diff options
| -rw-r--r-- | 59544-0.txt | 8204 | ||||
| -rw-r--r-- | 59544-8.txt | 8592 |
2 files changed, 8204 insertions, 8592 deletions
diff --git a/59544-0.txt b/59544-0.txt new file mode 100644 index 0000000..fb46c23 --- /dev/null +++ b/59544-0.txt @@ -0,0 +1,8204 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59544 *** + + + +E-text prepared by Jari Koivisto + + + +VIISIKYMMENTÄ RUNOA JA KUUSI LAULUA + +Kirj. + +PAAVO KORHONEN + +Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 10 Osa. + + + + + + +Helsingissä, +Osakeyhtiö F. Tilgmannin Kirja- ja Kivipaino, +1908. + + + + +SISUSTA: + +Alkulause + +I. Kertomusrunoja. + + 1. Sodan rasituksista. + 2. Muistojuhlasta. + 3. Nuotta-ankkurista. + 4. Kuopion kirkon rakennuksesta. + 5. Leppävirran kirkon palosta. + 6. Kerkonjoen myllystä. + 7. Pappilan uudesta pirtistä. + +II. Kiitosrunoja. + + 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. + 9. Turun viikkosanomain kirjoittajille. +10. Merimiehille. +11. Kestikievari Lyytiselle. +12. Koulumestari Hemlanterille. +13. Torppari Palmulle. +14. Eerikki Huttuselle. +15. Jalkaisten veljeksille. +16. Kamreeri Forsteenille. +17. Vallesmanni Östlingille. +18. Samalle. + +III. Moiterunoja. + +19. Väärän rahan tekiöistä. +20. Karttulan kirkosta. +21. Hevosen kuoliaksi ajosta. +22. Papin ja lukkarin saatavista. +23. Ketunpoikain elättämisestä. +24. Piipun-perästä. +25. Mustilaisista. +26. Maaningan papista. +27. Talonpaika Tuovisesta. + +IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia. + +28. Talonpojille. +29. Nöyryydestä ja ylpeydestä. +30. Entisestä ja nykyisestä ajasta. +31. Viinasta. +32. Turhuudesta. +33. Pojille. +34. Tyttärille. + +V. Huolirunoja. + +35. Keisari Aleksanterin kuolemasta. +36. Kappalais Uppströmin kuolemasta. + +VI. Erinäisistä aineista. + +37. Aikain paranemisesta. +38. Savonmaan herjaamisesta. +39. Talonpojan säädyn puolesta. +40. Suomen kielestä. +41. Puustaveista. +42. Runonteosta. +43. Tampereen paperiruukista. +44. Turun palosta. +45 Väinämöisen veljenpojasta. +46. Ilmarisesta. +47. Panentarokosta. +48. Syyhelmästä. +49. Omasta elämästänsä. +50. Kuolemasta. + +VII. Lauluja ja virsiä. + + 1. Jänikselle. + 2. Häälaulu. + 3. Onnistus nuorelle vaimolle. + 4. Nimismies Kokista. + 5. Laulu, olut ja viina. + 6. Pahasta ja kalliista ajasta. + + + + +Alkulause. + + +Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo +Korhonen kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi muunna 1775 +_Vihtajärven_ [sanotaan tätä taloa paikoin Vihtalahdeksikin] talossa +Sonkarinsaaren kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansa +kutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä _Vihtapaavoksi_, jonka nimen +itsekin muutamassa runossansa omistaa. + +Ensimäisestä opistansa annamme hänen itse kertoa. Siitä lausuu +runoissansa seuraavilla sanoilla: + + En ole etäällä käynyt + Hakemassa harjoitusta, + Piisaapi kotoinen koulu + Talonpojan tarpeheksi; + Isä ennen iitä (I) neuvoi, + Äätä (Ä) äitini opetti. + Siihen sain enemmin sitte + Opetella itse vielä; + Aloin kirjoittaa kynällä, + Ja panna paperin päälle + Joutoaikoina jotakin, + Miesten muihenkin katsella, + Tulevaisten tunnustella, + Asioita ainoisia. + Piti kyllä kynteä'kin, + Kulkea kuressa aatran, + Koko viikot vieretysten: + Kynä kuivi sill' ajalla, + Leveämmäksi levesi, + Aatran kären kaltaiseksi. + Olin oppinut ojalle, + Viivyin siellä toiset viikot; + Kuivi lakkini kuraksi, + Ei juossut kynästä kyllin. + Palotyössä paljon uuvuin, + Siellä silmätkin pilaantui. + Elon aikana enemmän + Sirpin kammissa kamusin; + Viikot viljoa kokoilin, + Suunnittelin sunnuntaina + Piirteä paperin päälle, + Mitä mielessä makasi. + Olipa käsi olasta + Kovin käynyt kankiaksi, + Oli kanssa kyynäspäästä, + Kaikite'kin kalvosesta, + Eikä peukalo pitänyt + Kylläksi kyneä kiini; + Koko koura paljon painoi, + Se painoi paperin puhki. + +Jo nuoruudessaan näytti Korhonen erinomaiset luonnonlahjat siihen, +josta kerran oli kuuluisan nimen saava. Erinäinen tapaus johdatti hänen +ensikerran laulamaan. Rautalammilla oli silloin Kokki niminen herra +nimismiehenä, joka sitä ennen oli Jämsässä samaa virkaa pitänyt. Kun +viinankeitto niinä aikoina oli kokonaan kielletty, niin talonpoikain +useinki piti lahjoilla ja antimilla lumota silmät Kokilta, viinakotien +sivutse kulkiessa. Mutta Kokin kukkaro jo vanhastaan pahaan tyhjänä +asumisen tapaan totuttua ei kuitenkaan ottanut oikein täytyäksensä, +jonka tähden suurenteli tulojansa velanotoilla, joita talonpojat +harvoin rohkenivat vastaan olla. Niin velkaantui monelle miehelle, +jotka velat iäksi päiväksi saivat maksamatta jäädä, semminkin kun Kokki +viimein juoniensa ja kujeittensa kautta menetti virkansa, palkkansa ta +muut tulonsa. Jollain tavalla kostaaksensa tämän virkaheiton koiruutta +ja lohduttaaksensa muita sekä itseänsä häneltä kärsitystä vääryydestä +teki Korhonen hänestä laulun, joka kyllä koskevalla ja terävällä +tavalla mainii sen mutkia ja konnankoukkuja. Laulu, joka sanotaan +olleen Korhosen ensimäisiä kokeita, levesi heti yli ympäri pitäjän, +opittiin pian monelta ja laulettiin halullisesti Kokin koiruuden +muistoksi ja velkojensa maksuksi. Kun myös tiedettiin Vihtajärven Paavo +saman laulun tekiäksi, niin jopa kokouksissa, häissä, ristiäisissä, +talkoissa ja muissa senlaisissa pyydettiin häntä sitä laulamaan ja +aikaa voittain ruvettiin häntä vaatimaan muistakin aineista lauluja +tekemään. Ei niin paikkaa maassa, ettei siinä aina kummempiakin +tapauksia eli muuten mainittavampia asioita ilmaantuisi. Milloin +saadaan uusi komia kirkko seurakuntaan rakennetuksi, milloin kuolee +eli pois muuttaa siitä armon ja kiitoksen ansainnut opettaja, milloin +elää siinä seurakunnalle pahoitukseksi moitteen alainen virkamies eli +muu seurakunnan jäsen. Toisen kerran siunaa Jumala maakunnan hyvällä +vuodentulolla, eli kurittaa sitä kovalla ajalla, elikkä rustaa ruunu +maakunnan hyväksi uusia laitoksia. Näistä ja monellaisista muista +merkillisistä tapauksista, joista muut kansat tavallisesti suusanoilla +seuroissa tarinoivat, Suomen talonpoikainen rahvas ei niin ilman paljo +jaarittele, ettei enemmin tahtoisi niistä joita kuita runoja eli +lauluja kuullaksensa. Semmoisista aineista teki Korhonenkin enimmät +runonsa, vaikkei niin, ettei olisi muihinkin pystynyt. Muutamissa +valittaa tapain turmiosta ja kehoittaa parempihin, toisissa on +elatuskeinojen parannus ja muu kansainen hyöty aineenansa, toisissa +syntymämaansa ja äitinkielensä puolustus niiden ylönkatsojia ja +pilkkaajia vastaan. Vanhain tarina- ja loihtorunoin tapaan teki myös +muutamia runojansa. + +Samoite kuin oppineitten seuroissa hyviä laulajoita toisinaan +pyydetään joista kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin +laadittiin Korhostakin usein milloin mistäkin laulamaan. Semmoisia +toimituksia sai välistä ulkopitäjistäkin kaukana Rautalammilta. +Muutamana päivänä tuli miehiä Maaningalta ja pyysivät hänen runoa +laittamaan papistansa, joka heillä silloin oli pahanelkinen jutunkävijä +ja muuten konnankoukkuinen mies, joilla juonillansa ei tainnut +seurakunnalle mieliksi olla ja joiden kautta viimein virkansakin +menetti. Korhonen käski heidän kertoa kaikki, mitä papista tiesivät +ja tahtoivat runoon pantavaksi, joka kertominen illasta ruveten kesti +pitkään yöhön. Sitte ruvettiin maata. Aamulla jälkeen vuoteelta noustua +alkoi Korhonen laulaa pitkän runon, jossa papin elämä ja kujeet olivat +kuvatut ehkä paremmin, kuin miehet olivat toivoa'kaan tainneet. Sitte +eivät heittäneet häntä, ennenkuin kirjoitti heille saman runon, jonka +kanssa lähtivät kotiinsa, ja josta sitte kirjoituttivat ja jakailivat +jälennöitä sinne tänne seurakuntaan, arvattavasti ei pappia itseäkään +unohtaen. + +Monet muut runoistansa teki Korhonen toimittamalla, eikä pitänyt niistä +sen enempätä jälkeenpäin lukua. Nekin, jotka joutoaikoina itseksestään +moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitäjätä pois +luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä runoa laulettiin, +joita itse ei enään muistanut tuskin tehneensäkään. Kun häneltä +kerran kysyttiin, paljoko yleensä olisi runoja tehnyt, viittaisi +pöydän alalliseen melkoiseen kistuun sanoen: "saataisi niitä tulla, +mimmoisia lienevätkin, tuo kistullinen, jos kaikki koottuna siihen +mahtuisivatkaan". Harvat runoistansa syntyivät kirjoituspöydän ääressä, +jossa heti mietittyänsä olisi tainnut paperille piirtää ajatuksensa. +Parahimmat runonsa sanotaan perustaneen yksinäisillä metsäkuluilla, +kalastusretkillä ja muissa töissä ollessansa. Ne sitte miten muisteli +kotiin tultuansa kirjoitti paperille, ensi tilassa jollen kullen +tuttavistansa annettaviksi. Pitopaikoissa ja muissa iloseuroissa lauloi +oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei ollut ensimäistä +sanaakaan sitä ennen miettinyt, niin senkin jo usiammasti räntätyn, +joka alkaa sanoilla: + + No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan: + Lopussa viel'ei entiset, ja toista aina tuodaan. + +Näistä harvat taisivat tulla kirjoitetuksi, jonka tähden menivät sitä +myöten kun syntyivätkin, jos kohta joku kuulioista jälkeenpäin olisikin +joita kuita paikkoja muistellut. + +Edellä mainitusta jo kyllä on nähtävä, Korhosen ei pitäneen +runomahtiansa missään suuremmassa arvossa. Kun kerran häneltä +muistiansa myöten kirjoitettiin erästä runoa, sanoi hän unohtaneensa +loppuvärsyt runosta. Niitä hänen miettiessä väliytyi kirjoittaja +ja kysyi, eikö sopisi runoa niillä sanoilla, jotka samassa kertoi, +lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myönnyttämään, ja kiitti ehdolle +pantuja vielä sopivammiksi, kun sanoi olleenkaan ne omatekemänsä, +jotka nyt olivat muistostansa kadonneet. Muutamassa kohti runoilee hän +laulujensa vähästä armosta näillä sanoilla: + + Virteni on verrattavat + Semmoisen sepän takeisiin, + Joka ahjollen ajaapi, + Hiilet polttaapi poroksi, + Rauan tuiki turmeleepi, + Ei kunnon kalua saahen. + +Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon. Mutta +luonnostansa huoletonta elämää rakastaen antoi vapatahtoisesti +isännyyden nuoremmalle veljellensä Ristolle, joka olikin ymmärtävä, +toimikas ja uuttera maamies. Ehkä tähän myös oli syynä Paavon onneton +taipumus viinaan, joka keski-iästä seurasi häntä hautaan asti. +Muutamassa runossansa syyttää runonteon ja laulamisen saattaneen hänen +tähän turmelukseen, ja valittaa, kun ei sitte havaittuansakaan voinut +luopua siitä, sanoen: + + Eikä tullut miehen mieltä, + Ett' oisin heti herennyt, + Työstä turhasta lakannut. + Palkka mullen maksettihin: + Vieteltihin viinan kanssa, + Pyyntiin putelin kanssa, + A:ta, b:tä ensi aluksi, + Koko virret viimeiseksi. + Se oli opista voitto, + Että jouvuin juomariksi, + Ratkesin kylän ratiksi. + +Toisessa runossa, jonka varta vasten on viinan turmelevaisista +vaikutuksista tehnyt, lausuu ensittäin: + + Vasta minä vanhoillani + Oivalsin tämän asian, + Kuinka kunnia meneepi, + Aleneepi miehen arvo, + Kaikki rakkaus katoopi + Entisiltä ystäviltä; + Miesi velkahan veäksen, + Joka ryyppeää rysyltä, + Viinan viljassa elääpi, + Monet päivät pääksytysten. + Maailman makia seura, + Tapa vanha tarttuvainen, + Jot'ei arvata alusta, + Saapi semmoiset vahingot. + +Vähän jälkeenpäin valittaa samassa runossa itsestänsäkin, sanoen: + + Aivan on asian kanta + Sillä lailla, lapsukaiset; + Minä sen todeksi tieän, + Kun olen itse'kin ollut + taipuva tähän tapahan, + Saanut semmoiset vahingot: + Terveys on turmeltuna, + Kaikki rikkaus kaonnut, + Matti taskussa makaapi. + Tällä suututin sukuni, + Esivaltani vihoitin, + Näytin itseni olevan + Hyvänsuoville suruksi + Irvihampaillen iloksi. + +Viimein päättää runon seuraavilla loppusanoilla: + + Olkohon opiksi muille, + Jotka saanevat sanoa: + "Muit' on mies opettanunna, + Itse oli oppimaton." + +Tästä viastansa muistuttaa myös eräs hänestä tehty runo, jota +Rautalammilla jo Korhosen eläissä laulettiin ja joka, koska ei ole +erittäin pitkä, sopinee tähänkin pantaa. Se kuuluu seuraavilla sanoilla: + + _Vihtapaavo_ viisas miesi, + Sanottava Suomen maassa, + Muissa maissa mainittava, + Ei ole etäällä käynyt + hakemassa harjoitusta; + Kotona on koulu ollut + Oman suvun suosiosta, + Oman vanhemman opista. + + Koska lassa lattialla + Pieni Paavo polvillansa + Itseksensä istukseli, + Kyykyllänsä katseleepi, + Ei luultu lukia-miestä, + Kirjamiestä milloinkana, + Tästä lapsesta tulevan, + Osaajata ollenkana, + Ensinkään yrittäjätä, + Rupeajata runoille. + + Vaan koska ikä eneni, + Tuli tunto täyellinen + Rupes hän runon tekohon, + Teki runot, laitti laulut, + Hyvemmistä, huonommista, + Lukkarista ja papista, + Nimismiehistä, mittarista, + Talonpoikainkin tavoista, + Juomarista, kuoharista, + Sanoi sanat räätälistä, + Sotavuoenkin sovitti, + Pani sen paperin päälle, + Kansan kasvavan varalle, + Tulevaisten tunnustella, + Kuinka oli kumma aika, + Surullinen Suomen maassa, + Kuuluu veisuu kultahäistä, + Viinasta valitun virren. + Vielä sitte viimeiseksi + Sai maassa saneltavaksi + Pojan veljen Väinämöisen, + Liisan Antero Vipusen + + Jo nyt lauluni lopetan, + Kosk'ei aika myöten anna, + Vaikk' ois' vielä virkkamista + Paavon tuhmista tavoista, + Juomisestakin jutella, + Kuinka viina vietteleepi, + Viepi voiman viisahalta, + Ymmärryksen oppineelta, + Panee maata pyllyksiinsä, + Viisahankin vierehensä. + + Jospa tietäisin toeksi, + Ettei virttänsä omoa + Ottaisi pahaksi Paavo, + Suuttuisi sanoista näistä, + Paikkani ylös panisin, + Antaisin ala nimeni. + Vaan en tieä miehen mieltä, + Tunne toisen arveloita, + Puhu en paljo paikastani, + Ala en nimeä anna. + +Paavon viinaan meneväisyydestä oli kyllä vanhalla äitillänsäkin surua, +vaikka muuten vielä vanhoillaanki kiitti Paavoa hyväksi lapseksi, +jolta elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut. Tätä +äitiänsä kohteli myös Paavo vielä vanhemmallakin iällänsä lapsellisella +rakkaudella, ja kaikki rahat, mitä metsän nahoista sai, sillä hän oli +viriä ja onnellinen ketunpyytäjä, vei äitinsä korjuusen talon tarpeita +varten, kuitenki sillä välipuheella, että eukon toisinaan piti omasta +kädestään poikaansa ryypyllä virvoittaman. Samate oli kotiväkensä, +kyläläisten ja kaikkein muiden ihmisten kanssa suosiossa, sillä +totuutta rakastava, tasainen ja hiljainen luonnostansa hän ennemmin +kärsei pienen vääryyden, kun että oman puolensa pitämisellä olisi +tahtonut riitoja toistensa kanssa nostaa. + +Yhtä selvä ja teeskelemätön kun runoissansa oli Korhonen muussakin +lauseessansa. Rautalammilla on tapana, talonpoikain itse välistä +kirjoittaa sukulaisilleen kuolinpuheita, ja pyytää papin niitä +saarnastuolista lukemaan. Korhoselta kuoli kerran yhtaikaa sisar kuuden +lapsensa kanssa ulkotautiin, josta kirjoitti seuraavan kuolinpuheen: + +"Monta mureellista jälkimuistoa on tässäkin seurakunnassa pidetty +sen luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekä vanhoina että +nykyisempinä aikoina. Nyt meillä taas olisi halu puhua ja jotakin tietä +antaa seurakunnalle yhdestä äitistä, joka kuuden lapsensa kanssa on +lepokammioon saatettu tänä päivänä -- se on Jokelan talon emäntä _Maria +Korhotar_. + +"Tämä vainaja on syntynyt isästä _Matti Korhosesta_, joka oli isäntä +Vihtajärven talossa Sonkarinsaaren kylässä, ja on jo aikaa sitten +kuoleman kautta pois kutsuttu, ja äitistä _Anna Pulkittaresta_, joka +nyt vielä toivotussa terveydessä elää, ja on emäntä samassa Vihtajärven +talossa. Yhdeksäntoista vuoden iällä tuli tämä vainaja naimiseen +talon isännän _Juhana Jokelaisen_ kanssa samassa Sonkarinsaaren +kylässä, jossa avioliitossa eli 4 kuukautta vajallen 23 ajastaikaa. +Tällä ajalla syntyi heille kaksitoistakymmentä lasta -- kolme poikaa +ja yhdeksän tytärtä -- joista yksi poika ja yksi tytär on ennen +kuolemalta pois temmattu, ja nyt viimeisen pidetyn sairauden alla +yksi poika ja viisi tytärtä ynnä kuoleman taudin alla syntynyt +keskieräinen poikalapsi, jotka kaikki ovat häntä tänäpänä hautaan +seuranneet. Jälkeen jääneitä lapsia on vielä yksi poika ja kolme +tytärtä. Kaksi tytärtä ja se ainoa poika ovat vanhimmat vainajan +lapsista ja yksi tytär vähäinen. + +"Koko hänen ikänsä oli kaksivii'ettäkymmentä ajastaikaa, jonka suurella +kärsiväisyy'ellä ja tytyväisyy'ellä kulutti; varustettu kestävällä +ruumiin rakennuksella, kelpaavalla toimella pereensä ylitse, +piisaavalla ruumiin ravinnolla, hellällä ja lauhkialla sy'ämellä. + +"Jättäin kaikkia näitä maallisia etuja halasi sairautensa lopulla +nautita Herran pyhää ehtoollista, mutta kun ei aika eikä tila sitä +myöden antanut, niin toivoi loppua ja odotti siunausta. Ensimäisenä +päivänä helmikuussa kello 11 ennen puolta yötä uloshuokasi hän sen +viimeisen hengen." + +Näin lyhyt, selvä ja kaunistelematon oli se kuolinpuhe, jonka +Korhonen vainajalle sisarellensa kirjoitti. Moni olisi siitä harvoin +sattuvasta, surkiasta tapauksesta, koska yhtenä päivänä äiti kuuden +eli seitsemänki lapsensa kanssa haudataan, tainnut kyllä pitkältä +ja liikuttavalta puhua, mutta Korhonen ehkä arveli sopivammaksi ei +mainita, mikä jo ilman oli koko seurakunnalle kyllä tuttu ja kaamia +asia. Ei hän myös ylistä sisarvainajataan muusta, kun minkä tiesi +todeksi. Jumalisuuden, hyvät avut ja muut semmoiset asiat, joista +kuolinpuheissa tavallisesti paljon lausutaan, vähän tiedetään, heitti +Jumalan arvata, joka tutkii sydämen, ei katso ulkonaista, usein +pettävätä muotoa. + +Usiammasti Korhosen runoista on nähtävä, hänen tarkalla mielellä +lukeneen niin pyhän raamatun kun muitakin suomalaisia kirjoja. Myös +kirkossa, ehkä Sonkarinsaarelta sinne luetaan puolenkolmatta penikulmaa, +kävi ahkerasti ja kuunteli tarkkaan saarnaa, jonka sitte kotiin +tultuansa kirkkoon pääsemättömille selitti. Mutta sen jälkeen kun +ensikerran 13 vuoden vanhana oli käynyt Herran pyhällä ehtoollisella +ei enää koskaan mennyt armopöydälle, vaikka papitkin varottain ja +kehottain koettelivat saada hänen mielensä muutetuksi. Sanat ja +varoitukset olivat mitättömät: hän pysyi järkähtämätönnä siinä +kerran saadussa luulossa, olevansa mahdoton Herran alttarin vieras, +joka söisi ja joisi kadotuksen päällensä. Ehkä Luojalta terävällä +älyllä varustettu autuudenkin asioita tutkimaan ja käsittämään, +oli mielensä kuitenkin siinä kohdassa pimitetty. Suurin erhetyksensä +näyttää olleen, että pyysi ja toivoi oman vanhurskautensa kautta joskus +tulevansa mahdolliseksi Herran ehtoolliselle käymään, ei muistaen, +ettei se olekaan vanhurskaille vaan syntisille annettu, sillä ei hän +itsestänsä vanhurskas lunastajata tarvitsisikaan. + +Ehkä Korhonen eli jotenkin vanhaksi, ei hänelle kuitenkaan ollut +sallittu kotona kuolla. Lokakuussa vuonna 1840 löysi veljensä hänen +kuollunna veneessä ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli +joku äkillinen kuoleman kohtaus häntä tavannut. Tyttärensä _Anna +Reetta_, joka on naimisissa Koivulan talon isännän Sakari Lyytisen +kanssa Sonkarinsaarella, lauloi perityillä runolahjoillaan +isä-vainajastansa seuraavaisen lapsellista rakkautta ja kristillistä +surua osottavan huolirunon: + + Nyt on luonto liikutettu, + Runotöihin taivutettu, + Vaikka ei riemusta runoja, + Ilmi anneta ilosta. + Kaikki on saanut syvälle, + Murhe pannut painon alle, + Kun on kuultuna kamalat, + Saatu surkiat sanomat, + Kuolemasta kummemmasta + Erosta tämän elämän; + Koska päätti Vihtapaavo + Maalimasta matkajuoksun, + Joka vaarassa vaelsi, + Tämän maaliman majoissa, + Surun lakson laitumilla, + Vuotta viisi seitsemättä. + Eikä tietoa edellä + Annettuna aikanansa + Viikon viimeisen olevan, + Virstan viimeisen tulevan. + Joka saattoi saaren päähän, + Kuolopaikalle kuletti. + + Tuo on meiltä tietämätön, + Tuhmain tunnolta salattu, + Mik' oli laitettu lopuksi, + Mikä pantu päätökseksi: + Oisiko usma uuvuttanna, + Sumu silmänsä soaissut, + Vai viluko viivyttännä, + Eli nälkä näännyttännä; + Vaiko varsin määräpäivät + Lie jo tullut täytetyksi. + Ei hän kuollunna kotona, + Sairastanna saapuvilla; + Vasta viimein viikon päästä, + Kun oli kulkenna kotoa, + Kaonna ja kaivattuna, + Veli veljensä tapasi + Veen rannalla veneessä, + Ilman alla aukialla. + + Totta tunsi tuskan tuiman + Veli veljen kuolemasta; + Tuossa kohtasi kovasti + Huokaus ja huutoääni, + Kun oli kuollut tuttavansa, + Kaunis kasvinkumppalinsa, + Kun oli linnun liukas ääni + Langetettu laulamasta, + Kun oli kuolo katkaissunna, + Aviotkin auaissunna. + + Sama surkia tapaus + Kun tuli tutuksi muille, + Tuotti kyllin kyyneleitä, + Antoi huolta, huokausta, + Sukulaisille surua, + Vielä muutenkin muretia, + Joihen kanssa kaunihisti + Oli aikansa asunut, + Elänyt ikänsä päivät + Sovinnolla, suosiossa. + + Mutta ei nyt murhe auta, + Eikä vaikia valitus; + Heitetähän Herran päälle + Kaikki huolet, huokaukset, + Jonka viisaus visusti + Läpi kaikki katseleepi, + Jok' on tiennyt lähtötiiman, + Erohetken helpotuksen. + Jo oli iästä ilta, + Elämästä ehtopuoli; + Kyllä aika myöten antoi + Erota elosta tästä, + Päästä tästä Paapelista, + Sotomasta syntisestä. + + Eipä siis surua siitä, + Valitusta vainajasta, + Että nuoruuen iässä + Tuli täältä temmatuksi; + Vaan se tuopi tuskan meille, + Sepä suurentaa surumme, + Ett' oli visseillä vioilla, + Tiellä tietyn turmeluksen, + Sitehissä synnin suuren, + Kaotuksen kahlehissa; + Siottuna siitä päivän, + Kun sai viina vietellyksi, + Joka piätti pyhältä, + Esti armo-atrialta; + Kun oli Paavalin sanoista + Käsityksen keksinynnä, + Ettei söisi syömärinä, + Eikä joisi juomarina, + Siitä juomasta pyhästä, + Armoleivän atriasta. + + Kyllä siitä sielun kuorma + Paljo painoi ja pakotti, + Jota vainaja valitti + Ahkerasti aikanansa, + Ettei jo iällä ennen + Armon lahjoja anonna. + Aina toivoi tointuvansa, + Paremmaksi pääsevänsä, + Saavansa himolle salvan, + Lukon orjuuen ovelle; + Vaan se viipyi viimeiseksi, + Aivan ehtoolle elämän. + Nyt ei tietä Herran töitä, + Eikä tuta tuomioa, + Annettiinko armopaikka, + Vaiko kauhia kaotus. + + Voi jos vielä viimeisellä + Ehtoolla elämän Herra + Oisi armon auaissunna, + Paratiisin Paavalille, + Muistanunna niinkun muinen + Ryöväriä ristin päällä, + Jollen juuri viimeisellä + Ovi armon auaistihin. + + Vielä muutamat murehti, + Pahastuivat paljo siitä, + Kun oli kiini kirkonkellot, + Seurakunnan sielukellot. + Vaan kun tarkoin tutkittua + Saatihin sanoma kuulla, + Ett' oli kielty kirkkolaissa + Kellonsoitto kelvollinen,[1] + pian sekin murhepilvi + Riemuruskoksi rupesi, + Kosk'oli asiansa saanut + Siinä maassa siunatussa, + Missä muutkin matkamiehet + Saavat laskeita levolle. + + Kyllä vainaja varusti + Itse jo elämäkirjan, + Joka joutui vuotta ennen + Kaikille katseltavaksi, + Jonka otti oppineetkin + Varsin vastahan halulla, + Luki herrat Helsingissä, + Antoi sille suuren arvon; + Vaikk' ei auta arvo suuri, + Nimi kuulu kuolemassa. + Kuolo on se kuulu vieras, + Joll' on valta vallallenkin; + Ei se kysy keisarilta, + Ruunupäältä ruhtinalta, + Vaatisiko valtakunta + Vielä täällä viipymähän; + Ei se pappia paraita, + Kierrä kirkon haltioita; + Eikä tutki tuomarilta, + Oikeuen oppineilta, + Tohtivatko itse tulla + Toisen tuomarin etehen. + + Kuka kaikki kertoneepi, + Kuolon tuumat tutkineepi; + Ei se aikoja valitse, + Eikä paikkoja paraita; + Ei kysele kynnyksellä, + Taho tietä tanhualla, + Joko oisi outettuna, + Eli kauan kaivattuna, + Vai tuli kovin varahin, + Kesken töihen täyttämättä. + + Siitä syystä syntisiltä + Vaaitaankin valmistusta, + Kun on kuolo tietämätön, + Joka hetki Herran käessä. + + Onnellinen on se päivä + Uskovaisille ihana, + Joill' on toivo taivahassa + Ilonsa isän majassa. + Niilien vaan on vaikiampi, + Kuolo kauhia, kamala, + Joihen mieli maallisilta + Tavaroilta on tahrattuna; + Niillen maaliman makeus + Kaikki käypi katkeraksi + Kuolemassa kauhiassa, + Synnin palkan päätöksessä. + +[1] Syystä, että Korhonen vapaehtoisesti oli niin kauan Herran +ehtoollisella käymisen laimilyönyt, piti hänen ruumiinsa kirkkolain +jälkeen hiljaisuudessa haudata, joka hautaus tapahtui kekripäivänä +vuonna 1840. + + * * * * * + +Päätettyämme tämän vaillinaisen kertomisen Korhosen elämästä ja +kuolemasta kääntykämepäs jo hänen runolaatuansa erittäin katselemaan. + +Kansanrunon tavallinen laatu ja omaisuus on aineensa luonnollisella +yksivakaisuudella toimittaminen ilman mieltä sinne tänne syrjäasioihin +juoksuttamatta, niistä muka kaunistusta ja kuvausta kerrottavalle +saadaksensa. Samaan kansanrunon omituiseen tapaan laati Korhonenkin +runonsa, siinä toki vähän eroava, että mielellään pisti sananlaskuja ja +muita vertauksia runonsa suolaksi eli ytimeksi. Sanain sovittamisessa +oikiaan runosääntöön eli mittaan ei ollut niin tarkka ja huolellinen, +kuin Karjalan vanhoissa ja nykyisemmissä runoissa sen suhteen +ollaan, jonka tähden välimmiten tavataan virhellisiä lausuksia, kuin +asianymmärtäjä lukia itse havainnee, jos niitä tässä ei paremmin +selitetäkään. Onkin runo jo Savon tienoilla ja vielä enemmin Hämeessä +alkusomuudestansa poikennut, jonka tähden ei ollenkaan ole ihme, +Korhosenkin runot sanasääntönsä puolesta ei parempia olevan, kuin mitä +lapsuudesta kuuli kotiseuduillansa laulettavan. + +Vielä virheen-alaisemmat, kun runonsa, ovat muut laulunsa +mitteellisessä arvaannossa. Läpensä tavataan niissä sanat +sopimattomasti katkaistuna ja tavutten sekä arvo että korko pahasti +runneltuna, josta onkin nähtävä, Korhosella niitä tehdessä ei olleen +parempata esikuvaa, kun virret tavallisissa arkkiviisuissa ja vanhassa +virsikirjassamme. Valitettavasti ei ole muillakaan lauluniekoilla +vielä ollut parempaa mallia eli johtoa, kun vasta nimitetyt kielensä +suhteen kehnot ja vaivaiset, mitteen vuoksi peräti typerät ja +kelvottomat laitokset, jotka jo vuosisatoina ovat paljo huolta Suomen +Runottarelle tehneet, ja vasta kentiesi mitä vielä tekevät, kun jo ovat +hänen suurimmalle osalle kansasta tuiki tuntemattomaksi saattaneet, +elikkä turmelleet korvamme, ettei moni meistä enää tajua'kaan vanhan +Suomen runon suloa ja lempeyttä, joka ennen aikoinansa hypitteli kiviä +ja kantojakin ja pani karhut tanssimaan tasajalassa. + +Ne kuusi Korhosen tekemää laulua, jotka tämän kirjan lopulla löytyvät, +ovat paraimpiansa, ja jos ei jo siitäkin syystä, niin kuitenkin +näytteeksi hänen ulkorunoisesta laulutavastansa painettavat. Näistäkin +lauluista on lyhemmyyden vuoksi muutamia kehnompia värsyjä pois +jätetty, milloin se järestyksen loukkaamata taisi tapahtua. Peräti +painamatta on jäänyt toista kuusi meille tiettyä laulua, nimittäin: + + 1. Venäjän ja Turkin sodasta rauhan päätös. + 2. Leskikeisarinna Maria Weutorounan kuolemasta. + 3. Turun Kaupungin palosta. + 4. Kehoitus kristilliseen iloon hääpidon alettaissa. + 5. Kiitossanat nuoren vaimon antimet vastaan otettua. + 6. Joutohyräilykset häissä ilon korkeimmalla ollessa. + +Epäilemättä löytyy myös monta muuta Korhosen tekemää laulua, eli +kuitenkin on löytynyt, joita ei vielä ole kerätyksikään saatu. Kerääjät +ovatkin enemmin ahkeroinneet saada hänen runojansa, kun laulujansa +kerätyksi, koska edellisillä jo rakentonsakin puolesta nähtävästi oli +parempi arvo. + +Korhosen tytär, jo mainittu Anna Reetta, joka isänsä kuolemasta teki +edellä luettavan kauniin runon, ei ole muunkin laulun laadinnassa +isäänsä kehnompi, miltei ennen parempi. Sen voisi päättää +seuraavistakin värsyistä, otetut hänen eräälle orpopojalle tekemästä +laulustansa: + + Minulla on mieli kirjoittaa, + Maailman surkeutta, mainita, + Jos aika myöten antaisi, + Ymmärrys ylös kantaisi. + + Viheliäinen, surkia, + On ihmisellä elämä, + Niinkuin on Jopi puhunut, + Ja Salomoni sanonut. + + Jopa sen tunsi Jooseppi, + Ja tarkoin tutki Taavetti; + Jo Haakar joutui huutamaan, + Ja Ismaeli itkemään. + + Kuin lapsi ensin syntyypi, + Ja hengittämään herääpi, + Tuntee jo tuskan olevan, + Ja vaivan takaa ajavan. + + Itku jo ompi alkuna, + Ja ensimäisnä äänenä, + Juurikuin ajat arvaisi, + Ja tulevaiset tuntisi. + + Jos siitte vähä iloitsee, + Ja lasten kanssa leikitsee, + Ne ilot pian puuttuvat, + Ja murehiksi muuttuvat. + + Pianpa saapi havaita, + Kuin maailma on kavala, + Kun nuoren ilon kadottaa, + Ja lasten leikin lopettaa. + + Niin näkyy nytkin todeksi, + Ja kuuluu kyllä kovaksi, + Kun puhuu orja päivistään, + Yks' orpopoika onnestaan. + +Tämän orpopojan antaa hän sitte usiammissa värsyissä valittaa +vaivojaan ja onnettomuuttaan, ja siitä päästyänsä muistaa korjaajiansa +seuraavilla kiitossanoilla: + + Nöyrimmän sanon kiitoksen, + Kaikillen niillen yhteisen, + jotka minun ovat korjanneet, + ja tänne asti auttaneet. + + Suuri on ollut vaivanne, + Suurempi olkoon palkanne, + Jota ei maassa makseta, + Vaan taivahassa on tarjona. + + Ja jos nyt oikein tuntisin, + Hyvyyttä Herran muistaisin, + En vaiti olla saattaisi, + Vaan kiitos-uhrin antaisin. + + Että niin olen autettu, + Ja vahingolta varjeltu, + Kuin Mooses kaisla-arkussa, + Ja Joonas kalan vatsassa. + + Ne Herran suuret ihmetyöt + Muistuttaa mullen päivät yöt, + Että aika oisi palata, + Ja synnin tieltä lakata. + + Maailman turhuus hyljätä, + Ja kaikki ylön katsoa, + Toivoa toista tulevaa, + Etsiä uutta elämää. + + Että siitten taivaan kuorissa + Saisi voiton virttä veisata; + Siellä vanhat vaivat palkitaan, + Ja kaikki uudeksi muutetaan. + + Siellä ompi oikia isänmaa, + Ja kaikki kallis tavara; + Siellä lesket levon löytävät, + Orvot osaansa nousevat. + + Siellä taakse taukoo puutokset, + Murheet ja ajan muutokset; + Ei isä jätä seurastaan, + Eik' äiti heitä helmastaan. + + Siellä köyhät saavat rikkauden, + Ja sairaat kaikki terveyden; + Siellä ompi ilo yltäinen, + ja riemu alinomainen. + +Viimein jo taas omassa nimessänsä päättää Anna Reetta virtensä tällä +loppuvärsyllä: + + Lyhyt on tämä kirjoitus, + yksinkertainen yritys, + Vaan kukas tarkoin tietänee + Ja toisen tuumat tutkinee. + +Semmoista sydämen liikutusta, josta tämäkin virsi todistaa, isänsä +Paavo ei osoita tuskin yhdessäkään runossa eli muussa laulussa. Se +näyttää hänen luonnollensa kokonaan outo olleen. Harvoin on mielensä +muutenkaan oikiaan laulu-intoon ylennyt. Sen siasta nähdään hänellä +olleen tarkan ja terävän älyn moninaisia aineita tutkimaan, käsittämään +ja kertomaan, jonka ohessa runonsakin osoittavat hänen vihanneen +kaikenlaista pahaa ja vääryyttä, puoltaneen hyvää ja siivollista +elämätä. Kun vielä oli lukenut viikkosanomat ja monta muuta suomalaista +kirjaa, eikä ainoastansa lukenut, vaan käsittänytkin ja muistoonsa +säilyttänyt, niin pidettiin häntä talonpoikain keskuudessa oppineena, +ja oppinut olikin hän, vaikk'ei tainnut kun yhtä äitinsä kieltä, yli +monen koulunkin käyneen miehen, ettei suinkaan ensimäiseksi tullut +ymmälle, missä vaan ei ilman kainustellut tietoansa ilmoitella. + +Tästä kaikesta lienee arvattava syy siihen, että Korhosen lauluja +pidettiin suuressa arvossa ja että niistä muutamat levesivät ulommaksi +Hämeesen, Pohjanmaalle ja Karjalaanki. Löytyypä vielä muitakin syitä +niiden leviämiseen ja semmoisiksi arvaisimme rahvaalta rakastetun +vertauksellisen eli muuten polvellisen sanalaatunsa, mielensä +malttamisen, siinä kohdassa, ettei koskaan latonut lauluunsa, mitä +sylki suuhun tuopi, vesi kielelle vetävi. Siihen lisäksi saapi +lukea senkin seikan, että valitsi lauluillensa sopivan aineen, ja +viimeiseksi että itse kirjoitti ne paperille, joka esti ne heti +synnyttyänsä katoamasta. Muita syitä emme voi keksiä niiden erinäiseen +arvoon ja leviämiseen, koska Korhosella ei kuitenkaan ollut joita +kuita mainittavia runolahjoja yli muiden runoniekkain, vaan hän +enemmin jääpi monestakin jälelle, jopa tyttärensäkin ja pitäjän +miehensä _Juhana Ihalainen_ siinä vetävät hänelle vertoja. Monta muuta +tunnemme, joita pitäisimme parempina, vaikka eivät ole sinne päinkään +ihmetteliöitä ja seuraajia saaneet, kun Korhonen, jota Savon nykyiset +runoniekat tavallisesti pitävät mestarinansa, kuin Saksalaiset +Schilleriä ja Götheä. + +Nimitimmä Korhosen runoista muutamia jo Karjalaankin levenneen. +Semmoisia omat erittäinkin runot 23, 24, 25, 28, 31, 32, 33, 34, +45, 46, 48. Näytteeksi miten runot semmoisilla kulkumatkoilla +muuttuvat, panemme tähän runon 24 sekä sillä tavalla, kuin se on +Rautalammilta kirjoitettu, että toisellakin tavalla venäjän Karjalasta. + +Rautalammilta. + + Käännä päätä, katso päälle, + Ota vaari vanha muori, + Kuinka kummalta näkyypi + Tämän aikaiset asiat: + Kaikki pojat kasvavatkin + Piipun pohjalla pilaavat + Suunsa seuvun semmoiseksi, + Jos on paksu huuliparta, + Niin on posketkin porossa, + Kasvo puolipullollansa. + + Eivät yr'tä yösialta, + Univuoteilta värähä, + Eikä pirtistä pihalle, + Vielä virkahan vähemmän, + Ulkotyöhön ollenkana; + Ennen karstat kaivetahan, + Ihmetkin imeksitähän. + + Kyll' on sitte päivän päällä + Parta paksuna porosta, + Ihvestä ihan sininen, + Hihat hiessä, helmat noissa, + Rintapielet riivanteissa. + + Vaimot ne valittelevat + Pilattavan paijat kaikki + Kesken päivän pestäväksi; + Muorit muutamat sanovat, + Että pyyhkeiksi pitäisi + Vanha vaippa laitettaman, + Että aikoa enemmän + Pesemätä päästäisihin. + + Sepillen on selvä neuvo, + Valurille vanha käsky, + Kunnon neuloja kuvata, + Jolla vilja väännetähän; + Ilkeä on imeisten luona + Puista puikkoa piteä, + Kuletella kukkaroissa. + + Miehet muutamat sanovat + Pilattavan piiput kaikki, + Pohjat puhki pisteltävän, + Kareksia kaivettaissa; + Toiset ne toki puhuvat, + Ett on oppi oivallinen, + Ja juuri komia konsti, + Maahan muuttunut tavaksi. + Muinoin toivat Mustalaiset, + Kusta lieneepi kotoisin: + On tuosta tupakin jatko, + Jopa työlle joutuisampi. + +Venäjän Karjalasta. + + Kuule ensin, katso siitä, + Kuinka kummalta näkyvi + Tämän aikainen elämä: + Miehet muutkin jos minäkin + Piipun pohjilla pilaavat + Suunsa seuvun semmoiseksi, + Jotta on leukansa liassa, + Parta paksussa porossa + Ihvestä iho sininen, + Tupakasta turmeltuna. + + Muinen söivät Mustilaiset + Piipun pohjia poloset, + Konnat suuhunsa kokivat, + Karetsia kaavitsivat, + Siitä ottivat opiksi, + Suomen miehet mielityiksi, + Jotta jo nykyinen kansa, + Kaikki katsovat musikat, + Nuoret miehet naimattomat, + Pojat puoliparrattomat, + Huuliansa huuhtelevat, + Paian hiemalla hosuvat. + + Ei lemmot leposialle, + Vuotehellenkaan väräy, + Kun ei poskessa poroa, + Suussa tuhkia tupakan. + Ilmanko akat sanovat, + Muorit muutamat puhuvat, + Pilattavan parrat kaikki, + Suun menevän surkiaksi. + + Puikko on puolta kyynäreä, + Kyllä kyynärän pituinen, + Tehtynä teräväpäinen, + Jolla kaivavat karetsan, + Piipun pohjan poskehensa; + Ei purukset suusta puutu, + Tukut karmilta katoa, + Ikipallit ikkunalta. + + Miehet muutamat puhui + Piiput pantavan pilalle, + Pohjat puhki pistettävän, + Kareksia kaivettaissa. + + En nyt tuota tarkoin tunne, + Kusta on tupakka tuotu: + Sen mä tuntenen toeksi, + Ett on turmellut tupakka, + Pilannunna kansan kaiken, + Maahan muuttunut tavaksi. + +Vielä muitakin toisintoja löytyisi tähän yhteenkin runoon, joilla ei +kuitenkaan tarvinne tätä jo ilmankin pitkää alkulausetta venyttää, +vaikka nämät kaksi toinen toisestaan eroavimmat jo senkin tähden +piti pantaa, etteivät asian ymmärtämättömät luulisi Korhosen runoja +tässä kokouksessa tahallaan muutetuksi, jos sattuisivat joita +kuita kirjoitettuna käsiinsä saamaan eli muuten niitä rahvaassa +vähän toisilla sanoilla kuulemaan. Siitä ei toki lienekään moitetta +pelättävä, jos mistä tahansa saatuja toisintoja on runon täytteeksi ja +muuksi parannukseksi käytetty. + +Tähän kokoukseen ei ole otettu muutamia runoja, jotka tiettävästi +eivät ole Korhoselta, jos kohta niitä onkin hänen nimeltänsä kerätty. +Samasta syystä olisi runo 42, _runonteosta_, pitänyt pois jätettää, +sillä kirjoituslaatu todistaa senkin toiselta tekiältä olevan, mutta +koska se kuitenkin Turun Viikko Sanomissa on tullut Korhosen nimellä +painetuksi ja myös antaa tähdellisiä neuvoja runonteossa, niin on +se otettu mukiin. _Kiitosruno Hemlanterille_ (12) on kyllä laitettu +Hemlanterin omaan nimeen, kuitenkin on se epäilemättä Korhosen tekemiä, +ja siksi sanovatkin sitä Rautalammilla. Runon 27 _Tuovisesta_ oli +joku toinen lauluniekka jatkanut pitkällä perälorulla, joka nähtävästi +ei ollut Korhoselta ja siitä syystä sai jäädä. + +Usiampia näistä on ollut ennenkin painettuna, nimittäin runo 2 kirjassa +_Wäinämöiset_ (vaikka erehdyksestä Ryynäsen nimellä); r. 3 Mehiläisessä +1836, Lokakuulta; r. 8 Sanansaattajassa Viipurista 1835, N:o 21; r. +13 Kanteleessa, 3 osa, s. 52; r. 19 Oulun Viikkosanomissa 1832, N:o +25; r. 25 S. S. Viipur. 1835, N:o 7 ja Lemminkäisessä, 1 osa, s. +11; r. 28 Topeliuksen runokokouksessa: S. kansan Vanhoja Runoja y.m. +Nykyisempiä Lauluja, 5 osa, s. 55, ja Oul. V. S. 1831, N:o 22; r. +30 Oul. V. S. 1830, N:o 17; r. 31 Turun V. Sanom. 1820, N:o 23, ja +Topel. runokok. 4 osa, s. 23; r. 32 S. S. Viipur. 1836, N:o 19; r. 34 +Oul. V. S. 1831 N:o 26; r. 37 Mehil. 1836, Toukokuulta; r. 38 Mehil. +1837, Marraskuulta; r. 40 Helsingf. Morgonblad, 1835, N:o 32, 33; r. +42 Tur. V. San. 1821, N:o 2; r. 44 Oul. V. S. 1831, N:o 48; r. 45 +Kanteleessa, 3 osa, s. 41; r. 46 Kanteleessa, 4 osa, s. 35. Lauluista +ovat 2 ja 3 ennen painetut arkkiviisuissa; 4:jännen alku Maamiehen +Yst. 1844, N:o 16; 5 Kantelettaren 1 osan alkulaus. s. XLI. Näiden +ja usiampain Rautalammilla ja muualla tehtyin erikokousten avulla on +Korhosen runoja pyydetty saada tähän kirjaan niin virheettömänä, kuin +suinkin on ollut mahdollinen. Rautalammin murretta ei kuitenkaan +ole erittäin seurattu, jota muut ei katsone viaksi, kuin ne, jotka +tahtoisivat Suomelle niin monta kirjakieltä kuin pitäjääkin Suomessa +löytyy. Semmoisesta kirjallisesta jakaumisesta eri-murteisin Suomen +kielelle ei olisi mitään hyötyä, mutta suuri vahinko siitä syntyvän +yksipuolisuuden, ylenkatseen ja vihan vuoksi erinäisten murretten +välillä. Arvattavasti pitäisi jokainen murre itseänsä muita parempana, +joka tyhjä luulo aina pitäisi sitä entisellä kannallansa ja estäisi +sen tointumista. Jos vastahakaan kaikista murteista kasvatetaan kielen +perustuslakien mukaan yhteinen kirjakieli, on se kymmenessä vuodessa +tointuva täydellisemmäksi ja muulla tavalla paremmaksi, kun minkä +joku erinäinen murre voisi sadassa. Juuri sillä lailla on Saksan kieli +kasvanut ja rikastunut, mutta Ruotsin, Juutin ja Norjan kieli elävät +köyhempinä juuri kuin kostoksi siitä, etteivät pysyneet yhtenä, vaan +tarpeettomasti laittausivat erinäisiksi kirjakieliksi. Lähimmän +esimerkin antaa meille Vironkieli siitä vahingosta, minkä murretten +itsepäällensä kirjakieleksi rupeaminen ompi vaikuttava. Sen siaan +kun Vironkieli ennen aikoinansa olisi tainnut miltei yhdeksi +kirjakieleksi Suomen kanssa ruveta, lohkousi itsekin kahdeksi, +Tarton ja Tallinan kieleksi. Kumpikin kulki omaa tietänsä ja kääreysi +matkalla omiin ohjiinsa. Sitä selveyttä, varaisuutta ja perustusta, +joka näihin aikoihin asti on pysynyt Suomenkielen kalliina omaisuutena, +saisit jo tyhjään Vironkielessä etsiä. + +Kajaanista uudenvuoden päivänä 1848. + +E. L. + + + + +I. Kertomusrunoja. + + + +1. Sodan rasituksista. + + + Rakastettu Rautalampi! + Siitä mä sinua kiitän, + Että tässä täyellisen, + Opin oikian tap'aapi, + Yhyttääpi ymmärryksen + Tässä löytääpi läheltä + Sekä herkut hengelliset, + Että maalliset makeudet, + Mitä mielesi tekeepi. + + En ole etäällä käynyt + Hakemassa harjoitusta, + Piisaa kotoinen koulu + Talonpojan tarpeheksi. + Isä ennen A:ta neuvoi, + Ä:tä äitini opetti, + Siihen sain enemmin siitte + Opetella itse vielä, + Jotta jo vähin kykenen, + Voin panna paperin päälle + Kansan kasvavan etehen, + Tulevaisten tunnustella, + Tämän-aikaiset asiat, + Kuinka oli kumma aika, + Suomen kansalle kamala, + Vallan vaihtuissa Venääksi. + + Talon vaarit ne vapisi, + Talon muoriset murehti + Kamahteli kansa kaikki, + Kun ne kuulivat sanomat + Maaliskuussa mainittavat, + Siitte silmällä näkivät + Helmikuulla kulkemassa, + Pitkin Suomea sujuvan, + Pitkin maanteitä matavan, + Tutkimattomat tuhannet + Vierasta sotaväkeä, + Kauheilla sotakaluilla. + + Saivat siitte huhtikuulla + Olla' seurassa samassa, + Vetämässä vaikiasti, + Ransporttia perässä, + Eikä miehillä evästä, + Eikä heiniä hevoilla; + Sapelia miehet saivat + Hevoisilla hengen vaara. + + Siitte lankesi sisälle + Toukokuu se toivottava + Pahemmin pelotteleva + Kun sai kuunnella kotona + Ampumista ankarata, + pidettävän Pieksämä'ellä + Sotaväki suuri kanssa + Otti oikian asunnon, + Esipää Istunmä'ellä, + Toinen pää Toholah'essa. + + Siit'ei käyty kirkon luona + Kahden kuukauden sisällä, + Eikä pappia pahaana -- + Venäläiset veivät toisen, + Toisen pelko vei pakohon. + + Silloin kuollehet kotona + Sel'än saarissa mätäni, + Ettei voinut vie'ä kaikki + Kirkkomä'elle kaukaiselle, + Eikä kaikki ennättänyt + Kun oli kuolo kunnollinen, + Asui tauti ankarampi. + + Se oli työnä tervehillä + Että korjata kalua, + Toiset ne toden perästä, + Toiset tyhjästä pel'osta, + Vaikka surkia vahinko + Korjatullenkin kalulle + Tuli maantiellä mahdotoin, + Paikotellen poskissakin. + + Saipahan näh'ä sitäkin + Sunnuntaina surkiata + Aivan aamulla varahin, + Ehto puolella eleä + Katsannolla karvahalla + Ilmitulta Istunmä'eltä, + Savua sakeanlaista, + Joka kuohui kartanoista, + Ala taivahan tasauntui. + Silloin siell' on paljon nähty + Kekäleitä kelpolailla, + Kivisalmen kartanoista + Aina asti Hintikkahan, + Kestikievarin talohon. + + Katso nyt, tuleva kansa, + Koskas lähdet kirkon luota, + Lasket Laukahan rajahan, + Etkö kylmiä kyliä, + Koske kuolleita metissä, + Näe korkeita kojuja + Tällä matkalla makaavan. + Istu ja itke vähäisen, + Tätä muutosta murehi, + Anna alainen rukous + Jumalalle julkisesti, + Että rauhassa eläisit, + Kunnialla kuolla saisit. + + Teille on, tuleva kansa, + Tämä kirja kirjoitettu, + Tämä muisto mainittuna. + Tämä ei kau'aksi käyne + paitsi pitäjän sisälle. + + + +2. Muistojuhlasta. + + + Tuli taas kynälle kyyti, + Vuoro vuoltulle sulalle, + Halastulle höyhenelle! + Pännä pistetty läkissä + Muistomerkkiä tekeepi + Kansan kasvavan etehen, + Tulevaisten tunnustella, + Juhlan julkisen piosta, + Johon Keisari kehoitti, + Suurivoipa, voimallinen, + Valtias Venäjän maalla. + + Kun oli kulunut kaikki, + Lokakuu lopulle käynyt, + Vuonna kun on kirjoitettu, + Tullunna tuhannen päälle + Saatuna sataa kahdeksan, + Siihen seitsemän lisäksi + Toisen kymmenen kulua: + Silloin siunattu solenni, + Juupeljuhla julkisesti + Vietettihin vielä kerran. + + Esivalta ensin kaikki, + Herrat oikeuden omaiset, + Sitä suurella ilolla, + Kuuluttivat kunnialla. + Sitä pispatkin pitivät, + Rohvessorit ja rovastit, + Kaikki myöskin kappalaiset, + Kaikki kappelin papitkin, + Apulaiset aivan kaikki + Hengellisellä halulla. + + Kutsuivat kokohon ensin + Seurakunnat selkiästi, + Aivan aamusta varahin. + Kaunistivat kirkot vielä + Varsin kynttilän valolla. + Itse päällensä pukivat + Juhlavaattehet valitut; + Siitten astuivat sisälle + Heti Herran huonehesen, + Voimalla varustetulla + Seurakunnalle selitit, + Ilmoittivat ihmisille + Opin oikian menoista, + Jonka tohtori totinen, + Julkinen jumalan pappi, + Luterus lujaksi laitti + Kaupungissa kaukaisessa, + Wittenperissä perusti. + + Paljon siitäkin puhuivat, + Kuinka kunnian jumala + Hänen voimalla varusti, + Lahjoitti lavean tiedon + Hengellisissä hänelle; + Pani paljon uskallusta, + Rohkeutta runsahasti, + Yli paavin ylpeyden. + Apulaisen antoi vielä + Melanktonin mainittavan. + + Nämät tohti toimellansa + Vastoin paavia puhua, + Sekä Tetselin tekoja, + Niin myös Samsonin samalla, + Jotka oli paavi pannut, + Synnin kaupalle sysännyt: + Rikoksistapa rahoja + Piti paaville tuleman. + Kirja siitte synnin päälle + Piti Tetselin tekemän, + Että vielä edeskinpäin + Saapi synnissä elää. + + Monta muuta kauhistusta, + Taikaisiakin tapoja, + Muita munkkien menoja, + Joita ei kynällä jouda + Panemaan paperin päälle + Oppimaton ollenkana, + Kun ei oppinut osanne + Paavin juonia jutella. + Katosi kylistä kirjat + Katosivat kaupungeista, + Ei saatu sitä lukea, + Vähän kuulla kirkossakin, + Eik' ajalla muutamalla + Saanut saarnata kukana + Siinä selvässä valossa, + Jonka Jesus jätti meille. + + Vaan koska herätti Herra + Tämän sankarin sy'ämmen, + Josta silloin saarnattihin; + Tämä saatti saarnoillansa + Ristikunnat rikkahiksi, + Antoi raamatut avata, + Laittoi lapsillen osansa, + Kirjat kaunihit kätehen, + Joihin kuitenkin käsitti + Kaikki ankarat asiat. + + Siitä on nyt siirtynynnä, + Kulunut sata'a kolme + Ajastaika'a alusta, + Koska tohtori totinen, + Luterus lujasti päätti + Paavin vallasta vapaasti + Saarnata sanan Jumalan; + Jonka opin onnellisen, + Jonka toivotun totuuden + Kohta Kustavi kuningas + Otti vastahan ilolla, + Kahden kansan suosiolla. + Kaarlo siitte kaunihisti, + Isän kuoltua kuningas, + Sää'yt kutsutti kokohon, + Jotka varsin vahvistivat + Lasten lapsien hyväksi + Uuden opin Upsalassa. + + Näistä syistä on näkynyt + Kuninkaille kuuluisille + Ruotsin vallassa vapaassa + Juhla julkinen raketa, + Ristityille riemupäivä, + Jonka Jumala sovitti, + Että me elävä kansa + Sadan yhdeksän ajalla + Saimme jo kahdesti kuulla + Juupeljuhlan vietetyksi. + + Ei tämä elävä kansa, + Tuskin myös tuleva kansa, + Saanne kuulla kutsuttavan + Juupeljuhlalle kokohon, + Solennille soitettavan. + + Asiat on aivan suuret, + Joista puhuman pitäisi; + Vaan on puhe puuttuvainen, + Yksinkertainen yritys. + + + +3. Nuotta-ankkurista. + + + Soisin Suomeni hyväksi, + Kaupuntini kaunihiksi, + Miehet muutkin verrakseni, + Poikani paremmakseni, + Että kuuluisi kylissä, + Hyvä nimi naapurissa; + Että uusia etuja + Ajateltaisi alati + Talonpojan tarpeheksi + Kansan kaikenkin avuksi. + + Viel' on mielessä minulla + Vanhan aikainen asia: + Kun en saanut sauvointani + Luotohon lujasti kiini, + Aalto se ajoi venettä, + Viimein viskasi vihuri + Apajalta aivotulta + Toisen kolmannen kohalle. + Perävaaria pelotti, + Hirvittipä hiienlailla, + Ehkä äänellä isolla + Torui toisessa nenässä, + Itse noitui nostimilla, + Ajalla saman apajan. + + Kyllä kynsiä kolotti + Syksykaudet katkerasti + Puristaissa jäistä puuta, + Kiirehen kirokin pääsi, + Vielä viisikin väkistä + Ajalla yhden apajan. + + Miehet muutkin, jos minäkin + Tuskassa hikoilimme + Kiireissä kesämenoissa, + Parven aikana parassa. + Parvet ne pakeni kau'as, + Ei saanut syvälle mennä, + Syvän synnyn tietämättä. + Vaikka vartta jatkettihin + Pitkä salko sauvoimeksi, + Ei se seisonut selällä, + Lievillä lahetvesillä. + Tuot' on tehty tuon ikänsä, + Eikä tuosta tuohon tultu, + Eikä miestä meissä ollut, + Suomen suuressa su'ussa, + Satakunnan kuuluissa, + Joka ymmärsi jotakin + Avuksi tämän asian. + + Sadan yhdeksän alussa + Kerran yksi kelpomiesi + Katseli Halkokarissa, + Havahti hahen perässä + Värkin vähän mahtavamman, + Joka hahta hallitseepi, + Isot laivat lainehissa. + + Ajatteli itseksensä: + Eikös vihko viskattava, + Eli raskas rautahäkki + Auttaisi apajamiestä, + Kalamiestä kannattaisi, + Koska suuret suola-laivat, + Ankarat sota-alukset + Haminoissa hallitseepi, + Valkamissa vallitseepi? + + Jopa kantoi rautakangen + Sillä reisulla rekeensä, + Aivan ankkurin varalle, + Kohta tultua kotiinsa, + Puhui selvästi sepälle, + Haastoi tuota Häyriselle: + + "Käännä kanki kaksinkerroin, + Keitä kiini kolminkerroin; + Itse ymmärrät paremmin, + Mitenkä pitäis pitimet + Varustaman varren päähän, + Kiini kiehuman kovasti." + + Seppo seisoi ja käveli + Vähän ajan arvelussa; + Pisti piippuhun tupakin, + Kaivoi kuonat ahjostansa, + Käski painella paletta, + Löyhytellä lietsotinta, + Lyötti kannen kappaleiksi, + Alkoi kiiellä kipunat + Yli ahjon aika lailla; + Vaan ei Häyrinen hätäillyt, + Eikä suuttunut Sakari, + Lyytinen lymyhyn mennyt, + Kipunoita kiitäviä + Säkeniä siitäviä. + + Kuluessa kuuden tiiman, + Ruokavälin väistyessä + Jo tuli kalu kaluksi, + Aivan juuri ankkuriksi. + + Naapurit ne ensin nauroi, + Kyläkunta kummitteli + Tuota turhaksi kaluksi, + Joku joukosta sanoopi: + + "Elkäte mitänä miehet, + Ehk' on hyö'yksi jokaisen, + Arvattu tämä asia." + + Miehet marsi maita myöten, + Toiset juoksi jäitä myöten, + Souti poikki Sonkaria + Katsomaan tätä kalua, + Mikä konsti Koivulassa, + Saatu Sonkarin kylässä: + Seilatessansa selällä + Saavat aikoihin apajan + Syvillä sel'än vesillä, + Kaikilla karin nenillä. + Sepät seurasi perässä + Osoviitan ottamassa. + + Pian mahti maahan joutui + Kulkien kylä kylälle, + Pitäjästä pitkin ensin + Rautalammin rannikoita. + Viipymättä Viitasaari, + Kuulusa kalapitäjäs, + Saapi siitä selvän tiedon, + Pian joutui Pielaveelle, + Suonenjoelle sukkelasti, + Kautta Karttulan osasi, + Kuleksella Kuopiohan, + Maaningalle mahtavasti, + Iinsalmehen isosti. + + Min'en tie'ä, miss'on laita + Tämän kuulon kulkemassa, + Tilan tie'än, kuss'on alku, + Kosk'on Koivulan pajassa + Rauta kiini kiehutettu, + Rakennettu ankkuriksi, + Sakari Lyytisen sanalla, + Juuri Jussi Häyriseltä; + Se oli pitäjän seppä, + Konstin oppinut osaava. + Kaikki nuoret nuottamiehet! + Viipymättä viinaryyppy + Laittakate Lyytiselle; + Ei se paljo palkinnoksi, + Mahti maksaapi enemmän. + + + +4. Kuopion kirkon rakennuksesta. + + + Kuopioss' on kuulu kirkko, + Juuri julkinen rakennus, + Komea joka kohalta, + Rautakangilla rakettu + Seinämuurit seisoviksi, + Kivet kaikki kiinnitetty + Kalkkiruukilla kovasti, + Sivutut sileiksi päältä, + Kaikki kalkilla katetut, + Sisusvärkit sievät vielä, + Kaikki kaunista tekoa. + + Pitivät puhetta ennen + Partavaarit paljon siitä, + Kuinka tuoll' on Kuopiossa + Juuri huono Herran huone, + Kirkko kehno kau'an ollut, + Vaikk' on maaherran hovina, + Ruunun kassan kaupuntina, + Pulskasti puoli sata'a + Ajastaika'a asunut. + + Eipä Karplaani kajonnut, + Kiirehtinyt kirkon työhön, + Eikä Rampselli ruvennut + Uuden temppelin tekohon, + Eikä rohennut rovasti + Akanteri aikanansa + Kirkon korjuusta puhua; + Vasta Valkreeni rovasti + Alotti tämän asian. + Koska ennen aikanansa + Ruotsinvallalla vaelsi + Kuvernyöri Kuopiossa; + Sille Valkreeni valitti, + Kuinka huono Herran huone, + Vanha rau'ennut rakennus + Kuitenkin on Kuopiossa. + + Nämät kaikki nähtyänsä + Vastasi vapasukuinen + ja kreivi rehellisesti: + "Ei ole maata miehetöntä, + Kirves on joka kylässä + Pitäjä peräti pitkä, + Virkamiehet vielä siitte + Kaupungissa kaikellaiset, + Vaikka kirkkonne kivestä + Rakennatte raudan kanssa, + Vaikka vaskesta katonkin, + On tei'än oma asia." + + Viimein maaherra Vipelius + Vasta Valkreenin avuksi + Tuohon tuumahan rupesi, + Mukautti muutkin herrat, + Kaikki tyyni kaupungissa, + Taivutti talonpojatkin, + Miellytti pitäjän miehet + Emäkirkolla eniste. + Eihän kappelit kajonnut + Tuohon työhön tyytymällä; + Pantihin pakolla siihen, + Esivallan voiman kautta + Elatusta äi'illensä + Maksamahan maan tavalla, + Niinkun laki vanha vaati, + Vanha oikeus opetti. + + Asia tuli alulle, + Juuri joutuen jalalle. + Perustuksen pohjan kanssa + Riivin riitingin perästä. + Koska Riivi kohta kuoli, + Mestari meni lepohan, + Pysäyntyi pykäysmahti, + Sota seurasi perästä, + Raukesi tämä rakennus, + Puut ne kaikki poltettihin, + Tehty tellinki katosi + Kaikki kirkon ympäriltä, + Värkit hankitut väsäyntyi, + Miehill' oli muuta työtä. + + Kohta alkoi toinen aika, + Aika aivan toivottava, + Kun rakensi rauhan Herra, + Valta vaihtui Keisarille. + Alkoi kohta Kuopiossa + Kirkon työ jo kiirehesti, + Aivan ahkera rakennus, + Joka kulki kunnialla, + Tosin toimella hyvällä, + Kokonansa korkialle. + Tapulikin viimein taipui, + Että kellotkin kohosi + Sen kirkon kivisen päälle. + Siell'on varressa vasara, + Joka tiimoja takoopi, + Hetken päälle hellittääpi, + Vielä viisarit sivulla, + Tavallisen taulun kanssa + Joka kulmalle kuvattu, + Että kansa köyhempikin, + Niinkuin muutkin matkamiehet + Arvoaisi ajan juoksun. + Sen nyt tietävät tytötkin, + Mitä miehetkin puhuvat, + Kuinka nyt on Kuopiossa + Julkinen jumalan huone. + + + +5. Leppävirran kirkon palosta. + + + Sanoma Savosta kuului, + Leppävirralta levesi, + Yli Suomen suuri itku, + Vaikia valitusääni, + Koska päivä päälle joutui + Toinen toistakymmenensi + Heinäkuussa heltiässä. + Siell' on pitkänen pitänyt + Vaarallista valkiata, + Eli selvemmin sanottu: + Julkinen Jumalan voima + Salli aivan sammumata + Tulemaan tulikeräsen + Tauvota tapulin päälle + Josta liekkiä levesi, + Ylös ilmahan yleni, + Sulautti suuret kellot, + Maahan malmina sekotti. + + Tuo sama tuli Jumalan, + Joka ei sammune sateesta, + Ei kadonne kastehesta, + Kirkon kuuluisan kulutti, + Niinkuin nikkarit sanovat, + Pykymestarit puhuvat, + Ettei puusta pulskempata, + Suurempata Suomen maassa, + Taitavampata tekoa + Ennen nähty eikä kuultu, + Mahtavimmat maalaukset, + Kuvat kaunihit sisällä. + + Kyllä saattaapi sanoa, + Sitä kun on silmä nähnyt, + Vaikka ei puhua paljon, + Sitä kun on korva kuullut. + Korva kuitenkin sanoopi, + Toisinansa toimittaapi, + Sitä kun ei silmä nähnyt, + Niinkun niitäkin monia + Tulen tuimia tekoja, + Joit'on toista toisen päälle + Sattunut sa'alla tällä, + Yhdeksällä yrtetyllä, + Tuimia sodan tulia, + Paljon kaupungin paloja, + Jonka ensiste alotti + Kova onni Kokkolassa, + Raahen rankaisi peräti, + Otti Oulun paljahaksi; + Mitä Turkuhun tuleepi, + Suomen suurehen kylähän, + Siitä on puhuttu paljon, + Itseksensä ilmoitettu. + Mikkelin komia kirkko, + Kaunis kirkko Kangasniemen, + Julkinen Kalajo'essa, + Kaunis vielä Kannuksessa, + Kuvitettu kuuluisaksi, + Tuli ukkosen tulesta + Poltetuksi pohjanmaalla. + Monta muutakin kyleä, + Kartanota kaunihinta + Väkivallan valkeasta + Ovat poltetut poroksi. + + Emmä uskalla sanoa + Tämän päätöksen perästä, + Että on edellä muita + Kirkkoja ja kaupuntia + Kansan synti kauhiampi + Nämät vaivat valmistanut, + Koston kovemman vetänyt. + Eipä Jesus ennen niitä + Katsonut Kalileassa + Suurimmiksi syntisiksi, + Jerusalemiss' ei sanonut, + Joita piinasi Pilatus, + Pahemmaksi pannut niitä, + Kaikki ne kahdeksantoista, + Kun tappoi Silohan torni. + Kääntymään hän käski muita + Esimerkistä enemmän. + + Jos sen tie'ät, tyhmä kansa, + Niin et toisesti tekisi + Turhimpia tuomioita, + Että ansaittu asia, + Oma suuri synnin syynsä, + Veti näihin vehkeisin. + Joka paikass' on pahoja + Vihan alla vielä nytkin. + + + +6. Kertonjoen myllystä. + + + Sata miestä on sanonut, + Toinen puoli on puhunut + Kerkonjoessa on kelpo mylly, + Juuri julkinen rakennus, + Vasta saatu valmihiksi. + Vuonna kun on kirjoitettu + Ja tullut tuhannen päälle + Saatuna sataa kahdeksan + Kolmeneljättä kohonna, + Silloin vaipui vanha mylly + Väkivallan valkeasta + Kosken pohjalle poroksi. + + Miehet mielellä pahalla, + Itkusilmissä isännät + Marraskuulla matkusteli + Käsi taskussa käveli, + Keskustellen keskenänsä: + "Miehet veikkoset, mitenkä + Me nyt mylly saataisihin? + Paljo kansa'a kylällä, + Paljo maata myllytöintä. + Alamylly aina huono, + Niinkun kaikki muutkin myllyt + Näissä seu'uin semmoisia. + Talvi päälle päätymässä, + Tuisku, pakkanen tulossa -- + Miehet, mitäs nyt tehä'än?" + + Jopa siitte joulukuulla + Kerran keskensä isännät + Pyhä-iltana puhuivat: + "Koska meill' on kunnon koski, + Tehkäämme mylly kanssa, + Joka jauhoja jakaapi, + Edemmäkkin ennättää + Tulisihan tullikappa + Tekomiesten tarpehiksi, + Myllyn mahissa pidoksi. + Kyll' on miehiä kylällä + Vanhempia, nuorempia, + Kankahall' on puita kanssa + Suurempia, pienempiä, + Viel' on honkia halastu + Suorempia, kierompia. + Minkäslainen mittakeppi + Seinäpuille pantaisihin + Joka passaisi paraiksi? + Pidetään nyt pitempi mitta, + Erilainen entisestä, + Pannahan paria kaksi + yhtä rinnoin yrttämähän. + Meillä on mestari lähellä, + Oppia omalla maalla, + Koukkulammilla kotona; + Semmoisia seppiäkin, + Jotka taitavat takaa + Rakennuksen rautavärkit. + Matti mahtinsa paneepi, + Toiset miehet totteleepi, + pojat pohjan laitoksessa." + + Tasaisesti kaikki taipui, + Tuohon tuumahan rupesi; + Miehet yksimielisesti + Alkoivat alusta talven + puut katsella kankahalta. + + Saivat aitan salvetuksi + Tukalalla tuiskusäällä, + Kestivät kun kelpomiehet, + Aivan niinkun aikamiehet, + Tahtoivat ja tarkenivat + jäistä puuta jälkytellä. + + Avullisen aitan saivat, + Sisusvärkit sievät vielä, + Rattahat hyvin raketut, + panivat paria kaksi + Kunnollista kulkemahan, + yhtä rinnoin yrttämähän + Aivan aitassa yh'essä, + jotka kyllä jou'uttaapi, + Suorittaapi suuret kuormat + Ilman viikon viipymättä. + + Sen minä todeksi tie'än, + jonka olen kotona kuullut + Monen myllärin sanovan, + Kerkonjo'essa on kelpomylly, + joka jauhot jou'uttaapi. + Ei puutu hevosen heinät, + Eikä mieheltä evästä + Odotettaisi ollenkana. + + Myllyn haltiat havahti + Vähän vääryyttä olevan + Myllärissä muinaisessa, + Valitsivat vahvan miehen + Kelpokalun katsojaksi, + Tuli virka Vilhelmille + Tullimahti Markkaiselle. + + Mitähän Sari sanoisi, + jos nyt antaisi isännät + Vielä virkansa takaisin, + Laittaisivat Laitiselle + Vielä uu'en virkavaalin? + Vaan on tuota toivoakkin + Aivan turha Toikkasella: + Joka kerran keksitähän + Sitä aina arvellahan, + joka on vähässä valski, + Sit' ei panna paljon päälle. + + Kerran minä mielessäni + Kerkonkoskella kävelin; + Sain siellä sanoja näitä, + Kun tuo kunnian isäntä + Kutsui ensin Kampinmä'ellä + Vierahaksensa minua; + Jaakkopa jalo isäntä + Antoi siitten aamusella + Vatajalla vahvan ryypyn. + Itse Nokkalan isäntä + Käski käy'ä katsomassa + Ensin myllyssä minua, + Kutsui siitte kammariin, + Virkkoi sanan Vilhelmille, + Antoi siellä aika ryypyt. + Eipä siitte päivän päälle + Mieli maistunut mesille, + Hunajalle höyrähtänyt. + Vielä viimeinen katosi, + Haihtui Hoikan taipaleella. + Kyllä se kylässä siitte + Palvalah'essa parani; + Siinä isäntä siveli + Minun mieleni hyväksi. + Ei se ryyppy ennättänyt + Korvan tasalle kohota, + Kun jo luonto liikahteli, + Juohtui mielehen minulle: + Jos minä kotihin jou'un, + Ja nyt pääsen pännän luokse, + Kirjoitanpa kiesavita + Ja panen pari sanaa + Kyläkunnan kunniaksi + Sitä kun on silmä nähnyt, + Koska vielä korva kuullut + Miesten kaukaisten kehuvan, + Kirkonkylän kiittelevän, + Horonpohjankin puhuvan: + Kerkonjo'ess on kelpo mylly, + Juuri julkinen rakennus. + + + +7. Pappilaa uudesta pirtistä. + + + Julkinen juhannusaamu, + Kesäpäivä kelvollinen + Silloin lankesi sisälle, + Koska Kontrahtirovasti + Valmisti perehen pirtin, + Jossa käyvät kirkkomiehet, + Maata saavat matkamiehet. + + Itse rovasti isäntä, + Rakas pappi Rautalammin + Tuli myös itse tupahan, + Aivan aamulla varahin. + Eikä juuri joutumilla, + Tullut turhilla puheilla; + Toi hän tuonne tullessansa, + Kantoi kallihin tavaran, + Aika raamatun asetti + Pitkän pöy'än kunniaksi, + Olevan tuvan omana + Tosin toivossa hyvässä, + Jos se joukossa tulisi, + Miestä miehissä olisi, + Eli vaimoissa varoja, + Koska kirkosta tulevat, + Etsiä esipuhetta, + Testi temmata käsihin. + + Toivo toinenkin hänellä + Oli tässä täy'ellinen, + Että muutkin matkamiehet + Kaukaisemmat katselisi, + Tutkisit todella tuota, + Illoin, aamuin ahkerasti, + Kun pitävät korttieriä, + Ovat öitä pappilassa. + + Saamme toiseksi sanoa, + Kiitokseksi kirjoitella, + Ettei hän eväätä tullut. + Silloin jo oli sisällä + Neuvo pidetty neitsyelle, + Panna pannu lämpimäksi, + Kahven kanssa valmistella, + Kupit kuultavat sivulle, + Siitte seurassa jälestä + Itsensä isännän kanssa + Tulla uutehen tupahan. + + Tämä rohkea rovasti + Neuvo neitsyttä hyvästi + Kaatamahan kaikellaista, + Se'otella semmoisia + Kupin kullenkin osaksi, + Tottuneille toisen vielä. + Ukoista uni pakeni, + Pitivät puhetta siitte, + Hiljaksensa haastelivat: + Suu se maistaapi makean, + Kieli kypsen koitteleepi. + Vaimot kanssa vanhat, nuoret + Kehui paljon keskenänsä + Tuvan uu'en tuomisista, + Juhlaeineistä enemmin. + Täst' on muisto muutamilla, + Hyvä huuto taitavilla. + Toiset tomppelit pitävät + Kaikki yhdenkaltaisena, + Panevat hyvän pahaksi, + Laimin lyövät laupeu'en, + Ohitse opinkin käyvät, + Kirjapöy'än kiertelevät; + Enemmän ihastuisivat, + Jos ois pantu pappilassa, + Tuotuna tuvan omaksi + Kahdet eli kolmet kortit, + Kynttylätä kyllän päälle, + Pantu pöy'älle puteli, + Jok' ei kupista kuluisi, + Korttelita kallistuisi, + Ei oisi ikävä ilta, + Eikä aamu aivan pitkä. + Kyllä siitte päivän päälle + Kokki pappi, kyökki kirkko, + Pirtin pöytä alttarina. + Tälle luokalle sopiipi + Myöskin vaatetta valita, + Uutta taattia tapailla + Jok' on virka virhellinen + Julman juomisen sivulla. + Aluss' on hyvät asiat + Lopussa pahat puhe'et. + Taas jo taukoaa runoni + Lauluni lamahan käypi. + + + + +II. Kiitosrunoja. + + + +8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraile. + + + Soisin Suomeni hyväksi, + Kaupunkini kaunihiksi + Sananlasku sangen vanha, + Mutta vielä muistettava. + Kyll' on Helsingin kylässä + Ajastaikoja asuttu + Vissiinkin satoja viisi, + Vaan onko vähän vajaalle + Eli päälle pikkuruisen, + Empä tuota tarkoin tie'ä. + + Vaan ei ennen Helsingissä + Sia ollut oppineitten, + Koti korkiasukuisten, + Istunta isojen miesten; + Oli Turku toimellansa, + Koulun korkean kotina. + Siinä oli oppihuone, + Aikansa akatemia + Paikoille pari sataa, + Kyllä kymmentä vajaalle. + + Vaan se Suomen suuri äiti, + Turku tuli turmiolle, + Tuimassa tulipalossa, + Rikki rinnoilta repesi. + Niin silloin nisätkin kuivi, + Äi'iltä imettävältä. + Lapset laajalle hajoili, + Isät kulki itkusilmin + Kohden päivän koittamista, + Auringon ylenemistä; + Saivat sian Helsingissä + Niinkun Lothi muinon löysi, + Sai Zoarissa siansa, + Tultuaan tulipalosta + Sotomasta sorretusta. + + Filosohvi, suuri viisas, + Plato laittoi ensimmäisen + Akatemian alotti + Kreikanmaalla mainiolla, + Osti maata maksun eistä + Akatemolta lunasti + Johon koulunsa kohensi, + Alusti akatemian. + Siitä saivat siitte muutkin, + Alkunsa akatemiat. + Saksan mailla on ennen saatu, + Siitte Ruotsissa ruvettu, + Viimein saatu Suomessakin + Jo sia sille nimelle. + + Suokohon Jumala suuri + Aina kunnian asuvan, + Herrauden Helsingissä, + Liiton arkin liikkumata! + Että oikeus olisi + Varsin vahva ja totinen, + Että oppi onnellinen + Olis' oppihuonehissa, + Vielä muuta viisautta + Mieli määrältä mitata; + Koska hän on pääksi pantu, + Suomen ruunuksi ruvennut, + Korotettu keisarilta, + Tehty tuomarin taloksi, + Pantu aika pappilaksi. + + Suuri kiitos, suuret herrat, + Viisauden viljeliät, + Toimen totiset jäsenet! + Vaikka kielet korkeatkin + Ymmärrätten, yhtä kaikki + Suvaitsette Suomen kielen + Kasvamista, karttumista, + Annatten apusanoja, + Valmistatte valkeutta + Syvänmaissa syntyneille + Kaunihilla kirjoillanne, + Että peittyisi pimeys, + Sumu kansasta katoisi; + Että valkeus vapaasti + Leviäisi lentämällä, + Linnun siivillä iahan. + + Se on kiitos kirjoitettu + Sanottu Savon kylistä, + Annettu alamajoista, + Miehiltä mitättömiltä, + Osotettu oppineille, + Jotka ratki rakkahasti + Suvaitsevat Suomen kieltä, + Ottavat opin tiloille + Savon raakoja sanoja, + Talonpoikaisten puheita. + + Mont' on miestä maakylissä + Sadan yh'eksän ajalla + Opin kasvoja katellut, + Toimen tietä tunnustellut, + Ett' on kirjat kaikellaiset + Oppineilta ohjattuna, + Lahjoitettu lapsillemme; + Koska itse korkeatkin, + Esivallan ensimmäiset + Antavat luvan lukea + Opetella outojakin, + Koska myös papit paremmin + Erilailla entisestä + Tahtovat talonpojille + Valkeutta valmistella. + Siihen on sivulle vielä + Annettu aviisikirjat, + Saatu lehdet lentämähän + Talonpoikien tupihin + Joka lystääpi lukea + Varsin vanhoja satuja. + Siinä on sisällä kanssa + Aivan uudetkin asiat, + Että yksinkertaisetkin + Saavat mieltänsä mitata, + Järjen jousta jännitettä, + Ulkomaankin uutisilla. + + Juuri on sitä sama'a + Ajatellut Suomen seura, + Kun on Kultalan asiat + Suomen kielen kirjoittanut, + Että kieli kirkastuisi, + Sekä mieli virkistyisi + Aivan uutehen elohon, + Miss' on vanha vaillinainen. + + Moni kirja kiitettävä + Ompi aikain kuluissa + Tullut ennenkin tutuksi + Tuskin toista tuon nä'öistä, + Kun on kirja Kultalasta. + Mikäs paikka on pahasti + Toivoselta toimitettu, + Eli Elsalta enemmin? + Kylläpä joka kylässä, + Aivan tälläkin ajalla + Olis työtä Toivosellen, + Ehkä vielä Elsallenkin. + Sanat on sangen somasti + Joka miehen mieltä myöten + Siihen pantuna sisälle. + Välistä lukian luonto + Vesisilmäksi vetäypi, + Toisin paikoin taivuttaapi, + Liikuttaapi lukian luonnon + Hypätä hyville mielin. + Se paras papin rukous + Herättääpi hartau'en, + Se paras Suomen pakina + Sy'äntä sytytteleepi, + Kaikki käypi kaunihisti + Jost' on kiitos kirjoitettu, + Sanottu Savon ukoilta + Teille, taitavat tekiät, + Hyvät herrat Helsingissä! + Empä tie'ä, enkä taida + Teh'ä teille kumminkana + Parempata palkintoa + Laitetuista lahjoistanne. + + + +9. Turun viikkosanomain kirjoittajille. + + + Vielä paljon viisautta, + Paljo tuntoa Turusta, + Tuli meille mennä vuonna; + Siellä oli oppineita, + Joilla oli ou'oillenkin + Sanomista sangen paljo. + Vuodessa viikkoja meneepi + Kaksi kuudetta kuluupi; + Jopa koko viikon päälle + Koko arkki annettihin + Täynnä suotuja sanoja. + Monta ihmettä isoa + Saavat näh'ä Suomalaiset, + Kaikki kaukaiset sanomat, + Varsin vanhatkin asiat, + Asiat erinomaiset, + Mitä maassa mainitahan, + Tuli kaikille tutuksi. + + Moni tahtoi ja tapaili + Niitä lehtiä lukea, + Niitä karttoja katsella, + Kussa ne kummat asiat + Oli maailman osista, + Koko vahvuuden vaellus, + Pysyminen, pyöryminen, + Kulkeminen, kääntyminen, + Oppineilta oivallettu; + Joissa Aasian olento, + Europan elämän laatu, + Amerikan ajan juoksu, + Valtakuntain vaihetukset, + Muita ihmeitä isoja, + Joit'ei ennätä puhua, + Eikä kerkiä kehua, + Eikä ole ennen kuultu, + Eikä uskottu olevan. + + Nyt on saanut Suomen kansa + Ulkomaalta uuden tie'on, + Tie'on oppinsa alusta, + Jok'on juuresta juteltu, + Asti paavista alettu, + On siinä sivussa tullut + Mahometti mainituksi. + Jo on Luterus lu'ettu, + On saatu samati näh'ä + Niistä suurista so'ista, + Joita usko ennen kärsi. + On jo kanssa kirjoitettu + Suomen surkeimmat asiat; + On jo meille ilmoitettu + Kaikki kauheimmat elävät, + Jotka maalla matkustavat, + Taikka merellä menevät; + Tehtynä tutuksi meille + Neki suuret suolavuoret, + Tuli vuorten tupsaukset. + Myös on tehty tiettäväksi + Tarinaiset taitavasti, + Siihen liitetty lisäksi + Runsaasti runosanoja, + Pantu vielä palkioksi + Vaka vanha Väinämöinen, + Myös on loih'ettu lopulla, + Vielä päälle päätteheksi, + On tullut oma puheemme + Suomen kieli kiitetyksi. + + Moni ihminen ihaistui, + Kun ei kuulunut ikänä, + Mitätöintä milloinkana; + Jos hän vähä joutavia + Oli seulottu sekahan, + Ei se riko miesten mieltä, + Ei siitä valita vaimot. + + Näin ne sanovat Savossa + Mei'än puolessa puhuvat: + Ei ne herrat helpommasti, + Maaten ruualle rupea, + Jotka näitä jou'uttavat, + Kun ne kaikki katselevat, + Vanhat historiat hakevat, + Vasta alkuiset asiat, + Samati Suomen sanomat + Antavat aviisin päälle. + Ihmettelevät isosti + Räntti konstin korkeutta + Että sekin ennättääpi + Teh'ä kaikki kauppakirjat, + Joissa herkut hengelliset + Tarkoin tallella pysyvät, + Ja vielä viikkosanomat + Yli Suomen suorittavat. + + Savon taitavat sanovat, + Toimelliset toivottavat + Että tuntoa Turussa + Olentoa onnellista + Piisaisi pitemmän päälle, + Lapsen lapsille hymyyttä; + Lähettävät lämpösiä, + Kiitoksia kirjan kanssa + Tuonne Turkuhun takaisin. + + Nyt mä lauluni lopetan + Kosk' en saanut syntymähän + Niinkun Könni kellojansa + Seppä iso Ilmajo'ella. + + + +10. Merimiehille. + + + Vasta vanhalla i'ällä + Virrekseni viimeiseksi + Ymmärsin yh'en asian + Aivan arvosta isosta, + Kokonansa korkeasta, + Kun on kuuluisa kulento, + Merimahti mainittava + Tupaväeltä tuntematon. + Sepä vaankin vahvan luonnon, + Tarkan toimen tarvitseepi, + Perustetun pitkän mielen, + Ettei kummasta kulusta + Hämmästy hätätilassa, + Eikä säitä säikähtele. + Ei sovi syville mennä + Syvän synnyn tietämätä, + Tuntemata tuulen mielen. + + Miehiä on miehet kaikki, + Mitk' on miessä ollaksensa, + Jotka maita matkustavat, + Työnsä toimella tekevät; + Merimies on merkillinen, + Joka aalloilla ajaapi. + Ei kohta kotona käy'ä, + Kun laiva lahdelta lähti, + Seilit ottivat selälle. + Haihtui silloin herran rouva, + Unehtui ukolta akka, + Kun laiva lahelta lähti + Tuuli tuuvitti alusta. + Tie on pitkä tietämätön, + Aika arvelun alainen, + Kaukanako käytänehen, + Milloin tuolta tultanehen, + Viivytäänkö vuotta viisi, + Vaiko vuosi, vaiko kaksi. + Kaikki katteini lukeepi, + Joka tarkan tarvitseepi + Teh'ä reisusta rätinnin, + Kuinka kauppa kannattaapi, + Voitto voimassa pysyypi, + Mitä miehille tuleepi, + Kuinka kuulta maksetahan, + Kuinka vaarat vältetähän, + Kierretään kivikaria. + + Herroja on herrat kaikki, + Oppineet on oppineita, + Virkatyönsä toimittavat, + Ansaitsevat miehen arvon; + Vissihin vassa siinä + Koko miestä koitellahan. + Kukas arvoaa asian + Sy'änmaissa syntyneistä, + Kuinka on kallis kauppakeino, + Mikä taitava tavara, + Rahasummat kuinka suuret. + Yh'en miehen mielen alla + Kuleksivat kuohun päällä, + Aalloilla ajeltavina, + Vihurilta vietävinä. + Ei tunne tupa-isännät + Paremmin kun palveliat + Miehen toimesta mitänä, + Joka hahden hallitseepi, + Työtä tyyrissä tekeepi, + Pimeissä perän pitääpi. + Ei ole soutu saaren päite + Matka mantereen näkymin, + Kohden kuuta kulkeminen, + Vielä pilveä vähemmin, + Eikä tuttu tuulen suunta, + Lasku laineihen mukahan. + Mitäs miehistä puhumme, + Jotka seiliä selaavat, + Purjeita pujettelevat, + Rihmarappuja ravaavat, + Niinkun oksalla orava, + Hongassa havuttomassa, + Hämähäkki verkossansa, + Lukki luomassa omassa. + Vuoret vieryvät sivulla, + Toiset eissä ja takana, + Kuohuu kuolema kupeilla, + Vähän lautoja välissä. + + Meit' on maalla miestä monta, + Vahvalla vaeltamassa, + Astumassa anturalla, + Kuolla kumminkin pitääpi. + Monta on mereltä tullut, + Toisia yhä tuleepi, + Vaarina vaeltelevat, + Maalle hautansa hakevat. + Kaikki maalla märkäneisi, + Happanisi haisevaksi, + Tuima kansalle tulisi + Jos ei mentäisi merelle, + Liikuttaisi liemen päällä. + + Kerran minä kelpolailla + Puhuttelin puolen yötä, + Puolen päivä'ä keväistä + Merimiestä merkillistä, + Purjevärkistä puhelin, + Tyyrin työtä tievustelin + Lokalautoja kyselin, + Yhtä toista kaikellaista + Matkustaissa ulkomaille. + Merimiesi merkillinen + Puhui kaikki kannallensa. + Minä vaan en ymmärtänyt, + En paljon paremmin tienyt + Kun koppi kepin perässä + Kukon laulun kuultuansa. + + + +11. Keskikievari Lyytiselle. + + + Ahkeruus on lapsen arvo, + Työ ja toimi vanhan turma, + jota Jaakoppi Juteini + Herra sihteeri sanoopi. + ylpeys on yksi niistä + Vihattavista vioista; + Nöyryys on näkynyt aina + Joka sää'yssä sopivan. + Kenpä arvosta alainen + Ilman itse-mielestänsä, + Sill' on ymmärrys yläinen + Muien kaikkien katsellen. + Viisaus on vielä sitten + Kaikitekkin kallis lahja, + Toimi on jalo toveri, + Joka leivänkin lisääpi, + Arvon kanssa ansaitseepi. + + Katso miestä kauan ensin, + Jos tahdot tapoja tietä; + Elä miestä ennen kiitä + Kun tarkoin tapansa tie'ät. + Moni lassa lastattuna + Ompi toiste mielen miesi, + Moni piennä pilkattuna + Toiste toimella elääpi. + + Kerran kulki Kainulainen, + Talonpoika pohjalainen, + Savon maata matkusteli; + Kauan katseli kylässä, + Talossa Toholah'essa, + Kuinka on pytinnit py'ätty, + Käsityöllä kaunistettu, + Tuvat tehty miesten tulla, + Talli tarpeeksi hevoisten; + Kuinka kellari kehätty, + Valvin kanssa valmistettu, + Seinämuurit seisovaksi, + Laki laskettu lujaksi. + + Katseltua Kainulainen + Puhkesi tähän puheesen: + "Ei ole maata miehetöntä, + Onkos puuta oksatonta; + Talo on talon näköinen, + Kylä on kylän kokoinen, + Kyllä kaikelta koh'alta; + Minä en milloinkaan kysyne + Kuinka kauan tuot' on tehty, + Vaan tah'on paremmin tietä, + Mitkä miehet näit' on tehnyt; + Täss' on kaikki täy'ellistä, + Ei ole pilattu puita, + Eikä turmeltu tupa'a." + + Sattuipa Savon isäntä + Kanssa silloin kartanollen, + Joka vastasi vapaasti + Pohjalaista porstuassa: + "Tietähän nämät tekiät, + Kosk' ovat kotikylistä -- + Itse on isäntä tässä; + Vaikk'on varrelta vähäinen, + Mutt' on muutoin miestä kaikki; + Ehkä on matala ääni, + Viisas sillä vastatahan. + Ei se käännä kaikin aioin + Sinne tänne silmiänsä, + Vaan sill'on sisällä silmät + Joilla kauas katseleepi." + + Oli se lykky Lyytisellä, + Onni Pentillä peräti, + Tulla siihen sillan päähän, + Päästä tällen penkerellen, + Kosk' on mies joka koh'alta + Missä miestä tarvitahan, + Ehk' on emännän perintö, + Laitokset on lautamiehen, + Jok' on tuttu tuomarilta, + Vasta virkahan valittu. + Ehkä on jo ennen ollut + Asessorin arviossa, + Niitä patsaita paraita + Talonpoikain lavoilta, + Ain' on pännäkin apuna + Kestikievarin kylissä, + Vaikka pilkkana pitävät + Vihamiehet vielä nytkin. + + Mutta yksi ystävistä + Sanoopi samalla lailla: + + "Olipa onni Lyytisellä + Tulla siihen sillan päähän, + Päästä sillen penkerellen, + Saaha se valittu vaimo, + Erinomainen emäntä, + Jok' ei säiköitä sävyllä, + Eikä äänellä peloita, + Vaikk' on toimi toimellinen, + Vaikka vastaapi asiat, + Hyvälle ja huonollenkin, + Hiljaisilla huulillansa + Lauhkialla luonnollansa. + Vielä se vihanta kasvo, + Silmän luonti siivollinen, + Kaunis katsanto suloinen -- + Sepä kaikki kaunistaapi, + Itsekkin talon isännät, + Emännät enemmin vielä." + + Vielä vanha Vihta Paavo, + yksi toinen ystävistä, + Sanoopi sanalla tällä, + Jolla muka muutkin miehet: + "Oli se lykky Lyytisellä, + Onni Pentillä peräti, + Tulla siihen sillan suuhun, + Kohota sillen koh'alle, + Missä miestä tarvitaankin, + Vakaista vaa'itaankin; + Eipä siinä sillan päässä + Tuhma aikahan tulisi. + Eikös ollut Eljaksella, + Isännällä entisellä, + Onnen ohjakset olalla, + Saaha semmoista vävyä; + Kukas vanhan appivaarin + Oisi palvellut paremmin, + Muistaisiko muoriakin + Joka tolvana totella, + Siinä siivossa pitä'ä? + Eikös se emäntä kiitä + Lykkyänsä Lyytisestä; + Nytpä näkyypi näköisä, + Salmen rannalta rakennus, + Komia joka koh'alta, + Siivo käytökset sisällä, + Tavaroita tarpeheksi, + Yhtä toista kaikenlaista, + Kunniata kummallakin." + + En pannut paperin päälle + Toisten vanhoja valeita; + Nämät puustavit puhuvat + Sitä kun on silmä nähnyt, + Korva kuullut kunnon miesten + Sanovan samalla lailla. + + Kynnys vääriä kylähän: + Käyppä kerran katsomassa, + Onko liikoja lisätty, + Onko viskottu valeita. -- + Jos menet sisälle siitä + Puhuttele puhtahasti + Isäntätä itseänsä, + Lautamiestä miehen lailla; + Eli jos emännän löy'ät, + Tokko tointa puuttuneepi, + Eli ryhtää'kö rätinki? + Ei vanha aletta lausu, + Vihamies sitä sanoopi. + + Koska kerran kelpo herra, + Miesi oppinut osasi + Tämän kehnon kirjoituksen + Luonnon toimella lukea, + Sanoi suulla julkisella: + "Eipä oikein osannut + Vihta Paavo viisahasti, + Ruveta runon tekohon, + Kun ei arvannut alusta + Panna paraita sanoja; + Kosk' ei kohtuutta ylistä, + Kyllin kiitä raittiuutta. + Raittiuus on rauhan kanta, + Juopuminen julma synti + Joka kansat kaa'uttaapi + Kyllä Suomenki kylässä, + Perin pohjin turmeleepi. + Vaan ei Penttiä petetty, + Viinan kanssa viivytetty, + Ei ole löytty Lyytistämme + Rouvissa rotisemassa, + Eipä saanut Saksan viina, + Eikä emännän tekemä, + Oma Suomen suorittama, + Miestä mielellen pahalle; + Eipä ryypyt reissuvaisten, + Ei käsky keräjämiesten, + Tehnyt tunnon turmiota." + + Vähä väärin muuan herra + Aivan aatelis-sukua + Arvasi tämän asian: + Sanoi viinan viettelevän, + Norrin narriksi tekevän, + Väkisekkin viimein vievän + Lukkarin ja lautamiehen, + Siihen virkahan vetävän, + Jota joukot juopuneitten + Toimittelevat todella. + Kuitenkin on korva kuullut, + Sitä myös on silmä nähnyt, + Vielä niissäkin viroissa + Istuvan koko ikänsä + Päällä pettämättömällä -- + Ei virka vi'oille veisi, + Jolla mieltä muutoin oisi. + + + +12. Koulumestari Hemlanterille. + + + Joka lassa lastatahan, + Miessä mielehen tuleepi; + joka piennä pilkatahan, + Vanhana valitteleepi; + Sananlaskut saanen selvät, + Valmistetut vanhemmilta, + Meiltä mielehen otettu, + Sy'ämmehen sylkytetty. + Ei sanat Savosta puutu, + Karjalasta kanteleita + Ei kaikki katolle nouse, + Jotka rappuja ravaavat; + Ei kaikki kapoille pääse, + Jotka pänneä pitävät + Koulussakin korkeassa. + Toiset saavat suuret sarvet, + Toiset pienillä palaavat. + + Minä olin orpo poika + Syntynyt Savon rajalla, + Kyntömiehen kartanolla. + Jou'uin juoksevan jälille, + Ainakäyvän askelille, + Perityltä pelloltani, + Matkalle isäni maalta. + Kun ma kynnelle kykenin, + Aloitelin askelille, + Niin suostuin sukuni töille, + Pikkupojaksi panetin. + + Juohtui mielehen minulle, + Yhtenä kesässä yönä, + Tottumahan toista kieltä, + Puustavia piirtämähän. + Tuolle nauroi naapuritkin, + Isännätkin irvesteli: + "Tuosta se herra tuleepi, + Aika pappi paukahtaapi." -- + Min' en virkkanut mitänä: + Vasta annan vastauksen. + + En ole etäällä käynyt + Hakemassa harjoitusta + Suuren kukkaron kululla, + Enkä vanhemman varoja + Kuluttanut koulun kanssa; + Totta tunnen toisen kielen, + pi'än vähin pänneäkin. + Mies olin miesten seassa, + Poika poikain parissa, + Sotajoukossa sopiva, + Miekkaväessä mielen kanssa. + Kerran kersantin kepillä, + Unterupsierin nutulla, + Kauluksessa kallis nauha, + Hopeasta hohtavainen, + Samati sapeli vyöllä + Kävin Kuopion katuja. + Ymmärrän myös ymmärryksen, + Valitun vaksiinikonstin. + Taidan kirjat kiitellä, + Kaikki kansiihin sitoa. + Olenpa otettu vielä, + Kappamieheksi katsottu, + Koko koulumestariksi, + Suuren kirkon suntiaksi, + Rautalammille rakettu. + + Kas niin on kapoille tultu, + Niin on leipäni levinnyt, + Sahtituoppini sakonut, + Toisen miehen toivomata, + Vihasuovan sallimata. + Jumalall' on onnen ohjat, + Luojalla lykyn avaimet; + Ei katehen kainalossa, + Pahan suovan sormen päässä. + + Kangasniemen karvakulmat, + Entiset ikätoverit, + Haukivuoren harjaparrat, + Muinoset muka-jäsenet! + Minull' ei paha'a mieltä, + Eikä viikkoista viha'a, + Jos on matka markkinoille + Toistekin Toholah'essa, + Käykäte minun kotona, + Maantiessä minun majani. + Tulkate minun tupaani, + Saatte sanoja hyviä; + Käytänehen kammarissa, + Potun kannan kaapistani, + Korkin pullosta kohotan, + Pullon pöy'ältä sivallan, + Sillä maksan muinosia, + Pieniä pilkkasanoja, + Joita kärsin käy'essäni + Haukivuoren harjumaita, + Savon synkeillä selillä. + Ei sanat sanoihin puutu, + Virret veisaten vähene, + Jolla ainehen alotin, + Sillä lauluni lopetan. + + + +13. Tolppari Palmulle. + + + Kuule, katso, Kalle Palmu, + Jalo tolppari totinen! + Joka annoit aivan suuren, + Seurattavan selkeästi, + Esimerkin markkinoilla. + Tuhat miestä tunnustaapi, + Sata vaimoa sanoopi, + Lapset laulavat sopissa, + Ettei monta markkinoilla + Palmun vertaista kuleksi. + Mont' on miestä markkinoilla, + Monta miestä, monta mieltä, + Paljon konnan koukkuisia, + Vaan on harvalta hyviä, + Hyvän nimen haltioita. + + Yksi ystävä vakuuden, + Sekä totuuden toveri, + Kuului puo'issa puhuvan: + "Se on Palmulle paremmin + Hyötynä hyvä nimensä, + Kun olla omistajana + Tuntemattoman tavaran." + Toiset haukkui tolvanaksi, + Perityhmäksi perusti, + Kun ei ollut ymmärrystä + Palmu raukalla paremmin. + + Saatua tämän sanoman, + Tämän kumman kuultuansa, + Taskuvarkahat vapisi, + Rosvot rohkeat häpesi, + Metsän vorot voivotteli, + Vettyi silmät veiarien, + Viekas nauroi ja vihelsi. + + Kun sen kuuli kunnon herrat, + Kiittelivät Ruotsin kielin, + Sekä Suomeksi sanoivat; + Ettei monta markkinoilla + Kallen kaltaista kävele; + Suotto-herrat ne sohahti: + "Piru olkohon pitäisin + Toisen puolen palkastani, + Elikkä enemmän vielä." + + Talonpoika pohjalainen: + Mitäs mahtaisit sanoa, + Jos sen joku toinen miesi + Ylösottanut olisi? + Eipä hiiret hiiskahtaisi, + Pentu haukkuisi perähän. + Vaan se vaka Kalle Palmu, + Jalo Tolppari totinen, + Kysyi kyllä kiiruhusti, + Tievusteli taitavasti + Oikiaa omistajia + Tieltä löydetyn tavaran. + Kun sen kuuli kulkeneeksi, + Heti kohta sai hevoisen, + Jolla jou'utti jälestä. + + Tästä siis näh'ään to'ella + Ettei kaikki Suomen kansa, + Eikä lapset Rautalammin, + Viel' oo tuiki turmeltuna, + Tärvättynä kaikki tyyni. + Saattaapi satalu'uissa + Miehen toisenkin tavata, + Rehellisen retkillänsä, + Vaelluksessaan vakavan. + + Etten lii'alla lorulla + Virttä pitkäksi venytä, + Lamahuta lauluani, + Päästän virteni välehen, + Annan lopun aikanansa; + Mahdan mainita sanalla + Hänen valtavanhemmasta: + Se oli ukko ulkomaalta, + Kova korpraali sodassa, + Täh'en täy'en miehuutensa + Kah'en kantava ritarin, + Jotka Kalle kaunistaapi, + Poika puhtaana pitääpi. + + + +14. Eerikki Huttuselle. + + + Kerran kiitti Kainulainen, + Pohjalainen poikiansa + Tavan kaiken taitaviksi, + Tyttöjänsä naitaviksi. + Nyt on saatuna Savosta, + Hyvä huuto Huttusesta, + Suomen pojasta pakina; + Se pystyi pykäystöihin + Rakasti rakennustöitä, + Suostui myöskin summatöihin. + + Se sana mesille maisti, + Hunajalle höyrähteli -- + Kun se kuului kauemmaksi, + Mainittiin kylä kylältä, + Että on omassa maassa + Mahtimiehet mainittavat, + Jotka jaksavat jalosti + Päälle summan suuremmankin, + Jotka tarkoin tietävätkin + Kuinka tingata tuleepi. + Ettei keppi kesken taitu, + Niinkun muilta muutamilta, + Jotka alkavat asian, + Yrittävät ylpeästi, + Masenevat matkan päälle, + Kaupat kaatuvat kumohon. + + Työ kiittää tekiätänsä, + Rakennus rakentajaansa. + Huttusella on toinen hattu, + Toinen haltia hatulla. + Ei kauas kapalla mennä, + Teh'ä työtä tynnörillä, + Eikä riksillä raketa + Kovin kauan kartanota. + Ei päästä pytinnin päälle + Yh'en viikon viettämällä, + Eikä mennä maan sisälle + Aivan paljon astumalla. + + Seurakunta Suonenjo'ella + Joss' on Eerikki elänyt, + Kävi kuorissa kokohon, + Keskusteli keskenänsä, + Tievusteli tietäksensä, + Kuka kellarin tekisi + Tämän kirkon tarpeheksi, + Jossa saisi Saksan viina + Suonenjo'ella suojeluksen. + Pieni on pitäjän työksi, + Suuri suntion viraksi, + Summa päälle pantakohon, + Yks' työhön yrittäköhön. + Huttunen hyvin osasi, + Sano summan kohtalaisen, + Johon suostui seurakunta. + + Eipä Eerikki ruvennut + Työhön tyhmällä tavalla, + Alkoi työnsä taitavasti, + Teki virkansa visusti, + Aivan lystisti lopetti, + Teki seinät seisovaksi, + Katon kiinitti kivestä, + Pani paadet paikallensa, + Käski syynin käy'ä päälle, + Josta kiitti kirkkoherra, + Vielä vieraskin rovasti, + Sekä kaikki seurakunta, + Itsekkin talon isännät + Palkan väärtiksi panivat. + + Vaan ei Eerikki vihastu, + Eikä suutu Suomen poika, + Vaikk' on paitsi palkastansa, + Keltä vuo'en, keltä kaksi, + Ei laske lakia päälle, + Ota ylös oikeutta, + Antaapi ajan kulua, + Tulla aina tuonnemmaksi. + Mikäs miehille tulisi? + Ryöstö päälle ryöpsähtäisi, + Ois se kumma kuulemankin, + Ihme ilmankin olevan. + + Vieläpä sanon sanani, + Kaksi vielä vieretyksin: + Eipä vanhemman varalla, + Perityllä peningillä + Ole oppia otettu; + Kohta kun jalalle joutui, + Kykeni kylässä työhön, + Näki jo leviän leivän + Ansiosta annettavan, + Palkan pantavan perästä, + Tuli tuosta työlle into, + Poika tottui toimen tielle, + Pystyypi pykäystöihin + Muurin mutkat ymmärtääpi, + On jo herroilta havaittu, + Hyvin tuttu tuomarilta, + Ettei säitä säikähtele, + Pyri tuiskusta takaisin. + + Vieläpä sanon sanani: + Eipä Eerikki ruvennut + Valskin myntin vaihtajaksi, + Niinkun miehet mielettömät, + Jotka kulki kuutamolla, + Kaupan kaihessa tekivät, + Mynttikalut kammarissa, + Lujasta lukon takana + Kuoppakoution kotona, + Kuurttilaisen kartanossa; + Huttunen, hyvän tapanen, + Katsoi ylen kaikki tyyni + Kuurttilaisen kummitukset, + Kuoppakontion kolinat. + + Vielä minä miestä kiitän + Kun pysyy pyhät kotona, + Ei hän juokse juhlan alla + Kuleksele kuutamella, + Ei hän käy kyliä myöten + Piikoja pilaamassa, + Eikä seiso seinuksilla, + Outtele oven takana + Sy'än öillä yksinänsä. + + + +15. Jalkaisten veljeksille. + + + Kerran keskensä isännät, + Talonmiehet taitavasti + Piti pitkältä puhetta, + Pakinata paljoltakin, + Tuolla lukkarin tuvassa, + Herra kanttorin kotona, + Kuinka Jalkaiset jalosti + Avo silminsä asuvat. + Täm' on suku Suonenjo'ella, + Juuri juurtunut jaloksi, + Onni oikeassa kä'essä, + Toimi toisessa kä'essä, + Onnen ohjat olkapäissä, + Hyvä kartano kotona, + Nimi kuuluisa kylissä, + Housuissa hopeakello, + Pöy'ällä leveä leipä, + Potussa punanen viina + Isännällä itsellänsä. + Povessa punanen nahka, + Joka kaupat kannattaapi, + Summat suuretkin väliste. + Tokko tie'ät Tiilestetti, + Samoin myös Sahalan herra, + Onko Jalkaiset jaloja, + Suomen pojat sukkelia? + Mitä veljekset vetääpi, + Kestävätkö lapsen leikin? + + Nämät kirjoitin kotona + Ja panin paperin päälle. + Lu'in kerran luikuttelin + Tätä pilkkarin pihalla, + Kaehtivan kartanolla, + Sama mies sanoi minulle: + Elä vielä virttä laula, + Vielä on asia auki, + Jalkaisista jatkamata, + Mull' on entistä äkeä, + Minä soisin mielelläni, + Jos se jäisi maksamata. + Tämän kaehtivan katalan + Kaikki tietävät tytötkin + Pitäjäksi tyhjän tuuman, + Mutta jollaiset jalosti + Vältti kaiken väärän myntin, + Hauta-Pekan halvan pankon, + Maksoi myntillä hyvällä, + Maksoivat ja jaksoivatkin, + Kestivät kun kelpomiehet + Osti konnun onneksensa. + + + +16. Kamreeri Forsteenille. + + + Yksi mull' on muistossani + Vielä viimeinen asia, + Pantava paperin päälle + Parikunnan kunniasta, + Armosta aviosää'yn, + Jonka Aatami alotti + Emäntänsä Eevan kanssa. + + Siihen suuret siunaukset + Ovat luojalta luvatut, + Jotka siinä siivon kanssa + Elinkautensa elävät. + + Vaan nämät asiat vanhat + Sivu sillähän menemme, + Koska on asia uusi + Mei'än korville kohonnut. + Sillä eipä ennen vielä + Ole kuultu kultahäitä, + Haastettu hopiahäistä + Rautalammin rannikoilla, + Vaan nyt on valittu herra, + Miesi armossa oleva + Esimerkin ensimmäisen + Tämän kunnian kuvaksi + Näyttänynnä näillä mailla + Seurakunnan kuultavissa, + Vanha herra vallesmanni + Kunnialta Kammareeri, + Joka ennätti elä'ä + I'än korkean kohalle, + Rouvan kanssa kaunihisti, + Ilman puolen puuttumata + Ajastaika'a alusta + Viisikymmenen visusti. + + Täm' oli ukko uskollinen, + Ruunun toimessa totinen, + Kyllä vaelsi viisahasti, + Teki paljon palvelusta, + Ruotsin ruunun hallitessa, + Vietti aikansa virassa, + Saatti poikansa samate + Opin oikian osihin, + Tiedon suurihin tiloihin; + Siinä tyttäret sivussa + Kasvatteli kaikkityyni, + Seurassa totisen toimen, + Ymmärryksen ystäviksi. + Niitä vissit virkamiehet + Ovat siitte ottanunna + Alkamaan aviotietä, + Niistä toimet toimelliset + Ovat ilmahan itännä, + Iloksi ison isänsä, + Suuren äi'in suosijoksi. + + Ei saata sanoa tuota, + Ettei se elämän laita, + Ja se kunnian kumaus + Olisi opiksi muille + Parikunnille pahoille, + Jotka alkavat asian + Perin toisella tavalla; + Elävät erimajoissa, + Toruvat ja tappelevat, + Laimi lyövät lasten koulun, + Opetuksen unhottavat, + Eikä tyyvy toisiinsa. + Kuinkas siitte kultahäitä + Toiste toivoa pitäisi? + + Siivolliset Suomalaiset! + Antakaa tämä asia + Aina arvossa pysyä; + Ehkä ei monen elämä + Saavuta sitä sama'a. + + Sanat paljo puuttuvaiset + Kiirehesti kirjoitettu, + Lyhykäisesti lykätty + Vanhan Forsteenin varaksi, + Kunniaksi kultahäi'en, + Vallesmannin maineheksi. + + Kun olis kuka lukisi + Nämät sanat selkiästi + Kammareerin kammarissa, + Rouan Stenfältin tuvassa + Kunniaksi kummallenkin, + Että ovat ensimmäiset + Siinä arvossa isossa, + Kultahäi'en kunniassa. + + + +17. Vallesmanni Östlingille. + + + Yksi mull' on muistossani + Mainio marianpäivä, + Jonka löysin Laakkolassa, + Joss' oil herralla hyvyyttä, + Roualla rehellisyyttä, + Kunniata kummallakin, + Kutsuivat minun katalan + Koko päiväksi kotiinsa. + + Siin' oli pöytä puuttumaton + Herkkuruuvista hyvistä, + Varsin kaikista kaluista, + Liha, leipä liiallinen, + Kaunihit kalavatiset, + Ol'tta vielä oivallista, + Jot' ei koskana kotona, + Eikä kussana kylässä + Näinä aikoina enämpi + Tavata talonpo'issa, + Tuskin herrojen taloissa, + Parahissa pappiloissa. + Syötit miehen syövyksihin, + Näännyttivät näännyksihin, + Miehen mielettä näkevät, + Puolen tointa pois olevan, + Tuskalla tuvan välillä + Kelpo kunnolla kuleksin. + Se on kunnia taloillen, + Vika suuri vierahillen, + Varsin hirmuinen häpeä. + + + +18. Samalle. + + + Hyvä herra herran poika, + Varustettu vallesmanni + Miehen miekalla hyvällä, + Ruunun kourasta kovasta, + Luotipyssyllä lujalla, + Omin rahoin ostetulla, + Ketun saksien keralla + Talon tarvetten sivulla! + Talon pojat tahtoisivat + Tahtoisivat, toivoisivat, + Kiitokseksi, kunniaksi, + Aivan pitkältä puhua. + Pedon pahan pettämistä, + Suden suuren ampumista, + Ruunan vanhan runnakolta. + + Kiitoksia kymmenkunta, + Toisen toivotussanoja, + Isännät itse sanoivat + Sille herralle hetikin, + Joka unensa unohti, + Valvoi öillä vartiossa, + Outteli omilla mielin + Sitä tuntia tulevan, + Jolla laavun laukaisisi + Kohten tuota kontiota, + Joka varsat vaivuttaapi, + Emälehmät langettaapi, + Varsinkin vasikat pienet, + Siihen siat suuremmatkin, + Koirat vielä viimeiseksi. + + Entäs kun emännät kuuli + Suden suuren ammutuksi, + Lauaistuksi Laakkolassa, + Hyppivät hyvillä mielin + Että helmat heilahteli, + Kahta kämmentä takoivat + Siinä sanoivat sanansa: + "Saitko saatana palasi + Kuinsas ruunasta rupeisit, + Syömähän suden tavalla, + Vaikkas multakin vasikan + Otit aivan onnekseksi, + Tapoit talvilampahatkin. + Kutti, kutti, kumma koira! + Kutti, kutti, pitkä häntä!" + + Suuri kiitos, hyvä herra, + Juohata hyvä Jumala + Toistekin totinen luoja + Saamasalmille samoille! + Kanna kynsiä kupilla + Kynttä suurta, kynttä pientä + Kynttä kaiken karvallista. + Mimerki, metsän emäntä + Kanna karvoja säkillä, + Hallavata, harmoata, + Puoleksi punasekaista + Hänen pyyntöpaikoillensa. + + + + +III. Moiterunoja. + + + +19. Väärän rahan tekiöistä. + + + Kirjoituksen kallis konsti + Alkoi ennen Aasiassa, + Varsin vanhalla ajalla, + Jost' on siitte joutusasti + Lentosiivillä levennyt + Avaruuden kaiken alle, + Kansan kaiken tarpeheksi, + Ihmiskunnalle iloksi + E'uksi elämän kaiken. + + Tämä on keino kelvollinen, + Jonka puute pimittäisi, + Kaikki kansat hämmentäisi, + Tätä kouluissa kovissa, + Tiedon seuroissa somissa + Herrat heillensä hakevat, + Lahjottavat lapsillensa. + + Kirjoituksen kallis konsti + On jo saanut Suomessakin + Ikiistuimen ihanan, + Miesten korkeiden kotona, + Oppineiden olkapäillä. + Vaan kun kansamme katalat, + Villipojat Pohjanmaalla + Saivat sarvesta samasta + Maistoa märän vähäisen, + Löysi luonnon laitumelta + Ruohon sielunsa ruu'aksi, + Opin oksilta omenan, + Ei se herkku heille käynyt, + Tehnyt tervettä eloa: + Söivät siitä surman tau'in, + Sattu sairaus monelle + Suomen kansassa kamala: + Tuli turmio rahalle, + Ruunun pankolle pahennus, + Oppi vei ojahan miehet, + Valkia vahingon saatti. + + Sai viimein Savonkin miehet + Taidon pilvestä pisaran, + Opin oksasta osansa; + Tuli Juhot juovuksihin + Pisarasta pikkuisesta + Maun saivat sokkosilmät, + Pääsi pöllöt pöy'än päähän + Isäntinä istumahan. + + Luonto haikea havaihti + Ruveta rahantekohon, + Mieli mynttiä lisätä, + petollista penninkiä, + Tulla tuolla rikkahaksi, + Kuuluisaksi kunniasta. + Piru kohta pännän vuoli, + Saatana sanat opetti, + Rumahenki ruotsin kielen, + Vieläpä venäettäkin. + Lusiveri on laittanunna + Mynttivärkit miehillensä, + Pestanunna Pelsepupi + Apulaiset oivalliset, + Jotka tehtyjä tekoja + Likelle levittelivät, + Kulettivat kauemmaksi. + + Niin on sattunut Savossa + Iso pila Pieksämä'ellä, + Suonenjo'ella suuri kumma: + Talonpojat taidottomat, + Yksinkertaiset yleni + Koulun käyneiden kohalle, + Vielä siirtyivät sivute + Esivallankin edelle, + Kunnes tuosta kompastuivat, + Putosivat puolen syllän + Askeleita muien alle. + On nyt kyllä kyntömiehet + Tieto tieltä temmassunna, + Vienyt väärälle salolle, + Kauppatielle kauhealle. + + Itse Keisari, isämme, + Majesteetti, maan isäntä, + Herrat suuret Helsingissä, + Esivallan kaiken kanssa, + On jo huolella havanna, + Mutkan matkassa olevan, + Suomessa pahan sohinan. + Kun on konnat kaivanehet, + Vähän tehnehet veräjän, + Josta muutamat menevät + Sisälle si'an tavalla, + Opin taimet tallailevat, + Opin oksat taittelevat + Vääriksi välipaloiksi, + Muremuonaksi monelle. + + Ompa syytä oppineilla + Keskustella keskenänsä, + Tie'ustella tietäksensä: + Kussa on se oppihuone, + Ainoinen akatemia, + Jossa konnat koulun käyvät, + Osoviitan ottamassa? + Mistä on si'alla silmät, + Joilla kuuta katseleepi? + Eipä niillä ennen nähty + Ylös yhtänä väheä, + Otavata ollenkana, + Tuskin marjoja metsässä. + Vasta on ovi opilta + Avaraksi au'astunna. + + Kyllä taittaisiin taloissa + Ajallamme armiaalla + Tulla toimen tanterille, + Hyvän tiedon tietä myöten; + Vaan on menty männikköhön, + Kuiville katajikoille, + Vetelille vehkasoille, + Eksytty erämetille. + + Seurakunta Suonenjo'ella! + Anna kaikki anteheksi + Tämä miehelle minulle, + Jos olen pahoin puhunna, + Oman sää'yn suututtanut! + Elä kanna katkerata, + Pi'ä pitkältä viha'a! + Ei satu sanat sinuhun, + Joka kul'et kunnialla, + Ostat oikeilla rahoilla, + Jaksat myntillä hyvällä, + Laillisesti laitetulla + + Jos joku opin vi'aksi + Asiata arvoaisi, + Sepä pettyisi peräti, + Luikahtuisi luulossansa; + Ei ole opissa syytä, + Syy opin omistajissa. + Minä tie'än miestä monta + Seurakunnassa samassa, + Niinkun maassa muu'allakin, + Jok' on ehtinyt etemmä + Kulkea opin kujilla, + Kun ne miehet mainittavat; + Vaan ei ole ollenkana + Mielinynnä milloinkana, + Mennä myntillä pahalla, + Peiaellen pettämähän + Miestä missänä tilassa. + Haittana on kyyryhammas + Hyvän hampahan sivussa: + Väärä mies on moitittava + Seurakunnankin seassa. + + Tästäpä tämäkin seikka + Tuli mielehen minulle, + Kun ma kuulin itkemällä + Valittavan vanhan rengin + Seteliä semmoisia + Pannun palkaksi hänelle, + Vuoden päähän päästyänsä, + Ajastajan ahkerasti + Oltuansa orjan työssä. + + + +20. Karttulan kirkosta. + + + Yks' on mielessä minulla + Vanhanaikainen asia, + Kauan piilossa pysynyt: + Antanenko vielä ilmi? + + Oli aamu uuden joulun + Ennen Sittingin eläissä, + Kun ma kävin Karttulassa, + Siellä Sittingin talossa. + Tuolla tuttu kauppamiesi, + Papin poika Kannuksesta, + Oli aamuna samana + Silloin Sittingin salissa. + + Herrat ruotsia rupesi + Keskenänsä kelpolailla + Syyvessänsä syytämähän. + Kahen miehen rengin kanssa + Oven pielessä olimme. + + Minä en mitänä tiennyt, + Mitä herrat haastoi silloin; + Tuota kuitenni kysäsin + Rengiltä rehellisesti, + Mitä herrat haastelivat. + Se tuon selvitti minulle, + Sitä Sittingin sanovan, + Porisevan porvarille, + Kuinka huono herran huone, + Halpa rau'ennut rakennus, + Kellojalat kelvottomat + Karttulass' on kauan ollut. + + Porki, porvari, sanoopi: + "On tei'än oma vikanne, + Kun etten kuria anna. + Sekanen on seurakunta, + Se se paljon seisottaapi + Yhteisen asian tointa." + + Sanoi siihen kirkkoherra: + "Eipä miehet milloinkana + Keskustele keskenänsä, + Puhu puolella sanalla, + Että kirkko kiirehesti + Kohta korjattaa pitäisi, + Vaikk' on lattia lamassa, + Sisusvärkit vässällänsä, + Katto kaikki sammalissa. + On sitä minulla siinä + Ehkäpä elinajaksi, + Eipä taida ollakkana + Miestä pitkäistä minussa; + Sairaus on sangen pitkä, + Kaiken talvinen tavannut, + Etten kirkkohon kyennä. + Nyt mä sinne mielin mennä, + Ehkä saatan saarnatakkin." + + Hevosella kirkkoherra + Lasketti lahden ylite, + Hohfreeni minua hoihki + Käy'ä kautta kammarinsa, + Antoi siellä aika ryypyn, + Rupesi minun rekeeni. + Lau'astiin lahden ylite + Kirkon puolle kiirehesti, + Siitte kirkkohon sisälle. + Siellä Sittingi selitti, + Antoi armot uuden vuoden, + Otti salmista sanatkin + Eniste esipuheeksi, + Juuri voimasta Jumalan. + + Pääsin penkkihin minäkin, + Istuin vieressä isännän, + Antti Karttusen keralla. + Penkit ne porahtelivat, + Laudat ne lavahtelivat + Penkin reunoista peräti + (Valetta vähän lisäksi) + Eihän monta maahan puonnut. + + Minä puhun puolestani, + Ja panen pari sana'a: + Taitavat talon isännät + Kaiketikkin Karttulassa, + Niinkun maassa muuallakin, + Taitavat ja tahtovatkin + Mahin maallansa piteä + Kaunistella kartanonsa. + Mikä lie nyt liika mutka, + Ett' on yhteinen asia + Tau'onnut takapajulle. + Kuuluvat sitä sanovan, + Väliste vähän puhuvan: + Kirkko oisi korjattava, + Oisi kello ostettava, + Oisi tehtävä tapuli, + Jos nyt rikkahat rupeisi, + Köyhät kiljuen perässä. + Liekkö totta, vai valetta, + Hukka tienneepi totuu'en. + + Kerran yksi kerjupoika + Kävi sieltä Karttulasta, + Puhui pulskia puheita, + Sanoi paksuja sanoja: + Olla kirkko mikä olla + Päältä katsoen katala, + Siellä Sirenius sisällä + Päästääpi aika porakan, + Ja kun Mäkliini meneepi + Saarnastuolille tuleepi, + Ei silloin sanoja puutu, + Kun ois kuuliat paremmat. + + Sen nyt tietävät tytötkin, + Mitä pojatkin puhuvat, + Karttulass' on kehno kirkko, + Halpa, rauennut rakennus. + + + +21. Hevosen kuolioksi ajosta. + + + Vieras vitsalta tuleepi, + Kestikievari kysyypi: + Mihinkä menossa miehet, + Kunne herrat kulkemassa? + Onko käypä ruunun käsky, + Vai onko oma asia? + "Pankate paras hevonen, + Antakate aika ruuna; + Ei kestä keväinen varsa, + Kukas tammoja takaisi?" + Siitte tielle tultuansa + Jopa naukui nahkasiima + Varustettu varren päähän, + Jolla ruunat ruoskitahan, + Orihit opetetahan, + Tammat teh'ään taitaviksi. + + Hollimiehet haastoi silloin: + "Onko luojalta luvattu, + Esivallalta vapaus + Kulkea sillä kurilla? + Mitäs Jaakoppi Juteini, + Herra Sihteeri sanoopi + Pirun pilkkoja puhuvan, + Viiksarin viheltelevän? + Mik' on mahti maalimassa + Varsin taipunut tavaksi, + Ettei huoli huonot herrat, + Jos hetken hevonen seisoi + Talvisella tantereella, + Eli heinähelle heillä + Paarman aikana parassa? + Itse suutansa sukivat, + Vielä viipyvät sisällä, + Viimein viskaaksen rekeensä, + Eli käyvät kärryihinsä, + Kyllä se kylän välillä, + Maksetahan matkan päällä, + Naukumalla nahkasiiman, + Ongen siiman oikomalla + Kunnon kutsarin käsissä." + + Kettu koiralta kysyypi: + "Kumpi kuolema parempi, + Kumpi helpompi hevolle: + Tuoko koivunen kurikka, + Vaiko piiska pitkäsiima?" + Koira vastaapi ketulle: + "Yhtä se sulle tekeepi, + Kuoli se kummin tahansa, + Kosk' ei tuosta korpit huoli, + Saa se silmän kummaltakin." + + Ei sanat Savosta puutu, + Ei Savo sanoihin suutu. + Talonpoika tappoi tamman + Sill' oil koivunen kurikka; + Herralta hevonen kuoli + Nahkasiiman naukumalla, + Kulkemalla kuuden virstan. + Vähänkös väliste saavat + Hollimiehet hoijakkata? + Niskatalkkunat tapaavat, + Kun ne kuskiksi rupeevat, + Ottelevat ohjaksia. + Silloin kulki kumma herra, + Se pyys' ongella oritta: + Sai se ongella orihin, + Orihin ja oivallisen, + Eikä tarvinnut täkyä. + + Pojat portilla puhuivat, + Kartanolla kalkuttivat: + Ei hyvä hyl'yksi jou'a, + Vaikka on vahinko tullut, + Kaikki korjata pitääpi, + Mikä kelpaapi kaluksi, + Nahka nylkeä sel'ästä, + Siitä suutari tekeepi + Kauppakengät kelvolliset, + Jotka ostaapi ajaja + Kestingissä käy'äksensä, + Saisipa samati vielä + Satul'maakari satulan, + Elikkä oriillen ohjat, + Taikka päitet tamman päähän + Kampamiehelle kaviat, + Harjajouhet jouhikkaiksi. + + Hännästä hyvän tekivät + Muinoin ukkomustalaiset + Ongen siiman oivallisen, + Avullisen ahvennuoran; + Rasva laukun voiteheksi, + Vuokkiniemen vutjanoille, + Lihan saavat linnut syy'ä, + Koira karvat päästä vie'ä, + Maksa ja keuh'ot ketulle, + Suolet surmaksi susille, + Luista ei mitään lukua. + + + +22. Papin ja lukkarin saatavista. + + + Kerran yksi loisi vaimo + Näki pilan Pieksämä'ellä, + Suonenjo'ella suuren kumman, + Kun on sattui saapuville, + Koska maksettiin papille, + Saarnamiehen saatavia: + Leipä paimenen kakuksi, + Voita kuitenkin kupissa + Vähintä tiaisen verta, + Villa varpusen kokonen, + Eikä lintua lisäksi. + + Sama vaimo sattui vielä + Vanhan kanttorin kotihin, + Koska pohjilta palasi: + Sen oil tullessa tupahan + Käissä lampahan käpälä + Eikä toista toistaseksi. + + Sama vaimo sanoi tuossa: + "Missä lihat, missä linnut, + Missä ne leveät leivät, + Kussa ne parahat paistit? -- + Eipä missänä mitänä, + Ei pahoin pölähtävätä." + + Pian pantaman pitäisi + Vuohi jospa vuo'eksikin + Suonenjo'elle lukkariksi + Se ehkä heinillä eläisi, + Määkisi havuilla männyn; + Ei pitäis mokoman miehen + Omin ruokinsa oleman, + Rannalla rasvattomalla + Virren päätä päästämässä. + + + +23. Ketunpoikain elättämisestä. + + + Kerran kettu miestä neuvoi, + Metsän otsina opetti: + "Minä luojani luvalla, + Tekiäni tuomiolla, + Laitoin pienoisen pesäni, + Majani matalanlaisen, + Kaivoin tuonne kankahasen, + Vaaran rintahan varustin." + + Siinä siittelin sukuni, + Kasvattelin kaltaiseni, + Siinä vatsani vajensin, + Sokiana synnyttelin + Ruskiat revon näköset, + Metsän piskat pikkuruiset. + Sinä kannoit silmitönnä + Minun poikani polosen, + Näkemähän nälkäpäivät, + Kitu-viikot viettämähän, + Kaukana emon ko'ista, + Pesän pienoisen periltä. + + Kuuleppa, kylän isäntä, + Oot suvussasi omassa + Monta nälkäistä näkevä, + Onnetonta orpolasta. + Ota niitä orjiksesi, + Kanna niille maitokauha, + Keitä niille keuhkovelli; + Kyllä kettu kerkiääpi, + Emäraukka ennättääpi + Imetellä itse niitä, + Kasvatella kasvamansa, + Metsän ruu'illa ravita, + Syötteä salon paloilla. + + Kun ne kasvavat katalat, + Emon koolle ennättävät, + Meneviksi metsän päälle, + Pyytömiesten pyy'yksille, + Paa silloin salolle sangat, + Auki raudat rannikolle, + Kankaalle käpäläkanto, + Niihin nirhoja nimeksi, + Pyy'ä pyssyllä metsästä + Jalan neljän juoksevia, + Siiven kahden kiitäviä. + Siihen on lupa sinulla; + Sitte saalis saatuasi + Ota korvista kopeikat, + Selkärannasta siniköt, + Kaksinkin koko ketusta. -- + Sit'ei kielletä sinulta; + Kuolla kumminkin pitääpi. + + + +24. Piipunperästä. + + + Kuule ensin, katso siitä, + Ota vaari, vanha muori! + Kuinka kummalta näkyypi + Tämän aikainen elämä. + Kaikki pojat, kasvavatkin, + Miehet muutkin jos minäkin, + Piipun pohjalla pilaavat + Suunsa seu'un semmoiseksi, + Jott' on leukansa li'assa, + Poskipielet pullollansa, + Koko suunsa surkiana. + + Muinen söivät Mustilaiset + Piipun pohjia poloset, + Konnat suuhunsa kokivat, + Karetsia kaavitsivat. + Siitä ottivat opiksi, + Mei'än miehet mielityöksi, + Nuoret miehetkin mokomat, + Pojat puoliparrattomat, + Sillä suutansa sukivat, + Huuliansa huuhtelevat. + Ei lemmot leposialta, + Vuoteheltakaan väräh'ä, + Ilman karstan kaivamatta, + Ihvien imeksimättä, + Vielä virkahan vähemmän, + Ulkotyöhön ollenkana, + Kun ei poskessa poroa, + Suussa tuhkia tupakan. + Kyll' on siitte päivän päälle + Parta paksuna porosta, + Ihvestä iho sininen, + Hihat hi'essä, helmat no'essa, + Rintapielet riivanteissa. + + Ilmanko akat sanovat, + Vaimot ne valittelevat + Pilattavan pai'at kaikki, + Kesken päivän pestäväksi. + Noin mä kuulin kummakseni + jonkun joukosta sanovan: + "Pitäisipä pyyhke'eksi + Vanha vaippa laitettaman, + Että aikoa enemmän + Pesemätä päästäisihin." + + Kun on kuitenkin kamala, + Ilkeä imeisten luona, + Puista puikkoa piteä, + Kuletella kukkarossa, + Niin siit' on sepälle työtä, + Valurille vahva käsky, + Kunnon neuloja kuvata, + Puikko puolta kyynäreä, + Kyllä kyynärän pituinen, + Tehtynä teräväpäinen, + Jolla karstat kaivetahan, + Jalo vilja väännetähän, + Piipun pohjat poskehensa. + Kyllä sitte päiväkaudet + Ei purukset suusta puutu, + Tukut karmilta katoa, + Ikipallit ikkunalta. + + Miehet muutamat sanovat + Pilattavan piiput kaikki, + Pohjat puhki pistettävän + Kareksia kaivettaissa. + Toiset ne toki puhuvat + Ett' on oppi oivallinen + Ja juuri komea konsti, + Maahan muuttunut tavaksi; + Muinoin toivat Mustalaiset, + Kusta lieneepi katosin. + + On tuosta tupakin jatko, + Jopa työlle joutusampi. + + + +25. Mustalaisista. + + + Suku musta Mustalaisen + Kansa laiska, kiertolainen, + Jolla on se outo kieli, + Kansan kaiken tuntematon, + Jot' ei kouluissa kysytä, + Oppihuoneissa osata; + Sitä äänellä isolla + Aivan pulskasti puhuvat, + Röyhkeästi röykyttyvät. + + Suku musta Mustalaisen, + Kansa työtön, kulkevainen, + Jok' ei kylvä, eikä kynnä, + Eikä niitä, eikä laita, + Leivän syö kun lemmon koira, + Pitääpi palat paremmat, + Kun se vanha vaivan-nähnyt, + Joka vääntääpi väkehen, + Työtä työntääpi hikehen. + + Kun on mailla Mustalainen, + On vaolla vartaita, + Kun on Tattari talossa, + On valehet vallan päällä; + Ruoska tullessa tupahan, + Kalu julma kainalossa + Varsin tappelun varalla. + + Mitäs äijä äyhkäseepi? + Hevoselle heinät ensin. + Akka, mitäs se sanoopi? + Siitäkö sialle ruoka, + Piimäpytyt itsellensä, + Lihat leivät lapsillensa; + Siitä villat viimeiseksi, + Pellavatkin päälle vielä. + + Siin' on ensin siunaukset, + Loh'ulliset loilotukset, + Kirouskin kiirehesti, + Kun ei käyne mieltä myöten. + + Suku musta Mustalaisen, + Kansa laiska, kiertolainen: + Miehet on mitättömiä, + Akat on avuttomia. + Mikä miehistä parahin, + Kutsutaan se kuohariksi, + Sanotahan salvuriksi: + Mutt' ei miestä millonkana + Muuhun ollut ollenkana + Tässä laiskassa lajissa, + Koko konnassa su'ussa. + Muuan akka Mustalainen, + Koska kortilla povaapi, + Talonpojan tyttärille, + Ennustaa hyvän elämän, + Naima-onnen oivallisen, + Saapi niiltä suuret palkat; + Se on akoista apua. + + Kysyppä kylän ukoilta, + Mist' on muona Mustalaisen, + Mistä kaikki vaatevärkki, + Koreutensa kotosin? + Heill' on kyllä herrasnuttu, + Mutt' on mustalaiskujeita; + Heill' on paita palttinasta, + Vaan on alla narrin nahka; + Heill' on vielä herrashuivi, + Vaikk' on kohta korpin kaula, + Korpin kieli, korpin mieli, + Kokonansa korpin luonto, + Noitumahan, raikumahan, + Omin luvin ottamahan. + + Suku suuri Mustalaisen + Siev' on kyllä siittämässä, + Nuorra naimahan nopea. + Kuret niitä kuuluttavat, + Siitt' on viidassa vihitty, + Vaipan alla vahvistettu, + Yksi ensin, toinen siitte, + Mikä milloin, kuka kulloin + Vaihtokaupoissa valittu. + + Ihme on ikäni ollut, + Minun kumma mielestäni, + Kuinka kau'an kansakunta, + Esivalta voimallinen + Sietääpi sitä sukua -- + Miehiä mitättömiä, + Akkoja avuttomia -- + Kulkemassa, kiertämässä, + Puistamassa, paistamassa, + Viemässä, varastamassa, + Omin käsin ottamassa; + Ettei kiellä kiertämästä, + Neuvo niille muuta työtä, + Opeta oja-ukoiksi, + Sotamiehiksi sovita. + + + +26. Maaningan papista. + + + Onkos kuultu kummenpata, + Maalimassa mainittuna, + Pappia pahantavaista, + Luvatonta lukkaria, + Kun on Kuopion sisällä, + Maaningalla mainittavat, + Joill' on tavat taidottomat, + Lakimiesten laitettavat, + Seurakunnalta sanottu, + Keksittynä kehnommaksi: + Paha on näh'ä näkevän, + Paha kuulta kuulevankin + Askareita aikamiesten, + Virkamiesten miettehiä. + + Saatana on siansa saanut, + Juutas julkisen elannon, + Sielun paimenet pilanna, + Syntihin syvälle syösnyt, + Huoruutehen haikiahan, + Jonka itse ilmi annoit. + Riidan nostit riettahimman, + Keskenänsä kelvottoman, + Pahat sielun palveliat, + Josta oli oikeudelle + Tekemistä, tutkimista, + Koko vuosi kohdastansa, + Toinen puoli toista vielä, + Vaikk'ei pitkiä väliä + Yhtä kuukautta kulunut, + Kun asia urillehan + Tuli oikeuden etehen, + Lukkarin luvaton leikki, + Papin huoraus hävitön. + + Satakunnin kulki siihen + Totuutta to'istamahan, + Salaisuutta saattamahan, + Julki töitä tuottamahan. + Laihtui siellä lahnan purstot, + Si'an kinkut sitkistyivät, + Vähenivät voirasiat, + Ruunun miehet ruuvan söivät, + Kalakukot kaivelivat; + Viinapotut pohjillensa + Oikeutta outettaissa, + Riidan jatko riettahampi + Särki mieltä virkamiesten. + Tuli ilmi ilkeydet + Koiruudet kovin yleni, + Papinkin pahat elämät. + + Murhe tuotti mustat päivät, + Huoli haikean elämän. + Pappi tuo pahantapainen + Luuli virkansa vajovan, + Alenevan ansionsa, + Sylen siimoa sivalsi, + Köyttä kolmet kyynärätä, + Jota oksahan osotti + Aivan täy'en tunnon kanssa. + + Niin oli hulluna hävitön, + Varsin vaivata vi'assa, + Viratonna viipyi vuoden, + Pahuutensa palkkioksi, + Töiden tyhmien kuriksi. + + Ei se saata suuruksella + Itseään ylöspitä'ä, + Jok'ei naura narrin töille, + Papin joukolle pajata; + Vaikk'ei ole se asia + Naurun kanssa katseltava, + Kun on kappa kauluksesta + Naulassa nakottamassa; + Leipäpytty pyllyllänsä, + Oluttuopit vettä täynnä, + Kannut kaljan jäänöksiä, + Rästikirjat kiini pantu, + Risti rinnasta otettu, + Reki kaatunut kumohon, + Kinoksissa kirkkoreisut, + Sakastihin suuri salpa, + Lupa on leivättä elä'ä, + Valta syö'ä särpimettä. + Toinen mies se toimittaapi + Asioita alttarilla; + Pappi katsoopi kanoja, + Kirkherra kiven kolosta. + + Apulaiset, aika miehet, + Syövät leivän lystiksensä, + Palkan ottavat perästä, + Kävellessä kappalaisen, + Viratonna viipyessä, + Jutellessa juttujansa. + + Kunpa saivat kerran kuulla + Opin oikian sanoja, + Silloin seisoi seurakunta, + Ihanasti istukseli + Pahat Maaningan pakanat + Alallansa saarnan ajat. + Apulaiset, aika miehet, + Kun ne astui alttarille, + Helähteli herranhuone; + Saarna oli sitä parempi, + Kaikin kuulta kaunihimpi. + Vielä nytkin viisahammat + Pienet lapset laulelevat, + Kilvan kiitosta jakavat, + Ikimuistossa pitävät, + Kun ne kuulit kunnon saarnat, + Vuosikauden kaunihisti. + + Silloin tunsi tuhmemmatkin, + Mitä ilmi annettiin, + Saarnassa selitettihin; + Nyt on istua ikävä, + Alallansa saarnan ajat, + Kun ei kuule kumminkana, + Ihmisparat ilmoitusta + Evankeliumin opista. + Sanapuolt' on saarna kaikki, + Puhe varsin vaivaloista, + + Ei sitä tunne tuhma kansa, + Yksipäiset ymmärtele. + Jonka tähden joukkokunta + Humalassa huutelevat, + Kiivastellen kirkkomä'ellä, + Kaksin kauppoja tekevät; + Pienet pojat piippu kä'essä + Vesakossa väittelevät, + Perän suuhunsa panevat, + Kareksia kaivelevat. + + Papin pojat, paskahännät, + Hävittömät häikäläiset, + Itse kurjat kuleksivat + Juomajoukot juohattavat, + Vievät viina rouvariin, + Aina ilkeesti elävät, + Viinan kanssa viettelekset, + Vesakossa vieretellen, + Mahallansa mättähällä. + Tyttäret tavattomasti, + Keno kauloin keikastellen, + Itseänsä ilmoittavat, + Saavat juosta saarnan ajat + Pitkin kirkossa katuja, + Kun ei anneta kuria, + Varoitusta vanhimmilta. + + Minä kerran muistan kanssa + Kuulin kummia sanoja + Puhuttavan pulskeasti, + Saarna ajalla arveltavan, + Kuinka vaarit vaintoilivat + Toisiansa torpparihin + Ottamahan aika ryypyt, + Tahi tasku-lekkeristä. + Kesken meiningin menivät, + Amenetta astukselit, + Soittamatta suorastansa. + + Paljon niit' on pappiakin, + Jos on pappi parkojakin; + Ilmankos ne ihmisparat + Hakelevat hartahasti + Sielun ruoka'a suloista, + Opetusta oikiata. + Herännehet hengelliset + Eivät löy'ä loh'utusta + Saarnamiehiltä mitänä; + Täytyy kulkea kylässä + Luona veljien veläitä, + Kokoukset kohti käy'ä, + Vaikk' on kielto Keisarilta, + Esivallalta varoitus, + Yhtä hyvin yöllä käyvät, + Piilo kirkkoja pitävät, + Josta ovat onnettomat + Saanut sakot suuremmaiset, + Kuritukset karkeammat, + Rangastukset raskahimmat. + + Kirkko on kivijalalla + Kohotettu korkeallen + Maaningassa mainitussa, + Herran huone hengellinen + Aivan uu'esta rakettu, + Joka on kaikilla kohilla + Juuri julkinen rakennus. + Saarnastuoli on sangen kaunis, + Messu-alttari ihana. + Lasit ovat laitettuna + Liki katon korkeuiset: + Ovet kanssa oivalliset, + Joista vaikka joukottaisin + Sopii astua sisälle. + Tapuli on täy'ellinen, + Kellotorni kelvollinen. + Mitäs siitä on mieli hyviä, + Harmi haikea perästä, + Kun ei ole paljon paimenesta, + Milloin se on mielipuolla, + Milloin varsin mieletönnä, + Toinen silmä on sillurassa, + Toinen silmä killin kallin. + + Joko haastan haisevia, + Puhun niinkun puolihullu. + Ei ole se oma vikansa, + Kaikki on Jumala luonut + Aivan yh'estä verestä + Ilman alle ihmiskunnat. + Mutta kuitenkin kysynen: + Kuinka se toki sopiipi + Olla vartia vakainen, + Neuvon antaja ihana + Siinä Herran Siionissa + Jok' on itse ensimmäissä + Lautamiehen leu'an alla + Jaaritusta jatkamassa, + Asioita antamassa, + Käskyjä käräjän teillen? + + Ei pitäisi papiksi panna, + Mielipuolta milloinkana, + Pöykeitä pyhälle työllen. + Ilmi työt on ilkiöitä, + Salajuonet saastaisia, + Naapurilta naurattavat, + Ei se rannia rakasta, + Eikä seuraa säätyänsä, + Niinkun se on näissä nähty, + Esimerkiksi äkätty -- + + Maaningalla mainitussa + On isäntiä itsessänsä, + Ymmärryksen ystäviä, + Kun ne peiaita pitävät, + Tahi tansit laittanevat; + Niin ne herransa halulla + Vaativat vapasukuset. + + Halolassa oli hautajaiset, + Surupäivä suuren herran, + Johon oli kuulut kutsuttuna, + Vaa'ittuna valtamiehet, + Herrat arvosta isommat, + Kunniasta kuuluisimmat. + Kutsuttihin kappalainen, + Toivon kanssa toivottihin. + Sy'ämessä oli salaiset juonet, + Viha veljien välissä, + Ylenkatsoi kutsumuksen, + Ettei tullut ensinkänä. + + Vielä on toinenkin to'istus, + Sy'än synkeä havaittu + Peltolassa peiaisissa, + Rouvan kuolokutsonnoissa, + Johon oli kuulut kutsuttuna + Sukulaiset, suuret herrat. + Kutsuttiin myös kappalainen, + Viran työtä täyttämähän, + Tavallista toimitusta. + Ylpeys oli yhtä kaikki + Sy'än raukka synkeämpi, + Kovempi kun kirvesrauta: + Ylönkatsoi kutsumuksen, + Viran työnkin vielä jätti, + Olisi saattanna sanoman, + Koko maassa mainittavan, + Häpiän hävitön tehnyt + Kunnialla kutsuvallen, + Jos ei Lyra, lankopappi, + Olisi osannut tulla + Kovan ilman estämähän, + Joka teki toimituksen, + Virastansa vaarin otti, + Ei ollut puutosta papista + Eikös ne oo erhetykset, + Polosella mielen puutos, + Tahi suuren sy'ämen valta. + Siitä mä sinua kiitän: + Tunnet tuntosi hyvästi, + Arvaat asian polven, + Vaikka vallat vaatisivat, + Tahtoisi talon isännät, + Kestinkiinsä kutsuisivat, + Ele tule turmioksi, + Poies poista itseäsi. + Nuoret herrat naurelevat, + Kompilla kovin puhuvat, + Herjaa pilkkana pitävät. + + Se on kuulla kummempata, + Näh'ä vielä vaikiata, + Kun on pojat pappilassa + Häihin kutsutut katalat; + Niin ne ovat onnettomat, + Niinkun su'et surkiasti + Näl'än kanssa nääntyneet, + Eli mustat mustilaiset, + Haakerin hävitön joukko. + Kun ne nokki rokkareista, + Kalamaista kynsillänsä, + Humalassa huutelivat; + Johon on mulla merkki vissi, + Esimerkki ennen nähty. + Minä muinoin Maaningalla, + Iinsalmen ison rajalla, + Lapin maassa laakeassa, + Kävin häissä käy'essäni, + Matkustaissa matkojani + Mykkälässä mainiossa. + + Minä outo, äkkinäinen, + Niinkun muutkin muukalaiset, + Oven pielehen pysäytyn + Käytöksiä katsomahan, + Kuinka julmat juutalaiset, + Papin pojat paskahännät, + Ihmisistä ilkeimmät + Marsivat majuorin lailla, + Hemmin lailla hölkyttivät, + Niinkun muutkin mustalaiset. + Lauloit kanssa loilottelit, + Niinkun su'et soitimessa. + Pillit oli kun piiskavarret, + Mustalaisen ruunan ruoska, + Oton oikea opetus. + + Vielä niill' on virka suuri + Kun ne koiria kokoovat, + Hiiren syöjät hirttelevät, + Teilit valmiiksi tekevät, + Joihin kissat kiinittävät, + Koirat kynsistä vetävät, + Särpimeksi säästelevät. + Hyvä on hylky tarpeessa, + Heittiö hätä varana. + Kaikki ne ruu'aksi rupeevat, + Pappilassa paistetahan, + Kun on kuorehet märännä, + Kiiskin kalat katkeraksi, + Ruoko virran vieremillä + Heittiöksi heitettynä. + Niitä Kalle kahven kanssa + Pyyteleepi paistiksensa. + + Kallen kä'ess on kahvipannu, + Oota antaapi enissä + Ruman rau'an Ruokoveellä + Rokkajauhosta ryätyn, + Soturiksi suolapalli. + Ranssi vakkoja vetääpi, + Seisoi säkki kainalossa, + Johon kutsui kuoreheita, + Kiiskin poikia kivoitti. + Aaroni enissä antoi + Säkin täy'en särpimeksi, + Tahi paistiksi papille. + Vielä Kalle vaikuttaapi: + "Kovin nyt kahveni meneepi, + Rokkaruoka runsahasti. + Pistä Pietari liseä, + Katso vielä Karhunenkin, + Nälkä ompi nähtävästi, + Särpimestä suuri puutos, + Keittoruu'asta kovempi. + Juhla ompi joutumassa, + Hetikohta helluntaki; + Anna veikkonen apua. + Eipä sitä evästä jäänyt + Paljon suuhun pantavata, + Kissan kuivatut nivuset, + Lauta-Husson koiran kylki, + Ratikaisen leivän loppu, + Räkänenän rieskan kanta, + Voita viimeinen vipale, + Taisi olla tiaisen verta. + Viina loppui varsin kaikki, + Olutta ei ou ollenkana." + + Hätä saattoi haihtumahan, + Kellarihin kertymähän, + Tuomarin tukon sisälle, + Yöllä aivan yksinänsä, + Luvata lukon sisällen, + Salvan taakse suuri paatos. + Olisi ottanut apua, + Varsin varkahan tavalla + Herkkuruu'at helluntaiksi, + Sunnuntaiksi suuruspullon. + + Alpiini asian tunsi, + Kuuli riskehen rasian, + Putelista pulputuksen, + Kellarista kehnot tuumat. + Huudon nosti huikeasti: + "Tuokaten minullen miekka, + Jolla rosvot rohkeasti + Kartanosta karkottaisin." + + Otti lyh'in oivallisen, + Lasiseinän selkeämmän, + Valkean nä'ön varaksi. + Kallen halsissa havaihti, + Keksi narrin kellarissa. + Silmät katsoopi sikana, + Alahalla arveleepi, + Nenä kengän kantapäissä. + + Alpiini sanoi samassa: + "Ompa sulla oiva reisut, + Askarehet aivan vissit, + Kulet toisin kuoporoihin, + Luvata lukon sisälle. + Tavaton on tutentille, + Mah'oton magisterille, + Koulun käyneelle kovempi. + Filosohvia ei suvata + Olla yöllä yksinänsä + Luvata lukon takana." + + Kyllä Kalle kärttämässä + Monen moitti mustilaisen, + Haakerinkin haastamassa, + Jätti akkoineen jälelle. + Se on varsin vaikiata, + Nytkin kuulla kummempata, + Kun se painui polvillensa, + Alas maahan ahkerasti. + Antoi aivan ainoankin + Rukouksen runsahasti, + Kumarteli, kunnioitti + Puolen tunnin polvillansa. + + Huuto kuului Hussolassa, + Saaresta sanoma kumma: + Koira on kuollut kunniatta, + Ammuttuna aivun kautta, + Joka on Kallen kainalossa, + Penuherran reen perässä, + Kurjan kulkiissa kotia. + Koiran kinkku kirstun alla, + Kirstu täynnä kissan päitä, + Kattia kapusäkissä, + Kuoreheita kukkarossa, + Jotka tuopi tuomisiksi, + Salin pöy'älle paneepi. + + Ranssi on vielä vikkelämpi: + Kun se Ouluhun osasi, + Kulki suolakaupungissa, + Turkit tuopi tullessansa, + Mustapuuhkan Pohjanmaalta, + Kainuhusta karvapelsin, + Nahkavaattehen varasti. + Vielä syöpi viilipytyt, + Maksamatta maitokannut. + Koko Kainuhu valitti, + Hulikoita huutelivat, + Mainitsivat maitojansa + Papin pojalta perästä. + + Kerran katsoin katkerasti, + Äkkäsin yh'en asian, + Tunsin varsin tuhmimmaksi, + Ilkeäksi ihmetyöksi, + Kuinka Kalle kauhiasti, + Istui miesi ilkeämpi, + Alttarai'allen asettui. + Saarna ajan aika narri + Istui paikalla pyhällä, + Kopeasti korkealla. + Tupakissa oli turvan seutu, + Karetsissa kasvot kaikki, + Viinapottu oli povessa, + Lasi-pullo lakkarissa. -- + Ei ole se istuin ilkiöitten, + Eikä tuoli tupakka-Jussin! + + Vielä minä vihastuin siitä, + Kun ne laittoi laulamahan, + Panivat pyhälle työlle + Luvattomat lukkariksi, + Parkumahan paskahousut, + Kissan syöjän kiljumahan, + Kunniahan koiravouvin. + Vaan ei oo kumma kunniaksi, + Jok' on kaikki koulut käynyt, + Opin oikian hakenna. + Magisteri on mah'oton, + Filosohvi suuri viisas, + Käynyt kaikki koiran konstit, + Akatemiat asunna, + Tavinniemen tallin alla, + Tahi tallitunkiolla, + Peräniemellä peh'ussa, + Uunin päällä oivallisen, + Kyökin piisillä paremman. + + Vielä sanon viimeiseksi, + Sanan puolen pulskiasti, + Tahi kaksi kaunistusta. + Paljo on tehnyt pappilassa, + Rakentanut raskahasti + Seurakunta surkeasti: + Seinät suuret seisomahan, + Jotk' on kaikki kaatununna, + Rakennukset rau'ennunna. + Nyt on tehty toiset seinät + Paljon ennistä paremmat, + Pytingit papin varalle, + Kun oisi kunnolleen pitäjä, + Hallitsia huonehien. + Ei la'asta lattioita, + Siivota salin sisusta, + Kammaria kaunistella, + Vahingossa viikon päästä. + Pesust' on peräti laiskat, + Kerran vuossa, kerran kuussa, + Joulukuussa kuuluisassa. + Lattiall' on lapsen paskat, + Kanan paskat kaapin päällä, + Syöttöporsahat sisällä, + Tinakooli koiran e'essä, + Posliinit porsaan jal'oissa. + + Kun se rouva lapsen saapi, + Tahi siittäpi sikiön, + Likasia on raukan rievut, + Ryökäleitä rievut kaikki, + Kovia kun koskuttormi, + Tahi talon säkkivaate. + Ei niitä kestä kehno ruumis, + Iho nuori itkeväisen. + Huuto huikea tuleepi, + Valitukset vaikiaksi. + + Elä suutu seurakunta, + Vielä nytkänä vihastu, + Jos minä sanan sanoisin, + Vielä virteni lisäksi. + Papin poi'sta pahoista, + Maaningassa mainitussa. + Ei niitä keisari kehoita, + Eikä huoli hovirätti, + Pispat pilkkana pitävät, + Poies viskovat virasta, + Sotaherrat heittiöiksi, + Antoi apsietin käteen, + Kirjottivat kiirehesti, + Harmahan paperin päälle; + Kun ei ole opin ottajata, + Toimitusten täyttäjätä, + Papin poi'ssa pahoissa, + Vaikk' on kasvot kaunihimmat, + Miehen mitta mieltä vailla; + Josta muistan muutamiksi + Sananlaskun suomalaisen: + Kanna vettä kaivohosi, + Lainehia lähtehesen, + Ei se pysy polvenansa, + Istu ilmoissa ikänä: + Ei mieltä mitalla saaha, + Panemalla päähän panna. + + Nekin virkahan viruvat, + Toimituksihin tulevat, + Joihen ei ou isästä iloa, + Eikä auta äi'in armot, + Syntyjänsä suomalaiset, + Oppimattomat olevat: + Kopeikan kylästä saavat, + Leipäpalan palkaksensa, + Jyväkouran kohtalaisen + Virren värsyn veisattua. + Opin käyvät yhtä kaikki, + Läpi maita matkustavat, + Akatemiat asuvat. + Mistä tulee mittaria, + Mistä pappia pyhiä, + Vielä tuomarit tuleepi, + Siitä herrat suuremmaiset. + Ei sie'ä sinä ikänä + Papin pojat paksupäiset + Kuulla kunnian nimeä, + Joill' on pää kun pässin otsa, + Maitolasku laavullinen. + + Vielä ne virsiä tekevät, + Laulun teille laittelekset, + Rupeevat runon tekohon! + Ei se tule tuhman päästä + Sanat säätyksi sialle, + Paikallensa passatuiksi. + Sanat toistansa sahaavat, + Kirjoitukset kihnuttavat. + Ei si'an pitäisi siihen + Runotyölle työnnätellä, + Jok' ei oo luotu laulajaksi, + Virren töille toimitettu. + Ei ne tule tuhman päästä + Lauluvirret laa'ulliset; + Sillä pitääpi parempi + Oppi olla oikeampi. + Häpiäksi hyö rupeevat, + Virren töille työntelekset. + + Voi minä polonen poika, + Kun olen kuitenni puhunna, + Puhunna parempiani, + Isompia itseäni, + Sukuani suurempia, + Pappia pahoin puhunna, + Papin pojat pilkanunna, + Nauranunna nappirinnat; + Jos vielä joutunen itsekin, + Sattunen Savon sanaksi, + Suomen maassa maineheksi! + Joko laaten laulamasta + Lasken lauluni lopulle? + Kosk' en jaksane jutella, + Enkä yksin ymmärtäne, + Tarinoi'a tarpeheksi. + Uni minun uuvuttaapi, + Kiini silmäni sitoopi. + Suuni sulkea pitäisi, + Kiini kielen kantimeni; + Pää on kieleni kipeä, + Kuiva kurjan kulkkutorvi. + + Vaan en saata vaiti olla + Ikävässä iltakautta, + Sanat suuhuni tulevat, + Ajatukset aivohoni, + Öitä pitkin maatessani, + Koiras-pelit korvilleni + Papin poikien pahojen; + Kun niitä kylä puhuupi, + Nurisevat nuoret miehet, + Valittavat vanhemmatkin. + Sanat kuuluvat Savosta, + Kainuhusta kaipaukset, + Mainitsevat markkinoilla, + Kuopiossa kummeksivat + Papin poikia pahoja, + Ilkiöiksi ihmisiksi. + Kumu kuuluupi kylähän, + Tohu toisehen talohon, + Missä miehet Maaningalta + Hurjapäiset kuleksivat. + Kaikki niitä kauhioiksi + Julistavat juomariksi. + + Elä suutu seurakunta, + Kanna mieltä kankeata, + Viaton vihasy'äntä + Minulle miesi paralle, + Jos minä mitenkin lienen + Paljonkin pahoin puhunna! + Tämä on kirja kirjoitettu + Tuolla puolla tuulimyllyn + Koivusen kiven takana, + Leppä lehmän lautasella. + Kyll' on tässä kerraksensa, + Eipä se lukia laiska + Lu'e loppuhun tätänä. + + + +27. Talonpoika Tuovisesta. + + + Suitset suuhun hullun varsan, + Päitset päähän mielipuolen, + Sananlaskussa sanovat + Suomen syvät Suomalaiset. + Pah' on kuulla kummitusta, + Näh'ä varsin vaikeampi. + + Sanat kuului Kuopiossa, + Markkinoilla mainitsivat + Tuota Tuovilan taloa + Rikkahaksi riistan vuoksi, + Elosta erinomate. + Se oli kuulu Kuopiossa, + Maaningalla mainittava, + Rahan vuoksi varsin vahva, + Tavarasta täy'ellinen, + Suomen maassa suurempia, + Vielä arvosta isompi, + Kunniasta kuuluisampi + Ollut aina näihin asti. + + Siin' oli itse isäntä + Lakikunnan lautamiesi, + Viel' oli uskottu hänelle + Rahakassat seurakunnan + Kirkon töissä tehtävissä, + Pantu paljon kansan päälle. + Vaan nyt kuuluupi kylästä + Puhelevat puuttuneeksi, + Kadonneeksi kattiloita + Tuohon Tuovilan talohon, + Seurakunnan kuuluisahan. + + Juho kantoi kattilata + Varsin varkahan tavalla, + Tuopi Tuovisen käsille + Kuparia kumman joukon, + (En minä enempi tiennyt, + Mitä se painoi puntarissa; + Liekkö leiviskät lu'etut, + Naulat kaikki kirjoitetut.) + Paita kastui kaikki tyyni, + Tukka tuntuupi mär'älle + Kattilata kantaessa. + + Viel' on toinenkin to'istus + Mulla tuttu Tuovisesta, + Kun se vaimon viekotteli + Lauttaheitto langoltansa, + Teki juutas julkiseksi + Ruma henki rohkeaksi, + Kutsui kultarenkahita, + Sormuksia saahaksensa; + Hussolan hyvät hopeat + Otti lahjaksi lusikat, + Koko kolmet kappaletta + Vähin hinnoin vaimovä'eltä. + + Hussoll' on hyvä to'istus, + Lusikoissa lu'etut merkit, + Jost' on juttu julki tullut, + Niinkun aina annetahan + Ilmi oikeat asiat, + Saapi julki suuri luoja. + + Vielä väärät velkakirjat + Tietty Jussi Tuovisella, + Nähty kirkon nähtävillä + Luona laiskan lautamiehen. + Niist' oli nimeksi juuri + Antanunna aineheksi, + Velkakirjan vastimeksi, + Merkiksi mitä hyvänsä: + Joko kahmalon kapasta, + Eli kapan kymmenestä, + Kellen kapan, kellen kaksi, + Liekkö kolmatta lisännyt. + + Ei sovi Suomen maassa, + On tuo outo muuallakin, + Ilkeä etempänäkin, + Turkin maalla tunnotonta + Ottoa omin lupinsa + Maksoa mah'ottomasti. + Eikä noita ennen tietty, + Ennenkun kuulin Kuopiossa, + Mainitsivat markkinoilla + Oikeutta onnetonta + Tutkittua tuomarilta. + + Se on kuulla kummempia + Rikkahasta riettahampi, + Vielä vääryyttä tekevän, + Ihmisille ilkeyttä; + Vaikk' on kyllä kymmeniä, + Itsellänsä yltäkyllin, + Tuhansia turkin alla, + Taalerit takana vielä + Kirstut täynnä kirjoitusta, + Velkakirjoja kovia. + + Synti on suuri synkeämpi, + Jos arvotta ottaisivat + Köyhät konstilla eläisi, + Varastaisi vaivasetkin; + Vaan se on sitä pahempi, + Hirmu synnin hirviämpi, + Kun tuo rikas riettahasti + Vielä vääryyttä tekeepi. + Kun se otti onnettoman, + Varsin vaivaisen tavaran, + Vielä lapset lahjan kanssa + Viekkahasti viekotteli. + + Mieli miestä hallitseepi, + Omatunto oikaseepi, + Mutt' ei tunne Jussin tunto + Tuota synnin synkeyttä, + Kadotuksen kauheutta, + Kun on hirmu helvetissä, + Liekki tuonelan tulinen, + Johon sielu siirtyneepi, + Kautta kuolon kulkeneepi, + Kun on saanut synnin kuorman + Täytehen ajassa täällä. + + Nyt minun puuttuvat puheeni, + Jutut Jussi Tuovisesta, + Eikä anna aika myöten + E'empätä etsiksellä + To'istusta Tuovisesta, + Jussin juttuja hakea; + Vielä puuttuupi paperi, + Läkki kaatu kaikki tyyni, + Käsi kanssa kankiana + Vapiseepi vaikeasti, + Suoni sormia vetääpi, + Pakottaapi peukalota, + Vaikk' on vielä viekkautta, + Mielessäni miesten juonet, + Aina ainoset asiat, + Korvakuulon kummitukset, + Mitä pojat pulskeammat, + Puhelevat pulloturvat + Tuosta Tuovilan talosta, + Jussin töistä julmimmista. + + + + +IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia. + + + + +28. Talonpojille. + + + Ei oppi ojahan kaa'a, + Ei taito takaisin työnnä, + Neuvo syrjähän syseä. + Ensin mies opetetahan, + Siitte hattu hankitahan. + + Joll' on oppia otsassa, + Sill' on nappia nutussa, + Housuissa hopiakello. + Kuninkaall' on kultaruunu, + Herrat hattua pitävät, + Kyntömiehell' on kypärä. + Herrat käyvät saappaissa, + Toisen vuoron tohvelissa, + Viertomies on virsuillansa; + Herran on kä'essä keppi, + Puhe pulska mestarilla, + Peltomies on pel'on alla; + Herroilla kupera kappa, + Syvä säkki mestarilla, + Talonmies, takana silmin, + Astuupi aitan ovelle. + Joll' on virka pienempikin, + Sill' on paita palttinasta; + Palomies on paikkaisissa, + Riihenpuija rikkuneella. + + Kuules kuitenkin minua, + Taitava talonisäntä: + Elä suutu säätyhysi, + Elä virkahas vihastu; + Vaikka vaivalla kovalla + Maasi mahtihin rakennat, + Pi'ät pellon pehmeänä, + Hankit halmetta lisäksi, + Ojit korpia kovia, + Väännät leivän lapsillesi, + Kannat kontissa evästä, + Viikon muonan mennessäsi; + Vaikkas vanhana valitat + Jäykäksi jäseniäsi, + Ruumistasi raukeaksi, + Kun ompi kipiä selkä, + Kaikki hartiat hajalla. + + Ei elätä pännä meitä, + Jos ei atrasta apua; + Kun et kyntöhän kykene, + Etkä kestä korpitöissä, + Pi'ä pojille porua, + Opeta työtä tyttärille, + Aja pellolle perettä, + Palolle paljon väkeä, + Kaskimaille kaikki joukko, + Niinkun niitylle ikähän. + Siitte siunoaa Jumala, + Tuopi aittahan oloa, + Rahakassan kammarihin, + Ettei jää verot vajaalle, + Maksot puutu puolitiehen. + Papit saavat saatavansa, + Lukkari oman osansa; + Kaikki muutkin kappamiehet + Suorittelet suosiolla. + + Sitä miestä mielellänsä + Herratkin hyvin pitävät, + Jolta saavat saatavansa, + Vähät viemiset välistä. + Sille vielä viipymättä + Kirkkoherrankin kotona + Kahvikuppi kannetahan, + Luona lukkarin samate + Aamuryyppy annetahan. + Nimismiehet mielellähän + Kelpomieheksi kehuvat, + Sanovat salituvissa: + "Istu nyt, hyvä isäntä, + Ota ryyppy oivallinen. + Pane'pa paritsat päälle." + Sille mestarit menevät + Työhön ilman tinkimättä; + Sille rengitkin rupeavat + Ilman paljon pyytämättä; + Pii'at vielä pyrkimällä + Laurinpäivänä paneivat. + Kasakoita kaikin ai'oin + Hänen työhönsä tuleepi. + + Tämmöinen talonisäntä + Saapi hankkia hatunkin, + Pai'an puhtahan piteä, + Ja siihen siniset housut, + Vielä västin oivallisen. + + Saankohan vielä sanoa, + Eli pikkuisen puhua + Oman sää'yn suosioksi, + Muihen mieliksi samassa? + Eihän maailma mahissa + Paitsi herroja pysyisi; + Herrat ei herrana kävisi, + Eikä mestarit eläisi, + Kun ei maata kynnettäisi. + Maasta maalima elääpi; + Sekä suuret, että pienet + Maastapa makeat saapi, + Maasta vääntyypi väkevät, + Hapan kaikki hankitahan + Kaiken kansan tarpeheksi. + + Siis sinä, siveä vaari, + Taitava talonisäntä, + Jolla on omasta työstä + Tavaroita tarpeheksi! + Et huoli hätäillä siitä, + Jos herra hevosen kanssa + Tuleepi tuvan etehen; + Käske kohta kiirehesti + Rengin riisua hevonen, + Kanna kauroja etehen; + Käytä herra kammarihin, + Pane pöy'älle pötyä, + Laita lapsi naapurihin, + Rannin vaarille varoitus, + Kutsu kanssanne ruu'alle; + Itse istu pöy'än päähän, + Ota pottu polvillesi, + Pi'ä kä'essäsi pikari. + Siitte haastele hyvästi, + Herran kanssa kaunihisti, + Tie'ustele taitavasti + Kaikki yhteiset asiat, + Kanssa kaukaiset sanomat. + Kun on siitä siitte päästy, + Laita saatavat samalla, + Panepa paras hevonen + Kyytihin kylänväliksi. + Anna ruokoa rahalla + Vielä muille vierahille; + Pi'ä vaivaisten varalla + Kala, leipä kaikin ai'oin; + Maksa palkka mestarille, + Rengille rehellisesti, + Koska kohtuutta anovat; + Vaan jos paljosta puhuvat, + Mahdotonta mainitsevat, + Suutu ja sano sinuksi, + Elä toiste työtä anna. + Ole muorille mukava, + Pi'ä perettä hyvänä, + Polta pirtissä pärettä, + Kammarissa kyntteliä. + Elä liiku li'assa silmin, + Elä astu einehettä, + Pi'ä kohtuutta kotona, + Reissuissa rehellisyyttä; + Niin sä astut arviossa + Pienen porvarin sivuhun, + Kauppamiehen kunniahan, + Etkä väärähän vaella, + Vaikka vanhaksi eläisit. + + + +29. Nöyryy'estä ja ylpey'estä. + + + Nöyryys on näkynyt aina + Joka sää'yssä sopivan, + Sill' on onnesta osansa, + Ajatustakin etua; + Ylpeys on yksi niistä + Vihattavista vi'oista. + Se se Aatamin alensi + Alas onnen kukkulalta, + Vajottipa Varaonin + Meren pohjahan punaisen, + Alensi myös Apsalomin, + Tammen oksahan kakisti + Hivuksistansa hyvistä. + Sama sattui Sauliinkin + Kuninkaalle kuuluisalle, + Ehkä päätänsä pitempi + Oli kansasta katsellen. + Vaikka sankari so'assa, + Leirissä leviä herra, + Pisti miekalla mahansa, + Satutti oman sapelin. + Vielä kovan Koljatinkin + Toinen otsahan osasi, + Ehkä herra haarniskoittu, + Rautapai'alla pu'ettu. + Sovinto on suurin niistä + Auttavaisista avuista, + Joista Paavali puhuupi, + Opettaa apostolimme; + Sovinto on suora polku + Onnen ovien sisälle, + Sekä korkeimman kotona, + Että majassa matalan. + + + +30. Entisestä ja nykyisestä ajasta. + + + Savon ukko, sarkahousu, + Pikimusta, pitkäparta + Päästi äänen uunin päältä, + Laski pankolta pakinan + Puhe oli aivan pulska, + Sanat kaikki sarvipäitä, + Jotka rikkoi miesten mielet, + Akat näytti närkästyvän. + + Lausui ukko uunin päältä, + pani pankolta sanansa: + "Elettihin ennen meillä, + paistettihin paksut leivät, + Verot markoin maksettihin + Taalerin talon asiat, + Kun ei kul'ettu kuvissa, + Maalatuissa matkusteltu: + Ajokalut kaikkityyni, + Voi'eltiin voitehella, + Siveltihin juuri sillä, + Jolla voi'ellaan venekin. + Akat vaipoissa vaelsi, + Villaröi'yissä röhötti. + Ukot sarkakauhtanoissa, + Kelsiturkissa köhötti, + Oli kellona otava, + Kukon virret viisarina. + Arveltihin ajan juoksu, + Tulo päivän tunnettihin + Ilman uuritta tuvissa, + Seinäkellon kertomatta. + + "Minä miessä ollessani, + Kun ma kul'in kaupungissa, + En kauan katuja käynyt, + Puhutellut puotimiestä; + Suolat survasin rekehen, + Rautakangin kannoin siihen; + Luoti pari painehia, + Vaimolleni lakkivaate, + Lapsille lakeripalli, + Inkivääriä vähäisen. + Olin ilmankin iloinen + Kapineilta kauppamiehen. + Heti valjastin hevosen, + Heti kukkaron kuristin, + Kissan nahan kiini käärin, + Koivet solmisin kovasti; + Enkä ennen lievittänyt, + Vasta vouvin vaatimalla, + Veroherran huutamalla. + Herrat veti vissit viivat, + Kaksi kuuta kuittihini. + Kesti silloin kissan nahka, + Vaikk' ei nyt vasikan nahka. + + "Nyt on aika aivan toinen, + Vouvin luku loppumaton, + Rahanpuute puuttumaton; + Rästikirjat kiirehtivät, + Nahka naukuupi punainen, + Monen karja kirjan päällä, + Alla ausionin hevonen, + Pannut panttina kylässä, + Hyvät ryysyt ryöstön alla. + Herra teillä, toinen meillä, + Ruunun käskyllä kovalla; + Mikä piti pitkin maita, + Toinen pyrki poikki maita, + Lautamiehet laukun tuovat, + Joista arkit aukiavat + Niiss' on rästit räknättynä, + Nurkissa pahat numerot." + + Ei ukko unessa ollut, + Ei paljon valetta pannut; + Vaan se oli sangen vanha, + Muisti muinoiset asiat, + Tiesi tämänaikaisetkin, + Vaikka nuoret naurahteli, + Pojat pisti pilkkojansa. + + + +31. Viinasta. + + + Kuules, viina, kun ma laulan! + Kuules, pulloni, puheeni! + Empä moiti mahtiasi, + Enkä voimias vähennä: + Olet kyllä oiva ruoka, + Siivosyöjälle suloinen, + Joka ryypyn ryyppeääpi, + Harvoin kaksi kallistaapi, + Kolmannest' ei konsa huoli. + + Kuinka kultainen kuleksit, + Herran lahja heilukselet, + Sy'ämessä syömättömässä + Eineryyppynä esitte + Annat aamusta varahin + Ruokalystin ruumihille; + Vaan jotk' ovat ystävänä + Suunsa kanssa suuttumatta, + Hankkivat halulla siihen + Kaikin ai'oin kaatamista, + Niillen on ikänsä ollut + Viina varsin vaarallinen, + Eikä se sukua katso, + Eikä säätyä eroita. + + Teki se ennen tengan rei'än + Talonpojankin povelle; + Potkasi se porvarinkin + Kauppakaaret kallellensa. + Saavutti se saarnamiestä, + Pani valmihin papinkin + Uu'ellehen teinin teille, + Lipan leu'alta pudotti, + Laulatteli lukkareilla + Väärän virrenkin välistä. + Toimittaapi toisen kerran + Tuomaritkin tuhnioiksi, + Lautamiehet laitteleepi + Juttumiesten mieltä myöten: + Käymähän käräjämiesten + Arkun kautta kaiket öiset, + Josta siitte päivän päällä + Kyllä torkkuvat tuvissa, + Oikeutta istuttaissa, + Virka vaihtui kohmeloksi, + Oikeus unennä'öksi. + + Minkä teki mittareille, + Minkä muille muutamille, + Virkamiehille vähille? + Nimismiehet niinkun muutkin + Paneepi pahalle tielle, + Viskoaa virattomiksi, + Toimittaapi torppariksi. + Se se seppiä pilaapi, + Suutaria, räätäliä, + Äkäseksi ärryttääpi, + Viepi tukkanuottasille. + Vielä vaimotkin vetääpi + Penkin päähän pyllyllensä. + Lakki päästä pyörähtääpi, + Pois nokka nenän koh'alta, + Joita varjele Jumala + Näkemästä, kuulemasta! + On outo näh'ä näkevän, + Kumma kuulla kaukaisenkin. + + Vasta minä vanhoillani + Oivalsin tämän asian, + Kuinka kunnia meneepi, + Aleneepi miehen arvo, + Kaikki rakkaus katoopi + Entisiltä ystäviltä, + Miesi velkahan vetäiksen, + Joka ryyppääpi rysyltä, + Viinan viljassa elääpi + Monet päivät pääksyttäisin. + Maaliman makea seura, + Tapa vanha tarttuvainen, + Jot' ei arvata alusta, + Saapi semmoiset vahingot. + Sill' on sielulla enemmän + Tekemistä tuonelassa. + Kun on kuolema tukinnut + Kulkun kuohuvan peräti, + Vettä viepi viimeiseksi, + Hunajasta ei hän huoli, + Eikä viinoja valitse. + + Yksi on ankara asia, + Joka täällä tutkintoa + Tarkempata tarvitseepi, + Varotusta vanhempata + Ihmisiltä ansaitseepi. + Kun jo kasvavat musikat + Kaksin kupin kaatelevat, + Ettei matkoilla evähät, + Eikä määrätyt rahaset + Kestä keskitiehenkänä. + + Kunpa häntä kuusin markoin + Poika pikkuinen paneepi, + Sievä siit' on siitte tulla + Kolmen taalerin koh'alle, + Tott' on tolppa irtanaissa, + Eikä lou'usta lukua, + Vähä riksistä rätinki. + Uskaltaapa ukko vielä + Toisellensakin tokaista: + "Ele ystäväin, pakene! + Seisoksele näillä seu'uin, + Niin saat suuhusi sinäkin; + Minä annan aika ryypyn, + Enkä heitä huomeneksi." + + Annas aika aamun tulla, + Miehellä on toinen mieli, + Kuitenkin kulunnin täh'en + Miesi päältänsä puhuupi, + Haikeasti haasteleepi: + "Vaikkas jo, kipeä kallo, + Tahdot harmista hal'eta; + Empä säästä sittenkänä, + Totta maksan minkä jaksan. + Tuolle taaleri tuleepi, + Tolppa toiselle koh'alle, + Koko loutu kolmannelle; + Vaan ei nyt varsin ruveta + Kuitenkana kuolemahan, + Vielä on viinoa kylässä, + Vielä sittenkin sivallan + Koko korttelin velaksi: + Autas, veikkonen, vähäisen! + Toiste maksan, jos ma jaksan." + + Aivan on asian kanta + Tällä lailla, lapsukaiset! + Minä sen to'eksi tie'än, + Ett' olen itsekin ollut + Taipuva tähän tapahan, + Saanut semmoiset vahingot: + Terveys on turmeltuna, + Kaikki rikkaus ka'onnut, + Matti taskussa makaapi. + Tällä suututin sukuni, + Esivaltani vihoitin + Näytin itseni olevan + Hyvänsuoville suruksi, + Irvihampaillen iloksi. + Olkohon opiksi muille + Jotka saanevat sanoa: + "Muita on mies opettanunna + Itse oli oppimaton!" + + + +32. Turhuudesta. + + + Yksi vaka vanha poika + Kävi kirkossa kesällä. + Kohta kun meni mä'ellen, + Näki joukon juopuneita, + Jotka pauhasi pahasti + Yöllistä elämätänsä, + Sanoivat sanan pahimman: + "Nyt lempo lopetti viinan." + + Tämä vaka vanha poika + Pistihin kirkkopiha'an, + Siell' oli koreat ko'olla, + Kiiltonapit kinkerissä, + Jotka nauroi nahkavöillä, + Nyörimyssyillä myhäili. + + Tämä vaka vanha poika + Otti askelen takaisin, + Meni tuosta männikköhön: + Siell' oli tarha tyttölöitä, + Miniöitä miekkosia, + Ehkäpä emäntiäkin, + Jotka puhui pummulista, + Silkistä sivertelivät. + Heitä luuli herrasvä'eksi, + Mutt' oli sanat suomalaiset. + + Tämä vaka vanha poika + Istui kuitenkin kivelle, + Pisti piippuhun tupakin, + Kuulosti pitemmän päälle. + Sanoi tyttö toisellensa, + Että se etemmä kuului: + "Vieläpä sull' on villaröiy, + Kotikarvoista hamekin, + Huivi kanssa huonollainen; + Oisit tok kotona ollut!" + + Sanoi taaskin toinen tyttö: + "Elä huu'a, herttaseni! + Ei oo käynyt kauppiaita + Koko talvena kotona. + Kävi poika Pohjanmaalta + Raahesta rahan anoja, + Ei se huolinna hameesta, + Eik' anna isä rahoja." + Sanoi taaskin toinen tyttö: + "Katsos tuota turmiota, + Antaapi minun isäni, + Vaikk' on itsekin velassa." + + Sanoi taaskin toinen tyttö: + "Jospahan nyt käypi teillä + Miehiä milloin hyvänsä, + Laukku semmoinen sel'ässä, + Jok' on pitkä poikkipuolin, + Käske käy'ä mei'än kautta." + + Tämä vaka vanha poika + Poltti piipun pohjillehen, + Kuuli siitte kellon soivan, + Kävi kirkkohon sisälle, + Kuuli siellä toisen kumman, + Sanoi toinen toisellehen: + "Köyhä kyll' on tuokin vaimo, + Koska on kuvaton myssy, + Kovin huono kaulahuivi." + Tämä vaka vanha poika + Veti nuuskua nenäänsä, + Pappi astui alttarille, + Enempätä ei hän kuullut. + + Tuli taaskin talven päälle, + Istui kirkon kynnykselle. + Siinä räätäli rapuilla + Seisoi selkänsä kenossa, + Visintieraten vikoja + Miesten, vaimoin vaattehissa. + Tuli tyttö turkki päällä, + Ihan uusi uutuhelma, + Vasta saatu valmihiksi. + Sen hän seisotti eteensä, + Otti kiini olkapäistä, + Rintapielistä piteli. + + Sanoopi samassa sillen: + "Kuka tuon on turkin tehnyt? + On tuossa vähän vikoa. + Eihän nyt koko kylällä + Tuosta tyylistä tykätä." + + Silloin sen imeisen silmät + Vesikierteillen kihahti. + Sanoi raukka räätälille: + "Niinpä ne sanovat muutkin, + Niin sanoi sisarenikin, + Ettei tuota päälle panna + Ennenkun se entratahan. + Hyvä mei'än mestarimme! + Tulisko tuosta kalua, + Jos toisin tei'än käsiinne?" + + Sanoi räätäli samassa: + "Jos panet vähän liseä, + Siitä saataisi sinelli, + Tahi kaitanen kapotti." + Tuostapa tuo tyttö raukka + Hyrskähti hyville mielin, + Suu se nauruhun vivahti. + + Tämä vaka vanha poika + Enempiä ei nyt kuullut; + Kun oli siunaus lu'ettu, + Läksi kirkosta kotia. + + + +33. Pojille. + + + Se on vaka vanha poika, + Tunnon maja, toimen teltti, + Vakuu'en vakainen kätkö, + Jolle jouluna Jumala, + Uunna vuonna uu'et lahjat + Talveksi tasaeleepi, + Ettei öillä juoksentele, + Kuleksele kuutamilla. + + Pysyypi pyhät kotona + Juhlat ilman juoksematta, + Seisomatta seinuksilla, + Outtelematta ovilla, + Hiljoillehen hiipsimättä, + Verkalleen vetelemättä, + Ettei koirat kuulla saisi, + Eikä haukkujat havaita. + Pyhä henki helluntaina + Mieltä mittaapi kesäksi, + Ettei vie venettä toisen, + Poikki salmen saatattele, + Eikä kuivalla kuleksi, + Peltopolkuja poleksi. + + Yöt ne lystit ja lyhy'et + Kaunihit keväiset yömme, + Katselee kalan kutuja, + Linnun soivan liikuntoa, + Tuopi keiton kelvollisen, + Avullisen aamuruu'an. + Niillä rinnassa ritari + Oivallinen olla saisi! + + Vaan on vanhoilla valitus, + Papillakin paljo huolta, + Että on enemmän niitä, + Joitten into iltapuolla + Laulantoina lankeaapi, + Ilman iltaruu'attakin, + Kytmäistä kylän väliä, + Jotka joukolla menevät, + Kierosilmin kirkkotiellä, + Kylkivienolla kylissä, + Katsoi sinne, katsoi tänne, + Vielä taaksekin vilahti. + Niill' on polku poikki pellon, + Venesoutu salmen taakse, + Vievät rannoista venehet, + Tallaavat tou'ot kaiket. + + Tämä tapa tärvättävä, + Moitittava, muutettava, + Viepi mestarit mukaansa, + Talon veljekset vetääpi, + Tuopi saunahan tuvasta, + Rengin pestaapi peräänsä, + Vaikk' ei tuosta luonto luovu, + Ennen leivästä eriipi. + Saisi olla saakeleilla -- + Sais' olla sylenpituinen, + Kolmen kyynärän kokoinen + Kaikilla kalainen häntä; + Havuista leveä hattu, + Että tuosta tuttasihin + Seinän vieren seisoiliat, + Saunan salvan aukasiat. + Kummako jos kurvat siitte + Kulkevat kyliä myöten, + Pitkällä pitäjän tiellä; + Syötä äiti, saata lapsi, + Jos tuosta johi tulisi, + Apulainen ajan päälle. + + Vaan se vaka vanha poika + Saapi sängyn itsellensä. + Jos hän penkille petaapi, + Eli pankolle paneksen, + Siihen laskeksen levolle, + Unen maistaapi makian, + Ilman huoran hurstiloitta, + Lakanoitta mieron lautan. + + + +34. Tyttärille. + + + Yksi tohtori totinen, + Suomen suuri kirkkoherra + Puhui suulla puhtahalla, + Pakinoiksi paljon siitä, + Kuinka kunnia pysyypi + Muutamilla muuttumatta; + Toisille tosin tuleepi + Vika ilman viipymättä. + + Vii'en viisahan sekahan + Niitä neitsiä nimitti, + Jotka kulki kunnialla + Vietit aikansa visusti, + Eikä ottanut ovesta + Sala-sissiä sisälle + Eikä vuo'etta vetänyt + Kaikille kasa-pukille, + Outtelivat oikeata + Puhe-mieheltä puhetta; + Kun ei tuota kuulla saanut, + Suostui siihen suuttumatta. + + Vastasivat vanhat siihen + Talonpojat taitavasti: + "Sana oikehen sanottu, + puhe oikehen puhuttu." + Saammeko mekin sanoa, + Mitä mei'än mielessämme: + Heillenpä hopea-helmet + Ruunun rustata pitäisi, + Kaksi kaulan-ympärystä, + Että näistä näh'ä saisi + Pitäjän pila-miniät, + Kuka on kunnian pitänyt, + Kuka arvon ansaitseepi. + Kyll' on niitäkin kylissä + Tyttäriä tuhmempia, + Jotka rientävät ripille, + Sitä varten sinne käyvät, + Saahaksensa sulhasia + Vii'entoista vuo'en päästä, + Olla mies mikä hyvänsä: + Talon-laiska, juoppolalli, + Eli köyhä loisen poika, + Sotapoika, muuttosonni, + Elikkä rahaton renki, + Jokahan vihille veisi, + Vaikka vaskisormuksella, + Jos vuo'en, parin päästä + Korjan perä on kotina, + Talon turkki tuiskun suoja, + Läpilauta lapsenlikka, + Käsi virkka kätkyn souto, + Penkki, pankko, pöytä lauta. + + Saanenko minä sanoa + Vielä viimeisen sanani? + Jos on paljon piikojakin, + Niin on piikaparkojakin, + Jotk' ei outa ollenkana + Puhemieheltä puhetta; + Kesällä kenossa kaulan, + Talvella takana silmin, + Läpi kirkon kiitelevät, + Kenen keksimän pitäisi, + Josta into iltapuolla + Tietä neuvoisi tilalle. + Itse alkavat asian, + Ett' on aina ajan kunkin + Sitä myöten mylläriä, + Kun on myllyt mieltä myöten. + Jospa tuosta toissa vuonna + Jo heti hepo etehen, + Saalis saunasta rekehen; + Tulla tuomarin etehen, + Tievustella tietäksensä + Keltä tullia tulisi, + Vuoroa vähänkin saisi. + + Vaan se vaka vanha piika + Itse siunaapi siansa, + Itse sänkynsä sätääpi, + Perustaapi pehmeäksi, + Höyhen-tyynyllä hyväksi, + Päälle peittehet paneepi, + Jotk' on nastannut nahasta; + Siihen laskeksen levolle, + Unen maistaapi makean + Ilman itkun kuulematta, + Lapsen laulun tuntematta. + + + + +V. Huolirunoja. + + + +35. Keisari Aleksanterin kuolemasta. + + + Sangen kuuluisat sanomat + Kaupungista kaukaisesta + Tulivat rajalta Turkin, + Jotka joutui joulun alla + Pohjan pitkälle perälle: + Toivat Suomehen surua, + Ehkäpä enemmän vielä + Vanhalle Venäjänmaalle; + Esti Europan ilolla + Alkamasta uutta vuotta. + Kirjat, jotka kiiruhusti + Kulki kaupungin ka'uilla, + Päästi portit Pietarista, + Liikutteli linnan salvat. + + Kaikkinaisen kansan lapset + Silloin kirkossa kyseli: + Kellenkä ne kellot soivat, + Mikä semmoinen sanoma + Saarnastuolist' on sanottu, + Että painavat papitkin, + Päänsä piilossa pitävät, + Muutkin herrat heittelevät + Silmävettä silmistänsä? + + Vastasivat vanhat siihen: + "Sanomat on sangen suuret, + Siitä arvosta asia, + Että puutumme puheita, + Vaikka vanhatkin olemme." + Tämän vähän vastauksen + Vanhat lausui lapsillensa. + + Ehkä puutumme puheita, + Yritämme yhtäkaikki, + Josko saanemme sanoa, + Itkultamme ilmoitella, + Kun on kuollut Keisarimme, + Majesteetti maan isäntä, + Mennyt mailla kaukaisilla + Tuonen tielle tiettävälle, + Kuss' on Taavetti kuningas, + Kuningasta monta muuta, + Monta suurta sankaria, + Monta muuta matkamiestä; + Katselevat kauan siellä + Uutta Taavetin taloa + Jerusalmissa samassa, + Josta Johannes puhuupi, + Ilmestykset ilmoittaapi. + Vaikk' on nyt valitus täällä, + Vaan on ilo enkeleillä + Kanssa kaikkien pyhien + Uu'en ystävän ylitse. + + Oppineet nyt ottakate + Avatkaapa almanakka, + Vuosiluku laskekate + Kuinka paljon on kulunut + Kun on tämä tähti tänne + Ilmestynyt ilman alle. + Vuonna kun on kirjoitettu + Ja tullut tuhannen päälle + Selvät seitsemän numerot, + Kokonaista kolme niitä, + Silloin tämä tähti tänne + Tuli ihmisten iloksi, + Vasta valkeni paremmin + Kokonansa koittamahan + Sa'an yh'eksän alussa + Vanhalle Venäjän maalle, + Kussa vuotta kuusitoista + Suomalaiset saivat olla + Suloisessa suojassansa, + Alla alhaisen tilamme + Katsoi päälle kaunihisti, + Antoi aina auki olla + Makasiinit maan sisällä + Kovan köyhyy'en ajalla, + Näl'än katkeran käsistä + Meitä päästi ja pelasti. + + Jos nyt vielä viimeiseksi + Saisin suurilta sanoja, + Ojennusta oppineilta + Puhuakseni paremmin, + Vaan on suuretkin surussa, + Oppineetkin alla huolen, + Ovat pannehet pajuihin + Kaikki hei'än kanteleensa. + Nyt soivat surusanomat, + Huoliharput huutelevat, + Tansit kaikki on lau'onnehet, + Pu'onneet puvut punaiset, + Kaikki ruhtinaat ruvennut, + Huoli kauhtanat hakenut, + Valtakunnan valtamiehet + Huolihuivit ottanehet. + + Suuret suurella surulla, + Halvemmatkin haikiasti, + Murehella muistelevat + Kertoilevat keskenänsä + Kuinka kulki kuuluisasti + Kuinka hallitsi hyvästi + Aleksanter aikanansa + Valtakuntansa varusti + Kuuluisalla kunnialla, + Avitteli ahkerasti + Koko Europan etuja, + Jonkatäh'en joutumalla + Tahtoi tarkasti katsella + Kaukaisetkin kaupunkinsa, + Unoutti oman leponsa, + E'esauttoi oikeutta, + Toimitti totuu'en teitä. + + Vaan ei tuoni tuosta huoli, + Tuo on tuonella tapana: + Ei hän keltänä kysele, + Onko kaukana kotoa, + Ei hän ilmoita e'ellä + Viikon viimeisen olevan, + Virstan viimeisen tulevan. + Vahva on se vanha liitto: + Kuolla kumminkin pitääpi, + Vaikk' on tila tietämätön, + Aika ainakin salattu, + Ihmisiltä ilman alla. + + Tuosta tunnemme to'eksi, + Ettei ollut ensimmäinen, + Joka vaihtoi valtikkansa, + Jätti ruununsa jälelle; + Tuon on jo tuhannet tehnyt, + Vielä vastakin tekeepi. + Eikös Pietari pitänyt, + Alekseivits aikanansa + Valtakunnan vahvan kyllä + Tehnyt suuria tekoja, + Vaikkap' on ajasta siitä + Valtakunta vahvistunut, + Polvi polvelta koronnut + Täy'ellisempään tilahan. + + + +36. Kappalais Uppströmin kuolemasta. + + + Rakastettu Rautalampi! + Siitä mä sinua kiitän, + Että tässä täy'ellisen, + Opin oikean tapaapi. + Tässä myös on aina ollut + Miesten muistossa monessa + Opettajat oivalliset, + Sangen jalot saarnamiehet + Sivulla Sionin vuoren. + Vaikkapa vaellus täällä, + Tuonen tiellä tiettävällä, + On sama opettajilla, + Kun opinkin ottajilla. + + Tapa vanha tarttuvainen, + Jonka surmaksi sanovat, + Kutsuvat myös kuolemaksi, + Se ei muuta mahtiansa, + Voimoansa ei vähennä. + Kuninkaat se kuolettaapi, + Rupeaapi ruhtinoihin, + Sama arvo aatelilla, + Sama helppo herroillakin. + Käypi köyhänkin kotona, + Talonpojatkin tapaapi. + Täss' ei auta miesten mieli, + Eikä vaimojen valitus; + Kaikki se hautahan hakeepi, + Kalmistohon kaateleepi. + Tämä on tapa hänellä, + Ollut asti Aatamista, + Ei heti her'ennekänä, + Yhtä jos valittelemme + Elikkä olemma ilman. + + Vaan en saata sittenkänä + Ilman ääneti ruveta, + Minun mieleni tekeepi, + Ajuni ajatteleepi, + Luonto käskeepi kovasti, + Ruveta runon sanoilla + Antamaan asian tietä, + Joka nyt tapahtui taasen, + Koska herra hengellinen, + Julkinen Jumalan pappi, + Kutsuttihin kuolemalta, + Tuonelalta temmattihin. + Joka vanhoja varoitti, + Neuvoi nuoria jalosti, + Ottamaan ajasta vaari; + Sanoi sanan syntisille, + Tuotti tuomion etehen, + Rangaistuksen raamatusta. + Pani myöskin paatuneille. + + Ei hän pannut pään-alaista + Nukuttanut nuorukaista + Synnin synkiän unessa, + Poi'es päästi väärän turvan + Kaikkein niihen kainaloista, + Jotka aikovat asua + Elämässä entisessä, + Pyytävät pyhiksi tulla + Oman ansion avulla. + + Joilla ymmärsi olevan + Synnin tunnon täy'ellisen, + Kovin sär'etyn sy'ämen, + Herran töillä liikutetun + Perin pohjin pehmeäksi, + Niille löysi loh'utukset, + Armon lähtehet avasi. + Osotti olevan meillä + Välimiehen oivallisen, + Jesuksen, Jumalan pojan, + Joka taitaapi tu'eta + Hengellistä heikkoutta. + + Nämät tiettävät totuu'et + Uskalsi ulossanoa + Voimalla varustetulla, + Sillä selvällä opilla, + Äänellä ulottuvalla, + Jotk' olivat luonnon lahjat + Vainajallamme valitut, + Yli monen ystävänsä, + Jotka sää'yssä samassa + Herran puolesta puhuvat. + Sanat kuului selkeästi, + Kaikkui aivan kaunihisti, + Ja kun astui alttarille, + Helähteli herran huone + Messu-ääntä merkillistä. + + Mitäs muistat Rautalampi + Tämän vainajan tavoista? + Täm' oli täynnä laupeutta, + Vaan ei yhtään ylpeyttä; + Omilleen oli suloinen, + Otollinen ou'oillenkin, + Taitavammille tasainen, + Eikä tyly tyhmillenkä. + Otti alhaisten asiat + Hetikohta korvihinsa; + Ne kun neuvoa kyseli, + Saivat selvän joh'atuksen, + Jotka oppia anoivat, + Saivat vissit vastaukset; + Vanhat harmajat halaili + Saaha häntä seuroihinsa, + Nuoret kanssa kaipasivat + Tulla kanssansa tutuiksi. + + Mitä laulat Rautalampi? + Onko summalta surua, + Onko huolta, huokausta, + Onko itku ja ikävä? + Suista kuitenkin surusi, + Murehesi muunne heitä: + Ei hän ollut ensimmäinen, + Joka joukosta erosi, + Vielä viimeinen vähemmin; + Nukkuvatpa nuoremmatkin, + Saavuttaa se sankaritkin. + Hän oli vaivoissa väsynyt, + Taistellut jo tau'in kanssa, + Sai jo huolella havata, + Näh'ä suurella surulla, + Sanan siemenen makaavan + Kauan kyllä kalliolla, + Kun jo vuotta kuusitoista + Julisti Jumalan neuvon, + Oikean ojennus-nuoran, + Antoi kaikille kätensä, + Jonka laski laskiaissa + Vielä viimeiksi etehen. + Vaan ei nyt enämpi kuulla + Sitä miestä milloinkana + Siinä paikassa pyhässä; + Niin soivat sanoma-kellot, + Huoliharput huutelevat. + + Laula vielä Rautalampi, + Vaan elä sitä valita, + Puhu puolella sanalla, + Että oppi on vähennyt, + Sana kaiketi ka'onnut; + Ei tai'a elävät miehet + Ennen aikansa eritä, + Mennä mennehen jälessä. + Meill' on miehet merkilliset, + Jotk' on jäänynnä jälelle, + Täyttämään tätä vajoota, + Jotka vanhoja varovat, + Neuvovatpa nuoriakin, + Julkisen Jumalan kanssa + Sopimahan syntejänsä; + Toki tähän tyytykämme! + Vaikka nyt valitetahan, + Kaivatahan kappalaista, + Ehkä vielä esivalta + Toisen toimittaa siahan. + + + + +VI. Erinäisistä aineista. + + + +37. Aikain paranemisesta. + + + Ei oo pakkoa pahana + Varsinkana vanhan miehen, + Ikäpuolen ollenkana + Ruveta runon te'olle; + Luonto kuitenkin lupaapi, + Tapa vanha vietteleepi, + Että pikkuisen pitäisi + Kihnutella kirjoitusta, + Nuorten miesten nähtäväksi + Mitä kaksi kirkkomiestä + Pyhä aamuna puhuivat + Kiven päällä kirkon luona, + Päivän puolella tapulin. + + "Kun me ennen ensikerran + Kiersimme tätä kiveä, + Istuimme isän sylissä, + Katselimme kaikkialle, + Ilman silloin siellä täällä, + Kaksin kolmin kankahilla, + Näkyi miehiä mäellä. + Kun ne siitte kutsuttihin + Kaikki kelloilla kokohon, + Sopi ne sisälle silloin + Joka henki helluntaina, + Toki pääsi pääsiäissä + Itse kukin istumahan + Jaksoi jouluna lukea + Helposti joka hevosen. + Nyt on tehty temppeliä, + Kaksin kolmin kappelia, + Kaikki täytehen tulevat. + + "Ei silloin sinistä nähty, + Eikä paljon painettua, + Silloin sulhaset sujotti + Mehtikanan karvasina, + Nuoret nei'et nostavatkin + Varsin varpusen värissä. + Ei silloin rikasten rinta, + Eikä maha mestarien + Kirkkomä'ellä kiilottanna + Talviselta taivahalta; + Eikä köyhä kestin poika, + Väinämöisen viitakkeelta. + Nytpä ei nä'e puvusta, + Ei eroita vaattehista, + Jok' ei miestä muuten tunne, + Mikä herra, kuka narri, + Mitkä muita mestaria; + Koriana kaikki käyvät, + Vaikka työtäkin tekevät." + + Vaari toinen taitavasti + Sanoi vastaten sanansa: + "Siitä minä mielelläni + Julistan Jumalan töitä, + Hallitusta Herran suuren, + Ett' on riittävä elatus + Pantu paljolle vä'elle, + Jäänyt vielä järvihinkin + Siunausta sillä lailla. + Jos on paljon pyytäjiä, + Ottajia oiva lailla, + Niin on myös otettavata, + Saalista samalla lailla; + Maata kanssa kaivajilla, + Kyll' on siemenen sioa, + Kyntämistä, kuokkimista, + Paljo entistä enempi. + Kuss' on ennen kahta nähty, + On nyt neljäkin taloa + Tiluksilla tiettävillä; + Kuss' ennen hevoista kaksi + Tuli tuskalla kesähän + Lu'etuilla kylkiluilla, + On jo kaiketi kah'eksan, + Ompa kyllä kymmenenkin, + Lihavilla lautasilla. + Norot selkämäin sivulla + On jo pelloksi perattu; + Suuret kuusikot kumossa, + Joiss' ennen oravamiehet + Viettelivät viikkokau'et, + Kaikki kasvavat eloa; + Kuss' ennen kur'et munivat, + Niiss' on suuret nurminiityt, + Tahi laitumet lakiat; + Kussa peurat piehtaroivat, + Porot poikia latoivat, + Siinä aumoja asuupi; + Kuka ennen seitsemälle + Löysi raavaalle ravinnon, + Saapi jo samalla maalla + Kyllä monta kymmentäkin + Runsahasti ruokituksi; + Sitä myöten silmät suuret, + Kun on otsakin leveä." + Tähän kaikki kirjoitettu + Ompi vanhojen pakina. + + Siinä paikassa samassa + Oli monta oivallista + Isäntätä istumassa, + Jotka kuuli kaikkityyni, + Virkkasivat viimeiseksi: + "Suuri kiitos, suuret vaarit! + Lysti on likellä olla, + Kuulla kuinka kaunihisti + Muisteletta muinoisia, + Maamme entistä eloa"; + Lisäsivät siihen siitte, + Sanoivat sanoilla näillä: + "Eikös ne eläisi vielä, + Viljavuonna varsinkana, + Jos ne joisivat vähemmän + Joukolliset joutomiehet. + Kun tekevät viikon työtä, + Puoli palkasta meneepi + Heti suuhun sunnuntaina. + Akka parat arvelevat + Mikä viepi viikon palkan, + Kuhun vaipui vaivaukset." + + Siinä seisoi saapu'illa + Niitä rengin rehvanoita, + Olipa oppipoikiakin. + Yksi kiljasi kivasti: + "Mitä vielä vettä jäällä + Kolmin kerroin kohva päällä, + Minä ostan, enkä säästä, + Mull' on pankkoja povessa, + Toista kekrinä tuleepi. + Minä tie'än miestä monta, + Jotk' ei anna itsellensä, + Eikä toiselle taritse, + Ehkä tälläkin erällä + Nälkä suolia sukiipi." + + "Aivan oikehen sanottu!" + Sanoi suutarin kisälli, + Niin sanoi samalla lailla + Ompelian oppipoika. + Sanoopi sepän aloke: + "Vielä tais vähälle jäähä." + + Vielä siinä viimeiseksi + Talonmiehenkin tapainen + Sanoi sanat kelvottomat: + "Kas niin poikaset pitääpi + Tinkapaikoissa puhua, + Antoa sana sanasta, + Siitte niilt' on silmillänsä." + + Muorit poskesta murahti: + "Pojat pienet, parrattomat + Hiihtäkäte hiljemmästi, + Niin ette tipahta tielle, + Kyykähä kylän välille. + Jok' ei arvoa ajalla + Oikein mieltänsä mitellä, + Usein keppikerjäläisnä, + Kun paras palan anoja, + Saapi mieroa mitellä, + Kytmäistä kylän väliä, + Vanhan vaarin vastuksina, + Vietävinä vaarin pojan." + + Vaarit kirkkohan menivät, + Pojat meni männikköhön. + Yksi veiari vetäsi + Taskumatin taskustansa, + Josta jakoi joukollensa, + Vaan ei vaarille sanonut. + + Tämä kirja kirjoitettu, + Vihtajärvellä sanottu. + + + +38. Savonmaan herjaamisesta. + + + Joka lassa lastatahan, + Miessä mielehen tuleepi, + Sananlasku sangen selvä, + Valmistettu vanhemmilta, + Meiltä mielehen otettu. + + Minä miessä nuorempana + Kävin kerran Kokkolassa. + Kuulin kummia sanoja, + Kuulin siellä kainulaisen + Maani miehiä manaavan, + Sanovan Savon si'oiksi. + Tulin taas Turusta kerran, + Hämäläisen hurjan kuulin + Ukon vanhan Urjalasta + Savon miehiä sanovan, + Roimahousuiksi hokevan, + Pitäjiksi pieksukengän; + Min' en virkkanut mitänä, + Sanonut sanoa puolta, + Otin muistoksi mukaani, + Vasta annan vastauksen, + Kun on vuosia kulunut, + Jäänyt jo ajasta siitä + Kyllä kaksin kymmeniä. + Kuules kunnon Kainulainen, + Oivalla Hämehen ukko, + Kun sanon pari sanoa. + Ei ole maata miehetöntä, + Kirvehetöntä kyleä, + Ei sie'ä si'an nimeä + Ylisummahan sanoa. + Kukas nyt ei kuuta tunne + I'ästä eneneväksi, + Luotehesta loppuvaksi, + Niin sano sitä si'aksi. + + Sekalainen seurakunta, + Tuon nyt tietävät tytötkin, + Eikös hulluja Hämeessä, + Kataloita Kainussakin, + Samati Savonkin maalla; + Vaan samassapa Savossa, + Jos on joukko joutavia, + Miehiä mitättömiä, + Niin on toisia to'ella + Ymmärryksen ystäviä, + Isäntiä itsessänsä, + Renkiä rehellisiä, + Jotka kyllä joutusasti + Pystyvät pykäystöihin. + Savoss' on samati vielä + Oja-ukot oivalliset, + Kannon vääntäjät väkevät; + Nevan kuokkiat kotona, + Jost' on leipämme levinnyt, + Sahtikannumme sakonut, + Puuropata paisununna, + On vielä oman takeiset + Muurimestarit mokomat, + Semmoisia seppiäkin, + Jotka taitavat takoa + Niinkun itse Ilmarinen; + Löytyypi likeltä vielä + Valurit ja varvalitkin, + Niinkun myöskin nikkaritkin; + Etempätä ei nyt tuo'a + Pulskempata puukalua, + Käsityötä käyvempätä + Räätäliltä, suutarilta, + Kun on jo omassa maassa. + Sillä se sana sy'äntä + Vielä nytkin vihlaseepi, + Koko maata miehinensä + Sanoa Savon si'oiksi, + Roimahousuiksi hokea. + En sie'ä sitä nimeä + Osaksi oman pitäjän, + Enkä huoli housujani + Poikki polvesta sahata. + Pitäköhöt pinkkapöksyt, + Joill' on vaatetta vähemmän, + Eli sukkia enemmän; + Rohkenee tuo roimahousu + Pieksukenkiä piteä, + Saa tuo saappahat pyhäksi. + + Jo sanon sanani toisen: + Savoss' on samati vielä + Melkiöitä mestaria; + Harvoin on ha'ettuna Hämeestä, + Harvoin Kainusta katsottu, + Käsitöihimme ketänä. + Niin jo taasenkin tapahtui + Suonenjo'ella suuri kumma: + Mies on teettänyt tapulin, + Opin käymätön osannut + Kellotornin kelvollisen, + Jok' on kaikelta kohalta + Juuri julkinen rakennus. + Kukas kummaksi sanoisi, + Jos ne teettävät tapulin, + Jotka koulua kokevat + Monen mestarin mah'ista. + Eipä hän opissa ollut, + Ei toisen tekevän nähnyt, + Eikä keltänä kysynyt, + Kuinka pannahan perustus, + Kuinka seinät seisonevat, + Kuinka pylvähät pysyvät. + Siin' on kellot kelvolliset + Kohotettu korkealle; + Ei se heilu, hemmahtele, + Soitettaissa sinne tänne. + Sen on lattiat laviat, + Siinä sillatkin sileät, + Astuimet on aivan selvät, + Käsipuut on käytävillä; + Ei sen rappusia ramah'a, + Ei putoa portahilta; + Sen on tiennyt teettäjäkin, + Mitä muinoin Moosekselle + Ilmoiti isä Jumala: + Käsipuut hän käski panna + Korkeille käytäville, + Ettäp' ei veren vikoja + Tapaturmasta tulisi. + Sama mies on saanut tai'on, + Ymmärtänyt itsestänsä, + Uurimaakarin mahinkin; + Itse tehnyt työkalunsa, + Värkkitaattinsa takonna, + Joilla taitaapi takoa + Semmoisetkin seinäkellot + Joissa tiuku tiiman päästä + Heliäsi hellittääpi. + + Tämä kunnia tuleepi + Ollin poika Pietarille, + Jok' on syntynyt Savossa, + Kasvanut kotikylässä, + Olli Konttisen kotona, + Seurakunnassa samassa, + Jossa työtäkin tekeepi. + + Monta muuta mustapäätä + Saattaapi Savossa olla + Sillä se sana sy'äntä + Vielä nytkin vihlaseepi: + Koko maata miehinensä + Sanoa Savon si'oiksi. + + Eipä kaikki Kainulaiset, + Puoletkana Pohjalaiset, + Eikä myös etelän miehet + Opi näitä itsestänsä, + Tule selväksi sepäksi, + Pääse päälle sittenkänä, + Vaikka vissin viisi vuotta + Usein ovat opissa + Toisen mestarin tykönä. + Rakastetut Rantalaiset, + Armahat Hämeen asujat, + Kelpomiehet keskimailla! + Elkäte pahaksi panko, + Jos ompi jotain sanottu, + Maamme puolesta puhuttu; + Saa siltä hyvin piteä + Itsekukin kunniansa, + Kellen kunnia tuleepi. + Monta maassa, maa monessa, + Niin ennen isät sanoivat. + Sen on keisarin senaatti, + Sen on Herrat Helsingissä + Hyvin tuntenna to'eksi, + Koska palkkiot panevat, + Laittavat rintaritarin + Samaten Savon ukoille, + Kun on muille muuallakin, + Aina ansion perästä. + + Kosk' on nyt sanani kaikki + Savolaisista sanottu, + Niin on kyllä kerraksensa. + Eipä laiskempi lukia + Katso kaikkia tätänä. + + + +39. Talonpojan säädyn puolesta. + + +(Tämä runo taitaa olla talonpojan Pentti Lyytisen tekemä, +saman miehen, joka moniaita vuosia takaperin oli talonpojan +säädyn puolesta Ruunun pankin katseluhun Helsingissä kutsuttu, +ja joka on kestikiivarina Toholah'essa Rautalammilla.) + + Jota elääpi enemmän, + Sitä kuule kummempia + Maailmassa mainittavan, + Joita oppineet osaapi, + Silmän eissä siistit kyllä, + Mutta poskessa pureepi. + + Nyt on varsin vaaralliset + Ajat astuneet sisälle, + Kun on kunnia kumossa + Kaikki pantu palveliat + Miehiksi mitättömiksi, + Talonpojat tallattuna, + Arvoisilta arvattuna. + + Missähän miehet meneepi, + Jotka ennen arvon antoi, + Osasi oikian nimensä + Piirustella pienillenkin? + Nyt ei anneta enemmän, + Kun se kelpo kelmin passi + Kyntömiehillen kylissä, + Talonpoikain taloissa; + Vaikka kyllä kyntömiehet + Aina aamusta varahin + Kaiveleepi kaiket päivät + Julmiakin juurikoita. + + Jos on kelmiä keralla, + Niin on maassa miehiäkin; + Onhan joukossa jotain, + Kun on niin sukumme suuri. + Millä ompi miehen mieli, + Millä kelmin keppoisetkin; + Sekalutt' on seurakunta, + Joka veljessä vikoja. + + Toisinaan talonpojasta + Kerkiääpi kelpo herra, + Toisinaan herras-heleistä, + Ketjahtaapi kelpo kelmi. + Näit' on nähty näissä maissa, + Ehkä häilyypi Hämeessä, + Kavaloita Kainuhussa + Heittiöitä Helsingissä, + Toppeloita Torniossa, + Vieläpä Pietarporissa, + Vaikka kelpo keisarimme, + Itsevaltias isäntä + Siellä liikkuupi likellä, + Aina laittaapi lakia. + Tosin hänkin toisinansa + Saapi harmilla havaita + Vierellänsä viekkahia, + Liehakoitsevan likellä. + + Näitä näyttääpi to'eksi + Varsin vanhat aikakirjat, + Näitä myöskin näytteleepi + Mei'än aikamme aviisit. + + Joka sääty saattaneepi + Itse puoleltaan puhua; + Kotonaan on koskemista, + Kukin saapi sää'yltänsä + Kipiästi kintuillensa. + Jok' on virhittä, vi'oitta + Aivan syytönnä elääpi, + Hänpä ensin heittäköhön + Meiän säätymme sämäksi, + Kaatakohon kaikki tyyni + Talonpojat tantereelle. + + Vaan jos kaikki kaatuneepi + Talonpojat tappelussa, + Ketäs sitten käsketähän, + Kun on itsekseen isäntä? + Alaspäin on aatra silloin, + Kun on kourassa koreessa, + Pyllyllään on pyörä silloin, + Kun on akseli alaalla. + Kallella'an kaikki tyyni + Maailmamme mahtinensa, + Jos ei sää'yissä sovinto + Saane sievästi siansa. + + Talonpoika se takoopi, + Isot vaunut valmistaapi + Vapasukuisten varalle, + Talonpoikapa takoopi, + Rakentaapi rautavöillä, + Linnat liittääpi kokohon, + Saapi värkit västinkihin. + Kukas laivat laitteleepi, + Joilla suolat sou'etahan + Melkiän meren ylitse, + Lainehissa lasketahan. + + Ihmeeksi isot isämme + Katseleisi kaikin puolin + Mei'än aikamme menoja, + Kuunteleisi kummitellen, + Kun on kaikki katkottuna + Rauhan rakkahan sitehet + Joilla vyötteli välinsä + Entiset esiisämme, + Naprasivat kultanauhat + Toinen toisensa välillen, + Sovinto somasti soitti, + Heimolaisissa helisi. + + Nyt on syrjähän sysätty + Kujaisillen kulkemahan, + Rauhan lapset laitettuna + Vankina vaeltamahan, + Suosion pyhät pykälät + Unhotettu ulkopuollen, + Esi isämme e'utkin + Meillä mennyt männikköhön. + + Minä muistan muinoisia + Entisten esiisäimme + Kärsiväistä kättä lyövän, + Kulkevan käsi kä'essä. + Esimiehet ne e'ellä + Polun oikian osasi, + Talonpoikakin tapaili + Herran helmoissa pysyä. + + Esimerkit ennustavat + Eli aikain etuja, + Eli varsin valmistavat + Onnettomia oraita, + Jos on viitta viisahasti + Tiemme haarahan hakattu, + Silloin oikehen osaapi + Matkustella matkamiehet. + Nyt on viitat viskottuna + Yli ympäriä uria, + Jotka vievät viitoihinkin, + Erämaille eksyttävät; + Siit' on epäilys eväsnä, + Vielä pelko peittehenä, + Jos vielä pimiä pilvi + Tuopi raskaita rakeita. + + Onkohan esiisämme + Saanut alun aatelista? + Kussa silloin kuulut miehet, + Kussa aatelit asuivat, + Koska Aatam aatroansa + Pitkin päiviä piteli, + Eeva villoja virutti, + Kekrävarrella kehäsi? + Ei silloin silkkiä nähty, + Eikä purpura-pukua; + Nahat naukuivat hamenna, + Rohtimista rouvi paita. + + Näin on aamusta asunut, + Esivanhemmat elänyt, + Vaan on pojat päivän päälle + Kovin korkeelle kohonnut; + Pojat samoovat salissa, + Ukko jäänyt ulkopuollen + Outtamaan oven takana + Laupiuutta lapsiltansa + + Aatelkaapa alkuanne, + Mitä toitte tullessanne, + Muistakaapa muuttohetki, + Mitä viette mennessänne! + Pannahanko paljo muuta, + Kun ne kolme kouran täyttä + Mullan muruja mukaanne? + + Maltappa matala herra, + Tutki turpehen alainen + Entistä esiisääsi + Ahtaassa asuinsiassa, + Kyllä kylmässä kylässä, + Johon joutuupi jokainen + Toinen toisensa perästä, + Jost' ei valtikka vapauta + Eikä keppi kerjäläisen; + Kaikki kaatuvat kumohon + Ruhtinatkin ruununensa. + Siell' on rinnassa ritarit + Yltäänsä yh'en näköiset, + Virkavaate valmistettu, + Nuttu nurmesta kyhätty. + Samooppas siellä salissa + Yli määrän ylpiästi; + Outo ukko ulkopuolla, + Eli pojatko paremmat. + + Jos on virressä vikoja + Oppineemmat oikaskohon; + Jos on värsy väärin tehty, + Niin se jääköhön jälelle, + Muistokirjoista mutahan, + Takapuollen tau'otkohon. + Rauhaa minä rakennan, + Sovittelen suosioa, + Soisin rauhan rantamaillen, + Soisin suosion tulevan, + Joutuvan joka tilahan. + Mitäs siitä miesi saapi, + Jos hän toistansa toruupi? + Vielä voittaapi vähemmän, + Joka poskessa pureepi. + + Minä tahtoisin tapailla + Tässä kaikkia kokohon, + Se ois kerran kelpo kesti, + Kun soisi sovinnon kellot + Istuimella sen isoimman, + Aina asti Aatamihin. + + Sanoisin pari sanoa + Josma oikein osaisin, + Jossa sovinto suloinen + Oisi veljesten välillä, + Siinä koittaisi koreesti + Aina onnen aamurusko, + Sekä korkeihen kotona + Että majassa matalan. + Siviä sovinnon poski + Sepä kaikki kaunistaapi, + Vi'at pienet peitteleepi, + Rii'at ratkaisee rajoilta. + Rakkaus on rauhan juuri: + Siin' on enemmän evästä, + joss' on rakkaus rakettu, + Siin' on siunaus sisällä, + Rauha kanssa kartanolla, + Siin' on valta vanhemmalla, + Siinä lapsilla lakinsa. + + Kun ei Aatami asuisi, + Vallitseisi vallan päällä, + Maalla missäkään majassa, + Silloin onnesta osamme, + Saisimme salatun voiman, + Seurata sovinnon tietä + Maailmassa matkallamme, + Sitten saisimme samota, + Kuleksella kunnialla, + Sisällen onnen ovista + Kaikissakin kartanoissa. + + + +40. Suomen kielestä. + + + Suvahteeko Suomen kansa, + Salliiko Savon isännät, + Että Suomesta suloinen + Sananlasku lauletahan, + Koska mieli kättä käski, + Käsi kätteli kyneä, + Kynä piirsi puustavia? + + Mitäs puustavit puhuivat? + Sitä ne sanoivat silloin, + Kuinka suotta Suomenkieli + Kapaloss' on kauan ollut + Lapsen tautisen tavalla, + Niinkun tuo on nytkin vielä + Sitehissä sitkeissä, + Vaikka on jo vanha kyllä. + Eikä tai'a tullakkana + Siitä miestä milloinkana + Joka poikki ponnistaisi, + Katkoisi kapalovyönsä, + Jaksaisi jaloin kävellä + Aikamiehen askelia, + Päästä päähän pitkän pöy'än + Isommille istumille, + Rinnalle rikasten kielten, + Valtakielten kumppaliksi; + Että vielä virkamiehet, + Oikeu'en omat jäsenet, + Suomen kieltä kirjoittaisi; + Että tuomiot tulisi, + Esivallan valtakirjat, + Kansan kielellä omalla, + Talonpojan tuttavalla. + + Suottapa on Suomenkieli + Kauan penkillä pysynyt, + Lavitsalla lautamiesten, + Eikä vielä ennättänyt + Astua asian kanssa, + Tulla tuomarin tutuksi, + Rotokollahan kohota. + Kaikk' on kanne suomalainen, + Suomen suoroa puhetta, + Tutkinto sitä samoa; + Vasta penska viskatahan + Pantaissa paperin päälle. + + Kyllähän kynä tekisi + Suomalaisia sanoja, + Kun on kuultuna puheessa; + Oppineematkin osaisi + Suomen suoria sanoja, + Jos sen antaisi asetus, + Eikä estettä olisi + La'in vanhan laitoksista. + Kylläpä me kyntömiehet + Tuolla aikahan tulemme + Keskenämme kelpolailla, + Vaan ei tuta tuomioita, + Välikirjoja vähiä, + Kuittiamme kuitenkana. + Eikä suuta suuremmilta + Suomi saattaisi pilata. + + Lintuset lievertelevät + Kukin äänellä omalla, + Kielellänsä kerkiästi, + Jonka heille äiti neuvoi, + Oma vanhempi opetti, + Pesissänsä pienempänä. + Ei ole sitä etua + Suomen kansalle suvattu; + Ruotsinkieli on ruvennut, + Joutunut jo ensialusta + Suomen suureksi isäksi. + Aina sill' on arvo suuri, + Joll' on ystävät yläiset, + Sukulaiset suuret muutkin. + Sanotaanpa Saksankielen + Ruotsin heimoa olevan; + Missäs on sukua Suomen! + On vähän Virossa vielä + Aivan arvossa samassa, + Ettei kouluissa kysytä, + Akatemioissa anota. + + Meill' ou Suomen suuri äiti + Turku, tuttava isoilta, + Kokonansa korkioilta + Virkamiehiltä visusti, + Jotka on Turusta tullut + Onnellisella opilla + Kielten koulusta kotiinsa. + Siellä kuitenkin sanovat, + Mainitsevat matkamiehet + Suurten Suomea puhuvan + Keskenänsä kelpolailla; + Vaan ei tuolla Vaasan puolla + Pietarsaaren saapuilla, + Kovemmin kun Kokkolassa + Suuta Suomella pilata. + Raahessa on rankka Suomi, + Oulussa on oivallinen, + Viel' on selvä Suomenkieli + Tuolla puolen Tornionkin. + + Vaan mikä Turkuhun tuleepi, + Se on Suomen suuri äiti, + Siell' on Suomelle suvattu + Eksemplari ensimäinen; + Siell' on räntistä räkännyt + Valkeutta vanhemmille, + Suomalaisille suvuille. + Aina ratki runsahasti, + Kaikite satoja kaksi, + Vuotta kahtako vajaatte; + Siell' on selvä Suomenkieli + Laitettu jo lapsillekin + Aina autuu'en opista; + Vaan ei pääse päätöksissä, + Eikä tule tuomioissa + Talonpojan tuttavaksi. + + Mitäs vielä viimeiseksi + Suomen puolesta puhumme? + Jos ne herrat Helsingissä, + Suuren oikeu'en omaiset, + Antaisi luvan lujimman, + Vuoron vuoltulle sulalle, + Että tuomiot tulisi, + Välikirjat kaikellaiset, + Kansan kielellä omalla, + Talonpojan tuttavalla; + Siitte sihtierit tekisi + Halastulla höyhenellä + Samallaisia sanoja, + Kun on suullakin sanottu, + Jopa pispatkin pitäisi + Suomenkieltä suurempana, + Kaikki pappimme paremmin, + Kirkkoherrat kiivahammin + Tuohon tuumahan rupeisi, + Kirjoittaisi Suomenkieltä, + Vielä muutkin virkamiehet, + Kansan kieltä kannattaisi. + Se on Suomeksi sanottu + Suomalaisten suosioksi. + + + +41. Puustaveista. + + + Vasta vanhalla i'ällä, + Kuu'en kymmenen koh'alla, + Jouhtui mielehen minulle, + Kuinka puustavit puhuvat. + + A se alkaapi asiat, + A on aina ensimäisnä + Pi'etty Suomen pipliöissä; + A on aapeskirjoissakin; + A on vielä viimeinenkin, + A se amenen sanoopi. + + B se paikkansa pitääpi + Vaikk' ei tuota tuhma tunne. + + C on Suomessa siaton, + Kun ei anna kunnon ääntä; + D on kanssa tietämätön, + Vähä oppisen osata. + + E on yksi äänellinen, + Aina ollut A-n apuna. + + F-n ääntä ei osata + Suomen huulilla sanoa; + G on kuitenkin paremmin + Suomenkielehen sopiva. + + H-lla on hyvä nimikin; + H se paljo haasteleepi; + H se herratkin sanoopi. + + I on arvosta isosta, + Jota Jumalan sanoopi, + Isämei'än ilmoittaapi; + Jesuksen Jumalan pojan + Maailmalle mainitseepi. + + K se paljon kirjoittaapi + K-sta korkiat nimetkin, + K-sta koulut, k-sta kirkot, + K-sta koko keisarikin. + + L-n ääntä tarvitahan + Lu'ettaissa, laulettaisi + M myöskin mainitahan, + M äitinä meneepi + Pienimmillä puustavilla. + + N nuoremman näköinen + Ehkä on yh'en ikäinen; + N näkyypi tulevan + Paikallensa pantavaksi. + + O-lla on oma nimensä, + Oma ääni o-lla kanssa. + + P on pantava paremmin + Oppilapsille osaksi; + B-tä ei lapset pitäisi, + Talonpojat tarvitseisi. + + Kukas Q-ta kaivanneepi + Suomen suorissa sanoissa, + Koska k saman sanoopi, + K se kuunkin kirjoittaapi. + + R-ll' on äreä ääni, + Jota ei jokaisen kieli + Tai'a oikein tavata; + Eikä oo sioa sillä + Mei'än isämei'ässämme. + + S-llä on aina ollut + Sanomista sangen paljon, + Sitä silloin, tätä tällöin. + + T on Suomelle sopiva, + Tätä T-tä tarvitahan, + Tällä toimehen tuleepi, + Jos ei toista (nimttäin D-tä) tunnekkana. + + U se itse uskaltaapi + Ulos äänensä sanoa; + V on kanssa vuorollansa + Kokonainen konsonantti. + + X-n ääni on mitätön, + K ja S sen sanovat; + Y on hyvä yhtäkaikki, + Y on yksi äänellinen. + + Z on meikein mitätön, + T ja S sen tekevät. + Ä ja Ö on äänelliset, + Jos Ä-llä on enempi ääntä, + Ompa Ö-lläkin osansa. + + Koska ei nyt konsonantit + Anna ääntä yksinänsä; + Vaan kun vokalit sekahan + Paikoillensa pantanehen, + Kyllä sattuupi sanoja + Lukioille, laulajoille, + Taitaville, tietäville, + Käypi riimiksi, runoiksi, + Aina passaapi paraiksi, + Kun on miestä miettimähän, + Ettei vesoja välihin + Tapaturmassa tapahu, + Tule turhia sanoja, + Jotk' ei merkitse mitänä. + + Sen mä mieheksi sanoisin, + Luulisinpa laulajaksi, + Joka saisi sattumahan + Sanat kaikki säntillensä, + Että kaksi äänellistä, + Eli kaksi äänetöntä, + Kah'eksan tavausta kanssa + Ain' olis pantu paikallensa, + Oikein sattunut somasti, + Ruvennut runoratihin. + + Niin on runo rustattuna + Muka laatunsa mukainen, + Muutoin on lamassa laulu + Virsi pitkäkin pilalla. + + Vieläpä vika tuleepi, + Joka lii'alla lorulla + Virren pitkäksi vetääpi, + Syöpi sanoista sy'ämet, + Kuoret siitä kirjoittaapi. + Aina alussa pitäisi + Asiata aprikoja; + Eipä tie'ä tuulen päällä + Mikä sattuupi sel'ällä. + + Olipa ennen Oululainen, + Olipa kaiketi Kajanus,[2] + Koulun kaiken kautta käynyt, + Ollut Upsalan opissa, + Kantitaatti kauan ollut. + +[2] Joka on kirjotttanut virsikirjassa N:o 278. + + Ei hän ollut ennättännä + Vielä virkoja tavata; + Siltä kulki siivolailla + Riimi runo rinnatuksen. + Ei se sanoja sahaillut, + Puolitellut puustavia, + Niinkun muinoin vanha munkki, + Joka virttä viikkokau'en + Mietti mielensä pakolla, + Eikä saanut syntymähän -- + Nurin aina nuotti kulki, + Sanat värsyssä väheni, + Laulu loppui luonnokselle; + Kävi niinkun köyhän miehen + Talkou'essa tapahtui, + Joka illalla isosti + Juominkiansa julisti, + Jakaisissa juomat loppui, + Perakoilla pidot päätti, + Suuret tulensa savulla. + + Ei se virttä väärin laula, + Joka oikein osaapi + Panna sanat säntillensä, + Että nuotti nou'attaapi + Kellosepän kelvollisen + Könnin kuuluisan tekeitä. + + + +42. Runonte'osta. + + +(Tämä Turun Viikko Sanomissa 1821 N:o 2 luettava runo, joka on sanottu +Korhosen tekemäksi, ei kuitenkaan näytä olevan häneltä. Sen rakennus +ja sananlaatu on toisenlainen.) + + Luonto laulajan tekeepi, + Itse into ilmoittaapi + Runojalle rohkealle + Mitä veisuhun vetääpi, + Sovittaapi soittohonsa. + + Ei se luotu laulajaksi, + Runon työhön tuuvitettu, + Joka virttä viikkokau'et + Mietti mielensä pakolla, + Hankki työllä haikealla, + Niinkun muutama nykyinen + Kirkkovirren kirjoittaja: + Sanat järsi ja sahaili, + Nurin tunki nuottihinsa, + Väärin virtehen pakotti, + Värsyjen perät väkisen + Saattoi samanäänisiksi, + Kielen riimahan rivitti + Kamalasti katkottuna. + + Sinä, poikani, paremmin + Asiasi aprikoitse: + Ellös pyrkikö pyhälle, + Runotyölle työnnätelkö, + Jos on mielesi matava, + Luonto sulla lii'an kylmä. + + Vaan jos tuntenet tulisen, + Povessasi polton tuiman, + Ruveta runontekohon, + Laulamahan kansan kuulten; + Niin sä laske laulujasi, + Miten kielesi kajuupi. + Paras on pauloja pa'eta + Riiman kovan kahlehita, + Joihin muinoin jouto munkki + Kurjat veisunsa kuritti, + Lorut pahat palmikoitsi; + Eipä näitä nähnyt ennen, + Kuullut kunnon laulajamme. + Itse isä Väinämöinen + Riimattomilla runoilla + Miellytti metsän kapehet, + Luonnon kaiken liikutteli, + Meren aallotkin asetti. + + Viel' on vanhoista runoista + Jalot jäännökset jälellä, + Hyvät pirstat Pohjolassa, + Samate Savon kylissä, + Karjalassa kaiketikin. + Näistä ota oivallusta, + Näistä taitoa tapaile, + Kuink' on runo rustattuna + Jamottu jaloihin virret. + + Kun saanet sanelemahan, + Läh'et virttä laulamahan, + Saattele sanat rivihin, + Kerro kaikki taitavasti -- + Isosti isot asiat, + Lystit laula leikitellen, + Hiljan pienistä puhele, + Ihanista ilon kanssa. + Lausu surten surkioista, + Heitä kehnot kertomatta, + Päätä virtesi välehen, + Ettet lii'alla lorulla, + Joutavia jaarittele, + Virttä pitkäksi venytä, + Lamahuta lauluasi; + Ettei koko Suomen kansa, + Suku vanhan Väinämöisen + Ennen päähän päästyäsi, + Ikävystyisi ilosta, + Viheltäisi laulullesi. + + Puhu suusta puhtahasta + Savon selvillä sanoilla, + Taikka oivan Oululaisen, + Mitä itse into tuopi, + Luonto lauluhun latoopi. + + Ajateltua alusta, + Kuhun käännät virren juoksun, + Mihin laulusi lopetat, + Hiljaisesti ensin hiih'ä, + Al'a veisu verkallensa, + Ettäs intosi enennät; + Kun on laulusi lavulla, + Päässyt virsi virstan päähän, + Ala pauhata paremmin, + Panna suulta suuremmalta. + + Muinoin tätä muistamatta + Ylen ylpeä runoja + Alkoi suurilla sanoilla, + Kulki kohta kiljumalla, + Niinkun ajuton ajaja; + Mutta matkalla maseni, + Vaipui varsin viimeiseltä, + Lopetti lorulla laulun, + Perakolla pidot päätti, + Savulla suuret tulensa. + + Vaikk' on soittosi somempi, + Luonteampi lausuntosi, + Kuitenkin on virsi kehno, + Kehno, kelvoton runosi, + Jos ei se mesille maistu, + Hunajalle höyrähtele, + Eikä nosta miehen mieltä, + Tykytä tytön povea, + Etkä oikehin osannut + Panna sanat säntillensä, + Varat virtehen tasata. + + Sepän ison Ilmajo'ella, + Könnin kuuluisan pajassa + Miehen keksit kelvollisen, + Joka tietääpi tasailla + Uurin pyörät pienemmätkin + Toinen toisensa mukahan, + Heilumahan hetkellänsä, + Ilman virhettä vähintä. + + Sen mä mieheksi sanoisin, + Laulajaksi arvoasin, + Joka taitaisi takoa, + Voisi virren valmistella + Niinkun Könni kellojansa -- + Jospa muuten jollon kullon + Ruvetessani runoille, + Saisin laulun syntymähän + Tavalla tämän tekiän, + Lailla mestarin mokoman, + En vaihtaisi virkoani + Kanssa miehen kuuluisamman, + Joll' on kappa kamlotista, + Kallis kauhtana verasta. + + + +43. Tampereen paperiruukista. + + + Kirjoituksen kallis konsti + Alkoi ensin Aasiassa + Kansan kaukaisen tykönä, + Jolla oli outo kieli, + Puhui Sanskritin sanoja, + Joita tuskin tunnetahan + Muissa maailman osissa. + + Siltä kansalta samalta + Keksittiin se kallis keino, + Merimahti mainittava, + Siellä alkoi kaupan kanta, + Kalun kaiken vaihtaminen, + Tarvetten merentakaisten. + Väri kaunis kaikenlainen, + Tuossa maassa tunnettihin, + Siellä aivan ensimäinen + Lasiruukki rustattihin[3] + Vaan en tie'ä, vanha parka, + Muitten ainetten alusta, + En tie'ä sitä sanoa, + Kust' on ruukit rustattuna, + Missä metalli mitattu, + Kusta lienee läkki löytty, + Mistä paikasta paperi + Arkin teko arvattuna. + Semmä vaan sanoa tie'än + Vähän puustavit puhuisi, + Jos ei olis läkki löytty, + Arvattu paperin alku. + +[3] Se kansa, josta on puhuttu, oli Phenisiläiset Aasiasta. Ne löysivät +konstin puustavilla kirjoittaa, purjehtia merellä, teh'ä lasia, +värjätä ja maalata, ja monta muuta ihmeellistä rakennusta teh'ä. + + Mieli on minun kysyä + Onko tieto oppineilla, + Vieläkö valuupi virta, + Kuuluupi kohina kosken, + Joss' on ollut ensimäinen + Rustattu paperiruukki. + + Vaan nämät vanhat asiat + Sivu siltänsä menemme, + Ett' on eissä uu'empia. + Suuri on mahti Suomessakin, + Opittu omassa maassa: + Ruvetaanpa Runkkolasta, + Otetaan järven ojasta + Ajanlasku lapsillemme, + Taikka tuosta Tampereesta, + Kaupungista kaunihista, + Muistomerkit muorillemme. + + Kaupunki on kaunis siellä, + Joss' on kauppa kaikenlainen. + Pantu on paperiruukki + Kylän kuuluisan lisäksi, + Juuri julkinen rakennus + Jossa arkkia asuupi, + Paperia sangen paljon, + Hyvempätä, huonompata + Kansan kaiken tarpeheiksi. + Kukas arvaapi asian, + Ymmärtääkö yksi meistä + Sy'änmaassa syntyneistä, + Kuinka korkiat asiat + Pannahan paperin päälle. + Sitä maalla ja merellä + Kaikin ai'oin kaivatahan, + Sekä sota että rauha + Arkin päälle päätetähän; + Kuninkaat ja keisaritkin + Sitä pöy'ällä pitävät; + Tätä aatelit anovat, + Sotaherrat hankitsevat, + Tuota tuomarit kysyvät, + Kaikki pispatkin pitävät, + Hengelliset herrat kaikki, + Suurimmasta pienimmähän; + Kaikkinaiset kauppamiehet + Suuret summansa panevat + Pännällä paperin päälle. + Paperia paljon vielä + Oppipojat ostelevat; + Taitaapi talonpojatkin + Tuota turmella vähäisen, + Osan pikkuisen pilata. + Yli summassa sanottu: + Tätä maalla ja merellä + Kaikin ai'oin kaivatahan, + Kaupungissa ja kylissä + Kesän, talven tarvitahan. + Kirjat kaikki hengelliset. + Kaikki kartat maallisetkin, + Tätä ainetta anovat. + + Tämän täh'en tarvitahan + Ruukin herralla halua, + Että piisaisi paperi, + Huoli ruukin riivarilla, + Ett' ei puuttuisi paperi. + Täst' on vielä ilmeiseksi + Lumppu-vouville varoitus, + Että tarkasti tapailla + Paperiksi vanhat pai'at + Hankkia halun perästä, + Lii'at liinaiset kokohon, + Kuletella suuret kuormat + Talvikau'et Tampereelle. + + + +44. Turun palosta. + + + Pääskynen teki pesänsä + Laulu-lintu laitoksensa, + Tälle maalle tultuansa, + Katon alle kartanolle. + Siinä siitteli sukunsa, + Kasvatteli kaltaisensa; + Vaan ei saanut sille vielä + Laulu-ääntä laitetuksi + Tällä maalla täy'ellistä. + Otti matkan ulkomaalle + Mennäkseen meren ylitse, + Siellä nuoret nuotin oppi, + Lapset laululle osasi, + Kerkeisi keväillä tänne, + Pani sanat säntillensä, + Aivan äänellä samalla, + Emän entisen tavalla. + + Saman linnun laatuisiksi + Papin pojat pantaneenko, + Kun ei koskana kotona, + Ikänään isän tykönä + Saaha niistä saarnamiestä, + Menevätä messun töille, + Ennenkun etäällä käyvät, + Aina aikansa asuvat + Akatemian tuvissa. + Siellä ne sanoja saavat, + Miehet miehiksi tulevat, + Astuviksi alttarille, + Meneviksi messun töille. + + Vaan se oiva oppi-huone + Akatemia Turussa, + Jok' oli kaikelta koh'alta + Juuri julkinen rakennus, + Joutui valkean varaksi + Tuimassa Turun palossa, + Joka siellä seinät särki, + Kivi-muuritki murensi, + Kaasi kirkon kelloinensa, + Torni-uurit urkuinensa, + Monta kallista kalua, + Jotk' on kaikki kaivattavat. + Kuss' on kulta ja hopea, + Kussa vaski, missä rauta, + Tina tuhkana vajosi, + Posliini kävi poroksi, + Lasi lankesi muruiksi; + Talot ja talon tavarat, + Katupuo'it kaikkityyni, + Tässä täysineen menivät, + Nousivat nojassa tuulen + Pilven mustan muotoisiksi + Ala taivahan tasaisen. + + Te'eppä mulle muistokirja, + Ve'äppä vuo'elle lukunsa + Parahaksi passoava + Milloinka tämä tapahtui. + Silloin pisti sulkamiehet + Tekivät täh'en tuhannen + Kah'eksan numeron kanssa, + Joka satoja sanoopi, + Lisäsivät siihen siitte + Kyllä kaksi kymmenystä + Vielä siitten viimeiseksi + Selvän seitsemän numeron. + + + +45. Väinämöisen veljenpojasta. + + + Väinämöisen veljenpoika + Otti kuusesta oravan, + Petäjästä pöyryhännän; + Kantoi ensiste etehen + Kuusen kuivia käpyjä, + Siitte toi on tuorehia, + Kantoi kauroja väliste, + Heitti heiniä sekahan. + + Hän teki tekoa tuota + Kokonaista kolme vuotta; + Muuttu orava oriiksi, + Tulipa oronen oiva, + Yli korttelin yh'eksän, + Häntä pitkä, harja paksu, + Lautaset hyvin leviät; + Vaan ei kasvanna kaviat, + Kyllä kynsille kokoa. + Väinämöisen veljenpoika + Arvasi asian uu'en, + Katseli ajokaluja, + Suihtet suuhun, päihtet päähän, + Antoi puntista punoa, + Riimut rautarenkahista, + Teki länget tervaksista, + Luokin karhun kylkiluista. + Ajoi tuonne tunturille, + Meni jäiselle mä'elle, + Pysy kynnet kalliolla, + Ei livennyt liukkahalla. + + Ajoi aikansa mäkeä, + Tuuritteli tunturia; + Laskihen Lapin kedolle, + Sille suurelle sileelle. + Siellä ajoi aikalailla, + Aikahollia hojotti, + Lapin kammiot kumohon. + Lapin äijät ne ärisi, + Pienet poikaset porisi, + Ei hän siitä säikähtynyt. + + Viimein mielehen majahti, + Äijän tolkkuhun tolahti, + Kuulustella kuoharia, + Saahaksensa salvuria + Orihillensa hyvälle. + Kun ei kuullut kuoharia, + Eikä saanut salvuria, + Innosti itse samassa; + Teki tulen tervaksista, + Pani pai'an palkeheksi, + Alakiven alasimeksi. + Takoi veitsen vuoren alla, + Kirkasti kiven välissä. + Veti sillä veitsellänsä, + Puotti kellukset kedolle. + Ei hän köysiä kysellyt, + Eikä kaatanut oroa, + Teki salvon seisoalta, + Vaan ei suonia sitonut, + Eikä solminut sanoilla. + + Veri pääsi vallallensa, + Tulipa puro punainen + Lakeelle Lapin ke'olle. + Ruuna horjaten horusi, + Äijä itki ja porusi + Veren juoksun julman täh'en. + Livahti Vipulan Liisa, + Häilähti tähän hätähän, + Sylkäsi syl'en tulisen + Ruunan reisihin välihin, + Tuli solmut suonten päihin, + Kuivi se puro punainen. + Sanoi äijälle samassa: + "Jos olet itse isäntä, + Mä olen itse emäntä, + Kaksi kauppaa tekeepi, + Omallansa kumpanenkin. + Ota peura, anna ruuna, + Viel' annan vähän väliä, + pikkuruisen päällisiä." + + Väinämöisen veljenpoika + Heilutteli helmojansa, + Teki kaupan, ei katunut; + Astui peuran ahkiohon + Ajoi tuonne tunturille, + Meni jäiselle mä'elle. + Äijä parka äkkinäinen + Ei hän ohjata osannut, + Eikä kierteä kiviä, + Eikä pel'ätä petäitä. + Alta ahkio hajosi, + Pää se kiljahti kivehen, + Aivot kaatui kalliolle. + Peura pötkähti takaisin, + Haki vanhan haltiansa. + + Liisa arvasi asian: + "Nyt on kuohari kumossa, + Hevoslanko langennunna." + Istui kohta kiirehesti + Ruunan ruskean rekehen, + Haki peuran haltiata. + Tuon hän löysi tunturilta, + Puotti aivot äijän päähän, + Pani päälle peukalonsa. + Pianpa sekin parani, + Tuli aivan terveheksi. + + Väinämöisen veljenpoika + Alkoi nai'a ja nahista, + Siitten istuivat yh'essä + Ruunan ruskean rekehen, + Laskivat Lapin ke'olle. + + Väinämöisen veljenpoika + Sanoi Liisalle samassa: + "Pane paljolta patahan + Hirven huulta, peuran kieltä, + Kyllä mä hapanta hankin." + Tuotti viinan Torniosta, + Hoiti Oulusta olu'en, + Kutsui vanhan Väinämöisen + Vielä siihen soittajaksi. + Setä vanha siinä soitti + Hau'inluista harppuansa, + Että kalliot kajahti, + Vuoret urkuna ujersi, + Kivet hyppi kankahilla, + Nä'illä pelmusi petäjät. + Häät loppui, väki hajosi, + Väinämöisen veljenpoika + Teki talon ensimäisen + Lakeille Lapin ke'olle. + Siinä vaati vaimoansa, + Likisteli Liisoansa, + Siit' on saatu salvuria, + Siitä kuoharin sikiä. + + + +46. Ilmarisesta. + + + Itse Seppä Ilmarinen + Kerran kengitti hevosta, + Reistasi rekivetosta, + Vaskesta oli vasara, + Hopeaiset huohtinvarret. + Veisteleepi värkkiänsä, + Käänteleepi kenkiänsä. + Pih'it pikkusen ramahti, + Jopa heilahti hevonen, + Sälkö säikähti äkisti, + Potkasi jalan pitäjän, + Kirvotti kisällipojan + Polviketran porstuahan. + + Siinä seppä Ilmarinen + Vähän suuttua suhahti, + Otti ryypyn oivallisen, + Pullon kulkusta kumosi, + Veti maahan marhaminnan, + Ruuvipenkkihin rutisti, + Turmeltihin lapsen tuutu, + Pöytä honkanen hajosi. + + Seppä otti uu'et neuvot + Köytti kuoharin tavalla, + Sitoi salvurin mahilla. + Ennättääpi ensimäisen + Naulan kenkähän nakata. + Siitte sälkö sääriänsä, + Soristeli sorkkiansa; + Katkesivat kaikki nuorat, + Nousi melkonen meteli. + Kaatoi kiukahan kivisen, + Löyhytteli leipäuunin. + + Emäntä ovelta katsoi, + Se antoi sepälle neuvon, + Sepä pisti tuiman tuuman: + "Eroita etuinen jalka, + Ota oikea kavia + Poikki polvesta sahalla. + Kuse kuumia vesiä, + Suihkauta suonten päälle." + Sen teki seppä samassa, + Kantoi kavian pajahan, + Takoi kengän siellä kiinni, + Takoi toisenkin kovasti, + Jopa kohta kolmannenkin, + Saman neuvon neljännelle. + Eipä hyppinyt hevonen, + Eikä sälkö säikähtellyt, + Pysyi kengät kesti kauan, + Yli kymmenen yh'eksän + Ajastaikoa ajella. + + + +47. Panenta rokosta. + + + Suvahteeko Suomen kansa, + Salliiko Savon isännät, + Että kiitän keisaria, + Ylivaltoa ylistän, + Joka aina ajan kunkin + Asetukset armolliset + Luotansa lähetteleepi, + Joka vaksiinin valitsi, + Ylensi myös ymmärryksen + Rokon entisen etehen. + Ei miehet etelämaalla, + Eikä pojat pohjan alla + Liene luontoa samoa + Vasten vaksiinin panoa. + + Nyt kun kulkeepi rupuli, + Vaeltaa tuo vanha herra, + Joka on Jumalan tauti, + Kysyen kyliä myöten, + Tahtoen talossa työtä: + "Laita lapsia käsiini, + Minä mestari likellä." + Vanha saapi vastauksen: + "On mulla tuvassa tuolla + Musikoita muutamia, + Ilman arvitta jokainen." + Vaan jos vaksiinin pania + Sille samalle sanoisi: + "Minä tai'an rokkotau'in + Teh'ä tiellä työttömäksi:" + Saisipa samassa kuulla + Kovan kohta vastauksen: + "Olkohot ololla sillä + Vanhan luojansa varassa, + Turmissa totisen herran! + Jos saisin satakin lasta, + Tuhansia tuuvittaisin, + Empä antaisi sinulle. + Siitä synnistä minua + Varjele, vakainen luoja, + Että pieneni panisin + Tahallani tautiseksi." + + Mutta muistakaa musikat, + Arvatkaa asian laita, + Kun ennen oletten ollut + Rupulin ruman käsissä, + Joka teillen arvet antoi, + Otti kasvon kauneu'en, + Teki monta turmiota, + Sokeata silmäpuolta, + Rasitteli rampausta. + Arvatkaa asia uusi, + Kuinka käypi vaikeaksi + Keisarille korkealle + Vaatia väkisten teille, + Sakon haastella hakea + Omituista onneanne, + Vahingoita välttämähän. + + + +48. Syyhelmästä. + + + Syyhyn synty syntisestä: + Syyhy syntisen toveri, + Se on maassa moitittava, + Vihattava viivakuono, + Jok' ei anna öillä maata, + Eikä päivillä levätä. + Kyllä kynsiä kysyypi, + Kaikki vuoleepi kuluksi. + + Sill' on monta seuramiestä! + Apulaisina ajokset, + Märkäkuplat kumppalina. + Kyytimiehinä kipeät. + Joist' on vastus vanhoillakin, + Aikavä'elläkin asia. + + Siinä se siivon tekeepi + Kun tuleepi tuutusehen, + Kätky'ehen käännähtääpi + Itkettää imevät lapset, + Paruttaapi pikkuruiset. + + Niin se on nimeltä syyhy; + Vaan on varsin viekas vieras. + Kun se kulkeepi kylillä, + Tuleepi talon tupahan, + Hetikohta hän kysyypi: + "Onkohan likellä kaivo, + Saako tuossa saunapuita, + Onko ko'ottuna kesällä + Vastoja varaksi talven? + Oisin taassa yötä ollut, + Kaksi kaikkien enintä." + Siitte saatua siansa + Ensin kinkun kääntimiä + Kitkuttaapi, kutkuttaapi, + Näppylöitä näytteleepi, + Väistäksen vähän ylemmä, + Reisille rehenteleksen. + Siitä annaksen ylemmä, + Väännäksen vähän etemmä, + Hajoitaksen hartioille; + Sieltä kautta kainaloien + Käsivarsille valuupi, + Välit sormen väänteleepi; + Tuo tuoll' on tapana ollut + Monen muorin muistoajan. + + Syy on syyhylle sanoa: + Kuules, syyhy, kun sanelen, + Saat nyt tästä kumman kyy'in, + Löy'ät kyy'in löylyttömän: + Pistän pääsi pik'öljyssä, + Neuvon siitte neljä tietä + Sy'änmaalle synkeälle, + Kust' ei miehet milloinkana, + Ihmiset sinä ikänä + Näille maille matkustele. + + Jos et siellä öitä olla + Tarkenisi talvisia, + Pistäte karhun pesähän, + Kontion peräkololle; + Kutkuttele, katkuttele, + Kutauta karhun kuvetta. + Elä, syyhy, sikiä huoli, + Vaikka on vihainen karhu + Karhu kaikella kurilla, + Perijulma persieltä; + Ja jos karhu käänteleksen + Eli annaksen pakohon, + Ota häntä häppöihinsä, + Ve'äte villojen sisähän. + Sen tie'än toteen sanoa, + Saat sa siinä kumman kyy'in, + Kyy'in kyllä toisellaisen + Kun on myötä matkamiehen, + Kulkiessa kaupunkihin. + + Tie'än vielä toisen keinon: + Voi'e on jo valmistettu, + Kauan aikoja katsottu, + Varsin vanhoilta ukoilta, + Jok' on tehty tervan kanssa + Keltiäisen keltaisesta, + Kusiaisen kutkelmasta; + Sillä sä siveltänehen, + Pantaneen paha pakana + Tielle tietämättömälle, + Talviselle taipaleelle, + Sanattomalle salolle. + + + +49. Omasta elämästänsä. + + + "Vuosi vanhan vanhentaapi, + Kaksi lapsen kasvataapi." + Sama se minulle sattui; + Niinkun on minun nimeni, + Niin on ruumihin rakennus + Kohta maahan kaatumassa. + + Lassa lauluja latelin, + Tulin siitä tuntemahan + Vielä puolet puustavia, + Aloin kirjoittaa kynällä, + Ja panna paperin päälle + Jouto-aikana jotakin + Miesten muihenkin katsella, + Tulevaisten tunnustella. + Piti kyllä kyntämänkin; + Koko viikot vieretysten, + Kulkea kuressa aatran. + Kynä kuivi sill' ajalla, + Leveämmäksi levisi, + Aatran kär'en kaltaiseksi. + + Olin oppinut ojalle, + Viivyin siellä toiset viikot, + Kuivi läkkini kuraksi, + Ei juossut kynästä kyllin. + Palotyössä paljon uuvuin, + Siellä silmätkin pilauntui, + Näkö oli niistä näistä. + Elon aikana enemmän + Sirpin kammissa kamusin, + Viikot viljoa kokoilin, + Suunnitelin sunnuntaina + Piirteä paperin päälle, + Mikä mielessä makasi. + Olipa käsi ol'asta + Kovin käynyt kankeaksi, + Oli se kanssa kyynäspäästä, + Kaiketikkin kalvosesta. + Eipä peukalo pitänyt + Kylläksi kyneä kiini, + Koko koura painoi paljon, + Se painoi paperin puhki; + Eikä tullut miehen mieltä, + Ett' oisin heti her'ennyt, + Työstä turhasta lakannut. + + Palkka mulle maksettihin, + Vieteltihin viinan kanssa. + Pyytihin aluksi ensin + A:ta, B:tä antamahan, + Viimein virret tykkänänsä, + Koko laulut laittamahan. + Se oli opista voitto, + Että jou'uin juomariksi, + Ratkesin kylänratiksi. + Kaikk' on virret verrattavat + Semmoisen sepän tekeihin, + Joka ahjolle ajaapi, + Hiilet polttaapi poroksi, + Rau'an tuiki turmeleepi, + Ei kunnon kalua saahen. + + + +50. Kuolemasta. + + + Kaikki luonto kauhistuupi + Kuolon tullessa tupahan, + Hellä luonto hämmästyypi + Tuohon tuimahan tapahan, + Kun ei valta vanhemmilla + Yksin lastensa ylitse, + Eikä puolta puolisolla + Toisen puolesta puhua; + Ei ole lapsilla lakia, + Viepi vanhemmat molemmat, + Lyöpi kuolema kumohon. + + Tämän Aatami alotti, + Luoja lopun tietäneepi, + Aatami isä imeisten, + Eeva äiti ensimäinen. + Ei ole sitä sanottu, + Kumpi heistä ensin kuoli, + Siitä vaan on vahva tieto, + Ett' on kuollut kumpanenkin. + Muut ne menevät perässä, + Varsin vaipuvat sekasin, + Niinkun ilmassa itikat. + Kaks' on miestä kaikkinensa, + Ne on Enok ja Elias, + Jotk' on päässyt kuolematta, + Tuskin kolmatta tuleepi. + + + + +VII. Lauluja ja virsiä. + + + +1. Jänikselle. + + + Ah sinä jänis parka + Kuinkas olet arka! + Niin sun tosin tulee olla'kin; + Se on luonnon laki, + Tarves kanssa vaatii, + Vaara vielä pyörii siittenkin; + Ei ole pitkää suuta, + Eikä hammasluuta, + Ei myös suurta voimaa, + Eikä kynttä julmaa; + Siitä olet vapa, + Et sinä ketään tapa, + Et sie etsi saa'a voittoa. + + Ajat ensimmäiset, + Pojat pienimmäiset + Ilman linnutkin ne iskevät; + Isästä ei ole turvaa, + Äitin neuvo ou turha, + Oman onnen nojaan laskevat; + Pesää heille ei tehdä, + Suurta ei vaivaa nähdä, + Emät ei ne anna, + Leipää kaukaa kanna, + Kesäksi harmaa takki, + Talveksi valkea turkki, + Valmistettu on vanhemmiltansa. + + Kaikki kun maalla käyvät + Häntä peljättävät, + Paitsi omaa hyvää sukua, + Metsän pedot vahtaa, + Kissat, koirat jahtaa, + Kumppalista ei ole apua. + Jos pyyn lennon kuulee, + Senkin haukaksi luulee, + Ei voi sotaa nostaa, + Poikain puolta kostaa, + Pakko ottaa täytyy + Kussa kolo löytyy + Mikä linna lienee vieläkin. + + Tulee syksykuura, + Metsämiehet luuraa, + Varsin tarkan vaarin ottavat; + Jälet luoksi vetää + Kierosilmän kiertää + Leposiaan hänen pettävät. + Kerran keksii hyyryn + Löytää pienen lymyn, + Kohta rikkoo rauhan, + Antaa paukun pahan; + Ei se muuksi muutu, + Ruvaksi on hän luotu + Pyyten tuota pannaan pyytäkin. + + Tulla talvikeli, + Pannaan toinen peli, + Mikäs siitte miehen mielessä? + Jänis antaa alun + Hyppää hyvän polun, + Virkut värkit taas on tallessa. + Monet kummat koukut, + Juuri julmat loukut, + Sangen kovat sangat, + Varsin vahvat langat; + Jos se käypi laatuun, + Niin on saalis saatu, + Mieltä tarkoin tuossain tarvitaan. + + Jo nyt lienee tässä + Kyllin jäniksestä, + Ei hän meidän mieltä tarvitse. + Häll' on ruumis raitis, + Leipä aina valmis, + Vähä ruoka hänen ravitsee. + Pitkän paaston pitää, + Ei pane kokoon mitään; + Siellä taikka täällä + Ei ole toisen tiellä, + Käy'en eli juosten, + Syö'en, maaten, nosten, + Siittämään on sievä sukuaan. + + Kun nyt tämän kuulet + Mitäs tuostai luulet? + Etsi ylös oma elämäs: + Vaarat vaikiammat, + Kahta kauhiammat, + Ehk' on omassakin e'essäs. + Jos niin olet raitis, + Kuolemahan valmis, + Kun on jänis raukka + Altis joka aika. + Pian jänis kuolee, + Mutta meillen tulee + Kuolemassa kova metsämies. + + + +2. Häälaulu. + + + Noh miehet, miehet veikkoset! + Näin näitä häitä juo'aan: + Lopussa viel' ei entiset + Ja toista aina tuo'aan. + + Vaan ei täällä kauvan eletä, + Et päälle tämän päivän, + Jos ei vaan poikia laiteta, + Kihloja kylään viemään. + + Pianpa tästä paikasta + Ukot uralle joutuu, + Kohmelon saavat palkasta, + Kuinkas se käypi laatuun. + + Vaan laita pojille naiminen + Niin pian, kuin he täyttää + Viis vuotta päälle kymmenen, + Jos kohta pieniksi näyttää. + + Et sitte puutu pitoja, + Jos muutoin onni seuraa; + Voi tyhmät pojat jotk' ei nai, + Pii'atkin teille nauraa. + + Miks' ette liiku liukkaammin + Näin aika asioissa, + Ja puhu piioille sievemmin + Kuin huokii teille tuossa? + + Vai eikö olle tullunna + Teille oikiata käskyy, + Ettekö ole kuullunna + Sitä vanhaa sananlaskuu: + + Se kaikkiansa katuupi, + Ken nuorta naimistansa; + Sitäpä kaikki kiittääpi, + Ja se on tosi kanssa. + + Kun lassa lapsen tekeepi, + Ja onni pojan antaa, + Niin silmillänsä näkeepi, + Että se neuvo auttaa. + + Toisia tehdään paraillans', + Toiset jo työtä vääntää; + Kun terve lienee vanhin laps', + Jos poika on, niin kyntää. + + Sanoisin vielä sanoja, + Jotka toisiansa vastaa, + Ja eivät olisi vanhoja, + Jos noita kuulla lystää. + + Vaan ellei ensin ehdolle + Nyt panna paloviinaa, + Niin minä sanon miehille + Olkoonpa se sinään. + + Tämäpä ompi kulkulle, + Kun rattaillen ihra; + Nyt laulu lankee nuotille, + Eik' yhtään kaipaa kirjaa. + + Kas nyt mä tahdon tanssia, + Jos suinkin konnat kestää, + Nyt on mulla mieli marsia, + Jos ei vaan vanhuus estä. + + Kun ennen viulut vinkasi, + Huonotkin silloin yr'tti; + Kun pelimannit pelasi, + Vanhatkin vähän hyppi. + + Vanhat pitävät varansa, + Etteivät ensin huoli, + Vaan kunpa saavat päähänsä, + Virkuksi syttyy mieli. + + Ei malta enään istua, + Vaan jalan kah'en kanssa + Kokevat kohta astua, + Eikä kaipaa lakkiansa. + + Mieli myös nuorten tekeepi, + Kun viulun äänen kuulee, + Ja naurusuulla näkeepi, + Että vanhat tanssiin tulee. + + He pian koko joukolla + Lähtevät lattialle, + Tekevät tansin taidolla, + Jos minkä pelin jälkeen. + + Pojat ne polskan hyppelee, + Vaan vanhat sinne tänne + Nurkasta nurkkaan kiitelee, + Yhteenpä tuokin käynee. + + Pojat ne ensin pyytävät + Sulhasta suosiolla, + Väkiste viimein vetävät, + Jos ei se tahdo tulla. + + Morsianpiiat puhuvat: + "Eiköhän me jo mennä!" + Vaan yritykset viipyvät + Likellen illan päivää. + + Sitte ne temput tekevät, + Kun kokit maidon keittää, + Ja tansin koukut kokevat, + pois nutut päältään heittää. + + Isäntä itse ilossaan + Istuu putelin viereen, + Kurkisteleepi kuppiaan, + Mielessä mikä lienee. + + Hän taiten kantaa, kallistaa + Kullenkin kupin viinaa, + Käskee myös ottaa palasta + Sen jonka mieli pitää. + + Viina se sitte välehen + Nostaapi ilon vallan, + Ja laulu yltyy äänehen, + Va ralla ralli ralla. + + Vaan joka paikat pahentaa + Ja räyhyää ja ryskää, + Sen miehet väestä vähentää, + Ja pojat poies viskaa. + + Jokainen tuon nyt ymmärtää, + Mihin se sitte pannaan, + En tuota huoli nimittää, + Ja lasten kuulta laulaa. + + Ken ei taas tahdo tanssia, + Kun kuulee kurauksen, + Hän saapi jouten kollottaa + Sen polskan purauksen. + + Ei siihen panna pakkoa, + Pitäköön mielen päässään. + Ja olkoon ruokain kantaja, + Sill' ompi työtä työssään. + + Tai tupakkia polttakoon, + Ja jaaritelkoon juttui, + Toistansa kylkeen korkatkoon, + Ettei se uneen nukkuis. + + Vaan minä vainen yritän + Sulhasen kanssa tanssiin, + Oluttakin, jos taritaan, + Ensin kulahuttaisin. + + Nyt mielelläni läh'enkin + Jos aivan yksinäni, + Vaan täytyy tulla mui'enkin, + Kun nousi pelin ääni. + + + +3. Omistus Nuorelle vaimolle häissä. + + + Mä sanon suuren kiitoksen, + Ja kiitoksia paljon, + Se on mun velvollisuuten', + Ja mielelläin sen sanon. + Vaan se on sitä värkkiä, + Kuin itse kukin tietää, + Ettei se täytä säkkiä, + Vaikka sitä paljon pietään. + + Mutta jos aika antaisi + Laulella nuorell' vaimoll', + Ja vanha väki salleisi + Puhella onnen toivoll', + Niin minä mielialani + Ilolla ilmoittaisin, + Ja sanoisin ne sanani, + Kuin tullessani löysin. + + Jumala kaikkivaltias, + Se hyvä onnen isä, + Aviosäädyn haltia, + Kuin sitä aina lisää, + Antakoon sinun askeleis + Tääll' onnelliset olla, + Ja päälle pannut askareis + Hyvästi toimeen tulla! + + Suokoon sun saa'a saalista + Silloinkin, kosk' et luule, + Ja enemp' olla valmisna, + Kuin tarvestakaan tulee! + Hän onnen sulle antakoon + Karjalles katsojaksi! + Toimi sinulle pantakoon + Talossa haltiaksi! + + Ett' onni sinnn maatessais + Jo hyvän neuvon pitäis, + Ja toimi sinua nostessais + Kä'estä ylös vetäis, + Taluttais toimituksissais + Pitämään järjestyksen, + Ja siivon asumisessais, + Se tuo sulle ylistyksen. + + Ja koskas olet kulkenut + Pois sinun isäs luota, + Ja myös sen oven sulkenut, + Josta nyt sinua tuo'aan, + Onni sulle olkoon parempi, + Kuin sinun oma isäs. + Sillä se on häntä vanhempi, + Ja tavaroista rikas. + + Olet jo eron ottanut + Sun äitis kartanosta, + Seuraamaan itses antanut + Nyt tätä nuorta miestä; + Toimi sulle töitä neuvokoon + Enee kuin oma äitis, + Varemmin tähtes valvokoon, + Ett' aina hyvin kävis! + + Ja niinkuins olet siunattu + Aikahan tähän asti, + Ja kaiken aj'an suojeltu, + Kun olet ollut lapsi, + Niin onnellinen, siunattu, + Olkoon sun ikäs vielä, + Jos pian olis aivottu + Sun äitiksikin tulla! + + Se sama onni olkohon + Silloinkin valvomassa, + Ja lapsesi kukoistakoon + Kuin sinä itse lassa! + Vaarat ja vastoinkäymiset + Pa'etkoon silloin poies, + Ja vuorokau'et iloiset + Astukoon aina e'es! + + Että sun lapses kasvaisit + Rauhass' ja tervey'ess', + Kuin istutukset seisoisit + Isäns' ja äitins' e'es', + Ja sitte teille tekisit + Vanhemman palvelusta, + Ja joka päivä etsisit + Perheellen elatusta! + + Suokoon myös teidän suvusta + Maan perilliset tulla, + Omista teidän pojista + Myös kyntömiehet olla, + Jotka perintömannertans + Toimell' asua taitaa, + Omalla käsivarrellans; + Niskaans' ei orjaksi taita. + + Tai on mun toivotukseni + Hyvästä aivoitukseni, + Aljettu sydämestä, + Hartaasta kiitoksesta; + Jumala armias isä, + Joll' ompi onnen ohjat, + Vielä paremmin tehdä osaa, + Kuin sanat tässä soivat. + + + +4. Nimismies Kokista. + + + Ruunan Kokki, Jämsän Kokki, Runtalammin Kokki, + Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki; + Kokki joka kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi, + Kypsen tehdä taitamata, kypsen kyllä löysi. + Kokki joka koiran juonet kaikki kyllä tunsi, + Kokki joka koplotella miehen taskut taisi. + Ruunun roisto, Jämsän jättö, kovan onnen Kokki, + Rahan kurri, velan herra, koko tämä Kokki, + Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki, + Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti. + Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin, + Että aivan äänetönnä iso aika oltiin. + Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään" + Kokki kovin vihastuupi: "kyllä se nyt nähdään." + "Elä suutu, hyvä herra, kyllä minä annan, + Kun ma katson kassojani, tasan tässä pannaan." + Itse Kokki rahat luki, näitä meillä nähtiin, + Halttunen se värkit hankki, joilla kirjat tehtiin. + Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa + Kutsuttihin kirkkotieltä, vanhin poika kansa. + Piti viedä viinakannu, josta suuhun saatiin; + Kuiva ol' se kahvipannu, mitäs sille taittiin. + Eipä Kokin kestingissä haihtun't miehen hattu; + Se ol' harva viinaryyppy, joka siellä sattui. + Viekää veikot velkakirjat, kyllä Jaakko jaksaa, + Yhtähaavaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa; + Mutta pienet velkamiehet yksitellen menkää, + Ettei Kokki, velan herra, paljoutta pelkää! + Veitset, piiput, viinaryypyt, kaikki hän ne maksaa, + Säkit, kontit, saavit, pytyt, tämä velkasaksa; + Voit ja talit, kenkäparit, vaikka mitä otti, + Palsarin se poikinensa ottamassa voitti, + Tämä Kokki Kokin poika Kokin koulut käynyt, + Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut. + Jämsän joki, Rautalampi tämän Kokin tietää, + Ettei tämä Kokki ole, joka puuron keittää. + Kokin pitää pitäjästä ahkerasti ajaa, + Kerustella keittämistä, särvintä ja suolaa, + Muuta kanssa kaikenlaista, josta soppa syntyy; + Kokit ne ei paljon puista, keittohon ne tyytyy. + + + +5. Laulu, olut ja viina. + + + Löytyypi kultaa kupiksi, + Jos talonpoika tahtoo, + Hopiata housun napiksi, + Ken kaluksi sen katsoo; + Löytyy myös sanoja virsiksi, + Kun etempätä etsii, + Ja laitteleepi lauluiksi, + Runoiksi tehdä viitsii. + + Vaan aina tulee varoa + Ne monet väärät värsyt. + Ettei laki sua sakoita, + Ja pane pahat reisut; + Niin saatin laulaa helistä, + Ett' oikein seinät soipi, + Olutta juo'a välistä, + Kun kallo kantaa voipi. + + Se mielen tanssiin taivuttaa, + Antaa myös vähän voimaa; + Kyll' uni muuten saavuttaa, + Jos välill' ei saa hoivaa. + Ja tekin, nei'et naitavat! + Sen kernahasti suotte, + Myös olette yhtä taitavat, + Jos itse vähän juotte. + + Miehellen ei tuo mitään tee, + Jos ryypyn, kaksi ottaa, + Vaan kolmas mieltä koittelee, + ja neljäs älyn voittaa. + Viinasta ei tule viisaus, + Kun sitä paljon ryyppää, + Vaan kevyt mieli, kerkeys + Sen kanssa olla pyytää. + + + +6. Pahasta ja kalliista ajasta. + + + Kyynelten kanssa katselkaam, + Murheella myöskin muistelkaam, + Kuink' aik' on tullut pahaksi, + Paavalin sanat to'eksi! + Siis tarkka silmä tarvitaan, + Jos ajan merkit arvataan. + + Julkinen jumalattomuus, + Ja syvä synnin turmelus, + On ylivallan ottanut, + Peräti kansan pettänyt; + Ei aikaa enää osteta, + Vaan turhuu'essa tuhlataan. + + Ilma kutsutaan kovaksi, + Kun se näyttääpi raittiiksi, + Vaan sitä vastaan pahaksi, + Koska se muuttuu myrskyksi, + Tuimaksi tuulen voimaksi, + Rakeiksi raju-ilmaksi. + + Aikaa samalla tavalla + Monella muotoo turmellaan, + Kun paha siemen kylvetään, + Niin turmelusta niitetään; + Aika on aivan pahennut, + Sen asujat on ansainnut. + + Jos tämän sa'an alkua, + Kolmenkymmenen kulkua, + Kaikilta puolin katsellaan, + Muutokset kaikki muistellaan, + Mustat on ollut muutokset, + Ja paikoin paljot puutokset + + Valtakunnat on vaihtuneet, + Ja miehet miekkaan kaatuneet: + Leskein luku on lisäännyt, + Orpoin osa on vähennyt; + Idästä isot sanomat + Ain' alinomaa kuuluvat. + + Koleran kova sairaus + On yksi uusi vitsaus, + Se itämaalla ilmestyi, + Jo lähes meitä lähestyi, + Suuret on miehet surmannut, + Halvatkin hautaan kaatanut. + + Elementit myös suuttuivat, + Ja vihamiehiksi muuttuivat, + Pilvet pitävät kasteensa, + Maa halkielee kuivasta, + Valkia suuren vallan saa, + Kylät ja metsät kukistaa. + + Kaupungin palot kauhiat, + Suomessa suuret surkiat, + Lasten leivän lyhentäneet, + Vanhain varan vähentäneet; + Kaikkia silloin kaivataan, + Kun tulen töitä tutkitaan. + + Jo mainitulla ajalla, + Sa'an yh'eksän alulla, + Kapunti vanha _Kaarlepyy_ + On valkian vaaran kärsiny, + _Raahe_ ja _Oulu_ kaikkineen, + Kirkkoinehen ja kelloineen. + + Kuuluisa kylä _Turku_ myös, + Valittu vanha rakennus, + Armottoman ja ankaran + Kautta väkivallan, valkian, + On ollut paitsi onneaan, + Tavaroitaan ja tarpeitaan. + + Monta kaunihinta kirkkoa + Suuresta Suomen saaresta + On tuli myöskin polttanut, + Ja paljon työtä tuottanut; + Ei silloin leipää hankita, + Kun tulen töitä parsitaan. + + Maat, kylät, suojat polttanna, + Talot ja taloin tavarat; + Elatus-aine aivottu + On tulen suuhun survaistu; + Kaikkia silloin kaivataan, + Kun tulen töitä mainitaan. + + Kaikkia näitä katsellaan, + Pahaksi aika arvataan, + Siis aikaa armon ajalla + Aina pyytäkäämme parata, + Odottaen parempia + Tulevaisia aikoja! + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59544 *** diff --git a/59544-8.txt b/59544-8.txt deleted file mode 100644 index aafafbb..0000000 --- a/59544-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8592 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua, by Paavo -Korhonen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Viisikymmentä runoa ja kuusi laulua - - -Author: Paavo Korhonen - - - -Release Date: May 19, 2019 [eBook #59544] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISIKYMMENTÄ RUNOA JA KUUSI -LAULUA*** - - -E-text prepared by Jari Koivisto - - - -VIISIKYMMENTÄ RUNOA JA KUUSI LAULUA - -Kirj. - -PAAVO KORHONEN - -Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia. 10 Osa. - - - - - - -Helsingissä, -Osakeyhtiö F. Tilgmannin Kirja- ja Kivipaino, -1908. - - - - -SISUSTA: - -Alkulause - -I. Kertomusrunoja. - - 1. Sodan rasituksista. - 2. Muistojuhlasta. - 3. Nuotta-ankkurista. - 4. Kuopion kirkon rakennuksesta. - 5. Leppävirran kirkon palosta. - 6. Kerkonjoen myllystä. - 7. Pappilan uudesta pirtistä. - -II. Kiitosrunoja. - - 8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuralle. - 9. Turun viikkosanomain kirjoittajille. -10. Merimiehille. -11. Kestikievari Lyytiselle. -12. Koulumestari Hemlanterille. -13. Torppari Palmulle. -14. Eerikki Huttuselle. -15. Jalkaisten veljeksille. -16. Kamreeri Forsteenille. -17. Vallesmanni Östlingille. -18. Samalle. - -III. Moiterunoja. - -19. Väärän rahan tekiöistä. -20. Karttulan kirkosta. -21. Hevosen kuoliaksi ajosta. -22. Papin ja lukkarin saatavista. -23. Ketunpoikain elättämisestä. -24. Piipun-perästä. -25. Mustilaisista. -26. Maaningan papista. -27. Talonpaika Tuovisesta. - -IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia. - -28. Talonpojille. -29. Nöyryydestä ja ylpeydestä. -30. Entisestä ja nykyisestä ajasta. -31. Viinasta. -32. Turhuudesta. -33. Pojille. -34. Tyttärille. - -V. Huolirunoja. - -35. Keisari Aleksanterin kuolemasta. -36. Kappalais Uppströmin kuolemasta. - -VI. Erinäisistä aineista. - -37. Aikain paranemisesta. -38. Savonmaan herjaamisesta. -39. Talonpojan säädyn puolesta. -40. Suomen kielestä. -41. Puustaveista. -42. Runonteosta. -43. Tampereen paperiruukista. -44. Turun palosta. -45 Väinämöisen veljenpojasta. -46. Ilmarisesta. -47. Panentarokosta. -48. Syyhelmästä. -49. Omasta elämästänsä. -50. Kuolemasta. - -VII. Lauluja ja virsiä. - - 1. Jänikselle. - 2. Häälaulu. - 3. Onnistus nuorelle vaimolle. - 4. Nimismies Kokista. - 5. Laulu, olut ja viina. - 6. Pahasta ja kalliista ajasta. - - - - -Alkulause. - - -Kaikista nykyisemmän ajan suomalaisista runoniekoista on Paavo -Korhonen kuuluisimman nimen voittanut. Hän syntyi muunna 1775 -_Vihtajärven_ [sanotaan tätä taloa paikoin Vihtalahdeksikin] talossa -Sonkarinsaaren kylää, Rautalammin pitäjätä. Syntymätalostansa -kutsuttiin häntä loppupuolella ikäänsä _Vihtapaavoksi_, jonka nimen -itsekin muutamassa runossansa omistaa. - -Ensimäisestä opistansa annamme hänen itse kertoa. Siitä lausuu -runoissansa seuraavilla sanoilla: - - En ole etäällä käynyt - Hakemassa harjoitusta, - Piisaapi kotoinen koulu - Talonpojan tarpeheksi; - Isä ennen iitä (I) neuvoi, - Äätä (Ä) äitini opetti. - Siihen sain enemmin sitte - Opetella itse vielä; - Aloin kirjoittaa kynällä, - Ja panna paperin päälle - Joutoaikoina jotakin, - Miesten muihenkin katsella, - Tulevaisten tunnustella, - Asioita ainoisia. - Piti kyllä kynteä'kin, - Kulkea kuressa aatran, - Koko viikot vieretysten: - Kynä kuivi sill' ajalla, - Leveämmäksi levesi, - Aatran kären kaltaiseksi. - Olin oppinut ojalle, - Viivyin siellä toiset viikot; - Kuivi lakkini kuraksi, - Ei juossut kynästä kyllin. - Palotyössä paljon uuvuin, - Siellä silmätkin pilaantui. - Elon aikana enemmän - Sirpin kammissa kamusin; - Viikot viljoa kokoilin, - Suunnittelin sunnuntaina - Piirteä paperin päälle, - Mitä mielessä makasi. - Olipa käsi olasta - Kovin käynyt kankiaksi, - Oli kanssa kyynäspäästä, - Kaikite'kin kalvosesta, - Eikä peukalo pitänyt - Kylläksi kyneä kiini; - Koko koura paljon painoi, - Se painoi paperin puhki. - -Jo nuoruudessaan näytti Korhonen erinomaiset luonnonlahjat siihen, -josta kerran oli kuuluisan nimen saava. Erinäinen tapaus johdatti hänen -ensikerran laulamaan. Rautalammilla oli silloin Kokki niminen herra -nimismiehenä, joka sitä ennen oli Jämsässä samaa virkaa pitänyt. Kun -viinankeitto niinä aikoina oli kokonaan kielletty, niin talonpoikain -useinki piti lahjoilla ja antimilla lumota silmät Kokilta, viinakotien -sivutse kulkiessa. Mutta Kokin kukkaro jo vanhastaan pahaan tyhjänä -asumisen tapaan totuttua ei kuitenkaan ottanut oikein täytyäksensä, -jonka tähden suurenteli tulojansa velanotoilla, joita talonpojat -harvoin rohkenivat vastaan olla. Niin velkaantui monelle miehelle, -jotka velat iäksi päiväksi saivat maksamatta jäädä, semminkin kun Kokki -viimein juoniensa ja kujeittensa kautta menetti virkansa, palkkansa ta -muut tulonsa. Jollain tavalla kostaaksensa tämän virkaheiton koiruutta -ja lohduttaaksensa muita sekä itseänsä häneltä kärsitystä vääryydestä -teki Korhonen hänestä laulun, joka kyllä koskevalla ja terävällä -tavalla mainii sen mutkia ja konnankoukkuja. Laulu, joka sanotaan -olleen Korhosen ensimäisiä kokeita, levesi heti yli ympäri pitäjän, -opittiin pian monelta ja laulettiin halullisesti Kokin koiruuden -muistoksi ja velkojensa maksuksi. Kun myös tiedettiin Vihtajärven Paavo -saman laulun tekiäksi, niin jopa kokouksissa, häissä, ristiäisissä, -talkoissa ja muissa senlaisissa pyydettiin häntä sitä laulamaan ja -aikaa voittain ruvettiin häntä vaatimaan muistakin aineista lauluja -tekemään. Ei niin paikkaa maassa, ettei siinä aina kummempiakin -tapauksia eli muuten mainittavampia asioita ilmaantuisi. Milloin -saadaan uusi komia kirkko seurakuntaan rakennetuksi, milloin kuolee -eli pois muuttaa siitä armon ja kiitoksen ansainnut opettaja, milloin -elää siinä seurakunnalle pahoitukseksi moitteen alainen virkamies eli -muu seurakunnan jäsen. Toisen kerran siunaa Jumala maakunnan hyvällä -vuodentulolla, eli kurittaa sitä kovalla ajalla, elikkä rustaa ruunu -maakunnan hyväksi uusia laitoksia. Näistä ja monellaisista muista -merkillisistä tapauksista, joista muut kansat tavallisesti suusanoilla -seuroissa tarinoivat, Suomen talonpoikainen rahvas ei niin ilman paljo -jaarittele, ettei enemmin tahtoisi niistä joita kuita runoja eli -lauluja kuullaksensa. Semmoisista aineista teki Korhonenkin enimmät -runonsa, vaikkei niin, ettei olisi muihinkin pystynyt. Muutamissa -valittaa tapain turmiosta ja kehoittaa parempihin, toisissa on -elatuskeinojen parannus ja muu kansainen hyöty aineenansa, toisissa -syntymämaansa ja äitinkielensä puolustus niiden ylönkatsojia ja -pilkkaajia vastaan. Vanhain tarina- ja loihtorunoin tapaan teki myös -muutamia runojansa. - -Samoite kuin oppineitten seuroissa hyviä laulajoita toisinaan -pyydetään joista kuista seikoista lauluja rakentamaan, niin -laadittiin Korhostakin usein milloin mistäkin laulamaan. Semmoisia -toimituksia sai välistä ulkopitäjistäkin kaukana Rautalammilta. -Muutamana päivänä tuli miehiä Maaningalta ja pyysivät hänen runoa -laittamaan papistansa, joka heillä silloin oli pahanelkinen jutunkävijä -ja muuten konnankoukkuinen mies, joilla juonillansa ei tainnut -seurakunnalle mieliksi olla ja joiden kautta viimein virkansakin -menetti. Korhonen käski heidän kertoa kaikki, mitä papista tiesivät -ja tahtoivat runoon pantavaksi, joka kertominen illasta ruveten kesti -pitkään yöhön. Sitte ruvettiin maata. Aamulla jälkeen vuoteelta noustua -alkoi Korhonen laulaa pitkän runon, jossa papin elämä ja kujeet olivat -kuvatut ehkä paremmin, kuin miehet olivat toivoa'kaan tainneet. Sitte -eivät heittäneet häntä, ennenkuin kirjoitti heille saman runon, jonka -kanssa lähtivät kotiinsa, ja josta sitte kirjoituttivat ja jakailivat -jälennöitä sinne tänne seurakuntaan, arvattavasti ei pappia itseäkään -unohtaen. - -Monet muut runoistansa teki Korhonen toimittamalla, eikä pitänyt niistä -sen enempätä jälkeenpäin lukua. Nekin, jotka joutoaikoina itseksestään -moninaisista aineista mietti ja kirjoitti, anteli pitkin pitäjätä pois -luotaan, josta syystä maakunnassa monta tekemätänsä runoa laulettiin, -joita itse ei enään muistanut tuskin tehneensäkään. Kun häneltä -kerran kysyttiin, paljoko yleensä olisi runoja tehnyt, viittaisi -pöydän alalliseen melkoiseen kistuun sanoen: "saataisi niitä tulla, -mimmoisia lienevätkin, tuo kistullinen, jos kaikki koottuna siihen -mahtuisivatkaan". Harvat runoistansa syntyivät kirjoituspöydän ääressä, -jossa heti mietittyänsä olisi tainnut paperille piirtää ajatuksensa. -Parahimmat runonsa sanotaan perustaneen yksinäisillä metsäkuluilla, -kalastusretkillä ja muissa töissä ollessansa. Ne sitte miten muisteli -kotiin tultuansa kirjoitti paperille, ensi tilassa jollen kullen -tuttavistansa annettaviksi. Pitopaikoissa ja muissa iloseuroissa lauloi -oluen ja viinan ääressä monta ihan uutta, johon ei ollut ensimäistä -sanaakaan sitä ennen miettinyt, niin senkin jo usiammasti räntätyn, -joka alkaa sanoilla: - - No miehet, miehet, veikkoset! näin näitä häitä juodaan: - Lopussa viel'ei entiset, ja toista aina tuodaan. - -Näistä harvat taisivat tulla kirjoitetuksi, jonka tähden menivät sitä -myöten kun syntyivätkin, jos kohta joku kuulioista jälkeenpäin olisikin -joita kuita paikkoja muistellut. - -Edellä mainitusta jo kyllä on nähtävä, Korhosen ei pitäneen -runomahtiansa missään suuremmassa arvossa. Kun kerran häneltä -muistiansa myöten kirjoitettiin erästä runoa, sanoi hän unohtaneensa -loppuvärsyt runosta. Niitä hänen miettiessä väliytyi kirjoittaja -ja kysyi, eikö sopisi runoa niillä sanoilla, jotka samassa kertoi, -lopettaa. Heti oli Korhonen valmis myönnyttämään, ja kiitti ehdolle -pantuja vielä sopivammiksi, kun sanoi olleenkaan ne omatekemänsä, -jotka nyt olivat muistostansa kadonneet. Muutamassa kohti runoilee hän -laulujensa vähästä armosta näillä sanoilla: - - Virteni on verrattavat - Semmoisen sepän takeisiin, - Joka ahjollen ajaapi, - Hiilet polttaapi poroksi, - Rauan tuiki turmeleepi, - Ei kunnon kalua saahen. - -Isänsä kuoltua tuli Paavo kuin vanhin poika isännäksi taloon. Mutta -luonnostansa huoletonta elämää rakastaen antoi vapatahtoisesti -isännyyden nuoremmalle veljellensä Ristolle, joka olikin ymmärtävä, -toimikas ja uuttera maamies. Ehkä tähän myös oli syynä Paavon onneton -taipumus viinaan, joka keski-iästä seurasi häntä hautaan asti. -Muutamassa runossansa syyttää runonteon ja laulamisen saattaneen hänen -tähän turmelukseen, ja valittaa, kun ei sitte havaittuansakaan voinut -luopua siitä, sanoen: - - Eikä tullut miehen mieltä, - Ett' oisin heti herennyt, - Työstä turhasta lakannut. - Palkka mullen maksettihin: - Vieteltihin viinan kanssa, - Pyyntiin putelin kanssa, - A:ta, b:tä ensi aluksi, - Koko virret viimeiseksi. - Se oli opista voitto, - Että jouvuin juomariksi, - Ratkesin kylän ratiksi. - -Toisessa runossa, jonka varta vasten on viinan turmelevaisista -vaikutuksista tehnyt, lausuu ensittäin: - - Vasta minä vanhoillani - Oivalsin tämän asian, - Kuinka kunnia meneepi, - Aleneepi miehen arvo, - Kaikki rakkaus katoopi - Entisiltä ystäviltä; - Miesi velkahan veäksen, - Joka ryyppeää rysyltä, - Viinan viljassa elääpi, - Monet päivät pääksytysten. - Maailman makia seura, - Tapa vanha tarttuvainen, - Jot'ei arvata alusta, - Saapi semmoiset vahingot. - -Vähän jälkeenpäin valittaa samassa runossa itsestänsäkin, sanoen: - - Aivan on asian kanta - Sillä lailla, lapsukaiset; - Minä sen todeksi tieän, - Kun olen itse'kin ollut - taipuva tähän tapahan, - Saanut semmoiset vahingot: - Terveys on turmeltuna, - Kaikki rikkaus kaonnut, - Matti taskussa makaapi. - Tällä suututin sukuni, - Esivaltani vihoitin, - Näytin itseni olevan - Hyvänsuoville suruksi - Irvihampaillen iloksi. - -Viimein päättää runon seuraavilla loppusanoilla: - - Olkohon opiksi muille, - Jotka saanevat sanoa: - "Muit' on mies opettanunna, - Itse oli oppimaton." - -Tästä viastansa muistuttaa myös eräs hänestä tehty runo, jota -Rautalammilla jo Korhosen eläissä laulettiin ja joka, koska ei ole -erittäin pitkä, sopinee tähänkin pantaa. Se kuuluu seuraavilla sanoilla: - - _Vihtapaavo_ viisas miesi, - Sanottava Suomen maassa, - Muissa maissa mainittava, - Ei ole etäällä käynyt - hakemassa harjoitusta; - Kotona on koulu ollut - Oman suvun suosiosta, - Oman vanhemman opista. - - Koska lassa lattialla - Pieni Paavo polvillansa - Itseksensä istukseli, - Kyykyllänsä katseleepi, - Ei luultu lukia-miestä, - Kirjamiestä milloinkana, - Tästä lapsesta tulevan, - Osaajata ollenkana, - Ensinkään yrittäjätä, - Rupeajata runoille. - - Vaan koska ikä eneni, - Tuli tunto täyellinen - Rupes hän runon tekohon, - Teki runot, laitti laulut, - Hyvemmistä, huonommista, - Lukkarista ja papista, - Nimismiehistä, mittarista, - Talonpoikainkin tavoista, - Juomarista, kuoharista, - Sanoi sanat räätälistä, - Sotavuoenkin sovitti, - Pani sen paperin päälle, - Kansan kasvavan varalle, - Tulevaisten tunnustella, - Kuinka oli kumma aika, - Surullinen Suomen maassa, - Kuuluu veisuu kultahäistä, - Viinasta valitun virren. - Vielä sitte viimeiseksi - Sai maassa saneltavaksi - Pojan veljen Väinämöisen, - Liisan Antero Vipusen - - Jo nyt lauluni lopetan, - Kosk'ei aika myöten anna, - Vaikk' ois' vielä virkkamista - Paavon tuhmista tavoista, - Juomisestakin jutella, - Kuinka viina vietteleepi, - Viepi voiman viisahalta, - Ymmärryksen oppineelta, - Panee maata pyllyksiinsä, - Viisahankin vierehensä. - - Jospa tietäisin toeksi, - Ettei virttänsä omoa - Ottaisi pahaksi Paavo, - Suuttuisi sanoista näistä, - Paikkani ylös panisin, - Antaisin ala nimeni. - Vaan en tieä miehen mieltä, - Tunne toisen arveloita, - Puhu en paljo paikastani, - Ala en nimeä anna. - -Paavon viinaan meneväisyydestä oli kyllä vanhalla äitillänsäkin surua, -vaikka muuten vielä vanhoillaanki kiitti Paavoa hyväksi lapseksi, -jolta elinkautenaan ei ollut pahaa sanaa vastaansa kuullut. Tätä -äitiänsä kohteli myös Paavo vielä vanhemmallakin iällänsä lapsellisella -rakkaudella, ja kaikki rahat, mitä metsän nahoista sai, sillä hän oli -viriä ja onnellinen ketunpyytäjä, vei äitinsä korjuusen talon tarpeita -varten, kuitenki sillä välipuheella, että eukon toisinaan piti omasta -kädestään poikaansa ryypyllä virvoittaman. Samate oli kotiväkensä, -kyläläisten ja kaikkein muiden ihmisten kanssa suosiossa, sillä -totuutta rakastava, tasainen ja hiljainen luonnostansa hän ennemmin -kärsei pienen vääryyden, kun että oman puolensa pitämisellä olisi -tahtonut riitoja toistensa kanssa nostaa. - -Yhtä selvä ja teeskelemätön kun runoissansa oli Korhonen muussakin -lauseessansa. Rautalammilla on tapana, talonpoikain itse välistä -kirjoittaa sukulaisilleen kuolinpuheita, ja pyytää papin niitä -saarnastuolista lukemaan. Korhoselta kuoli kerran yhtaikaa sisar kuuden -lapsensa kanssa ulkotautiin, josta kirjoitti seuraavan kuolinpuheen: - -"Monta mureellista jälkimuistoa on tässäkin seurakunnassa pidetty -sen luontoa seuraavan kuoleman tapauksista sekä vanhoina että -nykyisempinä aikoina. Nyt meillä taas olisi halu puhua ja jotakin tietä -antaa seurakunnalle yhdestä äitistä, joka kuuden lapsensa kanssa on -lepokammioon saatettu tänä päivänä -- se on Jokelan talon emäntä _Maria -Korhotar_. - -"Tämä vainaja on syntynyt isästä _Matti Korhosesta_, joka oli isäntä -Vihtajärven talossa Sonkarinsaaren kylässä, ja on jo aikaa sitten -kuoleman kautta pois kutsuttu, ja äitistä _Anna Pulkittaresta_, joka -nyt vielä toivotussa terveydessä elää, ja on emäntä samassa Vihtajärven -talossa. Yhdeksäntoista vuoden iällä tuli tämä vainaja naimiseen -talon isännän _Juhana Jokelaisen_ kanssa samassa Sonkarinsaaren -kylässä, jossa avioliitossa eli 4 kuukautta vajallen 23 ajastaikaa. -Tällä ajalla syntyi heille kaksitoistakymmentä lasta -- kolme poikaa -ja yhdeksän tytärtä -- joista yksi poika ja yksi tytär on ennen -kuolemalta pois temmattu, ja nyt viimeisen pidetyn sairauden alla -yksi poika ja viisi tytärtä ynnä kuoleman taudin alla syntynyt -keskieräinen poikalapsi, jotka kaikki ovat häntä tänäpänä hautaan -seuranneet. Jälkeen jääneitä lapsia on vielä yksi poika ja kolme -tytärtä. Kaksi tytärtä ja se ainoa poika ovat vanhimmat vainajan -lapsista ja yksi tytär vähäinen. - -"Koko hänen ikänsä oli kaksivii'ettäkymmentä ajastaikaa, jonka suurella -kärsiväisyy'ellä ja tytyväisyy'ellä kulutti; varustettu kestävällä -ruumiin rakennuksella, kelpaavalla toimella pereensä ylitse, -piisaavalla ruumiin ravinnolla, hellällä ja lauhkialla sy'ämellä. - -"Jättäin kaikkia näitä maallisia etuja halasi sairautensa lopulla -nautita Herran pyhää ehtoollista, mutta kun ei aika eikä tila sitä -myöden antanut, niin toivoi loppua ja odotti siunausta. Ensimäisenä -päivänä helmikuussa kello 11 ennen puolta yötä uloshuokasi hän sen -viimeisen hengen." - -Näin lyhyt, selvä ja kaunistelematon oli se kuolinpuhe, jonka -Korhonen vainajalle sisarellensa kirjoitti. Moni olisi siitä harvoin -sattuvasta, surkiasta tapauksesta, koska yhtenä päivänä äiti kuuden -eli seitsemänki lapsensa kanssa haudataan, tainnut kyllä pitkältä -ja liikuttavalta puhua, mutta Korhonen ehkä arveli sopivammaksi ei -mainita, mikä jo ilman oli koko seurakunnalle kyllä tuttu ja kaamia -asia. Ei hän myös ylistä sisarvainajataan muusta, kun minkä tiesi -todeksi. Jumalisuuden, hyvät avut ja muut semmoiset asiat, joista -kuolinpuheissa tavallisesti paljon lausutaan, vähän tiedetään, heitti -Jumalan arvata, joka tutkii sydämen, ei katso ulkonaista, usein -pettävätä muotoa. - -Usiammasti Korhosen runoista on nähtävä, hänen tarkalla mielellä -lukeneen niin pyhän raamatun kun muitakin suomalaisia kirjoja. Myös -kirkossa, ehkä Sonkarinsaarelta sinne luetaan puolenkolmatta penikulmaa, -kävi ahkerasti ja kuunteli tarkkaan saarnaa, jonka sitte kotiin -tultuansa kirkkoon pääsemättömille selitti. Mutta sen jälkeen kun -ensikerran 13 vuoden vanhana oli käynyt Herran pyhällä ehtoollisella -ei enää koskaan mennyt armopöydälle, vaikka papitkin varottain ja -kehottain koettelivat saada hänen mielensä muutetuksi. Sanat ja -varoitukset olivat mitättömät: hän pysyi järkähtämätönnä siinä -kerran saadussa luulossa, olevansa mahdoton Herran alttarin vieras, -joka söisi ja joisi kadotuksen päällensä. Ehkä Luojalta terävällä -älyllä varustettu autuudenkin asioita tutkimaan ja käsittämään, -oli mielensä kuitenkin siinä kohdassa pimitetty. Suurin erhetyksensä -näyttää olleen, että pyysi ja toivoi oman vanhurskautensa kautta joskus -tulevansa mahdolliseksi Herran ehtoolliselle käymään, ei muistaen, -ettei se olekaan vanhurskaille vaan syntisille annettu, sillä ei hän -itsestänsä vanhurskas lunastajata tarvitsisikaan. - -Ehkä Korhonen eli jotenkin vanhaksi, ei hänelle kuitenkaan ollut -sallittu kotona kuolla. Lokakuussa vuonna 1840 löysi veljensä hänen -kuollunna veneessä ei kovin kaukana kotitalosta. Arvattavasti oli -joku äkillinen kuoleman kohtaus häntä tavannut. Tyttärensä _Anna -Reetta_, joka on naimisissa Koivulan talon isännän Sakari Lyytisen -kanssa Sonkarinsaarella, lauloi perityillä runolahjoillaan -isä-vainajastansa seuraavaisen lapsellista rakkautta ja kristillistä -surua osottavan huolirunon: - - Nyt on luonto liikutettu, - Runotöihin taivutettu, - Vaikka ei riemusta runoja, - Ilmi anneta ilosta. - Kaikki on saanut syvälle, - Murhe pannut painon alle, - Kun on kuultuna kamalat, - Saatu surkiat sanomat, - Kuolemasta kummemmasta - Erosta tämän elämän; - Koska päätti Vihtapaavo - Maalimasta matkajuoksun, - Joka vaarassa vaelsi, - Tämän maaliman majoissa, - Surun lakson laitumilla, - Vuotta viisi seitsemättä. - Eikä tietoa edellä - Annettuna aikanansa - Viikon viimeisen olevan, - Virstan viimeisen tulevan. - Joka saattoi saaren päähän, - Kuolopaikalle kuletti. - - Tuo on meiltä tietämätön, - Tuhmain tunnolta salattu, - Mik' oli laitettu lopuksi, - Mikä pantu päätökseksi: - Oisiko usma uuvuttanna, - Sumu silmänsä soaissut, - Vai viluko viivyttännä, - Eli nälkä näännyttännä; - Vaiko varsin määräpäivät - Lie jo tullut täytetyksi. - Ei hän kuollunna kotona, - Sairastanna saapuvilla; - Vasta viimein viikon päästä, - Kun oli kulkenna kotoa, - Kaonna ja kaivattuna, - Veli veljensä tapasi - Veen rannalla veneessä, - Ilman alla aukialla. - - Totta tunsi tuskan tuiman - Veli veljen kuolemasta; - Tuossa kohtasi kovasti - Huokaus ja huutoääni, - Kun oli kuollut tuttavansa, - Kaunis kasvinkumppalinsa, - Kun oli linnun liukas ääni - Langetettu laulamasta, - Kun oli kuolo katkaissunna, - Aviotkin auaissunna. - - Sama surkia tapaus - Kun tuli tutuksi muille, - Tuotti kyllin kyyneleitä, - Antoi huolta, huokausta, - Sukulaisille surua, - Vielä muutenkin muretia, - Joihen kanssa kaunihisti - Oli aikansa asunut, - Elänyt ikänsä päivät - Sovinnolla, suosiossa. - - Mutta ei nyt murhe auta, - Eikä vaikia valitus; - Heitetähän Herran päälle - Kaikki huolet, huokaukset, - Jonka viisaus visusti - Läpi kaikki katseleepi, - Jok' on tiennyt lähtötiiman, - Erohetken helpotuksen. - Jo oli iästä ilta, - Elämästä ehtopuoli; - Kyllä aika myöten antoi - Erota elosta tästä, - Päästä tästä Paapelista, - Sotomasta syntisestä. - - Eipä siis surua siitä, - Valitusta vainajasta, - Että nuoruuen iässä - Tuli täältä temmatuksi; - Vaan se tuopi tuskan meille, - Sepä suurentaa surumme, - Ett' oli visseillä vioilla, - Tiellä tietyn turmeluksen, - Sitehissä synnin suuren, - Kaotuksen kahlehissa; - Siottuna siitä päivän, - Kun sai viina vietellyksi, - Joka piätti pyhältä, - Esti armo-atrialta; - Kun oli Paavalin sanoista - Käsityksen keksinynnä, - Ettei söisi syömärinä, - Eikä joisi juomarina, - Siitä juomasta pyhästä, - Armoleivän atriasta. - - Kyllä siitä sielun kuorma - Paljo painoi ja pakotti, - Jota vainaja valitti - Ahkerasti aikanansa, - Ettei jo iällä ennen - Armon lahjoja anonna. - Aina toivoi tointuvansa, - Paremmaksi pääsevänsä, - Saavansa himolle salvan, - Lukon orjuuen ovelle; - Vaan se viipyi viimeiseksi, - Aivan ehtoolle elämän. - Nyt ei tietä Herran töitä, - Eikä tuta tuomioa, - Annettiinko armopaikka, - Vaiko kauhia kaotus. - - Voi jos vielä viimeisellä - Ehtoolla elämän Herra - Oisi armon auaissunna, - Paratiisin Paavalille, - Muistanunna niinkun muinen - Ryöväriä ristin päällä, - Jollen juuri viimeisellä - Ovi armon auaistihin. - - Vielä muutamat murehti, - Pahastuivat paljo siitä, - Kun oli kiini kirkonkellot, - Seurakunnan sielukellot. - Vaan kun tarkoin tutkittua - Saatihin sanoma kuulla, - Ett' oli kielty kirkkolaissa - Kellonsoitto kelvollinen,[1] - pian sekin murhepilvi - Riemuruskoksi rupesi, - Kosk'oli asiansa saanut - Siinä maassa siunatussa, - Missä muutkin matkamiehet - Saavat laskeita levolle. - - Kyllä vainaja varusti - Itse jo elämäkirjan, - Joka joutui vuotta ennen - Kaikille katseltavaksi, - Jonka otti oppineetkin - Varsin vastahan halulla, - Luki herrat Helsingissä, - Antoi sille suuren arvon; - Vaikk' ei auta arvo suuri, - Nimi kuulu kuolemassa. - Kuolo on se kuulu vieras, - Joll' on valta vallallenkin; - Ei se kysy keisarilta, - Ruunupäältä ruhtinalta, - Vaatisiko valtakunta - Vielä täällä viipymähän; - Ei se pappia paraita, - Kierrä kirkon haltioita; - Eikä tutki tuomarilta, - Oikeuen oppineilta, - Tohtivatko itse tulla - Toisen tuomarin etehen. - - Kuka kaikki kertoneepi, - Kuolon tuumat tutkineepi; - Ei se aikoja valitse, - Eikä paikkoja paraita; - Ei kysele kynnyksellä, - Taho tietä tanhualla, - Joko oisi outettuna, - Eli kauan kaivattuna, - Vai tuli kovin varahin, - Kesken töihen täyttämättä. - - Siitä syystä syntisiltä - Vaaitaankin valmistusta, - Kun on kuolo tietämätön, - Joka hetki Herran käessä. - - Onnellinen on se päivä - Uskovaisille ihana, - Joill' on toivo taivahassa - Ilonsa isän majassa. - Niilien vaan on vaikiampi, - Kuolo kauhia, kamala, - Joihen mieli maallisilta - Tavaroilta on tahrattuna; - Niillen maaliman makeus - Kaikki käypi katkeraksi - Kuolemassa kauhiassa, - Synnin palkan päätöksessä. - -[1] Syystä, että Korhonen vapaehtoisesti oli niin kauan Herran -ehtoollisella käymisen laimilyönyt, piti hänen ruumiinsa kirkkolain -jälkeen hiljaisuudessa haudata, joka hautaus tapahtui kekripäivänä -vuonna 1840. - - * * * * * - -Päätettyämme tämän vaillinaisen kertomisen Korhosen elämästä ja -kuolemasta kääntykämepäs jo hänen runolaatuansa erittäin katselemaan. - -Kansanrunon tavallinen laatu ja omaisuus on aineensa luonnollisella -yksivakaisuudella toimittaminen ilman mieltä sinne tänne syrjäasioihin -juoksuttamatta, niistä muka kaunistusta ja kuvausta kerrottavalle -saadaksensa. Samaan kansanrunon omituiseen tapaan laati Korhonenkin -runonsa, siinä toki vähän eroava, että mielellään pisti sananlaskuja ja -muita vertauksia runonsa suolaksi eli ytimeksi. Sanain sovittamisessa -oikiaan runosääntöön eli mittaan ei ollut niin tarkka ja huolellinen, -kuin Karjalan vanhoissa ja nykyisemmissä runoissa sen suhteen -ollaan, jonka tähden välimmiten tavataan virhellisiä lausuksia, kuin -asianymmärtäjä lukia itse havainnee, jos niitä tässä ei paremmin -selitetäkään. Onkin runo jo Savon tienoilla ja vielä enemmin Hämeessä -alkusomuudestansa poikennut, jonka tähden ei ollenkaan ole ihme, -Korhosenkin runot sanasääntönsä puolesta ei parempia olevan, kuin mitä -lapsuudesta kuuli kotiseuduillansa laulettavan. - -Vielä virheen-alaisemmat, kun runonsa, ovat muut laulunsa -mitteellisessä arvaannossa. Läpensä tavataan niissä sanat -sopimattomasti katkaistuna ja tavutten sekä arvo että korko pahasti -runneltuna, josta onkin nähtävä, Korhosella niitä tehdessä ei olleen -parempata esikuvaa, kun virret tavallisissa arkkiviisuissa ja vanhassa -virsikirjassamme. Valitettavasti ei ole muillakaan lauluniekoilla -vielä ollut parempaa mallia eli johtoa, kun vasta nimitetyt kielensä -suhteen kehnot ja vaivaiset, mitteen vuoksi peräti typerät ja -kelvottomat laitokset, jotka jo vuosisatoina ovat paljo huolta Suomen -Runottarelle tehneet, ja vasta kentiesi mitä vielä tekevät, kun jo ovat -hänen suurimmalle osalle kansasta tuiki tuntemattomaksi saattaneet, -elikkä turmelleet korvamme, ettei moni meistä enää tajua'kaan vanhan -Suomen runon suloa ja lempeyttä, joka ennen aikoinansa hypitteli kiviä -ja kantojakin ja pani karhut tanssimaan tasajalassa. - -Ne kuusi Korhosen tekemää laulua, jotka tämän kirjan lopulla löytyvät, -ovat paraimpiansa, ja jos ei jo siitäkin syystä, niin kuitenkin -näytteeksi hänen ulkorunoisesta laulutavastansa painettavat. Näistäkin -lauluista on lyhemmyyden vuoksi muutamia kehnompia värsyjä pois -jätetty, milloin se järestyksen loukkaamata taisi tapahtua. Peräti -painamatta on jäänyt toista kuusi meille tiettyä laulua, nimittäin: - - 1. Venäjän ja Turkin sodasta rauhan päätös. - 2. Leskikeisarinna Maria Weutorounan kuolemasta. - 3. Turun Kaupungin palosta. - 4. Kehoitus kristilliseen iloon hääpidon alettaissa. - 5. Kiitossanat nuoren vaimon antimet vastaan otettua. - 6. Joutohyräilykset häissä ilon korkeimmalla ollessa. - -Epäilemättä löytyy myös monta muuta Korhosen tekemää laulua, eli -kuitenkin on löytynyt, joita ei vielä ole kerätyksikään saatu. Kerääjät -ovatkin enemmin ahkeroinneet saada hänen runojansa, kun laulujansa -kerätyksi, koska edellisillä jo rakentonsakin puolesta nähtävästi oli -parempi arvo. - -Korhosen tytär, jo mainittu Anna Reetta, joka isänsä kuolemasta teki -edellä luettavan kauniin runon, ei ole muunkin laulun laadinnassa -isäänsä kehnompi, miltei ennen parempi. Sen voisi päättää -seuraavistakin värsyistä, otetut hänen eräälle orpopojalle tekemästä -laulustansa: - - Minulla on mieli kirjoittaa, - Maailman surkeutta, mainita, - Jos aika myöten antaisi, - Ymmärrys ylös kantaisi. - - Viheliäinen, surkia, - On ihmisellä elämä, - Niinkuin on Jopi puhunut, - Ja Salomoni sanonut. - - Jopa sen tunsi Jooseppi, - Ja tarkoin tutki Taavetti; - Jo Haakar joutui huutamaan, - Ja Ismaeli itkemään. - - Kuin lapsi ensin syntyypi, - Ja hengittämään herääpi, - Tuntee jo tuskan olevan, - Ja vaivan takaa ajavan. - - Itku jo ompi alkuna, - Ja ensimäisnä äänenä, - Juurikuin ajat arvaisi, - Ja tulevaiset tuntisi. - - Jos siitte vähä iloitsee, - Ja lasten kanssa leikitsee, - Ne ilot pian puuttuvat, - Ja murehiksi muuttuvat. - - Pianpa saapi havaita, - Kuin maailma on kavala, - Kun nuoren ilon kadottaa, - Ja lasten leikin lopettaa. - - Niin näkyy nytkin todeksi, - Ja kuuluu kyllä kovaksi, - Kun puhuu orja päivistään, - Yks' orpopoika onnestaan. - -Tämän orpopojan antaa hän sitte usiammissa värsyissä valittaa -vaivojaan ja onnettomuuttaan, ja siitä päästyänsä muistaa korjaajiansa -seuraavilla kiitossanoilla: - - Nöyrimmän sanon kiitoksen, - Kaikillen niillen yhteisen, - jotka minun ovat korjanneet, - ja tänne asti auttaneet. - - Suuri on ollut vaivanne, - Suurempi olkoon palkanne, - Jota ei maassa makseta, - Vaan taivahassa on tarjona. - - Ja jos nyt oikein tuntisin, - Hyvyyttä Herran muistaisin, - En vaiti olla saattaisi, - Vaan kiitos-uhrin antaisin. - - Että niin olen autettu, - Ja vahingolta varjeltu, - Kuin Mooses kaisla-arkussa, - Ja Joonas kalan vatsassa. - - Ne Herran suuret ihmetyöt - Muistuttaa mullen päivät yöt, - Että aika oisi palata, - Ja synnin tieltä lakata. - - Maailman turhuus hyljätä, - Ja kaikki ylön katsoa, - Toivoa toista tulevaa, - Etsiä uutta elämää. - - Että siitten taivaan kuorissa - Saisi voiton virttä veisata; - Siellä vanhat vaivat palkitaan, - Ja kaikki uudeksi muutetaan. - - Siellä ompi oikia isänmaa, - Ja kaikki kallis tavara; - Siellä lesket levon löytävät, - Orvot osaansa nousevat. - - Siellä taakse taukoo puutokset, - Murheet ja ajan muutokset; - Ei isä jätä seurastaan, - Eik' äiti heitä helmastaan. - - Siellä köyhät saavat rikkauden, - Ja sairaat kaikki terveyden; - Siellä ompi ilo yltäinen, - ja riemu alinomainen. - -Viimein jo taas omassa nimessänsä päättää Anna Reetta virtensä tällä -loppuvärsyllä: - - Lyhyt on tämä kirjoitus, - yksinkertainen yritys, - Vaan kukas tarkoin tietänee - Ja toisen tuumat tutkinee. - -Semmoista sydämen liikutusta, josta tämäkin virsi todistaa, isänsä -Paavo ei osoita tuskin yhdessäkään runossa eli muussa laulussa. Se -näyttää hänen luonnollensa kokonaan outo olleen. Harvoin on mielensä -muutenkaan oikiaan laulu-intoon ylennyt. Sen siasta nähdään hänellä -olleen tarkan ja terävän älyn moninaisia aineita tutkimaan, käsittämään -ja kertomaan, jonka ohessa runonsakin osoittavat hänen vihanneen -kaikenlaista pahaa ja vääryyttä, puoltaneen hyvää ja siivollista -elämätä. Kun vielä oli lukenut viikkosanomat ja monta muuta suomalaista -kirjaa, eikä ainoastansa lukenut, vaan käsittänytkin ja muistoonsa -säilyttänyt, niin pidettiin häntä talonpoikain keskuudessa oppineena, -ja oppinut olikin hän, vaikk'ei tainnut kun yhtä äitinsä kieltä, yli -monen koulunkin käyneen miehen, ettei suinkaan ensimäiseksi tullut -ymmälle, missä vaan ei ilman kainustellut tietoansa ilmoitella. - -Tästä kaikesta lienee arvattava syy siihen, että Korhosen lauluja -pidettiin suuressa arvossa ja että niistä muutamat levesivät ulommaksi -Hämeesen, Pohjanmaalle ja Karjalaanki. Löytyypä vielä muitakin syitä -niiden leviämiseen ja semmoisiksi arvaisimme rahvaalta rakastetun -vertauksellisen eli muuten polvellisen sanalaatunsa, mielensä -malttamisen, siinä kohdassa, ettei koskaan latonut lauluunsa, mitä -sylki suuhun tuopi, vesi kielelle vetävi. Siihen lisäksi saapi -lukea senkin seikan, että valitsi lauluillensa sopivan aineen, ja -viimeiseksi että itse kirjoitti ne paperille, joka esti ne heti -synnyttyänsä katoamasta. Muita syitä emme voi keksiä niiden erinäiseen -arvoon ja leviämiseen, koska Korhosella ei kuitenkaan ollut joita -kuita mainittavia runolahjoja yli muiden runoniekkain, vaan hän -enemmin jääpi monestakin jälelle, jopa tyttärensäkin ja pitäjän -miehensä _Juhana Ihalainen_ siinä vetävät hänelle vertoja. Monta muuta -tunnemme, joita pitäisimme parempina, vaikka eivät ole sinne päinkään -ihmetteliöitä ja seuraajia saaneet, kun Korhonen, jota Savon nykyiset -runoniekat tavallisesti pitävät mestarinansa, kuin Saksalaiset -Schilleriä ja Götheä. - -Nimitimmä Korhosen runoista muutamia jo Karjalaankin levenneen. -Semmoisia omat erittäinkin runot 23, 24, 25, 28, 31, 32, 33, 34, -45, 46, 48. Näytteeksi miten runot semmoisilla kulkumatkoilla -muuttuvat, panemme tähän runon 24 sekä sillä tavalla, kuin se on -Rautalammilta kirjoitettu, että toisellakin tavalla venäjän Karjalasta. - -Rautalammilta. - - Käännä päätä, katso päälle, - Ota vaari vanha muori, - Kuinka kummalta näkyypi - Tämän aikaiset asiat: - Kaikki pojat kasvavatkin - Piipun pohjalla pilaavat - Suunsa seuvun semmoiseksi, - Jos on paksu huuliparta, - Niin on posketkin porossa, - Kasvo puolipullollansa. - - Eivät yr'tä yösialta, - Univuoteilta värähä, - Eikä pirtistä pihalle, - Vielä virkahan vähemmän, - Ulkotyöhön ollenkana; - Ennen karstat kaivetahan, - Ihmetkin imeksitähän. - - Kyll' on sitte päivän päällä - Parta paksuna porosta, - Ihvestä ihan sininen, - Hihat hiessä, helmat noissa, - Rintapielet riivanteissa. - - Vaimot ne valittelevat - Pilattavan paijat kaikki - Kesken päivän pestäväksi; - Muorit muutamat sanovat, - Että pyyhkeiksi pitäisi - Vanha vaippa laitettaman, - Että aikoa enemmän - Pesemätä päästäisihin. - - Sepillen on selvä neuvo, - Valurille vanha käsky, - Kunnon neuloja kuvata, - Jolla vilja väännetähän; - Ilkeä on imeisten luona - Puista puikkoa piteä, - Kuletella kukkaroissa. - - Miehet muutamat sanovat - Pilattavan piiput kaikki, - Pohjat puhki pisteltävän, - Kareksia kaivettaissa; - Toiset ne toki puhuvat, - Ett on oppi oivallinen, - Ja juuri komia konsti, - Maahan muuttunut tavaksi. - Muinoin toivat Mustalaiset, - Kusta lieneepi kotoisin: - On tuosta tupakin jatko, - Jopa työlle joutuisampi. - -Venäjän Karjalasta. - - Kuule ensin, katso siitä, - Kuinka kummalta näkyvi - Tämän aikainen elämä: - Miehet muutkin jos minäkin - Piipun pohjilla pilaavat - Suunsa seuvun semmoiseksi, - Jotta on leukansa liassa, - Parta paksussa porossa - Ihvestä iho sininen, - Tupakasta turmeltuna. - - Muinen söivät Mustilaiset - Piipun pohjia poloset, - Konnat suuhunsa kokivat, - Karetsia kaavitsivat, - Siitä ottivat opiksi, - Suomen miehet mielityiksi, - Jotta jo nykyinen kansa, - Kaikki katsovat musikat, - Nuoret miehet naimattomat, - Pojat puoliparrattomat, - Huuliansa huuhtelevat, - Paian hiemalla hosuvat. - - Ei lemmot leposialle, - Vuotehellenkaan väräy, - Kun ei poskessa poroa, - Suussa tuhkia tupakan. - Ilmanko akat sanovat, - Muorit muutamat puhuvat, - Pilattavan parrat kaikki, - Suun menevän surkiaksi. - - Puikko on puolta kyynäreä, - Kyllä kyynärän pituinen, - Tehtynä teräväpäinen, - Jolla kaivavat karetsan, - Piipun pohjan poskehensa; - Ei purukset suusta puutu, - Tukut karmilta katoa, - Ikipallit ikkunalta. - - Miehet muutamat puhui - Piiput pantavan pilalle, - Pohjat puhki pistettävän, - Kareksia kaivettaissa. - - En nyt tuota tarkoin tunne, - Kusta on tupakka tuotu: - Sen mä tuntenen toeksi, - Ett on turmellut tupakka, - Pilannunna kansan kaiken, - Maahan muuttunut tavaksi. - -Vielä muitakin toisintoja löytyisi tähän yhteenkin runoon, joilla ei -kuitenkaan tarvinne tätä jo ilmankin pitkää alkulausetta venyttää, -vaikka nämät kaksi toinen toisestaan eroavimmat jo senkin tähden -piti pantaa, etteivät asian ymmärtämättömät luulisi Korhosen runoja -tässä kokouksessa tahallaan muutetuksi, jos sattuisivat joita -kuita kirjoitettuna käsiinsä saamaan eli muuten niitä rahvaassa -vähän toisilla sanoilla kuulemaan. Siitä ei toki lienekään moitetta -pelättävä, jos mistä tahansa saatuja toisintoja on runon täytteeksi ja -muuksi parannukseksi käytetty. - -Tähän kokoukseen ei ole otettu muutamia runoja, jotka tiettävästi -eivät ole Korhoselta, jos kohta niitä onkin hänen nimeltänsä kerätty. -Samasta syystä olisi runo 42, _runonteosta_, pitänyt pois jätettää, -sillä kirjoituslaatu todistaa senkin toiselta tekiältä olevan, mutta -koska se kuitenkin Turun Viikko Sanomissa on tullut Korhosen nimellä -painetuksi ja myös antaa tähdellisiä neuvoja runonteossa, niin on -se otettu mukiin. _Kiitosruno Hemlanterille_ (12) on kyllä laitettu -Hemlanterin omaan nimeen, kuitenkin on se epäilemättä Korhosen tekemiä, -ja siksi sanovatkin sitä Rautalammilla. Runon 27 _Tuovisesta_ oli -joku toinen lauluniekka jatkanut pitkällä perälorulla, joka nähtävästi -ei ollut Korhoselta ja siitä syystä sai jäädä. - -Usiampia näistä on ollut ennenkin painettuna, nimittäin runo 2 kirjassa -_Wäinämöiset_ (vaikka erehdyksestä Ryynäsen nimellä); r. 3 Mehiläisessä -1836, Lokakuulta; r. 8 Sanansaattajassa Viipurista 1835, N:o 21; r. -13 Kanteleessa, 3 osa, s. 52; r. 19 Oulun Viikkosanomissa 1832, N:o -25; r. 25 S. S. Viipur. 1835, N:o 7 ja Lemminkäisessä, 1 osa, s. -11; r. 28 Topeliuksen runokokouksessa: S. kansan Vanhoja Runoja y.m. -Nykyisempiä Lauluja, 5 osa, s. 55, ja Oul. V. S. 1831, N:o 22; r. -30 Oul. V. S. 1830, N:o 17; r. 31 Turun V. Sanom. 1820, N:o 23, ja -Topel. runokok. 4 osa, s. 23; r. 32 S. S. Viipur. 1836, N:o 19; r. 34 -Oul. V. S. 1831 N:o 26; r. 37 Mehil. 1836, Toukokuulta; r. 38 Mehil. -1837, Marraskuulta; r. 40 Helsingf. Morgonblad, 1835, N:o 32, 33; r. -42 Tur. V. San. 1821, N:o 2; r. 44 Oul. V. S. 1831, N:o 48; r. 45 -Kanteleessa, 3 osa, s. 41; r. 46 Kanteleessa, 4 osa, s. 35. Lauluista -ovat 2 ja 3 ennen painetut arkkiviisuissa; 4:jännen alku Maamiehen -Yst. 1844, N:o 16; 5 Kantelettaren 1 osan alkulaus. s. XLI. Näiden -ja usiampain Rautalammilla ja muualla tehtyin erikokousten avulla on -Korhosen runoja pyydetty saada tähän kirjaan niin virheettömänä, kuin -suinkin on ollut mahdollinen. Rautalammin murretta ei kuitenkaan -ole erittäin seurattu, jota muut ei katsone viaksi, kuin ne, jotka -tahtoisivat Suomelle niin monta kirjakieltä kuin pitäjääkin Suomessa -löytyy. Semmoisesta kirjallisesta jakaumisesta eri-murteisin Suomen -kielelle ei olisi mitään hyötyä, mutta suuri vahinko siitä syntyvän -yksipuolisuuden, ylenkatseen ja vihan vuoksi erinäisten murretten -välillä. Arvattavasti pitäisi jokainen murre itseänsä muita parempana, -joka tyhjä luulo aina pitäisi sitä entisellä kannallansa ja estäisi -sen tointumista. Jos vastahakaan kaikista murteista kasvatetaan kielen -perustuslakien mukaan yhteinen kirjakieli, on se kymmenessä vuodessa -tointuva täydellisemmäksi ja muulla tavalla paremmaksi, kun minkä -joku erinäinen murre voisi sadassa. Juuri sillä lailla on Saksan kieli -kasvanut ja rikastunut, mutta Ruotsin, Juutin ja Norjan kieli elävät -köyhempinä juuri kuin kostoksi siitä, etteivät pysyneet yhtenä, vaan -tarpeettomasti laittausivat erinäisiksi kirjakieliksi. Lähimmän -esimerkin antaa meille Vironkieli siitä vahingosta, minkä murretten -itsepäällensä kirjakieleksi rupeaminen ompi vaikuttava. Sen siaan -kun Vironkieli ennen aikoinansa olisi tainnut miltei yhdeksi -kirjakieleksi Suomen kanssa ruveta, lohkousi itsekin kahdeksi, -Tarton ja Tallinan kieleksi. Kumpikin kulki omaa tietänsä ja kääreysi -matkalla omiin ohjiinsa. Sitä selveyttä, varaisuutta ja perustusta, -joka näihin aikoihin asti on pysynyt Suomenkielen kalliina omaisuutena, -saisit jo tyhjään Vironkielessä etsiä. - -Kajaanista uudenvuoden päivänä 1848. - -E. L. - - - - -I. Kertomusrunoja. - - - -1. Sodan rasituksista. - - - Rakastettu Rautalampi! - Siitä mä sinua kiitän, - Että tässä täyellisen, - Opin oikian tap'aapi, - Yhyttääpi ymmärryksen - Tässä löytääpi läheltä - Sekä herkut hengelliset, - Että maalliset makeudet, - Mitä mielesi tekeepi. - - En ole etäällä käynyt - Hakemassa harjoitusta, - Piisaa kotoinen koulu - Talonpojan tarpeheksi. - Isä ennen A:ta neuvoi, - Ä:tä äitini opetti, - Siihen sain enemmin siitte - Opetella itse vielä, - Jotta jo vähin kykenen, - Voin panna paperin päälle - Kansan kasvavan etehen, - Tulevaisten tunnustella, - Tämän-aikaiset asiat, - Kuinka oli kumma aika, - Suomen kansalle kamala, - Vallan vaihtuissa Venääksi. - - Talon vaarit ne vapisi, - Talon muoriset murehti - Kamahteli kansa kaikki, - Kun ne kuulivat sanomat - Maaliskuussa mainittavat, - Siitte silmällä näkivät - Helmikuulla kulkemassa, - Pitkin Suomea sujuvan, - Pitkin maanteitä matavan, - Tutkimattomat tuhannet - Vierasta sotaväkeä, - Kauheilla sotakaluilla. - - Saivat siitte huhtikuulla - Olla' seurassa samassa, - Vetämässä vaikiasti, - Ransporttia perässä, - Eikä miehillä evästä, - Eikä heiniä hevoilla; - Sapelia miehet saivat - Hevoisilla hengen vaara. - - Siitte lankesi sisälle - Toukokuu se toivottava - Pahemmin pelotteleva - Kun sai kuunnella kotona - Ampumista ankarata, - pidettävän Pieksämä'ellä - Sotaväki suuri kanssa - Otti oikian asunnon, - Esipää Istunmä'ellä, - Toinen pää Toholah'essa. - - Siit'ei käyty kirkon luona - Kahden kuukauden sisällä, - Eikä pappia pahaana -- - Venäläiset veivät toisen, - Toisen pelko vei pakohon. - - Silloin kuollehet kotona - Sel'än saarissa mätäni, - Ettei voinut vie'ä kaikki - Kirkkomä'elle kaukaiselle, - Eikä kaikki ennättänyt - Kun oli kuolo kunnollinen, - Asui tauti ankarampi. - - Se oli työnä tervehillä - Että korjata kalua, - Toiset ne toden perästä, - Toiset tyhjästä pel'osta, - Vaikka surkia vahinko - Korjatullenkin kalulle - Tuli maantiellä mahdotoin, - Paikotellen poskissakin. - - Saipahan näh'ä sitäkin - Sunnuntaina surkiata - Aivan aamulla varahin, - Ehto puolella eleä - Katsannolla karvahalla - Ilmitulta Istunmä'eltä, - Savua sakeanlaista, - Joka kuohui kartanoista, - Ala taivahan tasauntui. - Silloin siell' on paljon nähty - Kekäleitä kelpolailla, - Kivisalmen kartanoista - Aina asti Hintikkahan, - Kestikievarin talohon. - - Katso nyt, tuleva kansa, - Koskas lähdet kirkon luota, - Lasket Laukahan rajahan, - Etkö kylmiä kyliä, - Koske kuolleita metissä, - Näe korkeita kojuja - Tällä matkalla makaavan. - Istu ja itke vähäisen, - Tätä muutosta murehi, - Anna alainen rukous - Jumalalle julkisesti, - Että rauhassa eläisit, - Kunnialla kuolla saisit. - - Teille on, tuleva kansa, - Tämä kirja kirjoitettu, - Tämä muisto mainittuna. - Tämä ei kau'aksi käyne - paitsi pitäjän sisälle. - - - -2. Muistojuhlasta. - - - Tuli taas kynälle kyyti, - Vuoro vuoltulle sulalle, - Halastulle höyhenelle! - Pännä pistetty läkissä - Muistomerkkiä tekeepi - Kansan kasvavan etehen, - Tulevaisten tunnustella, - Juhlan julkisen piosta, - Johon Keisari kehoitti, - Suurivoipa, voimallinen, - Valtias Venäjän maalla. - - Kun oli kulunut kaikki, - Lokakuu lopulle käynyt, - Vuonna kun on kirjoitettu, - Tullunna tuhannen päälle - Saatuna sataa kahdeksan, - Siihen seitsemän lisäksi - Toisen kymmenen kulua: - Silloin siunattu solenni, - Juupeljuhla julkisesti - Vietettihin vielä kerran. - - Esivalta ensin kaikki, - Herrat oikeuden omaiset, - Sitä suurella ilolla, - Kuuluttivat kunnialla. - Sitä pispatkin pitivät, - Rohvessorit ja rovastit, - Kaikki myöskin kappalaiset, - Kaikki kappelin papitkin, - Apulaiset aivan kaikki - Hengellisellä halulla. - - Kutsuivat kokohon ensin - Seurakunnat selkiästi, - Aivan aamusta varahin. - Kaunistivat kirkot vielä - Varsin kynttilän valolla. - Itse päällensä pukivat - Juhlavaattehet valitut; - Siitten astuivat sisälle - Heti Herran huonehesen, - Voimalla varustetulla - Seurakunnalle selitit, - Ilmoittivat ihmisille - Opin oikian menoista, - Jonka tohtori totinen, - Julkinen jumalan pappi, - Luterus lujaksi laitti - Kaupungissa kaukaisessa, - Wittenperissä perusti. - - Paljon siitäkin puhuivat, - Kuinka kunnian jumala - Hänen voimalla varusti, - Lahjoitti lavean tiedon - Hengellisissä hänelle; - Pani paljon uskallusta, - Rohkeutta runsahasti, - Yli paavin ylpeyden. - Apulaisen antoi vielä - Melanktonin mainittavan. - - Nämät tohti toimellansa - Vastoin paavia puhua, - Sekä Tetselin tekoja, - Niin myös Samsonin samalla, - Jotka oli paavi pannut, - Synnin kaupalle sysännyt: - Rikoksistapa rahoja - Piti paaville tuleman. - Kirja siitte synnin päälle - Piti Tetselin tekemän, - Että vielä edeskinpäin - Saapi synnissä elää. - - Monta muuta kauhistusta, - Taikaisiakin tapoja, - Muita munkkien menoja, - Joita ei kynällä jouda - Panemaan paperin päälle - Oppimaton ollenkana, - Kun ei oppinut osanne - Paavin juonia jutella. - Katosi kylistä kirjat - Katosivat kaupungeista, - Ei saatu sitä lukea, - Vähän kuulla kirkossakin, - Eik' ajalla muutamalla - Saanut saarnata kukana - Siinä selvässä valossa, - Jonka Jesus jätti meille. - - Vaan koska herätti Herra - Tämän sankarin sy'ämmen, - Josta silloin saarnattihin; - Tämä saatti saarnoillansa - Ristikunnat rikkahiksi, - Antoi raamatut avata, - Laittoi lapsillen osansa, - Kirjat kaunihit kätehen, - Joihin kuitenkin käsitti - Kaikki ankarat asiat. - - Siitä on nyt siirtynynnä, - Kulunut sata'a kolme - Ajastaika'a alusta, - Koska tohtori totinen, - Luterus lujasti päätti - Paavin vallasta vapaasti - Saarnata sanan Jumalan; - Jonka opin onnellisen, - Jonka toivotun totuuden - Kohta Kustavi kuningas - Otti vastahan ilolla, - Kahden kansan suosiolla. - Kaarlo siitte kaunihisti, - Isän kuoltua kuningas, - Sää'yt kutsutti kokohon, - Jotka varsin vahvistivat - Lasten lapsien hyväksi - Uuden opin Upsalassa. - - Näistä syistä on näkynyt - Kuninkaille kuuluisille - Ruotsin vallassa vapaassa - Juhla julkinen raketa, - Ristityille riemupäivä, - Jonka Jumala sovitti, - Että me elävä kansa - Sadan yhdeksän ajalla - Saimme jo kahdesti kuulla - Juupeljuhlan vietetyksi. - - Ei tämä elävä kansa, - Tuskin myös tuleva kansa, - Saanne kuulla kutsuttavan - Juupeljuhlalle kokohon, - Solennille soitettavan. - - Asiat on aivan suuret, - Joista puhuman pitäisi; - Vaan on puhe puuttuvainen, - Yksinkertainen yritys. - - - -3. Nuotta-ankkurista. - - - Soisin Suomeni hyväksi, - Kaupuntini kaunihiksi, - Miehet muutkin verrakseni, - Poikani paremmakseni, - Että kuuluisi kylissä, - Hyvä nimi naapurissa; - Että uusia etuja - Ajateltaisi alati - Talonpojan tarpeheksi - Kansan kaikenkin avuksi. - - Viel' on mielessä minulla - Vanhan aikainen asia: - Kun en saanut sauvointani - Luotohon lujasti kiini, - Aalto se ajoi venettä, - Viimein viskasi vihuri - Apajalta aivotulta - Toisen kolmannen kohalle. - Perävaaria pelotti, - Hirvittipä hiienlailla, - Ehkä äänellä isolla - Torui toisessa nenässä, - Itse noitui nostimilla, - Ajalla saman apajan. - - Kyllä kynsiä kolotti - Syksykaudet katkerasti - Puristaissa jäistä puuta, - Kiirehen kirokin pääsi, - Vielä viisikin väkistä - Ajalla yhden apajan. - - Miehet muutkin, jos minäkin - Tuskassa hikoilimme - Kiireissä kesämenoissa, - Parven aikana parassa. - Parvet ne pakeni kau'as, - Ei saanut syvälle mennä, - Syvän synnyn tietämättä. - Vaikka vartta jatkettihin - Pitkä salko sauvoimeksi, - Ei se seisonut selällä, - Lievillä lahetvesillä. - Tuot' on tehty tuon ikänsä, - Eikä tuosta tuohon tultu, - Eikä miestä meissä ollut, - Suomen suuressa su'ussa, - Satakunnan kuuluissa, - Joka ymmärsi jotakin - Avuksi tämän asian. - - Sadan yhdeksän alussa - Kerran yksi kelpomiesi - Katseli Halkokarissa, - Havahti hahen perässä - Värkin vähän mahtavamman, - Joka hahta hallitseepi, - Isot laivat lainehissa. - - Ajatteli itseksensä: - Eikös vihko viskattava, - Eli raskas rautahäkki - Auttaisi apajamiestä, - Kalamiestä kannattaisi, - Koska suuret suola-laivat, - Ankarat sota-alukset - Haminoissa hallitseepi, - Valkamissa vallitseepi? - - Jopa kantoi rautakangen - Sillä reisulla rekeensä, - Aivan ankkurin varalle, - Kohta tultua kotiinsa, - Puhui selvästi sepälle, - Haastoi tuota Häyriselle: - - "Käännä kanki kaksinkerroin, - Keitä kiini kolminkerroin; - Itse ymmärrät paremmin, - Mitenkä pitäis pitimet - Varustaman varren päähän, - Kiini kiehuman kovasti." - - Seppo seisoi ja käveli - Vähän ajan arvelussa; - Pisti piippuhun tupakin, - Kaivoi kuonat ahjostansa, - Käski painella paletta, - Löyhytellä lietsotinta, - Lyötti kannen kappaleiksi, - Alkoi kiiellä kipunat - Yli ahjon aika lailla; - Vaan ei Häyrinen hätäillyt, - Eikä suuttunut Sakari, - Lyytinen lymyhyn mennyt, - Kipunoita kiitäviä - Säkeniä siitäviä. - - Kuluessa kuuden tiiman, - Ruokavälin väistyessä - Jo tuli kalu kaluksi, - Aivan juuri ankkuriksi. - - Naapurit ne ensin nauroi, - Kyläkunta kummitteli - Tuota turhaksi kaluksi, - Joku joukosta sanoopi: - - "Elkäte mitänä miehet, - Ehk' on hyö'yksi jokaisen, - Arvattu tämä asia." - - Miehet marsi maita myöten, - Toiset juoksi jäitä myöten, - Souti poikki Sonkaria - Katsomaan tätä kalua, - Mikä konsti Koivulassa, - Saatu Sonkarin kylässä: - Seilatessansa selällä - Saavat aikoihin apajan - Syvillä sel'än vesillä, - Kaikilla karin nenillä. - Sepät seurasi perässä - Osoviitan ottamassa. - - Pian mahti maahan joutui - Kulkien kylä kylälle, - Pitäjästä pitkin ensin - Rautalammin rannikoita. - Viipymättä Viitasaari, - Kuulusa kalapitäjäs, - Saapi siitä selvän tiedon, - Pian joutui Pielaveelle, - Suonenjoelle sukkelasti, - Kautta Karttulan osasi, - Kuleksella Kuopiohan, - Maaningalle mahtavasti, - Iinsalmehen isosti. - - Min'en tie'ä, miss'on laita - Tämän kuulon kulkemassa, - Tilan tie'än, kuss'on alku, - Kosk'on Koivulan pajassa - Rauta kiini kiehutettu, - Rakennettu ankkuriksi, - Sakari Lyytisen sanalla, - Juuri Jussi Häyriseltä; - Se oli pitäjän seppä, - Konstin oppinut osaava. - Kaikki nuoret nuottamiehet! - Viipymättä viinaryyppy - Laittakate Lyytiselle; - Ei se paljo palkinnoksi, - Mahti maksaapi enemmän. - - - -4. Kuopion kirkon rakennuksesta. - - - Kuopioss' on kuulu kirkko, - Juuri julkinen rakennus, - Komea joka kohalta, - Rautakangilla rakettu - Seinämuurit seisoviksi, - Kivet kaikki kiinnitetty - Kalkkiruukilla kovasti, - Sivutut sileiksi päältä, - Kaikki kalkilla katetut, - Sisusvärkit sievät vielä, - Kaikki kaunista tekoa. - - Pitivät puhetta ennen - Partavaarit paljon siitä, - Kuinka tuoll' on Kuopiossa - Juuri huono Herran huone, - Kirkko kehno kau'an ollut, - Vaikk' on maaherran hovina, - Ruunun kassan kaupuntina, - Pulskasti puoli sata'a - Ajastaika'a asunut. - - Eipä Karplaani kajonnut, - Kiirehtinyt kirkon työhön, - Eikä Rampselli ruvennut - Uuden temppelin tekohon, - Eikä rohennut rovasti - Akanteri aikanansa - Kirkon korjuusta puhua; - Vasta Valkreeni rovasti - Alotti tämän asian. - Koska ennen aikanansa - Ruotsinvallalla vaelsi - Kuvernyöri Kuopiossa; - Sille Valkreeni valitti, - Kuinka huono Herran huone, - Vanha rau'ennut rakennus - Kuitenkin on Kuopiossa. - - Nämät kaikki nähtyänsä - Vastasi vapasukuinen - ja kreivi rehellisesti: - "Ei ole maata miehetöntä, - Kirves on joka kylässä - Pitäjä peräti pitkä, - Virkamiehet vielä siitte - Kaupungissa kaikellaiset, - Vaikka kirkkonne kivestä - Rakennatte raudan kanssa, - Vaikka vaskesta katonkin, - On tei'än oma asia." - - Viimein maaherra Vipelius - Vasta Valkreenin avuksi - Tuohon tuumahan rupesi, - Mukautti muutkin herrat, - Kaikki tyyni kaupungissa, - Taivutti talonpojatkin, - Miellytti pitäjän miehet - Emäkirkolla eniste. - Eihän kappelit kajonnut - Tuohon työhön tyytymällä; - Pantihin pakolla siihen, - Esivallan voiman kautta - Elatusta äi'illensä - Maksamahan maan tavalla, - Niinkun laki vanha vaati, - Vanha oikeus opetti. - - Asia tuli alulle, - Juuri joutuen jalalle. - Perustuksen pohjan kanssa - Riivin riitingin perästä. - Koska Riivi kohta kuoli, - Mestari meni lepohan, - Pysäyntyi pykäysmahti, - Sota seurasi perästä, - Raukesi tämä rakennus, - Puut ne kaikki poltettihin, - Tehty tellinki katosi - Kaikki kirkon ympäriltä, - Värkit hankitut väsäyntyi, - Miehill' oli muuta työtä. - - Kohta alkoi toinen aika, - Aika aivan toivottava, - Kun rakensi rauhan Herra, - Valta vaihtui Keisarille. - Alkoi kohta Kuopiossa - Kirkon työ jo kiirehesti, - Aivan ahkera rakennus, - Joka kulki kunnialla, - Tosin toimella hyvällä, - Kokonansa korkialle. - Tapulikin viimein taipui, - Että kellotkin kohosi - Sen kirkon kivisen päälle. - Siell'on varressa vasara, - Joka tiimoja takoopi, - Hetken päälle hellittääpi, - Vielä viisarit sivulla, - Tavallisen taulun kanssa - Joka kulmalle kuvattu, - Että kansa köyhempikin, - Niinkuin muutkin matkamiehet - Arvoaisi ajan juoksun. - Sen nyt tietävät tytötkin, - Mitä miehetkin puhuvat, - Kuinka nyt on Kuopiossa - Julkinen jumalan huone. - - - -5. Leppävirran kirkon palosta. - - - Sanoma Savosta kuului, - Leppävirralta levesi, - Yli Suomen suuri itku, - Vaikia valitusääni, - Koska päivä päälle joutui - Toinen toistakymmenensi - Heinäkuussa heltiässä. - Siell' on pitkänen pitänyt - Vaarallista valkiata, - Eli selvemmin sanottu: - Julkinen Jumalan voima - Salli aivan sammumata - Tulemaan tulikeräsen - Tauvota tapulin päälle - Josta liekkiä levesi, - Ylös ilmahan yleni, - Sulautti suuret kellot, - Maahan malmina sekotti. - - Tuo sama tuli Jumalan, - Joka ei sammune sateesta, - Ei kadonne kastehesta, - Kirkon kuuluisan kulutti, - Niinkuin nikkarit sanovat, - Pykymestarit puhuvat, - Ettei puusta pulskempata, - Suurempata Suomen maassa, - Taitavampata tekoa - Ennen nähty eikä kuultu, - Mahtavimmat maalaukset, - Kuvat kaunihit sisällä. - - Kyllä saattaapi sanoa, - Sitä kun on silmä nähnyt, - Vaikka ei puhua paljon, - Sitä kun on korva kuullut. - Korva kuitenkin sanoopi, - Toisinansa toimittaapi, - Sitä kun ei silmä nähnyt, - Niinkun niitäkin monia - Tulen tuimia tekoja, - Joit'on toista toisen päälle - Sattunut sa'alla tällä, - Yhdeksällä yrtetyllä, - Tuimia sodan tulia, - Paljon kaupungin paloja, - Jonka ensiste alotti - Kova onni Kokkolassa, - Raahen rankaisi peräti, - Otti Oulun paljahaksi; - Mitä Turkuhun tuleepi, - Suomen suurehen kylähän, - Siitä on puhuttu paljon, - Itseksensä ilmoitettu. - Mikkelin komia kirkko, - Kaunis kirkko Kangasniemen, - Julkinen Kalajo'essa, - Kaunis vielä Kannuksessa, - Kuvitettu kuuluisaksi, - Tuli ukkosen tulesta - Poltetuksi pohjanmaalla. - Monta muutakin kyleä, - Kartanota kaunihinta - Väkivallan valkeasta - Ovat poltetut poroksi. - - Emmä uskalla sanoa - Tämän päätöksen perästä, - Että on edellä muita - Kirkkoja ja kaupuntia - Kansan synti kauhiampi - Nämät vaivat valmistanut, - Koston kovemman vetänyt. - Eipä Jesus ennen niitä - Katsonut Kalileassa - Suurimmiksi syntisiksi, - Jerusalemiss' ei sanonut, - Joita piinasi Pilatus, - Pahemmaksi pannut niitä, - Kaikki ne kahdeksantoista, - Kun tappoi Silohan torni. - Kääntymään hän käski muita - Esimerkistä enemmän. - - Jos sen tie'ät, tyhmä kansa, - Niin et toisesti tekisi - Turhimpia tuomioita, - Että ansaittu asia, - Oma suuri synnin syynsä, - Veti näihin vehkeisin. - Joka paikass' on pahoja - Vihan alla vielä nytkin. - - - -6. Kertonjoen myllystä. - - - Sata miestä on sanonut, - Toinen puoli on puhunut - Kerkonjoessa on kelpo mylly, - Juuri julkinen rakennus, - Vasta saatu valmihiksi. - Vuonna kun on kirjoitettu - Ja tullut tuhannen päälle - Saatuna sataa kahdeksan - Kolmeneljättä kohonna, - Silloin vaipui vanha mylly - Väkivallan valkeasta - Kosken pohjalle poroksi. - - Miehet mielellä pahalla, - Itkusilmissä isännät - Marraskuulla matkusteli - Käsi taskussa käveli, - Keskustellen keskenänsä: - "Miehet veikkoset, mitenkä - Me nyt mylly saataisihin? - Paljo kansa'a kylällä, - Paljo maata myllytöintä. - Alamylly aina huono, - Niinkun kaikki muutkin myllyt - Näissä seu'uin semmoisia. - Talvi päälle päätymässä, - Tuisku, pakkanen tulossa -- - Miehet, mitäs nyt tehä'än?" - - Jopa siitte joulukuulla - Kerran keskensä isännät - Pyhä-iltana puhuivat: - "Koska meill' on kunnon koski, - Tehkäämme mylly kanssa, - Joka jauhoja jakaapi, - Edemmäkkin ennättää - Tulisihan tullikappa - Tekomiesten tarpehiksi, - Myllyn mahissa pidoksi. - Kyll' on miehiä kylällä - Vanhempia, nuorempia, - Kankahall' on puita kanssa - Suurempia, pienempiä, - Viel' on honkia halastu - Suorempia, kierompia. - Minkäslainen mittakeppi - Seinäpuille pantaisihin - Joka passaisi paraiksi? - Pidetään nyt pitempi mitta, - Erilainen entisestä, - Pannahan paria kaksi - yhtä rinnoin yrttämähän. - Meillä on mestari lähellä, - Oppia omalla maalla, - Koukkulammilla kotona; - Semmoisia seppiäkin, - Jotka taitavat takaa - Rakennuksen rautavärkit. - Matti mahtinsa paneepi, - Toiset miehet totteleepi, - pojat pohjan laitoksessa." - - Tasaisesti kaikki taipui, - Tuohon tuumahan rupesi; - Miehet yksimielisesti - Alkoivat alusta talven - puut katsella kankahalta. - - Saivat aitan salvetuksi - Tukalalla tuiskusäällä, - Kestivät kun kelpomiehet, - Aivan niinkun aikamiehet, - Tahtoivat ja tarkenivat - jäistä puuta jälkytellä. - - Avullisen aitan saivat, - Sisusvärkit sievät vielä, - Rattahat hyvin raketut, - panivat paria kaksi - Kunnollista kulkemahan, - yhtä rinnoin yrttämähän - Aivan aitassa yh'essä, - jotka kyllä jou'uttaapi, - Suorittaapi suuret kuormat - Ilman viikon viipymättä. - - Sen minä todeksi tie'än, - jonka olen kotona kuullut - Monen myllärin sanovan, - Kerkonjo'essa on kelpomylly, - joka jauhot jou'uttaapi. - Ei puutu hevosen heinät, - Eikä mieheltä evästä - Odotettaisi ollenkana. - - Myllyn haltiat havahti - Vähän vääryyttä olevan - Myllärissä muinaisessa, - Valitsivat vahvan miehen - Kelpokalun katsojaksi, - Tuli virka Vilhelmille - Tullimahti Markkaiselle. - - Mitähän Sari sanoisi, - jos nyt antaisi isännät - Vielä virkansa takaisin, - Laittaisivat Laitiselle - Vielä uu'en virkavaalin? - Vaan on tuota toivoakkin - Aivan turha Toikkasella: - Joka kerran keksitähän - Sitä aina arvellahan, - joka on vähässä valski, - Sit' ei panna paljon päälle. - - Kerran minä mielessäni - Kerkonkoskella kävelin; - Sain siellä sanoja näitä, - Kun tuo kunnian isäntä - Kutsui ensin Kampinmä'ellä - Vierahaksensa minua; - Jaakkopa jalo isäntä - Antoi siitten aamusella - Vatajalla vahvan ryypyn. - Itse Nokkalan isäntä - Käski käy'ä katsomassa - Ensin myllyssä minua, - Kutsui siitte kammariin, - Virkkoi sanan Vilhelmille, - Antoi siellä aika ryypyt. - Eipä siitte päivän päälle - Mieli maistunut mesille, - Hunajalle höyrähtänyt. - Vielä viimeinen katosi, - Haihtui Hoikan taipaleella. - Kyllä se kylässä siitte - Palvalah'essa parani; - Siinä isäntä siveli - Minun mieleni hyväksi. - Ei se ryyppy ennättänyt - Korvan tasalle kohota, - Kun jo luonto liikahteli, - Juohtui mielehen minulle: - Jos minä kotihin jou'un, - Ja nyt pääsen pännän luokse, - Kirjoitanpa kiesavita - Ja panen pari sanaa - Kyläkunnan kunniaksi - Sitä kun on silmä nähnyt, - Koska vielä korva kuullut - Miesten kaukaisten kehuvan, - Kirkonkylän kiittelevän, - Horonpohjankin puhuvan: - Kerkonjo'ess on kelpo mylly, - Juuri julkinen rakennus. - - - -7. Pappilaa uudesta pirtistä. - - - Julkinen juhannusaamu, - Kesäpäivä kelvollinen - Silloin lankesi sisälle, - Koska Kontrahtirovasti - Valmisti perehen pirtin, - Jossa käyvät kirkkomiehet, - Maata saavat matkamiehet. - - Itse rovasti isäntä, - Rakas pappi Rautalammin - Tuli myös itse tupahan, - Aivan aamulla varahin. - Eikä juuri joutumilla, - Tullut turhilla puheilla; - Toi hän tuonne tullessansa, - Kantoi kallihin tavaran, - Aika raamatun asetti - Pitkän pöy'än kunniaksi, - Olevan tuvan omana - Tosin toivossa hyvässä, - Jos se joukossa tulisi, - Miestä miehissä olisi, - Eli vaimoissa varoja, - Koska kirkosta tulevat, - Etsiä esipuhetta, - Testi temmata käsihin. - - Toivo toinenkin hänellä - Oli tässä täy'ellinen, - Että muutkin matkamiehet - Kaukaisemmat katselisi, - Tutkisit todella tuota, - Illoin, aamuin ahkerasti, - Kun pitävät korttieriä, - Ovat öitä pappilassa. - - Saamme toiseksi sanoa, - Kiitokseksi kirjoitella, - Ettei hän eväätä tullut. - Silloin jo oli sisällä - Neuvo pidetty neitsyelle, - Panna pannu lämpimäksi, - Kahven kanssa valmistella, - Kupit kuultavat sivulle, - Siitte seurassa jälestä - Itsensä isännän kanssa - Tulla uutehen tupahan. - - Tämä rohkea rovasti - Neuvo neitsyttä hyvästi - Kaatamahan kaikellaista, - Se'otella semmoisia - Kupin kullenkin osaksi, - Tottuneille toisen vielä. - Ukoista uni pakeni, - Pitivät puhetta siitte, - Hiljaksensa haastelivat: - Suu se maistaapi makean, - Kieli kypsen koitteleepi. - Vaimot kanssa vanhat, nuoret - Kehui paljon keskenänsä - Tuvan uu'en tuomisista, - Juhlaeineistä enemmin. - Täst' on muisto muutamilla, - Hyvä huuto taitavilla. - Toiset tomppelit pitävät - Kaikki yhdenkaltaisena, - Panevat hyvän pahaksi, - Laimin lyövät laupeu'en, - Ohitse opinkin käyvät, - Kirjapöy'än kiertelevät; - Enemmän ihastuisivat, - Jos ois pantu pappilassa, - Tuotuna tuvan omaksi - Kahdet eli kolmet kortit, - Kynttylätä kyllän päälle, - Pantu pöy'älle puteli, - Jok' ei kupista kuluisi, - Korttelita kallistuisi, - Ei oisi ikävä ilta, - Eikä aamu aivan pitkä. - Kyllä siitte päivän päälle - Kokki pappi, kyökki kirkko, - Pirtin pöytä alttarina. - Tälle luokalle sopiipi - Myöskin vaatetta valita, - Uutta taattia tapailla - Jok' on virka virhellinen - Julman juomisen sivulla. - Aluss' on hyvät asiat - Lopussa pahat puhe'et. - Taas jo taukoaa runoni - Lauluni lamahan käypi. - - - - -II. Kiitosrunoja. - - - -8. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuraile. - - - Soisin Suomeni hyväksi, - Kaupunkini kaunihiksi - Sananlasku sangen vanha, - Mutta vielä muistettava. - Kyll' on Helsingin kylässä - Ajastaikoja asuttu - Vissiinkin satoja viisi, - Vaan onko vähän vajaalle - Eli päälle pikkuruisen, - Empä tuota tarkoin tie'ä. - - Vaan ei ennen Helsingissä - Sia ollut oppineitten, - Koti korkiasukuisten, - Istunta isojen miesten; - Oli Turku toimellansa, - Koulun korkean kotina. - Siinä oli oppihuone, - Aikansa akatemia - Paikoille pari sataa, - Kyllä kymmentä vajaalle. - - Vaan se Suomen suuri äiti, - Turku tuli turmiolle, - Tuimassa tulipalossa, - Rikki rinnoilta repesi. - Niin silloin nisätkin kuivi, - Äi'iltä imettävältä. - Lapset laajalle hajoili, - Isät kulki itkusilmin - Kohden päivän koittamista, - Auringon ylenemistä; - Saivat sian Helsingissä - Niinkun Lothi muinon löysi, - Sai Zoarissa siansa, - Tultuaan tulipalosta - Sotomasta sorretusta. - - Filosohvi, suuri viisas, - Plato laittoi ensimmäisen - Akatemian alotti - Kreikanmaalla mainiolla, - Osti maata maksun eistä - Akatemolta lunasti - Johon koulunsa kohensi, - Alusti akatemian. - Siitä saivat siitte muutkin, - Alkunsa akatemiat. - Saksan mailla on ennen saatu, - Siitte Ruotsissa ruvettu, - Viimein saatu Suomessakin - Jo sia sille nimelle. - - Suokohon Jumala suuri - Aina kunnian asuvan, - Herrauden Helsingissä, - Liiton arkin liikkumata! - Että oikeus olisi - Varsin vahva ja totinen, - Että oppi onnellinen - Olis' oppihuonehissa, - Vielä muuta viisautta - Mieli määrältä mitata; - Koska hän on pääksi pantu, - Suomen ruunuksi ruvennut, - Korotettu keisarilta, - Tehty tuomarin taloksi, - Pantu aika pappilaksi. - - Suuri kiitos, suuret herrat, - Viisauden viljeliät, - Toimen totiset jäsenet! - Vaikka kielet korkeatkin - Ymmärrätten, yhtä kaikki - Suvaitsette Suomen kielen - Kasvamista, karttumista, - Annatten apusanoja, - Valmistatte valkeutta - Syvänmaissa syntyneille - Kaunihilla kirjoillanne, - Että peittyisi pimeys, - Sumu kansasta katoisi; - Että valkeus vapaasti - Leviäisi lentämällä, - Linnun siivillä iahan. - - Se on kiitos kirjoitettu - Sanottu Savon kylistä, - Annettu alamajoista, - Miehiltä mitättömiltä, - Osotettu oppineille, - Jotka ratki rakkahasti - Suvaitsevat Suomen kieltä, - Ottavat opin tiloille - Savon raakoja sanoja, - Talonpoikaisten puheita. - - Mont' on miestä maakylissä - Sadan yh'eksän ajalla - Opin kasvoja katellut, - Toimen tietä tunnustellut, - Ett' on kirjat kaikellaiset - Oppineilta ohjattuna, - Lahjoitettu lapsillemme; - Koska itse korkeatkin, - Esivallan ensimmäiset - Antavat luvan lukea - Opetella outojakin, - Koska myös papit paremmin - Erilailla entisestä - Tahtovat talonpojille - Valkeutta valmistella. - Siihen on sivulle vielä - Annettu aviisikirjat, - Saatu lehdet lentämähän - Talonpoikien tupihin - Joka lystääpi lukea - Varsin vanhoja satuja. - Siinä on sisällä kanssa - Aivan uudetkin asiat, - Että yksinkertaisetkin - Saavat mieltänsä mitata, - Järjen jousta jännitettä, - Ulkomaankin uutisilla. - - Juuri on sitä sama'a - Ajatellut Suomen seura, - Kun on Kultalan asiat - Suomen kielen kirjoittanut, - Että kieli kirkastuisi, - Sekä mieli virkistyisi - Aivan uutehen elohon, - Miss' on vanha vaillinainen. - - Moni kirja kiitettävä - Ompi aikain kuluissa - Tullut ennenkin tutuksi - Tuskin toista tuon nä'öistä, - Kun on kirja Kultalasta. - Mikäs paikka on pahasti - Toivoselta toimitettu, - Eli Elsalta enemmin? - Kylläpä joka kylässä, - Aivan tälläkin ajalla - Olis työtä Toivosellen, - Ehkä vielä Elsallenkin. - Sanat on sangen somasti - Joka miehen mieltä myöten - Siihen pantuna sisälle. - Välistä lukian luonto - Vesisilmäksi vetäypi, - Toisin paikoin taivuttaapi, - Liikuttaapi lukian luonnon - Hypätä hyville mielin. - Se paras papin rukous - Herättääpi hartau'en, - Se paras Suomen pakina - Sy'äntä sytytteleepi, - Kaikki käypi kaunihisti - Jost' on kiitos kirjoitettu, - Sanottu Savon ukoilta - Teille, taitavat tekiät, - Hyvät herrat Helsingissä! - Empä tie'ä, enkä taida - Teh'ä teille kumminkana - Parempata palkintoa - Laitetuista lahjoistanne. - - - -9. Turun viikkosanomain kirjoittajille. - - - Vielä paljon viisautta, - Paljo tuntoa Turusta, - Tuli meille mennä vuonna; - Siellä oli oppineita, - Joilla oli ou'oillenkin - Sanomista sangen paljo. - Vuodessa viikkoja meneepi - Kaksi kuudetta kuluupi; - Jopa koko viikon päälle - Koko arkki annettihin - Täynnä suotuja sanoja. - Monta ihmettä isoa - Saavat näh'ä Suomalaiset, - Kaikki kaukaiset sanomat, - Varsin vanhatkin asiat, - Asiat erinomaiset, - Mitä maassa mainitahan, - Tuli kaikille tutuksi. - - Moni tahtoi ja tapaili - Niitä lehtiä lukea, - Niitä karttoja katsella, - Kussa ne kummat asiat - Oli maailman osista, - Koko vahvuuden vaellus, - Pysyminen, pyöryminen, - Kulkeminen, kääntyminen, - Oppineilta oivallettu; - Joissa Aasian olento, - Europan elämän laatu, - Amerikan ajan juoksu, - Valtakuntain vaihetukset, - Muita ihmeitä isoja, - Joit'ei ennätä puhua, - Eikä kerkiä kehua, - Eikä ole ennen kuultu, - Eikä uskottu olevan. - - Nyt on saanut Suomen kansa - Ulkomaalta uuden tie'on, - Tie'on oppinsa alusta, - Jok'on juuresta juteltu, - Asti paavista alettu, - On siinä sivussa tullut - Mahometti mainituksi. - Jo on Luterus lu'ettu, - On saatu samati näh'ä - Niistä suurista so'ista, - Joita usko ennen kärsi. - On jo kanssa kirjoitettu - Suomen surkeimmat asiat; - On jo meille ilmoitettu - Kaikki kauheimmat elävät, - Jotka maalla matkustavat, - Taikka merellä menevät; - Tehtynä tutuksi meille - Neki suuret suolavuoret, - Tuli vuorten tupsaukset. - Myös on tehty tiettäväksi - Tarinaiset taitavasti, - Siihen liitetty lisäksi - Runsaasti runosanoja, - Pantu vielä palkioksi - Vaka vanha Väinämöinen, - Myös on loih'ettu lopulla, - Vielä päälle päätteheksi, - On tullut oma puheemme - Suomen kieli kiitetyksi. - - Moni ihminen ihaistui, - Kun ei kuulunut ikänä, - Mitätöintä milloinkana; - Jos hän vähä joutavia - Oli seulottu sekahan, - Ei se riko miesten mieltä, - Ei siitä valita vaimot. - - Näin ne sanovat Savossa - Mei'än puolessa puhuvat: - Ei ne herrat helpommasti, - Maaten ruualle rupea, - Jotka näitä jou'uttavat, - Kun ne kaikki katselevat, - Vanhat historiat hakevat, - Vasta alkuiset asiat, - Samati Suomen sanomat - Antavat aviisin päälle. - Ihmettelevät isosti - Räntti konstin korkeutta - Että sekin ennättääpi - Teh'ä kaikki kauppakirjat, - Joissa herkut hengelliset - Tarkoin tallella pysyvät, - Ja vielä viikkosanomat - Yli Suomen suorittavat. - - Savon taitavat sanovat, - Toimelliset toivottavat - Että tuntoa Turussa - Olentoa onnellista - Piisaisi pitemmän päälle, - Lapsen lapsille hymyyttä; - Lähettävät lämpösiä, - Kiitoksia kirjan kanssa - Tuonne Turkuhun takaisin. - - Nyt mä lauluni lopetan - Kosk' en saanut syntymähän - Niinkun Könni kellojansa - Seppä iso Ilmajo'ella. - - - -10. Merimiehille. - - - Vasta vanhalla i'ällä - Virrekseni viimeiseksi - Ymmärsin yh'en asian - Aivan arvosta isosta, - Kokonansa korkeasta, - Kun on kuuluisa kulento, - Merimahti mainittava - Tupaväeltä tuntematon. - Sepä vaankin vahvan luonnon, - Tarkan toimen tarvitseepi, - Perustetun pitkän mielen, - Ettei kummasta kulusta - Hämmästy hätätilassa, - Eikä säitä säikähtele. - Ei sovi syville mennä - Syvän synnyn tietämätä, - Tuntemata tuulen mielen. - - Miehiä on miehet kaikki, - Mitk' on miessä ollaksensa, - Jotka maita matkustavat, - Työnsä toimella tekevät; - Merimies on merkillinen, - Joka aalloilla ajaapi. - Ei kohta kotona käy'ä, - Kun laiva lahdelta lähti, - Seilit ottivat selälle. - Haihtui silloin herran rouva, - Unehtui ukolta akka, - Kun laiva lahelta lähti - Tuuli tuuvitti alusta. - Tie on pitkä tietämätön, - Aika arvelun alainen, - Kaukanako käytänehen, - Milloin tuolta tultanehen, - Viivytäänkö vuotta viisi, - Vaiko vuosi, vaiko kaksi. - Kaikki katteini lukeepi, - Joka tarkan tarvitseepi - Teh'ä reisusta rätinnin, - Kuinka kauppa kannattaapi, - Voitto voimassa pysyypi, - Mitä miehille tuleepi, - Kuinka kuulta maksetahan, - Kuinka vaarat vältetähän, - Kierretään kivikaria. - - Herroja on herrat kaikki, - Oppineet on oppineita, - Virkatyönsä toimittavat, - Ansaitsevat miehen arvon; - Vissihin vassa siinä - Koko miestä koitellahan. - Kukas arvoaa asian - Sy'änmaissa syntyneistä, - Kuinka on kallis kauppakeino, - Mikä taitava tavara, - Rahasummat kuinka suuret. - Yh'en miehen mielen alla - Kuleksivat kuohun päällä, - Aalloilla ajeltavina, - Vihurilta vietävinä. - Ei tunne tupa-isännät - Paremmin kun palveliat - Miehen toimesta mitänä, - Joka hahden hallitseepi, - Työtä tyyrissä tekeepi, - Pimeissä perän pitääpi. - Ei ole soutu saaren päite - Matka mantereen näkymin, - Kohden kuuta kulkeminen, - Vielä pilveä vähemmin, - Eikä tuttu tuulen suunta, - Lasku laineihen mukahan. - Mitäs miehistä puhumme, - Jotka seiliä selaavat, - Purjeita pujettelevat, - Rihmarappuja ravaavat, - Niinkun oksalla orava, - Hongassa havuttomassa, - Hämähäkki verkossansa, - Lukki luomassa omassa. - Vuoret vieryvät sivulla, - Toiset eissä ja takana, - Kuohuu kuolema kupeilla, - Vähän lautoja välissä. - - Meit' on maalla miestä monta, - Vahvalla vaeltamassa, - Astumassa anturalla, - Kuolla kumminkin pitääpi. - Monta on mereltä tullut, - Toisia yhä tuleepi, - Vaarina vaeltelevat, - Maalle hautansa hakevat. - Kaikki maalla märkäneisi, - Happanisi haisevaksi, - Tuima kansalle tulisi - Jos ei mentäisi merelle, - Liikuttaisi liemen päällä. - - Kerran minä kelpolailla - Puhuttelin puolen yötä, - Puolen päivä'ä keväistä - Merimiestä merkillistä, - Purjevärkistä puhelin, - Tyyrin työtä tievustelin - Lokalautoja kyselin, - Yhtä toista kaikellaista - Matkustaissa ulkomaille. - Merimiesi merkillinen - Puhui kaikki kannallensa. - Minä vaan en ymmärtänyt, - En paljon paremmin tienyt - Kun koppi kepin perässä - Kukon laulun kuultuansa. - - - -11. Keskikievari Lyytiselle. - - - Ahkeruus on lapsen arvo, - Työ ja toimi vanhan turma, - jota Jaakoppi Juteini - Herra sihteeri sanoopi. - ylpeys on yksi niistä - Vihattavista vioista; - Nöyryys on näkynyt aina - Joka sää'yssä sopivan. - Kenpä arvosta alainen - Ilman itse-mielestänsä, - Sill' on ymmärrys yläinen - Muien kaikkien katsellen. - Viisaus on vielä sitten - Kaikitekkin kallis lahja, - Toimi on jalo toveri, - Joka leivänkin lisääpi, - Arvon kanssa ansaitseepi. - - Katso miestä kauan ensin, - Jos tahdot tapoja tietä; - Elä miestä ennen kiitä - Kun tarkoin tapansa tie'ät. - Moni lassa lastattuna - Ompi toiste mielen miesi, - Moni piennä pilkattuna - Toiste toimella elääpi. - - Kerran kulki Kainulainen, - Talonpoika pohjalainen, - Savon maata matkusteli; - Kauan katseli kylässä, - Talossa Toholah'essa, - Kuinka on pytinnit py'ätty, - Käsityöllä kaunistettu, - Tuvat tehty miesten tulla, - Talli tarpeeksi hevoisten; - Kuinka kellari kehätty, - Valvin kanssa valmistettu, - Seinämuurit seisovaksi, - Laki laskettu lujaksi. - - Katseltua Kainulainen - Puhkesi tähän puheesen: - "Ei ole maata miehetöntä, - Onkos puuta oksatonta; - Talo on talon näköinen, - Kylä on kylän kokoinen, - Kyllä kaikelta koh'alta; - Minä en milloinkaan kysyne - Kuinka kauan tuot' on tehty, - Vaan tah'on paremmin tietä, - Mitkä miehet näit' on tehnyt; - Täss' on kaikki täy'ellistä, - Ei ole pilattu puita, - Eikä turmeltu tupa'a." - - Sattuipa Savon isäntä - Kanssa silloin kartanollen, - Joka vastasi vapaasti - Pohjalaista porstuassa: - "Tietähän nämät tekiät, - Kosk' ovat kotikylistä -- - Itse on isäntä tässä; - Vaikk'on varrelta vähäinen, - Mutt' on muutoin miestä kaikki; - Ehkä on matala ääni, - Viisas sillä vastatahan. - Ei se käännä kaikin aioin - Sinne tänne silmiänsä, - Vaan sill'on sisällä silmät - Joilla kauas katseleepi." - - Oli se lykky Lyytisellä, - Onni Pentillä peräti, - Tulla siihen sillan päähän, - Päästä tällen penkerellen, - Kosk' on mies joka koh'alta - Missä miestä tarvitahan, - Ehk' on emännän perintö, - Laitokset on lautamiehen, - Jok' on tuttu tuomarilta, - Vasta virkahan valittu. - Ehkä on jo ennen ollut - Asessorin arviossa, - Niitä patsaita paraita - Talonpoikain lavoilta, - Ain' on pännäkin apuna - Kestikievarin kylissä, - Vaikka pilkkana pitävät - Vihamiehet vielä nytkin. - - Mutta yksi ystävistä - Sanoopi samalla lailla: - - "Olipa onni Lyytisellä - Tulla siihen sillan päähän, - Päästä sillen penkerellen, - Saaha se valittu vaimo, - Erinomainen emäntä, - Jok' ei säiköitä sävyllä, - Eikä äänellä peloita, - Vaikk' on toimi toimellinen, - Vaikka vastaapi asiat, - Hyvälle ja huonollenkin, - Hiljaisilla huulillansa - Lauhkialla luonnollansa. - Vielä se vihanta kasvo, - Silmän luonti siivollinen, - Kaunis katsanto suloinen -- - Sepä kaikki kaunistaapi, - Itsekkin talon isännät, - Emännät enemmin vielä." - - Vielä vanha Vihta Paavo, - yksi toinen ystävistä, - Sanoopi sanalla tällä, - Jolla muka muutkin miehet: - "Oli se lykky Lyytisellä, - Onni Pentillä peräti, - Tulla siihen sillan suuhun, - Kohota sillen koh'alle, - Missä miestä tarvitaankin, - Vakaista vaa'itaankin; - Eipä siinä sillan päässä - Tuhma aikahan tulisi. - Eikös ollut Eljaksella, - Isännällä entisellä, - Onnen ohjakset olalla, - Saaha semmoista vävyä; - Kukas vanhan appivaarin - Oisi palvellut paremmin, - Muistaisiko muoriakin - Joka tolvana totella, - Siinä siivossa pitä'ä? - Eikös se emäntä kiitä - Lykkyänsä Lyytisestä; - Nytpä näkyypi näköisä, - Salmen rannalta rakennus, - Komia joka koh'alta, - Siivo käytökset sisällä, - Tavaroita tarpeheksi, - Yhtä toista kaikenlaista, - Kunniata kummallakin." - - En pannut paperin päälle - Toisten vanhoja valeita; - Nämät puustavit puhuvat - Sitä kun on silmä nähnyt, - Korva kuullut kunnon miesten - Sanovan samalla lailla. - - Kynnys vääriä kylähän: - Käyppä kerran katsomassa, - Onko liikoja lisätty, - Onko viskottu valeita. -- - Jos menet sisälle siitä - Puhuttele puhtahasti - Isäntätä itseänsä, - Lautamiestä miehen lailla; - Eli jos emännän löy'ät, - Tokko tointa puuttuneepi, - Eli ryhtää'kö rätinki? - Ei vanha aletta lausu, - Vihamies sitä sanoopi. - - Koska kerran kelpo herra, - Miesi oppinut osasi - Tämän kehnon kirjoituksen - Luonnon toimella lukea, - Sanoi suulla julkisella: - "Eipä oikein osannut - Vihta Paavo viisahasti, - Ruveta runon tekohon, - Kun ei arvannut alusta - Panna paraita sanoja; - Kosk' ei kohtuutta ylistä, - Kyllin kiitä raittiuutta. - Raittiuus on rauhan kanta, - Juopuminen julma synti - Joka kansat kaa'uttaapi - Kyllä Suomenki kylässä, - Perin pohjin turmeleepi. - Vaan ei Penttiä petetty, - Viinan kanssa viivytetty, - Ei ole löytty Lyytistämme - Rouvissa rotisemassa, - Eipä saanut Saksan viina, - Eikä emännän tekemä, - Oma Suomen suorittama, - Miestä mielellen pahalle; - Eipä ryypyt reissuvaisten, - Ei käsky keräjämiesten, - Tehnyt tunnon turmiota." - - Vähä väärin muuan herra - Aivan aatelis-sukua - Arvasi tämän asian: - Sanoi viinan viettelevän, - Norrin narriksi tekevän, - Väkisekkin viimein vievän - Lukkarin ja lautamiehen, - Siihen virkahan vetävän, - Jota joukot juopuneitten - Toimittelevat todella. - Kuitenkin on korva kuullut, - Sitä myös on silmä nähnyt, - Vielä niissäkin viroissa - Istuvan koko ikänsä - Päällä pettämättömällä -- - Ei virka vi'oille veisi, - Jolla mieltä muutoin oisi. - - - -12. Koulumestari Hemlanterille. - - - Joka lassa lastatahan, - Miessä mielehen tuleepi; - joka piennä pilkatahan, - Vanhana valitteleepi; - Sananlaskut saanen selvät, - Valmistetut vanhemmilta, - Meiltä mielehen otettu, - Sy'ämmehen sylkytetty. - Ei sanat Savosta puutu, - Karjalasta kanteleita - Ei kaikki katolle nouse, - Jotka rappuja ravaavat; - Ei kaikki kapoille pääse, - Jotka pänneä pitävät - Koulussakin korkeassa. - Toiset saavat suuret sarvet, - Toiset pienillä palaavat. - - Minä olin orpo poika - Syntynyt Savon rajalla, - Kyntömiehen kartanolla. - Jou'uin juoksevan jälille, - Ainakäyvän askelille, - Perityltä pelloltani, - Matkalle isäni maalta. - Kun ma kynnelle kykenin, - Aloitelin askelille, - Niin suostuin sukuni töille, - Pikkupojaksi panetin. - - Juohtui mielehen minulle, - Yhtenä kesässä yönä, - Tottumahan toista kieltä, - Puustavia piirtämähän. - Tuolle nauroi naapuritkin, - Isännätkin irvesteli: - "Tuosta se herra tuleepi, - Aika pappi paukahtaapi." -- - Min' en virkkanut mitänä: - Vasta annan vastauksen. - - En ole etäällä käynyt - Hakemassa harjoitusta - Suuren kukkaron kululla, - Enkä vanhemman varoja - Kuluttanut koulun kanssa; - Totta tunnen toisen kielen, - pi'än vähin pänneäkin. - Mies olin miesten seassa, - Poika poikain parissa, - Sotajoukossa sopiva, - Miekkaväessä mielen kanssa. - Kerran kersantin kepillä, - Unterupsierin nutulla, - Kauluksessa kallis nauha, - Hopeasta hohtavainen, - Samati sapeli vyöllä - Kävin Kuopion katuja. - Ymmärrän myös ymmärryksen, - Valitun vaksiinikonstin. - Taidan kirjat kiitellä, - Kaikki kansiihin sitoa. - Olenpa otettu vielä, - Kappamieheksi katsottu, - Koko koulumestariksi, - Suuren kirkon suntiaksi, - Rautalammille rakettu. - - Kas niin on kapoille tultu, - Niin on leipäni levinnyt, - Sahtituoppini sakonut, - Toisen miehen toivomata, - Vihasuovan sallimata. - Jumalall' on onnen ohjat, - Luojalla lykyn avaimet; - Ei katehen kainalossa, - Pahan suovan sormen päässä. - - Kangasniemen karvakulmat, - Entiset ikätoverit, - Haukivuoren harjaparrat, - Muinoset muka-jäsenet! - Minull' ei paha'a mieltä, - Eikä viikkoista viha'a, - Jos on matka markkinoille - Toistekin Toholah'essa, - Käykäte minun kotona, - Maantiessä minun majani. - Tulkate minun tupaani, - Saatte sanoja hyviä; - Käytänehen kammarissa, - Potun kannan kaapistani, - Korkin pullosta kohotan, - Pullon pöy'ältä sivallan, - Sillä maksan muinosia, - Pieniä pilkkasanoja, - Joita kärsin käy'essäni - Haukivuoren harjumaita, - Savon synkeillä selillä. - Ei sanat sanoihin puutu, - Virret veisaten vähene, - Jolla ainehen alotin, - Sillä lauluni lopetan. - - - -13. Tolppari Palmulle. - - - Kuule, katso, Kalle Palmu, - Jalo tolppari totinen! - Joka annoit aivan suuren, - Seurattavan selkeästi, - Esimerkin markkinoilla. - Tuhat miestä tunnustaapi, - Sata vaimoa sanoopi, - Lapset laulavat sopissa, - Ettei monta markkinoilla - Palmun vertaista kuleksi. - Mont' on miestä markkinoilla, - Monta miestä, monta mieltä, - Paljon konnan koukkuisia, - Vaan on harvalta hyviä, - Hyvän nimen haltioita. - - Yksi ystävä vakuuden, - Sekä totuuden toveri, - Kuului puo'issa puhuvan: - "Se on Palmulle paremmin - Hyötynä hyvä nimensä, - Kun olla omistajana - Tuntemattoman tavaran." - Toiset haukkui tolvanaksi, - Perityhmäksi perusti, - Kun ei ollut ymmärrystä - Palmu raukalla paremmin. - - Saatua tämän sanoman, - Tämän kumman kuultuansa, - Taskuvarkahat vapisi, - Rosvot rohkeat häpesi, - Metsän vorot voivotteli, - Vettyi silmät veiarien, - Viekas nauroi ja vihelsi. - - Kun sen kuuli kunnon herrat, - Kiittelivät Ruotsin kielin, - Sekä Suomeksi sanoivat; - Ettei monta markkinoilla - Kallen kaltaista kävele; - Suotto-herrat ne sohahti: - "Piru olkohon pitäisin - Toisen puolen palkastani, - Elikkä enemmän vielä." - - Talonpoika pohjalainen: - Mitäs mahtaisit sanoa, - Jos sen joku toinen miesi - Ylösottanut olisi? - Eipä hiiret hiiskahtaisi, - Pentu haukkuisi perähän. - Vaan se vaka Kalle Palmu, - Jalo Tolppari totinen, - Kysyi kyllä kiiruhusti, - Tievusteli taitavasti - Oikiaa omistajia - Tieltä löydetyn tavaran. - Kun sen kuuli kulkeneeksi, - Heti kohta sai hevoisen, - Jolla jou'utti jälestä. - - Tästä siis näh'ään to'ella - Ettei kaikki Suomen kansa, - Eikä lapset Rautalammin, - Viel' oo tuiki turmeltuna, - Tärvättynä kaikki tyyni. - Saattaapi satalu'uissa - Miehen toisenkin tavata, - Rehellisen retkillänsä, - Vaelluksessaan vakavan. - - Etten lii'alla lorulla - Virttä pitkäksi venytä, - Lamahuta lauluani, - Päästän virteni välehen, - Annan lopun aikanansa; - Mahdan mainita sanalla - Hänen valtavanhemmasta: - Se oli ukko ulkomaalta, - Kova korpraali sodassa, - Täh'en täy'en miehuutensa - Kah'en kantava ritarin, - Jotka Kalle kaunistaapi, - Poika puhtaana pitääpi. - - - -14. Eerikki Huttuselle. - - - Kerran kiitti Kainulainen, - Pohjalainen poikiansa - Tavan kaiken taitaviksi, - Tyttöjänsä naitaviksi. - Nyt on saatuna Savosta, - Hyvä huuto Huttusesta, - Suomen pojasta pakina; - Se pystyi pykäystöihin - Rakasti rakennustöitä, - Suostui myöskin summatöihin. - - Se sana mesille maisti, - Hunajalle höyrähteli -- - Kun se kuului kauemmaksi, - Mainittiin kylä kylältä, - Että on omassa maassa - Mahtimiehet mainittavat, - Jotka jaksavat jalosti - Päälle summan suuremmankin, - Jotka tarkoin tietävätkin - Kuinka tingata tuleepi. - Ettei keppi kesken taitu, - Niinkun muilta muutamilta, - Jotka alkavat asian, - Yrittävät ylpeästi, - Masenevat matkan päälle, - Kaupat kaatuvat kumohon. - - Työ kiittää tekiätänsä, - Rakennus rakentajaansa. - Huttusella on toinen hattu, - Toinen haltia hatulla. - Ei kauas kapalla mennä, - Teh'ä työtä tynnörillä, - Eikä riksillä raketa - Kovin kauan kartanota. - Ei päästä pytinnin päälle - Yh'en viikon viettämällä, - Eikä mennä maan sisälle - Aivan paljon astumalla. - - Seurakunta Suonenjo'ella - Joss' on Eerikki elänyt, - Kävi kuorissa kokohon, - Keskusteli keskenänsä, - Tievusteli tietäksensä, - Kuka kellarin tekisi - Tämän kirkon tarpeheksi, - Jossa saisi Saksan viina - Suonenjo'ella suojeluksen. - Pieni on pitäjän työksi, - Suuri suntion viraksi, - Summa päälle pantakohon, - Yks' työhön yrittäköhön. - Huttunen hyvin osasi, - Sano summan kohtalaisen, - Johon suostui seurakunta. - - Eipä Eerikki ruvennut - Työhön tyhmällä tavalla, - Alkoi työnsä taitavasti, - Teki virkansa visusti, - Aivan lystisti lopetti, - Teki seinät seisovaksi, - Katon kiinitti kivestä, - Pani paadet paikallensa, - Käski syynin käy'ä päälle, - Josta kiitti kirkkoherra, - Vielä vieraskin rovasti, - Sekä kaikki seurakunta, - Itsekkin talon isännät - Palkan väärtiksi panivat. - - Vaan ei Eerikki vihastu, - Eikä suutu Suomen poika, - Vaikk' on paitsi palkastansa, - Keltä vuo'en, keltä kaksi, - Ei laske lakia päälle, - Ota ylös oikeutta, - Antaapi ajan kulua, - Tulla aina tuonnemmaksi. - Mikäs miehille tulisi? - Ryöstö päälle ryöpsähtäisi, - Ois se kumma kuulemankin, - Ihme ilmankin olevan. - - Vieläpä sanon sanani, - Kaksi vielä vieretyksin: - Eipä vanhemman varalla, - Perityllä peningillä - Ole oppia otettu; - Kohta kun jalalle joutui, - Kykeni kylässä työhön, - Näki jo leviän leivän - Ansiosta annettavan, - Palkan pantavan perästä, - Tuli tuosta työlle into, - Poika tottui toimen tielle, - Pystyypi pykäystöihin - Muurin mutkat ymmärtääpi, - On jo herroilta havaittu, - Hyvin tuttu tuomarilta, - Ettei säitä säikähtele, - Pyri tuiskusta takaisin. - - Vieläpä sanon sanani: - Eipä Eerikki ruvennut - Valskin myntin vaihtajaksi, - Niinkun miehet mielettömät, - Jotka kulki kuutamolla, - Kaupan kaihessa tekivät, - Mynttikalut kammarissa, - Lujasta lukon takana - Kuoppakoution kotona, - Kuurttilaisen kartanossa; - Huttunen, hyvän tapanen, - Katsoi ylen kaikki tyyni - Kuurttilaisen kummitukset, - Kuoppakontion kolinat. - - Vielä minä miestä kiitän - Kun pysyy pyhät kotona, - Ei hän juokse juhlan alla - Kuleksele kuutamella, - Ei hän käy kyliä myöten - Piikoja pilaamassa, - Eikä seiso seinuksilla, - Outtele oven takana - Sy'än öillä yksinänsä. - - - -15. Jalkaisten veljeksille. - - - Kerran keskensä isännät, - Talonmiehet taitavasti - Piti pitkältä puhetta, - Pakinata paljoltakin, - Tuolla lukkarin tuvassa, - Herra kanttorin kotona, - Kuinka Jalkaiset jalosti - Avo silminsä asuvat. - Täm' on suku Suonenjo'ella, - Juuri juurtunut jaloksi, - Onni oikeassa kä'essä, - Toimi toisessa kä'essä, - Onnen ohjat olkapäissä, - Hyvä kartano kotona, - Nimi kuuluisa kylissä, - Housuissa hopeakello, - Pöy'ällä leveä leipä, - Potussa punanen viina - Isännällä itsellänsä. - Povessa punanen nahka, - Joka kaupat kannattaapi, - Summat suuretkin väliste. - Tokko tie'ät Tiilestetti, - Samoin myös Sahalan herra, - Onko Jalkaiset jaloja, - Suomen pojat sukkelia? - Mitä veljekset vetääpi, - Kestävätkö lapsen leikin? - - Nämät kirjoitin kotona - Ja panin paperin päälle. - Lu'in kerran luikuttelin - Tätä pilkkarin pihalla, - Kaehtivan kartanolla, - Sama mies sanoi minulle: - Elä vielä virttä laula, - Vielä on asia auki, - Jalkaisista jatkamata, - Mull' on entistä äkeä, - Minä soisin mielelläni, - Jos se jäisi maksamata. - Tämän kaehtivan katalan - Kaikki tietävät tytötkin - Pitäjäksi tyhjän tuuman, - Mutta jollaiset jalosti - Vältti kaiken väärän myntin, - Hauta-Pekan halvan pankon, - Maksoi myntillä hyvällä, - Maksoivat ja jaksoivatkin, - Kestivät kun kelpomiehet - Osti konnun onneksensa. - - - -16. Kamreeri Forsteenille. - - - Yksi mull' on muistossani - Vielä viimeinen asia, - Pantava paperin päälle - Parikunnan kunniasta, - Armosta aviosää'yn, - Jonka Aatami alotti - Emäntänsä Eevan kanssa. - - Siihen suuret siunaukset - Ovat luojalta luvatut, - Jotka siinä siivon kanssa - Elinkautensa elävät. - - Vaan nämät asiat vanhat - Sivu sillähän menemme, - Koska on asia uusi - Mei'än korville kohonnut. - Sillä eipä ennen vielä - Ole kuultu kultahäitä, - Haastettu hopiahäistä - Rautalammin rannikoilla, - Vaan nyt on valittu herra, - Miesi armossa oleva - Esimerkin ensimmäisen - Tämän kunnian kuvaksi - Näyttänynnä näillä mailla - Seurakunnan kuultavissa, - Vanha herra vallesmanni - Kunnialta Kammareeri, - Joka ennätti elä'ä - I'än korkean kohalle, - Rouvan kanssa kaunihisti, - Ilman puolen puuttumata - Ajastaika'a alusta - Viisikymmenen visusti. - - Täm' oli ukko uskollinen, - Ruunun toimessa totinen, - Kyllä vaelsi viisahasti, - Teki paljon palvelusta, - Ruotsin ruunun hallitessa, - Vietti aikansa virassa, - Saatti poikansa samate - Opin oikian osihin, - Tiedon suurihin tiloihin; - Siinä tyttäret sivussa - Kasvatteli kaikkityyni, - Seurassa totisen toimen, - Ymmärryksen ystäviksi. - Niitä vissit virkamiehet - Ovat siitte ottanunna - Alkamaan aviotietä, - Niistä toimet toimelliset - Ovat ilmahan itännä, - Iloksi ison isänsä, - Suuren äi'in suosijoksi. - - Ei saata sanoa tuota, - Ettei se elämän laita, - Ja se kunnian kumaus - Olisi opiksi muille - Parikunnille pahoille, - Jotka alkavat asian - Perin toisella tavalla; - Elävät erimajoissa, - Toruvat ja tappelevat, - Laimi lyövät lasten koulun, - Opetuksen unhottavat, - Eikä tyyvy toisiinsa. - Kuinkas siitte kultahäitä - Toiste toivoa pitäisi? - - Siivolliset Suomalaiset! - Antakaa tämä asia - Aina arvossa pysyä; - Ehkä ei monen elämä - Saavuta sitä sama'a. - - Sanat paljo puuttuvaiset - Kiirehesti kirjoitettu, - Lyhykäisesti lykätty - Vanhan Forsteenin varaksi, - Kunniaksi kultahäi'en, - Vallesmannin maineheksi. - - Kun olis kuka lukisi - Nämät sanat selkiästi - Kammareerin kammarissa, - Rouan Stenfältin tuvassa - Kunniaksi kummallenkin, - Että ovat ensimmäiset - Siinä arvossa isossa, - Kultahäi'en kunniassa. - - - -17. Vallesmanni Östlingille. - - - Yksi mull' on muistossani - Mainio marianpäivä, - Jonka löysin Laakkolassa, - Joss' oil herralla hyvyyttä, - Roualla rehellisyyttä, - Kunniata kummallakin, - Kutsuivat minun katalan - Koko päiväksi kotiinsa. - - Siin' oli pöytä puuttumaton - Herkkuruuvista hyvistä, - Varsin kaikista kaluista, - Liha, leipä liiallinen, - Kaunihit kalavatiset, - Ol'tta vielä oivallista, - Jot' ei koskana kotona, - Eikä kussana kylässä - Näinä aikoina enämpi - Tavata talonpo'issa, - Tuskin herrojen taloissa, - Parahissa pappiloissa. - Syötit miehen syövyksihin, - Näännyttivät näännyksihin, - Miehen mielettä näkevät, - Puolen tointa pois olevan, - Tuskalla tuvan välillä - Kelpo kunnolla kuleksin. - Se on kunnia taloillen, - Vika suuri vierahillen, - Varsin hirmuinen häpeä. - - - -18. Samalle. - - - Hyvä herra herran poika, - Varustettu vallesmanni - Miehen miekalla hyvällä, - Ruunun kourasta kovasta, - Luotipyssyllä lujalla, - Omin rahoin ostetulla, - Ketun saksien keralla - Talon tarvetten sivulla! - Talon pojat tahtoisivat - Tahtoisivat, toivoisivat, - Kiitokseksi, kunniaksi, - Aivan pitkältä puhua. - Pedon pahan pettämistä, - Suden suuren ampumista, - Ruunan vanhan runnakolta. - - Kiitoksia kymmenkunta, - Toisen toivotussanoja, - Isännät itse sanoivat - Sille herralle hetikin, - Joka unensa unohti, - Valvoi öillä vartiossa, - Outteli omilla mielin - Sitä tuntia tulevan, - Jolla laavun laukaisisi - Kohten tuota kontiota, - Joka varsat vaivuttaapi, - Emälehmät langettaapi, - Varsinkin vasikat pienet, - Siihen siat suuremmatkin, - Koirat vielä viimeiseksi. - - Entäs kun emännät kuuli - Suden suuren ammutuksi, - Lauaistuksi Laakkolassa, - Hyppivät hyvillä mielin - Että helmat heilahteli, - Kahta kämmentä takoivat - Siinä sanoivat sanansa: - "Saitko saatana palasi - Kuinsas ruunasta rupeisit, - Syömähän suden tavalla, - Vaikkas multakin vasikan - Otit aivan onnekseksi, - Tapoit talvilampahatkin. - Kutti, kutti, kumma koira! - Kutti, kutti, pitkä häntä!" - - Suuri kiitos, hyvä herra, - Juohata hyvä Jumala - Toistekin totinen luoja - Saamasalmille samoille! - Kanna kynsiä kupilla - Kynttä suurta, kynttä pientä - Kynttä kaiken karvallista. - Mimerki, metsän emäntä - Kanna karvoja säkillä, - Hallavata, harmoata, - Puoleksi punasekaista - Hänen pyyntöpaikoillensa. - - - - -III. Moiterunoja. - - - -19. Väärän rahan tekiöistä. - - - Kirjoituksen kallis konsti - Alkoi ennen Aasiassa, - Varsin vanhalla ajalla, - Jost' on siitte joutusasti - Lentosiivillä levennyt - Avaruuden kaiken alle, - Kansan kaiken tarpeheksi, - Ihmiskunnalle iloksi - E'uksi elämän kaiken. - - Tämä on keino kelvollinen, - Jonka puute pimittäisi, - Kaikki kansat hämmentäisi, - Tätä kouluissa kovissa, - Tiedon seuroissa somissa - Herrat heillensä hakevat, - Lahjottavat lapsillensa. - - Kirjoituksen kallis konsti - On jo saanut Suomessakin - Ikiistuimen ihanan, - Miesten korkeiden kotona, - Oppineiden olkapäillä. - Vaan kun kansamme katalat, - Villipojat Pohjanmaalla - Saivat sarvesta samasta - Maistoa märän vähäisen, - Löysi luonnon laitumelta - Ruohon sielunsa ruu'aksi, - Opin oksilta omenan, - Ei se herkku heille käynyt, - Tehnyt tervettä eloa: - Söivät siitä surman tau'in, - Sattu sairaus monelle - Suomen kansassa kamala: - Tuli turmio rahalle, - Ruunun pankolle pahennus, - Oppi vei ojahan miehet, - Valkia vahingon saatti. - - Sai viimein Savonkin miehet - Taidon pilvestä pisaran, - Opin oksasta osansa; - Tuli Juhot juovuksihin - Pisarasta pikkuisesta - Maun saivat sokkosilmät, - Pääsi pöllöt pöy'än päähän - Isäntinä istumahan. - - Luonto haikea havaihti - Ruveta rahantekohon, - Mieli mynttiä lisätä, - petollista penninkiä, - Tulla tuolla rikkahaksi, - Kuuluisaksi kunniasta. - Piru kohta pännän vuoli, - Saatana sanat opetti, - Rumahenki ruotsin kielen, - Vieläpä venäettäkin. - Lusiveri on laittanunna - Mynttivärkit miehillensä, - Pestanunna Pelsepupi - Apulaiset oivalliset, - Jotka tehtyjä tekoja - Likelle levittelivät, - Kulettivat kauemmaksi. - - Niin on sattunut Savossa - Iso pila Pieksämä'ellä, - Suonenjo'ella suuri kumma: - Talonpojat taidottomat, - Yksinkertaiset yleni - Koulun käyneiden kohalle, - Vielä siirtyivät sivute - Esivallankin edelle, - Kunnes tuosta kompastuivat, - Putosivat puolen syllän - Askeleita muien alle. - On nyt kyllä kyntömiehet - Tieto tieltä temmassunna, - Vienyt väärälle salolle, - Kauppatielle kauhealle. - - Itse Keisari, isämme, - Majesteetti, maan isäntä, - Herrat suuret Helsingissä, - Esivallan kaiken kanssa, - On jo huolella havanna, - Mutkan matkassa olevan, - Suomessa pahan sohinan. - Kun on konnat kaivanehet, - Vähän tehnehet veräjän, - Josta muutamat menevät - Sisälle si'an tavalla, - Opin taimet tallailevat, - Opin oksat taittelevat - Vääriksi välipaloiksi, - Muremuonaksi monelle. - - Ompa syytä oppineilla - Keskustella keskenänsä, - Tie'ustella tietäksensä: - Kussa on se oppihuone, - Ainoinen akatemia, - Jossa konnat koulun käyvät, - Osoviitan ottamassa? - Mistä on si'alla silmät, - Joilla kuuta katseleepi? - Eipä niillä ennen nähty - Ylös yhtänä väheä, - Otavata ollenkana, - Tuskin marjoja metsässä. - Vasta on ovi opilta - Avaraksi au'astunna. - - Kyllä taittaisiin taloissa - Ajallamme armiaalla - Tulla toimen tanterille, - Hyvän tiedon tietä myöten; - Vaan on menty männikköhön, - Kuiville katajikoille, - Vetelille vehkasoille, - Eksytty erämetille. - - Seurakunta Suonenjo'ella! - Anna kaikki anteheksi - Tämä miehelle minulle, - Jos olen pahoin puhunna, - Oman sää'yn suututtanut! - Elä kanna katkerata, - Pi'ä pitkältä viha'a! - Ei satu sanat sinuhun, - Joka kul'et kunnialla, - Ostat oikeilla rahoilla, - Jaksat myntillä hyvällä, - Laillisesti laitetulla - - Jos joku opin vi'aksi - Asiata arvoaisi, - Sepä pettyisi peräti, - Luikahtuisi luulossansa; - Ei ole opissa syytä, - Syy opin omistajissa. - Minä tie'än miestä monta - Seurakunnassa samassa, - Niinkun maassa muu'allakin, - Jok' on ehtinyt etemmä - Kulkea opin kujilla, - Kun ne miehet mainittavat; - Vaan ei ole ollenkana - Mielinynnä milloinkana, - Mennä myntillä pahalla, - Peiaellen pettämähän - Miestä missänä tilassa. - Haittana on kyyryhammas - Hyvän hampahan sivussa: - Väärä mies on moitittava - Seurakunnankin seassa. - - Tästäpä tämäkin seikka - Tuli mielehen minulle, - Kun ma kuulin itkemällä - Valittavan vanhan rengin - Seteliä semmoisia - Pannun palkaksi hänelle, - Vuoden päähän päästyänsä, - Ajastajan ahkerasti - Oltuansa orjan työssä. - - - -20. Karttulan kirkosta. - - - Yks' on mielessä minulla - Vanhanaikainen asia, - Kauan piilossa pysynyt: - Antanenko vielä ilmi? - - Oli aamu uuden joulun - Ennen Sittingin eläissä, - Kun ma kävin Karttulassa, - Siellä Sittingin talossa. - Tuolla tuttu kauppamiesi, - Papin poika Kannuksesta, - Oli aamuna samana - Silloin Sittingin salissa. - - Herrat ruotsia rupesi - Keskenänsä kelpolailla - Syyvessänsä syytämähän. - Kahen miehen rengin kanssa - Oven pielessä olimme. - - Minä en mitänä tiennyt, - Mitä herrat haastoi silloin; - Tuota kuitenni kysäsin - Rengiltä rehellisesti, - Mitä herrat haastelivat. - Se tuon selvitti minulle, - Sitä Sittingin sanovan, - Porisevan porvarille, - Kuinka huono herran huone, - Halpa rau'ennut rakennus, - Kellojalat kelvottomat - Karttulass' on kauan ollut. - - Porki, porvari, sanoopi: - "On tei'än oma vikanne, - Kun etten kuria anna. - Sekanen on seurakunta, - Se se paljon seisottaapi - Yhteisen asian tointa." - - Sanoi siihen kirkkoherra: - "Eipä miehet milloinkana - Keskustele keskenänsä, - Puhu puolella sanalla, - Että kirkko kiirehesti - Kohta korjattaa pitäisi, - Vaikk' on lattia lamassa, - Sisusvärkit vässällänsä, - Katto kaikki sammalissa. - On sitä minulla siinä - Ehkäpä elinajaksi, - Eipä taida ollakkana - Miestä pitkäistä minussa; - Sairaus on sangen pitkä, - Kaiken talvinen tavannut, - Etten kirkkohon kyennä. - Nyt mä sinne mielin mennä, - Ehkä saatan saarnatakkin." - - Hevosella kirkkoherra - Lasketti lahden ylite, - Hohfreeni minua hoihki - Käy'ä kautta kammarinsa, - Antoi siellä aika ryypyn, - Rupesi minun rekeeni. - Lau'astiin lahden ylite - Kirkon puolle kiirehesti, - Siitte kirkkohon sisälle. - Siellä Sittingi selitti, - Antoi armot uuden vuoden, - Otti salmista sanatkin - Eniste esipuheeksi, - Juuri voimasta Jumalan. - - Pääsin penkkihin minäkin, - Istuin vieressä isännän, - Antti Karttusen keralla. - Penkit ne porahtelivat, - Laudat ne lavahtelivat - Penkin reunoista peräti - (Valetta vähän lisäksi) - Eihän monta maahan puonnut. - - Minä puhun puolestani, - Ja panen pari sana'a: - Taitavat talon isännät - Kaiketikkin Karttulassa, - Niinkun maassa muuallakin, - Taitavat ja tahtovatkin - Mahin maallansa piteä - Kaunistella kartanonsa. - Mikä lie nyt liika mutka, - Ett' on yhteinen asia - Tau'onnut takapajulle. - Kuuluvat sitä sanovan, - Väliste vähän puhuvan: - Kirkko oisi korjattava, - Oisi kello ostettava, - Oisi tehtävä tapuli, - Jos nyt rikkahat rupeisi, - Köyhät kiljuen perässä. - Liekkö totta, vai valetta, - Hukka tienneepi totuu'en. - - Kerran yksi kerjupoika - Kävi sieltä Karttulasta, - Puhui pulskia puheita, - Sanoi paksuja sanoja: - Olla kirkko mikä olla - Päältä katsoen katala, - Siellä Sirenius sisällä - Päästääpi aika porakan, - Ja kun Mäkliini meneepi - Saarnastuolille tuleepi, - Ei silloin sanoja puutu, - Kun ois kuuliat paremmat. - - Sen nyt tietävät tytötkin, - Mitä pojatkin puhuvat, - Karttulass' on kehno kirkko, - Halpa, rauennut rakennus. - - - -21. Hevosen kuolioksi ajosta. - - - Vieras vitsalta tuleepi, - Kestikievari kysyypi: - Mihinkä menossa miehet, - Kunne herrat kulkemassa? - Onko käypä ruunun käsky, - Vai onko oma asia? - "Pankate paras hevonen, - Antakate aika ruuna; - Ei kestä keväinen varsa, - Kukas tammoja takaisi?" - Siitte tielle tultuansa - Jopa naukui nahkasiima - Varustettu varren päähän, - Jolla ruunat ruoskitahan, - Orihit opetetahan, - Tammat teh'ään taitaviksi. - - Hollimiehet haastoi silloin: - "Onko luojalta luvattu, - Esivallalta vapaus - Kulkea sillä kurilla? - Mitäs Jaakoppi Juteini, - Herra Sihteeri sanoopi - Pirun pilkkoja puhuvan, - Viiksarin viheltelevän? - Mik' on mahti maalimassa - Varsin taipunut tavaksi, - Ettei huoli huonot herrat, - Jos hetken hevonen seisoi - Talvisella tantereella, - Eli heinähelle heillä - Paarman aikana parassa? - Itse suutansa sukivat, - Vielä viipyvät sisällä, - Viimein viskaaksen rekeensä, - Eli käyvät kärryihinsä, - Kyllä se kylän välillä, - Maksetahan matkan päällä, - Naukumalla nahkasiiman, - Ongen siiman oikomalla - Kunnon kutsarin käsissä." - - Kettu koiralta kysyypi: - "Kumpi kuolema parempi, - Kumpi helpompi hevolle: - Tuoko koivunen kurikka, - Vaiko piiska pitkäsiima?" - Koira vastaapi ketulle: - "Yhtä se sulle tekeepi, - Kuoli se kummin tahansa, - Kosk' ei tuosta korpit huoli, - Saa se silmän kummaltakin." - - Ei sanat Savosta puutu, - Ei Savo sanoihin suutu. - Talonpoika tappoi tamman - Sill' oil koivunen kurikka; - Herralta hevonen kuoli - Nahkasiiman naukumalla, - Kulkemalla kuuden virstan. - Vähänkös väliste saavat - Hollimiehet hoijakkata? - Niskatalkkunat tapaavat, - Kun ne kuskiksi rupeevat, - Ottelevat ohjaksia. - Silloin kulki kumma herra, - Se pyys' ongella oritta: - Sai se ongella orihin, - Orihin ja oivallisen, - Eikä tarvinnut täkyä. - - Pojat portilla puhuivat, - Kartanolla kalkuttivat: - Ei hyvä hyl'yksi jou'a, - Vaikka on vahinko tullut, - Kaikki korjata pitääpi, - Mikä kelpaapi kaluksi, - Nahka nylkeä sel'ästä, - Siitä suutari tekeepi - Kauppakengät kelvolliset, - Jotka ostaapi ajaja - Kestingissä käy'äksensä, - Saisipa samati vielä - Satul'maakari satulan, - Elikkä oriillen ohjat, - Taikka päitet tamman päähän - Kampamiehelle kaviat, - Harjajouhet jouhikkaiksi. - - Hännästä hyvän tekivät - Muinoin ukkomustalaiset - Ongen siiman oivallisen, - Avullisen ahvennuoran; - Rasva laukun voiteheksi, - Vuokkiniemen vutjanoille, - Lihan saavat linnut syy'ä, - Koira karvat päästä vie'ä, - Maksa ja keuh'ot ketulle, - Suolet surmaksi susille, - Luista ei mitään lukua. - - - -22. Papin ja lukkarin saatavista. - - - Kerran yksi loisi vaimo - Näki pilan Pieksämä'ellä, - Suonenjo'ella suuren kumman, - Kun on sattui saapuville, - Koska maksettiin papille, - Saarnamiehen saatavia: - Leipä paimenen kakuksi, - Voita kuitenkin kupissa - Vähintä tiaisen verta, - Villa varpusen kokonen, - Eikä lintua lisäksi. - - Sama vaimo sattui vielä - Vanhan kanttorin kotihin, - Koska pohjilta palasi: - Sen oil tullessa tupahan - Käissä lampahan käpälä - Eikä toista toistaseksi. - - Sama vaimo sanoi tuossa: - "Missä lihat, missä linnut, - Missä ne leveät leivät, - Kussa ne parahat paistit? -- - Eipä missänä mitänä, - Ei pahoin pölähtävätä." - - Pian pantaman pitäisi - Vuohi jospa vuo'eksikin - Suonenjo'elle lukkariksi - Se ehkä heinillä eläisi, - Määkisi havuilla männyn; - Ei pitäis mokoman miehen - Omin ruokinsa oleman, - Rannalla rasvattomalla - Virren päätä päästämässä. - - - -23. Ketunpoikain elättämisestä. - - - Kerran kettu miestä neuvoi, - Metsän otsina opetti: - "Minä luojani luvalla, - Tekiäni tuomiolla, - Laitoin pienoisen pesäni, - Majani matalanlaisen, - Kaivoin tuonne kankahasen, - Vaaran rintahan varustin." - - Siinä siittelin sukuni, - Kasvattelin kaltaiseni, - Siinä vatsani vajensin, - Sokiana synnyttelin - Ruskiat revon näköset, - Metsän piskat pikkuruiset. - Sinä kannoit silmitönnä - Minun poikani polosen, - Näkemähän nälkäpäivät, - Kitu-viikot viettämähän, - Kaukana emon ko'ista, - Pesän pienoisen periltä. - - Kuuleppa, kylän isäntä, - Oot suvussasi omassa - Monta nälkäistä näkevä, - Onnetonta orpolasta. - Ota niitä orjiksesi, - Kanna niille maitokauha, - Keitä niille keuhkovelli; - Kyllä kettu kerkiääpi, - Emäraukka ennättääpi - Imetellä itse niitä, - Kasvatella kasvamansa, - Metsän ruu'illa ravita, - Syötteä salon paloilla. - - Kun ne kasvavat katalat, - Emon koolle ennättävät, - Meneviksi metsän päälle, - Pyytömiesten pyy'yksille, - Paa silloin salolle sangat, - Auki raudat rannikolle, - Kankaalle käpäläkanto, - Niihin nirhoja nimeksi, - Pyy'ä pyssyllä metsästä - Jalan neljän juoksevia, - Siiven kahden kiitäviä. - Siihen on lupa sinulla; - Sitte saalis saatuasi - Ota korvista kopeikat, - Selkärannasta siniköt, - Kaksinkin koko ketusta. -- - Sit'ei kielletä sinulta; - Kuolla kumminkin pitääpi. - - - -24. Piipunperästä. - - - Kuule ensin, katso siitä, - Ota vaari, vanha muori! - Kuinka kummalta näkyypi - Tämän aikainen elämä. - Kaikki pojat, kasvavatkin, - Miehet muutkin jos minäkin, - Piipun pohjalla pilaavat - Suunsa seu'un semmoiseksi, - Jott' on leukansa li'assa, - Poskipielet pullollansa, - Koko suunsa surkiana. - - Muinen söivät Mustilaiset - Piipun pohjia poloset, - Konnat suuhunsa kokivat, - Karetsia kaavitsivat. - Siitä ottivat opiksi, - Mei'än miehet mielityöksi, - Nuoret miehetkin mokomat, - Pojat puoliparrattomat, - Sillä suutansa sukivat, - Huuliansa huuhtelevat. - Ei lemmot leposialta, - Vuoteheltakaan väräh'ä, - Ilman karstan kaivamatta, - Ihvien imeksimättä, - Vielä virkahan vähemmän, - Ulkotyöhön ollenkana, - Kun ei poskessa poroa, - Suussa tuhkia tupakan. - Kyll' on siitte päivän päälle - Parta paksuna porosta, - Ihvestä iho sininen, - Hihat hi'essä, helmat no'essa, - Rintapielet riivanteissa. - - Ilmanko akat sanovat, - Vaimot ne valittelevat - Pilattavan pai'at kaikki, - Kesken päivän pestäväksi. - Noin mä kuulin kummakseni - jonkun joukosta sanovan: - "Pitäisipä pyyhke'eksi - Vanha vaippa laitettaman, - Että aikoa enemmän - Pesemätä päästäisihin." - - Kun on kuitenkin kamala, - Ilkeä imeisten luona, - Puista puikkoa piteä, - Kuletella kukkarossa, - Niin siit' on sepälle työtä, - Valurille vahva käsky, - Kunnon neuloja kuvata, - Puikko puolta kyynäreä, - Kyllä kyynärän pituinen, - Tehtynä teräväpäinen, - Jolla karstat kaivetahan, - Jalo vilja väännetähän, - Piipun pohjat poskehensa. - Kyllä sitte päiväkaudet - Ei purukset suusta puutu, - Tukut karmilta katoa, - Ikipallit ikkunalta. - - Miehet muutamat sanovat - Pilattavan piiput kaikki, - Pohjat puhki pistettävän - Kareksia kaivettaissa. - Toiset ne toki puhuvat - Ett' on oppi oivallinen - Ja juuri komea konsti, - Maahan muuttunut tavaksi; - Muinoin toivat Mustalaiset, - Kusta lieneepi katosin. - - On tuosta tupakin jatko, - Jopa työlle joutusampi. - - - -25. Mustalaisista. - - - Suku musta Mustalaisen - Kansa laiska, kiertolainen, - Jolla on se outo kieli, - Kansan kaiken tuntematon, - Jot' ei kouluissa kysytä, - Oppihuoneissa osata; - Sitä äänellä isolla - Aivan pulskasti puhuvat, - Röyhkeästi röykyttyvät. - - Suku musta Mustalaisen, - Kansa työtön, kulkevainen, - Jok' ei kylvä, eikä kynnä, - Eikä niitä, eikä laita, - Leivän syö kun lemmon koira, - Pitääpi palat paremmat, - Kun se vanha vaivan-nähnyt, - Joka vääntääpi väkehen, - Työtä työntääpi hikehen. - - Kun on mailla Mustalainen, - On vaolla vartaita, - Kun on Tattari talossa, - On valehet vallan päällä; - Ruoska tullessa tupahan, - Kalu julma kainalossa - Varsin tappelun varalla. - - Mitäs äijä äyhkäseepi? - Hevoselle heinät ensin. - Akka, mitäs se sanoopi? - Siitäkö sialle ruoka, - Piimäpytyt itsellensä, - Lihat leivät lapsillensa; - Siitä villat viimeiseksi, - Pellavatkin päälle vielä. - - Siin' on ensin siunaukset, - Loh'ulliset loilotukset, - Kirouskin kiirehesti, - Kun ei käyne mieltä myöten. - - Suku musta Mustalaisen, - Kansa laiska, kiertolainen: - Miehet on mitättömiä, - Akat on avuttomia. - Mikä miehistä parahin, - Kutsutaan se kuohariksi, - Sanotahan salvuriksi: - Mutt' ei miestä millonkana - Muuhun ollut ollenkana - Tässä laiskassa lajissa, - Koko konnassa su'ussa. - Muuan akka Mustalainen, - Koska kortilla povaapi, - Talonpojan tyttärille, - Ennustaa hyvän elämän, - Naima-onnen oivallisen, - Saapi niiltä suuret palkat; - Se on akoista apua. - - Kysyppä kylän ukoilta, - Mist' on muona Mustalaisen, - Mistä kaikki vaatevärkki, - Koreutensa kotosin? - Heill' on kyllä herrasnuttu, - Mutt' on mustalaiskujeita; - Heill' on paita palttinasta, - Vaan on alla narrin nahka; - Heill' on vielä herrashuivi, - Vaikk' on kohta korpin kaula, - Korpin kieli, korpin mieli, - Kokonansa korpin luonto, - Noitumahan, raikumahan, - Omin luvin ottamahan. - - Suku suuri Mustalaisen - Siev' on kyllä siittämässä, - Nuorra naimahan nopea. - Kuret niitä kuuluttavat, - Siitt' on viidassa vihitty, - Vaipan alla vahvistettu, - Yksi ensin, toinen siitte, - Mikä milloin, kuka kulloin - Vaihtokaupoissa valittu. - - Ihme on ikäni ollut, - Minun kumma mielestäni, - Kuinka kau'an kansakunta, - Esivalta voimallinen - Sietääpi sitä sukua -- - Miehiä mitättömiä, - Akkoja avuttomia -- - Kulkemassa, kiertämässä, - Puistamassa, paistamassa, - Viemässä, varastamassa, - Omin käsin ottamassa; - Ettei kiellä kiertämästä, - Neuvo niille muuta työtä, - Opeta oja-ukoiksi, - Sotamiehiksi sovita. - - - -26. Maaningan papista. - - - Onkos kuultu kummenpata, - Maalimassa mainittuna, - Pappia pahantavaista, - Luvatonta lukkaria, - Kun on Kuopion sisällä, - Maaningalla mainittavat, - Joill' on tavat taidottomat, - Lakimiesten laitettavat, - Seurakunnalta sanottu, - Keksittynä kehnommaksi: - Paha on näh'ä näkevän, - Paha kuulta kuulevankin - Askareita aikamiesten, - Virkamiesten miettehiä. - - Saatana on siansa saanut, - Juutas julkisen elannon, - Sielun paimenet pilanna, - Syntihin syvälle syösnyt, - Huoruutehen haikiahan, - Jonka itse ilmi annoit. - Riidan nostit riettahimman, - Keskenänsä kelvottoman, - Pahat sielun palveliat, - Josta oli oikeudelle - Tekemistä, tutkimista, - Koko vuosi kohdastansa, - Toinen puoli toista vielä, - Vaikk'ei pitkiä väliä - Yhtä kuukautta kulunut, - Kun asia urillehan - Tuli oikeuden etehen, - Lukkarin luvaton leikki, - Papin huoraus hävitön. - - Satakunnin kulki siihen - Totuutta to'istamahan, - Salaisuutta saattamahan, - Julki töitä tuottamahan. - Laihtui siellä lahnan purstot, - Si'an kinkut sitkistyivät, - Vähenivät voirasiat, - Ruunun miehet ruuvan söivät, - Kalakukot kaivelivat; - Viinapotut pohjillensa - Oikeutta outettaissa, - Riidan jatko riettahampi - Särki mieltä virkamiesten. - Tuli ilmi ilkeydet - Koiruudet kovin yleni, - Papinkin pahat elämät. - - Murhe tuotti mustat päivät, - Huoli haikean elämän. - Pappi tuo pahantapainen - Luuli virkansa vajovan, - Alenevan ansionsa, - Sylen siimoa sivalsi, - Köyttä kolmet kyynärätä, - Jota oksahan osotti - Aivan täy'en tunnon kanssa. - - Niin oli hulluna hävitön, - Varsin vaivata vi'assa, - Viratonna viipyi vuoden, - Pahuutensa palkkioksi, - Töiden tyhmien kuriksi. - - Ei se saata suuruksella - Itseään ylöspitä'ä, - Jok'ei naura narrin töille, - Papin joukolle pajata; - Vaikk'ei ole se asia - Naurun kanssa katseltava, - Kun on kappa kauluksesta - Naulassa nakottamassa; - Leipäpytty pyllyllänsä, - Oluttuopit vettä täynnä, - Kannut kaljan jäänöksiä, - Rästikirjat kiini pantu, - Risti rinnasta otettu, - Reki kaatunut kumohon, - Kinoksissa kirkkoreisut, - Sakastihin suuri salpa, - Lupa on leivättä elä'ä, - Valta syö'ä särpimettä. - Toinen mies se toimittaapi - Asioita alttarilla; - Pappi katsoopi kanoja, - Kirkherra kiven kolosta. - - Apulaiset, aika miehet, - Syövät leivän lystiksensä, - Palkan ottavat perästä, - Kävellessä kappalaisen, - Viratonna viipyessä, - Jutellessa juttujansa. - - Kunpa saivat kerran kuulla - Opin oikian sanoja, - Silloin seisoi seurakunta, - Ihanasti istukseli - Pahat Maaningan pakanat - Alallansa saarnan ajat. - Apulaiset, aika miehet, - Kun ne astui alttarille, - Helähteli herranhuone; - Saarna oli sitä parempi, - Kaikin kuulta kaunihimpi. - Vielä nytkin viisahammat - Pienet lapset laulelevat, - Kilvan kiitosta jakavat, - Ikimuistossa pitävät, - Kun ne kuulit kunnon saarnat, - Vuosikauden kaunihisti. - - Silloin tunsi tuhmemmatkin, - Mitä ilmi annettiin, - Saarnassa selitettihin; - Nyt on istua ikävä, - Alallansa saarnan ajat, - Kun ei kuule kumminkana, - Ihmisparat ilmoitusta - Evankeliumin opista. - Sanapuolt' on saarna kaikki, - Puhe varsin vaivaloista, - - Ei sitä tunne tuhma kansa, - Yksipäiset ymmärtele. - Jonka tähden joukkokunta - Humalassa huutelevat, - Kiivastellen kirkkomä'ellä, - Kaksin kauppoja tekevät; - Pienet pojat piippu kä'essä - Vesakossa väittelevät, - Perän suuhunsa panevat, - Kareksia kaivelevat. - - Papin pojat, paskahännät, - Hävittömät häikäläiset, - Itse kurjat kuleksivat - Juomajoukot juohattavat, - Vievät viina rouvariin, - Aina ilkeesti elävät, - Viinan kanssa viettelekset, - Vesakossa vieretellen, - Mahallansa mättähällä. - Tyttäret tavattomasti, - Keno kauloin keikastellen, - Itseänsä ilmoittavat, - Saavat juosta saarnan ajat - Pitkin kirkossa katuja, - Kun ei anneta kuria, - Varoitusta vanhimmilta. - - Minä kerran muistan kanssa - Kuulin kummia sanoja - Puhuttavan pulskeasti, - Saarna ajalla arveltavan, - Kuinka vaarit vaintoilivat - Toisiansa torpparihin - Ottamahan aika ryypyt, - Tahi tasku-lekkeristä. - Kesken meiningin menivät, - Amenetta astukselit, - Soittamatta suorastansa. - - Paljon niit' on pappiakin, - Jos on pappi parkojakin; - Ilmankos ne ihmisparat - Hakelevat hartahasti - Sielun ruoka'a suloista, - Opetusta oikiata. - Herännehet hengelliset - Eivät löy'ä loh'utusta - Saarnamiehiltä mitänä; - Täytyy kulkea kylässä - Luona veljien veläitä, - Kokoukset kohti käy'ä, - Vaikk' on kielto Keisarilta, - Esivallalta varoitus, - Yhtä hyvin yöllä käyvät, - Piilo kirkkoja pitävät, - Josta ovat onnettomat - Saanut sakot suuremmaiset, - Kuritukset karkeammat, - Rangastukset raskahimmat. - - Kirkko on kivijalalla - Kohotettu korkeallen - Maaningassa mainitussa, - Herran huone hengellinen - Aivan uu'esta rakettu, - Joka on kaikilla kohilla - Juuri julkinen rakennus. - Saarnastuoli on sangen kaunis, - Messu-alttari ihana. - Lasit ovat laitettuna - Liki katon korkeuiset: - Ovet kanssa oivalliset, - Joista vaikka joukottaisin - Sopii astua sisälle. - Tapuli on täy'ellinen, - Kellotorni kelvollinen. - Mitäs siitä on mieli hyviä, - Harmi haikea perästä, - Kun ei ole paljon paimenesta, - Milloin se on mielipuolla, - Milloin varsin mieletönnä, - Toinen silmä on sillurassa, - Toinen silmä killin kallin. - - Joko haastan haisevia, - Puhun niinkun puolihullu. - Ei ole se oma vikansa, - Kaikki on Jumala luonut - Aivan yh'estä verestä - Ilman alle ihmiskunnat. - Mutta kuitenkin kysynen: - Kuinka se toki sopiipi - Olla vartia vakainen, - Neuvon antaja ihana - Siinä Herran Siionissa - Jok' on itse ensimmäissä - Lautamiehen leu'an alla - Jaaritusta jatkamassa, - Asioita antamassa, - Käskyjä käräjän teillen? - - Ei pitäisi papiksi panna, - Mielipuolta milloinkana, - Pöykeitä pyhälle työllen. - Ilmi työt on ilkiöitä, - Salajuonet saastaisia, - Naapurilta naurattavat, - Ei se rannia rakasta, - Eikä seuraa säätyänsä, - Niinkun se on näissä nähty, - Esimerkiksi äkätty -- - - Maaningalla mainitussa - On isäntiä itsessänsä, - Ymmärryksen ystäviä, - Kun ne peiaita pitävät, - Tahi tansit laittanevat; - Niin ne herransa halulla - Vaativat vapasukuset. - - Halolassa oli hautajaiset, - Surupäivä suuren herran, - Johon oli kuulut kutsuttuna, - Vaa'ittuna valtamiehet, - Herrat arvosta isommat, - Kunniasta kuuluisimmat. - Kutsuttihin kappalainen, - Toivon kanssa toivottihin. - Sy'ämessä oli salaiset juonet, - Viha veljien välissä, - Ylenkatsoi kutsumuksen, - Ettei tullut ensinkänä. - - Vielä on toinenkin to'istus, - Sy'än synkeä havaittu - Peltolassa peiaisissa, - Rouvan kuolokutsonnoissa, - Johon oli kuulut kutsuttuna - Sukulaiset, suuret herrat. - Kutsuttiin myös kappalainen, - Viran työtä täyttämähän, - Tavallista toimitusta. - Ylpeys oli yhtä kaikki - Sy'än raukka synkeämpi, - Kovempi kun kirvesrauta: - Ylönkatsoi kutsumuksen, - Viran työnkin vielä jätti, - Olisi saattanna sanoman, - Koko maassa mainittavan, - Häpiän hävitön tehnyt - Kunnialla kutsuvallen, - Jos ei Lyra, lankopappi, - Olisi osannut tulla - Kovan ilman estämähän, - Joka teki toimituksen, - Virastansa vaarin otti, - Ei ollut puutosta papista - Eikös ne oo erhetykset, - Polosella mielen puutos, - Tahi suuren sy'ämen valta. - Siitä mä sinua kiitän: - Tunnet tuntosi hyvästi, - Arvaat asian polven, - Vaikka vallat vaatisivat, - Tahtoisi talon isännät, - Kestinkiinsä kutsuisivat, - Ele tule turmioksi, - Poies poista itseäsi. - Nuoret herrat naurelevat, - Kompilla kovin puhuvat, - Herjaa pilkkana pitävät. - - Se on kuulla kummempata, - Näh'ä vielä vaikiata, - Kun on pojat pappilassa - Häihin kutsutut katalat; - Niin ne ovat onnettomat, - Niinkun su'et surkiasti - Näl'än kanssa nääntyneet, - Eli mustat mustilaiset, - Haakerin hävitön joukko. - Kun ne nokki rokkareista, - Kalamaista kynsillänsä, - Humalassa huutelivat; - Johon on mulla merkki vissi, - Esimerkki ennen nähty. - Minä muinoin Maaningalla, - Iinsalmen ison rajalla, - Lapin maassa laakeassa, - Kävin häissä käy'essäni, - Matkustaissa matkojani - Mykkälässä mainiossa. - - Minä outo, äkkinäinen, - Niinkun muutkin muukalaiset, - Oven pielehen pysäytyn - Käytöksiä katsomahan, - Kuinka julmat juutalaiset, - Papin pojat paskahännät, - Ihmisistä ilkeimmät - Marsivat majuorin lailla, - Hemmin lailla hölkyttivät, - Niinkun muutkin mustalaiset. - Lauloit kanssa loilottelit, - Niinkun su'et soitimessa. - Pillit oli kun piiskavarret, - Mustalaisen ruunan ruoska, - Oton oikea opetus. - - Vielä niill' on virka suuri - Kun ne koiria kokoovat, - Hiiren syöjät hirttelevät, - Teilit valmiiksi tekevät, - Joihin kissat kiinittävät, - Koirat kynsistä vetävät, - Särpimeksi säästelevät. - Hyvä on hylky tarpeessa, - Heittiö hätä varana. - Kaikki ne ruu'aksi rupeevat, - Pappilassa paistetahan, - Kun on kuorehet märännä, - Kiiskin kalat katkeraksi, - Ruoko virran vieremillä - Heittiöksi heitettynä. - Niitä Kalle kahven kanssa - Pyyteleepi paistiksensa. - - Kallen kä'ess on kahvipannu, - Oota antaapi enissä - Ruman rau'an Ruokoveellä - Rokkajauhosta ryätyn, - Soturiksi suolapalli. - Ranssi vakkoja vetääpi, - Seisoi säkki kainalossa, - Johon kutsui kuoreheita, - Kiiskin poikia kivoitti. - Aaroni enissä antoi - Säkin täy'en särpimeksi, - Tahi paistiksi papille. - Vielä Kalle vaikuttaapi: - "Kovin nyt kahveni meneepi, - Rokkaruoka runsahasti. - Pistä Pietari liseä, - Katso vielä Karhunenkin, - Nälkä ompi nähtävästi, - Särpimestä suuri puutos, - Keittoruu'asta kovempi. - Juhla ompi joutumassa, - Hetikohta helluntaki; - Anna veikkonen apua. - Eipä sitä evästä jäänyt - Paljon suuhun pantavata, - Kissan kuivatut nivuset, - Lauta-Husson koiran kylki, - Ratikaisen leivän loppu, - Räkänenän rieskan kanta, - Voita viimeinen vipale, - Taisi olla tiaisen verta. - Viina loppui varsin kaikki, - Olutta ei ou ollenkana." - - Hätä saattoi haihtumahan, - Kellarihin kertymähän, - Tuomarin tukon sisälle, - Yöllä aivan yksinänsä, - Luvata lukon sisällen, - Salvan taakse suuri paatos. - Olisi ottanut apua, - Varsin varkahan tavalla - Herkkuruu'at helluntaiksi, - Sunnuntaiksi suuruspullon. - - Alpiini asian tunsi, - Kuuli riskehen rasian, - Putelista pulputuksen, - Kellarista kehnot tuumat. - Huudon nosti huikeasti: - "Tuokaten minullen miekka, - Jolla rosvot rohkeasti - Kartanosta karkottaisin." - - Otti lyh'in oivallisen, - Lasiseinän selkeämmän, - Valkean nä'ön varaksi. - Kallen halsissa havaihti, - Keksi narrin kellarissa. - Silmät katsoopi sikana, - Alahalla arveleepi, - Nenä kengän kantapäissä. - - Alpiini sanoi samassa: - "Ompa sulla oiva reisut, - Askarehet aivan vissit, - Kulet toisin kuoporoihin, - Luvata lukon sisälle. - Tavaton on tutentille, - Mah'oton magisterille, - Koulun käyneelle kovempi. - Filosohvia ei suvata - Olla yöllä yksinänsä - Luvata lukon takana." - - Kyllä Kalle kärttämässä - Monen moitti mustilaisen, - Haakerinkin haastamassa, - Jätti akkoineen jälelle. - Se on varsin vaikiata, - Nytkin kuulla kummempata, - Kun se painui polvillensa, - Alas maahan ahkerasti. - Antoi aivan ainoankin - Rukouksen runsahasti, - Kumarteli, kunnioitti - Puolen tunnin polvillansa. - - Huuto kuului Hussolassa, - Saaresta sanoma kumma: - Koira on kuollut kunniatta, - Ammuttuna aivun kautta, - Joka on Kallen kainalossa, - Penuherran reen perässä, - Kurjan kulkiissa kotia. - Koiran kinkku kirstun alla, - Kirstu täynnä kissan päitä, - Kattia kapusäkissä, - Kuoreheita kukkarossa, - Jotka tuopi tuomisiksi, - Salin pöy'älle paneepi. - - Ranssi on vielä vikkelämpi: - Kun se Ouluhun osasi, - Kulki suolakaupungissa, - Turkit tuopi tullessansa, - Mustapuuhkan Pohjanmaalta, - Kainuhusta karvapelsin, - Nahkavaattehen varasti. - Vielä syöpi viilipytyt, - Maksamatta maitokannut. - Koko Kainuhu valitti, - Hulikoita huutelivat, - Mainitsivat maitojansa - Papin pojalta perästä. - - Kerran katsoin katkerasti, - Äkkäsin yh'en asian, - Tunsin varsin tuhmimmaksi, - Ilkeäksi ihmetyöksi, - Kuinka Kalle kauhiasti, - Istui miesi ilkeämpi, - Alttarai'allen asettui. - Saarna ajan aika narri - Istui paikalla pyhällä, - Kopeasti korkealla. - Tupakissa oli turvan seutu, - Karetsissa kasvot kaikki, - Viinapottu oli povessa, - Lasi-pullo lakkarissa. -- - Ei ole se istuin ilkiöitten, - Eikä tuoli tupakka-Jussin! - - Vielä minä vihastuin siitä, - Kun ne laittoi laulamahan, - Panivat pyhälle työlle - Luvattomat lukkariksi, - Parkumahan paskahousut, - Kissan syöjän kiljumahan, - Kunniahan koiravouvin. - Vaan ei oo kumma kunniaksi, - Jok' on kaikki koulut käynyt, - Opin oikian hakenna. - Magisteri on mah'oton, - Filosohvi suuri viisas, - Käynyt kaikki koiran konstit, - Akatemiat asunna, - Tavinniemen tallin alla, - Tahi tallitunkiolla, - Peräniemellä peh'ussa, - Uunin päällä oivallisen, - Kyökin piisillä paremman. - - Vielä sanon viimeiseksi, - Sanan puolen pulskiasti, - Tahi kaksi kaunistusta. - Paljo on tehnyt pappilassa, - Rakentanut raskahasti - Seurakunta surkeasti: - Seinät suuret seisomahan, - Jotk' on kaikki kaatununna, - Rakennukset rau'ennunna. - Nyt on tehty toiset seinät - Paljon ennistä paremmat, - Pytingit papin varalle, - Kun oisi kunnolleen pitäjä, - Hallitsia huonehien. - Ei la'asta lattioita, - Siivota salin sisusta, - Kammaria kaunistella, - Vahingossa viikon päästä. - Pesust' on peräti laiskat, - Kerran vuossa, kerran kuussa, - Joulukuussa kuuluisassa. - Lattiall' on lapsen paskat, - Kanan paskat kaapin päällä, - Syöttöporsahat sisällä, - Tinakooli koiran e'essä, - Posliinit porsaan jal'oissa. - - Kun se rouva lapsen saapi, - Tahi siittäpi sikiön, - Likasia on raukan rievut, - Ryökäleitä rievut kaikki, - Kovia kun koskuttormi, - Tahi talon säkkivaate. - Ei niitä kestä kehno ruumis, - Iho nuori itkeväisen. - Huuto huikea tuleepi, - Valitukset vaikiaksi. - - Elä suutu seurakunta, - Vielä nytkänä vihastu, - Jos minä sanan sanoisin, - Vielä virteni lisäksi. - Papin poi'sta pahoista, - Maaningassa mainitussa. - Ei niitä keisari kehoita, - Eikä huoli hovirätti, - Pispat pilkkana pitävät, - Poies viskovat virasta, - Sotaherrat heittiöiksi, - Antoi apsietin käteen, - Kirjottivat kiirehesti, - Harmahan paperin päälle; - Kun ei ole opin ottajata, - Toimitusten täyttäjätä, - Papin poi'ssa pahoissa, - Vaikk' on kasvot kaunihimmat, - Miehen mitta mieltä vailla; - Josta muistan muutamiksi - Sananlaskun suomalaisen: - Kanna vettä kaivohosi, - Lainehia lähtehesen, - Ei se pysy polvenansa, - Istu ilmoissa ikänä: - Ei mieltä mitalla saaha, - Panemalla päähän panna. - - Nekin virkahan viruvat, - Toimituksihin tulevat, - Joihen ei ou isästä iloa, - Eikä auta äi'in armot, - Syntyjänsä suomalaiset, - Oppimattomat olevat: - Kopeikan kylästä saavat, - Leipäpalan palkaksensa, - Jyväkouran kohtalaisen - Virren värsyn veisattua. - Opin käyvät yhtä kaikki, - Läpi maita matkustavat, - Akatemiat asuvat. - Mistä tulee mittaria, - Mistä pappia pyhiä, - Vielä tuomarit tuleepi, - Siitä herrat suuremmaiset. - Ei sie'ä sinä ikänä - Papin pojat paksupäiset - Kuulla kunnian nimeä, - Joill' on pää kun pässin otsa, - Maitolasku laavullinen. - - Vielä ne virsiä tekevät, - Laulun teille laittelekset, - Rupeevat runon tekohon! - Ei se tule tuhman päästä - Sanat säätyksi sialle, - Paikallensa passatuiksi. - Sanat toistansa sahaavat, - Kirjoitukset kihnuttavat. - Ei si'an pitäisi siihen - Runotyölle työnnätellä, - Jok' ei oo luotu laulajaksi, - Virren töille toimitettu. - Ei ne tule tuhman päästä - Lauluvirret laa'ulliset; - Sillä pitääpi parempi - Oppi olla oikeampi. - Häpiäksi hyö rupeevat, - Virren töille työntelekset. - - Voi minä polonen poika, - Kun olen kuitenni puhunna, - Puhunna parempiani, - Isompia itseäni, - Sukuani suurempia, - Pappia pahoin puhunna, - Papin pojat pilkanunna, - Nauranunna nappirinnat; - Jos vielä joutunen itsekin, - Sattunen Savon sanaksi, - Suomen maassa maineheksi! - Joko laaten laulamasta - Lasken lauluni lopulle? - Kosk' en jaksane jutella, - Enkä yksin ymmärtäne, - Tarinoi'a tarpeheksi. - Uni minun uuvuttaapi, - Kiini silmäni sitoopi. - Suuni sulkea pitäisi, - Kiini kielen kantimeni; - Pää on kieleni kipeä, - Kuiva kurjan kulkkutorvi. - - Vaan en saata vaiti olla - Ikävässä iltakautta, - Sanat suuhuni tulevat, - Ajatukset aivohoni, - Öitä pitkin maatessani, - Koiras-pelit korvilleni - Papin poikien pahojen; - Kun niitä kylä puhuupi, - Nurisevat nuoret miehet, - Valittavat vanhemmatkin. - Sanat kuuluvat Savosta, - Kainuhusta kaipaukset, - Mainitsevat markkinoilla, - Kuopiossa kummeksivat - Papin poikia pahoja, - Ilkiöiksi ihmisiksi. - Kumu kuuluupi kylähän, - Tohu toisehen talohon, - Missä miehet Maaningalta - Hurjapäiset kuleksivat. - Kaikki niitä kauhioiksi - Julistavat juomariksi. - - Elä suutu seurakunta, - Kanna mieltä kankeata, - Viaton vihasy'äntä - Minulle miesi paralle, - Jos minä mitenkin lienen - Paljonkin pahoin puhunna! - Tämä on kirja kirjoitettu - Tuolla puolla tuulimyllyn - Koivusen kiven takana, - Leppä lehmän lautasella. - Kyll' on tässä kerraksensa, - Eipä se lukia laiska - Lu'e loppuhun tätänä. - - - -27. Talonpoika Tuovisesta. - - - Suitset suuhun hullun varsan, - Päitset päähän mielipuolen, - Sananlaskussa sanovat - Suomen syvät Suomalaiset. - Pah' on kuulla kummitusta, - Näh'ä varsin vaikeampi. - - Sanat kuului Kuopiossa, - Markkinoilla mainitsivat - Tuota Tuovilan taloa - Rikkahaksi riistan vuoksi, - Elosta erinomate. - Se oli kuulu Kuopiossa, - Maaningalla mainittava, - Rahan vuoksi varsin vahva, - Tavarasta täy'ellinen, - Suomen maassa suurempia, - Vielä arvosta isompi, - Kunniasta kuuluisampi - Ollut aina näihin asti. - - Siin' oli itse isäntä - Lakikunnan lautamiesi, - Viel' oli uskottu hänelle - Rahakassat seurakunnan - Kirkon töissä tehtävissä, - Pantu paljon kansan päälle. - Vaan nyt kuuluupi kylästä - Puhelevat puuttuneeksi, - Kadonneeksi kattiloita - Tuohon Tuovilan talohon, - Seurakunnan kuuluisahan. - - Juho kantoi kattilata - Varsin varkahan tavalla, - Tuopi Tuovisen käsille - Kuparia kumman joukon, - (En minä enempi tiennyt, - Mitä se painoi puntarissa; - Liekkö leiviskät lu'etut, - Naulat kaikki kirjoitetut.) - Paita kastui kaikki tyyni, - Tukka tuntuupi mär'älle - Kattilata kantaessa. - - Viel' on toinenkin to'istus - Mulla tuttu Tuovisesta, - Kun se vaimon viekotteli - Lauttaheitto langoltansa, - Teki juutas julkiseksi - Ruma henki rohkeaksi, - Kutsui kultarenkahita, - Sormuksia saahaksensa; - Hussolan hyvät hopeat - Otti lahjaksi lusikat, - Koko kolmet kappaletta - Vähin hinnoin vaimovä'eltä. - - Hussoll' on hyvä to'istus, - Lusikoissa lu'etut merkit, - Jost' on juttu julki tullut, - Niinkun aina annetahan - Ilmi oikeat asiat, - Saapi julki suuri luoja. - - Vielä väärät velkakirjat - Tietty Jussi Tuovisella, - Nähty kirkon nähtävillä - Luona laiskan lautamiehen. - Niist' oli nimeksi juuri - Antanunna aineheksi, - Velkakirjan vastimeksi, - Merkiksi mitä hyvänsä: - Joko kahmalon kapasta, - Eli kapan kymmenestä, - Kellen kapan, kellen kaksi, - Liekkö kolmatta lisännyt. - - Ei sovi Suomen maassa, - On tuo outo muuallakin, - Ilkeä etempänäkin, - Turkin maalla tunnotonta - Ottoa omin lupinsa - Maksoa mah'ottomasti. - Eikä noita ennen tietty, - Ennenkun kuulin Kuopiossa, - Mainitsivat markkinoilla - Oikeutta onnetonta - Tutkittua tuomarilta. - - Se on kuulla kummempia - Rikkahasta riettahampi, - Vielä vääryyttä tekevän, - Ihmisille ilkeyttä; - Vaikk' on kyllä kymmeniä, - Itsellänsä yltäkyllin, - Tuhansia turkin alla, - Taalerit takana vielä - Kirstut täynnä kirjoitusta, - Velkakirjoja kovia. - - Synti on suuri synkeämpi, - Jos arvotta ottaisivat - Köyhät konstilla eläisi, - Varastaisi vaivasetkin; - Vaan se on sitä pahempi, - Hirmu synnin hirviämpi, - Kun tuo rikas riettahasti - Vielä vääryyttä tekeepi. - Kun se otti onnettoman, - Varsin vaivaisen tavaran, - Vielä lapset lahjan kanssa - Viekkahasti viekotteli. - - Mieli miestä hallitseepi, - Omatunto oikaseepi, - Mutt' ei tunne Jussin tunto - Tuota synnin synkeyttä, - Kadotuksen kauheutta, - Kun on hirmu helvetissä, - Liekki tuonelan tulinen, - Johon sielu siirtyneepi, - Kautta kuolon kulkeneepi, - Kun on saanut synnin kuorman - Täytehen ajassa täällä. - - Nyt minun puuttuvat puheeni, - Jutut Jussi Tuovisesta, - Eikä anna aika myöten - E'empätä etsiksellä - To'istusta Tuovisesta, - Jussin juttuja hakea; - Vielä puuttuupi paperi, - Läkki kaatu kaikki tyyni, - Käsi kanssa kankiana - Vapiseepi vaikeasti, - Suoni sormia vetääpi, - Pakottaapi peukalota, - Vaikk' on vielä viekkautta, - Mielessäni miesten juonet, - Aina ainoset asiat, - Korvakuulon kummitukset, - Mitä pojat pulskeammat, - Puhelevat pulloturvat - Tuosta Tuovilan talosta, - Jussin töistä julmimmista. - - - - -IV. Tapain parannusta tarkoittavaisia. - - - - -28. Talonpojille. - - - Ei oppi ojahan kaa'a, - Ei taito takaisin työnnä, - Neuvo syrjähän syseä. - Ensin mies opetetahan, - Siitte hattu hankitahan. - - Joll' on oppia otsassa, - Sill' on nappia nutussa, - Housuissa hopiakello. - Kuninkaall' on kultaruunu, - Herrat hattua pitävät, - Kyntömiehell' on kypärä. - Herrat käyvät saappaissa, - Toisen vuoron tohvelissa, - Viertomies on virsuillansa; - Herran on kä'essä keppi, - Puhe pulska mestarilla, - Peltomies on pel'on alla; - Herroilla kupera kappa, - Syvä säkki mestarilla, - Talonmies, takana silmin, - Astuupi aitan ovelle. - Joll' on virka pienempikin, - Sill' on paita palttinasta; - Palomies on paikkaisissa, - Riihenpuija rikkuneella. - - Kuules kuitenkin minua, - Taitava talonisäntä: - Elä suutu säätyhysi, - Elä virkahas vihastu; - Vaikka vaivalla kovalla - Maasi mahtihin rakennat, - Pi'ät pellon pehmeänä, - Hankit halmetta lisäksi, - Ojit korpia kovia, - Väännät leivän lapsillesi, - Kannat kontissa evästä, - Viikon muonan mennessäsi; - Vaikkas vanhana valitat - Jäykäksi jäseniäsi, - Ruumistasi raukeaksi, - Kun ompi kipiä selkä, - Kaikki hartiat hajalla. - - Ei elätä pännä meitä, - Jos ei atrasta apua; - Kun et kyntöhän kykene, - Etkä kestä korpitöissä, - Pi'ä pojille porua, - Opeta työtä tyttärille, - Aja pellolle perettä, - Palolle paljon väkeä, - Kaskimaille kaikki joukko, - Niinkun niitylle ikähän. - Siitte siunoaa Jumala, - Tuopi aittahan oloa, - Rahakassan kammarihin, - Ettei jää verot vajaalle, - Maksot puutu puolitiehen. - Papit saavat saatavansa, - Lukkari oman osansa; - Kaikki muutkin kappamiehet - Suorittelet suosiolla. - - Sitä miestä mielellänsä - Herratkin hyvin pitävät, - Jolta saavat saatavansa, - Vähät viemiset välistä. - Sille vielä viipymättä - Kirkkoherrankin kotona - Kahvikuppi kannetahan, - Luona lukkarin samate - Aamuryyppy annetahan. - Nimismiehet mielellähän - Kelpomieheksi kehuvat, - Sanovat salituvissa: - "Istu nyt, hyvä isäntä, - Ota ryyppy oivallinen. - Pane'pa paritsat päälle." - Sille mestarit menevät - Työhön ilman tinkimättä; - Sille rengitkin rupeavat - Ilman paljon pyytämättä; - Pii'at vielä pyrkimällä - Laurinpäivänä paneivat. - Kasakoita kaikin ai'oin - Hänen työhönsä tuleepi. - - Tämmöinen talonisäntä - Saapi hankkia hatunkin, - Pai'an puhtahan piteä, - Ja siihen siniset housut, - Vielä västin oivallisen. - - Saankohan vielä sanoa, - Eli pikkuisen puhua - Oman sää'yn suosioksi, - Muihen mieliksi samassa? - Eihän maailma mahissa - Paitsi herroja pysyisi; - Herrat ei herrana kävisi, - Eikä mestarit eläisi, - Kun ei maata kynnettäisi. - Maasta maalima elääpi; - Sekä suuret, että pienet - Maastapa makeat saapi, - Maasta vääntyypi väkevät, - Hapan kaikki hankitahan - Kaiken kansan tarpeheksi. - - Siis sinä, siveä vaari, - Taitava talonisäntä, - Jolla on omasta työstä - Tavaroita tarpeheksi! - Et huoli hätäillä siitä, - Jos herra hevosen kanssa - Tuleepi tuvan etehen; - Käske kohta kiirehesti - Rengin riisua hevonen, - Kanna kauroja etehen; - Käytä herra kammarihin, - Pane pöy'älle pötyä, - Laita lapsi naapurihin, - Rannin vaarille varoitus, - Kutsu kanssanne ruu'alle; - Itse istu pöy'än päähän, - Ota pottu polvillesi, - Pi'ä kä'essäsi pikari. - Siitte haastele hyvästi, - Herran kanssa kaunihisti, - Tie'ustele taitavasti - Kaikki yhteiset asiat, - Kanssa kaukaiset sanomat. - Kun on siitä siitte päästy, - Laita saatavat samalla, - Panepa paras hevonen - Kyytihin kylänväliksi. - Anna ruokoa rahalla - Vielä muille vierahille; - Pi'ä vaivaisten varalla - Kala, leipä kaikin ai'oin; - Maksa palkka mestarille, - Rengille rehellisesti, - Koska kohtuutta anovat; - Vaan jos paljosta puhuvat, - Mahdotonta mainitsevat, - Suutu ja sano sinuksi, - Elä toiste työtä anna. - Ole muorille mukava, - Pi'ä perettä hyvänä, - Polta pirtissä pärettä, - Kammarissa kyntteliä. - Elä liiku li'assa silmin, - Elä astu einehettä, - Pi'ä kohtuutta kotona, - Reissuissa rehellisyyttä; - Niin sä astut arviossa - Pienen porvarin sivuhun, - Kauppamiehen kunniahan, - Etkä väärähän vaella, - Vaikka vanhaksi eläisit. - - - -29. Nöyryy'estä ja ylpey'estä. - - - Nöyryys on näkynyt aina - Joka sää'yssä sopivan, - Sill' on onnesta osansa, - Ajatustakin etua; - Ylpeys on yksi niistä - Vihattavista vi'oista. - Se se Aatamin alensi - Alas onnen kukkulalta, - Vajottipa Varaonin - Meren pohjahan punaisen, - Alensi myös Apsalomin, - Tammen oksahan kakisti - Hivuksistansa hyvistä. - Sama sattui Sauliinkin - Kuninkaalle kuuluisalle, - Ehkä päätänsä pitempi - Oli kansasta katsellen. - Vaikka sankari so'assa, - Leirissä leviä herra, - Pisti miekalla mahansa, - Satutti oman sapelin. - Vielä kovan Koljatinkin - Toinen otsahan osasi, - Ehkä herra haarniskoittu, - Rautapai'alla pu'ettu. - Sovinto on suurin niistä - Auttavaisista avuista, - Joista Paavali puhuupi, - Opettaa apostolimme; - Sovinto on suora polku - Onnen ovien sisälle, - Sekä korkeimman kotona, - Että majassa matalan. - - - -30. Entisestä ja nykyisestä ajasta. - - - Savon ukko, sarkahousu, - Pikimusta, pitkäparta - Päästi äänen uunin päältä, - Laski pankolta pakinan - Puhe oli aivan pulska, - Sanat kaikki sarvipäitä, - Jotka rikkoi miesten mielet, - Akat näytti närkästyvän. - - Lausui ukko uunin päältä, - pani pankolta sanansa: - "Elettihin ennen meillä, - paistettihin paksut leivät, - Verot markoin maksettihin - Taalerin talon asiat, - Kun ei kul'ettu kuvissa, - Maalatuissa matkusteltu: - Ajokalut kaikkityyni, - Voi'eltiin voitehella, - Siveltihin juuri sillä, - Jolla voi'ellaan venekin. - Akat vaipoissa vaelsi, - Villaröi'yissä röhötti. - Ukot sarkakauhtanoissa, - Kelsiturkissa köhötti, - Oli kellona otava, - Kukon virret viisarina. - Arveltihin ajan juoksu, - Tulo päivän tunnettihin - Ilman uuritta tuvissa, - Seinäkellon kertomatta. - - "Minä miessä ollessani, - Kun ma kul'in kaupungissa, - En kauan katuja käynyt, - Puhutellut puotimiestä; - Suolat survasin rekehen, - Rautakangin kannoin siihen; - Luoti pari painehia, - Vaimolleni lakkivaate, - Lapsille lakeripalli, - Inkivääriä vähäisen. - Olin ilmankin iloinen - Kapineilta kauppamiehen. - Heti valjastin hevosen, - Heti kukkaron kuristin, - Kissan nahan kiini käärin, - Koivet solmisin kovasti; - Enkä ennen lievittänyt, - Vasta vouvin vaatimalla, - Veroherran huutamalla. - Herrat veti vissit viivat, - Kaksi kuuta kuittihini. - Kesti silloin kissan nahka, - Vaikk' ei nyt vasikan nahka. - - "Nyt on aika aivan toinen, - Vouvin luku loppumaton, - Rahanpuute puuttumaton; - Rästikirjat kiirehtivät, - Nahka naukuupi punainen, - Monen karja kirjan päällä, - Alla ausionin hevonen, - Pannut panttina kylässä, - Hyvät ryysyt ryöstön alla. - Herra teillä, toinen meillä, - Ruunun käskyllä kovalla; - Mikä piti pitkin maita, - Toinen pyrki poikki maita, - Lautamiehet laukun tuovat, - Joista arkit aukiavat - Niiss' on rästit räknättynä, - Nurkissa pahat numerot." - - Ei ukko unessa ollut, - Ei paljon valetta pannut; - Vaan se oli sangen vanha, - Muisti muinoiset asiat, - Tiesi tämänaikaisetkin, - Vaikka nuoret naurahteli, - Pojat pisti pilkkojansa. - - - -31. Viinasta. - - - Kuules, viina, kun ma laulan! - Kuules, pulloni, puheeni! - Empä moiti mahtiasi, - Enkä voimias vähennä: - Olet kyllä oiva ruoka, - Siivosyöjälle suloinen, - Joka ryypyn ryyppeääpi, - Harvoin kaksi kallistaapi, - Kolmannest' ei konsa huoli. - - Kuinka kultainen kuleksit, - Herran lahja heilukselet, - Sy'ämessä syömättömässä - Eineryyppynä esitte - Annat aamusta varahin - Ruokalystin ruumihille; - Vaan jotk' ovat ystävänä - Suunsa kanssa suuttumatta, - Hankkivat halulla siihen - Kaikin ai'oin kaatamista, - Niillen on ikänsä ollut - Viina varsin vaarallinen, - Eikä se sukua katso, - Eikä säätyä eroita. - - Teki se ennen tengan rei'än - Talonpojankin povelle; - Potkasi se porvarinkin - Kauppakaaret kallellensa. - Saavutti se saarnamiestä, - Pani valmihin papinkin - Uu'ellehen teinin teille, - Lipan leu'alta pudotti, - Laulatteli lukkareilla - Väärän virrenkin välistä. - Toimittaapi toisen kerran - Tuomaritkin tuhnioiksi, - Lautamiehet laitteleepi - Juttumiesten mieltä myöten: - Käymähän käräjämiesten - Arkun kautta kaiket öiset, - Josta siitte päivän päällä - Kyllä torkkuvat tuvissa, - Oikeutta istuttaissa, - Virka vaihtui kohmeloksi, - Oikeus unennä'öksi. - - Minkä teki mittareille, - Minkä muille muutamille, - Virkamiehille vähille? - Nimismiehet niinkun muutkin - Paneepi pahalle tielle, - Viskoaa virattomiksi, - Toimittaapi torppariksi. - Se se seppiä pilaapi, - Suutaria, räätäliä, - Äkäseksi ärryttääpi, - Viepi tukkanuottasille. - Vielä vaimotkin vetääpi - Penkin päähän pyllyllensä. - Lakki päästä pyörähtääpi, - Pois nokka nenän koh'alta, - Joita varjele Jumala - Näkemästä, kuulemasta! - On outo näh'ä näkevän, - Kumma kuulla kaukaisenkin. - - Vasta minä vanhoillani - Oivalsin tämän asian, - Kuinka kunnia meneepi, - Aleneepi miehen arvo, - Kaikki rakkaus katoopi - Entisiltä ystäviltä, - Miesi velkahan vetäiksen, - Joka ryyppääpi rysyltä, - Viinan viljassa elääpi - Monet päivät pääksyttäisin. - Maaliman makea seura, - Tapa vanha tarttuvainen, - Jot' ei arvata alusta, - Saapi semmoiset vahingot. - Sill' on sielulla enemmän - Tekemistä tuonelassa. - Kun on kuolema tukinnut - Kulkun kuohuvan peräti, - Vettä viepi viimeiseksi, - Hunajasta ei hän huoli, - Eikä viinoja valitse. - - Yksi on ankara asia, - Joka täällä tutkintoa - Tarkempata tarvitseepi, - Varotusta vanhempata - Ihmisiltä ansaitseepi. - Kun jo kasvavat musikat - Kaksin kupin kaatelevat, - Ettei matkoilla evähät, - Eikä määrätyt rahaset - Kestä keskitiehenkänä. - - Kunpa häntä kuusin markoin - Poika pikkuinen paneepi, - Sievä siit' on siitte tulla - Kolmen taalerin koh'alle, - Tott' on tolppa irtanaissa, - Eikä lou'usta lukua, - Vähä riksistä rätinki. - Uskaltaapa ukko vielä - Toisellensakin tokaista: - "Ele ystäväin, pakene! - Seisoksele näillä seu'uin, - Niin saat suuhusi sinäkin; - Minä annan aika ryypyn, - Enkä heitä huomeneksi." - - Annas aika aamun tulla, - Miehellä on toinen mieli, - Kuitenkin kulunnin täh'en - Miesi päältänsä puhuupi, - Haikeasti haasteleepi: - "Vaikkas jo, kipeä kallo, - Tahdot harmista hal'eta; - Empä säästä sittenkänä, - Totta maksan minkä jaksan. - Tuolle taaleri tuleepi, - Tolppa toiselle koh'alle, - Koko loutu kolmannelle; - Vaan ei nyt varsin ruveta - Kuitenkana kuolemahan, - Vielä on viinoa kylässä, - Vielä sittenkin sivallan - Koko korttelin velaksi: - Autas, veikkonen, vähäisen! - Toiste maksan, jos ma jaksan." - - Aivan on asian kanta - Tällä lailla, lapsukaiset! - Minä sen to'eksi tie'än, - Ett' olen itsekin ollut - Taipuva tähän tapahan, - Saanut semmoiset vahingot: - Terveys on turmeltuna, - Kaikki rikkaus ka'onnut, - Matti taskussa makaapi. - Tällä suututin sukuni, - Esivaltani vihoitin - Näytin itseni olevan - Hyvänsuoville suruksi, - Irvihampaillen iloksi. - Olkohon opiksi muille - Jotka saanevat sanoa: - "Muita on mies opettanunna - Itse oli oppimaton!" - - - -32. Turhuudesta. - - - Yksi vaka vanha poika - Kävi kirkossa kesällä. - Kohta kun meni mä'ellen, - Näki joukon juopuneita, - Jotka pauhasi pahasti - Yöllistä elämätänsä, - Sanoivat sanan pahimman: - "Nyt lempo lopetti viinan." - - Tämä vaka vanha poika - Pistihin kirkkopiha'an, - Siell' oli koreat ko'olla, - Kiiltonapit kinkerissä, - Jotka nauroi nahkavöillä, - Nyörimyssyillä myhäili. - - Tämä vaka vanha poika - Otti askelen takaisin, - Meni tuosta männikköhön: - Siell' oli tarha tyttölöitä, - Miniöitä miekkosia, - Ehkäpä emäntiäkin, - Jotka puhui pummulista, - Silkistä sivertelivät. - Heitä luuli herrasvä'eksi, - Mutt' oli sanat suomalaiset. - - Tämä vaka vanha poika - Istui kuitenkin kivelle, - Pisti piippuhun tupakin, - Kuulosti pitemmän päälle. - Sanoi tyttö toisellensa, - Että se etemmä kuului: - "Vieläpä sull' on villaröiy, - Kotikarvoista hamekin, - Huivi kanssa huonollainen; - Oisit tok kotona ollut!" - - Sanoi taaskin toinen tyttö: - "Elä huu'a, herttaseni! - Ei oo käynyt kauppiaita - Koko talvena kotona. - Kävi poika Pohjanmaalta - Raahesta rahan anoja, - Ei se huolinna hameesta, - Eik' anna isä rahoja." - Sanoi taaskin toinen tyttö: - "Katsos tuota turmiota, - Antaapi minun isäni, - Vaikk' on itsekin velassa." - - Sanoi taaskin toinen tyttö: - "Jospahan nyt käypi teillä - Miehiä milloin hyvänsä, - Laukku semmoinen sel'ässä, - Jok' on pitkä poikkipuolin, - Käske käy'ä mei'än kautta." - - Tämä vaka vanha poika - Poltti piipun pohjillehen, - Kuuli siitte kellon soivan, - Kävi kirkkohon sisälle, - Kuuli siellä toisen kumman, - Sanoi toinen toisellehen: - "Köyhä kyll' on tuokin vaimo, - Koska on kuvaton myssy, - Kovin huono kaulahuivi." - Tämä vaka vanha poika - Veti nuuskua nenäänsä, - Pappi astui alttarille, - Enempätä ei hän kuullut. - - Tuli taaskin talven päälle, - Istui kirkon kynnykselle. - Siinä räätäli rapuilla - Seisoi selkänsä kenossa, - Visintieraten vikoja - Miesten, vaimoin vaattehissa. - Tuli tyttö turkki päällä, - Ihan uusi uutuhelma, - Vasta saatu valmihiksi. - Sen hän seisotti eteensä, - Otti kiini olkapäistä, - Rintapielistä piteli. - - Sanoopi samassa sillen: - "Kuka tuon on turkin tehnyt? - On tuossa vähän vikoa. - Eihän nyt koko kylällä - Tuosta tyylistä tykätä." - - Silloin sen imeisen silmät - Vesikierteillen kihahti. - Sanoi raukka räätälille: - "Niinpä ne sanovat muutkin, - Niin sanoi sisarenikin, - Ettei tuota päälle panna - Ennenkun se entratahan. - Hyvä mei'än mestarimme! - Tulisko tuosta kalua, - Jos toisin tei'än käsiinne?" - - Sanoi räätäli samassa: - "Jos panet vähän liseä, - Siitä saataisi sinelli, - Tahi kaitanen kapotti." - Tuostapa tuo tyttö raukka - Hyrskähti hyville mielin, - Suu se nauruhun vivahti. - - Tämä vaka vanha poika - Enempiä ei nyt kuullut; - Kun oli siunaus lu'ettu, - Läksi kirkosta kotia. - - - -33. Pojille. - - - Se on vaka vanha poika, - Tunnon maja, toimen teltti, - Vakuu'en vakainen kätkö, - Jolle jouluna Jumala, - Uunna vuonna uu'et lahjat - Talveksi tasaeleepi, - Ettei öillä juoksentele, - Kuleksele kuutamilla. - - Pysyypi pyhät kotona - Juhlat ilman juoksematta, - Seisomatta seinuksilla, - Outtelematta ovilla, - Hiljoillehen hiipsimättä, - Verkalleen vetelemättä, - Ettei koirat kuulla saisi, - Eikä haukkujat havaita. - Pyhä henki helluntaina - Mieltä mittaapi kesäksi, - Ettei vie venettä toisen, - Poikki salmen saatattele, - Eikä kuivalla kuleksi, - Peltopolkuja poleksi. - - Yöt ne lystit ja lyhy'et - Kaunihit keväiset yömme, - Katselee kalan kutuja, - Linnun soivan liikuntoa, - Tuopi keiton kelvollisen, - Avullisen aamuruu'an. - Niillä rinnassa ritari - Oivallinen olla saisi! - - Vaan on vanhoilla valitus, - Papillakin paljo huolta, - Että on enemmän niitä, - Joitten into iltapuolla - Laulantoina lankeaapi, - Ilman iltaruu'attakin, - Kytmäistä kylän väliä, - Jotka joukolla menevät, - Kierosilmin kirkkotiellä, - Kylkivienolla kylissä, - Katsoi sinne, katsoi tänne, - Vielä taaksekin vilahti. - Niill' on polku poikki pellon, - Venesoutu salmen taakse, - Vievät rannoista venehet, - Tallaavat tou'ot kaiket. - - Tämä tapa tärvättävä, - Moitittava, muutettava, - Viepi mestarit mukaansa, - Talon veljekset vetääpi, - Tuopi saunahan tuvasta, - Rengin pestaapi peräänsä, - Vaikk' ei tuosta luonto luovu, - Ennen leivästä eriipi. - Saisi olla saakeleilla -- - Sais' olla sylenpituinen, - Kolmen kyynärän kokoinen - Kaikilla kalainen häntä; - Havuista leveä hattu, - Että tuosta tuttasihin - Seinän vieren seisoiliat, - Saunan salvan aukasiat. - Kummako jos kurvat siitte - Kulkevat kyliä myöten, - Pitkällä pitäjän tiellä; - Syötä äiti, saata lapsi, - Jos tuosta johi tulisi, - Apulainen ajan päälle. - - Vaan se vaka vanha poika - Saapi sängyn itsellensä. - Jos hän penkille petaapi, - Eli pankolle paneksen, - Siihen laskeksen levolle, - Unen maistaapi makian, - Ilman huoran hurstiloitta, - Lakanoitta mieron lautan. - - - -34. Tyttärille. - - - Yksi tohtori totinen, - Suomen suuri kirkkoherra - Puhui suulla puhtahalla, - Pakinoiksi paljon siitä, - Kuinka kunnia pysyypi - Muutamilla muuttumatta; - Toisille tosin tuleepi - Vika ilman viipymättä. - - Vii'en viisahan sekahan - Niitä neitsiä nimitti, - Jotka kulki kunnialla - Vietit aikansa visusti, - Eikä ottanut ovesta - Sala-sissiä sisälle - Eikä vuo'etta vetänyt - Kaikille kasa-pukille, - Outtelivat oikeata - Puhe-mieheltä puhetta; - Kun ei tuota kuulla saanut, - Suostui siihen suuttumatta. - - Vastasivat vanhat siihen - Talonpojat taitavasti: - "Sana oikehen sanottu, - puhe oikehen puhuttu." - Saammeko mekin sanoa, - Mitä mei'än mielessämme: - Heillenpä hopea-helmet - Ruunun rustata pitäisi, - Kaksi kaulan-ympärystä, - Että näistä näh'ä saisi - Pitäjän pila-miniät, - Kuka on kunnian pitänyt, - Kuka arvon ansaitseepi. - Kyll' on niitäkin kylissä - Tyttäriä tuhmempia, - Jotka rientävät ripille, - Sitä varten sinne käyvät, - Saahaksensa sulhasia - Vii'entoista vuo'en päästä, - Olla mies mikä hyvänsä: - Talon-laiska, juoppolalli, - Eli köyhä loisen poika, - Sotapoika, muuttosonni, - Elikkä rahaton renki, - Jokahan vihille veisi, - Vaikka vaskisormuksella, - Jos vuo'en, parin päästä - Korjan perä on kotina, - Talon turkki tuiskun suoja, - Läpilauta lapsenlikka, - Käsi virkka kätkyn souto, - Penkki, pankko, pöytä lauta. - - Saanenko minä sanoa - Vielä viimeisen sanani? - Jos on paljon piikojakin, - Niin on piikaparkojakin, - Jotk' ei outa ollenkana - Puhemieheltä puhetta; - Kesällä kenossa kaulan, - Talvella takana silmin, - Läpi kirkon kiitelevät, - Kenen keksimän pitäisi, - Josta into iltapuolla - Tietä neuvoisi tilalle. - Itse alkavat asian, - Ett' on aina ajan kunkin - Sitä myöten mylläriä, - Kun on myllyt mieltä myöten. - Jospa tuosta toissa vuonna - Jo heti hepo etehen, - Saalis saunasta rekehen; - Tulla tuomarin etehen, - Tievustella tietäksensä - Keltä tullia tulisi, - Vuoroa vähänkin saisi. - - Vaan se vaka vanha piika - Itse siunaapi siansa, - Itse sänkynsä sätääpi, - Perustaapi pehmeäksi, - Höyhen-tyynyllä hyväksi, - Päälle peittehet paneepi, - Jotk' on nastannut nahasta; - Siihen laskeksen levolle, - Unen maistaapi makean - Ilman itkun kuulematta, - Lapsen laulun tuntematta. - - - - -V. Huolirunoja. - - - -35. Keisari Aleksanterin kuolemasta. - - - Sangen kuuluisat sanomat - Kaupungista kaukaisesta - Tulivat rajalta Turkin, - Jotka joutui joulun alla - Pohjan pitkälle perälle: - Toivat Suomehen surua, - Ehkäpä enemmän vielä - Vanhalle Venäjänmaalle; - Esti Europan ilolla - Alkamasta uutta vuotta. - Kirjat, jotka kiiruhusti - Kulki kaupungin ka'uilla, - Päästi portit Pietarista, - Liikutteli linnan salvat. - - Kaikkinaisen kansan lapset - Silloin kirkossa kyseli: - Kellenkä ne kellot soivat, - Mikä semmoinen sanoma - Saarnastuolist' on sanottu, - Että painavat papitkin, - Päänsä piilossa pitävät, - Muutkin herrat heittelevät - Silmävettä silmistänsä? - - Vastasivat vanhat siihen: - "Sanomat on sangen suuret, - Siitä arvosta asia, - Että puutumme puheita, - Vaikka vanhatkin olemme." - Tämän vähän vastauksen - Vanhat lausui lapsillensa. - - Ehkä puutumme puheita, - Yritämme yhtäkaikki, - Josko saanemme sanoa, - Itkultamme ilmoitella, - Kun on kuollut Keisarimme, - Majesteetti maan isäntä, - Mennyt mailla kaukaisilla - Tuonen tielle tiettävälle, - Kuss' on Taavetti kuningas, - Kuningasta monta muuta, - Monta suurta sankaria, - Monta muuta matkamiestä; - Katselevat kauan siellä - Uutta Taavetin taloa - Jerusalmissa samassa, - Josta Johannes puhuupi, - Ilmestykset ilmoittaapi. - Vaikk' on nyt valitus täällä, - Vaan on ilo enkeleillä - Kanssa kaikkien pyhien - Uu'en ystävän ylitse. - - Oppineet nyt ottakate - Avatkaapa almanakka, - Vuosiluku laskekate - Kuinka paljon on kulunut - Kun on tämä tähti tänne - Ilmestynyt ilman alle. - Vuonna kun on kirjoitettu - Ja tullut tuhannen päälle - Selvät seitsemän numerot, - Kokonaista kolme niitä, - Silloin tämä tähti tänne - Tuli ihmisten iloksi, - Vasta valkeni paremmin - Kokonansa koittamahan - Sa'an yh'eksän alussa - Vanhalle Venäjän maalle, - Kussa vuotta kuusitoista - Suomalaiset saivat olla - Suloisessa suojassansa, - Alla alhaisen tilamme - Katsoi päälle kaunihisti, - Antoi aina auki olla - Makasiinit maan sisällä - Kovan köyhyy'en ajalla, - Näl'än katkeran käsistä - Meitä päästi ja pelasti. - - Jos nyt vielä viimeiseksi - Saisin suurilta sanoja, - Ojennusta oppineilta - Puhuakseni paremmin, - Vaan on suuretkin surussa, - Oppineetkin alla huolen, - Ovat pannehet pajuihin - Kaikki hei'än kanteleensa. - Nyt soivat surusanomat, - Huoliharput huutelevat, - Tansit kaikki on lau'onnehet, - Pu'onneet puvut punaiset, - Kaikki ruhtinaat ruvennut, - Huoli kauhtanat hakenut, - Valtakunnan valtamiehet - Huolihuivit ottanehet. - - Suuret suurella surulla, - Halvemmatkin haikiasti, - Murehella muistelevat - Kertoilevat keskenänsä - Kuinka kulki kuuluisasti - Kuinka hallitsi hyvästi - Aleksanter aikanansa - Valtakuntansa varusti - Kuuluisalla kunnialla, - Avitteli ahkerasti - Koko Europan etuja, - Jonkatäh'en joutumalla - Tahtoi tarkasti katsella - Kaukaisetkin kaupunkinsa, - Unoutti oman leponsa, - E'esauttoi oikeutta, - Toimitti totuu'en teitä. - - Vaan ei tuoni tuosta huoli, - Tuo on tuonella tapana: - Ei hän keltänä kysele, - Onko kaukana kotoa, - Ei hän ilmoita e'ellä - Viikon viimeisen olevan, - Virstan viimeisen tulevan. - Vahva on se vanha liitto: - Kuolla kumminkin pitääpi, - Vaikk' on tila tietämätön, - Aika ainakin salattu, - Ihmisiltä ilman alla. - - Tuosta tunnemme to'eksi, - Ettei ollut ensimmäinen, - Joka vaihtoi valtikkansa, - Jätti ruununsa jälelle; - Tuon on jo tuhannet tehnyt, - Vielä vastakin tekeepi. - Eikös Pietari pitänyt, - Alekseivits aikanansa - Valtakunnan vahvan kyllä - Tehnyt suuria tekoja, - Vaikkap' on ajasta siitä - Valtakunta vahvistunut, - Polvi polvelta koronnut - Täy'ellisempään tilahan. - - - -36. Kappalais Uppströmin kuolemasta. - - - Rakastettu Rautalampi! - Siitä mä sinua kiitän, - Että tässä täy'ellisen, - Opin oikean tapaapi. - Tässä myös on aina ollut - Miesten muistossa monessa - Opettajat oivalliset, - Sangen jalot saarnamiehet - Sivulla Sionin vuoren. - Vaikkapa vaellus täällä, - Tuonen tiellä tiettävällä, - On sama opettajilla, - Kun opinkin ottajilla. - - Tapa vanha tarttuvainen, - Jonka surmaksi sanovat, - Kutsuvat myös kuolemaksi, - Se ei muuta mahtiansa, - Voimoansa ei vähennä. - Kuninkaat se kuolettaapi, - Rupeaapi ruhtinoihin, - Sama arvo aatelilla, - Sama helppo herroillakin. - Käypi köyhänkin kotona, - Talonpojatkin tapaapi. - Täss' ei auta miesten mieli, - Eikä vaimojen valitus; - Kaikki se hautahan hakeepi, - Kalmistohon kaateleepi. - Tämä on tapa hänellä, - Ollut asti Aatamista, - Ei heti her'ennekänä, - Yhtä jos valittelemme - Elikkä olemma ilman. - - Vaan en saata sittenkänä - Ilman ääneti ruveta, - Minun mieleni tekeepi, - Ajuni ajatteleepi, - Luonto käskeepi kovasti, - Ruveta runon sanoilla - Antamaan asian tietä, - Joka nyt tapahtui taasen, - Koska herra hengellinen, - Julkinen Jumalan pappi, - Kutsuttihin kuolemalta, - Tuonelalta temmattihin. - Joka vanhoja varoitti, - Neuvoi nuoria jalosti, - Ottamaan ajasta vaari; - Sanoi sanan syntisille, - Tuotti tuomion etehen, - Rangaistuksen raamatusta. - Pani myöskin paatuneille. - - Ei hän pannut pään-alaista - Nukuttanut nuorukaista - Synnin synkiän unessa, - Poi'es päästi väärän turvan - Kaikkein niihen kainaloista, - Jotka aikovat asua - Elämässä entisessä, - Pyytävät pyhiksi tulla - Oman ansion avulla. - - Joilla ymmärsi olevan - Synnin tunnon täy'ellisen, - Kovin sär'etyn sy'ämen, - Herran töillä liikutetun - Perin pohjin pehmeäksi, - Niille löysi loh'utukset, - Armon lähtehet avasi. - Osotti olevan meillä - Välimiehen oivallisen, - Jesuksen, Jumalan pojan, - Joka taitaapi tu'eta - Hengellistä heikkoutta. - - Nämät tiettävät totuu'et - Uskalsi ulossanoa - Voimalla varustetulla, - Sillä selvällä opilla, - Äänellä ulottuvalla, - Jotk' olivat luonnon lahjat - Vainajallamme valitut, - Yli monen ystävänsä, - Jotka sää'yssä samassa - Herran puolesta puhuvat. - Sanat kuului selkeästi, - Kaikkui aivan kaunihisti, - Ja kun astui alttarille, - Helähteli herran huone - Messu-ääntä merkillistä. - - Mitäs muistat Rautalampi - Tämän vainajan tavoista? - Täm' oli täynnä laupeutta, - Vaan ei yhtään ylpeyttä; - Omilleen oli suloinen, - Otollinen ou'oillenkin, - Taitavammille tasainen, - Eikä tyly tyhmillenkä. - Otti alhaisten asiat - Hetikohta korvihinsa; - Ne kun neuvoa kyseli, - Saivat selvän joh'atuksen, - Jotka oppia anoivat, - Saivat vissit vastaukset; - Vanhat harmajat halaili - Saaha häntä seuroihinsa, - Nuoret kanssa kaipasivat - Tulla kanssansa tutuiksi. - - Mitä laulat Rautalampi? - Onko summalta surua, - Onko huolta, huokausta, - Onko itku ja ikävä? - Suista kuitenkin surusi, - Murehesi muunne heitä: - Ei hän ollut ensimmäinen, - Joka joukosta erosi, - Vielä viimeinen vähemmin; - Nukkuvatpa nuoremmatkin, - Saavuttaa se sankaritkin. - Hän oli vaivoissa väsynyt, - Taistellut jo tau'in kanssa, - Sai jo huolella havata, - Näh'ä suurella surulla, - Sanan siemenen makaavan - Kauan kyllä kalliolla, - Kun jo vuotta kuusitoista - Julisti Jumalan neuvon, - Oikean ojennus-nuoran, - Antoi kaikille kätensä, - Jonka laski laskiaissa - Vielä viimeiksi etehen. - Vaan ei nyt enämpi kuulla - Sitä miestä milloinkana - Siinä paikassa pyhässä; - Niin soivat sanoma-kellot, - Huoliharput huutelevat. - - Laula vielä Rautalampi, - Vaan elä sitä valita, - Puhu puolella sanalla, - Että oppi on vähennyt, - Sana kaiketi ka'onnut; - Ei tai'a elävät miehet - Ennen aikansa eritä, - Mennä mennehen jälessä. - Meill' on miehet merkilliset, - Jotk' on jäänynnä jälelle, - Täyttämään tätä vajoota, - Jotka vanhoja varovat, - Neuvovatpa nuoriakin, - Julkisen Jumalan kanssa - Sopimahan syntejänsä; - Toki tähän tyytykämme! - Vaikka nyt valitetahan, - Kaivatahan kappalaista, - Ehkä vielä esivalta - Toisen toimittaa siahan. - - - - -VI. Erinäisistä aineista. - - - -37. Aikain paranemisesta. - - - Ei oo pakkoa pahana - Varsinkana vanhan miehen, - Ikäpuolen ollenkana - Ruveta runon te'olle; - Luonto kuitenkin lupaapi, - Tapa vanha vietteleepi, - Että pikkuisen pitäisi - Kihnutella kirjoitusta, - Nuorten miesten nähtäväksi - Mitä kaksi kirkkomiestä - Pyhä aamuna puhuivat - Kiven päällä kirkon luona, - Päivän puolella tapulin. - - "Kun me ennen ensikerran - Kiersimme tätä kiveä, - Istuimme isän sylissä, - Katselimme kaikkialle, - Ilman silloin siellä täällä, - Kaksin kolmin kankahilla, - Näkyi miehiä mäellä. - Kun ne siitte kutsuttihin - Kaikki kelloilla kokohon, - Sopi ne sisälle silloin - Joka henki helluntaina, - Toki pääsi pääsiäissä - Itse kukin istumahan - Jaksoi jouluna lukea - Helposti joka hevosen. - Nyt on tehty temppeliä, - Kaksin kolmin kappelia, - Kaikki täytehen tulevat. - - "Ei silloin sinistä nähty, - Eikä paljon painettua, - Silloin sulhaset sujotti - Mehtikanan karvasina, - Nuoret nei'et nostavatkin - Varsin varpusen värissä. - Ei silloin rikasten rinta, - Eikä maha mestarien - Kirkkomä'ellä kiilottanna - Talviselta taivahalta; - Eikä köyhä kestin poika, - Väinämöisen viitakkeelta. - Nytpä ei nä'e puvusta, - Ei eroita vaattehista, - Jok' ei miestä muuten tunne, - Mikä herra, kuka narri, - Mitkä muita mestaria; - Koriana kaikki käyvät, - Vaikka työtäkin tekevät." - - Vaari toinen taitavasti - Sanoi vastaten sanansa: - "Siitä minä mielelläni - Julistan Jumalan töitä, - Hallitusta Herran suuren, - Ett' on riittävä elatus - Pantu paljolle vä'elle, - Jäänyt vielä järvihinkin - Siunausta sillä lailla. - Jos on paljon pyytäjiä, - Ottajia oiva lailla, - Niin on myös otettavata, - Saalista samalla lailla; - Maata kanssa kaivajilla, - Kyll' on siemenen sioa, - Kyntämistä, kuokkimista, - Paljo entistä enempi. - Kuss' on ennen kahta nähty, - On nyt neljäkin taloa - Tiluksilla tiettävillä; - Kuss' ennen hevoista kaksi - Tuli tuskalla kesähän - Lu'etuilla kylkiluilla, - On jo kaiketi kah'eksan, - Ompa kyllä kymmenenkin, - Lihavilla lautasilla. - Norot selkämäin sivulla - On jo pelloksi perattu; - Suuret kuusikot kumossa, - Joiss' ennen oravamiehet - Viettelivät viikkokau'et, - Kaikki kasvavat eloa; - Kuss' ennen kur'et munivat, - Niiss' on suuret nurminiityt, - Tahi laitumet lakiat; - Kussa peurat piehtaroivat, - Porot poikia latoivat, - Siinä aumoja asuupi; - Kuka ennen seitsemälle - Löysi raavaalle ravinnon, - Saapi jo samalla maalla - Kyllä monta kymmentäkin - Runsahasti ruokituksi; - Sitä myöten silmät suuret, - Kun on otsakin leveä." - Tähän kaikki kirjoitettu - Ompi vanhojen pakina. - - Siinä paikassa samassa - Oli monta oivallista - Isäntätä istumassa, - Jotka kuuli kaikkityyni, - Virkkasivat viimeiseksi: - "Suuri kiitos, suuret vaarit! - Lysti on likellä olla, - Kuulla kuinka kaunihisti - Muisteletta muinoisia, - Maamme entistä eloa"; - Lisäsivät siihen siitte, - Sanoivat sanoilla näillä: - "Eikös ne eläisi vielä, - Viljavuonna varsinkana, - Jos ne joisivat vähemmän - Joukolliset joutomiehet. - Kun tekevät viikon työtä, - Puoli palkasta meneepi - Heti suuhun sunnuntaina. - Akka parat arvelevat - Mikä viepi viikon palkan, - Kuhun vaipui vaivaukset." - - Siinä seisoi saapu'illa - Niitä rengin rehvanoita, - Olipa oppipoikiakin. - Yksi kiljasi kivasti: - "Mitä vielä vettä jäällä - Kolmin kerroin kohva päällä, - Minä ostan, enkä säästä, - Mull' on pankkoja povessa, - Toista kekrinä tuleepi. - Minä tie'än miestä monta, - Jotk' ei anna itsellensä, - Eikä toiselle taritse, - Ehkä tälläkin erällä - Nälkä suolia sukiipi." - - "Aivan oikehen sanottu!" - Sanoi suutarin kisälli, - Niin sanoi samalla lailla - Ompelian oppipoika. - Sanoopi sepän aloke: - "Vielä tais vähälle jäähä." - - Vielä siinä viimeiseksi - Talonmiehenkin tapainen - Sanoi sanat kelvottomat: - "Kas niin poikaset pitääpi - Tinkapaikoissa puhua, - Antoa sana sanasta, - Siitte niilt' on silmillänsä." - - Muorit poskesta murahti: - "Pojat pienet, parrattomat - Hiihtäkäte hiljemmästi, - Niin ette tipahta tielle, - Kyykähä kylän välille. - Jok' ei arvoa ajalla - Oikein mieltänsä mitellä, - Usein keppikerjäläisnä, - Kun paras palan anoja, - Saapi mieroa mitellä, - Kytmäistä kylän väliä, - Vanhan vaarin vastuksina, - Vietävinä vaarin pojan." - - Vaarit kirkkohan menivät, - Pojat meni männikköhön. - Yksi veiari vetäsi - Taskumatin taskustansa, - Josta jakoi joukollensa, - Vaan ei vaarille sanonut. - - Tämä kirja kirjoitettu, - Vihtajärvellä sanottu. - - - -38. Savonmaan herjaamisesta. - - - Joka lassa lastatahan, - Miessä mielehen tuleepi, - Sananlasku sangen selvä, - Valmistettu vanhemmilta, - Meiltä mielehen otettu. - - Minä miessä nuorempana - Kävin kerran Kokkolassa. - Kuulin kummia sanoja, - Kuulin siellä kainulaisen - Maani miehiä manaavan, - Sanovan Savon si'oiksi. - Tulin taas Turusta kerran, - Hämäläisen hurjan kuulin - Ukon vanhan Urjalasta - Savon miehiä sanovan, - Roimahousuiksi hokevan, - Pitäjiksi pieksukengän; - Min' en virkkanut mitänä, - Sanonut sanoa puolta, - Otin muistoksi mukaani, - Vasta annan vastauksen, - Kun on vuosia kulunut, - Jäänyt jo ajasta siitä - Kyllä kaksin kymmeniä. - Kuules kunnon Kainulainen, - Oivalla Hämehen ukko, - Kun sanon pari sanoa. - Ei ole maata miehetöntä, - Kirvehetöntä kyleä, - Ei sie'ä si'an nimeä - Ylisummahan sanoa. - Kukas nyt ei kuuta tunne - I'ästä eneneväksi, - Luotehesta loppuvaksi, - Niin sano sitä si'aksi. - - Sekalainen seurakunta, - Tuon nyt tietävät tytötkin, - Eikös hulluja Hämeessä, - Kataloita Kainussakin, - Samati Savonkin maalla; - Vaan samassapa Savossa, - Jos on joukko joutavia, - Miehiä mitättömiä, - Niin on toisia to'ella - Ymmärryksen ystäviä, - Isäntiä itsessänsä, - Renkiä rehellisiä, - Jotka kyllä joutusasti - Pystyvät pykäystöihin. - Savoss' on samati vielä - Oja-ukot oivalliset, - Kannon vääntäjät väkevät; - Nevan kuokkiat kotona, - Jost' on leipämme levinnyt, - Sahtikannumme sakonut, - Puuropata paisununna, - On vielä oman takeiset - Muurimestarit mokomat, - Semmoisia seppiäkin, - Jotka taitavat takoa - Niinkun itse Ilmarinen; - Löytyypi likeltä vielä - Valurit ja varvalitkin, - Niinkun myöskin nikkaritkin; - Etempätä ei nyt tuo'a - Pulskempata puukalua, - Käsityötä käyvempätä - Räätäliltä, suutarilta, - Kun on jo omassa maassa. - Sillä se sana sy'äntä - Vielä nytkin vihlaseepi, - Koko maata miehinensä - Sanoa Savon si'oiksi, - Roimahousuiksi hokea. - En sie'ä sitä nimeä - Osaksi oman pitäjän, - Enkä huoli housujani - Poikki polvesta sahata. - Pitäköhöt pinkkapöksyt, - Joill' on vaatetta vähemmän, - Eli sukkia enemmän; - Rohkenee tuo roimahousu - Pieksukenkiä piteä, - Saa tuo saappahat pyhäksi. - - Jo sanon sanani toisen: - Savoss' on samati vielä - Melkiöitä mestaria; - Harvoin on ha'ettuna Hämeestä, - Harvoin Kainusta katsottu, - Käsitöihimme ketänä. - Niin jo taasenkin tapahtui - Suonenjo'ella suuri kumma: - Mies on teettänyt tapulin, - Opin käymätön osannut - Kellotornin kelvollisen, - Jok' on kaikelta kohalta - Juuri julkinen rakennus. - Kukas kummaksi sanoisi, - Jos ne teettävät tapulin, - Jotka koulua kokevat - Monen mestarin mah'ista. - Eipä hän opissa ollut, - Ei toisen tekevän nähnyt, - Eikä keltänä kysynyt, - Kuinka pannahan perustus, - Kuinka seinät seisonevat, - Kuinka pylvähät pysyvät. - Siin' on kellot kelvolliset - Kohotettu korkealle; - Ei se heilu, hemmahtele, - Soitettaissa sinne tänne. - Sen on lattiat laviat, - Siinä sillatkin sileät, - Astuimet on aivan selvät, - Käsipuut on käytävillä; - Ei sen rappusia ramah'a, - Ei putoa portahilta; - Sen on tiennyt teettäjäkin, - Mitä muinoin Moosekselle - Ilmoiti isä Jumala: - Käsipuut hän käski panna - Korkeille käytäville, - Ettäp' ei veren vikoja - Tapaturmasta tulisi. - Sama mies on saanut tai'on, - Ymmärtänyt itsestänsä, - Uurimaakarin mahinkin; - Itse tehnyt työkalunsa, - Värkkitaattinsa takonna, - Joilla taitaapi takoa - Semmoisetkin seinäkellot - Joissa tiuku tiiman päästä - Heliäsi hellittääpi. - - Tämä kunnia tuleepi - Ollin poika Pietarille, - Jok' on syntynyt Savossa, - Kasvanut kotikylässä, - Olli Konttisen kotona, - Seurakunnassa samassa, - Jossa työtäkin tekeepi. - - Monta muuta mustapäätä - Saattaapi Savossa olla - Sillä se sana sy'äntä - Vielä nytkin vihlaseepi: - Koko maata miehinensä - Sanoa Savon si'oiksi. - - Eipä kaikki Kainulaiset, - Puoletkana Pohjalaiset, - Eikä myös etelän miehet - Opi näitä itsestänsä, - Tule selväksi sepäksi, - Pääse päälle sittenkänä, - Vaikka vissin viisi vuotta - Usein ovat opissa - Toisen mestarin tykönä. - Rakastetut Rantalaiset, - Armahat Hämeen asujat, - Kelpomiehet keskimailla! - Elkäte pahaksi panko, - Jos ompi jotain sanottu, - Maamme puolesta puhuttu; - Saa siltä hyvin piteä - Itsekukin kunniansa, - Kellen kunnia tuleepi. - Monta maassa, maa monessa, - Niin ennen isät sanoivat. - Sen on keisarin senaatti, - Sen on Herrat Helsingissä - Hyvin tuntenna to'eksi, - Koska palkkiot panevat, - Laittavat rintaritarin - Samaten Savon ukoille, - Kun on muille muuallakin, - Aina ansion perästä. - - Kosk' on nyt sanani kaikki - Savolaisista sanottu, - Niin on kyllä kerraksensa. - Eipä laiskempi lukia - Katso kaikkia tätänä. - - - -39. Talonpojan säädyn puolesta. - - -(Tämä runo taitaa olla talonpojan Pentti Lyytisen tekemä, -saman miehen, joka moniaita vuosia takaperin oli talonpojan -säädyn puolesta Ruunun pankin katseluhun Helsingissä kutsuttu, -ja joka on kestikiivarina Toholah'essa Rautalammilla.) - - Jota elääpi enemmän, - Sitä kuule kummempia - Maailmassa mainittavan, - Joita oppineet osaapi, - Silmän eissä siistit kyllä, - Mutta poskessa pureepi. - - Nyt on varsin vaaralliset - Ajat astuneet sisälle, - Kun on kunnia kumossa - Kaikki pantu palveliat - Miehiksi mitättömiksi, - Talonpojat tallattuna, - Arvoisilta arvattuna. - - Missähän miehet meneepi, - Jotka ennen arvon antoi, - Osasi oikian nimensä - Piirustella pienillenkin? - Nyt ei anneta enemmän, - Kun se kelpo kelmin passi - Kyntömiehillen kylissä, - Talonpoikain taloissa; - Vaikka kyllä kyntömiehet - Aina aamusta varahin - Kaiveleepi kaiket päivät - Julmiakin juurikoita. - - Jos on kelmiä keralla, - Niin on maassa miehiäkin; - Onhan joukossa jotain, - Kun on niin sukumme suuri. - Millä ompi miehen mieli, - Millä kelmin keppoisetkin; - Sekalutt' on seurakunta, - Joka veljessä vikoja. - - Toisinaan talonpojasta - Kerkiääpi kelpo herra, - Toisinaan herras-heleistä, - Ketjahtaapi kelpo kelmi. - Näit' on nähty näissä maissa, - Ehkä häilyypi Hämeessä, - Kavaloita Kainuhussa - Heittiöitä Helsingissä, - Toppeloita Torniossa, - Vieläpä Pietarporissa, - Vaikka kelpo keisarimme, - Itsevaltias isäntä - Siellä liikkuupi likellä, - Aina laittaapi lakia. - Tosin hänkin toisinansa - Saapi harmilla havaita - Vierellänsä viekkahia, - Liehakoitsevan likellä. - - Näitä näyttääpi to'eksi - Varsin vanhat aikakirjat, - Näitä myöskin näytteleepi - Mei'än aikamme aviisit. - - Joka sääty saattaneepi - Itse puoleltaan puhua; - Kotonaan on koskemista, - Kukin saapi sää'yltänsä - Kipiästi kintuillensa. - Jok' on virhittä, vi'oitta - Aivan syytönnä elääpi, - Hänpä ensin heittäköhön - Meiän säätymme sämäksi, - Kaatakohon kaikki tyyni - Talonpojat tantereelle. - - Vaan jos kaikki kaatuneepi - Talonpojat tappelussa, - Ketäs sitten käsketähän, - Kun on itsekseen isäntä? - Alaspäin on aatra silloin, - Kun on kourassa koreessa, - Pyllyllään on pyörä silloin, - Kun on akseli alaalla. - Kallella'an kaikki tyyni - Maailmamme mahtinensa, - Jos ei sää'yissä sovinto - Saane sievästi siansa. - - Talonpoika se takoopi, - Isot vaunut valmistaapi - Vapasukuisten varalle, - Talonpoikapa takoopi, - Rakentaapi rautavöillä, - Linnat liittääpi kokohon, - Saapi värkit västinkihin. - Kukas laivat laitteleepi, - Joilla suolat sou'etahan - Melkiän meren ylitse, - Lainehissa lasketahan. - - Ihmeeksi isot isämme - Katseleisi kaikin puolin - Mei'än aikamme menoja, - Kuunteleisi kummitellen, - Kun on kaikki katkottuna - Rauhan rakkahan sitehet - Joilla vyötteli välinsä - Entiset esiisämme, - Naprasivat kultanauhat - Toinen toisensa välillen, - Sovinto somasti soitti, - Heimolaisissa helisi. - - Nyt on syrjähän sysätty - Kujaisillen kulkemahan, - Rauhan lapset laitettuna - Vankina vaeltamahan, - Suosion pyhät pykälät - Unhotettu ulkopuollen, - Esi isämme e'utkin - Meillä mennyt männikköhön. - - Minä muistan muinoisia - Entisten esiisäimme - Kärsiväistä kättä lyövän, - Kulkevan käsi kä'essä. - Esimiehet ne e'ellä - Polun oikian osasi, - Talonpoikakin tapaili - Herran helmoissa pysyä. - - Esimerkit ennustavat - Eli aikain etuja, - Eli varsin valmistavat - Onnettomia oraita, - Jos on viitta viisahasti - Tiemme haarahan hakattu, - Silloin oikehen osaapi - Matkustella matkamiehet. - Nyt on viitat viskottuna - Yli ympäriä uria, - Jotka vievät viitoihinkin, - Erämaille eksyttävät; - Siit' on epäilys eväsnä, - Vielä pelko peittehenä, - Jos vielä pimiä pilvi - Tuopi raskaita rakeita. - - Onkohan esiisämme - Saanut alun aatelista? - Kussa silloin kuulut miehet, - Kussa aatelit asuivat, - Koska Aatam aatroansa - Pitkin päiviä piteli, - Eeva villoja virutti, - Kekrävarrella kehäsi? - Ei silloin silkkiä nähty, - Eikä purpura-pukua; - Nahat naukuivat hamenna, - Rohtimista rouvi paita. - - Näin on aamusta asunut, - Esivanhemmat elänyt, - Vaan on pojat päivän päälle - Kovin korkeelle kohonnut; - Pojat samoovat salissa, - Ukko jäänyt ulkopuollen - Outtamaan oven takana - Laupiuutta lapsiltansa - - Aatelkaapa alkuanne, - Mitä toitte tullessanne, - Muistakaapa muuttohetki, - Mitä viette mennessänne! - Pannahanko paljo muuta, - Kun ne kolme kouran täyttä - Mullan muruja mukaanne? - - Maltappa matala herra, - Tutki turpehen alainen - Entistä esiisääsi - Ahtaassa asuinsiassa, - Kyllä kylmässä kylässä, - Johon joutuupi jokainen - Toinen toisensa perästä, - Jost' ei valtikka vapauta - Eikä keppi kerjäläisen; - Kaikki kaatuvat kumohon - Ruhtinatkin ruununensa. - Siell' on rinnassa ritarit - Yltäänsä yh'en näköiset, - Virkavaate valmistettu, - Nuttu nurmesta kyhätty. - Samooppas siellä salissa - Yli määrän ylpiästi; - Outo ukko ulkopuolla, - Eli pojatko paremmat. - - Jos on virressä vikoja - Oppineemmat oikaskohon; - Jos on värsy väärin tehty, - Niin se jääköhön jälelle, - Muistokirjoista mutahan, - Takapuollen tau'otkohon. - Rauhaa minä rakennan, - Sovittelen suosioa, - Soisin rauhan rantamaillen, - Soisin suosion tulevan, - Joutuvan joka tilahan. - Mitäs siitä miesi saapi, - Jos hän toistansa toruupi? - Vielä voittaapi vähemmän, - Joka poskessa pureepi. - - Minä tahtoisin tapailla - Tässä kaikkia kokohon, - Se ois kerran kelpo kesti, - Kun soisi sovinnon kellot - Istuimella sen isoimman, - Aina asti Aatamihin. - - Sanoisin pari sanoa - Josma oikein osaisin, - Jossa sovinto suloinen - Oisi veljesten välillä, - Siinä koittaisi koreesti - Aina onnen aamurusko, - Sekä korkeihen kotona - Että majassa matalan. - Siviä sovinnon poski - Sepä kaikki kaunistaapi, - Vi'at pienet peitteleepi, - Rii'at ratkaisee rajoilta. - Rakkaus on rauhan juuri: - Siin' on enemmän evästä, - joss' on rakkaus rakettu, - Siin' on siunaus sisällä, - Rauha kanssa kartanolla, - Siin' on valta vanhemmalla, - Siinä lapsilla lakinsa. - - Kun ei Aatami asuisi, - Vallitseisi vallan päällä, - Maalla missäkään majassa, - Silloin onnesta osamme, - Saisimme salatun voiman, - Seurata sovinnon tietä - Maailmassa matkallamme, - Sitten saisimme samota, - Kuleksella kunnialla, - Sisällen onnen ovista - Kaikissakin kartanoissa. - - - -40. Suomen kielestä. - - - Suvahteeko Suomen kansa, - Salliiko Savon isännät, - Että Suomesta suloinen - Sananlasku lauletahan, - Koska mieli kättä käski, - Käsi kätteli kyneä, - Kynä piirsi puustavia? - - Mitäs puustavit puhuivat? - Sitä ne sanoivat silloin, - Kuinka suotta Suomenkieli - Kapaloss' on kauan ollut - Lapsen tautisen tavalla, - Niinkun tuo on nytkin vielä - Sitehissä sitkeissä, - Vaikka on jo vanha kyllä. - Eikä tai'a tullakkana - Siitä miestä milloinkana - Joka poikki ponnistaisi, - Katkoisi kapalovyönsä, - Jaksaisi jaloin kävellä - Aikamiehen askelia, - Päästä päähän pitkän pöy'än - Isommille istumille, - Rinnalle rikasten kielten, - Valtakielten kumppaliksi; - Että vielä virkamiehet, - Oikeu'en omat jäsenet, - Suomen kieltä kirjoittaisi; - Että tuomiot tulisi, - Esivallan valtakirjat, - Kansan kielellä omalla, - Talonpojan tuttavalla. - - Suottapa on Suomenkieli - Kauan penkillä pysynyt, - Lavitsalla lautamiesten, - Eikä vielä ennättänyt - Astua asian kanssa, - Tulla tuomarin tutuksi, - Rotokollahan kohota. - Kaikk' on kanne suomalainen, - Suomen suoroa puhetta, - Tutkinto sitä samoa; - Vasta penska viskatahan - Pantaissa paperin päälle. - - Kyllähän kynä tekisi - Suomalaisia sanoja, - Kun on kuultuna puheessa; - Oppineematkin osaisi - Suomen suoria sanoja, - Jos sen antaisi asetus, - Eikä estettä olisi - La'in vanhan laitoksista. - Kylläpä me kyntömiehet - Tuolla aikahan tulemme - Keskenämme kelpolailla, - Vaan ei tuta tuomioita, - Välikirjoja vähiä, - Kuittiamme kuitenkana. - Eikä suuta suuremmilta - Suomi saattaisi pilata. - - Lintuset lievertelevät - Kukin äänellä omalla, - Kielellänsä kerkiästi, - Jonka heille äiti neuvoi, - Oma vanhempi opetti, - Pesissänsä pienempänä. - Ei ole sitä etua - Suomen kansalle suvattu; - Ruotsinkieli on ruvennut, - Joutunut jo ensialusta - Suomen suureksi isäksi. - Aina sill' on arvo suuri, - Joll' on ystävät yläiset, - Sukulaiset suuret muutkin. - Sanotaanpa Saksankielen - Ruotsin heimoa olevan; - Missäs on sukua Suomen! - On vähän Virossa vielä - Aivan arvossa samassa, - Ettei kouluissa kysytä, - Akatemioissa anota. - - Meill' ou Suomen suuri äiti - Turku, tuttava isoilta, - Kokonansa korkioilta - Virkamiehiltä visusti, - Jotka on Turusta tullut - Onnellisella opilla - Kielten koulusta kotiinsa. - Siellä kuitenkin sanovat, - Mainitsevat matkamiehet - Suurten Suomea puhuvan - Keskenänsä kelpolailla; - Vaan ei tuolla Vaasan puolla - Pietarsaaren saapuilla, - Kovemmin kun Kokkolassa - Suuta Suomella pilata. - Raahessa on rankka Suomi, - Oulussa on oivallinen, - Viel' on selvä Suomenkieli - Tuolla puolen Tornionkin. - - Vaan mikä Turkuhun tuleepi, - Se on Suomen suuri äiti, - Siell' on Suomelle suvattu - Eksemplari ensimäinen; - Siell' on räntistä räkännyt - Valkeutta vanhemmille, - Suomalaisille suvuille. - Aina ratki runsahasti, - Kaikite satoja kaksi, - Vuotta kahtako vajaatte; - Siell' on selvä Suomenkieli - Laitettu jo lapsillekin - Aina autuu'en opista; - Vaan ei pääse päätöksissä, - Eikä tule tuomioissa - Talonpojan tuttavaksi. - - Mitäs vielä viimeiseksi - Suomen puolesta puhumme? - Jos ne herrat Helsingissä, - Suuren oikeu'en omaiset, - Antaisi luvan lujimman, - Vuoron vuoltulle sulalle, - Että tuomiot tulisi, - Välikirjat kaikellaiset, - Kansan kielellä omalla, - Talonpojan tuttavalla; - Siitte sihtierit tekisi - Halastulla höyhenellä - Samallaisia sanoja, - Kun on suullakin sanottu, - Jopa pispatkin pitäisi - Suomenkieltä suurempana, - Kaikki pappimme paremmin, - Kirkkoherrat kiivahammin - Tuohon tuumahan rupeisi, - Kirjoittaisi Suomenkieltä, - Vielä muutkin virkamiehet, - Kansan kieltä kannattaisi. - Se on Suomeksi sanottu - Suomalaisten suosioksi. - - - -41. Puustaveista. - - - Vasta vanhalla i'ällä, - Kuu'en kymmenen koh'alla, - Jouhtui mielehen minulle, - Kuinka puustavit puhuvat. - - A se alkaapi asiat, - A on aina ensimäisnä - Pi'etty Suomen pipliöissä; - A on aapeskirjoissakin; - A on vielä viimeinenkin, - A se amenen sanoopi. - - B se paikkansa pitääpi - Vaikk' ei tuota tuhma tunne. - - C on Suomessa siaton, - Kun ei anna kunnon ääntä; - D on kanssa tietämätön, - Vähä oppisen osata. - - E on yksi äänellinen, - Aina ollut A-n apuna. - - F-n ääntä ei osata - Suomen huulilla sanoa; - G on kuitenkin paremmin - Suomenkielehen sopiva. - - H-lla on hyvä nimikin; - H se paljo haasteleepi; - H se herratkin sanoopi. - - I on arvosta isosta, - Jota Jumalan sanoopi, - Isämei'än ilmoittaapi; - Jesuksen Jumalan pojan - Maailmalle mainitseepi. - - K se paljon kirjoittaapi - K-sta korkiat nimetkin, - K-sta koulut, k-sta kirkot, - K-sta koko keisarikin. - - L-n ääntä tarvitahan - Lu'ettaissa, laulettaisi - M myöskin mainitahan, - M äitinä meneepi - Pienimmillä puustavilla. - - N nuoremman näköinen - Ehkä on yh'en ikäinen; - N näkyypi tulevan - Paikallensa pantavaksi. - - O-lla on oma nimensä, - Oma ääni o-lla kanssa. - - P on pantava paremmin - Oppilapsille osaksi; - B-tä ei lapset pitäisi, - Talonpojat tarvitseisi. - - Kukas Q-ta kaivanneepi - Suomen suorissa sanoissa, - Koska k saman sanoopi, - K se kuunkin kirjoittaapi. - - R-ll' on äreä ääni, - Jota ei jokaisen kieli - Tai'a oikein tavata; - Eikä oo sioa sillä - Mei'än isämei'ässämme. - - S-llä on aina ollut - Sanomista sangen paljon, - Sitä silloin, tätä tällöin. - - T on Suomelle sopiva, - Tätä T-tä tarvitahan, - Tällä toimehen tuleepi, - Jos ei toista (nimttäin D-tä) tunnekkana. - - U se itse uskaltaapi - Ulos äänensä sanoa; - V on kanssa vuorollansa - Kokonainen konsonantti. - - X-n ääni on mitätön, - K ja S sen sanovat; - Y on hyvä yhtäkaikki, - Y on yksi äänellinen. - - Z on meikein mitätön, - T ja S sen tekevät. - Ä ja Ö on äänelliset, - Jos Ä-llä on enempi ääntä, - Ompa Ö-lläkin osansa. - - Koska ei nyt konsonantit - Anna ääntä yksinänsä; - Vaan kun vokalit sekahan - Paikoillensa pantanehen, - Kyllä sattuupi sanoja - Lukioille, laulajoille, - Taitaville, tietäville, - Käypi riimiksi, runoiksi, - Aina passaapi paraiksi, - Kun on miestä miettimähän, - Ettei vesoja välihin - Tapaturmassa tapahu, - Tule turhia sanoja, - Jotk' ei merkitse mitänä. - - Sen mä mieheksi sanoisin, - Luulisinpa laulajaksi, - Joka saisi sattumahan - Sanat kaikki säntillensä, - Että kaksi äänellistä, - Eli kaksi äänetöntä, - Kah'eksan tavausta kanssa - Ain' olis pantu paikallensa, - Oikein sattunut somasti, - Ruvennut runoratihin. - - Niin on runo rustattuna - Muka laatunsa mukainen, - Muutoin on lamassa laulu - Virsi pitkäkin pilalla. - - Vieläpä vika tuleepi, - Joka lii'alla lorulla - Virren pitkäksi vetääpi, - Syöpi sanoista sy'ämet, - Kuoret siitä kirjoittaapi. - Aina alussa pitäisi - Asiata aprikoja; - Eipä tie'ä tuulen päällä - Mikä sattuupi sel'ällä. - - Olipa ennen Oululainen, - Olipa kaiketi Kajanus,[2] - Koulun kaiken kautta käynyt, - Ollut Upsalan opissa, - Kantitaatti kauan ollut. - -[2] Joka on kirjotttanut virsikirjassa N:o 278. - - Ei hän ollut ennättännä - Vielä virkoja tavata; - Siltä kulki siivolailla - Riimi runo rinnatuksen. - Ei se sanoja sahaillut, - Puolitellut puustavia, - Niinkun muinoin vanha munkki, - Joka virttä viikkokau'en - Mietti mielensä pakolla, - Eikä saanut syntymähän -- - Nurin aina nuotti kulki, - Sanat värsyssä väheni, - Laulu loppui luonnokselle; - Kävi niinkun köyhän miehen - Talkou'essa tapahtui, - Joka illalla isosti - Juominkiansa julisti, - Jakaisissa juomat loppui, - Perakoilla pidot päätti, - Suuret tulensa savulla. - - Ei se virttä väärin laula, - Joka oikein osaapi - Panna sanat säntillensä, - Että nuotti nou'attaapi - Kellosepän kelvollisen - Könnin kuuluisan tekeitä. - - - -42. Runonte'osta. - - -(Tämä Turun Viikko Sanomissa 1821 N:o 2 luettava runo, joka on sanottu -Korhosen tekemäksi, ei kuitenkaan näytä olevan häneltä. Sen rakennus -ja sananlaatu on toisenlainen.) - - Luonto laulajan tekeepi, - Itse into ilmoittaapi - Runojalle rohkealle - Mitä veisuhun vetääpi, - Sovittaapi soittohonsa. - - Ei se luotu laulajaksi, - Runon työhön tuuvitettu, - Joka virttä viikkokau'et - Mietti mielensä pakolla, - Hankki työllä haikealla, - Niinkun muutama nykyinen - Kirkkovirren kirjoittaja: - Sanat järsi ja sahaili, - Nurin tunki nuottihinsa, - Väärin virtehen pakotti, - Värsyjen perät väkisen - Saattoi samanäänisiksi, - Kielen riimahan rivitti - Kamalasti katkottuna. - - Sinä, poikani, paremmin - Asiasi aprikoitse: - Ellös pyrkikö pyhälle, - Runotyölle työnnätelkö, - Jos on mielesi matava, - Luonto sulla lii'an kylmä. - - Vaan jos tuntenet tulisen, - Povessasi polton tuiman, - Ruveta runontekohon, - Laulamahan kansan kuulten; - Niin sä laske laulujasi, - Miten kielesi kajuupi. - Paras on pauloja pa'eta - Riiman kovan kahlehita, - Joihin muinoin jouto munkki - Kurjat veisunsa kuritti, - Lorut pahat palmikoitsi; - Eipä näitä nähnyt ennen, - Kuullut kunnon laulajamme. - Itse isä Väinämöinen - Riimattomilla runoilla - Miellytti metsän kapehet, - Luonnon kaiken liikutteli, - Meren aallotkin asetti. - - Viel' on vanhoista runoista - Jalot jäännökset jälellä, - Hyvät pirstat Pohjolassa, - Samate Savon kylissä, - Karjalassa kaiketikin. - Näistä ota oivallusta, - Näistä taitoa tapaile, - Kuink' on runo rustattuna - Jamottu jaloihin virret. - - Kun saanet sanelemahan, - Läh'et virttä laulamahan, - Saattele sanat rivihin, - Kerro kaikki taitavasti -- - Isosti isot asiat, - Lystit laula leikitellen, - Hiljan pienistä puhele, - Ihanista ilon kanssa. - Lausu surten surkioista, - Heitä kehnot kertomatta, - Päätä virtesi välehen, - Ettet lii'alla lorulla, - Joutavia jaarittele, - Virttä pitkäksi venytä, - Lamahuta lauluasi; - Ettei koko Suomen kansa, - Suku vanhan Väinämöisen - Ennen päähän päästyäsi, - Ikävystyisi ilosta, - Viheltäisi laulullesi. - - Puhu suusta puhtahasta - Savon selvillä sanoilla, - Taikka oivan Oululaisen, - Mitä itse into tuopi, - Luonto lauluhun latoopi. - - Ajateltua alusta, - Kuhun käännät virren juoksun, - Mihin laulusi lopetat, - Hiljaisesti ensin hiih'ä, - Al'a veisu verkallensa, - Ettäs intosi enennät; - Kun on laulusi lavulla, - Päässyt virsi virstan päähän, - Ala pauhata paremmin, - Panna suulta suuremmalta. - - Muinoin tätä muistamatta - Ylen ylpeä runoja - Alkoi suurilla sanoilla, - Kulki kohta kiljumalla, - Niinkun ajuton ajaja; - Mutta matkalla maseni, - Vaipui varsin viimeiseltä, - Lopetti lorulla laulun, - Perakolla pidot päätti, - Savulla suuret tulensa. - - Vaikk' on soittosi somempi, - Luonteampi lausuntosi, - Kuitenkin on virsi kehno, - Kehno, kelvoton runosi, - Jos ei se mesille maistu, - Hunajalle höyrähtele, - Eikä nosta miehen mieltä, - Tykytä tytön povea, - Etkä oikehin osannut - Panna sanat säntillensä, - Varat virtehen tasata. - - Sepän ison Ilmajo'ella, - Könnin kuuluisan pajassa - Miehen keksit kelvollisen, - Joka tietääpi tasailla - Uurin pyörät pienemmätkin - Toinen toisensa mukahan, - Heilumahan hetkellänsä, - Ilman virhettä vähintä. - - Sen mä mieheksi sanoisin, - Laulajaksi arvoasin, - Joka taitaisi takoa, - Voisi virren valmistella - Niinkun Könni kellojansa -- - Jospa muuten jollon kullon - Ruvetessani runoille, - Saisin laulun syntymähän - Tavalla tämän tekiän, - Lailla mestarin mokoman, - En vaihtaisi virkoani - Kanssa miehen kuuluisamman, - Joll' on kappa kamlotista, - Kallis kauhtana verasta. - - - -43. Tampereen paperiruukista. - - - Kirjoituksen kallis konsti - Alkoi ensin Aasiassa - Kansan kaukaisen tykönä, - Jolla oli outo kieli, - Puhui Sanskritin sanoja, - Joita tuskin tunnetahan - Muissa maailman osissa. - - Siltä kansalta samalta - Keksittiin se kallis keino, - Merimahti mainittava, - Siellä alkoi kaupan kanta, - Kalun kaiken vaihtaminen, - Tarvetten merentakaisten. - Väri kaunis kaikenlainen, - Tuossa maassa tunnettihin, - Siellä aivan ensimäinen - Lasiruukki rustattihin[3] - Vaan en tie'ä, vanha parka, - Muitten ainetten alusta, - En tie'ä sitä sanoa, - Kust' on ruukit rustattuna, - Missä metalli mitattu, - Kusta lienee läkki löytty, - Mistä paikasta paperi - Arkin teko arvattuna. - Semmä vaan sanoa tie'än - Vähän puustavit puhuisi, - Jos ei olis läkki löytty, - Arvattu paperin alku. - -[3] Se kansa, josta on puhuttu, oli Phenisiläiset Aasiasta. Ne löysivät -konstin puustavilla kirjoittaa, purjehtia merellä, teh'ä lasia, -värjätä ja maalata, ja monta muuta ihmeellistä rakennusta teh'ä. - - Mieli on minun kysyä - Onko tieto oppineilla, - Vieläkö valuupi virta, - Kuuluupi kohina kosken, - Joss' on ollut ensimäinen - Rustattu paperiruukki. - - Vaan nämät vanhat asiat - Sivu siltänsä menemme, - Ett' on eissä uu'empia. - Suuri on mahti Suomessakin, - Opittu omassa maassa: - Ruvetaanpa Runkkolasta, - Otetaan järven ojasta - Ajanlasku lapsillemme, - Taikka tuosta Tampereesta, - Kaupungista kaunihista, - Muistomerkit muorillemme. - - Kaupunki on kaunis siellä, - Joss' on kauppa kaikenlainen. - Pantu on paperiruukki - Kylän kuuluisan lisäksi, - Juuri julkinen rakennus - Jossa arkkia asuupi, - Paperia sangen paljon, - Hyvempätä, huonompata - Kansan kaiken tarpeheiksi. - Kukas arvaapi asian, - Ymmärtääkö yksi meistä - Sy'änmaassa syntyneistä, - Kuinka korkiat asiat - Pannahan paperin päälle. - Sitä maalla ja merellä - Kaikin ai'oin kaivatahan, - Sekä sota että rauha - Arkin päälle päätetähän; - Kuninkaat ja keisaritkin - Sitä pöy'ällä pitävät; - Tätä aatelit anovat, - Sotaherrat hankitsevat, - Tuota tuomarit kysyvät, - Kaikki pispatkin pitävät, - Hengelliset herrat kaikki, - Suurimmasta pienimmähän; - Kaikkinaiset kauppamiehet - Suuret summansa panevat - Pännällä paperin päälle. - Paperia paljon vielä - Oppipojat ostelevat; - Taitaapi talonpojatkin - Tuota turmella vähäisen, - Osan pikkuisen pilata. - Yli summassa sanottu: - Tätä maalla ja merellä - Kaikin ai'oin kaivatahan, - Kaupungissa ja kylissä - Kesän, talven tarvitahan. - Kirjat kaikki hengelliset. - Kaikki kartat maallisetkin, - Tätä ainetta anovat. - - Tämän täh'en tarvitahan - Ruukin herralla halua, - Että piisaisi paperi, - Huoli ruukin riivarilla, - Ett' ei puuttuisi paperi. - Täst' on vielä ilmeiseksi - Lumppu-vouville varoitus, - Että tarkasti tapailla - Paperiksi vanhat pai'at - Hankkia halun perästä, - Lii'at liinaiset kokohon, - Kuletella suuret kuormat - Talvikau'et Tampereelle. - - - -44. Turun palosta. - - - Pääskynen teki pesänsä - Laulu-lintu laitoksensa, - Tälle maalle tultuansa, - Katon alle kartanolle. - Siinä siitteli sukunsa, - Kasvatteli kaltaisensa; - Vaan ei saanut sille vielä - Laulu-ääntä laitetuksi - Tällä maalla täy'ellistä. - Otti matkan ulkomaalle - Mennäkseen meren ylitse, - Siellä nuoret nuotin oppi, - Lapset laululle osasi, - Kerkeisi keväillä tänne, - Pani sanat säntillensä, - Aivan äänellä samalla, - Emän entisen tavalla. - - Saman linnun laatuisiksi - Papin pojat pantaneenko, - Kun ei koskana kotona, - Ikänään isän tykönä - Saaha niistä saarnamiestä, - Menevätä messun töille, - Ennenkun etäällä käyvät, - Aina aikansa asuvat - Akatemian tuvissa. - Siellä ne sanoja saavat, - Miehet miehiksi tulevat, - Astuviksi alttarille, - Meneviksi messun töille. - - Vaan se oiva oppi-huone - Akatemia Turussa, - Jok' oli kaikelta koh'alta - Juuri julkinen rakennus, - Joutui valkean varaksi - Tuimassa Turun palossa, - Joka siellä seinät särki, - Kivi-muuritki murensi, - Kaasi kirkon kelloinensa, - Torni-uurit urkuinensa, - Monta kallista kalua, - Jotk' on kaikki kaivattavat. - Kuss' on kulta ja hopea, - Kussa vaski, missä rauta, - Tina tuhkana vajosi, - Posliini kävi poroksi, - Lasi lankesi muruiksi; - Talot ja talon tavarat, - Katupuo'it kaikkityyni, - Tässä täysineen menivät, - Nousivat nojassa tuulen - Pilven mustan muotoisiksi - Ala taivahan tasaisen. - - Te'eppä mulle muistokirja, - Ve'äppä vuo'elle lukunsa - Parahaksi passoava - Milloinka tämä tapahtui. - Silloin pisti sulkamiehet - Tekivät täh'en tuhannen - Kah'eksan numeron kanssa, - Joka satoja sanoopi, - Lisäsivät siihen siitte - Kyllä kaksi kymmenystä - Vielä siitten viimeiseksi - Selvän seitsemän numeron. - - - -45. Väinämöisen veljenpojasta. - - - Väinämöisen veljenpoika - Otti kuusesta oravan, - Petäjästä pöyryhännän; - Kantoi ensiste etehen - Kuusen kuivia käpyjä, - Siitte toi on tuorehia, - Kantoi kauroja väliste, - Heitti heiniä sekahan. - - Hän teki tekoa tuota - Kokonaista kolme vuotta; - Muuttu orava oriiksi, - Tulipa oronen oiva, - Yli korttelin yh'eksän, - Häntä pitkä, harja paksu, - Lautaset hyvin leviät; - Vaan ei kasvanna kaviat, - Kyllä kynsille kokoa. - Väinämöisen veljenpoika - Arvasi asian uu'en, - Katseli ajokaluja, - Suihtet suuhun, päihtet päähän, - Antoi puntista punoa, - Riimut rautarenkahista, - Teki länget tervaksista, - Luokin karhun kylkiluista. - Ajoi tuonne tunturille, - Meni jäiselle mä'elle, - Pysy kynnet kalliolla, - Ei livennyt liukkahalla. - - Ajoi aikansa mäkeä, - Tuuritteli tunturia; - Laskihen Lapin kedolle, - Sille suurelle sileelle. - Siellä ajoi aikalailla, - Aikahollia hojotti, - Lapin kammiot kumohon. - Lapin äijät ne ärisi, - Pienet poikaset porisi, - Ei hän siitä säikähtynyt. - - Viimein mielehen majahti, - Äijän tolkkuhun tolahti, - Kuulustella kuoharia, - Saahaksensa salvuria - Orihillensa hyvälle. - Kun ei kuullut kuoharia, - Eikä saanut salvuria, - Innosti itse samassa; - Teki tulen tervaksista, - Pani pai'an palkeheksi, - Alakiven alasimeksi. - Takoi veitsen vuoren alla, - Kirkasti kiven välissä. - Veti sillä veitsellänsä, - Puotti kellukset kedolle. - Ei hän köysiä kysellyt, - Eikä kaatanut oroa, - Teki salvon seisoalta, - Vaan ei suonia sitonut, - Eikä solminut sanoilla. - - Veri pääsi vallallensa, - Tulipa puro punainen - Lakeelle Lapin ke'olle. - Ruuna horjaten horusi, - Äijä itki ja porusi - Veren juoksun julman täh'en. - Livahti Vipulan Liisa, - Häilähti tähän hätähän, - Sylkäsi syl'en tulisen - Ruunan reisihin välihin, - Tuli solmut suonten päihin, - Kuivi se puro punainen. - Sanoi äijälle samassa: - "Jos olet itse isäntä, - Mä olen itse emäntä, - Kaksi kauppaa tekeepi, - Omallansa kumpanenkin. - Ota peura, anna ruuna, - Viel' annan vähän väliä, - pikkuruisen päällisiä." - - Väinämöisen veljenpoika - Heilutteli helmojansa, - Teki kaupan, ei katunut; - Astui peuran ahkiohon - Ajoi tuonne tunturille, - Meni jäiselle mä'elle. - Äijä parka äkkinäinen - Ei hän ohjata osannut, - Eikä kierteä kiviä, - Eikä pel'ätä petäitä. - Alta ahkio hajosi, - Pää se kiljahti kivehen, - Aivot kaatui kalliolle. - Peura pötkähti takaisin, - Haki vanhan haltiansa. - - Liisa arvasi asian: - "Nyt on kuohari kumossa, - Hevoslanko langennunna." - Istui kohta kiirehesti - Ruunan ruskean rekehen, - Haki peuran haltiata. - Tuon hän löysi tunturilta, - Puotti aivot äijän päähän, - Pani päälle peukalonsa. - Pianpa sekin parani, - Tuli aivan terveheksi. - - Väinämöisen veljenpoika - Alkoi nai'a ja nahista, - Siitten istuivat yh'essä - Ruunan ruskean rekehen, - Laskivat Lapin ke'olle. - - Väinämöisen veljenpoika - Sanoi Liisalle samassa: - "Pane paljolta patahan - Hirven huulta, peuran kieltä, - Kyllä mä hapanta hankin." - Tuotti viinan Torniosta, - Hoiti Oulusta olu'en, - Kutsui vanhan Väinämöisen - Vielä siihen soittajaksi. - Setä vanha siinä soitti - Hau'inluista harppuansa, - Että kalliot kajahti, - Vuoret urkuna ujersi, - Kivet hyppi kankahilla, - Nä'illä pelmusi petäjät. - Häät loppui, väki hajosi, - Väinämöisen veljenpoika - Teki talon ensimäisen - Lakeille Lapin ke'olle. - Siinä vaati vaimoansa, - Likisteli Liisoansa, - Siit' on saatu salvuria, - Siitä kuoharin sikiä. - - - -46. Ilmarisesta. - - - Itse Seppä Ilmarinen - Kerran kengitti hevosta, - Reistasi rekivetosta, - Vaskesta oli vasara, - Hopeaiset huohtinvarret. - Veisteleepi värkkiänsä, - Käänteleepi kenkiänsä. - Pih'it pikkusen ramahti, - Jopa heilahti hevonen, - Sälkö säikähti äkisti, - Potkasi jalan pitäjän, - Kirvotti kisällipojan - Polviketran porstuahan. - - Siinä seppä Ilmarinen - Vähän suuttua suhahti, - Otti ryypyn oivallisen, - Pullon kulkusta kumosi, - Veti maahan marhaminnan, - Ruuvipenkkihin rutisti, - Turmeltihin lapsen tuutu, - Pöytä honkanen hajosi. - - Seppä otti uu'et neuvot - Köytti kuoharin tavalla, - Sitoi salvurin mahilla. - Ennättääpi ensimäisen - Naulan kenkähän nakata. - Siitte sälkö sääriänsä, - Soristeli sorkkiansa; - Katkesivat kaikki nuorat, - Nousi melkonen meteli. - Kaatoi kiukahan kivisen, - Löyhytteli leipäuunin. - - Emäntä ovelta katsoi, - Se antoi sepälle neuvon, - Sepä pisti tuiman tuuman: - "Eroita etuinen jalka, - Ota oikea kavia - Poikki polvesta sahalla. - Kuse kuumia vesiä, - Suihkauta suonten päälle." - Sen teki seppä samassa, - Kantoi kavian pajahan, - Takoi kengän siellä kiinni, - Takoi toisenkin kovasti, - Jopa kohta kolmannenkin, - Saman neuvon neljännelle. - Eipä hyppinyt hevonen, - Eikä sälkö säikähtellyt, - Pysyi kengät kesti kauan, - Yli kymmenen yh'eksän - Ajastaikoa ajella. - - - -47. Panenta rokosta. - - - Suvahteeko Suomen kansa, - Salliiko Savon isännät, - Että kiitän keisaria, - Ylivaltoa ylistän, - Joka aina ajan kunkin - Asetukset armolliset - Luotansa lähetteleepi, - Joka vaksiinin valitsi, - Ylensi myös ymmärryksen - Rokon entisen etehen. - Ei miehet etelämaalla, - Eikä pojat pohjan alla - Liene luontoa samoa - Vasten vaksiinin panoa. - - Nyt kun kulkeepi rupuli, - Vaeltaa tuo vanha herra, - Joka on Jumalan tauti, - Kysyen kyliä myöten, - Tahtoen talossa työtä: - "Laita lapsia käsiini, - Minä mestari likellä." - Vanha saapi vastauksen: - "On mulla tuvassa tuolla - Musikoita muutamia, - Ilman arvitta jokainen." - Vaan jos vaksiinin pania - Sille samalle sanoisi: - "Minä tai'an rokkotau'in - Teh'ä tiellä työttömäksi:" - Saisipa samassa kuulla - Kovan kohta vastauksen: - "Olkohot ololla sillä - Vanhan luojansa varassa, - Turmissa totisen herran! - Jos saisin satakin lasta, - Tuhansia tuuvittaisin, - Empä antaisi sinulle. - Siitä synnistä minua - Varjele, vakainen luoja, - Että pieneni panisin - Tahallani tautiseksi." - - Mutta muistakaa musikat, - Arvatkaa asian laita, - Kun ennen oletten ollut - Rupulin ruman käsissä, - Joka teillen arvet antoi, - Otti kasvon kauneu'en, - Teki monta turmiota, - Sokeata silmäpuolta, - Rasitteli rampausta. - Arvatkaa asia uusi, - Kuinka käypi vaikeaksi - Keisarille korkealle - Vaatia väkisten teille, - Sakon haastella hakea - Omituista onneanne, - Vahingoita välttämähän. - - - -48. Syyhelmästä. - - - Syyhyn synty syntisestä: - Syyhy syntisen toveri, - Se on maassa moitittava, - Vihattava viivakuono, - Jok' ei anna öillä maata, - Eikä päivillä levätä. - Kyllä kynsiä kysyypi, - Kaikki vuoleepi kuluksi. - - Sill' on monta seuramiestä! - Apulaisina ajokset, - Märkäkuplat kumppalina. - Kyytimiehinä kipeät. - Joist' on vastus vanhoillakin, - Aikavä'elläkin asia. - - Siinä se siivon tekeepi - Kun tuleepi tuutusehen, - Kätky'ehen käännähtääpi - Itkettää imevät lapset, - Paruttaapi pikkuruiset. - - Niin se on nimeltä syyhy; - Vaan on varsin viekas vieras. - Kun se kulkeepi kylillä, - Tuleepi talon tupahan, - Hetikohta hän kysyypi: - "Onkohan likellä kaivo, - Saako tuossa saunapuita, - Onko ko'ottuna kesällä - Vastoja varaksi talven? - Oisin taassa yötä ollut, - Kaksi kaikkien enintä." - Siitte saatua siansa - Ensin kinkun kääntimiä - Kitkuttaapi, kutkuttaapi, - Näppylöitä näytteleepi, - Väistäksen vähän ylemmä, - Reisille rehenteleksen. - Siitä annaksen ylemmä, - Väännäksen vähän etemmä, - Hajoitaksen hartioille; - Sieltä kautta kainaloien - Käsivarsille valuupi, - Välit sormen väänteleepi; - Tuo tuoll' on tapana ollut - Monen muorin muistoajan. - - Syy on syyhylle sanoa: - Kuules, syyhy, kun sanelen, - Saat nyt tästä kumman kyy'in, - Löy'ät kyy'in löylyttömän: - Pistän pääsi pik'öljyssä, - Neuvon siitte neljä tietä - Sy'änmaalle synkeälle, - Kust' ei miehet milloinkana, - Ihmiset sinä ikänä - Näille maille matkustele. - - Jos et siellä öitä olla - Tarkenisi talvisia, - Pistäte karhun pesähän, - Kontion peräkololle; - Kutkuttele, katkuttele, - Kutauta karhun kuvetta. - Elä, syyhy, sikiä huoli, - Vaikka on vihainen karhu - Karhu kaikella kurilla, - Perijulma persieltä; - Ja jos karhu käänteleksen - Eli annaksen pakohon, - Ota häntä häppöihinsä, - Ve'äte villojen sisähän. - Sen tie'än toteen sanoa, - Saat sa siinä kumman kyy'in, - Kyy'in kyllä toisellaisen - Kun on myötä matkamiehen, - Kulkiessa kaupunkihin. - - Tie'än vielä toisen keinon: - Voi'e on jo valmistettu, - Kauan aikoja katsottu, - Varsin vanhoilta ukoilta, - Jok' on tehty tervan kanssa - Keltiäisen keltaisesta, - Kusiaisen kutkelmasta; - Sillä sä siveltänehen, - Pantaneen paha pakana - Tielle tietämättömälle, - Talviselle taipaleelle, - Sanattomalle salolle. - - - -49. Omasta elämästänsä. - - - "Vuosi vanhan vanhentaapi, - Kaksi lapsen kasvataapi." - Sama se minulle sattui; - Niinkun on minun nimeni, - Niin on ruumihin rakennus - Kohta maahan kaatumassa. - - Lassa lauluja latelin, - Tulin siitä tuntemahan - Vielä puolet puustavia, - Aloin kirjoittaa kynällä, - Ja panna paperin päälle - Jouto-aikana jotakin - Miesten muihenkin katsella, - Tulevaisten tunnustella. - Piti kyllä kyntämänkin; - Koko viikot vieretysten, - Kulkea kuressa aatran. - Kynä kuivi sill' ajalla, - Leveämmäksi levisi, - Aatran kär'en kaltaiseksi. - - Olin oppinut ojalle, - Viivyin siellä toiset viikot, - Kuivi läkkini kuraksi, - Ei juossut kynästä kyllin. - Palotyössä paljon uuvuin, - Siellä silmätkin pilauntui, - Näkö oli niistä näistä. - Elon aikana enemmän - Sirpin kammissa kamusin, - Viikot viljoa kokoilin, - Suunnitelin sunnuntaina - Piirteä paperin päälle, - Mikä mielessä makasi. - Olipa käsi ol'asta - Kovin käynyt kankeaksi, - Oli se kanssa kyynäspäästä, - Kaiketikkin kalvosesta. - Eipä peukalo pitänyt - Kylläksi kyneä kiini, - Koko koura painoi paljon, - Se painoi paperin puhki; - Eikä tullut miehen mieltä, - Ett' oisin heti her'ennyt, - Työstä turhasta lakannut. - - Palkka mulle maksettihin, - Vieteltihin viinan kanssa. - Pyytihin aluksi ensin - A:ta, B:tä antamahan, - Viimein virret tykkänänsä, - Koko laulut laittamahan. - Se oli opista voitto, - Että jou'uin juomariksi, - Ratkesin kylänratiksi. - Kaikk' on virret verrattavat - Semmoisen sepän tekeihin, - Joka ahjolle ajaapi, - Hiilet polttaapi poroksi, - Rau'an tuiki turmeleepi, - Ei kunnon kalua saahen. - - - -50. Kuolemasta. - - - Kaikki luonto kauhistuupi - Kuolon tullessa tupahan, - Hellä luonto hämmästyypi - Tuohon tuimahan tapahan, - Kun ei valta vanhemmilla - Yksin lastensa ylitse, - Eikä puolta puolisolla - Toisen puolesta puhua; - Ei ole lapsilla lakia, - Viepi vanhemmat molemmat, - Lyöpi kuolema kumohon. - - Tämän Aatami alotti, - Luoja lopun tietäneepi, - Aatami isä imeisten, - Eeva äiti ensimäinen. - Ei ole sitä sanottu, - Kumpi heistä ensin kuoli, - Siitä vaan on vahva tieto, - Ett' on kuollut kumpanenkin. - Muut ne menevät perässä, - Varsin vaipuvat sekasin, - Niinkun ilmassa itikat. - Kaks' on miestä kaikkinensa, - Ne on Enok ja Elias, - Jotk' on päässyt kuolematta, - Tuskin kolmatta tuleepi. - - - - -VII. Lauluja ja virsiä. - - - -1. Jänikselle. - - - Ah sinä jänis parka - Kuinkas olet arka! - Niin sun tosin tulee olla'kin; - Se on luonnon laki, - Tarves kanssa vaatii, - Vaara vielä pyörii siittenkin; - Ei ole pitkää suuta, - Eikä hammasluuta, - Ei myös suurta voimaa, - Eikä kynttä julmaa; - Siitä olet vapa, - Et sinä ketään tapa, - Et sie etsi saa'a voittoa. - - Ajat ensimmäiset, - Pojat pienimmäiset - Ilman linnutkin ne iskevät; - Isästä ei ole turvaa, - Äitin neuvo ou turha, - Oman onnen nojaan laskevat; - Pesää heille ei tehdä, - Suurta ei vaivaa nähdä, - Emät ei ne anna, - Leipää kaukaa kanna, - Kesäksi harmaa takki, - Talveksi valkea turkki, - Valmistettu on vanhemmiltansa. - - Kaikki kun maalla käyvät - Häntä peljättävät, - Paitsi omaa hyvää sukua, - Metsän pedot vahtaa, - Kissat, koirat jahtaa, - Kumppalista ei ole apua. - Jos pyyn lennon kuulee, - Senkin haukaksi luulee, - Ei voi sotaa nostaa, - Poikain puolta kostaa, - Pakko ottaa täytyy - Kussa kolo löytyy - Mikä linna lienee vieläkin. - - Tulee syksykuura, - Metsämiehet luuraa, - Varsin tarkan vaarin ottavat; - Jälet luoksi vetää - Kierosilmän kiertää - Leposiaan hänen pettävät. - Kerran keksii hyyryn - Löytää pienen lymyn, - Kohta rikkoo rauhan, - Antaa paukun pahan; - Ei se muuksi muutu, - Ruvaksi on hän luotu - Pyyten tuota pannaan pyytäkin. - - Tulla talvikeli, - Pannaan toinen peli, - Mikäs siitte miehen mielessä? - Jänis antaa alun - Hyppää hyvän polun, - Virkut värkit taas on tallessa. - Monet kummat koukut, - Juuri julmat loukut, - Sangen kovat sangat, - Varsin vahvat langat; - Jos se käypi laatuun, - Niin on saalis saatu, - Mieltä tarkoin tuossain tarvitaan. - - Jo nyt lienee tässä - Kyllin jäniksestä, - Ei hän meidän mieltä tarvitse. - Häll' on ruumis raitis, - Leipä aina valmis, - Vähä ruoka hänen ravitsee. - Pitkän paaston pitää, - Ei pane kokoon mitään; - Siellä taikka täällä - Ei ole toisen tiellä, - Käy'en eli juosten, - Syö'en, maaten, nosten, - Siittämään on sievä sukuaan. - - Kun nyt tämän kuulet - Mitäs tuostai luulet? - Etsi ylös oma elämäs: - Vaarat vaikiammat, - Kahta kauhiammat, - Ehk' on omassakin e'essäs. - Jos niin olet raitis, - Kuolemahan valmis, - Kun on jänis raukka - Altis joka aika. - Pian jänis kuolee, - Mutta meillen tulee - Kuolemassa kova metsämies. - - - -2. Häälaulu. - - - Noh miehet, miehet veikkoset! - Näin näitä häitä juo'aan: - Lopussa viel' ei entiset - Ja toista aina tuo'aan. - - Vaan ei täällä kauvan eletä, - Et päälle tämän päivän, - Jos ei vaan poikia laiteta, - Kihloja kylään viemään. - - Pianpa tästä paikasta - Ukot uralle joutuu, - Kohmelon saavat palkasta, - Kuinkas se käypi laatuun. - - Vaan laita pojille naiminen - Niin pian, kuin he täyttää - Viis vuotta päälle kymmenen, - Jos kohta pieniksi näyttää. - - Et sitte puutu pitoja, - Jos muutoin onni seuraa; - Voi tyhmät pojat jotk' ei nai, - Pii'atkin teille nauraa. - - Miks' ette liiku liukkaammin - Näin aika asioissa, - Ja puhu piioille sievemmin - Kuin huokii teille tuossa? - - Vai eikö olle tullunna - Teille oikiata käskyy, - Ettekö ole kuullunna - Sitä vanhaa sananlaskuu: - - Se kaikkiansa katuupi, - Ken nuorta naimistansa; - Sitäpä kaikki kiittääpi, - Ja se on tosi kanssa. - - Kun lassa lapsen tekeepi, - Ja onni pojan antaa, - Niin silmillänsä näkeepi, - Että se neuvo auttaa. - - Toisia tehdään paraillans', - Toiset jo työtä vääntää; - Kun terve lienee vanhin laps', - Jos poika on, niin kyntää. - - Sanoisin vielä sanoja, - Jotka toisiansa vastaa, - Ja eivät olisi vanhoja, - Jos noita kuulla lystää. - - Vaan ellei ensin ehdolle - Nyt panna paloviinaa, - Niin minä sanon miehille - Olkoonpa se sinään. - - Tämäpä ompi kulkulle, - Kun rattaillen ihra; - Nyt laulu lankee nuotille, - Eik' yhtään kaipaa kirjaa. - - Kas nyt mä tahdon tanssia, - Jos suinkin konnat kestää, - Nyt on mulla mieli marsia, - Jos ei vaan vanhuus estä. - - Kun ennen viulut vinkasi, - Huonotkin silloin yr'tti; - Kun pelimannit pelasi, - Vanhatkin vähän hyppi. - - Vanhat pitävät varansa, - Etteivät ensin huoli, - Vaan kunpa saavat päähänsä, - Virkuksi syttyy mieli. - - Ei malta enään istua, - Vaan jalan kah'en kanssa - Kokevat kohta astua, - Eikä kaipaa lakkiansa. - - Mieli myös nuorten tekeepi, - Kun viulun äänen kuulee, - Ja naurusuulla näkeepi, - Että vanhat tanssiin tulee. - - He pian koko joukolla - Lähtevät lattialle, - Tekevät tansin taidolla, - Jos minkä pelin jälkeen. - - Pojat ne polskan hyppelee, - Vaan vanhat sinne tänne - Nurkasta nurkkaan kiitelee, - Yhteenpä tuokin käynee. - - Pojat ne ensin pyytävät - Sulhasta suosiolla, - Väkiste viimein vetävät, - Jos ei se tahdo tulla. - - Morsianpiiat puhuvat: - "Eiköhän me jo mennä!" - Vaan yritykset viipyvät - Likellen illan päivää. - - Sitte ne temput tekevät, - Kun kokit maidon keittää, - Ja tansin koukut kokevat, - pois nutut päältään heittää. - - Isäntä itse ilossaan - Istuu putelin viereen, - Kurkisteleepi kuppiaan, - Mielessä mikä lienee. - - Hän taiten kantaa, kallistaa - Kullenkin kupin viinaa, - Käskee myös ottaa palasta - Sen jonka mieli pitää. - - Viina se sitte välehen - Nostaapi ilon vallan, - Ja laulu yltyy äänehen, - Va ralla ralli ralla. - - Vaan joka paikat pahentaa - Ja räyhyää ja ryskää, - Sen miehet väestä vähentää, - Ja pojat poies viskaa. - - Jokainen tuon nyt ymmärtää, - Mihin se sitte pannaan, - En tuota huoli nimittää, - Ja lasten kuulta laulaa. - - Ken ei taas tahdo tanssia, - Kun kuulee kurauksen, - Hän saapi jouten kollottaa - Sen polskan purauksen. - - Ei siihen panna pakkoa, - Pitäköön mielen päässään. - Ja olkoon ruokain kantaja, - Sill' ompi työtä työssään. - - Tai tupakkia polttakoon, - Ja jaaritelkoon juttui, - Toistansa kylkeen korkatkoon, - Ettei se uneen nukkuis. - - Vaan minä vainen yritän - Sulhasen kanssa tanssiin, - Oluttakin, jos taritaan, - Ensin kulahuttaisin. - - Nyt mielelläni läh'enkin - Jos aivan yksinäni, - Vaan täytyy tulla mui'enkin, - Kun nousi pelin ääni. - - - -3. Omistus Nuorelle vaimolle häissä. - - - Mä sanon suuren kiitoksen, - Ja kiitoksia paljon, - Se on mun velvollisuuten', - Ja mielelläin sen sanon. - Vaan se on sitä värkkiä, - Kuin itse kukin tietää, - Ettei se täytä säkkiä, - Vaikka sitä paljon pietään. - - Mutta jos aika antaisi - Laulella nuorell' vaimoll', - Ja vanha väki salleisi - Puhella onnen toivoll', - Niin minä mielialani - Ilolla ilmoittaisin, - Ja sanoisin ne sanani, - Kuin tullessani löysin. - - Jumala kaikkivaltias, - Se hyvä onnen isä, - Aviosäädyn haltia, - Kuin sitä aina lisää, - Antakoon sinun askeleis - Tääll' onnelliset olla, - Ja päälle pannut askareis - Hyvästi toimeen tulla! - - Suokoon sun saa'a saalista - Silloinkin, kosk' et luule, - Ja enemp' olla valmisna, - Kuin tarvestakaan tulee! - Hän onnen sulle antakoon - Karjalles katsojaksi! - Toimi sinulle pantakoon - Talossa haltiaksi! - - Ett' onni sinnn maatessais - Jo hyvän neuvon pitäis, - Ja toimi sinua nostessais - Kä'estä ylös vetäis, - Taluttais toimituksissais - Pitämään järjestyksen, - Ja siivon asumisessais, - Se tuo sulle ylistyksen. - - Ja koskas olet kulkenut - Pois sinun isäs luota, - Ja myös sen oven sulkenut, - Josta nyt sinua tuo'aan, - Onni sulle olkoon parempi, - Kuin sinun oma isäs. - Sillä se on häntä vanhempi, - Ja tavaroista rikas. - - Olet jo eron ottanut - Sun äitis kartanosta, - Seuraamaan itses antanut - Nyt tätä nuorta miestä; - Toimi sulle töitä neuvokoon - Enee kuin oma äitis, - Varemmin tähtes valvokoon, - Ett' aina hyvin kävis! - - Ja niinkuins olet siunattu - Aikahan tähän asti, - Ja kaiken aj'an suojeltu, - Kun olet ollut lapsi, - Niin onnellinen, siunattu, - Olkoon sun ikäs vielä, - Jos pian olis aivottu - Sun äitiksikin tulla! - - Se sama onni olkohon - Silloinkin valvomassa, - Ja lapsesi kukoistakoon - Kuin sinä itse lassa! - Vaarat ja vastoinkäymiset - Pa'etkoon silloin poies, - Ja vuorokau'et iloiset - Astukoon aina e'es! - - Että sun lapses kasvaisit - Rauhass' ja tervey'ess', - Kuin istutukset seisoisit - Isäns' ja äitins' e'es', - Ja sitte teille tekisit - Vanhemman palvelusta, - Ja joka päivä etsisit - Perheellen elatusta! - - Suokoon myös teidän suvusta - Maan perilliset tulla, - Omista teidän pojista - Myös kyntömiehet olla, - Jotka perintömannertans - Toimell' asua taitaa, - Omalla käsivarrellans; - Niskaans' ei orjaksi taita. - - Tai on mun toivotukseni - Hyvästä aivoitukseni, - Aljettu sydämestä, - Hartaasta kiitoksesta; - Jumala armias isä, - Joll' ompi onnen ohjat, - Vielä paremmin tehdä osaa, - Kuin sanat tässä soivat. - - - -4. Nimismies Kokista. - - - Ruunan Kokki, Jämsän Kokki, Runtalammin Kokki, - Reikänuttu, paikkapöksy, takkukarva takki; - Kokki joka kypsen kysyi, kypsen kyllä tiesi, - Kypsen tehdä taitamata, kypsen kyllä löysi. - Kokki joka koiran juonet kaikki kyllä tunsi, - Kokki joka koplotella miehen taskut taisi. - Ruunun roisto, Jämsän jättö, kovan onnen Kokki, - Rahan kurri, velan herra, koko tämä Kokki, - Monen miehen mieltä myöten teki tämä Kokki, - Jolla oli, siltä otti, peijakas kun petti. - Siinä armo sekä hirmu rinnatuksin pantiin, - Että aivan äänetönnä iso aika oltiin. - Kaikki pere pelästyypi: "mitähän nyt tehdään" - Kokki kovin vihastuupi: "kyllä se nyt nähdään." - "Elä suutu, hyvä herra, kyllä minä annan, - Kun ma katson kassojani, tasan tässä pannaan." - Itse Kokki rahat luki, näitä meillä nähtiin, - Halttunen se värkit hankki, joilla kirjat tehtiin. - Heti kohta kestinkihin ukko akkoinensa - Kutsuttihin kirkkotieltä, vanhin poika kansa. - Piti viedä viinakannu, josta suuhun saatiin; - Kuiva ol' se kahvipannu, mitäs sille taittiin. - Eipä Kokin kestingissä haihtun't miehen hattu; - Se ol' harva viinaryyppy, joka siellä sattui. - Viekää veikot velkakirjat, kyllä Jaakko jaksaa, - Yhtähaavaa saatte rahaa, Kokki kaikki maksaa; - Mutta pienet velkamiehet yksitellen menkää, - Ettei Kokki, velan herra, paljoutta pelkää! - Veitset, piiput, viinaryypyt, kaikki hän ne maksaa, - Säkit, kontit, saavit, pytyt, tämä velkasaksa; - Voit ja talit, kenkäparit, vaikka mitä otti, - Palsarin se poikinensa ottamassa voitti, - Tämä Kokki Kokin poika Kokin koulut käynyt, - Konstillisen Kokin mahdin koulusta on tuonut. - Jämsän joki, Rautalampi tämän Kokin tietää, - Ettei tämä Kokki ole, joka puuron keittää. - Kokin pitää pitäjästä ahkerasti ajaa, - Kerustella keittämistä, särvintä ja suolaa, - Muuta kanssa kaikenlaista, josta soppa syntyy; - Kokit ne ei paljon puista, keittohon ne tyytyy. - - - -5. Laulu, olut ja viina. - - - Löytyypi kultaa kupiksi, - Jos talonpoika tahtoo, - Hopiata housun napiksi, - Ken kaluksi sen katsoo; - Löytyy myös sanoja virsiksi, - Kun etempätä etsii, - Ja laitteleepi lauluiksi, - Runoiksi tehdä viitsii. - - Vaan aina tulee varoa - Ne monet väärät värsyt. - Ettei laki sua sakoita, - Ja pane pahat reisut; - Niin saatin laulaa helistä, - Ett' oikein seinät soipi, - Olutta juo'a välistä, - Kun kallo kantaa voipi. - - Se mielen tanssiin taivuttaa, - Antaa myös vähän voimaa; - Kyll' uni muuten saavuttaa, - Jos välill' ei saa hoivaa. - Ja tekin, nei'et naitavat! - Sen kernahasti suotte, - Myös olette yhtä taitavat, - Jos itse vähän juotte. - - Miehellen ei tuo mitään tee, - Jos ryypyn, kaksi ottaa, - Vaan kolmas mieltä koittelee, - ja neljäs älyn voittaa. - Viinasta ei tule viisaus, - Kun sitä paljon ryyppää, - Vaan kevyt mieli, kerkeys - Sen kanssa olla pyytää. - - - -6. Pahasta ja kalliista ajasta. - - - Kyynelten kanssa katselkaam, - Murheella myöskin muistelkaam, - Kuink' aik' on tullut pahaksi, - Paavalin sanat to'eksi! - Siis tarkka silmä tarvitaan, - Jos ajan merkit arvataan. - - Julkinen jumalattomuus, - Ja syvä synnin turmelus, - On ylivallan ottanut, - Peräti kansan pettänyt; - Ei aikaa enää osteta, - Vaan turhuu'essa tuhlataan. - - Ilma kutsutaan kovaksi, - Kun se näyttääpi raittiiksi, - Vaan sitä vastaan pahaksi, - Koska se muuttuu myrskyksi, - Tuimaksi tuulen voimaksi, - Rakeiksi raju-ilmaksi. - - Aikaa samalla tavalla - Monella muotoo turmellaan, - Kun paha siemen kylvetään, - Niin turmelusta niitetään; - Aika on aivan pahennut, - Sen asujat on ansainnut. - - Jos tämän sa'an alkua, - Kolmenkymmenen kulkua, - Kaikilta puolin katsellaan, - Muutokset kaikki muistellaan, - Mustat on ollut muutokset, - Ja paikoin paljot puutokset - - Valtakunnat on vaihtuneet, - Ja miehet miekkaan kaatuneet: - Leskein luku on lisäännyt, - Orpoin osa on vähennyt; - Idästä isot sanomat - Ain' alinomaa kuuluvat. - - Koleran kova sairaus - On yksi uusi vitsaus, - Se itämaalla ilmestyi, - Jo lähes meitä lähestyi, - Suuret on miehet surmannut, - Halvatkin hautaan kaatanut. - - Elementit myös suuttuivat, - Ja vihamiehiksi muuttuivat, - Pilvet pitävät kasteensa, - Maa halkielee kuivasta, - Valkia suuren vallan saa, - Kylät ja metsät kukistaa. - - Kaupungin palot kauhiat, - Suomessa suuret surkiat, - Lasten leivän lyhentäneet, - Vanhain varan vähentäneet; - Kaikkia silloin kaivataan, - Kun tulen töitä tutkitaan. - - Jo mainitulla ajalla, - Sa'an yh'eksän alulla, - Kapunti vanha _Kaarlepyy_ - On valkian vaaran kärsiny, - _Raahe_ ja _Oulu_ kaikkineen, - Kirkkoinehen ja kelloineen. - - Kuuluisa kylä _Turku_ myös, - Valittu vanha rakennus, - Armottoman ja ankaran - Kautta väkivallan, valkian, - On ollut paitsi onneaan, - Tavaroitaan ja tarpeitaan. - - Monta kaunihinta kirkkoa - Suuresta Suomen saaresta - On tuli myöskin polttanut, - Ja paljon työtä tuottanut; - Ei silloin leipää hankita, - Kun tulen töitä parsitaan. - - Maat, kylät, suojat polttanna, - Talot ja taloin tavarat; - Elatus-aine aivottu - On tulen suuhun survaistu; - Kaikkia silloin kaivataan, - Kun tulen töitä mainitaan. - - Kaikkia näitä katsellaan, - Pahaksi aika arvataan, - Siis aikaa armon ajalla - Aina pyytäkäämme parata, - Odottaen parempia - Tulevaisia aikoja! - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK VIISIKYMMENTÄ RUNOA JA KUUSI -LAULUA*** - - -******* This file should be named 59544-8.txt or 59544-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/9/5/4/59544 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |