diff options
Diffstat (limited to '59115-8.txt')
| -rw-r--r-- | 59115-8.txt | 9261 |
1 files changed, 0 insertions, 9261 deletions
diff --git a/59115-8.txt b/59115-8.txt deleted file mode 100644 index af257c1..0000000 --- a/59115-8.txt +++ /dev/null @@ -1,9261 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Tee työ ja opi pelaamaan, by Ilmari Kivinen - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Tee työ ja opi pelaamaan - -Author: Ilmari Kivinen - -Release Date: March 24, 2019 [EBook #59115] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYÖ JA OPI PELAAMAAN *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -"TEE TYÖ JA OPI PELAAMAAN!" - -Kirj. - -Tiitus [Ilmari Kivinen] - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Kirja -1915. - - - - - - - "Rakkaus puhaltaa mistä hän tahtoo, - sinä kuulet hänen humunsa, mutta - etpä tiedä, kusta hän tulee ja kuhunka - hän menee". - - _Jukolan Timo_ - - - - -I - - -Vaskiseppä Grönberg on kaupunkimme voimakkaimpia ja -mieltäkiinnittävimpiä persoonallisuuksia. Vaikka hän onkin vain pieni -ja kuivettunut ukko. - -Hän pisti piikkipartaisen, terävänenäisen päänsä ajuri Jehkosen -vaunuvajan ovesta sisään ja huusi lujalla, mitä suurinta suuttumusta ja -pelättävintä vihaa värähtelevällä vanhanmiehen äänellä seuraavan kovan -ja verenhimoisen tuomion: - --- Miljoona hirsipuuta suoraan linjaan halki Suomenniemen Kotkan -kauppatorilta Utsjoen pappilan pihaan asti, ja joka hirsipuuhun yksi -sosialisti! - -Tätä kauheata toivomusta seurasi kahden sekunnin pituinen äänettömyys, -jonka jälkeen tämä tulevaisuuden yhteiskunnalle peräti vaarallinen -vaskiseppä kirkaisi kärsimättömästi: - --- Oletko sinä Jehkonen siellä sisällä vai et? Varmaankaan ei -punapartainen, rokonarpinen ajuri Jehkonen kuulunut maan suurimpaan -puolueeseen, tai luotti hän melkoisiin, jo päältäkin selvästi näkyviin -ruumiinvoimiinsa, sillä hänen rämeä äänensä vastasi vajan pimeimmästä -nurkasta: - --- Joo, täällähän minä... minkätähden sinä ne sosialistit hirtät? - --- Paholaiset! sanoi Grönberg, vihaamiaan sosialidemokraatteja -silminnähtävästi yhä edelleenkin tarkoittaen. -- Pimeässäpä sinä täällä -kuhkit! moitti hän sitten Jehkosta, astuen samassa ovesta sisään. - --- Jätä ovi auki, niin tulee valoa! neuvoi ajuri. - -Vaskiseppä totteli tätä kehoitusta -- jalallaan, potkaisten oven auki, -niin että se rysähti selkosen selälleen vajan seinää vasten ja jäi -sitten vapisemaan ruostuneille saranoilleen kuin vaskisepän pontevan -esiintymisen pelästyttämänä. - --- Jaa, sen minä sanon, ettei tässä maassa järjestystä tule, ennenkuin -korppi on nokkinut silmät viimeisen sosialistin päästä! huusi Grönberg, -kiihtyen taas äkkiä täyteen raivoon. -- Onko sinulla, Jehkonen, -joutavia viikatteita? - --- Taitaahan niitä olla joku, vastasi ajurin ääni, mutta lisäsi -kuitenkin miettivästi: -- Missä kunnossa sitten lienevät. - --- Anna sinä minulle pari viikatetta lainaksi täksi ja huomiseksi -päiväksi, niin minä niitän sinulle sitten tuon potaattipellon -pientareet, esitti Grönberg, sieraimet vielä vihasta värähdellen. -- -Niittomiehet rupesivat kesken päivän vaatimaan palkankorotusta, mutta -minä ajoin ne helvettiin... - -Grönberg vaipui istumaan kuormavankkurien aisalle, potkaisi jaloistaan -vanhan setolkkaremmin ja alkoi sadatella työväkeä voimakkain, valituin -kirouksin. - -Jehkonen ei vastannut näihin purkauksiin juuri mitään, ähki ja puhkihan -vain edelleenkin vajan nurkassa, joitakin rattaita korjaten. - --- Se on se nikkari Tilli, joo, se vanha pulituurin juoja, joka niillä -on tässä kaupungissa profeettana ollut, purki Grönberg katkerana -hampaankolostaan huomioitaan ja kokemuksiaan. -- Tämä halvattu saarnaa -näille tolvanoille oikeuksista ja sorrosta -- kuuletko, Jehkonen: -oikeuksista ja sorrosta! Senkö karvahäntä heitä on tässä kaupungissa -sortanut? Ja senkö tuhannen oikeuksia heillä sitten pitäisi olla? Jos -Tillikin saisi oikeuden mukaan, niin... Tämä tekee minulle, hyväkäs, -keinutuolin. Ottaa siitä kaksikymmentä markkaa. Tuo tuolin, haisee -pulituurilta, kehuu työtään ja saapi rahan, puhtaan rahan kahtena -kymmenmarkkasena kouraansa. No nyt on meillä keinutuoli! sanon minä -akalle. Pätiipä nyt olla ja herrastella tässä vaskisepän perheessä! -Anoppi tulee illalla kylään, istuutuu keinutuoliin ja roiskis! Kahtena -kappaleena, _kahtena kappaleena_, on se Tillin tekemä keinutuoli, -ja anoppi ylösalaisin nurkassa kukkaruukkujen päällä, koivet kohti -taivasta. Semmoista se on se Tillin työ! Ja tämä hornan timpermanni -sitten vielä puhuu oikeuksista -- ja pyhistä vapauksista -- ja -tasa-arvoista... - -Grönberg sylkäisi niin, että toiseen seinään lensi. - --- Ketä sinulla oli niittomiehinä? kysyi Jehkonen levollisesti -rattaiden alta. - --- No ne Sauna-Maijan pojat! huusi vaskiseppä mitä syvimmällä inholla. --- Nämä laiskat rahjukset alkavat kesken päivän puhua nälkäpalkoista -ja riistämisestä. Minäpä otin rautakihvelin aidalta ja kiljaisin, että -pois pellolta, Sauna-Maijan sikiöt, ja silmänräpäyksessä! Arvasivatkin -ne lähteä, ennenkuin päät rupesivat kolisemaan! Minä niitän sen pellon -nyt akan kanssa huomisiltaan mennessä, ja jos yksikään sosialisti -tämän päivän perästä minun porttini sisäpuolelle astuu, niin katsokoon -eteensä! Annatko sinä niitä viikatteitasi, vai pitääkö minun vielä -lähteä niitä muualta kerjäämään? - -Pyyntö ei ollut kovin kohteliaaseen muotoon puettu, mutta Jehkonen, -joka ei ollut turhan tarkka pikkuasioissa, konttasi hyvänsävyisesti -esiin rattaiden alta, pyyhki enimmän tervan ja rasvan käsistään -housujensa takapuoliin ja sanoi: - --- Tulehan tänne liiteriin, niin katsotaan. - -Parin minuutin kuluttua tuli Grönberg halkoliiteristä, olallaan kaksi -viikatetta. - --- Kyllä minä sitten niitän ne pientareesi... en näitä ilmaiseksi pyydä -enkä tahdo! vakuutti tuima vaskiseppä. - --- Tottapahan! murahti Jehkonen ja palasi takaisin vaunuvajaan -jatkamaan keskeytynyttä työtään. - - * * * * * - -Päivä oli kuumimmillaan. - -Kadulla surisivat tuhannet hyönteiset. Kauppias Raholan ajomies, yllään -ainoastaan siniset, paikatut housut, jauhoinen paita ja pään ja niskan -peitteenä tyhjä kahvisäkki, ajoi pitkin katua, seisoen korviasärkevästi -rätisevillä nelipyöräisillä kuormarattailla, joilla oli vannerautoja. -Raatimies Palinin talon seinää vastaan oli pystytetty telineet, joilla -hääräsi maalari, päässään pahvista tehty tuhruinen maalarinlakki. - -Rakennusmestari Jurmon pihasta oli lehmä kävellyt kadulle ja söi -ahneesti kadun vierillä kasvavaa ruohoa. Mutta kohtapa juoksi kadulle -paljasjalkainen tytönrehvana, joka kiljuen ja huitoen alkoi ajaa -lehmää takaisin pihaan. Lehmä huiskautti päätään ja häntäänsä ja läksi -lönkyttelemään portista sisään, jolloin sen kylki raapaisi pahasti -huojahtavaa portinpieltä. - -Kelloseppä Kenosen eli Kana-Kenosen kanalauma oli niinikään -lähtenyt kadulle jaloittelemaan. Suurella innolla ja ylläpitäen -keskenään vilkasta kaakatusta reposteli tämä melkoiseksi osaksi -muukalaissyntyinen herrasväki kaikenlaisia kadulla olevia, -auringonpaisteessa hautuvia jätteitä. - -Vaskiseppä ei kuitenkaan kiinnittänyt mitään huomiota näihin -kaupunkimme sisäiseen elämään luonnostaan kuuluviin ilmiöihin, vaan -käveli kiireesti kotiin, jossa hänen vaimonsa, tanakan ja hyväntuulisen -näköinen nainen, istui huivi päässä pihanpuolisilla portailla kutoen -sukkaa ja silloin tällöin vilkaisten pieneen, vilkkaaseen porsaaseen, -joka peuhasi pihamaalla. - --- Jehkoseltako sait viikatteet? kysyi vaimo mieheltään. - --- Jehkoselta. Lähdetään sitten! vastasi vaskiseppä. - --- Katso, Maikki, taloa ja puotia! huusi emäntä sisään avoimesta -keittiönovesta. -- Minä lähden isän kanssa heinäpellolle niittämään. - --- Kyllä! kuului nuorekas ääni jostain sisähuoneesta. Grönbergin -Maikki, ainakin meidän mielestämme erittäin miellyttävä nuori nainen, -istui avoimen ikkunan ääressä myymälän vieressä olevassa kamarissa -neuloen ahkerasti ja luoden silloin tällöin katseen sille autiolle, -auringonpaahteessa kuumuuttaan hohtavalle pikkukadulle, jonka -varrella vaskiseppä Grönbergin liike oli. Pitkään aikaan ei kadulla -näkynyt mitään muuta kuin Kana-Kenosen kanalauma, joka oli poikennut -valtakadulta poikkikadulle. Hiljainen, hyvin hiljainen ja melkein kuuma -tuulenleyhkä löyhytteli ohuita, lumivalkoisia ikkunaverhoja ja Maikin -pellavanvärisiä hiuskiehkuroita. - -Porsas oli kavunnut sisään ja kuului nyt uikuttaen ja sorkat -permantopalkkeja vasten rapisten juoksentelevan keittiössä. Tyttö -juoksi ajamaan porsaan pellolle ja tämä viehättävä saparoniekka -kiiruhti pakoon porstuaan ja putosi vingahtaen portailta, kätkeytyen -pihan keskellä olevaan pieneen perunamaahan. Kun tyttö palasi takaisin -ikkunansa ääreen, oli Lehtolan lihakaupan edustalle kadun toiselle -puolen ilmestynyt Sutisen tunnettu, häijyluontoinen hevonen. Tuo -matala, ruskea luontokappale, jonka pää oli siitä omituinen, että sen -etupuoli oli valkea ja takapuoli ruskea, mikä vähän edempää katsoen -vaikutti siltä, kuin olisi pää kahdesta erivärisestä kappaleesta -kiireessä tai ruskean etukappaleen puutteessa kyhätty, seisoi siinä -tyytymättömästi pärskyen, etujalat ohjaksilla sidottuina. - -Rattailla kelletti selällään kaksi vasikanrunkoa. Niiden alle oli -levitetty harmaa säkki. - -Rannasta päin kävellä ketkutteli laiskasti, silloin tällöin yrittäen -haukata surisevan kärpäsen suuhunsa, metsänhoitaja Korpelaisen Hektor. -Lihakaupan kohdalle päästyään se pysähtyi, sillä se oli huomannut luun -hevosen jaloissa. - -Hevonen, joka tähän saakka oli päätään heitellen ja lakkaamatta -sieraimiaan pärskäytellen koettanut nykiä ohjaksia löyhemmälle, alkoi -kavalan näköisenä vilkuilla sivulleen ja koetti hillitä pärskymistään, -huomatessaan koiran pysähtyvän viereensä. Ilkeämielisesti ja -pahantahtoisesti muljahtelivat sen silmänvalkuaiset silmillä roikkuvan -pitkän otsatukan alta. - -Koira yritti lähestyä luuta varovasti, hyvin varovasti, sillä se -aavisti, että hevosella oli paha mielessä. Hevosen pää oli kääntynyt -sivullepäin, mutta koiraa se ei ollut huomaavinaankaan, vaikka pitikin -sitä koko ajan tarkoin silmällä. Se oli kavala, ilkeä, pahansuopa -hevonen. - -Viuh! Nyt se potkaisi, juuri kun koira oli saamaisillaan luun -hampaisiinsa. Potku olisi ollut kovakin, ellei kärryn aisa olisi -melkoisesti vähentänyt sen voimaa. - -Koira älähti ja juoksi häntä koipien välissä tiehensä. Hevonen pärskyi -taas, heitteli päätään ja vilkuili ympärilleen. - --- Siinäpä häijy hevonen! ajatteli Maikki Grönberg. - --- Peto hevosen hahmossa! sanoi nuorenmiehen ääni tytön vierestä. - --- Hui! Sus siunatkoon, miten sinä minut pelästytit, Kalle! huudahti -tyttö toruen. - --- Annahan kättä kumminkin! sanoi nuori, valkoiseen helletakkiin, -vaaleihin housuihin ja punareunaisiin lipokkaisiin puettu, Kalleksi -mainittu mies. - -Tämä mies oli kauppias Kurosen kauppa-apulainen Kalle Kannas, erittäin -nokkela, kohtelias ja siisti liikemiehen alku, minkä tahdomme heti -hänen suosituksekseen mainita. - --- Mistä sinä tulet? kysyi tyttö, purren langan poikki terävillä, -valkoisilla hampaillaan. - --- Olin tuolla rannassa tavaroita vastaanottamassa. Kotonako ukko? -kysyi nuori mies matalalla äänellä ja loi ikkunasta sisään niin -pelokkaan silmäyksen, että selvästi saattoi havaita hänellä olevan -erittäin korkeat käsitykset ukko Grönbergin persoonallisista -ominaisuuksista. - --- Ei ole, heinäntekoon läksi, sanoi tyttö, irroittaen sormillaan -langan pään hampaistaan. - --- Entäs äitisi? kuulusteli nuorukainen, hengähtäen helpommin, mistä -päättäen äiti ei ollut läheskään niin hirvittävä kuin isä. - --- Äiti on myös niittämässä, ilmoitti tyttö. - --- Olet siis yksin? - -Meidän on ohimennen myönnettävä, ettei Kalle Kannas näyttänyt mitään -muuta niin innokkaasti toivovan. - -Tyttö nyykäytti päätään myymälän oveen päin. Nuori mies ymmärsi tämän -viittauksen ilman pitempiä selityksiä ja tuli sisään mainitusta ovesta. -Tyttökin tuli kamarista myymälään. Sulhanen nousi istumaan tiskille ja -morsian kävi seisomaan, tiskiin nojaten, hänen kupeelleen. - --- Mikähän tästä lopuksi tulee? huokasi tyttö, pistäen suuhunsa -sokeripalan, jonka oli juuri löytänyt Kallen taskusta. - --- Antaa ajan kulua, kyllä aika neuvon tuopi, sanoi poika, jolla -nähtävästi oli n.s. optimistinen maailmankatsomus. - --- Isä ei suostu koskaan! valitti tyttö. -- Kun äiti toissapäivänä -alkoi puhua siihen suuntaan, että minunkin alkaisi olla aika mennä -naimisiin, niin isä suuttui silmittömästi. Se on niin ikävää sen -isän laita, kun se on niin äkkipikainen! huokasi vaskisepän ainoa -tytär, pudottaen samalla pienen paperipalasen sulhasensa niskaan -paidankauluksen ja ihon väliin, mistä leikillisestä tempusta päättäen -isäukon julmuus ei ollut sentään häntäkään vielä vallan maahan -masentanut. - --- Astun isäsi eteen vielä tänä iltana ja selitän asian, sanoi poika -uljaasti, röyhistäen rintaansa ja pistäen vasemman peukalonsa liivin -kainaloon, missä asennossa hän ihmisystävällisistä kasvonpiirteistään -huolimatta teki melko sotaisen ja sankarillisen vaikutuksen. - --- Älä Herran nimessä! säikähti tyttö ja tarttui Kalle Kannaksen -takinliepeeseen ikäänkuin peläten, että tämä toimelias nuorukainen -juuri tällä hetkellä, jolloin ukko Grönberg heilutteli lujissa -vaskisepänkourissaan niin vaarallista asetta kuin viikatetta, juoksisi -tekemään hänelle niin julkean ehdotuksen kuin että hra Grönberg -hyväntahtoisesti suvaitsisi lahjoittaa Kurosen kauppa-apulaiselle -ainoan tyttärensä, vieläpä kohtuulliset myötäjäisetkin -kaupantekijäisiksi. - --- Isä on riitaantunut niittomiestensä kanssa ja on tänään vallan -raivoissaan, kertoi tyttö varmemmaksi vakuudeksi. -- Hän voisi tappaa -sinut... kun ei hän koskaan vihapäissään tiedä, mitä hän sanoo ja tekee. - --- Onhan se totinen ja kiivas ukko! myönsi poika yleisesti tunnetun -tosiasian. - --- Jos isällä olisi aavistustakaan näistä meidän väleistä, niin en minä -uskaltaisi olla päivääkään kotona, sanoi tyttö varmasti. - --- Mutta ennemmin tai myöhemmin se kuitenkin tiedoksi tulee, väitti -poika. - --- Niin, huokasi tyttö. -- Kyllä se on kamala paikka... - - * * * * * - -Kun Kalle Kannas vihdoin ehti Kurosen puotiin, otti kauppias Kuronen, -joka oli tuntikauden odotellut apulaistaan päästäkseen lähtemään -moottorivenheellään kauniissa Kihosaaressa olevaan melkein valmiiseen -huvilaansa, hyvin kylmäkiskoisesti vastaan hänen selityksensä, että -yksi tavaralaatikoista oli mennyt hajalle ja että Kallen sitäpaitsi, -jos mieli pelastaa nuori ja kaupunkimme liike-elämälle kallis henkensä -auringonpistolta, oli ollut aivan välttämätöntä käydä uimassa. ("Se -olisi kyllä pitänytkin tehdä!" huomasi Kalle samassa.) - --- Minä saan täällä seisoa päiväkaudet yksin puodissa..., napisi -Kuronen kapinallisesti seinällä olevalle, heleänvärisessä Pearsin -saippuareklaamissa hiuksiaan levittelevälle suurisilmäiselle, -valkohampaiselle ja punahuuliselle, ikuisesti hymyilevälle neitoselle, -joka oli ihanampi kuin taivaan enkeli. -- Kun olet illalla pannut -puodin kiinni, niin nostele sisäkkö-Marin kanssa huonekalut takaisin -Yrjön huoneeseen ja puhdista varsinkin kirjoituspöytä. - --- Eikös lattiaa maalatakaan? kysyi Kalle Kannas. - --- Ei tällä kertaa... meille tulee siihen huoneeseen asumaan -kesävieras, sanoi kauppias, ottaen päällystakin kainaloonsa. - --- Nainen vai mies? kysyi kauppa-apulainen asianharrastusta -ilmaisevalla äänellä. - --- Se ei kuulu sinuun! jyrähti hermostunut Kuronen vihaisesti ja läksi -puodista ulos kadulle, paiskaten mielenosoituksellisesti oven kiinni, -niin että tiuku kilisi kannikkeessaan pitkän aikaa. - --- Ukko on huonolla tuulella, sanoi konttorineiti Julia Leijanen, -pistäen huomattavasti käherretyn päänsä puodin ovesta sisään, -mutta jättäen vielä muun osan viehkeätä olemustaan viereiseen -konttorihuoneeseen. -- Jos herra Kannas on oikein, _oikein_ kiltti, -niin sanon herra Kannakselle, kuka meille tulee Yrjö-herran huoneeseen -asumaan. - -Herra Kannas ei tosin voinut oikein sietää neiti Leijasta, mutta koska -uteliaisuus tällä kertaa voitti hänen vastenmielisyydentunteensa, niin -vakuutti hän hieman vastahakoisesti olevansa oikein kiltti, jolloin -neiti Leijanen heitti häntä leikillisesti kummipallolla. Kalle Kannas -koppasi pallon lennosta käteensä ja asetti sen varovaisuuden vuoksi -taakseen hyllylle. - --- Niin, kuulkaas herra Kannas, liverteli neiti Leijanen, Yrjö-herra -kirjoitti matkaltaan Turusta, että hän oli siellä laivan Tukholmaan -lähtöä odotellessaan sattunut tulemaan tuttavaksi erään kirjailija -Tuulosen kanssa -- Kauno Tuulonen, eikö se ole kaunis ja runoilijalle -sopiva nimi! Kun Yrjö-herra nyt viipyy koko kesän Englannissa ja hänen -huoneensa täällä kotona on vapaana, niin oli hän luvannut huoneensa -kirjailija Tuuloselle, joka haluaa työskennellä muutaman kuukauden -jossakin pikkukaupungissa aiheita ja vaikutelmia saadakseen, ja herra -Tuulonen on kirjoittanut saapuvansa muutaman päivän päästä. Ukko on -murjottanut koko päivän ja murissut akalle, ettei hän ymmärrä, mikä -Yrjöön on mennyt, kun rupeaa haalimaan tänne meidän niskoillemme -tuikituntemattomia musteentuhrijoita ja nälkätaiteilijoita -- ihan -niin ukko sanoi -- mutta akka on sitä mieltä, että herra Tuulonen on -varmaankin hienostisivistynyt ja hyvin miellyttävä mies, kun Yrjö -- -tarkoitan Yrjö-herra -- on häneen niin mieltynyt. Onhan Yrjö-herralla -niin hyvä maku! Mihin herra Kannas sen pallon kätki? - --- Sitä en teille anna, sanoi Kalle Kannas jyrkästi, asettuen pallon -eteen, selkä vasten hyllyä. -- Pitäkää kyntenne siitä erossa, sanon -minä! - --- Minulla on aina ollut niin hyvä flaksi kirjailijain ja taiteilijain -piirissä, ilmoitti neiti Leijanen, läheten Kalle Kannasta yhä lähemmäs -ja lähemmäs kuin kristittyä ihmistä kiusaukseen johdattava, valkeuden -enkeliksi pukeutunut sarvijaakko. - --- Milloinkahan sinä, senkin räkättirastas, olet kirjailijain -ja taiteilijain piirissä ollut! ajatteli Kalle Kannas perin -epäkohteliaasti ja loukkaavasti hurmaavasta työtoveristaan, jonka -vaanivia, kissamaisia liikkeitä hän piti tarkoin silmällä. - --- Odotan _niin_ kirjailija Tuulosta! huudahti valkopuseroinen -keijukainen. -- Oi, kuinka minä häntä odotan tässä mahdottoman -kuivassa ja proosallisessa kaupungissa, jossa niin harvoin pääsee -todella sivistyneiden ihmisten seuraan! Nyt sen sain! kiljaisi hän -samassa voitonriemuisesti, saaden äkillisellä hyökkäyksellä käteensä -kummipallon ja yrittäen uudestaan heittää sillä Kalle Kannasta. -Kauppa-apulainen ehti kuitenkin tarttua neitosen käsiin kiinni ja -rupesi melkeinpä suuttuneena vääntämään heittoasetta hänen kädestään. - -Tyttö ponnisteli lujasti vastaan. Käherretyt hiukset olivat joutuneet -runolliseen epäjärjestykseen ja kasvot hehkuivat punaisina. Kalle -Kannas oli kuitenkin niin vihainen, ettei hän edes huomannutkaan, -millainen aarre hänellä oli melkein sylissään. - --- Ai, herra Kannas, älkää vääntäkö minun sormiani! kirkui neiti -Leijanen -- mutta kirkui hiljaa. - --- Pallo tänne, taikka katkaisen kyntenne! murisi Kalle Kannas tylysti. - -Kamppailun ollessa kuumimmillaan oli raollaan olevan puodin ovi -hiljaa avautunut ja sisään astunut Jumppilan vanha matami, joka -pysähtyi ovenpieleen ja siinä nöyrästi odotteli kisan päättymistä. -Hartaasti ja mitä osanottavaisimmin, pää kallellaan, katseli akka -kauppa-apulaisen ja konttorineidin voimainkoetusta, silminnähtävästi -ihan huolissaan siitä, ettei vain pieninkään rahtu eikä piirto jäisi -häneltä huomaamatta. Eipä hän ollut koskaan uskovaisten rukoushuoneella -seurannut niin innokkaasti uuden maallikkosaarnaajan esiintymistä kuin -nyt näiden kahden maailmanlapsen rimpuilemista. - --- Oi... voi voi... herra Kannas... _herra Kannas_!... en jaksa enää... -olette niin _hirmuisen_ vahva! kuiskasi neiti Leijanen uupuneena ja -suoraan sanoen vaipui "herra Kannaksen" syliin, hellittäen pallon -kädestään. Kalle Kannas nakkasi pallon tiskin alle ja huomasi samassa -Jumppilan matamin, joka kädet ristissä ja pää väärässä, melkeinpä -autuaallinen ilme kasvoillaan seisoi liikahtamatta ovella. - -Kalle Kannas työnsi keijukaisen niin vihaisesti luotaan, että tyttö -horjahti tiskin reunaa vasten ja huomasi samassa hänkin akan. -Neiti Leijanen pakeni kiljahtaen puodista konttoriin. Kalle Kannas -oli tulipunainen ja sadatteli mielessään armottomasti suloista -toveritartaan. - --- Mitä olisi asiaa? kysyi hän sitten akalta niin äkäisesti, että tämän -polvet notkahtivat. - --- Voi hyvä rakas puukhollari, vinkui akka, antakaa anteeksi, että -häiritsin... en minä tiennyt... kahvia tarvitsisin neljänneksen, hyvä -rakas puukhollari. - -Kalle Kannas mittasi kahvia tavallista vapaamielisemmin, antoipa -vielä kourallisen keksejäkin kaupantekijäisiksi. Me emme voi katsoa -ihmisten sydämiin, vaikka heistä kirjoitammekin, mutta pidämme -varsin mahdollisena, että keksien tarkoituksena oli tukkia akan suu. -Uskallammepa mennä niinkin pitkälle, että otaksumme Kalle Kannaksen -salaisesti toivoneen, että keksit takertuisivat akan kurkkuun ja -tukehduttaisivat hänet. Tämä on kyllä hirmuinen väite lähimmäisestämme, -mutta me olemme tehneet mainitun johtopäätöksen Kalle Kannaksen -kasvoilla kuvastuneen ilmeen nojalla. Ovathan silmät yleensä -tunnustetut sielun peiliksi. - - - - -II - - --- Seis! sanoi kapteeni komennustorveen. - -Laiva lähestyi hiljaa laituria. - --- Takaisin! - -Potkurit mylläsivät vettä. - --- Seis! - -Laiva painui laituria vasten ja kallistui vähän. Muuan laivamiehistä -heitti paksun köyden laiturille. - --- Poika hoi, juutastako sinä toljotat! Pistä kiinni pollariin! - -Hölmistyneen näköinen risainen poika, joka oli ollut saada köyden -päähänsä, pisti silmukan pollariin. - --- Seisoo siinä, senkin tolvana, suu auki eikä ymmärrä mitään! haukkui -laivamies poikaa. - --- Minä en olekaan sinun passarisi! huusi tolvanaksi syytetty kimeällä -äänellä. - --- Älä räkätä! karjaisi vihaisen ja liian vähän nukkuneen näköinen -laivamies. - --- Siivolla siellä! huusi kapteeni komentosillalta. - --- Onko ne Kinnuselle tulevat paketit teidän mukana? huusi laiturilta -takkuinen jätkä, jolla oli oljenkorsia selässään ja housujen -takapuolissa, mistä päättäen hänen viimeöisessä makuupaikassaan ei -ollut käytetty lakanoita. - --- Kysy perämieheltä! vastasi kapteeni, joka silmäkulmat kurtussa -katseli laivamiestensä puuhia. - --- Hyvästi nyt, herra kapteeni! Ja kiitos hauskasta matkasta! sanoi -kapteenin selän takana nuori, vaaleaverinen, lihavahko herrasmies, -jolla oli pyöreät ja itsetietoiset, mutta hyvin jokapäiväiset kasvot -sekä kädessään pieni, ruskea matkalaukku, joka näytti monet kolhut -kokeneen tässä murheen laaksossa. - -Kapteeni tekeytyi vähän ystävällisemmän näköiseksi, puristi hätäisesti -toisen ojennettua kättä ja mutisi: - --- Hyvästi, hyvästi... - --- Ja kiitoksia nyt vielä kerran oikein paljon tästä hauskasta -matkasta! sanoi pyöreänaamainen hartaasti. - --- Ei kestä... rahallannehan sen olette maksanut! vastasi kapteeni -kieltämättä hiukan epäkohteliaasti, kääntyi sitten jälleen hoitamaan -virkatehtäviään ja kiljaisi kiukkuisesti kaidepuun yli laiturille: - --- Ei saa kääntää pystyyn sitä kauppias Kitusen laatikkoa! Senkö -täytistä te sitä pyörittelette! - -Pyöreänaamainen ja ruskealaukkuinen ei näyttänyt juuri erikoisemmin -loukkautuneen kapteenin kylmyydestä, vaan käveli tyynesti ja nykerö -nenä pystyssä laivasta laiturille. - --- Mikähän käki se tuokin mahtoi olla? huomautti kapteeni rouvalleen, -joka oli tullut kapteenin hytistä komentosillalle ja nojasi miehensä -vieressä kaidetta vasten. - --- Ei se ainakaan minua ensinkään miellyttänyt, sanoi rouva. -- Teki -vähän sivistymättömän ja niin perin pöyhkeän vaikutuksen. - --- Ja matkusti koko ajan ensimmäisessä luokassa, vaikka oli ostanut -vain toisen luokan piletin, murahti kapteeni. -- Mutta en viitsinyt -hänelle siitä mitään huomauttaa, kun tilaa kerran oli. - -Tietämättä mitään osakseen tulleesta verraten epäedullisesta -arvostelusta pyöreänaamainen seisoi laiturilla ja katseli alentuvasti -hymyillen pientä kaupunkiamme, jonka laitimmaiset talot pilkoittivat -rantatörmältä puiden tuuhean vihreyden lomitse. - -Sitten hän kääntyi poliisimiehen puoleen, joka ikävystyneen näköisenä, -kädet seläntakana, seisoi kasassa olevien vehnäjauhosäkkien leimoja -tarkastellen ja näytti kärsivän helteestä. - --- Voiko konstaapeli sanoa, mistä saa hevosen? kysyi muukalainen. - --- Jaa, että issikan? kysyi vuorostaan konstaapeli, kääntyen -matkustavaiseen päin ja nykäisten tervehdykseksi lakkinsa reunaa oikean -kätensä etusormella. - --- Niin, ajurin! sanoi pyöreänaamainen nuori herra äänellä, joka tuntui -todistavan hänen liikkuneen maailmassa. - --- Näyttää tuolta tulevan tuo ajuri Tiihonen... jos hän joutanee -ottamaan herran kyytiinsä, aprikoi järjestyksenvalvoja, tarkastellen -matkustavaisen ruskeata laukkua. - --- Eikö täällä aina pidä olla ajureita, kun laiva tulee? kysyi nuori -miehemme kulmakarvojaan kohottaen ja katsellen konstaapelia käsi -puuskassa. - --- Milloin on, milloin ei, vastasi poliisi välinpitämättömästi. -- -Tässä kaupungissa on niin vähän ajureita, ettei niitä joka paikkaan -riitä, lisäsi hän sitten selitykseksi ja kaupunkimme puolustukseksi. - -Tiihoseksi mainittu ajaa lönkytteli lähemmäksi. - --- Tiihonen! sanoi poliisi. -- Onko sinulla kyytiä? - --- Ei, vastasi Tiihonen, kiristäen ohjaksia ja alkaen kääntää hevostaan -miesten kohdalle tultuaan. - --- Otatko sinä sitten tämän herran kyytiisi? kysyi poliisi, kaivellen -miettiväisenä nenäänsä. - --- Voipihan tämän ottaa, myönsi Tiihonen ja kiljaisi hevoselleen, joka -potki ja telmi kärpästen käsissä: "Ka-ka, _ka-ka!_" - --- Kuuluu tämä Tiihonen ottavan herran kyytiinsä, tulkitsi poliisi -vieraalle Tiihosen vastauksen, ikäänkuin olisi kääntänyt sen muulle -kielelle. - -Kunnioittamatta enää poliisia yhdelläkään silmäyksellä, vielä vähemmän -kiitoksella vieras nousi Tiihosen rattaille, heitettyään pienen -käsilaukkunsa Tiihosen polville. - --- Mihinkäs ajetaan? kysyi Tiihonen, kokoillen ohjasperiä käteensä. - --- Parhaaseen hotelliin! sanoi vieras, heittäytyen selkäkenoon. - --- Se on sitten niinpaljon kuin seurahuoneelle, selitteli ajuri -saamaansa määräystä. -- Hei, konkari, alapas ravata, huusi hän -senjälkeen hevoselleen, joka tästä pontevasta vaatimuksesta innostui -hölkkäjuoksuun. - -Ajettiin seurahuoneelle päin. - --- On sitä tänä kesänä tuota lämmintä, huomautti ajuri kyydittävälleen. - -Kirjailija Kauno Tuulonen ei alentunut vastaamaan. Hän vain ajatteli -ihmeissään, millaisia moukkia tämän kaupungin issikat olivat, jotka -puhuttelivat kyydittäviään, vieläpä niinkin hienoja herroja ja -arvokkaita henkilöitä kuin hän oli, melkein kuin vertaisiaan. - -Kun ei Tiihonen saanut keskustelua alkuun, ajoi hän vähän aikaa ääneti, -mutta teki sitten uuden yrityksen. - --- On se kauppias Kinnunen tuohon rakentanut vähän toisenmoisen talon -kuin se entinen oli, joka toissa talvena paloi! huudahti hän uuden, -suuren kauppatalon ohi ajettaessa. - --- Ajaa nyt vain eikä puhu roskaa! ärähti hermostunut kirjailija. - -Tällainen odottamaton ja tässä osassa maata tuntematon tapa ottaa -osaa keskusteluun säikähdytti issikka Tiihosen niin pahanpäiväisesti, -että tämä rehellinen, vaikkakin hra Tuuloseen verrattuna kovin -halpa-arvoinen ja mitätön kansalainen oli pudota alas kuskipukiltaan -kadulle. Tosin ei hän siinä olisi päätään halaissut, eipä edes isoa -nenäänsäkään loukannut, katu kun ei näet ollut kivillä laskettu, mutta -sitä pahemmin olisi hänen kiiltävänappinen issikannuttunsa tuhrautunut, -sillä viimeöinen ankara sade oli muuttanut pehmeän, multaisen kadun -yhtämittaiseksi rapakoksi. - -Ajuri Tiihonen ei enää yrittänytkään jatkaa keskustelua karskin -kyydittävänsä kanssa, vaan ajoi ääneti, piiskaansa silloin tällöin -vihaisesti huimauttaen, seurahuonetta kohti. Sitä hän vain mietti, että -missähän niitä noin ylpeitä herroja ja syöttiläitä kasvaa. - -Tultiin siitä seurahuoneen eteen. Tiihonen pysähdytti ruunansa ja herra -Tuulonen kysyi äänellä, joka osoitti hänen kyllä ymmärtävän, että -issikka aikoo nylkeä häntä, mutta samalla vakuutti, ettei tämä katala -aikomus tule onnistumaan: - --- Mitä olen velkaa? - -Tiihonen muljautti pukiltaan syrjäsilmäyksen kyydittävänsä pyöreään, -parrattomaan ja pönäkkään naamaan, sylkäisi pitkän sylen ja murahti: - --- Ei mitään! - -Kauno Tuulosen suu, joka oli isänmaallisissa tilaisuuksissa ja -nuorisoseurojen kesäjuhlissa puhunut kansalleen niin monta ylevää, -opettavaista ja viisasta sanaa, oli tällä kertaa hyvin tyhmistyneen -näköinen. Se oli aivan pyöreä pelkästä hämmästyksestä ja ällistyksestä. -Hän ei käsittänyt mitään. - --- Kuinka, mitä olen velkaa? kysyi tuo pyöreä suu uudestaan. - --- Ei mitään, ei mitään! toisti Tiihonen kiireesti. - --- Mutta mitä se merkitsee? tiedusteli ymmälle joutunut kirjailija. - -Ja ajuri vastasi seuraavalla tavalla: - --- Merkitsee vain sitä, että annoin herralle ilmaisen kyydin. Taitaa -herra tarvita rahansa paremmin kuin minä. - -Tämä uskomaton julkeus ja röyhkeä solvaus, joka oli sitäkin katkerampi, -kun se sivusi melkoisen läheltä totuutta, nosti veren herra Tuulosen -päähän, ja hän huusi: - --- Poliisi! - -Lähimmässä kadunkulmassa seisova valkotakkinen konstaapeli, joka ei -näkynyt tällä hetkellä mitään niin kipeästi kaipaavan kuin jotain -tekemistä, ihastui ikihyväksi, kuullessaan virka-apuaan tarvittavan, ja -lähestyi ajuria ja kirjailija Tuulosta nopein, mutta silti arvokkain ja -määräperäisin askelin, tervehti hra Tuulosta sotilaalliseen tapaan ja -kysyi: - --- Jaa että mistä olisi kysymys? - --- Tämä issikka ei tahdo ottaa minulta maksua! ilmiantoi hra Tuulonen -ajurinsa kiihkeällä, mielipahasta värähtelevällä äänellä. - --- Että kuinka? kysyi esivallan palvelija, joka ei tahtonut uskoa -kuulemaansa. - -Tämä ajuri kieltäytyy ottamasta minulta maksua! huusi hra Tuulonen -korvat punaisina. -- Minä tarjoan hänelle maksua, mutta hän kieltäytyy -ottamasta sitä vastaan! - --- Onko se niin? kysyi poliisi ajurilta, kiinnittäen hyvään tuttavaansa -Tiihoseen ihmettelevän katseen. - --- On! myönsi tämä kunnon mies hyvin rauhallisesti. - -Seurahuoneen avonaisiin ikkunoihin alkoi ilmestyä uteliaita päitä, ja -katukäytävälle pysähtyi pari, kolme avojalkaista poikaa. - --- Jaa, sanoi poliisi, raapien hämillään niskaansa. -- Tämä on vähän -outo tapaus. Minkätähden sinä Tiihonen et ottaisi tältä herralta maksua? - --- En minkään tähden, sanoi Tiihonen, koroittaen vähän ääntään ja -vilkaisten ikkunoihin. -- Rupesin matkalla tykkäämään niin tästä -herrasta, että päätin kyyditä hänet ilmaiseksi. - -Poliisi alkoi tajuta, että tässä oli hänellä edessään yksi niitä -salaperäisiä arvoituksia, joita joskus sattuu ihmiselämässä. Mutta -sitten hän älysi huomauttaa: - --- No, jos niin on, niin sittenhän ei herran tarvitse mitään maksaa. - --- Jaa, jaa, mutta kun minä _tahdon_ maksaa! huusi hra Tuulonen täyttä -kurkkua. -- En tahdo ilmaista kyytiä hänen konillaan! - --- Kuulkaa vieraatmiehet päältä, että tämä nuori kaunis herra loukkaa -minun ruunani kunniaa! sanoi ajuri Tiihonen ympärillä seisovalle -arvoisalle yleisölle. - --- Ha ha haa! nauroivat vieraatmiehet, joita tapaus ja siihen liittyvä -mieltäkiinnittävä keskustelu näytti suuresti huvittavan. - -Yleisöä olikin jo kertynyt riitelevien ympärille parikymmentä henkeä, -ja kadun toisella puolenkin olevien talojen ikkunoissa näytti asia -herättävän vilkasta harrastusta. - --- Viskaali tulee! huomautti eräs risaisesti puettu, hiukan juovuksissa -oleva kansalainen ja lähti kiireesti kävelemään poispäin, mutta muu -yleisö, jolla ei nähtävästi ollut mitään selvittämättömiä asioita -kaupunkimme poliisipäällikön kanssa, jäi levollisena paikoilleen. - -Viskaali tuli pitkin katua raatihuoneelta päin parin muun herran -kanssa. Nähtyään väkijoukon keräytyneen seurahuoneen edustalle hän -kääntyi konstaapeli Tossavaisen puoleen, joka jäykkänä kuin olisi -seipään nielaissut ja kunniaa tehden ryhtyi antamaan raporttiaan. - -Herra Tuulonen kohotti kohteliaasti hattuaan ja sanoi: - --- Herra viskaali, kysymys on vain yksinkertaisesti siitä, ettei ajuri -halua ottaa maksua. Nimeni on Tuulonen, kirjailija... - --- Etkö sinä tahdo ottaa maksua herra Tuuloselta? kysyi viskaali, -kääntyen otsa rypyssä ajuri Tiihoseen päin. - --- En, herra viskaali! vakuutti ajuri varmasti. -- Minä en halua tämän -herran rahoja. - --- Minä tahdon joka tapauksessa maksaa ja vaadin edesvastuuta...! -aloitti hra Tuulonen lujasti. - -Viskaalia harmitti. Hän rykäisi kiukkuisesti ja sanoi sitten hra -Tuuloselle: - --- Hyvä herra! Jos ajuri olisi vaatinut teiltä liikaa, niin olisi -asianlaita aivan toinen. Mutta kun hän kieltäytyy ottamasta maksua -vastaan, niin on se minun ymmärtääkseni hänen oma asiansa, eikä häntä -voida siitä rangaista. - -Hra Tuulosen jalolle otsalle oli kohonnut hiki. - -Haluaisin kuitenkin saada tietää, kuinka paljon ajurintaksa -laivarannasta tänne seurahuoneelle on? kysyi hän, ääni vähän vapisten. - --- Seitsemänkymmentäviisi penniä, ilmoitti poliisi. Hra Tuulonen -kaivoi kukkarostaan kaksi hopealanttia, jota tehdessään hän oli niin -hermostunut, että kukkaro oli vähällä pudota hänen hyppysistään -kadulle. Rahat asetti hän samalle istuimelle, jolla hän äsken itse oli -istunut, ja tempaisi kapsäkkinsä Tiihosen polvilta. - --- Kuule sinä Ratilaisen poikarukka! sanoi ajuri lempeällä äänellä -paljasjalkaiselle pojanressulle, jonka naama ei näyttänyt pitkään -aikaan olleen tekemisissä veden kanssa. -- Herra näkyy tahtovan antaa -sinulle namusrahoja. Ota ne tuolta rattailta ja kiitä herraa! - -Vihasta säkenöiden raivasi hra Tuulonen itselleen tien väkijoukon läpi -seurahuoneen eteiseen, Ratilaisen poika hyökkäsi tempaamaan rahat -käteensä, kun taas ajuri Tiihonen läimäytti hevostaan selkään ja ajoi -täyttä laukkaa tiehensä riemuitsevan kansan keskuudesta. - --- Mitä te tässä töllistelette! huusi viskaali mainitulle kansalle. - --- Hajaantukaa! huusi konstaapeli Tossavainen, muuttuen äkkiä -tavattoman virkaintoiseksi. - -Väkijoukko alkoi hitaasti hälvetä, keskustellen innokkaasti ja -jokseenkin äänekkäästi päivän suuresta tapahtumasta, jonka todistajana -sillä oli ollut onni olla. - -Mutta viskaali, joka oli ollut ystävineen menossa seurahuoneelle -aamiaiselle, kääntyi sisään seurahuoneen ovesta. - -Poliisi loi ympärilleen ylpeän silmäyksen, kohensi tuppivyötään, -silitteli valkeita käsineitään ja alkoi kävellä edestakaisin -seurahuoneen edustalla. - -Kadulla vallitsi taas järjestys, hiljaisuus ja rauha. - - - - -III - - -Ajuri Tiihosen iso kukko kiekaista heläytti ensimmäisen kerran. - -Ajuri Tiihosen kukko ei kukkona yleensä ole mikään erikoisen -merkillinen tai esimerkiksi kelpaava lintu. Kaupungissamme on monta -muuta, jopa kymmeniäkin parempia kukkoja, mutta Tiihosen kukko soveltuu -erinomaisesti tarkoitukseensa juuri ajuri Tiihosen kukkona. - -Muut kukot kiekuvat kello kahdelta, kolmelta, neljältä... miten -mikin sattuu heräämään, häiriten vain tällä liian varhaisella -esiintymisellään isäntäväkensä makeinta aamu-unta. Ja aivan -hyödyttömästi, sillä kuka hullu nousisi kaupungissa kolmelta -tai neljältä, puhumattakaan kello kahdesta? Ei edes kaupunkimme -yövartiakaan, ukko Rummukainen, joka on illalla puoli kahdentoista -aikaan nukahtanut Nikkilän tyhjään heinämakasiiniin, jossa hän -tavallisesti näin kesäiseen aikaan lepää yönsä, uskoen vaarinpidon -kaupungin turvallisuudesta taivaallisen isänsä ja torninvartia Nissisen -huoleksi. (Ohimennen voimme samalla kuitenkin mainita, että myöskin -Nissinen jättää täydellisellä ja kauniilla lapsen luottamuksella -leiviskänsä hoidon Luojansa haltuun ja huomaan, heräten vasta siihen -kauheaan räminään, joka ilmoittaa Heinilän kartanon suuren maitokuorman -saapuneen Kauppaneuvoksenkadun päähän.) - -Tiihosen kukko sitävastoin on ymmärtänyt ottaa kutsumuksensa talon -todellisen hyödyn ja elämänjärjestyksen kannalta. Ensimmäisen -kerran kiekaisee se kello viideltä. Silloin on renkipojan noustava -puhdistamaan rattaita ja hoitamaan hevosia. - -Toisen kerran antaa tämä älykäs kotieläin kurkkunsa soida kello kuusi. -Silloin kapuaa Tiihonen kuskipukille, tempaisee ohjaksista, huutaa -hevoselleen: "i-grai, musikka!" -- tyhjentäen siten koko venäjäntaidon -varastonsa -- ja ajaa virantoimitukseensa joko laivarantaan taikka -kauppatorin nurkalle. - -Naapuritalossa, joka mahdollisesti on joskus vedenpaisumuksen -jälkeenkin ollut keltaiseksi maalattu, mutta jonka nykyisestä väristä -on vaikea sanoa sitä taikka tätä, aukenee muutamia kadunpuoleisia -ikkunoita, nimittäin sellaisia, jotka eivät ole painuneet niin -paljon kadunpinnan alapuolelle, ettei niitä voida avata. Tämän -ainakin ikäänsä nähden suuresti kunnioitettavan rakennuksen -keskiosa on nimittäin painunut maan sisään ikkunalautoja myöten, -ja katon harja on samassa suhteessa notkistunut kuin ikälopun -hevoskaakin selkä. Vanhat muistelevat nähneensä nuoruudessaan vielä -kivijalkaakin rakennuksen alla, mutta siitä mahtaa olla hyvin kauan. -Upporikas kunnallisneuvosvainaja, jonka omaisuuteen tämä talo oli -kuulunut, oli pari vuosikymmentä takaperin, saatuaan siitä kerran -mahdollisimman ystävällisen, oikeastaan leikillisen huomautuksen -kaupungin viranomaisilta, aikonut korjauttaa sitä, mutta kun hänen -rakennusmestarinsa oli tarkastanut taloa ja ilmoittanut, ettei -sitä voi korjata muuten kuin rakentamalla sen kokonaan uudestaan, -oli kunnallisneuvos antanut viranomaisten leikin jäädä leikiksi ja -rakennuksen entiselleen. Siinä hän tekikin varsin ymmärtäväisesti, -sillä vielä senkin jälkeen oli tämä talo arveluttavasta ja -huolestuttavasta ulkomuodostaan huolimatta ansainnut hintansa -kaksinkertaisesti, vaikkakin kivijalka oli vähitellen painunut -näkymättömiin. - -Rakennuksen portinpuoleinen pää oli uljaimmin taistellut vuosien -painoa ja perustuksensa pehmeyttä vastaan. Ikkunain alalaudoista oli -kadun nurmikkoon matkaa vielä yli kyynärän verran, joten siinä päässä -taloa asuvat tunsivat olevansa ikäänkuin ylemmässä kerroksessa talon -keskiosan vuokralaisiin nähden. - -Mutta Tiihosen kukon herättävä vaikutus ulottui laajemmallekin. - -Kadun toisella puolen asuva klassillisen lyseon rehtori, -luonnontieteiden lehtori Johan Augustus Perander eli Pessu, kuten -lyseolaiset häntä tavallisesti nimittivät, on myöskin tullut -järjestäneeksi nousunsa Tiihosen kukon aamuhuutojen mukaan. - -Niinpä hän tänäänkin herää Tiihosen kukon ensimmäiseen kiekaisuun, -nousee tapansa mukaan sängystään, hiihtelee pehmeissä, lämpöisissä -tohveleissaan ikkunan ääreen ja ottaa vastaan ilmapuntarin ja -lämpömittarin raportit. - -Ne lupaavat erittäin kaunista, poutaista säätä, ja todettuaan, että -Tiihosen renkipoika ohjesääntöjensä mukaisesti ryhtyy puhdistamaan -rattaiden pyöriä ja kiilloittamaan likasuojuksia, palaa rehtori -sänkyynsä ottamaan vielä pienen aamu-unen. - -Lopullisesti nousee hän Tiihosen kukon toisen kerran kiekaistua. - -Äskenmainitussa, osittain jo maan mustiin multiin vaipuneessa -talovanhuksessa asuu eräs viipurilainen jarrumiehen leski, muuan vanha -pariskunta, jota sanotaan Nahka-Paapaksi ja Nahka-Paapan mammaksi, -ompelijatar Hilda Laine sisarineen, pari ryypiskelevää, mutta siitä -huolimatta useimmiten yhtä janoista kuin nälkäistäkin käräjäkirjuria -vaimoineen, ja lapsineen, sekä asioitsija Saksman perheineen, jota ei -kotona ole muuta kuin ukko itse, leskimies, sekä yksi poika ja yksi -tytär. - -Asioitsija Saksmanin perhe asuu juuri siinä päässä rakennusta, joka on -portin vieressä ja siis ylimpänä. Tämäkin todistaa mainitun perheen -varakkaimmaksi, sillä sen pään huoneet, juuri korkeamman asemansa ja -siis laajempien näköalojensa vuoksi maksavat viisi markkaa enemmän -kuussa kuin talon muut huoneet. - -Pihan perällä on sitäpaitsi rakennus, joka liittyy suoranaisena jatkona -ulkohuoneisiin, niin että ulkoapäin on vaikea sanoa, missä ulkohuoneet -loppuvat ja asuinhuoneet alkavat. Ja vaikeatapa sitä olisi aivan -tarkoin määritellä sisästäkään päin. Täällä asuu muutamia epämääräisiä -ukkoja ja akkoja, ja parilla akalla on lapsiakin, jotka meluavat kilpaa -rottien kanssa rappeutuneissa vajoissa tai ovat piilosilla hernemaassa. -Pihan koko keskiosa on nimittäin hernepeltona, jossa kullakin talon -vuokralaisella on pari penkkiä. - -Päärakennuksen vuokralaisista availivat siis ikkunoitaan muut -paitsi edellämainitut käräjäkirjurit, jotka eivät olisi saaneetkaan -ikkunoitaan auki, kun maanpinnan läheisyys teki tuollaisen yrityksen -mahdottomaksi Avatuista ikkunoista kurkisteli kadulle pörröisiä päitä -ja haukottelevia naamoja. Ompelijatar pudisteli ulos sänkyvaatteitaan, -ja jarrumiehen leski ripusti ikkunastaan kuivamaan lapsenriepuja. - -Saksmaneilla oli kadun puolella kaksi ikkunaa. Portinpuoleiseen, joka -oli ollut auki koko yön, ilmestyi paitahihasillaan oleva noin 30 vuoden -ikäinen mies, jolla oli tuuheat, ruskeat viikset ja hieman luisevat -kasvot. Katse oli hajamielinen, mutta muuten muistuttivat silmät ja -nenä haukkaa, joka valmiina lähtöön tarkastelee oksaltaan uuden päivän -merkkejä ja tunnustähtiä. - -Ajuri Tiihonen ajoi ulos portistaan. - --- Huomenta! sanoi nuorempi Saksman ikkunastaan. - --- Huoment'! vastasi Tiihonen ja pysäytti hevosensa. -- Tulee kuuma -päivä! - --- Tuntuu tulevan! myönsi ikkunassa olija. -- Torilleko se Tiihonen -ajaa? - --- Laivarantaan, ilmoitti Tiihonen. -- Yöllä on tullut laivoja. - -Tämän lyhyen, mutta virkistävän keskustelun päätyttyä kiljaisi Tiihonen -hevoselleen: "Ala ravata!", räpsäytti ohjasperiä ja ajoi tiehensä. - -Vähän ajan kuluttua käveli rannasta päin pitkin katua hitain askelin -keski-ikäinen, tanakka ja hyvin puettu mieshenkilö, nähtävästi joku -matkailija, joka uteliaasti ja mielenkiinnolla näytti tutustuvan -paikkakunnan merkillisyyksiin. Saavuttuaan maahan vaipuvan -notkoselkäisen talon kohdalle hän pysähtyi, katseli rakennusta kauan -ja eri puolilta ja tervehti sitten Lauri Saksmania, joka yhä edelleen -hengitti ikkunassa raikasta aamuilmaa. - --- Huomenta! sanoi vieras herrasmies. - --- Antakoon! vastasi toinen, joka oli koko ajan pitänyt muukalaista -silmällä. - --- Onko tämä se talo, jota ennenmuinoin sanottiin "Neuvoksen -aarrearkuksi"? kysyi vieras. - --- On, vastasi ruskeaviiksinen. -- Nykyään sanotaan tätä vain -"Arkuksi", lisäsi hän sitten. - --- Tässä kai asuu asioitsija Saksman? kysyi tuntematon, nyppien -mietteissään kultaisia kellonperiään. - --- Asuu, mutta hän lähti juuri kaupungille, vastasi nuorempi Saksman, -katsellen toista entistä tarkemmin. -- Tulee kai parin tunnin kuluttua -kotiin. - -Vieras kohotti lakkiaan, ikkunassa oleva Arkun asukas nyykäytti -päätään, ja jäi haukansilmineen katselemaan, miten tuntematon hitain, -varmoin askelin jatkoi matkaansa katua ylöspäin, pientä käsilaukkuaan -heilautellen ja pysähtyen joka portin kohdalla katsomaan pihaan. - -Kaupunki läähätti tulisessa auringonpaahteessa, vaikka kello oli tuskin -puolta kymmentä aamupäivällä. - -Rehtori Perander oli ollut tavallisella aamukävelyllään torilla, -kysellyt maalaisilta kalanhintoja ja kuullut uutisia tutuilta -isäntämiehiltä. Pellikkavaaran Simoselta oli sairastunut punatautiin -kaksi lehmää ja hieho. Hieho ja toinen lehmä olivat parantuneet, -mutta toinen lehmä, talon paras lypsäjä, oli kuollut lääkkeistä ja -lääkitsemisestä huolimatta. - -Sitten oli rehtori käynyt laivarannassa katselemassa siellä vallitsevaa -vilkasta vilinää. Yöllä oli tullut suuri laiva, pitkämatkaiset -"Ilmatar" ja "Vedenneito" olivat lähteneet, huutopillejään mahtavasti -törähytellen, kaukaisille vesille, ja lähipaikkakuntien liikennettä -välittävät pienemmät laivat olivat saapuneet väkeä täynnä, -toimeenpannen kaupunkia lähestyessään kauheat kilpa-ajot, jotka -olisivat vähemmän suotuisissa olosuhteissa voineet hukuttaa sekä laivat -että matkustajat. - -Lähtiessään kotiinsa aamiaiselle tuli rehtori Peranderia vastaan -sama outo muukalainen, joka oli haastatellut ikkunassa ollutta Lauri -Saksmania. - -Muukalainen pysähtyi ja sanoi tyynesti: - --- Päivää, Pessu! Rehtori Peranderia tällainen tuttavallisuus suuresti -hämmästytti, jonka johdosta hän hämillään änkytti: - --- Minulla ei ole kunnia... - --- Ole vaiti! sanoi omituinen vieras huolettomasti. -- Kuinkas olet -muuten viime aikoina voinut ja kuinka järkesi juoksee? - --- Tuota noin... Jaakkolako? huudahti rehtori. - --- Tuota noin... Jaakkola! vakuutti vieras, ojentaen lujan kouransa. - -Emme ehkä ihmettele kunnianarvoisan koulumiehemme hämmästystä, kun -kuulemme, ettei hän ollut nähnyt lapsuutensa tappelu- ja sittemmin -ylioppilastoveriaan kolmeenkymmeneen vuoteen. - --- Mistäs tulet? kysyi rehtori, kun ensimmäinen jälleennäkemisen -synnyttämä ihastuksen puuska oli ehtinyt mennä ohi. - --- Amerikasta! vastasi toinen lyhyesti, osoittaen samalla merkitsevästi -oikealla etusormellaan kultaisia kellonperiään. Sitten hän iski silmää, -nauroi niin että katu kajahti ja tökkäsi samaisella etusormellaan -rehtoria vatsaan. - -Kun nämä peräti merkilliset temput, jotka mahdollisesti sisälsivät -kokonaisen elämäntarinan lyhyesti ja kuvaannollisesti esitettynä, -olivat suoritetut, sanoi rehtori äkkiä jyrkästi: - --- Sinä tulet meille aamiaiselle! - -Tähän haasteeseen vastasi vieras vielä jyrkemmin: - --- Varmasti! - -Rehtori oli niin haltioissaan, että hän kotimatkallaan, luotettavien -kaupunkilaisten todistuksen mukaan, käveli kolmea täysikasvuista -henkilöä vasten ja olisi tallannut jalkoihinsa katukäytävällä -leikkivän pienen lapsen, ellei kultaisilla kellonperillä kaunistettu -amerikkalainen olisi ehtinyt pelastaa pienokaista sysäämällä rehtorin -äkkiä syrjään. - -Tultiin rehtorin taloon. - -Pihalla, vanhojen ja tuuheiden puiden siimeksessä, vallitsi miellyttävä -viileys. Korkea, vaaleanvihreäksi maalattu lauta-aita sulki pihan -kadullakulkevien uteliailta katseilta. Puiden alla oli keinu, pöytä ja -korituoleja. - --- Omako talo? kysyi Jaakkola. - --- Oma, vastasi rehtori. - --- Kelpaa sinun, vanha peruukki, asua! sanoi Jaakkola vakaumuksen -lämmöllä ja läimäytti rehtoria käsilaukulla selkään. - - * * * * * - -Rehtori ja hänen vieraansa, Amerikasta palannut kansalaisemme ja -kaupunkilaisemme Jaakkola, olivat syöneet lujan aamiaisen, ja nämä -kunnioitusta ansaitsevat herrat istuivat nyt korituoleissa pihamaalla -puitten katveessa, poltellen rehtorin pitkiä piippuja. Siinä -lähistöllä istui nurmikolla rehtorin tytär, Anna-neiti, pitkänhuiskea, -vaaleaverinen tyttö, kirjaillen pöytäliinaa. - -Herroilla oli paljon puhumista, sillä kolmessa vuosikymmenessä oli -kummallekin ehtinyt tapahtua yhtä ja toista. Nyt tutustutti rehtori -vierastaan kaupungin sisäiseen elämään ja nykyiseen asujaimistoon. - --- Svebeliuksen neidit ovat yhä edelleenkin kaupungin ylhäisimmät, -hienoimmat ja arvokkaimmat henkilöt, kuten lähtiessäsikin. - --- Ja suurimmat juorukontit! liitti neiti Perander välihuomautuksen, -nostamatta katsetta työstään. - --- Jaa, hm, se on valitettavasti totta sekin, myönsi rehtori silitellen -harmaata partaansa. -- Joka tapauksessa on parasta, jos tahdot -hengellesi rauhan, ettet millään tavoin rupea vetämään vastaköyttä -heidän kanssaan. - --- Asuvatko he yhdessä? kysyi vieras, joka näytti kuuntelevan -isäntäänsä aivan erikoisella mielenkiinnolla. - --- Kaksoiset Anna Kristina ja Mathilda Fredrika asuvat isänsä, -senaattori ja ritari Svebeliuksen kuoltua siinä kirkkopuiston vieressä -olevassa nelikulmaisessa talossa, joka on vastapäätä kirkkokaivoa. -Nuorin, Fanny Margareta, jota sanotaan hieman omituiseksi, asuu -erikseen Pastorinniemessä. - --- Kaksoisia sanotaan kaupungissa Antti-neidiksi ja Matti-neidiksi, -selitti tytär nurmikolta. -- Kolmas heistä taas viettää maailmasta -eristettyä elämää pienine omituisuuksineen ja hänellä on täysi työ -puolustautuessaan maisteri Wahlin rakkaudenvimmaisilta hyökkäyksiltä... - --- Maisteri Wahlin! huudahti Jaakkola. - --- Älä Herran nimessä huuda niin kovaan! säikähti rehtori. -- Hän asuu -tuon lankkuaidan toisella puolen, ja hänellä on vielä mainiot korvat -niinkuin silmätkin. Se on merkillinen juttu, mutta kerron sen sinulle -sitten sisällä, lupasi rehtori matalammalla äänellä. -- Luulenpa, että -se vanha hyypiä kuuntelee nytkin tuolla aidan takana. - -Jaakkola istui pitkän aikaa otsa syvissä rypyissä kuin pohtien jotain -salaperäistä arvoitusta. Sitten hän kysyi: - --- Olen ollut huomaavinani, että tässä kaupungissa on suunnattomasti -rakennusmestareita... mistä ihmeestä niitä on tänne niin jumalattomasti -sikiytynyt? - --- Varoihinsa päässyt talollinen myy maansa ja mantunsa, muuttaa -kaupunkiin, ostaa tontin ja rakennuttaa sille talon -- tai korjauttaa -ainakin kattoa tai lankkuaitaa, selitti rehtori. -- Sitten on hän -rakennusmestari. Niitä on meillä nykyään viidettäkymmentä. - - - - -IV - - -Kaupunkilaiset, joiden on joskus tapana puhua pahaa toisistaan, -väittävät maisteri Wahlia lähes satavuotiseksi, mutta se on aivan -varmasti valetta. Maisteri Wahl erosi kolleganvirastaan lyseossa -noin viisi vuotta takaperin täysin palvelleena ja nuhteettomana -poikamiehenä, ja koska hän erotessaan oli kuudenkymmenenviiden -vuoden ikäinen, niin käsittää jokainen, vaikkei olisikaan perehtynyt -korkeampaan matematiikkaan, että maisteri Wahl on yhtä kaukana -satavuotiaasta kuin 30-vuotias 60-vuotiaasta. Toinen seikka, joka -voimakkaasti todistaa mainittua hataraa juorupuhetta vastaan, on se, -että maisteri Wahl vasta kolme vuotta takaperin rakastui tulisesti -nuorimpaan Svebeliuksen neitiin, siihen, joka asuu Pastorinniemessä. -Onko kukaan tavannut korviaan myöten rakastuneita satavuotiaita? Me -emme ainakaan ole tavanneet, emmekä suoraan sanoen halua tavatakaan, -vielä vähemmän tehdä kertomustamme naurunalaiseksi haalimalla siihen -moisia päästään vialla olevia muinaismuistoja. - -Maisteri Wahl oli siis tuskin 70 vuoden ikäinen, ja virallinen -tilastokin todistaa, ettei sitkeän ja elinvoimaisen kansamme -keskuudessa 70-vuotiaiden miesten -- eikä naistenkaan -- vihille -astuminen suinkaan ole niin harvinainen tapaus, että siitä kannattaisi -erityistä melua nostaa. - -Mutta vaikka se olisi kielletty rikoslaissamme, niin ei se tässä -tapauksessa olisi vaikuttanut mitään asiaan, sillä kestettyään yli -35-vuotisen tulikoetuksen lyseon alaluokkien enimmän kiusattuna -koulumestarina oli maisteri Wahl tullut sitkeämmäksi kuin purukummi, -ja jos hän sai päähänsä jonkin asian, niin ei sitä olisi saanut sieltä -pois muulla kuin dynamiitilla. - -Iskettyään silmänsä neiti Fanny Margareta Svebeliukseen, joka silloin -oli ainoastaan viidenviidettä ikäinen, oli maisteri Fredrik Wahl -nukkunut hieman rauhattomasti seuraavan yön, pukeutunut aamulla -hännystakkiin, jonka vasemmasta kainalosta oli sauma ratkennut, ja -lähtenyt komea kukkakimppu sylissään ajamaan Pastorinniemeen. - -Jos harjasniskainen vuorenpeikko olisi tullut rytisten sisään -suljettujen ovien läpi ja vaatinut Fanny-neitiä peikottarekseen, -niin ei tämä arka, herkkä ja ylenmäärin tunteellinen neito olisi -voinut enemmän kauhistua kuin päästyään selville siitä, mitä -maisteri Wahlin vierailu oikein tarkoitti. Neiti Svebelius pyörtyi -silmänräpäyksessä ja taloon oli haettava lääkäri. Maisteri Wahl, -joka luuli äkillisen ilon lyöneen hänen lemmittynsä tajuttomaksi, -lähti kotiinsa hyvin tyytyväisenä ensimmäisen rynnäkkönsä oivalliseen -tulokseen, riisui hännystakin yltään ja meni nukkumaan. Seuraavana -aamuna hän arveli rakastettunsa voimistuneen sen verran, että voisi -painaa hänet sydäntään vasten, mutta portissa tuli häntä vastaan roteva -sairaanhoitajatar ja paksuniskainen renki, jotka ilman pitempiä puheita -tarttuivat maisterin käsivarsiin ja taluttivat hänet ulos portista, -ilmoittaen hänelle talon emännän ehdottoman ja jyrkän kiellon astumasta -enää milloinkaan Pastorinniemen portin sisäpuolelle. Maisteri Wahl -esitti heti mitä pontevimman vastalauseensa, mutta sitä ei otettu -ensinkään huomioon, ja portti paukahti lukkoon aivan hänen nenänsä -edessä. - -Tultuaan kuukauden kuluessa joka päivä, joskus kahdestikin päivässä -samalla tavoin talutetuksi Pastorinniemen portin ulkopuolelle, -näkemättä tänä aikana kertaakaan edes rakastettunsa hameenlievettä, -alkoi maisteri Wahlille vähitellen selvitä, ettei hän tätä tietä -ainakaan mitään pikaista voittoa saavuttaisi. Mutta jos joku luulee, -että tämä havainto olisi vaikuttanut jollain tavoin jäähdyttävästi -maisterin tunteisiin, niin erehtyy hän perin pohjin. Päinvastoin se -oli kuin tulta tappuroihin. Turhaanpa olisikin tämä kokenut koulumies -viidenneljättä ajastajan kuluessa takonut oppilaittensa enimmäkseen -melkoisen visaisiin päihin lauseita sellaisia kuin "ahkeruus kovan -onnen voittaa, ahkeruus unenkin estää", ellei hän olisi näitä vihdoin -itsekin oppinut. - -Maisteri Wahl teki kuten moni muukin suuri sotapäällikkö: -hyökkäyksensä tultua takaisin lyödyksi hän alkoi varustautua -uusiin sotatoimenpiteisiin järjestelmällisellä ja perusteellisella -pommituksella. Hän sulkeutui kokonaan huoneeseensa ja laati siellä joka -päivä kymmenen arkin pituisen rakkaudenkirjeen, joka olisi tuottanut -kunniaa paljon nuoremmillekin kosiomiehille. Ja saatuaan mielipahakseen -kuulla, että Pastorinniemessä sytytettiin uunit hänen kirjeillään -niitä edes avaamatta, hän opetteli väärentämään käsialaansa ja lähetti -kirjeensä milloin mistäkin postitoimistosta, osoittaen tällöin vallan -hämmästyttävää kekseliäisyyttä. - -Maisteri Wahl vainosi Fanny-neitiä kirkossa ja teatterinäytännössä, -iltamissa ja hautajaisissa, sanalla sanoen kaikissa tilaisuuksissa, -joissa hän vain voi päästä sydämensä kuningattaren lähettyville. -Vihdoin ei viimemainittu uskaltanut liikkua kaupungilla tai kaupungin -ympäristöllä muulloin kuin milloin tiesi kiusanhenkensä syystä tai -toisesta poistuneen kaupungista. Mutta kosijapa oli niin ovela, että -koetti visusti salata tuollaiset matkansa, milloin hän sattui sellaisia -tekemään. - -Vaikka Pastorinniemen hallitsijatar olikin julistanut valtakuntansa -täydelliseen piiritystilaan maisteri Wahliin nähden, onnistui -viimemainitun kuitenkin tunkeutua tuohon häneltä kiellettyyn, mutta -hänen niin himoitsemaansa paratiisiin. Olipa hän päässyt heittäytymään -Fanny-neidin jalkoihinkin, ennenkuin viimemainitun hätähuudot kutsuivat -hyvinharjoitetun palvelusväen paikalle antamaan tarmokkaalle kosijalle -pikaisen, ehkä hieman kovakouraisenkin lähdön. - -Kaupunkilaiset olivat tätä itsepintaista taistelua seuranneet pari -vuotta mitä suurimmalla mielenkiinnolla, mutta ihmiset tottuvat -kaikkeen, eikä tähän juttuun oltu viime aikoina kiinnitetty mitään -erikoista huomiota muulloin kuin milloin maisteri oli keksinyt jonkin -aivan uuden, entisiäkin nerokkaamman sotajuonen. - -Paitsi maisteri Wahlia pelkäsi Fanny-neiti tulipaloa, likaisia ja -resuisia kerjäläisiä sekä basilleja. Niinpä hän ei tarttunut mihinkään -muuten kuin hansikkaat kädessä, ja kaupungin rouvat kertoivat hänen -hansikkaat kädessä kylpevänkin. - -Muuten hän oli kaikin puolin hyvä ihminen. - -Jaakkola, joka toistaiseksi asui rehtori Peranderin luona, päätti käydä -tervehtimässä Svebeliuksen neitejä, kaksoisia nimittäin, ja toteuttikin -heti tämän päätöksensä. Vanhat kaupunkilaiset, jotka ovat kuuluisia -hyvästä muististaan, kertoivat hänen ylioppilasvuosinaan heitä -hieman hakkailleenkin. Olkoonpa sen väitteen todenperäisyyden laita -miten tahansa, niin varmaa ainakin on, että hra Jaakkola sai hyvän -vastaanoton, koskapa hän palattuaan lausui rehtori Peranderille: - --- Tuhlaajapoika ja entinen sikopaimen ei saanut parempaa vastaanottoa -isänsä tykönä kuin minä tässä kaupungissa. - -Aivan samaa mieltä kaupunkilaistemme vieraanvaraisuudesta ei hra -Tuulonen aluksi ollut. - -Selvittyään ajuristaan hän astui seurahuoneen eteiseen katkeralla -mielellä, jota ei ollut omiaan lieventämään se kylmähkö varovaisuus, -jolla hotellin palvelusväestö näytti suhtautuvan sekä häneen että hänen -vaatimattomaan matkalaukkuunsa. Varsinkin viimemainittua tarkastelivat -sekä ovenvartia että hra Tuulosta huoneeseensa ohjaava siivoojatar -varsin kriitillisesti. - -Tuodessaan päiväkirjan nimen kirjoittamista varten siivoojatar lausui -kaiken kukkuraksi toivomuksen, että herra Tuulonen suorittaisi maksun -huoneestaan etukäteen. - --- Luuletteko minua rosvoksi?! kuohahti hra Tuulonen. - -Ei, ei suinkaan. Siivoojatar päinvastoin koetti saada hra Tuulosen -vakuutetuksi siitä, että hänellä omasta puolestaan oli varsin korkeat -käsitykset hra Tuulosen persoonasta, mutta pysyi kuitenkin yhä -edelleen väitteessään, että matkustajat, joilla ei ole matkatavaroita, -suorittavat maksun etukäteen. - --- Mikäs tämä sitten on? kysyi hra Tuulonen, viitaten pieneen -matkalaukkuunsa, mutta siivoojatar loi niin merkillisen katseen tuohon -esineeseen, että hra Tuulonen punastui niskaan asti, kaivoi kukkaronsa -ja maksoi kolme markkaa, yhden vuorokauden vuokran. - --- Kauempaa en aio tässä pesässä viipyä, sanoi hän maksaessaan. - --- Jaha, kiitos! sanoi siivoojatar ja läksi, mutta kääntyi ovessa -ilmoittamaan: - --- Ruokasali on tämän käytävän päässä, vasemmalla. - -Herra Tuulonen katseli ympärilleen. Huone oli ikävän näköinen, -ikkunaverhot tupakansavusta mustat, tuolipahaiset narisivat -arveluttavasti ja seinäpaperit olivat parista paikasta halkeilleet. -Näköala oli pihan puolelle. Pihalla oli rattaita, vesitiinuja, -kumollaan olevia tyhjiä pakkilaatikoita ja olutkoreja ynnä muuta -samanlaista sekatavaraa. Avonaisesta ikkunasta kantoi tuulenhenki -sisään paistin ja sipulin käryä, ja savuisten ikkunaverhojen poimuihin -oli sotkeutunut paarma tai ampiainen, joka pörisi siellä vimmatusti. - -Nuori kirjailijamme, joka oli vaipunut surunvoittoisiin katselmuksiin, -muisti paistinkärystä, ettei hän ollut syönyt vielä aamiaista. Hän pesi -silmänsä, katseli henkeviä kasvojaan seinällä olevasta peilistä, joka -vääristi ja muokkasi ne vielä henkevämmiksi, melkeinpä peloittaviksi, -ja lähti sitten etsimään ruokasalia, jonka hän helposti löysikin -käytävän päästä kuuluvan lasien ja lautasten helinän opastamana. - -Suurehkossa, verrattain upeassa ruokasalissa aterioi osa -kaupunkimme henkiseen ja rahaylimystöön kuuluja punakoita, hikisiä -herrasmiehiä. Siellä, erään ikkunan luona olevan pöydän ääressä istui -viskaalikin seurueineen. Herroilla oli pöydillä olevista mahtavista -olutpuolikaspattereista päättäen enemmän jano kuin nälkä, mutta eihän -se vuodenaikaan katsoen ollutkaan mikään ihme. - -Kirjailija, jota vaivasi se kiinteä huomio, jota paikkakunnan -alkuasukkaat hänelle ensin omistivat, astui nurkassa olevan yhteisen -voileipäpöydän ääreen, hieroi valkoisia, lihavahkoja käsiään toisiaan -vasten ja tarkasteli arvostelevasti voileipäpöydän laitoksia. Niitä -vastaan ei hänellä ollut mitään muistuttamista, sillä alkuasukkaat -olivat kyllä opettaneet ravintoloitsijan kohtelemaan heidän vatsojaan -niille tulevalla arvonannolla ja huolenpidolla. Sitten hän latoi -lautaselleen kunnioitusta herättävän määrän maukkaita ja ravitsevia -ruokatavaroita, valitsi joutilaan pöydän, tilasi asiaankuuluvat ryypyt -ja oluet ja alkoi ruokkia ruumistaan. - -Viereisestä huoneesta kuului suljettujen ovien takaa myöskin lautasten -ja haarukoiden kilinää, kovaa puheensorinaa, naurua ja tuolien kolinaa. - -Äkkiä muut äänet vaikenivat, kuului vain matalaa mutinaa, kunnes -sekin lakkasi, ja täten syntyneestä hiljaisuudesta puhkesi ilmoille -jonkinlainen kvartettilaulu, koskapa siinä oli huomattavissa sekä -ylempiä että alempia ääniä: - - "Lö-kö-kö-kö Lökkönen, - Mö-kö-kö-kö Mökkönen - Läksivät laivalle, lai-lai-laivalle..." - -Herra Tuulonen kuunteli tätä kaunista laulua ja katsoi sitten kelloa, -joka oli vasta neljänneksen yli 11 aamupäivällä. Laulajat olivat siis -ehtineet jo melkoisen pitkälle, vuorokauden aikaan katsoen. - --- Mikä huone tuo on? kysyi hän tarjoilijattarelta. - -Laiha ja laihuutensa lisäksi vielä ankarasti kureliiviin kiristetty -tarjoilijatar, ensimmäinen ihminen tässä kaupungissa, joka oli -kohdellut kirjailijaa hänelle kuuluvalla arvonannolla, vaikkakin ehkä -hiukan liian tuttavallisesti herra Tuulosen mielestä (joka oli ottanut -vasta kaksi ryyppyä), sanoi että viereinen huone oli pienempi ruokasali. - --- Kutka siellä oikein laulavat? tiedusteli nuori mies senjälkeen -otsaansa rypistäen. - --- Rakennusmestarit tietysti! Rakennusmestarit aloittavat aamiaisensa -syönnin aina kello yhdeksän aikaan, heti kun ravintola on avattu, ja -alkavat laulaa puoli kahdentoista tienoissa. - --- Olisipa hauska nähdä sellaisia herroja, sanoi kirjailija -suvaitsevasti hymyillen. -- Voinko minä jatkaa aamiaistani tuolla -toisessa salissa? - --- Se käy kyllä päinsä, sanoi tarjoilijatar. - -Parin minuutin kuluttua oli palveleva neitonen kattanut hänelle -pienen pöydän viereisen salin ovinurkkaan, ja pihviä syödessään oli -kirjailijalla tilaisuus tarkastella sitä valittua ja äänekästä seuraa, -joka kolmen yhteenliitetyn pöydän ääressä huoneen toisessa päässä oli -aloittanut aikamoiset juomingit. - -Pöydän päässä istui pitkä, luiseva, pitkäpartainen ukko, jonka -sinipunertava kotkannenä loisti huomattavasti valkeata täysipartaa -vasten. Parta ulottui liivin puoliväliin, paksujen, hopeisten -kellonvitjojen kohdalle, antaen omistajalleen varsin arvokkaan, -patriarkaalisen ulkonäön. Muut pöydän ääressä istujat olivat lihavia, -punoittavia ja hikisiä keski-ikäisiä miehiä, jotka tuntuivat ehtineen -kallistaa jo monta lasia, huolimatta siitä, että ravintola oli vasta -kolmatta tuntia auki. - -Aluksi eivät rakennusmestarit kiinnittäneet mitään huomiota uuteen -tulokkaaseen. Mutta neljännestunnin kuluttua nousi kaikkein lihavin -heistä, astui hiukan epävakaisin askelin herra Tuulosen luo, joka -kateellisena oli kuunnellut juomaseuran kerskauksia rikkauksistaan, -teki kumarrusta tarkoittavan liikkeen ja sanoi vähän sammaltaen: - --- Anteeksi, nimeni on Retunen... rakennusmestari Retunen... - -Herra Tuulonen nousi, vastasi tervehdykseen kohteliaasti, puristi herra -Retusen pehmeätä, hikistä kättä ja esitteli itsensä: - --- Tuulonen, kirjailija. - -Kuullessaan herra Tuulosen arvonimen näytti rakennusmestari Retunen -tulevan mieluisasti yllätetyksi ja selitti kovasti anteeksipyydellen, -että hänen tarkoituksensa oli ollut pyytää herra kirjailijaa samaan -pöytään. - --- Mutta mitä nämä toiset herrat...? - -Toiset herrat, jotka olivat kuunnelleet keskustelua, ilmoittivat -meluten herra Retusen esiintuoneen koko pöytäseuran yksimielisen ja -hartaan toivomuksen. - -Koska kirjailija Tuuloselle oli aina erittäin mieluista päästä -rahakkaiden ja alkoholipitoisten juomien nauttimista harrastavien -kansalaisten seuraan, niin ei hän tehnyt mitään esteitä. - -Rakennusmestareilla puolestaan ei ollut katumisen syytä, sillä kun -heidän melkoisesti rajoitettu pöytälauluvarastonsa oli lopussa, opetti -kirjailija heille uusia, kerrassaan erinomaisia. - -Mennessään kello yhden aikaan uimaan pysähtyi rehtori Perander -seurahuoneen kohdalla kuuntelemaan pienemmästä ruokasalista lainehtivaa -melua. Siellä veteli rakennusmestarikuoro äsken oppimaansa, sittemmin -kansanlauluksi muuttunutta veisua: - - "Eipä meittiä. - Ei piru saa. - Taivaassa meitill' on torpanmaa". - -Ja bassot vakuuttivat möristen: - - "Piru ei saa. - Ja eikähän se saa, - Kun taivaassa meitin on torpanmaa". - - - - -V - - -Jaakkola saapui tervehtimään vanhaa tuttavaansa ukko Saksmania. - -Ukko Saksmania ei meidän tässä tarvitse tarkemmin esitellä, sillä hän -on juuri se sama valkopartainen, kyömynenäinen kunniavanhus, joka -edellisessä luvussa istui musikaalisten rakennusmestarien pöydässä -puheenjohtajan paikalla. - -Siihen oli hänellä täysi oikeus, sillä hän oli ensiksikin -rakennusmestariyhdistyksen kunniajäsen ja toiseksi saman arvoisan -yhdistyksen kunnioitettu puheenjohtaja. Aluksi oli hieman epäröity, -voitaisiinko miestä, joka ei itse ole rakennusmestari, valita -rakennusmestariyhdistyksen päämieheksi, mutta ukko Saksman iski -silloin nyrkkinsä pöytään ja ilmoitti maatilanomistajana ollessaan -rakennuttaneensa kartanoon hyvän, ensiluokkaisen ja ihka uudenaikaisen -kivinavetan. - --- Kuka teistä, herrat yli-insinöörit, kykenee rakentamaan -ensiluokkaisen kivinavetan? oli ukko Saksman kysynyt musertavan -ivallisesti. - -Nöyryytetyt rakennusmestarit olivat luoneet katseensa seurahuoneen -lattiaan ja valinneet ukko Saksmanin puheenjohtajakseen. He olivat -hänelle suuressa kiitollisuuden velassa, sillä ukko Saksman, -joka vielä vanhoilla päivilläänkin oli terävä kuin partaveitsi, -ajoi rakennusmestarien lukuisat ja monesti erinomaisen sotkuiset -talonkauppajutut kolme kertaa huokeammalla kuin kaupungin asianajajat -ja muut tuomarismiehet, jotka ukko Saksman sitäpaitsi useinkin -armottomasti höyhensi. - -Tultuaan siihen notkoselkäiseen, maahan vajoavaan taloon, jota -sanottiin Arkuksi, meni Jaakkola sisään portista, tarkasteli pihassa -olevaa hernemaata, astui sisään ensimmäisistä rapuista ja koputti. - --- Sisään! - -Jaakkola huomasi tulleensa pieneen keittiöön, josta nuori, veikeä -tyttö, silminnähtävästi ukko Saksmanin tytär, ohjasi hänet kamariin. -Siellä otti hänet vastaan Lauri Saksman, ja kun Jaakkola oli -esittäytynyt tälle kunnon miehelle, selitti Saksman nuorempi: - --- Isä on jossain rakennusmestarien kanssa -- luultavasti -seurahuoneella -- mutta tulee kai pian. Ukko ei tosin enää juuri -paljon ryyppää, on tullut varovaiseksi, kun ikääkin on karttunut jo -paljonlaiseen, mutta hän on niin kaikki kaikessa tämän kaupungin -rakennusmestareille, etteivät ne osaa edes lasia kallistaa, ellei ukko -ole mukana. - --- Täällä onkin paljon rakennusmestareita, sanoi Jaakkola. - --- Onhan niitä, myönsi nuorempi Saksman, tappaen ikkunasta sisään -lentäneen kärpäsen suoraan lennosta ja jatkaen tämän taidonnäytteensä -jälkeen: -- Oikeastaan ne ovat vain tavallisia talonomistajia, mutta -joku niistä keksi ensin itselleen rakennusmestarin arvonimen, ja -toiset seurasivat heti esimerkkiä. Varsinaisia rakennusmestareita on -kaupungissa vain kaksi, ja erotukseksi rakennusmestariyhdistyksen -jäsenistä rupesivat he nimittämään itseään arkkitehdeiksi. - -Sitten ilmaisi nuori mies olevansa rakennusmestarien kruununperillinen -ja valmistautuvansa siihen tärkeään tehtävään, joka häntä odotti, -oleskelemalla kotonaan viisaan levossa, ryöväriromaaneja lukien ja -kärpäsiä tappaen, jossa viimemainitussa urheilussa hän vakuutti -saavuttaneensa erinomaisen taidon. Kuultuaan, että Jaakkola aikoi ostaa -itselleen talon, hän sanoi: - --- Siinä suhteessa ette voi saada parempaa neuvonantajaa ja apulaista -kuin isä-ukko on. Hän tuntee tämän kaupungin talot paremmin kuin omat -taskunsa. - -Samassa tulikin sisään ukko Saksman. Hän käveli vielä pää pystyssä ja -silmät kirkkaina, ja lukuunottamatta sinipunertavaa könkönenää oli -hänen kasvoillaan hyvä väri. - -Hän puristi voimakkaasti Jaakkolan kättä ja sanoi: - --- Olet ollut kauan poissa! - --- Olenhan minä, myönsi vieras. - --- Ukko Saksmania on sen ajan kuluessa monessa liemessä keitetty, mutta -ukko on vielä ukko! sanoi vanhus, heittäytyen istumaan keinutuoliin -ja alkaen kiivaasti keinua. -- Vielä ei ole ukon selkää notkistettu, -vaikka seurapiiri onkin sitten viimenäkemän ehkä tullut hieman -sekalaisemmaksi. Kuinka sinua on onnistanut? - --- Noh, kohtalaisesti, kiitos kysymästä. - --- Miljoona? - --- Vähemmän. - --- Satatuhatta? - --- Enemmän. - --- No niin, enempää ei minun tarvitse tietääkään. Kaupungilla -kerrottiin, että sinä olet kerännyt itsellesi miljoonan. En sitä -uskonut, -- arvelin puoletkin riittävän -- ja lisäsin siitä syystä -omasta puolestani toisen miljoonan. Niin että sinä olet nyt kahden -miljoonan mies. Rakennusmestariyhdistys, joka tapansa mukaan oli -jonkinverran väkijuomien liikuttama, olisi valinnut sinut heti -kunniajäsenekseen, mutta kun otaksuin, ettet ehkä erikoisemmin -välittäisi tuosta kunniasta, sain sen tällä kertaa ehkäistyksi. Mutta -yhdistyksemme ovet ovat sinulle avoinna, ne ovat sinulle selkosen -selällään... ha ha ha!... - -Vanhus räjähti kauheaan nauruun, niin että keinutuoli natisi -liitoksissaan. - -Saksmanilta lähdettyään käveli Jaakkola jonkin aikaa kaupungilla, -ennenkuin palasi rehtori Peranderin asuntoon. Hän mietti mielessään -äskeistä vierailuaan ja hänen täytyi myöntää, ettei hän nuorempaan -Saksmaniin nähden ollut oikeastaan tullut hullua hurskaammaksi. Ukko -oli entisellään, vuodet eivät tosiaankaan olleet näkyneet hänen -selkäänsä notkistaneen, mutta pojasta ei saa selvää, onko hän kala vai -lintu, suuri filosoofi vaiko suuri lurjus ja laiskajaakko. Missään -tapauksessa hän ei ollut mikään tusinaihminen. - --- Mutta tyttö oli vietävän nätti! ajatteli Jaakkola lopuksi. -- -Mistähän on semmoinen huuhkaja kuin ukko Saksman moisen tytön saanut? - -Jaakkola oli saapunut kaupungin vanhan kivikirkon luo, johon häntä -liittivät monet lapsuudenmuistot. Kirkkomaan portti oli lukossa, jonka -johdosta hän kiersi kirkon takana olevaan pieneen puistikkoon ja -istahti penkille puitten siimekseen katselemaan leikkiviä lapsia. - -Hiekkaläjällä istui pari valkotukkaista poikaa syvämietteisesti -keskustellen. Toisella pojalla oli yllään punaiset uimahousut, toinen -oli aivan alasti, sillä hän oli, merkillistä kyllä, ripustanut housunsa -kuivamaan syreenipensaan oksalle. - --- Sinun isäsipä ei ole rakennusmestari, sanoi housuton poika. - -Punahousuinen mietti kauan tätä surullista, mutta nähtävästi -kieltämätöntä asianhaaraa. Sitten keksi hän sopivan vastauksen. - --- Sinun isälläsipä ei ole suurta sikaa. - --- Eihän sinunkaan isälläsi ole, väitti housuton. - --- Onpas! noin iso sika! - -Punahousuinen levitti laihat käsivartensa. Housuton oli lyöty. - -Ja nauttien täysin siemauksin voitostaan huudahti punahousuinen -haaveillen: - --- Sitten se meidän iso sika tapetaan jouluksi ja me saamme sianpaistia! - -Äänettömyys. Housuton kaiveli hiekkaläjää murheellisen näköisenä. Mutta -äkkiä hänen kasvonsa kirkastuivat: - --- Meilläpä on koira, Musti! - --- Entäs sitten? kysyi punahousuinen, joka ei näyttänyt ymmärtävän, -mihin toinen tähtäsi. - --- Me tehdään Mustista paistia jouluksi ja syödään Musti! - -Tämä näkökohta saattoi toisen aluksi hämilleen. Pian hän kuitenkin -äkkäsi: - --- Tepä kuolette, jos syötte koiranlihaa! - -Housuton oli nyt kuitenkin ilmeisesti voitonpuolella tässä väittelyssä -ja huudahti: - --- Jos me kuolemme, niin sitten me pääsemme taivaaseen! - --- Oikein, poikani, pidä sinä vain puoliasi! sanoi Jaakkola, joka oli -hyväksyvästi kuunnellut housuttoman esittämiä väitteitä. - --- Täälläkö sinä setä leikit pikkupoikien kanssa! sanoi Anna Perander, -joka tuli puistikon poikki yllään keveä kävelypuku ja olkihattu. -- -Odotimme sinua isän kanssa kahville, mutta sinua ei näkynyt eikä -kuulunut. - --- Kuule, poika, pane housut jalkaasi, kun naisväkeä tulee! sanoi -Jaakkola alastomalle pojalle. -- Pistäysin tuolla ukko Saksmania -tervehtimässä. - --- Vai niin, sanoi Anna. -- Ukko on kai entisellään? kysyi hän sitten -välinpitämättömällä äänellä. - --- Entisellään oli. Ja taitaa entisellään pysyäkin loppuun asti. -Hänellä on hyvin miellyttävä tytär, mikä hänen nimensä taas olikaan? - --- Martta. Onhan hän kyllä miellyttävä tyttö. - --- Tunnetko häntä tarkemmin? - --- Olimmehan me samoilla luokilla tyttökoulussa. - --- Seurustelette kai yhä edelleenkin ahkerasti keskenänne? - --- No, eipä juuri... isä ei pidä Saksmaneista, vastasi Anna vältellen. - -Anna Perander ja Jaakkola lähtivät kävelemään kotia kohti. Aurinko -alkoi tehdä laskuaan ja miljoonat hyttyset tanssivat sen kultaisissa -säteissä iltatanssiaan. Lehmät oli tuotu kaupungin laitumelta ja -melkein jokaisesta pihasta kuului karjan kellojen kotoinen kilkatus ja -kalkatus. - -Sepän- ja Kellonsoittajankadun kulmassa tuli heitä vastaan omituisen -näköinen pitkä mies yllään kulunut, mutta huolellisesti harjattu puku. -Hänellä oli jonkinlainen hunningolle joutuneen Mefiston piikkipartainen -naama, suuret kravunsilmät ja hieman kiero nenä. Hän käveli yksin, -kädet seläntakana, päätään keikutellen, mutisten jotain puoliääneen -ja salaperäisesti naurahdellen. Anna Peranderin ja Jaakkolan kohdalle -tultuaan hän säpsähti, muuttuen samalla silmänräpäyksessä vakavan -ja tärkeän näköiseksi, käänsi päänsä poispäin, kurotti kaulaansa -ja venytti leukaansa, kuin olisi hänellä ollut kaulassaan paisuma, -joka kaulukseen sattuen tuotti hänelle kipua. Samalla hän kohenteli -kalvosimiaan ja astui jäykkänä muutamia askelia. - -Jaakkola ei voinut olla katsahtamatta taakseen ja ennätti parhaiksi -huomata jännityksen taas ikäänkuin laukeavan omituisen herran kasvoilta -ja hänen jatkavan matkaansa polviaan hieman notkutellen, hyräillen -jotain ja vasemmalla kädellään salaa tahtia lyöden. - --- Kuka hän oli? kysyi Jaakkola. - --- Tehtailija Takkulan poika. Isä kuoli, jättäen jälkeensä suuren -omaisuuden, lähes puoli miljoonaa. Poika muutti heti kaikki rahaksi -ja lähti Parisiin. Kahdeksaan vuoteen ei hänestä kuulunut muuta kuin -joskus kaukaista humua. Sitten hän ilmestyi kerran kotimaahansa -pennitönnä ja tuollaisena kuin hänet näit. Sukulaiset pitävät hänestä -nyt huolta. Mitä kaikkea hänelle lienee Parisissa tapahtunut, sitä ei -kukaan tiedä, mutta rahoistaan hän siellä ainakin pääsi -- ja vähästä -järjestään. - --- Hänet olisi hirtettävä! sanoi Jaakkola. - - - - -VI - - -Kaupungissamme ja tässä kertomuksessamme "Arkun" nimellä tunnetun talon -pihamaalla telmivät lapset hernemaassa, ja jarrumiehen leski ilmestyi -huoneistonsa ovelle, kiljuen: - --- Pääsettekö pois, kakarat, sieltä hernemaasta! Sotkevat riettaat -nuo muutamat vaivaiset herneenvarret... ei annettaisi köyhälle edes -niistäkään iloa! - -Nahka-Paapa kömpi pihan poikki keppinsä varassa ja itsekseen mutisten. - --- Menkää, Paapa kulta, ajamaan pois nuo hävyttömät pennut tuolta -hernemaasta, rukoili jarrumiehen leski mairitellen Nahka-Paapaa. -- -Menkää nyt, Paapa kulta, kun teillä on noin vahva keppikin. Eivätkö -liene jo sotkeneet Paapankin herneitä viimeistä vartta myöten! lisäsi -hän sitten viekkaasti, saadakseen Nahka-Paapan omasta kohdastaankin -innostumaan asiaan. - -Nahka-Paapa vihasi pihanperäläisten lapsia sammumattomalla vihalla, -joten jarrumiehen lesken ehdottama tehtävä ei ollut hänelle suinkaan -vastenmielinen. Keppi pystyssä hän hyökkäsi hernemaahan nopeudella, -jollaista ei olisi odottanut hänen ravistuneilta liikuntovälineiltään. - -Puoli tusinaa likaisia, resuisia lapsia, jotka kuuluivat pihan perällä -asustavan Sikasen huonekuntaan, pakeni parkuen hernemaasta, josta näkyi -Nahka-Paapan harmaa, lahoa kantoa muistuttava pää ja sen yläpuolella -heilahteleva ryhmysauva. - -Lasten huuto ja kiljunta kutsui näyttämölle Sikasen akan. Hän ilmestyi -eräälle ovelle siinä hökkelirivissä, joka käsitti ulkohuoneet ja -pihanperäläisten asunnot. - --- Mitä se Nahka-Paapa lapsiraukkoja ajelee! huusi Sikasen akka -vihaisella äänellä ja nyrkkiään heristellen. - --- Pitäkää kurissa pentunne älkääkä päästäkö niitä hernemaahan -pahojaan tekemään! neuvoi jarrumiehen leski. -- Ei ole kohta yhtään -herneenvartta pystyssä, kun nuo teidän elävät siellä kaiket päivät -sotkevat! - --- Kuka siellä on sotkenut! huusi Sikasen eukko. -- Katsokaa nyt itse, -mitä jälkeä tuo teidän Nahka-Paapanne tekee! Syytetään sitten köyhän -lapsia, kun ensin usutetaan tuo ukonrähjä hävityksen tekoon! - -Sikasen eukko oli tavallaan oikeassa, sillä Nahka-Paapa teki tosiaankin -ikävää jälkeä hernemaassa, kompuroidessaan pitkin penkkejä ja -kompastuessaan niihin vähän väliä. - --- Tulkaa jo pois, Paapa kulta! huusi jarrumiehen leski. - -Ukko Saksman oli ilmestynyt portailleen ja näytti suuresti nauttivan -tapahtumasta ja siihen liittyvästä ajatustenvaihdosta. - -Nahka-Paapa kömpi esiin hernevarsikosta kuin mikäkin tonttu, mutisten -ja mutisten. - --- Aina ne vain vainoovat lapsiraukkoja... ei se köyhän lapsi saisi -leikkiäkään... tulkaa sisään lapsikullat! mankui Sikasen eukko. -- -Älkää itkekö, lapsiraukat, tulkaa sisään niin saatte äidiltä voileipää! - --- Kuka heitä tässä on vainonnut, mutta mitäs ette ensinkään pidä -kurissa puoskianne! huusi jarrumiehen leski. - --- Väy väy väy! huusivat lapsiraukat. - --- Tuolla tavalla näet vänkyttävät vanhemmille ihmisille vasten silmiä! -vetosi jarrumiehen leski ukko Saksmaniin, mutta viimemainittu nauroi -vain täyttä kurkkua. - --- No nythän se kuuluu sen entisen Jaakopsonninkin poika tulleen -takaisin Amerikasta? tiedusteli jarrumiehen leski ukko Saksmanilta. - --- Tulihan se, myönsi ukko, pyyhkien naurunkyyneleitä poskiltaan. - --- Tuo Hilda Laine kertoi, että oli se amerikkalainen jo teilläkin -käynyt? - --- Kävihän se, sanoi ukko, sytytellen sikariaan ja istuutuen portaille -päivää paistattamaan. - --- Hölyävät näet kaupungilla, että sillä olisi viisi miljoonaa... -tietääkö herra Saksman, onko siinä mitään perää? - --- Valetta se on! sanoi ukko. - --- No sitähän minäkin sanoin, innostui leskiakka. -- Mistä ne -semmoiset rikkaudet yhdelle ihmiselle tulisivat! Eihän sillä -Takkula-vainajallakaan kuulu olleen niin paljoa, vaikka oli semmoinen -pohatta? - --- Niin, valetta se on, toisti ukko Saksman rauhallisesti, pöllytellen -paksuja savuja. -- Saatte sanoa minun vastuullani kenelle tahansa, joka -niistä Jaakkolan miljoonista puhuu, ettei hänellä ole päälle kahden -miljoonan. - --- Vai ei ole kuin kaksi... no sitähän minäkin. Mutta onpa sitä -siinäkin... on maar sitä siinäkin yhdelle miehelle, niin... kun ei näet -kuulu rouvaakaan olevan. - --- Eihän sillä ole rouvaa eikä perillisiä, todisti ukko Saksman. - --- Voi, voi, vai ei ole perillisiäkään! Sitähän ne akat nyt puhuvat -tuolla pyykkihuoneella, että kenenkähän se ottaa... totta kai se nyt -rouvan ottaa, kun kerran on tänne tullut? - --- Se on tietty, sanoi ukko. -- Mitäs varten hän sitten olisi tänne -tullut! - --- No ihan niin justiinsa, ihan niin justiinsa, aivan kuin minun -suustani! Mitäs varten hän sitten olisi tänne tullut -- niin -- ei ole -ihmisen hyvä yksinänsä olla, minä teen hänelle avun, joka on hänelle -sopiva, sanotaan sanassakin. Ei ole ihmisen hyvä yksinänsä olla -- niin --- ja yksinänsä on ihminen, vaikka hän olisi miljooniensakin parissa... -ei ole rahalla sielua -- niin -- ja kuka sitten perii kaiken sen, mitä -hän vieraalla maalla on koonnut? Tuntemattomille ihmisille menee, -kun hänestä kerran aika jättää -- niin -- ja kuolla täytyy hänenkin, -ei auta -- ei auta meitä rikkaus eikä miljaardit eikä biljaardit, -kuolla pitää vain, ja sitten: mihinkä jää sult' rikkaus, maailman paha -prameus, kun mato silmääs' kaivaa, ja perkel' sieluus' vaivaa? -- -niin... - -Jarrumiehen leski pysähtyi vetämään henkeä ja kuivaamaan silmiään -esiliinan nurkkaan, ja tätä pysähdystä käytti ukko Saksman hyväkseen -kysyäkseen: - --- Onkos siitä kuulunut, ketä ne arvelevat sille Jaakkolalle rouvaksi? - -Akka oli taas heti asiassa kiinni: - --- Onhan sitä kuulunut ja onhan sitä puhuttu ja tuumattu monelta -kantilta -- niin -- ja sitähän ne kuuluvat useimmat arvelevan -rakennusmestari Relanterin leskeä, kun se on niin rikas ja muutenkin -vielä näyttävä ihminen ja säätyläisen tytär -- niin -- "immeiset -immeisii naipi, rengit, piiat toisiaan", sanottiin minun kotipuolessani -ennen vanhaan, ja kyllä se tavallisesti paikkansa pitää... Ja olisihan -se sitten se apteekkarin leski, vaan huolineeko tuo semmoinen -miljuneeri hänestä, kun sillä on, sillä apteekkarin leskellä, semmoinen -pahannäköinen näppylä nenässä, ja ihminen näkee sen kuin silmäin -edessä on -- niin -- ja eivätkö liene senkin apteekkarin lesken -sadattuhannet huvenneet lapsia kouluuttaessaan -- paikattuja paitoja -ja muita alusvaatteita kuuluu pyykissäkin olevan, ja näinhän minä sen -itsekin, kun heidän vaatekoriaan tuolla pyykkihuoneella vähän kaivelin --- ja joka toinen sukka oli parsittu -- niin -- antaisivat köyhille, -jos kerran semmoisia rikkaita ovat kuin miltä tahtovat näyttää... -eiväthän ne ennen ole tämän kaupungin rikkaat ja mahtavat parsituissa -kulkeneet -- niin -- ja varsinkin se semmoinen näppylä nenässä, kun -on kuin mikä karpalo. Minä sanoin että ei, ei tule se tapahtumaan! -Olisihan niitä sitten muitakin rakennusmestarin leskiä, mutta eihän se -niistä, entisistä piioista ja mökkiläisen tyttäristä, kun on kerran -miljuneeri ja oli herra jo ennen Amerikkaan lähtöään. Vaan tämä nyt -olisi ainoa tämä Relanterin leski, kun on satatuhatta pankissa ja talo -ja on rovastin tytär ja äiti kuuluu olleen oikein Ruotsinmaasta eikä -ollut kunnolleen suomea oppinut eläissään, vaikka oli koko ikänsä -semmoisessa pitäjässä Savossa, jossa ei ruotsinkieltä osannut kukaan -muu kuin vallesmannin rouva. Ei ollut näet itse vallesmannikaan osannut -kuin hyvin huonosti ruotsia, semmoinen suomalainen tollisko oli ollut! -Niin että kyllä tämä Relanterin leski on syntyjään parempien ihmisten -lapsia, vaikka miten lienee mennyt tavalliselle turpeenpuskijalle, -niinkuin se Relanterikin oli ollut ennen tänne kaupunkiin muuttoaan ja -rakennusmestariksi tuloaan... - -Nyt täytyi jarrumiehen lesken taas pysähtyä henkeä vetämään. Ukko -Saksman odotteli rauhallisesti jatkoa, katsellen, miten pääskyset -härnäsivät käräjäkirjurien kissaa. Kissa, suuri, harmaa otus, monen -linnun surma, makasi raukeana kuumassa auringonpaisteessa nurmikolla, -silloin tällöin vähän käpäliään nuoleskellen, ja pääskyset sinkoilivat -oikein parvena sen yläpuolella, kovasti virskuttaen ja laskeutuen -välistä niin matalalle, että siivet melkein kissan selkää sipaisivat. -Kissapa ei kuitenkaan ollut tästä tietääkseenkään, mutta mitä -suunnitelmia se kiusanhenkiensä tulevaisuuteen nähden rakenteli, sitä -ei voi kenkään tietää. - -Pitkään ei puhelias leskivaimo kuitenkaan joutanut lepäämään. - --- Olisivat sitten vielä ne Svebeliuksen neidit, Antti-ryökkynä ja -Matti-ryökkynä... nehän ovat ylhäistä sukua ja varakkaitakin. Taitavat -olla lapsuuden tuttaviakin sen Amerikan miljuneerin kanssa, mutta -niihin älä hyvä Luoja salli miljuneerin takertua... - --- No, miksikäs niin? kysyi ukko Saksman, ottaen sikarin suustaan. - --- Nehän ovat ihan erottamattomia... jos hän toisen ottaa, niin pitäisi -ottaa toinen myöskin, eikähän me olla täällä Turkin uskossa! Ja siksi -toiseksi minä luulen, että niistä yhdestäkin saisi enemmän kuin -tarpeekseen... - --- Mutta onhan Fanny-neiti sitäpaitsi... jos hän ottaisikin sen? - --- Mitä? Pastorinniemen ryökkynän! huusi leskiakka ihmeissään, -läiskäyttäen kätensä yhteen. -- Mitenkä hän sitä ottaisi, joka on -päästään vialla! - --- Turhia loruja! sanoi ukko Saksman. -- Fanny-neiti on yhtä viisas -kuin mekin. - --- No, no -- niin, no -- jos herra Saksman sen paremmin tietää kuin -minä, niin en minä tahdo sitten siihen mitään sanoa. Mutta Lehikoisen -Amanta, joka on palvellut Pastorinniemessä, on kyllä kertonut minulle -sellaista Fanny-ryökkynästä, etten ainakaan minä uskaltaisi yötäni -nukkua saman katon alla kuin hän. Kun näet kuuluu hansikkaita pitävän -sellaisissakin paikoissa, ettei minun sovi sitä tässä sanoa, ja jos -paljain käsin on sattunut oven ripaan koskettamaan, niin lysooliveden -kanssa on heti kädet pestävä! Ovatko nämä viisaan ihmisen kujeita? - -On vaikea sanoa, kuinka kauan tätä vilkasta ja mieltäkiinnittävää -keskustelua olisi ylläpidetty, ellei samassa portille olisi ilmestynyt -rakennusmestari Retunen, joka ähkien ja puhkien ja ankarasti hikoillen -haastoi ja manasi ukko Saksmanin oluenjuontiin seurahuoneelle, jonne -hänen ilmoituksensa mukaan oli jo ehtinyt kertyä rakennusmestarikunnan -valiojoukko. - -Ukko Saksman oli sitäkin esteettömämpi lähtemään heti, kun hänellä -sattui olemaan lakkikin valmiiksi päässä. - -Pihalla oli taas hiljaista, ainoastaan joku auki jätetty liiterinovi -narahteli hiljaisessa tuulenhengessä. Ei missään näkynyt sieluakaan. -Käräjäkirjurin kissakin oli, kyllästyttyään pääskysten kiusantekoon, -tassutellut isäntäväkensä luo. Sikasen lapset olivat tainneet lähteä -uimaan. - -Vähän ajan kuluttua poikkesi portista sisään nuorehko, mutta siitä -huolimatta hiukan kumarassa kävelevä mies, jolla oli yllään ainoastaan -vaalea, karkea piikkopaita, hihaton päälle päätteeksi, ja samasta -aineesta tehdyt housut. Päässä ei ollut muuta kuin pitkä, olkapäille -valuva, rohtimenkaltainen tukka, jaloissa oli tuohivirsut, selässä -tuohikontti ja kädessä pitkä, koivuinen sauva. - -Kontinkantaja oli luonnollisten elämäntapojen apostoli, entinen -satulaseppä Matti Muikkunen, joka oli muuttanut nimensä samalla -kuin entiset elämäntapansakin ja oli nyt nimeltään Matti Luonto. -Hän kulki talosta taloon, kylästä kylään, myyskennellen kontissaan -olevia, luonnollisia elämäntapoja neuvovia kirjasia ja saarnaten koko -olemuksellaan voimakkaasti järkiperäisten elintapojen puolesta. Oman -ilmoituksensa mukaan hän söi ainoastaan kasvisruokia, ollen siis -siinä suhteessa Johannes Kastajaakin etevämpi, jonka ruokana, kuten -tunnettua, olivat m.m. heinäsirkat. Keskiviikkoisin hän ei syönyt -mitään, ja paastosi sitäpaitsi joka kesä yhteen kyytiin kolme tai neljä -viikkoa. Hänellä oli vetisenharmaat, ymmyrkäiset ja totiset silmät ja -hänen leukaansa peitti pitkä, vaaleanruskea parransänki. - -Ihmiset olivat jo aikoja sitten tottuneet häneen, ja vain harvoin -pysähtyi kadulla joku maalainen katsomaan hänen jälkeensä. Ainoat, -joiden näytti olevan mahdoton tottua häneen, olivat koirat. Nämä aina -valppaat luontokappaleet nostivat hänen lähestyessään tavallisesti -hirmuisen äläkän ja ilmaisivat peittelemättömän toivomuksensa olevan -saada iskeä vahvat hampaansa hänen laihoihin sääriinsä. Tämän -johdosta vallitsi hänen ja koirien välillä ainainen sotatila, josta -luonnonihminen kuitenkin pitkän sauvansa avulla poikkeuksetta selvisi -voittajana. - -Hän ei mielellään mennyt huoneisiin, vaan hoiti kirjakauppaansakin -talojen portailla. Istuttuaan jonkin aikaa portailla keräytyi hänen -ympärilleen ihmisiä, ja silloin hän otti kontistaan kirjasia, otti -yhden kerrallaan käteensä ja piti sitä jonkin aikaa ylhäällä peukalonsa -ja etusormensa välissä, niin että katsojat voivat lukea kirjan nimen. -Jollei kukaan halunnut kirjaa ostaa, pisti hän sen mitään puhumatta -konttiinsa ja otti esille toisen. Kauppojen jälkeen, tai jos ei niitä -syntynyt, hän nosti kontin selkäänsä ja käveli ulos portista yhtä -vaiteliaana kuin oli tullutkin. Harvoin hän ketään edes silmiin katsoi. - -Lauri Saksman oli ainoa, jonka kanssa hän ryhtyi pitempiin puheisiin, -selitellen hänelle matalalla äänellä maailmankatsomustaan ja -suunnitelmiaan. Miten juuri Lauri Saksman oli tullut saavuttaneeksi -hänen luottamuksensa, sitä on vähän vaikea syrjäisen sanoa, mutta -nähtävästi oli rakennusmestarien vallan kruununperillisessä jotain, -mikä veti luonnonihmistä puoleensa. - -Matti Luonto oli tuskin astunut portista sisään, ennenkuin äsken vielä -typötyhjälle näyttämölle ilmestyi takkuinen, roistomaisen näköinen -koira. Mistä se lieneekään siihen ehtinyt? Ehkäpä se oli nukkunut -hernemaassa taikka halkoliiterin oven takana. Joka tapauksessa se -alkoi haukkua ja rähistä vimmatusti, pysytellen kuitenkin turvallisen -välimatkan päässä luonnonihmisen pitkästä sauvasta. - -Martta Saksman, joka tapansa mukaan puuhaili punakkana keittiössä, -katsahti ulos ikkunasta kuullessaan koiran metelöimisen ja huusi -kamarissa leposohvalla loikovalle veljelleen: - --- Lauri, ystäväsi on tullut taas! - --- Kuka? - --- Matti Luonto. - -Kruununperillinen laski kirjan kädestään pöydälle, mutta piti -kärpäslätkän kädessään ja käveli paitahihasillaan portaille. Aurinko -oli nyt kiertänyt rakennuksen taakse, niin että portailla voi -avopäinkin istua. - -Luonnonihminen oli istahtanut toiselle portaalle -- useampia niitä ei -ollutkaan -- hellittänyt kontin selästään ja katseli nyt miettiväisenä -lahonnutta kaidepuuta. Lauri Saksman istuutui hänen viereensä ja -tavoitteli lätkällään kärpäsiä lennosta. - -Oltiin ääneti pitkän aikaa. Aidan takaa kuului ajuri Tiihonen -riitelevän renkinsä kanssa ja ärähtävän jotain hevoselleen. - --- Kuuluuko mitä? kysäisi Lauri Saksman vihdoin lyhyesti. - --- Ka... mitäpä tässä... paitsi tuota kuumuutta, vastasi toinen -hitaasti. - --- Oletko myynyt kirjoja? - --- Eihän noita ole juuri saanut myydyksi tähän aikaan... kaupunkilaiset -eivät osta paljon muutenkaan, ja mailla ovat ihmiset heinätöissä. - -Koira pakkasi yhä ärhentelemään piikkopukuiselle, jolloin Lauri Saksman -kumartui ikäänkuin ottaakseen kiven maasta. Koira juoksi silloin ulos -portista. - -Luonnonihminen katseli virsujensa kärkiä. Toinen jalkineista oli -kulunut, niin että varvas pisti esiin. - -Sitten hän jatkoi, puhellen kuin itsekseen: - --- Mutta minä aloitinkin viime viikolla kuukauden pituisen paaston, -niin etten minä mitään tarvitse, paitsi vettä... ja sitä saa ilmaiseksi. - --- Sinä tulet hyvin vähällä toimeen, sanoi Lauri Saksman. - --- Tuleehan sitä näin kesällä, myönsi luonnonihminen. -- Mutta talvella -on suuremmat kulungit. - --- Hm. - --- Sitä ajattelin sinulta kysyä, uskaltaisinko minä asettua tuonne -Kelovuorelle asumaan? sanoi luonnonihminen äkkiä, luoden nopean -syrjäsilmäyksen Lauriin. - -Lauri huomasi luonnonihmisen silmissä omituisen kiillon, jota ei niissä -ennen ollut näkynyt. - --- Kelovuorelleko? Miksi sinne? kysyi hän vähän kummissaan. - -Luonnonihminen vilkaisi ympärilleen ja kuiskasi sitten: - --- Henki sanoi minulle: Mene Kelovuorelle ja tee itsellesi pesä puuhun, -asuaksesi siellä vapaana ja luonnollisena... - -Saksman nuorempi, joka oli pitänyt tarkoin silmällä lähestymisyrityksiä -tehnyttä paarmaa, rusensi sen äkkiä läiskällään ja sanoi sitten: - --- Mistä tiedät, että se oli henki? - --- Kyllä sen tuntee! vakuutti luonnonihminen innokkaasti. - -Lauri Saksman oli hetken aikaa vaiti ja sanoi sitten: - --- Kissan jalka sinulle puhuu, vaan ei mikään henki! Minä luulen, että -sinä paastoat aivan liiaksi ja tulet lopulta kaistapäiseksi. - -Luonnonihminen ikäänkuin vaipui kokoon kuullessaan tällaista puhetta -ainoan uskottunsa suusta. Toiselle alkoi tämä käydä vähän sääliksi, -jonka johdosta hän hetken kuluttua virkkoi: - --- Niin, tiedäthän sen ennestään, etten minä oikein usko niihin sinun -henkiisi. Mutta jos päähäsi on pälkähtänyt mennä asumaan puuhun -rakentamaasi pesään, niin mitäpäs siinä. Saattaisi siellä olla -hauskakin näin kesällä. Vaan jos olet aikonut siellä myöskin talvella -asua, niin kyllä silloin on parasta, että menet ensin Repolaan karhuja -ampumaan ja sisustat sen sitten karhunnahoilla. - --- Enpä minä vielä talvesta tiedä... kunhan nyt kesänkin ensin, sanoi -luonnonihminen hiljaa. - --- Asu sinä vain Kelovuorella kaikessa rauhassa, kunhan et tulta -pitele. Jos kuka sinua hätyyttäisi, niin tule sanomaan minulle. - --- En minä muuta pelkää, vaan jos tuo kaupungin metsänvartija Tolonen -kieltää... - --- Ole huoleti, kyllä minä Tolosen aisoissa pidän. Minua pelkäävät -Svebeliuksen neiditkin, sillä minä osaan tarvittaessa päästää -heistäkin liikkeelle sellaisia juoruja, että kuolleet hevoset nousevat -seisaalleen. Ja Tolosen pikkusyntejä minulla on tiedossa enemmän kuin -hänellä on varpaissa kynsiä. Niin että ole sinä vain rauhassa ja -rakenna itsellesi pesä korkeimman kuusen latvaan. - -Matti Luonto asetti kontin selkäänsä ja lähti syvästi kiitollisena -rakentamaan itselleen asuinsijaa puuhun kaupungin ulkopuolella -olevalle Kelovuorelle. Saksman nuorempi katseli hänen lähtöään -tuuheita viiksiään liikutellen ja palasi sitten kamariin lukemaan -rosvoromaaniaan ja pitämään sohvaltaan silmällä, mitä kadulla tapahtui. - - - - -VII - - -Jos luulemme, että kirjailija Kauno Tuulonen olisi jäänyt pitemmäksikin -aikaa seurahuoneelle rakennusmestarien henkevästä seurasta ja heidän -ilmaisesta kestityksestään nauttimaan, niin silloin tunnemme perin -huonosti tätä lupaavaa nuorukaista. - -Hra Tuulonen osasi kyllä iloita iloitsevaisten kanssa ja koukisti -kätensä siinä, missä joku toinenkin, varsinkin silloin, kun se ei -hänelle mitään maksanut -- ja rakennusmestareillemme on totuuden -ja kohtuuden nimessä annettava tinkimättä se tunnustus, että he -aina ilmaiseksi, vieläpä mitä suurimmalla mielihyvällä syöttivät ja -varsinkin juottivat niitä hengen ylimyksiä, pääasiassa kesämatkoilla -olevia aloittelevia taidemaalareita ja kiertelevien teatteriseurueiden -jäseniä, jotka olivat suvainneet laskeutua korkeuksistaan nopeasti -kiitäväksi iltahetkiseksi tavallisten pikkukaupunkirakennusmestarien -kieltämättä kylläkin hyvinvarustettuun pöytään. - -Mutta herra Tuulonen ymmärsi myöskin vallan erinomaisesti yhdistää -huvin ja hyödyn. Saapuessaan tähän pikkukaupunkiin, jota hän sivumennen -sanoen tietysti sydämensä pohjasta halveksi, oli hänellä ollut määrätty -tarkoitus ja päämäärä, jonka hän aikoi toteuttaa järkähtämättömästi -kuin Napoleon. Hän oli sattumalta joutunut nuoren, kauppakorkeakoulunsa -juuri päättäneen Yrjö Kurosen seuraan, tämän ollessa matkalla Turun -kautta Englantiin, ja Samppalinnan kauniissa ravintolassa iltaa -istuttaessa oli nuori Kuronen hyvän soiton ja vielä paremman punssin -vaikutuksesta niin lämmennyt, että oli tarjonnut kirjailijalle vapaan -asunnon koko kesäkaudeksi kotonaan hiljaisessa maaseutukaupungissa, -jossa hän saisi rauhassa päättää aloittamansa suuren romaanin. -Seuraavana aamuna hän oli kyllä, muistettuaan hieman epäselvästi -edellisen illan tapahtumat, syvästi katunut tuota lupaustaan, mutta kun -kirjailija, joka seuraavana aamuna ilmestyi hotelliin noutamaan häntä -silliaamiaiselle, kysyi, vieläkö hän pysyi lupauksessaan, ei hän ollut -kehdannut peruutua siitä, vaan oli vielä ennen lähtöään kirjoittanut -kotiinsa kirjeen, jossa hän suositteli hra Tuulosta kotiväelleen -niin hyvin kuin osasi, ja kiiruhti sitten laivaan häveten tekoaan. -Siihen hänellä olikin täysi syy, sillä aamulla ei hra Tuulonen ollut -tuntunut läheskään niin miellyttävältä kuin edellisenä iltana, ja hän -aavisti, etteivät hänen vanhempansa suinkaan tulisi tuntemaan erikoista -kiitollisuutta ainoata poikaansa kohtaan siitä seurasta, jonka hän oli -heille toimittanut. - -Kirjailija Tuulosella sitä vastoin ei mielestään ollut mitään syytä -katua kauppaansa. Hän oli kyllä ollut tarpeeksi terävänäköinen -huomatakseen sen mielenmuutoksen, jonka yhden yön uni oli hänen uudessa -ystävässään vaikuttanut, mutta hän ei ollut sitä huomaavinaankaan. - -Hän oli näet onkinut tietoonsa, että kauppias Kuronen oli sangen -varakas, ja että hänellä, paitsi poikaansa, oli vain yksi lapsi, -miellyttävä ja hyvän kasvatuksen saanut tytär. Silloin se tuuma kypsyi -kirjailija Tuulosen aivoissa. - --- Kukapa tietää! ajatteli hän, pakatessaan pientä matkalaukkuaan. -- -Kukapa tietää...! - --- Kukapa tietää! ajatteli hän vihellellen Turun asemasillalla, -odottaessaan junan lähtöä. Ja sama iloinen ajatus askarteli alituiseen -hänen aivoissaan, kun hän lopuksi laivalla lähestyi matkansa päämäärää. - -Rakennusmestarien seurassa ollessaan hän käytti aikansa hankkiakseen -laulujen lomassa itselleen tarpeellisimmat tiedot Kurosen perheen -tavoista ja jäsenistä, ja kuulemansa oli vain omiaan vahvistamaan häntä -päätöksessään. - -Erotessaan myöhään illalla rakennusmestariensa seurasta hän oli -juonut veljenmaljat koko pöytäseuran kanssa, lukuunottamatta -valkopartaista ukko Saksmania, joka oli kohdellut häntä melkoisen -kylmästi, melkeinpä kuin ei häntä olisi pöydässä ollutkaan. Mutta -ukko oli onneksi eronnut seurasta ennen päivällistä, suureksi suruksi -rakennusmestareille ja suureksi iloksi hra Tuuloselle, jota ukon -tutkiva ja ilmeisesti epäluuloinen katse oli koko ajan vaivannut. -Rakennusmestarit sitävastoin olivat kerrassaan mieltyneet kirjailijaan -hänen hauskojen juttujensa vuoksi, jotka olivat jo kolme vuotta sitten -olleet ikivanhoja Turussa, mutta jotka täällä herättivät hämmästystä -uutuudellaan ja pirteydellään, ja ennenkaikkea hänen suuren ja -repäisevän lauluvarastonsa takia. Kun sitten illan suussa oli siirrytty -pianohuoneeseen ja hra Tuulonen oli pariinkymmeneen kertaan rämpyttänyt -pianolla ne kaksi pientä harjoituskappaletta, jotka hän osasi, oli hän -ehdottomasti aseman herra, ja yksinpä rakennusmestari Kopparikin, joka -muuten syvästi halveksi tieteitä ja taiteita, mutta varsinkin niiden -edustajia, tunnusti empimättä hänet etevimmäksi ja ensimmäiseksi tässä -seurassa. - -Rakennusmestarien kaipaus oli syvä ja vilpitön, mutta sitä oli omiaan -jonkinverran lieventämään hra Tuulosen lupaus pistäytyä silloin tällöin -seurahuoneella ilahduttamassa uusia tuttaviaan. Ja verotettuaan -uusia ystäviään useilla kymmenillä markoilla pienten tilapäisten -lainojen muodossa olisi hän ollut valmis myöntämään, että noissa -rakennusmestareissakin oli joitakuita valoisia puolia, niin suuria -nautoja kuin he hänen mielestään muuten olivatkin. - -Ja seuraavana päivänä muutti kirjailija puolenpäivän tienoissa kauppias -Kuroselle. - -Vastaanotto olisi voinut olla hullumpikin. Ukko Kuronen, -vanhanpuoleinen, ilmeisesti koko lailla hermostunut ja kärtyinen mies, -koetti silminnähtävästi olla niin kohtelias kuin osasi, ja rouva -Kuronen, lihavahko, hieman yksinkertaisen, mutta ylipäänsä hyvänsuovan -näköinen porvariemäntä, oli pelkkää päivänpaistetta. Hän saattoi hra -Tuulosen Yrjön huoneeseen ja pyysi häntä olemaan kuin kotonaan, ja -kirjailija puolestaan vakuutti vilpittömästi tekevänsä parhaansa siinä -suhteessa. - -Huone oli suuri ja valoisa, kolmi-ikkunainen kulmahuone. -Muusta, vanhanaikaisesta, mutta mukavasta huonekalustosta erosi -silmiinpistävästi suuri, uuden uutukainen kirjoituspöytä siihen -kuuluvine varustuksineen ja pronssisine, kreikkalaista kiekonheittäjää -esittävine pystykuvineen. Yksi ikkunoista oli kadullepäin, eikä siitä -avautuva näköala ollut omiaan ilahduttamaan mieltä, mutta pihalle päin -olevista ikkunoista näkyi joukko vanhoja puita sekä niiden välissä pari -riippumattoa ja niiden alla houkutteleva, siisti nurmikko. - -Pöydällä oli hyvässä järjestyksessä puolen korttelin korkuinen pakka -suuria, valkeita kirjoituspaperiarkkeja, virallista paperia nro 2. -Kaikesta päättäen olivat ne siihen asetetut varta vasten kirjailijan -käytettäväksi. Hra Tuulonen hymyili, mutta tunsi samalla jostain -syystä hieman punastuvansa. Hänellä oli laukussaan suuren, tekeillä -olevan romaaninsa käsikirjoitusta kymmenkunta arkinpuolikasta, jotka -hän kerran neljä vuotta takaperin pyhän innostuksen vallassa oli -kirjoittanut, mutta joihin ei sen jälkeen ollut tullut riviäkään lisää. -Hieman epäröityään hän asetti käsikirjoituksen keskelle pöytää, sytytti -sitten savukkeen, heittäytyi mukavaan asentoon suureen keinutuoliin ja -vaipui mietteisiinsä. - -Jonkin ajan kuluttua hän muisti, ettei hän ollut nähnyt tärkeintä, -nimittäin talon tytärtä, Anni-neitiä. - -Hra Tuulonen nousi, vilkaisi peiliin ja astui eteiseen. Laajasta -ja aina hämärästä eteisestä johti eri huoneisiin neljä ovea, jotka -kaikki olivat auki, mutta yhdessäkään huoneessa ei näkynyt ketään. -Pantuaan merkille, että sali, jossa oli m.m. suuri palmu ja piano, teki -hienon ja arvokkaan vaikutuksen, asetti hra Tuulonen pyöreän, matalan -olkihatun päähänsä, otti kepin käteensä ja lähti ulos pihamaalle. - -Sielläkin vallitsi sama hiljaisuus ja autius. Kivillä lasketun -kauppapihan asuinrakennuksen pihasta erottavien tuuheiden puiden -lomitse näki kirjailija vain vilauksen makasiinirengin jauhoisesta -selästä. - -Hra Tuulonen tunsi olonsa hieman yksinäiseksi. Päätäkin tuntui -kivistävän. Hänen mielestään ei talonväen puolelta ollut ollenkaan -kohteliasta jättää vieraansa heti tällätavoin yksikseen. - -Samassa ilmestyi rakennuksen siitä päästä, jossa puotihuoneisto oli, -näkösälle solakka, veikeä, valkopukuinen neitonen, päässään leveä, -kukilla runsaasti koristettu hattu, jonka alla liehahteli vallattomasti -pari irtainta, vaaleaa kiharaa. Tyttö otti pari tanssiaskelta, mutta -huomasi samassa hra Tuulosen ja loi punehtuen silmänsä alas. - -Hra Tuulosen sydän, joka hänen omakätisesti allekirjoittamiensa, -useissa joululehdissä ja muissa tilapäisjulkaisuissa tuon tuostakin -runopukuisessa muodossa antamiensa vakuutusten mukaan oli niin usein -voimakkaasti sykähdellyt ilosta, taikka surusta, jonkun kerran vihasta, -mutta paljon useammin rajattomasta, palavasta ja yli-inhimillisestä, -vaikkakin todennäköisesti toivottomasta rakkaudesta, tykytti tällä -hetkellä ankarammin kuin koskaan ennen. - -Niin voimakkaasti vaikutti tämä ilmestys häneen. - -Tyttö loi häneen puoleksi aran, puoleksi -- ah! -- veitikkamaisen -katseen, kiiruhtaessaan hänen ohitseen. Katseen, joka kesti vain -silmänräpäyksen, mutta jonka vaikutus oli suuri. - -Kynämme on valitettavasti liian harjaantumaton ja kömpelö voidaksemme -kuvata sitä riemun, onnen, toivon, rakkauden ja rajattoman ihastuksen -hyökyaaltoa, joka tässä silmänräpäyksessä huuhteli hra Tuulosen -runollista sydäntä. Jonkinlaisella vahingonilolla tahdomme senvuoksi -mainita, että tuo samainen hyökyaalto teki hra Tuulosenkin niin -kömpelöksi ja saamattomaksi, ettei hän ehtinyt tervehtiä, ei edes -nousta seisomaan tuon taivaallisen ilmiön vilahtaessa hänen ohitseen. - -Hra Tuulonen oli varustautunut vaikeaan tehtävään. Hän oli alkanut -vaistomaisesti saada sen käsityksen, että neiti Kuronen olisi -mahdollisesti hänen otettavakseen joltisenkin korkealla oksalla, ja hän -oli pannut koko luottamuksensa aitosuomalaiseen sitkeyteensä. Varovasti -urkkimalla kaikilta mahdollisilta tahoilta hän oli saanut kuulla -Anni Kurosesta asioita, jotka ennustivat melkoisia vaikeuksia hänen -yritykselleen. - -Mutta tämä heilakka! Hra Tuulonen hymyili jo etukäteen. Mikäli -hra Tuulonen kokemuksestaan tunsi tällaisia asioita -- ja meidän -täytyy tunnustaa, että hra Tuulosella, kuten muuten hänen runonsakin -todistavat, on todellakin jonkinverran kokemusta näissä asioissa -- -oli hän varma siitä, että hän kesyttäisi tuon tytönheiskaleen yhdessä -viikossa. Tuskinpa vaatisi tuo tehtävä niinkään pitkää aikaa. - -Mutta näin selvästi, järkevästi ja käytännöllisesti kykeni hra Tuulonen -ajattelemaan vasta noin parin minuutin kuluttua, kun äskenmainittu -hyökyaalto oli vähän laskeutunut. - -Tyttö oli mennyt sisään paraatiportaista. Hra Tuulonen oli vielä -kahdenvaiheilla, mennäkö perässä ja esitellä itsensä vai odottaako -paikoillaan hänen palaamistaan, kun tyttö taas ilmestyi portaille, -luoden häneen jälleen tuollaisen salamannopean, puoleksi aran, puoleksi -veitikkamaisen silmäyksen, joka äsken oli aiheuttanut hra Tuulosen -sydämessä sellaisen tunteiden kuohun. - -Tällä kertaa oli runoilijamme kuitenkin jo päässyt tunteittensa -herraksi. Hän nousi seisomaan ja varustautui ensimmäiseen hyökkäykseen, -mutta huomasi samassa, että tyttö oikaisi pihan poikki suoraan kadulle, -vilkaisten kuitenkin portista mennessään taakseen. - -Hra Tuulonen oli hyvin tyytymätön siihen, että tyttö oli lähtenyt -kaupungille, mutta mielissään ja hyvillään siitä, että tämä vielä -portilla vilkaisi taakseen. - --- Alku on varsin lupaava! totesi hra Tuulonen ja läksi kadun kautta -Kurosen puotiin, tutustuakseen siihenkin osaan uutta asuinpaikkaansa. - -Puodissa oli vain Kalle Kannas. Ostajia ei ollut yhtään. - -Hra Tuulonen esitteli itsensä kauppa-apulaiselle ja syventyi sitten -tarkastamaan pientä, siroa valokuvauskonetta, jonka toinen kertoi juuri -äsken ostaneensa. - -Kirjailija antoi koneesta hyväntahtoisen ja alentuvaisen -tunnustuksensa, mutta pitkää aikaa ei hän viihtynyt Kalle Kannaksen -seurassa. Häntä hieman loukkasi se, ettei tuo vähäpätöinen puotilainen -kohdellut häntä kirjailijalle ja sivistyskeskuksista saapuneelle -miehelle kuuluvalla kunnioituksella, vaan puhutteli häntä huolettomasti -ja kevyesti, melkeinpä kuin vertaistaan. - -Kalle Kannas taas ei ehtinyt vieraan lähdettyä ruveta itselleen -selvittelemään, minkä vaikutuksen talon uusi asukas oli tehnyt -häneen, sillä samassa tuli ostajia, ja hänen oli ryhdyttävä hoitamaan -tehtäviään. Ensin hän kuitenkin kääri uuden koneensa huolellisesti -samoihin papereihin, jotka hän äsken oli sen ympäriltä purkanut. - -Hra Tuulonen lähti melkoisen ikävystyneenä kävelemään kaupungille, -mutta huomasi joka paikassa niin naurettavia ja pikkukaupunkimaisia -ilmiöitä, että tuli jälleen hyvälle tuulelle. - -Hänen palatessaan takaisin oli talo yhtä autio kuin ennenkin. - --- Nämäpä vasta merkillisiä ihmisiä?! ajatteli hra Tuulonen. -- -Missähän ne oikein piileskelevät? - -Paremman puutteessa hän meni huoneeseensa, heittäytyi selälleen -sohvalle ja kuorsasi minuutin kuluttua ankarasti. - -Hän heräsi vasta siihen, että palvelustyttö tuli pyytämään häntä -päivälliselle. - -Ruokasalissa oli pöytä katettu vain kolmelle hengelle, ja hra Tuulonen -sai pöytätovereikseen herra ja rouva Kurosen. - --- Pyydämme anteeksi, sanoi rva Kuronen, että herra Tuulonen on saanut -olla niin kovin yksin ensimmäisenä päivänään, jolloin herra Tuulonen -ei kai vielä työhön ryhtyne, mutta miehelläni ja minulla on ollut -niin paljon puuhaa uuden huvilamme kuntoonlaittamisessa, ettemme ole -parhaalla tahdollammekaan ehtineet... - -Hra Tuulonen kiiruhti tietysti heti vakuuttamaan, että hänen päivänsä -oli kulunut erinomaisen hupaisesti. Hän oli kävellyt kaupungillakin... -täällä oli niin kovin paljon mieltäkiinnittävää katselemista j.n.e. - -Hra Kuronen vilkaisi hieman epäluuloisesti puhujaan, mutta ei huomannut -hänen kasvoissaan mitään ivallista vivahdusta. Hetken kuluttua kysyi -kauppias: - --- Oletteko jo kauankin ollut meidän Yrjön tuttava? - --- Hm, jaa -- oikeastaan tutustuin häneen vasta nyt, Turussa... - --- Sen arvasinkin, sanoi kauppias, -- sillä Yrjö tavallisesti puhuu -kaikista tuttavistaan, mutta teistä hän ei ole mitään maininnut... - -Tämän huomautuksen johdosta syntymäisillään olleen kiusallisen -hiljaisuuden kiiruhti hra Tuulonen taitavasti katkaisemaan puhkeamalla -oikeaan ylistysvirteen Yrjö Kurosen miellyttävistä, oivallisista ja -miehekkäistä ominaisuuksista. Harva isä voi pysyä aivan kylmänä, kun -saa kuulla kehumisia ainoasta pojastaan, ja päivällisen loppupuolella -oli ukko Kurosen mielialassa selvästi havaittavissa muutos vieraansa -eduksi. - --- Mutta... muistelen kuulleeni, että herrasväellä on toinenkin lapsi, -sanoi hra Tuulonen vihdoin, ikäänkuin olisi tämä asia äkkiä juolahtanut -hänen mieleensä. - -Taas vilkaisi Kuronen vieraaseen, mutta tämän viaton naama ei antanut -mitään aihetta epäluuloihin. - --- On tytär, sanoi kauppias lyhyesti. - --- Anni lähti jo eilen huvilallemme, selitti rouva Kuronen. Hänellä on -siellä niin kovin paljon järjestämistä. - --- Eilenkö! huudahti hra Tuulonen hyvin hämmästyneenä. Näin tänään -pihamaalla erään neidin ja arvelin häntä neiti Kuroseksi. - --- Se on varmaankin ollut neiti Leijanen, selitti rouva Kuronen. - --- Meidän konttoristimme, täydensi ukko Kuronen selitystä. - - - - -VIII - - -Vaskiseppä Grönberg oli tällä välin ehtinyt saada aikaan kaikenlaista. -Ajuri Jehkoselta lainaamillaan viikatteilla oli hän vaimoineen -niittänyt heinäpeltonsa, olipa jo korjannut heinät latoonkin. Sitten -hän oli lupauksensa mukaan niittänyt myöskin Jehkosen perunapellon -pientareet. - -Välillä oli hän ennättänyt hoitaa liikkeensäkin asioita. Maikin ikävä -velvollisuus oli ollut ilmoittaa, että heidän sällinsä Jeremias Kuitu -oli mestarinsa ruvettua heinäntekoon ratkennut juomaan ja juonut kolme -päivää yhteen kyytiin. - -Ukko Grönberg oli ollut hakemassa kotoaan uutta kovasinta katkenneen -sijaan ja kuullut tällöin mainitun uutisen apulaisensa valitettavasta -hairahduksesta, jonka tytär kyllä koetti esittää kiivaalle isälleen -niin varovaisin sanoin kuin mahdollista, mutta joka kuitenkin oli -vaikuttanut tähän vilkasveriseen ja toimintatarmoiseen vanhukseen -jokseenkin samalla tavalla kuin ruutitynnyriin pistetty tulikekäle. - -Ukko oli istahtanut tuolille hikeä pyyhkimään, mutta hypähti heti -pystyyn, kuin olisi raketti alkanut räiskiä hänen allaan, ja huusi: - --- Onko se lurjus nyt pajassa? - --- Älkää nyt, isäkulta, nostako siitä melua, ennenkuin heinänteko on -lopussa! pyysi tyttö hartaasti, vastaamatta suoraan kysymykseen. -- Jos -sattuisi vielä tulemaan joku kiireellinen tilaus sillä aikaa... - --- Pidä sinä vain huoli _omista_ asioistasi, kyllä minä _omani_ hoidan! -kivahti Grönberg, ollen hirveän kiihtymyksen vallassa. -- Mitä apua ja -hyötyä sinä luulet minulla olevan apulaisesta, joka juo ja relluttelee -heti kun isännän silmä välttää. Kadulle minä semmoiset miehet heitän! - -Ja ukko Grönberg, joka ei koskaan siekaillut päätöksiensä -toimeenpanossa, painoi hatun lujasti päähänsä ja hyökkäsi pihan poikki -pajansa ovelle. - --- Jeremias! huusi hän, ääni vihasta täristen. - --- No nyt tulee vihuri! ajatteli kohmeloinen Jeremias, hyvin käsittäen, -mistä oli kysymys. Ääneen hän vastasi: - --- Täällä on! - --- Ulos sieltä, heti! karjaisi Grönberg. - -Jeremias kolisteli joitakin vaskenromuja eikä tuntunut pitävän -erikoisempaa kiirettä. - --- Pitääkö sinua tulla auttamaan, vai?! huusi hänen pelättävä isäntänsä. - -Jeremias ilmestyi vähitellen hitaasti pajan ovelle, nenä noessa ja -silmät veristävinä. - --- Kävele suoraan yhtä kyytiä kadulle portista, äläkä koskaan pistä -päätäsi minun ovieni sisäpuolelle! julisti Grönberg. - --- Mistä syystä? kysyi Jeremias viattoman ja hämmästyneen näköisenä. - --- Syystäkö? huusi ukko Grönberg aivan tyrmistyneenä moisesta -julkeudesta. -- Vai kysyt sinä vielä syytä, senkin juopporatti! - --- Neljäntoista päivän irtisanominen! väitti Jeremias uhkamielisesti. - --- Jaa, että irtisanominen! kiljaisi ukko. -- Sen sinä, peijakas -vieköön, saat pikemmin kuin luuletkaan! - -Ja ennenkuin ällistynyt kisälli oli kerinnyt koota ajatuksensa, oli -Grönberg karannut hänen niskaansa kuin kanahaukka sorsan kimppuun -ja potkinut hänet portille asti. Siinä keräsi ukko kaikki voimansa -juhlalliseen lähtöpotkuun, ja kisälliparka lensi sen voimasta keskelle -katua. Hattu putosi portille, sen potkaisi ukko omistajansa perässä. - -Jeremias otti hattunsa maasta, pudisteli siitä pölyn pois ja painoi sen -jälleen päähänsä. Sitten hän kääntyi katsomaan ympärilleen, olisiko -lähistölle sattunut näkijöitä, voidakseen vaatia entistä isäntäänsä -edesvastuuseen pahoinpitelystä ja väkivallasta, mutta huomasi -ikäväkseen, ettei ketään todistajia ollut saapuvilla. - --- Tämä tulee teille vielä kalliiksi! huusi Jeremias, heristäen -nyrkkiään Grönbergille. - -Ukko seisoi portilla hajasäärin, yhä edelleen uhkaavana ja tarmokkaana. -Jeremias lähti hitaasti kävelemään pitkin katua. - --- Se asia on nyt selvitetty, sanoi Grönberg tyttärelleen. - --- Kunhan ei vain tulisi vielä joitakin jälkiselvityksiä, ajatteli -tytär, mutta ei kuitenkaan viitsinyt sitä ääneen lausua. - -Jälkijupakkaa tämä selkkaus aiheuttikin, vieläpä aika lailla. - -Jeremias Kuitu oli valittanut ammattiyhdistykselleen laittomasta työstä -erottamisesta. Yhdistys valitsi kaksi edustajaa keskustelemaan ukko -Grönbergin kanssa asiasta, ja lähettiläiden tehtäväksi oli annettu -koettaa taivuttaa ukko Grönbergiä sovintoon. - -Tuntien ukon vääjäämättömät ja jyrkät periaatteet sosialistisiin -rientoihin nähden osoitti lähetystö hyvää harkintaa jäädessään kadulle -ja keskustellessaan vaskisepän kanssa avonaisen ikkunan kautta. -Liikkeen omistaja ei kuitenkaan tuntunut olevan puolestaan taipuvainen -minkäänmoisiin myönnytyksiin ja kehoitti lähetystöä astumaan sisään, -jos se kaipaisi tukevampia todistuksia ukon lujasta päätöksestä, -minkä kutsun rauhanneuvottelijat sentään kohteliaasti, mutta varmasti -hylkäsivät. - -Kun ei tämä yritys johtanut toivottuun tulokseen, oli ammattiyhdistys -katsonut velvollisuudekseen julistaa Grönbergin liikkeen lakkotilaan. -Tämän sodanjulistuksen olivat äskeiset rauhanneuvottelijat -käyneet antamassa vastapuolelle, tälläkin kertaa ikkunan läpi. -(Ohimennen mainittakoon, että myöskin Grönberg lähetti puolestaan -ammattiyhdistykselle terveisensä saman lähetystön mukana, mutta olivat -nämä terveiset sitä laatua, ettei niitä edes lievennettyinäkään voida -painosta julaista.) - -Näin olivat Grönbergin ja ammattiyhdistyksen välit käyneet varsin -kireiksi. Mutta sitten sattui tapaus, joka kärjisti ne huippuunsa. - -Lopetettuaan heinänteon tunsi Grönberg tarvetta puhdistaa nahkansa -kiusallisesta, kutittavasta heinänpölystä ja päätti lähteä Maijalan -saunaan kylpemään. - -Hän otti kainaloonsa puhtaan paidan ja pyyhinliinan ja käveli Maijalan -saunaan, joka on kaupungin kaatopaikan reunassa Kellonsoittajankadun -päässä. Käsityöläisenä, vaikkakin mestarina, hän meni viidenkolmatta -pennin puolelle -- oikeastaanhan se onkin kolmenkymmenen pennin puoli, -kun kylpyvihta maksaa viisi penniä. - -Riisuuduttuaan yhteisessä pukeutumishuoneessa ja nähtyään seinällä -kahden miehen vaatteet hän kysyi kylvettäjä-ämmältä, keitä -saunassaolijat olivat. - --- Riku Nikki ja Topi Pösönen, vastasi ämmä. - -Grönbergin silmissä välähti. Ämmä ei kuitenkaan tätä välähdystä -huomannut, eikä olisi luultavasti käsittänyt sen syytä, vaikka olisi -huomannutkin. - -Lukija kuitenkin epäilemättä käsittää sen, kuultuaan, että Topi Pösönen -oli ammattiyhdistyksen puheenjohtaja ja Riku Nikki saman yhdistyksen -pöytäkirjuri -- juuri sen yhdistyksen, jonka kanssa ukko Grönberg oli -sotakannalla. - --- Minä olen tehnyt kovasti heinää! sanoi Grönberg painavasti. - --- Vai niin! sanoi kylvettäjä-ämmä. -- Sittenhän se kylpy maistuu. - --- Luulisi maistuvan! sanoi Grönberg. -- Koko pinta on täynnä -heinänrupaa. Mutta minä otan _kovan_ löylyn, lisäsi hän ääntään -koroittaen. -- Saako teidän saunasta tänä iltana _oikein kovan_ löylyn? - --- No eiköhän saane, arveli ämmä. -- Ei ole vielä tänään ollut kuin -kahdet kylpijät. Tulenko minä löylyä heittämään? - --- Ei tarvitse, sanoi Grönberg kiireesti. -- Kyllä minä heitän itsekin -lauteille mennessäni. - --- Mestari katsoo sitten, ettei seiso luukun kohdalla, kun heittää, -neuvoi ämmä. -- Se puhaltaa löylyn ulos niin tuimasti, että nahka -palaa, jos kohdalle sattuu. - --- Koetan katsoa, lupasi Grönberg ja astui saunaan. - -Sauna oli melkein pimeä. Lauteilta kuului kylpevien puhkumista, silloin -tällöin joku vihdan läiskäys ja puheen porinaa. - --- Tarvitaanko lisää löylyä? huusi ukko Grönberg. Täällä on tulossa -uusia kylpijöitä. - --- Mahtuuhan tänne lisää kylpijöitä ja lisää löylyäkin, sanoi Riku -Nikki, joka ei pimeässä erottanut, kuka tulija oli. - --- No minä lyön sitten löylyä vankanlaisesti, sanoi Grönberg. - -Uunin vieressä oli avara vesisaavi ja sen vieressä kaksi suurta kippoa, -joissa kylpijät tavallisesti pesivät päänsä. Grönberg täytti molemmat -kipot ääriään myöten vesisaavista, avasi uunin luukun, huomaten -samalla, että uuni oikein päältäkin kihisi kuumuuttaan, ja paiskasi -nopeasti veden molemmista kipoista uunin kiukaalle. - -Kiuas parahti ja paukahti. Töintuskin ennätti ukko Grönberg kyykistyä -lattiaan, kun höyry hirmuisena pilvenä ampuutui uunista kuin savu -laukaistun kanuunan kidasta. - -Vaikutus oli voimakas. - -Kamalasti karjahtaen syöksyivät molemmat lauteilla olleet miehet alas, -putosivat portailta päistikkaa lattialle ja kiiruhtivat kiroten ja -voivotellen ulos koko saunasta. Grönbergiä, joka oli vetäytynyt syrjään -ja kärsi kuumuudesta, vaikka olikin kyykistynyt permannolle, eivät he -ehtineet edes huomaamaankaan. - -Seuraavana aamuna mittasi kauppa-apulainen Kalle Kannas kaikessa -rauhassa kauraryynejä postinkantaja Sipilän emännälle, kun puotiin -astui maalari Tolvanen ostamaan lehtitupakkaa ja kertoi hämmästyttäviä -uutisia. - -Hän ei tiennyt enempää eikä vähempää kuin että ukko Grönberg, jonka -katkera ja leppymätön sosialistiviha oli tunnettu koko kaupungissa, -oli tehnyt puoleksi onnistuneen murhayrityksen kahta metallityöläisten -ammattiyhdistyksen huomattavinta luottamusmiestä Topi Pösöstä ja Riku -Nikkiä vastaan. Oli päivänselvää, että kysymyksessä oli kostomurha, -sillä eihän kaupungissa ollut viime vuorokausien aikana paljon muusta -puhuttukaan kuin Grönbergin ja ammattiyhdistyksen välillä puhjenneesta -ilmisodasta. - -Tapauksen kaameutta oli omansa suuresti lisäämän se petomaisen julma -kuolemantapa, jonka ukko Grönberg oli uhreilleen valmistanut: elävältä -polttaminen kuumassa vesihöyryssä. Pahoin palaneina olivat Topi ja -Riku töintuskin päässeet pakenemaan julmurin kynsistä. Heidän huikeat -hätähuutonsa olivat kutsuneeet paikalle paljon väkeä, poliisikin oli -kutsuttu, palohaavoja tarkastettu ja poliisitutkinto pidetty. Ukko -Grönberg kieltää kuitenkin jyrkästi kaikki ja puolustautuu sillä, että -hän, kuten jo edeltäpäin oli kylvettäjä-ämmälle ilmoittanut, oli kovan -löylyn tarpeessa ja sitäpaitsi saanut Topilta ja Rikulta itseltään -nimenomaisen luvan lyödä vahvasti löylyä. Eikähän hän ollut muuta -tehnytkään. - -Tästä puolustuksesta huolimatta olivat poltetut maalari Tolvasen -tietämän mukaan päättäneet nostaa jutun Grönbergiä vastaan -kaksoismurhayrityksestä. - -Sipilän emäntään, joka oli Grönbergin emännän äitipuolen -serkku, vaikutti tämä uutinen niin järkyttävästi, että hän sai -sydämentykytyksen ja kiiruhti Grönbergin asuntoon hankkimaan lähempiä -tietoja murhenäytelmästä. - -Kalle Kannas puolestaan ei oikein tiennyt mitä uskoa. Pitkin päivää -sai hän uusilta puodissakävijöiltä lisätietoja, jotka vahvistivat -todeksi edellisten kertojien tiedot ja värittivät tapahtumaa uusilla -vivahduksilla, ja hän tunsi sitäpaitsi mainiosti ukko Grönbergin -kiukkuisen ja tulisen luonteen, jonka ilmauksiin hänellä omastakin -puolestaan oli syytä tuntea pelonsekaista mielenkiintoa, varsinkin -tulevaisuutta ajatellessaan. Mutta varsinaista murhayritystä ei hän -sentään voinut uskoa toivomansa appiukon tahtoneen tehdä. - -Illalla, kun puoti oli suljettu, päätti Kalle Kannas lähteä -kuulostelemaan, millä kannalla asiat olivat Grönbergin asunnossa. -Kävellen kadun toista puolta teki hän sen huomion, että Maikki näytti -olevan yksin kotona, istuen tavallisella paikallaan avonaisen ikkunan -ääressä ja ommellen jotain. - -Kalle siirtyi toiselle katukäytävälle ja lähestyi ikkunaa. Tyttö -huomasi hänet ja sanoi: - --- Tule sisään. - --- Oletko yksin kotona? tiedusteli ylkämies varovaisuuden vuoksi. - --- Isä lähti kalaan ja äiti on vieraisilla. - -Kalle uskalsi nyt pistää päänsä siihen jalopeuran luolaan, joka oli -hänen mielitiettynsä kotina. - -Heti sisälle tultuaan hän huomasi, että jotain erikoista oli -tapahtunut. Maikki oli itkeneen, kalpean ja hyvin juhlallisen näköinen. - -Kalle luuli tämän johtuvan eilisillan saunakohtauksesta ja alkoi -kysellä, mutta tyttö, vaikka myönsikin tapauksen kiusalliseksi, sanoi, -ettei se sentään kai niin kovin vaarallinen ollut. Topi Pösönen ja -Riku Nikki olivat käyneet lääkärissä, mutta vaikka he olivat omien -vakuutustensa mukaan miltei kuoliaiksi kärventyneet, ei lääkäri -ollut voinut huolellisimmallakaan tutkimisella löytää heistä mitään -palohaavoja eikä ollut määrännyt heille lääkkeitä. Poliisitutkinnon -toimittanut ylikonstaapeli oli näin ollen ollut sitä mieltä, että juttu -murhayrityksestä, jos Topi ja Riku sellaisen todellakin nostavat, -raukeaa toteennäyttämättömänä. Ukko näytti kuitenkin olevan asian -johdosta hiukan hermostunut, mutta se tekisi hänelle varmaankin vain -hyvää ja opettaisi häntä hillitsemään vastaisuudessa paremmin sisunsa. - -Kalle tunsi itsensä heti rauhallisemmaksi ja yritti lähestyä -morsiantaan, mutta silloin sanoi tyttö: - --- Meidän välillämme on nyt kaikki lopussa! - --- Häh? kysyi Kalle Kannas, voimatta uskoa korviaan. - --- Kaikki saa nyt olla lopussa meidän välillämme, uudisti tyttö -jäykästi, soinnuttomalla äänellä. - --- Mutta mistä syystä? änkytti Kalle, tuntien hiuksienpa nousevan -pystyyn. - --- Sinä voit mennä nyt matkaasi! tarkisti tyttö tiedonantoaan. -- Ja -toivon, ettet enää koskaan astu silmäini eteen. - -Vaikka olikin aivan huumautunut tästä äkillisestä iskusta, oli -Kalle Kannaksella kuitenkin vielä parahiksi sen verran sielun- ja -ruumiinvoimia jäljellä, että jaksoi pyytää lisäselityksiä. - -Tyttö sanoi silloin ihmettelevänsä hänen julkeuttaan. Ihmettelevänsä -sitä, että Kalle Kannas, joka on maailman suurin petturi ja maailman -sydämettömin ihminen, kehtaa seisoa hänen edessään kaiken sen jälkeen, -minkä koko kaupunki tietää. Hän oli, tyttö nimittäin, jo pitkän aikaa -tuntenut sydämessään jonkinlaista epäluuloa, vaikkei tähän saakka -ollut jaksanutkaan sitä todeksi uskoa. Mutta sen jälkeen kun Jumppilan -matami oli nähnyt hänen hellästi syleilevän neiti Leijasta Kurosen -puodissa keskellä päivää ja toitottanut tiedon tästä näytelmästä ympäri -kaupunkia, ei Maikki Grönberg koskaan, _ei koskaan_ tahtoisi olla -missään, _ei missään_ tekemisissä Kalle Kannaksen kanssa! - -Turhaan Kalle Kannas vakuutti viattomuuttaan ja koki selittää asiaa. -Tyttö ei edes kuunnellut häntä, vaan pyysi itkien häntä poistumaan mitä -pikimmin talosta ja menemään neiti Leijasensa luo, joka varmaankin -juuri tällä hetkellä odotti häntä ikävöiden. Näin ollen ei Kallen -auttanut muu kuin lähteä. - -Hurjassa sekamelskassa pyörivät ajatukset Kallen aivoissa hänen -kävellessään ilman päämäärää pitkin hiljaisia katuja. Vasta hautausmaan -aidan luona hän tuli jälleen tajuihinsa. Ja hänen myllertävissä -aivoissaan kasvoi ja lujittui vakaumus, ettei hänellä ollut enää muuta -tehtävissä kuin hirttää itsensä. - -Mutta sitä ennen hän tahtoi kuitenkin kuristaa Jumppilan matamin -kuoliaaksi. - - - - -IX - - -Tähän aikaan alkoi kaupungilla levitä uskomaton huhu. - -Se oli niin outo, tavaton ja ällistyttävä, ettei kukaan osannut aluksi -sanoa sen johdosta yhtään mitään. Mutta yhä uudet ja uudet viestit -vahvistivat sitä. - -Ja tämä huhu, joka päivä päivältä kasvoi, varttui ja vahvistui kuin -käenpoikanen, oli se, että Jaakkola, jonka luultujen tarumaisten -rikkauksien loiste oli häikäissyt koko kaupungin, hakkaili neiti -Svebeliusta, mutta ei Antti-neitiä eikä Matti-neitiä, vaan -- kauheata -kertoakin -- hullua Fanny-neitiä. - -Melkein joka päivä nähtiin Amerikan pohatan kävelevän Pastorinniemeen -ja viipyvän siellä useita tunteja. Ja eräänä päivänä saattoi koko -kaupunki omin silmin nähdä Fanny-neidin ja Jaakkolan ajavan vaunuissa -halki kaupungin, vieläpä pysähtyvänkin parin talon kohdalla innokkaasti -keskustellen. - -Tämä satumainen näky vaikutti niin voimakkaasti kaupungilla, että -luotettavalta taholta kerrottiin useiden henkilöiden menettäneen -järkensä. Emme tiedä, onko se totta, mutta se ainakin on totta, että -Jumppilan matami juuri niihin aikoihin sai halvauksen, joka lamautti -hänen suuren puhekykynsä, ja tämänkin onnettomuuden katsottiin johtuvan -mainitusta mieliäkuohuttavasta tapahtumasta. - -Kerrottiin myöskin, että Antti-neiti ja Matti-neiti olivat raivoissaan. -Ihmekös tuo! Mutta tämän raivon syistä oli vallalla useita eriäviä -mielipiteitä. - -Tähän aikaan jakautui kaupunki kahteen puolueeseen. Alkoi näet ilmestyä -henkilöitä, jotka julkisesti väittivät, ettei Fanny-neiti olisikaan -niin hullu kuin oli yleensä luultu. Nämä rikkiviisaat henkilöt olivat -tietävinään, että Fanny-neiti 18-vuotisena neitosena oli rakastunut -mielettömästi nuoreen ja kauniiseen ylioppilas Jacobsoniin, sittemmin -Jaakkolaan, joka niihin aikoihin matkusti Amerikkaan, ja kätkeytyi -nyt suruineen Pastorinniemeen, jonne hän eristäytyi muusta maailmasta -erakkoelämää viettämään ja jossa hänen pienet omituisuutensa hankkivat -hänelle hullun nimen ja maineen. Mutta nyt oli -- näin selittivät -mainitut rikkiviisaat -- Jaakkola pitkän poissaolonsa jälkeen -palannut takaisin naimattomana syistä, joilla ehkä saattoivat olla -kolmisenkymmentä vuotta vanhat juuret, ja ihmiset voivat nyt omin -silmin nähdä, mihin suuntaan asiat olivat kehittymässä. - -Enemmistö oli kuitenkin yhä edelleenkin lujasti entisessä -vakaumuksessaan, että Fanny-neiti oli kuin olikin päästään vialla. Ja -tämä enemmistö alkoi osoittaa taipumusta omaksumaan sen katsantokannan, -etteivät asiat Jaakkolankaan yliskamarissa olleet juuri paremmalla -tolalla. - -Mutta missä on maisteri Wahl? Mihin ihmeeseen tämä huomattava ja -kunnioitettava vanhus on hävinnyt? Niin kyseli jokainen toiseltaan. Ja -täydellä syyllä, sillä maisteri Wahl oli joku aika takaperin kadonnut -tuntemattomalla tavalla, eikä hänestä ollut sen jälkeen kuulunut hiiren -hiiskausta. - -Maisteri Wahl ei kuitenkaan ollut vielä tullut kootuksi isäinsä tykö. -Sen sai Jaakkola piakkoin elävästi tuta. - -Jaakkola oli tähän saakka asunut yhä edelleenkin rehtori Peranderin -luona, mutta sanaakaan kaikesta siitä, mitä kaupungilla puhuttiin, ei -talossa oltu vaihdettu. Palvelustytöt olivat kyllä kerran alkaneet -keittiössä jutella siitä, mutta olivat saaneet Anna-neidiltä sellaisen -läksytyksen, että muistivat sen vielä seuraavalla viikollakin. - -Mutta eräänä iltana, illallisen jälkeen, kun rehtori Perander ja -Jaakkola istuivat pihalla tupakoiden, sanoi Jaakkola: - --- Kuules, Pessu, nyt sinä pääset loisestasi. Minä olen ostanut talon. - --- Mitä? Milloin? huudahti rehtori hämmästyneenä. - --- Tänään iltapäivällä. Ostin Silvénin talon kauppatorin laidasta. -Muutan siihen huomenna. Perustan rautakaupan. - -Sen talon, jonka tuleva rautakauppias Jaakkola oli ostanut kaupungin -parhaalta liikepaikalta, oli omistanut varakas, lapseton leskimies, -koroillaan elävä entinen apteekkari Otto Silvén. Hän oli sisustanut sen -aistikkaasti ja mukavasti, ja talo oli aivan uusi ja ensiluokkaisesti -rakennettu. - -Jaakkola oli käynyt ukko Saksmanin kanssa tarkastamassa taloa, ja ukko -Saksman oli sanonut, ettei hänen tietääkseen paremmin rakennettua taloa -ollut toista koko maassa. Se oli ukko Saksmanin lausumaksi erittäin -huomattava tunnustus, ja Jaakkola oli, neuvoteltuaan Saksmanin kanssa -siitä, mitä talosta kannattaisi maksaa, mennyt ukko Silvénin puheille -ja kysynyt ovelta: - --- Myöttekö talonne? - --- Myön! oli ukko vastannut silmää räpäyttämättä. - --- Irtaimistoineen? - --- Myöskin irtaimistoineen, oli ukko vastannut pyytämättä vieläkään -vierasta istumaan. - --- Mikä on hinta irtaimistoineen? oli Jaakkola sitten kysynyt. - -Ukko oli istunut silmät ummessa pari minuuttia, sitten hän oli -vastannut: - --- Kaksisataakymmenentuhatta. - --- Ja luovutus tapahtuu heti? - --- Heti! oli ukko vastannut. - --- Kauppa on tehty! sanoi Jaakkola. - --- Talo on teidän! sanoi ukko Silvén. - -Hän oli ojentanut laihan, kurttuisen kätensä Jaakkolalle ja Jaakkola -oli sanonut: - --- Maksun saatte huomenna. - --- Hyvä on! sanoi ukko Silvén. - -Sitten oli ukko lähtenyt kävelemään poikki lattian. Ovella hän oli -kääntynyt ja kysynyt: - --- Saanko ottaa hatun päähäni? - -Silloin oli Jaakkolalta päässyt nauru. - --- Saatte ottaa hatun, vieläpä kaikkikin vaatetavaranne ynnä muut -semmoiset. Mutta jääkää nyt tänne vielä ensi yöksi. Huomenna laadimme -kauppakirjan ja suoritamme muut muodollisuudet. - -Jaakkolan äkillinen ja odottamaton talonosto antoi kaupungin -kahvitädeille uutta vettä myllyihin. Oltiin, eikä suotta, sitä mieltä, -että oli jouduttu suurten tapahtumain kynnykselle. - -Eikä mikään ollutkaan tervetulleempaa. Kovin oli hiljaista ja -jokapäiväistä ollut elämä viime aikoina kaupungissa. Miten suuri -ainesten puute oli ollut, käy selville siitä, että kevättalvella oli -Sikasen akan kanasta puhuttu toista viikkoa. - -Sikasen akalla oli näet ollut kaksi kanaa. Toinen niistä, se -harmaantäplikäs, oli sairastunut. Kaksi päivää oli Sikasen akka -tuuditellut sairasta sylissään ja tarjonnut sille kaikenlaisia -herkkupaloja, mutta mikään ei ollut kelvannut. Sitten oli kana -kolmantena päivänä kuollut. Sikasen akka oli itkenyt, mennyt vainaja -sylissä halkoliiteriin ja hakannut kanalta pään poikki. Senjälkeen -oli hän mennyt torille ja myynyt kanan kojukauppias Pylkkäselle, -jonka erikoisalana oli varustaa kaupunkilaisten päivällispöydät -lintupaistilla. Vasta parin viikon kuluttua oli huhu Sikasen akan -kanankaupasta levinnyt kaupungille Lauri Saksmanin suosiollisella -myötävaikutuksella, mutta silloin ei enää voitu saada selkoa siitä, -kenen keittiöön tuo harmaantäplikäs oli joutunut. - -Tällaisesta seikasta, kuten sanottu, oli kaupungissa kevättalvella -riittänyt puheenaihetta enemmän kuin viikon ajaksi. Olivatpa jotkut -alkaneet vaatia Sikasen akan saattamista oikeuden eteen, vaikka tuo -ankara ehdotus tosin sai raueta, kun ei kanavainajan viimeisistä -vaiheista oltu saatu varmaa selkoa. Lauri Saksman vain joutui kaikkien -oikeinajattelevien perheenäitien vihoihin, sillä he olivat vakuutetut -siitä, että hän pelkästä ilkeydestä oli säilyttänyt Sikasen akan -mieltäkääntävän salaisuuden omana tietonaan siihen saakka, kunnes -arvasi kanan tulleen syödyksi. - -Nyt sitävastoin ei olisi joudettu kiinnittämään mitään huomiota siihen, -vaikka olisi saatu kuulla Sikasen akan kissan käyneen läpi samat -vaiheet kuin hänen harmaantäplikäs kanansa. - -Eikä yksin kahvikesteissä, vaan myöskin rakennusmestaripiireissä -seurahuoneella, vieläpä seuraklubillakin, jossa ainoastaan varsinaiset -herrat saivat janonsa sammuttaa ja nyppiä toisiaan korttipelissä, -olivat päivän tapahtumat vilkkaan keskustelun aiheena. - --- Kuules, veli, sanoi pormestari Andersson tullinhoitaja Spöörille, -mikähän mies se Jaakkola oikein on? - --- Mistä hiidestä minä tiedän, enhän edes tuntenut häntä ennen hänen -historiantakaista Amerikkaan lähtöäänkään. Mutta eiköhän hän liene -tavallinen ihminen, kuten me muutkin, otaksui Spöör. - --- Kuuluu perustavan tänne rautakaupan, tiesi raatimies Johansson. - --- No sitä täällä kyllä tarvittaisiinkin, sanoi pormestari. -- -Kunnollista nimittäin. Ja varmaankin pystyy hän sen kunnolliseksi -saamaan, kun on kerran pystynyt Amerikassa itselleen omaisuudenkin -kokoamaan. - --- Kuinkahan suuri omaisuus sillä mahtanee olla? kysyi raatimies. -- -Akat puhuvat monista miljoonista. - --- Puoli miljoonaa, vähän päälle, puuttui pankinjohtaja Skarp -viereisestä pöydästä puheeseen. -- Pyydän muuten huomauttaa, etteivät -hänen rahansa tietysti meidän pankissa ole. - --- Taisi maksaa vähän liikaa talostaan, sanoi tullinhoitaja. - --- Tahtoi näyttää, että "näin me amerikkalaiset", murahti pormestari. - --- Tjaa, se on vähän vaikea sanoa, lausui pankinjohtaja. -- Hänellä -kuuluu olleen apunaan ukko Saksman, ja kyllä se vanha Holofernes osaa -pitää huolen siitä, ettei kovin paljoa liikaa makseta. Ja ottakaa -huomioon, hyvät herrat, että hän sai pienimpiä yksityiskohtiaan, -viimeistä naulaa myöten täydessä kunnossa olevan talon ja asunnon. -Hänen ei tarvinnut hukata yhtään minuuttia sen sisustamiseen. Ei muuta -kuin ala olla ja elää. - --- Ja mennä naimisiin Pastorinniemen Genovevan kanssa! lisäsi raatimies. - --- No se on vissi se! vakuutti pormestari. -- Joka päivä näen -ikkunastani hänen kävellä keputtelevan Pastorinniemeen niin että keppi -viuhkaa. Mutta, hyvät herrat, missä on ukko Wahl? - --- Niin, mihin hiiteen on ukko hävinnyt juuri nyt, kun koko kaupunki -kaipaa häntä? huudahti raatimieskin. - -Samana iltana oli Jaakkola lähtenyt kävelemään kaupungin ulkopuolelle. - -Hänellä oli aamupäivällä ollut pitkä keskustelu Fanny-neidin -kanssa Pastorinniemessä. Sen jälkeen oli hän työskennellyt koko -päivän ahkerasti uudessa talossaan, kirjoittanut kirjeitä, tehnyt -kustannusarvioita ja lähettänyt sähkösanomia. Välillä hän oli käynyt -antamassa määräyksiä puusepille ja maalareille, jotka olivat työssä -rakennuksen siinä päässä, johon myymälä oli tuleva. Se oli alunpitäen -liikehuoneistoksi rakennettu, mutta oli ollut käyttämättä apteekkari -Silvénin hallitessa taloa. Siinä oli nyt vain suoritettava eräitä -muutostöitä. - -Ensi sanoista olivat puusepät ja muut työntekijät tajunneet Jaakkolan -mieheksi, joka osasi panna työn käyntiin, tiesi mitä on tehtävä -ja miten se on tehtävä. Hän ikäänkuin sähkötti ympäristönsä heti -kun hän työhön ryhtyi. Rehtori Perander, joka oli pistäytynyt -päivällä ohikulkiessaan katsomaan ystävänsä puuhia, ei ollut tuntea -Jaakkolaa samaksi mieheksi, joka niin tyynesti ja levollisesti nautti -joutilaisuudesta ja "katsasteli", kuten hän sanoi. - --- Tässä on nyt taas eri meininki! sanoi Jaakkola jostakin katonrajasta -rehtorin sisäänastuessa. -- Ensi kuussa pitää liikkeen olla pystyssä ja -hyvässä vauhdissa. - --- Niin, ellet sitä ennen ole pudonnut noilta tikapuiltasi ja taittanut -niskaasi, sanoi rehtori. - --- Ei poika, älä luule! Näkisitpä, millaisilla telineillä ukkoset New -Yorkissa keikkuvat, kun pilvenpiirtäjän rautarunkoa rakennetaan! - -Päivän työn tehtyään oli Jaakkola lähtenyt kävelemään ohi kirkon, halki -kirkkopuistikon ja pitkin rantaa vievää polkua kaupungin laitumille -päin. - -Ilta oli lämmin, mutta pilvinen ja hämärä. - -Hänen päästyään Jussinpuron poikki sillaksi asetettujen hirsien yli -sukelsi tien vierestä esiin olento, jota olisi voinut pitää jonain -romanttisen ryöväriheimon kunnioitettuna johtajavanhuksena -- pieni, -kuivettunut ukko, jolla oli hartioillaan haalistunut sinertävä viitta -ja tavattoman leveälierinen huopahattu syvälle päähän painettuna. -Nenällä oli pyöreät silmälasit ja leuassa vaaleanharmaa, harva parta. - -Tämä merkillinen otus, joka nähtävästi oli tullut puron reunaa johtavaa -polkua Pastorinniemestä päin, pysähtyi kädet ristissä rinnalla keskelle -tietä Jaakkolan eteen ja sanoi ohuella, vinkuvalla äänellä: - --- Mite te teelle vaanitte? - -Jaakkola pysähtyi hämmästyneenä ja tarkasteli ukkoa. - --- Kuka olette ja mitä tahdotte? kysyi hän. - --- Mine olen majister Wahl, jos tietee tahdotte, vinkui ukko. -- Nyt te -olette satimessa! - --- Ahaa, sanoi Jaakkola, jonka hartioita pidätetty iloisuus alkoi -hytkyttää. -- Vai olette te maisteri Wahl! Sanomattoman hauskaa tavata -pitkästä aikaa. Minun nimeni on Jaakkola. - --- Mine tieden sen! kirkaisi ukko. -- Ei, elkee ojentako minulle, -ketenne, en mine siihen kuitenkaan tartu. - --- Yhtä lystiä, sanoi Jaakkola, pistäen kädet päällystakkinsa -taskuihin. -- Mitäs te sitten oikein minusta haluatte? - --- Olenhan jo kysynyt teilte, ette mite te teelle vaanitte? huusi ukko -kimeällä äänellä. - --- Suuremmalla syyllä voisin minä tehdä teille saman kysymyksen, sanoi -Jaakkola, tarkastellen ryöväripäällikkö-maisteria silminnähtävästi -hyvin huvitettuna. -- Mutta jos välttämättä tahdotte tietää, niin olin -täällä vain kävelyllä, iltakävelyllä. - --- Miksi hiivitte te iltakevelylle metsesse kuin rosvo? jatkoi ankara -ukko kuulusteluaan. -- Tunnustakaa suoraan, ette te aioitte kiertee -tete tiete Pastorinniemeen! kiljaisi maisteri ja otti niin uhkaavan -askeleen eteenpäin, että Jaakkola vaistomaisesti peräytyi askeleen. - --- Hen pakenee! Hen pakenee! kirkui ukko riemuissaan. - --- Enkä pakene! väitti Jaakkola hiukan nolona. -- Mutta mitäs teillä -oikein on asiaa minulle? - --- Tunnustakaa, ette aikomuksenne oli hiipie Pastorinniemeen! huusi -ukko. - --- Minä käyn Pastorinniemessä päivällä, selitteli Jaakkola -hyväntahtoisesti. -- Päivällä ja valtatietä myöten. Olin siellä muuten -jo tänään aamupäivällä. - --- Mine tieden sen! huusi vanhus, heristäen nyrkkiään. -- Te olette -olleet sielle usein, liian usein! Luulitte voivanne tehde mite haluatte -minun poissaollessani. Mutta nytpes olettekin kiikisse! - --- Miksi en minä saisi käydä Pastorinniemessä milloin haluan? kysyi -Jaakkola. - --- Siksi, ette mine kiellen sen! huusi ukko, hypähtäen tasajalkaa -tantereesta, molemmat nyrkit pystyssä. - --- Mutta jospa en välitä kiellostanne? kysyi Jaakkola. - --- Fanny kuuluu minulle! kirkaisi ukko. -- Olen teneen puhunut henen -sisariensa kanssa, ja he ovat ilmoittaneet, ettei heille enee ole -miteen minua vastaan. - --- Vai niin, mutta mikäli olen huomannut, on Fannyllä itsellään koko -joukon teitä vastaan, sanoi toinen. - --- Te tulette katumaan, ellette heti katkaise velejenne Fannyn kanssa! -huusi ukko. - --- Vanha mies, sanoi Jaakkola vakavasti. -- Annan täyden kunnian -harmaille hiuksillenne... - --- Mite on teille minun hiusteni kanssa tekemiste! huusi ukko aivan -suunniltaan raivosta. - --- Kunnioitan ikäänne, mutta annan teille samalla sen hyväätarkoittavan -ilmoituksen, että ellette tästä hetkestä alkaen heitä rauhaan neiti -Svebeliusta, jota olette vuosikausia hävyttömästi kiusannut, niin -joudutte tekemisiin minun kanssani, ja silloin teidät peijakas perii! -Minä toimitan teidät heti hullujenhuoneeseen! - --- Mihin?! kirkaisi ukko. - --- Hullujenhuoneeseen! toisti Jaakkola järkähtämättömästi. - --- Haa, konna! huusi maisteri, kaivoi taskustaan jotain ja heitti sen -Jaakkolan silmille. - -Jaakkola koppasi lennosta käteensä tuon esineen ja havaitsi sen -vanhaksi, kuluneeksi hansikkaaksi. Hän ripusti sen varovaisesti -vieressä olevan pajupensaan oksaan, mutta ukko huusi: - --- Teiden on taisteltava kanssani! - --- Mitä! huudahti Jaakkola kummissaan. -- Tahtoisitteko nyrkkeillä -kanssani? - --- Ei, kaksintaistelu pistooleilla, kymmenen askeleen peeste... piff, -paff, puff! huusi vanhus, sätkytellen käsiään ja jalkojaan, niin että -viitta liehahteli hänen hartioillaan. - -Jaakkola pani kätensä ristiin ja katseli ukkoa vilpittömästi ihmetellen. - --- Kuulkaa, menkää nyt kotiin nukkumaan! sanoi hän sitten isällisesti. --- Minä ainakin olen saanut teistä tarpeekseni ja käännyn takaisin. - --- Hen pelkee! Hen pelkee! hihkaisi ukko ihastuneena. - -Jaakkola kääntyi takaisin, pitäen kuitenkin varansa, ettei ukko saisi -pukata häntä alas puroon. Sillalla hän kääntyi antamaan viimeisen -varoituksen: - --- Ja muistakaa sanani: ellette lakkaa hassutuksistanne, niin teidän -käy huonosti! - --- Pelkuri! Raukka! huusi ukko. -- Mine en velite -- heiden -uhkauksistanne! - -Jaakkola lähti kävelemään takaisin kaupunkiin, ukon jäädessä -voitonriemuisena seisomaan puron toiselle puolen, hajasäärin, kädet -lanteilla ja leveälierinen hattu korvien yli painettuna. - - - - -X - - -Kähkösen lesken turhamaisuus aiheutti seuraavana aamuna pienen -kohtauksen Neuvoksen Arkun pihamaalla. - -Kähkösen leskellä, joka asuu pihan perällä olevassa rakennuksessa -aivan Sikasen huonekunnan seinäntakana, on tytär, joka on naimisissa -Tampereella poliisikonstaapelin kanssa. Tästä tyttärensä arvoasemasta -on Kähkösen leski hyvin ylpeä ja käy joka kesä tytärtään ja vävyään -tervehtimässä. - -Nytkin hän oli ollut tällaisella matkalla ja palasi juuri kotiin. - -Hän oli ottanut laivarannasta ajurin, ajuri Jehkosen, ja käskenyt ajaa -kotiinsa. - -Jehkonen kyyditsi hänet portille ja pysäytti siihen hevosensa, mutta -akka huusi: - --- No aja pihaan asti! - --- Enkä aja, sanoi Jehkonen. -- Eihän siellä pääse kääntymään takaisin. - --- Pääset kyllä kääntymään, kun ajat tuon hernemaan ympäri, sanoi akka. --- Älä luulekaan, että minä sinulle mitään maksan, ellet kyyditse minua -portaitten päähän asti! - -Jehkosen rokonarpinen naama nytkähteli kiukusta. Ensin hän aikoi -hypätä alas kuskipukilta, heittää akan myttyineen ja nyytteineen -kadulle ja ajaa tiehensä maksua ottamatta, mutta sitten meni tähän -kunnon hevosmieheen riivaaja, joka muutti hänen mielensä. Hän huitasi -hevostaan piiskalla ja ajoi hyvää vauhtia pihaan. Saksmanin portaitten -päässä oli maassa isonlainen kivi, ja hän ajoi ensiksikin sen yli, -niin että rattaat pahasti keikahtivat ja Kähköskä kiljaisi korvia -vihlovasti. Samassa löi Jehkonen hevostaan toisen kerran piiskalla, ja -koni lähti nelistämään täyttä kyytiä hernemaan ympäri. Kun lähestyttiin -hernemaan takana ulkohuonerakennuksen sitä ovea, joka kuului Kähköskän -huoneeseen, huusi akka: - --- Ptruu... ptruu... kuule, Jehkonen, älä aja enää... voi hyvä isä kun -ajoi ohi! - --- En saanut hevosta pysähtymään! rämähti Jehkonen, lasketellen täyttä -neliä ympäri pihaa. - -Kähköskän huudot ja kiljunta kutsuivat ulos koko talon väen. -Ulkohuonerakennuksesta tuli Sikasen akka lapsineen ja muut siellä -asuvat akat ja ukot, toisella puolen ilmestyivät portailleen ukko -Saksman ja Martta, kohmeloiset käräjäkirjurit ja ompelijatar sisarineen -sekä jarrumiehen leski, pieni, puolialaston lapsi käsivarrellaan. - -Jehkonen antoi hevosensa nelistää kolme kertaa ympäri pihan Kähköskän -kiljuessa ja voivotellessa ja lukuisan katsojajoukon äänekkäästi -riemuitessa. - -Neljännen kerran ulkohuonerakennuksen kohdalle tullessaan ajoi hävytön -Jehkonen niin läheltä hernemaata, että rattaiden oikeanpuoleiset pyörät -putosivat hernemaan ojaan ja Kähköskä lensi rattailta myttyineen suin -päin hernemaahan, vieläpä juuri omaan penkkiinsä. - --- Hööööö! hurrasi ihastunut katsojajoukko, ja Sikasen lapset hyppivät -rajattomassa riemussaan korkealle ilmaan. - -Ennenkuin Kähköskä oli ehtinyt päästä jaloilleen hernemaasta, oli -Jehkonen nostanut rattaat ojasta ja ajanut tiehensä. Siinä hän teki -varsin viisaasti, sillä julmistunut Kähköskä olisi ylös päästyään -raapinut hänen kasvonsa verille kuin vihastunut kollikissa. - -Kun Kähköskä ilmestyi näkyviin hernepenkistä, esitti ukko Saksman, joka -polvet koukussa ja vatsaansa pidellen oli nauranut läkähtymäisillään -tälle ilmaiselle, erinomaisesti esitetylle näytökselle, eläköönhuudon -Kähköskälle: - --- Eläköön! - --- ... köööön! yhtyi kiitollinen katsomo keuhkojensa pohjasta -suosionosoitukseen. - -Kun ei Kähköskä nähnyt Jehkosta missään, huusi hän, pudistellen multaa -hameistaan, mytyistään ja käsistään: - --- Osasipas hävitä näkymättömiin, pahanhengen rupinaama! Onko tämä -mikä ajuri, tämä, joka lennähtää ihmistä kuin rietas! Hävytön heittiö, -ptfui! Ei olisi ensin viitsinyt pihaan ajaa ja sitten teki tämän! -Mutta olipa vieraitamiehiä, oli, oli, oli vieraitamiehiä, oli, oli, -oli näkijöitä tarpeeksi asti, kaikki olivat läsnä hyvät naapurit ja -kylänmiehet ja Saksmannin pitkäparta ja Sikasen akka pentuineen, ja -kyllä nyt on lysti ja kyllä nyt nauretaan ja rähätetään "hähä hähä -hähä" ja kyllä nyt on kielet pitkällä ja vesi tippuu suupielistä ja -niin ollaan kuin korpit ja silmätkin noukittaisiin turvattoman lesken -päästä... rähähähä hähähähä! matki suuttunut akka toisten naurua ja -kömpi ovelleen, tehden kuitenkin koko katsomolle omistetun ruman -tempun, ennenkuin hävisi ovesta sisään. - -Katsojat palasivat, hyvin tyytyväisinä näkemiinsä ja kuulemiinsa, -takaisin kukin kotilietensä ääreen. Ukko Saksman vain jäi istumaan -portailleen ja jarrumiehen leski lapsi käsivarrellaan seisomaan omalle -portaalleen. - --- No siinä nyt näki herra Saksmankin, miten ylpeys riivaa tuommostakin -vanhaa akkaa! aloitti jarrumiehen leski sujuvasti. -- Kerjuulla -elää tämä Kähköskäkin toisen puolen vuotta ja toisen puolen juoksee -vaivaishoidon herrojen luona mankumassa, -- niin -- ja issikalla -häntä vain pitää kyyditä kuin parasta ruustinnaa! Se on taas ollut -siellä tyttärensä luona, -- niin -- ja kun tytär on poliisin rouvana, -niin siitä on sitten Kähköskän nokka pystyssä eikä jaksa nyyttejään -laivarannasta tänne asti kantaa! He-he-he, ihan näet naurattaa kun -ajattelee, miten komeasti se tahtoi ajaa pihaan ja näyttää, että -näin sitä meillä tullaan poliisin rouvan kestistä Tampereelta -- -ja komeasti tultiinkin, niin että kuono oli lopuksi multapenkissä, -he-he-he! Minä ihan annan tuolle Jehkoselle vehnäskahvit, kun se -ensi kerran tästä sivu ajaa. Ei kannattaisi ylpeillä, ei kannattaisi -ylpeillä Kähköskänkään -- niin -- viime kuussa sai meiltäkin kupillisen -kahvinpapuja lainaksi, eikä ole vieläkään ollut millä takaisin maksaa, -vaikka kannattaa laivoissa ja junissa matkustaa ja issikalla ajella -ympäri hernemaata! Mutta kun synti ja rietas saa ihmisen sydämessä -vallan, niin on se sokea, "pöyhistellen ihmiskurja on niin nurja, ettei -huoli kestäkään"... tietäähän sen, kun on poliisi vävynä! Olisi jo aika -Kähköskälläkin ajatella tilaansa, niinkuin veisataan, että "mistäs siis -sä olet tullut vaivainen näin ylpeeksi, sull' ei mitään aluss' ollut, -lopuks' kaikki katoopi, kuink' ei sua inhota komeutes korea, tiedäthän: -se häviääpi, matoin ruuaks' viimein jääpi" -- niin -- - -Jarrumiehen leski veti henkeä, huokasi, niisti nenäänsä ja pyyhki -silmiään esiliinalla. Sitten hän jatkoi: - --- Kummallinen on maailma tähän aikaan, ihmeellisen kummallinen -- -niin -- mitähän tiennee? Ei se ainakaan hyvää tiedä, tietäneekö sitten -pahaa, niin -- Ei ole tainnut herra Saksman kuullakaan vielä sitä -viimeisintä asiaa, kun näet tulee kaksintaistelu sen maisteri Wahlin ja -sen entisen Jaakobsonnin pojan välillä, sen miljuneerin...? - --- En minä ole vielä sitä kuullut, ilmoitti ukko Saksman ihmeissään ja -totuuden mukaisesti. - --- Niin, semmoinen on asia, että se Wahlin maisteri on eilen antanut -manuun sille miljuneerille siitä Pastorinniemen ryökkinästä -- niin ---. Eikös se ole hullua, kun kaksi hullua rupeaa kaksintaisteluun -kolmannesta hullusta... he-he-he? Vaikka eihän tämä olisi mikään naurun -asia, tämä kaksintaistelu... Kamalaa on, kun kaksi ristittyä ihmistä -ja herraa alkaa ampua toisiaan ihan välipuheen perästä ja kuuluuhan -ne olevan vieraatkin miehet semmoisessa tilaisuudessa -- niin -- ja -lääkäri ja pappi. Niin kertoivat akat tuolla torilla, että semmoinen -on laki kaksintaistelussa, että kuka ensiksi kuolee, niin lääkäri sen -todistaa kuolleeksi ja sitten pappi siunaa haudan siihen paikkaan -- -niin -- mutta eikö se olekaan sanottu herroille ja muille ylhäisille, -että ei sinun pidä tappaman? - --- Mistäs te oikein olette sellaisia uutisia kuullut? kysyi ukko -Saksman epäileväisesti. - --- Voi, voi, herra Saksman, koko kaupunkihan siitä puhuu... Wahlin -maisteri on itse kertonut, että hän on antanut sille miljuneerille -manuun kaksintaisteluun ja ampuu sen seulaksi. Nyt kuuluu Wahlin -maisteri harjoittelevan ampumaan omissa huoneissaan, ja kadulle kuuluu -kuuluvan sellainen räiske, etteivät ihmiset uskalla ohi kulkea... ja -semmoinen paksu ruudinsavu kuuluu pöllyävän ikkunoista -- niin -- -kamalaa on ajatella sitä Wahlin maisteria, kun on semmoinen vanha -tarhapöllö ja vielä tuollaisia asioita puuhaa... akat sanoivat sen -miljuneerin tehneen jo testamenttinsa -- niin -- voi hyvä isä kun -vellipata on unohtunut tulelle, joko lie pohjaanpalanut! - -Jarrumiehen leski katosi äkkiä sisään. Lauri Saksman tuli samassa -portista ja sanoi: - --- No nyt sitä, isä, tulee lysti, kun ukko Wahl on ilmestynyt -kaupunkiin! - --- Sitähän se tuo jarrumiehen leski tuossa juuri toimitti. Tiesipä -vielä kaksintaistelunkin olevan tulossa. - --- Kyllä siinä perää on. Kuulin torilla akkojen siitä kaakattavan -ja pistäydyin kysymässä Jaakkolalta itseltään. Jaakkola oli vähän -harmissaan siitä, että asia oli jo joutunut kaupunkilaisten hampaisiin, -ja kertoi, että Wahl oli eilen illalla ollut syödä hänet ja haastanut -oikein kaksintaisteluunkin... mutta kyllä se ukko on vielä päivissä, -jos se saa Jaakkolan suuttumaan. - -Lauri istui isänsä viereen portaalle, nyppi viiksiään ja jatkoi: - --- Kävin säikyttelemässä metsänvartija Tolosen, joka oli ruvennut -hätyyttelemään Matti Luontoa, ja Tolonen oli aluksi hyvin koppavata -poikaa, mutta kun minä aloin puhua niistä kaatuneista puista, jotka hän -keväällä möi omin lupinsa Räsäselle, niin lankesi siltä luonto! Ihan -oli nenänpääkin valkoisena. Ja Matti saa nyt asua rauhassa puussaan. -Kävin sitten Mattia katsomassa. Oli rakentanut jonkinlaisen lavan -ainakin kahden sylen korkeuteen muutamaan isoon petäjään ja lavalle -havumajan. Siellä hän nyt sitten paastoaa. Elää kuin kotka pesässään. - -Sikasen akka kulki hernemaan poikki portille päin tyhjä pärevasu -selässään. - --- Minnekäs Sikasen emäntä oikein vasun kanssa lähti? kysyi Saksman. - --- Läksin tuolta Nissisen työmaalta lastuja kahvipuikseni pyytämään, -sanoi akka, pysähtyen keskustelemaan. -- Ei viitsi kotonakaan olla, -kun tuo Kähköskä haukkuu ja säkentää seinän takana, niin ettei sitä -jaksa koko päivää kuunnella. Mutta eiköhän herkeä säkentämästä kun -kahvinhajua nokkaansa saapi! Vaan taitaa saada tänä päivänä minun -kahviani odottaa... on se niin hävittömästi siellä minunkin kunniaani -loukannut. Se on _niin_ hävitön ihminen, että sitä ei uskoisi! On se -välistä makeata ja matlakkaa, niin että luulisi, ettei ihmisellä voi -tuon parempaa ystävää olla, mutta annas taas toisen kerran! Se on -olevinaan vielä semmoinen unennäkijäkin. Kuulkaas, herra Saksmanni, -minkälaisia unia se näkee! Yhtenä päivänä viime kesänä oli tuolta -jarrumiehen lesken porstuasta kadonnut varsiluuta, ja tietäähän sen, -minkälainen kotkotus tässä pihassa silloin oli! Jarrumiehen leski -haukkui rosvoiksi koko talon väen, jokaisen erikseen -- teistäkin -sanoi, ettei sitä tiedä, vaikka olisivat nuo Saksmannit ottaneet, -kun aina tässä pihalla kuikuilevat, eivätkä taida omat luudat hääviä -olla... ajatelkaas, herra Saksmanni! -- ja sitten oli mennyt Kähköskä -hänen luokseen kertomaan nähneensä semmoisen unen, että se kadonnut -varsiluuta oli muka minun porstuassani! _Minun_ porstuassani! Ja eikös -vain akka, nimittäin tuo jarrumiehen leski, tule minun porstuaani -ja ala siellä hamuilla ja koluta. Minä olin juuri puuronkeitossa -- -oli lauantaipäivä siinä puoli kolmen korvissa, taisi olla jo kohta -kolmekin -- ja kuulen kolinaa porstuasta ja ajattelen, että koiratkohan -siellä koluavat vai olisiko se Tiihosen sianporsas taas lähtenyt -juoksentelemaan ja tullut meidän porstuaan. Aukaisen oven ja ajattelen -että ajan pois, olipa tuo sitten koira tai porsas. Siinä on sinulla -sitten koira tai porsas! Jarrumiehen leski on juuri ulos menossa, -meidän luuta kädessä. Minä kysyn, että mitä hän meidän porstuasta -hakee, ja tämä alkaa soimata minua, että olen muka pihalta ottanut -hänen varsiluutansa. Kyllähän minä annoin hänelle senkin varsiluudan! -Tulihan siitä oikein käsirysy, ja kun pihalle päästään ja katsotaan, -niin minun luutanihan se tietysti oli. Ei ole meillä milloinkaan -vierasta tavaraa tarvittu eikä haluttu. Rehellisinä on koetettu olla ja -vaeltaa, vaikka on paljon murhetta ollut ja vastoinkäymistä, jaa jaa, -sillä rehellisyys se maan perii, ja puuro kerkisi siinä kahakassa palaa -pohjaan. Mutta Kähköskä ihmettelee siinä samassa jarrumiehen lesken -hävittömyyttä, että sillä tavalla ihmisiä epäilee ja syyttää, vaikka -itse oli koko sopan keittänyt. -- Terveenäkö se on tämä herra Saksmanni -ollut? - --- Terveenähän sitä on oltu, kiitos kysymästä. - --- On tainnut olla Martta-ryökkinäkin terveenä? - --- Mikäpäs häntä olisi vaivannut, nuorta ihmistä. - --- Niin, kyllähän nuorten kelpaa -- hyvä isä, kun menee tässä päivä -tarinoidessa, ja minulla on niin kiire niitä lastuja hakemaan. No -hyvästi nyt sitten! - - - - -XI - - -Herra Tuulonen heräsi aamulla kello kahdeksan tienoissa kadulta -ikkunansa alta kuuluvaan rummun pärrytykseen, joka ensin hiukan -säikähdytti häntä. - -Hän hypähti vuoteestaan ja avasi ikkunan, pistäen päänsä ulos. - -Kadulla ei näkynyt muuta kuin vanha, ontuva ukko, joka suurta, -paikattua rumpua pärryttäen marssi eteenpäin hyvin sotaisen näköisenä. - -Kadunkulmaan päästyään ukko pysähtyi, päästi soittokoneestaan ankaran -loppupärrytyksen ja luki sitten kovalla äänellä seuraavan julistuksen: - -"_Kuulutus!_ Huomenaamulla muutetaan kaupungin karja Sipilän niityltä -Jussinpuron laitumelle. -- _Rahatoimikamari_". - -Tiedonantonsa ensimmäisen ja viimeisen sanan lausui ukko erityisellä -ponnella, pisti sitten julistuksen taskuunsa ja lähti mahtavasti -rummuttaen ontumaan seuraavaan kadunkulmaan. Hra Tuulonen oli täten -tutustunut kaupunkimme julkiseen "rummuttajaan" Kyllös-Pekkaan. - -Kirjailija pukeutui ja lähti ulos, otettuaan käteensä pari kirjaa Yrjö -Kurosen kirjastosta. - -Aamu oli kaunis. Pihapuissa livertelivät linnut, vanhan haavan lehdet -kahisivat tuulessa ja nurmikko tuoksui raikkaasti. - -Nuori mies asettui mukavaan asentoon riippumattoon ja alkoi lukea. - -Neljännestuntiin ei pihalla näkynyt ketään. - -Sitten juosta sipsutteli pihan poikki puodista päin neiti Leijanen. - -Hän ei näyttänyt huomanneenkaan hra Tuulosta. - -Neiti Leijasen tultua aivan lähelle putosi hänen kädestään lankakerä, -vierien juuri riippumaton alle. - -Hra Tuulonen kiiruhti heti hyppäämään alas riippumatosta, mutta -koska matto oli hieman liian korkealla, niin ei se onnistunut ensi -yrityksellä. - -Neiti Leijanen huudahti hiljaa huomatessaan hra Tuulosen rimpuilemisen -riippumatossa ja sanoi: - --- Ai, anteeksi... älkää vaivatko itseänne... mutta samassa onnistui -hra Tuulosen pudottautua alas riippumatosta. Vähällä oli, ettei hän -pudonnut neiti Leijasen niskaan, viimemainittu kun juuri silloin -kyykistäytyi ottamaan lankakerää puun juurelta. - -Kirjailija esitti itsensä, ja neiti Leijanen vakuutti syvästi -punehtuen, että hänestä oli tavattoman hauskaa tutustua. Aivan samaa -vakuutti omasta puolestaan mitä lämpimimmin myöskin hra Tuulonen. - -Nuorten välille olisi varmaankin sukeutunut pitempikin keskustelu, -ellei neiti Leijanen samassa olisi kuiskannut: "kauppias tulee" ja -rientänyt nopein, kevein askelin tiehensä. - -Kauppias Kuronen ei kuitenkaan ollut huomannut mitään. Hän oli tulossa -kaupungilta ja oli ilmeisesti tavallista paremmalla tuulella. - -Kirjailija asettui jälleen riippumattoon ja alkoi lukea. Vähitellen -hänen katseensa kuitenkin siirtyi kirjan lehdiltä puitten latvoihin, -joiden välitse näkyi sinistä taivasta ja pilvenhattaroita. - --- Mukava tyttö! ajatteli hän, neiti Leijasta tarkoittaen. -- Ehkäpä -hänen kanssaan voi pitää hieman hauskaa... - -Hra Tuulonen vaipui haaveilemaan. Mutta äkkiä hän muisti, mitä -varten oli tähän kaupunkiin saapunut, karisti kaikki neiti Leijaseen -suuntautuneet rusohohteiset haaveet ajatuksistaan ja rankaisi -huikentelevaista mieltään alkamalla uudelleen ahkerasti lukea -"Monte-Criston kreiviä". - - * * * * * - -Aamiaispöydässä tutustui hra Tuulonen neiti Anni Kuroseen. - -Kirjailija oli kuvitellut neiti Kurosta omenaksi, joka mahdollisesti -saattoi kasvaa korkeanlaisella oksalla, mutta havaitsi nyt suureksi -pelästyksekseen, että tässä olikin nähtävästi kysymys taatelista, joka -oli huikean palmun latvassa. - -Neiti Kuronen oli hyvin miellyttävä, hyvin sivistynyt ja hyvin -kohtelias, mutta hänellä oli merkillinen eikä suinkaan rohkaiseva tapa -katsella hra Tuulosen pyöreitä, nykeröllä nenällä ja vetisenharmailla -pässinsilmillä kaunistettuja kasvoja kuin kaukoputken läpi, nimittäin -kääntäen kaukoputken ohuemman pään hra Tuuloseen päin, jolloin, kuten -tunnettua, katseltava esine siirtyy kuin taivaanrantaan. - -Neiti Kuronen jutteli siitä huolimatta vilkkaasti ja älykkäästi, -melkeinpä liiankin älykkäästi kirjailijamme mielestä. Hänellä oli suuri -varasto omia kokemuksia ulkomailta, sillä hän oli matkustellut paljon, -ja hän osasi kertoa havainnoistaan huvittavalla tavalla, mutta kun -hra Tuulonen ei ollut koskaan käynyt Maarianhaminaa edempänä, käänsi -hän pian keskustelun kotoisiin asioihin. Siitä oli se seuraus, että -neiti Kuronen alkoi tehdä hänen tulevaa suurta romaaniaan koskevia -kysymyksiä. Kirjailija noudatti kuitenkin salaperäistä vaiteliaisuutta -tuohon teokseen nähden, ja siihen hänellä kyllä olikin hieman syytä. - --- Toivottavasti saatte täällä ollessanne paljon työtä tehdyksi, sanoi -neiti. -- Koetamme puolestamme antaa teidän olla niin rauhassa kuin -suinkin. - -Hra Tuulonen kiiruhti vakuuttamaan, ettei se ollut ensinkään -tarpeellista. Olisi päinvastoin virkistävää seurustella niin paljon -kuin mahdollista miellyttävien ja sivistyneiden ihmisten kanssa. Se -lisäisi työhalua, avartaisi näköaloja ja antaisi uusia vaikutteita. - --- Meidän seurassamme ette varmaankaan kovin paljon avartaisi -näköalojanne, hymyili neiti Kuronen vaatimattomasti. -- Mutta olemmekin -järjestäneet asiat niin, että voitte työskennellä aivan häiriytymättä. -Me olemme kaiket viikot mailla, huvilassa, ja kaupunkiasuntomme on -vapaasti käytettävissänne. Voitte isännöidä aivan mielenne mukaan. -Isä on kyllä täällä kello kuuteen asti illalla, mutta hän on omissa -hommissaan ja enimmäkseen myymälän puolella. Olisimme mielellämme -antaneet herra Tuuloselle yhden huoneen huvilastamme, mutta rakennus on -vielä osaksi keskeneräinen... - -Kirjailija tunsi ikäänkuin maan luisuvan jalkainsa alta. Kylmä hiki -kihosi hänen otsalleen hänen ajatellessaan tulevia pitkiä, yksinäisiä -viikkoja. - --- Niin, sanoi rouva Kuronen. -- Kun Yrjökin lähti koko kesäksi -Englantiin, niin emme pitäneet kiirettä huvilan kuntoon laittamisella. -Mutta toivottavasti tulee kirjailija sunnuntaisin meitä silloin tällöin -tervehtimään. Neiti Leijanen ja Kalle Kannas, kauppa-apulaisemme, ovat -usein sunnuntaisin siellä, kun ilma on kaunis. - -Hra Tuulonen kiitti lämpimästi ja vaipui surumielisiin ajatuksiin. - --- Se on ollut näinä päivinä merkillisen masentuneen näköinen, sanoi -kauppias Kuronen, puuttuen keskusteluun ensi kerran koko aterian aikana. - --- Kuka? kysyi rouva Kuronen. - --- No, sepä Kalle Kannas. Ihan kuin olisi voinsa myönyt ja rahansa -hukannut. Ei se ole ensinkään hänen, tapaistaan... - --- Onneton rakkaus! sanoi neiti Kuronen. - --- Hm, murahti isäukko. -- Tai huono ruuansulatus. Mutta tottapahan -siitä toipuu, kun on aikansa päätään riiputtanut. - -Aamiaisen jälkeen lähtivät rouva ja neiti Kuronen huvilalle. Hra -Tuulonen käveli pitkin askelin edestakaisin huoneessaan ja mietti -asemaansa. - -Hän ei ollut vielä ehtinyt päästä mihinkään päätökseen, kun -palvelustyttö parin tunnin kuluttua kävi pyytämässä häntä -aamupäiväkahville ruokasaliin. - -Siellä valkeni hra Tuulosen maailmankatsomus taas melkoisesti, -sillä pöytätoverinaan oli hänellä neiti Leijanen, joka mitä -rakastettavimmalla tavalla hoiti emännän tehtäviä. Hra Tuulonen, -joka pari tuntia takaperin oli samassa pöydässä tuntenut itsensä -arveluttavan pieneksi ja köykäiseksi neiti Kurosen kriitillisen katseen -edessä, varmistui taas silmänräpäyksessä neiti Leijasen seurassa -siksi maailmanmieheksi, mikä hän epäilemättä varsinkin tällaisella -maalaispaikkakunnalla oli. - -Neiti Leijanen oli puolestaan suorastaan suloinen. Hänen koko -olennostaan henki ihaileva arkuus ja arka ihailu hra Tuulosen väkevää -ja voimakasta runoilijapersoonallisuutta kohtaan, ja se kaino, -vaatimaton tapa, jolla hän ilmitoi sydämensä syvyydessä jo pitkän aikaa -piilleen salaisen toivomuksen päästä vielä joskus kauas, kauas pois -näistä ahtaista oloista ja näiden pikkumaisten ihmisten keskuudesta -kauniiseen, iloiseen, vapaaseen maailmaan, teki melkeinpä liikuttavan -vaikutuksen. - -Nopeasti, oi nopeasti kiiti se puolituntinen, joka neiti Leijasella -oli käytettävänään kahvilomakseen. Hra Tuulosen innokkaista pyynnöistä -huolimatta hän ei kuitenkaan uskaltanut viipyä kauempaa, huomauttaen -että "ukko on niin hirveän tarkka tällaisissa pikkuasioissa", mutta -hän lupasi kuitenkin tulla illalla kävelemään hra Tuulosen kanssa ja -puristi lähtiessään hra Tuulosen kättä hieman alakuloisesti hymyillen -ja pienillä, pyöreillä poskillaan kaino punastus. - --- Ehkäpä nämä arkipäivät sentään menevät, kunhan järjestetään, -ajatteli hra Tuulonen. - -Ja hyvinhän ne menivätkin. Hra Tuuloselta kului viikko kuin Muhametin -paratiisissa. Hän nukkui hyvin, söi hyvin ja kuherteli -- meidän täytyy -valitettavasti jo käyttää tätä sanaa -- neiti Leijasen kanssa. Tyttö -oli tosin vielä hiukan kaino ja arka, mutta arkuus näkyi vähenevän -nopeasti päivä päivältä. - --- Ei kuitenkaan tämän pitemmälle! ajatteli hra Tuulonen joka ilta, -palattuaan saattamasta neiti Leijasta hänen kotiinsa ja keskusteltuaan -tämän pirteän neitosen kanssa taiteista, runoudesta, kuutamon -vaikutuksesta ihmismieleen, kukista, tähdistä ja sielujen sympatiasta. - -Meidän on kuitenkin, väärinkäsitysten välttämiseksi, annettava hra -Tuuloselle se tunnustus, ettei hän hetkeksikään unohtanut suurta -päämääräänsä. Hän oli tosin vielä hietikolla palmun juurella, ja palmu -oli korkea, mutta juuri siinä hän erosi useista muista runoilijoista, -että vaikeudet vain kannustivat ja karaisivat häntä, ja kun taateli oli -vähintäänkin 50,000 markan arvoinen -- ukko Kurosen kuoltua vieläkin -arvokkaampi -- niin kannatti hänen mielestään lähteä kiipeämään puuhun -vaikka kynsin ja hampain. - -Aivan joka ilta ei hän sentään neiti Leijasta saatellut. Eräänä päivänä -hän lähti seurahuoneelle tervehtimään ystäviään rakennusmestareita. - -Nämä suuresti kunnioitettavat kansalaiset ottivat hra Tuulosen -vastaan ihastuksen horinalla. Rakennusmestarien suosikki rämpytteli -taas niitä kahta kappaletta, jotka hän osasi soittaa pianolla, jonka -jälkeen ryhdyttiin laajoihin ja voimaperäisiin lauluharjoituksiin. -Rakennusmestarit olivat mielikarvaudekseen unohtaneet kaikki muut -hra Tuulosen laulut paitsi tuon jylhässä yksinkertaisuudessaan ja -vakaumuksen syvyydessä mahtavasti vaikuttavan hymnin "Eipä meittiä". -Sitä olivatkin rakennusmestarit sitten vedelleet ainakin viisisataa -kertaa. Kello yhden aikaan yöllä lähti kuoro jaloittelemaan, -ja havaittuaan, ettei minkäänlaisia järjestyksenvalvojia ollut -läheisyydessä, viritti se järisyttävällä äänen voimalla keskellä katua -laulun: - - "Suutarin on suuri parta..." - -Tähän vastasi hyvinharjoitettu kvartetti kadun toisesta päästä: - - "Koska meill' on nyt joulu. - Juhla armas lapsien..." - -Sieltä oli tulossa joukko kaupungin herroja, jotka olivat olleet -pienellä illallisella seuraklubilla ja olivat nyt kotimatkalla, hyvin -virkistyneinä niin ruumiin kuin hengenkin puolesta. - -Molemmat lauluseurat tervehtivät toisiaan lauluilla. Senjälkeen -päätettiin toimeenpanna leskenjuoksu. Osanottajat järjestyivät -pareiksi. Lihava rakennusmestari Retunen joutui leskeksi, ja hänen -huudettuaan: "Viimeinen pari ulos!" lähtivät rakennusmestari Mattila ja -raatimies Johansson juoksemaan. - -Rakennusmestari Retunen osoittautui suuresta vatsastaan huolimatta -kaikkien ihmeeksi melkoisen hyväksi juoksijaksi ja oli jo saamaisillaan -kiinni Johanssonin, kun viimemainittu äkkiä pyörähti erääseen -palokujaan, huutaen mennessään: - --- Juokse, Mattila, Sikilän pihan kautta minua vastaan! Kaikki -kolme hävisivät näkyvistä. Silloin ehdotti klubilaisten pisin mies, -proviisori Brändvik: - --- Juostaan me nyt niitä piiloon! - -Tämä sukkela esitys hyväksyttiin riemulla, ja miesjoukko lähti -juoksemaan laivarantaan päin. - -Hetken kuluttua saapuivat edelliset juoksijat takaisin. Retunen oli -kuin olikin saanut kiinni Johanssonin ja palasi nyt hänen kanssaan -käsikoukussa, Mattilan kävellessä leskenä perässä. - -Kolmikon suuttumus oli vilpitön ja suuri, havaitessaan, minkä -halpamaisen jutkun toiset olivat heille tehneet. Ilmaistuaan -äänekkäästi vastalauseensa he kaatoivat erään lahon portinpatsaan ja -lähtivät kotiinsa. - - - - -XII - - -Oli sunnuntai. Aamupäivä. - -Kirjailija Tuulonen oli laittautunut sunnuntaikuntoon ja lähti -laivarantaan, josta höyrypursi Sirkka veisi hänet Kurosen huvilalle. - -Laivalle saapuivat myöskin neiti Leijanen ja Kalle Kannas. - -Neiti Leijanen tuli purren perään ja oli pian vilkkaassa keskustelussa -hra Tuulosen kanssa, mutta alakuloisen näköinen Kalle Kannas meni, -tervehdittyään kirjailijaa niukalla lakinkohotuksella, keulaan ja pysyi -siellä koko matkan. - -Kurosen huvila oli kauniilla paikalla, mutta siitä oli vasta -rakennuksen toinen pää kunnossa. - -Pihamaa ja puutarha olivat sitävastoin täydessä järjestyksessä, -sillä kauppias Kuronen oli ostanut vanhan, hyvinhoidetun huvilan, -rakennuttaen siihen vain uuden asuinrakennuksen. - -Huvilalla saivat vieraat ensimmäiseksi sen tiedon, että kauppias -Kuronen vaimoineen ja tyttärineen oli lähtenyt puolen peninkulman -päässä olevaan kauppias Salinin huvilaan, jonne kauppias Salin itse oli -moottorivenheellään käynyt heitä hakemassa. Mutta he olivat antaneet -palvelusväen toimeksi saattaa perille vilpittömän toivomuksen, että -vieraat olisivat tästä huolimatta ihan niinkuin kotonaan. - --- Kiitoksia paljon! ajatteli hra Tuulonen harmistuneena. - -Eikä suinkaan suotta. - -Hän oli varustautunut tänä päivänä aloittamaan ensimmäisten -piirityshautojen kaivamisen sen linnoituksen ympärille, johon hänen -tuleva puolisonsa oli varustautunut. Häntä oli laivassa salaa -harmittanut, että neiti Leijanenkin oli "tuppautunut" mukaan, sillä -viimemainitun läsnäolo vaikuttaisi häiritsevästi hänen suunnitelmiinsa, -mutta nyt hän tunsi harminsa keskellä kiitollisuutta neiti Leijasta -kohtaan, jonka läsnäolo pelasti hänet kuolettavan ikävästä päivästä. - --- Tämähän on aivan kuin minun järjestelmällistä karttamistani! -soimasi Kauno Tuulonen ajatuksissaan herrasväki Kurosta. -- Ensin -saan olla yksin koko viikon kaupungissa, tuo keikaileva tytönletukka -ja sivistymättömät talonhuijarit ainoana seuranani, ja sunnuntaiksi -puikkivat vieraisille! - -Hra Tuulonen ryhtyi nyt korvaamaan edes vähäiseksi osaksi vahinkoaan -pitämällä innokkaasti seuraa neiti Leijaselle. - -Kalle Kannaksesta ei heillä ollut mitään haittaa, sillä tämä surullisen -haahmon ritari hävisi kohta valokuvauskoneineen ja murheellisine -mielialoineen kiertelemään metsää ja kallioita sillä niemellä, jolla -huvila oli. - -Neiti Leijanen oli sunnuntaipuvussaan ja tukka huolellisesti -käherrettynä vielä viehättävämpi kuin arkipäivinä. Hän puhui paljon -ja nauraa kikatti iloisesti jokaiselle sanalle, minkä kirjailija -suustaan päästi. Hra Tuulonen jäi itsekin välistä ihmettelemään, mitä -merkillisen lystillistä ja sukkelaa hän olikaan mahtanut lausua, -riehahtelevan toverinsa purskahtaessa niin hillittömään nauruun. - -Päivällistä syötiin kolmisin. Neiti Leijanen ja hra Tuulonen -ylläpitivät vilkasta, henkevää keskustelua luonnon kauneudesta, -maalaiselämän eduista ja varjopuolista, suurkaupunkielämän ihanuudesta -ja pikkukaupunkielämän naurettavasta mitättömyydestä. Kalle Kannas -oli aivan vaiti tai naurahti kohteliaasti, mutta hieman vaisusti, -kun kirjailija lausui jonkin väittämän, joka silminnähtävästi oli -sukkeluudeksi tarkoitettu. - --- Herra Kannas on viime aikoina ollut niin hirveän hiljainen, sanoi -neiti Leijanen, joka alusta alkaen oli ollut selvillä siitä, että -työtoverinsa surumielisyys oli mustasukkaisuutta hänen takiaan ja joka -mielessään suuresti nautti toisen sydämentuskista. - --- Varmaankin se johtuu huonosta ruuansulatuksesta, kuten kauppias -Kuronen arveli. Minä suosittelisin herra Kannakselle kasvisruokia tai -pientä paastoa, neuvoi kirjailija suopean leikillisesti. - -Kauppa-apulainen karahti korviaan myöten punaiseksi ja avasi jo suunsa -antaakseen pisteliään vastauksen, mutta malttoi sitten mielensä ja -vastasi rauhallisesti: - --- Olen nukkunut viime aikoina hiukan huonosti ja olen siitä syystä -ehkä vähän väsynyt. - --- On omituista, mikä teille pikkukaupunkilaisille oikeastaan voisi -unettomuutta aiheuttaa? Sehän on sellainen kulttuuritauti, josta -luulisi ainakin teidän, herra Kannas, säilyneen! sanoi kirjailija -Tuulonen, hieman sääliväisen hymyn väreillessä hänen pyöreillä, -itsetietoisilla kasvoillaan. - --- Niin, todellakin! huudahti neiti Leijanen, helähtäen iloiseen -nauruun. - --- Jollei tuo ole jokseenkin peittelemätön letkaus minun -koulunkäymättömyydestäni, ajatteli Kalle Kannas, niin sitten ei mikään. --- Mutta olkoon. - -Eikä hän sitten puhunut enää sanaakaan päivällispöydässä. - -Päivällisen jälkeen täytyi kirjailijan välttämättömästi nukahtaa. Hän -oli tottunut pitämään perusteelliset ruokalevot, eikä häntä haluttanut -uhrata tätä suurta nautintoa neiti Leijasen takia. Hän siis pyysi -anteeksi neitoselta, että hänen täytyi mennä hetkiseksi lepäämään, -ilmoittaen päätään kivistävän. - -Neiti Leijanen lausui valittelunsa kirjailijan pahoinvoinnin johdosta -ja tarjoutui parantamaan hänen päänsä käsilaukussaan olevilla -pulvereilla, joita hän itse samanlaisissa tapauksissa käytti, mutta -hra Tuulonen kieltäytyi niitä nauttimasta, ilmoittaen pulverien olevan -vahingollisia hänen sydämelleen. - -Koska neiti Leijanen luonnollisesti kaikkein viimeiseksi olisi tahtonut -vahingoittaa hra Tuulosen sydäntä, tyytyi hän kohtaloonsa. Kirjailija -laskeutui levolle tuuhean koivun juurelle ja nukkui toista tuntia, -jonka ajan neiti Leijanen käytti osaksi peilin edessä istumiseen, -osaksi runollisiin haaveisiin. - - * * * * * - -Oli jo iltapäivä. - -Ilma tuntui vähän viileämmältä. Tuuli, joka myöskin oli ollut -päivällislevolla, heräsi ja lehahti lentämään. Aurinko oli kiertänyt -metsäisen vuoren taa, mutta ilmestyi nyt sen toiselta puolen näkyviin, -lähempänä taivaanrantaa kuin vuoren taakse purjehtiessaan. - -Hra Tuulonen heräsi, ojenteli puutuneita jäseniään, haukotteli ja -katsoi kelloaan. Kuluisi vielä pari tuntia, ennenkuin "Sirkka" saapuisi -laituriin, viedäkseen sunnuntaivieraat takaisin kaupunkiin. - -Koska kirjailija tunsi suuresti virkistyneensä, lähti hän etsimään -neiti Leijasta. Tämä ei ollutkaan vaikeasti löydettävissä, sillä hän -istui rakennuksen toisella puolen olevassa amerikkalaisessa keinussa, -hyräillen hentomielisiä säveliä. - --- Onko herra Tuulosen pää nyt terveempi? kysyi neitonen osaaottavasti. - -Kirjailija ilmoitti käänteen parempaan päin tapahtuneen, mikä tieto -suuresti ilahdutti toista. - --- Ehkä lähtisimme kävelemään tuonne rannalle päin? ehdotti kirjailija. - -Jos hän olisi pyytänyt neiti Leijasta kanssaan maailman ääriin, olisi -tämä suostunut silmää räpäyttämättä. Vielä vähemmän voi hänellä siis -olla mitään väittämistä esitettyä vaatimatonta retkeilysuunnitelmaa -vastaan. - -Aluksi he kävelivät rantaan päin vievää tietä pitkin, mutta poikkesivat -sitten eräälle niitylle, jolla kasvoi kauniita kukkia. Neiti Leijanen -keräsi pienen, sievän kukkakimpun ja pisti sen hra Tuulosen rintaan, -napinläpeen. Napinläpi sattui olemaan juuri kirjailijan sydämen -kohdalla, mutta sehän oli räätälin syy eikä neiti Leijasen. - -Käveltiin äänettöminä halki niityn ja noustiin aidan yli. Aidan takana -oli kantoinen aho, jonka toisella reunalla kasvoi lehtimetsää, ja -lehtimetsän takana, järven rannalla, oli rosoinen, pensaita ja pieniä -mäntyjä kasvava kallio. - --- Neiti Leijanen on niin totinen, huomautti kirjailija äkkiä. - -Puhuteltu loi katseensa maahan. Emme ole aivan varmat siitä, mutta -pidämme kuitenkin sangen todennäköisenä, että neitosen rinnasta samalla -kohosi pieni, aivan pieni huokaus. - --- Onko neiti Leijasella ikävä? jatkoi kirjailija tutkimustaan. - --- Oh... on... tai ei... en tiedä itsekään... sopersi neiti Leijanen -hiljaa. - -Kirjailija huiski kepillään poikki päivänkakkaroita, joita sillä -kohdalla kasvoi erittäin runsaasti, ja ajatteli, että mitähän tässä -oikein olisi tehtävä. - -Koivikossa niukahdutti neiti Leijanen pienen jalkansa. Ei tosin -ensinkään vaarallisesti, mutta kuitenkin sen verran, että hän alkoi -kävellä yhä vaivalloisemmin ja vihdoin, heidän päästyään tuon -äskenmainitun kallion juurelle, vaipui istumaan rantakivelle ja -valitti, ettei hän voinut kävellä kauemmaksi. - --- Oi voi, miten koskee! valitti neito. - --- Jos minä hieroisin teidän nilkkaanne, esitti kirjailija. - --- Voi voi, ei teidän pidä vaivata itseänne minun tähteni! - -Nuori mies vakuutti, ja aivan totuudenmukaisesti, ettei se ole hänelle -mikään vaiva, vaan päinvastoin ilo. Tältä kannalta katsottuna esiintyi -asia tietysti koko lailla uudessa valossa, mutta oli kuitenkin vielä -eräs seikka, johon neitosen mielestä oli ehkä kiinnitettävä huomiota -ennen asian lopullista ratkaisua: - --- Mutta jospa se ei ole sopivaa? kuiskasi hän. - -Tämä oli hra Tuulosen mielestä kovin lapsellinen pelonaihe, sillä, -kuten hän huomautti, tässä ei ollut ketään syrjäisiä näkemässä, joten -kenenkään sopivaisuudentunteet eivät voineet tulla loukatuiksi. - --- Mutta... olettehan te kuitenkin herra... ja mies... - -Tietysti. Hra Tuulonen oli jos kukaan herra ja mies, sanalla sanoen -herrasmies. Mutta herrasmiehenä hän tietysti tiesi varsin hyvin, mikä -on sopivaa, mikä ei. - --- _Meidän_ kesken, huomautti hän, eivät tietysti tarvitse mitkään -joutavanpäiväiset muodollisuudet tulla kysymykseen. - -Neiti Leijaseen sanat "meidän kesken" vaikuttivat kuin hieno, hyväilevä -sähkövirta, joka värähdytti hänen notkeata vartaloaan hiusneuloista -kengän korkoihin saakka. Hän ei enää väittänyt vastaan, vaan riisui -matalan, soljella kiinnitettävän kengän vasemmasta jalastaan, ja -hra Tuulonen alkoi hieroa hänen nilkkaansa. Alussa neitonen hieman -kiljahteli, mutta tottui sitten. - --- Alkaa jo tuntua vähän paremmalta, sanoi hän hetken kuluttua. - -Tuuli kahisi kalliolla pensaissa, männynkäppyröissä ja risukoissa, -heidän edessään olevalla aukealla järvenpinnalla loiskuivat, läikkyivät -ja lipattivat tuhannet pienet laineet, ja aurinko heitti heleän -valaistuksen edempänä olevan saaren rannalla punertavina paistaviin -satavuotisten honkien kylkiin. - --- Paljon kiitoksia, kyllä se jo on hyvä! sanoi neito. - --- Ei, sallikaa minun vielä!... huudahti nuori mies. - -Neito salli hänen jatkaa. - -Hetken kuluttua sanoi kirjailija: - --- Miksi te olette nyt iltapäivällä ollut niin surullinen? - --- Ei se ole mitään... ettekä te voisi kuitenkaan auttaa minua, vastasi -tyttö hiljaa. - --- Mutta jospa sittenkin voisin! huudahti nuori mies. -- Tekisin vaikka -mitä, saadakseni teidät jälleen iloiseksi. - --- Mitäpä te välitätte siitä, mitä tällainen tyttöparka ajattelee ja -kärsii! sanoi neiti Leijanen katkera sävy äänessään. -- Te voimakas ja -ylpeä suuren maailman mies...! - -Mutta nyt olivat viime aikoina jonkin verran turtuneina olleet -runoilijavaistot heränneet nuoren miehen sydämessä melkein -samankaltaisella voimalla kuin sillä hetkellä, jolloin hän ensi kerran -näki neiti Leijasen. - --- Mitäkö välitän?! huudahti hän. -- Antaisin vuoden elämästäni, -saadakseni teidät hymyilemään! Uhraisin kaikki, mitä minulla on, -voidakseni auttaa teitä! Uhmaisin vaikka koko maailmaa, jos vain -tietäisin sillä... Tässä kohden runoilija äkkiä vaikeni, sillä tyttö -ikäänkuin raukeni hänen syliinsä, painoi päänsä hänen rintaansa vasten, -niin että napinlävessä oleva kukkakimppu rutistui, ja kuiskasi: - --- Oi Kauno, minäkin olen rakastanut sinua ensi hetkestä saakka! - -Sitten hän suuteli hra Tuulosta. - -Ellei viimemainitulla muutenkin olisi ollut pystytukka, olisi se aivan -varmaan noussut pystyyn tällä hetkellä. Ajatukset tanssivat villiä -hypikepyörikettä hänen aivoissaan ja veri jyskytti ohimoissa, tuntuen -kuin hurjassa tahdissa toistavan hänen korvissaan ilkkuvaa: "Nyt sinä -olet kiikissä... kiikissä kiikissä kiikissä kiiiiii -- iiiiii -- iiii --- iikissä..." - -Nuori mies istui aivan tyrmistyneenä, tyttö vielä puoleksi kivellä, -puoleksi hänen sylissään. Tytön jalka oli yhä edelleen hänen kädessään. - -Vihdoin tyttö irroitti hiljaa jalkansa ja otti näin vapaaksitulleen -käden omaansa. - - * * * * * - -Kalle Kannas oli päivällisen jälkeen kierrellyt niityillä ja metsissä, -hävittänyt erään variksenpesän ja ottanut sieltä täältä valokuvia. - -Hän oli täten vähitellen saapunut metsänreunassa olevalle kalliolle, -istahtanut muutaman suuren katajapensaan juurelle varjoon ja antanut -katseensa harhailla ulapalla. - -Kuinka kauan hän näin oli istunut, valokuvauskone polviensa välissä, -sitä ei hän olisi osannut sanoa, kun alhaalta rannalta kuului ääniä ja -hän huomasi neiti Leijasen ja hra Tuulosen saapuvan. - -Ensin oli Kalle Kannas aikonut nousta ja poistua toisten huomaamatta, -mutta nähtyään neiti Leijasen jalkaansa valitellen istuutuvan kivelle, -ei hän katsonut paikanvaihdosta tarpeelliseksi, siirtyihän vain hieman -lähemmäksi katajapensasta, etteivät toiset huomaisi häntä. - -Täten hän joutui edelläkerrotun kohtauksen todistajaksi alusta loppuun, -ainoastaan parinkymmenen metrin päässä. - -Mitä neiti Leijanen hra Tuuloselle kuiskasi, sitä ei hän kyllä kuullut, -mutta sen paremmin hän näki, mitä sitten seurasi. - -Ensin hän katui sitä, että oli jäänyt paikoilleen, sillä hänestä -tuntui ilkeältä, että hän, vaikkapa tahtomattaankin, oli joutunut -tuollaisen kahdenkeskisen kohtauksen syrjästäkatsojaksi. Mutta samassa -silmänräpäyksessä välähti hänen mielessään ajatus, joka melkein huumasi -hänet. Hän käänsi vähän konettaan ja painoi nappia. Kuului hiljainen -näpsähdys, joka kokonaan hukkui tuulen huminaan, ja alempana oleva pari -oli tullut valokuvatuksi juuri tärkeimmällä hetkellä. - -Hetken kuluttua nousivat alhaalla olevat seisomaan. Kalle Kannas näki -heidän lähtevän kävelemään eteenpäin pitkin rantahietikkoa. Neiti -Leijanen, joka ei enää ensinkään ontunut, nojautui kiinteästi herra -Tuuloseen. Minuutin kuluttua he olivat kadonneet näkyvistä. - -Oli hyvä, ettei kukaan ollut tällä hetkellä jossain toisessa -piilopaikassa valokuvaamassa Kalle Kannasta itseään, sillä kuva -olisi näyttänyt tämän järkevän ja tyyniluontoisen kauppa-apulaisen -esittämässä yksinään rantakalliolla jonkinlaista hurjaa, riemuitsevaa -sotatanssia, jollaista varmaankin julmat ihmissyöjät esittävät -padan ympärillä, odottaessaan vihollisensa kypsymistä, se kuitenkin -erona, ettei tanssivalla ihmissyöjällä todennäköisesti ole kädessään -valokuvauskonetta. - -Puolen tunnin kuluttua meni Kalle Kannas, poikkeamatta enää huvilalle, -laiturille "Sirkkaa" odottamaan. Hän istui laiturin reunalla, -silitellen silloin tällöin hellästi pientä, siroa konettaan, jupisten -ja naurahdellen itsekseen kuin hölmö. - -Kului vielä neljännestunti, ennenkuin "Sirkan" huuto kuului -Palvionniemen takaa. - -Laivan laskiessa rantaan saapuivat laiturille myöskin neiti Leijanen ja -hra Tuulonen. Tyttö oikein säteili onnesta, mutta kirjailija, vaikka -hymyilikin aina häntä puhutellessaan, näytti hajamieliseltä, ikäänkuin -hän olisi vaivannut päätään jollain vaikealla laskuopillisella -esimerkillä. - -Pari meni laivan peräosaan, mutta Kalle Kannas asettui pannun viereen -katselemaan, miten hikinen ja rasvainen koneenkäyttäjä, jonka nenä oli -aivan noessa, puuhasi koneensa ääressä. - -Kaupungin rannassa kysyi onnellinen Julia-neiti Kalle Kannakselta, -jotain sanoakseen ennenkuin erottiin: - --- No onko herra Kannas nyt saanut paljon hauskoja kuvia uudella -koneellaan? - --- En tiedä, vastasi Kalle. -- Olen vielä tottumaton käsittelemään -tätä. Mutta toivottavasti edes yksi kuvista on onnistunut... - -Aavistamatta tässä viattomassa vastauksessa piilevää hirveää -salaisuutta kirjailija lähti saattamaan neiti Leijasta kotiin, mutta -Kalle Kannas kiiruhti juoksujalkaa asuntoonsa kehittämään ottamiaan -levyjä. - - - - -XIII - - -Aurinko laski. - -Hiljaisuus levittäytyi yli kaupungin. - -Viimeisetkin ihmiset, jotka olivat ikävystyneen näköisinä istuneet -kirkkopuiston penkeillä tai seisoskelleet laivarannassa laivoja -katselemassa, olivat lähteneet kotiinsa nukkumaan. - -Taivaalle keräytyi harmaita pilviä, ennustaen sadetta, ellei heti, niin -ainakin huomiseksi. - -Kauppias Jaakkola, joka oli saanut myymälänsä muutos- ja korjaustyöt -loppuunsuoritetuiksi lauantai-iltaan mennessä, oli ollut päivällisellä -Pastorinniemessä ja illallisella rehtori Peranderin luona, väitellyt -rehtorin kanssa valtiollisista asioista, sanonut rehtorin alettua -haukotella hyvää yötä ja lähtenyt kotiin. - -Koska ilta oli lauha eikä Jaakkola koskaan ollut pelännyt pientä -kastumista, eivät taivaan merkit ensinkään vaikuttaneet hänen -päätökseensä kävellä puolituntia pitkin kaupunkia ennen nukkumaan -menoaan. - -Astuttuaan ulos rehtori Peranderin talon portista hän huomasi Arkun -portinviereisessä ikkunassa ukko Saksmanin valkoisen parran. Hän -poikkesi siis tervehtimään vanhaa tuttavaansa ja kysyi, eikö hänenkin -alkaisi jo olla aika mennä nukkumaan. - --- Ei ole paljon enää nukkumisesta väliä näin vanhemmalla puolen -ikää, sanoi ukko. -- Mikä onkin varsin paikallaan, sillä haudassa saa -kuitenkin nukkua oikein tarpeekseen. Olen tässä muuten pitänyt jo -tuntikauden silmällä sitä miestä, joka pitää sinua silmällä. - --- Mitä ihmettä? kysyi kummastunut rautakauppias. - -Ukko Saksman alensi vähän ääntään ja sanoi: - --- Etkö ole huomannut, että ukko Wahl vakoilee sinua? Me olemme jo -parina kolmena päivänä panneet sen merkille, sinun käydessäsi tuolla -Peranderin luona. Nytkin se peijakkaan huuhkaja on istunut tikapuillaan -koko sen ajan, minkä olet ollut Peranderilla. Teillä näyttää olevan -selvittämättömiä asioita keskenänne! sanoi ukko ja hymyili kuin vanha -susi. - --- Antaa hänen vakoilla, sanoi Jaakkola. -- Minä en sittenkään ryhdy -kaksintaisteluun hänen kanssaan. - -Annettuaan ukko Saksmanille tämän vakavan ja rauhoittavan lupauksen -Jaakkola lähti jatkamaan matkaansa, vilkaisten kuitenkin vähän ajan -kuluttua taakseen nähdäkseen, hiipikö ukko Wahl hänen kintereillään. -Mutta kilpakosijaa ei näkynyt. - - * * * * * - -Palotorni oli pienoisella töyräällä kaupungin laidassa. Siitä oli -se etu, ettei torninvartian tarvinnut katsella ympärilleen, kuten -sellaisissa torneissa, jotka ovat keskellä kaupunkia, vaan suoraan -eteensä. Kaupunki oli silloin kuin tarjottimella hänen edessään. - -Torninvartia Nissinen seisoskeli päivät torninsa kaidepuuhun nojaten ja -syljeskellen reunan yli maahan. Yövuorossa ollessaan hän sitä vastoin -laskeutui pitkälleen ja nukkui aamuun asti. Jos tulipalo syttyi yön -aikana, niin juoksi palavasta rakennuksesta joku paitasillaan oleva -henkilö tornin juurelle ja huusi: - --- Nissinen, Nissinen! Meillä palaa! - -Ja oitis Nissinen kapsahti jaloilleen, otti naulasta suuren -vaskitorven ja alkoi törähytellä peloittavia, tulta ja savua -julistavia säveliään, jotka saivat koko kaupungin jalkeille, -herättäen viimein kellonsoittaja Koposenkin, vaikka viimemainittu -olikin erittäin sikeäuninen. Kellonsoittaja Koponen veti heti housut -jalkaansa ja kiiruhti läppäämään kirkonkelloja. Juhlallisen kaamea -oli silloin näytelmä: mahtavat keltaisenpunaiset liekit syöksyivät -mustalle taivaalle, lennättäen miljoonia kipinöitä, valkomekkoisia -palokuntalaisia juoksi pitkin katuja, Nissinen puhalsi torveensa kuin -tuomiopäivän pasuunaan: "tuut -- tuut -- tu-uuut!" ja Koponen läppäsi -kirkontornissa hätäkelloa: "päm päm, päm päm, päm päm!" Joskus ehti -sikeäuninen Koponen kylläkin ottamaan osaa näytelmään vasta palon -loppuessa, mutta kaupunkilaiset olivat kuitenkin tyytyväiset tällaiseen -jälkisoittoonkin, joka arvokkaalla tavalla lopetti öisen tilaisuuden. - -Kerran vain sattui Koposelle paha erehdys: yöllä oli pääkaupunkilainen -auto saapunut kaupunkiin ja törähytteli Koposen ikkunan alta ajaessaan -torveensa "tuut tuut tuut!" aivan samanlaisella äänellä kuin Nissisen -palotorvi. Koponen sattui nukkumaan niin keveästi, että heräsi heti. -Ehkäpä vaikutti siihen sekin seikka, että torvi törähti juuri hänen -ikkunansa alla. Koponen juoksi heti kirkontorniin ja alkoi läpätä. -"Päm päm, päm päm, päm päm!" kaikui yli hiljaisen, nukkuvan kaupungin. -Nissinen heräsi tornissaan ja alkoi puhaltaa: "tuut-tuut -- tu-uut!" -Ihmiset juoksivat puoleksi pukeutuneina palotornin juurelle ja -huusivat: "Nissinen hoi, missä palaa?" Nissinen huusi vastaan: "En minä -tiedä, kysykää Koposelta, se alkoi läpätä!" Ihmiset juoksivat halki -kaupungin kirkolle ja huusivat: "Koponen, kuule Koponen! Älä rämpytä -niin vietävästi, että kuulet kun sinulta kysytään!" Koponen keskeytti -läppäämisensä, pisti päänsä ulos tornin ikkunasta ja huusi: "Häh?" - --- Missä palaa? huusi väkijoukko. - --- Hiidestäkö minä tiedän! kiljui Koponen. -- Kysykää Nissiseltä! - --- Nissinen sanoi, että sinä olit alkanut läpätä ensin! - --- Enpäs alkanut, Nissinen tuuttasi ensin! kiisti Koponen, veti päänsä -takaisin ja jatkoi kiivaasti työtään: "päm päm, päm päm!" - -Vähitellen päästiin kyllä selville siitä, mistä erehdys johtui, mutta -paljon oli vielä puuhaa, ennenkuin saatiin Nissinen lopettamaan -toitotuksensa ja Koponen pämpätyksensä. Senjälkeen tuli Koponen niin -varovaiseksi, ettei koskaan mennyt läppäämään, ennenkuin oli käynyt -palopaikalla ja nähnyt talon olevan ilmitulessa. - - * * * * * - -Palotornin alapuolella oli suuri vaja, jossa kaupungin rakennusmestarin -työmiehet suorittivat kaikenlaisia kirvesmiehen ja puusepän töitä. -Vajan lattia oli täynnä laudanpätkiä, höylänlastuja ja muuta rojua. -Nurkassa oli pari vanhaa, suurta höyläpenkkiä. Vajan ovet olivat -tavallisesti auki yöt päivät, koska avain oli kadonnut pari vuotta -sitten, eikä vajassa sitäpaitsi ollut mitään sellaista, joka olisi -voinut varkaalle kelvata. Palotorni oli tämän vajan toisessa päässä. - -Kulkiessaan palotornin ohi kurkisti Jaakkola sisään vajan ovesta, -mutisi "huono järjestys!" ja sytytti sikarinsa, heitti tulitikun -maahan ja jatkoi matkaa kotiinsa. Puolen tunnin kuluttua hän jo nukkui -sikeästi. - -Keskiyön aikana juoksi pitkin katuja kauppias Kinnusen renki, lyöden -nyrkillään ikkunalautoihin ja huutaen: - --- Palotorni on tulessa! - -Tämä kaamea uutinen sai muutamassa minuutissa koko kaupungin jalkeille. -Kellonsoittaja Koponenkin heräsi, juoksi palotornin luo ja nähtyään -vajan palavan kiiruhti takaisin kirkolle läppäämään. "Päm päm, päm päm, -päm päm!" soi hätäkello hirmuisesti. - -Talonomistajien renkejä ja ajomiehiä karahutteli paikalle -vesitynnyreineen. Palokuntalaisia juoksi valkoinen mekko yllään ja -keltainen nauha lakissaan. Palomestari saapui klubilta ja hänen -punainen hattunsa vilahteli hetki hetkeltä kasvavassa väkijoukossa. -Kolisevia ruiskuja tuotiin paikalle vapaaehtoisen palokunnan jonkin -matkan päässä olevasta varastohuoneesta, letkuja asetettiin paikoilleen -ja joku suihku suunnattiin jo tuleenkin, joka mahtavana suilakkeena -loiskahteli korkeuteen vajan ovesta kuin tultasyöksevän lohikäärmeen -hehkuva kieli. - --- Mutta missä on Nissinen? kuului huuto väkijoukosta. - --- Niin, missä on Nissinen? - --- Hyvä isä, Nissinen on varmaankin palanut! - --- Se on yrittänyt yksin sammuttaa ja hukkunut tuleen! - -Koko läsnäoleva kansanpaljous oli silmänräpäyksessä vakuutettu siitä, -että Nissinen oli kuollut sankarikuoleman liekeissä. Akat voivottelivat -ja itkivät. - --- Voi sitä Nissistä, kun semmoinen loppu piti hänellekin tulla! - --- Koko ikänsä hän muita tulenvaarasta varjeli ja vartioi, mutta tuleen -piti hänen poloisen itsensä lopuksi hukkua! - -Silloin eräs pöhkönnäköinen poika sanoi: - --- Vaan jospa se vielä nukkuu tuolla tornissa? - --- Pitää huutaa, että se heräisi! sanoi muuan mies, joka heti hyväksyi -pojan katsantokannan. - -Ja kansanpaljous koroitti äänensä ja huusi: - --- Nissinen, Nissinen! Torni palaa! - -Liekit nuoleskelivatkin jo palotornin vajanpuoleista kylkeä. - -Nissinen oli iltapäivällä, ennen vartiovuorolleen tuloa, ollut vävynsä -Jussi Kemppaisen luona. Vävy oli tarjonnut appiukolleen useita -väkevänlaisia kahvipunsseja, joista oli se seuraus, että palovartia nyt -nukkui tavattoman sikeästi... - -Hän oli kyllä jo jonkin aikaa unensa läpi hämärästi kuullut jotain -melskettä ympäriltään, mutta ei ollut vielä jaksanut herätä. Väkijoukon -tärisyttävä huuto sai hänet vihdoinkin hereille. - -Nissinen kuuli alhaalta ankaran kohinan, yö oli muuttunut valoisaksi -kuin päivä, kirkkaat liekit leimahtelivat aivan tornin vieressä ja ilma -tuntui kuumalta. Mutta yli kaiken melun, yli hevosien hirnuminen, yli -palomestarin kiljumisen, yli ruiskujen ja vesitynnyrien kolinan ja yli -tulen kohinan ja räiskeen kuuli palovartia väkijoukon huudon, joka oli -kuin meren pauhu: "Nissinen, Nissinen, torni palaa!" - -Silloin kapsahti Nissinen jaloilleen, näki vajan palavan ja lieskan -leimuavan pitkin tornin toista kylkeä ja kuuli kellonläppäyksen -kirkontornista. Ja silloin tempasi Nissinen palotorven naulasta, veti -keuhkonsa ilmaa täyteen ja nosti torven huulilleen. Hänen poskensa -pullistuivat hirmuisesti ja palotorvi alkoi mylviä: - --- Tuut--tuut--tu-uut! - --- Nissinen on vielä tornissa! huusi riemuitseva väkijoukko. - --- Tuut--tuut! mylvi Nissisen torvi. - --- Nissinen, tule sukkelaan alas tornista! huusi huolestunut väkijoukko. - --- Tuut--tuut--tuut--tu-uut! vastasi Nissinen. - --- Ei se pääse enää alas tornista -- portaat jo palavat! huomautti se -äskeinen pöhkönnäköinen poika. - --- Voi hyvä isä, nyt se Nissinen palaa kuitenkin sinne! parkuivat akat. - --- Hyppää alas sieltä tornista! huusi palomestari. -- Muuten palat -sinne kohta! - -Nissinen oli nyt itsekin huomannut tilansa vaarallisuuden ja lakannut -toitottamasta. Hän lähti tulemaan alas portaita, mutta lieska löi jo -sieltä häntä vastaan. - -Kuullessaan palomestarinsa komennon Nissinen kurkisti yli kaiteen ja -vastasi: - --- En minä uskalla hypätä, minä katkaisen jalkani ja niskani. - --- Tänne palopurjeita! huusi palomestari. - -Silloin huomattiin, ettei palopurjeita oltu tuotukaan paikalle. Kun -palotorni oli yksinäisellä paikalla, ei tarvinnut mitään palopurjeilla -suojella. - -Palomestari puhkesi voimakkaisiin sadatuksiin, joiden vaikutuksesta -muutamia valkomekkoisia lähti juoksemaan varastohuoneelle päin. - -Sinne oli kuitenkin matkaa pari, kolmesataa metriä, ja yhä korkeammalle -leimahtelivat liekit pitkin palotornin seiniä. Vielä minuutti, ja -Nissinen olisi auttamattomasti hukassa. - --- Kun olisi vaikka vanhoja palttoita, minkä päälle hypätä! -arveli edellämainittu pöhkönnäköinen poika, raapien miettiväisenä -kainalokuoppaansa. - -Se oli pelastava sana. Silmänräpäyksessä oli väkijoukko riisunut -rakennusmestari Retusen yltä päällystakin. Tämä osoitti tervettä -vaistoa, sillä koska rakennusmestari Retunen oli lihavin -läsnäolijoista, niin oli hänen päällystakkinsa tietysti avarin ja niin -ollen tarkoitukseen sopivin. - -Toistakymmentä miestä tarttui päällystakin reunoihin ja pingoitti -sen keskelleen tornin juurella. Tuli ei ollut vielä onneksi ehtinyt -vastatuuleen tunkeutua sille puolen tornia, niin että voitiin asettua -aivan tornin viereen. - --- Ei tuo kestä yksinään! sanoi pöhkönnäköinen poika arvostelevasti. - -Liekit, jotka ylhäällä levisivät nopeammin kuin tornin juurella, olivat -jo ympäröimäisillään Nissisen, jonka tila alkoi näyttää toivottomalta. - -Pojan huomautuksen kuullessaan oli väkijoukko sanaakaan sanomatta -riistänyt päällystakin eräältä toiselta rakennusmestarilta, joka oli -melkein yhtä lihava kuin Retunenkin, ja asettanut takit päällekkäin. -Puolentoistakymmentä tanakkaa miestä piteli lujin kourin kiinni takkien -reunoista. - -Palotorni roihusi nyt mahtavana tulipatsaana, joka varmaankin näkyi -penikulmien päähän. Vielä silmänräpäys, ja Nissinen hukkuisi liekkeihin. - --- Hyppää nyt, Nissinen! huusi väkijoukko. - --- Mutta älä hyppää minun niskaani! huusi eräs tilapäisen -pelastuspurjeen pitelijöistä. - -Nissinen hyppäsi. Eihän siinä muu auttanut. - -Palovartia lensi alas palavasta tornista sääret väärässä ja kädet -harallaan. Takinliepeet liehuivat ilmassa, ja sekunnin kuluttua hän -mätkähti rakennusmestarien päällystakeille, jotka onneksi kestivät -tämän äkillisen ja ankaran koetuksen. - --- Eläköön! huusi väkijoukko. - --- Mahasta ihan vihlasi pudotessa! sanoi lentomatkan tehnyt Nissinen. - -Palotorni leimusi nyt yhtenä roviona. Näytelmä oli kaamean suurenmoinen. - -Palokuntalaiset lopettivat työnsä, koska mitään ei ollut -pelastettavissa eikä mitään varjeltavaa ollut läheisyydessä. - --- Nythän se vasta on oikea palotorni! sanoi seppä Viinanen, ihaillen -liekkien komeutta. - -Mutta viskaali, joka oli ollut klubilla palomestarin kanssa, ryhtyi -pitämään alustavaa poliisikuulustelua tulen irtipääsyn syistä. - --- Sinä, senkin tuhjake, et tietysti tiedä mitään? hän kysyi -halveksivasti Nissiseltä. - --- Ka en, sanoi Nissinen. -- Painosti illalla niin, että taisin vähän -torkahtaa. - --- Mikä hornan palovartia sinä olet, joka nukut vartiopaikassasi! -kiljaisi palomestari. -- Virasta sinut pitää erottaa! - --- Ka, eipä tuota ole enää virkapaikkaakaan, murisi uninen Nissinen, -tuijottaen palavaa torniaan. - -Silloin tunkeutui väkijoukon läpi viskaalin luo ukko Wahl sinisine -viittoineen ja leveälierisine hattuineen, pyöreine silmälaseineen -ja valkoisine partoineen. Vinkuvalla äänellä ilmoitti ukonkääppänä -kauppias Jaakkolan hiipineen myöhään illalla ladon ovelle, sytyttäneen -tulitikun ja heittäneen sen latoon, poistuen sitten nopeasti. - -Tämä ilmianto synnytti suuren hämmästyksen. Viskaali kysyi: - --- Kuinka maisteri sattui sen näkemään? - --- Mine nein sen roiston hiiviskeleven pitkin katuja siihen aikaan, -jolloin rehelliset ihmiset ovat menneet nukkumaan, vinkui ukko, ja -leksin henen peresseen. - -Kun ei tutkimuksessa käynyt ilmi mitään muuta, kuin mitä maisteri -Wahl oli ilmoittanut, julisti viskaali, että poliisitutkintoa -jatketaan poliisikamarissa seuraavana aamuna kello kymmenen, ja eräs -tulipalopaikalla oleva poliisikonstaapeli sai tehtäväkseen kutsua -kauppias Jaakkolan poliisikuulusteluun. - - - - -XIV - - -Kello puoli kymmenen aikaan seuraavana aamuna oli kauppias Jaakkola, -käytyään aamukävelyllään tarkastamassa palopaikkaa, täydessä työssä -järjestämässä myymälänsä sisustamista kolmen tästä päivästä lähtien -palvelukseensa astuneen kauppa-apulaisen avulla, kun sisään astui -poliisikonstaapeli, joka pyysi häntä saapumaan tulipalon johdosta -toimitettavaan poliisitutkintoon. - -Jaakkola ihmetteli kutsua, mutta lupasi kuitenkin saapua tuohon -huomattavaan tilaisuuteen, kävi muuttamassa ylleen toisen takin ja -lähti poliisikamariin. - -Tämä kunnioitusta herättävä virasto oli Papinkadun varrella olevassa -vanhassa talossa, jonka toinen puoli oli maalattu keltaiseksi, toinen -viheriäiseksi. - -Jaakkolan saapuessa poliisikamarin pihaan ei pihamaalla näkynyt ketään -muita kuin ukko Römpötti, joka sahasi halkoja pihan perällä olevan -ulkohuonerakennuksen edustalla. - -Ukko Römpötti oli kaupungin julkinen syntipukki, joka tavallisesti -tuotiin poliisikamariin, jos kaupungissa tapahtui katumellakoita, -torikahakoita tai muita suuria epäjärjestyksiä. Tästä oli ukko -Römpötille se huomattava etu, ettei hän pidätyspäivinään saanut -myrkyttää itseään mielijuomallaan pulituurilla, ja kaupungin -poliisilaitokselle se etu, että Römpötti vapaan asuntonsa ja ruokansa -korvaukseksi sai siivota ja talvella myöskin lämmittää poliisiputkat, -sahata ja pilkkoa halot sekä tehdä yhtä ja toista muutakin hyödyllistä -palvelusta. - -Nytkin oli ukko Römpötti tällaisessa tilapäisessä pakkotyössä. - -Järjestyskonstaapeli n:o 3 Kekkonen oli näet julistanut hänet -eilen pidätetyksi sen vuoksi, että oli tavannut Römpötin pahasti -päissään tappelemassa eräässä palokujassa muutaman maalaisen -vasikannahkakauppiaan kanssa. Tappelu oli tosin sitä laatua, -että Römpötti makasi kamalasti öristen maassa vatsallaan ja -vasikannahkakauppias istui hänen hartioillaan, vanuttaen Römpöttiä -tämän pitkästä tukasta ja potkien häntä kantapäillään kylkiin, aivan -kuin olisi hän ollut ratsastaja ja Römpötti hänen ratsunsa. Näin ollen -olisi ehkä puolueettoman katselijan mielestä ollut pidätettävä pikemmin -vasikannahkakauppias kuin Römpötti, mutta vasikannahkakauppias esitti, -että kun kiireelliset liikeasiat eivät tekisi vasikannahka-asioitsijan -pidättämistä suotavaksi, Römpötti uhrattaisiin hänen sijastaan -oikeudenjumalattaren alttarille. Tätä vastaan ei poliisi Kekkosellakaan -ollut oikeastaan mitään muistuttamista, jonka johdosta Römpötti vietiin -putkaan. - -Hänen vankeutensa ei kuitenkaan ollut erittäin ankaraa nyt enempää -kuin ennenkään. Sen illan ja yön hän nukkui putkassa vanhurskaan unta, -kuorsaten niin, että vanhan rakennuksen perustukset vapisivat, heräsi -aamulla virkistyneenä sielun ja ruumiin puolesta, koputti ovelle, -pääsi ulos, sai leipää, suolaista kalaa ja muutamia perunoitakin, -sekä hyvänlaista kaljaa palanpaineeksi, jonka jälkeen hän sai ryhtyä -siivoamaan poliisikamarin huoneita. Sen tarpeessa ne olivatkin, sillä -niitä ei oltu puhdistettu senjälkeen kuin Römpötti oli viimeksi -putkassa ollut. Sitten ryhtyi tämä järjestysvallan kouriin langennut, -hairahtunut kansalainen sovittamaan vielä sovittamatta olevia syntejään -halonhakkuulla poliisikamarin pihan perällä olevan halkopinon ääressä. - -Römpöttiä ei kukaan pitänyt silmällä, eikä se ollut tarpeellistakaan. -Minnepä hän olisi paennut? Ja miksi hän olisi paennut? Poliisin -huostasta päästyään saisi hän nukkua jonkun pensaan suojassa tai -korkeintaan jonkun vajan nurkassa, kun taas putkassa oli hyvät -olkipahnat, ja Römpötin ruokaileminenkin oli hänen kultaisessa -vapaudessaan ollessaan useimmiten hyvin epätietoista ja sattuman -varassa. - -Jaakkola, joka oli katsellut ympärilleen, huusi Römpötille, osoittaen -rakennuksen keskimmäistä ovea: - --- Tuostako poliisikamariin mennään? - -Römpötti keskeytti sahuunsa, pyyhki nenäänsä oikean käden hihaan, -katseli Jaakkolaa tuokion vetisillä silmillään ja sanoi: - --- Ka, siitähän sinne pääsee... - -Jaakkola alkoi siis kiivetä poliisikamarin lahoja, pahasti narisevia -portaita. - -Tultuaan pimeään porstuaan hän näki erään oven olevan raollaan ja astui -siitä sisään. Huone oli nähtävästi jonkinlainen odotushuone. - -Siellä ei tällä hetkellä ollut ketään. Tupakansavua siellä sen sijaan -oli sitäkin enemmän, josta päättäen huone ei ollut vielä kovin pitkää -aikaa ollut tyhjänä. Perällä oli pitkä, jotenkin musta pöytä, jolla -oli papereita ja sanomalehtiä. Pitkin seinävieriä kiersi huoneen -ympäri paksut penkit. Seinillä oli joitakin virallisia tupakansavun -tummentamia ja kärpästen pilkuttamia kuulutuksia, ilmoituksia -poliisin etsimistä henkilöissä ja heidän tuntomerkeistään, ynnä muita -samantapaisia julistuksia. - -Paitsi penkkejä oli huoneen ainoan, pihalle päin olevan ikkunan edessä -jonkinlainen matalahkolla selkänojalla varustettu istuin. Se ei ollut -penkki, sillä penkiksi se oli liian lyhyt. Ei se ollut tuolikaan, -sillä tuoliksi se oli liian pitkä. Sohvaksi se oli liian rahimainen ja -rahiksi liian sohvamainen. Se muistutti jonkin verran vanhanaikaista -kahden hengen keinutuolia, josta oli otettu pois jalakset ja käsinojat. - -Jaakkola istuutui tähän vehkeeseen ja alkoi katsella ympärilleen. - -Huoneen sisustus ei jaksanut kiinnittää hänen mieltään kuin minuutin. -Toisen minuutin hän katseli katossa surisevia kärpäsiä, joka -hyönteislaji oli huoneessa erittäin lukuisasti edustettuna. Sitten hän -suuntasi katseensa ulos ikkunasta pihalle, jossa ukko Römpötti yhä -edelleen sahasi halkoja. - -Vähän ajan kuluttua ilmestyi poliisikamarin pihaan kaupungin -etsiväpoliisi Juhola, joka ruumiillisilta mittasuhteiltaan muistutti -entisajan tunnettua filistealaista voimamiestä Goljatia. Hänen -perässään tallusteli resuinen poika, jota suuri poliisimies näkyi -taluttavan ohuista, kiiltävistä vitjoista, ja Jaakkolasta näytti siltä -kuin poika, joka oli hyvin säikähtäneen ja masentuneen näköinen, itse -olisi pidellyt kiinni vitjoista, jotka eivät millään tavoin olleet -kiinnitetyt hänen ranteeseensa. - -Kun poliisi poikineen tuli sisään, osoittautuikin asia sellaiseksi. - --- Saat päästää nyt irti! sanoi poliisimies pojalle, ja poika -hellitti samassa ketjuista, jotka Jaakkola tunsi tuollaisiksi -ranteenkiristysketjuiksi, joissa on tappi kummassakin päässä ja joilla -poliisi masentaa pidättämänsä, vastarintaa tekevän henkilön. - -Poliisi avasi erään nähtävästi putkaan vievän oven, työnsi pojan -niskasta sisään ja väänsi oven lukkoon. - -Sitten hän ripusti ketjut naulaan ja huomautti selitykseksi pojan -pidättämiseen: - --- Oli varastanut torilla kananmunia erään maalaisen kuormasta. - -Ja huomattuaan Jaakkolan tarkastelevan seinälle ripustettuja ketjuja -poliisi jatkoi viekkaasti, silmää iskien: - --- Ne ovat minun "sähkövitjani". Kun pidätän jonkun pikkupojan, niin -annan sille ketjujen toisen pään käteen ja käsken pitää lujasti kiinni, -sillä jos hän hellittää, niin saa hän samassa ketjuista sellaisen -iskun, että se voisi tappaa härän ja kaksi hevosta. Pojat antaisivat -ennemmin leikata kätensä poikki kuin hellittäisivät ketjuista. - -Jaakkola ihmetteli ison miehen suurta oveluutta ja kysyi sitten, eikö -poliisitutkinto pian jo ala. - --- Tuollahan noita näyttää alkavan tulla miehiä -- -- eivätkö liene -sitä varten, sanoi poliisi, katsoen ulos ikkunasta. - -Odotushuoneeseen saapui palovartia Nissinen ynnä muutamia muita -tilaisuuteen kutsuttuja miehiä. Sitten saapui viskaali, ja hänen -seurassaan tullinhoitaja Spöör asianomaisen palovakuutusyhtiön -edustajana. Viimemainitut herrat menivät odotushuoneen läpi sen takana -olevaan kansliahuoneeseen, tervehtien ohimennessään kauppias Jaakkolaa -lyhyellä kumarruksella. - -Sitten tuli viimemainitun suureksi ihmeeksi ukko Wahl yllään -iankaikkinen sininen viitta. - -Ovessa loi tämä tarmokas vanhus pyöreiden silmälasiensa lävitse -kilpakosijaansa katseen, joka ilmaisi useita erilaisia, voimakkaita -tunteita ja intohimoja, kuten ivaa, katkeruutta, halveksimista, -voitonriemua, vahingoniloa ja kostonhimoa, mutta ennen kaikkea vihaa, -syvää, sammumatonta ja viimeiseen hengenvetoon saakka leppymätöntä -vihaa. - -Ukko ei ruvennut istumaan, vaan kävellä köpitti edestakaisin huoneessa -kädet seläntakana ja viitta hartioilla heilahdellen. Jaakkolaa hän ei -enää kunnioittanut ainoallakaan silmäyksellä. - -Hetken kuluttua avasi poliisilaitoksen Goljat oven ja käski sisään -palovartia Nissisen, joka huolestuneen näköisenä rykäisi, pyyhkäisi -leukaansa ja astui sisään. - -Torninvartian kuulustelu kesti kymmenen minuuttia. Koko aikana ei -odotushuoneessa puhuttu mitään. Tuntemattomat miehet katselivat -miettiväisinä kenkäinsä kärkiä, Jaakkola silmäili pöydältä ottamaansa -vanhaa sanomalehteä, ukko Wahl mittaili yhä edelleen lattiaa tuiman -näköisenä ja kärpäset surisivat katossa. - -Sitten aukeni ovi, Nissinen astui ulos punakkana ja hikisenä ja -maisteri Wahl kutsuttiin sisään. - -Ukko muljautti uhkaavan silmäyksen Jaakkolaan ja katosi ovesta. - -Jaakkola oli alkanut aavistaa, että hänen kutsumisensa -poliisikuulusteluun oli jossain yhteydessä ukko Wahlin läsnäolon -kanssa. Mutta missä, siitä ei hän päässyt perille, vaikka vaivasikin -sillä päätään. - -Maisteri oli kuulusteltavana tuskin viittä minuuttia. Sitten tuli -kauppias Jaakkolan vuoro. - -Kansliahuoneen kalustona oli pari pöytää, suuri, vanha kaappi ja -muutamia tuoleja, joista yhdellä istui tullinhoitaja Spöör. Suuremman -pöydän takana istui viskaali, jolla oli turpeat kasvot ja pitkät, -ruskeat viikset. Hänen lähellään teki muistiinpanoja unisen ja laiskan -näköinen nuori mies. - -Viskaali pyysi Jaakkolaa kertomaan, mitä tämä oli tehnyt ennen -nukkumaan menoaan. - -Jaakkola kertoi tarkoin iltakävelynsä, unohtamatta palotornin ohitse -kulkuaan ja työvajan ovelta katsomistaan. - --- Huomasitteko vajassa mitään epäilyttävää? kysyi viskaali. - --- En muuta kuin suuren epäjärjestyksen, vastasi Jaakkola. - --- Ette myöskään tuntenut mitään palonkäryä? - --- En, en mitään. - --- Teittekö tulta, katsoessanne vajan ovesta? - --- En. - -Viskaali katseli edessään olevaa paperiarkkia, johon oli lyijykynällä -tehty jonkinlaisia harakanvarpaita ja jonka alareunaan oli piirretty -isonenäisen miehen naama, jota viskaali kuulustellessaan varjosti, ja -sanoi: - --- Maisteri Wahl ilmoittaa teidän tehneen tulta vajan ovella ja -heittäneen sitten palavan tulitikun vajaan. - --- Vai niin, maisteri Wahl on siis vakoillut minua? - --- Siltä se vähän näyttää, sanoi viskaali, alkaen sivellä viiksiään, -mistä varovaisuustoimenpiteestä huolimatta tarkkanäköinen katsoja -saattoi havaita hänen koettavan piilottaa hymyn noihin suuriin -huulikoristeisiinsa. - --- Ja syyttää minua murhapoltosta! huudahti Jaakkola. - --- Sitä hän ei ole väittänyt, sanoi viskaali. -- Mutta hän pysyy -lujasti ilmoituksessaan, että kauppias raapaisi tulta tulitikulla ja -heitti tikun sitten latoon. - --- Hävytöntä! sanoi Jaakkola. -- Konnamaista! lisäsi hän sitten -varmemmaksi vakuudeksi. - --- Käskekää sisään maisteri Wahl! sanoi viskaali isolle poliisille, -joka seisoi ovenpielessä, mielenkiinnolla seuraten kuulustelun kulkua. - -Maisteri Wahl astui sisään ja tuli aivan pöydän viereen. - --- Kauppias Jaakkola kieltää tehneensä tulta vajan ovella, sanoi -viskaali. - --- Sen kylle uskon! vinkui ukko. -- Mutta hen valehtelee! Hen on suuri -lurjus! - -Jaakkola otti askeleen eteenpäin kuin lyödäkseen maisteria. Ukko seisoi -liikahtamatta paikoillaan kuin odottaen lyöntiä, ja hänen silmänsä -kiiluivat vahingoniloisesti. - --- Punnitkaa sananne! sanoi viskaali vakavasti. - --- Hen valehtelee! kirkaisi ukko. -- Hen ei uskalla tunnustaa. Hen on -suuri pelkuri! Hen otti tulitikkulaatikon takkinsa vasemmasta taskusta -ja raapaisi tulta. - -Jaakkola säpsähti. - --- Se on totta! huudahti hän. -- Sytytin sikarini vajan ovella. Nyt -vasta muistan. - --- Hen tunnustaa! hihkui ukko. -- Hen ei uskalla enee kieltee. Hen -sytytti ladon palamaan! - --- Saatte mennä! sanoi viskaali ukko Wahlille. - -Maisteri lähti, mutta kääntyi ovella ja sanoi: - --- Pitekee hente tiukalla! Hen on kiero mies! - -Kauppias Jaakkola myönsi siis sytyttäneensä sikarin vajan ovella, mutta -pysyi jyrkästi väitteessään, että hän pudotti tulitikun maahan ja polki -sen sammuksiin. Hän piteli aina varovaisesti tulta. Hän huomautti -sitäpaitsi, että tulipalo oli huomattu vasta tuntia myöhemmin kuin hän -oli kulkenut palotornin ohi. - --- Tuli on voinut huomaamattanne jäädä kytemään lastuihin vajan ovelle -ja on levinnyt siitä vähitellen vajaan, arveli vakuutusyhtiön asiamies, -mutta Jaakkola ei pitänyt sitä mahdollisena. - -Silloin raotettiin ovea ja pitkätukkainen, takkuinen pää kurkisti -odotushuoneesta poliisikamarin kaikkein pyhimpään. - --- Kuka horna sieltä kurkistelee! huusi viskaali. - --- Ei saa talla tänne! sanoi ovea vartioiva poliisi, yrittäen vetää -oven kiinni. - -Huolimatta Goljatin yrityksestä onnistui pitkätukkaiseen päähän -kuuluvan vartalon tunkeutua sisään ovenraosta. Kaikkien ihmeeksi -osoittautui tulija luonnonihmiseksi, Matti Luonnoksi. Ovenvartia päästi -neuvottomana oven kokonaan auki, ja pitkätukkainen, piikkopukuinen, -tuohivirsuinen veljemme astui sisään, vasemmassa kädessään pitkä -sauvansa ja oikeassa kädessään kaksi poikaa, joita hän hallitsi -niskasta, niin että pojat näyttivät uusilta yhteenkasvaneilta -siamilaisilta kaksoisilta. - --- Mitä tämä on? kysyi viskaali ankarasti. - --- Tässä ovat ne pojat, jotka sytyttivät viimeöisen tulipalon, ilmoitti -luonnonihminen nöyrästi. - -Pojat olivat yöllä, samoihin aikoihin kuin tulipalo syttyi, ilmestyneet -Kelovuorelle, melkein Matin pesän alle. Poikien keskinäisistä puheista -pääsi luonnonihminen pian selville siitä, että pojat olivat menneet -yöksi palotornin alla olevaan vajaan ja tupakoidessaan yöllä päästäneet -varomattomuudessaan tulen irti. Silloin oli luonnonihminen laskeutunut -puusta, ottanut heidät kiinni ja vienyt pesäänsä, jossa oli sitonut -heidät köydellä puuhun kiinni. - -Pojat tunnustivat tekonsa poliisikuulustelussa, joka senjälkeen -julistettiin päättyneeksi. - --- Kiitos, vanha velho! sanoi Jaakkola, astuessaan odotushuoneeseen ja -tavatessaan siellä ukko Wahlin. -- Tällä kertaa ette oikein onnistunut. -Keksikää seuraavaksi kertaa jotain parempaa! - -Ukko kohotti raivoissaan nyrkkinsä ja koetti pukata sillä Jaakkolaa -vatsaan. Jaakkola tarttui hänen käteensä, pyöräytti hänet seinään päin -seisomaan ja lähti tiehensä. - --- Vekivaltaa! huusi ukko. -- Pidettekee henet! - -Kukaan läsnäolijoista ei kuitenkaan katsonut tarpeelliseksi ryhtyä -vangitsemaan Jaakkolaa, joka siis pääsi esteettömästi lähtemään. -Portilla hän tapasi ukko Römpötin, joka katseli häntä vetisillä -silmillään, pyyhki nenäänsä ja ilmoitti ylpeästi: - --- Nyt sitä olen minäkin taas vapaa mies! - --- Niin olen minäkin, vastasi Jaakkola ja antoi Römpötille -viisikymmentä penniä. - -Iltapäivällä kävi Jaakkola Arkussa tervehtimässä ukko Saksmania ja -tapasi silloin hänen nuoremman poikansa, varatuomari Otto Sakkamaan, -joka oli saapunut käymään kotonaan Helsingistä ja jonka ukko esitteli -Jaakkolalle silminnähtävällä ylpeydellä. - -Varatuomari oli hauska ja iloluontoinen nuori mies, jossa ei ollut -havaittavissa ukon ja vanhemman veljen omituista ivamielisyyttä -ja kiusanteon halua ympäristöään kohtaan. Hän puhui vapaasti ja -avomielisesti kaikista asioista, vieläpä niinkin yksityisluontoisista -kuin että hän oli salakihloissa ja että hänen valittunsa oli tässä -kaupungissa. - --- Anna Perander! pääsi Jaakkolalta aivan tahtomattaan. - -Ukko Saksman silitteli kiperästi hymyillen valkoista partaansa ja -hieroi sitten heleätä nenäänsä vasemman käden peukalon ja etusormen -välissä. Varatuomari nauroi. - --- Ei, ei aivan, vaikka arvasittekin melkoisen lähelle. Anna Perander -on vain minun puhemieheni. Oikeastaan on minulla koko ajan ollut -piiput kallellaan häneen päin ja ukko Pessu epäilee minua vieläkin, -mutta hän ei tiedä, että me olemme hänen tyttärensä kanssa tehneetkin -toisenlaisen sopimuksen kuin alkuperäisesti oli aikomus. Hän ei tahdo -luopua isästään ja toimitti minulle toisen. Rehtori Pessu sulkee -minut syliinsä ja isäukon ja Laurin myöskin, kunhan asian oikea laita -paljastuu. Mutta minä vannotan teitä, ettette puhu hänelle vielä mitään -tästä asiasta! Tahdomme valmistaa hänelle yllätyksen. - --- Minä vannon! sanoi Jaakkola juhlallisesti. - --- Mutta tiedätkös sinä, kutka nykyään yllyttävät Wahlia tekemään -sinulle kiusaa? kysyi ukko Saksman Jaakkolalta. - --- No kutka? - --- Antti-neiti ja Matti-neiti! - --- Sitä minä vähän aavistinkin, sanoi Jaakkola. -- Vaikka en tahtonut -itsekään uskoa sitä mahdolliseksi. - --- Varsinkin Antti-neiti, vahvisti ukko. -- Tiedän sen aivan -luotettavista lähteistä. - -Senjälkeen kertoi Jaakkola, minkä juonen ukko Wahl oli hänelle viimeksi -virittänyt. - -Lauri Saksman, joka oli kuunnellut keskustelua ottamatta siihen osaa --- hän oli näet aloittanut uuden, laajan rosvoromaanin -- lähti -Jaakkolan poistuessa saattamaan häntä ja teki hänelle erään ehdotuksen, -jota Jaakkola ensin kuunteli päätään pudistellen, mutta johon hän -vihdoin antoi suostumuksensa, puhjeten niin äänekkääseen nauruun, että -ohikulkijat kääntyivät katsomaan taakseen. - --- Matti Luonto on juuri siihen sopiva mies, sanoi Lauri. -- Hän on -oikea helmi! - --- Ha ha ha! nauroi Jaakkola, pyyhkien naurunkyyneliä silmistään. -- -Hullu juttu! - -Jaakkolan kauppa-apulaiset ihmettelivät sinä päivänä, miksi heidän -isäntänsä oli niin hyvällä tuulella. - -Hän ihan loisti. - - - - -XV - - -Oli iltapäivä. - -Tuollainen rauhallinen iltapäivä, jolloin kauppiaat seisoskelevat -paitahihasillaan myymäläinsä portailla, kädet housuntaskuissa ja -lakki takaraivolla, tuumien että tuskinpa enää ostajia tulee... paras -siis pistää puoti kiinni ja lähteä pitkänsiiman laskuun. Jolloin -lehmänkellojen kilkatus ja kalkatus karjaa Jussinpuron laitumelta -tuotaessa kaikuu kautta kaupungin. Jolloin Sinkkolan mulipää lehmä on -paarmaa säikähtäen karannut häntä pystyssä rakennusmestari Koljosen -pihaan ja sotkenut sorkillaan portin vieressä olevaa kukkapenkkiä, ja -jolloin Sikasen akan lapset alkavat yhä tiukemmin huutamalla vaatia: - --- Äiti hoi! Anna voileipää! - -Tähän aikaan raahaa Sukkulan mummo ukko Römpötin suosiollisella -avustuksella pitkin katua pois torilta pientä, kahdella matalalla -puupyörällä kulkevaa kahvikojuaan. Mutta anteeksi! Lukijamme ei -tunnekaan vielä Sukkulan mummoa. Se on se sama mummo, joka kello -viidestä aamulla kello seitsemään illalla myy kahvia torilla tuossa -samaisessa kojussa. Viidellä pennillä saa läkkimukillisen kahvia ja -kolme sokeripalasta. Jos joku tahtoo herkutella, niin ottaa hän vielä -korvapuustinkin, mutta se maksaa viisi penniä lisää. "Tipot" taas -ovat pienempiä vehnäsiä, mutta niitäpä saakin kaksi viiteen penniin. -Maalaiset ostavat mieluummin korvapuusteja, koska niiden keskellä on -hiukan sokerisulaketta, mutta käytännölliset ajurit ja torikauppiaat -ostavat tavallisesti tipoja, koska he ovat huomanneet, että kahdessa -tipossa on enemmän vehnästä kuin yhdessä korvapuustissa. Ostavatpa -ajurit usein sokeriakin hevosilleen Sukkulan mummolta. Sokeria saa -viidellä pennillä kaksitoista palasta, ja hevoset pitävät suuresti -tästä kestityksestä. - -Ja se on juuri se sama Sukkulan mummo, joka tinki varkaiden kanssa -viime vuonna. - -Sukkulan mummo asuu Kellonsoittajankadun toisessa päässä pienessä -mökissä, jossa on vain kaksi huonetta. Eräänä syksy-yönä hän kuuli -viereisestä huoneesta melua ja alkoi huutaa, luullen siellä olevan -varkaita. Varkaitahan siellä olikin, ja ne tulivat sieltä heti ja -ilmoittivat hirttävänsä mummon pellinnauhoihin, ellei hän lakkaa -huutamasta ja anna rahojaan. - -Mummo sanoi antavansa rahat sillä ehdolla, että rosvot poistuvat -eteiseen. Vähän aikaa neuvoteltuaan varkaat menivätkin sinne. Silloin -mummo väänsi oven lukkoon ja päästi tytärvainajansa keskenkasvuisen -pojan, joka asui Sukkulan mummon luona, ulos ikkunasta apua hakemaan. -Rosvot alkoivat tulla kärsimättömiksi ja potkivat ovea, vaatien heti -käsiinsä niitä kolmeasataa markkaa, jotka mummo ensi hädässään oli -tunnustanut asunnossaan olevan. Mummon täytyi itse rikkoa eteisen -ovessa oleva pieni ikkunaruutu ja ojentaa sieltä rosvoille rahat. Mutta -kun rosvot laskivat rahoja, olikin siinä vain 65 markkaa viidenmarkan -seteleinä. Tällaisesta epärehellisyydestä ja sopimuksen rikkomisesta -rosvot suuresti suuttuivat ja vaativat koko summan. Mummo tinki -oviaukon läpi, ojensi aina vähän rahaa lisää ja manasi rosvoja menemään -tiehensä. Rosvot sadattelivat mummoa ja uhkasivat murtaa oven, elleivät -he saa ainakin kaksisataa markkaa. Näin tinkien oli mummon ollut pakko -antaa jo 170 markkaa, kun pihaan samassa juoksi kirveillä ja seipäillä -varustettu miesjoukko, joka otti rosvot kiinni, ja Sukkulan mummo sai -rahansa takaisin. - -Tämä neuvokas mummo laahasi juuri kojuaan pitkin katua kotiinsa päin -Kurosen kaupan ohi. Mummo veti aisoista ja ukko Römpötti lykkäsi -takaapäin. Pahat kielet olivat tietävinään, että ukko Römpötin ja -Sukkulan mummon välillä oli olemassa n.s. hellempi suhde, ja että -Sukkulan mummo vielä menisi naimisiin Römpötin kanssa, mutta me -voimme vakuuttaa sen varmasti valheeksi. Eihän Sukkulan mummo, joka -niin kekseliäästi ja kylmäverisesti oli pelastanut omaisuutensa -murtovarkailta, voi olla niin hullu, että ottaisi Römpötin tuhlaamaan -vaivalla ansaittuja säästöjään. Ei, Römpötti sai vain joka kerta, kun -hän oli lykännyt mummon apuna kahvikojun torilta kotiin, kaksi suurta -kupillista kahvia vehnäsen kanssa. Se oli mummon tavallinen taksa tästä -avustuksesta, eikä Römpötillä ollut mitään oikeutta esittää sen lisäksi -muita vaatimuksia, kaikkein vähimmän sellaisia, jotka koskivat Sukkulan -mummon sydäntä ja kättä. - -Kalle Kannas kiinnitti juuri rautapönkiä puodin ikkunaluukkujen päälle, -ja Sukkulan mummo sanoi: - --- Jopas panee puukhollarikin puotinsa kiinni! - --- Joutaahan tämä, sanoi kauppa-apulainen. -- Ei ole koko iltapäivänä -ostajia ollut. - --- Se on nyt niin kamalan hiljainen aika, kun alkaa olla heinäntekokin -parhaillaan, valitteli mummo, kiskoen kärryjä edelleen. - -Mutta Kalle Kannas, vaikka aina pitikin talonsa puolta, ei tällä -hetkellä välittänyt vähääkään kauppamarkkinoilla vallitsevasta -hiljaisuudesta. Hänellä oli pää täynnä muita, yksinomaan hänen omiin -yksityisasioihinsa kohdistuvia ajatuksia. - -Maikki Grönberg istui tavallisella paikallaan ikkunan ääressä käsitöitä -tehden. Ukko Grönberg oli pajassaan, joka yhä edelleenkin oli -lakkotilassa, mutta jossa ukko itse liehui sitäkin ahkerammin, ja hänen -vaimonsa oli lähtenyt johonkin kaupungille. - -Oli hiljaista kadulla. Tuuli vain kantoi silloin tällöin vähän -palonkäryä läheisiltä palotornin raunioilta, muistuttaen tuosta -äskeisestä suuresta tapahtumasta. - -Tyttö ompeli syvissä ajatuksissa, niin kiintyneenä työhönsä ja niin -vaipuneena mietteisiinsä, ettei huomannut Kalle Kannasta, ennenkuin, -tämä yskähti hiljaa ikkunan alla. - --- Oletko yksin kotona? tiedusteli nuorimies ensimmäiseksi -tavallisuuden mukaan. - -Tyttö loi häneen terävän katseen ja sanoi: - --- Olenhan sanonut, ettet saa käydä enää minua tapaamassa! - --- Minun täytyy näyttää sinulle jotain, joka ehkä saa sinut muuttamaan -päätöksesi, sanoi Kalle Kannas. - -Tyttö näytti epäröivän, mutta vastasi sitten: - --- Tule sisään! - -Kalle Kannas meni myymälään, jonne tyttökin tuli, otti povitaskustaan -postikortin kokoisen valokuvan ja ojensi sen mitään puhumatta tytölle. - --- Neiti Leijanen ja... ja... - --- Ja kirjailija Tuulonen! täydensi Kalle Kannas. -- Vieläkö nytkin -epäilet minua? - -Kuvassa näkyivät molemmat henkilöt niin selvästi, ettei mitään -erehdystä voinut syntyä, ja sellaisessa asennossa, joka puhui -puolestaan paremmin kuin puolen arkin pituinen selitys. - --- Siinä se nyt sitten on se "sinun neiti Leijasesi", kuten minulle -sanoit! huomautti Kalle Kannas katkerasti. - -Sivuutamme vaitiololla nyt seuranneen keskustelun ja muut asiat ja -siirrymme suoraan siihen, että ukko Grönberg sattui astumaan sisään, -ennenkuin Kalle Kannas ehti edes saada kättään Maikin vyötäisiltä. Ukko -aivan jähmettyi. - -Huomattuaan hänet siirtyi onnellinen sulhasmies nopeasti puolen -askeleen päähän tytöstä ja sanoi: - --- Päivää... lämmin ilma on ollut tänäänkin... - --- Ahaa! huusi ukko. -- Vai on ollut lämmin ilma! Vai on ollut niin -vietävän kuuma päivä! Ja tänne läksit jäähdyttelemään! Voi sinä -turkinpunainen... - --- Isäkulta! rukoili tytär. - --- Vai isäkulta! Vai jo johtui isäkultakin mieleen! Mene sisään siitä, -minulla on tälle nuorelle kauniille herralle vähän kahdenkeskistä asiaa! - -Tyttö, joka tunsi isänsä riehahtelevan luonteen, siirtyi sanaa -sanomatta viereiseen huoneeseen. Siinä ei hän oikeastaan mitään -menettänyt, sillä keskustelu kävi siksi korkeassa äänilajissa, että -jokainen sana olisi kuulunut kauas kadullekin, jos olisi sattunut -kuulijoita olemaan. Lopuksi potkaisi vaskiseppä vävypoikatarjokkaansa -vähääkään kursailematta kadulle. - --- Se on vielä kätevä ja jalkava ukko! tunnusti Kalle Kannas itselleen, -ottaessaan lakkinsa ovenedustalta katukäytävältä ja pannessaan auenneen -kauluksensa jälleen kiinni. -- Kyllä siitä vielä hyvä appiukko tulee, -jahka vähän talttuu. - -Appiukko oli sillävälin siirtynyt viereiseen huoneeseen esitelmöimään -tyttärelleen hyvistä tavoista ja siitä verrattain pimeästä -tulevaisuudesta, joka Maikkia odottaisi, ellei hän heittäisi -mielestään Kalle Kannasta ja yleensä kaikkia sellaisia mieshenkilöitä, -jotka tavalla tai toisella voitiin käsittää kosiomiehiksi. Tässä -esitelmässään kohosi ukko Grönberg sellaiseen kaunopuheisuuden lentoon, -että hän alkoi hetken päästä itsekin ihmetellä suuria puhujalahjojaan -ja lähti melkoisesti rauhoittuneena takaisin työhönsä, tultuaan ensin -kadulle kurkistettuaan vakuutetuksi siitä, ettei siltä taholta enää -mikään vaara uhannut hänen kotoista rauhaansa. - -Mutta Kalle Kannas lähti kotiinsa ja kirjoitti siellä Maikilleen pitkän -kirjeen, jonka hän seuraavana päivänä, Maikin kulkiessa Kurosen puodin -ohi, pisti morsiamensa käteen. - -Kun Maikki oli lukenut Kallen kirjeen, lausui hän sulhasmiehestään -seuraavan ankaran arvostelun: - --- Kalle on hullu! - -Sitten hän otti kynän ja paperia ja ilmoitti tämän merkillisen -keksintönsä kirjeellisesti ihailijalleen. - -Seurauksena oli Kallen puolelta uusi, vielä pitempi kirje, jossa hän -laajasti perusteli niitä näkökohtia ja ehdotuksia, jotka olivat saaneet -Maikin epäilemään hänen järkensä tilaa. - -Tätä kirjeenvaihtoa kesti viikon päivät, ja se johti varsin -ällistyttävään tulokseen. - -Kun Grönbergin emäntä seuraavana lauantai-iltana palasi navetasta -lehmää lypsämästä, tapasi hän herransa ja miehensä hyvin arveluttavassa -mielentilassa, jossakin tuolla raivon ja epätoivon välimailla, -kourassaan palloksi rutistettu kirje, jonka hän tuon tuostakin -paiskasi lattialle ja potkaisi nurkkaan, mutta jonka hän seuraavassa -silmänräpäyksessä taas otti käteensä, levitti auki ja alkoi lukea, -saadakseen aiheen uuteen purkaukseen. - -Kirje oli Maikilta isälleen, ja tytär toi siinä esille koko joukon -ajatuksia, jotka lyhimmiten voitaisiin ehkä supistaa seuraaviin -ponsilauselmiin: että hänen isänsä on julma tyranni; että mainitun -tyrannin ainoa tytär on syvästi onneton; että, koska edellämainittu -tyranni on potkaissut syvästi onnettoman tyttärensä rakastetun kadulle, -niin ei tytär tahdo enää päivääkään olla vielämainitun tyrannin -katon alla; että useinmainittu, syvästi onneton tyrannin tytär on -täysi-ikäinen eikä pieni turvaton lapsi, jota tyrannit saavat kohdella -mielensä mukaan; ja lopuksi että ukko Grönberg, vielä kerran, on julma -ja sydämetön tyranni. - -Sitäpaitsi sisälsi kirje muutamia hämäriä viittauksia toiselle -paikkakunnalle muuttamisesta tai järveen menosta -- miten ne vain -tahtoi käsittää. - -Jos ukko Grönberg oli toivonut paremmalta puoliskoltaan myötätuntoa, -ymmärtämystä ja kannatusta tällä raskaalla hetkellä, jolloin hän piteli -kourissaan oman lihansa ja verensä sodanjulistusta häntä vastaan, -niin hän erehtyi perusteellisesti, sillä hänen emäntänsä, selvittyään -ensimmäisestä itkukohtauksestaan, ei suinkaan säästellyt sanoja -takoessaan miehensä tietoisuuteen sitä vakuutusta, että vaimo ja äiti -yhtyi täydellisesti lapsen ja tyttären järkähtämättömään mielipiteeseen -kyseessäolevan puolison ja isän tyrannimaisista ominaisuuksista. Oman -puolisonsa suusta sai ukkoparka kuulla senkin masentavan tiedon, -että häntä, ukko Grönbergiä nimittäin, pidetään koko kaupungissa -sietämättömän pahansisuisena hirviönä, jonka kanssa kukaan ihminen ei -voi tulla toimeen. - -Mihin Maikki oli lähtenyt, siitä hän ei ollut mitään ilmoittanut, -mutta kaikki merkit viittasivat siihen, että hän oli muuttanut -maaseurakunnassa asuvan enonsa Jooseppi Kinkan luo. Ja siihen taloon -ei ukko Grönbergin ollut päätään pistämistä, sillä Jooseppi Kinkka oli -hänen verivihollisensa sukulaisuudesta huolimatta -- tai ehkä juuri -sukulaisuuden takia. - - - - -XVI - - -Kunnioitettu ystävämme kirjailija Kauno Tuulonen on tällä haavaa -pahanlaisesti satimessa, mutta siinä on hänellä kieltämättä suurin osa -omaa syytään. Hän oli antanut runollisen kielensä houkutella hänet -liian pitkälle neiti Leijasen seurassa, ja kun sitten neiti Leijasen -kaulaanlankeemus tapahtui, ei hänellä ollut riittävästi moraalista -rohkeutta voidakseen sanoa neitoselle, että tässä oli tapahtunut -valitettava erehdys ja väärinkäsitys. Toivoen, että aika jollain tavoin -selvittäisi vyyhdin ja päästäisi hänet pälkähästä, hän oli antanut -asian jäädä silleen, mutta vannottanut mitä ankarimmin neiti Leijasta -pitämään tapahtuman heidän kahdenkeskisenä salaisuutenaan. - -Mitä neiti Julia Leijaseen tulee, niin koskettivat tosin hänen -korkeakantaiset kengänpohjansa vielä katukivitystä, pihanurmikkoa sekä -Kurosen myymälän ja konttorin permantopalkkeja, mutta hänen sielunsa -oleskeli enimmäkseen seitsemännessä taivaassa. Vaikka hra Tuulonen -karttoikin häntä niin paljon kuin mahdollista, ei hän kuitenkaan -voinut välttää kohtaamasta neitosta vähintäänkin puolenkymmentä kertaa -päivässä, ja joka kerta tyttö loi häneen silmäyksen, joka puhui -suunnilleen yhtä paljon kuin kaksi keskikokoista rakkaudenkirjettä -yhteensä. Sitäpaitsi tyttö kysyi häneltä joka kerta, kun he joutuivat -kahden kesken: - --- Oi Kauno, miksi olet niin harvoin minun seurassani? - -Johon nuori miehemme vastasi aina seuraavin sanoin: - --- Tiedäthän, se romaani... se vie minulta nykyään kaiken aikani. - --- Tuo kauhea romaani... heitä se tuleen! pyysi tyttö. - -Itse asiassa ei hra Tuulosella periaatteessa suinkaan ollut mitään tätä -ehdotusta vastaan, mutta sitä karttoi hän tietysti visusti ilmaisemasta. - -Joka aamu herätessään lupasi kirjailija itselleen: - --- Tänään selitän tytölle kaikki ja teen eron. - -Ja joka ilta ennen maatamenoaan hän vilkaisi suuttuneena kuvaansa -peilissä, heristi sille nyrkkiään ja mutisi hampaitaan kiristäen: - --- Raukka, nahjus, saamaton vätys! - -Mitä pitemmälle aika kului, sitä vaikeampi oli hänen selittää tytölle, -että tämä oli käsittänyt väärin Kauno Tuulosen aikomukset ja ettei -viimemainittu koskaan tulisi menemään naimisiin hänen kanssaan. Lopuksi -kiusasi tämä asia hra Tuulosta niin, että hän alkoi nukkua huonosti ja -menettää ruokahalunsa, mikä häneen nähden oli varsin merkillepantava ja -harvinainen ilmiö. - -Aika, tuo kaikkivoipa, johon hän oli toiveensa perustanut, siis -päinvastoin pahensi hänen asemaansa eikä suinkaan parantanut sitä. - -Jokailtaiset kävelyretket neiti Leijasen kanssa, jotka viime viikolla -olivat tuottaneet kirjailijalle mieluista vaihtelua hänen elämänsä -yksitoikkoisuudessa, olivat muuttuneet kidutustilaisuuksiksi, jolloin -hän teeskenteli, valehteli ja näytteli iloista naamaa, näkymättömien, -mutta pahanilkisten pikkupaholaisten kärventäessä hänen sieluaan -hehkuvilla kekäleillään. Eräänä iltana hän ei ollut neiti Leijasta -vastassa kadulla, kun tämä läksi työstään. Hra Tuulonen oli tuntia -aikaisemmin paennut seurahuoneelle, jossa rakennusmestarien ydinjoukko -otti hänet vastaan vilpittömillä ja valtaavilla suosionosoituksilla. Se -ilta kului repäisevän hauskasti. Neiti Leijanen unohtui kokonaan hänen -mielestään, eivätkä laulut ole seurahuoneella koskaan kaikuneet niin -voimakkaina kuin sinä iltana ja seuraavana yönä. Rakennusmestarikuoro -kävi lopulta niin äänekkääksi, että ravintolan omistaja kaksi -kertaa kävi pyytämässä herroja olemaan hiukan hiljempaa. Tällaista -äänioikeuden riistämisyritystä eivät rakennusmestarit olleet koskaan -ennen kokeneet. - -Mutta seuraavana päivänä olivat neiti Leijasen silmät punaiset ja -niiden ympärillä mustat renkaat. Kahvipöydässä, jossa he tavallisuuden -mukaan olivat kahden, hän sai hysteerisen kohtauksen, ja hra Tuulosella -oli täysi työ saada hänet rauhoittumaan. Hän lupasi, ettei hän koskaan -enää tekisi sillä tavalla, katui ja sai anteeksiannon. - -Kauno Tuulonen tunsi vaipuvansa hetki hetkeltä yhä syvemmälle siihen -suohon, johon hän oli erehdyksessä tullut polkaisseeksi. - -Joku toinen olisi tuollaisessa tapauksessa hänen sijassaan jättänyt -saappaansa suohon ja poistunut kaikessa hiljaisuudessa paikkakunnalta, -mutta niin ei tehnyt hra Tuulonen. Hän oli nimittäin, kuten jo -aikaisemmin olemme huomauttaneet, erittäin itsepintainen mies, mikä -on jokseenkin harvinaista nykyajan nuorisossa, ja hän oli päättänyt, -maksoi mitä maksoi, ajaa alkuperäisen suunnitelmansa perille. - -Näin oli aika kulunut torstaihin asti. Oliko neiti Leijanen tämän ajan -kuluessa alkanut aavistaa, että jotain oli vinossa, sitä on meidän -vaikea mennä sanomaan, mutta se on ainakin varmaa, että hän riippui -lemmityssään kiinni kiinteämmin kuin koskaan ennen. Nyt ei hra Tuulonen -enää uskaltanut ajatellakaan mitään välien rikkomista, ennenkuin hän -olisi saanut asiansa selviksi toisella taholla, sillä hän pelkäsi, että -neiti Leijanen siinä tapauksessa panisi toimeen ikävän kohtauksen, -joka voisi odottamatta viedä karille koko yrityksen. Parasta oli kai -antaa asian mennä menojaan ja sitten, kun se suuri voitto oli saatu, -selvittää välit neiti Leijasen kanssa äkkiä ja pontevasti. - -Tehtyään lopullisesti tämän päätöksen tunsi hra Tuulonen itsensä -rauhallisemmaksi ja katsoi voivansa osoittaa neitoselle suurempaa -huomaavaisuutta kuin viime päivinä. - -Torstaina iltapäivällä tuli kaupunkiin neiti Kuronen. - -Anni Kurosella oli ollut hieman paha omatunto sen välinpitämättömyyden -johdosta, jota hra Tuulosta kohtaan Kurosen perheessä oli osoitettu. -Kun hänen nyt täytyi erikoisista syistä -- valmistaakseen erään -suuren pöytäliinan, josta oli tuleva alallaan mitä arvokkain -taideteos! -- viipyä kaupungissa pari viikkoa, päätti hän korvata -Kurosten laiminlyönnit osoittamalla hra Tuulosta kohtaan erikoista -ystävällisyyttä. - -Hra Tuulonen loikoili pihamaalla salapoliisikertomuksia lueskellen, -kun neiti Kuronen tuli sisään portista. Yllätettynä ja ihastuksissaan -nousi kirjailija tervehtimään häntä, ja ihastuksensa kasvoi vielä -suuremmaksi, kun neiti Kuronen rakastettavasti hymyillen ojensi hänelle -kätensä ja sanoi: - --- Tässä minä nyt olen -- saanko ryhtyä pitämään teille seuraa täällä -yksinäisyydessänne? - -Hra Tuulonen ei ollut uskoa aistimiensa todistusta ja oli pyörtyä -ilosta, voimatta ensinkään käsittää, mikä neiti Kuroselle oli tullut. - -Viimemainittu pyyteli anteeksi sitä, etteivät Kuroset olleet -huvilassaan viime sunnuntaina, ja kertoi sitten, että hänen täytyi -viipyä kaupungissa kaksi viikkoa, saadakseen valmistetuksi erään -suuren ja paljon työtä vaativan pöytäliinan, ja kysyi, saisiko hän -silloin tällöin häiritä hra Tuulosen kirjallisia töitä pyytämällä häntä -pitämään seuraa neiti Kuroselle tunnin tai pari päivässä. - -Oikeastaan lienee meidän turha mainita hra Tuulosen vastanneen, että -hänen aikansa oli kokonaan, _kokonaan_ neiti Kurosen käytettävissä -ja ettei hän, Kauno Tuulonen, olisi mistään niin mielissään kuin -saadessaan omistaa mahdollisimman suuren osan ajastaan neiti Kuroselle. - -Kirjailija puhui sellaisella innolla ja lämmöllä, että neiti Kuronen -katsahti häneen hieman pitkään, mutta purskahti sitten nauramaan ja -sanoi: - --- Te runoilijat liioittelette niin mahdottomasti! - -Hra Tuulonen heräsi kuin huumauksesta, punastui hämillään, huomatessaan -olleensa vähällä mennä kenties liian pitkälle näin alussa, mutta ryhtyi -sitten kääntämään asiaa leikiksi ja otti ihastuneesti vastaan neiti -Kurosen tarjouksen tulla sisään hänen kanssaan juomaan iltapäiväkahvia. - -Puolen tunnin kuluttua alkoi hra Tuulonen tulla tajuihinsa huoneessaan -ja huomasi silloin tanssivansa sormiaan näpsäytellen keinutuolin -ympärillä. Hän muisti kuluneen puolen tunnin tapahtumat kuin unessa: -kuinka herttainen Anni oli ollut... mistä he olivat jutelleet... kuinka -heidän sormenpäänsä koskettivat toisiaan, kun Anni tarjosi hänelle -kahvia... kuinka Anni silloin näytti vähän punastuvan... kuinka Annin -oli lopuksi täytynyt lähteä rehtori Peranderille, jossa rehtorin -tytär odotti häntä ryhtyäkseen opastamaan neiti Kurosta tuon suuren -taiteellisen pöytäliinan alkuvalmistuksissa... - --- Minä voitan, minä voitan! riemuitsi kirjailija Tuulosen sielu. -- -Hänelle on tullut ikävä minua! Miksi täytyy hänen juuri kaupungissa -ommella tuota pöytäliinaa? Loruja! Voi minua onnenpoikaa... minä... -minä... minä... - -Kädet niskassa hän tanssi nyt sohvan edessä kiihkoisaa sotatanssia, -nostaen polvet korkealle ilmaan ja huutaen aina väliin: "hei!" - -Hän oli niin onnellinen, että hän olisi pakahtunut, ellei hän olisi -käyttänyt tätä keinoa jonkinlaisena varaventtiilinä. - -Kun palvelustyttö, joka oli kaksi kertaa arasti koputtanut, tuodakseen -pöydälle vesikarahvin, johon kirjailija oli pyytänyt raikasta vettä, -ei saanut mitään vastausta, oli hän pudottaa tarjottimen maahan, -avatessaan oven ja nähdessään heidän kesävieraansa hyppivän ja -loiskivan keskellä lattiaa kuin vasikka. - -Samassa huomasi kirjailija palvelustytön, pysähtyi, punastui -selkäruotoon asti ja änkytti: - --- Minä... minä hyppelin vähän... - --- Niin, sanoi tyttö hiljaa, vilkuillen hätäisenä ympärilleen, sillä -hän pelkäsi mielipuolen tuossa tuokiossa hyökkäävän hänen kimppuunsa ja -iskevän hänet kuoliaaksi. - --- Hyppeleminen edistää verenkiertoa... minä hypin ja voimistelen aina, -istuttuani pitkän aikaa kirjoituspöydän ääressä... - --- Niin, sanoi tyttö, alkaen tämän luonnollisen selityksen saatuaan -rauhoittua. -- Tässä olisi maisterille raitista vettä... - --- Kiitos!... Saarankin pitäisi hyppiä välistä -- se edistää -verenkiertoa! sanoi kirjailija ystävällisesti. - --- Niin... kiitos... sanoi Saara, niiasi ja poistui, arvattavasti -harkitsemaan hra Tuulosen hyppimisehdotusta. - -Samassa kuului kadunpuoleisesta ikkunasta hiljainen koputus. Kauno -Tuulonen hätkähti ja meni katsomaan. - -Kadulla odotti häntä neiti Leijanen. - -Hra Tuulonen sadatteli hiljakseen, painaessaan hatun päähänsä. Mutta -kadulle päästessään hän oli jo ehtinyt malttaa mielensä ja hymyili -hyväntahtoisesti ystävättärelleen. - -Neiti Leijanen sitävastoin ei hymyillyt, vaan oli synkkä kuin -ukkospilvi. - --- Mikäs meidän pientä nirpukkaamme vaivaa? kysyi hra Tuulonen hänelle -ominaiseen sukkelaan ja hupaiseen tapaan. - -Pieni nirpukka sähähti kuin kissa vastatessaan: - --- Luulit kai, etten nähnyt, millä tavoin keikuttelit pyrstöäsi neiti -Kuroselle! Kyllä minä näin kaiken ikkunasta! Sinä vaihdat tunteitasi -kuten pa... pa... pa... - --- Paitaa, sanoi Kauno Tuulonen, auttaakseen tyttöä eteenpäin. - -Kirjailijasta oli tämä erittäin mieluista puhetta neiti Leijasen -suusta. -- Enemmän sitä lajia! ajatteli hän. Sitten pieni riita ja ero. -Silloin on se asia selvä! - -Mutta se ei ollut selvä niin helposti. - -Sillä kun kirjailija ylpeästi huomautti olevansa vapaa mies, olevansa -oikeutettu olemaan kohtelias muillekin naisille kuin neiti Leijaselle -ja ilmoitti aikovansa vastakin noudattaa erikoista kohteliaisuutta -neiti Kurosta kohtaan, jonka vanhempien kotona hän, ventovieras -ihminen, oli saanut osakseen niin ystävällistä, vieläpä sydämellistäkin -kohtelua, niin puhkesi neiti Leijanen viljaviin kyynelvirtoihin, -vakuutti olevansa häijyin ja tyhmin tyttö maailmassa ja vannoi, ettei -hän lakkaa itkemästä, ennenkuin Kauno Tuulonen on antanut hänelle -anteeksi. - -Koska kulkeminen itkevän ja tyrskivän tytön rinnalla halki kaupungin -aina on omiaan kiinnittämään asiaankuulumattomien uteliasta huomiota -puoleensa, niin ei hra Tuulosen auttanut muu kuin antaa anteeksi -Julialleen. Vieläpä hyvin nopeasti. Toivottu ja tarjoutunut -riidanrakentamistilaisuus raukesi siis siihen sekä neiti Leijasen -kiihkeään vakuutukseen, ettei hän koskaan tule luopumaan Kaunostaan -- -lupaus, jota nuori mies kuunteli sekavin tuntein. - -Seuraavana päivänä oli kahvipöydässä kolme henkeä, nimittäin kirjailija -sekä neidit Kuronen ja Leijanen. Neiti Kuronen oli iloinen, vilkas ja -puhelias kuten tavallisestikin. Neiti Leijanen, joka oli tuntenut hänet -jo pitemmän aikaa, olisi ehkä sanonut, että Anni-neiti oli tavallista -vilkkaampi ja iloisempi. Aluksi se seikka, hyvin ymmärrettävästä -syystä, oli vähällä ruveta hieman huolestuttamaan neiti Leijasta, mutta -naisen hienolla vaistolla hän tajusi pian, ettei tuo iloisuus voinut -johtua hra Tuulosen läsnäolosta. - -Kauno Tuulonen esiintoi koko joukon järjettömyyksiä, kuten -rakastuneiden tapa on, mutta neiti Kuronen puhui niin paljon, ettei -kukaan ehtinyt kiinnittää huomiota runoilijan merkillisiin puheisiin. -Neiti Leijanen lopulta oikein hämmästyi neiti Kurosen puheliaisuutta. -Hra Tuulonen, jolla oli omat ajatuksensa neiti Kurosen iloisuuden -syistä, hymyili koko ajan onnellista, vaikka verrattain pöllömäistä -hymyä, mutta niin ovela osasi hän tälläkin hetkellä olla, huolimatta -siitä, että oli riemusta ja rakkaudesta aivan pyörällä päästään, -että tuon tuostakin salaa loi säteilevän katseen neiti Leijaseen. -Ja kun neiti Leijasella taas oli oma käsityksensä näiden katseiden -merkityksestä, niin loistivat hänenkin kasvonsa. Jos taiteilija olisi -nähnyt nämä ihmiset ja maalannut heistä taulun, niin olisi hän sen -nimeksi aivan varmaan merkinnyt "Onnellisia ihmisiä". - -Taaskin täytyi neiti Kurosen lähteä heti kahvipöydästä noustuaan -Peranderille. Hra Tuulonen toivotti mielessään koko Peranderin talon -asujineen ja kaikkine muine sisältöineen hiiden hinkaloon, mutta -muuten hän oli ylimalkaan sangen tyytyväinen asioiden tähänastiseen -kehitykseen. Pääasia oli valloittaa vankka, heltiämätön jalansija neiti -Kurosen sydämessä. Kyllähän sitten olisi helppo lopettaa välit neiti -Leijasen kanssa. - -Sinä iltana sanoi Julia Leijanen, Kauno Tuulosen saatellessa häntä taas -tapansa mukaan kotiin: - --- Sinä olet ollut tänään vallan loistavalla tuulella... minä olen -_niin_ ylpeä sinusta! - -Kirjailija hymyili tyytyväisenä ja alkoi hyräillä jotain. - - - - -XVII - - -Sen jälkeen kun ukko Wahlin yritys saada kauppias Jaakkola syytteeseen -murhapoltosta oli mennyt myttyyn, ei tuota toimeliasta vanhusta näkynyt -kaupungilla kolmeen päivään muuta kuin yhden kerran, jolloin hänen oli -nähty tulevan Svebeliuksen neitien -- Antti-neidin ja Matti-neidin -- -talosta. - -Mutta samaan aikaan alkoi kaupungilla levitä huhuja, että ukko Wahl -oli luvannut toimeenpanna sarjan oikein ihmeellisiä skandaaleja, -jollei kauppias Jaakkola luovu nuorimmasta neiti Svebeliuksesta. Samat -huhut kertoivat, että ukko Wahlia kannustivat ja yllyttivät näissä -edesottamisissaan toiset Svebeliuksen neidit, jotka aina olivat olleet -pienellä sotakannalla sisarensa kanssa ja jotka nyt olivat suuresti -suuttuneet siitä, että Jaakkola, sivuuttamalla kokonaan vanhemmat -sisaret ja mainitsematta heille sanallakaan aikomuksistaan, aikoi ottaa -heidän sisarensa. - -Kuultuaan näistä huhuista lähti Anna Perander varoittamaan Jaakkolaa. -Tämä, jonka rautakauppa alkoi jo olla täydessä kunnossa, hymyili vain, -kun Anna kertoi, mitä oli tekeillä. - --- Niin, setä, hymyile sinä vain, sanoi Anna, mutta sinä et tunne -vielä tarpeeksi Antti-neitiä, joka on tämän kaiken takana, etkä voi -aavistaakaan, kuinka julkea ja itsepintainen ukko Wahl on. Tietysti -eivät he voi sinulle mitään varsinaista vahinkoa tehdä, mutta he voivat -saattaa sekä sinut että nuorimman neiti Svebeliuksen naurunalaiseksi -sellaisella hetkellä, jolloin tuollainen kohtaus saattaisi vaikuttaa -hirmuisen kiusallisesti. - --- Tarkoitat: vihkiäisissäni! sanoi Jaakkola nauraen. - --- Esimerkiksi silloin! myönsi Anna. - --- Ole sinä vain levollinen, sanoi Jaakkola. -- Ennenkuin sinne asti -tullaan, on saattanut tapahtua monenlaisia asioita, ja niin Antti-neiti -kuin ukko Wahlkin muuttaa esiintymistään tässä jutussa. Kuinka muuten -isäsi jaksaa? - --- Isä lähti eilen Ouluun tervehtimään veljeään, joka on viime aikoina -vähän sairastellut, ja viipyy sillä matkalla pari viikkoa. Niin, minä -olen joka tapauksessa varoittanut sinua! - --- Kiitos vain! sanoi Jaakkola. -- Palkinnoksi olisi minun kai -tarjottava sinulle kuppi kahvia, mutta lykkään sen kuitenkin siksi, -kunnes on saatu edes jonkinlainen emäntä taloon. Voit myöskin -olla rauhassa siitä, etten käy teillä isäsi poissaollessa! lisäsi -rautakauppias salaperäisesti, iskien samalla silmää niin peijakkaan -viekkaan näköisenä. - --- Mitä sinä tarkoitat? kysyi Anna punastuen. - --- Voisihan ehkä sattua, että tulen sopimattomaan aikaan, sanoi ovela -rautakauppias vieläkin salaperäisemmin. -- Minä ehkä tiedän, ehkä -aavistan jotain... - --- Sinä olet yksinkertainen, vanha ja ilkeä tolvana! huudahti tyttö, -läiskäyttäen juuri huoneeseen tulleen kauppa-apulaisen suureksi -ihmeeksi ja kauhuksi liikkeen päämiestä poskelle ja juosten tiehensä. - -Mutta Jaakkola avasi vain ikkunan ja huusi poisrientävälle tytölle -nauraen: - --- Nyt minä olen siitä varma! Ei meitä petetä! - - * * * * * - -Hiljainen iltapäivä. - -Koko kaupunki torkkui. - -Ihmiset torkkuivat, hevoset torkkuivat, kyyhkyset torkkuivat, ajuri -Tiihosen kukko torkkui ja aurinkokin torkahti pienen pilven takana. -Keittiöistä kuuluva paistinpannujen pihinä vaikutti uuvuttavasti kuin -kehtolaulu, ja vanha viiri kirkon tornissa kirahteli silloin tällöin -hiljaisessa, melkein huomaamattomassa tuulenhengessä kuin unissaan -itkua äännähtelevä pieni lapsi. - -Oli sellainen helteinen päivä... mitäpä olisi silloin voinutkaan muuta -tehdä kuin torkkua! - -Silloin alkoi äkkiä kuulua Kirkkokadun päästä koiran haukuntaa. - -Äänestä päättäen se oli Sinkkolan piski. Sehän se tuolla tavoin räkytti -ja äyski. - --- Mitähän se oikein tiuskuttaa? ajatteli itsekseen Janhusen matami, -levittäessään pyykkivaatteita kuivamaan katukäytävän reunalla kasvavien -koivujen väliin kiinnitetylle nuoralle. - -Nyt yhtyi haukuntaan jo toinenkin koira. Sillä oli leveä, laiska, -louskuttava ääni. - --- Metsänhoitaja Korpelaisen Hektor, mutisi Janhusen matami. - -Hektorin äänestä ei voinut erehtyä. - -Mitä lähemmäksi haukunta lähestyi, sitä useampia koiria siihen yhtyi. -Melkein joka talosta kiiruhti portille koira katsomaan, mistä oli -kysymys, ja edustamaan taloaan tilaisuudessa. - -Ikkunoita avattiin siellä täällä ja ikkunoista kurkisti kadulle -haukottelevia päitä. - -Keskellä katua käveli luonnonihminen, luontaisen terveydenhoidon -apostoli Matti Luonto virsuissaan, kontti selässä ja pitkä sauva -kädessään. Hänen perässään, kohtuullisen välimatkan päässä sauvan -ulottuvilta, juoksi neljä tai viisi kiukkuista, terhentelevää koiraa, -jotapaitsi esijuoksijoina toimi pari takkukarvaista rakkia, jotka -äänekkäästi julistivat ympäristölle kulkueen lähestymisen. - --- Mattihan se on... ja oikein pyhävaatteissaan, totesi Janhusen -matami, jääden kädet lanteilla katselemaan juhlakulkuetta. - -Matti Luonnon juhlapukuna oli avara valkoinen liinapaita ja -lumivalkeat, nilkkoihin asti ulottuvat housut, joiden takapuolessa -loisti komeilla kirjaimilla tunnettu vehnäjauhomerkki: "_Gold Medal_". - -Matin juhlahousut olivat nimittäin valmistetut käytetyistä -vehnäjauhosäkeistä, jotka, kuten tunnettua, soveltuvat erinomaisesti -alusvaatteiden valmistukseen. Tähän arvokkaaseen seurueeseen liittyi -matkan varrelta jokainen koira, joka sattui sen huomaamaan, ja -konsertti oli lopuksi korviasärkevä. - -Herättämästään huomiosta välittämättä, välittämättä myöskään -nelijalkaisten seuralaistensa pirullisesta rähinästä Matti käveli -hiljaisena ja nöyränä, mutta samalla tyynenä ja arvokkaana valkoisessa -paidassaan ja valkoisissa kultamitalipöksyissään kohti päämääräänsä, ja -levollisena laskeutui hänen pitkä tukkansa hartioille. - -Näin käveli hän keskellä katua aina Svebeliuksen neitien taloon -asti Kirkkopuiston reunassa. Koirat, harkittuaan asiaa, katsoivat -viisaimmaksi pysähtyä portille odottamaan tapahtumain kehitystä, mutta -Matti itse astui suoraan pääportaita ylös ja soitti ovikelloa. - --- Menkää kyökinportaita! sanoi sisäkkö, joka järjesti kukkaruukkuja -pienille jalustoilleen kuistilla, jossa oli lasiseinät. - --- Haluan tavata neiti Anna Kristina Svebeliusta, sanoi luonnonihminen -nöyrästi, mutta varmasti. - -Juuri se henkilö, itse Antti-neiti, jota Matti Luonto oli ilmoittanut -haluavansa tavata, tulikin samassa kaikessa komeudessaan avaamaan ovea. - -Nähdessään totisen veljemme Matin tarkasteli uhkea nainen hänet -kiireestä kantapäähän asti silmäyksellä, joka vei aikaa vain sekunnin, -mutta joka riitti kiinnittämään hänen huomioonsa kaikki Matin puvuston -yksityiskohdat. - --- Mitä haluatte? kysyi neiti Anna Kristina sitten kovalla, terävällä -äänellä, jota hän aina käytti, joutuessaan tekemisiin alhaiseen kastiin -kuuluvan olion kanssa. - --- Haluaisin puhua neiti Anna Kristina Svebeliukselle pari sanaa kahden -kesken, sanoi Matti Luonto alati nöyrään, mutta järkähtämättömään -tapaansa. - --- Mitä salaisuuksia teillä voi olla minulle kerrottavana? kysyi talon -valtijatar kummastusta ilmaisevalla äänellä. -- Käykää sisään! - -Matti Luonto astui sisään, astuipa käskemättä aina saliin asti, jonka -ovi oli auki, ja istuutui varovaisesti ovenpielessä olevalle tuolille. - -Neiti Svebelius oli niin ällistynyt tuon hänelle näöltään kylläkin -tutun vieraan omituisesta häikäilemättömyydestä ja rohkeudesta, -ettei hän edes muistanut antaa Matille sitä läksytystä, minkä hänen -tunkeileva esiintymisensä olisi ansainnut. - -Tarkasteltuaan valkopukuista miestä hetken äänettömänä hän meni -istumaan sohvaan ja sanoi Matille ylpeästi kuin kuningatar: - --- No puhukaa nyt asianne, mutta nopeasti! Minulla on vieraita! - -Se oli epäilemättä totta, sillä Svebeliuksen neideillä oli aina -vieraita, runsas valikoima kaupungin kielevimpiä kahvitätejä, joiden -äänekäs ja nopea puhelu kuului viereisestä huoneesta, jonka ovi oli -jäänyt raolleen. - -Silloin nousi Matti ylös ja piti, katse permantoon luotuna, seuraavan -peräti merkillisen puheen: - --- Ei ole ihmisen hyvä yksinänsä olla... nämä sanat ovat lausutut -kaikille, siis myöskin sinulle, Anna Kristina Svebelius, ja minulle, -Matti Luonnolle... koska me emme vielä kumpikaan ole avioliiton -satamaan ehtineet, niin pyydän minä täten sinua vaimokseni... - -Viimeisiä sanoja sanoessaan oli Matti tassutellut virsuissaan lattian -poikki ja notkisti nyt toisen polvensa Antti-neidin edessä, lausuen -hiljaa ja vakavasti: - --- Minä rakastan sinua, Anna Kristina! - -Sitten kun Antti-neiti voi mitään puhua -- ja siihen kului melkoinen -aika -- hän huusi kauhistuksissaan: - --- Ihminen on hullu! - --- Niin, ihminen on hullu... ellei hän mene naimisiin, myönsi -luonnonihminen hiljaiseen tapaansa. -- Minä rakastan sinua! - -Samassa silmänräpäyksessä kauhistutti kaikkia talossa olevia naisia -sydäntäsärkevä hätähuuto: - --- Auttakaa! Apua... apua! - -Kun talon melkein mielettömäksi pelästynyt naisväki yhtä säikähtyneine -vieraineen juoksi saliin, kohtasi sitä outo näky: - -Sohvalla huusi ja potki neiti Anna Kristina Svebelius, josta yleensä -tiedettiin, ettei hän koskaan ollut pelännyt ketään eikä mitään. Hänen -kasvoillaan oli tavattoman kauhun ilme. - -Hänen edessään oli lattialla polvillaan pitkätukkainen, päivänpaahtama -harvapartainen mies, jolla oli yllään paita ja valkoiset housut sekä -tuohivirsut ja selässään suuri tuohikontti. Tämä harvinainen kosiomies -toisteli tuon tuostakin, katsoen potkivaa ja kirkuvaa naista kasvoihin: - --- Minä rakastan sinua! - --- Auttakaa... viekää pois tuo hirmuinen mies... minä pyörryn! huusi -Antti-neiti. - -Koska koko talossa oli miesväestä yhtä suuri puute kuin -naisluostarissa, pisti eräs vieraista päänsä ulos ikkunasta ja huusi: - --- Poliisi! Poliisi! - -Kirkkopuistossa ei sattunut tällä hetkellä olemaan muita ihmisiä kuin -Muttoskan 9-vuotias Petteri, joka hyppi vasemmalla jalalla, pitäen -oikean jalkansa varpaiden välissä viispennistä, jolla äitinsä oli -lähettänyt hänet ostamaan tulitikkuja. Tämä nuori henkilö pysähtyi suu -auki katsomaan huutajaa. - --- Poliisi! Juokse poika sukkelaan hakemaan poliisia! huusi ikkunasta -näkyvä naisenpää. - -Muttoskan Petteri tuumi jonkin aikaa ja ilmoitti sitten: - --- Poliisit lähtivät verkonlaskuun! - -Mutta hätähuudot olivat avoimien ikkunain kautta kuuluneet -naapuritaloihin. Väkeä alkoi keräytyä sen talon portille, josta -poliisia huudettiin. - -Sillä välin oli Matti Luonto noussut seisomaan ja sanonut hiljaa, -nöyrästi: - --- Ei minua varten tarvitse poliisia hakea... lähden minä muutenkin. -Ja näin sanoen hän lähti kävelemään ovelle, mutta kääntyi vielä -kynnyksellä ja lausui: - --- Minä tahdon joka tapauksessa Anna Kristinan vaimokseni. - -Sitten hän poistui. - -Eteisen nurkasta hän otti pitkän sauvansa ja astui ulos. Pihalla -odottava koirajoukko tervehti häntä ihastuksen ulvonnalla. Matti -karkoitti lähimmät koirat sauvallaan ja astui ulos portista, jolloin -väkijoukko antoi tietä hänelle ja hänen perässään syöksähtävälle, -rähisevälle koirajoukolle. - --- Mikä siellä on hätänä? kysyi muuan akka Matilta, mutta tämä jatkoi -matkaansa mitään vastaamatta, ja hänen housujensa takapuolelta -loistivat ylpeät sanat: - - "Gold Medal". - - - - -XVIII - - -Sen merkillisen päivän jälkeisenä päivänä, josta viime luvussa -kerrottiin, saapui kaupunkimme laivarantaan -- meillä ei ole vielä -rautatietä, mutta saamme sen varmaankin aivan piakkoin, sillä -valtiopäivillä on kolmenkymmenen kahden vuoden aikana tehty yhteensä -seitsemänkymmentä anomusta ja ehdotusta kaupunkimme liittämisestä -valtion rautatieverkkoon -- saapui siis kaupunkimme laivarantaan -teatterikiertue Cangastus & Muttonen, jonka jäsenet me heti riennämme -erittäin suurella mielihyvällä esittelemään lukijallemme. - -Kiertueen jäsenten, taiteilija Woldemar Cangastuksen ja herra -Jassi Muttosen, menneisyys on oikeastaan hämärän salaperäisyyden -esiripun takana. Me olemme kuitenkin, palvellaksemme lukijoitamme, -koettaneet hiukan kohottaa tuon esiripun reunaa ja kurkistaa sen -alle, saaden tällöin selville sen verran, että taiteilija Cangastus -on ensin kilvoitellut valkean lakin saamiseksi ja ollutkin juuri -pääsemäisillään päämääräänsä, kun eräs pulpetista permannolle pudonnut -pieni paperilappu, johon oli suoritettu pari nerokasta matemaattista -tehtävää, ja vartioivan opettajan ilkeämielinen turhantarkkuus -katkaisivat hänen lupaavan tiedemiesuransa ja pakottivat hänet -ohjaamaan kykynsä muille aloille. Herra Muttosen entisyydestä emme, -tutkimuksistamme huolimatta, sitävastoin tiedä senkään vertaa -- ikävä -kyllä, sillä hän on joka tapauksessa mieltäkiinnittävä henkilö, kuten -myöhemmin tulemme näkemään. - -He saapuivat kaupunkiimme vanhassa Mainingissa, joka yhä vieläkin -saattaa häpeään kaikki ne profeetat, jotka ovat ennustaneet sille joko -hyvin äänekästä loppua paljon kokeneen höyrykattilansa räjähdyksessä, -tai aivan äänetöntä loppua kovassa aallokossa jonain pimeänä ja -myrskyisenä syysyönä. - -Muita matkustajia ei laivassa ollutkaan. Eikä ollut myöskään muuta -yleisöä vastaanottamassa näitä vieraitamme kuin pari paljasjalkaista -poikaa, joilla oli onget olalla ja matopurkit kädessä, ja Kähkösen -leski, joka kysyi laivan lämmittäjältä, eikö tällä ollut kirjettä -Kähköskälle viimemainitun velivainajan leskeltä, joka antoi joskus -Kähköskän toimitettavaksi pieniä kaupunkiasioita. - -Lämmittäjä, joka oli pistänyt hikiset ja nokiset kasvonsa laivan -reunan yli ja syventynyt niiden huolelliseen ja perinpohjaiseen -puhdistamiseen, ilmoitti kesken kiireen Kähköskälle, ettei hänellä -ollut minkäännäköistä kirjettä kenellekään, minkä masentavan tiedon -saatuaan Kähköskä ensin vähän huokaili ja haikaili, mutta unohti sitten -pian surunsa huomatessaan teatterikiertueen Cangastus & Muttonen, joka -oli sille ominaisella arvokkaisuudella astunut ulos höyrypurresta ja -katseli nyt ilta-auringon kultaisessa hohteessa kylpevää kaupunkiamme, -jota kohti tämä taiteilijapari lähti kävelemään. - -Taiteilija Cangastus oli keskikokoinen ja laiha, huolestuneen ja -samalla syvämietteisen näköinen mies, jolla oli pitkä nenä ja -etupuolelta kalju pää, mikä teki hänet tavattoman korkeaotsaisen -ja viisaan näköiseksi. Päässä oli tummunut olkihattu ja hartioilla -laaja päällystakki, jonka silmäänpistävimpänä osana olivat kauhean -suuret taskut. Kun vielä mainitsemme, että hänen housunsa olivat -puolen korttelia liian lyhyet, mutta hänen tukkansa ikäänkuin tuon -puutteen korvaamiseksi puolen korttelia liian pitkä, ja että hän lausui -ajatuksensa syvällä, ehkä hieman surunvoittoisella rintaäänellä, -niin olemme antaneet hänestä mahdollisimman seikkaperäisen ja -omantunnontarkan kuvan. - -Näyttelijä Muttonen oli lyhyt, teerenpisamainen, punatukkainen, -pystynenäinen ja teräväkielinen henkilö. Hän ontui vähän oikeata -jalkaansa ja syljeskeli hämmästyttävän taiturimaisesti, sillä häneltä -puuttui yläleuasta kaksi hammasta. Hän käveli aina herra Cangastuksen -vasemmalla puolen, mutta puoli askelta jälempänä, varmaankin siitä -syystä, etteivät vastaantulijat erehtyisi siitä, kumpi tämän huomiota -ja tunnustusta saavuttaneen kiertueen päämies oli. - --- Lausun meidät tervetulleiksi tähän kulttuurikeskukseen ja suljen -meidät sen taidettarakastavan väestön vieraanvaraisuuteen, sanoi -herra Muttonen, ottaen päästään sellaisen lippalakin, jollaisia -koneenkäyttäjät tavallisesti pitävät, ja kumartaen rantapuiston -reunassa olevalle pahasti kallistuneelle pölkylle, jonka päässä oli -maistraatin sakkotaulu varoitukseksi niille uskalikoille, jotka -rohkenivat ryhtyä tallaamaan puiston ruohokenttää, mikä muuten, -vaikkakin hieman harventuneena, oli valloittanut myöskin viisi vuotta -takaperin hiekoitetut käytävät haltuunsa. -- Olkoon toimintamme -tällä paikkakunnalla menestyksellinen sekä taiteelliselta että -myöskin rahalliselta kannalta katsottuna! lisäsi hän sitten hartaana -toivomuksenaan, sylkäisten keskelle sakkotaulua ja lähtien nilkuttamaan -johtajansa perässä. - --- Amen! murahti herra Cangastus kumeasti. -- Minulla on nälkä! -ilmoitti hän sitten vielä kumeammalla äänellä. - --- "Nälkä meill' on aina vieraanamme", lauloi herra Muttonen. -- -Kiertueen rahaston tila on markka kaksikymmentä penniä, lisäsi hän -virallisella äänellä. - --- Hm, sanoi kiertueen johtaja ja vaipui taas syviin mietteisiin. - -Kahdessa kirkonkylässä ja yhdessä n.s. taajaväkisessä yhdyskunnassa -oli kiertueella ollut melkoisen hyvä menestys, mutta seuraavassa -kaupungissa oli sitä kohdannut tuntuva vastoinkäyminen, kun -ensimmäisessä näytännössä oli ollut saapuvilla, paitsi viittätoista -vapaapilettiläistä, ainoastaan kaksi maksanutta katselijaa, ja toisessa -näytännössä, johon oli jaettu neljäkymmentä vapaapilettiä, kolme -vapaapilettiläistä ja eräs maalaisukko, joka oli ostanut 50 pennin -seisomapaikan, ja joka hänkin sai rahansa takaisin anteeksipyynnöllä, -että näytäntö oli sattuneesta syystä peruutettava. Kiertue, johon -oli kuulunut seitsemän jäsentä, oli tällöin hajaantunut, mutta -sen päävoimat, johtaja Cangastus sekä kiertueen rahastonhoitaja, -koomillisten osien esittäjä herra Jassi Muttonen olivat päättäneet -horjumattomalla lujuudella pitää yllä kiertueen nimeä ja mainetta, -ja "ontuvallakin jalallani polkaisen minä maasta uudet legioonat -näyttämötaiteilijoita lippumme ympärille!" oli herra Muttonen sanonut. - -Nyt me siis tiedämme näistä herroista kaiken, mitä meidän tarvitsee -tietää. - --- Onko väestö paennut valloittajien hyökätessä kaupunkiin? kysyi herra -Muttonen, katsellen ympärilleen. -- Kotkankatseeni ei kohtaa yhtään -vieraanvaraista alkuasukasta -- oi, ei ainoatakaan! - -Koska kaupunkimme väestöllä ei ollut kaukaisinta aavistustakaan -kiertueen vierailusta, ei se siis ollut voinut ryhtyä sellaiseen -varokeinoon kuin kaupungin tyhjentämiseen. Kurosen puodin kohdalle -tultuaan näkivätkin näyttämötaiteilijamme melkoisen osan kaupungin -väestöstä seisomassa sekä vastapäätä olevalla jalkakäytävällä että -myöskin keskikadulla, vaihtaen innokkaasti ja äänekkäästi ajatuksiaan -jostakin yleistä huomiota herättäneestä tapauksesta. - -Svebeliuksen neidit olivat nimittäin lähteneet iltapäivällä kävelylle -kaupungille, ja oli heidän matkaansa silloin liittynyt hiljainen -ja nöyrä luonnonihminen Matti Luonto, joka oli alkanut kävellä -Anna-neidin rinnalla ja puhua hänelle tulevaisuudensuunnitelmistaan, -joihin tuntui lähinnä kuuluvan Matti Luonnon ja Anna Kristina -Svebeliuksen kirkollinen vihkimys ja nuoren parin muuttaminen -luonnonmukaiseen ja terveelliseen omaan kotiin Kelovuorelle. Neidit -vaativat Mattia silmänräpäyksessä poistumaan seurastaan, jolloin tämä -tottelevainen, mutta itsepintainen kansalainen oli jättäytynyt pari -askelta jäljemmäksi ja seurasi heidän perässään pitkine sauvoineen ja -valkoisine kultamitalihousuineen kuin mikäkin kansallinen kunniavartia. - -Tämä näky oli omiaan saamaan koko kaupungin jalkeille. Ei ollut -päätöntä ikkunaa eikä hymytöntä päätä, ja mitä kaupungin koiriin tulee, -niin eivät ne suinkaan siekailleet liittyessään niihin virkaveljiinsä, -jotka olivat ilokseen huomanneet luonnonihmisen taas esiintyvän -virkistämässä kaupungin yksitoikkoista iltapäivää. - -Svebeliuksen neidit olivat suunniltaan häpeästä ja raivosta, -poiketessaan kiireesti Kurosen puotiin ja katsellessaan ovilasien läpi, -miten kadulle kertyi suuri väkijoukko, Matin seisoessa katse maahan -luotuna, sauvaansa nojaten puodin rapuilla. - --- Menkää ajamaan pois tuo inhoittava mies puotinne rappusilta! -sanoivat neidit Kalle Kannakselle. - -Viimemainittu, joka oli syntisellä ilolla seurannut tapahtumain -kehitystä, yritti vastustella, mutta Svebeliuksen neitien katseet -nujersivat silmänräpäyksessä hänen vastustushalunsa. - -Kalle avasi siis oven, jolloin ääni väkijoukosta tervehti häntä: - --- Hei, Kalle! - --- Neidit käskivät teidän astua alas portailta, sanoi Kalle -luonnonihmiselle. - --- Eihän se ole neitien puoti! kuului kapinallinen huomautus -väkijoukosta. - --- Kyllä minä astun alas portailta, sanoi luonnonihminen alistuvaisesti -ja kuuliaisesti. - -Matti Luonto astui alas portailta ja Svebeliuksen neideiltä pääsi -helpotuksen huokaus, mutta ilo ei tullut pitkäaikaiseksi, sillä -luonnonihminen pysähtyi portaiden viereen katukäytävälle. - --- Neidit pääsevät kyllä tuon konttorin läpi pihalle ja sieltä portista -toiselle kadulle, neuvoi Kalle Kannas. - -Neidit noudattivat viivyttelemättä tätä vihjausta. Samalla hetkellä -sanoi Lauri Saksman, joka seisoi isänsä kanssa väkijoukossa, -luonnonihmiselle: - --- Morsiamesi pujahtaa pakoon pihaportista! - -Matti Luonto käveli heti kadunkulman ympäri pihaportille ja joutui -tällöin parahiksi Svebeliuksen neitejä vastaan. - --- Poliisi! huusi Anna Kristina. - -Koska kauppias Kurosen talon portilta on seurahuoneelle vain -kivenheiton matka, ja seurahuoneen edustalla tavallisesti on poliisi --- ellei häntä näy kadulla, niin löytää hänet varmasti seurahuoneen -keittiön puolelta oluen juonnista -- niin läksi järjestyskonstaapeli -Tossavainen heti juoksemaan niin että tuppi heilui sinne päin, josta -huuto kuului. - --- Tämä mies ahdistaa meitä kadulla, huusi Antti-neiti vihasta -rätisten. -- Eikä poliisi tee mitään! Minä valitan pormestarille! Minä -valitan kuvernöörille! Kuvernööri on minun serkkuni! - --- Kuka ahdistaa neitiä? kysyi konstaapeli Tossavainen, katsellen -ympärilleen. - --- Tuo ihminen! huusi Anna Kristina, viitaten luonnonihmiseen. -- -Pidättäkää hänet! Vangitkaa hänet! - -Poliisi kohautti vyötään ja laski kätensä Matin olkapäälle. - --- Seis! huusi ääni väkijoukosta, joka oli kiirehtinyt Matin perässä -portille. - --- Kuka puhuu? kysyi poliisi ankarasti. -- Lauri Saksman, asioitsija -Saksmanin vanhin poika! vastasi huutaja rohkeasti. - --- Mitä olisi asiaa? kysyi poliisi. - --- Koko tämä väkijoukko voi todistaa, ettei Matti Luonto ole tehnyt -mitään pahaa näille neideille. - -Väkijoukko, joka oli piirittänyt poliisi Tossavaisen ja Matti Luonnon -(jonka olkapäällä esivallan käsi yhä edelleen raskaana lepäsi), näytti -kaikesta päättäen valmiilta todistamaan Matin eduksi vaikka viimeisellä -tuomiolla. - --- Vangitkaa hänet minun vastuullani! huusi neiti Anna Kristina -Svebelius, joka sisarineen oli jäänyt piirin ulkopuolelle. - --- Herra puheenjohtaja! kuului väkijoukosta. - -Konstaapeli Tossavainen katseli ympärilleen nähdäkseen, ketä -tuollaisella arvonimellä kunnioitettiin, mutta äkkäsi pian sen -nähtävästi olevan tarkoitetun hänelle itselleen ja vastasi siis -arvokkaasti: - --- Kuka pyysi puheenvuoroa? - --- Minä, asioitsija Saksman, edellisen puhujan isä ja -rakennusmestariyhdistyksen puheenjohtaja, sanoi puhuja, pistäen ison, -heleänvärisen nenänsä näkyviin väkijoukosta. - --- Ukko Saksmanilla on puheenvuoro! ilmoitti konstaapeli Tossavainen -vakavasti. - --- Minä vain huomautan konstaapelille siitä ankarasta edesvastauksesta, -jonka laki säätää laittomasta vangitsemisesta! lausui ukko Saksman -kovalla äänellä. - -Järjestysvallan edustaja pyyhki sillä kädellään, joka ei ollut Matti -Luonnon olkapäällä, hikeä otsaltaan, ja hänen katseensa etsivät -Svebeliuksen neitejä, kuvernöörin serkkuja. - -Mutta näitä vaikutusvaltaisia henkilöitä ja vielä vaikutusvaltaisemman -henkilön sukulaisia ei näkynyt missään. He olivat kaikessa -hiljaisuudessa peräytyneet Kurosen kauppatalon pihalle ja sieltä toisen -portin kautta sille kadulle, jonka varrella puoti oli. - --- No joko ne nyt hävisivät! ihmetteli poliisi. - --- Niin, laki säätää laittomasta vangitsemisesta ankaran -edesvastauksen! toisti ukko Saksman varoittavasti. - --- Laki seetee, laki seetee! huusi kimeä ääni portilta. -- Piteke te, -konstaappeli, vain kiinni velvollisuudesta ja pidetteke se lurjus. - --- Kuka puhuu? kysyi konstaapeli Tossavainen, jonka päivänpaahtamille -kasvoille oli levinnyt helpotuksen hymy, hänen huomattuaan Svebeliuksen -neitien poistuneen näyttämöltä. - --- Mine puhun! Mine olen majister Wahl -- eikö konstaappeli tunne -minut? huusi puhuja. - --- Joo, kyllähän minä tunnen, myönsi konstaapeli. - --- Niin noh, niin noh! huusi ukko Wahl innoissaan huitoen. - --- Järjestys! huusi Riku Nikki, toinen vaskiseppä Grönbergin kuuluisan -murhayrityksen uhreista. -- Täytyy pyytää puheenvuoroa järjestyksessä --- eikö niin, herra puheenjohtaja? - --- Niin juuri! myönsi konstaapeli Tossavainen, kasvot loistaen -sisällisestä ilosta. -- Haluaako kukaan puheenvuoroa? - --- Herra puheenjohtaja! sanoi heleänvärisen nenän kunniakas omistaja. - --- Ukko Saksmanilla on puheenvuoro, ilmoitti konstaapeli tärkeänä. - --- _Herra_ Saksmanilla! huomautti Lauri Saksman merkitsevällä -äänenpainolla. - --- Herra Saksman vanhemmalla on puheenvuoro, korjasi puheenjohtaja -ilmoitustaan. - --- Pyytäisin vain kysyä maisteri Wahlilta, lausui ukko Saksman, minkä -tähden hän vaatii Matti Luonnon pidätettäväksi? - --- Herr ordföran... herra puheenjohtaja! kirkui maisteri Wahl. -- Mine -vaadin teme pitketukka hullu mies pidetetteveks sen tehden, ette hen -kulkke fröken Svebeliuksen peresse kuin yks koira... hen on vaarallinen -ihminen... hen on hullu ja hen teke vallan kiusa ja harmi fröken -Svebeliukselle! Se ei ole miken laitton fangitseminen, jos otta kiinni -temen pitketukka hullun miehen! - --- Herra puheenjohtaja! - --- Ukko... herra Saksmanilla on taas puheenvuoro, julisti poliisi. - --- Vai maisteri Wahl se tässä nyt puhuu kiusanteosta! huusi ukko -Saksman. -- Kysykääpäs häneltä, arvoisat kansalaiset, kuka se hävytön -ja juonikas äijä on, joka on vuosikaudet tehnyt ilkeätä kiusaa -nuorimmalle neiti Svebeliukselle! Kysykää häneltä, kuka on köpittänyt -neiti Fanny Svebeliuksen perässä kuin vanha kyöpeli, itsepintaisena -kuin synti, ja katkeroittanut viattoman, kenellekään mitään pahaa -tekemättömän naisen elämän sekä saattanut hänet naurunalaiseksi koko -kaupungissa! Kysykää häneltä... - --- Suu kiinni! huusi ukko Wahl. -- Te ette ole minun tuomarini, tesse -on kysymys teste pitketukkaisesta... - --- Tässä on kysymys jokaisesta, joka tekee turvattomille naisille -häiriötä! huusi pitkä ja paksu rakennusmestari Illikainen, jonka -ritarilliset tunteet ukko Saksmanin loistava ja kaunopuhelias esitys -oli saanut kuohuksiin. - --- Herra puheenjohtaja! huusi sihteeri Riku Nikki. - --- Annetaanpas selkään ukko Wahlille! kiljaisi eräs keskenkasvuinen -poika, mutta säikähti samassa itsekin ehdotustaan ja piiloutui -kiireesti väkijoukkoon. - --- Hyvä! huusi osa väkijoukosta. - --- Kannatetaan! huusi toinen osa. - -Mutta ukko Wahl oli jo kadonnut. Huomattuaan, mille puolelle väkijoukon -tunteet kallistuivat, oli hän hävinnyt samaa tietä kuin äsken -Svebeliuksen neiditkin. - --- Maisteri Wahl on poistunut kokouksesta, ilmoitti Lauri Saksman. - --- Herra puheenjohtaja! huusi ammattiyhdistyksen sihteeri uudestaan. - --- Herra Riku Nikillä on puheenvuoro, sanoi konstaapeli Tossavainen, -jonka kasvot loistivat sitä kirkkaammin, mitä pitemmälle kokous ehti -käsittelyissään. - --- Minä pyytäisin, että pysyttäisiin asiassa, lausui puhuja. -- -Pyytäisin, että kokous keskustelisi siitä, mihin toimenpiteisiin olisi -ryhdyttävä kansalaisemme Matti Luonnon laittoman vangitsemisen johdosta. - --- Matti Luontoa ei ole vielä vangittu, huomautti konstaapeli -Tossavainen. - --- Pyytäisin sitten, että keskusteltaisiin siitä, onko kansalaisemme -Matti Luonto vangittava vai päästettävä vapaaksi, jatkoi Riku Nikki. --- Arvoisat kansalaiset! jatkoi hän sitten ääntään koroittaen. -- Minä -ehdottaisin, että kansalaisemme Matti Luonto päästettäisiin vapaaksi. - --- Hyvä! huusivat arvoisat kansalaiset jyrisevällä äänellä. -- -Kannatetaan! - --- Onko se kansan tahto? kysyi konstaapeli Tossavainen ylevästi ja -juhlallisesti. - --- On! riemuitsi kansa. - --- Onko se yksimielinen päätös? kysyi puheenjohtaja kaiken varmuuden -vuoksi. - --- On! huusivat läsnäolijat. - --- Herra puheenjohtaja! kuului samassa kiihkeä ääni. - --- Kuka pyysi puheenvuoroa? kysyi konstaapeli Tossavainen otsaansa -rypistäen. - -Väkijoukosta tunkeutui esiin lyhytkasvuinen, punatukkainen, ontuva -mies, joka kumarsi oikealle ja vasemmalle lakki kädessä ja sanoi: - --- Arvoisa yleisö! Rohkenen huomauttaa, että on olemassa myöskin -ehdotus herra Matti Luonnon vangitsemisesta. - --- Minä en ole mikään herra, sanoi matalalla äänellä luonnonihminen, -joka koko tämän keskustelun ajan oli seisonut nöyränä ja äänettömänä -paikoillaan, konstaapeli Tossavaisen oikea käsi vasemmalla -olkapäällään. -- Minä olen kaikkien palvelija... - --- Kukas te olette? kysyi konstaapeli Tossavainen uudelta tulokkaalta. - --- Minä olen kiertue Cangastus & Muttosen rahastonhoitaja, näyttelijä -Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen, kumartaen jälleen oikealle ja -vasemmalle. - --- Matti Luonnon vangitsemisehdotusta ei ole kukaan kannattanut! huusi -Riku Nikki. -- Ehdotus, jota ei ole kannatettu, raukeaa. - --- Minä kannatan! sanoi punatukkainen häikäilemättömästi. - -Matti Luonto loi pieneen punatukkaiseen näyttelijään levottoman -katseen, ja useat äänet huusivat uhkaavasti: - --- Mistä syystä? - --- Herättääkseni huomiota! sanoi punatukkainen, siristäen viekkaasti -silmiään, ja kumarsi taas oikealle ja vasemmalle. -- Me olemme aikoneet -antaa tässä kaupungissa näytäntöjä, ja meidän täytyy siitä syystä -koettaa herättää huomiota. Reklaamin vuoksi! - --- Hyvä! huusi perin ihastunut rakennusmestari Illikainen, joka tunsi -rajatonta kunnioitusta kaikkia näyttämötaiteen edustajia kohtaan. -- Ha -ha ha! Hyvä! - --- Minä siis kannatan sen pakoon lähteneen vanhan herran ehdotusta, -että herra palvelija Matti Luonto vangittaisiin, jatkoi punatukkainen -reippaasti, ja teki sen sanottuaan kohteliaat kumarrukset kaikille -ilmansuunnille. - --- Mitäs sitten tehdään? kysyi konstaapeli Tossavainen ymmällä. -- -Toiset tahtoivat, että tämä Matti päästettäisiin vapaaksi, toiset taas -vaativat häntä vangittavaksi. - --- Ehdottaisin äänestystä! sanoi näyttelijä nopeasti. - --- Hyvä, kannatetaan! huusi väkijoukko. - --- Kuinkas tässä sitten oikein äänestettäisiin? kysyi konstaapeli -Tossavainen epäröiden. - --- Huutoäänestys tietysti! sanoi Lauri Saksman. - --- Sehän on selvä! vahvisti ukko Saksman. - --- Hyvä, oikein hyvä! riemuitsi Illikainen. - --- No, äänestäkää sitten! sanoi Tossavainen. - --- Vapaaksi! huusivat useat äänet. - --- Ei! hihkasi Jassi Muttonen varpailleen nousten. - --- Hm, sanoi konstaapeli Tossavainen epätietoisena. -- Yhdet huutavat -yhtä, toiset toista... - --- Herra puheenjohtaja! sanoi Riku Nikki. -- Saanko minä semmoisiin -asioihin perehtyneenä toimittaa äänestyksen? - --- Kyllä! lupasi konstaapeli kiireesti ja mielissään siitä, että toinen -otti suorittaakseen tämän pulmallisen tehtävän. - --- Kuulkaa nyt, arvoisat kansalaiset! huusi Riku Nikki. -- Ne, jotka -haluavat, että Matti Luonto päästetetään vapaaksi, huutavat "jaa". Jos -"ei" voittaa, niin on Matti Luonto vangittava. - --- Jaa! Jaa! huusi kymmenkunta ääntä. - --- Ei saa huutaa sillä tavoin! neuvoi Riku Nikki. -- Pitää huutaa yhtä -aikaa! Huutakaa sitten kaikki yhtä aikaa, kun minä olen lukenut kolmeen. - --- Ei kuitenkaan tarvitse huutaa hyvin kovasti, huomautti konstaapeli -Tossavainen hiukan huolestuneena. - --- Ei muuta kuin yhdellä äänellä jokainen, sanoi eräs mies -väkijoukosta. -- Ääni ja mies... - --- Ensiksi minä kysyn, hyväksytäänkö tämä minun tekemäni -äänestysehdotus? sanoi Riku Nikki. - --- Hyväksytään! huusi kokous yksimielisesti. - --- Siis: ne arvoisat kansalaiset, jotka tahtovat Matti Luonnon -vapaaksi, huutavat "jaa". Ne, jotka vastustavat sitä, huutavat "ei". -Pitäkää nyt varanne, kun minä olen lukenut kolmeen. Jaa vaiko ei? Yks, -kaks, kolm... - -Tällä silmänräpäyksellä järisytti kaupunkiamme hirmuisin huuto, mitä -meillä milloinkaan on kuultu. Penikulmien päähän kaikui varmaankin tänä -tyynenä kesäiltana kuin pitkäisen jylinä: - --- _Jaaaa... aaa!!_ - -Ei kukaan ollut voinut jäädä epätietoisuuteen siitä, kumpi mielipide -oli voitolla. - --- "Jaa" on voitolla! ilmoitti äänestyksen toimittaja kokouksen -puheenjohtajalle, konstaapeli Tossavaiselle äänestyksen tuloksen. - --- Kyllä minä kuulin, vastasi Tossavainen, jonka korvat olivat melkein -lukossa. -- Matti Luonto pääsee siis vapaaksi. Ala laputtaa! - -Ja sitten huusi konstaapeli väkijoukolle: - --- Alkakaa nyt hajota hyvän sään aikana ja tavallista vikkelämmin, -ennenkuin pormestarit ja viskaalit ovat meidän kimpussamme. -Hajaantukaa! Huusitte vietävät niin, että korvat meni halki! - -Tyytyväisenä oikeuden voittoon ja viattoman vapautukseen alkoi -väkijoukko nopeasti hajota. - --- Kiitoksia paljon, hyvät ihmiset! sanoi Matti Luonto lähtöä tekevälle -väkijoukolle. - --- Ei kestä, ei kestä! vakuutti hra Jassi Muttonen. - -Poliisi käveli jo seurahuoneen nurkalle päin hyvillään siitä, että oli -saanut hauskan puolituntisen kesken yksitoikkoista virantoimitustaan. - --- Kiitos itsellesi, sanoi Lauri Saksman Matti Luonnolle, heidän -kävellessään rinnakkain palotornin raunioille päin. -- Sinä hoidat -tehtäväsi erinomaisesti. - --- Vaikealta tämä tosin minusta vähän tuntuu, sanoi luonnonihminen, -tavoittaen sauvallaan takkuista koiraa, joka oli hiipinyt hänen -lähelleen silminnähtävästi pahoissa aikeissa. - --- Niin, kyllähän sen arvaa, sanoi rakennusmestarien vallanperillinen. --- Mutta jos koettaisit kestää vielä vähän aikaa, niin minä luulen, -että me pääsemme voitolle. - --- Kylläpä tätä silti kestää, kun niikseen tulee -- mitäpä minusta -väliä..., sanoi luonnonihminen. -- Mielellänihän minä teen tämän pienen -palveluksen hyville ystäville, jotka aina ovat minua auttaneet. Se -minua vain vähän peloittaa, jos viranomaiset puuttuvat asiaan. - --- Ole huoleti! Mitä se viranomaisiin kuuluu, jos sinä olet korviasi -myöten rakastunut -- hihii -- kun et kerran kenellekään mitään pahaa -tee! Ja jos joku syrjäinen, viranomainen tai kuka tahansa yrittää -sekaantua asiaan, niin onpa sinulla mahtavia liittolaisia ja auttajia: -kauppias Jaakkola, joka on oikeastaan sangen tanakka mies, isäukko -sekä hänen kauttaan kaikki rakennusmestarit, ja ennen kaikkea yleinen -mielipide, kuten juuri huomasit. Pari samanlaista juttua vielä kuin -tuo äskeinen, niin kyllä Anna Kristina Svebeliuksen ja hänen rakkaan -sisarensa niskat nöyrtyvät. - --- Minä teen parhaani, lupasi luonnonihminen. - --- Herrat on siis näyttelijä, sanoi rakennusmestari Illikainen -punatukkaiselle. -- Minun nimeni on Illikainen, rakennusmestari Raafael -Illikainen. - -Ja hra Illikainen puristi voimakkaasti näyttelijän kättä. - --- Minun nimeni on vain Jassi Muttonen, sanoi punatukkainen. -- -Näyttelijä Jassi Muttonen. Mutta sallikaa minun esittää johtaja -Cangastus, c-kirjain alussa -- mihinkäs se nyt hävisikään? - -Johtaja Cangastus löytyi kuitenkin aivan läheltä. Hän vain haastatteli -kadunkulmassa avopäin, kädet housuntaskussa seisovaa Kalle -Kannasta, saadakseen tältä lähempää valaistusta äskeisen kohtauksen -ymmärtämiseksi. - -Johtaja Cangastus antoi esitellä itselleen rakennusmestari Raafael -Illikaisen, ja viimemainittu kunnon mies ylisti itseään onnelliseksi -rohjettuaan pyytää kiertueen molemmat johtajat, sekä taiteellisen että -taloudellisen, vaatimattomalle illalliselle seurahuoneelle -- pyyntö, -johon uudet tuttavamme suhtautuivat erittäin suopeasti. - -Me emme tiedä, mitä kaikkea seurahuoneella sinä iltana puhuttiin, -päätettiin, lausuttiin ja laulettiin, mutta sen me kumminkin -tiedämme, että kun ajuri Tiihonen puoli kahden aikaan yöllä kuuli -kadulta tavallista kovempaa ääntä ja unentohjakkeisena kurkisti -ulos ikkunasta, näki hän rakennusmestari Illikaisen laskettelevan -täysin purjein, vaikkakin hieman epävarmoin askelin, keskellä katua, -toisessa käsikoukussaan pieni, punatukkainen ja ontuva henkilö, joka -melusi hirveästi, ja toisessa käsipuolessaan laiha, pitkänenäinen -ja pitkätukkainen mies, joka juuri ajuri Tiihosen asunnon kohdalla -kohotti vasemman kätensä kohti taivasta ja huusi jotain, josta Tiihonen -ei oikein saanut selvää. Tämän kolmivaljakon jäljessä asteli, ei -rinnakkain, ei riveissä eikä ryhmissä, vaan peräkkäin, hanhenmarssissa, -kymmenkunta yhdistyksen arvokkainta jäsentä paljain päin, niin -juhlallisin ja arvokkain askelin, kuin heidän jonkinverran heiluva -tilansa vain salli, ja laulaen hitaassa tahdissa: - - "Eipä meittiä - Ei piru saa..." - --- Häpeemättömät, kun laulavat virsiä humalapäissään! murahti ajuri -Tiihonen, joka oli pohjaltaan vakava mies, ja painautui jälleen -vuoteeseensa. - -Kulkue jatkoi matkaansa rakennusmestari Illikaisen talon portille. -Siinä otettiin yhtä hellät kuin äänekkäätkin jäähyväiset, sillä kiertue -Cangastus & Muttonen oli saanut asunnon ja täysihoidon rakennusmestari -Illikaisen perheessä, ilmaiseksi tietystikin -- järjestely, jota -parempaa kiertue varsinkaan rahastonsa tilaan katsoen ei voinut toivoa. - - - - -XIX - - -Seuraavana päivänä aamupäivällä ei kaupungissamme tapahtunut mitään -mainittavaa, ellemme ota lukuun sitä, että rakennusmestari Retunen, -joka oli kuulunut viimeöiseen saattueeseen, tavattiin varhain aamulla -Sukkulan mummon kahvikojusta sikeässä unessa. Ellei Sukkulan mummo -olisi ollut niin vanha, että olisi ikänsä puolesta sopinut Retuselle -melkein isoäidiksi, niin olisi tämä ollut paha skandaali, mutta nyt ei, -Sukkulan mummon yleisesti tunnettuihin hyveisiin ja suureen ikäeroon -nähden, ollut jutussa mitään muuta hämärää kuin se, miten Retunen oli -mummon kahvikojuun joutunut. Retusella itsellään ei siitä asiasta ollut -kaukaisinta aavistustakaan, mutta hän piti kuitenkin mahdollisena, että -hän oli erehtynyt ovissa, ja aikoessaan mennä kaupungin eteläpuolella -olevaan kotiinsa olikin jotenkuten tullut menneeksi sisään kaupungin -pohjoispuolella asuvan Sukkulan mummon kahvikojuun. - -Sukkulan mummo oli ensin vihainen, aijai kuinka vihainen hän oli! Siitä -nimittäin, että hän ja ukko Römpötti olivat saaneet laahata nukkuvaa -Retusta, nettopaino 120 kg, halki kaupungin. - --- Ja minä vielä haukuin Römpöttiä siitä, ettei hän lykännyt paremmin, -kun se koju tuntui niin pahuksen raskaalta! huusi Sukkulan mummo -toisille, ympärillä päivitteleville torimuijille. - -Mutta kun Retunen antoi Sukkulan mummolle markan ja Römpötille -viisikymmentä penniä, niin oli rauha jälleen maassa, ja nuo kelpo -ihmiset lupasivat kyyditä hra Retusta saman taksan mukaan vaikka joka -aamu Sukkulan mummon kahvikojussa. - -Iltapäivällä tapahtui sitävastoin sellainen huomattava seikka, että -kauppias Jaakkolan keittiöön ilmestyi Svebeliuksien kaksoisneitien -punaposkinen sisäkkö, joka jätti kauppias Jaakkolalle neiti Anna -Kristina Svebeliuksen omakätisen kirjeen. - -Neiti Svebelius kirjoitti hyvin tietävänsä, kuka oli saanut -vähäjärkisen luonnonihmisen kätyrikseen ja kuka oli saattanut hänet, -neiti Svebeliuksen, naurunalaiseksi. Neiti Svebelius ilmoitti olevansa -turvaton ja syvästi loukattu nainen, ja tietävänsä, ketä hän saa -kiittää siitä, että hän on syvästi loukattu nainen. Hän ei kuitenkaan -tahtonut mainita mitään nimiä, halusi vain ilmoittaa, ettei hänellä -ollut mitään sitä vastaan, vaikka herra Jaakkola veisi hänen sisarensa -Amerikan maahan, ja että jos se nimeltä mainitsematon henkilö, joka -on aikaansaanut viime päivien suuret häväistysjutut, päästää hänet -eroon luonnonihmisestä, niin tulee neiti Svebelius puolestaan tekemään -voitavansa siihen suuntaan, että maisteri Wahl tyytyy rauhallisena -kohtaloonsa. - -Kauppias Jaakkola luki kirjeen kahteen kertaan. Ja luettuaan sen -toiseen kertaan hän hymyili. Sitten hän istahti kirjoituspöydän ääreen -ja kirjoitti neiti Anna Kristina Svebeliukselle kohteliaan vastauksen, -jossa hän vakuutti, ettei hänellä ollut mitään vaikutusvaltaa -kirjainkaupustelija Matti Luontoon, jonka kanssa hän ei ollut koskaan -sanaakaan vaihtanut, mutta kiinnitti samalla huomiota siihen, että -mikäli hän sattuu tietämään, on asioitsija Saksmanin vanhin poika Lauri -Saksman ainoa henkilö kaupungissa, joka nauttii mainitun omituisen -kaupustelijan täyttä luottamusta ja joka siis mahdollisesti voisi saada -hänet luopumaan tekemistään päätöksistä. - -Me emme tiedä, millä mielellä niin arvokas nainen kuin neiti -Svebelius ryhtyi kirjeenvaihtoon niin epämääräisen ja sellaisessa -yhteiskunnallisessa asemassa olevan mieshenkilön kuin Lauri Saksmanin -kanssa, mutta olemme joka tapauksessa tulleet siihen vakaumukseen, että -ystävämme Matti Luonnon esiintyminen oli mahtanut tehdä asianomaisella -taholla syvän vaikutuksen, koskapa Svebelius-neitien punaposkisen -sisäkön nähtiin vielä samana iltana tulevan ulos Arkun portista -ja Lauri Saksmanin viisi minuuttia myöhemmin lähtevän vihellellen -kaupungille. - --- Hei, Lassi! huusi joku hänelle Kurosen kauppapuodin portailta. - -Lauri Saksman tunsi huutajan hyväksi tuttavakseen Kalle Kannakseksi, -joka takin hiha jauhoisena viittaili hänelle innokkaasti. - -Lauri pysähtyi ja kysyi: - --- Mitä tahdot, nuori ystäväni? - --- Minulla olisi sinulle tärkeätä asiaa, selitti kauppa-apulainen -huomattuaan, ettei ketään syrjäisiä näkynyt kuulomatkalla. -- Mihin -olet menossa? - --- Pienelle asialle. Poikkean myöhemmin virastoosi. Hyvästi, poikaseni! - -Kalle Kannas palasi takaisin puotiin jauhoja mittaamaan, mutta -Lauri Saksman jatkoi matkaansa Jaakkolan rautakauppaan, palasi -neljännestunnin kuluttua takaisin, oltuaan tämän ajan kahdenkeskisessä -keskustelunsa Jaakkolan kanssa, ja ohjasi askeleensa ohi Kurosen puodin -ja rehtori Peranderin talon maisteri Wahlin portille, astui pihaan, -nyki kuistin oven ulkopuolella olevaa soittokellon kädensijaa ja jäi -odottelemaan tämän toimenpiteen seurauksia. - -Hän odotti minuutin, odotti kaksikin, mutta seuraukset jäivät tulematta. - -Silloin tarttui hän uudelleen kädensijaan ja helisti kelloa oikein -rehellisesti. - -Kului vielä minuutti. - -Soittaja oli juuri käymäisillään kolmannen kerran kädensijaan kiinni, -kun kuistista kuului liikettä, lukon ratinaa ja hakojen irroittamista, -ovi aukeni raolleen ja maisteri Wahl pisti päänsä oven raosta. - --- Mike te olette ja mite te soitta? kysyi talon isäntä kaikkea muuta -kuin kohteliaalla äänellä. - -Vaikka maisterin olemus sillä hetkellä tavallista enemmän muistutti -vihaista huuhkajaa, ei se kuitenkaan näyttänyt peloittavan Lauri -Saksmania, joka kohotti hattuaan ja sanoi: - --- Hyvää päivää, maisteri! - --- Kuka hen on? - --- Hän on eräs maisterin lähimmistä naapureista -- entinen oppilas -sitäpaitsi, vaikka maisteri ei ehkä muista..., esitteli vieras itseään. - --- Kylle mine muistan, hen oli huono oppilas! muisti maisteri ja koetti -vetää ovea kiinni, mutta Lauri Saksman oli pistänyt jalkansa oven -rakoon, niin ettei yritys onnistunut. - --- Niin, nähkääs, maisteri, kova pää... - --- Kova pee -- juu! Mutta hen oli sitepaitsi suuri rakkari ja hunsvotti --- menke matkanne! - -Ja taas yritti vanha koulumies lopettaa keskustelut entisen oppilaansa -kanssa. - --- Kuulkaahan, maisteri, älkää kiristäkö ovea, minulla on -liikavarpaita! huudahti vieras, joka tunsi todellakin kipua oven raossa -olevassa jalkaterässään. - --- Noh, vieke sitten pois teiden kipeite liikkavarpaita! neuvoi -maisteri ja kiristi vielä enemmän. - -Hankkiakseen liikavarpailleen helpotusta tarttui maisterin vieras oven -kädensijaan ja veti ovea auki. - --- Aikooko hen tunkea vekisin minun huoneeseen? huusi maisteri. -- -Minulla on pistoolit, mine ammun hente! - --- Minä olen nähnytkin ne pistoolit... ollessani ennen muinoin -maisterin luona laiskanläksyllä, vakuutti Lauri Saksman ja kehaisi: -- -Niillä ampuisi vaikka karhun. Mutta maisterin täytyy nyt ottaa minut -vastaan. Minulla on hyvin tärkeätä asiaa maisterille. - -Ukko Wahlin uteliaisuus heräsi oitis. - --- Mite asia henelle on minulle? - --- Ei siitä voi tässä puhua, maisterin täytyy päästää minut sisään. En -viivy kymmentä minuuttia. - -Maisteri mietti. - --- Noh, hen saa tulla siseen. Mutta hen on luvannut, ette hen ei viivy -kymmente minuttia! - -Lauri Saksman astui sisään ja pääsi ukko Wahlin kaikkein pyhimpään, -jossa hän monet kerrat oli laiskan läksyllä ollessaan saanut -tukkapöllyä niin että hampaat helisivät. Siitä oli jo parikymmentä -vuotta, mutta kaikki oli vielä aivan ennallaan. Pistoolit olivat -seinällä ristissä kirjoituspöydän yläpuolella. - --- Noh?! sanoi ukko Wahl. - -Lauri Saksman otti taskustaan sen kirjeen, jonka punaposkinen sisäkkö -oli puoli tuntia takaperin hänelle tuonut ja ojensi sen maisteri -Wahlille. Ukko luki sen hitaasti, tumman, uhkaavan punerruksen alkaessa -vähitellen nousta hänen ryppyisille poskipäilleen. Sitten hän antoi -kirjeen takaisin ja kysyi: - --- Mike on tarkotus? - --- Kyllähän maisteri sen ymmärtää, vastasi toinen. - --- Mine en ymmerre muuta kuin ette hen on yhe edelleen sama rakkari ja -hunsvotti kuin ennen. Ulos! huusi maisteri vihan vimmassa. - --- Jollei maisteri nyt lupaa jättää rauhaan kauppias Jaakkolaa ja hänen -morsiantaan... - --- Henen morsian! Kauppasaksa, sillinhirtteje...! huusi ukko. - --- ... niin koituu maisterille siitä ikävyyksiä, jatkoi nuori mies, -antamatta keskeyttää itseään. - --- Ja jollei hen nyt heti kevele ulos minun talosta, niin koittu -henelle viele suurempi ikevyys! kirkaisi maisteri, joka oli siirtynyt -kirjoituspöydän luo. - --- Tahdoin vain varoittaa maisteria... - --- Ja mine tahdon vain varoittaa hente. Mine teen niinkuin mine -suvaitsen herra kauppamies Jaakkolan kanssa, ja jollei hen nyt astu -teste huoneesta elevene, niin astua hen siite kuoliaana! huusi maisteri -ja ojensi kätensä kohti seinällä riippuvia aseita. - --- Kyllä minä astun mieluummin elävänä, jos on vara valita. Minä olen -nyt varoittanut maisteria. Eikä minun kanssani saa leikkiä, sanoi Lauri -Saksman, joka oli jo ovella menossa ja koetti mahtavalla puhetavalla -tehdä vaikutuksen maisteriin. - --- Eike myös minun kanssa leikitelle! julisti maisteri. -- Hen siis -todellakin lehtee! - --- Kyllä. Kauniita ilmoja on muuten ollut. - --- Mite?! - --- Tulee hyvä heinävuosi. No hyvästi sitten, maisteri! - -Ukko Wahl kiiruhti vieraansa perässä sulkemaan ovensa, joita hän ei -koskaan hevillä avannut. - -Lauri Saksman tuli Kurosen myymälään ja sanoi Kalle Kannakselle, joka -reistaili valokuvauskoneensa kanssa: - --- Olen nuoren ystäväni käytettävissä. - --- Istu tuohon tiskin reunalle... ota tuosta sanomalehti allesi, siihen -kaatui äsken siirappia. - -Lauri Saksman istuutui tiskille, heitti jalkansa ristiin, katseli -seinällä riippuvia heleitä reklaamikuvia ja sanoi: - --- Olen pelkkänä korvana. - --- Niin, näes, se Maikki..., aloitti kunnon kauppa-apulainen hieman -hämillään. - --- Niin, se Maikki, sanoi toinen tyynesti. -- Jatka! - --- Hän ei ole nyt kotona... - --- Tiedetään. - --- Lähti pois kotoa, saadakseen ukon suostumaan. - --- Eikä ukko suostu sittenkään! - --- Minähän sen oikeastaan panin alkuun... - --- Arvattiin. - --- Se on kamalan sisukas ukko... - --- On. - -Lauri Saksman otti tiskillä avoinna olevasta kaupantekijäislaatikosta -savukkeen, sytytti sen ja sanoi pitkän äänettömyyden jälkeen, joka oli -Kalle Kannaksesta alkanut tuntua tuskalliselta: - --- Joka ei opi pelaamaan saa aina tehdä työn. Sinä olet alkanut pelata -ukko Grönbergin kanssa, ja jos sinä nyt häviät, niin saatpa melkein -varmaan pyyhkiä partaasi. - --- Niin, senpätähden minä... - --- Ajattelit, että jos minä pelaisin apuna? - --- Niin... - -Äänettömyys. Kalle Kannas hikoili. - --- Samapa se, sanoi Lauri Saksman hetken kuluttua. -- Kirjoita -Maikillesi, että tulee heti kaupunkiin. Mikäli tunnen ukko Grönbergiä, -niin ei asia liene aivan vaikea järjestää. Mutta pitää osata pelata, -poikaseni. Tässä maailmassa pitää osata pelata! - -Annettuaan tämän isällisen neuvon pudottautui nuori mies alas tiskiltä, -taputti Kalle Kannasta vielä isällisemmin päälaelle ja valmistautui -juuri lähtemään, kun puotiin astui lyhyenläntä, punatukkainen ja ontuva -mieshenkilö, joka teki ylenmäärin kohteliaan kumarruksen kummallekin -nuorelle miehelle. - --- Anteeksi olemukseni! Nimeni on Jassi Muttonen, kiertueesta Cangastus -& Muttonen. Onko minulla ilo puhutella herra Kannasta? kysyi hän -liukkaasti, kääntyen Lauri Saksmaniin päin. - --- Teillä on ilo puhutella herra Saksmania, sanoi toinen levollisesti. --- Mutta jos haluatte iloita myöskin herra Kannaksesta, niin on hän -tuolla tiskin takana. - --- Ahaa, kiitos, herra Saksman! Erittäin miellyttävä tuttavuus! -Todellakin hauska tutustua! Anteeksi, herra Kannas! Nimeni on Muttonen, -Jassi Muttonen. Näyttelijä ynnä muuta. Ettekö suostuisi rupeamaan -Joosepiksi? Neiti Leijanen on ystävällisesti suostunut Eevaksi. - --- Miksi Joosepiksi? kysyi Kalle Kannas melkoisen tyhmän näköisenä. - --- Oppipojaksi. Kraatarimestari Aapelin oppipojaksi Kiven -kuolemattomassa näytelmässä "Kihlaus". Kiertueemme esittää sen täällä -ensi sunnuntaina. Eikö nyt ole tiistai? - --- Mistäs te neiti Leijasen löysitte? kysyi Kalle Kannas. - --- Johtaja Cangastus tuntee sattumalta kirjailija Tuulosen, joka taas -suositteli neiti Leijasta. Neiti Leijanen suostui heti. - --- Tietysti. Ja suositteli minua Joosepiksi? - --- Niin. Osahan on niin helppo. Siinä ei ole paljon vaivaa... - --- Kuinka suuret voimat kiertueella itsellään on? puuttui Lauri Saksman -puheeseen. - --- Kaksi miestä, Cangastus ja minä Muttonen. Kiertue kärsi haaksirikon -kesken purjehduskauden. Robinson Cangastus ja Perjantai Muttonen -pelastuivat tälle saarelle. Täytyy toimia jotain, sillä on kysymys -olemassaolosta. - --- Aivan oikein, myönsi Lauri Saksman. - --- Herra Kannas suostuu siis! Kiitoksia paljon! Se on erittäin -ystävällisesti tehty. Tietysti kohtuullinen osinko näytännön tuloista... - -Herra Kannas kiirehti ilmoittamaan, ettei hän ole suostunut eikä ole -aikonutkaan suostua. Tästä tuli herra Muttonen niin hämmästyneeksi ja -liikutetuksi, että itku ei näyttänyt olevan kaukana. - --- Minulla on teille tiedossa sopiva Jooseppi, sellainen, joka on -ennenkin esiintynyt seuranäytelmissä, sanoi Lauri Saksman. - -Herra Jassi Muttonen kirkastui. - --- Oi, sanokaa hänen nimensä! Minä riennän tuulena hänen luoksensa. -Tuulena, tuulispäänä, hirmumyrskynä...! - --- Parturi Jönsson, sanoi Lauri Saksman. - --- Suostuuko hän? - --- Ilolla! Olkaa varma siitä. - --- Minä riennän! huudahti punatukkainen. -- Sulkeudun suosioonne, hyvät -herrat! Mieluinen tuttavuus! - -Hän oli jo ovella. - -Mutta siinä hän kääntyi takaisin ja nilkutti Lauri Saksmanin luo. - --- Anteeksi! Pieni tunkeileva kysymys: voitteko lainata viitosen -kiertueelle? Suoritetaan takaisin viimeistään näytäntöpäivän iltana. - --- Ei, sanoi Lauri Saksman. -- Minulla on harvoin niin suuria rahoja. - --- Anteeksi sitten! Ehkäpä tämä toinen herra...? sanoi kerkeä -näyttelijä, kääntyen toivorikkaana Kalle Kannaksen puoleen. - -Tämä toinen herra näytti epätietoiselta, mutta Lauri Saksman kiiruhti -pelastamaan hänet. - --- Hän pyysi juuri äsken pientä avustusta minulta. - --- Jahah, jahah! No ei sitten mitään. Suokaa anteeksi, arvoisat -herrat, että olen kuluttanut kallista aikaanne. Sulkeudun vielä kerran -suosioonne ja kiiruhdan. Velvollisuuteni kutsuu minua, taide kutsuu, -Melpomene ja Thalia, nykyisin varsinkin Melpomene... - -Lauri Saksman lähti myös, sanoen: - --- Tulen opastamaan teidät parturi Jönssonin luo. - --- Te murskaatte minut ystävällisyydellänne! Olen teille kiitollinen -kalpeaan kuolemaani saakka! huudahti eloisa taiteilija. - -Heidän tultuaan kadulle sanoi Lauri Saksman näyttelijälle: - --- Pyytäisin teiltä pientä -- enkä niin aivan pientäkään -- palvelusta. -Tietysti asianmukaista rahallista korvausta vastaan. - --- Paistun jännittävän odotuksen hiilivalkealla! Uhraisin punaisen -pääni, jos voisin sillä palvella ympäristöäni! vakuutti tämä -merkillinen mies. -- Ja se on suuri uhraus, sillä punaiset päät ovat -harvinaisia. Mutta rahasta uhraisin molemmat pääni tänä kiertueellemme -raskaiden koettelemuksien aikana, lisäsi hän, vääristellen naamaansa -mitä ihmeteltävimmällä tavalla. -- Olen nimittäin kiertueen -rahastonhoitaja. Muun muassa. - --- Kysymys on vain pienestä kepposesta, sanoi Lauri Saksman. -- -Haluaisitteko ryhtyä tuon äskeisen Kalle Kannaksen kilpakosijaksi? - - - - -XX - - -Ulkona paistoi päivä lämpimästi, kadulla kaakattivat Illikaisen kanat -ja pihalla melusivat ja tappelivat keskenään Illikaisen lapset, mutta -Illikainen itse emäntänsä kanssa, joka oli kuin leivinuuni, istui salin -sohvassa ja nautti täysin siemauksin taiteesta. - -Sillä Illikaisen salissa harjoiteltiin nyt hikipäin Kiven "Kihlausta". - -Salin toinen pää esitti kraatari Aapelin huonetta: perällä ovi, -oikealla pöytä -- Illikaisen suuri sohvapöytä, ja sen vieressä -rahina punaisella päällystetty salin tuoli. Vasemmalla tulisijana -toinen pöytä, jonka ääressä parturi Jönsson seisoi oppipoika -Jooseppina, kauhalla (viivottimella) liikutellen liedellä kiehuvaa -pataa: Illikaisen mustaa huopahattua. Keskellä permantoa seisoi -teatterinjohtaja Cangastus päättäväisen näköisenä, ja Illikaisen vanhin -poika, lyseolainen, 15-vuotias Heikki Illikainen istui liesipöydän alla -kuiskaajana. - -Salin toisella puolen, ikkunan ääressä, istui viehättävästi hymyillen -ja vuoroaan odottaen Herrojen-Eeva, neiti Leijanen, ainoa näytelmän -henkilöistä, joka jo osasi osansa ulkoa. - --- Valmiit! huusi johtaja Cangastus, jolloin tavallista useamman -totilasin nauttinut Jooseppi hätkähti ja liikautti niin hermostuneena -viivotin-kauhaansa, että pata putosi lattialle, ja Illikainen huusi -sohvaltaan: - --- Ei tee mitään, ei tee mitään... se on vanha hattu, he he he! - -Kuiskaaja ojensi padan Joosepille, joka asetti sen paikoilleen -liedelle, ja johtaja Cangastus huusi uudestaan: - --- Valmiit! ja läiskäytti kolme kertaa kämmeniään yhteen, jolloin -Eenokki, nimittäin herra Jassi Muttonen, nilkutti kraatari-Aapelin -huoneeseen ja sanoi: - --- Päivää, Jooseppi! - -"Jooseppi kääntyen ympäri ja kumartaen syvästi, hellittämättä -kuitenkaan kauhaa kädestänsä: päivää!" luki kuiskaaja puoliääneen -pöydän alta. - --- Kuiskaaja ei saa kuiskata sulkumerkkien välissä olevia sanoja! -huomautti hra Cangastus. - --- Lue sinä poika vain mitä on luettava, äläkä joutavia loruja! huusi -harmistunut isä sohvalta. - --- Heikki! Etkö tottele! huusi huolestunut äiti. - --- Otetaan alusta! sanoi Cangastus. -- Valmiit! - -Eenokki: - -"Päivää, Jooseppi!" - -"Päivää!" vastasi parturi Jönsson, osoittaen siten tutustuneensa -ainakin osansa alkuun. - --- Joosepin pitää kääntää enemmän päätään Eenokkiin päin, muistutti hra -Cangastus. - --- Ahaa! sanoi parturi Jönsson. -- Nä-näinkö? - --- Niin, mutta kauhaa ei saa päästää kädestä, neuvoi johtaja. -- No, -jatketaan nyt! - -Eenokki: - -"Sainpas mestariltas tärkeän kutsumuksen tulemaan tänne hänen -huoneeseensa noin tähän aikaan". - -Hikinen parturi potkaisi pöydän alla istuvaa kuiskaajaa ja murahti: - --- Sano nyt sukkelaan! - -"Niin on asia!" luki kuiskaaja. - -"Niin on asia!" sanoi Jooseppi. - -Näin jauhettiin eteenpäin hartaasti ja innostuksella. Ihastusta -herätti varsinkin hra Cangastuksen esiintyminen. Se oli suurta, syvää, -todellista taidetta, ja se kosketteli kaikkein herkimpiä kieliä neiti -Leijasen sydämessä. - -Joosepin osan tulevaisuus näytti tosin hieman harmaalta, mutta -Joosepillahan olikin vain pieni sivuosa. - --- Hyvä siitä tulee! riemuitsi Illikainenkin, kun kappale oli ensi -kerran päästy päähän. - --- Kunhan on sunnuntaihin asti harjoiteltu, niin eiköhän se jo ala -mennä, myönsi johtaja Cangastuskin. Aika on kyllä lyhyt, mutta sitä -pontevammin täytyy työskennellä. Joosepin pitää koettaa huomiseksi -oppia osansa ulkoa. - - * * * * * - -Nyt sai herra Tuulonen olla rauhassa neiti Leijaselta. - -Ja kuten edellisestä tiedämme, oli hra Tuulonen jo ehtinyt rakastua -neiti Anni Kuroseen taiteen kaikkien sääntöjen mukaan. - -Ikävä kyllä hän ei kuitenkaan ehtinyt vaihtaa montakaan sanaa päivässä -rakkautensa esineen kanssa, sillä viimemainittu oli kaiket päivät -rehtori Peranderilla, jossa hän valmisti sitä merkillistä, suurta ja -taiteellista pöytäliinaa. - -Hra Tuulonen huomasi alkaneensa vähitellen vihata pöytäliinoja. -Varsinkin taiteellisia. - -Sitäpaitsi hän tunsi vastenmielisyyttä rehtori Peranderin perhettä -kohtaan, ja kuultuaan sattumalta, että taiteellisen pöytäliinan -valmistuksessa avusti lankavyyhtien pitimenä, maahan pudonneiden kerien -nostajana ja kadonneiden neulojen etsijänä joku varatuomari Sakkamaa, -hän tajusi heti, että siinä mahdollisesti piili jotain. - -Neiti Kurosen kaupunkiin saapumisen herättämä ihastus alkoi silloin -muuttua epäluuloksi ja mustasukkaisuudeksi, ja hra Tuulonen kirjoitti -tämän tunteen vallassa kaksi runoa, synkimpiä, mitä koskaan oli hänen -kynästään ja sydämestään vuotanut. - -Eräänä päivänä lähti hra Tuulonen kävelemään kaupungille, -haihduttaakseen synkkiä ajatuksiaan. - -Tultuaan sille kadulle, jonka varrella Arkku kaikkine asukkaineen, -rehtori Peranderin talo ynnä muut kertomuksessamme esiintyvät tärkeät -paikat olivat, pysähtyi hän Peranderin talon portin kohdalle ja silmäsi -pihaan. - -Portti oli vähän raollaan, ja raosta näki kirjailija, miten neidit -Kuronen ja Perander sekä nuori, tummaverinen, vilkkaan näköinen -herrasmies, joka ei voinut olla kukaan muu kuin varatuomari Sakkamaa, -istuivat puitten siimeksessä olevan suuren, ompelutarpeita täynnä -olevan pöydän ääressä, ja koko piha oli täynnä iloista puhelua ja -heleätä naurua. - --- Vai niin niitä taiteellisia pöytäliinoja tehdään! ajatteli -kirjailija katkerasti. - -Tällä hetkellä hän vihasi itseään, noita pihassa istuvia iloisia -ihmisiä ja varsinkin neiti Kurosta, sekä koko hyvää kaupunkiamme. Hän -tunsi itsensä hylätyksi, loukatuksi olennoksi, ja himoitsi kostoa. - -Pihan poikki kulki samassa nuori, vaaleaverinen nainen portille päin. -Hra Tuulonen läksi kävelemään eteenpäin ja pysähtyi lukemaan maisteri -Wahlin talon nurkkaan naulattua painettua tiedonantoa: - - 'Hauskan iltaman - toimeenpanee - Kiertue - CANGASTUS & MUTTONEN - ensi sunnuntaina - täkäläisellä - Seurahuoneella - vaihtelevalla ohjelmalla - joka päättyy näytelmällä - - "KIHLAUS" - Huvinäytelmä kirj. Aleksis Kivi. - - Aapeli........ Wald. Cangastus. - Eenokki....... Jassi Muttonen. - Eeva.......... Julia Leijanen. - Jooseppi...... G. Jönsson. - - Lopuksi yleinen tanssi. - - Iltama alkaa klo 1/2 8 i.p. Pääsymaksut: herroilta 2 mk., - naisilta 1:50, lapsilta ja palvelusväeltä puolet'. - -Äskenmainittu vaaleaverinen nainen oli neiti Maikki Grönberg, -joka oli saanut sulhaseltaan tärkeän kirjeen, sanonut kiitolliset -jäähyväiset enolleen Jooseppi Rinkalle: ja muuttanut maaseurakunnasta -takaisin kaupunkiin, ja jolle oli toistaiseksi, Kalle Kannaksen, -Lauri Saksmanin: ja Otto Sakkamaan yhteisestä toimesta, hankittu -asunto rehtori Peranderin talossa, jossa hän avusti palvelijattaria -keittiöpuuhissa tai piti seuraa talon neidille. - -Maikki Grönberg meni kadun poikki Arkun portille, johon kohta -ilmestyivät Lauri Saksman ja näyttelijä Jassi Muttonen, ja -iltamailmoitusta lukeva kirjailija kuuli seuraavan salaperäisen -keskustelun: - --- Niin, nyt minä olen tullut, sanoi vaaleaverinen neitonen. - --- Terve tuloa! sanoi ruskeaviiksinen nuori mies. -- Saanko luvan -esitellä teille tulevan sulhasenne, herra Muttosen. - --- Hi hi hi! nauroi tyttö hämillään. - --- Olen ihastunut heti ensi silmäyksestä! vakuutti punatukkainen -innokkaasti. - --- Hi hi hi! hihitti tyttö jälleen. - --- Varmaankaan ette tule salaamaan tunteitanne tulevalta appiukoltanne, -sanoi ruskeaviiksinen punatukkaiselle, naurahtaen samalla merkitsevästi. - --- Saammepa nähdä! vakuutti punatukkainen. -- Minä loistan, minä -hehkun, minä palan...! huusi hän, kohottaen oikean kätensä ylös ja -painaen vasemman kätensä sydäntään vasten. - --- Ja neiti puolestaan rakastuu teihin hurjasti! vakuutti -ruskeaviiksinen. - --- Minä koetan, lupasi tyttö. - --- Koetatte! Eikö rakkaus leimahtanut teissä kuin salama, nähtyänne -minut? huudahti punatukkainen. -- Tämä oli suuri pettymys! Olen aina -luullut, että naiset hurmaantuvat minuun ensi silmäyksestäni, selitti -hän sitten. - --- Saattepa nähdä, että entinen sulhanen tulee mustasukkaiseksi, -ennusti ruskeaviiksinen. - --- Mitä tämä merkitsee? ajatteli Kauno Tuulonen. -- Kuka tuo tyttö on -ja mitä ihmettä he oikein puhuvat? - --- Kallesta ei ole vaaraa, sanoi tyttö. -- Mutta minä pelkään, että isä -tappaa teidät, huokasi hän sitten. - --- "Oi kuinka kuolo nyt kaunis ois, jos kultansa keralla kuolla vois!" -huudahti punatukkainen kiihkeästi. - --- Minäpä en tahtoisi vielä kuolla, ilmoitti tyttö. - --- Ette minunkaan kanssani? kysyi punatukkainen hellästi, rukoilevasti. - --- En! sanoi tyttö varmasti. - --- Valloitukseni edistyy hitaasti! valitti punatukkainen. -- Te olette -keskustellut kanssani jo viisi minuuttia, ettekä vieläkään tahtoisi -kuolla kanssani! hän lisäsi moittivasti. -- Minä sitävastoin antaisin -isänne takoa minut kahvipannuksi, jos vain sitten pääsisin teidän -pöydällenne... - --- Saanko pyytää nuorta paria sisään nauttimaan kupin kahvia, sanoi -ruskeaviiksinen. -- Siellä voimme tarkemmin keskustella tästä uudesta -rakkaussuhteesta. - -Portilla seisoneet hävisivät pihaan, ja Kauno Tuulonen katseli heidän -jälkeensä suu auki. - --- Käsittämätöntä! hän mutisi puoliääneen, päätään pudistaen. - -Rehtori Peranderin pihasta kuului yhä edelleen iloinen nauru ja puhelu, -joka alkoi taas raadella kirjailijan sydäntä. Synkissä mietteissä hän -lähti kävelemään eteenpäin. - -Sinä päivänä oli herra Tuulonen huonolla tuulella, jota haihduttaakseen -hän illalla lähti kaupunkimme parhaalle hyvän tuulen ja -mielenkevennyksen lähteelle, seurahuoneelle. - -Mutta onnettomuudet eivät tule koskaan yksin. Tapahtui sellainen ihme, -ettei seurahuoneelle koko iltana saapunut yhtään rakennusmestaria eikä -muutakaan tuttua. - -Herra Tuulonen ei voinut sitä käsittää. Mutta jos hän olisi ollut -synnynnäinen kaupunkilaisemme, niin olisi asia tuntunut hänestä aivan -luonnolliselta. - -Sillä koko kaupunki puhui vain ensisunnuntaisesta suuresta iltamasta -lausuntoineen, puheineen ja näytelmäkappaleineen, ja seurahuoneen -vakinaiset vieraat kokoilivat nyt voimiaan vuoden suurenmoisimpiin -juominkeihin. - -Syötyään vaatimattoman illallisen ja selailtuaan ruokasalin -nurkkahyllyllä olevia puolenvuoden vanhoja, repaleisia koti- ja -ulkomaisia pilalehtiä lähti herra Tuulonen raskain mielin kotiin, -tietämättä mitään siitä, että neiti Kuronen oli illalla, käydessään -etsimässä puodista tulipunaista lankavyyhtiä, huomannut erään hyllyn -nurkalla viidenkolmatta pennin muistikirjan alla Kalle Kannaksen -ottamia valokuvia, selaillut niitä, huudahtanut äkkiä hämmästyksestä ja -viheltänyt pitkään. - -Mutta kun puoti jo oli kiinni ja Kalle Kannas oli mennyt Peranderille, -jossa hän juuri sillä hetkellä istui keittiön eteisessä halkolaatikon -kannella Maikki Grönbergin rinnalla, niin ei kukaan kuullut tuota -vihellystä. - - - - -XXI - - --- No tänä aamuna se oli sitten raastuvassa esillä Topi Pösösen ja Riku -Nikin juttu ukko Grönbergiä vastaan murhayrityksestä! kertoi maalari -Tolvanen seuraavana päivänä Kurosen puodissa. - --- Vai oli! huudahti Kalle Kannas. -- No kuinkas kävi? - --- Eihän siinä kuinkaan käynyt. Kanne kumottiin toteennäyttämättömänä, -ja pormestari haukkui niin ukko Grönbergin kuin Topi Pösösen ja Riku -Nikinkin ja kehoitti heitä tekemään sovinnon. Oli pitänyt oikein -saarnan, ja sitten oli ukko Grönberg sanonut, että kyllä hän puolestaan -antaa anteeksi. Pormestari oli silloin pyytänyt heitä antamaan kättä -toisilleen oikeuden edessä, mutta Grönberg oli sanonut, että ennen -korppi tulee valkoiseksi kuin hän sentään sosialisteille kättä antaa. -On se aika ukko, kun se kerran minkä saa päähänsä! kehaisi Tolvanen, -vaikkei hän hyväksynytkään ukko Grönbergin valtiollisia mielipiteitä. - --- Kyllä se on! myönsi Kalle Kannas vakavasti. - --- Kun on näet oman tyttärensäkin ajanut kotoa pois, jatkoi Tolvanen. --- Ei ole tainnut puukhollari kuullakaan? - --- Vai on ajanut! ihmetteli Kalle Kannas. -- Mitähän se siitä ajoi? - --- Eikö liene pitänyt jotain silmäpeliä poikien kanssa, kun se oli -semmoinen hyvännäköinen tyttö, aprikoi Tolvanen aavistamatta, että -Kalle Kannas juuri harkitsi, montako vuotta hän mahtaisi saada, jos -halkaisisi Tolvasen pään kädessään olevalla kymmenen kilona punnuksella. - --- Mutta lähtö siitä sitten olikin tytölle tullut, jatkoi Tolvanen -kertomustaan. -- Sanoivat akat sen muuttaneen ihan toiseen lääniin, -mutta taisi olla valepuhetta, koska minä omin silmin näin sen tänä -aamuna tuolla rehtori Peranderin pihalla. - - * * * * * - -Ukko Saksman istui portaillaan ja kuunteli jarrumiehen lesken -kaunopuheista esitystä: - --- No nyt sitä tuli toki näytelmäseurat ja teatterit tähänkin -kaupunkiin... kiertolaisia kuuluvat olevan ja Illikaisen piika sanoi, -että niillä on siinä teatterissa semmoinen punapää Muttonen, joka -kuuluu olevan niin hirveä tupakanpolttaja, että aina on talo savua -täynnä kuin tulipalossa, ja niin kuului olevan hakki vaimojen perään, -että ensimmäisenä päivänä oli porstuassa suutaan tarjonnut kana-Kenosen -piika-Reetalle, vaan oli toki sattunut leukaan, ettei ihan keskelle -suuta -- niin -- mutta Reeta kun oli suuttunut ja haukkunut niin, että -oli tullut koko talon väki siihen, eikä ollut se punapää osannut edes -hävetä, vaikka oli sillä tavoin syntiä tehnyt, vaan oli vain sanonut, -että hän luuli muka Reetaa oman talon väeksi -- niin -- ja Illikainen -oli vain nauranut, vaikka on perheen isä, mutta tietäähän sen -Illikaisen koko kaupunki, mikä mies se on, eikä ole sen akkakaan muuta -kuin entinen piika, vaikka nyt pitää kaikkien rouvaksi sanoa -- niin -- -ja kaiket päivät nyt meiskataan siellä Illikaisen salissa ja teatteria -näytellään, ja Illikainen akkoineen istuu sohvalla eivätkä piikaraukat -kerkiä muuta tekemään kuin passaamaan niitä teatterilaisia -- niin -- -kolmenlaisen leivän kanssa on aina kahvit, monta kertaa päivässä, ja -illalla teevedet ja päivällä limonaatia salin pöydällä ja paakelseja -vaikka mitä myöten, kun ne niitä harjoituksia pitävät, ja joka ilta -juopi Illikainen totia niiden herrojen kanssa -- herrojako sitten -lienevät vai mitä -- niin, ja entäs kun se parturi Jönsson on pannut -koko liikkeensä kiinni ja pelaa sekin teatteria, ja pormestarikin -kuului sanoneen, että taitaa pitää lähteä Helsinkiin tukkansa -leikkauttamaan -- niin -- se on niin hyväntahtoinen mies se pormestari, -kyllä minä vain panisin Jönssonin viralta pois, jos minä olisin -pormestari, ja panisi vissiin viskaalikin, jos olisi pormestarina -- -niin -- se onkin vähän luja mies se viskaali, kun oli viime yönäkin -vetänyt kolmea herraa korvalle klubilla, ja ikkunoita olivat särkeneet -tapellessaan, ja Jönsson kuului olleen koko viikon yhtämittaisessa -humalassa -- tietäähän sen, kun on näyttelijäksi korotettu tavallisesta -parturista -- ja sieltä Illikaiselta se nyt kuuluu joka päivä sen -Leijasenkin tytön kikatus, ja se kirjaltaja Tuulinen vai mikä Tuulantei -se on -- he he he! -- joka tässä oli muutaman viikon sen Leijaskan -kelkassa, taisi jäädä nyt pois mielestä, kun se ryökkynä sai oikein -teatterin johtajan sihtiinsä, ja kuului sanoneen neiti Leijanen, että -hän pyrkii syksyllä kansalliseen teatteriin Helsinkiin, vaikka eikö -noilla liene itsellään parempiakin taiteilijoita -- niin. Kurosen -piika-Saara oli kertonut, että se kirjaltaja on vähän päästään vialla -ja kuuluu yksinään ollessaan seinillekin hyppivän kamarissaan, ja -sitähän ne akat tiesivät kanssa torilla kertoa, että se aikoo sitä -Kurosen neitiä, mutta sen minä sanon, että siitä se saapi suutaan -pyyhkiä, niin hyvä ja kaunis ja viisas tyttö ei mene semmoiselle -herralle, kun oli se kirjaltaja näet tuon issikka Tiihosenkin kanssa -tapellut heti kaupunkiin tultuaan, ja monena yönä on seurahuoneella -juonut ja renttuillut (jarrumiehen leski vilkaisi salavihkaa -Saksmaniin, mutta tämä poltteli järkähtämättömän levollisena) -rakennusmestarien sakissa -- opettaa pian rakennusmestaritkin -ryyppäämään... - --- Ha ha ha! nauroi ukko Saksman. - --- He he he... leikkiähän minä, sillä kyllähän herra Saksman tuntee -rakennusmestarit ja ymmärtää leikin -- niin, ja siitä punapäästä kun -näet unohtui kertomatta, että se on nyt ruvennut viettelemään sitä -vaskiseppä Grönbergin tytärtä, jonka... - -Mutta nyt säikähti jarrumiehen leski, muistettuaan äkkiä, että oli -nähnyt punapään ja Maikki Grönbergin yhdessä käyvän pari kertaa -Saksmanilla, ja jatkoi aivan toisessa äänilajissa: - --- Vaikka sitä minä en usko, en en en usko vaikka mikä olisi ja -kiistin akkoja vastaan torilla, kun ne alkoivat sillä tavalla ihmisten -kunniaa leikata, ja sanoin että aina teidän pitää kaikki asiat tietää -ja juoruta ja pahoinpäin kääntää, vaikka katkismuksessakin sanotaan, -että meidän tulee peljätä ja rakastaa Jumalaa, niin ettemme valhettele -lähimmäisestämme emmekä häntä petä, panettele taikka pahaan huutoon -saata, vaan puolustamme häntä, ajattelemme ja puhumme hänestä hyvää -ja selitämme kaikki parhain päin -- niin -- mutta jokaisesta turhasta -sanasta, jonka ihmiset puhuvat, tulee heidän tehdä luku tuomiopäivänä, -hoh hoi -- niin, niin... - -Jarrumiehen leski pyyhkäisi silmiään ja sanoi: - --- Pitää lähteä katsomaan sitä Sikasen akkaa, kun se aamulla valitteli -sydänalaansa kipeäksi. - -Jarrumiehen leski lähti hernemaan ympäri Sikasen akkaa katsomaan, ja -kertoi sitten Sikasen akalle: - --- Tuolla se nyt istuu se Saksmanin ukko portaillaan ja on niin -tyytyväisen näköinen, kun on saanut sen tuomaripoikansa kotiin, ja -nyt ne kalastavat sitä Kurosen ylpeätä ja mahtavaa ja koppavaa neitiä -rysäänsä, ja se Saksmanin tuomari on ollut tuolla rehtori Peranderilla -joka ikinen päivä siitä asti, kun rehtori läksi matkalle, ja Kurosen -neiti myös siellä kaiket päivät... että viitsii sekin Peranderin neiti! -Laimin on tainnut tulla lyötyä senkin tyttöraukan kasvatus, kun on -isä niin kauan leskenä ollut, ja vaikka onkin koulun rehtorin tytär. -Ei taitaisi olla Saksmanin nuorella herralla rehtorin pihaan päätään -pistämistä, mutta kun se rehtori nyt on poissa, niin passaahan siellä -elostella. Mutta jo minä nauraisin, jos se rehtori nyt tulisi äkkiä -kotiin ja ajaisi pellolle sen Saksmanin pojan. Se on koko joukko niin -mahtavaa sen poikansa päältä, että ihan sylettää -- ptfui! Jo minä -antaisin kauppias Kurosena tytölleni hyvän kyydin, kun pitää seuraa -semmoisten kuin Saksmanien kanssa... kuka sitä tietää kuinka monta -salavaimoa sillä tuomarillakin on jo ennestään Helsingissä, kun ne -herrat kuuluvat siellä elävän niinkuin sianporsaat. Ja olettekos -te kuullutkaan, kun ne Saksmanit nyt ihan taimo tahallaan auttavat -muuatta punapäätä näyttelijää -- mikä liekin lenkkujalka halunkki, -kiertolaisiksi oli niitä lehdessäkin haukuttu -- viettelemään sen -vaskiseppä Grönbergin tytön onnettomuuteen, ja nyt se tyttö on vähä -väliä yhdessä sen punapään kanssa, ja Saksmanilla pidetään kohtauksia, -ja Peranderin piikojen kanssa näkyy nyt tyttöparka asuvan -- niin -siistinä tyttönä kun sitäkin on ennen pidetty, mutta ei näy olevan -mitään takeita näistä nykyajan nuorista -- voi voi kun tulisi se -rehtori kotiin, että loppuisi moinen rietas elämä, kun sydän ihan -tahtoo pakahtua sitä katsellessa... - - * * * * * - -Ukko Grönberg takoi pajassaan niin että seinät tärisivät. - -Hän oli voittanut kirottujen sosialistien jutun, hän oli saanut -kärventää Topi Pösösen ja Riku Nikin nahan raastuvassa, niinkuin hän -oli kärventänyt samat nahat saunassa, ja hänen itseluottamuksensa -ja voimansa olivat tämän viimeisen voiton johdosta kasvaneet -jättiläismäisiksi. - -Silloin tuli pajaan Lauri Saksman, kädessään vanha kahvipannu. - --- Päivää! sanoi nuori mies. -- Tämä pannu olisi tinattava, jos -mestarilla on aikaa. - --- Tinataan vaan! sanoi Grönberg pontevasti. -- Mitenkäs isäukko jaksaa? - --- Kiitos kysymästä, hyvinhän se jaksaa. - --- Panee sen pannun tuohon nurkkaan, kehoitti vaskiseppä. -- Kyllä se -on huomenna valmis. - -Lauri Saksman vetäytyi lähemmäksi ovea, katsoi pajan laitoksia ja kysyi -välinpitämättömällä äänellä: - --- Joko teidän Maikki on kauankin ollut palveluksessa rehtori -Peranderilla? - -Vaskiseppä keskeytti työnsä ja kysyi: - --- Häh? - -Nuori mies uudisti kysymyksensä. - --- Kuka sen on sanonut, että meidän Maikki siellä on? - --- Itse minä sen olen nähnyt... siinähän me asumme vastapäätä. - -Vaskiseppä veti syvään henkeä ja vastasi sitten: - --- En minä ole siitä mitään tiennyt. - -Lauri Saksman oli vaiti jonkin aikaa. Sitten hän jatkoi: - --- Meistäkin se tuntui vähän omituiselta... ja ihmiset ovat alkaneet -sitä ihmetellä ja akat puhua. - --- _Akatko_?! huusi ukko Grönberg. - --- Niin, tietäähän sen, miten pian ne meidän kaupungin akat ottavat -asiat onkeensa, varsinkin kun sattuu sitten vielä... - -Nuori mies pysähtyi. - --- Varsinkin kun sattuu sitten vielä mitä? huusi ukko. - --- En tiedä, sopiiko minun siitä puhua, sanoi Lauri Saksman, tuntuen -epäröivän. - --- Suu puhtaaksi! huusi ukko silmät palavina. -- Kyllä minä, piru -vieköön, kestän kuulla millaisia uutisia tahansa! - -Saatuaan näin tarmokkaaseen muotoon puetun luvan ilmaista tietonsa -jatkoi Lauri Saksman: - --- Sehän siinä on vähän arveluttavaa, kun sitä teidän Maikkia on -alkanut liehutella muuan näyttelijä... - --- Vai on jo näyttelijäkin mukana! huusi ukko. - --- On, semmoinen punatukkainen, vähän ontuva mies, jolla taitaa olla -hyvin kirjavat elämänvaiheet. - --- Mutta ei siitä ole meidän Maikille vaaraa, sanoi ukko, ajatellen -ensi kertaa eläissään jonkinlaisella tyytyväisyyden tunteella Maikin ja -Kalle Kannaksen välistä suhdetta. - --- Tyttärenne näkyy kuitenkin hyvin usein olevan sen maankiertäjän -seurassa, ja Kalle Kannas... - --- Kuka? kysyi ukko Grönberg uhkaavasti. - --- Kalle Kannas on sanonut, että hän pelkää pahinta. Eikö hän ole -ollut salakihloissa teidän tyttärenne kanssa? kysyi Lauri Saksman -häikäilemättömästi. - --- Ei! sanoi ukko Grönberg jyrkästi. - --- Vai niin, minulle hän kuitenkin kertoi olleensa, mutta arveli nyt, -että asiat ovat pahalla kannalla, kun näyttelijä on heidän väliinsä -tunkeutunut. Näyttelijät ne ovat sellaisia poikia petkuttamaan ja -tekemään onnettomiksi nuoria, kokemattomia tyttöjä... Kalle Kannas -olisi ollut niin kunnon mies ja kaikin puolin mallikelpoinen, mutta se -näyttelijä on kaiken maailman heittiö... sillä kuuluu olevan melkein -joka kaupungissa vaikka minkälaisia juttuja. - -Ukko Grönberg alkoi takoa, takoi aivan koneellisesti, huomaamatta -ensinkään, että taottava putkenkappale oli pudonnut pajan lattialle. -Lauri Saksman katseli jonkin aikaa seinällä riippuvia kiiltäviä -läkkikannuja ja sanoi sitten: - --- Hyvästi! - -Grönberg keskeytti takomisen, katsahti silmät verestävinä nuoreen -mieheen ja kysyi vähän vapisevalla äänellä: - --- Oletteko te itse nähnyt meidän Maikin sen näyttelijän seurassa? - --- Useita kertoja, sanoi Lauri Saksman. - --- Tiedättekö sen lurjuksen nimen? - --- Kyllä. Jassi Muttonen. Hyvästi! - --- Hyvästi, hyvästi, sanoi ukko, joka tuntui kymmenen vuotta -vanhemmalta kuin Laurin pajaan tullessa. - -Lauri Saksman lähti. - -Ukko Grönberg istui pajassaan puolen tuntia liikahtamatta, lattiaan -tuijottaen. - -Kerran vain hän avasi suunsa ja mutisi puoliääneen: - --- Vai semmoista siitä rupesi tulemaan... - -Lauri Saksman, joka ikkunan poskessa olevalta sohvaltaan näki kaiken, -mitä kadulla tapahtui, ei ollut enää puoleen tuntiin huomannut -näköpiirissään minkäänlaista liikettä. - -Olikin jo ilta. Kello oli puoli yhdeksän, ja kaikki kunnon -kaupunkilaiset olivat riisuneet takin ja liivit yltään ja kengät -jaloistaan sekä alkaneet odotella illallista. Mitäpä asiaa saattoi enää -kenelläkään olla kadulle? - -Sitä enemmän olikin siis omansa kääntämään huomiota puoleensa ukko -Grönberg, joka oli ilmestynyt rehtori Peranderin talon portille lakki -uhmaavasti korviin asti painettuna, ja keskusteli siinä kiivaasti -ainoan tyttärensä kanssa, joka seisoi tosin vain kolmen askeleen -päässä hänestä, mutta kumminkin täysin turvallisena, sillä hän tiesi -ehtivänsä paiskata portin lukkoon, jos isäukko yrittäisi äkillisellä -hyökkäyksellä saada kadonneen lampaan haltuunsa. - --- Sinä, sinä...! sanoi vaskiseppä nyrkkiään heristäen. -- Sinä olet -kaunis lapsi, sinä! - --- Kenen on syy, että minun täytyi lähteä kotoa pois? kysyi tytär. - --- Kenenkö?! hihkaisi vaskiseppä. -- Vielä häntä puhuu! - --- Älkää puhuko niin kovaan! pyysi tytär. -- Ihmiset kuulevat. - --- Kuulkoot, sanoi vaskiseppä, alentaen kuidenkin ääntään. -- -Sittenpähän saavat tietää, millainen tytär minulla on. - --- Niin, ja millainen isä minulla on, lisäsi tytär asian -molemminpuoliseksi valaisemiseksi. - --- Etkö sinä muista, mitä huoneentaulussa sanotaan lapsille... "Olkaa -kuuliaiset vanhemmillenne _kaikessa_", tiedusteli ukko. - --- Ja vanhemmille siinä sanotaan, että "te isät älkää yllyttäkö -lapsianne vihaan", lisäsi tytär osoittaen siten olevansa tutustunut -huoneentaulun muihinkin pykäliin. - --- "Vaan kasvattakaa heitä _kurituksessa_ ja herran nuhteessa!" -täydensi ukko Grönberg kiireesti asianomaisen paikan. - --- Sinä et siis tule enää koskaan kotiin? kysyi vihdoin vaskiseppä -niin tylyllä äänellä kuin osasi, peittääkseen levottomuuttaan ja -mielenliikutustaan. - --- Se riippuu kokonaan teistä, isä, vastasi tytär. - --- Vai riippuu vielä minustakin jotain, huokasi vaskiseppä katkerasti. --- Minusta taitaa riippua sekin, että sinä kuulut ruvenneen -seurustelemaan kaikenlaisten retkujen ja maankiertäjien kanssa! -huudahti hän sitten kuohahtaen. - --- Isä! varoitti tytär, jonka poskille äkkiä kohosi uhkaava punerrus. - --- Älä isättele! kiukutteli vaskiseppä. -- Sinä kuulut ruvenneen -seurustelemaan muutaman vihoviimeisen näyttelijärentun kanssa... koko -kaupunki siitä jo laulaa ja huutaa... - --- Minä en koskaan seurustele renttujen kanssa! sanoi tytär lujasti! --- Te, isä, ette antaisi minun seurustella kenenkään kanssa. Oliko -Kallekin renttu? - --- Se sinun punapäinen näyttelijäsi kuuluu olevan kaikenmaailman -huijari ja petkuttaja, jatkoi vaskiseppä, vastaamatta kysymykseen. -- -Petturi ja viettelijä! Sinä saat vielä katkerasti katua... - --- Ohoo! sanoi tytär ylimielisesti. -- Mitä sitten? - --- Sittenpähän näet! huudahti ukko Grönberg. -- Mutta älä luulekaan, -että minun oveni ovat sinulle avoinna, jos sinulle käy hullusti! - --- Taiteilija Muttonen on kunnon mies, sanoi tytär. - --- Vai niin! sanoi isäukko musertavan halveksivasti. -- Entäs Kalle -Kannas, etkö sinä sitten ollut hänen kanssaan salakihloissa? Kylläpä -sinä todellakin olet... - --- Kalle Kannas on Kalle Kannas ja taiteilija Muttonen on eri -asia, selitti tytär vilkuillen tulipunaisena ympärilleen, olisiko -läheisyydessä tämän yksityisluontoisen ajatustenvaihdon kuuntelijoita. --- Enhän minä kuitenkaan olisi saanut Kallea! Kuka potki Kallen ovesta -ulos? kysyi hän sitten. - --- Luuletko sinä, että minä annan tyttäreni mieluummin jollekin -tuntemattomalle maailmanrannan kiertäjälle? kysyi vaskiseppä syvän -harmin vallassa. - --- Kuka on sanonut, että minä olen aikonut mennä naimisiin hänen -kanssaan? kysyi tytär vuorostaan. - --- Mitäs varten sinä sitten hänen kanssaan seuraa pidät? tiedusteli isä. - --- Muuten vain... lystin vuoksi, sanoi tytär peloittavan -kevytmielisesti. - --- No jos joku olisi sanonut, että minä saan kuulla sinun suustasi -semmoisia sanoja, niin enpä totisesti olisi uskonut! vakuutti ukko. - -Ja sitten hän ilmoitti tyttärelleen seuraavan hirvittävän tuomion: - --- Jos näen sinut kertaakaan sen lurjuksen kanssa, niin halkaisen hänen -päänsä! Kahdeksi kappaleeksi! - -Tehtyään tämän ankaran päätöksen pyörähti vaskiseppä ympäri ja lähti -tiehensä. - - - - -XXII - - -Kurosen makasiinirenki Jussi kulki kumarassa, katse maahan luotuna, -eikä siis voinut vaatia, että hän olisi huomannut kirjailija Kauno -Tuulosta. - -Ja koska nyt sitäpaitsi oli perjantai, joka on yleensä tunnettu -onnettomuuksien päiväksi, niin tapahtui, että Jussi ja kirjailija Kauno -Tuulonen törmäsivät yhteen puodin pihaporrasten ja makasiinin välillä. - -Syy oli tietysti kirjailijan, ja sen hänelle Jussi heti selittikin -sanoin, jotka eivät olleet juuri valikoituja, mutta sitä suorempia. - -Ja mitäpä tekemistä olikaan kirjailijalla epätasaisen kivityksen -peittämällä päivänpaahteisella makasiinipihalla? - -Miksi ei hän pysynyt sillä alueella, joka hänelle kuului -ruohomattoineen, varjoisine puineen ja riippumattoineen? - -Miksi hän kuljeskeli silmät auki, mutta näkemättä mitään, korvat auki, -mutta kuulematta mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtui? - -Miksi hän käveli jauhosäkkiä kantavaa Jussia vasten, miksi hän -ei huomannut, että neiti Leijanen meni aivan hänen ohitsensa -näytelmäharjoitukseen näyttelijä Cangastuksen kanssa, joka oli tullut -noutamaan Herrojen-Eevaa, miksi hän ei huomannut rakennusmestari -Retusta, joka antoi hänelle portilta kiihkeitä viittauksia, jotka -merkitsivät pientä olutkestitystä seurahuoneella, ja joka sitten, kun -kirjailija ei vastannut hänen signaaleihinsa edes pään nyökkäyksellä, -jatkoi matkaansa pettyneenä ja syvästi suuttuneena -- niin miksi? - -Niin monta kysymystä... ja kuitenkin voidaan niihin vastata kaikkiin -yhdellä kertaa kolmella yksinkertaisella sanalla: - -Hän oli kosinut! - -Mikä odottamattoman nopea ratkaisu! Mikä merkillinen käänne! - -Mutta sellaista voi sattua, kun on kysymyksessä rakastunut ja -sitäpaitsi mustasukkaisuuden vallassa oleva runoilija. - -Kuinka oli kaikki tapahtunut? - -Vaikeata olisi sitä ollut selittää herra Tuulosen itsensäkään. Se oli -tapahtunut odottamatta kuin maanjäristys, ja kirjailijan koko olemus -oli vielä aivan sekaisin. - -Neiti Kuronen oli ollut kotona koko aamupäivän ja tehnyt käsitöitä. -Kirjailija oli lukenut hänelle. Vähän aikaa. Sitten he olivat -keskustelleet ties mistä. Ainakin rakkaudesta. Veri nousi vähitellen -kirjailijalle päähän. Miksi neiti Kuronen hymyili niin kummallisesti, -kun kirjailija kysyi, tiesikö hän, mitä rakkaus on? Miksi hän äkkiä -punastui, kun herra Tuulonen suoraan ja kiihkeästi kysyi, oliko hän -koskaan ollut rakastunut? - -Ja silloin oli maailma kierahtanut muutamia kertoja ympäri -kirjailijamme silmissä, ja kun hän vihdoin alkoi tointua, huomasi -hän olevansa polvillaan neiti Anni Kurosen pienten, ruskeakenkäisten -jalkain juuressa, ja hänellä oli jonkinlainen hämärä käsitys siitä, -että hän nähtävästi oli tunnustanut rakkautensa neiti Kuroselle. -Mitä kaikkea hän oli neiti Kuroselle sanonut, siitä ei hänellä ollut -aavistustakaan, mutta varmaankin oli se ollut varsin vaikuttavaa, sillä -neiti oli kuin puulla päähän lyöty. - -Herra Tuulonen oli vihdoin noussut ylös ja lausunut julki kiihkeän -vakaumuksensa, että neiti Kuronen kutsuu nyt varmaankin paikalle isänsä -ja Kalle Kannaksen ja renki-Jussin heittämään hänet ulos, ja neiti -Kurosella oli täysi työ saada kosijansa uskomaan, ettei se suinkaan -ollut hänen aikomuksensa. Neiti Kuronen oli sitäpaitsi luvannut antaa -vastauksensa sunnuntaina, ja poistunut sitten omaan huoneeseensa. - -Herra Tuulosella oli siis todellakin toiveita, mutta siitä huolimatta -hän oli kuin kiirastulessa. Kaksi päivää vielä! - - * * * * * - -Kolme tuntia myöhemmin tuli rehtori Perander kotiin matkaltaan. - -Koska hän tuli kotiin ainakin puoli viikkoa aikaisemmin kuin oli -odotettu, niin tapasi hän tyttärensä ja varatuomari Sakkamaan istumassa -neulomapöydän ääressä mitä tuttavallisimmassa seurustelussa. Tytär -huudahti hämmästyneenä ja iloissaan, varatuomari oli kuin koulupoika, -jonka naapuri on yllättänyt hedelmäpuutarhastaan, ja rehtori Peranderin -otsa meni pilveen -- ilmiö, joka ei jäänyt huomaamatta kummaltakaan -nuorelta. - -Tervehdittyään lyhyesti ja verraten kylmästi sekä ainoata tytärtään -että varatuomaria, meni rehtori sisään matkalaukkuineen. Ja -vaihdettuaan paljon merkitsevän silmäyksen vieraansa kanssa juoksi -neiti Perander isänsä perässä. - -Kymmenen minuutin kuluttua tuli Peranderille myöskin neiti Kuronen, -toista tuntia myöhästyneenä ja hajamielisen näköisenä. Varatuomari ei -kuitenkaan ennättänyt tehdä hänelle mitään kysymystä, sillä samassa -tuli rehtori tyttärineen ulos. Rehtorin otsalta oli pilvi kadonnut, -hän meni iloisena puristamaan neiti Kurosen kättä, ja yksin tein hän -kätteli uudelleen myöskin tuomarismiestä ja lausui hänet, ensi kerran -elämässään, sydämellisesti tervetulleeksi. - -Mitä sitten lieneekään tytär isälleen kertonut! - - * * * * * - -Rakennusmestari Illikaisen talossa oli kova touhu. - -Näytelmäharjoituksia pidettiin niin kiinteästi, ettei parturi Jönsson -ehtinyt edes puoleksi tunniksi pistäytyä seurahuoneelle, vaikka päätä -tuntui kivistävän. Hän oli oppinut osastaan suunnilleen neljännen osan -ja vannoi osaavansa koko osansa sunnuntaina kuin katekismuksen. - --- Paremmin, paljon paremmin kuin katekismus on se teidän osattava! -huusi Jassi Muttonen, heittäen mehuvettä ja leivoksia pöydälle tuovaan -sisäkköön palavan katseen. -- Kuinka kuuluu ensimmäinen käsky? - --- Sinun pitää... sinun pitää..., muisteli parturi, mutta kaikista -ponnistuksistaan huolimatta ei hän voinut vastata punatukkaisen -esittämään teologiseen kysymykseen. - --- Niin, siinä sen nyt näette! Paljon paremmin kuin katekismuksenne on -teidän osattava osanne! - -Mutta Jooseppia lukuunottamatta alkoi näytteleminen jo sujua koko -lailla. Illikainen osasi jo ulkoa melkein kaikkien osat, ja sohvallaan -istuen hän auttoi ulkomuististaan pöydän alla istuvaa poikaansa -kuiskaajan tehtävissä. - --- Kuinkahan se meneekään ylihuomenna, kun nyt jo menee näin hyvin! -huomautti hän vaimolleen, ja vaimo vastasi: - --- Jaa-ah! - --- Taiteilija Muttonen olisi hyvä ja tulisi vähän ulos, sanoi sisäkkö -herra Muttoselle. - --- Kuka rohkenee häiritä minua työssäni? huudahti näyttelijä. - --- Vaskiseppä Grönbergillä olisi asiaa herra Muttoselle, sanoi sisäkkö. - --- Vaskiseppä Grönbergillä! huusi herra Muttonen ja vilkaisi taakseen, -nähdäkseen, oliko ikkuna auki. - --- Missä hän on? Eteisessäkö? kysyi punatukkainen tuttavamme -varovaisesti. - --- Ei, pihalla, sanoi sisäkkö. - --- Minä menen, ilmoitti näyttelijä. -- Herrasväki suo anteeksi eikä -anna häiritä itseään. - -Toiset, jotka eivät aavistaneet, mistä oli kysymys, jatkoivat rauhassa -harjoitusta, ja Illikainen kunnostautui suurenmoisesti, edustaessaan -sohvaltaan väliaikaisesti kraatarimestari Eenokkia ja puhjeten ukkosen -kaltaiseen naurunpurkaukseen, joka kerran kun oli saanut vuorosanansa -sanotuksi. - -Mutta näyttelijä Muttonen nilkutti portaille ja näki portaiden -alapäässä pienen, piikkipartaisen ja terävänenäisen ukon, joka kysyi -häneltä: - --- Vai niin, tekö se olette se näyttelijä Muttonen? - --- Minä olen näyttelijä ja rahastonhoitaja Jassi Muttonen, sanoi -punatukkainen ylevästi. -- Kenen kanssa minulla on kunnia puhua? - --- Herra kuuluu alkaneen hieroutua minun tyttäreni tuttavuuteen! sanoi -vaskiseppä uhkaavasti. - --- Enhän minä tiedä, kuka teidän tyttärenne on, vastasi näyttelijä -lempeästi. -- Minulla on paljon tyttötuttavuuksia, lisäsi hän sitten -selitykseksi. - --- Kyllä te tiedätte, kuka minun tyttäreni on! ärjäisi ukko. -- Se on -Maikki Grönberg, jos sekin vielä täytyy teille sanoa! - --- Ahaa! neiti Grönberg! huudahti punatukkainen ihastuneena. -- -Erittäin hupainen ja miellyttävä neiti! Ja te olette hänen isänsä! -Onnittelen teitä! Sanomattoman hauskaa tutustua! Todellakin, -sanomattoman hauskaa tutustua! - --- Minä en onnittele teitä, jos saan niskanne kouriini! huusi ukko -Grönberg. -- Minä väännän sen nurin! ilmoitti hän sitten raivostuneena. - --- Siinä tapauksessa toivoisin, ettei niskaparkani koskaan joutuisi -kouriinne! huokasi herra Muttonen. -- Millä olen pahoittanut teidän -mielenne? - --- Minä kiellän teitä seurustelemasta tyttäreni kanssa! sanoi ukko -Grönberg. - --- Ei, älkää kieltäkö? rukoili herra Muttonen. -- Hän on rakastettavin -ihminen... - --- Kiellän! huusi vaskiseppä. - --- Oi, kuinka surullista! sanoi Jassi Muttonen, ottaen taskustaan -kirjavan nenäliinan ja pyyhkien sillä silmiään. -- Juuri, kun minä olin -niin onnellinen, tuli tämä isku! "Onnen majat ovat kaikki mustaksi -maalatut murheella..." - --- Lupaatteko olla koskaan enää menemättä tyttäreni seuraan? kysyi -ankara isä. - -Illikaisen nuoremmat lapset olivat ryhmittyneet keskustelevien lähelle -ja kuuntelivat suut auki ja silmät pyöreinä. Illikaisen palvelijattaret -olivat avanneet keittiön ikkunan toisenkin puoliskon, kuullakseen -paremmin. - --- Jospa tietäisitte, kuinka mielelläni antaisin sellaisen lupauksen! -sanoi näyttelijä, nenäliina silmillä. -- Mutta ihminen on niin heikko... - --- Vastatkaakin sitten itse seurauksista! sanoi ukko Grönberg. -- -Tulkaapas tänne minun luokseni, niin saatte nähdä! - --- Voi, en uskalla tulla teidän luoksenne! vaikeroi herra Muttonen. --- Te olette tällä hetkellä hieman kiihtynyt, herra Grönberg. Minä -uskallan paljon helpommin lähestyä teidän tytärtänne kuin teitä -itseänne... - -Ukko Grönberg kumartui maahan, sai käteensä nyrkinkokoisen kiven -ja paiskasi sen kohti näyttelijää. Tämä ennätti kuitenkin vetäytyä -eteiseen, ja kivi jyskähti eteisen ovea vasten. - -Vaskiseppä lähti kiireesti pois Illikaisen pihasta. - - - - -XXIII - - -Oli tullut lauantaiaamu. - -Siitä hetkestä saakka, jolloin maisteri Wahl oli sulkenut eteisensä -oven, päästyään eroon Lauri Saksmanista, ei hän ollut näyttäytynyt -asuntonsa ulkopuolella, ja jos joku pahaa-aavistamaton kaupunkilainen -olisi silloin yrittänyt tulla hänen luokseen, olisi siitä varmaankin -koitunut hänelle mitä valitettavimmat seuraukset. - -Sillä ukko Wahl oli, luettuaan sen kirjeen, jonka neiti Anna Kristina -Svebelius oli kirjoittanut Lauri Saksmanille, pois suunniltaan, ja -yksinpä hänen vanhanpuoleinen taloudenhoitajattarensa Miinakin, joka -muuten hallitsi maisteria melkein rajattomalla vallalla, liikkui nyt -henkeänsä peläten tässä vihan ja vimman majassa. - --- Mite hen teke minun huoneessani! Ulos! huusi maisteri aina, kun -Miina pisti päänsä ovesta sisään pyytääkseen isäntäänsä ruualle. - -Tänä aamuna kuuli maisteri sattumalta avoinna olevien ovien läpi -keittiöstä Kähköskän karhean äänen. Kähköskä oli nimittäin tullut -myymään maisterin taloudenhoitajattarelle kananmunia, jotka Kähköskän -velivainajan leski oli lähettänyt kaupunkiin myytäväksi Mainingin -koneenkäyttäjän mukana. - --- No huomennahan ne kuulutaan ensi kerran kuulutettavan se kauppias -Jaakkola ja Pastorinniemen ryökkynä, kertoi Kähköskä. - --- Hss! sanoi Miina. - -Mutta maisteri oli jo kuullut tarpeeksi. - -Hän tajusi nyt menettäneensä lopullisesti taistelun, mutta hän päätti -kuitenkin mennä sanomaan neiti Anna Kristina Svebeliukselle suorat -sanat, sellaiset sanat, jollaisia tämä petollinen liittolainen ei ole -vielä elämänpäivinään kuullut! - -Maisteri pisti päähänsä mustan, leveälierisen huopahattunsa, heitti -sinertävän viitan hartioilleen ja lähti ulos niin että ovet paukkuivat. - --- Hyvä isä, mihin se maisteri nyt lähti? hurisi Miina keittiön -ikkunasta. -- Kahvi on juuri valmis! - -Maisteri ei ollut kuulevinaankaan, vaan jatkoi kiivaasti matkaansa. - --- Mitähän kamalaa sillä taas on mielessä! huokasi Miina, joka -varsinkin viime aikoina oli elänyt alituisessa pelossa ja vavistuksessa. - -Mutta neidit Anna Kristina ja Mathilda Fredrika eivät olleet kotona. - -Kauppias Jaakkola oli kutsunut heidät sovintojuhlaan Pastorinniemeen, -ja lyhyen neuvottelun jälkeen olivat kaksoiset päättäneet tarttua -tarjottuun sovinnonkämmeneen ja lähteneet nuorimman sisarensa -virallisiin kihlajaisiin täydessä juhlapuvussa. - -Matti Luontoa ei ollut näkynyt heidän asuntonsa edustalla sen hetken -perästä, jolloin punaposkinen sisäkkö oli palannut takaisin Saksmanin -keittiöstä. - -Maisteri Wahl oli aivan hengästynyt perille päästessään ja soitti -ovikelloa niin että koko talo helisi. - -Mainittu punaposkinen sisäkkö tuli avaamaan ja sanoi, etteivät neidit -ole kotona. - --- Misse he ovat? kysyi maisteri kiukkuisesti. - --- Pastorinniemessä, vastasi sisäkkö. - --- Mite, Pastorinniemesse! huusi maisteri. - --- Niin, Pastorinniemessä, vakuutti tyttö. -- Mutta jos maisterilla on -jotain sellaista asiaa, jonka minä voin toimittaa... - --- Et sine voi toimittaa miteen! huusi maisteri, niin että tytön polvet -notkahtivat. -- Mine menen sinne itse, mine saan sielle kunnian treffa -koko konkkaronkka samalla kerta! - -Ja jättäen ällistyneen sisäkön avossa suin seisomaan eteiseen lähti -maisteri juoksujalkaa tiehensä. - -Kun maisteri tiesi, ettei hänen ollut helppo päästä Pastorinniemeen -maan puolelta, päätti hän tehdä hyökkäyksensä vesitse. Hän kiiruhti -siis venerantaan. - -Muttoskan Petteri ja hänen vanhempi veljensä Iisakki olivat juuri -lähdössä ongelle. - --- Lehdettekö soutamaan minut Pastorinniemeen? kysyi maisteri Iisakilta. - -Iisakki katsoi epäröiden veljeensä. - --- Mine maksan teille markan! lupasi maisteri. - --- Noh! riemastuivat pojat, jotka eivät olisi voineet enemmän ihastua, -jos maisteri olisi pistänyt kymmenmarkkasen kummankin kouraan. - --- Eikö se vuoda teiden vene? kysyi maisteri, joka pelkäsi kovasti -vettä ja jalkojensa kastumista. - --- Ei tämä paljon vuoda, sanoi Iisakki. -- Ja Petteri saa heittää -äyskärillä pois sen, minkä vuotaa. - -Maisteri astui venheen perään ja tarttui melaan. Iisakki ja Petteri -istuutuivat soutamaan. - -Poikien venhe vuoti tietysti hirvittävästi, kuten poikien venheet aina -tekevät. - --- Petteri, heite pois vette! huusi maisteri. -- Ja sine toinen poika -souda yksin! - -Petteri sai nyt kökötellä koko matkan venheen keskellä pitäen sitä niin -kuivana kuin mahdollista, Iisakki souti kuin mies ja maisteri piti -perää kuin itse Kristoffer Kolumbus. - -Pastorinniemessä oli mieliala parhaimmillaan. Saapuvilla olivat -vain lähimmät omaiset ja parhaimmat ystävät. Jaakkola oli tehnyt -täydellisen sovinnon morsiamensa sisarien kanssa ja säteili ilosta. -Samppanjapullojen korkit paukahtelivat. - -Silloin kuului laiturilta päin kimeätä kiljuntaa: - --- Auttakaa! Tulkaa apuun! Maisteri hukkuu. - -Maisteri Wahl oli, yrittäessään kömpiä venheestä laiturille, pudonnut -venheen äkkiä kallistuessa veteen. Iisakki sai onneksi hänen -kauluksestaan kiinni ja kannatti häntä vedenpinnalla, ja Petteri huusi -apua minkä kurkusta lähti. - -Jaakkola lähti juoksemaan rannalle, ja hänen perässään juoksi pihalla -ollut renki-Pekka sekä koko talon väki, lukuunottamatta Fanny-neitiä, -joka kuultuaan sanan "maisteri" alkoi vapista eikä liikahtanut -paikaltaan. - -Kauppias Jaakkola ja Pekka nostivat vettävaluvan maisterin heti -rannalle. - --- Vieke minut siseen! huusi maisteri! -- Mine kuolen! - --- Ei, ei sisään! huudahti Anna Kristina. -- Lähettäkää hänet kotiinsa! - --- Mine en lehde pois temmöisene! huusi maisteri. - --- Tänne peitteitä tai mitä tahansa, huusi Jaakkola. - -Tuotiin kiireesti pari huopapeitettä, joihin Jaakkola kääri -sätkyttelevän ukon. - -Kauppias Jaakkolan oli kyydinnyt Pastorinniemeen ajuri Jehkonen -ja Svebeliuksen neidit ajuri Tiihonen, ja olivat heidän hevosensa -portinpielessä, ajurien istuessa keittiössä saamassa osansa -kestityksestä. - --- Jehkonen! huusi Jaakkola. -- Olkaa hyvä ja kyyditkää maisteri Wahl -heti kotiinsa ja tulkaa sitten takaisin minua odottamaan! - --- Ei! Mine en lehde nein! kirkui maisteri. -- Vekivaltaa! - --- Pekan täytyy lähteä viemään häntä, sanoi Anna Kristina. - -Renki-Pekka oli sillä välin juossut vaunuvajaan ja tuonut sieltä suuren -hevosloimen, jonka hän vielä kääri maisterin ympärille, niin ettei -ukosta näkynyt mitään muuta kuin kiukkuiset kasvot. - -Jaakkolan määräyksestä tarttui Pekka maisteriin kainaloiden alta ja -Jehkonen jaloista. Maisteri koetti potkia, mutta peitteet ja loimet -ehkäisivät tämän yrityksen. Sitä enemmän osoitti ukko niin ollen -mieltään huutamalla ja kirkumalla. - -Maisteri Wahl kannettiin rattaille, ja renki-Pekka istutti tämän -metelöivän käärön viereensä. Jehkonen nousi kuskipukille, ja kuorma -lähti liikkeelle. - -Mutta rattaiden perässä juoksivat itkukurkussa Muttoskan Iisakki ja -Petteri, huutaen: - --- Maisteri, maisteri, entäs se markka! - --- Pojat hoi! huusi Jaakkola. -- Tulkaa takaisin. - -Pojat kääntyivät takaisin vedet silmissä. - --- Tässä on teille markka kummallekin! sanoi Jaakkola, pistäen -molempien soutumiesten jokseenkin likaisiin kouriin kiiltävän -hopearahan ja saavuttaen tällä suurenmoisella anteliaisuudellaan -Muttoskan poikien ihailun ja rajattoman kiitollisuuden. - --- Ja menkää nyt keittiöön, niin saatte siellä ehkä vehnäskahvit, sanoi -Jaakkola, joka tänä päivänä tahtoi kykynsä mukaan tehdä onnellisiksi -kaikki ihmiset, ja joka tässä jalomielisessä tarkoituksessaan onnistui -ainakin Muttoskan poikiin nähden täydellisesti. - -Pastorinniemen renki-Pekalla ei ollut koskaan ollut niin vastahakoista -vierustoveria kuin tällä kertaa. Eikä ajuri Jehkosella koskaan niin -kiittämätöntä kyydittävää, Kähköskäkin huomioon otettuna. - -Ukko Wahlin, vaikkakin hän oli ilmoittanut kuolemansa olevan lähellä, -onnistui kuitenkin saada sanotuksi sekä Pekasta että Jehkosesta -koko joukko sellaisia asioita, että nämä rehelliset ja ilkeyksien -laskettelemisessa sellaisen taiturin kuin ukko Wahlin kanssa jo -etukäteen häviölle tuomitut miehet istuivat korvat punaisina ja -koettivat ajaa vastaantulevien ohi niin nopeasti kuin suinkin. -Ehdottipa Jehkonen jo kerran Pekalle, että he pysähdyttäisivät hevosen -ja antaisivat maisterille vakavan ja hyvin ansaitun selkäsaunan tai -heittäisivät tuon hävyttömän käärön tien viereen, katajapensaisiin, -mutta vaikka kiusaus olikin suuri, hylkäsi Pekka kuitenkin nämä -molemmat hänen harkittavakseen alistetut esitykset. - -Kaupunkiin tultuaan katsoi maisteri parhaaksi pitää suunsa kiinni, -vaikka hänellä kaikesta päättäen olisikin vielä ollut yhtä ja toista -sydämellään. Hänen vaikenemisestaan huolimatta herätti kulkue, johon -oli liittynyt puolenkymmentä paljasjalkaista, rattaiden perässä -juoksevaa hihkuvaa poikaa, siksi suurta huomiota, että sekä ajuri -että Pekka tunsivat olonsa jossain määrin noloksi ja olivat hyvin -tyytyväiset, kun matka vihdoin päättyi maisteri Wahlin talon portille. - -Kyytimiehet veivät kyydittävänsä sisään samalla tavoin kuin olivat -hänet rattaillekin tuoneet, nimittäin kantaen. Maisterin uskollinen -Miina, joka oli ikkunasta nähnyt maisterin tulon ja luullut jonkin -surullisen onnettomuuden kohdanneen tuittupäistä isäntäänsä, juoksi -vastaan siunaten ja parkuen, mutta kyytimiehet jättivät maisterin hänen -huostaansa minkäänlaisitta selityksittä ja lähtivät kiireesti ajamaan -takaisin Pastorinniemeen. - -Itkevä ja päivittelevä Miina riisui maisterin yltä läpimärät vaatteet -ja puki hänelle kuivaa ylle kuin pienelle lapselle, saaden tällöin -maisterin kiukunpurkauksista sen käsityksen, että joku ilkeä ja -vaarallinen vihamies oli yrittänyt hukuttaa maisterin, vaikkei tuo -katala aikomus ollutkaan onnistunut. - -Miinan tarkoituksena oli pakottaa maisteri pysymään vuoteessaan -ainakin kolme vuorokautta, mutta tuskin oli ukko saanut ylleen kuivat -liinavaatteet ja lasin konjakkia, kun hän jo, välittämättä vähääkään -Miinan ankarista vastalauseista, nousi, pukeutui täyteen asuunsa -ja ilmaisi järkähtämättömän päätöksensä olevan lähteä takaisin -Pastorinniemeen antamaan kauppias Jaakkolalle tukevan korvapuustin, -mahdollisesti kaksikin. - -Turhaan rukoili pelästynyt Miina maisteria luopumaan tuosta -päätöksestään. Maisteri ei, kuten jo olemme useita kertoja tulleet -näkemään, ollut niitä miehiä, jotka niin vain antavat järkähdyttää -päätöksiään. Hän painoi päähänsä hatun, joka oli vielä leveälierisempi -kuin se, joka riippui kuivamassa keittiössä, ja ryntäsi ulos. - --- Maisteri, maisteri kulta! rukoili Miina, juosten isäntänsä perässä. --- Älkää menkö, hyvä maisteri! Voi hyvä isä kuitenkin, mihin pitää -ihmisen joutua! - -Portilla tarttui Miina maisterin takinliepeeseen kiinni, mutta maisteri -tempaisi itsensä vihaisesti irti ja huusi: - --- Menke hiiteen! Mine olen isente talossa! Menke pois, taikka mine -potkin teidet pellolle! - -Maisteri meni menojaan, huolimatta mistään. - -Lauri Saksman ja luonnonihminen, jotka olivat istuneet syvämietteisessä -keskustelussa ikkunan ääressä ja nähneet sekä maisterin kotiintuomisen -että hänen uuden lähtönsä, menivät kadulle, ja Lauri Saksman kysyi -Miinalta, mistä oli kysymys. - --- Voi voi, hyvä herra Saksman, itki eukko. -- Juuri äsken oli -hukuttamaisillaan itsensä, ja nyt se onneton lähti Pastorinniemeen -lyömään kauppias Jaakkolaa korvalle. - -Lauri Saksman koetti udella Miinalta, mitä maisterille oli tapahtunut, -mutta kun ei eukko tiennyt oikeastaan mitään, niin piti hän lyhyen -sotaneuvottelun luonnonihmisen kanssa. - --- Taitaa olla parasta, että sinä puutut vielä kerran asioihin, sanoi -hän lopuksi Matti Luonnolle. -- Ja peloittele nyt kerta kaikkiaan pois -pahanhengen juonet ukko Wahlin nahasta. Heittäydy hulluksi, sillä -hulluja se pelkää enemmän kuin mitään muuta maailmassa. - -Luonnonihminen heitti kontin selkäänsä, otti sauvan käteensä ja lähti -pitkin askelin kävelemään samaan suuntaan, mihin maisteri Wahl oli -lähtenyt. - -Portille kokoontuivat hänen lähtöään katsomaan kohmeloiset -käräjäkirjurit, pihanperällä asuvat akat, kuten Kähköskä ja Sikasen -akka lapsineen, sekä jarrumiehen leski. - -Kaikki tahtoivat tietää, mistä oli kysymys, mutta Lauri Saksman palasi -mitään vastaamatta sisään. - --- Siinä se on herra! sanoi jarrumiehen leski toisille akoille. -- Ei -näet kannata edes vastata köyhän kysymykseen! Mutta eivätkö nuo alenne -taas nokat Saksmanin joukolta, kun kuuluu jo rehtorikin tulleen kotiin! - - - - -XXIV - - -Samaan aikaan istui ukko Grönberg myymälänsä vieressä olevassa -kamarissa jakkaralla, toinen jalka paljaana, käärien siihen valkeata -riepua, sillä kenkä oli hiertänyt nahkan rikki. - -Hänen vaimonsa ruokki röhkivää porsasta pihalla. Kärpäset surisivat -ikkunoissa. Muuten oli hiljaista. - -Silloin kuuli vaskiseppä kadulta tuttua ääntä, ja kohottaessaan päätään -näki pahoille teille suistumassa olevan tyttärensä Maikin kulkevan -toisella puolen katua kirotun punatukkaisen, ontuvan näyttelijän -rinnalla, vilkkaasti ja iloisesti keskustellen. - -Ukko Grönberg tarvitsi tointuakseen noin kaksi sekuntia. - -Mutta sittenpä hän olikin valmis toimimaan. - -Tällä kertaa ei punatukkainen tulisi välttämään kohtaloaan. - -Vihan sokeassa vimmassa tempaisi ukko Grönberg aseekseen ensimmäisen -esineen, jonka sattui käteensä saamaan. Se oli hänen vaimonsa pitkä, -vaaleanharmaa sukka, jota hänen vaimonsa oli ollut parsimassa, -ennenkuin uikuttava porsas ilmaisi nälkänsä, ja jonka vaimo silloin oli -jättänyt sängyn päälle. - -Tämä sukka kädessään, toinen jalka paljaana ja toisessa jalassa kenkä, -syöksyi sotainen vaskiseppä myymäläänsä, hyppäsi yli tiskin ja juoksi -kadulle. - --- Nyt tulee isä, nyt pakoon! huudahti Maikki Grönberg saattajalleen. - -Vasta kadulle tullessaan huomasi ukko Grönberg, millainen ase hänellä -oli kädessään. Mutta hän kumartui alas, otti maasta puolen kilon -painoisen kiven ja pudotti sen sukanvarren suusta sisään, jolloin -kivi solahti sukan kärkeen. Nyt oli ukko Grönbergillä käytettävänään -peloittava nuija, eikä ollut olemassa minkäänlaista syytä otaksua, -ettei hän sitä myöskin tulisi käyttämään heti kun tilaisuus siihen -tarjoutuisi. - -Maikki Grönberg edellä ja ontuva näyttelijä perässä juoksivat -vaskisepän hirmuisen vihan uhrilampaat lihakauppias Lehtolan talon -portista sisään. Maikki juoksi Lehtolan keittiöön, mutta vainottu -näyttelijä oikaisi pihan poikki palokujaan, repien lankkuaidan yli -kavutessaan vasemman housunlahkeensa halki, ylhäältä alas asti. - -Maikki Grönberg oli luullut, että isänsä, nähtyään näyttelijän päässeen -pakoon, luopuisi takaa-ajostaan ja palaisi takaisin, mutta näkikin nyt -kauhukseen, ettei ukolla ollut mitään sellaisia aikeita. - -Ukko Grönberg kapusi nimittäin hänkin lankkuaidan yli ja katosi -palokujaan. - -Herra Jassi Muttonen oli tähän saakka pitänyt juttua hupaisena pilana, -joka antoi hänen seikkailunhaluiselle ja toimeliaalle hengelleen -mieluista vaihtelua kaupunkimme arkielämän yksitoikkoisuudessa, mutta -valittaessaan juuri palokujassa ruskeiden housujensa surullista -kohtaloa hän näki ukko Grönbergin peloittavien kasvojen kohoavan -yli lankkuaidan reunan, ja asia alkoi nyt esiintyä näyttelijällemme -melkoista vakavammassa valossa kuin tähän saakka. - -Palokujan toisella puolen oleva tontti kuului työväenyhdistyksen -talolle. Lankkuaidassa oli kyllä portti, mutta sen eteen oli siirretty -rikkatynnyri, niin ettei porttia saanut auki. - -Koska aikaa ei ollut menetettävissä, kiipesi herra Muttonen tynnyrin -reunalle ja pääsi siitä lankkuaidan harjalle, mistä pudottautui -työväenyhdistyksen pihaan. - -Näyttelijän pysähtyessä palokujassa surkuttelemaan housujaan oli ukko -Grönberg, jota eivät liiat lihat painaneet, päässyt melkein hänen -kintereilleen. Ontuva näyttelijä ei sitäpaitsi ollut läheskään niin -hyvä juoksija kuin ukko Grönberg. Kaksi tai kolme sekuntia myöhemmin -kuin näyttelijä oli hypännyt pihaan oli myöskin ukko Grönberg aidan -harjalla ja hyppäsi alas niin että maa tömähti. - -Tässä suuressa hädässä -- sillä nyt oli hätä käsissä! -- huomasi -näyttelijä polkupyörän pihaporrasten vieressä, hyppäsi pyörälle ja ajoi -ulos kadulle. - -Se oli Riku Nikin polkupyörä. - -Mutta sen vieressä oli myöskin Topi Pösösen polkupyörä, ja kun -vaskiseppäkin oli perehtynyt polkupyöräilemisen jaloon ja hyödylliseen -taitoon, niin hyppäsi hän tietysti tälle toiselle pyörälle ja ajoi -näyttelijän perässä. - -Riku Nikki ja Topi Pösönen sommittelivat juuri kaikessa rauhassa -ammattiosaston viime kuukausikokouksen pöytäkirjaa, kun Topi Pösönen -sattui katsomaan ulos ikkunasta, juoksi sitten pihanpuolella olevaan -ikkunaan, näki polkupyörät kadonneiksi ja huusi: - --- No voi sun halvattu kuitenkin, kun varastivat pyörät ihan nenän alta! - -Riku Nikki kaatoi kiireessään mustepullon, jolloin sen sisällys -muodosti pöydällä oleville papereille Mustanmeren kartan, ja -ammattiosaston molemmat toimihenkilöt juoksivat kadulle, huutaen täyttä -kurkkua: - --- Ottakaa rosvot kiinni! - -Ketä varkaat olivat, siitä eivät he ehtineet selkoa saada, -pitkäkyntiset kun näet ajoivat aika vauhtia jo pitkän matkan päässä. -Hyvin epäilyttävän ja lurjusmaisen näköisiltä he kuitenkin näyttivät. - -Herra Jassi Muttonen ajoi edellä hurjaa vauhtia, tuskanhiki otsallaan. - -Hänen perässään polki, vihasta puhkuen, ukko Grönberg, toinen jalka -paljaana ja varpaiden ympärillä valkoinen riepu. - -Kaukana heidän perässään juoksivat avopäin Topi pösönen ja Riku Nikki, -huutaen: - --- Apua! Ottakaa kiinni rosvot! Ottakaa kiinni pyörävarkaat! - -Säikähtyneet ihmiset pistivät päänsä ulos ikkunasta ja huusivat: - --- Poliisi! - -Toiset taas riensivät kadulle ja lähtivät juoksemaan Riku Nikin ja Topi -Pösösen perässä. - -Herra Jassi Muttonen kuuli takanaan huutoa, melua ja kiljuntaa, mutta -kun hän käänsi päätään, hän näki vain vaskisepän piikkiparran ja -vihasta vääristyneet kasvot sekä polkupyörän ohjaustangolla riippuvan -pitkän naistensukan, johon hän itse oli nähnyt Grönbergin pistävän -aikamoisen kiven. - -Ja herra Muttonen koetti parantaa vauhtia. - -Ajuri Jehkonen oli juuri tulossa kauppias Jaakkolan talolta, jonne hän -oli kyydinnyt kauppiaan Pastorinniemestä, kun häntä vastaan tulivat -ensin polkupyöräilijät, sitten Topi Pösönen ja Riku Nikki. - --- Käännä ympäri ja ala ajaa perässä! huusivat viimemainitut, hypäten -rattaille. -- Ne varastivat meidän polkupyörämme! Anna hevosesi lentää -minkä käpälistä pääsee! Kaksinkertainen vauhti ja kaksinkertainen maksu! - -Jehkonen käänsi hevosensa ja lähti laskettelemaan kaikkein parasta -vauhtiaan, mutta siitä huolimatta huusivat takaa-ajajat hänelle vähän -väliä: - --- Aja paremmin! Aja kuin tulipalossa! - --- Minä ajan jo paremminkin kuin tulipalossa, huomautti Jehkonen -totuudenmukaisesti ja läiskäytti taas piiskalla hevostaan. - --- Ottakaa kiinni! Ottakaa kiinni varkaat! hihkaisivat kyydittävät taas. - -Vauhti oli hurja. Ja takana kohosi taivaalle mahtava tomupilvi. Siellä -juoksi kymmeniä ihmisiä, huutaen: - --- Poliisi, poliisi! Ottakaa rosvot kiinni! - - - - -XXV - - -Luonnonihminen oli ensin kävellyt, mutta sitten alkoi hän pelätä, että -maisteri Wahl ehtisi Pastorinniemeen, ennenkuin hän saisi ukon kiinni. - -Matti Luonto kiristi silloin suolivyötään, kohautti selässään olevaa -konttia ja lähti juoksemaan. - --- Hau-uh, huh, vuh! alkoi silloin kuulua muutamilta porteilta. - --- Hiuk-viuk-viuk! kuului toisilta porteilta. - -Kaikenlaisia koiria, suuria ja pieniä, pitkähäntäisiä ja aivan -hännättömiäkin alkoi juosta luonnonihmisen perässä. Koirat eivät -vielä koskaan ennen olleet nähneet Matin juoksevan, ja luonnonihmisen -käytös herätti siis niiden piirissä entistäkin vilkkaampaa huomiota ja -harrastusta. - -Mutta nyt oltiinkin jo kaupungin laidassa, niin ettei Mattia -kohtuudella voitu syyttää katumellakan toimeenpanemisesta. - -Kaupungista päästyään jatkoi tämä rähisevä joukko matkaansa pitkin -Pastorinniemeen vievää tietä. - -Edellä juoksi Matti Luonto, kädessään pitkä sauva, jolla hän silloin -tällöin huitaisi taakseen, ja parinkymmenen sylen päässä haukkuva -koiralauma, vingahdellen, töyttien toisiaan ja puraisten silloin -tällöin ohimennen jotain edessä olevaa virkaveljeä koipeen. - -Maisteri Wahl oli jo puolivälissä kaupungin ja Pastorinniemen välillä, -kun hän kuuli takaapäin hirmuista rähinää, ja pysähtyessään katsomaan -taakseen näki mielipuolena pitämänsä luonnonihmisen juoksevan perässä -niin että pitkä tukka löyhki ja kädessään hirmuinen sauvansa. - --- Hiiii!! Huuuu!!!! huusi luonnonihminen, nähdessään maisterin -pysähtyvän. - -Ja silloin selvisi maisterille, että luonnonihminen oli tulossa -kostamaan maisterille sen johdosta, että maisteri oli äänestänyt hänen -pidättämisensä puolesta kauppias Kurosen talon portilla pidetyssä -kansalaiskokouksessa. - -Tässä oli henki kysymyksessä! - -Koska maisteri Wahl ikävuosistaan huolimatta oli nopeatuumainen mies, -niin hyppäsi hän tieltä ojan poikki pormestarin suurelle ja hyvin -hoidetulle perunapellolle ja lähti juoksemaan pitkin peltoa niin että -multakokkareet lentelivät. - -Luonnonihminen olisi kuitenkin saanut maisteri Wahlin kiinni jokseenkin -pian, elleivät hänen nelijalkaiset seuralaisensa olisi aiheuttaneet -hänelle jonkin verran viivytystä. - -Kun ei luonnonihminen, maisterin nähtyään, enää joutanut huitomaan -sauvalla taakseen, oli koiralauman rohkeus paisunut huomattavasti, ja -koirat olivat nyt aivan hänen kintereillään, etunenässä metsänhoitaja -Korpelaisen Hektor, joka aina toimi kaupungin koirien puheenjohtajana -kaikissa julkisissa tilaisuuksissa. - -Luonnonihmisen yrittäessä hypätä tieltä pormestarin perunapellolle -luuli Hektor, että luonnonihminen aikoo pujahtaa metsään takaa-ajajiaan -piiloon, sillä Hektor tovereineen oli siinä helposti käsitettävässä -harhaluulossa, että luonnonihminen koko ajan oli juossut Hektorin -seuruetta pakoon. - -Niinpä siis Hektor tarttui lujine hampaineen luonnonihmisen -mitalihousujen lahkeeseen, ja luonnonihminen putosi silloin ojaan, -rähisevän koiralauman syöksyessä hänen ylitsensä. - -Se oli ensimmäinen kerta, jolloin koirien oli onnistunut toteuttaa -aikomuksensa Matti Luontoon nähden. - -Mutta se oli myöskin viimeinen. - -Kului tuskin viittä sekuntia ennenkuin Matti taas oli jalkeilla. - -Silloin tuli koirille lähtö! - -Matti ehti mätkäistä pari kolme kertaa sauvallaan koiraparveen, jonka -jäsenet mielettömän kauhun vallassa, ulahdellen ja vingahdellen -lähtivät pakenemaan kaupunkiin päin. Matti juoksi niiden perässä -muutamia kymmeniä askelia, pommittaen niitä samalla tarmokkaasti -kivillä, mutta luopui pian takaa-ajostaan ja kääntyi sensijaan -katsomaan entistä takaa-ajettavaansa. Sillä välin oli maisteri Wahl, -kiittäen armeliasta kaitselmusta, ehtinyt juosta perunapellon poikki ja -katosi juuri pellon takana olevaan metsään. - -Luonnonihminen lähti nyt vuorostaan harppailemaan perunamaan poikki. - -Maisteri Wahl, joka oli pysähtynyt metsänreunaan huohottamaan ja -pitämään silmällä vainoojansa puuhia, näki suureksi kauhukseen Matti -Luonnon ryhtyvän jatkamaan takaa-ajoa. - -Silloin lähti maisteri Wahl juoksemaan metsän poikki lähellä olevalle -Kelovuorelle niin että risut jaloissa räiskivät. - -Outo ja kaamea olisi varmaankin tämä näky ollut, jos olisi sattunut -syrjäisiä katselijoita. Edellä juoksi vanha ukko, leveälierinen hattu -päässään ja pyöreät silmälasit nenällään, juoksi hengästyneenä ja -kauhun ilme ryppyisillä kasvoillaan. - -Ja hänen perässään juoksi pitkätukkainen, valkopukuinen luonnonihminen -kontti selässä ja pitkä sauva kädessä. - -Maisteri oli jo ehtinyt Kelovuorelle, joka oikeastaan ei ollut vuori -eikä mikään, olihan vain korkeahko loiva kunnas. Kuolemanpelko antaa -voimia kenelle tahansa, ja maisteri oli verraten ketterä vanhus. Erään -korkean puun runkoa vastaan oli pystyssä pienet tikapuut, jotka veivät -jonkinlaiselle harmaista laudoista kyhätylle lavalle. Maisteri kiipesi -kiireesti tikapuita myöten lavalle ja ehti vetää tikapuut perässään, -ennenkuin luonnonihminen ennätti paikalle. - -Maisteri oli toistaiseksi turvassa luonnonihmisen omassa pesässä. - -Vaikkei luonnonihminen yleensä ollut herkkä tajuamaan asioiden -huvittavia puolia, ei hän kuitenkaan voinut pidättää nauruaan, -nähdessään, minne maisteri oli päässyt häntä pakoon. Mutta kun -tällainen iloisuuden ilmaus ei oikeastaan kuulunut Matti Luonnon -jokseenkin kolkosti vaikuttavaksi tarkoitettuun ohjelmaan, niin koetti -Matti Luonto antaa naurulleen niin kamalan ja mielipuolimaisen kaiun -kuin suinkin, onnistuen tuossa yrityksessään niin loistavasti, että -itsekin säikähti päästämäänsä ääntä. Millaisia mielialoja tuo kaamea -nauru maisterissa synnytti, se on helposti käsitettävissä, varsinkin -kun ottaa huomioon sen yksinäisen ja eristetyn aseman, jossa hän tällä -hetkellä oli. - --- Ha ha ha haa! huusi luonnonihminen, ravistellen päätään, niin että -tukka löyhki ympäri korvien, ja pyöritellen kamalasti silmiään. -- -Vieläkö sinä nytkin vaadit minua vangittavaksi? - -Tietysti ei maisteri olisi mitään muuta varsinkaan juuri tällä hetkellä -niin hartaasti halunnut, mutta oli kuitenkin siksi viisas, että varoi -ilmaisemasta ajatuksiaan. Nyt hän vain mulkoili mitään vastaamatta -lavan reunalta vaaralliseen viholliseensa. - --- Tule alas minun pesästäni! huusi luonnonihminen hetken kuluttua. - --- Kylle mine tulen alas, jos sine ensin menet pois, sanoi maisteri -niin makealla äänellä kuin osasi. - --- Minä en mene tästä pois! sanoi Matti Luonto, alkaen taas pyöritellä -silmiään. -- Se on minun pesäni! - --- Mite hen minusta tahto? kysyi maisteri. - --- Minä tahdon syödä sinut! huusi luonnonihminen. - -Maisteria värisytti. - --- Kuulka nyt, hyve ysteve, ollan nyt ystevet ja tehden sovinto! -imarteli ukko, rauhoittaakseen hullua. - --- Hen on hyve mies, mine olen myös hyve mies! - --- Sinä! sanoi Matti Luonto. -- Sinä olit menossa lyömään kauppias -Jaakkolaa korvalle. Mutta nytpä minä syönkin sinut! - -Maisteri raivostui äkkiä ja huusi: - --- Etpes syö, etpes syö, ehe kutti, etpes syö! Sine peese tenne ylös! - --- Minä hakkaan kirveellä puun poikki! ilmoitti luonnonihminen. - -Maisteri oli saada halvauksen, mutta huomasi samassa, ettei hullulla -ollutkaan kirvestä. Viekas tuuma välähti äkkiä hänen aivoissaan ja hän -huusi: - --- Niin, jos sine menet kaupunkiin ja tuot kirven, niin sine voit -hakata teme puu poikki. - -Luonnonihminen hymyili salaa tälle sukkelalle keksinnölle, joka ehkä -olisi onnistunut, jos maisteri olisi ollut tekemisissä oikean hullun -kanssa. Sitten hän sanoi: - --- Enpä minä hakkaakaan tätä puuta poikki, minä odotan siksi, kunnes -sinä tulet alas. - --- Kylle sinulle sitten nelke tule, sanoi maisteri. -- Mine en tule -ennen alas, ennenkuin sine olet mennyt tiehes. - --- Nälkäkö! sanoi luonnonihminen halveksivasti. -- Minä voin paastota -neljä viikkoa yhteen kyytiin. - -Silloin katosi maisterista viimeinenkin jäljellä ollut rohkeuden -kipinä, sillä olihan hänkin toki kuullut luonnonihmisen pitkistä -paastoista ja tiesi, että Matti Luonto aivan hyvin voisi toteuttaa -uhkauksensa, mitä syömättömyyteen tulee. - --- Kuulka nyt, hyve mies! rukoili maisteri. -- Mite hen tahto, jos hen -mene pois? - --- Minä tahdon syödä sinut! sanoi luonnonihminen järkähtämättömästi. - -Mutta nähdessään maisterin tuskan alkoi hyväsydämiselle Matille tulla -sääli ukkoa. Mietittyään hetken aikaa hän sanoi: - --- Kuulkaa nyt, maisteri! Jos te kunniasanallanne lupaatte ja vannotte -jättävänne kauppias Jaakkolan ja Svebeliuksen neidin rauhaan tästä -hetkestä saakka, niin saatte tulla rauhassa alas puusta. En minä -sentään niin hullu ole kuin te näytte luulevan. - -Maisteri ensin hämmästyi luonnonihmisen äänen ja puheensävyn -muuttumista, mutta alkoi sitten epäillä, että tässä piili ehkä kavala -juoni hullun puolelta. Kuitenkin hän tahtoi käyttää mahdollisesti -tarjoutuvaa tilaisuutta hyväkseen ja sanoi: - --- Mine lupan! - --- Ja vannotteko? kysyi luonnonihminen. - --- Mine vannon! Onko hen nyt tytyveinen? - --- Olenhan minä, jos vain pidätte sananne. Mutta muistakaakin, että jos -ette pidä puhettanne, niin silloin te saatte minusta vastuksen! uhkasi -Matti Luonto. - --- Mine piden aina mite mine lupan! sanoi ukko Wahl ylpeästi. -- Mine -olen gentlemanni. - --- Noh, hyvä on, kyllä minä uskon, sanoi Matti Luonto alkaen jälleen -palata oikeaan elementtiinsä, nöyryyteen ja hiljaisuuteen. -- Maisteri -laskee nyt vain tikapuut alas, niin minä autan maisteria tulemaan -sieltä pois. - --- Ohoh, elkke luulko! huudahti maisteri. -- Mine en tule teelte pois, -ennenkuin hen on mennyt matkansa! Lehteke kevelemen tuonne pein... kun -hen on jellen Pastorinniemen tielle, niin mine tulen alas. - -Luonnonihmisen pesästä näki puiden latvojen lomitse pormestarin -perunapellolle ja Pastorinniemeen vievälle tielle asti, ja maisteri -laski mielessään, että kun Matti Luonto on päässyt Pastorinniemen -tielle, niin ehtii hän laskeutua puusta ja juosta päinvastaiselle -suunnalle Pellikkavaaran tielle, jonka varrella on tiheässä -ihmisasuntoja. - --- Noh, minä menen sitten, sanoi luonnonihminen tottelevaisesti ja -lähti kävelemään takaisin Pastorinniemen tielle. - -Muutaman minuutin kuluttua näki maisteri luonnonihmisen päässeen tuolle -tielle ja lähtevän jatkamaan matkaansa kaupunkiin päin. - -Silloin alkoi maisteri kiireesti laskea alas tikapuita, jotka hän oli -äärimmäisillä ponnistuksilla saanut kiskotuksi ylös Matti Luonnon -pesään. - -Tikapuut alkoivat äkkiä luisua hänen käsistään ja putosivat pitkälleen -puun juurelle. - -Maisterin voimilla ei ollut ajattelemistakaan laskeutua alas puun -runkoa myöten, vielä vähemmän hyppäämistä suoraan maahan. - -Hän jäi siis kuitenkin vangiksi Matti Luonnon pesään. - - - - -XXVI - - -Läpi kaupungin ajoi herra Jassi Muttonen sydämessään kauhistus, ajoi -ulos kadun toisessa päässä olevasta tulliportista ja mennä viiletteli -nyt Pellikkavaaraan päin johtavaa tietä myöten. - -Miksi hän ei kääntynyt Illikaisen taloon vievälle kadulle ja -kätkeytynyt Illikaisen leveän selän taakse? Miksi hän ei hypännyt alas -pyörältä ja juossut pakoon mihin taloon tahansa? - -Siksi, että kun aivan kintereillä, kymmenkunnan sylen päässä ajaa -sellainen mies kuin ukko Grönberg kiukkuisena kuin vaapsahainen ja kivi -sukassa, niin silloin ei ehdi harkitsemaan mutkia eikä käännöksiä, -vielä vähemmän pysähdyksiä. - -Ja nyt kiidettiin pitkin Pellikkavaaran tietä. - -Yhä lähempää kuului ukko Grönbergin huohotus. Ukko Grönberg oli -paljon vanhempi kuin herra Jassi Muttonen, mutta ukko Grönbergin -molemmat jalat olivat terveet, lukuunottamatta ennen mainittua pientä -kengänhiertämää hänen paljaassa jalassaan. - -Vielä pari minuuttia, ajatteli herra Muttonen, niin hän saavuttaa minut -ja iskee kuoliaaksi. Tämä olisi kyllä hyvin juhlallinen ja vaikuttava -loppu näyttelijälle, mutta en kuitenkaan tahtoisi loppua niin... - -Silloin hiljensi hän äkkiä vauhtia ja hyppäsi pois pyörältään. Hän -tosin kaatui pyörineen maahan, mutta pääsi silmänräpäyksessä pois alta -ja pois ukko Grönbergin alta, joka ei ehtinyt kääntää pyöräänsä, vaan -ajoi herra Jassi Muttosen -- tai oikeastaan Riku Nikin -- pyörää vasten -ja meni tietysti nurin. - -Kun vaskiseppä selvisi siitä rykelmästä, jonka molemmat pyörät olivat -tielle muodostaneet, näki hän Jassi Muttosen katoavan metsään tien -vasemmalle puolen. Hän päästi sotahuudon, heilutti sukkaansa ja lähti -juoksemaan uhrinsa perässä. - - * * * * * - -Nähtyään isänsä kiipeävän Lehtolan lankkuaidan yli Jassi Muttosen -perässä oli Maikki Grönbergille tullut hätä käteen. Hän lähti -juoksemaan Kurosen puotiin, kertoi hengästyneenä, mitä oli tekeillä -ja pyysi Kalle Kannasta ryhtymään joihinkin toimenpiteisiin tulevan -appiukkonsa hillitsemiseksi. - -Kalle Kannas ei tosin ollut oikein selvillä siitä, mitä olisi tehtävä, -mutta hän oli juuri nähnyt herra Muttosen ja herra Grönbergin ajavan -myymälän ohi tavalla, joka tuntui todistavan, että jälkimmäisellä -herralla oli jotain tärkeätä asiaa edelliselle herralle. Kun nyt -huutavia ja meluavia ihmisiä juoksi samaan suuntaan, päätti Kalle -pistää puodin oven lukkoon ja yhtyä yleiseen takaa-ajoon, nähdäkseen, -miten seikkailu päättyisi ja voidakseen tarpeen tullen jollakin -sopivalla tavalla olla joko herra Muttosen tai herra Grönbergin taikka -molempienkin apuna. - -Järjestyskonstaapeli n:o 3 Kekkonen nukkui toisessa poliisilaitoksemme -pidätyshuoneista eli putkista, sillä hänellä oli päivystysvuoro eikä -viileässä putkassa ollut kärpäsiä. - -Hän heräsi siihen, että seinään jyskytettiin ulkoapäin ja useat äänet -huusivat: - --- Poliisit, poliisit! Eikö siellä ole yhtään poliisia? - -Silloin hyppäsi Kekkonen ylös, avasi ristikkoikkunassa olevan pienen -ilmanvaihtoruudun ja huusi unisena: - --- Häh? Mikä on hätänä? - --- Kun rosvot varastivat Riku Nikin ja Topi Pösösen polkupyörät -työväenyhdistyksen pihalta! - --- No ottakaa ne kiinni! - --- Johan niitä ajetaankin takaa, mutta pitäisi tulla poliisejakin -avuksi! huusi joku. - --- Ei täällä nyt ole poliiseja, ilmoitti konstaapeli Kekkonen. - --- Olethan siellä sinä ainakin! väitti maalari Tolvanen, joka oli yksi -seinän jyskyttäjistä. - --- Mutta minulla on tisuuri! vastasi konstaapeli Kekkonen. - --- Minkä se sanoi itsellään olevan? kysyi eräs akka maalari Tolvaselta. - --- Tisuurin, selitti maalari. - --- Mikä se semmoinen on? tiedusteli utelias akka. - --- Se on jotain virantoimitusta, sanoi maalari. -- Saakelin poliisit, -kun ei niistä koskaan ole apua! - -Sitten lähtivät kaikki juoksemaan eteenpäin. - -Mutta maalari Tolvanen oli langettanut liian ankaran arvostelun -kaupunkimme valppaista ja virkaintoisista järjestyksenvalvojista. -Päivystysvuorostaan huolimatta heitti näet konstaapeli Kekkonen -poliisilaitoksen omiin hoteisiinsa ja alkoi juosta sinne päin, minne -näki muidenkin juoksevan. Ja häneen liittyivät kaupunkimme toisetkin -järjestyksen valvojat, jotka olivat olleet kalassa ja kantoivat juuri -suurta, puolillaan kaloja olevaa kalavasua. He jättivät sen Lehikoisen -Amantan silmälläpidon alaiseksi ja nousivat ajuri Tiihosen rattaille, -jotka olivat juuri kyydinneet kotiin Svebeliuksen neidit, ja lähtivät -ajamaan huikeata vauhtia Pellikkavaaran tielle. - -Tomu pölysi hirmuisesti kuivalla tiellä. Huuto ja melu oli ankara. - -Sitten palotornin palon ei kaupungissamme oltu kuultu sellaista elämää. - - * * * * * - -Maassa makaavat kuivat oksat paukahtelivat poikki, ja välistä kuului -karkea sana, kun vaskiseppä loukkasi paljaan ja kipeän jalkansa -risuihin tai ruohon peitossa olevien lahojen kantojen jätteisiin. - -Herra Jassi Muttonen oli kyllä aluksi voittanut hieman aikaa -- -ja tällä kertaa niin kallista aikaa -- ukko Grönbergin kömpiessä -pois polkupyörärykelmästä, mutta pianpa alkoi vihollinen taas tulla -lähemmäksi ja lähemmäksi, antaakseen tyttärensä kunnian ja maineen -puolesta aikakautemme ankarimman selkäsaunan onnettomalle näyttelijälle. - -Tällä kauhealla hetkellä kirosi herra Muttonen sen päivän, tunnin ja -minuutin, jolloin hän oli suostunut Lauri Saksmanin ja Kalle Kannaksen -ehdotukseen ja ottanut vetääkseen päälleen kaupungin sisukkaimman -miehen vihat. Herra Muttonen olisi yksin tein kironnut myöskin neiti -Maikki Grönbergin ja hänen sulhasensa, jonka puolesta hän oli tällä -hetkellä mitä vaarallisimmassa asemassa, ellei samalla peloittava -mätkähdys olisi keskeyttänyt hänen synkkiä katselmuksiaan. - -Tämä mätkähdys ei tosin vielä osunut herra Muttosen selkään, mutta -se kuului kuitenkin hyvin läheltä. Innoissaan ja kiihkoissaan huimi -vaskiseppä vaimonsa hirvittävällä sukalla mäntyjen ja kuusien runkoja -niiden ohi juostessaan -- ehkäpä tapahtui se myöskin harjoituksen -vuoksi. - -Mätkis... mätkis... mätkis! - -Yhä lähempänä mätkähteli. - -Herra Muttonen oli kuoleman tuskassa. - -Mätkis... mätkis... mätkis...! - -Loppu läheni! - -Herra Muttonen tiesi varmasti olevansa ruumiillisilta voimiltaan paljon -heikompi mies kuin vaskiseppä, mutta päätti nyt joka tapauksessa -ryhtyä vastarintaan. Mitäpä siitä, vaikka hän joutuisikin taistelussa -tappiolle! Olisihan se joka tapauksessa kunniallisempaa ja helpompaa -kuin tulla aivan yksinkertaisesti ja avuttomasti pieksetyksi -puolikuoliaaksi... jos tuo hirmuinen ukko edes siihenkään tyytyisi. - -Tehtyään tämän epätoivoisen päätöksen alkoi herra Muttonen, yhä -edelleenkin juosten henkensä edestä, vilkuilla kauhistuneilla -silmillään ympärilleen, nähdäkseen jonkin sopivan puolustusaseen. - -Tuolla, tuolla! - -Siellähän oli, muutaman kymmenen askeleen päässä, pitkä karahka. Sillä -voisi hän ehkä hyvinkin pidellä puoliaan. - -Pitkin harppauksin, niin pitkin kuin hänen viallinen jalkansa myönsi, -juoksi hän karahkan luo ja yritti, temmata sen käteensä, mutta -karahkapa olikin kiinni kaatuneessa puunrungossa, eikä irtautunut ensi -otteella. - -Samassa silmänräpäyksessä oli vaskiseppä herra Muttosen niskassa, -kohotti hirmuisen lyömäaseensa ja iski -- iski oikein olantakaa... - -Luulette varmaankin, että me tästä hetkestä alkaen saamme merkitä -kiertue Cangastus & Muttosen rahastonhoitajan ja toisen tukipylvään -vainajien kirjoihin taikka ainakin pahasti haavoittuneiden luetteloon. -Niin luuli herra Muttonen itsekin. - -Mutta herra Muttosen hetki ei vielä ollut tullut. Tyhjä, pehmeä -naistensukka läiskähteli vain hänen hartioihinsa. - -Sillä kivi oli, vaskisepän harjoitellessa aseensa käyttöä -männynkylkiin, syönyt sukan kärjessä olleen pienen reiän yhä -suuremmaksi ja suuremmaksi, kunnes kivi nyt hurahti metsään kuin -lingosta. - -Herra Muttonen oli siis pelastunut tutustumasta tuohon kiveen, mutta -valitettavasti ei ukko Grönberg itse ollut lentänyt samaa tietä kuin -hänen kivensä, vaan alkoi, heitettyään vaimonsa petollisen sukan -maahan, leipoa, takoa ja muokata herra Muttosta nyrkeillään, jotka -eivät olleet paljon kiveä pehmeämmät. - -Nyt koroitti herra Muttonen äänensä ja huusi. Huusi niin paljon kuin -jaksoi. Ja syytä hänellä kyllä oli huutaakin. - --- Nyt... on... se... hetki tullut... jolloin minä olen saanut... sinun -kirotun... niskasi... kouriini... ja nyt minä... väännän...! ähkyi ukko -Grönberg, kiristäen näyttelijää niskasta hirmuisesti. - --- Aa... apua! kiljui herra Muttonen. - --- Etkö... sinä... pahanhengen punatukkainen... pukki... heitä... minun -tytärtäni... rauhaan! ähisi ukko Grönberg, leipoen taas, varmaankin -vaihtelevaisuuden vuoksi, herra Muttosen selkää. - --- Aa... apua! Tappaa! huusi herra Muttonen. - -Silloin kuului äkkiä ylhäältä, korkeudesta, ääni: - --- Ele tappa! - -Vaskiseppä Grönberg ja hra Jassi Muttonen olivat nimittäin hekin -joutuneet Kelovuorelle, vieläpä melkein luonnonihmisen pesän alle, -jossa maisteri Wahl parhaillaan mietti keinoja, miten päästä alas -puusta. - -Tavattomasti hämmästyen käänsi vaskiseppä päätään ja katsoi taivaalle. -Taivaalla ei kuitenkaan näkynyt mitään merkillistä. - --- Mite te tappele? kysyi sama salaperäinen ääni uudestaan. - -Vasta nyt huomasi ukko Grönberg, että puhuja oli maisteri, ja että -maisteri oli puussa. - -Mutta samassa ehtivät takaa-ajajat, etunenässä Riku Nikki ja Topi -Pösönen, tapahtumapaikalle. - -Takaa-ajajat olivat nähneet varkaiden joutuneen kesken kaiken tappeluun -ja kuulleet pieksettävän surkeat hätähuudot. Se oli takaa-ajajista -tuntunut hyvin ihmeelliseltä. - -Mutta vielä ihmeellisemmältä tuntui heistä asia, kun he tappelupaikalle -tultuaan tunsivat piestävän punatukkaiseksi näyttelijäksi ja pieksäjän -vaskiseppä Grönbergiksi. - --- Sehän on näyttelijä Muttonen! huudahti Riku Nikki, joka, kuten -muistamme, oli tullut tuntemaan näyttelijän kauppias Kurosen portilla -pidetyssä yleisessä kansalaiskokouksessa. - --- Ja tämä ukko on melkein samannäköinen kuin se ukko, joka meitä -kärvensi Maijalan saunassa! huomautti Topi Pösönen, katsellen -vaskiseppää mitä syvimmän ihmetyksen vallassa. - --- Minkätähden ne meidän polkupyörät varastivat? aprikoi Riku Nikki. - -Uutta väkeä saapui paikalle. - --- Joko saitte kiinni? huusivat muutamat jo kaukaa. - --- Lyökää vietäviä! kehoittivat toiset, jotka eivät myöskään vielä -tienneet, ketä kiinnijoutuneet olivat. - --- Sehän on ukko Grönberg? Eikös se ole ukko Grönberg? kysyivät -ällistyneet tulijat, päästyään lähemmäksi. - --- Siltä se näyttää! myönsivät aikaisemmin tulleet. - --- Kukas se on tuo toinen mies? - --- Kuuluu olevan näyttelijä. - --- No voipas hitto! päivittelivät jotkut neuvottomina. - -Ukko Grönberg oli ottanut taskustaan nenäliinan, repäissyt sen kahtia -ja ryhtynyt sitomaan vertavuotavia varpaitaan. - -Näyttelijä Jassi Muttonen istui melkein menehtyneenä mättäällä, -hikoillen ja huohottaen ankarasti. - --- Minkätähden sinä Grönberg sen polkupyörän varastit? kysyi eräs -kierosilmäinen mies. - --- Häh! Varastinko?! kiljaisi vaskiseppä. - --- Niin... ka, etkös sinä sitten sitä varastanut? kysyi kierosilmäinen -tyhmistyneen näköisenä. - --- En! huusi Grönberg. -- Sanotko sinä vielä, että minä olen varas? - --- Enhän minä sitä ole sanonut! kiiruhti kierosilmä väittämään. -- Minä -vain arvelin, että jos sinä olisit sen muuten varastanut... - --- Kyllä tämä oli oikeastaan paha asia tälle vaskisepälle, sanoi Topi -Pösönen miettiväisen näköisenä. -- Paljon pahempi kuin se sauna-asia... - --- Älä turise! sanoi vaskiseppä töykeästi. - --- Eikä tämä ole paljon parempi asia tälle näyttelijällekään, arveli -Riku Nikki. - -Nyt tulivat paikalle jo hengästyneet poliisit. Tuli myöskin Kalle -Kannas. - --- Nämäkö ne ovat ne pyöränvarkaat? kysyi konstaapeli Kekkonen. - --- Nämä! ilmoitti Riku Nikki. - --- Älä valehtele! ärjäisi ukko Grönberg, joka oli saanut varpaansa -sidotuksi ja oli taas valmis valvomaan etujaan ja oikeuksiaan. - --- Eikös tämä ole se herra, joka silloin yhtenä päivänä äänesti että -"ei"? tunnusteli konstaapeli Tossavainen näyttelijä Muttosta. - --- Kyllä se minä olen, myönsi Muttonen, hieroskellen niskaansa. - --- Joo, kyllä se se on! vahvistivat eräät mainittuun kokoukseen -osaaottaneet, takaa-ajajiin liittyneet kansalaiset. - --- No johan on ihme ja kumma paikka! myönsivät poliisitkin asian -outouden, ja sanoivat sitten ankarasti: - --- Tämä on semmoinen paikka, että sitä on lähdettävä poliisikamariin -selvittelemään. - -Ja poliisikamariin siitä sitten ruvettiin lähtemään. Mutta silloin -kuului puusta huuto: - --- Kuulka, elke menkö viele! - --- Kuka siellä puussa on? kysyivät poliisit ihmeissään. - --- Mine olen, majister Wahl! huusi ukko. -- Peesteke minut alas! - --- Maisteripahan näet on! huusivat kaupunkilaiset ihmeissään. - --- Mitäs se maisteri siellä tekee? tiedustelivat poliisit ymmällä. - --- Nostakaa tikapuut pystyn, ette mine peesen pois! huusi maisteri, -vastaamatta kysymykseen. - --- Pitäähän se päästää maisteri pois puusta, sanoivat muutamat miehet -hyväntahtoisesti ja nostivat tikapuut pystyyn. - -Maisteri alkoi varovasti kavuta puusta alas. - --- Kuinkas maisteri sinne puuhun sitten oikein joutui? uteli -konstaapeli Tossavainen. - --- Eihen se teille kuulu! sanoi maisteri tikapuilta. - --- No eihän se kyllä oikeastaan kuulu, senpuolesta..., myönsi -konstaapeli Tossavainen. -- Vaikka olisihan tuo ollut hauska tietää. - -Ja sitten sanoivat poliisit: - --- Jos arvoisa yleisö lähtisi nyt poliisikamariin. Tämä asia pitää -selvittää ennen auringonlaskua. - --- Me nimittäin lähdemme illalla pyhäksi kalaan, lisäsi konstaapeli -Kekkonen selitykseksi. - -Viskaali oli tullut poliisikamariin ja oli vihoissaan, kun ei tavannut -siellä yhtään sielua, ei edes päivystyskonstaapelia. - --- Kyllä minä näytän niille tupenrapinat! uhkasi hän itsekseen. - -Mutta juuri siinä juonitellessaan näki hän suuren kansanpaljouden -täyttävän poliisikamarin pihan. - -Jotain erikoista oli siis tapahtunut. - --- Ei saa tulla sisään muut kuin asianomaiset! huusi konstaapeli -Tossavainen varovaisuuden vuoksi. - --- Asianomaisiahan tässä kaikki ollaan! kiisti se ennenmainittu -kierosilmäinen. - --- Älä tolkuta! sanoi konstaapeli Kekkonen. -- Odottakaa tässä pihalla. -Jos jotain tarvitaan todistajaksi, niin kyllä hänet kutsutaan sisään. - --- Onhan tässä todistajia, myönsi maalari Tolvanen. - --- Oo-on! On tässä todistajia ja vieraita miehiä! ylpeili väkijoukko -monilukuisuuttaan. - -Poliisit, hra Jassi Muttonen, vaskiseppä Grönberg sekä Riku Nikki ja -Topi Pösönen astuivat sisään. - -Poliisikamarin pihalla olevat takaa-ajajat ja vieraatmiehet asettuivat -istumaan mikä minnekin sekä alkoivat tupakoida ja keskustella päivän -suuresta tapahtumasta. - -Kului kaksikymmentä minuuttia. - -Sitten ilmestyi portaille konstaapeli Kekkonen, joka kovalla äänellä -kysyi: - --- Onko täällä kauppa-apulainen Kalle Kannas? - --- On! vastasi kysytty, joka istuikin juuri portaitten alimmalla -astuimella. - --- Olisi tultava sisään kuulusteltavaksi, ilmoitti poliisi. - -Kalle Kannas nousi ja noudatti kutsua. - --- Jopahan alkavat kuulustella vieraitamiehiä! vilkastui väkijoukko. - --- Mutta kyllä tässä menee huomisaamuun, jos aikovat kaikkia -kuulustella, arveli maalari Tolvanen. - -Se oli kuitenkin turha pelko, sillä ketään muuta ei kutsuttu -todistamaan kuin Kalle Kannas, ei edes maalari Tolvasta itseäänkään, -vaikka hänen mielensä kovin tekikin. - -Kalle Kannaksen todistuksella oli suuri merkitys, se kun kaikissa -kohden vahvisti todeksi näyttelijä Jassi Muttosen omituisen selityksen -tämän mellakan oikeasta syystä. - -Ankaraa ristikuulustelua kesti lähes tunnin. Sen päätyttyä piti -tutkimuksen toimittanut viskaali jylisevän puheen, jossa varsinkin -näyttelijä Jassi Muttonen ja kauppa-apulainen Kalle Kannas saivat -kuulla kunniansa, mutta eipä kiivasluontoinen vaskiseppäkään jäänyt -osattomaksi. - -Ja sitten piti viskaali toisen, lyhyemmän ja vähemmän jylisevän puheen, -jossa hän, kaupunkimme arvon ja kunnian nimessä, kehoitti kaikkia -läsnäolijoita sopimaan asian keskenään. - -Ukko Grönberg oli aluksi hyvin vihainen, mutta vähitellen alkoi -hänen tuimille kasvoilleen hiipiä jonkinlainen sovinnollista hymyä -tarkoittava irvistys, jonka ilmenemiseen epäilemättä melkoiselta -osaltaan vaikutti tieto siitä, ettei hänen tyttärensä kunnia ja maine -oikeastaan ollut ollutkaan missään vaarassa. - -Riku Nikki ja Topi Pösönen, vaikka kuuluivatkin ukko Grönbergin niin -katkerasti vihaamaan puolueeseen ja vaikka olivatkin menettäneet -vaskiseppää vastaan nostamansa oikeusjutun, osoittautuivat -pohjaltaan hyväntahtoisiksi ja jalomielisiksi miehiksi, sillä kun -ukko Grönberg oli luvannut korvata molempien polkupyörien rytäkässä -kärsimät pienet vauriot, niin ilmoittivat he luopuvansa kaikista -edesvastuuvaatimuksista. - --- Ette te taida sitten ollakaan oikeita sosialisteja? epäili -vaskiseppä, mutta Topi Pösönen ja Riku Nikki vain hymyilivät. - -Kun viskaali oli saanut sovinnon aikaan, varoitti hän syyllisiä -toimeenpanemasta vastaisuudessa enää samanlaista mellakkaa -kaupungissamme ja ilmoitti antavansa omastakin puolestaan kaikkien -enempien toimenpiteiden raueta. Poliisitutkinto oli päättynyt ja -asianosaiset saivat poistua. - --- Se on loppu nyt! ilmoitti konstaapeli Tossavainen pihallaoleville. - --- Eikös meitä kuulustellakaan? tiedustelivat pettyneet vieraatmiehet. - --- Eikä kuulustella! sanoi konstaapeli Tossavainen. -- Alkakaa vain -laittautua kotiin töillenne. - --- Mitä töitä niitä enää on, lauantai-iltana! sanoivat harmistuneet -kaupunkilaiset ja lähtivät tiehensä. - -Kun vaskiseppä Grönberg, Jassi Muttonen ja Kalle Kannas astuivat ulos -poliisikamarista, sanoi ukko Grönberg Kalle Kannakselle: - --- Tulehan meille tänä iltana -- minulla on sinulle vähän asiaa... ja -tuo Maikki tullessasi. - --- Niin, jos hän lähtee tämän herra Kannaksen mukaan! huomautti hra -Jassi Muttonen merkillisesti irvistäen. - --- Sinä punatukkainen kanalja! sanoi ukko näyttelijälle, heristäen -hänelle samalla kaikessa ystävyydessä samaa nyrkkiä, joka oli tätä -kahden vieraan ihmisen rakkauden viatonta uhrilammasta vasta toista -tuntia takaperin niin armottomasti löylyttänyt. -- Sinä voit myöskin -tulla meille tänä iltana. - --- Kiitoksia kutsusta! sanoi näyttelijä kohteliaasti kumartaen. -- -Minä tulen tietysti ilolla, sillä onhan minulla teistä vain mieluisia -muistoja! - -Ukko Grönberg katseli häntä paheksuvasti ja sanoi sitten: - --- Sinä olet suuri rakkari ja peijuoni, mutta tulehan nyt kumminkin. - -Ja varmuuden vuoksi lisäsi hän vielä: - --- Kyllä minä koetan tänä iltana olla siivolla. - --- No noh, kyllä tulen, lupasi näyttelijä. - -Kalle Kannas muisti samassa, että puodin ovi oli yhä lukossa, ja lähti -kiireesti hoitamaan virkavelvollisuuksiaan. - -Mutta ukko Grönberg alkoi äkkiä raapia niskaansa ja sanoi huolestuneena: - --- Pahuus, kun jäi se eukon sukka sinne metsään! - -Hra Jassi Muttonen otti taskustaan pitkän sukan ja ojensi sen -vaskisepälle, sanoen vain: - --- Tässä se on. - -Ukko Grönberg otti sukan, vilkaisi siihen, pisti sen taskuunsa, -tarkasteli pitkään hra Muttosta, pudisteli sitten päätään ja sanoi: - --- Kyllä sinä olet aika vensperi! - - - - -XXVII - - -Ihana, säteilevä sunnuntaiaamu. - -Tiesivätkö taivaan linnut, että tänään oli sunnuntai? - -Varmaankin tiesivät. Miksi muuten ne olisivat virittäneet aamuvirtensä -sellaisella voimalla ja sellaisella innolla? Miksi muuten olisi -pihoista, kirkkopuistosta ja metsästä kaupungin reunasta tuhatääninen -viserrys kohonnut taivaalle niin puhtaana, niin riemuisana? - -Tunsivatko puut, tunsiko ruoho maassa, että nyt oli siunattu sabatin -päivä? - -Miksipä olisivat puitten lehdet muutoin niin vienosti, niin äärettömän -hiljaa ja kuitenkin kuuluvasti kahisseet, miksi muuten olisi ruoho niin -hurmaavan hienosti tuoksunut? - -Tiesikö Tiihosen kukko, että nyt oli pyhäaamu? Tiihosen kukko tiesi -sen, siitä olemme vakuutetut. Ja siksipä heläytti se sankaritenorillaan -niin raikkaan ja kirkkaan aamusävelen, että se selvästi kuului -Kelovuorella pesässään nukkuvan luonnonihmisen korviin ja herätti hänet. - -Eikä kuitenkaan renkipoika noussut puhdistamaan Tiihosen rattaita, -sillä olihan nyt sunnuntai myöskin renkipojalla. - -Eikä Tiihonen noussut valjastamaan hevostaan, kapuamaan kuskipukilleen, -räpsäyttämään ohjasperiä, viuhauttamaan piiskaa ja huutamaan: "i-grai -musikka!" Sillä ajurillakin on joskus sabatti. - -Ja silloin on sabatti myöskin ajurin hevosella. Kaunis on kesäinen, -pilvetön sunnuntaiaamu kaupungissamme! - -Avaat ikkunasi: et kuule mitään kolinaa kadulta. Katsahdat ulos: et näe -yhtään ihmistä liikkeellä. - -Mutta puut, pensaat ja ruoho maassa tuoksuvat suvivirttään, ja korkea, -kuulakka sinitaivas helisee tuhansien pienten siivekästen riemuitsevaa: -"Sen suven suloisuutta..." - -Ei kaukana syrjäisessä metsäkylässä, ei syvällä sydänmaalla, -ei saaressa merellisessä tunnu mielestämme sunnuntaiaamu niin -juhlalliselta kuin kaupungissamme. - -Niiden tunnelmien vuoksi, joita se sydämessämme, sielussamme ja -mielessämme herättää, kannattaa meidän hikoilla yksitoikkoiset, -kuumat ja kuivat arkipäivät sen pölyssä ja kävellä jalkamme kipeiksi -sen epätasaisella, huonosti hoidetulla katukivityksellä, sekä sietää -mielentyyneydellä sen ainaiset, pikkumaiset juorut, jotka saavat -alkunsa tiesi mistä, mutta lakkaamattomana, katkeamattomana hämähäkin -lankana juoksevat talosta taloon, huoneistosta huoneistoon, Kekkolan -keittiöstä Makkolan makuukamariin ja Makkolan makuukamarista Kukkolan -keittiöön. - -Kaikki tämä matala, jokapäiväinen ja alhainen, joka on tarttunut koko -olemukseemme, niin että se heltiää meistä tuskin kuolemassakaan, -kaikki tuo mitätön, arvoton ja likainen tuntuu sunnuntaiaamuna -olevan pyyhitty pois pienestä ja vähäpätöisestä, mutta meistä, sen -asukkaista, niin rakkaasta kaupungistamme ja sen joskus säälillä -mainituista, mutta useammin nauraen selostetuista sisällisistä oloista -kuin rihvelitaululta jolta äiti on pesusienellä pyyhkäissyt lapsensa -kömpelöt tuherrukset. - -Mitäpä siitä, vaikka maanantai onkin samanlainen kuin lauantai, ja -lauantai samanlainen kuin perjantai, ja ihmiset samanlaisia päivästä -toiseen ja vuodesta vuoteen -- mitäpä siitä! Sillä tämän kaiken -vastapainoksi pysyvät myöskin meidän kirkkaat ja säteilevät, poutaiset -ja pilvettömät sunnuntaiaamumme vuodesta vuoteen yhtä kauniina, yhtä -puhtaina ja yhtä rauhoittavina. - -Niin, Tiihosen kukko julisti osaltaan sunnuntairauhan alkaneeksi. - -Mutta silloinpa alkoikin aamun kaunein hetki jo olla ohi. Sillä se on -yhtä lyhyt kuin kauniskin. - -Neuvoksen Arkun pihan perällä olevassa rakennuksessa narisi joku ovi, -ja Sikasen akka ilmestyi näyttämölle aamupuvussaan, yllään lyhyt -yöröijy ja punaraitainen alushame ja kädessään peltinen, reunoista -ruostunut pesuvati, jonka hän asetti oven vieressä pihalla olevalle, -vanhuuttaan harmaalle rahille, ja jonka ääreen Sikasen akan lasten -nyt oli kirvelevin sydämin käytävä, saadakseen hekin osaltaan tuntea -ihossaan, että nyt oli sunnuntaiaamu. - -Sillä Sikasen akan lasten oli pestävä silmänsä joka sunnuntaiaamu, ja -pantiin tämä suvun ulkonaista puhtautta tarkoittavan järjestyssäännön -määräys täytäntöön järkähtämättömällä ankaruudella. - -Mutta tänä aamuna ei sitä toimeenpantu ainoastaan yhtä ankarasti kuin -ennen, vaan päinvastoin vielä ankarampanakin: tänä aamuna täytyi näiden -suurimmaksi osaksi luonnollisessa vapaudessaan kasvaneiden nuorten -pestä ei ainoastaan kasvot vaan myöskin kaulansa. Ja kun kaulojen viime -pesemisestä oli kulunut epämääräinen, mutta joka tapauksessa melkoisen -pitkä aika, ja kun huolekkaan äidin kriitillinen katse piti tarkoin -silmällä tämän kiusallisen toimituksen aluksi varsin vaatimattomia -tuloksia, niin ei meidän sovi suuresti kummastella sitä, jos Sikasen -suvun puhdistushommat aiheuttivatkin äänekkäitä huomautuksia ja -vastaväitteitä pestävien taholta ja olivat siten omansa jossain määrin -hälventämään tämän kauniin aamun suloista sunnuntaitunnelmaa. - -Jopa ilmestyi portailleen jarrumiehen leskikin, kaasi ämpäristä -likaveden portaiden viereen, sillä hän oli jo ehtinyt suoriutua -pesupuuhistaan, vieläpä pestä osan lapsensa pyykkiäkin, levitti -pesemänsä vaatekappaleet portaiden kaidepuulle kuivamaan ja jäi ämpäri -kädessä katselemaan Sikas-perheen suurta puhdistusta. - -Kauanpa ei hän malttanutkaan pysyä äänettömänä katselijana, vaan laski -ämpärin portaille ja lähti hernemaan ympäri puhuttelemaan Sikasen -eukkoa. - --- Huomenta taas! Kaunis päivä tulee. Onko teidätkin kutsuttu tänä -päivänä Saksmanin puolelle kahville? - --- Kävihän se neiti kutsumassa meitäkin, halpa-arvoisia..., huokasi -Sikasen akka ja huusi vanhimman jälkeiselle pojalle: - --- Ota sukkelaan saippua ja harja ja pese kaulasi, kun korvien alla -musta rinki kuin mikäkin halspanta! - --- Mikähän heillä oikein lienee? tiedusteli jarrumiehen leski. -- -Olisikohan nimipäivät? - --- Liekö nuo nimipäivät... eikös nyt ole Magdaleenan päivä? sanoi -Sikasen akka. - --- Niin, niin, Magdaleenan päivähän se onkin... vasta muistan! myönsi -jarrumiehen leski. -- Mutta jos olisi syntymäpäivät? - --- Saattaa olla syntymäpäivät, murahti Sikasen akka. -- Sittenpähän -tuon kuullee... - --- Siellä on leivottu ja siellä on paistettu, niin että meille asti on -vehnäsen haju tuntunut, kertoi jarrumiehen leski -- Ja koko tämän pihan -väki on kutsuttu päiväkahville, Nahka-Paapan joukkokin. Lienevätkö -kutsuneet vielä muitakin vieraita... - -Yhä korkeammalle nousi aurinko. Kaupunkimme oli herännyt. Pyhäpukuisia -ihmisiä alkoi näkyä kaduilla jokusia. - -Jo kajahtivat vanhan, rakkaan temppelimme kellojen tutut äänet. -Kaupunkilaiset täyttivät kirkon ääriään myöten. Sillä olihan nyt ihana -suvinen sunnuntai ja kuulutettaisiinhan nyt neiti Fanny Margareta -Svebelius ja kauppias Jaakkola ensimmäisen kerran kristilliseen -avioliittoon. - -Heleänä tulvi kirkon avatuista ikkunoista sinitaivaalle tuo kaunis: - - "Jo joutui armas aika..." - -Eikö kunnon pastorimme tänään saarnannut paremmin kuin koskaan ennen, -sydämellisemmin ja lempeämmin kuin milloinkaan? Vai tuntuiko se vain -siltä? - -Ja eikö Pastorinniemen neiti näyttänyt nuoremmalta ja kauniimmalta -kuin ennen? Varmasti! Näimmehän me sen kaikki. Emmehän me muuta -katsoneetkaan kuin häntä, ja tietysti myöskin kauppias Jaakkolaa, -joka nuorekkaana ja tanakkana istui hänen rinnallaan etupenkissä. -Sillä kauppias Jaakkola tahtoi kunnioittaa synnyinkaupunkinsa vanhaa -perinnäistapaa, jota vastaan ei vielä kukaan ollut rikkonut, ja olla -kirkossa, etupenkissä, sinä sunnuntaina, jolloin hänen ja hänen -morsiamensa nimi ensi kerran saarnatuolista lausuttaisiin. - -Ja kun se hetki tuli, niin huomasitteko, panitteko merkille sen -omituisen kohauksen, joka juuri silmänräpäystä ennen ikäänkuin kulki -yli kirkon, ja sitä seuranneen tavattoman hiljaisuuden, jossa ei -hengähdystäkään kuulunut, ennenkuin pappi oli lukenut kuulutuksen sanat -loppuun asti! - - * * * * * - -Jumalanpalvelus oli päättynyt. Alkoi sunnuntai-iltapäivä. - -Rehtori Peranderilla oli pieni juhlallisuus, jossa olivat saapuvilla -kauppias Jaakkola morsiaminensa, ukko Saksman, Lauri Saksman, -varatuomari Sakkamaa ja neiti Martta Saksman, kauppias Kuronen -rouvineen ja heidän tyttärensä Anni, ja jossa tilaisuudessa rehtori -Perander, istuttuaan hetken aikaa miettiväisenä, koputti äkkiä lasin -reunaan, nousi hiljaisuuden vallitessa seisomaan ja piti niin kauniin -puheen neiti Kurosen ja varatuomari Sakkamaan kihlauksen johdosta, että -ukko Saksmanillakin, Laurin ilmoituksen mukaan, oli vedet silmissä, -mitä sitten muilla! Ukko Saksman oli kyllä myöhemmin koettanut väittää -tämän tiedon, mikäli se hänen silmiään koskee, jyrkästi perättömäksi, -mutta hänen suureksi mielipahakseen ei kukaan ole välittänyt hänen -vastaväitteistään. - -Tähänpä voisikin kertomuksemme sopivasti, säädyllisesti ja kauniisti -loppua, ellei meidän velvollisuutemme olisi kertoa, mitä tiedämme -kirjailija Kauno Tuulosesta ja kiertue Cangastus & Muttosen -toimeenpanemasta suuresta näytelmällisestä iltamasta seurahuoneellamme. -Sääliväisyydestä lukijaamme kohtaan -- jonka kauniin tunteen huomaamme -häpeäksemme heräävän meissä vasta kertomuksemme lopussa -- emme tahdo -millään tavoin kuvata hra Tuulosen mielialaa niiden kahden päivän -aikana, jotka neiti Kuronen oli tuominnut hänet odottamaan vastausta -kosintaansa. - -Mainitsemme vain, että hra Tuulonen kahden unettoman yön jälkeen -tuli siihen lohdulliseen vakaumukseen, että neiti Kurosen aikomus on -kaikesta päättäen antaa hänelle myöntävä vastaus niiden kaupunkimme -seuraelämässä kauan loistavina muistossa pysyvien tanssiaisten aikana, -joilla kiertue Cangastus & Muttosen suuri näytelmäilta tultaisiin -lopettamaan. - -Hänen tultuaan tähän vakaumukseen, heräsi hra Tuulosen mielessä syvä -harrastus iltamavalmistuksia kohtaan, ja hän lähti seurahuoneelle -katselemaan niitä. Rakennusmestarikunnan ydinjoukko oli jo kokoontunut -sinne heti kirkkoajan jälkeen valmistelemaan itseään oluenjuonnilla -illan suurenmoista voimainkoetusta varten. Se pysyi kuitenkin eräässä -syrjähuoneessa, hyräillen vain hiljakseen, mutta mikä melu ja pauhu -juhlasalissa, jossa laitettiin suurella kiireellä kuntoon kraatari -Aapelin tupaa! Mikä huuto ja hälinä, mikä juokseminen ja töytäileminen, -mikä naputus, kolkutus ja koputus! - -Ja kaiken kaaoksen keskellä seisoi teatterinjohtaja Cangastus -tyynenä, ylevänä, varmana ja rauhallisena kuin kuningas, antaen -lyhyet, täsmälliset määräyksensä leuka vasten kaulaliinaa painettuna -ja syvällä, vaikuttavalla rintaäänellään, jota ei kenkään voinut -vastustaa, kaikkein vähimmän neiti Leijanen, joka tuon tuostakin vaipui -haaveillen katselemaan tuota miehekästä ilmestystä. - -Hra Tuulonen huomasi tämän kaiken, ja vaikka hän ei ollutkaan mitään -niin hartaasti toivonut kuin sellaista onnenpotkausta, joka erottaisi -hänet neiti Leijasesta ilman mitään raatelevaa ja järisyttävää -kohtausta, niin tunsi hän kuitenkin tällä hetkellä jonkinlaista -vastenmielisyyttä näyttelijä Cangastusta kohtaan. - -Sellaisia olemme me miehet... ikävä kyllä. Kuka etsii maasta -ensimmäisen kiven, heittääkseen sillä kirjailija Kauno Tuulosta -tässä suhteessa? Meillä ei ainakaan ole siihen halua -- eikä oikein -rohkeuttakaan. Herra Tuulonen hylkäsi todellisella sankaruudella -rakennusmestarien hartaat ja vilpittömät esitykset ja lähti takaisin -asuntoonsa. - - - - -XXVIII - - -Kauno Tuulonen näki heti sisääntultuaan pöydällään suljetun, hienolla -naisen käsialalla hänelle osoitetun kirjeen, jonka Saara, palvelijatar, -oli pistänyt pöydälle kirjailijan poissa ollessa. - -Hra Tuulonen kokosi rohkeutensa ja avasi kuoren hieman vapisevin käsin. - -Sieltä putosi pöydälle toinen, aivan pieni, valkoinen nimikorttikuori. - -Sen sisällä oli kaksi nimikorttia. Toisessa oli nimi Anni Kuronen. -Toisessa Otto Sakkamaa. - -Kun kirjailija vähitellen oli alkanut tointua ensi huumauksestaan, -huomasi hän pöydälle pudonneen jotain muutakin tuosta kirjekuoresta, -jota hän heilutteli koneellisesti kädessään. - -Se oli valokuva. - -Kauno Tuulonen tuijotti siihen ällistyneenä. - -Mitä tämä oli?! - -Valokuvassa näkyi louhikkoista rantaa ja vähän vettä. Eräällä kivellä -istui kirjailija Kauno Tuulonen, suudellen neiti Julia Leijasta. -Molempien kasvot näkyivät niin selvästi, ettei mitään epäilystä -henkilöihin nähden voinut olla olemassa... - -Viisi minuuttia myöhemmin kirjoitti hra Tuulonen herrasväki -Kuroselle lyhyen jäähyväiskirjeen, jossa kiitti herrasväkeä hänelle -osoittamastaan ystävällisyydestä ja ilmoitti matkustaneensa pois -paikkakunnalta. - -Sitten hän puki ylleen päällystakin, pani hatun päähänsä, otti pienen -matkalaukun käteensä ja lähti. - -Niin me ainakin luulemme hänen lähtönsä tapahtuneen. Kukaan talon -asukkaista ei nimittäin ollut sitä huomannut. Ensimmäisen laivan piti -lähteä seuraavana yönä kello kahden aikaan. Kirjailija meni laivaan ja -tilasi itselleen hyttipaikan. - - * * * * * - -Iltama seurahuoneella onnistui suurenmoisesti. Suurenmoisesti! Siellä -oli koolla kaupunkimme koko parhaimmisto. Varatuomari Sakkamaa -piti lennokkaan puheen isänmaalle. Valtaavia suosionosoituksia! -Näyttelijä Cangastus lausui vaikuttavasti runon "Sua lemmin!" Suuria -suosionosoituksia! - -Sitten seurasi näytelmäkappale "Kihlaus". - -Sen esityksessä sattui muuan pieni kommellus, jota me, totuuden -nimessä, emme voi vaitiollen sivuuttaa. - -Vastoin ankaria varoituksia ja nimenomaisia, juhlallisia lupauksia -oli Jooseppi, parturi Jönsson, näet pahasti päissään ja takerteli -kiusallisesti osassaan. Lopuksi hän pysähtyi kokonaan eikä saanut -selvää Illikaisen pojan kuiskauksista, vaikka ne kuuluivat salin -perälle asti. Silloin kauhistunut rakennusmestari Illikainen, joka -istui ensimmäisellä tuolirivillä ja osasi Joosepin osan ulkoa, tahtoi -auttaa Jooseppia ja sanoi jokseenkin kuuluvalla äänellä paikaltaan ne -sanat, joihin Jooseppi ei päässyt kiinni. - -Parturi Jönsson, kuullessaan jotain sanottavan katsomosta, kumartui -eteenpäin, katsoa pöllötteli yleisöön ja änkytti: - --- E-ettäs... mitä? - -Silloin astuivat kraatari Aapeli ja Herrojen-Eeva päättäväisesti sisään -ennen vuoroaan ja jatkoivat näytelmän suoritusta, antamatta Joosepille -enää tilaisuutta häväistä itseään ja teatteriseuruetta. Kaikki sujui -nyt erinomaisesti. - -Kirjailija Tuulonen oli hämärän tultua lähtenyt viimeisen kerran -kävelemään kaupunkimme kaduille, joilla hän ei enää koskaan elämässään -tulisi tämän illan jälkeen kävelemään, seurahuoneelle päin. - -Hän pysähtyi erään sivuhuoneen ikkunoiden alle. - -Huoneessa viettivät rakennusmestarit juhlailtaa laulaen. Mutta he eivät -laulaneet enää Kauno Tuuloselta oppimaansa "Eipä meittiä", vaan uutta, -viisivärssyistä laulua, jonka hra Jassi Muttonen oli heille opettanut. - -Ikkunat olivat auki, ja kirjailija ehti kuulla laulun viimeisen värssyn: - - "Kun vihdoin päättyy päiväntyö. - Ja lähdönhetki täältä lyö. - Niin sukukunta sureva - Mun etsii testamenttia. - Se sisältää, kun avataan: - Tee työ ja opi pelaamaan!" - -Hra Tuulonen, joka oli tosin tehnyt työn, mutta ei ollut osannut -pelata, kääntyi takaisin laivalle. - -Kesäyön hämäryys peittää kaupungin, mutta seurahuone säteilee -valomerenä, josta kuuluu äänekäs puheen sorina, lasien kilinä, nauru, -laulu ja kaupunkimme V.P.K:n torvisoittokunnan sävelet sekä tanssin -jytinä. Johtaja Cangastus tanssii neiti Leijasen kanssa, varatuomari -Sakkamaa luonnollisesti Anni Kurosen kanssa, kauppias Jaakkola yhtä -luonnollisesti enimmäkseen tietysti Fanny Svebeliuksen kanssa, mutta -tanssittaa myöskin Anna Peranderia sekä Martta Saksmania, joka -viimemainittu valloittaa yhdellä vilauksella kaikkien kaupungin -poikamiesten sydämet. Kalle Kannas tanssittaa ainoastaan Maikki -Grönbergiä, mutta punatukkainen ystävämme hra Jassi Muttonen tanssittaa -ilman erotusta jokaista, jolla on hameet yllä. Ja niin omituiselta -kuin se kuuluneekin, niin väittävät hänen tanssittamansa, että hra -Muttonen oikeastaan tanssii kaikkein parhaiten koko joukosta. Vaikka -hän käveleekin vähän ontuen. Maikki Grönbergiä tanssittaa hän kuitenkin -useammin kuin muita. - -Eikä ukko Grönberg iske häntä sukalla, johon on kivi pistetty, vaikka -näkeekin tyttärensä tanssivan punatukkaisen näyttelijän kanssa. Meidän -rehti vaskiseppämme on nyt rauhallisemmissa puuhissa ja keskustelee -runsailla nautintoaineilla lastatun pöydän ääressä Riku Nikin ja Topi -Pösösen kanssa ikuisen rauhaa ehdoista. - -Sivuhuoneista kuuluu rakennusmestarien laulu, kaikuen joskus -voimakkaasti yli soiton ja tanssin jytinän. Ja jokainen värssy päättyy -mahtavaan säkeeseen: - - "Tee työ ja opi pelaamaan!" - -Mutta äkkiä puhkeaa koko iltamayleisö eläköönhuutoon, niin -järisyttävään, että kattokruunujen liekit alkavat lepattaa ja -ällistyneet rakennusmestarit juoksevat salin ovelle katsomaan, mitä on -tekeillä. - -Vahvasti punoittava ukko Grönberg on vain temmannut kainaloonsa -sosialidemokraattisen ammattiosaston sihteerin Riku Nikin ja tanssittaa -häntä ympäri permantoa... - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Tee työ ja opi pelaamaan, by Ilmari Kivinen - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK TEE TYÖ JA OPI PELAAMAAN *** - -***** This file should be named 59115-8.txt or 59115-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/9/1/1/59115/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |