diff options
Diffstat (limited to '59395-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59395-0.txt | 4005 |
1 files changed, 4005 insertions, 0 deletions
diff --git a/59395-0.txt b/59395-0.txt new file mode 100644 index 0000000..9ed411a --- /dev/null +++ b/59395-0.txt @@ -0,0 +1,4005 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59395 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +KESKINÄINEN IHMISYYS + +Kirj. + +JOHN RUSKIN + +Suomennos + + + + + + +Helsingissä, +J. Simeliuksen perill. Kirjap. Osakeyhtiö, +1905. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Keskinäinen ihmisyys. + II. Naisista. + III. Elämä yksin on rikkautta. + IV. Kauneuden siunaus. + + + + +Keskinäinen ihmisyys. + + +1. Näihin kolmeen -- työhön, tuskaan ja iloon on ihminen syntynyt. +Jokaisella näistä kolmesta on ala-arvoisuutensa ja ylevyytensä. On +olemassa ala-arvoista työtä ja ylevää työtä. Löytyy ala-arvoista surua +ja ylevää surua. Löytyy ala-arvoista iloa ja ylevää iloa. Älä +kuitenkaan luule voivasi välttää näiden tuottamaa turmiota, tulemalla +toimeen ilman niitä. Eikä voikaan pitää oikeana elämänä sitä, missä +nämä kolme eivät esiinny. Iloton työ on ala-arvoista. Tuskaton työ cm +ala-arvoista. Työtön suru on ala-arvoista. Työtön ilo on ala-arvoista. + +2. Jumala antaa jokaiselle luodulleen erikoisen tehtävän. Ja kun he sen +tekevät ja osoittautuvat _ihmisiksi_, ja jos he itsessään olevaa valoa +uskollisesti seuraavat ja varjelevat sitä kaikilta tunnottomilta, +tukahuttavilta vaikutteilta, alkaa se epäilemättäkin niin hehkua, että +se sillä tavalla ja siinä määrin, kuin säädelty on, alkaa näkyä +ihmisille ja on oleva ainaiseksi siunaukselliseksi hyödyksi. Täytyy +nimittäin löytyä äärettömän monellaista valoa. Sillä heikoimmallakin +meistä on lahja, joka, vaikka se olisi näennäisesti kuinkakin mitätön, +on hänelle kuitenkin ominainen, ja joka oikein käytettynä on ainaisesti +oleva sukukunnallekin arvokas. + +3. Kaikista saavutettavissa olevista vapauksista on sinun todellakin +ennen kaikkea tavoitteleminen hyödyksi olemista. Olisi parempi, että +lakkaisit puhumasta riippumattomuudesta; sillä et ole riippuvainen +ainoastaan jokaisesta ympärilläsi asuvien, sinulle tuntemattomien +ihmisten teosta, vaan jokaisesta olemassa olleesta jo tuhansia vuosia +tomuna olleiden teosta. Samoin on tulevien vuosisatojenkin meno +riippuvainen sinussa olevasta pienestä, katoovaisesta voimasta. Se on +sittenkin aina oleva kyllä pieni, katoovainen ja palkitsematon, vaikka +kuinkakin hyvin sitä käyttäisit. Ymmärrä minua oikein! Hyve ei ole +sen tekemistä, mikä heti palkitaan, taikka sinulle, itsestään +hyveelliselle, palkitaan. Tapahtukoon se sitten eli ei, joskus tulee se +kuitenkin palkituksi; mutta hyveen elinehto on juuri se, että oma +tekonsa on sen palkkana ja pikemmin toivoo palkan tulevan toisille, +aivan samoin kuin pahekin tyytyy omaan tekoonsa ja toivoo, että kosto +lankeisi toisille. + +4. Kuinka paljon tuskaa säästyisikään tuhansilta ihmisiltä, jos he +kerrankin avomielisesti ja nöyrästi käsittäisivät tämän suuren +totuuden, tämän lain: -- että jos jonkun suuren työn yleensä voi tehdä, +voi sen tehdä _helposti_; jos se on tehtävä, on maailmassa kenties vain +_yksi_ ihminen, joka sen voi tehdä; mutta _hän_ voi sen tehdä ilman +minkäänlaista ponnistusta -- s.t.s. ettei hänellä ole siitä enemmän +vaivaa, kuin tavallisilla ihmisillä tavallisia töitä toimittaessaan, +vieläpä on hänellä siitä vähemmänkin vaivaa. Ja mikä totuus ilmeneekään +selvemmin kaikissa inhimillisissä ilmiöissä, kuin juuri tämä ja eikö +kaikissa suurissa teoissa ole huomattavissa onnekkaan, vaivattoman työn +selviä merkkiä. Osoittavathan ne meille selvästi -- ei että "tämä on +vaatinut paljon vaivaa, vaan että tässä on ollut vaikuttamassa suuri +voima!"... + +Älä kuitenkaan käsitä minua väärin luulemalla, että tähän suureen +totuuteen sisältyisi tuo nuorille ihmisille mieluinen luulo, ettei +heidän muka tarvitse tehdä työtä, jos heillä vaan on neroa. Asianlaita +on päinvastoin niin, että nerokas ihminen on aina työhön halukkaampi, +kuin muut ihmiset, ja työssään saa hän aikaan niin paljon parempaa, ja +on hän niin vähän tietoinen itsessään asuvasta jumaluudesta, että hän +aikaansaamansa pitää työn ansiona ja niille, jotka häneltä kysyvät, +miten hän on tullut siksi, mikä hän on, vastaa hän: "Jos minä jotakin +_olen_, mitä suuresti epäilen, niin on minut sellaiseksi tehnyt työ." +Näin tapasi Newton puhua ja sama lie luullakseni ylimalkaan suurten +aatemiestenkin ajatus. Nerokkuuden taiteessa on tavallisesti oleminen +itsetietoisempi, mutta muillakin aloilla osoittautuu se voimiensa +keskittämisessä ja hallitsemisessa kestävällä, tasaisella, +hyvätarkoituksellisella, onnellisella ja uskollisella työllä, +samoinkuin sen suorittamisen suuren suurella ja jakamattomalla +helppoudellakin. Oikeastaan ei liikuta ketään, onko hän nerokas eli ei: +työtä on hänen tekeminen, oli hän sitten minkälainen tahansa; mutta +levollisesti ja kestävästi; ja semmoisen työn luonnollinen ja pakoton +tulos on aina juuri se, mitä Jumala häneltä vaatii ja samalla hänen +parastansa. Eivät mitkään sieluntuskat eivätkä sydämen surut saata +häntä mitään sen parempaa aikaan saamaan. Jos hän on suuri henki, on +hän toimittava suuria tekoja, jos hän on tavallinen ihminen, saa hän +aikaan jokapäiväisiä tekoja; mutta jos teot tehdään levollisesti, ovat +ne aina olevat hyviä ja todellisia, jos ne taas tehdään hätäisesti ja +kunnianhimoisesti, ovat ne aina vääriä, turhia ja ylenkatsottavia. + +5. Huolettoman elämän viettäminen toisten luotujen veren kustannuksella +soveltuu hyttysille ja merianemoneille, mutta ei ihmisille. Eivät +päivät eikä elämä voi sen kautta pyhittyä ja jalostua, että vietetään +ne työttöminä. Paras rukous päivän alussa on, ettemme sen hetkiä +turhaan kuluttaisi; paras ruokarukous on tieto, että olemme +päivällisemme rehellisesti ansainneet. + +6. Työ on taistelu, jonka ihminen vastustajan kanssa suorittaa; -- +sanaan "elämä" sisältyvät hänen järkensä, sielunsa ja ruumiilliset +voimansa taittelemassa kysymyksien, vaikeuksien, koettelemuksien tai +aineellisten voimien kanssa. Työ on suurempi- tai vähempiarvoinen aina +sen mukaan, onko siinä enemmän tai vähemmän elon ainesta; -- ja hyvin +tehdyssä työssä, olkoon se minkälaatuinen tahansa, on aina niin paljon +järkeä ja tunnetta, kuin tarvitaan ruumiillisen voiman eheään, +sopusointuiseen säännöstelyyn. Jos on puhe työn siveellisestä ja +aineellisesta arvosta, on sillä aina tarkoitettava jonkun määrätyn +arvoista tai laatuista työtä, aivan samoin kuin puhumme määrätystä +kullan tai hopean hienopitoisuudesta. Huonoa, s.t.s. itsekästä, +kokematonta ja järjetöntä työtä ei voi arvostella, se on epäiltävällä +tavalla sekoitetun kullan tai murenevan raudan kaltainen. + +7. Inhimillinen työ on tehtävä kunnollisesti ja perusteellisesti, koska +me nyt olemme ihmisiä; -- jos me joskus toivomme tulevamme enkeleiksi, +taikka jos me kerran olemme olleet tyhjäntoimittajia, ei sillä ole +mitään käytännöllistä merkitystä. Nyt _olemme_ kuitenkin inhimillisiä +olentoja ja meidän on vastuullamme tekeminen työtä _inhimillisesti_, +s.t.s. lempeästi, rehellisesti ja vakavasti. Päätös tehdä työmme hyvin +on kaiken uskonnon ainoa terveellinen perusta ja yksinomaan tämän +päätöksemme sekä sen mukaan, mitä olemme tehneet, eikä uskomme mukaan, +on Kristus meitä ylösnousemisessa tuomitseva, kuten hän selvin sanoin +on sanonutkin (joskaan ei kukaan tätä usko). + +8. Ei kukaan meistä ole niin hyvä rakennusmestari, että hän +tottumuksesta tekisi ala-arvoista työtä, ja kuitenkaan minun +tuntemistani, viime aikoina perustetuista rakennuksista ei ole +ainoatakaan, jossa ei olisi kyllin silmiinpistävä se seikka, ettei +arkkitehti eikä urakoitsija ole panneet parastansa. Tämä on +nykyaikaisen työn erikoinen tunnusmerkki. Melkein kaikki entisinä +aikoina tehty työ oli kovaa. Olipa se sitten lasten tai barbaarien tai +talonpoikien työtä; aina oli se kuitenkin heidän parastansa. Nykyajan +työssä ilmenee aina palkan kieroileminen, sen keskeyttäminen, milloin +ja missä vaan sopii, sekä veltto itseensä tyytyminen, mutta ei koskaan +voimaimme oikeaa ponnistamista. Älkäämme koskaan tehkö tällaista työtä! +Koettakaamme voittaa kaikkinainen sen suuntainen kiusaus; älkäämme +vapaehtoisesi itseämme alentako sitten taas kykenemättömyyttämme +napistaksemme ja surraksemme; tunnustakaamme köyhyytemme ja +karuisuutemme, mutta älkäämme pettäkö itseämme. Ei olekaan kysymys, +kuinka _paljon_ meidän on tekeminen, vaan _miten_ se tulee tehdä; ei +ole puhe siitä, teemmekö enemmän, vaan teemmekö paremmin. + +9. Missä toimitetussa työssä on sterlingin verta arvoa, johtuu tämä +siitä sterlingin vertaisesta arvosta, minkä tämän työn tekijä on +sielustansa siihen pannut, olkoonpa tämän sitten vaikka kuinkakin +turmellut ja häväissyt syntinen tila, joka meitä usein sentähden +enemmän hämmästyttää ja kummastuttaa, kuin kaikki, mitä omasta +sydämestämme löydämme, sillä se on osa persoonallisuutta, joka on meitä +suurempi ja jonka pimeyttä me voimme yhtä vähän arvostella kuin seurata +sitä valkeudessa. + +10. Työntekijän mieltymys ja mietteet olkoot meille suurempiarvoiset +kuin hänen työnsä! Hänen työnsä ei voi olla muuta kuin epätäydellistä, +mutta aatteensa ja mieltymyksensä saattavat olla todellisia ja syviä. + +11. Ei voi arvostella työtä kukaan, joka ei itse ole uuttera; sillä hän +ei tiedä, kuinka paljo vaivaa se on vaatinut, eikä hän voi arvostella +todellista intohimoa, itse intohimoja omistamatta, taikka arvostella +lempeyttä, olematta itse lempeä. Vienoimpiakin luonteen vikoja ja +heikkouksia voi vain se arvostella, joka itse on samallaisien vikojen +kanssa kamppailut. + +12. _On fyysillisesti mahdotonta olla olemassa tosi uskonnollista +tietoa tai puhdasta siveellisyyttä yhdessäkään kansanluokassa, joka ei +käsin leipäänsä ansaitse_. + +13. Luulen, että ylempien luokkien kestävästä, olkoonpa se vaikka +kuinka kömpelöstä yrityksestä tahansa, hakea ruumiillista ponnistusta +jostakin hyödyllisestä toiminnasta -- sen sijaan että nyt etsivät sitä +ehdottomasti huveista -- olisi äärettömän suuri voitto terveydelle ja +onnelle. Olisi varmaankin paljo parempi, että gentlemanni itse +niittäisi omia peltojaan, sen sijaan että ratsastelee toisten ihmisten +peltojen poikki. + +14. Ei ole koskaan yksikään ihminen toimittanut sellaista suuremmoista +työtä, jossa ei olisi pääasiallisena henkisenä voimana vaikuttanut +vaisto taikka jonka järjestely ja suunnitelma olisi säännöillä ollut +määrätty tai järjen käsittämä. Senpätähden mekaaninen toiminta +hävittääkin taiteen tarmoa ja samalla uskonnollista tunnetta. + +Vihdoinkin ovat kaikki kansat huomaavat sen, minkä ne, jotka voimalla +ja hengellä johtaen ovat heidän edeltäjänsä olleet, jo aikoja sitten +ovat havainneet: että nimittäin meidän sukukuntamme voima ja hyve alkaa +oman alhaisen luontomme tuntemisella ja alistumalla korkeimman olennon +lakien alaiseksi. "Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää sinun +jälleen tuleman" on ensimmäinen meitä itseämme koskeva totuus, mikä +meidän on opittava. Ensimmäinen velvollisuutemme on viljellä maata, +josta olemme tulleet: tähän työhön ja yhteyteen luontokappaleiden +kanssa, johon yhteyteen se meidät johtaa, perustuvat korkeimman kykymme +ja korkeimman onnemme ehdot: ilman tätä työtä on ihmisen mahdoton +saavuttaa järkeä, taidetta ja rauhaa. + +Mutta tätä työtä tehden -- kuten se ylevän nöyränä tyytyy ruumiilliseen +kuolemaan, jossa olemme alhaisempien luotujen kaltaiset ja päivästä +päivään jalolla innolla sytyttää henkisen elämän, mikä tekee meidät +alhaisempia luotuja etevämmiksi -- voimme saavuttaa viisautta, rauhaa, +epäitsekästä toivoa ja rakkautta sekä maan päällä että taivaassa, ja +silloin meidän elämämme on todellakin vain hiukan vähäarvoisempi kuin +enkelien. + +15. Älkää kerrassaan milloinkaan antako tavaksi tulleen puheenparren +"eroitusta tekemättömästä hyväntekeväisyydestä" pettää itseänne. Meidän +ei ole käsketty ravitsemaan nälkäistä, joka on sen ansainnut, taikka +ahkeraa nälkäistä tai miellyttävää taikka hyväntahtoista nälkäistä, +vaan meidän on yksinkertaisesti ravitseminen yleensä nälkäisiä. On +ehdottomasti totta, että joka ei tahdo työtä tehdä, hänen ei pidä +syömänkään; muistakaa se, ja joka kerta, kun istutte päivällispöytään, +sanokaa juhlallisesti, ennenkuin luette ruokarukouksenne: "Kuinka +paljon työtä olen tänään tehnyt päivällisestäni?" + +16. Maailmassa on kahdellaisia kalliita asioita: sellaisia, joita +Jumala antaa meille ilmaiseksi, auringon paiste, ilma ja elämä (sekä +ajallinen että ijankaikkinen elämä), ja sitten ne toiseksi +kallisarvoiset asiat, jotka Hän meille antaa määrätystä maksusta; +_näitä_, maallista viiniä ja maitoa voi vaan määrätyllä rahalla ostaa, +eikä voi niitä koskaan saada halvemmalla. Ei petkuttamalla eikä +tinkimällä voi puolesta hinnasta saada niin mitään luonnon taloudesta. +Jos haluamme olla vankkoja -- niin tehkäämme työtä! Jos taas tahdomme +olla nälkäisiä, niin paastotkaamme! + +Jos taas onnellisia, niin olkaamme lempeitä! -- Jos tahdomme olla +viisaita -- havaitkaamme ja ajatelkaamme! Vaikka voisimme tunnissa +matkata sata peninkulmaa, minuutissa saada aikaan tuhat kyynärää, ei se +kumminkaan tee meitä vähääkään voimakkaammiksi eikä onnellisemmiksi +eikä viisaammiksi. Maailmassa on aina ollut enemmän nähtävää, kuin +ihmiset ovat saattaneet huomata, vaikka he olisivat kävelleet kuinkakin +hitaasti. Nopeammin käyden eivät he sitä sen paremmin näe. Vihdoinkin +he ovat pian huomaavat, että heidän suuret (omasta mielestään) tilaa ja +aikaa voittavat keksintönsä eivät todellisuudessa mitään voitakaan; +sillä paikka ja aika ovat itsessään voittamattomat, eikä niitä +sitäpaitsi pidä millään tavalla voittaakaan, vaan _käyttää_. Hullu +tahtoo paikkaa ja aikaa aina lyhentää; viisas haluaa ne ensin voittaa +ja sitten elähyttää. Jos tahdot niitä oikein käsittää, niin on rautatie +vain keino saattaa maailmaa pienemmäksi, ja mitä siihen tulee, että nyt +kykenemme puhumaan paikasta toiseen, niin onhan se kyllä hyvä ja +hauskaa; mutta ajattelehan, ettei sinulla olisikaan niin mitään +sanottavaa! Vihdoinkin olemme pakotetut myöntämään, mitä meidän jo +aikoja sitten olisi pitänyt käsittää, että todellisesti kalliit ovat +ajatus ja näkeminen eikä kulkeminen ja käyminen. Pyssynluotia ei +ensinkään hyödytä se, että se saapuu pian perille, eikä ihmiselle ole +haitaksi käydä hitaasti, jos hän todellisesti on ihminen. Sillä hänen +kunniansa on olemisessa eikä suinkaan kävelemisessä. + +"Niin, mutta rautatiet ja sähkölennätinhän ovat niin hyödyllisiä +levitettäissä tietoa villeille." Kyllä, jos teillä on heille jotain +annettavaa. Jollette tiedä muusta kuin rautateistä ettekä voi antaa +muuta kuin vesihöyryä ja ruutia -- niin mitä hyötyä siitä on? Vaan jos +teillä on jotakin muuta annettavaa, niin on rautatie vain siitä syystä +hyödyksi, että se on välikappaleena sen levittämiseen, mutta herää +kysymys -- mitä se muu sitten on? Onko se uskontoa? Luulen että jos +sitä todellakin olisimme tahtoneet levittää, olisimme voineet sen +vähemmässäkin kuin 1800 vuodessa tehdä ilman höyryäkin. Minun +tietääkseni on uskonnollista opetusta enimmin annettu jalan käyden, +eikä sitä voi juuri nopeammin levittääkään muulla tavalla kuin hitaasti +käyden. Onko se tiedettä? Mutta mitä tiedettä -- liikkumisen, ravinnon +tai lääkkeen? Hyvä! Kun sinä olet vaatettanut villin, ruokkinut +nisuleivällä ja opettanut hänen vetämään jäsenensä sijoilleen -- mitä +sitten? Syvenny tähän kysymykseen. Kuvittele mielessäsi, että joka este +on voitettu; tee villi osalliseksi kulttuurin joka kehityksestä yhä +suuremmassa määrässä; otaksu, että olet pistänyt indiaanin ahtaihin +kenkiin, olet opettanut kiinalaisen tekemään wedgwoodposliinia ja +maalaamaan sitä kuluvilla väreillä, että olet saanut vakuutetuiksi +kaikki hindunaiset siitä, että on paljo hurskaampaa ärsyttää +puolisoitansa koko heidän elämänsä ajan, kuin poltattaa itsensä heidän +hautajaisissaan. Vihdoinkin, kun ajattelemme askel askeleelta +eteenpäin, havaitsemme, että kaikki tosionnellisuus ja arvokkaisuus +ovat meitä lähellä ja kuitenkaan emme niistä välitä, ja että niinkauvan +kuin emme ole oppineet olemaan onnellisia ja jaloja, ei meillä ole +indiaaneillekaan paljon sanottavaa. Kilpajuoksut ja metsästys, yöllinen +seuraelämä, kallis ja väsyttävä musiikki, kallis ja haitallinen puku, +harmillinen kilpaileminen asemasta, vallasta, rikkaudesta, eli joukon +suosiosta, kaikki tämä loppumaton tarkoitukseton puuha, tämä tyhjän +toimittaminen ilman lepoa, ovat meidän keskuudessamme nautintoja, joita +meidän ei luullakseni tarvitsisi pyrkiä muille jakamaan. Kaikki +todellinen ja terve ilo, joka on ihmisen saavutettavissa, on +pääasiallisesti mahdollinen rauhassa saavuttaa. Ja oli semmoista iloa +jo silloin, kun ihminen ensin mullasta luotiin, aivan samoin kuin +nytkin. Nähdä viljan kasvavan ja kukkasten silmikoituvan, saada +kyntäessä ja lapioidessa syvään huoahtaa, lukea, ajatella, rakastaa, +toivoa, rukoilla -- tämä kaikki tekee ihmiset onnellisiksi; se on +heille aina mahdollista; eivätkä he koskaan voi sen enempää tehdäkään. +Maailman onni tai onnettomuus perustuu siihen, että nämä muutamat asiat +huomaamme ja muillekin opetamme -- mutta ei millään tavalla rautaan tai +lasiin tai sähköön tai höyryyn. + +17. Elämän ilot ovat kaikki teitä varten. Jumala on ihmisen luonut sitä +varten, että hän käyttämällä näköänsä, järkeänsä ja jäseniänsä löytäisi +iloa. Ihminen epäviisaudessaan koettaa aina elää näkemättä mitään, +ajattelematta mitään ja tekemättä mitään, ja tulee sillä tavalla ei +ainoastaan hirviöksi, vaan vieläpä onnettomimmaksikin kaikista +hirviöistä. Kaikki laiskuus ja himot, joita hän keksii, saattavat hänet +vaan vielä suurempaan kurjuuteen. Jos joku ihminen nyt juuri kävelisi +Parisin kaduilla havaintoja tekemässä -- kaduilla tuon kaupungin, jossa +joka keksintö, jota tiede, järki ja rikkaus vain pystyvät keksimään, +tuottaa tyhjäntoimittajien huveille vain kiihoketta ja vaihtelua, niin +ei hän näkisi ainoitakaan rauhallisia ja onnellisia kasvoja, +lukuunottamatta sellaisia alhaisesta, kovin raskasta työtä tekevästä +kansaluokasta. Joka ilo, mikä saavutetaan Jumalan tahdon vastaisella +tavalla, halvalla, varastamalla ja äkisti, sen sijaan että se Hänen +määräyksensä mukaan olisi rehellisesti ja hitaasti ansaittava, muuttuu +myrkylliseksi taakaksi ja pysyy, ilon haihduttua, painona ja päivästä +päivään kasvaa sen rautapaidan kuolettava tuli. Vihan, taistelun, +irstaisuuden, turhanpäiväisen tiedon ja alhaisen ylellisyyden ilot ne +kaikki muuttuvat hitaiksi tuskiksi. Puhtaasta ilosta ei ihmiselle jää +mitään. Eikä hänelle ole mahdollista mikään muu, kuin rehellinen +rakkaus kanssaihmiseen, lakien tunto ja Jumalan ihanuus, ynnä sen +lisäksi jokapäiväinen Jumalan hänelle antamien ruumiin ja sielun +taipumusten käyttäminen. + +18. Vaikka kuuluukin korkeimpien luontojen ylevyyteen omaksua heille +määrätyt muutokset, ne osittain ymmärtää ja valmistautua niitä varten +ja vieläpä niiden tulosta, jos ne, kuten tavallisesti ennen määrätyt +muutoksetkin, johtavat korkeampaan tilaan, iloitakin, niin perustuu +kuitenkin jokaisen ihmisen voima siihen, että se nykyaikana tyytyy +kotitaloonsa ja vain sillä tavalla koettaa lähentää toivomaansa +muutosta, että hän täyttää nykyisen tilansa velvollisuudet pienimpään +asti. + +19. Sinä olet luotu nautintoa varten. Ja elämä on täysi seikkoja, +joista olet nauttiva, ellet ole liian ylpeä niistä iloitsemaan etkä +liian ahne olemaan välittämättä jostakin, mikä sinulle tuottaa +ainoastaan iloa. Ajattelepas, että kauniimmat kappaleet maailmassa +tuottavat kaikkein vähin hyötyä; esim. riikinkukot ja liljat; minä +ainakin luulen, että tämä kädessäni pitämä sulka kirjoittaa paremmin +kuin riikinkukon sulka; ja Veveyn talonpojat, joiden pellot keväällä +ovat liljoista valkoiset, kuin ikuisen lumen peittämä vuori, sanoivat +minulle, ettei heidän heinänsä niiden vuoksi tulisi paremmiksi. + +20. Missään muissa voimissa, paitsi ihmisen henkisissä, ei voi tulla +kysymykseen, mikä elämä on ja mikä ei. Elintunne, olkoon se sitten +vegetabiilinen tai animaalinen, voi joutua niin suureen heikkouteen, +että sen olemassaolo käy epäilyttäväksi; mutta jos se yleensä on +huomattavissa, niin on se selvästikin semmoisenaan havaittava. Ei +mitään jäljentämistä tai uskottamista voi erehdyksestäkään pitää +oikeana elämänä; ei mikään mekanismi tai galvanismi saata sen sijaa +anastaa; ei mikään yhdennäköisyys ole niin silmiinpistävä, että se +voisi arvostelua erehdyttää. + +Usein kyllä sattuu olemaan yhdennäköisyyttä, jota ihmisen mielikuvitus +mielellään suurentaa, kadottamatta kuitenkaan näkyvistä hetkeksikään +elottomien asioiden oikeata luonnetta, mikä niitä elähyttää; se +päinvastoin iloitsee omasta äärettömästä elämästään, joka pilville +antaa värityksen, ilahuttaa laineet ja antaa kallioille kaikunsa. + +Mutta niin pian kun olemme ihmisvoimien kanssa tekemisissä, huomaamme +heti, että edessämme on kaksinaisolento. Hänen olemuksensa suurempi osa +näyttää olevan epä-alkuperäistä toisintoa; se on ihmiselle vaaraksi, +ellei hän siitä vapaudu ja kiellä sitä. Hänellä on siis oikea ja väärä +usko, (jota tavallisesti sanotaan kait eläväksi ja kuolleeksi, +teeskennellyksi ja teeskentelemättömäksi). Hänellä on todellinen ja +väärä toivo, todellinen ja väärä rakkaus, ja lopullisesti todellinen ja +väärä elämä. Hänen todellinen elämänsä on, kuten alhaisilla +orgaanisilla olennoillakin, se riippumaton voima, minkä avulla hän +ulkonaiset asiat muodostaa ja hallitsee; omistamisen voima, joka kaiken +hänen ympärillänsä olevan muuttaa ravinnokseen tai keinokseen; joka +nöyrästi ja kuuliaisesti saattaa kuunnella ja seurata etevämmän järjen +johtoa, mutta ei koskaan luovu omasta ratkaisevan vaikutinperusteensa +auktoriteetista, tahdosta, joka tahto kykenee sekä tottelemaan että +vastustamaan. Hänen väärä elämänsä on todellisuudessa vaan +kuolemantila, kangistuminen, mutta se on sentään toimiva, vaikka ei +voisikaan sanoa sen elähyttävän eikä sitä ole aina helppo eroittaa +oikeasta elämästä. Se on tuo tottumuksen ja sattuman elämä, jossa useat +meistä viettävät ajastaan suurimman osan; se elämä, jossa teemme mitä +emme aijo, puhumme, mitä emme tarkoita ja hyväksymme, mitä emme +ymmärrä; se elämä, jonka tulee sortamaan ja muovailemaan ulkonaisten +seikkojen paino, sen sijaan että se omaksuisi ne; sen sijaan että +elähyttävän kasteen alaisena kasvaisi ja kukoistaisi, jäätyy se huuraan +ja suhteutuu oikeaan elämään niinkuin vesa puuhun -- se vieraiden +ajatuksien ja tottumuksien kiteytynyt yhteenkutistuminen, hauras, +vastahakoinen ja jäinen, joka ei voi taipua eikä kasvaa, mutta jonka +täytyy tulla murskatuksi ja sirpaleiksi lyödyksi, jos se on meille +esteeksi. Kaikki ihmiset ovat jossain määrin tälle jäähtymiselle +alttiit; kaikki ovat ikäänkuin painostavan aineen raskauttamat ja +niinkuin kuoren peittämät; mutta jos heissä on oikeata elämää, +puhkaisevat he tämän kuoren aina uudelleen suuremmoisin repäisemin, +kunnes ne, kuten koivussa tummat syyt, todistavat yksinomaan hänen +sisällisestä voimastaan. Kaikista parhaidenkin ihmisten ponnistuksista +huolimatta kuluu heidän olemuksestaan paljon unentapaisesti; he +liikkuvat, he pelaavat osansa tyydyttävästi kanssauneksijoidensa +mielestä, mutta he eivät ole selvästi tietoisia siitä, mitä heidän +ympärillään tai heissä itsessään on, ja ovat toisia kohtaan sokeita ja +toisia kohtaan vastaanottamattomia. + +21. Kokemattomalle on sanoin vaikea selittää, mimmoisen jumalallisen +leiman toimiva hurskaus ja rakkaus lyö kovimpiinkin ja koleimpiin +kasvoihin, ja miten heijastavalla valolla se ne ympäröi, sekä +minkälaisen varjon niiden katoaminen heittää suloisimmillekin +kasvoille. Ei ole hyvettä, jonka harjoittaminen ei kasvonpiirteille +heti antaisi uutta kauneutta. + +22. Puhuinpa kuninkaista tai syvistä riveistä, niin on vankka +vakuutukseni se, että ihmisen luonto on jotakin jaloa ja kaunista eikä +mitään epäpuhdasta ja alhaista. Ihmisten syntiä pidän sairautena, enkä +heidän luontonaan, siis vältettävissä olevana vähämielisyytenä, eikä +välttämättömyytenä, johon yksinkertaisesti on alistuminen. Jopa asiain +pahimmillakin ollessa sittenkin ihailen ihmisen luonnon saavutettavissa +olevaa ylevyyttä. Pidän ihmisen luonnon jalona ja huomaan sen vielä +jalommaksi kuin ajattelinkaan. Sitä vastoin ne, jotka pitävät sen +alhaisena, huomaavat sen vielä alhaisemmaksi, kuin odottivatkaan: sillä +se on rajaton, kykenevä rajattomasti kohoamaan ja rajattomasti +lankeemaan, mutta sen sisäinen olemus -- ja pysy kansani lujana uskossa +-- se se on ylevyyttä eikä turmiota. + +23. Sielumme joka kyky ja pyrkimys on altis heille ominaiselle +turmelustavalle: ja ihmisessä tai hänen ympäristössään koittaa pahan +mahti tai tila yhtenään vetää hänen sielunsa ihanuutta sekä jokaista +sen elämän voimaa alas äärimmäiseen, hänelle mahdollisen turmion +asteeseen. Mitä kauniimmat nämät ovat, sitä kauheampi on heidän +turmeltumistaan kostava kuolema. + +24. Aina sanotaan ihmisen olevan luonnostaan sydämmettömän. Älä usko +sitä! Ihmisen luonto on lempeä ja ylevä; mutta se on ahdas ja sokea +sekä saattaa vaikeasti käsittää, mitä se ei juuri näe ja tunne. Ihmiset +heti huolehtisivat yhtähyvin toisista kuin itsestäänkin, jos he vain +voisivat syventyä toinen toistensa elämään, jos lapsi putoo veteen +tylymmänkin miehen nähden, niin tämä tavallisesti oman elämänsäkin +uhalla tekee kaiken voitavansa lasta pelastaakseen ja koko kaupunki on +tuon pienen elämän pelastuksesta riemuitseva. Anna saman miehen nähdä +satojen lasten kuolevan kuumeesen jonkun terveydellisen määräyksen +puutteessa, jonka määräyksen toimeenpantavaksi saamiseen hänen olisi +itseänsä vaivattava, niin hän ei ole ponnistava voimiansa sen hyväksi; +mutta jos hän sen tekisi, niin koko kaupunki sitä luultavasti +vastustaisi. Useiden ansiokkaiden naistenkin elämä kuluu pikkumaisten +huolten pitkässä jaksossa, heidän ahtaan piirinsä pienen pienten +harrastuksien ja muutamien ilojen jälkipoiminnassa, sillä heitä ei ole +opetettu tämän ahtaan piirinsä ulkopuolelle silmäämään, ja havaitsemaan +jotakin siitä mahtavasta maailmasta, missä heidän elämänsä kuihtuu, +kuten kitkerän ruohon korret hedelmättömällä pellolla. + +25. Jalostava eroitus kahden ihmisen välillä -- kahden eläimen välillä +-- on juuri siinä, että toinen niistä tuntee enemmän kuin toinen. Jos +olisimme sieniä, emme ehkä kykenisikään tuntemaan; jos olisimme +onkilieroja ja siten joka hetki vaarassa tulla lapiolla kahtia +leikatuksi, niin ehkä ei meitä liikanainen tunne hyödyttäisikään. Mutta +kun olemme ihmisiä niin on se hyväksi meille. Niin, me olemme vaan sen +verran inhimillisiä, kuin tunnemme ja kunniamme tarkasti suhteutuu +intohimojemme voimaan. + +26. Tyly käsi ja kuollut sydän sekä sairaloinen tottumus ja paatunut +omatunto tekevät ihmiset alhaismielisiksi. He ovat siinä määrin +ainaisesti halpamielisiä, kuin ovat osanottoon kykenemättömiä -- kaiken +sen nopeaan käsittämiseen, jota me käyttäen tavaksi tullutta, mutta +kuitenkin tarkkaa sanaa "tunne" tai hienotunteisuus, kutsumme ruumiin +ja sielun tunneaistiksi; se on sitä hienotunteisuutta, jota muihin +kasveihin nähden on ennenkaikkea mimosalla ja toisten luotujen suhteen +etupäässä puhtaalla naisella; -- sitä tuntemisen hienoutta ja +runsautta, joka on järkeä ylevämpi ja itse järkeäkin johtaa ja +pyhittää. Järki vain voi määrätä, mikä on totta; -- mutta tämä Jumalan +meille antama voima se yksin voi _käsittää_ hänen tekojensa ihanuutta. + +27. Meidän kaikkien suuri tunteettomuus on elämän ensimmäinen +salaisuus; se on kaiken käsittämyksen ja hyveen esteenä. Emme saata +sitä kyllin ihmetellä. Ei ole käsitettävissä, että elämän puuhilta ja +huveilta puuttuu vaikutusperuste; mutta -- että se puuttuu itse +elämältä, ettemme kysy, mihin se johtaa emmekä estä sen ainaiseksi +meiltä poisottamista, se se todellakin on salaisuus. + +28. "Voimakkaan sydämen ja ylevän hengen" omistaminen -- "ylevänä" +oleminen s.t.s. olla todellakin suuri elämässä; kasvaa siinä, +tarkoittaa "edistymistä elämässä" -- elämässä itsessään eikä sen +komeudessa. Muistatko sinä vielä sitä vanhaa skytiläistä tapaa perheen +pään kuollessa; miten hänet puettiin parhaimpiin vaatteisinsa, +asetettiin vaunuun istumaan ja vietiin hänet siten hänen ystäviensä +koteihin, kuinka hänet pantiin istumaan pöytänsä kunniapaikalle ja +vietettiin juhla-ateriaa hänen läsnäollessaan? Otaksu, että sinullekin +yksinkertaisin sanoin tarjottaisiin, kuten sinulle _onkin_ kauheiden +tositapahtumien kautta tarjottu, tämä skytiläinen kunnia vähitellen +saavutettavaksesi, olettaessasi olevasi vielä elävä. Kuvittele +mielessäsi tätä tarjousta: sinun täytyy kuolla hitaasti, veresi on +päivä päivältä tuleminen kylmemmäksi, lihasi on kangistuminen ja +sydämmesi on sykkivä lopulta vain kahden ruostuneen rautaisen läpän +tavoin. Elämäsi on sinulta häviävä ja vaipuva Cainan jäähän; mutta +päivä päivältä on ruumiisi tuleva loistokkaammin puetuksi ja asetettava +istumaan korkeampiin vaunuihin, ja on rinnassasi oleva aina enemmän +kunniamerkkejä, -- kruunujakin päässäsi, jos haluat. Ihmiset +kumartavat, katsoa tuijottavat ruumiisesi ja riemuitsevat äänekkäästi. +He parveilevat kadulla sen ympärillä, rakentavat sille palatseja ja +mässäävät yöt sen näkyvissä; niin paljon sielustasi on jäävä siihen, +että se tietää, mitä he tekevät, että se tuntee kultaisen vaatteen +painon olkapäällänsä ja kruunun reunan puristuksen pääkallossaan; -- ei +sen enempää. Ottaisitko tämän tarjouksen vastaan, jos kuoleman enkeli +sitä sinulle ehdottaisi. Luuletko alhaisimmankaan meistä siihen +suostuvan. Mutta käytännöllisesti todellisuudessa siihen kuitenkin +myönnymme, jokainen meistä suostuu jossain määrin. Useat suostuvat +siihen koko sen hirmuisuudessa. Kukin, joka toivoo elämässä +edistyvänsä, ottaa sen vastaan, tietämättä, mikä elämä on. Hän luulee, +että pääasia on, omistaa aina enemmän hevosia, yhä enemmän +palvelijoita, enemmän ja enemmän omaisuutta ja saada aina enemmän +yleistä kunniaa -- _eikä_ enemmän persoonallista sielua. Se vaan +elämässä edistyy, jonka sydän tulee lempeämmäksi, veri lämpimämmäksi, +järki terävämmäksi sekä se jonka henki omaksuu elävän rauhan. Ihmiset, +jotka tällaisen elämän omistavat, ovat maailman oikeat herrat ja +kuninkaat, -- he ja yksinomaan he. + +29. Niinkuin todellinen tietäminen on kuriin totutettu ja koeteltu -- +eikä sitä ole ensimmäinen heräävä ajatus -- samoin on oikea intohimokin +kuriin totutettu ja koeteltu, eikä suinkaan ensimmäinen esiintuleva +intohimo. Ensin ilmenevät nuo turhat, väärät ja uskottomat; jos annat +heille perää, niin he vievät sinut erehdyttävästi ja kauvas turhiin +pyrintöihin ja onttoon innostukseen, kunnes sinulle ei enää jää +lainkaan rehellistä pyrkimystä eikä todellista intohimoa. Ei asianlaita +ole sellainen, että joku ihmiselle mahdollinen tunne itsessään olisi +väärä; se on vaan väärä silloin, kun se ei ole järjestetty. Sen +jalous on sen voimassa ja oikeudessa; se on väärä, jos se on heikko +taikka ilmenee jonkin viheliäisen syyn aiheuttamana. Alhainen on +ihmetteleminen lapsen, joka näkee silmänkääntäjän heittelevän kultaisia +palloja; se on halpaa, jos haluat sen siten sanoa. Mutta luuletko, että +ihmetteleminen on epäjaloa taikka vähäisempi vaikutus, millä ihmissielu +on kutsuttu tarkastelemaan taivaan kultaisia palloja, kun sen maailman +kaikkeuden halki heittää käsi, joka ne on luonut? Alhainen on lapsen +uteliaisuus, joka kielletyn oven avaa, palvelijan uteliaisuus, joka +nuuskii herransa asioita; -- mutta jaloa on tiedonhalu joka vaaroja +pelkäämättä tutkii suuren virran lähteitä korven tuolla puolen ja +suurten maiden avaruutta meren takana; vielä ylevämpi on tiedonhalu, +joka tutkii elämänvirran lähteitä, taivaallisten maiden avaruuksia, -- +asioita, joita enkelit nähdä haluavat. Samoin on jännitys, millä +turhanpäiväisen kertomuksen kulkua ja kehitystä odotat, epäjaloa; mutta +luuletko, olevan eroitusta pienemmän tai suuremman jännityksen välillä +siinä, millä seuraat tai sinun ainakin _pitäisi_ seurata sitä, kuinka +kova onni ja sallimus kohtelevat kiusatun kansan elämää? Voi, se on +sitä tunteen ahtautta, itsekkäisyyttä ja pikkumaisuutta, jota meidän +tänäpäivänäkin on englantilaisissa surkuteltava; sen tunteen, jota +kulutetaan kukkaisvihkoihin ja puheisin, pitoihin ja aterioihin, +valetaisteluihin ja huvittaviin nukenleikkeihin, samalla kun voidaan +estämättä, kyyneleittä katsella, miten jaloja kansoja melkein +sukupuuttoon surmataan. + +Mainitsin tunteen "pikkumaisuudesta" ja "itsekkäisyydestä". Olisi +riittänyt puhua tunteen "puolueellisuudesta" ja "epärehellisyydestä". +Sillä ei missään eroa ylevä ihminen tavallisesta ja ylevä kansanluokka +(semmoisia on ollut) syvistä riveistä muussa kuin siinä, että +edellisten tunteet ovat luotettavat ja todelliset, oikean tutkimisen ja +puolueettoman ajattelemisen tulos. Syvät rivit voi puhumalla saada +vaikka mitä tekemään; sen tunteet saattavat ylimalkaan olla +jalomielisiä ja oikeita, ja ne ovatkin tavallisesti sellaiset; mutta +heillä ei ole niille vahvaa perustaa eikä kestävyyttä. Sinä voit heitä +mielesi mukaan pakoittaa vaikka minkälaisiin tunteisiin kutkuttamalla +heidän turhamielisyyttään; suurimmaksi osaksi ajattelevat he toisien +antamilla ajatuksilla ja mielipiteitä saavat he samoin kuin joku saa +nuhan. Eikä mikään aihe ole niin pieni, etteivät he riehuisi villinä, +kun tilaisuus siihen tarjoutuu, eikä mikään taas niin suuri, etteivät +sitä tunnin kuluessa unohtaisi, kun kohtaus on ohi. Ylevän ihmisen ja +ylevän kansan intohimot ovat oikeita, vakavia ja kestäviä. + +30. Mene pakoveden aikana loivalle merenrannalle, ota kämmenellesi +hiukan santaa ja eroita yksi santajyvänen toisista. Koeta sitten +kuvitella mielessäsi tämän yksinäisen jyvän suhdetta kaukaisen rannan +välkkyvän hietikon ja äärettömän etäisten maiden sannan paljouteen. +Tähtientutkija sanoo sinulle, että maailmasi on sellainen santajyvänen +verrattuna olemassa oleviin maailmoihin, mutta ettei hän voi huomata +niissä mitään asukkaita, ei mitään elon- tai hyvyydenmerkkiä. Kauhistus +ja sattumus, kylmyys ja tuli, hankaamisesta syntynyt valo, räjähtävien +taivaankappaleiden ja kiitävien meteoorien lohduton hävittäminen! Entäs +-- sinä, santajyvälläsi, mikä sinä olet? Itse pikku jyvänenkin on +suurimmaksi osaksi asumaton; se on kostean, vihreän vyön ympäröimä. +Siinä santajyväsessä -- raukat pikku matelijat -- elätte lyhyet +hetkenne, suurimmaksi osaksi taistelemalla keskenänne ravinnostanne, +taikka jos teillä sattumalta on rauhaa, rakentamalla likaisia pesiä, +joissa kuolette nälkään, keuhkotautiin, tai paheen tuottamiin tauteihin +tai epätoivoon. Siinä teidän kulttuurihistorianne, lyhyempi kuin +Bucklen ja todellisempi, jos tarkkaatte taivasta ja maata ilman +Jumalaa. + +Se on hirmuinen näkö ja sen lisäksi väärä. _Millä tavalla_ se on väärä, +sitä en tiedä enkä kysy. Mutta sen minä tiedän, että jos profeetta +silmiinne koskettaisi, niin näkisitte hetkessä kaikki nämä ikuiset +avaruudet taivaallisten sotajoukkojen täyttäminä, ja sen myöskin +tiedän, että jos tahtoisitte ihmissilmin ruveta näitä tähtiä +tarkastamaan ja oppimaan, mitä jalot ihmiset ovat niistä ajatelleet ja +ruveta niiden valossa pyhiä tarkoituksia palvelemaan, niin +saavuttaisitte paremman ilon ja paremmat tiedot, kuin silmänne ovat +koskaan nähneet. Meillä ei ole taivaan avaruuden tapahtumien kanssa +mitään tekemistä (taikka sen kanssa, mitä mahdollisesti kerran voi +tapahtua), meidän on vain ottaminen vaari siitä, mikä täällä ja nyt +tapahtuu. Tuolla tähdet nousevat! Oletko koskaan tarkannut niiden +järjestöä, kuullut niiden vanhoja nimiä, ajatellut niiden olleen +opettajina, "esilukijoina" noille muinaisajan viisaille yön aavassa +avaruudessa? Oletko koskaan muistanut itsellesi annettua lupausta, että +saatat olla heidän kaltaisensa, jos haluat? "_Opettajat paistavat kuin +taivaan valo ja ne, jotka monta opettavat vanhurskauteen, niinkuin +tähdet alati ja iankaikkisesti_." + +Siis opettajat. Älä ajattele, että sillä olisi tarkoitettu niitä, jotka +tietävät, kuinka suuri kuu on. Sillä tarkoitetaan, että sinä miehenä ja +vaimona tiedät tehtäväsi; että tunnet velvollisuutesi isääsi, lapsiasi, +naapuriasi ja kyläläisiäsi kohtaan. + +31. Onko olemassa vain _yksi_ tuomiopäivä? Jokainen päivämme on +sellainen; joka päivä on "dies irae" (vihan päivä), joka piirtää +vastustamattoman tuomion lännen tulihehkuun. Luuletko tämän tuomion +odottavan siksi, kunnes hautojen ovet avataan? Kotienne ovella se jo +odottaa, -- odottaa katujenne nurkissa; olemme keskellä tuomiota -- +hyönteiset, joita olemme jaloin tallanneet, ovat tuomarimme, -- hetket, +joita olemme harmitellen ja vihotellen viettäneet, ovat nekin +tuomarimme, -- ainekset, jotka meitä ravitsevat, tuomitsevat meidät +palvellessaan -- ja huvitukset, jotka meitä pettävät, tuomitsevat meitä +samalla kun ne meitä miellyttävät: tehkäämme elämämme tähden ihmisten +töitä, niinkauvan kuin ihmishahmossa olemme, jos tämä elämä _ei_ +todellakaan ole höyryn kaltaista _eikä_ haihdu. + +32. Otaksukaamme, että luotettava lääkäri sanoisi sinulle, että sinulla +on enää seitsemän päivää elettävänäsi. Ja olettakaamme, että sinun +kasvatuksesi laita on samoin kuin monen muun, ettet olisi koskaan +kuullut mitään tulevasta elämästä taikka et olisi kuulemaasi uskonut ja +täytyisi sinun sentähden tämän lähestyvän kuoleman välttämättömyyttä +kaikessa sen alastomuudessa katsoa silmästä silmään: et pelkäisi mitään +rangaistusta jostakin synnistä, jonka olisit ennen tehnyt taikka voisit +seuraavina päivinä tehdä, eikä sinulla samalla olisi mitään toivoa +menneen taikka vielä mahdollisen hyveen palkinnosta; et edes odottaisi, +että sinulle seitsemännen päivän kuluttua jäisi tietoa tekosi +seurauksista rakkaillesi, eikä tietoa jonkun jälelle jääneen +tunteistakaan sinua kohtaan: silloin olisi tapa, jolla vietät nuo +seitsemän päivää, luontosi tarkka siveyden mittapuu. + +Tiedän, että moni tässä tapauksessa eläisi ne heille myönnetyt päivät +aivan niinkuin heidän pitäisikin. He eivät laskisi menneisyytensä +virheitä eikä surisi niiden iloja; eivät tavoittelisi nykyisyyden +halpaa tavaraa; eivätkä turhaan valittaisi tulevaisuuden +salaperäisyyttä, mutta heti täyttäisivät he tosi toiminnalla, mitä +heille olisi vielä tällä ajalla mahdollista, järjestäisivät asioitaan +ja pitäisivät huolta tulevasta hyvinvoinnista ja -- siinä määrin kuin +he sen tiedonannon tai ilmoituksen kautta kykenisivät tekemään -- +lohdutuksesta niiden, joita he rakastavat ja joiden muistoon -- ei +omaksi hyväkseen -- he tahtoisivat jäädä. Missä määrin voisi joku +toinen taas inhimillisessä heikkoudessaan masentua ja jäädä jälelle +hävetessään menneisyyttään ja joutuessaan epätoivoon siitä, mitä ei +voinut loppupäivinänsä täyttää, taikka särjetyn rakkauden +sietämättömyydestä, kaikki se riippuu siitä määrästä millä hänen +luonteensa olisi hänen menneen elämänlaatunsa kautta masentunut eli +vahvistunut. Luulen kuitenkin, että olisi harvoja, jotka eivät +viettäisi näitä viimeisiä päiviä paremmin kuin edellisiä. + +Jos tarkoin tutkimme niiden elämää, jotka ovat ihmiskuntaa parhaiten +palvelleet, niin huomaamme, että paras, mikä tuli tehdyksi, tehtiin +näin; -- ja että kaikkien etevimpien henkien ja ylevimpien sielujen -- +isän oikeiden lasten, jonka isän edessä tuhat ajastaikaa on kuin _yksi_ +päivä -- vajavaiset seitsemänkymmentä vuotta ovat kuin seitsemän +päivää. Vaikka kuoleman varjo olisi heistä siirtynytkin epämääräiseen, +mutta kuitenkin läheiseen etäisyyteen, ei se heiltä koskaan kuitenkaan +poista sen välitöntä valvontaa. Jos heille onkin suotu muutamia +valonhetkiä enemmän tai vähemmän, niin he kuitenkin täydellisesti +käsittävät tietonsa ja työnsä äärettömän vajavaisuuden. Heidän lyhyen +palveluksensa turhuus vie heidät ihanaan epätoivoon ja kun he päänsä +levolle kallistavat eivätkä enää pidä ihmisen ääntä minäkään, jättävät +he vielä kunniansa toisten iloksi. + +Siten ovat parhaat toimet toimitetut ja siitä syystä surullisin +sydämin. Mutta suurin osa kaikkea hyvää työtä maailmassa tapahtuu joko +puhtaan häiritsemättömän velvollisuuden tunteen johdosta taikka on -- +ja se onkin vielä parempi -- sen iloinen ja avulias tekeminen, mikä +käsin on tehtävä siinä tiedossa, että mestari illalla antaa, mitä +tarvitsemme. + +33. Meillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, miten asiat lopullisesti +tulevat olemaan, vaan sen kanssa, miten niiden laita on nykyään. Ja ne +ovat usein perin huonoja. + +34. Ihmisen järjen ja itsetunnon, jos ne ovat vakavia, ilmestyksen +avulla aina saattaessa hänet kykeneväksi havaitsemaan, mikä oikein on, +ei hänen järkensä eikä itsetuntonsa eikä tunteensakaan koskaan kykene +(sillä se ei ole niiden tehtävä) päättämään, mikä hänelle on +mahdollista. Ei hän tunne omaa eikä toveriensa voimaa, eikä hän tunne +missä määrin hän voi omiin liittoutuneihinsa luottaa, eikä tunne +vastustusta, jota hän voi vihollisiltaan odottaa. Intohimo voi hänen +asiain arvostelunsa tehdä nurinkuriseksi, ja tietämättömyys voi niitä +rajoittaa; mutta se on hänen oma syynsä, jos ne vaikuttavat hänen +velvollisuuden ja oikeuden käsitykseensä. Mikäli olen tullut tuntemaan +monellaisen epäonnistumisen syitä, joihin kokeneiden miesten +ponnistukset ovat johtuneet, erittäinkin valtiollisella alalla, sikäli +minusta näyttää, kuin johtuisi se suurimmaksi osaksi yhdestä +hairahduksesta: nimittäin että epäilyttävien ja jossain määrin +selittämättömien suhteiden tutkiminen, kyky, sattumus, vastustaminen ja +epätäydellisyys on heistä tärkeämpi, kuin hyvän ja oikeuden +puolustamisen ratkaisu, vieläpä edellinen tämän kokonaan syrjäänkin +sysää. Eikä ole ihmeteltäväkään, että joskus voimamme liian +kylmäverinen arvioiminen meitä ehkä liiankin helposti sovittaa +riittämättömyytemme kanssa ja johtaa siihen vaaralliseen harhaluuloon, +että paras, mitä luulemme tarvittavan tehdä, on hyvä sellaisenaan, +tai toisin sanoen, että haittojen välttämättömyys tekee ne +vahingoittamattomiksi. + +35. Ei kukaan ole koskaan tietänyt eikä ole koskaan tietävä, mitä +seurauksia voi lopullisesti olla hänelle tai toisille hänen yhdestä +ainoasta toimitavastaan. Mutta jokainen voi tietää, ja suurin osa +meistä tietääkin, mikä teko on oikea ja mikä väärä. Samalla tavalla +voimme kaikki tietää, että hurskaudella on lopullisesti niin meille +kuin muillekin mahdollisimman hyvät seuraukset, vaikka emme voikaan +koskaan sanoa, _mikä_ on parasta tai _miten_ se mahdollisesti tapahtuu. + +36. Utoopinen (haaveiltu) on myös yksi niitä paholaisen lempisanoja. +Uskon, että maltillisuus ja myöntyväisyys, millä kaikki myönnämme, +ettei jonkin seikan pidä koskaan tuleman oikeaksi, syystä että se +kauvan on ollut nurinkurinen, on yksi niitä turmiollisimpia kurjuuden +ja rikosten lähteitä, jotka ovat maailman vaivana. Varo ainakin miestä, +joka koettaa sinua estää tekemästä hyvää siitä syystä, että +täydellisyys on "haaveiltua". Pyyhi se sana kokonaan pois +sanakirjastasi. Sinä et tarvitse sitä. Asiat ovat joko mahdollisia +taikka mahdottomia saada aikaan -- kumpaisestakin näistä molemmista +voit sillä määrällä ihmistietoa, kuin sinulla on, päättää. Jos asia on +mahdoton, niin ei sinun tarvitse siitä välittää; jos se taas on +mahdollinen, niin tavoittele sitä. On liiaksi haaveiltua toivoa saada +joskus poistaa kokonaan juoppous ja kurjuus Canongatista [osa +Edinburgin vanhan kaupungin pääkadusta]; mutta haaveilu ei kuulu +sinulle -- _vaan työ_. Toivo opettaa joka lasta tässä kuningaskunnassa +tuntemaan Jumalaa nuoruudestaan lähtien on haaveilevaa; mutta haaveilu +ei kuulu sinulle -- _vaan työ_. + +37. Uskon pettymyksen olevan joskus terveellisen lääkkeen ja me voimme +sitä seuraavassa yksinäisyydessä kuten Tiziankin mieluisassa +puolihämärässä nähdä asian värit paljon syvemmässä totuudessa kuin +häikäisevässä auringonvalossa. + +38. Jokaisella suurella miehellä on aina tukensa; sillä hänen kykyynsä +kuuluu ottaa aina kaikista asioista ja ihmisistä itselleen niissä +löytyvä hyvä. + +39. Ei ole olemassa todellista voimaa, muuta kuin auttamisen voima; +eikä todellista kunniaa muuta kuin pelastamisen kunnia. + +40. On tietenkin totta, että viho viimeinkin voittaa vain hyvä; +vääryyden versovat ohdakkeet lopullisesti tulessa räiskyvät: ja +kylvetystä hyvästä viljasta nousee jonakuna päivänä tuhansista yksi +jyvä -- ja jokainen saa siitä jyvästä henkisen ravintonsa; mutta suurin +osa etevistä opettajistamme Carlyle ja Emersonkin lukuunotettuina tätä +lohdutusta ilmoittaessaan rohkaisevat enemmän kuin onkaan hyödyllistä, +peltomme ollessa nisun sijasta täynnä lusteita ja ohran sijasta täynnä +aurankukkia. Minun mielestäni ei yksikään heistä ole kylliksi ilmi +tuonut pahan pakkaavaa mahtia ja tarttumista sekä hyvän helposti ja +kokonaan hävittämisen mahdollisuutta. Lääkkeeltä usein puuttuu +tehokkaisuutensa, myrkyltä ei koskaan, ja muistelemalla kuluneen +elämäni havaintoja, saatan totuuden mukaan sanoa, että olen tuhat +kertaa nähnyt kärsivällisyyden toivossaan pettyneen ja viisauden +tarkoitusperässään; mutta en ole koskaan nähnyt mielettömyyttä, joka ei +olisi tuottanut onnettomuuden hedelmiä, ja paheita, jotka eivät olisi +päättyneet kurjuuteen. + +41. Ei koskaan voi muutos hyvään tapahtua helposti eikä nopeasti; ei se +voi tapahtua äkkinäisen, säännönmukaisuutta vailla olevan ponnistuksen +kautta, ei huonojen ihmisten kautta, eikä hyvienkään ihmisten kautta +ilman suurta kärsimystä. Joka tapauksessa on suurien ratkaisujen +aikana paljon kärsiminen; kysymys on vain, tahdommeko saavuttaa +tarkoitusperämme (jos niitä koskaan saavutammekaan) kautta pakollisen +ja osaksi tarpeettoman kurjuuden sarjan, mikä on meille arvotonta +taikka tahdommeko heti saada tiedon kaikkein pahimmasta ja käydä sitä +vastustamaan sillä viisaalla ja selvällä rohkeudella, jossa kanssamme +on Jumala. + +42. Kuten on vaaraksi, jos heimo laajentaa herruutensa paljaasta +vallanhimosta, samoin on vielä suurempi vaara tarjona, jos se +kieltäytyy ryhtymästä voimainsa mukaiseen hyökkäyssotaan, milloin hän +vaan voi olla varma, että auktoriteettinsa voisi tuottaa apua. Älkää +viitsikö kuunnella viisastelevaa vastalausetta, että on mahdotonta +tietää, milloin apu on tarpeesen ja milloin ei. Pitäkää huolta, että +kansallinen omatuntonne on puhdas, niin kansalliset silmännekin pian +selkenevät. Ei yksikään mies, joka todellakin on valmis ottamaan jaloon +taisteluun osaa, ole koskaan kauvan epäröivä, kuka tai mikä seikka +hänen apuaan kaipaa. -- Sanon teille arkailematta ja avomielisesti, +että me englantilaiset olemme viimeisien kymmenen vuoden kuluessa +ritarillisen kansan nimemme menettäneet; missä ei meidän olisi pitänyt +taistella, siellä olemme kuitenkin voiton himosta taistelleet; missä +meidän ei olisi pitänyt jäädä osaa ottamattomiksi, siinä olemme pelosta +toimettomina katselleet. Sanon teille, että se sekaantumattomuuden +periaate, jommoisena sitä meillä nykyään saarnataan, on niin itsekäs +ja julma, kuin julmin valloittamiskiihko, ja eroittuu se tästä +yksinomaan siinä, ettei se ole ainoastaan sydämetön, vaan samalla +pelkurimainenkin. + +43. Avomieliset ihmiset voivat aina nähdä asioita _sellaisinaan_, +vaikka ei koskaan _täydellisesti_. Ei mikään inhimillinen kyky ole +koskaan nähnyt asian kokonaisuutta; mutta voimme siitä sitä enemmän +huomata, mitä kauvemmin sitä tarkkaamme. Joka-ainoa on huomaava siitä +erilaisen luonnonlaatunsa mukaan jotakin erilaista, mutta kaikki +erilaisuudet ovat siinä kuitenkin olemassa, jos vaan havainnon tekijän +luonne on rehellinen. Jokainen edistys havaitsemistarkkuudessamme +näyttää meille aina jotakin uutta; mutta se vanha, jonka ennen +havaitsimme, on siinä myöskin jälellä. Ei uusien havaintojen +vastustamana, vaan näiden kautta pehmeämpänä ja runsaampana käy se yhä +kauniimmaksi sopusoinnussaan niiden kanssa sekä tulee pysymään aina +enemmän ikuisen totuuden osana. + +44. Täydellinen hurskaus ei todellakaan ole helpommin saavutettavissa +kuin täydellinen totuuskaan; mutta oikeutta rakastava mies eroittuu +väärämielisestä oikeuden halunsa ja toivonsa kautta, kuten todellinen +mies väärämielisestä totuuden etsimisen ja toivon kautta. Ja vaikka +täydellinen oikeus onkin saavuttamaton, voivat kuitenkin saavuttaa niin +paljon oikeutta, kuin tarvitsevat käytännössä, kaikki ne, jotka sitä +tavoittelevat. + +45. Kaikki todellinen oikeus kostaa paheen, samoinkuin se hyveenkin +palkitsee. Mutta -- tämän kautta eroittuu se persoonallisesta kostosta +-- se kostaa tapahtuneen, ei kuitenkaan _meille_ tapahtuneen vääryyden. +Se on harkitun vihan ja harkitun kiitollisuuden kansallinen ilmaus. Se +ei tahdo peloittaa, eikä parantaakaan, mutta kostaa. Se on koston +mittaamaton taide, joka antaa kunnian sille, jolle se kuuluu, häpeän +sille, jolle häpeä kuuluu, ja iloa sille, joka sen on ansainnut, ja +tuskaa sille, joka tuskaa on ansainnut. Ei tahdo se kasvattaa; sillä +ihmisiä kasvattavat terveelliset totuttamukset, mutta eivät palkinnot +tai rangaistukset. Eikä se halua ehkäistäkään; sillä se hallitsee +mistään seurauksista huolimatta; vain oikeuden tähden harjoittaa +rehellinen kansa oikeutta ja tuomiota. + +46. Vapaus on petollisin kaikista harhakuvista. Järjen heikoinkin säde +saattaa meille varmuudella osoittaa, ettei ainoastaan sen +saavuttaminen, vaan sen olemassaolokin on mahdoton. Semmoista ei ole +maailman kaikkeudessa eikä tule koskaan olemaankaan. Ei sitä ole +tähdillä. Eikä ole sitä maallakaan. Ja meidät ihmiset se sokaisee ja +sen valo on meille vaan raskaaksi rangaistukseksi. + +47. Käyttäydymme epäkunnioittavasti Jumalaa kohtaan, jos poistamme +hänet ajatuksistamme emmekä vähäisissäkään aiheissa kysy Hänen +neuvoaan. Hän ei ole rajoitettu auktoriteetti, jota ei saisi pienillä +asioilla vaivata. Ei mikään asia ole niin pieni, ettemme kunnioittaisi +Jumalaa pyytämällä siihen Hänen johdatustaan, taikka taas loukkaisi +Häntä, omin päin sitä ohjaamalla. Ja niin todellinen kuin on jumaluus, +niin todellinen on sen ilmestyskin. Käytämme sitä aina suuremmalla +kunnioituksella, mitä enemmän totumme sitä käyttämään. On +ylimielisyyttä, jos joskus toimimme siitä välittämättä, ja todellisesti +sitä kunnioitamme, jos joka tilaisuudessa siitä vaarin otamme. Minua on +moitittu sen pyhien sanojen tutunomaisesta käyttämisestä. Mieleni on +paha, että olen siten loukannut. Haluni, että nämä sanat tulisivat joka +todistuksen perustaksi, joka teon koetinkiveksi, puolustaa minua. Ei +saata se kyllin usein olla huulillamme eikä kyllin syvällä +muistissamme, eikä kyllin noudatettuna elämässämme. Lumi, savu, +myrskytuuli täyttävät hänen sanansa. Ovatko tekomme ja ajatuksemme +näitä kevyemmät ja rajummat, että sen unohtaisimme? + +48. Jumalan lapset omistavat aina hänen korkeutensa pelokkaan ja nöyrän +siihen tarttumisen ja käsittämisen, tuon pyhän pelon loukata häntä, +jota pelkoa me kutsumme jumalanpeloksi, mutta ei se ole mitään +todellista, oikeata pelkoa, vaan heidän turvautumistaan Häneen, +niinkuin kallioonsa, linnaansa, Vapahtajaansa; täydellinen rakkaus +poistaa pelon, niin että on mahdotonta, niinkauvan kun sydämemme Häneen +oikein taipuu, että sydämessämme voisi olla maallista tai +ylenluonnollista pelkoa. Mitä peloittavammalta suuruutensa korkeus +näyttää, sitä vähemmän sen varjossa asuvat sitä pelkäävät. "Ketä minä +pelkäisin?" + +49. Puhdas kristillisyys antaa synnit vain sillä tavalla anteeksi, että +se lopettaa ne, mutta valekristillisyys sopimalla ja suostumalla +niihin. + +50. On olemassa paljon uskontoja, mutta vain yksi siveys. On +siveellisiä ja epäsiveellisiä uskontoja, mutta vain yksi siveys, joka +aina on ollut ja aina tulee olemaan, luonnonvaisto kaikkien +siveellisten ihmisten sydämissä, muuttumaton kuten sen ruumiillinen +muotokin, jota uskonto ei hallitse eikä vahvista, vaan jolle se +kuitenkin antaa sulaa toivoa ja jonka se ylen onnellisentaa. + +51. Vilpittömyytesi perusteena _älköön_ olko uskonto tai politiikka. +Päinvastoin on niin hyvin uskontosi kuin politiikkasikin perustuminen +_siihen_. Vilpittömyytesi olkoon kuin aurinko avaralla taivaalla. +Leijailkoon se kuin päivää ja yötä vallitsevat valot taivaalla. Paljas +kysymys, miksi pitäisi sinun olla rehellinen, on sinulle jo +epäkunniaksi. "Sentähden että olet ihminen", on ainoa vastaus. +Senpätähden sanonkin sinulle, että koko kasvatus alkaa sillä, että +opetat lapsesi vilpittömiksi. Tee heidät ensin ihmisiksi, sitten +uskonnollisiksi ihmisiksi, ja kaikki on sitten oleva hyvin; mutta +konnien uskonnollisuus on aina heissä olevaa pahinta mätää. + +52. Olipa sinussa oleva henki mitä olentoa tahansa, niin jos se antaa +kätesi olla silmänkääntäjän kätenä ja sydämesi pettäjän sydämenä, ei +ole se Pyhä Henki. Siitä saat olla varma! Muuten perustuu koko valtion +talous, kuten kaikki korkeampi hyvekin, _etu kädessä rehelliseen +työhön_. + +53. Jos emme joka tahdonilmauksessa toimita elämän jumalanpalvelusta, +niin emme toimita niin minkäänlaista. Ainoa jumalallinen teko -- ainoa +vaadittu uhri -- on harjoittaa oikeutta, mutta siihenpä olemmekin +vähimmässä määrin taipuvaiset. Teemme mieluummin kaikkea muuta kuin +sitä! Niin paljon rakkautta kuin vaan tahdot, mutta ei vaan oikeutta! +Mutta väität, että rakkaus on oikeutta suurempi; se on suurempi; se on +oikeuden korkein kohta, temppeli, jonka perustusmuuri on oikeus. Mutta +sinä et voi aikaan saada huippua ilman perustusta; et sinä voi +rakkaudellekaan rakentaa. Oikeudelle on sinun rakentaminen +pääasiallisestikin sentähden, että sinussa aluksi ei ole rakkautta. Se +on hyvän työn viimeinen palkka. Myönnä oikeutta veljellesi (sen voit +tehdä, joko sitten häntä rakastat eli et) ja sinä opit häntä +rakastamaan; mutta jos et halua tehdä hänelle oikeutta siitä syystä, +ettet häntä rakasta, niin alat häntä vihata. + +54. (Pyhän Yrjön uskontunnustuksesta). + +Uskon ihmisen luonnon jalouteen, sen voimien ylevyyteen, sen +armahtavaisuuden runsauteen sekä sen rakkauden iloon. + +Ja tahdon koettaa rakastaa lähimmäistäni yhtä paljon kuin itseäni, ja +vaikka en sitä voisikaan, tahdon kuitenkin toimia, kuin sen tekisin. + +55. Kaikissa pyrkimyksissä asettavat ihmiset totuuden etusijaan, syystä +että he sillä käsittävät omia mielipiteitään; siis sillä aikaa, kun +useat maailmassa kärsivät marttyyreinä sen asian tähden, jota he +totuudeksi kutsuvat, olisi vain harvoja, jotka oikeuden ja +armahtavaisuuden tähden olisivat valmiit kärsimään edes vähänkin +ikävyyksiä. + +56. Ihmisen hyveen ja hänen asumansa maapallon valaistuksen välillä on +selvä yhtäläisyys -- niiden voima vähenee alueidensa rajoilla samoilla +asteilla ja ovat ne samalla tavalla eroitetut vastakohdistaan, -- ne +kohtaavat toisensa samallaisessa hämäryydessä. Vähän laajempi vyö kuin +viiva, jota myöten maailma kiertää alas yöhön, on tämä omituinen +hyveiden hämärä, on tämä hämärä, riitainen maa, jossa innostus käy +kärsimättömyydeksi, kohtuus ankaruudeksi, oikeus julmuudeksi, usko +epäuskoksi ja kaikki häipyy pimeyteen. + +Huolimatta siitä voimme me suuremmassa osassa niitä, vaikka pimeytensä +vähitellen lisääntyykin, huomata niiden päivänlaskun hetken, ja voimme +onneksi poistaa varjon samaa tietä, kuin se on tullutkin. Yhtä +lukuunottamatta on taivaanrannan reuna epäsäännöllinen ja epämääräinen, +tämä yksi on ekvaattori ja kaiken vyö, -- totuus; se on ainoa, joka ei +ole asteista riippuvainen. Se on maan kannatin ja samalla pilvien +pilari. Se on se kultainen, kapea viiva, jota juuri ne voimat ja hyve +taivuttavat, jotka siihen nojaavat; jota viisaus ja varovaisuus +salaavat; jota hyvyys ja kohteliaisuus lauhentavat; jota rohkeus +omalla kilvellään varjostaa; jota mielikuvitus siivillään peittää +ja jota ihmisrakkaus kyyneleillään pimentää. Kuinka vaikea +mahtaa olla säilyttää tätä ylivaltaa, kun sillä on huonojen +periaatteiden vihollisuus hillittävänä, sekä parhaiden periaatteiden +väärinkäyttäminen rajoitettavana, -- jonka kimppuun alituisesti +muutamat hyökkäävät ja toiset taas pettävät ja joka samalla +ankaruudella arvostelee sekä pienintä että julkisinta lakiensa +loukkaamista. On rikoksia, jotka rakkauden mielestä ovat pieniä, ja +erehdyksiä, joita viisaus pitää vähäpätöisinä; mutta totuus ei anna +yhtäkään loukkausta anteeksi eikä kärsi ainoatakaan tahraa. + +Tätä emme kylliksi ajattele, emmekä kyllin varo vähäpätöisiä, aina +esiintyviä tilaisuuksia loukata sitä. Olemme liiaksi tottuneet näkemään +vääryyttä sen kaikkein synkimmässä muodossa, jopa kaikkein +huonoimpienkin tarkoitusten valossa. Hirmustumista, joka meidät täyttää +selvää petosta huomatessamme, tunnemme todellisesti vain silloin, kun +olemme tekemisissä julkisen petoksen kanssa. Inhoamme panettelemista, +teeskentelemistä ja petosta, sentähden että ne meitä vahingoittavat, ei +sentähden että ne ovat vääriä. Eroita häväistys ja vahinko petoksesta, +niin se loukkaa meitä vähemmän. Yhdistä ne kiitokseen, niin voimmepa +niistä vielä pitääkin. Eikä kuitenkaan juuri panetteleminen eikä petos +saa maailmassa enimmän onnettomuutta aikaan. Sillä ne aina tukahutetaan +ja on niille ominaista juuri se, että ne voitetaan. Mutta tuo +välkähtelevä, lempeästi lausuttu vale, tuo herttainen petos, tuo +historijoitsijan isänmaallinen vale, tuo politikoitsijan huolta pitävä +vale, puoluemielien innokas vale, ystävän armahtava vale ja tuo +huolimaton itsepetos, ne ne juuri verhoavat ihmisyyden tuohon tummaan +salaisuuteen. Joka sen läpi tunkeutuu, häntä on meidän kiittäminen, +kuten sitä, joka arosta löysi vettä; on onni, että meille on vielä +jäänyt totuuden jano, vaikka olemmekin sen lähteeltä tahallamme +lähteneet. + +57. Ei ole tarkoitukseni vähentää loukkaavaa ja kiukkuista syntiä sekä +itsekästä ja harkittua valetta kohtaavaa moitetta; mutta minusta +näyttää se olevan lyhin tie pysäyttää petoksen synkempi laatu, että me +nimittäin olemme perin varuillamme niitä vastaan, jotka ovat +huomaamatta ja rankaisematta elämämme juoksuun sekaantuneet. Älkäämme +ylipäänsä valhetelko! Älkäämme pitäkö yhtä valetta vaarattomana, toista +vähäpätöisenä ja kolmatta harkitsemattomana. Poistakaamme ne kaikki +itseltämme! Vaikka ne olisivatkin pieniä ja satunnaisia, ovat ne +sittenkin helvetin savun rumaa nokea. Ja on parempi, että lakaisemme +sydämemme siitä puhtaaksi, mieltämme suurestikaan vaivaamatta sillä, +mikä niistä on tärkein ja mustin. Toden puhumisen laita on samallainen, +kuin kaunokirjoituksenkin, sitä näet oppii vain harjoituksella; se on +vähemmän tahdon kuin tottumuksen asia, ja epäilen, voiko olla +vähäpätöinen mikään tilaisuus, joka tällaista tottumusta harjoittaa ja +kehittää. Puhuessaan ja toiminnassaan tarkasti totuudessa pysyminen on +melkein yhtä vaikea ehkäpä yhtä suuri ansiokin, kuin puhuisimme +totuutta uhkaava rangaistus silmäimme edessä. On omituista ajatella, +miten paljon enemmän on ihmisiä, jotka vakuutukseni mukaan pysyisivät +totuudessa onnensa ja elämänsä uhalla, verraten yhteen, joka pysyisi +totuudessa vähäisen jokapäiväisen vaivankin tähden. + +58. Nuorten ihmisten alkukasvatuksessa pitäisi heidän mieleensä +eritoten teroittaa ja heille alituisen vakavasti osoittaa, että valheen +olemus on petoksessa eikä sanoissa. Vaikenemallakin voi valhetella, ja +kaksimielisyydelläkin, tai panemalla jollekulle tavulle painoa, +katseella, joka antaa jollekin lauseelle erikoisen merkityksen. Ja +kaikki tällaiset valheet ovat paljon pahemmat ja alhaisemmat, kuin +suorastaan sanoin puhuttu valhe. Ei mikään sokaistun omantunnon muoto +ole niin syvälle langennut, kuin se, mikä valheteltuaan lohduttaa +itseään sillä, että petos tapahtui liikkeellä taikka vaitiolemiselia, +sen sijaan että se olisi tapahtunut ilmaistuin sanoin. Lyhyesti sanoen +on Tennysonin syvällisen ja sattuvan lauseen mukaan valhe, joka on +puoleksi totta, niitä pahimpia. + +59. Joka totuttautuu etsimään totuutta kaikesta, mitä hän kuulee ja +näkee, hänen sielullensa tämä totuus esiintyy jaloimmassa yhteydessään; +ja joka etsii mitättömyyksiä ja petosta, se unissaankin näkee +mitättömyyksiä ja petosta. + +60. Oikealaatuisen ja oikeasuuntaisen sivistyksen ehtona on +kärsivällinen sydän. Tämä viivähtää siinä, mikä on sen käsiteltävänä; +se ei niitä jaloillaan tallaa -- nehän saattaisivat olla helmiä, vaikka +näyttävätkin liskoilta. Se on hyvä maaperä, joka on altis +vastaanottamaan ja uskollisesti säilyttämään; joka ei verso +lemmettömien ajatusten ohdakkeita, tukahduttaakseen heikon siemenen; +joka on nälkäinenkin ja janoovainen ja joka imee kaiken sille lankeevan +kasteen. Avomielinen ja hyvä sydän, joka ennen auringon nousua ei liian +nopeasti vartu, mutta sitä ei sen jälkeen jätä tekemättäkään! Se +epäilee itseänsä ja on altis kaikkia asioita uskomaan ja koettamaan ja +on kuitenkin niin täynnä itseluottamusta, ettei se jätä mitään +tutkimatta, eikä ota koettelematta mitään vastaan. Sen ilo uskollisiksi +ja hyviksi osottautuneista asioista on niin suuri, että sen on mahdoton +joutua harhaan kuosin ja ulkomuodon viekkauden ja petoksen kautta, eikä +sitä voi päätöksessään rajoittaa puoluellisuus ja teeskentely. Sen +tarkkaamiset ja ilot ovat liian läpitunkevat ja eloisat, ettei joku +kaunisteltu asia tai laimea lähde voi sitä kauvan tyydyttää. Mitä se +rakastaa, sen se niin hartaasti omistaa, että se kaiken onton musertaa. + +61. Täydellinen maku on se kyky, joka ammentaa mahdollisimman suurta +iloa aineellisista lähteistä, jotka meidän siveellistä luontoamme sen +puhtaudessa ja täydellisyydessä luokseen vetävät. + +62. Maku ei ole vaan siveyden osa tai sen näytteillepano; -- se on +siveellisyys kokonaan. Ensimmäinen ja viimmeinen ja tärkein koekysymys +jokaiselle elävälle olennolle on: mistä sinä pidät? Sano minulle, mistä +sinä pidät, ja minä sanon sinulle, mikä sinä olet. Mene ulos kadulle ja +kysy kohtaamaltasi ensimmäiseltä mieheltä ja ensimmäiseltä naiselta +heidän "makuansa"; jos he rehellisesti sinulle vastaavat, niin tunnet +heidän ruumiinsa ja sielunsa. "Sinä hoiperteleva, repaleinen ystäväni, +mistä sinä pidät?" "Piipusta ja katajaviina-neljänneksestä?" Nyt minä +sinut tunnen. "Sinä, nopeajalkainen ja kaunishattuinen, hyvä rouvaseni, +mistä sinä pidät?" "Puhtaaksi laastusta liedestä ja siististä +teepöydästä, missä mieheni on vastapäätäni ja lapseni rinnallani". +Hyvä, tunnen sinutkin. "Ja sinä, kultakutrinen ja lempeäsilmäinen +tyttönen, mistä sinä pidät?" "Kanarialinnustani ja metsän kukista." +"Entäs sinä, matala otsainen poikanen, likaisine käsinesi, mistä sinä +pidät?" "Saada kivillä heittää varpusia ja nappikuoppaleikistä." Hyvä, +tunnemme teidät kaikki. Mitä meidän vielä tarvitsee kysyä? -- "Ei +näin", vastaat ehkä, "pikemmin pitäisi meidän kysyä, mitä nämä ihmiset +ja lapset tekevät muuta, kuin mistä he pitävät. Jos he _tekevät_ sen, +mikä on oikein, niin ei vahingoita heitä, että pitävät siitä, mikä ei +ole oikein; ja jos he tekevät, mikä ei ole oikein, niin ei auta, että +he pitävät oikeasta. Itse tekeminen on tärkein; ei tee mitään, vaikka +mies pitää juomisesta, jos ei hän vain juo; taikka että tuo pikku tyttö +on kanarialinnulleen hyvä, jos hän oppii läksynsä; taikka että tuo +pieni poika heittää mielellään varpusia, jos hän vaan käy pyhäkoulua". +Se on todellakin lyhyeksi ajaksi ja toistaiseksi totta. Sillä jos +ihmiset päättäväisesti tekevät sitä, mikä on oikein, niin he vähitellen +johtuvat siihenkin, että tekevät sen mielellään. Sillä silloin vasta +ovat he oikeassa siveellisessä mielentilassa, jos he sen tekevät +_mielellään_; niin kauvan kun eivät he tee sitä mielellään, ovat he +turmeltuneessa tilassa: ei ole ruumiillisesti terve se mies, joka aina +muistelee pulloa kaapissa, vaikka hän kestääkin janon urhokkaasti, +mutta se on mies, joka miehukkaasti juopi aamulla vettä ja illalla +viiniä, kutakin oikealla ajallansa ja oikeassa määrässä. Tosi +kasvatuksen koko tarkoitus on saattaa ihmisiä siihen, etteivät he +ainoastaan _tee_ oikeita tekoja, vaan _nauttivatkin_ niistä, -- +etteivät he vain ole ahkeria, vaan että ahkeruutta rakastavatkin, -- +etteivät ole vain oppineita, vaan rakastavatkin tietoa, -- etteivät +vain ole puhtaita, vaan rakastavatkin puhtautta -- etteivät vain ole +hurskaita, vaan isoovatkin ja janoovat vanhurskautta. + +63. Suurin asia, minkä ihmissielu tässä maailmassa toimittaa, on se, +että hän jotakin _näkee_ ja _näkemänsä_ yksinkertaisella tavalla +esittää. Sadat ihmiset saattavat puhua verraten yhteen, joka voi +ajatella. Mutta tuhannet kykenevät ajattelemaan, verraten yhteen, joka +kykenee _näkemään_. Nähdä selvästi on runoutta, ennustamista ja +uskontoa -- kaikkia yhdessä. + +64. On välttämätöntä että olet kyllin urhoollinen tuimasti katsomaan +jokaista sinua kohtaavaa kysymystä silmästä silmään, ja että taas olet +kyllin nöyrä tunnustamaan, jos se on sinulle liian vaikea. Varo ennen +kaikkea ollaksesi nöyrä ajatuksissasi, sillä voimme olla aivan varmat +siitä, että kaikki ajatuksemme ovat vain pimeyden asteita. + +65. Profeetta ei koskaan ajattele itsestään suurta. Koko hänen voimansa +perustuu siihen, että hän poistaa mielestään eikä enää muistele omaa +olemassaoloaan ja tulee totuuden puhtaaksi todistajaksi ja peiliksi, -- +tarkkaamisen kirjoittajaksi, joka aina valittaa sitä, ettei hän voi +näkemäänsä täydellisesti heijastaa eikä selvästi selittää, -- mikä ei +suinkaan ole miestä rohkaiseva tunne. + +Mutta mies ilman korkeampaa päämäärää on aina valmis järjestämään +asioita, maailmaa korjaamaan, parantamaan, kaunistelemaan ja kaikkea +tätä tehdessään pöyhistelee hän kuin olisi tekonsa kaikin puolin +erinomaista. + +66. Luulen, että todellisesti suuren miehen ensimmäinen koetinkivi on +hänen nöyryytensä. Nöyryydellä en tarkoita oman voiman epäilemistä +taikka empimistä lausua ilmi mielipiteensä; vaan _hänen_ tuumansa sekä +toimensa ja maailman tuuman sekä toimen välisten suhteiden oikeata +ymmärtämistä. Kaikki suuret miehet eivät ainoastaan käsitä tehtäväänsä, +vaan tavallisesti tietävätkin sen käsittävänsä; he eivät ole oikeassa +vain tärkeimpiin mielipiteisiinsä nähden, vaan tietävätkin olevansa +siinä oikeassa; he vaan tässä asiassa eivät ajattele itseään kovin +paljon. Arnolfo tietää, että hän kykenee rakentamaan Florensiin hyvän +tuomiokirkon. Albrecht Dürer kirjoittaa levollisesti eräälle hänen +työnsä moittijalle: "sitä on mahdoton paremmin tehdä". Isak Newton +tietää ratkaisseensa muutaman probleemin, jossa joku toinen olisi +epäonnistunut; vaan he eivät odota, että lähimmäisensä sentakia +polvistuisivat heitä jumaloimaan. Heillä on ihmeellinen sisäinen tunne +kykenemättömyydestään ja he tuntevat ettei suuruus ilmene _heissä_ vaan +heidän _kauttaan_, -- etteivät voi tehdä tai olla mitään muuta kuin, +minkä Jumala heidän antaa tehdä ja olla, ja he näkevät jotakin +jumalallista, Jumalan vaikuttamaa jokaisessa kohtaamassaan ihmisessä, +ja ovat rajattomasti epäviisaita sekä uskomattoman armahtavaisia. + +67. Joka kerran on haudan partaalla seisonut ja silmäillyt taaksepäin +ainaisesti päättyneesen elämänjuoksuun sekä tuntenut, kuinka +voimattomia ovat siinä palava rakkaus sekä katkera suru antamaan +sykkimättömälle sydämelle hetkiseksikään iloa ja vähimmässäkin määrin +korvaamaan poistuneelle hengelle lemmettömyytensä hetket, hän tuskin +tulevaisuudessa laskee sydämmelleen tuota syyllisyyttä, mikä vain +tomulle voi tulla korvatuksi. Mutta opetuksia, joita ihmiset yksitellen +oppivat, eivät he opi kansoina. Alituisesti ovat ne nähneet jaloimpia +kansastaan menevän hautaan ja tyytyneet hautakiven seppelöimiseen, kun +eivät ole heidän otsaansa seppelöinneet, sekä antamaan tuhalle kunniaa, +jota ovat elävältä kieltäneet. Älköön se heitä loukatko, että heitä +käsketään keskellä elämänsä puuhaavaa melskettä ja hyörinää kuuntelemaan +niitä vähiä ääniä sekä ottamaan vaaria niistä harvoista valoista, joita +viehättämään ja johtamaan Jumala on heitä virittänyt ja sytyttänyt, +etteivät he vasta silloin tuntisi niiden suloutta, kuin ne jo +vaikenevat, vasta silloin niiden loistoa, kuin ne jo sammuvat. + +68. Tämänpä minä tiedän -- minkä sinäkin uskollisesti työtä tehden olet +kokeva -- että nimittäin kunnioituksessa on elämän pää ilo ja voima; -- +sen kunnioittamisessa, mikä on puhdasta ja valoisaa sinun omassa +nuoruudessasi sekä sen, mikä on todellista ja koettua toisten ihmisten +vanhuudessa; ja kaiken sen mikä on elävien keskuudessa suloista, -- +suurta kuolleiden keskuudessa sekä ihmeellistä voimissa, jotka eivät +milloinkaan kuole. + +69. Tyhmä on kaikkien mielestä mies, jolla ei ole yhtään herraa, -- +joka sydämmessään on sanonut -- ei ole ketään Jumalaa -- ei yhtään +lakia. Viisas tuntee herransa. Alemmalla tai ylemmällä viisauden +kannalla ollen havaitsee hän alempia tai korkeampia herroja; mutta +kuitenkin aina olennon, joka on häntä itseään korkeampi -- lain +korkeamman omaansa; lain, jota täytyy etsiä, oppia, rakastaa ja +seurata. Keksiäkseen sen, täytyy hänen ensin parhaan tietonsa mukaan +alkaa kuuliaisuudella. _Tottele_ ja voit toivoa jonakuna päivänä +löytäväsi sen, mitä on paras totella. + +70. Mikäli voit löytää olentoja, jotka ovat sinua suurempia, joiden +puoleen voit katsoa, juuri sikäli tulet jalommaksi, sikäli +onnellisemmaksi. Ollapa että eläisit aina pääenkelin likisyydessä, +silloin olisit onnellisempi kuin ihmisten joukossa; mutta jopa +ihastusta herättävien ritarienkin ja kauniiden naisten seurassa olisit +sitä onnellisempi, mitä jalompia ja loistavampia he olisivat ja mitä +enemmän heidän hyvettään voisit kunnioittaa. Mutta jos sinä sitävastoin +tuomitaan asumaan heikkomielisten, typerien, hupsujen ja pahojen +ihmisten seassa, niin et voisi olla onnellinen aina tuntiessasi omaa +etevämmyyttäsi. Samoin riippuu ilo ja ihmiskunnan edistymiskyky siitä, +että löydetään jotain, jota voidaan kunnioittaa ja kaikki ihmiskunnan +kurjuus alkaa tottumuksella halveksimaan. + +71. Lapsen ensimmäinen velvollisuus on olla kuuliainen isäänsä ja +äitiänsä kohtaan, samoin kuin kansalaisen ensimmäinen velvollisuus on +totella valtionsa lakeja. Tämä velvollisuus on niin ankara, että +luullakseni ovat sen ainoat rajat ne, jotka Isak ja Ifigenia ovat +asettaneet. Toiselta puolen on myös isällä ja äidillä määrätty +velvollisuus lasta kohtaan, olemaan yllyttämättä häntä vihaan. En +koskaan ole kuullut saarnatuolista tätä isille ja äideille +selitettävän; kumma kyllä. Ja minusta näyttää, että Jumala odottaa +vanhempien vielä paremmin ymmärtävän velvollisuutensa lapsia kohtaan, +kuin voidaan vaatia lapsilta heidän velvollisuuksiinsa nähden +vanhempiansa kohtaan. + +Mutta edelleen. _Lapsen_ velvollisuus on olla kuuliainen vanhemmille. +Ei missään raamatussa, ei missään hyvässä ja viisaassa kirjassa ole +sanottu, että se olisi miehen tai naisen velvollisuus. _Milloin_ sitten +lapsi varmasti tulee mieheksi tai naiseksi, voidaan yhtä vähän sanoa, +kuin, milloin se ensikerran voisi seistä omilla jaloillaan. Sekin aika +tulee aivan varmaan. Missä ollaan ylevämielisiä, siellä koettavat +lapset aina pysyä lapsina, ja vanhemmat tahtovat heistä tehdä miehiä ja +naisia. Missä taas alhaisesti ajatellaan, siellä pyrkivät lapset aina +tulemaan miehiksi ja naisiksi, ja vanhemmat koettavat pysyttää heitä +lapsina. Voi olla, -- ja onnellinen on se koti, missä niin on -- että +isän ainakin yhdensukuinen ymmärrys ja vanhempi kokemus pysyy hänen +elämänsä loppuun asti lastensa lakina, ei väkivallan lakina, vaan +lakina, joka kokonaan johtaa täydestä rakkaudesta. Harvoin on +asianlaita niin, eikä se useinkaan ole mahdollista. Yhtä luonnollista +on vanhoille olla kytkettyinä ennakkoluuloihin kuin nuorien olla +yltiöpäitä. Vuosisatojen vaihtuessa on jokaisella suvulla jotakin +itselleen tuomittavana ja päätettävänä. + +72. Ei mitään velvollisuutta ole petolliset papit kaikissa kirkoissa +niin ilkeästi kierrelleet ja vääristelleet kuin nuorison velvollisuutta +itse valita se, ketä he tahtovat palvella. Mutta itse velvollisuus ei +ole siitä syystä vähempi; jos kristinuskossa yleensä on totuus, niin +tulee kaikille tosiopetuslapsille aika, jolloin heidän tulee ottaa +sydämelleen nämä sanat: "kuka ikänänsä rakastaa isäänsä ja äitiänsä +enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias". + +73. Milloinka luulet lapsen kasvatuksen alkavan? Kuusikuukautisena voi +se vastata hymyilyyn hymyillä, kärsimättömyyteen kärsimättömyydellä. Se +voi tehdä havaintoja, nauttia ja kärsiä tarkoin aistimin ja jossain +määrin ymmärryksellä. Arveletko, ettei hänestä ole mitään eroitusta, +onko kodin järjestys täydellinen ja levollinen, ovatko isänsä ja +äitinsä kasvot täysin rauhaisat, ovatko heidän lempeät äänensä hänelle +suotuisat ja kuulostavatko yksin vierastenkin äänet hyväntahtoisilta; +taikka heitelläänkö häntä kovien, varomattomien ja tyhjämielisten +ihmisten sylistä syliin paheisen kodin synkkyydessä tahi irstaan kodin +epäjärjestyksessä? Siveellisten taipumusten suunta tulee epäilemättä +suuresti määrätyksi näinä ensimmäisinä puheettomina vuosina. Minä +erittäin luulen, parhaimman ajatusvoiman muodostumiselle olevan +tarpeen, että lasta ympäröi rauha ja että häntä pidetään kaukana +kaikista esineistä, jotka häntä huvittaessaan helposti saattavat hänet +hajamieliseksi, jotta hän voi häiritsemättä suunnata mielenkiintonsa +jokaiseen pienimpäänkin piirissään ilmenevään seikkaan. + +74. Meidän poloisen ihmisluontomme sangen katkera laki on, että +ihmisten terveen lapsuuden kehitykselle on taivas asettanut sen +välttämättömän pakon, että sen on yhtä hyvin käytettävä +mielikuvitusvoimaansa kuin keuhkojaan ja jalkojaan; että se on +pakoitettu keksintökykynsä levittämään niinkuin lintu lentosulkansa; +ettei ole mitään leikkikapinetta, jonka voit lahjoittaa, joka ei +häiritsisi iloa kuvitella jotain olematonta, eivätkä oppineimmat +kertomukset, joita voit hänelle maailman ihmeistä sepittää, koskaan +voita niiden kertomusten viehätystä, joita viisas lapsi itse voi kertoa +ruusun lehden tekemästä haaksirikosta puron syvyyteen. + +Yhden huomattavimmista todistuksista, jotka osoittavat lasten tarvetta +tähän keksivän ja uskovan voiman harjoitukseen -- des besoin de croire +(uskon tarve), ja että sitä edeltää besoin d'aimer (rakkauden tarve), +voit sinä siitä havaita, että hävität häneltä leikkikapineesta +elinvoiman ohjaamalla hänet liian lähelle elämän jäljittelemistä. + +75. Kaikkinainen kasvatus alkaa työllä. Ajattelemisemme, tahtomisemme, +uskomisemme ei ole lopultakaan erittäin tärkeätä. Ainoa tärkeä on +_tekemisemme_. Ja miehen, naisen ja lapsen kasvatuksen ensimmäinen aste +on se, että saa heidät tekemään parhaansa. Kaiken hyvän talouden laki +on se, että kaikesta tehdään paras. Kuinka paljon enemmän meidän olisi +jokaisesta olennosta tehtävä paras. + +76. Olla saamatta mitään kasvatusta ei ole välttämättä pahinta, mikä +voi meitä kohdata. Uskokaa minua, ei meidän tule enin peljätä sitä, +että olemme kokonaan saamatta kasvatusta. Todella on pelättävä sitä, +että saa huonon kasvatuksen. Niitä on olemassa kaikenlaatuisia -- hyviä +ja sangen hyviä; huonoja ja sangen huonoja. Rikkaiden ihmisten lapset +saavat usein huonoimman kasvatuksen kuin rahalla voi saada; ja köyhien +lapset saavat usein parhaimman ilmaiseksi. + +77. Koulujen terveellinen vaikutus on kaikissa paikoissa ja kaikkina +aikoina siitä riippuvainen, että kilpailun kiihoke on kaikessa muodossa +ja varjossa kokonaan poistettu. Jokaista lasta tulee oman mittapuunsa +mukaan pitää hänen omassa velvollisuudessaan ja palkita häntä omalla +oikeudenmukaisella kiitoksellaan. Ponnistus ansaitsee kiitosta, mutta +ei saavutus. Ei ole kysymys, onko joku oppilas viisaampi tai tyhmempi +kuin muut, vaan onko hän tehnyt parhaansa hänelle annetuilla +lahjoilla. Uudenaikaisen kokeiden järjestelmän nurinkurisuus johtuu +pääasiallisesti taistelusta saada tuottavia paikkoja, mutta myös osaksi +juurtuneesta pölkkypäisyydestä, joka otaksuu kaikkien ihmisten olevan +luonnostaan samallaisia ja voivan paljailla kyynärpään töyttäyksillä +tiellään edistyä. Asianlaita on kuitenkin sellainen, että jokainen +ihminen on syntynyt tarkoin määrätyn-, sangen rajoitetunkykyisenä; että +hän luonnostaan, -- jos hän muuten yleensä on lainkaan saanut kykyjä -- +on kykenevä muutamiin asioihin, toisiin kykenemätön; ettei hän +aivojensa painoon voi atoomiakaan ponnistusta ja oppia lisätä; että hän +kilpailulla voi kyllä voimansa lamauttaa ja muuttaa, mutta ei mihinkään +suuntaan ulottaa, ja että hänen elämänsä koko suloisuus, onni ja hyve +on siitä riippuvainen, että hän velvollisuuksilleen uskollisena tekee +voitavansa ja rauhallisena jää siksi, mitä hän on. Jos hän huomaa +toisissa vähemmän tai enemmän kykyisyyttä, tulee hänen käyttää +etevämmyyttään heidän _tukemisekseen_ eikä omaksi edukseen, ja missä +toiset hänen voittavat, siinä ei hänellä ole harmistumisen syytä, vaan +on hänen iloitseminen ihastelemalla jaloja voimia. En voi ilmilausua +ilon suuruutta, jonka tunsin Turnerin ja Tintoretton [eteviä +taidemaalareita] voimasta, oman kykyni ollessa vasta kehittymässä; ja +kaikki hyvät taiteilijat myöntävät, että on paljon vähemmän +persoonallista tyydytystä siitä, että tekee jotakin kaunista, kuin että +näkee kaunista tehtävän. Jokaisen koulun oven yllä, jokaisen +korkeakoulun käytävän päällä näkisin mielelläni marmoriin piirretyksi +rajoittamattoman kiellon: "Älä tee mitään riidan eikä turhan kunnian +tähden!" + +78. Elämän kaikkein suurin salaisuus ja kauheinkin on turmelus, mikä +uhkaa totisintakin uskontoa, joka ei perustu jokapäiväiseen, järkevään, +työteliääsen, nöyrään ja avuliaasen työhön. Avulias työ! + +Sehän se on juuri laki, jonka, jos sitä seurataan, kaikki uskonto +puhtaasti sisältää, ja jonka, jos se unohdetaan, se tekee turhaksi ja +tyhjäksi. Jos me aina jossain synkässä tai valoisassa uskonnollisessa +uskossa pidämme tärkeinä niitä kohtia, joissa me toisista ihmisistä +eroamme, niin olemme väärässä ja pahan hengen vallassa. Tämä on +farisealaisen kiitoksen olemus ja ydinkohta: "Herra, minä kiitän sinua, +etten ole niinkuin muut ihmiset." Joka hetki elämästämme tulisi meidän +koettaa löytää ei semmoista, missä toisista ihmisistä eroamme, _vaan_ +semmoista, missä olemme toisten kanssa samaa mieltä; ja niin pian kuin +huomaatte, että jossakin, mikä voisi ystävyydessä ja hyvyydessä tulla +tehdyksi, voitte olla yksimielisiä (ja kuka ei sitä voisi, hullut +poisluettuina!) niin tehkää se. Käykää siihen yhdessä käsiksi. Ette voi +keskenänne riidellä, jos olkapää olkapäässä kiinni eteenpäin +tunkeudutte; mutta hetkenä, jolloin parhaatkin ihmiset lakkaavat +vaikuttamasta ja alkavat puhua, luulottelevat he taisteluhalunsa olevan +hurskautta, ja silloin on kaikki mennyttä. En tahdo puhua rikoksista, +jotka ovat tehdyt entisinä aikoina Kristuksen nimessä, en tyhmyyksistä, +jotka meidän aikoihin asti pidetään olevana sopusoinnussa kuuliaisuuden +kanssa Häntä kohtaan; vaan haluan puhua sairaloisesta turmeluksesta, +uskonnollisen tuntemuksen elävän voiman haaskauksesta, jonka kautta sen +terve voimakkuus, jonka pitäisi olla jokaisen kansakunnan johtava +sielu, sen nuorukaisten ja miesten loisto, sen nuorten naisten +turmelematon valo, tulee heikennetyksi ja tuhlatuksi. Sinä voit aina +tavata tyttöjä, jotka eivät ole oppineet tekemään yhtäkään hyödyllistä +työtä perusteellisesti; jotka eivät osaa ommella, eivät keittää, eivät +laskuja tehdä, eivät lääkkeitä laittaa, joiden tyttöjen koko elämä on +kulunut leikissä ja epätodellisuudessa ja olet huomaava, että sellaiset +tytöt, jos ovat vakavasti päättäneet koko sen uskonnollisen tunteen +voimalla, minkä he ovat Jumalalta saaneet, ylläpitää voimaansa +jokapäiväisen työn ja aherruksen vaikeuksissa, voivat vain vaikeasti ja +tuloksettomasti ajatella sitä kirjaa, josta ei koskaan voida tavuakaan +muuten ymmärtää kuin työn avulla; koko heidän naisellisuutensa +vaistontapainen viisaus ja armeliaisuus menee mitättömäksi ja heidän +puhtaan omantuntonsa sulous kääntyy hedelmättömäksi sielun tuskaksi +kysymyksistä, joista yhteisen avuliaan elämän lait olisivat joko heti +tulleet ratkaistuiksi tai tieltä syrjäytetyiksi. Anna sellaiselle +tytölle oikea työ, joka hänet pitää toimekkaana aamuhämärässä ja +saattaa hänet illalla väsyneeksi tietoisena siitä, että lähimmäisensä +hänen päivänsä takia ovat todella tulleet autetuiksi, niin heidän +innostuksensa voimaton suru muuttuu säteilevän, hyväätekevän rauhan +ylevyydeksi. + +Samoin on meidän nuorukaistenkin laita. Ennen aikaan opetimme heitä +latinalaisia runoja laatimaan ja nimitimme heitä sivistyneiksi; nyt +opetamme heitä juoksemaan ja soutamaan, nuijalla palloa lyömään ja +sanomme heitä sivistyneiksi. Osaatteko kyntää, kylvää, oikeaan aikaan +istuttaa, vakaalla kädellä rakentaa? Onko elämänne pyrkimyksenä olla +puhtaita, ritarillisia, uskollisia, pyhiä ajatuksissanne, sanoissa ja +teoissa rakkaudellisia? Näin on tosiaankin muutamien, jopa useidenkin +laita, ja Englannin voima ja toivo on heissä; mutta on kyseessä kääntää +heidän rohkeuttansa sodan töistä armeliaisuuden töihin ja johtaa heidän +ymmärryksensä sanariidoista asioiden tuntemiseen ja heidän +ritarillisuutensa seikkailuista kuninkaallisen voiman ainaisuuteen ja +uskollisuuteen. Silloin todellakin pysyy heillä ja meillä kukistumaton +onni ja pettämätön uskonto, silloin pysyy meillä usko, jota ei mikään +koettelemus enää hätyytä, eikä vihan eikä pelon tarvitse puolustaa; +silloin jääpi meille toivo, jota ei enää tukahuta vuosien valta eikä +enää saata häpeään petolliset harhakuvat; silloin meillä ja meidän +kanssamme pysyy niistä suurin: iankaikkinen tahto, Isämme ikuinen nimi. +Sillä rakkaus on niistä suurin. + +79. Ei mikään fyysillinen erehdys voi olla syvempi, ei mikään +siveellinen hairahdus voi olla vaarallisempi kuin munkkilaisoppi +ruumiin ja sielun vastakohdista. Epätäydellisessä ruumiissa ei voi +sielu olla täydellinen; ei mikään ruumis ole täydellinen ilman +täydellistä sielua. Jokainen oikea teko, jokainen todellinen ajatus +painaa kauneutensa leiman henkilöön ja kasvoihin; kaikkinainen huono +teko ja epäpuhdas ajatus painaa rumuuden leiman. Ihmisten ilmettä ja +esiintymistä voitaisi yhtä yksinkertaisesti lukea, kuin painettua +kertomusta, jolleivät vaikutukset olisi niin moninaisesti +kokoonpantuja, että muutamissa tapauksissa aina (ja tietomme nykyisellä +kannalla ollen joka tapauksessa) jääpi mahdottomaksi täydelleen niitä +selittää. Yhtä kaikki voidaan aina vanhurskaan kasvot ensi hetkellä +eroittaa alati epävanhurskaan kasvoista; ja jos nämä ominaisuudet +säilyvät yksi tai kaksi sukupolvea läpeensä, niin syntyy luonnollisten +taipumusten täydellinen eroitus. Sekä siveelliset että ruumiilliset +ominaisuudet kulkeutuvat paljon enemmän perinnäisyyden kautta, kuin +kehittyvät kasvatuksen kautta, vaikkakin molemmat voivat joutua +kasvatuksen puutteessa hävitetyiksi. Vielä ei ole varmasti vedetty +aateluuden rajoja, jotka ihminen voi savuttaa jumalallisia syntymys- ja +kasvatuslakia hartaasti vaarinottamalla. + +80. Yleistä kurjuutta vastaan on olemassa vain _yksi_ parannus: yleinen +kasvatus, joka on suunnattu siihen, että ihmiset saadaan ajattelemaan +ja että he tehdään armeliaiksi ja vanhurskaiksi. Voidaan ajatella +useampia lakeja, jotka vähitellen korjaavat ja lujittavat kansallista +mielenlaatua; mutta suurimmaksi osaksi ne ovat sen laatuisia, että +kansallinen mielenlaatu pitäisi tulla olemuksessaan parannetuksi, +ennenkuin se voisi sitä sietää. + +81. Varma on, että sivistyksen tulisi taivaan tavoin olla kaikille +avoinna; yhtä varmaa on myöskin, ettei niitä kellenkään tulla +pakoittamaan ja että jätetään hyväntahtoisen luonnon varaan johtaa +lapsiaan, ihmisiä ja eläimiä niin, että he mielensä mukaan joko ottavat +tai eivät ota. Vie hevonen ja ihminen veden ääreen, anna niiden juoda, +jos ja milloin tahtovat. Lapsi, joka tahtoo sivistystä, edistyy sen +kautta, se lapsi taas, joka sitä kammoksuu, turmeltuu. + +82. Ole varma siitä, että voit yhtä vähän ihmisiä kuin kasvejakaan +täydelleen repiä ja kokoon ruhjoa. Jos tapaat joskus itsesi +vaikutuksellisessa asemassa, -- niin varmistu siitä ensin, mitä +ihmiset, joita tahtoisit opettaa, olivat tottuneet tekemään, +ja rohkaise heitä tekemään _se_ paremmin. Älä aseta muita +oivallisuuksia heidän nähtäviinsä, älä häiritse heidän kunnioitustaan +menneisyyttä kohtaan; älä katso olevasi velvoitettu poistamaan heidän +tietämättömyyttään, vastustamaan heidän taikauskoansa, opeta heille +vain hiljaisuutta ja totuutta ja pelasta heidät niiden tottumuksien +esikuvilla, jotka sinä olet tullut tuntemaan epäterveellisiksi ja +alhaisiksi. + +83. Aikamme suuria peruserehdyksiä on se, että lukeneisuutta pidetään +väärin kyllä sivistyksenä. Nimitän sen peruserehdykseksi, koska luulen +pienimmättä vaikeudetta voitavan todistaa, kuinka siihen lujasti on +juurtunut jokainen ja aivan varmaan pahin erehdys, mihin voidaan +taiteen alalla joutua. Sivistys lyhyesti sanottuna on siinä, että +ihmissielut johdetaan parhaasen ja heistä tehdään paras; nämä molemmat +päämäärät ovat aina yhdessä ja yhtäläisillä välikappaleilla saavutetut. +Kasvatus, joka itse ihmiset tekee onnellisimmiksi, tekee heidät mitä +soveliaimmiksikin ja avuliaimmiksi toisia kohtaan. Tosisivistys +tarkoittaa ensin päämäärää, jotka ihmisille ovat pannut eteen tahi ovat +hänen saavutettavissaan, sitten perusainetta, josta hän on tehty. +Mikäli on mahdollista, sikäli valitsee se päämäärän perusaineksen +mukaan; ei sillä aina kuitenkaan ole päämäärän valinta vapaa; sillä +useiden ihmisten asema elämässä on välttämättömyyden määräämä. Vielä +vähemmin voi se valita perusainesta; kaikki, mitä se voi tehdä, on sen +mukaista, että se sovittaa toisen toiseensa mahdollisimman viisaasti. + +Ensiksi on tarpeen tietää, että perusaines on yhtä moninainen kuin +päämäärät; että ei ainoastaan toinen ihminen ole erilainen kuin +toinen, vaan että _jokainen_ ihminen olemukseltaan eroaa _jokaisesta_ +toisesta, niin ettei voida mitään kasvatusta, mitään sivistystä ja +opetusta koskaan kahden ihmisen ajatuksiin ja voimaan yhtäläisiksi +saada. Kaikkien ihmisten seassa, niin ylä- kuin alaluokissa on +olemassa iankaikkisia ja yhteensoveltumattomia eroavaisuuksia +persoonallisuuksien välillä, jotka ovat aivan samallaisissa oloissa +syntyneet. Toinen ihminen on achatikivestä [Achates virrasta Siciliasta +tavattava mineraali (piihaponsekaista), värittyy erilaiseksi] toinen +sappikivestä, toinen liuskakivestä, toinen savesta. Ensimmäistä +kasvattaa hiominen, toista rapautuminen, kolmatta taittuminen, neljättä +vatkaaminen. Achatin kuivattaminen ei ensinkään hyödytä, ja turhaa on +liuskakiveä hioa; mutta molemmat ovat omalla tavallaan kunniakkaasen +palvelukseen kelpoisia. + +Sivistystä vaatiminen, joka päivä päivältä laajemmalti ja äänekkäämmin +on havaittavissa, on viisas ja pyhä sikäli, mikäli se laajenee +vaatimukseksi, että _kaikki_ säädyt sivistytetään siis ottamalla +varmasti huomioon se työ, joka jokaisella ihmisellä on tehtävänä ja +perusaines, josta hän tehty on. Mutta se on tyhmä ja turha huuto, jos +me sen käsitämme, kuten se useimmissa tapauksissa on tarkoitettu, +pelkän tiedon himon ilmaukseksi, joka ei ota huomioon nykyisen elämän +yksinkertaisia vaatimuksia ja tulevan elämän onnellisuutta. + +Suuri, perin erehtynyt päätelmä, johon ihmiset usein joutuvat tätä +seikkaa mietiskellessään, on se, että valo semmoisenaan on aina hyvä, +pimeys semmoisenaan taas aina vahingollinen. Kaukana siitä. Määrätön +valo olisi hävitys. Niille, jotka pimeässä ja kuoleman varjon maassa +istuvat, on se hyvä. Niille taas, jotka uupuvat erämaassa, on suuren +kallion varjokin nääntyneessä maassa terveellinen. Olkoonpa auringon +paiste hyvä, niin on se hyvä myös iltasateen pilvi. Valo on vain +silloin kaunis, se on vain silloin elämälle hyödyllinen, kun sitä +heikentää varjo; ei mikään ole niinkuin valo, kauhea ja ihmiskunnan +mahdoton sietää. Ei ole vähemmin naurettavaa sanoa, että valo +semmoisenaan itsessään on hyvä, kuin sanoa, että pimeys itsessään on +hyvä. Molemmat tulevat vasta toisensa kautta terveellisiksi ja +hyödyllisiksi; yö päivän kautta, päivä yön kautta. Voisimme yhtä +helposti ilman aamun hämyä elää kuin ilman auringon laskua, niinkauvan +kuin olemme ihmisellisiä. Taivaallisesta kaupungista on meille sanottu, +ettei siellä pidä oleman "yhtään yötä", että taidamme tuntea niinkuin +me tutut olemme: mutta täällä alhaalla on yöllä ja salaisuudella +tehtävänsä; meidän asiamme ei ole haluta muuttamaan yötä päiväksi, vaan +olemaan varmat, että olemme vartijoiden kaltaiset, jotka aamua +odottavat. + +Siitä syystä niin alhaisemman kuin ylhäisemmän säädyn kasvatuksessa ei +rahtuakaan merkitse se, kuinka paljo taikka kuinka vähän ne tietävät, +kun ne vain sen tietävät, mikä heidät saattaa kykeneviksi tekemään +työnsä ja siinä olemaan onnelliset. Kuinka suuren ja minkälaisen heidän +tietonsa tulee olla johonkin määrättyyn aikaan ja johonkin määrättyyn +tapaukseen, on kokonaan toinen kysymys: pääasiallisesti ei riipu se, +että ymmärretään miehen kokonaan olevan sivistymättömän siitä, osaako +hän latinaa lukea ja englannin kieltä kirjoittaa tahi käyttäytyä +seurustelussa; vaan että vain se on sivistynyt, joka maailmassa on +onnellinen, liikkuva, hyväätekevä ja vaikuttava; että siitä syystä +parhaallaankin miljoonat talonpojista ovat sivistyneempiä, kuin +sivistyneiksi itseänsä kutsuvat, ja että ne toimenpiteet, joihin on +ryhdytty alempia säätyjä "sivistyttääksemme" jossakin toisessa +mielessä, sangen usein voinevat saada aikaan peräti vastaisia +vaikutuksia. + +Huomaa kuitenkin, sitä en kiellä, että alhaiso ollee tuhat kertaa +paremmin kasvatettu kuin he ovat. Uskon, että jokaisen ihmisen pitäisi +kristillisessä kuningaskunnassa yhtä hyvin tuleman kasvatetuksi. +Mutta kasvatuksen pitäisi oleman tarkoituksenmukainen, ankara, +käytännöllinen, vastustamaton, siveellisissä totuttamuksissa, +ruumiillisessa voimassa ja kauneudessa, mielen kaikissa kyvyissä, jotka +ovat yksityisten elämän olosuhteissa kehitysmahdollisia ja erittäinkin +hänen oman kutsumuksensa teknillisissä tiedoissa; mutta kuitenkin +äärettömän moninaisena vaikutuksessaan tulisi sen olla siihen +suunnattuna, että se tekee nuorukaisen nöyräksi ja toisiin +luottavaiseksi; että tätä mieli rauhoittaa ja heittää siihen +kunnianhimon kipinän; nyt se yllyttää, nyt taas pidättää: ja kaikessa +tulisi sen tietoa käytettävään pitää ainoastaan yhtenä lahjojen +monilukuisuudesta, kymmentuhatlukuisista keinoista saatavilla ja sitä +antaa ja olla antamatta, kuten hyvä maanviljelijä kastelee +puutarhaansa, antaessaan ainoastaan janoisille kasville täyden +ryöppysateen ja vain aikoina, jolloin ne ovat sen tarpeessa; kuin me +sitä vastoin nykyisin sitä valamme nuorisomme päiden päälle, kuten lumi +putoo Alpeille, niin toisen kuin toisenkin päälle, kunnes ne eivät voi +enää kantaa ja sitten pidämme omana kunnianamme, että siellä täällä +virta valuu alas niiden huipulta laksoon emmekä ota sitä huomioon, että +olemme itse liiaksi sälytetyt huiput tehneet ikuisesti hedelmättömiksi. + +84. Ei siinä ole kasvatuksen merkitys, että se opettaa ihmisille sitä, +mitä eivät tiedä, vaan siinä, että se opettaa heidät käyttäytymään +niin, kuin ne eivät käyttäydy. Kasvatuksen oikea pakko, jota ihmiset +nyt vaativat, ei ole katkismus, vaan kuri. Ei ole puhetta siitä syystä +nuorisoa kirjottamaan opettamisesta ja laskemaan, ja että se heidän +haltuunsa jätettäisiin käyttääkseen laskutaitoa veijaukseen ja +lukutaitoa aistimien kiihoittamiseen; vaan paljon enämmin, että ne +kasvattavat ruumista ja sielua täydelliseen harjoitukseen ja +kuninkaalliseen pidättäytymiseen. Tuskallinen, jatkumaton, vaikea on +työ, mikä on tehtävä hyvyydellä, valppaudella, kehoituksella, +opetuksella ja kiitoksella, -- mutta ennen kaikkea -- esikuvaan +perustuva. + +Pakolla! Niin välttämättömästi! "Mene kaduille ja kujille ja vaadi +heitä tulemaan sisälle." Pakolla! Niin, ja myös ilmaiseksi. Dei gratia +(Jumalan armosta) tulee heidän saada oppia, niinkuin sinä olet Dei +gratia määrätty opettamaan. Olen aina kuullut kummakseni puhuttavan, +kuinka vaikea on ihmisiä saada kasvatuksestaan jotakin maksamaan. Niin, +sitä minäkin! Annatteko lastenne maksaa kasvatuksestaan tahi annatteko +heille pakolla ja ilmaiseksi? Heiltä te ette odota mitään muuta maksua, +kuin että heistä tulee hyviä lapsia. Miksi sinä odotat talonpojalta, +että hän omasta kasvatuksestaan maksaa muuten kuin tulemalla hyväksi +mieheksi? -- Kylliksi palkintoa ajattelen, jos me sen tietäisimme. +Palkkiota kylliksi hänelle itselleen, kuten meillekin. Sillä sekin on +yksi meidän suuria kansallisia erehdyksiämme, että ihmiset pitävät +kasvatusta aina elatuksen välikappaleena. Kasvatus ei ole koskaan +tuottavaa, pikemmin rahaa vaativaa; jopa paraskaan, mikä sillä +saavutetaan, ei koskaan, ei milloinkaan tuota mitäkään. Ei mikään kansa +ole koskaan ansainnut leipäänsä suurella taidollaan eikä korkealla +viisaudellaankaan, vaan vähemmällä taidolla tai valmistuksella, +käytännöllisellä taidolla, niin: mutta jaloa oppineisuutta, sen ylevää +filosofiaa ja sen jaloa taidetta tulee meidän aina ostaa, kuten ostamme +aarteen, eikä pidä voida myytää elatukseksi. Et opi, voidaksesi sillä +elää, vaan elät, voidaksesi oppia. Sinun on uhraaminen aikaa ja voimia +kansalliseen kasvatukseen eikä sen kautta enää voittaa rahaa, vaan +saada aikaan parempia ihmisiä; -- ja saadaksesi tähän brittiläiseen +saareen mahdollisimman suuren määrän hyviä ja urhoollisia +englantilaisia. _Heidän_ tulee olla sinulle rahan arvoisia. + +85. Todellisesti elähyttävä on tiedon voima vain silloin vasta, kun se +otetaan vastaan, kun se täyttää meidät ihastuksella ja ilolla, jota +varten entinen tietämättömyys on yhtä tarpeen, kuin nykyinen tieto. +Aina onnellinen on se, jonka silmissä on alituisesti jotakin, jota hän +ei voi täysin käsittää, mutta jota hän edistyen on aina käsittämistään +käsittävä. Se on tarpeellinen tila äärelliselle olennolle, jonka henki +juurtuu Jumalaan sekä on suunnattu Jumalaan. Se on sentähden hänen +onnentilansa, ei riemun- tai ilontila sen johdosta, mitä hän tietää, +vaan pikemmin sen ilon, että hän voi aina taas löytää uutta +tietämättömyyttä, ainaista nöyrytystä, ainaista ihastusta. Kerran +tiedon perinpohjaisesti omaksuttuamme, lakkaa se tuottamasta meille +iloa. Siitä voi olla meille käytännöllistä hyötyä tai on se toisille +palvelukseksi. Me voimme sitä lisäämällä kartuttaa enemmän saadaksemme; +mutta itsessään on se kerran kokonaan meidän haltuumme jouduttuaan +kuollut. Ihmeteltävä on siitä otettu pois sekä se hieno väri, joka +sillä oli, kun me sen kerran nostimme ylös iankaikkisuuden merestä... +Kaikki ihmiset sen tuntevat, vaikka eivät sitä ajattele eivätkä selvitä +itselleen seurauksia. He silmäilevät takaisin lapsuutensa aikoihin, +ikäänkuin onnellisimpaan aikaansa, sillä ne olivat suurimman +ihastuksen, suurimman yksinkertaisuuden sekä voimakkaimman +mielikuvituksen päiviä. Neron ja tavallisen miehen välinen erotus on, +niinkuin usein ja täydellä syyllä on sanottukin, kokonaan siinä, että +edellinen pysyy suurimmaksi osaksi lapsena ja katselee asioita suurin +lapsensilmin ainaisesti ihmetellen, ei tietoisena suuresta tiedostaan, +vaan pikemmin tietoisena rajattomasta tietämättömyydestään ja sentään +rajattomasta mahdistaan. Hänessä on ikuisen ihastuksen, ilon ja +luomiskyvyn lähde, ja yhtyy se huomattavien ja ohjattavien asioiden +valtamereen hänen ympärillään. + +86. Todelliseen sivistykseen ei kuulu ainoastaan voida täysin vallita +kielen oikeata käyttämistä, vaan myöskin se seikka, että osaa oikein +hallita äänen musikaalista sävyä sekä antaa oikean muodon käsin +tehtäville. + +87. Lukemisesi ravitsee henkeäsi aivan samojen lakien mukaan kuin +ruokakin ravitsee ruumistasi; älä nimittäin syö ainoastaan syödäksesi +äläkä lue vain lukeaksesi. Mutta oikein itseäsi hillitsemällä nautit +paljon sekä päivällisestäsi että kirjastasi. Jos olet hiukankin +järkevä, voit helposti tätä johdonmukaisuutta noudattaa; minulla ei ole +nyt aikaa tehdä sitä sinun puolestasi; ole varma, että se on olemassa +pienimpiinkin yksityiskohtiin asti, vain sillä eroituksella, että +lukemisen tuottamat paheet ovat vahingollisemmat, siitä johtuvat hyveet +korkeammat siinä määrin, kuin sielu on ruumista kalliimpi. Ahnaasti +lukeminen on pahempi pahe, kuin ahmien syöminen. Rietas ja siivoton +lukemistapa on inhoittavampi kuin samallainen syöminen. Lukemiseen +nähden on vaikeampi tulla herkkusuuksi, kuin syömiseen; mutta +yksinkertainen, voimakas ruoka on epäilemättä mieluisin. + +88. Mitä tyhmät vain _lukevat_, se _heitä_ vahingoittaa. Ja heidän +_kirjoituksensa_ vahingoittavat _muita_ ihmisiä. Se ei ole +estettävissä; sillä tyhmä vetää tyhmyyttä puoleensa, kuten mädännyt +liha kärpäsiä, ja siivilöi ja tasoittelee sitä, olkoonpa se mistä +kirjasta tahansa; -- hän voi sitä ammentaa yhtä hyvin raamatusta, kuin +jostakin muustakin kirjasta, vaikka hän, oli hän mies tai nainen, +tavallisesti lukee tietenkin vain sanomalehtiä tai romaania. + +Persoonallinen itserakkaus ja kunnianhimo, jota lukeminen herättää +itsekkäisesti virkeissä luonteissa, johtaa ylenkatsomaan käsityötä sekä +haluamaan kaikellaisia saavuttamattomia asioita ja täyttää kadut +tyytymättömillä ja kelvottomilla ihmisillä, jotka etsivät keinoja ja +tilaisuuksia voidakseen elää sukkeluudestaan kaupunkilaisten seuroissa. +Tätä minun ei tarvitse laajemmin selittää. Jokaisen lukijan on +kokemuksesta myöntäminen, että tämä yltyvä heikkous levenee, ja +lisääntyy vaivannäkö, joka pyrkii ansaitsemaan itselleen sen, jota +sanotaan "asemaksi elämässä." + +89. Vaikka lukisit kaikki kirjat brittiläisessä museossa, jos +nimittäin eläisit niin kauvan, niin voisit sittenkin jäädä ihan +"tietämättömäksi", sivistymättömäksi ihmiseksi; mutta jos luet hyvästä +kirjasta kymmenen sivua kirjain kirjaimelta -- s.t.s. todellisella +tarkkuudella, niin olet ainaiseksi jokseenkin sivistynyt ihminen. +Sivistyksen ja sivistymättömyyden välinen eroitus perustuu kokonaan +tähän tarkkuuteen, mikäli on kysymys varsinaisesti henkisestä puolesta. +Sivistynyt mies saattaa osata vähän kieliä, saattaa taitaa puhua vaan +omaa kieltään sekä olla lukenut vain vähän kirjoja. Mutta kielen, jonka +hän taitaa, tuntee hän tarkoin; joka puhumansa sanan lausuu hän oikein. +Ennen kaikkea tuntee hän sanojen _jalouden_; hän osaa heti paikalla +eroittaa sanojen oikean sukuperän ja entisen ytimen uudenaikaisista +sanansikiöistä; hän muistaa sanojen koko esi-isien sarjan, niiden +vaihtoavioimisen, etäisen sukulaisuuden sekä laajuuden, missä määrin +niitä käytetään, ynnä tehtävän, mikä niillä sanojen kansallisen +jalouden kesken on ollut kunakin aikana ja joka maassa. Mutta +sivistymätön voi muistaen osata monta kieltä sekä puhua niitä kaikkia +tuntematta niistä todellisuudessa sanaakaan, tuskinpa sanaa omasta +kielestään. Kukin järkevä merimies voi tulla toimeen useimmissa +satamissa, ja tarvitsee hänen sentään lausua vain yksi lause jostakin +kielestä, niin hänet heti tuntee tästä lauseesta sivistymättömäksi. +Samalla tavalla yhden ainoan lauseen äännäntä ja lausumatapa osoittaa +heti todellista sivistystä. + +90. Kun tutkit kirjailijasi yhtä sanaa toisensa jälkeen, sanotaan sitä +aivan oikein "lukemiseksi"; huomatessasi joka koron ja ilmaisun, +asettautuessasi tekijän asemaan, hävittäessäsi oman persoonallisuutesi +ja koettaessasi sulautua tekijän persoonallisuuteen, niin että +varmuudella voit sanoa: "_niin_ ajatteli Milton", eikä "_niin_ +ajattelin _minä_, kun luin huonosti Miltonia". Tällä tavoin johdut +vähitellen toiste antamaan vähemmän painoa omalle mietteellesi: "_niin_ +minä ajattelin". Alat käsittää, ettei olekaan niin perin tärkeätä, mitä +_sinä_ ajattelit; etteivät ajatuksesi jostain esineestä olekaan ehkä +niitä selvimpiä ja viisaimpia, mitä on olemassa; ja vielä että, ellet +ole aivan merkillinen henkilö, ei sinusta yleensä voi sanoa, että +sinulla lainkaan on "ajatuksia", ja ettei sinulla vakavassa asiassa ole +ajattelemisen ainesta; -- että sinulla ei ole oikeutta "ajatella", vaan +koetat ainoastaan enemmän oppia tosiseikoista. Hyvin luultavasti et +koko elämässäsi (ellet, kuten sanoin, ole vallan merkillinen) ole saava +laillista oikeutta mielipiteen omaamiseen jostakin asiasta, lukuun +ottamatta sitä, mikä sinulla parhaillaan on. Kysymättäkin voit aina +keksiä, miten sinun on tehtävä, kun jotakin välttämättömästi on +tehtävä. Onko sinulla talo kunnossapidettävänä, tavara myytävänä, pelto +kynnettävänä, oja puhdistettavana? Tämmöiseen tehtävään ei tarvita +kahta mielipidettä; se tapahtuu vastuullasi, ellei sinulla ole paljo +enemmän kuin yksi "mielipide" tavasta, millä näitä asioita käsittelet. +Tehtäviesi ulkopuolellakin on jokunen asia, joista sinulla pitää olla +oma mielipide. Että konnantyöt ja valhe ovat luvattomia ja heti ne +keksittyä tieltä pois ruoskittavat; että himoitseminen ja riitaisuus +ovat lapsissakin vaarallisia, mutta miehillä ja kansoilla kuolettavia +taipumuksia; vihdoin että taivaan ja maan Herra pitää uutterista, +vaatimattomista ja lempeistä ihmisistä sekä vihaa laiskoja, ylpeitä, +ahneita ja julmia; -- näistä yleisistä tosiseikoista on sinulla oleva +vaan yksi ainoa, vieläpä sangen voimakaskin mielipide. Muuten olet +kokeva, ettet voi tietää etkä arvostella _mitään_ sellaista, mikä +kuuluu uskontoihin, asetuksiin, tieteisin ja taiteisin; että paras, +mitä voit tehdä, vaikka olisit hyvin sivistynytkin ihminen, on olla +vaiti, pyrkiä päivä päivältä viisaammaksi ja vähän enemmän ymmärtämään +toisten ajatuksia; niin pian kun koetat tätä rehellisesti tehdä, olet +huomaava, etteivät viisaimpienkaan ajatukset ole paljon enemmän +arvoiset kuin soveliaat kysymykset. Vaikeutta selvittää ja esittää +ratkaisemattomuuden perusteita on enimmiten kaikki, mitä he sinua +varten voivat tehdä; on onneksi heille ja meille, jos he todellakin +kykenevät "sekoittamaan ajatuksiimme musiikkia sekä saattamaan meidät +surullisiksi taivaallisista epäilyksistä". + +91. On olemassa kahdellaisia kirjoja, hetken kirjoja ja ikuisesti +pysyviä kirjoja. Niitä ei eroita yksinomaan laatu. Ei yksinomaan huono +kirja ole sellainen, joka ei pysy eikä hyvä sellainen, joka pysyy. +Tässä eroittaa luonto. Mutta on olemassa hyviä hetkellisiä kirjoja ja +hyviä pysyviä kirjoja, ja huonoja hetkenkirjoja sekä huonoja pysyväisiä +kirjoja. + +Hyvä hetkenkirja -- huonoista en puhu, -- on yksinkertaisesti sinua +varten painettu hyödyllinen tai miellyttävä keskustelu ihmisen kanssa, +jonka kanssa et muuten voi keskustella. Hyödyllisenä se sanoo sinulle, +mitä sinun välttämättä pitää tietää; miellyttävänä useinkin samaa, kuin +järkevän, läsnäolevan ystävän puhe. Nuo hilpeät matkakertomukset, nuo +jonkun kysymyksen hauskat ja vitsikkäät pohtimiset, vilkkaat tai +liikuttavat kertomukset, tunnolliset muistiinpanot niiden, jotka ovat +toimivina aikansa historiassa, -- ne ovat kaikki puhtaasti hetken +kirjoja, joita sivistyksen leveneminen kartuttaa, ja jotka ovat +nykyajan omituinen omistus: meidän on avomielisesti niistä kiittäminen +sekä avomielisesti häpeäminen, jos emme osaa niitä hyödyksemme käyttää. +Mutta käytämme niitä mahdollisimman huonosti, jos vastoin oikeutta +asetamme ne todellisten kirjojen asemaan; sillä tarkoin katsottuna +eivät ne ole ollenkaan kirjoja, vaan kirjeitä ja hyvästi painettuja +sanomalehtiä. Ystävämme kirje saattaa tänään olla ilahuttava ja +hyödyllinen; jääpi harkittavaksi, onko se säilyttämisen arvoinen vai +ei. Sanomalehti saattaa olla hyvin sopiva aamiaisen aikaan, vaan ei +suinkaan koko päiväiseksi lukemiseksi. Samalla tavalla pitkä kirje +(vaikkapa nidokseksikin sidottuna), joka sinulle niin hauskasti kertoo +ravintoloista, teistä ja ilmasta, jommoisia ne olivat viime vuonna +jossakin paikassa, taikka kertoo sinulle huvittavan kertomuksen, taikka +mainitsee jonkin tapahtuman todellisen asianlaidan, olipa se kuinka +arvokas tahansa tilapäistä silmäilemistä varten, ei ole kuitenkaan +sanan oikeassa merkityksessä mikään "kirja", mikään "luettava". Kirja +ei ole varsinaisesti mikään puhuva, vaan kirjoitettu esine, joka on +kirjoitettu pysyväiseksi eikä paljasta tiedonantoa varten. Juttukirja +painetaan sentähden, ettei sen tekijä voi puhua tuhansille yhtaikaa; +jos hän voisi, niin hän tietenkin tekisi sen; -- _tämmöinen_ kirja on +vaan hänen äänensä _monistamista_. Et voi puhua Indiassa asuvan +ystäväsi kanssa; tekisit sen, jos vain voisit; sen sijaan kirjoitat +hänelle: se on paljasta äänen lähettämistä. Mutta kirja kirjoitetaan +ei äänen monistamiseksi tai sen kauvas lähettämiseksi, vaan +ikuistamiseksi; tekijällä on jotakin sanomista, jota hän pitää +todellisena tai hyödyllisenä taikka auttavan kauniina. Hänen +tietääkseen ei ole siitä vielä kukaan mitään puhunut; hänen +tietääkseen, ei ole siitä kukaan mitään puhuvakaan. Hän on velvoitettu +sanomaan sen kauniisti ja selvästi, jos hän siihen vain kykenee; joka +tapauksessa selvästi. Elämänsä kokonaisuudessa on hänelle selvinnyt +tämä asia, tämä asioiden sarja; -- tämä oikean tiedon ja näkemisen +osanen, jota käsittämään hänet auttaa hänen osansa päivänpaisteesta ja +maasta. Hän tahtoisi mielellään kirjoittaa sen ainaiseksi, kaivertaa +kallioon, jos voisi, ja sanoa: "tämä on minun parhaani; muuten söin ja +join ja nukuin, rakastin ja vihasin, kuten muutkin. Elämäni oli kuin +höyry eikä se enää ole olemassa; mutta tämän minä havaitsin ja tiesin. +Jos jotain minussa on muistamisen arvoista, on se juuri tämä". Tämä on +hänen "kirjoittamistansa"; pienellä, inhimillisellä tavallaan ja +hänessä olevan jumalallisen vaikutuksen määrän mukaan on tämä hänen +kirjoituksensa, hänen "pyhä raamattunsa". Tällainen se on kirja. + +Ehkäpä luulet, ettei näin ole vielä koskaan kirjoja kirjoitettu. Kysyn +sinulta, uskotko yleensä rehellisyyteen ja hyvyyteen, vai luuletko, +että viisaissa ihmisissä ei koskaan olisi ollut rehellisyyttä ja +hyvänsuopeutta. Toivottavasti ei meistä ole kukaan niin onneton, että +ajattelisi näin. Siis mitä viisaan ihmisen työssä on rehellisesti ja +lempeästi tehtyä, se on hänen kirjansa taikka hänen taideteoksensa. +Siihen on aina huonojakin aineksia sekoitettu sekä huonoa, tarpeetonta +ja teennäistä työtä. Mutta jos luet oikein, niin helposti löydät sen +oikean ja se on se kirja. + +92. Kaikkina aikoina ovat tämmöisiä kirjoja kirjoittaneet suuret +miehet, suuret lukijat, suuret valtiomiehet taikka suuret ajattelijat. +Kaikki ovat ne käytettävinäsi. Ja elämä on lyhyt. Sen olet ennenkin +kuullut; -- mutta oletko mitannut tätä lyhyttä elämää ja sen +mahdollisuuksia. Tiedätkö, että kun luet yhden, et ehkä toista enää +ennätäkään lukea? -- Minkä tänään menetät, sitä et huomenna enää +saavuta. Tahdotko mennä haastelemaan palvelustytön tai tallipojan +kanssa, kun voit puhua kuningattarien ja kuninkaiden kanssa. Vai +luulotteletko, että olisi arvokkaalle itsetietoisuudelle sopivaa lykkiä +ja tuuppia nälkäisen ja alhaisen joukon kanssa sisäänmenosta ja +puheillepääsöstä tämän valittujen ja mahtavien joukon ikuisen hovin +ollessa sinulle avoinna, joka joukko on niin laaja kuin maailma ja niin +monilukuinen kuin sen päivät? Sinne sisään voit aina päästä. Voit +valita seuran ja arvon halusi mukaan; sieltä sinua ei voi koskaan +sysätä pois, jos kerran olet sisään päässyt, paitsi jos siihen olet +itse syypää; ympäristösi ja ylevyytesi kautta tulee siellä sinun oma +synnynnäinen ylevyytesi koetelluksi, ja mistä syystä pyrit saavuttamaan +korkeata asemaa elävien joukossa, niin samojen syiden totuuden ja +suoruuden mittana on juuri se asema johon pyrit näiden kuolleiden +joukossa. + +"Asema, johon pyrit", sekä asema, johon kelpaat täytyy minun myöskin +lisätä; sillä jokaisesta elävästä ylimyskunnasta eroittuu tämä +menneisyyden hovi sen kautta -- että se on avoinna työlle ja ansiolle, +mutta ei millekään muulle. Ei rikkaus eikä mikään nimi tehoa eikä +viekkaus petä näiden taivaallisten porttien vartijaa. Syvällisessä +merkityksessä ei yksikään alhainen tai ala-arvoinen astu sinne koskaan. +Tuon hiljaisen Faubourg S:t Germainen [Pariisin ylhäisön kaupungin osa] +portilla tehdään vain lyhyt kysymys: "oletko arvokas astumaan sisään?" +Käy sisään. Jos haluat olla ylevien toverina, niin tule itse jaloksi. +Jos haluat kuulla viisaiden keskustelua, opi käsittämään heitä, ja saat +sitä kuulla. Mutta jos haluat muilla ehdoilla, -- niin et saa. Ellet +kohota itseäsi meidän tasalle, niin emme voi astua alas sinun luoksesi. +Elävä lordi voi kohteliaasti käyttäytyä; elävä filosofi voi selittää +sinulle ajatuksiansa suurella vaivalla; mutta _täällä_ ei teeskennellä +eikä selitetä. Sinun täytyy kohota meidän ajatustemme korkeuteen, jos +mielit saada niistä iloa, sekä täytyy ottaaksesi osaa tunteihimme, jos +tahdot olla varma läsnäolostamme. + +93. Ainaiset ilmoitukset uudesta musiikista (ikäänkuin olisi uutuus sen +hyve) osoittavat todellisuudessa, ettei kukaan huoli musiikista. Uusien +näyttelyjen ainainen vaatiminen merkitsee, ettemme välitäkään +kuvaelmista; uusien kirjojen ainainen kysyntä osottaa, ettei kukaan +juuri välitäkään lukemisesta. + +94. Kielen koko voima ja kauneus on laadultaan siveellistä. Kieli on +tarkka, jos puhuva tahtoo olla todellinen; selvä, jos hän puhuu +sisällisellä osanotolla ja haluten tulla ymmärretyksi; mahtava, jos hän +on vakava; miellyttävä jos hänellä on taipumusta rytmiin ja +järjestykseen. Taide ei voi tuottaa muita kielellisiä hyveitä, kuin +tämän; yhden niistä merkitystä tahtoisin tarkemmin selittää. Kieli on +vain silloin selvä, kun se ilmi lausuu tunteen. Voit todellisuudessa +vain sen kautta ihmisen sanoja ymmärtää, että ymmärrät hänen +aikomuksensa. Sanasikin kuuluu hänestä vieraalta kieleltä, jos ei hän +ymmärrä tarkoitustasi. Se tekee kielitaiteen (jos yleensä tahtoo antaa +enemmän arvoa jollekulle niistä) sopivimmaksi välikappaleeksi +todellisen sivistyksen saavuttamiseen. Perusteellisesti opettaa sanan +merkitystä on sama kuin opettaa luontoa hengen, joka sen on leimannut. +Kielen salaisuus on osanoton salaisuus, sen täyden viehätyksen tuntee +vain ylevä. Siten ovat kauniin puheen perussäännöt lujitetut suoralla +ja lempeällä puheella. Näiden lakien mukaan voi myöhemmin parantaa +väärää näennäisesti kaunista kieltä; mutta kaikki tämmöiset ilmaisut, +kuuluivat ne sitten puheen tai runouden alalle, eivät ole ainoastaan +vailla kestävää voimaa, vaan ne hävittävätkin periaatteet, joita ovat +oikeudetta anastaneet. Niin kauvan kun ei puhuta sanaakaan muuten kun +rehellisesti, kohoo kielen taide kohoamistaan; mutta siitä hetkestä +jolloin sitä muodostavat ja hiovat ulkonaiset syyt, vaipuu se +mitättömyyteen ja hukkuu. Tämä totuus olisi jo aikoja tullut julki, +ellei kuuluisan akateemisen tiedon aikoina olisi aina ilmennyt +taipumusta kieltää kielen ensimmäisten mestarien suoruutta. Kun me vaan +opimme taitavasti kirjoittamaan vanhan kirjailijan tyyliä, olemme heti +valmiit ajattelemaan, että hänkin kirjoitti toisen tavalla. Mutta ei +mikään jalo, rehellinen tyyli ole koskaan perustunut muullaiseen kuin +suoraan sydämeen. + +Ei yksikään kirjailija, joka ei tarkoita sitä, mitä hän sanoo, ansaitse +tulla luetuksi siinä tarkoituksessa, että se tyyliäsi kasvattaisi. +Mutta ei ole myös koskaan jaloa tyyliä keksinyt joku muu, kuin se, joka +sitä tarkoitti, mitä sanoikin. Etsi päivän valoon etevän tyylin +alkuunpanija, niin olet samalla löytänyt muutamien todellisten +tosiseikkojen tai vilpittömien intohimojen selvittäjän: ja koko +lukemisesi elostuu ja kiihoittuu sen kautta, että sinä varmana +siitä, että tekijä todellakin tarkoitti sitä, mitä sanoi, hänen +tarkoittamaansa syventymistään syvennyt. Vielä tärkeämpi on syvästi +käsittää, että jokainen kansallisuuden kielen omaksuma kauneus kuvaa +sen olemuksen sisimpiä lakeja. Pysytä kansan luonne ankarana ja +miehekkäänä, anna sen ajatusten olla vakavasti ja puhtaasti ja +arvokkaihin esineihin suunnatut, pidä sitä tekemisissä oikeiden +seikkojen kanssa, niin ehdottomastikin on sen kieli oleva ylevä ja +jalo. Samalla on mahdotonta, -- huomaa tarpeellinen vastavaikutus, -- +että olisi jalo jokin kieli, jonka sanat eivät kutsusi työhön yhtä +monien torventoitotuksien tavoin. Mutta kaikki suuret kielet esittävät +ja vaativat muuttumattomasti suuria asioita; niitä voi vain +kuuliaisuudella jäljitellä; niiden hengähdys on inspiratiooni ja +innostus, sillä niillä ei ole ainoastaan ääntä, vaan elämäkin. Voit +näiden miesten tavalla vain oppia puhumaan tulemalla heidän +kaltaisekseen. + + + + +Naisista. + + +1. (Nuorelle tytölle). Jos on olemassa jotakin, jonka +oikeudellisuudesta ja vääryydestä viisaat miehet ovat kuudentuhannen +vuoden ajattelemisen ajalla olleet yhtä mieltä, ja jonka he toinen +toisensa jälestä kokemuksen kautta ovat keksineet, niin on se tämä, +että Jumala kaikkein enin paheksuu laiskoja ja julmaluontoisia ihmisiä: +-- että hänen ensimmäinen käskynsä on: "tee työtä niin kauvan kuin +sinulla on valoa", ja toinen: "ole armelias niinkauan kuin sinulla on +armeliaisuutta". + +"Tee työtä niinkauvan kuin sinulla on valoa", erittäinkin niinkauvan +kuin sinulle paistaa aamunvalo. En ole mitään niin ihmetellyt, kuin +sitä, että vanhat niin harvoin huomauttavat nuorille, kuinka kallis +näiden nuoruus on. Usein he tunteellisesti valittavat omia entisiä +päiviään, joskus taas viisaasti kyllä unohtavat ne. Epäviisaalla tavalla +moittivat he usein nuoria, vielä epäviisaammin antavat heille peräksi, +usein estävät he ja rajoittavat heitä kaikkein epäviisaimmalla tavalla; +mutta tuskin koskaan he heitä varoittavat ja valvovat. + +Niinpä muistakin, että ainakin _minä_ olen sinua varoittanut, että +elämäsi onni ja sen voima, sen osa ja arvo maan päällä ja taivaassa +riippuvat siitä, millä tavoin nyt päiviäsi vietät. Ei tarvitse niiden +olla surullisia päiviä: kaukana siitä. Nuorison ensimmäinen +velvollisuus on olla iloisena sekä toisille iloksi; mutta niiden täytyy +olla juhlallisia päiviä sanan syvimmässä merkityksessä. Oikein +ajattelevan olennon mielestä ei ole mitään aamuhämärän syvälle +juhlallisuudelle vertoja vetävää. Ei ainoastaan tuossa kauniissa +merkityksessä, vaan koko niiden suunnitteluun ja laatuun nähden pitää +niiden oleman juhlallisia päiviä. Ota latinalainen sanakirjasi ja etsi +sana "solennis" (juhlallinen), paina syvästi sydämeesi tämän sanan +merkitys ja ajattele, että entisen elämäsi kukin päivä väittämättä +määrää sielusi tottumuksen ja harjaantumisen hyvään tai pahaan joko +pyhän tavan kalliilla ja suloisella palauttamisella taikka kyntämällä +aina syvempiä vakoja surun kylvöä varten.... + +On tuskan määriä samoin kuin virheellisyydenkin määriä, jotka ovat +kokonaan voitettavissa ja näyttävät ainoastaan olevan terveellisen +koetuksen ja kurin muotoja. Sormiasi pistelee, kun pakkas-aamuna menet +ulos, mutta senjälkeen ovat ne sitä lämpimämmät; jäsenesi väsyvät +terveellisestä työstä ja asettuvat sitä mielummin levolle; sinua +koetellaan vähän aikaa sillä, että sinun täytyy odottaa luvattua +tavaraa, ja se on tultuaan sitä suloisempi. Mutta et voi tätä koetusta +ulottaa määrättyä määrää pidemmälle. Kovin kova kylmyys mädännyttää +sorminivelesi. Väsytä itsesi vaan kerrankin upi uupuneeksi, niin et +koko elämässäsi enää saavuta ruumiisi entistä voimaa. Salli sydäntuskan +nousta yli jonkin katkeran kohdan ja sydämen elo häipyy ainaiseksi. + +Niinpä perustuu koko pahan määrityskin juuri sen parantumattomuuteen. +Sillä tarkoitetaan surua tai syntiä, jotka _kuolemassa_ loppuvat. Ja +varmastikin on meidän tietääksemme ja käsittääksemme olemassa monta +tuskan ja synnin tilaa, jotka vain kuolemalla voivat loppua. +Tietystikin, olemmehan me tietämättömiä, sokeita olentoja emmekä voi +huomata, minkä hyvän siemenen voi sisältää nykyinen kärsimys tai +nykyinen rikos; mutta mitä me emme voi tietää, se ei meille kuulukaan. +On mahdollista, että murhaajia ja valehtelijoita korotetaan +tulevaisessa maailmassa korkeampaan ihmisyyteen, kuin he olisivat +voineet ilman murhaa tai vääryyttä saavuttaa; mutta tämä mahdollisuus +ei ole sellainen, että se saisi tekojamme johtaa. On kyllä olemassa +parempi toivo, että nimittäin kerjäläinen, joka kurjuudessa makaa +porttimme edessä, saa helmiporttien sisällä lohdutuksen; mutta Herra, +jonka sanat yksinomaan oikeuttavat meitä sitä ajattelemaan, ei ole itse +koskaan asettanut pahaa siunaukseksi eikä ole jättänyt nälkäisiä +ravitsematta, eikä päästänyt sairaita parantumattomina luotaan. + +Usko siis minua, että toimimisemme ainoa oikea periaate täällä on nähdä +hyvä ja paha määrättyinä luonnollisen tuntemisemme kautta edistämään +yhtä ja voittamaan toista niin sydämellisellä koittamisella, kuin ei +olisikaan muuta maailmaa kuin tämä. Poista ennen kaikkea se mieletön +ajatus, että taivas sekaantuu parantamaan suuria virheitä, antaessaan +vapaan vallan omille laeilleen rangaista pieniä. Jos huolimattomasti +valmistat ruo'an, niin älä odota, että sallimus sen tekee maukkaaksi; +odota yhtä vähän Jumalan sekaantumista, jos ohjaat ymmärtämättömyyden +aikoina elämäsi harhaan, ja että tuo sekaantuminen johtaisi kaiken +hyväksi. Totisesti sanon sinulle, ettei maailma ole sillä tavalla +järjestetty. Seuraukset suurista virheistä ovat yhtä varmat kuin +pienistäkin. Ja koko elämäsi ja kaikkien sinun vaikutuksesi alaistenkin +elämän onni riippuu niin sananmukaisesti sinun järjestäsi ja +maltillisuudestasi, kuin aterian oivallisuus ja järjestys. + +2. Ensimmäinen velvollisuutemme naista kohtaan -- ei yksikään +ajatteleva ole sitä epäilevä -- on antaa hänelle semmoinen ruumiillinen +kehitys ja harjoitus, jommoista hän tarvitsee terveytensä +vahvistamiseksi sekä kauneutensa täydentämiseksi; sillä tuon kauneuden +korkein jalostuttaminen ei ole saavutettavissa ilman hänen +toimeliaisuutensa ja hennon voimansa loistoa; hänen kauneuttansa +täydentämään ja tämän mahtia enentämään. Kauneus ei voi olla koskaan +liian mahtava eikä voi se liian kauvas valaa pyhää valoansa; mutta +muista, että saadakseen kauneutta puhkeamaan, on kaikki ruumiillinen +vapaus ilman sydämen suoruutta turhaa. + +3. Älä usko voivasi tehdä tyttöä suloiseksi tekemättä häntä +onnelliseksi. Et voi pakottaa hyvän tytön luonnetta etkä estää hänen +luonnollisia mieltymyksen ja ponnistuksen halujaan, niin ettei se este +olisi ainaiseksi lyönyt leimaansa hänen piirteisinsä tehden sen sitä +tuskallisemmalla ankaruudella, kun se poistaa loiston hänen viattomista +silmistään ja lumouksen hänen puhtaalta otsaltaan. + +4. Naiskasvojen täydellinen sulous voi vain johtua siitä ylevästä +rauhasta, mikä perustuu onnellisten ja hyödyllisten vuosien muistoon -- +täysin suloisiin muistelmiin, -- sekä siihen yhdistettyyn, vielä +ylevämpään lapsekkuuteen, joka varsin vaihtelevana ja lupaavana sekä +hilpeänä että vaatimattomana on aina altis toivomaan, että pitäisi +oleman vielä parempaa voitettavana ja annettavana. + +Sinun on siis ensin kehittäminen hänen ruumiillista muotoaan, sitten +saavuttamansa voiman mukaan täyttäminen hänen henkensä kaikella sillä +tiedolla ja kaikilla niillä ajatuksilla, jotka vahvistavat hänen +luonnollisia oikeuden taipumuksiaan sekä puhdistavat hänen luonnollista +rakkaudentunnettaan. + +Hänelle on annettava kaikki se tieto, mikä hänet tekee kykeneväksi +ymmärtämään ja tukemaan miehensä työtä: mutta ei olisi se sentään +annettava hänelle tiedoksi siinä merkityksessä, kuin olisi hänen +tarkoituksensa tietää, vaan ainoastaan tuntea ja arvostella. On +itsessään yhdentekevää, tunteeko hän useita kieliä vai yhden; mutta se +on tärkeintä, että hän kykenee osoittamaan ystävällisyyttä vieraille +sekä tajuamaan puheensa suloutta. Ei ole hänen arvolleen välttämätöntä, +että hän tutustuu johonkin tieteesen. Mutta tärkeintä on, että hän +tottuu tarkasti ajattelemaan; että hän käsittää luonnonlakien +tarkoituksen, välttämättömyyden ja kauneuden sekä seuraa ainakin yhtä +tieteellisen sivistyksen polkua tuolle nöyryytyksen katkeran laakson +kynnykselle, mihin viisaimmat ja urhoollisimmat miehet laskeutuvat +tunnustamaan olevansa ikuisesti lapsia, jotka aavalla rannalla kokoovat +piikiveä. Sillä on vähän merkitystä, miten monen kaupungin aseman hän +tuntee, kuinka monta vuosilukua tai kuuluisain ihmisten nimeä hän +tietää; ei ole kasvatuksen tarkoitus muuttaa nainen sanakirjaksi; +mutta on perin tarpeellista opettaa hänet syventymään koko +persoonallisuudellaan lukemaansa historiaan; vilkkaasti kuvaamaan +tapahtumat loistavalla mielikuvituksellaan; käsittämään hienolla +vaistollaan ne liikuttavat ja draamalliset asianhaarat, joita +historioitsija usein vain himmentää johtopäätöksillään ynnä +järjestämisellään eroittaa: hänen tehtävänsä on noudattaa jumalallisen +palkitsemisen salattua oikeutta sekä tähystää pimeän läpi tulisen +verhon kovaonnisia kuteita, jotka rikoksen ja koston yhdistävät. Mutta +ennen kaikkea on hänet opetettava ulottamaan osanottonsa rajoja siihen +historiaan, joka ainaiseksi ratkaistaan hänen rauhassa eläessään sekä +siihen aikalaistensa suureen onnettomuuteen, joka, jos hän sitä oikein +suree, ei koskaan palaa. Hänen täytyy harjaantua kuvittelemaan, minkä +vaikutuksen tekisi hänen luonteeseensa ja käytökseensä se seikka, että +hän jokapäivä olisi tekemisissä kärsimysten kanssa, jotka, syystä +etteivät ole hänen näkyvissään, ovat yhtä todellisia. Hänen täytyy +käsittää, minkälaisessa mitättömässä suhteessa pieni maailma, jossa hän +elää ja rakastaa, on maailmaan, missä Jumala elää ja rakastaa, ja +vakavasti pitää häntä opettaa pyrkimään siihen, etteivät hänen hurskaat +ajatuksensa heikontuisi suhteissaan lukuihin, joita ne sisältävät; +ettei hänen rukouksensa olisi heikompi anoessaan niiden monien +puolesta, joilla ei ole ketään, joka heitä rakastaa, puolesta niiden +"kaikkien, jotka ovat surullisia ja raskautettuja" kuin anoessaan +hetkellistä tuskan lievitystä puolisolleen tai lapselleen. + +5. Uskon, että tytön kasvatuksen, mikäli se koskee opin kulkua ja +ainesta, pitäisi oleman joksikin samallaisen kuin pojan; sen pitäisi +vaan olla toisin suunnattu. Kussakin elämäntilassa pitäisi naisen +tietämän, mitä hänen miehensä tietää, mutta toisella tavalla. Miehen +pitäisi sitä perinpohjaisesti ja siinä edistyen vallita; naisen oleman +yleisessä täydentämisessä jokapäiväiseksi avuksi. Kyllä olisi usein +viisaampaa, että miehetkin suoranaista käytäntöä varten oppisivat +naisten tavalla ja pyrkisivät henkisiä voimiansa kurittamaan ja +kehittämään _niillä_ työaloilla, jotka myöhemmin olisivat yhteiskunnan +palvelukseen sopivammat; mutta yleisesti puhuen pitäisi miehen +perinpohjaisesti oppia joka opettelemansa kieli tai tiede, samalla kuin +naisen olisi samaan kieleen tai tieteesen tutustuminen vain siinä +määrin kuin hän kykenee ottamaan osaa miehensä ja hänen parhaiden +ystäviensä harrastuksiin. + +Mutta kaiken tämän on tapahtuminen erinomaisella huolellisuudella. On +olemassa suuri ero elementaarisen ja pintapuolisen tiedon välillä -- +tarmokkaan alun ja epävarman koko piiriä noudattaa koittavan yrityksen +välillä. Vaimo voi aina auttaa miestään tiedollaan, vaikka tämä +olisi kuinkakin vähäinen. Puolinaisella tiedollaan taikka +väärinkäsityksellään voi hän miestään vain tuskastuttaa. + +Jos tyttö ja poika täytyy tosiaankin eri tavalla kasvattaa, niin +neuvoisin, että niistä molemmista tyttö varhemmin tutustutettaisiin +syvällisiin ja vakaviin asioihin, siliä hänen järkensä kypsyy +nopeammin: niin että häntä varten valittu lukeminen ei saisi olla +vähäpätöisempää, vaan päinvastoin arvokkaampaa sekä tarkoitettu +lisäämään kärsivällisyyttä ja vakavuutta hänen luonnolliseen +ajatuksenterävyyteensä ja järjennopeuteensa ynnä pysyttämään hänet +ylevissä ja puhtaissa ajatuksissa. En antaudu nyt minkäänlaisiin +kysymyksiin kirjojen valintaan nähden; pitäkäämme vain huolta, ettei +hänen pöydälleen kasaantuisi lainakirjaston kirjoja, jotka olisivat +vielä kosteita epäviisauden lähteen viimeisestä kevyestä vaahdosta. + +6. En yritä määräämään, miten paljo romaanilukemista olisi sallittava. +Mutta sitä tahtoisin teroittaa mieleen, että jos romaaneja, runoja tai +historiaa luetaan, niin niitä ei valikoittaisi siihen nähden että ne +olisivat huonoista ominaisuuksista vapaat, vaan että niissä on olemassa +hyviä ominaisuuksia. Paha, joka satunnaisesti ja siellä täällä +mahtavassa kirjassa kummittelee taikka piilee, ei koskaan vahingoita +jaloa tyttöä; mutta kirjailijan tyhjyys masentaa häntä ja hänen +rakastettava mielettömyytensä alentaa häntä. Jos hänellä on tilaisuus +päästä hyvään vanhojen klassikkojen kirjastoon, on valikoiminen +tarpeeton. Poista nykyaikaiset aikakauskirjat ja romaanit tytön tieltä: +vaan päästä hänet kunakin sadepäivänä vanhaan kirjastoon ja jätä hänet +omaan oloonsa. Hän kyllä löytää sen, mikä hänelle sopii; sinä et voisi +sitä hänelle valita: sillä tämä juuri on tytön ja pojan välisen +luonteen kehityksen erotus -- sinä voit poikaa muovailla muodoksi, +kuten kalliota, taikka, jos hän on parempaa ainesta, takoa kuin +pronssipalasta. Mutta tyttöä et voi ensinkään takoa. Hän kasvaa kuin +kukkanen, -- ilman päivänpaistetta hän näivettyy; hän surkastuu kuin +narssissi kotelossaan, jos et anna hänelle kylliksi ilmaa; hän lankee +ja tahrii otsansa tomuun, jos jätät hänet joinakuina elämänsä hetkinä +ilman apua; mutta et voi häntä kahlehtia; hänen täytyy käydä omaa +tietään, voidakseen ylipäänsä kehittyä, ja hänen hengelleen ja +ruumiilleen täytyy aina sallia vapaata ja kevyttä omaa liikuntoa sekä +neitsyeellisen vapauden askeleita. Päästä hänet vanhaan kirjastoon, +sanon minä, niinkuin päästäisit nuoren hirven pellolle. Se tuntee +kaksikymmentä kertaa paremmin vahingolliset ruohot kuin sinä, samoin +hyvätkin, ja on valitseva itselleen muutamia katkeria ja pisteliäitä, +jotka hänelle ovat terveellisiä ja joita sinä et vähimmässäkään määrin +olisi osannut semmoisina pitää. + +7. Te kasvatatte tyttöjänne, ikäänkuin olisivat ne olemassa +koristukseksi ja valitatte sitten heidän kevytmielisyyttään. Tehkää +heidät osallisiksi samoista eduista kuin veljensäkin. Ohjatkaa +heidätkin samoihin suuriin hyväntaipumuksiin; opettakaa _heillekin_, +että rohkeus ja totuus ovat heidän olemuksensa peruspylväät: +luuletteko, etteivät he seuraisi semmoista kutsua rohkeana ja +uskollisena, jommoisia he ovat jo nytkin, vaikka tiedätte tässä +kristillisessä kuningaskunnassa tuskin olevan yhtään tyttökoulua, +jossa lasten rohkeutta ja avomielisyyttä pidetään puoleksikaan niin +tärkeänä, kuin heidän tapaansa astua ovesta sisään; ja vaikka koko +yhteiskunnallinen systeemi, joka perustuu tavanmukaiseen elämän +toimeentulon hankkimiseen heille, on pelkuruuden ja petoksen mätä +rutto, -- pelkuruuden, sillä se ei uskalla antaa heidän elää ja +rakastaa toisin, kuin heidän naapurinsa tahtovat; petoksen, asettamalla +tytön havaittavaksi oman ylpeytemme tarkoituksiin maailman pahimman +turhamielisyyden täyden loiston juuri ajalla, jolloin hänen tulevan +elämänsä koko onni riippuu siitä, että hän jäisi vahingoittamatta. + +8. Eivät mitkään sanat ole kyllin voimakkaat ilmaisemaan sen raa'an +kosimistavan ilmeistä vaaraa ja alentamista, joka tapa nykyään on +käytännössä, melkeinpä on tullut laiksikin: kun kynttilän-, kuu- ja +mangneesiavalon kurjassa sekasotkussa -- mutta ei päivänvalossa -- +sopimattoman kiihoittavasti ja mielettömän kalliisti vaatetettuina, +äkkinäisesti piilopaikoissa, satunnaisen kiihotuksen ja surullisen +tietämättömyyden valtaamina nuoret ihmiset hymyilevät ja lempeästi +silmäilevät, kuiskailevat ja vaikeroivat, hiipivät ja horjuvat, +huikentelevat, hapuilevat ja kompastuvat tunteesen, jota he kutsuvat +rakkaudeksi -- ja mitä he vielä suvainnevatkin tehdä hetkenä, jolloin +heidän päähänsä pälkähtää saavuttaa haluamansa, ollen alituisesti +vaarassa menettää mielettömyyden tähden koko elämänsä kunnia, +sattumuksen tähden kaikki ilonsa. + +9. Kaikkina puhtaudestaan ja kehityksestään huomattuina kristillisinä +aikoina on aina ollut rakastavan kuuliaisen antautumisen ehdotonta +myöntyväisyyttä hallitsijattarelleen. Sanon _kuuliainen_; -- ei vain +haaveksiva ja jumaloiva mielikuvituksessaan, vaan kokonaan alamainen +vastaanottamaan rakastetulta, vaikka kuinka nuorelta vaimolta ei +yksinomaan rohkaisua ja kiitosta ja kaiken työn ja vaivan palkintoa, +vaan, mikäli on valittavissa taikka vaikea kysymys ratkaistavana, +kaiken työn _johtamistakin_. Ritarillisuus, jonka väärinkäyttämisessä +ja epäkunniassa on lopullisesti kaikki syy siihen, mikä sodassa on +julmaa, väärää rauhassa sekä epäjaloa kotioloissa, ja jonka +alkuperäistä puhtautta ja voimaa meidän on kiittäminen uskonnon +puolustuksesta, laista ja rakkaudesta; tuon ritarillisuuden, sanon +minä, ensi käsitys kunniakkaasta elämästä edellyttää nuoren ritarin +antautumista valtijattarensa käskyn alaiseksi, -- vieläpä oikullisenkin +käskyn alaiseksi. Sitä se edellyttää, sillä sen oppi-isät tiesivät, +että oikein opetetun ritarillisen sydämen ensimmäinen välttämätön +taipumus on halu hallitsijatartansa sokeasti palvella; että missä tätä +todellista uskollisuutta ja sitoutumista ei ole, siellä täytyy kaikkien +nurinkuristen ja häijyjen intohimojen päästä vallitsemaan; ja että tämä +ehdoton kuuliaisuus nuoruutensa ainoata lempeä kohtaan pyhittää joka +miehen voiman ja vahvistaa hänen aikomuksensa kestävyydeksi. +Eikä tee se tätä sentähden, että tämä kuuliaisuus, vaikkapa +ansaitsemattomallekin annettuna, olisi jotain varmaa tai kiitettävää; +vaan sentähden, että jokaiselle jalolle nuorukaiselle pitäisi olla +mahdotonta -- jokaiselle oikein kasvatetulle _on_ mahdotonta -- +rakastaa sitä, jonka lempeään neuvoon hän ei luota, jonka pyytävää +käskyä hän saattaa epäröidä seurata. + +10. Epäilemme liian usein, että tällainen suhde voisi kestää kautta +koko ihmisen elämän. Pidämme sen oikeutettuna rakastavan ja hänen +valtiattarensa välillä, mutta emme miehen ja vaimon. Se tahtoo sanoa, +että meidän mielestämme kunnioittava, hieno kuuliaisuus kuuluu sille, +jonka rakkautta me vielä epäilemme, jonka luonteen me tunnemme vasta +osittain ja kaukaa, ja että tämä kunnioittaminen ja arvonanto on +poistettava, kun rakkauden kokonaan ja rajattomasti omaksumme, kun +luonne on niin tarkoin tullut punnituksi ja koetelluksi, ettemme enään +pelkää uskoa sille elämämme onnea. Etkö huomaa kuinka epäjaloa ja +samalla järjetöntä se on? Etkö tunne, että avioliitto -- jos se +ollenkaan on avioliitto -- on sinetti, joka osoittaa yleisesti +selvitetyn siirron väliaikaisesta väsymättömään palvelukseen, +hetkellisestä ikuiseen rakkauteen? + +Mutta miten, kysyt, voi tämän ajatuksen naisen johtajavirasta yhdistää +hänen tosi naiselliseen alistumiseensa? Yksinkertaisesti siten, että +tässä on kysymys _johtamisesta_ eikä määräämisestä. Olemme mielettömiä, +anteeksiantamattomasti mielettömiä puhuessamme toisen sukupuolen +etuoikeudesta toiseen nähden, ikäänkuin niitä voisi koskaan vertailla +samallaisissa asioissa toisiinsa. Toinen omistaa, mitä toisella ei ole. +Toinen täydentää toista ja on taas toisen täydentämä; ne eivät ole +missään samallaisia. Molempien onni ja täydellisyys perustuu siihen, +että jokainen vaatii ja vastaan ottaa toiselta sen, minkä vain toinen +voi antaa. + +Miehelle on ominaista toimiva, eteenpäinpyrkivä, puolustava voima. Hän +on ennenkaikkea toiminnan, luomisen, keksinnön ja puolustuksen mies. +Järkensä on suunnattu tutkimiseen ja keksimiseen; tarmonsa seikkailuun, +sotaan ja valloittamiseen, missä vain sota on oikeutettua, +valloittaminen välttämätöntä. Mutta naisen voima tahtoo hallita, ei +taistella, -- eikä järkensä tahdo keksiä, ei luoda, vaan järjestää, +sovittaa ja päättää. Hän näkee asioiden ominaisuudet, niiden +vaatimukset, niiden aseman. Hänen suuri tehtävänsä on kiittää; ei hän +sekaannu mihinkään riitaan; mutta erehtymättä suo riidan kruunun +jollekulle. Toimensa ja asemansa kautta on hän turvattu kaikelta +vaaralta ja kiusaukselta. Miestä kohtaa karkeassa työssään avarassa +maailmassa kaikellaiset vaarat ja kiusaukset. Epäonnistuminen, +yhteentörmäys ja ei vältettävissä oleva erehdys tulevat sentähden usein +hänen osaksensa; hän tulee usein loukatuksi ja voitetuksi, usein käy +hän harhaan ja karaistuu karaistumistaan. Mutta kaikesta tästä varjelee +hän vaimoansa; tämän hallitsemaan kotiinsa, ellei hän itse sitä vaadi, +ei tarvitse päästä minkään vaaran, ei minkään kiusauksen, ei minkään +erehdyksien tai harmien aiheen. Sellainen on kodin oikea luonne, -- se +on rauhan tyyssija; turvapaikka ei ainoastaan vääryyttä ja herjauksia +vastaan; vaan kaikkea kauhistustakin, epäilystä ja eripuraisuutta +vastaan; mikäli ulkoelämän ahdistus tunkeutuu sisään, jos mies taikka +vaimo antavat toismieliselle, tuntemattomalle, sydämmettömälle, +vihamieliselle ulkomaailmalle luvan astua heidän kynnyksensä yli, +sikäli lakkaa se olemasta koti; se on silloin ulkomaailmasta vain se +osa, jonka sinä olet kattanut ja jossa olet takkavalkeasi sytyttänyt. +Mutta mikäli se on pyhä tyyssija, Vestaalin temppeli, lieden temppeli, +jota valvovat kotijumalat, joiden kasvojen eteen saa tulla vain se, +jonka he rakkaudella vastaanottavat, mikäli se on semmoinen, ja katto +ja valkea ovat vain paremman varjon ja valon vertauskuvia -- varjon +semmoisen jommoisen kallio tarjoo väsyneessä maassa, semmoisen valon, +jommoisen majakka tarjoo myrskyisellä merellä, -- sikäli se vastaa +kodin nimeä, täyttää kodin kiitosta. + +Tulipa tosi vaimo mihin tahansa, huokuu tällainen kodin henki kuitenkin +aina hänen ympärilleen. Vaikkapa hänen päänsä päällä tuikkaisi vain +tähtiä, ja kiiltomato yökylmässä ruohossa olisi hänen ainoana +valkeanaan hänen jalkojensa juuressa, on siellä sentään aina _koti_, +missä hän on. Jalo nainen ulotuttaa tämän kodin kauvas ympärilleen +täydellisemmin, kuin jos se olisi katettu setripuulla tai maalattu +loistavalla punalla, ja se valaa hiljaisen valonsa kauvas niidenkin +yli, joilla muuten ei kotia ole. + +Tämä on naisen oikea mahti, hänen oikea kutsumuksensa. Sitä täyttämään +hänen pitäisi, mikäli inhimillisestä olennosta voi sellaista ilmaisua +käyttää, oleman erehtymättömän kykenevä. Niin kauvas kuin hän +hallitsee, pitää kaikki olla oikeata, taikka ei sitten mikään ole +oikeata. Hänen täytyy olla kestävä ja lahjomattomasti hyvä, +vaistomaisesti ja varmasti viisas, -- viisas, ei asettuakseen +yläpuolelle miestään, vaan ollakseen koskaan poistumatta hänen +rinnaltaan; ei vaateliaassa ja sydämmettömässä ylpeydessään +ahdasmielisesti viisas, vaan rajattomasti vaihtelevassa +palvelevaisuudessa, sentähden vaihtelevassa että se rajattomasti +mukautuu palvelevaisuuden lempeään intohimoon, -- naisen todelliseen +vaihtelevaisuuteen. + +11. Kuulemme puhuttavan naisen "kutsumuksesta" ja "oikeuksista", ikään +kuin niitä voisi koskaan eroittaa miehen kutsumuksesta ja oikeuksista, +-- ikään kuin hän ja herransa olisivat riippumattomanlaatuisia ja +yhdistymättömiä vaatimuksissaan. Tämä ainakin on nurinkurista. Ei +vähemmän väärä, vaan ehkä vielä mielettömämpi on nurinkurisuudessaan se +ajatus, että vaimo olisi vain herransa varjo ja seuraajaolento, olisi +velvollinen häntä ajattelemattomasti ja matelevasti tottelemaan ja että +häntä pysyttäisi heikkoudessaan pystyssä miehensä etevämpi voima. Se on +mielettömin kaikista erehdyksistä siihen nähden, että hän on luotu +miehensä avuksi; ikäänkuin varjo voisi miestä tehokkaasti auttaa tai +orja arvokkaasti häntä avustaa! + +12. Ajattelette ehkä, kuten teille on usein sanottu, että vaimon +pitäisi hallita miehensä kotia, mutta ei hänen henkeänsä ja tahtoansa. +Oi ei, hänen hallituksensa on aivan toisenlaista. Oikea vaimo on +kodissaan miehensä palvelija, mutta tämän sydämmessä on hän kuningatar. +Parhainta, mitä mies voi ajatella, pitää vaimon olla; korkeimman, mitä +hän toivoo, pitää naisen luvata; mitä miehessä on hämärää, sen pitää +vaimon puhdistaa puhtaaksi; mikä häneltä uupuu, sen pitää vaimon +vahvistaa totuudeksi; keskellä maailman touhinaa hän löytää vaimonsa +luota palkintonsa ja keskellä taistoa ja riitaa vaimonsa luota +rauhansa. + +13. Uskon, ettei yksikään mies ole koskaan elänyt todellista elämää, +ellei hän ole tullut naisen rakkauden kautta paremmaksi, vahvistetuksi +tämän rohkeudella sekä ohjatuksi hänen sydämensä viisaudella. + +14. Parhaita naisia on ehdottomasti vaikein tuntea; erityisesti tuntee +niitä heidän miestensä onnesta ja heidän lastensa ylevästä tavasta; +vieras voi vaan aavistamalla, ei selvästi tuntea heidän arvonsa; joskus +esiintyvät he ulkopuolella kotiaan melkein avuttomina. + +15. Tämä on tosi naisen koko kasvatuksen tarkoitus: saattaa hänet +rakastamaan kotiansa enemmän kuin mitään muuta paikkaa. Hän poistukoon +siitä niin harvoin, kuin kuningatar valtakunnastaan ja rauhoittukoon +täydellisesti vain sen kynnyksen sisäpuolella. + +16. Olemme yleensä sitä mieltä, että miehen velvollisuudet ovat +yleisiä, naisen taas kotiin kuuluvia. Ei ole se juuri niin. Miehellä on +persoonallinen hänen kotiansa koskeva työ ja velvollisuus sekä yleinen +työ ja velvollisuus joka on niiden edellisten laajentamista ja +kohdistuu hänen kansaansa. Niinpä on vaimollakin persoonallinen hänen +kotiansa koskeva työ ja velvollisuus sekä julkinen työ ja velvollisuus, +myös tämän edellisen laajennus. + +Miehen velvollisuus on suojata kodin kunnossapitoa, menestystä ja +turvallisuutta; naisen tehtävä on ylläpitää sen järjestystä, +kodikkuutta ja hauskuutta. + +Ulota kauvemmaksi nämä molemmat velvollisuudet: miehen on yhteiskunnan +jäsenenä edistettävä sen ylläpitoa, kehitystä ja puolustamista; naisen +tehtävä on tässäkin kohdistettava elämänjärjestyksen hyvinvointiin ja +kauniiseen koristukseen. + +Niinkuin miehen on omalla portillaan tarpeen tullessa oltava +puolustamassa herjausta ja hävitystä vastaan, samoin täytyy hänen ei +vähemmän, vaan päinvastoin enemmän uskollisena olla isänmaansa +porteilla ja tarpeen tullen jättää hävittäjälle kotinsakin toimiakseen +porteilla sen työn, mikä häntä vielä tähdellisemmin vaatii. Samalla +tavalla naisenkin, ollen porttiensa sisällä järjestyksen keskuksena, +hädän huojentajana ja kauneuden peilinä, täytyy samallaisena olla +porttiensa ulkopuolellakin, missä järjestys on vaikeampi, hätä suurempi +sekä suloisuus ja kauneus harvinaisempia. + +Kuten ihmissydämessä on aina ollut luonnollinen halu sen todellisiin +velvollisuuksiin -- halu, jota sinä et voi tukahuttaa, vaan saattaa +nurinkuriseksi sekä johtaa harhaan, jos riistät siltä sen oikean +tarkoituksen, -- kuten siinä elää, voimakas rakkaudenhalu, joka oikein +ohjattuna säilyttää itsessään kaiken elämän pyhyyden, sekä harhaan +joutuneena sen perustusta järkähyttää ja _pakottuu_ tekemään näistä +toisen tai toisen, -- samoin on ihmissydämessäkin sammumaton halu +hallitsemaan, joka halu oikein ohjattuna voimassa pitää lain ja elämän +koko ylevyyden, mutta harhaan joutuneena sen hävittää. + +Jumala on sen syvään juurruttaen istuttanut miehen ja vaimon sydämen +sisäiseen elämään, ja Jumala sen ylläpitää. -- Turhaan ja väärin sinä +moitit ja paheksut tätä hallitsemishalua. Taivaan ja ihmisten tähden +toivo sitä itsellesi niin paljon kuin voit. Mutta _millaista_ +hallitsemishalua? Siinä kysymys. Haluatko hävittää? Jalopeuranko +jäsentä ja lohikäärmeenkö hengitystä haluat? Et suinkaan. Vaan mahtia +parantamaan, pelastamaan, ohjaamaan ja säilyttämään. Valtikan ja kilven +mahtia; kuninkaallisen käden mahtia, jonka käden kosketus parantaa, +joka käsi sitoo vihollisen ja päästää vangin; valtaistuinta, joka on +perustettu oikeuden kalliolle; josta astutaan alas vain armeliaisuuden +astuimia myöten. + + + + +Elämä yksin on rikkautta. + + +1. Elämä yksin on rikkautta. Elämä kaikkine rakkauden, ilon ja ihailun +voimineen. Se on rikkain maa, joka elättää suurimman määrän jaloja ja +onnellisia ihmisiä. Se on rikkain mies, joka täytettyään oman elämänsä +velvollisuudet pienimpään saakka omalla persoonallaan ja omaisuudellaan +mahdollisimman laajasti vaikuttaa terveellisesti toisten elämään. + +2. On mahdotonta päättää jostakin suuresta omaisuudesta sen paljaan +olemisen perustuksella, tuottaako se hyvää tai pahaa kansalle, jonka +keskuudessa se löytyy. Sen todellinen arvo riippuu yhtä tarkasti sitä +seuraavista siveellisistä merkeistä, kuten matemaattisen suureen arvokin +sen mukaan liitetyistä algebran merkeistä. Jokainen rikkaus voi +toiselta puolen osoittaa rehellistä teollisuusharrastusta, edistyvää +toimeliaisuutta sekä luovaa älyä; mutta toiselta puolen voi se olla +kuolettavan ylellisyyden, armahtamattoman väkivallan ja vahingollisen +petoksenkin merkki. Moni aarre on raskas ihmisten kyyneleistä, kuten +huonosti korjattu sato sopimattomalla ajalla tulleesta sateesta, ja +moni kulta kiiltää kirkkaammin päiväpaisteessa kuin sen arvo todella +onkaan. + +3. Rikkauden kiertokulun kansassa voi verrata verenkiertokulkuun +luonnollisessa ruumiissa. On olemassa vilkasta virtaamista, joka johtuu +iloisesta mielenliikutuksesta tai terveellisestä ruumiinharjoituksesta +mutta on olemassa toisellaistakin joka aiheutuu häpeästä tai kuumeesta. +On olemassa ruumiin palamista, joka huokuu lämpöä ja elämää sekä +toisellaista, joka muuttuu mätänemiseksi. Tämä yhtäläisyys on kouraan +tuntuva pienimpiäkin yksityisseikkoja myöten. Sillä niinkuin veren +sairaloinen, paikallinen tyrehtyminen kulussaan tuottaa mukanaan +yleisen hyvinvoinnin laskeutumisen, samoin huomaamme, että jokaista +sairaloisesti rajoitettua rikkauden toimintaa seuraa lopullisesti +taloudellisen ruumiin apulähteiden heikontuminen. + +4. Työn tulokset ovat erilaiset; sentähden on kansan menestyminen +tarkassa suhteessa työnmäärään, jota käytetään keinojen saavuttamiseksi +ja käyttämiseksi elämää varten. Huomaa -- saavuttamiseksi ja +käyttämiseksi; s.t.s. ei vaan järkeväksi aikaansaamiseksi, vaan +järkeväksi jakamiseksi ja käyttämiseksi. Kansantaloustieteilijät +puhuvat tavallisesti niin, kuin ei kokonaan käyttämisestä olisikaan +mitään hyvää. Päinvastoin on juuri tuotannon tarkoitus ja sen kruunu ja +loppumäärä täydelleen käyttämistä; ja järkevä käyttäminen on paljon +vaikeampi tehtävä kuin järkevä aikaansaaminen. Kahdenkymmenen +ansaitsevan ihmisen joukossa on tuskin yhtä, joka osaisi rahaa oikein +käyttää. Eikä elämänkysymyksenä ole yksityiselle eikä kansalle koskaan +se, "kuinka paljon rahaa he ansaitsevat?" vaan "mihin tarkoitukseen he +sitä käyttävät". + +5. Otaksumisen, josta johtuvat melkein kaikki erehdyttävät päätökset +kansantalouden alalla, -- että nimittäin rahan kokoominen tai rahan +arvo olisi sen tarkoituksena -- voi pian todistaa muutamalla sanalla ei +pitävän paikkaansa. Sillä ei kukaan kansallistaloustieteilijä myöntäisi +oikeutta sellaiselle kansantaloudelle, joka yksinomaan ryhtyisi +kultapyramiidin rakentamiseen. Hän pitäisi kullan tuhlattuna, jos se +jäisi muistopatsaan muotoon, sekä vaatisi, että sitä käytettäisiin. +Mutta mihin tarkoitukseen? Sitä voi käyttää joko ansaitakseen enemmän +rahaa rakentaakseen sillä vielä suuremman pyramiidin taikka johonkin +muuhun tarkoitukseen. Ja tämän toisen tarkoituksen, miksi se sitten +ensin käsitettäisikään, keksitään vihdoinkin tarkoittavan ihmisten +palvelusta; -- s.t.s. hänen elämäänsä laajentamaan, turvaamaan ja +mukavaksi laittamaan. Kultapyramiidi saattaa ehkä olla rakennettu +tulevaisista huolehtiaksemme, ehkäpä ajattelemattomastikin; voiko tämä +kokoominen olla järkevä tai mieletön, sen saattaa vain määrätä, ensin +selviteltyämme koko kansantalouden tarkoituksen, nimittäin elämän +mahdollisuuksien rikastuttamisen. + +6. Pääoma merkitsee "päätä tai lähdettä tai juuriainesta" -- se on +aines, jonka avulla saadaan aikaan tullut tai järjestetty tavara. Se on +oikeastaan vain silloin pääoma (caput vivum, tuottava, eikä caput +mortuum, kuollut), jos se tuottaa jotakin ei itsensä kaltaista. Juuri +on se, joka ei astu elämän toimintaan, ennenkuin se on synnyttänyt +jotain muuta kuin juuren: nimittäin hedelmän. Tämä hedelmä tuottaa +aikanaan taas juuria, ja niin päättyy kaikki tuottava pääoma uuden +pääoman tuottamiseen; mutta pääoma, joka ei tuota muuta kuin pääomaa, +on vaan juurta työntävä juuri, sipuli, joka tuottaa sipuleja eikä +tulpaaneja, jyvä, joka tuottaa jyviä eikä koskaan leipää. Euroopan +kansantalous on tähän asti kokonaan antautunut sipulien lisäämiseen +taikka (mikä on vielä vähemmän) niiden kokoomiseen. Ei se ole koskaan +nähnyt eikä ajatellutkaan kappaletta semmoista, jommoinen tulpaani on. + +7. Paras ja yksinkertaisin pääoman alkukuva on hyvä aura. Jos tämä aura +ei tekisi mitään muuta kuin synnyttäisi polyypin tapaisesti vain toisia +auroja, niin se hävittäisi oman luonteensa pääomana -- vaikka niitä +paljonkin päivänpaisteessa kiiltäisi. Se tulee vasta oikeaksi pääomaksi +toisellaisen loiston kautta, -- jos sen nimittäin näkee "splendscere +sulco" kirkkaasti kiiltävän vaossa; aineessa ja olemuksessa tämän oivan +hankaantumisen kautta se ennemmin vähenee kuin lisääntyy. Oikea sattuva +kysymys jokaiselle kapitalistille ja kansalle ei ole "kuinka monta +auraa sinulla on", vaan "missä ovat vakosi"; ei "kuinka nopeasti +pääomasi karttuu", vaan "mitä se saa aikaan jälleentuottamisensa +kuluessa". Minkä elämää edistävän keinon se hankkii, minkä elämää +turvaavan työn se suorittaa? Jos ei minkäänlaista, niin on sen +jälleentuottaminen hyödytön; jos on asiat vielä huonommin, -- (sillä +pääoma voi elämää yhtä hyvin hävittää kuin ylläpitääkin) niin se on +pikemmin huono kuin hyödytön. + +8. Kauppiaat tuntevat harvoin "rikas" sanan merkitystä. Taikka vaikkapa +he sen tuntevatkin, eivät he ota huomioon sitä seikkaa, että se on +relatiivi sana, jolla on vastakohtansa "köyhä", yhtä varmasti kuin +sanalla "pohjoinen" on vastakohtansa "etelä". Sanotaan ja kirjoitetaan +melkein aina, että rikkaus olisi rajatonta, ikäänkuin jokaiselle olisi +mahdollista tulla rikkaaksi seuraamalla joitakuita tieteellisiä +kaavoja. Rikkaus samoinkuin sähkökin on päinvastoin voima, jonka +toiminta alkaa vain erinkaltaisuuksien ja itsensä kieltämisen kautta. +Guinean [Guinea (luet.: ginni) on vanhempi englantilainen kultaraha = +26 mk 39 p] voima taskussasi riippuu kokonaan saman rahan puutteesta +naapurisi taskussa. Jos ei hän sitä tarvitsisi, niin ei se +sinuakaan hyödyttäisi; sen mahdin määrä riippuu tarkalleen hänen +tarvitsemisestaan ja halusta sitä saamaan, -- ja taito rikastuttaa +itseäsi tavallisella kauppiaiden tavalla on sentähden välttämättömästi +samalla taitoa pysyttää naapuriasi köyhänä. + +9. Nimityksellä rikkaus pyritään todellisesti saavuttamaan oikeastaan +juuri valtaa ihmisten yli; yksinkertaisemmassa merkityksessä valtaa +käyttämään palvelijan, kauppiaan ja taiteilijan työtä omaksi eduksi; +laajemmassa merkityksessä mahtia johtamaan suuria ihmisjoukkoja +erilaisiin rikkaan aikomusten mukaan hyviin, välinpitämättömiin tahi +vahingollisiin tarkoituksiin. Tämä rikkauden mahti on tietysti suurempi +tai pienempi, suhteutuen suorasti köyhyyteen ihmisten, joita se +hallitsee sekä epäsuorasti niiden lukuun, jotka ollen yhtä rikkaita +kuin me, ovat valmiit maksamaan jostain esineestä saman hinnan, kuin +siitä on tarjottukin. Jos taiteilija on köyhä, laulaa hän pienestä +palkasta, niinkauvan kuin on vaan yksikin, joka hänelle voi maksaa; +mutta kun niitä on kaksi tai kolme, laulaa hän sille, joka hänelle +enimmän maksaa. Siis on tuo, olipa se kuinka käskevä tahansa, tuo aina +epätäydellinen ja epäilyttävä mahti, jonka rikkaus suo lahjoittajalle, +riippuvainen ensin taiteilijan köyhyydestä, sitten paljoudesta yhtä +varakkaiden ihmisten, jotka myös haluavat paikkoja konsertissa. Taito +tulla rikkaaksi sanan tavallisessa merkityksessä ei ole ehdottomasti ja +lopullisesti taitoa koota paljo rahaa itseämme varten, vaan myöskin +pyrkimistä siihen, että sitä olisi naapureilla vähemmän. Tarkoin +sanottuna on se taitoa "käyttää suurinta epätasaisuutta omaksi +eduksemme". + +10. Eikö tästä seuraa, että rikkauden olemus on valta ihmisten yli, +että rikkaus on sitä suurempi kuta jalommat ja lukuisammat ovat +ihmiset, joihin sen mahti ulottuu? Ehkä vielä hiukka-aikasen +miettimisen jälkeen selviää, että ihmiset ovat _itse_ rikkautta, -- +että kultakappaleet, joilla olemme tottuneet johtamaan, eivät +todellisuudessa ole mitään muuta, kuin eräänlaisia byzanzilaisia, +barbaarien silmissä hyvin loistavia ja kauniita hevosen koristuksia +ja koruvaljaita, joilla olemme tottuneet pitämään ohjissa +luontokappaleita, ja että, jos nämä elävät olennot voisi johtaa ilman +kultarahojen hankaamista ja kilisemistä suussa ja korvissa, niin ne +itse olisivat arvokkaammat, kuin suitsensa. Tosiaankin voimme vielä +keksiä, että rikkauden todelliset suonet ovat purpuranvärisiä -- ei +kalliossa, vaan lihassa -- ehkäpä vielä senkin, että kaiken rikkauden +lopputarkoitus ja täydellisyys on saada aikaan mahdollisimman monta +täysin siemauksin hengittävää, kirkassilmäistä, ilosydämmistä ja +inhimillistä olentoa. Nykyaikaisella rikkaudellamme on minun mielestäni +taipumusta päinvastaiseen suuntaan... + +Kuitenkin jääpi vastaamatta vakava kysymys, -- jonka harkitsemisen +jätän lukijalleni --, eikö nimittäin kansallisessa tuotannossa +osoittaudu hyvänlaatuisten sielujen tuotanto lopullisesti kaikkein +edullisimmaksi? Niin, voinpa kuvitella mielessäni, että Englanti +kaukaisena, vielä uneksimattomana hetkenä viskaa kaikki omistavan +rikkauden aatokset takaisin barbarikansoille, joissa ne ensin ovat +syntyneet, ja että sillä aikaa kuin induksen hiekka ja Golkondan +jalokivi jäykistävät sotaratsun varustuksia ja kiiltävät orjan +päähineessä, Englanti kristillisenä äitinä vihdoinkin saavuttaa +pakanallisen äidin hyveet ja aarteet ja kykenee poikiansa osoittaen +sanomaan: "Tässä ovat jalokiveni". + +11. Yleisin kaikista englantilaisista peleistä on rahan ansaitseminen, +peli, joka panee jokaisen hyörimään ja pyörimään. Pelatessamme sitä +törmäämme useammin yhteen kuin potkupalloleikissä taikka raaimmassa +urheilussa. Eikä se lainkaan vastaa tarkoitustaan. Ei kukaan, joka +perinpohjaisesti siihen peliin antautuu, tiedä koskaan, miksi hän sitä +tekee. Kysy suurelta rahanansaitsijalta, mitä hän aikoo rahallaan +tehdä, -- hän ei koskaan sitä tiedä. Ei hän ansaitse sitä sillä jotain +tehdäkseen. Hän ansaitsee sitä ansaitakseen. "Mitä aijotte tehdä sillä, +kun sen saatte?" kysyt sinä. "No ansaita enemmän", sanoo hän. Aivan +samoin kuin sinä krikettipelissä saat useammin olla vuorollasi. +Vuoroilla ei ole hyötyä, mutta että niitä olisi enemmän kuin muilla, se +se on pelin sisältö. + +12. Tietääkseni ei historia kerro mistään, joka olisi ihmisjärjelle +niin häpeällistä, kuin nykyaikainen mielipide siitä, että +kauppamaailman termi "osta halvimmilla markkinoilla ja myy kalliimilla" +olisi kansantaloutta edistävä periaate taikka voisi sellainen olla +minkälaisissa olosuhteissa tahansa. "Osta halvimmilla markkinoilla" -- +aivan niin; mutta mikä tekisi markkinasi niin halvoiksi? Hiili saattaa +olla halpa sinun kattohirsiesi alla tulipalon jälkeen, ja tiilit +halpoja kaduillasi maanjäristyksen jälkeen; mutta silti eivät ole tuli +ja maanjäristys kuitenkaan onneksi kansalle. "Myy kalliimmilla +markkinoilla" -- kyllä; mutta mikä tekisi markkinasi niin kalliiksi? +Tänään sait leipäsi hyvin myydyksi; kuolevalle miehellekö, joka sinulle +siitä antoi viimeisen roponsa, eikä koskaan enää tule leipää +tarvitsemaan? Vai rikkaalleko, joka huomenna myypi arentitilasi aivan +aavistamattasi? Vai sotamiehellekö, joka on menossa ryöstämään pankkia, +missä talletat omaisuuttasi? + +Sitä et voi ensinkään tietää. Mutta yhden tiedät: onko nimittäin +toiminimesi oikea ja rehellinen, ja yksin siitä syystä on sinun +huolehdittava ja oleminen varma siitä, että olet tehnyt voitavasi +aiheuttaaksesi lopullisesti tässä maailmassa semmoisen asiaintilan, +joka ei pääty ryöstöön ja kuolemaan. + +13. "Aika on rahaa" sanovat kokeneet kauppiaanne ja +kansantaloustieteilijänne. Luullakseni ei kukaan heistä kuolemaa +lähetessään usko, että juuri tämän vastakohta on totta, ja että raha on +aikaa. Ehkäpä olisi heille sittenkin parempi, etteivät tekisi niin +paljon ajastaan rahaksi, etteivät huomaamattaan tekisi vielä +iankaikkisuuttakin rahaksi! On olemassa toisia, jotka samassa +merkityksessä, kuin aikakin, ovat rahaa taikka voivat tulla siksi +muutetuiksi. Terveys on rahaa. Ymmärrys on rahaa. Tieto on rahaa; +kaiken terveytesi, järkesi ja tietosi voit vaihtaa rahaksi ja siten +saavuttaa kullastarikkaan, sairaloisen, tylsän ja sokean vanhuusajan +onnellisen tarkoitusperän. Mutta kultaa puolestansa ei voi jälleen +muuttaa terveydeksi eikä ymmärrykseksi. "Aika on rahaa" -- nämä sanat +kaikuvat niin korvissani, etten voi kirjoittaa eteenpäin. Eikö se ole +sen parempaa? Jos oikein ymmärtäisimme, että aika on -- _aikaa_, eikö +olisi se meidän parhaaksemme? Asia, jonka menettäminen tai voittaminen +on ehdotonta menettämistä sekä täydellistä saavuttamista. On edullista +ostaa rahalla terveyttä ja tietoa, jos ne niillä ovat ostettavissa; +mutta ei _niillä_ ostaa rahaa. Ostettavissa ne ovat elämän alussa, +mutta eivät sen lopussa. Ne ovat ostettavissa, vaikka ei meitä +itseämme, niin aina kuitenkin toisia varten. + +14. Jos raha on aina yksityisen ihmisen tai kansan elämän päämääränä, +niin se tulee sekä huonosti ansaituksi että huonosti käytetyksi, ja +vahingoittaa sekä sitä ansaitessa että sitä käytettäessä. Mutta ellei +se ole päätarkoitus, niin tulee se kaikkien muiden asioiden mukana +_hyvin_ ansaituksi ja _hyvin_ käytetyksi. Joka ihmistä koetellaan +tällä, onko raha hänen päätarkoituksensa eli ei. Jos hän ikänsä +keskivaiheilla voi siitä tauota ja sanoa: "Nyt kun olen saanut sitä +kylliksi elatuksekseni, tahdon sillä elää; olen sen hyvin ansainnut ja +tahdon sen hyvin menettääkin ja lähteä maailmasta köyhänä, kuten +köyhänä siihen tulinkin", -- silloin ei ole raha hänelle pääasia. Mutta +jos hänellä on kylliksi, mistä elää, sillä tavalla kuin hänen arvolleen +ja säädylleen sopii, ja tahtoo sentään enemmän ansaita ja rikkaana +_kuolla_, niin on hänelle raha päätarkoituksena ja tulee kiroukseksi +hänelle itselleen ja useimmiten niillekin, jotka sen antavat +liikkeeseen hänen jälkeensä. Sillä te tiedätte, että sen _täytyy_ +kerran mennä; on kyseessä vaan, sekö, joka sen ansaitsi, menettää sen +vai joku toinen; ja on ylipäänsä parempi, että sen menettää se, joka +sen on ansainnut; sillä hän parhain tuntee sen arvon ja hyödyn. + +15. Ensimmäisen yhteiskunnallisen elämän ehtona on selvyys, millä +kansallinen tietoisuus teroittaa tätä lakia: pitäköön sen se, joka on +sen rehellisesti ansainnut. Tämä laki on rikkaan ja köyhän välisen +eroituksen oikea perustus. Tällä eroituksella on olemassa vääräkin +perustus; nimittäin se vaikutus, joka rikkautta vasta ansaitsemassa +oleviin on niillä, joilla jo on rikkautta ja jotka sitä käyttävät vain +enemmän ansaitakseen. Aina on oleva joitakuita ihmisiä, jotka +mielellään pitävät suuren rikkauden ansaitsemista ainoana elämänsä +päämääränä. Pakosta on tämä ihmisluokka jäänyt sivistymättömäksi, +heikommalla ymmärryksellä varustetuksi ja enemmän tai vähemmän +pelkurimaiseksi. Rohkean ja kunnollisen, tervejärkisen miehen on +fyysiillisesti mahdotonta tehdä raha ajatustensa päätarkoitukseksi; +yhtä vähän kuin hän voi tehdä päivällistään päämääräkseen. Kaikki +terveet ihmiset välittävät päivällisestään, mutta se ei ole heidän +elämässään pää-asia. Samalla tavalla saattavat kaikki tervejärkiset +mielellään ansaita rahaa, -- tehkööt sen halusta ja nauttikoot +voittamisen tunteesta; mutta päämäärä heidän elämässään ei ole raha, +vaan jokin tätä parempi. Hyvä sotamies esim. haluaa etukädessä hyvin +taistella. Hän iloitsee palkastansa, -- aivan syystäkin ja napisee +oikeutettuna, jos se häneltä kymmenen vuotta pidätetään, -- kuitenkin: +hänen peruskäsitteensä elämästä on saada voittoja eikä saada voitosta +maksua. Samaten papit. He tietenkin mielellään ottavat veron +kirkonpenkeistä sekä palkkion kastamisesta, mutta kuitenkin, kun he +ovat miehekkäitä ja tosi sivistyneitä, ei ole kirkonpenkin vero heidän +ainoa elämänsä päämäärä eikä palkkio kastamisen tarkoitus; heidän +virkansa oikea olemus on saarnaaminen eikä tulla siitä palkituksi. +Samoin on lääkärien laita. He antavat mielellään palkita itseänsä, ja +niinhän pitääkin; mutta jos he ovat miehekkäitä ja tosi sivistyneitä, +niin palkkio ei ole heidän elämänsä koko päämäärä. He haluavat parantaa +sairaita ja, -- jos he ovat hyviä lääkäreitä ja olisi heillä vara +valita, -- niin he mieluummin parantaisivat sairaan ja olisivat ilman +palkkiotansa, kuin että saisivat sen ja näkisivät sairaan kuolevan. +Samoin on kaikille muillekin miehekkäille ja kunnollisille miehille työ +etusijassa ja palkkio vasta toisarvoinen; tämäkin on tosin hyvin +tärkeä, mutta sentään toisessa sijassa. Mutta joka kansassa on, kuten +mainitsin, äärettömän paljo sellaisia, jotka ovat huonosti +kasvatettuja, pelkurimaisia ja enemmän tai vähemmin tyhmiä. Ja näille +ihmisille on yhtä varmaan palkinto pääasiana sekä työ sivuasiana, kuin +työ on kunnon ihmisille pääasiana ja palkkio sivuasiana. Se ei ole +pieni eroitus. Siinä on kysymys elämästä ja kuolemasta _ihmisessä_, +taivaasta ja helvetistä _ihmiselle_. Et voi palvella kahta herraa; -- +toista tai toista _täytyy_ sinun palvella. Jos sinulla on työ ensi +sijassa ja palkkio toisessa, niin on työ herrasi ja kaiken työn herra: +Jumala. Mutta jos palkinto on sinulla ensisijassa tärkeä sekä työ +toisessa, niin on mammona herrasi ja mammonan herra: perkele. + +16. Pyri täyttämään tätä lakia ankarasti, yksinkertaisesti ja +suuremmoisesti: älä tuhlaa mitään äläkä kadehdi mitään. Älä millään +tavalla huolehdi enemmän rahan saamisesta, mutta huolehdi tehdä paljo +siitä, mikä sinulla jo on; muista aina tätä suurta, kouraantuntuvaa, +välttämätöntä tosiasiaa -- kaiken talouden sääntöä ja juurta -- +nimittäin että sitä, mitä jollakulla on, ei voi toinen omistaa, ja että +pienenkin ihmistyön tuotannon osasessa, olkoon se sitten mitä laatua +tahansa ja tulkoon se tuhlatuksi tai käytetyksi, on yhtä paljon +kulutettua ihmiselämää. Ihmiselämä, joka päättyessään ylläpitää tai +enentää elämää, on hyvin eletty; jos ei niin ole asianlaita, on se joko +samassa määrin estettyä tai kuoletettua elämää. + +17. Ylellisimmän ylellisyyden voi estää ja puutteen tuskaisimman hädän +poistaa; mutta luonto tarkoittaa (ja suurimmat yhteiskunnalliset +ponnistukset eivät voi estää sen tarkoituksen toteuttamista), että +säästävä on aina oleva rikkaampi kuin tuhlaaja, ja viisas mies elävä +suuremmassa mukavuudessa kuin narri. Mutta todellisuudessa riippuu +taloudellisten hyvyyksien oikean jakamisen onnistuminen enemmän sen +luonteesta kuin sen paljoudesta ja siis sen tuotannon viisaasta +johdosta. Kansa, joka tahtoo todellista rikkautta, tahtoo sitä +kohtuullisesti ja saattaa sitä sentähden hyväntahtoisesti jakaa ja +ilolla omistaa; mutta kansa, joka haluaa väärää rikkautta, haluaa sitä +aina kohtuuttomasti eikä voi sitä oikein jakaa eikä rauhassa siitä +nauttia. + +18. Työnaikakaudellamme puhuvat ihmiset, jos puhuvat rehellisesti, +sillä tavoin kuin olisivat talot ja pellot, ravinto ja vaatetus +yksinomaan hyödyllisiä, sekä näkeminen, ajatteleminen ja ihaileminen +vallan hyödyttömiä. Ja on ihmisiä jotka kutsuvat itseään vaateliaasti +utilitariaaneiksi [joiden periaatteena on, että valtion ja ihmisen +ainoa tarkoitus on hyötyminen], ja jotka, jos heidän tahtonsa +tapahtuisi, muuttaisivat itsensä ja koko sukunsa vihanneksiksi; +ihmisiä, jotka ajattelevat, -- jos ensinkään voi olla puhetta heidän +ajattelemisestaan, -- että ruoka on tärkeämpi kuin elämä, vaatteet +tärkeämmät kuin ruumis, jotka muuttaisivat pellon talliksi ja sen +hedelmän rehuksi; viinitarhan ja pellon työntekijöitä, jotka enemmän +pitävät jauhamastansa viljasta sekä pusertamistansa rypäleistä, kuin +enkelien tarhoista Edenin hetteillä; puunhakkaajia ja vedenkantajia, +jotka luulevat, että heidän niitä puiksi hakatakseen ja vettä +ammentaakseen peittävät havumetsät Jumalan varjon tavoin vuoria ja +virtaavat suuret virrat, kuin Jumalan iankaikkisuus. Siten tulee +saarnaajan onnettomuushuuto ylitsemme, että "ihminen ei voi saavuttaa +Jumalan tekoa, ei sen alkua eikä sen loppua". + +Nebukadnezarin kirous, joka vaatii ihmisiä härkien tavoin +ruohoa syömään, näyttää vain liiankin välittömästi seuraavan +kansallisen mahdin kestävyyttä, ja ylimäärää sekä rauhaa. Kovina +aikoinaan, taistelussaan olemassa olonsa puolesta, lapsuutensa ja +voimattomuutensa, vieläpä hajaantumisensakin ajalla on kansoilla +korkeampi toivo sekä jalommat intohimot. Kärsimyksestä johtuu vakava +mieli, pelastuksesta kiitollinen sydän, kestävyydestä voima, +vapautumisesta luottamus. Mutta jos he ovat oppineet elämään lakien +suojassa sopivalla ja oikealla tavalla huolehtien toisistaan ovat +poistaneet kärsimyksien mahtavimmat, äärimmäiset lähteet, niin näyttää +heidän rauhastaan nousevan pahempia paheita; paheita, jotka vähemmän +huolestuttavat, mutta sitä kuolettavammin vaikuttavat, jotka paheet +imevät veren sitä vuodattamatta; jotka tekevät sydämen kivikovaksi sitä +kiduttamatta. Niin syvää syytä kiitollisuuteen kuin onkin kullakin +kansalla, joka elää toisten kanssa rauhassa ja on keskenään +yksimielinen, niin on sillä syytä pelkoonkin, suurempaan pelkoon, kuin +miekan ja kapinan: että nimittäin riippuvaisuus Jumalasta tulee +unohdetuksi, kun ollaan varmat, että leipää ja vettä on saatavissa; +että kiitollisuus häntä kohtaan lakkaa, sillä hänen turvansa +järkähtämättömyys on osoittautunut luonnonlaiksi; että keskellä täyttä +maailman nautintoa taivaallinen toivo heikkenee; että itsekkäisyys +astuu epäitsekkään antautumisen sijaan; että osanotto muuttuu +ylpeydeksi ja rakkaus teeskentelyksi; että voimaa seuraa voimattomuus, +kärsivällisyyttä välinpitämättömyys, vakavuutta ja vyötettyjen kupeiden +ja palavien lamppujen kirkkautta leikkipuheiden lorina ja synkkien +ajatusten mädännäisyys. Ihmiselämän virran varsilla puhaltaa +taivaallisesta päivänpaisteesta huolimatta jäätävä tuuli; sateenkaari +värittää sen aaltoilemista, pakkanen asettuu sen rauhan yli. +Varokaamme, ettei rauhamme tule rauhaksi kivien, jotka, niin kauvan kun +koski niitä sinne tänne heittelee, salama niihin iskee, säilyttävät +suuruutensa; mutta kun virta on hiljaa ja myrsky ohitse, niin ne +sallisivat ruohon niitä peittävän ja jäkälän imevän niistä ravintonsa +sekä tomuun itsensä kynnettää. + +19. Kaupaksi tarjoomista ja tavaran kysyntää varten lain kautta +järjestetyssä, mutta avonaiselta väkivallalta turvatussa yhteiskunnassa +tulevat yleisesti puhuen rikkaiksi ahkerat, päättäväiset, +rohkeat, ahneet, reippaat, säännölliset, järkevät, jokapäiväiset, +välinpitämättömät, ja vähätietoiset ihmiset. Köyhäksi jäävät vain aivan +tyhmät, aivan viisaat, laiskat, huolettomat, nöyrät, miettiväiset, +tylsät, mielikuvitusrikkaat, hienotunteiset, hyvin opetetut, +ajattelemattomat, säännöttömästi ja vaistomaisesti paheita +harjoittavat, kömpelö lurjus, julkinen varas sekä aivan armelias, +hurskas ja uskonnollinen. + +20. Voimme ainakin jokapäiväisissä pienissä toimissamme noudattaa +suurempaa rehellisyyttä ja hyvyyttä; sillä suurten ostajien ja myyjien +suuri epärehellisyys ei ole muuta kuin pienten ostajien ja myyjien +pienen epärehellisyyden luonnollinen kasvaminen ja tulos. Jokainen, joka +koittaa ostaa tavaran alle sen oikeata hintaa taikka yrittää sen myydä +sen oikeata hintaa suuremmalla -- jokainen ostaja joka antaa +liikemiehen odottaa maksua, ja jokainen liikemies, joka lainaamalla +lahjoo ostajan tuhlaamista, edistää voimainsa mukaan perustusta ja +kunniaa vailla olevaa kauppasysteemiä ja syöksee maansa köyhyyteen ja +häpeään. Ihmiset, joilla on kohtalaiset varat ja keskinkertaiset +hengenlahjat, tekisivät noudattamalla jokapäiväisessä toiminnassaan +oikeutta ja puolueettomuutta paljo enemmän hyvää, kuin hyväätekevän +ihmisrakkauden nerokkailla ohjelmilla ja teoloogisen opin tunkeilevilla +selityksillä. + +21. En voi ensinkään saada selville, mistä johtuu, ettei vaeltava +ritari koskaan odota maksua vaivoistaan, mutta matkusteleva kauppias +aina; -- että ihmiset ovat valmiit vastaanottamaan iskuja ilmaiseksi, +mutta eivät koskaan myymään nauhojaan halvemmalla; -- että he ovat +valmiit hartaihin ristiretkiin vapauttaakseen kuolleen Jumalan haudan, +mutta eivät ryhtyisi täyttämään elävän Jumalan käskyjä; -- että he +kaikkialle olisivat valmiit menemään paljain jaloinkin uskoansa +saarnaamaan, mutta vasta paljosta palkasta osoittavat työllä sitä +uskoansa, ja että he ovat perin halukkaat saarnaamaan evankeliumia +ilmaiseksi, mutta eivät koskaan antamaan leipiä ja kaloja ilmaiseksi. + +22. Ylipäänsä tulee hyvä ja hyödyllinen työ, olkoon se sitten henkistä +eli ruumiillista, joko huonosti tai ei ollenkaan maksetuksi. En sano, +että sen pitäisi niin olemaan, mutta asian laita on tavallisesti niin. +Tavallisesti maksavat ihmiset vaan mieluisasta aikansa kuluttamisesta +tai että heitä petetään, vaan eivät siitä, että heitä hyödytetään. +Viisituhatta vuodessa lörpöttelijälle ja penni päivässä taistelijalle, +uurastavalle työmiehelle ja ajattelijalle, on tavallinen sääntö. +Paraasta henkisestä työstä taiteen, kirjallisuuden ja tieteen alalla ei +ole koskaan mitään maksettu. Mitähän luulet Homeron mahtaneen saada +Iliadistaan? Tai Danten hänen Paratiisistaan? Vain katkeraa leipää ja +suolaa sekä edestakasinkäymistä toisten ihmisten portaissa. Tieteen +alalla palkittiin miestä, joka keksi teleskoopin ja ensin näki taivaan, +vankilalla; mies, joka keksi mikroskoopin ja ensin näki maan, kuoli +karkoitettuna kotiseudultaan. On todellakin aivan selvä, että Jumala +tahtoo kaiken täydellisesti hyvän työn ja puheen tehtäväksi aivan +ilmaiseksi. Uskon, että Baruch kirjanoppinut ei saanut penniäkään +rivistä kirjoittaessaan Jeremian toisen kirjakäärön ja ettei pyhä +Stefanus saanut piispan palkkaa pitkästä saarnaamisestaan, ei mitään +muuta kuin kiviä. + +Tähän nähden ovat käsityöläiset paremmassa asemassa. Pahinta, mikä +heille saattaa tapahtua, on kivenhakkaaminen; eikä vaara tulla +kivitetyksi. Ja heille tulee paremman palkitsemisen aika; varmaankaan +emme jonakuna päivänä maksa ihmisille aivan yhtä paljon siitä, että he +puhuvat parlamentissä eivätkä tee mitään, kuin siitä, että ovat +puhumatta ja tekevät jotakin; tulemme vähän korottamaan kyntäjän +palkkaa, vähän alentamaan asianajajan palkkaa j.n.e. Mutta voimme nyt +jo pitää huolta siitä, että kaikki työ, joka tehdään, maksetaan +täydestä sekä juuri sille, joka sen tekee eikä toiselle. + +23. Olemme kuitenkin ahkeria päivän viimeiseen hetkeen asti, jos kohta +yhdistämmekin pelaajan kiihkon työntekijän kestävyyteen; olemme +sittenkin kuolemaan saakka urhoollisia, vaikka olemmekin kykenemättömiä +käsittämään sodan oikeata syytä. Olemme aina kuolemaan asti uskollisia +rakkaudessa omaan lihaamme ja vereemme, kuten merihirviöt ja kotkatkin +ovat. Niinkauvan kuin voi kansasta sanoa tällaista, on sillä vielä +toivoa. Niinkauvan kuin sillä on elämänsä kädessään, valmiina +menettämään sen (vaikka mielettömästäkin) kunniastaan, (vaikka +itsekkäästäkin) rakkaudestaan, (vaikka ala-arvoisestakin) tehtävästään, +niinkauvan on vielä toivoa. Mutta vain toivoa; sillä tämä vaistomainen, +kuriin tottumaton hyve ei voi olla pysyväinen. Ei voi kestää yksikään +kansa, joka on saattanut itsensä alennustilaan, vaikka sillä olisi +kuinkakin jalomielinen sydän. Sen täytyy pitää intohimojansa kurissa +ja ohjata niitä, muuten ne jonakuna päivänä rankaisevat sitä +skorppiooneilla. Ennen kaikkea ei voi kansa pysyä rahaa-ansaitsevana +alhaisona: se ei voi rankaisematta edelleen elää alati halveksien +kirjallisuutta, tiedettä, taidetta, luontoa ja osanottoa ja +kohdistamalla koko sielunsa penninkiin. + +24. On olemassa työtä tekevä luokka -- voimakas ja onnellinen -- sekä +rikkaiden että köyhienkin keskuudessa, ja toimeton luokka -- heikko, +häijy ja kurja, -- sekä rikkaiden että köyhienkin keskuudessa. Pahimmat +kummankin säädyn keskinäiset väärinymmärrykset johtuvat siitä +onnettomasta seikasta, että toisen säädyn viisaat (tässä suhteessa +hyvin epäviisaasti) tavallisesti pitävät lukua toisen säädyn +mielettömistä. Jos ahkerat rikkaat pitäisivät vaaria laiskoista +rikkaista ja moittisivat niitä, ja ahkerat köyhät pitäisivät silmällä +laiskoja köyhiä ja muistuttaisivat niitä, niin kaikki silloin olisi +hyvin. + +Mutta joka sääty huomaa juuri toisen säädyn virheitä. Kovasti +työtätekevä, varakas mies varsinkin loukkaantuu laiskasta +kerjäläisestä, eikä kunnollinen, mutta köyhä työmies jo luonnostaankaan +kärsi rikkaan irstasta ylellisyyttä. Ja mikä joka luokan puolueettomien +miestenluonteissa muuttuu ankaraksi arvosteluksi, se tulee +puolueellisissa, -- mutta _ainoastaan_ heissä, -- hurjaksi +vihamielisyydeksi. Vain irstaat köyhät pitävät rikkaita luonnollisina +vihollisinaan ja haluavat ryöstää heidän talojaan ja jakaa heidän +omaisuuttaan. Ainoastaan irstaat rikkaat puhuvat häväisevin sanoin +köyhien paheista ja mielettömyyksistä. + +25. Jakakaa maa, miten haluatte, tärkein kysymys jää aina +järkähtämättömäksi: -- Kenen se on muokattava? Kenen meistä, lyhyesti +sanoen, on tehtävä ankaraa ja likaista työtä toisten edestä ja mistä +hinnasta? Kenen on tehtävä hauskaa ja puhdasta työtä ja mistä hinnasta? +Kenen ei ole tehtävä ollenkaan työtä ja mistä hinnasta? Omituisia +siveellisiä ja uskonnollisia kysymyksiä yhtyy näihin. Missä määrin on +luvallista imeä monen monelta ihmiseltä osan heidän sielustaan, jotta +voisi koota nämä irroitetut sielulliset osat ja siten saada itselleen +ihmeen ihana, ihanteellinen sielu? Jos olisi vain kysymys verestä eikä +hengestä (ja asia voisi tapahtua sananmukaisesti, -- niinkuin ennen on +tapahtunut pienille lapsille), niin että olisi mahdollista ottamalla +joku määrä verta muutamien tavallisten ihmisten käsivarsista ja +johtamalla tämä kaikki yhteen ihmiseen saada hänestä puhdasverisempi +gentlemanni, niin tietystikin se tehtäisiin; mutta salaisesti, +arvelisin. Mutta nyt, kun on kysymys aivoista ja sielusta, minkä +toiselta otamme, eikä näkyväisestä verestä, niin voi se tapahtua aivan +julkisesti, ja me sivistyneet elämme kärpän tavoin hienommasta +saaliista; s.t.s. me pidämme muutamia hölmöjä kaivamassa ja ojittamassa +ja yleensä tyhmyydessä, jotta me ilmaiseksi ravittuina voisimme omistaa +itsellemme kaikki ajatukset ja tunteet. Mutta siitä voi olla yhtä ja +toista sanottavaa. Gentlemanni (vielä enemmän hieno nainen), joka on +saanut hienon kasvatuksen, on suuri tuote, parempi kuin useimmat +veistokuvat, koska se on samalla kaunisvärinen ja hyvin muodostunut, ja +siihen lisäksi vielä aivonsa; se on komea esine nähdä, erinomainen +puhutella; sitä ei voi, kuten ei pyramiidia ja kirkkoakaan saada aikaan +ilman suuria uhrauksia. Ehkä on parempi muodostaa kaunis, inhimillinen +olento, kuin kaunis tuomiokirkko tai torni, ja ihanampi katsoa ylös +meitä ylevämpään olentoon, kuin muuriin. Sitä vastoin on kauniilla +inhimillisellä olennolla oleva täytettävänä muutamia velvollisuuksia, +-- elävän kellotapulin tai varustuksen velvollisuudet. + +26. Työtä _täytyy_ käsin tehdä; muuten ei kukaan meistä voisi elää. +Työtä _täytyy_ tehdä aivoilla; muuten ei olisi elämämme elämisen +arvoista. Eivätkä samat ihmiset voi tehdä molempia. On tehtävänä +karkeata työtä, ja sitä on karkeiden miesten toimittaminen; on olemassa +jaloa työtä, ja se on ylhäisön toimitettava; on fyysillisesti +mahdotonta, että yksi luokka tekisi tai jakaisi toisen työn. Ei hyödytä +mitään, koettaa peittää tätä surullista tosiasiaa kauniilla sanoilla ja +puhua työmiehelle kovan työn kunniasta sekä ihmisyyden arvosta. Karkea +työ, olkoonpa se kunniakasta eli ei, riistää riistämistään meiltä +elämän. Mies, joka on koko päivän lapioinut savea ojasta, taikka koko +yön johtanut pikajunaa pohjatuulta vastaan, taikka myrskyssä ohjannut +hiililaivaa, taikka sulatusuunilla käsitellyt valkohehkuista rautaa, ei +ole päivän tai yön lopussa sama mies, kuin se, joka istuen hiljaisessa +huoneessa mukavuuden ympäröimänä on lukenut kirjoja, luokittanut +perhosia tai maalannut kuvia. Jos onkin lohduttavaa kuulla, että karkea +työ on näistä molemmista kunniallisempaa, niin säälin ottaa teiltä sen +pienen lohdutuksen ja eräässä tarkoituksessa ei minun sitä +tarvitsekaan. Karkea työ on joka tapauksessa todellisesti rehellistä, +vaikka ei aina hyödyllistä; samalla kun hieno työ on suurimmaksi osaksi +yhtä mieletöntä ja väärää, kuin hienoakin, ja sentähden häpeällistä. +Mutta jos näitä molempia tehdään yhtä hyvin ja arvokkaasti, niin on +henkinen työ jaloa ja käsin tehty ala-arvoisempaa. Vanhastaan tuttu +lause "otsasi hiessä pitää sinun syömän leipääsi" osoittaa, että +jokainen elämän ylläpitämiseksi välttämätön työ on luonteeltaan +hankalaa, ja että meidän tähden kirottu maa heittää alennuksen varjon +orjantappuraiseen ja ohdakkeiseen taisteluumme. + +27. Totisesti tehdastyömiehen alentaminen koneeksi se enemmän kuin +mikään muu aikamme pahe houkuttelee kaikkialla kansoja turhaan, +epäonnistuneesen, vahingolliseen taisteluun saavuttaakseen vapauden, +jonka luonnetta eivät he itse osaa itselleen selittää. Ei nälän vaiva +eikä loukatun ylpeyden kärki se heiltä purista yleistä huutoa rikkautta +ja aatelia vastaan. Nämä tosin vaikuttavat paljo ja ovat joka aika +paljon vaikuttaneet; mutta yhteiskunnan perustukset eivät ole vielä +koskaan olleet niin järkähytetyt, kuin ne nykyään ovat. Siihen ei ole +syynä se, että ihmiset ovat huonosti ravitut, vaan ettei heillä ole +iloa työstään, jolla he leipänsä ansaitsevat, ja pitävät he sentähden +rikkautta ainoana ilonaiheena. Ei ole syynä se, että yläluokkien +ylenkatsominen heihin koskee, vaan etteivät he voi kärsiä +itsehalveksimista; sillä he tuntevat, että työnlaatu, johon he ovat +tuomitut, on todellisuudessa alentavaa ja vähentää heidän +ihmisarvoansa. Eivät ole ylhäisemmät säädyt koskaan niin +osanottavaisesti huolehtineet alhaisemmista kuin nykyään, eivätkä he +kuitenkaan ole koskaan olleet niin vihattuja: sillä ennen muinoin +eroitti aatelin ja köyhälistön toisistaan lain asettama muuri; nyt se +on erotus ylemmyydessä, juopa ylempien ja alhaisempien välillä +ihmisyyden kentällä, ja sen syvyydestä löyhähtää ruton henkäys. En +tiedä, tuleeko koskaan päivä, jona oikean vapauden luonto käsitetään, +ja ihmiset ymmärtävät, että totella toista, tehdä työtä hänen edestään, +taikka osoittaa kunnioitusta hänelle asemaansa nähden, ei ole orjuutta. +Vapauden paras laatu on usein -- vapautuminen huolesta. Mies, joka +sanoo toiselle, "mene sinne", ja hän menee, ja toiselle "tule tänne", +ja hän tulee, saa useimmassa tapauksessa tuntea voimakkaampaa pakkoa ja +vaikeutta, kuin se, joka tottelee. Toisen liikkeet pysyttävät taakan +hänen hartioillaan; toista pidättävät kuolaimet hänen huulillaan: ei +ole keinoa keventää hänen taakkaansa; mutta kuolaimista ei kärsi se, +joka ei niitä pure. Osoittaa toiselle kunnioitusta, asettaa itsensä ja +elämänsä hänen määräystensä alaiseksi ei ole orjuutta; useinkin on se +jaloin tila, missä ihminen voi tässä maailmassa elää. On olemassa kyllä +orjallista, s.t.s. järjetöntä tai itsekästä kunnioitusta, mutta on +olemassa jaloakin, s.t.s. järkevää ja rakastavaa kunnioitusta; ihminen +ei ole koskaan niin jalo, kuin kunnioittaessaan tällä tavalla; vieläpä +tämän tunteen mennessä järjenkin rajojen yli ja muuttuessa rakkaudeksi +kohottaa se ihmistä. Kenessä oli todellisuudessa enemmän orjamaisuutta, +-- irlantilaisessa maanmiehessäkö, joka pyssyineen salaa väijyi +tilusherraansa pensasaidan takaa, -- taikka tuossa lääniläisessäkö, +joka kaksisataa vuotta sitten uhrasi herransa edestä oman ja seitsemän +poikansa elämän. Kaikkina aikoina ja kaikkialla ovat ihmiset +osoittaneet toisilleen kunnioitusta ja nurisematta, vieläpä ilollakin +uhrautuneet toisilleen. Nälkää, vaaraa ja miekkaa, kaikkea pahaa ja +häpeällistä on mielellään kärsitty kuninkaiden ja herrojen puolesta; +sillä kaikki tämä antautuminen jalosti yhtä paljon sitä osoittavia +ihmisiä kuin sitä vastaanottaviakin, ja luonto antoi uhrautumishalun ja +Jumala sen palkan. Mutta tuntea, kuinka sielu itsessä kiittämättä +kuihtuu, huomata koko olemuksensa vaipuneen tuntemattomaan syvyyteen, +kuulua konejoukkoon, tulla luetuksi pyöriensä joukkoon ja verratuksi +vasaran lyöntiin, tätä kaikkea ei luonto käske, -- eikä Jumala siunaa, +-- tätä ei voi ihmiskunta kauvan kärsiä. + +Olemme äskettäin paljo miettineet ja täydentäneet "sivistyksen suurta +keksintöä: työnjakoa"; mutta annamme vaan sille väärän nimen. Oikein +sanottuna ei ole työ se, joka jaetaan, vaan ihmiset: -- he jaetaan +yksinomaan ihmisjaksoihin --, murennetaan elämän pieniin palasiin ja +muruihin; niin että murunen ihmiselle jäävää henkeä ei riitä tekemään +nuppineulaa tai naulaa, vaan hupenee neulan kärjen ja naulan pään +tekemiseen. On tosiaan hyvää ja toivottavaa saada tehdä monta +nuppineulaa päivässä; mutta jos voisimme vain nähdä, millä +kristallihiekalla niiden kärjet hiotaan, -- ihmissielujen hiekalla, +jota on kovinkin suurennettava, jotta voisi tuntea, mitä se on -- niin +olisimme huomaavat, että siitä voi yhtä hyvin olla tappiotakin. Ja +suuri huuto, joka nousee kuuluvammin kuin kaikki tehdaskaupunkiemme +savutorvien puhaltimet, kaikuu sentähden, -- että me siellä kaikkia +muuta saamme aikaan paitsi ei ihmisiä; valkaisemme pumpulia ja +karaisemme terästä, puhdistamme sokeria ja muodostamme savitavaroita; +mutta että olisi edullista valaista, karaista, puhdistaa taikka +muodostaa yksi ainoa elävä henki ei johdu meille koskaan mieleen. +Kaikkea pahaa, johon tämä huuto joukkoja kiihoittaa, voi vaan _yhdellä_ +keinoin välttää: ei opeilla eikä saarnoilla; sillä opettaa heitä olisi +vain heille heidän kurjuutensa näyttämistä, ja saarnata heille, ellemme +tee enemmän kuin saarnaamme, olisi vain heidän pilkkaamistaan. Sitä voi +vain vastustaa sillä, että kaikki säädyt oikein käsittävät, että, mikä +työnlaatu ihmisille on hyvä, se heitä kohottaa ja onnellisentaa; sekä +vastustaa rohkeasti uhraamalla kaiken mukavuuden, kauneuden tai +halpuuden, joita voi saavuttaa vain työmiehen alentamisella; ja yhtä +tarmokkaalla terveen ja jalostavan työn tuotantojen ja tuloksien +kysynnällä. + +28. Keskellä kaikkea tyhjän uskonnon turhamielisyyttä, -- surullista +mietiskeleväisyyttä, kiukkuista ja kurjaa kunnianhimoa sekä +kiistelemistä mitättömyyksistä, on vielä olemassa eräs suuri +ihmisjoukko, jonka avulla kaikki nämä kiistelijät elävät, -- ne ovat +ihmisiä, jotka ovat päättäneet taikka joille hyvää tekevä sallimus on +määrännyt, että he tahtovat tehdä jotain hyödyllistä; että mikä aina +heille vast'edes olisi määrätty taikka heitä kohtaisi, he ainakin +tahtovat olla sen ravinnon arvoisia, jonka Jumala heille antaa, +ansaitsemalla sen rehellisesti: ja että he, vaikka kuinkakin olisivat +luopuneita puhtaudesta ja kaukana paratiisin rauhasta, sentään tahtovat +täyttää ihmisen herruuden velvollisuudet, jos kohta olivatkin sen onnen +menettäneet, ja raataa korvessa, vaikkakaan eivät enää voi puutarhaa +viljellä. + +Nämä -- halonhakkaajat ja vedenkantajat -- taakasta kumarruksissa ja +ruoskan lyöminä -- ne kaivavat ja kutovat, istuttavat ja rakentavat, +puu-, marmori- ja rautatyömiehet, jotka toimittavat kaikkinaisen +ravinnon, vaatetuksen, asunnon, kaluston ja ilonkeinot sekä itselleen +että muille, miehet, joiden teot ovat hyvät, vaikka he itse olisivatkin +harvasanaisia; joiden elämä on hyödyllinen, vaikka se olisi kuinkakin +lyhyt, kunnianarvoinen, vaikka se olisi kuinkakin vaatimaton, heistä +voimme varmastikin selvästi tietää ja oppia ja hetkeksi syventyä elämän +ja sen taidon salaisuuteen. + +Niin, heistä opimme. Mutta säälin ehk'empä sentään säälikään, -- sillä +tämä on syvällisempää totuutta -- iloitsen voidessani sanoa, että +saatamme tämän heidän tietonsa vain ottaa vastaan yhtymällä heihin, -- +ei yksinomaan heitä ajattelemalla. + +29. Poliisi, joka koko pitkäsen yötä astuu pimeätä katua ylös ja alas, +valvoen teidän siellä tekemiä rikoksia, ja jonka aivot voivat joka +hetki tulla murskatuiksi; joka voi koko elinajakseen tulla raajarikoksi +lyödyksi; saamatta työstään koskaan kiitosta; merimies, joka taistelee +meren vimmaa vastaan; hiljainen tiedemies, joka on syventynyt kirjaansa +tai kokeihinsa; tavallinen työmies, joka tekee päivätyönsä saamatta +kiitosta ja melkein leivättä, aivan samoin kuin hevosenne vetävät +kärryjä toivottomina ja kaikkien ylenkatsomina: nämä ovat niitä miehiä, +joiden nojalla Englanti elää: mutta he eivät muodosta koko kansaa; he +ovat vaan sen ruumis ja hermojen voima ja toimivat vielä vanhasta +tottumuksesta suonenvedontapaisella kestävyydellä vaikka henkikin on +niistä lähtenyt. Kansamme toivo ja vaatimus on tulla huvitetuksi; +kansallinen uskontomme kuluu kirkollisissa seremoniioissa ja saarnan +unettavissa totuuksissa (tai valheissa), jotka tahtovat pysyttää +rahvasta rauhallisessa työssä meidän etsiessämme huvitusta, ja +tämmöisen ajankuluttamisen vaatimus tarttuu meihin niin lujaan, kuin +kuumetauti kuivuneine kurkkuineen ja tuijottavine silmineen, hurjasti, +hillittömästi, armotta. + +30. Armeliaat uskovat, että rikkaiden pahin virhe on siinä, että ne +kieltävät kansalta ravinnon, ja kansa anoo ravintoa, joka petoksella +siltä pidätetään, sotajoukkojen herralta. Oi, ei ruoan kieltäminen ole +se julmin, jota kipeimmin vaaditaan. Elämä on ruokaa tärkeämpi. Rikkaat +kieltävät köyhiltä ei ainoastaan ruo'an; he kieltävät heiltä +viisaudenkin, hyveen, autuuden. Te lampaat ilman paimenta, ei ole +laidun teiltä suljettu, vaan _elämä_. Ravinto! vaatimuksenne siihen +olkoon oikeutettua; mutta muista oikeuksista on ensin päättäminen. +Vaatikaa murut pöydältä, jos haluatte; mutta vaatikaa ne lapsina eikä +koirina; vaatikaa oikeuttanne tulla ravituiksi, mutta äänekkäämmin +vaatikaa oikeuttanne olla pyhiä, täydellisiä ja puhtaita. + +Omituisia sanoja työmiehistä puhuttaessa! "Mitä! pyhiäkö, -- ilman +pitkää takkia, ilman voideöljyä, nämä karkeapukuiset ja karkeasanaiset +ihmiset, joiden työ on arvotonta ja halveksittua? Täydellisiäkö! -- +nuo, joilla silmät ovat sameat ja jäsenet jäykät ja henki hitaasti +heräävä? Puhtaitako! -- nuo aistillisine himoineen, matelevaisine +ajatuksineen, epäpuhtaine ruumiineen, raakoine sieluineen?" Saattaa +niin olla; mutta siitä huolimatta ovat he pyhimmät, täydellisimmät, +puhtaimmat olennot, jotka nykyään ovat maan päällä olemassa. Olkoot he +sellaisia, kuin sanoit; vaikka he sitä olisivatkin, niin ovat he +kuitenkin pyhimpiä kuin me, jotka olemme heidät sellaisiksi jättäneet. + +31. Kansan korkea siveellinen sivistys sisältää täydellistä suloa, +osanottoa ja rauhaa. Sitä on mahdoton yhdistää likaisiin tai +mekaanillisiin toimiin, -- mahdoton yhdistää ahneuteen, kateuteen, +pelokkuuteen, ja kärsimyksistä välinpitämättömyyteen. Euroopan +ylhäisempien säätyjen tunnottomuus kärsimyksiin, siivottomuuteen ja +rikoksiin nähden ei heitä tee vain vastuunalaisiksi synnistä, vaan myös +häpeästä ja liasta, joka heidän kynnyksillään mätänee. Rikokset, joita +joka päivä merkitään Parisin ja Lontoon poliisilaitoksissa (ja +merkitsemättömien luku on vielä suurempi) ovat häpeäksi koko +valtiolliselle elimistölle; ne ovat kuin sairauden täplät luonnollisen +ruumiin kasvojen hennolla hipiällä, jotka täplät itse tekevät +hentoudenkin peloittavaksi. Siivottomuus ja köyhyys, joita +suvaitaan tai jätetään huomaamatta keskuudessamme, häväisee koko +yhteiskunnallista elimistöä yhtä paljon, kuin häväisisi luonnollista +ruumista se, että pesisi kasvot, mutta jättäisi kädet ja jalat +likaisiksi. Kristuksen menettely on se ainoa oikea: aloita jaloista, +kasvot pitävät kyllä itsestään huolen. + +32. Monta vertaa suuremman osan kaikista kärsimyksistä ja rikoksista, +joita nykyään sivistyneessä Euroopassa on olemassa, aiheuttavat aivan +yksinkertaisesti ne, jotka eivät ymmärrä tätä yleisesti tunnettua +kieltämätöntä totuutta, -- jotka eivät tiedä, että palkka eli +hyvinvointi on taivaan ja maan laeilla ikuisesti yhdistetty uutteraan +työhön; vaan toivovat jollain tavoin voivansa kiertää tai yleensä +kokonaan poistaa tämän ikuisen elämänlain, ja tulla ravituiksi vakoja +vetämättä, ja olla lämpimissään, vaikka eivät ole kutoneetkaan. + +Sanon vieläkin kerran, että melkein kaikki kurjuutemme ja rikoksemme +johtuu tästä yhdestä väärinkäsityksestä. Luonnonlaki määrää, että +tarvitaan joku määrä työtä, voidaksemme saada aikaan määrätty määrä +tavaraa, oli se sitten minkälaatuista tahansa. Jos haluat tietoa tai +ravintoa tai iloa, niin on sinun tekeminen työtä sitä saadaksesi. Mutta +ihmiset eivät tätä lakia tunnusta ja koettavat sitä kiertää sekä +toivovat ilmaiseksi saavansa heidän tietoansa, ravintoansa ja +huvituksiansa. Ja tässä pyrkimyksessään saavuttaa sitä he joko +epäonnistuvat jääden tietämättömiksi ja kurjiksi, tai onnistuvat he +antaen toisten tehdä työtä heidän hyväkseen ja silloin ovat he +hirmuvaltiaita tai rosvoja. Vieläpä pahempiakin kuin rosvot! En epäile +enkä ensinkään kiellä vuosisatamme edistystä monissa ihmiskunnalle +hyödyllisissä seikoissa; mutta minusta näyttää hyvin synkältä merkiltä, +että niin suuresti välinpitämättöminä katselemme rikkauteen pyrkimyksen +epärehellisyyttä ja julmuutta. Nebukadnezarin unennäössä olivat vain +_jalat_ osaksi raudasta osaksi savesta; mutta monet meistä ovat nykyään +niin julmat ahneudessaan, että näyttää kuin olisi _sydämmemmekin_ +osaksi raudasta osaksi savesta. + +33. Kun sopivasti ja rehellisesti mietiskelemällä näitä asioita meistä +näyttää, että olemisen laatu, johon ihmisiä nyt kehoitetaan osanottoa +kaikin tavoin puoltamalla ja oikeutta vaatimalla, ainakaan jonkun aikaa +ei voi olla ylellisyyselämää, niin ajatelkaamme, tokko joku meistä, +vaikkapa otaksumme hänen olevan viattomankin, toivoisi itselleen +yltäkylläisyyttä, meidän selvästi nähdessämme ympärillämme ihmistä +maailmassa seuraavat kärsimykset. Tulevaisuudessa on yltäkylläisyys +kyllä mahdollinen, -- viattomampi ja täydellisempi yltäkylläisyys +kaikille ja kaikkien kautta; mutta nykyään saattavat vain tietämättömät +siitä nauttia. Kaikkein julminkaan ei voisi tässä tapauksessa istua +rikkaan aterian ääressä, ellei hän olisi sokaistu. Mutta kohota verhoa +rohkeasti; katso suoraan valoon, ja jos nyt silmän valo tunkeutuu +ainoastaan kyyneleitten lomitse, ruumiin valo hohtaa vain säkkikankaan +läpi, niin mene ja itke ja tuota jalo sato, kunnes tulee päivä ja se +valtakunta, jolloin Kristuksen leivän taittaminen ja rauhan testamentti +tulee "tämän viimeisen" osaksi "yhtähyvin kuin sinunkin"; kunnes +hajalla olevien jumalattomien joukkoja ja väsyneitä varten on tarjona +pyhempi sovitus, kuin se ahdas asunto ja hiljainen koti, jossa pahat +saavat loppunsa, -- ei itse kärsiäkseen, vaan tuottaakseen kärsimyksiä +toisille -- ja missä väsyneet löytävät leponsa. + +34. Kuulemme aina teräväjärkisten ihmisten neuvovan valittavia +naapureitaan (joilla maailmassa on huonompi asema kuin heillä +itsellään) olemaan tyytyväisiä sallimuksen heille määräämään asemaan. +Ehkä onkin olemassa elämänseikkoja, joissa sallimus ei ollenkaan +tarkoita, että joku tyytyisi niihin. Mutta kokonaisuudessaan on tämä +periaate sentään hyvä erittäinkin kotitarpeiksi. Jos naapurisi tyytyy +_hänen_ asemaansa eli ei, ei liikuta se sinua; mutta suurimmassa määrin +on sinun siitä huolehtiminen, että sinä olet tyytyväinen _omaan_ +asemaasi. Tarvitsemme nykyään ennen kaikkea saada osoitetuksi, kuinka +paljon iloa voi saada eläen vaatimattomasti, uutterasti ja hyvin +järjestetysti. Tarvitsemme esimerkkiä ihmisten, jotka jättävät taivaan +ratkaistavaksi, onko heidän maailmassa yleneminen, mutta itse he +päättäisivät siitä, että tahtovat olla onnellisia, ei vaatien +korkeampaa "onnea", vaan syvällisempää autuaallisuutta sekä ennen +kaikkea saada itse itseänsä omistaa. + +35. Edistymisen terve tunne, joka on välttämätön ihmisen voimaan ja +onneen, ei ole tuskaista korkeamman aseman tai arvon tavoittelemista, +vaan elämänkulun tasaista täydentämistä, saavuttamista elämän +tarkoitusten, joita olemme itsellemme valinneet tai asianhaarat ovat +meille määränneet. + +36. Jos ihmiset työskentelevät oikealla tavalla, niin ilo kasvaa heidän +työstään niinkuin hedelmällisen kukan värilliset lehdet; -- jos he ovat +uskollisia, avuliaita ja osanottavaisia, tulevat kaikki heidän +mielenliikutuksensa kestäviä ja syviä ja elähyttävät sielua, kuten +luonnollinen suonentykytys ruumista. Mutta kun meillä ei ole oikeata +tehtävää, kulutamme koko miestarmomme rahantekemisen väärään tehtävään, +ja kun meillä ei ole oikeita tunteita, niin täytyy meidän pukea ne +valheellisiin, ja leikimme niillä syyllisinä ja hämärässä emmekä +viattomina kuten lapset nukeillaan. + +37. Avuliain ja pyhin työ, jota nykyään voi tehdä ihmiskunnan hyväksi, +on opettaa ihmisiä (ja se on tehtävä esimerkin kautta, jolloin se aina +on parasta), ei "tekemään parannusta", vaan olemaan tyytyväisiä. Syödä +tulematta kylläiseksi on joka syntisen luonteen, joka syntisen olennon +kirous. Siunauksen sanat ovat, että he syövät ja tulevat kylläisiksi; +ja niinkuin on olemassa vain _yksi_ vesi, joka sammuttaa kaiken janon, +samoin on myös olemassa vain _yksi_ leipä, joka poistaa kaiken nälän, +se on oikeuden leipä; jos heillä on sen nälkä, tulevat ihmiset aina +olemaan kylläisiä, sillä se on taivaan leipää; mutta jos heillä on +vääryyden leivän ja palkan nälkä, niin eivät he tule kylläisiksi, sillä +se on Sodoman leipää. Opettaakseen ihmisiä löytämään tyydytystä, on +tarpeellista täysin ymmärtää iloitsemisen ja vaatimattoman elämisen +taitoa; sillä tämä on nykyään kaikista taiteista ja tieteistä se enin +tutkimuksen tarpeessa oleva. Vaatimaton elämä, s.t.s. elämä, jossa ei +toivota, että tulevaisuudessa koottaisiin, vaan että suloista +jatkumista kestäisi. Se ei sulje pois varovaisuutta, vaan kokonaan +kaiken huolen ja surulliset ajatukset tulevista päivistä, ei myöskään +huolenpitoa, vaan hyvinkin jokaisen lisäyksen; -- ei kodin rakkautta ja +kotirauhaa; ei täyttä vastaanottavaisuutta kaikille maksuttomien, +hilpeiden ilojen aineksille, erittäinkin luonnollisen maailman +suloudelle. + + + + +Kauneuden siunaus. + + +1. _Taiteen ihanuus voi jälleen tulla omaksemme, sen kautta me voimme +ylistää ja kunnioittaa Luojaamme ja julistaa kaiken sen kauneutta ja +pyhyyttä, minkä hän on luonut: mutta vasta sitte kun olemme kaikesta +sydämestämme ahkeroineet ensin pyhittää ruumiin ja hengen temppeliä +jokaisen lapsen, jolla ei ole kattoa peittääkseen päätänsä kylmältä eikä +muuria pelastaakseen sieluansa turmeluksesta_. + +2. Et voi saada Turnerilta maisemaa, ellei ole olemassa maata, jonka +hän voi maalata, etkä Tizianilta muotokuvaa, ellei ole ihmistä +maalattavana. -- Tätähän ei ole tarvis todistaa, mutta en voi +lopultakaan saada ketään uskomaan taiteen alkavan sillä, että teemme +maamme puhtaaksi, kansamme kauniiksi. Jo kymmenen vuotta sitten sain +kokea, että tätä yksinkertaista totuutta, -- en sano sitä sitä varten, +että sitä uskottaisiin -- ajatellaan joksikin muuksi kuin kovin +kummaksi väitteeksi. Tehdä maa puhtaaksi ja kansa kauniiksi; tällä +tarpeellisella toimella on taiteen alkaminen. Tosin on esiintynyt +taidetta maissa, missä ihmiset elivät liassa palvellakseen Jumalaa; +mutta ei koskaan maissa, missä olisi eletty liassa palvellen +perkelettä. On ollut olemassa taidetta maassa, missä eivät kaikki +ihmiset olleet kauniita -- missä yksin huuletkin olivat paksuja ja iho +musta, sillä aurinko oli sen paahtanut; mutta ei koskaan maassa, jossa +ihmiset olivat kurjan työn ja kuolettavan varjon kalvettamia; missä +nuorison huulet eivät olleet täysiveriset, vaan painuneita nälästä ja +myrkyn rumentamia. -- Järjestys ja hyvyys ovat kaksi suurta eetillistä +luonnon vaistoa. Kaikki taiteet perustuvat maan muokkaamiseen käsin, +kansan ravinnon, vaatetuksen ja asunnon sulouteen ja herttaisuuteen. + +3. Vain yhdellä keinoin voi saavuttaa hyvää taidetta, -- yksinkertaisin +ja samalla vaikein, -- nimittäin itse siitä nauttimalla. Tutki kansojen +historiaa, niin sinulle selvenee suuri tosiasia ja tulet täysin +tuntemaan, -- että hyvää taidetta ovat luoneet vain kansat, jotka siitä +iloitsivat; joita se leivän tavoin ravitsi; joita se lämmitti +päivänpaisteen tavoin; jotka sen näkemisestä riemuitsivat, sen +tuottamasta ilosta tanssivat; jotka siitä riitelivät, taistelivat ja +näkivät nälkää sen hyväksi; jotka todellisuudessa olivat meille suorana +vastakohtana, -- he nimittäin loivat sen pidättääkseen sen itselleen, +mutta me vaan myydäksemme... + +Jos koitat saada taiteesi kansalliseksi, halvaksi, sopivaksi esineeksi +markkinoita varten, niin tulevat markkinatkin tarjoamaan aina jotain +parempaa. Mutta jos muodostat sen vain omaksi iloksesi, niin olet heti +huomaava, että kaikki sitä haluavat. + +4. Ei mikään pahe eikä heikkous voi saada kansaa valtaansa, ilman ettei +se selvästi ja ainaisesti ilmene joko huonossa taiteessa taikka taiteen +puutteessa, eikä ole olemassa suurta eikä pientä kansallista hyvettä, +mikä ei taiteessa ilmenisi. + +5. Jalon taiteen olemassaolo käsittää mahtavan historian kokonaisine +ajanjaksoineen, ja yhdistyy siihen kymmentuhansien kuolleiden +intohimoja; jos tuo jalo taide asustaisi keskuudessamme, niin me sen +tuntisimme ja siitä iloitsisimme emmekä ollenkaan välittäisi kuulla +siitä esitelmiä. Kun ei asianlaita ole sellainen, niin olkaa varmat +siitä, että meidän on sen juureen palaaminen, ainakin siihen kohtaan, +missä sen rungossa on vielä eloa ja oksat alkoivat kuolla. + +6. Taide täydentää siveellisyyttä tai ihmisten siveellistä tilaa. Se +täydentää sitä, -- mutta ei se sitä synnytä. Ensin täytyy olla olemassa +oikea siveellinen tila, muuten on taide mahdoton. Mutta saavutettuna se +vaikuttaa kohottavasti ja täydentävästi takaisin päin siihen +siveelliseen tilaan, josta se nousi, ja ilmi tuo ennen kaikkea +riemastuksensa toisille luonteille, jotka siveellisesti jo kykenevät +samaa tuntemaan. Ota esimerkiksi laulun taide ja sen yksinkertaisin +mestari, minkä voit löytää, ja joka täyttää täydellisimmätkin +vaatimukset, leivonen. Leivoselta voit oppia, mitä merkitsee "laulaa +ilokseen". Ensin täytyy sinun saavuttaa siveellinen tila, puhdas ilo, +ja sitten antaa laulutaiteelle täydellinen ilmaus. Sitten on se +itsessään täydellinen, ja sitä voi ilmoittaa toisille, samaa iloa +tuntemaan kykeneville olennoille; mutta sitä ei voi ilmoittaa niille, +jotka eivät vielä ole valmiit sitä vastaanottamaan... + +Et voi maalata tai laulaa, jotta sen kautta tulisit hyväksi ihmiseksi. +Sinun on oleminen hyvä, ennenkuin voit maalata tai laulaa, ja sitten +väri ja sävel täydentävät sinussa parhaan. + +7. Rakkaus kauneuteen on terveen ihmisluonteen varsinainen aines. Ja +vaikka se voi kauvan ilmetä muuten paheellistenkin tilojen ohella, niin +on se kuitenkin itsessään läpeensä hyvä; -- se on kateuden, ahneuden, +alhaisen maallisen huolen ja erittäinkin julmuuden sovittamaton +vihollinen. Missä ehdoin tahdoin pysytään näiden orjina, sieltä se +kokonaan häviää. Ihmiset joissa se voimakkaimmin esiintyi, olivat aina +osanottavaisia, rakastivat oikeutta ja olivat ensimmäiset huomaamaan ja +ilmoittamaan ihmiskunnan onnea hyödyttävää. + +8. Et voi vilpittömästi rakastaa luonnollista aurinkoa s.t.s. +luonnollista valoa ja väriä, ellet vilpittömästi rakasta henkistä +aurinkoa: oikeutta ja totuutta. Epärehellisillä ja valheellisilla +ihmisillä ei ole oikeata iloa luonnollisesta valosta; he eivät edes +tiedä, mitä tämä sana merkitsee. Nykyaikaisen elämän koko systeemin +ovat turmelleet vääryyden ja valheellisuuden kauheimmat ilmiöt ja +johtaneet sen siihen asti, missä sitä ei enää semmoiseksi tunneta, -- +sillä niin kauvan kuin Bill Sykes tietää, että hän on rosvo, ja Jeremy +Diddler, että hän on lurjus, on heille molemmille jäänyt vielä rahtunen +taivaan valoa, -- mutta kun kaikki varastavat, pettävät, menevät +rauhallisesti kirkkoon koko heidän ruumiin valonsa ollessa pimeyttä, +kuinka suuri onkaan silloin pimeys! Tämmöisen henkisen ilkeyden +fyysillisenä tuloksena on täydellinen välinpitämättömyys taivaan +kauneudesta, virtojen puhtaudesta ja eläimien ja kukkasten elämästä. + +9. Huomaamme, että rakkaus luontoon missä sitä vain on ilmennyt, on +ollut vilpitön ja pyhä tunteen aines, joten otaksuen kaikkien muiden, +kahta persoonallisuutta koskevien seikkojen olevan samat, huomaamme +enin luontoa rakastavalla aina olevan suuremman kyvyn uskomaan +Jumalaan. Keksimme, että luonnon kunnioituksessa ilmenee semmoinen +tunne suuren hengen läsnäolosta ja mahdista, jommoista ei mikään +puhtaasti loogillinen ajatus voi saada aikaan tai järkähyttää; ja missä +tämmöistä luonnon kunnioittamista vaalitaan viattomasti, s.t.s. sille +kuuluvalla toisten ajan, tunteiden ja ponnistuksien vaatimusten +huomioon ottamisella, ja missä siihen yhtyy uskonnon syvät perusvoimat, +siellä tulee se määrättyjen pyhien totuuksien välikappaleeksi, joita ei +käy toisin keinoin ilmoittaminen. + +10. Ei yksikään ihmissuku, joka on kokonaan korvessa kaukana +kaupungeista kasvanut, voi koskaan maisemasta nauttia. He voivat +kenties iloita eläinten kauneudesta, mutta tuskinpa siitäkään: +varsinainen talonpoika ei voi huomata niiden kauneutta, vaan yksinomaan +niiden hyödyllisyyden tunnusmerkkejä. Ainoastaan sivistyneet ihmiset +voivat maisemasta nauttia, ja tämän sivistyksen antavat vain musiikki, +kirjallisuus ja maalaus. Siten saadut taipumukset ovat perinnöllisiä. +Sivistyneen sukupolven lapsella on synnynnäinen kauneusaisti, johtuen +vuosisatoja ennen hänen syntymistään vaalitusta taiteesta. Lapsissa +jalojen sukukuntien, joita kasvatettiin taiteen avulla ja samalla +suuriin tekoihin totuttamalla, elää voimakas ihastus kotiseudun +maisemaan, ikäänkuin johonkin muistomerkkiin; tunne, jota heille ei ole +opetettu, ja jota ei voi toisellekaan opettaa; tunne, joka +heissä on synnynnäinen; kestävyyden leima ja palkka suuressa +kansallisessa elämässä. Kuuliaisuus ja pitkän menneisyyden rauha ovat +ulottaneet uskollisesti arvossa pidettyjen esi-isien kunnian heidän +kotimaahansakin, kunnes maan äiteys, Demeterin salaisuus, jonka +helmasta me tulimme, ja jonka syliin me palamme, on kaikkialla +ympäröinyt ja täyttänyt pellot ja lähteet pelokkaalla kunnioituksella; +mikä antaa rajakivelle siunauksen, jota ei kukaan voi ryöstää, +laineelle pyhityksen, jota ei kukaan voi tahrata; sanoman kunniakkaista +päivistä ja rakkaista ihmisistä tehdessä joka kallion aavemaisella +piirroksellaan muistokiveksi, ja antaessa joka polulle jalon +yksinäisyyden sulouden. + +11. On omituista, kuinka vähän ihmiset ylipäänsä tietävät taivaasta. +Tämä on luomakunnasta osa, jota luonto on enemmän suosinut kuin +niitäkään muuta tekoaan ihmistä ilahuttaakseen, -- enemmän siinä +ainoassa silmiinpistävässä tarkoituksessa, että se puhuisi hänelle ja +opettaisi häntä, -- ja taivasta kumminkin otamme kaikkien vähimmin +huomioon. On vain harvoja luonnon teoista, jotka eivät vastaisi +rakennuksensa joka osaan nähden aineellisempaa, tarpeellisempaa +lopputarkoitusta, kuin paljasta ihmisen miellyttämistä, mutta taivaan +jokainen oleellinen tarkoitus voisi tietääksemme tulla tyydytetyksi, +jos aina noin kolmen päivän päästä kohoisi suuri, ruma, musta sadepilvi +peittämään taivaan sineä, ja se kaiken hyvin kastelisi, ja sitten +taivas olisi taas kirkas seuraavaan kertaan asti; tähän lisäksi ehkä +vielä aamu- ja iltasumun verho, joka antaisi kastetta, -- ja sen sijaan +ei ole olemassa elämässämme melkein hetkeäkään, jolloin luonto ei +aiheuttaisi kohtausta toisensa jälkeen, kuvaa kuvansa perästä, +yhtä ihanuutta toisen perästä, ja näitä aina niin valittujen, +muuttumattomien, täydellisimmän kauneuden perussääntöjen mukaan, että +saamme olla aivan varmat siitä, että tämä kaikki tapahtuu vain meidän +tähtemme ja on aijottu ainaiseksi iloksemme. Ja tämä tulee alituiseen +joka ihmisen osaksi, olkoon hän missä tahansa sekä kuinka kaukana +muista mielihyvän ja kauneuden lähteistä hyvänsä. Jaloimpia luonnon +ilmiöitä näkevät ja tuntevat vain harvat; ihmisen ei pidä aina elämän +niiden keskellä; hän vahingoittaa niitä omalla läsnäolollaan; hänen +tunteensa niitä kohtaan häviää, jos hän aina näkee niitä edessään; +mutta taivas on olemassa kaikkia varten: olipa se kuinka loistava +tahansa, ei se kuitenkaan ole "liian loistava ja liian hyvä +ihmisluonnon jokapäiväiseksi ravinnoksi". Sen koko vaikutus on +tarkoitettu sydämmen ainaiseksi lohdutukseksi ja ylennykseksi, -- +sydäntä rauhoittamaan ja puhdistamaan kuonasta ja tomusta. +Toisinaan rauhallisena, joskus oikullisena, monasti kunnioitusta +vaativana, mutta ei koskaan samallaisena, melkeinpä inhimillisenä +intohimoissaan, melkein henkevänä hentoudessaan, melkein jumalallisena +rajattomuudessaan, puhuu se niin selvästi meissä asuvalle +kuolemattomuudelle, samoin kuin se rankaiseekin tai siunaa sitä, mikä +on kuolevaista. Siitä huolimatta emme koskaan pane siihen huomiota, +emme ajattele sitä sen enempää, kuin se on tekemisissä lihallisten +tuntemuksiemme kanssa. Kaikessa, minkä kautta se puhuu selvemmin meille +kuin petoeläimille, kaikessa, mikä todistaa kaikkein korkeimman +tarkoituksia, kaikessa, mitä meidän on enemmän saatava ylitsemme +kaareutuvalta holvilta, kuin valoa ja kastetta, joita on meidän +rikkaruohon ja madon kanssa tasaaminen, kaikessa huomaamme +merkityksettömien yksitoikkoisten sattumuksien järjestyksen liian +tavallisena ja mitättömänä ollakseen arvollinen saamaan edes +hetkeksikään tarkkaavaisuutemme itseensä suunnatuksi tai että siihen +ihastuksella silmäilisimme. Kun rajattomimman laiskuuden ja typeryyden +hetkinä käännymme taivaan puoleen viimeisenä apulähteenämme, niin mistä +sen ihmeistä silloin puhummekaan? Yksi sanoo olleen märkää; toinen +tuulista; kolmas lämmintä. Kuka koko kaakottavasta joukosta saattaisi +kuvata yhtäkään syvyyden muotoa, yhtä ainoata korkeiden, valkoisten, +eilen päivällisaikana horisonttia ympäröivien vuorien jonosta? Kuka +näki elottomien pilvien tanssin auringon valon eilen illalla ne +jättäessä ja länsituulen niitä edessänsä liehuttaessa kuihtuneiden +lehtien tavoin? Kaikki tämä kulki huomaamatta ja näkemättä ohitse; +taikka jospa tunnottomuus ravistetaankin hetkeksi pois, niin se +tapahtuu vaan nähdessä jotain silmiin pistävää tai eriskummallista. +Eikä ylevän korkeimpia tunnusmerkkejä kuitenkaan paljasteta +alkuperäisten voimien suunnattomilla, mahtavilla julistuksilla, ei +rakeiden rapistellessa eikä pyörretuulen pyöriessä. Jumala ei ole maan +järistyksessä eikä tulessa, vaan hiljaisessa huminassa. Ne on ne +luontomme tylsät, alhaiset taipumukset, joiden puoleen vaan voi kääntyä +kimröökillä ja salamalla. Hiljaisessa, hillityssä tunkeilemattoman +mahtavuuden ohikäymisessä on se syvä, rauhallinen, ikuinen, jota täytyy +etsiä tai hakea, ennenkuin sitä voi nähdä, rakastaa tai käsittää; +asioita, joita enkelit meille joka päivä valmistavat, ja joilla +kuitenkin on ikuinen moninaisuus; joista ei koskaan ole puute, eivätkä +sentään koskaan uudistu; joita aina löydetään, mutta jokainen sentään +vain yhden kerran: näiden kautta opetetaan ennen kaikkea kunnioittavaa +antautumista ja jaetaan kauneuden siunausta. + +12. Niin luonnollista kuin onkin, että ihmissydän mieluummin kiintyy +toivottuun, kuin käsillä olevaan, niin on viehätys, jonka mielikuvitus +valaa kaukaiseen eli kiellettyyn, niin hieno, että se maisema usein +vaikuttaa liikuttavammin, joka sisältää itseään suuremman, etäisen +lupauksen, kuin se, joka kuluttaa luonnon kaikki aarteet ja voimat +voittamattomassa, silmiinpistävässä ihanuudessa eikä jätä jälelle +mitään, jota mielikuvitus voisi kuvitella ja seurata. + +13. Tutki sisällisen liikutuksesi luonnetta (jos sinulla nimittäin on +sellaisia) katsellessasi Alppeja, niin olet huomaava, että tuon +liikutuksen koko loisto riippuu, kuten kaste hämähäkinsiimoissa, hienon +mielikuvitusmuodostuksen ja epätäydellisen tiedon omituisessa +kudonnassa. Ensin on sinulla Alppien suuruudesta epämääräinen käsitys, +johon liittyy ihastus suuren rakennusmestarin teokseen muureineen ja +perustuksineen; sitten liikuttaa sinua niiden iankaikkisuus, sinut +valtaa juhlallinen tunne niiden pysyväisyydestä ja omasta, rinteillä +olevan ruohon kaltaisesta katoovaisuudestasi, ja sitten vakavana ja +surunvoittoisena menneiden sukupolvien harvinaisen yhteenkuuluvaisuuden +tunne näkemällä sitä, mitä he näkevät. He eivät nähneet pilviä, +jotka matkaavat ylitsesi eikä mökin seinää pellon tuolla puolen eikä +polkua, jota sinä kuljet. Mutta _sen_ he näkivät: taivaasen nouseva +kallioseinä oli heidän nähden sama kuin sinunkin. He ovat laanneet sitä +katselemasta, pian sinäkään et ole enää sitä katseleva, ja kallioseinä +on olemassa toisia varten. Silloin sekoittuu näihin vakavampiin +ajatuksiin Alppien antimien ja ihanuuksien käsittäminen, -- kuvitellen +kaikkia lähteitä, jotka pulppuavat sen kallioseinistä, mahtavia +virtoja, jotka syntyvät niiden jäästä, kaikkia suloisia laaksoja, jotka +kiertelevät niiden kallioiden lomissa, kaikkia paimenmökkejä, jotka sen +pilvien alla kimaltelevat ja kaikkia onnellisia taloja, jotka ylenevät +laitumilla; samalla johtuu kaikista näistä ajatuksista omituinen +myötätuntoisuus kaikkea tuntematonta kohtaan ihmiselämässä, onnessa ja +kuolemassa, mitä sinulle osoittaa tuo ikuisen lumen kapea, valkea +loisto, joka näkyy kauvas aamutaivaalla. Nämä kuvat ja paljo enemmänkin +vielä Alppia nähdessä sisimmässäsi liikuttavat mieltäsi. Et saata niitä +sydämmessäsi seurata; sillä sydämmessäsi on sekä pahaa että hyvää paljo +enemmän kuin koskaan voit huomatakaan; mutta ne sittenkin sinua +kiihottavat ja liikuttavat, jos lumivuoria katsellessasi tunnet enemmän +kuin katsellessasi jotakin muuta yhtä pehmeästi hopeanharmaalta +näyttävää esinettä, niin johtuu se varmaankin tämän laatuisista +kuvista, eivätkä ne ole mitään muuta, kuin asiain olemuksen syvempi +käsittäminen. + +14. Luulen, ettei ihmisen ole hyvä olla aina kaikkein kauneimman +ympäröimänä; hän on olento, joka on kykenemätön tulemaan tyydytetyksi +mistään maan päällä. Varmin keino tehdä hänet väsyneeksi ja +tyytymättömäksi on totuttaa hänet omistamaan jossain muodossa maan +päällä paras, minkä maa voi antaa. Jos lapsia kasvattaisi huoneessa, +jossa alituisesti kaikuisi valikoimasta paras musiikki, niin heidän +musiikin ymmärryksensä sekä nautintonsa olisivat hyvin vähäiset. Aivan +samaa vaikuttaa ylen rikkaan, loppumattoman vuoristokauneuden +näkeminen. Taipumuksemme nähdä sisällisellä osanottavaisuudella +lamauttaa yltäkylläisyys, ja lakkaamme kiihottumasta (lukuunottamatta +silmälle esiintymättömiä seikkoja). Todellisuudessa on siis +ihmiskunnalle parempi, että tavallisen maiseman muodostus ei tarjoa +rajumpaa mielenliikutuksen aihetta, -- että lauhkea vuorimaa auran +kallistuvien vakojen ruskettamana, mäen voimakas suuntaviiva ja +metsän peittämän rotkon kaita kierros ovat useammin ihmiselämän +näytelmäpaikkana, kuin pilven kruunaamien vuorien ja rehevien +laaksojen pylväskäytävät ja että, sillä aikaa kun jokaiselle meistä +kotiseudussamme, johon elämämme suurimmaksi osaksi rajoittuu, +avautuu vaatimattomammat (vaikka aina loppumattomat) harrastuksen +lähteet, tämä mahtavampi ja vieraampi ihanuus tulee kuitenkin +matkojemme tarkoitusperäksi, -- samalla lapsuuden mielikuvitusten +vetovoimakohdaksi ja onnellisen muistelemisen esineeksi vanhuudessa. + +15. Jos ostat piirroksen, niin tuottaa se iloa vain itsellesi ja +ystävillesi. Mutta jos muovailet kiven ja asetat sen talosi +ulkoseinälle, niin on se hauskuudeksi jokaiselle, joka katua pitkin +kulkee, -- hauskuudeksi lukemattomalle joukolle vain muutamien sijasta. + +Mutta väität, ettei talomme ulkoseinämällä oleva veistokuva hyödytä +meitä itseä. Kyllä se sentään hyödyttää sinua tavattomassa määrässä; +sillä ota huomioon, että rakennustaide eroittuu erikoisesti +maalaustaiteesta siinä, että se on _kasaamisen_ taide. Ystäväsi ostamat +ja taloihinsa ripustamat piirrokset eivät vaikuta yht'aikaa sinun +piirroksiesi kanssa: niitä on tutkittava yksitellen, ja jos ne +ripustettaisiin vierekkäin, niin ne pikemmin haittaisivat kuin +lisäisivät toistensa vaikutusta. Mutta ystäväsi talon seinämällä oleva +veistokuva vaikuttaa sinun talossasi olevan yhteydessä. Molemmat talot +muodostavat suuren massan, paljon suuremman kuin kukin erikseen; paljon +enemmän, kun siihen liitetään kolmas talo, -- ynnä neljäs; vielä +enemmän, kun koko katu, kun koko kaupunki yhtyy juhlalliseen +sopusointuun. Taulujenne ja piirrostenne yksityisomistus on +samallaista, kuin jos laulaisitte taloissanne yksiksenne. Mutta teidän +rakennustaiteenne olisi mahtavassa kuorossa laulamisen kaltaista... +Kaupungin katujen suurella konserttimusiikilla, kun nimittäin tornin +nypykkä kohoo toisen samallaisen vieressä, kerros kerroksen päällä ja +torni toisensa jälkeen peittää asumattomien mäkien kaukaisimpia +harjoja, on semmoinen ylevyys, jommoista te nykyään ette kykene +ajattelemaankaan, jopa kykenee se saattamaan syvimpään liikutukseenkin, +kuin taide voi ihmissydämmeen synnyttää. Ja se on syystäkin syvin: +sillä Jumalan ja luonnonlain mukaan ylentää iloanne samoin kuin +hyvettännekin keskinäinen avunanto. Kuten te käsikkäin voitte parhain +toisianne auttaa, samoin voitte myös käsi kädessä parhaiten iloitakin. + +16. Jumala on maan meille elämän ajaksi lainannut; se on suuri +perintöläänitys. Se kuuluu sekä meille että jälkeentulevaisillemme, +joiden nimet jo ovat luomakunnan kirjaan kirjoitetut; meillä ei ole +oikeutta toimimisellamme tai laeilla tai laiminlyömisillä aiheuttaa +heille tarpeettomia rangaistuksia, tai ryöstää heiltä etuja, joita +olisimme voineet heille perinnöksi jättää. Ja tämän sitä vähemmällä +syyllä, kun ihmisen työstä on määrätty, että sen hedelmän runsaus on +oleva tasasuhteinen siihen aikaan, joka on kylvön ja sadon välillä, ja +että ylipäänsä työmme tuloksen määrä on oleva sitä täydempi ja +runsaampi, kuta kauvemmaksi tarkoitusperämme asetamme, kuta vähemmän +haluamme itse olla todistajina sen, minkä vuoksi työtä teemme. Ihmiset +eivät voi tehdä yhtä paljo hyvää aikalaisilleen, kuin jälkeensä +tuleville; ei yhdestäkään ainoasta saarnatuolista, josta ihmisääni on +kaikunut, ole se niin selvästi kuulunut, kuin haudasta. + +Tämä huomioon ottaen tulevaisuuteen nähden ei kärsi tappiota nykyisyys. +Joka ihmisen toimintaa hyödyttää suhteensa tuleviin tapahtumiin, +kunniaan, suloon ja kaikkiin tosi seikkoihin. Laajanäköisyys ja +levollinen, luottavainen kärsivällisyys eroittavat enemmän kuin mitkään +muut ominaisuudet ihmisen toisesta ihmisestä ja lähentävät häntä +Luojaansa; ei ole olemassa tointa tai taidetta, jonka ylevyydelle emme +saattaisi tätä asettaa mittapuuksi. Muistakaamme sentähden +rakentaessamme rakentavamme ainaiseksi; ei yksinomaan nykyhetken +iloksi, nykyhetken tarpeeksi. Tehkäämme työ senlaatuinen, että +jälkeläisemme meitä siitä kiittävät, ja asettaessamme kiven kiven +päälle ajatelkaamme, että kerran tulee aika, jolloin näitä kiviä +pidetään pyhinä, sentähden että meidän kätemme ovat niitä koskettaneet, +ja että ihmiset katsellessaan tekojamme ja työtämme sanovat: "Katsokaa, +tämän tekivät meidän hyväksemme isämme!" Sillä rakennukselle suurinta +kunniaa eivät todellakaan tuota sen kivet ja sen kulta, vaan sen ikä, +tuo sen sävyn syvästi tuntoinen täyssointu, vakava valppaus, +salaperäinen osanotto, jopa hyväksyminenkin tai tuomitseminen, jota +meihin jo kauvan ihmiskunnan katoavaisten laineiden huuhtomat muurit +ovat vaikuttaneet. Niiden pysyvä todistus ihmisestä, niiden hiljainen +vastakohta kaikkien kappaleiden katoovaiselle luonteelle, niiden voima, +jolla ne vuosien ja aikojen kuluttua, hallitussukujen haihduttua ja +toisten noustua, ja maanpinnan ja merenrajojen muuttuessa säilyttävät +taiderikkaan, kauniin muotonsa voittamattomaksi ajaksi, yhdistävät +menneitä ja tulevia aikakausia toisiinsa, ja liittäen kansat +myötätuntoisina yhteen melkein heidät yhtäläisentävät: tällä kullalla +kirjailevalla ajalla on meidän etsittävä rakennustaiteen todellista +valoa, väriä ja koristusta. Vasta kun rakennus on saavuttanut tämän +luonteen, kun se on kunnian ja ihmistekojen pyhittämä, kun sen muurit +ovat tulleet kärsimyksen todistajiksi ja sen pilarit kohoovat kuoleman +varjosta, voi sen olemassaolon, joka kestää kauvemmin kuin maailmaa +ympäröivät luonnolliset seikat, omaksi tulla niin paljon sävyä ja eloa, +kuin nämä omistavat. + +17. On olemassa vain kaksi tehokasta ihmisen muistamattomuuden +voittajaa, runous ja rakennustaide, ja jälkimmäiseen sisältyy jossain +määrin edellinen, ja onkin se todellisuudessa mahtavampi. On hyvä omata +ei vain sitä, mitä ihmiset ajattelivat ja tunsivat, vaan sitäkin, johon +he käsin koskettivat; josta he saivat voimansa; jota heidän silmänsä +koko heidän elinaikansa katselivat. Homeron aikakausi on hämärän +epätietoinen hänen persoonallisuudestaan. Toisin on Perikleen +aikakauden laita: päivä tulee, jolloin tunnustamme, että olemme enemmän +oppineet Kreikan kuvaveiston rapautuneista jäännöksistä, kuin sen +mieluisilta runoilijoilta ja urheilta historijoitsijoilta. Jos +menneisyyden tiedoistamme on jotakin hyötyä, jos ajatus jälkimaailman +muistelusta meitä ilahuttaa ja jos nykyinen ponnistus voi tehdä +voimakkaaksi, nykyinen kärsimys kärsivälliseksi, niin on kansalliseen +rakennustaiteesen nähden olemassa kaksi velvollisuutta, joiden +merkitystä ei voi kyllin korkeaksi arvostella: ensiksikin nykyajan +rakennustaiteen muodostaminen historialliseksi, ja toiseksi menneiden +aikojen rakennustaiteiden säilyttäminen kaikkein kalleimpana perintönä. + +18. Kansan elämä on tavallisesti laavavirran kaltainen, joka ensin +etenee loistavasti ja rajuna, sitten heikkona ja peitettynä, vihdoin +vain hyytyneiden möhkäleiden syöksähtelemisenä. Tätä viimeistä tilaa on +ikävä katsella. Kaikki nämä asteet voi selvästi huomata taiteessa, +erittäinkin rakennustaiteessa; sillä ollen erittäin riippuvainen +todellisen elämän lämmöstä on se myös varsin vastaanottavainen väärän +elämän kylmettävälle myrkylle. En tunne mitään painostavampaa, kuin on +elottoman rakennustaiteen näkeminen, jos sen tunnusmerkkiä kerran on +alkanut käsittää. Lapsuuden heikkous on täynnä lupausta ja viehätystä, +-- epätäydellisen tietämisen taistelu täynnä voimaa ja yhteyttä; mutta +nähdä heikkouden ja jäykkyyden valtaavan kehittynyt mies; nähdä +kirjaimet, joilla muinoin oli ajatuksen tuore leima, litteinä ja +kuluneina ylenmääräisestä käyttämisestä; nähdä muinoin elävän olennon +kuori sen kuihtuneessa muodossa, kun niiden värit ovat vaalistuneet ja +asukkaansa kuollut, -- se on nöyryyttävämpi, onnettomampi näky, kuin +kaiken tiedon häviäminen, ja palaaminen ilmeiseen, avuttomaan +lapsuuteen. + +19. Totuuden solvaamiset, jotka häväisevät runous- ja maalaustaidetta, +rajoittuvat suurimmaksi osaksi esineensä _käsittelemiseen_. +Rakennustaiteessa on vielä toinen, vähemmän hieno, halveksittava +totuuden loukkaaminen mahdollinen; suoranainen valhe aineen laatuun tai +työn paljouteen nähden. Tämä on sanan täydessä merkityksessä väärä, ja +ansaitsee samallaisen tuomion, kuin jokainen muukin siveellinen rikos; +se on sekä yksityisille että kansoille yhtä ala-arvoista; missä sitä +vaan on levitetty ja suvaittu, on se aina ollut erityisen taiteiden +alentamisen merkkinä; ettei se ole tullut vielä pahemman, nimittäin +ankaran rehellisyyden yleisen puutteen merkiksi, selittää vain se +omituinen eroitus, joka vuosisatoja sitten on eroittanut taiteet -- +omantunnon asioina -- kaikista muista ihmishengen objekteista. Että +tunnollisuus vetäytyy pois tällä tavalla taiteessa käytetyistä +voimista, on sen itsensä taiteita hävittäessä samaan aikaan jossain +määrin tehnyt tehottomaksi todistuksen, jonka se muuten olisi voinut +antaa luonteesta ja omituisuudesta kansojen, joiden keskuudessa sitä on +vaalittu; jos ei, niin olisi enemmän kuin omituista, että yleisestä +vilpittömyydestään ja uskollisuudestaan niin tunnettu kansa, kuin +englantilaiset ovat, sallii rakennustaiteessaan enemmän ulkokuorta, +peittelemistä ja petosta, kuin mikään muu kansa. + +Ajattelemattomasti suvaittuina ne vaikuttavat sentään turmiollisesti +taiteesen, missä niitä harjoitetaan. Ellei löytyisi mitään muuta syytä +rakennustaiteellisiin epäonnistumisiimme, niin olisi näissä pienissä +epärehellisyyksissä kyllin selitystä niihin kaikkiin. Niiden +poistaminen on ensimmäinen eikä suinkaan pienin askel suuruuteen; +ensimmäinen, sillä se on niin silmiinpistävä ja on helposti +poistettavissamme. Saatamme olla kykenemättömiä saamaan pakoittamalla +hyvä tai kaunis eli uusi rakennustyyli; mutta _rehellisen_ +rakennustaiteen voimme pakolla saavuttaa: köyhyyden niukkuuden voi +antaa anteeksi, ankaraa hyödyllisyyttä voi kunnioittaa; mutta mikä muu +kuin halveksiminen voisi kohdata petoksen alhaisuutta. + +20. Kuten hienotunteinen nainen ei kanna vääriä jalokiviä, samoin +halveksii kunnollinen rakennusmestarikin vääriä koristuksia. Niiden +käyttäminen on yhtä julkea, kuin anteeksiantamatonkin vale. Käytät +sitä, mikä itselleen anastaa arvon, jota sillä ei ole, väität sen +maksaneen sitä, jota se ei ole maksanutkaan, olevan sitä, mitä se ei +ole. Se on petosta, törkeyttä, hävyttömyyttä ja syntiä. Alas sellaiset! +Musertakaa ne mäsäksi, antakaa niiden paikan seinällä olla epätasaisena +ja karheana. Et ole niistä mitään maksanut, sinulla ei ole mitään +tekemistäkään niiden kanssa; et tarvitse niitä. Ei kenellekään +maailmassa ole koristukset välttämättömiä. Mutta vilpittömyyttä on +jokaisen tarvis. Kaikki kauniit luonnokset, joita milloinkaan on +keksitty, eivät ole valheen arvoisia. Anna muuriesi olla niin paljaina +ja alastomina kuin höylätty lauta, taikka rakenna ne poltetusta savesta +ja silpusta, jos niin pitää olla; mutta älä rappaa niitä vääryydellä. + +21. Yhtä kykenemme aina tekemään -- tulemaan toimeen ilman +konekoristuksia ja valurautatyötä. Kaikki ne metallikuvat, keinokkaat +kivet, kaikki ne puu- ja pronssijäljennökset, joiden keksinnöstä joka +päivä kuulemme riemuittavan, -- kaikki ne lyhyet, halvat ja kevyet +menetystavat saadakseen aikaan sen, jonka kunniana on sen vaikeus, -- +ovat yhtä monta uutta estettä muutenkin vaivaloisella tiellämme. Ne +eivät tee ketään meistä onnellisemmaksi tai viisaammaksi. Ne tekevät +käsityksemme vain pintapuolisemmaksi, sydämmemme kylmemmäksi, järkemme +heikommaksi. Meidän on tehtävä työtä elääksemme, ja tehtävä +tarmokkaasti; toista työtä teemme iloksemme ja se on tehtävä täydestä +sydämmestä; ei puolittain ja niukasti, vaan tahtoen; mikä ei ole tämän +ponnistuksen arvoista, se on parempi jättää kokonaan tekemättä. Ehkä +kaikella, mitä meidän on tehtävä, ei ole muuta tarkoitusta, kuin +harjoittaa sydäntämme ja tahtoamme ja olla itsessään tarpeetonta; +ainakin on sen antama vähäinen hyöty tuiki tarpeeton, ellei se ole +kättemme ja voimiemme siihen käyttämisen arvoinen. Ei sovi +kuolemattomuudellemme ottaa vastaan sille arvottomia helpotuksia ja +sietää, että tarpeettomia välikappaleita tunkeutuu sen ja sen +vallitsemien seikkojen väliin. Joka tahtoisi muodostaa henkensä +luomuksia muulla tavoin kuin omalla kädellään, hän antaisi myös, jos +voisi, taivaan enkeleille positiiveja helpottaakseen heidän +soittelemistaan. + +22. Käsityön voi aina eroittaa konetyöstä; tosin on ihmisten +mahdollista muuttua koneiksi ja alentaa työnsä konetyön tasalle. Mutta +niinkauvan kuin he tekevät työtä _ihmisinä_, ja tekevät sitä koko +sydämellään, ja tekevät parhaansa, ei tee se mitään, vaikka olisivat +kuinka huonoja työntekijöitä tahansa, sillä siinä käden työssä on +sentään aina jotakin, joka on kaiken kiitoksen yläpuolella: niissä on +selvästi huomattavissa, että muutamat paikat ovat enemmän ilahuttaneet +kuin toiset, että siinä on viivähdetty ja työskennelty erikoista +huolellisemmin; sitten tulee kohtia, joissa ei ole niin välitetty, ja +kiireellisiä kohtia, ja tässä on taltta kovin takonut, tässä taas +kevyesti ja tuossa arkaillen, ja jos ihminen käytti työssään järkeään, +samoin kuin sydäntäänkin, niin on kaikki oleva oikealla kohdallaan, ja +joka osa kohottava toisen arvoa. Kokonaisuuden vaikutus verrattuna +samallaisen koneella tai innottomalla kädellä veistettyyn kuvaukseen on +samallainen, kuin hyvin luettu ja syvästi tunnettu runo verrattuna +vaikutukseen, joka aiheutuu, jos niitä koneellisesti lukea pauhataan. +Useat eivät huomaa eroitusta; niille, jotka runoista pitävät, on se +kaikki kaikessa, -- mieluummin ovat he runoja kuulematta, kuin kuulevat +niitä huonosti lausuttavan; niille, jotka ovat rakennustaiteesen +mieltyneet, on käden elo ja pontevuus kaikki kaikessa. He mieluummin +ovat mistään koristuksesta huolimatta, kuin ottaisivat huonon, s.t.s. +välinpitämättömästi veistetyn. En voi kyllin usein toistaa, ettei +karheasti tai kömpelösti veistetyn tarvitse välttämättömästi olla +huono, vaan sellainen on _välinpitämätön_ työ, jossa kaikkialla +huomaa saman vaivannäön -- sydämettömän ponnistuksen sileän, +pitkäveteisen tyyneyden, -- auran säännöllisyyden tasaisella pellolla. +Välinpitämättömyyttä huomaamme pikemmin täydellisessä, kuin muussa +työssä,-- ihmiset tulevat itseään täydentämällä kylmäkiskoisiksi ja +veltoiksi, ja jos luulee, että täydellisyys on sileyttä ja saavutettava +santapaperin avulla, niin voi yhtä hyvin jättää heti työn koneelle. +_Todellinen_ täydellisyys on yksinkertaisesti tarkoitetun vaikutuksen +täysi esitys, ja _korkea_ täydellisyys on hyvin tarkoitetun, elävän +vaikutuksen esitys ja on useimmin saavutettavissa karhean kuin sileän +käsittelyn kautta. + +23. Mielikuvitusrikkaan myötätuntoisuuden voima on suuressa määrässä +väsymykselle altis; niin että, jos annamme sen työskennellä liian monen +esineen kanssa yhtäaikaa tai liian suuremmoisten seikkojen kanssa +peräkkäin pitkän aikaa, ei se kestä ponnistuksissa, vaan uupuu, +samoinkuin jäsenet ruumiillisesta väsymyksestä, ja on silloin +kykenemätön noudattamaan minkäänlaista vaikutusta, ennenkuin on +levännyt. Siinä ilmenee kyllästymisen oikea luonne, jota kyllästymistä +matkoilla liian paljon katseltuamme niin usein tunnemme. Ei niiden +kauniiden nähtyjen esineiden yksitoikkoisuus ja paljous ole tehnyt +näitä arvottomiksi, vaan on sisällinen voimamme liiaksi rasitettu, ja +sen sijaan että antaisi sen levätä, ihmettelee matkustaja tylsyyttänsä +ja kykenemättömyyttänsä ihailemaan, etsii jotain vielä ihailtavampaa ja +kiihoittaa ja kiusaa ja ravistelee tunnettansa sanomalla: Katso sitä ja +katso tätä ja tuota vielä ihailtavampaa! -- kunnes se kokonaan lamautuu +kaikelle enemmälle tuskalle ja ilolle, tylstyneenä useaksi seuraavaksi +päiväksi. Epätoivoinen tuhlaaja kääntyy Campagnan hevoskilpailuihin +eikä kykene nyt mihinkään muuhun. Sen sijaan että tunteemme voima, jos +se kesken yksinkertaisia tapahtumia olisi saanut kallistua ruoholle ja +hiukan aikaa levähtää, olisi taas vähitellen toipunut, jälleen +saavuttanut voimansa ja eloisuutensa ja ollut taas pian työkykyinen. On +siis aina välttämätöntä, kun tämä sisällinen voima uupuu, etsiä sille +vähä vähemmän eikä enemmän ihailtavaa, minkä kanssa se voi seurustella +tuossa heikossa tilassa ollessaan; anna sen sitten olla levossa, niin +se pian virkistyy. + +24. Jokaisesta ihmisestä, jolla kaikki viisi aistiansa on vallassaan, +on hiljainen noin kymmenen tai kahdentoista peninkulman matkaaminen +päivässä hupaisinta matkustamista. Kaikki matkustaminen käy ikäväksi +sitä mukaa, mitä nopeammin se tapahtuu. Junalla kulkemista en yleensä +pidä minään muuna kuin matkustamisena. Se on yksinkertaisesti samaa +kuin tulla lähetetyksi toiseen paikkaan; melkeinpä paketin tavoin. + +25. Kaikkea suurta tehdessä on siihen koko olento kohdistettava, sekä +ruumis että sielu, olletikin sielu. Muta tämä työ ei ole koko olennon +yksipuolista työtä, myöskin työ kääntyy koko olennon puoleen. Mitä +täydellinen olento puhuu, sitä täytyy myös täydellisen olennon +kuunnella. Ei ole minun tehtäväni kuluttaa koko henkeäni, menettää koko +voimaani ja elämääni työhöni, sinun katsojana tai kuuntelijana minua +vain puolinaisesti hengelläsi tarkatessa; sinun täytyy olla kokonaan +minun, kuten minäkin olen kokonaan sinun; ainoastaan niillä ehdoin +voimme olla samaa mieltä. Kaikki taipumuksesi, suurimman ja parhaan +sinussa täytyy olla hereillä; muuten en saa palkkaani. Maalarin ei ole +pantava inhimillisen luonteensa koko aarretta työhönsä, tyydyttääkseen +vain yhtä osaa katsojasta; ei yksinomaan huvittaakseen hänen aistejaan, +ei vain tyydyttääkseen hänen mielikuvitustaan, ei ainoastaan +houkutellakseen mielenliikutukseen, ei vain johdattaakseen häntä +ajattelemaan, vaan tuon _kaiken_ aikaan saadakseen. Aistien, +mielikuvituksen, tunteen, järjen, koko havaitsevan hengen täytyy +tarkkaavaisuudessa tulla tyydytetyksi tai iloisesti liikutetuksi; +muuten ei ole työtätekevä henki tehtäväänsä hyvin täyttänyt. Sillä +huomaa, hänellä ei ole ainoastaan _oikeus_ päästä kohtaamaan kasvoista +kasvoihin, sydämestä sydämeen; vaan jo hänen _velvollisuutensa_ se +aiheuttaa toisen sielun vastaamaan: sen torven tärähdyksen täytyy olla +niin selvän, että, vaikka kehoitukseen tylsyyden tai laiskuuden takia +ei vastattaisikaan, ei voisi sentään olla epäilystäkään sen +merkityksestä; teoksessa täytyy olla semmoinen voima, että sitä +seuraamatta oleminen olisi oma syymme. Tämän me siltä vaadimme, tätä +rukoilemme. Useimmat ihmiset eivät tiedä, mitä heissä on, ennenkuin +tämä huuto heitä kutsuu: sydämensä heissä nääntyy, uni ja velttous +valtaavat heidät. Eivät ole he mistään niin kiitollisia, kuin tästä +huudosta: "Heräjä sinä, joka makaat!" + +26. Parempi, monta vertaa parempi on, ettet koskaan astu +taulukokoelmaan, kuin että menisit sinne vain vetelehtiäksesi ja +myhäilläksesi: parempi, monta vertaa parempi on, ettet koskaan tartu +siveltimeen, jos sivelet sillä vain oman mitättömän taitosi turhasta +mielihyvästä; parempi, monta vertaa parempi on, ettet ollenkaan tarkkaa +kuvia, ja jäät niihin tutustumatta, kuin että tietäisit juuri niin +paljo, että voisit keksiä virheitä suurista teoksista ja leimata +julkeuden hyväksymiseksi ja väärinkäsityksen terävänäköisyydeksi. + +27. Mitä kauniimpi taide on, sitä enemmän se varsinaisesti on +semmoisten ihmisten tekoa, jotka _tuntevat_ olevansa _väärässä_, -- +jotka pyrkivät täyttämään lakia ja tavottamaan kauneutta, joita he +eivät vielä ole saavuttaneet, ja joista he tuntevat olevansa sitä +kauvempana, mitä enemmän he niitä tavoittelevat. Ja kuitenkin on +taide vielä syvällisemmässä merkityksessä tekoa semmoisten ihmisten, +jotka tietävätkin olevansa oikeassa. Juuri tämä aikomuksistaan +ehdottomasti eksyvä tunne osoittaa tuon aikomuksen täydellisyyttä, ja +epäonnistumisen pysyvä tunto johtuu yhä kirkkaimmin katsein näkemään +totuuden kaikkein pyhimpiä lakeja. + +28. Suurimman taiteilijan oikea tunnusmerkki on, -- että hän +vapaehtoisesti luopuu suuruudestaan; että hän tekee _itse itsensä_ +huonoksi ja huomaamattomaksi, mutta niin kohottaa ja kuvaa taiteensa +esineen, että sinä mieluummin näkisit itse esineen, kuin taideteoksen. +Et ole siis koskaan kylliksi ihaillut taiteilijan teosta, ennenkun olet +alkanut sitä halveksia. Paras tunnustus, jonka voisi antaa Phidiaksen +Athenelle, olisi halu nähdä mieluummin jumalatar ilmielävänä; ja +kristillisen taiteen ihanimmilta madonnilta puuttuu heille kuuluva +kunnia, jos ei ne herätä katsojassa tuskallista kaihoa saada nähdä +neitsyt ilmielävänä. + +29. Tunteminen ei todista mitään oikeata, sisäistä yhdennäköisyyttä. +Kirjojamme tunnemme kansistaan, vaikka oikeat, varsinaiset tuntomerkit +ovat niiden sisällä. Ihmisen voi koiransa tuntea haistamalla, hänen +räätälinsä hänen takistaan, ystävänsä hänen hymystään: kukin näistä +tuntee hänet, mutta tuntemisen tarkkuus riippuu hänen oman henkensä +arvosta. Mikä itse asiassa on ihmiselle tutunomaista, sen tietää yksin +Jumala. Ihmisen muotokuvassa saattavat kasvonpiirteet olla täysin +tarkasti kuvatut, ilman että niissä on hituistakaan ilmettä; se saattaa +olla, käyttääkseni tavallista lausepartta, "kuin ilmetty hän"; +jokainen, jopa kissansakin tuntisi hänet. Toisessa muotokuvassa +saattavat piirteet olla ehkä huolimattomasti tai huonosti kuvatut, +mutta siinä on silmänvälke ja huulen omituinen väritys, jota hänessä +huomaa vain korkeimman henkisen kiihoituksen hetkinä. Sen tuntisivat +vain hänen ystävänsä. Toinen ehkä ei kuvaa mitään hänen tavallisesta +ilmeestään, vaan jotakin hänen elämänsä kiihoittuneimmalla hetkellä +ilmennyttä, jolloin kaikki salaiset intohimot ja korkeimmat voimat +yhtaikaa pääsivät valloilleen. Vain ne, jotka ovat hänen sellaisena +nähneet, kykenevät kuvan häneksi tuntemaan. Mutta minkälainen olisi +sitten _ihmisen_ todellinen kuva? Ensimmäinen osoittaa satunnaisuuksia +ruumiista, -- jossa turmelus asustaa; jota mato odottaa. Toinen +antaa lihalle hengen leiman; mutta se esittää henkeä _sellaisten_ +mielenliikutusten aikoina, jotka melkein kaikissa ihmisissä ilmenevät +ja jotka eivät ole sen henkilön olemukselle ominaisia, vaan saattavat +olla tottumuksen, kasvatuksen ja sattuman tuloksia; -- teeskennelty +muoto, joka, _olkoonpa_ se otettu tahallisesti tai tietämättä, on +kenties kaikessa verhoamansa luonteen juurtuneelle ja todelliselle +täydellisenä vastakohtana. Kolmannessa on ehkä jälkiä kaikesta +salaisimmasta ja mahtavimmasta, kun kaikki teeskentely ja kaikki +tottumukset, jokainen vähäpätöinen ja ohimenevä liikutus, -- ainaisen +virran jää, ranta ja vaahto -- pirstoutuu, murtuu ja häviää sisällisen +voimansa havahduttua; kun jumalallinen kiihoitin kutsuen ja vaatien on +herättänyt ilmieloon nuo uinuvat voimat ja tunteet, joita hengen oma +tarmo ei voinut esittää, eikä hänen tajuntansa voinut käsittää; jotka +Jumala yksin tuntee ja Jumala yksin voi herättää; -- juuri hänelle +ominaisten, eroittavien tunnusmerkkien syvyyden ja salaisuuden. Samoin +on ulkonaisen luonnon laita; sillä on ruumis ja sielu, kuten +ihmiselläkin; mutta sen sieluna on jumaluus. On mahdollista esittää +ruumis ilman henkevyyttä, ja se näyttää hyvin näköiseltä niistä, joiden +aistit tuntevat vain ruumiin. Käy päinsä esittää henkeä sen +tavallisissa, ala-arvoisissa ilmauksissaan; sitä pitävät hänen +näköisenään ne, jotka eivät ole saaneet kuulla häntä hänen +voimakkuutensa hetkinä. On mahdollista esittää henkeä sen salaisissa ja +ylevissä vaikutelmissa, ja sitä pitävät näköisenä vain ne, joiden +nähtäviin nämä vaikutukset ovat tulleet paljastetuiksi. Kaikki tämä on +totuutta; mutta totuuden arvoa, jota se kykenee esittämään ja +tuntemaan, vastaa taiteilijan mahti ja katsojan vilpittömyys. + +30. Luonto säilyttää parhaansa lujasti sinetittynä, kunnes sitä +kunnioituksella katsellaan. Taiteilijalle, joka sitä pitää kunniassa, +voi se antaa aihetta kadun kerjäläisenkin kasvoista. Mutta sitä +toisintavan maalarin työssä saattaa se Portiankin näyttämään epäjalolta +ja Perditan viehätyksettömältä. + +31. Taiteilijan tehtävä maailmassa on olla näkevä ja tunteva; olla +sellaisen hienouden ja hellätuntoisuuden välikappale, ettei mikään +varjo, eikä väri, eikä viiva, eikä hetkellinen, ohimenevä ilmaus häntä +ympäröivistä, näkyvistä esineistä, eikä mikään mielenliikutuskaan, jota +nämä kykenevät hänen siihen kohdistuneelle hengelleen antamaan, jää +piirtäytymättä häneen tai tulisi poispyyhityksi hänen muististaan. +Ajatella, arvostella, todistaa ja tietää ei ole hänen tehtävänsä. Hänen +paikkansa ei ole hallituksessa, eikä tuomioistuimella, eikä +oikeussalissa puolustajana, eikä kirjastossa. Kaikki tämä on määrätty +toisten ihmisten tehtäväksi. Hän miettiköön noin sivumennen; hän +tehköön silloin tällöin johtopäätöksiä, kun hänellä ei ole parempaa +tehtävää; tietäköön, -- ettei hän voi katkelmia, joita hän +kyyristymättä saattaa koota, vaivatta saavuttaa; mutta älköön hän tästä +kaikesta lainkaan huolehtiko. Elämäntyönsä olkoon paljaaltaan +kahtalainen: nähdä ja tuntea. + +Ehkä väittää lukijani, että tiedon suuri etu on juuri siinä, että se +avaa silmät; että se tekee havaittaviksi seikkoja, joita emme olisi +koskaan nähneet, jos emme olisi ennen niistä tienneet. + +Ei niin. Sitä saattavat sanoa ja uskoa vain ne, jotka eivät tiedä, +miten suuren taiteilijan havainto- ja tuntokyky suhteutuu toisiin +ihmisiin. Ei ole yhdessäkään taiteessa minkäänlaista suurta maalaria +tai suurta työntekijää, joka ei yhdessä hetkessä näkisi enemmän, kuin +hän voisi oppia tuhattuntisessa työssä. + +32. Suuri taiteilija käsittää luonnon semmoisenaan, ja suuntaa katseen +ja ajatukset sen täydellisimpään osaan; epätodellinen taiteilija +säästää itseltään vaivan poistamalla tieltään sen, mikä hänestä näyttää +loukkaavalta taikka muuttaa hän sen. Tämmöisen menettelyn paha vaikutus +on kahdellainen. Ensiksikin kauneutta, jolta taustansa lisäyksineen on +ryöstetty, ei ole enää nautittava kauneutena, aivan samoin kuin valoa, +jolta on ryöstetty kaikki varjo, ei ole enää nautittava valona. +Valkoinen kangas ei voi kuvata päivänpaisteen vaikutusta; taiteilijan +täytyy sen muutamin paikoin hämmentää voidakseen antaa sen loistaa +toisissa paikoin. Ei kauniin keskeymätön jaksokaan voi tuottaa +kauneuden oikeata vaikutusta; sen täytyy kohota vähemmän arvoisesta +voidakseen oman mahtinsa levittää. Luonto on sen ala-arvoiset ja +jaloimmat ainekset enimmiten sekoittanut, kuten se sekoittaa +päivänpaisteen varjon kanssa antamalla sillä tavalla molemmille heille +kuuluvan hyödyn ja vaikutuksen. Taiteilija, joka suvaitsee jättää +varjon pois, nääntyy luomassaan paahtavassa korvessa. Fra Angelicon +todellisesti korkea ja kaunis taide on aina säilyvä tuoreena ja +voimakkaana munkkiveljiensä jokseenkin jokapäiväisten kasvonpiirteiden +ujostelemattomassa ja vanhastaan tunnetun haperan pyhyyden +kuvaamisessa; mutta nykyaikaiset saksalaiset ja rafaeliittiset koulut +menettävät kunniatansa ja jalouttansa ihailemalla parturimaisesti +kauniita kasvoja eikä niillä todellakaan ole oikeata luottamusta muihin +kuin suoriin neniin ja kiharaisiin hiuksiin. Paolo Veronese asettaa +taiteessaan kääpiön sotamiehen, neekerinaisen kuningattaren +vastakohdaksi; Shakespeare asettaa Calibanin Mirandan ja Autolycuksen +Perditan viereen; mutta tavallinen ihanteellisuus pelastaa kauneutensa +salongin sekä viattomuutensa luostarin yksinäisyyden turviin; se +väittää tekevänsä sen hienosta valinnasta ja puhtaasta tunteesta, +samalla kun sillä todellisuudessa ei ole rohkeutta tehdä hirviölle +vastarintaa eikä kyllin sukkeluutta varustaa veijaria. Vain totuttuamme +kuvaamaan kaikki asiat vilpittömästi, voimme oppia, mikä on kaunista ja +mikä ei. Rumimmissakin esineissä on jonkun verran kauneutta, ja tämä on +aina heille ominainen aines, jota ei voi erottaa niiden rumuudesta, ja +jota on ihailtava sen yhteydessä tai ei ensinkään. Mitä enemmän +taiteilija ottaa luonnon semmoisena, jommoisena hän sen löytää, sitä +odottamattomampaa kauneutta hän keksii ennen ylenkatsotussa; mutta +juljetkoon hän kerrankin vain anastaa itselleen oikeuden paheksia, niin +vähitellen nautintonsa piiri supistuu, kunnes se, minkä hän luuli +jaloksi valinnaksi, vihdoin muuttuu ahtaaksi havaitsemiseksi. +Esittämällä aina _yksiä ja samoja_ tulee hänen taiteensa luonnottomaksi +ja sairaloiseksi, kunnes hän lopullisesti sitäkään, mitä hän tahtoo +säilyttää, ei enää voi uskollisesti kuvata. + +33. Pikkumaiselle, itserakkaalle ja teeskentelevälle taiteilijalle +meillä on, kun hän komeilee ahtaalla tiedollansa ja vähäisellä +taidollansa, vain tämä sana sanottavana: "Mene sivulle äläkä kaihda +minulta tätä luontoa." Mutta suurelle taiteilijalle, jolla on luova +mielikuvitusvoima, -- joka jokaiseen sielunsa kykyyn nähden on +miljoonia kertoja meitä etevämpi -- voimme kyllä sanoa: "Tule tämän +luonnon ja minun välille, -- tämän luonnon, joka minulle on liian suuri +ja ihmeellinen: lauhduta se minulle, selitä sitä minulle, anna minun +katsoa sinun silmilläsi, kuulla sinun korvillasi ja saada apua ja +voimaa suurelta hengeltäsi." Kaikilla jaloimmilla tauluilla on tämä +luonne. + +34. Korkeimman kauneuden suojelusvartija kaikessa näkyvässä työssä on +aivan sama, kuin on sielunkin turva ja johto, -- nimittäin kohtuus sen +laajemmassa merkityksessä; kohtuus, jonka näemme istuvan oikeuden +kanssa samallaisella valta-istuimella neljän päähyveen keskessä, ja +jota ilman jokainen muu hyve voi johtaa meitä epätoivoiseen +erehdykseen. Kohtuudella jalommassa merkityksessä ei ole ymmärrettävä +masennettua, epätäydellistä tarmoa, ei pysymistä jossain hyvässä, kuten +rakkaudessa tai uskossa; vaan voimaa, joka hallitsee jännityintäkin +tarmoa ja estää tätä toimimasta toisin, kuin sen täytyy. Seikkoihin +nähden, joissa liikanaisuus on mahdollista, ei se tarkoita niiden +epätäydellistä nautintoa, vaan semmoisen määränsä järjestämistä, joka +tekee nautinnon niistä mahdollisimman suureksi. Niinpä ei merkitse +esim. kohtuus värissä epätäydellistä tai velttoa värinautintoa; vaan +värin hallitsemista, joka tuottaa kaikista värityksistä mahdollisimman +suuret nautinnot. Huono värittäjä ei _pidä_ kauniista väristä enemmän, +kuin paras värittäjä, ei puoleksikaan niin paljon. Mutta hän käyttää +sitä liikanaisesti; hän käyttää sitä suuressa määrässä ja hallitsematta +sitä, ja silloin astuu niin yleisesti arvossa oleva laki voimaan, kuin +painovoiman lakikin on, ettei hän nimittäin kykene siitä niin +iloitsemaan, kuin jos hän olisi ollut kohtuullinen. + +35. Ei mikään enemmän eroita suuria miehiä jokapäiväisistä, kuin se, +että he elämässä sekä taiteessa aina tuntevat tien, jota asiat +kulkevat. Tyhmä ajattelee näiden olevan paikallaan ja kuvaa niitä +liikkumattomiksi; viisas näkee niissä vaihtelevaisuutta ja +muuttelevaisuutta, ja piirustaa ne semmoisiksi, -- eläimen liikkuvaksi, +puun kasvavaksi, pilven kulkevaksi, vuoren pieneneväksi. Koeta aina +muotoja nähdessäsi, huomata viivat, joilla oli voima menneen kohtalonsa +yli sekä voima tulevaisuutensa yli. + +36. Alkuperäisyys: kaikki riippuu siitä ainoasta ihanasta kyvystä +saavuttaa asioiden alkuperä ja vaikuttaa sieltäkäsin. Se on suoraan +lähteestä ammennetun tuoreen veden viileys, selkeys ja oivallisuus +vastakohtana toisten ihmisten vainioiden sakeaan, kuumaan ja +virkistämättömään pisaraan. + +37. Kaikki ala-arvoiset taiteilijat pyrkivät aina välttämään pakollista +perinpohjaista työtä, ja sanoen syyksi joko asian aiheuttaman ilon +taikka rehennellen jaloilla perusteillaan he yrittävät, mitä eivät voi +täyttää. Sitä vastoin käsittävät suuret miehet aina heti, että +taiteilijan, kuten jokaisen muunkin ihmisen korkein velvollisuus on +ymmärtää asiansa, ja he ottavat sen niin vakavalta kannalta, että +monet, joiden elämän me heidän teoksistaan päättäen ajattelisimme +olleen täynnä intohimoa, todellisuudessa, vaikka olisivat kyenneet +voimakkaampaan, ovat pakottaneet itsensä semmoiseen täydelliseen +levollisuuteen, jommoinen on ominaista syvälle, kätkössä olevalle +vuorijärvelle, joka kuvastaa jokaisen pilvien liikahduksen taivaalla, +jokaisen varjon vaihtelun vuorilla pysyen itse liikkumattomana. + +38. Jos olettekin tunteneet viisaita ihmisiä jotka samalla ovat olleet +laiskoja, niin ette kuitenkaan ole koskaan tunteneet _suurta_ miestä, +joka olisi ollut laiska. Ja syvennyttyäni elämän tutkimuksiin +taiteilijoiden, joiden teokset kaikin puolin olivat jaloimpia, ei +mikään tosiasia esiintynyt minulle niin suurena, -- eikä minkään lain +arvo jäänyt niin pysyväiseksi, kuin se tosiasia ja laki, että he ovat +kaikki olleet suuria työntekijöitä: ei mikään heissä niin ihmetytä, +kuin työn paljous, jonka he ovat elämässään aikaan saaneet; kun kuulen +sanottavan nuoren miehen hyvin lupaavan lahjakkaaksi, on ensimmäinen +kysymykseni aina: "tekeekö hän työtä?" + +39. Tehdä hyvää työtä sanan ankarimmassa merkityksessä ei voi yksikään +taiteen harrastaja, ja hyvää työtä sanan tavallisessa merkityksessä, +s.t.s. hänelle tai jollekulle muulle hyödyllistä työtä voi hän vain +tehdä, jos hänelle on alun pitäin selvitetty, mikä hänelle on +mahdollista, mikä ei; -- mikä on hänen saavutettavissaan, mikä ei; kun +ikuisten tosiseikkojen ylevyys ja ankaruus ovat äärettömyydessään hänen +eteensä asetetut. Ei haittaa ensinkään, jos hän pelästyy: ihminen on jo +suuri, kun hän kykenee oikein pelästymään, emmekä ole järkeviä +toivoessamme, emmekä käsitä mitään todellisesti, ennenkun toivomme on +tehnyt meidät nöyriksi, ymmärtämisemme saattanut meidät kunnioittamaan. +Väitänpä enemmänkin sanomalla uskaliaasti, että on vähemmän tärkeätä +opettaa nuorille miehille, mitä he tekevät, kuin mitä he eivät kykene +tekemään; tärkeätä on heidän antaa nähdä, kuinka paljon luonnossa on +jäljittelemätöntä, kuinka paljon ihmisessä on sellaista, jonka +vertaiseksi ei voi pyrkiä. Taidetta varten on oikein kasvatettu vain +se, jolle kaikki työnsä on heikkona merkkinä ihanuudesta, jota hän ei +kykene ilmaisemaan, ja heikko välikappale mittaamaan aina suuremmaksi +kasvavalla ihailulla sitä ylipääsemätöntä kuilua, jonka Jumala on +asettanut ihmiskunnan suurten ja pienten henkien välille. + +40. Jos taide on teille pääasiana, niin olette taiteilijoita. Jos +olette rahanne itse ansainneet, niin voitte olla saitureita ja +koronkiskureita; jos olette kunnianne ansainneet, niin voitte olla +kateellisia, ylpeitä, kurjia ja alhaisia, mutta sittenkin, _niinkauvan +kun ette tahdo turmella työtänne_, olette taiteilijoita. Jos teillä +sitä vastoin on raha pääasiana tai kunnianne, silloinpa saattaisitte +olla hyvin armeliaita rahallanne, hyvin rakastettavia kunniassanne; +mutta _ette_ kuitenkaan ole _taiteilijoita_. Olette käsityöläisiä ja +palkollisia. + +41. Monilla taiteilla ja kyvyillä on ensimmäisissä ja viimeisissä +edistyksen asteissa, lapsuudessa ja kypsyydessä monet yhteiset +piirteet; samalla kun keskiasteet eivät ole ollenkaan näiden tapaisia +ja ovat kauvimpana oikeasta. Samoin on taiteilijan edistyksen laita +siveltimenkin käyttämisessä. Näemme, kuinka vakainen lapsi aakkosista +alkaen pakostakin vetää katkonaisen, epätäydellisen, riittämättömän +viivan, joka hänen edistyessään tulee vähitellen lujaksi, tarkaksi ja +varmaksi. Mutta hänen kypsyytensä aikana tämä tarkkuus ja varmuus +vaihtuu taasen kevyeen ja huolettomampaan viivaan, joka monessa +suhteessa on enemmän lapsuudessaan kuin keski-ijässään tekemänsä +kaltainen, ja eroittuu siitä vain täydellisen vaikutuksen kautta, jonka +se saavuttaa näennäisesti riittämättömin keinoin. Siten on usean asian +laita. Ensimmäinen ja viimeisemme soveltuvat yhteen, vaikka erilaisista +syistäkin; se keskimäinen aste se on kauvimpana totuudesta. Lapsuus +usein pitää hennoissa sormissaan totuutta, jota miehen luja käsi ei +kykene pitämään, mutta jonka saavutuksesta korkein ikä ylpeilee. + +42. Taiteesta ei pidä puhua. Ei kukaan kunnon taiteilija puhu tai ole +koskaan paljon puhunut taiteestaan. Suurimmat eivät siitä puhu +sanaakaan. Samana hetkenä, jolloin mies todellisesti työnsä käsittää, +hän siitä vaikenee. Kaikki sanat ja selitteet käyvät hänelle +tarpeettomiksi. + +Suunnitteleeko lintu, miten se pesänsä rakentaa, rehenteleekö se, kun +pesä on valmis? Kaikki hyvä työ tehdään varsinaisesti tällä tavalla, +viivyttelemättä, vaikeudetta, suurentelematta. Jotka tekevät parasta +työtä, heissä on sisäinen, tahdoton voima, joka sananmukaisesti +lähenteleikse eläimen luonnonvaistoa, -- _eikä_ täydellisimmissä +taiteilijoissa edes järki pakota pois vaistoa, vaan liittyy se +vaistoon, joka on niin paljon jumalallisempi eläinten vaistoa, kuin +ihmisen ruumis kauneudessa voittaa eläimen. Suuri laulaja ei laula +vähemmällä vaistolla kuin satakieli, vaan päinvastoin suuremmalla. +Suuri rakennusmestari ei rakenna vähemmällä vaistolla, kuin majava, +vaan suuremmalla, synnynnäisellä muotoaistilla, joka tarttuu kaikkeen +kauneuteen jumalallisella suoruudella. + +43. Työsi yksin saat myydä, mutta et sieluasi. + + + + +ALKULÄHTEINÄ + + +Alkulähteinä on käytetty seuraavia teoksia: + +Modern Painters (5 nidosta 1843-1860) I 2. 13. 16. 21. 38. 43. 48. 58. +59. 60. 61. 63. 65. 66. 67. III 18. 37. IV 9. 11. 12. 13. 14. 23. 24. +29. 30. 32. 33. 36. 41. + +The Seven Lamps of Architecture (1849) I 8. 18. 20. 34. +46. 47. 56. 57. IV 16. 17. 18. 19. 20. 21. 22. + +The Stones of Venice (3 nidosta 1851-1853) I 10. 19. 83. +85. III 27. IV 25. 31. 34. 40. + +Pre-Raphaelitism (1851.) I 4. IV 15. + +Lectures on Architecture and Painting (1854.) I 36. + +The Political Economy of Art (1857.) I 55. III 20. + +The Elements of Drawing (1857.) IV 35. + +The Two Paths (1859.) III 32. 38. + +Unto This Last (1860.) I 6. 35. 44. III 1. 2. 3. 4. 6. 7. 8. 9. 10. 12. +19. 30. 33. 34. + +Sesame and Lilies (1865-1869.) I 15. 25. 26. 27. 28. 29. 31. 37. 78. +80. 89. 90. 91. 92. II 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 9. 10. 11. 13. 14. 16. III +23. 25. 28. 29. 36. IV 5. 27. 42. + +The Crown of Wild Olive (1866-1869.) I 5. 22. 39. 42. 49. 53. 62. 70. +75. 84. II 12. III 11. 14. 15. 21. 22. 24. 26. 35. IV 4. + +Time and Tide (1867.) I 1. 23. 40. 41. 51. 52. III 13. 16. IV 43. + +Lectures on Art (1870.) 1 9. 11. 24. 32. 45. 50. 64. 68. 86. 94. IV 1. +2. 6. 7. 10. 37. + +Fors Clavigera (8 nidosta 1871-1884.) I 3. 7. 12. 14. 17. 30. 54. 69. +73. 76. 77. 81. 87. 88. II 8. 15. IV 8. + +Aratra Pentelici (1872.) IV 28. + +The Eagle's Nest (1872.) I 82. + +Munera Pulveris (1872.) I 79. III 5. 17. 31. + +Mornings in Florence (1875-1877.) I 71. 72. + +Frondes Agrestes (1875.) I 33. + +The Art of England (1883.) I 74. + +On the Old Road (miscellaneous pamphlets, articles and essays) +(1834-1884.) I 93. IV 3. 26, 39. + +Luvut sulkumerkkien välissä heti teoksen nimen jälessä osoittavat +teoksen ilmestymisvuotta. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59395 *** |