunastaa takaisin maksamalla 5 markkaa markanverosta. Koska nyt 5
+markalla lunastettiin 1 markan vero, niin 40 markalla voitiin ostaa 8
+markanveroa; mutta kun toiselta puolen asiakirjan mukaan 1/4 bolia
+vastasi 8 markanveroa, niin koko bol vastasi 32 markanveroa. Mutta kun
+Ahvenanmaalla vallitsi tanskalainen arvolasku, jonka markat olivat 1/4
+pienemmät kuin ruotsalaiset markat, on ilmeistä, että 32 tanskalaista
+markkaa vastasi 24 ruotsalaista markkaa.
+
+Jos katsomme 24 markan arvoa bolin oikeaksi arvoksi, olisi tämän mukaan
+Ahvenanmaan bol ollut ruotsalainen veroyksiö. Kun toiselta puolen
+näyttää varmalta, että markanverolta alkuaan on maksettu veroa 1
+äyrityinen tanskalaisen laskun mukaan, ei bolin ja markanveron välillä
+täten syntynyttä ristiriitaa voitane selvittää muuten kuin olettamalla
+että Ahvenanmaan verojärjestelmä ennen 1300-luvun loppua on ollut
+ruotsalainen, vaikka tanskalaista laskutapaa edelleenkin käytettiin.
+Saman seikan huomasimme ledungslaman maksussakin.
+
+Viiden tunnetun hintailmoituksen mukaan w:lta 1333-1410 teki kokonaisen
+bolin hinta 160-213 markkaa käypää rahaa; kun tämä hinta on 5-7 kertaa
+suurempi kuin 24 markkaa ja hopea- ja rahamarkan suhteena
+puheenaolevana aikana myöskin voidaan pitää 1:5-7, niin nämäkin
+hintailmoitukset tukevat mielipidettä, että bolin hinta on ollut 24
+markkaa.[300]
+
+Markkajärjestelmän ja bolin läheisestä suhteesta saapi myöskin
+selityksensä Ahvenanmaalla niinkuin Skandinaviassakin ilmenevä bolin
+jakaminen säännöllisiin osiin 1/2, 1/4, 1/8. Tämä jako oli epäilemättä
+syysuhteessa markan jakautumiseen 8 äyriin. Veron ja tilain jakaminen
+tämän perusteen mukaan oli selvää ja käytännöllistä; se melkoisesti
+rajoitti vapaata tilanjakamisoikeutta, mutta nähtävästi kuitenkin antoi
+riittävän tilaisuuden silloin tärkeimpinä pidettyjen tilain
+eroavaisuuksien varteenottamiseen. Kun säilyneissä asiakirjoissa ei
+mainita 1/8 pienempää bol-lukua, lienee 1/8 markan eli 1 äyrin tila
+ollut pienin siihen aikaan käytetty tilamitta.
+
+Todennäköisesti on Suomenkin markanverojärjestelmän historiallinen
+lähtökohta löydettävä vanhasta bol-laitoksesta. Bol on aikoinaan ollut
+yksiö, joka suoritti markan veroa. Markanvero on syntynyt bolista
+siten, että bol ja sen vero jaettiin 24 osaan; 1/24 bolia oli
+markanvero, joka suoritti veroa äyrityisen. Se on aikoinaan ollut
+tärkeä uudistus, sillä sen kautta bolit tulivat yhtä suuriksi,
+pienetkin bolin osat (tytärtalot) joutuivat veronalaisiksi ja kruunun
+tulot melkoisesti kasvoivat.
+
+Mutta tämäkään järjestelmä ei ikuisesti tyydyttänyt valtio- ja
+yhteiskuntaelämän kasvavia ja muuttuvia tarpeita. 1400-luvun alulla
+bol-laitos Ahvenanmaallakin, niinkuin muuallakin Skandinaviassa jo
+kuului menneiden muistojen joukkoon.
+
+Hämärästä muinaisuudesta uusiin aikoihin saakka ovat _markkakunnat_
+(marklag) olleet Ahvenanmaalle ominaisia pysyviä alueellisia
+muodostumia. Radloff v. 1795 painetussa Ahvenanmaan kertomuksessaan
+luettelee sikäläisissä emäpitäjissä suuren joukon markkakuntia, jotka
+ovat nimiltään ja alueiltaan samat kuin Kustaa Vaasan aikaisissa
+verokirjoissa mainitut.[301]
+
+Ahvenanmaan markkakunta oli vielä uuden ajan alussa yhteenkuuluvana
+piirinä melkein poikkeuksetta kaikkien rasitusten ja verojen
+suorittamisessa, jota varten kullakin markkakunnalla oli oma
+veronkantovirkamiehensä, "lukumies" (räkningsman). Toinen markkakunta
+ei ollut tekemisissä toisen markkakunnan veronmaksujen kanssa, vaan
+kantoi ja tasasi verokuormansa omassa keskuudessaan. Samassa
+markkakunnassa markanverot ja niiden yhtymät (täysiverot ja savut)
+olivat aina yhtä suuret ja samanarvoiset.[302]
+
+Toistensa kanssa markkakunnat sitävastoin eivät olleet yhtä suuria
+eivätkä veroyksiöihinsäkään nähden aivan samanlaatuisia. Epätietoista
+on, tokko markkakuntain veroyksiöitten arvot alkuaankaan olivat aivan
+tasalaatuiset. Erilaisuutta ovat suurentaneet varmaan aatelin ja kirkon
+verovapaudet. Uskonpuhdistusajan verokirjoissa usein huomautetaan tästä
+markkakuntain täysiverojen eriarvoisuudesta.[303] Saman pitäjänkin
+markkakunnat olivat keskenään melkoisen erisuuruisia.
+
+Markkakunta kuuluu alkuaan, kuten nimestäkin jo voi päättää,
+markkajärjesteimään. Se on kaiketi ollut jokin sotavelvollisuuteen
+kuuluva yksiö. V:n 1545 aikoina otettiin Ahvenanmaalta kruunun
+merimiehiä Tukholmaan.[304] Jaakko Teitin valitusluettelossa tavataan
+merimiehien ottoa koskeva merkillinen tieto. Siinä näet kerrotaan,
+ettei kukaan tiedä Ahvenanmaan merimiesverosta muuta kuin että 26
+talonpoikaa on ollut sellaisessa verokunnassa, mistä tulee 36 3/4
+verokuntaa koko maalle.[305] Ei voi olla tässä kiinnittämättä huomiota
+siihen, että Ahvenanmaan markkakuntain lukumäärä ajan alussa oli 37,
+siis hyvin likeltä sama määrä kuin Teitin merimieskuntain. Tämä
+pakottaa pitämään markkakuntia merimieskuntina: Ahvenanmaan markkakunta
+olisi sama kuin skandinavialainen "hamna" eli "hafnæ" ja kaivattu
+rengas saarimaamme muinaisessa sotalaitoksessa olisi löydetty.
+
+Tämän mukaan Ahvenanmaa olisi muinaisuudessa miehittänyt ainoastaan
+yhden laivan. Se on kylläkin uskottavaa siihen nähden, että koko
+Gotlanti, jossa oli päälle 20 hundaria, ja päälle 90 pitäjää, varusti
+vain 7 laivaa ja että Suomen lounaisrannikon kihlakunnat muinoin
+myöskin varustivat laivansa kukin.
+
+Tämä laivanmiehitysvelvollisuus oli nähtävästi eri asia kuin
+ledungslama-vero, jota bolit suorittivat markanveroittain, äyrityisen
+markanverolta. Ahvenanmaalainen ledungslama lieneekin siten käsitettävä
+alkuperäiseksi laivaevääksi (skipvist), vaikka se muuttui
+sotalomaveroksi sen kautta, että se enimmäkseen tuli rauhan aikana
+maksetuksi.
+
+Markkakuntain tehtävä sotalaitoksessa ei ole ristiriitainen sen kanssa,
+että ne Ahvenanmaan vanhoissa mannerpitäjissä näyttävät olleen pitäjän
+neljänneksiä tai kolmanneksia. Markkakuntia oli täällä 5 pitäjässä
+yhteensä 20 (Saltvikissä 5, Sundissa, Jomalassa ja Finströmissä
+kussakin 4, Hammarlandissa 3). Tässä tapauksessa Ahvenanmaan
+markkakuntien olisi katsottava vastanneen Ruotsin hundarien
+neljänneksiä, joilla oli oikeudellisia, veronkanto- y.m. tehtäviä,
+niinkuin Ahvenanmaankin markkakunnilla tiedetään olleen.
+
+Kun on edellytettävä, että markkakunnat lähinnä ovat olleet bolien
+muodostamia verokuntia, olisi tärkeää tietää, miten monta bolia
+markkakunta on sisältänyt. Siihen nähden voidaan tilastollisella
+tavalla havaita uuden ajan alussa Ahvenanmaalla kaksi aluetta, joista
+toiseen kuuluivat Ahvenan mantereen vanhat pitäjät, toiseen
+syrjäisemmät ulkosaaripitäjät (Lemland, Föglö ja Kumlinge). Edellisellä
+alueella tuli kutakin markkakuntaa kohden keskimäärin 17 1/3 kpl. 24
+veromarkan arvoista yksiötä (bolia), jälkimäisellä ainoastaan 6 1/2
+kpl. Muinaiset verokunnat tämän mukaan olivat Ahvenan mantereella pian
+kolme kertaa voimakkaampia kuin ulkosaarilla.
+
+Manner-Ahvenan markkakunnat tulevat laskumme mukaan hyvin lähelle 16
+lukua, joka määrä täysiveroja kuului huomattavan useaan markkakuntaan.
+Mutta 16 täysiveroa sisältää kaksi 8 täysiveron muodostamaa verokuntaa
+(nautakuntaa), jotka olivat vielä yleisempiä kuin 16 täysiveron
+verokunnat. Näyttää siltä, kuin markkakunnat jo alusta olisivat
+muodostetut 8 ja 16 yksiön ryhmiä silmällä pitäen.[306]
+
+Ahvenanmaan markkakunnilla siis näyttää olleen tekemistä kaiken
+verotuksen ja hallinnon kanssa. Se osoittaa vain, että markkakunnat
+ovat Ahvenanmaan maahan ja vanhimpaan oikeus- ja talouselämään
+juurtuneita perustavia ja pitäjäin ohella luultavasti kaikkein
+alkuperäisimpiä alueita.
+
+
+
+7. TÄYSIVEROT JA NIIDEN TEHTÄVÄT.
+
+
+V. 1322 asiakirjoissa mainitaan Ahvenanmaalta sellaista henkilöä, joka
+virkanimestään (exactor) päättäen on kantanut kuninkaan- tai
+kruununveroja Ahvenanmaalla.[307] V. 1340 mainitsee kuningas
+käskykirjeessään Ahvenanmaalta hänelle tulevaa veroa.[308] Kun nämä
+asiakirjat tuskin koskenevat sotaveroa, jonka taloudellinen merkitys
+1300-luvun alussa jo oli vähentynyt ja jota sitäpaitsi täytyy katsoa
+oikeammin paikalliseksi rasitukseksi kuin kuninkaan tulolähteeksi, niin
+saanemme yllämainitusta päättää, että muitakin varsinaisia veroja kuin
+ledungslama on kuninkaalle suoritettu Ahvenanmaalla jo 1300-luvun
+alussa -- luultavasti aikaisemminkin.
+
+Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on
+jälkimaailmalle säilynyt erittäin valaiseva yleislasku Ahvenanmaan
+veroista. Yleislasku on lyhyydessään seuraava:[309]
+
+
+    Åland
+
+    Bönder -- 526 gofue 643 mk       Stadgemän --  25 mk
+              Rogh      175 1/2 te     nöt     --  65 1/2
+              Malt      175 1/3 te     får     -- 131
+              Korn      175 1/3 te     gäs     --  65 1/2
+              lamb      263            smör    -- 526 pd
+              flesk     263            pd fisk -- 526 pd
+    förutan Gengärden, arbete, hö och vedh
+
+Kaikkien veroerien suorittajana tässä luettelossa esiintyy uusi
+veröyksiö, talonpojat (bönder). Kun v. 1384 Ahvenanmaalla maksettiin
+rahaveroa 12 äyriä "joka mieheltä" (af huariom manne)[310] ja v. 1413
+yhtä suuri rahavero meni joka talonpojalta, niin ilmeisesti asiakirjat
+tarkoittavat samaa uutta veroyksiötä, joka siis on ollut käytännössä jo
+ennen v. 1384.
+
+Nämä "talonpojat" ja "joka miehet" olivat hyvin pitkäikäisiä, sillä
+vielä 120-130 vuoden päästä, 1530-luvulla ja senkin jälkeen, heidät
+tavataan maksamassa samanlaisia veroja, vaikka nyt täysiverojen (gerd,
+fullgerd) nimisinä. Että yksiöt kumpanakin aikana ovat samat, näkee
+niiden lukumäärästäkin: v. 1413 526 talonpoikaa, v. 1543 514 1/2 ja v.
+1547 507 ja 2 1/2 neljännestä täysiveroa.[311]
+
+Aivan uusi ja outo tämä veroyksiö ei kumminkaan ollut, sillä sen
+pohjana on ollut vanha verotus, maan arvioiminen veromarkoin.
+
+Täysiverolla ei ole verokirjoissa muuta tunnusta kuin sen hinta, hinta.
+V:n 1556 veroselityksessä sanotaan, ettei täysiveroissa ole yhtä monta
+markkaa kaikkialla, vaan että muutamilla on täysiverossa 200, toisilla
+184, toisilla 140 markkaa, mistä on seurannut suuri sekaannus
+talonpoikain kesken, kun eivät osaa laskea, kuinka paljon kunkin
+maalukunsa mukaan on täysiveroon maksettava.[312] Tarkempia tietoja
+täysiveron hinnasta saamme v:n 1547 vero-opastuksesta. Sen mukaan hinta
+vaihteli eri pitäjissä 131-195 markkaa (markanostoa) ja teki koko
+Ahvenanmaalla keskimäärin 167 1/2 mk.[313]
+
+Mitään tarkoin määrättyä pysyvää hintaa täysiveroilla ei näy olleen
+eikä näiden hintailmoitusten perusteella voi määrätä, mitä täysivero
+oikeastaan oli. Se vain ilmenee, että täysivero vastasi melkoisen
+suurta tilaa. On senvuoksi syytä tarkastaa täysiverojen suhdetta
+vanhempaan samanlaatuiseen verotusyksiöön, 24 markanveroa sisältäviin
+boleihin.
+
+Täysiveron keskimääräisenä markanverolukuna eri pitäjissä on 11-29 1/2
+ja koko Ahvenanmaalla 21 markanveroa. Huomataan siis, että täysiveron
+keskimääräinen arvo tulee sangen lähelle markanbolin veroa. Jos
+laskuista jätetään pois syrjäisemmät pitäjät Kumlinge, Föglö ja
+Lemland, niin tulee Ahvenan mantereen vanhain emäpitäjäin täysiveron
+keskimääräiseksi markan veroluvuksi 25, joten näillä seuduin on ollut
+tuskin mitään eroa markanbolin ja täysiveron välillä. Tämän perusteella
+voimme pitää Ahvenanmaan vanhimpain asutusseutujen täysiveroja yleensä
+vanhoja boleja ja markanboleja vastaavina veropohjina.[314]
+
+Vielä valaisevampaa on verrata täysiverojen lukua Ahvenanmaan eri
+pitäjissä ja koko Ahvenanmaalla laskettuihin markanboleihin (à 24
+markanveroa) samoilla alueilla. Saamme v:n 1547 veroselityksen nojalla
+seuraavat numerot:
+
+                    laskettuja               täysiveroja   täysiver. %
+    pitäjä          markanboleja    täysi-   enemmän (+)   enemmän (+)
+                    (à 24 mknver.)  veroja   vähemmän (-)  vähemmän (-)
+                                             kuin mknbol.  kuin mknbol.
+
+    Saltvik           61 7/24        49 3/8    -11 22/24     - 19
+    Sund              76 2/42        84        +72 2/24      +  9
+    Kumlinge          21 3/24        45        +23 21/24     +113
+    Föglö             43 8/24        70 1/2    +27 4/24      + 63
+    Lemland           45 14/24       59 1/2    +13 22/24     + 30
+    Jomala            74 18/24       76 l/4    + 1 12/34     +  2
+    Hammarland        64 22/24       62        - 2 22/24     -  4
+    Finström          69 18/24       61        - 8 18/24     - 12
+    koko Ahvenanmaa  456 20/24      507        +50 17/24     + 11
+                                    + 2 1/2 nelj.
+
+Koko Ahvenanmaalla oli 456 20/24 markan bolia ja 507 + 2 1/2
+neljännestä täysiveroa. Ero ei ole niin suuri, että sen perustuksella
+voisimme täysiveroja markanboleille vieraaksi laitokseksi sanoa.
+Päinvastoin on yhteys ilmeinen. Markanbolit ovat olleet täysiä tiloja
+ja täysiverot ovat olleet täysiä tiloja. Mutta täysiverojen luku on
+jonkun verran suurempi kuin samanaikaisten markanbolien. Siitä
+päätämme, että täysiverot ovat nuorempia, ovat myöhemmän ajan
+veroyksiöitä kuin markanbolit. Kun ero ei kuitenkaan ole 50 17/24
+yksiötä (11 %) suurempi, eivät ne ajat, joiden tiloja nämä veropohjat
+edustavat, voi olla kovin kaukana toisistaan.
+
+Noista numeroista voimme lukea Ahvenanmaan asutushistoriaa. Etelässä ja
+lännessä Ahvenan mantereella, Jomalassa ja Hammarlannissa, talojen luku
+markanbolien ja täysiverojen välisenä aikana on pysynyt alallaan,
+pohjoisessa ja koillisessa se on suorastaan taantunut, mikä ehkä on
+johtunut poismuutoista. Kuinka lieneekään, markanbolien säätämisen
+jälkeen asutus mantereella oli jo saavuttanut korkeimman rajansa.
+Asutusvirta liikkui nyt voimakkaammin kaakossa ja idässä leviävään
+saarimaailmaan, Lemlantiin sekä Föglön ja etenkin Kumlingen
+saaristoihin, jonne jo bol-aikakaudella heikkoja asutuksia oli
+syntynyt. Kumlingessä bol-aikakautta seuranneena, nyt puheenaolevana
+ajanjaksona täysitalojen luku kasvoi enemmän kuin kahta vertaa
+suuremmaksi.
+
+Ahvenanmaan maanomistus- ja viljelysolot olivat bol-ajan jälkeen siinä
+määrin muuttuneet, että kun uusien verojen otto tuli, verottajan täytyi
+sekä veronmaksajain että oman etunsa vuoksi käyttää tarjolla olevaa
+uutta veroyksiötä. Olihan kohtuullista, että uudessa verotuksessa
+edellisten sukupolvien aikana syntyneet uudet talot tulivat mukaan
+verokuormaa kantamaan. Veroyksiönä nimittäin todennäköisesti silloin,
+niinkuin aikaisemmin ja myöhemmin, käytettiin todellisia taloja.
+Silloisten tilain veroarvo ei riippunut niinkään talon maan suuruudesta
+verotus. kuin talon karjasta, talon pellosta ja kalavesistä, siis
+etupäässä talonväen omasta työstä. Osatila saattoi siten helposti tulla
+samanarvoiseksi tilaksi kuin koko tila, johon se ennen oli luettu.
+Toisin sanoen, talot muinaisaikoina olivat useissa suhteissa
+tasa-arvoisia paljon suuremmassa määrässä kuin meidän aikanamme ja
+"täyden tilan" käsite silloin luonnollinen: bol-aikakautena saatettiin
+kaikki täydet tilat arvostella 24 hopeamarkan arvoisiksi. Uusia veroja
+määrättäessä otettiin ensi sijassa huomioon tilain kasvanut luku.
+Jakaessaan verokuormaa keskenänsä veronalaiset saattoivat ottaa
+huomioon tilainsa suhteellista arvoa ja suuruutta, mutta verottajan
+kannalta sellainen tarkempi jaoitus oli vähemmän arvoinen.
+
+Tämän käsityksen mukaan bolit olivat Ahvenanmaan vanhin sotaverojen
+suorittamista varten määrätty tilaluku, ja täysiverot myöhempäin uusien
+verojen mukana saatu tilaluku. Bol-aikakautta seuranneena aikana siis
+"talonpojat", "joka miehet" ja "täysiverot" olivat toistensa
+vastineita, niinkuin asiakirjat selvään ilmoittavatkin.
+
+Aikaa myöten kulloinenkin veroyksiö vanheni ja uusi veroyksiö, uusi
+taloluku, sysäsi sen syrjään. Niin oli käynyt bolin ja oli käyvä
+täysiveronkin.
+
+Palaamme nyt tarkastamaan v:n 1413 tiliotteen kuvaamia vero-oloja.
+Huomiomme kiintyy aluksi siinä esiintyvään _karjaveroon_. Näemme että
+526 talonpoikaa suoritti 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea.
+Havaitsemme vielä, että tämä vero suoritettiin ryhmittäin, siten että
+8 talonpojan muodostama verokunta suoritti 2 naudan, 2 lammasta ja
+1 hanhen. Tämä 8 talonpojan (täysiveron) muodostama verokunta oli
+muinainen nautakunta (nöt[s]lag).
+
+Vielä v. 1531 oli aivan sama vero merkitty Ahvenanmaan markkakuntain
+(nautakuntain) maksettavaksi; mutta sen jälkeen maksettiin kultakin
+täysiverolta:
+
+    nautarahoja............ 6 äyriä
+    lammasrahoja........... 1 äyri
+    hanhirahoja............ 6 penninkiä.[315]
+
+Kun naudan arvoksi samoissa verokirjoissa on laskettu 6 markkaa
+(= 8 x 6 äyriä), lampaan 1/2 markkaa ja hanhen 2 äyriä, nähdään, että
+8 täysiverolta tuli suoritettavaksi 1 nauta, 2 lammasta ja 1 hanhi eli
+juuri sama määrä, joka oli 8 talonpojan suoritettava v. 1413.
+
+Sama seikka selviää myöskin asiakirjain käyttämästä nimityksestä
+"ottemansnöt", "ottemansfår" (kahdeksanmiehennauta,
+kahdeksanmiehenlammas), jota asiakirjoissa käytetään karjaveron
+nimenä.[316] V:n 1556 veroselityksessä nimenomaan kerrotaankin, että
+"kun he ostavat naudan 6 markalla, silloin on 8 täysiveroa yhdessä
+naudassa".[317] Tässäkin esiintyvät nautakunnan 8 täysiveroa.
+
+Kahdeksan täysiveron muodostama nautakunta esiintyy Ahvenanmaalla uuden
+ajan alussa myöskin alueellisena veropiirinä, jolla on samanlainen
+asema kuin markkakunnalla. V:n 1531 verokirjassa nimitetään useita
+Sundin, Jomalan ja Lemlannin 8 täysiveroa käsittäviä markkakuntia
+"nautakunniksi".[318] V. 1413, jolloin naudat on merkitty luonnossa
+suoritettaviksi, alueellinen nautakuntajako luultavasti on ollut
+täydessä voimassa. Uuden ajan alussa se jo oli menettänyt
+merkityksensä, niin että se oli vain jätteistään tunnettava.[319]
+
+Ryhmittyminen suurempain karjaverojen suorittamista varten oli
+tarpeellinen siitä syystä, ettei verokarjaa muulla tavoin voitu
+suorittaa; ryhmän muodostettua voitiin karja hankkia yhteisesti tai
+suorittaa se vuorottaisessa järjestyksessä, jota mukavaa tapaa
+keskiajalla yleisesti käytettiin.
+
+Nautakunnan tapaiset veroyksiöt ovat skandinavialaisilla alueilla
+olleet yhtä yleiset kuin luonnollisetkin. Ahvenanmaan nautakunta vastaa
+lähinnä ruotsalaista "gärd" ryhmää, joka oli tavallisesti kokoonpantu
+6 talonpojasta ("setting").[320] Ahvenalainen 8 täysiveron yhdistelmä
+on nähtävästi johtunut tanskalaisesta laskutavasta, jonka mukaan 8
+tanskalaista yksiötä vastasi 6 ruotsalaista ja jota muussakin vanhassa
+verotuksessa täällä niin paljon käytettiin.
+
+Ahvenanmaalaista nautakuntaa sopii verrata myöskin hundarin
+neljännekseen, jonka Uplannin lain mukaan tuli suorittaa kuninkaalle
+veroksi nauta.[321] Kumpikin tehtävä, sekä "gärdin" että neljänneksen,
+käypi yhteen ja uskottavaa on, että Ahvenanmaan nautakunta on ne
+kummatkin täyttänyt. Kun nautakunta ei ole ristiriitainen
+markkajaonkaan kanssa, on otaksuttavaa, että nautakunta-muodostus on
+tapahtunut markkajaon pohjalla.
+
+Toisena pääosana v:n 1413 veroissa oli _ruokavero_, jota Ahvenanmaan
+526 talonpojalta karttui 175 1/3 tönniä[322] rukiita, sama määrä ohria
+ja niinikään maltaita, 263 karitsaa, 263 leiv. silavaa, 526 leiv. voita
+ja sama määrä kalaa.
+
+Samantapainen vero oli täysiverojen suoritettavana vielä uuden ajan
+alussa. Jos vertaamme tähän kuuluvia eriä vuosina 1413 ja esim. 1547
+pitämällä silmällä "talonpojan" (täysiveron) ja nautakunnan
+suoritettavia, saamme seuraavat luvut:
+
+                  vuonna 1413                  vuonna 1547[323]
+              kukin       nautakunta     kukin             nautakunta
+              talonpoika                 täysvero
+
+    rukiita    2 pannia    2 puntaa      1 panni (jauhoja)  1 punta
+    maltaita   2   "       2   "         1   "              1   "
+    ohria[324] 2   "       2   "         1   "              2   "
+    voita      1 leiv.     8 leiv.      1/2 leiv.           4 leiv.
+    kalaa      1   "       8   "        1/2  "    Hhaukia)  4   "
+    silavaa   1/2  "       4   "        1/2  "              4   "
+    karitsoja[325] 1/2 kpl 4 kpl         --                --
+
+Molemmissa luetteloissa esiintyvät suurimmaksi osaksi samat
+verokappaleet, v. 1547 kuitenkin puolta pienemmissä määrissä. Uuden
+ajan alussa näistä verokappaleista joskus käytetyt nimitykset
+"verojauhot" (skattemjöl), "veromaltaat" (skattemalt), "verovoi"
+(skattesmör) osoittavat niiden kuuluneen vanhaan pääveroon.[326]
+Lisäksi havaitsemme, että nämäkin verot hyvin ovat sopineet
+nautakuntain suoritettaviksi, ja varmaan ne niin ovat suoritetutkin.
+
+Tämä ruokavero kuuluu vanhaan kinkeriin. Kun tuonnempana tätä veroa
+tulee erikseen tarkastettavaksi (pääluvussa "Kinkerit"), niin tässä nyt
+ainoastaan merkitsemme muistoon kinkerin pitkäaikaisen esiintymisen
+Ahvenanmaalla.
+
+Vielä on tarkastettava v:n 1413 tilien ensimäisenä mainittua pääosaa,
+_rahaveroa_, jota 526 talonpojalta karttui 643 markkaa. Se on varmaan
+sama rahavero, jonka drotsi Bo Joninpoika v. 1384 luovutti Pietari
+Ålänningin kannettavaksi Ahvenanmaalta ja joka silloin teki 12 äyriä
+"mieheltä".[327] V:n 1413 rahavero teki tanskalaisen laskutavan mukaan
+hiukan yli 12 äyriä talonpoikaa kohden. Toiselta puolen maksettiin
+Ahvenanmaalla uuden ajan alussa rahaveroja kultakin täysiverolta
+kaikkiaan 10 äyriä (12 äyriä tanskal. laskutavan mukaan). Tämäkin vero
+siis näyttää hyvin pitkäaikaiselta.
+
+Kustaa Vaasan ajan tilikirjoista ilmenee, että tämä rahavero on ollut
+kokoonpantu useammasta mielenkiintoisesta osasta. Uuden ajan alussa
+maksettiin rahavero alussa seuraavasti:[328]
+
+                        täysiverolta   nautakunnalta
+
+    markanmaksurahoja    2 äyriä         =  2 mk
+    heinärahoja          2   "           =  2  "
+    nautarahoja          6   "           =  6  "
+    yhteensä            10 äyriä         = 10 mk
+
+V:n 1413 rahaveron suuruus teki 643 markkaa. Kun Ahvenanmaan
+markanmaksu, heinärahat ja nautarahat v. 1543 nousivat aivan samaan 643
+markan yhteissummaan (2 äyriä vailla), niin sekin mitä selvimmin
+osoittaa, että v:n 1413 rahavero on ollut kokoonpantu mainituista
+osista.
+
+Ensimäinen erä näistä on _markkavero eli markanmaksu_ (markgeld,
+margäldspen:r). Sen nimi johtuu niistä "markagield" nimisistä
+rahaveroista, joita pitkin 1300-lukua, erittäinkin loppupuolella,
+otettiin Ruotsista ja Suomesta, usein markka veroyksiöltä. "Markagell"
+nimisenä rahaverona tämä sama vero tavataan Raaseporin läänissä v.
+1451, ja koko Uudellamaalla ja Ruotsin Karjalassa samaa veroa
+maksettiin vielä kauan uskonpuhdistuksen aikakautena.
+
+Heinärahat (höpenningar) ovat nimestään päättäen korvausta
+alkuperäisestä heinäverosta. Muualla Suomessa tavataan luonnossa
+suoritettavia heiniä jo vanhimmissa veroissa[329] ja uuden ajan alussa
+"heinärahoja" pääveron osana.[330] Ahvenanmaallakin heinärahat
+toisinaan nimenomaan luetaan pääveroon, kuten siitä käytetyt nimitykset
+"hömarkgeld" tai "skatt pen:r" osoittavat.[331] Vaikkei muita
+perusteita olisikaan, niin jo tämä seikka riittäisi osoittamaan, että
+heinärahat ovat sisältyneet v:n 1413 rahaveroon.
+
+Kolmantena eränä uuden ajan alussa Ahvenanmaalla suoritetussa
+rahaverossa ovat _nautarahat_ (nötepen:r).
+
+Tämän veroerän vaiheet ovat vanhimman keskiaikamme verohistorian
+mielenkiintoisimpia kohtia.
+
+Varsinais-Suomessa maksettiin uuden ajan alussa kultakin bolilta
+(verokunnalta, neljänneskunnalta) karjaveroa lehmä ja 2 lammasta, mutta
+luettiin nämä erät bolin suoritettavaan pääveroon sillä tavoin, että
+kukin lehmä lyhensi rahaverosta 1 markan ja kukin lammas 2 äyriä eli
+yhteensä lehmä ja 2 lammasta 12 äyriä, niinkuin veroselityksissä
+nimenomaan selitetään.[332] Näistä lehmistä ja lampaista
+käytetyt nimitykset "veronaudat" ja "verolampaat" ("skattanöt",
+"skattafår")[333] myöskin osoittavat, että puhe on varsinaiseen veroon
+kuuluvasta karjasuorituksesta.
+
+Käytännössä tämä vero oli järjestetty siten, että verokuntaan kuuluvat
+pienemmät veroyksiöt maksoivat määrätyt äyrit lukumiehelle, joka
+toimitti lehmän linnaan. Mutta vero oli vielä mutkallisempi. Lapin
+(Rauman) pitäjässä maksoi kukin täysivero 1 äyrin, ja siten
+karttuneella rahalla ostivat neljännesmiehet lehmiä ja lampaita linnaan
+ja käyttivät ylijääneet rahat muihin veromenoihin, linnaan tehtävän
+työveron korvaukseen, verokalain suolaamiseen, verojen laivaamiseen
+j.n.e.[334]
+
+Tästä päättäen on Varsinais-Suomessa bolin (verokunnan) alkuaan ollut
+suoritettava linnaan markka, mikä vero on lunastettu lehmällä. Kun tätä
+markan lehmää varten paikoin on kultakin täysiverolta maksettu 1 äyri,
+siis 8 täysiverolta markka, on siis 8 täysiveroa muodostanut
+nautakunnan. Nähtävästi on lehmää alkuaan käytetty arvoäyrinä, niin
+että rahan niukkuuden vuoksi on saatu markka lunastaa lehmällä, jonka
+arvo laskettiin markaksi. Rahan arvon alennuttua oli verottajalle
+edullista ottaa rahamarkan sijasta lehmä, jonka arvo jo oli paljon
+suurempi kuin käypä markka; siinä luultavasti syy veron säilymiseen
+uudelle ajalle saakka. Veron pysyessä entisellään talonpojatkin vanhaan
+tapaan maksoivat osansa verokunnan lukumiehelle, joka toimitti lehmän
+linnaan. Kun täysiverojen luku verokunnissa aikain kuluessa kasvoi,
+karttui nautarahoja enemmän kuin yhden naudan hankkimiseen tarvittiin,
+jonka vuoksi jäännös käytettiin verokunnan muihin veromenoihin.
+
+Muuallakin Suomessa nautaveroja keskiajalla maksettiin, vaikkemme aina
+tiedä minkälaatuista veroa tarkoitetaan, koska nautoja on voitu käyttää
+maksuarvona useammanlaisissa veroissa. Niinpä Raaseporin läänissä v:n
+1451 verokirjan mukaan oli suoritettava "kolmaskunnan nautaa varten"
+(för tridiungs nöt) kultakin verokunnalta 20 äyrityistä (kultakin
+täysiverolta taaskin 1 äyrityinen) sekä koko pitäjältä 18 äyriä 2
+äyrityistä m.m. "veronautarahoja" (skatnötpeningar) varten.[335]
+"Kolmaskunnan nauta" lienee ollut sama kuin uuden ajan alussa bolin
+suoritettavana esiintyvä nauta.[336]
+
+Viipurin suurella linna-alueella oli uuden ajan alussa nautakunnan
+maksettava kinkeriveroa m.m. nauta ja 2 lammasta. Kun Viipurin
+pitäjästä maksettiin vain 8 kinkerinautaa, vaikka nautakuntia pitäjässä
+oli 12, on tämä vero siellä varmaan tullut määrätyksi siihen aikaan,
+jolloin Viipurin pitäjässä oli vain 8 nautakuntaa.[337] Luultavasti
+noita veronautoja tarkoitti v. 1347 annettu kuninkaan kirje, jossa
+Viipurin pitäjän asukkaille myönnettiin sellainen oikeus, ettei heidän
+(työ)verolunastukseksi tuomainsa nautain tarvinnut olla 12 äyrin hintaa
+parempia.[338] Tässäkin siis nautaa käytetty veron lunastamiseen.
+
+Edellä esitettyjen olojen valossa Ahvenanmaankin muinaiset
+nautavero-olot käyvät ymmärrettäviksi. Kun v:n 1413 tiliotteessa
+merkittyyn rahaveroon, 643 mk:aan, epäilemättä sisältyvät nautarahat,
+mutta tiliotteeseen samalla on merkitty nautakuntain luonnossa
+suoritettava karjavero -- 65 1/2 nautaa, 131 lammasta ja 65 1/2 hanhea
+--, niin naudat tässäkin varmaan ovat käsitettävät rahaveron
+vastineeksi tai päinvastoin, joten vero tileissämme ei ole tarkoitettu
+maksettavaksi kaksinkertaisesti, vaan vaihtoehtoisesti rahassa tai
+luonnossa.
+
+Naudan, erittäinkin lehmän, käyttäminen rahayksiön vastineena, jopa
+suorastaan sellaisena yksiönä, on yleismaailmallinen muinaistapa.[339]
+Skandinaviassakin se tapa on ollut niin yleinen, että esim. Norjan
+vanhimmassa laissa, Gulathingin laissa, sukusakot ja muita maksuja on
+määrätty 2 1/2 äyrin hintaisissa lehmissä.[340] Suomessa on nautakarja
+muinoin ollut suosittu maksuväline, ja veron, nimenomaan rahaveronkin,
+suorittaminen naudoilla on edellä kerrotuista esimerkeistä päättäen
+ollut muutamissa keskiajan Suomen seuduissa varsin yleistä. Emme
+tarkemmin tunne nautaverotuksen ominaisuuksia ja kehittymistä.
+Mahdollisesti voisi kuitenkin veronautain hintasuhteista tehdä
+joitakuita yleisiä päätelmiä tästä verosta.
+
+Ruotsin maakuntalakien mukaan teki lehmän hinta 3-4 äyriä hopeaa, mikä
+vastaa 6-8 äyriä silloista käypää rahaa. 1300-luvun puolivälistä
+lähtien oli lehmän tavallinen hinta Suomessa läpi keskiajan 12 äyriä
+(1 1/2 mk).[341] Ahvenanmaan nautakuntain uuden ajan alussa maksamat
+nautarahat -- 6 markkaa --, tuntuvat yhden naudan hinnaksi ilmeisesti
+liian suurelta määrältä. Sitävastoin 6 äyriä eli se määrä, jolla kukin
+täysivero otti osaa nautakunnan lehmän hankkimiseen, edustaisi hyvin
+lehmän arvoa Ruotsin maakuntalakien aikana. Kun 6 ruotsal. äyriä
+Ahvenanmaalla käytetyn laskutavan mukaan vastasi 8 tanskalaista äyriä
+eli täyttä markkaa, näyttäisi mahdolliselta, että Ahvenanmaan nautavero
+olisi tullut säädetyksi suunnilleen Ruotsin maakuntalakien aikana ja
+että aluksi jokaisen bolin (täysiveron) tuli suorittaa markan arvoinen
+nauta. Tämä vero oli luonnollinen eikä sisältänyt muuta kuin että bolit
+saivat naudalla suorittaa sen markan, jonka ne markkajärjestelmän
+mukaan olivat velvolliset (sota)veroksi suorittamaan. Myöhempinä
+aikoina bolit (täysiverot) edelleen maksoivat markkansa verolehmää
+varten, jonka hankkimiseen veron pysyessä entisellään ja rahan arvon
+alentuessa nyt tarvittiin kokonainen nautakunta. Asutuksen
+laajentumisen kautta kasvava nautakuntain luku osittain korvasi sen
+verolehmäin luvun vähennyksen, minkä uusi järjestely sai aikaan. Täten
+olisi myöskin nautakuntain synty Ahvenanmaalla määrättävä Ruotsin
+maakuntalakien valta-ajan loppu- tai jälkiaikaan.
+
+Tämä on sanottu ainoastaan mahdollisuutena. Lisävalaisu on tarpeen,
+ennenkuin tästä perustavasta kysymyksestä voidaan täysin varmoja
+päätöksiä tehdä.
+
+Olemme v:n 1413 tilien johdolla päässeet tutustumaan Ahvenanmaan
+verojärjestelmään unioniajan alussa ja osittain sitä vanhempina
+aikoina. Karjavero ja ruokavero, jotka ovat pääosana v:n 1413
+listassa, ovat alkujuuriltaan Ruotsin maakuntalaeissa esiintyvää
+kuninkaankinkeriä, ehkäpä osalta ikivanhaa sotalomaveroakin. Alkuun
+päästyään kinkeriverotus nopeasti kehittyi pitkin 1300-lukua. Sen
+kehityksen varmaan aiheuttivat valtiovallan paisuminen, voutihallinnon
+juurtuminen ja maakuntaisten itsehallintolaitosten taantuminen. Tämän
+aikakauden uudet verot olivat yleensä ruoka- ja karjaveroja, koska
+niillä oli vanhaa pohjaa ja koska veroja ensi sijassa tarvittiin
+valtakunnan herrain sekä heidän hoviensa ratsujoukkojen ylläpitämiseen.
+
+Sen mukaisesti kehittyivät Ahvenanmaankin vero-olot. Vero rasitti nyt
+tiloja, joiden luku sitten ensimäisten ledungverojen oli huomattavasti
+kasvanut. Kun tämä kasvaminen kuvastuu verokirjoissa, saatamme
+yleisimmissä piirteissä seurata asutuksen levenemistä muinaisella
+Ahvenanmaalla. "Talonpojat" eli "täysiverot" järjestyivät nyt
+8-osaisiin nautakuntiin, joista kukin suoritti määrätyn karja- ja
+ruokaveron, tasaten sen keskenään täysiveroluvun perusteella.
+Nautakunnan tärkeimpänä verona oli lehmä, nauta, jota mahdollisesti jo
+aikaisemminkin bolit olivat suorittaneet alkuperäisen markan veron
+sijasta. Naudan suorittamiseen liittyi ryhmä muitakin veroja, minkä
+kautta nautakunnan verotoiminta tuli huomattavaksi. Syystäpä voitaisiin
+tätä aikakautta Ahvenanmaalla nimittää kinkeri- tai nautakunta-ajaksi.
+
+
+
+8. SAVU.
+
+
+Kuninkaan läsnäoloa saivat Ahvenanmaalaiset vanhimpana keskiaikana
+tuntea harvemmin mieskohtaisesti, mutta pysyvästi kuninkaan tilusten ja
+niitä hoitavain kuninkaan miesten kautta. Jo ennen 1300-luvun
+puoliväliä oli Ruotsin kruunulla Ahvenanmaalla Saltvikin kartano, joka
+luultavastikin oli sama kuin myöhemmin kuninkaankartanona esiintyvä
+Germundö. Muitakin tiloja mainitaan kruunulla jo vanhemmalla
+keskiajalla Ahvenanmaalla olleen.[342]
+
+1300-luvun loppupuolella rakennettiin Ahvenanmaalle oikea kruunun
+sotalinna, Kastelholma. Sen rakentaminen teki käänteen Ahvenanmaan
+sisällisissä oloissa, jotka monella tavoin joutuivat linnan päällikön
+ja hänen miestensä hallittaviksi sen sijaan, että maakunta aikaisemmin
+oli elänyt omissa oloissaan. Lähinnä toi linnakausi saariston
+asukkaille uusia veroja ja rasituksia, joista linnaan suoritettavat
+ajot ja päivätyöt olivat raskaimmat.
+
+"Työtä" ja "halkoja" mainitaan Ahvenanmaan veroissa jo v. 1413.
+Lähempiä tietoja näistä rasituksista on kuitenkin vasta uuden ajan
+alulta. Kunkin "savun" (rök) oli silloin toimitettava linnaan
+
+     I hirsi
+     1 lauta
+     2 kuormaa halkoja
+     2 tnriä sysiä
+    12 päivätyötä
+
+Neljä ensiksi lueteltua verotavaraa muodostivat oman veroryhmän, jota
+yhteisellä nimellä kutsuttiin _linnanajot_ (husåkar, husåkan, hus oka,
+husoker).[343] Tavarat olivat määrätynlaatuiset ja olivat ne
+lunastettavat määrätystä hinnasta: hirsi (12-kyynäräinen) 2 äyristä,
+lauta (12-kyynäräinen) 1 äyristä, tynnöri sysiä 1 äyristä, 2
+puolikuormaa tai 1 kokokuorma halkoja 1 äyristä; yhteensä siis lunastus
+5 äyriä.[344] Tapana lieneekin jo ollut suorittaa kuormat rahassa,
+sillä verokirjoissa ovat nämä erät tavallisesti yhdistetyt 5 äyriksi
+"linnanajorahoja" (husokerspenningar) tai "linnantyörahoja"
+(husarbetispenningar).
+
+Linnataloudessa oli myöskin maataloudella tärkeä sija. Oikeastaan oli
+Kastelholman linna ainoastaan linnoitettu maakartano; sen viljelykseen
+kuului uuden ajan alussa Kullan karjakartano, ja myöskin Germundössä
+(Saltvikin kartanossa), joka uudelleen oli kruunun hallussa, harjoitti
+kruunu omaa maataloutta.[345]
+
+Siihen aikaan ja luultavasti aikaisemminkin suorittivat
+päivätyövelvollisuutta luonnossa ainoastaan linnan lähellä olevat
+Sundin 6 ja itäisen Saltvikin 3 markkakuntaa. Verokirjoissa on
+nimenomaan mainittu, että päivätyöt olivat suoritettavat linnan
+karjakartanoon tai viljelykseen, joten kysymys selvästi oli
+maanviljelyspäivätöistä. Kunkin savun oli suoritettava 12 päivätyötä.
+Kaikkialta muualta Ahvenanmaalta maksettiin päivätyörahoja 4 äyriä
+savulta, äyrityinen päivätyötä kohden.[346]
+
+Tämä rasitus oli kumminkin sangen epämääräinen ja antoi runsaasti
+aihetta väärinkäyttöihin. Kastelholman ympärillä asuvat talonpojat
+anoivat v:n 1530 aikoina, että heidän tarvitsisi tehdä ainoastaan niin
+monta päivätyötä kuin oli oikeudenmukaista ja ainoastaan linnaan, kuten
+tapa oli, eikä muualle.[347] Tuon tuostakin kutsuttiin arpakapulalla
+koko Ahvenanmaan talonpoikia tekemään rakennuspäivätöitä linnan
+muurauksiin, kaivantoihin y.m., mistä aiheutui paljon "kapinoita" ja
+lakkoja työvelvollisten ja sakotuksia kruunun puolelta.[348] Näitä
+ylimääräisiä päivätöitä tarkoittanee asiakirjoissa käytetty nimitys
+_antipäivätyöt_ (giffwe dagswercke),[349] mikä käsitteellisesti vastaa
+Keski- ja Länsi-Europan "prekarioita" ja "Bedeä". V. 1543 kannettiin
+jokaiselta "mieheltä" Ahvenanmaalla l 1/2 äyriä linnan muurimestarien
+ja kirvesmiesten palkkaamiseksi.[350] Vähän myöhemmin maksettiin
+päivätöitten lunastamiseksi savulta 1 1/2 markkaa, s.o. kolme kertaa
+suurempi määrä kuin ennen.[351] Tällä tavoin päivätyörasitus linnan
+perustamisen jälkeen on kasvamistaan kasvanut.
+
+Edelläkerrottujen verojen perustana esiintyvä savu näyttää
+salaperäiseltä veroyksiöltä. Verokirjoissa sillä ei ole muuta tunnusta
+kuin täysiverollakaan: molempain suuruutta ilmoitetaan markanostoissa.
+Savun arvo on huomattavasti pienempi kuin täysiveron;[352] erotus on
+suurempi kuin markanbolin ja täysiveron välillä. Mutta varmaa suhdetta
+ei voi havaita savun ja täysiveron välillä. Ei myöskään huomaa
+mitään yhteyttä savun ja vanhan markanverojaon välillä. Niillä
+pääoma-arvoillakaan, mitä savuilla ilmoitetaan olevan, tuskin on ollut
+käytännöllistä merkitystä. Minkäänlaista tasoittamista savujen kesken,
+niin että suurempi savu olisi maksanut suuremman veron kuin pienempi,
+turhaan hakee.
+
+Mikä oli tämä veroyksiö?
+
+Selvästi näkyy, että Ahvenanmaan savut kuuluvat yksinomaan linnan
+rakennus- ja päivätyöveroihin, niin yksinomaan, että savuja joskus
+kutsutaankin suorastansa "linnanajoiksi".[353] Todennäköisesti
+savuverot ovat syntyneet linnanrakentamisvelvollisuuden yhteydessä,
+tässä tapauksessa Kastelholman perustamisen aikana, 1300-luvun
+loppupuolella. Täysiverot ja savut näin ollen ovat eri aikakausien
+veroyksiöitä, edelliset vanhempia, kinkeriverojen aikaisia ja
+silloisiin oloihin mukautuvia, jälkimäiset myöhempiä, linna-aikakauteen
+kuuluvia ja sen oloihin sopivia.
+
+Kumpanakin aikakautena pantiin vero niiden kannettavaksi, joiden tuli
+kantaa kaikki verot: talonpoikaistilain. Aikaisemmin oli tiloja
+harvempia ja niillä suuremmat maat; ne olivat boleja ja sitten
+täysiveroja, joiden kesken markanverojärjestelmä salli veron
+tasoittamista sitä myöten kuin täysiverotalot jakautuivat osiin.
+Myöhemmän verotuksen aikana olivat nuo entiset talonosatkin kehittyneet
+todellisiksi täysiksi taloiksi, vaikka niitä nyt oli useampia ja niillä
+pienemmät maat. Kunkin sellaisen talon kannettavaksi pantiin uusi vero
+ja erotukseksi vanhoista täysiveroista kutsuttiin näitä veroyksiöitä
+savuiksi.
+
+Täysiverot ja savut ovat siten vain eri aikakausien taloja. Kun menemme
+vielä yhden askeleen ja aikakauden eteenpäin, tapaamme keskiajan
+neljännen ja viimeisen veroyksiön: _miesluvun_ (mantal). Se on
+samanlainen kuin kaikki nuo muutkin: määrätyn aikakauden verotila,
+normalitalo, jonka kannettavaksi uusi aikakausi laski erityiset veronsa
+ja rasituksensa (m.m. virkamiesverot).
+
+Lopuksi esitettäköön seuraava v:n 1547 verokirjoihin perustuva
+taulukko,[354] joka hauskasti valaisee tätä asutuksen ja verotuksen
+kerroskehitystä eli sanoisimmeko Ahvenanmaan koko historiaa myöhemmällä
+keskiajalla:
+
+                                           savut verrat-   miesluku
+                                           tuna täysi-     verratt.
+        pitäjät    täysi-   savuja  mies-  veroihin        savuihin
+                   veroja           luku   lis. (+)        lis. (+)
+                                           väh. (-) %      väh. (-) %
+
+        Saltvik    49 3/8   96 3/4   94      +95.4          - 2.9
+        Sund       84      140 1/2  132      +73.2          - 6.4
+        Kumlinge   45       63 1/4   94      +40.4          +32.8
+        Föglö      70 1/2  110      161      +56.0          +31.7
+        Lemland    59 1/2  108      100      +8l.4          - 8.0
+        Jomala     76 1/4  136 3/4  157      +79.4          +12.9
+        Hammarland 62      102 l/4  152      +64.8          +32.8
+        Finström   61      11l 3/4  133      +63.1          +16.0
+  koko Ahvenanmaa 507      869 1/4 1023      +71.3          +15.0
+                 ja 2 1/2 nelj.
+
+Kun varsinainen markkaverotus ruotsalaisilla alueilla ei kernaasti voi
+olla aikaisempi Tanskan Valdemarien valtakautta, jolloin markoitus
+Tanskassa tapahtui, emme voi katsoa Ahvenanmaankaan markkajärjestelmää
+sitä vanhemmaksi. Täysiveroaste taasen nähdäksemme vastaa Ruotsin
+maakuntalakien aikakautta, 1200-lukua. Tuo Ruotsin valtion
+vakaantumisen ja Folkungein tarmokkaan hallituksen aika on niinkuin jo
+ennen on osoitettu, vaikuttanut Ahvenanmaankin oloihin edistävästi; se
+on ollut selvä uutisasutuksen aika Ahvenanmaan ulkosaaristossa.
+
+Siirtymistä täysiverokaudesta savukauteen merkitsee taloluvun suuri
+kasvaminen kaikkialla Ahvenanmaalla, mikä on selitettävä joko siten,
+että ajat ennen 1300-luvun loppupuolta, jolloin savuverotus
+luullaksemme tapahtui, ovat olleet erittäin suotuisia taloluvun
+kasvamiselle tai että näiden verotusasteiden välillä on kulunut hyvin
+pitkä aika. Silloin on tapahtunut Ahvenanmaan keskiajan suurin
+väenlisäys; se ei kuitenkaan ilmene varsinaisessa ulkosaaristoon
+suuntautuvassa uutisasutuksessa kuin vanhain emäpitäjäin tilaluvun
+kasvamisessa, siis etupäässä kai tilain jakautumisessa ja
+pienentymisessä, joka kehitys varmaan oli suoranainen seuraus
+yhteiskunnallisista muutoksista (suurperheitten hajoamisesta).
+Todennäköisesti siis Ahvenanmaan tilat jo ennen 1300-luvun loppua ovat
+saaneet sen pikkutilaluonteen, joka niillä on uuden ajan alussa ja joka
+on niin outoa varhaisimmalle keskiajalle.
+
+Taloluvun suhteellinen kasvaminen 1300-luvun lopusta (savuverokaudesta)
+keskiajan loppupuolelle (mieslukukauteen) on paljon vähäisempi,
+niinkuin aikakin on paljon lyhempi. Uloimmissa saaripitäjissä
+(Kumlingessa ja Föglössä) sekä äärimäisessä lännessä (Hammarlandissa)
+on kasvaminen ripein. Mutta kahdessa vanhassa asutuskeskuksessa,
+Saltvikissä ja Sundissa, sekä Lemlannissa osoittavat numerot
+suoranaista taantumista, mikä ei ole odottamatonta näillä vanhoilla
+asutusaloilla, joilta puuttui suurempia ulkosaaria ja tilaisuutta
+uutisasutukseen ja myöskin tilain jakamiseen.
+
+Ahvenanmaalla tapahtunut kehitys ei varmaankaan niin paljon poikennut
+lounaisen Suomen saaristojen ja rannikkojen kehityksestä, ettei
+ylläoleva kuvaus pääasiassa soveltuisi niihinkin.
+
+
+
+
+V. RANNIKKOSEUTUJEN ALUE- JA VEROTUSJÄRJESTELMIÄ.
+
+
+
+1. RUOTSALAINEN VEROTUSALUE.
+
+
+Jo vanhemmalla keskiajalla, ja arvatenkin sitäkin ennen, oli lounaisen
+ja eteläisen Suomen saaristo- ja rannikkoseuduilla ruotsalainen
+asutusalue, joka käsitti pääasiallisesti samat seudut, mitkä tänäkin
+päivänä ovat ruotsalaisten asumat. Tähän tunnettuun ruotsalaiseen
+asutusalueeseen liittyi varhaisemmalla keskiajalla jatkoina
+rannikkoalueita, joiden silloisia kansallisuusoloja emme varmuudella
+tunne, mutta joiden laitoksissa ruotsalainen vaikutus on hyvin tuntuva.
+Idässä tällainen vaikutusalue ulettui Karjalan perille, lännessä pitkin
+Itämeren ja Raumanmeren rannikkoja Satakunnan äärille saakka, missä se
+tapasi Pohjanmaan ruotsalaisen asutuksen. Koska koko tällä alueella tai
+suuressa osassa sitä tavataan samantapaisia länsiperäisiä ja lähinnä
+Ahvenanmaan oloihin verrattavia laitoksia, on näyttänyt olevan syytä
+tässä käsitellä niitä yhdessä koossa.
+
+Ennen linnakaudella tapahtunutta hallinnon keskitystä näyttää
+Lounais-Suomen rannikkoseuduilla olleen useampia pienten maakuntain
+tapaisia alueita, joita nimitettäessä käytettiin ruotsalaista
+liitesanaa _land_ (suomalainen vastine parhaiten "Kaland". "maakunta").
+Sellainen oli _Kaland_, joka alkuaan lienee tarkoittanut pohjoisen
+Suomen ruotsalaista saaristo- ja rannikkoasutusta yleensä. Nimi
+mainitaan asiakirjoissa ensi kerran v. 1332.[355] Jo 1347 Kaland
+esiintyy hallintopiirinä,[356] joka ainakin myöhemmin tarkoitti Vehmaan
+kihlakuntaa. Myöskin pienemmän alueen nimenä Kalandia käytettiin ja
+tarkoitti se silloin Uudenkirkon pitäjää.[357]
+
+V.-Suomen erityisinä osina luetellaan v. 1386 Pohjois-Suomi ja
+Etelä-Suomi ja niiden saaristo ja "Nybigdh".[358] Näistä seuduista
+ensinmainittu ei alkuaan tarkoittanut koko sitä aluetta, jota sillä
+nimellä myöhemmin on kutsuttu. Kun v. 1407 mainitaan "kihlakunnan
+tuomaria Pohjois-Suomessa",[359] niin tarkoitetun alueen
+ulkopuolelle jäi Vehmaan kihlakunta, jolla samaan aikaan oli toinen
+kihlakunnantuomari. P.-Suomi siis 1300-luvulla lienee tarkoittanut
+ainoastaan Maskun kihlakuntaa, johon kuuluvat pitäjät jo varhain
+muodostivat yhteenkuuluvan oikeus- ja omistusalueen.[360]
+
+Mahdollista on, ettei Etelä-Suomikaan alkuaan ole käsittänyt koko sitä
+aluetta, jota myöhemmin siksi sanottiin. E.-Suomen ruotsalaisen
+saariston laitokset näet vanhemmalla keskiajalla huomattavasti erosivat
+muun E.-Suomen oloista. Pappien ruokalisän maksamisessa saaristossa
+muinoin noudatettiin toista tapaa kuin mantereella; vanhin tunnettu
+verokuntalaitos oli eteläisen V.-Suomen ruotsalaisilla alueilla toinen
+kuin suomalaisilla. On siis mahdollista, että nämä ruotsalaiset seudut
+ovat muodostaneet suomalaisista alueista maakunnallisesti eroavan
+alueen.
+
+Pieni Varsinais-Suomen maakunta olisi siten alkuaan ollut vielä
+melkoista pienempi ja käsittänyt ainoastaan myöhemmän maakunnan
+suomalaiset seudut, jotka ruotsalaisten seutujen tapaan jakautuivat
+vielä pariin pienempään osaan (kihlakuntaan).
+
+Sellaisiin oloihin viittaa myöskin E.-Suomen ruotsalaisen saariston
+muinainen läheinen yhteys läntisen Uudenmaan kanssa. Molemmat nämä
+seudut kuuluivat papinmaksuissaan samaan Helsinglannin oikeuteen.
+Ragvald piispan aikana (1309-1321) näitä maksuja koko oikeuden alalla
+yhteisesti järjestettiin,[361] ja v. 1351 mainitaan Uudenmaan laamannia
+oikeustoimituksen osallisena Kemiössä V.-Suomessa.[362]
+
+Kun Uusimaa (Nyland) nimitys 1300-luvun alkupuoliskolla varsinaisesti
+näkyy tarkoittaneen vain Turun linnanpäällikön alaista läntisen
+Uudenmaan hallintoaluetta[363] ja vasta myöhemmin myöskin Porvoon
+lääniä ja koko itäistä ruotsalaista ranta-asutusta Viipuriin saakka, ei
+ole mahdotonta, että aikaisimpaan Nylandin piiriin on kuulunut
+E.-Suomen ruotsalainen saaristokin.
+
+Edellisen mukaan on siten lounaisimmassa Suomessa ennen linnakaudella
+tapahtunutta hallinnon keskittymistä ollut kolme neljä pikkumaakuntaa:
+Kaland, Suomi (Pohjois-Suomi, Etelä-Suomi) ja Uusimaa (läntinen alue).
+Nämä maakunnat olivat jo varhain jakautuneet pitäjiin, jotka
+Ahvenanmaan pitäjäin tapaan olivat samalla sekä kirkko- että
+oikeuspitäjiä (ks. päälukua "Oikeuslaitoksia").
+
+Lounais-Suomen rannikko- ja saaristoseuduilla esiintyy keskiajalla
+_laivakuntia_ (snæckiolag). Niitä mainitaan kolmessa V.-Suomea
+koskevassa asiakirjassa myöhemmältä keskiajalta. Ensimäinen asiakirja
+koskee maariitaa, jota v. 1380 käsiteltiin etsikkokäräjillä Taivassalon
+laivakunnassa.[364] Toinen asiakirja koskee maanluovutusta, joka samana
+vuonna tapahtui "laivakunnan käräjillä" Santamalassa ja Nummenkylässä;
+itse laivakunnan nimeä ei mainita.[365] Näistä tiedoista voidaan
+päättää, että P.-Suomi 1300-luvun lopussa oli sota-alusten hankkimista
+varten jaettu laivakuntiin, jotka myöskin olivat oikeuspiirejä;
+Taivassalon laivakuntaa nimenomaan kutsutaankin "käräjäkunnaksi"
+(thinglag). Mikäli voi havaita, ei laivakuntajako sovellu mihinkään
+muuhun tunnettuun aluejakoon. Santamalan laivakuntakäräjillä
+(Nousiaisissa) käsiteltävä asia koski Lemussa ja Mynämäellä olevia
+kyliä ja todistajat olivat niiltä seuduilta ja Santamalasta.
+Taivassalon laivakuntakäräjät käsittelivät Taivassalon asiaa, mutta
+todistajia oli naapuripitäjistäkin, Rymättylästä saakka, joka ainakin
+myöhemmin kuului toiseen kihlakuntaankin kuin Taivassalo. Laivakunta ei
+siis olisi vastannut meidän tuntemiamme pitäjiä eikä kihlakuntia. On
+jäljellä se mahdollisuus, että laivakunnat olisivat olleet erityistä
+tarkoitustansa varten muodostettuja vero- ja oikeuspiirejä, joihin
+olisi kuulunut eri pitäjäin boleja, tai että laivakunta olisi jonkin
+suuremman piirin osa.
+
+V.-Suomen laivakuntia mainitaan vielä myöhemminkin, Kaarle kuninkaan
+aikana v. 1450, tällä kertaa alkuperäisessä tehtävässään, kukin
+laivansa varustajana. Tällöin laivakuntia myöskin mainitaan sekä
+P.- että E.-Suomessa. Laivakunnista käytetty toisintonimi "kihlakunta"
+(härad) osoittaa, että itsenäinen laivakuntajako, jos sellaista on
+ollut, nyt oli hävinnyt ja että laivakunnan tehtävät olivat siirtyneet
+kihlakunnalle.[366]
+
+Muudan lounaisilla seuduilla keskiajalla ilmenevä ruotsalaisalkuinen
+laitos oli _kolmannes_ (tridung). Niitä oli täällä kahdenlaatuisia:
+maakunnan kolmanneksia ja pitäjän kolmanneksia.
+
+Edellisen laatuisista kolmanneksista on ainoastaan kaksi vähäsanaista
+tietoa, joista toisesta käy ilmi, että V.-Suomessa,[367] ja
+toisesta, että Satakunnassa on keskiajan lopulla ollut maakunnan
+kolmanneksia.[368] Kun molemmat nämä tiedot koskevat veronkantoa,
+lienee mainittuja kolmanneksia pidettävä veronkantopiireinä. Satakunnan
+kolmanneksia koskevasta tiedosta päättäen olisi kolmanneksilla ollut
+määrätyt veronmaksuaikansa; ehkäpä juuri verojen määräaikainen perille
+vieminen oli kolmannesjaon pääkohtia; samanlainen tehtävä oli
+Ahvenanmaankin tridungeilla.
+
+Pitäjän kolmannekset olivat keskiajalla hyvin tunnettuja etenkin
+Satakunnassa, missä uuden ajan alussa useat pitäjät (Eurajoki, Eura,
+Närpöö, Tyrvää, Karkku, Vesilahti ja Lempäälä) olivat jaetut
+kolmanneksiksi nimitettyihin verokuntiin. P.-Suomessa olivat Lapin,
+Uudenkirkon molemmat ja Vehmaan molemmat veropitäjät jaetut
+kolmanneksiin. Mitään muuta kuin alueellista eroa ei voi havaita
+pitäjäin kolmannesten ja neljännesten välillä. Kaikilla suomalaisilla
+alueilla ne olivat keskiajan tunnuksellisimpia verolaitoksia; niiden
+toiminnasta saamme myöhemmin nähdä lukuisia esimerkkejä.
+
+Mutta pitäjän kolmanneksia ja neljänneksiä tavataan myöskin eteläisen
+Suomen ruotsalaisilla alueilla, vaikka ne siellä jo keskiaikana
+olivat joutuneet vallitsevan bol-jaon peittoon. Korpossa mainitaan
+1460-luvulla neljä ilmansuuntain nimistä bolia sekä lisäksi
+"tridingsbol", johon näyttää kuuluneen kaksi pienempää bolia; sana
+kolmannes esiintyy vielä 1539 verokirjassa.[369] Sauvossa uudenajan
+alussa mainitaan 8 "puoiibolia", jotka myöskin esiintyvät 4
+täysibolina.[370] Samanlaista suurempien bolien jakamista pienempiin
+"puoliboleihin" havaitaan keskiajan lopulla ja uuden ajan alussa
+Nauvossa, jonka 5 kokobolia jakautuivat 10 puoliboliin.[371] Näille
+ilmiöille ei voida löytää muuta selitystä kuin että V.-Suomen
+ruotsalaiset saaristopitäjät muinoin ovat jakautuneet kolmeen tai
+neljään (tai useampaan) pääosaan, jotka vuorostaan ovat jakautuneet
+pienempiin verokuntiin (boleihin). Kolmannes- ja neljännesjaon
+vanhemmuutta osoittaa se, että bolit aina, mikäli voi havaita,
+mukautuvat noihin suurempiin verokuntiin. Näitä suurempia boleja on
+syytä pitää likinnä Ahvenanmaan suurempain markkakuntain ja etäämmästi
+Ruotsin hundarin neljännesten vastineina.
+
+Myöskin Raaseporin läänin pitäjissä tavataan 1400-luvun puolivälissä
+vallitsevan bol-jaon ohella kolmannesjako; jokaiselta veroyksiöltä
+siellä näet kannettiin 1 äyrityinen (koko bolilta 20 äyrityistä)
+"kolmanneksen nautaa varten".[372] Hundarin neljänneksen nauta
+luultavasti tässäkin näköpiiriimme ilmestyy.
+
+Porvoon lääni, kuten koko Viipurin linnan alue oli vielä uuden ajan
+alussa jaettu pieniin 10 veroyksiön muodostamiin nautakuntiin. Mutta
+Porvoon läänin ja Eänsi-Karjalan pitäjät olivat sen ohella jaetut
+myöskin neljänneksiin; näillä neljänneksillä oli puheena olevana aikana
+vielä pieni tehtävä liikenne- ja käräjälaitosten ylläpitämiseksi,
+muuten ne jo kokonaan olivat menettäneet merkityksensä.[373]
+Merkillinen tähän kuuluva muinaismuisto kuitenkin oli säilynyt Viipurin
+pitäjässä. Tämä pitäjä oli jaettu neljään neljännekseen, joissa
+kussakin oli kaksi _tectemen_ nimistä miestä, jotka maksoivat
+kruunulle 4 1/2 markkaa kustakin neljänneksestä erityistä rahaveroa
+(tecktepnr).[374] Nämä omituiset veronmaksajat ovat muinaisia vanhoja
+veronkantajia. Kustaa Vaasan kirjelmässä v:lta 1558 Viipurin läänin
+asukkaille luetellaan "Tächtemen" muitten rahvasta rasittavain
+virkamiesten joukossa.[375] Voidaanpa vielä sanoa, minkälaisen
+verokunnan veroja nämä veronkantajat ovat koonneet. Viipurin pitäjässä
+oli uuden ajan alussa päälle 12 nautakuntaa, mutta paljon aikaisemmin
+siellä oli ollut vain 8 nautakuntaa, jotka kukin suorittivat linnaan
+lehmän. Pitäjän 8 veronkantajaa ovat varmaan olleet noiden 8
+nautakunnan virkamiehiä. Sen tiedämme siitäkin, että Viipurista länteen
+olevalla rannikolla jo v. 1347 oli "tsekth" nimisiä pieniä verokuntia
+tai veroyksiöitä, joiden kunkin tuli suorittaa kuninkaalle leiviskä
+voita.[376] Varhaisempaan keskiaikaan näyttää kuuluvan se verokunta,
+josta "tectemen" nimiset veronkantajat olivat nimensä saaneet.
+Ymmärtääksemme 1300-luvun "tsekth" on ollut nautakunta tai sen
+edeltäjä.
+
+Mutta tämä verokunta veronkantajineen on ruotsalaista juurta. Muutamain
+Ahvenanmaan (Ekkerön, Lemlannin, Lumparlannin ja Föglön) markkakuntain
+nimityksenä käytetään v. 1531 sanaa "techia" ja Uplannin laissa on
+hundarin neljänneksissä toimivilla kuninkaan veronkantajilla nimi
+"tækimæn".[377] Asiallisestikin Viipurin pitäjän kantopiirit ja
+kantomiehet vastaavat ruotsalaisia oloja -- yksi todistus lisää
+L.-Karjalan rannikon muinaisesta ruotsalaisuudesta.
+
+Edellisestä on jo ilmennyt, että koko tässä käsiteltävällä alueella on
+keskiajalla ollut käytännössä pitäjän neljännestä (kolmannesta)
+pienempi veroalue, jolla eteläisessä V.-Suomessa ja L.-Uudellamaalla on
+ollut nimi bol, ja idempänä nautakanta (nöt[s]lag).
+
+Ruotsalaisessa V.-Suomessa bolit uuden ajan alussa yleensä olivat
+pieniä ja erosivat jyrkästi suomalaisten alueitten suurista
+verokunnista, joita myöskin sanottiin boleiksi. Ruotsalaiset bolit
+olivat vanhoja, maahan juurtuneita alueita, joilla usein oli itsenäiset
+nimet. V:n 1413 tiliotteissa esiintyy samassa maakunnassa 54 bolin
+ryhmä, joka todennäköisesti tarkoittaa ruotsalaisia boleja.
+
+Nauvon 10 bolista vv. 1463-1464 oli 9 sellaista, joihin kuului 8
+veroyksiötä kuhunkin;[378] myös Kemiön 20 bolia uuden ajan alussa
+olivat mitkä hiukan vaille mitkä hiukan päälle 8 veroyksiön kokoisia
+(19 bolin keskimäärän 8 1/2 veroyksiötä).[379] Vanhimpain säilyneitten
+tilien mukaan oli Kemiössä ja Paraisissa kunkin 8 täysiveron
+suoritettava kinkerikuorma veroheiniä.[380] Sauvossa ja Kemiössä
+näyttää 3 markanmaata tehneen täysiveron ja siis 8 täysiveroa
+24-markkaisen kunnan (bolin).[381] On siis joitakin jälkiä siitä, että
+V.-Suomen ruotsalaisen alueen bolit ovat sisältäneet 8 veroyksiötä,
+niinkuin Ahvenanmaan nautakunnat.
+
+Raaseporin läänin aluejärjestelmästä on 1413 v:n tiliotteissa seuraava
+merkintä:[382]
+
+               Rasborgz län
+                 Nyland
+
+    Sokner -- 8 -- Bol -- 102 -- |: mantal 1 011 man
+
+L.-Uudenmaalla oli 1400-luvun alussa niinkuin myöhemmin lukuisia pieniä
+boleja; v. 1413 niiden luku oli 102, v:sta 1451 uuden ajan alkuun
+saakka tarkalleen 97 1/2. Kun 1 011 miehellä v. 1413 selvästi on
+tahdottu merkitä silloisia veroyksiöitä, oli Raaseporin läänin
+silloisten bolien keskimääräinen koko likimmiten 10 veroyksiötä.
+Kymmenosainen verolasku oli muinoin käytännössä myöskin Porvoon
+läänissä ja Karjalassa. Muissa suhteissa Raaseporin läänin bolit
+muistuttavat läntisempäin ruotsalaisten alueitten boleja: sisälsivät
+verraten pienen veroyksiöluvun ja myöhemmistä nimistään päättäen olivat
+hyvin pysyviä alueellisia yhdyskuntia.
+
+V:n 1451 tileissä Raaseporin bolien luku on muutamaa pienempi kuin
+ennen, mutta bolit esiintyvät nyt tasan 20 veroyksiötä sisältävinä,
+niin tasamääräisesti 20, ettei sitä voi selittää muuten kuin verottajan
+järjestävän käden laatimaksi. Vuosien 1413 ja 1451 välillä on
+Raaseporin läänissä varmaan tapahtunut uusi veronlasku, jossa
+veroyksiömäärä on ylennetty kaksinkertaiseksi vanhempaan yksiömäärään
+verraten -- rahan alenneeseen arvoon nähden se saattoi todellisuudessa
+olla veronalennus -- ja 10-jako muutettu 20-jaoksi.[383]
+
+20-jakoinen bol oli kumminkin ainoastaan laskettu bol; asiakirjoissa
+määrätään bol-luku veroyksiöluvun perusteella, siten että 20 yksiötä
+luetaan boliksi.[384] Tällä tavoin suoritettiin varsinainen bol-vero
+(karjavero). Mutta bol-kestitys suoritettiin alueellisten (vanhain)
+bolien mukaan, kuten ilmenee verokirjoista, joissa näistä boleista
+nimenomaan huomautetaan, etteivät kaikki bolit ole yhtä suuria, vaan
+että muutamissa boleissa oli 20, toisissa vain 12 tai 9 "bol-
+miestä".[385]
+
+Itäisempäin rannikkoalueiden 10-osaiset nautakunnat olivat nautakun-
+yleensä laskettuja nautakuntia s.o. niillä oli ainoastaan verollinen,
+vaan ei asutuksellista merkitystä. Yhdestä Karjalan kylästä saattoi
+osia kuulua useampaan nautakuntaan. Suomalaisilla alueilla ruotsalainen
+vaikutus vihdoin häviää.
+
+Vielä on selvitettävä puheenaolevain meriseutujen perustavia
+veroyksiöitä koskeva kysymys.
+
+Vanhin tunnettu veroyksiö on koko vyöhykkeellä samanniminen ja
+samanlaatuinen kuin Ahvenanmaalla: _veromarkka_.
+
+Tätä veroyksiötä (markaskatt, skattmark) mainitaan Suomessa ja
+Raaseporin läänissä jo vanhemmalla keskiajalla, vieläpä melkoista
+laajemmalla alalla kuin meille tunnetussa ruotsalaisessa
+asutuspiirissä.[386] Mitään erotusta tämän alueen ja Ahvenanmaan
+vanhimpain veromarkkain välillä ei voi havaita. Myöskin ostomarkat
+esiintyvät puheenaolevalla alueella (tapaukset 10, 11 ja 13) mutta
+veromarkan ja ostomarkan välillä on ainakin Uudellamaalla erotus
+suurempi kuin Ahvenanmaalla.
+
+Vielä paljon myöhemmin tavataan maan markoituksen jälkiä tutkittavalla
+alueella. Varsinais-Suomen vanhimmassa maakirjassa niitä vilisee.
+Nauvon Lökholmin asukkailla ei ollut peltoja eikä niittyjä, vaan he
+maksoivat veronsa markkaluvun (marktal) perusteella, kultakin
+markkaluvulta 6 penninkiä.[387] Samoin maksettiin kahdelta Taivassalon
+saarelta veroa kultakin markan arvolta 6 penninkiä.[388] 6 ruotsal.
+penninkiä vastasi tanskalaisessa laskussa 8 penninkiä eli äyrityistä,
+joten tässä tapauksessa vero alkuaan luultavasti oli markkajärjestelmän
+tavallinen: äyrityinen markalta. Sekä pohjoisen että eteläisen
+V.-Suomen rannikkoseuduilla kylämittauksen ulkopuolelle jääneitä
+maakappaleita, kuten niittyjä, saaria ja moisioita, yleisesti
+verotettiin arvonsa mukaan, siten että suurimmassa osassa aluetta
+maksettiin äyri kultakin 10 markan arvolta,[389] mutta Kemiön-Perniön
+alueella äyri kultakin 6 markan arvolta.[390] Näissä tapauksissa näkee
+selvästi, ettei verotettava arvo ole johdettu verosta, vaan
+päinvastoin; yhtä selvää on, että markat näissä tapauksissa ovat käypiä
+hintoja, ostomarkkoja, ja että 10 ja 6 markkaa edustavat yhtä
+alkuperäistä veromarkkaa.
+
+Perniön takaisilla seuduilla (Muurlan läänissä) tavataan
+markkajärjestelmän jatkuvaa kehitystä hyvin valaisevia esimerkkiä.
+Veroa otettiin täälläkin äyri 6 markan arvolta, mutta ei maanarvolta
+sinänsä, vaan tankojärjestelmään sovitetulta arvolta (kultakin 6 markan
+tangolta 1 äyri, 12 markan tangolta 2 äyriä j.n.e.). Samaa tapaa
+noudatettiin muutamissa Perniänkin kylissä.[391]
+
+Kun tankojärjestelmäkin V.-Suomessa, niinkuin seuraavassa pääluvussa
+osoitetaan, mukaantui maan markoittamiseen, siten että tanko alkuaan
+vastasi veromarkkaa, on odotettavaakin, että myöskin tangon verona
+varsin yleisesti täällä tavataan tanskalaista äyrityistä vastaavat 6
+penninkiä[392] tai (vanha) äyrityinen[393] tai sen myöhempi vastine
+äyri. Näitä tapauksia on maakirjassa niin lukuisasti, ettei niiden
+luetteleminen tässä voi tulla kysymykseen.[394]
+
+Huvittava on Rymättylän Ovensaaren kylän suorittama vero, jota
+maksettiin äyrityinen tangolta ja kutsuttiin "sovittelupenneiksi";[395]
+se näyttää tarkalleen vastaavan Ahvenanmaan omituisia epäparimarkkoja
+ja jäännösäyrityisiä. Kuinka kotoinen tuo vanha markkaverosuhde 24:1 on
+ollut V.-Suomessa keskiajalla, havaitaan siitäkin, että useissa
+pohjoisen V.-Suomen pitäjissä uuden ajan alussa maksettiin työrahoja
+kultakin pääveron markalta äyrityinen.[396]
+
+Täten olemme havainneet markkajärjestelmästä selviä jälkiä V.-Suomessa
+keskiajan varhaisemmalta kaudelta alkaen uudelle ajalle saakka. Näitä
+jälkiä olemme tavanneet maakunnan ruotsalaisilla ja niiden läheisillä
+suomalaisilla alueilla, varsinkin eteläisessä V.-Suomessa. Varmana on
+pidettävä, että lounaisen Suomen markkajärjestelmä on samanlaatuinen ja
+kehittynyt samanlaisissa oloissa ja samaan aikaan kuin Ahvenanmaan
+markkajärjestelmä. Suomalaisille seuduille tämä järjestelmä on levinnyt
+ruotsalaisista naapuriseuduista, sillä kuten seuraavassa pääluvussa
+näytetään, suomalaisilla seuduilla on aikaisemmin ollut vallalla
+"koukku"-järjestelmä.
+
+Raaseporin läänissä käytettiin veromarkkoja ("skattmark", "markland")
+veroyksiöinä vielä uuden ajan alussa. Niistä olivat bolit muodostetut.
+Veromarkat täällä olivat alkuaan kaikissa suhteissa samanlaiset kuin
+lännempänä, mutta ennen 1400-luvun puoliväliä nostettiin täällä
+markkaluku kaksinkertaiseksi. Sellaisina, miksi Raaseporin veromarkat
+tämän veronlaskun kautta muodostuivat, ne pysyivät vielä uuden ajan
+alussa; ne siis eivät silloin olleet tavallisia rahakurssin vaihteluja
+seuraavia ostomarkkoja, vaan edustivat vanhempaa kantaa.[397]
+
+Porvoon läänissäkin näyttää markkajärjestelmä olleen perivanha. Kun v.
+1327 Stensbölen tila Porvoossa myydään "täydestä hinnasta",[398] niin
+sillä arvattavasti tarkoitetaan tilalla silloin ollutta pysyvää,
+kiinteää arvoa -- markkalukua. Varsinaisia veromarkkoja ja samalla
+ostomarkkoja -- mainitaan Porvoon läänissä vv. 1404 ja 1421.
+
+Uuden ajan alussa Porvoon läänissä ilmenee omituisia veroyksiöitä.
+Läänin vanhimmassa verokirjassa selitetään talonpoikain maksavan
+rahaveroa ja muitakin veroja miesluvun eli "talonpojan rikkauden"
+mukaan, johon laskettiin kaikki talonpojan "irtaimisto" (lösöre), ja
+veroselityksessä lisätään, ettei Porvoon läänissä ollut koskaan
+toimitettu mitään muuta veronlaskua, vaan on jokainen pitäjä tiennyt
+tekemästään sopimuksesta, kuinka monta mieslukua siellä piti olla ja
+kuinka paljot kunkin miesluvun tuli maksaa.[399]
+
+Täällä siis ei veroa maksettukaan maaomaisuudesta, vaan arvioidusta
+irtaimesta omaisuudesta. Minkälainen omaisuus tuli arvioitavaksi ja
+millä perusteella arvioiminen tapahtui, siitä Satakunnan verokirjat
+antavat tietoa. Satakunnassa näet ennen Kustaa Vaasan uutta veronpanoa
+otettiin rahavero talonpoikain "irtaimistolta", johon luettiin "elävä
+karja"; tämä irtaimisto arvioitiin "veromarkoiksi" siten, että yhdeksi
+veromarkaksi luettiin:
+
+    2 hevosta        8 hiehoa
+    pari härkiä     32 lammasta
+    4 lehmää
+
+ja kultakin sellaiselta veromarkalta suoritettiin veroa 2 äyriä.[400]
+Tämä karjamarkkavero oli maakunnan varsinainen päävero, ja tuotti
+kruunulle 2-3 kertaa enemmän kuin maaluvun mukaan otettu rahavero.
+
+Samantapainen karjamarkkaluku kuin Satakunnassa oli uuden ajan alussa
+käytännössä myös Pohjanmaalla rahaveron maksamisessa. Verorahat, mm v:n
+1540 verokirjassa selitetään, suoritetaan veromarkkaluvuttain ja
+luetaan veromarkkaan kaikki, mitä talonpoika omistaa irtainta ja
+kiinteää, tapahtuneen veronlaskun mukaan. Irtaimistoon luettiin täällä
+härät, lehmät, hiehot, lampaat tai kutut, ohrat, rukiit, maltaat,
+jauhot y.m., joista kukin seuraava ryhmä teki veromarkan:
+
+    2 härkää      3 puntaa rukiita
+    4 lehmää      4   " ohria tai maltaita
+   20 hiehoa      3 tynn. suoloja
+   20 lammasta tai kuttua
+
+ja suoritettiin kultakin veromarkalta veroa 1 äyri.[401]
+
+Karjanomistamista on muistontakaisista ajoista saakka käytetty
+veropohjana. Ruotsissa jo Gotlannin laki määräsi, että verot maan
+tarpeita varten oli maksettava maamarkkain ja irtaimiston (karjan)
+mukaan. Länsi-Göötanmaan lain myöhemmän lisäyksen mukaan oli 3
+karjamarkan omistaminen ja äyrityisen kylvö täyden verokykyisyyden
+mitta.[402] Keski-Europassa karjanomistusverot olivat sangen
+vanhoja,[403] ja Ruotsissa sellaista mainitaan Margareta-kuningattaren
+aikana. Keskiajalla karja sitäkin paremmin sopi yleisen
+omaisuusverotuksen esineeksi, kun sillä yleisenä maksuvälineenä oli
+pysyvä kiinteä hinta, joka vain hitaasti muuttui. Tuskinpa "talonpojan
+rikkautta" paremmin olisi voitu arvostellakaan kuin karjan mukaan.
+Luultavaa kuitenkin on, ettei varsinaista karjaverotusta Suomessa
+keskiajalla yleisemmin käytetty, koskapa sitä vain harvoin mainitaan.
+
+Karjan arvio keskiajalla oli samalla myöskin verraten oikea maan arvio.
+Keskiajalla kuului -- ja kyläomistuksen vuoksi täytyi kuulua --
+määrätyn suuruiseen tilaan määrätyn suuruinen karja. Niinpä
+lampuotitiloilla silloin tavallisesti pidettiin määrätynsuuruinen
+karja. Senvuoksi siirtyminen karjamarkoista varsinaisiin maamarkkoihin
+Porvoon läänissä 1540-luvun alussa ei ollut mikään mullistus.
+Päinvastoin näyttävät maamarkat täällä niinkuin muuallakin olleen
+alkuperäisiä ja karjamarkoitus vain ikäänkuin maamarkoituksen
+täydennys.
+
+Todellisuudessa olivat maahan perustuvat veromarkat Porvoon läänissäkin
+muitten veroyksiöiden, etupäässä savujen, perusteena. Savujen suuruus
+määrättiin veromarkoissa ja kun lukuisissa tapauksissa samassa kylässä
+tavataan kolme 1\3, neljä 1/4, viisi 1/5, kuusi 1/6 vieläpä seitsemän,
+kahdeksan, yhdeksän, kymmenen, yksitoista ja kaksitoista 1/7, 1/8, 1/9,
+1/10, l/11 ja 1/12 veromarkan suuruista savua, niin on selvää, että
+nämä osat ovat kuuluneet samaan kokonaisuuteen, muodostaneet täyden
+veromarkan.[404] Erittäin huomattavia ovat myöskin Porvoon läänin
+veromarkkain hintailmoitukset, joiden mukaan monessa kylässä veromarkan
+hinta oli tuo muinaisaikoja muistuttava 24 markkaa, harvoin yli 40 ja
+harvoin alle 9 markkaa, mutta yleensä samoilla seuduilla hyvin
+tasainen.[405] Tällöin oli siis läänissä olemassa vielä vanhat
+veromarkat ja ostomarkat. Mullistuksen Porvoon läänin vanhoissa oloissa
+sai aikaan vasta se Kustaa Vaasan toimi, jonka kautta pitäjäin vanhat
+maamarkkaluvut, 64-75 veromarkkaa pitäjässään, nostettiin pian
+kolminkertaisiin määriin.[406] Sen kautta tämä veroyksiö menetti
+viimeisetkin yhdykkeensä muinaiseen markkajärjestelmään.
+
+Tutkittavan alueen myöhemmistä veroyksiöistä, joita uuden ajan alussa
+mainitaan, ei tässä tarvitse pitkältä puhua.
+
+Varsinais-Suomessa niitä olivat savu (rök) ja täysivero (fullgerd).
+Näistä on edellinen muinaisen täysitilan (bolin, koukun) myöhempi
+vastine ja lähinnä verrattava Ahvenanmaan vanhoihin täysiveroihin;
+asian tärkeyden vuoksi otetaan "savun" muodostaminen tuonnempana
+erikseen selvitettäväksi. Täysivero oli myöhäissyntyinen taloluku
+(miesluku), jonka mukaan päivätöitä, linnanajoja ja hyvin yleisesti
+myös nimismiesveroa suoritettiin. Muutamissa jo ennen mainituissa
+tapauksissa V.-Suomen täysivero kumminkin selvästi esiintyi
+ahvenanmaalaisen täysiveron tai V.-Suomen savun tehtävässä. Sauvossa ja
+Kemiön ulkosaaristossa (Kyrkosundskärissä) on sangen merkillisiä jälkiä
+siitä, että täysiveroon luettiin määrätty luku markanmaita;
+jälkimäisessä seudussa 3 markanmaata teki täysiveron, joten 24
+markanmaasta (bolista) tuli 8 täysiveroa;[407] on siis luultavaa, että
+V.-Suomenkin, ainakin sen ruotsalaisissa osissa, täysiveroluku alkuaan
+oli markkajärjestelmän mukainen, vaikka nimitys myöhemmin tarkoitti
+todellista talolukua.
+
+Raaseporin läänin boleissa suoritettiin suurin osa veroja veromarkkain
+mukaan, mutta bol-kestityksessä oli _miesluku_ (mantal)
+veroyksiönä.[408] Tämä uusi miesluku oli pian kahta vertaa suurempi
+kuin v:n 1413 veromarkkaluku eli vanha miesluku (1011) ja suunnilleen
+yhtä suuri kuin myöhempi veromarkkaluku, josta se kuitenkin Espoossa ja
+Lohjalla melkoisesti poikkesi -- merkki uutisasutuksesta tai
+suomalaisesta väestöstä. Tärkein erotus verokunnan molempain
+veroyksiöiden välillä oli siinä, että 1400-luvun puolivälistä alkaen
+veromarkat olivat ainoastaan laskettuja veroyksiöitä, mutta miesluku
+varmaan oli -- tai oli verraten äsköisin ollut -- todellinen taloluku.
+
+Porvoon läänissä uuden ajan alussa käytettiin kolmea veroyksiötä, jotka
+edustivat verotuksen ja asutuksen kolmea eri astetta ja aikakautta. Ne
+olivat vanha miesluku, josta jo on ollut puhetta, täysivero
+(fullskatt) ja savu (rök).[409] Näistä ensinmainittu vastaa vanhinta
+markkavero-lukua. Täysivero oli myöhempi veromarkka, jonka mukaan
+ruoka-, karja- ja muitakin veroja suoritettiin, ja savu myöhäisin,
+todellinen talollisluku, jonka perusteella maksettiin erinäisiä
+päivätyöveroja ja osa nimismiesveroa.
+
+Täysivero ei siis ollut mikään Kustaa Vaasan verouudistuksen tuoma
+laitos. Täysiverot esiintyvät jo vanhimmassa tunnetussa maakirjassa
+vanhan miesluvun rinnalla; ne olivat keskenään hyvin eri arvoisia,
+miten varmaan ei olisi ollut asian laita, jos ne olisivat kokonaan
+uutta maayksiötä edustaneet; vihdoin savut uuden verotuksen jälkeenkin
+osittain luontevasti ryhmittyivät täysiksi veromarkoiksi, niinkuin jo
+edellä on huomautettu, osittain sisälsivät yksinäisiä epätasaisia
+täysiveron murto-osia. Sellainen ei näytä uudelta maanjaolta, mutta
+kyllä hyvin vanhalta. Kustaa Vaasan verouudistus näyttää olleen siinä,
+että pääveroakin ruvettiin ottamaan täysiverojen mukaan ja että kylän
+keskinäisellä tangoituksella kunkin talon vero ja peltoala saatettiin
+sopusointuun keskenänsä.
+
+Porvoon läänin verotusjärjestelmä oli sama, joka oli käytännössä koko
+Viipurin linnaläänin muinaisella alueella. On kuitenkin tärkeitä
+eroavaisuuksiakin havaittavissa Porvoon läänin ja varsinaisen Viipurin
+läänin välillä. Tarkastaessa Karjalan puolen vanhimpia verokirjoja
+huomaa,[410] että verot eli täysiverot (skatt, fullskatt) täällä
+edustavat sangen vanhoja veromarkkoja, luultavasti samanlaisia kuin
+Porvoon läänin vanhat miesluvut, ja savut eli suitsut (rök) todellista
+talo- tai isäntälukua.[411] Täällä siis vanhimmat ja uusimmat
+veroyksiöt rinnan olivat käytännössä. Mutta "verot" Karjalassa olivat
+ilmeisesti vieraita laitoksia. Ne eivät täällä, paitsi ehkä L.-Karjalan
+rannikolla, perustuneet asutukseen ja maanomistukseen, niinkuin
+ruotsalaisilla alueilla oli tapa, vaan verottaja muodosti täysiveroja
+ja nautakuntia ainoastaan veron laskua silmällä pitäen; samaan veroon
+saattoi kuulua taloja eri kylistä ja samasta kylästä saattoi osia
+kuulua eri nautakuntiin.
+
+Kaikilla karjalaisilla ja hämäläisillä alueilla se oli yleinen tapa,
+joka ne selvästi erotti ruotsalaisista ja lounaissuomalaisistakin
+alueista. Tämän ilmiön, niinkuin monen muunkin keskiajan
+yhteiskunnallisen seikan syvimpänä syynä oli ruotsalaisen yhteiskunnan
+perustuminen maanomistukseen ja peltoviljelykseen, karjalais-hämäläisen
+taas heimokuntaisuuteen ja metsätalouteen. Ruotsalaisten alueitten
+vanha verotus oli täydellinen maanomistus- ja asutusjärjestelmä,
+karjalaisen alueen verotus oli vain laskuopillinen järjestelmä.
+Varsinaisilla karjalaisilla seuduilla tämä verotustapa tosin ei
+rikkonut vanhaa pitäjälaitosta, vaan mukautui siihen. Mutta Savossa,
+joka kaiketi suurimmaksi osaksi tuli asutetuksi historiallisena aikana
+ja missä verotuksella ei ollut tiellään vanhempia laitoksia, nuo
+matematiset veroyksiöt ja -alueet esiintyivät aivan puhtaina: määrätty
+luku jousia tai arvioitu määräsato kaskista laskettiin veroksi, 10
+veroa kymmenkunnaksi (nautakunnaksi), 6 kymmenkuntaa neljänneskunnaksi,
+neljä neljänneskuntaa pitäjäksi, 5 pitäjää kihlakunnaksi tai
+lääniksi.[412] Savon vanhat veropitäjät olivat Pellosniemi, Visulahti,
+Juva, Sääminki ja Rantasalmi.
+
+Näin kohtasivat äärimmäisyydet toisensa: puhtain ruotsalainen
+verotusjärjestelmä suomalaisimman yhteiskunnan.
+
+
+
+2. ALA- JA YLÄ-SATAKUNTA.
+
+
+Jo varhaisena keskiaikana on ollut melkoinen ero Ala-Satakunnan ja
+Ylä-Satakunnan välillä.[413]
+
+Jätämme sikseen kysymyksen, onko Ala-Satakunta koskaan ollut
+hämäläisten heimoaluetta ja ovatko sen suomalaiset asukkaat hämäläistä
+sukuperää. Joskin niin olisi laita, niin jo varhain keskiajalla
+Ala-Satakunnan seudut varmaan muodostivat oman asutus- ja
+viljelysalueen, joka selvästi erosi hämäläisistä alueista.
+
+Ensimäisinä kristillisinä aikoina Ala-Satakunnan asutus näyttää
+läheisesti liittyneen Varsinais-Suomen asutukseen. Vanhin kirkollinen
+verotus oli molemmilla näillä alueilla aivan samanlaatuinen --
+molemmissa oli vallalla "suomalainen" ja "ruotsalainen oikeus" --, mikä
+edellyttää samanlaisia asutus- ja talousoloja.
+
+Linnakauden alussa Ala-Satakunta ilmeisesti kuului Turun päälinnan
+alueeseen. Siihen viittaa sekin, ettei Satakuntaa mainita lounaisen
+Suomen läänejä ja hallintopiirejä lueteltaessa v. 1326, niinkuin
+varmaan olisi tehty, jos Satakunnassa olisi erityinen lääni ollut. V.
+1331 Satakunnan hallintoaluetta kuitenkin jo mainitaan, joten sen
+syntyminen lienee niinä vuosina tapahtunut.
+
+Varsinais-Suomen ja Ala-Satakunnan muinaista hallinnollista yhteyttä
+todistavat vielä samanlaiset veroyksiöt (bolit, savut), jotka
+1400-luvun alussa olivat käytännössä kummallakin alueella.
+
+Ala-Satakunnalla ei muinoin ollut selvää rajaa Varsinais-Suomea
+vastaan, vaan oli rajatienoiila alueita, jotka tavallaan kuuluivat
+kumpaankin maakuntaan. Yläneen ja Orippään asutukset olivat uuden ajan
+alussa Pöytyän kirkkopitäjää, mutta Pyhäjärven lähellä olevat Yläneen
+kylät sekä Orippää kuuluivat oikeudellisesti ja hallinnollisesti
+Ala-Satakuntaan, jonne luonnon- ja asutusolot niitä yhdistivät.
+Koko Pöytyän kirkkopitäjä luettiin eräässä v. 1540 laaditussa
+luettelossa, joka edustaa sangen vanhoja oloja, Ala-Satakunnan
+provastikuntaan.[414] Honkilahti Pyhäjärven länsipuolella oli Euran
+aluetta, mutta uuden ajan alussa maksoivat Mestilän ja Mannilan kylät
+Honkilahdella veronsa Turun linnaan.[415] Hinnerjoen asutus taas kuului
+kirkollisesti Laitilaan (V.-Suomeen), mutta verollisesti Lapin
+pitäjään. Lapin veropitäjä itse keskiajalla luettiin milloin
+Satakuntaan (1413), milloin V.-Suomeen (1463 ja myöhemmin), mutta
+kirkollisesti suuri osa Lappia kuului Eurajokeen Ala-Satakunnassa.
+Tällainen rajaolojen epävakaisuus osoittaa, ettei varmaa erotusta
+V.-Suomen ja Ala-Satakunnan välillä keskiajalla ollut olemassa.
+
+Toiselta puolen Ylä-Satakunta muinoin jotakuinkin jyrkästi erosi
+Ala-Satakunnasta. On tunnettua, että Ylä-Satakunnan kieli melkoisesti
+poikkeaa Ala-Satakunnan vanhain pesäseutujen kielestä. Kansantavoissa
+on näiden maakunnan osain välillä ollut eroa, minkä voi päättää esim.
+siitäkin, että uuden ajan alussa koko Ala-Satakunnassa käytettiin
+kyntöjuhtana härkäparia, Ylä-Satakunnassa taas hevosta; v. 1539 oli
+Ala-Satakunnassa ynnä Tyrväällä 2942 härkää, koko Ylä-Satakunnassa
+(ilman Tyrväätä) sitävastoin vain 36.[416]
+
+Yhtä selvästi Ylä-Satakunnan vero-olot vanhemmalla keskiajalla erosivat
+Ala-Satakunnasta: Ylä-Satakunnassa käytettiin maanveroyksiönä "koukkua"
+ja vanhimmat kirkolliset verot suoritettiin siellä "Kyrön (Hämeen)
+oikeuden" mukaan, suureksi osaksi turkiksissa. Ylä-Satakunnan
+erämaatkin olivat toisella taholla kuin Ala-Satakunnan.[417]
+
+Ylä-Satakunnan ja Hämeen muinainen yhteenkuuluvaisuus on jo kauan ollut
+tunnettu. Saattaa kuitenkin olla syytä hiukan lähemminkin osoittaa tuon
+yhteyden laatua.
+
+Useat seikat osoittavat Ylä-Satakunnan muinoin lähinnä Sääksmäen Hämeen
+kanssa muodostaneen yhteenkuuluvan asutus- ja omistusalueen. Sääksmäen
+Ritvalan ja Jutikkalan eräpalstoja oli muinoin Satakuntaan luetuilla
+Keuruun vesillä ja Tyrvännön kyläin lähellä Hämeenlinnaa tiedetään
+keskiajalla omistaneen eräpalstoja keskellä Kangasalaa.[418] Satakunnan
+erämaitten joukossa keskiajan lopulla mainitaan myös Sääksmäen ja
+Saarioisten 10 miehenalaa.[419] Vanhat olot saattavat olla syynä
+siihen, että Sääksmäen Hämeen kirkkopitäjät uuden ajan alussa luettiin
+samaan provastikuntaan kuin Ylä-Satakunnan pitäjät.[420] Myöskin Hämeen
+ja Ylä-Satakunnan vähitellen syntynyt raja todistaa pikemmin näiden
+seutujen muinaista yhteyttä kuin eroa. Muudan suur-Sääksmäen vanhoja
+hallintopitäjiä oli Kangasala. Ylisen Satakunnan eristyessä Hämeestä
+Kangasalan pitäjä otettiin Satakunnan puolelle. Koska Kangasalan
+verokunnilla oli erämaankappaleita itäpuolella Längelmävettä ja sieltä
+myöskin käytiin Kangasalan kirkkoa, joutuivat ne kappaleet, s.o.
+nykyinen Kuhmalahti, Satakuntaan. Niinikään joutui Satakunnan maakunta
+tekemään pitkän kielekkeen poikki Roineen ja Mallasveden aina Hauhon
+rajaan saakka, koska siellä oleva Ruokolan neljänneskunta maksoi
+veronsa Kangasalle, vaikka kirkollisesti kuului Pälkäneeseen, jonka
+kirkon itäpuolella osa neljänneskuntaa oli. Toiselta puolen joutuivat
+Kulsialan vanhat erämaankappaleet maksamaan veronsa Hämeeseen ja
+luettiin siis Hämeen maakuntaan, vaikka kirkollisesti kuuluivat
+Orihveteen (Kangasalaan). Tällä tavoin tulivat Häme ja Satakunta
+keskiajalla tekemään toistensa alueille syviä leikkauksia, jotka
+osittain vielä tänäkin päivänä näkyvät kartalla.
+
+Merkilliseen välitysasemaan näkyvät keskiajalla Tyrvään ja Karkun
+seudut jääneen. Nämä seudut muodostivat ikivanhan Saastamalaksi
+kutsutun asutusalueen, jonka kalastuspaikkoja Pohjanlahden rannalla jo
+v. 1303 mainitaan "Sastamall" nimellä (nyk. Merikarvia). Seurakuntana
+Saastamalaa mainitaan ensi kerran v. 1328, ja yhtä vanha se lienee
+maallisenakin pitäjänä. Myöhemmin tämä suurpitäjä esiintyy
+kahtiajakautuneena tai kaksiosaisena: Yli-Saastamalana (Karkkuna) ja
+Ala-Saastamalana (Kallialana, Tyrväänä), joita mainitaan v:n 1390
+aikoina.[421] Saastamalan alue luettiin uuden ajan alussa
+Ylä-Satakuntaan, ja sekä Tyrväällä että Karkussa oli maaveroyksiönä
+koukku. Siitä päättäen olisi siis Saastamalan alue kuulunut hämäläiseen
+alueeseen.
+
+Muutamissa suhteissa kuten vetohärkien käyttämisessä oli puheenaoleva
+seutu Ylä- ja Ala-Satakunnan välittäjä. Karkussa oli v. 1539 härkiä
+vain 19, mutta Tyrväällä 138, siis paljon enemmän kuin Karkussa,
+mutta kuitenkin suhteellisesti melkoista vähemmän kuin yleensä
+Ala-Satakunnassa.
+
+Toisissa kohdin sitävastoin Saastamala ilmeisesti kuului Ala-Satakunnan
+viljelyspiiriin. Vanhin kirkollinen verotus oli sekä Tyrvään että
+Karkun puolella samanlainen kuin Ala-Satakunnankin suomalaisilla
+seuduilla. Saastamalaisten ikivanhoja takamaita oli, niinkuin alisenkin
+Satakunnan muinaisten pitäjäin, meren puolella Kokemäen ja Huittisten
+kalavesien ja takamaitten pohjoispuolella.[422]
+
+Ylä-Satakunta erotettiin Hämeestä ja yhdistettiin samaksi lääniksi
+Ala-Satakunnan kanssa todennäköisesti 1300-luvun alulla. Satakunnan
+lääni mainitaan ensi kerran v. 1331.[423] Siitä alkaneet yhteiset
+vaiheet keskiajan kuluessa ehtivät paljonkin muuttaa vanhoja oloja ja
+sulattaa yhteen alkuaan erilaisia asutusaloja.
+
+
+
+3. POHJANMAA.
+
+
+Etelä-Pohjanmaan rikkaista esihistoriallisista muistoista huolimatta
+sikäläinen historiallinen asutus näyttää uutismaalta, jos sitä
+verrataan Lounais-Suomen ikivanhoihin viljelyksiin. E.-Pohjanmaan
+kylänimistö uuden ajan alussa muistuttaa suurelta osaltaan etelämpäin
+seutujen nuorempain asutusten nimistöä. Närpööstä etelään olevat
+rannikkoseudut luettiin v. 1303 Hämeen -- todennäköisesti hämäläisen
+Ylä-Satakunnan -- metsiin, joiden asuttamista Hämeen vouti johti.[424]
+Yläsatakuntalaiset vielä uuden ajan alussa harjoittivat erämaan käyntiä
+Suupohjan jokilatvoilla, ja satakuntalaiset ja hämäläiset retkeilivät
+pohjan pitkille perille ohi E.-Pohjanmaan, jonka omat erämaan oikeudet
+asutuksen nuoruuden vuoksi olivat verraten ahtaat. E.-Pohjanmaalla ei
+havaita niin selviä aluerajoja eikä sellaista hallinnollista
+itsenäisyyttä kuin vanhemmilla heimoalueilla. Ennen Korsholman linnan
+perustamista, mikä tapahtui jonkun verran vuotta 1374 aikaisemmin,
+Pohjanmaan rannikkokaupan valvonta ja nähtävästi Pohjanmaan koko
+hallinto oli jätetty Satakunnan voutien huoleksi. E.-Pohjanmaan vanhin
+asutus on tästä päättäen siirtolaisasutusta, vaikkemme tarkemmin tunne
+sen syntymisaikaa ja alkukotia. Tuoksi alkukodiksi lienee parhailla
+syillä ajateltu Ylä-Satakuntaa.
+
+E.-Pohjanmaan asutus ei kuitenkaan ole aivan nuori, vaan on sillä ikää
+ainakin Ruotsin vallan ensi ajoista saakka. Todistuksena siitä sekä
+samalla tämän asutuksen hämäläisperäisyydestä on E.-Pohjanmaalla uuden
+ajan alussa maksettavain piispankymmenysten suorittamistapa.
+Lounais-Suomen ruotsalaisilla seuduilla maksettiin vanhimmista ajoista
+saakka piispanveroksi nokkaverovoita henkiluvun mukaan ja samaa
+maksutapaa noudatettiin yleensä kaikkialla E.-Pohjanmaalla Närpööstä
+Pyhäjoelle saakka. Mutta maakunnan sydämessä, Kyrönjoen varrella
+Ylistarosta alkaen Vähäänkyröön (Alastaroon) saakka, ja Ilmajoen,
+Laihian ja Lapuan kirkkojen paikkeilla oli kolmisenkymmentä kyläkuntaa
+käsittävä asutusseutu, jossa nokkaverovoin sijaan suoritettiin
+"kilttirahoja" maayksiön perusteella. Tästä voidaan päättää, että tämä
+seutu todennäköisesti oli hämäläis-yläsatakuntalaista, sillä ainoastaan
+hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla tavataan "kiltti" ja
+"kilttirahat" samanlaisessa merkityksessä.[425]
+
+Suurten erämaiden muusta Suomesta erottamina, maansa omituisissa
+luonnonoloissa eläen ja sen erityisiin elinehtoihin mukautuen Suupohjan
+suomalaiset, niinkuin toisissa oloissa ja toisella taholla savolaiset,
+jo varhain kehittyvät omaksi historialliseksi heimoksi vanhempain
+esihistoriallisten heimojen rinnalle ja ovat sellaisena historiallisena
+heimona asuttaneet suurimman osan maakuntaansa.
+
+Etelä-Pohjanmaan asutushistoriasta ovat Pohjois-Pohjanmaan vanhimmat
+asutusvaiheet kokonaan eroavia. Jo ensimäisinä historiallisesti
+tunnettuina aikoina, 9. vuosisadalla, siellä liikkuvat lappalaiset ja
+heidän verottajinaan salaperäiset kainulaiset ja kaukaa tulleet
+karjalaiset. Myöskin norjalaiset olivat näillä seuduilla jo silloin
+tunnettuja sotureita ja lapinverottajia, eivätkä liioin ruotsalaiset
+(helsinkiläiset) liene unohtaneet heidän lähellään olevain lappalaisten
+turkiksia. Varmana voimme pitää, etteivät hämäläisetkään laskeneet
+Perä-Pohjolaan kulkevia lappalaisia käsistänsä. Joka taholta oli
+lapinverotus houkutellut retkeilijöitä P.-Pohjanmaalle ja tehnyt tuosta
+etäisestä maanperukasta pohjoismaiden yleisen kansa- ja heimomyllyn.
+
+Vanhemmalla keskiajalla, kun Suomen merien kaakkoisille ja lounaisille
+puolille oli syntynyt uusia valloitus- ja asutustyötä harjoittavia
+valtioita, Perä-Pohjolankin oloissa alkoi tapahtua suuria muutoksia.
+Karjalan heimo oli joutunut Novgorodin vaikutuksen ja lopuksi vallan
+alle, ja keskiajan yleiseen tapaan katsoivat karjalaisten isännät
+omikseen kaikki ne alueet, missä karjalaiset harjoittivat
+erämaankäyntiä tai lapinverotusta. Siten Venäjän valta pian kouri
+Ruijan rantoja. Samalla tavoin olivat venäläisten vaatimukset
+P.-Pohjanmaallakin alkuaan heimokunnallis-valtiollista laatua.
+Sikäläisten oikeuksien varsinaisina omistajina olivat vielä kauan
+myöhemminkin Käkisalmen ja etenkin Vienan karjalaiset, joiden asian
+heidän herransa ottivat omakseen. Sillä tavoin Pähkinäsaaren
+rauhanteossa (1323) Perä-Pohjola joutui Novgorodin vaikutus- ja
+valtapiiriin.[426]
+
+Novgorodin ja Ruotsin alueitten rajaksi Pohjanlahden puolella tuli
+Pyhäjoki, joka varmaan jo aikaisemmin oli ollut hämäläisen ja
+karjalaisen heimoalueen rajana. Pyhäjoen nimi voi olla johtunut sen
+muinaisesta rajatehtävästä. Tärkeille rajapaikoille oli keskiajan
+hallituksilla tapana asettaa linnoja ja kartanoita; kun Turun piispalla
+keskiajalla oli Pyhäjoella kalastusoikeus ja kartano, joka sittemmin
+joutui kruunun omaksi, niin voinee sitäkin pitää rajapaikan vanhuuden
+merkkinä.[427]
+
+Mutta aikaa ennen Pähkinäsaaren rauhaa oli myöskin Ruotsin kruunun
+vaikutus alkanut P.-Pohjanmaalla. Ammoisista ajoista olivat Ruotsin ja
+Suomen kauppiaat tottuneet kesäisin tekemään kaupparetkiä Pohjanlahden
+perille. Useat kauppamiehistä asettuivat "pirkkalaisina" pysyvästi
+Kemiin ja Tornioon lapinkäyntiä harjoittamaan. Tämä kauppa ja asutus
+tuskin olisivat pysyneet voimassa ilman Ruotsin kruunun suojelusta ja
+tukea.
+
+Muita uuraammin työskenteli katolinen kirkko kymmenen virran maan
+liittämiseksi kristikuntaan ja Ruotsin valtaan. Tuskin oli
+Pähkinäsaaren rauha tehty, kun Salon ja Kemin asukkaat määrättiin
+maksamaan kymmenyksiä katoliselle kirkolle (1329) ja v:n 1345 aikoina
+olivat mainitut seudut jo järjestyneitä kirkkokuntia papinmaksuineen.
+Näistä puskuripitäjistä käsin harjoitettiin käännytystyötä pakanain ja
+toisuskoisten keskuudessa; erään tiedon mukaan v:lta 1374 oli
+aikaisemmin Torniossa kastettu parikymmentä henkeä lappalaisia sekä
+Oulussa, Simossa ja Kemissä asuvia karjalaisia.[428] Näin tuli
+Novgorodin alamaisista hyviä Ruotsin valtakunnan asukkaita ja heidän
+maastaan jatkoa Ruotsin pohjoiseen valta-alueeseen.
+
+Korsholman linnan perustettua tuli koko Pohjanmaa sen alaiseksi.
+Kaakaman joki sovittiin Turun ja Upsalan hiippakuntain rajaksi. Näin
+P.-Pohjanmaa järjestyi Ruotsin valtakunnan osaksi. Mutta Pyhäjoki jakoi
+Pohjanmaan kahteen osaan, eteläiseen ja pohjoiseen provastikuntaan,
+muistuttaen vielä kauan näiden osain muinaisten vaiheitten
+erilaisuutta.
+
+Uuden ajan alussa olivat Pohjanmaan aluejaot ja verotusolot hyvin
+alkuiset. Koko Pohjanmaa jakaantui 5 suureen pitäjään, joista kukin
+jälleen oli jaettu 4 neljännekseen. Pitäjät olivat Mustasaari, Kyrö,
+Pietarsaari, Salo ja Kemi. Näiden pitäjäin neljänneskunnat kehittyivät
+vähitellen omiksi vero- ja kirkkopitäjiksi. Kyrön pitäjän Vöyrin
+neljänneskuntaa mainitaan v. 1531 myös Vöyrin pitäjäksi, Pietarsaaren
+Kaarlebyn neljänneskuntaa myös Kaarlebyn pitäjäksi. Liminkaa kutsutaan
+samaan aikaan pitäjäksi, mutta se sisälsi vain yhden neljänneskunnan,
+niinkuin Iinkin pitäjä; kun Kalajoen ja Hailuodon neljännekset sekä
+Liminka ja Ii kaikki maksoivat samansuuruisen veron, olivat ne jo
+siitäkin päättäen saman kokonaisuuden (Salon emäpitäjän) osia.[429]
+
+Pohjanmaan ja Satakunnan välitysalueeksi jäi Närpöö. Se luettiin uuden
+ajan alussa kuten kauan ennenkin (1413) Satakuntaan. Toiselta puolen
+Närpöön alue ulettui E.-Pohjanmaan sydänseuduille saakka -- Vargö
+(Bergö) lähellä Merenkurkkua ja Pirttikylän seutu luettiin siihen --,
+se ei ollut selvillä rajoilla erotettu Pohjanmaasta ja sen vanhin
+tunnettu verotuskin oli samantapainen kuin Pohjanmaalla.[430] Närpöö
+siis lienee luettava alkuperäiseen Pohjanmaahan, vaikka se muun
+Pohjanmaan eristyessä omaksi hallintoalueeksi jäi Satakunnan voutien
+hallittavaksi.
+
+Pohjanmaan säännöllinen aluejako ilmaisee verottajan olleen sitä
+järjestämässä ja vastaa pääpiirteissään Viipurin ja Savon linnaläänien
+samanaikuista jakoa, jossa havaitaan kihlakuntia, niissä kussakin 5
+suurta pitäjää ja jokaisessa pitäjässä 4 neljänneskuntaa.
+
+Tämän säännöllisen aluejaon ijän määräämiseksi saadaan johtoa Eerik
+Pommerilaisen v. 1413 laaditun verokirjan säilyneistä otteista. Niissä
+esiintyy Pohjanmaan jako seuraavanlaisena:[431]
+
+                  Korsholm
+
+            Mustzari   120 röker |          än | 12 skipd siäl
+            Kyru       160 röker | 2 300 mk    | Laxfisket i Kim
+    1 so- | Kim         20 röker | hvar rök    | las 1/2 lest
+    ken   | Strand      40 röker | 5 mk
+                                   thet mynt som
+                                   går i Åbo
+
+Tästä luettelosta on selvästi poissa yksi 120 savua sisältävä pitäjä,
+niinkuin helposti huomaa vertaamalla savulta maksettavaa 5 mk:n veroa
+loppusummaan 2 300 mk. Poissa oleva pitäjä on varmaan Pietarsaari.
+"Kim" ja "Strand" näin ollen yhteisesti edustavat koko Salon ja Kemin
+aluetta, mikä alueen savuluvustakin päättäen on luultavaa, koskapa
+Torniollakaan ei v. 1413 ollut suurempaa savulukua kuin 30, eikä
+Pohjanmaan eteläisellä äärellä olevalla Närpööllä suurempaa savulukua
+kuin 70.
+
+Varteenottamalla nämä huomautukset käy samuus v:n 1413 aluejaon ja
+uuden ajan alussa vallitsevan välillä ilmeiseksi. Kumpanakin aikana oli
+Pohjanmaalla samat 5 pitäjää. Kumpanakin aikana oli näiden pitäjäin
+verokyky samassa suhteessa toisiin samanaikaisiin pitäjiin, kuten näkyy
+seuraavista luvuista:
+
+                  savuja v. 1413    veron suuruus v. 1531 mk
+
+    Mustasaari        120                     320
+    Kyrö              160                     400
+    Pietarsaari      (120)                    320
+    Salo ("Strand")    40                     128
+    Kemi               20                     128
+
+Sekä v. 1413 että v. 1531 oli Kyrön verokykyisyys juuri 1/4 suurempi
+kuin Mustasaaren ja Pietarsaaren, jotka kumpanakin aikana olivat
+keskenään samanarvoiset. Kumpanakin aikana jäi Salon--Kemin alueen
+verokyky kauas eteläisten pitäjäin taakse.
+
+Molempina aikoina on Pohjanmaan aluejaon täytynyt olla aivan sama.
+Siinä koossa, missä Pohjanmaan pitäjät ja neljäskunnat uudenajan alussa
+esiintyvät, ne siis ovat olleet olemassa jo ennen v. 1413.
+
+On mahdollista, että Pohjanmaan _savu_-verotus on peräisin Eerik
+Pommerilaisen verojärjestelystä. Mutta mahdollista on myöskin, että se
+on vähäistä aikaisempi, 1300-luvun loppupuolelta. Savu näet on, kuten
+ennen on osoitettu, erityisesti 1300-luvun loppupuoliskolla kestäneellä
+maakuntalinnain rakennuskaudella käytetty veroyksiö. Tietystikin tuli
+Korsholman linnan rakentamisen yhteydessä Pohjanmaallakin lisätty
+verotus tarpeelliseksi, ja silloin saattoi savulasku sielläkin tulla
+käytäntöön ja samalla Pohjanmaan keskiaikainen aluejakokin saada
+lopullisen muotonsa. Jos Albrekt Meklenburgilaista pidämme Korsholman
+linnan rakennuttajana, on hänen hallitustansa pidettävä myöskin
+savuverotuksen alkuna.
+
+Uuden ajan alussa maksoivat Pohjanmaan pitäjät rahaveronsa määrättyinä
+sopimussummina pitäjittäin. Perusteita, joiden mukaan vero oli
+maksajain kesken jaettava, tilikirjoissa ei mainita. Luonnollisesti on
+vero kuitenkin ollut talonpoikain keskenään tasattava tiettyjen
+perusteiden mukaan. Emme erehtyne väittäessämme, että peruste on uuden
+ajan alussa ollut samanlaatuinen kuin v. 1413, s.o. savu tai sen
+myöhempi vastine. Että taasen savu täällä, niinkuin Ahvenanmaalla ja
+lounaisessa Suomessa, on aikanansa merkinnyt todellista tai laskettua
+täyttä tilaa, täysiarvoa, se käypi selville jo savujen suhteellisen
+vähäisestä lukumäärästä ja niiden maksettavan suuruudesta v. 1413.
+
+Savun suuruuden tai arvon tarkempi määrääminen oli tietysti jo
+varhaisella asteella välttämätöntä. Uuden ajan alussa toimitettiin
+Pohjanmaalla tilain arvioimista "veromarkoittain" siten, että
+talonpojan viljelysmaalle, karjalle ja irtaimelle omaisuudelle
+laskettiin vissi määrä veromarkkoja ja kultakin sellaiselta
+veromarkalta suoritettiin veroa 1 äyri -- siis samanlainen menettely,
+joka 1530-luvulla oli käytännössä Satakunnassa ja Porvoon läänissä.
+Pohjanmaan tilikirjoissa v:lta 1540 mainitaan, että tämän
+veronlaskutavan oli Jacob på Siöö tuonut Pohjanmaalle; myöhemmin
+ilmoitetaan Pohjanmaalla olevan tapana, että kansa keskenään joka
+kolmas vuosi arvioi kunkin varallisuuden, jopa "oluet ja ruuan" veron
+jakamista varten.[432] Jacob på Siöö tätä kansantapaa tuskin on tuonut
+Pohjanmaalle, sillä omaisuuden arvioiminen veroa varten on ikivanha
+alkuinen tapa, joka hyvin on saattanut olla Pohjanmaallakin käytännössä
+jo keskiaikana; arvioimista on uuden ajan alussa kumminkin voitu
+toimittaa uusien yhdenmukaisten ja tarkempain perusteiden mukaan ja
+sitä pitää kokonaan uutena veronpanona.
+
+Alkuperäisyyttä tai itsenäisyyttä emme Pohjanmaan veroissa yleensä voi
+huomata. Ne muistuttavat useissa kohdin Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen
+ruotsalaisperäisiä verojärjestelmiä, jotka ilmeisesti ovatkin niiden
+esikuvana olleet. Poikkeuksen tekee ainoastaan Etelä-Pohjanmaan vanhin
+kirkollinen verotus ja Perä-Pohjola, joissa suomalaisten heimojen
+muinaiset kansaiset olot kuvastuvat eteemme.
+
+
+
+4. SUOMEN MAAKUNTAIN VEROKYKY JA ASUTUSASTE UNIONIAJAN ALUSSA.
+
+
+Eerik Pommerilaisen verokirjan ja uuden ajan vanhimpain verokirjain
+nojalla voidaan määrätä Suomen eri maakuntain todennäköinen verokyky ja
+asutusaste unioniajan alussa.
+
+Ahvenanmaan täysiverojen luku v. 1413 oli 526. Asutusastetta 1300-luvun
+lopussa kuvaisi paremmin Kustaa Vaasan aikainen savuluku, mutta
+vallitsevina veroyksiöinä olivat vielä v. 1413 täysiverot.
+
+Turun linnaläänin vero Eerik Pommerilaisen aikaan teki kaikkiaan 9 832
+mk. Kun savun vero teki 5 mk ja kun varmaan niilläkin alueilla, missä
+ei savulaskua vielä käytetty, veron suhteellinen suuruus oli
+samanlainen, tulee koko läänin lasketuksi savuluvuksi 9 832:5 eli
+1 966 savua.
+
+Raaseporin läänissä oli v. 1413 veroyksiöitä, jotka ovat katsottavat
+savun vastineeksi, 1 011.
+
+Porvoon läänin vanha veromarkkaluku, mikä varmaan vastaa läntisten
+alueitten savua, teki uuden ajan alussa, ja epäilemättä puoltatoista
+sataa vuotta aikaisemmin, 350.
+
+Viipurin läänissä oli veromarkkoja uuden ajan alussa 1102, mutta
+unioniajan alussa varmaan jonkin verran vähemmän, koska täällä
+muodostettiin uusia veromarkkoja sitä myöten kuin uutisasutus kruunun
+takamailla edistyi; suuresti erehtymättä voidaan Viipurin linnaläänin
+verokykyisyyttä unioniajan alussa osoittaa luvulla 1 000.
+
+Savon alueella oli uuden ajan alussa 600 veromarkkaa, mutta koska
+uutisasutus juuri sillä taholla oli ollut vilkkain, emme uskalla
+unioniajan verolukua Savossa olettaa 300 suuremmaksi.
+
+Satakunnasta (ilman kaupunkeja, mutta Närpöö mukaan laskettuna) sai
+Eerik Pommerilainen veroa, laskettuna 4 mk:n mukaan savulta, kaikkiaan
+5 812 mk, josta käyttäen samaa perustetta kuin V.-Suomessa saisimme
+6 995 mk eli 1 395 savua. Pohjanmaan savuluku v. 1413 teki 460, mihin
+lisäksi otamme Tornion 30 savua.
+
+Hämeessä oli v. 1413 kaikkiaan hiukan yli 955 koukkua, jotka maksoivat
+yhtä raskaan veron kuin lounaisen Suomen koukut ja siis ovat kyllä
+niihin verrattavia.
+
+Suomen kaikkien maakuntain yleislasku tulee siis seuraavaksi:
+
+                              verokyky       suhdeluku %
+                              yksiöissä      veroyksiöissä
+
+    Ahvenanmaa                  526               6
+    Turun lääni                1 966             24.5
+    Raaseporin lääni           1 011             12.6
+    Porvoon lääni                350              4.4
+    Viipurin lääni             1 000             12.5
+    Savo                         300              3.8
+    Satakunta                  1 395             17.5
+    Pohjanmaa ja Tornio          490              6.1
+    Häme                         955             12.0
+    koko Suomi                 7 993            100.0
+
+Tästä laskelmasta näkyy selvästi lounaisten saaristo- ja
+rannikkoseutujen suuri taloudellinen ylivalta; tulihan noista
+mahdollisimman samanarvoisiksi lasketuista veroyksiöistä päälle 61 %
+Ahvenanmaan, Turun läänin, Raaseporin läänin ja Satakunnan osalle.
+Toisin sanoen: suunnilleen nykyisen Turun läänin ja läntisen Uudenmaan
+alue vastasi unioniajan alussa lähes 2/3 koko Suomen taloudellisesta
+voimasta. Ahvenanmaa yksin merkitsi verotaloudellisesti enemmän kuin
+koko Pohjanmaa!
+
+Tämäntapaiset laskelmat ovat kumminkin aina luonnollisesti hyvin
+ylimalkaisia. Suuremmalla varmuudella laskelmamme osoittaa ainoastaan
+lounaisten ja läntisten rannikkoseutujen keskinäistä suhteellista
+taloudellista voimaa ja asutusastetta, joka näillä seuduin oli
+veroyksiöiden mukainen. Suomalaistenkin sisämaitten verokyvystä antavat
+numerot ylimalkaisen luvun, mutta näiden seutujen väkilukua ei voida
+tällä perusteella arvostella. Suomalaisten alueitten ominaisuuksia
+keskiajalla näet oli sekin, että niillä perustavaa veroyksiötä kohden
+tuli suuri henkilöluku, niinkuin silmäys Viipurin alueen veroluvun ja
+savuluvun suhteisiin selvästi osoittaa. Suomalainen väestö oli
+ryhmittynyt suuriin perhe- ja heimokunnallisiin yhdyskuntiin, jotka
+taloudellisesti olivat pääasiallisesti vain kulutuskuntia ja siis
+heikkoja veronmaksajia. Merimaakunnissa sitävastoin, missä asutus ja
+viljelys jo olivat ehtineet juurtua, veroyksiöt olivat vähemmin
+väekkäitä omistus- ja tuotantokuntia, joiden taloudellinen kyky juuri
+siitä syystä voitti umpisuomalaisen yhteiskunnan.
+
+
+
+
+VI. KESKIAJAN KANSALLISUUSKYSYMYS,
+
+
+
+1. SUOMALAINEN JA RUOTSALAINEN OIKEUS.
+
+
+Muinaistieteelliset ja paikannimitutkimukset ovat näyttäneet, että
+suomalaisten ja ruotsalaisten muinaiset leviämisalueet Suomen
+eteläisillä ja lounaisilla rannikkoseuduilla ovat melkoisesti
+poikenneet niiden seutujen nykyisistä kielialueista.
+
+Vielä keskiajan ensimäisinä vuosisatoina puheenaolevain seutujen
+kansallisuussuhteet huomattavasti poikkesivat nykyisistä.
+Historiallinen tutkimus on lisäksi osoittanut, etteivät silloiset
+kansalliset erilaisuudet olleet ainoastaan kielellisiä, vaan ulettuivat
+myöskin yhteiskunnallisiin oloihin ja laitoksiin.
+
+Nämä yhteiskunnalliset erilaisuudet esiintyivät lähinnä niissä
+ilmeisesti heimokunnallisissa "oikeuksissa" (rätt), joiden perusteella
+kirkollisia veroja keskiajalla suoritettiin. Suomalaisperäisiä
+oikeuksia olivat suomalainen, Hämeen ja Karjalan oikeus,
+ruotsalaisperäisiä ruotsalainen ja Uudenmaan helsinkiläinen oikeus,
+jotka kuuluivat läheisesti yhteen. Eri oikeudet erosivat toisistaan
+jyrkimmin ikivanhain piispankymmenysten suorittamisessa: ruotsal.
+oikeudessa maksettiin piispalle voita, suomal. oikeudessa viljaa,
+Hämeen ja Karjalan oikeudessa turkiksia. Samanlainen ero oli vanhassa,
+papille kuuluvassa "ruokalisässä", sekin kun ruotsalaisperäisten
+oikeuksien alueella maksettiin voissa, mutta suomalaisperäisissä
+oikeuksissa viljassa. Nämä erilaiset maksujärjestelmät riippuivat,
+niinkuin suomalaista turkiskulttuuria ja varsinkin piispan kilttiveroa
+koskevilla sivuilla on selvitetty, eri seutujen erilaisista
+yhteiskunnallis-taloudellisista oloista.
+
+Enintä mielenkiintoa kansallisessa suhteessa herättävät lounaisen
+Suomen suomalainen ja ruotsalainen oikeus, koska ne täällä esiintyvät
+rinnakkain samoissa seurakunnissa ja muodostavat yhteisen
+kokonaisuuden, mutta kuitenkin selvästi eroavat toisistaan, ja koska
+täällä voidaan seurata näiden oikeuksien myöhempää kehitystä.
+
+Suomalaisen ja ruotsalaisen oikeuden alueeseen kuului Varsinais-Suomi
+ja alinen Satakunta. Tämä alue käsitti epäilemättä ne osat maata, mitkä
+aikaisimmin joutuivat kristinopin ja Ruotsin vallan vaikutuksen
+alaisiksi (ensimäisen ristiretken alue). Nimitys suomalainen oikeus
+kohdistuu niin erityisesti tämän alueen suomalaisiin asukkaisiin, että
+sitä on katsottava asukkaiden heimonimeksi. Suomal. oikeuden alue siis
+ilmaisee suomalaiseksi nimitetyn heimon leviämisalaa ensimäisen
+kirkollisen verotuksen aikana.
+
+Erilaisuus, mikä ilmenee suomal. ja ruotsal. oikeuden välillä niiden
+vanhimmassa kirkollisessa verotuksessa, näyttää riippuneen ensi sijassa
+erilaisista kansallisista taloustavoista. Ruotsalaisella alueella s.o.
+V.-Suomen saaristossa (paitsi Paraisissa) ja rannikoilla oli
+karjanhoitoon perustuva peltoviljelys ensimäisiä kymmenyksiä
+määrättäessä jo vakaantunut; vero luonnollisimmin maksettiin väestön
+tärkeimmästä omaisuudesta, karjasta. Suomal. oikeuden alueella
+sitävastoin oli vielä alkuperäisen suomal. heimotavan perintönä
+vallalla viljelysmuoto, joka ei perustunut karjaan ja kotipeltoihin,
+vaan laaja-alaiseen kaskitalouteen; tällä alueella ei nähtävästikään
+ollut paljon karjaa,[433] mutta runsaasti viljaa, ja senvuoksi se
+maksoi ensimäiset kymmenyksensä viljassa, joka täällä meriteitten
+läheisyydessä varmaan oli yhtä tärkeä ja kaupassa käypä kuin
+ruotsalaisten seutujen voikin.
+
+Paitsi piispan "nokkaveroa", maksettiin ruotsal. oikeudessa voissa
+myöskin ruokalisä ja n.s. lehmävero (komålssmör). Myöskin maallisessa
+verotuksessa 1300-luvun alkupuolella mainitaan voiveron kuuluvan
+ruotsal. oikeuteen.[434] Voiverot tämän mukaan olivat erittäin tärkeä,
+luultavasti aivan hallitseva osa ruotsal. oikeuden verojärjestelmässä.
+On mahdotonta otaksua, että ratkaisevana tässä kohden olisi ollut
+yksinomaan sellainen tilapäinen seikka, kuin että voi oli veronsaajalle
+edullisempi, mutta hyvin asianmukaista on, että verotus noudatti
+taloudellis-heimollisia tapoja ja että voita otettiin sieltä, mistä
+voita saatiin, ja viljaa sieltä, mistä sitä erityisesti liikeni.
+
+Suomal. ja ruotsal. oikeuden keskinäisissä suhteissa näyttää jo varhain
+tapahtuneen muutoksia. Havaitaan näet, että ruotsal. oikeuden myöhempiä
+veroja (ruokalisää y.m.) maksettiin huomattavan paljon laajemmilla
+alueilla kuin saman oikeuden vanhimpia veroja (piispankymmenyksiä).
+Toisin sanoen, ruotsal. oikeuden myöhemmät verotavat tulivat käytäntöön
+eräillä suomal. oikeuden seuduilla. Näiden oikeuksien levenemisalueita
+yksityiskohtaisesti tutkimalla Fontell on osoittanut, että ruotsal.
+oikeuden ruokalisää tuli maksettavaksi kaikilla uutisasutuksilla,
+kansallisuudesta riippumatta,[435] mikä sääntö on selvästi lausuttu
+myös asiakirjoissa.[436] Jo 1300-luvun alussa tätä sääntöä
+noudatettiin, mutta luultavasti sitä on käytetty jo 1200-luvulla.
+Taloudelliselta kannalta tällainen kehitys on hyvin ymmärrettävä.
+Lounaisen Suomen uutisasutusten metsäoikeudet tulivat varmaan jo
+aikaisin rajoitetuiksi siihen tapaan kuin Ruotsissakin tytärkylistä
+(afgärdaby) oli säädetty. Kun uutistaloilla ei ollut tilaisuutta
+esi-isäin laaja-alaiseen kaskiviljelykseen, täytyi niiden perustaa
+taloutensa kotipeltoihin ja karjaan ja maksaa veronsa voissa. Muutenkin
+heimolliset tavat ja ominaisuudet kirkon, hallinnon ja yleensä uusien
+historiallisten olojen vaikutuksesta vähitellen menettivät alkuperäisen
+jyrkkyytensä ja tekivät tilaa uusille yhteisille ja yhdenmukaisille
+oloille.
+
+V.-Suomen asiakirjoissa säilyneistä useista muistoista päättäen suomal.
+ja ruotsal. oikeuteen kuuluvat asukkaat muodostivat eri verokuntia.
+Niinpä v. 1463 mainitaan Paimiossa maallisina verokuntina suomal.
+oikeus ja ruotsal. oikeus.[437] Jako täällä tuskin perustui
+kansallisuuteen, sillä kirkolliseen suomal. oikeuteen kuului myöhemmin
+kapea asutusvyöhyke ison joen ja merenlahden varrella sekä Piikkiön
+joen latvaseutu (vanha suomal. asutus), ruotsal. oikeuteen Sauvonjoen
+latvaseutu ja itäinen takamaa (uutisasutus).
+
+Rymättylässäkin v. 1463 ryhmitettiin verokunnat suomal. oikeuteen (4
+verok.) ja ruotsal. oikeuteen (4 verok.).[438] Jälkimäiseen oikeuteen
+kuului ainoastaan ulkorantoja ja ulkosaaria s.o. nuorempia asutuksia.
+
+Nekin tilat, mitkä alkuaan kansallisuuden perusteella olivat joutuneet
+suomal. tai ruotsal. oikeuteen, pysyivät siinä omistajain vaihdoksista
+huolimatta ja siten saivat samanlaisen pysyvän veroluonteen kuin
+uutisasutuksilla oli. Kun v. 1335 eräs henkilö vaihtoi Turun piispalle
+Rymättylän suomal. oikeudessa olevan tilansa, niin tila varmaan jäi
+suomal. oikeuteen uuden omistajan kansallisuudesta huolimatta.[439]
+Tunnettu on myöskin, että v. 1446 Liedossa käytiin rajoja suomal.
+ja ruotsal. oikeuden välillä, joten täälläkin alueet olivat
+muuttumattomat.[440] Koko tämä alkuaan kansallinen järjestelmä siten
+vähitellen kiintyi maahan, muuttui alue- ja maajärjestelmäksi, jolla ei
+enään ollut mitään tekemistä kansallisuuksien kanssa.
+
+Jo varhain näkyvät eri oikeuksiin kuuluvat verokunnat ryhmittyneen eri
+veropitäjiksi. Maskun pitäjässä uuden ajan alussa oli 5 verokuntaa,
+joista 3 (Ylimmäinen, Keskimmäinen ja Utamaan) oli suomal. ja 2
+(Karvatun ja Koverin) ruotsal. oikeutta. Viimemainitut ruotsal.
+oikeuden verokunnat olivat nyk. Merimaskun seudulla ja ne nähtävästi
+muodostivat sen "Karvatun pitäjän", jota mainitaan v. 1405.[441]
+
+Vehmaan suomal. oikeutta mainitaan hallinnollisena alueena v. 1418,
+ruotsal. oikeutta samalla tavoin v. 1447.[442] Maalliseen verotukseen
+nähden Vehmaa v. 1463 jakautui suomal. ja ruotsal. oikeuteen, joissa
+kummassakin oli 2 verokuntaa.[443] Uuden ajan alussa olivat "Vehmaan
+suomalainen" ja "Vehmaan ruotsalainen" pitäjä eli "lääni" vielä
+olemassa, kummassakin 3 verokuntaa.
+
+Aivan samanlainen jako oli keskiajalla Vehmaan naapuriseudussa,
+Uudellakirkolla. Ruotsal. oikeuden alue esiintyy vv. 1463-1464 "Velluan
+pitäjän" ja myöhemmin "Pettäisten läänin" nimisenä veropitäjänä, johon
+alkuaan kuului 2, mutta myöhemmin 3 verokuntaa.[444] Suomal. oikeuteen
+kuului 3 verokuntaa sisältävä "Hallun pitäjä", jota asiakirjoissa
+mainitaan vv. 1413, 1437, 1463-1464 ja vielä uuden ajan alussa.[445]
+Tämä sama jako oli vielä aikaisemmin käytännössä myöskin kirkollisella
+alalla, sillä 1400-luvun alussa Uudenkirkon kirkkopitäjä oli jaettuna 4
+yökuntaan, joista 2 vastaa suomal. ja 2 ruotsal. oikeuden alaa.[446]
+
+Mutta sekä Velluassa että Hallun pitäjässä (Kodialassa) lienee muinoin
+ollut omat kirkkonsakin; jälkimäisen rauniot vieläkin ovat näkyvissä.
+Ilmeisesti nämä pienet kirkkokunnat ovat vanhemmat kuin todennäköisesti
+1400-luvun alussa perustettu "uuden kirkon" suuri kirkkokunta, johon
+vanhat pienet kirkkokunnat yhdistettiin. Uudenkirkon suomal. ja
+ruotsal. oikeuden alueet siis ovat -- niinkuin Meinander ja Rinne
+huomauttavat -- aikaisemmin olleet myös kirkkopitäjiä.[447]
+
+Onko tämä kirkkokuntajako riippunut alkuperäisistä kansallisuusoloista
+vai uutisasutuksesta? Uudenkirkon suomal. oikeuteen kuuluvat alueet
+olivat Männäisten jokivarrella, ruotsal. oikeuteen pääasiallisesti
+rannikolla ja Velluan jokilaaksossa. Ei voi väittää näiden pitäjäin
+ehdottomasti olleen eri kielialueita. Mutta koska ruotsalaisenkin
+oikeuden alalla V.-Suomessa tavataan ikivanhoja asutuksia ja koska
+Maskun Karvatun, Vehmaan ruotsal. oikeuden ja Uudenkirkon Velluan
+pitäjiin selvästi pääasiallisesti kuului rannikko- ja saaristokyliä,
+joita voi pitää alkuaan ruotsalaisina, on se luulo oikeutettu, että
+ruotsal. ja suomal. oikeudessa esiintyvän pitäjäjaonkin, niinkuin
+alkuisin koko suomal. ja ruotsal. oikeuden pohjana ja perustuksena ovat
+olleet ikivanhat kansallisuusolot, vaikka tämä peruste uutisasutuksen
+jatkuessa lakkasi olemasta ratkaiseva.
+
+Eerik Pommerilaisen maakirjassa v:lta 1413 mainitaan V.-Suomen
+veroyksiöiden joukossa myöskin "koukkuja" (krok). Nähtävästi oli
+koukkulasku tällöin käytännössä ainoastaan pienemmällä V.-Suomen
+alueella, sillä verokirjoissa mainittujen 1 546 savun ja 54 bolin
+rinnalla oli koukkujen luku ainoastaan 345 1/8.[448] Ne harvat
+yksityistapaukset, joissa V.-Suomen koukkuja mainitaan, ovat 1300-luvun
+loppupuolelta ja seuraavan sataluvun alkupuolelta ja kohdistuvat
+Maariaan, Paattisiin, Ruskoon ja Vehmaaseen (?),[449] Kaarinaan,[450]
+Santamalaan ja Lemuun[451] sekä Mynämäkeen.[452] Kaikki nämä koukut,
+lukuunottamatta epävarmaa Vehmaan tapausta, ovat suomalaisen oikeuden
+kylissä. Voidaan siten sanoa koukkulaskun puheenaolevana aikana olleen
+Pohjois-Suomeksi kutsutun V.-Suomen osan suomalaisen asutuksen
+kansallisena tunnuksena.
+
+
+
+2. KANSALLINEN OIKEUDENKÄYTTÖ -- KANSALLISIA LAAMANNEJA.
+
+
+Veronmaksu ja oikeudenkäyttö olivat keskiajalla niin yhteenkuuluvia
+asioita, ettei lainkaan ole odottamatonta tavata suomalaisen ja
+ruotsalaisen oikeuden veropitäjiä myös käräjäpiireinä. V. 1418 laamanni
+Suni Suninpoika piti kihlakunnankäräjiä Vehmaan suomal. oikeuden
+asukkaiden kanssa,[453] ja v. 1447 pidettiin samanlaisia käräjiä
+Vehmaan ruotsal. oikeuden asukkaiden kanssa.[454] Vielä niin myöhään
+kuin v. 1555 pidettiin kolmet käräjät erikseen Vehmaan suomal. ja
+ruotsal. oikeuden asukkaiden kanssa, ja samalla tavalla meneteltiin
+samana vuonna Uudellakirkolla.[455]
+
+Uuden ajan alussa oli Vehmaa niinkuin Uusikirkkokin jo kauan ollut
+yhtenä seurakuntana ja niiden väestö valtaavaksi osaksi ellei kokonaan
+suomenkielinen. Laki, jota kummankinlaisilla käräjillä käytettiin, oli
+sama. Fontellin mainitsemat käräjät pidettiin toistensa välittömässä
+yhteydessä, suomal. oikeuden käräjät yhtenä, ruotsal. oikeuden käräjät
+seuraavana päivänä, tai päinvastoin. Voimme lisätä, että Vehmaalla jo
+v. 1418 luultavasti oli käräjäpaikkakin sama: suomal. oikeuden käräjät
+pidettiin "kirkolla pitäjän tuvalla", joka tietenkin oli koko pitäjän
+yhteinen kokouspaikka. Kaksien käräjäin pitäminen samassa pitäjässä
+sellaisissa oloissa näyttää vain turhalta muodollisuudelta,
+perinnäistavalta, jota ei ole tullut hävitetyksi.
+
+Eräs Fontellin huomauttama seikka paljastaa meille kysymyksen ytimen.
+Suomal. ja ruotsal. oikeuden käräjillä oli kummallakin eri
+lautakuntansa.[456]
+
+Oikeudenkäytön kiintyminen määrättyihin maa-alueisiin on verraten
+myöhäinen historiallinen ilmiö. Vielä keskiajalla, osittain kauan
+myöhemminkin, muodostivat Suomessakin määrätyt laitokset ja ihmisryhmät
+eri oikeuspiirejä; viittaus kirkon oikeuteen, aateliston oikeuteen,
+linnaoikeuteen, hansakauppiaitten oikeuteen riittää tätä suhdetta
+valaisemaan. Keskiajan oikeus oli vielä kirjaimellisesti sääty- ja
+luokkaoikeutta. Silloisen yhteiskunnan yleisimpiä periaatteita oli se,
+että yksilö oli ainoastaan vertaistensa kautta syylliseksi
+todistettava. Se oli aikuisemmilta yhteiskunta-asteilta peritty tapa ja
+yhtä luonnollinen ja luja yhteiskunnan alemmissa kuin ylemmissäkin
+kerroksissa. Tähän periaatteeseen perustui talonpoikain syylliseksi
+todistaminen talonpoikaisten todistajain tai lautakunnan kautta. Läpi
+keskiajan Viron talonpojat syvässä orjuuden tilassaankin säilyttivät
+omat todistus- ja tuomiolaitoksensa, vaikka oikeuden johto ja
+sakotusvalta kuuluikin kartanoherralle.[457] Siltä yleiseltä kannalta
+ovat meidänkin maassamme keskiaikana kaikkialla esiintyvät ja niin
+tärkeät lautakunnat ja todistajakunnat käsitettävät.
+
+Tällaisen oikeudenkäytön juuret ovat heimokunnalliset.
+Heimokunnallisuuden kulmakiviä on ollut juuri heimokunnallinen oikeus
+ja oikeudenkäyttö. Kullakin germanilaisella heimolla, usein pienemmillä
+heimon osillakin, oli muinoin omat oikeuslaitoksensa. Heimo-oikeus oli
+heimomiesten oikeus, joka ei ollut mihinkään paikkaan sidottu, vaan
+seurasi heimoa sen kaikissa vaiheissa. Kun saalalaiset frankit
+valloittivat Gallian, jättivät he roomalaiselle väestölle sen entisen
+roomalaisen oikeuden, mutta itse edelleenkin noudattivat omia
+heimolakejansa, koska pitivät itseänsä ja oikeuttansa roomalaisia ja
+heidän laitoksiansa parempina. Kun heimo hajosi, säilyttivät hajonneet
+osat perittyjä oikeuslaitoksiansa niin kauan kuin mahdollista; missä
+yksinäinen heimomies tai pieni ryhmä heimomiehiä joutui asumaan vieraan
+kansallisuuden keskessä, niin sittenkin se piti luonnollisena
+oikeutenaan pysyä omain heimomiestensä tuomiovallan ja oman
+lainkäyttönsä alaisena.[458]
+
+Suomen suomalaisten heimojen muinaisesta oikeudesta on jälkimaailmalle
+säilynyt ainoastaan hämäriä ja epävarmoja muistoja. Mutta nähdäksemme
+on riittävän selviä muistoja siitä, että lounaisen Suomen suomalaisilla
+-- niinkuin toiselta puolen heidän ruotsalaisilla naapureillaan --
+vielä 1300-luvun alkupuolella on ollut yleinen, kansalliselle pohjalle
+järjestetty oikeudenkäyttö, mikä ilmeisesti oli aikaisemman
+heimokunnallisen oikeuden perintöä.
+
+Kuten tunnettua, jo ennen varsinaisen valtakunnallisen laamannivirau
+asettamista Suomessa mainitaan useita yksinäisiä "laamannin" nimellisiä
+viranomaisia, joista ensimäinen, Bero "legifer", esiintyy v. 1324.
+Näiden virkamiesten asema on näyttänyt hyvin arvoitukselliselta. Yrjö
+Koskisen arvelun mukaan nämä ensimäiset laamannit olivat kuninkaan
+tuomiovaltaa käyttäväin linnanisäntäin apulaisia tai muuten heistä
+riippuvia virkamiehiä. Väitteensä Yrjö Koskinen perustaa
+pääasiallisesti siihen, että ensimäiset laamannit tuomitsivat vain
+kuninkaan tuomioita. Asia ei kuitenkaan ole selvä.[459] Mitä taas
+siihen tulee, että ensimäiset laamannit olivat linnanpäälliköistä
+riippuvia, niin muutamista asiakirjoista päättäen se todella oli
+laita.[460] Tämä riippuvaisuussuhde ei kuitenkaan ollut päällikön ja
+hänen apulaisensa, vaan ylemmän ja alemman oikeusasteen keskinäinen,
+niin että linnanpäällikkö kuninkaan nimessä vahvisti laamannien
+tuomioita.
+
+Ylipäänsä jää ensimäisten laamannien toiminta epäselväksi, jos sitä
+tahdotaan verrata myöhempäin valtakunnallisten laamannien virkaan.
+Toiseksi sitävastoin muuttuu asia, jos lähdemme siitä perusteesta,
+minkä asiakirjat itse tarjoovat, nim. että nuo ensimäiset laamannit
+ovat olleet paikallisia virkamiehiä siihen malliin kuin Ahvenanmaan
+keskiaikaiset maantuomarit, joista edellä on ollut puhe.
+
+Suomen ensimäisten laamannien kotimaisuus on silmäänpistävä. Se on
+sitäkin huomattavampi kun silloiset linnanpäälliköt enimmäkseen olivat
+ruotsinmaalaisia ylimyksiä, jotka eivät Suomeen kotiutuneet, vaan yhtä
+pian täältä poistuivat kuin tulivatkin. Ennen vuotta 1362 mainitaan
+Suomessa nimeltä 5 laamannia ja alalaamannia. Heistä esiintyy
+Bero täällä kahtena vuosikymmenenä, joten hän lienee ollut
+perinpohjin maahamme perehtynyt; hänen toimintansa uusmaalaisten
+papinpalkka-asiassa saattaa ajattelemaan, että hän oli Uudenmaan ja
+siinä tapauksessa ehkä Tenholan asukkaita.[461] V. 1326 mainittu
+Uudenmaan laamanni Ingo Dyækn oli sukunimestään päättäen kotimainen
+mies.[462] 1340-luvulla esiintyvä laamanni Jaakko Antinpoika oli
+sinetistään päättäen Kokemäen asukkaita.[463] Neljäs laamanni, Mathias
+Kogh eli Kogger, piti samaa sukunimeä kuin 1400-luvun alussa eräs suku
+Ahvenanmaalla[464] ja viides vihdoin, Jacob Korka, arvatenkin kuului
+myöhemmin kuuluisaan Kurki-sukuun.[465]
+
+Näiden laamannien toimitapakin ilmaisee heidän paikallista luonnettaan.
+He näet yleensä toimivat paikallistuomarien tapaan, etenkin välittäen
+omaisuuden luovuttamisia, joiden laillisuus perustui henkilölliseen
+tuntemukseen ja toimitukseen.
+
+Mutta asiakirjoista ilmenee vielä se ensi näkemältä omituinen seikka,
+että täällä 1300-luvun alkupuolella on toiminut samanaikaisia
+laamanneja kaksittain. Bero laamannin aikana esiintyy kaksikin muuta
+laamanniksi kutsuttua henkilöä oikeustoimissa, ja v. 1362 täällä
+myöskin on kaksi laamannin nimen omistajaa.
+
+Tähän seikkaan on luonnollinen selitys. Ne Beron virkatoimet, joista on
+tietoa, kohdistuvat Uuteenmaahan ja eteläiseen V.-Suomeen, Raision
+Luonnonmaahan, Maskun Sudinsaloon, Porvoon pitäjään ja Helsingin
+oikeuden papinpalkkaukseen, lyhyesti seutuihin, jotka kuuluvat
+historiallisen ruotsalaisen oikeuden alaan. Sillä määrätyllä alalla
+Bero on ollut laamanni. Hänen v. 1345 käyttämänsä virkanimi "Uudenmaan
+laamanni" (legifer Nylandiæ) on käsitettävä laajemmassa koko Helsingin
+oikeuden alaa tarkoittavassa merkityksessä. Berosta muulloin käytetyt
+nimet "laamanni" (legifer), "Suomen laamanni", "Suomen itäosain
+laamanni" (legifer parcium orientalium Finlandiæ) ovat epämääräisiä
+yleisnimiä, jollaisia keskiajalla usein kyllä käytettiin.[466]
+
+Beron aikalainen toinen laamanni, Jaakko Antinpoika, asui Kokemäellä ja
+oli v. 1344 oikeustoimissa Ulvilassa.[467] Häntä mainitaan ainoastaan
+yhdessä muussa asiakirjassa, mutta siitä saamme sen tiedon, että hän
+oli suomalaisen oikeuden laamanni.[468]
+
+V:n 1344 aikoina siis Suomessa oli kaksi laamannia, toisen virkapiirinä
+ruotsalaisen, toisen suomalaisen oikeuden alue. Tämä järjestys näyttää
+vanhalta ja säännölliseltä. Ruotsalaisia laamanneja olivat Bero
+(1324-1345), Ingo Dyækn (1326) ja Mathias Koog (1351-1356), joka
+suoritti virkatoimia ruotsalaisen oikeuden alalla tai eteläisessä
+V.-Suomessa (Kemiössä, Kaarinassa ja Sauvossa--Maariassa).[469]
+Huomattava on kuitenkin, että Ingo Dyækn mainitaan Uudenmaan laamannina
+Bero laamannin aikana;[470] virka on voinut vuorotella. Suomalainen
+laamanni oli Jaakko Antinpoika (1344-1347) ja varmaan myös "Jacob
+Korka", joka v. 1362 oli virkatoimissa Ulvilassa.
+
+Vahvistus siihen mielipiteeseen, että lounaisen Suomen suomalaisella ja
+ruotsalaisella alueella 1300-luvun alkupuolella on ollut kaksi
+laamannia, on löydettävissä Ruotsin maakuntalaeista. Södermanlannin
+lain toisessa vanhassa käsikirjoituksessa (kodeks B), joka Schlyterin
+mukaan on laadittu "ei kauan vuoden 1335 jälkeen", on näet sellainen
+tieto, että Turun hiippakunnassa "on kaksi laamannikuntaa".[471] Koska
+Suomi vasta v. 1435 jaettiin kahteen alueelliseen laamannikuntaan,
+katsoo Schlyter Södermanlannin tiedonantoa erehdykseksi ja samoin
+Tengberg, joka sanoo huomanneensa kodeks B:ssä muitakin
+uudenaikaisuuksia.[472] Uusin tutkimus on kuitenkin osoittanut, että
+kodeks B, niinkuin tämän maakuntalain muutkin kodeksit, edustavat lain
+ainoaa v. 1327 tapahtunutta ja kuninkaan vahvistamaa kirjaanpanoa.[473]
+Tosiasiaksi siten jää, että Södermanlannin laissa 1300-luvun
+alkupuolella mainitaan Suomessa olevan kaksi laamannia. Ja ettei tämä
+tieto ole erehdys, sen Suomen omat samanaikaiset asiakirjat todistavat.
+
+V. 1362 tapahtui Suomen laamannilaitoksessa muistettava käänne, kun
+kuningas Haakon Maununpojan ja valtakunnan suurherrain julistuksella
+Suomen laamannille annettiin oikeus olla osallisena Ruotsin kuninkaan
+vaalissa. Julistuksessa nimenomaan sanotaan, että Suomi on yksi
+laamannikunta ja että herra Niilo Tuurenpoika (Bjelke) sen laamannina
+oli kutsuttu osalliseksi kuninkaan vaaliin.
+
+On kuitenkin mahdollista, että Suomella jo jonkun verran aikaisemmin
+oli ollut yhteinen ylilaamanni: v:n 1362 julistusta annettaessa Niilo
+Tuurenpoika jo oli Suomen laamanni ja kymmentä vuotta aikaisemmin
+(1352) annetaan Mathias Koogille kerran virkanimi "Itämaitten
+alalaamanni", ikäänkuin joku ylilaamannikin olisi ollut olemassa. Joka
+tapauksessa on 1300-luvun puolivälin aikoja pidettävä Suomen
+oikeudenkäytön suurena murrosaikana. Silloin syntynyt Maunu
+Eerikinpojan maanlaki Ruotsissa päätti maakuntalakien aikakauden ja
+alkoi siellä uuden valtakunnallisen kehityskauden. Suomessakin sama
+maanlaki merkitsi heimokunnallisen oikeudenkäytön päättymistä ja
+valtakunnallisen alkamista.[474] Suomen laamannin virasta tuli
+valtakunnan virka, jota Ruotsin mahtavimmat ylimykset tavoittelivat ja
+joka saattoi vanhat paikalliset ja kansalliset laamanninvirat
+täydelliseen varjoon.
+
+
+
+3. MUITA KANSALLISUUSMUISTOJA.
+
+
+Edellä kerrotut 1300-luvun alkupuolella toimineet laamannit sekä paljon
+kauemmin pysyneet suomal. ja ruotsal. oikeus erillisine vero-, pitäjä-
+ja käräjäjärjestelmineen luovat kuvan kahdesta muinaisesta
+kansallisuudesta Lounais-Suomessa, joiden välillä ei ollut ainoastaan
+kielellinen ero, vaan myöskin yhteiskunnallista ja taloudellista eroa.
+
+Kun monellakin lounaisen Suomen seudulla muinoin oli lähekkäin joku
+hyvin vanha Suomenkylä ja Ruotsinkylä, niin on luultavaa, että niiden
+asukkaat kerran ovat kuuluneet eri kansallisuuksiin, jotka useissa
+tärkeissä asioissa olivat toistensa vastakohtia. Juuri tuo jyrkkä raja
+nähtävästi antoi aiheen kyläin nimittämiseen kansallisuuden mukaan.
+Tenholassa Raaseporin läänissä v:n 1451 verokirjan mukaan olivat
+"Ffynnebol" ja "Swenskabol" eri verokuntia, Paraisissa oleva Sysilahden
+kylä jakautui vielä uuden ajan alussa kahteen osaan "Finsk Sysilax" ja
+"Svensk Sysilax", jotka ilmeisesti kansallisuusolojen vuoksi kuuluivat
+eri verokuntiin.[475] Mutta tämä sama esimerkki on kansallisuuksien
+myöhempää historiaa suuresti valaiseva; Suomen Sysilahdesta uuden ajan
+alussa oli jo suurin osa joutunut ulkokyläläisten haltuun ja m.m. oli
+kahdella Ruotsin Sysilahden isännällä jo taloja Suomen Sysilahdessa.
+
+Kylässä oli tapahtunut tai oli tapahtumassa kansallisuusmuutos. Sen oli
+aikaansaanut heimokaudella tuntematon voima: valtiojärjestyksen
+suojaama omistusoikeus, historiallisen elämän synnyttämä maan ostaminen
+ja vaihtaminen ja koko uusi taloudellinen taso. "Suomenkylästä" saattoi
+nyt tulla ruotsalaisten omistama kylä, "Ruotsinkylästä" supisuomalainen
+asutus; kansallisuus ei enään sulkenut yhteiskunnallista ja
+taloudellista elämää perinnöllisiin kieliryhmiin, vaan kieliryhmät
+saivat nyt vapaasti levitä yhteiskunnallisen ja taloudellisen elämän
+aloille. Se oli vanhemman keskiajan historiallisen kehityksen
+päätuloksia maamme lounaisissa osissa.
+
+
+
+
+VII. KESKIAJAN MAAKYSYMYKSIÄ.
+
+
+
+1. BOL.
+
+
+Vanhimpia ja yksinkertaisimpia maanomistus- ja maaverotusyksiöitä
+läntisessä ja luoteisessa Europassa on ollut tila -- täysi ja jakamaton
+tila.
+
+Anglosaksilaisessa Englannissa sellaisen maa- ja verotusyksiön nimenä
+oli "hide", "hid", millä alkuaan tarkoitettiin sellaista tilaa, joka
+riitti perheen elatukseen. Myöhemmin tällaiseen täysitilaan laskettiin
+120 acrea peltoa. Jo varhain täysitiloja jaettiin osiin; niinpä 1/4
+hiden tila oli "virgate". Mutta asutus- ja verotusmuutosten kautta hide
+menetti entisen merkityksensä, ja feudalismin aikana se esiintyi enään
+vain eräänlaisten verojen yksiönä.[476]
+
+Keski-Europan germanilaisilla aloilla oli vastaavan yksiön nimi "Hufe",
+"huoba", "höba"; sen latinankielinen nimitys "mansus" merkitsi
+kartanoa, asuinpaikkaa. Kuudennen vuosisadan lopulla näkyy Hufe
+Länsi-Saksassa menettäneen alkuperäisen heimotilan luonteensa ja
+muuttuneen määrätynlaatuiseksi veroyksiöksi. Frankkilaisella ajalla
+mainitaan verotilan suuruudeksi usein 30 Morgenia, mutta eri seuduilla
+olivat täysitilat hyvinkin erisuuruisia, mikä kyllä kävi päinsä, koska
+tällaisten tilain ainoastaan samassa jakokunnassa tarvitsi olla
+samansuuruisia.[477]
+
+Skandinavian maissa oli vanhimmalla verotilalla nimenä "bol". Tanskassa
+se vanhemmalla keskiajalla merkitsi yleensä taloa, tilaa, joka elätti
+talonpoikaisperheen. Uutisraivauksen ja parannetun viljelyksen kautta
+alkuperäisten bolien suhteet aikaa myöten muuttuivat. Jo 11. vuosisadan
+lopulla Tanskassa mainitaan bolin puoliskoja ja pian sen jälkeen bolin
+neljänneksiä ja muita murto-osia. Bol Tanskassa oli myöskin peltojaon
+perusteena kylässä. Kussakin kylässä laskettiin olevan määrätty luku
+boleja. Otaksutaan, että jossakin kylässä oli boleja esim. 8; muudan
+kylän taloista oli koko bolin tila, se oli siis peltojaossa saava 1/8
+kylän pellosta; toinen talo oli neljännesbolin tila ja sai siis
+pellosta 1/32. Bolin suuruuden ja arvon määräsi siis sen suhde toisiin
+saman kylän boleihin. Eri osissa maata bolit saattoivat olla ja
+olivatkin erikokoisia. Kuinka "bol" Tanskassa tuli verojen ja
+rasitusten, etupäässä leding-velvollisuuden, perusteeksi on jo ennen
+esitetty. Aikain kuluessa bol täälläkin jäi yksinomaan vain
+maanverotusyksiöksi.[478]
+
+Bol oli aikaisemmalla keskiajalla yleisesti käytetty nimitys
+Ruotsissakin, Skånesta Norlantiin saakka. Alkuaan, kun ei maalla ollut
+muuta kuin asuntopaikan arvo, bol Ruotsissakin merkitsi asuntopaikkaa,
+tilaa yleensä, viljelmää; niin useimmissa maakuntalaeissa. Siinä
+merkityksessä se esiintyy vieläkin käytetyissä ruotsinkielisissä
+nimityksissä "prestbol", "klockarebol" (pappila, lukkarila). Mutta
+aikuiselle bolille kävi Ruotsissa, niinkuin sille kävi muuallakin: se
+jäi alkuperäisen tila-alueen nimeksi, vaikka alueelle syntyi useita
+tiloja, ja se tuli merkitsemään määrättyä maa-alaa määräämättömän
+viljelmän sijasta. Ruvettiin puhumaan kokonaisista boleista ja bolin
+osista, 1/2 ja 1/4 boleista, ja bol tuli täälläkin verotusyksiöksi
+samalla lailla kuin Tanskassakin oli tapahtunut.[479]
+
+Myöskin Suomessa esiintyy bol vanhemmalla keskiajalla. Edellä tehty
+lyhyt katsaus jo viittaa siihen, mitä bol Suomessakin alkuaan on
+ollut.[480]
+
+Suomen vanhat bolit esiintyvät asiakirjain mukaan ainoastaan Suomen
+lounaisilla ruotsalaisilla alueilla, tarkemmin sanoen Ahvenanmaalla ja
+Kemiössä. Jo tämä seikka osoittaa, että meidän maassamme esiintyvä bol
+on samaa juurta kuin skandinavialainen. Bolin esiintymisaika Suomessa
+supistuu varhaisempaan keskiaikaan; ensi kerran bolia täällä mainitaan
+v. 1328 ja viimeisen kerran 1410.
+
+Kaikissa 11 asiakirjassa, joissa bolista puhutaan, sillä tarkoitetaan
+tilaa, viljelmää rakennuksineen, peltoineen, niittyineen, metsineen,
+kalavesineen ja muine etuuksineen. Alkuisin on bol varmaan täälläkin
+merkinnyt normalista tilaa yleensä, sitä sen tarkemmin määräämättä.
+Mutta siihen aikaan, jolloin asiakirjamme bolista puhuvat, tämä
+kehityskausi jo oli sivuutettu ja bol tullut merkitsemään määrätyn
+suuruista tilaa, kuten selviää siitä, että bolia ositettiin 1/2, 1/4 ja
+1/8 boleihin ja että bolilla jo varhain oli määrätty arvo. Tällä tavoin
+bol Suomessakin tuli veroyksiöksi, jollaisena se Ahvenanmaan
+vanhimmassa verotuksessa esiintyy.
+
+Siihen aikaan kuin eri seutujen bolit verotuksen kautta saivat saman
+veroarvon, ne todellisuudessakin luultavasti olivat yleensä
+samanarvoisia ja -suuruisia. Mutta kun eri seuduilla olevain tilain
+kesken ei voitu toimittaa minkäänlaista tilusten tasoittamista, ne
+aikaa myöten, asutuksen ja viljelyksen eri tienoilla eri tavoin
+kehittyessä, varmaan tulivat melkoisenkin erilaisiksi. Tästä yleisestä
+syystä kaikki vähänkään vanhemmat maaveroyksiöt Suomessa ovat eri
+seuduilla eri suuruisia, vaikka ovat samannimisiä ja alkuaan varmaan
+olleet samansuuruisiakin.
+
+Mahdollisesti myöskin samassa kylässä olevat tai samaan asutukseen
+lukeutuvat bolit alkuaan omistivat ja käyttivät omia erillisiä
+peltojaan ja niittyjään, jotka eivät olleet yhteisen kyläjaon alaisia.
+Lounaisen Suomen vanhin saaristo- ja rannikkoasutus on suuressa määrin
+sellaisen yksinäisasutuksen luontoista ja lukemattomat maakirjoissa eri
+kyliksi merkityt asutukset ovat ikivanhoja yksinäistiloja tai
+sellaisesta jakautumalla syntyneitä pikkukyliä. "Lohkojaon" tapainen
+erillinen omistustapa oli uuden ajan alussa yleinen Ahvenanmaalla ja
+useilla seuduin lounaisen Suomen mantereella, ja syytä on katsoa tältä
+asutus- ja omistusmuotoa ikivanhaksi.
+
+Todennäköistä kuitenkin on, että tätä kyläjärjestelmää paljon yleisempi
+jo muinoin oli toinen kyläjärjestelmä, sellainen, jossa alku-bolit
+kylän peltojen ja niittyjen omistamisessa ja käyttämisessä olivat
+toisistaan riippuvia, niinkuin ne metsän, laitumen ja kalavesien
+omistamisessa ja käyttämisessä tiettävästi kaikkiallakin olivat.
+
+Sellaisissa kylissä bol-järjestelmä varmaan on ollut jaonkin
+perusteena. Kun verotuksen kautta boleille oli tullut lasketuksi sama
+arvo ja sama vero, käy luultavaksi, että samassa kylässä olevat bolit
+nyt saatettiin käytännöllisesti samanarvoisiksi ja -suuruisiksi,
+elleivät ne jo aikaisemmin sitä olleet; oikeus ja kohtuus vero-oloissa
+oli mahdollista ainoastaan siten, että yhtä suurta veroa maksavat tilat
+samassa kylässä olivat samansuuruiset ja -arvoiset. Suomen bol-alueella
+on siten luultavasti ollut samanlainen kyläjako, kuin Skandinaviassakin
+tiedetään olleen. Tämän kautta bol alueellaan tuli kaiken myöhemmän
+maaverotuksen pohjaksi ja perustukseksi, ja bolin nimi muuttui
+verokunnan nimeksi.
+
+
+
+2. KOUKKU.
+
+
+Kyntöneuvon käyttäminen verotusyksiönä ja viljelyksen alaisen maan
+suuruuden ilmaiseminen kyntöaseen nimellä kuuluu niihin tapoihin, jotka
+määrätyissä oloissa ovat samanlaisia kaikkina aikoina ja kaikissa
+maissa. "Ikeeksi" (jugum) Varron mukaan kutsuttiin roomalaisessa
+Italiassa muinoin peltoalaa, jonka härkäpari päivässä saattoi
+kyntää,[481] ja "auranaloin" Himalaijan rinteitten asukkaat meidän
+aikoinamme arvioivat peltoaloja.[482] Se historiallinen, kyntöaseen
+nimestä johtunut tilamitta, "koukku" eli "aatra", joka keskiaikana on
+vallitsevana suuressa osassa Suomea, ei tosiaankaan ole yksinomaan
+suomalainen eikä virolainen, eipä edes europpalainenkaan, vaan
+yleismaailmallinen viljelysyksiö.
+
+Suomen keskiaikaista koukkua ei kuitenkaan ilman muita mutkia sovi
+verrata roomalaisten ja himalaijalaisten auranmaihin. Lähemmin
+meikäläistä koukkua vastaavat ne laitokset, joita tavataan keskiajan
+Europassa, niin läntisessä ja keskisessä kuin itäisessäkin.
+
+Lännestä alkaaksemme havaitaan, että Englannissa jo ennen Englannin
+normannilaista valtausta käytettiin auraa ja auranmaata (carucate,
+carucage, jugum) tilain mittana ja veroyksiönä. Tätä tapaa näkyy
+alkuaan käytetyn tanskalaisten ja norjalaisten hallitsemissa seuduissa.
+"Carucate" kohdistui Englannissa käytettyyn raskaaseen, tavallisesti 8
+härän vetämään auraan, minkä vuoksi auranmaa oli nimeltä "bovate".
+Verotuksessa carucate merkitsi samaa kuin täysi tila (hide), jonka maat
+siitä päättäen olivat alkuaan yhdellä auralla hoidettavat. "Carucagen"
+nimellä taas ovat tunnetut ne auranaloilta maksetut verot, joita
+normannilaiskuninkaat ottivat aikaisemman "Danegeldin" sijasta.[483]
+
+Tanskassakin on "aura" (Plov, Plovs Land) ollut tilan suuruuden
+ilmaisijana. Valdemarin maakirjassa 1200-luvun keskivaiheilta sitä on
+käytetty sellaisessa merkityksessä kaikkialla Tanskassa. Erittäin
+huomattava on täysitilan (bolin) ja auranmaan yhteys Tanskassakin.
+Juutin lain mukaan auranmaa (Plovs Aerje) vastasi varsinaista
+täydellistä maaomaisuutta, ja Erslev osoittaa, että bol ja auranmaa
+muutenkin ovat olleet toistensa täydellisiä vastineita, niin että
+erotus oli oikeastaan vain nimessä. Auranalalle saatettiin
+1200-1300-luvuilla kylvää n. 40-48 tynnöriä viljaa; myöhemmin
+auranalaksi kutsuttu peltoala pieneni, niin että 1600-luvulla se
+vastasi vain 1/3 tai 1/4 entisestä suuruudestaan.[484]
+
+Eri nimisenä auranala (saks. juch, Juchert, lat. terra boum, bovarium
+y.m.) oli käytännössä useammalla taholla Saksaa 11-15. vuosisadoilla.
+Niin paljon kuin auranalan todellinen suuruus Saksan eri
+seuduissa vaihtelikin, niin kaikkialla sielläkin auranala alkuaan
+tarkoitti täyttä tilaa, jonka katsottiin riittävän yhden perheen
+elatukseksi.[485]
+
+Mutta myöskin niissä seuduissa ja maissa, missä sana aura ei esiinny
+omaisuuden ilmaisijana, oli asianlaita kuitenkin sama, täysitilat
+(Huben ja mansi) kun myöskin alkuaan tavallisesti tulivat määrätyiksi
+yhden perheen tarvetta vastaaviksi ja sen vuoksi olivat yhtä suuria
+kuin muualla auranmaat. Verot ja rasitukset pantiin senvuoksi yhtäällä
+mansuksen tai talon, toisaalla taas auran kannettavaksi, mikä oikeutta
+myöten on ollut sama asia.[486]
+
+Muissa Skandinavian maissa kuin Tanskassa ei auranmaan nimistä
+tilamittaa keskiajalla tunnettu. Suomen vanhoilla ruotsalaisilla
+alueilla, niinkuin Ruotsissakin, se oli tuntematon. Syynä siihen ei
+voinut olla muu, kuin että näillä alueilla oli ennen kuvaamassamme
+bol-laitoksessa länsi- ja keskieuroppalaista auranalaa vastaava
+järjestelmä.
+
+Suomalaisenkaan koukun lähtökohta ei ole länsi- ja keskieuroppalaisessa
+auranmaassa, vaan Itämeren itäpuolisilla alueilla.
+
+Vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka on Itämeren maakunnissa
+verotusyksiönä ollut atra eli koukku (saks. Hakenpflug, Haken, lat.
+uncus, lätt. arklis, vir. ader). Tämä verotusyksikkö oli muinoin yhtä
+kotoinen lättiläisillä kuin liiviläisillä ja virolaisilla alueilla.
+Saksalaisen valtauksen ensi aikoina koukun nimellä tarkoitettiin sekä
+kyntöasetta että sillä hoidettavaa sangen epämääräistä kyntöalaa. Koska
+vanhemmissa asiakirjoissa ei koskaan puhuta koukun osista, näyttää
+luultavalta, että vero aluksi kannettiin suorastaan vain kyntöaseitten
+mukaan. Kartanotalouden edistyessä kuitenkin verotus pian siirtyi
+kyntöaseesta maahan, eivätkä asiakirjat 14. vuosisadan lopulta lähtien
+puhukaan muunlaisesta koukusta kuin maakoukusta. Sen suuruutta
+ilmaistiin yleisimmin kylvömäärällä. Koukunmaa tuli täten entistä
+paljon tarkemmin määrätyksi, mutta mitään yhteistä tai samaa mittaa
+sillä ei enään ollut, vaan vaihtelivat koukunmaan määritelmät eri
+alueilla ja eri aikoina tuntuvasti. V. 1431 Kuurinmaalla luetellaan
+kuudenlaisia koukkuja.[487] 1500-luvun loppupuolella Itämeren
+maakunnissa puhutaan suurmestarin, Plettenbergin, arkkipiispan,
+suurista puolalaisista ja pienistä saksalaisista koukuista. Ilmoitukset
+näiden erilaatuisten koukkujen mittausopillisesta suuruudesta olivat
+vieläkin hyvin epämääräiset; asiakirjoista käy selville ainoastaan se,
+että koukunmaita mitattiin niiniköydellä, jonka mukaan koukun osiakin
+nimitettiin (saks. Baste). Koukunmaan varsinaisena määrääjänä lienee
+yhä edelleenkin ollut kylvömäärä. Keskiajan parin viimeisen
+vuosisadan kuluessa koukku Liivinmaalla ja Virossa vihdoin muuttui
+säännöllisemmäksi veroyksiöksi. Mutta vieläkään se ei ollut kaikkialla
+samansuuruinen eikä samanlaatuinen. Liivinmaalla laskettiin koukkuun
+kuuluvan 80 taalerin arvosta luokitettuja eri laatuisia viljelys- ja
+käyttömaita sekä 20 hengen työvoima, Saarenmaalla saatiin tilain
+koukkumäärä tietää jakamalla 24:llä peltojen, niittyjen ja laitumien
+arvo ja laskemalla koukkua kohden 4 työkykyistä miestä. Virossa taasen
+tuli Ruotsin aikana koukkuluku määrätyksi henkiluvun perusteella siten,
+että sisämaan koukun osalle laskettiin 5 ja rannikkokoukun osalle 10
+työkykyistä miestä. Saarenmaan koukun suhde Liivinmaan koukkuun oli
+kuin 3:10. Yleensä merkitsi koukku jo keskiajalta lähtien verraten
+suurta tilaa, joka harvoin oli yhden talonpojan hallussa.[488]
+
+Myöskin suomalaisten kaakkoisilla naapureilla, venäläisillä, oli sahra
+eli atra (ven. coxa, plugj.) muinoin yleisenä verotusyksiönä.
+Tavallisesti mainitaan tatarien Venäjällä ensimäisinä käyttäneen tätä
+verotustapaa, ja mahdollisesti tuoneen sen mukanansa sisä-Aasiasta.
+Kuitenkin vanhimpain venäläisten aikakirjain mukaan jo v. 981 Wladimir
+ruhtinas verotti vjatitseja auralta (ot pluga), niinkuin hänen
+isänsäkin oli tehnyt.[489] Tatarit tekivät aurasta yleisen veroyksiön,
+jonka perusteella raskaimmat verot suoritettiin. Heidän valta-aikanaan
+laskettiin auran pitävän työssä pari kolme työntekijää hevosineen ja
+vaadittiin auralta veroa 5 kopekkaa (nykyisessä Venäjän rahassa
+vähintäin 5 ruplaa). Myöhemmin käyttivät venäläiset ruhtinaat samaa
+verotustapaa alueillaan yhä yleisemmin; 1430-luvulla Novgorodin
+ruhtinas otti veroa Torshokin alueelta kultakin auralta, mutta
+auralaskua sovitettiin myös kaikenlaiseen muuhun verotettavaan:
+karvarinammeisiin, nuottiin, myyntipuoteihin, pyöräauroihin, pajoihin,
+jalkatyömiehiin, lotjiin, suolankeittopannuihin. Itsenäisessä Moskovan
+ruhtinaskunnassa käytettiin verotuksessa hyvin suuria auraveroyksiöitä.
+V:n 1550 säännön mukaan sisälsi veroaura määrätyn alan peltoa,
+tavallisesti 400 desjatinaa eli 800 tshetvertin (silloinen tshetvertti
+puolet nykyistä) kylvöalan kolmijakoisen vainion kussakin kolmessa
+osassa.[490]
+
+Vatjal. viidenneksen verokirjassa ilmoitetaan auran sisältävän 3
+obsjaa, jokaiseen obsjaan menevän 4 korobjan kylvön, joten laskemalla
+korobjaan 2 tshetverttiä veroauran-alaan voitiin kylvää 24
+tshetverttiä.[491]
+
+Mainittu vanha verokirja ei mainitse auraa veropohjana Käkisalmen
+Karjalassa. Myöhempinä aikoina kumminkin esiintyy aatra eli aatranmaa
+(ader) veropohjana Käkisalmen Karjalan eteläisimmässä osassa. Tämä
+verotusyksiö ei voine olla Ruotsin suuruuden ajan sinne tuoma, koska
+siinä tapauksessa se tuskin olisi rajoittunut niin pienelle alueelle.
+Ei myöskään ole aatralasku levinnyt itäänpäin Ruotsin Karjalasta käsin,
+missä verotus jo keskiajalla perustui n.s. "täysiveroihin".
+Täytymälläkin täytyy katsoa Käkisalmen aatraa ikivanhaksi paikalliseksi
+laitokseksi, jonka alkujuuret ovat haettavat Novgorodista tai Virosta
+päin.
+
+Käkisalmelaisen aatranmaan suuruudeksi ilmoitetaan 1600-luvun
+puolivälissä 6 tynnörin kylvömäärä. Toisen tiedon mukaan yhteen obsjaan
+1680-luvulla meni 2 4/45 aatranmaata.
+
+Aatranmaa-laskua käytetään vieläkin maalukuna Raudun, Sakkulan,
+Pyhäjärven, Räisälän, Kaukolan ja Käkisalmen pitäjäin alueella, missä
+se voimassa olevain säännösten mukaan vastaa koko manttaalia muualla
+Itä-Karjalassa.[492]
+
+Jo v. 1334 esiintyy aatra eli koukku (aratrum) Hämeessä sekä
+kirkollisen että linnaverotuksen perusteena[493] ja Maunu kuninkaan
+kirjeessä samalta vuodelta samaa yksiötä mainitaan tilusmittana maan
+lounaisissa osissa.[494] Keskiajan alkupuolella on koukku ollut yleinen
+verotusyksiö lounaisen Suomen suomenkielisillä alueilla; ruotsalaisilta
+alueilta ei ole tunnettu ainoatakaan tapausta, missä koukkulukua olisi
+käytetty. V.-Suomessakin koukun esiintyminen lakkasi jo aikaisin
+1400-luvulla. Uuden ajan alussa koukkulaskun käytäntö supistui
+Hämeeseen ja Ylä-Satakuntaan, mutta siellä se vielä kauan 1500-luvulla
+oli maan arvioimisen ja verotuksen tärkeimpänä kulmakivenä.
+
+Suomessa tuo yleismaailmallinen maayksiö siten esiintyy yksinomaisesti
+suomalaisten heimojen, etupäässä v.-suomalaisten ja hämäläisten,
+laitoksena. Hyvillä syillä on arveltu, että se on Suomessa ollut
+käytännössä jo pakanuuden aikana.[495]
+
+Verotusyksiönä ei koukku meikäläisissä asiakirjoissa koskaan merkitse
+kyntöasetta, vaan aina veronalaista maata. Kun koukku halki pitkäin
+aikain säilyi laajalla alueella tärkeänä verotusyksiönä, täytyi sen
+vähitellen saada tarkempia suuruuden määräyksiä kuin minkä kyntöaseen
+nimi sisälsi. Sellaisena tarkempana suuruusmittana käytettiin
+keskiajalla kylvömäärää ja raha-arviota. Vanhin tieto koukun
+kylvömäärästä on v:lta 1380, jolloin Lemun Lempoisten kylässä puolen
+koukkua ilmoitetaan vastaavan 3 suomalaisen punnan kylvöä kummassakin
+vainiossa sekä 8 kuormaa niittyä.[496] Tämä ilmoitus lienee käsitettävä
+niin, että puoleen koukkuun silloin vallinneen kaksijakoviljelyksen
+mukaan kuului 3 kylvettyä punnanalaa toisessa ja 3 kesantona olevaa
+punnanalaa toisessa vainiossa, koko koukkuun siis 6 kylvettyä
+punnanalaa toisessa ja yhtä suuri kylvämätön ala toisessa vainiossa.
+Turun piispan v. 1442 Juvan asukkaiden kanssa tekemän sopimuksen mukaan
+oli main. seurakuntaan perustettava "täysi pappila", johon oli kuuluva
+6 punnanalaa kummassakin vainiossa ynnä niittyjä; kun Juvalla samalla
+mainitaan veroyksiönä papinkoukkuja, näyttää siltä, että täydellä
+pappilalla on tarkoitettu täyden koukun tilaa, johon oli kuuluva 6
+punnanalaa kummassakin vainiossa.[497]
+
+Hattulan ja Hollolan kihlakunnissa ilmoitettiin uuden ajan alussa koko
+koukun maahan kylvettävän 3 puntaa viljaa.[498] Jos katsomme tähän 3
+punnan kylvöön kuuluneen yhtä suuren kesannon, olisi siten koukun ala
+Hämeessä uuden ajan alussa ollut puolta pienempi kuin V.-Suomessa
+1380-luvun lopulla. Mutta mahdollista on, ettei Hämeen koukun suuruus
+ole ensinkään verrattava Nousiaisten ikivanhan peltoseudun koukkuun,
+vaan Savon "veronahkaan" eli "arviopunnanmaahan", johon aikaisemmin
+näyttää kuuluneen kolmen viljapunnan -- yhden ruis-, yhden ohra- ja
+yhden kaurapunnan -- kylvö[499] ja joka tarkoitti kaskikylvöä.
+Peltoseutujen koukku on saattanut olla toista kuin kaskiseutujen
+koukku.
+
+Eräässä asiakirjassa, joka koskee Hollolan Lahden kylän tilusten
+järjestelyä v. 1562, kerrotaan määrätyksi, että kylän uudestaan
+verotuksessa oli pantava "kuhunkin verokoukkuun 2 puntaa ruismaata ja 2
+puntaa ohramaata peltoa".[500] Vaikkapa koukun kylvömäärät siten eivät
+kaikin paikoin ja ajoin olisi olleet yhtäpitävät, on kumminkin
+tosiasia, että koukulla on tarkoitettu määrättyä kylvöalaa.
+
+Koukun hinnat olivat Nousiaisten tienoilla v:n 1380 vaiheilla hyvin
+vaihtelevat (40-165 mk),[501] mikä suureksi osaksi näyttää riippuneen
+koukkuun kuuluvain niittyjen erilaisesta määrästä, mutta varmaan
+myöskin pellon laajuudesta ja laadusta, jotka näillä ikivanhoilla
+viljelysseuduilla saattoivat eri kyläin koukuissa olla hyvinkin
+erilaiset. Saman kylän koukut sitävastoin näyttävät puheenaolevilla
+seuduilla olleen samanarvoiset; niinpä v. 1380 Inkoisten kylässä
+myytiin kaksi, eri omistajille kuuluvaa 1/2 koukun tilaa aivan samasta
+hinnasta.[502]
+
+1400-luvun puolivälissä Hämeessä myytiin koko koukun maita 90 ja 88
+markalla.[503] Uuden ajan alussa ilmoitetaan koukun hinnan talonpoikain
+kesken olleen Hämeessä 300 mk.[504] ja Ylä-Satakunnassa 200 mk.[505]
+Kun jonkunlainen koukun normalihinta oli olemassa niin myöhään, on
+sellainen luultavasti ollut jo aikaisemminkin.
+
+Uuden ajan alussa ilmoitettiin koukun suuruus usein myöskin
+"tangoissa". Hämeen koukku sisälsi 6 tankoa. Mutta tämä mittaamistapa,
+kuten tuonnempana osoitetaan, ilmeni koukun yhteydessä vasta myöhään,
+eikä ollut siihen alkuaan kuuluva. Tangoitus Hämeessä merkitsi vain
+viljelysmaan tarkempaa jakamista ja verokuorman tasoitusta, mutta itse
+veropohjaa se ei muuttanut.
+
+Kun Hämeessä ja Ylä-Satakunnassa koukkua käytettiin mitä
+erilaisimpain, kuninkaalle, nimismiehelle, kirkolle, papille
+ja piispalle suoritettavain verojen perusteena, tuli tämä puoli
+koukusta tilikirjoissa usein etualalle; niissä puhutaan siten
+"kuninkaankoukuista", "nimismiehenkoukuista", "kirkonkoukuista",
+"papinkoukuista" ja "kilttikoukuista". Kaikki nämä nimitykset
+tarkoittavat ilmeisesti samaa vanhaa veroyksiötä; laskutavat
+sellaiset, että kuninkaan koukussa oli kolme papinkoukkua ja että
+nimismiehenkoukku teki kaksi papinkoukkua, tahtovat vain ilmaista, että
+koukulta maksettiin kuninkaalle 3 ja nimismiehelle 2 kertaa enemmän
+kuin papille.
+
+Koukun varsinaisia vanhoja tuntomerkkiä ovat edellisen mukaan siis
+olleet pääasiallisesti kylvömäärä ja raha-arvo. Aikaisempana
+kehityskautenaan koukku ei kuitenkaan merkinnyt ainoastaan pellon
+kylvömäärää eikä raha-arvoa. Lemun Lempoisten kylässä v. 1380
+laskettiin puoleen koukunmaahan pellon lisäksi niittyäkin. Toisessa
+samanaikaisessa kaupassa myytiin "koukku ja kaikki mitä siihen
+kuuluu".[506] Tästä näkyy, että koukku mainittuna aikana on ollut
+tilamitta, sellainen täyden tilan edustaja, minä se esiintyy
+germanilaisillakin aloilla. Suomen koukun myöhempi jakautuminen
+helposti laskettaviin osiin (1/1, 1/4, l/3, 1/6), joilla tiettävästi ei
+ollut erinäisiä nimiä, viittaa alkuperäiseen kokonaisuuteen, jonka nimi
+pysyi osissakin. Siihen käsitykseen, että koukku Suomessa alkuaan on
+merkinnyt täysitilaa, pakottaa sekin seikka, että koukun varhaisempana
+esiintymisaikana bol lounaisen Suomen ruotsalaisilla alueilla oli
+samanlainen täyden tilan ilmaisija, ja ettei muuntapaisia veroyksiöitä
+siltä ajalta yleensä tunnetakaan.
+
+Sellaiseen täysitilaan, jota koukku varhaisempana aikanaan merkitsi, ei
+ole arvatenkaan kuulunut aivan suuria peltoaloja. Koukun tila ei ole
+ollut suurviljelystila, vaan alkuistila. Tällaista alkuistilaa kohden
+saattoi tulla hyvinkin suuri ala maata, mutta sen peltoala ei voinut
+viljelyksen ensi asteilla olla suuri. Uudisraivauksia jatkettaessa,
+koukuntiloja jaettaessa ja uusia tiloja vanhain koukuntilain maille
+perustettaessa koukku vähitellen sai uuden merkityksen. Koukun maa-ala
+pysyi entisellään, mutta kokonaiseen koukkuun kuuluvat peltoalat
+suurenivat. Pientä peltoalaa merkinnyt koukku tuli vihdoin merkitsemään
+suurta peltoalaa, suurtilaa, jollaista lopuksi tuskin kukaan omisti.
+
+Yhtä luonnollista kuin on, että saman viljelyskauden täysitilat yleensä
+olivat suunnilleen toistensa vertaisia, yhtä luonnollista on, etteivät
+koukut kaikkialla olleet aivan yhtä suuret peltoalaansa y.m. etuihin
+nähden. Koukkujen laita oli sama kuin bolien: molemmat olivat eri
+kylissä erilaisia, mutta samassa kylässä samanlaisia. Koukku on
+ymmärrettävä ainoastaan kylän kautta; vanhemmittain koukku aina
+tarkoittaa määrätyssä kylässä olevaa koukkua; milloin siis koukkua
+mainitaan, muistetaan aina kyläkin, minkä koukusta on kysymys.
+Ainoastaan sillä tavoin koukku saattoi olla maan ja verojen
+jakoperusteena kylässä, minä se ilmeisesti on ollut. Useissa
+asiakirjoissa keskiajan lopulta koukkua nimenomaan mainitaan kylän
+osuuden perusteeksi.[507]
+
+Aikain kuluessa alkuperäiset koukuntilat osittuivat sukujakojen ja
+arvatenkin myös kylän alueella tapahtuvan uutisasutuksen kautta.
+Nousiaisten seudulla v. 1380 mainitaan 1/2 koukun tiloja ja toisten
+tilain pienet kylvömäärät tietenkin edustavat vastaavia koukun
+osia.[508] Keskiajan loppupuolella koukun ositus oli ehtinyt vielä
+pitemmälle: 1/4 ja 1/6 jaettiin vielä kahtia, joten saatiin 1/8 ja
+1/12.[509] Hämeen vanhimmassa maakirjassa v:lta 1539 on lukuisia
+esimerkkiä koukunosatiloista, jotka kuitenkin luontaisesti ryhmittyivät
+täysiksi tai puoliksi koukunmaiksi. Esimerkkinä olkoon Tuuloksen
+Rukkoilan kylä, jossa oli 2 puolen ja 5 koko kuudenneksen sekä 2 puolen
+ja 3 koko neljänneskoukun verotilaa (yhteensä siis 2 koukkua).[510]
+Kuinka kääpiömäisiksi koukuntilat saattoivat osittua, näkyy Hollolan
+Okeroisten ja Lahden kylistä, joissa v:n 1548 verokirjan mukaan asui
+edellisessä 24 talollista 2 1/2 ja jälkimäisessä 29 talollista 2 5/6
+koukun alalla; enimmällä näiden kyläin talollisilla oli hallussaan vain
+1/2 kuudenneksia (= 1/12) koukunmaita.[511]
+
+Koukun jakautumisen perusteella voinee tehdä asutushistoriallisesti
+tärkeitä johtopäätöksiä. Jos kerran koukku alkuaan on ollut täysitila,
+niin koukkuja pienemmät tilat ovat alkuoloissa olleet mahdottomat ja
+siis kaikki erilliset asutukset ja kylät, joiden koukkuluku myöhempänä
+aikana oli koukkua pienempi, niinmuodoin myöhäsyntyisiä, vanhemmista
+kylistä erinneitä tai niiden alueille syntyneitä. Kun, ottaaksemme
+esimerkin Hollolan seuduilta, Jalkarannan, Tiirismaan, Upilan ja
+Siikaniemen kylillä kullakin uudenajan alussa oli maata vain murto-osa
+koukusta, niin ilmeisesti nämä kylät ovat alkuperäisemmästä suuremmasta
+koukkukokonaisuudesta (tai useammasta sellaisesta) erinneitä osia. Kun
+kaikkien mainittujen kyläin ja lisäksi Lahden ja Mukkulan kyläin
+yhteenlaskettu koukkumäärä teki tasan 3, niin on hyvin mahdollista,
+että näiden lähekkäin olevain ja yhdenjaksoisen alueen muodostavain
+kyläin piirissä on kerran ollut 3 alkutilaa, joista kaikki nuo kylät
+vähitellen ovat syntyneet.
+
+Koukun ositustapa oli samanlainen kuin bolin: l/2, l/4, 1/8 tai 1/3,
+1/6, 1/12. Tämä ositustapa on ilmeisesti perivanha ja on luultavastikin
+riippunut verotuksesta. Maanjako ja veronjako tahdottiin pitää
+yksinkertaisessa, helposti havaittavassa ja laskettavassa suhteessa
+toisiinsa. Mutta tällainen jako ei ajan kuluessa voinut pysyä
+todellisten omistusolojen kehityksen rinnalla. Kaikkia maan kauppoja,
+vaihtoja ja panttauksia ei koukkujaossa voitu ottaa huomioon.
+Siitä syystä koukkulasku vähitellen kävi yhä hankalammaksi ja
+epäkäytännöllisemmäksi. Se oli muinaisiin perintöoloihin nojautuva
+laitos eikä sopeutunut vapaisiin maanluovutusoloihin eikä yksilölliseen
+verotukseen. Niinpä koukkulasku jo 1400-luvun alkupuolella hävisi
+V.-Suomesta ja hämäläisilläkin alueilla se kyläjakona jo keskiajan
+loppupuolella alkoi taantua ja väistyä syrjään uusia omistusoloja
+paremmin vastaavan ruotsalaisen tangoituksen tieltä, vaikka veroyksiönä
+yhä edelleenkin säilyi.
+
+
+
+3. LOUNAIS-SUOMEN SAVU.
+
+
+Suomalaisen koukkulaskun katoamisen lounaisesta Suomesta aiheutti uuden
+veroyksiön, _savun_ (rök), tuleminen yleiseen käytäntöön
+puheenalaisessa osassa maatamme. Ensi kerran Lounais-Suomen savuja
+mainitaan Albrekt kuninkaan ja Jeppe Djeknin v. 1387 tekemässä
+sopimuksessa, jossa viimemainittu m.m. oikeutettiin Turun linnaläänistä
+ottamaan apuveron kultakin savulta ja 20 savun muodostamalta
+verokunnalta.[512] V. 1405 mainitaan savua tilamittana Sauvossa.[513]
+Eerik Pommerilaisen verokirjan otteissa v:lta 1413 savu jo oli
+hallitsevana veroyksiönä suurimmassa osassa V.-Suomea, Ala-Satakunnassa
+ja Pohjanmaalla.[514] Sellaisena savu uuden ajan alussa oli käytännössä
+koko V.-Suomessa, Satakunnassa ja Pohjanmaalla. Savulasku on ilmeisesti
+tullut käytäntöön Lounais-Suomessa 14. ja 15. vuosisadan vaihdeaikoina.
+
+Lounais-Suomen savu ei ole mikään alkuperäinen asutus- tai
+maanomistusilmiö, vaan ainoastaan uusi veroyksiö, jonka uudet
+verotustarpeet ovat luoneet. Vanhat veroyksiöt (ruotsal. alueen bolit
+ja suomal. alueen koukut) on hyljätty, koska ne eivät enään vastanneet
+tilain todellista verokykyä, ja sijaan on muodostettu uusi parempi
+veroyksiö, savu. Sekä ijältään että laadultaan lounaisen Suomen savu
+vastaa Ahvenanmaan savua, vaikka edellinen muuten tuli paljon
+tärkeämmäksi veroyksiöksi kuin jälkimäinen.
+
+Savun tärkeimpänä tehtävänä Lounais-Suomessa oli rahaverojen
+suorittaminen. Eerik Pommerilaisen aikana savu oli veroyksiö 5 markan
+maksamista varten, v:n 1436 verouudistuksen jälkeen ja vielä Kustaa
+Vaasan aikana se oli veroyksiö 4 markan maksamista varten. Savun
+maksettava teki siis aikaisemmin 40, myöhemmin 32 äyriä; sen vuoksi
+uuden ajan alussa sanottiin savun jakautuvan 32 äyriin. Samalla tavoin
+jaettiin savu 4 (aikaisemmin 5) markkaan, joita V.-Suomen vanhimmassa
+verokirjassa kutsutaan veromarkoiksi (skattmark).[515] Laajalla alalla
+pohjoisessa V.-Suomessa maksettiin aivan ruotsalaiseen tapaan kultakin
+sellaiselta veromarkalta ("pääveron markalta") 1 äyrityinen linnan
+työrahoja.[516]
+
+Savu olikin ilmeisesti ruotsalaiseen markkalaskuun perustuva veroyksiö.
+
+
+
+4. KYLÄN TANGOITUS.
+
+
+Edellisillä lehdillä on jo eri puolilta tutustuttu keskiajan valtion
+tapaan pidellä veroamaksavaa yhteiskuntaa. On nähty, kuinka ensinnä
+alkuisista tiloista ja sitten jälleen myöhempäin aikakausien tiloista
+verottajan käsissä muodostui veroyksiöitä ja verokuntia, joista valtion
+koko taloudellinen ja hallinnollinen rakenne oli kokoonpantu. Mutta
+valtion laitelman ulkopuolella keskiajalla seisoi toinenkin yksiöistä
+kokoonpantu laitos,se jossa veroamaksavat talonpojat itse elivät ja
+ahersivat, josta heidän toimeentulonsa ja onnensa riippui ja joka
+heille senvuoksi oli muita laitoksia läheisempi ja tärkeämpi: kylä.
+Keskiajan valtion säännötön ja särmikäs rakenne oli kyhätty
+monenmoisista rakennusaineista; siinä boleja, veromarkkoja,
+täysiveroja, nautakuntia, neljäskuntia, koukkuja, savuja, yksiöitä jos
+joitakin. Keskiajan kylälaitos maamme lounaisissa, silloin
+edistyneimmissä osissa perustui yhteen pysyvään yksiöön: _tankoon_.
+
+Kylän jakaminen tankoihin eli kylän tangoitus oli käytännöllinen
+mittaustoimitus, jolla kylän viljelysmaat ja verot tulivat oikein ja
+suhteellisesti jaetuksi kylän asukkaiden kesken. Sen tunnuksellisen
+muodon mukaan, jonka kylän vainiot tangoituksen kautta saivat,
+sitä kutsuttiin "sarkajaoksi" (tegskifte). Käytännöllisestä
+toimitustavastaan se sai nimen "myötäpäivänjako" (solskifte) ja
+alkuperästään vihdoin nimen "ruotsalainen jako".
+
+Aikaisin tieto tangoituksen käyttämisestä Suomessa on v.lta 1332,
+jolloin Paraisissa tilan suuruutta määritellään kyynäröin.[517] V. 1351
+kyynärämitta esiintyy Kemiössä tilan (bolin) yhteydessä.[518] Sitten
+tulee vuoro Paimiolle, jossa Moision kylän tankojakoa v. 1385
+seikkaperäisesti mainitaan.[519] V. 1405 esiintyy tangoitus sangen
+yleisenä Sauvossa ja Paimiossa.[520] Ahvenanmaalta on tiedossa tapaus
+v:lta 1400,[521] Ala-Satakunnasta v:lta 1402,[522] Raaseporin läänistä
+v:lta 1414.[523] Vasta 1400-luvulla tangoitus yleisemmin levisi
+Lounais-Suomen suomalaisille alueille, myöhemmin Hämeeseen, missä se ei
+vielä uuden alussa ollut lähimainkaan yleinen. Historiallisten tietojen
+mukaan siis tangoitus on eteläisen V.-Suomen saaristosta ja rannikolta
+käsin 1300-luvulla alkanut levitä muihin Länsi-Suomen seutuihin.
+
+Mutta varsinaisella leviämisalueellaankaan ei tangoitusta käytetty eikä
+voitu käyttää aivan kaikissa paikoissa. Sen ulkopuolelle jäivät
+luonnollisesti kaikki yksinäistilat ja yksinäiset tiluskappaleet,
+joissa mitään jakamista ei tarvittu. Edelleen jäi tangoittamatta joukko
+V.-Suomen rälssitiloja nähtävästi siitä syystä, että nekin olivat
+yksinäisiä, kylistä erilleen perustettuja tai kylistä eronneita
+tiloja. Tangoituksen ulkopuolelle jäivät myös varhain Ruonan
+kruununkartanolääni ja Kuusiston piispankartano todennäköisesti sen
+vuoksi, että ne olivat joutuneet eri lääneiksi jo ennen tangoituksen
+yleisempää leviämistä. Vihdoin pohjoisen V.-Suomen äärimmäinen alue
+(Uudenkirkon, Laitilan ja Lapin pitäjät) muodostivat erityisen
+verotuspiirin, jossa maaperä ja viljelystapa estivät tangoituksen
+toimeenpanemista. Varmaan samasta syystä jäi suurin osa Ahvenanmaata
+tangoittamatta.[524] Mutta muuten oli uuden ajan alussa koko V.-Suomi
+jo omistanut uuden kyläjaon.
+
+Tangoituksen yhteys muinaisen ruotsalaisperäisen bol- ja
+markkajärjestelmän kanssa käy ilmi sen nimestä ("ruotsalainen jako")
+sekä sen ensimäisen esiintymisen ajasta ja paikasta. Tangoituksen
+omituinen 24-luku, kylän säännöllinen jakautuminen 24 tankoon, saapi
+bol- ja markkajärjestelmästä luonnollisen selityksensä.
+
+Markkajärjestelmän mukaan 24 markan arvoiset alkubolit suorittivat
+veroa 1 markan siten, että jokainen markanvero suoritti 1/24 markkaa
+eli 1 äyrityisen. Tangoitus ei alkuaan ollut muuta kuin tämä sääntö
+käytännössä toimeenpantuna; missä bolilla oli useampia asujia, se
+jaettiin 24 tankoon, joista kunkin suoritettavaksi tuli 1 äyrityinen.
+
+Kun bolin verolliset elivät ja asuivat samoilla kotivainioilla, tämä
+sisällinen jaoitus jäi pysyväksi vielä sittenkin, kun alkubol oli
+menettänyt merkityksensä ja muuttunut kyläksi. Tulipa kylä suuremmaksi
+tai jäi pienemmäksi, se oli kumminkin samanlainen kokonaisuus, kuin bol
+ennen oli ollut, ja jakautui yhä edelleen samalla tavalla.
+
+Siitä syystä varmaan lukuisissa V.-Suomen kylissä vielä uuden ajan
+alussa maksettiin veroa tangolta 1 äyri (alkuaan äyrityinen). Tämä
+tangon vanhin verotus oli myöskin määrätyssä suhteessa tangon
+alkuperäiseen kylvömäärään, joka oli panni.[525] Juuri sellaisia olivat
+nuo 1 äyrin maksavat tangot V.-Suomen kylissä.[526]
+
+Mutta kyläin kehitys ei jäänyt sille alkuiselle kannalle. Toiset kylät
+olivat jo alusta alkaen suurempia kuin toiset, viljelykset laajenivat
+enemmän, maat olivat parempia toisissa kylissä kuin toisissa. Siitä oli
+seurauksena, että myöskin tangot olivat suurempia ja arvokkaampia
+toisissa kylissä kuin toisissa. Veroakaan niin ollen ei voitu määrätä
+kaikille tangoille samanlaiseksi, vaan täytyi veron mukautua tangon
+kylvömäärän tai hinnan mukaan.
+
+Molempia tapoja käytettiin. Kylvömäärää seuratessa pidettiin
+edelleenkin ohjeena 1 äyrin veroa 1 pannin kylvöltä, otettiin siis 2
+äyriä sellaiselta tangolta, jolle kylvettiin 2 pannia, 3 äyriä 3 pannin
+tangolta j.n.e.[527] Yleisempi näkyy kumminkin olleen tangon verotus
+arvon mukaan. Minkälaista suhdetta tai taksaa siinä noudatettiin, ei
+ole kaikin paikoin tarkemmin tunnettu, mutta verraten yleisenä sääntönä
+uuden ajan alussa oli 1 äyrin vero 10 markalta tangon arvoa.
+
+Olemme edellisestä nähneet, että tangoituksen alkuperäisenä
+päätarkoituksena oli verokuorman jakaminen verollisille heidän
+todellisen maaomaisuutensa mukaan. Toisena puolena tästä tehtävästä oli
+pitää yllä järjestystä ja selvyyttä kyläin yhä pirstoutuvissa ja
+sekaantuvissa tiluksissa.
+
+Historiallisen ajan alusta asti toimivat monet voimat Länsi-Suomen
+varsinaisen kyläyhteiskunnan hajoittamiseksi. Aateli irroitti itselleen
+osia vanhoista kylämaista, kirkko kokosi maaomaisuutta joka toisesta
+kylästä, ja lopuksi oli maasta tullut yleinen vaihto- ja kauppatavara,
+joka pilkkoi vanhat sukutalot ja saattoi joka kylässä taloja ja maita
+"vieraskyläisten" (utbysmän) haltuun.
+
+Tuloksena oli maaomaisuuden suuri pirstoutuminen kaikilla vanhoilla
+asutusseuduilla. Samassa kylässä saattoi olla veromaata, rälssimaata,
+kirkonmaata, ulkokylänmaata, vuokramaata, autiomaata. Talonpoikaistilat
+olivat yleensä kääpiöityneet; maakirjoissa on esimerkkiä siitä, että
+verraten pienissä kylissä oli 2 ja 3 kyynärän tiloja, joiden hallussa
+oli 1/72 tai 1/48 kylän maista.[528] Alkuperäisestä tasa-arvoisuudesta
+kylässä ei ollut enään paljon jäljellä; koko Paraisten pitäjässä uuden
+ajan alussa tuskin oli kahta tilaa, joilla olisi ollut yhtä suuri
+tankoluku ja kylvömäärä.[529]
+
+Tähän maaomaisuuden hajoamiseen liittyi häiriöitä viljelyksessä. Kuta
+useampaan osaan alkutilat jakaantuivat, kuta useampain omistajain
+peltoliuskoja kylän vainiolla oli ja kuta erikokoisemmiksi nämä
+peltoliuskat vielä tulivat, sitä vaikeampi oli pitää selvillä rajoja
+eri omistajain maitten välillä ja määrätä kunkin omistuksen suuruus.
+Kylvömäärä, joka suurissa omistuksissa vielä riitti maan mitaksi, oli
+pienen pienten omistusten mitaksi liian ylimalkainen.
+
+Vielä pahempia olivat kylän maaverojen maksamisessa vähitellen
+syntyneet epäkohdat. Nykyaikana maaverotus kohdistuu yksityisiin
+(maakirja)tiloihin, joilla kullakin on oma muuttumaton
+manttaalimääränsä. Keskiajan maaverotus oli pohjaltaan toisenlainen.
+Maaverot oli silloin laskettu verokuntain ja kyläin kannettavaksi,
+mutta kylät itse jakoivat ja sovittelivat veron yksityisten talojen
+kesken. Kullakin talolla oli vanha tietty osansa kylän veromäärästä;
+kylä kokonaisuudessaan oli kumminkin vastuussa kylälle kerran määrätyn
+veron suorittamisesta, niin että jonkun talon köyhtyessä tai joutuessa
+autioksi toisten kuorma suureni. Keskiajan verotuksen henkilökohtainen
+luonne ilmeni siten maaveroissakin, joissa oikeana maksajana ei ollut
+maa eikä talo, vaan talonpoika, kylässä asuva ja sen veroista vastaava
+talollinen.
+
+Kun nyt kylän veronalaisesta maasta kappale toisensa jälkeen oston tai
+perinnön tai muun saannin kautta joutui ulkokyläläisille, jotka eivät
+asuneet kylässä, niin tuli kysymys, kuka oli maksava veron näiden
+kappaleiden puolesta. On selvää, että kylä edelleenkin oli vastuussa
+koko kylämaan verosta ja että kukin talollinen maksoi vanhan tietyn
+veronsa, vaikkapa hänen talonsa maa oli vähentynytkin. Mutta ottiko
+vieraskyläläinen osaa sen talon veroon, jonka maata oli joutunut
+hänelle, siihen tapaan kuin palstatilat meidän aikanamme maksavat
+vero-osansa päätilalle? Sikäli kuin tällaisesta seikasta voi tietoja
+saada eivät "vieraskyläläiset" maksaneet mitään veroa. Paraisten
+pitäjän merkilliseen maakirjaan Kustaa Vaasan ajalta on tarkoin
+merkitty ulkokyläläisten kappaleet kussakin kylässä, useimmista
+kappaleista on lisäksi mainittu, että ulkokyläläiset itse niitä
+viljelivät, ja kerran on tehty merkintä, että tämä ulkokyläläisten
+viljelys oli niille vahingoksi, jotka omistavat talot.[530] Tämä
+maakirjan tiedonanto tuskin voi merkitä muuta kuin sitä, että hyöty
+ulkokyläläisten viljelemistä kappaleista, joita Paraisissa oli
+lukemattomia, oli mennyt vieraisiin kyliin oman kylän veronmaksajain
+vahingoksi, joiden oli täytynyt maksaa verot kylän kaikista maista.
+
+Olipa nyt ulkokyläläisten maakappaleiden saantitapa mikä hyvänsä, niin
+maan verokuorman lakkaamaton kasvaminen itse veromaan lakkaamatta
+vähentyessä aikaa myöten synnytti arveluttavia epäkohtia. Tästäkin
+syystä tuli yhä kipeämmäksi tarve siirtää maavero kylän talollisten
+hartioilta itse maanomistajain hartioille, muuttaa kylän vastattava
+vero itse maan vastattavaksi veroksi, todelliseksi maaveroksi.
+
+Tangoituksen kautta kävi mahdolliseksi järjestää kylän maaolot
+näissäkin suhteissa oikeudenmukaiselle, selvälle, helposti
+hallittavalle kannalle.
+
+On nyt katsottava, kuinka tangoitus käytännössä toimitettiin. Hyvän
+tilaisuuden siihen tarjoo Paraisten edellä mainittu maakirja, jossa on
+yksityiskohtaisia tietoja kyläin tangoituksestakin.
+
+Esimerkiksi otettakoon Paraisten Tarabyn kylä; kylän vanha maaverotus
+näkyy perustuneen kylvömäärään. Koko kylvömäärä kylässä teki 12 puntaa
+eli 72 pannia ja vero kaikkiaan 24 mk (vast. 6 savua). Kylässä oli 8
+taloa ja 9 talollista (2 talollista oli vielä yhteisviljelyksessä).
+Mutta näillä 8 talolla, jotka todennäköisesti olivat vastanneet kylän
+kaikista veroista, oli kylvössä vain 9 punnan maata (54 panninmaata); 3
+punnanmaata oli joutunut 7 ulkokyläläisen haltuun, jotka naapurikylissä
+asuen itse viljelivät Tarabyssä olevia maitansa.
+
+Omistussuhteet kylän 8 talon kesken olivat jo varsin epätasaiset, mikä
+ilmenee jokaisen talon erisuuruisesta kylvömäärästä:
+
+    talo A kylvi 11 1/2 pannia
+      "  B   "    5       "    1/2 nelikkoa
+      " C    "    6       "
+      " D    "    4       "
+                    j.n.e.
+
+Nyt tuli toimitettavaksi tangoitus. Koko kylän katsottiin käsittävän 24
+tankoa (à 6 kyynärää), joista mainitulla verotaloilla oli kylvömääränsä
+mukaisesti katsottava olevan 3/4 eli 18 tankoa. Kunkin tangon
+kylvömääräksi tuli siis (54:18 =) 3 pannia, niinkuin verokirjaan on
+merkitty.
+
+Kun näin tiedettiin tangon kylvömäärä, oli muutettava kunkin kylvömäärä
+tankomääräksi. Koska talo A kylvi 11 1/2 pannia ja kukin 3 pannin kylvö
+vastasi täyttä tankoa, niin A:lle tuli (11 1/2:3 =) 3 5/6 tankoa eli 3
+tankoa 5 kyynärää. Juuri sillä tavoin onkin maakirjaan merkitty:
+
+               kylvömäärä                tankoluku
+
+    talo A    11 l/2 pannia            3 tankoa 5 kyyn.
+      "  B     5       "    1/2 nel.   1 tanko  4  "   1 kortteli
+      "  C     6       "               2 tankoa
+      "  D     4 1/2   "               1 1/2 tankoa
+                              j. n. e.
+
+Tämän muutoksen toimitettua havaittiin, ettei kylän 8 talolle
+tullutkaan aivan täyttä 18 tankoa, vaan 17 tankoa 5 kyyn. 1 kortt. ja
+ulkokyläläisille 6 tankoa 3 korttelia.
+
+Tangoitus oli nyt toimitettava luonnossa. Sen voi kuvitella tapahtuneen
+esim. seuraavaan tapaan. Otettiin 6 kyyn. pitkä tanko ja merkittiin
+siihen kyynärät ja korttelit, joten tanko tuli jaetuksi 24 osaan. Siinä
+oli nyt pienoiskoossa koko kylä ja kunkin osuus äsken osoitetun laskun
+mukaan; niin suuri osuus kuin kullakin oli kylässä, niin suuri tässä
+tangossa, jossa kortteli vastasi tankoa pellolla. Luultavasti oli
+kunkin osa merkitty tankoon kylänmukaisessa järjestyksessä.
+
+Pellot olivat, erottamalla pahimmat kulmat ja pellonpäät pois,
+sovitetut suunnikkaisiksi kappaleiksi (lohkoiksi eli leveiksi
+"saroiksi"), niin että kunkin sellaisen voi jakaa yhdensuuntaisiin
+liuskoihin eli kapeisiin sarkoihin. Oli joku peltokappale esim. 7
+tangonmittaa leveä. Jokainen oli siis saava siinä tankoon merkityn
+osansa 7 kertaisesti; kenellä oli osuutta kylässä 6 tankoa (tangossa 6
+korttelia), sai 7 x 6 eli 42 korttelia eli 8 kyynärän levyisen saran,
+j.n.e.[531]
+
+Näin voitiin tehdä hiustarkkaa työtä. Jos ei pellonpäitä voitu jakaa
+osallisille, jäivät ne kylän yhteisesti "sovitettaviksi", mikä
+luultavasti kävi päinsä siten, että talot vuorotellen viljelivät niitä
+maksaen niiden veron. Siten saatiin vero pienimmistä maan murusistakin.
+
+Tangoituksesta oli monipuolinen hyöty. Maat voitiin sen kautta jakaa
+viljelijöille paljon tarkemmin kuin kylvön mukaan. Hävinneet peltorajat
+voitiin tangolla koska hyvänsä määrätä. Maavero voitiin mukavasti ja
+tarkasti jakaa tankoluvun perusteella. Ja ennen kaikkea: se talonpoika,
+joka luuli kärsivänsä vääryyttä ja maksavansa veroa suhteellisesti
+enemmän kuin naapurinsa, voi tankojaon kautta saada tämän vääryyden
+korjatuksi. Ulkokyläläistenkin tankoluvut voitiin nyt saada määrätyksi
+ja ulkokyläläiset itse vastaamaan omistamainsa maitten veroista.
+Epäilemättä juuri siinä tarkoituksessa on määrätty ne tankoluvut, jotka
+lounaisen Suomen maakirjoissa uuden ajan alussa on merkitty
+ulkokyläläistenkin palstoille. Talonpojan tukena tässä kohden olivat
+Ruotsin maanlait, jotka antoivat yksityiselle oikeuden vaatia
+tangoituksen toimittamista kylässä. Ne olivat tosiaan oikeita maan
+lakeja, sillä vasta niiden kautta valtion vaikutus ulettui kyläelämään,
+kävi mahdolliseksi todellinen maaverotus ja tuli kylän talonpojasta
+myöskin valtion talonpoika.
+
+Tangoitusta voitiin sovittaa mukavasti sellaisiinkin kyliin, missä
+verotus perustui koukkujärjestelmään. Hyvin hitaasti kuitenkin levisi
+tangoitustapa hämäläisille alueille. Vielä 1500-luvun puolivälin
+jälkeen ja 1600-luvullakin toimitettiin Etelä-Hämeen kylissä
+tangoituksia nähtävästi ensi kertaa.[532] Hämeessä ei tangoitus siten
+keskiajalla voinut saada samanlaista merkitystä kuin V.-Suomessa ja
+Ala-Satakunnassa. Viimemainituissa seuduissa tangoitus uuden ajan
+alussa oli ilmeisesti verotuksen pohjana laajoilla alueilla,
+verokunnissa, pitäjissä ja kihlakunnissa, joissa 1436 v:n uudistuksessa
+määrätty savujen vertaus ja sovitteleminen nähtävästi oli tullut
+toimitetuksi yleisen tangoituksen yhteydessä. Hämeessä sitävastoin,
+missä tangoitus ei ollut yleinen, täytyi verotuksen edelleenkin
+perustua koukkujärjestelmään, jossa maan ja verojen osittaminen
+tapahtui vanhalla perityllä jakamistavalla, eikä tangoituksella. Kun
+V.-Suomessa laskettiin maavero kutakin tankoa ja kyynärää kohden,
+laskettiin se Hämeessä koukkua tai sen osia kohden: koukkulaitos
+yksinkertaisine jakoineen ja kylvömittoineen nähtävästi vielä uuden
+ajan alussakin pystyi tyydyttämään hämäläisen yhteiskunnan vaatimukset
+maanjakamiseen ja verotukseen nähden.
+
+Ainoastaan lounaisimmassa Hämeessä, V.-Suomen tankoalueen
+läheisyydessä, tuli tangoitus nähtävästi jo keskiajalla yleisempään
+käytäntöön. Mutta täälläkin tangoituksella ilmeisesti tahdottiin vain
+jakaa kylän maita kunkin olevan koukkuluvun mukaan, eikä luoda uutta
+veropohjaa koukun sijalle. Tammelan pitäjän hauskasta maakirjasta v:lta
+1556, joka yksityiskohtaisuudessa on Paraisten maakirjan vertainen,
+näkee runsaasti esimerkkiä, miten parilla tai useammalla talolla oli
+samat kylvö- ja samat tankomäärät, joten ne selvästi olivat saman
+kokonaisuuden (koukun) osia.[533] Paljon oli kuitenkin sellaisiakin
+kyliä, joissa useammalla talolla oli samat kylvömäärät, mutta eri
+tankomäärät, tai päinvastoin. Sellainen ristiriitaisuus oli voinut
+syntyä siten, että kylän maat ostojen, perintöjen ja muitten
+tapahtumain kautta olivat muuttuneet ilman että tangoitusta oli
+uudistettu; sellainen olotila edustaisi siis taantunutta tangoitusta.
+
+
+
+5. KYLVÖJÄRJESTELMÄ JA LOHKOJAKO.
+
+
+Pellon laajuuden ja arvon arvioiminen kylvömäärän mukaan -- punnan,
+pannin, karpion, kolmanneksen maissa -- oli keskiajan Suomessa aivan
+yleistä. Kylvömäärä näkyy hyvin aikaisin ja hyvin yleisesti tulleen
+myöskin verotuksen pohjaksi, niin että kylän kunkin talon kylvö oli
+suhteessa talon veroon. Mutta keskiajan verotus tapahtui kylittäin.
+Verotuksen lähtökohtana ei siis ollut yksityisten talojen kylvömäärä,
+vaan koko kylän kylvömäärä, niinkuin jo ensi katsomalta huomaa
+vanhimmista verokirjoista, joissa kyläin kylvömäärät on ilmoitettu
+suurempina tasaisina määrinä, yksityisten talojen sitävastoin pieninä
+murto-osina näistä suurista kylvömääristä. Kylän kylvömäärä niinmuodoin
+tuli jaetuksi yksityisten talojen kesken. Mutta koska kaikilla taloilla
+oli yhtä hyvä oikeus kylän maahan ja koska kylän maat olivat
+eriarvoisia satoonsa nähden, tuli kunkin talon luonnollisesti saada
+suhteellisia osia kylän hyvistä niinkuin huonoistakin kylvömaista.
+Täten kylvöverotuskin johti tilusten hajautumiseen.
+
+Kylvömäärällä saatettiin siten keskiajalla ilmaista talon suhdetta
+saman kylän muihin taloihin sekä tilan suuruutta ja arvoa ylipäänsä.
+Lukuisista esimerkeistä näkyy, että keskiajalla katsottiin määrättyyn
+kylvöalaan kylässä kuuluvan vastaavat osuudet kylän niityistä ja muista
+etuuksista, toisin sanoen, että kylvömäärä oli muuttunut täydelliseksi
+tilusyksiöksi. Niinpä pohjoisimmassa V.-Suomessa (Uudenkirkon, Laitilan
+ja Lapin pitäjissä) yleisesti laskettiin "panninmaaksi" 2 (talonpoikain
+laskun mukaan 4) pannin kylvöala peltoa sekä 4 kuormaa niittyä.[534]
+
+Tällaisena tilusmittana kylvömäärää uuden ajan alussa, ja varmaan
+aikaisemmin, käytettiin veroyksiönä yllämainitussa pohjoisen V.-Suomen
+osassa. Siellä näet maksettiin kultakin ja kerrotun laatuiselta
+panninmaalta pääveroa 2 äyriä (karpionmaalta 1 äyri). 32 äyristä (4
+markasta) tällaisia veroyksiöitä muodostui savu.[535] Myöskin Etelä- ja
+Keski-Pohjanmaalla oli uuden ajan alussa kylvöjärjestelmä
+käytännössä.[536]
+
+Panninmaan verotuksessa otettiin huomioon myöskin maan kasvuisuus ja
+muut edut, niinkuin nähdään panninmaitten verokirjoihin merkityistä
+erilaisista maitten raha-arvoista (veroarvoista). Uudenkirkon --
+Laitilan -- Lapin alueella oli panninmaan arvo uuden ajan alussa
+kaikkialla 8 mk, mutta muualla se suuresti vaihteli ja arvatenkin sitä
+mukaan vaikutti veron suuruuteen.
+
+Ennen on jo mainittu, että jo varhain Hämeen koukunmaan mittana oli
+kylvömäärä. Savossakin vanhat "veronahat" uuden ajan alussa olivat
+muuttuneet kylvöverotukseksi, _arviopunniksi_. Tätä Savon
+kylvöjärjestelmää ei ole täysin selvitetty.[537] Vanhimmissa
+verokirjoissa selitetään "arviopunnan" ala 3 viljapunnan (rukiin, ohran
+ja kauran) alaksi.[538] Todennäköisesti tässä esiintyy aivan ominainen
+savolainen kaskiverotus, sellainen, että 3 viljapunnan ala tarkoitti
+kaskea, johon ensi vuonna kylvettiin punta rukiita, toisena vuonna
+ohraa ja kolmantena vuonna kauraa.[539] Se havaitaan siitäkin, ettei
+kaskimaiden verottaminen (annoiminen) Savossa tapahtunut joka kerran
+kuin kaski oli kylvössä, vaan ainoastaan kerran, silloin kuin kaski oli
+hakattu.[540] Myöskin se seikka, että kylvönä mainitaan kolmenlaista
+viljaa, osoittaa vuorottaisuutta, sillä ruista, kauraa ja ohraa ei
+sopinut viljellä samassa kaskessa samana vuonna, vaan kyllä kolmena
+perättäisenä vuonna.[541]
+
+Myöhempäin tietojen mukaan olivat talonpojat ottaneet suorittaakseen
+arviopunnan veron 1 viljapunnan alalta (s.o. 2 pannin alalta ruista,
+ohraa ja kauraa).[542] Tämän voisi hyvin ymmärtää niin, että savolaiset
+olivat ottaneet maksaakseen kaskiveroaan kaikilta vuosilta eikä vain
+yhdeltä, mutta kun kaskien arvioimisessa pysyttiin vanhassa tavassa
+s.o. arvioitiin kasket vain yhden eikä kolmea kertaa, täytyi
+veronylennyksen verokirjassa saada sellainen muoto, että entinen vero
+nyt maksettiin kolmannelta osalta entistä arviopuntaa.
+
+Suomessa, niinkuin useimmissa muissakin Europan maissa, on keskiajalla
+ollut käytännössä kaksi maanjakotapaa: tangoitus ja lohkojako.
+Edellisessä kylän vainion eri kappaleet jaettiin kylän talojen
+käytettäviksi yhdensuuntaisina ja yhtä pitkinä sarkoina, joiden leveys
+oli suhteellinen talojen veromäärään. Jälkimäisen järjestelmän mukaan
+kylän pellot oli jaettu taloille viljeltäväksi epäsäännöllisinä
+kappaleina (lohkoina), joiden suuruutta voitiin mitata vain
+kylvömäärällä.
+
+Kylvöjärjestelmän maanjako oli siis lohkojako. Itä-Suomessa oli muinoin
+rintamaillakin vallalla lohkojako, jonka mukaan kunkin talon tai veron
+maat olivat erillään toisten viljelyksistä ja takamaan kappaleet siellä
+täällä yhteisillä erämailla. Hyvin selvästi tämä sanotaan eräässä v:n
+1556 asiakirjassa:
+
+"Eikä ole Viipurin läänissä pelto eikä niitty sarkajaossa (tega
+skiffte) tangolla ja kyynärällä, niinkuin Turun läänissä tai muualla
+Ruotsissa, vaan kullakin talonpojalla tai lampuodilla on lohkokappale
+(hopa stijcke) itsekullakin eikä hän tule aituukseen tai pihaan
+(I gärd eller I gård) naapurinsa kanssa".[543]
+
+Tällainen jakotapa on Pohjanmaalla, Savossa ja Karjalassa, s.o.
+muinaisella karjalaisella heimoalueella ollut vallitseva vielä
+alkupuolella 1700-lukua.[544] Tämän jakotavan juuret ovat epäilemättä
+haettavat heimokuntaisista yhteiskuntaoloista. Se on ilmeisesti
+alkuisempi, vanhempi suomalainen jakotapa.
+
+Mutta myöskin lounaisessa Suomessa on lohkojakoa käytetty Suomessa
+useissa paikoin. Vielä uuden ajan alussa sen tapaamme kartanoitten
+alueilla, missä se oli vanhuuttaan säilynyt,[545] sekä pohjoisimmassa
+V.-Suomessa, ulkosaaristossa ja Ahvenanmaalla, missä maan luonto
+näyttää sellaista jakotapaa vaatineen.
+
+Vakka-Suomen ikivanhaa lohkojakoa kuvataan v:n 1556 verokirjassa
+seuraavin sanoin:
+
+"On tiettävä, että Uudellakirkolla, Laitilassa ja Rauman pitäjässä ei
+ole tankolaskua pellossa eikä niityssä, niinkuin muualla Turun
+linnaläänissä, vaan ovat maat näissä kauan olleet jaettuina panneihin.
+Kun näissä pitäjissä löytyy niin vuorista ja kivistä maata, niin ei ole
+sentähden niitä hyvä asettaa tankoihin. Yhden pannin ala maata on niin
+paljon kuin 2 pannia peltoa ja 4 kuorman alaa niittua."
+
+Merkillistä on, ettei "oikea ruotsalainen tangoitus" koko keskiaikana
+näy saaneen yleisempää jalansijaa ruotsalaisella Ahvenanmaalla.
+Yksinäisenä poikkeuksena siellä mainitaan tangoitusta jo v. 1397,
+mutta vielä uuden ajan alussa eivät Ekkerön talonpojat tienneet
+tankolukuaan,[545] ja niissä maankaupoissa, joita tiedetään
+Ahvenanmaalla tehdyksi myöhemmällä keskiajalla, ei kaupanalaista maata
+ilmaista tankoluvuin vaan erikseen nimitettyinä peltokappaleina: Herman
+Skallan sarka Mörbyssä, Nissa Sigurdssonin sarka Berströmissä,
+Sigbjörnin sarka Sibbabyssä, "minun sarkani" Tönitössä.[546] Huomattava
+on, että näin nimitetyillä saroilla tarkoitetaan suurempia
+maakappaleita, joista vain osia myytiin; niinikään on huomattava,
+etteivät nämä nimet -- viimeiseksi mainittua tapausta lukuunottamatta
+-- kohdistuneet sarkakappaleiden omistajiin, jotka puheenaolevia
+maakauppoja tekivät, vaan olivat muiden henkilöiden nimiä, arvatenkin
+sarkain raivaajain tai vanhempain muistettavain viljelijäin. Vaan juuri
+samanlainen tapa on vallinnut -- vallitsee vielä tänäkin päivänä --
+Itä-Suomen lohkojaossa. Tässä ahvenalaisten ja savolaisten yhteisessä
+tavassa ei ole mitään ihmeellistä, sillä lohkojako on ikivanha yleinen
+jakotapa, joka säilyi yhtä hyvin sille sopivissa eristetyissä seuduissa
+kuin heimokuntaisissa oloissa.
+
+
+
+
+VIII. KESKIAJAN LIIKENNEOLOJA JA ITSEHALLINTOA.
+
+
+
+1. TIE- JA SILTAHALLINTO.
+
+
+Liikennevälineisiin nähden ei keskiaika ollut niin neuvoton kuin moni
+ehkä luulisi. Talvi- ja vesiliikenteessä meidän maassamme varmaan
+aikaisin saavutettiin kaikki täydellisyys, mitä talvikulkuneuvoilla ja
+venerakenteilla voitiin saavuttaa. Oivallisiksi maateiksi kesäiseen
+aikaan tarjoutuvia harjuja ei varmaankaan jätetty käyttämättä.
+Paikallisia teitä ja siltoja mainitaan keskiajan asiakirjoissa niin
+usein, että täytyy otaksua sellaisia olleen maan asutummissa osissa
+varsin tiheässä. Mutta keskiajan Suomessa oli "yleisiäkin" teitä,
+sellaisia, joita pitkämatkainen liikenne käytti. Esteetön kauttakulku
+kaikissa osissa maata oli silloisissa oloissa sitäkin tärkeämpi, kun
+koko hallinto oli lakkaamatta liikkeellä, oli oikeata matkahallintoa.
+Hyvin luultavaa on, että yhdenjaksoiset tiet, miten vaillinaisia ne
+myöhempäin aikain malliteihin verrattuina olivatkin, yhdistivät
+keskiajan päälinnat toisiinsa ja eteläisen Suomen pääseudut keskenään.
+
+Näiden valtateitten korkeaa ikää, niinkuin sitä arvoakin, ja mikä
+esteettömälle maantieliikkeelle keskiaikana pantiin, todistavat ne
+monet suuret sillat, joita jo keskiaikana puheenalaisilla teillä
+tavataan. Turun siltaa mainitaan 1414, Piikkiön siltaa 1385, Paimiossa
+olevaa "Sillankorvan" taloa 1407;[547] arvatenkin nämä sillat olivat
+Turusta lähtevillä valtateillä. Todennäköisesti useiden muidenkin
+ikivanhoilla valtateillä olevain siltain ikä ulettuu keskiaikaan.
+Sellaisia mainittakoon Siuntion "maansilta", sillat Kymen suuhaarain
+yli, Viipurin linnansillat (Turun--Viipurin valtatiellä), Korvensuun
+"maansilta" Vehmaan--Taivassalon välillä (Ruotsiin menevällä
+valtatiellä) sekä Huittisten "kihlakunnansilta", Vammaskosken silta,
+Tammerkosken silta, Hämeenlinnan silta ja Vuolenkosken silta
+sisämaassa, kaikki mainitut 1500-luvulla tai seuraavan sataluvun
+alkupuolella, Kymen sillat Jaakko Teitin 1500-luvun puolivälissä
+kartalle piirtämätkin.[548]
+
+Ruotsin maakuntalaeista näkyy kyllin hyvin, kuinka tärkeäksi teitten ja
+siltain kunnossapitämistä katsottiin keskiajan Ruotsissa. Siitä oli
+tullut tärkeimpiä paikallishallinnon haaroja. Uplannin laki, joka
+sisältää erittäin täydellisiä määräyksiä teistä ja silloista, erottaa
+pienet tilussillat jaetuista silloista, jotka olivat niin suuria, että
+niiden ylläpitämiseen tarvittiin suurempien alueitten voimat.
+Sääntönä oli, että tällaisten siltain rakentaminen oli tapahtuva
+kollektivisesti, kylittäin, "attungittain", neljänneskunnittain ja
+kihlakunnittain. Suurimpina siltoina mainitaan "folklandien" väliset
+sillat, ja 5 lueteltua siltaa oli niin suurta, että useiden "hundarien"
+tuli niiden rakentamiseen ottaa osaa.[549] Helsinglanninkin lain mukaan
+oli maakunnan miesten yhteisesti pidettävä voimassa muutamia
+nimitettyjä siltoja.[550]
+
+Tie- ja siltalaitoksen tarpeellista valvomista varten täytyi olla
+paikallishallinnollisia elimiä. Itägöötanmaan laista saamme tietää,
+kuinka paikallinen hallinto siinä kohden toimi. Kihlakunnan teitten ja
+siltain ylivalvojana oli kihlakunnantuomari. Hänen tuli määrätä teitten
+ja siltain tarkastaminen, joka oli tapahtuva kesäiseen aikaan.
+Tarkastamisen toimitti neljänneskunnittain neljänneskunnan valitsema
+12-miehinen lautakunta.[551]
+
+Lounaisen Suomen tie- ja siltalaitoksen hoito näkyy keskiajalla
+järjestyneen samaan tapaan, kuin mainituissa Ruotsin maakuntalaeissa on
+säädetty. Sillat olivat täälläkin jo keskiaikana lajittuneet pieniin
+paikallissijoihin ja yleistä liikennettä välittäviin suuriin
+"maansiltoihin", joita kokonaiset maakunnat tai maakunnan osat
+ylläpitivät. Viimemainittua laatua oli 1414 mainittu Turun silta, jonka
+ylläpitämisestä kaupungilla ja maalaisilla oli riitaa.[552] Ahvenkosken
+siltaa Kymen suussa rakensi 1600-luvun alussa Sipookin, josta päättäen
+se oli koko Porvoon läänin ylläpidettävä vanha "maansilta".[553] V.
+1607 kerrotaan, että Korvensuun "maansillan" rakentamista vasten oli
+Vehmaan kunkin talonpojan joka kymmenes vuosi maksettava 2 äyriä
+eräille Taivassalon talonpojille, jotka siltaa heidän puolestaan
+rakensivat; sekin siis laajemman alueen ylläpidettävä silta.[554]
+Vuolenkosken siltaa Kymen niskassa rakensivat 1500-luvun lopulla sekä
+Lapveden talonpojat että "hämäläiset".[555] Ahvenanmaalla olivat
+suurimmat sillat kolmanneksien ylläpidettäviä.
+
+Linnain suuret sillat pidettiin voimassa koko linnaläänin
+kustannuksella. 1600-luvulla mainitaan Hämeen Ylisessä klk:ssa vanhaksi
+tavaksi, että täysiverolliset joka kuudes vuosi maksoivat 10 kappaa
+viljaa niille linnan lähellä asuville talonpojille, jotka sillan
+korjuun suorittivat. Viipurin linnan siltain rakentamiseen otti alkuaan
+osaa koko Ruotsin Karjala ja Savo. Vasta 1600-luvun puolivälissä pääsi
+Savo siitä rasituksesta vapaaksi.[556]
+
+Edellä kerrotut esimerkit ovat kyllä myöhäiseltä ajalta, mutta kun ne
+koskevat kieltämättä jo keskiajalla rakennettuja siltoja ja kun
+rakennuksen kustantaminen 6- ja 10-vuotisilla kiertomaksuilla
+epäilemättä on hyvin keskiajan tapain mukaista, niin voinee mainittujen
+esimerkkien nojalla katsoa, että siltain lajitusta on Suomessakin jo
+keskiaikana käytetty.
+
+Se tulee näkyviin myöskin Lounais-Hämeen tuomiokirjoissa 1500-luvun
+alulta, joissa tuomitaan yksityisiä taloja ja kyliä, mutta myös
+kokonaisia neljänneskuntia ja pitäjiä sakkoihin rikkonaisista
+silloista.[557] Siitä päättäen on siltoja rakennettu taloittain,
+neljänneskunnittain ja pitäjittäin. V. 1508 joutui kaksi Kalvohan
+pitäjän neljänneskuntaa 10 markan sakkoihin "kihlakunnan sillan
+rikkoutumisesta", mistä päättäen suurempienkin siltojen ylläpitäminen
+käytännössä suoritettiin neljäskunnittain. Säännöllinen siltajako koko
+pitäjän kesken pantiin toimeen Ulvilassa 1551.[558]
+
+Sillanrakennussakot edellyttävät siltain tarkastamista. Uuden ajan
+alussa sitä ainakin siellä täällä toimittivat erityiset tie- ja
+siltalautakunnat. Niinpä 1552 tuomittiin Kirkkonummella 12 miestä
+sakkoihin siitä, etteivät lähteneet siltaintarkastukseen, ja
+Espoossa samoin 12 miestä sakkoihin vastahakoisuudestaan lähteä
+tientarkastukseen.[559]
+
+Pysyvästä paikallisesta tiehallinnosta on lounaisesta Suomesta aikaisia
+muistoja.
+
+Hämeen vanhimmissa verokirjoissa tavataan kaikkialla linnaläänissä
+neljänneskuntain maksettavan vuotuisen veron joukossa pari
+verokappaletta _teitä ja siltoja varten_. Tämän veron tavallisin määrä
+oli 1 punta ohria ja 1 leiv. humaloita kustakin neljänneskunnasta.[560]
+
+Myöskin Satakunnassa tapaamme tämän veron. Tässä maakunnassa 1540- ja
+1550-luvuilla maksettuun "laamanninkinkeriin" sisältyi myöskin useita
+neljänneskunnittain (kolmanneskunnittain) suoritettavia verokappaleita,
+niiden joukossa 1 punta siltaohria, jotka Köyliön kappelissa
+lunastettiin pellavilla ja hampuilla ja Luvian kolmanneskunnassa joka
+miehen maksettavilla kuivilla säynäillä.[561] Vero oli siis yleensä
+Satakunnassa nimeltään, perusteeltaan ja määrältään -- ja epäilemättä
+myöskin alkuperäiseltä tarkoitukseltaan sama kuin Hämeessä.
+
+Tuntuu ensimältä hiukan omituiselta, että kruunulle maksettiin
+erityistä tie- ja siltaveroa, kun teitten ja siltain rakentaminen
+ammoisista ajoista kuului paikallisiin, luonnossa suoritettaviin
+rasituksiin. Se ajatus, että puheenaoleva vero olisi tarkoittanut
+linnain suurten siltain rakentamista ja ylläpitämistä, ei kelpaa, sillä
+ensinnäkin linnansiltainkin rakentaminen suoritettiin työllä eikä
+vuotuisena kruununverona, toiseksi tuollaista ylipäistä nimitystä
+"teitä ja siltoja varten" tuskin olisi käytetty niin erikoisesta
+verosta kuin linnansillan rakentamisesta, ja vihdoin suoritettiin
+Hämeessä 1500-luvulla erikseen vero "teistä ja silloista" ja erikseen
+sen lisäksi ylläpidettiin linnansilta.
+
+Hämeen ja Satakunnan tie- ja siltaveroa ei myöskään voi verrata niihin
+_siltarahoihin_, joita v. 1538 muutamat Turun linnaläänin
+saaristopitäjät maksoivat linnaan laivasiltansa rakentamiseksi, ja
+tuskin myöskään niihin sillanrakennusturskiin, joita Kökarin asukkaat
+maksoivat Kastelholmaan arvatenkin samanlaista tarkoitusta varten kuin
+Turun saaristolaiset Turun linnaan.[562]
+
+Luonnollisempi mielipide on se, että Hämeen ja Satakunnan tie- ja
+siltaveroa alkuaan olisi maksettu paikallisia liikennelaitoksia varten.
+
+Ne verokappaleet, jotka tässä verossa esiintyvät, eivät ole mitään
+rakennusaineita, vaan selvästi aiotut veronsaajan palkaksi
+(oravannahat) tai kestitykseksi (maltaat ja humalat). Vero on alkuaan
+käytetty sen tai niiden henkilöiden palkkaamiseen, joiden huolena
+teitten ja siltain valvominen oli. Lähinnä johtuu tässä ajattelemaan
+tuonnoin mainittuja siltalautakuntia, mutta vielä suuremmalla syyllä
+kihlakunnan tai oikeammin varmaan pitäjän tuomaria.
+
+Tässä kohden on erityisesti huomattava, että Satakunnassa uuden ajan
+alussa maksetut "siltaohrat" kuuluivat "laamannin kinkeriin" ja että
+tästä verosta Ala-Satakunnassa kihlakunnantuomari nautti osan. Samoin
+käy ymmärrettäväksi, että Hämeessä tämä vero välikäden kautta saattoi
+joutua kruununverojen joukkoon. Tuomarinvirat näet vähitellen
+muuttuivat kruunusta riippuviksi läänityksiksi, ja Kustaa Vaasan
+hallituksen ensi vuosina virkamiesten palkkoja ruvettiin ottamaan
+linnoihin ja virkamiehiä siirtämään kruunun palkalle. Tällä tavoin
+joutui vanha tie- ja siltaverokin Hämeen linnan tilikirjoihin.
+
+Edempänä tulemme näkemään muita todistuksia Suomen keskiajan tuomarien
+toiminnasta paikallishallinnollisella alalla. Jos mitkä, niin
+liikennelaitokset keskiajalla vaativat tuomarin silmälläpitoa ja
+hallintoa.
+
+Ansaitsee panna huomioon, ettei nimismiehillä keskiajalla ollut
+tekemistä teitten ja siltain hallinnossa, vaikka koko kyydityslaitos
+oli heidän hoteissaan. Asia on varmaan ollut sellainen, että tie- ja
+siltahallinto on vanhempi kuin nimismieslaitos, joka todennäköisesti
+järjestyi vasta unionin aikana. Lisäksi nimismies- ja kyytilaitos oli
+vain osa kruunun linnahallintoa, jotavastoin tie- ja siltahallinto oli
+ikivanha paikallishallinnon haara, jolla piti olla omat paikalliset
+hoitajansa.
+
+Kuten näkyy, on lounaisen Suomen keskiaikainen tie- ja siltahallintokin
+ollut yksityiskohdissaan Uplannin ja Itägöötanmaan maakuntalakien
+kuvaamaa vastaava.
+
+Tuomarin seuraaja tie- ja siltahallinnossa ei meillä ollut nimismies,
+vaan siltavouti. Näitä vouteja mainitaan Suomessa sangen useissa
+paikoin 1600-luvun alkupuolella. Tuomarien muinaisen viran perijöinä
+nämä kansanomaiset virkamiehet kuuluvat maamme vanhimpaan
+virkamiehistöön.[563]
+
+
+
+2. "MATKAVENEET".
+
+
+Hämeen vanhimpain maakirjain mukaan ei Hollolan alueella maksettu
+tie- ja siltaohria eikä -humaloita vaan _uisko-sopimusohria ja
+uisko-sopimushumaloita_.[564] Vero-oppaiden mukaan "uisko" merkitsi
+matkavenettä tai pitäjänvenettä.[565] Puheenaoleva vero siis Hollolan
+alueella tarkoitti veneitten hankkimista tai veneliikenteen
+ylläpitämistä -- hyvin luonnollinen tehtävä tässä vesistöseudussa,
+josta tärkeitä veneteitä haaraantui Pohjois-Hämeeseen ja Savoon.
+Seuraavina aikoina Hollolan alueella usein esiintyvät "pitäjänveneet",
+joilla tehtiin virallisia kyytejä.[566]
+
+Aikoinaan on tällaisten matkaveneitten ylläpitäminen ollut laillinen
+velvollisuus muissakin Hämeen vesipitäjissä, koskapa v. 1507
+Saarioisten ja seur. vuonna Kulsialan pitäjät saivat yhteissakkoja
+"uiskonsa" vuoksi.[567]
+
+Myöskin Hämeen itäpuolella, Saimaan vesistön piirissä tapaamme tähän
+kuuluvan kruununveron. Lapveden ja Taipaleen pitäjissä maksettiin uuden
+ajan alussa neljänneskunnittain erästä veroa siten, että pitäjän
+viidestä neljänneksestä kolme maksoi 72 tynnöriä verotervaa, mutta
+kaksi suoritti -- _veroveneen_.[568] Muolassa ja Hanttulassa asti
+maksoivat neljänneskunnat tervaveroa, vaikka se siellä suoritettiin
+rahassa.[569] Lapveden veneet kaiketi olivat samanlaisia kuin Hämeen
+"uiskot", ja terva oli kai niitä veneitä varten.
+
+Savossa jos missään oli pidettävä huolta kruunun veneliikkeestä ja
+niinpä siellä uuden ajan alussa olikin sitä tarkoittava vero yleinen.
+Järjestys oli täällä sellainen, että Liistonsaaren (Säämingin) pitäjän
+neljänneskunnat vuosittain toimittivat linnaan kukin matkaveneen, mutta
+muista neljästä pitäjästä maksettiin sen sijaan n.s. kavasohria siten,
+että jokainen neljäskunta maksoi joka kolmas vuosi 2 puntaa, mikä
+vastasi 4 pantiin maksua vuodessa.[570] Savon neljänneskuntain
+linnaveroon kuului myöskin terva, 1 tynnöri tai sen vastineeksi 2
+pannia ohria neljänneskunnalta.[571]
+
+Mutta meren rannikollakin voimme seurata tämän veron jälkiä. Porvoon
+läänin vuotuinen vero sisälsi uuden ajan alussa erityisen
+neljänneskuntaveron, johon kuului 1/2 tnr. _tervaa_ sekä lisäksi eri
+määriä kaloja tai niiden vastikkeita.[572] Tämä Porvoon läänin
+neljänneskuntavero jäisi selvittämättömäksi arvoitukseksi, ellemme jo
+tuntisi, mistä on kysymys. Kun asiakirjat kertovat voudin Porvoon
+läänissä tehneen virkamatkoja veneellä,[573] niin arvelemme hänellä
+alkuaan olleen virkavenekin.
+
+Samaa alkuperää lienevät olleet Raaseporinkin läänin _tervarahat_,
+jotka ovat merkityt v:n 1451 tileihin jokaiselta pitäjältä maksetuiksi.
+Uuden ajan alussa tätä veroa maksettiin verokunnittain.[574]
+
+On näin saatu selville, että sisä-Suomen järvialueilla on keskiajalla
+ylläpidetty virallista liikennettä julkisilla "matkaveneillä", joiden
+hankkiminen oli talonpoikain velvollisuus. Hämeessä tämä liikenne
+ilmeisesti oli järjestetty siten, että pitäjät ylläpitivät tällaisia
+veneitä määrätyissä paikoissa tai maksoivat sitä varten erityistä
+veroa. Savossa sitävastoin toimitettiin veneet tai niiden korvaus
+linnaan, joka oli maakunnan vesiteitten keskuksessa. Mielenkiintoinen
+on tämän veron esiintyminen Porvoon ja Raaseporin lääneissä. Saamme
+tästä jonkinlaisen käsityksen siitä, miten kruunu vanhimpina aikoina
+veronmaksajain avulla järjesti virkamiestensä ja muun väkensä matkat
+sielläkin, missä teitä ja siltoja ei ollut.
+
+
+
+3. KYYTIVELVOLLISUUS JA "PITKÄTKYYDIT".
+
+
+Ruotsissa oli jo maakuntalakien aikana kansalla velvollisuus toimittaa
+kruunulle maksutonta väen ja tavarain kuljettamista eli kyyditystä.
+Tätä kuninkaan kyytioikeutta mainitsevat Uplannin, Södermanlannin,
+Vestmanlannin ja Helsinglannin lait. Siitä, ettei maanlaki tästä
+rasituksesta mitään virka, Rydin päättelee, ettei se myöhemmällä
+keskiajalla ollut tunnustettu.[575]
+
+Suomessa kumminkin kyyditysrasitus oli myöhemmällä keskiajalla käytetty
+ja oikeudellisesti järjestettykin. Saaristen ja Kulsialan pitäjässä
+Hämeessä v. 1507 tuomittiin "kyydintasoitus" yli koko pitäjän ja
+kahta vuotta myöhemmin samanlainen kyydintasoitus tuomittiin
+toimeenpantavaksi Kalvoilassakin "kunkin koukkuluvun mukaan".[576]
+Saamme siis tietää, minkä perusteenkin mukaan tämä velvollisuus
+keskiajan lopulla Hämeessä oli jaettu.
+
+Lounais-Hämeen tuomiokirjain mukaan keskiajan lopulla oli kolmenlaisia
+kyydityksiä, joiden laiminlyömisestä seurasi sakkoja: (1) valtakunnan
+herrain tai hallituksen kirjettä kuljettavan miehen kyyditys, jota
+voisi nimittää kuninkaankyyditykseksi,[577] (2) käräjäkyyditys,
+johon nähtävästi kuului kruunun koko käräjäväen kyydittäminen
+nimismiestalosta toiseen,[578] ja (3) pitkäkyyditys, jonka
+tarkoituksena oli kruunun väen tai tavaran kuljettaminen kaukaisempiin
+määräpaikkoihin.[579]
+
+Ensiksi mainittua lajia kyyditystä saatiin keskiajalla varmaan muita
+seutuja raskaammin kokea Ahvenanmaalla, jonka kautta osittain maisin
+osittain meritse jo aikaisella keskiajalla kulki valtatie Suomen ja
+Ruotsin välillä. Varmaankin tästä kauttakulusta johtuvan suuren
+kestitysrasituksen vuoksi Ahvenanmaan papeille jo v. 1335 myönnettiin
+erityisiä palkkaetuja.[580] Kyyditysrasituksen jakaminen Ahvenanmaan
+kolmanneksien kesken sillä tavoin kuin ennen on kerrottu oli siitä
+päättäen varmaan pantu toimeen jo vanhemmalla keskiajalla.
+
+Turun läänin rahvaan hyväksi antamassaan käskykirjassa Eerik
+Pommerilainen v. 1419 m.m. määräsi, ettei talonpojilta saanut vaatia
+kyydityksiä muulloin kuin kuninkaan tai kuningattaren itsensä maassa
+ollessa tai kuninkaan erityisellä kirjeellä käskettäessä; erityisesti
+kielletään kuninkaan voutia veronkannolla ratsastaessaan kansaa sillä
+tavoin rasittamasta.[581] Kyyditysrasitus lounaisessa Suomessa oli
+1400-luvun alussa varmaan tavattomammin lisääntynyt, koskapa siitä
+Tanskassa saakka käytiin kuninkaalle valittamassa. Näyttää siltä, että
+toiseksi mainitsemamme laji kyyditystä, linnanvoudin ja hänen väkensä
+käräjäkyydit, oli Turun läänissä erityisen valituksen aiheena. Toiselta
+puolen kuitenkin tällainen kyyditys 1400-luvulla Turun läänissä oli
+pysyvä, tunnustettu rasitus; v. 1464 Räntamäen käräjillä sakotettiin
+talonpoikaa niskoittelusta kyydinteossa, kuten näyttää linnan voudin
+kyydissä.[582] Mahdollistahan on, että käräjä- ja muut paikalliset
+virkakyydit vasta 1400-luvun kuluessa tulivat järjestyneeksi tavaksi,
+aikaisemmin oltuaan mielivallan ja väkivallan alaisia.
+
+Keskiajan lopulla olivat kuten näimme Hämeessä käytännössä myöskin
+_pitkätkyydit_.
+
+Niistä saadaan lähempiä tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan
+tilikirjoista. Hämeessä siihen aikaan oli pitkiinkyyteihin velvollinen
+koko linnalääni. 1520-luvun lopulla tätä rasitusta luonnossa suoritti
+ainoastaan lähellä linnaa oleva alue, Saaristen ja Kalvoilan pitäjät
+Sääksmäen kihlakuntaa ja Hattulan kihlakunta, lukuunottamatta Hattulan
+pitäjää, joka oli tästä rasituksesta vapautettu, koska linnan hevosia
+kesäisin laidunnettiin sen takamailla ja niityillä.
+
+Kultakin koukulta oli kerran vuodessa lähetettävä hevonen linnankyytiin
+Turkuun tai minne hyvänsä muualle. Liikennetarpeet eivät kuitenkaan
+aina olleet niin suuret, että mainitun ahtaammankaan alueen koko
+hevosmäärää olisi tarvittu. V. 1539 suorittivat "kyytihevosia"
+ainoastaan Turun tien varrella olevat Mäskälän ja Rengon pitäjät. Kun
+seuraavana vuonna taasen Hauhon pitäjä oli pitkässäkyydissä, näyttää
+tämäkin rasitus olleen jonkinlainen kiertovero. Kyytivelvollisuus
+suoritettiin nähtävästi kollektivisesti neljänneskunnittain; v. 1507
+sakotettiin Saarioisten Airanteen neljänneskunnan jokaista talonpoikaa
+3 markkaa pitkänkyydin laiminlyömisestä. Ne, jotka eivät tehneet
+pitkääkyytiä, maksoivat lunastusta 1 markan koukulta.[583]
+
+Pitkiäkyytejä suoritettiin Savossakin, kultakin neljännekseltä 12
+hevosta, joskus enemmänkin, miten kuljetettavaakin oli. Savon
+pitkätkyydit tavallisesti tehtiin Viipuriin. Kun ei kaikkia hevosia
+täälläkään tarvittu ajoon ja kun kaukana asuvain olisi ollut hankala
+tulla kyytiin, otettiin sijaan _hevospalkkaa_ 2 1/2 puntaa viljaa
+neljännekseltä.[584]
+
+Eräästä Kustaa Fincken kirjeestä v:lta 1553 selviää, että kruunulle
+suoritettavain pitkäinkyytien lisäksi oli niitä tehtävä vielä
+yksityisille virkamiehillekin: linnanvoudille, maanvoudille,
+linnankirjurille, maankirjurille, tuomarille ja nimismiehelle,
+kullekin 2. Varmaan nämäkin sangen vanhoja tapoja.[585]
+
+Merimaakunnillakin oli muinoin sisämaitten pitkiäkyytejä vastaava
+kuljetuslaitos.
+
+Ahvenanmaalla kuljetti kukin maankolmannes vuorovuotenaan maakunnan
+verot Tukholmaan. 1530- ja 1540-luvuilla täällä maksetut
+_laivaäyrityiset_, joita kukin talollinen suoritti 1 äyrityisen,
+näyttävät olleen tämän kuljetusveron lunastusta.[586]
+
+Varsinais-Suomen vanhimmissa tilikirjoissa kerrotaan, että Lapin
+(Rauman) pitäjän neljännesmiehet verollisilta kootuilla varoilla
+vuokrasivat aluksia, viedäkseen veroviljansa Turkuun.[587]
+
+Raaseporin läänin rahvaan velvollisuutena oli kuljettaa kuninkaan
+viljaa ja veroja Tukholmaan; milloin sitä ei tarvittu, maksoi kukin
+talollinen 1/2 äyriä laivarahoja.[588]
+
+Kyyditykset joutuivat jo varhain nimismiesten ja maanvoutien
+valvottaviksi. Siitä niinkuin muustakin toimestaan maanvoudit keskiajan
+yleiseen virkamiestapaan tekivät tulolähteen. Useissa Suomen seuduissa
+maanvoudit uskonpuhdistusajan alussa kantoivat omaksi hyväkseen
+kyyditysrahoja.
+
+Ahvenanmaalla vouti kantoi kyytirahoja pitäjittäin, useimmista
+pitäjistä 16 mk (Ekkeröstä 11, Hammarlannista 10, Föglostä 8 ja
+Kökarista 8 mk). Vero näyttää vanhastaan olleen järjestetty siten, että
+jokainen kyytivelvollisuudesta vapautettu yksiö maksoi nimismiehelle 1
+mk ja nimismiehet sitten maksoivat voudille yllämainitut summat
+"taksana".[589]
+
+Kyyditysrahoja kantoi maanvouti myöskin pohjoisessa V.-Suomessa: "Ne,
+jotka ovat olleet vapaita kyydityksestä, ovat antaneet voudille 2 tai 3
+mk".[590]
+
+Hämeessä -- ainakin Saarioisten, Kalvohan ja Portaan pitäjissä --
+maanvouti 1550-luvulla tilapäisten saatavainsa joukossa kantoi
+kyyditysrahoja, joista emme kumminkaan enempää tiedä.[591]
+
+Emme epäile lukea tähän rasitusluokkaan myöskin muutamissa Karjalan
+seuduissa, Lappeen ja Taipaleen pitäjissä sekä koko Äyräpään
+kihlakunnassa uuden ajan alussa maksettuja kyytirahoja. Niitä
+maksettiin 6 penninkiä (1 killinki) täysiverolta eli 2 1/2 äyriä
+nautakunnalta.[592] Karjalan kyytirahat eivät olleet voudin sivutuloja,
+vaan kannettiin kruunulle.
+
+
+
+
+IX. OIKEUSLAITOKSIA.
+
+
+
+1. TUOMARIT.
+
+
+Alimman tuomarin ruotsinkielisenä virkanimenä Suomessa käytettiin
+keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa yleisesti nimitystä
+häradshöfding. Omituista kyllä ei tällä nimityksellä näytä olevan
+suomenkielessä vanhaa, vakaantunutta vastinetta. Herra Martin
+1500-luvun puolivälissä laaditussa maanlain suomennoksessa käytettyjä
+nimityksiä "kihlakunnan päämies" ja "kihlakunnan mies" (harvemmin) ei
+voitane sellaisena pitää. Sen sijaan on suomalaisessa kansankielessä
+ammoisista ajoista käytetty nimitystä tuomari. Tämän nimityksen
+juurtumiseen suomenkieleen on varmaan vaikuttanut se, että
+aikaisemmalla keskiajalla oli Suomessa yleisesti käytännössä
+ruotsinkielinen nimitys domare, joka vasta keskiajan myöhemmällä
+aikakaudella vähitellen väistyi "häradshöfding" nimityksen tieltä.
+
+"Tuomari" nimityksen edustaman laitoksen juuria voimme Lounais-Suomessa
+seurata 1300-luvun alkupuoliskolle saakka.
+
+Eräässä Turun maakuntakäräjillä 1353 laaditussa asiakirjassa mainitaan
+jo edellisinä aikoina annettuja tuomarin tuomioita; erästä henkilöä
+syytettiin siitä, että hän oli petollisesti kantanut maksettavaksi
+joutuneita uhkasakkoja, nimittäin yhden markan tuomarin tuomiosta ja
+kolme markkaa toisesta tuomiosta. Nähtävästi on tässä kohdassa puhe
+kaksiasteisesta tuomiosta, jossa ensin "tuomari" pani 1 mk:n uhkasakon
+ja sitten, kun se rikottiin, toinen korkeampi tuomari 3 mk:n uhkasakon,
+kuten myöhemmin kihlakunnantuomarit. Näyttää siis siltä kuin esillä
+olevassa asiakirjassa olisi kysymys vielä alemmasta tuomarista kuin
+kihlakunnantuomarista, jostakin aivan paikallisesta kansantuomarista,
+jolla on ollut virkanimenään "tuomari". Asiakirja koskenee Mynämäen
+seutuja.[593]
+
+Tämä käsitys sopeutuu niihin muihin tietoihin, mitä on 1300-luvun
+tuomareista. V. 1363 esiintyy Turun linnan voudin todistajana m.m.
+eräs "Vilckin Domare", josta ei tiedetä muuta kuin nimi.[594]
+Hiukan enemmän on tietoja kolmesta muusta pohjoisessa V.-Suomessa
+toimineesta tuomarista. V. 1374 esiintyy "Otin domare" välimiehenä
+maanluovutuksessa Taivassalossa.[595] Samana vuonna esiintyy
+Taivassalossa vielä toinenkin välimies, Gudmar Gudmarsson, varmasti
+sama mies, jota mainitaan kiinnemiehenä Otin tuomaria koskevassa
+asiakirjassa ja nimellä "Gudhmar domare" todistajana eräässä saman
+seudun asiakirjassa v:lta 1380.[596] V. 1375 tehdään Mynämäellä
+maankauppa "Andris domaren" edessä.[597] Ja seur. vuonna esiintyy sama
+mies samanlaisissa toimissa Maskussa.[598]
+
+Eteläisessä V.-Suomessa mainitsevat asiakirjat 1300-luvun lopulta
+useampia tällaisia tuomareja. Vv. 1377-1380 mainitaan "Holmuider
+domare" kolmasti maanluovutusasiain välimiehenä ja todistajana Piikkiön
+käräjillä.[599] Maankaupan välimiehenä esiintyy v. 1378 "Michiael Rasi,
+domarin" Kemiössä[600] ja seur. vuonna tavataan "Åke Sack, dommare"
+pitäjänkäräjäin pitäjänä ja maankaupan välimiehenä niinikään
+Kemiössä.[601]
+
+Kaikkien näiden kuuden tuomarin varsinaisena toimena niissä asioissa,
+joita puheenaolevat asiakirjat koskevat, on maanluovutusten erotus- eli
+välimiehen ("förskelaman") tehtävä; välimiehen latinankielinen nimitys
+"prolocutor" kävi keskiajalla myöskin tuomarin virkanimestä. Tähän
+nähden voi kysyä, eivätkö "prolocutoreina" ja välimiehinä vanhemmalla
+keskiajalla mainitut henkilöt ole olleet samanlaisia "tuomareja" kuin
+ne, joihin edellä olemme tutustuneet. Sellaisina mainitaan v. 1350
+Vehmaalla Nikolai Kiimakallio(?)[602] ja v. 1402 Mynämäellä eräs Olaff
+Biörnsson.[603] Inkoossa v. 1452 esiintyy maakiinnemiesten joukossa
+ensimäisenä "Matis domare" ikäänkuin hän olisi ollut toimituksen
+johtaja.[604]
+
+Muinaisesta tuomarintoimesta lienee myöskin periytynyt "tuomari" sanan
+käyttäminen sukunimenä. Halikossa mainitaan v. 1410 kiinnemiesten
+joukossa "niclis domare", kaikesta päättäen tavallinen rahvaanmies eikä
+mikään virkamies.[605] Tenholassa esiintyy w. 1395 ja 1399 kaksi
+veljestä, joilla on sukunimenään "domare".[606]
+
+"Tuomari" nimen tapaamme vielä vanhoissa paikannimissäkin. Uuden ajan
+alussa, osittain jo aikaisemmin, tavataan asiakirjoissa seuraavat tähän
+kuuluvat paikannimet:
+
+    Vehmaa: Domarla, kylä suomal. oik.,
+    Taivassalo: Domaris, kylä ruotsal. oik.,[607]
+    Parainen: Domarby, kylä (6 taloa) Terffuebolissa,
+    Marttila: Domarla, kylä,[608]
+    Perniä: Domarby, kylä Hirvilahden bolissa,
+    Inkoo: Domarby, kylä Bakombergsbolissa,
+    Kirkkonummi: Domarkulla, kylä Gunnarskullabolissa,
+    Helsinki: Domarby, kylä.[609]
+
+Nämä paikannimet ovat ilmeisesti yleensä sangen vanhoja, varmaan
+vanhempia kuin v. 1417, jolloin Helsingin Domarby nimeltä mainitaan.
+Sen päätämme varsinkin siitä, että kaikki nämä paikannimet ovat kyläin
+eivätkä yksityisten talojen nimiä; mahdollisesti on tuomarin talo ollut
+koko kylän alkutila tai on tuomareita asunut kylässä hyvin kauan, niin
+että tuomarin nimi vähitellen syrjäytti kylän alkuperäisen nimen.
+
+Kaikki nämä 1300-luvun tuomarimuistot tavataan maamme eteläisillä ja
+lounaisilla rannikkoseuduilla. Nämä seudut olivat vielä 1300-luvulla
+valtaavaksi osaksi ruotsalaisia. Useimmilla niistä tuomareista, joista
+on tietoja, on selvästi ruotsalaiset nimet ja heidän toimensa koskevat
+ruotsalaisia pitäjiä; suurin osa tuomari-aiheisista paikannimistäkin on
+ruotsalaisten pitäjäin piirissä. 1300-luvun tuomari-laitoksen
+varsinaisena pesäseutuna lienee niinmuodoin ollut Lounais- ja
+Etelä-Suomen ruotsalainen asutusvyöhyke, eli n.s. ruotsalaisen oikeuden
+alue.
+
+Näiltä ruotsalaisilta pesäseuduilta puheenaoleva laitos näyttää
+levinneen läheisiin suomalaisiin seutuihin, joiden tuomarinimistöön
+todennäköisesti kuuluvat "Nicolai Kumakallia" ja "Domarla" Vehmaalla,
+"Andris domare" Mynämäellä ja Maskussa sekä "niclis domare" Halikossa.
+
+Koko tuo vanha tuomarilaitos tekee hyvin kansanomaisen ja
+paikkakunnallisen vaikutuksen.
+
+Asiakirjat antavat sen käsityksen, etteivät nuo tuomarit ole kuuluneet
+maan mahtavimpiin. Useimpien nimi on ilmoitettu vaatimattomasti vain
+ristimä- ja virkanimellä. Kolmella heistä ("Otin tuomarilla", "Gudhmar
+tuomarilla" ja Oiaff Björnssonilla) ei näytä olleen omaa sinettiä,
+jolla olisivat sinetöineet asianomaisen asiakirjan, mistä päättäen he
+ovat olleet talonpoikaisia miehiä. "Tuomari" sanasta johtuneet
+talonpoikaiset sukunimet, tuomari-liitteiset paikannimet, jotka kaikki
+ovat talonpoikaiskyläin, vaan eivät ylimyskartanoiden nimiä, puhuvat
+alkuperäisen kansanomaisuuden ja talonpoikaisuuden puolesta.
+
+Toiselta puolen kuitenkin ovat useimmat 1300-luvulla mainituista
+tuomareista sinetöineet asiakirjansa ja nähtävästi kuuluneet
+alhaisempaan aateliin.[610] Mutta ei näistäkään yksikään ole kuulunut
+maamme tunnettuihin ylimyssukuihin; he olivat kaiketi vain oman
+paikkakunnan johtohenkilöitä.
+
+Mitä vihdoin näiden vanhain tuomarien virkapiiriin tulee, niin
+lukuunottamatta Mynämäellä ja Maskussa toiminutta Antti tuomaria ei
+kukaan heistä esiinny virassa silloista pitäjää laajemmalla alueella.
+Varsinainen kihlakuntalaitos ei vielä 1300-luvun alkupuolella, jolloin
+tuomareja jo esiintyy, ollut olemassa. Erittäin huomattava on, että Åke
+Säck eli Sæk nimittää v:n 1379 asiakirjassa itse itseään "Kemiön
+kirkkokunnan tuomariksi" ja toimii yksinään, ilman muitten
+tuomiovaltaisten läsnäoloa, pitäjänkäräjäin tuomarina. Kun pitäjä
+meidän maassamme kaikesta päättäen on alkuperäinen oikeus- ja
+hallintopiiri, on erityisten tuomarien esiintyminen näissä piireissä
+odotettavaakin. Yllämainitut tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, sen
+tapaisia, joita Ahvenanmaalla oli vielä 1600-luvun alkupuolella.[611]
+
+Meidän aikamme talonpoikaisilla "herrastuomareilla" on ollut todelliset
+alku-isänsä näissä 1300-luvun pitäjäntuomareissa, vaikkapa nimen olisi
+antanutkin Maunu Eerikinpojan maanlain "häradsdomare".
+
+
+
+2. PITÄJÄNKÄRÄJÄT.
+
+
+Edellisessä lausuttu käsitys, että lounaisen Suomen vanhat paikalliset
+tuomarit ovat olleet pitäjäntuomareja, saa vahvistuksen niistä
+tiedoista, joiden mukaan samoilla alueilla samoina aikoina on ollut
+olemassa pitäjänkäräjät.
+
+Pitäjä on ollut Suomen perustava, historiallinen oikeuspiiri ja
+pitäjänkäräjät kaikkien käräjäin yhteinen muoto. "Laamanninkäräjät" ja
+"kihlakunnankäräjät" keskiajalla olivat säännöllisesti myöskin
+pitäjänkäräjiä. Mutta keskiajan kuluessa pitäjänkäräjälaitoksessa
+tapahtui kehitystä. Kun myöhemmällä keskiajalla pitäjänkäräjät jo
+yleensä olivat laamannien ja kihlakunnantuomarien johtamia valtion
+käräjiä, niin ne aikaisemmalla keskiajalla vielä olivat paikallisten
+tuomarien johtamia paikalliskäräjiä; kun myöhemmän keskiajan käräjät
+pidettiin valtion muodostamissa hallintopitäjissä, niin varhaisemmalla
+keskiajalla käräjät pidettiin vanhoissa emäpitäjissä.
+
+Käräjäpiirinä eli käräjäkuntana (tinglag) vanhempana keskiaikana
+esiintyy kirkkokunta (Kemiö),[612] laivakunta (Taivassalo,
+Santamala),[613] pitäjäyhdistelmä (Santamala, Masku ja Nousiainen;
+Säkylä, Köyliö ja Yläne)[614] sekä pitäjä (Kaarina, Piikkiö).[615]
+Mutta kaikki nämä käräjät olivat pitäjänkäräjiä. Useimpia niitä
+kutsuttiinkin pitäjänkäräjiksi, niinkuin viitteistä näkyy. Niin
+Kemiössä, Santamalassa, Säkylässä, Piikkiössä. Lisäesimerkkinä
+mainittakoon, että Santamalassa v. 1380 pidettyjä talvikäräjiä
+kutsuttiin milloin laivakuntakäräjiksi milloin pitäjänkäräjiksi.[616]
+Todella kaikki nuo erinimiset käräjäpiirit vastaavatkin vanhoja pitäjiä
+tai yhteenkuuluvia pitäjäalueita.[617] Pitäjä on siis 1300-luvulla
+yleisesti käytetty käräjäkunta.
+
+Mutta tämä oikeuspitäjä ei luultavastikaan ole ollut sama kuin myöhempi
+hallintopitäjä, vaan kirkkopitäjä. 1300- ja 1400-luvuilla kirkkopitäjä
+hyvin yleisesti esiintyy maallisena pitäjänä, oikeuspiirinä,
+oikeuspitäjänä.
+
+Huomautettakoon tässä vieläkin, että Kemiön tuomaria v. 1379 kutsuttiin
+"Kemiön kirkkokunnan" tuomariksi.[618] Suomen mantereella oli niinkuin
+Ahvenanmaallakin keskiaikana tapana pitää käräjiä ja suorittaa
+oikeustoimituksia kirkoilla. Niinpä v. 1439 tapahtuivat
+maanluovutusmenot "Räntamäen kirkkotarhassa"[619] ja v. 1442
+suoritettiin maanluovutus "pitäjänkokouksessa Räntamäen kirkolla".[620]
+"Pitäjäntuvat", joita jo varhain näyttää olleen usean kirkon lähellä ja
+jotka varmaan olivat kirkollisen pitäjän ylläpidettäviä, olivat usein
+maallisinakin käräjäpaikkoina: v. 1418 pidettiin Vehmaan suomalaisen
+oikeuden kihlakunnankäräjät "kirkolla pitäjäntuvassa",[621] v. 1455
+olivat käräjät Kokemäellä "pitäjäntuvassa"[622] ja v. 1505 pidettiin
+Vesilahdella käräjiä "kirkontuvassa".[623] Parissa keskiajan
+asiakirjassa kerrotaan maanluovutusten laillistuttamisesta itse
+kirkonkokouksessa: v. 1419 "kirkonkokouksessa Ulvilassa"[624] ja v.
+1436 "kirkonkokouksessa ja pitäjänkokouksessa" Halikossa.[625]
+Toisinaan kutsutaan pitäjän oikeustilaisuutta eli pitäjänkäräjiä
+"pitäjänkokoukseksi" (sockenstämma); niin Lohjalla v. 1382, jolloin
+laamanni oli läsnä,[626] Kemiössä v. 1406,[627] Räntämäellä v.
+1468.[628]
+
+Näissä asiakirjoissa ei voi havaita mitään erotusta maallisen
+oikeuspitäjän ja kirkollisen pitäjän välillä. Ei niissä myöskään näe
+erotusta pitäjänkokouksen ja pitäjänkäräjäin välillä. Herra Martin
+maanlain suomennoksessa mainitaan samanlaisten oikeusasiain
+käsittelemistä "pitäiänn cokoudhes" ja "pitäiänn käräiäs".[629]
+
+Kirkkopitäjän käyttöä oikeuspitäjänä keskiajalla täytyy pitää varmana.
+Tähänkin laitokseen nähden olot Suomen lounaisosissa olivat Ahvenanmaan
+olojen kaltaiset.
+
+Kirkkopitäjäin pitäjänkäräjillä vanhemmalla keskiajalla esiintyvät
+toimivina kaikki tuomitsijat, linnanvoudista ja laamannista alaspäin.
+Näyttää siltä, ettei varhaisemmalla keskiajalla -- alkuperäisten
+pitäjäalueitten menetettyä merkityksensä -- ollut muita paikallisia
+oikeuspiirejä kuin kirkkopitäjät ja niiden kansalliset alueet.
+Myöhemmällä keskiajalla valtion käräjillä jo oli kirkkopitäjistä
+eroavat oikeusalueensa (hallintopitäjät), joissa vanhain
+pitäjäinkäräjäin sijasta pidettiin "laamanninkäräjiä" ja
+"kihlakunnankäräjiä". Mutta sen ohella, kuten lukuisat esimerkit
+ovat osoittaneet, jatkettiin kirkkopitäjäin pitäjänkäräjiä
+pitäjänkokouksina, joissa edelleenkin eräänlaisia paikallisia
+oikeusasioita käsiteltiin.
+
+
+
+3. MAAKUNNANTUOMARIT JA KIHLAKUNNANTUOMARIT.
+
+
+Jo 14. vuosisadan alussa Suomessa oli pitäjää suurempia oikeusalueita.
+Niitä olivat silloiset maakunnat, jotka pitivät yhteisiä maankäräjiä ja
+käyttivät yhteisiä todistusvoimaisia maakunnan sinettejä.[630]
+
+Olemme nähneet, että Ahvenanmaalla ja Lounais-Suomen suomalaisella ja
+ruotsalaisella alueella sekä Uudellamaalla jo varhain oli omat
+tuomarinsa (maantuomarit, laamannit). Tämä seikka herättää kysymyksen,
+eikö muissakin maakunnissa ole ollut asia sellainen.
+
+Asiakirjat tähän kysymykseen vastaavat myöntävästi. 1300-luvun
+loppupuolella tavataan täällä tavallisesti tuomareiksi nimitettyjä
+virkamiehiä, joiden virkapiirinä olivat kokonaiset maakunnat. Tällaisia
+maakunnantuomareita mainitaan vuosisadan viimeisellä neljänneksellä
+Hämeessä useita.[631] Satakunnan tuomaria mainitaan v. 1392[632] ja
+läntisen Uudenmaan tuomaria v. 1395;[633] aikaisemmin oli Ala-Satakunta
+kuulunut suomal. oikeuden laamannin ja läntinen Uusimaa ruotsal.
+oikeuden laamannin alueeseen.[634]
+
+Että nämä maakunnantuomant ovat vastanneet myöhempiä
+kihlakunnantuomareja ja olleet heidän edelläkävijöitään, näkyy muun
+lisäksi siitä, että Hämeen tuomarin sakotusmääräksi useammassa
+asiakirjassa ilmoitetaan 3 mk.[635]
+
+Ei tunneta lähemmin maakunnantuomarilaitoksen syntymisaikaa. Ilmeistä
+on vain, että se kuuluu vanhempaan keskiaikaan. Nimistään päättäen
+maakunnantuomarit ovat olleet kotimaisia paikkakunnallisia
+rälssimiehiä, joita tavataan Ahvenanmaan maantuomareina ja suomal. ja
+ruotsal. oikeuden laamanneina; varmaan nämä virat kaikki ovat
+juureltaan olleet samanlaisia paikallisia laitoksia.
+
+Maakunnantuomarit Suomen mantereella katosivat pian varsinaisten
+kihlakunnantuomarien tieltä, joiden lopullisina virka-alueina
+1400-luvun alkupuolella esiintyivät kihlakunnat. Vv. 1390, 1417, 1423
+muudan "kihlak. tuomari" Suni Suninpoika toimi Taivassalossa ja
+Vehmaalla, siis varmaankin Vehmaan kihlakunnassa.[636] V. 1407
+mainitaan kihlak. tuomaria Pohjois-Suomessa,[637] ja lähivuosina Etelä-
+Suomessa ja Itä-Uudellamaalla.
+
+Kihlak. tuomarien toimissa ja oloissa keskiajan lopulla ja vielä uuden
+ajan alussa havaitaan muutamia merkittäviä piirteitä, jotka kuuluvat
+paljon aikaisempaan paikalliseen oikeus- ja itsehallintoelämään.
+
+Kihlak. tuomari ei ollut ainoastaan oikeudellinen virkamies. On jo
+ennen mainittu, että tuomarit ovat olleet teitten ja siltain valvojia
+ja että oli olemassa erityinen tie- ja siltavero, jota tuomari käytti.
+
+Kun 1550-luvulla Lapveden talonpojat syyttivät kihlak. tuomaria siitä,
+että hän piti hallussaan pitäjän yhteisiä saaria, niin syytetty myönsi
+omaavansa yhden yhteissaaren, koska kihlak. tuomarit kaikkialla
+Suomessa käyttävät yhteisiä saaria.[638] Sama käsitys tuomarin
+oikeudesta ilmenee eräästä toisestakin asiakirjasta, jossa kerrotaan
+Porvoon tuomarin pyytäneen saada käytettäväkseen Haksalon saaren,
+"koska hän oli kihlak. tuomari".[639] Näistä merkeistä voinemme
+päättää, että kihlak. tuomareja Suomessa on muinoin pidetty kihlak.
+ulkomaitten ja yhteisen omaisuuden hoitajina, ja että osittain vielä
+uuden ajan alussa sillä perusteella ovat pitäneet ulkosaaria
+hallussaan.
+
+Vielä uuden ajan alussa määrättiin kihlak. tuomareja useissa
+Suomen seuduissa laamannien mukana ottamaan osaa verotuksen
+panoon.[640] Samoin v. 1504 vedottiin Satakunnan ja Hämeen kihlak.
+tuomarien myötävaikutukseen silloisen apuveron kokoamisessa.[641]
+Savossa v. 1541 veronpano toimitettiin kihlak. tuomarin
+läsnäollessa.[642]
+
+Kihlak. tuomarien tehtävät talvikäräjillä näyttävät myöskin olleen
+hallinnollista laatua, sillä tuomarina talvikäräjillä ei ollut kihlak.
+tuomari, vaan laamanni; mahdollisesti oli kihlak. tuomari
+talvikäräjillä läsnä virkapiirinsä edustajana.
+
+Kihlak. tuomarin palkkaus oli uuden ajan alussa vielä osittain hyvin
+vanhalla kannalla.
+
+Ruotsissa oli Kalmarin resessin mukaan v:lta 1483 maksettava
+manttaalittain (miesluvuttain) erityinen kihlak. tuomarin palkka, jota
+siellä uuden ajan alussa paikoin suoritettiin 1/2 markkaa kahden
+syöttöhevosen edestä. Samanlainen vero tavataan Ahvenanmaalla, jossa
+v:n 1556 aikoina kultakin talolta (mantal) maksettiin 1/2 mk kihlak.
+tuomarin rahoja.[643] Samantapaista veroa maksettiin myös
+V.-Suomessa.[644]
+
+Vanhempina aikoina näyttää kuitenkin kihlak. tuomarin pääpalkkana
+olleen osa käräjäkestitystä, etupäässä viljaa.
+
+Ahvenanmaalla kantoi v. 1543 vouti maakunnan 17 nimismieheltä kultakin
+pannin ohria, "jotka ennen tavallisesti olivat kihlak. tuomarin ohria
+tai kutsuttiin tuomarin ohriksi".[645] Tämä on kaiketi ymmärrettävä
+siten, että aikaisemmin kihlak. tuomari ja vielä aikaisemmin
+tuomari (maantuomari) oli saanut osansa nimismiesverosta s.o.
+käräjäkestityksestä, mutta että tämä vero v. 1543 meni linnanvoudille.
+
+V.-Suomessa näyttää v:n 1537 aikoina klk:ntuomarille kuuluneen 2
+yökunnan kestitys kunkin nimismiehen luona kolmilla käräjillä, s.o.
+talvi,- kevät- ja kesäkäräjillä.[646] Lapin pitäjässä v. 1556
+tuomarille maksettu kappa rukiita tai ohria (talolta) luultavasti
+kuului tähän veroon.[647]
+
+Raaseporin läänin tuomarinverosta ei meillä ole lähempiä tietoja, mutta
+eräistä asiakirjain lauseista, joiden mukaan tuomari tässä läänissä
+nautti muonitusta (fodring) ja talonpoikain oli maksettava 4
+käräjäkinkeriä vuodessa, voipi päättää, että tuomarilla täälläkin oli
+säännölliset vuositulonsa käräjäkestityksestä.[648]
+
+Niistä "härkäkauroista", joita Satakunnan nimismiesten oli verostaan
+suoritettava kruunulle, sai klk:n tuomari 1 punnan kustakin pitäjästä,
+minkä lisäksi hänelle tuli joka kolmas käräjälampaanlapa ja -
+siika.[649] Tämä oli ilmeisesti osa käräjäkestityksestä.
+
+Hämeessä kihlak. tuomari nautti samanlaista palkkaa kuin
+Satakunnassa.[650]
+
+Karjalassa kihlak. tuomarit saivat nimismiesverosta kaikkia tämän veron
+esineitä määrätyn osan, joka oli puolta pienempi kuin laamannin
+osa.[651] Tämä vero oli suoritettava nähtävästi joka kerta kuin tuomari
+kävi käräjillä nimismiestaloissa, mikä tapahtui neljästi vuodessa.
+Tapana oli, että tuomarin miehet ja useimmiten myös itse tuomari
+kävivät paikalla nauttimassa veronsa.[652]
+
+Yhtä alkuperäistä palkkaustapaa käytettiin Savossa, jossa oli määrätty,
+että tuomari sai olla kunkin nimismiehen luona 4 hevosella kolme
+yökuntaa; ellei hän saapunut, sai hän sen sijaan nimismieheltä 1 punnan
+ohria tai 2 puntaa kauroja.[653]
+
+Hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla kihlak. tuomareilla uuden ajan
+alussa oli tuloja myöskin neljänneskunnilta.
+
+Hämeen ruokaruotsia koskevassa tunnetussa asiakirjassa v:lta 1530
+kerrotaan, että linnanhuovit käyvät maanvoudin johdolla ympäri
+kihlakunnassa kesäkäräjäin jälkeen perimässä sakkoja maaten 1 yön
+kunkin nimismiehen luona, "ja tuomarin miehet käyvät kestityksellä
+(gesta) saman ruokaruotsin mukana".[654] Tässä asiakirjassa ei mainita,
+kävivätkö tuomarin miehet sillä ruokaruotsi-kestityksellä, joka
+tapahtui talvi- ja syyskäräjäin jälkeen myöskin neljännysmiesten luona,
+mutta luultavaa se on. V. 1530 peruutettiin kruunun omalle väelle se
+Hämeen ruokaruotsi, "joka oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[655]
+
+Karjalassa kihlak. tuomarit kävivät käräjillä ja kestityksillä myöskin
+neljänneskunnissa. Näitä kestityksiä oli vuodessa neljät, nim. syys-,
+kevät-, "margeld-" ja kesäkestitykset, ja sai tuomari silloin kultakin
+nautakunnalta kestityksen, joka jotensakin tarkoin vastasi
+yllämainittua nimismiestalossa nautittua kestitystä.[656] Näyttää
+siltä, että tuomari kullakin käynnillään neljänneskunnassa nautti vain
+yhden nautakunnan kestityksen, jonka nautakunnat suorittivat vuoronsa
+jälkeen. Ehkäpä nautittiin palkka nimismiestaloissakin saman
+käytännöllisen järjestelmän mukaan.
+
+Savossa oli kihlak. tuomari saapa kultakin neljännysmieheltä 1 punnan
+ohria ja toisen neljän hevosen kestitystä varten kolmena yökuntana, 2
+leiv. haukia ja 1 revonnahkan. Kymmenysmiehen oli maksettava tuomarille
+1 leiv. haukia.[657]
+
+Luultavasti Karjalan ja Savon tuomarien neljänneskuntakestitykset ovat
+ruokaruotsia. Ikivanha ruokaruotsivero ei kuitenkaan liene alkuaan
+kuulunut oikeuslaitokseen; tuomarit näyttävät joutuneen sen
+nauttimiseen vasta myöhemmällä keskiajalla, jolloin kihlak. tuomari oli
+kruununvirkamies ja piti kruunun tarpeiksi miehiä, jotka kruunun omain
+miesten kanssa kiersivät ruokaruotsilla.
+
+Alkuperäiseltä paikalliselta verolta sitävastoin näyttää Satakunnan ja
+Hämeen neljänneskuntain (kolmanneskuntain) uuden ajan alussa kihlak.
+tuomareille maksama tie- ja siltavero.
+
+Ala-Satakunnassa nautti kihlak. tuomari kolmanneskuntain suorittamasta
+laamannin kinkeristä "siltaohria" yhden kolmanneskunnan osan.
+Ylä-Satakunnassa vastaava verokunta maksoi kihlak. tuomarille punnan
+ohria, minkä lisäksi tuomari sai Suomen haukia 17 puntaa nähtävästi
+sellaisista seuduista, joista ei ohria maksettu. Kun täten sekä
+Ala- että Ylä-Satakunnassa maksettiin punta ohria verokunnalta, niin
+ilmeisesti nämä verot olivat samoja.
+
+V:n 1531 ilmoituksen mukaan Hämeen tuomarit saivat maakunnasta
+erityisen veron, johon kuului viljaa, humaloita, hamppuja ja
+haukia.[658]
+
+Tämän veron pääosana esiintyvät erät, ohrat ja humalat ovat tietenkin
+niitä tie- ja siltaohria ja -humaloita, joita mainitaan Hämeen
+vanhimmissa maakirjoissa ja joita paikoin lunastettiin hauilla. Tie- ja
+siltaveron ja kihlak. tuomariveron samuus havaitaan toisistakin
+seikoista. Tie- ja siltaveron ohraerä on perusteeseensa ja määräänsä
+nähden sama sekä Hämeessä että Satakunnassa: kummassakin 1 punta
+neljäskunnalta. Mutta tämä vero meni Ylä-Satakunnassa kokonaan ja
+Ala-Satakunnassa osittain kihlak. tuomarille. Hämeessä kihlak. tuomari
+näkyy saaneen tämän saman veron vielä täydellisempänä kuin
+Satakunnassa.
+
+Huomattakoon vielä muudan yhtäläisyys. Köyliössä Satakunnassa
+maksettiin "siltaohrain" sijasta sopimusvero, johon kuului 1 leiv.
+pellavia ja 2 leiv. hamppua. Hämeessä esiintyy v. 1532 tuomarinverossa,
+joka alkuaan on ollut tie- ja siltavero, 1 leiv. hamppua.[659]
+
+Tämä kaikki tekee hyvin todennäköiseksi, että Satakunnan ja Hämeen
+tuomareilla on ollut tekemistä teitten ja siltain hallinnon kanssa ja
+että sitä varten on maksettu erityistä tie- ja siltaveroa.
+
+Pari omituista kihlak.tuomarinveroa tavataan Pohjanmaalla.
+Mustasaarella maksettiin tuomarille _vasikannahka_ kultakin talolta
+(mantal);[660] tällainen vero oli nähtävästi peräisin niiltä ajoilta,
+jolloin tärkeimmät asiakirjat kirjoitettiin pergamentille, ja on
+verrattava Vermlannin asukkaitten Skaran piispalle maksettavaan
+vasikannahkaveroon.[661]
+
+Iin Maksniemen, Simonniemen ja Simon kylät maksoivat tuomarille
+yhteensä 10 leiv. _merisakkohaukia_.[662]
+
+
+
+4. KARJALAISTEN OIKEUSLAITOKSET.
+
+
+Suomen keskiaikaisia oikeuslaitoksia tarkastaessa tulee selvään
+huomanneeksi, kuinka hitaasti ruotsalainen oikeusjärjestelmä on edennyt
+ja juurtunut. Kun Ahvenanmaalla on jälkiä ikivanhasta gotlantilaisesta
+oikeuslaitoksesta, kun Suomen lounaisilla rannikkoseuduilla asuvilla
+heimoilla jo varhaisella keskiajalla oli pitäjänkäräjänsä,
+pitäjäntuomarinsa ja kansalliset laamanninsa, ovat Hämeen ensimäisiä
+ruotsintapaisia tuomareja vasta 1300-lopulla esiintyvät
+maakunnantuomarit, ja karjalaisilla alueilla näyttää ruotsalainen
+oikeuslaitos läpi koko keskiajan pysyneen tuntemattomana.[663]
+
+Tämä ei kumminkaan voi merkitä sitä, että noilla kaukaisemmilla
+suomalaisilla alueilla olisi läpi koko keskiajan eletty ilman
+järjestettyä oikeutta. Lakia ja oikeutta on sielläkin epäilemättä
+ollut, vaikka sitä on käytetty toisella tavoin kuin lännessä.
+
+Laajoilla suomalaisilla aloilla näkyy suntio sana alkuaan merkinneen
+suuremman piirin vanhinta eli tuomaria.[664] Myöskin kupias sana, joka
+virolaisilla alueilla on merkinnyt verosta vapautettua talonpoikaista
+päällysmiestä[665] eli työvoutia, tavataan Suomessa jo keskiajalta
+lähtien suku- ja paikannimien aineksena, joten mahdollista on, että
+täällä on ollut kupiaisiksikin kutsuttuja kansanvirkamiehiä.[666]
+
+Hämeen ja Savon muinaisista kansantuomareista on pari
+asiakirjallistakin tietoa. Eräässä Hämeen laamannin tuomiossa
+keskiajalta (mahdoll. v. 1381) mainitaan Mäskälän ja Janakkalan
+käräjillä läsnä ollutta "sikäläistä" tuomaria, mistä päättäen
+Mäskälällä (Vanajalla) ja Janakkalalla olisi ollut pitäjäntuomari.[667]
+
+V. 1422 taas mainitaan "Pietari Utriaista, Juvan kappelin tuomaria",
+siis talonpoikaista pitäjäntuomaria Savossa.[668] Tämä tiedonanto
+varmentaa kansanomaisen oikeuslaitoksen olemisen keskiajan Savossa,
+mutta savolaisen oikeuslaitoksen laatua ei siitä voi päättää.
+
+Sakkotulot ovat läpi keskiajan olleet kaikkialla niin tärkeitä
+tulolähteitä kruunulle, että sakkojen tuomitsemisesta ja perimisestä
+karjalaisillakin alueilla varmaan on huolta pidetty valloituksen ensi
+ajoista saakka. Tätä puolta oikeudenhoidosta eivät alkuiset perhe- ja
+heimokuntaiset laitokset varmaankaan voineet täyttää. Senvuoksi
+oikeuslaitos Hämeessä ja varsinkin Karjalassa ja Savossa sai
+keskusvaltaisemman luonteen kuin lounaisessa Suomessa. Lännessä
+paikalliset oikeuslaitokset paikallisine virkamiehineen kykenivät ja
+sopivat käyttämään kruununkin oikeutta. Idempänä paikallinen
+oikeuselämä pysyi heimokuntaisissa kätköissään ja voudin täytyi
+alavoutiensa avulla itse pitää huolta kaikesta valtion oikeustoimesta
+ja hallinnosta. Karjalan ja Savon kihlak. tuomarit esiintyvät vasta
+myöhään ja ovat muukalaisia vieraan rahvaan keskuudessa.
+
+Myöhemmän keskiajan käräjälaitos oli ulkopiirteiltään samanlainen
+kaikkialla maassamme. Sen päätunnnuksena olivat jokavuotiset talvi- eli
+laamanninkäräjät sekä niitä täydentävät kesäkäräjät, jonka lisäksi
+kihlak. tuomarien johdolla pidettiin paikallisia käräjiä parit
+vuodessa. Mutta yksityiskohdissa oli melkoinen ero lounaisten ja
+itäisten alueitten käräjäin välillä. Lounaassakin olivat linnanvoudin
+ja laamannin johtamat talvi- (ja kesä)käräjät keskuskäräjiä, joihin
+liittyi tärkeitä veronkantoja. Mutta vuoden muut käräjät olivat
+paikallisen kihlak. tuomarin johtamat, niinkuin näyttää pääasiallisesti
+oikeusasioita varten.
+
+Toisin hämäläisillä ja karjalaisilla alueilla. Siellä ei
+käräjälaitoksella ollut perusteena vanhempia paikallisia
+ruotsalaisperäisiä oikeustapoja, vaan koko käräjätoimi kehittyi
+erottamattomassa yhteydessä verotoimen kanssa, niin että
+kaikki veronkantotilaisuudet olivat käräjiä, kaikki käräjät
+veronkantotilaisuuksia. Karjalan käräjiä pidettiin alusta alkaen
+verottajan muodostamissa veropitäjissä ja niiden neljänneksissä, ja
+luultavasti oli Hämeessäkin asianlaita ollut sama (neljänneskuntain
+ruokaruotsi).[669]
+
+Sillä tavoin saattoivat suomalaisten alueitten heimokuntaiset olot
+oikeuselämän alalla edelleenkin jatkua Ruotsin lain ja oikeuden
+vallitessakin.
+
+
+
+
+X. KINKERIT.
+
+
+
+1. KINKEREJÄ MUISSA MAISSA.
+
+
+Maanviljelijäin ja muiden alkutuottajain veroksi suorittamilla
+kulutustavaroilla, etupäässä ravintoon ja muonitukseen verojen
+kuuluvilla, oli mitä tärkein tehtävä keskiajan luonnonperäisessä
+talouselämässä, niin kuninkaan hovissa kuin yksityisen mahtimiehen
+kartanossa. Tällaisia veroja, joita vanhalla kotimaisella yleisnimellä
+kutsumme kinkereiksi, tavataan kaikissa keskiajan Europan maissa.
+
+Samasta yleispätevästä syystä kinkerien historia kaikkialla on
+samantapainen. Kansain heimokunnallisella asteella ne syntyivät
+tilapäisinä ruoka- tai kestityslahjoina, mutta pian ne muuttuivat
+määrättyinä juhlina tai merkkiaikoina uudistuviksi säännöllisiksi
+"lahjaveroiksi" (lat. dona, Skandinaviassa giöf, skattgiafir). Hämärän
+alkuperänsä vuoksi tämäntapaisia veroja myöhemmin yleisesti kutsuttiin
+"vanhaksi tavaksi" (saks. Herkommen, engl. Customary Rents). Hiukan
+kehittyneemmissä oloissa havaitaan jo kahteen pääryhmään lajittuneita
+kinkereitä: toiset olivat matkaveroja eli "kestityksiä" (yökuntia),
+joilla kulkevia kuninkaita, heidän väkeään ja muita viranomaisia
+ravittiin ja ylläpidettiin, toiset olivat muonituksia, joita
+veronalaiset toivat verottajain linnoihin ja kartanoihin siellä
+käytettäviksi. Lukemattomat ovat tällaisten verojen muodot ja nimet,
+mutta niiden päämuodot ovat kaikkialla yksinkertaiset, keskiajan
+luonnontaloudellisia oloja vastaavat. Se oli suosittu muoto uusiakin
+tai tilapäisiä veroja otettaessa. Vihdoin enemmän kehittyneellä
+keskiajalla, valtio- ja talouselämän korkeammalle päästessä, koko
+kinkerilaitos alkoi hajota, joko siten että ne maaolojen muuttuessa
+hävisivät tai rahatalouden levitessä lunastettiin rahaverolla.
+
+Tämäntapaisia veroja on muinoin käytetty frankkilaisessa
+valtakunnassa, jossa myöskin laajassa mitassa esiintyi
+roomalaisperäisiä lähettiläs- ja virkamieskestityksiä, vanhassa Saksan
+valtakunnassa, anglosaksilaisessa Englannissa, Ranskassa ja
+Italiassa.[670]
+
+Mitä erikseen Englantiin tulee, niin näkyy anglosaksilaisilla
+kuninkailla olleen oikeus jokavuotisiin kestityksiin maakunnissa,
+mikä kestitys muuttui pysyväksi veroksi. Myöskin ylimyksillä ja
+kuninkaan virkamiehillä oli varhaisena anglosaksilaisena aikana
+kestitysoikeuksia. Yksityisoikeudellisellakin alalla oli tällainen
+kinkerijärjestelmä tavallinen siitä päättäen että "Domesday Book'issa"
+tavataan lukuisia yökunta-veroja. Muonitusverokin oli jo
+anglosaksilaisena aikana käytännössä "farmin" nimellisenä; farm (feorm,
+lat. firmæ) oli se elintarvemäärä, mikä tarvittiin veronsaajan talouden
+ylläpitämiseksi määrättynä aikana, yhtenä yökuntana tai viikkona tai 14
+yönä. Peräisin tämä verotapa Englannissa oli niiltä ajoin, jolloin
+saksilainen tai keltiläinen päällikkö kokosi ja kulutti tulonsa
+kiertäen paikasta toiseen nauttien kussakin paikassa määrätyn ajan
+majoitusta ja ylläpitoa.[671]
+
+Vielä myöhään keskiaikaan tämäntapaiset verot -- varsinkin farmin
+luontoiset -- olivat yleisesti käytännössä Englannin kartano- ja
+luostarialueilla, vieläpä kuninkaankin taloudessa. Niihin kuuluivat
+esim. jouluksi maksettavat kanat, pääsiäislampaat, -karitsat ja -munat,
+paaston ajan kalat, Martinpäivän vilja. Pohjoisessa Englannissa
+tapaamme pohjoismaalaiselle tutunomaisia veroja, sellaisia kuin "seat
+malt", "scate haver", "reek hens" ("savulta" maksettavat, kanat)
+vieläpä suomalaiselle tutun "mitta" nimisen viljaveron[672] -- tässä
+ollaankin keskiajan kansainvälisellä alalla.
+
+Kiertokauden kuninkaankinkeristä Skandinavian maissa Lehmann antaa
+seuraavan eloisan kuvauksen:
+
+"Pikkukuninkuuden" ajoista asti pohjoisgermanilaisella kuninkaalla on
+ollut oikeus kestitykseen matkoillansa. Aluksi tuskin kenestäkään
+muusta suurtilallisesta poiketen, ilman pysyviä linnoja, ilman pysyvää
+hovinpitoa, ilman kuninkaallisen virkamiehistön monihaaraista laitosta,
+suorittaa hän hallitusoikeuksiansa personallisesti matkustamalla
+maakunnissaan. Niin suuresti esiintyy tämä matkaaminen hänen
+hallitusvelvollisuuksiensa pääosana rauhan aikana, että yfirferth ja
+yfirsókn sanat ovat hallituksen nimityksinä. Matkustukset ovat
+tervetulleita alamaisille. Matkoilla kuningas valvoo voutejansa,
+ratkaisee, myöhemmin tuomitsee riitoja, neuvottelee talonpoikain kanssa
+heidän käräjillään, suorittaa arvattavasti uhreja (blót veizla)
+pakanuuden aikana, tekee alotteita uudistuksiin. Vastavuoroon häntä
+kestitsevät talonpojat, joiden alueella hän seurueineen oleskelee.
+
+Kestitysvelvollisuus on yleinen alamaisvelvollisuus, jota luultavasti
+lajiteltiin maatilain suuruuden mukaan. --
+
+Kestityksen laatu, aika ja määrä olivat sen ohessa vanhemman
+kansanoikeuden mukaan tarkoin määrätyt. Kaikista kolmesta Skandinavian
+valtakunnasta on meillä todistuksia, että kuningas kävi kestityksellä
+joka kolmas vuosi. Norjasta tiedämme, kuinka suuri hänen
+seurueensa sai olla. Kaikkialla oli kestitys alkuperäisesti puhdas
+luontaissuoritus. --
+
+Kestityksen edellytyksenä oli kaikkialla alkuperäisesti, että kuningas
+saapui personallisesti. Juuri sen vuoksi, että se oli korvaus
+hallitusvallan käyttämisestä, ei edusmiestä suvaittu.[673]
+
+Lehmannin mukaan kuninkaankestitys kaikissa kolmessa Skandinavian
+maassa on ollut samantapainen kuin kristillisen ajan piispain
+kirkonvihkimyskestitykset.
+
+Mitä erityisesti Ruotsiin tulee, on kuninkaalle suoritettava kinkeri
+(gingerd, gengärd) siellä ikivanhaa juurta. Maakuntalakien aikaan
+kinkereillä tarkoitettiin "elintarpeiden kokoamista kuninkaan
+nimismiehelle ja hänen tämän kokoamisen yhteydessä pitämiä
+kestejä".[674]
+
+Tarkemmin katsoen Ruotsin kuninkaankinkerissä on havaittavissa vanhempi
+ja myöhempi muoto. Alkuaan kinkeriä suoritettiin määrätyssä tapauksessa
+kuninkaan läsnäollessa paikkakunnalla. Se oli siis kuninkaan
+omakohtaisesti käytettävä kestitys (gästning). Uplannin laissa on
+nimenomaan säädetty, että herrain, läänitysmiesten ja laamannien on
+itse huolehdittava elannostaan, milloin pitävät käräjiä. Ainoastaan
+Helsinglannin lain alueella oli kuninkaan sijasta kulkeva "konungsari"
+oikeutettu saamaan kestitystä (gengiard, veizla). Lisäksi on
+huomattava, että alkuperäinen Ruotsin kuninkaan kestitys sisälsi vain
+elatuksen, vaan ei majoitusta, sillä kuningas seuroineen piti majaa
+omissa kartanoissaan virkamiestensä luona, niinkuin jo Ynglinga-sadussa
+kerrotaan.
+
+Myöhemmässä muodossa kinkeri sitävastoin jo oli pysyvä vuotuinen vero.
+Sellainen todennäköisesti on ollut Uplannin kinkeri, laissa mainittu
+karja- ja ruokavero, jota häradin tuli suorittaa 4 nautaa, kunkin
+kuuden talonpojan yhteisesti lammas sekä jokaisen talonpojan 4 parmasta
+heiniä sekä kanan; samaan ryhmään kuului myös viljavero (spanne mali,
+1 panni ohria ja 1 panni maltaita).[675]
+
+Kehittyneessä muodossa kuninkaankinkeri esiintyy nuor. Länsigöötanmaan
+laissa, minkä mukaan tämä vero oli määräaikana määrätylle virkamiehelle
+maksettava. Lakiin kuuluvassa liitteessä, joka on kirjoitettu muistoon
+vasta 1400-luvulla, mutta todennäköisesti sisältää itse lain aikaisia
+säännöksiä, annetaan hyvinkin tarkkoja tietoja laillisesta kinkeristä
+(laghagingærdh); m.m. oli sen kantamista varten asetettu erityinen
+virkamies, nimismies (næmdarmathr), jonka piirinä oli "skire". Kun
+vuotuinen lakimääräinen kinkeri täten näyttää Ruotsissa aikaisemmin
+kehittyneen Länsigöötanmaalla, on todennäköistä, että se verotustapa on
+saatu läheisiltä tanskalaisilta alueilta, missä se lienee kehittynyt
+aikaisemmin kuin muissa Skandinavian maissa.[676]
+
+Vähitellen Ruotsissa ruvettiin ottamaan kinkeriveroja muitakin tarpeita
+varten. Etenkin näyttävät käräjäkestitykset jo vanhemmalla keskiajalla
+olleen tavallisia. 14. vuosisadalla tuli ylimääräisten kinkeriverojen
+(gärder, pålägg, impositiones) ottaminen tuiki tavalliseksi.
+
+Kinkeriverot ja niiden tapaiset tilapäiset apuverot olivat vanhastaan
+maksettavat talollisluvun mukaan, siten että jokainen, jolla oli maata
+niin paljon, että häntä pidettiin talonpoikana, maksoi saman verran.
+Tällaisesta verotustavasta ei muinoin ollut suurempaa haittaa, koska
+silloisissa oloissa talojen tuotto yleensä oli yhtä suuri. Talojen
+ryhmittäminen "täysi-" ja "puoliverollisiin" näkyy kumminkin olleen jo
+varhain tavallista; siten saatettiin verokuormaa jonkin verran
+tasoittaa verollisten kesken.
+
+Kinkeriverot olivat yleensä sen laatuisia veroja, että niitä saattoi
+suorittaa ainoastaan useampi talollinen yhdessä. Taloista senvuoksi
+muodostettiin määrätyn suuruisia ryhmiä eli verokuntia, joiden tuli
+suorittaa määrätty kinkeri. Veroa jakaessaan keskuudessaan saattoivat
+kinkerikunnan talolliset ottaa huomioon talojen erilaista maksukykyä,
+joka erilaisuus maanjakojen edistyessä tuli yhä suuremmaksi. Usein
+kuitenkin lienee jokainen talollinen joutunut maksamaan yhtä paljon,
+olipa hänen tilansa suuri tai pieni.
+
+Säännöllisten, muuttumattomain verojen suorittamisessa kinkerikunnalla
+oli taipumus pysyä muuttumattomana. Verotuksen vakaantuessa kävi yhä
+vaikeammaksi muuttaa vanhoja verokuntia ja talolukuja. Jos alkuperäinen
+talo jakaantui, luettiin osat kuitenkin yhdeksi kokonaiseksi taloksi.
+Toisin sanoen, taloluvustakin tuli maaluku. Tällä tavoin Ruotsin
+"setting", joka alkuaan oli kinkerikunnan kuudennes s.o. talo, joka
+maksoi kuudenneksen kuuden talon yhteisesti suoritettavasta kinkeristä,
+vähitellen muuttui kiinteäksi veroyksiöksi; useimmiten setting
+melkoisesti poikkesi "taloluvusta", jonka mukaan uudempia kinkereitä
+suoritettiin.[677]
+
+Kinkerilaitos on ollut käytännössä keskiajalla ja vielä kauemminkin
+myöskin itäisessä naapurimaassamme. Veroja vanhan Kiovan vallan
+alueella kannettiin kahdella tavalla: joko toivat alamaiset veronsa
+Kiovaan tai matkusti ruhtinas itse sitä keräämässä heimoilta.
+Jälkimäisellä veronkantotavalla oli nimenä "poljudje" s.o.
+"kansassa kulkeminen". On säilynyt Bysantin keisarin Konstantinos
+Porfyrogennetoon 10. vuosisadan puolivälissä laatima kuvaus tällaisesta
+venäläisen ruhtinaan poljudjesta. Ruhtinas läksi Kiovasta liikkeelle
+marraskuun alussa "koko Rusin kanssa" s.o. saattojoukkoineen, kulki
+veroa kantamassa severjanien, drevljanien, krivitshien ja muitten
+Rusille veroa maksavain slaavilaisheimojen luona ja vietti tällä
+matkallaan koko talven.[678]
+
+Tässä näemme muinaisaikaisen verokiertueen alkuisessa muodossaan.
+Varmaankaan ei veronkokoaminen ollut Kiovan ruhtinaan kiertomatkan
+ainoa tarkoitus, vaan ruhtinas elätti väkensä ja suoritti
+hallitustehtävänsä tällä yksinkertaisella tavalla.
+
+
+
+2. KUNINKAANKINKERI SUOMESSA.
+
+
+Jo varhaisemman keskiajan asiakirjoissa mainitaan Suomessa muutamia
+veroja, jotka ilmeisesti ovat luettavat pysyvään vuotuiseen, linnaan
+maksettavaan kuninkaankinkeriin.
+
+Kirjeessään v:lta 1320 Maunu kuningas pyytää Suomen (Turun linnan)
+päällikköä lähettämään Tukholmaan ruisveron.[679] Eräästä asiakirjasta
+v:lta 1334 taas saadaan tietää, että Hämeessä siihen aikaan oli
+kultakin koukulta maksettava ja vietävä linnaan heiniä.[680]
+Välipuheessa, jolla Maunu kuningas v. 1340 luovutti Dan Niilonpojalle
+4 vuodeksi Turun, Hämeen ja Viipurin linnat, luetellaan Suomesta ja
+Ahvenanmaalta kuninkaalle tulevain verojen joukossa voi, karja ja
+kuninkaan karpio.[681]
+
+Verokappaleet, joita näissä asiakirjoissa mainitaan, ovat samanlaisia
+ruoka- ja muonaveroja, jotka Ruotsissa kuuluivat vanhimpaan
+kuninkaankinkeriin. Vv. 1320 ja 1340 mainittuja veroja sanotaan
+nimenomaan kuninkaalle kuuluviksi ja kuninkaalle lähetettäviksi; Hämeen
+heinätkin olivat linnaan vietävät. Tämä kaikki varmentaa sitä
+mielipidettä, että puheenaolevat Suomen verot ovat kuuluneet
+kuninkaankinkeriin, joka oli linnaan vietävä.
+
+Tämä kinkeri näyttää alkuaan olleen samantapainen kaikkialla maassa ja
+pysyneen muuttumattomana läpi keskiajan; vielä uuden ajan alussa
+suoritettiin Hämeessä linnaan kultakin koukulta 1 kuorma "veroheiniä"
+(skattehö)[682] ja samaan aikaan oli kunkin Vehkalahden talonpojan
+vietävä Viipuriin linnaan 1 kuorma "veroheiniä".[683]
+
+Kuninkaalle suoritettavan rahaveron kanssa, jota myöskin mainitaan v:n
+1340 asiakirjassa, tämä kuninkaankinkeri muodosti pysyvän veron, jota
+uudenajan alussa kutsuttiin pääveroksi. Mutta jo vanhemmalla
+keskiajalla tapahtui pääveron veroesineissä muutoksia, niin että
+toisinaan rahaveroakin maksettiin kinkerillä (naudalla), toisinaan
+päinvastoin kinkeriä suoritettiin rahassa. Siitä varmaan osittain
+johtui se ero, joka on havaittavissa eri maakuntain pääverossa
+uuden ajan alussa, rannikkomaakunnissa kun maksettiin raskaita
+rahaveroja, jotka sisämaassa olivat paljoa vähemmät, Savossa varsin
+tuntemattomatkin.
+
+1300-luvulla esiintyvät maassamme ylimääräiset kinkerit, joita
+nähtävästi kannettiin tavallisen kuninkaankinkerin tapaan. Niinpä on
+yleinen yhtäläisyys ilmeinen v. 1387 Jaakko Djeknille luovutetun
+apukinkerin ja Eerik Pommerilaisen tiliotteissa v. 1413 mainitun
+Ahvenanmaan vakinaisen ruoka- ja karjaveron välillä, kuten lähemmin
+näkyy seuraavasta:[684]
+
+    V:n 1387 apukinkeri     V:n 1413 vero Ahvenanmaalla
+         "savulta":              "talonpojalta":
+
+    I panni maltaita             2 pannia maltaita
+    1   "   rukiita              2   "    rukiita
+    1   "   kauroja              2   "    ohria
+
+    1 kana                       1 leiv. voita
+    I kuorma heiniä              1   "   kaloja
+    1   "    halkoja            1/2  "   silavaa
+   1/2 markkaa rahaa            1/2 karitsaa
+
+   "20 savulta":                 8 talonpojalta (nautakunnalta)
+   1 nauta                       1 nauta
+   2 lammasta                    2 lammasta
+   1 leiv. voita                 1 hanhi
+   2 leiv. silavaa
+
+Näissä veroluetteloissa ilmenevä erilaisuus johtuu osittain
+paikallisista omituisuuksista. Ahvenanmaalla maksettiin kaurain sijaan
+ohria, koska kauraa ei Ahvenanmaalla viljelty. Hanhien suorittaminen
+veroksi oli uuden ajan alussa yksinomaan Ahvenanmaahan ja Suomen
+lounaiseen ruotsalaiseen alueeseen rajoittuva tapa. Niiden ja kalain
+puuttuminen 1387 v:n listasta osoittanee, että tämä lista on kuulunut
+Suomen mantereen seutuihin, lähinnä kaiketi Turun linnalääniin.
+Huomioon ottaen nämä paikalliset eroavaisuudet käypi luettelojen
+yhtäläisyys ja vanhimpain kinkerien laatu yhä selvemmäksi.
+
+Emme tiedä, tuliko v:n 1387 apukinkeri pysyväksi, vai jäikö se
+tilapäiseksi apuveroksi. Kuinka lieneekään, ylimääräisten kinkerien
+maksaminen näyttää jo 1300-luvun loppupuolella, ja vielä enemmän
+seuraavan sataluvun alkupuolella olleen yleinen vaiva maassamme. Tähän
+kuuluviin oloihin luo valoa Eerik Pommerilaisen v. 1419 Turun läänin
+asukkaiden valitusten johdosta antama kirje, jossa lausutaan:[685]
+
+"Samoin tahdomme, ettei heille (talonpojille) panna mitään kinkeriä,
+kyyditystä tai kestitystä, paitsi kun niin on, että me eli rakas
+puolisomme Filippa itse olemme siellä maassa, eli meidän erityiset
+kirjeet siitä käyvät; mutta kun voutimme ratsastaa veroamme kokoamassa,
+että hän silloin niin ratsastaa ja toimittaa, ettei siitä koidu
+rahvaalle rasitusta ja vahinkoa."
+
+Tässä kirjeessä ei ole puhe vanhasta kuninkaankinkeristä, joka
+tietenkään ei enään ollut silloin tällöin maksettava, vaan pysyvä vero.
+Kysymys on jostakin uudesta kinkeristä, jota oli ruvettu vaatimaan
+entisen veron lisäksi. Kirjeen sanoista päättäen oli laki tai
+perintötapa Suomessa sellainen, että tätä uutta kinkeriä oli maksettava
+ainoastaan kuninkaalle, ja vain silloin kuin hän itse oli käymässä
+maassa tai erityisesti sitä vaati. Muinaisen kuninkaankinkerin alkuperä
+oli unohtunut ja uusi kuninkaankinkeri alkanut kehittyä.
+
+Mutta voudit ja muut herrat rikkoivat jo tätäkin sääntöä. Hekin olivat
+ruvenneet vaatimaan itselleen kinkerejä ja kyytejä, pääasiallisesti
+kaiketi käräjätilaisuuksissa. Tätä kasvavaa käräjäkinkeriä
+(nimismiesveroa) vastaan oli 1419 v:n kirje tähdätty, sitä vastaan se
+koetti talonpoikia suojella.
+
+Saamme kuitenkin nähdä, että tämä suojelu jäi tehottomaksi.
+
+Tähän lyhyeen esitykseen kuninkaankinkerin yleisestä kehityksestä
+Suomessa liitettäköön muutamia paikallisia piirteitä kinkeriveroista
+uuden ajan alussa, jolloin vielä keskiajan tavat tässä kohden näyttävät
+olleen vallalla.
+
+Varsinais-Suomessa tavataan hyvin selviä jälkiä vanhasta
+kuninkaankinkeristä. Bolien mukaan suoritettiin ja oli Turun linnaan
+vietävä:
+
+    1 lehmä
+    2 lammasta
+    2 karitsa
+    2-6 kanaa
+
+sekä Paraisissa ja Kemiössä lisäksi kultakin bolilta:
+
+    i hanhi
+    1 jänis
+
+Muu osa V.-Suomen alkuperäistä kinkeriä tavataan uuden ajan alussa
+savuluvun mukaan suoritettavassa pääverossa, johon kuului verorahain
+lisäksi:
+
+    1 panni rukiita
+    1   " maltaita
+    1 leiv. voita, sekä
+    heiniä (eri määriä eri seuduilta).
+
+Näitä veroja katsottiin pysyväksi kruununveroksi kuten niistä
+käytetyt nimitykset "verolehmä", "veroruis" y.m. osoittavat. Vero
+(skatte)-liitettä käytetään kaikista muista mainituista
+verokappaleista, paitsi karitsoista ja jäniksistä; niitä kutsutaan
+"lahjakaritsoiksi" ja "lahjajäniksiksi", ja ne kuuluvat jo siitäkin
+päättäen toiseen veroryhmään (ks. päälukua "Lahjaverot").
+
+Edellisestä näkyy, että V.-Suomen pääveroon uuden ajan alussa sisältyi
+melkein muuttamatta 1387 v:n verolista. Onpa mahdollisesti tässä
+myöhäisessä pääverossa sitäkin aikaisempain olojen muistoja. V:n 1387
+säännön verot otettiin "savun" ja 20-savuisen verokunnan perusteella.
+Mutta Hirviluodon saarella (Räntamäkeä), Piikkiössä, Rymättylässä
+suoritettiin heinäveron korvaus, Paimiossa, Kemiössä ja Paraisissa itse
+heinävero "kokoverojen" perusteella, viimemainitussa pitäjässä 8
+kokoveron yhdistelmän perusteella, mikä saattaa ajattelemaan, että
+kokovero- tai miesluku on laajemminkin ollut käytännössä heinäveron ja
+varmaan muittenkin näiden verojen maksamisessa. Siihen viittaa sekin
+seikka, että bolittain suoritettava karjavero pohjoisimmassa
+V.-Suomessa koottiin täysiverojen mukaan.[686]
+
+Tästä tulemme siihen loppupäätelmään, että puheenaolevan veron
+maksuyksiönä on ennen v:n 1387 sääntöä käytetty kokoveroa tai että
+mainitussa säännössä käytetty nimitys "savu" ei ole muuta kuin toinen
+nimitys muinaiselle täysiverolle. V.-Suomen vanha kuninkaankinkeri
+tulee näin yhä enemmän Ahvenanmaan ja Ruotsin alkuperäisen
+kuninkaankinkerin kaltaiseksi.
+
+Raaseporin läänissä maksettiin uuden ajan alussa neljänlaista
+kinkeriveroa, nim. veroviljaa ja -voita, bol-veroa, bol-kestitystä ja
+nimismiesveroa. Näistä kolme ensimäistä kuuluvat nyt käsiteltävään
+asiaan.[687]
+
+(1) Kultakin veromarkalta maksettiin tässä läänissä linnaan seuraava
+ruokavero:
+
+    11 vakkaa "verorukiita"
+    11   "    "veromaltaita"
+    11   "    "verokauroja"
+     7 naul. verovoita
+     6 äyriä 8 penn. rahaa
+
+Verokappaleet ja niiden nimitykset ovat samat kuin V.-Suomessa ja ovat
+pidettävät vanhan kuninkaankinkerin osana.
+
+(2) Kinkerin toinen osa, joka pääasiallisesti sisälsi karjaveron,
+suoritettiin kultakin 20 veromarkkaa käsittävältä bolilta seuraavasti:
+
+     1 lehmä (ynnä "naudanparannusmaltaita")
+     2 lammasta
+     1 karitsa
+     1 hanhi
+     7 kanaa
+    40 munaa
+     1 leiv. 7 naul. kapakalaa
+    14 naul. humaloita
+     4 kuormaa heiniä
+     (sekä joukko rakennus- ja tarveaineita)
+
+Lehmästä ja lampaista käytetyt nimitykset "verolehmä" ja "verolampaat"
+ovat vanhan kuninkaankinkerin tunnuksia. Yhtäläisyys V.-Suomen
+karjaveron ja 1387 v:n säännön kanssa on muutenkin silmään pistävä.
+
+(3) Paitsi yllämainittua kinkerikarjaa maksettiin boleittain vielä
+toinenkin kinkeri, "bol-kestitys" (bolgestning). Se oli melkoista
+huokeampi kuin karjavero ja verokappaleisiinsa sekä muihinkin
+seikkoihin nähden karjaverosta poikkeava. Mutta kun se ilmeisesti oli
+paikalliskinkeri, alkuaan paikalla nautittavaksi määrätty ruokavero,
+jota muualla vastaa "ruokaruotsi", on sen lähempi esittäminen lykättävä
+viimemainittua veroa koskevan esityksen yhteyteen.
+
+Myöskin Porvoon läänissä tavataan sangen säännöllinen kinkerivero,
+johon kuului:[686]
+
+(1) aikaisemmin vanhan "miesluvun", sittemmin tarkemmin määrätyn
+"veromarkan" eli "kokoveron" mukaan maksettavat "heinärahat";
+
+(2) kokoveron mukaan maksettava kinkeri, nim.:
+
+      16 vakkaa (myöh. 1 panni) rukiita
+      16   "           "        maltaita
+      16   "           "        kauroja
+      16 naul. (myöh. 1 leiv.) voita
+       5 1/2 killinkiä silavarahoja
+      10 kpl munia
+      (sekä lisäksi rakennusaineita)
+
+(3) kymmenestä kokoverosta muodostetun nautakunnan suoritettava
+karjavero:
+
+       1 lehmä
+       2 lammasta.
+
+Siis tutut tavarat vanhoissa tunnetuissa määrissään.
+
+Viipurin läänissäkään ei vanha kinkerivero suurin poikkea läntisillä
+alueilla yleisestä muodosta.[689] Vero suoritettiin täälläkin osittain
+kokoveron, osittain nautakunnan mukaan. Täysiverolta meni:
+
+    1 panni rukiita
+    1   "   maltaita
+    1   "   kauroja
+    2 kuormaa heiniä
+    1 kana (tai 6 pennink. kanarahoja)
+    voita niittyjen mukaan.
+
+Poikkeuksia näiden eräin määrissä oli paljonkin, mutta runko oli
+kaikkialla sama.
+
+Säännöllisempi oli koko linnaläänissä nautakunnittain maksettu
+karjavero, johon kuului:
+
+    1 lehmä (lisäksi "naudanparannuslampaita")
+    2 lammasta
+    2 sivua silavaa
+    1 leiv. voita ("nautavoita")
+
+Näitä nautoja ja lampaita täälläkin kutsuttiin "veronaudoiksi" ja
+"verolampaiksi". Tärkeä on Karjalassa esiintyvä verojen jako talvi- ja
+kesäveroon. Talviveroon kuului etupäässä raskaita tavaroita:
+edellämainituista verokappaleista vilja, heinät, silava. Kesäveroon
+kuuluivat rahamaksut ja karja; siitä päättäen lienee kinkerikarja
+elävänä kuljetettu linnaan.[690]
+
+Hämeessä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle näköjään sangen sekavaa
+neljänneskuntaveroa, jossa esiintyy päälle 30 erinimistä veroerää. Tämä
+moninaisuus johtuu suureksi osaksi siitä, että verokappaleita on
+käytetty vaihtoehtoisesti s.o. vero maksettu jollakin toisella
+verokappaleella kuin alkuansa; tämäntapaisia vaihtoveroja ovat jo
+nimistään päättäen erät sellaiset kuin "ohria tynnörikalain edestä",
+"ohria neljännesmiehenkalain edestä", "humaloita kirvesmiesten ja
+savityön edestä", "haukia tiilihalkojen edestä", j.n.e. Toinen syy
+Hämeen neljänneskuntaveron kirjavuuteen on se, että siihen on
+yhdistetty useita rakennus- ja tarveaineita sekä lahjaveroja, jotka
+eivät kuulu tutkittavana olevaan kinkeriveroon. Se, mikä täten jää
+jäljelle, on kinkerivero, joka on kokoonpantu meille jo tunnetuista
+osista.
+
+Niinpä tapaamme tässä verossa ryhmän, jossa esiintyy muutanna
+"vero"-liitteisiä eriä. Niistä ensi sijassa mainittakoon _veroheinät_,
+joita maksettiin koukulta 1 kuorma. Nämä heinät oli vietävä linnaan,
+niitä siitä syystä joskus kutsutaankin "linnanheiniksi".[691] Tämä vero
+on ilmeisesti sama; jota jo v. 1334 Hämeessä maksettiin.
+
+Toisia kinkerikappaleita olivat seuraavat neljänneskunnittain
+maksettavat erät:
+
+      3 kupoa "vero-olkia"
+      2 (Lounais-Hämeessä 8) leiv. "verohumaloita"
+      1 tynn. "vero-tynnörikaloja"
+      6 kpl "verokanoja"
+    100 kpl "veromunia"
+
+Kuten näkyy on tähän ryhmään koottu vain sellaisia verokappaleita,
+joiden nimityksissä verokirjoissa on tuo vanhaa, pysyvää kuninkaan
+veroa merkitsevä "vero"-liite. Tällä perusteella voidaan
+nämä hämäläiset kinkerikappaleet rinnastaa muitten seutujen
+kuninkaankinkerin kanssa.
+
+Kun muutamia näistä veroeristä, kuten "vero-oljet" Ylisessä ja
+Sääksmäen kihlakunnassa ja vero-tynnörikalat Hattulan kihlakunnassa,
+maksettiin koukun perusteella, on otaksuttavaa, että näitä veroja
+yleisemminkin on maksettu tuon vanhan veroyksiön perusteella.
+
+Kokonaiseksi kuninkaankinkeriksi yllämainitut verokappaleet kumminkin
+ovat liian vähäpätöiset, ja luultavaa onkin, että pääosa
+kuninkaankinkeristä on vielä poissa, on etsittävä siitä
+neljännesmiehenverosta (bolmansränta), joka varsinaisena runkona
+sisältyi Hämeen neljänneskuntaveroon uuden ajan alussa. Tähän
+neljännesmiehenveroon kuului:
+
+    neljännesmiehen heiniä (i kuorma koukulta)
+    3 kupoa olkia (suurimmassa osassa lääniä koukulta)
+    1 punta "neljännesmiehen rukiita"
+    2 puntaa        "        ohria
+    2   "           "        kauroja
+    1 leiv.         "        voita
+    2-4 leiv.       "        humaloita
+    1 reki ("släde")"        kaloja
+    1 leiv.         "        talia (vaihtoeht. 200 kynttilää)
+    2 kpl           "        lehmää
+    6  "            "        lampaita
+
+Kun tämä selväpiirteinen vero esiintyy melkein poikkeuksettomana yli
+koko Hämeen läänin, niin on se omiaan antamaan meille sen käsityksen,
+että kyseessä on koko maakunnan kanssa yhdenaikaisesti sovittu ja siitä
+päättäen sangen vanha kinkerivero.
+
+Kuitenkin on Hämeen verokirjain esittämässä "neljännesmiehenverossa"
+ilmeisesti pantu yhteen kaksi eri kinkeriä tai kahden kinkeriveron
+osia. "Neljännesmiehenveronkin" kappaleista nähdään joskus käytettävän
+"vero"-liitettä ("verorukiita", "vero-ohria", "verovoita").[692] Useat
+neljänneskuntaveron erät esiintyvät kahdesti tai kaksin kerroin. Siten
+on laita heinäin, joita sekä "veroheinäin" että "neljännesmiehen
+heinäin" nimellä maksettiin linnaan. Nimestä päättäen ne ovat eri
+veroja ja niin huomaamme asianlaidan alkuansa olleen. Jälkimäiset
+heinät kuuluivat "ruokaruotsiin" s.o. paikalliseen kinkeriin. Niinikään
+tiedetään kauroja ja lihaa ennen maksetuksi neljännesmiehelle
+kestitystä varten.[693] Lampaitten lukuun lienee laskettu myöskin
+"naudanparannuslampaat", jotka maksettiin verolehmän arvon
+lisäämiseksi. Tästä syystä neljännesmiehen karjavero Hämeessä onkin
+kahta (lampaisiin nähden kolme) vertaa suurempi kuin kuninkaankinkeri
+muualla. Edellisen perusteella voimme katsoa todennäköiseksi, että
+Hämeen neljännesmiehenveroon on sulanut yhteen osia vanhasta linnaan
+vietävästä kuninkaankinkeristä ja paikallisesta "ruokaruotsista".
+
+Satakunnan kinkeriverossa tavataan erillisenä verokappaleena
+_veroheinät_, joita oli maksettava 1 "kinkerikuorma" kultakin koukulta
+tai savulta. Ala-Satakunnassa maksettiin tämä vero, jolla oli nimenä
+kinkeriheinät (gingersds höö), Kokemäen kartanoon. Myöskin
+Ylä-Satakunnassa oli nimitys "kinkeriheinät" käytännössä, mutta täällä
+vero tavallisesti lunastettiin rahalla.[694] Perusteeltaan, määrältään
+ja tarkoitukseltaan tämä vero täydellisesti vastaa Hämeen "veroheiniä"
+ja lieneekin alkuperin niiden kanssa sama vero.
+
+1540- ja 1550-luvuilla Satakunnassa sen lisäksi esiintyy erityinen
+kinkeri (gingärd) niminen vero, joka suoritettiin osittain koukun
+(Ala-Satakunnassa savun), osittain kolmanneskuntain (neljänneskuntain)
+mukaan.[695] Koukun tai savun mukaan maksettiin kaikkialta
+Satakunnasta:
+
+    1/6 pannia kinkerirukiita
+    1/3   "       "   ohria
+    1/3   "       "   kauroja
+     2  naulaa    "   voita
+     2    "       "   silavaa
+     4    "       "   lihaa
+     4    "       "   haukia
+     8 kpl        "   kynttilöitä
+
+Kolmanneksen (neljänneksen) mukaan taas oli suoritettava:
+
+        1/2 pannia kinkeripapuja
+         1  leiv.     "   suoloja
+         2  kpl       "   jäniksiä,
+
+    minkä lisäksi Ala-Satakunnassa tuli:
+
+       1-3 leiv. kinkerilohta
+       1-3   "      "   siikaa
+
+    sekä myöhemmin kaikkialta Satakunnassa:
+
+         2 kpl oluttynnöriä (ekeölträ)
+         3  "  kansitynnöriä (spilträ)
+
+Nimestään ja eristään päättäen sekä kun vero esiintyi samanlaatuisena
+yli koko maakunnan, ei ole epäilystä, etteikö tässäkin ole edessämme
+ikivanha kinkeri. Sillä näyttää kuitenkin tässä maakunnassa olleen
+muitten maakuntain oloista poikkeavat vaiheet.
+
+V:n 1531 aikoina Satakunnan kinkeri esiintyy "laamanninkinkerin"
+nimellä.[696] Se ei kuitenkaan voi olla alkuperäinen laamanninkinkeri,
+koska erityinen laamanninpalkkaus Suomessa on kehittynyt vasta
+myöhemmällä keskiajalla. Ei se myöskään voi olla käräjäkestitys
+(nimismiehenvero), koska Satakunnassa nimismiehenvero esiintyy erikseen
+tämän veron rinnalla. Jääpi niin ollen jäljelle vain se selitys, että
+puheena oleva kinkeri v:n 1531 aikana on ollut laamannille luovutettu
+eli läänitetty kuninkaankinkeri tai ruokaruotsi.
+
+Oli kuinka oli, niin esiintyy Satakunnan kinkeri uuden ajan alussa
+vaillinaisemmassa muodossa kuin niissä Suomen osissa, joita edellä
+olemme käsitelleet. Kinkeri on huomattavan pieni, ja siitä puuttuvat
+lehmä ja lampaat, joita jo olemme tottuneet pitämään tämän veron
+säännöllisimpinä tuntimina. Tämä oudostuttava seikka näyttää voivan
+saada selityksensä siitä, että Satakunnassa uuden ajan alussa (ennen v.
+1545) suurin osa pysyviä kruunulle meneviä veroja suoritettiin
+rahaverona, jolloin kuninkaankinkerikin, joka oli pysyvän veron
+tärkeimpiä osia, joutui muutoksen alaiseksi. Sellainen muutos oli
+mahdollinen ja kruunun haluama varmaan siitä syystä, ettei Satakunnassa
+ollut sellaista suurelle miehistölle varustettua varsinaista linnaa,
+joka vaati suurien ruoka- ja muonavarain keräämistä; Kokemäenkartanon
+tarpeet näkyvät jo keskiajalla tulleen tyydytetyiksi lähiseutujen
+veronalaisten luonnossa suorittamilla töillä ja kinkeritavaroilla.
+Ainoastaan paikallinen ruokaruotsikestitys pysyi luonnossa
+suoritettavana sentähden ettei se ollut kruunun varsinaisiin tuloihin
+kuuluva, vaan kruununväen kiertomatkoilla nautittava vero. On senvuoksi
+hyvin mahdollista, että Satakunnan laamanninkinkeri on ollut
+laamannille läänitetty ruokaruotsi.
+
+Savolaisetkin suorittivat linnaansa kinkeriä.[697] Siihen kuuluivat
+ennen kaikkea veroheinät, joita oli maksettava linnaan kultakin koko
+verolta 1 parmas (= 1/4 kuormaa). Tämä Hämeen veroheinäin kaltainen
+vero on varmaan kuulunut vanhaan kuninkaankinkeriin.
+
+Alkuperäiseen kuninkaankinkeriin saattavat kuulua ne verokappaleet,
+joita neljänneskuntamiehet maksoivat Savonlinnaan. Lista, vaikka siitä
+lyhennämmekin kinkeriin kuulumattomia eriä, on kylläkin sisällysrikas:
+
+    2 pannia rukiita
+    1 punta ohria
+    2 puntaa kauroja 1 punta voita
+    1/2-1 1/2 leiv. humaloita
+    1 leiv. suoloja
+    2  "    lihaa
+    2 kpl karitsoja
+    1 leiv. haukia
+    1 1/4-2 tynn. suolakalaa
+    12 kpl kanoja
+    12  "  jäniksiä
+    25  "  lintuja
+    100-120 kpl munia
+    90-100   "  kynttilöitä
+
+Näillä verokappaleilla on verokirjoissa nimensä toisilla
+neljänneskuntamiehestä, toisilla kinkeristä.[698] Yhteisenä nimenä koko
+tällä veroryhmällä oli myös _ruokaruotsi_.[699] Kun myöskin
+veroheinillä oli ruokaruotsin toisintonimi, niin luulisi sen olevan
+jonkun linnaan vaaditun paikallisen ruokaruotsikestityksen. Sellaisesta
+ei kuitenkaan saata olla puhe, sillä linnaan maksettavan
+neljänneskuntamiehen veron lisäksi olivat myöskin paikalliset
+ruokaruotsit Savossa suuressa voimassa. Asia näyttää olleen sellainen,
+että Savossa kutsuttiin sekä linnaan vietävää että paikallista kinkeriä
+ruokaruotsiksi.
+
+Tässä maakunnassa olikin käytännössä hyvin alkuinen kinkerijärjestelmä,
+josta kaikki kinkerit olivat lähtöisin. Kinkerien yhteisenä juurena
+Savossa näet oli neljänneskuntamiesten veropiireistään nostama vero,
+johon kuuluivat seuraavat kappaleet:
+
+    1 1/2-2 pannia ohria
+    1 panni kauroja
+    1-2 leiv. voita
+    1    "    humaloita
+    1/2  "    tuoretta kalaa
+    1/2 kpl jäniksiä
+    1 teeri
+    6 kpl munia
+    1/2 parmasta heiniä
+
+Tästä verosta neljännysmies suoritti -- näkyy siitä riittäneenkin
+tavaraa -- osan linnaan ja osan nimismiehelle ja osan kulutti omain
+monien kestitystensä kustannuksiin. Linnaan suoritettavaa osaa
+sanottiin myös neljännysmiehen sopimukseksi (stadga), jolla vanhalla
+veronimityksellä ilmaistiin myöskin nimismiesverosta kruunulle tulevaa
+osaa ja yleensä sellaisia veroja, joissa saaja vain peri sovitun osansa
+rahassa tai määrätyissä verokappaleissa, mutta ei ollut tekemisissä
+veron perusteiden ja kantamisen kanssa. Sangen mahdollista on, että
+tätä alkuista menettelytapaa on noudatettu myöskin Viipurin läänissä ja
+Hämeessä. Eri kinkerien yhteen sulautuminen Hämeessä ja koko
+neljännesmieslaitos tulisi täten entistä enemmän valaistuksi.
+
+Savon neljänneskuntamiehen verossa ei esiinny elävää karjaa. Ehkäpä oli
+karjasta puute tässä kaskiviljelyksen maassa tai oli järvien vuoksi
+vaikea kuljettaa karjaa linnaan. Puute korvattiin osittain lihalla,
+osittain kaloilla.
+
+Yli koko Suomen on keskiaikana maksettu kuninkaankinkeriä eli
+linnakinkeriä. Se esiintyy niin aikaisin, se on niin Ruotsin
+kuninkaankinkerin tapainen, niin yleinen ja yhdenmukainen, että sitä on
+pidettävä ensimäisinä valloittajan täällä ottamina varsinaisina
+kuninkaan- tai kruununveroina.
+
+Kinkerin alkuperäisenä tarkoituksena oli kuninkaan ja hänen väkensä
+ylläpitäminen. Sitä varten vero oli toimitettava kuninkaan linnoihin ja
+kartanoihin, mutta koska kuningas oli Ruotsissa, niin tähän veroon
+kuuluvia ruokatavaroita 1300-luvun alkupuolella ja varmaan
+aikaisemminkin lähetettiin kuninkaalle Ruotsiin. Keskiajan
+loppupuolella ja vielä myöhemmin on kinkeritavarain toimittaminen
+Ruotsiin tärkeimpiä kuninkaan ja Suomen voutien välisiä asioita.
+Melkoinen osa kinkeriveroja kumminkin kului kuninkaan linnain väen,
+ratsujen ja karjan ylläpitämiseen.
+
+Linnakinkeriin kuului kaksi ryhmää verokappaleita, nim. varsinaiset
+ruoka- ja rehutavarat ja elävä karja. Karja suoritettiin yhteisesti
+määrätyiltä verokunnilta ja samalla tavoin muutkin kinkeriverot
+maksettiin. Veroperusteena käytettiin kaikkialla aikuiseen tapaan
+vanhaa talo- eli mieslukua tai sitä vastaavaa koukku-yksiötä. Veron
+kanto ja toimittaminen linnaan oli kokonaan jätetty verokuntain itsensä
+ja niiden veronkantomiesten ("lukumiesten", neljänneskuntamiesten)
+huoleksi. Sisämaan suomalaisilla alueilla on jälkiä hyvin
+alkuperäisestä verokuntain kinkeritoiminnasta.
+
+Keskiajan kuluessa kinkerioloissa tapahtui suuria muutoksia. Uuden ajan
+alussa olivat tuotto-olot jo niin muuttuneet ja talouselämä siksi
+edistynyt, että alkuperäisiä kinkeritavaroita yleisesti vaihdettiin
+toisiin ja lunastettiin rahalla. Verottajalle ei enään ollut tärkeä
+saada määrätty tavara, vaan määrätty arvo. Myöskään ei kinkerejä enään
+käytetty alkuperäiseen tarkoitukseensa, vaan niitä läänitettiin,
+käytettiin virkamiesten palkkoihin ja jos johonkin.
+
+
+
+3. RUOKARUOTSI.
+
+
+Keskiajan kinkeriverot voidaan historiallisesti jakaa kahteen suureen
+ryhmään siten että toiseen luetaan ne verot, jotka olivat vietävät ja
+suoritettavat linnoihin, kuninkaan ja kruunun tarpeiksi (varsinaiset
+kinkerit), toiseen taas ne verot, joita hallitusherrat miehineen
+kiertoretkillään itse saapuivat ottamaan ja tavallisesti myöskin
+paikalla nauttimaan (kestitykset).
+
+Edelliseen, keskittyneeseen kinkerijärjestelmään kuului kuninkaan- eli
+linnakinkeri, jälkimäiseen eli paikallisiin kinkereihin taas
+"nimismiesvero" ja "ruokaruotsi".
+
+Ruokaruotsilla tarkoitettiin keskiaikana pääasiallisesti linnaväen ja
+sen hevosten ylläpitämistä niiden kiertoretkillä. Nimismiesveron
+erityisenä tarkoituksena oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Nämä
+paikalliset kinkerit olivat toisistaan niin suuresti eroavia, että on
+syytä niitä käsitellä erikseen.
+
+Käymme nyt etupäässä uuden ajan alulta säilyneitten verokirjain
+perusteella tarkastamaan ruokaruotsin esiintymistä Suomen eri
+maakunnissa.[700]
+
+Varsinais-Suomen ruokaruotsista ei ole suoranaisia tietoja. V:n 1538
+tileissä mainittu erä "rahaa syyssyötön edestä" on kumminkin varma
+merkki siitä, että ruokaruotsilla on sielläkin päin muinoin
+kuljettu.[701] Luultavasti on ruokaruotsi tässä maakunnassa sulautunut
+nimismiesveroon.
+
+Raaseporin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa erityistä
+_verokuntakestitystä_ (bolgestning). Kun tämän kestityksen ohella
+läntisellä Uudellamaalla samaan aikaan maksettiin "verokuntaveroksi"
+(bolskatt) kutsuttua, ilmeisesti linnakinkeriä edustavaa kinkeriä sekä
+nimismiesveroa, on syytä pitää bolkestitystä vanhana ruokaruotsina,
+jota alkuaan on suoritettu linnaväen kiertomatkoilla.
+
+Verokuntakestitystä maksettiin kustakin verokunnasta seuraavat erät:
+
+     1 panni rukiita
+     2 pannia maltaita
+     3 " kauroja
+    1/2 leiv. voita
+    1/2   "   silavaa
+    1/2   "   kuivaa lihaa
+     1 lammas
+     1 talvikuorma heiniä
+
+Kokoonpano on tavallisen kinkerin ja osoittaa tämän veron tarkoituksena
+olleen sekä miesten että hevosten ylläpidon.
+
+Tämä vero oli alkuaan yökunnittain nautittava. V. 1537 oli laamanni
+Eerik Flemingille läänitetty Raaseporin läänin bol-kestitys, 1 yökunta
+kussakin bolissa.[702] Mitä siihen tulee, että tähän kestitykseen
+näyttää kuuluneen vain yhden yön majoitus kussakin bolissa, niin on
+huomattava, että läänin verraten vähäisellä alueella oli 97 1/2
+kestitysvelvollista bolia, joten niiden yhteenlaskettu kestitysaika
+tämän mukaan teki jo päälle 3 kuukautta (lisäksi tuli vielä läänin
+nimismieskestitys 48 yötä eli päälle 1 1/2 kuukautta). Kunkin
+verokunnan suoritettavan kestityksen vähäisyys osoittanee sitä, että
+kestityksen nauttijoita on ollut vähän tai että kestitystä on käyty
+nauttimassa vähin joukoin.
+
+Uuden ajan alussa Raaseporin verokuntakestitys jo oli muutettu linnaan
+maksettavaksi veroksi.
+
+Satakunnan ruokaruotsista ovat tiedot niukat. On kyllä suoranaisia
+tietoja siitä, että Satakunnassa on neljännesmiehillä ollut
+kestityksiä, vaan ei siitä, kelle nämä kestitykset kuuluivat ja miten
+ne olivat järjestetyt.[703]
+
+Kuten jo on mainittu, näyttää luultavalta, että Satakunnan "kinkeri"
+eli "laamanninkinkeri" on vanha ruokaruotsi, joka tilapäisesti on ollut
+läänitetty laamannille. Läänittäminen laamannille on huomattava, sillä
+juuri ruokaruotsia vastaava kestitys oli Raaseporinkin läänissä
+1530-luvulla läänitetty laamannille ja samoin oli v:n 1530 aikoina
+Hämeessä ruokaruotsi tai osa siitä luovutettuna tuomareille, joilta
+se palautettiin kruunulle.[704] On siis todennäköistä, että
+Satakunnassakin ruokaruotsin tapaista verotusta on käytetty, vaikka
+tietomme siinä kohden rajoittuvatkin muutamain yleisten yhtäläisyyksien
+havaitsemiseen Satakunnan ja muitten linnaläänien välillä. Kentiesi ei
+ruokaruotsi tässä läänissä ole mainittavasti päässyt kasvamaan samasta
+syystä, jonka vuoksi linnakinkerikin näyttää pysyneen pienenä, nim.
+koska itse linnatalous Satakunnassa pysyi vähäisenä.
+
+Hämeen ruokaruotsista sitävastoin on riittävän selvät tiedot. Siitä
+puhuu seikkaperäisesti tunnettu v:n 1530 asiakirja, jossa kerrotaan
+linnanvoudin ja tuomarin kestityksestä nimismiestaloissa kolmilla
+käräjillä vuodessa, ja sen jälkeen jatketaan seuraavasti:[705]
+
+"Kun nyt nämä käräjät ovat pidetyt ja vouti tulee jälleen kotia
+linnaan, silloin lähtee ruokaruotsi (rokarosan) liikkeelle ja se
+tapahtuu tällä tavoin, ensin jaetaan kaikki huovit (Svenne) kolmeen
+joukkoon ja niistä ottaa kukin maanvouti yhden joukon kanssaan
+kihlakuntaansa, ja silloin he makaavat ensin 1 yön kunkin nimismiehen
+luona kesäkäräjäin jälkeen ja perivät sakot, ja tuomarin miehet käyvät
+kestityksellä (gesta) saman ruokaruotsin mukana, mutta syyskäräjäin ja
+talvikäräjäin jälkeen makaavat he yhden yön nimismiesten luona ja 2
+yötä kunkin neljäsmiehen luona, ja silloin ottavat syöttöä (fodring)
+kunkin nimismiehen luona 1/2 puntaa kauroja 1 yönä ja 1 punnan kauroja
+kunkin neljäsmiehen luona 2 yönä."
+
+Tämän itse elämästä otetun asiakirjan mukaan ruokaruotsi oli sangen
+runsas; todennäköisesti olivat kaikki linnan hevoset kiertueissa mukana
+samoin kuin kaikki huovitkin. Emme varmaankaan erehdy, jos katsomme,
+että kiertomatkan yhtenä tarkoituksena, ehkäpä tärkeimpinä, oli juuri
+linnan miesten ja hevosten ylläpitäminen. Perinpohjaiset kiertomatkat
+tapahtuivat syys- ja talvikäräjäin jälkeen, jolloin vierailtiin
+jokaisen neljännysmiehen luona kaksi yötä ja nimismiehen luona yksi yö;
+sellainen matka kesti kussakin kihlakunnassa kerrallaan 1 1/2-2
+kuukautta, joten linnaväki näillä kahdella kestitysretkellään oleskeli
+mailla suuren osan talvikautta, vuosittain kolme neljä kuukautta. Kun
+muistetaan, että koko linnaväki vielä kulki voudin kanssa varsinaisilla
+käräjillä, johon meni aikaa toiset kolme neljä kuukautta, niin
+havaitaan, että linnaväki kulutti kiertomatkoihinsa suurimman osan
+vuotta.
+
+Kesäkäräjäin jälkeen tapahtuvalla kiertueella linnan hevoset
+luultavasti eivät olleet mukana, koskapa linnan hevosia kesällä
+Hämeessä kuten muuallakin lienee pidetty laitumella linnan hallussa
+olevilla, osittain kaukaisillakin saarilla; siitä syystä varmaan
+kesämatkue jätti käymättä neljännysmiesten luona, kuten asiakirjastamme
+käy ilmi.
+
+Voimme siten pitää varmana, että Hämeen ruokaruotsin tarkoituksena on
+ollut sakkojen perittämisen ohella ylläpitää linnan miehiä ja hevosia
+talvikuukausina, käräjäin välisenä aikana.
+
+V:n 1530 asiakirja ei ole ainoa tietolähde Hämeen ruokaruotsista.
+Muissakin asiakirjoissa mainitaan maanvoudin kulkevan sakkoja
+kantamassa[706] ja kutsutaan nimismiesten sitä varten pitämiä
+kestityksiä sakkokestityksiksi.[707]
+
+Kestitykset olivat Hämeessä etupäässä neljänneskuntamiesten pidettävät.
+Luonnollisesti oli neljänneskunnan talonpoikain suoritettava
+ruokaruotsin ruoka- ja rehuvarat. Sääksmäen kihlakunnan talonpoikain
+valituksissa 1530-luvun lopulta mainitaan neljänneskuntamiesten
+ottaneen (neljänneskunnalta) 10 rekeä kestitysheiniä.[708] Toisessa
+nähtävästi samaan asiaan kohdistuvassa, Hämeen rahvaan valituksia
+koskevassa asiakirjassa samoilta ajoilta mainitaan ruokaruotsiheiniä,
+"jotka muinoin kulutettiin neljänneskuntamiesten luona",
+tehdyn 5 kuormaa "talvikestitykseen" ja toiset 5 kuormaa
+"syksykestitykseen".[709] Tämänkin mukaan oli ruokaruotsiin kaksi
+pääkestitystä, talvinen ja syksyinen. Saamme myös tietää, että
+ruokaruotsiin kuului v. 1530 mainittujen kaurain lisäksi heiniäkin.
+
+Vaan eivätpä miehetkään jääneet osattansa. Kuten jo ennen on
+huomautettu, on osa uuden ajan alussa linnaan suoritettavaa n.s.
+neljännesmiehenveroa monine muonatavaroineen todennäköisesti ollut
+aikaisempaa neljänneskunnissa nautittua ruokaruotsia. Hämeen
+verokirjassa v. 1539 mainitaankin selvään Tuuloksen neljännesmiehen
+rukiit (1 punta), voi (1 leiv.), lehmät (2 kpl) ja lampaat (6 kpl)
+suoritetuiksi "voudin kestityksen edestä",[710] millä tietenkin
+tarkoitetaan puheenaolevaa maanvoudin johtamaa ruokaruotsikestitystä
+neljänneskunnissa. Hämeen rahvaan v:n 1537-1545 vaiheilla laaditussa
+valituskirjassa ilmoitetaan, että neljänneskunnan 2 lehmän ja 6 lampaan
+sijasta ennen suoritettiin neljänneskunnasta neljännesmiehelle 10 leiv.
+"lihaa ja silavaa yhteensä".[711]
+
+Näistä kaikista eristä alkaakin jo kokoontua seuraavantapainen
+vuosittain maksettava ruokaruotsi:
+
+     neljänneskunnalta:           (koukulta:)
+
+     1 punta rukiita              (1/2 pannia rukiita)
+    10 leiv. lihaa ja silavaa     (1 leiv. lihaa ja silavaa)
+     1   " voita                  (2 naul. voita)
+     2 puntaa kauroja             (1 panni kauroja)
+    10 kuormaa heiniä             (1 kuorma heiniä)
+
+Siinä ruokaruotsin alkuperäinen kokoonpano Hämeessä. Vero on, kuten
+näkyy, todennäköisesti suoritettu koukkujen mukaan. Kaikissa suhteissa
+se on säännöllinen kinkeri. Juuri näissä määrissään ruokaruotsierät
+tavataan neljänneskuntamiehen verossa yli koko Hämeen, sillä
+erotuksella, että lihan ja silavan tilalla uuden ajan alussa on 2
+lehmää ja 6 lammasta -- kuten luonnollistakin, koska vero nyt oli
+vietävä linnaan ja liha sinne mukavimmin kulki itse.
+
+Hämeen ruokaruotsin loppuvaiheista vielä sana pari. Ensinnäkin v. 1530
+peruutettiin kruunun omalle väelle ja hevosille se ruokaruotsi, "joka
+oli jonkun aikaa ollut tuomareilla".[712] Kun Hämeen vanhimmissa
+säilyneissä tilikirjoissa, jotka ovat 1530-luvulta, koko
+neljännesmiehen vero ja sen mukana myöskin vanha ruokaruotsi
+esiintyy kruunulle kannettuna verona, voimme siitä päättää, että
+ruokaruotsimatkat niihin aikoihin lakkasivat ja vero otettiin linnaan.
+Linnan hevoset elätettiin vastaiseksi talven yli osittain siten, että
+niitä jaettiin nimismiestaloihin. Niinpä v. 1545 oli yhdellä Ylisen
+kihlakunnan nimismiehellä 4, kahdella Sääksmäen kihlak. nimismiehellä 8
+ja kolmella Hattulan kihlak. nimismiehellä 12 kuninkaan hevosta talven
+yli.[713]
+
+Varmaan oli linnan hevosia kaikkiaan enempi kuin nämä 24. V. 1540
+mainitaan niitä olleen 50.[714] Hämeen talonpoikain valitusten mukaan
+1530-luvun loppuvuosilta ei Hämeenlinnan sääntönäinen hevosmäärä ollut
+40 suurempi,[715] vaikka vouti oli ruvennut kulkemaan maakunnassa
+puolentoista sadan hevosen kanssa. Ruokaruotsi-kestityksen suuruudesta
+päättäen ei Hämeenlinnan hevosten luku keskiaikana ollut 40-60
+suurempi.
+
+Hämeen ruokaruotsista keskiajan lopulla on täten saatu tietää
+pääasiallisesti seuraavaa: Vuosittain syys- ja talvikäräjäin jälkeen
+läksi linnan miehistö maanvoutien johdolla pienempinä joukkoina läänin
+verokuntiin kiertomatkalle, jonka tarkoituksena oli sakkojen
+kokoamisen ohella hankkia ylläpito miehille ja hevosille muutamina
+talvikuukausina. Tätä varten suorittivat veronalaiset kulloinkin
+neljännesmiehelle, jonka luona kestitys tapahtui, tavallisen kinkerin
+tapaan kokoonpannun kestitysveron. Tämä tapa hävisi uuden ajan
+alussa, jolloin kruunu järjesti väkensä ja hevostensa ylläpidon
+osittain uudelle kannalle. Sen johdosta tuli vanha ruokaruotsi
+"neljänneskuntamiehen verona" maksettavaksi linnaan yhdessä vanhan
+linnakinkerin kanssa.
+
+Porvoon läänin ruokaruotsista ei ole tietoja, mutta Karjalaan
+tullessamme joudumme ruokaruotsin luvatulle maalle.
+
+Viipurin läänissä suoritettiin uuden ajan alussa vuosittain useampia
+ruokaruotseja. Hyväksi aluksi mainitaan pari samanlaatuista kestitystä,
+"kaksi suurta voudinkestitystä", nim. kevätkestitys ja syyskestitys,
+joita toisinaan kutsutaan myös syötöiksi (fodringar) tai kevät- ja
+syyskinkereiksi.[716] Olivatkin ne syöttöjä mokomia, sillä niitä kävi
+ottamassa 80 miestä "hevosineen ja tallirenkeineen", kuten Äyräpään
+kihlakunnan veroselityksessä v:lta 1551 mainitaan.[717] Kun Viipurin
+linnaväen lukumäärä oli noin kahta kertaa suurempi, näkyy näitä
+kestityksiä varten linnaväki tulleen jaetuksi kahteen joukkoon, joista
+toinen kulki Äyräpään toinen Lapveden kihlakunnassa.
+
+Kestitys ja syöttö tapahtui neljäskuntamiesten ja nimismiesten
+taloissa, joissa kussakin oli tuota joukkoa ylläpidettävä 4, Lappeen
+kihlakunnan alueella kumminkin vain 3 yötä; myöhemmin ilmoitetaan
+Äyräpäänkin kihlakunnassa kummankin kestityksen pituudeksi 3
+yötä paikassaan. Viimemainitusta kihlakunnasta on nimenomainen
+tieto, että nämä kestitykset maksettiin kevät- ja syyskäräjäin
+pitämistä varten,[718] josta päättäen näitä käräjiä pidettiin
+neljänneskunnittain, mikä muutenkin on tunnettua.[719] Lapveden
+kihlakunnassa kävivät kestitykset neljännesmiesten ja nimismiesten
+taloissa, mutta käräjiä näkyy pidetyn vain viimemainituissa;
+Säkjärvellä, Virolahdella ja Vehkalahdella eivät kestityksetkään näy
+käyneen muualla kuin nimismiestaloissa.[720]
+
+Puheena olevat kestitykset ovat varsinaisia neljänneskuntakestityksiä.
+Niitä joskus kutsutaankin "neljänneskuntamiehen veroksi".[721]
+Nimismiesten esiintyminen kestittäjänä tuskin muuttaa asiaa, sillä
+ainakin Äyräpään kihlakunnassa nimismiehet olivat myöskin yhden
+neljänneskunnan neljännysmiehiä,[722] ja toimittivat kestityksen tämän
+neljänneskunnan puolesta.
+
+Kestityksen vastaanottajana olivat "vouti" ja linnaväki. Voudilla tässä
+alkuaan on tarkoitettu linnanvoutia; asiakirjoissa mainitaan näiden
+kestitysten vastaanottajiksi "voutia" tai "voutia ja kirjuria", mutta
+toisten kestitysten vastaanottajaksi nimenomaan "ratsuvoutia".[723]
+Luultavasti kuitenkin linnanvouti saatuaan apulaisikseen ratsuvouteja
+on lakannut käymästä näillä neljänneskuntaretkillä samoinkuin hän
+vähitellen jätti neljänneskuntain käräjäin pitämisen toisten käsiin.
+
+Myöskin tuomarit näkyvät Karjalassa kulkeneen syys- ja kevätkäräjillä
+ja nauttineen osaa kestityksestä. Ei ole kuitenkaan sanottu, että
+käräjät ja syötöt tapahtuivat yhdenaikaisesti. Eräistä tileistä
+päättäen tapa oli 1550-luvulla sellainen, että ensin kulkivat
+käräjäherrat ja vasta heidän lähdettyään saapui huovijoukko loppuja
+kestitysvaroja kuluttamaan.
+
+Eräässä talonpoikain valituksessa kerrotaan, että Jääsken pitäjässä
+suoritti jokainen neljännyskunta kumpaakin kestitystä varten:[724]
+
+      6 tnr. olutta
+      4 pannia rukiita leiväksi
+      3 leiv. lihaa
+      3   "   voita
+      3   "   haukia
+      3   "   suoloja
+    180 kpl kynttilöitä
+     30 pannia kauroja
+      6 kuormaa heiniä
+
+ja lisäksi tuoretta kalaa niin paljon kuin Jumala antaa, sekä vielä
+syyskinkeriksi:
+
+     3 lammasta
+    15 kanaa
+     3 jänistä
+    1 1/2 leiv. 6 naul. humaloita,
+
+mutta että tätä veroa oli Niilo Grabben tultua Viipurin linnan
+isännäksi (Grabbe oli siinä virassa 1534-45) lisätty seuraavat määrät:
+
+     6 tnr. olutta
+   120 kpl kynttilöitä
+     2 puntaa rukiita
+   1 1/2 leiv. lihaa
+   1 1/2   "   haukia
+    10 puntaa kauroja
+     6 kuormaa heiniä
+  1 1/2 tnr. suolakalaa
+
+sekä kevätkinkeriksi:
+
+     3 lammasta
+     1 leiv. 4 naul. humaloita.
+
+Myöhemmissä verokirjoissa ilmoitetaan nämä kestitykset suoritetuiksi
+nautakunnittain, mikä epäilemättä oli alkuperäinen tapa. Kukin
+nautakunta suoritti kumpaakin kestitystä varten samanlaisen veron,
+jonka verokappaleet ja määrät olivat jokseenkin samat kaikkialla
+maakunnassa, kuten tarkemmin näkyy seuraavasta vertailusta:
+
+    Nautakuntain maksettava syys- ja kevätkestitys Karjalassa v. 1551.
+
+                 Säkjärvi,        Lapvesi,       Äyräpään
+               Virol., Vehkal.    Taipale        kihlak.
+
+    rukiita      2 kylm.          3 pannia       2 pannia
+    maltaita     2 pannia         1 punta        1 punta
+    humaloita    5 naulaa         1 leiv.        1 leiv.
+    voita       1/2 leiv.          1  "          1   "
+    puntalihaa  1/2   "            1  "          2   "
+    puntakalaa  1/2   "            1  "          2   "
+    suoloja     1/2   "            1 nelikko     1   "
+    lampaita     1 kpl             2 kpl         2 kpl
+    jäniksiä*    1  "              2  "          2  "
+    kanoja       5  "             10  "         10  "
+    kauroja     10 kylm.          10 pannia      2 punt. 2 karp.***
+    heiniä       3 parm.          15 parm.      20 parm.
+    olkia       20 kupoa          60 kupoa      20 kupoa
+    kynttilöitä 30 kpl            60 kpl       100 kpl
+    lintuja       --               5  "          --
+    suolakalaa    --               1 nelik.**  1/2 tnr.
+
+    * maksettiin ainoastaan syksyllä.
+   ** lisäksi 100 lyhdettä "varsikauraa" syksyllä (1555).
+  *** keväällä; syksyllä 2 punt. 1 karp.
+
+Äyräpään kihlakunnan kestitys tässä vastaa jokseenkin tarkoin sitä
+määrää, johon Niilo Grabbe jääskeläisten kestityksen korotti, mistä
+päättäen korotus lienee koskenut koko kihlakuntaa, ehkäpä koko lääniä.
+
+Olemme siis Viipurin läänissä uuden ajan alussa tavanneet Hämeen
+ruokaruotsin kaltaisen linnaväelle ja linnanvoudille kuuluvan
+kestityksen, joka suoritettiin nautakunnittain ja nautittiin
+neljänneskunnissa, siten että linnaväki jakautui kahteen joukkoon,
+joista kumpikin teki kiertomatkan kihlakunnassaan. Kestitys oli
+määrätty, kummallakin kerralla samansuuruinen, ja kesti yhtä kauan,
+3-4 yötä, kussakin neljännysmiestalossa, niihin luettuina
+nimismiestalotkin. Vielä uuden ajan alussa linnanvouti lisäili tätä
+kestitystä.
+
+Paitsi näitä kahta kestitystä, talvikäräjiä varten suoritettavaa
+tavallista nimismiesveroa ja kesäkäräjiä varten neljänneskunnittain
+suoritettua, mutta vain nimismiestaloissa kulutettua kesäkestitystä,
+suoritettiin Viipurin läänissä uuden ajan alussa yleisesti vielä
+erityinen kestitys ratsuvoudille hänen kulkiessaan kesällä kokoamassa
+sakkoja ja rahaveroja. Viimemainitun mukaan kutsuttiin tätä kestitystä
+_margeld-syötöksi_; myöskin nimitystä "kesäkestitys" nähdään tästäkin
+syötöstä käytettävän.
+
+Äyräpään kihlakunnasta on tieto, että margeldsyöttö tapahtui
+kesäkäräjäin jälkeen, ja toinen tieto, että tätä syöttöä nautti 50
+miestä ja 16 hevosta kussakin neljännesmiehen talossa 3 yönä, "kun
+veroraha kannettiin Laurin päivän aikana".[725] Lapveden kihlakunnassa
+tapahtui margeldsyöttö myöskin veronkannon yhteydessä, mutta täällä
+mainitaan myöskin _humalasyöttöä_,[726] jota maksettiin, kun sakot
+kannettiin. Nähtävästi on humalasyöttö ollut sama kuin margeldsyöttö --
+niiden kokoonpanossa on tuskin mitään eroa --, vaikka kestitys jostakin
+syystä jakaantui kahteen käyntiin.[727]
+
+Kaikki nämä kestitykset eivät ole keskiaikaisia. Jääsken pitäjäläisten
+valituksissa 1530-luvulta kerrotaan, kuinka näitä syöttöjä syntyi.
+Ratsuvoudilla, sanovat jääskeläiset, oli ollut erityinen palkka
+veronkantovaivoistaan. Mutta, kuuluu jatko, "muutamia vuosia sitten
+panivat voudit päällemme kestityksen, jota he kutsuvat ratsuvoudin
+kestitykseksi,[728] jota ei koskaan ennen ollut". Samaan aikaan myöskin
+Vehkalahden talonpojat valittivat, että "viidennen kinkerin syksyllä
+ovat tuomari ja vouti panneet päällemme nyt äskettäin samaten kuin
+Lapvedellä ja Jääskessä".[729] Nämä tiedot varmaan tarkoittavat
+syyskesällä tapahtunutta ratsuvoudin kestitystä; linnanväen vanhaa
+suurta syyskestitystä, johon oli yhdistynyt syyskäräjäin pitäminen,
+nämä ratsuvoutien keinottelut eivät varmaankaan koskeneet.
+
+Savon kestitykset uuden ajan alussa jakautuivat kahteen ryhmään.
+Linnanvoudin kestityksiä eli käräjäkestityksiä pidettiin neljästi
+vuodessa nimismiesten ja kahdesti vuodessa neljänneskuntamiesten luona.
+Toisen kestitysryhmän muodostivat maanvoudiu kestitykset. Niitä
+suoritettiin neljänneskunnittain maanvoudeille neljät vuodessa, "ensin
+kun hän lähtee ottamaan rästejä, toisen kerran kun hän käy sakkoja
+perimässä, kolmannen kerran kun hän antaa merkkiä vero-ohrista ja
+heinistä[730] ja neljännen kerran kun hän kulkee sakkoja ja verokarjaa
+perimässä, kullakin kerralla 2 yötä".[731] Myöskin nimismiestaloissa
+kävi maanvouti kestityksellä neljästi vuodessa "kantamassa sakkoja ja
+vuotuista veroa" ja viipyi kullakin kerralla 1 yön. Näistä
+kestityksistä ilmoitetaan vielä, että ne tapahtuivat kaikki
+linnanvoudin pitämäin käräjäin jälkeen ja että maanvoudilla oli
+mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Luultavasti maanvoudin
+neljä sakko- ja veronkantokäyntiä neljänneskuntamiesten luona ja hänen
+neljä käyntiään samanlaisissa asioissa nimismiesten luona tapahtuivat
+samoilla kiertoretkillä ja olivat siis järjestetyt linnanvoudin kevät-
+ja syyskiertueitten yhteyteen.
+
+Maanvoudin syksyinen kiertoretki syyskäräjäin jälkeen 18 hevosen kanssa
+oli todennäköisesti Savon ruokaruotsi.
+
+Maanvoudilla oli mukanaan talvella 17 ja syksyllä 18 hevosta. Ne
+tekevät yhteensä 35 eli juuri koko linnueen hevosmäärän, joka liikkui
+voudin kanssa. Linnan hevoset jaettiin kahteen joukkoon, koska Savossa
+oli kaksi maanvoudin lääniä, ja nämä joukot kulkivat maanvoutien mukana
+kestityksellä, vieläpä niin että sama joukko kulki ensin yhdessä ja
+sitten toisessa maanvoudin läänissä. Kuten huomaamme oli Savon
+ruokaruotsi siis täysin samanlainen kuin Hämeen; varmaan on
+Karjalassakin ruokaruotsi alkuaan ollut tällä samalla tavalla
+järjestetty.
+
+Eräässä asiakirjassa mainitaan nimenomaan Savon ruokaruotsin olevan
+syyskestityksen.[732] Toisessa asiakirjassa selitetääu, että
+linnanhevoset oikeittain olisivat kulkevat syötöllä neljäsmiesten luona
+ainoastaan kahdesti vuodessa, nimittäin kevätkäräjillä ja
+ruokaruotsikestityksellä syksyllä.[733]
+
+Näitten alkuperäisten syöttöjen luku näkyy Savossa karttuneen samaan
+tapaan kuin Karjalassa.
+
+Valituskirjassaan uuden ajan alulta Savon talonpojat ja neljännysmiehet
+valittavat pitävänsä neljännyskunnissaan vuosittain 4 kestitystä
+"hevosten kanssa", nimittäin "kevätkäräjät, 2 syyskestitystä ja
+syyskäräjäkestityksen".[734] Syyskestityksiä olisi siis ollut
+kokonaista kolme. Yksi niistä oli syyskäräjäkestitys, toinen vanha
+ruokaruotsi, kolmas nähtävästi se syksyinen kestitys, joka Savossa
+erään tiedon mukaan tapahtui verohumaloita kannettaessa syksyllä ja
+jota varten maksettiin aikaisemmin 9 tynnöriä olutta, myöhemmin
+enemmän.[735] Tämä kestitys oli ilmeisesti Lapveden kihlakunnan
+"humalakestityksen" vastine. Asiakirjoista ei käy selville, mikä
+ylempänä mainituista maanvoudin neljästä kestityksestä oli
+"humalakestitys", mutta tuntuu luonnolliselta, että humalakestitys oli
+sama kuin kesäkäräjiä seurannut maanvoudin kestitys.
+
+Kaikkiin näihin maanvoudin kestityksiin ja vielä linnanvoudin syys- ja
+kevätkestityksiin neljänneskuntamiehen piti hankkia varat. Sekä nämä
+kestitykset että maksunsa linnaan ja muut veronsa neljänneskuntamies
+sai verokunnan asukkaitten suorittamista veroista, joista edellä on jo
+ollut puhe.
+
+Linnanvoudin syys- ja kevätkestitykset olivat neljänneskunnan
+kestityksistä suurimmat. Savolaiset valittivat, että heidän piti
+näihin kestityksiin maksaa viljaa ja nahkoja kyökkimestarille,
+tallimestarille, kokille, kellarimiehelle ja "hollarille".[736]
+Niinikään saamme valituksista tietää, että Savossa -- niinkuin
+Jääskessä -- oli talonpoikain kumpaakin näitä kestityksiä varten
+aikoinaan ollut maksettava 6 tynnöriä olutta, mitä määrää sitten oli
+ylennetty.[737] Erityisesti vielä tiedetään, että Savossa kunkin
+kymmenmiehen tuli toimittaa neljäskuntamiehelle 3 leiv. tuoretta kalaa
+kevät- ja yhtä paljon syyskestitystä varten.[738]
+
+Savon neljänneskuntakestityksistä eli ruokaruotsijärjestelmästä saamme
+seuraavan yleiskuvan.
+
+(1) Talvikäräjäin pidettyä pitäjässä saapui neljänneskuntiin maanvouti
+puolen linnahevosjoukon (17-18 hevosen) kanssa 2 yönä kunkin
+neljäskuntamiehen luona syöttääkseen hevosia ja selvittääkseen sakko-
+ja veroasioita.
+
+(2) Sen jälkeen tuli neljänneskuntaan itse linnanvouti pitämään
+kevätkäräjiä. Kestitystä kesti kolme yötä. Mukanaan linnanvoudilla
+olivat kaikki linnan 35 hevosta.
+
+(3) Kevätkäräjäin jälkeen saapui jälleen maanvouti sakko- ja
+veroasioilleen, tällä kertaa ilman suurempaa hevosjoukkoa.
+
+(4) Kesäkäräjäin pidettyä pitäjässä alkoivat neljännesmiesten
+syyskestitykset, joilla maanvouti kävi vaatimassa sakot ja humalaveron
+ja muut kesäverot tai verojen rästit.
+
+(5) Syksymmällä linnanvouti piti neljäsmiestaloissa taasen käräjät
+(syyskäräjät) samalla tavoin kuin keväällä.
+
+(6) Syyskäräjiä seurasi vihdoin ruokaruotsi, s.o. maanvouti mukanaan
+toinen puoli linnan hevosia (17-18 hevosta) piti kestitystä ja hoiti
+veroasioita 2 yökuntaa kussakin neljännysmiestalossa.
+
+Näihin kestityksiin tai joihinkin niistä oli neljänneskuntain
+kymmenyskuntain alkuaan suoritettava 1 tynnöri olutta ja muuta särvintä
+sen mukaan; mutta myöhemmin järjestyi kestitysvarain hankkiminen niin,
+että neljäskuntamies kantoi piirinsä veroilta määrätyt verotavarat ja
+erät ja niistä toimitti kestitykset ja muut maksut.
+
+Kokonainen sarja vanhoja paikallisia kestityksiä uuden ajan alulta tai
+keskiajan lopulta on edellisillä sivuilla liitänyt ohitsemme. Ne olivat
+erilaisia eri osissa maata, hävinneet tai häviämässä läntisissä osissa
+maata, mutta vielä suuressa kukoistuksessa Karjalassa ja Savossa. Joku
+osa näitä myöhäisen ajan kestityksiä oli vasta äskettäin syntynyt
+virkamiesten keinotteluiksi, mutta toiset niistä epäilemättä olivat
+paljon vanhempia ja itse tapa oli ikivanha, valtioelämän alkuisimpiin
+asteisiin kuuluva.
+
+Näitten kestitysten joukossa on ruokaruotsiksi kutsutulla ollut
+erikoisempi luonne. Ruokaruotsilla tarkoitettiin linnaväen säännöllisiä
+kestityskiertueita linnaläänin verokuntiin linnan ja hevosten
+ruokkimista sekä sakkojen perimistä varten. Uuden ajan alussa tämä
+laitos esiintyy vielä tunnettuna Hämeessä, ja täydessä vallassa
+Karjalassa ja Savossa.
+
+Suomalaisessa kansankielessä tällä kiertueella on jo vanhoina aikoina
+ollut nimenä ruokaruotsi. Länsi-Suomessakin, jonka historiallisista
+asiakirjoista ei tätä nimeä tavata, on se tunnettu vanhassa
+sananparressa:
+
+    täällä on ruotsi ruualla
+    musta kansa murkinalla.
+
+Länsi-Suomen kansan käsitystä muinaisesta ruokaruotsista ilmaisevat
+piispa Henrikin surmavirren tunnetut säkeet:
+
+    Jo kävi tässä ihmisiä,
+    täss' on syöty, tässä juotu,
+    tässä purtua pietty:
+    ruoka-ruotsi, syömä-saksa
+    kiertolaiset kelvottomat,
+    joivat oluen kellarista,
+    vettä viskasit sijahan,
+    kakun söivät kammarista,
+    kiven vierrytit sijahan,
+    veivät heiniä laosta,
+    heitit hieta'a sijahan,
+    kauroja hevosen syöä
+    saivat santa'a sijahan.
+
+Historiallisen asiakirjan mukaan oli tämän laittoman ja väkivaltaisen
+ruokaruotsin ohella vielä uuden ajan alussa suuressa osassa Suomea
+käytännössä säännöllinen ja suostuttu ruokaruotsi. Sen syntymiseen ja
+kehittymiseen vaikutti kaksi tekijää, nim. linnalaitos ja ratsuväki.
+
+Linnat tietysti tarvitsivat linnamiehistöä, varsinkin sellaiset linnat,
+jotka olivat suorastaan vihollisen suussa, kuten Viipurin linna ja
+myöhemmin Savonlinna. Tärkeää oli linnain miehitys kotoisissakin
+oloissa, sillä linnan isännyys merkitsi maakunnan isännyyttä, vieläpä
+usein itsenäistä valtiollista asemaa. Sen jälkeen kuin yleinen
+kansanaseistus oli lakannut ja kuningas- sekä ylimysvalta juurtunut,
+oli kaikilla suurherroilla, etupäässä kuninkaan ja valtakunnan
+tärkeimmillä virkamiehillä, aseellinen ratsujoukkonsa, joista koko
+valtakunnan asevoima pääasiallisesti riippui.
+
+Varsin suureksi emme näitä ratsujoukkoja kumminkaan voi kuvitella,
+sillä sotahevosen ja ajanmukaisesti varustetun ratsumiehen
+ylläpitäminen oli keskiajalla kallis asia. Jonkunlaisen käsityksen
+tähän kuuluvista oloista keskiajan puolimaissa saa Maunu kuninkaan v.
+1344 antamista säännöistä, joiden mukaan eri arvohenkilöt olivat
+oikeutetut ratsastamaan valtio-asioissa seuraavalla määrällä hevosia:
+piispa 30 hevosella, kuninkaan "virkamies" kuninkaan poissa ollessa 45,
+valtaneuvostoon kuuluva ritari tai "svenni" enintäin 12, valtaneuv.
+kuulumaton ritari 8, sam. svenni 6, "pienempi mies" 3 hevosella.[739]
+Nämä luvut varmaankin ilmaisevat siihen aikaan normalisia määriä.
+Kuninkaan "virkamiehellä" varmaan tarkoitettiin valtakunnan ylimpiä
+maallisia herroja, m.m. arvatenkin kuninkaan linnain vouteja. Vielä
+uuden ajan alussa näyttää joissakuissa Suomen linnoissa tavanmukainen
+linnaläänissä kiertävä huovimäärä olleen suunnilleen Maunu kuninkaan
+taksan mukainen. Savonlinnassa se oli 35. Viipurin linnan vakinainen
+hevosluku sitävastoin oli uuden ajan alussa harvinaisen suuri,
+nim. 150.
+
+Linnueitten ja niiden hevosten ylläpitäminen oli keskiajan valtion
+tehtävistä tärkeimpiä. Eipä ihmettä, että Suomessakin siinä kohden
+ryhdyttiin erityisiin toimiin. Mitä ensinnäkin hevosiin tulee, niin oli
+niiden hoito kesällä kylläkin helppo: kruunun hevoset vietiin
+laitumelle, etupäässä saarille, joita linnoilla nähtävästi tätä
+tarkoitusta varten oli hallussaan, usein rajaseuduilla. Talvella
+sitävastoin tuotti asia vaikeuksia. Oli kaiketi hankala koota
+rehuvaroja linnaan riittävästi ja oli vaikea vedättää niitä linnaan
+linnaläänin kaikilta etäisiltä perukoilta. Mukavampaa oli panna
+talliruokinnan aikana, varsinkin sopivilla talvikeleillä, hevoset
+kiertämään maakuntaa, verokunnasta verokuntaan, jolla tavoin hevoset
+tulivat ylläpidetyiksi ja veronmaksajat pääsivät vähemmällä vaivalla.
+Se oli keskiajan yksinkertainen mutta käytännöllinen tapa ratkaista tuo
+tärkeä kysymys.
+
+Hevosten mukana kulki linnaväki; järjestelmä oli näet yhtä edukas
+myöskin ihmisten ylläpitämiseksi. Esivallalle linnanmiesten
+kiertomatkat tuottivat muitakin merkittäviä etuja. Kiertomatkain
+ohjelmaan kuului myöskin verojen ja sakkojen kokoaminen, jota
+tarkoitusta linnamiehistön läsnäolo varmaan suuresti edesauttoi. V.
+1506 lähetti Turun linnan vouti huovejansa kokoamaan kruunun veroja ja
+sakkoja Raaseporin läänistä; v:lta 1508 on Turun läänistä tieto, että
+kestitystä käytettiin ulosottokeinona niskoittelevia veronmaksajia
+kohtaan.[740] Järjestelmä kaikesta päättäen oli tunnettu ja koetettu
+koko maassa. Myöskin käräjäin pitämisen näemme keskiaikana olleen
+yhdistettynä linnaväen kiertomatkoihin, mikä katsoen ajan levottomiin
+oloihin ja itse käräjätoimen luonteeseen varmaan oli harkittu
+parhaaksi. Vielä oli keskiajan virkamiesten itse koottava suuri osa
+palkkaansa kansalta ja tämäkin tärkeä toimitus liittyi linnaväen
+kiertomatkoihin. Niinpä tällä yhdellä ja samalla yleiskeinolla
+keskiaika ratkaisi sekä sotilas- että hallintokysymyksensä.
+
+
+
+4. KINKERITAPOJA.
+
+
+Kinkerilaitoksella oli erittäin tärkeä sija keskiajan yksityisessäkin
+talouselämässä, kuten ilmenee kinkeriverojen yleisyydestä
+lampuotiveroissa. Keskiajan asiakirjoissa usein mainitaan lampuotien
+isännilleen suoritettavia kinkereitä; niitä maksoivat jotkut piispan
+lampuodit, monet kirkkotalot, luostaritilat, aatelin lampuodit.[741]
+Myöskin monien vanhain kruununkartanoiden alustalais-lampuodit olivat
+vielä uuden ajan alussa velvolliset suorittamaan vuotuista
+kinkeriä.[742]
+
+Tarkastaessa tähän kuuluvia asiakirjoja pistää silmään ensinnäkin
+lampuotikinkerin yleisyys. Olipa maanvuokraaja sopimusveron maksaja
+(stadgalandbo, pensionarius) tai osaveron maksaja (skifteslandbo,
+parciarius) tai missä muussa asemassa hyvänsä, näissä kaikissa
+tapauksissa hän saattoi joutua kinkeriä maksamaan. Tämä verotustapa
+oli sangen laajalle levinnyt. Sitä tavataan V.-Suomessa, Ala- ja
+Ylä-Satakunnassa, Uudellamaalla, Karjalassa. Vaikka aikaisin kinkeriä
+koskeva asiakirja on vasta v:lta 1414, on kumminkin syytä uskoa, että
+lampuotikinkeri on paljon vanhempi vero.
+
+Sen tarkoitus näyttää alkuaan olleen isännän omakohtainen ylläpito,
+silloin kun hän tuli käymään lampuodin luona. Niinpä oli v:n 1422
+tapauksessa[743] Pirkkalan kolmen piispanlampuodin maksettava suurempi
+kinkeri piispan itsensä tullessa heidän luoksensa, mutta pienempi
+milloin piispan edustaja oli saapuva. Selvästi tässä edellytettiin,
+että kinkeri nautittiin matkalla ollessa lampuodin luona. Matka oli
+nähtävästi säännöllisesti uudistuva, koskapa kinkeri oli varattava
+sijaisille, jos varsinainen isäntä jäi tulematta. Kinkerimatka tapahtui
+arvatenkin kerran vuodessa, varmaan veronkanto- ja tarkastusmatkan
+yhteydessä.
+
+Myöskin ruokaruotsin tapaisia retkikuntia lampuotien luoksi mainitaan
+uuden ajan alussa,[744] ja sellaiset ovat varmaan olleet käytännössä
+paljon aikaisemminkin.
+
+Luonnollisesti isäntä joutui usein yöpymään kinkerivelvollisen
+jampuotinsa luoksi. Keskiajan lopulla mainitaan muutamain Katarinan
+alttarin lampuotien velvollisuuksien joukossa myöskin yhden tai kahden
+yökunnan ylläpito.[745] Tämä velvollisuus oli ilmeisesti samanlainen
+yökuntavelvollisuus, joka tavataan vanhimmassa kirkollisessa
+verotuksessa (yökunnat).
+
+Lampuotikinkerin verokappaleet olivat tavallisia ruokatavaroita; usein
+kumminkin oli kinkeri keskiajan lopulla jo muuttunut määrätyksi
+rahamaksuksi, mikä tietenkin osoittaa kinkerimatkain lakkaamista.
+Milloin taas ruokavaroja suoritettiin, jätettiin veron suuruus usein
+tarkemmin määräämättä. Vaan sellaisessakaan tapauksessa ei vero
+ollut mielivaltainen. Vanha tapa oli keskiajalla laki; se mikä
+ennen oli maksettu, se edelleenkin maksettiin.[746] Kinkerin
+suuruuden määräämiseksi keskiajalla sen ohella oli erikoinen keino:
+oluttynnöri-lasku.
+
+Keskiajan lampuotikinkeriin, niinkauan kuin sitä nautittiin paikalla,
+kuului säännöllisesti olutta. Tynnöri olutta oli se määrämitta, jonka
+mukaan kinkeriveron suuruus mitattiin, siten että koko tynnöriin olutta
+kuului tietyt määrät muita nautittavia, puoleen tynnöriin olutta puolen
+määrää j.n.e. Siten koko kinkerin suuruus tavallisesti ilmaistiin vain
+oluttynnöreissä tai sellaisen osissa. "Tynnöri olutta ja siihen kuuluva
+ruoka" oli tavallinen sanantapa.[747] Tällainen sananparren tapainen
+lauselma tärkeissä verosopimuksissa ei voi johtua muusta kuin
+juurtuneesta ja yleisesti tunnetusta tavasta.
+
+Muunkinlaisia kestityksiä kuin puheenaolevia kinkerejä arvioitiin
+keskiajalla oluttynnöreissä. Niinpä Viipurin pappi Torsten v. 1366
+lahjoitti Turun koululle m.m. tynnörin olutta ja köyhille m.m.
+"tynnörin olutta ja niin paljon ruokaa kuin siihen kuuluu".[748]
+Katarinan alttarin lähellä Turkua olevat kolme lampuotia saivat
+niittotyöstään vuotuiseksi korvaukseksi "tynnörin olutta ja siihen
+kuuluvan muonan".[749]
+
+Arvatenkin ovat edellä mainitut yökuntaverot olleet tällä tavoin
+suuruudeltaan määrätyt. Ilman laajempaa todistelua lienee myöskin
+selvää, että asiakirjoissa mainittu "täysi kinkeri"[750] tarkoittaa
+täyden tynnörin kinkeriä.
+
+"Kinkeriolueen" laskettiin uuden ajan alussa ja epäilemättä
+aikaisemminkin menevän panni maltaita.[751] Tynnörissä kinkeriolutta
+katsottiin olevan nautittavaa miehelle kuukaudeksi. Keskiajalla oli,
+kuten näkyy, asioissaan helposti muistettavat laskut. Puuttuisi vain
+vielä, että oluttynnörin hinta olisi ollut 1 mk.[752]
+
+Mutta kaikkivaltias tapa näkyy keskiajalla määränneen senkin, kuinka
+suurelta tilalta oluttynnöri oli kinkeriksi maksettava. Skaran
+maankäräjäin hyväksymässä säännössä v:lta 1416 on määräys sellainen,
+että lampuodin on kultakin markanbolilta maksettava isännälleen tynnöri
+olutta.[753] Muinaisaikaisen täyden tilan kinkeri tämän mukaan oli
+täysi tynnöri olutta. Tämän säännön mukaan lienee Suomessakin eletty;
+ainakin olivat ne tilat, jotka maksoivat kinkeriolutta täyden tynnörin,
+melkoisen suuria tiloja, luultavasti vanhoja täysitiloja.
+
+Siten lampuotien kinkeritavoissakin näemme keskiajan yhteiskunnan
+yleisiä tunnuksellisia piirteitä.
+
+
+
+
+XI. LAHJAVEROT.
+
+
+
+I. PYHÄN MARTIN LAHJAJÄNIKSET.
+
+
+Uuden ajan alussa Suomen kaikissa linnalääneissä tavataan useampia tai
+harvempia lahjoiksi kutsuttuja veroeriä, jotka verot selvästi ovat
+keskiajalla yleisesti vallinneen verotavan jälkiä. Vanhimpiin
+tällaisiin lahjaveroihin varmaan kuuluvat turkislahjat, joista jo
+alumpana kirjaa on mainittu.
+
+Eteläisen Suomen maanviljelysseuduilla keskiajan lahjaveroja maksettiin
+toiseen tapaan kuin metsästysseuduilla. Näissä maanviljelijäinkin
+lahjaveroissa havaitaan muutamia mielenkiintoisia historiallisia
+piirteitä, joista tässä lyhyesti esitämme ne, jotka ovat kuuluneet
+kruunulle tai linnaväelle maksettaviin, ja siten varmaan vanhimpiin
+tavanomaisiin veroihin.
+
+Uuden ajan alussa maksettiin kaikista Viipurin läänin nautakunnista
+kruunulle lahjavero, johon kuuluivat, tai olivat kuuluneet seuraavat
+kappaleet: lahjat.
+
+      1 lahjakaritsa
+      4 lahjajänistä
+      4 lahjalintua
+      5 lahjakanaa
+    200 lahjamunaa
+
+ynnä toisin paikoin lisäksi vehnää ja papuja.[754]
+
+Maakunnan vanhimmassa vero-oppaassa olevan tiedonannon mukaan oli näitä
+nautakunnan lahjoja maksettava neljästi vuodessa: jouluna, laskiaisena,
+pääsiäisenä ja Martinpäivänä.[755] Tarkempain tietojen mukaan näistä
+lahjajänikset ja lahjalinnut kuuluivat talviveroon, joka yleensä
+maksettiin talvikäräjillä, lahjakaritsa ja lahjamunat kesäveroon, joka
+oli kesäkäräjäin aikaan suoritettava.[756]
+
+Hyvin vanhassa muodossa tämä lahjavero esiintyy Uudenkirkon Kaukjärven
+lampuotialueella, mistä maksettiin voudille (linnanvoudille) erityistä
+"kinkeriä", johon kuului (koko alueen puolesta):[757]
+
+    kinkeriä: lahjarahoja       7 1/2 äyriä
+              rukiita           1 punta
+              ohria             7 pannia
+              kauroja           7 pannia
+    pääsiäislahjaa:           200 kpl pääsiäislahjamunia
+                               10  "  lintuja
+    Pyhän Martin lahjajäniksiä  8 kpl
+
+Lahjajänikset tästä päättäen olisivat Karjalassa alkuaan olleet
+suoritettavat parhaana jänisaikana, syksyllä Martinpäivän (6 p.
+marrask.) aikana, joka päivä samalla oli suuri kirkollinen
+merkkipyhä.[758] Pääsiäislahjaan ilmeisesti kuuluivat lahjamunat ja
+mahdollisesti myös lahjakaritsa. Kanat ja linnut kaiketi kuuluivat
+joulu- ja laskiaislahjoihin.
+
+
+
+2. PÄÄSIÄISLAMMAS -- OLAVINLAMMAS.
+
+
+Varsinais-Suomen vanhimpiin verokirjoihin on merkitty jokaisen
+verokunnan linnaan suoritettavan karjaveron joukkoon _lahjakaritsa_
+(gaffuelamb, giwilamb) niminen erä; vero oli verokuntamiesten
+suoritettava ja kuten muutkin karjaverot linnaan vietävä. Sitä
+maksettiin yli koko linnaläänin samalla tavoin: 1 karitsa
+verokunnalta.[759] Nimestään huolimatta lahjakaritsa oli
+vakinainen kruununvero, ja siitä käytettiinkin joskus nimitystä
+"verokaritsa".[760]
+
+Tämän veron vanhuudesta on pari viittausta. Birger Trollen
+linnatileissä 1463-64 se esiintyy bolien suoritusten joukossa,[761] ja
+samoin se tavataan Ruonan kartanoläänin alustalaisten vuotuisten
+verojen joukossa, jotka verot uuden ajan alussa yleensä edustivat
+vanhempaa verotuskantaa. Karitsaveron maksutavasta antavat Ruonan tilit
+hauskan tiedon: kustakin bolista maksettiin lahjakaritsa siten, että
+kukin talonpoika (täysivero) antoi sen vuorotellen vuotensa.[762] Sekin
+oli siis keskiajalle ominainen kiertovero.
+
+Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta v:lta 1413 on
+lause: "Pääsiäislammas suoritetaan kesällä Olavin päivän aikana".[763]
+Lause on verokirjan otteisiin kuuluvassa sanastossa eli hakemistossa,
+joissa selitetään veroja ja veronimityksiä. Mihin paikkakuntaan tieto
+kohdistuu, ei käy selville, mutta luultavasti siinä kuvastuvat
+Suomenkin silloiset olot. Olavin lammas on näet Suomessa, varsinkin
+savolaisilla alueilla, muinoin ollut hyvin yleinen uhripito.[764]
+Merkillistä oli vielä, että uhriksi käytettiin keväällä ensimäiseksi
+syntynyt karitsa, "villavuona". Suomen vanhoissa linnoissakin
+tunnettiin Olavinlammas. Varmaan linnan suojeluspyhimyksen uhrina
+elätettiin muinoin Olavinlinnassa mustaa pässiä, ja sitä tapaa
+pidettiin siellä 1700-luvun alkupuolellakin, venäläistenkin
+isännöidessä, aina vuoteen 1728 saakka, jolloin viimeinen pässi
+tapaturmaisesti hukkui.[765] Keskiajan lopussa ja uuden ajan alussa oli
+Olavinpäivä Satakunnassa ja Karjalassa tärkeä veronmaksuaika.[766] On
+siis syytä rinnastaa Suomessa keskiaikana yleisesti suoritettu
+kesäveroon kuuluva "lahjakaritsa" Olavin lampaan kanssa. Lahjaverot
+keskiaikana, kuten Karjalan esimerkki selvästi osoittaa, suoritettiin
+katolisen kirkon suurina juhla-aikoina. Siltä kannalta katsoen
+muinaiset verottajat hyvinkin ovat voineet tulla osallisiksi Olavin
+lampaista. Se v:n 1413 verokirjan otteiden tiedonanto, että
+pääsiäislammas maksettiin Olavin päivänä, voi siis hyvin sopia
+muinaisen villavuonan ja Olavin lampaan kirkolliseen ja
+verotaloudelliseen vastineeseen.
+
+Lounaisessa Suomessa lahjakaritsa kenties on ollut ensi sijassa
+pääsiäislammas. Joka tapauksessa on pääsiäislahjoja muinoin maksettu
+Turun linnaan. Kaikkialla läänissä oli jokaisen miehen (täysiveron)
+uuden ajan alussa maksettava 5 munaa pääsiäislahjaksi.[767]
+
+Nämä "lahjamunat" eli "pääsiäislahjamunat" esiintyvät samanlaisena
+verona V.-Suomessa, kuin kaukana Karjalassakin. Kummallakin alueella
+tavataan myös lahjakaritsa. Kun munaverot ja karitsa- tai lammasverot
+muuallakin Suomessa ovat keskiaikana olleet yleisiä kinkeri- ja
+kestitysverokappaleita ja lähintä sukua alkuisille lahjaveroille,
+voidaan V.-Suomen ja Karjalan pääsiäislahjaa syyllä pitää näiden
+verokappaleiden ensimäisenä alkuna.
+
+
+
+3. "KYPSI-RAHA".
+
+
+Lahjaveroksi on myöskin tulkittava Hämeen merkillinen _kipsis_-vero.
+Uuden ajan alussa sitä suoritettiin kaikkialla Hämeessä 1 1/2 äyriä
+savulta eli täysiverolta. Padasjoella ja Jämsässä tätä veroa kuitenkin
+maksettiin luonnossa, metsälinnuissa, ja verokirjoissa nimenomaan
+selitetään, että kipsisrahat ovat rahoja lintujen ja jänisten
+edestä.[768] Jaakko Teitin valituskirjassa kerrotaan, että Hollolan
+seuduilla oli kypsi-raha (kypseraha) maksettu joko jäniksissä tai
+teerissä tai 1/2 äyrillä.[769]
+
+Teitin käyttämässä nimityksessä "kypsi" mahdollisesti piilee "kipsis"
+sanan alkumerkitys.[770]
+
+Satakunnan vanhassa kinkeriverossa (laamanninkinkerissä) maksettiin
+kustakin verokunnasta m.m. 2 _kinkerijänistä_.[771] Tässä on kypsi-vero
+osana paikalliskinkeriä, jonka laamannit nauttivat.
+
+Mutta alkuaan oli kruunullakin Satakunnassa kypsi-veronsa.
+Ala-Satakunnan pitäjistä maksettiin uuden ajan alussa kruunulle
+nimismiesverosta menevän "taksan" mukana myöskin _lahjarahoja_ 1-6 l/2
+mk pitäjältä.[772] Eräässä kuitissa v:lta 1540 sanotaan selvään, että
+nämä rahat olivat "lahjarahoja jänisten ja lintujen edestä".[773] Mutta
+kuinka nämä rahat olivat joutuneet nimismiesveron yhteyteen? Siitä
+saamme selvän eräästä v:n 1542 verokirjasta, jossa selitetään, että
+mainittuja lahjarahoja, samoinkuin nimismiestaksaan kuuluvia
+"härkärahoja", "lammasrahoja", "kyökkimestarinrahoja" ei kanneta
+savuluvun eikä miesluvun mukaan, "vaan talonpojat sen keskenään
+yhteisesti suorittavat niin, että he täyttävät vanhan summan, jonka
+ennestään ovat tottuneet suorittamaan, ja verokuntamiehet vievät ne
+esille kukin kolmanneksestaan ja neljänneksestään".[774] Tästä käy
+ilmi, että alkuaan oli verokuntamiesten tuotava käräjille lahjoiksi
+linnanvoudille ja hänen väelleen jäniksiä ja lintuja, mutta että
+sitten, kaiketi riistan puutteessa, sen sijaan tuli maksettavaksi pieni
+rahavero, joka vanhaan tapaan suoritettiin käräjätilaisuudessa.
+Hämeessä suoritettiin kypsirahat linnaan, Ala-Satakunnassa käräjillä --
+siinä koko ero.
+
+Itse Varsinais-Suomessakin tapaamme kipsisveron. Kemiössä ja Paraisissa
+oli kunkin bolin maksettava linnaan jänis;[775] se on varmaan ollut
+lahjajänis, ja varmaan muuallakin vaadittu vero. Kaikkialta muualta
+maakunnasta paitsi Kemiöstä, Paraisista ja parista muusta pitäjästä
+maksettiin näet samaan aikaan nimismiesveron taksan joukossa linnaan
+_lahjarahoja_[776] ja Uudenkirkon Pettäisten läänissä mainitaan nämä
+lahjarahat maksetuksi lahjajänisten ja lintujen edestä.[777]
+Epäilemättä on tässä kysymyksessä aivan samanlainen lahjavero, jonka
+olemme tavanneet Ala-Satakunnassa.
+
+Kun myöhemmin nimismiesvero V.-Suomessa peruutettiin kruunulle,
+esiintyy sen miesluvun (kokoveron) mukaan maksettavain eräin joukossa
+suuressa osassa maakuntaa myöskin "lahjarahoja" 2 penningistä 1 äyriin
+täysiverolta.[778] Tämä vero on ilmeisesti muinainen jänis- ja
+lintuvero ja ilmaisee se myös, millä perusteella tätä veroa oli
+aikoinaan maksettu.
+
+Ahvenanmaan markkakuntain säännöllisten kruununverojen joukkoon kuului
+m.m. kultakin savulta 2 lintua tai niiden arvo ja kultakin
+(täysiverolta) 9 penninkiä jänisrahoja.[779] "Lahja" nimitystä ei tästä
+verosta käytetä; sitävastoin tavataan Ahvenanmaalla nimitys
+verolinnut,[780] joka mahdollisesti kohdistuu lahjaveroon.
+
+Jo edellä on mainittu, että Viipurin läänin nautakuntain oli kruunulle
+maksettava 4 lahjajänistä (Martinpäivä-jänistä) ja 4 lahjalintua, jotka
+suoritettiin talvella.
+
+Jokainen Savon 20 verokuntamiehestä maksoi uuden ajan alussa linnaan
+12 jänistä ja 25 lintua, minkä lisäksi yhdeksän verokuntamiestä
+suoritti linnaan joululahjaksi 12 jänistä.[781] Ilmeisesti kuuluvat
+nämä verokappaleet aikuiseen lahjaveroon. Erikseen vielä maksettiin
+Savossa talvikäräjillä linnanvoudille "lahjaksi" m.m. 6 jänistä tai 12
+jäniksen nahkaa.[782] Kun verokuntamiesten suorituksessa nimismiehelle
+esiintyy myöskin lintuja, on luultavaa, että nämä linnut kuuluivat
+tuohon käräjälahjaveroon. Kun sekä linnaan viedyt että käräjillä
+nautitut lahjat kummatkin tulivat samalle saajalle, niin ne alkuaan kai
+olivat yksi ja sama vero.
+
+Suomen muinaishistoriallisiin vero- ja hallinto-oloihin tämä vanha
+jänis- ja lintuvero luo erikoista valoa. Tämä vero tavataan melkein
+koko maassa ja edustaa se niin ollen varmaan yleistä kypsiverokantaa.
+Jäniksistä ja linnuista on valmistettu ne herkut, joita veroherralle on
+tarjottu. "Kypsäksi" on tätä antia kutsuttu. Veron saajana on ollut
+linnanvouti, maksajana verokunta lukumiehensä kautta. Siihen aikaan,
+jolloin tämä vero tuli käytäntöön, linnanvoudin ja verokuntamiesten
+suhde Lounais-Suomessakin oli vielä välitön, niinkuin se tavallaan
+vielä uuden ajan alussa oli Savossa; alavouteja, nimismiehiä tai muita
+virkamiehiä ei vielä ollut. Vero suoritettiin ja nautittiin
+talvikäräjillä, joilla verokuntamiehet ja linnanvouti tapasivat
+toisensa.
+
+Näin kypsi-vero keskiajan historian katselijalle kuvaa alkuisinta,
+valloituksen aikuista, kartanokauden tai alkavan linnakauden olotilaa
+yksinkertaisine käräjäkestityksineen ja hallintotapoineen.
+
+Mutta kypsi-veron historia kertoo myös olojen muutoksesta. Nimismies
+vähitellen tulee veron välittäjäksi, riistan puutteen vuoksi kypsi
+tulee yhä yleisemmin maksettavaksi rahassa, rahavero ja koko kypsi
+joutuvat muun varsinaisen linnaveron joukkoon ja -- uusia käräjäveroja
+ruvetaan ottamaan.
+
+
+
+4. KYÖKKIMESTARIN LAHJAT.
+
+
+Keskiajan linnoissa olivat kyökkimestarit jo varhain sangen tärkeitä
+viranomaisia. Verokirjoissa uuden ajan alulta tapaa muutamia keskiajan
+verojätteitä, joista voi päätellä niitä oloja, joissa tämä valtion elin
+toimi.
+
+Turun linnan tileissä 1530-luvulla esiintyy kruunun tulojen joukossa
+pieni määrä kyökkimestarinrahoja, joita maksettiin sekä eteläisestä
+että pohjoisesta V.-Suomesta.[783] Läänin vanhimmista veroselityksistä
+näkyy, että näitä rahoja suoritettiin sen taksan mukana, joka
+nimismiesverosta maksettiin kruunulle ja jota sanottiin "kinkeriksi",
+ja että kyökkimestarinrahain määrä teki 12 äyriä kultakin täydeltä
+pitäjältä.[784]
+
+Kun vertaa tätä omituista kruununveroa samalla tavoin kruunulle
+maksettuihin "lahjarahoihin", joista edellä on ollut puhetta, ei voi
+torjua sitä päätelmää, että tässäkin on kysymyksessä samanlainen vanha
+verosiirto: alkuaan on linnan kokille käräjillä maksettu pieniä
+lahjoja, jotka sitten ovat muutetut rahaksi ja, kun ei kyökkimestaria
+syystä tai toisesta enään ollut niitä saamassa, otettiin linnaan
+muitten kruununverojen mukana.
+
+Tämänkin verojätteen tapaamme muissa maakunnissa. Satakunnassa
+maksettiin vanhan nimismiesveron aikana kaikissa pitäjissä
+nimismiestaksassa kyökkimestarinrahoja, jotka säännöllisesti tekivät 6
+äyriä pitäjästä, paitsi Köyliössä, Eurassa ja Eurajoella, joissa se
+teki vain 2 ja Luvialla, missä se oli 4 äyriä.[785] Vero siis oli
+kaikin puolin V.-Suomen kyökkimestarinveron vastine. Mutta Satakunnasta
+saamme varmennuksen, että vero alkuaan oli maksettava verokunnittain,
+sillä se kuului täällä niihin rahamaksuihin, joita verokuntamiehet
+käräjillä maksoivat kruunulle.
+
+Hämeen linnantileissä 1533 esiintyy pieni, 11 mkn suuruinen erä
+"kyökkimestarinrahain" nimellä.[786] Linnan varsinaisissa tuloissa
+sitävastoin ei näitä rahoja tavata, eikä niistä myöhemminkään näy
+jälkiä maakunnan tileissä. Varmaan oli tämä vero Hämeessäkin alkuisin
+käräjälahja, joka koko nimismiesveron joutuessa linnaan hävisi tai
+sulautui johonkin muuhun veroerään. -- Tiedot tästä muinaisesta verosta
+ovatkin säilyneet ainoastaan sattumalta, sen kautta että ne muuttuivat
+rahaksi ja sellaisena tarkasti tilitettiin.
+
+Porvoon läänissä maksettiin 1540-luvun alussa nimismiesveron mukana
+neljäskunnittain 4 l/2 äyriä "kyökkimestarinrahoja".[787]
+
+Läntisessä osassa Viipurin lääniä oli samoihin aikoihin jokaisen
+täysiveron maksettava nimismiesveroon m.m. 4-6 penninkiä
+"kyökkimestarinrahoja".[788] Äyräpään kihlakunnassa maksettiin
+näitä rahoja kultakin neljänneskunnalta 1 1/2 markkaa, mitkä
+rahat tilitettiin linnaan. Se oli siis vanha, alkuperäinen
+kyökkimestarinvero. Mutta sen lisäksi maksoivat neljänneskuntamiehet
+"sille, joka oli kyökkimestarina", erityisen viljaveron.[789] Se oli
+ilmeisesti uusi kyökkimestarinvero, joka tuli maksettavaksi entisen
+jouduttua linnaan.
+
+Näitä myöhempiä kyökkimestarinveroja tavataan uuden ajan alussa
+muissakin Suomen maakunnissa. Mutta tässä on otettu huomioon ainoastaan
+alkuperäinen, rahaksi muuttunut kyökkimestarinvero, joka ei ollut
+kenenkään kyökkimestarin nautittava, vaan oli sulautunut kruununveroon
+ja nimessään säilytti muiston valtiohallinnon alkuajoilta, jolloin
+tämänkin veron vastaanottajina oli eläviä kyökkimestareita.
+
+
+
+
+XII. KESKIAJAN TYOVEROJA JA TYÖTAPOJA.
+
+
+
+1. TYÖVEROT NAAPURIMAISSA.
+
+
+Keskiajan työverojen tärkeään ryhmään kuuluivat kruunun tilain
+viljelemisestä ja linnain rakentamisesta johtuneet rasitukset ja verot.
+Niihin on luettava myöskin vaadittujen rakennusaineiden ja erittäin
+kulutusaineiden (halkojen y.m.s.) hankinta, koska näiden veroesineiden
+arvo keskiajalla ei ollut niiden aineessa, vaan niihin sisältyneessä
+työssä.
+
+Näiden verojen kehittymiseen Suomessa ovat muitten maiden vastaavat
+olot ilmeisesti hyvinkin määräävästi vaikuttaneet.
+
+Ruotsin asukkaiden lienee jo vanhimpina aikoina ollut suoritettava
+tilapäisesti työtä linnan varustamiseksi, uhritemppelien, sitten
+"Upsalan tilain" rakentamiseksi, ehkäpä muihinkin tarkoituksiin.
+Arvatenkin myöskin oli tilapäinen kirkollinen rakennusvelvollisuus,
+kuten kirkkojen ja pappilain rakentaminen ja korjaaminen, jo
+kristinuskon ensi ajoista tullut käytäntöön. Säännöllisten
+veropäivätöiden suorittamista sitävastoin on Ruotsissa verraten myöhään
+vaadittu. Vanhempana keskiaikana eivät yksityisten ylimysten eivätkä
+kuninkaan tilat vielä yleensä olleet niin suuria, että niiden
+viljelemiseen olisi omain palvelijain lisäksi pysyvästi tarvittu
+vierasta väkeä. Ylimysten ja kuninkaan tilat olivat enimmäkseen
+hajallaan olevia talonpoikaistiloja, joita omistajat eivät itse
+viljelleet, vaan jättivät lampuotien haltuun, saaden niistä
+kaikenlaisia maksuveroja. Maakuntalaeissa päivätöitä ei ylipäänsä
+mainittu; Itä-Göötanmaassa vain oli säädetty, että lampuodin oli
+isännälleen tehtävä 2 päivätyötä, toinen talvella toinen kesällä. Vielä
+13. vuosisadan lopulla oli päivätyölaitos tuntematon Ruotsin
+itsenäisille talonpojille, niinkuin varmaan enimmille lampuodeillekin.
+
+Seuraavalla vuosisadalla nämä olot muuttuivat, kun lakkaamattomat
+linnanrakennukset ja suurempi kartanotalous tulivat tavaksi. Pitkin
+vuosisataa kansa valitti rasituksista, joita linnain rakentaminen
+tuotti. Albrekt Meklenburgilaisen hallitusaikana näkyvät rasitukset
+olleen pahimmillaan. Maunu Eerikinpojan maanlaissa oli jo säädettynä,
+että kuninkaan oli saatava apua linnainsa ja kartanoittensa
+rakentamiseen. Margareta kuningattaren v. 1403 antamassa julistuksessa
+määrättiin, että lampuotien on suoritettava isännilleen 8 päivätyötä
+vuodessa. Myöhemmin samana vuonna katsoi valtaneuvosto mahdolliseksi
+esittää, että jokaisen talonpojan tulisi suorittaa 12 päivätyötä
+vuodessa sellaisissa lääneissä, missä ei ollut linnaa, mutta muissa
+24 päivätyötä. Tästä lähin sekä maataloudellisista että
+rakennuspäivätöistä tuli pysyvä yhteiskunnallinen laitos
+Ruotsissa.[790]
+
+Toisessa naapurimaassamme Virossa ja Liivinmaalla tämäntapaiset verot
+tulivat käytäntöön, kuten voi odottaakin, jo saksalaisen valloituksen
+alkuaikoina. Kirkkojen ja linnain rakentamisvelvollisuutta mainitaan
+yleisenä verotapana siellä jo 1280-luvulla. Maatalous, jota saksalaiset
+herrat rupesivat harjoittamaan valloituksen alusta asti, perustui jo
+silloin osittain alkuasukkaitten päivätöihin, joita mainitaan jo 1211.
+Päivätyörasituksen määrä näinä varhaisina aikoina oli kuitenkin vielä
+verraten vähäinen; niinpä kuurilaisten oli tehtävä vain kaksi
+päivätyötä mieheen kesällä ja kaksi talvella. Seuraavalla vuosisadalla
+päivätyörasitus alkoi nopeasti kasvaa, kun maatalouden edistyessä
+suurviljelys levisi ja päivätöitten arvo sen kautta kasvoi. Paikoin
+aateliset tilanomistajat helpottivat talonpoikainsa maksuveroja
+voidakseen sitä enemmän lisätä heidän päivätöitänsä. Aatelisilla
+isännillä oli jo sillä vuosisadalla täysi valta määrätä alustalaistensa
+päivätyörasituksen suuruus; ei tarvinne epäillä, etteikö tämä rasitus
+pian tullut monta kertaa suuremmaksi kuin alkuaikoina, vaikkakin
+toiselta puolen tämä niinkuin muutkin verot ei usein vaihdellut, vaan
+pysyi pitempiä aikoja sillä kannalla, johon se maataloudellisista
+syistä kerran oli joutunut.[791]
+
+Näemme siis, että verottaja, olipa se kruunu tai vapaasukuinen
+tilanomistaja, läntisessä ja eteläisessä naapurimaassamme jo
+1300-luvulla, osittain aikaisemminkin, oli saanut lasketuksi
+talonpoikain hartioille säännöllisen päivätyöverotuksen.
+
+
+
+2. LAMPUOTIEN TYÖVEROT.
+
+
+Pysyvän päivätyölaitoksen maanviljelystä varten tapaamme maassamme
+aikaisimmin 1300-luvun suurtiloilla. Sellaisia tiloja, joissa
+harjoitettiin suurviljelystä ja joissa siis laajemmalta alueelta
+suoritettavat päivätyöt saattoivat kysymykseen tulla, on Suomessa ollut
+1300-luvun alkupuolelta asti, ellei jo ennenkin. Tällaisia tiloja oli
+ainoastaan kuninkaalla (kruunulla), piispalla ja mahtavimmilla
+ylimyksillä.
+
+Kruununkartanoista[792] vanhimpia oli Pyhäjoki Perniössä, johon kuului
+suuri yhteinen lampuotialue (uuden ajan alussa 17 kylää ja niissä 42
+lampuotia). Maunu kuninkaan v. 1347 Pyhäjoen lampuotien (coloni)
+valitusten johdosta antamasta päätöksestä selviää, että lampuodit
+siihen aikaan tekivät, ja jo aikaisemminkin olivat tehneet,
+säännöllisiä maatalouspäivätöitä kartanon ruuassa.[793] Kartanon
+jouduttua seuraavalla vuosisadalla Naantalin luostarin haltuun jatkui
+päivätöiden tekemistä edelleenkin, kuten näkyy eräästä v:n 1447
+tuomiosta, jolla Pyhäjoen lampuodit määrättiin vanhaan tapaan "tekemään
+lyhentämättä täyden veronsa ja kaikki päivätyöt ja rakennustyöt ja
+pitämään kunnossa lailliset huoneensa ja rakentamaan myllyjä".[794]
+Pyhäjoen päivätöitten luku ei liene keskiajalla ollut sen suurempi kuin
+uuden ajan alussakaan, jolloin niitä tehtiin kultakin "mieheltä"
+ainoastaan 5.[795]
+
+Pyhäjoen päivätöitä koskevain tietojen lisäksi on eräs v:lta 1446 oleva
+tieto, joka koskee muutamasta talosta Maskun ikivanhaan
+kruununkartanoon Stenbergiin (Teinperiin) suoritettavaa 1 markan
+suuruista päivätyölunastusta,[796] ainoa suoranainen todiste, mitä
+meillä on keskiajan kruununkartanoitten päivätöistä.
+
+Mutta koska Suomessa jo 1300-luvun alkupuolella on ollut useita
+muitakin suurilla yhtenäisillä lampuotialueilla varustettuja
+kruununkartanoita ja niissä uuden ajan alussa aivan yleisesti esiintyy
+vakaantunut päivätyölaitos, vaikka kartanot siihen aikaan jo olivat
+menettäneet alkuperäisen taloudellisen merkityksensä, täytyy otaksua,
+että nämä päivätyöt ovat peräisin kartanoitten varsinaiselta
+kukoistuskaudelta. Niinpä 1300-luvulla usein mainittuun Ruonan
+kartanoon Sauvossa maksoi uuden ajan alussa 56 täysiverollista tilaa
+käsittävä kartanolääni _työrahoja_ kaikkiaan 28 markkaa eli kultakin
+täysiverolta 1/2 markkaa s.o. 12 äyrityistä, mikä oli 12 päivätyön
+hinta, koskapa päivätyö keskiajan lopulla yleisesti maksoi vanhan
+äyrityisen.[797]
+
+Porvoon kuninkaankartanon 60 lampuotia uuden ajan alussa olivat
+joistakuista veroista vähemmällä voidakseen tehdä sitä enemmän
+päivätöitä, sillä "mitä hyvänsä kartanonvouti heitä käskee
+tekemään, silloin tulee heidän olla valmiita sekä kylvämään että
+korjaamaan". Lampuotien velvollisuuksina mainitaan vielä puiminen,
+myllynrakentaminen j.n.e Erikseen on mainittu, että Ohkolan kylän (nyk.
+Mäntsälä) tuli omin ruokinsa pitää kunnossa kuninkaankartanon pellon
+ojat ja aidat. Kartanon kalustoluetteloihin merkittyjen työaseiden
+vähälukuisuudesta voi tehdä sen päätelmän, että lampuotien oli omine
+työaseineenkin suoritettava melkein kaikki kartanon ulkotyöt.[798]
+
+Samoin kuin Porvoon samoin oli Kymenkartanonkin lukuisain lampuotien
+uuden ajan alussa oltava aina valmiina tarvittaessa tekemään työtä
+kartanoon.[799] Nämä molemmat kartanot ovat harvinaisia poikkeuksia
+Suomen keskiajan kartanoitten joukossa siinä suhteessa, että niihin
+suoritettavat päivätyöt ainakin asiakirjain sanoista päättäen olivat
+epämääräiset kartanonvoutien määräysvallasta riippuvia. Sekin lienee
+yksi piirre niistä monista, joita keskiaikana Uudellamaalla ja
+Karjalassa on havaittavana Itämeren maakuntain olojen vaikutuksesta
+Suomeen.
+
+Itäisin keskiajan suurista kruununkartanoista, joissa päivätyölaitos
+oli kotiutunut, oli Saviniemi Jääskessä. Tähän kartanoon kuului uuden
+ajan alussa laaja lampuotien (uutistalollisten) alue, jonka 63 talon
+eli suitsun tuli tehdä kunkin 12 päivätyötä kartanoon. Kartanon
+maatalous näyttää olleen kokonaan näiden päivätöiden varassa, kuten
+kartanon kalustoluetteloiden niukkuudesta ja palvelusväen
+harvalukuisuudesta voidaan päättää.[800]
+
+Päivätöitä tehtiin 1300-luvulla myös piispankartanoissa.
+
+Turun piispalla oli Kokemäellä melkoinen lampuotialue, jonka talonpojat
+tietojen mukaan vuosilta 1365-1372 olivat velvolliset tekemään
+päivätöitä ja palveluksia Köyliön kartanoon piispan kartanonvoudin
+vaatiessa.[801]
+
+Vielä vanhempi piispan suurkartano oli Kuusisto, jonka lampuotialueena
+oli koko Kuusiston saari. Tämän kartanon alustalaisten päivätöistä
+keskiajalla ei ole tietoja, mutta kun uuden ajan alussa "talonpojat"
+tekivät heinää kartanon niityillä ja kartanoa koskevissa tileissä
+erikseen tilitettiin niitto- ja puimamiehille suoritetuista
+ruokaveroista, niin siitä voimme päättää, että Kuusiston alustalaiset
+jo varhaisempinakin aikoina eivät ainoastaan tehneet päivätöitä
+kartanon niityillä ja riihissä, vaan tekivät nämä päivätyönsä "talon
+ruuassa".[802] Kuusiston kartanoa mainitaan jo v. 1295 eikä se varmaan
+kauankaan ole ollut ilman lampuotialuetta ja sen päivätöitä.
+
+Myöhemmällä keskiajalla näyttävät päivätyöt olleen käytännössä
+joillakuilla muillakin kirkollisilla tiluksilla. Uuden ajan alussa
+suorittivat tuomioprovastille kuuluvat Raisiossa ja Ruskossa olevat
+Upalingon, Kauppilan, Luolalan ja Taimon tilat päivätyörahoja 6 äyristä
+-- 1 2/2 markkaan, joista rahoista kolmen viimemainitun tilan olivat
+Skarpakullaan tehtäväin päivätöitten lunastusta.[803] Luultavaa on
+myöskin, että ne päivätyöt, joita useat Turun tuomiokirkon tilat Kustaa
+Vaasan hallitusaikana olivat velvolliset suorittamaan, olivat
+keskiaikaista alkuperää.[804]
+
+Lähteistämme ei ilmene, oliko seurakuntalaisten jo keskiaikana
+suoritettava pappiloihin maanviljelyspäivätöitä. Erään tiedon mukaan
+keskiajan lopulta oli lukkarin suoritettava papille 7 päivätyötä
+vuodessa.[805]
+
+Päivätöistä keskiajan aatelin yksityistiloilla ei ole suoranaisia
+tietoja. Koska kuitenkin uskonpuhdistusajan alkupuolella päivätöitä
+mainitaan monella aatelistilalla ja kun päivätöitä todistettavasti
+varsin laajassa mitassa käytettiin suurimmissa kruununkartanoissa kuten
+piispankartanoissakin jo 1300-luvulla, on samanlainen järjestelmä
+keskiajan loppupuolella varmaan ollut käytännössä suuremmilla
+aatelistiloillakin. Mitä muuten näitten tilain päivätöihin tulee, niin
+näyttävät tavat uuden ajan alussa kaikkialla olleen samat. Aatelisten
+sekä kuninkaan perintö- ja omain tilain lampuotien päivätyömäärät
+olivat 8-12 päivään vuodessa; Suitian kartanon lampuotien 12
+päivätyöstä vähän myöhemmällä ajalla oli 6 varsinaista "vuotuista
+päivätyötä" ja 6 "apupäivätyötä", jotka viimemainitut tehtiin kartanon
+ruuassa.[806]
+
+
+
+3. LINNAN PÄIVÄTYÖT.
+
+
+Suurimmat päivätöitten käyttäjät keskiajalla olivat kuitenkin kruunun
+päälinnat. Keskiajan loppupuolella ne olivat maamme tärkeimmät
+maatalouskeskukset ja niillä oli maanviljelystään varten käytettävänään
+kokonaisten linnaläänien päivätyöt.
+
+Näistä linnain maataloudellisista päivätöistä, jotka ovat erotettavat
+linnain rakennusvelvollisuudesta, eivät keskiajan omat asiakirjat
+paljoa puhu. V. 1347 mainitaan Viipurin pitäjästä maksetuksi linnaan
+nauta työn lunastukseksi.[807] Ahvenanmaalla esiintyy kruunulle
+suoritettava työvero jo v:n 1413 tileissä. Lounais-Suomessa tämä
+työvelvollisuus järjestettiin Eerik Pommerilaisen Suomessa käydessä
+(1407) kuninkaan ja Turun läänin rahvaan sopimuksella, joka v. 1419
+määrättiin edelleenkin noudatettavaksi.[808] Kuningas Kaarle
+Knuutinpojan kirjeellä v. 1450 järjestettiin Turun läänin päivätyöt
+siten, että kuudesta linnan lähipitäjästä oli kunkin talonpojan tehtävä
+8 juhtapäivätyötä karjakartanoon ja lisäksi 4 kuormaa halkoja linnaan,
+mutta muiden pitäjäin oli toimitettava linnaan kultakin 40 savulta yksi
+vuosityömies, eikä rahaa ollut enään otettava työn sijasta.[809]
+
+Näistä asiakirjoista selvästi nähdään, että päivätöitä keskiajan
+linnoihin tehtiin myöskin maanviljelyksen vuoksi. Vaikkeivät asiakirjat
+näiden päivätöiden syntymä-aikaa ja -tapaa tarkemmin valaisekaan, niin
+jo se seikka, että keskuslinnat todennäköisesti ovat perustetut
+vanhempain kartanoiden yhteyteen ja että yleensä sellaisissa
+kartanoissa päivätyöt olivat käytännössä jo 1300-luvulla, tekee
+luultavaksi, että päälinnainkin maanviljelyspäivätyöt ovat peräisin
+1300-luvulta.
+
+Päivätyövelvollisuuden alaisia olivat keskiajan päättyessä kaikki
+linnaläänit. Velvollisuuden perusteet olivat eri maakunnissa erilaiset.
+Ahvenanmaalla suoritti jokainen savu 12 päivätyötä. V.-Suomessa
+suoritettiin päivätyöt täysiveroittain ja savuittain, Turun lähellä
+olevissa pitäjissä 5 päivätyötä täysiverolta. Myöskin Raaseporin
+läänissä, Porvoon läänissä ja Savossa päivätyöt suoritettiin
+täysiveroittain, ensinmainitussa läänissä kultakin täysiverolta 2
+"laillista päivätyötä", vaan 1540-luvulla 3, Porvoon läänissä
+nähtävästi sama verta ja Savossa 12 "laillista päivätyötä". Viipurin
+läänissä suoritti kukin savu eli mies 6 (Uudellakirkolla 5) päivätyötä.
+Hämeessä ja Ylä-Satakunnassa, jotka alkuaan olivat samaa veroaluetta,
+oli päivätyövelvollisuus suoritettava jousittain; jousen määrä oli 3
+päivätyötä. Ala-Satakunnassa ja Pohjanmaalla taas oli päivätöiden
+alkuperäisenä perusteena miesluku, Satakunnassa 3 päivätyötä kultakin
+talolliselta.[810] Työvelvollisuus siis yleensä perustui mies- eli
+talolukuun.
+
+Suoritettavain päivätöiden lukumäärä vaihteli eri maakunnissa osittain
+siitä syystä, että velvollisuuden perusteet olivat erilaisia, osittain
+siitä syystä, että toisilla maakunnilla oli raskaampi taakka
+kannettavanaan. Yleensä ei päivätyörasitus kuitenkaan ollut suuri,
+sillä vielä 1530-luvulla oli tämänlaatuinen päivätyö yleensä
+lunastettavissa 1 vanhalla äyrityisellä.
+
+Keskiajan linnat eivät voineet käyttää kaikkia laillisia päivätöitänsä
+eikä laajain linnaläänien perukoilta olisi ollut mahdollistakaan niitä
+luonnossa suorittaa. Missä päivätöitä luonnossa tehtiin, teki niitä
+tavallisesti vain linnan lähin ympäristö. Ahvenanmaalla kävi työssä
+vain Sundin pitäjä ja osa Saltvikin pitäjää. Turun linnaan tekivät
+päivätöitä v:n 1450 määräyksen mukaan ainoastaan Räntamäen, Raision,
+Ruskon, Kaarinan, Liedon ja Piikkiön pitäjät; 1530-luvulla mainitaan
+Piikkiön sijasta Rymättylä, mutta 1500-luvun lopulla jälleen Piikkiö ja
+Paimiokin päivätyön tekijöinä. Raaseporin tarpeeseen riittivät Karjan
+pitäjän päivätyöt, Kokemäenkartano tuli toimeen Kokemäen, Euran,
+Köyliön sekä 1 Eurajoen ja 3 Ulvilan neljänneskunnan päivätöillä.
+Hämeessä teki päivätöitä ainoastaan Hattulan kihlakunta. Viipurin
+linnan päivätöitä suorittivat luultavasti ainoastaan Viipurin,
+Säkkijärven, Lappeen ja Taipaleen pitäjät. Savonlinnan "laillisia
+päivätöitä" suoritti ainoastaan Sääminki täyden määrän (12 pt
+täysiverolta) sekä Rantasalmen 2 ja Juvan 2 neljänneskuntaa puolet
+määrää (6 pt täysiverolta).
+
+Muualta linnalääneistä lunastettiin päivätyöt raha- ja tavaramaksuilla.
+Rahalunastus oli v:n 1451 tilien mukaan yleinen Raaseporin läänissä;
+sitä maksettiin v. 1540 12 killinkiä 3 päivätyöltä, siis äyrityinen
+päivätyöltä (äyrityinen = 4 killinkiä). Porvoon läänissä maksettiin
+uuden ajan alussa työrahoja täysiverolta 9 killinkiä. Hämeessä
+laskettiin kolmen päivätyön lunastukseksi 5 äyrityistä,
+Varsinais-Suomessa v. 1540 täysiveron päivätyömaksuksi 1 1/2 äyriä,
+mikä summa muutamaa vuotta myöhemmin nostettiin 5 äyriksi. Vallitsevana
+päivätyön hintana keskiajan lopulla oli kuten sanottu 1 äyrityinen.
+
+Veroesineet taas, joilla päivätöitä keskiajan lopulla lunastettiin,
+olivat jos jonkinlaisia: Turun läänissä "työruis", "työmaltaat",
+"työvoi", "työkalat", "työturskat" (meripitäjissä), Ala-Satakunnassa
+voi (72 leiv. kultakin talolliselta), Ylä-Satakunnassa "päivätyöhauit"
+(jokaiselta jouselta 6 naulaa); Hämeessä maksettiin jouselta 2 karpiota
+ohria, Viipurin läänissä Äyräpään kihlakunnassa 1 kyyn. palttinaa
+päivätyöltä,[811] Savossa täysiverolta syli halkoja tai leiviskä
+"viikkokaloja". Keskiajan kirjavat verotavat näkyivät tässäkin.
+
+Kuten muutkin verot keskiajalla niin päivätyötkin ja niiden
+verovastikkeet yleensä suoritettiin verokunnittain. Turun läänissä
+kruunu vielä keskiajan lopulla vaati boleilta määrätyn tasaisen summan
+rahaa, mistä 1 1/2, mistä 2, mistä 5 markkaa, tai 1 1/2, 2, 3, 4 puntaa
+rukiita tai ohria verokunnalta.
+
+Joskus oli sopimus veron suorittamisesta tehty koko pitäjän kanssa. Kun
+Laitilassa kukin verokanta maksoi 14 äyriä, mutta koko pitäjä 7 mk, ja
+Lapissa kukin verokunta 2 1/2 mk 4 äyrityistä, mutta koko pitäjä
+yhteensä 8 mk, niin ilmeisesti oli vero ensin laskettu koko pitäjälle
+ja vasta sitten tasattu verokuntain kesken. Muuallakin pitäjät olivat
+tällä alalla verokokonaisuuksia, sillä yleensä suorittivat saman
+pitäjän verokunnat samansuuruiset päivätyölunastukset. Yksinäisenä
+poikkeuksena säännöstä oli Sauvon pitäjä, jonka verokunnat suorittivat
+erisuuruisia työveroja. Satakunnan vanhimpain tilikirjain mukaan
+suoritettiin Ylä-Satakunnan päivätyöhauit pitäjittäin, 48 leiv.
+pitäjältä.[812] V:n 1451 tilien mukaan suorittivat verokunnat yli
+koko Raaseporin läänin samansuuruisen päivätyölunastuksen
+(erfuodespeningar): 20 äyriä 4 äyrityistä.[813]
+
+Verokunnan keskuudessa velvollisuus jaettiin veronalaisille tavallisten
+veroperusteiden mukaan. Mutta harvinaisempiakin tapoja käytettiin.
+Nousiaisissa, Lemussa, Mynämäellä, Vehmaalla ja Laitilassa perittiin
+työrahat siten, että kultakin pääveron markalta maksettiin lisäksi 1
+äyrityinen (Laitilassa 9 penninkiä). Lapin pitäjässä saatiin työrahat
+kokoon siten, että verokuntamiehet ottivat kultakin täysiverolta 1
+äyrin ja siten saaduista varoista maksoivat linnaan vietävän karjan,
+päivätyömaksun ja erinäisiä verokulunkeja. Oli oikea mullistus tällä
+alalla, kun nämä mutkalliset maksutavat v:n 1540 verouudistuksessa
+hävisivät ja muutettiin yhdenmukaiseksi rahalunastukseksi, kultakin
+täysiverolta 1 1/2, myöhemmin 5 äyriä.[814]
+
+Mutta seuratkaamme jo niitäkin, joiden tuli suorittaa päivätyönsä
+linnan niityillä ja vainioilla. Eräs asiakirja, vaikka onkin sangen
+myöhäinen (v:lta 1598), antaa hauskoja viittauksia siitä, miten
+päivätöitä Turun linnaan suoritettiin luultavasti varhaisesta
+keskiajasta saakka.[815] Siinä näet kerrotaan, että Maarian, Raision,
+Ruskon ja Liedon talonpojat suorittivat päivätöitään Turun linnan
+"suureen karjakartanoon" siten, että kukin täysiverollinen viljeli 1
+tynnörinalan peltoa. Samoin oli Piikkiön, Kaarinan ja Paimion
+talonpoikain viljeltävä linnaan kuuluvan Heikkilän kartanon vainiota,
+kunkin täysiveron 1 tynnörinala. Asiakirjassa ilmoitetaan, että suuret
+osat mainittuja kartanoiden vainioita olivat joutuneet autioiksi ja
+viljelemättömiksi siitä syystä, että kruunu oli läänitysten ja
+verotalojen autioitumisen kautta menettänyt päivätöitä; niinpä oli
+suuren karjakartanon vainiossa 53 miehen osaa eli 53 tynnörinmaata ja
+Heikkilän vainiossa 77 1/2 miehen osaa eli 77 1/2 tynnörinalaa autiona.
+
+Jos päivätöitä olisi vain ylipäisesti tehty linnaan ja niitä käytetty
+sen mukaan, kuinka linnan haltija kulloinkin määräsi tai katsoi
+tarvittavan, ei tietystikään noin säännöllistä autioalaa linnan
+vainiossa olisi ilmestynyt. Nähtävästi oli siis kullakin veronalaisella
+linnan vainiossa määrätyssä paikassa oma pysyvä tarkoin määrätty
+osansa, joka jäi autioksi, ellei viljelijä saapunut velvollisuuttansa
+täyttämään. Luultavasti vielä saman pitäjän tai verokunnan viljelysosat
+olivat linnan vainioilla sopivasti yhdistetyt ja ryhmitetyt, koskapa
+asiakirjassa puhutaan Heikkilän vainiossa olevasta Kakskerran
+saarelaisten osasta ikäänkuin jostakin kokonaisuudesta. Tällainen
+viljelystapa vaati juhtapäivätöitä, jollaisia v:n 1450 määräysten
+mukaan Turun linnaan suoritettiinkin. Sitävastoin ei päivätöitten luvun
+tarvinnut olla suuri. Työ varmaankin suoritettiin kollektivisesti,
+mutta talonpojat jättivät kyntämättä ja korjaamatta sellaisen osan,
+jonka puolesta ei yhteiseen työhön otettu osaa. Tällä tavoin talonpojat
+linnan vainiolla suorittivat viljelysvelvollisuutensa samanlaiseen
+tapaan, joka oli vallalla talonpoikain kotikylissäkin.
+
+Raaseporin linnaan suorittivat Karjan pitäjän miehet päivätyönsä
+luonnossa. Linnan vanhoissa tileissä on siitä säilynyt
+yksityispiirteitä, joista nähdään, että työmaana olivat pääasiallisesti
+linnan kaksi vainiota ja että työ suoritettiin verokunnittain, niin
+että saman bolin puolesta oltiin samanaikaisesti työssä ja
+samanlaatuisessa työssä. Tavallisesti tekivät veronalaiset yhden
+hevospäivätyön, joka luettiin kahdeksi päivätyöksi, ja yhden
+jalkapäivätyön.[816]
+
+Hämeenlinnassa hoidettiin veropäivätöillä linnan lähellä olevat
+Saaristen ja Ojoisten karjakartanoiden kaksijakoiset vainiot sekä
+linnan niityt. V:n 1547 tileissä on säilynyt hauska kaavake, jonka
+mukaan kesätyöt täällä suoritettiin kollektivisesti pitäjittäin
+määrätyssä järjestyksessä. Ensin saapui Janakkala tekemään kevätkynnön,
+sitten Renko kertasi ja kylvi herneet ja pavut, Lehijärvi saapui
+niittämään linnan niityt ja Mäskälä leikkasi rukiin, minkä jälkeen
+Hattula toimitti syyskynnön ja -kylvön. Näihin töihin kului n. 2 000
+päivätyötä; jäljellä olevat n. 1 000 päivätyötä käytettiin lannanajoon
+ja -levittämiseen y.m.s.[817]
+
+Puiminen oli Hämeenlinnassa järjestetty siten, että eri pitäjistä,
+luultavasti kiertojärjestyksessä, tuli pitemmäksi ajaksi puimatyöhön
+joukko miehiä, jotka saivat palkan kotonaolevilta jousilta. V. 1547 oli
+sillä tavoin Asikkalan puolesta 20 miestä 36 päivää linnan puimatyössä,
+ja vielä 1583 tuomittiin Lopella kaikille niille, jotka olivat puineet
+riihiä ja tehneet alinomaistyötä (alinåmaisarbete) linnan
+karjakartanossa, palkkansa muilta verollisilta.[818]
+
+Viipurin linnaan suoritettavain päivätöittensä sijasta Viipurin piirin
+pitäjän verolliset vetivät linnaan halkoja, kantoivat ne ylös ja
+pitivät kunnossa linnan ankeriaisarkut.[819]
+
+Paitsi edelläkerrottuja säännöllisiä päivätöitä, joita usein
+nimitettiin laillisiksi päivätöiksi, oli talonpoikain uuden ajan alussa
+toisissa lääneissä tehtävä vielä eri tarkoituksiin lisäpäivätöitä tai
+erikseen ne lunastettava. Ala-Satakunnassa tuli neljänneskunnittain
+Kokemäen, Huittisten, Loimaan ja Euran pitäjäin, Köyliön kappelin ja 3
+Ulvilan pitäjän neljänneskunnan "vetää nuottaa kartanon tarpeeksi omine
+nuottineen niin usein kuin heille sanotaan", mutta koko muusta
+Satakunnasta suoritettiin sen sijasta nuotanvetohaukia, koko
+Ylä-Satakunnassa 5 leiv. neljänneskunnalta, Ala-Satakunnassa
+epätasaisempia määriä. Savonlinnan läänissä vaadittiin kultakin
+täysiverolta 4 ja puoliverolta 2 apupäivätyötä.[820]
+
+Erään veroselityksen mukaan oli Säämingin kolmen neljänneksen
+velvollisuutena omine halkoineen ja kustannuksineen puida linnan
+molempain karjakartanoiden vilja ja Säämingin neljännen neljänneksen
+hoitaa Venäjän rajalla oleva Peltosalon niitty. Myöskin linnan
+kaskenpoltto, jota varten Pellosniemen neljänneskuntain oli
+toimitettava linnaan 2 "kahdeksan viikon kaskitalonpoikaa", on
+parhaiten luettava tähän päivätyöryhmään.[821]
+
+
+
+4. RAKENNUSVELVOLLISUUS.
+
+
+Rakennusvelvollisuus, sekä seurakuntalaisten että lampuotien ja kruunun
+verollisten, on jo varhaisella keskiajalla juurtunut rasitus.
+
+Pappilan rakentaminen oli V.-Suomen Uudellakirkolla jo v. 1411 jaettu
+neljänneskuntain kesken siten, että kullakin neljänneskunnalla oli
+rakennettavanaan määrätyt huoneet.[822] Meillä ei ole keskiajalta
+samanlaisia todisteita muilta seuduilta, mutta kun uudempina aikoina
+sellainen alkuinen rakennusvelvollisuus oli vallitsevana lukuisissa
+vanhoissa seurakunnissa, on hyvin luultavaa, että niissä on
+keskiajan tapa jatkunut. Samaa on myöskin sanottava kirkkojen
+rakentamisvelvollisuudesta.[823]
+
+Lampuotien rakennusvelvollisuutta mainitaan Pyhäjoen kruununkartanon
+alustalaisten veroja koskevassa v. 1447 tuomiossa. Kun useassa vanhassa
+kruununkartanossa oli torneja ja muita varustuksia, on luultavaa, ettei
+niitä rakennettu eikä ylläpidetty ilman lampuotien työtä, vaikkei siitä
+olekaan suoranaisempia todistuksia kuin ne rauniot, jotka vielä niiden
+paikkoja merkkivät.
+
+Suurten päälinnain rakentaminen on jo ensi ajoista saakka
+asiakirjainkin todistuksen mukaan ollut verollisten suoritettava. Sitä
+mainitaan yleisenä verovelvollisuutena Turun, Hämeen ja Viipurin
+linnoja koskevassa luovutuskirjassa v:lta 1340.[824]
+
+Kustaa Vaasan hallitusajan tilikirjoissa on viittauksia siitä, miten
+tämä rakennusvelvollisuus oli keskiajalla järjestetty. Hämeessä oli
+kunkin kihlakunnan rakennettavana määrätty osa linnaa sekä Ojoisten ja
+Saaristen karjakartanoiden rakennuksia. Viimemainitut rakennukset
+olivat kussakin kihlakunnassa taas jaetut eri pitäjäin kesken, ja siitä
+päättäen, että v. 1547 kaikkia Ylisen kihlakunnan neljänneskuntia
+sakotettiin linnan kattojen korjauksen laiminlyömisestä, olivat varmaan
+pitäjät ja neljänneskunnat vastuunalaiset kukin määrätystä osastaan
+linnan rakennuksiakin.[825]
+
+Samanlaista järjestystä noudatettiin myös Viipurin linnan
+rakentamisessa. Kun v. 1548 Viipurin linnassa rakennettiin kalahuoneen
+ja nostosillan välistä hirsisiltaa, "havaittiin kaupungin
+muistikirjasta (stadzens tänckebok), että Muolan ja Hanttulan piti
+rakentaa".[826]
+
+Turun linnan rakennuksia varten pitäjät maksoivat linnanrakennusrahoja
+sen mukaan kuin linnanvouti vaati; v. 1538 maksoivat useimmat pitäjät
+8, jotkut 10, jotkut pienet pitäjät 2-7 mk. Paraisten, Kemiön
+ja Nauvon pitäjät maksoivat sen lisäksi eri maksun laivasillan
+rakentamisesta.[827] Nähtävästi tämän järjestelmän takana oli vanhempi
+pitäjäin ja verokuntain kesken jaettu rakennusvelvollisuus.
+
+
+
+5. "SOTKEN SAVEA, TEEN TIILIÄ."
+
+
+Linnanrakennusvelvollisuus tuotti talonpojille raskaan ja ikävän
+lisätyön: savityön. Vielä uskonpuhdistusajan alussa tiilisavi
+valmistettiin sotkemalla, ja tiilityöhön tarvittiin uskomattoman paljon
+päivätöitä. Muuraustyössä taas tarvittiin kokeneitten muurimestarien
+apua ja sekin niinkuin kaikki linnatyö tuli tietysti talonpoikain
+kustannettavaksi.
+
+Hämeessä oli vanhimpain verokirjain mukaan kunkin koukun vastattava
+6 savityöpäivästä; veroperuste oli siis toinen savi- kuin
+maanviljelyspäivätöissä. Suurin osa Hämettä suoritti tämän veronsa
+neljänneskunnittain kannetulla ohra-, hauki-, voi-, humala- tai
+ruokakalamaksulla kirvesmiesten ja savityön edestä ja erityisellä
+muurimestarimaksulla, jota meni 1 1/2 äyriä koukulta tai määrätty erä
+ohria tai humaloita neljänneskunnalta. Luonnossa suorittivat savityön
+ainoastaan Hattulan kihlakunnan pitäjät, paitsi Hattulaa, jonka sijasta
+Kalvoila sai käydä sotkemassa savea linnan "tiilisalissa"; muitakin
+pitäjiä tavataan toisinaan tässä työssä, joka siten osittain vuorotteli
+eri pitäjäin kesken. Työ suoritettiin neljäskunnittain, siten että
+esim. 11-koukkuinen neljäskunta piti miestä savityössä 66 päivää eli 11
+viikkoa.[828]
+
+Raaseporin läänissä suoritettiin ennen kerrottujen "laillisten
+päivätöitten" lisäksi päivätyö pari muurimestarin työtä varten.[829]
+Koska nämä jälkimäiset päivätyöt suoritettiin saman perusteen
+(täysiveron) mukaan kuin ensiksi mainitutkin, ei niitä linnan
+myöhemmissä tileissä aina erotettu.
+
+
+
+6. "PITKIÄTYÖMIEHIÄ".
+
+
+Muutamissa keskiajan linnoissa oli linnan palveluksessa n.s.
+_pitkiätyömiehiä_ (långarbetskarlar). Ne olivat talonpoikain koko
+vuodeksi tai määrätyksi työkaudeksi linnan palvelukseen palkkaamia
+kirvesmiehiä tai muita työntekijöitä. Tällä alkuisella tavalla
+hankittiin keskiajalla linnoihin tarpeellinen palvelus- ja työväki.
+
+Tätä mielenkiintoista työlaitosta selvästi tarkoittaa Turun linnan
+työveroja koskeva v:n 1450 asiakirja määrätessään, että niistä
+pitäjistä, jotka eivät muita päivätöitä luonnossa suorittaneet, oli
+jokaisen 40 savun toimitettava mies linnan työhön vuodessa.[830]
+Myöhemmin ei näitä vuosityömiehiä Turun linnassa kumminkaan tavata.
+
+Raaseporin läänissä tuli uuden ajan alussa jokaisen pitäjän muitten
+työverojensa lisäksi pitää kirvesmiestä linnan palveluksessa Valpurista
+(toisinnon mukaan Filippon ja Jaakobin päivästä) Martinpäivään saakka,
+siis kesä-puolen vuotta. Ellei sellaista miestä linnassa tarvittu,
+maksettiin kruunulle 2 killinkiä (= l/2 äyriä) joka mieheltä
+"kirvesmiesrahoja".[831]
+
+Viipurin läänissä oli jokaisen neljänneskunnan (= 30 täysiveron)
+pidettävä miestä linnan työssä ympäri vuoden. Miehen palkkaamiseksi
+maksoi jokainen täysivero pannin rukiita toisen maltaita, millä
+viljalla neljänneskunnan pitkätyömies piti itsensä ruuassa ja
+vaatteessa. Säkjärvi, Virolahti ja Vehkalahti eivät näy tätä veroa
+maksaneen. V. 1546 lakkasi tämä vanha järjestelmä Viipurin linnassa;
+sinne otettiin silloin omia renkejä ja entisten pitkäintyömiesten
+palkkapannit vietiin kruunulle.[832]
+
+Savonlinnassakin oli pitkiätyömiehiä. Savossakin oli jokaisen
+neljamieskunnan pidettävä linnan palveluksessa miehensä Ristinpäivästä
+keväällä Ristinpäivään syksyllä s.o. noin 18 viikkoa; kun Savossa
+neljänneskuntia oli 20, oli siis pitkiätyömiehiäkin 20.[833] Myöhemmän
+tiedon mukaan oli jokaisen neljänneskunnan Savossa pidettävä linnan
+työssä 2 (Säämingissä 1) "kahdenkymmenen viikon talonpoikaa", 2
+(Pellosniemessä 3) "kuuden viikon talonpoikaa", minkä lisäksi
+Pellosniemen ja Visulahden oli suoritettava hiilenpolttoa linnalle
+erityisen säännön mukaan ja päällepäätteeksi Rantasalmen ja Juvan 8
+neljänneskunnan vuosittain poltettava linnan kalkkiuunissa 2 uunia
+kalkkia.[834]
+
+Savon päivätyöjärjestelmä oli erinomaisen laaja. Tässä etäisessä
+rajamaakunnassa kruunu nähtävästi tarvitsi paljon työvoimia eivätkä
+verolliset näytä olleen halukkaita vaihtamaan päivätöitä rahamaksuun
+tai muihin veroesineisiin. Se suunnaton päivätyömäärä, mikä
+Savonlinnassa kulutettiin 1500-luvun puolivälissä, oli nähtävästi vain
+perintöä linnan rakennusajalta ja vieläkin varhaisemmista oloista.
+
+Kuten olemme nähneet, oli näitä päivätöitä usean laatuisia: (1)
+lailliset päivätyöt, joita kukin täysivero suoritti 12, olivat vanhoja
+maataloudellisia päivätöitä; (2) apupäivätyöt, kultakin täysiverolta 4,
+joihin olemme lukeneet riihipäivätyöt; (3) pitkättyömiehet, joiden
+työhön luemme myöskin hiilenpolton ja kalkinpolton. Tähän tulee vielä
+lisäksi (4) jauhatustalonpojat (Male böndher eller Stampeböndher),
+joita kunkin kymmenysmiehen tuli lähettää nimismiestaloon 6-36
+päivätyötä varten, sekä (5) nimismiespäivätyöt, joita kunkin täysiveron
+tuli suorittaa nimismiehelle 2 ja kunkin puoliveron yksi niinikään
+nimismiehelle. Molempia viimeksimainittuja päivätöitä, joiden tarkoitus
+kaiketi oli käräjäkestitysten varustaminen ja nimismiehen talon
+viljeleminen, mainitaan 1500-luvun keskivaiheilla jo vanhoiksi
+veroiksi.[835]
+
+
+
+7. AJOVEROT.
+
+
+Emme vieläkään ole päässeet keskiajan työlistan päähän. Jäljellä ovat
+ajoverot s.o. rakennustarpeiden, kuten hirsien, lautain, tuohien,
+kivien, kalkin hankinta ja kuljetus verottajalle. Myöskin sellaisten
+tarveaineiden kuin halkojen, sysien ja olkienkin hankinta kuuluu
+oikeittain tähän veroryhmään. Kuljetusvaivan vuoksi niitä jo
+keskiajalla kutsuttiin ajoiksi tai ajoveroiksi (akse, okar), jota
+nimitystä jo Helsinglannin laissa käytetään kirkon rakennusaineitten
+hankinnasta.
+
+1500-luvun oloista päättäen kuului muutamain vanhain suurkartanoitten
+lampuotien velvollisuuksiin ajoveroja. Kuusiston lampuodit maksoivat
+piispankartanoon m.m. hiiliä ja halkoja.[836] Ruonan kartanon
+lampuotien tuli kunkin toimittaa kartanoon 2 verohirttä, kuorma
+aidaksia ja 1/2 katiskaa.[837]
+
+Kruunun linnoihin suoritettiin keskiajalla varmaan paljon ja
+monenlaisia ajoveroja. Raaseporin läänissä suoritettiin v:n 1451 tilien
+mukaan melkoinen rahavero ajojen lunastukseksi. Keskiajan ajoverojen
+laadusta saadaan tarkempia tietoja Kustaa Vaasan hallitusajan
+tilikirjoista. Niiden mukaan ajoverot olivat suurimmassa osassa Suomea
+pääasiallisesti samaan tapaan järjestetyt, vaikka eri linnain olojen ja
+tarpeen mukaan lukuisia pieniä poikkeuksia tehtiin. Ajojen laadut ja
+määrät näkyvät seuraavasta asetelmasta:
+
+           Ahv.maa Turun l.   Hämeen l. Raasep.l. PL    VL   Savonl.l.
+ Verokpl    (savu) (er. per.) (nelj.k.) (verok.) (tv.) (tv.) (nelj.k.)
+
+ hirsiä kpl    1     maks.       5         1       1     1      12
+ lautoja "     1       "        10         2      --    --      40
+ tuohta, levyä --      "       9-10      400      30    --    1500
+                              kantam.
+ kiviä, syltä  --     --        --        --     maks.  --    maks.
+ kalkkia, tnr  --     --         1        --      --    --       1
+ halk., syltä 2 kuor. maks.      2         2      --   3 1/2  maks.
+ hiiliä, tnr    2     --        --        --      --    --      --
+ niiniä, naul  --     --        --        14       7   4-10      1
+ hamppua, naul --     --        --         7       7    --      20
+ köysiä, kpl   --     --        --        --      --    --      12
+ tervaa, tnr   --     --        --        --     maks. maks.     1
+
+Ahvenanmaan ajoveroista on jo ennen tehty selvää.
+
+Turun läänissä oli uuden ajan alussa jäljellä vain muutamia ajoja.
+Yleisesti suoritettiin läänissä vain halkoja, joita maksettiin missä
+savun, missä täysiveron eli miesluvun mukaan. Hirsiä ja lautoja saatiin
+enään vain Pöytyältä, tuohta ainoastaan Teijon verokunnasta Perniöstä
+-- varmaan viimeisinä jätteinä muinoin yleisemmästä verosta.
+
+Hämeen läänin monimutkaiset työ- ja ajoverot uuden ajan alussa ovat
+kauan olleet kameralistien kauhistuksena. Pohjaltaan ei asia Hämeessä
+ollut sen kummempi kuin muuallakaan. Työverot olivat yleensä samat kuin
+muualla, mutta kun ainoastaan linnan lähimmät ympäristöt niitä
+suorittivat työllä ja ajoilla ja muut seudut niitä lunastivat rahalla
+tai erilaisilla verotavaroilla, seurasi siitä näennäisesti selviämätön
+vyyhti. Mitä erikseen ajoveroihin tulee, niin hirsiä ja lautoja
+suoritti luonnossa ainoastaan 3 Hattulan kihlakunnan pitäjää; muilta
+seuduilta maksettiin lunastukseksi rahaa (koukulta 1 äyri) tai ohria,
+haukia, ruokakalaa, voita tai humaloita. Tuohia maksoi luonnossa neljä
+Sääksmäen ja neljä Hattulan klk:n pitäjää; muualta tuli rahaa (1/2
+äyriä koukulta) tai ohria tai voita. Kalkkia maksoi 8 Hämeenlinnan
+lähipitäjää. Tiilihalkoja vedättivät 4 Sääksmäen ja 4 Hattulan klk:n
+pitäjää; muualta maksettiin rahaa (18 penninkiä koukulta), haukia tai
+lahnoja. Hattulan pitäjä oli vapautettu hirsien, lautain, tuohien
+ja tiilipuiden vedätyksestä sekä muurimestarin palkkauksesta
+ja "rekirahoistakin", koska sen tuli vedättää hieta linnan
+muuraukseen.[837]
+
+Raaseporin läänissä maksoi v. 1451 jokainen verokunta _ajorahoja_
+(aksepeningar) 2 mk 8 killinkiä. Uuden ajan alussa suoritettiin ajot
+luonnossa samalla säännöllisellä tavalla kaikissa verokunnissa.
+
+Porvoon läänissä lunastettiin kivien vedätys 2 (Pyhtäällä 4) killingin
+maksulla täysiverolta. Tervaa maksoi jokainen neljänneskunta 1/2
+tnr.[839]
+
+Viipurin läänissä suorittivat hirsiä ainoastaan Viipurin, Säkjärven,
+Lappeen ja Taipaleen pitäjät. Samoista pitäjistä suoritettiin
+verohalkoja 1 syli täysiverolta, Lappeen ja Taipaleen pitäjistä tehtiin
+täysiverolta 1/2 syltä tiilihalkoja ja samoista pitäjistä ynnä Viipurin
+pitäjästä 2 kuormaa hiilipuita. Sitäpaitsi suoritettiin koko läänistä
+nimismiesverossa kultakin savulta kuorma halkoja, mikä velvollisuus
+tavallisesti oli järjestetty niin, että muutamat neljänneskunnat sen
+maksoivat rahassa (3 killinkiä savulta), mutta yksi neljänneskunta
+suoritti halot (ja oljet) nimismiestaloon käräjäin ja kestitysten
+pitämistä varten. Niiniä maksoivat luonnossa ainoastaan Virolahden ja
+Vehkalahden pitäjät: muualla läänissä tämä vero lunastettiin 1
+killingin maksulla täysiverolta. Tervaa maksoivat Virolahti ja
+Vehkalahti 6 naulaa täysiverolta; Lapveden, Taipaleen, Muolan ja
+Hanttulan pitäjät suorittivat neljänneskunnilta 1/2 tnr.
+
+Savossa suoritti kuusitoista neljänneskuntaa kukin 12 hirttä ja 40
+lautaa ja neljä neljänneskuntaa kukin puolet näistä määristä. Halkoja
+suorittivat muut pitäjät paitsi Sääminki täysiverolta 1 sylen.
+Kivisyliä, jotka olivat mitaltaan halkosylen kokoisia, suorittivat
+Pellosniemen ja Visulahden pitäjät sylen kultakin 4 täysiverolta.
+
+
+
+
+XIII. KESKIAJAN VIRKAMIEHIÄ.
+
+
+
+1. LÄÄNINMIEHET JA LINNANVOUDIT.
+
+
+Keskiajan johtavia kruununvirkamiehiä Suomessa ovat olleet
+linnanvoudit. Mutta kun linnanvoutien viran on katsottava varsinaisesti
+syntyneen vasta päälinnain perustamisen yhteydessä, tulee vastattavaksi
+kysymys, miten virkamieslaitos täällä on ollut järjestetty
+varhaisimmalla keskiajalla, ennen linnahallinnon muodostumista.
+
+Ennenkuin lähdemme tähän kysymykseen vastaamaan, mainittakoon pari
+sanaa eräästä Ruotsissa ja Tanskassa varhaisimpana keskiaikana
+ilmenevästä hallintoseikasta.
+
+Ruotsin tärkein paikallinen viranomainen mainittuna aikana oli
+nimismies, tunnettu m.m. ruotsalaisella nimellä "länsman", "soknare" ja
+latinankielisellä nimellä "exactor, exactor regius".[840] Mutta on
+tarkoin huomattava, ettei se nimismies, jota Ruotsissa tällä nimellä
+kutsuttiin, ollut samanlainen virkamies kuin nimismies myöhemmällä
+keskiajalla ja uuden ajan alussa. Maakuntalakien aikana nimismies
+Göötanmaissa "lænsman", "konungsbryti", "konungsbryti i Upsala bo" ja
+"konungs soknare" Vestmanlannissa "husabyman" nimisenä kuninkaan
+palvelusmiehenä hoiti hänelle uskottua kuninkaan kartanoa ja toimi
+kuninkaan yleisvirkamiehenä piirissään. Vaikkei lähteistä näy, oliko
+Sveanmaan "lænsman" alkuaan kuninkaankartanon hoitaja, niin näkyy
+kumminkin se, että hän täälläkin oli aikaisin tunnettu varsinainen
+virkamies, jolla oli mitä monipuolisimmat tehtävät.[841]
+
+Erinomaisen selvänä esiintyy vastaava laitos muinaisessa Tanskassa.
+"Brytiæ" yksityisoikeudessa merkitsi osa-asukasta tai yhtiömiestä, joka
+yhdessä toisen kanssa harjoitti maanviljelystä tai otti hoitaakseen
+toisen maata ja karjaa. Kuninkaatkin käyttivät edukseen samaa
+järjestelmää, ja Tanskan vanhoissa asiakirjoissa usein mainitaan
+"Konungs brytiæ". Nämä kuninkaan maan viljelijät olivat samalla
+kuninkaan virkamiehiä. Tanskan vanhimmissa laeissa mainitaan useasti
+kuninkaan "Umbudsman" eli "exactor" nimellä kutsutun virkamiehen
+asunnoksi suorastaan kuninkaan kartano.[842] Siis ilmeisesti sama
+laitos, jota Göötanmaan "konungsbryti" tarkoittaa.
+
+Suomessakin esiintyy parissa 1300-luvun asiakirjassa _exactor_ ja
+_exactor regius_ niminen viranomainen.[843] Tämän nimityksen
+ruotsinkieliseksi vastineeksi on katsottu nimitystä "länsman".[844]
+Itse asiakirjat eivät kumminkaan oikeuta meitä pitämään exactor nimellä
+kutsuttua viranomaista tavallisena, keskiajan lopulta ja uuden ajan
+alulta tunnettuna nimismiehenä. Kumpikin täällä mainittu exactor
+näyttää olleen kokonaisen pikkumaakunnan virkamies. Kumpikin olivat
+sinettimiehiä. arvattavasti siis rälssimiehiä, toinen lisäksi tuomarina
+esiintyvä. Missään tapauksessa he eivät ole verrattavia myöhemmän
+keskiajan talonpoikaisiin nimismiehiin.
+
+Yhtäläisyys Ruotsin ja Tanskan alkuperäisten "länsmanien", kuninkaan
+kartanoissa toimivain "brytien" kanssa sitävastoin on sattuva.
+Suomessakin kutsutaan exactoria nimenomaan "kuninkaan" virkamieheksi,
+joten hän varmaankin on ollut välittömässä suhteessa kuninkaaseen.
+Suomessakin on varhaisella keskiajalla useita melkoisia kuninkaan tai
+kruunun kartanoita, joita kuninkaan oli vaikea omakohtaisesti hoitaa;
+niissä jos missä olivat eri hoitajat tarpeelliset. Vanhemmalla
+keskiajalla oli täällä käytännössä aluejako pikku maakuntiin ja
+erityisesti pieniin kartanolääneihin, jotka alueet ovat voineet olla
+näiden vanhain viranomaisten virkapiireinä.
+
+Tätä käsitystä puoltaa lisäksi länsman nimityksen vanhin käyttö
+Suomessa. Tämä nimitys esiintyy ensimäisen kerran v. 1348 päivätyssä,
+Satakuntaa koskevassa asiakirjassa[845] ja sen jälkeen vasta 1400-luvun
+alulla. Mutta nuo aikaisemmat lääninmiehet eivät ole myöhempäin
+kaltaisia. V:n 1348 lääninmies oli kuninkaan oma virkamies, hänen
+luottamusmiehiään. joka voudin kanssa sai tehtäväkseen Ulvilan
+kaupungin oikeuksien valvomisen kaupungista muuttaneita kohtaan;
+myöhemmän keskiajan nimismiehet olivat alhaisia kansanvirkamiehiä,
+joille kuninkaat tuskin erityisiä luottamustoimia antoivat. Sattuu nyt
+vielä niin, että tiedetään Ulvilan kaupungin viimeistään 1300-luvun
+ensimäisinä vuosikymmeninä tulleen siirretyksi Ulvilassa olevan
+kruununkartanon (Isonkartanon, Storgården) maalle ja kartanonkin väen
+kuuluneen kaupunkilaisiin.[846] Todennäköisesti on Satakunnassa v. 1348
+ollut kuninkaan "vouti" Kokemäenkartanossa ja muudan kuninkaan
+"länsman" Ulvilan Isonkartanon ja sen alaisen kaupungin erityinen
+lääninmies.
+
+Samantapainen virkamiesten ryhmitys näyttää Satakunnassa olleen
+käytännössä vielä v. 1365, jolloin kuninkaan kirjeessä mainitaan
+"meidän voutejamme ja virkamiehiämme Satakunnassa".[847] Voudin ohella
+tässäkin mainitaan vielä toisia kuninkaan välittömästi käskettäviä
+virkamiehiä, joita tuskin voi pitää muina kuin kruununkartanoitten
+lääninmiehinä.
+
+Vanhojen kruununkartanoitten alueita kutsuttiin myöhemmin yleisesti
+lääneiksi ("Ruonankartanon lääni" Sauvossa, "Kuninkaankartanon lääni"
+Perniössä, j.n.e.). Länsmanit Suomessa ovat luultavasti alkuaan olleet
+näiden läänien "läänin"- eli "läänitysmiehiä".
+
+Myöskin tuota v. 1353 tuomittua salaperäistä Bendict Agghæson nimistä
+henkilöä pitäisimme tämäntapaisena virkamiehenä.[848] Virkamieheksi
+hänet ilmaisee hänen toimensa sakkojen perijänä; toiselta puolen hän
+oli välittömässä suhteessa kuninkaaseen, koskapa hänen rikoksiansa oli
+sekin, että hän oli pidättänyt kuninkaalle lähetettäviä muonavaroja.
+Tämäkin viranomainen oli läheisissä asioissa kuninkaankartanon
+kanssa.[849] Omasta ja vaimonsa (Aelisif) nimestä päättäen hän kuului
+ruotsalaiseen kansallisuuteen ja oli varmaan alhaissyntyinen, koskapa
+ei käyttänyt sinettiä. Arvatenkin on lääninmiehiä niinkuin läänejä
+ollut eriarvoisia.
+
+Kruununkartanoita ja niiden läänejä hoitavat, kuningasta välittömästi
+palvelevat viranomaiset, joilla oli latinankielinen virkanimi "exactor"
+ja ruotsalainen "länsman", tämän mukaan maamme vanhimpia varsinaisia
+kruununvirkamiehiä.
+
+Heidän virkatoimistaan emme paljoa tiedä. Kruununkartanon hoitamisen
+lisäksi niihin kaiketi kuului pääasiallisesti vain verojen kokoaminen
+tai vastaanottaminen niiltä pieniltä maakunta-alueilta, joissa
+kruununkartanot olivat. V. 1326 oli piispalla yksi ainoa nimismies koko
+Uuttamaata (luult. läntistä Uuttamaata) varten;[850] kruunu on voinut
+siinäkin noudattaa kirkon esimerkkiä. Kun varhaisimmalla keskiajalla
+maakunnilla ja pitäjillä oli kansanomaiset tuomarinsa, ei kruunun
+läänimiesten vaikutus arvatenkaan ulettunut varsin syvälle paikalliseen
+hallintoon.
+
+Tämän aikuisen hallintolaitoksen sysäsi syrjään linnahallinto
+_linnanvouteineen_. Tämän hallinnon synty on yhteydessä päälinnain
+perustamisen kanssa. Koska päälinnat v. 1308 jo olivat olemassa, oli
+maamme hallinnon suuri muutos jo silloin tapahtunut.[851]
+
+Vanhimmilla linnanpäälliköillä oli erilaisia virkanimiä, kuten lat.
+"aduocatus", "praefectus", "capitaneus". Viimemainittu nimitys lienee
+erityisesti sotilaspäällikön nimi, mutta kun samaa henkilöä joskus
+kutsutaan sekä "aduocatus" että "capitaneus" nimellä, eivät ne
+käytännössä näytä merkinneen jyrkästi erotettuja virkoja.[852] Suomen
+linnanvoutien asema oli kuitenkin kautta koko keskiajan hyvin
+eriarvoinen. Turun ja Viipurin linnain isännyydet olivat enimmäkseen
+Ruotsin valtakunnan mahtavimpain miesten hallussa, joiden asema oli
+valtiollisesti sangen itsenäinen. Usein näillä mahtavilla
+läänitysmiehillä oli hallussaan päälääninsä lisäksi pienempiä
+linnaläänejä, kuten Turun linnan päälliköllä Raaseporin lääni,
+Satakunta ja Ahvenanmaa.[853] Porvoon lääni näyttää pysyvämmin
+kuuluneen Viipurin linnan alueeseen. Toiselta puolen taas nähdään, että
+kaikki läänit saattoivat olla välittömästi kuninkaan alaisia, jolloin
+niiden linnanvoudit olivat kuninkaan suoranaisia palvelijoita ja
+suorittivat lääninsä veroja suoraan kuninkaalle Ruotsiin, jossa myöskin
+tekivät tilinsä. Epäilemättä on tämä järjestys alkuperäinen. Suomen
+linnat olivat kaikki alkuaan kuninkaan linnoja, niihin maksetut verot,
+yksin lahjaverotkin, olivat kuninkaan (kruunun) veroja. Linnanvouti oli
+veronmaksajan kannalta katsoen aina kuninkaan vouti, silloinkin kun hän
+oli kuninkaasta aivan riippumaton. Maamme keskiaikaisen linnahallinnon
+varsinaisena perusteena eivät siten olleet nuo vaihtelevat ja
+eriarvoiset linnanvoudit, vaan itse linnaläänit linnoineen, jotka
+kaikissa oloissa muodostivat pysyvän verotus- ja hallintopiirin, vaikka
+linnan isännyys kulkikin kädestä käteen.
+
+Jo 1300-luvun alkupuolella asiakirjoissa useamman kerran mainitaan
+päälinnan voutien alaisia virkamiehiä.[854] Vaikkei näiden virkamiesten
+laadusta sen enempää puhuta, on luultavaa, ettei näillä nimityksillä
+tarkoiteta ainoastaan päävoutien sijaisia ja päälinnoissa olevia
+virkamiehiä, vaan myöskin päävoudeista riippuvia alueellisia
+virkamiehiä, alavouteja. Niitäkin näet jo nimenomaan mainitaan.
+Sellaisena esiintyy v. 1346 eräs Maskussa asuva Henrikki, "Danielin
+virkamies".[855] Tämä Daniel oli nähtävästi tunnettu Dan Niklinpoika,
+näihin aikoihin Turun linnan vouti. Hänen alaisensa Maskussa oleva
+virkamies ei varmaankaan ollut aivan halpa mies, koskapa käytti
+sinettiä. Seuraavana vuonna mainitaan eräs Esgerus Dan Niklinpojan
+"voutina" Kalandissa.[856] Tässä siis toinen, paikallinen, nimenomaan
+voudiksi kutsuttu virkamies, jonka virkapiirinä on muinainen Kaloinen
+eli myöhempi Vehmaan kihlakunta. Todennäköisesti siis jo 1300-luvun
+puolivälissä pohjoisen V.-Suomen kummassakin vanhassa piirissä,
+Kalandin ja Maskun-Mynämäen pitäjistöissä eli kihlakunnissa on
+toiminut erityisiä alavouteja, jotka olivat linnanvoudin alaisia
+veronkanto-virkamiehiä aivan samaan tapaan kuin myöhemmin kihlakunnissa
+toimivat maanvoudit.[857]
+
+Vaikea on sanoa, kuinka näissä uusissa oloissa kruununkartanoitten
+voutilaitoksen kävi. Mahdollista on, että toisin paikoin vanhoista
+"lääninmiehistä" tuli linnanvouteja. Kun Ahvenanmaalla v. 1322
+mainitaan "exactor", v. 1328 "aduocatus" ja v. 1381 ja sitten myöhemmin
+tavallinen linnanvouti,[858] niin näyttäisi luultavalta, että tässä
+sama vanha virka esiintyy vaihtelevilla nimillä ja että Ahvenanmaan
+kruununkartanon alkuperäisestä lääninmiehestä on tullut Kastelholman
+linnanvouti. Mahdollista myös on, että toisin paikoin lääninmiehen
+virka muodostui alavoudin viraksi.[859] Mutta useimmissa tapauksissa
+kaiketi vanha virka hävisi pois, ja kruununkartanot jäivät vain
+sellaisiksi ylimysten läänityksiksi tai kruunun sivuomistuksiksi,
+jollaisina ne myöhemmällä keskiajalla ja vielä uuden ajan alussa
+enimmäkseen esiintyvät.
+
+
+
+2. MAANVOUDIT.
+
+
+Keskiajan lopulla alavoudit eli "maanvoudit" maamme pesäseuduilla jo
+esiintyivät vakiintuneina, määrätyillä alueilla toimivina
+virkamiehinä.[860] Lähempiä tietoja tästä virasta voidaan kumminkin
+saada ainoastaan myöhemmistä lähteistä, joihin senvuoksi tässäkin on
+käännyttävä.
+
+Kustaa Vaasan aikana ratsuvoutien virka-alueena oli kihlakunta, joskus
+pari kihlakuntaa, ja heidän tehtävänään pääasiallisesti kihlakunnan
+verotus- ja veronkantoasiain hallinto. Heitä nimitettiin usein myöskin
+"ratsuvoudeiksi" nähtävästi sen johdosta, että heidän vanhimpia ja
+varsinaisimpia tehtäviään oli kuljettaa linnan ratsujoukkoa
+ruokaruotsilla kihlakunnissa ja että he arvatenkin ratsain kulkivat
+asioillaan. Useat ratsuvoudit tähän aikaan olivat halpasäätyisiä
+miehiä, kyvykkäämpiä huoveja tai entisiä kirjureita, mutta monet olivat
+myös kotimaisia rälssimiehiä.
+
+Ratsuvoutien tulot olivat uuden ajan alussa hyvin kirjavat, mutta
+ryhmittyivät kahteen yleisempään luokkaan, nim. vakinaisiin,
+veronalaisten suorittamiin palkkatuloihin ja tilapäisiin, kruunun tai
+linnanvoudin luovuttamiin tuloihin, jotka olivat luonteeltaan
+elinkeinoveroja tai vapautusmaksuja. Otamme aluksi tarkastaaksemme
+edellisen ryhmän.
+
+(1) Maanvoudit saivat uuden ajan alussa toisinaan suoranaista
+kruununpalkkaa linnasta. Pohjoisesta V.-Suomesta kannettiin v. 1538
+Turun linnaan kultakin nimismieheltä 1 punta kauroja, joita käytettiin
+m.m. kahden maanvoudin hevosten ruokkimiseen.[861] Viipurin linnan
+"kirjurintuvasta" mainitaan ratsuvoudin myöskin saaneen rahaa
+hevosiansa varten.[862] Myöhemmin 1500-luvulla ratsuvoudit tulivat
+melkein kokonaan kruunun palkoille.
+
+Kun ratsuvoudit uuden ajan alussa useimmiten näyttävät asuneen linnassa
+ja nauttineen siellä pysyvää palkkaa, on mahdollista, että aikaisimmat
+ratsuvoudit ovat suorastaan kuuluneet linnaväkeen ja saaneet palkkansa
+kruunulta samalla tavoin kuin muutkin huovit.
+
+(2) Ratsuvoudin päätulona uuden ajan alussa oli kumminkin se palkka,
+jonka hän sai hoitamansa alueen (kihlakunnan) talonpojilta. On helposti
+havaittavissa, että tällä palkalla oli kaksi alkulähdettä, nim.
+verokuntain (neljänneskuntain, nautakuntain) kestitys ja nimismiesvero.
+
+Verokuntapalkka oli käytännössä Hämeessä, Karjalassa ja Savossa. Hämeen
+Sääksmäen kihlak:n neljänneskunnista maksettiin ratsuvoudille 1/2
+(Portaan pitäjässä 1) puntaa ohria ja 1 leiv. humaloita (Portaan
+pitäjässä sen lisäksi koko pitäjältä 3 1/2 mk "rekirahoja").[863]
+Luultavasti myöskin Hollolan seudun nimismiesten voudille maksettava
+lahjavero, 3 puntaa ohria ja saman verran humaloita, maksettiin
+neljänneskunnittain, vaikka nimismiehet olivat joutuneet sen
+välittäjiksi.[864]
+
+Karjalassa tämäntapainen ratsuvoudin palkkaus oli uuden ajan alussa
+suuressa kukoistuksessa. Kävisi tässä liian pitkäksi luetella kaikkia
+näitä kestitystavaroita ("kalapanneja", "lahjalampaita" y.m.), joita
+ratsuvoudit säännöllisten viljapanniensa lisäksi nostivat Karjalan
+nautakunnilta neljillä vuotuisilla kestityksillään.[865]
+
+Savon ratsuvoutien palkkaus oli tässä kohden samantapainen kuin
+Karjalassa. Kaikkialla Savossa maksoivat neljänneskunnat ohria 1 punnan
+-- pohjoisessa voutikunnassa sillä olikin nimenä "Rokarotzi" -- kauroja
+1 punnan, haukia 1 leiv. ja jäniksiä 6 kpl. eli jäniksennahkoja 12 kpl,
+mihin tuli lisäksi "lahjaa" ohria 1 punta ja pohjoisessa voutikunnassa
+vielä haukia 6 leiv. Hyvin valaisevan tiedon vanhimmasta ratsuvoudin
+palkkauksesta sisältää se pohjoista voutikuntaa koskeva ilmoitus, että
+3 kymmenyskuntaa metsäseudussa maksoivat "oravan nahan kultakin
+verolta, kun ruokaruotsiheiniä kannettiin". Savossakin näitä kaikkia
+voudin veroesineitä kutsuttiin "lahjoiksi", ja annettiin ne
+asianomaiselle käräjäaikoina.[866]
+
+Kun otetaan huomioon, että ratsuvoutien alkuperäisiin tehtäviin on
+kuulunut linnaväen johtaminen kihlakunnan verokunnissa veronotto-,
+sakko- y.m. kestityksillä, on todennäköistä, että ratsuvoudin
+Karjalan ja Savon verokunnista saamat tulot olivat osa linnaväen
+verokestityksestä eli ruokaruotsista. Tuloeräin nimittäminen
+"lahjoiksi" näyttää johtuneen niistä erityisistä turkis- y.m.
+lahjoista, joita ratsuvoudille ruokaruotsin lisäksi tuli maksettavaksi.
+
+Mahdollisesti ovat myöskin Varsinais-Suomessa uuden ajan alussa
+suoritetut voudinkapat luettavat tässä puheenaolevaan luokkaan
+ratsuvoutien tuloja. Pohjoisessa V.-Suomessa näitä kappoja maksoi kukin
+talollinen 1 kapan rukiita tai maltaita.[867] Maarian, Pöytyän ja
+Kaarinan alueella maksoi kukin verokunta voudinvakkarukiita tai -ohria
+1 punnan.[868]
+
+(3) Ratsuvoudeilla oli myöskin hyvin yleisesti osaa nimismiesverosta,
+jonka varsinainen tarkoitus oli käräjälaitoksen ylläpitäminen. Tämä
+palkkaustapa olikin kehittynyt läntisessä Suomessa, missä käräjät jo
+keskiajalla pidettiin pitäjittäin nimismiesveron varoilla.
+
+Turun läänissä ilmoitetaan Pohjois-Suomen maanvoudin kantaneen kultakin
+nimismieheltä 1 leiv. lihaa ja 12 kynttilää sekä leipää,[868] joten
+koko "taksa" teki kultakin nimismieheltä, kun otetaan huomioon
+nimismiesten linnaan maksamat kauratkin, joista edellä jo oli puhetta:
+
+    lihaa         1 leiv.
+    leipiä       --
+    kynttilöitä  12 kpl
+    kauroja       1 punta
+
+Tämä taksa näkyy vähitellen joutuneen pois käytännöstä muunlaisten
+tulojen vakaantuessa.
+
+Hämeen ratsuvoudit saivat nimismiesverosta kynttilöitä kaikista
+kihlakunnista ja kauroja Hattulan kihlakunnassa. Kuuluivatko Hattulan
+ratsuvoudin ohrasaatavat ja Hollolan voudin haukileiviskät tähän vai
+neljänneskuntaveroon, on ratkaisematta.[870]
+
+Limingan, Iin ja Kemin pitäjissä Pohjanmaalla suoritettiin v. 1556
+voudille monikappaleinen vero -- voita, lihaa, leipää, ohria, rahaa,
+siikaa, kalaa, lampaita (Kemissä) ja kynttilöitä (Iissä ja Kemissä)
+--, joka mahdollisesti oli osa nimismiesverosta.[871]
+
+(4) Maanvoudeilla oli muinoin joitakuita pienempiä tuloja, jotka olivat
+vakinaisen veron luontoisia ja oikeastaan siis kuuluvat ruokaruotsin ja
+nimismiesveron ryhmään, mutta kuitenkin nähtävästi ovat olleet aivan
+erityisiä palkkaveroja.
+
+Sellainen ja lisäksi varsin omituinen oli 22 pannin suuruinen
+_tulkinpanni_, joka 1540-luvulla maksettiin Äyräpään kihlakunnassa
+maanvoudille koko kihlakunnan puolesta. -- Tämä vero maksettiin
+nähtävästi neljäskunnilta, sillä puheenaolevana aikana oli Äyräpään
+kihlak:ssa (Jääsken, Muolan, Hanttulan ja Uudenkirkon pitäjissä) juuri
+22 neljäskuntaa. Mieltäkiinnittävä on tästä verosta annettu tieto, että
+se maksettiin talvella "kihlakunnankäräjillä"; varmaan laamanneja ja
+muita ruotsalaisia herroja varten nämä tulkinpannit alkuaan maksettiin.
+
+(5) Äyräpään klk:ssa Karjalassa mainitaan ratsuvoudin saaneen käräjillä
+lautakunnalta lahjaksi 2-3 puntaa viljaa pitäjää kohden.[873]
+
+(6) Tähän ryhmään maanvoudin tuloja ovat myös luettavat _pitkätkyydit_,
+joita Savossa mainitaan maanvoudille kuuluneen 2 kultakin
+neljänneskunnalta.[874]
+
+(7) Kaikki edellä mainitut maanvoudin tulot olivat veronalaisten
+maksettavia säännöllisiä veroja. Niiden lisäksi nauttivat maanvoudit
+monenlaisia epävarmoja tai ylimääräisiä tuloja, jotka ovat parhaiten
+verrattavia elinkeinoveroihin. Niihin kuuluivat ensinnäkin
+_kapakkarahat_. Erään luettelon mukaan, joka on laadittu 1540-luvun
+lopulla nähtävästi verotustarkoituksessa,[875] lasketaan Suomessa ilman
+Pohjanmaata olleen 235 (239) maalaiskapakoitsijaa, eikä tämä lukumäärä
+suinkaan ollut korkein.[876] Tällaisia kapakoita (krögare, taverner),
+joissa tarjottiin olutta ja joita oli kaikkialla eteläisessä Suomessa
+teitten varsilla, arvatenkin kaikkialla verotettiin jo keskiajalta
+saakka. Kapakkavero näkyy alkuaan menneen linnaan (linnanvoudille).
+Eräässä Porvoon läänin asiakirjassa v:lta 1543 seikkaperäisesti
+kerrotaan, miten kapakanpitäjistä "kukin maksaa 2 leiv. humaloita
+linnaan oluenmyynnistä ja kutsutaan heitä kapakoitsijoiksi, ja pidetään
+kapakkaa sen mukaan kuin vuodentuloa maassa saadaan, sen mukaan he
+alkavat oluenmyyntiä ja luopuvat siitä, kun itse tahtovat eivätkä
+jaksa".[877] Samasta asiakirjasta nähdään, kuinka vero toisaalta oli
+joutunut maanvoudeille. Siinä näet luetellaan kolmisenkymmentä Pyhtään,
+Pernajan ja Porvoon miestä ja sanotaan heidän maksaneen "herralle"
+(s.o. linnaan) 4 1/2 äyriä ja voudille 13 1/2 äyriä oluenmyynnistä ja
+"ovat ne nyt suodut ratsuvoudille vuosipalkaksi, koska ei hän
+linnasta mitään rahaa eikä verkaa saa, ja pitää hän sen edestä 2
+ratsuvarustusta". Luultavasti muuallakin Suomessa alkuaan linnaan
+humaloissa suoritettu vero samalla tavoin muuttui maanvoudille
+suoritettavaksi rahaveroksi. Kapakkaveroa tiedetään maksetuksi paitsi
+Porvoon läänissä myöskin Varsinais-Suomessa,[878] Viipurin läänissä,
+missä veron määrä vaihteli 1-6 mk:aan kapakoitsijalta,[879] sekä
+Hämeessä, missä maavoutien kapakkarahoja useissa seuduin mainitaan,
+vaikkei veromäärästä ole tietoa.[880]
+
+(8) Sukua edellisen veron kanssa olivat _laivarahat_. Ahvenanmaalla
+otti vouti 12 äyriä -- 2 mk kultakin talonpojalta, joka purjehti
+Riikaan tai Rääveliin.[881] Nämä rahat olivat samoja kuin
+kauppiasrahat, joita Ahvenanmaan voudin mainitaan kantaneen
+kauppiailta.[882] V.-Suomessa kantoi maanvouti "kauppiasrahoja"
+laivoilta; v. 1555 Pohjois-Suomessa kuulon mukaan 90 laivalta.[883]
+Hämeenlinnan alueella kauppiasrahoja havaitaan maksetuksi Vihdissä ja
+Elimäellä;[884] siellä ne tietenkään eivät olleet laivarahoja. Viipurin
+läänistä on ainoastaan Viipurin pitäjästä ja Koivistolta tietoja
+laivarahain maksamisesta ratsuvoudille.[885]
+
+Tämäkin vero ilmeisesti oli ollut linnanvoudin tuloja, ennenkuin joutui
+ratsuvoutien tuloksi.
+
+(9) Viipurin pitäjässä ja arvatenkin muuallakin rajaseuduilla
+verotettiin voudin hyväksi erikseen hevoskauppiaita, joista kukin
+maksoi 4 äyriä.[886]
+
+(10) Elinkeinoveroihin kuuluivat vielä _markkinarahat eli
+puotipaikkarahat_, joita maanvouti kantoi markkina-aikoina
+Pohjois-Suomessa "Mynämäen, Vehmaan ja Lemun kirkoilla kultakin
+puodilta 1 äyrin".[887]
+
+Samantapainen vero oli puodinvuokrarahat, joita uuden ajan alussa, ja
+luultavasti jo kauan aikaisemmin, otettiin Pohjanmaan satamain
+"haminapuodeista", v. 1542 Kemin haminasta 10, Iin 12 ja Oulun
+haminasta 39 haminapuodilta, kultakin l/2 mk.[888] Nämä maksut
+mainitaan Pohjanmaan pysyväin kruununverojen joukossa. Myöskin
+V.-Suomen "puotipaikkarahat" ovat todennäköisesti kuuluneet linnan
+tuloihin ennen maanvoudille joutumistaan.
+
+(11) Maanvoudin tuloihin kuuluivat pohjoisessa V.-Suomessa _passirahat_
+"passeista (passbort), joita on annettu, toisilta 1 mk toisilta
+vähemmän".[889] Ulkomaille purjehtivat laivuritko vai ketkä näitä
+passeja lunastivat, ei käy lähteistämme selville.
+
+(12) Hämeen Sääksmäen kihlak:n ja Hollolan kihlak:n maanvoutien tulojen
+joukossa mainitaan erärahoja,[890] joita nähtävästi maksettiin
+erämaassa nautituista kalastusoikeuksista.
+
+(13) Viimeksi luetelluista elinkeinoveroista poikkeava oli laajalti
+maassa tavattava talottomain vero. Ahvenanmaalla otettiin
+itsellisrahoja (Husemandz peninger) kultakin itselliseltä 1 mk tai 12
+äyriä. V:n 1555 aikoina talonpojat valittivat, että vouti oli kantanut
+näitä rahoja 6 vuotta, mutta siitä huolimatta vaatinut maksajilta
+riihityötä.[891] Itsellisrahoja (husmanne peninga) mainitaan
+1530-luvulla maanvoudin tuloina useissa Hämeen seuduissa.[892] Maksu
+oli paikoin 1 mk itsellisparilta.[893] Karjalassakin verotettiin
+itsellisiä ainakin paikoin (Lapveden ja Viipurin pitäjissä) 1 markalla
+vuodessa.[894] Samoin tiedetään Savossa itsellisiltä vaaditun veroksi 6
+päivätyötä, jotka aluksi lienee tehty linnaan. Luultavasti muuallakin
+oli itsellisten alkuperäisesti verokseen suoritettava päivätöitä
+linnaan, vaikka vero myöhemmin muutettiin rahaksi ja luovutettiin
+maanvoudille.
+
+(14) Maanvoutien vanhoja tulolähteitä olivat vielä kyyditysrahat,
+joista ennen on puhuttu (ss. 228-229).
+
+On tietysti mahdotonta kaikissa yksityiskohdissa tarkoin uudentaa
+keskiajan maanvoutihallintoa myöhemmän ajan tietojen perusteella. Mutta
+keskiajan maanhallinnon yleinen laatu ilmenee näistäkin tiedoista.
+Kapakoita, laivoja, markkinapuoteja, itsellisiä varmaan on verotettu jo
+keskiajalla. Nämä verot ja yleensä maanvoutien tehtävät ovat kaikesta
+päättäen alkuaan kuuluneet linnanvoutien tehtäviin. Missä, kuten
+Ahvenanmaalla, ei ollut erityisiä maanvouteja, siellä linnanvouti
+toimitti ne tehtävät, joita maanvoudit muualla suorittivat, ja nautti
+samanlaisia tuloja kuin maanvoudit; Kastelholman vouti kantoi
+voudinveroa (fogderänta) nimismiehiltä[895] sekä laivarahoja,
+kauppiasrahoja, kyyditysrahoja.
+
+Vähitellen linnanvouti, varsinkin suuremmissa linnoissa, jätti yhä
+useampia hallintotehtäviä erityisille linnaväkeen kuuluville miehille.
+Sillä tavoin syntyi ratsuvoudin virka. Kun vihdoin ratsuvoudit saivat
+hoitaakseen voudin tehtäviä kukin määrätyssä kihlakunnassaan, oli uusi
+virka täysin valmis.
+
+Voutihallinto ja voutitavat olivat kaikkialla pääasiallisesti
+samanlaiset. Maanvoudilla oli mitä monenlaisimpia tehtäviä, joita hän
+suoritti lakkaamattomilla kestitysretkillään verokunnissa ja pitäjissä.
+Voudinpalkkauksessa näkyy räikeimmässä valossa keskiajan koko
+palkkausjärjestelmä; jokainen virkamies oli kansan erikseen
+palkattava, jokaisen virkamiehen oli erikseen koottava palkkansa
+veronmaksajilta. Virkamies oli matkoillaan kansan ruokittava; jokainen
+yksityinen virantoimitus oli erikseen korvattava. Kaikki ne olivat
+aito-keskiaikaisia tapoja ja laitoksia, yhtä tuntemattomia keskiajan
+alussa kuin yleisiä keskiajan lopussa.
+
+
+
+3. VANHAT "NIMITYSMIEHET".
+
+
+Tämän pääluvun ensimäisessä kappaleessa on osoitettu, ettei vanhimmalla
+keskiajalla esiintyviä kruununkartanoita hoitavia "lääninmiehiä"
+(länsman) ilman muuta voi rinnastaa keskiajan lopulla esiintyväin
+pitäjäin nimismiesten (länsman) kanssa tai ensinmainittuja pitää
+viimemainittujen suoranaisina edeltäjinä, vaikka virkanimien
+yhtäläisyys sellaiseen yhdistämiseen näyttäisikin houkuttelevan.
+
+Mutta ennen myöhempiä pitäjäin nimismiehiä (länsman) mainitaan
+asiakirjoissa eräitä toisennimisiä virkamiehiä, joita täydellä syyllä
+voidaan pitää myöhempäin nimismiesten edeltäjinä. Tarkoitamme
+1300-luvun lopussa ja seuraavina aikoina esiintyviä "nimitysmiehiä"
+(nemdeman, næmdeman).[896]
+
+Voimme todeta, että näitä virkamiehiä on ollut Suomen eteläisellä
+rannikolla ja Satakunnassa. He ovat selvästi pitäjän virkamiehiä. He
+ovat halpasäätyisiä, nähtävästikin talonpoikia ja virkaansa määräajaksi
+valittuja; mainitaanhan nimenomaan muudanta, joka nyt on (tapaus 2) ja
+toista, joka _siihen aikaan oli_ (tapaus 5) sellaisena virkamiehenä.
+Ilmeisesti oli pitäjässä vain yksi tällainen viranomainen, sillä heitä
+mainitaan vain yksi paikassaan.
+
+Tämä kaikki osoittaa, ettei kysymys ole mistään lautamiehistä, joita
+myöhemmin on kutsuttu ruotsalaisella nimellä "nämdeman", vaan pitäjäin
+nimismiehistä. Herra Martin maanlain suomennoksessa tavataan vanha
+suomalainen virkanimi nimitysmies, kuten myöhempi "nimismies", on suora
+käännös tästä keskiajan "nemdemanista".
+
+Suomen keskiajan nimismiehillä oli sekä asiallinen että kielellinen
+vastineensa Ruotsissa. Maakuntalakien aikana mainitaan Länsi-
+Göötanmaalla "næmdarmather" nimistä kihlakunnan alapiireissä ("skiri")
+toimivaa, ja Södermanlannissa "næmningaman" nimistä tuomiovaltaista
+viranomaista.[897]
+
+Ruotsissa, niinkuin ruotsalaisen vaikutuksen alaisessa Suomessakin,
+muinainen nimitysmies todennäköisesti oli paikallisen itsehallinnon
+mies, jonka toimi jyrkästi erosi kuninkaan läänimiesten ja myöhemmin
+kuninkaan voutien toiminnasta. Suoranaisena viittauksena siihen on
+Ruotsin næmdarmanin esiintyminen tuomarina.[898] Suomenkin
+nimitysmiesten toiminta maanluovutusasioissa antaa syytä samaan
+käsitykseen (tapaukset 1, 2, 7). Nimitysmies Suomessa on lähinnä
+verrattava pitäjän tuomariin, eikä ole liian rohkeaa ajatella sitä
+mahdollisuutta, ettei nimitysmies alkujuurin olekaan muuta kuin
+pitäjäntuomari toisella nimellä.
+
+Mutta tämän alkuperäisen asemansa nimitysmiehet keskiajan kuluessa
+menettivät. Nimi ja virka tosin jatkuivat kautta koko keskiajan,
+vieläpä hyvän matkaa uudellakin ajalla, mutta ei enään oikeudellisena,
+vaan halpana paikallishallinnollisena laitoksena.
+
+Ahvenanmaa oli vielä 1530- ja 1540-luvuilla jaettu 17 (16)
+nimismiespiiriin ("länsmansdöme"), joissa toisissa oli viranomaisena
+"länsman", toisissa "nempningeman". Vaikka asiakirjoissa näillä
+nimityksillä tehdään eroa, käytetään niitä kuitenkin selvästi toistensa
+vastineina, niin että mainittavaa eroa länsmanin ja nempningemanin
+tehtävien välillä ei voi havaita. Kumpainkin tuli huolehtia
+kyydityksistä ja pitää taloissaan käräjäkestityksiä; kumpaisetkin
+nauttivat samanlaisia vapautuksia ja etuja.[899]
+
+Raaseporin läänissä oli 1540-luvulla ja myöhemminkin viisi länsmania ja
+kaksi "nempningemania" eli "kyytinimismiestä" (skiutznepnare); näiden
+jälkimäisten päätehtäviä oli kestitysten ja kyyditysten
+toimittaminen.[900]
+
+Säännöllinen kyytinimismieslaitos oli kehittynyt Savossa. Savon
+kaikissa 20 neljänneskunnassa mainitaan v. 1539 sellainen
+"kyytinimismies" (skjutsnemnare), joka korvaukseksi vaivoistaan nautti
+verovapautuksia.[901] Säämingin, Juvan ja Pellosniemen pitäjissä
+mainitaan 1540-luvulla neljän kyytinimismiehen lisäksi viides
+kuninkaanmies (konungsman), joka nautti osittaista verovapautta
+"yösijan edestä, jonka hän pitää linnanvoudille ja hänen miehilleen
+siihen aikaan, kuin hän kulkee ympäri lääniä käräjillä".[902]
+Nähtävästi siis kyytinimismiehiä ja kuninkaanmiehiä asetettiin pitkille
+taipaleille kruunun väen majanpitäjiksi.
+
+Sellaista tarkoitusta varten oli Hämeessäkin uuden ajan alulla kruunun
+yösijan pitäjä Tuuloksen Jutilassa.[903] Portaan pitäjän pitkille
+taipaleille oli asetettu pari "neljännesmiestä", joiden tehtävänä oli
+kruunun väen matkakestitys, jotavastoin varsinainen käräjäkestitys ei
+näy heille kuuluneen.[904]
+
+Uuden ajan alussa siten nimitysmies merkitsi vain kyytirättäriä, joka
+toimitti kyytejä ja matkakestityksiä kruunun väelle. Siihen tapaan
+myöskin Ruotsissa Strengnäsin valtiopäiväpäätöksessä 1529 määritellään
+"nemningsmanin" tehtäviä.[905] Mutta on ilmeistä, että ainakin Suomessa
+tämä halpa virka todella on vanhemman pitäjän-nimitysmiehen viran
+jatko. Sen osoittaa varsinkin suomenkielisen "nimitysmies" tai
+"nimismies" sanan käyttäminen pitäjän nimismiehen virkanimenä,
+Ahvenanmaan nimitysmiesten toiminta myöskin käräjäinpitäjinä, ja
+vihdoin se seikka, että juureltaan sekä vanhain nimitysmiesten että
+myöhempäin kyytinimismiesten tehtävät ovat paikallishallinnollisia
+tehtäviä.
+
+Voidaan myöskin käsittää, miksi vanhain nimitysmiesten virassa
+tapahtui perinpohjainen muutos. Syy ei voinut olla muu kuin keskiajan
+kuluessa tapahtunut paikallisen oikeustoimen johdon siirtyminen
+korkeampisäätyisten maantuomarien ja kihlakunnantuomarien haltuun sekä
+kuninkaan paikallishallinnon keskittyminen linnanvoutien ja heidän
+alavoutiensa käsiin. Sitä myöten kuin nämä laitokset vahvistuivat,
+heikkoni ja hävisi vanha nimitysmieslaitos jäädäkseen lopuksi elämään
+ainoastaan kyytinimismiehen toimessa ja nimessä.
+
+
+
+4. MYÖHEMMÄT NIMISMIEHET.
+
+
+Myöhemmälläkin keskiajalla oli Suomen pitäjillä pitäjännimismiehensä.
+Mutta näiden uusien nimismiesten virkanimenä ei ole enään
+"nemningeman", vaan "länsman". Ero ei ole ainoastaan nimessä, vaan
+asiassakin; uudet nimismiehet ovat ensi sijassa kruununhallinnon
+paikallisia virkamiehiä, joilla ei ole syvempää yhteyttä vanhan
+paikallisen itsehallinnon kanssa.
+
+Eerik Pommerilaisen kirjeessä v:lta 1414 mainitaan _nimismiesveroa_
+(lændzmandz gieldh), ikäänkuin Suomessa yleisesti tunnettua
+laitosta,[906] ja Johan Buren otteissa Eerik Pommerilaisen verokirjasta
+1413 mainitaan Hämeessä 8 nimismieskuntaa (Länsmänsdö: 8), ilmeisesti
+vain toisessa puolen Hämettä.[907] Tästä päättäen olivat maamme
+lounaiset osat Eerik Pommerilaisen aikana varsin yleisesti jaetut
+nimismieskuntiin, joita "länsman" nimiset viranomaiset hoitivat.
+
+On hyvin luultavaa, että uusien nimitysten käytäntöön tuleminen
+merkitsee uutta kehitysastetta laitoksissakin. Vielä 1300-luvun lopulla
+näyttävät vanhat suurpitäjät olleen maanomistus- niinkuin
+kirkollisenkin elämän alueellisena perustuksena lounaisessa Suomessa,
+vaikka todennäköisesti jo esihistoriallisina aikoina niiden
+sisäpuolelle oli muodostunut kansallisuuden mukaisia vero- ja
+oikeuspiirejä. Kruununhallinto 1400-luvun alussa jo kokonaan perustui
+näihin vero- ja oikeuspiireihin, jotka nyt esiintyvät nimismiespitäjinä
+(nimismiespiireinä). Myöhemmällä 1400-luvulla näitä piirejä
+mahdollisuuden mukaan muodosteltiin ja tasoiteltiin, mutta vanhoja
+aluejakoja ne siltä eivät hävittäneet. Hämäläisillä alueilla vastaava
+uudennus oli tullut alulle jo 1300-luvun[908] lopulla. Savossa
+mainitaan nimismiehiä ensi kerran v. 1442.[909]
+
+Koko tämä uusi nimismiespiirilaitos oli nähtävästi yhteydessä
+kruununhallinnossa samaan aikaan tapahtuneitten muutosten kanssa.
+Sveanmaissa Maunu Eerikinpojan maanlain vaikutusmuodostumisen aikoina
+korkeasäätyinen kihlakunnantuomari (häradshöfding) lopullisesti
+syrjäytti kansaiset tuomarit, kruunun voutihallinto työnsi syrjään
+kruununkartanohallinnon ja vihdoin kuninkaan länsman varjosti vanhemman
+nemdarmanlaitoksen.[910] Samanlaisen yleisen muutoksen voi todeta
+Suomessakin. Varmaan on maanlaki edistänyt uuden "länsman" käsitteen ja
+laitoksen leviämistä Suomeen. "Domare" ja "nemdeman" häviävät
+täältäkin, ja niiden sijaan tulevat "häradshöfding" ja "länsman".
+1400-luvun alussa näyttää muutos jo olleen pääasiallisesti suoritettu.
+
+Nimismiehen päätehtävänä oli toimittaa vuotuisten käräjäin pito
+talossansa ja järjestää kruununväen kyyditystä ja kestitystä.
+Monenmoisia muitakin toimia voidaan osoittaa nimismiehelle
+kuuluneen.[911] Ylipäänsä nimismies oli hallituksen palvelusmies,
+lähinnä verrattava järjestysmieheen.
+
+Sitävastoin on syytä tähdentää, ettei nimismiehellä missään Suomessa
+ollut varsinaisen säännöllisen veronkannon kanssa tekemistä.
+Veronkantajana oli verokuntamies (bolman), joka kaikkialla Suomessa
+teki kruunun varsinaisista veroista tilin linnanvoutien ja ratsuvoutien
+kanssa. Asia ei muuttunut siitä, että osa veroja aikoinaan maksettiin
+käräjillä nimismiestaloissa, sillä veroviranomaisia olivat sielläkin
+neljännesmiehet ja voudit. Ainoastaan se vero, joka maksettiin itse
+käräjäin ylläpitämiseksi, suoritettiin nimismiehelle (nimismiesvero),
+mutta vanha ja vielä uuden ajan alussa monesti käytetty tapa oli se,
+että tämäkin vero suoritettiin neljäskunnittain neljäsmiesten
+kautta.[912]
+
+Mutta vaikka nimismies siten oli kokonaan kruunun ja voutien alainen
+virkamies, niin ei hallitus alkuaan näy miehiä virkaan ottaneen.
+Hallitus vaati, että nimismiehiä piti sen käytettävänä olla,
+mutta sopivan nimismiehen hankkiminen jäi pitäjän asiaksi.
+Kaikkialla Suomessa lienevät nimismiehet alkuaan käräjillä määrätyt
+virkaansa.[913] Virka ei aina ollut haluttu, koskapa keskiajan lopulta
+on esimerkkejä siitä, että miehiä oli sakotettava, kun eivät ruvenneet
+veronkantajiksi.[914]
+
+Samasta syystä kaiketi virkaan ruvettiin vain määrävuovuosiksi, vuoron
+perään.[915]
+
+Milloin kruunu itse halusi asettaa nimismiehiä, ei siihen estettä liene
+ollut.[916] Karjalassa ja Savossakin uuden ajan alussa jotkut
+nimismiehet asuivat kruununkartanoissa; tiedetään, että näitä
+kartanoita alkuaan oli perustettukin kruunun käräjäpaikoiksi
+ja nimismiestaloiksi.[917] Ikivanha skandinavialainen
+kuninkaankartano-järjestelmä lääninmiehineen siten uudistui Karjalan
+alkuisissa oloissa vielä keskiajan lopulla.
+
+Nimismiesvirkain täyttämistä varten oli keskiajalla olemassa valmis
+henkilökunta. On näet hyvin todennäköistä, että nimismieheksi
+tavallisesti joutui joku pitäjän verokuntamiehiä, tai että joku pitäjän
+verokuntamiehiä samalla oli nimismiehenä. Niin oli laita uuden ajan
+alussa paikoin Karjalassa, niin Savossa, ja niin keskiajan lopulla itse
+V.-Suomessa, koskapa sielläkin nimismiehiä tavataan verokuntamiesten
+tehtävissä.[918]
+
+Vaikka nimismiehen ja verokuntamiehen tehtävät olivat aivan erilaiset,
+ja vaikkei nimismiestä ole pidettävä verokuntamiehen esimiehenä, on
+näiden virkain välillä kuitenkin historiallista yhteyttä.
+
+Keskiajalla oli oma tapansa suorittaa korvausta paikallisille
+viranomaisille: he saivat tilansa osittain tai täydellisesti verosta
+vapaaksi. Sellainen on ollut varmaan nimismiestenkin vanhin palkkaus.
+Kyytinimismiehet uuden ajan alussa nauttivat kaikkialla sellaista
+korvausta, ja luultava on, että pääasiallisesti sellainen oli heidän
+edeltäjäinsä palkka ollut.
+
+Verokuntamiehiin nähden oli sama tapa yleisesti käytännössä
+V.-Suomessa uuden ajan alussa; verotileissä mainitaan säännöllisesti
+verokuntamiesten "pidättäneen itselleen" pienempiä rahaveroeriä.[919]
+Juuri samalla tavoin samoissa verotileissä lyhennetään vakinaisesta
+kruunun rahaverosta nimismiestenkin hyväksi määrättyjä rahaeriä.
+Ilmeistä on edelleen, että tämä lyhennys oli asianom. tilan
+verovapautta, sillä tileissä nimenomaan mainitaan nimismiesten ja
+verokuntamiesten pitäneen rahoja "savuluvun mukaan". Saadaanpa vielä
+tietää sekin, että nimismiehellä oli vapaana koko savun tila.[920]
+Tästä voisi päättää, että tämä vapautus on myönnetty sellaiseen aikaan,
+jolloin nimismiehellä säännöllisesti oli koko savun tila. Että
+todellakin tässä on kysymys jostakin hyvin vanhasta vapautuksesta,
+näkyy siitä, että ainoastaan kolmen pitäjän, Maarian, Kaarinan ja
+Liedon, nimismiehillä oli tämä etu. Tämä palkkaustapa on
+historiallisesti ymmärrettävä. Vanhimpina aikoina, jolloin ei
+pakollista käräjäkestitystä ollut, täytyi varmaan käräjätalon isännän
+omastaankin kestitä käräjäherroja ja yhtä luonnollisesti saada siitä
+korvaus, jota ei voitu antaa muussa muodossa kuin verovapautena.
+Myöhemmin käräjäkestityksen tullessa yleiseksi tavaksi ja veroksi, voi
+nimismies saada korvauksen käräjäverosta. Tämän mukaisesti näemme
+V.-Suomessakin ainoastaan parin kolmen ikivanhalla seudulla olevan
+nimismiehen nauttivan verovapautta, mutta muiden nimismiesten saavan
+korvausta käräjäkestityksestä.
+
+Myöskin Hämeessä oli uuden ajan alussa nimismiehen tila säännöllisesti
+laskettu täydeksi koukuksi ja vapautettu muutamista veroista.[921]
+Ahvenanmaankin nimismiehillä saman aikuisen palkkaustavan mukaan oli
+talonsa verovapaa.[922]
+
+
+
+5. NIMISMIESVERO.
+
+
+Vielä on tässä pääluvussa tutustuttava siihen veroon, joka oli
+myöhemmän keskiajan koko virkamieskunnan yhteinen suuri varastoaitta:
+nimismiesveroon (länsmansränta).
+
+Tätä monessa suhteessa merkillistä veroa mainitaan harvoin keskiajan ja
+vielä uudenkaan ajan vanhimmissa verokirjoissa, syystä ettei kruunulla
+ollut suoranaista tekemistä sen kanssa. Tämä vero oli näet syntynyt ja
+kehittynyt kokonaan ulkopuolella kruunun vakinaisen verolaitoksen. Se
+oli alkuaan paikallinen kinkerivero käräjäin ylläpitämiseksi ja
+käräjillä käyväin virkamiesten palkkaamiseksi; se suoritettiin,
+kannettiin ja suureksi osaksi nautittiinkin pitäjäin käräjäpaikoissa,
+nimismiestaloissa. Se jäi siten pitäjäin ja virkamiesten keskinäiseksi
+asiaksi.
+
+Vasta uuden ajan alussa tämä vero kokonaisuudessaan joutui kruunun
+haltuun, jolloin kruunun luonnollisesti myöskin tuli vastattavaksi
+virkamiestensä palkasta; mutta senkin jälkeen jäi osa nimismiesverosta
+käytettäväksi vanhaan paikalliseen tarkoitukseensa.
+
+Ainoa keino nimismiesveron tuntemiseen on sen jälkien seuraaminen
+kruunun tileistä uuden ajan alussa.
+
+Selvässä ja yksinkertaisessa muodossa esiintyy nimismiesvero uuden ajan
+alussa Raaseporin läänissä. Nimismiehet nostivat pitäjissään erityistä
+nimismiesveroa seuraavalla tavalla:[923]
+
+    kultakin veromarkalta
+
+    3 1/2 vakkaa rukiita
+    3 1/2   "    ohria
+    3 1/2   "    kauroja, sekä
+
+    kultakin 10 veromarkalta
+    1 talvikuorma heiniä.
+
+Veroa maksettiin kaikissa läänin pitäjissä samalla tavalla. Näin
+kertyneestä verosta otettiin kaurat linnaan, mutta muut erät olivat
+jätetyt nimismiesten käytettäväksi käräjäkestityksissä. Käräjöin
+pitäminen oli nimismiesten tärkein velvollisuus, ja ilmeistä on, että
+nimismiesveron varsinainen tarkoitus on ollut juuri käräjille
+kokoontuneiden hallitusherrain ja kruununväen ruokkiminen ja
+majoittaminen.
+
+Raaseporin läänin nimismiesvero kokonaisuudessaan ilmestyi v. 1540
+kruununtileihin ja niihin jäi. Sen kautta tuli koko vero uudelle
+kannalle, muuttui luonteeltaan kruununveroksi, vaikka todellisuudessa
+vero vielä jäi käräjäin yhteydessä käytettäväksi, siten että määrätyt
+virkamiehet siitä saivat määrätyt osansa. Myöhemmin tapaamme osia
+läänin nimismiesverosta virkamiesten palkkaetuina.[924]
+
+Ahvenanmaalla nimismiesvero maksettiin taloluvun (mantal) mukaan.
+Vaikka verokirjoissa sanotaan, että vero suoritettiin eri pitäjissä eri
+tavalla, sen mukaan miten ovat yleisen tien varrella, olivat maksut
+kuitenkin hyvin samanlaatuiset kaikkialla maakunnassa, kuten
+seuraavasta 1540-luvun verokirjain mukaan tehdystä taulukosta
+näkyy:[925]
+
+               Saltvik Sund Kuml. Föglö Leml. Jomala Hammarl. Finström
+
+ ohria, pannia    1     1    1      1     1      1      1        1
+ rukiita         1/4   1/4  1/4    1/4   1/4    1/4    1/4      1/4
+ lihaa, leiv.    1/2   1/2  1/4    1/4   1/2    1/2    2/2      1/2
+ voita, naul.     2     2    2      1     2      2      2        2
+ humaloita, naul. 2     2    2      1     2      2      2        2
+ leipiä, kpl      4     4   --     --    --      4      4        4
+ kynttilöitä, kpl 3    4(3)  3      2     4      4      3        3
+ olkia, kupoa     3     3    1      4     3     4(3)    3        3
+ heiniä, syltä    2     2    2      2     2      2      2        2
+
+Ahvenanmaan nimismiesvero uuden ajan alussa oli, sen jälkeen kuin
+kruunu sen oli haltuunsa ottanut, suureksi osaksi luovutettu eri
+virkamiesten palkoiksi. Niinpä sai vouti "vanhastaan" kustakin 17
+nimismieskunnasta:[926]
+
+     4 pannia ohria
+     1 leiv. lihaa
+     1   "   voita
+    20 kynttilää ("lensmans spiseljus").
+
+Linnankirjuri sai 6 kynttilää nimismieskunnasta. Tuomarille tuli panni
+ohria nimismieskunnasta, mutta tämä erä joutui voudille. Nimismiehet
+(erään tiedon mukaan 10 nimismiestä) saivat pidättää itselleen 2-6
+puntaa ohria kestityksiä varten.[927]
+
+Ahvenanmaalta siirrymme Hämeeseen.
+
+Hämeessä maksoivat veronalaiset nimismiesveroa Kustaa Vaasan
+hallituksen loppupuolella yleensä seuraavaan tapaan:
+
+    koukulta:  rukiita       1/2-3     pannia
+               maltaita      1/2-4 1/2   "
+               kauroja       1/2-4 1/2   "
+               humaloita     3-18      naulaa
+               lihaa         1 leiv.
+               heiniä        1 talvikuorma
+               kynttilöitä  30-40 kpl
+    jouselta:  käräjäkaloja  3 naulaa
+    savulta:   olkia         1 kupo
+
+Tämän veron suorittamisessa esiintyy maakunnassa paljon samanlaisuutta
+ja paljon erilaisuutta. Samanlaisella tavalla maksettiin kaikissa
+varsinaisissa pitäjissä lihaa (1 leiv.) ja heiniä (1 talvikuorma).[928]
+Käräjäkalain määrä oli 3 naulaa kaikkialla, missä niitä maksettiin,
+mutta niitä ei maksettu sellaisissa pitäjissä, missä kalastus oli
+vähemmän arvoinen.[929] Olkien määrä oli 1 kupo savulta, mutta niitä
+maksettiin vain Sääksmäen kihlakunnassa sekä Lammilla, Asikkalassa ja
+Villähteellä Ylistä ja Lopella Hattulan kihlakuntaa.
+
+Lähekkäin olevissa pitäjissä oli nimismiesvero useissa tapauksissa
+hyvin samantapainen; niin Hollolassa ja Villähteellä ja kaikissa
+Sääksmäen kihlakunnan pitäjissä, paitsi Portaassa. Tarkalle ottaen oli
+kumminkin ainoastaan Sääksmäen ja Pälkäneen pitäjissä täysin
+samanlainen nimismiesvero. Kaikkialla muualla oli pitäjäin kesken
+paikallisia eroavaisuuksia, etupäässä viljan ja humalain maksussa.
+Huomioon sattuu, että jokaisessa pitäjässä maksettiin kauroja aina sama
+määrä kuin ohria.
+
+Viidessä Ylisen kihlakunnan pitäjässä (Asikkalassa, Villähteellä,
+Elimäellä, Sysmässä ja Jämsässä) otettiin nimismiesveroon lisäksi lehmä
+pari ja muutama lammas kultakin pitäjältä, yhteensä viidestä pitäjästä
+7 lehmää ja 20 lammasta. Nämä elukat suoritettiin "pitäjän sopimuksena"
+käräjain pitämistä varten. Jämsässä maksettiin myöskin lihaa, silavaa
+ja voita erityisen sopimuksen mukaisesti. Puheenaolevat pitäjät olivat
+kihlakunnan nuorempia ja syrjäisempiä seutuja.[930] Nimismiesveroon
+kuului paikoittain vielä muitakin pikku eriä, joiden luetteleminen
+kumminkaan ei ole tässä tarpeellinen.
+
+Hämeessä oli pitäjittäin sovittu, koukuittain maksettava vero. Se oli
+nimismiehelle suoritettu kestitysvero; sen useimmat erät olivat
+kestitystavaroita ja joskus siitä suoraan käytetäänkin nimeä
+"kinkeri".[931] Verokappaleista käytetyt nimitykset sellaiset kuin
+"käräjälahjat", "käräjälehmä", "käräjälampaat", osoittavat sitä, mikä
+monesta muustakin seikasta selviää, että nimittäin tämä vero oikeastaan
+oli pitäjän käräjain ylläpitämistä varten suoritettu paikallinen vero.
+
+Lisävalaistusta tässä kohden saamme eräästä Hämettä koskevasta
+veroselityksestä v:lta 1531, jossa nimismiehen verosta nimenomaan
+sanotaan, ettei siitä "ole mitään tullut tähän saakka linnaan", vaan
+että "tällä mainitulla verolla on vouti kaikkien miesten kanssa
+kulkenut kestityksellä kolme kertaa vuodessa kolmilla käräjillä,
+kesäkäräjillä, syyskäräjillä ja talvikäräjillä".[932] Vouti, jota tässä
+tarkoitetaan, oli linnanvouti, ja pitäjän käräjät pidettiin
+nimismiestaloissa, joissa siis nimismiesvero alkuaan kulutettiin.
+
+Mutta käräjiä ei voitu näin säännöllisesti pitää, ja se seikka aiheutti
+muutoksia nimismiesveron käyttämisessä. Juuri mainittu v:n 1531
+asiakirja kertoo vielä:
+
+"Kolmasti vuodessa pidetään käräjiä yli koko läänin, kesällä, syksyllä
+ja talvella. Käräjät pidetään nimismiesten luona ja silloin vouti ja
+tuomari makaavat kaksi yötä kunkin nimismiehen luona; koska läänissä on
+24 nimismiestä, niin jokainen kestitys kestää 7 viikkoa. Jos
+kesäkäräjät myöhästyvät, niin eivät ehdi olemaan muuta kuin yhden yön;
+toisen sijaan otetaan linnaan karjaa. Talvella hevoset apetetaan; mutta
+kun ei kesällä tarvitse apettaa, niin sen sijaan otetaan käräjäkauroja
+linnaan".
+
+Aivan tämäntapaisesti käytettiin Hämeen nimismiesveroa vielä 1540-luvun
+alussa. Linnaan näet silloin kannettiin kultakin pitäjältä 4
+yösijalehmää eli "lehmiä kesäkäräjäkestityksen edestä" ynnä 8 samaan
+veroon kuuluvaa lammasta (muutamissa vaillinaisissa pitäjissä teki tämä
+erä 1-2 lehmää ja 4-6 lammasta). V:n 1530 tilien mukaan tuli sillä
+tavoin linnaan 42 yösijalehmää ja 87 yösijalammasta.[933]
+
+Niinikään perittiin 1540-luvun alussa linnaan "kinkerikauroja" eli
+"nimismiehen kauroja" -- "voudin kestityksen ja yösijan edestä",
+lisätään Kulsialan tileissä -- 1 punta kultakin neljänneskunnalta eli
+3-4 puntaa pitäjältä riippuen neljänneskuntain luvusta. V:n 1530
+tileissä tämä erä linnan tileissä mainitaan käräjäkaurain nimellä.[934]
+
+Näiden eräin lisäksi perittiin linnaan puheenaolevana aikana
+nimismiehiltä vielä rahaverokin, jota v. 1539 maksettiin jokaisesta
+Hämeen pitäjästä 12 ja seur. vuonna 10 markkaa (muutamista pitäjistä
+vielä vähemmän). Näitä yösijarahoja eli kestitysrahoja maksettiin
+linnanvoudin käräjäkestityksen edestä. Nämä rahat eivät näy olleen
+sidotut määrättyihin käräjiin, vaan maksettiin niitä milloin
+talvikäräjäin, milloin kesäkäräjäin, milloin yleensä vain vuotuisten
+käräjäin edestä. Tämä vero tavataan v:n 1530 linnatileissä
+"kestitysrahain" nimisenä eränä.[935]
+
+Osaa nimismiesverosta oli siten lakattu kuluttamasta käräjillä ja
+ruvettu sitä osaa ottamaan linnaan. Tähän linnan osaan nimismiesverosta
+kuului:
+
+                             pitäjältä     neljänneskunnalta
+
+    lehmä (yösijalehmiä)      (2-)4    eli (1/2-)1
+    lampaita yösijalampaita)  (4-)8     "  (1-)2
+    kauroja (käräjäkauroja)   4 puntaa  "  1 punta
+    rahaa (yösijarahaa)       10-12 mk  "  2 1/2-3 mk
+
+Tämä vero, se on tarkoin huomattava, ei ollut mikään lisäys
+talonpoikain veroihin, vaan otettiin se nimismieheltä, hänelle
+kertyneistä nimismiesveron varoista, niinkuin vanhimmissa
+linnantileissä nimenomaan sanotaan.[936] Tätä osuutta nimitetään
+tileissä nimismiehen sopimukseksi eli taksaksi. Se ei ollut, vaikka
+niin on arveltu, mikään urakkasumma, jonka nimismies maksoi kruunulle
+saadakseen omaksi hyväkseen pitää pitäjän nimismiesveron, vaan,
+kuten on nähty, linnanvoudille ja linnaväelle kuuluva osuus
+nimismieskestityksestä, joka oli suoritettava linnaan, kun sitä ei
+voitu paikalla käydä nauttimassa.[937]
+
+Hämeen nimismiesverosta tulivat määrätyt osat määrätyille
+virkamiehille.
+
+Tuomarien velvollisuuteen kuului käydä kaikilla kolmilla käräjillä, ja
+heille oli tuleva määrätty osa nimismiesverosta. V. 1545 nauttivat
+Hämeen tuomarit nimismiesverosta seuraavat osat:
+
+                             Ylinen   Sääksmäen       Hattulan
+                             kildak.   kihlak.        kihlak.
+
+    kauroja, puntaa......     9 1/2    6                 7
+    "ruokakalaa", kippunt.    2        1 kipp. 2 leiv.  --
+    kynttilöitä, kpl        700      580               560
+    heiniä, talvikuorm       26 1/5   18                21
+
+Erään tiedon mukaan tuli tuomarin saada 1 punta kauroja ja 3 koukun
+heinät kultakin pitäjältä; yllämainitut määrät vastaavatkin jokseenkin
+tarkoin tätä sääntöä.[938]
+
+Myöskin maanvouti sai osansa nimismiesverosta. Paitsi
+varsinaista käräjäkestitystä tuli Hämeen nimismiesten pitää
+vuodessa kolmet kestitykset maanvoudeille, jotka jokaisten käräjäin
+jälkeen kulkivat sakkoja kantamassa alueellaan majaillen kunkin
+nimismiehen luona. Syys- ja talvikäräjäin jälkeen oli maanvoudin mukana
+linnanhevosia, joiden syöttämiseksi silloin kussakin nimismiestalossa
+oli suoritettava 1 punta kauroja.[939] Näitä kestityksiä varten
+jaettiin linnan hevoset kolmeen osaan, joista kukin maanvouti otti
+kihlakuntaansa yhden. Kun maanvouti myöhemmin sai nimismiesverosta
+kauroja ja kynttilöitä, näyttää tuo osuus johtuneen juuri mainitusta
+sakkokestityksestä.
+
+Kuinka Hämeen nimismiesvero alkuaan lieneekään järjestetty, uuden ajan
+alussa se suureksi osaksi tuli käytetyksi niin, että kukin
+käräjäkestitykseen oikeutettu sai siitä osansa. Tietysti täytyi jotain
+jäädä nimismiehelle itselleenkin, jonka senkin jälkeen kuin herrat
+saivat määräosansa tärkeimmistä verotavaroista edelleenkin arvatenkin
+tuli pitää varsinaista käräjäkestitystä ja sakkokestitystä sekä sen
+lisäksi kestittää kaikenlaista kruunun kulkevaa väkeä. Tätä varten
+nimismies kaiketi sai käyttää sen osan nimismiesveroa, mikä jäi, kun
+virkamiesten määräosat siitä oli otettu pois.
+
+Mutta tämä järjestely muuttui, kun v. 1540 nimismiesvero ruvettiin
+merkitsemään linnan tilikirjoihin ja koko tätä veroa katsomaan kruunun
+pysyväksi tuloksi. Nyt määrättiin nimismiehellekin tarkoin laskettu
+osansa. V:n 1541 tilien mukaan nauttivat nimismiehet jokseenkin
+säännöllisesti 10 koukun (= 1 neljäskunnan) veron. Milloin
+nimismiehille tuli säännöllisten rasitusten lisäksi lisärasituksia,
+kuten kruunun hevosten talvisyöttöä, määrättiin heille siitä erityinen
+korvaus.[940] Käräjäkestitysten tähteetkin kuuluivat nyt kruunulle ja
+myytiin kruunun hyväksi tai vietiin linnaan.[941]
+
+Savon nimismiesverossa tapaamme useita samanlaisia piirteitä kuin
+Hämeessä, mutta myöskin huomattavia lisäpiirteitä.
+
+Savossa olivat nimismiesveron perusteet uuden ajan alussa kruunulle
+niin tuntemattomat, että niistä täytyi erityisellä tiedustelulla selvää
+ottaa.[942] Eikä ihmekään, sillä vero oli todellakin varsin
+monimutkainen. Nimismiehet saivat veronsa kolmesta eri lähteestä
+seuraavaan tapaan:
+
+(1) Kultakin neljänneskuntamieheltä sai nimismies erityisen veron,
+johon kuului lähes pariakymmentä erilaista kinkeritavaraa. Näistä
+eristä maksoivat neljänneskuntamiehet osan talvi- ja osan kesäkäräjiä
+varten. Se oli epäilemättä alkuisimpia tapoja hankkia tarpeellisia
+kestitysvaroja.[943]
+
+(2) Kultakin kymmenysmieheltä nimismies sai kuhunkin kestitykseensä
+määräämättömän joukon lintuja, kanoja, jäniksiä, munia, tuoretta kalaa
+"ja yhtä ja toista muuta, mitä hänellä on, vaikkei hänellä siitä mitään
+määräsopimusta ole", sekä 2 lammasta, joista toinen sanottiin olevan
+sotamiesten linnaleiriä varten ja toinen "vanhaa nimismiesveroa".
+Kymmenyskunnittain kävi nimismiestaloissa jauhatustyössä mies (Male
+böndher, Stampebönder), joka siellä työskenteli tavallisesti 8
+päivää.[944]
+
+Tämäkin vero käsinkiviä vääntävine talonpoikineen ja epämääräisine
+käräjätuomisineen tekee mitä alkuisimman vaikutuksen.
+
+(3) Varsinaiseksi nimismiesveroksi jokainen täysivero Savossa maksoi
+määrätyt erät viljaa (m.m. "kenkärahaohria"), voita, humaloita, heiniä,
+olkia, halkoja ja päivätöitä.[945]
+
+Tämä vero maksettiin hyvin samanlaatuisena kaikkialla Savossa. Pääosana
+siinä olivat sellaiset verotavarat, joita keskiaikana käytettiin
+virkamiesten palkkauksiin ja hevosten syöttöön. Todella menikin suuri
+osa nyt puheenaolevasta verosta sellaisiin tarkoituksiin. Tästä verosta
+näet nimismies suoritti linnaan melkoisen "kinkerin" ja "taksan".
+
+Kinkeri esiintyy Savon vanhemmissa verokirjoissa erityisenä linnaan
+maksettavana verona, jota suoritettiin kaikkialla maakunnassa samalla
+tavalla, nimittäin kultakin täysiverolta:[946]
+
+    1 panni "kinkerikauroja"
+    1 parmas "kinkeriheiniä"
+
+Nämä kaurat ja heinät olivat samat, jotka tavataan nimismiesverossa
+(kohta 3). Niiden suorittaminen oli järjestetty sillä tavalla, että
+pitäjästä kaksi neljänneskuntaa maksoi kinkerikaurat ja kinkeriheinät
+linnaan ja kaksi nimismiehelle. Ettei tässä ole kysymys alkuperäisestä
+linnakinkeristä, vaan nimismiesverosta, selviää siitä, että eräissä
+veroselityksissä nimenomaan mainitaan nimismiehen maksaneen nämä erät
+linnaan, ja että "kinkeriheinäin" lisäksi linnaan maksettiin erityisiä
+"veroheiniä".
+
+Nimismiehen muista verotavaroista perittiin linnaan jokaiselta
+pitäjältä suuri taksa, johon kuului:[947]
+
+    rukiita        5 puntaa
+    ohria         10   "
+    voita          5 leiv.
+    humaloita      5   "
+    härkä          1
+    lampaita       8
+
+Näitä eriä kutsutaan myös "nimismiehentaksarukiiksi",
+"nimismiehentaksaohriksi" j.n.e. Myöskin nimityksiä "kinkerirukiita",
+"kinkeriohria" käytetään. Tällaiset nimitykset osoittavat niiden
+kuuluvaisuutta samaan ryhmään "kinkerikaurain" ja "kinkeriheinäin"
+kanssa.
+
+Kun nimismiehen "taksa" eli "kinkeri" täten otettiin määrätyllä tavalla
+hankitusta osasta nimismiesveroa, näyttää uskottavalta, että tämän koko
+pitäjältä kokoverojen mukaan kannetun nimismiesveron osan alkuperäinen
+tarkoitus on ollut juuri tämän taksan hankkiminen, ja että siis
+varsinainen käräjäkestitys on alkuaan ylläpidetty vain niillä
+varoilla, joita neljäs- ja kymmenysmiehet edelläkerrotulla tavalla
+nimismiestaloon hankkivat. Mistään urakoimisesta nimismiesverolla ei
+siis täälläkään voi olla puhetta. Se on ollut suurherrain harjoittamaa
+suoranaista kiskomista, joka alkoi linnassa ja jatkui alinomaisilla
+käräjillä.
+
+Kun Savon nimismiehen velvollisuuksista on jo ennen mainittu, emme
+tässä sen pitemmältä puutu niihin. Koko nimismiesvero joutui Savossakin
+v:n 1540 vaiheilla kruunun haltuun. Nimismiehelle jätettiin
+korvaukseksi nimismiesverosta määrätty osa, joka näkyy tehneen 1/5
+nimismiestaksasta eli yhden pitäjän taksaa vastaavan määrän, sekä
+entiset määrät kinkerikauroja ja kinkeriheiniä ynnä joitakuita muita
+eriä.[948]
+
+Viipurin linnaläänin s.o. Karjalan ja Porvoon läänin nimismiesvero oli
+uuden ajan alussa yleensä samantapainen kuin Hämeessä ja Savossa. Vasta
+sen jälkeen kuin kruunu v. 1541 otti Viipurin läänin nimismiesveron
+välittömään hoitoonsa, tuli verokirjoihin merkityksi, mitä talonpoikain
+oli täksi veroksi maksaminen. Vero kannettiin täälläkin useampain eri
+perusteiden mukaan ja oli eri pitäjissä erilainen.
+
+(1) Pitäjän oli nimismiesveroon suoritettava:[949]
+
+    2-3 lehmää
+    4-8 lammasta
+
+Nämä lehmät ja lampaat näyttävät vastaavan Viipurin lääniä lähimmässä
+Hämeen osassa niinikään pitäjittäin suoritettuja "käräjänautoja" ja
+"käräjälampaita". Todennäköistä on, että tämä vero oikeastaan oli
+neljänneskunnittain suoritettava. Sillä tavoin suoritettiin vero
+Jääskessä, jossa kunkin neljänneskunnan tuli suorittaa 1
+"teurastusnauta ja 4 lammasta".
+
+Myös Porvoon läänin pitäjät suorittivat naudat ja lampaat
+neljänneskunnittain, siten että kolme neljännestä suoritti kukin 1
+naudan ja neljäs neljänneskunta 6 lammasta.[950] Kuten muistamme, tuli
+Savonkin neljännysmiesten suorittaa nimismiesveroon nauta ja lampaita.
+
+Käräjäkarjan hankkiminen nimismiehelle on siten varmaan koko itäisessä
+Suomessa tapahtunut alkuaan neljänneskunnittain. Se oli käytännöllisin
+maksutapa, sillä olisi mutkalliselle keskiajallekin varmaan ollut liian
+mutkallista järjestää koko pitäjää yhden ja kahden lehmän osakkaaksi.
+Porvoon läänin tavasta voimme päättää, että neljänneskuntain tuli
+kiertovuorossa hankkia lehmä ja lampaat. Ehkäpä ulettui kiertovuoro
+pitemmällekin siten että "nautakunnat", joista Viipurin läänin
+neljänneskunnat olivat kokoonpannut, vuoronsa jälkeen hankkivat
+neljänneskunnan suoritettavan karjan.
+
+Karjalan puolella lääniä oli nimismiesveroon pitäjittäin maksettava
+suolakalaa 2 1/2-3 tnr, mikä mahdollisesti myöskin toimitettiin
+neljänneskunnittain.
+
+(2) Nautakunnittain maksettiin Karjalan puolella nimismiesveroon 1-2
+jänistä ja lisäksi paikoin 3 kanaa, paikoin "nautakuntasilavaa".
+Porvoon läänissä ei nautakunnittain ole merkitty maksetuksi mitään,
+mutta edustavat neljänneskuntain kanarahat nähtävästi vanhempia
+nautakuntain kanoja. Tällä nautakuntaverolla on vastineensa Savon
+kymmenysmiesten nimismiehelle maksettavissa jäniksissä, kanoissa y.m.
+pienissä epämääräisissä antimissa.
+
+(3) Yli koko Viipurin läänin maksettiin nimismiehelle kultakin savulta
+(s.o. talolta tai talonmieheltä)
+
+    1 kuorma halkoja
+    1 kupo olkia.
+
+Tämä halko- ja olkivero tavataan suurimmassa osassa Suomea ja
+yleisimmin savun tai manttaalin mukaan maksettavana. Se on luettava
+alkuisimpiin käräjävarustuksiin.
+
+(4) Varsinaiseksi nimismiesveroksi Viipurin läänissäkin jääpi
+täysiverojen suoritettava, monia kestitystavaraeriä sisältävä vero,
+jonka määrät melkoisesti vaihtelivat eri pitäjissä.[951]
+
+Kaikella toivottavalla selvyydellä ilmoitetaan Viipurin läänin
+verokirjoissa nimismiesveron tarkoitus: se maksettiin kuhunkin
+nimismiestaloon talvi- eli laamannikäräjäin pitämiseksi. Eräässä
+opastuksessa nimenomaan mainitaan, että nimismiesvero maksettiin
+talvikäräjäin aikana kussakin nimismiestalossa. Toisessa sanotaan:
+"Talvikäräjät pidetään neljässä käräjäpaikassa nimismiesten luona
+kolmena yönä 150 miehelle renkineen ja hevosineen, niitä kutsutaan
+laamanninkäräjiksi, ja tämä kestitys tapahtuu nimismiesverolla, ja mitä
+jää, sen saavat nimismiehet pitääkseen kestityksiä ympäri vuoden".[952]
+
+Paitsi tätä suurta talvikäräjäin pitoa oli Viipurin läänin nimismiesten
+suoritettava suuri joukko muita kestityksiä.
+
+Viipurin läänin nimismiehillä ei uuden ajan alussa ollut suurtakaan
+käyttövaltaa nimismiesveroon nähden. Jo ennen nimismiesveron lopullista
+joutumista kruunun haltuun kantoi kruunu täällä kinkerin eli taksan
+nimellä suurimman osan nimismiesveroa itselleen, myöntäen sitten tästä
+taksasta "lyhennyksiä" asianomaisille virkamiehille. Tämä taksa
+kannettiin pitäjittäin verokappaleissa, jotka yleensä olivat samat,
+joita talonpojat maksoivat nimismiesveroksi, ja määrissä, jotka eivät
+olleet sanottavasti pienempiä kuin ne määrät, jotka talonpoikain
+maksuista keräytyivät. V:n 1539 verokirjassa sanotaan, että "ei vouti
+eikä kirjuri tiedä mieslukua siitä, kuinka se kinkeri suoritetaan eli
+mitä kunkin tulee vuosittain suorittaa, vaan ovat vuosittain merkinneet
+taksaksi ja sopimukseksi, mitä kukin pitäjä suorittaa".[953] Myöhemmin
+tässä tapahtui vain se muutos, että kruunu hankki tiedon, minkä
+perusteiden mukaan talonpojat nimismiesveron maksoivat, ja merkitsi ne
+tileihinsä saaden siten veron kruunun eduksi nousemaan jonkun verran
+suuremmaksi.
+
+Koska kuitenkin nimismiesveron perusteet vielä uuden ajan alussa olivat
+kruunulle tuntemattomat, on ilmeistä, ettei tämä vero aikaisemmin ole
+ollut mikään kruunulle menevä kinkeri, vaan erityinen, varsinaisista
+linnaveroista poikkeava, paikallinen vero. Viipurin läänin olot
+viittaavat ratkaisevasti siihen, että tämän erikoisveron tarkoituksena
+on ollut yksinomaan talvikäräjäin ylläpitäminen eikä mikään muu.
+
+Virkamiesten osallisuus nimismiesveroon oli Viipurin läänissä
+samantapainen kuin muualla.
+
+Lopuksi katsahdamme Varsinais-Suomenkin oloja.
+
+V.-Suomessa maksoivat talonpojat uuden ajan alussa nimismiesveroa
+yleensä samanlaisissa verokappaleissa kuin Hämeessä, vieläpä
+suunnilleen yhtä suurissa määrissäkin. Lähempää selvää veron
+perusteista ja määristä ei tässä tarvitse tehdä, koska siitä jo on
+olemassa esitys.[954]
+
+Nimismiesveroa käytettiin V.-Suomessakin käräjäin pitämiseen. Läänin
+nimismiesten tuli uuden ajan alussa "pitää kestitystä niin usein kuin
+käräjiä pidetään".[955] Tiedon mukaan v:lta 1537 oli Etelä-Suomen
+nimismiesten kestitettävä tuomaria kolmilla käräjillä vuodessa 2 yötä
+kerrallaan.[956]
+
+Jo 1530-luvun alussa nimismiehiltä kannettiin linnaan melkoinen osa
+tätä veroa. V:n 1539 verokirjan mukaan maksoivat nimismiehet
+suurimmassa osassa maakuntaa linnaan melkoisen kinkerin "sopimuksen
+mukaan, ja se oli taksa nimismiesveron edestä". Taksaa karttui eri
+pitäjistä hyvinkin erilaisia määriä.[957]
+
+Vehmaan ruots. ja Uudenkirkon Hallun lääni muodostivat piirin, josta
+maksettiin linnaan aivan sama kinkeri kuin Taivassalossa ja Lapissa.
+Täydellisesti samanlainen oli kinkeri ainoastaan tällä alueella, sillä
+kaikkialla muualla oli pitäjäin maksuissa erotusta, ellei muussa, niin
+pienissä lisämaksuissa. Kunkin pitäjän tai nimismiehen kanssa erikseen
+tehdyt sopimukset siten lienevät olleet tämän kinkerin maksamisen
+perusteena.
+
+Muutamat nimismieskinkerin kappaleet muistuttavat niin suuresti Hämeen
+oloja, ettei voi olla epäilystä niiden alkusyyn samanlaisuudesta.
+Ensinnäkin maksettiin 17 V.-Suomen pitäjästä linnaan härkä,
+kinkerihärkä, joka epäilemättä vastaa Hämeen kinkerilehmiä. V:n 1531
+verokirjassa mainitaan näitä kinkerihärkiä tulleen linnaan 15-20 kpl.
+Kinkerihärkä maksettiin Laitilasta vielä senkin jälkeen kuin vero
+muualla oli lakannut, ja v:n 1556 verokirjassa on hauska esitys siitä,
+miten Laitilan härkä hankittiin: nimismies kantoi vuosittain 6 mk
+(vanhempain vero-opastusten mukaan 3 penninkiä kultakin talolta) avuksi
+kelpaavan kinkerihärän hankkimiseksi, jonka hänen tuli suorittaa
+linnaan, "ja on tiedettävä, että joka kolmas vuosi perii Kustavi Fincke
+Hallun bolista kinkerihärän, koska kukin boli sen hankkii joka kolmas
+vuosi".[958] Se oli siis vieläkin kerran keskiajalla niin suosittu
+vuorovero.
+
+Seitsemästä V.-Suomen pitäjästä ja lisäksi Iniön saari-verokunnasta
+maksettiin nimismiestaksassa v. 1539 myöskin kinkerirahoja, 2-19 mk
+pitäjältä. Kun näistä pitäjistä (Paimiota lukuunottamatta) ei maksettu
+kinkerihärkiä, on se oletus lähellä, että kinkerirahoja on maksettu
+härkäin korvaukseksi.
+
+Kauroja maksoivat nimismiehet linnaan 2-5 puntaa pitäjältä, kauroja
+maksettiin sellaisistakin pitäjistä, joiden muita tähän kuuluvia
+ruokaparselleja ei lähteissämme mainita, mistä päättäen kauroja
+erityisesti haluttiin saada linnaan. Tämä kauravero tavataan v:n 1531
+linnantileissä kinkerikaurain nimellisenä -- sama nimitys ja varmaan
+asiakin, jonka olemme tavanneet Hämeessäkin. Näitä kinkerikauroja
+käytettiin maanvoudin y.m. virkamiesten hevosten syöttämiseen
+talviviikkoina, mikä viitannee tämän veron alkuperään.[959]
+
+Ylemmillä ja alemmilla virkamiehillä oli V.-Suomessakin tavalliset
+osuutensa nimismiesverosta. Kruunun haltuun koko tämä vero joutui v.
+1540.[960]
+
+Edellisestä on selvinnyt, että nimismiesvero kaikkialla Suomessa on
+alkuaan ollut käräjiä varten suoritettu kinkeri. Tämä kinkeri on
+tavallaan keskiajan vanhimpia ja nuorimpia veroja. Alkuperäisimpään
+käräjäkestitykseen kuuluivat sisämaassa talonpoikain epämääräinen
+nuotanveto, josta lukuisissa asiakirjoissa puhutaan, jousien
+suorittamat varsinaiset käräjäverot ja kipsis- y.m. lahjat. Vasta
+vähitellen ja ikäänkuin ulkopuolella lakia näkyy vero kasvaneen siksi
+suureksi kinkeriksi, josta riitti jakaa ylhäisille ja alhaisille
+virkamiehille. Vielä V. 1414 Eerik Pommerilainen yrittää ehkäistä
+nimismiesveron kasvamista Suomessa määräten, että nimismiesveroksi
+(lændzmandz gieldh) maksetun 1 1/2 viljapannin ja heinäin sijasta oli 1
+äyri rahaa savulta riittävä.[961] V:lta 1419 on toinen Eerik kuninkaan
+käskykirje, jossa vielä koetetaan kestityksiä rajoittaa. Tapa näyttää
+jo olleen juurtunut, ja aljetulla uralla kehitys sitten kävi nopeasti.
+Kaarle kuninkaan kirjeestä v:lta 1450 Turun läänin asukkaille nähdään,
+että voudinkinkeri jo oli pysyvä vero Turun läänissä; kysymys oli enään
+vain siitä, kuinka suuren kinkerin kukin pitäjä oli maksava Turun
+linnanvoudille, koska toiset pitäjät olivat suuria, toiset pieniä.[962]
+
+Emme kumminkaan erehtyne katsoessamme laamannilaitoksen kehittymistä
+yhdeksi käräjäkestityksen pääaiheuttajaksi. Mutta piirteet sellaiset
+kuin Hämeen ja V.-Suomen "yösijalehmät" ja yleensä "kinkerin" ja
+"taksan" ottaminen linnaan näyttävät varsin vanhoilta, vaikkemme
+tarkemmin osaa sanoa, kuinka vanhoja ne ovat.
+
+Tämän keskiajan tunnuksellisen veron joutuminen kokonaan kruunun
+haltuun merkitsee samalla koko keskiaikaisen virkamiesjärjestelmän
+muuttumista, virkamies- ja paikallishallinnon lopullista joutumista
+valtion valvonnan ja määräysvallan alaiseksi.
+
+
+
+
+VIITESELITYKSET:
+
+
+[1] "Miten Ruotsin oikeus vähitellen voitti alaa meidän maassa ja miten
+se tunki Suomalaisten alkuperäiset oikeustavat syrjälle, mutta itse
+puolestaan, epäilemättä monessa kohden täytymyksestä, käytännössä
+mukaantui näiden oikeustapain mukaan -- on vielä kirjoittamaton
+historia" (Jaakko Forsman, Suomen lainsäädännön historia 6).
+
+[2] Niistä mainittakoon tässä Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran "Suomi"
+ja "Pitäjänkertomuksia" sarjoissa ilmestyneiden pitäjänkertomusten
+lisäksi seuraavat:
+
+Garibaldi Nyström, Tietoja Saarion pitäjän asemasta ja veroista v.
+1539-1572 (1884, Hist. Ark. VIII);
+
+Hannes Gebhard, Savonlinnan läänin oloista vuoteen 1571 (1889);
+
+Kaarlo Ignatius, Tietoja Kangasalan pitäjästä ja vero-oloista
+Ylä-Satakunnassa v. 1540-1577 (1890, Länsisuomalaisen osakunnan
+julkaisu Länsi-Suomi IV);
+
+K. J. Jalkanen, Pohjois-Hämeen erämaat, asutus ja olot vuoteen 1620
+(1892);
+
+Anders Allardt, Borgå läns sociala och ekonomiska förhållanden åren
+539-1571 (1898).
+
+[3] Ruuth, Tanskan keskiaik. kronikkojen mainitsemista tanskalaisten
+retkistä Suomeen vuosina 1191 ja 1202 (Suomal. Tiedeakat. Esit. 1910 I,
+1-16) sekä Lisiä esitelmään tanskalaisten retkistä Suomeen v:ina 1191
+ja 1202 (Suomal. Tiedeakat. Esit. 1910 II 57-63).
+
+[4] MU s. 16.
+
+[5] MU ss. 19, 24.
+
+[6] MU s. 21.
+
+[7] MU s. 30.
+
+[8] MU s. 40.
+
+[9] MU ss. 33, 60.
+
+[10] MU s. 77.
+
+[11] Vrt. Liljenstrandin huomautuksia, Finlands jordnaturer (1874)
+44-46.
+
+[12] Vrt. Gummerus, Suomalaisten käännytys kristinuskoon,
+Oma Maa I 251.
+
+[13] Vrt. Nielsenin, Tarangerin ja Hertzbergin väittelyä Norjan
+vanhimmista verotusoloista, Hist. Tidskrift (Norjan), 4. sarjan 4. side
+(1907), 39 seur., 98 seur., 161 seur.
+
+[14] Hildebrand, Medeltid I 264, 265.
+
+[15] Hildebrand, Svenska statsförfattn. hist. utveckling 81.
+
+[16] Kuinka monenlaisia veroja jo 1200-luvun lopulla Ruotsissa
+tunnettiin ja kuinka tarkoin niiden laatuja erotettiin, näkyy hyvin
+Maunu Latolukon v. 1281 annetusta kirjeestä, jossa on puhe papiston
+vapautuksista "ab omni iure regio et causis regalibus, solucionibus
+quoque wlgariter dictis skiphwister, spannemaale, ettergiaeld,
+ledunxlame ac talliis, muneribus, exaccionibus seu quibuscunque
+tributis, rebus uel personis impositis uel imponendis, quibuscunque
+nominibus censeantur acsi nominatim et specialiter essent expressa."
+(Dipl. Sv. I. 586.)
+
+[17] "Bero Vestgotus est; alienauit tributum Finonum ad manus regis,
+cuius erat consanguineus et cancellarius", MU s. 48. Vrt. Porthan,
+Chronicon 141.
+
+[18] "Raguald, Ostgotus; hic primo maskot instituit", MU s. 52. Vrt.
+Porthan, Chronicon 142-144.
+
+[19] Yrjö Koskinen, Suomenmaan keskiaikaisesta aatelistosta, Hist. Ark.
+VIII 9 seur.
+
+[20] Niistä tarkemmin ks. kirjoitustani Keskiajan kruununkartanot
+Suomessa, Hist. Ark. XXII, II 1-27.
+
+[21] Useat kruununkartanot olivat varustetut linnoilla, mutta toisin
+kuin myöhemmän ajan suurlinnat nämä vanhat kartanolinnat olivat
+yksinäisiä tornia, joiden varustusväeksi riitti kourallinen sotureja.
+Tätä linnamallia ovat olleet m.m. Koroisten linna Rantamäellä, Stenberg
+Maskussa ja (myöhemmät) Kokemäen ja Korsholman linnat. Satakunnan
+linnaväeksi v. 1367 määrättiin 8 miestä ja Korsholmassa oli keskiajan
+lopulla koko 6 miestä, päällikkö mukaan laskettuna (Mustak. s. 134;
+Aspelin, Korsholman linna ja lääni 44).
+
+[22] "castra omnia Finlandiae et partium orientalium, videlicet Aaboo
+et Tauestahus et Wiborgh cum terris adiacentibus eisdem; et -- --
+mandabimus praefectis nostris ibidem" (MU s. 100).
+
+[23] "terras Finlandie, Alandie, Nylandie, Thawistie ceterasque alias
+terras advocacie Aboensis subiacentes" (MU s. 132).
+
+[24] Bidr. IV s. XCL.
+
+[25] Mustak. s. 129, 134.
+
+[26] "tributum nostrum -- carpo regio -- residuum vero in aliis juribus
+-- pro dictorum castrorum edificiis ac suis et castrensium mibi
+expensis et sumptibus", (MU ss. 178-179).
+
+[27] "all var ingiæld i Finlande -- -- skatten, rethupennynge,
+rughkarper, falcalæghit" (MU s. 196).
+
+[28] Eräässä asiakirjassa Albrekt Meklenburgilainen mainitsee
+vahvistaneensa sopimuksia ja päätöksiä, joita linnanvoudit olivat
+tehneet Suomen maakuntain, kihlakuntain ja pitäjäin kanssa
+(Mustak. s. 129).
+
+[29] Valdemar oli Suomen herttuana kuolemaansa saakka (1318) sillä
+poikkeuksella, että vv. 1308-10 hän ja Eerik herttua yhdessä
+hallitsivat alueitaan ja että v. 1310 Viipurin linnalääni joutui
+kuninkaan alaiseksi.
+
+[30] Carlsson, Grundskatterna 163.
+
+[31] MU s. 109-111.
+
+[32] MU s. 130.
+
+[33] Vrt. Porthan, Chronicon 256, 257.
+
+[34] MU s. 319.
+
+[35] "af allom arlikom scatwm, alæghnom oc markagieldom oc af allom
+thunga lidhugt" (MU s. 383). -- Sana "alæghnom" näkyy tässä erityisesti
+tarkoittavan ylimääräisiä veronmaksuja; siinä merkityksessä sitä
+käytetään myöskin Albrekt kuninkaan ja Jaakko Djeknin Suomen veroja
+koskevassa sopimuksessa v. 1387 "alt Abo föghati, Satagunna oc Borgha
+föghati mædh allom ærlikom ingiældom, alæghnom oc sakörom oc allom
+konungelikom ræt" (MU s. 410).
+
+[36] "item vnnom wi at Jæppe ma bedhas ok upbæra hwart aar ena hielp at
+enast aff thæm landom oc stadhom han jnne hafuir, swasom aff hwariom
+rök en span malt, en span rugh, en span hafra, eet höns, eet las hö,
+eet las widh ok ena halff mark penningae, ok aff hwariom thiughu rökiom
+eet nöt, tw faar, eet pund smör och tw pund flæsk" (MU 411).
+
+[37] v. Below, "Grundsteuer in älterer Zeit", Handwörterb. d.
+Staatswissensch.
+
+[38] MU ss. 383, 392. -- Omituinen erehdyttävä selitys Hildebrandilla,
+Medeltid I 282.
+
+[39] MU ss. 421-422. -- Riimikronikassa puhutaan vielä Gotlannin
+lunastamiseksi suoritetusta 12 äyrin verosta joka "tuvalta" ja Ericus
+Olai mainitsee Margaretan aikaista "savuveroa" sekä erästä vihattua
+karjaveroa ("Rumpeskatt"), mutta näillä nimityksillä arvattavasti
+tarkoitettiin joitakin niitä veroja, joita ylempänä mainitaan
+(Lagerbring, Svea Rikes hist. III 745-747, IV 238; Erslev, Dronning
+Margrethe 307-308, 314-316, 492).
+
+[40] Grönblad, Nya källor 29.
+
+[41] Nya Rimkr., ed. Klemming s. 246 (Kristoffer Baijerilaisesta):
+
+    ä hwar han gönom rikit redh,
+    han hade jo sa manga hesta
+    arma böndher han forgästa
+    han fodrade V lester korn mest huaria nath -- --
+
+Sture-Krön. 24 (Kristian I) ja 143-144 (pitkä luettelo v:n 1496
+kinkeriverosta, jonka jokaisen 6 miehen tuli suorittaa).
+
+[42] Grönblad, Nya källor 216, 219, 236, 317, 382, 609.
+
+[43] (1334) "bona, que tributorum et exhibicionum ad nos spectancium
+grauaminibus subjacentes bonorum suorum libertate congaudentibus ex
+nunc jn posterum vendiderint, omnibus nichilominus pristinis
+exhibicionum oneribus subjaceant in futurum" (Mustak. s. 47).
+
+[44] Styffe, Bidrag II s. LX seur.
+
+[45] Erslev, Dronning Margrethe 296-298.
+
+[46] Arv. Handl. II 18, 19-20, 20-21, 21-22; Grönblad, Nya källor ss.
+31-34; Mustak. ss. 225-231; Styffe, Bidrag II s. LXV.
+
+[47] "oc sta badhe soknene til -- -- at fult ær geen fullo twa konunx
+rökia frælst j schat swa at hwargen kronona jngeld minschas" (Arv.
+Handl. II 48-49).
+
+[48] Arv. Handl. II 52-53.
+
+[49] Mustak. s. 335.
+
+[50] Mustak. s. 338.
+
+[51] Mustak. s. 437.
+
+[52] Se näkyy m.m. 1413 v:n katkelmasta, jossa Korsholman tileihin on
+merkitty kunkin savun maksettavaksi 5 mk "sitä rahaa, joka käy Turussa"
+(Hausen, Bidr. I 305).
+
+[53] Asiakirjat vv:lta 1414 ja 1419 (Mustak. ss. 260-261, 288-289),
+
+[54] Hausen, Bidr. I 301-319. Vrt. Erslev, Erik af Pommern 299.
+
+[55] Grotenfelt, Suomen hist. uskonp. aik. 82-83.
+
+[56] Nya eller Karls-krönikan (ed. Klemming) 19, 23:
+
+     -- -- -- -- --
+     Och monde han sverige meer förderffwa
+     alle then skat ther riket kunne werffua,
+     bönder sculle thz j reedho penunga vtgöra
+     them loth han alla til danmark föra
+     vtan som neppest fogadana gaatha
+     bespijsa slotten j nokra matha
+     före ärffwode togh han peninge samalund,
+     thy rothnado slotten nider j grundh
+     thy är riket förarmat swa
+     Reeda peninga är ther vndt at fa
+     -- -- -- -- --
+     The fatige bönder j sverige ära
+     höglica the her mote kära
+     konungin en pänningh stadga stichtade
+     herra henning koningxmark thz dichtade
+     Sidan then penning stadga war sath
+     tha wordo mang gozen ödhalagt
+     Riket plagadis mz stora dödha
+     ther mz lagdis gozen ödha
+     the fatiga bönder som ater liffwa
+     jämstor stadga sculle the giffwa
+     -- -- -- -- --
+
+[57] Näin käsittävät asian Paavali Juusten Suomen piispan kronikassaan
+ja Porthan (Chronicon 373, 448). Sama asia ilmenee julistusten
+otsikosta.
+
+[58] Vrt. Porthan, Chronicon 446.
+
+[59] Mustak. s. 352-354.
+
+[60] Mustak. s. 399. Vielä Kustaa Vaasan aikana Satakunnan talonpojat
+muistelivat arkkipiispa Olavin -- v:n 1436 julistusten allekirjoittajan
+-- veronalennusta (Arv. Handl. VI 180-181).
+
+[61] UL, KB X 6 2.
+
+[62] Raaseporin läänin verokirja v:lta 1451, Hausenin kok. VA. -- Vrt.
+Birger Trollen tilejä Turun linnaläänistä 1463-64, Hausen, Bidr. I
+323-356.
+
+[63] Arv. Handl. VI 317.
+
+[64] Porthan, Chronicon 52-53; Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. II
+40-41; Wiklund, Lule-lappisches Wörterbuch: "väru". Vrt. suomessa
+ruokavero = ateria.
+
+[65] Fellman, Ur lappsk mytologi, Anteckn. Il 47-48, 186. Vrt. Krohn,
+Suomen suvun pak. jumalanpalv. 76 ja 168-169.
+
+[66] Ahlqvist, Kulturwörter 199; Melander, Muistoonp. Suomen niittäjä
+painosuhteista, Hist. Ark. XI 31-36, missä myös huomautetaan
+hunajavakan esiintymistä eräässä kohdassa Norjan keskiaikaisia lakeja
+(vrt. Ruotsissakin v. 1413 "3 aske hånigh", Hausen, Bidr. I 313).
+
+[67] Paitsi ed. viitteessä main. lähteitä ks. Renvallin ja Lönnrotin
+sanakirjoja (vakka); Niemi, Kalevalan selityksiä (1910) 85
+(jauhovakka).
+
+[68] Varsinais-Suomessa, Satakunnassa ja Raaseporin läänissä oli uuden
+ajan alussa vakka sama kuin kappa, joita 20 meni "Suomen panniin"
+(Melander, main. teos 24-27). Viimemainitussa läänissä maksettiin suuri
+osa linnan- ja muita veroja sellaisissa vakoissa (VA 2918 us.; Jaakko
+Teitti 193, 278). Mitta-astiaa tarkoittavat asiakirjain käyttämät
+nimitykset "karp wacka" (Arv. Handl. IX 27) ja markvakka (Melander,
+main. teos 25).
+
+[69] Melander, main. teos 32-35. -- Vrt. "skrifftewacke" Espoossa
+(Teitti 193), "fougdewackarog" Varsinais-Suomessa (VA 697: 100),
+tuomarin "vakka" Vesilahdella (Teitti 299) ja "domar vackar" Kokemäellä
+(VA 216 a: 119), kaikki 1500-luvun keskivaiheilta.
+
+[70] Reinholmin kok. 17; 101.
+
+[71] v. Transehe-Roseneck, Gutsherr und Bauer 13-14.
+
+[72] Rüssow-Pabst, Chronik (1845) 75.
+
+[73] Lönnrot, Sanak. (vakka): "en kulu minä kutsuissa, enkä vanhene
+vakoissa".
+
+[74] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 51, 57-58; Varonen,
+Vainajain palvelus 205, 229.
+
+[75] Varonen, Vainajainpalvelus 194-195, 280, 290; lisäksi Suometar
+1854: 9 (Kyntöleipä Mikkelissä). Kyntöleipä yksityiskohdissaan
+muistuttaa ruotsalaisten Ukon karjua (Tors galt), joka jouluksi
+leivottiin ja keväällä nautittiin.
+
+[76] Mustak. s. 69 ("före sen brodwakka j tridiung rog"); Arv. Handl.
+III 329 ("Brödhwackar").
+
+[77] VA 6: 214-232.
+
+[78] Hildebrand, Medeltid I 294.
+
+[79] Krohn, Suomen suvun pak. jumalanpalv. 184-185.
+
+[80] Arv. Handl. VI 309.
+
+[81] Krohn, "Ukon vakat", Kotiseutu 1910: 63,-64.
+
+[82] Suomi II, 6: 321-322.
+
+[83] Smedbergin kertomus matkalta v. 1864. -- Ilomantsin kylissä ennen
+kukin talous vuoroonsa piti Olavin pidot, joissa "villavuonna"
+uhrattiin, (U. Suometar 1878: 21).
+
+[84] Krohn, "Ukon vakat", Kotiseutu 1910: 63-64.
+
+[85] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 71-80 (lainattu kohta 78);
+Forsström (Hainari), Suomen keskiajan historia 515.
+
+[86] Kamer. Asiak. VI 172, 176.
+
+[87] Kamer. Asiak. VI 184, 189, 191.
+
+[88] Kamer. Asiak. VI 40.
+
+[89] Hildebrand, Recht und Sitte 184.
+
+[90] Venäläisten asiakirjain mukaan suuriruhtinatar Olga v. 947 läksi
+Novgorodiin ja sääti pitkin Mstan varsia pitäjiä (pokostia) ja veroja
+ja pitkin Laukaan varsia veroja (Akiander 16).
+
+[91] Ahlqvist, Kulturwörter 224-225, johtaa "pitäjän" "pitää"
+teonsanasta antamatta sen tarkempaa selitystä sanan vaiheista. -- Voisi
+myöskin ajatella "pitäjä" sanan johtuvan "pito" (pidot) juuresta.
+
+[92] Kljutshevskij, Venäjän hist. pääpiirteet 28, 54. Vanhempia
+selityksiä ks. Ronimus, Vatj. viid. verokirja 70 (Nevolinin selitys).
+
+[93] Sitä on tarkemmin selvitetty kirjoituksessa Suomen vanhin
+maakunta- ja pitäjälaitos, Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 44-56.
+
+[94] Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 52. -- Vasta pysyvä maallinen
+verotus olisi siis aiheuttanut pitäjän maanomistuksen eristymisen
+muista pitäjistä, samoinkuin verotalous vaikutti kokoavasti pienempäin
+veropiirien (neljänneskuntain) omistussuhteisiin.
+
+[95] "Sappherinas pelles", mahdollisesti "sinisiä" eli siniketun
+nahkoja. Nansen, Nebelheim I 140-141; Snellman, Itämeren suomal. I 59.
+
+[96] Nansen II 144-145; Snellman I 67.
+
+[97] Nansen II 145-146.
+
+[98] Nansen II 90-91.
+
+[99] Snellman I 55; Nansen II 87-88.
+
+[100] Nansen II 88-90.
+
+[101] Akiander 12-13.
+
+[102] Snellman I 81.
+
+[103] Snellman I 102.
+
+[104] Vrt. Aspelin, Korsholman linna ja lääni 7.
+
+[105] v. Keussler, Der Ausgang der ersten russ. Herrschaft in
+Ostseeprov. 9.
+
+[106] Österbladh, Viron-, Liivin- ja Kuurinmaan alkuasukasten
+rasitukset saksal. vall. aikana, Hist. Ark. XIX 36, 47-49. -- Vrt.
+novgorodilaisten ja susdalilaisten retket vv. 1169 l. 1171 Vienan
+seuduille, (Akiander 34).
+
+[107] Akiander 135.
+
+[108] Akiander 143.
+
+[109] Nansen I 188-189.
+
+[110] Hansen, Oldtidens Nordmænd 77, 79, 80, 99.
+
+[111] Nansen II 80, 83, 85.
+
+[112] Rydberg, Sv. Traktater I 506-508; Aspelin, Korsholman linna ja
+lääni 9.
+
+[113] Hadorph, Then Andra Delen til Rijm-Crönikorne (1676) 345.
+
+[114] Snellman, Oulun kihlak. 141.
+
+[115] MU s.350.
+
+[116] Mustak. s. 197.
+
+[117] Esitys perustuu suureksi osaksi J. Nordlanderin kirjoituksessa
+"Om birkarlarne", Historisk Tidskrift (Ruotsin) 1906 ja 1907, oleviin
+tietoihin.
+
+[118] Kamer. Asiak. I 135; VA 1:109. -- Savon lappalaisten
+kruununverosta uuden ajan alussa ks. VA 6134: 6 ja 8:113.
+
+[119] v. Bonsdorff, Kamerallagf. II 580; Ekon. och Politie lag II
+§ 300.
+
+[120] Mustak. ss. 32-33, 40-41, 43, 50-51.
+
+[121] Mustak. s. 33.
+
+[122] "de quolibet fumo in iure Karelico duas bonas pelles siue palke";
+"ij huithskin aff huario röök" (Mustak. ss. 42, 69).
+
+[123] Fontell, 33-37.
+
+[124] Mustak. s. 69.
+
+[125] Mustak. s. 69.
+
+[126] "jtem biscops ræth aff hwar konungx krok iiij hwithskin eller iij
+ore denariorum" (vuosiluvuton selitys Mustak. s. 586).
+
+[127] "Palke" sana lienee samaa alkua kuin keskiajan ruotsin "bälskin"
+(Schlyter, Gloss.: bälskin, skinn ovisst af hvad slag, hvilket erlades
+såsom utskyld). Sanan venäjänkielinen vastine oli belj, joka merkitsi
+erityisesti kärpän nahkaa (ks. ed.).
+
+[128] VA 1945: 2, 16. "Kirkon koukku" oli sama kuin tavallinen
+verokoukku, mutta edellisiin luettiin rälssikoukutkin.
+
+[129] VA 3698: 8; 3755: 8; Fontell 50.
+
+[130] VA 5050: 1; 5092: 2; 5123: 96; 5160: 13; Gebhard, Hist. Ark.
+XI 429.
+
+[131] Gebhard, Savonl. lääni 70; Arv. Handl. III 329; VA 6217 a: 1.
+
+[132] Fontell 32.
+
+[133] Fontell 32; VA 4559: 11.
+
+[134] VA 1: 108; Hist. Ark. XI 428, 429; XII 370.
+
+[135] Niistä puhutaan kaikessa yleisyydessä eräässä Kustaa Vaasan
+kirjeessä Viipurin läänin asukkaille v:!ta 1558. "Like som mongestedis
+finnes skog hosz edher Dannemenn vdi Viborgs Län, synnerligen som
+kallis kijlter" (Arv. Handl. IX 308).
+
+[136] VA 1: 11, 13.
+
+[137] "skatt för Cronones urmark och kalles kilthr the Böndne plägo
+bruka theris Swedelandh och Same kan Såå 2 sp och Same 3 spn wdi kilte
+Jordh" (VA 5162: 3).
+
+[138] VA 5042: 2; Hist. Ark. XI 428.
+
+[139] Mustak. ss. 586-588 julaistussa Satakunnan metsäin laajassa
+luettelossa, joka siinä esiintyvistä nimistä päättäen on laadittu
+1400-luvun alkupuolella, ilmoitetaan metsäin suuruus 1 1/2-14
+"miehenmetsissä". Hämeen erämaitten "miehenosista" ks. VA 131 ja
+3750 a us.
+
+[140] MU s. 353, Mustak. ss. 197, 357.
+
+[141] VA 6217 a: 1.
+
+[142] Porthan, Chronicon 636; Rosenborg, Jordbeskattn. 85, 86; Nyström,
+Hist. Ark. VIII 61, 62; Melander, Hist. Ark. X 433-435; Gebhard, Hist.
+Ark. XI 427-430, Melander, Hist. Ark. XII 368-371, 396-397.
+
+[143] Taranger, Hist. Tidskr. (Norjan) 4 sarja 4: 112, 113.
+
+[144] 1422: "aarligit landh geldh -- aarligit affgildh" (Mustak. s.
+295); 1422: "landga;ld" (Mustak. s. 299); 1542: "landgilles pgr" (VA 5:
+370); 1579: "landkillis Smör" (VA 1354: 26 seur.).
+
+[145] Mustak. ss. 121-122.
+
+[146] Mustak. ss. 140-141.
+
+[147] Mustak. ss. 140, 145-146.
+
+[148] Mustak. s. 400.
+
+[149] VA 3755: 20 seur.; 3002: us.
+
+[150] VA 3755: us.
+
+[151] Hildebrand, Medeltid I 280.
+
+[152] VA 1: 108-109.
+
+[153] Kamer. Asiak. I 127 seur.
+
+[154] Kamer. Asiak. I 10.
+
+[155] VA 1: 42.
+
+[156] Hausen, Bidr. I 4, 20, 21, 23, 29, 30, 32, 41, 57, 58, 68, 69,
+76, 85, 86, 88, 90, 94, 96, 115, 120.
+
+[157] Koska kruununverot Karjalassakin uuden ajan alussa jaettiin
+"talviveroon" ja "kesäveroon" (VA 5013: 18-19, 55-56) ja kun
+Heikinpäivän aika talvella oli vanha veronmaksuaika V.-Suomessakin
+(Grönblad, Nya Källor 407), näyttää talvisydän eli talvikäräjäin aika
+kaikkialla Suomessa olleen vanha veronmaksuaika.
+
+[158] MU ss. 117-118.
+
+[159] VA 3672: 65 seur.
+
+[160] Esim. VA 2033: 4 seur.; 3002: 139 seur.
+
+[161] VA 6134; 20-21. Tätä veroa sanottiin linnanvoudin veroksi ja
+kuului siihen myöhemmin myös 12 kyntteliä (Arv. Handl. VIII 42).
+Linnanvouti peri ohrat talvikäräjillä ja hauit kesäkäräjillä (Teitti
+19). Myöskin kymmenmiesten oli annettava voudille lahjaksi haukia (Arv.
+Handl. III 249).
+
+[162] VA 6134: 20-11.
+
+[163] VA 5043: 112; Teitti 33.
+
+[164] Teitti 69-70.
+
+[165] Kamer. Asiak. I 21.
+
+[166] Mustak. s. 57.
+
+[167] Grönblad, Nya Källor 236.
+
+[168] Esim. seuraava v:lta 1539 (VA 1: 42)
+
+     nahkat         arvoluku
+
+    hirven                   5-7
+    ahman                    4
+    ketun                    3
+    saukon                   3
+    näädän                   2
+    tuhkurin                 1
+    hillerin                 1/2
+    kärpän                   1/2
+    oravan                   1/7
+    sekalaisten ("samfong")  1/9-1/8
+
+[169] "Daxuärkskin" (Kamer. Aisak. I 10).
+
+[170] "Gråwerk xiij tijmber för wäger och broor" (Kamer. Asiak. I 21).
+
+[171] Mustak. s. 586.
+
+[172] VA 1945: 18 (kijrkon oraua).
+
+[173] Mustak. s. 69.
+
+[174] Mustak. ss. 71, 585.
+
+[175] Porthan, Chronicon 636. Kirkolle maksettava nahka oli oravan
+nahka. Sen ilmaisee yläsatakuntalainen nimitys "kirkon orava" ja
+Agricolan käyttämä nimitys "eth groskin", joka merkitsee oravannahkaa
+(Hildebrand, Medeltid 1207). Kun jousirahaa uuden ajan alussa
+maksettiin läntisessä Suomessa yleensä äyrityinen jouselta (VA 6: us.),
+lienee oravannahan arvo siellä siihen aikaan ollut äyrityinen (käypää
+rahaa). Savossa ja Karjalassa oli jousimaksu yleensä vain "fyrkki" eli
+6 penninkiä (Arv. III 329; VA 5123: 26).
+
+[176] VA 5123: 11.
+
+[177] Mustak. s. 69.
+
+[178] Mustak. s. 546.
+
+[179] Mustak. s. 586. Asiakirjassa mainitut 2 valkonahkaa pitänee olla
+2 äyriä tai 2 valkonahkaa.
+
+[180] VA 6 us. (krokpeningar).
+
+[181] Mustak. ss. 70, 585.
+
+[182] Hausen, Bidr. I 319.
+
+[183] VA 1: 142; 3672: 2.
+
+[184] Ignatius, Kangasala 69, 70.
+
+[185] VA 3670: 49, 69, 70. Ylä-Satakunnassa suoritti kukin jousi
+"käräjäverona" (tingskott) kolmille käräjille vuodessa 1 lampaanlavan
+(Ignatius, Kangasala 72). Kustaa Vaasan kirjeessä v:lta 1554 Satakunnan
+voudille mainitaan yläsatakuntalaisten lähettiläiden käyneen
+valittamassa kuninkaalle "joistakin lampaanlavoista, joita heidän tulee
+suorittaa käräjätaloon 4 kertaa vuodessa, vaikkei se koskaan ennen
+ollut tapana ollut ennenkuin Maunu Niilonpoika sen pani maksettavaksi"
+(VA 1998: 52). Kukatiesi liioittelivat talonpojat, sillä puheenaoleva
+vero tuntuu perivanhalta. Ehkäpä oli Maunu Niilonpoika ruvennut
+ottamaan lampaanlapoja vuodessa neljästi, vaikka niitä ennen oli
+maksettu vain kolmasti, ja se antanut aiheen valitukseen.
+
+[186] Fontell 50; VA 1: 142; 1: 115.
+
+[187] VA 4529: 1; Hist. Ark. XI 428.
+
+[188] Hausen, Bidr. I 317.
+
+[189] VA 3672: 2; Ignatius, Kangasala 69; VA 6217 a: 1 (Savon jousi:
+talonpoika ja hänen poikansa).
+
+[190] VA 3672: 2; Ignatius, Kangasala 70.
+
+[191] Thulin, Mantalet 91.
+
+[192] "v skilling for huar boga, och then som 2 boga haffr giör wt ix
+sk och thn som 3 bogar ägar gor ut xii sk" (VA 6: 229; Iitin
+karjalainen oikeus 1543).
+
+[193] Ignatius, Kangasala 70.
+
+[194] VA 3672: 2.
+
+[195] "Cronobågar, hvilket namn deraf är tagit, at hwar mans-person när
+han fyller 15 år, at han kan opspänna och föra en stålbåga, blifver han
+kallad Joutzi, båga" (Åbo Tidn. 1777, s. 133).
+
+[196] "hwar sum fæmton ara gammal ær han ær inggildir"
+(ÄWmL, ThB pr).
+
+[197] Seebohm, Tribal Custom in Anglo-Saxon Law 22-23.
+
+[198] Thulin, Mantalet 6.
+
+[199] Fontell 50; VA 5162.
+
+[200] Arv. Handl. III 329.
+[201] Åbo Tidn. 1777 s. 143.
+
+[202] "_Joutsi_ Botn. porcio certa prædii rustici [Sv. mantal]. -- --
+magnitudo enim prædiorum temporibus antiquioribus, ex numero virorum
+arcipotentium cujusque familiae censeri, tributumque capitale in
+pellibus max. sciurorum, arcu l. jaculando captorum pendi solebat, unde
+_montako jousta talossa?_ -- -- vel cujus magnitudinis est prædium?
+onko poika joutsella? num puer est arcipotens l. tributarius?"
+(Renvall, Suomal. Sanakirja).
+
+[203] VA 2033: 1.
+
+[204] Mustak. s. 69.
+
+[205] Rosenborg, Jordbeskattn. 95-96.
+
+[206] Åbo Tidn. 1777, s. 134.
+
+[207] S. Rissanen, Iisalmen kirkollisia vaiheita (käsikirjoitus).
+
+[208] Aspelin, Korsholman linna ja lääni 9. Vrt. ed. s. 57.
+
+[209] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 87, 93, 107; Kamer. Asiak. VI 145,
+171, 199, 208, 209, 210, 213.
+
+[210] Hildebrand, Medeltid I 280; Hjärne, Helsingelif under Helsingelag
+27.
+
+[211] ÄWmL, ThB 7 § 2.
+
+[212] Hausen, Bidr. I 316.
+
+[213] Rosenborg, Jordbeskattn. 87-88; Gebhard, Savonlinnan lääni 62.
+
+[214] Reinholmin kok. 19: 110.
+
+[215] v. Knorring, Gamla Finland 116.
+
+[216] Lönnrot, Suomal.-Ruotsal. Sanakirja: "Orava"; (Lisävihko:)
+"Oravanmaa", "Oravanpää".
+
+[217] Melander Suomen mitta- ja painosuht., Hist. Ark. XI 36-38.
+
+[218] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 58, 60-62. -- 1 korobja = n. 2 hl,
+4 korobjaa = n. 8 hl; 1 punta = 6 pannia eli n. 6 hl.
+
+[219] VA 1: 15.
+
+[220] VA 4994: 11; 5043: 3.
+
+[221] VA 1: 10-18; 4994; 6-14.
+
+[222] Kamer. Asiak. I 8, 10, 11 ("skattaskin", "gråskins peninga").
+
+[223] VA 3670.
+
+[224] Åbo Tidn. 1777: 134.
+
+[225] Kraftman-Lagus, Tanckar om hushållningens uphjelpande
+i Carelen 25.
+
+[226] Milukow, Skizzen russischer Kulturgeschichte I 53-55.
+
+[227] "in communi placito" (Mustak. ss. 19-20).
+
+[228] 1330: "in generali placito -- -- in Øningiawiik habito" (Mustak.
+s. 37); 1414: "een tiidh ther soknamennena aff Salthwiik och andre
+godhe mæn aff allo landena wore saman kompne widh Saltwika kirkio"
+(Mustak. s. 259); 1538: "eth almening ting på Oland j saltwik" (Arv.
+Handl. IX 15-17); 1564: "till landztingett till Färgesundett" (Hausen,
+Bidr. II 178); 1565: "landsting vid fergesundet" (VA 215 1: 59). Vrt.
+Hausen, Sv. Litt. Sällsk. Förh. och uppsatser 8: 195-196. Vielä v:n
+1565 maakunnankäräjillä käytettiin Ahvenanmaan maakuntasinettiä.
+
+[229] Hist. Ark. XXII, II 2.
+
+[230] Hausen, Något om Ålands forna afrättsplatser, Sv. Litt. Sällsk.
+Förh. och uppsatser 8: 195-202.
+
+[231] Viimemainitussa suhteessa on valaiseva eräs v:n 1564 tuomio,
+jolla 3 Kumlingen miestä langetettiin sakkoihin siitä, että he
+halveksumistaan osoittaakseen olivat jättäneet menemättä Färjsundetissa
+pidettyihin maakuntakäräjiin kuulemaan siellä "koko pitäjän puolesta"
+kuninkaan kirjettä, "joka koski koko maata" (Hausen, Bidr. II 178. Vrt.
+Bomansson, Om Ålands fornminnen 13).
+
+[232] V. 1538 luetellaan lautakunnassa 20 nimeä, v. 1565 mainitaan
+siinä "tvenne tolfter".
+
+[233] "Larens Olaffson, lansdomare" (Mustak. ss. 240, 242).
+
+[234] Arv. Handl. II 68, 69, 73-76; IV 4; vrt. myös II 79, 81, 83-85.
+8789, 98.
+
+[235] Arv. Handl. VII 23.
+
+[236] VA 2598: 49. Arv. Handl. IV 16.
+
+[237] Henrik Jönsson, joka 1530-luvulla mainitaan Ahvenanmaan
+maantuomarina (myös "kihlakunnantuomarina", "häradshöfding") oli
+aikaisemmin Turun linnan vouti. Ahvenanmaan maantuomarina hän
+ilmeisesti oli paikallisista syistä, sillä hänellä oli siellä
+perintötilana ylinen Haga, jolle hän sai ikuisen rälssioikeuden
+(Arv. Handl. II 214-215; V 282).
+
+[238] Arv. Handl. IX 266; Hausen, Bidr. II 375.
+
+[239] "ij Saltuick sockn i ödekara mklag oc i Laby mklag 45 men oc huar
+ma(n) i finström sockn 140 me(n) oc i hamar Landz sock(en) bredebolste
+mklag nordan skirkyon 46 me(n) oc i äccröö mklag 58 me(n) löp sama
+T(r)idiugr mantalz i en summo 289 me(n)." -- "Item giorde huar ma(n) i
+finneströms T(r)iding i alin vadmall huar ma(n), oc är mantalz 289
+me(n)" (VA 2603: 29, 55; vrt. Arv. Handl. II 115, IX 266-267).
+
+[240] Hausen, Bidr. II 375; Arv. Handl. IX 266-267.
+
+[241] "för thet the hade hugget til theris behoff 10 tillier opå en
+almenningx öö benembd Borgöö, som log vnder Jomale tridung, ändog the
+lågo i samme tridung" (Hausen, Bidr. II 375).
+
+[242] VA 5: 93, 94; 2603: 3, 44; Hausen, Bidr. II 214. --
+
+[243] Borgön saari on Hammarlandia ja Ekkerötä erottavan Marsundin
+salmen suussa. Saarella lienee pakanuuden aikana ollut linnavarustus,
+joka ehkä sekin on ollut tridungin yhteinen. 1600-luvulla kuului saari
+Grelsbyn kuninkaankartanon alle (Appelgren, Suomen muinaislinnat 1-2).
+Vielä 1830-luvulla oli Ahvenanmaalla useita yhteissaaria
+("allmänningsholmar") kruunun hallussa (VA, Böckerin kokoelmat,
+kertomuksia Ahvenanmaalta).
+
+[244] Hausen, Bidr. II 375.
+
+[245] Hausen, Bidr. II 20, 21, 23.
+
+[246] Vrt. Arv. Handl. IX 268.
+
+[247] "I förste triungen är Sundh Socknn och Saltwijk östen fierden,
+the holle theris ferie städes rede förr theris landzbroo. Alle the
+förer som komme westen, them före the öffwer Delen och til Kumbling
+Sockn, Kumbling Sockn förer them anthen till Inio i Töffuesall, eller
+och til Korpo Sockn" (Arv. Handl. IX 266).
+
+[248] Arv. Handl. IX 266-267.
+
+[249] VA 2603: 29, 55; vrt. Arv. Handl. IX 261, 264.
+
+[250] "et laghcallat trydiunxting vtan for castalholm" (Arv. Handl. II
+98-99).
+
+[251] Arv. Handl. II 115-116. -- Näistä kahdesta käräjästä on
+huomauttanut jo Styffe, joka niiden perusteella mainitsee Ahvenanmaan
+jakautuneen 3 "käräjäkuntaan (tingslag) eli tridungiin" (Skandinavien
+407).
+
+[252] Arv. Handl. II 67-68.
+
+[253] Arv. Handl. II 75-76, 79-80.
+
+[254] Hausen, Bidr. II 1-5, 6-11, 12-17.
+
+[255] Arv. Handl. IX 16; VA 2598: 49.
+
+[256] Hausen, Bidr. II, 3, 4. 5.
+
+[257] "nervarendes erlig mandh Hinrik Jönsson ppa Hagha,
+herreshöffdinge wnder samma oor som fför skriffuad stoor" (Hausen,
+Bidr. II 6, 7, 8, 9, 10, n, 13, 14, 15, 16).
+
+[258] Mustak. ss. 29, 37, 38.
+
+[259] Arv. Handl. I 67-69.
+
+[260] Hausen, Bidr. II 17.
+
+[261] Uuden ajan alussa mainituista kihlakunnantuomareista toinen asui
+Finströmissä (Getassa) ja oli varmaan Finströmin tridungin tuomari,
+toinen Saltvikin Hagassa, joka tosin on Finströmin tridungiin
+kuuluneessa osassa Saltvikiä, mutta kuitenkin Saltvikin keskusseudussa,
+joten tätä toista voinemme pitää Saltvikin tridungin tuomarina.
+Ahvenanmaan vanhain maantuomarien virka mahdollisesti kulki perintönä
+samoissa suvuissa.
+
+[262] Lindström, Om de gotländska Domarena, Anteckn. om Gotlands
+Medeltid I 480-487. Vrt. Schlyter, Jurid. Afhandl. II 64-65; Styffe,
+Skandinavien 428.
+
+[263] Bergfalk, Sv. jordens beskattn. 51-52.
+
+[264] Tunberg, Skandin. äldsta polit. indeln. 136. Myöskin Nerikessä,
+Taalainmaassa ja Norjassa on tridung-jako Tunbergin mukaan kotoinen.
+Helsinglannin haaksikuntain (skeppslag) kolmanneksiin ei Ahvenanmaan
+tridungeja voitane verrata.
+
+[265] Saxén, Den svenska befolkningens ålder i Finland, belyst af
+ortnamnen, SMMY:n Aikakausk. XXI, 3: 33.
+
+[266] Oma Maa I 316.
+
+[267] Melanderin tiedonanto Hist. Ark. X 431-433.
+
+[268] "sokna thingh" (Arv. Handl. II 49).
+
+[269] Mustak. ss. 176, 240; Arv. Handl. II 78-79.
+
+[270] Arv. Handl. II 74, 78, 83, 87, 95, 97.
+
+[271] "tå jag för rätta satt på wallen vthan för Raseborg" (VA,
+Hausenin kok. 30.7.1513); "oppo tingx backan i Saltvik" (Hausen, Bidr.
+II 31); v. 1601 pidettiin kesäkäräjät "vid Casterholms hus" (VA 222,
+Sundin käräjät 17.6.1601). "Tingön" saaresta ed. s. 91.
+
+[272] Weckström, Geogr. stat. lex. 35.
+
+[273] Radloff, Åland 56, 70, 82, 99, 111, 125, 134, 147.
+
+[274] Nordisk Familjebok, Gottland; Styffe, Skandinavien 428.
+
+[275] Steenstrup, Danmarks ældste Inddelning, D. Vidensk. Selsk.
+Oversigt 1896, 396-402.
+
+[276] Bergfalk, Sv. jordens beskatta. 15.
+
+[277] Esitys perustuu pääasialliseti Erslevin teokseen Valdemarernes
+Storhedstid. Vrt. Vinogradoff, English Society in the Eleventh Century
+37; Steenstrup, Danm. Riges Hist. I 790-791.
+
+[278] Rydin 37; Styffe, Bidr I: XCV seur. Vrt. Hildebrand, Medeltid I
+266.
+
+[279] Styffe, Bidr. III: CXII.
+
+[280] Schlyter, UL, Gloss.: Markland.
+
+[281] Åström, Om svensk jordäganderätt 23-24.
+
+[282] Ramstedt, Om krigs- och skatteväsendet 31; Hildebrand, Medeltid I
+243-245.
+
+[283] Ramstedt, Om krigs- och skatteväsendet 28.
+
+[284] Berg, Bidr. till den inre statsförvaltn. hist. 293.
+
+[285] Berg, sama teos 286-287.
+
+[286] Saltvik 1547: "Item en affradz peninge opburett vtoff 60 mk wtth
+iord ssom ær liggiandes J lagmandzby 8 pening effter huar mk" (Arv.
+Handl. IX 53).
+
+Jomala 1547: "Item är opburet affradz pening wtoff 40 mk wtt iord ssom
+är liggiandes ij möcleby (Jomala) 8 pening effter huar mk -- --. Item
+æn är affradz pening opburit wtoff 15 mk wtt iord ssom är liggiandes i
+Dalkarby 8 pening effter huar mk" (Arv. Handl. IX 75).
+
+Finström 1547: "Item är affradz pening opburit aff bransböle fför 13 mk
+iord ssom är liggiandes görs 8 d:r effter huar mk" (Arv. Handl. IX 84).
+
+Toisinaan on lampuodin vero ilmoitettu yhteenlaskettuna summana, mutta
+silloinkin näkyy, että vero tekee suunnilleen äyrityisen markalta (Arv.
+Handl. IX 53, 58).
+
+[287] VA 2603: 3.
+
+[288] Arv. Handl. IX 71.
+
+[289] Selitys tästä verosta Arv. Handl. IX 53. Toinen täydellisempi,
+luultavasti Jaakko Teitin laatima selitys Arv. Handl. IX 260.
+
+[290] Finström 1431: "VIII markaköp jord. liggiandis j Berström for
+VIII mark peninger" (Arv. Handl. II 73). Muita samanlaisia tapauksia
+vv. 14311432 eri seuduilta Ahvenanmaata ks. Arv. Handl. II 77, 78, 79,
+84-85, 86, 89, 91, 115. -- V:lta 1438 on tiedossa tapaus, jolloin 10
+markanostolta maata maksettiin 10 mk ja kuorma (heiniä) (Arv. Handl. II
+114).
+
+Luonnollisesti myöskin jonkun seudun markanostoja vaihdettiin samaan
+määrään markanostoja toisella seudulla. Esim. Hammarland 1428: "jöns
+bagge gaff IX markaköp j mörby liggiandis j hamarlandz sokn j herman
+skallas tegh for IX markaköp jord liggiandis j ödha j wigars bole"
+(Arv. Handl. 1167); -- Muita samanlaisia tapauksia eri pitäjäinkin
+kesken ks. Arv. II 76, 82, 88, 90, 91, 94, 97. -- Poikkeuksena olen
+merkinnyt tapauksen, jolloin 8 markanostoa vaihdettiin 9 markanostoon
+(Arv. Handl. IV 4).
+
+[291] Mustak. s. 212.
+
+[292] Arv. Handl. II 25, 74.
+
+[293] Arv. Handl. IX 51, 55, 60, 64, 69, 73. 77-
+
+[294] Arv. Handl. IX 53, 57, 62, 65-66, 71, 75, 79, 84, 258-259.
+
+[295] "Ledingx lamb", "Lendings lambz penninge", "leydinx lambs
+penninger", VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 87, 258-259.
+
+[296] Skenningen sääntö 1335, § 5 (Nordström, Penningeväsendet
+362-363); Ruuth, Om varupris 14-15.
+
+[297] Forssell, Anteckn. om mynt 40, 42. -- Koska tällä seikalla on
+merkitystä Ahvenanmaan muinaisessa taloudessa, otettakoon tähän
+Forssellin sanat:
+
+"Kuten jo Hallenberg laajasti on osoittanut, on tästä todellisesta
+Tanskan markasta äärimmäisen tarkoin erotettava ne _tanskalaiset
+markat_ (mark danska), jotka keskiajalla ja vielä kauan Kustaan
+hallitusajalla esiintyvät Ruotsin Göötanmaakuntain asiakirjoissa ja
+tileissä. Nämä tanskalaiset markat olivat kokonaan _laskutapa_, joka
+rahan todellisesta laadusta aivan riippumatta oli pysyvässä suhteessa
+Ruotsin _äyrityismarkkaan_ (mark örtugar), eli niinkuin 3:4, niin että
+tanskalainen markka Itä-Göötanmaalla, Länsi-Göötanmaalla ja Smålannissa
+16 killinkineen (kukin à 3 valkoista) laskettiin = _kuudeksi_ äyriksi
+äyrityisiä, jota vastoin äyrityismarkka oli = _kahdeksan_ äyriä
+äyrityisiä."
+
+[298] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist.
+I 789.
+
+[299] Hildebrand, Medeltid I 247-248; Thulin, Mantalet 26-27;
+Söderwall, Ordbok: mark (märka bol); Bergfalk, Sv. jordens beskattn.
+66.
+
+[300] Bolin hinnat Ahvenanmaalla olivat seuraavat (Mustak. ss. 37-38 ja
+ed. s. 108):
+
+              myyty        saatu     koko bolin   suhdeluku 24 markan
+              boleja      hinta mk   hinta mk     arvoiseen boliin
+
+  1) V. 1330   1/8          60          480            20 (?)
+  2) "  1333   1/4 ja 1/8   80          213             6.6
+  3) "  1397   1/4          40          160             5
+  4) "  1400   1/2          85          170             7
+  5) "  1400   1           175          175             5-5
+  6) "  1410   1/2         106 /1/2     213             6.6
+
+Kahdessa viimemainitussa tapauksessa kuului kauppaan lisäksi joitakuita
+"markanveroja", joiden hinta, siihen aikaan 5 mk markanverolta, on
+kauppahinnasta vähennetty. Tapauksissa 1 ja 4 tarkoittaa hinta Ruotsin
+rahaa, tapauksessa 1 on hinta epäiltävän suuri.
+
+[301] Radloff, Åland 35-56, 68-69, 81-82, 108-109.
+
+[302] Että veroyksiöt olivat samassa markkakunnassa saman suuruiset,
+näkyy seuraavasta v:n 1556 veroselityksestä, joka koskee Ekkerön
+markkakuntaa (Arv. Handl. IX 262):
+
+Effter thette sätte vtgiörs Skatten på Äkerööen, och Recknes i huar
+Rock, och fulgärd, som her effter folier hele Marcklaget vtöffwer.
+
+               | Röck           85 mk
+    I huar ful | Gerdh         148 mk 7 öre 13 d:r
+               | Marckskatther 616 mk
+
+Samasta asiakirjasta nähdään, että nuo merkilliset epäparimarkat
+(uddemarker) tasattiin markkakunnan kesken: "Huilkit Bönderne i så
+måtthe betyge, att then ena byen, hielper medt sin öfuerlöps marker til
+then andre, heele Marcklaget igenom, Och när the haffwe fyltt alle
+fulgärdz skatter, tå göre the öffuerlöps marker, wtaff thet
+öffwerbliffwer" (Arv. Handl. IX 260).
+
+[303] V:n 1556 veroselityksestä (Arv. Handl. IX 259):
+
+         Fulgärdz skatt.
+
+Fölier aff samme iordh, fullgärdz skatt, och haffuer icke huartt
+Marcklagh, like månge marker vnder fulgerden. Ty en partt haffuer 200
+mk:r wnder fulgerden. En partt 184 mk:r, En part 140 mk & c Huilkit är
+och en stoor wille ibland almogen.
+
+[304] Hausen, Bidr. II 46.
+
+[305] "Båtzmandzgerden", Teitti 311.
+
+[306] V:n 1531 verokirjan markkakuntaluettelon (VA 2598) ja v. 1547
+pitäjittäin ilmoitettujen veromarkkamäärien (Arv. Handl. IX 51 seur.)
+laskelma on seuraava:
+
+                  markka-   verp-       veromarkk.    24 mk bojeja
+                  kuntia   markkoja     markkakunt.   markkakunt.
+                                        kohden        kohden
+
+    Saltvik          5      1 471          296           12 1/3
+    Sund             4      1 826          456           19
+    Jomala           4      1 793 1/2      448           18 1/2
+    Hammarland       3      1 588 1/2      319           13 7/24
+    Finström         4      1 672 1/2 1/4  418           13 1/3
+    manner-Ahvena   20      8 321 1/2 1/4  416           17 1/3
+    Lemland          6      1 094 1/2      182            5 7/24
+    Föglö            7      1 040 /1/2     146            6 1/12
+    Kumlinge         4        507 1/2      127            7 7/12
+    ulkosaaristo    17      2 642 1/2      156            6 1/2
+    koko Ahvenanmaa 37     10 964 1/4      291           12 1/6
+
+[307] Mustak. s. 19.
+
+[308] "Tributum nostrum de Alandia" (MU s. 179).
+
+[309] Hausen, Bidr. I 306.
+
+[310] MU 8. 392.
+[311] VA 2601: 1; Arv. Handl. IX 87.
+
+[312] Arv. Handl. IX 259.
+
+[313] V:n 1547 veroselitysten perusteella (Arv. Handl. IX 51, 55-56,
+60, 64, 69, 73, 77, 82, 86-87) saamme seuraavat keskimääräiset
+täysiveron hinnat:
+
+    pitäjät          täysiveroja      markanostoja     täysiveron
+                                                     keskim. hinta mk
+
+    Saltvik            49 3/8            9 747             195
+    Sund               84               14 116 ja 2 äyriä  166
+    Kumlinge           45                6 319             140
+    Föglö              70 1/2            9 212             131
+    Lemland            59 2/2           10 936 ja 2 ä.     182
+    Jomala             76 1/4           13 609             179
+    Hammarland         62                9 756             157
+    Finström           61               11 228 ja 6 ä.     184
+    koko Ahvenanmaa   507 + 2 1/2 nelj. 84 925 ja 2 ä.     167 1/2
+
+[314] Täysiverojen keskimääräiset markanveroluvut olivat v:n 1547
+veroselitysten mukaan seuraavat (Arv. Handl. IX 51, 55-56, 60, 64, 69,
+73, 77, 82, 86-87):
+
+                                                        markanver.
+    pitäjä          täysi-         markan täysiver.     kut. täysiver.
+                    veroluku       veroluku             kohden
+
+    Saltvik            49 3/8             1 4?1             29 1/2
+    Sund               84                 1 826             22
+    Kumlinge           45                   507 1/2         11
+    Föglö              70 1/2             1 040 1/2         15
+    Lemland            59 1/2             l 094 1/2         18
+    Jomala             76 1/4             1 793 1/2         23
+    Hammarland         62                 1 558 1/2         25
+    Finström           61                 1 672 1/2 1/4     27
+    koko Ahvenanmaa   507 + 2 1/2 nelj.  10 964 21
+
+[315] VA 1: 152-153; 2598: 1 seur., 107 seur.; 2601: 1.
+
+[316] VA 2624: 4, 10, 16.
+
+[317] Arv. Handl. IX 259.
+
+[318] VA 2598: us.
+
+[319]  Lähemmin tästä "Veropiiri-järjestelmästä Suomessa uuden ajan
+alussa" Hist. Ark. XXI, II, 5: 1-2.
+
+[320] Vrt. Hildebrand, Medeltid I 263.
+
+[321] UL, KB X § 3.
+
+[322] Asiakirjassa käytetty merkki te vastaa tarkoin Itägöötanmaan
+"thon" eli "tynna" mittaa, joka sisälsi 6 pannia. Jokaisen
+ahvenanmaalaisen talonpojan suoritettava oli siten 1/3 tynnaa eli 2
+pannia.
+
+Sveanmaassa oli käytännössä punta, joka sisälsi 8 pannia samaa kokoa
+kuin Itägöötanmaassa (Forssell, Om mynt 116-117).
+
+[323] Arv. Handl. IX 52.
+
+[324] V. 1413 suoritetut ohrat vastannevat uuden ajan alussa
+erikseen tilitettyjä "hevosohria" eli "hevoskulkuohria" (hestekorn,
+hestelöpskorn), joita suoritettiin miesluvuittain (täysitiloittain).
+(VA 2598: 1 seur.).
+
+[325] Tämän verokappaleen vastine saattaa olla uuden ajan alussa
+täysiverojen suoritettava jänisvero ("harapenningar 9 d:r").
+
+[326] VA 2602: 2 seur.
+
+[327] MU s. 392.
+
+[328] VA 2601: 1.
+
+[329] Esim. Hämeessä 1334 (Mustak. s. 47).
+
+[330] Allardt, Borgå län 21, 30-31 (Rosenborgin antama selitys
+kuitenkin väärä).
+
+[331] VA 2598: 1 seur.; Arv. Handl. IX 259.
+
+[332] VA i: 63-78. "Ja ken on lukumies (boleman) pitäjässä, hän
+lyhentää vuorostaan markan joka lehmältä, jonka hän suorittaa linnaan
+vuosittain" (VA 484: 1).
+
+[333] Kamer. Asiak. I 9.
+
+[334] VA 484: 6.
+
+[335] VA, Hausenin kok.
+
+[336] VA 2918: 1.
+
+[337] Se näkyy siitäkin, että Viipurin 12 nautakuntaa suorittivat kukin
+hyvin epätasaisen summan "nautarahoja" (1 mk 2 äyriä 2 äyrityistä),
+jotavastoin koko pitäjän oli maksettava 16 mk 8 lehmästä à 2 mk
+(VA 1; 31).
+
+[338] "nöthet -- -- fore thera ærifuidz lösn" (MU s. 203).
+
+[339] Schrader, Linguistisch-historische Forschungen zur
+Handelsgeschichte und Warenkunde I (1886) 113-117.
+
+[340] Seebohm, Tribal Custom in Anglosaxon Law 246 seur.
+
+[341] Nordström, Penningeväsendet 358, 362-363, 364; Ruuth,
+Om varupris II.
+
+[342] Hist. Ark. XXII, II 1:2.
+
+[343] Nimitys "husåker", joka tavataan joskus asiakirjoissa, on antanut
+aihetta väärinkäsityksiin (Rosenborg, Jordbeskattn. 38,
+"husåkerskatten").
+
+[344] Arv. IX 258. Ekkerön markkakunta oli ajoveroihin nähden
+poikkeusasemassa (Arv. Handl. IX 78).
+
+[345] VA 2598: 27, 30.
+
+[346] VA 2598: us.
+
+[347] VA 215 1:1.
+
+[348] Hausen, Bidr. II 47, 52-56, 72, 74, 75, 77, 78.
+
+[349] Hausen, Bidr. II 45.
+
+[350] VA 2602: 3.
+
+[351] Arv. Handl. IX 61, 65, 70, 74, 78.
+
+[352] Savun arvoksi ilmoitetaan v. 1556 100 "markkaa maata", muutamin
+paikoin enemmän, toisin paikoin vähemmän. Ekkerössä sen arvo samana
+vuonna oli 85 mk (Arv. Handl. IX 258).
+
+[353] VA 2598: 55.
+
+[354] Arv. Handl. IX 51 seur.
+
+[355] MU s. 155. -- Yhdysnimi "Kalenningiatekt" esiintyy jo v. 1316
+(Mustak. s. 15).
+
+[356] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam"
+(Neovius 163).
+
+[357] Meinander ja Rinne, Finlands kyrkor I. Nykyrko och Nystad 1-2,
+
+[358] MU s. 404.
+
+[359] Mustak. s. 235, 280, 304; MU s. 428.
+
+[360] Suomal. Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 54.
+
+[361] Mustak. s. 67.
+
+[362] Mustak. s. 88.
+
+[363] MU ss. 132, 180, 240, 231; Mustak. s. 27.
+
+[364] MU 37 ss. 376-377.
+
+[365] Mustak. s. 173.
+
+[366] Mustak. s. 441.
+
+[367] "Thzta hawer jach op boret syden aff lænet aff annen tridingen"
+(Birger Trollen tilit Turun läänistä 1463, Hausen, Bidr. I 323).
+
+[368] "iak har opboreth skatten aff lenith, bode the tridungene, som vt
+bör ga om sancti Olaffs tiidh och Michelss messe, som är vij c (700)
+marcher" (Satakunnan voudin kirje v. 1513, Grönblad, Nya Källor 607).
+
+[369] Hausen, Bidr. I 332, 346-347; VA 1:61.
+
+[370] VA 1:77; 485:00.
+
+[371] Hausen, Bidr. I 326-327; VA 1: 78; 485.
+
+[372] "för tridungs nöt" (VA, Hausenin kok., Raaseporin l:n tilit v:lta
+1451).
+
+[373] Suomalaisen Karjalan ja Savon suurten pitäjäin jako
+neljänneksiin, jotka olivat tärkeitä veronkanto- ja oikeuspiirejä, ei
+kuulu tähän.
+
+[374] VA 4994: 17; 5000: 113; 5008: 17.
+
+[375] "med the swåre gestninger, som till thänne dagh sketh ähr, både
+aff Lendzmen, Fiärdingzmen, Bolemänn, Tächtemen" (Arv. Handl. IX 309).
+
+[376] MU s. 203.
+
+[377] ZA 2898: 9' 12' 15' 20; UL' KB X §§ 2' 4; Gloss. "Tadriuman".
+
+[378] Hausen, Bidr. I 326-327.
+
+[379] VA 485: 209-229.
+
+[380] Oksanen, V.-Suomi 9.
+
+[381] VA 484: 39.
+
+[382] Hausen, Bidr. I 305.
+
+[383] V:n 1451 tilien mukaan oli bolin maksettava useampia veromääriä,
+jotka hyvin sopivat 20-jakoisen verokunnan suoritettavaksi: "työrahoja"
+20 äyriä 4 äyrit., "kolmanneksen nauta" 20 äyrit., ja "ajorahoja" 20
+äyriä 10 kill. Pienet ylijäämät keskiajalla tavallisesti suoritettiin
+yhteisesti (vuoronsa perään kukin yksiö).
+
+[384] VA 2918: 1-18.
+
+[385] VA 2918: us. (Bolegestning).
+
+[386] Aikaisimmat asiakirjain mainitsemat tapaukset ovat seuraavat:
+
+(1) 1326: "v oras terre in Lundenum" (Mu s. 130);
+
+(2) 1345: "predia mea sedecim talentorum in agris -- -- jn villa, que
+dicitur Keris" (Kaarinassa) (Mustak. s. 68);
+
+(3) n. 1361: "II skattmarker jord, liggiande i Gudhlogsböle" (Inkoossa)
+(Neovius 193);
+
+(4) 1376: "en tolftinx marcha skat och tre marcha skat jnnan Wartiasara
+j Vemo sokn" (Mustak. s. 157);
+
+(5) 1383: "ij marcha skat jnnan Warthiasara i Vemo sokn" (Mustak. s.
+179);
+
+(6) 1392: "allan thenna ægholot j Sandanes, liggiande j Karisa sokn,
+swa som ær ij skatmarc enom fierthung minna" (MU s. 437);
+
+(7) 1400: "1/2 skatmark jordh, liggiande i Offwanæng" (Inkoossa)
+(Neovius 254);
+
+(8) 1402: "alt vart godsz som wj i löpö liggiande attom som ær fæm skat
+mark -- -- oc een trydiung aff fæm skat markom -- -- oc ena siættungx
+skat mark" (Taivassalossa) (Arv. Handl. II 16);
+
+(9) 1404: -- "godz i Borgo, somær halfannan skattmarck jordh,
+liggiandes i Åkerby" (Neovius 253);
+
+(10) 1411: "siæxtighi marka kööp iordh j Hiruonpä, liggiande j Pemara
+sokn" (Mustak. s. 244);
+
+(11) 1421: "alt thera gothz aa Kwsakosche liggiande -- -- som ær III
+scat-mark jordh, for II mark ok sivtighi mark reflist tall"
+(Pernajassa) (Arv. Handl. II 54).
+
+(12) 1437: "ena skatmark jordh liggiande j Mayalaby" (Inkoossa)
+(Mustak. s. 361);
+
+(13) 1438: "ena skatmark jordh liggiande j Mayalaby -- -- war laglica
+köpt före xxxviij mark Abo peningha" (Mustak. s. 362).
+
+[387] VA 485: 251.
+
+[388] VA 485: 94-
+
+[389] VA 485: 29 (Nousiainen), 35, 36 (Pöytyä), 42, 43 (Maaria), 50
+(Raisio), 87, 99 (Vehmaa), 162, 164 (Paimio), 172, 175, 176 (Halikko),
+181 (Salo).
+
+[390] VA 485: 182 (Salo), 198, 204 (Perniö), 215 (Kemiö).
+
+[391] VA 485: 190-197 (Muurla), 197, 199 (Perniö).
+
+[392] VA 485: 198 (Perniö), 247, 248 (Sauvon Ruonan kuninkaankart.
+ikivanha lääni, useita tapauksia).
+
+[393] VA 485: 176, 182 (Halikko), 206 (Perniön kuninkaankart. lääni),
+222 (Kemiö), 248 (Ruonan kart. lääni).
+
+[394] Muutamissa tapauksissa maksettiin tangolta kokonainen markka (6
+äyriä = tanskal. markka); 1 kyynärältä 1 vanha äyrityinen eli tangolta 6
+äyriä (= tanskal. markka); niin Nousiaisten Santamalassa (VA 485: 29),
+Halikon Rompsilan kruununkylässä (VA 485: 185), Kemiön Engelsbyn
+rälssiltä (VA 485: 229). Nämä tapaukset näyttävät edustavan vanhinta
+ajateltavaa verokantaa, mihin mainittujen paikkain korkea ikä ja
+erikoinen veroluonnekin näyttää viittaavan.
+
+[395] "skattar fförskriffna by i ort Rök af huar stong kallas jencka
+dr" (VA 485: 52). -- Toisessa Rymättylän kylässä samanlaista veroa
+kutsuttiin nimellä "stong penigr" (sam.).
+
+[396] VA 484: 2, 4.
+
+[397] VA 2918 us. -- Koko Raaseporin läänin markkaluku nousi uuden ajan
+alussa (VA 2975: 1 seur.) n. 1 878 uuteen eli 939 vanhaan markkaan,
+mikä oli hiukan pienempi kuin 1413 v:n veroyksiöluku eikä varsin kahta
+vertaa niin suuri kuin Ahvenanmaan silloinen veroyksiöluku. Tämän
+perusteella voidaan katsoa Raaseporin läänin 1400-luvun alussa
+viljelyksensä ja väkilukunsa puolesta olleen kaksi Ahvenanmaan vertaa.
+
+[398] "pro pleno precio" (Mustak. s. 27).
+
+[399] Allardt, Borgå län 20 seur.
+
+[400] VA 1: 87 seur.; Arv. Handl. VI 181. Satakunnan karjamarkkain
+hävittyä kutsuttiin "savuja" usein "veromarkoiksi" (VA 330: 38).
+
+[401] VA 2: 103; Rosenborg, Jordbeskattn. 97.
+
+[402] Schmoller, Staats- und socialwissensch. Forschungen IV, 5: 6.;
+Schanz, Finanzarchiv I 398.
+
+[403] Bergfalk, Sv. jordens beskattn. 47, 48.
+
+[404] Allardt, Borgä län, TaululIiiteet II a-c.
+
+[405] Allardt BOrgå län, TauluIiite III c.
+
+[406] Allardt BOrgå län 21 ja Taululiite I.
+
+[407] VA 484: 39.
+
+[408] V:n 1555 verokirjassa (VA 3033: 12-23) on Raaseporin läänin
+pitäjille merkitty seuraavat veroyksiöt:
+
+    pitäjä      veromarkkoja       mieslukua
+
+    Tenhola         312              292
+    Pohja           238 1/2          355
+    Karja           267 7/18         288
+    Lohja           216 3/4          350
+    Inkoo           289 2/4          280
+    Siuntio         213 1/2          180
+    Kirkkonummi     210              190
+    Espoo           167 13/16         21
+    koko lääni    1 916 43/48      2 256
+
+[409] Näiden veroyksiöiden keskinäiset suhteet näkyvät seuraavasta
+(VA 1 ja 4994):
+
+                vanha miesluku     täysiveroja     savuja
+    pitäjä        (v. 1539)         (v. 1539)     (v. 1541)
+
+    Helsinki         75               200           352
+    Sipoo            75               160           358
+    Porvoo           72               190           467
+    Pernaja          64               180           388
+    Pyhtää           64               110           367
+    koko lääni      350               840         1 932
+
+[410] Viipurin läänin täysiverojen ja savujen suhteet uuden ajan alussa
+olivat seuraavat (VA 1 ja 4994):
+
+               täysiveroja    savuja             täysiveroja   savuja
+  pitäjä        (v. 1539)    (v. 1541)   pitäjä   (v. 1539)   (v. 1541)
+
+  Vehkalahti       84 1/2      459       Jääski     168 1/2     1 016
+  Virolahti        75          276       Muola      130           289
+  Säkjärvi         60          246       Hanttula   104           270
+  Lapvesi         123          668       Uusikirkko  96           216
+  Taipale         141          721       Viipuri    120           460
+
+[411] Savujen laatua kuvaa erinomaisesti v:n 1541 verokirjan ilmoitus,
+että savuja oli edell. vuonna ollut Muolassa 310, joista 21 oli
+karannut Venäjälle, ja Uudellakirkolla 359, joista 1430 (!) karannut
+Venäjälle (VA 4994: 13, 15).
+
+[412] Viiden pitäjän muodostamat kokonaisuudet (kihlakunnat) näyttävät
+kuuluneen järjestelmään niillä alueilla, jotka myöhemmin joutuivat
+Ruotsin alle. Sellaisia viisikuntia olivat vielä uuden ajan alussa
+Porvoon lääni, Lapveden kihlakunta, Äyräpään kihlakunta, Savon
+linnalääni ja Pohjanmaa.
+
+[413] Satakunnan vanhimmista asutusseikoista ks. Ruuth, Satakunnan
+asutusoloista keskiajalla (Hist. Ark. XV 1-28). Muutamia näkökohtia
+myös kirjoituksessa "Suomen vanhin maakunta- ja pitäjälaitos" (Suomal.
+Tiedeak. Esit. 1911, I 44-56).
+
+[414] VA 9.
+
+[415] VA 216 b: 89.
+
+[416] VA 1: 87-100.
+
+[417] Tiedetään tapaus, että Ylä-Satakunnassa olevan Vesilahden Palhon
+kylän mies on omistanut erämaata nyk. Laukaassa (VA 131).
+
+[418] VA, Hausenin kok. 24.8.1427; 29.11.1470.
+
+[419] Mustak. s. 583.
+
+[420] VA 9.
+
+[421] MU ss. 97, 144, 430.
+
+[422] Ruuth, Satak. asutusol. 12-16.
+
+[423] Ala-Satakuntaa mainitaan eräässä v:n 1335 asiakirjassa (MU s.
+165), jonka alkuperäisyyttä on epäilty (Neovius 145). Ala-Satakunnan
+asiallista olemassaoloa v. 1335 ei ole syytä epäillä.
+
+[424] MU s. 97.
+
+[425] Piispanmaksut Pohjanmaalla eivät niinmuodoin olleet samanlaiset
+kuin lounaisessa Suomessa, missä vanhimmat suomalaiset asutukset
+maksoivat piispalle viljaa. Pohjanmaalla ei "ruotsalaisen oikeuden"
+(voi-järjestelmän) vastakohtana ollut "Suomen oikeus", vaan "Hämeen
+(Kyrön) oikeus". (Vrt. Ruuth, Joukahainen XI 136). "Kilttirahat" olivat
+aikaisemman turkisveron lunastusta. Lisätodisteena siihen, että
+Etelä-Pohjanmaalla muinoin on käytetty turkisverotusta, mainittakoon,
+että vielä 1550-luvulla Ilmajoelta suoritettaviin kymmenyksiin kuului
+2 kiihtelystä oravannahkoja (lukkarintaksa) (VA 4555: 1).
+
+Jussi Lauroselan kainulais- ja pirkkalaiskysymystä valaisevassa
+kirjoituksessa "Kveen-Kainulais-kysymys" (Hist. Ark. XXII, II, 4)
+esitetty mielipide, että Pohjanmaan suomalainen väestö polveutuisi
+pääasiallisesti itsenäisestä esihistoriallisesta heimosta,
+kainulaisista, ei ole riittävästi perusteltu. Vaikka, kuten main.
+kirjoituksessa syylläkin huomautetaan, useimmat n.s. asutustarinat ovat
+epäluotettavia ja harhaanjohtavia, eivät kysymystä myöskään ratkaise
+enimmäkseen kielteiset tai epävarmat asutusnimien vertailut. Suupohjan
+keskiaikaiseen suomalaiseen asutukseen nähden, josta tässä on puhe, ei
+ole aihetta luopua Ruuthin kirjoituksessa "Silmäys Hämäläisten
+muinaisiin asutusoloihin Suupohjassa" (Joukahainen XI) kehitetystä
+mielipiteestä etelä-pohjalaisten hämäläis(satakuntalais)peräisyydestä.
+
+[426] Vrt. Aspelin, Korsholman linna ja lääni 9, 15, 18.
+
+[427] Mustak. s. 564; VA 4560: 1; Hist. Ark. X 278; Ruuth, Joukahainen
+XI 138-139; Aspelin, Korsholman linna ja lääni 18.
+
+[428] Mustak. ss. 33, 70, 154.
+
+[429] Kamer. Asiak. I 126-129; Rosenborg, Jordbeskattn. 96.
+
+[430] VA 4779; Aspelin, Kert. Maalahden pit:stä (Suomi II 6) 116, 117.
+
+[431] Hausen, Bidr. I 305.
+
+[432] Rosenborg, Jordbeskattn. 97; VA, 2: 103; 4554: 00; 2555: 00.
+
+[433] Myöhemminkin kaskenpolttoseuduilla yleensä oli vähän karjaa. Vrt.
+esim. VA 6: 226 (Hollola).
+
+[434] Mustak. s. 55.
+
+[435] Fontell 67 seur.
+
+[436] Mustak s. 55.
+
+[437] Hausen, Bidr. I 330.
+
+[438] Hansen, Bidr. I 337.
+
+[439] Mustak. s. 49- 50.
+
+[440] Fontell 80-82.
+
+[441] "Karuatho sokn" (Arv. Handl. II 22-23).
+
+[442] Arv. Handl. II 44; Fontell 78-70.
+
+[443] Hausen, Bidr. I 331, 351.
+
+[444] "Wællo sokn" (Hausen, Bidr. I 334, 356).
+
+[445] VA, Iivar Flemingin maakirja (1413); Arv. Handl. II 105 (1437);
+Hausen, Bidr. I 334-335. 353-354.
+
+[446] Meinander-Rinne, Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 8-9.
+
+[447] Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 3-6.
+
+[448] Hausen, Bidr. I 305.
+
+[449] 1417: "twa röke i Brusaby, -- -- eeth godz i Virmismæky, -- --
+eth torp i Patis, -- -- eth torp j Rusko oc eth torp j Pankioki, -- --
+eth godz i Biorneby oc -- -- eth godz i Bastöö -- -- ok swa mikit göra
+fyre röke ok tre kroka j Finlandh" (Mustak. s. 276). Koska Brusabyn
+kaksi tilaa lienevät Kemiössä ja Björneby ja Bastö Ahvenanmaalla,
+kaikki siis ruotsalaisella alueella, vastannevat ne asiakirjan 4 savua,
+mihin näiden tilain lukumääräkin viittaa; Virmusmäen (Maariassa),
+Paattisten, Ruskon ja Pankijoen (Vehmaalla?) tilat vastaavat siis
+asiakirjan kolmea koukkua.
+
+[450] n. 1350: "itt Konungh Kristierns stadfestilse breff vppå fordom
+Konung Eriks breff lydhandis ath stadhenom vnt war af köpa -- -- itt
+heelt krookland jord -- -- j for:da Rettis godz och Pissuby" (Arv.
+Handl. V 267; vrt. Neovius 179). -- 1378: "en halffuer kroker,
+lighiande j Pysw j sancta Katherine soken" (Mustak. s. 163).
+
+[451] 1380: "innan Ingolsby j Santamalum oc Lemmo -- -- en halffwan
+kroch jord j Ingosby" (Mustak. s. 174).
+
+[452] 1380: "j Lempoys by oc j Runoys by jnnan Virmo soken -- -- en
+helan kroch j akronom oc XV lass æng j bodhom byomen" (Mustak. s. 173).
+
+[453] Arv. Handl. II 44. -- Myös vv:n 1446 ja 1474 oikeustapaukset
+näkyvät edellyttävän Liedon pitäjän jakautumista suomal. ruotsal.
+oikeuden käräjäpiireihin (Porthan, Chronicon 270).
+
+[454] Arv. Handl. III 95.
+
+[455] Fontell 78-79.
+
+[456] Fontell 78.
+
+[457] v. Engelhardt, Entstehung der Gutsherrschaft in Livland 62, 102.
+
+[458] Vrt. Brunner, Rechtsgeschichte I 333, 377, 382, 383, 386.
+
+[459] V:lta 1362 edeltävältä ajalta tunnetaan vain kaksi laamannin
+sakkotuomiota. Toisessa, v:lta 1352 (Mustak. s. 98), "alalaamanni"
+panee 40 markan sakko-uhan, mutta kysymys oli Aurajoen salpaamisesta,
+jollainen asia kaiketi koski kuninkaan oikeutta. Toisessa tapauksessa,
+joka on v:lta 1353, mainitaan laamannin tuomitsemaa 40 markan sakkoa,
+mutta tässäkin oli rikoksen laatu erikoinen, nim. moninkertainen
+tuomionrikkominen (MU ss. 261-262). Kuninkaansakko siis kummassakin
+tapauksessa näyttää johtuneen asian laadusta pikemmin kuin tuomarin
+virka-asemasta.
+
+[460] V. 1324 eräässä maajutussa oli läsnä Bero laamanni, mutta tuomion
+lausui linnanpäällikkö (Mustak. ss. 23-24). V. 1333 Suomen vouti antoi
+uudelleen Beron edell. vuonna antaman tuomion (Mustak. ss. 44, 46). V.
+1337 Turun linnanvouti "herran kuninkaan puolesta" tarkastaa ja
+vahvistaa laamannin ja muiden asianomaisten tuomion (Mustak. s. 56).
+
+[461] Mustak. s. 67.
+
+[462] MU s. 133.
+
+[463] "S. Iacobi Andriss de Kvmv" (MU s. 187).
+
+[464] Mustak. ss. 88, 240, 284.
+
+[465] Mustak. s. 116.
+
+[466] Huomautettakoon, ettei viimeksi mainittu nimitys voi tarkoittaa
+ItäSuomea, vaan tarkoittaa "itämaita" eli Suomea; Beron enempää kuin v.
+1347 "itäisten osain laamannina" esiintyvän Jaakko Antinpojan
+vaikutuksesta Itä-Suomessa ei ole mitään tietoa.
+
+[467] MU s. 186-187.
+
+[468] "legifer parcium orientalium iuris finnonici" (MU s. 200).
+
+[469] Mathias Koogin virkanimet olivat "legifer", "legifer Nylandie" ja
+"undilaghman i Österlandum" (Mustak. ss. 88, 98, 105-106).
+
+[470] Kahdessa asiakirjassa (vv:lta 1351 ja 1356) mainitaan erään jo
+kuolleen Holmger laamannin Rantamäen Koroisissa omistamia ja kruunulle
+joutuneita tiluksia (Mustak. ss. 96, 106). Mahdollisesti on siinäkin
+yksi maamme vanhoja laamanneja.
+
+[471] Schlyter, Södermannalagen: pr. V-VI, s. 184 (Addit.).
+
+[472] Tengberg, Om den äldsta territor. indeln. 64-66.
+
+[473] Bååth, Till frågan om en eller tvenne redaktioner af SmL, Hist.
+Tidskrift (Ruots.) 1903: 172-183.
+
+[474] Maanlain myöhemmissä käsikirjoituksissa mainitaan Turun
+hiippakunta yhtenä laamannikuntana (Neovius 162).
+
+[475] VA 632: 63-65.
+
+[476] Cunningham, Growth of Engl. Industry I 125, 164.
+[477] Brunner, Rechtsgeschichte I 88, 89, 285; Lamprecht, Deutsche
+Geschichte I 117, 140-142.
+
+[478] Erslev, Valdemarerne 48-50, 143; Steenstrup, Danm. Riges Hist.
+I 789.
+
+[479] Hildebrand, Medeltid I 247-248; Thulin, Mantalet 26-27; Bergfalk,
+Sv. jordens beskattn. 66.
+
+[480] Asiakirjakohdat, joissa Suomen bol vanhemmalla keskiajalla
+esiintyy, ovat seuraavat:
+
+(1) 1328: "vnum dimidium bool in Sibboby cum omnibus suis attinenciis,
+mobilibus et immobilibus" (Mustak. s. 29).
+
+(2) 1322-1338 (?): "bona mea in Alandia, villa dicta Getu -- --
+videlicet vnum bool, similiter cum domibus, agris, pratis, siluis,
+piscariis, pascuis et aliis quibuscunque adiacenciis" (Mustak. s. 19).
+
+(3) 1330: "bona nostra in Öninggeby, videlicet vnum bool et vnum
+attungxbool cum omnibus edificiis domorum in eisdem bonis existentibus,
+necnon pratis, agris, piscariis, ceterisque aliis eisdem bonis
+attinenciis" (Mustak. s. 36).
+
+(4) 1330: "bona nostra, videlicet vnum attungxbool in Sybbaby, cum
+omnibus edificiis domorum in eisdem bonis existentibus, cum agris,
+pratis, siluis, piscariis, ceterisque aliis dictiis bonis adiacenciis"
+(Mustak. s. 37).
+
+(5) 1333: "vnum fyærduaxbol et vnum atansbol terre in villa, dicta
+Jumalaby" (Mustak. s. 45).
+
+(6) 1351: "bona mea jn Brvsaby -- -- parrochia Kimitto, videlicet
+quartam vnius baal, vlna et duabus terciis vnius vlne minus" (Mustak.
+s. 88).
+
+(7) 1353: "vnum fiærdunx bool terre in villa Biorneby, parrochia Sunda
+in Alandia sita, cum omnibus suis pertinenciis, agris, pratis, pascuis,
+siluis, piscarijs et exitibus aliis quibuscunque" (Mustak. s. 99).
+
+(8) 1397: "eth fiærdungx bool jordh j Biornaby, met åker oc eng oc
+allom androm tillaghom, engs vndantagno" (Mustak. s. 212).
+
+(9) 1400: "j halff booll jordh och tree marker skatthe j Syldhödeby j
+Saltwik sokn, met åker och ængh ok met allom tillaghom" (Mustak. s.
+218).
+
+(10) 1400: "eth booll jordh och fem mark skattas aff myno faderne j
+Sildodhe by j Saltwik sokn, met åker och ængh, fææ markorn ok
+fiskiewatnom, ok allom androm tillaghum" (Mustak. s. 219).
+
+(11) 1410: "alt wort godz j Biornaby, som ær eth halfft bool iordh och
+nyo markskatta, met åker och ængh oc allom tillaghum" (Mustak. s. 240).
+
+[481] v. Maurer, Einleitung zur Gesch. d. Mark-, Hof-, Dorf- und
+Stadtverf. 134.
+
+[482] Roscher, Syst. d. Finanzwiss. 453.
+
+[483] Cunningham, Growth of Engl. Industry I 126, 151; Vinogradoff,
+English Society in the Eleventh Century 147.
+
+[484] Erslev, Valdemarerne 50, 124-125, 127-128.
+
+[485] v. Maurer, Einleitung zur Gesch. d. Mark-, Hof-, Dorf- und
+Stadtverf. 129-134-
+
+[486] v. Maurer 134.
+
+[487] "inter uncos antiquos et noovs et inter uncos feodalium et
+neophitorum rurales et censuales" (v. Engelhardt, Gutsherrschaft 121).
+
+[488] Hupel, Topogr. Nachrichten I 189; II 202; v. Hagemeister,
+Materialien 1-4; v. Bunge, Privatrecht 130, 132-134, 137-141. v.
+Engelhardt, Gutsherrschaft (116-128).
+
+[489] Akiander 17.
+
+[490] Milukow, Skizzen russ. Kulturgesch. I 129-130; Simkhovitsch,
+Feldgemeinschaft in Russland 43-44.
+
+[491] Ronimus, Vatj. viid. verokirja 94-97.
+
+[492] Forsström, Kuvaus Inkerinmaan oloista 107; v. Knorring, Gamla
+Finland 116.
+
+[493] Mustak. s. 47.
+
+[494] "de iugis boum, dictis vobiscum kroka" (Mustak. s. 46).
+
+[495] Yrjö-Koskinen, Suomal. heim. yhteisk.järj. 140.
+
+[496] Mustak. s. 173.
+
+[497] Mustek, ss. 399-400.
+
+[498] VA 3863: 1, 6, 88.
+
+[499] VA 1:42.
+
+[500] VA 3959: 31.
+
+[501] Mustak. 173-175.
+
+[502] Mustak. s. 174.
+
+[503] VA, Hausenin kok., Tavastin talouskirja.
+
+[504] VA 3863: 88.
+
+[505] VA 1938: 1.
+
+[506] Mustak. s. 174.
+
+[507] 1400-luvun puolivälissä Sääksmäen Huittulassa: "en siettings
+krogh lijghendis öffuer allen hijvttalaby" (Arv. Handl. IX 2;
+Yrjö-Koskinen, Suomal. heim. yhteisk.-järj. 144); v. 1506 Kulsialassa:
+"Dömdes en reth swensk skifft wtöffuer all vhinemiby effter theris krok
+tal och andel" (Hausen, Bidr. I 235); v. 1507 Loimossa: "at skiffte och
+jäncke them millan theris wtmark som kallas reggon ma epter theris
+andel och krock tal" (Hausen, Bidr. I 142); v. 1508 Pälkäneellä: "en
+reth swenske skiffte wtöffner all packalaby at jäncke och skiffte
+effter theris krock tal" (Hausen. Bidr. I 264).
+
+[508] Mustak. s. 175 (4 punnanmaata = 2/3 koukkua; 1 1/2 punnanmaata =
+1/6 koukkua).
+
+[509] "1/2 qt" = 1/2 qvarter = 1/8; "1/2 S" = 1/2 setting = 1/12.
+
+[510] VA 3668: 7.
+
+[511] VA 3707: 11-12.
+
+[512] MU s. 411.
+
+[513] Grönblad, Nya källor 34.
+
+[514] Hausen, Bidr. I 305.
+
+[515] VA 484: 28.
+
+[516] VA 484: 2. 4.
+
+[517] "octo vlnis minus quam dimidiam villani dictam Hasnikuby"
+(MU s. 156)
+
+[518] "jn Brvsaby -- -- quartam vnius baal, vlna et duabus terciis
+unius vlne minus" (Mustak. s. 88).
+
+[519] "Katerina gaard j Moysis j Pemare -- -- three stænger j hwariom
+tegom wm allan aker -- -- thwa stænger oc halff anner alin j hwariom
+tegenom -- -- ena stangh j hwariom tegenom" (Mustak. s. 186).
+
+[520] Grönblad, Nya källor 23, 34.
+
+[521] Mustak. s. 217.
+
+[522] Mustak. s. 220 (Noormarkku).
+
+[523] Mustak. s. 237.
+
+[524] Vakka-Suomi ja Ahvenanmaa ovat molemmat rapakivialueita, jotka
+ovat tunnettavia lukemattomista pienistä kallioistaan ja kivikoistaan.
+
+[525] 24 tangon (koko bolin) kylvömäärä tämän mukaan teki 3 puntaa, jos
+ruotsalaiseen tapaan laskettiin 8 pannia puntaan. 3 puntaa oli
+koukunkin muinainen kylvömäärä. Jos taas suomalaiseen tapaan puntaan
+laskettiin 6 pannia, tuli 24 tangon kylvömääräksi 4 puntaa.
+
+[526] Sellaisia kyliä oli esim. Lemussa, Mynämäellä, Pöytyällä,
+Maariassa, Raisiossa, Vehmaalla, Muurlassa ja Perniässä (VA 485: 8, 12,
+21, 25, 34, 40, 43, 45. 48, 71. 73, 193, 194. 206).
+
+[527] Esimerkkejä useimmista V.-Suomen pitäjistä (VA 485: 8-9, 12-14,
+16, 23, 27, 30-37, 40, 41, 43-45. 47-52. 55, 74, 77, 192-196, 198,
+206-207). Huomattakoon tässä erityisesti kylvöverotuksen yleisyydestä
+Maskun kihlak:ssa, jossa jo 1300-luvulla tilain arvio punnanmaista oli
+käytännössä.
+
+[528] VA 485: 195, 196.
+
+[529] VA 632.
+
+[530] VA 632: 1 c.
+
+[531] Muunlaisiakin tangoitustapoja voi ajatella ja on varmaan
+käytettykin. P. J. Raamin tangoitusoppaassa (Then Swenske Åkermätningen
+eller Ortuga Deelo Book, Strängnäs 1670) neuvotaan jakamaan tanko yhtä
+moneen osaan kuin kylässä on äyrilukua. Tangon normalipituus oli 9
+kyyn., mutta tangoituksen toimittaminen ei riippunut tangon pituudesta,
+joka sai olla mielivaltainen.
+
+Englannissa uuden ajan alussa mitattiin maata puisella 16-18 jalan
+pituisella tangolla ("perch", "pole") (Sir R. Benese, Measuring book,
+London 1540). Acren neljännes ("rood") oli 1 "rod" (5 1/2 yardia) leveä
+(Cunningham, Growth of Engl. Industry I 119-120). Keskiajan Englannin
+"virgate" johtuu tangon latinankielisestä nimestä "virga", jota
+Suomessakin käytettiin (Mustak. ss. 500-501).
+
+Saksassa oli tangon nimi "Rute" (Ruthe); tangoitus oli
+saksalaisillakin  alueilla ikivanha tapa (v. Inama-Sternegg,
+Deutsche Wirtschaftsgeschichte I).
+
+Tangoituksella on Europassa ollut vanha ja laaja käytäntö, jonka
+historian esittäminen pääpiirteittäinkään ei voi tässä tulla
+kysymykseen.
+
+[532] Esim. Ruotsin VA, Hattula härads Db 31.7.1609 Hattula (Hurttala).
+
+[533] VA 3806. Sen on julaissut laskelmilla ja selityksillä valaistuna
+Malin, Hämeen koukku- ja tankomitoista Kustaa Vaasan aikana, Hist. Ark.
+X 214-223. -- Otettakoon tähän pari esimerkkiä kylvömäärän ja
+tangoituksen suhteista:
+
+                        kunkin   kunkin ta-
+                        talon    lon kylvö-  kunkin talon
+      kylä      taloja  koukku-    määrä     tankomäärä
+                        luku       pannia
+
+    Torro          2     1/12      1 1/2      1 1/1 t.
+    Perttula       4     1/6       4          3     t. 2 kyyn.
+    Vieremä        4     1/24      2          3     t
+
+[534] VA 617 us.
+
+[535] VA 485: 106 seur.
+
+[536] Pietarsaaressa ja Kokkolassa jaettiin veromaa penninmaihin,
+karpionmaihin ja punnanmaihin, joilta maksettiin erilainen vero
+maan laadun mukaan; maa oli lisäksi jyvitetty kolmeen luokkaan
+(VA 4562: 48).
+
+[537] Rosenborg, Jordbeskattn. 87-89, Gebhard, Savonlinnan lääni 62-65.
+
+[538] "efter skattskinnetal, thz är ept arffpundelandh, och kallis itt
+arffpundelandh ett skattskinn thz är try Sädis pundelandh ssom är,
+Rogh, kornn och haffra" (VA 1: 42).
+
+[539] Tästä on Santeri Rissanen ensimäisenä huomauttanut
+kirjoituksessaan "Iisalmen seurakunnan vaiheita" (käsikirj.).
+
+[540] "Ock när som sodane swidier äro optagne blifna. skijckas thr
+synmän till, som thm verdera och skatta skålla wiidh theres eedh huru
+monge skatteskynn iordh sodane swidiar kumme gelles och giöre skell
+för" (VA 6134: 1).
+
+[541] Santeri Rissasen ilmoituksen mukaan oli Savossa muinoin tapana
+viljellä samassa kaskessa yhtenä vuonna ruista, toisena ohraa ja
+kolmantena kauraa.
+
+[542] Arv. Handl. III 281-282.
+
+[543] VA 49 b: 1.
+
+[544] Piponius, Oma Maa II 470-471.
+
+[545] Kuusiston kartanon lampuodeista on nimenomaan mainittu, ettei
+heillä ollut tangoitettuja maita, vaan lohkokappaleita (hop stycke) (VA
+485: 240). Kun Ruonan kartanon alue ei ollut laskettu savuihin, vaan
+ainoastaan täysiveroihin, ei sielläkään liene tangoitus ollut tunnettu.
+
+[545] Arv. Handl. IX 263.
+
+[546] Arv. Handl. II 67, 74-75, 89, 91.
+
+[547] Mustak. ss. 260, 262, 233.
+
+[548] Mustak. s. 280; Teitti 15, 224-225; VA 220, Vehmaan käräjät
+24.10.1601; Boisman, Rättskontrollerna 214; Wallin, Suomen maantiet,
+Fennia VIII, 2: 5-7, 50, 59-60, 65.
+
+[549] UL, WithB. XXIII alk., §§ 2, 5.
+
+[550] HL, WithB. XVIII § 32.
+
+[551] ÖGL, RæfstaB. IV alk.
+
+Suomen herttua Pentti ja Linköpingin piispa julkaisivat v. 1288 käskyn,
+ettei kirkon tiloja ja henkilöitä saanut vaivata millään rasituksilla
+valtion hyväksi, paitsi milloin oli kysymys kihlakunnan silloista ja
+haaksista (Neovius 97).
+
+Englannissa oli keskiajalla teitten ja siltain ylläpitäminen
+järjestetty useissa yksityiskohdissakin samaan tapaan kuin
+Skandinaviassa (Neilson, Customary Rents 137-141, "Pontage"; Cannan,
+History of Local Rates in England 6-9).
+
+[552] Mustak. s. 260.
+
+[553] Ruotsin VA, Porvoon läänin tuomiok. 2.3.1607. Sipoo.
+
+[554] VA 220, Vehmaan käräjät 24.10.1601; vrt. VA 616: 2 (Uudenkirkon
+pitäjän sillanrakennusvelv.).
+
+[555] Wallin, Suomen maantiet, Fennia VIII 2: 60.
+
+[556] VA, Hollolan kihlak. tuomiok. 30.10.1643, Hauhon, Tuuloksen ja
+Lammin ja 13.11.1643 Asikkalan käräjät; Wallin, Suomen maantiet, Fennia
+VIII, 2: 5-8. Kruunun omistamina keskussiltoina linnain sillat
+oikeittain eivät kuulukaan paikallisten siltain ryhmään.
+
+[557] Hausen, Bidr. I 131, 149, 272.
+
+[558] VA 216b: 109.
+
+[559] VA 3002: 127, 129. -- Esimerkkiä Ahvenanmaalta, Hausen, Bidr.
+II 88.
+
+[560] Humalain sijasta maksettiin kalarikkaissa seuduissa "haukia"
+(Padasjoki, Sysmä, Jämsä) tai "ruokakalaa" (Pälkäne). Ohrainkin sijasta
+maksettiin Jämsässä ruokakalaa. Vihdissä maksettiin ainoastaan ohria (4
+puntaa neljänneskunnalta), Lopella rukiita, humaloita ja kauroja,
+Elimäellä rukiita, ohria ja "kuivia ankeriaita" (VA 3670 us.). V. 1533
+maksettiin Hämeessä 13 kiihtelystä oravannahkoja "teitä ja siltoja
+varten" (Kamer. Asiak. I 21), mikä nähtävästi edustaa vanhempaa
+verokantaa tässä kohden tai sellaisen paikallista jäännöstä.
+
+[561] VA 1931: 31-43.
+
+[562] VA 484: 13-14; Arv. Handl. IX 69, 89.
+
+[563] Luullaksemme kunink. kirje 7.8.1801 oli aivan oikeassa
+määrätessään silta- ja jahtivoudin kapat näiden virkain lakatessa
+otettavaksi kruunulle, koska nämä kapat olivat osa varsinaisesta
+maaverosta ja olivat otetut huomioon talojen verotuksessa (Bergh, Vår
+styrelse och våra landtdagar I 647; vrt. v. Bonsdorff, Debiterings- och
+Beskattn.-verket i Åbo län I 244).
+
+[564] "Semie korn for vskon" -- "Semie humbla for vskon" -- "viskon"
+(VA 1: 122, 124, 129). Tuo omituinen sana viskon on kaiketi
+suomalaisessa asussaan ollut "uisko", "uiska", joka mahd. on
+johdannainen jostakin "ui" juurisanasta.
+
+[565] VA 1: 122, 5: 237.
+
+[566] V. 1568 sakotettiin Padasjoella erään kylän miehiä siitä,
+etteivät tahtoneet soutaa "venettä, jonka pitäjä omistaa"
+(VA 4045: 43).
+
+V:n 1639 käräjillä tuomittiin koko Asikkalan pitäjä "hankkimaan
+pitäjänveneen Pulkkilan rantaan", jolla kruunun väkeä voitiin kuljettaa
+Päijänteen ja Vesijärven yli (VA, Hollolan kihlak. Tuomiok. 5.2.1639
+Asikkala).
+
+[567] Hausen, Bidr. I 187, 248. Uuden ajan alussa oli Jokioisten
+neljänneskunnan velvollisuus yllä pitää haapioita kyytejä varten
+(VA 3830: 52).
+
+[568] VA 4494: 7, 9.
+
+[569] VA 1: 16, 17.
+
+[570] VA 6134: 14; Arv. Handl. III 283, 289, 294, 299, 305, 310;
+Gebhard, Savonlinnan lääni 68, jossa myös huomautetaan, että "kavassi"
+voisi johtua  venäl. sanasta "karbas" = vene.
+
+[571] VA 6134: 14.
+
+[572] VA 1: 22-24. Allardt, Borgå län 32. Helsingin pitäjässä tapaamme
+tämän veron maksukappaleena "kuivat säynäät" -- aivan niinkuin Luvialla
+Satakunnassa.
+
+[573] Allardt, Borgå Iän 94.
+
+[574] VA, Hausenin kok., Raasep. l:n verokirja 1451; VA 2118: 4, 11,
+14; 2974: 5.
+
+[575] Rydin 33.
+
+[576] Hausen, Bidr. I 187, 242, 278.
+
+[577] Hausen, Bidr. I 157, 287.
+
+[578] Hausen, Bidr. I 141, 261.
+
+[579] "longh skiwdz fierd", Hausen, Bidr. I 187.
+
+[580] "ad mensas presbiterorum parrochialium ecclesiarum earundem, in
+immensi grauaminis intuitu, quod racione hospitalitatis sustinere
+noscuntur" (Mustak. s. 52).
+
+[581] Mustak. s. 288.
+
+[582] Hausen, Bidr. I 128.
+
+[583] Hist. Handl. XI 15; VA 1: 147, 148; Hausen, Bidr. I 187.
+
+Uuden ajan alussa Padasjoella, Sysmässä, Jämsässä lunastettiin
+pitkätkyydit hauinmahoilla ("geddemagor") tai ruokakalalla tai
+kummallakin.
+
+Suurimmassa osassa Hämettä, nim. Sääksmäen ja Hattulan klk:issa (paitsi
+Hattulan p:ssä) sekä Hauholla ja Tuuloksessa maksettiin linnaan
+kultakin koukulta 5 penninkiä rekirahoja ("slädepeningar") tai
+rekimaltaita (Hist. Handl. XI 14-15; VA 3670 us). Tämä vero, jota ei
+ole sekoitettava samoista paikoista samaan aikaan maksettuihin
+neljännesmiehen rekikaloihin ja niiden lunastuksiin, on arvatenkin joku
+liikennelaitosvero. Kun rekiveroa ja uisko-veroa ei maksettu toistensa
+alueilla, on mahdollista, että toisten Hämeen seutujen muinoin tuli
+ylläpitää pitäjän veneitä, toisten pitäjänrekiä.
+
+[584] "hestelega" (VA 1: 43).
+
+[585] Arv. Handl. III 197, 249.
+
+[586] "skepsortugar" (VA 2598: 1; 2602: 2).
+
+[587] VA 484: 6. -- Samanlaatuisen veron lunastusta ehkä olivat Ulvilan
+förslepgr (Hist. Haudl. XI: 12).
+
+[588] "skipspeningar" (VA 5: 115; Rosenborg, Jordbeskattn. 75-76).
+
+[589] Arv. Handl. IX 261; Hausen Bidr. II 370-371; Teitti 304-305.
+Yllämainittujen kyytirahain lisäksi vouti kantoi kultakin Ahvenanmaan
+pitäjältä (nimismieheltä) 6 mk Röije peninger eli rijepenninger (Arv.
+Handl. IX 261; Hausen, Bidr. II 371-372). Kenties on tämä se vanha
+Redhegiäld, joka Eerik Pommerilaisen tiliotteissa v:lta 1413 mainitaan
+maksetuksi "Olandista." (Hausen, Bidr. I 315).
+
+[590] VA 585: 61.
+
+[591] "Skiutz Resse pngr" (VA 3801: 19; 3801: 1).
+
+[592] "skiutz pnr" (VA 1: 10-18).
+
+[593] MU s. 262. Vrt. selostusta Hist. Ark. XXII, II 1: 10-11.
+
+[594] Mustak. s. 118.
+
+[595] MU s. 355.
+[596] MU ss. 351, 355, 376.
+
+[597] "for beskedlighen man Andris domare" (Mustak. s. 156).
+
+[598] Mustak. s. 157.
+
+[599] MU ss. 363, 370, 379.
+
+[600] MU s. 371.
+
+[601] MU s. 375.
+
+[602] "cum prolocutore Nicolao in Kummikællæ -- Kumakallia" (Mustak. s.
+86).
+
+[603] Mustak. s. 221.
+
+[604] VA, Hausenin kok. 5.7.1452.
+
+[605] Arv. Handl. IV 1.
+
+[606] MU ss. 445, 485.
+
+[607] "domare by" 1462 (Arv. Handl. IV 79).
+
+[608] "Domaraby" (Mustak. s. 574).
+
+[609] "Domarby" 1417 (Mustak. s. 275).
+
+[610] Niinpä Vehmaan Kiimakalliota, josta eräs 1300-luvun välimies oli
+kotoisin, mainitaan uuden ajan alussa "flöte"-tilana s.o. entisenä
+rälssinä.
+
+[611] Lounais-Suomen tuomarilaitoksen alkujuuria voisi löytää myös
+Sveanmaan maakuntalakien hundarin tuomarilaitoksesta. Sillä tavoin
+selvenisi, kuinka Taivassalossa 1370-luvulla samanaikaisesti saattoi
+toimia kaksi tuomaria; Sveanmaankin hundarissa oli tuomareja kaksi.
+
+[612] 1379: "dommare i Kimmetoo kyrkiolaagh -- tå iagh hulth
+sochnatingh -- thà stodo ther för alle tingz lagino" (MU s. 375).
+
+[613] 1380: "ræfstæ thing met Theuesala snækkiolagh -- -- fore
+ræfstenne oc alle thinglaghino withnadho" (MU s. 376); 1380: "aa
+snæckielagx tingeno j Santamalum" (Mustak. s. 173).
+
+[614] 1380: "vpa sokna tingheno -- -- met them j Santamalom, Masko ok
+Nowsis" (Mustak. s. 174). -- 1392: "tha jak sokna tingh [hioit] j
+Sakilæ by met Sækilæ sokn, Kiulæ ok Ylælæ -- -- tha stodo thær fore
+allo tinglageno" (Mustak. s. 205).
+
+[615] 1352: "in placito parochiali apud parochiam Nummis" (MU s. 257);
+1380: "a sokna thingeno j Pike sokn" (MU s. 379).
+
+[616] Mustak. ss. 173, 174.
+
+[617] Lähemmin "Suomen vanhin maakunta- ja pitäjälaitos", Suomal.
+Tiedeakat. Esit. 1911, 1: 44-56.
+
+[618] MU s. 375.
+
+[619] "vpa Rænthamækj kirkiagord" (Mustak. s. 380).
+
+[620] "vpa sokne stæmpnone wiidh Ræntemækj kirkio" (Mustak. s. 405).
+
+[621] Arv. Handl. II 44.
+
+[622] Mustak. s. 455.
+
+[623] "i kirkestufvun" (VA, Hausenin kok. 17 ja 24.7.1505).
+
+[624] Arv. Handl. II 47.
+
+[625] Arv. Handl. II 101; Mustak. s. 352.
+
+[626] MU s. 386.
+
+[627] Mustak. s. 233.
+
+[628] Arv. Handl. V 54.
+
+[629] Suomen kielen muistomerkkejä II, 1: 86, 95.
+
+[630] Maakunnan sinetillä vahvistettu maanluovutus Hämeessä v. 1319
+(Mustak. ss. 17-18). Ahvenanmaan sinetillä varustettu maanluovutus v.
+1322 (Mustak. s. 19). Maakunnan käräjät ja sinetti V.-Suomessa 1322
+(Mustak. s. 21).
+
+[631] "domare jnnan Tavistelande", Lammi 1374 (MU s. 353). -- "Clafvs,
+domare ther sama stadh [j Tavistalanda]", Hämeenlinna 1383 (MU s. 390)
+-- "iak Clawus Dyækn, domare j Tauestalande", Tennilä 1390 (MU s. 420).
+"Claus Diægn, domare j Thawaste landhe", Saarioinen 1390 (Mustak. s.
+197).
+
+[632] "domore j Sathagunnom" Säkylä 1392 (Mnstak. s. 205).
+
+[633] "domare j westra Nyland", Tenhola 1395 (MU s. 444).
+
+[634] Oliko suomal. ja ruotsal. oikeuden alueilla pitäjäntuomarien ja
+laamannien välillä vielä joitakin tuomareja, on epätietoista. V. 1353
+kumminkin mainitaan V.-Suomessa sellaista tuomaria, joka tuomitsi 3
+markan sakkoon (MU s. 262).
+
+[635] MU ss. 390. 392, 429.
+
+[636] MU s. 428; Mustak. ss. 280, 304.
+
+[637] Mustak. s. 235.
+
+[638] "almening öer" (VA 215 1: 22).
+
+[639] Teitti 64, 240. Vrt. "kihlakunnan ulkomaita" Karjalassa.
+
+[640] Arv. Handl. VI 189-195.
+
+[641] Grönblad, Nya källor 216.
+
+[642] VA 6133: 1, 24, 48, 77, 108.
+
+[643] Arv. Handl. IX 261.
+
+[644] VA 1106: 55.
+
+[645] "häredzhöfdingekorn", "domarkorn" (VA 2602: 14).
+
+[646] Kamer. Asiak. II 3, 9.
+
+[647] Teitti 296, 297.
+
+[648] Kamcr. Asiak. II 6; Teitti 192.
+
+[649] VA 1994; 2026.
+
+[650] Hämeessä kihlak. tuomarin lyhennys nimismiehen verosta v. 1545
+teki (VA 8: 145, 147, 148):
+
+                                Ylisessä       Sääksmäen      Hattulan
+                                klk:ssa        klk:ssa        klk:ssa
+
+    kauroja                      9 1/2 puntaa  6 puntaa       7 puntaa
+    ruokakaloja (käräjäkaloja)   2 kipp.       1 kipp. 2 leiv.   --
+    kynttilöitä                700 kpl       580 kpl        560 kpl
+    heiniä                      26 2/5 kuorm. 18 kuorm.      21 kuorm.
+
+Tätä palkkausta sanotaan v. 1547 Sääksmäen kihlakunnassa "vanhaksi
+tavaksi" (VA 3696: 52, 53). V. 1541 mainitaan Hauholla tuomarin saaneen
+palkakseen kultakin pitäjältä 1 punnan kauroja ja kolmen koukun heinät
+(VA 3672: 65 seur.). Se sopii täydellisesti taulukossa oleviin määriin.
+
+[651] VA 5123: 11.
+
+[652] VA 5121: 36.
+
+[653] Arv. Handl. III 245, 246, 248, 249. -- Mainittu punta ohria oli
+ilmeisesti tuomarin osa nimismiesverosta. V. 1560 mainitaan tuomarin
+tulona Juvan pitäjästä 1 punta "nimismiehenverorukiita"; kun tällä
+nähtävästi tarkoitettiin tuomarin koko vuotuista korvausta,
+tarkoittavat edellämainitut 1 ohrapunta tai 2 kaurapuntaa luultavasti
+myöskin tuomarin koko vuoden korvausta (VA 6309: 12).
+
+[654] Hist. Handl. XI 16-17.
+
+[655] Arv. Handl. V 260.
+
+[656] VA 5123: 6.
+
+[657] Arv. Handl. III 245, 246, 248, 249.
+
+[658] Hist. Handl. XI 17. -- Veroa karttui koko läänistä:
+
+    viljaa      10 lästiä 7 puntaa
+    humaloita    6 kipp.
+    hamppua      1 leiv.
+    haukia       1 1/2 leiv.
+
+Toisen tiedon mukaan v:lta 1537 (Kamer. Asiak. II 5) Sääksmäen
+kihlakunnasta tätä veroa karttui:
+
+    ohria         2 lästiä 3 puntaa
+    humaloita     1/2 kipp.
+    Suomen haukia 5 puntaa
+
+[659] VA 1929: 31.
+
+[660] VA 201: 21 seur.; 4563: 12, 26.
+
+[661] Hildebrand, Medeltid I 293.
+
+[662] "merisacko" (VA 4744: 2).
+
+[663] Vrt. sattuvaa lausuntoa Yrjö-Koskinen, Suomal. heimojen
+yhteiskuntajärj. 180.
+
+[664] Ahlqvist, Kulturwörter 228-229; Yrjö-Koskinen, Suomal. heimojen
+yhteiskuntajärj. 168-169.
+
+[665] Hupel, Topogr. Nachrichten I 61.
+
+[666] "Jon Cupiasson" Lammilla 1374 (MU s. 353); "Cubias" lautamiehen
+nimenä Säkjärvellä 1654 (VA 8613: 324); "Kupiala" ja "Kupiainen" kylän
+ja suvun nimi Säämingissä 1654 (VA 8613: 1292).
+
+[667] MU s. 494.
+
+[668] "Pæder Udraaynen domare i Jokas Capelle" (Mustak. s. 399).
+
+[669] Ruotsal. käräjälaitoksesta ks. Nordström II 516, 526, 527;
+Uppström, Öfversigt af den svenska processens hist. 10. -- Suomen
+käräjälaitoksesta ks. Ståhlberg, Suomen käräjälaitoksesta 1500-luvun
+keskipalkoilla, Valvoja 1890: 349-362.
+
+[670] Lehmann, Gastung 74-96.
+
+[671] Lehmann, Gastung 76-77; Vinogradoff, Villeinage 301.
+
+[672] Neilson, Customary Rents 29, 30, 38.
+
+[673] Lehmann 70-74. -- Vastaväitteitä Amiran arvostelussa Götting,
+Gelehrte Anzeigen 1889: 249 seur.
+
+[674] Schlyter, UL, Gloss.: Gingærth. -- Tanskalaisilla alueilla
+tällaisia kiertokauden kinkerejä olivat "stud" ja "nathold" (servitium
+noctium).
+
+[675] UL, KgB X §§2, 3, 8. Kuninkaankinkeriksi näitä veroja katsovat
+Strinnholm (Svenska folkets hist. IV 661), Hildebrand (Medeltid I 268)
+ja Ramstedt (Om krigs- och skatteväsendet 34-36). Lehmann on toista
+mieltä (Gastung 57), vaan ei perustele mielipidettään.
+
+Karjaveron kuulumisen kuninkaankinkeriin näkee siitäkin, että
+Helsinglannin laissa, kuten Ramstedt (36) on huomauttanut, ei mainita
+karjaveroa, vaan sen sijaan kestitysvero (väsla, gingärd).
+
+[676] Lehmann, Gastung 46-55, 57-70.
+
+[677] Thulin, Mantalet 7, 14, 15, 20-24. -- Vastaavista Ahvenanmaan
+oloista ks. kappaletta "Täysiverot ja niiden tehtävät".
+
+[678] Kljutshevskij, Venäjän historian pääpiirteet 41-42. Vrt. Milukow,
+Skizzen russ. Kulturgesch. I 124-125.
+
+[679] "rogamus ut de siligine tributaria, dicta wlgariter rughskat,
+quantum plus dimittere potestis, nobis destinare velitis" (MU s. 115).
+
+[680] "tantum feni de tribus aratris, quantum de vno aratro ad castrum
+dari et deferri solet" (Mustak. s. 47).
+
+[681] "tributum nostrum de Finlandia et Alandia -- in -- bytiro et
+pecoribus ac carpo regio proueniens" (MU s. 179).
+
+[682] VA 1: us.
+
+[683] VA 1; 7 seur.
+
+[684] MU s. 411; Hansen, Bidr. I 306.
+
+[685] Mustak. ss. 288-289.
+
+[686] Oksanen, V.-Suomi 9. Vrt. ed. s. 146.
+
+[687] VA 2918: us.
+
+[688] Allardt, Borgå län 20-21, 30, 32.
+
+[689] VA 1: 7 seur.
+
+[690] VA 5013: 18, 19, 53, 56.
+
+[691] Arv. Handl. IX 23.
+
+[692] Kamer. Asiak. I 10.
+
+[693] Arv. Handl. VI 313.
+
+[694] VA 1923: 1; 1925: 147; Ignatius, Kangasala 71, 74.
+
+[695] VA 1931:31 seur.; 1994: 7 seur.
+
+[696] Kamer. Asiak. I 11.
+
+[697] VA 1: 47.
+
+[698] "bolmansråg", "bolmanskorn", "bolmanshafra", "bolmanslamb",
+"gingerdssmör", "gingerdskött", "gingerdshumla", "gingerdssalt" (VA
+6133: 146).
+
+[699] "boolmas rokarotzi" (VA 1: 47).
+
+[700] Vrt. Yrjö Koskisen valaisevaa kirjoitusta "Ruokaruotsi" (Hist.
+Ark. IV 107-113).
+
+[701] Kamer. Asiak. I 35.
+
+[702] Kamer. Asiak. II 2-3.
+
+[703] VA 370: 26, 30.
+
+[704] Arv. Handl. V 260.
+
+[705] Hist. Handl. XI 16-17.
+
+[706] VA 3696: 54.
+
+[707] VA 3030: 15.
+
+[708] Arv. Handl. IX 23.
+
+[709] Arv. Handl. VI 313.
+
+[710] "för fougdens gestning" (VA 1: 157).
+
+[711] Arv. Handl. VI 313.
+
+[712] Arv. Handl. V 260.
+
+[713] VA 8: 148.
+
+[714] VA 3670: 48.
+
+[715] "män inthe foores vppå slotthet öffuer XL hästa" (Arv. Handl. IX
+29).
+
+[716] VA 5014: 1 seur.; Arv. Handl. VI 301-303.
+
+[717] VA 5042: 16.
+
+[718] VA 5097: 48.
+
+[719] VA 5137:32.
+
+[720] VA 5041: 102-103, 111-112, 118-120.
+
+[721] VA 5014: 1 seur.
+
+[722] "lensmans fjerding" (VA 5000: 73, 89. 95).
+
+[723] VA 5014: 4 seur.; 5097: 52.
+
+[724] Arv. Handl. VI 301-302.
+
+[725] VA 5042: 16.
+
+[726] "humble foringen" (VA 5094: 48).
+
+[727] VA 5094:47, 48; 2151: 27.
+
+[728] "Ridfougthens ein (?) gestning" (Arv. Handl. VI 302-303).
+
+[729] Arv. Handl. VI 302-303, 306.
+
+[730] "gifver ut märckie påå skattkornet och höt".
+
+[731] VA 6134: 22.
+
+[732] "Rokarotzj gesthningh om hösthen" (Arv. Handl. VI 308).
+
+[733] Arv. Handl. VI 308.
+
+[734] Arv. Handl. VI 308
+
+[735] Arv. Handl. VI 311.
+
+[736] Arv. Handl. VI 308.
+
+[737] Arv. VI 311. Oluttynnörien 6-luku on huomiota kiinnittävä. Kun
+näet Perevaara kussakin neljänneskunnassa oli 6 kymmenkuntaa, tuli
+kunkin kymmenkunnan suoritettavaksi tynnöri olutta -- siis suomalainen
+olutkunta samantapainen kuin venäläisten aikakirjain perevaarat.
+
+[738] Arv. Handl. III 246.
+
+[739] Dipl. Sv. V n:o 3864.
+
+[740] Grönblad, Nya källor 269, 358.
+
+[741] Arv. Handl. II 37; V 51-52; Mustak. ss. 295, 299, 428, 569, 578,
+579-580; VA, Hausenin kok. 26.4.1490.
+
+[742] VA 8: 22; 485 A: 259, 317; 5043: 4.
+
+[743] Mustak. s. 295.
+
+[744] "Och när Jöns Knutssons tienere komme till Säkile, att gäste hans
+landboor" (Teitti 29).
+
+[745] "Yros jn Masko. Dabit -- et victum pro vna nocte" -- "Poktis in
+parrochia Wemo -- J te colonus procurabit expensas pro vna nocte" --
+"In Lemo -- prima Moukula -- dabit pro duabus noctibus" (Mustak. s.
+581).
+
+[746] Monen seudun verokirjoissa uuden ajan alussa lausutaan, ettei
+kukaan tiedä, minkä perusteiden mukaan veroja oli maksettava, vaan että
+niitä maksettiin niinkuin esi-isät olivat maksaneet.
+
+[747] Esimerkkejä: Pirkkala v. 1422: "och till gingerdh hwar thera 1/2
+tunna ööl och kosten, som ther till hörer -- ena tunna ööll alla til
+saman -- met swa mykyn kost som til ena tunna hörer" (Mustak. s. 295);
+Sund v. 1422:
+
+"1/2 tunna ööl met allom kost ther tiil hörir, for aarliga gingerd"
+(Mustak. siv. s. 299); Mynämäki v. 1439: "ena tunno ööll met kost ok
+fodher som ther tiil böör fore gengerdh" (Mustak. s. 372); Ahvenanmaa
+v. 1448: "1/2 tunna ööl met kost ther till hörer" (Mustak. s. 428);
+Perniä v. 1464: "eena twnno ööl met kosth oc gingerden" (Mustak. s.
+479).
+
+[748] Mustak. s. 131.
+
+[749] Mustak. s. 580.
+
+[750] Mustak. s. 579.
+
+[751] Ahvenanmaan apuverossa v. 1543 laskettiin tynnöriin "huoviolutta"
+(svenneöl) menevän 1 ja tynnöriin "herraolutta" 1 l/2 pannia (VA 2602:
+17). Kokemäenkartanon lampuotien "kinkeriolueen" v. 1561 laskettiin
+menevän panni maltaita ja 4 1/6 naulaa humaloita tynnöriin. (VA 2120).
+Kustaa Vaasa, aina kitsailija, määräsi voutisäännössään v:lta 1556,
+että 3/4 pannista (= 1/2 tynnöristä) maltaita piti tulla tynnöri
+"voutiolutta" (Arv. Handl. IV 104).
+
+[752] Oluttynnöriin menevän mallaspannin hinta lienee kerran ollut
+1 äyri ja uuden ajan alussa se Suomessa todellakin oli 1 markan
+vaiheilla.
+
+[753] Styffe, Bidr. IV s. XCVII.
+
+[754] VA 1: 7-19; 4994 us.; 5000 us.; 5043 us. Lapvedellä ja
+Taipaleella maksettiin yleisten lahjakappaleitten lisäksi vehnää ja
+papuja, kumpiakin panni nautakunnalta, Äyräpään kihlak:n alueella
+(paitsi Viipurissa) vehnää panni nautakunnalta.
+
+Vehnälahja lienee maksettu vehnäleipänä. Eräässä muistoonpanossa
+Lapveden veroista sanotaan: "on heidän vanhemmillaan (foreldre) ollut
+vanhastaan tapana lahjoittaa linnaan jonkun verran (någet) vehnäleipää
+ja munia."
+
+Uuden ajan alussa näitä veroja melkoiselta osalta suoritettiin rahassa
+("karitsarahoja", "munarahoja", "jänisrahoja"). Lapveden ja Äyräpään
+kihlakunnissa maksettiin "kanarahoja"; nähtävästi ei sielläpäin
+kananhoito ollut yleinen.
+
+[755] VA 1: 7, 8.
+
+[756] VA 5013: 18-19.
+
+[757] VA 5149: 59.
+
+[758] Itämeren maakunnissa on Martinpäivä muinoin ollut tärkeä kansan
+merkkipäivä. Suomen Karjalan vanhat olot näyttävät tässäkin kohden
+samanlaisia yhteyksiä Itämeren maakuntiin päin, joita muillakin aloilla
+havaitaan. Vrt. Setälän lausumaa mielipidettä, että suomen "Marraskuu"
+olisi samoin kuin viron "Mardikuu" Martinpäivästä nimensä saanut
+(Virittäjä 1897: 44, 45).
+
+[759] Oksanen 8: VA 484: 49. Vehmaalla maksoi kaksi bolia kumpikin 2
+karitsaa.
+
+[760] VA 8: 1 seur.
+
+[761] Hausen, Bidr. I 345, 346, 350, 351, 353.
+
+[762] VA 485 A: 317.
+
+[763] "Påskelamb gofues ut om Sommeren Olai tijdh" (Hausen, Bidr. I
+316).
+
+[764] Krohn, Suomen suvun pakanall. jumalanpalv. 183-184.
+
+[765] Ote Säämingin pitäjän kirkonkirjasta, Suometar 1853: 50. Saman
+tietolähteen mukaan linnan pässin hyvät päivät olivat koko maakunnassa
+tunnetut, kuten todistaa Savossa usein kuultu sananlasku "elää kuin
+linnan pässi".
+
+[766] Grönblad, Nya källor 607; Arv. Handl. VI 289.
+
+[767] VA 5: 14.
+
+[768] VA 3670: 5, 13, 15.
+
+[769] Teitti 271.
+
+[770] Vert. "Kypsis, szom är hara och fogla" (Kamer. Asiak. II 4). Joka
+tapauksessa on "kypsi" parempi kuin Rosenborgin "kipsahtaa", jota hän
+pitää mahdollisena juurisanana (Jordbeskattn. 65). "Kypsi" tässä
+tapauksessa merkitsisi valmista ateriaa.
+
+[771] VA 1929: 31 seur.; 1931: 32-43.
+
+[772] VA 1: 95-103.
+
+[773] "gaffua pgr för harar och foglar" (VA 4: 32).
+
+[774] VA 1922: 3.
+
+[775] Oksanen, V.-Suomi 10.
+
+[776] VA 5:49.
+
+[777] "för gavehara och fogla" (VA 484: 5).
+
+[778] Oksanen, V.-Suomi 14-15.
+
+[779] VA 5: 91; Arv. Handl. IX 48.
+
+[780] "Skatt ffoglar" (Arv. Handl. IX 90).
+
+[781] VA 6134: 19, 20. Vrt. summia VA 8: 115. Aikaisemmin näyttävät
+määrät olleen pienemmät (VA 1:46).
+
+[782] VA 6134: 20, 21.
+
+[783] "Kögemester penninger", "Kökömesteres penningen" (Kamer. Asiak.
+I 17)
+
+[784] VA 1: 57 seur.; 4: 39.
+
+[785] VA 1919: 2; 1920: 162; 1922: 3.
+
+[786] Kamer. Asiak. 1 20.
+
+[787] Allardt, Borgå län 35.
+
+[788] VA 5000: 118-120.
+
+[789] Arv. Handl. VIII 41.
+
+[790] Rydin 8-10; Bergfalk, Om utomordentliga penningehjälper 8, 9;
+Hildebrand, Medeltid I 185, 271-272; Styffe, Bidr. I: XCI seur. V:
+XVIII.
+
+[791] Österbladh 55-58; v. Engelhardt, Entstehung der Gutsherrschaft
+3435, 49, 65-70.
+
+[792] Esitys kruununkartanoitten päivätöistä perustuu tekijän
+kirjoitukseen "Keskiajan kruununkartanot Suomessa" (Hist. Aik. XXII, II
+1-27) sekä muutamiin uusiin tietoihin.
+
+[793] "nec ad labores et operas ad vsus curie nostre Hælghuaa predicte
+impendendas quomodolibet tenebuntur, nisi sicud consueuerunt ex
+antiquo. Ymmo cum ad curiam et quociens ex debito laborabunt, ex ipsius
+curie prouisore, quamdiu laborauerint, recipiunt alimenta" (MU s. 204).
+
+[794] "ok theris fulla affurath göra vthan affslagh och all dagxwerke
+ok ærffuode ok theris lagahws wppe halla ok qwærnana byggia -- -- som
+the aff aller förra haffua varith vane ath göra" (Arv. Handl.
+III 103-104).
+
+[795] VA 485 A: 253.
+
+[796] Arv. Handl. VI 143.
+
+[797] VA 485 A: 313.
+
+[798] Allardt, Borgå län 80-81.
+
+[799] VA 5437: 10.
+
+[800] VA 5043: 4; 5138: 29.
+
+[801] "laboricia et obsequia" (Mustak. ss. 307-308, 326, 345-346).
+
+[802] VA 484: 42, 45. 47, 51, 54, 55.
+
+[803] VA 9: 22.
+
+[804] VA 10: 1 seur; 49 b: 1, 6, 9.
+
+[805] VA, Hausenin kok., asiakirja 1480-luvulta.
+
+[806] VA, Ivar Flemingin maakirja 8 (Sundholma); 1354: 26-36 (Yläne);
+212 a: 54 (Suitia); 15: 34 (kunink. perintötilat).
+
+[807] "fore thera ærffuidz lösn" (MU s. 203). Keskiajalla usein
+käytetty sana "ærffuid", "ærwede", "arffwode" merkitsee työtä, maatyötä
+(Söderwall, Ordbok). Englannissa keskiajalla oli "erw" kynnöksen nimi
+(Cunningham, Growth of English Industry I 41).
+
+[808] Mustak. s. 258.
+
+[809] "viij dagxwerkas met sin ök" -- "hwarie lx rokæ en man til
+slotsins arffwode om aaret" (Mustak. s. 441).
+
+[810] Rosenborg, Jordbeskattn. 38, 48-49, 54. 66, 75. 78, 84, 90, 98.
+
+[811] Arv. Handl. VI 132; VA 1 ja 484 us.
+
+[812] VA 1: 88.
+
+[813] VA, Hausenin kok., Raaseporin l:n verokirja v:lta 1451.
+
+[814] Oksanen, V.-Suomi 10, 12, 17.
+
+[815] VA 348: 128.
+
+[816] VA 2919: 82-83.
+
+[817] VA 3672: 59; 3696: 97.
+
+[818] Hist. Handl. XI 15; VA 3696: 97; 217, Lopen käräjät 18.3.1583.
+
+[819] 5008: 17; 5016: 50.
+
+[820] VA 1: 88; 1919: 1; 8: 157.
+
+[821] Arv. Handl. III 279.
+
+[822] Meinander--Rinne, Nykyrko och Nystad (Finlands kyrkor I) 8-II.
+
+[823] Uuden ajan alussa oli Ahvenanmaalla Föglön ja Lemlannin pappilain
+rakennuksia jaettu määrättyjen talojen rakennettavaksi (Hausen, Bidr.
+Il 103, 104), -- V.-Suomessa oli vielä 19. vuosisadan alkupuolella
+Paraisten pappilan rakentaminen vanhan sopimuksen mukaan jaettu kyläin
+kesken ja Raision pappilan kaikki rakennukset jaetut yökuntain
+rakennettaviksi (Tengström, Afhandl. om presterl. tjenstgörn. i Åbo
+erkestift II 162, 209). -- Satakunnassa oli 1600-luvulla pappilain
+rakentaminen neljänneskuntain velvollisuutena; Alastaron
+neljänneskunnan rakennettavana oli v. 1645 Loimaan pappilan riihi ja
+Vampulan neljänneskunnan piti samana vuonna rakentaa Huittisten
+pappilan pirtti (Boisman, Om rättskontrollerna 194). -- Uuden ajan
+alulta on Uudeltamaalta ja Hämeestä tietoja siitä, että määrätyillä
+taloilla oli määrätyt rakennusvelvollisuudet pappilassa (Karjalohja,
+VA 3002: 142; Tammela, VA 3755: 24; Hattula, VA 3755: 40).
+Hauholla ja Tuuloksessa oli tämä velvollisuus niihin aikoihin
+jaettu neljänneskuntain kesken (Heikel, Kertomus Hauhon klk:n
+muinaisjäännöksistä 115). Sääksmäellä oli v:n 1703 aikoina pappilan
+tupa Saarioisten yökunnan, talli Ritvalan yökunnan, kaksi riihtä ja
+luhti Salon ja Ritvalan yökuntain, kaksi navettaa Ritvalan ja
+Metsäkansan, ulkohuoneet Voipaalan yökunnan rakennettavat (Gunnar
+Suolahden tiedonanto). Samalla tavoin kuin pappilaa rakennettiin
+myöskin kirkkoa uuden ajan alussa yökunnittain (Vanaja ja Renko VA
+3755: 39). Boismanin mukaan (Om rättskontrollerna 194) oli
+kirkonrakennuksessa koko pitäjä yhtenä piirinä.
+
+[824] "residuum vero in aliis juribus et causis nostris jbidem
+emergentibus proueniens annis singulis pro dictorum castrorum
+edificiis" (MU s. 179).
+
+[825] VA 3668: 149-150, painettuna Bomansson, Om Ålands fornminnen
+47-49; VA 3696, sakkoluettelot.
+
+[826] VA 5016: 49.
+
+[827] VA 484: 13-14.
+
+[828] VA 1: 115 senr.; 3672: 3; 3696: 1 seur.; Hist. Handl. XI 15.
+
+[829] Kamer. Asiak. I 13.
+
+[830] "och i andhra soknar göra hwarie lx rökas en man til slotsins
+arffwode om aaret" (Mustak. s. 441).
+
+[831] Rosenborg, Jordbeskattn. 75; VA 2118: 43; 2119: 2.
+
+[832] VA 5008: 12, 14; 5043: 1; 215 1: 27.
+
+[833] VA 1: 49.
+
+[834] VA 1: 48.
+
+[835] Arv. Handl. III 197.
+
+[836] VA 5: 38.
+
+[837] VA 485 A: 313.
+
+[838] VA 3696: us., eritt. 34.
+
+[839] VA 1: 22-24.
+
+[840] Malmström, Centralisation 266; Forssell, Sveriges inre hist. 5;
+Hildebrand, Medeltid II 101.
+
+[841] Malmström, Centralisation 272-273. Samanlaista käsitystä
+edustavat Forssell (Bidrag till hist. om Sveriges förvaltn. 6, 91 ja
+Sveriges inre hist. 4) ja Hildebrand (Medeltid II 101, 103, 104). Vrt.
+Schlyter, Gloss.: Læn; Lænsmather, lænsman. -- Hildebrand katsoo, ettei
+yhdessä häradissa ollut yhtä useampaa nimismiestä ja että hän oli
+kuninkaan virkaan ottama.
+
+[842] Velschow, Om Bryderne, (Tanskan) Hist. Tidskr. I (1840) 112-147,
+eritt. 127-120.
+
+[843] Ahvenanmaa 1322: "cum Jacobo, tunc exactore in Alandia" (Mustak.
+s. 19). -- Uusimaa 1373: "Simonis Jonsson, prout exactoris regii in
+Nylandia" (Mustak. s. 146).
+
+[844] MU ja Mustak. hakemistot: "Exactor", "Länsman".
+
+[845] "varom foghatom oc länsmannom i Satagunnom" (MU s. 211).
+
+[846] Hist. Ark. XXII, II, 1: 17.
+
+[847] "Biudom ok wi allom warom foghatom ok embijdzmannom i Satagundom"
+(MU s. 303).
+
+[848] MU ss. 261-262.
+
+[849] Hist Ark XXII, II, 1: 10-11.
+
+[850] "Lindwidus, exactor domini Aboensis super Nyland" (MU s. 139).
+
+[851] Jo v. 1297 mainitaan "entistä Hämeen voutia" -- "quondam aduocati
+Tavestie" (MU s. 83; Neovius 109).
+
+[852] Vrt. Radloff Das landesfürstliche Beamtentum Meklenburgs im
+Mittelalter 40-41.
+
+[853] MU s. 132.
+
+[854] 1334: "Aeringislo Anderson uel substituti eius" (Mustak. s. 46).
+1347: "ne quis aduocatorum nostrorum seu eorum officialium" (Mustak. s.
+79). 1348: "aduocatorum nostrorum eorundemque officialium" (MU s. 213).
+
+[855] "curatus in Masku, Hinrichinus ibidem, officialis Danielis"
+(Mustak. ss. 73, 74).
+
+[856] "Esgerus, aduocatus ex parte Danielis Niclisson super Kalandiam"
+(Neovius 163).
+
+[857] Läänitysvaltaisissa oloissa luonnollisesti saattoi syntyä
+monenlaisia poikkeuksellisia suhteita voutihallinnossa. Kun v. 1326
+Turun läänin alaisina maina mainitaan Suomi, Ahvenanmaa, Uusimaa ja
+Häme ja näissä maakunnissa samaan aikaan mainitaan nimeltä erityisiä
+vouteja, kuten v. 1327 Hämeessä ja Uudellamaalla (Mustak. s. 27) ja v.
+1328 Ahvenanmaalla (Mustak. s. 28), niin näyttäisivät mainitut
+syrjämaakuntain voudit olevan Turun linnanvoudin alavouteja. Niin
+tuskin kumminkaan on ollut, vaan on Turun linnan päällikkö hallinnut
+syrjämaakuntia kuninkaan sijaisena (läänitysmiehenä) ja näiden
+maakuntain voudit edelleenkin olleet linnanvouteja eivätkä alavouteja.
+
+[858] Mustak. ss. 19, 28, 99, 176; MU s. 362.
+
+[859] Mustak. s. 473; Neovius, Anteckningar rör. Borgå stads och
+sockens hist. 14.
+
+[860] Maanvoutien toiminnasta ja tavoista uuden ajan alussa antavat
+eloisan kuvauksen Jaakko Teitin keräämät valitukset, jotka ovat
+julaistut Todistuskappaleissa Suomen historiaan V, ja Ahvenanmaan
+talonpoikain valituskirja Kastelholman voutia vastaan, julaistu
+Hausenin Bidrag'eissa II 370-377.
+
+[861] VA 484: 34, 38.
+
+[862] Arv. Handl. VIII 41.
+
+[863] Arv. Handl. VIII 44.
+
+[864] Teitti 270-271.
+
+[865] Arv. Handl. VIII 37, 42; VA 5121: 75; 5123: 9, 15, 24; Teitti 42.
+Äyräpään pitäjän voudinveroon kuului m.m. 10 kyyn. palttinaa
+nautakunnalta.
+
+[866] VA 6134: 20-21.
+
+[867] VA 585: 61; Teitti 297. Vero paikoin ylennetty (VA 215 1: 4; Arv.
+Handl. VIII 45).
+
+[868] VA 697: 4. Eteläisessä V.-Suomessa maksettiin "voudin veroksi"
+rukiita tai ohria 1-3 puntaa pitäjältä, Halikosta ja Salosta 2 puntaa
+rukiita, 2 pannia ohria ja 4 pannia kauroja (VA 1106: 55; Arv. Handl.
+VIII 45).
+
+[869] VA 585: 61.
+
+[870] VA 8: 145, 147, 148; Arv. Handl. VIII 45.
+
+[871] VA 4565: 49.
+
+[872] Arv. Handl. VIII 39.
+
+[873] Arv. Handl. VIII 41.
+
+[874] Arv. Handl. III 197; VA 215 1: 139.
+
+[875] Arv. Handl. VIII 33-36.
+
+[876] Arv. Handl. VIII 38, 40.
+
+[877] VA 5000: 132.
+
+[878] VA 585: 61.
+
+[879] VA 5121: 75; 5123: 15.
+
+[880] Kamer. Asiak. II 11, 13, 14; Arv. Handl. V 321; VA 215 1: 42.
+
+[881] Hausen, Bidr. II 371.
+
+[882] Arv, Handl. IX 81.
+
+[883] VA 585: 61.
+
+[884] Kamer. Asiak. II 13, 14.
+
+[885] VA 5123: 24; Arv. Handl. VIII 39.
+
+[886] VA 5123: 24.
+
+[887] VA 585: 61.
+
+[888] VA 5: 365, 366.
+
+[889] VA 585:61.
+
+[890] "äri raha", "Ari peninger" (Arv. Handl. VIII 43, 45).
+
+[891] Arv. Handl. IX 261; Hausen, Bidr. II 571.
+
+[892] Arv. Handl. V 321; Kamer. Asiak. II 11, 13, 14.
+
+[893] VA 2151:41, 42.
+
+[894] Arv. Handl. VIII 37; VA 5123: 24.
+
+[895] VA 2602: 14; Hausen, Bidr. II 373.
+
+[896] Aikaisimmat maininnat ovat seuraavat:
+
+(1) V. 1392 mainitaan Karjan pitäjässä maanluovutusta toimittavassa
+lautakunnassa "Jon nempdaman" (MU s. 437).
+
+(2) V. 1396 myy Viipurin linnan isäntä Vehkalahdella olevia
+kruununtiluksia Erkki Laurinpojalle, "såm nu är nempdemann i Wekelax"
+(MU s. 465).
+
+(3) V. 1411 mainitaan Maarian pitäjässä maanluovutus-lautakunnassa
+"Niles næmpdeman" (Mustak. s. 244).
+
+(4) 1419 esiintyy Huittisten käräjillä "jonis jaopson nemdeman" (Arv.
+Handl. II 46).
+
+(5) V. 1419 mainitaan "Olaff Korala, som pa then tiid nempdman war j
+sancta Katerina sokn" (Mustak. s. 285).
+
+(6) V. 1420 esiintyy todistajana Köyliössä ja Säkylässä "Marthin
+nemphdema" (Mustak. s. 300).
+
+(7) V. 1442 esiintyy omistussopimuksen todistajain joukossa "Anders
+Jonisson næmdeman (j) Pyttis" (Mustak. s. 402).
+
+[897] Schlyter, Gloss. "Næmdarmather", "Næmningaman"; Malmström,
+Centralisation 261; Kjellén, Stat och samhälle i det gamla
+Vestergötland (Vestergötalands Fornminn. Tidskr. 10) 14.
+
+[898] Schlyter, Gloss: "Næmningaman".
+
+[899] VA 2: 75; 2602: 33; Arv. Handl. VI 244-253; IX 55, 59, 63, 72,
+76, 85: Teitti 307.
+
+[900] VA 8: 70; 2974: 56; 2981: 43.
+
+[901] VA 1: 49.
+
+[902] VA 6134: 3, 7, 11
+
+[903] VA 3696: 3.
+
+[904] VA 3783: 5, 20, 3784: 13.
+
+[905] Paasikivi, Kyydinpito ja kestikievarilaitos 18.
+
+[906] Mustak. s. 260.
+
+[907] Hausen, Bidr. I 306.
+
+[908] Hämeessä mainitaan Saarioisten ja Tennilän nimismiespitäjät v.
+1390, Kulsiala 1405. Viimemain. vuonna mainitaan Satakunnassa Ylä- ja
+Ala-Saastamala.
+
+[909] Mustak. s. 399.
+
+[910] Malmström, Centralisation 275-280.
+
+[911] Savon nimismiehen velvollisuudet uuden ajan alussa olivat sangen
+raskaat. Hänen oli pidettävä vuosittain linnanvoudille neljät
+käräjäkestitykset ja ratsuvoudille niitä seuraavat neljät sakko- ja
+verokestitykset. Kutakin kestitystä kesti säännöllisesti 3 yökuntaa.
+Talvi- ja syyskäräjillä kulki linnanvouti kaikkien 35 hevosen kanssa.
+Ratsuvouti kiersi talvikäräjiä seuraavalla kestityksellään 17 ja
+syyskäräjäin jälkeen 18 hevosella.
+
+[912] Rosenborg, Jordbeskattn. s. 80; Allardt, Borgå län 33; Arv.
+Handl. IX 28. -- Vrt. muuten seuraavaa kappaletta "Nimismiesvero".
+
+[913] Vrt. VA 217: Hatt. ja Lehij. kär. 21.1.1583; Allardt,
+Borgå län 98.
+
+[914] Hausen, Bidr. I 236.
+
+[915] Esim. Ahvenanmaalta V. 1547: "som thet åår lendzman war" (Teitti
+177). Karjalassa vielä 1600-luvun alussa tässä virassa kovin ahkeraan
+vuoroteltiin. Mikä oli 4 mikä 5 vuotta; Jääskessä kerran ensimäisenä
+vuonna A, toisena ja kolmantena B, neljäntenä C, viidentenä D,
+kuudentena B j.n.e. (VA 483 G 1: 38, 63; 483 r: 85, 89).
+
+[916] Vrt. Jalkanen, Rautalammin pit. hist. 105.
+
+[917] Hist. Ark. XXII, II 1: 22-23. Vrt. Salenius, Tietoja Tavisalmen
+eli Kuopion pit. 14.
+
+[918] V. 1463 "lænsman boleman" Nauvossa ja nimismies lukumiehen
+tehtävissä Nousiaisissa (Hausen, Bidr. I 326, 349).
+
+[919] "haffua inne mz sig" (VA 484: 1-12).
+
+[920] VA 484: 2, 10, n, 28.
+
+[921] VA 3755: 14.
+
+[922] Arv. Handl. IX 261.
+
+[923] VA S: 70; 2119: 74.
+
+[924] VA 2981: 43.
+
+[925] Arv. Handl. VI 244 seur.; IX 54 seur., IX 260-261. Taulukkoon ei
+ole merkitty Kökarin eikä Ekkerön nimismiesveroa, joka näillä
+syrjäseuduilla poikkesi säännöllisestä.
+
+[926] VA 2602: 14, 26, 32, 33.
+
+[927] Arv. Handl. IX 261: VA 2602: 15.
+
+[928] Ainoastaan parissa nuoressa Päijänteen pitäjässä oli lihan määrä
+1/2 leiv. ja heinäin 1/2 kuormaa..
+
+Kynttilöitäkin maksettiin yleensä 30 kpl koukulta; poikkeuksen teki 9
+pitäjää.
+
+[929] Hattulan kihlakunnassa, Portaan ja Kalvoilan pitäjissä Sääksmäen
+kihlakuntaa sekä Lammin, Hollolan, Tennilän, Villähteen ja Elimäen
+pitäjissä Ylistä kihlakuntaa; Lammilla ja Hollolassa maksettiin
+korvausta viljassa.
+
+[930] VA 8: 137-138; 3696: 43.
+
+[931] Hausen, Bidr. I 150; Arv. Handl. VI 313.
+
+[932] Hist. Handl. XI 16-17.
+
+[933] Hist. Handl. XI 14-15; vrt. VA 3670: 73, 74.
+
+[934] VA 1: 114 seur.; Hist. Handl. XI 14-15.
+
+[935] VA 1: 114 seur.; Kamer. Asiak. I 10.
+
+[936] VA 1: 114 seur., 3671: 4, 16.
+
+[937] Ainoastaan Vihdissä oli nimismiesvero järjestetty
+urakkasopimuksen tavoin; siellä nimismies sai pitää koko
+nimismiesveron, josta hänen tuli suorittaa kestitykset sekä taksaa
+linnaan 35 mk (VA 3670; 50).
+
+[938] VA 8: 145, 147, 148; 3672: 65 seur.
+
+[939] VA 3696: 54; vrt. ed. ss. 269 seur.
+
+[940] VA 8: 148.
+
+[941] VA 3670: 48; 3671: 76.
+
+[942] Arv. Hanell. III 243.
+
+[943] VA 6134: 15, 19-23; Arv. Handl. III 244.
+
+[944] Arv. Handl. VIII 197, 284.
+
+[945] VA 6134: 15 seur.; Arv. Handl. III 283-317.
+
+[946] VA 6134: 3 seur.
+
+[947] VA 1: 46; 8: 115.
+
+[948] VA 8: 119-122.
+
+[949] VA 5000: 118 seur.
+
+[950] Allardt, Borgå län 45.
+
+[951] VA 5000: 118 seur.
+
+[952] VA 5041: 17.
+
+[953] VA 1: 28.
+
+[954] Oksanen, V.-Suomi 14-15.
+
+[955] VA 8: 14, 17, 20.
+
+[956] Kamer. Asiak. Il 3
+
+[957] VA I 55.
+
+[958] VA 617: 9.
+
+[959] VA 484: 38.
+
+[960] Arv. Handl. VI 190.
+
+[961] Mustak. s. 260.
+
+[962] Mustak. s. 441.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59871 ***