diff options
Diffstat (limited to '59051-0.txt')
| -rw-r--r-- | 59051-0.txt | 7064 |
1 files changed, 7064 insertions, 0 deletions
diff --git a/59051-0.txt b/59051-0.txt new file mode 100644 index 0000000..2b87d31 --- /dev/null +++ b/59051-0.txt @@ -0,0 +1,7064 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59051 *** + + + +E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen + + + +MAISA JONS + +Kirj. + +JONAS LIE + +Suomentanut + +Selma Patajoki + + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1920. + + + + +I. + + +Hän ei voinut lainkaan sietää sitä, että he tahtoivat panna hänet, +Maisan, palvelijanhuoneeseen ompelemaan, vaikkapa he kutsuivatkin +sitä hienosti silityshuoneeksi tai neitsytkammioksi tai muuksi +sentapaiseksi. Hän ei lainkaan ollut niitä, jotka ottivat käsirahoja +ja antoivat pestata itsensä, -- hän kiittäisi kunniasta kuulua +palvelusväkeen. + +Ohuet, voimakkaat käsivarret ja nopsat sormet kiitivät kiukkuisella +kiireellä pitkin harsinommelta, kolme, neljä pitkää pistettä +kerrallaan, ennenkuin hän veti harsinlankaa. + +Hän istui puolittain ikkunaan päin kääntöpöydän ääressä pienessä +keittiön ja ruokasalin välisessä huoneessa tukkukauppias Tranemin +luona ja ompeli pitkiä hameen saumoja. Suuri, poljettava +kahdenlanganneulomakone oli sillä hetkellä käyttämättä hänen vieressään. + +Sen vuoksi muka, että täällä touhuttiin ja kuljettiin edestakaisin +ovissa!... Jo kolmannen kerran oli tuo hätiköivä täti tullut sisään +ja ystävällisesti kysynyt häneltä, eikö hän ompelisi mieluummin +palvelijainhuoneessa. + +Ja kas, eikös hän sulkenut tänään ruokasalin ovea niin huolellisesti +jälkeensä, ikäänkuin olisi tahtonut sinetöidä sen, -- hän varmaan +arveli Maisan olevan niitä, jotka kuljettivat juoruja talosta taloon. +-- Nii-in, hyvä neiti, parasta on olla varovainen. Mutta hän voisi olla +niin levollinen -- ainakin minun suhteeni! + +Silityshuoneeseen, sillä siellä oli niin hyvä ja lämmin olla! + +Hän ei voinut olla matkimatta täti Raskin lempeätä, hyväntahtoista +ilmettä ja siirsi valon vuoksi toisen viheriäisistä teräslankaverhoista +syrjään; kuinka pimeäksi varjostuikaan nyt tällaisena hämyisenä +syysiltapäivänä tämä talon alakerros, ilma ikäänkuin imeytyi kiinni +ruutuun likaisenharmaana ja märkänä, kaikista savupiipuista tulleen +noen kyllästämänä. + +Missään tapauksessa ei ollut hänen syynsä, että sisäkkö Lena ainoastaan +jalallaan veti ovea kiinni jäljestään. Hän saisi sievästi sulkea sen +itse; eipä hän aikonut passata palvelusväkeä, niin että tulisi vielä +tavaksi katsoa häntä yli olan. Sitä hän ei aikonut. + +Hän ompeli yhä samalla innolla. + +Jälleen hän johtui miettimään sitä, mitä oli miettinyt aivan aamusta +alkaen, -- mistä hän saisi hankituksi ne kolme markkaa ja kaksitoista +killinkiä, joka summa puuttui vielä asunnonvuokrasta Dörumeille; hän +oli luvannut ne niin varmasti hankkia täksi illaksi, Dörumit eivät +puolestaan voineet muuten selviytyä asunnonvuokranmaksussa talon +isännälle. + +Tillalla, joka asui rouva Thorsenin luona, ei varmastikaan ollut +mitään... Koettaisikohan hän saada velaksi vanhalta Dammin muorilta, +joka oli ollut sairashuoneen siivoojana yhtaikaa hänen äitinsä kanssa? +-- + +Hän lainaisi Maisalle kyllä, jos hänellä olisi, eikä hän vielä ollut +mennyt valvomisvuorolleen. Mutta se oli niin epävarmaa -- + +Jospa hän nyt ei olisi tullut ostaneeksi tuota kallista sateenvarjoa, +joka vei koko viikon palkan kerrallaan, ja sitten uutta +leninkikangasta, niin olisi hänellä kyllä nyt rahaa. Mutta hänellähän +täytyi olla ne, jotta hän saattaisi kulkea jotakuinkin siistinä +niissä taloissa, joissa hän ompeli, ja jottei häntä pidettäisi minään +tavallisena palvelijantöllikkönä. + +Hän oikaisi itseään jännittyneenä; -- ovikello soi ja ulko-ovi aukeni. + +"Onko ketään kotona, Lena?" kuului kotoisesti ja tuttavallisesti, -- +"rouva -- joku neideistä?" + +Ääni hukkui osittain meluun; rämisi niin, että ruudut helisivät, +raskasta kuormaa ajettiin tukkukauppiaan portista sisään. + +"Ovatpa kylläkin, herra kaupunginviskaali, -- kaikki ovat kotona; -- ja +neiti Sundt tuli myöskin tänne" -- + +"Va-i ni-in?" + +Kuulosti siltä kuin hän olisi jäänyt seisomaan ja miettimään pitikö +hänen mennä sisään vai ei. + +Kaikkiapa sitä kuuli!... Maisa loi aivan hämmästyksissään silmänsä +kattoon ja antoi olkapäittensä ja käsiensä vaipua veltosti alaspäin. + +Hui, nyt tuo Lena jälleen melusi pannessaan ruokapöytää kokoon! Hän +teki kiivaan liikkeen. + +No niin, olisipa varsin hauskaa nähdä, oliko todellakin totta se, +mitä Heibergillä väitettiin, että herra Torp kulki kosiskelemassa +Signe-neitiä, -- hirveän hauskaa... Ottaisiko hän leskimiehen? -- Johan +nyt! + +Hänen korviaan aivan kuumoitti kaiken sen johdosta, mitä hän ajatteli, +kun hän jälleen taivutti päätään ompeluksen yli. + +Mutta olisipa joka tapauksessa hauskaa saada tietää, oliko herra Torp +mennyt sisään vai ei! Sillä jos hän todellakin oli mennyt tiehensä +siksi, että neiti Sundt oli siellä, niin ei asiasta ollut edes +päänvaivaa; sehän oli niin selvää, niin selvää, että -- + +Hän vahvisti sen nyökkäämällä hiukan kapeata päätään, joka kokonsa ja +värinsä puolesta muistutti juuri kuorittua kokospähkinää. + +Ei ihme, että täti Rask koetti niin kiihkeästi saada hänet pois tieltä, +ehkä häntä oli odotettu -- -- + +Tuossa tuli Lena kamarista tuoden kahvia. + +Maisa otti kupin tarjottimelta ja pani sen pöydälle. + +"Kuulkaas, Lena, sulkekaa vain tarkkaan eteisen ovi; olin kuulevinani, +että se narisi avonaisena, kun se lähti pois, joka oli siellä sisällä." + +"Herra Torp? -- Ei hän lähtenyt, hän meni sisään kamariin." + +"Vai niin -- hän se siis oli. Luulin, että se oli se vaaleahiuksinen +ylioppilasnulikka, joka kulkee täällä ja tekee pilaa ja kujeilee." + +"Hän ei enää tulekaan tänne." + +"Vai niin!" -- Maisan pienet, pirteät silmät tarkastivat Lenaa. -- +"Vai nii-in, -- vai nii-in." Hän maiskutti huulillaan, sill'aikaa kun +hän piti neulaa päivää vasten saadakseen langan silmään, ja Lena näki +kyllä, että Maisalla oli omat ajatuksensa asiasta. + +"Te ehkä uskotte, että hän on kosinut neitiä. Luulen kyllä, että +ihmiset puhuvat sellaista, niillä on niin paljon huolta toisten +asioista." + +"Minä en edes muista hänen nimeänsäkään, Lena, niin että voitte itse +nähdä, miten on asian laita", kuului lyhyesti ja torjuvasti. "Älkää +vain luulko, että minä pistän nenääni joka paikkaan; minä en tule siitä +köyhäksi enkä rikkaaksi." + +Ei kiitos, hän ei tahtonut enempää kuin kaksi palasta sokeria. + +Lena meni tarjottimineen ja Maisa istui jälleen hieman kapeahartiaisena +ja työnsä yli kumartuneena, jalat pöydänjalalla, -- hän oli kastunut +aamulla, minkä vuoksi hän oli ottanut toisen kengän pois jalastaan, +-- ja oli tyytyväinen elämäänsä sekä nautti saadessaan tuota hienoa +palasokeria kahviinsa. + +Hänellä oli kaksi pientä vilkasta, punareunaista silmää tuuhein +kulmakarvoin, jotka aina silloin tällöin, kun hän vaipui ajatuksiinsa, +yhtyivät kaarena rohkean nenän yläpuolella, -- selvästi itsetietoisen +nenän, se ikäänkuin työntyi urheana ilmaan, -- ja lyhyt ylöspäin +nouseva ylähuuli, joka mielellään paljasti parin hyviä etuhampaita. +Ruskeat hiukset olivat hiusnauhalla kevyesti sidotut, ja jonkun verran +kapeilla poskilla oli hiukan keltaisen vivahdusta, joko se nyt sitten +johtui kesän pisamista tai siitä ainaisesta kahvinjuonnista, johon hän +oli tottunut. Hän puri ajattelevasti sokeria -- + +Ei-i, niin hullua hän ei ollut ajatellut Signe-neidistä. Tuo +vanhanpuoleinen herra Torp... Hän näytti aivan siltä niinkuin hänet +olisi juuri pantu uuteen kuntoon; -- aivan kuten uudelleen muodostettu +hattu! Ohutta tukkaansa hän harjasi varmaankin hyvin ahkerasti +edestäpäin saadakseen sen riittämään yli kaljun päälaen. + +Hui, -- antaa sen kauniin ylioppilaan, joka nauroi niin iloisesti, +mennä menojaan, siksi ettei sentapainen heti voinut viettää häitä! -- +Kylläpä se on pikkumaista, aivankuin tyttö olisi tullut maailmaan isän +rahalaatikossa. + +Hän kuunteli... Kuinka hän saattoikaan tuolla tavoin alituisesti +nauraa, tuo Signe. Ensin hy, hy, hy, hy rintaansa ja sitten päättyy +se noihin korkeisiin kimakkoihin ääniin. Niin, herra Torp saa kyllä +kuunnella tuota satakieltä aivan tarpeekseen! + +Maisan piirteet pitenivät sangen ilmehikkäästi, hän sysäsi kahvikupin +luotaan vähäkankaalle ja rupesi laskemaan koneella pitkiä ompeleita. + +Jospa hän rohkaisisi itsensä ja pyytäisi rouvalta, nuo kolme markkaa +tänä iltana? Hänhän saisi ne ansaituksi huomenna tai ylihuomenna +ennenkuin hän menee Schoulle... + +Hän istui ja veti sormustimen pois sormestaan ja pani sen jälleen +paikoilleen. + +Oli kyllä kaikkein pahinta, mitä hän saattoi ajatella, pyytää +sellaista, -- ja vielä lisäksi rouva Tranemilta, joka oli niin +ylpeäluontoinen ja hieno. Mutta hänen täytyy koettaa tuoda esiin +asiansa, kun he koettelisivat leninkiä tänä iltana... + +Hän kuuli, että eteisessä sanottiin hyvästi ja juteltiin -- herra Torp +ja täti Rask ja neiti. Oli jo alkanut hämärtää. + +No niin -- hyvästi sitten, -- ja tulkaa pian takaisin! matki hän +itsekseen täti Raskin erittäin ystävällistä ääntä... Nythän neiti +Sundtkin meni; ja sisässä ruokasalissa väiteltiin kiivaasti siitä, kuka +menisi isän luo konttoriin pyytämään lupaa päästä teatteriin illalla +katsomaan uutta kappaletta. + +Täti Rask kantoi itse pois kahvitarjottimella messinkisen kahvikannun +ja kaikki kupit. + +Maisa seisoi ja piti ompelusta ikkuna valoa vasten. Likaisessa pihassa +oli surullinen lyhty sytytetty palamaan varastohuoneen sisäänkäytävän +luona olevaan pylvääseen; siellä nostettiin sokerilaatikoita raskailta +kuormarattailta. Kaikkien monien käsittämättömien ovien joukosta +piha-aukon kosteassa puolipimeässä häämötti takapiharakennuksen +käytävärappu pienine ruutuineen ja aina toiseen kerrokseen saakka +ulottuvine käsipuineen. Tuo rakennus oli jäänyt siihen muistoksi +entisestä maalaiskaupasta tukkukauppiaan appiukon ajoilta. Uudistusten +ja lisärakennusten avulla oli siitä vähitellen muodostunut tuo +uudenaikainen harmaa kolmikerroksinen kivirakennus kadun varrelle. Sitä +piti nyt hallussaan tukkukauppaliike Tranem ja Kumpp. + +Ikkunasta oli Maisa hiukan uteliaana seurannut varsin levotonta elämää +ja liikettä ylhäällä sivurakennuksessa, jossa rouvan veljenpoika, +kadetti Didrik, asusti; siellä oli ollut sellainen touhu ja juoksu +ylös ja alas rappuja nyt koko iltapäivän... Ja pettäköötpähän häntä! +-- sinne vietiin pulloja, joita palvelija kuljetti salaa ja nopeasti +rappuja ylös vähän kerrallaan. + +Kas vain, miten hurskaaksi ja viattomaksi hän, Andreas-palvelija, +teki itsensä kulkiessaan aivan vierestä itse tukkukauppiaan ohitse +koreineen. Varmaankin oli siinä olevinaan vain lamppuöljyä ja +tulitikkuja ja tupakkaa ja muuta sentapaista, sitähän hän kantoi!... +Olipa onni, että tukkukauppias oli niin kiintynyt katsomaan piharenkiä, +joka seisoi ja pesi ja kiilloitti vaunuja. + +Muhkea mies, vanha tukkukauppias, -- aivan kuin virkeä kukko +suoristaessaan itseään ja rehennellessään. Mutta kuitenkin vetivät he, +todentotta, häntä nenästä, niin suurena ja ylpeänä kuin se nuuskikin +ilmaa joka puolella. Sillä Maisa voisi vaikkapa panna päänsä pantiksi, +että tuolla sivurakennuksessa pannaan toimeen kemut tänä iltana, kemut, +joista hän, tukkukauppias, ei saa mitään tietää. + +Kas niin, tuollapa meni Antonkin, talon poika, rappuja ylös; -- eikös +hänkin osannut pujahtaa juuri silloin kun isä oli mennyt jo sisään! +Varmaan hän juuri onkin lähettänyt pullot... + +Tuo mielenkiintoinen huomioidenteko keskeytyi, kun Signe-neiti +tuli sisään tuoden juuri sytytetyn lampun. Häntä seurasi hänen +kuusitoistavuotinen sisarensa Arna. + +"Ei, mutta seisotteko pimeässä, -- kas, kun ette ilmoita, että +tarvitsette valoa, Maisa! -- No, miten äidin leninki edistyy?" + +"Varsin hyvin, pusero on jo leikattu; luulen varmaan, että rouva voi +tulla koettamaan tänä iltana sitä." + +Lampun vielä heikosti valaistessa tummaa villakangasta, veti Maisa +ikkunaverhon eteen ja siirsi ompelutarpeet ikkunalaudalta pöydälle. + +"Teidänhän pitää jo perjantaina mennä Schoulle?" kyseli Signe. + +"Niin, minä sain erikoisesti sanan, etten vain lupautuisi muualle." + +"Mutta tiedättehän, että äiti tahtoo saada leninkinsä valmiiksi ja +vanhan silkkileninkinsä korjatuksi." + +"Oi, siihen on hyvästi aikaa, neiti. Luulenpa, että ehdin vähän +aloittaa myöskin Arnan leninkiä, ennenkuin lopetan ylihuomenna +työni; se käy kuin tanssi, kun on ompelukone. On ollut puhetta, että +Brandtit myöskin hankkisivat sellaisen; mutta asessorin mielestä on +kaksikymmentäkahdeksan taalaria aika paljon rahaa; hän arvelee niitten +pian halpenevan." + +"Mutta minä sanon teille, Maisa, että sen täytyy istua hyvin", ryhtyi +Arna puhumaan; -- "en ole milloinkaan saanut mitään kunnollista +leninkiä, mustaa ripillepääsyleninkiäni lukuunottamatta, ja sitä te +ette neulonut." + +"Oh, saan sen kyllä istumaan; nythän teillä on jo vähän vartaloa; -- +ennenhän oli aivan kuin olisi ripustanut riuvun ylle vaatteet." + +"Niin -- ennen -- niin; mutta nyt" -- -- Hän oikaisi itseään ja työnsi +hartioitaan taaksepäin. + +"Niinpä niin, näen kyllä, että alatte tulla neidiksi." + +"Pyydän vain, ettette leikkaisi väärin ja kuvittelisi, että minulla on +samanlainen vartalo kuin Signellä, minä olen hoikka ja notkea, minä", +näytti hän ja siveli käsillään vartaloaan. + +"Kuin luudanvarsi", tokaisi sisar; -- "et suinkaan sinä kuvittele +mitään, Arna." + +"Muistahan vain, sinä Signe pieni, että Anton vertasi sinua tässä +eräänä päivänä hienoon pyöreään vehnäpullaan, johon on pistetty pari +pientä suloista rusinaa, ja se on niin totta, niin totta." + +Maisa oli pakahtua naurunhalusta, sillä se oli tosiaankin niin totta, +niin totta, -- ja samat lempeät silmät ja sama tasainen tapa kuin täti +Raskilla. + +"Olkaa hyvä ja väistykää hiukan, neiti, niin että pääsen ompelukoneen +luo." + +Hän alkoi ommella huristaa pitkää saumaa, jonka hän jälleen oli +harsinut kiinni. + +"Onko tämä kappale täältä olkapäältä", tiedusteli Signe; hän oli +vetänyt tuolin luokseen ja koetteli ja sovitteli yhteen paria leikattua +kangaskappaletta. -- "Minkä vuoksi Schouilla on sellainen hirmuinen +kiire, Maisa?" kysyi hän sitten. + +"Elise-neidin pitää saada uusi leninki tohtori Fayesin tanssiaisiin." + +Signe käänsi kattoon nuo kaksi pientä rusinaa: + +"Mitä ihmettä, -- tahtooko Elise todellakin kulkea vielä tänäkin vuonna +tanssiaisissa, -- kolmantena talvena!" + +Maisa nyrpisti hiukan lyhyttä ylähuultaan; -- Signe-neitihän oli +ainakin kolme vuotta vanhempi, ja hän oli kyllä huomannut, että oli +paras vetäytyä pois tanssiaisista ajoissa... + +"Oletteko nähnyt kankaan, -- millaista se on, Maisa? Onko se jotain +hyvin hienoa?" + +"Hienoa -- kyllä, -- luullakseni. Minä pistäydyin siellä eilen aamulla +katsomassa sitä, -- se on vaaleansinistä silkkiä." + +"Silkkiä, -- ja hän antaa ommella sen kotona! -- kuinka ei hän mene +Bergin sisarusten luo; onpa vähän kummallista antaa ommella kotona +silkkiä." Signe oli kuin puusta pudonnut. + +"Niin, sellaiset, joilla ei ole vartaloa, voivat aina saada tilatuksi +vartalon sieltä, se on totisen totta", arveli Maisa asettuessaan +ompelemaan. -- "Mutta sellaiselle, jolla on niin hyvä vartalo kuin +neiti Schoulla, voi nyt joku toinenkin ommella, -- kun vain on vähän +osaava." + +"Niin, muistatko tanssiaispukuasi, jonka he neuloivat kaksi vuotta +sitten, Signe", sanoi Arna, -- "siinä oli pitkä sinipunerva +silkkiliivi, joka oli selästä nauhoilla kiinni ja joka oli niin pitkä, +niin pitkä -- niin että kaikki oli miltei pelkkää liiviä. Minun +mielestäni se näytti varsin rumalta." -- + +"On merkillistä, mistä Schouilla aina riittää varoja", ihmetteli Signe +lempeästi; -- "Elise saa hienon leningin toisensa jälkeen. Mutta jollei +tämä ole sen parempi kuin sekään, jonka hän sai viime talvena, +niin -- -- Hänellähän ei ole lainkaan väriä; -- ja sitten pukeutua +vaaleansiniseen!" + +"Sanotaan, että hän käy tanssiessaan niin punaposkiseksi", huomautti +Maisa ilkeästi. + +"Niin, jos tahdotaan ottaa huomioon sellaisia satunnaisuuksia, niin" +-- -- "ja että häntä viedään aivan kuten jotakuta juuri äskettäin +ripille päässyttä", lisäsi hän viattomasti. + +"Missään tapauksessa ei kuitenkaan sovi näytellä vastapuhjennutta +lumikelloa liian vanhana", arveli Signe -- "lapsellisuudellakin +on rajansa. Hui" -- häntä puistatti, -- "että kukaan saattaa olla +halukaskaan siihen..." + +"Mutta Didrikin mielestä hän on varsin kaunis", keskeytti Arna. + +"Niin Didrikin! -- sellaisen vastaleivotun kadetin maku!" + +"Hän sanoo, että hän on koko ajan lattialla; aivan kiistellään siitä, +kuka hänet saisi viedä tanssiin." + +"Tietysti riippuu paljon siitä, millaisia kavaljeereja on mukana, niin +se on, -- mitä sellaisista kuin Didrik ja hänen toverinsa, jotka ovat +perhetuttavia! Kun hän voi luottaa kaikkiin heidän sunnuntaivieraihinsa +siellä maalla -- niin, -- luutnantteihin ja kadetteihin, molempiin +veljiinsä ja heidän tovereihinsa, joitten kera hän leikkii viimeistä +paria ulos ja saa tanssiaisissa edeltäkäsin heidän nimensä kirjaansa +merkityiksi. Muuten olen vain sanonut, että sininen ei sovi +sellaiselle, jolla ei ole hyvä väri, paras Arnani! Eihän hän voi sille +mitään, että hänessä on kalvetustauti." + +"Vai kalvetustauti!... Sanonpa kuin sanonkin sen Didrikille -- Olisipa +hauska tietää, ketä sinä voisit milloinkaan pitää kauniina", Arna meni +ja paukautti oven kiinni jäljestään. + +"Lieneeköhän totta, neiti, että hän vastikään on antanut rukkaset +konsuli Bakkelle?" virkahti Maisa; -- "Brandtit olivat kuulleet +puhuttavan sellaista melkein varmana." + +"Oh, mitäpä he eivät olisi kuulleet, hehän tietävät kaikki." + +Maisa ei puolestaan myöskään ollut niin varma siitä. Mutta, -- hän +kumarsi kapean päänsä koneen yli; hän ei voinut pidättää itseään +sanomasta tälle Signelle jotain purevaa. -- "Tarvittaisiin paljon, +ennenkuin hän menisi ja möisi itsensä. Saatte nähdä, ei hän mene +naimisiin sillä tavoin!" + +"Oh, siitä te ette tiedä hitustakaan, Maisa, -- teidän asemassanne on +mahdoton arvostella sitä asiaa." + +"Mutta puhuttiinko todella sellaista Brandteilla?" tuli hiukan +jäljestäpäin. Signe oli nähtävästi vaipunut mietteisiinsä. + +Maisa ommella hurahutti jälleen, -- hän oli tosiaankin antanut neidille +vähän miettimisen aihetta. Hän harsi innokkaasti pitkin pistein +saadakseen leningin koetukseen ennenkuin he menisivät teatteriin. +Muuten hän olisi suorastaan ymmällä, mistä hän saisi rahat, -- sillä +hänen täytyi saada ne, vaikka ne pitäisi hankkia mistä tahansa. + +"Greta tulee kuitenkin teatteriin", sanoi Arna ovesta. "Anton sanoo, +ettei hän tahdo. Huh -- kolme sisarta rinnakkain!..." + +"Niinpä kylläkin", ajatteli Maisa, "Anton tahtoo varmasti pitää omaa +teatteriaan ylhäällä sivurakennuksessa tänä iltana." Hän neuloi +kiireesti -- hän tahtoi saada leningin harsituksi ennenkuin he menivät. +Kello ei varmaankaan ollut vielä kuuttakaan... + +"Mai- Mai- Mai- Maisa, kuulkaahan toki", kuiskattiin keittiön ovesta. +Se oli Didrik, tuo musta kadetti-velikulta; hän katsoi, oliko hän yksin. + +"Sanokaa minulle, Maisa, tiedättekö, ketkä kaikki menevät tänä iltana +teatteriin?" + +"Niin, -- rouva ja Signe-neiti ja Arna, -- en tiedä, meneekö muita." + +"Luuletteko, että eno menee mukaan?" kyseli hän varovaisesti. + +"Luulenpa, että antaisitte paljon ollaksenne varma asiasta." + +"Minä? -- miksi niin? -- Mitä te oikein tarkoitatte?" + +"Oh, ehkä olisi hyvä, jos hän olisi poissa tänä iltana --" + +"Mitä sitten? -- mitä te tarkoitatte, neiti?" + +"Eihän teidän tarvitse kysellä minulta sellaista, kun ette tahdo, että +minä vastaan." + +"Te teitte huomautuksen, joka lievimmin sanoen oli -- -- hiukan +nenäkäs, sen saan sanoa teille. Olen huomannut, että tuollaiset nuoret +neitoset tulevat helposti liian koppaviksi." + +"Minä en ole mikään nuori tyttö, minä olen kohta kahdenkymmenenkuuden +ikäinen -- ja kyllä hyvän joukon vanhempi kuin te. Kuinka vanha te +olette, kadetti?" + +"Sehän on samantekevää, se ei kuulu tähän. Minä kysyin, mitä te +tarkoititte tuolla puheellanne?" + +"Minä? -- en mitään. Minusta tuntui vain siltä, niinkuin tukkukauppias +olisi puhunut rouvalle jotain sellaista, että häntä halutti mennä ylös +ullakkokerrokseen katsomaan, millaista siellä ylhäällä on." + +"Oletteko järjiltänne, Maisa? -- Sanoiko hän niin?" kadetti kadotti +kokonaan ryhtinsä. + +"Tukkukauppias on oikein hyvä mies, joka pitää paljon lapsistaan." + +"Sanoiko hän niin", -- sanoi kadetti jälleen. + +"Ja sitten hän on varmaankin huomannut, kuinka kiireesti palvelija on +kantanut koreja iltapäivällä rappuja ylös." + +"Lörpötelkää vain, Maisa, tehän juuri olettekin istunut ja katsellut +ulos", sanoi hän nyt helpotuksesta huoahtaen. "Hän ei ole mitään +sanonut, ei mitään. -- Nähkääs, meillä on kemut tänä iltana. Niin, +olisipa todellakin hauskaa, jos ukko yhtäkkiä pistäisi nenänsä ovesta +sisään. Mutta kuinka voittekaan olla niin pahansuopa, Maisa! Te, joka +olette niin sievä tyttö." + +"Niinkö arvelette?" + +"Enkö sitten ole seisonut ja tarkastanut teitä tuolta ylhäältä verhojen +takaa sekä tänään että eilen? Minä vakuutan teille, etten ole voinut +ajatella muuta nyt senjälkeen kun te tulitte toissapäivänä tänne. Te +viette voiton kaikista. Antakaa minun hiukan nähdä käsiänne." + +"Niin, mustan, neulan pistelemän etusormen saatte nähdä!" Maisa näytti +sitä hänelle. + +"Oh, joutavia, -- kun koko käsi on niin kaunis, niin"... hän lähestyi +täynnä mielenkiintoa. + +"Sellaistako opetetaan kadettikoulussa? Minä en ole sentapaisia, voin +sanoa teille, herra kadetti; minä pyydän päästä kaikesta sellaisesta." + +"Minähän sanoin vain, että te olette sievä, ja sitä te ette voi +kieltää. On kai lupa sanoa niin." + +"Kuuluu olevan olemassa sellainen laki, että sotilailla pitää olla +viikset ensin." + +"Uh, luulenpa, että juon itseni humalaan tänä iltana!" + +"Älkää vain tehkö sitä, tiedättehän, että saatte siitä päänsäryn +huomiseksi"... + +-- Kas vain sitä röyhkeätä velikultaa!... Eikö hän seisonut tuolla +ovessa niin mustakiharaisena ja neliskulmaisena ja kysellyt neiti +Raskilta, eikö palvelija voisi tuoda hiukan ruokaa hänen huoneeseensa, +sillä hänellä oli niin hirvittävän paljon luettavaa huomiseksi. Se +kuulosti niin uskottavalta, että tädin täytyi uskoa. -- -- Ja ennenkuin +huomasikaan, oli hän jälleen nopeasti mennyt tiehensä, jotta ei tapaisi +ketään toisia. Huomaisipa se poika, millaiset silmät hänellä oli, +niin -- + +Hän ompeli innokkaasti, mukavuuden vuoksi puseronhiha hiukan käärittynä +ylöspäin. Tuo jäykkä kangas, jota hän piti lampunvaloa vasten, kahisi +hänen ommellessaan ja silloin tällöin kuului melua keittiöstä, jossa +tehtiin illallisvalmistuksia ja palvelijat pitivät elämää. + +Hohhoo! -- Siellä Arna jo huusi, että heidän tuli kiiruhtaa +pukeutumaan, jotta ehtisivät teatteriin. + +Kunhan hän saisi olla rouvan kanssa kahden edes hetken ajan ennenkuin +he menevät. Sillä varmaankaan ei tullut mitään koetuksesta tänä iltana, +rouvahan muutti sadat kerrat mieltään ennenkuin pääsi lopputulokseen. +Ja nyt hänellä olisi työ valmiina minä silmänräpäyksenä tahansa. + +Hän näytti varsin alakuloiselta harsiessaan hihoja kiinni, oli vain +viimeinen häilyvä toivo jäljellä. + +"Herra jumala, kuinka te ette ole huomannut ottaa sisään +päällysvaatteita, Lena!" kuului rouvan hiukan väsynyt, valittava ääni, +-- se kuulosti aina siltä kuin olisi talossa ollut jokin pieni suru. + +Jos hän nyt vain tulisi sisään, niin olisi Maisan käytävä rohkeasti +asiaan. + +Mutta toiset kuuluivat jo kiireesti tulevan jättäen ovet auki +jäljessään. + +Rouva Tranem tuli lempeänä ja hienona ja koristeltuna sisään ja ojensi +käsivartensa Maisaa kohti, tämän piti neuloa hansikkaannappi kiinni. + +"Antaisinpa jotakin, jos tietäisin menevätkö Scheelit tai Heibergit +tänä iltana teatteriin, Signe", sanoi rouva hiukan miettivästi. Nuo +hienot silmäluomet olivat painuneina vieläkin harvinaisen kauniitten +silmien yli ja valkea, hieno, untuvanpehmeä iho näytti olevan +hyvin säilynyt ja huolellisesti hoidettu haalean veden ja paljon +mantelijauhon avulla. -- "Toivoisin olevani hiukan levollisempi +kappaleen suhteen"... + +"Mutta sinähän kuulit, mitä Valborg Sundt sanoi, äiti." + +"Sanonpa sinulle, Signe, neiti Sundt ei katso asioita meidän +silmillämme. Me emme tahdo, että meitä pidetään kuuluvina johonkin +puolueeseen, ja varmaankin tulee tästä uudesta norjalaisesta +kappaleesta sanomalehtiriita." + +"Ei, mutta jospa tulisikin oikein aika meteli tänä iltana, vihellystä +ja huutoa", kuului Arna puhuvan. + +"Minusta tuntuu, ettei meidän olisi pitänyt mennä tähän ensi-illan +näytökseen, ei voi tietää... kiitos, Maisa!" Loput ajatuksistaan osasi +hän kätkeä. + +"Ei, täältä ei varmastikaan saa tänään mitään apua", päätti Maisa. + +"Oi, rakas, anna nyt jo vihdoinkin Gretalle vuoro; tuonhan voit +kiinnittää pelkästään nuppineulalla!" kiirehti Arna. + +Vanhin sisar oli seisonut kärsivällisenä äidin takana ja odottanut +saadakseen röyhelön kiinnitetyksi hihaansa. Tämä oli rauhallinen +ja hidas nainen, noin kolmenkymmenen korvilla. Hän ojensi nyt +tukintapaisen kätensä esiin; nuo suuret karkeapiirteiset kasvot +ja pieni, pyöreä selkä muistuttivat tukkukauppiasta hänen +nuoruudenpäivinään, ennenkuin hän vielä oli ehtinyt hankkia itselleen +nuo porvarillisen hyvinvoinnin merkit: valtavan vatsan ja paksun +ihrakerroksen. + +Ruokasalissa puhelivat rouva ja täti Rask edellisen pannessa takkia +ylleen jotakin isästä, joka tahtoi kauraryynipuuronsa joka tapauksessa, +vaikkakin valmistettiin kalaruokaa. Sitten seurasi jotain, joka +sanottiin niin hiljaa, ettei Maisa voinut kuulla; mutta hän saattoi +päättää koko puhetavasta, että se jotenkin koski häntä; häntä täytyi +pitää silmällä luonnollisesti kankaan ja ompelutarpeitten vuoksi... + +Eteisessä marisi Arna kärsimättömänä, että heidän täytyi matkalla +poiketa ostamaan piparimynttipastilleja ja sitruunakakkua. -- + +"Ja te ette saanut koetella, Maisa", puheli täti Rask tullessaan +sisään. "Vai niin, te olitte saanut sen jo siihen kuntoon?... Mutta" +-- hän tuli yhä hämmästyneemmän näköiseksi, -- "voiko tosiaankin kaikki +tämä kangas mennä siihen leninkiin?" Hän katsoi ympärilleen hiljaisin, +suurin silmin ikäänkuin hän etsisi kaikkialta huoneesta kokonaista +jäännöspalasta kankaasta. + +"Rouvahan tahtoi hameen niin leveäksi, ja sitten kaikki koristelut... +Muutenhan on helppo mitata se", tokaisi Maisa äkkiä; -- "ja tuolla ovat +kaikki kangaspalaset, mitkä jäivät jäljelle"; häntä ei haluttanut pitää +hyvänään kaikkea, mitä sanottiin. + +"Eihän kukaan epäile teitä", sanoi neiti ystävällisesti, "mutta on +erityinen taito leikata säästäväisesti. Kyllä on suorastaan hirveätä, +kuinka muutamat ihmiset voivat panna menemään paljon kangasta. +-- -- -- Mutta hehän eivät itse maksakaan sitä, niin että he voivat +antaa ajattelematta saksien luistaa", lisäsi hän ollessaan jo ovella; +illallisvalmistukset kutsuivat häntä. + +Pari pientä porrasta johti alaspäin keittiöön, ja vanha rautasäppi +siellä alhaalla tuijotti kuin muisto menneiltä ajoilta vastapäätä +olevaan ruokasalin oven hienoon porsliiniseen ovenripaan. + +Se pieni huone, jossa Maisa istui, oli ikäänkuin vanhemman ja +uudemman talonosan välisenä siirtymäasteena. öljyvärillä maalatuilla +vaaleansinervillä seinillä riippui kellastuneelle paperille +peruukkityyliin maalattu Abelardin ja Heloisen tarina pienien +kehystaulujen sarjana ja mustakaappinen seinäkello, joka vain kävi +epätoivoisen käheänä, mutta ei lyönyt, ja oli muutettu sinne yhdessä +kääntöpöydän mukana, joka oli erittäin mukava Maisalle sen vuoksi, että +sen saattoi levittää niin suureksi kuin tahtoi, kun piti leikata. + +Alhaalla keittiössä touhuttiin ja puuhattiin; siellä perattiin kaloja +ja hakattiin vihanneksia, ja aina väliin kuului täti Raskin ääni. +Ovesta tuli ruokahalua herättävä tuoksu. + +Kellon käydessä kahdeksatta kantoi Lena sisään tarjottimen, jossa oli +voileipää ja teetä sekä pari palasta juuri paistettua kalamureketta. + +Tukkukauppiaan luona elettiin sentään varsin hyvästi. Kirkas, raskas +haarukka oli siinä niin suurena ja hienona valmiina tulemaan käteen, +-- ja sitten kalamureke lämpimässä voikastikkeessa! Hän leikkasi +palasia siitä, nautti voileivistä ja mietti samalla, pitikö hänen +jättää viimeinen pala lautaselle; -- näytti sivistymättömältä syödä +ruoka-astiat aivan tyhjiksi. + +"Mutta ettekö syö loppuun kalamureketta?" tyrkytti Lena tullessaan +hakemaan pois tarjotinta. + +"Ei, monet kiitokset, olen jo kylläinen." + +"Hoh, neiti", -- kuuli hän sitten Lenan sanovan alhaalla keittiössä, +-- "miten kylläisen näköisenä se ompelijaneiti siellä istuu; -- se +johtuu kai siitä, että hänelle tarjotaan kaikissa taloissa, missä hän +käy työssä, niin paljon hyviä ruokia. Ajatelkaa, hän ei tahdo enää +kalamureketta!"... + +Illallispöytää katettiin ruokasalissa ja ruokia kannettiin sisään. +Maisa istui lampun ääressä ja käänsi selkänsä sinnepäin niin kauaksi +aikaa kuin sitä kesti. + +Hän kuuli molempien poikien juttelevan sisällä, juristin ja Antonin, +joka oli konttorissa, varmaankin he keskustelivat kauraryynipuurosta. +Yht'äkkiä tuli hiljaisuus, kun tukkukauppias astui sisään, -- pitkän +aikaa kuului vain lusikkain ja lautasten kalinaa. + +"Kalamureketta, Lena!" huusi Anton lautasliina levitettynä rinnalle, +-- "niin että voimme kestää tämän puurokääreen", lisäsi hän vilkaisten +Maisaan. + +Olutpulloja avattiin ja Maisa kuuli tukkukauppiaan reippaan äänen -- ja +alituisesti "mitä, mitä" heti perästä, ennenkuin kukaan ehti vastata. + +Hui, nyt alkoi tuo ikävä Theodor, juristi, jälleen puhua. Hänen äänensä +kuului yhä kiivaammalta ja kiivaammalta ja heti, kun veli alkoi +puhua, tiuskaisi hän hänelle jotain; ja "vai niin, vai niin" vastasi +tukkukauppias... + +"Hii-auu!" + +Nyt hän haukotteli. Varmaan menee yhtä myöhään tänään kuin eilenkin. + +Maisa asetti ompelutarpeet kokoon; tämän päivän työ oli tehty. + +Hän oikaisi itseään hiukan, pudisti ja levitteli reippain kädenliikkein +tuota kevyttä Orleans-hamettaan ja noukki pois langanpätkät. Hän +pyörähti saadakseen hameen suoraksi ja otti kalvosimet korkeakupuisen, +suurisiipisen hatun päältä, joka oli hänen vanha kesähattunsa ja +johon oli näppärästi sidottu harso peittämään sen vanhanaikaisuutta. +Ruskeasta plyyshireunuksisesta takistaan oli hän, aina ollut ylpeä, se +sopi niin hyvin hänen hoikkaan, notkeaan vartaloonsa, mutta nyt oli +siinäkin joitakin puutteita; hänen täytyi välttämättömästi hankkia +itselleen uusi kunnollinen talvitakki. Hän vaihtoi pumpulikäsineet, +jotka hänellä oli ollut aamuisen sadeilman vuoksi, pariin +glacénahkaisia hansikkaita, jotka hän veti esiin taskustaan ja otti +pienen sievästi kokoonkäärityn naistensateenvarjon nurkasta. Pienine +punajuovaisine, edestä ruusukkeelle sidottuine kaulahuivineen näytti +hän kerrassaan hienolta. + +Mennessään oven ohi katsahti hän ruokasaliin ja näki tukkukauppiaan +istuvan siellä ikävystyneenä ja pistelevän hopeahaarukan kärjellä kalaa +poikien kinastellessa. + +"Hyvästi, neiti Jons, menettekö nyt", hän sanoi sivumennen +hyväntahtoisesti ovesta. + +Maisa tiesi, että sitten seuraisi tuo ikuinen: "ettekä vieläkään ole +kihloissa, neiti!" jollei hän kiiruhtaisi. + +Syksyinen sumu piiritti raskaana ja harmaana kaasulyhtyjä hänen +kulkiessaan katua eteenpäin; ei ollut oikein sellainenkaan ilma, että +olisi voinut levittää sateenvarjon. Hän oikaisi yli torin ja kulki +jälleen katukäytävää pitkin. Grönlandin etukaupungissa asuvalle oli +suuri kierros poiketa valtionsairaalaan, ja olisi varsin todennäköistä, +että hän joutuisi kauankin odottamaan ennenkuin saisi käsiinsä Dammin +muorin. Ja jollei hän tapaisi häntä, niin -- + +Maisa hiljensi askeleitaan pienen ruskean, aivan kadun varrella olevan +yksikerroksisen puurakennuksen luona, juuri siinä missä sairaalan +ristikkoaita alkoi. Pikkutyttönä oli hän päässyt aina siitä oikotietä +sairashuoneen puutarhaan mennessään tapaamaan äitiään, joka oli +siivoojana siellä. + +Kokonainen maailma oli avautunut Maisalle tuolla sisällä +sairashuoneessa, jossa hänellä tavallaan oli ollut kodintuntua. Nyt oli +siellä jo kauan sitten ollut toinen assistenttilääkäri, -- he olivat jo +ehtineet monta kertaa vaihtuakin sillä paikalla -- ja kokonaan toinen +henkilökunta. Mutta hän tunsi kuitenkin itsensä kotiutuneeksi siellä +niin kauan kuin ovenvartia ja Dammin muori pysyivät paikoillaan. + +Hän poikkesi hiukan tieltä kulkeakseen molempien säleaitojen välistä, +jotka kumpikin ympäröivät puutarhaansa, ja soitti porttikelloa. Hän +muisti vielä ajan, jolloin sääntöjen mukaan tähän aikaan oli liian +myöhäistä tulla sisään, siitä asti kun hän pikku Maisana tuli tapaamaan +siivoojatar Maisa Jonsia, -- ja kuulustelun, jonka portinvartia aina +pani toimeen. Hän kuuli kellon soivan sisällä ja tunsi jotakin vanhasta +jännityksestä: tuntisiko hän ja päästäisi armollisesti sisään hänet +tänä iltana, tuo jäykkä, hintelä, pikku mies, joka oli niin äreä, -- ja +niin kiltti toisinaan ja joka ilmestyi ovenvartianhuoneesta kuluneessa, +pitkässä, sinisessä takissa kirkkaine nappeineen ja puhtaanvalkoisine +kaulahuivineen ja joka muistutti kirurgin professoria. Silloin hän oli +luullut, että he kaksi olivat yhtä mahtavia ja yhtä suuria käskijöitä. + +Hänen elämänsä suurin käännekohta oli, kun äiti kuoli, eikä hänellä +enää ollut oikeutta tulla ja mennä sinne säleaidan sisäpuolelle, jossa +raskaat puu- ja kivirakennukset ympäröivät pihamaata ja korkeat, +huuruiset piilipuut huojuivat. Myrskyssä ja tuulessa ne ikäänkuin +lakaisivat latvoillaan pilviä -- + +Tuntui paljon kevyemmältä kulku, kun sairaalan portti puoli tuntia +myöhemmin sulkeutui hänen jälkeensä ja kun Dammin muorin kolme markkaa +oli hänen taskussaan. Maisa oli aivan tarkalleen tietänyt, mistä tätä +piti kysyä, -- rappuja ylös vasemmalle, jossa koko leveä, pitkä käytävä +oli valaistu nyt, kun iltakierros oli ohi. Usein oli hän seisonut ja +odottanut näitten sairashuoneitten ulkopuolella, numero 2:n, numero +3:n, numero 7:n, ja hän tunsi jälleen kaikkien niiden vuosien jälkeen, +joina hän oli käynyt äitinsä luona, täällä ylhäällä tämän omituisen +sairaalanhajun. + +Hän oli tullut kerrassaan hyvälle tuulelle kaikkea tätä ajatellessaan, +eikä hän huomannutkaan ennenkuin oli jo Vaterlandin sillalla. Silloin +hänen viereensä asettautui eräs nuori mies; kaasulyhdyn valossa huomasi +hän, että se oli joku ylioppilasvetelys. + +Seuraavankin lyhdyn luona tuli tämä jälleen esiin. Hänellä oli +silmälasit ja hän tirkisteli Maisaa; -- "ole hyvä, ukkoseni, tarkastele +vain minua!" + +Yht'äkkiä hän tervehti kohottaen hyvin kohteliaasti hattuaan: + +"Ehkä te asutte jossakin täällä Grönlandin kaupunginosassa, neiti?" + +Mitään vastausta ei kuulunut; mitä se häneen kuului, missä Maisa asui. + +... "Ajattelin vain, että nyt ehkä palaatte kotiin kaupungista." + +Nyt piti vain olla olevinaan niinkuin ei kuulisi lainkaan. + +"Vakuutan teille, neiti, ettei tässä ole mitään vaaraa. Sehän oli vain +peräti viaton kysymys, joka ei millään tavalla voi loukata teidän +kainouttanne. Tahdoin vain tietää, voisitteko sanoa minulle, missä on +numero 153 Grönlandin tien varressa." + +Mutta hyvä isä... eikö tuo pahus ollut ottanut selvää juuri sen talon +numerosta, jossa hän asui! + +"Ellefsenin talo?... kauppapuoti alakerroksessa -- ja avonainen +pihanportti?" + +Maisa kulki niin reippaasti kuin suinkin osasi, mutta vieras pysytteli +hänen vierellään. Sitten kysyi mies yhtäkkiä: + +"Ehkä täällä on jossain kuuromykkäinkoulu?" Nyt hänen täytyi nauraa, +mutta hän levitti sateenvarjon auki ja katsoi suoraan eteensä, -- olipa +siinäkin aika riiviö! + +"Oletteko yhä edelleen yhtä taipumaton -- mitä?... Talo, jossa on +matala, valkea muuri, -- ja sisäpuolella jonkinlainen rakennusrykelmä, +jossa asuu kaikenlaisia ihmisiä?" puheli hän edelleen. + +Kaksi tunkeilevaa kissansilmää aivan loisti silmälasien takaa; saattoi +kuulla äänestäkin, että hän oli kujeiluretkellä. + +Maisa tiesi niin hyvin, mitä hän olisi tahtonut vastata, mutta ei +milloinkaan sovi ryhtyä sillä tavoin keskusteluihin herrojen kanssa. +Jos niin tekee, vaikkapa vain aivan vähäisen, niin ruvetaan heti +pitämään sellaisena, jota voi kohdella, miten vain haluttaa. Se on +aivan varmaa, se. -- Ja niin hän pakotti itsensä vaikenemaan siksi +kunnes he tulivat kauppias Sundbyn kulmaan. Siellä hän yhtäkkiä +poikkesi puotiin. Oli hyvä päästä irti hänestä ja samalla saattoi +hän ostaa itselleen hiukan rintasokeria ja ehkä saisi hetken aikaa +jutellakin matamin kanssa. + +Oli muuten totta, että Ellefsenin talossa asui paljon ihmisiä. Eräs +kupariseppä aloitti työnsä kello viisi aamulla, joten hän ei tarvinnut +mitään herätyskelloa, ja lasimestari nosti hirveän rymyn, jos mukulat +tulivat liian lähelle hänen ikkunakehyksiään, jotka olivat asetetut +ulkoseinää vasten. Lisäksi vihelsi ja jymisi juna uskollisesti koko yön +heti piha-aidan takana. + +Kun hän astui lautoja pitkin Ellefsenin talon pilkko pimeään, +tuuliseen porttikäytävään, tiesi hän varmasti, mihin asettaa jalkansa. +Lauta vajosi likaan askelten alla, ja hän tunsi varsin hyvin nuo +kolme tiilikiveä, joista pääsi pitkin pihaa sinne tänne asetetuille +laudanpätkille. Näitä myöten pääsi aina oikealla olevan pienen +sivurakennuksen ovelle saakka. Siellä hän asui puuseppä Dörumin luona. + +Ei voi kuvata hänen kauhistustaan, kun hän yht'äkkiä kuuli takanaan +sanottavan: + +"Sika-maista... kerrassaan inhoittavaa..." + +Eikös vain siellä ollut jälleen tuo roikale! -- Hän oli siis ruvennut +seuraamaan Maisaa. + +"Kuuletteko te, joka olette siellä, pitääkö tässä kurassa kahlata +oikeaan vai vasempaan?" + +"Pysytelkää vain keskellä, siinä on juuri sellaista, mistä eniten +pidätte, siinä on kaikkein syvintä." + +"Kas, kas, kuulkaas vain! Tehän siellä olettekin, te, jonka kanssa +äsken juttelin. Nyt aiotte varmaankin upottaa minut. Siinä tapauksessa +täytyy minun sanoa, että te teette syntiä aivan viatonta olentoa +kohtaan... Mutta tämähän on sikamaista!" + +Ääni kuulosti surkealta, hän oli pulassa. + +"Kuulkaas nyt, korkeasti kunnioitettava neiti, ettekö voisi saada +itseänne tuntemaan sääliä lähimmäistänne kohtaan, jonka aikomukset +te nähtävästi käsitätte kokonaan väärin. Sanokaa vain, pitääkö minun +mennä oikealle vai vasemmalle? Sillä täällä on varmaankin joitakin +laudantapaisia jossakin. Ette suinkaan tekään leijaile siellä ilmassa +niinkuin varjo onnellisemmasta maailmasta?" + +"Ei, tämä on aivan epätoivoista", mumisi hän. "Tässähän voi vähällä +joutua uimaan. Nauratteko te, neiti?" + +"Mutta tämä talohan se kaiketi on?" sanoi hän yht'äkkiä, -- "näin niin +selvästi talonnumeron kaasulyhdyn valossa, sataviisikymmentäkolme. +Näettekö, minun täytyy päästä numeroon 153 muurarimestari Ellefsenin +taloon... Asun täällä jossakin, saan ilmoittaa; se on, olin täällä +viikko sitten, mutta silloin oli kirkas päivä, nyt ei pirukaan tuntisi +näitä paikkoja -- ja olen muuten muuttanut tänään, jos palvelijani vain +on täyttänyt velvollisuutensa. Haen leskirouva Thorsenia." + +"Oh!" -- nyt selveni asia Maisalle. Hänkö siis! -- ja kun Maisa oli +tehnyt itsensä naurettavaksi hänen silmissään kaiken aikaa. + +"Kyllä hän asuu täällä", tuli nyt reipas vastaus, "tuossa aivan +edessänne, kun tulette pihaan. Niin -- varmaankaan ette näe mitään, -- +mutta jos seisotte hetken aikaa siinä, missä nyt olette, ohjaan kyllä +teidät oikeaan." + +"Monet kiitokset, -- eipä ole juuri miellyttävä tämä paikka, jossa +seison, toinen saapas kurassa --" + +Hän polki lautaa niin että kura räiskyi, löytääkseen eteenpäin... + +"Kas -- tarttukaahan kiinni sateenvarjooni, niin ohjaan teidät perille." + +"Nyt te teette oikein kiltisti, neiti", kuului nyt varsin kohteliaasti. + +Maisa ohjasi hänet täysin vahingoittumattomana rapuille. Tuossa +puolittain luhistuneessa vanhassa puurakennuksessa asui tullivirkailija +Schultz ja tämän yläpuolella leskirouva Thorsen, joka eli vuokraamalla +huoneita. Kesällä viekoitteli hän ihmisiä sinne houkuttelevalla +otsakkeella: "Suurenmoinen näköala yli Björvikenin ja sataman", ja +kylmänä vuodenaikana taas, jolloin asukkaat säännöllisesti muuttivat +pois hatarien ja ravistuneitten ikkunain vuoksi, "kuulumattoman +halvalla asunnolla." + +Maisa seisoi alhaalla käytäväoven luona ja kuunteli, sill'aikaa kun tuo +vieras kulki rappuja ylös ja koputti eräälle ovelle siellä ylhäällä. +Oli pimeää kaikkialla talossa, lukuunottamatta tullivirkailijan +makuukamaria. He eivät varmastikaan olleet odottaneet häntä tänä +iltana, vaan olivat panneet maata. Hän juoksi rappuja ylös ja koputti +Tillan keittiöön ja sai tämän ulos. + +"Olen ylioppilas Kielsberg", esitti hän itsensä. "Siivoojani on +varmaankin sanonut, että tulen tänä iltana?" + +"Kiitoksia avusta", sanoi hän Maisan tullessa alas rappusia, ja Maisa +kuuli rouva Thorsenin harmistuneen äänen: "Varjelkoon, tulla näin +myöhään ihmisten luo." + +Pikkurakennuksissa pihan ympärillä olivat ovet suljetut ja ikkunat +pimeät, vain maalarimestarin luota pilkotti valo valkoisten uudinten +takaa, varmaan oli joku lapsista jälleen sairaana. Tontti oli aikoinaan +kuulunut maataloon, ja keltainen puurakennus, jossa tullivirkailija +ja rouva Thorsen asuivat, oli vanha päärakennus. Kadunpuolella asui +rakennusmestari Ellefsen uudessa valkoisessa kivirakennuksessa, +kauppapuoti alakerroksessa, ja nyt, kun tontin arvo oli nousemassa, +olivat kaikenkaltaiset käsityöläiset, joiden työpajat tarvitsivat +paljon tilaa, asettuneet asumaan pikkurakennuksiin ja vajoihin. + +Maisa meni keittiön kautta pieneen, vanhaan sivurakennukseen puusepän +luo. Likaämpäristä tulvahti inhoittava haju vastaan oven auettua. +Hän raapaisi tulta löytääkseen pienen lampun, joka oli pantu esille +häntä varten pöydälle muutamien perheen illallisaterialta jääneiden +lautasten ja kuppien viereen. Hän otti jalastaan märät kenkänsä ja +asetti ne vielä lämpöiselle hellalle, johon sitä ennen oli pantu kaksi +paria leveitä pikilangalla ommeltuja miesten kenkiä sekä joukko sukkia +keppiin kuivumaan. Lamppu kädessä meni hän sitten varovaisesti työpajan +läpi. + +Kaappisängyssä kaikkien puolivalmiitten tuolien ja höyläpenkkien takana +tuossa lämpöisessä huoneessa makasi suutarinsälli Elling, -- suutarilla +ja puuseppä Dörumilla oli yhteinen keittiö, ja sattui toisinaan, että +kun Maisan täytyi kulkea sitä tietä, hän oli valveilla ja ryhtyi +juttelemaan ja laskemaan leikkiä. + +Sisimmässä niistä kahdesta huoneesta, jotka olivat pienen käytävän +päässä, nukkuivat Dörum ja matami ja ylempänä, rappusista oikealla +olevassa huoneessa, yhdessä suutarin palvelustytön kanssa heidän +keskenkasvuinen tyttärensä, vaivainen olentoparka, joka oli kuuro ja +jota täytyi hoivata melkein kuin lasta. + +Kuuromykkä oli tottunut olemaan valveilla ja odottamaan Maisan tuloa. + +Nytkin kuului jotain, epäselvää ähkymistä, ja Maisa asetti +lampun kädestään oven ulkopuolelle ja meni sisään. Kaksi niistä +rintasokeripalasista, jotka hän oli ostanut Sundbystä, joutui tuon +ihmisparan suuhun, ja palvelijattaren herättyä meni tälle pari palaa +rihkamapuodin antimista lupausta vastaan, että hän huolehtii Maisan +hameenhelmojen kuivattamisesta heti, kun hän aamulla on tehnyt hellaan +valkean. + +Puuseppä oli latonut kaikenmoisia tarvepuita ullakolle ja palomuurin +taakse, niin että Maisan täytyi valaista tietä itselleen. Maisan huone +oli myöskin oikeastaan laudoitettua ullakkonurkkaa, neliskulmainen +ikkuna oli sovitettu kaltevaan kattoon, mutta se teki kuitenkin huoneen +vaikutuksen. Hänen äitinsä jälkeenjättämä vanha piironki oli siellä ja +sen lisäksi vielä muutamia tuoleja, silityslauta ja taloustavaroita ja +kupariastioita sisältävä hylly sekä muutamia puunaulakoista riippuvia +vaatteita, jotka kaikki täyttivät pienen huoneen. + +Maisa seisahtui hetkeksi piirongin eteen ja etsi jotain eräästä +laatikosta. Hän veti esiin sukkaparin, ja nopea tarkastelu selvitti +hänelle, että ne olivat parsittavat, kuten hän oli aavistanutkin. Hän +oli jo monena iltana koettanut välttää tuota työtä, kunnes se nyt oli +miltei mahdotonta. + +Tuntui varsin ikävältä ryhtyä parsimaan, hän kun oli niin väsynyt. Sitä +paitsi hän oli kovasti iloinnut siitä, että pääsisi sänkyyn ja saisi +aivan hautautua patjoihin, missä oli oikein lämmin. Hän oli nukkunut +sillä patjalla ja samassa ruskeaksi maalatussa, aukivedettävässä +sängyssä, jonka päissä oli pienet, pyöreät nuppulat, niin kauan kuin +hän muisti. Siinä oli äiti kuollut niihin aikoihin, jolloin he asuivat +Hammersborgissa. Sängynpään yläpuolella oli hänen valokuvansa: jäykkään +krinoliinihameeseen puettu nainen, jonka työssä kovettuneet kädet +olivat liian näkyvissä ja jonka pitkissä, kapeissa kasvoissa saattoi +huomata lujan ja tarmokkaan ilmeen. Sivulla oleva valokuva oli jostakin +sanomalehdestä leikattu ja asetettu lasikehyksiin. Se oli muuan +tunnettu tohtori ja professori, joka oli ollut sekä kandidaattina että +assistenttilääkärinä sairaalassa samaan aikaan kuin äitikin. + +Maisa oli asettanut lampun pienelle pöydälle sängynpäähän ja nostanut +tuolin sen ääreen. Nyt hän istui ja parsi sukkia varsin mukavassa +asennossa jalat sängyssä ja rintasokeri pöydällä houkuttelevan +näköisenä. + +Sisällä vanhan Sjöbergin "koneen" luona vielä: viilattiin ja jymyttiin. +Näin oli kuitenkin aina elämää talossa hänen tullessaan kotiin myöhään +illalla; nykyisin Sjöberg vaivasi päätään päivät umpeensa tiirikalla +aukeamattomalla lukollaan. + +Yht'äkkiä Maisa purskahti nauruun. Hän tuli ajatelleeksi, kuinka +hän oli kulkenut ja puolustanut henkeään tuota viatonta ihmisparkaa +vastaan, jonka ei millään keinoin ollut onnistunut saada mitään +vastausta kyselyihinsä ja tiedusteluihinsa... + + + + +II. + + +Tosiaankaan ei Maisan ollut helppoa selviytyä nyt edellä joulun; +hänen olisi pitänyt jakautua kolmeen osaan, sillä Brandtilta saapui +kutsu ja samoin Jürgenseniltä; -- hän oli saanut lähteä kesken pois +Simonsenilta, jonne hän oli lupautunut koko viikoksi ompelemaan neitien +tanssiaisleninkejä, -- ja nyt, ennenkuin hän lähti kotoa aamulla, +tuli sana leipuri Antonisenilta, että heidän välttämättä piti saada +uudet vaatteet kaikille kolmelle lapselle! -- Jollei hän menisi sinne, +niin kadottaisi hän varman paikan, johon piti turvautua kesällä +koko hienoston ollessa maalla. Mutta nyt sai kesällä käydä miten +tahansa, sai kun saikin, sillä oliko hän luotu istumaan ja ompelemaan +lastenvaatteita ja sensellaista nyt, kun oli niin paljon muuta +tekemistä. + +Aivan odottamatta olivat tulleet nämä kutsut tirehtööri Solbergin +tanssiaisiin; mutta varmaankin pitivät he nyt ne niin myöhään -- tuskin +oli neljääkääntoista päivää niistä enää jouluun -- siksi, että noita +sieviä tyttäriä kutsuttaisiin kaikkiin tanssiaisiin talven kuluessa ja +juhlittaisiin kaikin tavoin. + +Maisa oli istunut Jürgensenillä hyvin myöhään eilen illalla, -- +olisipa siellä ollut ompelukone, niin olisi työ sujunut toisenlaisella +vauhdilla, -- ja oli tullut jälleen lumipyryssä ennen kahdeksaa tänä +aamuna. Hän oli tehnyt ankarasti työtä kaiken päivää; Mina Jürgensenin +tarlataanileningin piti tulla nyt valmiiksi tänä iltana, sillä Theodore +Brandt ahdisti kovasti töillään. + +Mina ei voinut olla poissa kymmentäkään minuuttia, vaan tuli jälleen +sisään ruokasaliin Maisan luo ja hypisteli ja asetteli yhteen +kangaspalasia ja ihmetteli ja jutteli. Hän otti esiin kukkia ja +koetteli nyt, sopivatko ne leningin väriin lampun valossa, ja sitten +koetteli hän helmiään; -- hänellä oli erittäin kaunis vartalo, hoikka +ja sorea, ja hän tahtoi, että se myöskin näkyisi. + +Ja Maisa tiesi varsin hyvin, millainen hänen pukunsa tuli olla, +-- sileä pusero ja sen yllä olkapäiltä rinnan yli ulottuva +runsaslaskoksinen röyhellys. Mina-neidillä, joka oli niin hento, piti +olla jotain täyttävää. mutta se ei saanut pudota raskaasti ja jäykästi, +niin että se kadotti oikean, yksinkertaisen luonnollisuutensa. Sillä +sellainen suora ja sileä, jäykkä kiilantapainen kangaspalanen oli +koristuksena pahinta, mitä hän tiesi. + +Mina seisoi hieno, valkea hame vaaleanpunaisen tarlataanileningin alla +ja koetteli. -- Vyötärön kohdalta täytyi hiukan kaventaa, se teki +vartalon pehmeämmäksi ja vapaammaksi... Ja hameen tuli laskeutua niin +pehmeästi ja ikäänkuin ruumista myöten -- + +"Mutta ei mitään koviketta!" keksi Mina yhtäkkiä; hän tuli loistavan +iloiseksi päästyään vihdoinkin selville siitä, miten piti olla. -- +"Kunhan se vain istuisi... kunhan se vain istuisi!"... Siniset silmät +aivan välkkyivät; -- "kunhan se vain saataisiin putoamaan vapaasti ja +luonnollisesti..." + +Hän koetteli ja näytteli ja puheli ja huolehti. + +Ja Maisakin oli vallan kuumeessa: -- "Ei, mutta jos Mina-neiti +kiinnittäisi kukkia paksuun, vaaleaan tukkaansa"; -- hän veti +varovaisesti hameen pään yli, -- hänestä saattaisi tulla niin sievä, +että siitä puhuttaisiin!... + +Nyt tuli asessori sisään päällystakki yllä ja sateenvarjo kädessä; +hänen piti mennä joihinkin kutsuihin tänä iltana tuollaisessa +lumipyryssä. Hän taputti Minaa ja tarkasteli leninkiä; asessori piti +paljon ainoasta tyttärestään. + +"Yksinkertaista ja kaunista ja luonnollista, -- eikö niin, Mina? +Hienostuneen pukeutumistaidon tuntee heti ensi silmäyksellä. -- +Hienoutta, joka kätkeytyy yksinkertaisuuteen ja jonka tuntee paremmin +kuin näkee. Se ilmaisee varmasti arvoasteen." -- Hän silitti +ihaillen hänen hiuksiaan. -- "Me emme tahdo tietääkään toisenlaisista +pukeutumistavoista"... + +"Ettepä tosiaankaan", ajatteli Maisa; hän näki, kuinka Mina hiipi isän +luo ja suuteli häntä saadakseen hänet pian jälleen menemään pois. + +"Kunhan se vain istuisi... kunhan vain saisitte sen istumaan, Maisa!... +Ottaisimmekohan hiukan pois röyhelön laskoksista?" -- Hän pelkäsi niin, +ettei hän tulisi tarpeeksi solakaksi. Mina tuskin saattoi käsittää, +että he viime vuonna olivat tanssineet krinolinipuvuissa. + +Vaaleanpunainen hame oli vielä keskentekoisena tuolilla, nyt tuli +pitkien koristeitten vuoro. + +Maisa nousi ja pani puseron pois alkaakseen yksitoikkoisen ompelun. +Kapeat, jäntevät sormet kulkivat erinomaisen nopsina, sormustin työnsi +neulaa varsin kätevästi kankaaseen, ja laskostaminen edistyi niin +nopeasti, että yhä uudestaan ja uudestaan täytyi kiinnittää kangas +uudelta kohdalta. + +Hän tahtoi nähdä, eikö Mina-neidin leninki nyt vetäisi vertoja sekä +Bergin sisarusten että matami Aasin valmistamille sekä hienoon +poimuttelemiseen että kuosiin nähden. Ei ollut mahdotonta, että +kyseltäisiin, kuka sen oli ommellut... + +Ja häntä ei todellakaan ihmetyttäisi, vaikka Mina-neiti voittaisi +kaikki Solbergilla. Hän oli niin vilkas nyt varmaankin tuon +meriupseerin vuoksi, jonka sanottiin kosiskelevan häntä... + +Maisa hymyili ommellessaan... Ehkäpä tämä leninki nyt ratkaisisi +asian!... Hän liitäisi niin hentona ja kevyenä kuin höyhen ilmassa +upseerin käsivarrella. + +Oi, kuinka he osasivatkin tanssia!... Maisa oli nähnyt heidät +lehteriltä porvaritanssiaisissa viime vuonna, -- koko sali ikäänkuin +liikahteli soiton tahtiin kirkkaitten kruunujen alla, pitsinypläyksillä +koristettuja silkki- ja atlassilaahustimia vilisi siellä vaaleitten +harsohameitten rinnalla. Ja paljaat kaulat ja tukkalaitteet kukkineen +ja helmineen taipuivat ja kumartuivat keskellä kaikkia kauniita +univormuja, mustia frakkeja ja valkeita liivejä. + +Hän oli istunut ja ommellut sen illan kokonaan Elise Schoulle siksi +kunnes tämän piti mennä tanssiaisiin; ja sitten oli hän seurannut +tätä vaunuissa ottaakseen hänen yltään päällysvaipan ja oli siten +päässyt ylhäälle parvekkeelle katsomaan heitä. Hän oli tarkannut +jokaista tuntemaansa, -- punaleninkistä Signe Tranemia kukkineen ja +norsunluuviuhkoineen ja Elise Schouta, joka koko ajan oli lattialla +kauempana salissa, ja valkopukuista Kitty Blomia -- tämä oli niin +suloinen, mutta hänen leningissään oli toisen olkapään kohdalla +ikäänkuin jotain viistoon leikattua kaula-aukon kohdalla, sen huomasi +joka kerran, kun hän taivutti itseään; -- ja sitten Minka Mörkiä, +joka myöskin oli pukeutunut vaaleaan, mutta atlassiin! -- Hän joutui +kihloihin niissä tanssiaisissa luutnantti Müllerin kanssa... Lopulta +oli hänen päänsä mennyt vallan pyörälle paljosta eau de colognen +hajusta, valosta ja musiikista, niin että tuntui aivan siltä kuin hän +itse olisi ollut siellä alhaalla. + +Mutta joka tapauksessa oli nyt hauskin aika vuodesta, tämä aika ennen +ja jälkeen joulun, kun hän näin istui ja kuumeisella kiireellä ompeli +tanssiaisia varten, niin että melkein päätä pyörrytti, eikä tiennyt, +kuinka päivä oli kulunut ennenkuin oli jälleen lähdettävä ulos ja +mentävä kotiin pimeässä. Jokaiselle näytti olevan aivan kuin hengen +kysymyksenä saada leninkinsä valmiiksi, niin että täytyi valvoa myöhään +yöhön. Mutta nuo nuoret neidit kysyivät häneltä neuvoa ja juttelivat ja +hulluttelivat ja uskoivat hänelle, mitä he pelkäsit, ja toivat esiin +ajatuksensa kaikin puolin, niin että hän suurella mielenkiinnolla +seuraten pääsi lopulta selville kaikesta: kuinka monta kertaa +meriluutnantti Solberg tanssi Mina-neidin kanssa, tai mitä oli kerrottu +Signe Tranemista ja herra Torpista tai Arnasta ja vaaleatukkaisesta, +iloisesta Jakob Schousta. Hän ikäänkuin unohtui kokonaan kaikkeen +tähän, hän eli niin täydellisesti noissa asioissa ja hänellä oli joka +suhteessa oma osansa niihin nähden. + +Mitä haaveiluja hänellä joskus olikin ollut itsekohtaisesti, ne jäivät +syrjään, -- Hjorte-apteekin farmaseutti, jolla nyt oli itsellään +apteekki jossakin, ja joka oli mennyt naimisiin rahojen vuoksi eikä +ollut ollenkaan niiden ajatusten arvoinen, joilla Maisa oli vaivannut +itseään hänen tähtensä... + +-- "Olipa oikein hyvä, että me saimme olla niin rauhassa tänä iltana", +arveli rouva, hän oli ollut ylhäällä ja auttanut miestään tämän +pukeutuessa; -- ei tehnyt mitään, vaikkapa Maisa istuisi ompelemassa +kauemminkin, kun kerran oli niin kiire. Ja nyt kun asessori ja +ylioppilas olivat molemmat ulkona, voisivat he vain kattaa pöydän +arkihuoneeseen rouvalle itselleen ja Ludvigille ja Minalle, niin +Maisan ei tarvitsisi korjata tavaroitaan ruokapöydältä, vaan saisi hän +häiritsemättä ommella. + +Sitten illalla soitti Theodora Brandt ovikelloa. Hän tuli pimeässä ja +lumipyryssä puhuakseen Minan kanssa tanssiaisista ja nähdäkseen hänen +leninkinsä; -- mutta alla oli kuitenkin pelko, ettei hän saisi Maisaa +huomen-aamuna varhain ompelemaan hänelle. + +He juttelivat ja kuiskailivat siellä sisällä kamarissa, heillä oli +niin paljon asioita keskenään; se oli oikein kuumaa ystävyyttä... +Mutta leninkiä Theodora nyt ei kuitenkaan saanut nähdä. Huomenna kyllä +Maisalta kysyttäisiin tarkasti asiasta. + +Neula kulki ja kulki, sillaikaa kun Mina kulutti aikaansa Doran kanssa +sisällä. + +He olivat ajaneet Ludvigin läksyineen Maisan luo; poika istui siinä +unisena ja nyrpeänä ja luki kyynärpäät pöydällä ja molemmat nyrkit +hiuksissa. + +Tänäkään iltana eivät työt valmistuneet ennenkuin puoli yksitoista, +oli vielä puolitoista kerrosta koristenauhaa ompelematta... Lampunkupu +ja suippo pää hiukan kellahkoine kasvoineen häämöttivät nurkkapeilissä +ruokasalin kaapin yläpuolella ja varjo alhaalla seinällä hänen +vieressään työskenteli reippaasti ja herkeämättä käsillään. + +Kaksi kokonaista päivää hän sai laskea hyväkseen täällä, -- ja sitten +huomenna ja ylihuomenna Brandteilla, -- siitä tulisi täsmälleen yksi +taalari. Simonsenilta, jonne hänen piti mennä torstaina ja jossa +piti sitten istua koko viikko, oli yhden päivän palkka vanhastaan +saamatta. Jos siinä ajassa voisi saada työt valmiiksi siellä ja pääsisi +Antonisenille, niin olisi vielä jäljellä neljä ja puoli päivää ennen +jouluiltaa. Asunnonvuokra piti maksaa matami Dörumille, ja loppusumma +kengistä piti saada suoritetuksi. + +Ja sitten ruokaa joulupäiviksi... + +Täytyi pitää huoli siitäkin, että jäi jotakin jäljelle joulun +ja uudenvuoden väliseksi sunnuntaiksi, jolloin oli ristiäiset +maalarimestari Jörstadin luona, -- hän tahtoi ommella oikein +hienon kastemyssyn punaisin atlasnauhoin ja ruusukkein. Häntä oli +pyydetty tyttökummiksi, ja Dörumin matami pitäisi lasta. Oli kyllä +tarkoituksena, että niistä tulisi oikeat kemut... Kirkkoon ottaisi +Maisa uuden talvilakkinsa ja lyhyen, nahkakauluksisen takkinsa. Ja +sitten tahtoi hän koristaa mustan leninkinsä kauniilla villapitseillä, +jotka hän oli saanut rouva Schoulta, -- ne täytyi jälleen ratkoa +pois viidenneksi päiväksi, jolloin oli mentävä ompelemaan. Sitten +valkea kaulus, joka kiinnitettäisiin edestä pienellä kultaneulalla +ja hienot kalvosimet. Ehkä hän ottaisi sen punaisen ripsireunaisen +kaulaliinansakin, tai ehkä oli hienompaa ja yksinkertaisempaa olla +ilman. Tukka piti kähertää ja asettaa chignon-malliin, -- oi, +hänestä tulisi hirvittävän hieno! Oli ollut puhetta siitäkin, että +he kutsuisivat kesteihin joitakuita kisällejä ja Ellingin, niin että +voitaisiin tanssia illalla... + +Ludvig istui ja haukotteli, niin että se lopulta uhkasi aivan tarttua... + +... "Mustaanmereen Dniepr ja Dniester, Dniepr ja Dniester, Dniepr ja --" + +Hän takoi ja takoi päähänsä: "Dniepr ja -- ja" + +"Kunhan se vain lopuksi ei menisi aivan umpilukkoon", virkahti Maisa. + +Ludvig katsoi häneen vihaisesti. + +... "Jäämereen Viena, Itämereen Väinäjoki eli Dyna, Väinäjoki -- +Väinäjoki -- Dyna... Itämereen Väinä --" + +"Niin, nyt on kai aika sinun päästä sänkyyn ja saada pehmeä 'dyna' +pääsi alle", arveli Maisa. + +"Pitäkää suunne kiinni, -- minua ei lainkaan nukuta!" Hän paiskasi +vihaisena kirjan kiinni ja meni ylös huoneeseensa. + +Oli tyhjää ja hiljaista. Lampun valo alkoi punertaa, se heikkeni ja +himmeni. + +Varmaankin oli oikea myrsky ulkona, tuuli ulvoi. Hän ompeli ja ompeli, +kestäisi vielä ainakin tunnin ennenkuin hän saisi kaikki valmiiksi. + +Illan kuluessa saattoi hän saada sellaisen unenpuuskan, että hän +ikäänkuin näki kaikki kaksinkertaisena. Mutta ompeleminen kävi +kuitenkin yhtä sukkelaan siitä huolimatta, ja kun puuska oli ohi, oli +hän päässyt pitkän matkan eteenpäin. + +Siinä istuessaan uneksi hän, että oli aikainen aamu ja hän kulki +äskensataneessa, paksussa lumessa vaivaloisesti pihan yli, -- joka +askeleella näkyi mustaa likaa -- ja tapasi kirjapainopojan, niinkuin +tavallisestikin tämän mennessä rappuja ylös ylioppilas Kielsbergin luo +paperiviilekkeineen. + +... Kielsbergin mielestä he varmaankin tavallaan tunsivat toisensa +ensimäisestä illasta saakka, jolloin tämä tuli taloon. Hän tervehti +ja jutteli joka kerta heidän tavatessaan toisensa ulkona ja kyseli +häneltä, niissä hän milloinkin oli ollut ompelemassa ja mihin hänen +piti mennä huomenna ja ylihuomenna. Kielsberg arveli, että Maisa oli +varmaankin hirveän tyytyväinen maailmaan ja ansaitsi äärettömän paljon +rahaa, -- silmät kiiluivat ja vilkuivat silmälasien takaa -- Maisa kun +ahersi aikaisesta aamusta myöhään iltaan. -- Varmaankin tulisi hänestä +vielä hirveän rikas! -- + +Kielsberg oli aina iloinen, vaikkei hänellä suinkaan ollut liiaksi +rahaa, miesraukalla. Rouva Thorsenin täytyi kovasti kiristää häneltä +vuokraa, sen hän oli kuullut Tillalta. Hän luki lääkäriksi ja hänet +tunnettiin hyvin sairaalassa. + +Oli harmillista, että Maisa oli lauantaina sattunut tulemaan kotiinsa +niin onnettomaan aikaan, juuri kun pesijätär seisoi ja karhusi laskua +ja huusi, ettei hän enää vasta pese noita kuluneita paitoja, jollei +herra maksa. Hän olisi antanut paljonkin, jos olisi voinut hävitä +näkymättömiin, niin hieno kuin Kielsberg aina oli; mutta oli mahdoton +enää kääntyä ympäri, sillä hän oli juuri menossa viemään leninkiä rouva +Thorsenille ja niin käänsi hän asian leikiksi ja meni rappuja ylös +aivan heidän keskeltään. Mutta eipä Kielsberg ollut näyttäytynyt sen +jälkeen... + +Lampun valo punersi yhä enemmän, se alkoi kärytä. Viimeiset koristeen +laskokset olivat vielä neulomattomina hänen edessään. + +Rouva aukaisi ovea nähdäkseen, eikö hänen työnsä pian valmistuisi; +ei varmaankaan kannattanut enää jäljelläolevan pätkän vuoksi +panna lamppuun uutta öljyä?... Mina oli nukahtanut arkihuoneeseen +odottaessaan... + + * * * * * + +Joulupäivinä Maisa oli nukkunut tarpeekseen, tehnyt tulen uuniin, +keittänyt kahvia, käynyt juttelemassa alhaalla Dörumien tai kauppias +Sundbyn luona ja jälleen mennyt ylös ja pannut maata. + +Suutarin väki ja Dörumit olivat myöskin kaikki nukkuneet kauan, matami +Dörum oli töintuskin ehtinyt iltakirkkoon ensimäisenä joulupäivänä. +Tapaninpäivä-iltana ratkaistiin siellä alhaalla korttipelillä, kuka +tarjoaisi vehnäleipää ja kuka kaksi pulloa olutta ja jok'ainoa heistä +kuitenkin haukotteli. + +Loikoa siten iltapäivällä, kun alkoi hämärtää, ja uunissa oli tuli +ja sen valo heijastui huoneeseen, ja tietää, ettei tarvinnut nousta +ennenkuin illalla -- eihän muu olisi tullut kysymykseenkään... Oli +niinkuin ei olisi jaksanut ajatellakaan mitään sen enempää. + +Mutta nyt ei saanut enää paljoakaan levätä. Kolmantena ja neljäntenä +päivänä täytyi hänen ommella leninginliiviä, jonka hän kauan sitten oli +luvannut kauppias Sundbyn palvelijattarelle. Ja sitten ristiäismyssy... +puhumattakaan siitä, että hänen täytyi omaakin pukuaan tarkastella ja +siistiä -- -- -- + +-- -- -- Maalarimestari oli luonut lumen pois ovensa edustalta ja +siistinyt kaikki paikat niin hienoiksi sunnuntai-aamuna. Mieskummeina +olivat talonisännöitsijä Andersen ja Elling, jolla oli oikein hieno +uusi takki ja valkoinen rintamus silkkikaulaliinoineen. Pienokaisen +nimeksi tulisi hänen tätinsä mukaan Kirstine. + +Toimitus kesti kauan, ja jumalanpalveluksen jälkeen oli niin paljon +kastettavia, että Maisa oli oikein iloinen päästessään jälleen kotiin +ja saadessaan jalkansa lämpimiksi; lumi aivan narisi kenkien alla. + +Matami Dörumin ja Maisan piti mennä katsomaan, kun pienokainen pantiin +kehtoon; hänen tuli nukkua ennenkuin ristiäiskekkerit alkoivat. + +Illalla oli maalarimestarin luona niin täyttä; siellä olivat Dörumit +ja suutarinväet, talonisännöitsijän perhe ja maalarimestarin +kaupungissa asuva sisar, erään merimiehen leski, joka ennen oli +ollut tarjoilijattarena muutamassa valtameren laivassa; hänellä +oli kaksi tytärtä, jotka kehuivat itseään; toista piti kutsua +taloudenhoitajattareksi ja hän oli hirveän hieno ja muhkea. + +He kiiruhtivat heti kaikki kolme istumasohvaan kahvipöydän ääreen +matami Andersenin, talonisännöitsijän vaimon viereen, niin että +sekä matami Dörumin, kummin, että suutarimatamin nyt täytyi tyytyä +puutuoleihin. Maisa pakotti silloin talonisännöitsijä Andersenin +ottamaan hänen tuolinsa, -- muuten piti miesväen istua ulompana +penkeillä ja rahilla, heille tarjottiin sinne virvokkeita -- ja sitten +tahtoi Jensine Andersen jälleen, että Maisa, joka oli kummi, ottaisi +hänen paikkansa. + +Dörumeja kiusasi myöskin aika lailla nuo kolme istumasohvalla olijaa. +He istuivat rivissä ja nyrpistivät suutaan ja väänsivät itseään +joka kerran, kun ottivat vierrekakkua tai voileipää, heidän kätensä +olivat aina eidamerjuustolla päällystettyjen voileipien kimpussa. +Ja koko ajan puhuttiin vain nuorimmasta tyttärestä Theasta, josta +nyt tulisi höyrylaivan tarjoilijatar ja jolla kenties aikaa myöten +olisi mahdollisuuksia päästä ravintolanpitäjättäreksi, kuten matami +Rasmussenkin oli ollut, vieläpä samaan laivaankin, sillä matami ja +kapteeni olivat varsin hyviä tuttavia. + +Paksut, lyhyet kullatut kellonperät heilahtelivat puseroa vastaan +matamin jutellessa, ja molempien tytärten kädet luikertelivat hänen +käsiensä alitse vatia kohti. + +Toisten matamien yritykset saada sanotuksi jotain lapsesta tai +kasteesta raukesivat aivan tyhjiin. + +Yht'äkkiä nousi matami Andersen: + +"Huh -- täällä sohvassa on niin kuuma... enkö voisi saada istua sinun +paikallesi, Andersen?" + +Mutta siitä oli seurauksena vain, että nyt nuo kolme oikein +levittäytyivät sohvaan, ja sitten juteltiin jälleen. + +"Älä luule, että ketju on oikeaa kultaa", kuiskasi matami Andersen +Maisa Jonsin korvaan, -- "ja nuo sormukset hänen sormissaan... +pelkästään katinkultaa. Kuulkaa, minä en suorastaan voinut istua hänen +vieressään." + +Laiha, pitkä maalarimestari pienine, punertavine paineen kulki, ympäri +varsin koreana liiveineen ja avarine sinisine paidanhihoineen ja +tarjosi olutta ja miesväelle ryypyn; hänen otsassaan oli pari punaista +läikkää ja hän laski leikkiä ja kaatoi. + +Nyt pienokainen huusi viereisessä pikku makuuhuoneessa, ja matami +Jörstadin täytyi mennä sinne auttamaan vanhinta, kaksitoistavuotista +tytärtään. + +"Oli ehkä hyväkin, että tällä tavoin jouduimme muistamaan myös lasta", +sanoi matami Andersen katkoen leskimatamia terävästi silmiin. + +"Niin -- ni-in -- niin -- odottakaahan nyt siksi kunnes eukko tulee +jälleen sisään", -- alkoi maalarimestari. Vihdoinkin puhui hän sitten +ohuella, piipittävällä äänellään: + +"Sitä minä nyt vain tahtoisin sanoa, niinkuin olen ajatellutkin kaiken +aikaa, että minä ja vaimoni kiittäisimme kummeja sekä siitä, että he +ovat olleet kirkossa meidän Kristinemme kera, että myöskin kaikista +hyvistä lahjoista, jonka vuoksi me kiitämme ja kumarramme jok'ainoalle." + +Talonisännöitsijä nousi nyt esittääkseen, ennenkuin joi lasinsa, +kummien onnittelut ja toivomukset pikku Kirstinen menestykseksi. Ja +puheen jälkeen tarjosi maalarimestari paloviinaa kaikille, myöskin +naisille, joitten piti ottaa koko- tai puoliryyppy sen mukaan, olivatko +he naimisissa vai naimattomia; mutta oli hirveätä, miten nuo molemmat +Rasmussenin tyttäret tirskuivat ja kursailivat, ennenkuin hän sai +heidän maistamaan väkeviä, -- olutta, herra paratkoon, saattoivat he +kyllä maistaa, mutta -- + +"Pitäkääs nyt silmällä heitä", sanoi matami Andersen, -- "luulenpa, +että tuokin menee alas, jos lasi vain jää siihen seisomaan. Ajatelkaas, +että he ovat tyhjentäneet koko tuon takimaisen maljan, nuo kolme!" + +"Katsokaas, katsokaa toki", kuiskasi hän joka kerran kun he +joivat, ja tyrkkäsi Maisaa; -- hän oikein tarkasteli heitä... "Tuo +taloudenhoitajatar on vain ottanut pikku siemauksia, ja nyt on lasi +jo aivan tyhjä. En minä usko, että hän on mikään taloudenhoitajatar +-- taloudenhoitajattarella muka tuollaiset pitkät korvakellukat, eipä +todentotta olekaan! -- Hyh, olen iloinen, että muutin paikkaa." + +Matami Andersen kuiskaili ja kuiskaili ja kiusaantui yhä enemmän +katsellessaan noita, jotka olivat vieneet häneltä sohvan. Pitihän toki +talonisännöitsijän rouvan ikäänkuin olla ensimäisenä täällä. + +Nyt alettiin yltympäriinsä jutella, ja Dörum ja suutari siirtyivät +vähän kauemmaksi, kuten maalarimestarikin. He istuivat irlantilaisiin +villaröijyihin puettuina ja hikoilivat ja polttivat. Dörumilla oli +ollut porsliinipiippu valmiiksi täytettynä taskussaan ja talonmies +hipaisi suutaan kielellään ja joi olutta niin usein kuin vain lasi +täytettiin; hän huomasi kyllä, että eukon mielessä oli jotakin, mitä +piti koettaa sovittaa... "Kuulehan", sanoi hän taputtaen tätä aina +väliin ystävällisesti olkapäille, -- "kuulehan, Maren, -- mutta juohan +toki, Maren, täällä on olutta -- niin -- pidähän silmällä Jensineä. +Usko pois, äiti, että olet suuressa edesvastuussa, sillä, näetkös, nyt +tulee tuo Sundbyn puotilainen tänne, tiedäthän, -- niin ja kuulehan +-- jätän kokonaan sinun ratkaistavaksesi, tahdommeko hänet vai emme", +kuiskaili hän nipistäen matamia. + +Kas vain, -- Sundbyn Johannesen ja Jensine Andersen, -- vai niin, vai +niin -- ajatteli Maisa, joka myöskin oli kuullut puhuttavan siitä. + +Nyt tulivat ulkoa pakkasesta läkkisepänsälli ja vielä muuan toinenkin +jääden hämillään seisomaan ovensuuhun, sillä eipä juuri näyttänyt siltä +kuin tanssittaisiin täällä ahtaassa kamarissa. -- Maalarimestari pyysi +heitä olemaan ystävällisiä ja istuutumaan ja ottamaan ryypyn siksi +kunnes tulisi useampia. Hän ei tahtonut sytyttää valoja työpajaan niin +aikaisin. Täytyihän pitää huolta, että valoa riittäisi myöhempäänkin. + +Nyt kun talonisännöitsijä oli saanut vaimonsa irti tuosta yhä +kiihtyvästä sodanhalusta sohvassa istuvaa leskeä kohtaan ja hänen +huomionsa kiinnitetyksi Jensineen, istui hän aivan tyynenä ja vakavana, +kaulassaan vaaleanpunainen solmittu liina, ja nautti olutlasistaan, +jonka hän oli asettanut polvelleen, puhallellen suuria savupilviä ja +jutellen ja laskien leikkiä Dörumin ja suutarin kanssa. + +"Ettekö voi saada hiukan ovia auki siellä!" kuului yht'äkkiä sohvalta, +-- "minusta tuntuu, että me suorastaan paistumme täällä", -- matami +Rasmussen toi kärsimättömyytensä ilmi äänellä, joka oli kokonaan +toisensävyinen, ei ollenkaan lempeä, kuten kahvia juotaessa. + +"Niin, nyt tuli esille hänen oikea luontonsa", sanoi matami Andersen, +-- "siinä sen nyt kuulitte, Maisa! Olen hiukan pitänyt silmällä heidän +hommiaan koko ajan, ja tosiaankin olen iloinen, että pääsin kunnialla +pois sohvasta; -- nyt ovat he jo saaneet käsiinsä pöydältä kolmannen +olutpullon, jota he salaa vaihtavat. Viina on myöskin mennyt saman +tien." + +Maalarimestari ei ollut halukas avaamaan ovea. Lumipyryssä seisoi +siellä odottamassa koko joukko ihmisiä, joita oli vaikea pyytää +sisäänkään, eikä hän missään tapauksessa tahtonut vielä sytyttää tulta +työpajaan. + +"Kyllä täällä on varsin kuuma", arveli talonisännöitsijä, joka kuivasi +kasvojaan käden selkäpuolella. + +"Eipäs ole, Andersen!" vastusti hänen vaimonsa terävästi, -- "meillä on +kuitenkin niin paljon ihmistapoja, ettemme ryhdy pitämään järjestystä +vieraissa ollessamme." + +"Avaatteko oven?" tuli varsin käskevällä äänellä sohvasta; leski näytti +olevan aikeissa nousta. + +Nyt avasi maalarimestari oven ja meni sytyttämään tulen työpajaan. + +Tuntui virkistävältä, kun pakkanen virtasi sisään sumupilven tavoin. +Ulkona kuunvalossa näki Maisa Ellingin ja muutamia muita, joiden hän +tiesi tulevan; -- heitä oli koko joukko -- tulisi oikeat tanssit. + +Hän arvasi kyllä, miksi Elling pysytteli niin lähellä ovea: tämä +tahtoi ensimäisenä ehtiä pyytämään häntä... Ja juuri kun he nousivat +lähteäkseen työpajaan, olikin Elling siinä. + +"Kyllä, kyllä, mutta saatte pyytää uudelleen oikein kunnollisesti +tuolla sisässä eikä täällä ulkona lumessa..." + +Työpaja oli järjestetty siistiksi, suloinen lämmin virtasi vastaan. +Maalarimestarin luona oli aina niin kuuma sen vuoksi, että kaiken +vastamaalatun piti talvella olla kuivumassa sisässä sekä yöllä +että päivällä. Maalipyttyjä ja pusseja ja öljykivi ja kaikenlaisia +maalarinkapineita oli nurkassa, nojallaan olevat tikapuut suojanaan, +ja kelkkoja ja muita kuivumaan pantuja esineitä oli kattoparrujen +välissä olevilla orsilla juuri ja juuri niin korkealla, etteivät päät +ylettyneet niihin. + +Seinillä oli muutamia juuri sytytettyjä kynttilöitä kiinninaulatuissa +puulistoissa, ja kulmapöydällä paloi lamppu. Soitosta huolehti vanha +Sjöberg, "kone", joka soitti viulua pitkät jaksot, kunhan häntä vain +voideltiin punssilla ja välillä otettiin esiin hanuri. Oli tarkoitus, +että joillakin vastatulleilla olisi mukanaan miestä väkevämpääkin, jota +he tarjoaisivat toisille. + +Tanssi alkoi ja pari toisensa jälkeen lähti liikkeelle, niin että +hameenhelmat liehuivat. + +Kuparisepänsälli oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen sisällä +kamarissa ja pyytänyt saada tanssia Jensinen kanssa, ja Larsinella +oli kolmekin kavaljeeria ympärillään, -- varmaankin noitten pitkien +korvakellukoitten ja monien hetaleitten vuoksi. + +"Ette saa pitää kättänne noin korkealla selässäni, Elling", ärähti +Maisa kärsimättömästi, -- "eikä täällä myöskään liene niin kylmä, että +tarvitsisi pitää hattua päässä." + +Häntä harmitti, että he polkivat ja tömistivät lattiaan +korkoraudoillaan, ja että he tanssivat lakit ja hatut päässä; ne olivat +vinossa, jotta näyttäisi ponnekkaammalta. Ellingillä oli kuitenkin +valkea etumus ja silkkikaulaliina sekä vahanahkaiset saappaat. + +Samassa he törmäsivät erääseen pariin, joka pysähtyi vain ottaakseen +toisin tavoin kiinni toisistaan, ja sitten kesti viheliäisen kauan +ennenkuin he jälleen pääsivät tahtiin. + +Pöydän luona kauempana nurkassa, josta lamppu levitti himmeätä valoaan +lämpöisellä vedellä täytetystä saviastiasta nousevan höyryn läpi, +seisoi maalarimestari avarine sinisine paidanhihoineen ja tarjoili +punssisekoitusta. Hänen vieressään olevalla tarjottimella oli muutamia +olutlaseja ja viisi kuusi viinilasia odottamassa... + +"Maistelehan tätä, Andersen. Otamme kokeeksi etukäteen... Kas tuossa, +Dörum -- tänään on ollut kova työpäivä, maljasi. Meitä kolmea varten +on erikoinen pullo. Nuoriso saakoon sitä enemmän vettä vereensä -- he, +he, he" -- naurahteli hän heikolla äänellään lisätessään saviastiaan +vettä aikamoisen annoksen. "Aseta lasisi ikkunalaudalle, suutari, +niskasi taakse, niin se on varmassa paikassa -- sinä myös, Andersen! +Niin -- eiköhän liene viisainta meidän kaikkien tehdä samalla tavoin" +-- maalarimestari asetti omansakin sinne. + +"Kas niin", -- ensimäisen kerran pani maalarimestari piippuunsa. +Tulitikku, jota hän ensin raapaisi seinää ja sitten lattiaa vasten, +sammui, sisarentytär, kamarineitsyt liehui ohi kaikkine hepenineen ja +avarine krinoliinihameineen. + +"Kas niin, kas ni-in!"... kuului eri vetojen jälkeen, kunnes piippu +syttyi. Maalarimestarin edesvastuu tältä päivältä oli suurimmaksi +osaksi ohitse ja hän aikoi nyt kaikessa rauhassa ja mukavuudessa +nauttia elämästään... Muori sai viedä tarjottimella penkeillä istuville +matameille virvoketta -- ja myöskin toisille, mikäli astiasta riitti. + +"Tuo Maisa on sievä tyttö", sanoi talonisännöitsijä -- "Näkee, ettei +hän kuulu raskaantyöntekijöihin, kuka sitten lieneekään hänen isänsä -- +no niin, hyi olkoon, -- katsokaa nyt, kun suorastaan tallaavat jalat +tässä." + +Galoppadi oli menossa sitä vauhtia, että kaksi kelkkaa putosi alas +telineiltä uunin takaa. + +Vanha Dörum istui köyryselkäisenä ja hiljaisena ja vakavana ja vetäisi +silloin tällöin haikuja piipustaan. Toisella silmällään seurasi hän +Maisa Jonsia ja Ellingiä, jotka tanssivat schottista, hän tiesi niin +tarkalleen mitä matami Dörum ajatteli noista kahdesta, tämä varmaankin +istui ja teki huomioita kaikesta... Elling oli kelpo mies... Mutta +pitää olla muutakin ennenkuin voi perustaa oman työpajan... + +Jostakin neuvoteltiin kauempana oven luona: + +"Kyllä toki" -- puheli matami Jörstad -- "Tilla saa kyllä tulla +tänne ja kauppias Sundbyn Maren myöskin, -- molemmathan ovat meidän +tuttaviamme, matami Rasmussen." + +"Enpä olisi luullut, että olemme joutuneet paikkaan, missä +palvelijattaria pidetään tuttavina!" Matami Rasmussen huusi kovalla +äänellä tyttärensä pois tanssista... "Thea! -- Larsine, kiiruhtakaa, +kuuletteko..." + +"Hän aikoo mennä", tuli Jörstadin emäntä sanomaan hämillään. + +"Tarjoa hänelle vain punssia, eukkoseni!" Maalarimestari kaatoi +sekoitusta summamutikassa aimo annoksen olutlasiin; -- hän tiesi kyllä, +mistä tuuli puhalsi oli ollut aivan anteeksiantamattoman heikkoa se +sekoitus, jota hän oli antanut vaimonsa tarjota matameille. + +Tilla ja Maren liehuivat kumpainenkin oman kavaljeerinsa kanssa +tanssissa täydessä vauhdissa törmäten toisia vastaan ja tuuppien +toisiaan ahtaassa piirissä lattialla ja kesken kaiken näkyi karkeitten +villasukkien varret märkäin kenkien yläpuolella. + +Vanha Dörum karisteli kurkkuaan ja sylkäisi tupakansauhun keskeltä; +tanssijat tömistivät lattiaa niin että kaikki maalarityöpajan tomu +pölähti esiin; se tunkeutui rintaan -- -- -- uh -- uh -- uh -- uh -- +Hän kääntyi ikkunalaudalla olevaan lasiin päin ja otti pienen kulauksen +huuhdellakseen kurkkuaan. + +Puoliavoimesta ovesta tulvi sisään pakkashöyryä ja ovikynnyksellä +leveni yhä enemmän ja enemmän jalkojen mukana kulkeneesta lumisohjusta +muodostunut musta täplä sitä mukaa kuin ovesta kuljettiin. + +Pullo kulki melko usein ulkona sälliltä toiselle, tullessaan takaisin +olivat he niin punaisia ja iloisia. Ja he vetivät tytötkin mukaansa ja +saivat heidät viekoitelluksi juomaan punssia. + +"Ei kiitos, -- päästäkää minut, -- ei, ei, -- ei kannatakaan koettaa +vetää minua sinne, tyydyn siihen, mitä saan täällä sisällä..." Jensine +ei pitänyt seurasta, joka oli ulkona oven luona. + +Kas nyt tuli Sundbyn Johannesen, tuo vaaleatukkainen puotipoika, +jonka maalarimestari itse aivan erikoisesti otti vastaan ja jota +rupesi kestitsemään; eikä kestänyt kauan, ennenkuin hän oli lattialla +talonisännöitsijän tyttären kanssa. + +Plik, plik, plik, -- kuului viulusta vain näppäyksiä se pysähtyi kesken +tanssia. + +Ja siinä he seisoivat. + +"Sjöberg tahtoo punssia." + +"Täytyy voidella konetta", tuli tuo vanha sukkeluus. + +Ja kesken kaiken kuului jälleen, plik, plik, plik -- ja taas "saatiin +voidella konetta". + +"Tanssitaanko täällä?" -- Tulija oli ylioppilas Kielsberg, joka koetti +vilkua sisään avonaisesta ovesta; hän oli tullut kotiin kylästä ja +tullut uteliaaksi... Siellähän oli Maisakin, joka tanssi niin että +leiskui vain --. + +"Mitäs te tahdotte?... kuulutteko tekin tähän seuraan?" -- kuului hänen +ympäriltään. + +Hän huomasi matami Jörstadin ja kysyi kekseliäästi: + +"Ei suinkaan Sjöberg ole täällä, matami Jörstad? -- minun pitäisi +välttämättömästi saada puhua hänen kanssaan; hänen piti korjata minun +kahvikeittimeni." + +"Onpa kyllä hän täällä, herra ylioppilas." + +"Jollen saa sitä, saan turhaan toivoa kahvia huomen-aamuna." + +"Ei ole nyt helppoa saada häntä käsiinsä, hän on soittajana. Mutta +ettekö tahdo tulla sisään ja odottaa hiukan... Muuan ylioppilas, joka +asuu tässä talossa", selitti hän ympärillä seisoville. + +"No, teillä on joulukekkerit täällä", jatkoi ylioppilas ja meni sisään. + +"Ristiäiset, herra ylioppilas." + +"Niitäkö siis täällä valmisteltiin aamupäivällä!" + +"Niinpä niin, pikku tyttönen ristittiin ja nimeksi tuli Kristine." + +"Neljäs vai viides, matami Jörstad?" + +"Kuudes." + +"Niitä on jo aivan liian monta", sanoi Rasmussenin matami, jonka +viereen hänen täytyi istuutua ainoalle vapaalle paikalle, -- "liian +monta tämän talon osalle..." + +Ylioppilaalla oli muutakin tekemistä kuin ryhtyä keskusteluihin +tukevan, punaisen Rasmussenin matamin kanssa, mutta hän hymyili ja +nyökäytti aivan kuin hän olisi kuunnellut. + +... Maisa ei katsonut sinnepäin, missä hän istui. Kas, nyt hän +kuitenkin hiukan hymyili... Hänen kanssaan oli niin hauska jutella, +-- hän kun oli niin suunnattomasti huvitettu noista Schouista tai +Tranemeista tai mitkä heidän nimensä nyt olivatkaan kaikkien niiden, +joiden luona hän ompeli, aivan kuin hän kuuluisi noihin perheisiin +-- ja vain noiden vaivaisten hikipäässä ansaittujen markan ja +kuudenkymmenen vuoksi päivässä. + +Olipa tuo koko lempo puhumaan, tuo paksu matami, olikohan hän +suutuksissaan jostakin? + +Oli selvää, että matami Rasmussen oli vihoissaan; hän oli sekä +humalassa että äkeissään, varsinkin sen vuoksi, ettei tuo komea +puoti-Johannesen vielä ollut kunnioittanut kumpaakaan hänen +tyttäristään pyytämällä näitä tanssiin, hän tanssi vain Jensinen ja +taas Jensinen kanssa ja nyt vaihteeksi Maisa Jonsin kanssa. + +"Hän näyttää minusta liian hienolta, tuo ompelijatar", huomautti hän. +"Kun sellainen ikäänkuin tahtoo olla yläpuolella säätynsä, niin se ei +ole mikään hyvä merkki. Hän ei myöskään voi olla aina silloin tällöin +katsomatta kenkiinsä, -- miten hän nyt lieneekään ansainnut ne..." + +Kielsberg ei vastannut; hänellä oli palava halu tanssia, erittäinkin +nyt neuloja-Maisan kanssa; -- mutta hänenhän täytyi ensin keksiä jokin +juttu kahvikeittimestä Sjöbergille. + +Johannesen tanssi jälleen Jensinen kanssa... + +"Niin niin, -- nuo rihkamakauppojen puotipojat, jotka keikailevat +vaatteillaan... Mutta voittepa olla varma siitä, että sekä +talonisännöitsijä Andersen että matami istuvat ja pitävät silmällä... +ja kas vain, sielläpä maalarimestarikin kallistaa lasia hänen kanssaan!" + +"Mitä -- kenen kanssa?" sanoi Kielsberg hajamielisenä... Tuo Maisa +Jons, hänpä ei ollut hullumpi... hänellä oli niin kauniit liikkeet. +Tuo, jonka kanssa hän tanssi, oli pyöreähkö, mustatukkainen mies, +hiukan partaa leuan alla ja tavattoman kalpea kasvoiltaan, joilta hiki +valui, todennäköisesti sepänsälli. Mutta kuinka sanomattoman hienosti +Maisa liikkui hänen vieressään ja ikäänkuin piti itsensä kauempana +hänestä; hän katsoi koko ajan alas omiin jalkoihinsa... + +"... Muuten, hän on oma veljeni." + +"Puotipalvelijako?" + +"Ei, maalarimestari." + +"Niin, hän on viekas silloin, kun se tuottaa hänelle hyötyä", tiuski +erittäin raivostunut ääni. Matami puheli itsekseen. "Hyi, hyi, madella +tuolla tavoin talonisännöitsijän edessä. -- Hyi, sanon minä", -- hän +sylkäisi kiukkuisena kauas lattialle... "Niin, voitte uskoa, tässä +talossa on elämä hiukan kummallista, jos vain tahtoisi puhua siitä. He +ovat kaikki niin hyviä ystäviä keskenään, niin!" + +"Plik, plik, plik" -- jälleen keskeytyi tanssi. + +"Pitäkää nyt varalta, että saatte hänet puheillenne", tuli Jörstadin +matami sanomaan. + +Kielsberg nousi, muu ei auttanut nyt. + +"Entäs minun kahvikeittimeni, Sjöberg?" kysyi hän rohkeasti. + +"Kahvikei -- kahvi -- mitä?" -- hän asetti viulun varovasti siniselle +esiliinalle ja hän vilkuili, näkyisikö miestäväkevämpää, jota piti +tulla. + +"Ylioppilas tahtoo saada kahvikeittimensä, ettekö kuule, Sjöberg", +kuiskasi innokkaana Jörstadin matami, joka kyllä tiesi, ettei Sjöberg +ollut halukas vastaamaan tilauskyselyihin ja sentapaiseen; häntä täytyi +ensin perinpohjaisesti ravistella. + +Sjöbergillä eivät korjaukset milloinkaan tahtoneet valmistua +määrätyksi ajaksi, ja hänen kapeilla, sisäänpainuneilla kasvoillaan +ja voimakkaasti eteenpäintyötyneellä leuallaan oli merkki ainaisesta +huonosta omastatunnosta. + +Hän koetti hiljakseen muistutella mieleensä töitään ja loi hitaasti +parin viisaita silmiä Kielsbergiin. + +"Kahvinkeittokoje, sanotte?" + +Heidän takanaan tyrkittiin ja työnnettiin, niin että oli vaikeaa pitää +paikkaansa; siellä kuljettiin alinomaa ovissa edestakaisin. + +"Kahvi --?" + +"Niin, kahvinkeittokoje, jonka piti olla valmiina varhain +huomisaamuksi", muistutti Jörstadin matami. Sjöberg pudisti päättävästi +päätään ja ojensi kätensä viekoittelevaa punssilasia kohti. + +"En minä ole saanut mitään kahvinkeittokojetta." + +Hän tirkisteli kauan ja ajattelevasti kirkkain, sinisin silmin +Kielsbergiä samalla kuin ryypiskeli lasin tyhjäksi. Ilme kävi yhä +ivallisemmaksi: -- "Jokin kahvikeitin... teillä? -- hoh!" puhkui hän. +-- "Ja sitten tulette tänne..." Ilme tuli jotenkin epämiellyttävän +tutkivaksi. + +"Mutta onhan se kai lähetetty teille, mitä?" sanoi Kielsberg +harmistuneena. + +"Sanokaa vain, kuka sen vei hänelle, niin hän kyllä muistaa", arveli +Jörstadin matami. "Parasta on, että Tilla puhuu hänen kanssaan siitä... +Tilla!..." + +Olipa onnetonta, että Tillakin oli täällä; eihän kannattanut syyttää +tätä. + +"Oi ei, matami Jörstad, missään tapauksessa en kuitenkaan saa kahvia +huomenaamulla aikaisin", sanoi Kielsberg jalomielisesti... "Niinpä minä +lähetän sen teille huomenna aamupäivällä, Sjöberg." Hän näytti aikovan +lähteä. + +"Suuret kiitokset, matami Jörstad. -- Mutta sanokaahan", sanoi hän +ikäänkuin äkillisen uteliaisuuden valtaamana, -- "kuka on tuo tumma, +pitkä tyttö, joka seisoo ja hymyilee ja puhuu paljon, -- olen nähnyt +hänet useampia kertoja, -- ei kai hän asune tässä talossa?" + +"Hän on Jensine Andersen, Ellingsenin talon isännöitsijän tytär." + +"Ja eikös tuolla matami... niin, matami Dörumin vieressä ole tuo +ompelijatar, joka asuu tässä talossa." + +"On kyllä, neiti Jons, joka nyt oli kummina, saan ilmoittaa." + +"Kahvikeitin!" -- kuiskattiin hänen takanaan; ääni kuulosti +epämiellyttävältä. + +"Ettehän tahtone, herra ylioppilas, kieltäytyä lasista punssia +ennenkuin menette", tarjosi matami. + +"Juodako pikku Kristinen onneksi, matami Jörstad?" + +Matami kiiruhti miehensä luo, joka istui haikupilvien keskellä +nurkkalampun luona. + +"Tehän olette suuri keksintöjen tekijä, Sjöberg?" koetti Kielsberg +aloittaa puhetta. + +"Niin -- tiedänpä erään, joka keksii!..." + +"Sanokaahan, tiedättekö mitään keinoa vetoisia laseja vastaan +-- huoneessani tuulee niin, että saattaisi panna tuulimyllynkin +käyntiin..." + +"Vetoisia laseja... lasia? -- Ehei -- lasi on tiivistä, saan +ilmoittaa. Ei tarvitse paljoakaan järkeä, kun sen ymmärtää... Mutta +ikkunanpielestä ja kehyksistä kyllä vetää..." + +"Luuletteko, että olisi paras liimata moneen kertaan paperia rakoihin?" + +"Paperia? -- Niin, ni-in, sehän on vanha akkain antama neuvo talven +varalle, se... Mutta muuten, nähkääs, jos tosiaankin tarkoitatte +sitä, mitä sanotte, niin kannattaa kyllä tutkia seinäntukkeamista... +Niin -- sammalta etupäässä, -- ja lunta, sitten kun sitä tulee, +aivan seinänvierelle. Merellä käytetään meriheinää täytteeksi... +meriheinämättäitä... ja mitä enemmän vesi painaa, sitä tiiviimmäksi +tulee täyte. Saatte uskoa, että olen kyllä tutkinut asiaa. Kunpa +löytäisi sellaisen aineen, että mitä enemmän sataisi, sitä tiiviimmäksi +tulisi täyte..." + +"Saan kai tarjota vähän punssia?" Siinä seisoi maalarimestari hiukan +horjuvana, ääni epävarmana, täysinäinen viinilasi märällä tarjottimella. + +"Huh -- huh -- miten nuo tyrkkivät." + +Erään nauravan tytön selkä töykkäsi häntä, tämän kulkiessa hänen +ohitsensa, niin että hänellä oli täysi työ selviytyä kunnolla +tarjottimineen. + +"Niin, täällä on ahdasta; ettekö tahdo ottaa lasianne ja istuutua?" -- +hän näytti Kielsbergille jälleen tuon epämiellyttävän paikan penkillä +tukevan, punaisen matamin vieressä. + +Rasmussenin matami ei näyttänyt suurestikaan huomaavan häntä; hän oli +jännittyneenä kiintynyt katsomaan talonisännöitsijää, joka kilisti +lasia niin tuttavallisesti puoti-Johannesenin kanssa. Hänen Theansa +seisoi aivan heidän takanaan; vihdoin oli tämänkin onnistunut päästä +juttusille Johannesenin kanssa, -- ja se jo oli tietysti heti liian +paljon Andersenien mielestä, heidän täytyi saada hänet pois hänen +luotaan... + +Sjöbergin viulu aloitti jälleen valssin, jokainen kiiruhti hakemaan +paria itselleen. + +... Mutta eikö hän, veitikka, kiiruhtanut Thean ohi, niin läheltä, että +melkein hipaisi häntä, -- ja Andersenin Jensinen luo jälleen... + +Rasmussenin matami puhisi ja puhkui ja kohautti hartioitaan; hän istui +kuten täysi höyrypannu. + +"Minähän sanoin, että täällä talossa kumarrellaan talonisännöitsijää, +-- voitte uskoa sen, ja jos minä vain tahtoisin puhua!... He, he, he", +kuului ivallisesti. + +"Vai luuletteko maalarimestarin voivan hankkia itselleen puita koko +talveksi, ja hänen luonaanhan täytyy aina olla niin lämmintä... +Maksaisiko hän puut sitten! Ei, nähkääs -- kun talonisännöitsijä +Andersen vain pistää hänelle salavihkaa hyviä puita ja laudanpätkiä +alhaalta pihalta, niin saa hän varmasti maalatuksi sekä sisältä että +ulkoa kaikki kotonaan... ja, kun talonisännöitsijä ja vaimo ja lapset +tarvitsevat, kenkiä, niin saa suutarin väki puita sekä keittiöön +että kamarinuuniin niin paljon kuin vain voivat polttaa. Ja jos hän +tahtoo saada lasiruutuja ikkunoihinsa, niin menee vain muutamia +käsikärryllisiä laudanpätkiä lasimestarille... Ja sen vuoksi pidetään +täällä tanssit hänen kunniakseen, ymmärrättekö, punssineen ja kaikkine +herkkuineen koko perheelle... Kuinka makeita ovatkaan he keskenään!... +Tietäisipä vain Ellefsen siitä!" + +"Plik, plik, plik", nyt pysähtyi soitto keskellä parasta vauhtia. +Sjöberg sanoi nyt olevansa väsynyt. + +"Voidelkaa häntä vain, niin se kyllä käy." -- + +Vähän ajan perästä alkoikin tanssi uudelleen. + +Neuloja-Maisa istui vapaana, ja Kielsberg kiiruhti tämän luo ja pyysi +hänet tanssiin. + +He seisoivat ensin hetkisen yhdellä kohtaa ja heiluttivat käsiään ja +koettelivat ennenkuin syöksyivät lattialla olevaan ahtaaseen piiriin; +-- siellä poljettiin jaloilla ja pyörittiin ympäri selät väärinä, +kasvot punaisina ja hikisinä ja kädet suorina, ikäänkuin ne olisivat +tahtoneet sanoa: pois tieltä! + +Hän vei tosiaankin hyvin, veti Maisan käden sivulleen ja ympäri sitä +mentiin aina samalla paikalla, sillä täytyi katsoa, että välttyi +törmäämästä kehenkään. + +"Olen istunut ja katsellut, kuinka somasti ja sievästi te tanssitte, +neiti Jons", sanoi Kielsberg heidän päästyä alkuun. Ei ollut hyvä mennä +kauemmaksi, täytyi vain varoa törmäämästä kehenkään. + +Maisa näki vain vähän hänen leukaansa, sillä hän katsoi koko ajan +nappia, joka puoleksi riippui liiveistä. + +"Tehän olette ollut kummina tänään." + +"Ky-yllä." + +Maisa katsahti ylös, -- aivan oikein, ylioppilas vain ilvehti. Samassa +Maisa tekeytyi kylmäksi ja jäykäksi, -- ei hänen tarvinnut antaa tehdä +pilaa itsestään. + +"No, joku vika pitää jokaisella olla; teidän vikanne nyt on se, että +koko ajan katsotte kenkiinne." + +"Minäkö?" + +"Ni-in, -- juuri te -- olen pannut sen merkille." + +Taaskin he olivat joutuneet tungokseen, josta täytyi koettaa selviytyä. +Muutamin nopein kääntein pääsivätkin he väljemmälle. + +"Minkä vuoksi tanssitte noin koukussa ja katsotte alas ikäänkuin +kaivoon, kun kerran on niin somat silmät katsoa ylöskin. Nythän te +näytätte vain hiuksenne..." + +"Tuon olisitte voinut sanoa ennenkuin pyysitte minut tanssiin, niin +olisitte kenties saanut vastauksen puheeseenne." + +"Oletteko vihoissanne -- todellakin?... Oh, älkää viitsikö. Minun +tietääkseni rehelliset ihmiset katsovat aina toisiaan silmiin. -- Ja +muuten, voittehan kysyä Schouilta tai minkänimisiä ne nyt lienevätkään, +-- niin saatte kuulla, että he aina tekevät sillä tavoin... katsokaas +nyt, -- kun minä käännän pääni itään, niin te käännätte länteen, +-- niinkuin me olisimme hirveän kaukana toisistamme, vaikkakin me +tanssimme yhdessä... Tai myöskin katsotte te alas lattiaan ja minä ylös +kattoon. Luuletteko, että kunnon ihmiset niin tekevät?..." + +"Taidattepa kylläkin olla aivan oikeassa", hymyili Maisa; -- tuohan oli +oikein kokonainen opinkappale. + +"Plik, plik, plik" -- jälleen pysähtyi soitto. + +"Voidelkaa Sjöbergiä --". + +"Oi ei, hän ei tahdo." + +"Niin, nyt ehdimme tanssia vain puoli tanssia, neiti Jons, -- saan kai +lopunkin." + +Maisa kiiruhti pois ja istuutui. + +"Esiin harmonikka --" + +Elling tuli kuin tuuli, ja pyysi Maisaa tanssiin. + +Joku nykäisi Kielsbergiä selkään. Siellä oli Sjöberg, joka jälleen tuli +juttelemaan: + +"Niin, nähkääs, -- jos vain oikein ruvettaisiin miettimään, millä vetoa +voitaisiin estää, niin tulisi siitä kokonainen tutkimus..." + +"Entäs köyhyys sitten, Sjöberg", huusi suutari; -- "puhu siitä." + +"Niin -- köyhyyttä on paljon maailmassa, sitä riittää kuinka monelle +tahansa, riittääpä vain --" + +Talonisännöitsijä pudisti päätään, ja Dörum murisi: + +"Köyhyydestä ja kurjuudesta saamme kaikki tarpeeksemme." + +-- Tuo Elling, jonka kanssa Maisa tanssi ja joka aina oli tiellä ja +hyöri ja pyöri hänen ympärillään, kun Kielsberg olisi tahtonut puhella +Maisan kanssa, oli suutari, sen huomasi kaikesta, ei ainoastaan hänen +tavastaan heiluttaa kyynärpäitä. Musta tukka riippui raskaasti otsalla, +ja tiheä rivi pieniä hampaita puraisi varmaan joka päivä suutarinlankaa +ja sylkäistä ruikutteli. Muuten näytti hän kelpo pojalta... Hänen +ryhtinsä oli joustavan voimakas -- ja miten innokkaalta hän näytti -- +Maisa ikäänkuin koko ajan pani vauhtia tuohon töllikköön... + +Suutarin lopetettua kiirehti Kielsberg Maisan luo saadakseen lopun +tanssista. + +"Lopun tanssista? -- enpä tiennyt jääneeni velkaa teille, herra +ylioppilas." Taaskaan ei Maisa voinut olla ihmettelemättä, miksi +Kielsberg oli tullut tänne. + +"Tanssiessanne äsken tuon nuorukaisen kanssa olitte yhtä kiintynyt +jalkojenne tarkasteluun, ettekö siis mitenkään voi antaa niiden olla +olojaan." + +"Teen niinkuin tahdon." + +"Saadaanpa nähdä --" + +Soitettiin polkkaa hanurilla. + +Mutta eihän noihin nenälaseihinkaan voinut katsoa. Maisa silmäili otsaa +ja sitten vähän sivuun ja jälleen kaulaliinaa ja hartioita; eipä tuo +takki ollut kehuttava, kaulusta olisi sietänyt korjatakin. + +"Nyt sanon jotakin teille, neiti Jons, joka parantaa teidät +jalkaviasta, -- sillä tiedättekö, opiskelen lääketiedettä..." + +Sundbyn Maren oli kaatumaisillaan, oli täysi työ päästä pois tieltä. + +"Kasvonne eivät juuri ole minkäännäköiset teidän katsoessanne tuolla +tavoin alas; -- tulee aina mieleen silloin neula ja lanka." + +Nyt Maisa hätkähti ja katsoi vihaisesti häneen. + +"Mutta -- kas niin... ei haittaa, vaikka olettekin vihainen -- kuinka +vihainen olettekin! -- kunhan vain jotain ajattelette, niin kasvonne +ovat aivan unohtumattoman hauskat, -- näettekö, ilme muuttaa ne +kokonaan." + +"Jättäkää jo tuo! -- Ei kukaan voi mitään ulkonäölleen..." + +Maisa oikaisi itseänsä vähän. Ei ollutkaan enää niin vaikeata katsoa +tuota lämmintä otsaa nenälasien yläpuolella ja pehmeätä, paksua, tummaa +tukkaa. Ei ollut vaikea nähdä, että hän oli opiskeleva. Ja sitten hän +piti kiinni vyötäröstä ja vei niin taitavasti, että he selviytyivät +hyvin kaiken aikaa tuossa ahtaudessa. + +Maisa ihmetteli, pyytäisikö Kielsberg nyt tämän jälkeen myöskin +Jensineä tai jotakuta toista tanssiin; tuo tumma Jensine oli kovin +sievä -- pitkine hevosennenineen! -- -- Tai olisikohan hän todellakin +tullut vain hänen vuoksensa... + +"Onpa täällä tukahduttava ilma, tarvitaan kelpo määrä punssia sitä +haihduttamaan", -- sanoi Kielsberg hengästyneenä. Maisa tunsi miten +hänen sydämensä sykki kiivaasti, mutta hän tanssi silti yhtä innokkaana. + +"Meidän täytyy vielä kerran pyörähtää tänä iltana, neiti Jons." -- +Polkka loppui pitkään, monisointuiseen, yhä heikkenevään ääneen ilman +loppuessa harmonikasta. + +"Ruvetapa nyt tanssimaan tuollaisen ylioppilasnulikan kanssa!" puhkui +Rasmussenin matami heidän takanaan, -- tuo oli kyllä tarkoitettukin +kuultavaksi; -- "onhan itsestään selvää, ettei sentapaisella voi olla +mitään vakavia aikomuksia." + +Maisa tunsi raivostuvansa; mutta Kielsberg kääntyi varsin tyynenä +ympäri ja kumarsi purevana: + +"Tahtoisitteko tanssia seuraavan tanssin minun kanssani, matami?" + +Tämä tuijotti häneen suu auki, -- tekiköhän tuo hänestä pilkkaa aivan +vasten naamaa. + +"Mitä arvelette, -- ainoastaan pieni pyörähdys? -- Se virkistää, kun on +istunut hiljaa ja käynyt kuumaksi." + +Ei, ei, ei, ajatteli Maisa; -- Kielsberg sanoi sen niin ystävällisesti +ja luotettavasti, että matamin silmät aivan sulivat; punakoissa +kasvoissa näytti kaikki ikäänkuin muuttuneen; hän loisti aina +kirkkaampana ja suloisempana. + +"Ainoastaan muutamia askeleita, matami?" + +"Nähkääs, herra ylioppilas, kun on minunkin ikäiseni --" + +Eikös matami tosiaankin kalastanut! + +"Tuolla näette tyttäreni Thean ja Larsinen", laski hän leikkiä; "mutta +voin ilmoittaa, että jouduin kyllä aikaisin naimisiin." + +"Luulisinpa, että olette aikoinanne tanssinut." + +"Minä, niin -- oh, olkaa varma siitä!" + +"Ei ole mikään taito nähdä, että olette ollut komea." + +"He, he, he", tuli vaatimattomasti ja varsin lempeästi, matami katsoi +alas syliinsä. -- "Ei koskaan pidä kehua itseänsä, mutta muuten -- +niinä kertoina, jolloin sali koristettiin tanssiaisia varten täällä +Grönlandissa, -- niin, silloin kannatti puhua siitä, -- ja mukana oli +sekä norjalaisia että vieraita merimiehiä ja perämiehiä ja muuta väkeä +myöskin, -- niin", -- hän katsoi ylös ylpeän itsetietoisena... + +"Eikä ainoatakaan lasia ollut jäljellä ikkunoissa Olse-salissa sinä +iltana, jolloin näin Rasmussenin ensimäistä kertaa ja tämä joutui +poliisin hoteisiin... Niin, hän oli aivan viaton, sillä juuri hänethän +nuo muut tahtoivat ajaa ulos -- se on totuus, vaikkapa minun tällä +hetkellä täytyisi vala vannoa." + +"Ja silloin tanssittiin reeliä, matami Rasmussen?" + +"Niin -- ja valssia ja galoppadia ja Hampurin polkkaa." + +"Mutta varmaan osaatte vieläkin tanssia reeliä, eikö totta, matami?" + +"Minä!" -- hän nousi suurena ja valtavana ihraleukoineen ja asetti +kädet puuskaan. + +"Ei, nyt hän on aivan liian vallaton", tuumi Maisa. + +"Enkö sitä arvannut, nyt vasta tuli oikea luonto esiin!" puhkesi matami +Andersen sanomaan. + +"Oh, ei teidän sovi pitää pilkkananne vanhaa vaimoa", sammalsi +maalarimestari, jolla nyt oli punaisia pilkkuja yltyleensä kasvoissa. + +"Oh, en ole kenenkään pilkattava", matami Rasmussen näpäytti +sormillaan, -- "En ole tullut tänne sen vuoksi ja pidän huolen myöskin +itsestäni", huusi hän huomatessaan, että oli mennyt liian pitkälle, ja +tahtoen peitellä asiaa... + +"Oh, varmastikaan ei ollut tarkoituksena, että saisitte minut tekemään +hullutuksia, matami Andersen -- Ei-i..." + +Larsine seisoi komeana ja koreana kaikkine oviaukossa liehuvine +hepeneineen ja vilvoitti kuumia kasvojaan. Hänen ympärillään tungettiin +ulos ja sisälle ja juteltiin ja ojennettiin Baierin olutta ovikynnyksen +yli. Mutta nähdessään äitinsä tanssiasennossa raivasi Larsine tietä +itselleen niin että miesjoukko työntyi syrjään kuin akanat tuulessa: +-- Saattoiko ajatellakaan, että joku, joka käy sivistyneestä +henkilöstä, voi hyökätä sillä tavoin vanhanpuoleisen, turvattoman +leskivaimon kimppuun! Ääni värisi syvästä ylenkatseesta ja kaikki +hepenet vapisivat. Mutta, kun maalarimestari kutsui sisään jokaisen +herrankekkaleen joka tahtoi tanssia täällä Grönlandissa, niin -- + +Hän ei ollut vähimmin vihainen omasta puolestaan, -- ensin oli +puoti-Johannesen niin silminnähtävästi katsonut ylen häntä sekä koko +Rasmussenin perhettä, ja sitten oli ylioppilas tanssinut vain tuon +omahyväisen ompelijaneidin kanssa. + +Jörstadin emäntä nyki maalarimestaria ja koetti tyynnyttää mieliä ja +oli hyvin hämillään. Toinen toisensa jälkeen liittyi heidän ympärillään +olevaan piiriin ja "mitä, mitä?" kyselivät myöhemmin tulleet. +Andersenin matami ja Rasmussenin matami heittivät toisilleen teräviä +pistopuheita melun keskellä, ei tahtonut kuulla enää omaa ääntänsäkään. + +Maisa vain ajatteli, miten Kielsberg pääsisi pois; hän muisti, että +tämä oli pannut päällystakkinsa ja keppinsä telineille kelkkojen +taakse; -- oli kuin ampiaispesä hänen ympärillään... + +Nopeasti tarkastellessaan tilannetta oli maalarimestari keksinyt, että +paras keino mielten tyynnyttämiseksi oli saada tanssi jälleen käyntiin. + +Sjöbergiä ravisteltiin ja nyittiin ja virkistettiin punssilla, jotta +soitto jälleen alkaisi -- + +"Niin, niin, pankaa lunta siihen", kuului alhaalta oven luota, -- +"puristakaa haavaa, sanon, muuten vuotaa veri kuiviin... Anders +haavoitti itseään. Pullo meni rikki juuri kun hänen piti avata se ja +tarjota Sjöbergille... Ei huomannutkaan ennenkuin verta vuoti lumeen." + +Kuparisepänsälli tuli sisään pitäen kädellään kiinni ranteestaan. + +"Antakaahan minun katsoa", sanoi Kielsberg... "Auttakaa minua, +kääritään hiha ylös." Hän painoi peukalollaan haavaa. + +"Ettekö voi tarttua kiinni, Elling, -- hän on tohtori ja käy +sairashuoneella joka päivä -- kirurgilla." -- Maisa tiesi kyllä, kuinka +he seurasivat professoreja siellä. + +"Ei tämä ole vaarallista", tyynnytti Kielsberg. "Pitäkäähän kiinni +tuosta ylhäältä, matami Rasmussen, -- arvelen, että olette ennenkin +nähnyt samanlaisia tapauksia." + +Hän otti esiin laatikon, jossa oli sidetarpeita. "Tuokaa tänne +kynttilä, matami Jörstad, ja valaiskaa sillä --" + +"Hän on lääkäri", kuiskailtiin ympärillä. + +"Juoskaa huoneeseeni, Tilla, ja ottakaa sidekangasrulla, jossa on +neula, sekä pullo aivan hyllyn nurkasta..." + +-- Kielsberg tunsi nyt itsensä yleisön suosimaksi. Eihän Larsinekaan +ollut tahtonut puhua pahasti herra tohtorille, ja maalarimestari tuli +hyväntahtoisena ja horjuvana täysi lasi kädessä osaamatta muuten tuoda +esiin tunteitaan. + +"Siinä nyt näette", sanoi matami Rasmussen, "ettekö usko, että minä +tunnen ihmiset! -- Mutta enpä rupeakaan olemaan hyvää pataa tuollaisen +puoti nulikan kanssa, niinkuin muutamat." -- Tanssi oi jälleen +alkanut, ja Johannesen liehui uudelleen ohi Jensinen kanssa Sjöbergin +vinguttaessa ja kitkuttaessa jotenkin väsyneenä viulua. + +Kielsbergin arvo oli noussut, sitä ei sopinut enää menettää. Hän +seisoi päällystakki yllä valmiina menemään ulos, mutta ei ollut +pannut vielä hattua päähänsä ja katsoi isällisen puolueettomasti +seuran kuningattaria, nyökkäsi tyynen ystävällisesti Larsinelle ja +leikillisesti nuoremmalle tylleröiselle Thealle, hymyili ymmärtävästi +pitkälle, tummalle Jensinelle ja vain ohimennen neitsyt Jonsille. + +Maisa ei voinut olla tuntematta, että hän ikäänkuin oli leikin +ulkopuolella. Eihän ollut luultavaa, että Kielsberg oli tullut hänen +vuokseen, -- mutta hehän nyt kuitenkin olivat ensin tutustuneet +toisiinsa. Hän ei ollutkaan niin suora ja avonainen kuin Maisa oli +luullut, -- tuossa hän nyt seisoi keppi kädessä imelästi hymyillen +Jensinelle! + +Maisan sydän löi yhä kiivaammin ja kiivaammin... + +Maisa istui katsoen kaiken aikaa lattiaan, nykäisi silloin tällöin +hermostuneesti lantioitaan ja suoristi selkäänsä. Sitten hän yhtäkkiä +harminpuuskassaan katsoi suoraan Kielsbergiin ja aivan punastui ilosta, +-- sen nyökkäyksen ja sen iloisen silmäniskun, jonka hän kohtasi juuri +Kielsbergin pannessa hattua päähänsä, ymmärsi hän samassa, se merkitsi: +eikö hän Maisankin mielestä ollut selviytynyt aika hyvin tänä iltana? + +Maisa riuhtaisi Ellingiä ja sai ravistetuksi hänet oikeaan +juhlavauhtiin. + + + + +III. + + +Maisa tuli kotiin kauppias Bjerkeltä illalla Grändseä pitkin. +Kaasulyhdyt loistivat punaisina sumussa ja himmeä tähtitaivas kimmelsi. + +Vaikka hän kulkikin reippaasti, täytyi hänen aina silloin tällöin +hieroa käsillään korvansa lämpimiksi, nahkakauluri oli nyt hyvin +tarpeen purevassa pakkasessa. Vaterlandin sillalla kävi niin kylmä +viima, että suorastaan täytyi juosta ja pitää käsipuuhka kasvojen +edessä. + +Silloin tällöin riensi joku hänen ohitseen käytävällä, ja kadulla +helisivät tiuvut ja natisi pitkä reki, kun talonpojat palasivat +kotiinsa kaupungista. + +Kaasulyhdyn luona liikkui joku kaukana jäljessäpäin. Ei, siellä ei +ollutkaan ketään, jo aikoja sitten olisi Maisa tuntenut askeleet. +Viime aikoina ei ollut niinkään harvinaista, että myöskin ylioppilas +Kielsberg tuli kotiin tähän aikaan, kahdeksan ja yhdeksän välillä +illalla ja saavutti Maisan ja jutteli ja seurasi häntä aina portille +saakka, jossa he erosivat. + +Hänen oli jo lämmin ja hyvä olla -- vain jalkoja palelsi enää -- hän +hiljensi käyntiään. + +Nyt näkyi jo Ellingsenin portin luona oleva kaasulyhty. + +Hui, kuinka viimoi! Hän piti käsiä korvilla ja paransi jälleen vauhtia. + +Mutta Sundbyn puodin ovesta tuli juuri ulos ylioppilas Kielsberg +liittyen Maisan seuraan. + +"Voitteko itkeä ja nauraa samalla kertaa niinkuin jotkut, neiti +Jons?" kysyi hän katsoen aivan läheltä häntä silmiin nähdäkseen mitä +hän vastaisi, koettaen samalla astua lyhyin ja nopein askelin kuten +Maisakin. + +"Tarkoitatteko, että olisin tuulihattu -- älkää luulko!" + +"En, en, mutta sanon, että on suorastaan vahinko, jollette näe +sunnuntai-iltana teatterissa näyteltävää kappaletta!" + +"Oh!" + +"Kuulkaa, teatterissa pidetään molemmin puolin ovet auki näytelmän +aikana, ja ne jotka saavat itkukohtauksen, kannetaan ulos toisesta, ne +taas, jotka ovat naurusta menehtymäisillään, toisesta. Olisinpa utelias +tietämään, itkisittekö te vai nauraisitteko, neiti Jons." + +"Ei suinkaan se ole niin vaarallista, olettehan tekin kestänyt hyvin +siellä." + +"Niin -- minä, joka kirjoitan lehtiin ja arvostelen kappaleita, sitä +työtä tehdessä ei koskaan naura. Nähkääs, täytyy koetella puolueettomia +ja turmeltumattomia sydämiä... + +"Kuulkaas nyt, neiti Jons, olenhan jo sanonut, että minulla aina on +kaksi pilettiä käytettävissäni lehden puolesta, -- nyt ette saa olla +vastahakoinen, vaan annatte minun tarjota teille toisen niistä... +Antaisinpa vaikka pääni pantiksi, että itkette lopuksi." + +Kielsberg oli useampia kertoja tarjonnut Maisalle teatteripilettejä, +mutta eihän Maisa ollut voinut ottaa niitä vastaan. + +"Ymmärrättehän toki, etten voi mennä istumaan hienoille paikoillenne +kaikkien niiden rouvien rinnalle, joille ompelen." + +"Menemme tietysti ylös markan paikoille, piletit kelpaavat sielläkin, +-- taikka kahdentoista killingin paikoille, jos tahdotte. Mutta tällä +kertaa tulette mukaan, neiti Jons, -- odotan kello seitsemän ovella --" + +He olivat nyt ehtineet Ellefsenin portille. + +"Niin -- hyvää yötä nyt -- asia on siis päätetty", sanoi Kielsberg +varoen saattamasta häntä pihalle saakka. + +Maisa kulki varsin miettiväisenä eteenpäin. Ei voinut tietää, mitä +Kielsberg saattaisi ruveta ajattelemaan; -- ei tiennyt, pitikö katua +vai ei. Mutta olihan hän jo ensimäisenä iltana nähnyt, että Maisa oli +kunniallinen tyttö, -- ja sittenhän oli vielä kaksi, kolme päivää +miettimisaikaa... + + * * * * * + +Uh, ei hän voinut mitään sille, että hän epäröi aamulla, eilen illalla +oli kaikki ollut jo selvää... + +Tuntui siltä kuin ei olisi hyväksi se, että hänet, joka kävi perheissä +ompelemassa, nähtäisiin siellä ylhäällä ylioppilaitten joukossa. Mitään +vaaraa siinä ei varmastikaan olisi, niin että sen vuoksi -- niin -- + +Mutta silloinhan ei hänellä saisi koskaan olla hauskaa... + +Istua ja ommella ja ommella päivät päästään! + +Nyt hän ei tosiaankaan välittäisi mistään -- menisi vain! -- + + * * * * * + +Maisa myöhästyi hiukan tullessaan teatteriin sunnuntai-iltana. +Kielsberg seisoi jo siellä ja viittoi, että piti kiiruhtaa. + +Ylimmille numeroimattomille paikoille menijät tunkeilivat oven +ulkopuolella taajana joukkona, -- ensimäiset aivan ylimmillä rappusilla +käsi ovenkahvassa päästäkseen heti oven auettua ryntäämään rappuja +ylös. Ja alituiseen kasvoi joukko; vielä viimeisessä silmänräpäyksessä +ostettiin pilettejä ja tunkeuduttiin samaan joukkoon. + +Kielsberg oli tyyni, mutta pääsi kuitenkin eteenpäin. + +"Ette saa mennä, kuuletteko" -- huudettiin aina väliin joukosta +kiivaasti ja vihaisesti, joku pani selkänsä eteen ja muutamat +vastahakoisina hartiansa vastaan. Hän hymyili, sanoi sanan ja pääsi +eteenpäin vetäen aina Maisaa mukanaan. + +Hei, kuinka tuo joukko ryntäsikään eteenpäin nyt oven avautuessa. + +"Pysytelkää aivan lähellä minua, neiti Jons..." + +Ihmiset tunkivat eteenpäin askel askeleelta. Kielsberg kääntyi +sivuittain, ei työntänyt eikä käyttänyt väkivaltaa, näytti vain niin +ystävälliseltä ja kohteliaalta, että askel askeleelta tuli tilaa, +kaikki antoivat hänen solua läpi tungoksen. + +Kuinka tyyni hän oli! Oli ilo katsella häntä... + +"Oh -- teidän on parasta päästää irti otteenne kuuletteko", sanoi +hän ystävällisesti ja hymyillen jollekin alempana olevalle, joka oli +tarttunut kiinni hänen takkiinsa. Varmaankin oli tämä huomannut, että +oli hyvä pysyä hänen vanavedessään. + +"Ni-in, sillä muuten potkaisen teitä", kuului yhtä tyynesti. Maisa +näki, että miehen oli parasta totella, sillä harmaitten silmien ilme +oli kylmä ja kova. + +Ylhäällä ylimmässä käytävässä veti Kielsberg nopeasti Maisan mukanaan. +Piti saada nyt joku noista hyvistä paikoista, joista näkisi, ja samassa +olivatkin he ensimäisten joukossa, Maisalla hattu kallellaan päässä. +Mutta se ei haitannut, koko teatteri oli vielä aivan pimeä. + +Rapuissa ja käytävissä tömistettiin ja paukutettiin yleisön rynnätessä +sisään ja aitio-ovia aukaistaessa ja jälleen paukahutettaessa kiinni. + +Kielsberg istui Maisan taakse ja tämä huomasi heti, miten viisaasti hän +siinä teki: nyt ei alhaalta voitu nähdä heidän kuuluvan samaan seuraan +ja Maisalla oli hyvä paikka pylvään vieressä. + +Hän silmäili ympärilleen ja huokaisi helpotuksesta huomatessaan, ettei +ketään ylioppilasta eikä ketään hienostosta ollut lähellä. Kauempana +oli kyllä edellisiä muutamien nuorten tyttöjen ja puotiapulaisten +seurassa. Pari kolme koreissa vaatteissa olevaa naista istui jo +ensimäisellä penkkirivillä ja muutamilla katupojilla oli omat kujeensa +ja hauskuutensa. + +Vihdoinkin sytytettiin valot ja viuluja viritettiin. Alhaalla +permannolla kolahtelivat istuimet ihmisten asettuessa paikoilleen. + +Soitto alkoi. Maisa katsoi taakseen. "Tuo on kaunista", nyökkäsi +Kielsberg, -- "se tietysti valmistaa mieliä." + +Nyt vedettiin esirippu syrjään. + +Kappaleen nimi oli "Kosinta". Nähtiin viehättävä talonpoikaistupa ja +sen ulkopuolella tunturitalonpoika, joka viekasteli talon tyttärelle ja +joka kaiken aikaa kulki ja sätkytteli jalkojaan, aivan kuin "hallingia" +tanssiessa. Ei hän juuri ollut niitten talonpoikain näköinen, jotka +seisoivat perunakuormien luona voita ja juustoa myymässä Young-torilla. + +Kas, nyt tuli tytär hiipien ja joitakin merkkejä tehden: hänen ei +pitäisi näyttäytyä, -- jotain vaarallista oli varmaankin tekeillä. + +Vai niin -- oli tapahtunut postinryöstö -- ja häntä, sulhasta, joka oli +samana yönä ollut metsästämässä, epäiltiin teon tekijäksi. + +Mutta sulhanen tahtoi jutella tytön kanssa. + +Hän kiipesi katolle kuullakseen, mistä sisällä puhuttiin, ollen +raivoissaan. Mutta, herra varjelkoon, lautakatto romahti alas ja siinä +hän seisoi heidän keskellään: äidin, isän, tyttären, nimismiehen ja +kaikkien, niin että koko teatteri kaikui kättentaputuksista ja naurusta. + +Maisa ei ollut ensimäistä kertaa teatterissa, ja perheissä, joissa hän +oli ommellut, oli hän myöskin kuullut puhuttavan siitä, joten hän heti +huomasi tämän olevan ilveilyä. Ja nyt kääntyessään Kielsbergiin päin ja +tietäessään tämän istuvan ja tarkkaavan hänen ajatuksiaan, hymyili hän +myöskin. + +"Olipa tuokin joutavaa ilveilyä, että hänen piti kiivetä tuolle +huonolle katolle!" + +"Niin, mitä sulhaseen tulee; -- mutta, näettekö, kappaleen kirjoittaja +saattoi käyttää hyväkseen sellaista huonoa kattoa." + +Maisa kumartui eteenpäin kaiteen yli katsoakseen, miten hän nyt +selviytyisi... Hei, kuinka sulhanen vastailikaan nimismiehelle +ärsyttäen tätä, niin ettei tämä lopuksi tiennyt sitä eikä tätä, ja +keksi kepposen toisensa jälkeen niin että ihmiset taputtivat käsiään +aivan hulluina ilosta. + +Maisa ei voinut olla nauramatta, ympärillä tömistettiin jalkoja ja +huudettiin. + +"No, enkös sanonut, että tämä olisi hauska kappale!" + +"Sellaista hullutusta!" + +"Sanokaapas, eikö Endre, sulhanen, ole kekseliäs mies." + +"Enpä todellakaan voi itkeä tämän vuoksi", hymyili Maisa, "minua ei +kuitenkaan tarvitse viedä ulos siitä ovesta, josta puhuitte." + +"Emme ole vielä päässeet loppuun, neiti Jons." + +Ei, tosiaankin näytti siltä, sillä nyt hänet sidottiin ja vietiin pois. + +Maisa katsoi alas, näkisikö hän ketään tuttavaa teatterissa. Oli vain +vähän väkeä näin sunnuntai-iltana alhaalla permannolla ja alimmissa +aitioissa, mutta ylemmät penkkirivit olivat täynnä. Alhaalla näki hän +Torkild Heibergin ja kauempana toisella puolen Arnan iloisen ylioppilas +Schoun, joka seisoi toinen käsi taskussa ja toisella pitäen kiikaria +silmiensä edessä ja katsoen ympärilleen. Maisa veti varovasti kasvonsa +pylvään taakse. + +"Haluatteko appelsiinin, neiti?" tarjosi Kielsberg, joka oli ollut +alhaalla tarjoiluhuoneessa. Ihmiset tunkeilivat meluten jälleen +paikoilleen. + +Toinen näytös alkoi. Kielsberg muutti nyt istumaan ylempänä Maisan +takana olevalle penkille; -- hänellä oli erittäin epämukava paikka, +siinä oli ahdasta ja hänen täytyi koko ajan varoa ettei putoaisi Maisan +niskaan. Päällystakkinsa oli hän asettanut istuimelleen allensa. + +Nyt tyttö näytti, että hän luotti Endreen ja tahtoi pelastaa tämän +pulasta, vaikka se näyttikin vaikealta... + +Isä puheli hänelle niin kauniisti, että hän ottaisi rikkaan Tronsenin +Storengistä, ja nyt tuli setä, joka oli lukkarina, puhumaan samaan +suuntaan. -- -- Äiti vei hänet sitten puhuakseen kahden kesken asiasta +-- mutta hän ajatteli vain miten saada Endre vapaaksi ja oikea +syyllinen hänen sijaansa... + +"Luottakaamme kohtaloon, neiti Jons." + +Ja todellakin löysi hän palasen tuosta kirjeestä nimismiehen rengin +asunnon läheltä. Hei, kuinka hän riemastui! + +"Niin, paljoa todistuskappaleita hänellä ei ole, mihin nojautua", sanoi +Kielsberg; "kirjoitinkin lehteen, että niitä oli aivan liian niukalti; +-- sellaisia paperipalasia voi tuuli lennättää pitkin maantietä." + +Maisa oli nähtävästi hyvin innostunut; -- -- Gunlaugilla, tytöllä, +oli nyt omat epäilyksensä: nimismiehen renki oli yhtäkkiä päättänyt +keväällä matkustaa Ameriikkaan. + +"Hän on tehnyt sen", sanoi hän varmasti vakuutettuna Kielsbergille -- +"tuo pitkä, viekas roikale. Kunhan se vain saataisiin todistetuksi!" + +Mutta aina pahemmin sotkeutui sulhanen juttuun... Nimismiehen renki +vaati uutta tutkintoa, ja Endren laatikosta löydettiin sekä tuo +rahakirje, josta oli kaksi sinettiä murrettu auki, että vielä koko +postisäkki lisäksi. + +"Tuon nimismiehen rengin pitäisi saada --." Maisa istui kovasti +liikutettuna, oli kuin koko maailma olisi noussut heitä vastaan nyt +viimeisen näytöksen aikana. + +Ja kun sitten lisäksi tuli se kohtaus, jossa noiden kahden piti +vankilassa sanoa jäähyväiset toisilleen, -- sulhanen tuomittiin +kuritushuoneeseen iäkseen, -- niin itki Maisa niin että kyyneleet +valuivat pitkin poskia. Hän nyyhkytti ja kuivasi silmiään voiden tuskin +nähdä alas näyttämölle ja ajattelematta edes, mitä Kielsberg sanoisi -- +kun samassa vankilanovi jälleen avattiin. + +"Sehän oli hyvä", sanoi hän kääntyen innokkaana Kielsbergin puoleen ja +huoaten helpotuksesta. + +Kihlakunnantuomari, vanhemmat ja kaikki muutkin tulivat sisään +näyttämölle, -- ja nimismiehen renki seisoi siinä sidottuna vilkuillen +ympärilleen, -- ja paimenpoika, joka juuri oli nähnyt rengin yön aikaan +hiipien vievän postisäkin Endren taloon! + +"Nyt he varmaankin ovat jo aikaa sitten menneet naimisiin", -- laski +Kielsberg leikkiä, -- "ja ovat hirmuisen onnellisia!" + +Maisa heitti päätään taaksepäin, häntä ei lainkaan haluttanut antaa +tehdä pilaa itsestään. + +"Niin, niin, siinä nyt näette, neiti Jons -- tulitte kuitenkin ulos +siitä ovesta, josta ette luullut tulevanne." + +Oh, oli hän ennenkin nähnyt näytelmäkappaleita, huomautti Maisa +lyhyesti. Äänen sävy oli loukkaantunut. + +"Niin, olisinpa todentotta antanut paljon, jos olisin voinut päästä +ulos jommastakummasta noista ovista." + +Maisan kasvot saivat omituisen ilmeen. Kielsberg tarkoitti varmaankin, +että hänenlaiselleen näytelmä oli kyllin hyvä. + +"Mutta onhan teillä ollut hauska?" kysyi Kielsberg innokkaasti. + +"On kyllä, -- ja monet kiitokset piletistä... Mutta nyt täytyy minun +sanoa hyvästit; pitää kiiruhtaa; huomenaamulla aikaisin alkaa jälleen +työ Tranemeilla." + +"Mutta kuulkaas, eiköhän meillä ole sama matka." + +"Ei, paljon kiitoksia; minun täytyy poiketa Bjerkelle saadakseni sieltä +huomiseksi muotilehden." + +"Kas niin... oletteko loukkaantunut?..." Hän seisahti. "Varovaisuus +on suuri hyve, mutta ei se ole laisinkaan hauska. Niin, niin, pitänee +mennä sanomalehdentoimitukseen kirjoittamaan jotakin kappaleesta", +keskeytti hän. -- "Hyvää yötä, neiti Jons!" + +-- Ilta ei loppunutkaan oikein hauskasti... + +Maisa seurasi häntä silmillään siksi kunnes hän oli rappujen alapäässä; +miten varovainen täytyikin aina olla! + +Kielsbergkin oli niin arka, että sanoi hyvästit täällä ylhäällä +käytävässä: ei tahtonut saattaa Maisaa siihen valoon, kuin antaisi tämä +saattaa itseään kotiin. + + * * * * * + +Tukkukauppias Tranemilla oli seuraavana aamuna suuri neuvottelu siinä +pikku huoneessa, missä Maisa ompeli. Kaikenlaisten ruudullisten +skottilaisten kankaitten mallitilkkuja oli hajallaan pöydällä. Signen +ja Arnan ja Gretan piti saada leningit ja he neuvottelivat sen johdosta +ja päättelivät. + +Jos siitä aiottiin saada juhlapuku, niin olisi se pitänyt tehdä aivan +toisenvärisestä kankaasta. + +Ei se sopinut Gretalle, jonka mieluummin olisi pitänyt valita sellaista +kangasta, joka teki pienemmäksi; eikä noita suuriruutuisia, joissa +näytti kahta vertaa lihavammalta. + +Greta seisoi kookkaana ja sanattomana ja epävarmana Ja kuunteli muitten +perheen jäsenten erilaisia päättelyjä; kuului vain silloin tällöin +jotain epäselvää muminaa: "hm -- vai niin." Varmaankin hän mielellään +joka tapauksessa olisi ottanut tuota suuriruutuista kangasta. + +"Mutta eikö teidän mielestänne nyt Signen kihloissa ollessaan pitäisi +mieluummin saada jotain toisenlaista kangasta?" huomautti hän lopuksi. + +"Jotain yksiväristä", ryhtyi Arnakin kannattamaan häntä. + +"Oh, huomaanpa kyllä Arnan pelkäävän, että näyttäisimme sisaruksilta, +hän tahtoo komeilla yksinään", sanoi Signe. + +"Niin, joka tapauksessa tahdon minä saada pukuni sellaisesta kankaasta. +Mitä äiti sanoo?" intoili Arna. "Se on aivan muodikasta. Julie Norum +saa myöskin isoruutuisen juhlapuvun." + +"Jos nyt ensiksi ottaisimme Signelle ja Arnalle pukukankaat, -- +kuinkahan monta kyynärää luulette heidän leninkeihinsä menevän +kangasta, Maisa?" suunnitteli rouva mietteissään... "Voi Arna, etkö voi +antaa saksien olla rauhassa, tuo kiusaa minua." + +"Nythän hameet eivät saa olla varsin leveitä", virkkoi Maisa miettien. + +Hän neuloi vanulla täytettyä hametta neiti Raskille polkien +ompelukonetta niin nopeaan kuin vain saattoi kaiken tämän puhelun +ja pohdinnan keskellä. Varmaankin kestäisi tätä neuvottelua koko +aamupäivän -- rouvallahan oli tapana aprikoida kauan. Greta-neiti +seisoi kääntäen päätään toisesta toiseen; -- ei hän saisi +juhla-leninkiä, mutta hän ei edes huomannut vielä kaikkien muiden +olevan yksimielisiä siitä, että hänen piti saada jotakin yksiväristä +kangasta... + +"Ettekö voisi tulla toimeen neljällätoista kyynärällä kummallekin, vai +mitä luulette?" + +"Viisitoista, äiti!" + +"Ole hiljaa, Arna. -- Entä, jos ottaisimme neljätoista ja puoli, Maisa?" + +"Voihan ruutujen kohdalle tehdä jatkoksen ja käyttää joka kangaspalasen +pukuun." + +"En tahdo mitään jatkoksia leninkiin, emmehän tahdo, Signe?" + +"Minusta myöskään meidän ei pitäisi ostaa liian vähän kangasta, äiti", +auttoi Signe. + +"Jos ottaisimme neljätoista Arnalle ja viisitoista Signelle, Maisa, +eikö siinä ole kylliksi? -- -- Niin, sitten pitää meidän määrätä värit." + +Rouva kokosi mallitilkut ja meni ruokasaliin. + +"Voit uskoa, Signe, että mitä enemmän antaa noille ompelijattarille +kangasta, sitä enemmän panevat he sitä menemään", -- kuului puoliääneen +sisästä. + +"Kas tässä -- tämä vihreäruutuinen!" -- huusi Arna. "Mitä pidätte +tästä, Maisa?" -- kysyi hän tullen ovelle ja näyttäen erästä +mallitilkkua. + +Ruokasalissa valittiin ja hyljättiin. + +"Tuo ei olisi tuhmempaa Signelle?" kysyi rouva kerran toisensa perästä. +-- "Taikka tämä, Maisa?" + +Mallitilkkuja käänneltiin ja katseltiin joka puolelta. + +Huh, ompelukone oli kerrassaan ilkeä tänään, lanka katkesi yhtämittaa. + +"Valmistuuhan leninkini sunnuntaiksi -- vai mitä, Maisa?" huusi Arna -- +"silloin menen Norumeille." + +"Ethän toki, Arna. -- Olet jo liian suuri mennäksesi sellaisiin +pikkutyttöjen kesteihin koulutoverien luo", väitti rouva. + +"Mutta hehän pyytävät minua sinne alinomaa!" + +"Etkö ymmärrä, Arna, että sitten meidän taas vuorostamme täytyy pyytää +kauppias Norumin pikkutyttöjä tänne." + +"Niin, niin --" + +"Mutta sitä emme voi tehdä." + +"Enkö enää saa olla yhdessä Trinan ja Julian kanssa?" kysyi Arna +harmistuneena. + +"Saat kyllä käydä kävelemässä heidän kanssaan ja puhella aina, kun +sattumalta tapaatte toisenne. Mutta meillä on niin paljon uusia +velvollisuuksia seuraelämään nähden", selitti rouva miettien, +koettaen asettaa sanansa niin varovasti kuin mahdollista... "Isän +liike on suuresti laajentunut... hän on suuri tukkukauppias, +näetkös, -- ja pankkitirehtööri -- ja hänet on valittu kaikenlaisiin +luottamustoimiin -- ja jos me ulottaisimme seurustelupiirimme jokaiseen +pikkukauppiaaseen, jota me tuskin tunnemme..." + +"Tunnemme -- vaikka olemme seurustelleet niin paljon heidän kanssaan!" + +"Siitä on jo monta vuotta -- ainakin pari, -- kun isä ja minä olemme +käyneet siellä. Meidän täytyy supistaa tuttavapiiriämme ja olla niin +valikoivia kuin vain voimme, näetkös, Arna..." + +-- Niin, toista edessä, toista takana, -- ajatteli Maisa. + +"Ja kun isä ja äiti eivät kerran käy heidän luonaan, niin onhan +itsestään selvää, ettemme me, lapsetkaan, mene", puuttui Signe +päättävästi puhumaan. + +"Me lapset -- kutsutko itseäsi lapseksi, sinä ja Torp voisitte kenties +kutsua itseänne lapsiksi"... Arna jäljitteli ilkeänä lapsen ääntä. +"Sinä olet niin hirveä ja pikkumainen, Signe." + +"Hyi, en tahdo kuulla tuollaista puhetta", muistutti rouva, -- "kuinka +voit käyttäytyä tuolla tavoin sisartasi kohtaan." + +"Mutta saan kai kuitenkin kävellä Trinan kanssa..." + + * * * * * + +Ompelukone oli aivan mahdoton tänään, Maisan täytyi purkaa se kokonaan +ja puhdistaa. Neula oli ensin liian ylhäällä, niin ettei se koskettanut +alalankaan, ja nyt oli se jälleen liian alhaalla... Kas, nyt se rasahti +poikki... + +Ja tuossa tuotiin jo Maisan päivällistarjotinta -- melkein koko +aamupäivä oli jo mennyt hukkaan. + +-- Päivällisen jälkeen voi koneella jälleen kutakuinkin ommella, -- +kun teki sen varovaisesti. Vanha, käheä-ääninen seinäkello kävi jo +kolmatta; mutta varmasti se edisti, sillä auringonsäteet eivät vielä +olleet häipyneet takapiharakennuksen katolta... + +"Vai niin, täällä on tänään ompelijatar", sanoi Anton vilkaisten sisään +konttoriin mennessään... + +Ruokasalin suuressa, valkeassa, ruotsalaismallisessa uunissa oli tuli, +mistä virtasi lämpöä Maisankin huoneeseen, kun päivällisen jälkeen ovet +jälleen avattiin. + +Ja taas otti rouva esiin mallitilkut, mutta Maisa oli varma siitä, että +lopputulos olisi sama. + +"Niin, minun pukukankaani osto on jo päätetty", sanoi Arna, tullen +Maisan luo. "Olen iloinen, että te ompelette sen, sillä silloin saan +siitä sellaisen kuin tahdon. + +"Niin, olen iloinen siitä. -- Leningistäni pitää tulla oikein hauska +-- kuuletteko. Kernaimmin lyhyenpuoleinen hame, ja joku aivan +erikoinen malli pitää teidän keksiä. Senhän ikäänkuin pitäisi esittää +skotlantilaista vuoristopukua ja sen vuoksi ei saa näyttää siltä kuin +kulkisi ja laahaisi perässään ikävää, raskasta arkipukua. Siksi se ei +mielestäni sopisi Signellekään", uskoi hän hiljaa Maisalle. + +Rouva oli nyt palaamaisillaan takaisin ensimäiseen mielipiteeseensä +-- "on tosiaankin jotain niin sievää ja raikasta tuossa hyvin +pieniruutuisessa kankaassa. Ja sitä otammekin, vai mitä arvelette, +Maisa; -- tai ehkä odotamme siksi kunnes Signe tulee..." + +"Mutta minun leninkini pitää valmistua sunnuntaiksi", kuiskasi Arna. -- +"Sen pitää, sen pitää, kuuletteko." + +"Kunhan vain äitinne ei tahtoisi minua ensin ompelemaan Signe-neidin +leninkiä." + +"Koettakaa järjestää asiat niin, että minun leninkini ommellaan +ensiksi. Kuulkaa, sen täytyy valmistua sunnuntaiksi, Maisa... Trina, +minä ja Jaakko Schou menemme silloin luistelemaan Ladegaard-järvelle. +Mutta ette saa puhua siitä kenellekään, -- kuuletteko!" + +Maisan tarkkaavainen kasvojenilme osoitti hänen ymmärtäneen. -- + +Tuntui niin oudolta tänään kuulla puhuttavan rakkaudesta. Hänen +ajatuksensa olivat vielä eilisillan kappaleessa ja kohta toisensa +perästä palasi hänen mieleensä. Hänen täytyi saada puhua jonkun kanssa +siitä: + +"Voitteko uskoa, Arna-neiti, että olin eilen illalla teatterissa +katsomassa 'Kosintaa'", kertoi hän. + +"Vai niin, Gunlaugia!" nyökkäsi Arna -- "me näimme sen jo perjantaina." + +"Niin Gunlaugia. Aluksi näytti se pelkältä ilveilyltä, mutta lopulta se +oli varsin vakava." + +"Eniten itkin heidän sanoessaan toisilleen jäähyväisiä vankilassa", +uskoi Arna. + +"Varmaan on joskus elämässäkin voinut käydä samalla tapaa." + +"Niin --, olen varma siitä. Kunhan vain..." + +"Äiti", -- nauroi Signe ruokasalissa, "nyt tuolla toisessa huoneessa +istutaan kaikessa ystävyydessä ja keskustellaan 'Kosinnasta' ja ollaan +niin yksimielisiä, että se on vallan liikuttavaa." + +"Niinpä niin, todentotta, se on hauskin kappale, minkä olen tänä +talvena nähnyt." + +"Anton nimitti sitä kehnoksi ryövärikappaleeksi, joka sopii vain +kolmannen rivin yleisölle, ja niin se onkin." + +"Niin, tytön olisi varmaankin pitänyt ottaa rikas Tronsen, silloin +olisi varmaan mielestäsi ollut niinkuin olla pitääkin." + +"Kappaleelta puuttuu omintakeisuutta ja todellista arvoa, ja +sommitteluun nähden on siinä suuria virheitä, paras Arnaseni!" + +"Mutta kuulkaas sitä sanatulvaa! -- Niinkö oli sanomalehdessä?" + +"Se ei liikuta sinua... ymmärrän sen verran itsekin." + +"Ahaa, -- siis herra Torp on sanonut niin! -- Niinpä meidän on oltava +varuillamme ja sovitettava sanamme sen mukaan. Greta, kuuletkos, +kappaleelta puuttuu -- niin, miten se nyt olikaan --". + +"Olet varsin lapsellinen väitellessäsi tällä tavoin, Arna", sanoi +rouva. "Onhan mahdollista, että kappale liikutti mieltäsi, mutta sinun +ei sovi ryhtyä arvostelemaan sitä." + +... "Niin, kun on jotakin hauskaa, niin täytyy sitä pitää ikävänä", +mutisi Arna; -- "mutta jos vain on jotain hyvin ikävää, niin --" + +"Niin, niin, rakas Arna. Se on kehno kolmannen rivin yleisön kappale, +siitä ovat sekä lehdet että yleisö yhtä mieltä, -- oikein joutava +kappale, yksinkertaista tunturiyleisöä varten." + +"Varsin sopiva sinulle ja kaikille katonrajassa istuville", lisäsi +Signe. + +"Toivonpa, että teatterinjohtaja, jonka päähän voi pälkähtää antaa +tilatuilla paikoilla istuvan perjantai-illan yleisön katsoa sellaista +kappaletta, saa kuulla siitä julkisesti valitettavan sanomalehdessä", +sanoi lempeästi täti Rask, kiiruhtaen Maisan huoneen läpi, -- oli jo +aika ajatella kahvinkeittoa. + +Huh, huh -- sitä ompelukonetta, joka oli suorastaan mahdoton tänään; +se kulki ja pysähtyi, kulki ja pysähtyi lakkaamatta Maisan ommellessa +poimua täytteeseen. Tiedänhän, että langan ja neulan numero on oikea; +-- mutta on aivankuin koko kone olisi noiduttu. + +"Kolmannen rivin yleisöä varten"... Maisa käänsi silmänsä ihmetellen +kattoon kuten rouvakin oli tehnyt. + + * * * * * + +Maisa ei ollut hyvällä tuulella mennessään kotiinpäin illalla, -- +Tranemilla oli tänään ollut niin sietämättömän ikävää... + +"No, mihin te menette sitä kyytiä, neiti Jons. -- -- Hyvää iltaa!" +tervehti Kielsberg, -- siinä hän nyt taas oli tänäkin iltana. + +"Hyvää iltaa!" + +"Näytättepä olevan pahalla tuulella, -- onko teillä vastoinkäymisiä, -- +näyttääkö maailma mustalta nyt -- kuin muste?" + +Maisa hymyili hiukan ja vilkaisi häneen, yhtä synkkänä kuitenkin +mieleltään. + +"No, mutta rakas ystävä, ovatko asiat nyt aivan huonosti. Oletteko +suorastaan turmellut rouvan Tranemin leningin?" + +"Voi, mitä te puhutte", huokasi hän. -- "Minä olen niin vihainen, niin +vihainen, -- tänään on sitä kappaletta, jonka näimme eilen illalla, +haukuttu aivan pahanpäiväisesti. Tranemilla sanottiin, että se on +vain alhaisia ihmisiä, kolmannella rivillä istuvaa yleisöä varten... +kappale, joka sopii vain näytettäväksi Young-torilla!..." + +"Sanottiinko Tranemilla todellakin niin?" + +"Aivan niin, ryövärijuttu kolmannen rivin yleisöä varten, ja paljon +muuta yhtä kaunista! Voi ihan suuttua silmittömäksi heidän jaaritustaan +kuunnellessaan... Ja he sanoivat, että koko kaupunki on samaa mieltä, +niin on ollut lehdissäkin." + +"Vai niin, vai on kaikissa lehdissäkin niin, -- vai niin, vai niin -- +vai on kaikissa sillä tavoin." -- Kielsberg katseli miettien keppiään, +jota hän heilutteli edessään tehden sillä kaikenlaisia kuvioita... "Vai +ovat nuo Tranemit niin kovin hienoja -- vai niin -- ja heillä on kovin +hienostunut maku... Mitäpä jos voisimme suututtaa sitä rouvaa hiukan." + +"Koettakaa kuunnella, onko jonakin päivänä tästä kappaleesta heidän +aamulehdessään, neiti Jons." -- -- + + * * * * * + +-- Oli oikein hauska ommella Arnan leninkiä, se oli ikäänkuin vaikea +tehtävä, joka piti osata ratkaista. Ja Maisa luulikin nyt keksineensä +oikean kuosin, vaikka tuon suuriruutuisen kankaan leikkaaminen ei +ollutkaan helppoa. Arna-neiti näyttäisi reippaalta ja komealta siinä +jäällä kaitoine, lyhyine hameineen ja korkeine nappikenkineen. + +Ja nyt, keskiviikko-aamuna, oli kaikki leikattu ja harsittu niin että +ompelukoneella ompeleminen menisi kuin tanssi. + +"Maisa, Maisa!" huusi Arna tullen sisästä sanomalehteä heiluttaen... +"Voisitteko uskoa, mitä tässä on kirjoitettuna 'Kosinnasta' tänään. +-- 'Näyttää olevan puolue tässä kaupungissa'", luki hän, -- "'joka +välttämättömästi tahtoo arvostella juhlallisen vakavasti tätä viatonta +kansanhuvinäytelmää. Esteetistä tunnetta on loukattu, teatterinjohtaja, +joka uskaltaa tarjota sellaista hienosti sivistyneelle perjantai-illan +yleisölle, pitäisi lievimmin sanoen todella pistää siihen kuoppaan, +mistä nämä kaksi rakastavaista raukkaa niin suurella vaivalla +pelastuvat. Tarvitsemme kansallisia näytelmäkappaleita, joissa on +meidän omia kansalaisiamme, eikä meidän pitäisi näytellä vieraita; +mutta tässä tulee esiin keikailu kaikessa surkeassa epävarmuudessaan +siitä, mikä on hienoa ja mikä ei, ja toitottaa vaaraa ja tulipaloa! +Me voimme kuitenkin tyynnyttää näitä huolestuneita sillä, että se osa +meidän hienompaa yleisöämme, jonka sivistys on vanhempaa, ja jonka ei +tarvitse ajatella aran nousukkaan tavoin, näkee aivan turvallisena ja +tyytyväisenä alun sellaisiin kansannäytelmiin, joilla -- olkoonpa että +niillä on puutteensakin -- kuitenkin näyttää olevan tarpeeksi terveitä +ja hyviäkin puolia liikuttaakseen avonaisia ja teeskentelemättömiä +luonteita.'" + +Maisa löi käsiään yhteen ja punastui korviaan myöten. + +"Kirjoitus on kyllä hirveän ilkeä", -- arveli Arna, -- "hirveän ilkeä, +-- mutta muuten, niin -- se tekee hyvää Antonille ja Signelle ja herra +Torpille myöskin. --" + +Hän ryntäsi jälleen sisään. + +Varjelkoon, tuossa suuressa sanomalehdessä! -- Eihän vain voinut tulla +ilmi, että hänellä oli jotain sen asian kanssa tekemistä... + +Maisan korvia kuumoitti, vaikka tuo kirjoitus ilahduttikin häntä, oli +aivan kuin ilma olisi puhdistunut. + +Voi taivas, -- ei suinkaan milloinkaan voinut tulla ilmi, että hänellä +oli mitään asian kanssa tekemistä? -- Oli aivan kuin häntä olisi +hiostanut... + +Eihän toki -- + +-- Mutta eikös tosiaan Arna narrannut Antonia lukemaan sen kaikille +ääneen sisällä salissa päivällisen jälkeen! + +Kas, kuinka hän puhui kovaa, -- kaksinkertaisten ovien läpi saattoi +erottaa hänen suuttuneen äänensä. Ja herra Torp kuului puhuvan +hitaasti ja valituin sanoin, -- tuollaisessa ilveilyssä ei Maisa ollut +milloinkaan ollut mukana. + +Täti Rask liehui edestakaisin. Maisa tarkasti häntä salaa, hän näytti +niin kummalliselta eikä myöskään tarttunut niin lempeästi ovenripaan +kuin tavallisesti. -- Sepä oli oikein heille kerrankin... + +-- Maisa oli aivan ahdistuksissaan ja peloissaan tullessaan aamuisin +taloon, ennenkuin oli saanut tietää, oliko jotain lisää vielä +sanomalehdissä. + +Olipa siitä tottatosiaan syntynyt rytäkkä. Arna sanoi Theodorin +ja muittenkin luulevan, että teatterinjohtaja itse oli sepittänyt +artikkelin, hän oli muka tahtonut puolustaa kappaletta. -- Mutta nyt +oli jo ikäänkuin rauhallisempaa, -- eikä hän voinut sanoa muuta kuin +että hän iloitsi joka kerran heitä katsellessaan ja ajatellessaan koko +tätä ilveilyä, hän olisi kernaasti nauranut sydämensä pohjasta. + +Kielsberg oli kovin kysellyt rouvaa; kaikkein ilkeintä asiassa oli, +että tuo kirjoitus oli ollut luettavana heidän hyvässä, vanhassa +lehdessään, sanoi hän. Niin, saattoikohan olla toista samanlaista +ihmistä tässä maailmassa... + +Lauantai-iltana oli myöskin Signen leninki valmiina ja Maisa oli juuri +koettamassa sitä tämän ylle, kun Anton tuli sisään ja alkoi lukea +ääneen heille kaikille iltalehteä: + +"Keskiviikkona pelästytti eräs mies hyvää kaupunkiamme ilmoittamalla, +että täällä olisi suuri puolue, joka on kovasti paheksunut sitä, että +'Kosinta' on otettu esitettäväksi kaupungin teatterissa. Me ryhdyimme +heti tutkimaan asiata ja voimme sanoa, että olemme rehellisesti +kykymme mukaan nuuskineet uutisia saadaksemme tietoomme sellaista, +mikä vivahtaisi siihen, että tuollaisen yleisen vastustuksen myrsky +on nousemassa. Mutta ei sinnepäinkään, aivan hiljaista kaikkialla, +-- ei edes mitään vastakkaista tuulenpuuskaa voi havaita. -- Hiukan +banaali farssi -- siitä ovat kaikki yksimielisiä! Tuo arvostelija, +joka toitotti niin mahtavasti sotatorveen, muistuttaa mielestämme +pukkia, jonka tekee mieli puskea, mutta joka kaipaa sopivaa esinettä +harjoitellakseen --" + +"Kas niin, nyt on kaikki lopussa..." ajatteli Maisa, joka aivan alkoi +vavista koetuksen kestäessä... + +"Tiesinhän, että jotakin vastattaisiin sellaiseen yltiöpäiseen +kirjoitukseen" -- pääsi rouvalta, jonka puoliavoimet silmät loistivat; +hän ei hetkeksikään keskeyttänyt Signen leningin tarkastelua. + +"No, hän saa nenälleen!" ylpeili Anton, -- "hän pitää kyllä varansa +seuraavalla kerralla." + +"Näetkös nyt, hyvä Arnaseni", puuttui Signe puheeseen katsoen pienillä +silmillään tarkkaavasti peiliin, "siinä sanotaan nimenomaan kaikkien +olevan yksimielisiä siitä, että se on banaali farssi." + +"Ei, niin siinä ei ole, hiukan banaali on siinä vain." + +"Tuo kirjoitushan on niin ylimielinen", huomautti neiti Rask, -- +"lopultakin käy selville, kuka on sivistynyt." + +"Se on hirveän -- hirveän hyvä kirjoitus", huudahti Anton. "Nythän +hänestä olemme päässeet ja sen hän on varsin hyvin ansainnut!" -- + +Maisalla oli epämääräinen tunne jostakin, jonka seurauksia hän ei +voinut edeltäpäin nähdä -- -- oli tulossa häväistysjuttu, josta +riittäisi puheenaihettakoko kaupungille. Hän oli hyvin iloinen saatuaan +rouvalta viikon palkkansa ja päästyään lähtemään kotiin. + +Eikös nytkin vaan siinä seisonut Kielsberg ilmielävänä hänen +kääntyessään kadunkulmassa; tämä oli varmaankin aivan vartavasten +seisonut ja odotellut häntä. + +"No, neiti, olemme kärsineet surullisen tappion tänään!" -- -- + +Tuon piti kuulua iloiselta; mutta Maisa kyllä huomasi tuon artikkelin +loukanneen häntä. + +"E-hei -- en ole niin hullu, että ryhtyisin taisteluun tuon kappaleen +vuoksi", mumisi hän. + +"Mutta he ovat nyt joka tapauksessa saaneet, mitä ovat ansainneetkin. +Sillä osuin aivan oikeaan, näettekö; -- ja perheessä, missä ompelette, +iskin kaikkiin yhdeksään... Varmaankin siellä iloitaan suuresti tänä +iltana. Vai mitä? -- Rouvako? Eikö rouvan mielestä artikkeli ollut +hirveän hyvä..." + +Kielsberg oli raivoissaan, sen Maisa hyvin kuuli; hän kulki mumisten +itsekseen. + +"Saan lohduttaa itseäni sillä, että olen taittanut peitseni naisen +vuoksi...", hymyili hän; -- "ja hyvä omatuntohan tuo keppiä. -- Sitä +paitsi, kuten tiedätte, on hyvä saada vähän vaihtelua suruihinsa, -- +samanlainen ei kelpaa aina." + +"No, teillä nyt ei varmaankaan ole paljoakaan suruja, teillä, joka +olette aina niin iloinen." + +"Ei-i, nykyään ei ole muuta neuvoa kuin joko hirttäytyä tai ruveta +kotiopettajaksi..." + +Voi ystäväparkaa, oliko tällekin elämä niin vaikeata. Maisa lähestyi +häntä jonkun verran nähdessään hänen nyt puhuvan totta. + +"Se merkitsee, että useita vuosia menee hukkaan... ja olisin nyt voinut +kenties taistella pari kolme vuotta eteenpäin. Minulle oli hiljattain +suureksi lohdutukseksi muuan hammassärkyä poteva mies, joka alinomaa +virkkoi: vain kestävyyttä, vain kestävyyttä! -- -- Nauratteko, neiti +Jons?" + +"Enpä tosiaan tiedä pitäisikö minun itkeä vai nauraa." -- -- -- Maisa +oli aivan liikutettu. -- "Ette kai tarkoita mitään tuolla ilkeällä +puheellanne?" + +"Ei, olkaa rauhassa, -- jos on joku, jota tahdon mahdollisimman kauan +säästää, niin -- --; luulen kyllä, että tahtoisin nähdä monen muun +ennen hirtettynä. -- Jokaisella on tehtävänsä, nähkääs, ja luulen, että +taivas on aivan erikoisesti asettanut minut huolehtimaan siitä, että +muuan Baard Kielsberg pääsee eteenpäin maailmassa. + +"Ja niin täytyy taistella ja rehkiä ja koettaa ottaa asia sen +iloisimmalta puolen." + +Maa tuntui vajoavan Maisan alla; tuo oli ilkeätä iloa. + +"Sanokaahan, neiti Jons, eikö mielestänne Tranemit tarvinneet hiukan +läksytystä." + +"Ky-yllä." + +"Menkäämme pääasiaan, he ovat olleet masentuneita kauemminkin kuin +puolen viikon ajan, -- ja te olette elänyt ja iloinnut niin kauan. +Olkaamme tyytyväisiä kumpainenkin." + +Nyt ei Maisa voinut vastata enää, sillä kyyneleet olivat +tunkeutumaisillaan esiin. + +"Ei suinkaan siinä mielestänne ole mitään liikuttavaa?... No, teidän +kohtalonne on ommella muille -- toisten leninkejä, -- toisten suruja -- +niin, silloinhan omat murheet unohtuvat --" + +Kielsberg jätti nopeasti hyvästit. + +... Tänään oli tapahtunut liian paljon -- sen tunsi Maisa päästyään +kotiin huoneeseensa, -- hänen täytyi itkeä kelpo lailla. + +Mutta ne eivät olleet pelkästään surunkyyneleitäkään... + + + + +IV. + + +Oli jo valoisaa nyt kevätpuolella, kaikki näkyi niin selvästi, -- kävi +sääliksi, että Kielsbergin piti kulkea tuossa sinisessä, kuluneessa +päällystakissaan, jonka toista taskua hän itse oli korjaillut, sen +huomasi sekä ompeleesta että valkeasta langasta. + +Oli toista viikkoa siitä, kun Maisa oli jutellut Kielsbergin kanssa, +oli vain nähnyt häntä vilahdukselta tämän kulkiessa alakuloisena, +kaulus pystyssä tuulisina ja koleina päivinä, ja keppi kainalossa. +Sundbyn palvelijatar oli Maisalle kertonut kauppiaan uhanneen +Kielsbergiä ulosotolla, koska tämä oli jättänyt puotilaskunsa +maksamatta -- kunhan se vain ei tulisi rouva Thorsenin tietoon, muuten +ahdistaisi tämä jälleen häntä maksamaan vuokransa! + +Maisa olisi niin mielellään tahtonut korjata Kielsbergin takin reunat. +Mutta oli pulmallista saada se sanotuksi hänelle. Sen täytyi tapahtua +kuin leikillä, sillä Kielsberg ei varmaankaan tahtonut tunnustaa +puutettaan. + +Ja napinreiät olisivat sietäneet aivan perinpohjaisen korjauksen. + +Hän oli ajatellut pyytää Tillaa esittämään sitä ikäänkuin itsestään, +koska hän muka tiesi, että neiti Jons mielellään iltaisin korjaili +vaatteita ja teki sen halvalla. Mutta -- silloinhan Kielsberg saattoi +luulla, että Maisa teki sellaisia töitä kaikille talon sälleille. +-- Eikä myöskään oikein sopinut ruveta tinkimään maksusta heidän +tavatessaan illalla -- + +He tapasivat jälleen eräänä iltana Sundbyn puodissa, kun hän seisoa +odotellen juustopakettia, jota juuri tehtiin; hän näytti olevan hyvissä +väleissä talonväen kanssa. + +"Kuulkaa, neiti Jons", virkkoi ylioppilas heidän tultuaan kadulle, -- +"tuntuu varsin omituiselta olla jälleen sovussa velkojansa kanssa. +Haluatteko tietää, mistä olen kulkenut näinä päivinä? Tuolta... aivan +seinänviertä pitkin", -- hän näytti sinnepäin kepillään, -- "ja sangen +läheltä ikkunoita päästäkseni huomaamatta ohi... Ja nyt -- annan +tunteja norjankielen kirjoituksessa heidän molemmille pojilleen kaksi +kertaa viikossa! -- Minä ajan heihin viisautta, ja he voita ja juustoa +ja kahvia ja tupakkaa ja steariinikynttilöitä ja kaikenlaisia kalliita +tavaroita minuun... Tietenkään ei saa olla liian suuria vaatimuksia. -- +Mutta tyytyväisiä ollaan kuitenkin, kuten näette." + +Hän puheli puhelemistaan. + +"Olen varma, että kelpaisin jonkun aivan köyhän valtion raha-asiain +ministeriksi. Sillä mitä lemmon taitoa tarvittaisiin, jos rahaa olisi; +-- minä voin keksiä keinoja, näettekö..." + +Hän oli iloinen kuin poikanulikka. Varmaankin oli hänen helppo olla +saatuaan maksunsa suoritetuksi Sundbylle. + +Illat olivat niin valoisat, ettei Maisa lainkaan olisi tahtonut seista +kauan juttelemassa Kielsbergin kanssa ja sen vuoksi hän yht'äkkiä sanoi +nauraen: + +"Niin, kun kerran olette tullut niin rikkaaksi, niin olisi parasta, +että lähettäisitte Tillan tuomaan päällystakkinne hetkeksi minulle; -- +oikealle räätälille siinä ei varmaankaan ole työtä; -- on vain tehtävä +sellaisia pikku korjauksia, jotka tavallisesti tehdään kotona." + +Hän tarkasteli itseään hiukan hämillään: + +"Tässä takissa on hirveitä vikoja. Oikea räätälitohtori varmaankin +pudistaisi päätään sen nähdessään. Diagnosi on vaikea..." + +"Niin, niin, senpä vuoksi voittekin tyytyä minun puoskaroimiseeni; -- +siitä tulisi kyllä varsin hieno", nauroi hän jälleen. + +"Ette suinkaan nyt vain tahtone maksaa tuota teatteripilettiänne, neiti +Jons?" -- sanoi hän yht'äkkiä uhitellen. + +Kas niin, nyt Maisa oli kiikissä! -- "Otan mielelläni vastaan +useamminkin pilettejä", vastasi hän pakotetun iloisesti, -- "oli +tosiaankin niin paljon huvia ensimäisellä kerralla." + +"Olette kiltein nainen, minkä olen milloinkaan tuntenut, Maisa! +-- -- Ja miten te katsotte toista silmiin. Siinä ilmenee latentti +sielu... samanlainen kuin... samanlainen kuin kokospähkinän sydän. -- +Niin, se onkin juuri sitä --" Kielsberg seurasi vielä Maisaa tämän +kiiruhtaessa portista sisään, -- "mutta teissä on jotakin kuuman +etelän kokospähkinää, -- on vain ollut meressä ja hiukan vaalentunut +vedessä..." + +Maisan korvia kuumoitti, hän ei tiennyt enää, mitä toinen tarkoitti. + +Hän ymmärsi nyt, että hänen täytyi olla varuillaan. + +Mutta oli todellakin ollut hauskaa tavata Kielsberg nyt jälleen, kun +tätä ei ollut näkynyt niin pitkään aikaan. Hän oli niin monipuolinen, +että Maisa aina johtui ajattelemaan häntä -- -- monestikin hän oli +aivan kuin lapsi... + +Lapsiko hän, joka saattoi tunkeutua toisen sisimpään! -- + + * * * * * + +Tätäkin hän hautoi mielessään ja aprikoi seuraavana päivänä kaiken +melun keskellä toimistopäällikkö Kalnaesin luona kreivi Wedelin +torin varrella. Rouva ja tytär vetivät auki laatikoita ja työnsivät +ne jälleen kiinni, siirsivät astiakaappia ja katselivat kaikkien +huonekalujen taakse, nostivat mattoja ja kaivoivat jouhisohvia, etsivät +ja etsivät, eikä kukaan tahtonut oikein sanoa, mitä he etsivät. + +Maisa ei liioin viitsinyt kysellä ennenkuin joku heistä itsestään +sanoisi sen, -- hän saisi kyllä aikanaan kuulla siitä, -- näytti siltä +kuin he ensiksi tahtoisivat olla varmoja, että kaivattu esine todella +oli poissa tällä kertaa. -- Sillä kun kätkettiin ja unohdettiin ja +siivottiin sillä lailla kuin tässä talossa, niin -- + +Hän istui ja kuunteli kuinka höyrylaiva toisensa jälkeen puhalsi +alhaalla sillan luona. Liike oli jälleen alkanut, jää oli +lähtemäisillään, ja paljon ihmisiä liikkui näillä tienoin. + +Hänen täytyi kerta toisensa perästä vetäytyä verhojen taakse; tämä +kuultavan kirkas ilma aivan koski silmiin... + +Hänen ja Kielsbergin välille oli tullut jotain niin ihmeellistä... +Kielsberghän oli jo ruvennut kertomaan hänelle kaikki asiansa... + +Hänessä oli ikäänkuin monta eri luontoa. Niin, hänessä oli kyllä +paljon, mikä... + +Mutta Maisan täytyisi välttää haaveiluja ja myöskin varoa, ettei +Kielsbergkään erehtyisi hänen suhteensa. Hänenlaisellaanhan ei ollut +vakavia aikomuksia, niinhän matami Rasmussen oli sanonut, -- ja se oli +kyllä totta -- + +Mutta tuttavuus saattoi kai jäädä silleen; -- sen täytyi jäädä -- -- +Maisa voisi varmaankin korjata joskus hänen vaatteitansa ja jutella +hänen kanssaan kaikessa ystävyydessä... + +"Ei, nyt ei kannata enää hakea sitä!" -- sanoi rouva Kalnaes tullessaan +sisään -- ollen vielä aamupuvussa, hän ja palvelija ja Ovidia olivat +lopuksi vetäneet esiin kaapin penkoakseen sen läpi, -- "kuudesta +täysihopeaisesta haarukastamme on yksi poissa -- voitko ajatella mitään +kummempaa, Ovidia?... Se on muuten varsin merkillistä..." + +Maisa kohotti katseensa -- tuon "merkillistä"-sanan vuoksi -- mitähän +se lieneekään tarkoittanut -- + +Rouva ryhtyi tutkimaan Ovidian kevättakiksi aiotussa sametissa olevia +liiduttuja viivoja; hän oli hyvin jäykkä. -- "Luulen, että otamme +tuollaisen kauluksen, neiti Jons, -- numero kolme muotilehdessä, -- ja +vinot taskut, paksut koristenauhat -- niinkuin tuossa... + +"Oletko aukaissut myöskin toisen astiakaapin laatikon, Ovidia, -- +olisihan se voinut joutua lautasliinojen taakse." + +Ovidia käänteli ja väänteli avainta. "Sekin on aina umpilukossa, -- +vain hopealaatikon annetaan olla avonaisena tässä talossa... No, nyt se +aukesi!" + +Maisa oli istunut täällä ruokasalissa eilenkin, ja harmitellut, että +tuo hopealaatikko oli ollut auki, -- siinä oli niin paljon muutakin, +sekä lankoja että kanavatöitä ja nypläysvehkeitä -- kaikki sikin +sokin -- + +"Sehän on kokonaan käsittämätöntä", huokasi rouva -- "ja Finallahan +oli ne kaikki, kun hän pesi niitä eilen..." + +Maisa tunsi, että nyt oli kysymys hänestä. Oli kuin olisivat Ovidian +pitkät rotankasvot tahtoneet pujottautua hänen taskuunsa etsimään. Hän +koetti olla, ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut, mutta hän tunsi itse +sekä punastuvansa että jäykistyvänsä. Jollei se hopeahaarukka löytyisi, +niin -- + +"Onhan se voinut joutua jonnekin ja saattaahan se jälleen löytyäkin, +kun kokonaan lakkaamme etsimästä sitä" -- arveli rouva. + +Ja Maisa ymmärsi varsin hyvin, mitä rouva tarkoitti, -- jos hän oli +ottanut sen, niin hän saisi tilaisuuden jättää sen takaisin paikoilleen. + +"Niin, en edes tahdo puhua siitä mitään Kalnaesille, ennenkuin näemme, +ettei sitä löydy..." + +Maisa kiehui harmista ja hän ompeli varsin kiihtyneenä. + +"Tiedätkö, mihin panimme koristukset ja napit, kun tulimme eilen +kotiin, Ovidia? -- Nehän olivat kankaan mukana --" + +"Etkö sinä ottanut niitä, äiti?" -- + +"Kyllä, odotas -- piilotin ne makuuhuoneeseen nurkkahyllylle +seinäverhon taakse." + +"Mitä pidätte tästä silkkivuorista, Maisa?" -- kysyi rouva jälleen... +"Sanon suoraan, että aioin ensiksi ratkoa vanhan silkkileninkini, -- +mutta sitten huomasimme tämän kankaan Falkenbergilla -- sehän ikäänkuin +välkähtelee. Kun meillä nyt kerran oli niin hienoa samettia, niin ei +kannattanut kitsastella vuorin suhteen ja käyttää vanhaa." + +"Ei, sillä sitä nuuskitaan ja tarkastetaan kyllä takkia riisuttaessa", +lisäsi Ovidia. + +Niin, nyt oli jälleen hopeahaarukka unohdettu -- + +"Voitte uskoa, että se on maksanut, Maisa!" -- + +"Niin, mihin hintaan se nyt nousikaan, -- vuori ja koristeet ja kaikki +-- muistatko, Ovidia? -- Samettihan yksistään maksoi jo kuusitoista +taalaria, -- se oli viimeinen jäännöspalanen; -- ja sen vuoksi +alennettiin sen hintaa! -- Mutta niin" -- hän laski -- "eikös se +noussut kahdeksaantoista taalariin ja --" + +"Enemmänhän se maksoi", sanoi Ovidia painokkaasti; hän katsoi +tarkoittavasti äitiä. + +"Mene hakemaan lasku takintaskustani." + +"Kaksikymmentäyksi taalaria kolme markkaa ja kaksitoista killinkiä... +Niin, näettekö, sametista ei alennettukaan niin paljoa kuin luulin." + +Maisa huomasi kyllä, että kankaan olisi saanut tuolla halvemmalla +hinnalla ainoastaan käteismaksulla. + +Nyt tuli Lizzy kotiin koulusta. Hänen täytyi saada hiukan voileipää ja +maitoa voidakseen odottaa päivälliseen saakka kello kolmeen, jolloin +isä tulisi kotiin lähetystöstä. + +"No, miten sinun on käynyt koulussa?" kysyi Ovidia. + +Lizzy oli jo samettisen kevättäkin ääressä... "Kuinka kaunista, -- +siitä tulee erinomainen... + +"Miten minun on käynyt? -- Sain luonnollisesti nelosen saksassa, kun et +tahtonut auttaa minua, niin --" + +"Minähän olin poissa kotoa eilen illalla." + +"Oh, ei se tee mitään... ei, ei", -- hän silitti samettia kädellään... +"Äiti, enkö voisi saada samettista kaulusta jäännöspalasista." + +"Voit kyllä, lapseni." + +"Tuo tytöntyllerö huomaa kyllä, mikä näyttää kauniilta", huomautti +Ovidia iskien silmää toisille. + +"Ja ehkä taskuihin ja hihankäänteisiin myöskin?" + +"Saat kyllä, lapseni!" + +"Hän huomaa nyt jo melkein liiaksi olevansa kaunis", sanoi Ovidia +sisaren mentyä syömään välipalaansa. "Häntä ei mitenkään saa +palmikoimaan kiharaista tukkaansa, vaikka se on niin kiusallinen noin +auki riippuvana. Se pikku noita näkee kyllä, miten se pukee häntä!" + +Lizzy oli jälleen sametin luona samalla syöden ja juoden maitoa. + +"Et saa puhua siitä isälle, kuuletko; -- hän luulee heti, että se on +liian kallista, -- ja Maisahan ompelee makuuhuoneessa iltapäivällä", +muistutti äiti pois mennessään. + +Lizzy seisoi ja hyräili hiljakseen koettaen samettia -- ensin hihaansa +-- ja sitten korkeammalle, ollen omissa ajatuksissaan. + +"On ikävää, että helppo patenttisametti näyttää melkein yhtä hienolta +--" + +"Sehän on ennemminkin hyvä", arveli Maisa. + +"Ei ole, sillä silloinhan kaikki voivat saada sitä. -- Ajattelehan +Maisaa sametissa!" huusi hän sisään Ovidialle. + +"Kunhan ei vain tulisi rasvaisten sormiesi jälki samettiin, -- sinä et +saisi koskea siihen." + +"Sinä? -- Sinä? --" matki hän, -- "pääsen ripille puolentoista vuoden +perästä, -- täytin kolmetoista kahdeksantena päivänä. Monet sanovat +minua jo teiksi." Hän pyyhki salaa sormiaan hameeseensa. + +"Anteeksi kaikin mokomin, -- en muistanut, että oli niin pitkä aika +siitä, kun neiti alkoi huutaa joutuessaan lauantaisin kylpyammeeseen." + +"Niin -- sinä et saa neuloa minulle, kun tulen suureksi, Maisa! -- +Kaikki sanovat, että sinua hemmotellaan liiaksi, ja että purat usein +pahan tuulesi toisiin kesken kaiken." + +"Entäpä jos teidän itsenne joskus olisi pakko tällä tavoin istua ja +neuloa, Lizzy-neiti?" + +"Minun, ha, ha -- -- isäni on kuninkaallinen toimistopäällikkö -- -- +Sitäpaitsi, niin" -- -- hän pudisti tuottavasti tuuheita, vaaleita +kiharoitaan. -- -- "Miksi et ole mennyt naimisiin, Maisa? -- Ethän nyt +suorastaan ole rumakaan --" + +"Eipä tosiaan ole ketään, joka tahtoisi ottaa tällaisen köyhän +raukan..." + +"Hänenhän pitäisi olla rikas, tietysti... Eikö kukaan koskaan ole +kosinut teitä, Maisa?" + +Maisa nauroi. -- "Oh, ei missään tapauksessa kukaan, josta minä olisin +välittänyt --" + +"Mitä hän sanoi sinulle? -- Polvistuiko hän? Oi, sano, Maisa!" + +"Sen saatte kuulla, neiti, kunhan ensin olette päässyt ripille." + +"Pyh" -- hän nakkasi niskojaan ja pitkiin, hienoihin kasvoihin tuli +salaperäinen ilme, -- "etkö luule minun sitten tietävän mitään!" + +"Onko äiti sisällä, Lizzy?" kysyi Fina keittiönovelta. Ei milloinkaan +ollut. Maisa nähnyt sitä ihmistä kelvollisesti puettuna, -- hän oli +aina yhtä likainen ja huolimaton. "Sano, että päällystakkiliikkeen +mies on jälleen täällä laskuineen... Rakas, hyvä Lizzy, kiiruhda, +maitovellini palaa pohjaan keittiössä." + +"Äh, -- sano, ettei isä ole kotona!" + +"Ei, äiti saa kyllä itse tulla puhumaan hänen kanssaan, -- häntä on +käsketty tulemaan lauantaina." Fina kiiruhti jälleen pois. + +"...Uh, näitä kahta siunattua, viimevuotista takkia", huokasi rouva +mennessään huoneen läpi. -- + +"Eikö pikkutyttöjen huonetta ole vielä siistitty, Fina?" kuului +kärsimättömästi ovesta rouvan tullessa jälleen sisään -- "tiedättehän, +että Maisan täytyy päästä johonkin täältä, kun ruvetaan pöytää +kattamaan. -- Voitte kyllä koota työnne ja asettua sinne, Maisa, +vaikkei sitä olekaan siistitty, sillä kohta tulee toimistopäällikkö +kotiin... Täällä on niin hirveän ahdasta --" + +-- Vai niin, vai tänne hänet siis ajettiin iltapäivällä! -- + +Hän nosti pöydän makuuhuoneen ikkunan luo ja siisti huonetta -- niin +hienoja kankaita ja neulomatarpeita varten piti olla huoneessa siistiä +ja puhdasta ja tomutonta... + +Peilin edessä olevalla nurkkapöydällä oli kaikenlaisten pikkutavarain +joukossa hopeanuoli, ja Maisan teki mieli koetella sitä hiuksiinsa, +se oli kuin vartavasten valmistettu hänen tukkalaitteeseensa ja aivan +muodinmukainen; -- -- mutta varminta olisi, ettei koskisi siihen +sormenpäälläänkään... + +Kas niin! -- Toinen ommel oli jälleen pitempi kuin toinen. + +Minkään muun kankaan neulominen ei ollut niin vaikeaa kuin sametin; +-- täytyi harsia kahteen kertaan, jottei tuo paksu kangas syöpyisi; +siinä piti varoa... Ei voinut olla puhettakaan koneella laskemisesta -- +kaikki piti neuloa käsin... + +Mutta tänään oli niin ihanan valoisaa täällä takapihan puolellakin... +Lumi suli ja pisarat putoilivat niin suurina ja kirkkaina räystään +sinkkiin. Miten toiselta tuntuikaan elämä sellaisina kirkkaina päivinä, +-- voi istua ja tuntea itsensä niin sanomattoman iloiseksi ilman +syytä -- + + * * * * * + +Oli ehkä tuhmaa, että hän oli eilen maininnut noista +teatteripileteistä, -- ei suinkaan Kielsberg vain nyt luullut Maisan +sanoneen sitä siksi että hän pääsisi tämän mukana huomenna, -- +Kielsberghän tiesi, ettei Maisa päässyt muulloin kuin sunnuntaisin... + +Ja jos Kielsberg odottaisi häntä jälleen illalla niin että he +tapaisivat... + +Voihan Maisa keksiä asiaa Martta Molle Hainmersborgissa ja tuoda +pyykkinsä ja jutella hänen kanssaan menneistä ajoista, niin olisi +varmaa, etteivät he tapaisi; -- Maisa oli huomannut, ettei Kielsberg +milloinkaan tullut myöhemmin kuin puoli yhdeksän. + +Mutta jos hän nyt kulkisi teatteripiletteineen ja odottelisi häntä? + +Teatterihan oli kaikkein hauskinta, mitä Maisa saattoi ajatella, -- +häntä kyllä suuresti halutti mennä, se oli varma... + +Riippui siitäkin, mitä Kielsberg ajattelisi hänestä, jos hän nyt heti +olisi valmis menemään mukaan. -- Oli selvää, että tämä oli kovin +epäluuloinen, oli aivankuin hän olisi voinut nuuskia, millaista väkeä +olivat sekä Tranemit että muut... + +Mutta Maisa saisi hänet varmaankin ymmärtämään, ettei hän ollut +ajatellut sitoa Kielsbergiä sillä tavoin -- -- -- Kaikkihan oli ollut +leikkiä, mutta eilen illalla oli ollut niin ihmeellistä -- -- -- + +Oli varmaankin; parasta antaa hänen huomata, ettei hän ollut kuten +kaikki muut... + +-- Päivällisen jälkeen tuli Ovidia ja pisti hopeanuolensa ja +koristeensa lipaston laatikkoon... + +Ei sopinut johdattaa ketään kiusaukseen, taikka muuten saattoi se mennä +saman tien kuin heidän kuudes hopeahaarukkansa... + +Lizzy kävi yhtämittaa Maisan huoneessa samettia katsomassa, hänen piti +lukea maanantaipäivän läksyjä. + +"Ovidia sanoo, että hän mielellään auttaisi teitä, Maisa, sekä nyt +iltapäivällä että maanantaina", tuli rouva sanomaan. -- "Tahtoisimme +niin kernaasti saada kaikki pian valmiiksi, -- sillä olemme kuin +vangittuja niin kauan kuin meillä on täällä joku istumassa -- -- Mutta +tämä kevättakkihan ei viene paljoa aikaa, niin että se varmaankin +valmistuu maanantai-illaksi, -- kun saatte apuakin --" + +-- Tuon tytärten avun tunsi Maisa niin sanomattoman hyvin! Pitäisi +vain kiirehtiä -- -- + +"Olkaa hyvä ja muistakaa koota kaikki pienet kangaskappaleet Lizzyn +takkia varten, Maisa." + +"Eikös hän sitten neulo myöskin minulle, äiti?" sanoi Lizzy joka makasi +vatsallaan sohvalla nojaten kyynärpäihinsä ja tirkistellen kirjaan. + +"Olkaamme tyytyväisiä, kun saamme tällä kertaa tämänkin takin +valmiiksi", arveli Maisa. + +"Eikö minun? -- Etpä uskalla olla neulomatta sitä, jos äiti sanoo niin, +muuten et milloinkaan enää saa työtä täällä." + +Fina tuli sisään heiluttaen ilmassa kastikkeista hopeahaarukkaa. + +"Haarukka!"... kuului kuorossa kolmiäänisesti. + +"Enkös löytänyt sitä keskeltä hyytynyttä vasikanviilokkikastiketta, +joka minun piti keittää huomiseksi!" + +"Miten hullunkurista!"... + +"Se oli kaikessa rauhassa kastikkeessa, sillaikaa kun me etsimme ja +etsimme..." + +"Tiesinhän, että se löytyisi jälleen", -- sanoi rouva varmana asiasta. + +"Pyh, -- luulenpa, että Fina itse on ottanut sillä itselleen palasen +viilokkia ja unohtanut sen siihen, -- sillä siinähän oli lusikka meidän +syödessämme sitä", -- huusi Lizzy sohvalta. + +Maisaakin huvitti asia. -- Oikeastaan pitäisi kaapata mukaansa sekä +kangasta että vuoria ja silkkiä ja lankoja... täällähän kuitenkin +joutui aina epäilyksen alaiseksi!... Kun hän talvella neuloi täällä, +oli suuri touhu silkkirullasta, jonka Ovidia aivan varmasti sanoi +asettaneensa Maisan pöydälle ja jonka hän sitten löysi jälleen toisen +leninkinsä taskusta. Hän oli ottanut sen yltään ja ripustanut kaappiin. +-- -- -- + + * * * * * + +Maisa lepäsi tarpeekseen sunnuntai-aamuna, siksi kunnes leipämummo +oli käynyt talossa ja matami Dörum oli lähettänyt kuuromykkä Dorthean +tuomaan ruisleipää. Kahvi oli kiehumassa uunissa hänen peseytyessään ja +kammatessaan sekä oman tukkansa että Dorthean tukan. + +Kuuromykkä iloitsi aina saadessaan sunnuntaiaamuisin olla hetken aikaa +Maisan luona ja auttaa häntä jollakin tavoin: harjata ja puhdistaa +hänen hameenhelmojaan, kiilloittaa kenkiä, lakaista lattiata ja siivota +huonetta, tai vain katsella, kun Maisa parsi ja korjaili; -- oli aina +aivan yllinkyllin sellaista työtä pyhäpäiviksi... + +Martha Mo ei pessyt hyvin... + +Maisa seisoi ja katseli vaatteita. -- + +Jollei hän olisi tuntenut Martha Mota niiltä ajoilta asti, jolloin he +asuivat Hammersborgissa, olisi hän mieluummin antanut Jensenin muorin +pestä vaatteensa. + +Maisa olisi varmaankin voinut aivan hyvin eilen illalla tulla kotiin +samaan aikaan kuin tavallisestikin, -- varmaankaan ei hän olisi +tavannut ketään... + +Maisa olisi kernaasti tahtonut tietää, oliko Kielsberg odotellut +häntä... + +Voi taivas, miten hauskaa, jos hän pääsisi teatteriin tänä iltana! + +Hän menee katsomaan ilmoituksista, mitä tänään näytellään; -- Kielsberg +varmaankin menee sinne... + +Vaatteittensa puolesta saattaisi Maisa hyvin mennä nyt, piti vain +ottaa sadetakki yltä sisällä. Oli kyllä ikävää kulkea siinä iltaisin, +-- hän ei ollut koskaan viihtynyt siinä, ei tuntenut itseään sieväksi +ja sulavaksi siinä, ja sehän oli vaatekappale, jota kaikki käyttivät +ennenkuin saivat uudet kevätpukunsa valmiiksi. + +Voisikohan parhaista kappaleista saada vielä päällystakin?... + +Maisa käänteli ja tutkiskeli ja tarkasteli tuota jotenkin kulunutta +sadetakkia, -- se oli kyllä täysivillaa, kannatti aina ostaa hyvää +kangasta! Jos hän tekisi työtä koko seuraavan sunnuntain, voisi hän +kyllä saada sen samana päivänä valmiiksi. + +Ei, mieluummin valvoisi hän parina kolmena iltana kahvipannun ääressä, +niin saisi hän sen valmiiksi sunnuntaiksi, jos sitä ehkä tarvittaisiin +silloin -- + +Niin hän tekisikin -- ottaisi mukaansa Ovidia Kalnaesin takin mallit +huomenillalla ja leikkaisi ja ompelisi sen kädenkäänteessä. Kunhan vain +nuo virttyneet ja kuluneet paikat saisi peittymään... + +Nuo päällystakit, joita nykyään käytetään, ovat sangen sieviä -- +laajanpuoleiset hihat ja suuret taskunkäänteet sivuilla -- + +Kielsberg saisi nyt nähdä Maisan aivan toisin puettuna heidän +tavatessaan... Ja hänhän voi käyttää sateenvarjoa sadeilmalla... + +Mutta hänen hansikkaitaan ei todellakaan kohta voinut enää käyttää, -- +vaikka Maisa ei milloinkaan pannut niitä käteensä ennenkuin tullessaan +Siltakadulle iltaisin... Joka aamu täytyi hänen paikata jotakuta sormea +ennen lähtöään; -- hansikkaat ovat kuitenkin pääasia, varsinkin näin +keväällä, kun on valoisaa! Hienoinkaan puku ei näytä miltään, jos +käsineet ovat huonot... + +Niin, hänen täytyi sunnuntaiksi saada pari uusia, jotka sopivat takin +väriin -- niin kalliita kuin ne olivatkin... Martta Mo sai odottaa +hiukan pesupalkkaansa. + +Olisi voinut säästää monta killinkiä, jos olisi ollut syömättä +sunnuntaina päivällistä Dörumilla, -- kahvi ja voileipä olisi hyvin +välttänyt -- olihan hän koko viikon niin hyvällä ruualla. Mutta Dörumin +matamikaan ei varmaan tahtonut kadottaa sitä ansiotaan -- -- + +Kielsberg oli heidän viimeksi tavatessaan väittänyt, että Maisan +hiukset olivat punertavat... Theodora Brandt käytti lyijykampaa +saadakseen tuon punaisen vivahduksen häviämään; Maisa olisi myöskin +halunnut ostaa itselleen sellaisen -- + +Kielsberg kulki luultavasti nyt aamupäivällä sairashuoneella eikä +varmaankaan tullut kotiin ennenkuin kolmen aikaan, syötyään päivällisen +kaupungilla. + +Olikohan hän eilen illalla odotellut häntä? + +Niin, joka tapauksessa ottaisi Maisa takin ylleen ja lähtisi kävelemään +iltapäivällä -- -- -- + +-- Elling tuli Dörumeille Maisan istuessa siellä päivällisen jälkeen, +-- hän toivoi nyt saavansa oman työpajan ja hän istui ja jutteli +ja neuvotteli vanhan Dörumin kanssa: -- mutta Maisa huomasi kyllä, +että oli kysymys hänestäkin! Oli aivankuin Dörum ja matami ja Elling +olisivat sopineet keskenään jostakin -- -- Eipä Maisa osoittanut +innostusta, niin kunnollinen ja hyvä nuorukainen kuin Elling muuten +olikin, -- eikä rumakaan... Mutta puhui aina vain tuosta ikuisesta +nahasta! -- -- + +Ja siitä, mitä hän yritti puhua Maisan kanssa, oli myöskin sangen vähän +iloa: + +... Lähtisikö hän iltapäivällä kävelemään ja katselemaan jäätä, joka +oli lähtemäisillään satamasta? + +Ei kiitos, hän oli koko eilispäivän katsellut jäätä kreivi Wedelin +torin varrelta. + +Elling istui ja katseli kuin naulattuna häneen mustilla, lempeillä +silmillään, niin että hän tunsi olevansa sekä hämillään että lopuksi +vihoissaankin, vastasi aivan lyhyesti ja nousi lopuksi ja istui ikkunan +pieleen... Nyt saattoi Kielsberg pian tulla kotiin... + +... "Ei ollut saatavissa muuta anturanahkaa, joka kelpaisi, kuin +ulkolaista, ja sitten, nähkääs, se tulee varsin kalliiksi --" + +"Ehei, ei ole sellaisia eläimiä Norjassa", -- puheltiin sisässä -- + +"Siellä kulmassa on koko kadun paras paikka, jos aikoo perustaa oman +työpajan -- ja kaksi pientä kaunista huonetta..." + +Maisa tunsi, että tämä oli tarkoitettu hänen kuultavakseen -- hän +nykäisi tuolia ja kääntyi ikkunaan päin... + +Nyt Kielsberg tuli... Varmaankin sairashuoneelta, sillä hänellä +oli kirjoja kädessä -- ja paperia ja sanomalehtiä sivutaskussa. +Hän varmaankin kirjoittaisi iltapäivällä siksi kunnes ehkä menisi +teatteriin... Kuinka hän kiirehti! -- hän oli siis oppinut tuntemaan +laudat talon pihalla... Varmaankin mietti hän jotakin... parilla +harppauksella ylös rappuja... Nyt pisti maalarimestari vaalean päänsä +ovesta sisään -- + +"Kas niin, tule sisään, -- niin pelaamme korttia", sanoi Dörum, joka +istui pöydän ääressä ja veti haikuja nousematta paikaltaan. + +"Keittiössä on kyllä valkea uunissa, niin että voin asettaa kahvin +kiehumaan, Jörstad", arveli matami. + +Dörum nousi ja otti korttipakan esiin kaapista. Hän laski hitaasti +kortit paksulla peukalollaan, -- aivan oikein, viisikymmentäkaksi +korttia. + +"Ja kuinka voi kummilapseni, maalarimestari?" kyseli Maisa, -- joka oli +yht'äkkiä vilkastunut istuessaan ikkunan ääressä. + +"Oh, hän voi nyt varsin hyvin, kun voimme asettaa hänet auringon +puoleiselle seinälle päivisin." + +"Pian kuivuvat sekä kadut että piha nyt", sanoi Dörum. -- "On ihanaa, +että kevät vihdoinkin tuli..." + +Korttipeli alkoi punaiseksimaalatulla pöydällä ja Dorthea seisoi ja +seurasi sitä tarkkaavin silmin. + +"Satayksi!" sanoi Dörum. + +"Satayksi!" maalarimestari löi valtin pöytään seuraavalla kerralla ja +pani piipun pois. + +"Satayksi on kyllä mennyt ohitsenne, Elling", ilveili Maisa; hän oli +aivan erinomaisen hyvällä tuulella. -- "Ette saa kadottaa rohkeuttanne +--" + +Ellingin silmät loistivat, -- varmastikaan ei hän ollut niitä, jotka +antautuivat ensimäisestä iskusta... + +Dörumin peukalo hieroi vaivaloisesti kortin toisensa perästä +rasvaisesta korttipakasta. -- "Niitä pitänee hiukan auttaa", -- hän +meni ja otti tuhkaa uunista ja sirotti niiden väliin... "Kas niin, nyt +se käy --" + +Nyrkit paukkuivat pöytään. -- "Valtti!... Patasotamies... Satayksi!..." + +Siellä pelattiin intohimoisesti, mutta kiirehtimättä. + +"Kaksi mestaria yhtä kisälliä vastaan!" -- ärsytti Maisa Ellingiä. + +"Ei varmaankaan kestä kauan ennenkuin hänestäkin tulee mestari", +vastasi Dörumin matami, joka tuli sisään tuoden kahvia... + +Viiden aikaan kiitti Maisa puolestaan, hän tahtoi mennä hetkeksi +kävelemään; -- hän oli nyt varma Ellingistä, joka oli syventynyt +kortteihin. -- -- -- + +-- No, aurinko oli paistanut aimo tavalla kaduille tänään, oli kuivaa +pitkät matkat katukäytävillä ja keskellä katua myöskin... + +Tuonne kivitalon seinälle oli liimattu teatteri-ilmoitus; mutta hän +ei tahtonut seisoa tarkastamassa sitä leipuri Bergin tai Sundbyn +ikkunoitten näkyvissä; Kielsbergkin saattaisi kesken kaiken tulla +portista. + +Maisan täytyi tehdä aivan samoin kuin tämänkin, pitää varansa, jotta +pääsi puikahtamaan aivan ikkunoitten alitse seinän viertä myöten, niin +ettei Sundbyn neiti Tönsetin pistäisi päähän tulla kävelemään hänen +kanssaan. + +Sillalla seisoi koko joukko ihmisiä, jotka eivät varmaankaan +tienneet, miten viettää sunnuntai-iltapäivänsä ja senvuoksi kävelivät +edestakaisin ja katselivat jäälauttoja, jotka liikkuivat alaspäin +virtaa pitkin. Hiiliproomujen ympärillä lainehti vesi jo aivan vapaana +ja jäälohkareet sulivat kuin märät sokeripalat... + +Maisa tiesi kyllä, että ilmoitus olisi tuolla kulmassa... Hän katsoi +varovasti ympärilleen ensin -- + +Kappaleen nimen näki jo kaukaa, mutta Maisan täytyi tarkastaa +lähemmältä ilmoitusta nähdäkseen, esiintyivätkö ne kaksi, jotka olivat +esittäneet Gunlaugin ja Endren osia, myöskin tänä iltana -- + +Hän kävelisi hiukan nähdäkseen teatteriin menijät. + +Oli suloista kulkea kaduilla niihin aikoihin päivästä, jolloin +tavallisesti piti olla työssä. Vanha kuritushuone, jonka ohi hän +joka päivä kulki, oli siinä niin suurena ja synkkänä ränstyneine, +kaltevine kattoineen. Maisa ei ollut milloinkaan ennen huomannut, +että se oli noin kalteva, vaikkakin hän joskus oli ollut tarkastajan +luona ompelemassa... Ja sitten nahkuri Onsrudin kyltti häränpäineen, +joka riippui katukäytävän yläpuolella... Vasta sen kohdalle päästyään +saattoi hän aina aamuisin nähdä, kuinka paljon kello vielä oli vailla +kahdeksan, kellon viisarin mukaan piti hänen sitten joko kiiruhtaa tai +hiljentää vauhtia... + +Ja tuolla ylhäällä hienossa apteekissa oli varmaankin ollut +päivälliskutsut, siellä oli niin paljon juhlapukuisia ihmisiä +ikkunoissa. -- Kerran oli häntä pyydetty sinne ompelemaan; mutta sattui +niin onnettomasti, että hän oli luvannut mennä muualle -- + +Ei ollut aivan vielä teatteriinmenoaikakaan, eikä hän oikein tiennyt, +mitä tehdä niin kauan; -- täytyi varmaankin taas kävellä hiukan ja +katsella ympärilleen. + +Torilla ei ollut kellonvaihtajia, kuten tavallisesti, seisomassa +lyhtytolpan luona sunnuntai-iltapäivisin... Nyt oli aivan autiota ja +hiljaista, siistiä ja tyhjää. Kas, rekikelin aika oli jo ohi -- vain +vaunuja koko rivi... + +Mutta lähempänä linnaa ja pitkin Itäkatua oli katukäytävä täynnä +kansaa, ihmisiä, jotka olivat olleet ulkona nauttimassa kauniista +ilmasta ja kääntyneet jälleen kotiin... Kaikkein hienoimmat eivät +olleet ulkona sunnuntaisin, he istuivat kotona, suku kokoontuneena +heidän ympärilleen... + +Ulkona alkoi kylmetä nyt jälleen iltapuolella... + +Maisa saattoi hyvin kulkea vielä pienen matkan alaspäin, sitten hän +käännyttyään takaisin tulisi ikäänkuin vasten koko virtaa, ihmisiä, +jotka aikoivat teatteriin. + +Oli hauska katsella kreivi Wedelin toria näin sunnuntaisin, kun +ei ollut muuta tekemistä siellä kuin maleksia mukavasti ohi; -- +huomenaamulla aikaisin oli jälleen mentävä Kalnaeseille valmistamaan +Ovidian takkia. + +Maisa käveli jälleen linnan ympäri ja päätti mennä kotiin teatterin ohi. + +Jotkut, jotka olivat viimeisen kerran yrittäneet luistella, tulivat +nyt pois luistimineen, ja ulkona railossa pyrki mustaa savua suitseva +hinaajahöyrylaiva jääpalasten seassa eteenpäin. + +Oli jo hämärää, kaasulyhtyjä oli jo alettu sytyttää Maisan tullessa +jälleen teatterin luo; -- saattoi kyllä aivan huomaamattomana kulkea +ohi siitä -- + +Hän käveli yli piiskauspaikan köyhäinhuonetta kohti ja jälleen +takaisin. Maisa ei tahtonut kulkea varsin läheltä teatteria ihmisten +tunkeutuessa sisään; -- mutta hän ei voinut olla muistelematta +edellistä kertaa... + +Kulkiessaan hitaasti katua eteenpäin piti hän silmänsä auki voidakseen +välttää likinäköisen ylioppilas Kielsbergin ja väistyä tämän +nähdessään. Teatteriinmenijöitä kiiruhti puhellen hänen ohitseen, -- +jotkut teatteripäähineissä, -- ja vaunu toisensa perästä ajoi kai +myöskin sinne. -- + +Kadut tyhjenivät tyhjenemistään, mitä pitemmälle hän kulki... + +Maisa jäi hiukan epätietoisena seisomaan katsellen ympärilleen ennen +kotiinmenoaan, kun hän yhtäkkiä kuuli takanaan sanottavan: + +"Hyvää iltaa, neiti, -- oletteko ulkona kävelemässä?" + +Anton Tranem siinä oli. Mutta ääni kuulosti niin kummalliselta, että +Maisa lyhyesti vastasi tervehdykseen ja kiiruhti pois. + +Vähän sen jälkeen meni hän viistoon yli kadun toiselle puolen. -- Tuon +ilkimyksen käytös suututti häntä. + +Maisa kiiruhti poispäin. Parasta mennä kotiin ja panna maata. + +Tavallisesti hän viikolla iloitsi suuresti seuraavasta pyhäpäivästä; -- +mutta oikeastaan ei hänellä ollut koskaan mitään hauskaa sunnuntaisin; +arkipäivät olivat miltei paremmat, niin paljon kuin pitikin rehkiä ja +ponnistella. + +Mutta olisihan hän kenties voinut olla teatterissa tänä iltana, jos +vain olisi tahtonut. + +-- Olipa hyvä, että Elling oli poissa Maisan tullessa kotiin. Dörumit +istuivat nyt yksinään ja söivät lampunvalossa illallistaan. + +Maisan piti juuri pistää päänsä ovesta sisään ilmoittaakseen tulleensa +kotiin, kun Dörumin matami tuli häntä vastaan joku vaatekappale +käsivarrellaan... + +Rouva Thorsenin Tilla oli käynyt siellä tunti sitten tuoden tämän +päällystakin, -- ylioppilas oli käskenyt tätä pyytämään ystävällisesti, +että ompelijatar korjaisi sitä. -- Vuori oli kokonaan irtaantunut +toisesta hihasta. Mutta ylioppilaan täytyisi saada se takaisin aamulla +varhain, hänen piti mennä sairashuoneelle, -- ehkä Tilla saisi +hakea sen ennen sitä. -- Tillan piti pyytää oikein kauniisti, sillä +ylioppilas tiesi kyllä, ettei neiti Jons tavallisesti tehnyt sellaisia +töitä, mutta hän oli joutunut niin ymmälle takkinsa suhteen... + +"Sellaiset poikaparat, jotka asuvat täällä kaupungissa vuokralla, +kuluttavat suorastaan vaatteensa repaleiksi. Heillä ei ole ketään, joka +huolehtisi niistä!" -- sanoi Dörumin matami myötätunnolla. -- "Heille +on kyllä varmaankin aina korjattu kaikki kotona." + +Maisa piti päällystakkia kädessään ja käänsi sitä päivänvaloa kohti; -- +hän koetti parhaansa mukaan salata Dörumin matamilta iloaan. + +"Jollei muuta korjattavaa ole kuin vuori ja napinlävet, niin --" + +Matami oli ryhtymäisillään tarkastamaan lähemmin takkia, mutta Maisa ei +päästänyt sitä käsistään. + +"Parasta on, että kiiruhdan heti aloittamaan työn, jotta se valmistuisi +ajoissa." + +Maisaa olisi suuresti haluttanut nauraa ääneen, kun hän kiiruhti +rappuja ylös ja sytytti lampun, -- kokonainen naurutulva oli +purkautumaisillaan... Ei uskoisi, millainen velikulta tuo Kielsberg +oli!... + +Maisa tarkasteli takkia hyvän aikaa hartaasti ja myötätuntoisesti +ennenkuin varsinaisesti ryhtyi ompelemaan... Napinrei'istä tulisi kyllä +hyvä -- ylimäisessä repeytymässä näkyi tosiaankin vaalea säkkikangas; +Maisa olikin niin usein nähnyt sen pistävän esiin yläpuolella sileätä +luunappia, joka riippui ja roikkui langan varassa. -- Niin, nyt se +ainakin neulottaisiin lujasti kiinni!... + +Ja helmapuolen vuori... taskut repeytyneet... reikiä kummassakin! -- + +Miten mielellään Maisa olisikaan uusinut kaikki... + +Hän veti lipaston laatikot auki etsiäkseen vuorikangaspalasia. -- +Olisipa vain neiti Jensenin puoti nyt ollut auki... + +Mutta hän käyttää kaikki palaset, mitä vain löytäisi... Dörumin matami +oli aivan oikeassa sanoessaan, ettei ollut ketään, joka olisi auttanut +häntä ja huolehtinut hänen vaatteistaan... Eikä hänellä enää ollut +omaisiakaan siellä kaukana Nordlandissa, niin oli hän kerran itse +sanonut... ja kertonut myöskin, että ne viisisataa taalaria, jotka hän +oli saanut isänsä perintöä, -- tämä oli myöskin ollut lääkärinä siellä +pohjoisessa, -- olivat jo kauan sitten huvenneet olemattomiin. -- -- + +Mutta tämähän oli oikein hyvää kangasta -- + +Kunpa Maisalla vielä olisi nappeja ja päärmäysnauhaa myöskin! + +Kielsbergin täytyisi lähettää takkinsa uudelleen Maisalle joskus toiste +-- ja pyytää yhtä kohteliaasti. -- Varjelkoon, millainen velikulta!... + +Hän pudisti ja käänteli takkia; siinä oli tupakantuhkaa ja muuta +roskaa, joka piti ensin karistella pois. + +Maisa työskenteli iltamyöhään pienen lampun ääressä ratkoen ja ommellen +uusia kappaleita vuoriin... + +Tuntui, että Kielsberg poltti tupakkaa; -- Maisa istui ja nautti +tupakanhajusta... -- Kielsberg vietti varmaankin päivänsä lukien ja +kirjoittaen ja polttaen tupakkaa... + +Miekkoinen, jolla nyt olisi hiukan hienoa samettia kaulukseen. -- +Ovidia Kalnaes olisi kyllä pitänyt minua silmällä, jos olisi osannut +aavistaa, että tarvitsisin sitä! -- Ja haarukka, joka oli viilokissa, +nauroi hän, kaikki on siellä yhtä samaa viilokkia -- Fina ja koko talo. + +Hän aikoi nyt mennä alas, ennenkuin Dörumin matami panisi maata, +pyytämään saada lainata silitysrautaa. + +Maisa tiesi kyllä, että se oli ruostunut, mutta -- Oven täytyi jäädä +auki, jotta pimeissä rapuissa näkisi kulkea... + +Kyllä, silitysrautaa saa kyllä käyttää, matami puhdistaisi sen heti; +hän soi niin mielellään, että Kielsberg saa takin kuntoon -- -- + +Matamin puhdistaessa rautaa istui Maisa ikkunanpielessä; -- siitä +saattoi nähdä kauas aina Kielsbergin ikkunaan saakka... + +Käärekaihtimen takana oli valoa... Ja hetken aikaa erotti kaihtimella +häipyvän valojuovan, ja varjon, joka liikkui. Maisa luuli Kielsbergin +nousseen tuoliltaan täyttämään piippuaan -- -- + +"Olette sangen kiltti nähdessänne niin paljon vaivaa tuon takin vuoksi, +Maisa", -- sanoi matami ojentaessaan hänelle silitysraudan, "mutta +varmaankaan hän ei kitsastele maksaessaan." -- -- + +-- Maisa teki tulen hellaan lämmittääkseen luodin, -- napinreiät ja +taskut olivat jo aivan valmiit; jäljellä oli ainoastaan vuorinpaikkaus. + +Hänen kasvojaan valaisi silloin tällöin hymy -- Kielsberg istui +todellakin kotona koko illan sen vuoksi, että Maisa oli eilen +tarjoutunut korjaamaan tämän päällystakkia... eikä mennyt edes +teatteriinkaan... + +Maisa oli näkevinään hänet niin ilmielävänä edessään, sellaisena, +kuin hän oli ollut tuona iltana, jolloin he olivat olleet yhdessä +teatterissa -- hän näki tumman, pehmeän tukan, jonka hän pyyhkäisi +otsaltaan taivuttaessaan itseään eteenpäin, -- tuon leveän leuan... +suun, joka kyllä oli varsin suuri, se osasi sekä hymyillä että purra... + +Ohut hellanpiippu ratisi ja paukkui, silitysrauta oli hellansyrjällä, +ja vuorin viimeinen ommel valmistui hitaasti ja huolellisesti. + +Toisen takinhelman alimaisessa kulmassa tuntui jotakin kovaa ja +kiinteätä. Hänen täytyi hiukan ratkoa sitä nähdäkseen mitä siellä +olisi... + +Kas, tomun joukosta löytyi kahdentoista killingin raha, se oli pudonnut +rikkinäisestä taskusta alas vuorin sisään. + +No, sen hän löytäisi povitaskustaan, kauniisti paperiin käärittynä; -- +varmaankin hän ihmettelisi, mitä se merkitsisi... + +Maisa päätti ompelun. Vain silittäminen oli enää jäljellä. Piti saada +kangas näyttämään aivan uudelta. + +Hän asetti silitysraudan paikalleen ja muutti lamppua, niin että +paremmin näkisi -- samalla oikein räätälien tavoin asettaen märän +kangaspalasen takille ja kuljettaen rautaa sitä pitkin. + +Siinä vaadittiin tottumusta, mutta Maisalta kävi se kyllä. + +Hän siirsi takkia aina silloin tällöin lähemmäksi valoa, -- kangashan +näytti jo aivan uudelta! -- Kielsberg tuskin tuntisi sitä enää +omakseen... + +Maisa katseli vaatekappaletta yhtämittaa, sitä mukaa kuin se kuivui, -- +vaikeimmat kohdat, kuten kaulus ja hihanreiät, olivat jo silitetyt, ja +nyt kiiti rauta nopeasti pitkin sileätä takinhelmaa... + +Lopuksi tarkasti hän työtään. -- -- Nyt voi takki hyvin kestää +päivänvaloakin! -- Ja tuollaiset sileät, kestävät luunapit... + +Olisi hauskaa nähdä se Kielsbergin yllä. + +Dörumien seinäkello löi kaksitoista, kun hän vihdoin oli saanut työnsä +tehdyksi ja ripustetuksi takin varovaisesti naulakkoon -- -- + +-- Olipa tästä päivästä tosiaankin tullut oikea pyhä! -- + + + + +V. + + +"Maisa... Maisa, teillä on iloinen nimi, tästäpuoleen kutsun teitä vain +Maisaksi -- niin -- kahdenkesken ollessamme, muuten -- niin --" -- + +Nuo sanat kaikuivat alituiseen Maisan korvissa aina siitä asti kun he +viimeksi olivat olleet yhdessä... + +Maisa oli ollut monta kertaa huhtikuussa Kielsbergin kanssa +teatterissa, ja tämä oli myöskin kerran odottanut Maisaa Tranemien +talon ulkopuolella. Kielsberg oli kertonut hänelle koko ensimäisen +näytöksen sisällyksen, niin että Maisasta tuntui kuin olisi hän nähnyt +senkin... Aina kun lehdissä oli arvosteluja kappaleista, sai Maisa +lainata niitä Kielsbergiltä, jolla niitä oli aina takintaskussa. +Seuraavalla kerralla tämä aina kysyi: "No, mitä piditte siitä, neiti +Jons?" + +Maisa ei uskaltanut juuri vastata; ei sen vuoksi, ettei hän olisi +lukenut niitä tarkkaankin. Sillä hänen suurin huvinsa oli istua ja +lukea iltaisin niin että hän monesti unohti ajoissa mennä nukkumaankin, +-- etenkin silloin, kun niissä arvosteltiin sellaisia kappaleita, joita +hän itse oli ollut katsomassa. + +Kielsberghän kirjoitti niin sattuvasti, että hänen sanansa menivät +suoraan sydämeen, -- vaikka hän joskus arvostelikin jotakuta +näyttelijää purevasti. Oli sääli heitä, -- ja sen Maisa oli suoraan +sanonutkin Kielsbergille. Mutta silloin tämä vastasi, että huono +näyttelijä saattoi tärvellä koko kappaleen, että hän ryösti monelta +sadalta ihmiseltä paljon naurun tai itkun arvoista, sellaista, joka +olisi herättänyt vastakaikua heidän sydämissään -- teiltäkin, neiti +Jons, paljon muistelemisen arvoista. Sen sijaan te varmaankin nyt +istuitte ja koetitte tukahduttaa haukotuksen. + +Eikö hän ravistelisi näyttelijää, joka ei kykene saamaan itsestään niin +paljon irti, että hänen esitettäväänsä henkilöön tulisi eloa. Ennen +kaikkea piti yleisö saada ymmärtämään, että sitä oli vedetty nenästä. -- + +-- Mutta itsekin hän nyt vain petkutti yleisöä ja kirjoitti +jokapäiväisen leipänsä vuoksi! väitti hän, -- jos hän olisi ollut +oikea arvostelija, niin --. Nyt piti hänen vain huolehtia siitä, että +petkutti niin vähän kuin mahdollista. -- + +Mutta Maisa huomasi, ettei tosi näyttelijänä olokaan ollut pelkkää iloa +ja huvia, sehän saattoi olla varsin vaikeata -- -- -- + +Hyvä Jumala, Maisa ei edes uskaltanut ajatellakaan, millaiseksi elämä +jälleen muodostuisi, jos Kielsbergin täytyisi muuttaa asuntoa kesäksi! +-- + +Miten autiota ja tyhjää olisi jälleen... + +Maisa ei ollut milloinkaan elänyt sellaista aikaa kuin tämä -- niin +paljon iloa ja niin paljon ajattelemisen aihetta oli joka päivä. -- + +Mutta nyt näytti tulevaisuus synkältä -- -- -- + +Rouva Thorsen oli kertonut, että enemmän kuin kahden kuukauden vuokra +oli maksamatta, -- hän ei suinkaan ollut kohtuuton, sanoi hän, mutta +leskiraukan täytyi aina olla varuillaan ja jollei Kielsberg olisi ollut +tuollainen siivo, hiljainen ylioppilas, ei hän suinkaan olisi ollut +näinkään kärsivällinen -- -- -- + +-- Maisa oli tulossa kotiin Tranemeilta illalla, kun hän näki +Kielsbergin kävelevän sillalla ja heiluttelevan keppiään; hän oli +varmaankin matkalla kaupunkiin. + +Hän katsoi Maisaa hajamielisen näköisenä ja nyökkäsi vain hyvää iltaa +ohikulkiessaan. + +"Maisa!" -- kuuli hän samassa takanaan sanottavan, -- "tulin juuri nyt +ajatelleeksi, ettei maailma ehkä olekaan niin ikävä, -- ja tosiaankin +oli se ajatus minulle tarpeen tänä iltana, -- teissä on jotain niin +reipasta, niin rohkeata -- -- on niin virkistävää nähdä teidän tulevan +tuollaisena pää hiukan eteenpäin taivutettuna ja kiireisin askelin; -- +odotan aina, mitä silmäripsienne alla piilee, kun luotte silmänne ylös +-- -- Ihminen kaipaa aina jotakin tavallista arvokkaampaa. -- -- + +"Ja sitten kiiruhdatte portista sisään, -- niin -- se nyt ei ole niin +hauskaa. Tulen silloin aina ajatelleeksi tuollaista räätälilintua, joka +lentelee ulos ja sisään ja joka hyödyttää muita, ja joka visertää niin +iloisena muitten mukana leikissä. Olette niiden sukua -- vaikka pesänne +onkin ullakolla täällä kaukana syrjäkaupungilla -- -- -- + +"Kuulkaas Maisa, ettekö voi kävellä jonkun matkaa kanssani pitkin tuota +katua? -- Oi, ei -- älkää nyt pelätkö, -- -- niin emme niin pian saavu +tuon ikuisen portin luo!" + +Ky-yllä, sen Maisa kyllä voisi tehdä -- -- + +Kielsberg oli näyttänyt niin masentuneelta Maisan tavatessa hänet, +ja nyt hän jälleen oli aivan ihmeellisen iloinen, -- siinä piili +varmaankin jotain... + +"Ei kukaan ihminen voisi huomata teistä, että olette istunut ja +ommellut ja ommellut", -- alkoi hän jälleen heidän kulkiessaan +eteenpäin; -- "on aivan kuin olisitte ravistanut koko päivän itseänne. +Teillä ei varmaankaan ole koskaan velkoja, Maisa?" + +"Oh, kesäaikaan niitä on kyllä minulla" -- tiesihän Maisa, että se +juuri Kielsbergin mieltä painoi. + +"Niin, mutta silloin maksatte ne kauniisti jälleen." + +"Niin pian kuin voin." + +"Voin -- voin -- niin! -- -- Neula voi varmaankin lopuksi tehdä +ihmisestä hirveän huolellisen ja tarkan", -- sanoi hän yhtäkkiä, -- +"se johtuu varmaankin jokapäiväisestä harjoituksesta olla ompelematta +pistettäkään väärin. -- Muuten on niin paljon ommeltava uudestaan -- +koko leninki voi olla tärvelty. -- Eikö totta, Maisa?" ärsytti hän. + +"Mutta muuten voitte uskoa, ettei tuo teidän varovaisuutenne ja +valppautenne ja kunnollisuutenne ja velattomuutenne ja kelvollisuutenne +ole lainkaan hauskaa -- -- minä annan neulan mennä yhtäkyytiä koko +kaulurin läpi", jutteli Kielsberg. + +"Niin, sellainen minä olen!" -- ajatteli Maisa; ja hymyillessään ja +katsoessaan Kielsbergiin hän näytti melkein siltä kuin olisi tehnyt +tästä pilaa ja älynnyt hänen puheensa ytimen. + +"Eiköhän ole parasta, että käännymme nyt?" -- keskeytti Maisa hänet. + +"Niin, tuo on aivan teidän tapaistanne! -- Kuljen tässä niin tuskaisena +ja vaivattuna kuin piikkisika ja minusta tuntuu kuin jutteleminen +teidän kanssanne vaikuttaisi minuun kuin opiumi-annos, -- ja niin +saatatte te yht'äkkiä sanoa: eiköhän ole parasta, että käännymme ympäri +nyt?" + +"Kun ette kuitenkaan koskaan sano, mitä oikein ajattelette, niin --" +virkahti Maisa yht'äkkiä nakaten niskojaan. + +"Vakuutan, ettei koko kaupungissa ole ainoatakaan ihmistä, jolle voisin +puhua niinkuin teille... Ei, älkää pudistako päätänne, Maisa, -- olette +ainoa naistuttavani koko kaupungissa, näettekö. -- Niin, onhan se +harvinaista, mutta kun saa ponnistella, niinkuin minä saan, niin täytyy +olla ilman sitä ylellisyystavaraa... Kuljeskelen nykyään miettien, +mistä saisin hankituksi itselleni kutakuinkin siistit tulot kesäajaksi. +Sillä nyt loppuvat kaikki mahdollisuudet joka puolelta" -- lisäsi hän +luontevasti. + +"Mutta tehän kirjoitatte niin hyvin lehtiin", sanoi hän lämpimän +vakuuttavasti. + +"Parin viikon kuluttua on sekin ohi, silloin loppuvat tämänvuotiset +teatterinäytännöt. -- Ja siitä sain juuri parhaat tuloni." + +"Uskon, että keksitte jotain keinoja", sanoi Maisa luottavasti. + +"Kas, uskotteko todella niin? -- Vakuutan senkin jo ilahduttavan minua, +että uskotte niin. -- -- Niin, niin, enhän lainkaan sano, etteikö +jotain voisi pälkähtää päähäni, -- vain se suuri toive elähdyttääkin +minua", nauroi hän. -- "Mutta sanonpa, että mistä järkevästä ihmisestä +tahansa tuo toivo näyttäisi sangen vähäiseltä! -- Kotiopettajaksi +jälleen kahden vuoden ajaksi saadakseen orjan tavoin raatamalla niin +paljon kokoon, että taas voi opiskella yhden vuoden ja onneen ja +sattumaan luottaen toisenkin -- kuten nytkin tällaisen kylmän talven... +kuluneessa päällystakissa... ja ilman puita! -- Mutta on onni, etten +ole mikään järkevä ihminen... vaan sellainen, joka tahtoo päästä +melkolailla järjettömästi eteenpäin, ymmärrättekö? + +"Niin, nähkääs, olen nyt puhunut teille tästä -- siksi että -- no niin +-- hm -- hm -- + +"Olette niin sievä tuossa päällystakissanne ja tuo raikas, punainen +silkkihuivi kaulassanne... Pitääkö tuon hiuskiharan riippua +tuollatavoin korvan juuressa?" -- hänen piti vain osoittaa sitä, mutta +hän pyyhkäisi sen syrjään sensijaan -- + +"Voinettehan antaa minulle oikein kunnollisesti kättä." + +Kyllä, sen saattoi Maisa tehdä -- vieläpä ilman hansikasta -- -- -- + +"Ja teidän pitää jälleen mennä Tranemeille huomenna?... Silloinhan voin +tavata teidät siellä puolella kaupunkia." + + * * * * * + +Maisa oli istunut Tranemeilla nyt melkein koko kuukauden ajan. Heidän +piti muuttaa maalle pääsiäisen jälkeisellä viikolla ja senvuoksi +oli kiireesti ommeltava aamupukuja ja kesäpukuja ja sitäpaitsi piti +Signelle korjata yhtä toista vanhaa ja ommella uuttakin sen lisäksi +mitä Bergin sisarukset valmistivat. Herra Torp oli vaatinut, että häät +vietettäisiin kaikessa hiljaisuudessa, -- nuori pari matkustaisi heti +niiden jälkeen ulkomaille... + +Oli hauskaa istua näin, kun aurinko paistoi kaikkiin huoneisiin; ovet +olivat auki, neiti Rask ei ollut nyt sulkemassa niitä. Hän oli rouvan, +Gretan, Signe-neidin ja puutarhurin kanssa matkustanut Lökkenille +puutarhaa katsomaan. + +Arna istui ja soitti ja lauloi sisällä arkihuoneessa. + +Hän lopetti kesken "Viimeisen ruusun", joka ei tahtonut sujua ja +aloitti: "Kuin prinssinä Arkadian ol' elon' onnekas" -- + +Ja sitten jälleen niin liikuttavasti: "En kunnaitas ja laaksojas mä +koskaan unhottais" -- + +Toisesta toiseen! + +Nyt alkoi hän pitkän pianokappaleen, -- hah, hah -- se ei käynyt... ja +aloitti jälleen "Yankee doodle-dandy" -- + +Hän kävi keittiössä ja kysyi, mitä päivälliseksi valmistettiin, kesti +niin hirveän kauan, ennenkuin he tulisivat Lökkeniltä. + +Samassa lensi hän jälleen sisään ja lauloi sangen juhlallisesti: +"Sancta Lucia! -- Barcetta mia..." + +Hänellä oli oikein hyvä ääni ja niin paljon tunnetta laulussa. -- -- +Niin Arna, jos hän vain tahtoi niin -- + +Ahaa, -- nyt ymmärsi Maisa asian! -- Didrik, kadetti, tuli +kotiin sotakoulusta kello yksi tänään; Arna oli nähnyt tämän +keittiönikkunasta -- + +Hän tuli sisään ja nyökkäsi Maisalle tummalla päällään, ja hiipi hiljaa +sisään varpaisillaan... + +"Niin hävytöntä!"... puhui Arna yllätettynä. -- "Hiipiä tuolla tavoin +sisään." + +"Vakuutan sinulle, että sinä mielestäni laulat kauniimmin kuin voit +aavistaakaan. Sinähän laulat niin että --" + +"Se on alhaista, sanon. Istun täällä kaikessa rauhassa ja luulen +olevani yksin, -- kaikki ovat ulkona tänään -- ja niin..." + +"Oletko todellakin loukkaantunut, Arna?" + +"Loukkaantunut? -- -- minä voisin...!" -- hän polki jalallaan lattiaa. +"Hiukan täytyy sinun kuitenkin saada -- tukkapöllyä --" + +He juoksivat tuolien ja pöydän ympäri kummassakin huoneessa, siksi +kunnes Arna seisahti hengästyneenä... + +Samassa olivat he molemmat jälleen pianon ääressä... + +... "Moritz, sun tautis, se vie sinut hautaan." + +Hirveätä, miten karkea basso hänellä oli. Mutta että Didrik saattoi +olla niin surullinen; kuului aivan siltä, kuin olisi hän haudan +partaalla, ikäänkuin hän ei voisi elää neljääkääntoista päivää +keuhkotautineen. + +Ja sitten seurasi: "Tuo kaunis Cecilia Waasa, kun kuudanyönä hän +kuunteli --" + +Arna ei oikein osannut sitä; eikä hän sanonut enää tahtovansa soittaa +kuutamosäveliä -- + +"Ja sinunhan pitäisi olla kotiarestissakin, -- ilmoitanpa todentotta +luutnantti Schoulle, että herrastelet täällä alhaalla -- saatpa silloin +istua ylhäällä huoneessasi vähän kauemminkin, siitä voit olla varma... +Niin, minun täytyy sanoa!" + +"Sitä et tee." + +"Kyllä, aivan varmaan teen sen." + +He alkoivat jälleen juosta -- nyt ruokapöydän ympäri, ja Maisa näki, +että Arna osasi kiemailla, hän lensi niin kevyesti ja taivutti +itseään ja osoitti häntä sormellaan. Jakob Schou ei varmaankaan olisi +kovinkaan mielissään, jos näkisi... Arnassa oli jotain kissamaista +hänen leikitellessään tuon mustasilmäisen, kahdeksantoistavuotiaan +poikanulikan kanssa, -- joka luonnollisesti rakastui silmittömästi +häneen... + +"Kas, tuolla tulee kadetti Knoff vierailulle!" sanoi hän yhtäkkiä. + +Mutta junkkari Didrikillepä tuli kiire; hän juoksi poikki arkihuoneen +ovesta ovelle harpaten puolet rapuista yhdellä ainoalla kerralla! + +Ja Arna soitti "Yankee-doodle-dandy'a", niin että piano paukkui. + +"Juoksin aivan tahallani Didrikin kanssa, jotta hän saisi olla vähäsen +liikkeellä", sanoi Arna tullen Maisan luo, -- "sillä hänellä on kolmen +päivän kotiaresti, raukalla. -- -- -- Mutta oletteko ennättänyt näin +pitkälle, laskostanut laahustimen, poimutellut kaulan ympärystän ja +ommellut koristeet eteen -- oletteko tosiaan tehnyt kaiken tämän +aamupäivällä?" + +-- -- Kaiken sen oli Maisa tehnyt -- hän oli oikeastaan saanut +ihmeitä aikaan nyt monena päivänä; väliin saattoi innostua ompelemaan +kuumeisella kiihkolla ompelukoneella... Koko ensimäisen vuoden, jolloin +niitä oli kaupungissa -- oli hän ollut oikein intohimoisen kiihkon +vallassa, -- hän oli laskenut päivät milloin taas pääsisi takaisin +niihin taloihin, joihin se oli hankittu, ja maatessaan ajatteli hän +sitä ja yöllä uneksi siitä. Konsuli Schoun kone oli erinomainen; -- +Maisa saattoi polkea sitä polkemistaan ja työ luisti, niin ettei hän +edes muistanut ajan kulumista; -- hänet oli sinä vuonna vallannut oikea +ompelukonekuume. + +Nythän kävi työ paljon helpommin ja nopeammin kuin ennen, -- oli +toista nyt kuin istua ja ommella käsin ja nypläillä niinkuin hän oli +tehnyt aina siitä asti kun oli päässyt ripille! Kun hän vain ajatteli, +miten kauan oli pitänyt istua ennenkuin sai leningin ommelluksi tai +päärmätyksi jonkun laskosteen!... Nyt oli hän jo oppinut huomaamaan, +mikä aina kulloinkin oli vikana, kun kone ei tahtonut toimia, aivan +mitätön asia saattoi olla esteenä. + +Mutta pahalle tuulelle ei vain saanut tulla sitä koetellessa, sillä +silloin se jyrkästi kieltäytyi toimimasta. + +Maisa oli nykyään niin jännittynyt siitä, voisiko Kielsberg maksaa +huoneenvuokransa, -- sitä oli korotettukin kesäksi, -- ja rouva Thorsen +voisi varmaan saada kaksikin asukasta yhden asemesta tähän aikaan +vuodesta... + +-- Kas, nyt ajoivat vaunut portista sisään! Rouva ja neidit olivat jo +nousseet niistä kadunpuoleisten rappujen edessä. + +Ruoka oli ollut valmiina, ja liemimalja vietiin samassa sisään, +sillä tukkukauppias ei milloinkaan tahtonut odottaa. -- Ja Maisa sai +myöskin tarjottimensa, jolla oli täysinäinen liemilautanen ja ihanata, +paistettua häränrintaa muhennoksen kera. + +Ruokasalissa puhuttiin niin äänekkäästi, -- siellä juteltiin ja +laskettiin leikkiä oikein urakalla. Juristi ja Anton väittelivät +keskenään ja rouva ja Signe yhtyivät keskusteluun. + +"Eikö neiti Jons tahdo lasia olutta suolaisen lihan paineeksi?" huusi +tukkukauppias Lenan viedessä vateja sisään; Maisa kuuli tukkukauppiaan +olevan aivan erinomaisella tuulella -- -- + +Milloinkaan ei Tranemeilla istuttu kauan pöydässä, tukkukauppiaalla oli +aina kiire, tavallisesti virkahti hän vain kiireesti muutaman sanan +ennenkuin meni ottamaan päivällisunia. + +Päivällisen jälkeen tulivat neidit Maisan huoneeseen tarkastaakseen +Signen leninkiä ja ottaakseen selvää, mitä Maisa oli tehnyt heidän +poissaollessaan. Anton kulki edestakaisin lihavahkona ja pihtipolvisena. + +"Nyt tiedätte, mitä kaikkea tarvitaan, ennenkuin nainen voi mennä +naimisiin, neiti Jons", sanoi hän yht'äkkiä; ei kukaan vastannut... +"Älkää menkökään ottamaan itsellenne sulhasta, ennenkuin voitte +rakentaa tuollaisen paita- ja leninkitapulin, kuuletteko. Mutta te ette +varmaan koskaan ajattelekaan sellaista -- -- he, he, he." + +Hän huomasi äidin tulevan sisään ja kääntyi mennäkseen lattian poikki. + +Viime aikoina hän oli ruvennut tuolla lailla laskemaan leikkiä, +varsinkin sen jälkeen kun oli tavannut Maisan tuona teatteri-iltana +lyhtytolpan luona. Maisa oli selvästi huomannut muutoksen hänen +käytöksessään... + +Signe seisoi ojennellen käsiään, koetellakseen olivatko hihanreiät +tarpeeksi mukavat Maisan sovitellessa ja kiinnittäessä nuppineuloilla +vaaleata, hienoa villamusliinista aamupukua. + +"... Tämä voi päättyä ihmeellisesti, äiti!" tuli Anton sanomaan. -- +"Niin voi käydä yhtä varmasti kuin nimeni on Anton! -- Valtioneuvos +ei kutsu isää luokseen eikä kysy hänen mielipiteitään kauppalaeista, +jollei hän tarkoita sillä jotakin." + +"Tiedäthän, ettei isällä lainkaan ole sellaisia ajatuksia", huomautti +rouva painokkaasti. + +... "Ja sitten on luonnollisena seurauksena..." hän teki ristin +rinnalleen. + +"Isällähän ei ole pienintäkään ajatusta siihen suuntaan." + +Anton ei luopunut mielipiteestään... + +"Saadaanpa nähdä -- saadaanpa nähdä." + +Rouva tutki huolellisesti, istuiko aamupuku. + +"Niin, onhan se niin hyvä kuin kotonaommeltu suinkin saattaa olla, +Signe." + +"Loistelias", -- selitti Anton katsellen Signeä joka puolelta... +"siihen puettuna nuori rouva kävelee jollakin parvekkeella Schweizissä, +katsoo Finsterarhornia, Mont-Blancia ja niin edespäin..." + +"Tuolla Antonilla on varmaankin nykyään aivan sietämättömän ikävää", +sanoi Arna -- "hän kuljeksii alinomaa täällä sisällä edestakaisin." + +"Pahempi on, että häntä itseään katsellaan", arveli äiti; -- "siellä +vilisee luonnollisesti ylhäisiä ulkomaalaisia, jotka eivät suinkaan +ompeluta pukujaan neiti Jonsilla, -- sen voit ymmärtää... Ei siksi, +etteikö täälläkin olisi niitä, jotka tuottavat ulkomailta vaatteensa." + +"Onhan sinulla itselläsikin siihen varaa, jos vain tahdot, äiti!" +huomautti Signe. + +"Minulla -- oh -- olen niin monta vuotta jo tullut toimeen sillä, +mitä saa ostaa tästä kaupungista... Mutta kaikki hienommat tilaavat +ulkomailta vaatteensa --." + +"Ja voihan nyt hyvinkin sattua, että sinut isän kanssa kutsutaan +linnaankin ja piispan luo, äiti." -- + +Muuan aamunuttu piti vielä iltapäivällä leikata ja ommella. Muotilehti +tuotiin jälleen sisään ja malleja alettiin valita. + +"Miltä tämä näyttää sinusta? -- Entäs tämä, äiti? -- Tai tämä? -- +Otanko tämän -- vai mitä arvelet, äiti?" -- + +"Jäin oikein miettimään, -- jos kävisi niin, että suuntaisitte matkanne +Pariisiin, Signe -- -- Mielestäni pitäisi sinun vihjata siihen +suuntaan, -- niin voisit ehkä ostaa jotain tänne meille kotiinkin. +-- -- Voihan kyllä olla viisainta hankkia itselleen pukuja, joitten +tietää kestävän arvostelua, -- jos joskus joutuisi edustavaan +asemaan... Tilaisuushan olisi erinomainen -- -- ja tiedäthän varsin +hyvin makuni" -- -- + + * * * * * + +Maisa oli sydämensä pohjasta iloinen kävellessään kotiinpäin illalla +ja saatuaan kaikki valmiiksi Tranemeilla. Ja kuinka hyvin hän oli +onnistunut töissään! Varmasti olisi hänellä siinä talossa vakinainen +leipäpaikka. + +Nyt oli vielä kahdeksaksi päiväksi työtä konsuli Schoulla, sitten hekin +lähtisivät kylpemään Aasgaardsstrandille. Siellä Maisa nyt kuitenkin +parhaiten viihtyi kaikista niistä perheistä, joissa hän kiersi, -- he +osasivat antaa arvon Maisallekin ja huomasivat, että köyhäkin voi olla +rehellinen... + +Mutta sitten ei häntä enää ollutkaan pyydetty mihinkään kesäaikana. Ja +toinen toisensa jälkeen matkusti maalle... + +Hän oli ehtinyt Isollekadulle juuri viistoon lihapuodeista, kun +Kielsberg pysähdytti hänet keskellä katukäytävää silmät säihkyen ja +salamoiden. + +"Niin, olitte oikeassa, Maisa, -- aivan oikeassa, tosiaankin taivas +itse lähetti minulle avun, ja voitte uskoa, että tartuin heti +oljenkorteen. Muuan ruotsalainen näyttelijäseurue tulee Klingenbergille +kesäksi ja siinäpä sain kaapatuksi itselleni arvostelijan toimen +kahdentoista taalarin palkalla kuukaudessa, -- juuri, kun ajattelin +turvautua kotiopettajanpaikkojen ilmoituksiin! -- Niin siirtyy epätoivo +syksyksi!" + +Hän oli niin innoissaan, ei puhunut muusta kuin siitä, mitä kaikkea +pitäisi toimittaa; hän tekisi työtä kuin hevonen nyt nämä kolme +kuukautta, -- pitentäisi päivän puoleksitoista, -- vain virkistäisi +itseään iltaisin Klingenbergillä... + +-- "Kaksi vapaapilettiä... ja kello puoli kahdeksan... ensimäisen +näytöksen jälkeen... mitä arvelette, Maisa?... Ettekö luule, että +meillä voisi olla siellä hyvinkin hauskaa?..." + +"Niin, siitä ei ole epäilystäkään", arveli Maisa. + +"Ja rehkimisenne Tranemeilla on loppunut?" + +"Luulenpa, että tämä on oikein onnentorstai", hymyili Maisa. -- +"Siinäkin talossa on ollut pelkkää auringonpaistetta. Kaikki olivat +tänään niin hyvällä tuulella. He tahtoisivat varmaankin hyvin +mielellään kuulua hienostoon. Kuulin, että valtioneuvos oli kutsunut +tukkukauppiaan luokseen." + +"Vai niin -- vai valtioneuvos!... Ja koko talo loistaa?... Sanonpa, +mistä se johtuu: -- muuan valtioneuvoksen paikka tulee avonaiseksi. +Revisionioikeuden vanha valtioneuvos ottaa eron virastaan, -- +ja arvellaan, että liikemiespiireistä pitäisi jonkun joutua +hallitukseen... Tänään juuri oli lehdessä hehkuva kirjoitus siitä +asiasta. -- Niin että heilläkin on nyt suuret unelmansa; -- nykyään on +niin innoittavan paljon kunnianhimoisia ihmisiä joutilaina." + +Entäs jos Maisa nyt joutuisi ompelemaan myöskin jonkun valtioneuvoksen +perheessä! -- Mutta -- sehän oli totta -- he tahtoivat tilata +vaatteensa Pariisista, eivät edes Bergin sisaruksetkaan kelvanneet +enää! -- + +Ky-yllä, nyt Maisa ymmärsi, minkä vuoksi he olivat olleet tänään niin +riemastuneita! -- + + * * * * * + +Miten tukahduttavan kuumana, raskaana ja epäselvänä levisikään ilma +aution pääkaupungin yli. Rakennuksista ja katukivityksestä hohki +polttava helle -- aivan kuin leivinuunista; -- vesi oli lämmintä +ja tyyntä, täynnä pinnalla kelluvia tikunpätkiä ja kaikellaisia +jätteitä; -- ankkuriketjujen ympärille oli muodostunut öljymäinen kalvo +sinertävin helmiäiskiilloin, ja alhaalla vihreässä syvyydessä kuvastui +maneetteja. Auringonpaahtamia, rikkinäisiä kalasammioita kellui +pinnalla; -- -- -- ja aina Pääsaareen asti oli vesi yhtä sameaa, tyyntä +ja liikkumatonta... Akershusin linnoitusniemeke muureineen, valleineen, +puineen, siltoineen, pylväisiin kiinnitettyine purjeveneilleen ja +punaisenkeltaisine uimahuoneineen oli nukahtanut eikä herännyt edes +silloinkaan, kun sen omat kanuunat ampuivat irtonaisena kelluvaan +maalitauluun ja kuulat lentäessään pärskyttivät vaahtoa korkealle +ilmaan. Ekebergiä ja Grönlieniä tuskin näki, Oslo ja Grönlandsleeret +haukottelivat, ja Akersjoen suulta kuului Nylandin mekanisen työpajan +rautalevyjen yksitoikkoinen vasaroiminen, Graepseen päin vievä maantie +venyi auringonpaisteessa neljä kertaa pitemmälle kuin tavallisesti ja +antoi kulkijan niellä maantienpölyä ja itkeä silmänsä punaisiksi, niin +että luuli kulkevansa sumussa, ja pysähtyä tulikuumana ja hikisenä +lukuisissa mäissä, jotka olivat kerrassaan sietämättömän korkeita. +Eikä ollut apua siitäkään, että katsoi taakseen ja koetti ajatella +kuumuutta siellä alhaalla. -- Tuo polttava helle näytti olevan aivan +liikkumattomana, loppumattomana kaupungin rakennusten kattojen yllä, +ei tuulenhenkäystäkään tuntunut, -- käytävien puut olivat janoisen +näköisiä, lehdet pölyisinä ja riipuksissa, varpuset kylpivät hiekassa +ja vesisuihkuvaunut koettivat turhaan kostuttaa kaupungin katuja. -- + +Autiota ja kuollutta, hiljaista ja helteistä... + +Mutta iltaisin oli liikettä; -- ihmiset menivät Klingenbergille Gurlia +katsomaan! -- -- Pääkaupungin kesäyleisön oli suorastaan vallannut +Gurli-kuume, joka ilta oli täydet huoneet ja kuumuus suuri, niin +että ovet olivat aina auki, ihmiset istuivat ahtaaseen sullottuina +ja hikoilevina olkihattu olkihatun vieressä aivan uloskäytävään +saakka. -- Siellä taputettiin käsiä ja huudettiin Gurlia esiin, kukkia +tulvi satamalla joka kerran kun esirippu laski, -- ja näytöksien +väliajoilla puhelivat ihmiset innoissaan, niin että surina vain kuului +heidän lähtiessään hengittämään raitista ilmaa ja vilvoitellessaan +Klingenbergin puistokäytävissä ja virkistyspaikoilla... + +Ja ilta illalta tarttui kuume edemmäksi, pitkienkin matkojen päässä +olevilta maatiloilta ja huviloilta lähdettiin katsomaan Gurlia sekä +maitse että meritse. -- + +Maisa oli nyt päivisin leipuri Antonisenin luona; siellä oli hirvittävä +helle, leivinuunista virtasi lämpöä kaiken päivää, niin että piha tuli +tukahduttavan kuumaksi, ja se tuntui aina puodintakaiseen kamariin +saakka, jossa Maisa istui. Ja sitten paistoi aurinko suoraan ikkunoista +sisään, niin että uutimet, joita piti olla moninkertaisesti niissä, +aivan pimittivät huoneen. + +Mutta Maisa oli kuitenkin iloinen siitä, että oli päässyt heille +ompelemaan nyt, kun monet niistä, joille hän tavallisesti ompeli, +olivat maalla. Ei ollut helppo saada työtä keskellä kesää. Onneksi oli +talvella ollut työtä joka päivä, mutta kesäkuusta lähtien piti kylläkin +miettiä, miten selviytyä. -- Maisan oli täytynyt olla joutilaana +useita päiviä tai tyytyä kotityöhön. Erittäin hyvin ei sillä tavoin +ansainnut, eikä myöskään ollut helppoa saada työtä riittämään asti. +Niin, hänen oli täytynyt tehdä velkaa sinne ja tänne, sekä leipurissa +että kauppiaassa oli maksamaton lasku; -- onneksi oli kuitenkin luotto +jäljellä. + +Ja kahvilla ja leivällä oli Maisa nyt elänyt näinä viimeisinä kahtena +viikkona, ennenkuin oli tavannut Antonisenin matamin ja saanut työtä +heillä. -- Matami oli katsonut karsaasti Maisaan aina talvesta asti, +jolloin hän ei aivan heti ollut voinut tulla heille ompelemaan. + +Tuntui jälleen oikein hyvältä olla kunnon perheessä! -- Heti sinne +päästyään hän sai kahvia ja tuoretta lämmintä kahvileipää. Kello +oli vasta kahdeksan, varjossa oli vielä aivan viileätä ja ovikello +helisi lakkaamatta. Mutta hetken aikaa istuttuaan huomasi Maisa, +kuinka kuuma siellä oli, se johtui tuosta siunatusta leipomisesta, +jonka vuoksi oppipojat ja rengit olivat valvoneet koko yön. Ja koko +ajan keskusteltiin vain taikinasta, -- oliko se noussut hyvin vai ei. +Antonisen ei ollut hyvällä tuulella niinä päivinä, jolloin leipä oli +epäonnistunutta, liian tiivistä ja raskasta taikka kevyttä ja haurasta; +-- hän riiteli ja mahtaili ja tahtoi sanoa irti kisällin, joka saattoi +hänet häviön partaalle; ja lapset saivat kyytiä uskaltaessaan tulla +tielle. + +Maisa oli koettanut olla hyvin nöyrä ja huomaavainen Antonisenin +matamille päästäkseen tämän ystäväksi -- muuta keinoa ei ollut, jos +tahtoi nähdä rahaa kädessään. + +Ja rahaa Maisan täytyi saada, päästäkseen Klingenbergin teatteriin +Kielsbergin kanssa ja saadakseen uusia vaatteita ja hansikkaita ja +kaikkea muuta pientä, mitä täytyi olla, jotta olisi siisti. + +Mutta hui, miten paljon täytyi tehdä työtä, rehkiä ja hikoilla noitten +rahojen vuoksi!... Vanhaa hattuakaan ei voinut enää käyttää -- sen +muotoa oli jo liian usein muutettu ja korjailtu. + +Hän oli pyytänyt Antonisenin matamilta neljän päivän palkan etukäteen. +Mutta riippui siitä, millä tuulella Antonisen sattui olemaan; -- tämä +taas riippui taikinasta; ei ollut toivoa, jos hän taas alkaisi hokea +häviötään. + +Maisa ei ollut vielä nähnyt Antonisenia tänään, -- kahvileipää hän +tutki levottomana pääsemättä oikein selvyyteen, -- ei se varmaankaan +ollut liian kiinteätä, ei myöskään liian haurasta -- -- varmaankin +keskinkertaista -- niin että riippui siitä -- -- + +Kuumuuden vuoksi ei kellään koko talossa ollut kuin välttämättömimmät +vaatekappaleet yllä; -- Antonisen tuli sisään hengästyneenä, punaisena +ja hikisenä kuivaten kasvojaan ja niskaansa; -- näytti siltä kuin olisi +paha sää ollut tulossa, -- Maisa oli kyllä tiennyt sen leivästäkin. + +Ei, äänensävystä kuuli Antonisenin olevan hyvällä tuulella. -- -- Niin, +nyt Maisakin huomasi, että leipä oli erinomaista. -- -- -- + + * * * * * + +Maisa oli aina silloin tällöin käynyt teatterissa Kielsbergin kanssa. +Eräänä sunnuntai-iltapäivänä olivat he myöskin tavanneet sillalla ja +soutaneet yli sataman Grönlinieniin ja Ekebergiin -- ja nyt puhui +Kielsberg toisesta sunnuntaimatkasta Maridal-järvelle. + +Niin huolekasta ja vaikeaa kuin Maisan elämä nykyään monestikin oli, +kun ei tiennyt, mistä saisi työtä seuraavaksi päiväksi, niin sittenkin +hän unohti huolensa, kun tuli teatteriinmenoaika... Hän huomasi +useinkin kulkiessaan aivan hymyilevänsä vain sen vuoksi, että tiesi +teatteripiletin olevan taskussaan. + +Kielsbergin elämä oli usein niin työlästä, hänen täytyi lukea niin +paljon ja hän näyttikin usein aivan lopen väsyneeltä, kun Maisa tapasi +hänet sisäänkäytävän luona. + +Mutta jos Maisa saattoi olla hänelle joksikin lohdutukseksi, niin -- + +Kaikkein virkistävintä, mitä tiesi, sanoi Kielsberg, oli nähdä Maisa +sellaisena, iloa säteilevänä huvittelemaan lähtiessään. + +Maisan täytyi niin monesta syystä olla varovainen, sen Kielsbergkin +ymmärsi. -- Sillä ei käynyt päinsä, että joku Ellefsenin talon +asukkaista, kaikkein vähimmin Dörumit tai rouva Thorsen, saisi vihiä +siitä, että he kaksi olivat yhdessä ulkona huvittelemassa; -- he +saisivat heti epäluulon, ja Dörumit sanoisivat piankin Maisan irti +asunnostaan. Myöskin piti aina erota Siltakadun kulmassa niinä iltoina, +jolloin he yhdessä menivät kotia, jotta heitä ei nähtäisi niillä +seuduin, ja Maisan täytyi sovittaa niin, että hän tuli hyvän aikaa +ennen Kielsbergiä portista sisään. + +Ja ulkona Klingenbergilläkin saattoi helposti tavata jonkun noista +perheistä; -- Anton Tranemin ja Jaakko Schoun oli Maisa nähnyt +vilahdukselta kauempaa, ja hän aivan hätkähti eräänä iltana, ollessaan +Kielsbergin kanssa ulkona näytöksien väliajoilla... Maisa oli juuri +kuorimassa appelsinia ja tarjoamassa sitä tälle, kun hän sattumalta +tuli kääntyneeksi ympäri. Jonkun matkaa heidän jäljessään yleisön +joukossa kulkivat tosiaankin rouva Tranem, täti Rask, Greta, Arna ja +Theodor; -- he olivat varmaankin tulleet kesäasunnoltaan Lökkeniltä +kaupunkiin katsoakseen Gurlia. Mutta hänelle tuli kiire päästä toiseen +käytävistä pensaitten suojaan... + +Ehkä hän oli liian levoton sen johdosta; -- mutta eivätkös sitten sekä +rouva että täti Rask istuneet sisällä teatterissa ja katsoneet aina +silloin tällöin kiikareillaan taaksepäin pimeyteen, -- hänestä oli +tuntunut niin epämiellyttävältä koko illan sen jälkeen. + +Kielsberg oli sovittanut niin, että he olivat saaneet istumapaikat +takapermannolla lähellä ovea, jotta helposti pääsisi ulos väliajoilla +eikä tarvitsisi lainkaan näyttäytyä kaikkein kirkkaimmin valaistussa +osassa salia. Mutta muuten ei Maisa välittänyt siitä enää. -- +Kielsbergin käsivarteen nojaten tahtoi hän kulkea silloin kun tämä +tarjosi sen hänelle heidän mennessään puistoon hakemaan itselleen +appelsinin tai juomaan limonadia tai olutta. + +Muuten Kielsberg tapasi usein jonkun tuttavansa, jota piti tervehtiä, +ja oli silloin varsin varovainen, poistuen hiukan kauemmaksi, jottei +Maisalle koituisi asiasta mitään ikävyyksiä. Mutta kerran heidän +kulkiessaan yhdessä siellä -- Maisan täytyi nauraa sitä ajatellessaan, +-- ja tavatessaan erään nuoren lääkärin, joka ihmeissään kohotti +hattuaan katsoen vielä taakseenkin, kulki Kielsberg varsin ylpeänä ja +arvokkaana Maisan kanssa huvihuoneeseen, jossa hän tilasi olutta. + +"Meni aivan yli hyvän ystäväni Kamstrupin ymmärryksen, että minulla +olisi naistuttavuuksia", sanoi hän ylimielisesti. + +"... Elämän vastuksiin kuuluu myöskin pitää toverinsa loitolla, +Maisa!... Heitä ei laske mielellään näkemään toisen köyhyyttä..." + +Hän istui ja kirjoitti lyijykynällä lehteen arvostelua +näytelmäkappaleesta juuri kun soitettiin seuraavaan näytökseen -- -- + +"Ei, ei, jääkää tänne istumaan, Maisa!" + +Eikä Maisa puolestaan välittänyt kappaleesta!... + + + + +VI. + + +Ei ollut enää työnpuutetta. Elokuun keskivaiheilla olivat Jürgensenit +tulleet kotiin, ja Maisalla oli ollut yllinkyllin työtä ommellessaan +syyspukuja sekä siellä että konsuli Schoulla ja Brandtilla. + +Tranemit olivat myöskin kutsuneet häntä, mutta Maisa ei mitenkään ollut +voinut lupautua sinne ennenkuin syyskuun ensimäisellä viikolla. Se oli +kyllä myöhäistä, -- kaikki he, rouva ja tyttäret, odottivat Maisaa +laittamaan heidän pukujaan kuntoon voidakseen jälleen näyttäytyä ulkona. + +Nyt oli Maisa jo istunut siellä useita päiviä. -- Rouva oli lempeä, +muisti tuoda suklaata, kun oli aamupäivä vieraita, tai teetä +iltapäivisin, -- Maisaahan tarvittiin niin välttämättömästi. + +Mutta heti ensimäisenä päivänä siellä istuessaan huomasi Maisa, että +siellä oli ikäänkuin suurenmoisempaa ja vauhdikkaampaa. Aiottiin ostaa +uusi, hieno brysselinmatto saliin ja tummat ripsi-ikkunaverhot. + +Ja eikös Karelius, kuski ollut saanut kahta kiiltävää nappia +päällystakkinsa kaulukseen, -- odotahan vain, pian saat vielä lisäksi +nauhoja ja kaikenlaisia käänteitä takkiisi! -- -- -- Ei milloinkaan +ollut Maisa kuullut, että hänellä oli niin hieno nimi kuin Svendsen, +jolla häntä nyt alinomaa puhuteltiin. + +Varmaankin saataisiin rouvaa pian kutsua valtioneuvottareksi. +Kielsberghän oli sanonut, että nimitystä odotettiin joka päivä. + +Mutta oli ikävää, että tuo Anton alinomaa keksi asiaa Maisan huoneeseen +ryhtyen laskemaan leikkiä ja juttelemaan Maisan kanssa! -- Maisan +oli oikein vaikea sietää häntä hänen siinä seisoessaan. Hän oli niin +olevinaan, ja nuo vaaleat silmät välkähtelivät niin ilkeästi ja sitä +paitsi oli hän käynyt oikein tunkeilevaksikin. Maisan täytyi usein +ommella aivan kaksinkertaisella innolla näyttääkseen, ettei hän +tahtonut olla vähimmässäkään määrässä tekemisissä tuollaisen junkkarin +kanssa. Mutta korvia aivan kuumoitti, Anton oli varmaankin nähnyt +Maisan kesällä Klingenbergillä ja tehnyt omia johtopäätöksiään... + +Rouvasta tuntui varmaankin tyhjältä, kun Signe oli poissa, Arnalle +ei voinut puhua kaikkea, mitä ajatteli. -- Ja Greta oli saanut +kasvatuksensa kokonaan toisenlaisissa oloissa, perhe ei silloin vielä +ollut niin vaurastunut; -- hän seisoi siinä suurine, kysyvine silmineen +antaen toisten pukea hänet miten vain tahtoivat vierailuhattuihin ja +-pukuihin. + +Rouva kävi Torpilla joka aamupäivä, siellä oli kovin hienoa. Arna +kertoi, että tukkukauppias oli antanut kymmenentuhatta taalaria +myötäjäisiksi. + +Mutta Maisan täytyi sydämessään myöntää, että kun nuo komeat, +pariisilaiset syysvaatteet olivat saapuneet -- sekä rouvalle että +Greta-neidille ja Arnalle, -- ja niitä sitten täytyi ratkoa ja +korjailla ja neuloa uudelleen, niin oli kuitenkin tämä ulkomainen +ihana villakangas ikäänkuin pumpulinsekaista. -- Kuosi ja malli +jäivät tietysti jäljelle, hienot koristeet myöskin; -- mutta paljon +norjalaistakin tuli lisäksi niihin; -- ja miten paljon ne olivatkaan +maksaneet! -- Mutta ei mistään hinnasta pitänyt kenenkään saada tietää, +että niitä oli korjailtu täällä kotona. + +Kesäasunnolta tuotiin georgiineja ja maljakkoihin syyskukkia kaikkiin +huoneisiin, omenoita ja päärynöitä, punaisia ja mustia viinimarjoja +hillottaviksi. Kokonaisia sokeritoppia kannettiin puodista pihan yli ja +pantiin sulamaan suureen, tinattuun messinkikattilaan. Täti Rask seisoi +keittiössä hillotölkkien ja sianrakkojen keskellä, kädessä nauhaa, +jolla piti sitoa purkit. + +Hän hääräili edestakaisin pitkä, valkea esiliina edessään, hameenhelmat +ylhäällä, muassaan aina asetilla joku kuuma hillonäyte, jota hän +matkalla puhalteli ja jäähdytteli; -- hän vei sen rouvan nähtäväksi +kysyen samalla, luuliko tämä sen hyydyttyä käyvän liian paksuksi. Hän +pyysi samalla Arnaa keittiöön auttamaan marjojen puhdistamisessa. Joka +kerran keittiön oven avautuessa tuli voimakas palaneen sokerin haju +sisään huoneisiin. Siellä kiehui ja kuohui, ritisi ja ratisi, ja oli +touhua kaiken päivää. + +Maisa istui ja ajatteli, että hän illalla tapaisi Kielsbergin... + +Oli aivan kuin henki kysymyksessä joka kerran kun Maisan piti tavata +hänet... -- siitä riitti ajatuksia aivan loppumattomiin. Mutta ei +hän myöskään voinut käsittää, mitä ilon aihetta hänellä ennen oli +ollut. Maisa muisti kulkeneensa yksinään kotiin pimeässä ja tuiskussa, +sateessa ja pouta-ilmalla -- ommelleensa ompelemistaan -- keittäneensä +kahvia ja mietiskelleensä leninginmalleja... + +Tarvitsi vain ajatella viime vuotta tähän aikaan... + +Niin -- silloin, niin; Maisa ei ollut tiennyt mitään parempaa silloin -- + +Kielsberghän oli niin hirveän kiltti ja niin avomielinen Maisaa kohtaan +ja puhui hänelle kaikki asiansa; -- mutta mitähän hän oikeastaan +mahtoikaan ajatella tulevaisuudesta, millaiseksi se muodostuisi... + +Hän kertoili Nordlandissa viettämästään lapsuudesta -- ne seudut +olivat varmaankin ihmeitä täynnä -- -- -- ja oli aivankuin Kielsbergin +mielestä Maisakin joskus voisi joutua sinne pohjoiseen tämän mukana -- +sillä sinne tahtoi Kielsberg pyrkiä lääkäriksi. -- + +Eräänä iltana hän toi kaupungilta tullessaan kokonaisen inhoittavan +pääkallon paperiin käärittynä. Hän tarvitsi sitä opintoihinsa ja hän +iloitsi edeltäpäin Tillan pelästyksestä tämän tuodessa aamulla kuumaa +vettä ja nähdessä sen pöydällä. + +Ei auttanut vastustus, -- Maisan piti katsoa sitä ja pitää sitä +kädessäänkin, -- ja todellakin teki hän sen lopuksi. + +Ja sitten puhui Kielsberg hermoista ja valtimoista ja että sydän oli +vain pumppulaitos. Kun hän puhui jostakin, jota Maisa ei ymmärtänyt, +tirkisteli Maisa vain Kielsbergin silmiä, päätä, ohimohiuksia +nenälasien vieressä -- yhtä hyvä niinkin, kunhan Kielsbergillä vain +oli joku, jonka kanssa jutella. -- Hui, Maisaa peloitti kyllä niin +kauheasti, että Kielsbergin täytyisi jälleen matkustaa maailmalle ja +ruveta kotiopettajaksi; -- hän ei sanonut tahtovansa elää kituuttaa +kaupungissa, kun aika vain kului jokapäiväisen leivän ansaitsemisessa, +niin etteivät luvut edistyneet. Siten ei suoritettaisi tutkintoja. +Kielsberg olikin monesti sanonut, että ilman Maisaa olisi hän jo +luopunut ponnisteluistaan ja ottanut paikan... + +Hän saattoi olla aivan raivoissaan, jos hänen oli täytynyt seistä ja +odottaa ja kuluttaa turhaan aikaansa Maisan tullessa liian myöhään +määräpaikalle, jossa heidän piti tavata, tai kun Maisa kotiväen vuoksi +ei tahtonut viipyä liian kauan ulkona. Hän saattoi moittia Maisaa +turhantarkaksi ja pikkumaiseksi ja oikein haukkua häntä, kaikin tavoin, +puhua, että ompelijattarilla välttämättä täytyi olla kiusallisia, +pikkumaisia puolia, -- se muka kuului asiaan! -- ja muuta sellaista +-- siksi kunnes paha tuuli oli ohi. Kielsberg sai olla millä tuulella +tahansa, puhua mistä tahtoi, kaikki oli yhtä hauskaa, kunhan hän vain +oli siinä puhelemassa, Kielsberg saisi sekä lyödä että pidellä pahoin +Maisaa! + +Maisahan ei ollut koskaan voinut kiintyä kehenkään; niihin, joiden +luona hän ompeli, ei hän ollut kiintynyt enempää kuin ompelulankaan. + +Ja jos Maisa nyt jälleen joutuisi yksinään kuljeksimaan seuraavan +talven eikä saisi ajatella joskus tapaavansa Kielsbergiä, -- niin olisi +koko maailma pimeä ja autio. Ei Maisa puhunut liikoja, vaikka sanoikin, +että Kielsberg oli hänen ainoa ilonsa tässä maailmassa. + +-- Lena tuli sisään kädet punaisina ja kattoi pöytää; hän oli +pusertanut mehua. + +Keittiössä oli tänään hirveä touhu. -- Täti Rask lähetti hyvin makeata +luumukeittoa päivälliseksi; hän ei voinut poistua keittiöstä ennenkuin +kaikki oli valmista. + +Syötyään kävivät rouva ja neidit keittiössä ja ruokasäiliössä +tarkastamassa purkkeja ja pulloja ja kirjoittamassa nimilappuja, jotka +kiinnitettiin näihin niiden jäähdyttyä. -- + +"Uh, -- että minun tänäänkin pitää panna ylleni vanha kevättakkini, +-- vaikka uusi on juuri valmistumaisillaan!" Arna tuli sisään oltuaan +hetken aikaa puhdistamassa marjoja, sormet vielä aivan tahmeina; hänen +täytyi kiiruhtaa pukeutumaan, sillä piti joutua ranskantunnille. "Ja +minunhan täytyy kulkea pitkin Grottemäkeä aivan Schoun ohi!" + +Hän nuolaisi kielenpäällään varovasti huuliaan, sen Arna varmaankin oli +polttanut, vaikkei tahtonutkaan myöntää maistelleensa hilloja. -- -- + +-- -- -- "Ovatko -- -- ovatko -- -- kaikki ulkona?" kysyi Anton +varovaisesti ovelta; -- siinä hän taas vilkuili tänäänkin! + +"Sitä en tosiaankaan tiedä." -- Maisa polki kaksilankaista +ompelukonetta, niin että hurisi. + +Tuo vaaleatukkainen Anton kultasankaisine nenälaseineen ja paksuine, +kultaisine kellonperineen jäi seisomaan hiukan epätietoisena. + +"Ja te, Maisa, istutte aivan yksinänne täällä", virnisteli hän ja +läheni Maisaa. + +"Oh, en sentään aivan yksin, herra Tranem, -- sisarenne oli juuri +täällä." + +"Ja mitä hienoa tänään ompelette?" + +"Aivan samaa kuin eilen." + +"Vai niin, vai niin, pariisilaista takkia!... Nuo markka ja kuusi +killinkiä, jotka saatte päivässä palkkaa, eivät juuri riittäne +huvitteluihin. -- Mutta varmaankaan ette te, Maisa, tahdo huvitella... +Ette edes ajatellakaan sellaista..." + +Hän seisoi huojutellen itseään ja tirkistellen Maisaa sormet +liivintaskuissa. + +"En todellakaan jouda nyt vastaamaan teille." + +"Vai niin -- vai niin, -- he, he, he, -- luonnollisesti -- +luonnollisesti, -- miten hirveän kopea te olette! + +"Mitäs sanotte viidentaalarin setelistä -- huvitellaksenne esimerkiksi +huomenillalla Klingenbergillä tanssiaisissa." + +Anton otti liivintaskustaan sinisen viidentaalarinsetelin ja heitti sen +Maisan syliin. + +"Menkää pois rahoinenne, sanon! -- kas tuossa... kas tuossa -- olkaa +hyvä, -- taikka muuten heitän sen." + +Hän ojensi sen hänelle. + +"Oh, joutavaa", nauroi hän, "-- ha, ha, ha, joutavaa, Maisa! -- +ottakaa, mitä saatte. -- Siinähän ei ole mitään pahaa. Voittehan +ymmärtää, etten minä kerro sitä kenellekään." + +"Tahdotteko ottaa sen takaisin -- heti!..." + +Maisa nousi ja heitti setelin Antonia kohden lattialle, kun täti Rask +samassa tuli sisään keittiönovesta. + +Maisa sieppasi ompeluksensa lattialta ja istuutui jälleen nopeasti. + +"Onko isä mennyt konttoriin, täti?" kysyi Anton hämillään. + +"Luulin, että tietäisit hänen menneen huoneeseensa nukkumaan tänään +kuten muulloinkin..." Neiti Rask katsoi vastakkaiselle puolelle ja oli +hirveän jäykkä; -- viisitaalarinen oli lattialla pöydänjalan luona. + +"No, muuta en tahtonutkaan tietää; neiti ei voinut sanoa minulle sitä", +-- sanoi Anton ja kiiruhti sisään jälleen ikäänkuin hänellä olisi kiire. + +"Minun täytyy sanoa, etten luule olevan teidän asiananne vastata +sellaisiin kysymyksiin, neiti Jons", huomautti neiti Rask kiihtyneenä. + +"En voi estää herra Tranemia tekemästä sellaisia kysymyksiä!" vastasi +Maisa punastuen, kyyneleet silmissä. Viisitaalarinen oli permannolla +ja aivan tuntui polttavan Maisaa; -- mutta eihän hän voinut nyt enää +ruveta ottamaan sitä ja ojentamaan neiti Raskille, kun kerran oli ollut +niin tuhma, ettei heti ollut tehnyt sitä. Voitaisiin luulla, että hän +kuitenkin oli ottanut vastaan sen... + +-- Maisa istui jälleen yksin koettaen hallita kapinoivaa mieltään; -- +häntä halutti suuresti kertoa, miten kaikki oli käynyt. + +Mutta neiti Rask oli kovin epäluuloinen -- -- Ja jos hän nyt vielä +lisäksi oli nähnyt viisitaalarisen pöydänjalan luona, -- -- niin ei +tarvinnut enää kysellä, mitä hän ajatteli... + +Maisa istui koko iltapäivän miettien miettimistään, mitä tehdä. Monesti +oli hänen oikein vaikea hillitä itkuaan... Tuntui siltä, kuin olisivat +nämä ihmiset päässeet käsiksi häneen. + +Ja miten saisi hän tämän ilkeän viitosen takaisin sen omistajalle?... +Tuo ihminen ei varmaankaan enää näyttäytyisi täällä tänään -- ehkä +Maisan vielä lisäksi täytyisi viedä se mukanaan kotia. + +Olisi aivankuin Antonilla olisi joitain oikeuksia Maisaan, kunnes hän +pääsisi viisitaalarisesta... + +Mutta hän saisi sen takaisin niin pian kuin Maisa vain tapaisi hänet, +-- vaikkapa se olisi heitettävä hänen jälkeensä! + +Oh, -- miten paljon onnettomuutta voi sellainen vilhusilmäpaholainen +tuottaa?! -- + +Entä mitä sanoisikaan Kielsberg?... + +Ensin oli Maisasta tuntunut kaikkein luonnollisimmalta uskoa asia +hänelle ja hän oli vain toivonut, että tapaisi tämän illalla. -- -- + +Mutta mitä enemmän Maisa asiaa ajatteli, sitä huolekkaammalta tuntui. +Ehkäpä tämänkin mielessä heräisi epäluuloja, kun hän kuulisi, miten +Maisaa kohdeltiin niissä taloissa, joissa hän ompeli! Ehkäpä hän +ylenkatsoisi Maisaa! + +Hän mietti miettimästä päästyäänkin... + +Jollei Kielsberg heti ajattelisikaan sillä tavoin, niin voisi tämän +mieli kuitenkin myöhemmin muuttua kun hän huomaisi Maisaa kohdeltavan +kuin muitakin tyttöjä. Varmaankin Maisa menettäisi hänen silmissään +jotain! -- + +Hän tunsi kuristavaa sydämentuskaa ja alkoi ikäänkuin nähdä Kielsbergin +silmissä tuon kovan ilmeen. -- Ei hän välittäisi mistään muusta sen +rinnalla! + +Oh, -- miten maailma tuntui kylmältä, autiolta ja tyhjältä! + +Vielä mennessään kotiin päin illalla epäili hän puhuako Kielsbergille +vai ei. + +Ja entäpä jos tuo viisitaalarinen, joka oli hänen taskussaan, +hukkuisi... Mikä silloin avuksi?... Täytyi kun täytyikin aivan kädellä +koettaa sitä pahusta kerta toisensa perästä. -- -- + + * * * * * + +Maisa ei ollut voinut pidättäytyä, vaan oli itkien kertonut kaikki +Kielsbergille. + +Tämä suuttui suunnattomasti, kalpeni ja kulki alakuloisena koko +matkan... + +Hän tunsi vihaavansa noita Tranemeja, -- pääsi häneltä. Näytti siltä +kuin olisivat he hänen tiellään! -- Mutta hänkin koettaisi ehkäistä +heidän matkaansa maailmassa. Hän ei milloinkaan jättäisi maksamatta, +muuta paitsi rahavelkoja, -- ja nyt oli hänellä kaunaa jokaikistä +Tranemia kohtaan. + +Kielsberg vain kulki ja mietiskeli. Eihän siitä ollut oikeaa lohtua. +Mutta oli kuitenkin parempi näin, ajatteli Maisa, sillä hän näki kyllä, +että Kielsbergiäkin suututti Anton Tranem. + +Taas istui Maisa siellä viisitaalarinen taskussaan epäröivänä ommellen +takkia, varsin murheissaan ja alakuloisena. + +Saattoi hyvin huomata, etteivät he olleet kuten tavallisesti. +Ainoastaan Arna puheli, muut olivat varsin harvasanaisia. Arnalle +ei sellaisista asioista tahdottu puhua. Keskusteltiin vain Maisan +töistä. -- Rouva arveli, että niitten pitäisi valmistua keskiviikoksi; +-- tarkoitus oli aikaisemmin ollut, että Maisa olisi siellä vielä +seuraavankin viikon. + +Maisan täytyi saada Anton käsiinsä, maksoi mitä maksoi!... + +Päivällisen ajoissa olivat Maisan sormet kylmät ja hikiset, niin +että aivan täytyi kuivata niitä kerta toisensa perästä; -- Anton ei +varmaankaan tulisi tänne, ja kuitenkin täytyisi Maisan saada tavata +häntä! Viisitaalarinen oli paperikäärössä valmiina. Sisällä juteltiin +ja rämisteltiin tuoleja pöydästä noustessa, ja kun ruokia kannettiin +pois, jäi ovi auki. Omaan ruokatarjottimeensa oli Maisa koskenut vain +näön vuoksi. + +Maisa näki Antonin siellä sisällä. Hän istui vaanien kuin villipeto, +jäisikö Anton hetkeksikään yksin... Tämä seisoi kädet taskussa ja +vilkuili välinpitämättömänä, sillaikaa kun hänen ympärillään kuljettiin +edestakaisin, ja käytti hyväkseen tilaisuutta tirkistelläkseen Maisaa. + +Nyt oli Lenakin poissa ja Anton kävi kiinni ulko-oveen mennäkseen pois. + +Maisa oli kuin nuoli hänen jäljessään ja kun Anton hymyillen teki +torjuvan kädenliikkeen, viskasi Maisa tuon kokoonkäärityn paperin hänen +jälkeensä. + +Kiiruhtaessaan sisään jälleen, näki hän rouvan liikkumattomat, +kivikovat kasvot arkihuoneen oven läpi... + + * * * * * + +-- Ei, kauemmin kuin keskiviikkoon ei Maisa tällä kertaa saisi ommella! +-- Suljetut ovetkin iltapäivän kuluessa olivat selvänä todistuksena +siitä, että sen talon portti piankin sulkeutuisi kokonaan häneltä. Täti +Rask vain kiireesti kulki huoneen läpi, ja rouva kutsui Arnan pois +joka kerran tämän hetkeksikin jäädessä Maisan luo istumaan. He eivät +tahtoneet, että kukaan edes puhuisi hänen kanssaan muusta kuin työstä. + +Hänen korvissaan humisi ja suhisi hänen istuessaan siinä yksinään ja +ikäänkuin nähdessään vain heidän selkänsä, kun he menivät huoneen läpi. +Oli aivan kuin he eivät edes voisi sietää, että Maisa kosketti heidän +kankaaseensa... + +Ja illallisen jälkeen kuului sisältä jääkylmästi ja jäykästi, että +Maisaa aivan palelsi: "Onko neiti lopettanut työnsä?... Ole hyvä, Lena, +ja kysy, tahtooko hän saada rahaa tänään, nythän ei enää ole työtä +pitemmäksi aikaa kuin huomiseksi ja ylihuomiseksi -- --" + +-- Oli ikäänkuin koko talon paino olisi ollut hänen hartioillaan. Maisa +oli ollut niin sanomattoman alakuloinen ja masennuksissa ja saanut van +huomata, miten hullusti oli käynyt... + +Hän ei nähnyt katuja eikä taloja kotiin mennessään; -- hänellehän oli +käynyt suorastaan häpeällisesti Tranemeilla, -- ja nyt hän ei koskaan +enää saisi työtä siellä. + +Ja Maisa-raukan täytyi ryömiä kotiin hiirenloukkoonsa ja vain hävetä, +-- hehän olivat niin mahtavia ja suuria, että he helposti saattoivat +tallata hänet jalkoihinsa kuin kärpäsen!... + +-- Hän kulki niin kiusattuna ja niin pienenä -- niin pienenä -- + +Maisa katsahti yli sillankaiteen; hän olisi hyvästi voinut heittäytyä +jokeen ja hävitä kuin pieni hiiri, -- niin olisi hän poissa, eikä +kukaan huomaisi sitä, eivät Brandtit, Jürgensenit ja Kalnaesit tai +Schout eikä kukaan niistä, jotka tunsivat hänet... + +Poissa -- niin, -- ei, hän ei tahtonut pois. -- Maisa ei tahtonut pois +hänen luotaan, joka asui tuolla ylhäällä katonrajassa. -- Kenestäkään +muusta ei hän välittänyt -- ei penninkään vertaa kestään heistä! + +Ja hän puhuisi suunsa puhtaaksi rouvalle huomenna tuosta hyvästä +Antonista ja sanoisi millainen poika tämä oli, -- juuri niin, +hän kertoisi suoraan, miten kaikki oli käynyt, -- aivan niin -- +viisitaalarisesta ja kaikesta -- niin totta kuin hänen nimensä oli +Maisa Jons! -- Hän ei suorastaan saanut rauhaa ennenkuin se oli tehty. + +Tuskin oli puhettakaan nukkumisesta; -- ja hän heräsi jälleen ennen +neljää aamulla, jolloin hänen täytyi nousta ylös, sillä hän ei +saattanut enää olla sängyssä kauemmin. + +Niin, kyllä hän puhuisi suunsa puhtaaksi!... + +Tullessaan Isollekadulle sinä aamuna ei Maisan tarvinnut tirkistää +kelloa Vapahtajantornissa, -- hän tiesi olevansa liian aikaisin +ulkona, ja hän kulki pari kertaa korttelin ympäri kuluttaakseen aikaa, +ennenkuin meni portista sisään Tranemeille. + +Kyllä hän puhuisi! + +Hän ei nähnyt ketään muuta kuin vilahdukselta Arnan, joka söi +aamiaista, ja sitten täti Raskin, joka ei vielä ollut pukeutunut ja +teki aamuaskareitaan. + +"Toivomme, että saisitte tänään valmiiksi kaiken sen, mitä nyt +ompelette, neiti Jons", -- sanoi hän, -- "kaikki muu, mistä olemme +puhuneet, saa jäädä myöhemmäksi." + +Se sanottiin niin lyhyesti ja jäykästi; mutta Maisan silmät katsoivat +rohkeina hänen kasvoihinsa; neiti sulki ruokasalin oven hiljaa kiinni +ikäänkuin hän olisi tahtonut kokonaisen seinän Maisan ja muun talon +välille. + +Jollei hän puhuisi suoraan, niin -- + +-- "Pariisissa ei voitu aavistaa, miten paksu Greta on", -- alkoi Arna +laskea leikkiä; hän tuli sisään ja tarkasti ohimennen sisaren takkia +ennenkuin menisi ulos. + +Mutta Maisa ei ollut juttelutuulella ja koetti vain saada takinselän +ompeluksen koneeseen; se oli täytynyt päästää niin suureksi kuin +mahdollista. + +Vihdoinkin kuuli hän rouvan äänen sisältä. -- Sormet alkoivat liikkua +niin kömpelösti ja ompeleminen pysähtyi ja kaikki meni hullusti... + +Hän antoi neulan mennä aivan hitaasti ja varovaisesti kankaan läpi, +se auttoi pitämään levottomuutta loitolla. Mutta kurkkua kuristi +hänen jännittyneenä odottaessaan; hänelle kävi yhä selvemmäksi ja +selvemmäksi, että hänen täytyi purkaa sisunsa rouvalle... + +Neula kulki niin tasaisesti ja Maisa polki konetta niin tasaisesti... +Hän ei katsellut ympärilleen, koetti vain jännittyneenä kuunnella, mitä +ympärillä tapahtui, mutta ei kuullut enää mitään... + +Eikös rouva pannut takkia ylleen mennäkseen Torpille! -- Maisa kuuli +hänen menevän eteiseen, tavallisesti hän ensin käväisi Maisan luona. + +Hänen kiihtynyt mielensä rauhoittui niin yhtäkkiä, että täytyi hetkeksi +keskeyttää työ. -- Piti odottaa. -- + +Ja nyt puhuisi rouva tietysti siitä Signelle... + +-- Oh, mitä kaikkea he voivatkaan ajatella... Miksi ei Maisa heti ollut +jättänyt viisitaalarista neiti Raskille? -- Sehän oli ollut siinä +lattialla! -- Ja hiipiä tuolla tavoin eteiseen Antonin jäljessä! Ei +näyttänyt siltä kuin olisi Maisalla ollut hyvä omatunto... Pojankaan +mieleen ei varmaan olisi noin yhtäkkiä juolahtanut tarjota rahaa, +jollei Maisa jotenkuten ollut kehoittanut häntä siihen. -- + +Asia tuli yhä arveluttavammaksi; -- ja Maisan rohkeus väheni +joka kerran, kun neiti Rask kulki huoneen läpi noin kylmänä ja +vieraannäköisenä. + +Entä rouva? -- Ja nyt lisäksi rouva Torp? -- Uskoisivatko he Maisan +selittelyjä? -- Tuskin. -- + +Taas istui Maisa masentuneena ja ahdistuksissaan, sormet kylminä +ja hikisinä; -- varmastikaan hän ei enää joutuisi Torpillekaan +ompelemaan... + +Greta-neiti seisoi velttona ja rauhallisena antaen Maisan +sovitella takkia ja ottaa mittaa tuosta leveästä selästä; -- hänen +mielenrauhaansa ei varmastikaan mikään voisi järkyttää, vaikkapa Maisa +olisi vetänyt viimeisen hengenvetonsa -- -- + +Ovikello soi. -- Maisa tunsi rouvan kaksi lyhyttä soittoa. + +Hänen täytyi rohkaista mielensä; -- pahemmin ei enää voisi käydä. + +Maisa istui ja koetti reipastua. Niin, jollei rouva nyt tulisi, +täytyisi hänen pyytää saada puhutella tätä. -- Varmaankin tämä juuri +nyt kertoi neiti Raskille, mitä Signe asiasta arveli -- -- + +Ja -- -- kas tuossa hän nyt oli! + +Rouvalla oli vielä hattu päässään, tuo, jossa oli tiheä, musta +strutsinsulka ja keltaiset nauhat ja kukkia sisäpuolella korvan +kohdalla. + +"Tulen puhuakseni vakavasti kanssanne, neiti Jons", -- sanoi hän ja +istuutui tuolille vähän matkan päähän. + +Niin pääsin minä sitten alkamasta, ajatteli Maisa, hän kyllä pitäisi +puolensa! + +Rouva taivutti päätään hiukan taaksepäin ja katsoi ylhäisesti häneen. +Katseessa kuvastui ehkä hiukkasen ihmettelyä tai uteliaisuutta myöskin; +-- mitähän vetovoimaa saattoikaan olla tässä, ei enää aivan nuoressa +tytössä kapeine, hiukan keltaiseen vivahtaville kasvoineen ja tiheine +yhteenkasvaneine kulmakarvoineen... + +"Tahdon suoraan sanoa teille, että tällä kerralla epäilimme suuresti +lähettäessämme sanan teille, todellakin epäilimme sangen suuresti, +neiti Jons", lisäsi hän painokkaasti ja loi kauniit silmänsä suoraan +häneen... "On paljon velvollisuuksia ja on otettava huomioon useita +näkökohtia, kun täytyy suojella sellaista taloa, jota toiset pitävät +ylempänä itseään -- ja on oltava äärimäisen tarkka niihin ihmisiin +nähden, joita tuo taloonsa... Tahdon sanoa tämän teille suoraan, kun +me nyt olemme saaneet tietoomme, että te vietätte kaikkea muuta kuin +kunniallista elämää, -- ja että teidät voidaan nähdä aivan julkisesti +yhdessä kaiken maailman ylioppilaiden kanssa..." + +Maisa hätkähti ja kävi kalpeaksi. Hän oli istunut sanat valmiina suussa +ja tahtonut purkaa syytöksensä Antonia vastaan; -- ja silloin iskettiin +Kielsbergiin ja häneen. -- Veri virtasi takaisin hänen kasvoihinsa. + +"Ei kukaan voi sanoa, rouva, että vietän siveetöntä elämää!" + +"Sattuu niin onnettomasti, neiti Jons, että olemme kesällä itse +nähneet teidän kulkevan ja hymyilevän ja hulluttelevan Klingenbergin +teatterikäytävässä erään ylioppilaan kanssa ja antavan hänen tarjoilla +teille virvokkeita. Poikani Theodor oli kanssamme; -- ja voin +sanoa teille, että emme uskoneet omia silmiämme... Mehän olisimme +luonnollisesti voineet olla turvautumatta teihin enää..." + +"No niin, -- jos nyt tahdotte tietää sen, rouva", pääsi häneltä +kyyneleet silmissä, -- -- "niin olin siellä erään tuttavani kanssa... +Ette tapaa minua kaiken maailman ylioppilaiden kanssa -- -- eikä +hänellä ollut mitään menoja minun vuokseni eikä hän tarjoillut minulle, +sillä hänellä oli sinne vapaapiletit." + +"Tahtooko hän kenties naida teidät?" kysyi rouva kylmästi. + +Maisa katsoi häneen suu auki, ällistyneenä ja hämmentyneenä... + +"Se on eräs ylioppilas", -- tuli sitten. + +"Kysyn, sanotteko olevanne kihloissa ja menevänne naimisiin hänen +kanssaan?" + +"Hän ei voi mennä naimisiin", sammalsi Maisa, -- "hän pyrkii itsekin +eteenpäin -- ja..." + +"Niinhän siis myönnätte, minkälainen suhde se on." + +Maisa veti henkeä ja tuli liidunvalkoiseksi. + +"Hänellä ei ole ketään omaisia tässä kaupungissa... ei ketään paitsi +minua, jonka hän tuntee", -- sanoi hän sitten itkua niellen -- "ja -- +että minä pidän hänestä, niin, sen minä myönnän, rouva." -- + +Rouva sipristi ylpeänä silmiään ja puristi yhteen pehmeitä, untuvaisia +huuliaan. + +"Ettehän voine vaatiakaan, että ryhtyisin tarkastelemaan kuinka paljon +taikka kuinka vähän olette rakastunut häneen. Tahdon vain pyytää teitä +ajattelemaan, mitä seurauksia siitä saattaa olla." + +Maisa tunsi, että isku oli sattunut, hän katsoi kalpeana rouvaa +silmiin, ikäänkuin tutkien ilmettä noitten pitkien silmäripsien takaa. +Ääni tuli hitaaksi ja varovaiseksi: + +"Luuletteko todellakin, että yksikään niistä perheistä, jotka hyvässä +uskossa ovat ottaneet teidät luoksensa, niin että suorastaan saatte +istua sisällä perheen keskuudessa, tahtoo pitää luonaan naista, joka +-- lentää julkisissa huveissa ylioppilaiden kera eikä pidä huolta +maineestaan -- --." + +Ei, -- nyt minun täytyy puhua Antonista!... ajatteli Maisa katkerana +-- -- -- Mutta hän hillitsi itsensä jälleen. Jos tämä olisi tapahtunut +Kielsbergin vuoksi, niin ei rouvan olisi tarvinnut nyt vasta moittia +siitä häntä, nyt kun hänellä oli hyötyä siitä... Ei hyödyttäisi mitään +selitys viisitaalarisesta, se vain nostaisi pahaa verta -- + +"Tämähän ei koske yksistään meitä, -- kaikki tuttavamme, joiden luona +ompelette, kysyvät luonnollisesti syytä, miksi olemme hylänneet +teidät..." + +Maisa näki niin peloittavan selvästi kaikki ne perheet, jotka +tuomitsisivat hänet, -- ovi toisensa jälkeen sulkeutuisi, ja hän +seisoisi kadulla hyljeksittynä ja leivättömänä, -- Maisa tiesi, mitä se +merkitsisi -- -- + +Hän silmäsi rouvaa, koettaen katseellaan saada lähimäiseltään apua, +ja rouvan kasvoille kohosi haihtuva puna; -- mutta hänenhän oli +puolustettava Antoniaan. + +... "Ja vaikka olemmekin nähneet teidät omine silminemme +Klingenbergillä, on sisareni tahtonut ryhtyä tuohon epämiellyttävään +tehtävään käydä tiedustamassa teistä teidän asunnostanne. -- Tahdomme +saada täyden selvyyden asiasta." + +Maisa tunsi, kuinka sievästi ovi sulkeutui hänen edessään... + +Ja samalla tapaa kävisi Torpilla ja Schoulla ja Brandtilla ja +Kalnaesilla ja kaikkialla, -- toinen toisensa jälkeen -- + +... Siellä Dörumeilla, -- ajatteli hän -- ei hän saisi mitään huonoa +arvostelua; -- mutta epävarmaa oli, auttoiko se mitään; -- hän oli +nähnyt rouvan silmistä, että oli kysymys Antonista... + +Jalka, joka polki konetta, pysähtyi, hän vaipui vähänväliä ajatuksiinsa +-- -- -- Ja sitten ompeli hän jälleen sitä suuremmalla vauhdilla +unohtaakseen kaikkityynni. + +Ovikello soi, vieraita tuli ja meni jälleen pois. + +Lena katsoi sivulle tuodessaan kahvia ja näytti olevan hyvin hämillään, +varmaan oli hänkin huomannut, että jotakin oli ilmassa... + +-- Viiden aikaan tuli neiti Rask takaisin... + +Hän oli varmaankin nuuskinut hyvin; -- saa nähdä, mitä syytöksiä he nyt +olivat keksineet; -- Maisa saisi kyllä pian kuulla kaikki! + +Aina vähänväliä kuohahti hänen raivonsa uudelleen; -- koettaisivatpa +vain polkea hänet kuoliaaksi! + +He puhelivat hyvän aikaa sisällä. + +Jumala tietäköön, mitä neiti Rask nyt oli kuullut, ajatteli Maisa +uhmaavana, -- siellähän pidetään nyt suorastaan pitkä neuvottelukokous +mokomankin vuoksi!... + +"On varmaankin parasta, että annatte ruokasalin oven olla hiukan auki, +Lena; -- Maisalla voi olla kylmä siellä." -- + +Rouva siellä puhui ja Maisaan vaikuttivat tämän sanat niin, että häntä +vapisutti. Äänessä oli ollut pieni armeliaisuuden vivahdus. + +Greta-neidin tullessa katsomaan takkia väijyi Maisa tämän +kasvojenilmettä tutkistellen itsekseen oliko tämä hiukkaakaan +lempeämpi; mutta hänessä ei näkynyt muuta kuin velttoa rauhallisuutta. + +Neiti Raskin tullessa ruokasaliin katsahti Maisa häneen nopeasti yli +ompelukoneen päästäkseen selville hänen ilmeestään. Neiti ryhtyi +panemaan pöytäliinakangasta astiakaappiin tehden sen varsin hitaasti ja +rauhallisesti; hän pani sen ensin tuolille eteensä ja Maisa näki hänet +kaiken aikaa. + +Ennen illallista tuli rouva ovelle asettuen lampunvarjostimen taakse +niin ettei hänen kasvojaan voinut selvästi nähdä. + +"Ette luonnollisesti ole voinut paljoakaan ommella tänään, neiti Jons", +-- kuului varsin ystävällisesti. "Voitte tulla huomenna uudestaan ja +valmistaa Gretan takin. Puusepän matamihan kehui teidän käytöstänne." + +Maisan sielussa kirkastui... Ei voinut sanoa, miten kevyt oli +hengittää! Oli ihanaa tietää, ettei varmaankaan enää ollut mitään +pelättävää... + +-- Niin, nyt kaikki oli ohi -- -- ohi... + +Oi, millainen taakka olikaan ollut hänen hartioillaan! Mutta nythän +kuuli jo rouvan äänestäkin tämän puhuessa Lenalle, ettei Maisaa enää +aiottu erottaa. + +Ja sitten "voittehan tulla huomenna valmistamaan Gretan takin." -- +Rouva Tranem tarkoitti kuitenkin hyvää, -- hänkin oli tavallaan +hyväntahtoinen. -- + +Oh, niin, nyt oli kaikki jo ohi, -- tosiaankaan ei Maisalla ollut enää +mitään levottomuuden syytä. Hän tunsi, ettei kannattanut enää ajatella +sitä. + +Maisa iloitsi niin suunnattomasti siitä, että näin oli käynyt, -- +niin pahalta kuin oli näyttänytkin. -- -- Hui, -- Maisa muisti rouvan +kasvojen ilmeen silloin kun tämä oli päättänyt erottaa hänet vain +siksi, että oli peloissaan Antonin vuoksi. + +Ei kannattanut ajatella sitä enää, -- nyt oli kaikki ohi! + +Mutta minkä vuoksi olivat he jälleen niin ystävällisiä Maisalle? -- Yhä +uudestaan ja uudestaan täytyi Maisan ihmetellä sitä eikä hän kuitenkaan +voinut sitä käsittää, vaikka se lakkaamatta pyörikin hänen päässään... + +Antonin ja Maisan vuoksihan he olivat olleet niin kiihdyksissä, +vaikkakin he sitten olivat syyttäneet toista saadakseen Maisan pois +tieltä... Niin paljon oli varmaa. -- Ja sitten olivat he jälleen +tulleet niin ystävällisiksi vain sen vuoksi, että Dörumit olivat +puhuneet hyvää Maisasta! + +Sitä ei voinut käsittää! + +Se oli kuin solmu, jota Maisa turhaan koetti aukaista -- hän nyki +nykimistään sitä auki. + +Niin -- mutta sehän oli samantekevä, -- ohi oli se nyt kuitenkin! + +Maisa tapaisi Kielsbergin tänä iltana, oi, miten suunnattoman +keventyneeksi tunsikaan hän mielensä! Mutta ei -- hän ei sanoisi +sanaakaan Kielsbergille tästä... Jos hän kysyisi, sanoisi Maisa vain, +että kaikki oli jälleen muuttunut hyväksi eikä kannattanut ajatellakaan +asiaa enää. -- Maisa ei tahtonut näyttäytyä kurjana ja avuttomana +Kielsbergin silmissä. + + * * * * * + +Vasta seuraavana aamuna joutui Maisa puheisiin matami Dörumin kanssa, +-- hän ei ollut tahtonut kysellä asiasta, sillä hän ajatteli, että +matami Dörum kuitenkin alkaisi kertoa siitä. + +Tämä oli sangen pidättyvä. Näkyi selvään, että hänestä oli epämieluisaa +Maisalle kertoa sellaisia kyselyjä tapahtuneenkaan. + +"Niin tosiaankin, -- tukkukauppias Tranemin neiti oli ollut siellä +eilen ja tahtonut tietoja neiti Jonsista. Hän oli varmaankin ajatellut, +että Maisasta olisi jotain sanomisen aihetta, luullut, että Dörumit +sallisivat elää huoneissaan sellaisen, joka ei viettäisi oikeata, +säännöllistä elämää... Mutta olikin matami vastannut hänelle niin +että tuntui; -- ja sekä matami että Dörum olivat sanoneet, että niin +hyvää, ahkeraa, työteliästä, huolellista ja säntillistä tyttöä saisi +etsiä, -- ja miten säntillisesti maksoikaan hän aina määrättynä päivänä +kuukausirahansa! Niin, matami ei tietenkään ruvennut selittelemään +tuolle hienolle neidille, että Maisan, kuten muittenkin, täytyi joskus +lykätä muutamaksi päiväksi maksunsa... Mutta hän oli silloin mennyt +niine tietoineen -- se lörppösuu!" + +-- Kas niin, kaikki oli jälleen hyvin; sen huomasi yksin Lenastakin, +joka oli varsin puhelias ja tiedusteli, eikö aamulla ollut maa ollut +kuurassa Grönlandsleerissä. + +Oli niin hauskaa nyt auringon paistaessa huoneisiin aamusumun +hälvettyä; ruokasalin uunissa räiskyi tuli, siitä virtasi lämpöä +Maisankin huoneeseen ja kaikki ovet olivat auki ja Tranemit juttelivat +välittämättä hänestä, ikäänkuin kuuluisi hän perheeseen. + +Oli niinkuin kaikki olisi ollut ilkeätä unta!... + +Rouva tuli ja seisoi hetken aikaa katsoen Maisan työtä. + +"... Olen oikein paljon ajatellut teitä, Maisa! -- -- Sisareni +sai kuulla niin paljon teistä tuolta matamilta. Olettehan miltei +kihloissa erään siistin kelpo suutarin kanssa, joka asuu siellä +samassa talossa... Ja sehän on melkein päätetty asia myöskin, -- +kertoi matami... ainoa, mikä puuttuu, kuuluu vain olevan neiti Jonsin +myöntymys," -- hymyili rouva koettaen hiukan laskea leikkiä ja +tarkastellen Maisaa suurilla tummanruskeilla silmillään. + +"Niin, voihan olla mahdollista, että hän on hiukan ajatellut siihen +suuntaan", tunnusti Maisa vältellen ja hymyili, -- "jos rouva kerran +tahtoo tietää sen niin" -- + +"Ja hänhän aikoo perustaa nyt oman työpajankin muuttopäiväksi?" + +"Niin kyllä, hän on kauan ajatellut sitä, -- ja hän on säästellyt +myöskin rahoja niin että hän voi aloittaa silloin myöskin." + +"No, sittenhän olette onnellinen ihminen, Maisa! Olette nyt ommellut +tässä talossa niin monta vuotta ja ollut ahkera ja huolellinen, -- +eikä ainoastaan meillä, vaan niin monen meidän tuttavamme luona... Ja +sisareni ja minä olemme oikein ajatelleet teidän hyväänne, -- olette +nyt varmaan kaksikymmentä viisi, kuusi vuotta, eikä köyhälle tytölle +tule niin monta tarjousta enää -- ja kuten tiedätte ei ole hauskaa +tulla vanhaksi sellaisen, jonka täytyy elää kättensä työllä... Olen +varma, että jos puhuisimme muutamille muille perheille, joitten luona +olette ommellut, niin tahtoisivat he kaikki auttaa teitä, eikä olisi +lainkaan mahdotonta saada kerätyksi niin paljon rahaa, että voisitte +ostaa itsellenne hyvän ompelukoneen -- niin että teilläkin on jotain +vietävää yhteiseen pesään -- -- Suutari ei varmaankaan ole epätietoinen +siitä, kenestä tulee emäntä hänen taloonsa?" laski hän leikkiä. + +Maisa pudisti nopeasti päätään: + +"Varmastikaan ei minusta tule hänen emäntäänsä, -- muuten saan kiittää +rouvaa." + +"Tämä on nyt pelkkää ymmärtämättömyyttä, -- hänhän on kunnon mies, joka +pitää teistä, senhän itsekin tunnustatte, ja voi elättää teidät." + +"Oh, rouva, hän on varmaankin niin hyvä kuin päivä on pitkä; -- mutta +en milloinkaan ole antanut hänelle aihetta, jotta en narraisi häntä." + +"Millaisia suunnitelmia teillä oikeastaan on, Maisa!... Voitteko toivoa +parempaa kuin kunnon käsityöläisen?" + +Maisa hymyili itsekseen, -- hänellä oli joka tapauksessa omat +toiveensa, hänellä... + +"Jollei pidä jostakin ihmisestä, niin voi avioliitosta tulla vain +onneton, jos menee naimisiin hänen kanssaan" -- vastasi hän vältellen. + +"Tuo kuuluu aivan hupsulta, Maisa. Tämähän on niin erinomaisen hyvä +tarjous; te voisitte kumpikin tahollanne ansaita rahaa yhteiseen +pesään." + +"Niin, huomaan kyllä, että rouvasta voi näyttää tämä aivan +mielettömältä, -- ja samoin Dörumeista myöskin... ja se voisi +varmaankin olla varsin edullinen minulle. Mutta olen nyt koettanut ja +koettanut", -- Maisa puhui suoraan toivoen voittavansa myötätuntoa +osakseen, -- "en todellakaan oikein jaksa sietää koko suutaria"! + +"Minusta tuntuu pahalta, neiti Jons, että puhutte asiasta noin +kevytmielisesti" -- sanoi rouva hyvin vakavasti. "Olin tosiaankin +luullut, että teissä olisi ollut enemmän vakavuutta pohjalla. -- -- -- +Niin, en tosiaankaan, ikävä kyllä, sitten voi auttaa teitä; -- luulin +keksineeni keinon, joka päästäisi teidät pälkähästä, neiti Jons!... + +"Sillä ymmärtänettehän toki, että sellaisia ylioppilashistorioita +ei teidän maineenne enää siedä, jos tahdotte tämän jälkeen astua +jalallanne meidän tai johonkin muuhun parempaan perheeseen?" + +Hiki helmeili Maisan kasvoilla ja rinta alkoi kuristua kokoon. Hän oli +siinä, missä oli ollut eilenkin, ei askeltakaan etempänä, -- juuri +siinä, -- ja häntä pyörrytti pelkkä ajatuskin. + +-- -- "Jollette voi mennä naimisiin tuon ylioppilaan kanssa, -- +ja itsehän sanotte, ettette voi, -- niin ei ole teillä muuta +mahdollisuutta, kuin mennä rehellisesti ja kunniallisesti naimisiin! -- +Ja jos sanoisin nyt mielipiteeni sen mukaan kuin olen oppinut tuntemaan +teitä, neiti Jons" -- virkkoi rouva harmistuneena, "niin en tosiaankaan +sääli teitä, vaan suutaria. -- Missä te oikeastaan luulette paikkanne +olevan? -- Pelkään, että teillä on haaveiluja -- käytte pää pyörällä ja +tahdotte lentää korkeammalle kuin siivet kantavat. + +"Niin, ymmärrätte nyt, miten on laita. Joka tapauksessa olette mahdoton +ompelemaan hyvissä perheissä!" + +Rouva oli saanut puhuttavansa puhutuksi ja aikoi mennä, mutta pysähtyi +käsi ovenrivalla. + +"On ikävää, ettette ymmärrä omaa parastanne... Tehän olette ollut kelpo +työntekijätär, -- ja toivoisin, että voisitte paremmin ymmärtää oman +asemanne... + +"Tulkaa nyt tänne jälleen huomenna, ja istukaa täällä rauhassa ja +ajatelkaa asiaa; -- tahdon oikein asettaa sen sydämellenne teidän +itsenne vuoksi, Maisa. -- Mehän pidämme teistä ja tahtoisimme kernaasti +nähdä, että teille kävisi hyvin." Rouvan tyynet, tummat silmät +katsoivat häneen osaaottavasti. + +-- -- -- Maisa ei oikein muistanut, kuinka oli pannut kokoon työnsä +ja tullut ulos Tranemin portista kulkiessaan ajatuksiinsa vaipuneena +pitkin katukäytävää. Hän tiesi vain, ettei hän sinä iltana tahtonut +tavata Kielsbergiä ja kertoa suutarista, ja päästessään Isollekadulle +kääntyi hän yhtäkkiä valtionsairaalaan päin, -- hän erotti jo kaukaa +nuo korkeat, humisevat puut. Siitä kiirehti hän nopeasti Hammersborgiin +päin, päässä himmeä ajatus käydä Martha Mon luona. -- Ja vähän sen +jälkeen kulki hän jälleen pitkin Graendseä ja uudestaan alhaalla +torilla. -- -- -- Tornikello on varmaankin yhdeksän, eiköhän se ole? +-- Se oli vain puoli; -- Maisa saattoi tuskin nähdä sitä pimeässä, +-- mutta sen täytyi olla puoli kymmenen. -- Hän tahtoi olla varma +siitä, ettei tapaisi Kielsbergiä ja meni eräälle sivukadulle ja palasi +takaisin toista tietä olematta edes oikein selvillä siitä, mitä -- -- + +Nyt hän oli jälleen torin läheisyydessä. -- + +Vain yhdeksän! -- + +Maisa tahtoi odottaa puoli kymmeneen ja kulki kertaalleen korttelin +ympäri... Hän ei kyennyt ajattelemaan muuta kuin ettei tahtoisi tavata +Kielsbergiä. + +Maisa muisti yht'äkkiä päässeensä selvyyteen siitä, mitä oli miettinyt +ja ajatellut ja millä vaivannut päätään nyt koko ajan näinä päivinä. +Jos Maisa ottaisi suutarin, voisivat Tranemit olla levollisia Antoniin +nähden... + +... Eikä hänen pitäisi tulla liian myöhäänkään kotia, niin että +täytyisi mennä työpajan läpi ja mahdollisesti tapaisi Ellingin. Tämä +ikäänkuin pyöri Maisan ympärillä alituisesti nyt näinä päivinä, +milloin Maisa vain tuli kotiin, -- puolin sanoin vihjaillen hänestä +ja työpajastaan, -- Ellinghän aloittaisi siellä työn lokakuun +kahdentenakymmenentenä päivänä, muuttopäivänä -- -- -- + +-- Hän makasi ja väänteli ja heittelehti kaiken yötä, ja seuraavana +aamuna oli hän aikaisin ylhäällä ja meni suutari Lövstadin luo +Siltakadulle, ennenkuin meni Tranemille, saadakseen toisen kenkänsä +korjatuksi, -- Maisa ei tahtonut teettää sitä kotona, sillä hän ei +tahtonut tavata Ellingiä. + +Hän oli nähnyt aamulla sekä rouvan että neidit. He olivat tervehtineet +häntä sangen ystävällisesti, muuta hän ei voinut huomata, ja olivat +selittäneet, mitä tuli ommella. -- Heillä oli työtä vielä koko +seuraavaksikin viikoksi -- arveli täti Rask. + +Mutta tuntui kuin olisi rouva ollut suorastaan kärtyisä tänään, -- Lena +ei osannut tehdä mitään hänen mielikseen, -- oli lämmittänyt huoneita +aivan kuin keskellä talvea, -- ja sitten olivat ikkunat olleet liian +kauan auki, niin että huoneet olivat aivan kylmät... Ja neiti Raskin ei +ollut onnistunut myöskään keittää hyvää kahvia aamiaiseksi. + +Kas, nyt tuli rouva Torp... + +Maisa hätkähti tämän nähdessään; mutta rouva Torp nyökkäsi aivan +välinpitämättömänä; -- ei lainkaan näyttänyt siltä kuin olisi tämä +ajatellut Maisaa, -- hän vain pani hatun ja nahkakaulurin eräälle +tuolille ruokasaliin ja meni suoraan äidin luo kamariin. + +Maisassa heräsi pieni toivon kipinä, -- ehkä kaikki voisi mennä ohi... + +Oli rauhoittavaa istua näin ikäänkuin kaiken ulkopuolella, sillaikaa +kuin heillä oli omat puuhansa ja kun he näyttivät kokonaan unohtaneen +hänet... Hän istui ja kuunteli ovikellon soidessa, kuka tuli, ja kuka +meni... + +Ja nyt tuli Signe jälleen pois ja otti päällysvaatteet ylleen, hän +puhui vielä varsin innokkaasti: + +"Torp sanoo, ettei hän milloinkaan -- milloinkaan, äiti! -- ole kuullut +mainittavan hänen nimeänsä tämän asian yhteydessä ennenkuin nyt tänään +sanomalehdessä. Mutta Schoulla on aina ollut niin käsittämättömän +paljon tuttavuuksia, -- ja tietysti hänet nyt vedettiin esille juuri +ratkaisevassa silmänräpäyksessä..." + +Varmaankin joku asia kokonaan täytti heidän ajatuksensa, -- +Signellekään ei oltu tarjottu viiniä eikä suklaata -- + +Mutta Maisan mieltä ei tuo kiinnittänyt; tänään hän oli iloinen +saadessaan istua koko päivän omassa nurkassaan, -- ehkäpä paha sää +menisi ohitse. + +-- Lehdissä oli varmaan ollut jotain, josta he eivät pitäneet, jotakin +tästä valtioneuvoskysymyksestä... + +Theodor, juristi, viipyi kauan äidin luona hämärätunnilla; ja sitten, +kun lamppu sytytettiin, istuutui Arna Maisan luo kirja kädessä. + +Hän käänsi lehden toisensa perästä -- se meni nopeaan -- ja katsoi +yhtämittaa muualle... + +"Todellakin toivoisin, että Schousta tulisi valtioneuvos!" -- pääsi +häneltä; näytti siltä kuin ei lukeminen oikein olisi kiinnittänyt hänen +mieltään tänä iltana, -- ajatukset olivat varmaankin Grottebakkenilla. + +Niin, Arnalla oli Jakobinsa, ei ollut ketään, joka olisi tahtonut +riistää tätä häneltä! -- -- -- + +-- -- Ei oltu mainittu enää sanaakaan Maisasta Tranemeilla; -- ja +viikko oli mennyt, päivä toisensa jälkeen, joitten kuluessa Maisa +ajatteli paljon jännittyneenä ja levottomana istuessaan ompelemassa. +Hän oli ollut hiljainen ja taipuvainen, koettanut keksiä sellaista, +mikä imartelisi rouvaa, ja voittanut vaatimattomuudellaan puolelleen +täti Raskin. -- Hän oli koettanut tehdä itsensä pieneksi ja +huomaamattomaksi ja unohdetuksi, -- oli tullut aikaisin ja tehnyt työtä +niin kauan kuin suinkin sai luvan tehdä, -- hän oli hämmästyttänyt +heitä saamalla työt valmiiksi paljon ennen kuin he olivat voineet +odottaakaan ja ollut niin kunnollinen ja ymmärtäväinen ja hyvä -- ja +iloinen sitäpaitsi... + +Ja kaiken tämän ohella istunut kuin kuolemaan saakka pelästynyt eläin +ja koettanut keksiä keinoja selviytyäkseen pulasta. + +Vain yksi keino oli: ehkä hänet unohdettaisiin, -- ehkä Tranemit +rupeaisivat pitämään hänestä ja luottaisivat häneen, niin että he +mieluimmin tahtoivat unohtaa asian. + +Tänään oli lauantai ja viimeinen päivä, jolloin hänen piti olla siellä +-- -- jos sekin nyt kuluisi niinkuin ei mitään olisi tapahtunut, -- +niin näkisi hän auringon paistavan, vaikkapa olisikin pilkkoisen +pimeätä hänen mennessään kotiinsa illalla! -- + +Maisa istui ja ompeli hyvin innokkaasti heidän pukujansa -- niiden +piti tänään valmistua; -- säpsähtäen levottomasti joka kerran oven +avautuessa, peläten rouvan tulevan; -- hän tiesi koko päivän missäpäin +taloa tämä liikuskeli -- + +Aamupäivä oli jo kulunut, Maisa oli laskenut kaikki puolet tunnitkin +aina kellon käheästi lyödessä; -- ja iltapäiväkin oli samoin mennyt +aina teeaikaan saakka. + +Rouva oli lähtenyt vierailuille; häntä odotettiin kotiin, mutta häntä +ei kuulunut; -- kello kävi jo seitsemättä -- + +Jospa rouvalla kuitenkin olisi muuta ajattelemista! -- Pitihän nyt +ratkaistaman, tulisiko hänestä valtioneuvoksetar vai ei... + +Hän oli silloin ollut niin kiivas sen vuoksi, että oli levoton +Antonin tähden; -- mutta sen jälkeen oli hän saanut niin paljon muuta +ajattelemisen aihetta; varmaankaan rouva ei muutoin olisi voinut olla +niin ystävällinen Maisalle nyt koko ajan; -- -- Tranemit pitivät +hänestä, siitä Maisa oli varma. + +Jospa... jospa rouva ainoastaan maksaisi! Maisa oli näkevinään rouvan +hymyilevän ja sulkevan puoleksi silmänsä, ikäänkuin tahtoen sanoa, että +oli unohtanut asian. + +Jospa Maisa pääsisi kunnialla kotia! -- + +Kone seisahtui rouvan tullessa sisään -- + +Hän oli myöhästynyt, oli käynyt niin kaukana. Onko täällä käynyt +vieraita?... Onko isä kysynyt minua?... + +Hän tuli täysin purjein Maisan luo: + +"Niin, Maisa, tiesin kyllä, että kävisi hyvin, -- vihdoinkin olen +saanut kootuksi rahat teille kunnollista ompelukonetta varten!... Aina +kolmekymmentäkolme taalaria!... Minulla on ollut sellainen homma, etten +voi sitä sanoakaan, saadakseni tavata kaikkia näitä perheitä. -- Ja +nyt iltapäivällä olen sitten ajanut ympäriinsä -- viimeksi aina kauas +Jürgenseneille. + +"Mutta nyt on teillä sitten ainakin jotain varmaa itsellenne, Maisa! +-- -- Ja tästä jää vielä vähän jäljelle rahaa, niin että saatte hiukan +kapioihinkin... Kaikki soivat niin mielellään tämän rahalahjan teille, +niin melkeinpä ensimäisestä sanasta olivat he valmiita antamaan... +Täytyy sanoa, että he suurella mielenkiinnolla seuraavat aikeitanne, +Maisa! + +"Ja kun sisareni maanantaina käy siellä luonanne ja sanoo matamille, +että jos tuo suutari nyt oikein kauniisti osaa pyytää, niin saa hän +kyllä myöntävän vastauksen... ja sitten voidaan heti kuuluttaa, ja +teistä voi tulla suutarin emäntä jo jouluun mennessä." + +Maisan silmissä maailma musteni ja päätä pyörrytti; -- hänestä tuntui, +että hänet ikäänkuin oli pistetty pussiin; rouvahan oli käynyt +kertomassa asian kaikissa perheissä. + +Hän istui hiljaa ja hymyili typerästi voimatta vastata... Seinäkello +näytti seitsemää, mutta ei lyönyt tuolla epämiellyttävällä, käheällä +äänellä, ja Maisasta tuntui, että hän itse ikäänkuin koetti +koettamistaan vetää henkeä keuhkoihinsa ja oli tukehtumaisillaan -- -- + + * * * * * + +Maisa oli kuumeessa koko yön, nousi aina vähänväliä istumaan sänkyynsä +ja tuijotti eteensä ja mietti. + +Kaikki näytti pimeältä... Saattoi olla yhtä hyvä heittäytyä suoraan +Aker-jokeen, -- kulkea sen mukana aina sen laskukohdalle saakka... +sinne ruoppauslaitoksen luo -- keskelle tuota inhoittavaa mutaa, jota +ruopattiin, -- -- kravut saisivat kernaasti pureutua häneen kiinni, +ja ankeriaat kiertyä hänen ympärilleen, -- niin olisi yhtä hyvä kuin +nytkin. + +-- Maisan piti nyt sunnuntaiaamuna pukeutua; mutta hän huomasikin +istuvansa pyyheliina kädessä tuolilla sängyn vieressä, edessään +seisomassa Dorthe, kuuromykkä, hiljaisena ja pelästyneenä, kasvoilla +surullinen ilme; hän tunsi kyllä, että nyt olivat Maisan asiat varsin +huonosti. + +Maisa ei jaksanut pukea ylleen, vaan heittäytyi sänkyyn ja teki +merkkejä Dorthelle, että hänen päänsä oli niin kipeä, niin kipeä. + +Hän oli pitkänään koko sunnuntaipäivän raskaassa, epämiellyttävässä +horrostilassa, -- hänellä oli epäselvä ajatus nousta ylös iltapäivällä +hämärän seuduissa; oli niinkuin olisi ollut helpompi silloin, kun ei +oikein näkisi itseään selvästi; -- mutta hän jäi yhä makaamaan... + +Vain eräs ajatus yhä palautui selvästi hänen mieleensä: hän tahtoi +heti muuttaa tästä talosta ja asettua asumaan Martha Mon luokse +Hammersborgiin. + +Hänen sydämessään oli kuitenkin hämäränä välkkynyt pieni +toivonkipinä... voimakkaampana kuin hän itsekään oli osannut ajatella. +-- -- Mutta nyt ei ollut enää mitään, mitään keinoa päästä pulasta! + +Hän näki äidin edessään -- -- ja nuo pitkät tummat piilipuut, jotka +ikäänkuin lakaisivat pilviä ylhäällä sairaalan puutarhan yläpuolella, +-- -- nyt ne lakaisivat hänet pois -- pois harmaitten pilvien mukana... + +Muuan ajatus heräsi hänessä, hän hypähti ylös ja alkoi pukeutua. + +Siihen aikaan, jolloin Maisa tiesi Kielsbergin menevän ulos ja jolloin +he aina tapasivat, hiipi hän alas portista. + +-- Kaikki oli nyt lopussa, -- Kielsbergillä ja hänellä ei milloinkaan +enää tulisi olemaan mitään yhteistä... + +Hän kulki huomaamattaan tavallista tietään. + +"Ihmettelenpä, mitä oikeastaan olette tehnyt, Maisa?" huusi Kielsberg +kärsimättömästi Maisalle jo kaukaa Siltakadulta, -- "tuskinpa olen +nähnyt teitä kokonaiseen viikkoon!" + +"Ei tee luonnollisesti mitään, vaikka odotankin, minullahan on +niin paljon joutilasta aikaa, arvelette varmaankin?... Voin päästä +lääkäriksi kymmenen vuoden kuluttua! Mutta jollen saa nähdä teitä +useammin, voin yhtä hyvin heti paikalla ottaa kotiopettajan paikan +kaukana Romsdalenissa. Tehän ette tule milloinkaan, -- annatte minun +kulkea ja odottaa ja odottaa... Niinkuin minä en juuri teidän vuoksenne +uskaltaisi aloittaa uutta talvea velkoineen ja kaikenkaltaisine +vaikeuksineen..." + +Kielsberghän tiesi niin hyvin, että kun Maisa ei tullut määrättynä +aikana, niin hän ei päässyt, täytyi istua ja ommella kauemmin kuin +tavallisesti. + +-- "Mutta tiedättekö, mitä tänään on tapahtunut, Maisa?" hän katsoi +Maisaa aivan läheltä silmiin. -- -- "Sanonkohan teille sen?... Minä +nautin siitä aivankuin olisi makea karamelli suussani", sanoi hän ja +maiskautti suutaan; Maisa tunsi niin hyvin tuon hänen tapansa. -- -- -- +"Niin, tänään tukkukauppias Tranemista -- _ei_ ole tullut valtioneuvos, +-- _eikä_ rouva Tranemista valtioneuvoksetar... + +"Siksi tuli nimittäin pääkonsuli Schou -- niin! + +"Näin toimituksessa sähkösanoman, jossa sanottiin, että nimitys on +tapahtunut eilen. -- Sangen harmillista Tranemeille -- vai mitä +luulette? -- etenkin rouvalle ja hänen ranskalaisille muodeilleen? +-- Ja tuolle inhoittavalle poikanulikalle viisitaalareineen... +Epäilenpä hiukan, että juuri minun sanomalehtikirjotuikseni on osaltaan +vaikuttanut asian ratkaisuun. Viittasin tässä eräänä päivänä konsuli +Schouhun, kirjoitin että hän juuri on mies, jota koko liikemiesmaailma +kunnioittaa. -- + +"Niin, ehkäpä me kaksi, Maisa, kun asiaa oikein ajatellaan, olemme +tehneet hänestä valtioneuvoksen! virkahti Kielsberg avomielisen +iloisesti. -- Sillä tehän aina sanoitte pitävänne noista Schouista... +Seitsemän kertaa kostettiin Kainille, seitsemän ja seitsemänkymmentä +kostetaan Lameckille! -- -- Tämä herra Anton -- -- + +"Kas niin, -- kas niin, Maisa? -- onko kuulijakuntani niin äänetöntä +tänään... ei mitään kättentaputuksia... ei mitään suosionosoituksia?... +Liian väsynyt ja rasittunut, pikku raukka! -- -- + +"Mutta tehän olette niin hirvittävän vakava!"... Kielsberg huomasi nyt +vasta kumartuessaan Maisan puoleen katulyhdyn valossa, että hän näytti +kalpealta ja hämmentyneeltä -- + +He olivat kävelleet pimeään iltamyöhään saakka, -- olivat pysähtyneet +silloin tällöin jonkun katulyhdyn luona, -- ja tulivat nyt hitaasti +takaisin tähtitaivaan kaartaessa yli talojen... + +"Maisa", sanoi hän huolestuneena ja tarttui hänen käteensä. -- "Mikä +teidän on?... Oletteko jälleen levoton kotiopettajapaikan vuoksi?... +Peloissanne, etten minä voisi selviytyä?... Että minun täytyisi +matkustaa pois?..." + +Hän kohtasi aran katseen ja tunsi Maisan sormien +kouristuksentapaisesti, levottomasti värähtävän hänen tarttuessaan +Kielsbergin käteen ja pusertaessa sitä. + +Yht'äkkiä painautui hän kiihkeästi Kielsbergin rintaa vastaan, kätkien +kokonaan kasvonsa niin ettei tämä lainkaan nähnyt niitä -- ja riuhtaisi +samassa itsensä irti kiiruhtaen pitkin katua ja portista sisään -- + +"No, mutta Maisa... mutta Maisa... odottakaahan... Kuulkaahan toki!..." + + + + +VII. + + +"Matami Ellingsen... matami Ellingsen!" -- huudettiin keittiön ovelta. + +Ihan varmasti täytyi tämän olla kotona; pesusoikkohan oli keskellä +puoleksi pestyä lattiaa... + +"Matami Ellingsen!" + +"Vai niin... ai, ai, ai!... Mikä on?" + +Matami oli heittäytynyt hetkeksi sänkyyn. -- "Vai niin -- tehän siellä +olettekin, Jörgine, -- tuli hiukan valittavasti -- tuon lattianpesun +tähden saan kärsiä alituiseen; rintani käy siitä kipeäksi; -- se on +vaivannut minua aina siitä saakka kun jouduin naimisiin..." + +Hän oli varsin laiha nainen, punertavan ruskeat hiukset kammattuina +nutturalle ja peitettyinä pitsillä, hame oli vielä ylhäällä +lattianpesun jälkeen; pienillä, vilkkailla silmillään, joita ympäröi +kärsivät, kahvinruskeat kasvot paksuine, tiheine kulmakarvoineen +katseli hän ovella seisovaa Jörgineä. + +"Sepä ikävää... niin, sitten kai ei kannata puhua teidän kanssanne, +matami Ellingsen?" + +"Näette, miten on laitani", -- kuului surullisesti. -- "Jos tahdotte +kenkiänne, niin saatte tulla, myöhemmin, -- Ellingsen ei ole +kotona -- -- + +"Voi!" -- puhkui hän jälleen... "Näettehän etten voi antaa teille +minkäänlaisia tietoja, -- en ole ottanut niitä vastaan enkä -- saatte +olla kiltti ja tulla uudestaan, -- kuuletteko... Ellingsen on tänään +kaupungilla pohjanahkaa ostamassa. + +"-- Uh, tätä lauantaipäivää, jolloin täytyy pestä lattiat", sanoi matami +itsekseen ja heittäytyi jälleen sänkyyn. + +Jörgina tiesi, mitä merkitsi suutari Ellingin pohjanahan osto, -- sen +vastauksen ymmärsivät kaikki naapuristossa asuvat sangen hyvin. + +"Niin, minulla olikin nyt vallan toista asiaa teille tänään, matami +Ellingsen... Sisareni Andrina vihitään huomenna; -- ja harsoa ja +morsiuskoristetta olisi vähän laitettava, -- ja hänen leninkinsä pusero +on suorastaan hullunkurinen, -- ja siksi arveli äiti, että kysyisimme, +tahtoisitteko te, matami Ellingsen, olla niin erinomaisen kiltti ja +tulla meitä auttamaan." + +Matami nousi puolittain istumaan. + +"Andrina? -- kas vain, vihitäänkö hänet todellakin...?" + +"Vihitään, perämies Eriksenin kanssa." + +"Eriksenin -- Eriksenin? vai niin -- --. Onko hän tästä kaupungista?" + +"On kyllä." + +"Kas vain, niinkö!" + +"Niin, he menivät kihloihin joulun jälkeen; -- ja nyt tahtovat he mennä +naimisiin, ennenkuin hän jälleen lähtee merille..." + +"Vai niin, huomenna on siis häät purjeen tekijän luona!..." + +"Ja äiti arveli --" + +"Niin, kyllä tulen; -- on kai parasta, että tulen niin pian kuin +mahdollista?" + +Matami seisoi nyt keskellä lattiaa. + +"Huh, huh tätä lattiata... jospa sitä ei olisi, niin..." -- hän katsoi +siihen melkein kuin olisi unohtanut sen. + +"-- Olisi erinomaista, jos voisitte tulla nyt aamupäivällä, niin että +saisimme työskennellä päiväaikaan." + +"Minunhan täytyy saada joku hoitamaan pientä tyttöraukkaani, jonka +hampaita särkee" -- sanoi matami ymmällä. -- "Katsokaas, lähteä kesken +lattianpesun pienen lapsen luota, kun mies on poissa..." + +Hän neuvotteli nähtävästi paremminkin itsensä ja omantuntonsa kanssa +kuin Jörginen, ja tyytymättömyyden ilme näkyi hänen kasvoillaan. + +-- "Voittehan ottaa jonkun sijaanne tänne vain täksi päiväksi, matami +Ellingsen!" + +-- "Näin perheenäidin ei sovi juosta noin vain kotoaan -- -- -- +Niin niin -- ottaa joku sijaani, sanotte -- vain tämän kerran..." + +"Voisitte tosiaankin auttaa meitä suuresti tänään, emme tiedä, miten +selviydymme muuten." + +"Voisinhan saada läkkisepän Annan tänne täksi yhdeksi kerraksi, -- jos +hän on vapaana... Odottakaa hiukan" -- -- + +Kädenkäänteessä teki Maisa tulen hellaan, asetti täysinäisen +vesikattilan sille, -- kiiruhti kamariin, missä lapsi oli, korjaili +sen vuodetta -- ja päästi hameensa alas ottaen samalla hatun ja takin +ylleen. + +"Jääkää te vain tänne, Jörgina, tapaan Annan kyllä tähän aikaan, -- +jollen, niin en tiedä, mihin menisin! Vanha Olina on tänään +kotona." -- -- -- + +-- Oli aivan kuin lääkäri olisi tullut taloon, kun Jörgina tuli kotiin +matami Ellingsenin kanssa, jonka sanottiin käyttelevän neulaa erittäin +näppärästi ja jota voitiin kutsua kaupungin hienoimpiinkiin perheisiin; +nämä tunsivat tämän niiltä ajoilta, jolloin hän oli istunut heidän +luonaan ompelemassa. + +... Niin, tuo pusero oli todellakin leikattu niinkuin -- matami +Ellingsen ei tahtonut sanoa millä lailla, nähdessään sen Andrinan +yllä... mutta ei haitannut, koska se oli liian laaja; pahempi olisi +ollut, jos se olisi ollut liian ahdas -- + +"Siihen tulee kyllä oikea kuosi -- näettekö matami Jes?... Morsiamen +ei tosiaankaan tarvitse olla huolissaan, -- se käy kuin tanssi... Se +teidän perämiehenne on kai hyvin kaunis, Andrina?" + +Matami tuli sisään tuoden tarjottimella aamupäiväkahvia ja vehnäleipää; +-- kaikki olivat jälleen hyvällä tuulella. + +"Ja miten kruunataan morsian? -- Myrttiseppele luonnollisestikin; -- +mutta entä hiukset? Teidän pitää kähertää niitä ainakin edestä ja +ohimoilta..." + +Purjeentekijän luona oli ollut kovin painostava mieliala; he olivat +olleet niin huolissaan tuon lähestyvän juhlahetken vuoksi, mutta nyt he +tunsivat itsensä niin turvallisiksi, kun matami Ellingsen oli tullut, +tämä oli niin selvillä kaikesta ja osasi asettaa kaikki kuntoon. + +Koko iltapäivä aina myöhään yöhön ommeltiin ja juotiin kahvia +ja juteltiin, siksi kunnes morsiamen ylle oli kokeeksi puettu +morsiusleninki ja huntu ja pantu papiljotit yöksi hänen tukkaansa; -- +oli kuin olisivat he tunteneet matami Ellingsenin jo monta vuotta... + +"Ja sitten pitää teidän mennä nukkumaan, ettekä saa ajatella liian +paljon perämiestänne, niin että olette kaunis huomenna," -- sanoi hän +hyvästiksi ja kiiruhti kotiin. -- + +-- Vanha Olina tuli häntä keittiössä vastaan. -- "Elling on tullut +kotiin", ilmoitti hän hiljaa... + +"No olipa hyvä, että olet tullut, Elling", sanoi matami ystävällisesti +astuessaan sisään. -- "Olet kai saanut jotain syötävää? -- Sanoin, että +Olina valmistaisi sinulle lämmintä ruokaa." + +"Niin -- minäkö, -- ei suinkaan minusta kannata huolehtia." + +"Minun täytyi mennä purjeentekijä Jesin luo, -- Andrina vihitään +huomenna; he eivät tienneet, miten korjata tämän leninkiä, -- eikä +käynyt päinsä suututtaa heitä myöskään." + +"Eipä suinkaan, eipä suinkaan, -- enhän minä puhu mitään, en mitään; +-- on vain niin kummallista, niin. Hohhoi!" -- Elling istui uneliaana, +juotuaan kaiken päivää, nyrkki paksussa mustassa tukassaan ja katsoi +alas pöytään. Matala, synkännäköinen otsa oli tummissa rypyissä ja +kulmakarvat yhteenpuristettuina. + +Hän antoi molempien nyrkkiensä vaipua alas pöydälle... + +"Hoh-hoi! -- kun vain pääset lentämään häkistä, niin olet niin perin +onnellinen." + +"Etkö tahdo jotain syötävää, ennenkuin panet maata, -- täällä kaapissa +on vielä eilistä lientä." + +"On kovin ystävällistä kysyä niin, -- he he. -- Ei kiitos. -- -- -- +Minä tässä istun ja mietiskelen, kun on semmoista miettimistä, niinkuin +onkin -- niin --" + +"Ooh, voisit sen sijaan tehdä töitäsi, Elling", sanoi Maisa +kärsimättömästi -- "niin tekisit jotain hyödyllistä, -- ja minun ei +tarvitsisi valehdella ihmisille ja nähdä vihaisia kasvoja sinun ollessa +poissa työpajasta!" + +"Minähän vain kysyn, miksi niin teit?" -- toisti mies itsepäisesti. -- + +"Olet nyt juopotellut jo tiistaista lähtien!" + +"Aivan niin, niin niin, olet aivan oikeassa, -- enhän minä sano mitään, +en mitään, -- -- ja sinä olet saanut niin paljon enemmän oppia kuin +minä, niin että minä kyllä väittelyssä joudun tappiolle... Minä vain +kysyn minkä vuoksi? Täytyyhän saada kysyä, vai mitä?... Sillä minä +oikein mietin sitä -- --" Hän hymyili itsekseen ja pudisti päätään... +"kun sitten tulee kotiin niin" -- -- + +"Ei kai siinä ole mitään pahaa, että koetan vähän ansaita lisää silloin +kun voin, Elling, -- sillä minunhan täytyy tehdä velkaa sekä leipurille +että kauppiaalle, niin että aivan hävettää." + +"Kas niin... Aivan niin, hei vaan!... Nyt se kuullaan!" -- Elling +nojasi otsaansa molempiin nyrkkeihinsä ja jäi istumaan sillä tavoin +puolitorkuksissa Maisan hoidellessa pikku tyttöä uunin luona. + +Elling nosti pari kertaa päätään... + +-- "Minä ponnistelin ja tein työtä vähintään kolme neljä vuotta... +oliko sinulla kenties jotain muistutettavaa minua vastaan silloin?" + +"En nytkään sanoisi mitään, Elling, jos sinä vain olisit hiukan +säännöllisempi etkä joisi." + +"Minä istuin niin ahkerana ja uskollisena lestin ääressä, -- mutta +sitten kyllästyy alituisesti vetämään ja vetämään tuota pikilankaa, +-- kyllästyy niin, että olisi valmis kiertämään sen kaulansa ympäri. +Niin, etkö luule minun istuneen ja ajatelleen sitä, he he he, -- +kiertäisi sen nelinkertaiseksi ja kerrassaan lopettaisi kaikki. -- -- +Mitä sinä siitä välittäisit? -- Pääsisit vain suutarin häkistä jälleen +maailmalle, ja voisit ryhtyä ompelemaan -- -- Olisit varmaankin hyvin +iloinen silloin." -- + +"On häpeä, Elling, että juot itsesi noin juovuksiin. -- Ja kyllä kai +tiesit, kenen otit; en ollut minäkään niin halukas... Enkä muuta tiedä +kuin että teen työtä ja ponnistelen täällä sinun kanssasi niin paljon +kuin voin... Pikku tyttöraukka!" -- huokasi hän ja katsoi nurkkasänkyyn +päin, "on hyvä, ettei hän ymmärrä mitään." + +"Hu-m-m," -- mies istui hetken ja murisi... "Niin, sinä saat kyllä +asian kääntymään niin, että onnettomuus jää sinun puolellesi... Enkä +minäkään sano kerrassaan mitään siitä." -- Hän pudisti raskaasti +päätään -- + +"Olenko sanonut sinulle yhtäkään pahaa sanaa sinun tullessasi kotiin +tuollaisena?" + +"Ehei, ei, eipä ei, -- sinä olet kyllä yhtä kiltti, olenpa selvä taikka +juovuksissa, oletpa kyllä!" + +"On hyvä, että huomenna on sunnuntai", sanoi Maisa sovittavasti; hän +oli riisunut leningin yltään ja seisoi nyt alushameessa ja yönutussa. +-- "Koetahan päästä sänkyyn nyt, Elling, jollet tahdo jäädä istumaan +koko yöksi siihen pöydän ääreen... + +"Älä vain tule lähelleni juovuksissa ollessasi, sanon minä." + +Mies asetti jälleen kädet pöydälle eteensä ja painoi päänsä raskaasti +niitä vastaan. + +"Niin, minä olen onnellinen, oikein onnellinen". + +-- Hui -- miten humalaisena Elling istuikaan, juopuneen kyyneleet +silmissä. -- Maisa seisoi ja katsoi häntä nyrpistäen ylähuultaan: + +"Kas niin, koetahan nyt saada saappaat jalastasi, -- minä autan sinua." +-- -- -- + + * * * * * + +Matami Ellingsen otti väliin kotiin työtä; toisinaan ompeli hän +palvelustytöille tai naapurien matameille. Mutta paljoa ei hän ehtinyt +tehdä, sillä päivät kuluivat pikkulasta hoitaessa ja talousaskareissa; +-- ja tämä ei ainoastaan merkinnyt sitä, että asetti padan tulelle; +hänen täytyi useimmiten myöskin huolehtia siitä, että oli jotain pataan +pantavaa, ja se täytyi hankkia lainaamalla ja velkaa tekemällä. + +Hänellä oli nyt ommeltavana matami Valsethin, väkipyöräntekijän vaimon +pumpulileninki. Mutta paljoakaan ei sillä tavoin ansainnut; -- enempää +kuin kaksi markkaa tai puoli taalaria ei hän voinut pyytää sellaisesta +yksinkertaisesta puvusta. + +Olihan hyvä, että Maisa oli siistinyt kamarin, sillä hän näki, että +matami Valsethin silmät olivat auki hänen tullessaan sisään; muilla +talonasukkailla oli niin paljon muistuttamista Maisan suhteen sen +vuoksi, ettei tämä voinut olla aivan kuin nuo toiset, jotka eivät +milloinkaan olleet tehneet muuta kuin seisoneet pesusoikon ääressä koko +ikänsä! + +Matami Valsethillahan ei ollut mitään makua, -- hän tahtoi myöskin +saada kapan hameeseensa, koska sellainen nyt oli muodissa; ja matami +Ellingsen näki kyllä, että hän hiukan loukkaantui; mutta hän sai hänet +vihdoinkin vakuutetuksi siitä, ettei kappaa sopinut tehdä tuosta +paksusta, jäykästä arkipäiväisestä kankaasta. -- Ei, siitä täytyi tehdä +leninki, jossa oli kiinteä pusero ja koristeompelua. Kun hän nyt tulisi +koettelemaan, saisi hän itse nähdä, kuinka se sopi hänelle. + +Matami Valsethilla oli niin paljon puhuttavaa tänäänkin siinä +seistessään; -- hän puhui vain sitä, mitä oli kuullut väkipyöräntekijän +puhuvan, tämä luki niin tarkkaan sanomalehdet: + +... Oslo ja Gamlebyen saivat kärsiä vääryyttä sekä katukivitykseen +että kaasuun ja veroihin nähden... ja kaupungillahan oli nyt +valaistuslaitoskin ja ajatelkaas, että oli ihmisiä, jotka tanssivat ja +juhlivat ja tekivät yön päiväksi, sillaikaa kun köyhällä tuskin oli +palaakaan leipää... + +"Mielestäni ne, jotka eivät ole rikkaita, huvittelevat yhtä mielellään +kuin ne, jotka ovat rikkaita, -- kaikki, jotka vain voivat", -- sanoi +matami Ellingsen. + +Matami Valseth keikutti hiukan paksua ruumistaan, niin että näytti +siltä kuin olisi hän mielellään lennättänyt hänet, joka seisoi pitäen +kiinni leningistä, pitkän matkan päähän itsestään. + +"Niin, tehän tunnette niin hyvin tuon hienoston, matami Ellingsen!" -- +vastasi hän korskeasti. + +"Niinpä kyllä, matami Valseth, olenhan minä ommellut heille ja nähnyt +heidän elämäänsä aikoinani; -- kyllähän minä ompelinkin kaikkein +hienoimmissa taloissa." + +Matami ei vastannut; -- mutta hartioitten ja selän nytkähdyksistä +näkyi, ettei hän pitänyt Maisan vastauksesta, -- hän oli sangen jäykkä +ottaessaan leningin yltään. + +... "Lopuksi ei tiedä, kuinka hienoja nuo köyhät suutarin väet +tahtovatkaan olla", murisi hän mennessään ulos ovesta. -- "Sillä ei +ole mitään, jolla matami Ellingsen ei olisi ylpeillyt... Puhuipa mistä +tahansa, -- niin oli hän kaikesta selvillä, sekä teatterista että +siitä, kuka ottaisi vastaan kuninkaan tämän tullessa; -- -- kaiken +tiesi hän paremmin kuin kukaan muu." -- + +Matami Ellingsen oli kyllä huomannut, ettei väkipyöräntekijän vaimo +ollut oikein armollinen hänelle, mutta eihän myöskään voinut ruveta +kiltisti kuuntelemaan kaikkea, mitä hän puhui. + +Ja eikös ollut Elling käyttänyt tilaisuutta hiipiäkseen ulos matami +Valsethin ollessa sisällä! -- Nyt ei Elling varmaankaan tulisi kotiin +ennenkuin illalla, ei varmaankaan. + +-- -- Jos hän saisi vähän enemmän ommeltavaa, niin että ansaitsisi +enemmän, -- silloin voisi hän antaa lattianpesun jollekin ja samoin +vaatteiden pesun joella. Niin, se olisi suuri helpotus! -- Hän oli +usein ajatellut kysyä paremmilta ihmisiltä siellä Gamlebyenissä, eikö +heillä olisi jotain työtä, joka ei olisi varsin kiireellistä ja jota +hän saisi ottaa kotiinsa. + +Mutta hänen oli niin vaikea ryhtyä siihen, -- näyttäisi aivan siltä +kuin kulkisi kerjuulla; -- eivätkä hekään varmaankaan mielellään +uskoisi kangastaan kenelle hyvänsä. + +Eikä hänellä oikein ollut sellaisia vaatteitakaan, jotka olisi voinut +pukea ylleen ja joissa hän olisi näyttänyt joltakin mennessään +tarjoamaan työtään... + +Maisahan oli tässä muutamana päivänä sattunut tapaamaan rouva Solbergin +kadulla -- entisen Mina Jürgensenin; -- hän oli heti tuntenut tämän +kevyestä käynnistä ja vaaleista hiuksista ja koko olennosta, vaikka +hänen vartalonsa oli kyllä muuttunut, käynyt niin paksuksi ja niin +tukevaksi. + +Ja todellakin tunsi rouva myöskin Maisan, -- vaikka tämä olikin ollut +niin huolimattomasti puettu; hän oli heittänyt vain vanhan ruudullisen +villahuivin ympärilleen ja juossut alas yhtiökauppaan ostaakseen +maitoa. Mutta Mina-rouva kysyi heti hyvin kummastuneena: + +"Kas, oletteko Maisa?... Maisa..." + +"Ellingsen", -- oli hänen täytynyt auttaa häntä. + +Ja sitten hän oli pysähtynyt ja puhellut ja kysellyt Maisan asioita, ja +hänen oli täytynyt kertoa lapsistaan, sekä vanhimmasta pojasta, joka +kuoli kaksi vuotta sitten ja joka oli ollut pitkän aikaa sairaloinen ja +heikko, ja tyttöraisustaan, joka oli toisella vuodella ja joka oli nyt +niin levoton kun sai hampaita... + +Ja rouva Solberg kertoi, että hänellä oli kolme lasta, tyttö ja kaksi +poikaa, jotka aina olivat tukkanuottasilla; -- vanhin oli viiden vuoden +vanha, melkein yhtä vanha kuin matami Ellingsenin poika olisi ollut, +jos tämä olisi elänyt; rouvan häät olivat kesällä, kun Maisan olivat +olleet joulun aikaan edellisenä vuonna... + +Rouvan mielestä Maisa oli näyttänyt laihalta ja huonolta; hän oli +varmaankin ajatellut, etteivät heidän asiansa voineet olla hyvin, sillä +hän kysyi varsin varovaisesti, kuinka he selviytyivät. + +Mutta Maisahan ei ollut kyennyt avoimesti kertomaan hänelle, että +heidän raha-asiansa olivat useinkin rappiolla, vaan vastasi nopeasti, +että pahemminkin voisi olla. Maisa olikin melkein unohtanut huolensa +nyt tavatessaan rouvan ja seisoessaan siinä juttelemassa. + +Rouva Solberg ei ollut unohtanut sitä aikaa, jolloin Maisa oli istunut +heidän luonansa ja ommellut leninkejä; hän muisti, kuinka erinomaisen +sievä hän oli ollut vaaleanpunaisessa röyhelöisessä leningissä +Solbergin tanssiaisissa. + +Hän tuli sangen vilkkaaksi ja sanoi, että matami Ellingsenin pitäisi +jonakin päivänä tulla heidän luokseen Homansbyeniin pikku tyttö +mukanaan katsomaan hänen pienokaisiaan -- -- -- + +-- Maisa oli aina surrut sitä, että he olivat myyneet lastenvaununsa +pikku pojan kuoltua; näytti niin köyhältä kulkea lapsi käsivarrella, ja +tullessaan kotiin tunsi hän aina itsensä niin väsyneeksi ja uupuneeksi. +Mutta meriluutnantti Solbergin herrasväki asui siten, että saattoi ajaa +sinne uudella raitiovaunulla, jonka näki kadulla heti, kun pääsi hiukan +lähemmäksi kaupunkia. Ja todellakin olisi varsin hauskaa saada ajaa +raitiovaunulla sinne ja jälleen takaisin. Sellainen huvitus virkistäisi +kyllä häntä, joka alituiseen rehki ja ponnisteli, tylsänä kulkien aina +samaa latua, ja joka olisi tuskin tiennyt, että pian taas on kesä, +jollei olisi päässyt hiilien ja puitten ostosta. + +Hänen piti nyt kaikella muotoa saada pieni olkihattu punaisin +silkkinauhoin pikku Jensinelle ja uusi sitsikankainen huppukaulustakki, +jollaisia hän oli nähnyt tänä vuonna hienoissa lastenvaunuissa olevilla +pienokaisilla; ja Ellingin täytyisi neuloa pari pieniä kenkiä. Maisa +oli pukenut Jensinen yhtä hienoksi viime vuonna myöskin; mutta nyt oli +hattu jo käynyt liian pieneksi, ja villatakki oli täytynyt käyttää +vaununpeitteeksi. + +Hänen täytyi puuhata ja touhuta aamusta iltaan saadakseen kokoon niin +paljon rahaa, että sai ostetuksi hatun ja nauhat sekä takkikankaan ja +neulomatarpeet. Elling oli onnistunut saamaan lainaksi eräältä uudelta +Siltakadun kulmassa asuvalta nahkurilta kolme leiviskää pohjanahkaa +ja siten saivat he hiukan rahaa kahdesta parista saappaita. Ellinghän +näytti niin luotettavalta, mutta hänen käytöksessään oli jotain niin +arkaa, että he lopulta kuitenkin epäröivät. + +Maisa ompeli jokaisena vapaana hetkenään saadakseen kuntoon lapsensa +ja itsensä. Mutta kun ei ollut varaa pitää palvelijaa, täytyi hänen +yksinään hoitaa koko talous, pestä ja puhdistaa kaikki paikat ja pitää +työpaja siistinä, sekä sitäpaitsi auttaa Ellingiä silloin kun tällä +oli töitä. -- Ja seuraavalla viikolla olisi jälleen pyykinpesu purolla +talon yläpuolella. Hänen täytyi seisoa siellä vedessä ja raataa karttu +ja saippua vesisoikossa ja huuhtoa ja kuivata vaatteita, pikku tyttösen +istuessa hänen vieressään jollakin vaatteella maassa, -- auringonpaiste +teki kyllä hyvää sille raukalle... + +Sunnuntaina Maisa ei tahtonut mennä Solbergeille, sillä silloin olivat +he kaiketi lapsineen joko vanhan Solbergin luona maalla tai asessori +Jürgensenin luona. + +Mutta lopultakin tuli tuumasta tosi; -- ja kellon käydessä neljättä +eräänä iltapäivänä nousi hän pois raitiovaunusta Homansbyn luona pikku +Jensine käsivarrellaan. + +Oli paljon uutta siinä osassa kaupunkia, sekä uusia taloja että uusia +katuja, oli niin kauan siitä kun Maisa oli kulkenut tätä tietä, -- niin +kokonaan oli kaikki muuttunut niinä kuutena vuonna, jotka hän oli ollut +naimisissa!... + +Meno sille puolen kaupunkia oli hänestä nyt kuin pitkä matka, -- +hänestä, josta se aikoinaan oli tuntunut vain kivenheitolta. Siihen ei +oltu pitkiä aikoja pantu. Mutta nythän hän ei milloinkaan enää kävellyt +kauemmaksi kuin Oslon ahtaille kaduille. + +Maisa oli kiirehtinyt pitkin katukäytävää ja seisoi nyt luutnantti +Solbergin punaisen tiilikivirakennuksen keittiönrappusilla. +Rakennuksessa oli kaksi pientä tornia ja puutarha sen ympärillä sekä +alaslaskettavat verhot suurten ikkunain edessä. Hän oli puhdistanut ja +siistinyt Jensineä ja suoristi vielä hänen leuan alla solmussa olevia +silkkinauhojaan, ennenkuin meni sisään. + +Matami Ellingsen oli edeltäpäin niin iloinnut tästä käynnistä; mutta +nyt kun hetki oli tullut, oli hän varsin levoton ja jännittynyt siitä, +miten hänet otettaisiin vastaan -- oli toista seista täällä hienon +talon edessä kuin hän oli kuvitellut. + +No niin, piti mennä sisään. + +Siellä seisoi sorea tyttö, valkea hieno esiliina edessään, kuppeja +kuivaamassa ja asettamassa tarjottimelle. + +Ky-yllä, rouva oli kyllä kotona; mutta -- + +"Olen matami Ellingsen, olen ennen ommellut rouvan vanhempien luona..." + +Palvelustyttö katsoi hiukan epäröiden häntä ja tuota koreasti puettua +lasta. + +"Sanokaa vain, että täällä on Maisa Jons, niin tietää rouva kyllä, kuka +olen." + +Matami Ellingsen seisoi yhä palvelustytön järjestellessä kuppeja +tarjottimelle ja ottaessa kiiltävän kahvikannun hellalta. Hänestä +tuntui ikäänkuin hän ja lapsi olisivat tiellä, kunnes palvelija +vihdoinkin vei sisään tarjottimen. + +Hän silitti ja siisti jälleen Jensineä ja katsoi ympärilleen kirkkaan +kiiltävässä keittiössä kattilan poristessa tulella. + +Tuo suurellinen, hieno palvelijatar ei ollut edes ymmärtänyt pyytää +häntä istumaan, -- vaikka näki, että toinen piti lasta käsivarrellaan! +-- -- Mutta kun rouva tulisi, saisi hän oppia uudet tavat, -- ehkäpä +saisi tarjota matamillekin kahvia -- ehkäpä nähdä, kuinka hänen +Jensinensä pääsisi lasten luo... + +Palvelijatar viipyi varsin kauan sisässä. + +"Hys, hys --" + +Jensine alkoi käydä kärsimättömäksi ja pani sormensa kipeään suuhunsa. + +Maisa näki ikkunasta lastenvaunuja työnnettävän ulkona. Ne kyllä +pysähtyivät päärapun eteen. -- + +Hän kumartui keittiöpenkin yli nähdäkseen paremmin, -- kas nyt otti +lapsentyttö -- varmaankin joku imettäjä -- pienokaisen pois vaunusta ja +lähti sisään... + +Kas, tuohan olikin heidän nuorin pikku tyttönsä, joka oli vain +neljännesvuotta nuorempi kuin Jensine; -- hän ei näyttänyt vielä varsin +varttuneelta kasvoista päättäen, -- hänellä oli takki ja hattu -- +paljaat käsivarret -- oikein sievä sinisissään, vaunussakin oli sininen +kuomu -- + +-- Mutta taitaapa vain olla äitinsä näköinen, ainakin tuo terävä pieni +leuka on äidin. + +Matami Ellingsen oli kokonaan syventynyt katselemiseen, kun +palvelijatar tuli jälleen ulos. + +"Rouva pyysi sanomaan terveisiä, että hänen on aivan mahdoton ottaa +vastaan teitä tänään; -- hänellä on kaupunkilaisvieraita, mutta että +olisitte niin hyvä ja tulisitte tänne toisen kerran ja ottaisitte +lapsen mukaanne." + +Matami Ellingsen kävi ankarannäköiseksi, mutta hän asetti Jensinen +istumaan keittiön penkille ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut +ja solmi huolellisesti hattunauhan; hän ei tahtonut näyttää +palvelustytölle, miten noloksi ja pettyneeksi hän tunsi itsensä. + +"Tahdoin vain poiketa sisään, kun kerran olin käymässä näillä tienoin, +koska rouva oli pyytänyt minua", -- selitti hän. + +-- -- Aina kävi samalla tavoin niinä harvoina kertoina, jolloin hän +oli oikein iloinnut jostakin!... Hän oli niin tuhma, niin tuhma, niin +tuhma, oli valmis seuraamaan pienintäkin ystävällistä viittausta; -- +olihan hän kuitenkin jo niin vanha nyt, että olisi pitänyt tietää, +millainen maailma on -- + +Tämän sai hän jälleen palkakseen sekä olkihatusta että takista -- ja +kaikista ponnistuksistaan ja vaivoista, joita oli nähnyt voidakseen +tehdä tämän matkan. -- Mitä hänellä oli siellä tekemistä, -- eiväthän +he tarvinneet häntä!... + +Kas niin, nyt alkaa Jensinekin huutaa, -- niin, sillä tavoin sinut +otettiin vastaan -- tosiaankaan ei sinua ole liian ystävällisesti +kohdeltu. -- -- "Eikä edes kuppia kahvia!" virkkoi hän aivan +vihastuneena. + +-- "Niin, itke sinä vain, Jensine, me menemme, olemmehan perinpohjin +huvitelleet tänään!..." + +Hän kiiruhti pois eikä katsonut taakseen, ennenkuin istui +raitiovaunussa. + +Ja sitten lopuksi täytyi heidän vielä kulkea tyhjässä päivänpaahtamassa +vaunussa! + +"Hys, hys, Jensine! -- -- Niin, voimmehan kernaasti aukaista takin +sekä hatunnauhat, -- täällä ei ole ketään, jota meidän tarvitsisi +hävetä. -- Hiljaa, hiljaa..." + +Tyhjä vaunu rämisevine alaslaskettuine ruutuineen rytisi ja heilahteli +pitkin raitiotiekiskoja. Oli niin kova melu, että tuskin kuuli Jensinen +huutavan. + +Toinen raitiotievaunu tuli vastaan alhaalta päin; ja jälleen rämisi +vaunu eteenpäin, tyhjänä kuin ennenkin pitkää katua myöten, ohi +puutarhojen ja unisten talojen. + +Niin, hän oli todellakin saanut palkkansa! + +Kas, nyt tuli pari herraa, joitten varmaankin piti mennä kotiin, -- +ehkä jostain virastosta tai konttorista. + +Ja torilla tuli Hansen lihapuodeista. Hän istuutui ja alkoi laskea +rahojaan vetäen niitä esiin paksusta lompakostaan; -- sanottiin, että +hän tahtoi näyttää suurelliselta. + +Siltakadun kulmassa vaihdettiin vaunua. Kokonainen seurue hienoa +väkeä seisoi odottamassa, -- sekä rouvia että neitejä, -- heidän piti +varmaankin mennä johonkin vieraisille. + +Matami Ellingsen ryhtyi jälleen siistimään ja silittämään Jensinen +takkia ja hattua. Hienoa nenäliinaa, jota hän tuskin oli näyttänytkään +Solbergin keittiössä, käytti hän nyt puhdistaakseen ja vilvoitellakseen +Jensineä. + +Hän istui ja kuunteli heidän puheluaan, saattoihan olla, että hän tunsi +vanhastaan perheen, jonka luo heidän piti mennä -- ja myöskin sen +toisen perheen, josta he niin paljon puhuivat! + +Pitempi neideistä ei voinut olla tarttumatta toiseen Jensinen +kiiltonahkaisista kengistä: -- + +"Hänen silmänsä ovat kuin pari pientä pähkinää, -- mikäs tämän +pienokaisen nimi on?..." + +"Onko hänellä hammaskipua?" sanoi tämän vieressä istuva rouva, +varmaankin tuon pitkän neidin äiti; -- "hän niin vääntää suutaan." + +Ja sitten kumartui nuorempi neiti lähemmäksi ja tarttui Jensinen +toiseen jalkaan; -- ja heidän seurassaan olevan herran mielestä oli se +hyvin hauskaa. + +"Ei hän varmaankaan voi syödä piparimynttipastilleja, äiti?" + +"Oletko hullu, lapsi!" + +"Kuumuuden vuoksi arvelin..." + +Ja sitten hän näytti niin hämmentyneeltä, kun herra nauroi. + +"Te annatte varmaankin tuttia hänelle, matami?" + +"Kenelle?" kysyi herra ikäänkuin olisi arvellut, että asia yhtä hyvin +saattoi tarkoittaa nuorta neitiä, -- hän katseli neitiä rakastuneesti. + +Kyllä, matami Ellingsenillä oli kyllä tapana tehdä niin. -- -- -- +Mutta, -- hän istui ja mietti, -- kuka oli tuo rouva? -- -- Hän muisti +kasvot -- -- + +Kas, -- nyt selvisi asia matami Ellingsenille. -- Kyllä hän oli nähnyt +rouvan ja tyttäret; -- hehän olivat vankilantarkastajan herrasväkeä, +matami oli ommellut muutaman kerran siellä monta vuotta sitten. + +Hänen täytyi saada se sanotuksi; -- ja sitten alettiin puhua ja porista +loppumattomiin aina siihen saakka kun heidän kaikkien piti astua +vaunusta Grönlandin pysäkillä -- + +"Hyvästi, matami Ellingsen... Hyvästi pienokainen"... Rouva nipisti +Jensineä jalkaan. + +"Hyvästi rouva... Hyvästi, neiti"... Oli ollut oikein hauskaa tavata +heitä -- + +Hän kiiruhti kotiin päin Jensinen kera erästä pientä katua ylöspäin. + +Ja kun hän ajatteli noita lukemattomia kertoja, jolloin hän oli +kulkenut jalkaisin samaa tietä kauaksi kaupungille, -- ja nyt +raitiotievaunussa... + +Hän näki Ellingin; tämä tuli ulos nahkaesiliina edessä ja +paitahihasillaan. + +"Noo, -- kuinkas kävi?" + +"Voit uskoa, Elling, että minulla on..." -- Maisa muisti vielä +raitiovaunukohtausta; -- mutta sitten hän hillitsi itsensä -- + +"Niin, enhän epäile, että sinulla on ollut erinomaisen hauskaa +kaupunginmatkallasi", murisi mies vihaisena; -- Maisa tunsi niin hyvin +tuon katkeruuden! + +"Lapsi on väsyksissä, minun täytyy panna hänet sänkyyn niin pian kuin +mahdollista." + +Ja vähän sen jälkeen oli matami ottanut leningin yltään ja seisoi padan +ääressä; -- Elling ei pääsisi sanomaan, ettei hän saanut iltaruokaansa +oikeaan aikaan -- tämän kaupunginmatkan vuoksi!... + + * * * * * + +Toisessa kerroksessa olevista asianajajan ikkunoista saattoi nähdä, kun +matami Ellingsen meni purolle pesemään vaatteita. Sen vuoksi täytyi +hänen pukea huolellisesti lapsen ylle ja olla itsekin siistinnäköinen +-- ehkä hän vain ottaisi hatun päähänsä ja heittäisi villahuivin +hartioilleen ja jättäisi puseronsa kotiin. + +Nyt sattuikin niin ikävästi, että rouva Apenaes, joka oli niin +täsmällinen ja tarkka, seisoi ikkunan ääressä ja huusi hänelle, että +hän oli pudottanut jotakin. + +Mutta sangen naurettavaa oli rouva Apenaesin mielestä se, että tuo +köyhä matami aina ikäänkuin tahtoi olla hauskasti puettu... Alhaalla +kellarikerroksessa asui suutariraukka, jonka luona toimitettiin +ryöstöjä sekä maksamattomista veroista että nahkalaskuista, niin +että palvelijatar meni heiltä tiehensä viime syksynä. Ja kuitenkin +puki matami pikku tyttönsä aivan ihmeellisen hyvin ja koristeli +hänet kuin nuken! -- Oli suorastaan kiusallista nähdä tuo pieni +olento purolla punaisessa hatussa ja hienossa kudotussa takissa sekä +kiiltonahkakengissä... + +-- Tuo pieni Oslon katurivien yläpuolella oleva puro, jossa matami +Ellingsen pesi pyykkiänsä, juoksi irtonaisen puutorven läpi heikkona +suihkuna aidan luona olevaan ojaan. Lähellä vesilammikkoa ja +sen ruostuneita läkkilevyjä oli tahkokivi, jota hän käytti sekä +istuimekseen että pyykkilaudan aluseksi, ja hajallaan muutamia vanhoja +pytyn jäännöksiä -- Ja juuri suutarinmatami oli ensiksi keksinyt, että +purossa oli aivan erinomaisen pehmeätä vettä pyykinpesuun, saippua +kuohui siinä aivan kuin parranajossa. Sen vuoksi oli hän tahtonutkin +miehensä asettamaan puutorven ojaan! + +Kaksi vuotta sitten oli matami Ellingsen oleillut täällä aivan yksin. +-- Arveltiin, että hän piti itseään aivan liian hyvänä pesemään +pyykkinsä muiden joukossa alhaalla pumpun luona, niin että kesti jonkun +aikaa ennenkuin ihmiset osasivat tulla sinne. Mutta kun kirvesmies +Kristianin vaimo oli kokeillut siellä ja selvään osoittanut, ettei hän +tahtonut ketään mukaansa sinne, niin ei enää ainoakaan mäenrinteen +talon asukkaista tahtonut tietää mitään pumpusta. + +Oli vain liian vähän vettä siellä, samaan aikaan ei voinut pestä kuin +yksi tai kaksi kerrallaan. + +Alussa koettivat kaikki päästä hyviin väleihin matami Ellingsenin +kanssa, jolla ikäänkuin oli etuoikeus paikkaan; mutta näytti siltä +niinkuin he viime aikoina olisivat kokonaan unohtaneet matamin. He +toruivat ja koettivat päästä ensimäisinä tuon mitättömän puron luo. + +Hän oli pessyt vaatteita siellä tunnin ajan iltapäivällä, lapsi istuen +vieressä maassa. Jensenin palvelija oli saanut luvan viruttaa ja +vääntää kuiviksi vaatteita hänen vieressään. Ei tosin ollut hauskaa +pitää häntä siinä ääressä tutkimassa joka vaatekappaletta; mutta +ystävyyden vuoksi -- + +Ja eikös tuolta tullut niityn poikki matami Röberg miehensä, +ajurinrengin, kanssa, joka kantoi pesusoikkoa ja vaatteita! He eivät +viitsineet pyytää lupaa vaan heittivät pesusoikon suorastaan veteen; -- +ja Jensenin palvelijatar kiiruhti väistymään pois tieltä. + +Mutta jos he olivat laskeneet, että matami Ellingsen muuttaisi paikkaa, +niin he olivat erehtyneet. -- Hän tarkasti loukkaantuneena matamia +aivan perinpohjaisesti kiireestä kantapäähän saakka. + +Tämä oli kuten Röbergin muori itse tiesi -- hän kutsui häntä muoriksi +eikä matamiksi, -- hänen puutorvensa ja hänen pyykkilautansa ja +hän oli keksinyt paikan, ja kun matami Ellingsen itse pesi pyykkiä +purolla, niin piti kai jokaisen käsittää, joka oli saanut hitusenkaan +kasvatusta, ettei sopinut tunkeutua sinne silloin! -- + +Matami Röbergin ei auttanut muu kuin koota jälleen pyykkinsä. Hän vain +kääntyi ympäri ja niiasi vaatemytty kainalossa poismennessään pyytäen +samalla miestään kaikella muotoa ottamaan lakin sievästi päästään +hienon rouva Ellingsenin edessä, -- ei käynyt päinsä paikkauttaa enää +siellä saappaitaan... + +Mutta silloin kävi matami Ellingsen aivan kalpeaksi ja raivoissaan tuli +sanoneeksi: + +"Ehkeipä tuo ollutkaan niin väärin sanottu -- Jos niiksi tuli, niin +voisihan hän nyt olla rouvakin -- sen sijaan, että seisoi täällä ja +riiteli raakojen ihmisten kanssa!" + +"Kas niin, -- sepä oli puhetta se;" -- Röbergin muori nauroi +pilkallisesti -- "nyt sai jokainen kuulla totuuden!" -- Rouva Ellingsen +tunnusti siis, minä hän piti itseään! -- Niin, varmasti saisi hän pitää +rouvan nimen missä ikinä hän kulkikin ja lainaili... + + + + +VIII. + + +Seinäkello oli kauan sitten muutettu pois palvelijainhuoneeseen, +kuvitettu Abelardin ja Heloisen historia oli hävinnyt! -- Maisan pieni +huone tukkukauppias Tranemilla oli muutettu tarjoiluhuoneeksi, jossa +oli ovenvartiat ruokasalin ovella ja pari leveitä mukavia rappuja alas +keittiöön; -- ei se enää sopinut neuloja-Maisan huoneeksi! + +Hänestä oli tullut ikäänkuin vanha tunnettu huonekalu Tranemeilla +niinä kymmenenä vuotena, joina hän nyt oli ommellut heidän luonaan sen +jälkeen kun oli sattunut tuo surullinen onnettomuus, että mies oli +pudonnut Akersjokeen ja hukkunut eräänä iltana pyrkiessään humalassa +kotiinsa. Jäätyään leskeksi oli Maisa jälleen ruvennut ompelemaan ja +vähitellen saanutkin hiukan työtä sieltä ja täältä myöskin muutamissa +noista vanhoista tunnetuista perheistä, joille hän osasi olla +hyödyllinen. + +Häntä sysättiin sinne ja tänne, missä vain sattui olemaan tilaa, hän +istui väliin palvelijain väliin makuuhuoneessa, leinin, hammassäryn tai +päänsäryn vaivaamana. Hänellä oli koetut tuntomerkit ilmojen suhteen: +milloin tuli pakkanen, milloin satoi lunta, mikä tuntui parhaiten +päässä, mikä hartioissa tai selässä. Hän oli turmellut silmänsä +kokonaan eräänä vuonna vetäytymällä niin kauaksi kuin mahdollista +ikkunasta välttääkseen leiniä. + +Ja mieliala riippui ilmasta ja ikkunavedosta. + +Oli pimeä ja tuulinen syyspäivä; sade vihmoi ikkunaa vasten, joka oli +käynyt niin vinoksi ja jota oli niin vaikea sulkea täällä Tranemin +talon vanhalla puolella. Hän istui palvelijain huoneessa huivi +käärittynä leuan ympäri ja maustepussi poskea vasten hammassäryn +helpottamiseksi, hän päärmäsi vanhoja, hienoja pellavaisia lakanoita. + +Nuo alituiset rahahuolet, jotka eivät milloinkaan jättäneet häntä, +saattoivat ajoittain tuottaa hänelle paljon kärsimyksiäkin. + +Hän oli nyt vihdoinkin ollut poliisikamarissa ja hankkinut itselleen +luvan arpoa pois vanhan ompelukoneensa. + +Hänen oli täytynyt tehdä velkaa Jensinen hoidosta ja ruuasta, ne rahat +hänen täytyi välttämättä hankkia. Neljätoistavuotias tyttö ei voinut +elää tyhjästä, ja muori, jonka kanssa heillä oli yhteinen keittiö +työväenasuntokasarmissa, ei tahtonut odottaa kauemmin kuin kuukauden +loppuun. -- + +Jospa hän vain saisi tukkukauppiaan merkitsemään listaansa... Mutta +tuntui vaikealta mennä listoineen konttoriin noiden kaikkien keskelle, +-- hehän pitivät sitä vain kerjäämisenä... + +Hän ajatteli aina olevansa viimeisen kerran pakotettu turvautumaan +heidän apuunsa. -- Ja miten kiusalliselta tuntui ryhtyäkään pyytämään +sitä!... + +Hän istui siinä väsyneenä ja alakuloisena ja tuijotti eteensä, -- +muistuttaen itsekin vanhaa, loppuun käytettyä ompelukonetta -- + +Voi, -- tuo hammassärky ja leini, jonka hän oli hankkinut itselleen +vetoisissa ikkunanpielissä, vaivasi alituiseen... + +Nii-in, hän sai kyllä taistella ja rehkiä tässä elämässä. Hän tekisi +tehtävänsä, niin kauan kuin taisi, ja sitten... + +Pari kyyneltä putosi laihoille käsille. + +Hän kuuli rouva Arna Schoun äänen keittiöstä. + +... "Onko täällä jo kahvi juotu? -- Ja minä kiiruhdin tänne, niin etten +ehtinyt kotona juoda! + +"... Kas, teillähän on jälleen tuota ihanaa kermakakkua... + +"Ei, rakas täti, älä nyt vain ryhdy mihinkään puuhiin minun vuokseni! -- + +"Täti Raskhan kävi oikein levottomaksi vain siksi, etten minä mielelläni +tahdo menettää iltapäiväkahviani! -- + +"Onko neuloja-Maisa täällä tänään?" + +Arna-rouva avasi oven reippaasti, kuten tavallisestikin, ja sanoi: + +"Kas niin, täällähän te istutte, Maisa?... Mitä kuuluu? Hammaskipuko +teitä tänään vaivaa vai päänpakotus? -- Korjaatteko lakanoita? -- -- +No, voi teitä raukkaa, siis hampaankolotusta. Ei tosiaankaan ole ihme, +jos saakin sen tuolla ikkunan luona..." + +Tuo komea, reipas rouva, joka odotti pienokaista, tuli sisään. + +"Eikö äidillä ole neilikkatippoja, ne auttavat." + +"Voi ei, rouva", huokasi Maisa; -- "pian luulen, ettei minulle ole apua +mistään!" + +"Ovatko asiat nyt tänään niin kokonaan päin männikköön, Maisa?" + +Maisa kuivasi silmiään: + +"En tiedä, miten minun käy, jollen saa ketään merkitsemään mitään +listaani." + +Hänen oli täytynyt koettaa saada arvotuksi pois vanha ompelukoneensa. + +"Oletteko järjiltänne, Maisa! -- sen, minkä avulla voitte hankkia +jokapäiväisen leipänne? Ettehän voi olla niin peräti ajattelematon vain +sen vuoksi, että olette nyt rahapulassa." + +"Niin, ettekö usko minun aprikoineen asiaa monena yönä. -- Mutta sehän +on niin raskas minun poljettavakseni ja se neuloo niin lujasti, että on +vallan kauheata ratkoa sitä sitten, verrattuna niihin ompelukoneisiin, +joita nykyään käytetään ja joissa tarvitsee vain vetää lankaa, niin +koko neulos aukeaa. Ja minulle, jonka täytyy korjata niin paljon +vanhaa, on se niin vaikeaa, nähkääs -- + +"Jos sitten arvonnasta karttuisi vähän enemmänkin, niin käyttäisi hän +sen pienen käsiompelukoneen ostoon; se ei nykyaikaan maksanut enempää +kruunuissa kuin vanha oli maksanut taalareissa... + +"Kunhan nyt vain joku arvokkaampi henkilö merkitsisi ensin jotakin +listaan, -- niin sitten kyllä jotkut työläisetkin merkitsisivät!"... + +"Mutta, jollei sitä voi käyttää enää, Maisa?" + +"Kyllä sitä joku voi käyttää, kunhan sitä vain hiukan korjataan, -- +joku, joka ompelee vain kotona omiksi tarpeikseen. -- Ja, kun he +näkevät, että voivat saada vain yhdellä kruunulla -- kokonaisen suuren +poljettavan ompelukoneen." + +"Kas niin, antakaa minulle tuo listanne, Maisa!" Arna-rouva kiiruhti +sisään vieden sen muassaan. + +Hän meni varmaankin näyttämään sitä äidille... + +Maisa oli hiljakseen toivonut, että tukkukauppias merkitsisi +summakaupalla, -- noin viisikin arpaa yhdellä kertaa, -- -- mutta +nyt hän rupesi epäilemään, että kun rouva saa tietää asiasta, ei hän +merkitsekään enempää kuin yhden tai kaksi arpaa... + +Jospa hän vain olisi rohkaissut itsensä ja itse mennyt puhumaan +tukkukauppiaan kanssa!... + +Sitten pitäisi hänen mennä Torpeille ja muutamiin muihin paikkoihin ja +selittää, miten hän oli joutunut sellaiseen pulaan... + +Mitä kauemmin hän istui ja odotti arpomislistaa, sitä +vaikeammalta ja vaikeammalta näyttivät heidän, Jensinen ja hänen +toimeentulomahdollisuutensa, -- varsin synkältä näytti!... + +Ja sitten tuo särky rinnassa, jonka hän oli saanut pestessään +lattioita, -- se palasi aina, kun oli jotain erikoisen vaikeata... + +Arna-rouva olikin aina niin nopea toimissaan. + +-- Kunpa hän vain olisi mennyt suoraan tukkukauppiaan puheille! + +Kesti niin kauan; -- -- nyt oli tukkukauppias varmaan jo sekä nukkunut +päivällisunensa että mennyt konttoriin. Näytti jo varsin synkältä ja +toivottomalta, kunnes Arna-rouva jälleen tuli takaisin tuoden listan +muassaan: + +"Isä merkitsee kymmenen kruunun edestä arpoja, minä viiden... ja sitten +saa Signe myöskin olla antelias. -- Minä otan puhuakseni ukko Schoulle +ja ehkäpä vielä muutamalle muulle, -- niin teillä on tuo summa!" + +Neuloja-Maisa löi käsiään yhteen pitäen samalla kiinni lakanasta. + +"Voi sitä Arna-rouvaa!" Hän itki ja nauroi samalla kertaa. + +Oi, kuinka maailma kirkastuisi, -- -- siitä riittäisi Jensinen +tarpeisiin ja jäisi vielä muuhunkin! -- + +"Kuulkaa, Maisa, minun täytyi varta vasten tulla kertomaan muuatta +uutista, Jakob on nimitetty pataljoonanlääkäriksi." + +"Todellako?" -- sanoi Maisa täynnä mielenkiintoa. + +"Ja sitten saamme asua täällä kaupungissa." + +"Kas vain! -- Ja sitten hän varmaankin saa univormun?" + +"Tietysti; -- ja nyt me muutamme saman kadun varrelle asumaan, niin +että te saatte istua ja ommella sitten meilläkin, Maisa." + +"Mutta valtioneuvoksetar Schou... mitäs hän sanoo, kun muutatte pois?" +-- kysyi Maisa varovaisesti. -- "Vai niin, -- täälläkös pikku poju +tepastelee isoisän luokse." + +"Olen niin suunnattoman iloinen, Maisa, -- saan asua sopivan kaukana +appivanhuksistani, -- niin kilttejä kuin he ovatkin, niin he kuitenkin +ikäänkuin tahtoisivat vallita Jakobia -- luonnollisesti" -- + +Tämä oli hauskempaa kuin mitä Maisa oikein uskalsi sanoakaan, -- +sillä hänhän tiesi niin hyvin, minkälaista Arna-rouvan elämä oli +appivanhusten luona; hän ei ollut niitä, jotka suvaitsivat toisten +tahdon olla määräävänä. + +"Vai niin, vai niin -- tästähän tuli suuri elämänmuutos! -- Ja rouva on +jo ollut katselemassa asuntoa?" + +"Olen, tänään." + +"Kunhan siellä ei vain olisi hatarat akkunat, -- ne ovat niin +tavallisia näissä uusissa rakennuksissa. Mutta voihan vaatia +korjauksia, rouva Schou." + +"Kas niin, hyvästi sitten, Maisa! -- pyytäkää nyt vain vähän +neilikkatippoja äidiltä." + +"Voi, mutta ihan totta, luulenpa, että tuo ilkeä hammaskipu on mennyt +tiehensä. -- On hyvä, että se tulee ja menee." -- -- + +Hän saattoi hyvästi ottaa maustepussin pois, -- oli tarpeeksi, kun oli +huivi leuan ympäri. -- -- Oo, hän voi jättää senkin pois. + +... Saattaa olla, että rouvasta ja valtioneuvoksesta on ikävää, -- +istui hän ja tuumiskeli, -- kun poika ja lapsenlapset muuttavat pois -- +kun he nyt olivat asuneet siellä yhdessä... + +Hän muisti kyllä tuon vanhan historian, -- siitä, kuinka konsuli +Schousta tuli valtioneuvos eikä tukkukauppias Tranemista. Hiljaa, +hiljaa, parasta on, ettei se asia tullut julki ennenkuin taivaassa... + + * * * * * + +Neuloja-Maisa oli myöskin päässyt tämän kalliin talven yli, -- vaikka +yleensä ihmisillä oli niin vähän rahaa nyt, -- ja vaikka nuo monet +konkurssit olivat herättäneet niin suurta kauhua kaupungissa. + +Ja Maisalla oli kyllä ollut omat ajatuksensa, kun tuo mahtava, rikas +valimon Schlüsselburg löi rukkaset pöytään... hän, joka sai tuon +kauniin Lizzi Kalnaesin -- Maisa ompeli juuri portinvartia Evensenillä +kellarikerroksessa vinoon vastapäätä noina ratkaisevina päivinä, -- +ja näki istuessaan kuinka hiljaista oli siellä, ikkunaverhot olivat +varovasti alaslaskettuina ikäänkuin olisi ollut sairaita talossa. Niin, +Lizzy-raukka, ei ollut hauskaa istua nyt tuon vanhan miehen luona, +jonka hän oli ottanut yksinomaan hänen rahojensa vuoksi -- nyt oli +mennyttä koko komeus... + +Ehkäpä Maisa vielä joutuisi ompelemaan heille johonkin pikkuasuntoon, +-- neuloja-Maisa oli ennenkin nähnyt käyvän niin hullusti! + +Hän oli kyllä saanut koetella joka kaupunginosaa, eikä kukaan olisi +voinut uskoa, miten erilaista voi olla. Monissa paikoin kyllä näki, +että ihmiset saattoivat tarkoittaa toistenkin parasta, -- kun vain +tulivat ajatelleeksi sitä. -- Mutta oli sellaisia, jotka tinkivät ja +laskivat killingin eron, niin että oli häpeä puhua siitä. Maisa oli +usein istunut sydän kurkussa ja arvaillut, kuinka monta äyriä hän saisi +mukaansa illalla; -- ja kuitenkin epäilivät he vielä, että hän veisi +kotiinsa kaikki, mitä vain saisi käsiinsä... + +Maisalla oli tänään työtä kotona. Hän oli saanut ommellakseen +lihakaupan matami Hansenin puolikasvaneelle tyttärelle leningin, ja hän +oli oikein iloinen siitä, että oli tullut tuntemaan matamin; tämä oli +niin hyvä maksamaan ja muisti aina Maisan mennessä kotiin antaa hänelle +milloin luun, josta saattoi keittää lientä, milloin hakattua lihaa +lihapulliksi. + +Niin, Jensine-raukka, hän tarvitsi kyllä sen, -- eihän hän useinkaan +saanut ruokaa, mikä olisi antanut voimia kasvavalle tytölle. + +Maisa istui ja ompeli huoneessaan työväen asunnossa. Ikkunan ääressä +oleva pöytä, muutamat vanhat tuolit, joiden päällys oli jo kulunut, +mutta joiden luja puuosa oli puuseppä Dörumin työtä, muutamat hyllyt ja +pikkuesineet olivat ainoat, jotka olivat jäljellä siitä ajasta, jolloin +Maisa oli ollut naimisissa Ellingsenin kanssa, lukuunottamatta tuota +vanhaa, hänen omalta nuoruudenajaltaan polveutuvaa piironkia ja sänkyä +vaalenneine pumpulipeitteineen. + +Oli myöhäinen iltapäivä; hän alkoi ihmetellä, paljonko kello oli ja +aukaisi ikkunan katsoakseen tulivatko lapset kansakoulusta; -- kellon +täytyi kohta jo olla kuuden vaiheilla, niin että Jensine pian tulisi +kotiin, -- musta lanka oli juuri loppunut... + +Kas niin, tuossahan he jo olivat; koko joukko ryntäsi näkyviin, Jensine +myöskin pitäen toista pitkää tyttöä kädestä. + +"Kiiruhda toki, Jensine!" huusi hän ja viittoi hänelle ikkunasta. + +Hän meni tytärtään portaisiin vastaan palanen ruisleipää kädessä, +niin että tällä oli jotakin pureskeltavaa, kun juoksi portaita alas +ostamaan lankaa. Mutta Jensinen täytyisi joutua, -- ei pysähtyä siellä +alhaalla, niin että pääsisi hiukan auttamaan Maisaa; hän saisi ommella +hameenkaistoja; matami Hansenin piti saada leninki sunnuntaiksi... + +Eikä kestänytkään monta minuuttia ennenkuin Jensine mustine hiuksineen +oli jälleen ovella. + +"Mahtaakohan Jensenin muori tarvita hellaansa -- vai voisimmeko +ehkä keittää hiukan kahvia? -- -- -- Mutta enpä luule, että on enää +palaakaan sikuria" -- muisteli hän. "Saat mennä kuin vihuri jälleen +alas hakemaan sitä, Jensine." -- + +"Hella on vapaa", sanoi Jensenin matami ja avasi oven keittiöön; hänen +miehensä oli kaupunginlähetti eikä milloinkaan tullut kotiin ennenkuin +myöhällä. + +Jensine tuli jälleen takaisin sikuritoppa kädessä. + +"Saat nyt ryhtyä neulomaan, sill'aikaa kun minä keitän kahvia... Nuo +kappaleet yhteen, näetkös" -- + +Jensine istui Maisan paikalle tämän kiiruhtaessa keittiöön ja tehdessä +tulta. + +"Kas niin, annahan minun katsoa", sanoi hän tullessaan jälleen sisään. +"Niin, enkös arvannut, että syövyttäisit liian paljon vinoksi leikattua +kappaletta -- -- On parasta, että ensin harsin sen sinulle, -- jottet +ompele sitä aivan hullusti." + +Maisa istuutui jälleen tuolille ja alkoi harsia. "Minä kyllä ompelenkin +sen yhtä pian itse, -- sinä vain viivytät minua... Rakas muori Jensen, +minun täytyy pyytää teitä olemaan niin kiltti ja auttamaan minua; +panisitteko puita pesään, -- minulla on niin kiire, niin" -- + +Jensine oli istuutunut sängynlaidalle ja heilutti pitkiä jalkojaan, +sillaikaa kun äiti vähän väliä katsoi neuvottomana häneen... + +Jensenin muori seisoi ja luki lehteä, joka juuri oli tullut; hän tutki +aina "Kadotettu"-osaston ja muuta sentapaista takasivulla. + +"Minun mielestäni teidän pitäisi panna Jensine kauppias Faabergin +hienoon paitatehtaaseen", -- sanoi matami Jensen painokkaasti -- "sillä +eihän hän opi mitään täällä kotona tuolla tavoin!" + +"Hänen täytyy ensin päästä ripille", arveli Maisa. + +Niin... mitenkähän hän selviytyisi siihen saakka? Kyllä oli puuhaa +tarvittavien varojen hankkimisesta tuolle lapsiparalle, jos tahtoi +kasvattaa hänet kelvollisesti... + +Oli alituista taistelua tuosta työnsaannistakin, josta kuitenkin piti +elää!... Kaikkialle oli ilmestynyt niin monta nuorta ja näppärää +ompelijaa, joitten kanssa piti kilpailla; -- ja, jollei hän olisi +ymmärtänyt niin erinomaisen hyvin, -- sen hän kyllä saattoi itse +sanoa, -- korjata ja kääntää vanhoja vaatteita ja tehdä palveluksia +vähävaraisille perheille, niin ei olisi paljoakaan jäänyt jäljelle +ruokaan ja asuntoon ja puihin hänelle ja Jensinelle -- ja sitäpaitsi +vielä kenkiin, eihän voinut kulkea ilman niitä kurassa. + +Ei, -- onkos nyt kummempaa kuultu! -- + +-- "Käsi... käsi-ompelukoneita vähittäismaksulla!" luki Jensenin muori +hiukan vaivaloisesti. Ilmoituksen otsake oli siinä painettuna suurilla, +lihavilla kirjaimilla. + +Maisan työ pysähtyi hetkeksi ja hän kuunteli tarkkaavaisena. + +-- "Ensimäisenä maksueränä kolmasosa hinnasta." + +-- Vai niin... hm, vai niin... -- Hän alkoi jälleen ommella -- + +"Tiedätkö, äiti, voisimme saada kuusitoista kruunua lipastostamme!" +puhkesi Jensine innokkaana sanomaan; hänkin huomasi, mitä tämä ilmoitus +merkitsi. + +Maisa katsoi hätkähtäen ja epäilevänä suureen lipastoon, joka aina +oli seurannut häntä läpi elämän, -- ja josta hänelle oli ollut niin +paljon puuhaa, kun heidän piti muuttaa... Saattoiko se nyt ehkä hankkia +hänelle ompelukoneen? -- Kuusitoista kruunua... + +"Äiti, meillä on tuskin mitään siinä", jatkoi Jensine -- "muuta kuin +jotain roskaa ja sitten kuppeja ja kangasta raskaassa alalaatikossa." + +Maisan äiti oli kerran käyttänyt sitä laatikkoa Maisan sänkynä, oli +hän itse kertonut, -- ja Jensinekin oli pantu siihen -- -- Tuntui niin +kummalliselta, että senkin piti joutuman pois... Mutta sijaan saisi hän +käsiompelukoneen! + +... "Ja sitten voisimme ottaa työtä kotiin, Jensine, sekä työväen +asunnoista täältä että muualtakin." + +"Sepä muuttaisi elämämme kokonaan toisenlaiseksi... ajattele, että sitä +vain saisi vääntää kammesta, äiti!" + +"Oh, eihän se yksistään riipu siitä, mutta --" + +"Pitäisi vain saada hankituksi työtä tänne kotiin", -- arveli Jensine. + +"Menen huomenna aikaisin aamulla Andersenille kuulemaan lipastosta. +Sillä, -- olisipa ompelukone huomenna talossa, niin -- -- eipä +olisikaan niin hirveätä kiirettä matami Hansenin leninkiä +ommeltaessa... Saat juosta alas, sinä Jensine, ostamaan hiukan hyvää +kahvileipää... + +"Eikä sinunkaan tarvitsisi sitten minun mielestäni niin pian joutua +paitatehtaaseen", sanoi hän hänen jälkeensä ovessa. + +... Jensine saisi kyllä kunnialla seista kirkon lattialla silloin... + +Ja oikein hyvän koneen hän tahtoisi! -- Hän ymmärtäisi kyllä valita +ompelukoneen -- + +-- "Enkä minä antaisi sitä turmeltavaksi, ensin opettaisin sinulle, +miten sitä on käsiteltävä", -- kuului vielä tyttären tullessa takaisin +leivän hausta. + +Käsiompelukone vähittäismaksulla... Sinun pitää pyytää lainaksi sitä +sanomalehteä... + +Jensine istuutui piirongille ja nakutti kantapäillään sille iloiset +hyvästit. -- + + * * * * * + +Oli kuin suuri juhla ompelija-Maisalle, kun hän kerran keväällä sai +tulla jälleen Tranemeille ja istua palvelijainhuoneessa, auringon +paistaessa viistoon läpi ikkunan pesutelineelle, jossa olivat Marenin +kaikki pikkutavarat, peili y.m. aina palvelijoitten sänkyihin saakka. +Hän istui niin, että tunsi auringonsäteitten lämmittävän niskaansa ja +hartioitansa; koko huhtikuun oli vallalla oikeat leini-ilmat... ja +tuntui aivan siltä kuin virkoaisi hän eloon jälleen. + +Pikku Jakoba Schou oli tullut vierailulle aamupäivällä. Hän kertoi +saaneensa luvan jäädä pois koulusta hirveän päänsäryn vuoksi. Mutta +Maisa ei sitä suurestikaan huomannut. Sillä Jakoba juoksi ympäriinsä ja +leikki nukellaan aivan sydämensä pohjasta. Nuken piti muuttaa hienoon +kaksikerroksiseen taloon, jonka hän oli rakentanut asettamalla kaksi +tuolia päälletysten -- -- Ja sitten piti Maisan ommella uusi takki +Rosalle... + +Kyllä, kyllä Maisa ompelisi sen, kunhan hän vain saisi ensin parsituksi +uutimet, joitten piti joutua pesuun... + +"Mutta mitäs ihmettä sinä oikein rakentelet sinne tuolin alle?" + +"Siihen tulee kauppapuoti ja jonkun pitää vuokrata se, Rosa ja hänen +miehensä, joitten oma talo on, eivät voi antaa sen seista tyhjänä, sen +voit kai ymmärtää... ja jonkun täytyy aina asua alakerrassa, jotta +huoneet pysyvät lämpiminä." + +"Mutta eikös olekin tytöntypykkä viisas, niin että -- -- --" + +"Kuinka minä en sitä tietäisi, -- isähän on itse sanonut niin... +Hänellä on myöskin kotiompelija." + +"Vai niin, -- missä sitten?" -- + +"Sinun minä annan olla kotiompelijana" -- + +"Vai niin, vai niin... niin, minähän voin ryhtyä siihenkin" -- + +"Sinun täytyy sanoa, milloin hän saa tulla antamaan mittaa itsestään ja +koettelemaan; -- minulla on myöskin metrinmitta, näetkös." + +"Puhutko sinäkin nyt sentimetrimitasta... eikö olisi voitu pysyä +tuumissa." + +Aurinko paistoi, kymmenvuotias Jakoba leikki, ja Maisa eli mukana +tuumissa ja leikissä, hänen piti esittää ompelijatarta Rosan +keittiökamarissa. Noilla kapeilla kasvoilla ja omituisessa ylähuulessa +oli tyytyväinen ja vilkastunut ilme, johon oli samalla kertaa +sekoittunut jotain uurastavaa ja huoletonta. Kulmakarvat olivat +tulleet suuremmiksi ja tiheämmiksi, ja niskatukka, jossa aina väliin +auringonsäteet välkkyivät, oli sangen harmahtavaa. + +Jakoba oli pannut kuntoon koko kellarikerroksen, kun vanha seinäkello +herätti hänen huomionsa. Se surisi, mutta ei lyönyt ja näytti jo puolta +yhtätoista -- + +Maisa huomasi hänen olevan levottoman siitä, ettei takki tulisikaan +valmiiksi aamupäivällä; -- hän oli mennyt isoäidin luo; -- ja tuli +hetken perästä takaisin tuoden muassaan palasen vanhaa kukikkaista, +villaista kultakirjokangasta ja silkkivuoria. + +"Tästä saat ommella takin Rosalle, Maisa; -- pyysin ensin täti +Raskilta, mutta hän on tänään niin kuuro, ettei hän ymmärrä mitään." + +"Tuo tänne se; -- ja nukke myöskin. Se saa olla nyt kotiompelijan luona +sillaikaa kun sinä leikit." + +Ompelija-Maisa jäi kuitenkin istumaan molemmat kädet sylissään, ja +kesti kauan ennenkuin hän alkoi -- + +Hän tuijotti kankaaseen... Kas, sehän kuului pariisilaistakkiin!... +Eikö hän tuntisi sitä... sitä, jota hän ompeli tuona iltana, -- nyt +siitä oli jo enemmän kuin kaksikymmentä vuotta... Tuona iltana, jolloin +hän vapisi ikäänkuin olisi henki ollut kysymyksessä, niin peloissaan +ja levottomana ja tuskissaan, kun rouva tuli kotiin... ja toivoi +välttävänsä tuomion, -- ja sitten kuitenkin -- hänen täytyi, hänen +täytyi ottaa Elling! -- -- -- Niin, miten hän ompeli ja mietti ja istui +ja laski minuutitkin takkia valmistaessaan, hän muisti tarkalleen tuon +viiston ompeleen ja kuinka hän luuli rouvan ehtivän tulla ennenkuin hän +pääsisi loppuun -- -- ja kukkaset villaisessa kirjokudoksessa, -- ne +ikäänkuin pyörivät hänen silmissään, niinkuin silloinkin... Ja sitten, +kun takki oli valmis ja hän taittoi kokoon sen Gretalle... + +Noilla hiljaisilla, kalpeilla kasvoilla päilyvät silmät saivat +läpitunkevan ilmeen hänen istuessaan ja tuijottaessaan kankaaseen, ja +sydän löi haljetakseen... Joku toinenkin sai vastata joskus siitä, mitä +silloin tapahtui sekä Ellingille että hänelle -- + +"Mutta etkö alakaan leikata, Maisa?" + +Maisa nousi ja otti sakset piirongilta. Hänen vartalonsa oli hoikka ja +hento, aivankuin vanhanpiian, ja hän ryhtyi heti ottamaan mittaa ja +leikkaamaan. + +"Kas niin, nyt saat jälleen viedä pois nukkesi." + +"Niin, mutta Rosan pitää saada tulla koettelemaan?" + +"Luonnollisesti." + +"Koska saan tulla?... Rosa kysyy", hän ojensi esiin nuken. + +"Oh, -- neljänneksen yli yksitoista." + +"Mutta et saa narrata minua." + +"Enhän toki, minä olin kyllä täsmällinen, sen saa Rosa-rouva kyllä +nähdä." + +Maisa istui ja ompeli Jakoban leikkiessä ja keskustellessa Rosan kanssa +vuokrasta, päivänsäteet lämmittivät lattiata aina seinäkellon jalkaan +saakka... + +Siitäkin tuli todellinen pariisilaistakki, siitä pienestä, jota hän +nyt ompeli -- -- ja ajatukset kiitivät vähitellen tuosta yhtäkkiä +aukimenneestä haavasta erääseen, jonka elämänpolkua hän aina oli kaukaa +seurannut; -- monta vuotta oli tämä jo ollut lääkärinä Nordlandissa, +matkustellut ulkomailla tutkiakseen eräitä tauteja, joista hän sitten +oli kirjoittanut etevän teoksen. Nyt oli hänellä virka Bergenissä... + +Ja viime kesänä, kun täällä oli suuri luonnontutkijain kokous ja suuria +juhlallisuuksia ja huvimatkoja tehtiin sekä maitse että meritse heidän +kunniakseen, -- silloin oli hän nähnyt niistä listoista, joita oli +Schoulla, hänenkin olevan heidän joukossaan... + +Ja kun Tivolissa pantiin toimeen suuret juhlapäivälliset, niin oli +Maisa asettunut seisomaan portin luo tiheään ihmisjoukkoon, joka tahtoi +nähdä heidän tulonsa. Hän oli seisonut siellä jo ennen kello kolmea ja +oli tarttunut kädellään portinpylvääseen juuri kun he alkoivat tulla, +-- jotkut käsikädessä ja jutellen -- kevyihin päällystakkeihin puettu +juhlapukuinen yleisö, -- silloin tällöin saattoi kuulua joku sanakin +heidän puheestaan, -- toisilla oli päällystakit käsivarrella... Kuuli +sekä tanskaa että ruotsia ja muitakin kieliä, -- ja ympärilläseisovat +mainitsivat silloin tällöin jonkun nimen, kun joku oikein kuuluisa +vierasmaalainen kulki ohi... Mutta ei hän välittänyt katsoa niihin... +Kaupungin huomatuimmat lääkärit -- heidäthän kaikki tunsivat -- +ohjasivat kukin jotain vierasmaalaista. -- + +Ja sitten -- niin, -- sitten tuli eräs heistä, lyhyenläntä professori +kulkien pienen, laihan, voimakkaan miehen vierellä, joka taivutti +viisaat, vilkkaat, leveäleukaiset kasvonsa varsin lähelle professoria +puhuessaan ja tehdessään kädenliikkeitä, ja silmät loistivat ja +välkehtivät silmälasien takaa. Hieno musta hattu oli reippaasti hiukan +viistossa, -- varmaankin siksi, että aurinko paistoi niin kuumasti, -- +peittäen tumman, pehmeän tukan, jossa näkyi hiukan harmaata, -- hän +tunsi hyvin sen, vaikka aika olikin jättänyt siihen jälkiään, -- ja +tuon viisaan suun, joka hymyili... + +Hän pysähtyi hiukan päällystakki käsivarrella, ja nuo harmaat silmät +suuntautuivat, juuri kun hänen piti mennä portista sisään, siihen +kohtaan, missä Maisa seisoi... Oli aika, jolloin he yhdessä menivät +sisään siitä portista!... + +Maisasta näytti, että hänellä oli kolme ryppyä otsassa... Hän oli +silloin tehnyt työtä ja ponnistellut eteenpäin, ei ollut ihmekään, että +hän oli saanut ne... + +Mutta Maisa oli niin iloinen voidessaan ajatella, ettei yksikään niistä +ollut kuitenkaan tullut siihen hänen vuoksensa... Hän oli ottanut +kotiopettajan paikan ja lähtenyt pois kaupungista heti kun Maisa +oli kirjoittanut ja kertonut hänelle kaikki, -- niin että Maisa ei +milloinkaan ollut saanut tietää, miten hän oli suhtautunut asiaan... + +Mutta hän oli varmaan ollut Maisalle jotakin toista kuin Maisa hänelle +-- -- sen Maisa kyllä saattoi nähdä nyt. + +Ajatellessaan, kuinka hän iltaisin kulki sinne kauas Grönlandsleeriin, +-- niin -- juuri tästä Tranemin portilta, -- -- monesti niin +levottomana ja nopeasti, että tuskin tunsi jalkojensa koskettavan +katukäytävää -- kaipasi hän Kielsbergiä! -- Ja kuinka hän alkoi +tarkastella tätä jo lihapuotien kohdalla -- -- ja kuinka autuaan +iloiseksi ja pelästyneeksi hän samalla tuli nähdessään hänet... Siitä +syttyi niin paljon, paljon ajatuksia -- ja oli niinkuin hän ei koskaan +oikein saattaisi vapautua niistä ajatuksista -- -- -- ei oikein +tahtonutkaan -- -- + +"Tiedätkö, mikä meidän palvelijain mielestä on kummallista, Maisa?... +He eivät voi käsittää, miksi ihmiset kutsuvat sinua Maisa Jonsiksi, kun +sinun nimesi kuitenkin on matami Ellingsen." + +"Vai niin, -- minun luullakseni ei heillä ole mitään sen asian kanssa +tekemistä, -- -- -- leiki sinä vain nukellasi." -- -- + +"Niin, mutta sinähän olet ollut naimisissa erään suutarin kanssa?" + +"Olen kyllä -- olenhan ollut naimisissakin, niin... kahdeksan pitkää +vuotta -- ja -- Jumala minua armahtakoon! -- raskasta se aika olikin", +sanoi Maisa puolittain itsekseen... + +Hän ompeli jälleen kilpaa omien ajatustensa kanssa. Ne olivat niin +yht'äkkiä vallanneet hänen mielensä, nuo muistot -- ja saivat kulkea +latuaan... + +Hän ompeli ja ompeli pariisilaistakkia ja nyt hänellä oli enää jäljellä +vain hihojen asettaminen ja kauluksen ompeleminen... + +Auringonsäteet kohosivat seinäkellon yläpuolelle ja Jakoba leikki +nukellaan odotellessaan... + +... Kuinka kaikki tämä päättyisi... Samalla tavoin kului elämä vuodet +ympäriinsä ikkunakomeroissa ja niin se varmaankin myös loppuisi -- tai +ehkäpä leini korjaisi hänet... + +Varmaankin sen vuoksi, että tuo siunattu lämmin teki niin hyvää +selälle, -- ei hän tosiaankaan voinut nyt ajatella sellaista... + +"Kas niin, Maisa! nyt on kello täsmälleen neljänneksen yli yksitoista, +-- nyt tulee Rosa kuulemaan, saako hän koetella takkiaan?" + +Jakoba kävelytti Rosaa toisesta kerroksesta lattian poikki... + +"Aivan varmaan, rouva Rosa, jos vain tahdotte olla niin hyvä" -- + +"Mitä arvelette? -- Luulisinpä sen istuvan -- -- sehän oli oikea +pariisilaiskuosinen takki!... Jos Rosa-rouva on kotona hetken perästä, +niin tuon sen kotiin, että pääsette aamupäivävierailullenne." + +Ja niin sai Maisa vielä istua kotiompelijana Rosan +palvelijainhuoneessa... + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 59051 *** |