diff options
Diffstat (limited to '59459-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59459-0.txt | 6086 |
1 files changed, 6086 insertions, 0 deletions
diff --git a/59459-0.txt b/59459-0.txt new file mode 100644 index 0000000..8949efb --- /dev/null +++ b/59459-0.txt @@ -0,0 +1,6086 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59459 *** + + + + + + + + + + + +KAPTEENI SINGLETONIN SEIKKAILUT + +Kirj. + +Daniel Defoe + + +Englannista lyhennellen suomentanut + +V. Hämeen-Anttila + + + + + +Helsingissä, +Suomalainen Kustannus-O.Y. Kansa, +1910. + + + + +SISÄLLYS: + +Alkusanat. +ENSIMÄINEN LUKU + Kapina laivassa. +TOINEN LUKU + Purjehdus Epätoivon niemelle. +KOLMAS LUKU + Matka Afrikan mantereelle. +NELJÄS LUKU + Minusta tulee kapteeni. +VIIDES LUKU + Kultavirralla Sisä-Afrikassa. +KUUDES LUKU + Rynnistys rannikolle. +SEITSEMÄS LUKU + Merirosvo ja kveekari. +KAHDEKSAS LUKU + Orjalaiva tuuliajolla. +YHDEKSÄS LUKU + Laivasto Afrikan vesillä. +KYMMENES LUKU + Riistaretkiä itäisillä vesillä. +YHDESTOISTA LUKU + Haaksirikko Ceylonin saarella. +KAHDESTOISTA LUKU + Käännös elämän uralla. + + + + +Alkusanat. + + +_Daniel Defoe_ oli 59-vuotias, kirjottaessaan "Kapteeni Singletonin +seikkailut" v. 1720. Hän oli silloin toiminut kirjailijana jo +kolmekymmentä vuotta, ja juuri edellisenä vuonna julkaissut laajan +"Robinson Crusoe'nsa", josta kaikkien kansojen nuoriso tuntee +lyhennetyn laitoksen. Kesäkuusta v. 1687 melkein siihen viikkoon asti, +jona hän v. 1731 kuoli, tulvasi hänen kynästään sellainen päivän +tapauksia käsittelevä lentolehtisien liuta, että häntä täytyy pitää +tuotteliaimpana kynäilijänä sillä alalla. Mutta tästä ja monista +vankityrmässä virumistansa vuosista huolimatta hän oli ehtymätön +romaanikirjailijakin, eikä ole suinkaan hänen vikansa, että hänen monet +seikkailukertomuksensa ovat vuosisatojen vieriessä jääneet varjoon +tuota yhtä lukuunottamatta, joka on tehnyt hänen nimensä ikuiseksi. + +Syynä Defoen muiden kertoelmien unohtumiseen ovat aikakausien muuttuvat +mieliteot. Hänen sanomalehtimiesmäinen koruton tyylinsä ja selkeä +arkielämäkuvailunsa ovat saaneet väistyä vilkkaaksi tehdyn kerronnan ja +haaveellisuuden tieltä. Hienostunut maku ei hyväksynyt hänen syvistä +riveistä otettuja sankareitansa ja näiden elämän kaunistelematonta +kertomista. Mutta nykyinen aika on taaskin viehättynyt tuollaiseen +todenmukaiseen yksinkertaisuuteen ja havainnut Defoen romaaneissa +hienoa taiteellisuutta, ytimekästä aiheen käsittelyä sekä ennen kaikkea +todellisesti elettyä elämää, josta jokainen löytää hyviä opetuksiakin. + +Niinpä myöskin "Kapteeni Singletonin seikkailut" kauttaaltaan +tuntuvat silloisen ajan muistiinpanoista luotettavasti kokoonpannulta +selostukselta, jonkun maailmanharhailijan suusta kuullulta +kertoelmalta. Pienimpiäkin jokapäiväisiä yksityisseikkoja myöten +antaa Defoe tässä kuvailussaan toden kuvan oman aikansa elämästä, +piiristä, joka sittemmin merirosvoelämän hävittyä muuttui haaveellisen +romantiikan kilpakentäksi. Ajankuvauksena se on mielenkiintoinen, ja +lienee suomalaisellekin nuorisolle huvittavaa nähdä, miten 200 vuotta +takaperin sekä elettiin että -- nuorisolle kirjotettiin. Defoe on +maailmankirjallisuuden ensimäinen nuorisonkirjailija. + +_Suomentaja_. + + + + + + +Kapteeni Singletonin seikkailut. + + + + +ENSIMÄINEN LUKU. + +Kapina laivassa. + + +Jos saan uskoa sitä vaimoa, jota minut opetettiin sanomaan äidikseni, +niin olin noin kaksivuotias hienosti puettu pojan palleroinen, kun +hoitajattarekseni hankittu tyttö kerran kauniina kesäisenä iltana +vei minut Islingtonin lähellä oleville niityille muka hengähtelemään +raitista ilmaa. Tapasipa tyttö joko sattumalta tai sopimuksesta +sulhasensa, ja heidän edestakaisin kävellessään minä jäin leikkimään +naapuritalon pikku tyttösen kanssa, milloin heidän näkyvissään, milloin +pensaikossa piilossa telmien. + +Paikalle saapui tuollainen vanha vaimo, joiden julmana ammattina +kuuluu siihen aikaan olleen siepata sievän näköisiä pikku lapsia, ja +siirtomaiden istutustöihin myydäkseen isompiakin. Tulija otti minut +aina väliin syliinsä suudellakseen, ja leikki kanssamme, houkutellen +siten meidät molemmat vähän etäämmäksi. Lopulta hän palautti kumppanini +hoitajattaren luokse sanomaan, että vieras rouva oli mieltynyt +lapseen ja viihdytteli sitä, kunnes pienokainen haettaisiin kotiinsa. +Leikkitoverini lähdettyä asialleen vaimo vei minut kerrassaan matkaansa. + +Minut luovutettiin nähtävästi aluksi jollekulle kerjäläis-akalle, joka +tarvitsi kaunista pikku-lasta, saadakseen ihmisiltä armeliasta apua, +ja sittemmin mustalaisnaiselle, jonka hoivissa vartuin noin kuuden +vuoden vanhaksi. Eikä tämä vaimo koskaan antanut minun olla minkään +puutteessa, vaikka herkeämättä kuljeskelimmekin maan toisesta äärestä +toiseen. Hän ilmaisi minulle viimein, etten ollut hänen oma poikansa, +ja kertoi ostaneensa minut kahdellatoista shillingillä toiselta +vaimolta, jolta oli kuullut millä tavoin minut oli saatu. Nimekseni oli +pantu Bob Singleton. + +Hyödytöntä on tässä koettaa kuvitella minut hukanneen huolimattoman +letukan säikähdystä, tai sitä ansaittua ripitystä, minkä hän sai +isältäni ja äidiltäni näiden kauhuissaan vaikeroidessa lapsensa +kohtaloa. En ole saanut heistä mitään vihiä koko elämäni aikana. + +Hyvä mustalais-äitini ripustettiin aikanansa hirsipuuhun, kaiketikin +jostakin ammattiinsa kuuluvasta tekosesta; ja kun tämä sattui hiukan +liian aikaisin pystyäkseni vielä omin neuvoin ansaitsemaan elantoani +kulkurina, niin otti minusta pitääkseen jotakin huolta kai se kunta, +johon silloin jäin. Ainakin on ensimäisenä muistonani sen jälkeen +tepasteleminen kyläkoulussa, jossa pitäjän pappi kehotteli minua +olemaan hyvä poika, jotta minä köyhästä raukastakin sukeutuisin kunnon +kansalaiseksi, jos lukisin ahkerasti ja turvaisin Jumalaan. + +Minua lienee siirrelty kunnasta toiseen, kenties sikäli kuin nämä +kiistelivät oletetun äitini viimeisestä varsinaisesta kotipaikasta. +Lopuksi näyn joutuneen lähelle meren rannikkoa, sillä minuun mieltyi +joku laivankapteeni ja toi minut avustelemaan pikku palveluksillani +väkeä, joka rakensi hänelle laivaa Bussletonissa Southamptonin +likittyvillä. Sen valmistuttua hän otti minut mukaansa matkalle +Newfoundlandiin, vaikka olin vasta kahdentoista ikäinen. + +Tulin toimeen koko hyvin, ja miellytin kapteenia niin suuresti, että +hän nimitteli minua omaksi pojakseen. Tein kolme tai neljä matkaa +hänen mukanaan, ja vartuin vantteraksi pojaksi. Mutta kerran taas +lähdettyämme kotia kohti Newfoundlandista meidät sieppasi algerialainen +kaappari eli rosvo-alus, jälkeenpäin tekemieni laskelmien mukaan noin +vuoden 1695 vaiheilla. + +Näin turkkilaisten pitelevän hyvin raakamaisesti kapteeniani, joka +oli taistelussa saanut pirstoutuneesta sälöstä haavan päähänsä. Mutta +minua ei onnettomuus suurestikaan koetellut, kunnes tulin tehneeksi +jonkun kovaonnisen huomautuksen, muistaakseni kapteenin kohtelemisesta; +silloin minut tempaistiin esille ja jalkapohjiani suomittiin litteällä +kepillä niin armottomasti, etten moneen päivään kyennyt liikkeelle. + +Rosvot purjehtivat saalistansa hinaten Gibraltarin salmea kohti, kun +Cadizin lahden näkyvissä kaksi isoa portugalilaista sotalaivaa kävi +heidän kimppuunsa, vallaten laivan ja vieden sen Lissaboniin. En +ollut joutunut kovinkaan apeaksi vankeudestani, sillä minä en edes +osannut oivaltaa sen seurauksia, jos sitä olisi jatkunut. Niinpä en +myöskään kyennyt kunnolleen arvostamaan pelastustani, eikä se sitte +todellakaan minuun nähden käynyt täydestä, sillä kapteeni kuoli +haavoihinsa Lissabonissa, ja siten menetin ainoan ystäväni maailmassa. +Minulle palasi niin ollen melkein alkuperäinen tilani, nälkiintyminen, +lisänään vielä se haitta, että olin vieraassa maassa, missä en tuntenut +ainoatakaan ihmistä enkä pystynyt sanallakaan puhumaan puolestani. + +Kuitenkin kävi minulle siellä paremmin kuin saatoin odottaa, sillä +kun koko muu miehistömme sai lähteä minne mieli teki, jäin minä +turvattomuudessani useaksi päiväksi laivaan. Vihdoin minut sai +näkyviinsä muuan luutnantti ja tiedusti mitä tuo englantilainen +penikka täällä maleksi ja miksi häntä ei heitetty maihin. Arvasin +hänen sanojensa sisällön, ja laivan luotsi, vanha merimies, nähdessään +surkean katsantoni tuli vaillinaisella englanninkielellä ilmottamaan +minulle, että minun oli lähdettävä. + +"Minne on minun lähdettävä?" kysyin minä. + +"Minne haluat -- vaikkapa kotimaahasi, jos tahdot." + +"Millä keinoin sinne lähtisin?" + +"Mitä, eikö sinulla ole ollenkaan ystäviä?" ihmetteli hän. + +"Ei", vastasin, "ei koko maailmassa muuta kuin tuo koira", viitaten +laivan koiraan, joka oli vastikään tuonut varastamansa lihakimpaleen +viereeni, luovuttaen sen ateriakseni; "se on ollut hyvänä ystävänä ja +toimittanut minulle päivälliseni." + +"Hyväinen aika", puheli luotsi, "pitäneehän sinun saada ruokaa. +Lähdetkö minun matkaani?" + +"Mielihyvällä", vastasin minä. Vanha luotsi vei minut kotiinsa ja +kohteli minua kutakuinkin hyvin, vaikka raataa sain otsani hiessä. +Asuin hänen luonaan kaksi vuotta, hänen harjottaessaan ammattiansa; +sitte hän sitoutui laivuriksi eli luotsiksi don Garcia de Pimentesia +de Carravallasille, itä-intialaiseen Goaan lähtevän portugalilaisen +galeonin eli karakin kapteenille. Heti toimensa saatuaan hän pani minut +laivaan hoitelemaan kajuuttiansa, jonne hän oli varannut yltäkyllin +väkijuomia, säilytettyjä hedelmiä, sokeria, mausteita ja muuta hyvää +omiksi matkaeväikseen, jälkeenpäin muka vaatevarastonaan säilyttäen +sinne melkoisen määrän europalaisia kauppatavaroita, kuten hienoja +kudostöitä ja palttinoita sekä poijia ja muita villakankaita. + +Jos olinkin nuoruuden huolettomuudessa haluton pitämään minkäänlaista +päiväkirjaa tästäkään matkastani, vaikka isäntäni siihen kehotteli, +niin aloin kuitenkin ajan mittaan silmäillä hänen karttojansa ja +kirjojansa. Ja kun osasin välttävästi kirjottaa, ymmärsin hiukan +latinaa ja vähitellen opin portugalinkieltäkin, niin pystyin päällisin +puolin perehtymään merenkulkuoppiin, vaikk'en siinä määrin kuin +saattoi katsoa tarvittavan suoriutuakseni siitä seikkailu-elämästä +mikä minun kohtalokseni koitui. Sanalla sanoen, opinpa yhtä ja toista +tällä matkallani portugalilaisten parissa; eritoten kehittyi minusta +julkea pitkäkynsi ja kehno merimies, ja luulenpa voivani vakuuttaa, +että he ovat maailman kaikista kansakunnista pätevimmät opetusmestarit +molempiin. + +Poikkesimme Itä-Intian matkallamme Brasilian rannikolle. Eihän se +tosin ollut tolan varrella, mutta sinne kapteenimme ensin suuntasi +kulkumme joko omasta alotteestaan tai omistajien määräyksestä. Kaikkien +Pyhimysten lahdessa, jolla portugalinkielessä on nimenä Rio de Todos +los Santos, purimme lähes sata tonnia tavaroita ja otimme lastiksi +melkoisen erän kultaa, muutamia sokerilaatikkoja ja seitsemän- tai +kahdeksankymmentä tupakkakääryä, vähintäinkin sentnerin painoisia +kukin. Niissä hommissa sain uskottua asemaani hyväkseni käyttäen maissa +isäntäni käskystä hyöriessäni näpistetyksi omaan taskuuni parikymmentä +kultamoidoria; se oli ensimäinen sellainen seikkailuni. + +Minä pääsin hyvin uutteran ja tuiki luotettavan palvelijan maineeseen +hoidellessani isäntäni minulle uskomia tehtäviä. Uuttera olinkin, +mutta pahastipa erehtyivät pitäessään minua rehellisenä. Siinä +harhaluulossaan kapteenikin kiintyi minuun suuresti ja käytti +minua tuon tuostakin omissa asioissansa; minä taasen sain auliin +ahkeruuteni palkaksi monia pikku etuja. Etenkin käytti hän minua laivan +konstaapelin apurina silloin kun täydenteli laivan varastosta omia +yksityisiä muonavarojansa, joita erityinen konstaapeli hoiteli. Ja +niissäpä hommissa monet hyvät palat solahtivat salaa minun suuhuni. + +Seitsemässä kuukaudessa saavuimme Goaan ja viivyimme siellä +kahdeksannen. Isäntäni yleensä oleskeli päivät päästään maissa, +joten minulla ei koko sinä aikana ollut juuri minkäänlaatuista muuta +tehtävää kuin oppia kaikkea mitä portugalilaisissa on pahaa; ja se +väki on petollisinta ja irstainta, röyhkeintä ja julminta kaikista +maan päällä kristityn nimeä kantavista kansakunnista. Samalla ovat he +sietämättömästä rohkeutensa pöyhkeilystä huolimatta yleensä hurjimpia +pelkureita mitä konsanaan olen tavannut. Oli tosin siellä täällä +joukossa joku muita vähemmän kelvoton, mutta juuri näiden pariin +parhaasta päästä lyöttäytyneenä minä sitä syvemmin halveksin toisia, ja +syystä kylläkin. + +Kohtalo tietenkin siten ohjaili urani alkua, tietäen että minulle +tulisi maailmassa tehtäväksi työtä, josta ei kykenisi suoriutumaan +kukaan muu kuin kaikelle rehellisyyden ja uskonnon tunteelle paatunut. +Mutta kuitenkin, omassakin pahuuden tilassani, herätti ympäristöni +täydellinen kunnottomuus minussa niin jyrkkää kammoa, ett'en alusta +asti voinut muuta kuin kaikesta sydämestäni vihata portugalilaisia, +pysyen sillä kannalla kaiken ikäni. + +Saatuani tietää, että kapteeni maksoi isännälleni puoli moidoria +kuukaudessa palveluksestani ja että hän oli myöskin merkityttänyt +nimeni laivan kirjoihin, odotin että minäkin saisin jonkun erän +itselleni silloin kun miehistölle maksettaisiin Intiassa neljän +kuukauden palkkaa vastaava tavanmukainen ensimäinen suoritus. Mutta +erehdyinpä kerrassaan; hän ei ollut niitä miehiä. Hän oli ottanut minut +hoteisiinsa hädän hetkenä, ja hänen hyötynsä vaati minua siinä tilassa +pysymäänkin, jotta olisin edullisimmin hänen vapaasti käytettävänänsä. +Armeliaisuudesta ei hän siis ollutkaan minua huostassaan pitänyt; minä +taasen olin heti laivaan tullessani olettanut jotakin palkkaa saavani. + +Pahaa aavistamatta toimitin erään miehen puhumaan asiastani, muiden +saatua rahansa. Hän tästä kuohahti sokeaan raivoon, nimitteli minua +englantilaiseksi koiraksi ja nuoreksi kerettiläiseksi, ja uhkasi jättää +minut inkvisitsionin käsiin. Eipä hänen olisi juuri kerettiläistä +pitänyt valita kaikista nimittelyistä, mitä aakkosistamme kokoon saapi; +sillä kun minä en tiennyt uskonnosta mitään, en protestanttilaisesta +sen paremmin kuin katolilaisestakaan enkä kumpaistakaan +muhamettilaisesta erottanut, niin enhän voinut kerettiläinenkään +olla. Laivan kappalainenkin, ryhtyen antamaan minulle alkeis-ohjausta +katolilaisissa opinkappaleissa, koetti isäntääni taivutella, mutta +silloin hän pauhasi, että minä en ollut hänen palvelijansa, vaan +orjansa, jonka hän oli siepannut Algeriassa, vakuuttaen minun olevan +turkkilainen veitikka, joka vapauteen päästäkseni pyrin olemaan +englantilainen. Inkvisitsionilla hän sitte uhkaili ehtimän takaa. + +Päätin karata tieheni, kun vain tilaisuuden tapaisin; mutta kun +Goassa ei ollut muita laivoja ja minut olisi maissa saatu kiinni, +niin minulla ei ollut muuta keinoa kuin kärsivällisyys. Ja senkin hän +kulutti loppuun niin joutuin kuin kykeni, sillä siitä lähtein hän alkoi +kohdella minua pahoin, ei ainoastaan huonontaen ruokaani, vaan myöskin +raakamaisesti rääkäten minua pienimmästäkin aiheesta, niin että elämäni +alkoi olla kovin viheliäistä. Kurjuuteni ja pelastumisen mahdottomuus +pani minut hautomaan kaikenlaista pahaa mielessäni. Yöt päivät pohdin +katkerata kostoa. + +Kotimatkalla päästyämme Hyväntoivonniemen tasalle ajoi meidät takaisin +ankara länsilounasmyrsky, joka pidätteli meitä kuusi vuorokautta +ulohtaalla idässä, kunnes sitte useamman päivän luovailun jälkeen +viimein ankkuroitsimme Madagaskarin rannikolle. Laiva oli kärsinyt +melkoisia vaurioita ja kaipasi korjaamista; luotsi, isäntäni, ohjasi +sen siitä syystä likemmä maata, kunnes kelluimme varsin hyvässä kuuden +kolmatta sylen syvyisessä satamassa noin puolen engl. penikulman päässä +rannasta. + +Laivan siinä viipyessä puhkesi miehistön keskuudessa jonkun +ruokaosuuksissa havaitun puutteellisuuden johdosta mitä uhkamielisin +kapina, yltyen niin pitkälle, että he uhkasivat viedä kapteenin maihin +ja omin neuvoin palata laivalla Goaan. Olisin sen suonut kaikesta +sydämestäni, sillä päässäni pyöri pelkkiä konnankujeita ja olin +kaikkiin sellaisiin valmis. Nuoresta ijästäni huolimatta minä senvuoksi +kannustin tyytymättömiä niin innokkaasti ja julkisestikin, että olin +kovin täpärästi joutumaisillani hirteen ihan elämäni alkukautena. +Kapteeni näet oli saanut jotakin vihiä siitä, että miehistöstä muutamat +suunnittelivat hänen kuolemaansa. Osittain rahalla ja lupauksilla, +osittain uhkauksilla ja kidutuksella hän sai kaksi miestä tunnustamaan +kaikki juurtajaksain. Nimeltään mainitut kytkettiin järjestään kiinni, +kunnes toisen syyttäessä toistansa oli lopulta kuusitoista miestä +raudoissa, minä niistä yhtenä. + +Vaara sai kapteenin horjumattoman ankaraksi; hän päätti puhdistaa +laivan vihamiehistään ja tutkittuansa tuomitsi meidät kaikki +kuolemaan. Olin liian nuori käsittämään hänen järjestelmäänsä; mutta +rahastonhoitaja ja yksi tykkimiehistä hirtettiin heti, ja minä odotin +muiden mukana samaa kohtaloa. En muista olinko siitä kovassakin +sieluntuskassa; ainakin itkeä tuhersin haikeasti, sillä minä tunsin +silloin tätä maailmaa varsin vähän enkä tulevaisesta tiennyt mitään. + +Mutta kapteeni tyytyikin noiden kahden telottamiseen, ja useat +syylliset saivat anteeksi, nöyrästi alistuttuansa kapteenin +käskyvaltaan ja vakautettuansa vast'edes käyttäytyvänsä +moitteettomasti. Ainoastaan viisi määrättiin soudettavaksi saaren +rantaan ja jätettäväksi sinne, ja siihen ryhmään kuuluin minä. Isäntäni +turhaan käytti kaiken vaikutusvaltansa saadakseen kapteenin armahtamaan +minut; kapteeni oli joltakulta kuullut, että minä muka olin hänen +surmaajikseen määrättyjä, ja vastaili isännälleni, että minä kyllä +saisin jäädä laivaan, jos hän sitä halusi, mutta että minut siinä +tapauksessa hirtettäisiin, joten hän saisi minun puolestani valita +minkä piti parempana. Kapteenia tuntui erityisesti kiukuttaneen minun +osallisuuteni salaliittoon, syystä että hän oli aina ollut minulle +suopea ja erityisesti valinnut minut palvelijakseen. + +Jos isäntäni olisi tiennyt mitä aikeita minulla oli ollut mielessä +hänen oman päänsä menoksi, niin eipä hän olisi valinnassaan siekaillut; +mutta kapteenia vastaan ei minulla noin julmaa aikomusta ollut. Hyvä +sallimus oli ehkäissyt minut tahraamasta käsiäni vereen, ja se sai +minut jälkeenpäin maltillisemmaksi päättämään ihmishengestä kuin +luullakseni olisin muutoin ollut. En kuitenkaan ollut isännälleni +kovinkaan kiitollinen siitä, että hän oli kapteenia puolestani +puhutellut, sillä tiesin sen tapahtuneen itsekkäistä syistä, hänen kun +teki mieli käyttää maksutonta palvelusta ja edelleenkin periä siitä +omistajilta kuusi dollaria kuukaudessa. + +Olin vasta seitsemän- tai kahdeksantoista vuoden ikäinen, mutta +en tuomiota varsin raskaalta kannalta ottanut, kun sitävastoin +onnettomuustoverini olivat menehtyä surkeuteensa, ajatellessaan +kuolevansa nälkään tai joutuvansa petojen tai ihmissyöjien saaliiksi. +Kehno ja samalla vaarallinen olin alottamaan itsenäistä elämää; mutta +älytön huolettomuuteni antoi ajatuksilleni tilaa miettiä apukeinoja +hätään, olipa se miten toivoton tahansa. Kuultuani isäntäni yrittäneen +olla välittäjänä, pyysin saada puhutella häntä. Vaivuin polvilleni +hänen eteensä ja rukoilin häntä antamaan minulle anteeksi, mitä olin +hänen mielensä pahottamiseksi tehnyt; ja minua kauhistuttikin häntä +vastaan kauvan hautomani murhanhanke sillä hetkellä siksi suuresti, +että jo olin kerran tunnustamaisillani sen, anoakseni siitäkin +anteeksiantoa, mutta sain liikutukseni hillityksi. Hän lupasi, +että jos he Hyväntoivonniemellä pääsisivät puhuttelemaan jotakuta +portugalilaista laivaa, hän ylittäisi taivutella heitä lähtemään meitä +noutamaan, siltä varalta että vielä olisimme löydettävissä. Mutta hän +arveli mahdottomaksi meidän pysyä kauvankaan hengissä saarella, jonka +asukkaiden kerrottiin olevan ihmissyöjiä. + +Vastasin, etten niin suuresti peljännyt sitä kuin että menehtyisimme +nälkään; jos asukkaat olivat ihmissyöjiäkin, niin pidin luultavampana, +että me pikemmin söisimme heitä kuin päinvastoin, jos vain voisimme +käydä heihin käsiksi. Mutta ilmaisin olevani suuressa tuskassa siitä, +ettei meillä ollut aseita puolustukseksemme, enkä nyt muuta kerjännyt +kuin saada pyssyn ja miekan sekä hiukan ruutia ja luoteja. Hän hymyili +ja piti pyyntöäni aivan turhana yrityksenä päiviemme hetkelliseksi +pitentämiseksi saaren lukuisan ja julman villikansan keskessä, mutta +suostui kuitenkin viimein puhumaan asiasta kapteenille. Seuraavana +päivänä sainkin pyssyn ja hiukan ampumavaroja, niukan vaatevarastoni +ohella. + +Kahta päivää myöhemmin meidät vietiin yhdessä maihin, ja kun toverini +näkivät minun saaneen puolustuskeinoja, niin hekin hartaista +pyynnöistään saivat pyssyn ja ampumavaroja mukaansa. + +Ensin saareen tullessamme meitä suunnattomasti kauhistutti sen +hirmuiseksi kuvaellun raakalaiskansan näkeminen; mutta jonkun +aikaa puheltuamme villien kanssa merkeillä, huomasimme että jos he +ihmissyöjiäkin olivat, niin eivät he ainakaan heti karkaisi kimppuumme. +He tulivat istumaan ympärillämme ja ihmettelivät suuresti vaatteitamme +ja aseitamme, ilmaisivatpa antavansa meille ruokavarojakin. Aluksi +saimme mitä heillä sattui olemaan, nimittäin vain juuria ja yrttejä, +mutta jälkeenpäin he toivat meille runsaat määrät lintuja ja lihaa. + +Tämä elvytti neljän masentuneen kumppanini mieltä. He alkoivat +kotiutua oloihinsa ja haastelivat merkkikielellä villeille, että jos +he kohtelisivat meitä ystävällisesti, niin jäisimme heidän luokseen +asumaan. He näyttivät olevan siitä mielissään, vaikka eivät aavistaneet +mikä pakko meitä ajoi ja kuinka kamalasti heitä pelkäsimme. Lähemmin +ajateltuamme päätimme kuitenkin viipyä siinä paikassa ainoastaan niin +kauvan kuin laiva oli lahdella ankkurissa. Sitte uskottelisimme heille +lähteneemme laivassa ja pujahtaisimme muuanne, mikäli mahdollista +sellaiseen seutuun, missä ei näkynyt asukkaita, elääksemme sittemmin +parhaan kykymme mukaan ja tähystelläksemme sattuisiko joku laiva +ajautumaan rannikolle kuten mekin. + +Laiva pysyi asemillaan parisen viikkoa, joll'aikaa sitä paikkailtiin +sekä varustettiin puilla ja juomavedellä. Laivavene tuli useasti +rantaan, jolloin miehet toivat meille yhtä ja toista ruokatavaraa; +alkuasukkaat käyttäytyivät kylläkin kohteliaasti, arvellen meidän +olevan laivan miehistöä. Asustimme rannalla oksista punomassamme +majassa ja vetäysimme toisinaan yöllä metsään, jotta naapurimme +ajattelisivat meidän menneen laivaan. Mutta me huomasimme heidät +pohjaltaan julmiksi ja petollisiksi, ja päättelimme sen johdosta +piankin joutuvamme heidän käsiinsä laivan lähdettyä. + +Tämä ajatus kidutti onnettomuustovereitani yhä ahdistavammin, niin että +olivat menettää järkensä. Tuollaisessa tuskan kohtauksessa eräs heistä, +kirvesmies, ui laivaan yöllä, vaikka se oli silloin kolmen engl. +penikulman päässä, ja ruikutti niin surkeasti henkensä puolesta, että +kapteeni viimein taipui ottamaan hänet armoihinsa, ensin uitettuaan +häntä laivan ympärillä kolmisen tuntia. Mies olikin jo henkitoreissaan, +ja kapteeniin vaikutti sekin, että koko miehistö kiihkeästi sitoutui +vastaamaan hänestä. + +Mies kuitenkin sitte turhaan käytti parhaan puhekykynsä meidän +puolestamme, jättämättä kapteenia ja muuta päällystöä hetkeksikään +rauhaan. Kapteeni pysyi itsepintaisena viimeiseen päivään asti; mutta +juuri lähtöhetkellä, kun annettiin käsky hilata veneet kannelle, +keräysi koko miehistö komentosillan juurelle, jolla kapteeni käveli +muutamien upseeriensa kanssa. Heidän puhemiehenänsä kapusi pursimies +komentosillalle, polvistui kapteenin eteen ja rukoili häneltä mitä +nöyrimmällä tavalla, että tuomitut otettaisiin takaisin laivaan. +Miehistö takaisi heidän uskollisuutensa, tahi voitaisiinpa heidät +raudoissakin viedä Lissaboniin oikeuden haltuun jätettäväksi, +mieluummin kuin luovuttaen heidät petojen ja raakalaisten raadeltavaksi. + +Kapteeni ei pitkään toviin ollut millänsäkään, mutta määräsi sitte +pursimiehen siepattavaksi kiinni ja uhkasi sidottaa hänet viputukkiin. +Näin tuima kohtelu sai erään muita rohkeamman merimiehen kaikella +kunnioituksella pyytelemään, että heitä saisi joitakuita lisää lähteä +maihin kuolemaan kumppaniensa kanssa tai, jos mahdollista, heidän +apunaan torjumaan raakalaiset. Tämäpä kapteenia pikemmin yllytti kuin +pehmitti. Hän astui komentosillan reunasuojuksen ääreen ja alkoi puhua +miehille hyvin järkevästi, sillä jos hän olisi käyttänyt karkeita +sanoja, niin heistä olisi isompi osa poistunut laivasta, jos eivät +kaikkikin. + +Hän huomautti, että ankaruuteen oli pakottanut yhtä hyvin heidän +turvallisuutensa kuin hänen omansakin. Kapina laivassa oli samaa +kuin salaliitto kuninkaan palatsissa, eikä hän voinut omistajille +ja isännille vastata siitä, että uskoisi huostaansa annetun laivan +lasteineen sellaisten miesten varaan, joilla oli ollut mitä katalimmat +vehkeet. Hän olisi sydämestään suonut, että heidät olisi viety maihin +missä tahansa muualla, ollakseen vähemmässä vaarassa villeiltä. Jos +hänen aikomuksenansa olisi ollut syöstä heidät surman suuhun, niin +olisihan hän voinut hirtättää heidät laivalla kuten nuo muut kaksi. Oli +parempi, että heidän henkensä joutui vaaraan, kuin hänen ja koko laivan +turvallisuus. Hän ei tiennyt keneltäkään ansaitsevansa niin pahaa +menettelyä, että kukaan lähtisi tiehensä mieluummin kuin täyttäisi +velvollisuutensa, mutta jos joku heistä pani jäämisensä ehdoksi sen, +että hänen piti myöntyä ottamaan laivaan kavaltajajoukko, jonka oli +selvästi todistettu tavotelleen hänen henkeänsä, niin hän ei sellaista +lähtöä estäisi. Tällä kertaa hän ei enää pannut pahakseen heidän +kiihkeyttänsä, mutta vaikkapa hänet jätettäisiin yksikseen laivaan, +niin hän ei ikänä suostuisi korjaamaan konnia pois saarelta. + +Puhe esitettiin selkeällä tavalla, se perustui järkisyihin, ja +päättyi kaikessa säyseydessään niin rohkeasti kieltoon, että isoin +osa miehistöä sillä hetkellä tyytyi tulokseen. Joitakuita tunteja he +kuitenkin keskustelivat eri ryhminä, ennen kuin tyyntyivät, ja kun +tuulikin illemmällä heikkeni, niin kapteeni käski nostaa ankkurin vasta +seuraavana aamuna. + +Samana yönä kolmekolmatta miestä, joukossa tykkimiehen apulainen, +haavalääkäri ja kaksi kirvesmiestä, ryhtyi varustamaan lähtöä +hyljättyjen toveriensa luokse, kun eivät mielestään voineet jättää +heitä ihan turvattomaan asemaan. Isomman ja paremmin varustetun +joukon he arvelivat kenties voivan pitää puoliansa niin kauvan, että +esiintyisi joku keino palata kotimaahan. He kirjottivat kapteenia +varten kohteliaan kirjeen, jossa lausuivat hänen lupansa nojalla +lähtevänsä laivan isolla veneellä, pyytäen häntä lähettämään miehiä +perimään sen takaisin rannasta. + +Tuntia ennen auringon nousua he läksivät hiljaisesti liikkeelle. +Jokaisella oli musketti ja lyömämiekka; lisäksi oli asevarastona +joitakuita pistooleja, kolme tapparakeihästä sekä runsaat määrät +ruutia ja luoteja. Muonavaroja oli tosin ainoastaan puoli tynnyriä +laivakorppuja matkassa, mutta miehet olivat korjanneet veneeseen kaikki +kirstunsa ja vaatteensa, työkalunsa, kirjansa ja muun irtaimensa. + +Kapteeni ei saanut hommasta vihiä ennen kuin miehet jo olivat +puolivälissä taivalta. Oitis hän huusi tykkimiehen apulaista +pommittamaan lähtijöitä, kun tykki-osaston päällikkö virui sairaana +hytissään; mutta ähmistyen kuulikin hän tykkimiehen apulaisen itse +lähteneen mukaan, ja sillä keinoin he olivatkin saaneet niin paljon +aseita ja ampumavaroja. + +Huomatessaan asian auttamattomaksi alkoi kapteeni rauhoittua ja +kohteli tapausta vähäpätöisenä, Hän kutsui miehistön koolle ja puheli +suopeasti, sanoen täydellisesti luottavansa nyt jäljelle jääneiden +uskollisuuteen ja kykyyn, ja luvaten kehotuspalkkiona jakaa heille +lähtijäin nostamatta jääneet palkkaosat, tyytyväisenä siitä, että laiva +oli vapautunut kapinanhaluisesta joukkiosta, jolla ei ollut vähintäkään +nurkumisen syytä. + +Miehet tuntuivat myös osaltaan tyytyvän asiain menoon, ja siihen +vaikutti tehokkaasti kapteenin takaama rahalahja. Kirjeessään, +jonka olivat jättäneet kapteenin palveluspojalle, maihin lähteneet +huomauttivat ottaneensa mukaansa ainoastaan omat tavaransa, paitsi +hiukan aseita ja ampumavaroja sellaisia mitä ihan välttämättömästi +tarvitsivat sekä puolustusneuvoikseen että voidakseen saada elantonsa +metsänriistalla -- ja sen kaiken he arvelivat tulevan korvatuksi heidän +perimättömillä palkoillaan. Miehet lupasivat kunniasanallaan luovuttaa +isonveneen rauhallisesti takaisin, mutta pyysivät nöyrästi saada vielä +tynnyrillisen ruutia ja hiukan muita ampumavaroja lisää. Toivoivatpa +saavansa myöskin pitää isonveneen maston ja purjeen, jotta voisivat +yrittää meritse pelastua jonnekunne, jos pystyisivät kyhäämään kokoon +jonkunlaisen aluksen. + +Kapteeni oli voittanut äskeisellä puheellaan paljon ja halusi saada +häiriintymättömän rauhan syntymään. Hän ilmotti miehille kirjeen +sisällön ja sanoi, että vaikkakaan luopiot eivät häneltä sellaista +hyvyyttä ansainneet, hän ei kuitenkaan suonut heille sen suurempaa +vaaraa kuin he itse olivat valmiit kestämään. Yhden ruutitynnyrin +asemesta hän lähettäisi heille kaksi, sekä suhteellisen määrän luoteja +tai lyijyä ja muotteja luotien valmistamiseksi; jopa antoi määräyksen +toimittaa heille ensi hätäänsä astiallisen aarakkia ja ison erän +laivakorppuja. + +Miehistöä ihastutti kapteenin jalomielisyys, ja jokainen heistä lähetti +vielä omasta puolestaan jotakin. Kello kolmen seuduissa ehtoopäivällä +saapui pinassi rantaan, tuoden meille tavarat suureksi mielihyväksemme +ja vieden isonveneen matkassaan. Pinassiin oli kapteeni valinnut +varmimmat miehet ja kuoleman uhalla kieltänyt näitä tuomasta ketään +takaisin laivaan; mutta niinpä hyvin mekin aseman tajusimme, ettei +ketään pyydetty toiselta puolen jäämään tai toiselta puolen lähtemään. + + + + +TOINEN LUKU. + +Purjehdus Epätoivon niemelle. + + +Meitä oli nyt vankka joukko, kaikkiaan seitsemänkolmatta miestä, +oivallisesti aseestettuja ja varattuja kaikella paitsi muonavaroilla. +Mukanamme oli kaksi kirvesmiestä, yksi tykkimies, sekä haavuri, joka +vastasi kaikkia muita yhteensä; hän oli toiminut lääkärin apulaisena +Goassa ja siirtynyt laivaamme ylimääräisenä. Kirvesmiehet olivat +tuoneet kaikki työkalunsa, haavuri kaikki kojeensa ja rohtolaatikkonsa, +ja yhteensä meillä olikin aika määrä kapistuksia, vaikka joillakuilla +ei ollut juuri muuta yksityistä omaisuutta kuin vaatteet yllään. +Viimeksimainittuja olin minäkin, mutta olipa minulla salattuna +sellaista mitä muilta puuttui, nimittäin Brasiliassa varastamani +kaksikolmatta kultamoidoria ja muuten ansaitsemani kaksi hopeakolikkoa. + +On helppo kuvitella, kuinka meitä neljää ihastutti seurueemme +karttuminen, vaikka ensin säikähtäen luulimmekin heidän palanneen +viemään meitä hirtettäväksi, etenkin kun mielemme olivat lisäksi +lannistuneet toverimme katoamisesta, jonka nyt vasta kuulimme uineen +laivalle. Löimme jokainen kättä käteen vahvistukseksi siitä, että +me emme missään oloissa erkanisi toisistamme, vaan eläisimme ja +kuolisimme yhdessä. Kaikki tapettu riista oli tasan jaettava; kaikessa +oli enemmistöllä ehdoton määräysvalta, jota vähemmistön ei käynyt +nurkuminen; keskuudestamme valittaisiin johtaja, jota oli virassa +ollessaan hengen uhalla toteltava ilman vastaväitteitä; johtajaksi +joutuisi kukin vuorostaan, mutta hän ei saisi toimia neuvottelematta +muiden kanssa, eikä enemmistöä vastaan. + +Havaitsimme piankin, ettei meidän käynyt ruokavarojen saannissa +luottaminen saaren saaliinhimoisiin ja tyhmiin alkuasukkaihin; +etusijassa oli meidän tultava toimeen pyssyillämme, ampuen hirviä ja +muita otuksia sekä lintuja, joita oli yltäkyllin saatavissa. Seutu +oli kyllä miellyttävä ja hedelmällinen, ja mukava paikka asua. Mutta +vaikka löysimme joka suunnalta karjaa ja muona-aineksia, niin emme +tienneet, uskaltaisiko niitä ottaa mistä vain tapasi. Hätä ei tosin +lue lakia, mutta ei tehnyt mieli ärsyttää kimppuunsa kokonaista +paholaisten kansakuntaa yhdellä kertaa. Päätimme sen vuoksi yrittää +saada alkuasukkaista sen verran selkoa, että voisimme päätellä miten +menetellä. + +Yksitoista joukostamme läksi hyvin aseestettuina tälle asialle. +He tapasivat muutamia alkuasukkaita, jotka esiintyivät hyvin +säädyllisesti, mutta kovasti arkailivat pyssyjä, ilmeisesti oivaltaen +niiden merkityksen. Merkeillä he ilmaisivat haluavansa ruokaa, ja +villit kävivät noutamassa yrttejä, juuria ja maitoa; mutta selville +kävi, ettei niiden tehnyt mieli lahjottaa, vaan myydä, ja he tahtoivat +merkeillä tietoa siitä, mitä miehemme heille tarjoaisivat. + +Nämä joutuivat ymmälle, heillä kun ei mitään vaihtotavaraa ollut. Eräs +miehistä kuitenkin otti esille taskuveitsensä ja näytti villeille, ja +nämä siihen niin kiihkeästi mielistyivät, että olivat vähällä joutua +tukkanuottasille keskenään. Mies sen nähdessään tahtoi tehdä hyvän +kaupan veitsellään ja antoi villien turhaan tyrkyttää juuria ja maitoa; +viimein eräs tarjosi vuohta, ja se kelpasi. Toinenkin sitte näytti +veistänsä, mutta sen lunastamiseksi noilla ei ollut mitään kylliksi +kelvollista. Yksi silloin merkeillä ilmaisi käväisevänsä noutamassa +jotakin, ja miehet odottivat heidän paluutansa kolme tuntia, jolloin +he tulivat ostamaan veitsen pienikasvuisella, vantteralla, lihotetulla +lehmällä. + +Markkinat olivat siis hyvät, mutta kovaksi onneksi ei meillä ollut +kauppatavaraa, sillä veitsemmehän olivat meille yhtä tarpeelliset +kuin heillekin. Meidän oli siis, kuten sanottu, turvauduttava +metsänriistaan, vähitellen havaittuamme mitä saatoimme korjata +puoleemme alkuasukkaita loukkaamatta. Monta seikkailua oli meillä +metsissä samoillessamme, ja tiheässä tapasimme julmia petoja, joiden +nimiäkään emme tienneet; mutta kun ne olivat saalistansa etsimässä +kuten mekin, niin häiritsimme niitä niin vähän kuin mahdollista. +Vaihtokauppaan ei koko rahavarastommekaan olisi kauvan riittänyt, +etenkään kun villit eivät tuntuneet rahasta paljoa välittävän. +Kuitenkin keräsimme kaikki rahavarat yhteen, ja minäkin vedin esille +kahden hopeakolikkoni lisäksi yhden moidorin, jotta köyhää poikaa ei +halveksittaisi pienen osuutensa tähden ja jotta minulta ei enempää +etsittäisi. + +Lähinnä neuvoteltavanamme oli, millä keinoin pääsisimme pois tästä +kirotusta paikasta ja minne menisimme; minä puolestani jätin koko +hankkeen toisten haltuun. Päätettiin kahden kirvesmiehen avulla yrittää +rakentaa merikelpoinen vene, jolla pääsisimme takaisin Goaan tahi +jollekin muulle nykyistä suotuisammalle seudulle. Mutta työssä tuli +suuria vaikeuksia eteen; ei ollut sahoja lankkujemme katkaisemiseksi, +ei nauloja ja sinkilöitä, ei saumojen tilkitsemiseksi hamppua, pikeä ja +tervaa, j.n.e. Viimein muuan esitti, että emme rakentaisikaan sellaista +purjealusta kuin oli suunniteltu, vaan ison periaguan eli kanootin, +joka saataisiin helpommin aikaan. + +Vastaan huomautettiin, että me emme mitenkään pystyisi rakentamaan +niin isoa kanoottia, että voisimme sillä päästä ison valtameren yli +Malabarin rannikolle. Meidän kanoottimme ei kestäisi myrskyjä, eipä +edes kantaisi lastiansakaan, sillä meitähän oli seitsemänkolmatta +miestä matkatarpeinensa, joita vielä pitäisi noin pitkälle retkelle +paljon lisätä. + +En ollut kertaakaan ennen yrittänyt korottaa ääntäni heidän yleisissä +neuvotteluissaan, mutta nähdessäni heidän olevan epätietoisia siitä, +millaisen aluksen rakentaisivat, miten sen saisivat kuntoon ja miten +sitä olisi käytettävä, otin puheenvuoron minäkin. Sanoin mahdottomaksi +yrittää kanootilla Goaan; jos se meidät kaikki kannattaisikin ja +kykenisi myrskyjä vastustamaan, niin siihen ei mahtuisi noin pitkäksi +ajaksi tarvittavaa muonavarastoa, ja kaikkein vähimmin saisimme +juomavetemme riittämään. Sellaisen seikkailun yrittäminen tuottaisi +varman tuhon, mutta kuitenkin puolustin kanootin rakentamista. + +Heidän kummastellessaan kantani ristiriitaisuutta jatkoin, että merellä +oli muitakin aluksia kuin omamme, ja että useimmat rannikkoheimot kai +käyttivät jonkunlaisia veneitä. Meidän piti kuljeskella saaren pitkää +rannikkoa myöten ja anastaa ensimäinen tapaamamme alus, mikä oli +omaamme parempi. Sen avulla sieppaisimme toisen, kunnes ehkä viimein +saisimme hyvän laivan, jolla pääsisimme minne hyvänsä. + +"Oiva neuvo", virkahti yksi. + +"Mainiota kerrassaan", yhtyi toinen. + +"Kyllä, kyllä", puheli kolmas, tykkimies; "englantilainen nulikka on +antanut oivallisen neuvon, mutta juuri sitä tietä voimme kaikki joutua +hirsipuuhun. Se veijari on antanut meille tosiaankin riivatun neuvon, +mennä varastelemaan, kunnes pienestä aluksesta pääsemme isoon laivaan, +ja siten joudumme suorastaan merirosvoiksi, joiden loppuna on silmukka +kaulaan." + +"Voit sanoa meitä merirosvoiksi", vastasi toinen, "jos haluat; ja jos +joudumme pahoihin käsiin, niin meitä voidaan merirosvoina kohdellakin. +Mutta siitä viisi, minä rupean merirosvoksi tahi miksi tahansa, ja +hirteenkin mieluummin menen kuin tänne märkänen. Sentähden katson +neuvon varsin hyväksi." + +Ja kaikki huusivat: "Rakennetaan kanootti." Ryhdyimme heti työhön, +valitsimme mielestämme erinomaisen ison puun ja kävimme sitä kaatamaan. +Kovalla työlläkin saimme neljän päivän ajan käyttää kolmea kirvestämme +siihen puuhaan. En muista mitä puuta se oli, enkä kanoottiimme mittoja +tarkalleen, mutta iso siitä sukeusi, ja saatuamme sen vesille ja +nähtyämme sen kelluvan suorassa ja tukevasti olimme yhtä reippaalla +mielellä kuin olisimme toisissa oloissa olleet kelpo sotalaivassa. + +Se oli niin tavattoman tilava, että kantoi meidät kaikki ihan kepeästi +ja vielä saattoi nähtävästi ottaa pari kolme tonnia matkatarpeita +lisälastikseen. Aloimmekin aprikoida, emmekö pyrkisi suoraan meritse +Goaan, mutta lähemmin ajatellessamme huomasimme yrityksen sentään +mahdottomaksi. Ruokavarojahan puuttui, ei ollut tynnyreitä juomaveden +ottamiseksi, ei kompassia aluksemme ohjaamiseksi, ei suojaa aallokon +hyrskeeltä, joka varmasti syöksisi meidät haaksirikkoon, ei siimestä +auringon paahteelta, ja niin muistui mieleen vastuksia, kunnes kaikki +kernaasti taas yhtyivät minun suunnitelmaani, että risteilisimme +rannikolla katsomassa mitä meille tarjoutuisi. + +Läksimme huviksemme eräänä päivänä kaikki merelle kanootillamme, ja +olimme vähällä saada kyllämme koko hommasta noin puolentoista engl. +penikulman päähän rannasta päästyämme. Sattui näet käymään jokseenkin +korkea maininki, vaikka tuulta ei tuntunut juuri nimeksikään, ja +aluksemme kiikkui laineilla niin vaapperasti, että odotimme sen millä +hetkellä hyvänsä keikahtavan kumoon. Meidän oli kaikin voimin pyrittävä +likemmä rantaa, ja ohjaillen sitä taitavasti saimme sen kulkemaan +tukevammin, sittekin joutuen ponnistelemaan aika lailla, ennen kuin +olimme maissa jälleen. + +Yritys masensi mieliä, ja taaskin olimme ymmällä mitä tehdä. +Alkuasukkaat olivat kohteliaita kylläkin ja pistäysivät useasti +puhelemaan kanssamme. Kerran he toivat mukanaan henkilön, jolle +osottivat kuninkaallista kunnioitusta, ja pystyttivät meidän +välisellemme taipaleelle pitkän salon, jonka yläosassa riippui iso, +simpukankuorilla, messinkipalasilla ja muilla helyillä koristeltu +karvatupsu; tämän käsitimme ystävyyden merkiksi. Heillä oli tuomisina +yllinkyllin ruokavaroja, karjaa, lintuja, yrttejä ja juuria, mutta +meidän keskessämme oli täydellinen hämmennys vallalla, meillä, kun ei +ollut mitään millä vaihtaa tai ostaa, eikä heillä näkynyt enää olevan +vähintäkään halua antaa mitään ilmaiseksi. + +Kesken neuvottelumme ponnahti äkkiä eräs aikoinaan veitsiseppänä +työskennellyt mies jaloilleen ja kysäsi puusepältä, löytäisikö tämä +mistään kompeistansa viilaa. + +"Kyllä", vastasi puuseppä, "mutta pieni se on." + +"Mitä pienempi sen parempi", tuumi toinen. Hän ryhtyi työhön, +kuumensi ensin tulessa vanhan taltan pätkän ja valmisti viilansa +avulla useanlaisia työkaluja hommalleen. Sitte hän otti kolme, neljä +hopeakolikkoa ja takoi ne vasaralla kiveä vasten hyvin leveiksi ja +ohuiksi. Näistä hän leikkasi lintuja ja petoja, teki pikku ketjuja +niistä rannerenkaiksi ja kaulanauhoiksi, ja käytteli kekseliäisyyttään +mitä vaihtelevimmalla tavalla. + +Hänen uurastettuansa parin viikon ajan me koetimme hänen neronsa +tehoa. Kun villejä taas kokoontui ympärillemme, saimme nähdä kuinka +lapsellisia he olivat. Pienestä linnun muotoiseksi leikatusta +hopeapalasesta saimme kaksi lehmää, ja se olisi ollut vielä enemmän +arvoinen, jos se olisi ollut messinkiä. Samaan tapaan kaikki muutkin +pikku lelut, jotka eivät olleet rahakolikkoina mitään merkinneet, +saivat suhdattoman arvon ja pystyivät hankkimaan kaikki tarpeemme. + +Siihen tapaan elimme vuoden verran, mutta aloimme jo kaikki kovasti +kyllästyä ja päätimme ehdottomasti hakea pelastusta, kävi miten kävi. +Olimme varustautuneet kerrassaan kolmella varsin hyvällä kanootilla; +ja kun monsuunituulet yleensä koskettelevat tätä maata, puhaltaen +useimmissa paikoin saarta kuusi kuukautta vuodesta yhtäänne päin ja +toiset kuusi toisaanne, niin päättelimme voivamme sovittaa matkamme +onnelliseksi. + +Hyväksi onneksemme oli eräs meistä ollut kokin apulaisena; hän osasi +säilyttää lihaa ilman tynnyriä ja höysteitä. Tämän hän sai aikaan +kuivaamalla lihan auringon paisteessa salpietarin avulla, jota saarella +oli yltäkyllin, ja meillä oli jo ennen lopullisen päätöksemme tekoa +kuivattuna kuuden, seitsemän lehmän ja mullin sekä kymmenkunnan vuohen +lihat. Ne maistuivat niin hyvältä, ettemme koskaan huolineet keittää +sellaista lihaa, vaan joko käristimme tai pureskelimme sellaisenaan. +Siinä siis keino saada riittävästi ruokavaroja matkalle; mutta kauvan +kesti, ennen kuin keksimme, miten saisimme talletetuksi hiukankin +vettä rannikkomatkaammekaan varten, mitään astioita kun ei meillä +ollut. Vihdoin puuseppä huomasi erottaa yhden kanootin keski-osan +vesisäiliöksi, laittaen sen seinät vedenpitäviksi ja varustaen sen +kannella; siihen mahtui runsas härkätynnyrillinen. + +Suunnitelma oli aluksi entinen: kaartaa pitkin rannikkoa ja katsastella +parempaa alusta. Mutta puhetta oli myös ollut siitä, että kenties +yrittäisimme sopivan tilaisuuden sattuessa viilettää salmen yli Afrikan +mantereelle, sieltä joko maitse tai meritse pyrkiäksemme Punaiselle +Merelle, missä kyllä laivoja näkisimme. Siitä syystä valitsimme saaren +sisä- eli länsirannan, missä ainakin eräältä kohdalta matka mantereelle +ei ole tavattoman pitkä, siinä kun maa ulottuu kauvas luoteeseen. + +Toivottomampaa matkaa tuskin lienee konsanaan tehty, me kun läksimme +sille puolelle saarta, missä muiden kansojen laivoja ei käy. +Kumpaiseenkin isoon periguaamme olimme saaneet maston ja purjeen, +kolmatta meloimme sikäli kuin parhaiten taisimme, kovalla säällä +hinaten sitä perässä. Useampaan päivään emme havainneet mitään +merkittävää. Alkuasukkaita näimme pikku kanooteillaan kalanpyynnissä ja +koetimme toisinaan päästä heitä puhuttelemaan, mutta he karkasivat heti +säikähtäen rantaan, kun huomasivat aikomuksemme. Viimein eräs meistä +muisti saaren eteläpäässä käytetyn rauhanmerkin, ja niinpä seuraavalla +kerralla pystytimme purjeettomaan kanoottiimme seipään, soutaessamme +kalastajia kohti. Nämä eivät nyt osottaneet mitään rauhattomuutta, vaan +lähetessämme meloivat meitä kohti. He tuntuivat olevan hyvin mielissään +ja antoivat meille useita isoja, tuntemattomia kaloja, jotka olivat +hyvin maukkaita. Taiturimme antoi heille kaksi pientä reijällistä +vinokulmioiksi leikattua hopealevyä, ja vastalahja oli heistä niin +suuri, että he panivat meidät odottamaan kunnes olivat taas heittäneet +veteen siimansa ja verkkonsa, jolloin saimme kaloja niin paljon kuin +viitsimme mukaamme ottaa. + +Kaiken aikaa tarkastelimme visusti heidän veneitänsä, nähdäksemme +kelpaisiko ainoakaan niistä meille; mutta ne olivat kehnoja kojeita. +Jatkoimme retkeilyämme pohjoista kohti kaksitoista päivää yhteen +menoon, pysytellen lähellä rannikkoa; ja kun tuuli puhalteli idästä ja +itäkaakosta, niin oli vauhtimme aika hyvä. Emme nähneet rannalla mitään +kaupunkeja, mutta useastikin vesirajassa kallioilla mökkejä, joista +väkeä parveili tuijottelemaan meitä. + +Omituinen oli retkemme; olimme kolmialuksinen laivue, jossa majaili +lähes kolmekymmenhenkinen armeija niin vaarallisia miehiä kuin he +olivat konsanaan nähneet; ja jos he olisivat tienneet mitä me olimme, +niin kylläpä olisivat mitä hyvänsä antaneet meistä eroon päästäksensä. +Mutta olimmepa toiselta puolen niin viheliäisessä mielentilassa kuin +luonteemme saattoi tuntea, sillä matkamme ei ollut mikään matka, olimme +menossa jonnekin emmekä minnekään, tietämättä mitä oikein tehdä, vaikka +yhtä ja toista aikoilimme. + +Matkan joutuessa alkoi kuumuus käydä sietämättömäksi, kaiken siimeksen +puutteessa kun olimme. Oli lokakuu tai niillä vaikein; ja samalla kun +me päivä päivältä lähenimme aurinkoa, läheni sekin meitä, kunnes olimme +20. leveys-asteen vaiheilla ja tiesimme viiden tai kuuden vuorokauden +kuluttaa päivän polttelevan kohtisuoraan päämme päällä. + +Tätä miettiessämme päätimme etsiä hyvää maallenousupaikkaa, +leiriytyäksemme suojaan pahimmalta hellekaudelta; eikä meillä +sitäpaitsi enää ollut monen päivän muonavarojakaan jäljellä. Olimme +ehtineet suunnilleen puoliväliin saaren pituutta ja lähenimme sitä +kohtaa, josta rannikko luoteeseen pistäytyen lyhentäisi välimatkan +Afrikan rannikolle kenties 360 engl. penikulmaksi, kuten me +arvioitsimme. + +Purjehdittuamme kuuden vuorokauden verran pohjoisluoteeseen päin +navakalla kaakkoistuulella, huomasimme hyvin kaukana valtaisen +ulkoneman eli niemekkeen, joka pistäysi kauvas mereen. Meidän teki +kovasti mieli nähdä mitä niemen takana oli, ja päätimme kiertää sen +ennen kuin asettuisimme satamaan. Pidimme siis suuntamme, mutta tuulen +pysyessä yhtä voimakkaana kesti vielä neljä vuorokautta, ennen kuin +saavutimme niemen. On mahdoton kuvata masennusta ja mielenkarvautta, +joka meidät kaikki perillä valtasi, sillä niemen nenitse viistettyämme +näimme hämmästykseksemme rannikon vetäytyvän toiselle puolen yhtä +paljon sisään päin kuin tälle puolen ulohtaalle, vieläpä paljoa +enemmänkin. Jos siis tahdoimme yrittää Afrikaan, niin täytyi meidän +kääntyä tästä, koska meri edempänä vain laajeni ties kuinka leveäksi. + +Havaintoamme punnitessamme yllätti meidät mitä ankarin rajusää +ukkosenpurkauksineen ja rankkasateineen. Hädässämme viiletimme rantaan, +ja niemekkeen taakse alle tuulen suunnaten ohjasimme aluksemme pieneen +puroon, jonka vierillä näimme kasvavan runsaasti puita, ja vilistimme +kiireesti rantaan likomärkinä ja lopen uupuneina. + +Asemamme tuntui nyt peräti surkealta, ja taiturimme pystytti yhden +engl. penikulman päässä niemekkeestä sijaitsevalle harjulle ristin, +johon leikkasi portugalinkielellä sanat: + +"Epätoivon niemi. Jeesus armahtakoon." + +Kävimme heti rakentamaan itsellemme mökkejä ja kuivaamaan vaatteitamme. +Vaikka olin nuori ja sellaisissa puuhissa kömpelö, niin en koskaan +unohda rakentamaamme pikku kaupunkia, sillä sellainen se oli ja sen +mukaisesti sen linnoitimmekin. + +Leirimme oli meren rannassa pienen puron eteläisellä kaltaalla jyrkän +vuoren suojassa, joka oli tosin puron toisella puolella, mutta +kuitenkin vain neljännespenikulman päässä luoteessa, varjostaen meiltä +koko ehtoopäiväauringon. Oksista ja näreistä punoimme kaksitoista +pikku majaa. Puro oli turvanamme pohjoisessa, pienempi siihen laskeva +vesi-oja lännessä, kun taasen etelässä ja idässä korkea äyräs kokonaan +peitti leirimme näkyvistä. Kolme muuta mökkiä oli melkoisen matkan +päässä varsinaisen leirialueemme ulkopuolella. Yhdessä niistä, +pienimmässä ja etäisimmässä, talletimme ruutiamme; toisessa valmistimme +ruokamme ja säilytimme tarvekapineitamme; kolmas oli kaikista tilavin, +ja siellä söimme ateriamme, pidimme kokouksemme ja istuskelimme +juttelemassa, vaikkakaan siihen aikaan ei totisesti ottanut puhe oikein +sujuakseen. + +Meidän oli ehdottomasti pakko ryhtyä väleihin alkuasukkaiden kanssa. +Taiturimme valmisti suuren määrän pikku hopeahelyjä, ja entiseen tapaan +saimme niillä muonavaroja yllinkyllin. Tärkeintä oli, että saimme +noin viisikymmentä mustaa lehmää ja vuohta kokkimme kuivattavaksi +ja suureksi tulevaisuudenvarastoksemme säilytettäväksi. Varaaminen +kävikin helposti päinsä, sillä suola ja salpietari olivat hyvää lajia +ja aurinko poltteli tavattoman kuumasti. Nelisen kuukautta oleskelimme +tässä leirissämme. + + + + +KOLMAS LUKU. + +Matka Afrikan mantereelle. + + +Eteläinen päivänseisaus oli kestetty, ja aurinko palannut +päiväntasaajaan päin, kun rupesimme suunnittelemaan seuraavata +seikkailuamme, lähtöä Afrikan mantereelle. + +Alkuasukkailta saimme ainoastaan sen verran selville, että meren takana +oli avara leijonien asuttama maa, ja se hyvin kaukana, Tiesimmehän +me itsekin sen kaukana olevan, mutta olimme kovin eri mieltä matkan +pituudesta; toiset sen arvioittivat 450 meripenikulmaksi, toiset +korkeintaan kolmeksisadaksi, mutta yksi todisteli maailmankarttansa +mittakaavalla, ettei se voinut olla yli kahdensadanneljänkymmenen. Minä +puolestani vähät välitin siitä, oliko mantere kaukana vai lähellä, +läksimmekö liikkeelle vai pysyimmekö paikoillamme; minulla ei ollut +kotia, ja koko maailma oli minulle yhtä, joten miehet turhaan kyselivät +"Kapteeni Bobin" mieltä. + +Muutamalta pienen pojan opastelemalta sokealta ukolta saimme kuulla, +että jos yrittäisimme matkaa elokuun lopulla, niin saisimme olla varmat +siitä, että tuuli pysyisi kaiken aikaa suotuisana ja meri rauhallisena. +Mutta miehiä arvelutti viipyminen, syystä että aurinko silloin +jälleen tekisi paluutansa etelää kohti helteinensä. Monen monituiset +neuvottelut lopulta johtivat päätökseen, että uskaltaisimme yli ulapan. + +Ja me uskalsimme, järjettömästi kylläkin, sillä vuoden-aika oli +aivan sopimaton. Sikäläiset tuulet nimittäin pysyttelevät idän +kulmilla, aina syyskuusta maaliskuuhun, joten ne yleensä puhaltelevat +lännestä kaiken muun ajan vuodesta, siis suoraan vastaamme. Olimmekin +siis jonkunlaisella maatuulella päässeet vasta viitisenkymmentä +meripenikulmaa ulohtaalle, sen verran että olimme meriajolle joutuneet, +kun havaitsimme navakan tuulen puuskuvan mereltä päin, lännestä, +länsilounaasta tai lounaslännestä, kertaakaan kääntymättä sen enempää +sivulle. + +Meidän aluksemme tapaisella ei käynyt luoviminen kylliksi tiukasti +tuuleen; muutoin olisimme voineet viilettää pohjoiskoilliseen ja +matkallamme olisimme tavanneet joukon saaria, kuten jälkeenpäin +huomasimme. Yritimme tosin, mutta siinä uhkasi meitä kaikkia tuho, +sillä painuessamme pohjoista päin niin läheltä tuulta kuin suinkin, +olimme unohtaneet itse Madagaskarin saaren muodon ja aseman. Saaren +keskikohdalta lähdettyämme kauvas mereen ulottuvalta niemimaalta ja +nyt toista sataa meripenikulmaa pohjoisemmaksi edettyämme jouduimme +saaren rannikon jälleen itää kohti kääntyessä avaralle merelle, noin +kolmensadan meripenikulman vaiheille kumpaisestakin rannikosta. + +Ei ollut muuta neuvoksi kuin pyörtää täysin purjein länsituulen +kiidättäminä taivaisin Madagaskaria kohti, ottaen pienimmän kanoottimme +hinattavaksi. Tämä oli kamalaa uhkapeliä, sillä pieninkin vihurinpuuska +olisi meidät kaikki hukuttanut, kanoottimme kun kulkivat syvässä +eivätkä olisi kestäneet ankarampaa aallokkoa. + +Tätä matkaa kesti kaikkiaan yksitoista päivää. Meiltä alkoi jo +ruokavarat loppua, eikä ollut pisaraakaan vettä jäljellä, kun +vihdoinkin suureksi iloksemme näimme maata, vaikkakin vasta +kolmisenkymmenen meripenikulman takana. Mutta samalla alkoi maatuulikin +puhallella vastaamme, ja meiltä meni kaksi sietämättömän helteistä +vuorokautta ennen kuin pääsimme maihin, janomme ainoana lievikkeenä +muutamia matkaan tulleita liköörin tähteitä. + +Seikkailumme opetti meille, mikä olisi koitunut kohtaloksemme, jos +olisimme lähteneet ulapalle heikolla tuulella ja epävakaisella +säällä. Se kukisti kerrassaan aikeet yritellä meren yli ainakaan +moisilla aluksilla. Leiriydyimme siis maihin kuten ennenkin ja niin +mukavasti kuin osasimme, varustaen itsemme rynnäkköjen varalle; +mutta alkuasukkaat olivat siellä päin erinomaisen säyseitä ja paljoa +kohteliaampia kuin saaren eteläosassa. + +Saimme heti osotuksen heidän ystävällisyydestään. Niin pian kuin he +näkivät meidän käyvän majoittumaan rannalle saapui luoksemme joku +heidän päällikkönsä, mukanaan viisi, kuusi miestä ja joitakuita naisia, +tuoden meille viisi vuohta ja kaksi lihavaa mullia, jotka antoi +ilmaiseksi. Jos tarjosimme heille jotakin, niin päällikkö ei antanut +kenenkään seurueestaan koskeakaan mihinkään. Pari tuntia jälkeenpäin +ilmestyi toinen päällikkö, ja tällä oli neljä- tai viisikymmentä miestä +saattueenansa. Me kävimme jo käsiksi aseihimme, jolloin toinen alkoi +rauhan merkiksi kannatuttaa kahdella miehellä pitkiä seipäitä edellään +korkealla pystyssä. Seipäät pystytettiin sitte maahan ja joukko iski +keihäänsä niiden taakse, jättäen sinne jousensakin, niin että he +loppumatkan lähenivät aseettomina. + +Kun päällikkö näki muutamien miestemme jokseenkin kömpelösti +rakentelevan mökkejään, niin hän viittasi omaa väkeänsä käymään +apuumme. Puolitoistakymmentä villiä ryhtyi heti töihimme osallisiksi, +ja parempia työmiehiä he olivatkin kuin me, sillä he kyhäsivät kolme +tai neljä majaa tuossa tuokiossa, sommitellen ne paljoa taidokkaammin +kuin me olimme osanneet. + +Senjälkeen he lähettivät meille maitoa, pisangeja, kurpitsoita sekä +yllinkyllin juuria ja kasviksia, jotka maistuivat mainiosti, huolimatta +mitään vastalahjaksi. Päällikkö sentään kulautti erään miehemme +tarjoaman ryypyn ja oli siitä niin hyvillään, että hänelle kelpasi +toinenkin; hän kävi sitte melkein säännöllisesti pari kertaa viikossa +vieraanamme, aina tuoden jotakin hyvää mukanaan. Kerran hän lähetti +meille seitsemän mustaa juhtaa, joista me entiseen tapaan valmistimme +joitakuita kuivatuiksi lihoiksi. + +Tässä johtuu mieleeni eräs seikka, josta meillä oli ajan mittaan suurta +hyötyä. Heidän karjansa ja etenkin vuohiensa liha oli valmistettuna ja +kuivattuna punaista ja tukevaa, kuten hollantilainen kuivaliha, ja se +oli villeille niin oivallista herkkua, että he olivat makuun päästyänsä +aina valmiit vaihtokauppaan siitä, aavistamattakaan mitä se oli. +Kymmenkunta naulaa savustettua lihaa vastasi siten kokonaista mullia +tai lehmää, tai mitä vain mielemme teki. + +Havaitsimme että näillä villeillä oli melkoiset määrät saviastioita, +joita he käyttivät moneen samanlaiseen tarkotukseen kuin mekin; +erityisesti oli heillä pitkiä savikirnuja, joita vajotettiin maahan +vesisäiliöiksi, näissä kun juomavesi siten pysyi viileänä ja raittiina. +Toisekseen huomasimme heidän kanoottinsa isommiksi kuin naapurien, ja +tämä sai meidät utelemaan, oliko heillä tai muilla asukkailla kenties +vielä isompiakin. He ilmaisivat merkeillä, että saaren toisella +puolella kyllä oli isompia aluksia, kannellisia ja isoilla purjeilla +varustettuja, ja tämä se sai meidät päättämään purjehtia pitkin +rannikkoa koko saaren ympäri niitä katsomaan. + +Valmistausimme matkaan, ja niinpä läksimme merelle kolmannen kerran. +Purjehdustamme kesti puolisentoista kuukautta, nyt pohjoiskärjestä +itäistä rantaa myöten, kuten olimme aikaisemmin purjehtineet läntistä +rannikkoa pitkin pohjoiseen. Useat kerrat poikkesimme maihin hankkimaan +juomavettä ja ruokavaroja; alkuasukkaat käyttäysivät kaikkialla +ystävällisesti. He eivät missään muistaakseni suurestikaan eronneet +toisistaan ruumiinrakenteeltaan tai väriltään, tavoiltaan, aseiltaan +tai muissakaan suhteissa, mutta emme kuitenkaan huomanneet heimojen +tietävän toisistaan. + +Lopulta kaartaessamme niemekkeen, joka pistäysi meripenikulman verran +ulommaksi kuin muut, osui silmiimme näky, joka oli epäilemättä ollut +yhtä ikävä asianomaisille kuin se oli mieluisa meille: europalaisen +laivan hylky, joka oli paiskautunut kauvas merelle ulottuvaan +kivimatalikkoon. + +Matalalla vedellä oli iso osa laivasta kuivilla, eikä sitä +nousuvesikään kokonaan peittänyt; se oli enintään meripenikulman päässä +rannasta. Uteliaisuutemme tietysti vei meidät suoraa päätä sen luokse, +kun tuuli ja sää olivat suotuisat. Laiva oli hollantilaista tekoa +eikä hylkynä kovinkaan vanha, sillä peräpään yläosa oli enimmäkseen +pysynyt lujana ja mesaanimastokin törrötti vielä pystyssä. Peräpää +näytti sulloutuneen kahden kallioriutan rakoon ja siten säilyneen, kun +sitävastoin koko keulapuoli oli hakkautunut pirstaleiksi. + +Emme nähneet hylyssä mitään korjaamisen arvoista, mutta päätimme +poiketa maihin ja viipyä lähitienoolla jonkun aikaa, nähdäksemme +olisiko mitään vihiä saatavissa sen kohtalosta. Saattaisimmehan kuulla +laivan miehistöstä jotakin, ehkäpä tavata joitakuita haaksirikkoisia +rannaltakin samassa tilassa kuin itsekin olimme, siten lisätäksemme +lukuamme. + +Iloksemme näimme rantaan tullessamme kaikkia merkkejä ja jäännöksiä +laiva-kirvesmiehen telakasta, kuten nosto-vipukiekan ja laskujalaksia, +telineitä ja lankkuja sekä lankunpätkiä -- laivanrakennuksesta jääneitä +rippeitä, sanalla sanoen ison joukon kapistuksia, jotka suorastaan +kutsuivat meitä ryhtymään samanlaiseen työhön. Haaksirikkoiset olivat +siis veneellään pelastuneet maihin ja rakentaneet kuunarin tai +kutterin, siten päästen merelle jälleen. Kyselimme alkuasukkailta, +minne päin he olivat lähteneet, ja he viittilöivät etelään ja +lounaaseen, mistä helposti käsitimme matkan määräksi Hyväntoivonniemen. + +Nyt kävimme uudella innolla aluksen rakentamiseen käsiksi. Kaksi +kirvesmiestämme nuuskivat esille kaikki hollantilaisten jättämät +käyttökelpoiset ainekset, ja yksi niistä, varsin hyödyllinen, antoi +minulle paljon askartelua, nimittäin pikipata, jossa oli vielä jonkun +verran pikeäkin tallella. Työn edistyessä jouduimme pulailemaan sen +suunnattomissa vastuksissa, meillä kun oli vain harvoja työkaluja, +eikä ollenkaan rautatavaraa, ei köysiä, ei purjeita. Meidän oli oltava +omia seppiämme, köydenpunojiamme, purjeidentekijöitämme, harjottaen +pariakymmentä ammattia, joista tiesimme vähän tai emme mitään. Mutta +pakko kannusti kekseliäisyyttä, ja me suoriuduimme monesta tehtävästä, +joita olimme ajatelleet meidän oloissamme mahdottomiksi. + +Kirvesmiesten sovittua aluksen mittasuhteista me aluksi jouduimme +veneillämme hyörimään laivanhylkyä pirstomassa, siitä kun oli tuotava +rakennuspuuhaan kaikki mitä irti saatiin. Suurin ponnistuksin saimme +korjatuksi mesaanimaston, kun neljätoista miestä siihen urakkaan +käytti kolmen viikon ajan. Samalla saimme talteen melkoisen määrän +rautatavaraa, kuten vaajoja, vaarnoja, nauloja ja muuta sellaista, +minkä nyttemmin näppäräksi sepäksi kehittynyt taiteilijamme muovaili +tarvituiksi välikappaleiksi aina peräsimensaranoita myöten. + +Ankkuri meiltä puuttui, ja me tyydyimme alkuasukasten avulla punomaan +heidän mattoaineksistansa joitakuita köysiä, joista saimme laivamme +rantaansitomiseksi välttävän touvin. Kaikkiaan kului uuraaseen +aherteluumme neljä kuukautta, kunnes laskimme vesille tekeleemme. Se +oli jonkunlainen kahdeksantoista tai kahdenkymmenen tonnin vetoinen +pursi, ja jos meillä olisi ollut sellaiseen tarvittava taklaasi +[taklaasi on kaikki mikä laivassa kohoaa laidan yläpuolelle], niin +olisimme voineet pyrkiä minne mieli teki. Mutta tukalimpana puutteena +oli se, että meillä ei ollut tervaa eikä pikeä saumojen tilkkeeksi, ja +vaikka parhaamme mukaan käyttelimme talin ja öljyn sekotusta, niin emme +kunnolleen selvinneet pulmasta. Vesille laskettuna oli aluksemme niin +hatara, että jo pelkäsimme kaiken vaivannäkömme menneen tyhjiin, sitä +kun oli pula ehkäistä täyttymästä vedellä; pumppujakaan ei ollut, eikä +keinoa sellaisten valmistamiseen. + +Mutta vihdoin muuan musta mies osotti meille puulajin, josta +polttamalla kihoilee yhtä tahmaista ja melkein yhtä lujaa nestettä kuin +terva. Keittämällä saimme siitä pien sijaisen ja pääsimme tarkotuksemme +perille, sillä sen avulla saimme laivan täydellisesti vedenpitäväksi. +Se keino auttoi minua sittemmin monena kertana samoilla seuduilla. + +Laivamme lopullisia valmistuksia olivat mesaanimaston pystyttäminen +sille tukevaksi mastopuuksi, vanhojen purjeittemme sovitteleminen +parhaamme mukaan sekä peräsimen veistäminen. Otimme mukaan ruokavaroja +ja vettä niin paljon kuin luulimme tarvitsevamme, ja niin läksimme +suotuisalla tuulella merelle. + +Olimme kuluttaneet lähimain toisen vuoden noihin harhailuihin ja tähän +rakentelupuuhaan, sillä miehet laskivat joutuneemme helmikuun alkuun +ja aurinko loittoni vähin erin luotamme, hyvä kyllä, sillä, kuumuus +oli kovin rasittanut meitä. Matkan suunnasta olimme olleet aivan +epätietoisia. Jotkut olivat tahtoneet yritettäväksi suoraan itää kohti +Malabarin rannikolle, mutta toiset olivat vakavammin pohtineet matkan +pituutta ja huomautelleet, ettei aluksemme asu ja sen ruokavaroille ja +juomavedelle myöntämät mahdollisuudet soveltuneet 2000 engl. penikulman +taipaleelle. Sitäpaitsi ei vuoden-aikakaan sallinut sitä suuntaa, sillä +auringon edetessä pohjoiseen päin pysyttelevät tuulet parhaasta päästä +idän tienoilla; olisi siten ollut odotettava huhti- tai toukokuuhun. + +Vihdoin, tuulen ollessa kaakossa ja itäkaakossa, me kaikki yhdyimme +entiseen suunnitelmaamme, Afrikan manteretta tavottamaan. Monet olivat +kaiken aikaa vakuutelleet, että meillä oli mantereella kunnollinen +tulevaisuuden, jopa rikastumisenkin mahdollisuus, menimmepä mille +suunnalle tahansa, meritse tai maitse, missä vain etenemään pääsisimme. +Pohjoiseen purjehtien me jälleen kiersimme saaren kärjen ja käännyimme +rannikon suojassa etelään, aikoen tavottaa sen läntisimmän niemekkeen, +entisen lähtökohtamme. Mutta noin yhdeksänkymmentä meripenikulmaa sitä +suuntaa purjehdittuamme kävivät tuulet epävakaisiksi ja puhaltelivat +suoraan vastaamme. Meidän oli siis kääntyminen kulkemaan jo siitä +yli ulapan, jotta tuuli olisi suotuinen, sillä aluksemme oli kehno +pyrkimään liki tuulta tai kulkemaan oikeastaan millään muulla kuin +peräntakaisella. + +Varustausimme maissa uusilla vesi- ja muonavaroilla, ja maaliskuun +lopulla käänsimme keulamme Afrikan manteretta kohti, osottaen enemmän +uskallusta kuin järkeä, enemmän päättäväisyyttä kuin harkintaa. Mutta +kun tuuli pysytteli kaakossa ja itäkaakossa, niin katsoimme parhaaksi +suunnaksemme käyttää pelkkää myötätuulta kompassinamme, siten soluen +länsikoillista kohti; varsinaista kompassia ei matkassamme ollutkaan +muuta kuin erään miehen pieni messinkinen taskukompassi. + +Matka oli paljoa pitempi kuin olimme luulleet, ja laivamme oli +pikku purje-pahasiensa vuoksi hyvin hidaskulkuinen sekä muutenkin +rakenteeltaan raskas. Emme koko aikana nähneet minkäänmoista alusta, +se meri kun on kokonaan kauppateistä syrjässä. Kahdeksan tai yhdeksän +vuorokautta purjehdittuamme kajautti yksi miehistämme ilosanoman: +"Maa!" Meillä oli syytä riemuita, sillä vettä oli säästäenkin enää +pariksi kolmeksi päiväksi. Mutta vaikka se nähtiin aikaisin aamulla, +kesti perilletulo iltahämyyn, sillä tuuli heikkeni melkein tyveneksi, +ja aluksemme, kuten sanottu, oli kömpelö purjehtija. + +Murheellinen ällistys valtasi meidät, kun huomasimme mantereen sijasta +saavuttaneemme pienen saaren, jolla ei näkynyt mitään asukkaita eikä +karjaa muuta kuin joitakuita vuohia, joista tapoimme ainoastaan kolme. +Mutta lähtihän niistäkin tuoretta lihaa, ja me löysimme hyvin maukasta +juomavettä. Vasta viisitoista päivää vielä purjehdittuamme pääsimme +mantereelle, ja se tapahtuikin ruokavarojemme puolesta viime hetkessä, +niin että meillä oli viimeisenä kahtena päivänä ollut vain kortteli +vettä miestä kohti päivässä. Mutta sanomattomaksi riemuksemme näimme +edellisenä iltana maata, joskin hyvin etäällä, ja pirteä tuuli työnteli +meidät aamuksi kahden meripenikulman päähän rannasta. + +Emme siekailleet astua maihin ensimäisessä kohdassa mihin osuimme, +vaikka olisimme pikku kärsivällisyyttä noudattaen löytäneet hiukan +pohjoisemmasta hyvin mukavan jokisuun. Kiinnitimme aluksemme +kahteen isoon salkoon, jotka iskimme maahan, ja katseltuamme tovin +ympäristöämme, hankittuamme hiukan vettä ja kerättyämme muonavarojakin, +joita näkyi siinä paikassa olevan kovin niukasti saatavissa, palasimme +laivaan varastoinemme. Saaliinamme oli kaiken kaikkiaan moniaita +lintuja ja hyvin pieni, mutta hyvänmakuinen puhvelihieho. Päätimme +purjehtia pitkin rannikkoa kunnes tapaisimme jonkun puron taikka joen, +jota myöten voisimme viilettää sisämaahan, tai kaupungin taikkapa +kylän. Seudun kyllä tiesimme asutuksi, sillä monessa kohti näimme yöllä +tulta ja päivällä savua kaukana joka suunnalla. + +Lopulta saavuimme hyvin avaralle lahdelle, johon laski useita pikku +jokia. Rohkeasti ohjasimme aluksemme ensimäiseen suistoon; nähdessämme +rannalla muutamia hökkeleitä ja niiden ympärillä ihmisiä purjehdimme +pieneen poukamaan joen pohjoisrannalle ja kohotimme rauhan merkiksi +pitkän seipään, jonka nokkaan olimme sitoneet valkean kangaskaistaleen. +Huomasimme heidän oivaltavan tarkotuksemme, sillä luoksemme parveili +miehiä, naisia ja lapsia, kaikki ilkosen alastomia. + +Ensimältä he vain kummissaan ällistelivät meitä kuin peljättäviä +kummituksia, mutta olivat kyllä sitte myöhemmin taipuvaisia +tuttavallisuuteen. Alustavaksi kokeeksi osotimme merkeillä, että meidän +oli jano. Kolme naista ja kaksi poikaa juoksi piankin sisämaahan +päin, palaten muutaman minuutin kuluttua, mukanansa useita nähtävästi +auringonhelteessä paahdettuja saviruukkuja. Nämä olivat vettä täynnä, +ja asetettuaan ne rannalle he peräytyivät hiukan, jotta me voisimme +noutaa ne, kuten teimmekin. + +Tuokion kuluttua he toivat meille juuria ja yrttejä sekä muutamia +hedelmiä, joiden laatua en enää muista; mutta kun meillä ei ollut +mitään antamista vastavuoroon, niin saimmekin huomata heidät +säästeliäämmiksi kuin madagaskarilaiset olivat olleet. Seppätaiturimme +ryhtyi nyt työhön, ja kun hän oli laivahylystä varannut itselleen +rautaromua, niin lähti hänen käsistään yltäkyllin leluja, lintuja, +koiria, neuloja, koukkuja ja sormuksia. Me auttelimme niiden +viilaamisessa ja kiillottamisessa, ja näilläpä saimmekin vaihdetuksi +mitä vain ruokavaroja oli tarjolla, kuten vuohia, sikoja ja lehmiä, +joten ei puutteesta ollut tietoakaan. + +Olimme nyt siis Afrikan mantereella, maailman autioimmassa ja +suvaitsemattomimmassa maassa, yksinpä Gröönlantikin ja Novaja Semlja +lukuunotettuina, vain sillä erotuksella, että sen pahimmatkin tienoot +olivat asuttuja, vaikka sen muutamien kansojen luonteesta päättäen +olisikin ollut meille vähemmän vaarallista joutua aivan asumattomiin +erämaihin. + +Ja siten perille tultuamme me teimme päätöksen, joka varmaan on +hurjimpia ja toivottomimpia mitä mikään toverijoukko on maailmassa +tehnyt. Päätimmepä nimittäin lopullisesti samota mantereen poikki sen +keskeltä, Mosambikin rannikolta idästä Angolan tai Guinean rannikolle +Atlantin valtamereen asti -- vähintään 1800 engl. penikulman taipaleen. +Matkalla tulisi meidän kestää tavatonta kuumuutta, taivaltaa tiettömiä +erämaita, ilman minkäänlaisia juhtia tamineittemme kantamiseen, +vastassamme laumoittain raatelevia ja vaarallisia petoja, kuten +leijonia, leopardeja, käärmeitä ja elefantteja. Me joutuisimme +kulkemaan päiväntasaajan maissa ja siis kuivan vyöhykkeen keskuksessa; +tiellemme sattuisi sotaisia ja verenhimoisia villikansoja; nälkä ja +jano olisivat ainaisena uhkana. Sanalla sanoen, olisipa siinä pitänyt +olla pelotuksia kylliksi järkyttämään uhkamielisintäkin luonnetta. + +Mutta me emme säikkyneet, vaan päätimme antautua seikkailuihin. +Eihän nimittäin edes ollut muuta pelastuksen mahdollisuuttakaan. +Jos nimittäin olisimme purjehtineet pitkin Afrikan kolkkoja rantoja +pohjoiseen päin Punaisellemerelle asti, niin oli ainoana toiveenamme +siellä joutua arabialaisten vangiksi. Nämä möisivät meidät +turkkilaisten orjiksi, mikä ei olisi paljoakaan parempi kohtalo kuin +kuolema. Hyväntoivonniemelle emme voineet pyrkiä, sillä tuulet olivat +kovin vaihtelevia ja meri sillä leveys-asteella liian myrskyinen. Mutta +me tiesimme kaikki, että jos kykenisimme vaeltamaan kylliksi kauvas +sisämaahan, niin saattaisimme tavata jonkun niistä isoista virroista, +jotka laskevat Atlantiin. Sellaisen virran partailla voisimme rakentaa +kanootteja, jotka kuljettaisivat meidät meren rantaan, olipa se +miten kaukana tahansa. Meillä ei olisi silloin muuta huolta kuin +ruokavarojen saanti, ja toivoimme ampuma-aseillamme kaatavamme riistaa +kylliksi. Vieläpä päättelimme mahdolliseksi lisätä pelastuksemme riemua +kultalöydöillä, jotka monin verroin korvaisivat kärsimyksemme, jos +hengissä pääsisimme ihmisten ilmoille. + +Vasta nyt aloin minäkin toden teolla ottaa osaa neuvotteluihin. +Kahden- tai kolmentuhannen engl. penikulman jalkamatka erämaissa +petojen ja villien keskessä karmi pintaani, kun päätös tuli +tehtäväksi. Luopuen entisestä välinpitämättömyydestäni minä käytin +kaiken kaunopuheliaisuuteni oman alkuperäisen suunnitelmani puolesta, +nimittäin että yrittäisimme Punaisellamerellä vallata jonkun laivan. +Mutta he pitivät hanketta haaveena, sitä lähemmin ajatellessaan. + +Auringosta havainnon tehden laskimme olevamme 12. astetta 15. minuuttia +päiväntasaajan eteläpuolella. Kartalta näimme Angolan rannikon olevan +8. ja 11. eteläisen leveys-asteen välillä, kun taasen Niger-virran +avulla Guinean rannikolle pyrkiminen olisi kääntänyt suuntamme 12. ja +29. pohjoisen leveys-asteen välille. Angolan siis valitsimme, joten +matka kävisi jokseenkin suoraan länttä kohti. Virtojen avulla toivoimme +keventävämme matkaamme, kuten sanottu, varsinkin jos keksisimme keinon +päästä sen ison sisäjärven ylitse, jota alkuasukkaat nimittävät +Coalmucoaksi ja josta Niilin sanotaan johtavan juoksunsa. Mutta +kertomukseni osottaa vielä, että sellaisia toiveita helposti kohtaa +paha pettymys. + +Ryhdyimme siis valmistautumaan retkeämme varten sen mukaan kuin +olopaikassamme kävi päinsä ja pieni kokemuksemme maan luonteesta meille +opetti. + +Olimme jo jonkun aikaa takaperin tottuneet astelemaan paljain jaloin +kallioilla, somerolla, ruohokossa ja rantahiekalla. Mutta kun +huomasimme tukalimmaksi totuttaa jalkapohjiamme sisämaan kuivana +kuumentuvaan hietaan, niin varustimme itsellemme jonkunlaisia +villi-eläinten nahoista ommeltuja tallukoita, karvapuoli sisäänpäin. +Auringossa kuivaten koveni nahka niin lujaksi, että tällaiset jalkineet +kestivät kauvan; ne olivat keveitä ja mukavia. + +Koetimme houkutella jotakuta alkuasukkaista oppaaksemme matkalle länttä +kohti, mutta nämä vain kohauttelivat olkapäitänsä, osottaaksensa +kuinka vähän heitä miellytti aikeemme. Kysellessämme heiltä leijonista +ja muista pedoista he nauroivat ja ilmaisivat merkeillä, että ne saa +nuotion avulla helposti häädetyksi; ja hyvään tarpeeseen se neuvo +meille olikin, rohkaisten mieltämme jo ennakolta. + +Paljon yritimme pohtia, millä tavalla saisimme tamineemme kuljetetuksi, +sillä jo ampumavarammekin olivat liian raskas taakka meidän kantaa +maassa, jossa kuumuus teki meidät itsemme kyllin raskaaksi kuormaksi +meille. Maan asukkaat eivät tunteneet mitään kuormajuhtaa, kuten +hevosta tai muulia, aasia, kamelia tai dromedaaria. Jonkunlaisena +puolittain kesytettynä koti-eläimenä oli heillä samaisia pikku +puhveleita, joita olimme yhden tappaneet, ja näitä he kyllä käyttivät +kantamaan taakkoja. Huomasimme myös, että nämä elukat olivat ketteriä +ja voimakkaita uimareita. Mutta me emme tienneet mitään sellaisen +eläimen ohjaamisesta ja hoidosta, tai millä tavoin kantamukset olisivat +kiinnitettävät. + +Viimein minä esitin heille menettelytavan, joka piankin saavutti +heidän hyväksymisensä, nimittäin että haastaisimme riitaa joidenkuiden +alkuasukkaiden kanssa ja ottaisimme kymmenkunta vankia, sitoen nämä +orjiksemme, kantamaan matkatarpeitamme. Samallahan saisimme opastusta +ja puheluseuraa, sekä oppisimme edes jotakin maan kieltä. Ihan heti ei +neuvooni tartuttu, mutta alkuasukkaat antoivat pian itse aihetta sen +toteuttamiselle ja samalla tilaisuudenkin siihen. + +Pikku vaihtokauppamme alkuasukasten kanssa oli tähän asti tapahtunut +heidän ensin osottamaansa ystävällisyyteen luottaen, mutta lopulta +havaitsimme heissäkin koirankuria. Ostettuaan muutamia päitä karjaa +heiltä seppämme kaavailemilla leluilla sattui nimittäin eräälle meidän +miehellemme erimielisyyttä vastakumppaninsa kanssa. Silloin villit +ähittelemään hänelle omalla tavallansa, ja pitäen hänen karjan hinnaksi +tarjoamansa lelut he panivat kumppaninsa ajamaan karjan pois hänen +nenänsä alitse ja ilkkuivat täyttä kurkkua. Miehemme nosti sellaisesta +oman käden oikeudesta melun ja huusi tovereitansa avuksi, mutta +silloin se neekeri, jonka kanssa hän oli kauppaa hieronut, paiskasi +häntä keihäällä niin paikalleen, että ase olisi lävistänyt hänen +ruumiinsa, ellei hän olisi mitä vikkelimmin poukannut syrjään samalla +kun torjuvasti nosti kätensä ylös. Nyt keihäs kuitenkin ruhjaisi +käsivartta; mies julmistuneena sieppasi luikkunsa ja ampui neekeriä +sydämeen. + +Toiset lähellä olevat villit, samoin kuin nekin, jotka olivat meidän +muiden seurassa loitompana, säikähtyivät niin kamalasti tulen +leiskahdusta, pamausta ja maanmiehensä äkkikuolemaa, että ensin tovin +seisoivat turraksi hätääntyneinä. Mutta heidän toinnuttuansa muuan +etäämpänä meistä seisonut alkoi äkkiä kirkua jotakin taisteluhaastetta; +muut kaikki vastasivat, juosten hänen ympärilleen, meidän tyhmistyneinä +ällistellessämme tätä menoa. + +Parin kolmen minuutin kuluttua alkoi kirkuva kutsu kiiriskellä paikasta +toiseen, kylästä kylään ja toiselle puolelle jokeakin, ja tuossa +tuokiossa näimme alastoman liudan kiitävän joka taholta kokouspaikalle. +Vajaassa tunnissa oli niitä viitisensataa koolla, joillakuilla +jouset aseinaan, useimmilla keihäät, joita he osaavat käytellä niin +taitavasti, että voivat linnunkin keihästää lennosta. + +Meillä ei ollut pitkiäkään aikoja neuvotellaksemme, sillä väenpaljous +karttui hetki hetkeltä; ja uskonpa, että jos olisimme kauvan +siekailleet, niin heitä olisi kertynyt vaikkapa kymmenen tuhatta. +Meillä ei senvuoksi ollut muuta valittavana kuin paeta laivaamme, +jossa tosiaan olisimmekin varsin vankasti puolustautuneet, tai astua +eteenpäin ja koettaa, mitenkä yhteislaukaus tai pari raehauleilla +tehoaisi. + +Päätimme heti käyttää jälkimäistä keinoa, luottaen siihen että jyske +ja tuhoisat seuraukset ajaisivat heidät oitis pakoon. Asetuimme +riviin joka mies ja marssimme rohkeasti heitä vastaan. He seisoivat +valmiina vastaanottamaan meidät, nähtävästi luottaen siihen, että +heidän keihäänsä tekisi lopun meistä kaikista; mutta me pysähdyimmekin +keihäitten kantomatkan ulkopuolelle. Seisoimme melkoisen matkan päässä +toisistamme, jotta ampumalinjamme ulottuisi laajalle, ja annoimme +heille sellaisen tervehdyslaukauksen, että kuusitoista kuukertui +paikalle ja kolme kaatui moniaan kymmenen askelta juostuansa. + +Yhteislaukaustamme seurasi hirmuinen kirkuna ja ulina. Me seisoimme +liikkumattomina ja latasimme pyssymme uudestaan. Kun hekään eivät +kaikonneet, niin me ammuimme toistamiseen heidän keskeensä. Tällä +kertaa sai kymmenkunta surmansa, mutta kun he eivät seisseet yhtä +tiheässä kuin ennen, niin kaikki miehemme eivät ampuneet. Seitsemän oli +nimittäin saanut käskyn säästää laukauksensa ja edetä heti kun toiset +olivat ampuneet, näiden vuorostaan ladatessa jälleen. + +Heti toisen laukauksen jälkeen me luikkasimme huikeasti ja nuo +seitsemän marssi parikymmentä askelta lähemmäksi, ampuen taaskin. +Taakse jääneet latasivat kaikella kiireellä ja etenivät vuorostaan, +mutta nähdessään meidän lähenevän villit karkasivat tiehensä kiljuen +kuin noidutut. + +Saapuessamme taistelukentälle näimme ison joukon ruumiita kentällä +hajallaan, paljoa enemmän kuin saatoimme olettaa tappaneemme tai +haavoittaneemme, niin, enemmän kuin meillä oli ollut luotejakaan +pyssyissämme. Olimme tästä seikasta ihan ymmällä, kunnes huomasimme, +että pelkkä säikähdys oli pökerryttänyt monet; saattoipa joku olla +haavatta kuollutkin. + +Näistä kauhistuksen herpaamista tulivat useat toinnuttuansa palvomaan +meitä, otaksuen meidät jumaliksi tai paholaisiksi -- en tiedä +kumpaisiksiko, emmekä sillä suurta väliä pitäneet. Toiset polvistuivat +eteemme, toiset heittäysivät kasvoilleen, ja kaikki tekivät +lukemattomia mitä täydellisimmän alistumisen merkkejä. Nyt juolahti +mieleeni, että me saatoimme sodan oikeudella ottaa niin monta vankia +kuin mielemme teki, viedäksemme ne retkellemme kuormankantajiksi. +Miehet olivat oitis minun mieltäni, ja niinpä sidoimme noin +kuusikymmentä rotevaa nuorta miestä, selittäen heille, että ottaisimme +heidät mukaamme. Nämä näyttivätkin varsin suostuvaisilta, mutta +luonnollisesti piti meidän silti pysyä varuillamme, huomattuamme tämän +kansan rajuksi, kostonhimoiseksi ja petolliseksi, joten orjiimme ei +käynyt ollenkaan luottaminen. + + + + +NELJÄS LUKU. + +Minusta tulee kapteeni. + + +Ennen kuin jatkan pitemmälle täytyy minun lukijalle vihjata, että +minä tästä hetkestä alkaen kävin vakavammin käsiksi asioihin, pitäen +parempaa väliä kohtalostamme. Sillä vaikka kaikki kumppanini olivat +vanhempia miehiä, niin aloin kuitenkin huomata heidät neuvottomiksi +-- tai kuten nyt sanoisin kylmäverisyyttä puuttuviksi -- silloin +kun tarvittiin toimintaa. Ensimäisen varsinaisen tilaisuuden tälle +havainnolle antoi äsken mainittu kahakka alkuasukasten kanssa, Lujasti +päätettyänsä hyökätä ampuma-asein noiden kimppuun ja havaittuansa että +nämä eivät luulon mukaan karanneetkaan pakoon, alkoi heitä jänistää +niin, että he kaiketi olisivat kiireimmiten vilistäneet takaisin +laivaan, jos se olisi ollut lähellä. + +Tällä hetkellä minä innostuin heitä rohkaisemaan. Hoilasin että heidän +piti ladata, uudestaan ja ampua toinen yhteislaukaus, vakuuttaen +meneväni takuuseen siitä, että neekerit pakenisivat minkä käpälistä +lähtisi, jos vain neuvoani noudatettaisiin. Tästä reipastuneina he +laukaisivat toistamiseen, säästäen minun esityksestäni muutamia +panoksia varallekin. + +Toisen yhteislaukauksen jälkeen minun oli suorastaan pakko asettua +käskijäksi. + +"Nyt, seigneurs", huudahdin, "hurratkaamme." + +Avasin oman kurkkuni ja huikkasin kolmasti, kuten englantilaisilla +merimiehillä on sellaisissa tilaisuuksissa tapana. + +"Ja nyt seuratkaa minua", kehotin niitä seitsemää, jotka eivät olleet +ampuneet, "niin vannonpa tekevämme puhdasta heistä", ja oikeassa +olinkin, kuten olen jo kertonut. + +Tästä päivästä alkaen olin heidän puheissaan aina Seignior Capitanio, +mutta kun minä vastustelin seignioria liian ylhäisenä nimityksenä, niin +lausui tykkimiehemme, joka sujuvasti puhui englantia: "No, olkoonpa +siis nimenäsi kapteeni Bob", ja kapteenin nimeä sain sitte vakinaisesti +kantaa. + +Portugalilaiset kunnostautuvat kyllä silloin, kun heidän edellään +käy joku esikuvana, mutta oman onnensa nojaan jäädessään he peräti +lannistuvat. Sitä sain jälkeenpäin kokea monet kerrat, ja olenkin usein +kummastellut, että joukko miehiä, joiden oma miehuus pyrki lujalle +ottaessa pettämään, alun pitäenkään uskalsi ajatella ja alottaa niin +tuiki epätoivoista ja suurisuuntaista yritystä kuin meidän edessämme +oleva matka oli. + +Heidän joukossaan oli tosin pari kolme uupumatonta miestä, +joiden rohkeus ja uutteruus oli kaikkien muiden tukena, ja he +alusta asti ratkaisivatkin asiain menon. Nämä olivat tykkimies +ja sepäksi sukeutunut taiturimme, sekä osaltaan myöskin toinen +kirvesmiehemme. Nähdessään minun ottavan hiukan ryhtiä he pysyväisellä +ystävällisyydellä liittyivät minuun. + +Tämä tykkimies oli nerokas matemaatikko, monipuolisesti opiskellut mies +ja sekä tietopuolisesti että käytännöllisesti kehittynyt merenkulkija. +Alituisissa keskusteluissani hänen kanssaan minä opin oman varsinaisen +kasvatukseni perusteet, joita minun oli helppo sittemmin täydennellä. +Hän erityisesti kannusti minua pyrkimään eteenpäin maailmassa ja +hankkimaan tietoja, jotka tekisivät minut päteväksi suuriin yrityksiin. +Vahinko vain, että hyvät päätökseni tässä suhteessa pyrkivät +unohtumaan, milloin sattui kylläkin rauhallista tilaisuutta niiden +toteuttamiseen. + +Mutta palatakseni asiaan: kun tykkimies näki osuuteni taistelussa ja +kuuli ehdotukseni, että pidättäisimme joukon vankeja kuormastomme +kantajiksi, niin hän kääntyi minuun koko joukkomme edessä. + +"Kapteeni Bob", sanoi hän, "sinun on mielestäni ruvettava +päälliköksemme, sillä tämän yrityksen onnistuminen on kokonaan sinun +ansiotasi." + +"Ei, ei," intin vastaan, "älä minua imartele. Sinun pitää olla Seignior +Capitanio, meidän kenraalimme; minä olen siihen virkaan liian nuori." + +Lopuksi sovimme, että hänestä tuli meidän päällikkömme, minun +pakostakin jäädessäni hänen virkatoverikseen. + +Vangeissa oli eräs kookas, solakka, kaunismuotoinen mies, jolle +kaikki toiset näyttivät osottavan suurta kunnioitusta. Hän oli, +kuten jälkeenpäin käsitimme, erään heidän kuninkaansa poika; isä oli +kaatunut ensimäisellä yhteislaukauksellamme, ja hän itse oli saanut +luodin käsivarteensa ja lantioonsa. Jälkimäisestä haavasta vuoti +runsaasti verta, joten hän oli jo kovin heikossa tilassa, jotapaitsi +edellinen luoti oli murtanut ranteen. Eläjäksi ei näyttänyt poloisesta +olevan, mutta kun hän tuntui tavallista tärkeämmältä henkilöltä, niin +johtui mieleeni, että voisimme käyttää häntä hyödyksemme ja kenties +tehdä hänestä jonkunlaisen johtajan oman väkensä keskuudessa. Annoin +hänet senvuoksi haavurimme hoitoon, ja koetin merkeillä ilmaista +onnettomalle, että me kyllä vielä tekisimme hänestä terveen. + +Tämä herätti heissä uutta jumaloitsemisen tunnetta, he kun uskoivat, +että me saatoimme näkymättömillä välikappaleilla sekä surmata että +jälleen saada vainajat virkoamaan. Nuoren prinssin pyynnöstä jotkut +hänen lähimpänsä vaivalloisesti tulkitsivat meille, että armollisesti +parantaisimme hänen isänsäkin, joka makasi kentällä ruumiina, otsa +lävistettynä. + +Emme ilmaisseet itseltämme puuttuvan kykyä siihen, mutta annoimme +heidän ymmärtää, että surmansa saaneet olivat ensin osottautuneet +meille vihamielisiksi, joten heidän kuolemansa oli varottavana +esimerkkinä pidettävä voimassa. Siten kävisi peruuttamattomasti +kaikille niskureille. Mutta jos hän, prinssi, suostuisi tulemaan +matkassamme ja noudattaisi ohjeitamme, niin me emme häntä jättäisi +kuolemaan vammoihinsa. Tämän oivaltaessaan hän pyysi eräältä +seuralaiseltansa nuolen, otti sen vioittumattomaan käteensä, nosti +sen kohti aurinkoa, taittoi sen kahtia ja asetti kärjen rintaansa +vasten, ojentaen sitte tuon puolikkaan minulle. Tämän käsitin +valaksi, että valon jumala aurinko häneen nuolensa iskeköön, jos hän +konsanaan herkeäisi olemasta ystäväni. Ja niinpä hän todella ahersikin +uskollisesti palveluksessamme sittemmin kuukausimääriä. + +Haavuri huomasi vammoista toisen pelkäksi lihashaavaksi, mutta +ranteesta oli yksi luu murtunut. Sen hän lastoitti, sovittaen +käsivarren kaulasta riippuvaan silmukkaan ja merkeillä opastaen häntä +suureen varovaisuuteen liikkeissään. Kuuliaisesti mies tottelikin +määräyksiä, jotta paraneminen edistyi säännöllisesti. + +Perusteellisesti tulkitsin tälle neekerille suunnitelmiamme, samalla +kun jo alussa opetin hänelle myöntävän ja kieltävän vastauksen +portugalinkielellä. Ruokavarojen hankkimisesta hän sai selitetyksi, +että niitä ei pitkään aikaan tarvittaisi, sillä matkan varrelta kyllä +löytyisi riistaa. Kantamuksiemme painavuudelle hän pudisteli päätänsä, +joten annoin väelle käskyn jakaa ne pienemmiksi nipuiksi, ja me jätimme +sen vuoksi kaikki yksitoista kirstuamme tyhjilleen rannalle. Hän +ilmaisi toimittavansa meille puhveleita avuksi kantamisessa, arvelipa +että mekin voisimme niillä ratsastaa, jos olisimme väsyneitä; mutta +sillä me emme pitäneet väliä, olimmehan vain hyvillämme siitä, että +kuormajuhdat vielä hädän tullen kelpaisivat syödä. + +Kannatin hänet sitte laivaamme ja annoin hänen katsastella kaikkea +mitä meillä siellä oli. Hän oli kovin hämmästyksissään, sillä heidän +veneensä ovat viheliäisiä pukinnahoista ommeltuja kaukaloita, jotka +oli sivelty jollakin iljettävän hajuisella voiteella. Autoimme hänet +laivamme kannelle ja osotimme merkeillä, että jos hän johtelisi +miehiänsä tavaraimme kantamisessa, niin me emme hänellä kannattaisi +mitään. Rantaan palattuamme veimme hänet miestensä luo, ja pyysimme +häntä selittämään heille matkamme määrän. + +Hän piti heille pitkän puheen ja ymmärsimme hänen sanovan heille, +että jos he suostuisivat lähtemään kantajiksi retkelle leijonain +maihin, niin heidän piti vastata: "Si, Seignior" ("kyllä, herra"). +He vastasivat heti: "Si, Seignior", ja taputtivat käsiään katseensa +aurinkoon kohottaen, minkä prinssi tulkitsi meille uskollisuuden +vannomiseksi. Mutta pitipä sitte heistä muuan pitkän puheen prinssille, +ja hänen eleistänsä käsitimme, että villit suuressa huolessa +halusivat jotakin meiltä. Prinssi sai meille selitetyksi, että +mekin taputtaisimme käsiämme auringolle (vannoisimme siis), että me +emme surmaisi heitä, että me antaisimme heille khiarukkia (leipää), +emme pitäisi heitä nälässä emmekä antaisi leijonain heitä syödä. +Sanoin olevamme valmiit lupaamaan tuon kaiken, ja hänen uudistetusta +kehotuksestaan taputin käsiäni aurinkoa kohti, jolloin kaikki vangit +lankesivat kasvoilleen maahan ja noustessaan päästelivät mitä +kummallisimpia huutoja. + +Lähinnä huolenamme oli nyt saada ruokavaroja sekä vankiemme että omaksi +nykyiseksi toimeentuloksemme. Merkeillä ilmottaessani prinssille, mitä +mietiskelimme, ilmaisi hän että joku vangeista voisi kylältä noutaa +ruokavaroja ja muutamia kuormajuhtia. Kun näytin vastahakoiselta +sellaiseen luottamukseen osotti hän monilla merkeillä uskollisuuttaan, +sitoipa omin käsin nuoran kaulaansa ja tarjosi minulle sen toisen pään, +huomauttaakseen että hänethän perisi hirsipuu, ellei mies palaisi +takaisin. Suostuin siis, ja hän antoi eräälle miehelleen tarkkoja +ohjeita matkaa varten, viitaten lopuksi aurinkoon, osottaakseen mihin +aikaan hänen oli jouduttava takaisin. + +Mies läksi vimmatusti juosta porhaltamaan ja piti vauhtinsa kunnes +katosi näkyvistä; taival näytti siis olevan melkoinen. Seuraavana +aamuna, paria tuntia aikaisemmin kuin oli määrä, huhuili musta +prinssi minulle ja viittasi parin engl. penikulman päässä kohoavaa +kunnasta kohti, jolla näin pikku karjaa ja useita miehiä ajamassa sitä +leirillemme. He toivat ruokavaroiksemme paljon lehmiä, nuoria hiehoja, +puolitoistakymmentä vuohta ja kuormajuhdiksi neljä mullia. + +Muonavarastoa oli siinä riittävästi, leiväksi saivat meille kelvata +eräät juuret, joita olimme ennenkin käyttäneet. Tapettujen vuohten +nahat määräsin kuivattavaksi päiväpaisteessa ja niistä ryhdyimme +valmistamaan reppuja, sulloaksemme niihin matkatarpeitamme, jotta +näitä olisi helpompi kantaa. Nähdessään puuhamme lähetti musta prinssi +noutamaan meille kolmen miehen kantamuksen paljoa parempia nahkoja, +jotka käytimme suurella menestyksellä siihen tarkotukseen. Samalla +kertaa tuotiin prinssille kaksi keihästä, tavallista hienompia, ne kun +olivat tehdyt mustasta sileästä puusta ja kärjikseen saaneet jonkun +tuntemattoman otuksen hampaan, joka oli peukalon paksuinen ja varsin +terävä. Prinssi ei tahtonut ottaa niitä vastaan ennen kuin minä annoin +luvan, vaan käski tuomaan ne minulle. Olin tullut vakuutetuksi siitä, +että hän oli sanansa pitävä ja rehellinen, joten luovutin nuo komeat +aseet hänelle. + +Valmistausimme lähtemään. Prinssi kuitenkin ilmaisi minulle, että +jonkun matkaa pohjoisempana oli joki, jota myöten pääsisimme +laivallamme melkoisen kauvas länttä kohti. Nähtävästi oli joki +sama, joka näkyy Quilloan nimisenä kartallamme Mosambikin rannikon +pohjoisimmassa osassa. Me päätimme ottaa prinssin ja niin monta villiä +kuin laivaamme saatiin mahtumaan, purjehtiaksemme virran suuhun; minun +osakseni tuli karavaanin kapteenina marssia samaan paikkaan maitse. +Kahdeksan miehistämme jäi saattueekseni sekä kolmekymmentäseitsemän +vankia; kaikki matkatavarat kuljetettiin laivalla. Ajoimme mulleja +edellämme; ne olivat aivan kesyjä ja vantteria halukkaasti kantamaan +mitä hyvänsä -- neekerit ratsastelivatkin niiden seljässä neljä +kerrallaan. Ne söivät kädestämme, nuoleskelivat jalkojamme ja olivat +säyseitä kuin koirat. + +Meillä oli ruuaksemme mukanamme kuusi tai seitsemän lehmää, ja neekerit +oppivat kerkeästi suolaamaan ja kuivaamaan niiden lihoja. Maitse oli +pääsy virralle hyvin helppoa ja jouduimme perille saman päivän iltana; +mutta laiva ehti jokisuuhun vasta viiden vuorokauden kuluttua, sillä +lahdella oli tuuli tyventynyt ja joki teki alajuoksunsa varrella +pitkän kaaren pohjoiseen päin, meidän osuessamme tämän eteläiseen +polvekkeeseen. Tällävälin me neekerien alotteesta valmistimme +oivallisia nahkaisia vesileilejä. + +Taatakseen väkensä uskollisuuden tällä matkallamme oli prinssi jättänyt +neljän miehensä tehtäväksi pitää vankeja kytkettyinä kaksittain +ranteista yhteen. Mutta me havaitsimme heidät niin rehellisiksi ja +varsinkin niin tottelevaisiksi häntä kohtaan, että me jonkun matkan +päähän hänen maastansa päästyämme laskimme heidät vapaiksi, vaikkakin +hän palattuansa sidotutti heidät uudestaan ja säilytti sen kurin pitkän +aikaa. + +Maa oli jokivarressa ylävää, ruoho rehotti vehmaana, karjaa kävi +laitumella joka suunnalla; metsää ei ollut lähellä, mutta loitompana +näkyi kasvavan tammea, seeteriä ja mäntyä, aimo jättiläisiä seassa. +Joki oli sievoinen avoin kanava, jolla nousu- ja laskuvesi tuntui +kuudenkymmenen engl. penikulman päähän; vireästi laskettelimme ylös +virtaa nousuveden aikoina, tuulen navakasti puhallellessa idän +kulmilta. Niin kauvan kuin uoma pysyi leveänä ja syvänä painalsimme +kepeästi laskuvettäkin vastaan, mutta ylävarrella jouduttuamme +kulkemaan joen omaa häiriintymätöntä juoksua päin huomasimme sen liian +voimakkaaksi itsellemme ja aloimme pohtia laivamme jättämistä. + +Mutta prinssi ei tahtonut mitenkään suostua siihen, sillä huomatessaan +laivassa aikoinaan punomamme köysivaraston komensi hän kaikki +rantaa myöten samonneet vangit hinaamaan meitä pitkin äyrästä, ja +kun heidän työtänsä keventääksemme pidimme purjettamme yllä, niin +miehet juoksentelivat kelpo vauhtia kiidättämässä meitä. Tällä tavoin +olimme hinaajia vaihdellen kaikkiaan edenneet ylös virtaa parinsadan +engl. penikulman vaiheille, kun se alkoi vähitellen soukentua, ja +seuraavana päivänä saavuimme isolle vesiputoukselle, joka näytti aivan +pelottavalta, sillä vesi syöksyi jokseenkin kohtisuoraan runsaasti +kuusikymmentä jalkaa alas, pauhaten niin ettemme voineet kuulla +toisiamme; sen kuohun olimme erottaneet jo kymmenkunta engl. penikulmaa +alempana. + +Tässä oli meidän tehtävä täysi pysähdys ja nousimme maihin joka mies; +jos meillä olisi ollut pienempiä veneitä, niin olisimme voineet +kannatuttaa ne kosken ohi ja pitkittää niillä matkaamme paljoa +edemmäksi ylös virtaa. Maaseutu näytti yhäti rehevältä ja kuhisi +karjaa; joitakuita ihmisiäkin näimme, mutta he puhuivat aivan toista +kieltä kuin meidän vankimme. Villipetoja näimme aivan lähellämme vasta +kaksi päivää ennen koskelle tuloamme, jolloin kolme mitä upeinta +leopardia seisoi virran pohjoisella äyräällä, maissa matkaavien +vankiemme käyttäessä yksinomaan eteläistä parrasta. + +Tykkimiehemme huomasi ne ensimäisenä, juoksi sieppaamaan luikkunsa ja +sulloi siihen kelpo panoksen. + +"Nyt, kapteeni Bob", sanoi hän, "missä on prinssisi?" + +Huusin tämän esille. + +"Kuulehan", selitti tälle tykkimies, "rauhota nyt väkeäsi ja sano +heille, että he saavat nähdä tämän kapineen puhuvan tulta yhdelle +noista otuksista, tuottaen sille kuoleman." + +Neekeriparat olivat sen näköisiä kuin olisivat he kaikki olleet +joutumassa surman suuhun, vaikka prinssi heille mitä vakuutteli. He +seisoivat ällistellen, kun tykkimies äkkiä laukaisi. Hän oli aika +tarkka ampuja ja kaatoi pedon kahdella päähän osuneella rautapalalla. +Leopardi tempautui takajaloilleen, huitaisi etukäpälillään ärähtäen +ilmaa ja kaatui kuolleena seljälleen; toiset kaksi säntäsivät +säikähtäneinä pakoon. + +Mutta kylläpä olivat vankimmekin pökerryksissään. Neljä, viisi suistui +maahan kuin ammuttuina, monet lysähtivät polvilleen ja ojensivat +kätensä meitä kohti joko palvoaksensa meitä tai rukoillen oman henkensä +puolesta, ja hätkähtipä prinssikin kaikesta valmistelustansa huolimatta +niin kuin olisi ollut hyppäämäisillänsä virtaan. Hän sitte suurella +vaivalla sai väkensä jälleen viihdytetyksi. + +Nähdessämme otuksen saaneen surmansa teki minun kovasti mieleni +korjata sen talja. Ilmaisin merkeillä prinssille, että hän lähettäisi +joitakuita miehiänsä tuonne nylkemään pedon. Heti kun hän oli vain +sanan lausahtanut, kirvoitettiin heistä neljä tarjokasta irti +siteistänsä; nämä syöksyivät päistikkaa virtaan, uivat ylitse ja +kävivät käsiksi työhön hänen kanssansa. Me olimme antaneet prinssille +veitsen ja sillä hän vuoli neljä puuveistä niin näpsää, etten ole +eläissäni niiden veroista nähnyt; ja vajaan tunnin kuluttua he +toivat minulle taljan, joka olikin harvinaisen iso, nimittäin noin +seitsemän jalkaa korvista häntään ja lähes viisi jalkaa leveä seljästä, +viehättävän täplikäs kauttaaltansa. Tämän leopardintaljan toin monia +vuosia myöhemmin Lontooseen. + +Olimme nyt matkaamiseemme nähden kaikki samalla tasalla, +jalankulkijoita, koska kerran aluksemme ei edemmäksi päässyt. Kiskoimme +laivamme pieneen poukamaan, missä pääjokeen yhtyi soukempi sivuhaara, +ja jätimme sen sinne jälkeentulevaisten ihmeteltäväksi. Käytimme +kaksi päivää matkatavaraimme jakamiseen sekä kesyjen puhveliemme +ja neekeriemme kuormittamiseen. Tärkeimmät matkatarpeemme olivat +ruuti ja luodit. Ruudin me sulloimme pieniin kuivatuista nahoista +neulottuihin reppuihin, joissa karvapuoli oli sisäänpäin, jotta kosteus +ei pääsisi tuntumaan, ja nämä reput sovitimme toisiin, mullinnahoista +tehtyihin säkkeihin, jotka olivat hyvin paksuja ja kovia, karvapuoli +ulospäin, jotta mitään märkyyttä ei pääsisi tunkeutumaan sisälle. Tämä +menettelytapa tehosi niin hyvin, että ruutimme aina säilyi kuivana +rajuimpina ja pisimpinäkin sadeaikoina. Kukin meistä sai sitäpaitsi +aina mukanansa pidettäväksi neljänneksen naulaa ruutia ja puoli naulaa +luoteja; se riitti nykyiseen tarpeeseemme, eikä meidän tehnyt helteen +vuoksi mieli kantaa enempää painoa kuin oli ehdottomasti välttämätöntä. + +Pysyttelimme yhä virran partaalla ja jouduimme siten varsin vähän +tekemisiin maan asukasten kanssa; mutta nyt jalkaisin taivaltaessamme +satuimme sentään jonkun verran poikkeilemaan tähystelemässä seutuja +ruokavarojen hankkimiseksi. Ensimäisen kerran jouduimme jokivarrella +hiukankin pysähtymään erään noin viisikymmentä mökkiä käsittävän pienen +neekerikaupungin luona, jossa näytti olevan nelisensataa asukasta, +sillä he parveilivat kaikki ulos meitä katselemaan ja ällistelemään. +Neekeriemme ilmestyessä näkyviin alkoivat asukkaat kapaista aseisiinsa, +luullen vihollisten olevan tulossa kimppuunsa; mutta vaikka neekerimme +eivät osanneetkaan heidän kieltänsä, saivat he kuitenkin merkeillä +sanotuksi, ettei heillä ollut aseita ja että he olivat kaksittain +sidotut vangiksi sekä että heidän takanansa oli sellaisia ihmisiä, +jotka tulivat auringosta ja pystyivät mielensä mukaan tappamaan ja +taas henkiin herättämään heidät kaikki. Mutta nämä suuret miehet eivät +toki tekisi heille mitään pahaa, vaan saapuivat rauhallisin aikein. +Tämän kaiken tajuttuansa he laskivat pois keihäänsä ja jousensa, ja +lähenivät pystyttämään maahan rauhan merkiksi kaksitoista isoa salkoa, +alistumisen osotukseksi kumarrellen. Mutta oitis nähtyänsä parrakkaita +valkoisia miehiä he kirkuen juoksivat tiehensä kuin säikkyneinä. + +Me pysyttelimme heistä arvomme mukaisen matkan päässä, ja näyttäysimme +vain kaksi tai kolme kerrallaan. Vankimme selittivät meidän haluavan +heiltä ruokavaroja, ja he toivat nähtäväksemme mustaa nautakarjaa. +Veitsisepällämme oli nyt runsas varasto kättensä tuotteita valmiina; +hän tuli mainiosti toimeen kaupoissa heidän kanssaan. Varasimme +mukaamme niin paljon lihaa ja juuria kuin saatoimme neekerien +taakoiksi mukavasti jakaa, kolme-, neljäkymmentä naulaa miestä kohti, +mikä mielestämme oli tosiaan kuormaa kylliksi noin kuumassa maassa. +Neekerit eivät ollenkaan rasittuneet niistä, joskus vain auttelivat +toisiansa jonkun tuntiessa väsymystä; ja kun enin osa matkatarpeistamme +täten oli ruokavaroja, niin kevenihän kuorma sitäpaitsi aina päivä +päivältä, kunnes taas saimme sitä täydennellyksi. Kuormia kantaessaan +oli neekereillä kädet vapaina, heidät pidettiin toisesta jalastaan +sidottuina kaksittain yhteen. + +Vähitellen päästimme joitakuita neekereitä kokonaan vapaiksi, saatuamme +heidän prinssinsä vakuutuksen heidän uskollisuudestaan. Kaksi heistä +sai muutaman päivän kuluttua lähteä tähystelemään metsänriistaa, +ja taitavastipa he jousihaan kaatoivatkin eräällä heinätasangolla +tapaamastansa isosta hirvilaumasta kolme muhkeata haarasarvea. Nämä +olivat ensimäinen koko maamatkallamme kaadettu riista, ja söimme +suurella ruokahalulla. Aloimme opettaa prinssiämmekin syömään meidän +tavallamme valmistettua lihaa, ja neekerit piankin seurasivat hänen +esimerkkiänsä, ennen enimmäkseen käytettyänsä lihaa ainoastaan raakana. + +Olisimme nyt suoneet ottaneemme enemmän jousia ja nuolia mukaamme, +kuten olisimme voineet. Neekerimme pääsivät yhä enemmän kulkemaan +irrallaan, vakuutettuja kun olimme siitä, että he eivät jättäisi +meitä eivätkä ilman meitä osaisikaan pyrkiä minnekään päin. Mutta +pyssyjemme lataamista emme heille uskoneet emmekä ilmaisseet; he +jäivät siihen uskoon, että pyssyillämme oli joku taivaallinen voima, +joka tuiskautteli tulta ja savua, puhuen hirmuisin jyrähdyksin ja +käskystämme tappaen matkan päästä mitä vain tahdoimme. + +Petoja aloimme edemmäksi joutuessamme nähdä runsaammin, kuten +elefantteja ja leijonia, ensi kertaa elämässämme. Huomasimme neekerien +pelkäävän niitä paljoa enemmän kuin me itse, varsinkin syystä että +olivat melkein kokonaan vailla omia vakituisia aseitansa; mutta +olivathan meidän pyssymme sentään ainaisena turvana. Me taasen +halusimme säästellä ruutiamme, kun tuollaisten otuksien tappamisesta ei +ollut mitään hyötyä, sillä emmehän voineet raahata nahkoja mukanamme +ja lihat eivät kelvanneet syötäväksi. Senvuoksi pidimme muutamissa +pyssyissämme ruutia ainoastaan sankkireijässä, jossa leimahtaessaan se +säikytteli leijonatkin suoraapäätä pakosalle. + +Virran yläjuoksun varrella tapailimme tiheässä alkuasukkaita, +melkein jokaisen kymmenen engl. penikulman päässä eri heimon, joka +ei naapuriensa kieltä osannut. Kaikkialla oli runsaasti karjaa; +eräässä neekerikaupungissa huomasimme viljeltävän riissinkaltaista +hyvänmakuista viljakasvia, jota itsellemme vaihdettuamme valmistimme +hiilillä paistamalla varsin hyvää leipää. Ruokavarojen puolesta tulimme +siis oivallisesti toimeen. + +Samosimme arviolta kahdestakymmenestä viiteenkolmatta engl. penikulmaan +päivässä. Kohottuamme vielä toisenkin selänteen yli ja sitte muutamia +päiviä taivallettuamme alkoi luotsinamme toiminut tykkimiehemme +huomata, että suuntamme ei pysynyt niin oikeana kuin olisi pitänyt. +Joki nimittäin taipui hiukan pohjoista kohti, ja hän huomautti meille +siitä. Jatkoimme kuitenkin vielä kulkuamme jonkun aikaa sen tutussa +läheisyydessä, kunnes se lopulta haarautui pikku puroiksi. Nyt koetimme +muulla tavoin huolehtia parhaamme mukaan vesivarastosta. Kiipeilimme +aina korkeimmille kukkuloille tähystelemään suuntiamme sellaisiin +alaviin paikkoihin, missä vettä oli saatavissa, varsinkin pysytellen +jokien varsilla mikäli vain kävi päinsä. + +Maaseutu pysyi rehevänä, puita kasvoi joka taholla, jokia ja puroja +esiintyi yhtenään, asukkaita näkyi jokseenkin joka paikassa. Siten +tulimme jokseenkin hyvin toimeen kaiken kaikkiaan puolitoista kuukautta +taipaleelle lähdöstämme asti. Emme sitoneet itseämme mihinkään +määrättyihin päivämatkoihin ja levähdys-aikoihin, vaan annoimme oman +mukavuutemme ja väkemme voinnin sen määrätä. + +Taipaleemme keskivälillä saavuimme alavalle tasangolle, jonka +huomasimme tiheämmin asutuksi kuin minkään edellä sivuuttamamme seudun. +Mutta pahaksi onneksemme olivat asukkaat riidanhaluista ja petollista +kansaa, joka katsoi meidät ensimältä rosvoiksi ja kokoontui joukolla +hyökkäämään kimppuumme. + +Väkemme ensin kauhistui heitä ja alkoi osottaa tavatonta pelkoa. Musta +prinssimmekin näytti nolostuneelta. Mutta minä myhäilin hänelle ja +kysyin pyssyjämme näyttäen, eikö hän ajatellut, että täplikkään kissan +(siksi he omalla kielellään nimittivät leopardia) tappaja voisi syöstä +noita alastomia olentoja tuhannen kerrallansa kuolemaan? Hän silloin +naurahti, sanoen pitävänsä sen varmana. + +"No, sanoppa siis miehillesi, etteivät tyhjiä pelkäile", kehotin minä, +"sillä pianpa päästämme heidät makuun siitä mitä voimme tehdä, jos he +yrittävät sekaantua hommiimme." + +Otimme kuitenkin lukuun, että me olimme keskellä avarata maata emmekä +tienneet kuinka runsaslukuisia kansoja oli ympärillämme. Saatoimmepa +suuresti tarvita näidenkin ystävyyttä, joiden joukkoon nyt olimme +joutuneet, ja käskimme senvuoksi neekereitä koettamaan kaikin +mahdollisin keinoin hieroa heidän ystävyyttänsä. + +Tavallisin rauhan merkein pääsikin kymmenmiehinen neekerilähetystömme +lähenemään likintä kaupunkia ja sai sen asukkailta leluillamme +vaihdetuksi melkoisen määrän hirvenlihaa, juuria ja ennenmainitsemaani +viljaa. Asukkaat näyttivät olevan ihastuksissaan saamistansa +koruista ja lupasivat huomenissa tuoda lisää ruokavaroja kaupan. He +palasivatkin, mutta miehemme huomasivat heidät nyt monin verroin +lukuisammiksi kuin edellisellä kerralla. Me emme sentään suurestikaan +hämmästyneet, sillä me olimme lähetystömme suojaksi lähettäneet +kymmenen pyssymiestä seuraamaan jonkun matkan päässä taampana, ja +olimme kaikki muutkin näkösällä. Eikä vihollisen petollisuus ollut niin +ovelasti harkittua kuin muulloin, sillä he olisivat voineet rauhaa +teeskennellen saartaa aseettoman neekerilähetystömme; mutta nähdessään +miestemme edenneen jokseenkin niin lähelle kuin edellisenäkin päivänä +tempasivat nuo konnat jousensa ja nuolensa ja hyökkäsivät päin kuin +raivonhenget. + +Tällöin kymmenen asemiestämme huusivat neekereitä pyörtämään takaisin; +sen nämä vinhasti tekivätkin toista käskyä odottamatta ja asettuivat +suojelusvartionsa taakse. Villit samalla porhalsivat perässä ja +ampuivat satakunta nuolta, joista kaksi neekeriämme haavoittui ja +yksi sai surmansa. Saapuessaan paikalle, mihin neekerimme olivat +pystyttäneet viisi salkoa rauhan merkiksi, hyökkääjät toviksi +keräysivät salkojen ympärille, katsellen ja hypistellen niitä ikään +kuin arvaillakseen niiden merkitystä. Silloin me, jotka olimme kaikkein +taaimpana, lähetimme kymmenelle miehellemme käskyn ampua joukkoon +sen seistessä noin tiheänä ja panna pyssyihin raehauleja tavallisen +panoksen lisäksi, ilmottaen itsekin pian saapuvamme leikkiin. + +He valmistausivat sikäli, ja samalla alkoikin jo musta armeija lähteä +jälleen liikkeelle, vaikka se näyttikin lisää väkeä neekerien takana +nähdessään kummastelevan mitä me oikein olimme. Mutta jos he eivät +käsittäneet meitä ennen, niin sitä vähemmin he meitä jälkeenpäin +käsittivät, sillä miehemme laukaisivat tiheimpään kohtaan oitis kun +näkivät heidän käyvän jatkamaan rynnäkköä. Välimatka oli arviolta +suunnilleen 120 metriä. + +Hirveä säikky ja kirkuna seurasi tätä ensimäistä laukausta. Haulit, +rautapalat ja naulanpäät kartuttivat haavoittuneiden lukumäärää, +kuolleina jäi tantereelle kuusi. Toiset olivat kuin puusta pudonneita, +kykenemättä käsittämään millä tavoin heidän toveriensa ruumiisiin oli +tullut tuhoisia reikiä. Tuli ja pamahtelu pelotti naiset ja lapset +järjiltään, niin että he juoksentelivat mielipuolina ulvoen. + +Mutta tästä kaikesta huolimatta he eivät paenneet, kuten tarkotuksemme +oli ollut, emmekä myöskään huomanneet kenenkään heistä pyörtyvän +pelosta, kuten ensi kertaa Afrikan mantereella taistellessamme. +Päätimme yrittää toista yhteislaukausta ja sitte hyökätä päin, kuten +olimme silloinkin tehneet. Varaväkemme astui esille; kolmen miehen piti +ampua kerrallaan, kaikkien edetessä yht'aikaa. Riviksi järjestyttyämme +me siten ammuimme aina kolme miestä vuoronsa jälkeen; aina kaatui ja +haavoittui uusia onnettomia, mutta yhä vieläkään eivät ahdistajamme +kääntyneet pakosalle, vaikka olivatkin niin säikähdyksissään, ettei +yksikään käyttänyt joustansa tahi keihästänsä. Heidän lukumääränsä +tuntui vain lisääntyvän, ainakin hälinästä päättäen. Käskin senvuoksi +miesten seisahtua, ampua yhteislaukauksen ja sitte hurraten rynnätä +iskemään heidät maahan musketeillansa. + +Tämä koeteltu keino toki tehosi; he pinttivät tiehensä jokainen +ken kynsille kykeni. Tappotantereella näimme seitsemänneljättä +ruumista, joukossa kolme naista; haavoittuneista oli neljäseitsemättä +jäänyt paikalle vammojensa johdosta. Meidän neekerimme surmasivat +tunnottomasti nämä jälkimäiset, ja siitä me olimme kovasti +kiukuissamme, uhaten antaa heille saman kohtalon, jos vastakertana niin +menettelisivät. + +Sotasaaliikseemme jäi runsaat määrät jousia ja nuolia, joista meillä +sittemmin oli paljon hyötyä. Neekerimme saivat sitte haalituksi +kokoon jonkun verran ruokavaroja, vieläpä neljä työjuhdiksi +kesytettyä sonniakin, mikä oli parasta kaikista. Ne oli helppo tuntea +kuormanlyöttymistä kupeillansa. Näiden avulla saimme kuljetetuksi +mukanamme enemmän ruokavaroja, samalla kun ne toisin ajoin kevensivät +neekerien vakinaisia taakkoja. + +Tässä kaupungissa tapasimme pikkaraisen nuoren leopardin; se oli aivan +kesy ja kehräsi kuin kissa, kun silittelimme sen selkää -- villit +nähtävästi olivat kasvattaneet sitä kuin talonkoiraa. Musta prinssimme +se autioiksi jätetyillä kujilla kuljeksiessaan sai käsiinsä tämän +otuksen, hyväili sitä ja houkutti sen mukaansa parilla lihapalalla. + +Tältä tienoolta samosimme edelleen parin viikon ajan. Saavuimme silloin +kamalan jyrkkään vuoristoon, jonka yli meidän oli pakko pyrkiä niistä +vain parhaiten luulimme pääsevämme. Tasangolla olimme tavanneet useita +villiheimoja, joiden kanssa olimme taas tulleet hyvin toimeen, ja +heidän olimme ymmärtäneet merkeillä selittelevän, että vuorten takana +oli laaja erämaa, niissä tapaisimme runsaasti leijonia ja leopardeja ja +missä meillä pitäisi olla vesivaroja mukanamme. Viimeisen heimon luona +hankimme niin paljon ruokavaroja kuin kuljettamaan kykenimme, koska +emme tienneet millaisia vaiheita olisi edessämme. Tehdäksemme tuon +taipaleen niin turvalliseksi kuin mahdollista esitin, että ottaisimme +erämaan rajalta joitakuita vankeja oppaiksemme ja avuksi ruokavarojen +kantamisessa, ehkäpä hankkimisessakin. Neuvo oli välttämätön, ja +saatuamme merkkien avulla selville, että vuorten juurella toisella +puolen asui joku kansa, päätimme sieltä saada oppaita mukaamme +vapaaehtoisesti tahi väkisin. + +Kohtuullisen arvion mukaan olimme nyt päässeet 700 engl. penikulmaa +rannikolta. Musta prinssi sai tänä päivänä käsivartensa vapaaksi +silmukasta ja hänen maanmiehensä kovin ihmettelivät nähdessään hänen +ranteensa ihan terveeksi. Nopeasti olivat myöskin paranemassa kaksi +edellisessä kahakassa haavoittunutta neekeriämme, sillä haavalääkärimme +oli varsin taitava mies. + + + + +VIIDES LUKU. + +Kultavirralla Sisä-Afrikassa. + + +Suunnattomin ponnistuksin palailtuamme näiden vuorten yli ja +saadessamme niiden takana avautuvan maan näkyviimme, olipa näköala +omiansa järkyttämään lujintakin sydäntä. Siellä levisi rajaton +apo autio erämaa -- ei puuta, ei pensasta, ei hituakaan vehreyttä +pilkahtanut mistään. Niin kauvas kuin silmä kantoi ei näkynyt muuta +kuin hehkuvata hiekkaa, jota tuuli pölläytteli sekä ihmiselle että +elukalle vaarallisina pilvinä. Eikä se näkynyt rajottuvan edessä päin, +ei vasemmalla eikä oikeallakaan, joten miehemme alkoivat toden teolla +lannistua ja puhella takaisin pyörtämisestä. Tuntui mahdottomalta +uskaltaa yrittää moisen aavikon yli, joka näytti varmalta kuolemalta +kaikille matkamiehille. + +Lannistavasti vaikutti minuunkin näky, mutta silti en sietänyt +ajatellakaan paluuta. Huomauttelin heille, että olimme marssineet 700 +engl. penikulmaa taipaleestamme ja että takaisin yrittäminen olisi +pahempi kuolemaa. Jos he pitivät mahdottomana samota erämaan halki, +niin piti meidän mielestäni pikemmin muuttaa suuntaamme ja tunkeutua +etelään päin, kunnes saapuisimme Hyväntoivonniemelle, tai pohjoiseen +Niilin varrella olevaa maata kohti, niissä kenties keksisimme jonkun +tien länsirannikolle, sillä eihän toki kaikkialla voisi erämaa sattua +eteemme. + +Olen jo sanonut, että tykkimies toimi oppaanamme paikkojen asemiin +nähden. Hän ei sanonut voivansa virkkaa mitään Hyväntoivonniemelle +yrittämisestä, sillä se taival oli suunnilleen kokonaista 1500 engl. +penikulmaa, ja hänen laskelmiensa mukaan olimme nyt suorittaneet +kolmanneksen matkasta Angolan rannikolle, mistä varmasti pääsisimme +lähtemään kotiin. Toiselta puolen, vakuutti hän meille karttaa +näytellen, ulottui Afrikan länsirannikko pohjoisempana tuhatkunta +engl. penikulmaa kauvemmas länteen. Jos siis tekisimme kaarroksen +pohjoisempaan, niin olisi meillä jälkeenpäin noin paljoa pitempi +maamatka edessämme, ja seutu saattaisi siellä olla yhtä karu kuin +täälläkin. Hän ei sen vuoksi kyennyt muuta esittämään, kuin että +koettaisimme päästä tämän erämaan yli, joka kenties ei ollutkaan niin +pitkä kuin pelkäsimme. Ainakin piti meidän katsoa kuinka pitkälle +kykenisimme etenemään ruoka- ja etenkin vesivarojemme puolesta, Emme +lähtisi kauvemmas kuin puolella vesivarastollamme ehtisimme, ja ellei +erämaan rajaa silloin näkyisi, niin saisimme turvallisesti palatuksi +takaisin. + +Neuvo oli niin järkevä, että me hyväksyimme sen kaikki. Arvioitsimme +voivamme kuljettaa mukanamme ruokavaroja kahdeksiviidettä päiväksi, +mutta vettä emme saisi riittämään yli kahdenkymmenen päivän, ja lopulla +sen täytyisi silti jo olla jokseenkin pilaantunutta. Päätimme siis +palata, ellemme kymmeneen päivään tapaisi vettä, mutta jos joutuisimme +jollekulle lähteelle, niin voisimme samota kaikkiaan kolme viikkoa +ennen kuin paluu pahimmassa tapauksessa kävisi välttämättömäksi. + +Painuimmepa siis vuorten kupeita alas ja vasta toisena päivänä pääsimme +varsinaiselle tasangolle. Onneksi löysimme sieltä sievän pikku puron, +yltäkyllin hirviä sekä jonkunlaisia jäniksen tapaisia otuksia, joiden +liha oli varsin maukasta. Mutta tietomme aavikon laidan asutuksesta +osottausivat erehdyttäviksi, sillä me emme nähneet missään ihmisiä. +Jäimme siten vaille oppaita ja lisäkantajia. + +Riistan runsauden tietysti vaikutti erämaan läheisyys, otukset kun +pistäysivät sieltä tänne vehmaalle keitaalle. Valmistimme varastoksemme +lujasti lihaa ja monenlaisia juuria, joita neekerimme tunsivat +paremmin kuin me, ja joita käytimme leivän asemesta. Vettä varasimme +kahdeksikymmeneksi päiväksi, kaksi kolmanneslitraa päivässä kutakin +neekeriä kohti, litran itseämme ja kaksi litraa kutakin puhveliamme +kohti. Siten kuormitettuina pitkää viheliäistä taivallusta varten +läksimme matkaan, kaikki terveinä ja reippaina, mutta emme kaikki yhtä +voimakkaina noin uuvuttavaa yritystä kestämään. + +Heti alussa tuskaannuimme huomatessamme hiekan niin vajottavaksi +ja polttavaksi, että seitsemisen engl. penikulmaa kahlattuamme +olimme menehtyä. Neekeritkin heittäysivät hiekalle läähättäen kuin +viimeisillensä rasitetut juhdat. Erilaiset yöpymis-olot niinikään +tuottivat suurta haittaa. Tavallisestihan olimme kyhänneet majoja +suojaksi näissä kuumissa maissa vahingolliselta yö-ilmalta, mutta +täällä ei meillä ollut mitään suojaa. Kamaluutta lisäsivät pimeän +tullen susien ulvonta, leijonien karjahdukset, villiaasien inuminen ja +monet meille tajuamattomat karmivat äänet. + +Kaduimme varomattomuuttamme, kun emme olleet tuoneet mukanamme edes +salkoja, joita olisimme voineet öisin käyttää paaluaitauksina, +saadaksemme olla ainakin pedoilta turvassa. Jonkunlaisen teltin +tapaisen saimme kuitenkin syntymään keihäittemme, takkiemme ja +taljojemme avulla, nukkuen väsymyksemme johdosta hyvinkin sikeästi +tämän ensimäisen yömme, kahden oman miehemme vuorotellessa vartijoina +pyssy kädessä. Näiden täytyi alituiseen säikytellä ympärillä +hiipailevia petoja sankkiruudin leimautteluilla. + +Aamulla olimme surkeasti voipuneita. Musta prinssi antoi nyt meille +hyvän neuvon. Hän vakuutti, että henkemme oli ilmeisessä vaarassa, +jos etenisimme näin huonosti varustettuina; meidän piti palata +takaisin puron partaalle, ottaa sieltä mukaamme salkoja ja punoa +siellä nilamattoja, jotta saisimme kunnollista leirilepoa, vaikkapa +joutuisimmekin siten tyytymään niukempiin muona-kantamuksiin. Ja niinpä +me koreasti käännyimme takaisin, taipaleella onnellisesti väistäen +takaapäin suunnattomassa pölypilvessä laukkaavan elefantti parven, joka +oli samoamassa juomapaikalleen. + +Uudesta hommastamme oli sekin ensin havaitsemattamme jäänyt hyöty, +että salkojen avulla saivat neekerit kaksittain kannetuksi entistä +runsaamminkin ruoka- ja vesivaroja, sälyttäen matot selkäänsä; +tulos oli siten päinvastainen kuin olimme arvelleet. Kahdeksan +päivän kuluttua läksimme uusin varustuksin jälleen matkalle. Suurta +lievennystä tuotti meille edellisen yön rankka sade, joka teki piankin +kuivuvan hiekan syvemmältä kovemmaksi ja jaloillemme viileämmäksi. +Siten saimme nyt ensimäisenä päivänä samotuksi suunnilleen neljätoista +engl. penikulmaa, entisten seitsemän asemesta, ja paljoa keveämmällä +punnerruksella. + +Leiriytyessämme oli kaikki tuossa tuokiossa valmiina, sillä me olimme +jo työpaikallamme kertaalleen kokeeksi pystyttäneet telttimme. Vajaassa +tunnissa oli pystössä tilava telttimme, jossa oli sisempi ja ulompi +osasto sekä kaksi oviaukkoa. Toisessa makasimme me, toisessa neekerit, +keveitä mattoja verhonamme ja alustanamme. Puhveleillamme oli oma +pikku alansa ulkopuolella, sillä ne ansaitsivat kaikkea mahdollista +huolenpitoa suuren hyödyllisyytensä vuoksi, jotapaitsi ne kantoivat +omat muona- ja vesivaransa. Niille syötettiin eräitä mustan prinssimme +neuvomia mehukkaita ja ravitsevia juuria, joita oli runsaasti kasvanut +kaikkialla paitsi tässä hirmuisessa erämaassa. + +Kahdeksan päivää samottuamme näytti kaikki yhä yhtä autiolta ja +hedelmättömältä kuin alussakin. Ainoana muutoksena oli se, ettei +hiekka ollut enää missään niin syvää ja raskasta kuin ensimäisinä +kolmena päivänä. Syynä tähän päättelimme olevan sen, että tuuli +puhaltaa vuorotellen kuusi kuukautta lännestä ja idästä, jolloin hiekka +etupäässä kasautui vuoriston suojaamalle erämaan laidalle länsimyrskyn +vaikutuksesta. + +Yhdeksäntenä päivänä näimme ison järven, ja sen voipi arvata kuinka +riemastuttava näky se oli meille, vettä kun oli enää pariksi, kolmeksi +päiväksi jäljellä säästäväisimminkin käyttäen -- tarkotan eteenpäin +matkustamista varten, sillä meidän täytyi ehdottomasti varata +mahdollinen paluumatka turvalliseksi. Vesivarojamme oli riittänyt kahta +päivää kauvemmin kuin olimme odottaneet, sillä puhvelimme olivat parin +kolmen päivän aikana tavanneet erästä hiekassa levällään rehottavaa +kasvia, jota ne ahnaasti söivät rehuksensa ja jonka litteät haarat +sisälsivät runsaasti vettä. + +Seuraavana päivänä saavuimme järven reunaan, hyväksi onneksemme +eteläpäähän, sillä pohjoisessa emme nähneet sen rajaa. Sivuutimme sen +ja samosimme kolme päivää sen partailla suureksi kevennykseksemme, +sillä meidän ei tarvinnut kantaa mukanamme vettä niin kauvan kuin se +pysyi tiemme varrella. Mutta erämaassa emme mitään mainittavaa muutosta +nähneet, emme puita emmekä pensaita; vain muutamia kasvilajeja ilmestyi +lisää, jotta aavikon väri hiukan muuttui. Raatelevia petoja esiintyi +kuitenkin yhä entistänsä enemmän. + +Esitin tykkimiehellemme, että kun olimme nyt kaksi viikkoa vaeltaneet +levähtämättä ja kun meillä oli täällä vettä kylliksi eikä vielä ruuasta +puutetta, lepuuttaisimme väkeämme tovin ja samalla katsoisimme, eikö +olisi mitään syötävää riistaa pyydystettävissämme. Tykkimies oli +samaa mieltä, vieläpä lisäsi, että voisimmehan koettaa kalastellakin +järvellä. Seppätaiturimme joutui kovalle koetukselle koukuista, +mutta ahertamalla hän suoriutui tehtävästään aika näppärästi ja me +ongiskelimme useammanlaisia kaloja. Kuinka ne olivat järveen tulleet, +sen tietää ainoastaan Hän, joka teki järven ja koko maailman; sillä +varmasti eivät ihmiskädet konsanaan olleet sinne kaloja istuttaneet +eivätkä ennemmin sieltä ylös nostaneet. Useita isoja kaloja +kuivasimmekin auringon paisteessa kelpo lisäksi muonavaroihimme. +Lepäilimme siten viisi, päivää, joll'aikaa meillä oli monia mieluisia +seikkailuja villien petojen parissa; kerron niistä kuitenkin vain kaksi +tapausta. + +Toinen niistä oli naarasleijonan ja ison hirven kilpajuoksu. Vaikka +hirvi on tavattoman nopea otus ja viuhahti ohitsemme kuin tuuli, +ollen kolmisensataa metriä ahdistajastaan edellä, niin huomasimme +leijonan lyhentävän välimatkaa sitkeällä voimallaan ja keuhkojensa +kestävyydellä. Ne sivuuttivat meidät puolen kilometrin päässä ja +seurasimme niitä kauvas katseillamme. Tunnin verran jälkeenpäin +huomasimme kummaksemme niiden tulla tuiskivan takaisin toiselta +puoleltamme, ja silloin oli leijona enää kolmen- tai neljänkymmenen +metrin päässä saaliistansa. Molemmat ponnistivat viimeisetkin voimansa, +kunnes hirvi järven rantaan ehtiessään syöksähti veteen ja ui henkensä +edestä kuten oli juossutkin. Leijona säntäsi perässä, uiden jonkun +matkaa, mutta kääntyi takaisin. Rannalle kavuttuaan se päästi kamalan +ärjynnän tappionsa raivossa. + +Eräänä aamuna varahin näimme toisen takaa-ajon, joka koski +meitä likeisemmin. Mustan prinssimme kävellessä järven rannalla +karkasi vedestä julman iso krokotiili häntä ahdistamaan, +ja nopsajalkaisuudestaan huolimatta oli hänellä täysi työ +pelastautumisessaan. Hän viiletti suoraan meitä kohti, ja totisesti +olimme ymmällä mitä tehdä, sillä olimme kuulleet, ettei tuohon +kuvatukseen pysty luoti. Eikä kolme kovaa laukausta tosiaan tehonnut +siihen vähintäkään, kunnes uljas ja kylmäverinen tykkimies suorastaan +käveli hirviön luo, työnsi pyssyn piipun sen kitaan ja laukaisi, +samassa heittäen aseensa ja ponnahtaen syrjään. Peto riehui melkoisen +tovin ja kohdisti raivonsa pyssyyn, purren sen rautaankin merkkejä +hampaillaan, mutta voipui sitte ja heitti henkensä. + +Neekerit saivat järven rannoilla vaaniskellessaan kaadetuksi kolme +hirveä, joista kaksi hyvin pientä. Järvessä liikkui myös vesilintuja, +mutta niitä emme saaneet lähestytyksi ampumamatkan päähän. Tapoimme +myöskin pari kolme sivettikissaa, mutta niiden liha on pahinta lajia +raatoa. Etäällä näimme runsaasti elefantteja ja huomasimme niiden aina +kulkevan isoin laumoin, taistelurintamassa. Tällä tavoin ne torjuvat +vihollisiansa, siliä jos leijonain tai susien tekisi mieli käydä niiden +kimppuun, niin ne pitkänä rivinä ollen saavat varmasti tallatuksi +alleen mitä tielle sattuu ja kärsällään viskotuksi vihaisimpia +vastustajia silmiltään pois. Isoimmatkin petoparvet väistävät sen +vuoksi tuollaista laumaa, jos ehtivät sen kaartamaan, sillä muutoin +on varma tuho seurauksena. Nämä jättiläiset esiintyivät tavattoman +lukuisina, ja paljon näimme niiden luurankojakin kallisarvoisine +hampainensa tiemme vieressä. + +Eräänä iltana meitä kohtasi suuri yllätys. Olimme useimmat jo +laskeutuneet matoillemme nukkumaan, kun vartijamme ryntäsivät keskeemme +säikkyneinä muutamien leijonien äkillisestä karjunnasta, näiden päästyä +pimeän suojassa ihan heidän viereensä. Niitä oli, kuten näyttäysi, +kookas vanha koiras ja sen koko perhe, nimittäin emo ja kolme penikkaa. +Yksi penikoista -- jotka olivat vauraita nekin -- hyppäsi erään +vartiopalveluksessa olevan neekerimme kimppuun ennen kuin mies sitä +näkikään, ja tämä se kauhistuneena syöksähti etumaisena telttiimme. +Toisella miehellä oli pyssy, mutta hänellä ei ensimältä ollut malttia +ampua petoa, hän vain iski sitä pyssyntyvellä. Otus vinkaisi, ja +puhkesi sitte kamalasti murisemaan, miehen puikkiessa meidän suojaamme. +Me hypähdimme jaloillemme, kolme miestä sieppasi pyssynsä ja juoksi +oviaukkoon, ampuen petojen keskeen missä näkivät vanhan koiraan silmien +hehkuvan. Pedot peräytyivät ja ärjyivät täyttä kurkkua, jolloin niitä +kertyi paikalle yhä lisää, pitäen niin huumaavaa meteliä kuin olisivat +erämaan kaikki pedot keräytyneet meitä raatelemaan. + +"Minä mennä", mongersi musta prinssi meidän kielellämme, "pelottamaan +kaikki ne." + +Hän sieppasi pari kehnointa mattoamme, sitoi aluksi toisen niistä +seipään kärkeen, sytytti sen ja huiskutteli sitä tovin ympäriinsä. +Pedot kaikkosivat paikalla, sillä niiden meteli kuului nyt paljoa +etäämpänä. + +"No", virkkoi tykkimiehemme, "jos tuollainen riittää, niin ei meidän +ole tarvis mattojamme polttaa, sillä niitähän käytämme sekä alusina +että peitteinä. Antakaa kun minä käyn toimeen." + +Ja hän palasi telttiimme, ryhtyen valmistamaan ilotulitusvehkeitä; +niitä hän antoi vartijoillemme tarpeen tullen käytettäväksi, tällä +kertaa kiinnittäen äskeiseen seipääseen sellaisen roihun, että kaikki +pedot hävisivät kerrassaan kuulumattomiin. + +Mutta moinen seura alkoi meitä kuitenkin väsyttää, ja siitä eroon +päästäksemme läksimme jälleen matkalle kahta päivää aikaisemmin kuin +olimme aikoneet. Laidun kävi yhä paremmaksi, ja järveen juoksi useampia +pikku jokia, joten ei tullut vedestä pulaa. Siten samosimme vielä +kuusitoista päivää, ennen kuin maaperä alkoi vähitellen nousta, niin +verkalleen, että vasta kolmen päivän kuluttua äkkiä huomasimme olevamme +hyvin korkean vuoristoharjanteen laella, vaikkei se ollut niin korkea +kuin edellinen. + +Rajattomaksi riemuksemme näimme nyt erämaan loppuneen. Ison virran +halkaisema metsäinen maisema levisi eteemme. Erämaa oli vienyt meiltä +neljäneljättä päivää ja lisännyt nelisensataa engl. penikulmaa +taipaleesemme, joten nyt olimme edenneet kaikkiaan noin 1,100 engl. +penikulmaa. Seuraavana aamuna lepäilimme jo muutamien siimeisten puiden +varjossa, jotka nyt tuottivat meille sanomatonta virkistystä, oltuamme +yli kuukauden ajan herkeämättömässä helteessä. Hirviä näkyi olevan +runsaasti, ja muutamia niistä joutui piankin saaliiksemme, samoin +kuin eräitä vuohen näköisiä otuksia joiden liha maistui oivalliselta. +Lintuja oli niinikään saatavissa, joten tulimme mainiosti toimeen, +joskin leijonat hiukan laimensivat riemuamme, häiriten meitä melkein +joka yö; elefantteja taasen emme näillä seuduin ollenkaan nähneet. + +Kolme päivää samottuamme saavuimme virralle, jonka olimme jo vuoriston +laelta nähneet. Se oli ensimäinen matkallemme sattunut pohjoiseen +juokseva virta, hyvinkin vuolas, ja tykkimies vakuutteli minulle +karttansa avulla, että se oli joko Niili itse tahi ainakin laski siihen +isoon järveen, josta Niilin sanottiin alkunsa saavan. + +"Miksi emme rakentaisi muutamia kanootteja", esitti hän, +"laskeutuaksemme alas tätä virtaa mieluummin kuin edelleenkin +antaudumme erämaiden helteisiin tavottelemaan merta, jonka rannikolta +meidän kenties on yhtä vaikea päästä kotiin kuin oli Madagaskariltakin?" + +Mutta se esitys ei saavuttanut kannatusta. Suurimmat vastukset +suunnitelmalle esitti haavurimme, joka oli lukenut ja tietorikas mies, +vaikk'ei tuntenutkaan merimiehen ammattia. Ensinnäkin oli matkan pituus +mutkinensa arvioittava 4,000 engl. penikulmaksi, toisekseen emme +mitenkään säästyisi krokotiileilta, kolmanneksi kohtaisimme ihan karua +ympäristöä pitkin taipalein, ja lopuksi oli sadekausi lähenemässä. +Silloin paisuisivat Niilin vedet niin vuolaiksi ja nousisivat niin +laajalti peittämään alavia tasankoja, ettemme osaisi pysytellä virran +uomassa, vaan joutuisimme vesiajolle, keikahtelisimme kumoon tai +tarttuisimme särkille niin useasti, että vaarallinen eteneminen kävisi +mahdottomaksi kestää. + +Me siis pysyimme päätöksessämme vaeltaa länttä kohti. Mutta ikäänkuin +vastahakoisina poistumaan tämän väylän varrelta kuljeskelimme me +virkistykseksemme vielä kaksi päivää virran lähettyvillä. Eräänä iltana +musta prinssi näytti minulle muutamia löytämiänsä kauniin näköisiä +ja raskaita muruja, ja sekä tykkimies että minä huomasimme niiden +varmasti olevan kultaa. Sovimme siitä, että lähtisimme huomenna mustan +prinssin kanssa tarkastelemaan paikkaa, mistä hän oli murut löytänyt, +ja jos tätä kallista metallia näkyisi vähänkin runsaammin olevan, niin +ilmottaisimme löydön koko joukollemme; muussa tapauksessa emme asiasta +suotta hiiskuisi mitään. + +Mutta me emme muistaneetkaan ottaa mustaa prinssiä samaan +suunnitelmaan. Hän mitään aavistamatta jutteli muillekin löydöstänsä, +ja asian laadun arvaten he tulivat luoksemme katselemaan kultajyviä. +Huomatessamme asian joutuneen julkiseksi oli meille tärkeätä estää +heitä epäilemästä mitään salailua ajatelleemme. Lausuimme olevamme +vakuutetut siitä, että metalli oli kultaa, ja kutsuimme taiturimmekin +sitä tarkastamaan, saaden häneltä vahvistuksen käsityksellemme. Esitin +siis, että kävisimme kaikin löytöpaikalle tutkimaan, kannattaisiko +meidän jäädä joksikin aikaa huuhtomaan kultaa. + +Ja kaikki me menimme, sillä yksikään ei ollut halukas jäämään syrjään +sellaisesta löydöstä. Paikka ei ollutkaan päävirran varrella, vaan +siihen lännestä laskevan pikku puron uomassa. Huuhtelimme hiekkaa, +ja melkein jokaisesta kourallisesta jäi muutamia kultajyväsiä +saaliiksemme. Minun neuvostani päätimme tuhoisien riitaisuuksien +karttamiseksi pitää kaiken kultahiedan yhteisenä, jotta kenelläkään +ei olisi huonompaa onnea kuin toisellakaan; neekereitä käytettäisiin +huuhtelutyössä apunamme, ja saalis tasattaisiin meidän valkoisten +kesken sitte kun matkamme perillä eroaisimme. Kaikki vannoivat olevansa +yrittämättä kätkeä mitään omaan laskuunsa, ja kaikki rahasta tai +kullasta pelaaminen tai vedon lyöminen kiellettiin ankarasti. + +Tämän terveellisen sopimuksen tehtyämme me kävimme vireästi työhön, +osottaen neekereille, miten heidän oli meneteltävä. Virran ylävarren +molempia äyräitä ja sen pohjasakkaa huuhdellen velloimme märässä +työssämme kolmisen viikkoa, edeten sill'aikaa ainoastaan kuusi engl. +penikulmaa. Mitä ylemmä jouduimme, sitä runsaampi oli sato, kunnes +vihdoin erään kunnaan rinteen tuolla puolen kulta kerrassaan ehtyi; ei +hituakaan löytynyt ylempänä. Piankin johtui mieleeni, että kulta siis +arvatenkin oli kaikki tuosta rinteestä huuhtoutunutta. + +Palasimme kunnaan luo ja ryhdyimme sitä penkomaan. Maaperä oli +mureata, keltaisen savimaista väriltään, ja toisin paikoin tapasimme +kovaa valkeata kivilajia, arvatenkin samaa sälpää, jonka mainitaan +kultakaivoksissa ympäröivän metallimalmia. Mutta vaikka se olisi +ollut puhdasta kultaa, niin emme olisi voineet sille mitään, meillä +kun ei ollut murtamisvälineitä. Kuohkeata kamaraa raapiessamme +sitävastoin tapasimme erään kohdan, missä multa mureni melkein pelkästä +kosketuksesta, ilmeisesti osottaen runsasta kultapitoisuutta. Keräsimme +sen kaiken huolellisesti ja huuhtelimme kultahiedan erilleen; kovaan +kallioon päästessämme ei taaskaan ollut rahtuakaan kultaa löydettävissä. + +Illan suussa saatuamme puuhamme valmiiksi huomasimme tuon kunnaan +antaneen meille kaikkiaan noin viisikymmentä naulaa kultahietaa; +kaikki edellinen työ virran varrella oli tuottanut neljättä naulaa. +Meille oli onnellisenlainen pettymys se, että huomasimme kultasatomme +lopullisesti sulkeutuneen, sillä vaikka kultapitoisuus olisi kuinkakin +mitättömäksi vähentynyt, niin enpä tiedä milloin olisimme malttaneet +herjetä työstämme. Sillä tyyten nuuskittuamme koko ympäristön ja +kunnaan itsensä, enää mitään löytämättä, me palasimme takaisin +alas virtaa, muokaten yhä uudestaan ja uudestaan niin kauvan kuin +hitunenkaan jäi vaivojemme palkkioksi; ja tällä toisella kerralla +saimme kuusi tai seitsemän naulaa lisää. Sitte palasimme ensimäiselle +virralle ja seuloimme tarkoin molemmat äyräät, ylös virtaa ja alas +virtaa. Yläjuoksun varrelta emme löytäneet mitään, ei, emme ainoatakaan +hituista; alavarrelta löysimme hyvin niukasti, emme enempää kuin puoli +unssia kahden engl. penikulman taipaleelta. Vielä kerran pyörsimme +takaisin Kultavirralle, joksi sitä täydellä syyllä nimitimme, +ja tarkastimme sen kahteen kertaan ylös virtaa ja alas virtaa, +kumpaisellakin kerralla saaden jonkun verran kultaa kokoon. Kenties +olisi tulos ollut sama, jos olisimme viipyneet siellä tähän asti, mutta +määrä oli lopulta niin mitätön ja työ niin paljon raskaampaa, että +yksimielisesti päätimme herjetä puuhasta, jott'emme rasittaisi itseämme +ja neekereitämme kykenemättömiksi matkaa jatkamaan. + +Lopullinen saaliimme oli kolme ja puoli naulaa kultaa miestä kohti, +nerokkaan seppätaiturimme valmistaman summittaisen vaa'an mukaan. Musta +prinssi sai lahjaksi naulan verran, ja siitä hän seppämme työkaluilla +kuukausien kuluessa takoi itselleen kerrassaan muhkean kaulaketjun. +Yhteiseksi varastoksi jätettiin sitäpaitsi noin seitsemän naulan +vaiheille, jotta voisimme tarpeen tullen lahjottaa kullasta muovailtuja +koruja henkilöille, joilta saisimme palveluksia osaksemme, tahi ostaa +ruokavaroja ja muuta sellaista. + +Mutta sadekausi teki jo tuloansa; olimme nyt olleetkin runsaasti viisi +kuukautta taipaleella. Useampina päivinä olimme jo kokeneet rajuja +sateita. Haimme senvuoksi tämän onnea tuottaneen Kultavirran varrelta +soveliaan paikan talvileiriämme varten, ja neekerimme rakensivat +näppärästi majoja asunnoiksemme. Yhdyskuntamme oli kuin pikku kaupunki, +ja elämämme kului muutoin kaikin puolin hauskasti, paitsi että petoja +oli täällä paljo runsaammin kuin itse erämaassa. Niinkuin hirvet ja +muut ruohonsyöjät täältä etsivät parhaita laidunmaita, samaten leijonat +ja leopardit riistan ajossa laumoina liikkuivat. + +Puuseppämme ympäröivät koko leirimme korkealla paaluaitauksella, sillä +puuta oli kylliksi saatavissa. Näitä salkoja ei isketty rinnakkain +riviin, vaan säännöttömästi parin metrin paksuiseksi valliksi, toiset +syvemmälle, toiset matalammalle, kaikki päistään terotettuina ja noin +jalan päässä toisistaan. Minkään pedon oli vaikea ajatella loikkaavan +tuollaisen muurin yli, joten sellaisen ponnistuksen yrittäminen +toimittaisi hyökkääjän seivästetyksi. Aitauksen sisäänkäytävä oli +paalutettu hyvin kapeaksi ja kolme, neljä mutkaa tekeväksi, jotapaitsi +sen ulkopuolella pidettiin joka yö suurta nuotiota vireillä, +käyttämällä kahta vartijaa käytävään rakennetussa vedenpitävässä +kojussa. Nuotiota varten hakkasimme aitaukseemme kuivamaan valtaiset +pinot puita, valmistaen pikku oksista paksut varakatot mökkeihimme. +Hyvä olikin kaikessa varansa pitää, sillä sateet olivat sitte +erinomaisen runsaita ja tiheästi uudistuvia. + +Noissa kuumissa maissa on kastuminen europalaisille hyvinkin +vaarallista, joten emme paljoakaan päässeet liikkeelle riistaa +hankkimaan. Neekerit, joilla ei mitään vaatteita ollut, eivät +näyttäneet sateista mitään haittaa tuntevan. Neljä kuukautta +olimme siten asemillamme, nimittäin kesäkuun puolivälistä lokakuun +puoliväliin; sateet tosin parhaasta päästä taukosivat päiväntasauksen +aikaan, mutta kun aurinko oli silloin juuri kohtisuoraan +yläpuolellamme, niin päätimme viivyskellä kunnes se olisi siirtynyt +hiukan etelämmäksi. + +Leiri-elämäämme liittyi monia seikkailuja petojen kanssa; öiseen aikaan +ne meitä metelillänsä häiritsivät ja keräysivät toisinaan sellaisiksi +joukoiksi, että tuntui kuin olisivat kaikki Afrikan raatelijat +hyökkäämässä päällemme. Eräänä sateista päivää seuranneena myrskyisenä +yönä meidät todella kaikki hälyytettiin jalkeille, sillä verenjanoiset +laumat kiertelivät leiriämme niin sankkoina joukkoina, että vartijamme +joutuivat ihan ymmälle. Nuotiopuolta ne paremmin karttelivat, ja +vaikka olimme jälkeenpäin lujentaneetkin paalutustamme, niin katsoimme +kuitenkin viisaaksi käydä aseisiin ja pitää pimeämpää taustaa silmällä. +Oli melkein täysikuun aika, mutta ilmassa ajelehti repaleisia pilviä +ankaran vihurin puskemina, ja yö tuntui hyvin kaamealta. + +Olinpa aitauksen takaosassa näkevinäni jonkun otuksen linnoituksemme +sisäpuolella, ja niin olikin asian laita, paitsi että peto oli huiman +hypyn tehdessään lantiostaan lävistynyt sisimpään ja muita pitempään +salkoon, joten se nyt roikkui pää alaspäin ja karjuen pureskeli paalua. +Sieppasin vieressäni seisovalta neekeriltä keihään ja lopetin pedon +-- ison leijonan -- vaivat; samalla näin ulkopuolella seisoskelevan +sen kumppaneita tiheässä kuin härkälauma. Me ammuimme siekailematta +yhteislaukauksen niiden keskeen ja se sai ne hajalle; aamulla löysimme +tappotantereelta useita raatoja. Olimme päivällä tappaneet hirven ja +muutamia vuohimaisia otuksia, sekä heittäneet sisälmykset leirimme +takalistolle. Tämä se nähtävästi oli johtanut niitä niin suuret joukot +paikalle, emmekä sitä huolimattomuutta enää toistamiseen tehneet. + +Petojen keskittyminen leirimme ympärille pelotteli etäämmälle hirviä +ja muita sellaisia naapureita, joiden läheisyydessä todella halusimme +olla. Neekerimme kävivät kuitenkin joka päivä metsästelemässä +jousillaan, ja varsinkin sekä vesi- että metsälintuja ilmestyi +sadekauden alettua yhä runsaammin. Virrasta saimme helpolla +vaivalla kaloja, ja yleensä tulimme varsin hyvin toimeen, vaikka +suolavarastomme oli melkein liian säästellen käytettävä siitä +huolimatta, että neekerit eivät siitä höysteestä välittäneet. + +Ilma alkoi seestyä, sateet herkesivät, tulvat alenivat, aurinko oli jo +melkoisen matkan etelässä, ja niinpä valmistausimme jälleen lähtemään +vaelluksellemme. Lokak. 14. p:nä läksimme liikkeelle; seutu oli +helppoa kulkea ja riistarikasta, vaikka vielä asumatonta. Etenimme +yhtenätoista päivänä suunnilleen kahdestakymmenestä viiteenkolmatta +engl. penikulmaan päivässä, emmekä kohdanneet muuta pysähdystä kuin +pikku joen, joka oli vielä sen verran tulvillaan, että meidän oli +rakennettava lautta päästäksemme ylitse. Se takana oli edessämme +iso kukkulaharjanne, ja kun emme tahtoneet tolaltamme poiketa sitä +kaartuaksemme, niin kapusimme vain suoraan eteenpäin. + +Mutta suuresti hämmästyimme, kun ensimäisenä selänteen laelle päässyt +mies huudahti: "Meri! meri!" ja alkoi ilosta tanssia. Tykkimies ja +minä ällistyimme enimmin, sillä olimme juuri samana aamuna laskeneet, +että meillä oli vielä yli 1000 engl. penikulman matka merenrannikolle +ja ettemme voineet odottaa sitä saavuttavamme ennen uutta sadekautta. +Tykkimies suuttui noin hullulle huudolle, mutta olimmepa molemmat kuin +puusta pudonneita, kun korkealla laelle ehdittyämme näimme rajattoman +ulapan, joka sekä edessämme että oikealla ja vasemmalla päättyi vasta +taivaanrantaan. + +Hämmentynein mielin laskeusimme alas, käsittämättä minne olimme +joutuneet. Mutta rantaan tultuamme huomasimme veden suolattomaksi; +olimme kohdanneet suunnattoman suuren sisäjärven. Päätimme kiertää +sen pohjoispuolitse, mutta vasta kolmekolmatta päivää pitkin rantaa +samottuamme huusi muuan miehistämme eräänä aamuna aikaisin: "Maa!" +Järven länsipuolella häämötti silloin hyvin kaukana joitakuita +vuorenhuippuja, mutta meidän täytyi kulkea kahdeksan päivää vieläkin +pohjoista kohti, ennen kuin järvi päättyi hyvin isoon virtaan, joka +juoksi pohjoiseen tai koilliseen suuntaan. + +Ystäväni tykkimies arveli nyt, että hän oli edellisellä kerralla +erehtynyt ja että tämä vasta oli Niili. Virran yli ei ollut helppo +päästä, sillä sen juoksu oli hyvin vuolas ja uoma leveä. Viikon +ajan kesti koota ainekset itsemme ja karjan viemiseksi toiselle +rannalle, sillä metsä oli lähistöllä pienikasvuista vesaikkoa. Koko +vaellus pitkin järven rantaa oli ollut kovin väsyttävää, lyhentäen +päivämatkojamme; itäisestä vuoristosta nimittäin laski tavaton määrä +pikku puroja ja jokia järveen, kaikki äskeisen sadekauden johdosta +vielä tulvillansa. Asukkaita olimme vilahdukselta nähneet viimeisinä +kolmena päivänä, mutta huomasimme heidän majailevan vuoriston rinteillä +eikä järven rannalla. Poikkeamisemme pohjoista kohti oli tykkimiehen +havaintojen mukaan saattanut meidät 6. ja 7. eteläisen leveysasteen +välille. + +Vaivalla päästyämme tuon virran yli jouduimme outoon aarnioseutuun, +joka alkoi meitä hieman pelottaa. Sillä vaikka nyt emme olleetkaan +polttelevalla hieta-aavikolla, niin kuljeksimme kuitenkin karussa +vuoriseudussa, jossa petoja oli vielä runsaammin kuin olimme tähän +asti tavanneet. Maaperä kasvoi karkeata heinää ja siellä täällä +näkyi pensastelevia puita. Ihmisolennoista ei ollut merkkiäkään +nähtävissä, ja syötävästä riistasta oli täydellinen puute. Raskain +mielin oli meidän pakko kelpo paaston jälkeen tappaa yksi uskollinen +kuormapuhvelimme, jonka lihoja käytimme niin säästäväisesti, että vasta +kahdeksan vuorokautta täten taivallettuamme valmistausimme tappamaan +toista. Mutta samassa avautuikin eteemme lupaavampi seutu, joka kasvoi +rehevää metsää ja jonka halki juoksi luoteiseen suuntaan iso virta. + +Näky elvytti mieliämme ja me joudutimme askeleitamme, vaikka tyhjin +vatsoin ja hyvin heikkoina. Emme kuitenkaan olleet vielä virrallekaan +päässeet, kun jo saimme tiellemme osuneesta hirvilaumasta pyydetyksi +kolme. Virran tuolla puolla jouduimme asutulle seudulle; sikäläinen +alaston neekerikansa oli erinomaisen ystävällistä ja luottavaista, ja +meidän välillemme syntyi heti täysi rauha. Korukapineillamme vaihdoimme +itsellemme runsaat määrät ruokavaroja. Matkasuuntaamme tiedustaessamme +saivat he merkeillä meille selitetyksi, että suoraan länttä kohden +ei meidän kannattanut pyrkiä; he viittailivat luoteeseen. Arvasimme, +että tiellemme sattuisi toinen järvi, ja sen näimmekin kahden päivän +kuluttua. Tiemme vei siten yhä edemmäksi pohjoiseen. + +Tykkimies alkoi huolestua. Hän osotti kartalta, että Afrika laajeni +päiväntasaajan pohjoispuolella kauvas länteen päin, pitentäen +matkaamme runsaasti 1,500 engl. penikulmalla, jos pohjoisempana vasta +kääntyisimme jälleen länttä kohti. Vasta 200-300 engl. penikulman +päässä rannikosta voisimme tavata sellaisia jokia, jotka olisivat +meille avuksi, kun taasen Rio Grande oli vähintään 700 engl. penikulman +päässä vielä kauvempana pohjoisessa. Ja Rio Grande kulki seutujen +halki, jotka olivat karumpia ja vaikeampipääsyisiä kuin päiväntasaajan +eteläpuolella olevat maat, jotapaitsi Pohjois-Afrikan neekerit +lähempänä rannikkoa olivat sodanhaluisia ja julmia. Erittäinkin +oli syytä peljätä niitä heimoja, jotka olivat olleet tekemisissä +europalaisten kanssa, kuten hollantilaisten, englantilaisten, +espanjalaisten ja portugalilaisten, sillä näiden tuon tuostakin +uudistunut paha kohtelu oli varmasti herättänyt kostonhimoa. + +Näin ollen hän esitti, että heti järven kierrettyämme kääntyisimme +länsilounaaseen, aikanaan tavottaaksemme isoa Kongo-virtaa ja sitä +myöten soluaksemme rannikolle hieman pohjoispuolella Angolasta. Minä +puolestani olisin sittekin mieluummin yrittänyt Rio Grandea, joka olisi +vienyt meidät Kap Verdin niemelle, asutulle rannikolle. Eteläisemmällä +rannikolla sitävastoin riippuisi vain sattumasta, emmekö olisi +pakotettuja vielä samoamaan melkoista matkaa lähimpään vakinaiseen +europalaiseen siirtokuntaan, jos ei juuri tullessamme olisi laivoja +siellä kauppa-asioillansa käymässä. En kuitenkaan katsonut itseäni +päteväksi ryhtymään vastusteluun. Miehet heti alussa nurkuivat suunnan +muutosta, kun järven kierrettyämme käännyimme etelämpään. Nyt olimme +varmasti poissa tolaltamme, arvelivat he huolestuneina, ja kaartelimme +vain edes takaisin. Heidän oli vaikea varmistua suunnitelman +järkevyydestä. + + + + +KUUDES LUKU. + +Rynnistys rannikolle. + + +Mutta me emme olleet samonneet kahtatoista päivää enempää, +joista kahdeksan meni järven pohjoispään sivuuttamiseen ja neljä +tunkeutumiseemme lounasta kohti, kun kohtasimme taaskin täydellisen +pysähdyksen. Jouduimme nimittäin aivan kauhistuttavan hedelmättömään +seutuun, jolla ei näkynyt kasvullisuutta eikä asukkaita. Rajattomana +avautui se eteemme, eikä ollut mistään saatavissa ruokavarastoa, +yrittääksemme vaeltaa senkin yli kuten olimme jo kerran päässeet +moisesta aavikosta suoriutumaan. Ajattelimme sitä varten pyörtää +takaisin järven luo, mutta kun olimme jo monta uhkarohkeaa yritystä +tehneet, niin päätimme lopultakin jatkaa matkaamme syrjään poikkeamatta. + +Päätökseemme vaikutti pian rohkaisevasti se, että etäällä häämötti +korkeita vuoria. Oletimme, että vuoristossa täytyi olla lähteitä ja +jokia, siis myöskin puita ja ruohoa, jolloin siellä saattoi odottaa +tapaavansa karjaakin ja ihmisiä. Viisi päivää laahustimme niukalla +ruoka- ja vesivarastolla varattuina, ennen kuin pääsimme vuorten +juurelle. + +Olimme oikeassa siinä, että vuoristosta löytäisimme lähteitä, mutta +kauhistuen hämmästyimme, kun ensimäinen näkemämme lähde, ihmeellisen +kirkas ja kaunis, olikin kirvelevän suolainen. Pettymys oli meille +masentava, mutta tykkimiehen keinokas mieli ei hevillä järkkynyt. Hän +vakuutteli, että suolaa me kipeästi tarvitsimmekin ja että epäilemättä +löytäisimme kohdakkoin suolatontakin vettä. Ja samassa astui keskeemme +haavuri, sanoen tietävänsä millä tavoin suolaisesta vedestä saadaan +juotavaksi kelpaavaa. + +Miehet olivat sillävälin löytäneet useitakin lähteitä, mutta kaikki +olivat suolaisia. Päättelimme siitä, että vuoret sisälsivät suolaa, +ja saattoivat kaikkikin olla samanlaisia. Haavuri vain kävi varman +näköisenä hommaansa käsiksi. Hän ompeli yhteen kaksi isoa mattoa ja +teki siitä tilavan säkin. Tämä täytettiin kuivalla hiedalla niin +kiinteästi kuin kävi päinsä. Yläpäähän hän kaivoi ison hatun kokoisen +kuopan, johon kaadettiin vettä aina sikäli kuin se valui hiekkaan. +Säkki oli asetettuna kahden poikkipienan päälle noin jalkaa korkealle +maasta; alle oli levitetty vedenpitäviä nahkoja. Noin tunnin kuluttua +alkoi vesi tiukkua säkin pohjan läpi, ja suureksi kummaksemme se oli +aivan hyvänmakuista. Muutamien tuntien kuluttua se alkoi jälleen +maistua suolalta, jolloin hän neuvoi täyttämään säkin uudella hiedalla. +En muista oliko tämä keino hänen keksimänsä koe vai oliko hän jo ennen +nähnyt sitä käytettävän. + +Seuraavana päivänä nousimme vuoriston laelle, mistä oli tosiaan +hämmästyttävä näköala. Niin kauvas kuin silmä kantoi ulottui joka +suunnalle edessämme rajaton kolkko erämaa, jolla ei näkynyt puita, ei +jokia, ei mitään vehreyttä. Kamara kasvoi tummaa sammalta, mistään +elollisesta ei näkynyt merkkiäkään. + +Meillä ei ollut muona- eikä vesivaroja, yrittääksemme umpimähkään +eteenpäin tai palataksemme takaisinkaan. Meidän ei auttanut muu kuin +pysytellä vuoristoharjanteella, jolla näkyi joitakuita hedelmällisyyden +merkkejä. Tykkimies esitti nyt, että pyrkisimmekin koillista kohti, +jolloin olisi isompi mahdollisuus tavata joku joko Rio Grandeen +pohjoiseen päin tai alas Kultarannikolle etelään päin laskeva joki, +joka saisi lopullisen päämäärämme määrätä. Sen vuoksi päätimme aluksi +seurata vuoristoharjannetta pohjoiseen päin, sen itäisellä rinteellä, +pitäen tarkoin silmällä riistaa. + +Suureksi huojennukseksemme tapasimmekin jo ensimäisen aamun +matkalla varsin hyviä juomavesilähteitä, joista kaiken varalle +täytimme vesileilimme. Mainitsematta on jäänyt, että haavurimme oli +suolalähteistä erittänyt meille kolme tai neljä kapallista hienoa +suolaa. Odottamattoman ruokavarastonkin saimme pian; vuoristossa +nimittäin vilisi eräänlaisia jäniksiä. Ne olivat kookkaampia ja +vähemmän nopsajalkaisia kuin europalaiset jänikset; me ammuskelimme +niitä, ja kesy leopardimme, jonka olen kertonut saaduksi ryöstämästämme +neekerikylästä, metsästi niitä kuin koira ja tappoi meille useita joka +päivä. Ilman lupaamme ei se itse syönyt niitä ainoatakaan, mikä meidän +olosuhteissamme oli varsin mukavaa. + +Näitä otuksia me hiukan suolattuamme kuivasimme kokonaisina auringossa, +kuljettaen siten kummallisia kuormia mukanamme. Keräsimme niitä +kolmeensataan, sillä me emme tienneet milloin taas joutuisimme +karuihin seutuihin. Kymmenen päivää kuljimme näiden vuorten suojassa; +itäpuolella alkoi seutu näyttää paremmalta, länsipuolella levisi +entinen erämaa, ja kun vuortemme selänne sitte teki mutkan länteen +päin, niin katsoimme paremmaksi lähteä vuoristosta ja jatkaa matkaamme +suoraan pohjoista kohti. Seutu oli jokseenkin metsäistä, jonkun verran +oli erämaataipaleita, mutta ei väsyttävän pitkiä, ja siten jouduimme +tykkimiehen havaintojen mukaan kahdeksan asteen viiden minuutin päähän +päiväntasaajasta pohjoiseen, käyttäen siihen jälleen yhdeksäntoista +päivää. + +Asukkaita emme koko aikana nähneet, petoja kyllä, mutta niistä +suoriuduimme helposti. Riistasta ei ollut suoranaista puutetta, ja +pitkästä aikaa näimme taas metsäpaikoilla elefanttejakin. Kauvan +kestänyt marssiminen uuvutti meitä kovin, kaksi miestämme sairastui +hyvin pahasti, yksi neekeri kuoli ja toinenkin sairasteli, mutta +parani suonen iskemisellä. Potilaiden takia teimme kahdentoista päivän +pysähdyksen, joll'aikaa he pääsivät virkistymään ja saimme kerätyksi +ruokavaroja. + +Käänsimme nyt suuntamme hiukan lännemmäksi, odotellen tapaavamme +jonkun joen, jota myöten voisi laskea kanooteilla. Niin kului +kolme viikkoa, joista yksi käytettiin lepoon, sillä me olimme niin +heikontuneet, että pysähtelimme varsin usein, etenkin milloin osuimme +riistarikkaammille paikoille. Tällävälin etenimme nelisen astetta +pohjoiseen päin ja jonkun verran länteen päin. Lopulta keksimme etäältä +eräästä laaksosta melkoisen joen, joka juoksi luoteeseen, meille varsin +otolliseen suuntaan. Iloisin mielin riensimme suoraan laaksoa kohti. +Matkan varrella oli tiheä metsikkö, jonka sivuutimme mitään pahaa +aavistamatta, kunnes äkkiä erästä neekeriämme vaarallisesti haavotti +hartiain väliin vinosti sattunut nuoli. Kiireisesti tutkimme metsikön, +ja kolme miestämme löysi jousi kädessä pakoon ryntäävän neekerin, +ampuen hänet paikalla kuoliaaksi. + +Hiukan etempänä tapasimme viisi neekerimajaa, jotka olivat eri tavalla +rakennetut kuin ne, joita olimme ennen nähneet; erään seinustalle oli +ladottu pystyyn seitsemän elefantinhammasta, ikäänkuin kaupattavaksi. +Asukkaiden kanssa tulimme toimeen aivan erinomaisen hyvin, enkä +voi käsittää, mikä oli ensimäisen neekerin villinnyt salakavalaan +murhayritykseensä. Vaihtokaupalla saimme heiltä paljon tavaraa +varatuksi, varsinkin eräänlaisista juurista valmistetuista jauhoista +paistettuja kyrsiä, jotka olivat varsin maukkaita. Täältä jatkoimme +kulkuamme joelle, jonka varrella kuulimme lukuisan neekerikansan +asuvan, mutta emme voineet vielä olla varmat siitä, saisimmeko +heidänkin kanssaan ystävällisiä välejä syntymään. + +Joki ei toistaiseksi vielä riittänyt kanooteilla kulkemiseen, ja me +kuljimme sen äyrästä pitkin vielä viisi päivää, jolloin puuseppämme, +huomaten uoman laajenneeksi, ehdottivat leirin pystytettäväksi ja +kanoottien rakentamiseen ryhdyttäväksi. Mutta työhön käytyämme, +pari kolme puunrunkoa hakattuamme poikki ja viisi päivää puuhaan +kulutettuamme toivat muutamat alas virtaa edenneet miehemme sen +viestin, että virta pikemmin pieneni kuin kasvoi, valuen juoksuhiekkaan +tahi kuivuen auringonpaisteeseen, niin että kanooteista ei voisi olla +mitään hyötyä. Meidän täytyi luopua hommastamme ja matkata eteenpäin. + +Samosimme sitte kolme päivää länttä kohti, sillä pohjoispuolella +kohosi ihan kalju kalliovuoristo, kun taasen länteen johti +jonkun verran asuttu ja hedelmällinen laakso, jota etelässäkin +ihan kasvuttomat vuoririutat rajottivat. Asukkaat juoksivat aina +pakoon meidät nähdessään. Laakson päässä tapasimme aivan tiheään +asutun maan, ja olimme ensin kahden vaiheella, menisimmekö sen +keskitse vai suuntaisimmeko kulkumme pohjoista vuoristoa kohti. Kun +nykyisin etupäässä ajattelimme Rio Granden eli Nigerin käyttämistä +kulkuneuvonamme, niin valitsimme jälkimäisen tolan, edeten kompassin +mukaan luoteeseen päin. + +Emme suurestikaan tavotelleet alkuasukasten seuraa, paitsi milloin +tarvitsimme ruokavaroja tahi opastusta matkamme suunnasta. Kun siis +maa alkoi vasemmalla kädellä olla pelkkinä kylinä, niin pysyttelimme +yhä enemmän pohjoislaidalla, yhä pitäen läntisen suuntamme. Vihdoin +jouduimme hyvin miellyttävälle purolle, joka ei ollut kyllin iso +ansaitsemaan joen nimeä, mutta juoksi pohjoisluoteeseen, jolle +suunnalle juuri halusimmekin mennä. Puron tuonpuoleisella rannalla +huomasimme joitakuita neekerimajoja ja pienen maissivainion, mistä +saatoimme päättää, että sikäläiset asukkaat olivat vähemmän raakalaisia +kuin ne, joita olimme tähän asti tavanneet. + +Karavaanimme edetessä yhtenä joukkona huusivat eturinnassa astelevat +neekerit näkevänsä valkoihoisen miehen! Emme ensimältä kovinkaan +hämmästyneet, arvellen miesten jollakin tavoin erehtyneen, mutta +yksi heistä astui minun luokseni ja viittasi mäen toisella rinteellä +olevalle mökille päin. Sanomattomaksi ällistyksekseni näin tosiaankin +valkoisen miehen ilkosen alastomana hyörivän mökkinsä edustalla, selkä +meihin päin, kumarruksissaan muokkaamassa maata. Melumme sai hänet pian +käännähtämään meihin, ja tietysti hätkähti hän yhtä suuresti kuin mekin. + +Hänen naapuriensa mökkien asukkaat huomasivat meidät samaan aikaan +ja keräysivät tähystelemään meitä välillämme olevan pikku puronuoman +takaa. Minä sidoin seipään nenään valkean vaatteen, jonka tiesin +tulevan ymmärretyksi missä kerran valkoihoinen mies oli mukana, ja +lähetin kaksi neekeriä pystyttämään sen puron äyräälle. Eipä aikaakaan, +kun jo valkoihoinen mies kahden kumppaninsa keralla saapui toiselle +rannalle. + +Mutta kun hän ei ollenkaan osannut portugalinkieltä, saattoivat he +puhella keskenään ainoastaan merkeillä. Ystävyyden tultua solmituksi +lähti musta prinssi kolmen muun miehen kanssa puron yli heidän +luokseen, ja pian palasi yksi neekereistä joutuin ilmottamaan minulle, +että valkoihoinen mies oli sanonut olevansa Inglese (englantilainen). +Sen voi arvata, kuinka kiihkeästi minä riensin häntä tapaamaan, ja +tosiaankin huomasin hänet maanmiehekseni. Kyynelsilmin syleili hän +minua, ja hänen jälkeenpäin lyhyesti kertoessaan kovin onnettomista +olosuhteistaan saatoimme aavistaa, miten järkyttävästi häneen vaikutti +näin odottamattoman pelastuksen riemu. Olihan miljoona mahdollisuutta +yhtä vastaan, että hän. oli tuomittu Afrikan sydämessä päivänsä +päättämään. + +Huomasimme hänen puhelustaan ja käytöksestään heti, että hän oli +sivistynyt mies, ja hän käyttikin latinaa haavurillemme, ranskaa +eräälle toiselle miehellemme ja italiaa kolmannelle. Ijältään hän +näytti olevan seitsemän- tai kahdeksanneljättä vaiheilla, vaikka +parta oli kasvanut tavattoman pitkäksi ja tukkakin liehui seljällä. +Iho oli paikotellen sieroittunut tummaksi, suomuiseksi ja auringon +hellittämättömästä paahteesta rakoilevaksi; hän kertoi kaksi vuotta +olleensa ihan alastomana. + +Ensimäisenä päivänä hän oli niin rajattoman riemun vallassa, ettei +voinut ryhtyä mihinkään puheisiin kanssamme, ja vielä monena päivänä +sen jälkeen hän puhkesi tuon tuostakin kyyneliin. Hänellä ei ollut +ajatuksiltaan aikaa kysyä meiltä mistä tulimme, minne olimme menossa +tai mitä väkeä olimme, vain ajatellen meitä taivaan vasiten lähettäminä +pelastajina. + +Hän otti hankkiakseen meille riittävästi ruokavaroja alku-asukkailta, +ilmotti missä olimme ja mikä oli matkamme jatkolle oikea suunta, ja +toimi oivallisena tulkkina ja ystävyyden hierojana meidän ja villien +välillä, joita nyt alkoikin olla isot parvet ympärillämme. Nämä olivat +paljoa tuimempaa ja sotaisempaa kansaa kuin ennen tapaamamme heimot +-- eivät niin helposti peloteltavia aseillamme eivätkä lahjottavia +pikku leluillamme, he kun olivat joko itse tehneet rannikolla kauppaa +europalaisten kanssa tahi olleet tekemisissä muiden neekeriheimojen +kanssa, joille europalaiset olivat tunnetut. + +Tätä en kuitenkaan sano niistä villeistä, joiden keskessä tulkkimme +tapasimme, runsaan 300 engl. penikulman päässä rannikolta. Heidän +yhteytensä muun maailman kanssa supistui siihen, että he kanniskelivat +elefantinhampaita pohjoisessa olevasta vuoristosta kuuden- tahi +seitsemänkymmenen engl. penikulman päähän etelämmäksi, missä toiset +kauppaakäyvät heimot ostivat ne heiltä helmillä ja muilla sellaisilla +koruilla, joita Europasta tuodaan. + +Aloimme lähemmin tutustua uuteen kumppaniimme. Vaikka itsekin olimme +kurjassa asussa, niin vaatetimme hänet sentään ensi työksemme parhaamme +mukaan, haavurimme ajoi hänen partansa ja leikkasi hänen tukkansa, +ja hän itse valmisti itselleen leopardinnahasta perin taitavasti +lakin. Paljain jaloin hän oli kävellyt niin kauvan, ettei välittänyt +meidän nahkasääryksistämme ja -tallukoistamme. Samaten kuin häntä oli +huvittanut kuulla meidän seikkailumme, niin mekin mielenkiinnolla +tiedustelimme hänen vaiheitansa. Minun kuitenkin täytyy mainita hänen +kertomuksensa sisältö vain muutamin sanoin. + +Hän oli eronnut Englantilaisen Guinea-yhtiön palveluksesta sitte kun +ranskalaiset olivat vallanneet siirtolan ja ryöstäneet sekä hänen +yksityisen että hänen haltuunsa uskotun yhtiön omaisuuden. Jonkun +aikaa oltuaan eri kauppiasten palveluksessa hän teki sittemmin kauppaa +omassa nimessään. Aavistamattaan joutui hän erään villiheimon vangiksi; +hänen henkensä kuitenkin säästettiin, ja hän pääsi pakenemaan toisen +heimon luo, joka oli edellisen vihollinen ja sen vuoksi kohteli häntä +ystävällisesti. Olot eivät häntä ajan mittaan miellyttäneet ja hän +karkasi jälleen, vaihtaen sitte tuon tuostakin isäntiä, toisinaan +vasten tahtoansa, mutta useimmiten olosuhteiden häätämänä, ja kulkien +siten seikkailusta seikkailuun, kunnes oli lopulta harhaillut niin +pitkälle, ettei hänellä ollut pienintäkään paluun mahdollisuutta. +Nykyisen heimonsa parissa hän oli päässyt suureen suosioon, +menestyksellä ohjaillen heitä kaupanteossa. + +Tiedustimme häneltä, mitä meidän olisi ensiksi tehtävä rannikolle +päästäksemme. Hän ilmotti meidän olevan jokseenkin Kultarannikoksi +nimitetyn alueen kohdalla, mutta taipaleella oli niin monia eri +heimoja, että melkein varmasti joutuisimme joko alituisiin kahakoihin +tai saisimme kärsiä muonavarojen puutetta. Mutta hän tiesi kaksi muuta +tietä, joita myöten hän olisi useasti päässyt pelastumaan, jos hänellä +olisi vain ollut seuraa. Toinen vei suoraan länteen, ollen pitempi +taival, mutta harvemmin asuttu sekä inhimillisempien ja heikompien +heimojen hallussa. Toisena keinona oli yrittää päästä Rio Grandelle +ja kulkea kanooteilla sitä myöten alas. Me huomautimme päättäneemme +kulkea juuri sitä suuntaa ennen kuin olimme hänet tavanneet; mutta +sitte hän kertoi meille, että välillä oli suunnaton erämaa ja laajoja +aarniometsiä, joiden halki kulkeminen veisi hyvinkin ponnistellessa +vähintään kaksikymmentä päivää. Mitään kuormajuhtia hän ei sanonut +olevan niillä seuduilla saatavissa. + +Kyselimme häneltä lähemmin Kultarannikolle vievää tietä, ja vakuutimme +ettei meitä suurestikaan pelottanut neekerien kanssa taisteleminen eikä +nälänhätään joutuminen, koska varmaan osaisimme saada osuutemme, jos +villeillä itsellänsä oli mitään ruokavaroja. Jos hän siis uskaltaisi +lähteä oppaaksemme, niin emme arkailisi valita sitä suuntaa; ja mitä +häneen itseensä tuli, niin lupasimme elää ja kuolla yhdessä -- yksikään +meistä ei väistyisi hänen sivultaan. Hän sanoi kaikesta sydämestään +liittävänsä kohtalonsa meidän vaiheisiimme, päätimmepä miten päin +tahansa, ja koettavansa opastaa meitä sellaisella tavalla, että +tapaisimme joitakuita ystävällisiä heimoja, joista kenties saisimme +apuakin vihamielisempiä vastaan. Niinpä kaikin päätimmekin taivaltaa +suoraan etelään Kultarannikkoa kohti. + +Seuraavana aamuna hän tuli jälleen luoksemme. Keräysimme kaikki +neuvotteluun ja hän alkoi puhella hyvin vakavasti, koska nyt olimme +pitkän taipaleen samottuamme tulleet lähelle vaivojemme loppua ja +ystävällisesti tarjoutuneet ottamaan hänet mukaamme. Hän oli kaiken +yötä hautonut mielessään, mitä hän ja me kaikki voisimme tehdä +jossakin määrin korvataksemme kärsimyksiämme. Ensinnäkin hän katsoi +velvollisuudekseen ilmaista minulle, että ympäristömme oli maailman +rikkaimpia seutuja, niin erämaata kuin se olikin. + +"Täällä ei ole ainoatakaan jokea", puheli hän, "jossa ei olisi +kultahietaa -- ei erämaan pälveä, joka ei kantaisi norsunluun satoa. +Mitä suunnattomia kulta-aarteita nuo vuoret kätkevät, joilta nämä +joet saapuvat, tai rannat, joiden ohitse ne soluvat, sitä emme tiedä, +mutta voimme kuitenkin aavistella niiden rikkautta, nähdessämme jokien +kuljettavan mukanaan niin runsaasti kultahietaa, että sitä riittää +kaikille Europan tänne lähettämille kauppamiehille." + +Hän kertoi rannikon neekerien penkovan jokia 150 tai 200 engl. +penikulman päähän sisämaahan ja olevan matkalla yhdestä kolmeen +kuukauteen kerrallaan, aina tuoden mukanaan kelpo saaliin; "mutta", hän +sanoi, "he eivät milloinkaan tule näin kauas, ja kuitenkin on täällä +ainakin yhtä paljon kultahietaa kuin sielläkin." Hän arveli, että hän +olisi tänne tultuaan voinut kerätä vähintään sata naulaa kultaa, jos +olisi huolinut sitä haeskella; mutta kun hän ei tiennyt mitä sillä +tehdä ja oli jo ammoin herjennyt toivomasta pelastusta, niin hän ei +ollut laisinkaan ryhtynyt moiseen yritykseen. + +"Tässä", lian lisäsi ottaen esille päiväpaisteessa kuivatun saviruukun +kappaleen, "on pikku erä tämän maan hiekkaa, jolla tähän asti ei +ole ollut mitään arvoa." Kultahiekkaa oli siinä parin kolmen naulan +vaiheille, saman laatuista ja väristä kuin meidänkin jo huuhtomamme +hiekka. Hymyillen tarjosi hän sitä meille lahjaksi, koska sillä olisi +arvonsa meidän palattuamme kotimaahamme, sanoen vasta ensi kertaa +katuvansa, ettei ollut sitä hankkinut lisää. Minä tulkitsin hänen +sanansa tovereilleni ja kiitin häntä meidän puolestamme. Kaikki +olivat ihastuneita hänen hienoon luonteeseensa. Päätimme liittää +hänen kultansa entiseen varastoomme ja ottaa hänet osakkaaksi siihen, +vannottaen hänet samaan yksituumaisuuteen, jonka olimme itsekin +valallamme vahvistaneet. Siten hän tuli saaneeksi enemmän kuin meille +antoi, ja me kerroimme hänelle Kultavirralla kokemamme seikkailut. + +Hän esitti, että me ennen matkalle lähtöämme ja riittävillä +ruokavaroilla varustettuina poikkeaisimme hankkimaan niin suuren +määrän norsunluuta, kuin saattaisimme mukanamme kannatuttaa. Minä +olin tätä yritystä vastaan, sillä uskolliset neekerimme tuottaisivat +verrattomasti enemmän hyötyä kultahiekan huuhdonnassa kuin +laahustamalla raskaita kantamuksia, jotka niin pitkän vaelluksen +jälkeen voisivat heidät suorastaan menehdyksiin näännyttää. Hänenkin +täytyi myöntää mielipiteeni oikeaksi. Kaksitoista päivää vietimme +paikoillamme, joll'aikaa alkuasukkaat olivat meille hyvin avuliaita +ja toivat meille runsaasti hedelmiä ja monenlaisia kasviksia, jotka +me maksoimme veitsiseppämme pikku koruilla. Kolmantenatoista päivänä +läksimme taipaleelle. + +Suuntamme oli eteläinen ja lounainen, ja pian tapasimme runsaan 2,000 +engl. penikulman samoamisen jälkeen ensimäisen etelää kohti juoksevan +joen: kaikki muut olivat virranneet pohjoiseen tai länteen. Etenimme +sen vartta pitkin; kohtalaisen kokoisesta purosta se vähitellen +paisui yhä vesirikkaammaksi virraksi. Oppaamme tutki tuon tuostakin +pohjan laatua, kunnes yhden päivämatkan tehtyämme juoksi luoksemme +kädet täynnä hiekkaa, sanoen: "Katsokaa". Huomasimme siinä jokseenkin +runsaasti kultajyväsiä seassa. + +"Nyt voimme luullakseni käydä työhön", arveli hän. + +Neekerimme jaettiin pareiksi ja pantiin seulomaan pohjahietaa. +Ensimäisen päivän kuluessa saatiin kerätyksi kaikkiaan noin naula ja +kaksi unssia kultaa, ja kun huomasimme kultapitoisuuden lisääntyvän +mitä etemmäksi menimme, niin seurasimme jokea kolmen päivän ajan. +Silloin yhtyi siihen pieni sivujoki, josta niinikään löysimme kultaa. +Pystytimme sen vuoksi leirimme jokien haaraan ja jaoimme joukkomme +kahdeksi osastoksi, kullan huuhtojiksi ja ruokavarojen hankkijoiksi. + +Pysyimme alallamme kolmetoista päivää, joll'aikaa meillä oli villien +kanssa monia hauskoja seikkailuja, liian pitkällisiä tässä mainita ja +jotkut liian järeitäkin, sillä muutamat miehemme olivat käyttäytyneet +jotenkuten vapaasti heidän naisiansa kohtaan. Tästä olisi ollut +seurauksena sota, ellei uusi oppaamme olisi saanut rauhaa rakennetuksi +seitsemällä komealla hopealevyllä, joista taiturimme leikkeli leijonia, +kaloja ja lintuja, varustaen ne reijillä, joista niitä saattoi kantaa. + +Kultahiedan huuhtomista harjotettiin uutterasti, ja kaiken aikaa +takoi ja leikkeli nerokas veitsiseppämme yhä näppärämpiä elefantteja, +tiikereitä, sivettikissoja, kameelikurkia, kotkia, kaloja ja sanalla +sanoen mitä hyvänsä mieleen johtui, käyttäen aineenansa ohuita +takokullan levyjä, sillä hänen hopeansa ja rautansa oli melkein +lopussa. Eräässä villien kaupungissa otti meidät hyvin ystävällisesti +vastaan heidän kuninkaansa, ja hän oli niin ihastunut taiturimme +leluihin, että maksoi kourallisen kultahietaa mitättömän pienestä +elefantin kuvasta. Taiturimme oli niin rehellinen, että luovutti +tämänkin erän yhteiseen varastoomme, vaikka työ ja taito olivat +hänen omaansa. Mutta meillä ei ollut mitään ahnehtimisen syytä, +sillä olimmehan kyllin voimakkaat puolustautumaan, joten voisimme +ajan mittaan kerätä kultaa miten paljon tahansa. Oppaamme esittikin +meille, että vaikka hänellä oli yhtä paljon syytä olla kyllästynyt +tähän maahan, kuin kenelläkään meistä, kääntyisimme kuitenkin hiukan +kaakkoiseen, pystyttääksemme leirimme sellaiselle pääkortteeriksemme +sopivalle paikalle, missä olisi kyllältä ruokavaroja saatavissa, ja +penkoaksemme seudun virtoja joka taholla parin kolmen vuoden ajan. + +Tiesimme kyllä, että tämä suunnitelma tuottaisi meille suuria +rikkauksia. Mutta esitys ei meille kuitenkaan soveltunut, sillä meitä +kaikkia halutti enemmän päästä kotiin kuin rikastua, ylenmäärin +väsyneitä kun olimme runsaasti vuoden yhtämittaa samottuamme erämaita +villien petojen keskessä. Mutta uusi tuttavamme osasi houkutella niin +kaunopuheisesti ja käytti niin vaikuttavia todisteluja, että häntä oli +mahdoton kokonaan vastustaa. Hänen mielestään oli järjetöntä jättää +korjaamatta kaikkien vaivojemme hedelmiä nyt kun olimme satoon saakka +päässeet. Europalaiset antausivat laivoinensa ja miehinensä suuriin +vaaroihin ja kuluihin, noutaakseen vähäisen kultaa; mekö sen keskessä +ollen lähtisimme melkein tyhjin käsin, kotimaassa sitte varmasti +katuaksemme, ettei meillä 500 kultakolikon asemesta ollut 5,000, +10,000 tai kuinka paljon hyvänsä? Elääksemme lopun ikämme kaikessa +mukavuudessa, tarvitsisi meidän, vakuutti hän, järkevästi uurastaa vain +pari vuotta kullan huuhdonnassa ja norsunluun hankkimisessa. + +Haavurimme oli ensimäinen taipumaan hänen puolelleen, ja hänen +jälkeensä tykkimies. Heilläkin oli suuri vaikutusvalta meihin, mutta +kellään muulla ei ollut halua jäädä, eikä minullakaan, sen tunnustan. +Minulla ei ollut aavistusta isojen rahasummien merkityksestä, enkä +tiennyt, mitä sellaisilla tekisin. Minulla oli mielestäni jo kylliksi, +eikä minulla ollut kotimaassa hommatakseni muuta mielessä, kuin tuhlata +se niin nopeasti kuin voisin, ostaa itselleni hiukan vaatteita ja +lähteä jälleen merille saalistamaan lisää. + +Hän sai meidät sentään suostutelluksi jäämään maahan edes kuudeksi +kuukaudeksi, jolloin hän puolestaan olisi valmis lähtemään, jos me +tahtoisimme. Siirryimme viitisenkymmentä engl. penikulmaa kaakkoon, +missä tapasimme useita pikku jokia. Nämä näyttivät kaikki tulevan +isosta koillisessa olevasta vuoristosta, jonka päättelimme sillä +puolen olevan sen laajan erämaan rajana, joka meidän oli ollut pakko +pohjoispuolelta kiertää. Seutu oli karua kylläkin, mutta ympärillä +asuvilta neekereiltä sai vaihdetuksi mitä hyvänsä. He viljelivät +maissia ja mekin istutimme sitä, saaden ahkeran kastelun avulla korjata +sadon vajaan kolmen kuukauden kuluttua. + +Ryhdyimme jälleen huuhtomaan kultaa, ja oppaamme ohjasi hommiamme niin +hyvin, että ponnistuksemme harvoin olivat tuloksia tuottamatta. Vähän +ajan kuluttua pyysi hän lupaa saada neljän tai viiden neekerin keralla +lähteä viikon ajaksi etsimään onneansa ja katsomaan mitä hän voisi +etäämpänä löytää yhteisen varastomme kartuttamiseksi. Me suostuimme, +kaksi miehistämme halusi lähteä mukaan, ja he ottivat matkalleen +kuusi neekeriä sekä viimeiset kaksi puhveliamme. Leipää he ottivat +kahdeksaksi päiväksi, mutta kuivattua lihaa ainoastaan kahdeksi. He +nousivat äsken mainitsemani vuoriston harjalle ja huomasivat sen +takana näköjään aivan saman erämaan, joka meitä oli täydellä syyllä +kauhistuttanut ollessamme sen toisella puolella. + +Heidän kokemuksistaan kävisi liian pitkäksi tässä kertoa. He viipyivät +poissa kaksikuudetta päivää, tuoden mukanaan runsaasti seitsemäntoista +naulaa kultahiekkaa, jossa oli joukossa paljoa isompia jyväsiä kuin +olimme ennen nähneet. Sitäpaitsi oli heillä noin viisitoista tonnia +elefantinhampaita, jotka hän osittain hyvällä, osittain pahalla oli +saanut seudun villit noutamaan ja kantamaan alas vuoristosta, hankkien +taas toisia laahaamaan ne ihan leirillemme asti. Suurestipa meitä +hämmästyttikin nähdä hänen seurassaan parisataa neekeriä, mutta asian +käsitimme heti, kun he kaikin heittivät kantamuksensa röykkiöksi +leirimme ulkopuolelle. Vielä oli heillä kaksi leijonan ja viisi +leopardin taljaa, hyvin isoja ja muhkeita. Hän pyysi pitkällistä +poissaoloansa anteeksi ja valitti saalistansa pieneksi, sanoen +tekevänsä vielä yhden retken ja odottavansa siitä parempaa. + +Kantajat saivat koruja palkakseen, poistuen hyvin tyytyväisinä. Pian +läksi hän toiselle matkalle, nyt mukanansa kymmenen valkoihoista ja +kymmenen neekeriä sekä samat kaksi puhvelia ruoka- ja ampumavaroja +kantamassa. He läksivät jälleen samoille tienoille ja viipyivät +ainoastaan kaksineljättä päivää, sillävälin kaataen kokonaista +viisitoista leopardia, kolme leijonaa ja useita muita otuksia, +sekä tuoden neljäkolmatta naulaa kultahietaa ja ainoastaan kuusi +elefantinhammasta, mutta nepä olivatkin tavattoman isoja. + +Englantilainen ystävämme todisti, että olimme nyt käyttäneet +aikaamme hyvin. Olimmehan viidessä kuukaudessa keränneet niin paljon +kultahietaa, että sitä nyt entisen lisäksi oli viisi naulaa ja +neljännes kutakin osakasta kohti, taitavan seppomme saatua vähin erin +kuusi tai seitsemän naulaa käytettäväkseen lelujen valmistukseen. Ja +nyt puhelimme lähtevämme rannikkoa kohti, lopettaaksemme vaelluksemme. + +Mutta oppaamme nauroi. "Ei, nyt ette voi lähteä", sanoi hän, "sillä +sadekausi alkaa ensi kuussa, eikä silloin voi olla liikkeellä." + +Meidän täytyi myöntää hänen muistutuksensa oikeaksi. Ryhdyimme +varustautumaan ruokavaroilla, kierrellen kaikki metsästysretkillä, ja +neekerimme kaatoivat muutamia hirviä, jotka parhaamme mukaan kuivasimme +päiväpaisteessa, sillä meillä ei enää ollut suolaa. Sateet saavuttivat +meidät sitten, ja runsaasti kahteen kuukauteen saatoimme tuskin +askeltakaan poistua mökeistämme. Pienet jokemme paisuivat vuolaiksi +virroiksi. Kauniin sään palattua sanoi oppaamme, ettei hän tahtonut +yrittää enää houkutella meitä viipymään kauvemmin, koska kerran emme +välittäneet siitä, saisimmeko lisää kultaa. Ensi kertaa elämässään +sanoi hän nyt tavanneensa miehiä, jotka tyytyivät jo saamaansa kultaan +ja joista saattoi todella sanoa, että he eivät viitsineet kumartua +sitä jalkojensakaan juuresta ottamaan. Mutta hän katsoi kuitenkin +velvollisuudekseen huomauttaa meille, että nyt tulvan jälkeen oli +parhaiten saatavissa kultaa. Jos jäisimme vain kuukaudeksikaan, niin +näkisimme tuhansia villejä kaikkialla huuhtelemassa niitä europalaisia +laivoja varten, joita saapuu rannikolle. Tulvat nimittäin hivuttavat +suuria määriä kultaa ylängöiltä, ja jos käyttäisimme hetkeä hyväksemme +ennen noiden tuloa, niin kuka ties mitä kaikkea saisimmekaan aikaan. + +Emme tosiaankaan hennonneet pidättyä näin loistavasta tilaisuudesta. +Ensimältä emme paljoakaan löytäneet, joet kun eivät olleet vielä +laskeutuneet varsinaisiin uomiinsa; mutta muutaman päivän kuluttua +kertyi saalis runsaaksi ja jyväset olivat isompia. Eräs mies löysi +pienen pähkinän kokoisen murun. Ei kulunut paljoa yli kuukauden, kun +meillä oli kaikkiaan koossa lähes kuusikymmentä naulaa, mutta silloin +olikin jo villejä naisineen ja lapsineen möyrimässä suurin parvin +jokaisessa joessa ja purossa sekä kuivalla ylängölläkin, joten meidän +tuotantomme ehtyi. Mutta veitsiseppämme oli varannut valmiiksi ison +määrän korujansa ja niillä saatiin vaihdetuksi kultahietaa niiden +moninkertainen arvo. + +Kolmen kuukauden kuluttua oli kutakin osakasta kohden taas neljä +naulaa lisää koolla. Silloin läksimme viimeinkin taivaltamaan +Kultarannikkoa kohti. Tämä matka oli hyvinkin vaiherikas. Vapautimmepa +vankeudesta erään neekerikuninkaankin, joka oli ollut oppaamme +hyväntekijänä, ja toimitimme hänelle takaisin kuningaskuntansa, jossa +lienee ollut kolmisensataa asukasta. Hän kestitsi meitä komeasti ja +lähetti alamaisensa meidän englantilaisemme keralla hakemaan kaikki +elefantinhampaamme, jotka meidän oli täytynyt jättää jäljelle, ja +kantamaan ne eräälle virralle, jonka nimen olen unohtanut. Siellä me +teimme lauttoja ja pääsimme yhdessätoista päivässä Kultarannikolle +erääseen hollantilaiseen siirtolaan, tullen perille ihan terveinä ja +tyytyväisinä. + +Norsunluumme möimme hollantilaiselle kauppahuoneelle ja saimme +vaatteita ja muuta tarpeellista itsellemme ja niille neekereillemme, +joita katsoimme sopiviksi pitää seurassamme. Kannattanee mainita, +että meillä vaelluksemme päättyessä oli neljä naulaa ruutia jäljellä. +Neekeriprinssin me vapautimme kokonaan, vaatetimme hänet ja annoimme +hänelle puolitoista naulaa kultaa, jota hän jo varsin hyvin osasi +käytellä. Me erosimme toisistamme mitä parhaimpina ystävinä. +Englantilaisemme jäi joksikin aikaa hollantilaisen kauppahuoneen +hommiin ja kuoli siellä surusta, kuten jälkeenpäin kuulin. Hän +nimittäin oli lähettänyt useampia tuhansia puntia Englantiin Hollannin +kautta, ollakseen turvattu omaistensa luokse palattuaan, mutta +ranskalaiset sieppasivat laivan kaikkine lastinensa. + +Muut kumppanini läksivät pienellä parkkilaivalla kahteen Gambian +lähellä 14. leveysasteella olevaan portugalilaiseen siirtolaan, ja minä +taasen kahden neekerin saattamana, jotka pidin mukanani, läksin Cape +Coast Castleen. Sieltä pääsin laivalla Englantiin, tullen syyskuussa +perille, ja siten päättyi ensimäinen hurjistelumatkani. Toiset eivät +tuottaneet yhtä hyvää satoa. + +Minulla ei ollut ystäviä, omaisia eikä tuttavia Englannissa, vaikka +se oli synnyinmaani. Siispä ei minulla myöskään ollut ketään, jolle +olisin voinut uskoa omaisuuteni tai jolta olisin saanut neuvoja sen +säästämiseksi ja turvaamiseksi. Jouduin huonoon seuraan, uskoin suuren +osan rahojani erään Rotherhithessa olevan kapakan omistajan haltuun, +ja tuhlasin nopeasti loput. Ei ollut kulunut paljoa yli kahden vuoden, +kun koko tuo suurilla vaivoilla ja vaaroilla voitettu iso summa oli +mennyttä. Minua raivostuttaa vieläkin ajatella millä tavoin sen +haaskasin; siitä ei siis sen enempää, kuin että se meni hullutuksiin +ja syntiin. Tämä elämäni taival oli alkanut varkaudella ja päättyi +menneeseen ylellisyyteen; surkea alku ja kehnompi loppu. + + + + +SEITSEMÄS LUKU. + +Merirosvo ja kveekari. + + +Vuoden ---- vaiheilla aloin nähdä varojeni tekevän loppua ja ajan +olevan käsillä uusien seikkailujen ajattelemiseen. Riistäjäni, +joiksi heitä sanon, alkoivat vihjailla minulle, että rahojeni mentyä +joutaisin minäkin heidän puolestaan menemään, niin suosiollisesti +kuin olinkin niitä heille jaellut. Minua kauhistutti heidän raaka +kiittämättömyytensä, mutta pian tyynnyin enkä lopultakaan suuresti +katunut silloin sitä, että olin suuremmoisen omaisuuteni haaskannut +loppuun. + +Otin onnettomana hetkenä pestin erääseen Cadiziin lähtevään laivaan. +Espanjan rannikolla pakotti navakka lounastuuli meidät poikkeamaan +Groyniin. Siellä jouduin muutamien oikeiden konnanpoikien pariin. Yksi +niistä, muita rohkeampi, lyöttäysi minun kanssani hyvin läheisiin +väleihin; me kutsuimme toisiamme veljiksi ja puhelimme kaikki asiamme +toinen toisellemme. Hänen nimensä oli Harris. Tämä mies tuli eräänä +aamuna pyytämään minua maihin ja minä suostuin; sain kapteenilta luvan +ottaa veneen ja me läksimme yhdessä. Kahden kesken jouduttuamme hän +kysyi, haluaisinko ryhtyä seikkailuun, joka saattaisi korvata kaikki +kestetyt vastukset. Sanoin olevani kaikesta sydämestäni sellaiseen +valmis, sillä minä en välittänyt siitä minne joutuisin, minulla kun ei +ollut mitään menetettävää eikä ketään jälkeeni jääpää. + +Hän vannotti minut pysymään hommasta visusti vaiti, vaikken siihen +ryhtyisikään, sitoutuen pitämään salaisuuden valoilla niin kamalilla +kuin paholainen ja me kaksi osasimme keksiä. + +Hän viittasi satamassa ankkuroitsevaan englantilaiseen laivaan ja +sanoi, että laivassa oli eräs urhea mies päättänyt muutamien muiden +keralla tehdä seuraavana aamuna kapinan, ja että me voisimme tehdä +samaten, jos löytäisimme kylliksi tukea oman laivamme miehistä. +Minua miellytti ehdotus suurestikin, ja hän sai kahdeksan meistä +yhtymään suunnitelmaansa. Heti hänen ystävänsä ryhdyttyä työhön ja +päästyä laivansa herraksi piti meidän vuorostamme olla valmiina +rynnäkköön. Minua ei yrityksen konnuus eikä sen vaikeus saanut +vähääkään epäröimään, mutta meidän hankkeemme ei kuitenkaan onnistunut +täydellisesti. + +Sovittuna hetkenä kävi hänen toisella laivalla oleva ystävänsä, jonka +nimi oli Wilmot, työhönsä käsiksi, vangitsi päällystön, otti laivan +haltuunsa ja antoi meille merkin. Mutta meidän salaliittoomme oli saatu +vain yksitoista miestä; useampiin emme voineet luottaa. Meidän ei +auttanut muu kuin ottaa laivan vene ja soutaa kapinoitsijain luo. + +Kapteeni Wilmot, kuten häntä nyt nimitimme, ja hänen uusi joukkonsa +ottivat meidät suurella riemulla vastaan. Ollen hyvin valmistunut +kaikenlaiseen konnuuteen, uskalikko ja hurja, lyöttäysin vähääkään +arkailematta tähän joukkoon, jonka kautta lopulta jouduin aikakauden +kuuluisimpien merirosvojen kumppanuuteen, joista jotkut ovat päättäneet +päivänsä hirsipuussa. Olin nyt oikeassa elementissäni enkä ollut +elämässäni ryhtynyt mihinkään niin suurella tyytyväisyydellä. + +On helppo arvata, ettei kapteeni Wilmotin tehnyt mieli jäädä +satamaan odottamaan maan puolelta tehtäviä yrityksiä tai miehistönsä +mielentilassa mahdollisesti sattuvia muutoksia. Nostimme ankkurimme +seuraavan pakoveden aikana ja läksimme merelle, ohjaten Kanarian +saaria kohti. Laivassamme oli kaksikolmatta kanuunaa, mutta se pystyi +kantamaan kolmekymmentä; ja kun se sitäpaitsi oli varustettu vain +kauppalaivaksi, niin ei siinä ollut meidän tarkotukseemme riittäviä +ampumavaroja ja pikku aseita. Sen vuoksi ankkuroitsimme välillä Cadizin +lahdella; kapteeni ja eräs, jota me nimitimme nuoreksi kapteeni +Kiddiksi, menivät muutamien luotettavien miesten keralla maihin, +niiden mukana Harris, josta oli tehty toinen perämies, ja minä, joka +olin ylennyt luutnantiksi. Ajateltiin viedä mukanamme maihin muutamia +kääryjä englantilaisia tavaroita myytäväksi, mutta toverini, joka oli +kerrassaan käytännöllinen mies ammatissaan, esitti paremman tavan. + +Hän oli käynyt kaupungissa ennenkin ja tarjoutui ostamaan ruutia, +luoteja, pikku aseita ja mitä hyvänsä tarvitsimme pelkästään sillä +vakuudella, että ne maksettaisiin laivaan tuotaessa sellaisilla +englantilaisilla tavaroilla kuin meillä lastinamme oli. Niinpä hän ja +kapteeni kävivätkin kahteen mieheen tekemässä kauppoja; he viipyivät +poissa vain kaksi tuntia, tuoden mukanaan ainoastaan aamin viiniä ja +viisi astiallista konjakkia. + +Seuraavana aamuna tuli laivamme viereen kaksi _barcos longos_ +täydessä lastissa, tuoden viisi espanjalaista tekemään vaihtokauppaa. +Kapteenimme möi heille yhtä ja toista rihkamaa, ja he luovuttivat +meille kuusitoista tynnörillistä ruutia, kaksitoista pikku +nassakkaa hienoa ruutia pyssyjämme varten, kuusikymmentä muskettia +ja päällystölle kaksitoista tussaria; kanuunankuulia tuotiin +seitsemäntoista tonnia, musketinluoteja viisitoista tynnörillistä, +sekä joitakuita miekkoja ja kaksikymmentä paria hyviä pistooleja. +Tämän lisäksi he toivat kolmetoista aamia viiniä (sillä me halveksimme +nyt herrasmiehiksi tultuamme laivaolutta), kuusitoista astiallista +konjakkia sekä kaksitoista tynnörillistä rusinoita ja kaksikymmentä +laatikkoa sitruunia. Kaikki maksoimme englantilaisilla tavaroilla, ja +kapteeni sai päälle päätteeksi kuusisataa kultakolikkoa rahassa. He +olisivat tulleet toistamiseen, mutta me emme tahtoneet viipyä kauvempaa. + +Sieltä purjehdimme Kanarian saarille ja jatkoimme matkaa Länsi-Intiaan, +missä riistimme espanjalaisilta jonkun verran ruokavaroja ja valtasimme +muutamia aluksia, vaikkakin vähäarvoisia. Pitkää aikaa en silloin +ollutkaan heidän parissaan, sillä otettuamme Carthagenan rannikolla +erään espanjalaisen purren esitti minulle ystäväni, että pyytäisimme +kapteeni Wilmotia siirtämään meidät siihen ja antamaan meille +suhteellisen määrän aseita ja ampumavaroja, jotta yrittäisimme mitä me +voisimme tehdä. Pursi oli paljoa sopivampi hommiimme kuin iso laiva, +ja parempi kulkemaan. Hän suostui, ja me päätimme kohdata toisemme +Tobagon edustalla. Sopimus oli sellainen, että molempien laivojen +saalis jaettaisiin yhteisesti kaikkien kesken. Sitä seurasimmekin hyvin +säntilleen, ja laivamme yhtyivät jälleen noin viisitoista kuukautta +myöhemmin Tobagon saaren luona. + +Lähes kaksi vuotta risteilimme noilla vesillä, etupäässä espanjalaisia +hätyytellen. Emme tosin säälineet englantilaisiakaan laivoja, tai +hollantilaisia ja ranskalaisia, jos niitä sattui tiellemme; ja +kapteeni Wilmot valtasi erään uus-englantilaisen laivan matkalla +Madeirasta Jamaikaan sekä toisen, joka oli viemässä ruokavaroja New +Yorkista Barbadosiin, mikä seikka oli meille suureksi avuksi. Mutta +englantilaisia laivoja emme tavotelleet ensiksikään siitä syystä, +että ne jonkinkaan kokoisina tekivät kovin ankaraa vastarintaa, ja +toisekseen syystä että niistä sai vähemmän saalista, Espanjalaisilla +taasen oli yleensä rahaa mukanaan, ja sitä me parhaiten osasimme +käyttää. Kapteeni Wilmot olikin erityisemmän julma silloin kun tuli +vallanneeksi jonkun englantilaisen laivan, jotta hänestä ei olisi liian +aikaisin kuultu kotimaassa ja sotalaivoja käsketty pitämään häntä +silmällä. Mutta tämän osan hautaan tällä kertaa äänettömyyteen. + +Me kartutimme varastoamme näinä kahtena vuotena melkoisesti, +korjattuamme 60,000 kultakolikkoa eräästä laivasta ja 100,000 toisesta; +ja siten ensin rikastuttuamme me päätimme koitua voimakkaiksi, sillä +me olimme vallanneet Virginiassa rakennetun kuunariparkin, joka oli +oivallinen merenkulkija sekä hyvä purjehtija, ja pystyi kantamaan +kaksitoista tykkiä, niinpä myös ison espanjalaisen fregatin, joka +purjehti verrattoman hyvin sekin ja jonka jälkeenpäin taitavien +puuseppäin avulla sovitimme kantamaan kahdeksankolmatta kanuunaa. Ja +nyt me tarvitsimme lisää miehiä, joten läksimme Campêche-lahtea kohti, +arvellen saavamme sieltä niin paljon väkeä kuin halusimme; ja siinä +olimme oikeassa. + +Möimme siellä purren, jota minä olin johtanut. Kapteeni Wilmot piti +oman laivansa ja minusta tuli espanjalaisen fregatin kapteeni, +toverini Harris vanhimpana luutnanttinani, ja hän olikin niin rohkea +ja yritteliäs mies kuin missään tapaa. Kuunariparkkiin pantiin yksi +pitkä tykki, joten meitä nyt oli kolme vankkaa, hyvin miehitettyä +ja kahdeksitoista kuukaudeksi muonitettua laivaa, sillä me olimme +siepanneet kolme uus-englantilaista ja new-yorkilaista purtta, joilla +oli lastina jauhoja, herneitä sekä tynnöreihin säilytettyä lihaa ja +läskiä Jamaikaan ja Barbadosiin vietäväksi. Lisää lihaa saadaksemme +me menimme maihin Kuban saarella, missä tapoimme niin paljon mustaa +karjaa kuin mielemme teki, vaikka meillä oli hyvin vähän suolaa sen +säilyttämiseen. + +Kaikista täällä sieppaamistamme laivoista, me otimme ruudin ja luodit, +pyssyt ja lyöntimiekat; mitä miehiin tuli, otimme me aina mukaamme +haavurin ja puusepän, jollaiset miehet olivat meille alituiseen hyväksi +avuksi. Eivät he aina olleet vastahakoisiakaan tulemaan mukaan, vaikka +he omaksi turvakseen, siltä varalta että sattuisi huonosti käymään, +mielellään olivatkin joutuvinansa väkisin viedyiksi. + +Niinpä joutui joukkoomme eräs hauska miekkonen, kveekari nimeltä +William Walters, jonka otimme purresta, joka oli matkalla +Pennsylvaniasta Barbadosiin. Hän oli haavuri ja häntä nimitettiin +tohtoriksi; mutta laivassa hän ei ollut haavurin virassa, vaan oli +matkalla Barbadosiin saamaan paikkaa. Hänellä oli kaikki ammattinsa +kojeet mukanaan ja me panimme hänet siirtymään meidän laivaamme +kaikkine kapineinensa. Hän oli todellakin hupainen veikko, hyvin +järkevä mies ja erinomaisen taitava alallaan; mutta parasta oli se, +että hän oli keskusteluissaan aina hyväntuulinen ja miellyttävä, sekä +sydämeltään yhtä miehuullinen ja rohkea kuin kukaan meistä. + +William ei huomatakseni ollut kovinkaan vastahakoinen tulemaan +mukaamme, mutta hän näytti päättäneen tehdä sen siten, että selvästi +ilmenisi hänen pakonalainen tilansa, ja tätä varten hän pistäysi +puhuttelemaan minua. + +"Ystävä", sanoi hän, "sinä sanot että minun täytyy lähteä sinun +mukanasi, eikä minulla ole voimaa vastustaa sinua, jos tahtoisin. Mutta +haluaisin, että toimittaisit laivani kapteenilta omakätisen todistuksen +siitä, että minut vietiin väkisin ja vastoin tahtoani." + +Ja hänen tätä sanoessaan kuvastui hänen kasvoillaan niin suurta +tyytyväisyyttä, että minun täytyi käsittää hänen ajatuksensa. + +"Kyllä, kyllä", vakuutin minä, "olipa tämä vastoin tahtoasi tahi ei, +niin minä panen hänet ja koko miehistön antamaan siitä todistuksen, +tahi otan heidät kaikki mukaamme ja pidän kunnes sen antavat." + +Kirjotutin itse todistuksen, jossa oli lausuttuna, että hänet vei +merirosvolaiva väkisin vangikseen; että hänen kirstunsa ja kapineensa +vietiin ensin, ja että hänet sitte työnnettiin veneeseen kädet seljän +taakse sidottuina. Tämän alle kirjottivat nimensä kapteeni ja miehistö. + +Sydännyin sadattelemaan häntä, huusin muutamia miehiäni sitomaan +hänen kätensä, ja niin laskimme hänet veneeseemme. Omalle laivalleni +tultuamme kutsuin hänet luokseni. + +"Nyt, ystävä", sanoin, "olen tosin tuonut sinut tänne väkisin, mutta +en luullakseni niin kovin vastoin tahtoasi kuin entiset kumppanisi +uskovat. No niin, sinusta koituu meille hyödyllinen mies ja hyvän saat +varmasti kohtelunkin." + +Päästin hänet irti siteistään, hän sai takaisin kaikki tavaransa ja me +vahvistimme tuttavuutemme yhteisellä lasillisella. + +"Sinä olet kohdellut minua ystävällisesti", puheli hän, "ja minä tahdon +olla sinua kohtaan vilpitön, tulinpa tänne omasta halustani tahi en. +Minä teen sinulle niin paljon hyötyä kuin osaan, mutta sinä tiedät, +ettei minun asiani ole sekaantua taisteluihin." + +"Ei, ei", huomautti kapteeni Wilmot, "mutta silloin voit hiukan +sekaantua, kun meille tulee rahojen jako!" + +"Ne ovat hyödyksi haavurin kirstun täydentämisessä", myönsi William +hymyillen, "mutta minä tahdon olla kohtuullinen." + +William oli mieluinen kumppani; mutta siinä suhteessa oli hän +paremmalla puolella meistä, että me varmasti joutuisimme hirteen, jos +meidät saataisiin kiinni, kun taasen hänellä ei olisi mitään hätää. Hän +esiintyy vast'edes hyvinkin paljon tässä kertomuksessa. + +Pitkällinen risteilymme näillä vesillä alkoi nyt tulla niin hyvin +tunnetuksi, ettei ainoastaan Englannissa, vaan myöskin Ranskassa ja +Espanjassa julkaistiin kertomuksia urotöistämme, ja paljon juttuja +kerrottiin siitä, kuinka me muka kylmäverisesti murhasimme ihmisiä, +sitoen heitä kaksittain yhteen seljät vastatusten ja paiskaten mereen; +mutta niistä ei puoletkaan ollut totta, vaikka tulikin tehdyksi enemmän +kuin tässä sopii mainita. + +Tästä oli kuitenkin seurauksena, että useampia englantilaisia +sotalaivoja lähetettiin Länsi-Intiaan ja määrättiin erittäinkin +risteilemään Meksikon lahdessa, Floridan salmessa ja Bahaman +saaristossa, ahdistaaksensa meitä, jos mahdollista. Me emme olleet niin +älyttömiä, ettemme olisi tätä odottaneet näin kauvan viivyskeltyämme +samoilla seuduilla. Mutta ensimäisen varman viestin niistä saimme +Hondurasissa, jolloin eräs Jamaikasta tullut laiva kertoi meille kahden +englantilaisen sotalaivan olevan tulossa sinne suoraan Jamaikasta meitä +etsiskelemään. + +Me satuimmekin olemaan epäsuotuisten tuulten sulkemina lahdelmaan, +emmekä olisi kyenneet vähääkään ponnistelemaan pois, jos ahdistajamme +olisi käynyt suoraan päin. Mutta englantilaiset olivat jostakin +kuulleet, että me muka olimme Campêche-lahdessa, ja he purjehtivat +sinne, joten me sekä vältimme heidät että olimme niin paljon +yläpuolella tuulen heistä, että he eivät olisi voineet mitään yrittää +meitä vastaan, vaikka olisivat olopaikkamme tienneetkin. + +Käytimme tätä etua hyväksemme ja loittonimme Carthagenaan. Sieltä me +työläästi luovailimme melkoisen matkan päässä rannikolta hollantilaisen +Curaçaon saaren kohdalle asti ja sieltä Tobagon saarelle, mikä entiseen +tapaan oli yhtymäpaikkanamme; se oli autio, asumaton saari, joten se +samalla soveltui turvapaikaksemme. Siellä kuoli kuunariparkin kapteeni, +ja kapteeni Harris, silloinen luutnanttini, otti kuunariparkin +päällikkyyden. + +Me päätimme lähteä Brasilian rannikolle ja sieltä Hyväntoivonniemelle +sekä edelleen Itä-Intiaan. Kapteeni Harris, kuunariparkin päällikkönä, +väitti alustansa liian pieneksi noin pitkälle matkalle, mutta pyysi +kapteeni Wilmotin lupaa saada vielä lähteä omintakeiselle risteilylle, +seurataksensa meitä ensimäisellä laivalla, minkä saisi vallatuksi. +Sovimme siis tapaavamme toisemme Madagaskarilla, jota minä suosittelin +etenkin ruokavarojen helpon saannin vuoksi. + +Onnettomalla hetkellä erosi hän meistä, sillä sen sijaan että olisi +saanut siepatuksi laivan meitä seuratakseen joutui hän, kuten +jälkeenpäin kuulin, englantilaisen sotalaivan vangiksi ja kuoli +mielenkarvauteen ja suruun ennen kuin ehti Englantiin, missä hänen +luutnanttinsa jälkeenpäin hirtettiin merirosvona. Se oli loppu miehen, +joka minut tähän onnettomaan ammattiin toimitti. + +Me läksimme Tobagosta kolme päivää jälkeenpäin, ohjaten Brasilian +rannikkoa kohti. Mutta emme olleet vuorokautta enempää purjehtineet, +kun meidät erotti toisistamme kamala myrsky, jota herkeämättä ja +hellittämättä kesti kolme päivää. Tässä käänteessä sattui kapteeni +Wilmot onnettomuudeksi parhaillaan oleskelemaan minun laivallani +suureksi mielipahaksensa; sillä me emme ainoastaan kadottaneet hänen +laivaansa näkyvistämme, vaan emme sittemminkään nähneet sitä ennen +kuin Madagaskarille tultuamme, missä se oli joutunut haaksirikkoon. +Me menetimme tässä myrskyssä etumastomme märssyä myöten ja olimme +pakotetut peräytymään Tobagon saarelle suojaan sekä vaurioitamme +korjaamaan. + +Tämä toimenpide oli vähällä syöstä meidät tuhoon. Olimme tuskin +päässeet maihin haeskelemaan märssytangoksi kelpaavaa puuta, kun +näimme kolmekymmentäkuusi-kanuunaisen englantilaisen sotalaivan +tulla viilettävän rantaa kohti. Se oli meille aika yllätys, heikossa +tilassakin kun olimme; mutta hyväksi onneksemme olimme jokseenkin +likellä korkeiden kallioiden suojapuolta, eikä sotalaiva nähnyt meitä, +vaan eteni jälleen risteilylleen. Me siis vain tarkkasimme, mille +suunnalle se meni, ja yöllä läksimme työmme keskeyttäen merelle, +suunnaten kulkumme päinvastaiseen suuntaan. Odotuksemme mukaan emme +sitä sitten enää nähneetkään. + +Meillä oli laivassa vanha mesaani-märssytanko, ja sitä käytimme +toistaiseksi etumärssytangon sijaisena. Läksimme Trinidadin +saarelle ja soudimme muutamia miehiämme maihin, vaikka rannalla +olikin espanjalaisia; he kaatoivat meille kelpo petäjän uudeksi +märssytangoksemme, jonka sijoitimme näppärästi paikoillensa. Myöskin +saimme sieltä jonkun verran karjaa muonavarojemme jatkoksi, ja sitte +läksimme Brasilian rannikkoa kohti. + +Ensimäisenä yrityksenämme siellä oli vain saada raitista vettä. Mutta +me kuulimme, että Kaikkien Pyhimysten lahdessa oli portugalilainen +laivasto valmiina purjehtimaan Lissaboniin, odotellen vain suotuisaa +tuulta. Se sai meidät pysähtymään, nähdäksemme heidän lähtevän merelle +ja hätyytelläksemme tai karttaaksemme niitä sen mukaan, olisiko niillä +sota-aluksia suojanansa tai ei. + +Illalla rupesi länsilounaasta navakasti puhaltamaan, ja kun se oli +portugalilaiselle laivastolle otollinen tuuli, ja sää oli miellyttävä +ja kaunis, niin kuulimme lähtömerkkejä annettavan. Me luikahdimme erään +saaren kätköön, jiikasimme isonpurjeemme ja fokkapurjeemme, laskimme +märssyraa'at alemma ja teimme märssypurjeet kiinni, jotta voisimme +mahdollisimman mukavasti vaania niiden tuloa. Seuraavana aamuna +näimmekin koko laivaston saapuvan esille, mutta näky ei meitä ollenkaan +miellyttänyt, sillä siinä oli kuusikolmatta laivaa, useimmat hyvin +varustettuja ja isoja, ja joukossa oli sotalaivoja. Ei siis sopinut +meidän sekaantua peliin, vaan me pysyimme kauniisti piilossa kunnes +laivasto oli poissa näkyvistä, ja purjehdimme sitte ristiin rastiin +jonkun muun saaliin toivossa. + +Ennen pitkää näimmekin purjeen ja läksimme heti ajamaan takaa. Mutta +se oli hyvin nopeakulkuinen ja lähti vauhtiinsa luottaen suoraan +aavalle päin pakoon. Silti, kun meillä ei ollut lastia, lähenimme sitä, +vaikkakin verkalleen, ja jos meillä olisi ollut päivä edessämme, niin +olisimme sen varmasti saavuttaneet. Mutta vähitellen tuli pimeä ja me +tiesimme kadottavamme sen näkyvistämme. + +Iloinen kveekarimme, nähdessään meidän vielä lisäävän purjeita +seurataksemme sitä pimeässä, vaikkei sitä enää näkynytkään, tuli hyvin +kuivakiskoisesti puhuttelemaan minua. + +"Singleton veikko", virkahtaa hän, "tiedätkö mitä olemme tekemässä?" + +Minä vastaan: "Tokihan minä sen tiedän; olemmehan ajamassa laivaa +takaa?" + +"Ja kuinka sinä sen tiedät?" kysyy hän, edelleenkin hyvin totisena. + +"Ei, se on totta", myönnän minä; "me emme varmasti tunne tolaamme." + +"Niin, ystävä", puhelee hän, "luullakseni voimme olla varmat siitä, +että me etäännymme siitä emmekä aja sitä takaa. Pelkäänpä sinun +kääntyneen kveekariksi ja päättäneen olla väkivaltaista kättä +käyttämättä, tahi sitten olevan pelkurin ja pakenevan vihollistasi." + +"Mitä tarkotat?" ärjäisin minä (ja taisin kirotakin). "Mitä nyt +irvistelet? Sinulla on aina jokin kuiva kompa meistä hampaissasi." + +"Ei", haastaa hän, "on hyvin selvää, että laiva läksi aavalle suoraan +itää kohti vasiten häivyttääkseen meidät jäljiltä, ja voit olla varma +siitä, että sen määräpaikka ei ole sillä suunnalla; sillä mitä tekisi +se Afrikan rannoilla tällä leveysasteella? Mutta oitis pimeän piiloon +päästyänsä se kääntää tuuleen ja luovii takaisin Brasilian rannikolle, +siihen lahteen, jonne tiedät sen ensin olleen menossa; ja emmekö siis +ole etääntymässä siitä? Minulla on hyvät toiveet siitä, ystävä", +laskettelee hän kuivaa leikkiänsä, "että sinusta tulee kveekari, sillä +minä näen, ettei sinun tee mieli tapella." + +"Varsin hyvin, William", vakuutan minä; "minusta tulee oiva merirosvo." + +Mutta William oli oikeassa ja minä käsitin heti hänen tarkotuksensa. +Kapteeni Wilmot, joka makasi heikkona sairaana kajuutissa, kuuli meidän +puhelumme ja huusi minulle, että meidän oli paras muuttaa suuntamme ja +pyrkiä lahteen, missä jokseenkin varmasti saisimme riistamme siepatuksi +aamulla. + +Me käänsimme ja läksimme alihankatuulella, prampurjeet lisättyämme, +pyrkimään Kaikkien Pyhimysten lahteen. Ankkuroitsimme sinne aamulla +varahin, juuri linnotusten tykkien kantaman ulkopuolelle. Me jiikasimme +purjeet, voidaksemme taas lähteä liikkeelle tarvitsemattamme kavuta +mastoihin niitä irrottamaan, ja laskimme isonmaston ja etumaston raa'at +alemma. Laivamme näytti kuin olisimme olleet paikoillamme jo pitkän +aikaa. + +Kaksi tuntia jälkeenpäin näimme ajettavamme lähenevän lahtea täysin +purjein ja se saapui suoraa päätä suden suuhun, sillä me pysyimme +alallamme kunnes se oli melkein tykinkantaman päässä, jolloin äkkiä +nostimme raakapuumme asemilleen ja irrotimme purjeet, sovitimme ne +kuntoon ja päästimme kaapelimme irti, syösten tulijan kimppuun ennen +kuin se ennätti kääntyäkään. Yllätettyinä eivät lie suurestikaan +yrittäneet vastarintaa, vaan antausivat ensimäisen laidallisen +laukaistuamme. + +Neuvottelimme parast'aikaa mitä tehdä sille, kun William tuli luokseni. + +"Kuulehan, ystävä", puheli hän, "oletpa tehnyt kauniisti, lainatessasi +naapurisi laivan tässä ihan naapurisi ovella, häneltä lupaa kysymättä! +Etkö ajattele, että satamassa on joitakuita sotalaivoja? Olet antanut +heille riittävän hälyytyksen; sinä saat heidät niskaasi ennen yötä, +usko pois, kysymään sinulta miksi niin teit." + +"Tosiaankin, William", vastasin, "se saattaa olla totta; mitä siis +ensiksikin tekisimme?" + +"Sinulla on vain kaksi valittavaa", arveli hän: "joko käydä päin ja +vallata muutkin, tai lähteä tiehesi ennen kuin ne tulevat sieppaamaan +sinut. Minä näen niiden nostavan märssytankoa tuolla isolla laivalla, +viipymättä lähteäksensä merelle; ennen pitkää ne saapuvat puhuttelemaan +sinua, ja mitä heille sanot, kun lie kysyvät sinulta, miksi luvatta +lainasit heidän laivansa?" + +Niin oli asian laita, kuin William sanoi. Kaukoputkillamme saatoimme +nähdä heidän kaikkien hyörivän muutamien pursien ja ison sotalaivan +miehittämisessä ja varustamisessa. Oli selvää, että he olisivat piankin +kimpussamme. Mutta me emme olleet epätietoisia menettelystämme. +Huomasimme ettei valtaamassamme laivassa ollut lastina paljoakaan +meidän tarkotuksiimme kelpaavaa, paitsi hiukan kaakaota, sokeria ja +jauhoja; muuna lastina oli vuotia. Siirsimme sen vuoksi laivaamme mitä +tarpeelliseksi näimme, muun muassa kaikki ampumavarat, tykinluodit +ja pyssyt, sitte laskien sen menemään. Myöskin otimme siitä kaapelin +ja sen kolme ankkuria, jotka olivat meille hyvään tarpeeseen, sekä +joitakuita purjeita. Se sai pitää juuri tarpeeksi, päästäkseen +satamaan, ja siinä kaikki. + +Tämän tehtyämme me purjehdimme pitkin Brasilian rannikkoa etelään päin, +kunnes saavuimme Janeiro-virran suulle. Mutta kun tuuli kävi kahden +päivän ajan navakasti lounaasta ja etelälounaasta, olimme me pakotetut +ankkuroimaan erään pienen saaren suojaan, odotellaksemme suotuisampaa +säätä. Sillävälin olivat portugalilaiset nähtävästi ilmottaneet maitse +sikäläiselle kuvernöörille, että rannikolla risteilee merirosvo. Kun +siis saavuimme sataman näkyviin, näimme kahden sotalaivan vaanivan +juuri aallonmurtajan ulkopuolella; kiireimmiten varustausivat ne +käymään kimppuumme. Toinen ei ollut niin nopea pääsemään kuntoon, +mutta vajaan tunnin kuluttua olivat ne jo kumpainenkin kaikin purjein +täydessä takaa-ajossa. + +Ellei yö olisi ennättänyt väliin, niin olisivat Williamin sanat +toteutuneet. Ne olisivat varmasti kysyneet meiltä, mitä tekemistä +meillä oli siellä, sillä etumainen laiva läheni meitä, pyrkiessämme +parhaamme mukaan tuuleen päin pakoon. Mutta kun pimeässä kadotimme +heidät näkyvistämme, päätimme muuttaa suuntaamme ja oikaista suoraan +aavalle, luottaen siihen, että ne yön kuluttua eivät enää pystyisi +meitä löytämään. + +En tiedä, arvasiko portugalilainen päällikkö aikeemme, mutta päivän +valjetessa näimme laivan olevan noin meripenikulman päässä takanamme. +Suureksi onneksemme oli toinen laivoista eksynyt jäljiltämme. +Hätyyttäjämme oli kuitenkin iso laiva, neljälläkymmenelläkuudella +kanuunalla varustettu, ja sen oivallinen purjehtiminen oli vaaraksi +meille sekin; siten se lähenikin meitä taas. + +Tämän nähtyäni älysin heti, ettei mikään säästäisi meitä taistelemasta. +Tietäen ettemme voisi odottaa mitään sääliä noilta portugalilaisilta +konnilta, joiden kansallisuutta kohtaan olen alun pitäen ollut karsas, +ilmotin kapteeni Wilmotille asian laidan. Sairaanakin hypähti kapteeni +vuoteeltaan ja käski taluttamaan itsensä kannelle katsomaan asiaa. + +"Hyvä", hän virkkoi, "me käymme taisteluun!" + +Miehemme olivat kaikki olleet reippaalla mielellä jo ennenkin, mutta +jo kymmenkunta päivää polttokuumetta poteneen päällikkönsä näkeminen +noin virkeänä lisäsi heille kaksin verroin miehuutta, ja he ryhtyivät +innolla valmistelemaan ottelua. Kveekari William astui hiukan myhäillen +luokseni. + +"Ystävä", sanoo hän, "mitä varten tuo laiva seuraa meitä?" + +"No", vastaan minä, "tapellaksensa tietenkin." + +"Vai niin", tuumii hän, "ja luuletko sen saavuttavan meidät?" + +"Kyllä, sen piankin näet." + +"No, veikkonen", puhelee tuo kuivakiskoinen saivartelija, "miksi siis +vieläkin edennyt, kun näet sen saavuttavan sinut? Onko meidän parempi +tavata se edempänä kuin täällä?" + +"Samanpa tuo lienee tekevää", vastaan; "mutta mitäpä tässä muutakaan?" + +"Mutta turhaahan on tuottaa niille poloisille tarpeetonta vaivaa", +huomauttaa hän; "pysähtykäämme kuulemaan, mitä niillä on meille +sanottavana." + +"Ne aikovat puhua ruudilla ja kuulilla", virkan minä. + +"Niinkö vain?" puhelee hän. "No, jos se on heidän maansa kieli, niin +meidän kai täytyy puhua heille samaa, tai muutoinhan he eivät meitä +ymmärrä?" + +"Aivan oikein, William", vahvistan minä, "me ymmärrämme tarkotuksesi." +Ja kapteeni huusi minulle: + +"William on jälleenkin oikeassa; yhtä hyvin täällä kuin meripenikulmaa +edempänä." Hän antoi käskyn: "Jiikatkaa isopurje; me vähennämme +purjeita." + +Kun odotimme tulijaa tuulen alapuolelta, siirsimme kahdeksantoista +kanuunaa paapuurin laidalle, päättäen antaa sille sellaisen +yhteislaukauksen, että siitä tuntuisi lämpimältä. Kesti puolisen +tuntia, ennen kuin se ehti likelle, joll'aikaa me pysyttelimme liki +tuulta, joten sen oli pakko jäädä tuulen alapuolella; saadessamme sen +perähankamme kohdalle me äkkiä käänsimme sille kylkemme ja laukaisimme +siihen laidallisemme, lakaisten sen kantta keulasta perään asti ja +kaataen suuren joukon väkeä. Portugalilaiset joutuivat hämmennyksiin, +niiden laiva oli vauhdissa ja tunki kokkapuunsa isonmastomme vanttien +etuosaan, niin että he eivät voineet kunnolleen päästä meistä eroon. +Siten olimme toisissamme kiinni; vihollinen ei saanut enempää kuin +viisi tai kuusi kanuunaa tähdätyksi meihin, paitsi pyssyjänsä, kun +taasen kaikki meidän sillä laidalla olevat tykkimme saivat tehotuksi +siihen. + +Keskellä taistelun tulisinta tuoksinaa, voimieni takaa häärätessäni +komentosillalla, huusi minulle kapteeni, sillä hän ei ollut +hetkeksikään poistunut joukostamme: + +"Mitä lempoa ystävämme William tuolla tekee? Onko hänellä mitään asiaa +kannella?" + +Minä astuin keulaan päin, ja siellä ystävämme William parin kolmen +reippaan miehen kanssa siteli laivan kokkapuuta meidän isoonmastoomme +kiinni, jotta vihollinen ei pääsisi käsistämme; ja tuon tuostakin hän +kiskaisi taskustaan pullon ja antoi miehille rohkaisuryyppyjä. Luodit +satelivat hänen ympärillään tuiki tiheässä, sillä portugalilaiset -- +se tunnustus minun täytyy heille antaa -- taistelivat hyvin riuskasti, +ensimältä uskoen olevansa varmat saaliistansa ja luottaen ylivoimaansa. +Mutta siinä hyöri William yhtä tyynenä ja vaarasta välinpitämättömänä +kuin olisi istunut punssimaljan ääressä, kovin toimekkaasti pitäen +vain huolta siitä, että neljänkymmenenkuuden kanuunan laiva ei pääsisi +pakenemaan kahdenkymmenenkahdeksan kanuunan laivaa. + +Ottelu oli liian tuima kestämään kauvan. Miehemme käyttäysivät +urheasti; uljas tykkimies järjesteli niin ripeän pommituksen, että +portugalilaisten ammunta alkoi heiketä. Useita heidän kanuuniansa +olimme saaneet siirtymään laveteiltansa, ampumalla heidän +keulakatokseensa. Pian tuli William luokseni. + +"Ystävä", sanoi hän hyvin kylmäverisesti, "mitä tarkotat? Miksi et +käväise naapurisi luona laivassa, kun ovi on sinulle avoinna?" + +Ymmärsin hänet oitis, sillä kanuunamme olivat niin repineet vihollisen +runkoa, että kahdesta tykin-aukosta oli tullut yksi, ja heidän +peräpäänsä väliseinä oli silpoutunut säpäleiksi, niin että he eivät +voineet vetäytyä vankempaan suojaan. Annoin sen vuoksi käskyn hyökätä +laivaan. Toinen luutnanttimme ryntäsi heti kolmisenkymmenen miehen +saattamana keulakannen yli, ja hänen perässään johti puosmanni toista +joukkoa. Lyöden maahan noin kaksikymmentäviisi miestä, jotka olivat +vastassa kannella, ja heittäen sitte peräpäähän muutamia granaatteja, +he tunkeusivat sinnekin. Portugalilaiset pyysivät piankin armoa, ja +me valtasimme laivan, todella vastoin omia odotuksiammekin. Sillä me +olisimme tehneet niiden kanssa sovinnon, jos he olisivat ensimäisen +vastoinkäymisen jälkeen päässeet erilleen meistä ja kyenneet +käyttelemään useampia kanuunia, ennen kuin meidän tuhoisa tulemme oli +niiden miehistöä vähentänyt. + +Riemu siitä, että kuuli portugalilaisten huutavan armoa ja näki +niiden sotalipun laskeutuvan alas, sai kapteenimme äkkiä elpymään +ankaran kuumeen tuottamasta heikkoudesta. Jo parin kolmen päivän +kuluttua hän oli huomattavasti paremmissa voimissa ja ohjaili +piankin toimiamme ihan täsmällisesti. Sillävälin minä otin haltuuni +portugalilaisen sotalaivan, sen kapteenina. Noin kolmekymmentä miestä +sen väestöstä siirtyi meidän palvelukseemme; niiden joukossa oli +joitakuita ranskalaisia ja genualaisia. Loput laskimme seuraavana +aamuna maihin eräälle pienelle saarelle Brasilian rannikolla, paitsi +muutamia niin pahasti haavottuneita, että heitä ei voinut siirtää; +viimeksimainitut me sittemmin heidän omasta pyynnöstään veimme maihin +Hyväntoivonniemellä. + + + + +KAHDEKSAS LUKU. + +Orjalaiva tuuliajolla. + + +Pitkin rannikkoa purjehdimme nyt etelää kohti la Plata-joen suulle, +odottaen jotakin saalista siellä sattuvaksi eteemme. Etenkin +vaaniskelimme Buenos Airesista tulevia espanjalaisia laivoja, joilla +on tavallisesti runsas hopealasti, ja yksikin sellainen kaappaus olisi +meitä tyydyttänyt pitkiksi ajoiksi. Risteilimme edes takaisin kuukauden +ajan, mutta mitään ei ilmaantunut, joten meidän oli pakko tuumailla, +mihin nyt ensi hommiksemme ryhtyisimme. + +Minun suunnitelmanani oli aina ollut lähteä Hyväntoivonniemelle ja +sieltä Itä-Intiaan. Olin kuullut innostuttavia juttuja kapteeni +Averysta ja hänen Intian vesillä tekemistänsä loistavista urotöistä, +joita liioiteltiin tuhansin verroin; siten hänen Bengalin lahdessa +valtaamastansa rikkaasta laivasta, jossa hänen vangikseen joutui +Suur-Mogulin tyttäreksi sanottu nainen ylellisille jalokivineen, +kerrottiin meille siinä muodossa, että hän oli siepannut Mogulin +laivan, jolla oli lastina pelkkiä timantteja. + +Olisin kovin mielelläni kuullut ystävä Williamin mielipidettä siitä, +minne olisi sopivinta pyrkiä, mutta hän aina jollakin kokkapuheella +kiersi asian. En tiedä, kielsikö häntä omatunto vaikuttamasta +vastaisiin vaiheisiimme vai pelkäilikö hän, että hänen osallisuutensa +neuvotteluun saattaisi jälkeenpäin esiintyä todistuksena häntä vastaan; +ainakin täytyi meidän lopulta tehdä päätöksemme ilman häntä. + +Mutta tuumiskeluamme kesti melkoisen kauvan. Vihdoin näimme tuulen +yläpuolella laivan, jollaista emme olleet vielä elämässämme tavanneet. +Se ei kaivannut takaa-ajoa, vaan tulla viiletti suoraan meitä +kohti sikäli kuin sen peräsimessä olijat saivat sitä kurssillaan +pysytellyksi; ja sekin oli enemmän sään ansiota, sillä jos tuuli olisi +pyörähdellyt minne tahansa, niin olisi se reutonut heitä mukanaan. +Jätän jokaisen merimiehen tai laivaoloja tuntevan kuviteltavaksi, +millaiselta tämä laiva näytti ensi näkemältä ja mitä me saatoimme sen +oloista arvella. Isonmaston märssytanko oli katkennut noin kuuden +jalan päässä eeselistä ja kaatunut keulaan päin; prammitangon latva +riippui siten fokkavanteissa. Samaan aikaan oli mesaanimärssyraa'an +raksi jonkin tapaturman kautta pettänyt, joten mesaanimärssyprassit -- +joiden kiintonainen osa liittyy isonmaston märssyvantteihin -- olivat +nykäisseet mesaanimärssypurjeen raakapuillensa ja kaikkinensa alas, +niin että se nyt levisi komentosillan poikitse kuin aurinkoteltti. +Fokkamärssypurje oli vedetty kahdeksi kolmannekseksi ylös mastoon, +mutta jalusnuorat lepattivat irrallaan; fokkaraaka oli laskettu alas +keulakannelle, fokkapurje oli irrallaan ja sen lieve riippui laidan +yli. Tämän näköisenä se painautui meitä kohti, kerrassaan ällistyttäen +meidät sekamelskallaan. Sillä ei ollut veneitä eikä se myöskään +näyttänyt minkään maan lippua. + +Lähetessämme laukaisimme kanuunan saadaksemme sen kiertämään tuuleen. +Se ei ollut millänsäkään siitä eikä meistä, vaan tulla tohotti +eteenpäin kuten ennenkin. Me laukaisimme uudestaan, mutta siitä ei +ollut apua. Viimein me tulimme pistoolin kantaman päähän toisistamme, +mutta ketään ei ilmestynyt näkyviin eikä mitään vastausta kuulunut; +aloimme sen vuoksi ajatella, että laiva oli jossakin haaksirikkoutunut +ja ajelehti nyt miehistönsä hylkäämällä. Mutta kun asetuimme ihan sen +viereen, kuulimme laivan sisältä melua ja näimme sen laita-aukoissa +ihmisiä vilahtelevan. + +Tällöin miehitimme kaksi venettä ja aseestimme niiden miehistön hyvin, +käskien heitä hyökkäämään laivaan niin samalla hetkellä kuin osasivat +sovittaa; toisen veneellisen piti rynnätä ankkurikettingin kohdalta +toiselta sivulta ja toisen taasen keskikohdalta toiselta sivulta. Mutta +heidän laskiessaan laivan kylkeen ilmestyi kannelle niin hämmästyttävä +paljous mustia merimiehiä, että se vene, jonka piti hyökätä +keskikohdalta, peräytyi pelon vallassa. Toisen veneen väki kyllä kapusi +laivaan, mutta luuli toisen veneellisen tulleen syöstyksi takaisin ja +nähdessään laivan täpösen täynnä miehiä he kiireen kautta hyppäsivät +kaikki takaisin veneeseensä ja soutivat laivallemme. + +Nyt valmistausimme laukaisemaan siihen laidallisen, mutta ystävämme +William opasti meidät oikeaan. Hän nähtävästi oivalsi asian oikean +laadun aikaisemmin kuin me ja asteli luokseni, sillä minun laivani se +ensimäisenä kohtasi tuon oudon tulokkaan. + +"Ystävä", sanoi hän, "luulen sinun olevan nyt väärässä, ja miehesikin +ovat erehtyneet käytöksessään. Tuon laivan sinä saat haltuusi ilman +mitään kanuunoihisi turvautumista. Sinä näet, että laiva ei tottele +peräsintänsä ja että se on kurjassa tilassa. Laskeudu sen kylkeen +kiinni ja väkesi astukoon siihen suoraan laivasta. Olen varma siitä, +ettei mitään kahakkaa synny, sillä noita on kohdannut joku meille +tietymätön onnettomuus." + +Meri oli tasainen ja tuuli heikko; minä noudatin hänen neuvoansa +ja laskin laivaan kiinni. Miehemme tunkivat heti siihen, ja siellä +oli lähemmä kuusisataa neekeriä, miehiä, naisia ja lapsia, mutta +valkoihoisia ei ainoatakaan. + +Näky kauhistutti minua, sillä päättelin heti, että nuo mustat +paholaiset olivat päässeet irralleen, murhanneet kaikki valkoihoiset +ja heittäneet mereen ruumiit; ja kun ilmaisin arveluni miehille, +raivostutti heitä moinen ajatus niin, että minun oli työläs estää +miehiäni hakkaamasta heitä kaikkia kappaleiksi. Mutta William pani +kaiken kaunopuheliaisuutensa heidän tyynnyttämisekseen, huomauttaen +että he itse olisivat neekerien sijassa tehneet samaten, jos olisi +tilaisuutta ollut; neekereillehän todella tehtiin mitä verisintä +vääryyttä, kun heitä väkisin myytiin orjiksi, ja heidän surmaamisensa +olisi tahallista murhaa. + +Tämä tehosi heihin ja jäähdytti heidän ensi tulistumistansa; +he kaatoivat vain pari-, kolmekymmentä ja muut karkasivat alas +välikannelle entisille paikoilleen, varmaankin luullen saaneensa +entiset herransa takaisin. + +Meillä oli ensimäinen peräti paha pulma siinä, että me emme voineet +saada ainoatakaan sanaa ymmärretyksi keskenämme. Yritimme merkeillä +kysyä heiltä, mistä he olivat tulleet, mutta sitä he eivät tajunneet. +Me viittasimme kajuuttiin, peräsinhyttiin, kokin kojuun ja sitten omiin +kasvoihimme, kysyäksemme eikö laivassa ollut valkoihoisia ja minne +nämä olivat joutuneet; mutta he eivät älynneet tarkotustamme. Toiselta +puolen he osottelivat alustamme ja omaa laivaansa, tehden kysymyksiä +parhaansa mukaan, puhellen tuhansia asioita ja uutterasti toistellen +kaikkea; mutta me emme ymmärtäneet rahtuakaan heidän sanoistaan ja +eleistään. + +Tiesimme hyvin, että heidät oli otettu laivaan orjina ja että miehistön +oli täytynyt olla europalaisia. Laiva oli rakenteeltaan hollantilainen, +mutta suuresti korjailtu, nähtävästi Ranskassa, sillä me löysimme +pari kolme ranskalaista kirjaa. Jälkeenpäin löysimme vaatteita, +vanhoja kenkiä, muutamia tynnyrillisiä irlantilaista suolalihaa ja +newfoundlandilaista kalaa sekä muita merkkejä siitä, että laivassa oli +ollut europalaisia. Miekkoja, pyssyjä, pistooleja taikka minkäänlaisia +muitakaan aseita emme löytäneet, paitsi joitakuita pertuskia, jotka +neekerit olivat piilottaneet välikannelle. Me kysyimme heiltä, minne +kaikki aseet olivat joutuneet, viitaten omiin aseisiimme ja niihin +paikkoihin, missä laivan aseet olivat riippuneet. Muuan neekeri oivalsi +tiedustuksemme ja ilmaisi eleillään, että he olivat heittäneet kaikki +aseet mereen, kaiketikin pitäen niitä vaarallisina vielä sittekin kun +niiden käyttäjistä oli tehty loppu. + +Miehistölle oli tietenkin käynyt samaten kuin aseillekin; heidät +oli paiskattu märkään hautaan. Peräsinkojussa oli selvästi jäljistä +päättäen vuotanut paljon verta, muualla laivassa olivat tapahtuneen +murhenäytelmän todistukset melkein häipyneet. Mutta parhaiten antoi +meille käsitystä tapahtuneesta se seikka, että neekereistä oli +seitsemän tai kahdeksan hyvin pahasti haavotettua, kaksi tai kolme +musketeilla. Yhdeltä oli sääri poikki ja hän virui viheliäisessä +tilassa, sillä lihaan oli tullut kuolemanvihat ja hän olisi heittänyt +henkensä parin päivän kuluttua, kuten William ystävämme sanoi. + +William oli hyvin taitava haavalääkäri, ja hän osotti sen tässä +tapauksessa. Meillä oli molemmissa laivoissamme yhteensä viisi itseänsä +kouluuntuneiksi haavureiksi sanovaa, sekä pari kolme apuria, ja nämä +kaikki lausuivat mielipiteenään, ettei neekerin henkeä voitaisi +pelastaa sahaamatta hänen säärtänsä poikki. Mädännys oli muka jo +ulottunut sääriluun ytimeen ja jänteet kuoleutuneet, joten hän ei +parantuneenakaan voisi käyttää jalkaansa. William vain lyhyesti sanoi +olevansa toista mieltä ja tutkivansa haavaa tarkoin, ennen kuin +lausuisi siitä mitään varmaa. Hän sai kaksi haavuria avukseen ja ryhtyi +työhön omalla tavallaan. Leikellen pilaantunutta lihaa hän paljasti +jokaisen suonen erikseen ja sai jo ensimäisenä päivänä niin paljon +aikaan, että mies poloinen ilmeisesti tunsi suurta helpotusta. + +Toiset haavurit olivat pitkin aikaa olleet näkevinään yhtä ja toista +vikaa hänen menettelyssään, ja seuraavana päivänä he jo riemuitsivat +etevämmyydestään, sillä mädännys näytti jälleen leviävän. Mutta William +valmisti potilaalle jotakin puhdistavaa lääkettä ja ryhtyi jälleen +leikkelemisiinsä. Totisesti hän lopultakin pääsi taudista voitolle, +ja kymmenen viikon kuluttua oli mies aivan terve; me pidimme hänet +luonamme ja teimme hänestä oivallisen merimiehen. Häneltä me sittemmin +saimmekin kuulla verinäytelmän yksityiskohdat, hänen opittuansa +kieltämme. + +Emme koskaan saaneet tietää, missä heidät oli otettu laivaan, sillä +eihän neekeri voinut tietää meidän käyttämiämme englantilaisia +nimiä. Valkoihoiset olivat kohdelleet heitä mitä raakamaisimmin; +heitä oli yhtämittaa piesty armottomasti. Eräällä neekerillä oli +vaimo ja kuudentoista vanha tytär. Muuan valkoihoinen piteli pahoin +vaimoa ja jälkeenpäin tytärtä, ja siitä kaikki neekerit joutuivat +raivoihinsa. Vaimon mies oli ilmaissut vimmansa hyvin uhkaavasti, +jolloin valkoihoinen oli ollut hänet tappaa. Mutta yöllä neekeri, ollen +irrallaan, varasti itselleen käsikangen, ja kun sama vastustaja taaskin +saapui hätyyttelemään vaimoa, niin neekeri yhdellä iskulla rusensi +hänen pääkallonsa. + +Surmatulla oli vyössään avain, jolla hänen oli tapana irrotella +neekerien käsirautoja; kapinoitsija otti avaimen ja päästi vapauteen +satakunta maanmiestänsä. Nämä nousivat kannelle, sieppasivat käsiinsä +kaikkea aseeksi kelpaavaa ja hyökkäsivät kannella olijain kimppuun. He +tappoivat nämä kaikki ja jälkeenpäin keulakannen alla asustavan osan +miehistöä. Kapteeni ja hänen muut miehensä, jotka olivat kajuutissa ja +peräsinkojussa, puolustausivat hyvin miehuullisesti ja ammuskelivat +ampumareijistä, tappaen ja haavottaen useita. Sitkeän vastarinnan +jälkeen villit pääsivät murtautumaan peräsinkojuun, missä surmasivat +kaksi valkoihoista, mutta sitä ennen oli heistä yksitoista kaatunut. +Muut puolustautujat peräytyivät luukun kautta kajuuttiin. + +Laivan tykkimies oli lukinnut itsensä konstaapelien koppiin. Eräs +hänen miehensä kiskoi isonveneen ihan perän alle, ja he keräsivät +siihen kaikki aseet ja ampumavarat mitä käsiinsä saivat, laskeutuivat +veneeseen ja korjasivat siihen jälkeenpäin kajuutista kapteenin ja +hänen joukkonsa. Päästyänsä, siten kaikki vesille he päättivät rynnätä +jälleen laivan kimppuun ja yrittää vallata sen takaisin. He tekivät +hurjan hyökkäyksen kannelle ja surmasivat ensin kaikki tieltään. +Mutta neekerit olivat sill'aikaa päässeet kaikki irralleen ja saaneet +lyömäaseita, vaikkakaan eivät osanneet käyttää pyssyjä. Laivan miehistö +ei ollut kyennyt masentamaan noin suurta ylivoimaa. He kuitenkin +pysyttelivät keulalaidan alla ja ottivat veneeseensä kokin kopista +muutamat itsepintaisesti hengestänsä taistelleet miehet. Veneestä +ammuskellen he surmasivat useita kymmeniä neekereitä, mutta olivat +viimein pakotetut jättämään heidät rauhaan. + +Kertojamme ei osannut selittää, kuinka pitkä aika oli tapauksesta +kulunut, mutta kauvan he vain jo olivat ulapalla ajelehtaneet. He +olivat saaneet surmatuksi noin kolmekymmentä valkoihoista; varsinkin +oli muuan jättiläismäinen neekeri saanut suurta tuhoa aikaan. +Rautakangella hän oli tappanut kolme vihollista vielä sitte kun oli +itse saanut kaksi luotia ruumiiseensa; hänet oli lopuksi kaatanut +kapteeni peräsinkojun ovella, jonka hän oli kangellansa vääntänyt +auki. Purjeita he eivät osanneet ollenkaan käytellä, olivat vain +yksinkertaisesti toivoilleet, että laiva veisi heidät takaisin +kotirannalle. + +Tämän laivan vallattuamme oli ensimäisenä harkittavanamme, mitä tehdä +neekereille. Brasilian portugalilaiset olisivat ilomielin ostaneet +ne kaikki meiltä, ellemme olisi osottautuneet siellä vihollisiksi +ja tulleet tunnetuiksi merirosvoina. Mutta nyt emme uskaltaneet +mennä missään siellä päin maihin ja ryhtyä kauppoihin sikäläisten +viljelysmaiden omistajien kanssa, sillä silloin olisimme saaneet +koko maan väestön niskaamme, ja jos jossakin satamassa olisi ollut +sotalaivoja, niin olisimme varmasti joutuneet niidenkin kanssa +tekemisiin. + +Myöskään emme voineet toivoa parempaa menestystä, jos olisimme +lähteneet pohjoiseen oman kansallisuutemme siirtomaihin. Ajattelimme +jo viedä ne Buenos Airesiin, myydäksemme heidät espanjalaisille, +mutta siellä ei kaiketikaan olisi voitu noin suurta määrää käyttää. +Kauvemmaskaan emme heitä taasen voineet ajatella kuljettaa, kun meillä +olisi tullut puute ruokavaroista. + +Viimein auttoi meidät jälleenkin pulasta William, kuten oli tehnyt jo +monessa pinteessä. Hän esitti, että hän lähtisi orjalaivan kapteenina +parinkymmenen luotetuimman miehemme keralla ja koettaisi yksityisesti +tehdä kauppoja uutisviljelijäin kanssa pitkin Brasilian rannikkoa, ei +kuitenkaan pääsatamissa, sillä sitä ei olisi sallittu. + +Me kaikki suostuimme tähän, ja sovittiin, että me itse lähtisimme +la Plata-virtaa kohden, jonne olimme ennenkin aikoneet, ja +odottaisimme häntä Port St. Pedron edustalla, kuten sitä espanjalaiset +nimittävät. Viimeksi mainittu paikka on Rio Granden suulla; siellä +on espanjalaisilla pieni linnotus, mutta se ei luullaksemme ollut +miehitetty. Risteilimme siellä edestakaisin, vaanien laivoja, vaikkakin +mitään huomion arvoisia kohtaamatta. Kuitenkin käytimme aikaa pitkän +merimatkamme valmisteluun, täyttäen kaikki vesisäiliömme ja hankkien +tuoretta kalaa ruuaksemme, jotta laivan varastot säästyivät. + +William sillävälin läksi pohjoiseen ja meni maihin Cape de St. +Thomasin kohdalla; sen ja Tuberon-saarten välillä hän sai myydyksi +viljelysmaihin kaikki neekerit, sillä hän puhui portugalinkieltä +jokseenkin hyvin ja kertoi ostajille hyvinkin uskottavan tarinan. +Laivan ruokavarat muka olivat niukat, kun myrsky oli ajanut sen +liian kauvas oikealta tolaltaan, joten oli mahdotonta enää yrittää +määräpaikkaan, Jamaikaan, vaan täytyi myydä elävä lasti tällä +rannikolla. Eikä siinä jutussa paljoa totuudesta poikettukaan. + +William tuntui perin rehdiltä mieheltä, ja erään maanviljelijän avulla, +joka kutsui naapureitansa paikalle, hän pääsi lastistansa eroon +viidessä viikossa. Lopulta hän möi itse laivankin, ostaen sijalle +pienen purren, jollaista maanviljelijät olivat käyttäneet neekerien +kuljettamiseen. Tällä kapteeni William, kuten häntä silloin nimitimme, +läksi paluumatkalle ja tavotti meidät Port St. Pedron edustalla. + +Hämmästyttipä meitä kerrassaan, kun näimme Portugalin lippua +kantavan purren saapuvan pitkin rannikkoa ja tulevan suoraan meitä +kohti sittekin kun se oli jo varmasti nähnyt molemmat laivamme. +Me laukaisimme kanuunan sen lähelle tullessa, saadaksemme sen +ankkuroimaan, mutta se heti laukaisi viisi kanuunaa tervehdykseksi ja +kohotti englantilaisen lippunsa. Silloin aloimme arvata tulijan William +ystäväksemme, vaikka meitä kummastutti hänen saapumisensa purressa, kun +kerran olimme hänet lähes 300 tonnin laivassa liikkeelle lähettäneet. +Mutta hän teki pian tilin asioimisistaan, joihin meillä oli peräti +pätevät syyt olla täysin tyytyväiset. + +Pursi oli hyvin siro, iso, vankka ja hyvin rakennettu; sen kantavuus +oli lähemmä kuusikymmentä tonnia. Kanuunia oli siinä kuusi, mutta me +sovellutimme sen jälkeenpäin kahtatoista kanuunaa varten. William +oli laivansa vaihtamisessa saanut 300 kultamoidoria väliä, ja tällä +summalla hän oli ahtanut aluksensa täpösen täyteen ruokavaroja, +erittäinkin leipää, läskiä ja eläviä sikoja, joita oli kuusikymmentä; +tärkeätä oli myöskin, että hän oli saanut hankituksi kahdeksankymmentä +tynnörillistä hyvää kanuunanruutia. Orjien hintana hän toi 60,000 +espanjalaista kahdeksannes-kultarahaa. + +Ilahutti meitä noin ketterän purrenkin saaminen aivan erinomaisesti, +ja me aloimme neuvotella, eikö meidän olisi parasta luopua isosta +portugalilaisesta laivastamme, meillä kun tuskin oli kylliksi väkeä +kaikkien kolmen miehittämiseksi ja kun isointa laivaa pidettiin liian +kookkaana meidän toiminnallemme. Mutta kysymyksen ratkaisi päätös +vastaisesta suunnastamme. + +Kapteeni Wilmotia halutti lähteä Eteläisen Jäämeren kautta kulkemaan +pitkin Amerikan länsirannikkoa ylös, arvellen siellä varmasti joutuvan +joitakuita hyviä espanjalaisia lasteja saaliiksemme. Sitte, jos tulisi +tarpeelliseksi, olisimme voineet palata kotiin Itä-Intian kautta, +purjehtien siten maapallon ympäri, kuten moniaat olivat tehneet ennen +meitä. + +Minä taasen luotin vanhaan tuttuun tyyssijaani Mosambikin rannikolla, +ja kuvailin tovereilleni mitä kaunopuheliaimmin, kuinka edullista olisi +näin suurella voimalla etsiä saalista Persian lahdelta, Punaiselta +mereltä, Malabarin rannikolta ja Bengalin lahdelta. Kertomukseni +sikäläisten laivojen satumaisista rikkauksista häikäisivät heitä, ja +me siis päätimme purjehtia kaakkoa kohti Hyväntoivonniemelle päin. +Tämän johdosta pidimme kaikki kolme alustamme, koska sieltä arvatenkin +saisimme miehistömme täydennetyksi. Ellei näin kävisi, luopuisimme +yhdestä laivastamme myöhemmällä. + +Meidän oli luonnollisesti tehtävä Williamista kapteeni purteen, jonka +hän oli taitavan toimintansa tuloksena meille tuonut. Hän esitti meille +hyvin sievästi, ettei hän voinut olla taistelulaivan komentajana; mutta +jos antaisimme sen hänelle osuutenansa orjalaivasta, jonka olimme +saaneet rehellisellä, tavalla, niin hän pysyisi mukanamme muonittajana +niin kauvan kuin olisi nykyisessä pakonalaisessa tilassaan. + +Me ymmärsimme hänen ajatuksensa ja hän sai purren haltuunsa sillä +meidän puolestamme tarpeettomalla ehdolla, että hän ei saisi yrittää +karata ja että hän olisi kokonaan meidän käskettävissämme. Mutta +piankin huomasin, että välttämättömästi tarvitsin Williamia yksityisenä +neuvonantajanani ja kumppaninani kaikin ajoin, eikä hänkään oikein +viihtynyt uudessa asemassaan. Sen vuoksi siirtyi hän takaisin minun +laivaani, ja purren kapteeniksi tuli eräs skotlantilainen nimeltä +Gordon, nuori, yritteliäs, uljas mies. Pursi varustettiin lisätyn +kanuunalukunsa ohella neljällä petererolla, mutta miehistö oli meillä +nyt muuhun voimaamme verraton aivan liian pieni. + +Me läksimme Hyväntoivonniemelle lokakuun alusta ja sivuutimme +sen marraskuun 12. p:nä, matkalla kohdaten pahoja ilmoja. Näimme +sikäläisillä ankkuripaikoilla useita kauppalaivoja, sekä englantilaisia +että hollantilaisia, mutta emme katsoneet turvalliseksi ankkuroida +niitä väijymään, kun emme osanneet arvioida niiden voimaa ja kun ne +olisivat saattaneet ryhtyä yleiseen toimintaan, jos olisivat saaneet +tietoonsa meidän oikean karvamme. Mutta kun tarvitsimme juomavettä, +niin lähetimme molemmat portugalilaiseen sotalaivaan kuuluvat veneet, +miehistönä kaikki portugalilaiset merimiehet, vedenottopaikkaan +täyttämään varastoamme; sillävälin me merellä kohotimme Portugalin +lipun ja pysyttelimme paikallamme kaiken yötä. Muut eivät tienneet +mitä me olimme ja kaiketikin arvailivat meistä mitä tahansa muuta kuin +todellista laatuamme. + +Kun veneemme palasivat kolmannen kerran lastinensa noin kello viisi +aamulla, pidimme vesivarojamme riittävinä ja läksimme itää kohti. Mutta +ennen kuin he viimeistä kertaa palasivat näimme kepeällä länsituulella, +aamun harmajassa sarastuksessa tuntemattoman purren tulla viilettävän +täyttä vauhtia meitä kohti ikäänkuin peljäten meidän ennättäviin lähteä +tiehemme. Pian huomasimme sen englantilaiseksi isoksiveneeksi, ja se +oli jokseenkin täynnä miehiä. Emme voineet kuvitella, mikä sen asiana +saattaisi olla; mutta kun se oli vain vene, niin emme katsoneet olevan +haitaksi antaa heidän tulla laivaamme. Jos ilmenisi, että he olivat +tulleet vain tiedustamaan ketä me olimme, niin me antaisimme heille +täyden selvityksen ammatistamme, ottamalla heidät mukaamme, koska +kerran niin kipeästi tarvitsimme miehiä. + +Mutta he säästivät meiltä kaiken vaivan. Portugalilaiset merimiehemme +eivät nimittäin olleetkaan pysyneet vedenottopaikassa niin vaiteliaina +kuin olimme luulleet. Erään itä-intialaisen kauppalaivan kapteeni oli +jostakin syystä kohdellut miehiänsä kovin ankarasti ja St. Helenalla +pieksättänyt joitakuita heistä. Tämän johdosta oli miehistö päättänyt +poistua laivasta ensimäisessä sopivassa tilaisuudessa. Jotkut heistä +olivat tavanneet vedenottomiehiämme ja saaneet heidän puheistansa vihiä +meidän laivojemme laadusta. Viesti siitä levisi heti heidän laivaansa, +yön hiljaisuudessa he kaikin keräsivät tamineensa ja läksivät ennen +päivänkoittoa tavottamaan meitä. + +He saapuivat siihen laivaamme, jonka kapteenina minä olin, ja +selittivät olevansa englantilaisia merimiehiä. Aluksi päästettiin vain +yksi heistä laivan kannelle, ja hän esitti heidän halunsa päästä meidän +joukkoomme. Huomasimme miehet reippaiksi ja päättäväisiksi, joten +vastasin heille heti tiedustavani toisessa laivassa olevan amiraalimme +mieltä. Lähetin pinassini hakemaan kapteeni Wilmotia, mutta hän oli +pahoinvointinen, ja jätti asian minun kokonaan hoidettavakseni. Mutta +ennen veneeni palaamistakaan Wilmot huusi minulle puhetorvella, jonka +äänen kaikki miehet kuulivat yhtä hyvin kuin minäkin: "Kuulen että he +ovat kelpo miehiä, toivota heidät vain tervetulleiksi ja valmistuta +heille maljallinen punssia." + +Miehet hurrasivat huikeasti, syvästi kiitollisina siitä, että olivat +vapautuneet raskaasta sorrosta. Mutta me kiinnitimme heidät jälkeenpäin +vielä lujemmin sitein, sillä Madagaskarille tultuamme määräsi Wilmot +kaikkien suostumuksella, että näille miehille annettaisiin yleisestä +rahastosta sen verran kuin heille oli edellisessä laivassansa +jäänyt palkkasaatavaa, ja sen lisäksi he saivat kaksikymmentä +kahdeksannes-kultakolikkoa mieheen lahjapalkkioksi. Siitä lähtein +heillä oli sama saalisosuus kuin muillakin, ja urheita meripoikia he +olivatkin, luvultaan kahdeksantoista, niissä kaksi merikadettia ja yksi +puuseppä. + + + + +YHDEKSÄS LUKU. + +Laivasto Afrikan vesillä. + + +Marraskuun 28. p:nä ankkuroitsimme St. Augustine-lahden suulle vanhan +tuttavani, Madagaskarin saaren, lounaiseen kulmaan. Pysyttelimme siellä +jonkun aikaa ja ostelimme alkuasukkailta hyvää naudanlihaa, josta +osan valmistimme varastoksi vastaisuutta varten salpietarin avulla ja +auringossa kuivaten. + +Minä rupesin nyt lähemmin esittämään suunnitelmiani. Saaren rannoilta +oli tarjolla kaksi väylää saaliin haulle. Ensimäinen ulottui +itäpuolella olevasta lahdesta Mauritiuksen saarelle, ollen Malabarin +ja Koromandelin rannikolta, Fort St. Georgesta ja muualta tulevien +laivojen tavallinen tola. Mutta europalaiset kauppalaivat olivat +yleensä lujasti varustettuja ja runsaasti miehitettyjä, joten niiltä +voi odottaa sitkeätä vastarintaa. Sen vuoksi puolsin toista väylää, +jonka takasin tuottavan yhtä hyviä tuloksia, mutta ilman mitään +mainittavia vaaroja. Tämä oli Mokan lahti eli Punainen meri. + +Kerroin heille, että liike oli siellä vilkasta, laivat rikkaita +ja Babelmandebin salmi soukka, joten me epäilemättä voisimme +risteillä sallimatta minkäänlaisen aluksen livahtaa käsistämme siinä +liikenteessä, jota rajottavat Punainen meri, Arabian rannikolla, +Persian lahti ja Malabarin puoli Intiaa. + +Kuvailin kokemuksiani edelliseltä purjehdusmatkaltani saaren ympäri, +saaren pohjoiskärjen monia laivoillemme sopivia oivallisia satamia ja +ankkuripaikkoja, asukkaiden säyseyttä ja auliutta, ja turvapaikkojen +varmuutta sekä vihollisia että pahoja säitä vastaan. Suunnitelmani +tulivat helposti hyväksytyiksi. Kapteeni Wilmot, jota nyt nimitin +amiraaliksemme, oli kyllä ensin aikonut Mauritiuksen saaren seuduilla +väijyä europalaisia kauppalaivoja, mutta mieltyi pian minun esitykseeni. + +On kyllä totta, että me olimme kyllin voimakkaat käymään isoimmankin +englantilaisen Itä-Intian laivan kimppuun, vaikka muutamissa niistä +sanottiin olevan viisikymmentä kanuunaa; mutta taisteleminen niiden +kanssa olisi kuitenkin tuottanut meille suuria vaurioita. Toiselta +puolen ei niiden lasti olisi ollut meille kovinkaan arvokasta, +meillä kun ei olisi ollut myyntipaikkoja niiden tavaroille. Meille +oli kannattavampaa siepata yksi Itä-Intiaan menevä laiva käteisine +rahoinensa kuin kolmekin sieltä tulevaa laivaa, vaikkapa niiden +lasti olisi Lontoossa ollut kuinkakin suurta summaa vastaava, +Sitäpaitsi toivat laivat Englannista kaikenlaista tavaraa, jota +me osasimme käytellä, kuten ruokavaroja ja väkijuomia sekä muuta +sellaista englantilaisten siirtomaiden hallitusten ja kauppahuoneiden +henkilökunnan tarpeiksi aijottua. + +Me kiersimme siis Madagaskarin saaren sen pohjoiskärjen edustalle asti +ja lähetimme purren pohjoisimman kärjen ympäri tähystelemään rannikolta +mukavaa satamaa poikkeuspaikaksemme. Tiedustelijat löysivät piankin +syvän lahden, jota muutamat pikku saaret suojasivat, ja sinne me ensi +työksemme vetäysimme lepäämään. Ryhdyimme väleihin alkuasukasten +kanssa, muonittaaksemme itsemme pitempää risteilyä varten, ja +siinä onnistuimmekin jokseenkin hyvin. Määräsimme tämän sataman +tulevaksi yhtymäpaikaksemme ja läksimme etsimään saalista huhtikuun +jälkipuoliskolla. Me risteilimme pohjoiseen, Arabian rannikolle. +Matka oli pitkä, mutta kun toukokuusta syyskuuhun tavallisesti käy +pasaatituulia etelästä ja eteläkaakosta, niin meillä oli hyviä ilmoja. +Kolmessa viikossa saavutimme Sokotran saaren, joka sijaitsee Arabian +rannikon eteläpuolella Punaisen meren suulla. + +Sieltä otimme vettä ja aloimme vaaniskella Arabian rannikolla, Olimme +risteilleet siellä vasta kolme päivää, kun minä näin aluksen ja läksin +ajamaan sitä takaa. Mutta milloinkaan ei ole saaliinhimoinen merirosvo +ahdistanut kehnompaa uhria, sillä sen tavotettuamme löysimme siitä vain +köyhiä, puolialastomia turkkilaisia pyhiinvaellusmatkalla profeettansa +haudalle Mekkaan. Heidän kuunarissaan ei ollut muuta ottamisen arvoista +kuin pikku erä riisiä ja kahvia, mikä oli kaikkena noiden raukkojen +elantona; meidän oli pakko päästää heidät niine hyvinensä menemään. + +Samana iltana hätyyttelimme toista samanlaista kaksimastoista alusta ja +huomasimme sen hiukan paremmaksi. Matkustajat olivat samalla asialla +kuin edellisetkin, mutta jonkun verran varakkaampaa väkeä. Saimme +saaliiksemme joitakuita turkkilaisia tarvetavaroita, viiden tai kuuden +henkilön korvarenkaissa komeilevat timantit, hienoja persialaisia +mattoja ja rahaakin; sitten annoimme heidän mennä. + +Yhteentoista päivään emme sitte nähneet muuta kuin silloin tällöin +kalastajaveneen; kahdentenatoista päivänä ilmestyi näkyviimme +laiva, jota ensin luulin englantilaiseksi, mutta se osottausikin +europalaiseksi, joka oli ottanut hyvin kallisarvoisen lastin +Goasta, Malabarin rannikolta, Punaiselle merelle. Me saavutimme ja +valtasimme sen ilman taistelua, vaikka laivassa kyllä oli moniaita +kanuuniakin. Miehistönä oli portugalilaisia, mutta laivaa hallitsi +viisi turkkilaista kauppamiestä, jotka olivat Malabarin rannikolla +vuokranneet sen muutamilta portugalilaisilta liiketuttaviltaan ja +lastanneet siihen pippuria, salpietaria, ryytejä, karttuunia ja +silkkikudoksia, joista monet olivat hyvin kallisarvoisia. + +Me veimme laivan Sokotraan, mutta emme todellakaan tienneet mitä tehdä +sille, meillä kun ei ollut myyntipaikkaa heidän tavaroilleen. Muutaman +päivän kuluttua esitimme yhdelle turkkilaisista kauppamiehistä, että me +olisimme valmiit vapauttamaan laivan, jos hän hankkisi meille lunnaat +siitä. Hän ilmotti heidän suostuvan siihen, jos antaisin yhden heistä +lähteä maihin noutamaan rahoja. Me arvioitsimme lastin lunastushinnaksi +30,000 dukaattia, ja pursi vei turkkilaisen Dofariin, Arabiaan, missä +muuan rikas kauppias suoritti maksun heidän puolestaan. Me pidimme +kunniallisesti sopimuksemme ja vapautimme laivan. + +Joitakuita päiviä myöhemmin sieppasimme arabialaisen kuunarin, jolla +oli melkoinen lasti helmiä Persian lahdelta Mokkaan. Me korjasimme +itsellemme helmet, jotka olivat muutamien Mokan kauppamiesten +omaisuutta, ja annoimme laivan mennä menojaan, sillä mitään muuta +ottamisen arvoista ei siinä ollut. + +Siten risteilimme edes takaisin kunnes ruokavaramme alkoivat käydä +niukoiksi, jolloin kapteeni Wilmot sanoi olevan parasta käydä +ajattelemaan yhtymäpaikalle palaamista. Miehistö arveli samaa, ollen +hiukan väsynyt runsaasti kolmikuukautisesta kuljeskelusta, jonka +tulokset eivät suuriin odotuksiimme verraten olleet tuntuneet miltään. +Minä olin hyvin vastahakoinen eriämään Punaisesta merestä niin +halvalla ja sain heidät viipymään hiukan kauvemmin. Mutta kolme päivää +jälkeenpäin kuulimme, että kovaksi onneksemme olimme turkkilaisen +kauppiaan maihin Dofarissa laskemisella hätyyttäneet koko rannikon +Persian lahdelle saakka, joten mikään laiva ei nyt uskaltaisi näille +vesille. Sieltä päin ei siis ollut mitään odotettavissa. + +Olin kovasti nolona tästä viestistä enkä enää voinut vastustaa miesten +kiihkeätä halua palata Madagaskarille. Mutta kun tuuli yhä edelleen +kävi etelälounaasta, niin oli meidän pakko poiketa Afrikan rannikkoa ja +Kap Guardafuita kohden, tuulet kun rannikolla ovat vaihtelevampia kuin +ulapalla. + +Siellä osasimme saaliiseen, jollaista emme olisi voineet aavistaa ja +joka korvasi kaiken odotteluunne. Sillä juuri samalla tunnilla kuin maa +tuli näkyviimme, huomasimme ison laivan purjehtivan rannikkoa pitkin +etelään päin. Laiva oli bengalilainen, Suur-Mogulin maasta, mutta siinä +oli hollantilainen luotsi, nimeltään muistaakseni Vandergest, ja useita +europalaisia merimiehiä, niistä kolme englantilaista. Se ei kyennyt +tekemään vastarintaa. Sen muut matruusit, olivat hinduja, Mogulin +alamaisia, ja joitakuita oli Malabarin rannikolta. + +Laivassa oli viisi intialaista kauppiasta ja muutamia armenialaisia. He +olivat olleet Mokassa myymässä mausteita, silkkejä, timantteja, helmiä, +karttuunia y.m.s. maansa tavaroita, ja nyt heillä oli tuskin muuta +mukanansa kuin kahdeksanneskultakolikoita -- parasta tavaraa meille. +Nuo kolme englantilaista merimiestä yhtyivät meihin, ja samaten olisi +tehnyt hollantilainen luotsikin, mutta kaksi armenialaista kauppiasta +rukoili meitä, ettemme ottaisi häntä mukaamme, miehistä kun ei kukaan +olisi osannut ohjata laivaa. Me kieltäysimmekin ottamasta häntä +vastaan; he vakuuttivat, ettei hänen halunsa yhtyä joukkoomme tuottaisi +hänelle rangaistusta. + +Tästä laivasta saimme lähes 200,000 kahdeksannes-kultakolikkoa; ja +meille kerrottiin, että eräs Goan juutalainen oli aikonut matkustaa +samalla kertaa, mukanaan niinikään 200,000 kahdeksannes-kultakolikkoa, +mutta hyväksi onnekseen, joksi hänen kova onnensa nyt kääntyi, hän oli +sairastunut Mokassa ja siten jäänyt odottamaan toista laivaa, pelastaen +suuren omaisuutensa. + +Tämän saaliin sieppaamisessa oli mukanani ainoastaan pursi, sillä +kapteeni Wilmotin laiva oli saanut vuodon, jonka vuoksi hän oli +lähtenyt edellämme yhtymäpaikalle. Hän saapui sinne joulukuun +puolivälissä, mutta ei pitänyt satamasta, vaan jätti rannalle ristin, +johon kiinnitettyyn lyijylevyyn oli piirretty, että meidän piti tulla +hänen perässään Mangahellyn isoille lahdille, mistä hän oli löytänyt +oivallisen satamapaikan. + +Mutta me saimme vanhalla yhtymäpaikalla kuulla uutisia, jotka +pidättelivät meitä kauvan aikaa poissa. Amiraalimme oli siitä tuimasti +äkeissään, kunnes selitimme hänelle 200,000 kultakolikon seikkailun, +joka peräti suuresti lisäsi hänenkin laivansa osuutta. + +Tulomme hänen luokseen keskeytti seuraava tapaus. + +Mangahellyn ja Kap St. Sebastianiksi nimitetyn toisen niemekkeen +välillä ajautui yöllä rantaan europalainen laiva joko pahan +sään vaikutuksesta tai luotsin puutteessa. Meidän laivamme +oli mainitsemassani suljetussa lahdessa, joka oli määrätty +yhtymäpaikaksemme, emmekä olleet vielä käyneet rannalla, joten emme +amiraalimmekaan meille jättämistä ohjeista tienneet. + +Ystäväämme Williamia, josta en ole toviin sanaakaan virkkanut, halutti +kovasti eräänä päivänä lähteä maihin, ja hän kärtti minulta pikku +miesjoukkoa turvaksi mukaansa, jotta he voisivat tarkastella seutua. +Minä olin monestakin syystä ankarasti sellaista hommaa vastaan, mutta +erittäinkin painostin sitä seikkaa, että alkuasukkaat olivat lopultakin +pelkkiä villejä, hyvin petollisia. En voinut muuta kuin ehdottomasti +evätä hänen pyyntönsä. + +Mutta hän tarjoutui suoraan selittämään halunsa kiihkeyden. Hän oli +nimittäin edellisenä yönä nähnyt unta niin voimakasta ja mieleen +tehoavaa, ettei voinut saada hetkenkään rauhaa ennen kuin pääsisi +lähtemään. Hän oli ollut lähtevinään maihin kolmenkymmenen miehen +keralla, joista laivaveneen päällikkö oli ollut yksi, ja he olivat +löytäneet kultakaivoksen. Mutta ei siinä vielä kaikki. Samana aamuna +oli laivaveneen päällikkö tullut hänen luokseen ja kertonut olleensa +unissa menevinänsä maihin, jolloin joitakuita miehiä oli ollut +tulevinaan hänen luokseen, tarjoutuen näyttämään hänelle saaliin, joka +tekisi meistä kaikista rikkaita. + +Tämä yhteensattuma alkoi hiukan vaikuttaa minuun, vaikken koskaan +ollutkaan piitannut unennäöistä. Williamin harras pyytely käänsi pääni +lopullisesti, sillä minä olin aina pitänyt hänen ajatuksiansa suuressa +arvossa. Annoin heille luvan lähteä, mutta kielsin poistumasta kauvas +rannalta, jotta hädän kohdatessa voisivat pikimmiten päästä odottamaan +varalla olevia veneitämme. + +He läksivät aamulla aikaisin, yksineljättä miestä luvultaan, vankasti +aseestettuina ja vantteria poikia kaikki. He samosivat eteenpäin kaiken +päivää ja antoivat meille illalla ennakolta sovitun merkin, että kaikki +oli hyvin, sytyttämällä korkealle vuorelle ison nuotion. + +Seuraavana päivänä he laskeusivat alas rinnettä toiselle puolelle, +kaartaen merenrantaa kohti, lupauksensa mukaan. He näkivät edessään +herttaisen laakson, jonka keskellä polvitteli siksi iso virta, että se +hiukan etäämpänä näytti kykenevän vaikkapa pikku aluksia kuljettamaan. +He astelivat verkalleen virralle päin ja kuulivat hämmästyksekseen +jokseenkin läheltä pyssynlaukauksen. He kuuntelivat kauvan, mutta +kaikki pysyi sitte hiljaisena, joten he jatkoivat matkaansa virralle. +Tämä oli jokseenkin vuolas ja leveni levenemistään; he seurasivat sen +äyrästä, kunnes se äkkiä avartui hyväksi satamapaikaksi noin viiden +engl. penikulman päässä merestä, ja sataman suussa he ihmeekseen +näkivät laivan hylyn. + +Oli nousuveden aika, niin että hylky ei paljoakaan kohonnut veden +pinnasta, mutta alemma kulkiessaan he näkivät sen yhä isompana. +Laskuveden aikana se lojui kuivillaan hietiköllä ja osottausi hyvinkin +kookkaaksi alukseksi. William otti kaukoputkensa, tähystelläkseen sitä +tarkemmin, mutta samassa viuhahti musketinluoti hänen ohitseen ja heti +jälkeenpäin pamahti tykki, savupilven pöllähtäessä avartuman toisella +puolella. + +Meidän miehemme heti laukaisivat kolme muskettia, saadakseen +tuntemattomat näkyviinsä. Oitis alkoikin miehiä juosta metsiköstä +toiseen rantaan, ja oli helppo nähdä, että he olivat europalaisia. +Meikäläiset hoilasivat heille niin kovasti kuin jaksoivat ja +pystyttivät pitkän seipään latvaan valkoisen paidan rauhan merkiksi. +Toiset näkivät sen kaukoputkillaan ja pian läksi heidän puoleltaan +veneellinen miehiä soutamaan meikäläisten luo, hekin valkeata lippua +näyttäen. + +On mahdoton kuvailla molemminpuolista hämmästystä ja riemua, kun +näkivät näin etäisessä paikassa ei ainoastaan europalaisia, vaan +vieläpä omia maanmiehiä, englantilaisia. Mutta vastapa nousi ilo +ylimmilleen, kun he toisiaan kätellessään tunsivat olevansakin +toveruksia: haaksirikkoutunut laiva oli sama, jota kapteeni Wilmot oli +komentanut ja joka oli häipynyt seurastamme myrskyssä Tobagon luona, +sovittuamme yhtymisestä Madagaskarilla! + +He olivat saaren eteläosaan tultuansa saaneet tietoja meistä ja +kuljeskelleet Bengalin lahdelle asti, missä kohtasivat kapteeni +Averyn. He yhtyivät häneen ja valtasivat useita rikkaita laivoja, +saaden saaliikseen suunnattoman paljon rahoja ja jalokiviä. Sieltä +he joutuivat Koromandelin rannikolle ja jälkeenpäin Malabarin, sekä +lopulta Persian lahdelle, aina jotakin saalista löytäen. Lopuksi he +päättivät poiketa Madagaskarin eteläosaan, mutta navakat kaakkois- ja +itäkaakkois-tuulet painoivat heidät saaren pohjois-osaan; raivokas +luoteismyrsky erotti heidät sittemmin toisistaan, meidän miestemme +laiva ajautui tuohon jokipohjukkaan ja joutui hylyksi. He kertoivat +kuulleensa, että kapteeni Avery itsekin oli jonkun verran edempänä +menettänyt laivansa. + +Kertoiltuaan vaiheitansa toinen toisillensa kiirehtivät useimmat +veneellä tulleet ilmottamaan iloansa kumppaneilleen. William läksi +kahden kumppanin keralla heidän pikku leirillensä. Kaikkiaan oli siellä +noin satakuusikymmentä miestä; he olivat siirtäneet kanuunansa maihin +sekä jonkun verran ampumavaroja, mutta ruudista oli suuri osa mennyt +pilalle. Kuitenkin olivat he rakentaneet melkoisen lavan ja asettaneet +sille kaksitoista kanuunaa, mikä oli heille riittävänä suojana meren +puolella. Lavan vierelle he olivat pystyttäneet pikku laivaveistämön +ja rakentelivat parhaillaan kaikella kiireellä jonkunlaista alusta +itselleen. Tieto meidän saapumisestamme keskeytti sen puuhan. + +Heidän mökeissään hämmästytti miehiämme siellä oleva suunnaton kullan, +hopean ja jalokivien paljous, mutta he sanoivat, ettei tämä ollut +mitään niihin aarteisiin verraten, joita kapteeni Averylla oli, minne +hän sitten oli joutunutkaan. + +Olimme odottaneet miehiämme viisi päivää, kuulematta heistä mitään, ja +minä todella pidinkin heitä jo hukkaan joutuneina. Suureksi kummaksemme +näimme sitte laivaveneen soutavan pitkin rantaa meitä kohti. En voinut +ymmärtää, mitä tämä merkitsi, mutta aloin sentään hiukan rauhoittua +nähdessäni veneessä ohjain heiluttavan minulle lakkejansa. + +Pian pääsivät he ihan lähelle, jolloin tunsin William ystävämme +veneessä seisomassa meille merkkejä tehden. Palaajia oli vain +viisitoista miestä, mutta joutuisasti he hälvensivät kaikki pahat +ajatuksemme, kertoen ilosanomansa. Seuraavana päivänä me nostimme +ankkurimme ja läksimme etelää kohti, yhtyäksemme kapteeni Wilmotiin +Mangahellyssä. Hän oli ensin kovasti ähmissään, mutta kaikki +kertomisemme kuultuansa yhtä paljon ihmeissään ja ihastuksissaan. + +Toveriemme leiri oli niin lähellä Mangahellyä, että amiraalimme ja +minä, William ystävämme sekä muutamat miehet päätimme ottaa purren ja +noutaa laivaamme heidät kaikki tavaroinensa ja kapineinensa. Teimme +hauskan vierailun heidän olosijoillensa ja toimme heidät jonkun +aikaa viivyskeltyämme mukanamme pois. Kuukauden kuluttua lähetimme +purren pitkin rannikkoa etsiskelemään kapteeni Averya. Viikon ajan +risteiltyänsä miehemme löysivät hänen joukkonsa yhtä pahassa pälkäässä +kuin meidänkin toverimme olivat olleet. + +Pursi toi kapteeni Averyn mukanaan, ja nyt sai tämä kuuluisa sissi +suurimman joukkonsa, sillä me yhdyimme kaikki häneen. Meillä oli +kaksi laivaa ja pursi, sekä niissä 320 miestä, mikä oli tosin aivan +liian pieni määrä, sillä iso portugalilainen laivamme olisi yksistään +tarvinnut lähes 400 miestä täydeksi miehistökseen. Nyt löytyneen +toverilaivamme miehistö oli 180 paikkeilla, ja kapteeni Averylla oli +suunnilleen 300 miestä mukanaan, niissä kymmenen puuseppää. Siten oli +Averyn koko voimana Madagaskarilla vuoden 1699 vaiheilla meidän kolme +laivaamme ja 800 miestä. + +Me sovimme siten, että siirsimme oman väkemme portugalilaiseen +sotalaivaan ja purteen ja luovutimme kapteeni Averylle espanjalaisen +fregattimme kaikkine varustuksinensa; he maksoivat siitä aarteittensa +yltäkylläisyydessä 40,000 kahdeksannes-kultakolikkoa. + +Neuvotellessamme mihin nyt ryhdyttäisiin ehdotti kapteeni Avery, +että rakentaisimme tänne pikku kaupungin lujine linnoituksinensa, +asustaen maalla rikkauksinemme ja hankkien lisää mikäli halusimme; +kaupunki olisi ainaisena turvapaikkanamme, ja me uhmailisimme koko +maailmaa. Minä taasen selitin hänelle, että jos me koettaisimme jatkaa +ammattiamme, niin ei tämä paikka pysyisi turvanamme, sillä silloin +kaikki Europan kansat yhtyisivät tuhoksemme. Mutta tietysti saisimme +asettua rauhallisiksi uutisviljelijöiksi minne hyvänsä, etenkin jonkun +sisämaan virran varrelle, minne ei laivoilla päästäisi lähellemme. +Tunnustin, että tuollainen rauhallinen elämä voisi olla omiaan niille, +joiden teki mieli luopua vaaralliselta uraltaan, silti haluamatta +lähteä kotimaahan, missä heitä hirsipuu uhkasi. + +Kapteeni Avery ei lausunut selvästi mielipidettään minun esityksestäni, +mutta jälkeenpäin kuulin hänen lippunsa alta lähteneen viisikymmentä +miestä sisämaahan siirtolaa perustamaan. Luultavasti ovat he siellä +vieläkin, ja lisääntyneinä, sillä kolmen eräästä hollantilaisesta +laivasta siepatun naisen kerrottiin valinneen itselleen aviomiehen +heidän joukostaan. Itse tuntui Avery yhä edelleen olevan kovasti +kiintynyt siihen ajatukseen, että olisi mahdollista asustaa varmassa +turvapaikassa maalla ja samalla toimeenpanna risteilyjä merellä. Samaan +mielipiteeseen yhtyi lopulta kapteeni Wilmot, ja niin he viimein +päättivätkin. + +Ajan mittaan oli meidän väessämme syntynyt paljon hajaannusta; yksi +tahtoi yhtäänne, toinen toisaanne, kunnes aloin älytä, että joukkomme +jakautuisi ja ettei meille kenties jäisi kylliksi väkeä ison laivamme +miehistöksi. Otin sen vuolisi puhutellakseni kapteeni Wilmotia kahden +kesken, mutta huomasin pian, että hän oli itsekin halukas jäämään +Madagaskarille ja että hän, saatuaan suuren omaisuuden omalle osalleen, +salaisesti aikoili tavalla tai toisella pujahtaa kotiin. + +Minä huomauttelin sellaisen aikeen mahdottomuutta. Hän joko +joutuisi Punaisella merellä varkaiden ja murhaajien käsiin, jotka +eivät mitenkään antaisi noin suuren aarteen päästä talteen, tai +englantilaisten, hollantilaisten, ranskalaisten vangiksi, jotka +varmasti hirttäisivät hänet merirosvona. Siltä varalta, että hän mietti +Afrikan kautta paluuta, kuvailin hänelle matkaa, jonka minä olin +tästä samasta paikasta tehnyt mantereen ylitse, sekä sen suunnattomia +vaikeuksia. + +Mutta hänen päähänsä ei pystynyt mikään; hänen piti vain lähteä +Punaiselle merelle purrella, mennä siellä maihin ja vaeltaa maitse +Kairoon, jota matkaa ei ole enempää kuin kahdeksankymmentä engl. +Penikulmaa. Sieltä hän sanoi voivansa Aleksandrian kautta matkustaa +laivassa minne päin maailmaa tahansa. Turhaan todistelin hänelle, +miten suorastaan mahdotonta hänen olisi sivuuttaa Mokkaa ja Jiddahia +tulematta hätyytetyksi ja rosvotuksi, mutta todisteluni vaikuttivat +niin paljon sentään miehiin, ettei yksikään tahtonut lähteä hänen +mukaansa. He sanoivat seuraavansa häntä minne tahansa muuanne kuin +ilmeiseen ja ehdottomaan turmioon. + +Wilmot suuttui puheistani ja lateli minulle tuimia sanoja. Minä +vastasin vain neuvovani häntä hänen omaksi hyväkseen, ja huomautin, +että jos hän ei ottanut puheitani siltä kannalta, niin vika oli hänen +eikä minun. En kieltänyt häntä lähtemästä enkä ollut miehiäkään +houkutellut kieltäytymään. Mutta tulista luonnetta ei ole helppo +jäähdytellä. Kapteeni oli niin kiukuissaan, että poistui meidän +seurastamme ja läksi miehistönsä pääosan kanssa kapteeni Averyn +leiriin. Hän yhtyi tämän väkeen ja vei kaiken saaliin mukanansa, mikä +muuten ei ollut oikein kauniisti tehty, sillä olihan sovittu, että me +jakaisimme kaiken saaliimme niin hyvin poissa olevina kuin mukanakin. + +Meidän miehemme hiukan nurkuivat sitä, mutta minä tyynnyttelin heitä +parhaani mukaan, sanoen helposti saavamme yhtä paljon, jos meissä olisi +miestä. Ja olihan kapteeni Wilmot antanut meille hyvän, esimerkin, +sillä saman säännön mukaan oli sopimus kaikesta vastaisesta saaliin +jaosta heidän kanssaan lopussa. Käytin tätä tilaisuutta antaakseni +heille viittauksia tulevaisuudensuunnitelmistani. Ajattelin kuljeskella +itäisellä merellä ja katsoa, emmekö pääsisi yhtä rikkaiksi kuin +kapteeni Avery. + +Miehiä miellytti avoin ja yritteliäs luonteeni niin suuresti, että +he vakuuttivat lähtevänsä minun kanssani vaikka maapallon ympäri +kiertämään; Wilmotin kanssa eivät nämä miehet taasen halunneet enää +olla missään tekemisissä. Tämä joutui hänen korviinsa ja sai hänet +raivopäissään uhkaamaan leikata kurkkuni poikki, jos maihin tulisin. + +En ollut siitä millänikään, mutta pidin varani ja kävin harvoin ilman +melkoista seuruetta rannassa. Kapteeni Wilmot ja minä tapasimme +toisemme kuitenkin viimein ja puhuimme asioista vakavasti. Minä +tarjosin hänelle purtta, mennäksensä minne mieli tekisi, ja ellei +hän siihen tyytyisi, niin saisi hän ison laivamme ja minä ottaisin +purren. Hän kieltäysi molemmista ja tahtoi minua vain jättämään hänelle +kuusi puuseppää, jotka minulla oli laivassani liikaa, auttamaan hänen +miehiänsä rakentamaan valmiiksi aluksen, jonka haaksirikkoutuneet +olivat alottaneet ennen meidän sinne tuloamme. Tähän minä kernaasti +suostuin, ja luovutin hänelle useita muitakin hyödyllisiä apulaisia. +Vähässä ajassa he rakensivat vankan kuunariprikin, joka pystyi +kantamaan kaksitoista kanuunaa ja 200 miestä. + +Mikin toimiin he ryhtyivät ja mitä kapteeni Avery jälkeenpäin puuhaili, +se on liian pitkällinen tarina tässä kertoa, eikä se ole minun asiani, +koskapa on omakin juttuni vielä kesken. + + + + +KYMMENES LUKU. + +Riistaretkiä itäisillä vesillä. + + +Näissä vastenmielisissä kinasteluissa vietimme noin viisi kuukautta. +Maaliskuun loppupuolella läksin liikkeelle, mukanani iso laiva ja +siinä neljäviidettä kanuunaa sekä 400 miestä, ja kahdeksallakymmenellä +miehellä miehitetty pursi. Sivuuttaen Kap Komorinin, Malabarin +rannikon eteläisimmän niemekkeen, me kiersimme Ceylonin saaren ja +jäimme joksikin aikaa vaanimaan saalista. Siellä näimme kolme isoa +englantilaista Itä-Intian laivaa kotimatkalla Bengalista Englantiin, +tai pikemmin Bombayhin ja Suratiin odottelemaan pasaatituulta. + +Me käänsimme tuuleen, nostimme englantilaisen sotalipun ja laivanviirin +ja asetuimme odottamaan heitä, kuin aikoisimme käydä heidän kimppuunsa. +He eivät pitkään aikaan voineet käsittää, mitä me olimme, vaikkakin +näkivät lippumme; arvatenkin he ensimältä pitivät meitä ranskalaisina. +Mutta heidän lähestyessään me piankin ilmaisimme oikean karvamme, +nostaen isonmaston kärkeen mustan lipun, jossa oli kaksi tikaria +ristikkäin. + +Tämä tehosi pian. Ensin he kohottivat sotalippunsa ja suuntasivat +kulkunsa rivinä meitä kohti kuin aikoen käydä taisteluun; maalta päin +puhaltelikin tuuli siihen yritykseen suotuisana. Mutta nähdessään +voimamme he taas loittonivat meistä kaikin purjein, mitä saattoivat +käyttää. Jos he olisivat tulleet likelle, niin olisimme heille antaneet +odottamattomat tervehdykset, mutta näin ollen ei meilläkään ollut +mitään halua ajaa heitä takaa, vaan annoimme heidän mennä menojansa +samoista syistä, jotka olen jo aikaisemmin maininnut. + +Mutta vaikka annoimme heidän mennä, niin emme aikoneet päästää muitakin +yhtä helpolla. Jo seuraavana aamuna näimme purjelaivan kiertävän Kap +Komorinin ja näköjään ohjaavan samaa suuntaa kuin mekin. Emme ensin +tienneet mitä tehdä sille, sillä kun oli maa paapuurin puolella, joten +se hätyytettynä voisi paeta mihin tahansa satamaan tai poukamaan. +Mutta tätä estääksemme lähetimme me purren koettamaan päästä sen ja +rannikon väliin. Heti sen nähtyään laiva painautui rannemmaksi, ja +purren kiitäessä sitä kohti kääntyi se täysin purjein suoraan rantaa +tavottamaan. + +Pursi kuitenkin saavutti sen ja kävi sen kanssa taistelemaan. Se +oli kymmenkanuunainen alus, portugalilaista rakennetta, mutta +hollantilaisten kauppamiesten käsissä ja miehistönä hollantilaisia. +Ne olivat matkalla Persian lahdelta Bataviaan noutamaan mausteita ja +muita tavaroita. Purren miehistö valtasi laivan ja penkoi sen sisällön +ennen kuin me ehdimme perille. Sen lastina oli muutamia europalaisia +tavaroita, melkoinen summa rahaa ja joku määrä helmiä, niin että vaikka +me emme menneet lahdelle helmiä vaanimaan, niin helmiä tuli meidän +käsiimme lahdelta ja me saimme siitäkin tavarasta osuutemme. Tämä oli +rikas laiva ja tavarat vastasivat melkoista omaisuutta, rahoista ja +helmistä puhumattakaan. + +Meillä oli pitkällinen neuvottelu, mitä tekisimme miehille. Jos +nimittäin olisimme antaneet heidän pitkittää matkaansa Javan saarelle, +niin olisimme hälyyttäneet sikäläisen hollantilaisen siirtolan, +joka on verrattomasti voimakkain Intiassa, ja sulkeneet itseltämme +sillä taholla tien. Mutta mehän olimme päättäneet poiketa sinnekin +päin maailmaa, joskaan emme olleet tahtoneet sivuuttaa isoa Bengalin +lahtea, missä olimme toivoneet tapaavamme runsaastikin saalista. Sen +vuoksi ei meidän sopinut toimittaa itsellemme väijytystä ennen sinne +tuloamme; meidän piti kulkea joko Malakan tai Sunda-salmen kautta, ja +kumpaisessakin oli hyvin helppoa ehkäistä meidät. + +Meidän aprikoidessamme tätä isossa kajuutissa, oli miehillä sama +väittely keulapäässä. Enemmistö näytti siellä puoltaneen kovaonnisten +hollantilaisten paiskaamista meren helmaan. William parka, kveekari, +oli tästä kovasti huolissaan ja tuli puhelemaan siitä minulle. + +"Kuulehan", kysyy William, "mitä teet näille hallussasi oleville +hollantilaisille? Annat niiden kaiketikin mennä?" + +"Mutta", vastaan minä, "William, neuvoisitko sinä minua antamaan heidän +mennä?" + +"En", empi William, "en voi sanoa, että sinun sopii antaa niiden +mennä; mennä edelleen Bataviaan nimittäin, koska ei ole eduksesi, +että Batavian hollantilaiset saisivat tietää sinun oleskelevan näillä +vesillä." + +"No sitten en tiedä muuta keinoa kuin heitättää heidät yli laidan. Sinä +tiedät, William, että hollantilainen ui kuin kala; ja kaikki väkemme +täällä on samaa mieltä kuin minäkin." + +Olin päättänyt, ettei niin meneteltäisi, mutta halusin kuulla mitä +William sanoisi. Hän vastasi vakavasti: + +"Jos kaikki laivan miehet olisivat sitä mieltä, niin en konsanaan +uskoisi sinun sellaista ajattelevan, sillä olen kaikissa muissa +tapauksissa kuullut sinun vastustavan julmuutta." + +"Se on totta, William", myönsin minä; "mutta mitä sitte tekisitte +niille?" + +"Eikö ole mitään muuta keinoa kuin murhata heidät?" valitti William. +"Nuo miehet eivät ole tehneet sinulle mitään vahinkoa; sinä sitävastoin +olet riistänyt heiltä suuren aarteen. Millä tekosyyllä tuhoaisit sinä +heidät?" + +"Älä puhu sellaisia, William", tuumasin minä; "syytä on minulla +kylliksi, jos siitä vain on puhe. Onhan itsensä säilyttäminen kylliksi +pätevä syy. Mutta varsinaisena pulmana tässä on se, etten tiedä mitä +heille tekisin estääkseni heidät lörpöttelemästä." + +Williamin ja minun puhellessa tuomitsi koko laivan väestö onnettomat +hollantilaiset julkisesti kuolemaan. Niin kiihkeästi vaativat miehet +sitä, että alkoivat äänekkäästi hälistä, ja kuullessaan Williamin +olevan vastaan vannoivat muutamat heistä, että vankien piti kuolla ja +Williamin hukkua heidän mukanaan, jos hän pysyisi niskuroimisessaan. + +Katsoin ajan tulleen heidän julman suunnitelmansa lopettamiselle ja +kutsuin hollantilaiset luokseni, puhellakseni hiukan heidän kanssaan. +Ensiksikin kysyin, yhtyisivätkö he joukkoomme. Kaksi tarjoutui heti, +mutta muut neljätoista kieltäysivät. + +"No minne sitte haluaisitte mennä?" kysyin. + +He tahtoivat minua laskemaan heidät maihin Ceylonin saarelle. En +sanonut voivani päästää heitä mihinkään hollantilaiseen siirtolaan, +ja heidänkin täytyi myöntää, että kieltooni oli perusteellinen aihe. +Ilmotin päättäneeni pelastaa heidät miesteni verenhimoisilta aikeilta, +jos mahdollista, ja laskea heidät maihin jossakin englantilaisessa +siirtolassa Bengalin lahden varrella tai siirtää heidät ensimäiseen +englantilaiseen laivaan, minkä tapaisin Sunda- ja Malakan salmesta +päästyäni, mutta en ennemmin. Takaisin tullessani, sanoin, en nimittäin +välttelisi Batavian hollantilaisten kostonyrityksiä, minulla kun +oli melkoinen taisteluvoima; mutta en voinut sallia, että viesti jo +menomatkalla saapuisi sinne ja pelottaisi kaikki rikkaat kauppalaivat +pois väylältä. + +Heidän laivansa kohtalon ratkaisimme helposti; senhän saattoi +ainoastaan joko polttaa tai työntää ajelehtamaan maihin. Me valitsimme +jälkimäisen keinon ja näimme sen jo kahden tunnin kuluttua ajautuvan +erääseen poukamaan Kap Komorinin taakse. Itse purjehdimme Ceylonin +ympäri Koromandelin rannikolle. + +Kuljeskelimme siellä pitkin rannikkoa, vieläpä niin likellä sitä, että +saatoimme pitää silmällä Fort. St. Davidin, Fort. St. Georgen ja muiden +sikäläisten siirtolain ulkosatamissa ankkuroitsevia laivoja, käyttäen +englantilaista lippua silloin kun lähenimme hollantilaisia siirtoloita +ja hollantilaista lippua englantilaisten näkyvissä. Tällä rannikolla +tapasimme saaliiksemme kuitenkin ainoastaan kaksi pientä alusta, +jotka olivat matkalla Golcondasta Bengalin lahden poikki, lastinaan +karttuunia, musliinia ja kirjailtuja silkkejä Acheeniin ja muihin +Malakan rannikon satamiin. Ne saivat mennä menojansa, niissä kun oli +pelkkiä hinduja miehistöinä. + +Mutta lahden pohjukassa kohtasimme Mogulin hoville kuuluvan ison +kaksimastoisen laivan, jossa oli paljon matkustajia Sumatralta pyhälle +Gangesin virralle. Riista oli tosiaankin ottamisen arvoinen, ja me +saimme siitä niin paljon kultaa -- jättäen koskematta muut tavarat, +joista emme välittäneet, erittäinkin pippurin --, että koko risteilymme +oli loppua. Melkein kaikki mieheni nimittäin sanoivat, että me olimme +nyt kyllin rikkaat, ja tahtoivat lähdettäväksi takaisin Madagaskarille. +Mutta minulla oli vielä muita aikeita mielessäni, ja kun ryhdyin +puhelemaan heidän kanssaan ja kannustin William ystävän niinikään +panemaan parhaansa, istutimme me heidän sydämiinsä edelleen niin +kultaisia toiveita, että he piankin viehättyivät pitkittämään matkaa. + +Lähinnä toimenpiteenäni oli jättää kaikki Malakan, Singaporen ja +Sundan vaaralliset salmet, missä emme olisi voineet odottaa suurtakaan +saalista, paitsi jos olisimme tavanneet satunnaisia europalaisia +laivoja, jotka kuitenkin olisivat tuimasti taistelleet. Tosin olimme +hyvässä taistelukunnossa ja miehuutta meillä oli uhkarohkeuteen asti, +mutta nythän olimme rikkaita ja tahdoimme rikastua lisää. Otimme sen +vuoksi ohjeeksemme, että niin kauvan kuin rikkauksia oli saatavissa +taistelutta, meillä ei ollut syytä antautua alttiiksi mieshukalle. + +Bengalin lahdelta lähdettyämme pistäysimme Sumatran rannikolla pieneen +satamaan, jonka pohjukassa oleva pikku kaupunki oli pelkkien malaijien +asuma. Siellä otimme varastoon vettä ja ison määrän tynnyreihin +mausteilla säilytettyä ja ilmanalan kuumuudesta huolimatta hyvin +suolattua oivallista läskiä. Vieläpä otimme aluksiimme neljäkymmentä +elävää sikaa, joista saimme tuoretta ruokaa, sekä niiden ravinnoksi +kaikenlaisia maantuotteita, kuten jamsseja, perunoita ja eräänlaista +rehuriissiä. Ostimmepa herkuiksemme tavattoman määrän hanhiakin ja +kanoja, muistaakseni kerrassaan kaksituhatta, niin että niistä aluksi +oli hyvinkin suurta kiusaa. + +Nyt oli edessäni kauvan hautomani suunnitelman suorittaminen, +tunkeutuminen hollantilaisten Maustesaarien sekaan katsomaan mitä +häijyyttä siellä saisi aikaan. Niinpä läksimme merelle elokuun +12. p:nä, kuljimme päiväntasaajan poikki 17. p:nä ja suuntasimme +kulkumme suoraan etelää kohti. Suotuisilla tuulilla pääsimme Molukki- +eli Maustesaarten vesille, missä käytimme hyväksemme sikäläisiä +säännöllisiä monsuunituulia. + +Noilla vesillä olevien saarten suunnaton lukuisuus hämmennytti meitä +suuresti, ja me pujottelimme niiden lomitse hyvinkin työläästi. Sitten +suuntasimme matkamme Filippinien pohjoispuolelle, jolloin meillä oli +kaksinaiset saaliin mahdollisuudet. Saatoimme nimittäin väijyskellä +Acapulcosta Uuden Espanjan rannikolta tulevia espanjalaisia laivoja, +ja tiesimme varmasti tapaavamme joitakuita kiinalaisia aluksia joko +matkalla Kiinasta, jolloin niillä olisi kallisarvoisia tavaralasteja ja +paljon rahaa, tahi palaamassa Kiinaan, lastinansa muskottipähkinöitä ja +höystenelikoita Bandalta ja Ternatelta sekä muilta saalilta. + +Arvailumme osuivat ihan paikalleen. Dammerin ja Bandan saarten +välillä kohtasimme hollantilaisen kaksimastoisen aluksen, joka oli +menossa Amboynaan. Helposti valtasimme sen ja otimme siitä noin +kuusitoista tonnia muskottipähkinöitä, jonkun verran ruokavaroja +ja heidän ampuma-aseensa, sillä heillä ei ollut kanunia; sitten +päästimme heidät menemään. Sieltä purjehdimme suoraan Banda-saaren +seuduille ja anastimme pienemmissä erissä kaikkiaan kaksitoista tonnia +muskottipähkinöitä lisää, enimmän osan rannalta ja muutamia tonneja +eräästä pienestä alkuasukasten purresta, joka oli menossa Giloloon. +Olisimme julkisesti tehneet ostokauppaa alkuasukasten kanssa, mutta +hollantilaiset olivat herroiksi siellä tekeytyneinä kieltäneet +asukkaita rupeamasta mihinkään tekemisiin muukalaisten kanssa, pitäen +heitä niin ankarassa kurissa, etteivät he mitenkään uskaltaneet olla +tottelemattomia. + +Päätimme lähteä Ternatelle koettamaan täydentää lastiamme +höysteneilikoilla. Käännyimme siis pohjoista kohti, mutta huomasimme +niin sotkeutuneemme epälukuisten saarten sokkeloon, että meidän +luotsitta ollen oli pakko luopua aikeestamme ja pyörtää takaisin, +katsellaksemme mitä eteemme sattuisi muiden sikäläisten saarten vesillä. + +Ensimäinen seikkailumme oli päättyä huonosti meille kaikille. +Etumaisena kulkeva purtemme ilmoitti merkeillä nähneensä laivan, ja +jälkeenpäin toisen sekä vielä kolmannenkin. Me lisäsimme purjeita +saavuttaaksemme sen, mutta ajaa täräytimme äkkiä kauhuksemme +vedenalaisiin kareihin. Peräsin pirstausi kiveen ja laivaa kävi melkein +mahdottomaksi ohjata; teimme kiireen kautta kiinni kaikki purjeemme, +paitsi fokka- ja isonmaston märssypurjetta, ja ajauduimme itää +kohti, tähystellen jotakin poukamaa, missä voisimme käydä korjaamaan +vaurioitamme. Tämä tapaturma pelasti käsistämme nuo kolme alusta, +joiden jälkeenpäin kuulimme olleen pieniä hollantilaisia kuunareita +matkalla Bataviasta Bandaan ja Amboynaan ottamaan lastikseen mausteita, +joten niissä epäilemättä oli melkoinen summa rahaa. + +Ankkuroitsimme pienelle saarelle lähelle Bandaa ja viivyimme siellä +kolmetoista päivää. Saarella ei ollut mukavaa telakkapaikkaa, joten +lähetimme purren haeskelemaan sellaista. Sillävälin otimme varastoon +hyvää vettä, joitakuita ruokavaroja, juuria ja hedelmiä, sekä tuntuvan +erän höysteneilikoita ja muskottikukkia, joita saimme salaisesti +ostelluksi alkuasukkailta. + +Vihdoin palasi purtemme ja me läksimme sen löytämälle ankkuripaikalle. +Irrotimme oitis purjeemme ja teimme niistä saarelle seitsemän tai +kahdeksan telttiä; näihin vietiin märssytankomme, kanuunamme, ruoka- ja +ampumavaramme. Nousuvedellä laskimme laivan kovalle rantahiekalle ja +asetimme tukiseipäitä molemmin puolin. Matalalla vedellä se oli melkein +kuivalla maalla. + +Paikkasimme pohjaan syntyneen vuodon ja samalla kaavimme pohjan +kokonaan puhtaaksi, se kun oli pitkällisestä vesillä olosta jo kovin +törkyinen. Pursi siistiytyi niinikään, mutta pääsi valmiiksi ennen +meitä ja risteili kymmenkunta päivää saaristossa, kuitenkaan mitään +saalista tapaamatta. + +Olimme tuskin jälleen lähteneet yhdessä liikkeelle navakalla +länsilounaisella, kun yht'äkkiä päämme kohdalla leijuvasta mustasta +pilvestä räiskähti niin hirvittävä ja pitkällinen salamanpurkaus, +että meistä kaikista tuntui laiva leimahtaneen tuleen. Välähdys +huokui kasvoihimme sellaista kuumuutta, että monet saivat rakkoja +ihoonsa. Eikä siinä kaikki; ilman järähdys oli niin voimakas, että +laivamme tutisi kuin kanuunalaidallisen saaneena. Ilmavirran ponnahdus +pysähdytti siinä silmänräpäyksessä kulkumme, purjeet ammahtivat +taaksepäin ja koko aluksemme tuntui todella ukkosen iskemältä. + +Samassa seurasi niin huumaava jyrähdys, etten usko ihmiskorvan vielä +konsanaan moista kuulleen. Tuskin olisi satatuhatta ruutitynnyriä +räjähtänyt suuremmalla pauhulla; monelta mieheltämme lumpeutuivat +korvat. On mahdoton kuvata sen hetken kauhua. Kaikki olivat kuin +halvautuneita; ainoastaan ystävämme William säilytti toimintakykynsä. +Ellei hän olisi kissan ketteryydellä kylmäverisesti juossut päästämään +irti fokka-jalusnuoraa, pingoittamaan fokkaraa'an tuulenpuoleista +prassia ja vetämään märssypurjeita alas, niin olisimme varmasti +menettäneet kaikki mastomme ja kenties joutuneet vesivuorten +yllättämiksi. + +Minä puolestani kyllä näin vaaran, mutta en voinut hievahtaakaan +sitä torjumaan. Olin lyyhistyttävän hämmennyksen herpaama, ja voin +sanoa nyt ensi kerran alkaneeni tuntea entisen elämäni ajattelemisen +herättämää kauhistusta. Luulin taivaan tuominneen minut sillä hetkellä +vajoamaan ikuiseen kadotukseen, hirmustuen vielä sitä, että Jumala oli +erityisesti ottanut minut kostavan kätensä alle. Myönsin rangaistukseni +oikeaksi, mutta en laisinkaan tuntenut viihdyttävää katumusta; mieltäni +järkytti rangaistus, mutta ei rikos; kosto, mutta ei syyllisyyteni. + +Vähitellen tointuessamme tunsimme erinomaista tyytyväisyyttä siitä, +ettei kukaan ollut menettänyt henkeänsä; laivakaan ei ollut saanut +muuta vahinkoa kuin että keulapäästä oli osa pirstautunut. Niinpä +läksi laiva kulkemaan kuten ennenkin, enkä voi kieltää, että me olimme +kaikki jokseenkin samanlaisia kuin sekin; ensimäisen hämmästyksemme +hälvennyttyä ja nähdessämme laivan taas tukevana kyntävän aaltoja +olimme pian sama paatunut joukkue kuin ennenkin, ja minä muiden mukana. + +Me ohjasimme suuntamme itäpohjoiseen ja pohjoiseen, kuljimme jälleen +päiväntasaajan poikki ja purjehdimme Mindanaon ja Manillan vesille, +Filippi-saarista tärkeimpien. Ammattimme pääsi nyt uudelleen alkamaan +vasta Manillan pohjoispuolella, missä valtasimme kolme japanilaista +laivaa. Kaksi niistä oli toimittanut ostoksensa ja kuljettivat +nyt kotiin päin höysteneilikoita, kaneelia, muskottipähkinöitä ja +muuta sellaista, sekä kaikenlaisia europalaisia tavaroita, joita +espanjalaiset laivat olivat tuoneet Acapulcosta. Niissä oli yhteensä +kahdeksanneljättä tonnia muskottipähkinöitä, viisi tai kuusi tonnia +höysteneilikoita ja saman verran kaneelia. Me otimme mausteet, mutta +emme paljoakaan koskeneet europalaisiin tavaroihin, pitäen niitä meille +arvottomina. Jälkeenpäin olimme siitä kuitenkin kovin pahoillamme ja +osasimme seuraavalla kerralla olla viisaampia. + +Kolmas japanilainen oli paras saalis; siinä nimittäin oli rahaa +ja suuri määrä rahaksi lyömätöntä kultaa, jolla oli aikomus ostaa +mausteita. Me korjasimme kullan talteemme emmekä tehneet laivalle muuta +vahinkoa. Aikomuksenamme ei ollut viipyä kauvemmin täällä päin, vaan +käännyimme Kiinaa kohti. + +Olimme juuri jättäneet Filippiinit taaksemme ja kääntyneet Formosan +saarelle päin, mutta tuuli puhalteli niin navakasti vastaamme +itäpohjoisesta, että meidän oli pakko peräytyä Laconiaan, joka on +saarista pohjoisin. Valitsimme siellä hyvän ankkuripaikan ja ryhdyimme +hankkimaan ruokavaroja, joita väestö meille hyvin auliisti toimittikin. +Oleskelimme siellä toukokuun alkuun, jolloin kuulimme Kiinan kanssa +kauppaa käyvien laivojen lähtevän liikkeelle; pohjoiset monsuunituulet +nimittäin päättyvät viimeistään huhtikuulla ja kääntyvät Kiinaan päin +myötäisiksi. Vuokrasimme sen vuoksi muutamia nopeita alkuasukasten +purjeveneitä lähtemään Manillaan ja tuomaan meille tiedon, milloin +sieltä lähtisi noita aluksia liikkeelle. Tietojemme mukaan järjestimme +asiat niin hyvin, että kolme päivää vesillä oltuamme tapasimme niistä +kerrassaan yksitoista. Pahaksi onneksi jouduimme liian aikaisin ilmi ja +saimme anastetuksi vain kolme; tähän tyydyimme, pitkittäen matkaamme +Formosaa kohti. Näistä kolmesta laivasta saimme niin runsaan määrän +mausteita ja hopeaa, että meidän lopultakin täytyi tunnustaa jo +saaneemme kylliksemme aarteita. + +Ilmotin miehistölle etsiväni Formosan saarelta vain tilaisuutta +muuttaakseni mausteemme ja europalaiset tavaramme käyväksi rahaksi, +kääntyäksemme sitte etelää kohti, jolloin pohjoiset monsuunituulet +kenties jo myöskin alkaisivat. Kahdentoista päivän kuluttua näimme +etäällä Formosan, mutta tuuli painoi meidät saaren eteläkärjen taakse +ja melkein Kiinan rannikolle. Siellä olimme hiukan ymmällä, sillä +englantilaiset siirtolat eivät olleet kaukana ja meidän saattoi käydä +pakolliseksi taistella sikäläisten laivojen kanssa. Sotavoimaa meillä +kyllä oli, muutta ei erityisempää halua voimien mittelyyn. Meidän +täytyi tietysti edetä pohjoiseen päin ja pysytellä rannikosta niin +kaukana kuin kävi päinsä. + +Jonkun aikaa purjehdittuamme läksimme ajamaan takaa pientä kiinalaista +kuunariparkkia ja tavotimmekin sen. Se oli matkalla Formosan saarelle +ilman lastia; mutta siinä matkusti kolme kiinalaista kauppiasta, jotka +kertoivat minulle olevansa menossa tapaamaan isoa tonkinilaista laivaa +erääseen formosalaiseen jokisuistoon. Sieltä oli heillä aikomuksena +lähteä Filippi-saarille, tuolla laivalla viemään silkkiä, musliinia, +karttuunia ja muita kiinalaisia tuotteita, ostaakseen niillä mausteita +ja europalaisia tavaroita. + +Tämä sopi mainiosti meidän tarkotukseemme; päätin nyt luopua +merirosvon ammatista ja lyöttäytyä kauppiaaksi. Kerroin siis heille, +mitä tavaroita meillä oli mukanamme, ja tarjouduin tekemään kauppoja +heidän kanssaan. Ehdotukseni miellytti heitä suuresti, mutta he eivät +tahtoneet mitenkään rohjeta luottaa meihin. Pelko ei ollutkaan aivan +aiheeton, sillä me olimme jo riistäneet heiltä mitä otettavaa oli. +Toiselta puolen olimme mekin yhtä epäuskoisia emmekä tienneet oikein +mitä tehdä. Mutta William kveekari sai meidät vakuutetuksi. Hän sanoi +kauppiasten näyttävän rehellisiltä miehiltä ja huomautti, että heidän +etunsa vaati heitä pitämään sanansa, koskapa se säästäisi heiltä pitkän +matkan ja he pääsisivät meidän kanssamme kaupoista sovittuansa heti +palaamaan parhaillaan vallitsevilla myötäisillä tuulilla lastinensa +Kiinaan. Tosin jälkeenpäin huomasimme heidän aikovan Japaniin, mutta +tämä oli yhdentekevää, sillä he säästivät kaikessa tapauksessa +vähintään kahdeksan kuukauden matkan. William esitti, että kauppiaista +jäisi laivaamme kaksi panttivangeiksi ja että heidän alukseensa +lastattaisiin meidän tavaroitamme osa, jonka kolmas veisi siihen +satamaan, missä heitä odotti laiva. Jätettyään mausteet sinne hän toisi +meille sellaista tavaraa mitä halusimme itsellemme vaihtaa. + +Näin päätettiin, ja William uskalsi lähteä mukaan, mitä en minä +puolestani olisi tehnyt, enkä olisi mielelläni sallinut hänenkään +lähteä, mutta hän piti lujasti kiinni siitä vakaumuksesta, että +heidän etunsa vaati heitä kohtelemaan häntä ystävällisesti. Me +laskimme ankkurimme erään pienen saaren suojaan ja odottelimme +siellä kolmetoista päivää, lopulta jo hyvinkin huolestuneina William +ystävästämme, sillä he olivat taanneet ehtivänsä takaisin neljässä +päivässä. Silloin näimme kolmen purjealuksen lähestyvän meitä ja +asetuimme puolustautumaan; mutta sitte huomasimme etumaisena sen +aluksen, jossa William oli lähtenyt, ja siinä liehui valkea lippu. +William tuli pienellä veneellä luoksemme, mukanaan kiinalainen kauppias +ja kaksi muuta kauppiasta, jotka tuntuivat toimivan kaikkien muiden +pankkiireina. + +Williamia oli kohdeltu kaikella mahdollisella ystävällisyydellä ja +vilpittömyydellä. Hän oli saanut tavaroistaan täyden maksun kullassa +ja tuonut mukanaan sellaista tavaraa, jota tiesi meidän vaihtavan +itsellemme. He olivat päättäneet tuoda ison satamassa olleen laivan +luoksemme harjottamaan suoranaista kauppaa kanssamme, ja William oli +meidän nimessämme luvannut, että me emme käyttäisi heitä kohtaan mitään +väkivaltaa emmekä pidättäisi ainoatakaan heidän laivaansa kauppojen +päätyttyä. Minä vakuutin yrittävämme voittaa heidät ystävällisyydessä. + +Kolmas alus oli syrjästä päin kuullut meidän olevan halukkaita +tekemään kauppaa ja tullut tuomaan meille tarjolle ruokavaroja, +jotka meille todella kelpasivatkin. Siten syntyi avoimella merellä +vilkkaat markkinat, joilla meidän mausteemme ja europalaiset tavaramme +tuottivat runsaasti viisikymmentätuhatta unssia kultaa ja jonkun +verran tarveaineita. Vapautimme panttivangit ja annoimme noille +kolmelle kauppiaalle kaksitoistasataa naulaa muskottipähkinöitä ja +toisen mokoman höysteneilikoita korvaukseksi siitä mitä olimme heiltä +ottaneet. Kaikki erosimme siten erinomaisen tyytyväisinä. + +Ahnaimmankin mielen täytyi tyytyä risteilymme tulokseen; miehemme +sanoivatkin, etteivät he mitenkään huolisi lisää. Hollantilaisten +silmälläpitämiä salmia välttääksemme päätimme purjehtia Filippisaarten +itäpuolitse etelää kohti Kauriin kääntöpiirin eteläpuolelle ja +sikäläisillä vaihtelevilla tuulilla viiletellä länteen päin, aavan +Intian valtameren poikitse. Näin suunnatonta matkaa yrittääksemme +oli meidän poikettava maihin Mindanaon saarelle, Filippineistä +eteläisimmälle, varustautumaan vielä runsaammilla ruokavaroilla. +Läksimme liikkeelle syyskuun 28. p:nä, mutta välillä pakotti ankara +myrsky meidät pysyttelemään kuusitoista päivää erään tuntemattoman +saaren suojassa, joten matka Mindanaolle vei meiltä yhdeksän viikkoa. + +Saaren eteläisimmältä niemekkeeltä otimme vettä ja muutamia lehmiä, +sillä ilmanala oli niin kuuma, ettemme yrittäneet suolata lihoja +pitemmäksi aikaa kuin pariksi kolmeksi viikoksi. Jatkoimme matkaa +etelään päin, kulkien päiväntasaajan yli, ja etenimme pitkin Uuden +Guinean rannikkoa, missä kahdeksannella eteläisellä leveysasteella +jälleenkin poikkesimme maihin, saadaksemme vettä ja ruokavaroja. Siellä +näimme asukkaita, mutta nämä pakenivat meitä eivätkä antautuneet +mihinkään tekemisiin kanssamme. Yhä etelään pyrkien jätimme taaksemme +kaikki kartoillemme merkityt seudut, koillistuulilla edeten +seitsemännelletoista leveysasteelle saakka. + +Siellä näimme lännen puolella maata, ja kun olimme jo kolme päivää +pitäneet sen rannikkoa näkyvissämme, niin aloimme peljätä, ettemme +löytäisikään avointa tietä länteen päin, vaan olisimme pakotetut +lopultakin peräytymään Molukkisaaristoon. Mutta vihdoin huomasimme +maan loppuvan, meri avautui etelässä ja lounaassa, ja mahtava etelästä +vyöryilevä maininki ilmaisi meille, ettei sillä taholla ollut maata +tavoteltavissa. + +Lounaista suuntaa kulkien saavutimme Kauriin kääntöpiirin, tavaten +vaihtelevia tuulia. Sitte käännyimme suoraan länttä kohti ja pidimme +suuntamme noin kaksikymmentä päivää, jolloin havaitsimme maata +edessämme. Me ohjasimme rantaan, kernaasti käyttäen tilaisuutta uusien +vesi- ja ruokavarojen saantiin, tietäessämme nyt saapuvamme Intian +valtameren suunnattomalle, saarista niukalle ulapalle. + +Tapasimme hyvän sataman, ja rannalla oli väkeä; mutta maihin +astuessamme he pakenivat, eivätkä suostuneet päästämään meitä +lähelleen, vaan ammuskelivat meitä pitkillä nuolillaan. Valkoisesta +lipustammekaan he eivät olleet tietääkseenkään. Me löysimme kyllä +vettä, vaikka se olikin hiukan vaikeasti saatavaa, mutta karjaa emme +nähneet missään. Alkuasukkaat olivat nähtävästi ajaneet elukkansa +kauvemmas, jos heillä niitä olikaan. + +Miehemme alkoivat tunkeutua edemmä, nähdessään asukkaat noin aroiksi. +Mutta he oppivat pian varovaisuutta, sillä eräs neljätoistamiehinen +joukko sai äkkiä johonkin ruoko-istutukseen jouduttuansa nuolisateen +vastaansa joka taholta, heidän luullakseen puiden latvoista. Heidän +ei auttanut muu kuin kapaista pakoon, sitte kun viisi heistä oli +haavottunut; eivät he olisi niinkään helpolla päässeet, ellei muuan +heistä olisi huutanut kaikkia pelotuksen yrittämiseksi ampumaan +umpimähkäisen yhteislaukauksen. + +Pamaukset eivät ainoastaan peljästyttäneet vihollisia, vaan +satuttivatkin joitakuita heistä, kuten tiheiköstä kuuluvat ulvahdukset +todistivat. Nuolituisku herkesi ja intiaanien huhuilu loittoni yhä +kauvemmas sisämaahan. Nämä äänet olivat kerrassaan outoja, muistuttaen +pikemmin petojen haukuntaa ja ulinaa kuin ihmiskieltä. Miehemme +peräytyivät kiireisesti, mutta seikkailun pahin taival oli vielä +jäljellä. + +Heidän nimittäin sivuuttaessaan erästä tavattoman isoa jyrkän +kallionkyljen juurella kohoavaa puuta ammuttiin heitä äkkiä puun +latvasta. Heihin tähdättiin seitsemän nuolta ja kolme keihästä sillä +masentavalla tuloksella, että kaksi miestä sai surmansa ja kolme +haavottui. Toisia uhkasi sama kohtalo, mutta onneksi älysivät he +vetäytyä puun tyvelle suojaan, mistä väijyjät eivät voineet heitä +tavotella. He saivat siten aikaa asemansa pohtimiseen. Latvasta kuului +villien luskutusta, ja vihdoin oli eräs teräväsilmäisempi miehemme +näkevinään intiaanin pään pilkistävän jostakin oksien lomasta. Hän +ampui heti ja osasi niin kohdalleen, että villi, pää lävistettynä, +mätkähti kuolleena maahan; pelkkä putoaminenkin olisi häneltä hengen +vienyt. + +Tämä säikähdytti väijyjiä, ja näiden ulvonta siirtyi puun latvasta +sisukseen. Puu oli siis ontto ja verenhimoisten villien piilopaikka. +Miehemme koettivat ammuskella sitä, mutta luodit eivät läpäisseet +kuorta. Kuitenkin tuntui piirittäminen pätevältä keinolta, ja he +lähettivät kaksi miestä hakemaan lisävoimia paikalle. + +Miehemme läksivätkin paikalle pikku armeijana ja ryhtyivät valtaisin +valmisteluin yritykseen, jonka laatuista tuskin on ennen kuultu, +nimittäin ison puun piirittämiseen. Mutta perille tultuaan he +huomasivat tehtävän työlääksi kylläkin, sillä runko oli peräti jyhkeä, +ainoastaan seitsemän isoa oksaa latvapuolella, ja puuaines niin kovaa, +ettei siihen pystynyt kirveskään. + +William kveekari, jonka oli uteliaisuus houkutellut muiden mukaan, +esitti tehtäväksi tikkaat ja kavuttavaksi latvaan, mistä voitaisiin +heittää kelon onteloon tulitus-aineita, villien savustamiseksi ulos +lymystään. Toiset ehdottivat hinattavaksi laivasta ison kanuunan, jonka +luodit pirstaisivat puun; toiset taasen arvelivat parhaaksi kasata puun +juurelle ison nuotion, jonka avulla puu asukkainensa poltettaisiin. + +Näihin tuumailuihin meni kokonaista pari kolme päivää, joll'aikaa +piiritetyistä ei kuulunut hivaustakaan. Williamin esitystä koeteltiin +ensiksi, ja miehet valmistivat isot tukevat tikkaat. He olivat aikeissa +pian ryhtyä pystyttämään niitä, kun äkkiä puun latvasta taaskin kuului +intiaanien pälpätystä ja samassa useampia keihäitä sinkosi miehiämme +kohti. Yksi osui erästä matruusia hartiain väliin ja iski häneen niin +tuhoisen vamman, että lääkäriemme oli vaikea saada häntä jäämään +henkiin. Onneton kärsi niin kirveitä tuskia, että me kaikki olisimme +pitäneet kuoleman hänelle parempana. Hänestä tuli vaivainen koko +lopuksi ijäkseen, sillä keihäs oli katkaissut joitakuita käsivarren +yläjänteitä. + +Meidän väkemme yritti maksaa samalla mitalla, mutta villit livahtivat +ajoissa takaisin kätköönsä. Nyt oli turha enää ajatellakaan Williamin +suunnitelmaa, sillä kuka olisi uskaltanut kavuta tuollaisten petojen +sekaan? Minäkin olin samaa mieltä, nyt saavuttuani paikalle, pitäen +mahdollisena ainoastaan, että joku suorastaan syöksähtäisi ylös +tikkaita, heittäisi tulitus-aineita onteloon ja pyörtäisi heti +takaisin. Näin teimmekin pariin kolmeen kertaan, mutta emme havainneet +sen vaikuttavan mitään. Vihdoin muuan tykkimiehemme valmisti kärypadan, +kuten me sitä nimitimme; se oli monen aineen sekotus, joka ainoastaan +savuaa, mutta ei pala. Savu on niin sankka ja haju niin sietämättömän +ilkeä, ettei sitä voi ihminen kestää. Tämän hän itse viskasi onteloon +ja me odottelimme sen vaikutuksia, mutta emme kuulleet emmekä nähneet +mitään koko sinä yönä emmekä seuraavanakaan päivänä. Päättelimme siitä, +että väijyjät olivat kaikki tukehtuneet; mutta seuraavana yönä kuulimme +heidän taas huhuilevan ja älisevän puun latvassa kuin hullut. + +Me tietysti arvelemaan, että he huutelivat apua, joten päätimme +pitkittää piiritystämme. Raivostuttihan meitä kaikkia, että meille +teki tuollaista tenää kourallinen villejä, joiden luulimme olevan +taatusti käsissämme. Sen vuoksi päätimme toisena yönä koettaa uutta +kärypataa, ja tykkimies oli saanut sekotuksen valmiiksi, kun villit +jälleen alottivat hälinänsä puun latvassa. En kuitenkaan tahtonut antaa +tykkimiehen nousta ylös tikkaita, kun minusta tuntui varmalta, että hän +saisi surmansa. Hän keksi sentään keinon, aikoen nousta vain muutamia +askelmia ja pistää annoksensa pitkällä seipäällä puun onteloon. Mutta +kun hän kojeineen kolmen miehen keralla astui puun juurelle, niin +tikkaat olivatkin tipo tiessään. + +Olimmepa nyt aivan ymmällä. Intiaanit olivat tietenkin käyttäneet +huolimattomuuttamme hyväksensä, kun olimme antaneet tikkaiden pysyä +paikoillaan. He olivat luonnollisesti laskeutuneet alas ja vieneet +tikkaat mennessään. Naureskelin makeasti William ystävääni, joka +piiritysjoukon johtajana oli pystyttänyt linnotusväelle tikapuut, jotta +tämä pääsi siten pakenemaan. Mutta päivän valjetessa havaitsimme aseman +toiseksi, sillä tikapuut olikin kiskottu puun latvaan, noin puoliväliin +työnnetty onteloon ja toinen puolikas jätetty törröttämään ilmassa. Nyt +nauroimme intiaanien hupsuutta, kun eivät työlään ponnistelunsa sijasta +olleet pinttäneet käpälämäkeen. + +Päätimme koettaa tulta. Keräsimme muutamissa tunneissa mielestämme +kylliksi sytykkeitä, kasasimme ne puun juurelle ja pistimme tuleen. +Turvallisen matkan päässä odotimme, milloin miekkoset katsoisivat +asuntonsa liian kuumaksi ja parveilisivat ulos latvasta. Mutta +tyrmistyimmepä kerrassaan, kun äkkiä runsaat vesisuihkut sammuttivat +nuotion. Luulimme tosiaan paholaisen pitävän tässä peliänsä. + +"Tämä on totisesti ovelin näyte intiaanien insinööritaidosta, mitä +lienee konsanaan kuultu", puheli William; "ja kun minä en usko +taikuutta enkä sielunvihollisen osuutta asiaan, niin on vain yksi +selitys mahdollinen. Puun täytyy olla koverrettu maahan asti juurineen +päivineen, ja noilla kiusanhengillä on sen alla keinotekoinen luola, +joka voi ulottua suorastaan kallion läpikin. Uloskäytävää emme tiedä, +mutta jos meissä on miestä, niin otanpa siitä selon kahdessa päivässä." + +William pani kaksitoista miestä isoilla kairoilla nävertämään reikiä +puun kylkeen; nävertäminen tehtiin hyvin hiljaisesti, kolot täytettiin +ruudilla, niihin lyötiin lujat tulpat ja ne räjäytettiin yhtaikaa. Puu +pirstautuikin niin tehokkaasti, että selvästi näimme toisen samanlaisen +räjäyksen riittävän tarkoitukseemme. Sen se tekikin; toisella kerralla +repesi puun kylkeen useita aukkoja, ja me näimme maahan kaivetun +luolan, joka johti toiseen luolaan edempänä, sieltä kun kuului villien +hälinää. + +Näin pitkälle päästyämme teki meidän kovasti mieli tavottaa ne +käsiimme. William tarjoutui kolmen miehen keralla tunkeutumaan +käytävään heittämään käsigranaatteja vihollisten keskeen. Hän laskeutui +itse etumaisena alas, sillä Williamilla oli leijonan uljuus, se täytyy +sanoa. Mutta intiaanit maksoivat heille samalla mitalla kuin me olimme +kärypadoillamme antaneet. He saivat niin kirvelevän savun tupruamaan +ylös käytävästä, että William ja hänen kumppaninsa olivat puoleksi +tukehtuneita, kiireesti peräytyessään pois moisesta pesästä. + +Hyvin oli linnotus varustettu, ja kaikin tavoin torjuttiin vastustajat. +Tahdoimme nyt luopua hommastamme, ja minä huomauttelin Williamille, +että olimme olleet ihan päättömiä, ryhtyessämme noin joutavanpäiväiseen +rynnistelyyn. William myönsi, ettei yritystä käynyt jatkaminen. Mutta +lähtöä tehdessämme sanoi tykkimies sentään haluavansa nähdä miinauksen +avulla, minne päin käytävä johti. Hän haetutti laivasta kaksi +ruutitynnyriä, asetti ne luolaan niin kauvas kuin uskalsi tunkeutua, +täytti luolan suun soralla, sotki tämän kiinteäksi ja räjäytti +panoksensa sytytyslangalla. Silloin puhkesi kallion toiselta kupeelta +pensaikosta panos esille kuin kanuuunan suusta. Juosten sinne näimme +laukauksen vaikutuksen. + +Räjähdys oli niin repinyt käytävän toisen pään, että irrallinen +sora oli sen kokonaan tukkinut. Noin suurta pulaa tuottaneesta +linnotusväestöstä näkyi siellä täällä käsiä, jalkoja, päättömiä runkoja +-- tuskinpa lienee siitä ainoakaan hengissä pelastunut. Olimme siis +kostaneet kauheasti, mutta vähätpä se meitä hyödytti, kun kaikessa +tapauksessa oli kaksi miestä saanut surmansa, yksi ruhjoutunut +raajarikoksi ja kahdeksan muutoin haavottunut. Noin kalliin hinnan +maksettuamme siitä tiedosta, millä tavoin intiaanit linnoittavat +onttoja puita, läksimme jälleen merelle, saatuamme uutta juomavettä, +mutta kykenemättämme ruokavarojamme kartuttamaan. + + + + +YHDESTOISTA LUKU. + +Haaksirikko Ceylonin saarella. + + +Nyt oli neuvoteltava, mitä olisi lähinnä tehtävä päästäksemme takaisin +Madagaskarille. Olimme jokseenkin Hyväntoivonniemen leveysasteella, +mutta taipaleen pituus tuntui arveluttavalta, kun emme voineet luottaa +siihen, että saisimme suotuisia tuulia matkallamme tai tapaisimme maata +välillä. Williamin neuvosta päätimme poiketa etäiseltä eteläiseltä +leveysasteeltamme sitte kun olisimme laskujemme mukaan sivuuttaneet +Javan ja Sumatran, ja lähteä pohjoiseen, Ceylonin ja Koromandelin +salmea kohti, ottaaksemme sieltä vettä ja uusia ruokavaroja. Länteen +päin purjehdimme sen vuoksi enää kymmenen päivää; sää pysyi kaiken +aikaa suotuisana. + +Mutta laskumme pettivät melkoisesti. Sillä kuljettuamme sitte +viidentoista tai kuudentoista leveysasteen verran pohjoiseen huomasimme +keulahangan puolella maata, jota tarkastelemaan lähetimme kaikki +laivaveneet. Seutu oli hedelmällistä; hyvää vettä oli helppo saada, +mutta karjaa ei näkynyt eikä asukkaita. Meidän ei tehnytkään mieli +etsiskellä kaukaa, välttääksemme sellaista seikkailua kuin olimme +viimeksi kokeneet; tyydyimme korjaamaan haltuumme niitä kasviksia +joiden käytön tunsimme. + +Heikolla tuulella lähdettyämme jälleen liikkeelle näimme taaskin +kahden viikon kuluttua maata ja pian huomasimme hämmästykseksemme +olevamme Javan etelärannikolla. Meillä oli nyt ruokavarat hyvin +vähissä, joten ryhdyimme etsimään laivallemme mukavinta satamapaikkaa, +jättäen kohtalon ratkaistavaksi, kohtaisimmeko ystäviä vai vihollisia. +Kuitenkin päätimme, ettemme viipyisi ainakaan kunnes ennätettäisiin +saaren yli lähettää Bataviassa oleville laivoille sana kiertää tälle +rannikolle meitä ahdistamaan. + +Laskimme ankkurimme seitsemän syltä syvään pohjukkaan, ja hankimme +kelpo tavalla ruokavaroja, kuten sikoja ja lehmiä, joita myös +teurastimme tynnyreihin suolattavaksi niin hyvin kuin kävi päinsä +kahdeksan leveysasteen päässä päiväntasaajasta. Asukasten kanssa +tulimme hyvin toimeen, ja vesisäiliöt täytettyämme läksimme iloisin +mielin kohti Ceylonin rannikkoa, missä aikomuksenamme oli jälleenkin +hiukan poiketa maihin, jotta yhä edelleen pysyisimme hyvin varattuina. + +Hankalat tuulet pidättivät meitä tällä taipaleella yli kuukauden. +Muutamassa päivässä suoriuduimme tehtävästämme Ceylonin eteläisessä +kärjessä, menestyksellä karttaen hollantilaisia, jotka ovat senkin maan +herroina. Heillä on hallussaan sen kauppaliike, kaneelin vienti, ja he +ovat rannikolle rakentaneet useita linnoituksia. + +Mutta me saimme saareen toistamiseenkin tutustua, ja se oli vähällä +maksaa meidän kaikkien omaisuuden ja hengen. Kolme päivää taaskin +vesillä oltuamme kohtasimme ankaran myrskyn, joka riepoitteli meitä +kaikilta etelän kulmilta kaakosta lounaaseen asti, puuskuen minuutin +verran kerrallaan kultakin ilmansuunnalta. Emme voineet sellaisissa +oloissa hoidella laivaa kunnollisesti, niin että minun laivassani +kolme märssypurjetta repesi ja viimein isonmaston märssytanko ritkahti +poikki. Parina kertana paiskauduimme päin rantaa, ja kerran olisimme +musertuneet kalliosärkälle parin kilometrin päässä rannasta, ellei +tuuli olisi juuri viimeisessä hetkessä kääntynyt. + +Sittemmin painoi myrsky meidät isoon kallioiden ja maan väliseen +aukkoon, johon olisimme koettaneet laskea ankkurimme, mutta pohja oli +pelkkää kivikkoa, niin että sellainen yritys olisi vain riistänyt +meiltä ankkurit. Me ajauduimme aukon läpi ja jouduimme kamalan +vaaralliselle rannikolle, jolta turhaan tähyilimme turvallista +poukamaa. Viimein näimme ison niemekkeen pistäytyvän etelään päin niin +pitkälle mereen, että sitä olisi tällä tuulella mahdoton kiertää. +Ohjasimme sen vuoksi niin hyvään tuulensuojaan sen kainalossa kuin +mahdollista ja laskimme ankkurimme noin kahdentoista sylen syvyydelle. + +Mutta tuuli pyörähti jälleen yön kuluessa toisaanne ja puhalsi niin +tavattoman navakasti, että ankkurimme eivät pidättäneet ja laivamme +ajautui edelleen, kunnes peräsin koski pohjaan; onneksi alkoi silloin +toinen ankkuri pitää, niin että sen turvissa pysyimme jo paikoillamme +läpi tuon kamalan yön. Aamupuolella alkoi myrsky heikentyä; sittekin +huomasimme päivän valjetessa laskuveden aikana olevamme lujasti kiinni +kovalla hiekkasärkällä, kiitellen onneamme niinkin, sillä vähällä +olimme olleet nousuveden aikana solua ankarassa aallokossa sen yli +rantakivikkoon, joka olisi meidät murskannut. + +Maan asukkaita tuli suurin joukoin ällistelemään meitä, ja heidän +kauttaan näkyy viesti tapauksesta kulkeneen sisämaahan, sillä +seuraavana päivänä ilmestyi paikalle kuningas tai joku ylhäinen +päällikkö, mukanaan suuri pitkillä heittokeihäillä aseestettu armeija, +joka järjestyi riveiksi vesirajaan. He seisovat siinä lähes tunnin ajan +liikkumattomina; sitte kahlasi parikymmentä miestä vyötäisiänsä myöten +laakaan rantaveteen, aallokon jo suuresti tyynnyttyä, ja etumaisena oli +valkeata lippua kantava mies. Tämä piti meille pitkän puheen, kuten +hänen eleistänsä huomasimme, vaikkakin ääni kantoi meille vain joskus. +Lopuksi hän huikkasi kolmasti, nosti ja laski lippuansa kolmasti ja +viittiloitsi sitte kolmasti meitä tulemaan luokseen. + +Olin aikeissa miehittää veneen ja lähteä rantaan, mutta sitä ei William +mitenkään sallinut. Hän oli saanut tietoonsa useita esimerkkejä tämän +rannikon asukasten petollisuudesta ja sydämettömyydestä, ja vakuutti +mieluummin myyvänsä henkensä kalliisti, jos laivamme asema osottautuisi +toivottomaksi, kuin näkevänsä osan miehiämme heti alussa ilmaiseksi +uhraavan henkensä. Minä en voinut oikein yhtyä hänen toivottomaan +käsitykseensä asukasten verenhimoisista aikeista, mutta kun William +tarjoutui yrittämään ottaa niistä vaarattomalla tavalla selvää, niin +luovutin koko neuvottelujen järjestämisen ja johtamisen kernaasti +hänelle. + +Niinpä ripustimme ensiksikin valkean lipun näkyviin. Isoonveneeseen +asetettiin neljäkolmatta hyvin aseestettua päättäväistä miestä, +pinassiin samaten kaksitoista. Laivan maanpuoleisen laidan kaikki +kanuunat ladattiin musketinluodeilla, vanhoilla nauloilla, rautaromulla +ja muulla sellaisella; ja oli sovittu, että me olisimme valmiit +ampumaan heti kun pinassissa kohotettaisiin punainen lippu. Niin +lähtivät veneelliset maalle päin, päättäen olla astumatta jalkaansa +rantaan. + +Puhelumatkan päähän päästyänsä miehet havaitsivat, että maallaolijat +eivät ymmärtäneet heidän puhettansa. Nämä kuitenkin saivat pian +käsiinsä jonkun vanhan hollantilaisen, joka ryhtyi toimimaan tulkkina. +Hänen puheittensa sisältönä oli, että vahvasti varustettujen laivojen +ilmestyminen rannikolle oli herättänyt pelkoa väestössä. Tämän +johdosta oli kuningas lähettänyt erään kenraalinsa suojelemaan maata +ryntäykseltä, mutta samalla, jos aikeemme olivat rauhalliset, antamaan +meille kaikkea mahdollista apua pulassamme, kutsumaan meidät vapaasti +tulemaan maihin ja osottamaan meille aulista vieraanvaraisuutta. + +"Olet hollantilainen ja kristitty", vastasi William; "mutta oletko +vapaa mies vai palvelija?" + +"Olen täkäläisen kuninkaan palvelija, ja hänen armeijassaan." + +"Mutta oletko vapaaehtoinen vai vanki?" + +"Vanki olin ensimältä, mutta nyt olen vapaana ja siis vapaaehtoinen." + +"Toisin sanoen, oltuasi ensin vanki, on sinulla nyt vapaus palvella +heitä; mutta oletko siten vapaa, että saat poistua sikäli kuin mielesi +tekee, omien maanmiestesi luo?" + +"Ei, sitä en sano; maanmieheni asuvat pitkän taipaleen takana, saaren +pohjois- ja itäosissa, eikä heidän luokseen voi lähteä ilman kuninkaan +nimenomaista lupaa." + +"No, miksi et hanki lupaa lähteäksesi pois?" + +"En ole sitä koskaan pyytänyt." + +"Ja arvatenkin tiedät, että et sitä saisi, jos pyytäisitkin." + +"Sitä en voi mennä takaamaan; mutta miksi tätä kaikkea kyselette?" + +"Siihenpä minulla on pätevä syy. Jos sinä olet kristitty ja vanki, +niin miten voit suostua näiden raakalaisten välikappaleeksi, +kavaltamaan meidät heidän käsiinsä? Eikö ole tunnotonta siten kohdella +kristinveljiänsä?" + +"Mitenkä niinä teitä kavaltaisin? Enkö tee teille selvää siitä, että +kuningas kutsuu teitä tulemaan maihin ja on käskenyt osottamaan teille +kohteliaisuutta ja avuliaisuutta?" + +"Niin totta kuin olet kristitty, vaikka sitä suuresti epäilenkin, +uskotko kuninkaan tarkottavan sanaakaan siitä mitä hän lupailee?" + +"Hän lupaa teille suuren kenraalinsa kautta." + +"Siitä minä vähät välitän; minä kysyn vain: Voitko sanoa uskovasi, että +hän aikoo pitää sanansa?" + +"Miten minä voin siihen vastata? Miten voin sanoa, mitä hän aikonee?" + +"Voit sanoa, mitä sinä uskot." + +"En voi sanoa, ettei hän lupauksiansa täyttäisi; uskon kyllä, että hän +saattaa niin tehdä." + +"Olet kaksikielinen kristitty, pelkään. No, minä teen sinulle toisen +kysymyksen: Tahdotko vakuuttaa, että sinä uskot sen ja että neuvoisit +meitä uskomaan sen ja heittämään henkemme noiden lupausten varaan?" + +"Minusta ei ole teidän neuvojaksenne." + +"Sinä kenties pelkäät lausua mielipidettäsi, kun olet heidän +vallassaan. Sanoppa, ymmärtääkö heistä kukaan, mitä me puhelemme? +Osaavatko he hollanninkieltä?" + +"Ei, ei yksikään; ei minulla siinä suhteessa ole mitään peljättävänä." + +"No, vastaa siis minulle suoraan, jos kristitty olet: Onko meidän +turvallista luottaa heidän sanoihinsa, antautua heidän käsiinsä ja siis +tulla maihin?" + +"Te ahdistatte minua kovin tiukasti. Antakaahan minunkin tehdä teille +kysymys: Onko vähänkään luultavaa, että saatte laivanne irti, jos +hylkäätte avuntarjouksen?" + +"Kyllä me laivan vesille saamme; nyt myrskyn heikennyttyä emme pelkää." + +"Sitten en voi sanoa olevan parasta luottaa heihin." + +"No, se on rehellistä puhetta." + +"Mutta mitä sanon heille?" + +"Anna heille hyviä sanoja kuten hekin meille." + +"Mitä hyviä sanoja?" + +"No, anna heidän ilmottaa kuninkaalle, että me olemme muukalaisia, +jotka ankara myrsky ajoi tälle rannikolle; että sydämen pohjasta +kiitämme hänen kohteliaasta tarjouksestaan, jota ilomielin käytämme, +jos meille esiintyy pulaa; mutta että meillä ei tällähaavaa ole aihetta +tulla maihin. Huomauta myöskin, että me emme turvallisesti voi jättää +laivaa sen ollessa nykyisessä tilassaan, meidän kun päinvastoin täytyy +huolellisesti pitää silmällä sen asemaa ja olla valmiit ensimäisellä +suotuisalla nousuvedellä koettamaan saada se irti, asettuaksemme +ankkuriin." + +"Mutta hän odottaa teidän sitte saapuvan maihin vieraisille hänen +luokseen, toivoen jotakin lahjaa kohteliaisuutensa palkinnoksi." + +"Saatuamme laivan selvälle vedelle ja paikattuamme sen vuodot me +osotamme hänelle kiitollisuuttamme." + +"Ei, voittehan tulla hänen luokseen yhtä hyvin nyt kuin silloinkin." + +"Hei, ystävä, ymmärrys hoi; enhän sanonut, että me sitte tulemme hänen +luoksensa: kiitollisuuttamme vain osotamme sitte!" + +"No, sanonpa hänelle kuitenkin, että te tulette maihin hänen luokseen +sitte kun laiva on saatu irti." + +"Siihen ei minulla ole mitään sanomista; latele hänelle mitä mielesi +tekee." + +"Mutta hän raivostuu julmasti, jos en niin sano." + +"Kenelle raivostuu?" + +"Teille." + +"Mitä me siitä piittaisimme?" + +"No, hän lähettää koko armeijansa teitä vastaan." + +"Ja entäs jos olisikin hänen koko joukkonsa jo täällä? Mitä luulisit +heidän voivan meille tehdä?" + +"Hän odottaisi heidän polttavan teidän laivanne ja tuovan teidät kaikki +luoksensa." + +"Onko hänellä laivoja?" + +"Ei, ei ole laivoja." + +"Eikä veneitä?" + +"Ei, eipä niitäkään." + +"No, mitä siis hänestä välittäisimme? Mitä voisit sinä meille tehdä, +jos sinulla olisi satatuhatta miestä käytettävänäsi?" + +"Voisivathan he sytyttää laivanne tuleen." + +"Me antaisimme heille kanuunoillamme niin tuliset tuliaiset, ettei +heidän tulituksestansa mitään tulisi, sen takaan." + +"Mutta entä jos kuningas antaisi teille panttivankeja turvaksenne?" + +"Mitä voisi hän antaa muita kuin pelkkiä palvelijoita ja orjia +sellaisia kuin sinäkin, joiden henkeä hän ei pidä suuremmassa arvossa +kuin me englantilaisen koiran?" + +"Ketä vaatisitte panttivangeiksi?" + +"Hänet itsensä ja teidän korkea-arvoisuutenne." + +"Mitä hänelle tekisitte?" + +"Samaa kuin hän tekisi meille -- hänen päänsä katkaisisimme." + +"Ja mitä tekisitte minulle?" + +"Sinulleko? Me veisimme sinut takaisin kotimaahasi, ja vaikka sinä +ansaitset hirsipuun, niin tekisimme sinusta jälleen ihmisen ja +kristityn, emmekä menettelisi sinun kanssasi niinkuin sinä olisit +halunnut meidän kanssamme menetellä -- kavaltaisi sinua tunnottomien +pakanain käsiin, jotka eivät tunne Jumalaa, eivätkä lähimäistänsä +kohtaan sääliä." + +"Saattepa siinä mieleeni ajatuksen, josta teille huomenna puhun." + +Siten he erosivat toisistaan, ja William laivaan tultuansa teki +perinpohjaisesti selvää omituisesta keskustelustansa. Selostus oli +minulle sekä hupainen että opettavainen, ja minulla oli yllinkyllin +syytä tunnustaa, että William oli älynnyt aseman järkevämmin kuin minä. + +Hyväksi onneksemme saimme laivan jo samana iltana irti ja veimme sen +ankkuriin noin puolitoista engl. penikulmaa ulomma, syvälle vedelle. +Meillä oli syytä riemuita, kun oli yhä vähemmän pelkoa hollantilaisen +kuninkaasta ja hänen sadastatuhannesta soturistaan. Ja melkein niitä +seuraavana päivänä sen verran olikin rannassa, ja elefanttejakin +joukossa. Mutta me luulimme olevamme niiltä paremmassakin turvassa kuin +todella olimme, sillä oli kymmenentuhatta mahdollisuutta yhtä vastaan, +että joutuisimme uudestaan tiukasti kiinni. Tuuli kävi nimittäin +maalta päin ja puhalsi laskuveden tavallista ulommaksi, jolloin näimme +meitä pidätelleen hiekkasärkän puolikuun muotoisena ympäröivän meitä +molemmilla sakaroillaan. Me olimme keskikohdalla kyllä turvassa, +mutta kuolema vaani kumpaisellakin sivullamme, hiekkakielekkeet kun +ulottuivat parin engl. penikulman päähän merelle päin nykyisestä +paikastamme. + +Tuo ajattelematon ihmispaljous levisi sille hietikolle, joka oli +itäpuolellamme, ollen useimmat nilkkojaan ja toiset polviaan myöten +vedessä. Mantereen puolella he niinikään ympäröivät meitä sekä jonkun +matkaa toisellakin hietasärkällä, muodostaen kaikkiansa noin kuuden +engl. penikulman mittaisen ympyränpuoliskon, eli oikeammin kolme +viidennestä ympyrää. Läntinen hietakieleke ei ollut niin laaka kuin +toinen, joten he eivät sitä myöten päässeet tunkeutumaan niin kauvas. + +Vähänpä he aavistivat minkä palveluksen olivat tehneet meille, +tietämättään ja älyttömästi asetuttuansa luotseiksemme. Tosin olisimme +saattaneet luodata uutta satamaamme ennen kuin olisimme uskaltaneet +lähteä liikkeelle, mutta se ei ole ollenkaan sanottua, sillä minä +ainakaan en osapuillekaan tajunnut asemamme vaarallisuutta. Laiva oli +saanut pahoja vuotoja, kaikki pumppumme pystyivät tuskin pidättämään +vettä lisääntymästä, ja puuseppämme hääräsivät ulkopuolella etsiskellen +ja paikkaillen vammojamme, kallistettuaan laivan ensin toiselle ja +sitte toiselle kyljelleen. Tällainen kallistamispuuha herätti villeissä +laumoissa suunnatonta huomiota, osaksi säikkymistä ja osaksi riemua, ja +he luikkailivat ja kiljuivat keskenään kuin vimmatut. + +Meillä oli tulinen kiire, senhän voi arvata. Kaikki olivat työssä sekä +vuotoja korjatakseen että paikkaillakseen taklaasiamme, joka sekin oli +saanut melkoisia vaurioita, joten oli vaihdettava purjeita ja uusi +isonmaston märssytanko sekä muuta sellaista laitettava kuntoon. Kesken +kaiken näimme noin tuhatlukuisen miesjoukon eriävän siitä raakalaisten +armeijasta, joka oli keräytynyt hietaisen poukaman pohjukkaan, ja +tulevan pitkin vesirajaa itäiselle kielekkeelle, kunnes olivat noin +puolen engl. penikulman päässä meistä. Sitte kahlasi hollantilainen +meitä lähemmäksi yksinänsä, heilutellen valkeata lippuansa ja tehden +merkkejänsä kuten ennenkin. Lopuksi hän seisahtui odottelemaan. + +Miehemme olivat juuri saaneet laivamme asentoon ja tukkineet pahimmat +vuotomme. Sen vuoksi käskin miehittää veneet entiseen tapaan ja +lähtemään Williamin johdolla neuvotteluun. Minun oli turha itseni +lähteä mukaan, kun kerran en osannut hollanninkieltä, joten puhelu +voitiin yhtä hyvin tulkita minulle myöhemminkin. Evästin Williamia vain +sillä toivomuksella, että hän koettaisi saada vanhan hollantilaisen +mukaansa. + +No niin, William meni kuudenkymmenen tai seitsemänkymmenen kyynärän +päähän rannasta, kohotti valkean lipun kuten hollantilainenkin ja +alotti seuraavasti kaksinpuhelun, miestensä levätessä airoillaan: + +"No, ystävä, mitä nyt sanot?" + +"Tulen samalla lempeällä asialla", vastasi hollantilainen. + +"Mitä! Oletko tulevinasi lempeällä asialla, kun sinulla on takanasi +kaikki tuo kansa sota-aseinensa? Mitä se merkitsee, sanoppa?" + +"Kuningas kiirehdyttää meitä kutsumaan kapteenin ja kaikki hänen +miehensä maihin, ja hän on käskenyt väkensä osottaa heille kaikkea +mahdollista kohteliaisuutta." + +"Ja ovatko kaikki nuo tulleet pelkiksi kutsujiksi?" + +"He eivät tee teille mitään vahinkoa, jos tulette sovinnollisesti." + +"Mutta sinäpä vasta olet pölhö. Mitä pelkäämistä meillä olisi +mokomasta armeijasta, jos emme sen toivomuksia tottele? Mikä saa sinut +esiintymään noin typeränä?" + +"Voitte luulla olevanne suuremmassakin turvassa kuin olette; te ette +tiedä, mitä he saattavat teille tehdä. Voivathan he laivannekin +polttaa." + +"Mahdotonta; mutta näethän että meillä on enemmänkin laivoja, +päästäksemme pois." + +Juuri tällä hetkellä nimittäin näimme purren lähenevän meitä idästä +pitkin rannikkoa, parin meripenikulman päässä. Se herätti meissä suurta +tyytyväisyyttä, sillä se oli ollut kadoksissa kolmetoista päivää. + +"En tiedä mitä oikein tekisin", päivitteli hollantilainen. "Soisinpa +olevani poissa heidän paristaan; he ovat veristä kansaa, ja hoputtavat +minua vain suostuttelemaan teitä maihin." + +"Kyllä kai sen tiedät, mitä sinun olisi tehtävä. Osaatko uida?" + +"Kyllä, uida osaan; mutta jos yrittäisin uida luoksenne, niin minussa +törröttäisi tuhannen nuolta ja heittokeihästä ennen kuin olisin +veneenne vieressä." + +"Minä tuon veneen ihan lähellesi", lupasi William, "ja vien sinut +mukanani heidän kaikkien uhalla. Annamme niille yhden ainoan +yhteislaukauksen, niin takaanpa että he kaikkoavat tiehensä." + +"Siinä erehdytte, sen vakuutan", intti hollantilainen. "He ryntäisivät +kaikki heti rantaan, ampuisivat tulinuolia vastaanne ja sytyttäisivät +sekä veneenne että laivanne." + +"Siihen uskallamme antautua, jos tahdot tulla pois." + +"Kohteletteko minua kunniallisesti, tultuani joukkoonne?" + +"Annan siitä kunniasanani", vakuutti William, "että sinä saat täyden +vapauden mennä minne haluat, vaikkakaan et sitä ansaitse." + +Samassa ampui laivamme kolme kanuunanlaukausta, ilmottaakseen purrelle, +että se oli nähty. Se käänsikin heti suuntansa suoraan ankkuripaikkaa +kohti. Mutta on mahdotonta kuvata sitä sekamelskaa ja meteliä, +hyörinää ja hajaannusta, mitä nuo laukaukset saivat aikaan tuossa +suunnattomassa ihmispaljoudessa. He kävivät heti aseisiinsa käsiksi, +marssivat käskysanan saatuansa lähemmä ja muitta mutkitta tervehtivät +meitä kymmenillä tuhansilla tulinuolillansa, joiden kärjissä oli pieni +tulikiveen tai muuhun sellaiseen aineeseen kastettu vaatetukko, joten +ne ilmassa sinkoillessaan yleensä syttyivät tuleen. + +Tämä aavistamaton hyökkäystapa hämmästytti meitä ensin, sillä lukumäärä +oli alussa niin suuri, että laivamme syttyminen tuleen tuntui +mahdolliselta. William päätti heti soudattaa laivaan ja kehottaa meitä +viipymättä lähtemään merelle; mutta siihen ei ollut aikaa, sillä he +eivät hellittäneet hetkeksikään, joten ilma pysyi täynnä liekkejä, +tuhoaseiden sadellessa joka haaralta. + +Nuolissa oli, paitsi tulta, luusta tai terävästä piikivestä muovailtu +kärki; joissakuissa oli kärki pehmeätä metalliakin. Siten ne puuhun +osuessaan tarttuivat kiinni. William ja hänen miehensä olivat +tulisateessaan kiireimmiten vaipuneet veneensä korkeiden varalaitojen +suojaan ja yrittivät ensin soutaa loitomma, samalla kun ampuivat +tiheimpään joukkoon yhteislaukauksen. Mutta kun se ei saanut ahdistajia +peräytymään, niin he rohkeasti soutivatkin lähemmä ja ampuivat +toistamiseen. He saivat kyllä paljon tuhoa aikaan, mutta olivat itsekin +niin suuressa hengenvaarassa, että heidän jälleen täytyi kaiken voimin +yrittää meloa syrjään, kun venekin oli tulta täynnänsä. Onneksi ei +kukaan heistä ollut vielä haavottunut. + +Nyt oli meillä laivalta avoin ampumalinja ahdistajiin päin. Me +tyhjensimme viisi kanuunaa kerrallaan kuusi tai seitsemän kertaa +tiheimpään parveen, ja senhän käsittää, millaista jälkeä moisilla +panoksilla varustetut laukaukset tekevät. Silti he eivät lähteneet +karkuun, vaan ampuivat nuoliansa kuin vimmatut. Vihdoin taukosi äkkiä +nuolisade, ja vanha hollantilainen kiirehti jälleen yksinänsä veteen, +heilutellen valkeata lippuansa korkealla ja viittilöiden venettämme +tulemaan takaisin. + +Williamin ei ensimältä tehnyt mieli mennä lähelle, mutta hän taipui +viimein. Hollantilainen kertoi hänelle puhutelleensa kenraalia, joka +oli väkensä mieshukasta suuresti leppynyt, joten häneltä nyt saattoi +saada mitä tahansa. + +"Mitä tahansa!" sanoo William. "Mitä tekemistä meillä on hänen +kanssaan? Olkoon hän omassa rauhassaan ja vieköön väkensä tykinkantaman +ulkopuolelle!" + +"Niin", tuumii hollantilainen, "mutta hän ei uskalla liikahtaa eikä +nähdä kuninkaan kasvoja; ellei joitakuita miehiänne tule maihin, niin +hän on varmasti kuoleman oma." + +"No, sittepä hän on kuollut mies", sanoo William, "sillä vaikkapa +olisi kysymyksessä noiden kaikkien niin hyvin kuin hänenkin henkensä, +niin hän ei ikinä saa ainoatakaan meistä valtaansa. Mutta minäpä sanon +sinulle, millä tavoin saat petetyksi hänet ja pääset itse vapaaksi, jos +mielesi tekee jälleen nähdä syntymämaasi, ja jos et jo ole mieltynyt +loppu-ikääsi viettämään villinä pakanain seassa." + +"Kaikesta sydämestäni tahtoisin tulla mukaanne", sureksi +hollantilainen; "mutta jos nytkin yrittäisin uida luoksenne, niin he +ampuvat etäältäkin niin tarkkaan, etten pelastuisi hengissä." + +"Mutta mene sanomaan hänelle", neuvoi William, "että minä olen +tarjoutunut viemään sinut laivaan koettamaan suostutella kapteenia +tulemaan maihin, ja että minulla puolestani ei ole mitään sellaista +vierailua vastaan." + +Hollantilainen oli ihastuksissaan heti ensi sanasta. + +"Sen teen", hän sanoi; "olen varma siitä, että hän pulassaan antaa +minun lähteä." + +Hän juoksi pois kuin ilosanomaa viemään, kenraali älyttömästi antoi +suostumuksensa ja vannotti häntä, ettei hän tulisi takaisin ilman +kapteenia. Toinen lupasi hartaasti, ja pitipä sanansa kuin pitikin. + +Hänet tuotiin laivaan; pursi oli tullut poukamamme suulle, me nostimme +ankkurimme ja läksimme liikkeelle. Heidät sivuuttaessamme hurrasimme +huikeasti, riemukkaina kuljettaen pois heidän lähettiläänsä. Taisipa +kenraalille käydä huonosti. + + + + +KAHDESTOISTA LUKU. + +Käännös elämän uralla. + + +Kertomukseni lähenee loppuansa. Olimme nyt avoimella ulapalla ja +purjehdimme aluksi pohjoista kohti. Oikea määrämme pää oli Madagaskar, +Mangahellyn lahti; mutta William vei minut eräänä päivänä purren +kajuuttiin, haluten puhella tovin vakavasti kanssani kahden kesken. + +"Annatko minun", alotti William, "pukua sinulle suoraan nykyisistä +olosuhteistasi ja vastaisen elämäsi mahdollisuuksista? Lupaatko +kunniasanallasi, että et pane pahaksesi sanojani?" + +"Kaikesta sydämestäni", vastasin minä. "William, olen aina huomannut +neuvosi hyviksi ja suunnitelmasi ovat olleet järkevästi perusteltuja. +Puhu siis vapaasti, mitä vain mielesi tekee." + +"Mutta siinä ei ole kaikki mitä vaadin", jatkoi William; "siinäkin +tapauksessa, että ajattelemani esitys on sinulle vastenmielinen, tulee +sinun vannoa visusti vaikenevasi siitä." + +"Sen totisesti teen, William", vakuutin, "kernaasti". + +"No niin", pitkitti William, "minulla on sitten enää yksi ehto sinun +kanssasi sovittavana, nimittäin että vaikka et omasta kohdastasi +yhtyisikään esitykseeni, sallit minun kuitenkin toteuttaa sen itseeni +nähden, kunhan se vain ei tapahdu sinun haitaksesi ja vahingoksesi." + +"Mitä tahansa", sanoin, "paitsi jos olisi kysymyksessä, että me +eriäisimme, sillä siihen en voisi suurin surminkaan suostua." + +"Sitä en ajattelekaan", selitti William, "sikäli kuin ei se johdu +omasta päätöksestäsi." + +Minä lupasin hänelle vaitioloni niin totisesti ja vilpittömästi, että +William sen enempää siekailematta alkoi selvitellä ajatuksiansa. + +"Niin, ensinnäkin", puheli William, "kysyn sinulta, etkö sinä ja +miehesi mielestäsi ole kyllin rikkaita, ja ettekö ole keränneet -- +millä tavalla, siitä ei ole kysymys -- niin paljon varallisuutta kuin +me kaikki osaamme käyttää?" + +"Oletpa totisesti kutakuinkin oikeassa", myönsin minä; "meillä on ollut +onni puolellamme." + +"Kysynpä", jatkoi William, "ajatteletko nyt kylliksesi saatuasi +ollenkaan tämän ammatin jättämistä. Enimmät ihmisethän luopuvat +ammatistaan, milloin ovat mielestään kylliksi rikkaita. Eihän kukaan +harjota ammattia ammatin itsensä vuoksi, vielä vähemmän rosvoile +pelkästään varastamisen halusta." + +"Näenpä nyt, mitä mielessäsi liikkuu. Totisesti alatkin kaipailla +kotiin." + +"Sinäpä sen sanoit", myönsi William, "ja toivonpa sinun tekevän samoin. +Maailmaa matkanneille on kotiinsa palaamisen halu luonnollinen etenkin +kun ovat retkillänsä rikastuneet." + +"Niinpä niin, William", huomautin minä, "kai sinä luulet alottaneesi +niin pätevästä perusteesta, ettei minulla ole siihen mitään sanottavaa. +Tietenkin on luonnollista ajatella kotiansa rikkaaksi tultuansa. Mutta +sinä et ole selittänyt, mitä tarkotat kodilla, ja siitä joudumme +erimielisyyteen. Kas, minähän olen kotona; täällä on asuinpaikkani; +muuta ei ole minulla eläissäni ollut; minä olin satunnaisen kunnan +kasvatti, joten minulla ei ole mihin mennä." + +"Mutta olethan englantilainen", virkahti William hiukan +hämmennyksissään. + +"Kyllä, niin luulen", vastasin; "puhunhan englantia. Mutta minä jouduin +jo lapsena pois Englannista ja olen siellä miehenä vain kerran käynyt. +Silloin petkutettiin ja kohdeltiin minua niin pahoin, etten välitä, +vaikk'en sitä enää ikinä näkisi." + +"Mutta eikö sinulla ole siellä omaisia tai ystäviä?" kysyi hän; "mitään +tuttavaa -- ketään jota kohtaan tunnet ystävällisyyttä tai kunnioitusta +vanhastaan?" + +"Eipä totta tosiaan sen enempää kuin Suur-Mogulin hovissa." + +"Eikä mitään rakkautta maata kohtaan, missä synnyit?" + +"Eipä sen enempää kuin Madagaskarin saarta kohtaan, eikä niinkään +paljoa; sillä se saari on useammin kuin kerran ottanut minut +hoteisiinsa, kuten tiedät, William." + +William oli kuin puulla päähän lyöty, ja vaikeni. Minä kehotin: + +"Jatka, William; mitä on sinulla muuta sanottavaa? Onhan sinulla jokin +suunnitelma mielessäsi; annas kuulua." + +"Ei", vastasi William, "sinä olet minut mykistyttänyt, ja kaikki +sanottavani on käynyt turhaksi; kaikki aikeeni ovat menneet tyhjiin ja +rauenneet." + +"Mutta anna minun kuitenkin kuulla, millaisia ne olivat, William. +Sillä vaikka minä en voikaan ottaa asioita samalta kannalta kuin sinä +synnyinmaasta puhuttaessa, niin sillä ei ole sanottua, että minä olen +elämäni ajaksi mieltynyt tähän merten harhailuun. Annas kuulua, voitko +esittää minulle mitään sen jälkeen." + +"Totisesti, ystäväni", sanoi William hyvin vakavasti, "sietäisi +ajatella sen jälkeen koituvaa"; ja kätensä kohottaen hän näytti hyvin +liikutetulta, ja minä olin näkevinäni kyyneliä hänen silmissään. +Mutta minä olin liian paatunut syntinen antaakseni sellaisten asiain +järkyttää mieltäni, ja purskahdin nauramaan. + +"Mitä! Sinä tarkotat kuolemaa, sen takaan; etkö niin? Se on edessä +tämän ammatin jälkeen. No, se tulee, kun tulee; silloin on meistä +kaikista huolta pidetty." + +"Totta kyllä", sanoi William; "mutta olisi ennen sen tuloa ajateltava +joitakuita asioita." + +"Ajateltava! Mitä hyötyä siitä ajattelemisesta on? Kuoleman +ajatteleminen on samaa kuin kuoleminen, ja sen ainainen ajatuksissansa +pitäminen on elinaikaista kuoleman tekemistä. Onpa aikaa sitä ajatella +silloin kun se tulee." + +Puheistani näette, että minä olin omiansa merirosvoksi. Mutta olkoon +kuitenkin mainittuna, että omatuntoni tuotti sydämeeni vihlaisun, +jollaista en ollut koskaan ennen tuntenut, kun sanoin: "Mitä hyötyä +siitä ajattelemisesta on?" Se ilmaisi minulle, että minä vielä jonakuna +päivänä ahdistunein mielin ajattelisin näitä sanoja. Mutta harkintani +aika ei ollut vielä tullut, joten minä pysyin paatumuksessani. + +"Minun täytyy sanoa sinulle, ystävä", vastasi William hyvin totisena, +"että minua surettaa kuulla sinun puhuvan noin. Ne, jotka eivät +milloinkaan ajattele kuolemaa, usein kuolevatkin sitä ajattelematta." + +Minä jatkoin vielä pilantekoani ja tokaisin: + +"Veikkoseni, älähän puhu kuolemasta; mistä tiedämme, että mekin +kuolemme?" Ja minä nauroin jälleen. + +"Siihen ei minun tarvitse sinulle vastausta antaa", sanoi William. +"Minun ei sovi sinua nuhdella, kun olet päällikköni; mutta kernaasti +soisin, että puhuisit kuolemasta toiseen tapaan; tuo on raakaa." + +"Sano minulle mitä tahansa, William, minä kuuntelen ystävyydellä", +pyysin nyt minä, alkaen tuntea liikutusta mielessäni, kun +toverillanikin kyyneleet vuotivat poskia alas. + +"Juuri siitä syystä", puhui William, "että ihmiset elävät kuin eivät +koskaan kuolisi, niin monet kuolevat ennen kuin tietävät miten elää. +Mutta en minä kuolemaa tarkottanut sanoessani, että oli ajateltava +jotakin tämän elämänlaadun jälkeen tulevaa. Minä tarkotin katumusta." + +"Mutta oletko sinä milloinkaan tiennyt merirosvon katuvan?" huudahdin +minä. + +Hän säpsähti hiukan ja vastasi: + +"Mestauslavalla olen erään tiennyt, ja toivon sinun olevan toinen." + +Hänen sävynsä ilmaisi mitä hartainta kiintymystä minuun. + +"No niin, William, kiitän sinua; enkä ole näille asioille kenties niin +tunteeton kuin miksi tekeydyn. Mutta anna minun nyt kuulla esityksesi." + +"Esitykseni on yhtä hyvin sinun hyväksesi kuin omaksenikin", selitti +William. "Voi sattua, että joskus lopettaisimme tällaisen elämän +ja tekisimme katumuksen; ja minusta tuntuu juuri nyt olevan paras +tilaisuus meille molemmille, sattuma, joka kenties ei enää milloinkaan +niin edullisena uudistu." + +"Minustakin", puutuin puheeseen, "on nykyisen elämän lopettaminen +ensin ja erikseen päätettävä. Siitä toisesta en osaa mitään sanoa, +katumuksesta ja suremisesta, mutta kaikesta sydämestäni olen kyllä +alkaakseni mukana tässä ensimäisessä tehtävässä." + +Näin Williamin kasvojen kirkastuvan, ja hän alkoi luottavaisesti +selitellä: + +"Minulle on tullut mieleen seuraavanlainen suunnitelma: Me olemme nyt +Persian lahden suulla; lähetä minut purrella Bassoraan myymään vielä +haltuumme jääneitä kiinalaisia tavaroita, niin minä takaan osaavani +tekeytyä viattomaksi kauppiaaksi ja myydä tavarat sikäläisille +englantilaisille ja hollantilaisille kauppamiehille. Palattuani saan +edellisen matkan avulla järjestymään toisen matkan, jolloin minulla on +mietittynä miten saada sinut täydellä syyllä mukaan sille retkelle. +Silloin siirrämme sievästi osuutemme rahoista purteen ja tältä matkalta +emme palaja. Sinä sillävälin saat miehet siihen päätökseen, että +lähdemme Madagaskarille heti kun olen tullut takaisin." + +Me järjestimme piankin kaikki suunnitelmamme yksityiskohdat. Purresta +otettiin pois kaikki kanuunat ja miehistöksi asetettiin ainoastaan +sellaista väkeä, joka sitoutui ehdottomasti olemaan pyytämättä +lupaa päästä maihin kaupantekosatamassa tai antautumatta puheisiin +henkilöiden kanssa, joita saattaisi tulla alukseen. Valeasun +täydentämiseksi William puki kaksi miestä kveekareiksi ja opetti +heidät puhumaan kveekarien tapaan; nämä olivat eräs haavuri ja eräs +vanha matruusi, sukkelaälyinen mies, joka oli toiminut luotsina Uuden +Englannin rannikolla ja osasi erinomaisesti näytellä. Tästä vanhasta +luotsista tehtiin mukamas purren kapteeni, haavurista laivalääkäri +ja hän itse oli isännistön asiamies. Ja niin he lastinsa saatuansa +lähtivät matkaan, noin kahdeksantoista miestä mukanaan. + +Me odotimme kokonaista kaksi kuukautta Williamin paluuta, ja minä +aloin toden teolla olla kovasti huolissani, jopa toisinaan peljätä, +että hän oli jättänyt minut, houkutellen muut mukanansa. Olin totta +tosiaan juuri lähtemäisilläni Madagaskarille, kun hän sanomattomaksi +iloksemme palasi, tuoden paljon hyödyllisiä tarveaineita purressaan, +sekä ampumavaroja että ruokatarpeita. Hän teki minulle julkisesti tiliä +puuhistaan, jottei olisi mitään epäluuloja syntynyt. + +Williamin tuoma rahasummakin oli varsin juhlallinen, lähes satatuhatta +puntaa, ja nyt hän selitteli, että hänen piti saada tehdä toinen matka +ja että minun oli välttämättömästi tultava mukaan, etenkin koska yritys +oli hänen suulautensa ja varovaisuutensa avulla onnistunut mitään +epäluuloja herättämättä. Markkinat olivat kyllä olleet hyvät, mutta +useita tavaroita oli vielä myymättä ja toisia hän oli jättänytkin +Bassoraan, sillä varsinaisten karavaanien aika ei ollut vielä tullut. +Hän oli tehnyt sopimuksiakin uusista tavaroista muka. + +Miehet innokkaasti suosivat uuden matkan tekemistä, yhä vain saadakseen +yhteisen rahavaraston karttumaan, ja heidän innostukseensa vaikutti +myös Williamin huomautus, että pursi voisi tältä matkalta palata +kokonaan ruokavaroja täyteen lastattuna. Minä tunnuin olevan haluton +retkelle, mutta silloin ryhtyi Williamin laivalääkäri vuorostaan +selittelemään, ettei voinut ajatellakaan kurin jälleenkin säilyvän yhtä +onnellisesti, ellen minä olisi ehkäisemässä mahdollisia kavalluksia ja +varomattomuuksia sill'aikaa kun nuo kolme tekisivät kauppoja maissa. +Hänet oli nimittäin William ottanut osalliseksi salaisiin aikeisiimme. + +Annoin vähitellen taivuttaa itseni lähtemään, ja kaikki pitivät matkaa +nyt turvallisempana, kun minäkin olisin mukana. Siirsimme ampumavarat +ja muut laivan tarpeet isoon laivaan, sälytimme purteen loputkin +myytävät tavaramme, minä toimitin ammatista nyt eroavien osuutta +vastaavan erän rahoja ja kalleuksia -- ja niitäpä olikin uhkea määrä -- +salaa tavarakääryjen sekaan ja liikkeelle läksimme. + +Ennen lähtöä kutsuin kaikki laivan upseerit neuvotteluun, jossa +sovittiin, että laiva odottaisi meitä kahdeksankolmatta päivää +erään pienen saaren luona Arabian puolella lahtea. Jos pursi ei +siksi palaisi, niin he purjehtisivat erään läntisemmän saaren luo +ja odottaisivat siellä viisitoista päivää. Ellei purtta vieläkään +kuuluisi, päättäisivät he jonkin tapaturman meitä kohdanneen ja +yhtymäpaikkana olisi sitte Madagaskar. + +Me suuntasimme kulkumme suoraa päätä Bassoraan eli Balsoraan. Teimme +kauppoja kolme tai neljä päivää eräässä kauppamiesten asumassa isossa +kylässä, huolimatta mennä varsinaiseen kaupunkiin ennen kuin salainen +aikeemme oli pantu täytäntöön. Enin osa lastia tulikin jo siten +myydyksi. Ostettuamme useita tavaroita ja valmistauduttuamme ostamaan +lisää oli veneemme rannassa ja sen miehistönä kaikkiaan kaksitoista +miestä. Minä, William, lääkäri sekä eräs neljäs, jonka olimme valinneet +erilleen, olimme asioilla ja juuri iltahämyssä me neljä saimme +lähetetyksi erään turkkilaisen viemään puosmannille kirjettä. Antaen +miehelle toimeksi juosta minkä käpälistä lähti me jäimme piiloon +katselemaan seurauksia. Kirjeeseen oli lääkäri laatinut sisällöksi: + +"PUOSMANNI TUOMAS: -- Me olemme kaikki kavalletut. Jumalan nimessä +pelastautukaa veneellä ja kiirehtikää purteen, muutoin olette hukassa. +Kapteeni, William kveekari ja George uskonsa-muuttaja on siepattu +kiinni; minä pääsin pakoon ja piilouduin, mutta en voi liikahtaa +minnekään, muutoin minut perii kuolema. Heti purteen tultuanne lähtekää +matkaan henkenne edestä. Hyvästi! -- R. S." + +Me näimme turkkilaisen vievän perille kirjeen, ja kolmessa minuutissa +kiirehtivät miehet veneeseen ja alkoivat vimmatusti soutaa. Heti +purteen päästyänsä he näkyivät noudattaneen neuvoa, sillä aamulla +olivat he näkymättömissä emmekä heistä sen koommin ole mitään kuulleet. + +Olimme nyt hyvässä paikassa, Bassoraan mentyämme, ja mukavissa oloissa, +me kun olimme lyöttäytyneet persialaisiksi kauppiaiksi. Toverimme +oli tehokkaasti peloteltu pois, ja meillä ei ollut muuta ajateltavaa +kuin vähitellen puuhata itsemme Europaan rikkauksinemme, jotka tosin +suunnattomalla paljoudellaankaan eivät minussa enää iloa herättäneet, +sillä minä olin alkanut yhä raskaammin mietiskellä sitä tapaa, jolla ne +oli haalittu. + +Satuimme hyväksi onneksi tutustumaan erääseen hollantilaiseen, joka +oli matkustanut Bengalista Agraan, Suur-Mogulin pääkaupunkiin, sieltä +tullut maitse Malabarin rannikolle ja jollakin laivalla Persian +lahdelle. Hänen aikomuksenaan oli mennä ylös virtaa Bagdadiin sekä +sieltä karavaanilla Aleppoon. Kun William puhui hollanninkieltä ja +oli kaikin puolin miellyttävä mies, niin me piankin jouduimme hänen +kanssaan läheisiin väleihin ja päätimme kulkea hänen mukanaan. Hänellä +oli seurueenansa useita palvelijoita, yksi niistä armenialainen, jonka +hän oli opettanut puhumaan hollantia. + +Pian olimme pukeutuneet komeisiin persialaisiin asuihin ja annoimme +partamme kasvaa kuten persialaiset, ja me saimme kiittää hollantilaista +ystäväämme siitä, että hän senkin kaiken hommasi puolestamme, sillä +mehän emme persialaisuudestamme huolimatta osanneet kielestä sanaakaan. +Englantilaisia kauppiaita karttelimme kerrassaan, hollantilaisen +tätä huomaamatta. Viivyimme Bassorassa kaikkiaan kolmisen kuukautta, +ja siellä alkoi mieleni synkistymistänsä synkistyä. Toisiin oloihin +jouduttuani ja Williamin sanojen herättämänä olin alkanut ajatella +itsestäni ja maailmasta aivan toiseen tapaan kuin ennen. Yhä elävämmin +tunsin, että tilinteon aika oli lähenemässä, että katumus kaiketi jo +oli myöhäistäkin. Omaisuuteni ei ollut minusta muuta kuin multaa, jonka +säilyttämisestä en yhtään välittänyt; maalliset harrastukseni katosivat. + +William oli kyllä havainnut raskasmielisyyteni, mutta ei ollut +siihen vielä kajonnut, kun minä eräänä iltana kävelyllä kaupungin +ulkopuolella itseämme viillytellessämme aloin puhua hänelle väärin +saadun rikkautemme jättämisestä. Hän oli viisas ja varovainen mies, +ja kaikki minun käyttäytymiseni oli jo pitkän aikaa ollut kokonaan +hänen neuvojensa mukaan sovitettua. Niinpä oli hänen huolekseen nytkin +jäänyt kaikki Europan-matkamme turvaaminen ja valmisteleminen, ja hän +oli juuri tehnyt minulle selvää muutamista toimenpiteistä, joihin oli +ryhtynyt kotimatkamme ja omaisuutemme suojelemiseksi. Silloin minä +äkkiä keskeytin hänet. + +"Mitä, William", huudahdin, "luuletko meidän konsanaan pääsevän +Europaan kaiken tämän lastin keralla, mikä meillä on hallussamme?" + +"Luulenpa tietenkin", arveli William, "niinkuin muutkin kauppiaat +vievät tavaransa perille, kunhan vain ei tule julkisesti tiedoksi, mitä +kaikkea meillä on mukanamme muutakin kuin purresta haltuumme jääneet +kauppatavarat." + +"Mutta voitko sinä luulla", intin katkerasti hymyillen, "että jos +Jumala on olemassa kuten olet minulle niin kauvan vakuutellut, ja jos +meidän täytyy joutua Hänen edessään tilille -- voitko luulla, että jos +Hän on vanhurskas tuomari, Hän antaa meidän siten livistää saaliinemme, +niin monilta viattomilta ihmisiltä ryöstettyine rikkauksinemme, +kutsumatta meitä tilille siitä ennen kuin pääsemme Europaan, missä muka +nauttisimme yltäkylläisyydestämme?" + +Williamia näytti kysymys hätkähdyttävän ja hämmästyttävän, eikä hän +vastannut pitkään toviin. Minä uudistin kysymykseni, lisäten omana +vakaumuksenani, ettei sellaista voinut odottaakaan. Tuokion kuluttua +sanoi William: + +"Esitätpä siinä hyvin painavan kysymyksen, enkä voi siihen mitään +varmaa vastausta antaa. Mutta minä sovitan vastaukseni seuraavasti: +On ensiksikin totta, että meillä Jumalan vanhurskautta ajatellessamme +ei ole vähintäkään syytä odottaa mitään suojelusta. Mutta kun +Kaitselmuksen tiet ovat kokonaan toiset kuin inhimilliset aivoitukset, +niin voimme vielä toivoa osaksemme laupeutta, katumuksemme jälkeen, +emmekä tiedä kuinka armollinen Hän saattaa meille olla. Meidän tulee +siis toimia niin kuin pikemmin luottaisimme tähän viimeksi mainittuun, +laupeuteen nimittäin, sen sijaan että vaatisimme itsellemme tuomiota ja +taivaan kostoa." + +"Mutta kuulehan, William", huomautin minä, "katumukseenhan kuuluu +parannuksen tekeminen, kuten olet minulle vihjaillut, emmekä me voi +koskaan tehdä parannusta. Miten siis voimme katua?" + +"Miksi emme voi parannusta koskaan tehdä?" kysyi William. + +"Siksi että me emme voi milloinkaan palauttaa mitä olemme riistäneet ja +rosvonneet." + +"Sitä emme kyllä tosiaankaan voi tehdä", myönsi William, "kun kerran +emme mitenkään saa oikeita omistajia tietoomme. Mutta omaisuudestamme +luopuminen ja sen heittäminen käsistämme tänne ei olisi sen oikeata +käyttämistä; siten vain rikastuttaisimme aivan ansaitsematonta väkeä. +Sen sijaan meidän tulee sitä huolellisesti vaalia, ja edistää sillä +mitä oikeata voimme; ja kuka tietää mitä tilaisuuksia Kaitselmus suonee +meille tehdäksemme oikeutta ainakin joillekuille niistä, joille olemme +vääryyttä telineet? Meidän tulee siis ainakin jättää ratkaisu Hänelle +ja käydä tietämme. Ehdottomasti on nykyisenä velvollisuutenamme pyrkiä +johonkin turvapaikkaan, missä voimme odottaa Hänen tahtoansa." + +Williamin selvä järki teki minuun varsin edullisen vaikutuksen; ja +ellei William olisi siten tyynnytellyt mieltäni, niin olisin varmaankin +taivaan kostoa kauhistuen paennut kaiken kehnosti saadun varallisuuteni +parista, kammoten sitä paholaisen kirouksena, joka tuottaisi minulle +varman kadotuksen, jos koettaisin sitä hallussani pitää. Uutta yhä +raskaampana taakkana oli minulle kaikki rikkauteni. Se oli muiden +ihmisten omaisuutta, viattomilta tunnottomasti rosvottua, enkä minä +voinut konnuudestani muuta ansaita kuin hirsipuun täällä ja kadotuksen +tulevaisessa elämässä. Vihasin itseäni mitä katkerimmin, ja kun minun +oli mahdoton palauttaa osaakaan ryöstämilleni takaisin, niin juuttui +yhä mieleeni, etten voisi katuakaan. Katumus ei nähdäkseni voinut olla +vilpitön ilman palautusta, ja sentähden täytyi minun ehdottomasti olla +kadotettu. + +Minulla ei ollut mitään pelastuksen mahdollisuutta. Vaivuin mitä +kamalimpaan epätoivoon enkä lopulta voinut ajatella mitään muuta kuin +miten eriäisin tästä maailmasta. Tosiaankin pahahenki, jos tällaiset +kiusaukset ovat pahanhengen työtä, teki tehtäväänsä uutterasti, ja +useaan päivään en muuta ajatellut kuin ampua pistoolilla kuulan +aivohini. Mutta Jumala oli armossaan liittänyt William kveekarin +ainaiseksi ystäväkseni ja sekä hengelliseksi että maalliseksi +neuvonantajakseni. Eräänä iltana vein hänet tavanmukaiselle +yksinäiselle kävelyllemme tavallista hätäisemmin. Kerroin sielunhätäni +ja pahanhengen hirveät kiusaamiset, ilmottaen vakaasti päättäneeni +ampua itseni, minä kun en voinut kestää hirmuista ahdistustani. + +"Ampua itsesi!" huudahti William; "mutta mitä siitä hyödyt?" + +"No se tekee lopun viheliäisestä elämästä." + +"Mutta oletko vakuutettu siitä, että tulevainen on parempi?" + +"En, en", sanoin ahdistuneena; "paljoa pahempi varmasti." + +"Mutta sittepä on ajatuksesi ehdottomasti pahanhengen herättämä; sillä +onpa totisesti kehno syy pahan pulan takia jouduttaa itsensä pahempaan." + +Tämä tosiaankin tehosi järkeen! + +"Mutta minun on kuitenkin mahdoton sietää nykyistä tuskaani", voihkasin. + +"Ja kuitenkin aijot kestää vielä kauheampaakin tuskaa", muistutti +William, "ja ammut siis itsesi, jotta olisit auttamattomissa?" + +"Minä olen auttamattomissa." + +"Mistä sen tiedät?" + +"Olen siitä vakuutettu." + +"Niin, mutta varma et siitä voi olla", puheli hän; "varmistuaksesi +siis ammut itsesi, sillä totisesti oletkin heti haudan tuolle puolen +jouduttuasi kadotettu, kun sitävastoin tällä puolen saatat vain peljätä +tulevasi kadotetuksi." + +"Minulla oli mennä yönä kauhistuttavia unia. Paholainen oli tulevinaan +luokseni kysymään, mikä nimeni on ja ammattini. Sen minä sanoin, ja +sain vastaukseksi: 'Oikeaan osasin mieheen; olen sinua etsiskellyt. +Tule nyt vain mukaan.' Minä kiljahtelin kauhuissani niin että heräsin +omaan ääneeni; ja se painajainen ahdistelee minua päiväkaudetkin." + +"Vai niin", sanoi William painavasti; "annappa tänne se pistoolisi." + +"Mutta mitä sinä sillä teet?" + +"Mitäkö teen!" kivahti William. "No, sinun ei tarvitse ampua itseäsi, +sillä minun on pakko tehdä se jo aikaisemmin. Sinähän tuhoat meidät +kaikki huikkailemalla unissasi ammattiasi! Olipa onni, ettei +hollantilainen ymmärrä englantia. Mutta oman henkeni säästämiseksi +täytyy minun tehdä loppu sinusta! Tänne pistooli!" + +Tämä hirmustutti minua taas toisin tavoin, älytessäni millaisen turmion +voisin saada aikaan. Itseni ampumista en sen koommin ajatellut, ja +William sai minua muutenkin melkoisessa määrässä rauhoitetuksi, etenkin +kun nyt tiesin toverienikin kohtalon riippuvan käyttäytymisestäni. +Vakavasti selitteli minulle William, että katumukseeni kyllä kuului +syvällinen inho rikoksiani kohtaan, mutta että siihen ei saanut liittyä +Jumalan laupeuden epäileminen, joka päin vastoin kietoisi minut +pahanhengen pauloihin. Minun tuli vilpittömästi ja nöyrästi tunnustaa +Jumalalle pahat tekoni, anoa Häneltä anteeksiantoa, ja heittäytyä Hänen +armonsa turviin, päättäen palautella riistämääni omaisuutta vaikkapa +viimeiseen penniin asti, jos Jumala näkisi hyväksi antaa minulle +tilaisuutta siihen. Tähän menettelyyn sanoi hän itse tähdänneensä +mielensä ja se oli tuonut hänelle lohdutusta. + +Siitä asti William kaikessa varovaisuudessaan minun mielentilaani +nähden oli huonetoverinani ja karttoi kaikkia asuntoja, missä voitiin +ymmärtää englantia. Mutta minä saavutin piankin rauhallisemman olon, +lujasti päättäneenä viettää uutta elämää. Rikkauttani en enää pitänyt +omanani, vaan lainana, jolla tekisin sellaista oikeutta kuin Jumala +minut ohjaisi havaitsemaan. Ihmeellisen tilaisuuden sainkin sittemmin +erään häviölle joutuneen perheen pelastamiseen, jonka minun toimintani +oli syössyt köyhyyteen. + +Hollantilaisen johdolla vuokrattuamme joitakuita veneitä me läksimme +Tigris-virtaa myöten Bagdadiin. Meillä oli varsin huomattava +tavaravarasto mukanamme, joten me siellä herätimme suurta kunnioitusta. +Erityisesti mainittakoon kaksiviidettä kääryä kaikenlaisia intialaisia +kankaita, kuten silkkiä, musliinia ja hienoa sitsiä; kiinalaisia +silkkejä oli meillä viisitoista kääryä, kaikki purrestamme käsiimme +jäänyttä. Teimme niillä edullisia kauppoja, ostimme karavaanimatkaamme +varten kameeleja ja ruokavaroja ja läksimme aavikkotaipaleellemme. + +Kultamme, jalokivemme ja helmemme pidimme näkymättömissä, mutta minä en +koko matkalla ollut niistä huolissani, uskoen että kun olin rikkauteni +ryöstöllä hankkinut, Jumala sen myöskin säätäisi minulta jälleen +samalla tavalla otettavaksi; ja luulenpa voivani sanoa, että olisin +kernaasti suonutkin niin tapahtuvan. Mutta samaten kuin minulla oli +armollinen Suojelija yläpuolellani, oli minulla mitä uskollisin ystävä +ja holhooja sivullani pitämässä ainaista huolta sekä minusta itsestäni +että omaisuudestani. Kahdessa kuukaudessa saavuimme Bassorasta Alepon +kautta Aleksandriaan. + +Siellä me kaikki, neljä entistä merirosvoa neuvottelimme mitä +tekisimme. Toiset kaksi päättivät lähteä hollantilaisen seuralaisemme +mukana hänen kotimaahansa, satamassa kun sattui olemaan hollantilainen +laiva. William ja minä taasen sanoimme asettuvamme Moreaan, joka +silloin kuului Venetsialle. Emme varovaisuuden vuoksi ilmoittaneet +heille matkamme oikeata määrää, mutta saimme kuitenkin järjestetyksi +tavan, jolla tulevaisina vuosina pysyimme heidän kanssaan +kirjeenvaihdossa. Rauhallisesti on heidänkin uusi uransa muodostunut. + +Lopulta läksimme Venetsiaan, kun tapasimme sinne menevän laivan. +Turvallisesti saavuimme kolmessa viikossa perille kaikkine aarteinemme +ja sellainen lasti mukana, ettei liene vielä kaksi yksityistä miestä +moista tuonut tuohon rikkaaseenkaan kaupunkiin. Nyt oleskelimme siellä +armenialaisina kauppiaina, ja olimmekin jo oppineet niin paljon +armenialaista ja persialaista mongerrusta, että saatoimme puhella +keskenämme kenenkään meitä ymmärtämättä, vaikka toisinaan tuskin +ymmärsimme itsekään. + +Muutimme vähin erin viimeisetkin tavaramme rahaksi, asetuimme +pitempiaikaiseen asuntoon ja eleskelimme kuin veljekset, +Kumpaisellakaan ei ollut mitään erillisiä harrastuksia; me puhelimme +paljon vakavista asioista, ja Venetsiassa pidettiin meitä hyvin +kunnianarvoisina kreikkalaisina liikemiehinä. + +Jonkun ajan kuluttua kertoi William alkaneensa ajatella, ettei hän +enää saisi Englantia nähdäkseen, ja ettei se hänessä todellakaan enää +kovin suurta kaipuuta herättänyt. Mutta kun olimme voittaneet niin +suunnattomia rikkauksia ja kun hänellä oli muutamia köyhiä sukulaisia +Englannissa, niin hänen teki mieli kirjeellisesti tiedustaa heidän +olojansa ja kenties lähettää avustustakin sellaisille ansaitseville, +jotka vielä olivat elossa. Minä suostuin siihen mielelläni. Niinpä +kirjotti William sisarelleen ja eräälle sedälleen, saaden noin viiden +viikon kuluttua vastauksen kumpaiseltakin, osotteenansa Signore +Constantine Alexion, Ispahanista. + +Sisareltaan hän sai hyvin liikuttavan kirjeen, joka ilmaisi mitä +sydämellisintä riemastusta siitä, että hän oli hengissä, sitte kun +hänelle oli jo ammoin ilmotettu veljensä saaneen surmansa merirosvojen +käsissä Länsi-Intiassa. Sisar pyyteli veljeä ilmottamaan, millaiset +hänen olosuhteensa olivat; itsellään ei hänellä ollut tilaisuutta +suuriakaan tehdä hänen hyväkseen, mutta tervetullut sydämen pohjasta +olisi hän sisarensa luokse. Hän oli jäänyt leskeksi neljän lapsen +kanssa, mutta hän piti pikku puotia, jolla sai jotenkuten elätetyksi +perheensä. Hän oli lähettänyt veljellensä viisi puntaa siltä varalta, +että hän vieraassa maassa tarvitsisi rahaa kotiin päästäksensä. + +Kirje tuotti kyyneleet Williamin silmiin ja kovin liikutettu olin +minäkin. + +"Mitä tekisin tämän kelpo naisen hyväksi?" + +"Hän on lähettänyt sinulle viisi puntaa", puhelin minä tovin +mietiskeltyäni; "ja hänellä on neljä lasta elätettävänä sekä oma +itsensä viidentenä. Sellainen summa on köyhälle vaimolle hänen +olosuhteissaan samaa kuin viisituhatta puntaa meille. Lähetä +hänelle viidentuhannen punnan maksuosotus ja pyydä häntä salaamaan +kummastuksensa siitä, kunnes taas saa tietoja sinusta, mutta jättämään +puotinsa ja ottamaan talon jostakin maaseudulta läheltä Lontoota, +siellä eleskelläkseen kohtuulliselta näyttävällä tavalla, odotellen +sinulta jälleen uusia viestejä." + +"Tuostapa näen, että sinulla pälyilee joitakin ajatuksia takaisin +Englantiin uskaltamisesta", sanoi William. + +"Siinä toden totta erehdyt; mutta juolahtihan vain mieleeni, että sinun +sopisi uskaltaa, sillä mitä olet sinä tehnyt sellaista, ettei sinun +kävisi päinsä siellä näyttäytyä? Miksi haluaisin pidättää sinua poissa +omaistesi parista pelkästään omaksi seurakseni?" + +"Ei mitenkään", huudahti William lämpimästi; "olemme retkeilleet +niin kauvan yhdessä ja tulleet toveruksina niin pitkälle, että olen +päättänyt elämäni ijän pysyä sinun seurassasi. Ja mitä sisareeni tulee, +niin en voi lähettää hänelle niin suurta rahasummaa, sillä kenen on +kaikki tämä raha mikä meillä on? Enin osa on sinun." + +"Ei, William", vakuutin minä, "minulla ei ole penniäkään, mikä ei +samalla ole sinun. Kaikki on ehdottomasti tasattava, ja ellet sinä +lähetä summaa hänelle, niin lähetän minä." + +"Mutta se säikähdyttää hänet ihan järjiltään", esteli William. + +"No, menetelkäämme varovasti. Lähetä hänelle sadan punnan maksuosotus +ja pyydä häntä ensi tilassa odottamaan lisää, luvaten lähettää hänelle +niin paljon, että hän tulisi toimeen pitämättä puotia." + +William lähettikin hänelle hyvin ystävällisen kirjeen ja liitti mukaan +sadankuudenkymmenen punnan maksuosotuksen, huomauttaen voivansa lyhyen +ajan kuluttua kartuttaa lahjaansa. Kymmenkunta päivää jälkeenpäin +hän lähetti viisisataaneljäkymmentä puntaa ja paria päivää myöhemmin +taaskin kolmesataa puntaa, mainiten lähettelevänsä tarpeeksi paljon, +jotta sisar voisi maaseudulta hankkia talon. + +Hän odotti sitte vastausta kaikkiin kolmeen kirjeeseensä, ja sisar +ilmotti, että hän oli vastaanottanut rahat, mutta pysynyt hiiskumatta +kenellekään koko asiasta; hän ei ollut edes maininnut veljensä +olevan elossa, pitäen viisaampana ensin kysyä tämän mieltä olojensa +tunnetuiksi tekemisestä. + +"Hei, William", huudahdin minä tuon kirjeen nähdessäni, "tälle naiselle +voipi uskoa mitä tahansa ja henkensäkin. Lähetä hänelle loputkin noista +viidestätuhannesta punnasta, niin uskallan lähteä kerallasi Englantiin +hänen asumukseensa milloin vaan tahdot." + +Lähetys toimitettiin. Sisar ilmotti kohdakkoin, että hän oli setänsä +silmissä tekeytynyt sairaaksi ja kykenemättömäksi jatkamaan liikettään +sekä ottanut ison rakennuksen lähellä Lontoota, ollen aikovinaan +antaa asuntoja vuokralle elannokseen. Kaikesta päättäen tuntui hän +käsittävän, että veli jostakin syystä tahtoi kotimaahansa palattuaan +oleskella tuntemattomana ja kaikilta ihmisiltä rauhassa. + +Siten avautui meille ovi, jonka olimme katsoneet koko elämämme ajaksi +meiltä sulkeutuneen. Me päätimme kaikessa salaisuudessa palata +synnyinmaahamme. William kiitteli sisarensa järkevyyttä ja ilmotti +tämän arvanneen oikein siinä, että hän tahtoi tulla takaisin kokonaan +uutena miehenä. Vieläpä toisi hän mukanaan mitä rakkaimman ystävän, +joka myöskin puolestaan lähetti hänelle viisituhatta puntaa. Siten +teimme tuon köyhän vaimon perheen rikkaaksi; ja kuitenkin petti +urheuteni, kun oli ratkaiseva askel otettava, enkä uskaltanut lähteä. +Kun William ei suostunut hievahtamaankaan ilman minua, niin pysyimme +alallamme vielä kaksi vuotta, pohtien mitä tehdä. + +Minulla ei ollut ainoatakaan ystävää maailmassa, enkä +tiennyt miten olisin voinut käyttää suuria varojani mihinkään +hyväntekeväisyystarkotuksiinkaan. Siten olin ensimäisen lahjotukseni +tehnyt tuolle naiselle, jonka aulis ystävällisyys veljeänsä kohtaan +ilmaisi jaloa ja hyväntekeväistä luonnetta; ja toivoin hänen avullaan +saavani toiminta-alaa vastaiselle elämälleni. Mutta, kuten sanoin, +ennen lopullista Englantiin lähtöä valtasi minut mitä tuskallisin +epäröiminen, samalla kun Williamin sisar yhtämittaa valitteli, että me +nähtävästi emme lopultakaan luottaneet häneen ja hänen huolenpitoonsa, +vaikka olimme korvaamattomassa määrässä saattaneet hänet kiitollisuuden +velkaan. + +Viimein aloin taipua ja sanoin Williamille: + +"Veli William, jos lupaat minulle pari kolme seikkaa, niin lähden +reippaalla mielellä Englantiin." + +"Annas kuulua", huudahti William. + +"Ensinnäkään et saa ilmaista itseäsi Englannissa ainoallekaan muulle +omaisellesi kuin sisarellesi -- et ainoallekaan. Toisekseen täytyy +meidän pitää täyspartamme ja edelleenkin käydä kreikkalaisista. +Kolmanneksi emme saa milloinkaan julkisuudessa puhua englantia, ja +neljänneksi elämme aina yhdessä ja olemme veljeksinä." + +William suostui kaikkiin ehtoihin, mutta englanninkielen kaihtaminen +olisi hänelle vaikeinta, vaikka hän siinäkin kohdassa yrittäisi +parhaansa. Jätettyämme suuria rahasummia isompien ulkomaisten +satamakaupunkien pankkeihin me läksimme laivalla Genuasta ja saavuimme +rauhassa perille niin ylellisin varustuksin kuin itämaalaiset pohatat +konsanaan. Jonkun aikaa myöhemmin minä menin naimisiin uskollisen +suojelijattareni, Williamin sisaren kanssa, ja olen paljoa onnellisempi +kuin ansaitsen. + +Olen selkeästi ilmaissut teille palanneeni Englantiin, ensin rohkeasti +paljastettuani millaista elämää olen ulkomailla viettänyt. Siksi on +minun parasta jo heti lopettaa, jotteivät jotkut olisi halukkaita liian +tarkoin tiedustelemaan vanhaa ystäväänne KAPTEENI BOB'ia. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Kapteeni Singletonin seikkailut, by Daniel Defoe + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59459 *** |