diff options
Diffstat (limited to '58906-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58906-8.txt | 7065 |
1 files changed, 0 insertions, 7065 deletions
diff --git a/58906-8.txt b/58906-8.txt deleted file mode 100644 index c137f31..0000000 --- a/58906-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7065 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Ruth, by Anonymous - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Ruth - Kertomus tytöille - - -Author: Anonymous - - - -Release Date: February 17, 2019 [eBook #58906] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUTH*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -RUTH - -Kertomus tytöille - -Suomennos - - - - - - -Porissa, -Gust. Ronelius'en kustannuksella, -1906. - - - - -SISÄLLYS: - -Alice ja vanha Debby. -Ruth matkustaa kouluun. -Ensimäiset päivät koulussa. -Sokea Polly. -Revitty ainevihko. -Palkinto. -Valter ja Ted. -Tunnustus. -Postikonttoori. -Kahden vuoden perästä. -"Minä pidän huolta sinusta, Polly!" -Syntymäpäivä. -Alice jättää koulun. -Kilpailu. -Maggie on sairas. -Taas Beachfieldissä. -Kilpa-ammunta. -Venematka. -Viimeinen viikko Beachfieldissä. -Taas miss Longin luona. -Hyvitys. - - - - -ENSIMÄINEN LUKU. - -Alice ja vanha Debby. - - -Vanha nainen ja pieni valkotukkainen tyttö! Kenpä ei tahtoisi kuvata -heitä, kun he tuossa istuvat ja pakinoivat kuten ainoastaan lapset ja -vanhat hoitajat voivat? He ovat juoneet teetä. Parhaat teekupit ja -leivosten jäännökset todistavat, että tyttönen on vieraisilla; hän -on tullut tervehtimään äitinsä vanhaa hoitajaa. Hän käy ensimäistä -lukukautta eräässä koulussa, joka on lähellä Deborah Burtonin asuntoa, -eikä hän ole ensi kertaa täällä, sillä miss Long ei koskaan kiellä -häntä menemästä köyhäintalolle. - -Mutta nyt odottaa Alice, että häntä pian tullaan hakemaan, ja puhelu -sujuu entistä innokkaammin. - --- Ajatteles, miten hauskaa, Debby! Ihan kuin oikeassa -kukkaisnäyttelyssä, soittoa vaan puuttui. Mutta meillä oli kokonainen -teltti täynnä kukkia ja huipussa kaunis lippu. Paitsi omista -puutarhoista saatuja kasvia, oli muutamille tytöille lähetetty -näyttelyä varten oikein kauniita, ja toisilla oli hedelmiä. Ja, -ajatteles, siellä oli palkintojakin, minä kirjoitin niistä muutamia! - --- Kirjoititte palkintoja, kultaseni! Kuinka se kävi? - --- Ne olivat ainoastaan lappuja, ei oikeita palkintoja; mutta yksi -seikka oli siellä parempi, kuin oikeassa näyttelyssä, me annoimme -kaikki hedelmät katselijoille. Ja se pieni, uusi tyttö, mistä minä -kerroin sinulle, Debby, muistatko, se ruma... miss Long ei salli sanoa -ketään rumaksi, vaikka minusta Ruth Leigh on todellakin sellainen. -Hän on hyvin tumma ja hänen silmänsä ovat niin suuret, että minua -peloittaa. Jane Harding sanoo, että vaaleat lapset ovat kauniimmat. - --- Teidänhän piti kertoa, mitä se pieni, uusi tyttö teki näyttelyssä. - --- Niin, minä jo aivan unohdin! Hän on nuorin koulussa, ja sentähden -pantiin hän tarjoomaan hedelmiä vieraille. Mutta ensiksi hän valitsi -kaksi kauneinta omenaa ja piilotti ne erään kukkaruukun taa. Muutamat -tytöt näkivät sen ja pitivät häntä silmällä saadakseen tietää, mikä -hänellä oli tarkoituksena. - --- No, mikä oli? - --- Seuraavana aamuna näkivät he hänen ahtavan ne eräälle pienelle -pojalle, joka lakasi katua suuren portin ulkopuolella. Hän otti ne -hyvin varovasti, mutta Jane näki kaikki akkunasta ja kertoi sitten miss -Longille. - --- Mitä sanoi miss Long? - --- Mitä, kutsui Ruthin luokseen ja torui häntä niin. - --- Mistä tiedätte, että hän torui häntä? - --- Noo, kyllä, koskapa minä näin hänen tulevan miss Longin huoneesta -punaisin silmin ja hän puhui tuskin mitään koko päivänä ja itki ja -nyyhki illalla lukiessaan. Kun me aamulla menimme kävelemään, antoi hän -sille pienelle kadunlakasijalle lantin ja sanoi: "tämä on minun omani, -Joe. Minun ei olisi pitänyt antaa niitä omenia sinulle, koska ne eivät -olleet omiani." Eikö hän sinustakin ole hyvin omituinen tyttö, Debby? - -Mutta Debby sanoi vaan: -- ette ole kertonut kaikkia näyttelystä, miss -Alice. - --- Niin, se loppui neljän aikaan ja iltapäivä oli meillä lupaa. Olen -siitä saakka toivonut pääseväni kertomaan siitä sinulle, ja siitä -syystä pyysi miss Long tänä aamuna sinua koulun päätyttyä noutamaan -minua. - --- Oi, miss Alice! Koulut ovat nykyään aivan erilaisia, kuin ennen. -Miss Eliza-raukka! - --- Kuka se oli, Debby? - --- Se oli eräs, jota minä hoidin monta vuotta sitten, paljon ennen, kun -minä tunsinkaan teidän hyvää äitiänne. Mutta minä luulen kertoneeni, -kuinka hän karkasi koulusta. - --- Ei! Kerro nyt, Debby, kuulisin niin mielelläni sen! - -Ja taas kerrottiin ja tarkasti kuunneltiin se monta kertaa matkittu -kertomus, kuinka hän -- pikkuraukka -- oli juossut aivan yksinään -kotiin, enemmän kuin kaksi englannin penikulmaa, aivan paljain päin, -ja kuinka sen raukan tukka riippui (se oli niin kaunis ja kihara), -ja kuinka Debby oli itse avannut oven ja oli vieläkin näkevinään -hänen vaaleanpunaisen hameensa, ja kuinka isä juuri silloin tuli -lukuhuoneestaan ja (hän ei voinut antaa hänelle anteeksi, vaikka se -olikin ollut ainoa kerta, kuin hän oli ankara lapsille) "suorastaan -komensi minua", sanoi hän. - -Mutta juuri tällä ratkaisevalla hetkellä keskeytyi kertomus äkkiä, -sillä ovelle noputettiin ja hyvin tuttu ääni sanoi: "miss Alice, -oletteko valmis, kultaseni? Miss Long sanoo, että teidän täytyy heti -tulla." Alice kärsi tämän keskeytyksen ihmeellisen hyvin, erittäinkin -koska hän oli montaa kertaa kuullut, että "miss Elizan" järkähtämätön -isä oli lähettänyt hänet takaisin kouluun, sallimatta hänen edes -äitiään nähdä, ja -- mikä oli kaikista pahinta -- että Debby itse oli -pakotettu panemaan tuon ankaran tuomion täytäntöön. Mutta sillä välin -kun olemme lopettaneet kertomuksen, on Debby sanonut hellät hyvästit -pienelle ystävälleen ja toivottanut Jumalan siunausta hänelle äitinsä -tähden. - -Kun Alice illalla meni vuoteellensa, nukkui Ruth jo sikeästi hänen -sänkyänsä lähinnä olevien valkoisten verhojen takana. Näyttelyn -jälkeisenä yönä olivat Ruthin suuret, tummat silmät olleet -selkiselällään vielä silloin, kuin Alicen lempeät, harmaat silmät -olivat jo kauan olleet uneen vaipuneina, silkinhienojen ripsien -luodessa varjoa hänen kauniille kasvoillensa. Ruth oli silloin -katsellut häntä kesäillan himmeässä valossa ja kuiskannut itseksensä: -"kuinka kaunis hän on! Toivoisin hänen rakastavan minua." - -Ja mitä tekee Debby pienessä siistissä huoneessaan. Hän on pannut -huolellisesti teeastiat kaappiin ja siirtänyt tuolinsa pyöreän pöydän -viereen. Hän on ottanut esille suuren raamattunsa, pyyhkinyt tomun sen -viheriäisistä kansista ja avannut sen. Miksi ei hän lue? Avatessaan -raamatun, löysi hän sieltä talteen tahi merkiksi pannun vanhan, -kellastuneen kirjeen. Sen avasi hän, asetti hopeasankaiset silmälasit -nenälleen ja luki kuiskaten. "Pelkään, että tämä on viimeinen kerta, -kun minä voin kirjottaa sinulle rakas, vanha hoitajani, jollei Jumala -suo minulle voimia, mutta minä en viimeistä kertaa ajattele sinua ja -minulle niin monen monien vuosien kuluessa osoittamaasi rakkautta ja -ystävyyttä. Toivon, että tutustuisit pieneen Aliceeni, Debby, sillä -tahtoisin hänet vanhan ystävättäreni miss Longin kouluun, missä itse -olen viettänyt niin monta onnellista päivää. Rakas Debby, vartioi -lempilastani, ja tee se siinä nimessä, joka oli aina sydämessäsi ja -huulillasi. Aijoin kirjoittaa sinulle hyvin pitkän kirjeen, mutta -luulen tänään olevani tavallista heikompi. Huomaan voimieni vähenevän -nopeasti. Sairauteni ajalla olen surrut miestäni ja lastani, mutta -nyt, Jumalan kiitos, voin heidät uskoa hänen huostaansa. Mietin -usein tulla kotiin, mutta nyt on minulla toinen _koti_..." Enempää -ei Debby voinut lukea, viimeiset rivit olivat niin epäselviä, mutta -hän muisti ne vallan hyvin ulkoa. Hän kääri huolellisesti kokoon -ohkaisen intialaisen paperin ja asetti sen vanhalle paikallensa. -Hän käänteli lehtiä, kunnes löysi toisen, myöskin merkiksi pannun -kirjeen. Se oli kirjoitettu pyöreällä lapsen käsialalla, ja siinä -puhuttiin onnellisista kouluajoista ja eräästä neulakirjasta, joka -oli melkein valmis lahjoitettavaksi eräälle -- mutta kuka se "eräs" -oli, sitä "suurta salaisuutta" ei saanut millään ehdolla ilmaista. -Olisi hauska tietää, onko se sama neulakirja, jota Debby niin tarkasti -säilyttää parhaassa laatikossaan. En tiedä mahtoiko Debby ajatella -tuota valkoista kääröä, luulen, että hänen ajatuksensa liitelivät vielä -kauemmaksi menneisyyteen. Sillä hän istui siinä niin hiljaa, että -olisi luullut hänen nukkuvan, jollei hän vähä väliä olisi pyyhkäissyt -poskelle vierähtävää kyyneltä. Ehkä ajatteli hän sitä pientä tyttöä, -jota hän oli hoitanut niin monta vuotta sitten, hiljaista, onnellista -hääpäivää, surullista eronhetkeä hänen lähtiessään nuoren aviomiehensä -kanssa Intiaan, kotiin saapunutta kuolon sanomaa, tämän iltaista pientä -vierastaan, ja -- ehkäpä se oli joku näistä mielikuvista, joka pani -Debbyn pudistamaan päätänsä ja kuiskaamaan: "ei, ei, niin kaunista -ei hänestä koskaan tule" -- sitä loistoa, joka ympäröi sitä vanhaa -taulua, puuttui tästä uudesta --, yhtäläinen kultatukka, mutta ei niin -kiiltävä, sama ihana vartalo, mutta ei niin ailahteleva jokaisessa -liikkeessä. Mutta oikeastaan lienee tuo eroitus syntynyt vanhuksen -mielikuvituksessa, sillä miss Longin koulutytöt sanoivat -- joskus tuon -pienen neitosen kuullenkin -- etteivät he olleet koskaan nähneet niin -kaunista lasta kuin Alice Atherton oli. - -Mutta vaikka Debbyn ajatukset lienevätkin olleet jokseenkin surullisia, -näytti hän täksi illaksi valitsemansa virren luettuaan, jotenkin -iloiselta; ja hänen kirkkaat, nuorekkaat silmänsä oikein säteilivät, -kun hän lopetettuaan toisti sanat: "Kiitä Herraa, sieluni, äläkä -unhoita, mitä hyvää hän minulle tehnyt on." Ja sitten meni hän -sen sokean ystävän luo, joka asui juuri hänen huoneensa kohdalla -alakerrassa. Hänen viipyessään siellä, tarkastelemme hiukan hänen -kirjastoansa. Melkein kaikki kirjat ovat lahjoja "miss Elizalta" ja -"hänen kiitolliselta isännältänsä." - -Mutta pian tulee Debby takaisin raamattu kainalossaan -- hän ottaa sen -aina mukaansa mennessään sen kahdeksankymmenvuotiaan rouvan luo. - -Debby oli usein ajatellut sitä kirjettä, jonka hän tänä iltana oli -lukenut, ja sitä toivomusta, jonka hän tiesi lähteneen äidin sydämen -syvyydestä, että hän vaalisi hänen lastaan ja tekisi voitavansa -opettaessaan hänelle kaikkea hyvää. Mutta mitä voi hän tehdä? Niin -kysyi hän usein itseltään, saamatta kuitenkaan siihen tyydyttävämpää -vastausta, kuin: "Täytyy odottaa ja katsoa. Jos voin tehdä jotain, -antaa Jumala minulle varmaan siihen tilaisuutta; täytyy vartoa ja -rakoilla." Ja hyvin usein Debby rukoili, etteivät lapsen erehdykset -tulisi naisen synneiksi, ja että ylhäinen auttaja tekisi hänestä -sellaisen, kuin hänen äitinsäkin oli. - - - - -TOINEN LUKU. - -Ruth matkustaa kouluun. - - -Ruth ja Alice ovat noin kymmenvuotiaita, Alice muutamaa kuukautta -vanhempi -- seikka, jota hän ei koskaan unhoita. Heidän pitäisi -todellakin olla ystäviä, sillä paitsi yhdennäköisyyttä ovat heidän -olosuhteensa muutoinkin hyvin yhtäläiset. Alicen ainoa lähempi -sukulainen, isä, oli pakoitettu matkustamaan takaisin Intiaan, -jätettyään hänet kouluun. Ruth-raukalla ei ole muuta, kuin veli, häntä -monta vuotta vanhempi, joka häntä rakastaisi, ja hänpä se olikin -pitänyt hänestä huolta niin kauan kun Ruth voi muistaa. Pelkäänpä, että -hän oli lellitellyt tyttöä liiaksi, mutta eihän voi vaatia, että nuori -mies, joka sai olla pienen sisarensa seurassa tunnin pari päivässä, -olisi voinut huomata ylpeyden ja itsepäisyyden hänessä niin nopeasti -kasvavan. Sitä olikin vaikea huomata, sillä hän rakasti veljeänsä niin -täydellisesti, ettei hän koskaan tahtonut pahoittaa hänen mieltään. -Mutta lasten kammarissa ei ollut mitään sellaista hillitsevää voimaa, -ja niin usein tulikin sieltä valituksia "miss Ruthin hillittömästä -luonteesta", että veli lopulta teki epäitsekkään päätöksen lähettää -hänet kouluun. Tämän päätöksen ilmoitti hän sisarellensa heidän -ollessaan kahden kesken hänen työhuoneessaan. Tyttö näytti ensin -hämmästyneeltä, sitten kalpeni hän ja seisoi aivan ääneti. Veli veti -hänet luokseen. -- En henno lähettää pois pientä seuralaistani -- sanoi -hän. - -Tyttö koetti nähtävästi hillitä itseänsä ja sanoi sitten -pitkäveteisesti: Siksikö, että minä olen niin paha? - --- Ei, mutta siksi, että minä toivoisin sinun kasvavan hyväksi ja -ymmärtäväiseksi naiseksi. - --- Tuleeko minusta sinulle parempi seuralainen sitten? - --- Kyllä, vaikka en minä sinua voi sen enempää rakastaa, ei, minä en -voi, pikku Ruth. - --- Minä lähden, milloin täytyy lähteä? - --- Kahdeksan päivän perästä. - -Hän oli hetkisen vaiti ja sanoi sitten: -- Niin, minä lupaan sinulle. - --- Mitä, Ruth! Enhän ole sinua pyytänyt lupaamaan mitään. - --- Etkö? Sanoit, että toivoisit minun kasvavan hyväksi ja -ymmärtäväiseksi naiseksi, tarkoitin, että minä lupaan sen. Mutta kuka -sanoo minulle mitä se merkitsee -- lisäsi hän hitaasti -- sinäkö Duncan? - --- Aikaa myöten saat sen vähitellen tietää, kun tulet suuremmaksi. Miss -Long sanoo sen sinulle. - --- Minä olen luvannut -- sanoi hän vielä -- ja minä koetan aina -muistaa sen -- eikä sinun sitä tarvitse -- sinulla on niin monta muuta -muistettavaa, mutta minulla on vaan se yksi. - -Hän juoksi nopeasti tiehensä. Veljen ihmetellessä ettei tyttö ollut -kysynyt mikä koulu oli ja hänen toivoessaan, että miss Long ymmärtäisi -hänen kummallista pikku sisartansa paremmin, kuin hän, tuli hoitaja -pyytämään häntä tulemaan miss Ruthin luo, sillä hän makasi lattialla ja -nyyhki niin, että sydän tahtoi haljeta, eikä hän tiennyt mitä tehdä. - --- Antakaa hänen olla yksin vähän aikaa, ja jos hän ei sitten tule -alas, menen hänen luokseen. - -Hänen oli vaikea pysyä päätöksessään, sydän heltyi ajatellessa tuota -pientä orpoa ja äidin vakavaa toivomusta, että hän olisi sekä äiti -että isä tuolle pienelle "ruskeasilmälle". Hänen miettiessään jotain -lohdutuskeinoa avautui ovi hiljaa ja tyttö tuli sisään yhtä tyyneenä -kuin äsken. Hänellä oli mukanaan kirja ja pieni jakkara, jonka hän -asetti lähelle veljeä, istuen siinä aivan hiljaa ja vilkaisten vähän -väliä tarvitseisiko hän jotain. Kun sitten veli sanoi hänelle hyvää -yötä ja tuon tavallisen "Jumala sinua siunatkoon, kultaseni," ei hän -ollenkaan vastustellut. Hän kuiskasi vaan: "sano vielä kerran." Hän -teki sen ja sanaakaan lausumatta meni tyttö tyyneenä ja vakavana -hoitajan seuratessa häntä. - -Niin kului viikko. Ruth oli aivan muuttunut, mutta jokaisen minuutin, -minkä veli oli kotona, tahtoi hän viettää hänen seurassaan. Matkapäivän -edellisenä iltana kertoi veli kaikki mitä hän tiesi miss Longin -koulusta -- että siellä oli neljätoista tyttöä, kaikki muut paitsi yksi -häntä vanhempia. Ja tästä yhdestä toivoi hän Ruthin saavan itselleen -ystävän ja toverin. Hän sanoi, että ystävällinen miss Long pitäisi -hänestä, ja oli varma siitä, että Ruth pitäisi myöskin miss Longista. -Ja hän puhui suuresta puutarhasta ja leikeistä. Mutta mikään ei -näyttänyt häntä erityisesti huvittavan. Mutta kun veli sanoi: - --- Ja minä kirjoitan sinulle hyvin usein ja sinunkin pitää kirjoittaa. - -Silloin vastasi hän innostuneesti: - --- Ja sinun pitää kirjoittaa minulle kaikki, mitä sinä olet ajatellut, -kuten sinulla on ollut tapana puhella minulle, ja minä ilmoitan sinulle -edistynkö vai en. Voi, siitä tulee hauskaa! Olen niin iloinen, kun -muistit kirjeet! - -Mellestowiin oli pitkä matka, mutta lopultakin, kahden junanvaihdon -perästä, Ruth ja hänen veljensä istuivat Mellestowin ainoassa -vuokravaunussa, joka rämisten kulki pikkukaupungin parasta katua -pitkin. He ajoivat vanhan holvikaaren alitse ja pysähtyivät erään -portin edustalle, mistä näkyi kulmikkaista kivistä tehty, hiukan -jylhän näköinen, yksinäinen rakennus, johon johti kapea kreikkalainen -pylväskäytävä. Vaunu avattiin ja kuljettaja ilmoitti: "tässä asuu -miss Long, sir." Pian olivat he perillä. Nähtävästi tiedettiin heitä -odottaa, sillä ennenkuin he ehtivät soittaa, avattiin ovi ja heidät -saatettiin sangan mukavaan ja kodikkaaseen huoneeseen, minkä iloisuus -ja valoisuus heitä ihan hämmästytti. - -Vasemmalla oli lasinen kaksoisovi, joka johti täyteläiseen -kasvihuoneeseen, perällä suuri kaari-akkuna, auki maahan saakka, -ikäänkuin houkutellakseen koettamaan eikö pehmeimmän ruohon ja -ruusuntuoksun vetovoima sittenkin voita tuota sisäistä viehätystä. -Seuratkaamme nyt noiden kahden ystävämme esimerkkiä ja seisahtakaamme -hetkiseksi tuon kaariakkunan luo tarkastelemaan näköalaa. Mainitsimme -jo ruohokentän ja ruusut. Niiden takaa näemme matalan, villistä -kanervista muodostuneen aidan, puutarhan ainoan näkyvissä olevan -rajan. Kauempana näkyy korkea niinipuu, minkä haarojen välistä välkkyy -leveä virta; sitä voisi luulla järveksi. Pienet purjeet, joita sen -pinnalla joka puolella vilkkuu, näyttävät pieniltä pisteiltä. Ne ovat -ainakin peninkulman tai kahdenkin päässä. Virran takana näkyvä maa on -niin kaukana, että hädin tuskin eroittaa pienet asunnot ja valkoisen -kirkon puiden välistä. Duncan oli juuri huomannut ne pienet purjeet -ja pyysi sisarensa katsomaan, miten aurinko paistoi niihin, kun miss -Long astui sisään. Ruthin valtasi pelko ja vapistus. Mutta kun miss -Long veti hänet luokseen ja katsoi häntä ystävällisesti silmiin, tunsi -hän ensi kerran että koulu ei ollut ainoastaan se paikka, jossa hänen -piti niin pian kuin mahdollista tulla "hyväksi ja ymmärtäväiseksi -naiseksi," mutta että hän siellä voi saada ainakin yhden sellaisen -ystävän, jolle voi uskoa huolensa ja joka rakastaisi häntä. Hän oli -vaiti kun he joivat teetä ja veli puhui ensin hänestä itsestään ja -sitten siitä, että hän saisi alkaa kaikki alusta, sillä hän pelkäsi, -"että hän oli pieni taitamaton raukka, koska hän ei ollut saanut -säännöllistä opetusta", ja sitten eräästä ystävästä, joka oli neuvonut -häntä valitsemaan tämän koulun. -- Ruthin ajatukset harhailivat ympäri: -lastenkammariin kotona, kouluhuoneeseen, rautatielle ja kohdistuivat -vihdoin raitiovaunupoikaan, johon hän -- kummallista kyllä -- oli kovin -ihastunut, vaikka tämä oli hyvin repaleinen ja likainen. Hän olisi -varmaan ollut kaunis poika, jos hänen kasvonsa olisivat olleet puhtaat. -Duncan matkusti heti teen juotua kotiin, hänen toimensa eivät sallineet -viivyttelemistä. Vuokravaunu tuli häntä taasen hakemaan, ja kun niillä -ei ole tapana odottaa, eivät jäähyväiset voineet tulla pitkällisiksi. -Ehkä se olikin parempi, sillä ennenkuin Ruth ehti tuntea eron tuskaa, -oli se jo tehty, vaunu lähtenyt ja miss Long yksin hänen vieressään. -Ruth ei koskaan itkenyt vieraiden ihmisten nähden, nytkin hän katsoi -vaan häntä silmiin ja tarttui pienellä kädellänsä hänen käteensä. Ruth -teki sen niin nöyrän ja luottavaisen näköisenä, että miss Long tuskin -voi pidättää kyyneliään sanoessaan: "Sinun täytyy aina tulla minun -luokseni, minä autan sinua." Ja he menivät yhdessä ylös portaita ja -olivat hyviä ystäviä siitä hetkestä aikain. - -Miss Long avasi kouluhuoneen oven, ja Ruthista tuntui, kuin olisivat -sadat silmät häntä katselleet, mutta pian jatkoivat kaikki neljätoista -tyttöä taasen työtänsä; koulu oli alkanut jo kuusi viikkoa sitten. Ruth -sai paikkansa miss Longin pöydän vieressä. Alice, ainoa, jonka tästä -joukosta tunnemme, kutsuttiin esille, ja ne "kaksi pienokaista," kuten -heitä sittemmin nimitettiin, saivat tutustua toisiinsa. Alice otti -työnsä ja istuutui Ruthin viereen. He silmälivät salavihkaa toisiansa, -ainoa keino, jolla he tuttavuutta rakensivat. Vihdoin kysyi Alice: -- -Oletko ennen ollut koulussa? - --- En koskaan -- vastasi Ruth. - --- Minä olen ollut täällä kuusi viikkoa -- sanoi Alice, ja tarkka -ihmistuntija olisi kuullut lapsellisesta äänestä, että hän luuli -voivansa kertoa yhtä ja toista siitä. - -Keskustelu taukosi, sillä nyt pantiin pois kirjat ja valmistauduttiin -rukoukseen. Laulu, johon nuo nuoret äänet yhtyivät, kuului Ruthin -korvissa kauniimmalta, mitä hän koskaan oli kuullut. Ja kun hän -polvistuessaan miss Longin viereen kuuli tämän vakavalla äänellä -rukoilevan Kristuksen lauman puolesta, kohosi hänenkin pikku -sydämestään rukous, että hänestä tulisi hyvä ja ymmärtäväinen nainen -veljen tähden. Hän ei vielä tiennyt, että oli toinenkin, vanhempi veli, -jonka tähden hänen täytyi tulla hyväksi ja ymmärtäväiseksi. Kuitenkin -tuli tuo vajavainen rukous aivan varmaan kuulluksi ja hyvä jumala johti -pienen lampaansa oikealle tielle. - -Seuraavana aamuna sai Ruth mennä yksinään puutarhaan. Hän tutki -siellä kaikki sopet, ja johtui vihdoin erästä polkua myöten siihen -pylväskäytävään, jonka hän eilen oli nähnyt. Katsahtaessaan portille, -huomasi hän hämmästyksekseen vuokravaunu-pojan kurkistelevan portin -yli. Matka ja kouluun tulo oli hänen mielestään jo kuin kaukainen uni. -Ruth tuijotti häneen suurin silmin, puoliksi nuhdellen. Kuitenkin meni -hän pojan luo ja kysyi, mitä hän tahtoi. - --- Tahtoisin tietää antaisiko miss Long minulle lantin, sanoi poika, -- -olen lakaissut kadun ja teen sen joka päivä, jos hän tahtoo. - --- En tiedä, missä miss Long nyt on, mutta minä annan sinulle. -- Ruth -avasi kukkaronsa. Siellä ei ollut kuparilanttia, mutta hän kysyi, eikö -kuusi penceä olisi yhtä hyvä. - -Poika sieppasi Ruthin tarjooman rahan tuijottaen häneen. - --- Kiitos miss, sanoi hän äkkiä. -- Polly tulee niin iloiseksi! -- -Hänen kasvonsa kirkastuivat. - --- Kuka Polly on? kysyi Ruth. - --- Polly on minun sokea sisareni, ja minä koetan ansaita kunniallisella -tavalla, kuten ihmiset sanovat, jonkun pennin isäni tietämättä, -ostaakseni hänelle korkokirjaimilla painetun kirjan, vaikka ne kuuluvat -maksavan koko paljon. - --- Miksi ei isäsi osta niitä hänelle? - --- Hänellä ei ole rahaa, mutta vaikka olisikin, ostaisi hän yhtä vähän, -sillä hän ei pane lukemiselle mitään arvoa, ainakaan kuten Polly -- -ja se on hyvä kirja, miss, jota hän toivoo. Isä ei saa siitä tietää -mitään, lisäsi hän salaperäisesti. - --- Miksi ei? -- kysyi Ruth. - --- Siksi, sanoi poika kuiskaten, että isä joisi rahat, jos hän tietäisi -minulla niitä olevan. - -Ruth ei oikein ymmärtänyt, kuinka isä voisi sen tehdä, mutta hän uskoi, -että se oli jotakin hirveän pahaa. Varovaisuuden vuoksi ei hän puhunut -siitä asiasta mitään, vaan kysyi, miksi hän ei ollut nyt vuokravaunussa. - --- Joo, nähkääs, miss, näin aamusin on aniharvoin matkustajia, ja sen -rahan, jonka voin ansaita ennen, kuin kuski minua tarvitsee, saan -pitää, eikä isä tiedä siitä. Joskus perkaan rikkaruohoa, ja nyt, kun -tiet ovat näin likaisia, ajattelin, että miss Long pitäisi puhtaasta -käytävästä. Hän tuntee minut hyvin, miss Long, ja minä pyydän häntä -jonakin päivänä tulemaan Pollyn luo; hän on hyvä tyttö, Polly. - --- Minä luulin, että niitä korkokirjaimilla painettuja kirjoja olisi -vaikea oppia lukemaan. Kävin kerran eräässä sokeain kodissa ja siellä -sanoivat, että siihen tarvitaan paljon harjoitusta. - --- Kyllä se on totta, miss, mutta Polly oppi joku aika sitten. Hän oli -sokeain kodissa lähes kuusi kuukautta, mutta se rouva, joka maksoi -hänen puolestaan, kuoli, eikä isällä ollut varaa, ja niin täytyi -hänen tulla pois. Mutta hän osasi silloin lukea, hän oppi tavattoman -nopeasti. Siitä on nyt vuosi, kun hän tuli kotiin, ja minä olen -säästänyt kaksi ja yhdeksän penceä paitsi tätä kuutta penceä, jonka te -annoitte. - --- Kuinka paljon kirja maksaa? Hän katsoi taas pieneen kukkaroonsa. - -Mutta Joel Strel ei tiennyt, vaikka hän uskoi Pollyn sen tietävän, hän -luuli tämän tietävän kaikki. - --- Oletko koskaan itse ollut koulussa? - --- En äidin kuoleman jälkeen, silloin olin pieni naskali. Isä alkoi -juoda silloin enemmän, kuin ennen, ja minä olin onnellinen saadessani -paikan raitiovaunussa, eikä koulunkäyntiin ollut enää aikaa, sillä isän -ansioista ei riittänyt kotiin mitään. - -Ruthin mielestä ei Joe ollut _erittäin suuri_ naskali nytkään. - --- Minun täytyy mennä nyt, mutta jos tulet huomenna, kysyn miss -Longilta lakaisemisesta. - -Joe raapasi pörröistä päätänsä ja tokaisten: "kiitos, miss," katosi -ensimäisen kulman taa. - -Ruth katseli hetkisen sinne päin, mihin hän oli kadonnut ja riensi -sitten nopeasti huoneeseen. Pelko oli tähän saakka pidätellyt hänen -kotoista vilkkauttansa, ja toiset tytöt sanoivat, että hän oli liian -hiljanen ja tylsä ollakseen hauska ja iloinen. Mutta he eivät vielä -tunne häntä, eivät tiedä, kuinka paljon tulta piilee hiljaisen kuoren -alla. Hän näyttää nyt niin päättäväiseltä, luultavasti aikoo hän päästä -puhumaan miss Longille Joesta, hänen sokeasta sisarestaan ja kirjasta. -Hän aikoo saada tahtonsa toteutetuksi, emmekä huoli epäillä hänen -onnistumistaan. - - - - -KOLMAS LUKU. - -Ensimäiset päivät koulussa. - - -Seuraavana aamuna riensivät Alice ja Ruth, joilla oli erityinen huone -käytettävänänsä, tarkastelemaan akkunasta oliko ilma kaunis. Heillä -oli kummallakin omat syynsä. Alice oli puhellut edellisenä iltana yhtä -ja toista kukkaisnäyttelystä, josta mekin olemme jo hiukan kuulleet. -Tänään oli se odotettu päivä, ja kaunis se oli. Ruthin ajatukset eivät -kuitenkaan syystä tai toisesta kohdistuneet näyttelyilmaan eikä siihen -huviin, vaan olivat ne kiintyneet erääseen pennyn rahaan, joka oli -hänen hameensa taskussa. - --- Voi! Minä voin antaa sen hänelle. Alice! -- huudahti hän. -- Ilma -on kaunis, ja miss Long lupasi siinä tapauksessa antaa minun mennä -katsomaan onko Joe tullut. - --- Mitä sinä puhut? -- kysyi Alice ihmetellen ja vähän -välinpitämättömästi. - --- Unohdin aivan, ettet sinä tiedä siitä mitään. Joe kokoaa rahoja -ostaakseen sokealle Polly-siskolleen korkokirjaimilla painetun kirjan. -Antaisin hänelle mielelläni rahat, mutta miss Long sanoo, että on -parempi antaa hänen itse ansaita ne, ja että Pollykin pitää siitä -enemmän. Annas kun lasken, paljonko hänellä on. Kaksi ja yhdeksän -penceä ynnä kuusi penceä on kolme shillinkiä ja... mutta pieni -laskumestari mietti niin kauan, että Alicen täytyi auttaa häntä ja -sanoa, että se oli kolme shillinkiä ja kolme penceä ynnä siihen yksi -pence, on kolme -- ja neljä penceä. - --- Eikö sinustakin se ole jo tarpeeksi, kysyi Ruth. - -Mutta Alice ei sitä tiennyt, ja hän oli iloinen päästessään puhumaan -näyttelystä. - --- Ensi kesänä sinä saat oman puutarhan, Ruth, silloin on ehkä -sinullakin jotain näytettävää. Minulla ei ole tänä vuonna muuta, -kuin yksi fuchsia, jonka eräs tyttö antoi, ja Annie Milner saa vähän -hedelmiä eräältä läheltä asuvalta tädiltä. - -Ja Alice pakinoi muistamatta alkaakaan pukeutumista. Ruth oli jo -valmiina ja riensi puutarhan portille. Mutta voi! Joe ei ollutkaan -siellä! Pettyneenä aikoi hän palata takaisin, mutta huomasi samassa -hänet siinä luuta kourassa. Iloisena pysähtyi Ruth, antoi pennyn -hänelle ja kysyi, kuinka Polly voi, ja juoksi sitten kertomaan -Alicelle, että hän oli antanut sen Joelle, ja että tämä lakasi katua. -Hän muisti kuitenkin, että miss Long oli pyytänyt hänen kysymään -Joelin asuntoa. Se oli pian tehty, ja jälellä olevan ajan ennen -aamiaista luki Ruth penny-taulua, minkä hän oli huomannut huonosti -osaavansa. Kukkaisnäyttelyn kunniaksi oli päivä aiottu pitää puolittain -lupapäivänä, mutta ilma oli niin kaunis, ettei aamukävelyä voitu -jättää. Ruth seurasi miss Longia. Mutta pahasti hän hämmästyi, kun -huomasi Joelin lakaiseman käytävän olevan yhtä likaisen, kuin ennenkin. - --- Annoitko hänelle pennyn ennen, kun hän oli tehnyt työn, rakas lapsi? - --- Kyllä, mutta hänellä oli luuta kädessä ja piti juuri alkaa. - --- Pelkään, ettei hän ole rehellinen poika, sanoi miss Long, ja Ruth -tunsi olevansa valmis heti hylkäämään hänet. -- Se oli rumasti tehty, -sanoi hän, -- ottaa ensin rahat eikä teekään työtä. Mutta miss Long -ymmärsi hyvin, ettei isän huono esimerkki voinut pojassa synnyttää -erityisen tarkkaa käsitystä rehellisyydestä. -- Meidän täytyy puhua -hänelle siitä, Ruth, sanoi hän. -- Ainoa keino on antaa hänen huomenna -lakaista ilman maksua. - -Ja tämä oli syynä siihen, että hän illalla tarjotessaan hedelmiä -muutamille rouville, jotka olivat pieniä ystäviä huvittaakseen tulleet -näyttelyyn, tuli ajatelleeksi, ettei Polly koskaan saanut maistaa -sellaisia, ja että hän sitten päätti kätkeä kaksi kauneinta omenaa -lähettääkseen ne Joen mukana Pollylle seuraavana päivänä. Mutta vaikka -Alicen kertomus tästä asiasta olikin osaksi oikea, oli se lisäys, -että ne annettiin salaa, syntynyt Jane Hardingin mielikuvituksessa. -Hänen oli määrä tavata Joea aamusella ja sanoa että miss Long tahtoi -puhutella häntä, ja hän oli vienyt omenat peittelemättä kädessään, -ajattelematta edes, että häntä vartioitiin. - -Sillä aikaa kun Joe saa miss Longilta toria ja ankaroita ohjeita -totuuden ja rehellisyyden noudattamiseen ja samalla lupauksen, että hän -tulee katsomaan Pollya, kurkistamme me hiukan kouluhuoneeseen. - -Nuoremmat oppilaat, ystävämme niihin luettuna, ovat keräytyneet -englantilaisen opettajan ympärille lukemaan tavallista -raamatun-aamuläksyänsä. Toiset odottavat miss Longia kuulustamaan -heitä, ja kuluttavat aikaansa puhellen. Kolme tyttöä, yhtenä Jane -Harding, kuiskailevat innokkaasti. -- Kuulin, että hän on sekä ylpeä, -että tulinen, ja nyt huomaamme, että hän on petollinenkin, se pieni, -ilkeä olento. - --- Tuollaiset rumat lapset ovat aina petollisia, sanoi Jane Harding, -joka ylpeili pitkästä kiekkuratukastaan ja säännöllisistä, elottomista -kasvonpiirteistään. - --- Hyvä, Jane, sanoi kolmas, -- luulenpa totisesti, että sinun -velvollisuutesi on ilmoittaa miss Longille. Tällä nuorella neitosella -oli sangen kehittynyt velvollisuuden käsitys, mitä toverien vikojen -lavertelemiseen tuli. - -Samassa liittyi heihin eräs pitkä, suloinen tyttö, nähtävästi vanhin -heistä. Keskustelu taukosi ja vastatullut, Lizzie Spencer sanoi: - --- Älä unhoita Jane, että autan sinua vanhan historian tutkimuksen -kirjoittamisessa. - --- Voi ei, Lizzie! En unhoita, ole varma, kiitoksia paljon! - -Lizzien lempeä sydän ja miellyttävä käytös olivat tehneet hänet -kaikkien suosikiksi, mutta lapsellisen leikillisyyden ohessa oli -hänessä myös luonteen lujuutta. Aikaiset koettelemukset olivat -kypsyttäneet ja vahvistaneet hänen rakastettavaa, mutta ehkä liiaksi -myöntyvää luonnettansa. Oman heikkouden tunto oli opettanut hänet -turvaamaan mahtavaan auttajaan, jota hän rakasti todellisen kristityn -rakkaudella. Hänen vaikutusvaltansa koulussa oli suurempi, kuin hän -uskoikaan, sillä hän ei tiennyt, kuinka usein hänen lähestymisensä -keskeytti ajattelemattomien lasten sopimattomat puheet. Onnellinen -se koulu, ja onnellinen se opettaja, jonka vanhin oppilas on Lizzie -Spencerin kaltainen! - -Keskustelu Ruth-raukan virheistä keskeytyi Lizzien läsnäolon ja miss -Longin saapumisen takia. Kuitenkin sai Jane aamupäivän kuluessa -tilaisuuden kertoa havaintonsa, mutta miss Longin vakava kasvojen -ilme hämmensi hänet, eikä hän ollut oikein varma siitä, tarkoittiko -se häntä vai sitä sangen _vakavaa_ rikosta, jonka kertomisen hän piti -velvollisuutenaan. - --- Odotan sinua huoneeseeni, kuiskasi miss Long Ruthin korvaan -lähtiessään lukuhuoneesta. - -Tyttönen seurasi heti opettajaansa perähuoneeseen, ja istui hänen -viereensä saatuansa viittauksen. Vähän mietittyään sanoi miss Long: - --- Tahdon puhua kanssasi hiukan, Ruth. - -Ihmetellen lapsi katseli häntä vastaamatta, ja hän jatkoi: - --- Ajattelitko ennen, kun kätkit ne omenat eilen? - --- En. - --- Oletko jälkeenpäin ajatellut sitä? - --- En sen jälkeen, kun annoin ne Joelle, paitsi kerran luulen -ajatelleeni, mahtoiko Polly pitää niistä, ja antoiko hän Joelle. - --- Ajatelkaamme nyt yhdessä, rakas lapsi, sitä -- miksi suutuit Joelle -eilisaamuna. - --- Hän hän otti pennyn eikä tehnyt työtä kunnollisesti. - --- Siis siksi, että hän otti, mikä ei ollut hänen omaansa. Kenen ne -omenat olivat, jotka annoit hänelle eilen? - -Ruth nousi hitaasti, ikäänkuin nähdäkseen miss Longin kasvot, hänen -kasvojensa ilme osoitti hämmennystä, mutta äkkiä selkeni se, ja -silmänräpäyksessä kätki hän epätoivoisesti nyyhkien päänsä miss Longin -syliin. - --- Luulen, ettei ole mitään hyötyä täällä olostani, sanoi hän nostaen -päätään, -- olin usein ilkeä kotona, mutta en koskaan _varastanut_ -siellä. Voi, kuinka olin niin paha! Mitä sanoo Duncan? Ja uudestaan -kätki hän kasvonsa, uudestaan tulivat pidätetyt nyyhkytykset. - -Kun hän oli hiukan tyyntynyt, sanoi miss Long hänen pehmeätä, mustaa -tukkaansa silitellen: - --- Tyttäreni, ei saa tehdä vääryyttä itselleen, eihän ollut -_tarkoituksesi varastaa_, Ruth? - --- Voi, ei, ei! Se ei ollut tarkoitus. - --- Silloin lapseni, teit sen ajattelemattomuudesta -- äkkinäisestä -sisäisestä pakosta -- ymmärrätkö, mitä tarkoitan? - --- Kyllä, Duncan on sanonut -- olen usein ennenkin tehnyt niin, miss -Long. - -Miss Long voi tuskin olla hymyilemättä oppilaansa lapselliselle -avomielisyydelle. - --- Mutta ehkä et ole ennen huomannut, sanoi hän, -- että siitä voi -koitua sinulle ikävyyttä. Tahdotko koettaa parantua siitä? - --- Kyllä, -- tahdon alkaa tänään, jos autatte minua. - --- Teen, mitä voin, mutta sinun täytyy saada parempaa apua, kuin minun. - --- Minun täytyy pyytää Jumalan apua, sanoi Ruth hartaasti ja vakavasti. - --- Siunatkoon hän sinua Jesuksen tähden. Ja ystävällisesti suudellen -lähetti miss Long Ruthin puutarhaan leikkimään. - -Oli kaunis päivä, ja pian unohti hän huolensa, ja hän olisi tahtonut -laulaa ja lentää kilpaa lintujen kera. Kaikki tytöt olivat ulkona; -muutamat istuivat puiden varjossa kirjoineen tahi käsitöineen, toiset -kävelivät, kaksi tahi kolme yhdessä, tuttavallisesti kieltään piesten. -Miss Long ei malttanut olla myös tulematta. Hän seisoi puutarhan -veräjällä juuri, kun Ruth juoksi yksin mielipolkuansa. Jane Harding -tuli erään toisen tytön kera häntä vastaan, pysäytti hänet ja kysyi: - --- Oletko ollut tänään auttamassa rehellistä ystävääsi Joea kadun -lakaisemisessa? - -Pieni ruumis suoristui äkkiä ja kuin mikäkin ruhtinatar lausui hän -harvaan ja selvästi: - --- Jane Harding, kuinka uskallatte sanoa minulle noin? - --- Todellakin, sinulle! Tahtoisinpa tietää, kuka sinä olet. Mielestäni -vallan sopiva master Joen seuraan! -- Kuinkas oli niiden omenain laita, -he, he! - -Tämän epäystävällisen puhuttelun aikana oli lapsi raukka tullut aivan -kalpeaksi, ja lopuksi kähisi hän hampaittensa välistä: - --- Minä vihaan teitä. Ja, kuulematta huudahdusta: tuollainen pieni -noita, juoksi hän miss Longin luo ja heittäytyi hänen syliinsä -nyyhkien: -- Oi miss Long, minä olen niin paha, olin niin vihainen, -mutta tarkoitukseni ei ollut tehdä sitä, ei todellakaan, oi, uskotteko -minua? - -Hän oli niin liikutettu, että miss Long vei hänet huoneeseen ja jätti -hänet sinne, luvaten tulla hetken perästä, jos hän tyyntyisi sillä -aikaa. Hän tapasi Janen tovereineen eteisessä. Jane huudahti heti: - --- Miss Long, minä en sanonut hänelle mitään, kysyin vaan leikillä, -oliko hän auttanut Joea kadun lakaisemisessa -- sanoinko, Mary? - --- En tiennytkään, sanoi miss Long, että sinä olit syynä sen -pikkuraukan mielenliikutukseen ja nyt hänen suruunsa. Ja vaikka Jane -Harding oli usein saanut nuhteita, ei hän koskaan unohtanut, mitä miss -Long tällä kertaa hänelle sanoi. - -Miss Long palasi perähuoneeseen, mutta seisahtui ovelle, sillä Ruth oli -polvillaan sohvan vieressä. Hän nousi äkkiä ja sanoi hiljaa: - --- Rukoilin Jumalaa auttamaan minua, en ole ennen häntä rukoillut. - -He keskustelivat kauan, mutta Ruth ei kertaakaan lausunut sen tytön -nimeä, joka oli aiheuttanut hänen kiivastumisensa, eikä miss Longin -tarvinnut sitä kysyä. - -Emme siis ihmettele, että "se pieni vastatullut tyttö" oli koko -iltapäivän hiljaa ja että hän itki polvistuessaan sänkynsä viereen -illalla, kuten Alice Debylle kertoi. - - - - -NELJÄS LUKU. - -Sokea Polly. - - -Sillä aikaa, kun Alicella ja Debylla oli pieni kohtauksensa seuraavana -päivänä, meni Ruth Janen luo ja sanoi kainosti: - --- Miss Harding, saanko sanoa teille jotain? -- ja sitten jatkoi -hän äkkiä: -- annatteko anteeksi sen mitä eilen teille sanoin. Olin -suuttunut, enkä tarkoittanut -- ainakaan en nyt tarkoita mitä silloin -sanoin -- olen pahoillani, että sanoin niin. - --- Minä en vihaa ketään, sanoi Jane, -- luulen, että voimme tulla -hyviksi ystäviksi, jos niin tahdot. - -Ruth ei vastannut heti. Vihdoin sanoi hän: - --- Koetan rakastaa teitä, Jane, mutta pelkään, ettette välitä minusta, -kun saatte nähdä, kuinka paha minä olen. - -Mutta Janen ystävyyskäsite ei ollut niin vakava, kuin Ruthin, eikä hän -oikein tiennyt, miten olisi vastannut tähän pieneen puheeseen. Hän ei -voinut kertoa Ruthin lupausta _koettaa_ rakastaa häntä, sillä sitä hän -ei ollut koskaan tehnyt eikä luultavasti yrittäisi nytkään, Ruthan oli -hänen terävän arvostelunsa mukaan koulun rumin ja pahasisuisin oppilas. -Mutta varo, Jane, ettei tämä "kauhea luonne" tule rakastettavammaksi -sinun omaasi! Varo, ettet saa ajattelemattomuudellasi ja tylyydelläsi -aikaan syvempiä haavoja, kuin Ruth intohimoisilla purkauksillaan, sillä -hän koettaa sanoilla ja töillä korjata, kun sinä sen sijaan et välitä -ollenkaan, että olet loukannut. - -Jane alkoi tuntea itsensä kovin kömpelöksi tämän hiljaisuuden -vallitessa, mutta samalla sai Ruth käskyn ottaa hatun päähänsä ja mennä -ulos miss Longin ja Lizzie Spencerin kanssa. - -Seuratkaamme heitä, sillä arvatenkin he menevät tervehtimään sokeata -Pollya. Joen selityksen mukaan oli heidän kotinsa noin puolen -peninkulman päässä. Tie sinne kulki holvikaaren kautta Mellestowin -parasta katua pitkin, sitten likaista syrjäkatua parin rohistuneen -huonerähjän ohi ja päättyi vieläkin likaisemman ja ränsistyneemmän -töllin luo, jonka edustalla joskus näytti olleen puutarha, mutta siitä -oli enää jälellä vaan pari viinimarjapensasta ja joku kukkanen, joka -ikäänkuin ympäristön autiutta pilkaten kohotti päätään valoa kohden. -Ovi oli auki, ja syyllä voi epäillä, voiko sitä ollenkaan sulkea. He -kurkistivat sisään ja huomasivat osuneensa oikeaan. Keskellä lattiaa -seisoi liikkumatonna, pää kumarassa noin kaksikymmenvuotias tyttö, -toisessa kädessä kahvikuppivatineen, toisessa leipäpalanen. Hän oli -nähtävästi kuullut askeleet ja äkkinäinen "kuka siellä?" ilmaisi hänen -hämmästyksensä. Tyttö raukka! Hän ei ollut tottunut kuulemaan muiden -vieraiden, kuin isän salametsästäjätoverien askeleita, mutta tulijat -eivät olleet niin meluavia. Hänen ei tarvinnut kauan ihmetellä, sillä -miss Long kiiruhti ilmoittamaan, että hän oli se rouvashenkilö, jota -Joe oli pyytänyt tulemaan sisarensa luo ja että hänen toverinsa oli -omenain antaja. Ruth katsoi punastuen Lizzieen, mutta tämä ei näyttänyt -tietävän mitään siitä asiasta. Pollyn kalpeat kasvot kirkastuivat; -hän koetti etsiä tuolia vieraillensa, mutta ennenkuin hän ehti selitä -hämmennyksestään, olivat nämä jo hankkineet istuinpaikat. Tuli takassa -oli melkein sammunut, mutta vieressä oli pieni varasto polttoainetta, -ja teekattila odotti valmiina liedellä. - -Miss Long kysyi Pollylta, kuinka hän voi toimia yksin päiväkaudet. - --- Niin, katsokaas, ma'ami, minun täytyy koettaa tulla toimeen niin -hyvin kuin voin. Joe on hyvä poika minulle, saan tehdä huoneessa -enimmät toimet, ainoastaan tulta -- senkin voisin -- ei hän salli -tehdä, ja minä annan sen hänen mentyään iltapäivällä olla siksi, kun -hän taas tulee. Ja -- en tiedä, onko se oikein -- minä ajattelen usein, -että Jumala pitää sokeista erityistä huolta, ainakin on ilahuttavaa -niin ajatella, lisäsi hän melkein kuin itsekseen. - --- Luulen, että olet oikeassa, sanoi miss Long; -- Jumala pitää huolta -kaikista lapsistansa, se on ainakin varma. Sinä olet lukenut hänestä, -joka tuli antamaan sokeille näkönsä. - --- Kyllä, jumalan kiitos! En koskaan voi olla tarpeeksi iloinen -ja kiitollinen siitä, että olen saanut olla sokeain koulussa. Jos -en siellä olisi saanut kuulla asioita, jotka antoivat minulle -kärsivällisyyttä ja toivoa, olisin aikoja kuollut epätoivoon ja -kurjuuteen -- sillä kurja minä todella olin! Kaikki oli pimeätä, -ei mitään tulevaisuutta, johon katse voi kiintyä -- oi, se oli -hirveätä. Istuessani täällä yksin minä väliin raivostuin -- linnuille, -kun ne lauloivat, Jumalan ihanalle auringolle ja lähistössä -leikkiville lapsille, -- mutta en koskaan Joelle enkä isälle. Oi, -en niille kahdelle! Kun Joe iltasin tuli kotiin, silitin hänen -tukkaansa saadakseni hänet puhumaan -- hänen äänensä muistutti niin -äiti-raukkaani. -- Nyt tiedän, että se oli Jumalan hyvyyttä, ja se -esti minun kadottamasta järkeäni, vaikka en minä silloin pitänyt -Jumalaa hyvänä. Mutta minun ei pitäisi näin puhua itsestäni. -- -Kaikkivaltiaalle kiitos, se onnetoin aika on nyt ohi. - -Miss Long katseli ympärilleen tuossa kurjassa huoneessa, ajatteli -juoppoa isää ja noita pimentyneitä silmiä, ja hän ihmetteli sitä -kärsivällisyyttä ja toivoa, joka vaikutti, että "se onnetoin aika oli -ohi." Mutta hän toivoi Pollyn puhuvan enemmän itsestään ja kysyi, -kuinka kauvan siitä oli, kun hän pääsi asyyliin. - --- Minä pääsin sinne viimeisen edellisenä talvena, ma'ami, mutta minä -en voinut olla siellä kauvan, sillä se rouva, joka minun puolestani -maksoi, kuoli. Mutta minä olin oppinut lukemaan ja monta muuta hyvää -asiaa. Olen siitä saakka koettanut jatkaa, sillä johtaja antoi minulle -raamatun -- ei sellaista korkokirjaimilla, se oli liian kallis -- mutta -Joe lukee siitä aina joskus kappaleen. - --- En luullut hänen osaavan lukea, sanoi Ruth. - --- Ei se hyvin käy, mutta hän koettaa edistyä, miss. Hän kävi koulua -äidin eläessä, ja kun minä osasin muutamia värsyjä ulkoa, voin ohjata -häntä, mutta nyt osaa hän itse melkein kaikki. Oi, ma'ami, siinä -kirjassa on ihmeellisiä asioita! Toisinaan mietin kokonaisen päivän -yhtä tahi kahta värsyä. - --- Sillä tavoin sen muistaa, Polly. - --- Usein annan lukea, kuinka Jesus paransi sokean miehen Jerikossa; -- -hän vaipui hetkiseksi mietelmiinsä. - --- Pidätkö niin siitä? Mutta Jesus ei ole enää parantamassa sokeita, -Polly. - -Hän ymmärsi miss Longin ajatuksen ja sanoi: - --- Ei täällä, mutta hän parantaa sokean kuitenkin. Hän on tehnyt minun -pimeyteni valoksi. Väliin ajattelen, että jos hän olisi täällä, en sitä -häneltä ensiksi pyytäisi. Ehkä en näkevänä osaisi häntä niin selvästi -ajatella. Aivan varmaan on eräs asia, jota minä enemmän toivoisin. - -Miss Long tahtoi tietää, oliko se sellaista, jossa maallinen ystävä voi -auttaa. Mutta Polly sanoi sen koskevan isää, ja hänen kasvonpiirteensä -saivat samalla niin surullisen ilmeen, että miss Long muutti puheen -ainetta ja kysyi tahtoisiko hän vielä päästä sokeain kotiin, hän ehkä -voisi siinä asiassa tehdä jotain hänen hyväkseen. Alaksi tämä ajatus -näytti valtaavan hänet, mutta tarkemmin ajateltuansa sanoi hän. - --- Vaikka en voikaan paljoa tehdä, en kuitenkaan tahtoisi jättää kotia. - -Hän oli hyvin kiitollinen miss Longille, mutta sanoi, että nyt kun hän -ei enää pitänyt itseänsä vaan toisten rasituksena, oli hänestä parempi, -että hän oli kotona Joen tähden, ja isäki ikävöisi, jos hän joutuisi -pois kotoa. - -Luvattuaan pian tulla takaisin, sanoivat he jäähyväiset tälle -tyytyväiselle ja onnelliselle sokealle tytölle. - -Ruth oli koko ajan ihmetellen katsellut sokeata tyttöä ja huonetta. -Hän ei ollut koskaan nähnyt niin köyhää kotia eikä tiennyt, että oli -vieläki köyhempiä olemassa ajalliseen elämään katsoen -- ja että -todellisesti rikkaita Jesuksen siunauksesta oli niin vähän. - -Hän kulki kotiin päin hiljaa ja ajatuksissansa. Vihdoin hän kysyi: - --- Miss Long, onko sokean helpompi olla hyvä? - --- En usko, että Polly sanoisi niin, Ruth. Ulkonaisia kiusauksia ei -olisi niin paljon, mutta sisälliset olisivat sitä suuremmat, äärettömän -paljoa suuremmat. Ja ajattele, ettei koskaan saa _nähdä_ Jumalan -kaunista luontoa, joka hänen rakkaudestaan todistaa, eikä voi lukea -siitä eikä hänestä! - --- Oi, niin, olen niin iloinen! Olin unohtanut sen; ja tiedättekö, -minusta tuntui, kuin tahtoisin olla Polly, kun kuulin hänen niin -puhuvan. Mutta pelkään, että se oli väärin -- se oli kiittämättömyyttä. - -Miss Long ei vastannut. Mahtoiko hänkin ajatella samoin? - -Ruth uneksui yöllä, että hän leikki ja lakasi käytäviä Alicen kanssa -ja että Alice tahtoi sitoa hänen silmänsä, jotta hän voisi lakaista -paremmin. Hän heräsi -- kaikki oli pimeää -- ja silmänräpäykseksi -valtasi hänet ajatus: "minä olen sokea!" Mutta samassa tuli kuu -näkyviin ja heitti valojuovan sisään. Silloin hän hymyili ja kiitti -Jumalaa siitä, että hän voi nähdä, ja nukahti jälleen. -- -- -- - -Emme ole vielä paljoa puhuneet eräästä kouluelämän sangen tärkeästä -puolesta -- läksyistä. Mutta kukapa pieni tyttö ei tietäisi, mitä -Ruthin oli opittava kymmenvuotiaana? Se oli enimmäkseen lukemista, -kirjoitusta ja laskentoa, hiukan ranskaa ja saksaa, sekä aivan vähän -soitantoa ja tanssia. Ruth oli jäänyt koulutiedoissa jälelle, mutta -hänellä oli nopea käsityskyky, ja Alice saa varoa, ettei hänen -ystävänsä mene hänen ohitsensa ja kykene vielä kilpailemaan siitä -luokan etevimmälle oppilaalle määrätystä palkinnosta, josta Alice oli -kertonut. Heidän luokallansa on paitsi heitä ainoastaan kaksi tyttöä, -ja nämä ovat niin hitaita ja laiskoja, vaikka ovatkin vanhempia, että -Alice on jo ruvennut pitämään itseänsä onnellisena kilpailijana. Ruth -puolestaan ei sitä ajattelekaan, sillä hän, joka on tullut kouluun -kuusi viikkoa myöhemmin, ei luonnollisesti voi sitä saada, ja kun -hän sitäpaitsi on, veljen sanojen mukaan, "pieni tietämätön raukka." -Enimmän huolta tuottaa hänelle ranskan oppiminen. Hän unohtaa hetkisen -perästä, mitä "mademoiselle" on opettanut ja lausuu sanat väärin. Hän -joutui melkein epätoivoon, saadessaan saman läksyn uudestaan niin -monta kertaa. Kun sitten Lizzie Spencer rupesi pitämään huolta läksyn -valmistuksesta, alkoi sekin mennä yhtä hyvin, kuin toisetkin aineet. - -Mutta emme saa jättää häntä nyt enää nukkumaan. Kuutamon sijaan tuli -pian auringon paiste, ja molemmat pikku tytöt olivat hyvissä ajoin -ylhäällä ja puettuina sekä kävelyllä puutarhassa. - --- Tiedätkö, Alice, että sinun poissa ollessasi eilen kävimme Joen -sokean sisaren Pollyn luona. Hän on ollut sokea kolmentoista vanhasta -saakka ja nyt hän on kahdenkymmenen! Eikö se ole hirveätä? Mutta hän ei -näytä sitä paljon surevan -- ainakaan nykyään. - --- Noo, luulenpa, etten minäkään siitä välittäisi. - --- Oi, Alice, sen sinä varmaan tekisit! Miksi noin sanot? - --- Siksi, että minä koetin kerran, sanoi hän salaperäisellä äänellä. - --- Koetit! Kuinka sitä voit koettaa? - --- Kerran pidin silmäni kiinni koko pitkän kävelymatkan ajan ja annoin -taluttaa itseäni. Ihmettelin, kun huomasin olevamme kotona, vaikka -luulin, että olimme puomiveräjän luona, se oli melkein hauskaa. - --- Oi, rakas Alice, älä sano niin! Unohdat, että koko ajan aioit -aukaista ne, mutta ajatellaanpa, ettet olisikaan voinut -- olisitko -silloin hämmästynyt? - --- Noo, arvelen, että se olisi ollut toista. Kuka taluttaa Pollya? - --- Ei kukaan. Sehän onkin pahinta. Hän on toisinaan melkein päiväkaudet -yksin kotona ja hapuilee ympäri huonetta. Tuskin voin olla itkemättä, -Alice, nähdessäni hänet. Mutta hän on niin hyvä! - --- Luulen, että kaikki köyhät ovat hyviä, etkö sinäkin luule, Ruth? -Minä tunnen erään toisen köyhän, äitini vanhan hoitajan, Debyn, ja hän -on niin hyvä, aivan varmaan ne kaikki ovat hyviä. - -Mutta Ruth ei ollut aivan varma. Hän oli Joen puheiden ja omien -havaintojensa perusteella tullut vakuutetuksi, että Pollyn isä oli -kaikkea muuta, vaan ei hyvä. Hän ei kuitenkaan tahtonut sanoa siitä -mitään, hän kertoi vaan kuulleensa kerran sanottavan, etteivät köyhät -aina pääse taivaaseen sentähden, että he ovat köyhiä, eikä hänen -mielestään köyhyys _aina_ tee heitä hyviksi. - -Hän kuvaili Alicelle useita yksityisseikkoja Pollyn aineellisesta -asemasta: kuinka siellä oli vain kaksi eheätä kuppia hyllyllä, ja -ettei hän luullut heillä olevan voita illalliseksi, että lattia oli -niin epätasainen, että hän ihmetteli, kuinka Polly voi siinä liikkua -kaatumatta, että puutarhassa oli vaan yksi laji rumia kukkia. Polly ei -tietysti voinut tätä nähdä, mutta hän ihmetteli, ettei Joe välittänyt -kauniimmasta. Ja sitten hän aikoi pyytää miss Longilta, että Joe -seuraavana vuonna saisi ottaa osaa näyttelyyn ja puutarhurilta vähän -siemeniä hänelle, se innostaisi häntä. Aamiaisen aikana käytti Ruth -tilaisuutta hyväkseen esittääkseen asian miss Longille, joka puolestaan -hyväksyi hänen suunnitelmansa. Mutta kun vihannekset olisivat Joelle -hyödyllisempiä, sanoi hän, että oli varattava erityinen palkinto -parhaasta vihanneskorista. - --- Mutta kuka kilpailee hänen kanssaan -- kysyi Alice, meillä ei ole -vihanneksia. - --- Ajattelen, että on koetettava saada useampia pieniä poikia ottamaan -osaa kilpailuun. Sillä aikaa täytyy teidän vakuuttaa Joelle, että hänen -puutarhanhoitotaitonsa tuottaa hänelle etua ja palkinnot ovat myös -määrättävät. - -Huomaamme, että Alice on jo pian voittanut ennakkoluulonsa -Ruthin suhteen, ja he ovat tulleet hyviksi ystäviksi. Alice oli -todellisuudessa sangen miellyttävä pikku tyttö mutta vaikka niin ei -olisi ollutkaan, ei hän olisi voinut vastustaa Ruthin ystävällistä -kohteliaisuutta ja avomielisyyttä, sillä yhdenikäistensä seurassa -unohti hänkin vaiteliaisuutensa. - - - - -VIIDES LUKU. - -Revitty ainevihko. - - -Ruth oli lopettanut varsinaisen päivätyönsä ja istuutunut -mielipaikkaansa, avonaisen akkunan ääreen lukeakseen satukirjaa, jonka -Alice oli lainannut hänelle. Mutta pian liitelivät hänen ajatuksensa -kauas kotiin, Duncaniin, veljen kirjeisiin -- viimeinen oli tullut -viikko sitten. -- Oli niin hauskaa saada häneltä kirjeitä, hän kertoi -aina sitä mitä hän mieluimmin tahtoi tietää. Hän ajatteli, mahtoiko -hän pitää häntä parempana tämän vuosipuoliskon perästä, ja hän muisti, -että hän nyt juuri oli ollut koulussa kuukauden, ja että vajaan kolmen -perästä hän taas saa olla hänen luonaan ja kertoa hänelle kaikki; ja -hän nauroi melkein ääneen tätä ajatellessaan. - -Hänen pieni ilmalinnansa hajosi kuullessaan nimeänsä lausuttavan. Eräs -ylempi luokka palasi ranskan tunniltaan kovaäänisesti keskustellen. - --- Noh, sehän vaan vahvistaa minun ajatustani, sanoi eräs kovalla -äänellä. -- Saatte olla varmat, että Ruth Leigh on syyllinen. Mutta -minun mielestäni ei sinulla ole syytä välittää siitä, onneksi se vaan -sinulle oli. - --- Mitä tarkoitat? - --- Niin, eikö se ole vapauttanut sinua ainakin kolmesta huonosta -arvosanasta? Tiedäthän, että sinä siitä tavallisesti saat huonon, -ja pari kolme sellaista tällä viikolla olisi tuntuvasti vähentänyt -palkinnon saamisen mahdollisuutta -- ja tiedäthän, että jos viikossa -saa kaksitoista huonoa, menettää viisikymmentä hyvää. - --- Siispä olet onnellinen tyttö, Jane! -- sanoi toinen, -- sinun -pitäisi mielestäni kiittää Ruthia. -- Ruth, Ruth, missä olet? -Tule saamaan kiitollinen tunnustus miss Hardingille tekemästäsi -palveluksesta. - --- Minun mielestäni teette hyvin väärin, sanoi Lizzie välittäen, -- -että syytätte Ruthia edes kysymättä häneltä. Tule tänne Ruth! - -Tyttönen tuli piilopaikastaan esille. - --- Oletko repinyt lehden Janen ranskan vihosta? Kun menimme luokalle, -oli hänen illalla kirjoittamansa aine siitä revitty. Sano minulle, -Ruth, oletko tehnyt sen. - --- En tiedä mitään Janen aineesta, en tiennyt, että hän oli -kirjoittanutkaan mitään, vastasi hän varovaisesti. - --- Älä kiertele nyt, sanoi eräs pitkä ja hoikka tyttö, -- rehelliseen -kysymykseen on annettava rehellinen vastaus; oletko tehnyt sen tai et? - --- Näen, ettei sanojani uskota, enkä minä siis puhu mitään. - --- Aivan oikein, sanoi ensimäinen tyttö, kääntyen toisiin, -- olin -varma, että hän on tehnyt sen. Ja sitäpaitsi, eikö se, mitä Annie -sanoi, ole tarpeeksi todistusta, että hän juuri tänä aamuna oli kysynyt -Janen kirjahyllyä. Mitäs siitä sanot, Ruth. - -Mutta Ruth oli vaiti. - --- Vastaa, Ruth, jos voit, sanoi Lizzie ystävällisesti. -- Sano, mitä -hait Janen hyllyltä? - -Ei vastausta. Pienet huulet olivat päättäväisesti puristuneet yhteen. - --- Antakaa sen nyt olla, sanoi Jane, -- minä en siitä välitä. - --- Mutta minä välitän, Jane, sanoi Lizzie, -- ja olen pahoillani, ettei -miss Long ole täällä ottamassa siitä selvää. -- Ruth, minä en vieläkään -voi uskoa, lisäsi hän kääntyen häneen. - --- Etkö? Minä voin, sanoi eräs, -- intohimoinen ja kostonhaluinen. Ne -kuuluvat tavallisesti yhteen. Sinunkin, Lizzie, täytyy tunnustaa, ettei -se ole mikään rakastettava luonne. - -Lizzie teki vielä yrityksen. -- Ruth, _minulle_ sinä varmaan vastaat. - -Ensi hetkellä näytti hän aikovan vastata, mutta äkkiä sulkeutuivat taas -huulet, hän kääntyi ja meni hiljaa entiselle paikalleen akkunan viereen. - --- Antakaa lapsiraukan mennä, sanoi Jane. -- Vakuutan, etten siitä -välitä. Mutta sinua, Lizzie, pyydän, ettet siitä puhu miss Longille; en -tahtoisi, että lasta toruttaisiin, enkä luule hänen sillä oikeastaan -mitään pahaa tarkoittaneen. - --- En voi luvata, Jane, sanoi Lizzie vakavasti, -- sillä minä en ole -yhtä varma kuin sinä Ruthin syyllisyydestä. Ja tekipä sen kuka hyvään --- miksikään erehdykseksi en minä sitä usko -- oli se niin huono teko, -ettei sen voi antaa noin vaan mennä. - -Hän poistui. - --- Hyvä, saammehan nähdä, kuka on oikeassa, sanoi pitkä tyttö. -- -Lizzie ei usko mitään suosikeistaan, mutta miksi Ruth on yksi niistä, -sitä on vaikea tietää. - --- Antakaa sen nyt olla, sanoi Jane ärtyisesti, -- totisesti, kun en -minä siitä välitä, ei tarvitse muidenkaan sitä tehdä. Kas tuolla tulee -kirjeen kantaja, saapa nähdä, onko hänellä minulle kirjettä. - -Viiden minuutin kuluttua noputettiin ovelle. Ruth syöksähti ylös -- -tässä postissa tulivat Duncanin kirjeet. -- Kirje miss Leighille, -ilmoitti palvelija. Silmänräpäyksessä lensi hän poikki huoneen ja -takaisin paikalleen. Ahmimalla luki hän sen sisällön. - -Mutta miksi kalpeni hän ja hiljaa lähti huoneesta pitäen kirjettä -kädessään? - -Puoli tuntia sen jälkeen kuuli Lizzie Spencer huoneestaan tullessaan -nyyhkytystä viereisestä huoneesta. Hän avasi hiljaa oven. Heikko ääni -nyyhki; -- Oi miksi lähetit minut luotasi. Se oli _hyvin_ hirveätä, -Duncan! - -Lizzie ajatteli: -- Tekikö _hän_ sen todellakin. Hän sanoi: -- Ruth, -miksi täällä makaat? Olen tullut luoksesi, sano minulle kaikki. Tämä -sanottiin lempeästi, mutta kuitenkin sellaisella äänellä joka vaati -tottelemista. - -Ruth nosti päätään kuullessaan Lizzien äänen, ja rypistynyt, kyynelien -kastelema kirje tuli näkyviin. Lizzie tuli melkein iloiseksi, -huomatessaan, että Ruthin suru ei ollutkaan aiheutunut siitä, mitä -koulussa oli tapahtunut. - --- Oi, Lizzie, hän matkustaa tiehensä -- hän matkustaa tiehensä! - --- Kuka matkustaa tiehensä, Ruth? - --- Duncan! Tässä on hänen kirjeensä, hän ei tule koskaan takaisin, ei -kirjoita enää koskaan minulle! Hän oli aivan lohduton, vaikkei hän -itkenyt enää. - --- Onko siinä todellakin niin, kysyi Lizzie. - --- Kyllä, minä luulen -- en voinut sitä oikein lukea, luetteko sen -minulle? Hän antoi kirjeen Lizzielle, joka luki: -- Ehdin kirjoittamaan -sinulle Ruthiseni, vaan pienen lapun tänään, sanoakseni, ettet -odottaisi mitään tietoja nyt niin usein kuin tavallisesti. Liikeasiat -pakoittavat minut matkustamaan Bermudaan, toivoakseni vaan vähäksi -aikaa; täydyn matkustaa jo ehkä huomenna. Saat tietoja minulta, rakas -lapsi, niin pian kun mahdollista. Koeta unhottaa, että olen tavallista -kauempana sinusta. Tiedän, että olet pieni, kiltti tyttö; ja jos -en joudu kotiin loma-ajaksi, saat viettää sen lady Douglaan luona -Beachfieldissä, mihin usein olemme yhdessä aikoneet matkustaa. Kirjoita -minulle, milloin parhaiten voit. Miss Long sanoo sinulle osoitteeni, -kirjoitin juuri hänelle. Jumala siunatkoon pientä siskoani! Iloitsen -ajatellessani, että hän on tyytyväinen ja onnellinen, ja niin hän on, -jos hän on hyvä. - -Lizzie lopetti ja katsoi kuulijaan. - --- Kuten näet, Ruth, ei se ole niin pahaa, kuin luulet, onko? - --- Luulin hänen sanoneen, ettei hän koskaan kirjottaisi. Mutta -lupa-aika, Lizzie, olen varma, ettei hän tule siksi! Hän sanoo, kuten -näet, "ehkä," ja minä tiedän mitä se merkitsee, sekin minun täytyy -jättää! Ääni oli niin surullinen. -- Mutta sitä en voi unohtaa, että -hän on kaukana. En voi nyt koettaa saada hyvää todistusta siksi, että -hän sen jouluna näkisi. - --- Ethän aikone sentähden jättää koettamatta sitä? - --- En välitä miellyttää ketään muita, kuin Duncania, Lizzie. Ei kukaan -pidä minusta sillä tavalla, kuin hän. - --- Eikö? Eikö hänkään, joka antoi sinulle Duncanin veljeksi? Eikö -kukaan välittänyt sinusta tuonoin, kun rukoilit anteeksiantavaa ja -lempeää sydäntä? Eikö Jesuskaan, kun hän otti lapsia syliinsä, tahi -kuoli ristillä? Oi, Ruth, älä sano, ettei sinusta kukaan välitä. -- -Etkö tahdo koettaa miellyttää _Häntä_? - --- Duncanin sijastako? - --- Ei niin, mutta siten, että samalla miellytät _Häntä_, kuin Duncania; -ja kun Duncan on poissa, on _Hän_ läsnä; ja kun Duncan ei voi nähdä -yrityksiäsi, _Hän_ näkee, ja saat olla varma, että Hän pitää sinusta. - -Hetken perästä Ruth sanoi: - --- Se on ainoa, jota Polly koettaa miellyttää, mutta minun täytyisi -koettaa enemmän, koska _Hän_ on antanut minulle silmät. -- Hetken -perästä hän lisäsi: -- Tahdon koettaa, Lizzie. Jos voisin nyt heti -tehdä jotain, en ehkä unohtaisi niin pian. - --- Ylpeyskö sinua äsken esti vastaamasta tytöille? - --- He eivät uskoneet minua, uskotko sinä, Lizzie? - --- Uskon. Tahdotko sanoa minulle? - --- Kyllä, sanon sen nyt: en ollut koskenut vihkoon, ja Janen hyllyä -kysyin pannakseni sinne häneltä lainaamani kartan. - --- Sinun täytyy sanoa se heille, Ruth. - --- En voi, he eivät usko minua. - --- Älä siitä välitä. Sanonko sinulle, mitä Jesus teki, kun ihmiset -eivät häntä uskoneet? - --- Sanoiko hän heille kahdesti? - --- Hän teki enemmän, Ruth. Hän paransi sairaan miehen uskottomille -ihmisille todistukseksi, että hänellä oli valta, ettei hän ollut mikään -petturi, ja että hän voi antaa synnit anteeksi. - --- Mutta minä en voi todistaa, Lizzie. - --- Et nyt, mutta jos tahdot olla Jesuksen kaltainen, täytyy sinun tehdä -mitä voit, välittämättä siitä mitä he sanovat. Sano tyyneesti se, mitä -olet minulle sanonut, ehkä Jumala lähettää todistuksenkin, ja jos ei, -koettelee hän sinun kärsivällisyyttäsi. Teetkö nyt niin? - --- Kyllä, jos hän auttaa minua. - --- Rukoilkaamme sitä, rakas Ruth. - -Hetken perästä meni Ruth kouluhuoneeseen Janen luo ja sanoi: - --- Jane, minä en repinyt sinun vihkoasi. Hyllyllesi panin sen kartan, -jonka lainasit minulle; muistat kai että annoit sen eilen ja nyt se on -paikallaan. Sinun täytyy uskoa minua. - --- Uskon sinua, Ruth, sanoi Jane, enkä tahdo puhua mitään enää koko -asiasta. - --- Kylläpä olet merkillisen herkkäuskoinen, Jane, se minun täytyy -tunnustaa, sanoi Annie. -- Miksei hän sitä heti sanonut? Minusta -näyttää, kuin olisi hän käyttänyt aikaa keksiäkseen tuon jutun! - -Kaikista yrityksistään huolimatta ei Lizzie voinut keksiä todistusta -Ruthin viattomuudelle. Näytti kuin koko asia jäisi ainaiseksi -salaisuudeksi. - -Eräänä päivänä, kun hän jo oli lakannut sen selville saamista -toivomastakin, tuli Ruth juosten häntä vastaan puutarhassa. - --- Katso, Lizzie, ole hyvä ja katso, huudahti hän näyttäen kokoon -puserrettua paperipalloa, -- ehkä tämä on se lehti, oi, toivoisin, että -se lopultakin selviäisi! - --- Mikä se on? Mistä löysit sen? - --- Alice ja minä heitimme palloa kouluhuoneessa, se lensi sen sinisen -verhon takana olevaan uuniin, ja sitä hakiessani löysin tämän sieltä. -En ole avannut sitä, ja kun näin, että se oli viivattu samalla tavalla, -kuin ainevihot, toin sen heti sinulle. - -Lizzie avasi sen. Se oli nyt se kadonnut lehti. -- Mutta, Ruth, vielä -ei ole todistettu, kuka sen on pannut sinne, sanoi hän. - -Ruthin kasvot synkistyivät. Voitettuaan ylpeytensä oli hän hartaasti -koettanut todistaa syyttömyyttään. -- Odota hiukan, sanoi Lizzie -epäilevästi tarkastellen uudelleen paperia, -- en ole ihan varma eikö -hän nyt vapauta sinua. -- Odota täällä, menen puhumaan Janen kanssa. -Lizzie riensi kouluun Ruthin löytö kädessään. Hän arveli toistenkin -vanhempien tyttöjen olevan siellä, mutta sitä ei nyt voinut auttaa. -Kaikki olivat Ruthia epäilleet ja kaikkien tuli tietää totuus. Hän -sanoi heti Janelle: - --- Jane, olitko kirjoittanut aineen sille lehdelle, joka vihostasi -revittiin joku päivä sitten? - -Jane vastasi vihaisesti: - --- Kyllä, luonnollisesti, koko ranskan kirjoituksen. Mutta toivon että -unohtaisit koko tuon joutavan tapauksen, vakuutan, että minä olen sen -kokonaan unohtanut. - -Lizzie näytti hyvin vakavalta sanoessaan: - --- Oletko unohtanut sen niin pian, Jane? Olen pahoillani, että olet -niin tehnyt. - -Jane purskahti itkuun. -- Tuo sinun puheesi on hyvin epäystävällistä, -Lizzie. En minä sille harjoitelmalle mitään voi, se on poissa; siinä -kaikki. - --- Se on löytynyt, sanoi Lizzie tyyneesti, eikä minun tarvinne sanoa -sinulle, Jane, että koko aineen sijasta on siinä kaksi riviä. Meidän ei -ole nyt vaikea arvata sen hävittämisen syytä, joka ainoastaan yhdellä -voi olla. - -Yleisen äänettömyyden ja hämmästyksen vallitessa pani Lizzie -paperilipun pöydälle ja sanoi mennessään ulos: -- Minun täytyy sanoa -Ruthille, että hänen syyttömyytensä on todistettu. - --- Nyt olet vapaa siitä epäilyksestä, Ruth, sanoi hän, kun he -kohtasivat toisensa. - --- Voi, Lizzie, olen niin iloinen -- niin kovin iloinen! -- vastasi -Ruth loistavin silmin. -- Mutta kuinka sait selvän siitä? Kuka sen teki? - --- Näin, että koko aineen sijasta oli kirjoitettu ainoastaan vähäinen -osa, ja siitä päätin, että hän oli tehnyt sen itse, eikä hän kielläkään -sitä. - --- Oi, Lizzie, kuinka voi hän tehdä niin? Olen niin pahoillani hänen -tähtensä, etten voi olla oikein iloinenkaan. Mutta toisten ei tarvitse -sitä tietää, Lizzie, vai kuinka? Se oli hirveätä Janelle, enkä minä -niin paljon välitä siitä, että ne minua epäilevät -- ainakaan nyt, kun -sinä sen aivan varmaan tiedät. - --- Minä tiesin sen _aivan varmaan_ jo ennen, Ruth, sanoi Lizzie -hymyillen, mutta nyt sen tietävät kaikki. Olisin tehnyt vääryyttä -sinulle, jos en sitä olisi kertonut heille. - --- Minusta tuntuu, kuin olisin tehnyt jotain sopimatonta Janelle, -toivoisin voivani hyvittää hänet, Lizzie, tahdotko puhua Janelle, kuten -minullekin, tahdothan, lisäsi hän äkkiä. - -Lizzie vastasi suudellen häntä: -- Tule nyt sisälle, Janen täytyy sanoa -sinulle, että hän on pahoillaan, jos hän on. - --- Luulen hänen olevan, koska hän aluksikaan ei toivonut, että minua -olisi syytetty, eikä olisi tahtonut puhuttavan siitä mitään. Mutta en -tahtoisi pakoittaa häntä tekemään sitä toisten kuullen. - -Mutta Lizzie ei näyttänyt ollenkaan laupiaalta, viedessään Ruthin -kouluhuoneeseen. Siellä vallitsi hiljaisuus; ehkä paha omatunto vaivasi -useampia ennenaikaisen epäluulon tähden. - -En ole tahtonut, että kukaan olisi häntä syyttänyt, Lizzie, sanoi Jane -vihaisesti kääntyen heihin, -- sinä tiedät sen, ja mielestäni pidät -melua tyhjästä. - --- Häpeä, Jane! -- sanoi Annie. -- Ruth, sinun täytyy antaa anteeksi -meille kaikille. Minä puolestani olen pahoillani, että syytin sinua. -Tule lyömään kättä! - -Toiset seurasivat hänen esimerkkiään. Jane yksin seisoi paikallaan ja -näytti happamalta. Ruth oli iloinen päästessään pois, puutarhaan, missä -hän hetkisen perästä lauleli. - --- Unohdin Jane raukan. Hän on varmaan onnetoin, sanoi hän. Mutta hän -oli niin iloinen, ettei hän voinut, pidättää sen ilmoille puhkeamista, -ja pian kaikui taas hänen laulunsa kilpaa lintujen kera. - -Äkkiä kuuli hän takanaan äänen: - --- Ruth, tahtoisin puhua kanssasi. - -Se oli Jane. Hän tyrskähti itkuun ja sopersi: Ruth, olen _hyvin -pahoillani!_ En tahtonut sitä äsken sanoa, mutta se on totta. - -Ruth kurotti kasvonsa suudeltavaksi anteeksiannon merkiksi ja sanoi: - --- Olen varma, Jane, että nyt tulet onnellisemmaksi; unohtakaamme koko -asia; ainakin -- lisäsi hän -- se mikä minua koski. - -Janen mentyä mietti Ruth, oliko Lizzie mahtanut puhella hänelle. - - - - -KUUDES LUKU. - -Palkinto. - - -Tavallista pitempi aika kului ennenkuin Alice uudelleen meni Deborahin -luo, sillä Debby oli hoitanut vanhaa ystäväraukkaansa alakerroksessa -ja eroitettu nyt hänestä ainaiseksi tässä elämässä. Mutta kuka voi -sanoa, kuinka paljon ijäisyyteen matkaaja oli saanut lohdutusta niistä -elämän sanoista, joita Debby niin kärsivällisesti oli hänelle joka -ilta vuosien kuluessa lukenut? Hän oli ollut kauan aikaa väsynyt -tien pituuteen, sillä kahdeksankymmentä vuotta oli hän pyrkinyt sitä -eteenpäin, ja hänen viimeiset sanansa olivat: -- Olen päättänyt sen -- -niin, päättänyt! - -Debby istuu nyt siistityssä huoneessaan puoleksi juhlapukimissaan. Hän -kaipasi kyllä ystäväänsä, mutta vanhan suru ei tunkeudu niin syvälle -sieluun, kuin nuoren, sillä jos niin olisi, veisi suru pian _harmaat -hiukset_ hautaan. - -Ovelta kuului kovaa koputusta, ja ennenkuin Debby ehti sinne, ryntäsi -sieltä Alice. Hänen takanansa näkyivät Ruthin vähän ujot kasvot. Alice -riensi saamaan suutelon. - --- Tämä on Ruth, hyvä Debby! Pyysin saada ottaa hänet mukaani -tervehtimään sinua. Olisimme tulleet jo ennen, mutta kukaan ei ehtinyt -saattamaan meitä. Miss Long seurasi meitä portille, ja hän tulee tunnin -kuluttua meitä noutamaan. Tänään emme ehdi juomaan teetä. - -Alicen puhellessa suuteli Debby pientä vierastaan ja asetti esille -kaksi tuolia. Mutta Alice piti vanhan paikkansa, Debbyn polven -mukavimpana. Sitten alkoi hänen väsymätön kielensä taasen: - --- Ensiksikin, Debby, tulet sinä juomaan teetä meidän kanssamme -lopettajaispäivän edellisenä iltana -- juuri meidän kahden. Miss Long -lähettää sinulle sellaisen tervehdyksen, ja minä toivon, että tulet, -tulethan? Sano nyt! - --- Miss Long on hyvin ystävällinen, ja minun tekisi kyllä mieleni, -mutta ehkä ilma tulee siksi jo liian kylmäksi minulle, ja onhan -lukukautta vielä paljon jälellä. - --- Ei paljoa yli kuukauden, Debby. Sitä ennen emme ehkä saa sinua nähdä. - -Debby lupasi tulla, jos voi. - --- Meillä tulee olemaan hyvin hauskaa, sillä miss Long on luvannut -kirjastohuoneensa meille siksi, ja toinen meistä saa tarjota teen. En -tiedä kuinka voimme sopia siitä, kuka sen tekee. - --- Minun mielestäni -- sanoi Ruth ensikerran äänensä ilmaisten, -- että -Alice voisi sen tehdä ensiksi, minä en ole koskaan sellaista tehnyt. - --- Mutta ettekö pitäisi siitä, ystäväiseni? - --- Voi, kyllä, paljonkin! Ja hän punastui ajatellessaankin sitä. - --- Minun mielestäni löytyy vaan yksi ratkaisukeino, sanoi Alice, -nimittäin, että se, joka saa palkinnon, tekee sen. - --- Oi, Alice, kuinka hyvä keino! -- huudahti Ruth, -- kuinka sen tulit -keksineeksi? Mutta jos Margaret eli Anny saa sen? En sitä kuitenkaan -usko, niillähän on ainoastaan puolet sinun arvosanamäärästäsi. - --- Kuinka sen tiedät, kysyi Alice innokkaasti. - --- Minä laskin ne edellisellä viikolla. Eihän se ollut väärin, vai -oliko, luuletteko? -- kysyi hän kääntyen Debbyyn. - --- En tunne oikein niitä asioita, miss Ruth, mutta luulen, ettei se -juuri aivan viisasta ollut. Kuinka paljon teillä on? - --- Oh, niitä minä en viitsinyt laskea. Minulla ei ole vähintäkään -mahdollisuutta, kuten tiedätte, ja vaikka olisikin, en olisi sitä -sittenkään tehnyt. - --- Mutta jos olette niin varma palkinnosta, hyvä Alice, niin on -mielestäni jollakin toisella keinolla määrättävä, kuka teen laittaa. - --- Ei, minä en todellakaan ole ollenkaan varma, Debby. Lupaan on vielä -viisi viikkoa, ja joku toinen voi mennä minun edelleni. - --- Missä vietätte lupa-ajan? Oletteko kuullut isästänne mitään nykyään? - --- Eilen juuri sain häneltä kirjeen. Hän sanoo, että saan olla -lupa-ajan koululla, ja ettei silloin ole mitään koulutyötä, olen -ikäänkuin miss Longin vieraana. Mutta sallithan minun tulla tänne -usein, sallitko? Ja pieni pää nojasi hyväillen Debyn olkapäätä vastaan. - --- Sallin, lapseni! Ja toivon, että saamme lupa-ajan kulumaan niin -nopeasti, että hämmästytte. - --- Kuten silloin, kun avasit silmäsi sen pimeän kävelymatkan perästä, -Alice, sanoi Ruth. - -Debby halusi kuulla siitä ja sitten Pollysta ja Joesta. Tunti kului -niin äkkiä, etteivät he olleet ollenkaan ehtineet kotimatkaa ajatella, -kun miss Long jo odotti portilla. Ruthin juostessa heti häntä vastaan -sanoi Debby Alicelle: - --- Rakas Alice, teidän sijassanne antaisin minä Ruthin tarjota teen. - --- Minkätähden, Debby? - --- Osaksi sentähden, että hän on nuorin, mutta erittäin siksi, että -se olisi epäitsekästä, ja minä tietäisin, että tahdotte tulla äitinne -kaltaiseksi, Alice. - --- Minä koetan -- ja luovun siitä, Debby, jos se sinusta on parempi, -vaikka, lisäsi hän hiljaa, -- tule katsomaan. Hän juoksi toisten luo -ulos. - -Ruth oli koettanut tottua siihen ajatukseen, ettei hän saisi nähdä -Duncania ennenkuin lupa-ajan jälestä, mutta kun toiset iloisesti -keskustelivat matkasta, täytyi hänen itkuansa pidätellen juosta -tiehensä. Lapsiraukka oli kuvitellut lupa-aikansa erittäin hauskaksi, -ja nyt hänen täytyi viettää sen tuntemattoman rouvan luona vieraassa -paikassa. Hän tiesi, että Duncan oli tarkoittanut tällä hänen -parastaan. Hän ajatteli, että meri-ilma häntä virkistäisi. Miss Long -ajatteli samoin, sillä hän huomasi, että koulutyö oli tehnyt hänet -entistä kalpeammaksi. Muutoin olisiki hän mielellään pitänyt Ruthin -luonaan. Kuitenkin jäi alkuperäinen suunnitelma voimaan, ja Ruth odotti -vierailua enemmän pelolla kuin ilolla. - -Ruth toivoi sydämestään ja uskoi varmasti, että Alice saa palkinnon, -vaikka hän väliin pyysi, että tämä vähän hillitseisi itseään, jos voi, -sillä hän oli kuullut, että harvoin saa sitä, mitä toivoo. - -Neuvolla ei ollut toivottua vaikutusta. -- Alice toivoi edelleen, eikä -muusta puhunutkaan. - -Odotettu päivä tuli. Joulukuun ensimäisellä viikolla oli ilma niin -kaunis, että mrs Burton voi täyttää pienten ystäväinsä toivomuksen. Hän -arveli kuitenkin heidän tulevan hakemaan häntä, ja pani valkoisilla -silkkinauhoilla varustetun päähineensä koriin odottaakseen kutsua. -Silloin kuuli hän heikkoa naputusta ovelta ja pieni, vaalea pää -kurkisti sisään ja sanoi hiljaisesti: - --- Hyvä Debby, oletko valmis, tulin sinua katsomaan. - -Debby huomasi ettei kaikki ollut oikein. - --- Tulkaa sisään, Alice, muutamaksi minuutiksi, pelkään, että olette -väsyksissä. - --- En ollenkaan! Näen, että olet valmis, joten voimme mennä, jos tahdot. - -Mutta Debby pakoitti Alicen tulemaan ja istumaan polvelleen saadakseen -selville, mikä suru oli vienyt hymyn hänen huuliltansa, tahi -kääntääkseen hänen ajatuksensa toisaalle. - --- Kertokaa minulle palkinnosta, sanoi hän. Onko se joku kirja? - -Nyt puhkesi suru ilmoille. - --- Ei se minun palkintoni ole, se on Ruthin. -- Hän sen sai. - -Hän puhui vihaisesti, mutta äkkiä kätki hän kasvonsa Debyn olkaa vasten -ja itki katkerasti. - --- Oi, Debby, tiedän olevani paha, mutta en voi todellakaan auttaa -sitä, että olen pahoillani. Olin niin varma -- aivan varma! - -Mikä toi kyyneleet Debynkin silmiin? Ehkä ajatteli hän erästä toista -tyttöä, jolla oli tapana tehdä samoin, kuin hän oli pahoillaan, tai -ehkä ajatteli hän, että tämä ei ollut viimeinen eikä katkerin pettymys, -minkä Alice sai kokea ennenkuin hän oppi sen niin monelle vaikean -läksyn, ettei saa olla mistään liian varma. Hän koetti lohduttaa -lapsiraukkaa hänen surussaan. - --- Oi, niin, tiedän sen olevan hyvin pahasti, etten voi olla iloinen -Ruthin voitosta. - --- Se olisi oikein, mutta en minä sitä ihmettele, ettei Alice voi -tänään, sillä olettehan toivonut sitä niin kovin, mutta teidän täytyy -vähitellen antaa valta paremmalle tunteelle ja rukoilla, että se -onnistuisi, siten vähenee pettymyksen tunne. - --- Ruth sanoi, etten saisi olla siitä niin innostunut, mutta en minä -sitä halunnut itseni tähden ainoastaan, toivoin miellyttäväni sillä -isää. - --- Mutta kuinka menetitte sen? - --- Niin, tiedäthän, että tulin kouluun kuusi viikkoa ennen Ruthia, enkä -luullut hänen niin vähässä ajassa enää pääsevän minun edelleni. Minulla -oli jo ennen hänen tuloaan koko joukko arvonumeroita. - --- Kuinka paljon enemmän hänellä oli nyt? - --- Ainoastaan yhtä, ja jos en olisi viime viikolla saanut yhtään läksyä -uudestaan, olisi minulla ollut enin. - --- Odottiko Ruth sitä? - --- Oi, ei ollenkaan! Ja alussa hän oli pahoillaan minun tähteni, sanoi -hän, kun minä sitä niin halusin. Toivoisin olevani enemmän Ruthin -kaltainen, Debby -- tarkoitan tekojen puolesta. - -Debby hymyili, sillä hän ymmärsi siihen sisältyvän tuon turhamaisen -ajatuksen: En tahtoisi olla hänen näköisensä. - --- Hän ei ole itsekäs, Alice, ja minä luulen, että tekin joskus opitte -sellaiseksi. Ettekö aikonut antaa hänen tarjota teetä, vaikka olisitte -saanutkin palkinnon? - --- Kyllä, siitä olen iloinen, mutta... - --- Mitä mutta? - --- Nyt hänellä on siihen oikeus eikä kukaan tiedä, että olin aikonut -luopua siitä. Enkä minä sitä sano heille. - --- Ei, ei! Mutta minusta se ei tee mitään, tietäähän yksi kuitenkin -sen, Alice. - -Alice ymmärsi Debyn nöyrästä äänenpainosta, ketä hän tarkoitti. - --- Mutta en voi sitä auttaa, että toivoisin Ruthin tietävän sen. Hän -on varmaan ihmetellyt, etten minä ilmoittanut iloani, kuten muut. En -soisi, että hän pitäisi minua itsekkäänä. Tahtoisin, että hän pitäisi -minusta enemmän. Luuletko, Debby, voivani puhua siitä Ruthille? - --- Kyllä, ystäväiseni, mutta eikö olisi paras mennä nyt? -- Debby -asetti huolellisesti hatun Alicen päähän. Aluksi kulkivat he aivan -hiljaa, mutta pian unohti Alice huolensa saadessaan vanhan ystävänsä -vieraakseen, sillä miss Long oli jättänyt kirjastohuoneensa ja -teehomman kokonaan Alicen huoleksi. Perille päästyä vei hän Debyn -ensiksi omaan huoneeseensa. Ovessa lensi Ruth heitä vastaan niin, että -hän aikoi syöstä heidät kumoon ja huudahti: - --- Oi, Alice, olen niin iloinen, että tulit, olin juuri menossa -hakemaan sinua. Miss Long on suostunut, ja se on Lizzien ansio. - -Alice seisoi hämmästyneenä. Mihin suostunut? - --- Ai, unohdin, ettet sitä tiedä; en olisi sitä sanonut sinulle, jos -ei miss Long olisi myöntynyt. Hän antaa minun vaihtaa kirjan kahteen -pienempään, toinen sinulle ja toinen minulle. - -Alice tuskin uskoi tuota uutista, kunnes Ruth edelleen selitti, että -kun hänen mielestään Alice ansaitsi sen yhtä hyvin, todistuksethan -olivat niin yhtäläiset, oli hän pyytänyt miss Longin jakamaan sen, ja -Lizzien yhtyminen siihen oli vaikuttanut sen. - --- Eikö Lizzie ollutkin ystävällinen. Oi, minä olen niin iloinen, -Alice! Hän suuteli Alicea ilosta säteillen. Hänen ilonsa oli ollut -puolinainen Alice-raukan tähden. Hän ei sanonut, että miss Long oli -kieltäytynyt Alicen laiskuuden takia, mutta hän sanoi, että Lizzie oli -saanut voiton, kun oli muistuttanut, miten ahkera hän oli ollut kolmena -viime kuukautena. Ja sitten selitti Alice, että hän oli päättänyt antaa -Ruthin tarjota teen, vaikka hän olisikin saanut palkinnon. Mutta Ruth -ei tahtonut kuulla siitä puhuttavankaan -- ja hän osoitti olevansa -niin perin taitamaton siinä asiassa, että Debbykin tuumi Alicen -sopivan paremmin. Kaikki saatiin järjestykseen ja pienellä seuralla -oli erittäin hauskaa. Debby kertoi vielä kerran "miss Elizan" koulusta -karkaamisen ja monta muuta yhtä hauskaa kertomusta, ja aika kului niin, -ettei Ruth kertaakaan muistanut ajatella peloittavaa vierailuansa. - -Mutta sanottuaan Debylle jäähyväiset ja päästyään huoneeseensa Alicen -kanssa valtasi tämä ajatus hänet uudistuneella voimalla. - --- Voi, Alice, sanoi hän, -- toivoisin saavani jäädä luoksesi. Täällä -olisi paljon helpompi olla hyvä, kuin siellä, lisäsi hän huoaten. - -Alicen mielestä ei vieraisille mennessä tämän tarvinnut olla -ensimäisenä ajatuksena. Hän ei sitä kuitenkaan sanonut. - --- Luulisin, että olisi paras kysyä sitä Lizzieltä, Ruth, sillä tässä -tuonoin kuulin hänen sanovan, että on yhtä helppo olla hyvä yhdessä, -kuin toisessakin paikassa. - --- Sanoiko hän todellakin niin? Kenelle? Milloin? - --- Niin, näetkös, hän menee ensi kevännä ulkomaille -- olen unohtanut -nimen, mutta johonkin Länsi-Intiaan kai se oli -- ja eräs tytöistä -ihmetteli, että hän voi matkustaa seutuun, missä ei pidetä säännöllistä -jumalanpalvelusta. - --- Ja mitä hän sanoi, sano se minulle ihan sillä tavalla, sanoi Ruth -innokkaasti. - --- No, hyvä, hän sanoi juuri näin, vastasi Alice ikäänkuin kirjasta: -- -etkö usko, että siellä, mihin Jumala meidät lähettää, on helpointa olla -hyvä? -- Ja minusta oli hauskaa, että Lizzie osasi antaa niin kauniin -vastauksen. -- Eikö sinustakin? - -Mutta Ruthin ajatukset harhailivat ympäri. Äkkiä sanoi hän: -- Kiitos, -Alice, paljon kiitoksia! Olen niin iloinen Lizzien sanoista ja uskon, -että se on totta. -- Vasta muutaman minuutin kuluttua muisti hän kysyä, -miksi Lizzie matkustaisi, ja eikö hän koskaan palaisi. - --- Ei koskaan! -- sanoi Alice. -- Kuten tiedät, lopettaa hän silloin -koulunsa, mutta en tiedä, miksi hän ulkomaille matkustaa. Ehkä hänen -vanhempansakin menevät. - -Ruth suri sitä, että hän niin menettäisi parhaan ystävänsä vanhemmista -tytöistä, mutta rukoillessaan: tapahtukoon sinun tahtosi, ajatteli hän, -että matka lady Douglaan luo oli varmaan hänelle hyväksi, koska Jumala -hänet sinne lähetti. - -Ennen nukkumista Ruth ja Alice juttelivat hiukan Joesta. Hän oli -miss Longin ystävällisestä toimenpiteestä tullut aivan eheän puvun -ja kenkien onnelliseksi omistajaksi. Mutta kirjarahoja ansaitsi hän -edelleenkin itse, vaikka tarvittavasta määrästä puuttui enää sangen -vähän. Alice kertoi Joen luonteen kuvauksena, että hän vaivaistalolle -mennessään oli nähnyt kaksi poikaa vimmatusti tappelevan, ja hän oli -harmikseen huomannut, että pääpukari ja samalla voittaja oli Joe, -heidän nykyinen ystävänsä. Mutta ennenkuin kertomus oli lopussa, -nukahtivat molemmat. - -Seuraavana aamuna hänen odotellessaan vuokravaunua ja sen konduktööriä, -Joea, viemään häntä, hänen tavaroitaan ja miss Longia asemalle, tuotiin -hänelle kirje Duncanilta. Mutta ennenkuin hän ehti sitä lukemaan, tuli -vaunu rämisten, ja pian heilui hän Mellestovin pääkatua pitkin kirje -kouraan puristettuna. Kuka olisi voinut lukea kirjettä vuokravaunussa. -Hänen täytyi se säästää junaan. - -Miss Long jätti hänet konduktöörin huostaan, ja matkan päässä olisivat -hänen ystävänsä vastassa. Suutelo, vihellys, ja ensi kerran eläissään -oli hän yksin matkalla. Mutta nyt oli kirje luettava, eikä hän -huomannut ollenkaan ympäristöään ennenkuin se oli tehty -- ei ollut -aikaa vastata matkatoverien, vanhan herran ja rouvan ystävälliseen -puhutteluun. Mutta rautatievaunussa ei ollut yhtä helppo lukea, kuin -kotona, kirjaimet hyppelivät kuin irlantilaiset porsaat niin, ettei -niitä voinut lukea. Sen hän kuitenkin sai selville, ettei hän voinut -saada Duncania kotiin koko lupa-ajalla, ja että hänellä oli niin paljon -puuhaa, ettei voinut sanoa, milloin palaisi. Kotona ehkä olisivat nämä -tiedot aiheuttaneet muutamia kyyneliä, mutta Ruthin nykyisessä asemassa -oli niin paljon uutta, ettei hän joutanut ottamaan selvää oliko -hän iloinen tai vihainen. Hän ajatteli, että kirjeen loputtua aika -tulee varmaan pitkäksi, mutta aika kului katsellessa puita, huoneita -ja eläimiä, jotka näyttivät lentävän takaperin, ja hän suorastaan -hämmästyi, kuin seuraavalla asemalla konduktööri ilmoitti, että hän -oli perillä ja pyysi hänen istumaan paikallaan sillä aikaa, kun hän -kuulusteli oliko kukaan häntä vastaan ottamassa. Samassa kuului: "Onko -siellä eräs pieni tyttö Mellestowista?" Ruth hypähti pystyyn, mutta -mitä hän sitten teki, kerromme seuraavassa luvussa. - - - - -SEITSEMÄS LUKU. - -Valter ja Ted. - - --- Mikä aasi sinä olet, Ted! Etkö voi mennä hakemaan tavaroita? -Neuvoisin sinua kantamaan ne vaunuun itse, jotta saisit siihen käyttää -vähän sitä liiallista voimaasi, sillä muussa tapauksessa en tahdo -vastata seurauksista miss Leighin suhteen. - -Viimeisiä sanoja lausuessaan kurkisti puhuja hymyillen vaunun ovesta. -Ne olivat sangen kauniit kasvot -- kalpeat ja vaaleaveriset, siniset -silmät ja kreikkalaiset piirteet. Valter Douglas näytti hyvin -gentlemannimaiselta, hän tiesi sen itsekin. Hän oli pitkä ja hoikka, ja -näytti noin viidentoista vanhalta. Miellyttävästi hymyillen sanoi hän: - --- Saanko saattaa teidät vaunuun? Minun tuulihattu-veljeni pitää huolta -tavaroista. - -Ruth vastasi hyvin ujosti: "kiitos," mutta tunsi samalla itsensä oikein -naiselliseksi ja suureksi, kun Valterin häntä huolellisesti auttaessa -kantajat kunnioittaen hattuaan hänelle nostivat. - --- Äitini oli pahoillaan, että kylmettyminen esti häntä itse -tulemasta teitä vastaan, mutta minä lupasin tehdä parhaani. -- Tämä -sanottiin erittäin kohteliaasti kääntyen vieraaseen. Samassa tuli -Ted vallattomasti hymyillen ja kantaen itsensä kokoista matkalaukkua -hartioillaan. - --- Tule tänne, sir! -- huusi Valter, tänne, sinä poika-tolvana, -puhuttelemaan miss Leighiä! - --- Minun täytyy saada tämä ensin vaunuun -- ja hymy, vielä leveämpi, -ilmestyi hänen kasvoilleen. - --- Ei, seis, seis! -- huusi Ruth. Se ei totisesti ole minun. - -Mutta Ted retusti sen radan ulkopuolelle ja heitti kolisten maahan -sanoen: -- Mitä nyt voin vielä tehdä hyväksenne, miss Leigh. - -Ruthin suojelija tähtäsi sangen kovan puustin Tedin korvallista kohti, -mutta tämä väisti sen huudahtaen: -- Siinä on palkinto siitä, että -melkein katkaisen selkäni teidän palveluksessanne! - --- Valter sanoi: -- Olkaa hyvä miss Leigh, nouskaa vaunuun, menen -hakemaan tavaranne. Ja jos Ted kerran eläessään voi olla järkevä -olento, pysyy hän luonanne, kunnes tulen. - -Ruth nousi kuomivaunuun. Hän odotti, että Ted, eli kuten meidän -luultavasti nyt on häntä kutsuttava, mr Edvard Douglas, olisi myös -tullut, mutta tämä vastasi hänen äänettömään viittaukseensa: -- Ei, en -uskalla, kun Valter on mukana! Hän sanoo aina, että olen liian likainen --- ja lienenkin, lisäsi hän nolona katsellen mustuneita paljaita -käsiään. -- Mutta ulkopuolella onkin hauskempaa. Eikä teidän tarvitse -pelätä, miss Leigh, kun minä ajan kotimatkalla, minä en olekaan mikään -huono piiska. - -Ruth silmäsi pelästyneenä kuskilaudalle, mutta hän tyyntyi, -luonnollisesti siellä oli ajaja. - --- Älkää sanoko tätä Valterille, jatkoi Ted, mutta minä tiesin, ettei -se ollut teidän matkalaukkunne. Se oli erään vanhan naisen, jolla oli -kaksi koiraa, ja joka piti tavaroistaan sellaista melua, etten voinut -välttää kiusausta kantaa yhden hänen sadasta yhdestänsä radan toiselle -puolelle. Oli hauskaa kuulla, miten hän huusi kantajille ja samalla -hyväili ja mämmitteli naurettavia rakkiaan. - --- Mutta, sanoi Ruth ujosti, -- minusta se ei ollut oikein. Mitä minä -olisin tehnyt, jos joku olisi vienyt matkalaukkuni! - --- Niin, mutta te ette olekaan mikään vanha rouva, jolla on räkyttäviä -koiria mukana, te! - --- Mutta viettehän takaisin sen, viettehän? - --- Kuinka voin oikeastaan jättää teidät? Valter käski minun pitää -huolta teistä. - --- Niin kyllä, mutta minä tulen hyvin toimeen. -- Oi, olkaa niin hyvä, -tehkää minun mielikseni. - --- Hyvä, menen katsomaan, mutta mitä kantamiseen tulee, niin on se -liika vaatimus, -- selkääni pakottaa vieläkin. - -Hän juoksi pois. Puolen minuutin kuluttua kurkisti hän ja kuiskasi -Ruthille: -- Kaikki hyvin, vanha rouva on löytänyt sen, mutta Valter -on täällä -- hyvästi! -- Samassa oli hän jo kuskilaudalla ja kutitteli -hevosia piiskalla. - -Valter istui Ruthin vieressä ja luetteli hänelle ohi kulettavien kylien -ja suurempien tilojen nimiä. - --- Kurkistakaa ulos sille puolelle, sanoi hän äkkiä -- saatte nähdä -meren. - -Niin, siinä se oli! Ei vaalean sininen, kuin kesäjärvi, vaan auringon -paisteessa kimaltelevien "vaahtopäiden" peittämä. Se oli Ruthille -uutta. Hän hypähti puoleksi ylös, ja Valter luuli hänen aikovan -taputtaa käsiään, mutta hän ei sitä tehnyt. Sen tien käänteessä -näkyvistä kadotessa sanoi hän hiljaa huoahtaen: -- En ole sitä ennen -nähnyt, -- kuinka se on kaunis! - --- Niin se on todella! Ja vaikka minä olen ollut täällä koko ikäni, en -ole sitä nähnyt kahta kertaa samanlaisena. Ja kuitenkin on se vanhan -ystävän kaltainen, joka minua toivottaa tervetulleeksi koulusta kotiin. - -Ruth näki nuo suuret siniset silmät täyttyvän kyynelillä. -- Hän -rakastaa varmaan merta, -- ajatteli hän. -- Minä en voi siitä pitää, -koska se vei Duncanin. -- Mutta hän muisti, että se tuo hänet takaisin, -ja sitä ajatellessa hänenkin silmänsä kyyneltyivät. - -Samassa jyrähti vaunu suurta kiveä vastaan. Valter hyppäsi ylös, mutta -Tedin iloinen naama peitti vaunun akkunan. -- Kaikki hyvin poikaseni, -huusi hän kaikuvalla äänellään. - -Pian saapuivat he suurelle valkoiselle veräjälle, ja ennenkuin he -ehtivät oikein pysähtyä, avasi Ted sen muka nöyrästi kumarrellen. - --- Eikö se ole ruma veräjä? -- sanoi Valter. -- Äiti asui täällä jo -ennen, kun hän joutui naimisiin. Talo oli silloin pienempi, ja tämä -oli niittynä, sisäänkäytävä oli toisella puolella. Mutta kun tältä -puolelta oli niin kaunis näköala merelle, tuli "valkoinen veräjä" -yleiseksi mielipaikaksi. Kun sitten tie tehtiin tälle puolelle, antoi -isä vanhan nimen jäädä käytäntöön. Isä-raukka! Hän muisti sen varmaan -kosimisajoiltaan. - -Siinä aivan lähellä oli pitkä, matala rakennus, jonka edessä oli -lasiseinillä varustettu kaunis kasvihuone. Sen läpi kulettiin -pääovelle. Ted oli tapansa mukaan tehnyt sen ihmeellisen urotyön, -että oli ehtinyt perille ennenkuin vaunut. Valter vei Ruthin -vierashuoneeseen, jonka oven hänen jyryävä veljensä oli jo ehtinyt -avata. Pitkä, lesken pukuun puettu rouva otti Ruthin hyvin -ystävällisesti vastaan. Hän oli niin Valterin näköinen, että heti, kun -heidät näki yhdessä, tiesi siinä olevan äidin ja pojan. - -Hän nousi puoleksi sohvalta, jolla hän lepäsi, suuteli keveästi Ruthia -ja toivoi, ettei hän olisi kovin onneton, vaikka veli oli poissa. -Sitten hän tuumi, kenen näköinen Ruth mahtoi olla, ja tuli siihen -päätökseen, että hän oli itsensä näköinen, sekä lähetti kamarineitensä -auttamaan päällysvaatteita hänen yltään. Ruth oli varma, että hän -pitäisi oikein paljon ystävällisestä, lempeästä emännästään. - -Hänen lähdettyään kysyi lady Douglas Valterilta, oliko Ted ollut kiltti -poika. - -Ted oli juuri mennyt ulos vierashuoneesta, mutta oli tarpeeksi lähellä -kuullakseen ja tuli itse vastaamaan puolestaan: -- Niin kiltti, äiti, -että jos en nyt aamupäivällä tee mitään kolttosia, niin en tiedä mitä -tapahtuukaan! - -Äiti hymyili ja huokasi. -- Valter poikani, sanoi, hän, -- sinun -täytyy pitää huolta tuosta pienestä, tyttöraukasta. Minä surkuttelen -todellakin lapsiraukkaa. Hänen veljensä on poissa ja hän on vallan -yksin. Mikä vahinko, ettei hän ole enemmän äitinsä kaltainen! - --- Rakas äiti, minä en luule häntä ollenkaan onnettomaksi: mutta -luonnollisesti koetan minä häntä huvittaa ja -- varjella Tedin -tyhmyyksiltä, lisäsi hän nauraen. - --- Ted-raukka! Toivoisin, ettei hän olisi niin ajattelematoin, Valter, -eli että teidän hyvä isänne oli elänyt ja ohjannut häntä. - --- Et tarvitse pelätä, rakas äiti, sanoi Valter suudellen häntä -otsalle, -- tiedäthän, että olen kaksi vuotta vanhempi, ja luulen -voivani vaikuttaa häneen. - -Ruth tuli takaisin ja pian syötiin päivällinen, mutta Ted myöhästyi. -Hän ei kuitenkaan siitä välittänyt. -- Ei haittaa -- sanoi hän; hän -oli varma, että aina hän jotain saa suuhunsa. Äiti rupesi nuhtelemaan -häntä, mutta, ennenkuin hän ehti lopettaa, kuului Edvardin ääni -kyökistä, kun hän huusi palvelijoille, että hän oli aivan "tyhjä" ja -täytyi hänen saada jotain "kupuunsa". Lady Douglas sulki silmänsä ja -Valter sanoi nauraen Ruthille: -- Milloinkahan se poika unohtaa tuon -katurakkarikielensä? - -Viikko kului sangen onnellisesti, vaikka Ted saikin joka aamu Ruthin -seurassa juosta "valkoiselle veräjälle" kirjeenkantajaa vastaan sillä -välin, kun Valter istui pesän paisteensa runoja lukien. -- Tedhän -se oli, joka voi Ruthin meren rannalle, kun se raivoten myrskysi, -ja Tedhän se todellisuudessa piti huolta hänestä, vaikka Valter -kuvitteli mielessään, että ilman hänen ritarillista suojelustaan olisi -Ruthille voinut mitä hyvään tapahtua. Ulkona, raittiissa pakkasilmassa -oleskeleminen oli tuonut ruusut hänen poskilleen, ja hän näytti sangen -reippaalta joulupäivänä astuskellessaan Tedin kanssa kirkkoon. Hän -olikin ulkona Tedin seurassa aivan toisenlainen, kuin vierashuoneessa -Lady Douglaan ja Valterin seurassa. - -Uhkuva elonvoima sai heidät suorittamaan suuren osan kirkkomatkasta -juosten ja hyppien. Loppumatkalla tulivat he kuitenkin vakavammiksi ja -alkoivat keskustella. - --- Eikö sinustakin ole paljon hauskempi kävellä? -- kysyi Ruth. - --- Minä puolestani, sanoi Ted, vihaan vaunua, paitsi silloin, kun saan -ajaa, mutta tuo kuski-hupsu antaa minun pitää ohjaksia vaan ylämäissä. - -Muistaessaan jysäyksen kiveen, ei Ruth voinut sanoa, että kuski teki -siinä tyhmästi, ja hän vaihtoi puheenainetta. - --- Tunnetko itsesi aina joulupäivänä onnelliseksi, Ted? - -Ted vihelsi pienen pätkän, sitten hän sanoi: -- No niin, Ruth, jos -totuuden sanon, niin en pidä juuri erityisesti joulusta! En ole sitä -sanonut ennen kenellekään. -- Ja taas vihelsi hän saman säkeen. - -Ruth hämmästyi niin, ettei hän aluksi voinut kysyä syytä noin -odottamattomaan mielipiteeseen. Ujosti ja ihmetellen sai hän vihdoin -sanotuksi: -- Oi, Ted! Etkö voisi sanoa, miksi et siitä pidä? - --- Niin, näetkös, en välitä, vaikka sanonkin sinulle, mitä en -kenellekään vielä ole sanonut. Tiedän, ettei ole oikein, että siitä -puhun, mutta aina siitä saakka, kun isä kuoli, ei äiti ole sallinut -hänelle toivotettavan "iloista joulua," -- niin että se päivä on tullut -meille surupäiväksi. - --- Mutta, Ted, minä olen kuullut, ja uskon sen olevan totta, että mitä -surun syitä ihmisillä lieneekin, on joulu-ilo niin paljon erilaisempi -ja korkeampi kaikkia muita, että -- pelkään, etten voi lausua oikein -ajatustani, Ted; mutta minusta sinun pitäisi ymmärtää, kun olet niin -paljon vanhempi minua ja tiedät niin paljon enemmän. - --- Toivoisin vaan tietäväni yhtä paljon kuin sinä! -- sanoi hän -avosydämisesti. -- Valter ja äiti luulevat, etten välitä siitä, mitä -kirjoissa puhutaan, en hyvästä, enkä mistään, mutta todellisuudessa -teen sen, Ruth. Ei aina, mutta hyvin usein. Toivoisin, että opettaisit -minua. Kuka sinua on opettanut? - -Ruth hymyili ajatellessaan, että hän muka tietäisi enemmän, kuin Ted. --- Älä usko, että minä voin sinua opettaa, sanoi hän ja lisäsi hiljaa: --- mutta luulen, että Jumala on opettanut minua pitämään joulusta. - -Kun ei Ted sanonut mitään jatkoi hän säteilevin silmin: -- -"Luonnollisesti tiesin jo aivan pienenä päivän merkityksen, mutta en -ajatellut sen tuloa koskaan ennen, kuten nyt, olen niin odottanut tuota -kaunista hymniä: Kuule, enkel'-laulu kaikuu." - --- Mutta Jumala ei opeta kaikkia, Ruth, sanoi Ted surullisesti. - --- Luulen, että hän sen tekee. Hän rakastaa kaikkia, Ted, mutta he eivät -aina tahdo oppia. - --- Minä olen varmaan sellainen, Ruth, joka ei tahdo oppia. - --- Oi, älä sano niin! -- vastasi hän vakavasti; tulet varmaan tänään -iloitsemaan joulusta kirkossa! Oi, niin, miten täynnä kirkko onkaan -tänään! Eikö olekin? Olin unohtanut sen, niin, tänään täytyy kaikkien -olla onnellisia! - --- Toivoisin olevani enemmän sinun kultaisesi, Ruth. - -Urkujen ensimäiset säveleet kiirehtivät heidän askeleitaan. Takaisin -tullessa ei puhuttu enää siitä asiasta, mutta Ruth oli huomannut, että -Ted oli kirkossa paljon vakavampi ja hiljaisempi, kuin edellisenä -sunnuntaina. - - - - -KAHDEKSAS LUKU. - -Retkiä. - - --- Rakas Ruth, haluttaisiko sinua tänään tulla ajelemaan Valterin ja -minun seurassa? Aijomme vieraisille muutaman peninkulman päähän ja -viivymme siellä hetkisen. - --- Meneekö Edvard, lady Douglas? - --- Ei, sanoi hän hymyillen, -- -- eikä sinun siis tarvitse pelätä. Tee, -kuten tahdot. - --- Kiitos! Luulen, että jään mieluummin kotiin. - --- Ja minä, sanoi lady Douglas, -- koetan toimittaa Edvardin johonkin -pitemmälle kävelyretkelle, jotta voit olla rauhassa. - -Lady Douglas poistui ennenkuin Ruth ehti selittää, että hän jäi kotiin -etupäässä sentähden, että Tedkin jäi. Vaunu oli tuskin lähtenyt, kuin -tuo paneteltu Ted syöksyi huoneeseen huutaen: -- Hei, Ruth, mikä -hauska tyttö sinä oletkaan! Tiesin sinun olevan täällä. Olen iloinen, -ettet lähtenyt tuolle kymmenen peninkulman [Englannin penik. = 1,6 km] -matkalle saadaksesi istua puoli tuntia tuolin syrjällä ja kuunnella -äidin kertovan, kuinka hänen poikansa ovat edistyneet ja kasvaneet ja -vastata kysymyksiin, kuinka monta poikaa teidän koulussa on, ja millä -luokalla olet. Minä vihaan sellaista. Kerran lupasin äidin kanssa -vieraisille mennessäni kirjoittaa suurilla kirjaimilla nuo tiedonannot -paperille. Ja minä teinkin sen. - --- Ted, kuinka voitkaan? - --- Niin, näetkös, se ei onnistunut, sillä Valter huomasi sen juuri kun -meidän piti astua huoneeseen -- enkä minä koskaan voi unohtaa hänen -kiukkuista naamaansa. Minua vieläkin naurattaa. Hän on luotu vetämään -vanhoja rouvia nenästä, mutta minä en ole, ja siinä se eroitus onkin. -Mutta nyt, hattu päähäsi; sinä olet hyvä tyttö, ja jollei _meidän_ -ajeluretkellämme ja _meidän_ vierailullamme ole hauskaa, niin en tiedä, -mitä huvi onkaan! - --- Mitä tarkoitat, Ted? _Meidän ajelullamme!_ Eikö äitisi ottanut -vaunua? - -Ted näytti hyvin salaperäiseltä, mutta hän sanoi vaan: -- Pukeudu nyt -ja tule katsomaan, niin saat nähdä. Ruth ei voinut vastustaa Tedin -houkutusta. Muutaman minuutin kuluttua oli hän valmis ja meni uteliaana -ulos. Hän hätkähti nähdessään Tedin pitelevän pienen avonaisen vaunun -eteen valjastettua karkeaa ja väkevän näköistä ponia. Hän näki ne ensi -kerran. -- No, Ruth, hyppää vaunuun, huusi Ted. - -Hän kiitti. Tallirenki kysyi: -- Kuulitteko miss, että missis käski -valjastaa tämän? - -Mutta master Edvard sanoi: -- Uskallatko vastustaa minua? Minä sanon, -että äiti on luvannut minun viedä miss Leighin ajelemaan heti, kun -Taffyn polvet paranevat, ja sanoithan, että ne ovat terveet. - --- Hyvä, sir, sanoi renki, ei ole minun syyni, jos jotain tapahtuu -- -ja voitte olla varma, ettei se tänään puhdistetuksi tule. Yksi vaunu -päivässä on kylliksi -- lisäsi hän melkein vihaisesti. - --- Ei haittaa. Ruth, joudu! - --- Ehkä olisi parempi, jos jättäisimme tämän ja kävelisimme sen sijaan. - --- Vai niin, Ruth, en olisi uskonut sinun ryhtyvän puolustamaan -nenäkästä palvelijaa minua vastaan, sanoi hän matalalla äänellä. - --- Sitä en koskaan tahtoisi tehdä, sanoi Ruth, oikaisten itseänsä, ja -jos äitisi todellakin sanoi... - --- Hyvä, hyppää vaunuun, Ruth, sinä olet oikea helmi! Anna minulle -ohjakset William ja mene avaamaan valkea veräjä. - --- Se on auki, sir. - --- Sitten me menemme! Eläköön Taffy ja vapaus! Eikö ole ihanaa? - -Aluksi Ruth oli vähän peloissaan, mutta kun hän näki kuinka varovasti -Ted ajoi, ja kuinka hiljainen ja säyseä Taffy oli, tyyntyi hän. - --- Mutta minne me menemme, kysyi hän, kun he olivat päässeet ulos -valkeasta veräjästä ja kääntyivät vasemmalle. - --- Sanon sen nyt, mutta minä tahdoin hämmästyttää sinua -- menemme -tietäjän luo! - --- Tietäjän? - --- Niin -- miksei? Kuulin eilen, että Sandy Lanella on mustalaisia; on -hauska ennustuttaa niillä. Mutta en ole selvillä siitä, ilmaisemmeko -salaisuuden kotona heti, vai vasta sitten, kun ennustus toteutuu. - --- Minä luulin, etteivät mustalaisten ennustukset koskaan toteudu. - --- Ehkei aina -- mutta joskus. John kertoi, sanoi hän salaperäisesti -kuiskaten -- että kaikki mitä hänelle monta vuotta sitten ennustettiin, -on toteutunut. - --- Toteutuiko? Mutta sitä saa ehkä odottaa kuolemaansa saakka. Mutta -eivätkö ne sano, kuinka kauan elää? - --- En ajatellut odottamista. Noo, siinä tapauksessa ehkä kerromme; -mutta saadaanhan kuulla ensin, mitä ennustavatkin. - --- Toivoisin, ettet ollenkaan antaisi ennustaa, Ted. En siitä oikein -pidä. - --- Viis siitä! -- Eikö tämä ole Sandy Lanen tie? Olen vaan kerran ollut -täällä, ja olen sen unohtanut. - --- En tiedä varmaan, se näyttää hirveästi kapealta. Eikö olisi paras -valita joku muu tie? Tässä ei pääse ohi, jos joku tulee vastaan. - --- Etkö luule minun näkevän aitojen yli, eikä täällä kulje muita, kun -joku kärryillä. - --- Mutta minä olen aivan varma, ettemme pääsisi kärryjenkään ohi. - --- Ehkei juuri tässä, mutta veräjien kohdalla on leveämpää -- ja niiden -täytyy antaa tietä vaunuille. - -Ruth katsoi parhaaksi olla vaiti. - --- Ehkä ne ovat menneet tiehensä, nehän muuttavat usein paikkaa, kuten -tiedät. - --- Niin kyllä, mutta eilen ne vielä olivat, -- ne ovat varmaankin -etäämmällä. - -Mutta mustalaisia ei näkynyt. - --- Sanoitko, että he olivat täällä eilen, Ted? Siinä tapauksessa -näkisimme heidän tuliensa jätteitä. - --- No, en minä nyt ole ihan varma. Niin minä kuulin Johnin sanoneen, -mutta lienen erehtynyt. Jatkakaamme matkaa. - --- Eikö se ollut sadepisara, sanoi Ruth samassa. -- Varmaan -- taas! - --- Se oli harmillista! Todellakin tulee sade. Meidän täytyy kääntyä -takaisin, Ruth. - --- Leveämmällä paikalla; tässä on liian ahdasta. - --- Katsotaan onko tässä liian kapeaa. - --- Ei, tässä ei voi kääntää, Ted! Aja vähän tuonnemmaksi, siellä on -veräjä. - --- Minä sanon, että tässä on aivan tarpeeksi tilaa, kuinka voit olla -niin itsepäinen. Eteenpäin, Taffy! - --- Varo! Me joudumme ojaan. - -Raus! Raus! - --- Mitä _tämä_ on, Ted? - -Raus! - --- Kuule! Vaunu on varmaan rikki. - --- Ei hätää! Pääsimmehän ympäri. -- Enkö sanonut, että tässä on tilaa -kylliksi? - --- Toivoisin, että tarkastaisit, miten vaunun kävi. - --- Noh, pidä ohjaksista. -- Hän hyppäsi alas ja kurkisti hiukan -vaunujen alle sanoen: - --- En näe mitään olevan rikki. Kaikki on kuten pitääkin. Harmillista! -Nyt sade lakkasi, olisi sopinut mennä katsomaan mustalaisia. Kerrassaan -kiusallista! - --- Eikö mitä! -- sanoi Ruth, joka pelkäsi toista vaarallista käännöstä. --- Luulen, ettemme olisi heitä nähneet, ja on jo aika mennä kotiin. - --- Mahtoiko vaunu todellakin vikaantua, Ruth? sanoi hän epäilevästi, -- -Ajetaan hiljaa, ehkä siellä on joku tärkeä osa rikki. Mutta älä sano -mitään äidille ja Valterille siitä. - --- Mutta ehkä, Ted; se voi olla vaarallinen käyttää. Eikö olisi paras -tarkastaa sitä? - --- Noh, sano sitten, jos haluttaa, en tiennyt, että pidät -juoruilemisesta, sanoi hän ärtyneesti. -- Voi, kerro kaikin mokomin, -että minä rikoin vaunun, jos se sinua huvittaa! - --- Minä en koskaan juoruile, vastasi Ruth tulipunaisena. - --- Vai niin -- sangen hyvä! Nähdäänhän! - --- Sinä olet hyvin ilkeä poika, enkä minä lähde koskaan sinua kanssasi -enää, sanoi Ruth kovemmalla äänellä, mutta hillitsi samassa itsensä. -Loppumatkalla vastaili hän hyvin lyhyesti Tedin huomautuksiin. - -Heidän kotiin päästyään tulivat pian toisetkin, mutta Ruthin ja -Edvardin toimista ei puhuttu mitään. - -Kun Ruth iltasella vierashuoneessa luki erästä satukirjaa, ja Ted oli -jossain ulkona, kuuli hän Valterin sanovan: -- Toivon, että huomenna on -kaunis ilma, äiti. Tahtoisin viedä Sinut Sedburyyn ponivaunuilla. - --- Luulin, ettei Taffya voisi käyttää. - --- Kyllä, William sanoi eilen, että sen polvet ovat aivan terveet, ja -minun tekisi mieleni näyttää sinulle, kuinka paljon olen edistynyt -ajamisen taidossa. - --- No niin, poikani, jos tahdot, ja jos ei ilma ole liian kylmä minulle. - -Ruthin oli paha olla. Mutta luonnollisesti hän ei voinut sanoa mitään -Tedin salaviittausten tähden. Hän ei kuitenkaan voinut lukea, ajatukset -työskentelivät. - --- Olen iloinen, ettei täällä ole niinkään vaikea olla hyvä, kuin -luulin! Luulen, etten ole tehnyt vielä mitään sopimatointa. Mutta Ted -en tahtoisi olla. Minun mielestäni hänen olisi pitänyt kertoa se, -mutta sehän on hänen asiansa, eikä minun. Olisin kertonut sen, koska -he aikovat huomenna sillä matkustaa, jos hän ei olisi ollut niin paha, -mutta nyt hän luulisi, että tahdon kielitellä, ja sitä en tee! Mutta -olen iloinen, ettei se ole minun asiani! -- Ja hän luki kirjaansa -edelleen. - -Oi Ruth! Älä sekoita ylpeyttä ja rehellisyyttä toisiinsa. -- Saat ehkä -katua liian myöhään. - -Kun Ted tuli sisään, ruvettiin keskustelemaan kemuista, jotka lady -Douglas aikoi panna toimeen muutamille koululapsille. Valter oli -kuullut eräästä huvittelutavasta, jota sanottiin "postikonttooriksi", -ja hän sanoi, että oli eräitä siihen kuuluvia tarpeita mentävä hakemaan -Sedburystä. Ruth oli pahoillaan, etteivät he sanoneet Tedille menevänsä -ponivaunulla. - -Seuraavana iltapäivänä pyysi Ted Ruthia mukanaan Sedburyyn hakemaan -Valterille postikonttooriin tarvittavia esineitä, Ruth suostui -mielellään, sillä ilma oli erittäin kaunis. - -Heidän lähtiessään sanoi lady Douglas: -- Tapaatte siellä ehkä Valterin -ja minunkin, mutta älkää meistä välittäkö, tulkaa takaisin, milloin -tahdotte. - --- En tiennyt, että äiti tulisi sinne tänään, sanoi Ted heidän -kävellessään, -- mutta eihän se muuta asiaa. Olen varma, että kävelet -mieluummin, kuin istut umpinaisessa vaunussa, minä ainakin teen sen. - -Ruth oli vaiti ja Ted alkoi innokkaasti kertoa, mitä he tuolta -pikkukaupungista ostaisivat, eikä hän ollenkaan huomannut, että Ruthin -ajatukset harhailivat muualla. - -Kun he tulivat sille paikalle, missä jalkapolku yhdistyi maantiehen, -seisahtuivat he kuunnellen. - --- Joku tulee mäkeä ales hirveätä vauhtia, huudahti Ted. - -Ruth kalpeni. - --- Kuule! -- sanoi Ted, -- se tulee yhä nopeammin! Etkö kuule huutoa? -Pian se tulee näkyviin. Tällä puolella olet turvassa, Ruth, mutta minä -menen portaan yli, ehkä voin pysähdyttää sen. - --- Oi, älä mene! Hyvä Ted, älä mene! Mitä sinä voit? Oi, sinä voit -menettää henkesi. - -Ted aikoi astua ojan yli vievälle portaalle, mutta se oli myöhäistä. -Jotain kiiti ohi, mitähän se oli? Ted syöksyi mielettömänä portaan yli -ja mäkeä alas huutaen: -- äiti! äiti! Valter! - -Ruth peitti kasvonsa käsillään. Mutta kuule! Äkkiä lakkaa rätinä. -Oi, pysähtyikö se? Ruth juoksi portaalle. Pysähdys kesti vaan -silmänräpäyksen -- eteenpäin riennetään taas, mutta hitaammin, mikähän -siihen lie syynä? Hän näkee vaunun heiluvan puolelta toiselle ja -hidastuttavan ponin kulkua, hän näkee, että pyörä on rikki, mutta -huomatessaan, että se on tyhjä, pöyristyttää häntä, eikä hän voi -paikalta liikahtaa. Vaunu pirstautuu askel askeleelta, mutta missä -ovat _he_? Silmät etsivät koneellisesti jotain. Tuossa on tumma pilkku -tiellä, se on pyörä. Mutta mikä tuo on? Kuka se on? Ted rientää, kuin -lentäen eteenpäin, ja hän kuulee hänen huutonsa. Mutta tuo liikkumaton, -musta kasa! Hän hyppää tielle ja rientää, -- ei huutaen -- hänen -säikähdyksensä on liian suuri. Eikö hän nyt sitä saavutakaan? Tuossa -näkyy se. Vihdoinkin on hän jo lähellä. Äkkiä huomaa hän, että Edvard -ja lady Douglas siinä ovat kumartuneena Valterin yli. Hän se siis oli --- onko hän kuollut? Kasvot ovat hyvin kalpeat, silmät kiinni eikä hän -liikahda. - --- Juokse, Ruth, tuonne tupaan hankkimaan vettä ja apua! - -Edvard hänet lähetti. Lady Douglas istui maassa ja piteli -haavoittunutta päätä sylissään. Säikähdys oli huumannut hänet, hän ei -tuntenut kipua, vaikka kasvot olivat täynnä verinaarmuja. Ruth koetti -juosta, mutta jalat tuntuivat liikkuvan kuin unessa, ja tupa oli niin -kaukana. Mutta apua tuli -- kaksi miestä ja vaimo tulivat juosten. -He olivat kuulleet huudon. -- Kuka se on? -- kysyivät he nähdessään -Ruthin. -- Mitä on tapahtunut? Onko joku vahingoittunut? - --- Sir Valter Douglas -- hän on kuollut -- ei maksa vaivaa -- mutta, -oi, tuokaa vettä! - --- Menkää te, sanoi vaimo toisille, -- ja tuokaa nuori herra meille, -minä hankin vettä ja lähetän Sallyn hakemaan lääkäriä. Tulkaa kanssani, -rakas lapsi, sanoi hän Ruthille, ette voi itse käydä, tarttukaa -käsivarteeni. - --- Ei, minun täytyy mennä hänen luokseen! Ette tiedä, se oli minun -syyni, ja hän on kuollut, tiedän, että hän on kuollut! Oi, hakekaa pian -vettä ja antakaa minun viedä sitä hänelle! -- Jospa hän vaan avaisi -silmänsä! - --- Lapsi-raukka! Minun täytyy kantaa teitä. Kas niin, älkää nyt olko -niin hädissänne, rakkaani! Hän kyllä siitä virkoaa, hän on varmaan vaan -pyörtynyt. - -Ystävällinen vaimo kantoi Ruthin huoneeseen. Hän jaksoi tuskin seisoa, -mutta hän huusi: -- Minun täytyy viedä vettä! Minun täytyy -- minun -täytyy! Ted sanoi! - --- Kyllä, kyllä ystäväiseni, odottakaa yksi minuutti, että noudan sitä. - -Hän jäi yksin eikä vaimo tullut takaisin. Hän kuuli hänen menevän oven -ohi, mutta hän oli liian heikko voidakseen lähteä hänen jälkeensä. -Hän ainoastaan istui ja odotti. Hetken kuluttua kuuli hän useiden -tulijain askelia. Hän ei voinut mennä heitä vastaan, vaan hiipi -erääseen nurkkaan, josta hän voi nähdä heidät ja istuutui lattialle. -Hän kuuli nyyhkimistä. Oi, jospa se olisi ollut Valter! Mutta ei, hän -makasi kahden miehen käsivarsilla yhtä kalpeana kuin siellä maantiellä. -Hänen äitinsä itki. Ruth peitti kasvonsa käsillään, mutta hän tiesi -kaikki mitä tapahtui. Hän tiesi, että he kantoivat hänet yläkertaan ja -nostivat sänkyyn, hän kuuli raskaat askeleet, miesten poistuessa, mutta -hän ei liikahtanut. Lyhyt talvipäivä oli loppumaisillaan, mutta yhä -istui hän siellä hämärässä yksin. Kaikki olivat siellä ylhäällä -- lady -Douglas, Edvard ja vaimo -- hän kuuli heidän siellä liikkuvan väliin. - -Yht'äkkiä kuuli hän Edvardin tulevan alas ja hän ryntäsi ylös ensi -kerran. - --- Elääkö hän? -- kysyi hän arasti? Onko hän parempi? Oi, sano! - --- Kyllä, hän elää, mutta hän ei ole avannut silmiään. Voi, milloin -lääkäri tullee? - -Ruth tunsi tuskin tuota syvää, pidätettyä ääntä. -- En tiennyt sinun -olevan täällä, lisäsi Ted, -- tulin hakemaan sinua, Ruth. Hetken -perästä sanoi hän: - --- Tiesitkö, että he aikoivat ajaa tässä vaunussa? - -Hän myönsi tuskin kuuluvasti. - --- Oi, Ruth, miksi et sanonut, että se oli rikki? - --- Sinähän kielsit, Ted. - --- Kielsinkö? Niin, nyt muistan -- se oli siis minun syyni! -- Ja hän -peitti käsillään kasvonsa. - -Kavioiden kopse havahdutti heidät, ja Ted huudahti: -- Voi, lääkäri -tulee vihdoinkin -- Jumalan kiitos! - -Lääkäri tuli huoneeseen ja Ted saattoi hänet sanaakaan lausumatta -yläkertaan. Ruth jäi taas yksin. Hän ei voinut vielä oikein ajatella --- ei ollut vielä varma, oliko syy hänen vai Tedin. Mutta hän rukoili -vakavasti Valterin puolesta. Ja sitten tuli kyynelten vuoro. Samassa -tuli lääkäri alas. Hän hypähti seisaalleen. - --- Voi, paraneeko Valter? Sanokaa, olkaa hyvä! - --- Toivotaan, sanoi hän, -- hän on virvonnut tainnoksesta, mutta hänen -täytyy jäädä tänne yöksi ja ehkä huomiseksi. Sinun täytyy mennä kotiin, -lapsi -- lisäsi hän, pannen kätensä hänen olalleen, -- lähetän vaunun, -ja sinun täytyy palata Beachfieldiin. - --- Ei, antakaa minun olla täällä! Istun täällä hiljaa, jos vaan saan. - --- Ei, ei, tyttäreni, voisit tulla sairaaksi, eikä se sovi -- hän -katsoi Ruthin silmiin. - --- Koetan olla kiltti, jos minun täytyy mennä, sanoi hän. - --- Sinä olet hyvä lapsi! Aamulla aikaisin voit tulla ja ottaa mukaasi -mitä Valter tarvitsee. Olen varma, että hän on mielissään tietäissään -tuollaisen pienen vartijan olevan läheisyydessään. - -Ruth oli vaiti. - --- Ted jää tänne, jatkoi tohtori, hän on tarpeellinen, sillä lady -Douglas ei jaksa paljoa. - --- Eihän hän ole haavoittunut, vai? - --- Ei paljon toivoakseni, mutta töyttäys oli hyvin ankara. Luulen hänen -pudonneen pensastoon, mutta sir Valter-raukka lienee pudonnut pää -edellä kovaan tiehen. - -Ruthia pöyristytti. - --- Kas niin, kas niin! Älkäämme puhuko siitä, huomenna on hän jo -parempi ja ylihuomenna voi hän jo kiittää sinua ja toisia. Tohtori -ratsasti pois, Beachfieldiin päin. - -Vaunua odotellessaan Ruth mietiskeli tuota hirveätä tapausta. Hän -huomasi, että hänen ylpeytensä oli ollut kaiken syynä. Silloin hän -kiitti Jumalaa, ettei Valter ollut kuollut hänen rikoksensa, hänen -suuren rikoksensa tähden. Ja muistaessaan sen anteeksiantamuksen ja -rakkauden, joka ei koskaan lopu, sanoi hän sydämensä syvyydestä: -- -Oi, Jumala! Anna suuri syntini anteeksi ja tee minut nöyräksi Jesuksen -tähden. - -Ennenkuin hän lähti kotiin, tarjosi ystävällinen vaimo hänelle teetä -ja koetti lohduttaa tyttöraukkaa. Mutta kauhunsekainen ilme oli jo -kasvoilta kadonnut ja taivainen rauha antoi hänelle levollisen unen -noissa tyhjissä huoneissa. Hän tiesi että Jesus vielä rakasti häntä, ja -tämänkin surullisen tapauksen kautta tahtoi tehdä häntä nöyremmäksi ja -valppaammaksi itsensä suhteen. - - - - -YHDEKSÄS LUKU. - -Tunnustus. - - -Lähes viikko kului, ennenkuin Valter voi palata kotiin. Tänä -surullisena aikana täytyi Ruthin olla paljon yksin. Hänellä ei ollut -tilaa tuvassa, sillä sen omistajienkin täytyi olla naapurissa. Lady -Douglas ajatteli lähettää hänet miss Longin luo, mutta Ruth pyysi -niin hartaasti saada tehdä, mitä tarvittiin ja juosta asioilla -Beachfieldissä, että se aije raukesi. Ted kävi joka päivä kotona, -mutta Valter ei voinut olla kauan ilman häntä. Onnettomuuden jälestä -oli Ted jättänyt kaikki elkeensä, ja koetti hoitaa sairasta sekä -säästää äitinsä vaivoja niin, että oli vaikea tuntea häntä entiseksi -räyhääväksi ja ajattelemattomaksi Tediksi. - -Tällä ajalla kirjoitti Ruth miss Longille pitkän kirjeen kertoen -hänelle niin hyvin, kuin hän osasi koko tapauksen ja ilmaisten -syyllisen, ja kysyi, oliko hänen tunnustettava syyllisyytensä lady -Douglaalle ja Valterille. Pian sai hän hyvin ystävällisen vastauksen, -jonka tuloksena oli pitkä keskustelu Tedin kanssa, kun tämä tuli -Ruthille ilmoittamaan, että Valter oli paljon parempi ja saisi muuttaa -kotiin seuraavana päivänä, sekä että Ruth saisi mennä hetkiseksi hänen -luokseen. - --- Mutta älä puhu sanaakaan hänelle siitä päivästä, Ruth, lisäsi hän, -se voisi vahingoittaa häntä. - --- Toivoisin, että kertoisit sen äidillesi, Ted, vastasi hän, että -rikoimme vaunun, tarkoitan. - --- Ei hyödytä nyt, Ruth; luulen, ettemme tee sitä toistamiseen. - --- Ei, mutta minusta se olisi oikein, ja olen varma, että sinunkin -olisi hauskempi jälkeenpäin. Tiedän, että tahdot sen mieluummin sanoa -itse, muussa tapauksessa olisin minä tarjoutunut. - --- Niin, luonnollisesti se oli minun syyni. - --- Vaunun rikkoutuminen oli sinun syysi, mutta se oli pieni asia -verrattuna siihen, etten edes sinulle sanonut, että he aikoivat lähteä -sillä ajelemaan. Onnettomuus oli kokonaan minun syyni, Ted. Älä -koetakaan saada minua ajattelemaan muuta. - --- Minä en voi käsittää oikein, miksi et sanonut sitä, Ruth. - --- Oi, Ted, en voi ajatella, kuinka paha silloin olin. -- Kyyneleet -tulivat hänen silmiinsä. -- En tahtonut puhua, kun sanoit minun -haluavan kielitellä -- se oli ylpeyttä kaikki. - --- Hyvä, sanoi hän ystävällisesti, nyt huomaan oman syyllisyyteni -selvästi. Oi, Ruth, ajattele, että Valter olisi kuollut! - --- Se olisi todella ollut kauhea rangaistus! Kuinka Jumala on hyvä, -Ted! Nyt sen huomaan selvemmin, kuin koskaan ennen. - -Ted ei heti vastannut. Sitten hän sanoi äkkiä: - --- Eikö olisi paras kiitollisuuden osoitus hänelle, jos koettaisi -tulla paremmaksi? Minä koetan olla kiusoittelematta Valteria tyhmällä -huolimattomuudellani. Jospa tietäisit, kuinka kärsivällinen ja -lempeä hän on nyt sairaana. Luulen, että koetan hänen tähtensä tulla -gentlemanniksi, kuten hän sanoo, -- ja tuo tavatoin ajatus pani Tedin -hymyilemään. - -He lähtivät yhdessä Valterin luo. Ruthia värisytti heidän astuessaan -kapeita portaita. Olisivatko hänen kasvonsa yhtä kalpeat, kuin viimeksi -nähdessä? Huone oli jotenkin pimeä. Hän istui sängyssä, Ruthin mielestä -melkein yhtä kalpeana, mutta hänen silmänsä olivat nyt auki, ja -hymyillen ojensi hän kättänsä ja sanoi väsyneellä äänellä: - --- Mitä ajatteletkaan minusta, Ruth, kun pilaan sinun vierailusi tällä -tavalla? - -Ruth-raukka! Mitä hän osasi vastata! Hän toivoi saada tunnustaa hänelle -kaikki ja pyytää anteeksi, mutta hän muisti Tedin varoituksen. Ja -tuskin voi huomata hänen sisällistä taisteluaan, kun hän hätäisesti -sanoi: -- Olen iloinen, että paranet. - --- Huomenna tulemme kotiin jos Jumala suo, sanoi lady Douglas. -- -Laitathan kaikki kuntoon meitä varten, hyvä Ruth? - -Ruth ei vastannut, eikä huomannut, kuinka kalpealta ja surkastuneelta -lady Douglas näytti, sillä hänellä oli täysi työ pidättää itkuaan. Ja -hän oli oikein iloinen, kun Edvard taas saattoi hänet alas, sillä tuo -heikko ääni, kalpeat kasvot ja huoneessa oleva puoli hämärä vaivasivat -häntä. - -Seuraavana päivänä muutettiin onnellisesti Beachfieldiin, ja Ruth oli -seuraavan viikon melkein aina Valterin huoneessa lukien ääneensä ja -huvittaen häntä parhaan kykynsä mukaan. - -Eräänä iltana, kun he kaikki olivat kokoontuneet sinne, ja toiset -luulivat hänen nukahtaneen, sanoi hän yht'äkkiä: - --- En voi käsittää, kuinka se pyörä meni rikki, äiti, Taffy ei sitä -kumminkaan mihinkään loukannut. - -Ruth ei voinut enää pidättää itseään. Hän heittäytyi polvilleen sängyn -viereen ja huudahti: -- Oi, Valter, oi lady Douglas! Voitteko antaa -minulle anteeksi? Se oli minun syyni! - --- Mitä nyt, Ted? Mitä tämä merkitsee? -- sanoi lady Douglas. Eilen -sanoit, että olit rikkonut vaunun ja kieltänyt Ruthin kertomasta sitä. -Mitä hän nyt tarkoittaa? - --- Ei, ei, sanoi Ruth, -- hän ei tiennyt, että aioitte mennä ajelemaan, -mutta minä tiesin. Se oli aivan minun syyni, ja minä olen toivonut -saavani pyytää sinulta anteeksi, mutta ethän sinä voi, Valter -- ei, -olen varma, ettet voi! - -Mutta Valter kohotti hänen päätänsä ja suuteli häntä otsalle. - -Pian kerrottiin tarkoin koko tapaus. Lady Douglas oli liian kiitollinen -poikansa parantamisesta voidakseen olla vihainen rikollisille. Vihdoin -Ted kysyi: - --- Mikä pelästytti Taffyn? - --- Se kulki aluksi hyvin, sanoi Valter, ja luulen, että minussa -lopultakin on suurin syy. Me tulimme erään mustalaisleirin ohi -- -- -- - --- Lyönpä vetoa, että ne olivat juuri samat, joita me etsimme Sandy -Lanessa, keskeytti Ted. - --- No, niin, tiedät, että Taffy vihaa kaikkea, mitä se ei ole ennen -nähnyt eikä ymmärrä. Se rupesi arastelemaan, ja jos minä olisin -taluttanut sitä tyynesti, olisi kaikki käynyt hyvin, mutta minun piti -välttämättömästi näyttää äidille, kuinka hyvin minä osaan ohjata sitä, -ja niin minä sitä pakotin ruoskalla. Mutta säikähdys ja piiska saivat -sen alkuun. Olimme juuri mäen harjalla, ja -- lopun tiedät. Mutta mihin -Taffy on joutunut, äiti? - --- Taffylla ei ole mitään hätää, sanoi Ted, -- se pysähtyi pian. Se ei -ole mikään pahaluontoinen, sen vaikutti varmaan pelästys. Vaunu, eli -ainakin suurin osa siitä, jäi pieninä paloina maantielle, kuten voit -arvatakin. - --- Miten olet menetellyt koululasten suhteen, kysyi Valter pienen -vaitiolon perästä. - --- Olen lykännyt juhlan tuonnemmaksi. - --- Mutta sehän tulee ennen Ruthin lähtöä, eikö niin, äiti? - --- Jos niin tahdot, mutta meidän täytyy sitä viivyttää niin paljon, -kuin voimme sinun tähtesi. - --- Älkää minua ajatelko. Jos en jaksa olla joukossa, niin voinhan -sen aikaa oleskella yksin yläkerrassa. Pidetään se ennen, kuin Ruth -matkustaa, jos ei äiti vastusta. - --- Odottaako miss Long sinua koulun avauspäivänä, Ruth? - --- Lupasin tulla siksi. Siihen on viikko ensi keskiviikosta. - --- Silloin määräät ehkä tiistain, äiti, minulla on siihen hyvää aikaa -vahvistua. - -Niin päätettiin. Ja viikko kului kaikenmoisessa puuhassa niin nopeasti, -että Ruth oikein ihmetteli. - -Hänestä oli kovin hauskaa tavata miss Longia, Alicea ja Lizzietä, mutta -ikävä oli jättää Edvard ja Valter. Hän ei tiennyt oikein, kuka häntä -nyt enimmän miellytti. Alice oli kirjoittanut hänelle ja kertonut, että -Pollyn kirjarahat olivat kerätyt, ja että hän Debyn kanssa oli vienyt -Johanneksen evankeliumin, jonka miss Long oli Pollyn toivomuksesta -ostanut hänelle. Polly oli ollut kovin iloinen lahjasta. Hän lisäsi, -että miss Long epäili Pollyn isän elävän entistä pahemmin, mutta mitä -hän oli tehnyt, sitä ei Alice tiennyt. Kaikkia näitä Ruth ajatteli -tiistaiaamuna pukeutuessaan. - -Koko päivä käytettiin juhlan valmistuspuuhiin. Valter oli mukana -antamassa määräyksiään Ruthille ja veljelleen. Lady Douglas toimitti -joka talvi juhlan koululapsille. Edellisenä talvena oli suuri -joulukuusi tuottanut suurimman hauskuuden, tällä kertaa vaihdettiin se -postikonttooriin, jonka Valter tahtoi itse järjestää. - -Neljän tienoissa menivät pienet ystävämme palvelusväen huoneeseen -tarkastamaan, oliko kaikki kunnossa vieraita varten. He laskivat -kolmella kapealla, valkoisella liinalla päällystetyllä pöydällä -olevat astiat, riittivätkö ne noille neljällekymmenelle kutsutulle. -Tuntui uskomattomalta, että neljäkymmentä lasta voisi tehdä lopun -noista voileipä- ja kaakkuvuorista, sekä höyryävien teekattiloiden -sisällyksistä. Ted ja Ruth saivat kahden jäädä ottamaan vieraita -vastaan. Pian kuulivat he kaukaa hiljaista hyminää, joka vähitellen -selveni niin, että siinä voi eroittaa erään tunnetun koululaulun -sanat. Muutaman minuutin kuluttaa marssi tuo pieni seurue tyyneesti -ja hyvässä järjestyksessä opettajattarensa seurassa huoneeseen. Ne -olivat enimmäkseen tyttöjä, joukossa joku aivan pieni poika, eikä Ruth -ollut mielestään koskaan nähnyt niin puhtaita talonpoikaislapsia. -Neljännestunnin kuluttua olivat kaikki ahkerassa toimessa tehden kukin -parastaan pienentääkseen noita syötävistä aineista muodostettuja -pyramiideja ja tyhjentäen suuria teekattiloita. Ted riensi kertomaan -Valterille olevansa varma, että niillä oli hauskaa, sillä ne nauroivat -kaikelle, mitä hän sanoi, olipa se sitten naurettavaa tahi ei. Lapset -eivät tarvitse paljoakaan ennenkuin heillä on kylliksi naurun aihetta, -mutta tällä kertaa oli Tedillä loppumaton varasto sukkeluuksia. Ja -vaikka ne eivät olleet niin suuriarvoisia, että niitä tässä kannattaisi -kertoa, voimme sanoa, että -- jos otamme huomioon ystävämme iän -- ne -siihen katsoen olivat kyllä täys ikäisten keksimien arvoisia. - -Hän tahtoi, että Valter olisi ottanut osaa heidän huviinsa, ja -sentähden tuli hän hänen luokseen veitikkamainen ilme kasvoillaan. - - - - -KYMMENES LUKU. - -Postikonttoori. - - -Valter! -- huudahti Ted, sinun pitäisi nähdä tahi oikeastaan kuulla -Phoebe Smithiä. Minun täytyi tulla pois saadakseni oikein nauraa. -Hän on kummallinen, pieni olento. -- Ted nauroi vielä muistellessaan -häntä, ja hänen iloisuutensa tarttui Valteriinkin. Tedin sanojen -mukaan oli hän omituinen siten, että hän luuli aina pitävänsä niiata -ja soinnuttomalla äänellään sanoa: "jos suvaitsette, sir," ja että hän -tunsi vaan _yhden_ laatusanan, jota hän vuoroon käytti laatu-, vuoroon -määrä-sanana, se oli "hirveästi". Jos kysyn, sanoi Ted, -- tahtooko -hän enemmän kaakkua, niksauttaa hän ja sanoo: "jos suvaitsette, sir," -jos hän tahtoo enemmän teetä, samoin, ja tämän on hän uudistanut -jo lukemattomia kertoja. Hän on nähtävästi oikea sutkapää, sillä -niin pian kuin minä sanon hänelle jotain, lakkaavat toiset syömästä -ja kuuntelevat. Mutta hänen vakava naamansa ja silmissä oleva -veitikkamainen katse se naurattaa. - --- Sinun täytyy vähitellen tehdä meidät tuttaviksi. Mutta miksi et -koeta toisten ominaisuuksia saada selville. - --- Hän huvittaa minua enimmän. Hän on kummallinen pieni kapine, ja -yhtä ruma, kuin omituinen. Kun kysyin, mitä hän piti teestä, pani hän -pois kupin, nousi seisomaan, niiasi ja sanoi: "Se on hirveän kuumaa, -jos suvaitsette sir." -- "Pitäisitkö enemmän kylmästä vedestä?" -- -kysyin. Hän koetti sanoa "ei", mutta tulikin: "jos suvaitsette, sir." -Ja kun kaasin hänelle vettä ja kysyin, oliko se hyvää, sanoi hän: "se -on hirveän kylmää, jos suvaitsette, sir." -- "Ottaisitko mieluummin -haaleaa?" -- Sama vastaus, ja minä toin sitä hänelle. - --- Ted, sinun ei olisi pitänyt, sitä hän ei voinut tarkoittaa. - --- En tiedä, tarkoittiko hän, vai ei, mutta hän sai sitä -- mutta nyt -on minun mentävä katsomaan, miten ne siellä voivat. - --- Mitä Ruth tekee? - --- Hän koettaa parastaan omalla, hiljaisella tavallaan. Luulenpa, että -hän on valinnut kaikki ujoimmat joukosta, siellä on eräs pieni, hauska -olento, jolla on pitkät, valkoiset kiharat... mutta minun täytyy nyt -mennä, saat pian nähdä ne kaikki. - --- No, niin, neuvoisin sinua seuraamaan Ruthin esimerkkiä ja antamaan -miss Phoeben hoitaa itsensä, hän ei ole ujo. - --- Ei, mutta hän on mitä hauskin pikku tyttö. -- Ja Ted poistui. - -Hetken perästä kutsuttiin koko seurue vierashuoneeseen. He tulivat -sinne katsellen pelästyneinä ympärilleen ja miettien, mitä heille -siellä tehtäisiin. Kaikista peloittavimmalta näytti huoneen yhdessä -nurkassa oleva pieni, valkoinen teltti. -- Mikä tuo on? Missä on -sir Valter? Luulin, että tulimme katsomaan häntä. -- Tällaisia -kuiskauksia kuului joukosta. Silloin Ted huusi miehekkäällä äänellä: --- Lapset, tämä on postikonttoori, ja mikä hauskinta -- se on paras -postikonttoori, minkä koskaan olette nähneet, sillä jokainen saa sieltä -juuri sellaisen kirjeen, kuin tarvitsee. Hän lisäsi matalammalla -äänellä: -- Phoebe Smith, se on hirveän hyvä postikonttoori, toivon, -että saat hirveän hyvän kirjeen. -- Sanotaan Phoeben punastuneen ja -mumisseen: -- Jos suvaitsette, sir. -- Kuka nyt tahtoo, -- lisäsi Ted, --- mennä ensiksi hakemaan kirjettä? - -Hänen ja Ruthin ihmeeksi tarjoutui se pieni, pitkäkiharainen tyttö, -hän, joka oli niin ujo, ensiksi menemään. Hän astui rohkeasti telttiin -ja soitti pientä kelloa, mutta juoksi samassa takaisin huutaen: -- -Oi, musta mies, musta mies! Kauhu valtasi pienokaiset, mutta eräs -aikoi tuumia, että se oli varmaan naamioittu, ja eräs toinen tarjoutui -koettamaan. Hän soitti kelloa, eikä pelästynyt tuota punaiseen -päähineeseen ja vihreään takkiin puettua mustaa miestä. -- Mitä tahdot? -kysyi karkea ääni. Vähän pelon alaisesti ilmoitettiin haluttavan -kirjettä. Nimi ilmoitettiin, ja pian palasi hän suuren kirjeen -onnellisena omistajana. Se sisälsi kauniin neuloma-askin kaikenmoisine -tarpeineen ja kirjeen. Se oli todellakin ihmeellinen postikonttoori, -sillä tällä tyttösellä oli tapana tulla kouluun yllään repeytynyt -esiliina ja päässään nauhaton myssy; ja kirjeessä selitettiin, että -"yksi oikealla ajalla tehty neulanpisto säästää kymmenen." Mutta -ennenkuin tämä kirje oli luettu, palasi yksi toisensa perästä loistavin -silmin teltiltä, jokaisella mukanaan liian suuri paketti sisältääkseen -vaan kirjeen. Siinä sitä oli paperin rapinaa ja ihastushuutoja! -Vihdoin uskalsi se valkokiharainen kerran "mustan miehen" luo, eikä -hän yritystään katunut, sillä kun kirje avattiin, sisälsi se pienen -"Kristuksen ihmetyöt"-nimisen kirjan. Sen joka sivulla oli kaunis -taulu, joista yksi esitti pientä, makaavaa tyttöä, minkä vieressä -seisoi henkilö, jonka hän ymmärsi tarkoittavan Vapahtajaa, koska hänen -päänsä ympärillä oli valokehä, ja koska hän niin lempeästi ja rakkaasti -katsoi tyttöä pitäen häntä kädestä. Hänen tyytyväisyyttänsä lisäsi -se, että kirjeessä puhuttiin juuri tuosta taulusta. Kun hän ei saanut -kaikesta oikein selkoa, kysyi lady Douglas, tahtoiko hän, että se -hänelle luettaisiin, ja siinä hän huomasi, että Valter oli joku päivä -sitten näyttänyt hänelle tämän ilmoittaen sen laatineensa juuri tätä -tilaisuutta varten. Sanat kuuluvat: - - Kuin kuihtunut toivo on tyttönen, - Niin kylmä, kaamean hiljainen, - Mut Jesus hänt kätehen tarttuen - Nyt lausuvi: "nous ylös, tyttönen." - - On kylmä, kuollut mun sydämein, - Vaik lapsesi saan olla, Jesuksein. - Sä lämmitä kolkko syömeni mun, - Mä tahdon elää lapsena sun. - --- Noh, Phoebe, sanoi Ted mennen hänen luokseen, mitä sinulla sitten on? - --- Jos suvaitsette, sir, luulen, että se on elävä. Se on hirveän -- -tarkoitan _hyvin_ ruma, jos suvaitsette, sir. - -Hän nauroi. -- Miksi et käyttänyt mielisanaasi, Phoebe? - --- Jos suvaitsette, sir, se on kauhean... se on hyvin pitkä kirje. Hän -ojensi lahjan ja kirjeen hänelle. Edellinen -- hirveän suuri hämähäkki, -joka jousen avulla ponnahti laatikosta ulos -- ei häntä miellyttänyt, -mutta kirje, se hämmästytti häntä. Ted tuskin uskoi silmiään nähdessään -kolme sivullista "neuvoja hirveälle lapselle." Siinä oli selitetty syy, -miksi hän ensi kerran eläissään sai nähdä jotain todella hirveää, ja -neuvo, että hän vastaisuudessa käyttäisi sitä sanaa ainoastaan tästä -hirveästä puhuessaan. - -Tedin aluksi hämmästynyt katse muuttui hymyksi ja hän sanoi itsekseen: --- Kas, niin, Valterhan onkin sukkelampi mies, kuin olin luullutkaan. - -Luettavia kirjeitä ja ihailtavia lahjoja riitti aivan ylenmäärin. -Eräs pieni poika sai lasisoittimen ja neuvon, että hän vastaisi yhtä -lempeästi, kuin sekin. Eräs pieni tyttö sai nuken ja seuraavat rivit: - - Hollannin lapsi tekee ja laittaa, - Englannin lapsi rikkoo ja taittaa. - -Mutta meillä ei ole aikaa tehdä selkoa joka esineestä. Siinä oli -kirjoja, palloja, hyrriä, neulakoteloita, kynänteriä ja kaikellaisia -tavaroita, mutta vaan _yksi_ hämähäkki! Kun kirjeet olivat luetut -ja lahjat tarkastetut, siirryttiin jälleen teehuoneeseen leikkimään -"sokkoa", "kätken kiveä" ja viimeksi "Isoa Muftia," missä leikissä -Ted erityisesti kunnosti itseänsä. Lausuttaessa sanat "näin tekee Iso -Mufti" he hyppäsivät, loikkasivat, pyörivät ympäri, konttasivat, löivät -käsiään, nipistelivät nenäänsä, huusivat, kirkuivat ja nauroivat. -Viimeisestä täytyi antaa pantti. Kun nämä olivat lunastetut, seurasi -uudistettu laitos ruokia ja juomia -- eikä se ollut leikkiä, vaan -täyttä ja selvää totta. - -Vasta maata mennessään oli Ruthilla aikaa ajatella. Koko illan oli -hän tuntenut sisäistä iloa Valterin parantumisesta, mutta nyt hän sen -sanoiksi puki. - -Lupa-aika oli kulunut nopeasti ja -- lukuunottamatta tätä tuskallista -viikkoa -- sangen onnellisesti, ja hänestä tuntui hauskalta saada -tavata miss Longia, Alicea ja niitä muita. Hän huokasi tahtomattaan -ajatellessaan, ettei saa nähdä Duncania, ja rukoillen Jumalaa -suojelemaan häntä, nukahti hän. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Kahden vuoden perästä. - - -Kolmatta vuotta on kulunut. On taas kesä. Miss Longin portin edusta on -niin puhdas, ettei maksa vaivaa etsiä Joea luutineen... pistäymme siis -sisään löytääksemme jonkun vanhoista ystävistämme. - -Puutarha on jotenkin samanlainen, kuin ensi kerran sinne Ruthin kanssa -astuessamme, mutta muutoksia on täytynyt jossain tapahtua. Pienokaiset -ovat kasvaneet ja jättäneet sijansa toisille. Tuuheiden puuryhmien -varjosta kuuluu nuoria ääniä. - -Siellä on kolme tyttöä, mutta kukaan ei niistä ole Ruthin näköinen. -Kaksi näistä näyttävät sisaruksilta, sillä ne ovat puetut yhtäläisesti. -Toisella heistä ovat pienet iloiset kasvot ja suuret miettiväiset, -vakavat sinisilmät. Mutta keitä ovat nuo pitemmät tytöt? Onkohan tuo -Alice, joka istuu tuolla? Kyllä, aivan varmaan. Kuinka herttaiseksi hän -on tullut! Lapset ovat koristelleet hänen kullankeltaiset hiuksensa -sinikukilla. Ne ovat tosin hiukan kuihtuneita jo, mutta se tekee ne -vaan kauniimmaksi vastakohdaksi hiuksien kimmeltelevälle ja poskien -terveelle, eloisalle värille. Mutta jos Alice on kasvanut, emme -Ruthiakaan voi pienten joukosta löytää. Tuoko Alicen vieressä seisova -tyttö, jota toiset noin rukoilevin silmin katselevat, on Ruth? Hän -se todellakin on. Ja tarkastellessamme häntä huomaamme, että, lukuun -ottamatta pituutta, on hän sangen vähän muuttunut, -- sama kalpea iho, -samat suuret, tummat silmät, ja niissä sama ujo, puoleksi surumielinen -ilme. Mutta nyt hän hymyilee ja katsoo ihaillen Alicea. - --- Kuka sinut on noin koristellut, Alice? -- kysyy hän. - --- Nämä nuoret neitoset tahtoivat saada minut uhrikseen, vastasi hän, --- ja kun minä olin erittäin hyvällä tuulella ja kun nyt on liian -lämmin jaksaakseen vastustaa järjettömintäkään pyyntöä, antausin minä -heidän hellään hoitoonsa. Ja nyt, Ruth, kun tämä hauskuus on lopussa, -on sinun kerrottava heille satu. Kas niin, tulehan istumaan tänne ja -tee meidät onnellisiksi. Meillä on vaan puolen tuntia ulkona-oloaikaa. -Mutta ehkä sinulla on kiire, tahi et ole vielä lukenut kirjettäsi, -lisäsi hän nähdessään Ruthin empivän. - --- Ei, se on tavallista pitempi, eikä minulla ole ollut iltapäivällä -aikaa; olen koettanut saada laiskaa pikku-Fannya lukemaan läksynsä. - --- No, sitten en pyydä sinua, Ruth. Näette, lapset, ettette nyt voi -saada satua, mutta jos kilttiä olette, luen minä huomenna teille jonkun. - -Mutta kolmet pienet kasvot näyttivät niin alakuloisilta, ettei Ruth -voinut vastustaa heidän sanatonta pyyntöänsä. - --- Kas niin, Alice! Luulen, että minun on suostuttava. Kirjeestä olen -lukenut niin paljon, että tiedän hänen voivan hyvin, loppu saa jäädä, -ajattelen. Hän istuutui ruoholle Alicen viereen. - --- Kuinka ystävällinen sinä olet, Ruth, sanoi Alice. -- Et koskaan -ajattele itseäsi; toivoisin olevani sinun kaltaisesi. - --- Älä sano niin, Alice. Mutta mistähän minä nyt kertoisin? "Jack -jättiläisen tappajasta," "Hubbardin muorista" vai mistä? - --- Ei, ei, Ruth, kerro joku omiasi, aivan omasta päästäsi, ne ovat -kaikista hauskimpia, huusivat kaikki kuulijat. - -Ruth asettui mukavasti istumaan pienet sisarukset molemmilla -puolillansa. Pikku "Brownie" tahtoi aina istua häntä vastapäätä -nähdäkseen hänen kasvonsa kertoessa. Ruth alkoi: - -Kerran lähti pieni tyttö -- hänen nimensä oli Aimée -- pitkälle -matkalle yksin -- ainakin luuli hän olevansa yksin. Matka oli -pakollinen, ja vaikka hänen usein teki mielensä seisahtua odottamaan -jotain matkustajaa, ei hän kuitenkaan voinut sitä tehdä. Oli melkein -pimeä, ja hän pelkäsi, itkikin vähän väliä, mutta seisahtua hän ei -voinut. Äkkiä sattui hänen jalkansa johonkin kovaan, ja hän kaatui -pitkäkseen maahan. Hän ei loukannut itseänsä, mutta pukunsa oli hän -tahrinut saveen. Ylös hän ei koettanutkaan nousta, sillä hän oli -kovin väsynyt. Hetken kuluttua tarttui pehmoinen käsi häneen ja -nosti ylös. Oliko siis joku hänen kanssaan? Oi, jospa niin oli! Hän -kääntyi katsoakseen, mutta -- kaikki oli pimeätä hänen ympärillään, -vaikka hän oli samalla näkevinään pienen, kummallisen valovirran -polullansa. Nostiko, joku minut? -- ajatteli hän. Mutta se ei voinut -olla mahdollista, miksipä hän olisi sitten kadonnut? -- Se oli varmaan -harhaluuloa, -- sanoi hän, -- olen kai itse noussut. -- Hän käveli -edelleen. Siinä oli kaksi polkua, jotka himmeässä valossa olivat -niin yhdenlaiset, ettei hän tiennyt, kumman valitseisi. Hän valitsi -vihdoin vasemman, se näytti tasaisemmalta. Matta pian hän katui, -sillä keskellä polkua makasi käärme kiehkuraan kääriytyneenä. Aimée -ei uskaltanut astua sen yli, hän pelkäsi herättävänsä sen. Hän katsoi -taaksensa, mutta siellä oli niin pimeätä, ettei hän voinut takaisin -palata. Askel vaan oli matkaa hirmuiseen eläimeen. -- Se liikkuu, -- -ajatteli hän, hui, en voi astua sen yli! Samassa kohosi hän korkealle -ilmaan ja laskeusi käärmeen toiselle puolen. Oliko todellakin joku -nostanut hänet? -- Oi, ei, hyppäsin varmaan itse niin keveästi, että -luulin nostettavani. -- Mutta ehkä hän kuitenkin oli koskenut siihen, -koska hän huomasi sen liikkuvan -- ruoho kahisi, ja sitten hänen -hameensa. Hän kirkasi ja tunsi ankaraa kipua kädessään, joka ajettui -ja muuttui mustaksi. Samassa tunsi hän siinä jotain kylmää kosketusta, -ja tuska lakkasi. Hän katsoi äkkiä ympärilleen ja tuli kovin iloiseksi -nähdessään hohtavan valkoisiin vaatteisiin puetun olennon takanansa -kuroittavan kättänsä häntä kohden. Mutta kun hän koetti tarkastaa -sitä lähemmin, katosi se kokonaan. Pistos oli kokonaan parantunut, -ainoastaan pieni, punanen pilkku oli jälellä, ja hän astui rohkeasti -edelleen. Mutta hän ei kuitenkaan luullut olevansa oikealla tiellä, -sillä siellä tuli aina pimeämpää ja pimeämpää, ja hän päätti kääntyä -ensimäiselle oikeaan vievälle sivutielle uskoen siten pääsevänsä sille -polulle, jota hän ensiksi ei ollut tahtonut kulkea. Hänen ajatuksensa -olivat toisaalla, ja hän oli vähällä mennä huomaamatta toivomansa -sivutien ohi, mutta ennenkuin hän huomasikaan, johti näkymätön käsi -hänet muutamia askelia eteenpäin sitä myöten. Hän kääntyi äkkiä -nähdäkseen uudelleen sen loistavan olennon, mutta ei voinut eroittaa -mitään. Silloin hän ajatteli: -- se oli varmaan mielikuvitusta. -Etsiessäni polkua tulin sille aivan huomaamattani. Jos joku olisi -taluttanut minua, olisin varmaan hänet nähnyt, kun käännyin ympäri. --- Sitten juolahti hänen mieleensä, että hän oli nähnyt tuntemattoman -oppaansa, ja mitä enemmän hän ajatteli, sitä selvemmäksi se muisto -tuli. Tie oli nyt epätasainen ja ohdakkeinen, mutta hänen ihmeekseen -eivät hänen paljaat jalkansa haavoittuneet huomattavasti. -- Ehkä Hän -kantaa minua, etten astu niille niin raskaasti, -- ajatteli hän. -- Ja -Hän on kanssani, en tarvitse pelätä. -- Tie tuli nyt tasaisemmaksi, -ja hän astui entistä nopeammin. Mutta hetkisen unohti hän katsoa -jalkoihinsa, kompastui terävään kiveen ja kaatui. Tällä kertaa koetti -hän kaikin voimin nousta, mutta ei voinut: Hänen mieleensä johtui -rukous: -- Johda minun jalkani sinun tiellesi. -- Taas nosti näkymätön -käsi hänet maasta, ja taas näki hän saman kauniin olennon, mutta -tällä kertaa paljoa selvemmin. -- Oi, älä jätä -- minua, huudahti -hän vakavasti. Samassa kuuli hän äänen: -- En koskaan jätä enkä -hylkää sinua. -- Pikku Aimée oli kovin iloinen, ja hän ojensi kätensä -taivaalliselle opastajalleen. Hän tuli hänen rinnalleen ja tarttui -ojennettuun käteen. Tie tuli selväksi ja hauskaksi. Aimée katseli Hänen -ystävällisiä kasvojaan ja kuunteli Hänen sanojaan. He tulivat jyrkän -kukkulan juurelle. Aiméesta oli kovin työlästä kiivetä sitä ylös. Oli -niin pimeä, ettei hän nähnyt opastansakaan, mutta hän nojasi Häneen -entistä enemmän, ja vihdoin olivat he kukkulan huipulla. Toisella -sivulla oli jyrkkä rinne. Äkkiä kuuli hän kahinaa ruohosta, käärme -syöksähti sieltä esiin ja koetti purra häntä, mutta peräytyi vihaisesti -sähisten takaisin. Silloin katsoi Aimée seuraajaansa, ja se katse uhkui -rakkautta ja luottamusta. He lähestyivät nyt erästä laaksoa, joka -alempaa katsoen näytti hyvin pimeältä. Sen takana oli Aiméen matkan -määrä. Hän pelkäsi kuitenkin sitä pimeätä laaksoa ja pyysi seuraajaansa -mukaan. Hän lupasi olla hänen mukanansa ja käski hänen muistaa, että -hän pimeässäkin seurasi häntä. Aimée astui rohkeasti edelleen. Laaksoa -lähestyessään tuli hänen hameensa valkoiseksi, joka hohteli hopealta -hänen kadotessaan puiden varjoon. -- En pelkää mitään pahaa, sillä sinä -olet kanssani! -- sanoi hän silloin. - --- Enempää en voi kertoa teille Aiméesta. Hän pääsi matkansa perille, -ja kaikki on hänelle onnistunut sen jälkeen. - --- Loppuiko se tähän, Ruth? - --- Kyllä, siinä oli kaikki. - --- Oi, kerro toinen, yksi vaan! - --- Ei, ei nyt, te unohtaisitte tämän. - --- Ruth, sinun kertomuksillasi on aina joku erityinen tarkoitus, eikö -ole? -- kysyi Brownie. - --- Joskus -- tällä ainakin. Mutta Alice saa puhua teille siitä, minun -täytyy todellakin rientää nyt. - -Ennenkuin hän ehti näkyvistä, saarrettiin Alice joka puolelta. - --- Alice, sanoi eräs. Luuletko, että Ruth kertoi tämän aivan omasta -päästään. - --- Kyllä, olen kuullut hänen kertovan monta tällaista kertomusta. - --- Minä pidän tästä enemmän, kuin muista hänen kertomistaan, sanoi -Brownie -- pidän niin paljon tarkoituksesta, Alice. - --- Ymmärrätkö sen oikein? - --- Toivoisin sinun selittävän minulle muutamia seikkoja. Mutta luulen -tietäväni, kuka Aiméen opas oli -- se oli Jesus, eikö ollut? - --- Kyllä, mutta mitä se merkitsee, ettei Aimée näe Häntä pitkään aikaan -selvästi? - --- Eikö se merkitse sitä, että Jesus joskus johdattaa ihmisiä, -vaikk'eivät he sitä tiedä, vaan luulevat yksin toimeen tulevansa. - --- Aivan, Brownie. Ja muistatko, että Aimée rupesi selvemmin näkemään -oppaansa silloin, kun hän huomasi, ettei hän itse voinut varoa -jalkojansa ohdakkeilta. Mutta minä en voi selittää sitä niin kuin Ruth. - --- Tiedän mitä tarkoitetaan lankeemisella, käärmeellä ja väärälle -tielle eksymisellä, sillä Ruth on kertonut ennen jotain saman tapaista, -muistatko, Alice? Luulin hänen tarkoittavan, että Jesus nostaa silloin; -kuin ihminen lankee, se on, tekee jotain pahaa. - --- Ruth tulee hyvin iloiseksi kuullessaan, että hänellä on niin -tarkkaavainen pieni kuulija, joka muistaa kaikki niin hyvin. - --- Alice, tarkoittiko Ruth itseänsä sillä pienellä tytöllä, jota Jesus -johti, ja joka Häntä niin paljon rakasti? Minusta se oli niin hänen -kaltaistaan. - --- En luule hänen tarkoittaneen itseään, Brownie, luulen hänen -koettaneen saada meitä etsimään samaa johtajaa. - --- En ole koskaan kuullut puhuttavan siitä pimeästä laaksosta ennen, -mitä se merkitsee, Alice, kysyi pienokainen hetken vaiti oltuaan. - --- Etkö muista virrenvärsyä: "Vaik maassa kuolonvarjojen mä yksin -vaeltaisin, en pelkäis valtaa pahuuden..." - --- Kyllä, sitten se merkitsee kuolemaa, mutta -- - --- Mitä mutta? - --- Minä en pidä siitä, että Aimée kuolee pienenä. - --- En usko Ruthin sitä tarkoittaneen. Matkahan oli hyvin pitkä, ja -vaikka häntä kertomuksessa sanottiin pieneksi tytöksi, koskapa kaiken -otaksutaan tapahtuneen yhtenä päivänä, voidaan sillä tarkoittaa -täysikasvuista, jopa vanhustakin. - -Keskustelun kestäessä katselivat pienet sisarukset ihmetellen -toisiaan, sillä he eivät olleet niin tottuneet Ruthin kuvaannollisiin -kertomuksiin, kuin Brownie, eivätkä aluksi ymmärtäneet niillä olevan -mitään tarkoitusta. Mutta nyt soi kello, ja kaikki riensivät sisään. - --- Vihdoinkin voin lukea kirjeeni, ajatteli Ruth lähdettyään toisten -luota, mutta ennenkuin hän ehti ovelle, saavutti hänet vanha ystävämme -Jane Harding, joka näytti aivan täysikasvaneelta naiselta, ja jonka -koulunkäynti oli päättyvä muutaman kuukauden kuluttua. - --- Ruth, huudahti hän, -- tahdoin juuri tavata sinua! Tulin juuri sinua -hakemaan! - -Ruth-raukka! Ei vieläkään siis! Hän ei kuitenkaan näyttänyt ollenkaan -kärsimättömältä. - --- Huomenna on minun soitto vuoroni, ja mr Webbin antamassa kappaleessa -on muutamia tahtia, joista en saa selvää. Toivoisin, että tulisit -kuulemaan, kun soitan ne. - -Ruthin soitannolliset lahjat olivat hyvin kehittyneet, ja Jane tiesi, -että Ruth oli ainoa, joka kykeni häntä auttamaan. - --- Koetan parastani, sanoi hän. -- mutta tiedäthän, etten ole sitä -kappaletta harjoitellut. - -He menivät yhdessä pianon luo, ja Janella oli niin paljon kysyttävää, -että kesti kauan, ennenkuin Ruth pääsi vapaaksi. Jälellä oleva osa -iltapäivästä oli hänen lupauksensa mukaan käytettävä erään kirjan -lukemiseen pienokaisille. Annien muistiinpanojen ja valmistuksen -varalle jäi aikaa tuskin ollenkaan. - -Hän ja Alice asuivat edelleenkin samassa huoneessa, mutta siellä oli -nyt kolmaskin vuode, millä pikku "Brownie", jonka oikea nimi oli -Margaret Ferguson, rauhallisesti nukkui käsi posken alla. Hän oli -Ruthin erityinen suosikki. Huoneeseen tultuaan ei hän malttanut olla -suutelematta hänen suloisia kasvojansa. Hänen hämmästyksekseen ja -harmikseen heräsi Margaret ja kietoi käsivartensa Ruthin kaulaan. --- Minä rakastan sinua niin kovin, Ruth! Kerrotko huomenna enemmän -Aiméestä? - --- Joskus, kultaseni. Nuku nyt heti! - -Mutta hän oli täydellisesti valveilla. -- Tiedätkö Ruth, minä nukahdin -vasta hiukan. Ajattelin sitä kertomusta ja koetin pysyä valveilla -kysyäkseni sinulta siitä. Luuletko minulla olevan opastajaa, Ruth? - --- Kyllä, rakas lapsi, olen varma siitä -- koeta aina muistaa se -- -tahdotko? - --- Tahdon koettaa, mutta se on toisinaan niin vaikeata. Unohditko sinä -koskaan, Ruth? - --- Sangen usein, mutta puhukaamme huomenna siitä enemmän. Kuulen Alicen -tulevan. Jumala sinua siunatkoon! - -Saatuaan suutelon, kääntyi hän ja nukahti. - -Vihdoinkin voi Ruth lukea kirjeensä. Se oli Duncanilta. Hän oli ollut -kerran kotona. Viime kesäluvan oli Ruth suureksi ilokseen saanut -viettää hänen seurassaan. Hän huomasi Ruthin siinä ajassa edistyneen -enemmän, kun hän oli luullutkaan, ja Ruth tiesi nyt olevansa hänelle -parempi toveri, kuin koskaan ennen. Mutta hän matkusti taas, sillä -vuoden oleskelu Bermudassa oli hänen toimelleen välttämätön. - -Ruth arveli olevan sangen luultavaa, ettei Duncan palaisi Englantiin -ennen hänen koulunkäyntinsä lopettamista, mutta hän toivoi hänen -pistäytyvän kotona toistamiseen. Ja vaikka sitä kirjeessä ei -sanottukaan, uskoi hän saavansa pitää hänet luonaan muutamia viikkoja -lähestyvän luvan ajalla, jonka ajan hän toivoi joka tapauksessa -saavansa viettää Beachfieldissä. - -Vaikka kirjeessä ei tästä tärkeästä aineesta puhuttukaan mitään, -huvitti se kuitenkin Ruthia. Veli kertoi siinä toimistaan, -huvituksistaan ja ystävistään, niistä pienistä kirkkaan sinervään -tyveneen mereen sirotetuista satumaisista saarista, jotka muodostavat -Bermudan ja monista löytöretkistään siellä, lopuksi kalastajista, jotka -olivat täydellisesti tyytyväisiä pieneen alueeseensa. Joskus löysi -hän vaan lintuja ja kukkia, jotka kaikki olivat yhtä kauniita, mutta -aina siellä oli joku varjoisa paikka, jossa voi viettää puolituntisen -kirjoineen, tahi maalata jonkun luonnoksen Ruthille, joka piti niitä -erittäin suuressa arvossa. - - - - -KAHDESTOISTA LUKU. - -"Minä pidän huolta sinusta, Polly!" - - -Polly istui tapansa mukaan odottaen ja kuunnellen samassa vanhassa -huoneessa kuin kaksi vuotta sitten. Hän on vanhentunut, ja hänen -kasvoissaan on levoton ilme. Hänellä on suuri, kulunut kirja -polvillansa, ja sormet liikkuvat nopeasti pitkin riviä hänen -mumistessaan: -- Ja kaikki, mitä te rukoilette minun nimeeni, teen -minä teille, -- ja, -- Rauhan minä jätän teille, minun rauhani minä -teille annan, en minä anna teille niinkuin maailma antaa. Älköön teidän -sydämenne murheellinen olko, älkää myös peljätkö. -- Hän keskeytti -kuiskaten: Ei, en pelkää. -- Onhan hän sanonut: "Ja kaikki mitä te -anotte minun nimeeni, teen minä teille!" Hän polvistui, kätki kasvonsa -käsiinsä ja rukoili. - -Hän ei kuullut lähestyviä askeleita. Tulija oli Debby. Hän näki hänet -polvillaan ja kääntyi ympäri odottaakseen. Hän katseli ympärilleen -puutarhassa. Yhtä ja toista oli sinne istutettu, mutta rikkaruoho oli -ne tukehuttamaisillaan. Debby pudisti surullisesti päätänsä. Kun hän -taas kurkisti sisään, oli Polly noussut, ja hän meni sisään. - --- Olen iloinen, että tulitte mrs Burton, sanoi sokea tyttö; -- tunsin -tarvetta saada puhella jonkun kanssa. - --- Sinulla on parempi lohduttaja, kuin minä, mutta sano, onko sinulla -joku uusi huoli. - --- Ei, se on se vanha. Isä on taas ottanut Joen mukaansa, ja minua -peloittavat ne vaarat, joiden alaiseksi hän joutuu. Joe ei ole -entisensä, sen näette puutarhasta. - --- Minä katsoin sitä tullessani. Mutta etkö sinä voi vaikuttaa Joeen ja -pitää häntä kotona. - --- Mitä minä voin? Isä käskee, eikä hän uskalla vastustaa. Eivätkä he -koskaan puhu teoistaan, jotta minä voisin Joelle todistaa, että olisi -oikein olla tottelematta. Olen polvillani rukoillut, että hän antaisi -pojan odottaa ja koettaa saada toisen paikan. - --- Miss Long auttaisi häntä varmaan. - --- Sen tekisi hän, se rakas miss Long. Hän on ollut minulle -ystävällisempi, kuin osaan sanoakaan teille, mrs Burton, ja ne nuoret -neitoset myös. Monta kertaa en olisi voinut maksaa vuokraa ilman heidän -apuaan. - --- Kuinka Joe menetti paikkansa? - --- Oi, se oli hänen oma syynsä. En saanut häntä menemään -säännöllisesti. Ja isä sanoi, ettei hänestä tule mitään niinkauan, kun -hän istuu siellä takana, ikäänkuin jonkun ison herran palvelija-lurjus. -Poika raukka! Ette tiedä, mrs Burton, kuinka paljon hänestä pidän. Ja -minä luulin voivani häntä ohjata oikealle tielle -- ja tyttö raukka -purskahti itkuun. - --- Mitä osasi Debby sanoa? Eihän sokea tyttö voinut mitään isää -vastaan. -- Polly, sinun täytyy jättää tämä asia korkeimman huostaan -- -sanoi hän hetken perästä. -- Koeta vaan vaikuttaa häneen niin paljon -kuin voit, lapseni. - --- En koskaan ajatellut puhua huoliani kenellekään maalliselle -ystävälle, mutta nyt olen iloinen, että ne tiedätte. Jumala tietää, -että rukoilen heidän molempien puolesta. Mutta vastausta on niin vaikea -odottaa, kun Joe noin turmeltuu. - -Miss Long oli usein kehottanut Joea työskentelemään hänen puutarhurinsa -johdolla, voidakseen kunnollisesti hoitaa maansa, mutta Joe ei ollut -huolinut tarjouksesta. - -Debby kysyi tahtoisiko Polly, että hän lukisi hänelle jonkun kappaleen -tahi virren, sillä Johanneksen evankeliumi oli ainoa, mitä Polly itse -voi lukea, eikä Joella enää ollut tapana hänelle lukea. Mennessään -sokean ystävänsä luota ajatteli vanha Debby tyttöraukkaa sekä Joen -rehellisiä kasvoja ja toivoi että hänestä pian oli tuleva sisaren turva -ja lohdutus jälleen. - -Polly jatkoi vieraan mentyä lukemistaan, odottaen joka hetki isän ja -Joen tulevan kotiin. He olivat harvoin säännöllisiä, mutta Joe tuli -kuitenkin aina huolimatta isästään, sillä hän tiesi Pollyn häntä -odottavan. Kerran oli Polly polttanut kätensä koettaessaan yksin tulla -toimeen, ja silloin oli Joe luvannut aina tulla ja oli tähän saakka -sen tehnytkin. Mutta hän ei ollut koskaan viipynyt näin kauan. Tuli -pimeä, mutta Polly ei voinut sitä nähdä. Hän luki jonkun rivin ja meni -aina välillä ovelle kuuntelemaan. Ilma alkoi muuttua kylmäksi. Hän -meni vielä kerran veräjälle kuunnellakseen. Hän kuuli ääniä etäältä ja -luuli eroittavansa niistä Joen; mutta kun ne tulivat lähemmäksi, olivat -ne kaikki vieraita. Varmentuakseen odotti hän siksi, kunnes ne olivat -menneet ohi. Väsyneenä ja tuska sydämessään meni hän sisään sulkien -oven. Mutta hän ei voinut saada rauhaa, usein avasi hän sen taas -kuunnellakseen. - -Vihdoinkin avattiin ovi varovasti mutta nopeasti ja sulettiin jälleen. -Se oli Joe. Polly nousi ja ojensi kätensä tulitikkuja hakeakseen, mutta -Joe kuiskasi hätäisesti: -- Polly, älä sytytä tulta! Isä tulee kotiin. --- Ja hengästyneenä jatkoi hän: Hän on nyt kujassa; hän on ollut pari -tuntia piilossa poliiseilta, jotka menivät juuri tästä ja hakevat nyt -häntä kaupungista. - -Polly kalpeni. Hän oli tätä odottanut kauan. Hiljaa kysyi hän: -- Joe, -sano, mitä hän on tehnyt? Eihän vaan murhannut, oi, sano, ettei hän ole -murhannut ketään! Metsävahti -- -- -- - --- Ei, ei, Polly, ei se sellaista nyt ole, heillä on ollut jotain -yhteistä Ben Brownin kanssa. Mutta minä en tiedä mitään. Olen ollut -poissa koko päivän, viiden penikulman päässä täältä. En olisi tiennyt -mitään, jollen olisi tullessani nähnyt isää piiloutuneena kalkki-uuniin. - --- Milloin hän tulee, Joe? kysyi hän hätäisesti. - --- Hän odottaa siksi, että kaikki on rauhallista. Yksi poliisi meni -juuri tästä ohi kaupunkiin päin. Ihmettelen, ettei hän tullut tänne. -Kuule, Polly! Joku avaa veräjän. - --- Juokse katsomaan, Joe! Käske hänen pian tulla, minä kätken hänet -- -isä-raukan! Täällä ei kukaan häneen koske. - -Joe avasi oven ja näki lyhdyn valon veräjällä ja kuuli lyhyen -käsikähmän jälkeen poistuvia askeleita. Pollykin kuuli kaikki. - --- Juokse, Joe, ja katso oliko se hän. Voi, minä luulen, että he ovat -vanginneet hänet juuri, kun hän pääsi kotiin. - -Hän ei uskaltanut liikahtaa, sillä pelästyessään hän aina unohti -suunnan. Joe juoksi niin nopeasti kuin ehti, ja vaikka poistuvat -kävelivät rivakasti, saavutti hän pian heidät. Niin, se oli totta. -Keskimäinen oli isä -- toiset poliiseja. Vanki kuuli hänen askeleensa -ja sanoi päätään kääntäen: -- Joe, oletko se sinä? Mene kotiin ja pidä -huolta Pollysta. - -Poika empi. -- Kuuletko, mene! -- Tuo hurja ääni pakotti nyt, kuten -ennenkin tottelevaisuuteen. Joe palasi hitaasti. Polly kuuli pian hänen -askeleensa ja huusi: -- Onko se isä, Joe, onko? - -Joe ei vastannut heti, hän kietoi kätensä hänen vyötäisillensä ja -ohjasi hänet tupaan. - --- _Minä pidän huolta sinusta, Polly_, -- sanoi hän. Se oli kaikki, -mutta heidän kyyneltensä vuotaessa tunsi Polly, että hän oli taas -löytänyt oman rakkaan veljensä, ja hän rakoili ja toivoi, että tämä -suru johtaisi hänet pois huonolta tieltä. - -He istuivat kauan pimeässä puhellen. Polly silitteli hänen viereensä -polvistuneen veljen hiuksia. Hetken vaitiolon jälkeen sanoi hän: -- -Joe, minä rukoilin tänään isän puolesta, ja ehkä Jumala on vastannut -tällä tavalla. Se oli ehkä ainoa keino saada häntä kääntymään. -Rukoilemmeko taas hänen puolestaan? - -Nyyhkytysten seasta eroitti hän veljen "kyllä." Ja hän rukoili kauan ja -palavasti isälle anteeksi antoa ja lohdutusta Joelle ja itselleen. - -Sitten pyysi hän Joea käymään levolle. - --- Polly, kuiskasi hän, sanoessaan sisarelleen hyvää yötä -- huomenna -täytyy minun tehdä työtä. - -Ja hän teki, ei ainoastaan sen päivän, vaan monta muuta. - -Bill Steel, hänen isänsä, oli jo kauan sitte jättänyt salametsästyksen. -Hän jätti ansansa ja loukkunsa aikaisin kehittyneelle Joelle, -yhtyäkseen erään huonomaineisen Ben Brownin kanssa varastamaan -lampaita. Ben suunnitteli varkaudet ja Bill, joka sai suhteellisesti -pienen osan "voitosta," otti osalleen vaikeimman ja vaarallisimman -tehtävän. Ben oli kauan ollut epäilyksen alaisena, ja nyt oli -hänen syyllisyytensä tullut todistetuksi hänen omassa asunnossaan. -Kiinniotettaessa ilmoitti hän Billin, joka silloin oli lähimmässä -ravintolassa. Eräs ystävä kertoi hänelle vaaran, ja hänen onnistui -paeta taka-oven kautta ja piilottautua. Nähtyään Joen, lähetti hän -tämän tarkastelemaan, oliko seutu turvallista, ja päätti mennä kotiin -muutamiksi tunneiksi -- pitikö hän sitä turvallisimpana, tahi tahtoiko -kenties vielä kerran nähdä sokeata tytärtään, on vaikea sanoa. Hän -hiipi ja pääsi juuri veräjälle kohdatakseen ne poliisimiehet, jotka -luultavasti erehdyksessä olivat menneet mökin ohi ja palasivat nyt sitä -hakemaan. - -Lopun tiedämme jo. - -Seuraavana päivänä todistettiin onneton mies rikolliseksi ja hänet -asetettiin tuomioistuimen tutkittavaksi. - -Seuraavana aamuna meni Joe miss Longin luo. Hän kertoi kaikki hänelle -ja lupasi kyyneleet silmissä koettaa kaikin voimin pitää huolta -sisarestaan. Miss Long antoi hänelle työtä ja väliajat työskenteli -hän omassa puutarhassaan. Polly oli tullut kalpeammaksi, mutta hän -ei valittanut. Hän oli aina iloinen Joen kotiin tullessa, vaikka hän -viettikin unettomia öitä ja päivin vuodatti kyyneliä. - - - - -KOLMASTOISTA LUKU. - -Syntymäpäivä. - - -Alice oli sanonut Ruthia epäitsekkääksi, ja siinä oli hän oikeassa. -Mutta hänen vanha ylpeytensä ja tulisuutensa tuotti hänelle monta -huolta ja tuskaa -- vaikka hän ei usein sitä näyttänyt. Ei liene -koulussa ollut monta, joka ei olisi sanonut, että Ruth oli yhtä -rakastettava kuin Alice, mutta kohteliaampi. Ja kuitenkin hän tiesi, -että oli oltava varuillaan, ettei vihollinen valtaa saisi, ja Jumalan -avulla päätti hän taistella saadakseen siitä lopullisen voiton. -Toisinaan tahtoi hän aivan väsyä taisteluun, sillä luullessaan jo -olevansa voitolla, tuli kiusaus siinä, missä hän vähimmin sitä odotti. - -Nämä ajatukset kiertelivät Ruthin mielessä hänen kolmannentoista -syntymäpäivänsä aamuna -- muutamia päiviä puutarhakertomuksen jälkeen --- mutta niitä seurasi toisia onnellisempia, toivorikkaampia, kun hän -muisti sen avun, joka häntä oli tähän saakka tukenut. Ja hän tervehti -iloisesti Alicea ja miss Longia kirjastohuoneessa, mihin heille -kolmelle oli aamiainen järjestetty. Syntymäpäivän ja samaksi päiväksi -sattuneen luvan johdosta aikoi miss Long viedä pienet ystävämme -erääseen piispankaupunkiin, jonne juuri oli Mellestowista rantatie -valmistunut. - -Se oli kaunis päivä kesäkuun alussa, valoisa, mutta ei liian kuuma, -yksi niitä päiviä, jotka kaikkia miellyttävät, jolloin raikas tuuli -vilvoittaa heloittavaa auringon paistetta ja tumman sinisellä -taivaalla liitelee jokunen pilven hattara. Ruth ei ollut koskaan -nähnyt tuomiokirkkoa, ja hän toivoi matkastansa todellista nautintoa. -Lähdettiin aikaisin ja ehdittiin perille aamujumalanpalvelukseen -tuomiokirkkoon. - -Kun he astuivat sisään läntisestä ovesta, teki rakennuksen suuruus -ja majesteetillisuus Ruthiin sellaisen hämmästyttävän vaikutuksen, -jommoista hän ei ollut koskaan tuntenut. Siinä seisoi hän silmät -ihmettelystä loistaen, huulet liikkuivat, vaikka sanaakaan ei kuulunut, -ja heikko puna kohosi hänen kalpeille poskilleen. Miss Long ajatteli -katsellessaan häntä, että minkä maalarin hyvänsä täytyisi tunnustaa -Ruthin kauniiksi. Samassa saapuivat valkopukuiset kuoripojat, joiden -askelten kaiku heidän kiivetessään portaita ylös tuntui vierivän -loppumattomaan avaruuteen. - -Jumalanpalveluksen jälkeen jäi Ruth seurueineen katsellakseen tuon -kauniin rakennuksen eri osia. Kun he jälleen pääsivät läntiselle -ovelle, oli heidän vaikea muistaa, mikä kappeli ja kuvapatsas oli -kuninkaan, mikä pyhimyksen, mikä valtiomiehen, oli vaikea toisistaan -eroittaa ne monet pyhimystarut, joita heille kertoi eräs sodassa -rammaksi tullut ristiretkeilijä. - -Mutta sen pyhäinjäännösarkkusen, jota heille erityisesti näytettiin, -muisti Ruth sangen hyvin. Sen ympäri käyvät portaat olivat täynnä -syviä koloja, joita tuhansien pyhiinvaeltajien polvet olivat niihin -kuluttaneet, rikkaiden, jotka tulivat uhraamaan puolet omaisuudestaan, -ylhäisten naisten, jotka tarjosivat arvokkaimmat jalokivensä ja -köyhien, jotka antoivat viimeisen roponsa. - -Heidän käveltyään hetkisen äänettöminä Ruth huokasi syvään. - --- Mitä se huokaus merkitsi, Ruth? - --- Sitä tuskin voin sanoa! Luulen miettineeni, miss Long, ovatko -ihmiset nykyään yhtä hyviä, kuin ennen. - --- Miksi sitä tulit ajatelleeksi? - --- Vaadittaisiin nykyään pitkä aika, ennenkuin portaat kuluisivat -rukoilijain polvistumisista; ja miten suuria rikkauksia he antoivatkaan! - --- Se on totta, Ruth, mutta ajat olivat taikauskoisia, ja tuhannet -näistä pyhäinjäännösten rukoilijoista ymmärtäisivät nyt Jesuksen sanat -samarialaiselle vaimolle, että tulee aika, jolloin Jumalaa ei yksin -Jerusalemissa eikä pyhällä vuorella rukoilla, vaan hän etsii niitä, -jotka häntä hengessä ja totuudessa lähestyvät. - --- Mutta kummalliselta tuntuu, kun ajattelen, että tänään oli vaan -kourallinen ihmisiä siinä, missä miljoonat ovat polviaan notkistaneet. - --- Varmaa on, että taikauskon sijaan on tullut paljon uskottomuutta ja -välinpitämättömyyttä, mutta kuitenkin minä uskon, että löytyy paljon -todellista uskoa ja oikeaa itsensäkieltämistä, mistä meidän tulee -kiittää Jumalaa ja saada rohkeutta. Kaikki voimme tehdä jotain sitä -levittääksemme, Ruth. - -Ruthin kasvot hehkuivat innostuksesta, mutta hän oli vaiti. Siinä -iässä suuret tulevaisuuden unelmat panevat sielun väräjämään -- usein -unohtuakseen aikaisen nuoruuden kanssa. - -Virkistettyään itseään ja levättyään, lähtivät he katselemaan -kaupungin ympäristöä. He keksivät monta kaunista paikkaa tuomiokirkon -ulkopuolella ja ympäristössä. Erästä kohtaa piti Alice tarpeeksi -yksinkertaisena voidakseen sen piirtää. Miss Long oli myös taiteilija, -ja sillävälin kun he piirustelivat, etsi Ruth aina jotain uutta ja -koetti painaa kaikki näkemät tarkoin mieleensä, voidakseen tehdä niistä -selvää veljelleen. - -Lähellä sitä kenttää, mihin piirustajat olivat asettuneet, oli -hautausmaa, minkä monet käytävät houkuttelivat tarkemmin ottamaan -selkoa sen kauneudesta. Hänen huomionsa kiintyi heti yksinkertaiseen -marmoriristiin, missä riippui tuore kukkaseppele, jonka alapuolella -näkyivät sanat: _kolmentoista vuotias_. Ruth nosti seppeleen reunaa -nähdäkseen, kuka oli juuri hänen ikäisenään kuollut. Hän säpsähti -nähdessään nimen - - FLORA FERGUSON. - -Ferguson oli Brownien nimi ja Ruth muisti, että hänen kotinsa oli tässä -lähellä, ja että häneltä oli kuollut sisar kaksi vuotta sitten. Tämä -oli siis se lyhyt muistokirjoitus. Ruth taittoi ristin juurelta kielon -viedäkseen sen muistoksi pienelle ystävälleen. Ja sitten hän ajatteli -olisiko hän mielellään kuollut kolmentoista vuotiaana ja oliko hän -oppinut ymmärtämään, että "kuolema on voitto." Hän oli niin täynnä -elämänhalua, terveyttä, tulevaisuuden suunnitelmia ja tuulentupia, että -tuntui aivan mahdottomalta niistä vapaaehtoisesti luopua. Mutta hän -muisti Jumalan sanoneen, että hänen armonsa oli riittävä, ja olihan hän -sen itse kokenut monta kertaa. Hän aikoi juuri kääntyä pois, kun hänen -huomionsa kiintyi jaluskiven kaiverrettuihin sanoihin. - -_Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat, ja jotka minua varhain -etsivät, ne löytävät minut._ - -Tässä siis oli Floran elämän tarina. Hän oli varhain etsinyt ja -löytänyt, ei ainoastaan Jumalan, vaan ijankaikkisen elämän ja autuuden. - -Ruth kulki ristiin rastiin aina välillä pysähtyen lukemaan jonkun -hautakirjoituksen tahi heittääkseen etanan tai kiven haudalta. Hän -aikoi juuri kääntyä hakemaan miss Longia ja Alicea, kun hän pienen -matkan päässä kuuli äänekästä valitusta. Hyvin repaleinen ja surkean -näköinen nainen seisoi siellä avonaisen haudan reunalla väännellen -tuskissaan. Ruth seisahtui. Menisikö hän hänen luokseen? Ehkä oli -parempi, ettei häiritse surua, jota hän kuitenkaan ei voi lievittää. -Vaimo seisoi nähtävästi lapsensa haudalla. - -Hän astui jonkun askeleen -- vielä seisoi vaimo siellä. -- Ruth ei -voinut vastustaa haluansa: jos hän ei voikaan lohduttaa, voihan hän -ottaa osaa hänen suruunsa. Hän lähestyi. Vaimo ei nostanut päätään, -mutta Ruth eroitti sanat: - --- Oi, lapsukaiseni, rakastettuni! Menitkö äitisi luota, joka sinua -niin rakasti! - -Ruth ei tiennyt, mitä hän sanoisi ja alkoi jo katua, että oli tullut, -kun vaimo samassa nosti silmänsä. - --- Oi, miss, sanoi hän murtuneella äänellä -- minua on suuri suru -kohdannut. Minun lapseni on täällä -- enkä minä voi häntä jättää. Viisi -tuntia sitten toin hänet tänne, tänä ihanana aamuna. - --- Kuinka vanha hän oli? -- kysyi Ruth kainosti. - --- Neljän vuoden ensi Mikonpäivänä, miss -- ainoa poikani! Eikä hänen -haudalleen tullut ketään muita kuin hänen äiti-raukkansa ja pappi, -Jumala häntä siunatkoon! - --- Minä olen hyvin pahoillani, sanoi Ruth, tarttuen vaimon käteen, ja, -tämä vaikutti häneen enemmän, kuin pitkät puheet. - --- Pyhä neitsyt teidät palkitkoon, miss. Mutta lapsi raukkani! Kuinka -voin jättää sinut, rakastettuni! Hän heilutti ruumistaan edestakaisin. -Hän ei itkenyt enää mutta hän oli aivan väsynyt seisomisesta. Ruth -ei ollut koskaan nähnyt sellaista surua eikä hän tiennyt mitä olisi -tehnyt. Vihdoin sanoi hän: - --- Lapsenne on nyt onnellinen -- hän ei enää tunne mitään puutetta. -Eikö se lohduta teitä? - --- Niin, niin, minä tiedän. Hän ei tule minun kanssani kotiin, missä ei -ole leipää, ei puita pesään -- ja kaikki on tyhjää. Ei, ei, minä en voi -tulla, älkää pyytäkö. Tahdon jäädä tänne, levätä hänen haudallaan. Oi, -rakastettuni, jalokiveni, mitä minun on tehtävä? - -Ruth joutui epätoivoon. Hän tarttui taas vaimon käteen. -- Ettekö tule -istumaan tähän kivelle? Tästä voitte nähdä haudan. Se tuottaa teille -lepoa. Tulkaa, minun tähteni! - -Hän oli liiaksi väsynyt vastustellakseen. Ruth asetti hänet kivelle ja -kysyi: -- Ettekö tahdo jättää poikaanne Jumalalle ja mennä kotiin? - --- Jättää niin, pyhälle neitsyelle! Täytyykö minun jättää? Ei, antakaa -minun jäädä! Ja taas hän purskahti katkeraan itkuun. - --- Koettakaa jättää hänet Jesukselle, sanoi Ruth. -- Hän rakasti häntä -ja siksi on hän hänet ottanut pois. - --- Niin, niin, hän rakasti häntä! Ja minä rakastan häntä -- ja hän -rakasti minua, niin, paljon, paljon! - -Ruth kuuli nuo sanat kuiskauksena. Hän ei voinut viipyä kauempaa. Hän -pisti vähän rahaa vaimon käteen ja lähti lausuen: -- Toivon, että -Jumala teitä lohduttaa! - -Hän tapasi piirustajat samalla paikalla. He olivat juuri lopettaneet, -eivätkä olleet ollenkaan ajatelleet ajan kulkua. Nyt huomasivat, että -oli jo kiirehdittävä asemalle. Alice huomasi Ruthin vakavuuden, ja tämä -kertoi matkalla kohtauksensa hautausmaalla. Alice ei kuitenkaan osannut -aavistaa toisten surua ja pian unohti koko asian. - -He ennättivät juuri hädin tuskin asemalle. Junaan tultuaan muisti -Ruth katsoa oliko hänellä tallella kielo, vai puristiko hän tyhjää -noin kovin. Olihan se, vaikka lakastuneena. Mutta Brownie kyllä sen -mielellään semmoisenakin ottaisi. - -Tämä oli ollut hyvin hauska syntymäpäivä. Sitä muistellessa liiteli -ajatus edellisiin. Ja nyt hän muisti ensimäisen syntymäpäivänsä -koulussa -- saman päivän, jolloin hänen suojelijattarensa Lizzie jätti -koulun, hän, jonka vaikutus ja neuvot olivat paljon vahvistaneet -niitä hyviä ajatuksia ja päätöksiä, joihin miss Long oli perustuksen -laskenut. Lizzie oli nyt ulkomailla eikä Ruth ollut hänestä pitkään -aikaan kuullut mitään, mutta hän muisti häntä aina rukoillessaan ja -uskoi varmasti joskus saavansa nähdä hänet. Vieläkin aikaisemman -syntymäpäivän hän muisti -- hänen piti mennä Duncanin kanssa katsomaan -dioraamaa, mutta oli menettänyt huvin sentähden, että oli samana aamuna -ollut paha. Hän oli kieltänyt hoitajaansa sanomasta sitä veljelle, -ei dioraaman takia, sillä sinne hän ei nyt tahtonut mennä, mutta -siksi, ettei veli olisi saanut tietää, kuinka paha hän oli ollut -syntymäpäivänänsä. Hän oli sen kuitenkin kertonut itse, sillä hän ei -voinut muuten saada Duncania ymmärtämään, miksi hän olisi mielellään -mennyt hänen kanssaan eikä kuitenkaan voinut. Silloin oli veli puhunut -hänelle niin kauniisti, mutta ei kuitenkaan ottanut mukaansa. Se -rakas Duncan! Hän oli aina tehnyt parastaan sisaren kasvattamisessa, -mutta Ruth tunsi, että hänen sisäistä elämäänsä oli johtanut toinen, -korkeampi, kuin hän tai joku muu maallinen ystävä. - -Hän heräsi unelmistaan junan pysähtyessä. - --- Mellestow! Mellestowin matkustajat! - -Kotona odotti kaksi kirjettä -- toinen Ruthille Duncanilta. -Syntymäpäiväkirje, jossa kerrottiin, että laatikko, joka sisälsi -lahjoja, oli myös tulossa, sekä että Duncan luultavasti tulisi kotiin -kesäluvan ajaksi tai ainakin ennen sen loppua. Toinen kirje oli -Alicelle. Se oli Intiasta, mutta keltä? Käsiala oli vierasta ja se oli -sulettu mustalla lakalla. - -Hänen isänsä oli kuollut. - - - - -NELJÄSTOISTA LUKU. - -Alice jättää koulun. - - -Taasen, kuten kertomuksemme alussa, istuivat Alice ja Debby yhdessä. -Kirjeen saapumisesta on kulunut neljätoista päivää, ja huomenna -matkustaa Alice holhoojansa, erään isänsä entisen ystävän luo. Hän -viettää viimeistä iltaansa Debyn luona. Lapsiraukka. Hän on muuttunut -paljon. Hän näyttää kalpealta surupuvussaan eikä itse Debbykään saa -häntä iloisesti puhelemaan. - -Se oli hänen ensimäinen surunsa ja se oli sangen katkera. Miss Longin -on vaikea erota hänestä nyt, mutta hän tietää että olinpaikan vaihdos -voi parhaiten hänen suruansa lievittää. - -Alice ei ollut nähnyt isäänsä sen jälkeen kun hän oli palannut -Intiaan. Äiti oli kuollut muutamia vuosia aikaisemmin. Huolimatta isän -liiallisesta hemmottelusta säilytti Alice rakastettavan luonteensa -pilaantumattomana, ja siksi hän olikin isän mielestä täydellinen. Se -toivo, että hän koulunsa lopetettuaan olisi päässyt isän luo, oli nyt -murskaantunut, ja vaikka hän sangen vähän muisti äitiään, suri hän nyt -heitä molempia katkerasti. - -Debbykin näytti hyvin surulliselta, mutta se oli varmaan Alicen tähden, -sillä hän ei juuri paljon tuntenut mr Athertonia. - --- Debby -- sanoi Alice -- olen niin mielelläni täällä, aivan kuin -kotona. Oi, kunpa en olisi liian suuri istumaan polvellasi, kuten ennen. - --- En usko, että olisitte liian raskas, pikku Alice. - --- Kyllä, väsyttäisin sinua, mutta minä istun tähän pikkutuolille, -- -ja hän pani päänsä hänen polvelleen -- pane nyt kätesi pääni päälle -ja puhele, rakas Debby! Olen niin pahoillani, kun täydyn matkustaa -huomenna. - --- Noo, mutta te tulette iloiseksi jälleen, olen varma, että se tekee -teille hyvää. - --- Mutta se ei ole tarpeellista. Tahtoisin mieluummin jäädä tänne -pitkäksi aikaa. En välittäisi, vaikka kuolisin, Debby, minulla ei ole -ketään, jonka tähden eläisin. - --- Oi, miss Alice, älkää sanoko niin! Mutta eihän se ole ihme, että -teistä tuntuu semmoiselta nyt aluksi, rakas lapsi. - --- Debby -- sanoi Alice hetken perästä --, miss Long sai tänä aamuna -kirjeen siltä herralta, jonka luona minä tulen asumaan, ja hän sanoi, -että minusta tulee rikas -- niin, hyvin rikas, sanoi hän. Se ajatuskin -peloittaa minua. Miksi hän sen nyt juuri tänään sanoi? - --- Ehkä hän tahtoi sen sanoa itse, hän tiesi, ettette siitä nyt -ylpeäksi tulisi. - --- Ylpeäksi! Oi, ei, se tekee minut nöyremmäksi, kuin osaan sanoakaan --- että minä, joka olen aina ollut niin heikko -- se surettaa minua. -Jospa Ruth olisi nyt minun sijassani, Debby. - --- Ei kenelläkään muulla olisi sellaista syytä koettaa oikein käyttää -näitä rahoja. - --- Mitä tarkoitat? - --- Niin, eivätkö ne ole teidän rakkaan isänne rahoja, ettekö tahdo -koettaa käyttää niitä juuri niin, kun hän olisi käyttänyt. - --- Voi, kuinka iloinen olen, että ajattelit niin! Mutta enhän niitä saa -vielä moneen vuoteen, ehkä en eläkään niin kauan, että ne saisin, Debby. - --- Mutta teidän täytyy sillä aikaa oppia, kuinka ne ovat käytettävät. -Enkä liene vielä sitä tärkeintä syytä sanonutkaan. - --- Mikä se on? - --- Ne ovat uskottu tavara Häneltä, jolle te olette suuremmassa -kiitollisuuden velassa, kuin isällenne. Rikkaus on Jumalan antama -laina. Luulen, että se on yksi niistä leivisköistä, joista Jesus puhuu. - --- Mutta minusta on hauskempi ajatella, että isä on ne uskonut minulle, -Debby, minun ei pitäisi ajatella niin, mutta en sitä voi auttaa. - --- Lapsi-raukka -- sanoi Debby, silitellen hänen hiuksiansa, -- no, no, -pieni ystäväni, minä olen vanha, niin etten ehkä ymmärrä oikein, mutta, -minusta tuntuvat Jumalan antamat kaikista rakkaimmilta. Ehkä tekin -joskus niin ajattelette. - --- Debby, yhden asian minä kuitenkin tiedän -- hänen kasvonsa olivat -iloisemmat kuin moneen päivään -- tiedän, että _sinä_ saat kaikki, mitä -tarvitset -- ei mitä ansaitseisit, sillä sitä en voisi antaa, vaikka -olisin kuinka rikas. - --- Noo, silloin minulla on kyllä _kaikki_, mitä tarvitsen -- hän sanoi -sen enimmän itselleen. -- Minä voin odottaa Jumalan aikaa, sillä -tiedän, että se on paras. - --- Enkö voi antaa mitään sinulle, Debby nyt, ennenkuin lähden. En tule -kotiin ennen luvan loppua, kuten tiedät. - --- Ei, rakas Alice, ei, minulla on kaikki, mitä tarvitsen, mutta -toivoisin, että lupaisit minulle yhden asian. - --- Sen teen kyllä, mikä se on? - --- Että ette unhoita rukoilla joka päivä Jumalaa, että Hän opettaisi -teitä käyttämään rikkauksianne Hänen kunniakseen. - --- Lupaan sen, Debby. Mutta oliko sinulla joku erityinen syy sen -lupauksen pyytämiseen. - --- Ei muuta, kuin se vaara, että voitte unohtaa, että rikkaus on jotain -pelättävää. Älkää antako ihmisten pilata itseänne, pikku Aliceni. - --- Minä pidän siitä, että sanot minua pikku Aliceksesi. Mutta sinä et -tarvitse pelätä, että joku pilaisi minut, sitä ei kukaan vielä ole -yrittänyt. - --- Ehkä -- sanoi Debby hetken perästä -- ajattelen liiaksi -vastuunalaisuutta. Minä unohdan, että on ero vanhalla muorilla, joka ei -ole saanut oppia muualta kuin raamatusta ja nuorella neitosella, joka -on saanut hyvän kasvatuksen. - --- Rakas Debby! Et saa sanoa niin. Toivoisin, että minä osaisin -puoletkaan siitä, mitä sinä. Ja kuinka miss Long nauraisikaan sille -ajatukselle, että minä olen _saanut_ kasvatuksen! Hän sanoi minulle -juuri tänään, ettei se vielä ole alkanutkaan, ja että meidän pitää -toiste puhua siitä asiasta enemmän. Mutta nyt minä pyydän sinua -- -jatkoi hän hyväillen -- kertomaan äidistä. Pelkään, että meillä on -liian vähän aikaa. - -Debby otti pöydältä vanhan nukkakantisen raamatun, avasi sen ja -otti sieltä kellastuneen kirjeen, ohuelle ulkomaalaiselle paperille -kirjoitetun. - --- En ole koskaan näyttänyt teille tätä kirjettä, mutta nyt toivon, -että luette sen ääneen. - --- Onko se minun rakkaalta äidiltäni? Oi Debby, kiitos, että näytät sen -minulle! - -Hän alkoi lukea sitä vapisevalla äänellä. Toisinaan täytyi hänen -keskeyttää, sillä silmät himmentyivät, eikä hän voinut eroittaa sanoja. -Vihdoin pääsi hän loppuun. -- - --- Debby, -- sanoi hän -- sinä olet nähnyt minun armaan isäni, kuten -äiti toivoi. Olen iloinen siitä, sillä minä voin nyt puhua hänestä -kanssasi, ei nyt, mutta sitten kun tulen takaisin. Onko sinulla muita -kirjeitä, joita voit näyttää minulle? - --- On yksi, rakas Alice, ja se on aivan erilainen, kuin se ensimäinen. -Sain sen silloin kun hän tuli kouluun. Debby otti esiin sen pyöreällä -lapsen käsialalla kirjoitetun kirjeen, jossa puhuttiin neulatyynystä, -sekä pienen käärön, jossa tuo lahja oli. Alice katseli sitä kauan. Kun -he olivat hetkisen puhelleet muista asioista, sanoi Alice yhtäkkiä: - --- Lainaisitko Debby minulle tuota neulatyynyäsi. Pitäisin sitä hyvin -varovasti, tahtoisin niin mielelläni katsella sitä poissa ollessani. - --- Mielelläni, jos annatte sen muistuttaa teitä lupauksestanne ja jos -annatte sen minulle takaisin kun kylläännytte siihen tahi tahdotte -rikkoa lupauksenne. - --- Minä pidän sen muistuttamassa äidin kirjeestä ja lupauksistani, -kuten sanoit, ja annan sen takaisin, jos rikon lupaukseni. Muistelen -mielelläni, mitä olemme tänään puhuneet, sitäkin, että sinä opettaisit -minua, Debby, kuten kirjeessä oli. - --- Toivoisin, että olisin voinut tehdä sen paremmin, rakas Alice. Kunpa -minä olisin saanut paremman kasvatuksen! - --- Ei, ei, Debby, en tahtoisi sinua hituistakaan toisenlaiseksi -- -sanoi hän suudellen häntä ja silitellen vanhuksen kasvoja, ja lisäsi: -Pelkäisin ehkä sinua, jos olisit oppineempi, etkä silloin olisi minun -vanha, rakas Debbyni. - -Alicen mentyä jäi Debby miettimään. Hän oli lukenut tuon kirjeen kolme -vuotta sitten, ja hän koetti saada selville, kasvoiko Alice todellakin -sellaiseksi, kuin hänen äitinsä toivoi ja Debby myöskin. - -Debby oli, kuten luulemme lukijan jo huomanneen, ymmärtäväinen ja -terävä-älyinen nainen. Hän oli huomannut, ettei suurikaan suru aina -jätä kovin syvää vaikutusta sellaisiin luonteisiin, kuin Alicen oli. Se -voi olla raju, mutta se haihtuu usein jättämättä pysyvämpiä jälkiä. - -Hän iloitsi vilpittömästi kuullessaan Alicen perinnöstä. Olisi melkein -luullut sen uutisen päinvastoin häntä peloittavan. Mutta Debyn mielestä -liittyi rikkauteen niin suuri vastuunalaisuus, ettei hän luullut -kenenkään voivan sitä taakkaa ajattelemattomasi kantaa. Sen lisäksi hän -oli varma, että Alice miss Longin hoidossa saisi oikean käsityksen sen -taakan painosta ja tulisi johdetuksi hänen luokseen, jolta voimia tulee. - -Pääasia oli, ettei Alice unohtaisi "pelätä," kuten Debby oli hänelle -sanonut, ja että hän pitäisi lupauksensa. Lopun jätti Debby Jumalan -haltuun. - -Alice matkusti, jättäen yleisen kaipauksen "kotiin", kuten hänen oli -tapana nimittää koulua, ja sai lähtiessään monta varoitusta, että hän -kirjoittaisi hyvin pian. - - - - -YHDESTOISTA LUKU. - -Kilpailu. - - -Pelkään, ettei Jana Harding ole ensimäisen tutustumisemme jälkeen -paljon edistynyt. Hän on kyllä kasvanut ja muutamien mielestä on hän -ensi näkemältä kauniskin. Soitossa on hän edistynyt aika tavalla. Muuta -parannusta ei ole tullut. Toisinaan näyttää hän pitävän Ruthista, mutta -sekin on vaan itsekästä, Ruthin avuliaisuuden hyväkseen käyttämistä, -sillä hänen poissa ollessaan sanoo hän, ettei hän ymmärrä, missä -suhteessa Ruth olisi toisia parempi, ja että hänen hyvyydestään -pidetään liian suurta melua. - -He ovat nyt samalla luokalla, ja Jane, joka on kolmea vuotta vanhempi, -saa usein tuntea nöyryytystä kun Ruthia kiitetään ja häntä vielä usein -muistutetaan laiskuudesta ja tarkkaamattomuudesta. - -Saman päivän aamupuolella, kun Alice matkusti, sanoi Jane erään tunnin -loputtua: -- Noo, Ruth, otaksun, että ajattelet saada palkinnon. - --- Koetan kyllä parastani, Jane, mutta eihän minulla siihen ole -suurempaa oikeutta kuin sinulla tai jollakin muulla. - --- Kyllähän jokainen tietää, että sinä olet mr Taylorin lemmikki, ja -sopiihan sitä olla vähän valtioviisas. -- - -Ruth aikoi vastata, mutta hillitsi itsensä ja järjesteli kirjojaan ja -vihkojaan. - --- Mistä palkinnosta sinä puhut, Jane? -- kysyi Maggie Ferguson. - --- Mitä sinä sillä tiedolla teet, pikku utelias? Kyllähän Ruth sinulle -sanoo -- mitä hyvänsä saadakseen hyväilyjä, syleilyjä ja suuteloja -teiltä, pienet mukulat, tiedänhän sen. - --- Jane -- sanoi Ruth punan kohotessa hänen poskilleen -- kerran -kaikkiaan -- hän hillitsi taas itsensä. - --- Jatka -- mitä tarkoitat "kerran kaikkiaan?" Saammeko kuulla komean -ja lennokkaan puheen? - -Ruth lähti äkkiä huoneesta. Maggie voi hädin tuskin seurata häntä -puutarhaan. Maggie huusi häntä. Vihdoinkin hän seisahtui äkkiä, -nyökkäsi ja sanoi ihmetellen: -- Mitä, Brownie, oletko täällä? Pääsi -tulee kipeäksi auringon paisteessa. Mene hakemaan hattusi. - --- Sinäkin olet paljain päin, Ruth. - --- Olenko? Unohdin sen. Odota tässä varjossa, minä haen molemmat. Kun -hän palasi, sanoi Maggie: - --- Sinun olisi pitänyt sanoa Janelle mitä aioit. Hän olisi sen -ansainnut, hän puhuu aina niin epäystävällisesti. - --- Olen iloinen, etten jatkanut mitä aloin, Brownie, olisin sanonut -hyvin pahasti, mutta pelkään ajatelleeni sitä ja se oli melkein yhtä -paha, Maggie. -- Hän lisäsi surullisesti: -- Varo, ettet suutu pienenä, -siitä on isompana paljon ikävyyksiä. - -Maggie katseli Ruthin kasvoja nähdäkseen oliko niissä pahan luonteen -merkkiä, mutta _nyt_ ei niitä ainakaan näkynyt -- hän hymyili niin -ystävällisesti. - --- Ruth, sanotko minulle, mistä palkinnosta te puhuitte? Se ei ole -uteliaisuutta -- tahdon tietää kaikki mikä sinua koskee. - --- Se on eräs palkinto, jonka mr Taylor aikoo antaa parhaasta -ainekirjoituksesta. - --- Toivon, että sinä saat sen, Ruth. Mistä te kirjoitatte? - --- Lukukauden alussa luimme eräitä historiallisia luennoita. Niistä -on mr Taylor valinnut yhden, joka meidän on muistista kirjoitettava, -luonnollisesti omin sanoin. - --- Saatteko katsoa kirjaan? - -Ruth nauroi. -- Eikä! Se oli miss Longin kirja, eikä se ole ollut -kouluhuoneessa sen jälkeen, kun sen luimme. - --- Tiedätkö, minusta se on kovin vaikeata! Toivon, että sinä saat -palkinnon, sillä koko luokalla ei ole niin kyvykästä kuin sinä. - --- Mistä sen tiedät, pieni imartelija? - --- Kaikki sanovat niin. -- Ruth, luuletko, että minä saan palkinnon? - --- Älä siitä välitä, Brownie. Koeta parastasi ajattelematta palkintoa, -Kerronko sinulle tytöstä, joka oli aivan varma palkinnosta, mutta -lopuksi kuitenkin pettyi? - --- Oi, kerro! - -Ruth kertoi jutun, jonka jo tunnemme. - --- Olitko sinä se tyttö, joka menetit sen? - --- En. - --- Sitte sinä sait sen. - --- Odota tässä hiukan, minä tuon sinulle jotain, sanoi Ruth äkkiä. - -Ruth muisti nyt vasta kielon, jonka hän oli haudalta tuonut. Mutta -hän ei muistanut, mihin hän oli sen pannut. Hän katui jo että oli sen -ottanut. Yhtäkkiä muisti hän hämärästi nostaneensa jonkun kirjan kantta -ja pistäneensä sen sinne varmaan talteen. Nyt oli kuitenkin vaikea -muistaa, minkä kirjan väliin ja missä huoneessa hän sen oli pannut. -Viimeinen kuitenkin selvisi. Etuhuoneessahan odottivat kirjeet ja -siellä ne avattiin. Hän riensi ja koputti ovelle. Ei vastausta. Hän -meni sisään. Siellä ei ollut ketään. Hän alkoi selailla ja pudistella -pöydällä olevia kirjoja, mutta kieloa ei löytynyt. Oliko hän sen -kadottanut? Se kirja oli mahdollisesti pantu kaappiin -- hän aikoi -tarkastaa niistä muutamia. Sitä tehdessään luuli hän kuulleensa oven -käyvän, mutta ei ehtinyt katsomaan taakseen. Hän löysi sen lopulta, -mutta kun hän ei enää tavannut Maggieta puutarhassa, kätki hän sen -uudestaan pannen muistiinsa kirjan. Hän unohti sen taas muiden puuhien -takia. - -Jane Harding oli päättänyt kaikin voimin koettaa estää Ruth -Leighiä saamasta ainekirjoituspalkintoa. Hän oli hyvin mietityillä -viittauksilla tehnyt toisille selväksi, että se olisi suuri nöyryytys -heille vanhemmille, jos Ruth sen saisi. Janen tarkoitus oli saada se -_itse_. Eikä hän valinnut keinoja tämän päämäärän saavuttamiseksi. -Hän sai taipuvan omantuntonsa vakuutetuksi, ettei siinä mitään pahaa -ole, vaikka hän silmäilee aineen vielä kertaalleen läpi, hänellä kun -on huonompi muisti kuin Ruthilla. Hän ei tietystikään jäljentäisi -sanaakaan, ei edes lukisi sitä, silmäilisi vaan pääkohdat, se olisi -suuri apu ja pieni synti. Omatunto vaikeni, Jane riensi heti panemaan -suunnitelmaansa täytäntöön. Tilaisuus oli sopiva, miss Long ulkona, -tytöt luokalla, paitsi Maggie ja Ruth. Hän katsoi varmuuden vuoksi -ympärilleen ja avasi sitten tyyneesti etuhuoneen oven. Hän hätkähti, -pysähtyi silmänräpäyksen, pani varovasti oven kiinni ja moni hitaasti -kouluhuoneeseen. -- Onko se mahdollista? -- sanoi hän itsekseen. -- -En voi sitä uskoa! Hän ei ole minun kaltaiseni -- hänellä on hyvä -muisti, eikä sitä kukaan usko, mutta minä en voinut erehtyä -- se oli -sama kirja -- tunnen sen kansista. En ole koskaan tahtonut näyttää -niin rehelliseltä -- mutta Ruth! Mikä teeskentelijä! Hän päätti olla -hänelle ilmoittamatta mitään ennen palkinnon jakoa, mutta toiset saivat -sen hänen mielestään tietää, sillä nythän ei enää voi olla epäilystä -tuloksesta. Omasta puolestaan päätti hän kirjoittaa jotain vain muodon -vuoksi, olisi turhaa vaivata itseään. Hän meni luokalle, missä toiset -keskustelivat mr Taylorin opetuksesta. - --- Ette tarvitse nähdä suurta vaivaa, ystävät, sanoi hän salaperäisesti --- Ruth on nyt aivan varma. - --- Minkätähden _nyt_? -- sanoi eräs. -- Eihän hän liene kirjoittanut ja -näyttänyt sinulle? - -Jane kertoi inhoansa osoittaen, mitä hän oli nähnyt. - --- Mutta älkää sanoko Ruthille, lisäsi hän -- tahdon nähdä, ottaako hän -todellakin vastaan palkinnon niin hävyttömän petoksen jälkeen. - --- Miksi sinä menit etuhuoneeseen? -- kysyi eräs. - -Jane punastui. -- Se ei kuulu sinuun! - --- Tiedättekö, -- sanoi toinen -- minä en usko sanaakaan. Ruth on meitä -kaikkia etevämpi, ja sinä kadehdit häntä. Toivon hänen saavan palkinnon. - --- Sinun on hyvä sanoa, -- sanoi Jane -- jolla ei ole itsellä toivoa, -mutta toisille se ei ole niin hauskaa! - --- Miks'et sano sitä miss Longille? - --- Siksi, ettei se mitään hyödytä. Tunnustan, että Ruth on sangen -hyväsydäminen, enkä minä tahdo saattaa hänelle sellaista harmia. Mutta -jos hänellä on hiukankaan omaatuntoa, ei hän sitä niin pian unohda, -olkaa varmat. - --- Tiedättekö -- sanoi eräs tyttö, jota toiset kutsuivat Katherineksi, --- tahtoisin kysyä Ruthilta asian laitaa. En usko sitä vaan niin. - -Jane oli mennyt akkunan luo. -- Tulkaa tänne sanoi hän äkkiä. -- -Noh, mitä nyt sanotte? -- Mitä voivat he sanoa? Ruth kiipesi juuri -etuhuoneen kaariakkunasta ulos ja juoksi ruohokentän poikki. Epäilijät -tulivat sanattomiksi. - --- Minä kysyn häneltä joka tapauksessa -- sanoi eräs. - --- Voit tehdä sen jälkeen päin -- sanoi Jane -- mutta ennen jakoa et. -Se on minun asiani -- minä näin hänet, etkä sinä olisi mitään tiennyt, -jollen minä olisi kertonut. - -Seuraavana iltana Jane ja Ruth kirjoittivat saman pöydän ääressä. - --- Noo, Ruth, kuinka menee? -- sanoi edellinen -- olisi suuri apu, jos -saisi edes kymmenen minuutin ajan tirkistää kirjaan, eikö olisikin? - -Ruth ei huomannut toiselle tytölle tarkoitettua silmän iskua, ja -punastumatta vastasi hän: -- Olispa todellakin. Pelkään, että olen aika -tavalla unohtanut, mutta kaikillahan meillä on siinä suhteessa sama -vaikeus. - --- Kuinka lie! Ehkä _kaikki_ ovat rehellisempiä kuin _yksi_, tai miten -Ruth! - --- Mitä tarkoitat, Jane? -- Kysymys tehtiin tyynesti, mutta silmät -salamoivat, ja se hiukan pelotti Janea. - --- Noo, ei mitään, ei mitään, vakuutan, puhuin vaan ylimalkain. - -Ääni oli pilkallinen ja naapuriin heitetty silmäys pani Ruthin äkkiä -katselemaan tovereihin. - --- Kas niin, älähän nyt taas suutu ja juokse tiehesi, kuten eilen -- -lisäsi Jane. - -Viittaus oli riittävä, Ruth hillitsi mielenliikutuksensa ja jatkoi -tyynesti kirjoitustaan. Hän tiesi, että Jane tarkoitti enemmän, -kuin sanoi, ja olisi mielellään tahtonut tietää mitä se oli, mutta -hän ei tahtonut sanoa sitä, mitä hän jälkeenpäin katuisi. Jane ei -puhunut mitään kirjoituksesta, ja vaikka Ruth toisinaan huomasi -toisten tyttöjen olevan häntä kohtaan tavallista kylmempiä, ei hän -joutunut tutkintokiireiden takia siitä välittämään. Kun mr Taylor toi -kirjoitukset, kuiskailivat tytöt, mutta Ruth ei ollut osallinen siinä -salaisuudessa. Hän punastui hiukan, kun mr Taylor kääntyen häneen -sanoi: -- Minun ei ole vaikea päättää näistä papereista, jotka minulla -tässä ovat. Näissä on kirjoitus, joka todistaa niin perusteellista -historian totuuksien tuntemista, on niin hyvin järjestetty (Jane -kuiskasi: -- ei ihmekään), sekä niin oikein, jopa kaunopuheisesti -kirjoitettu, etten ole hetkeäkään epäillyt antaa palkintoa -- miss -Leighille. Miss Leigh -- lisäsi hän -- minä onnittelen teitä tämän -kirjoituksen johdosta. - -Mutta hänen esimerkkiään ei seurattu. Katseltiin toisiaan, mutta -kukaan ei puhunut. Mr Taylor jatkoi: -- Jos luulette minun menetelleen -puolueellisesti, saatte itse päättää, -- ja hän luki kaikki -kirjoitukset. Ei voinut olla epäilystäkään siitä, kenen paras oli. --- Enkö ole oikeassa? -- sanoi hän. Ei kukaan vastannut. -- No niin, -ehkei minun pitäisi pyytää teitä tunnustamaan omienne huonommuutta. -- -Mutta itsekseen ajatteli hän, ettei ollut koskaan nähnyt katehisempaa -tyttöjoukkoa. -- Miss Leigh, olen hyvin iloinen saadessani antaa tämän -kynän teille, ja jos te jatkatte alkamallanne tavalla, voin sanoa, -että se ansaitsee tulla kerran kuuluisaksi, -- ja hymyillen hän ojensi -Ruthille kultaisen, komealla hopeaisella varrella varustetun kynän. -Ruth punastui ja hänen silmänsä loistivat. Mutta mr Taylorin mentyä -tunsi hän pettymystä, sillä yhdenkään kasvoilla ei näkynyt iloista -hymyä. - --- Kas niin, Ruth -- sanoi Jane, -- toivon, että olet tyytyväinen nyt. - --- Kyllä, enemmänkin, kuin tyytyväinen! En sitä odottanut. - --- Koetit kuitenkin kaikin voimin. - --- Luonnollisesti; kai me kaikki koetimme? - --- Ei sillä tavalla kuin sinä, toivon ma. - --- Jane, en ymmärrä sinua, viittailit jo silloin ja nyt taas -- tekisit -ystävällisemmin, jos sanoisit suoraan, mitä tarkoitat. - --- Tiedät hyvin, mitä tarkoitan -- et tarvitse peloitella minua -voimakkailla ja suorilla sanoillasi -- kuten niitä nimität -- sillä -vakuutan, että ne ovat tehottomia. - --- Vielä kerran Jane, pyydän, sano, mitä tarkoitat! Joku teistä sanonee -kuitenkin -- sanoi hän kääntyen toisiin. Hän puhui nöyrästi -- siinä ei -ollut vähääkään intohimoa. - --- No niin, Ruth -- sanoi Katherine. -- Jane näki sinun samana aamuna, -kuin lähdit vihaisesti luokalta, selailevan etuhuoneessa -- --'n -teoksia. Emme tahtoneet uskoa häntä -- enkä minä vieläkään usko! Sano, -että se on joku erehdys -- ettei se ole totta. - -Äkkiä selvisi Ruthille kaikki. Hän muisti nyt, että ovessa käytiin, kun -hän etsi kukkaa. Hän lienee selaillut juuri sitä kirjaa. Kummallista! -Ei ihme, että he häntä epäilivät. Ja hän muisti samalla, miksi hän -oli kouluhuoneesta lähtenyt. Mitä voi hän sanoa? Miten todistaa -syyttömyytensä. - --- Onko se totta, Ruth? Katselitko todellakin kirjaa? - -Hän vastasi hiljaa: -- Kyllä, luulen, että se on totta -- mutta -- - --- Ehkette epäile sanojani ensi kerralla niin täydellisesti? -- sanoi -Jane. - --- Mutta mitä, Ruth, mitä aioit sanoa? - --- Ainoastaan, että olin kadottanut erään kukan, jonka muistin panneeni -erään kirjan väliin, ja hain sitä etuhuoneessa katselematta edes -kirjojen nimiä, enkä aavistanut että se oli joukossa. Mutta minä en voi -sitä millään todistaa -- ja siksi kunnes voin sen, vaikkei kenelläkään -vielä liene ollut syytä epäillä sanojani -- ei kukaan voi saada minua -vastaanottamaan palkintoa. Annan sen illalla mr Taylorilla ja pyydän -kirjoitukseni takaisin, sekä että hän valitseisi toisen. - --- Se olisi melkein naurettavaa -- sanoi joku. Luonnollisesti luulisi -hän silloin sinun harjoittaneen petosta ja kertoisi miss Longille. - --- En voi tehdä toisin, -- sanoi hän tyynesti. -- Se on pieni asia, -mitä mr Taylor ajattelee siihen nähden että te luulette minun ottavan -palkinnon, jota en ole ansainnut. - --- Minä uskon sinua, Ruth -- sanoi Katherine. - --- Kiitos, Katherine -- sanoi Ruth hymyillen. - -Jane nauroi katkerasti -- toiset olivat vaiti. - -Ruth pani kynän pöydälle ja poistui iloiten, ettei ollut näyttänyt eikä -tuntenutkaan suuttumusta. - --- Jane, -- sanoi Katherine -- olen varma, että Ruth puhui totta, ja -että hän sen kerran voi todistaa, enkä siis hyväksy sitä, että kynä -annetaan mr Taylorille. Miks'ei joku meistä voisi ainakin jonkun aikaa -sitä säilyttää, esim. vanhin. - -Toiset suostuivat siihen, eikä Jane voinut sitä vastustaa. Hän oli -vanhin ja hänen huostaansa kynä uskottiin. - -Ruth meni mielipaikalleen puistoon. Lapsiraukka! Hän oli aluksi niin -onneton, että häntä, Ruthia, joka oli itse rehellisyys, epäiltiin -sellaisesta. Ehkäpä ei hän koskaan saisi jälleen sitä luottamusta, mitä -hän tiesi nauttineensa. Hän purskahti itkuun. Ruth-raukka! - -Hän oli kuitenkin varma, että totuus tulisi ilmi, että _hän_, se opas, -josta hän oli lapsille kertonut, puolustaisi kyllä kunniaansa. Hän -päätti heittää huolensa hänen huostaansa; olihan hän kokenut hänen -rakkauttaan. - -Hän koetti saada selville, mitä seurauksia tästä koetuksesta voisi -olla. Se tuottaisi sangen pitkäaikaista tuskaa -- niin, voiko hän -toivoa siitä koskaan pääsevänsä? Mutta hän ei ajatteleisi sitä, vaan -koettaisi vihastumatta kärsiä Janen pistospuheita -- kärsiä pitkällistä -epäluuloa -- kärsivällisesti kasvattaa luonnottansa totuuteen ja -rehellisyyteen. Ja kaikki ilman toivoa pikaisesta avusta, sillä -asianhaarat tekivät kaiken avun mahdottomaksi. Täytyi odottaa, kunnes -kaikki oli kulunut toisten muistista, ja sittenkin jäisi sinne vielä -tahra jälelle. Se oli raskas kuorma -- korkea vuori, jonka huipulle -pääsemisestä oli vähän toivoa. Ja Ruth huokasi sitä ajatellessaan. - -Ehkä hän oli ollut liian ylpeä kirjoituksen tähden, ja tämä koetus oli -lähetetty nöyrryttämään häntä. Sellaisena tahtoi hän mielellään tämän -ristin kantaa, ja pyytää voimaa siitä lähteestä, josta kukaan ei ole -tyhjin käsin palannut. - -Illalla huomasivat pienokaiset, että Ruth oli heille entistä -ystävällisempi -- hän näytti nyt tahtovan kokonaan uhrautua heidän -tähtensä. - -Nämä pienokaiset eivät nähneet, että Ruthin mennessä paikalleen, syntyi -puheliaiden toverien joukossa hetken hiljaisuus. Ruth huomasi sen. -Oliko tässä koettelemuksen alku? Hänen täytyi olla kärsivällinen ja -kantaa se rohkeasti! - - - - -KUUDESTOISTA LUKU. - -Maggie on sairas. - - -Nuorempien lasten mentyä levolle, lähti Ruth hiljalleen huoneeseensa. -Hän ajatteli -- ja se hidastutti hänen askeleitaan -- kirkkomaalla -tapaamaansa naista ja Floran hautaa ja kukkaa, sitä kieloa, joka oli -tuottanut niin paljon surua. Hän päätti antaa sen Maggielle, jollei -tämä vielä nukkuisi. - -Ovea avatessaan kuuli hän Maggien kovalla, levottomalla äänellä -huudahtavan: -- Sinäkö se olet, Ruth. Tule puhelemaan kanssani; minä en -voi nukkua -- olen niin voimaton ja kuuma. - -Ruth oli silmänräpäyksessä hänen luonaan. - --- Luulen, etten puhumalla voi saada sinua nukkumaan, mutta -katsotaanhan mitä voin tehdä sinulle. Lapsi-raukka, olethan ihan kuuma. -Annahan otan pois yhden peitteen -- onko nyt parempi? Käänny toiselle -kyljelle ja sulje silmäsi, niin nukut kyllä pian. Minä en vielä mene -levolle. - --- Älä mene luotani, Ruth! - --- Mutta sinä et nuku niin kauan, kun minä olen täällä; tulen pian ja -panen maata. -- Ja Ruth suuteli häntä ja meni. Hän ei uskaltanut puhua -kukasta nyt, kun hän oli niin levoton, sillä siitä olisi sukeutunut -pitempi keskustelu. - -Puolen tunnin kuluttua avasi hän hiljaa oven. Hän kuuli taas vähemmän -rauhattoman äänen: -- En voi nukkua, Ruth, en ole ollenkaan uninen, -mutta ottaisin mielelläni hiukan vettä. - -Ruth antoi sitä hänelle ja huomasi, että hänen pienet kasvonsa olivat -vielä kuumemmat ja pelästyneemmät kuin äsken, eikä unen merkkiäkään -ollut kirkkaissa silmissä. - --- Ruth, -- sanoi hän -- minä olen kuvitellut, kaikellaisia -kummallisia asioita -- en tiedä, lienenkö nähnyt unta. Tuosta verhon -ja akkunapielen välillä olevasta raosta näin kaksi tähteä, ja minusta -toinen oli sisareni Floran näköinen. Ja ensin hän mielestäni hymyili, -mutta se muuttui jonkunmoiseksi ivanauruksi. Toinen tähti oli Alicen -näköinen -- leskenmyssy päässään, eikö se ollut hullunkurista? Se -peloitti minua, mutta en siitä välitä, kun sinä tulit ja toit valoa. -Näin varmaan unta, vaikka luulin olevani hereillä. - -Ruth pelästyi. - --- Et saa kuvitella nyt enää mitään, rakas lapsi. Luulen, että on paras -kutsua miss Long tänne antamaan sinulle jotain, joka ajaa sinusta -joutavat ajatukset ja saa sinut nukkumaan. Ja hän riensi sanomaan miss -Longille, ettei Maggie voi hyvin, ja että hän on kuumeinen. - -Miss Longin tultua ei Maggie puhellut enää niin paljon, mutta hän sanoi -päätänsä särkevän kovin. Hänellä oli usein hermokohtauksia, eikä miss -Long ollut erittäin levoton hänen tähtensä. Hän hoiti itse häntä yön, -mutta päätti aamulla hakea lääkärin, jos hän ei olisi parempi. - -Miss Long sai vasta seuraavana päivänä tietää, että Mellestowin -reunaosissa oli puhjennut tarttuva kuume, ja että Maggie oli muutama -päivä takaperin ostoksille lähetetyn palvelijan kanssa liikkunut -siellä, missä se pahimmin raivosi. Palvelija oli varomattomuudessaan -mennyt samalla matkalla tervehtimään siellä asuvia omaisiaan. Jos miss -Long olisi sen tänä yönä tiennyt, ei hän varmaankaan olisi viivytellyt -hakiessaan lääkärin apua. - -Ruth katsoi Maggieta vielä kerran ennenkuin meni levolle. Ensin hän -luuli hänen nukkuvan, mutta hetken perästä kuuli hän ensin kuiskauksen: --- Niin, niin, Flora, minä tulen, mutta älä katso minua noin! -- -Sitten kovemmin: -- mene pois, mene pois! -- jota seurasi kiljahdus. -Ruth pelästyi kovin. Hourailiko hän. Hän hyppäsi vuoteeltaan. Maggie -näytti ensin melkein hurjistuneelta, mutta tyyntyi sitten ja sanoi: --- Pelkäänpä, että herätin sinut, Ruth -- puhuinko kovaa? Luulen -uneksineeni. Ole hyvä ja anna vähän vettä. - -Hän oli taas hetkisen tyyni. Sitten Ruth kuuli hänen puhelevan hiljaa: --- Niin, minä istutin sen, kauan, kauan sitten! Kielo! - -Ruth hätkähti ja kuunteli tarkasti. -- Se oli sinun lempikukkasi, -eikö ollutkin, Flora? Mutta se ei sinua pistä -- miksi kirkaset? Etkö -näe opastasi? Hän ei salli sen vahingoittaa sinua! Se on varmaan -joskus ollut kaunis kukka -- mutta miksi sinun piti niin kauan sitä -hakea? Miksi selailit niin monta kirjaa? (Ruthin sydän sykki kovasti, -hän jännitti kuulohermojaan, mutta ääni heikkeni ja sanat tulivat -epäselviksi). -- Eihän sitä niin kauan tarvitse hakea! Se kukkii aina -hänen haudallaan -- aina, kesät, talvet. Mutta nyt se on rypistynyt --- ihan kuollut! Ja Flora on kuollut -- ja Alice on kuollut -- ja -- -Ruth ei kuullut enää. Oliko se mahdollista! Oliko lapsi todella nähnyt -hänen hakevan kukkaa, vai oliko se vain sellainen harvinainen sattumus, -jommoisesta hän joskus oli kuullut puhuttavan. Jospa Maggie voisikin -pelastaa hänet epäluulosta! Hän toivoi saavansa kysyä sitä häneltä, -mutta huomasi olevan itsekästä häiritä hänen levotonta untansa. Hän oli -päättänyt olla kärsivällinen, ja se olisi ollut huono alku, jollei hän -olisi malttanut odottaa huomiseen. Ehkäpä Maggie olisi silloin terve. - -Päivän valetessa tuli miss Long. Kuume oli kohonnut, ja Maggie oli -melkein horroksissa, vastasi vaivaloisesti kysymyksiin ja mumisi -lakkaamatta käsittämättömiä sanoja. - -Kärsivällisyyttä vielä, Ruth-raukka. Miss Long lähetti hakemaan tohtori -Martinia, ja tämä sanoi taudin olevan samaa, mitä kaupungissa oli -levinnyt. Hän ei vielä voinut sanoa mitään sen vaarallisuudesta tämän -sairaan suhteen, mutta kaksi lasta oli siihen jo Mellestowissa kuollut. -Hän kehoitti miss Longin lähettämään viipymättä kaikki tytöt pois -koulusta, mutta sen, joka oli maannut Maggien kanssa samassa huoneessa, -luuli hän jo tulleen saastutetuksi. - -Kun lukukausi oli aivan lopussa, ei ollut vaikea lähettää toisia -kotiin. Miss Long ei tiennyt, mitä hän Ruthin kanssa tekisi, mutta hän -suostui lopulta Ruthin pyyntöön saada jäädä, sillä lääkäri oli sanonut -olevan vaarallista antaa hänen tulla toisten lasten seuraan. - -Ja Ruth jäi, toiset matkustivat kotiin. - -Hän ei nähnyt heitä, sillä hän oli koko aamun Maggien huoneessa. -Miss Longilla oli niin paljon puuhaa, ettei hän ehtinyt kun joskus -kurkistamaan huoneeseen. - -Ruth istui kärsivällisesti pienen suojattinsa vuoteen vieressä. Maggie -tuskin kykeni ottamaan lääkkeitä, eikä Ruth siis voinut häiritä häntä -omilla asioillaan. Ei, hän valmistautui odottamaan, kunnes Maggie -paraneisi -- ja jos ei -- Ruth ei ajatellut loppuun sitä. - -Vaikka miss Long väliin vuorotteli hänen kanssaan, tuntui tämä -ensimäinen päivä sangen väsyttävältä, ja sitä seurasi monta samanlaista -päivää. - -Maggie houraili usein ja puhui Florasta ja Aiméesta, mutta kukasta ei -Ruth hänen kuullut mitään mainitsevan. - -Kuume oli jonkun verran laskenut, mutta selvästi huomasi, ettei tohtori -Martin ollut tyytyväinen taudinoireisiin. Mrs Ferguson lupasi tulla, -jos tauti kääntyisi vaaralliseksi, vaikka hän olikin sairaaloinen. - -Useita päiviä kului eikä mitään muutosta näyttänyt tulevan sairaan -tilassa. - -Eräänä aamuna oli Ruth hetkisen istunut hänen vieressään luullen -hänen uinahtaneen, kun hän äkkiä avasi suuret silmänsä (ne näyttivät -suuremmilta, kuin koskaan ennen) ja sanoi: - --- Ruth, annatko minulle sen kukan? - -Ruth säpsähti. -- Minkä kukan, rakkaani? - --- Sen, jonka otit kirjan välistä. Se on Floran, ja hän sanoi minulle -viime yönä, että saan sen. -- Ruthin kasvot synkistyivät, -- hän -hourailee -- ajatteli hän. -- Se on Floran haudalta -- minä istutin -sen itse, Ruth. Istutin sen hänelle, siis se on nyt hänen -- mutta hän -antoi sen minulle, -- toivoisin, että löytäisit sen, Ruth. Mikset hae -sitä? - --- Se on Floran haudalta, Maggie -- sanoi Ruth tyynesti. - --- Tiedän sen, Ruth; mutta se on nyt kuollut -- se ei enää kasvaisi -siellä -- mikset anna sitä minulle? Flora tahtoo sen, sanon minä! - -Ruth vei kukan hänelle. - --- Niin, se on se, Ruth, mutta ota se pois -- en tarvitse sitä; sinun -pitää istuttaa se haudalle -- älä pane sitä vaan kirjan väliin -- se -vahingoittaa sitä! - -Ruth otti sen ja pani raamattunsa väliin, ja sinne se jäi moneksi -vuodeksi. - -Kun Maggie taas hetken perästä puhui, oli hän jälleen entisensä. - --- Ruth, sinäkö kerroit minulle Aiméesta? Oliko se vaan kertomus, vai -onko se tapahtunut? En ole sitä voinut saada selville sen jälkeen kun -sairastuin. - --- Se oli kertomus, rakas Maggie. Sinä pyysit minua kertomaan, ja minä -keksin sen. - --- Mutta voiko se olla totta, Ruth? - --- Kyllä, se voi olla totta siinä merkityksessä, mitä se kuvasi. - --- Niin, arvasin sen. Minusta on hyvä, että se on tosi. Ruth, minä en -ole voinut lukea rukouksiani sairauteni aikana. Luuletko, että minun -oppaani menee pois sentähden, kuten Aiméen teki? - --- Ei, rakkaani! Olen varma, ettei hän mene! Hän on luonasi niin kauan, -kun toivot -- ja sittenkin olisi hän ehkä, vaikket voisi häntä nähdä. - --- Ruth, minä luulin nähneeni hänet viime yönä -- ja sitten hän muuttui -äidiksi. Eihän äiti ole tullut? - --- Ei, kultaseni! Äitisi ei ole täällä. Ilmoitamme usein hänelle, miten -voit, mutta hän tulee vaan siinä tapauksessa, jos sinä kovin toivot ja -ikävöit, hän on niin heikko. - --- Mutta minä ikävöin häntä niin kovin; eikä hänen tarvitsisi viipyä -kauan kerralla. Olisi niin hauskaa, jos hän tulisi. Kysytkö miss -Longilta? - --- Kyllä, jos nyt koetat hiukan nukkua ennenkuin sinun on otettava -lääkettä. - -Hän kääntyi ja koetti nukkua, mutta hän liikkui usein ja valitteli. -Ruth kertoi miss Longille mitä Maggie oli sanonut äidistänsä, ja hän -päätti viipymättä lähettää hakemaan häntä, jollei Maggie olisi tänään -parempi lääkärin mielestä. Hän ei ollut, ja illalla kohosi kuume taas. -Kun mrs Ferguson saapui, ei pienokainen tuntenut häntä eikä ketään -muitakaan. - -Koko seuraavan yön valvoi Ruth huoneessaan, aina väliin mennen -sairashuoneen ovelle kuuntelemaan. Miss Long ja mrs Ferguson olivat -molemmat siellä. Maggie nukkui ja Ruthin piti kärsivällisesti odottaa -aamua. Kerran ajatteli hän: Jumala tahtoo kai tälläkin tavalla opettaa -minulle kärsivällisyyttä. Aamun sarastaessa tuli miss Long hänen -luoksensa. Maggie ei ollut parempi eikä pahempi. Ruth sai mennä sinne -nyt -- mrs Ferguson oli mennyt levolle. Mielellään hän meni, mutta -hänet valtasi toivottomuus nähdessään, miten kauheasti tauti oli -kalvanut yhtenä ainoana yönä sairasta. Hän tuskin tunsi häntä, Maggie -makasi hiljaa. Kerran hän sanoi: - --- Flora, miksi et minua odottanut? En tahdo käydä yksin. Milloin se -loppuu? Olen niin väsynyt ja janoinen myös. -- Sitten muuttuneella -äänellä: -- äiti, ole hyvä ja anna vähän vettä! - -Ruth antoi, mutta hän ei huomannut hoitajan vaihdosta. Jonkun ajan -kuluttua tuli mrs Ferguson ja Ruth poistui. Hän astui koneellisesti ja -tuli miss Longin kirjastohuoneeseen. Kuinka tyhjältä ja autiolta se -näytti! - -Ovikello soi -- se oli tohtori Martin. Hän meni huoneeseen ja Ruth -odotti häntä melkein henkeä vetämättä. Hän ei tullut, mutta miss Long -tuli. - --- Ruth -- sanoi hän -- tänään on ratkaiseva käänne taudissa. Tohtori -Martin odottaa kunnes hän herää -- ja silloin tulee se tärkeä hetki. -Paljon riippuu siitä, ettei häntä häiritä ja minä jätän sinut vahdiksi. -Älä anna kenenkään astua jalallansakaan portaisiin ennenkuin tohtori -tulee. Tiedän voivani luottaa sinuun. - --- Voitte varmaan! Oi, rakas miss Long, jospa hän ei parantuisikaan! - --- Meidän täytyy rukoilla, rakas Ruth -- mutta tapahtukoon _hänen_ -tahtonsa! - -Hän hiipi hiljaa portaita ylös, ja taas oli Ruth yksin. Tunti kului -tunnin perästä. Palvelustyttö tuli tarjottimen kanssa ovelle, mutta -Ruth viittasi, että hän veisi sen pois, peläten että pieninkin ääni -voisi kuulua. - -Ja tunnit kuluivat. Iltahämärä alkoi jo saapua, kun hän kuuli äänen, -jota hän oli kauan odottanut. -- Tuttu ovi avattiin. Ruth katsoi ulos. -Tohtori Martin ja miss Long olivat portailla. - --- Tulen muutaman tunnin kuluttua taas -- kuuli hän tohtorin sanovan. -Hän eli siis! Jumalan kiitos! Samassa tuli miss Long. -- Hän on -parempi, Ruth, ja hetken perästä toivomme vaaran olevan ohi. Ruth -purskahti itkuun. - --- Lapsi-raukka -- sanoi miss Long -- tämä on ollut rasittava aika -sinulle. Olet aivan uupunut. Ja hän pakoitti hänet syömään hiukan. - --- Saanko mennä hänen luokseen -- kysyi Ruth. - --- Mrs Ferguson ei tahdo kuulla levosta puhuttavankaan ennen tohtori -Martinin seuraavaa käyntiä. Jos nyt tahdot hiukun levätä, saat sitten -ottaa hänen paikkansa. Maggie ei vielä jaksa puhua, mutta kuume on -kokonaan poissa ja tohtori sanoo hänen jo alkavan parantua. - -Astuessaan hiukan myöhemmin huoneeseen kohtasi Ruthia iloinen -hämmästys. Maggien kasvojen ilme oli kokonaan muuttunut, vaikka hän -ei vielä jaksanut puhella. Hetken uinahdettuaan näytti hän heräävän -voimistuneempana. - --- Ruth -- kuiskasi hän. -- Onko äiti mennyt levolle? - --- Kyllä, rakkaani. - --- Olen niin iloinen! Näin niin pitkän unen rakkaasta äidistä, hän -istui koko ajan vieressäni -- ja niinhän hän tekikin, sillä hän istui -siinä kun nukuin ja oli vielä, kun taas heräsin. -- Hän väsyi kovin -tästä puhelusta, ja oli hetkisen aivan hiljaa. Sitten hän sanoi: -- -Uneksin, että Flora kutsui minua, mutta Jumala ei tahtonut vielä tällä -kertaa. - --- Hän on erittäin hyvä, kun antoi sinun parantua, rakas Maggie. - --- Niin, hyvä minulle ja rakkaalle äidille. Olen hänen ainoa pieni -tyttönsä, ja hänellä olisi kovin ikävä jos minä menisin pois. - -Ja -- näin hän jatkoi vuoroon uinahtaen ja vuoroon hourien, kunnes -mrs Ferguson tuli takaisin. Hän hymyili kiitollisesti Ruthille, joka -ystävällisesti hoiteli hänen lastaan. - -Illalla ajatteli Ruth: Ehkä voin muutaman päivän perästä kysyä häneltä -kukasta. - -Hän tuskin tiesi kuinka monta päivää luvasta oli kulunut, ja oli -melkein unohtanut että Duncan voisi ehkä pian tulla. Mutta kun hän -seuraavana päivänä kuuli erään herran kysyvän häntä, hyökkäsi hän -hehkuvin poskin Duncanin syliin. - -Kun Ruth oli kertonut syyn kasvojensa kalpeuteen ja miss Long -vakuuttanut, ettei hän enää tarvinnut "pientä apulaistaan," päätti -Duncan matkustaa seuraavana päivänä hänen kanssaan Beachfieldiin, missä -hän sanoi jo häntä odotettavan. - -Ruthin olisi ollut ikävä jättää Maggieta, jollei hän olisi tiennyt -hänen muuttavan kotiinsa niin pian, kun hän voi kestää sen pienen -matkan vaivat. - -Maggien jäähyväiset olivat: -- Koetan tulla terveeksi niin pian, kuin -voin, Ruth, voidakseni tulla takaisin silloin kuin sinäkin. - - - - -SEITSEMÄSTOISTA LUKU. - -Taas Beachfieldissä. - - -Seuraavana aamuna käveli Ruth ennen aamiaista "valkoiselle veräjälle." -Hän kuuli kiireisiä askeleita takanaan ja seuraavassa silmänräpäyksessä -oli Duncan hänen vierellään. - --- Vai niin, Ruth, oletko jo ulkona? Luulin olevani ensimäinen, mutta -sen hauskempi, sillä emmehän ole saaneet puhua juuri mitään vielä, vai -kuinka? -- Huomattuaan avonaisen kirjan hänen kädessään lisäsi hän: -- -mutta sinä aiot lukea, en tahdo häiritä sinua. - --- Ajattelin mennä "valkoiselle veräjälle," siellä on mielestäni hauska -lukea virsiä, sieltä kun näkee ja kuulee meren. Voisimme lukea yhdessä, -Duncan, jos sinulla ei olisi sitä vastaan, lisäsi hän kainosti. - -Hän ei vastannut. He tulivat veräjälle ja istuutuivat kiville. Ruth -haki aamuvirret ja he lukivat yhdessä. Kun he olivat lausuneet -viimeisen "ijankaikkiseen", sanoi Ruth: -- Meri muistuttaa siitä, eikö -niin -- ijankaikkisuudesta, tarkoitan. - --- Niin pitäisi -- sanoi hän, -- mutta pelkään, että maailman -kiertäminen karkoittaa sellaiset asiat päästä. On hauskaa saada asettua -taas kerran vanhaan Englantiin asumaan. - --- Mitä pikemmin, sitä parempi minulle, Duncan, mutta minä ihmettelen, -että "maailman kiertäminen," kuten sanoit, karkoittaisi sellaiset -ajatukset. Mutta minä en sitä luonnollisesti ymmärrä, kun en ole -missään matkustanut. - --- Miksi se sinua ihmetyttää? - --- Minusta tuntuu, että silloin pitäisi olla niin iloinen, omatessaan -jotain varmaa ja pysyväistä -- jotain muuttumatonta, tarkoitan, jonka -puoleen voi kääntyä. -- Mutta sinähän sen paremmin tiedät, Duncan. - -Duncan ei vastannut, istui vaan katsellen merelle, jossa näkyi pieniä -kalastaja-aluksia pitkin rannikkoa. Hetken perästä sanoi hän: -- Ruth, -muistatko mitä lupasit minulle kauan sitten, ennen kouluunmenoasi? - --- En ole sitä hetkeksikään unohtanut. Lupasin tulla hyväksi ja -ymmärtäväiseksi, mutta en tiennyt silloin kuinka vaikeata se on! Olen -todellakin koettanut, rakas Duncan, vaikken aina kaikin voimin, kuten -sanoin. Oletko tyytymätöin minuun? -- kysyi hän hiljaa. - --- Tyytymätöin, Ruth? Ei -- mutta -- vastasi hän epäröiden. - --- Pelkään, että olet, mutta sinun pitää olla kärsivällinen. Eihän -kasvatukseni ole vielä päättynyt, kuten tiedät -- sanoi hän hymyillen --- olen vasta kolmentoista vanha, vaikka näytän jo täysikäiseltä -naiselta, kuten Valter sanoo. Mutta -- lisäsi hän vakavasti -- minun -täytyy muuttaa lupaukseni, Duncan, "paremmaksi ja ymmärtäväisemmäksi" --- hyväksi ja ymmärtäväiseksi tulemiseen menee koko ihmisikä. - --- Ruth -- sanoi Duncan --, sinä ymmärsit väärin minun epäröivän -ääneni. En ajatellut puhuessani niin paljon sinua kuin itseäni. -Lupaanko sinulle, että kotiintultuani taas -- -- -- - -Eutli keskeytti hänet suudellen. -- Ei, Duncan, et saa luvata mitään -pikku siskollesi. Mutta jos -- -- - -Tedin iloinen vihellys keskeytti hänet. -- Hei! Kuka olisi uskonut? -Hyvää huomenta, Ruth! Kuinka voitte mr Leigh? - --- Jos Ruth on Ruth, täytyy Duncanin olla Duncan, Ted. Olemmehan -siksi vanhoja tuttavia, että voimme jättää tuon "mr Leighin." Siis -siksi, kunnes tulen niin vanhaksi, että voin ottaa sinut ja Valterin -kasvatukseeni ja "enona" kertoa teille jännittäviä ja opettavia -kertomuksia vieraista maista, joissa en koskaan ole ollut ja -ihmeellisistä asioista, joita en ole nähnyt, olen yksinkertaisesti -Duncan, jos ei sinulla ole mitään sitä vastaan, Ruth -- lisäsi hän -kääntyen häneen. -- Onko Ted mielestäsi muuttunut siitä, kun viimeksi -näit hänet. Minusta hän ei ole kasvanut eikä muuttunut sen jälkeen kun -minä tutustuin häneen, kun hän vielä käytti kolttua. - -Ruth nauroi. -- Luulenpa, että olisin tuntenut hänet -- sanoi hän. - --- Mitä huvia pituudesta on, Ruth? Vakuutan, etten voi huomata muuta, -kuin että pakotetaan tanssimaan kaikkien tyhmien tyttöjen kanssa, jotka -ovat liian pitkiä pienille pojille. En minä sinua tarkoita, Duncan -- -sanoi hän tehden hullunkurisen kumarruksen tälle herralle -- koska et -käy lasten huveissa, enkä sinuakaan, Ruth -- taas kumarrus -- kun sinä -et ole koskaan tyhmä. - --- Oli hyvä, että selitit sen, Ted -- sanoi Ruth -- sillä muutoin -olisimme pitäneet huomautuksiasi liiaksi mieskohtaisina. Mutta etkö -todellakaan toivo kasvavasi? - --- Kyllä, otaksun, että teen sen joskus, tahdonpa, tai en, näethän, -eihän sitä voi kohtaloaan kukaan välttää. Mutta sinä olet, Ruth, -syvästi loukannut minun tunteitani. - --- Olen siitä kovin pahoillani, mutta miten? - --- Miten, Ruth? Eikö se mitään merkitse että olen puhellut sinun ja -Duncanin kanssa kuitenkin viiden minuutin ajan puhumatta ainoatakaan -sanaa mongerrusta? Ja kuitenkin sanot, etten lainkaan ole muuttunut. -Oi, Ruth, jospa tietäisit, kuinka minun sydäntäni raatelee. Mutta miksi -et onnittele minua, Ruth? - --- Minkätähden? Onnettomuutesiko? Mielelläni, jos tahdot. - --- Ei, sinä paha tyttö -- edistymiseni tähden kaikessa, mikä on -herraskaista. - --- Mutta aamiainen on valmis. Juostaanko kilpaa kotiin, Duncan. - --- Olkoon menneeksi, saat alkaa ensimäisestä puusta, kun minulla ovat -niin pitkät sääret. - -Lähdettiin, ja pitkät sääret voittivat. Ruth ei jäänyt paljoa jälkeen -ja he astuivat yhdessä ruokasaliin. Ruthin mielestä ei veli ollut -koskaan näyttänyt niin komealta. Hänen kasvonsa olivat lämminneet -juoksusta ja vaalean ruskea, aaltoileva tukka oli pyyhkäisty tavallista -enemmän taaksepäin leveältä, valkoiselta otsalta, hymyily oli melkein -naisellisen lempeä, mutta kookas ja hyvinmuodostunut vartalo oli -miehekäs, samoin vapaa, hienostunut puhe ja käytös. - -Lady Douglas käytti vielä surupukua eikä näyttänyt paljon muuttuneen. -Valter oli kasvanut ja oli nyt melkein yhtä pitkä kuin Duncan, mutta -hän oli hoikka ja poikamainen. Kaikki olivat iloisia nähdessään taas -Ruthin. Ja vaikka Edvard ja Valter olivat melkein unohtaneet Duncanin, -eivät he kuitenkaan voineet ujostella tuota melkein yhtä poikamaista -miestä. Ruthin mielestä tuli Duncan vuosi vuodelta nuoremmaksi. - --- Oletko kuullut suuresta jousella-ampumakilpailusta, joka tässä -lähellä tulee neljäntoista päivän perästä, kysyi lady Douglas Ruthilta. - -Ruth ei ollut kuullut, ja siitä tuli puheen ja neuvottelun ainetta. -Valter ja Ted aikoivat kilpailla. He ihastuivat kovin kuullessaan että -Duncan oli hyvä jousimies, ja he olivat varmoja, että neljäntoista -päivän harjoitus hänen johdollaan oli aivan riittävä. Mutta mistä saada -jouset, nuolet ja muut asiaan kuuluvat tavarat? Duncan oli antanut pois -kaikki jousitarpeensa. Ne saatiin Lontoosta. Sopiva harjoituspaikkakin -löydettiin ja sieltä tapaamme suuren seurueen melkein minä aikana -hyvänsä päivästä näiden neljäntoista vuorokauden ajan. - -Pian julistivat pojat Duncanin parhaaksi jousimieheksi paikkakunnalla, -ja olivat varmoja siitä, että hän saa ensimäisen palkinnon. Ruth -katseli mielellään hänen tyyntä ja mietittyä tähtäystään, varmaa ja -määrättyä jännitystä sekä nuolen suoraa lentoa kunnes se sattui joko -pilkkuun tai taulun sisimpiin ympyröihin. Toisellaisia olivat hänen -oppilaittensa ensimäiset kömpelöt yritykset. - -Ruth nauroi niille, mutta hänen omansa eivät olleet paljoa parempia. -Hän edistyi kuitenkin pian huomattuaan, että Duncanin neuvoma tapa oli -paras. - -Huolimatta ampumisinnostuksesta riitti kuitenkin melkein joka aamu -aikaa kävelymatkoihin meren rannalle, missä Ruthilla oli myrskyn -perästä tilaisuus lisätä meriruohokokoelmaansa, jonka hän oli alkanut -talvivierailunsa aikana Beachfieldissä. - -Eräänä päivänä istuivat Ruth ja hänen veljensä kahden kallioilla. -Valter ja Ted odottivat erästä nuorta ystävää, jonka piti tulla -harjoittelemaan jousella ampumista, ja jolle he antaisivat ennen -Duncanin tuloa opetusta, koskapa hän luonnollisesti aluksi ujosteleisi -sellaista Robin Hoodia, kuin mr Leigh oli. - --- Ruth -- sanoi Duncan -- en ole kuullut, saitko mitään palkintoa -viime lukukaudella. - --- Yleisiä palkintoja ei jaettu, kun tytöt Maggien sairauden tähden -lähetettiin niin äkkiä kotiin, mutta -- hän keskeytti. - --- Mutta mitä? - --- Yksi palkinto annettiin meidän luokalle, mr Taylor antoi sen -parhaasta kirjoituksesta. - --- Etkä sinä saanut sitä, Ruth. Luulin sinun juuri siinä aineessa -pitävän puolesi. - --- Minä sain sen, Duncan -- se tahtoo sanoa: luulin saavani, mutta se -ei ole nyt minulla, se annetaan pois. - -Hän oli hämillään. Miksi hän epäröi ja punastui? - --- No, Ruth -- sanoi hän katsoen vakavasti häneen -- et varmaankaan ole -tehnyt mitään epärehellistä? - -Ruth raukka! Siis Duncankin epäili häntä! Mutta hän saisi kuitenkin -tietää kaikki. Hän kertoi koko tapauksen, ja sanoi luulevansa, että -Maggie tiesi, vaikkei häneltä sairauden tähden voitu kysyä. Hän oli -koettanut olla kärsivällinen, mutta odotus tahtoi väliin tehdä luvan ja -ajan Duncaninkin seurassa pitkäksi. - --- Mutta, Ruth -- sanoi hän -- he olisivat varmaan uskoneet, jos olisit -kertonut heille, mitä nyt olet minulle kertonut. - --- En voinut kertoa heille sillä tavalla kuin sinulle, Duncan, sillä -minä tiesin, että sinä uskoisit minua. Ja vaikka he olisivat melkein -uskoneetkin, ei se olisi ollut täysi todistus, enkä minä olisi voinut -ottaa palkintoa. Mutta minä olen oikein iloinen, että sinä tiedät sen --- lisäsi hän. - --- Sano minulle, mitä Maggie sanoi houriessaan, Ruth. - -Hän sanoi niin hyvin kuin muisti. - --- Olen aivan varma, että hän voi todistaa syyttömyytesi -- hän on -jollain tavalla nähnyt sen, vaikka et sinä voi käsittää miten. - --- En sitä todellakaan voi. Olen varma, ettei etuhuoneessa ollut -ketään, ja sitäpaitsi minä jätin hänet puutarhaan. - --- Hyvä, Ruth. Ainoa, mitä voit tehdä, on olla kärsivällinen, mutta -sitähän ei minun tarvitse sinulle opettaa, pikemmin päinvastoin. --- Ja nyt, Ruth, menemme katsomaan miten pojat onnistuvat. -- Hän -kiersi kätensä hänen vyötäisilleen ja melkein kantoi häntä kallioiden -yli ja jyrkkää mäkeä ylös. Oli kovin hauskaa luottaa kokonaan hänen -miehekkääseen voimaansa, jolla hän usein oli Valteria ihmetyttänyt, -ja minkä johdosta tämä oli hänelle antanut lisänimen "hirveän väkevä -Quasind." - -Ennenkuin he ehtivät ampujain luo, kuulivat he Tedin iloisen naurun. -Nähtyään heidät juoksi hän heitä vastaan pakahtumaisillaan naurusta: - --- Duncan, olen iloinen, että tulit, sillä Charley Evansin opettaminen -käy yli minun voimieni! Valter nauroi myös ja Charley-raukka yhtyi -siihen vastahakoisesti näyttäen samalla surkean alakuloiselta. - --- Pelkään, että sinun opetuksesi on puutteellista, master Ted, -näytähän Charley miten hän on sinua neuvonut. - -Charley otti jousen ja näytti. - --- Oikein -- sanoi Duncan, -- vakuutan että alku on sangen lupaava! - --- Odota hiukan -- nauroi Ted. - --- Ted, jos sinä et anna Charleyn olla rauhassa, etkä lakkaa -nauramasta, niin minä -- -- - --- Mitä sinä teet? - --- Kiinnitän sinut tauluun ja ammun sinua. - --- No, enpä taitaisi siitä paljoa välittää, jos Charley sen tekisi. -Mitä sanot Charley? Saat luvan ilmottaa, missä minun olisi paras seisoa --- ehkä takanasi -- siinä tapauksessa olisi sinulla kai paras toivo -osata, ajattelen. - -Hän oli vähitellen loitonnut Duncanista ja nyt katsoi hän viisaimmaksi -turvautua jalkoihinsa. Duncan ajoi häntä takaa, saavutti kedon toisessa -päässä ja viskasi matalan aidan yli niin kätevästi, että hän tuli -jaloilleen toiselle puolelle. Sitten palasi hän Charleyn luo, joka -jousi kädessä odotti seuraavaa ohjetta. - --- Nyt -- tähtää hyvin -- pidä lujasti jänteestä vedä vakavasti. Oikein --- anna mennä nyt! - -Mutta nuoli pysyi paikallaan. Oli turhaa pitää silmällä, mihin se -sattuisi, sillä Charley jännitti kaikki lihaksensa kunnes kasvonsa -olivat tulipunaiset, pitääkseen jousen jännityksessä. - --- Ei se käy, mr Leigh! En jaksa pitää sitä kauempaa! - --- Anna mennä! huusi Duncan. - --- En voi -- en tiedä miten. - --- Päästä jänne sormistasi, siinä kaikki. - -Mutta voimien uupuessa oli jänne löyhtynyt, ja kun Duncan vielä kerran -huusi: "anna mennä," totteli hän ja nuoli putosi -- hänen jalkoihinsa. - --- Mihin se meni, mr Leigh? Onko se taulussa? - -Heidän oli vaikea pidättää naurua. - --- Tässä se on -- kuului äkkiä heidän takanansa -- ja sinä olet ampunut -minua, kuten sanoin. - -Charley katsoi taakseen. Se nuoli, jonka hän toivoi olevan taulussa, -näkyi Tedin liivin taskusta. Hän joutui hämilleen. - --- Kuinka, Ted, mistä sinä sait sen? - --- Jaloistasi, vakuutan. Onnittelen sinua, Charley, varman edistymisesi -johdosta, minun tilapäisen, mutta ei vapaehtoisen poissaoloni aikana, -ja teitä mr Leigh, oivallisen opetusmetoodinne tähden. - --- Kas niin, Ted, oletko jo täällä? sanoi Duncan -- heitinhän sinut -ojaan, eikä se ollut minun syyni, jos et sinne joutunut. - --- Otaksun, ettei miehen tarvitse jäädä ojaan, vallankaan jos hän -joutuu sinne jaloilleen. En tunne myöskään mitään luonnonlakia, joka -pakottaisi palaamaan samaa tietä kun on mennyt. - --- Ole nyt siivosti, Ted, kymmenen minuuttia, jos ei mikään -luonnonlaki, kuten pelkään, sitä estä. Nyt, Charley, vielä yksi yritys, -se käy nyt varmaan paremmin. - -Uudelle oppilaalle oli vihdoinkin selvinnyt, että nuolen piti antaa -mennä juuri määrätyllä hetkellä. Hän koetti uudestaan. Duncan huusi -"hyvä". Ja nuoli lensi helähtäen kultaiseen keskipisteeseen. - --- Nyt, nuori hölynpöly, mene ja salaa noloutesi, äläkä naura, -ennenkuin voit tehdä saman tempun! -- sanoi ihastunut opettaja Tedille, -joka heti lähti tuumien: -- Nyt onkin pian aamiaisaika. - -Charley olisi mielellään täydentänyt edistymistään, mutta hänen intonsa -laimeni parin kolmen epäonnistuneen laukauksen perästä, ja hän suostui -Valterin ehdotukseen, että mentäisiin kotiin vahvistamaan sisäistä -ihmistä. - -Ted tuli ovessa häntä vastaan ja sanoi: -- sinun ei tarvitse ylpeillä, -Charley! Tää oli ensimäinen ja viimeinen laukaus tässä kuussa. - --- Näen, että tahdot vielä yhden hypyn, Ted -- sanoi Duncan, ja uusi -takaa-ajo alkoi, mutta kuinka se päättyi, sitä ei tiedetä. - - - - -KAHDEKSASTOISTA LUKU - -Kilpa-ammunta. - - -Harjoituksista huolimatta ei ollut suurta edistystä tapahtunut tuota -tärkeää päivää varten. Kutsun lähetti eräs rouva, jonka luona lady -Douglas oli Ruthia kehoittanut käymään sillä ikimuistettavalla Sandy -Lanen matkalla. Ruth muisti sen kovin elävästi nyt huomatessaan, että -Duncan, Ted ja hän matkustaisivat sinne samalla, tahi saman näköisellä -vaunulla ja vanhalla Taffylla, joka ei näyttänyt koskaan tarpeeksi -vanhenevan unohtaakseen pelkuruuttansa. - -Vaikkei Ruthilla ollut kokemusta Duncanin ajamistaidosta, ei hän -epäillyt, ettei sekin kuuluisi hanan taipumuksiinsa. Siis Ted takana -tien näyttäjänä ja Duncan sivullansa ajajana alotti hän matkan, josta -hän toivoi sangen paljon nautintoa. - -Lady Douglas ja Valter matkustivat isossa vaunussa, ja sinne olivat -ampumatarpeet sälytetyt. - -Ted oli kovin riemastunut ja hänestä oli erittäin hauskaa "mättää" -kuulijoihinsa kaikenmoisia hullunkurisia juttuja kaikesta, mitä he -matkan varrella näkivät. Ruth tiesi tuskin uskoiko hän tai ei niitä, -sillä Duncan näytti alussa olevan liian herkkä pitämään niitä tosina. -Mutta hän alkoi pian maksaa takaisin kertoen vielä niin paljon -ihmeellisimpiä, että Ted selitti tulleensa voitetuksi, ja sanoi, ettei -niitä historiallisia tosiasioita, jotka tähän huomaamattomaan paikkaan -liittyivät, voinut verrata tuon matkustavan apinan mieltäkiinnittäviin -kertomuksiin. - -Viimeiset sanat kuiskattiin Ruthin korvaan, vaikka niin kovaa, että -hänen seuralaisensakin ne kuuli. - --- Ted, -- sanoi Ruth äkkiä -- toivon, että annat minulle kunnollisen -vastauksen erääsen kysymykseen -- teetkö sen? - --- Milloin olen toisin tehnyt? Anna kuulua! - --- Tiedän, että noilla pienillä kallioilla tuolla kaukana meressä on -nimi. Ole hyvä ja sano se, mutta älä koeta narrata, sillä minä olen sen -kuullut ennen, ja tiedän siis sanotko oikein. - --- Mitä kallioita tarkoitat? Jaha, näen -- tuo korkea ja nuo kaksi -pientä, jotka juoksevat perässä. Hyvä, minä en sano niiden nimiä, mutta -minä voin täydellisesti ja perinpohjaisesti kuvailla niiden luonnon. -Minun täytyy muistuttaa sinua jostain, joka tapahtui sinun ensi kertaa -täällä ollessasi. Et muista nähneesi näitä kallioita silloin -- -muistatko? Et, ja miksi? Niin, niitä ei ollut vielä silloin. - --- Ei, Ted, kuulehan, puhu vakavasti! - --- Kuinka minä voin kertoa, kun tuolla tavalla keskeytät? Muistat -kai, että minä sangen kohteliaasti pidin huolta erään vanhan rouvan -matkalaukusta? -- Älä keskeytä. Pidämme päätettynä, että sinä tähän ja -kaikkiin muihin kysymyksiin vastaat: "aivan niin." No, kuten sanoin, -otin hänen matkalaukkunsa ja ajattelin, kuten muistelet (eikö niin?) -että sinä tiesit ystävällisyyteni ja kiitit minua. No niin, sen sijaan -kuulin kauan jälkeenpäin, ettei hän koskaan saanut takaisin sitä, -vaikka minä olin siitä ainoastaan pitänyt huolta, kuten tiedät. Mitä -teki tämä hupsu rouva, joka muuten asui tuossa kukkulan toisella -puolella olevassa talossa -- mitä -- hän luuli tuota laakeaa kalliota, -jonka ehkä näet, onnettomaksi matkalaukukseen, josta minä olin niin -hellää huolta pitänyt, kuten ymmärrät. Jos sillä vanhalla rouvalla -olisi ollut hiukankaan järkeä, olisi hän luonnollisesti lähettänyt -hakemaan minun arvokasta apuani, vai kuinka? Mutta hänellä et ollut -järkeä. Hänellä oli vaan kaksi pientä koiraa Flipsy ja Flopsy. Hän -kutsui ne pienet koirat, pani niille pienet nutut ylle, etteivät -vilustuisi, riisui kenkänsä ja aikoi hurjistuneena syöksyä suolaiseen -syvyyteen, saadakseen takaisin kadotetun laukkunsa, jossa, kuten olen -kuullut, olivat Flipsyn ja Flopsyn parhaat vaatteet. Hän astui kolme -askelta veteen, Flipsy kaksi ja Flopsy yhden. Hän katsoi taakseen -nähdäkseen, olivatko rakastettujen nutut paikallaan, silloin, oi, voi! -Suolainen merivesi huuhtoi heitä ja kaikki kolme kivettyivät kauhusta -ja ovat jääneet siihen kivettyneinä. En ihmetteleisi, jos sanoisit, -ettet voi eroittaa vanhan rouvan muotoja tuossa korkeassa kalliossa, -eli kivettymässä piti sanomani, mutta geoloogit uskovat sen olevan -seurauksena... olen sen unohtanut! Duncan voi sanoa sen varmaan. Mutta -jos tarkemmin tutkit, näet, että Flipsyn ja Flopsyn nutut kuvastuvat -selvästi -- niin, voinpa, sanoa -- oikein kauniisti. Ja, ihmeellistä -kyllä, laukku ei ole vielä tullut rantaan. Jos tämä ei ole tosi satu, -Ruth, saat kutsua minua hölynpölyksi. - --- Aivan niin -- nauroi Ruth. Ted nauroi myös sekä Duncan, joka sanoi: --- No, hyvä, Ted, tunnustan, että olet voittanut minut. Mutta miksi nuo -toiset seisahtuvat. Onko tämä Deer Park? - --- Kyllä, täällä ollaan! Hei! Kas niin -- huusi hän -- eteenpäin -siellä, ettekö voi, antakaa tietä päällystöllenne! - -Vaunut kääntyivät veräjästä taloon. Mutta me jätämme kertomatta -vieraiden vastaan oton ja kestitsemisen. - -Sillä aikaa kun toiset lähtivät kävellen kilpailupaikalle, lähetettiin -Ted hakemaan vaunusta jousia ja muita tavaroita. Hän saavutti pian -toiset kantamuksineen mutta kasvoillaan surkea ilme. -- Voi, Duncan, -voitko uskoa? Valterin ja minun jouset ovat unohtuneet, täällä ovat -vaan Ruthin ja sinun. Mitä nyt teemme? - -Se oli todellakin kova onni. Duncanin jousi oli paljon vaikeampi -jännittää, kuin se, johon pojat olivat tottuneet, ja erittäinkin -Valterin käsivarret olivat heikot. - --- Minä en siitä niin välitä -- sanoi Valter -- koska minulla ei -ole voiton toivoa, ja minä voin tarjoutua merkitsijäksi, mutta olen -pahoillani Tedin tähden. - --- Ted -- sanoi Duncan -- luulisitko voivasi jännittää minun jouseni? -Siinä tapauksessa voisimme olla yhdessä ja sinä voisit käyttää sitä. -Mutta ovatko nuolet mukana? - --- Kyllä, kaikki nuolet olivat korissa. Kiitos, Duncan, olen aika -väkevä, jotta luulen voivani käsitellä sitä, tahtoisin koettaa nyt, -saanko? Hän otti jousen esiin ja Duncan ihmetteli kuinka helposti hän -sen jännitti. - --- Kas niin, Ted -- sanoi Duncan -- sinä olet todellakin väkevä. Mutta -sinun pitää olla varovainen, ettet riko jousta. -- Muutoin on se asia -päätetty. - -Marssin sävelet osoittivat heidät kilpailupaikalle, joka oli pienen -mäen takana. Samassa seisahtivat he katsomaan metsävuohilaumaa, joka -matkan päässä kiiruhti pakoon. Ne olivat kauniita eläimiä, ja Ruth -olisi muun huvin sijaan mieluummin tarkastellut tämän kauniin puiston -kätköjä. Mutta he olivat ehtineet kukkulan huipulle, ja näköala oli -niin huikaisevan kaunis, että se karkoitti kaikki muut ajatukset hänen -päästään. Hän laski kuusi maalitaulua, joiden ympärillä liehui herroja -ja hienosti puettuja naisia. Kenttä oli viitoitettu monen värisillä -lipuilla. Yhdellä puolella oli soittolava ja toisella puolella teltti -katselijoita varten. Tutut marssin sävelet saivat väen rientämään eri -suunnilta puistoa paikalle. Isäntä itse oli mainio jousimies, mutta -hän jätti tällä kertaa kilpailuhuvin vieraillensa. Niitä varten, -jotka eivät ampuneet oli muita kilpailuja järjestetty. Useimmat -kuuluivat ampumayhdistykseen; ja Douglasin seurue ynnä muut vieraimmat -osoitettiin alimman taulun luo, mihin Valter oli pyynnöstään päässyt -merkitsijäksi. - -Palkinnoita oli yksi herroille ja kaksi naisille. Ne olivat nähtävinä -teltissä ennen kilpailun alkua. Katsellessaan komeata hopeamaljaa, ei -Ruth voinut olla ajattelematta: -- Ehkä tuo tulee olemaan Duncanin! -- -mutta ei ollut yhtä ihastunut rannerenkaaseen ja rintaneulaan, joita -naiset innokkaasti katselivat. - -Ampumamatkat olivat lyhyet, sillä osanottajissa oli monta poikaa ja -aivan nuorta neitosta. - -Kilpailu alkoi. Herrat ampuivat ensin yksitellen. Ted pelkäsi -jännittävänsä liiaksi, eikä yksikään kolmesta nuolesta lentänyt tauluun -saakka. Duncanin vuoro oli viimeisenä. Hänen ensimäinen nuolensa kävi -taulun ulkoreunaan, toinen -- Ruth ei voinut seurata sitä silmillään -mutta hän kuuli sen sattuvan johonkin, ja soittajat tärähyttivät -torviansa, mitä se mahtoi merkitä? Hän ei jäänyt kauan epätietoiseksi, -sillä Ted huudahti: -- pilkku, Jupiter avit'! Taas helähti jousi -- -Ruth odotti hengähtämättä -- uusi torventoitotus! Ja kaikki kääntyivät -nähdäkseen, ja kysyäkseen kuka se mainio ampuja mahtoi olla. - -Ruthin vuoro tuli. Hän vapisi ilosta Duncanin menestyksen tähden, ja -vaikka tämä vakavasti kehoitti häntä ajattelemaan mitä teki, vapisi -hänen kätensä niin, että kaikki nuolet lensivät kauaksi taulusta, -yksi niin ettei sitä voitu löytääkään. Lienee vieläkin piiloutuneena -sammaliin ja sanajalkoihin Deer Parkissa. - --- Ammuttu -- julistettiin kovalla äänellä. Marssin soidessa -siirryttiin toisten taulujen luo. Tällä kertaa seurasi torven toitotus -ensimäistä laukausta. Valter riensi ottamaan selvää ja palasi -kertoen, että eräs jousimies-"suuruus" oli odottamatta tullut erään -herran mukana, ja että tämä oli saanut palkinnon Yorkshiren suurissa -kilpailuissa. Ruth kuunteli innokkaasti uutisia -- hän pelkäsi, ettei -Duncanilla ollut enää mitään toivoa -- mutta hänen vuoronsa oli nyt -ampua ja Ruth seurasi sitä tuskallisesti. Hän ei ollut koskaan nähnyt -häntä niin onnellisena. Ei ainoakaan nuoli hairahtunut, ja muutamien -laukausten perästä lakkasi hän laskemasta hänen osumiaan. Useat -kertojat kerääntyivät heidän ympärilleen, ja Valter oli oikein ylpeä -merkitsijän paikastaan sillä taululla. - -Levottomuus ja jännitys olivat vieneet Ruthin ampumataidon kokonaan -veljen suureksi harmiksi. Ei kukaan hänen oppilaistaan tuottanut -hänelle suurta kunniaa, sillä huolimatta Tedin ruumiin voimista oli -jousi hänelle liian kankea, ja samalla outo, joten hän puolentoista -tunnin ajalla ei saanut ainoatakaan sattumaa -- ainoa, joka osui -tauluun, tuotti enemmän häpeää, se sattui n.s. "kartiiniin". Duncan ja -"suuruus" olivat pian kaikkien edellä. Innostus ja jännitys, joilla -näitä molempia seurattiin, kasvoi jokaisen sarjan jälkeen. Kerrottiin, -että mr Leigh oli osunut useimman kerran kultaiseen pisteeseen, mutta -hänen kilpailijansa voitti taas osumisilla punaiseen. Toiset luulivat -tämän, toiset tuon tulevan voittajaksi. Neitoset olivat varmoja siitä, -että mr Leigh oli paras ampuja -- jos he tarkoittivat: miellyttävin, -niin olivat he oikeassa, ja olisivat olleet siinäkin, että hän oli -kaunein. - -Vihdoin tuli viimeinen sarja. - -Nyt, Ted -- sanoi Valter -- suo minulle se hauskuus, että saan merkitä -sinulle edes "valkoisen raidan". Tämä on ainoa mahdollisuus, ole -varuillasi! - -Kaksi ensimäistä nuolta eivät lentäneet tauluun saakka, veikka tähtäys -oli jotenkin hyvä. - --- Olen päättänyt, että tämän täytyy mennä tarpeeksi kauas -- sanoi hän -pannen viimeisen nuolen jänteelle. Hän jännitti kaikin voimin. -- Seis! -Ole varovainen! -- huusi Duncan, mutta se oli myöhäistä -- hän oli jo -jännittänyt liian kovasti? nuoli putosi maahan hänen jalkoihinsa ja -jousi oli rikki! Ted raukka! Hänen kasvonsa lensivät tulipunaisiksi. -- -Rakas Duncan, mitä nyt teet? Kuinka se voi noin käydä? Mitä sinä nyt -_teet,_ Duncan? Ja hän oli purskahtamaisillaan itkuun. - -Kaikki lähellä olevat tiesivät että se oli Duncanin jousi, ja -tapauksien johdosta syntyi oikea suru ja valitus, mutta Tediä ei kukaan -voinut torua, niin onnettomalta hän näytti. Valter koetti alkaa aika -nuhde-sarjan, mutta lopetti kesken. - -Ruth kalpeni, mutta ei puhunut mitään, Duncan yksin oli tyyni. Hän -hymyili ja koetti lohduttaa Tediä, mutta mitä ystävällisempi hän oli, -sitä katuvaisemmaksi tämä tuli. - -Niinpian kuin tapaus tuli toisten ampujain tietoon, tarjottiin -Leighille tusina jousia, mutta hän ei tahtonut lainata keneltäkään, -ensiksi -- kuten hän sanoi -- sentähden, ettei hän voinut ampua vieraan -jousella ja toiseksi sentähden, että rikottu jousi oli ollut erään -hänen ystävänsä oma, eikä hän aikonut enää lainata. Joku sanoi: -- -Vahinko, ettette päättänyt myöskin olla lainaamatta muille joustanne, --- mutta joko Duncan ei sitä kuullut, tai ei tahtonut kuulla. Hän sanoi -tyyneesti: -- menkäämme nyt katsomaan minun kilpailijani viimeisiä -laukauksia. Seurue lähti liikkeelle ja ehti toisen taulun luo juuri -nähdäkseen hänen osaavan kerran kultaiseen pisteeseen ja kaksi -punaiseen. Ruth katsoi Duncania; ei pettymyksen varjoakaan näkynyt -hänen kasvoillaan, ja hän ajatteli: -- Duncan on oikea sankari! -- -Mutta hän tunsi, ettei hän itse ollut suinkaan sankaritar kuullessaan, -että "tämä ratkaisi tuloksen" ja että Duncan hävisi ainoastaan -Tedin tyhmyyden ja huolimattomuuden tähden. -- Hän koetti olla sitä -ajattelematta, mutta itserakkaus ja riemuitseva ilme "suuruuden" -jotenkin "jokapäiväisillä" kasvoilla, ärsytti häntä. - -Kuluttaakseen puolituntisen ennen virallista palkintojen julistusta -lähtivät Ruth, Duncan ja Ted etsimään metsävuohia. Valter ei voinut -tulla mukaan, sillä hänellä oli joukko laskuopillisia tehtäviä -suoritettavana toisten merkitsijäin kanssa. Lady Douglas oli istunut -teltissä koko iltapäivän, eikä tiennyt nuoren ystävänsä voitoista, -mutta kun Ted itse kertoi kauhean onnettomuuden, lisäten että Duncan -oli ollut yhtä varma voitosta, kun hän nyt oli häviöstä, näyttivät -hänen tyyneet kasvonsa tavallista levottomammilta. - -Ted-raukka oli sangen alakuloinen. -- En koskaan voi unohtaa tuota -onnetonta laukausta -- sanoi hän. -- Toivoin varmaan yhtä hartaasti, -kuin sinä itse, että voittaisit tuon vanhan veijarin, -- olin minä aika -aasi, se on varma. - -Ruthin sydän heltyi. - --- Tarpeetonta antaa itsellesi haukkumanimiä, Ted, vaikka olitkin -varomaton -- sanoi Duncan. -- -- Mutta hiljaa! -- lisäsi hän. -- -Tulemme juuri keskelle laumaa. Katso pensaiden raosta, Ruth! - -He pysähtyivät. Mikä kaunis näky! Yli viisikymmentä metsävuohta yhdessä -joukossa! Katsos tuota valkoista -- kuiskasi Ruth -- eikö se ole -kaunis? Mutta samassa nosti yksi päätään, kuunteli, haisteli ilmaa ja -katseli suurilla, pelokkailla silmillään. -- Syntyi yleinen pelästys, -kaikki pakenivat, ja askelten kaiku kuului vielä kauan sen jälkeen kun -nuo kauniit elukat olivat näkyvistä kadonneet. Ruth ei ollut koskaan -ollut näin lähellä metsävuohilaumaa. - -He istuivat lepäämään. Ruth ja Duncan puhelivat, mutta Tedin iloisuus -oli tuon ikävän tapahtuman jälkeen mennyttä. Aika kului heidän -huomaamattaan, kunnes kaukainen tornikello huomautti heille, että -puolen tunnin sijasta oli kulunut kokonainen. - -Tultuaan talon näkyville syöksyi Ted sanakaan lausumatta ja juoksi -ovesta sisään, mutta seuraavassa silmänräpäyksessä hyökkäsi hän jo -heitä vastaan kovasti huutaen. He eivät kuulleet sanoja, mutta näkivät -ihmeekseen hänen lakkinsa lentävän ilmaan. Hän ei ehtinyt ottaa sitä, -vaan töytäsi eteenpäin. Kun hän tuli lähemmäksi, erottuivat he sanat: --- Hei, Duncan! Ruth! Hän on saanut sen! Toinen kokonaan lyöty! -Kiiruhda, kaikki kyselevät sinua! - -Ruth katsoi Duncaniin -- hän oli tullut ihan kalpeaksi, -- hän oli -siis välittänyt siitä! Ruth iloitsi nyt siitä. Mutta seuraavassa -silmänräpäyksessä ei näkynyt mitään harvinaisemman liikutuksen -jälkeäkään hänen kasvoillaan, vaikka hän näyttikin olevan huvitettu -odottamattomasta tuloksesta. - -Se oli totta. Huolimatta lopussa tapahtuneesta käänteestä, oli hän -kymmenen pistettä edellä, ja hän sai onnitteluja joka puolelta -samalla, kun yksi ja toinen pyysi saada nähdä maljaa. Lady Douglas -oli hyvin tyytyväinen. Valter sanoi: -- Luonnollisesti ei kukaan -voinut voittaa "hirveän väkevää Quasindia". Ted kävi ympäri kysellen -jokaiselta, eivätkö he olleet iloisia. Ruth ei sanonut mitään, mutta -hänestä tuntui, kuin olisi hän tahtonut pusertaa jotain; ja Duncan -näytti -- ainakin hänen puolueellisen pikku siskonsa mielestä -- -sankarimaisemmalta myötä- kuin vastoinkäymisessään. - -Paluumatkalla oli heillä tarpeeksi puheenainetta. Ja päivän vaivoista -väsyneinä nukkuivat he seuraavan yön makeasti. - - - - -YHDEKSÄSTOISTA LUKU. - -Venematka. - - --- Jos viet Ruthin rantaan, Ted, niin tulemme ottamaan teidät sieltä -veneellä. - --- Kyllä, sen teen! -- vastasi Ted. Valter ja Duncan lähtivät -hakemaan Dick-nimistä merimiestä, jonka kanssa he olivat olleet usein -venematkoilla. Ruth ei kuitenkaan ollut koskaan mukana. Kun ilma nyt -oli niin tyyni, oli Duncan antanut tuon kauan odotetun lupauksen. - -Määrätyllä ajalla lähti hän Tedin kanssa kohtauspaikalle. Päivän -kuumuus ehkäisi Tedin riehumishalua, ja Ruth piti hänestä enemmän -tuollaisessa hiljaisessa, järkevässä mielentilassa. - --- Ruth -- sanoi hän äkkiä -- olisin toivonut, ettet olisi antanut -kulua kahta vuotta meillä käymättä. - --- En voinut sitä auttaa, Ted. Duncan on ne asiat järjestänyt, kuten -tiedät. Yhden lupa-ajan hän oli kotona, toisen vietin erään vanhan enon -luona, ja muut koululla, miss Longin luona. - --- Niinpä niin! Olisit tullut tänne sen sijaan, että kärsit vanhan -ikävän koulumamselin seurassa. - --- Hänestä minä pidän kovin enkä salli häntä sanottavan "vanhaksi, -ikäväksi koulumamseliksi". Et tiedä kuinka paljon hänestä pidän. - --- Todellako? -- kysyi hän ihmetellen. -- No niin, tytöt ovat varmaan -erilaisia, kuin pojat, -- lisäsi hän ikäänkuin tämä olisi ollut ainoa -selitys, -- mutta minusta olisi todellakin ollut hauskaa, jos olisit -tullut tänne, Ruth. - --- Ehkä olisit kyllästynyt minuun, etkä olisikaan tällä kertaa ollut -niin iloinen minua nähdessäsi? - --- Ei, tiedätkös, Ruth, tuo on kohteliaisuuksien kalastelemista, mutta -se ei nyt onnistu. Toivon sinun tulevan tänne erityisesti sentähden, -että sinun läsnäolosi tekee minulle niin hyvää. - -Ruth sanoi vakavasti: -- Ted, sinä olet minun mielestäni tullut paljon -paremmaksi sen jälkeen, kun minä viimeksi olin täällä, vaikka en ole -ennen saanut tilaisuutta sanoa sitä -- mutta ehkä teen tyhmästi... - --- Miksi, Ruth? - --- Kun olen kaksi vuotta sinua nuorempi; enkä olisi sitä ajatellut -sanoakseni, vaikka muistin keskustelumme joulu-aamuna, ja -- mutta se -on varmaan hyvin tunkeilevaista minulta -- - --- Ei suinkaan, hyvä Ruth; olen sinulle hyvin kiitollinen -- sanoi hän -totisena, ja minusta tuntuu aina kuin sinä olisit vanhempi. Muistan -mitä silloin sanoit, ja luulen, että Valterin sairaus teki minut, -ajattelevammaksi, vaikkei sitä kukaan usko. Voi, Ruth! Luulen hulluuden -kuuluvan luonteeseeni, vaikka en sitä tahtoisi. - --- Totisesti, Ted, Duncan sanoi eilen, että huolimatta eloisuudestasi -ja poikamaisista kujeistasi, on hän huomannut, että olet kovin -hiljainen ja toimellinen silloin, kuin äitisi ja Valterin päätä -kivistää. Ja hän sanoi vielä muutakin, jota en ehkä sano, sillä se -tekisi sinut itserakkaaksi. - --- Olisin todella peto, jollen koettaisi kaikkea silloin kun Valterin -pää on kipeä, sillä tiedätkö, Ruth, se on vaivannut häntä sen -onnettomuuden jälestä. - -Ruth säikähti. Hänen oma syyllisyytensä muistui niin elävästi hänen -mieleensä, että hänen toverinsa katui sanoneensa sitä, mutta häntä -lohdutti se, että hän kuuli lääkärin sanoneen hänen pääsevän siitä -vähitellen, ja Tedin mielestä Valter oli parantunut viimeisen kuukauden -ajalla. - --- Mutta, Ruth -- sanoi hän -- oli miten oli, minä en voi voittaa -laiskuuttani koulussa! Teen joka lukukauden lopussa päätöksiä, eikä -niistä kuitenkaan ole mitään hyötyä -- tulen aina kotiin vanhoine -todistuksineni: "Edvard on surkean ajattelematoin; hänellä ovat -keskinkertaista paremmat lahjat, mutta laiskuus ja tarkkaamattomuus -estävät häntä niitä mihinkään käyttämästä". Osaan ulkoa nuo sanat, Ruth --- aina samat -- ja äiti näyttää niin vakavalta, että minä ihan inhoan -itseäni. Sano nyt, mitä minun on tehtävä. - --- Eikö siellä ole ketään isompaa toveria, joka tahtoisi auttaa sinua, -kun sinun tekee mielesi laiskotella. - --- Siellä on muutamia, jotka ovat sangen ystävällisiä pikkupojille, -mutta minä olen siinä onnettomassa keski-iässä, näetkös, jolloin -katsotaan voivan pitää huolta itsestään. Enkä minä kuitenkaan ole -tarpeeksi suuri kelvatakseni seurattavaksi esimerkiksi. - --- Oletko viimeisinä luokallasi? - --- En aina, mutta se on vaan sattuma, kun minä ylenen. Toisinaan -olen ensimäinen, mutta se ei tuota mitään iloa, sillä tunnen siten -nöyryyttäväni poikia, jotka ehkä ovat kauan ahkerasti työskennelleet, -kun minun edistymiseni on ollut aivan sattuma. - --- Ted -- sanoi Ruth vakavasti -- et kai unohtane pyytää apua? - --- Ei, Ruth, sitä en todellakaan unohda, mutta minä olen niin erilainen -kuin muut. Rukoilen Jumalalta apua ja sitten unohdan sen, eivätkä -rukoukseni näytä tulevan kuulluiksi -- lisäsi hän surullisesti. - --- Tulevathan ne, koskapa sinä edelleen toivot parantuvasi. Mutta etkö -voisi käyttää jotain keinoa, joka auttaisi? Jumala vastaa rukouksiimme -siunaamalla ne välikappaleet, joita käytämme. - --- Mitä minä voisin tehdä? - --- Tietäisin mikä olisi avuksi _minulle_, mutta luullakseni sinä voit -parhaiten itsellesi valita. - --- Mikä sitten? - --- Auttaisin itse jotain hyvin pientä poikaa. Etkö voisi saada käsiisi -jotain sellaista? Lukisit hänen kanssaan ja sinun täytyisi olla hänelle -hyvänä esimerkkinä. - --- Tiedätkös, Ruth, luulenpa, että se olisi hyvä keino -- koetan sitä -seuraavalla lukukaudella. - --- Ja eiköhän olisi hyvä lukea vaikkapa vaan puolituntinen päivässä, -kunnes koulu alkaa, jotta tottuisit? - --- Luulen, ettei siitä tule mitään, jollei joku lue kanssani. - --- Minä kysyn Duncanilta. Viivymme vielä kymmenen päivää, ja sinä -lähdet kouluun samaan aikaan, kun me matkastamme. Eikös tuo ole vene, -joka tuolta tulee, Ted? - -Niin oli -- ja muutaman minuutin kuluttua istui Ruth siinä käärittynä -huiveihin, suojaksi venheen kosteutta ja likaisuutta vastaan. -Duncan silmäili tuskallisesti mustaa pilveä, joka oli kohonnut -taivaanrannalle, mutta Dick vakuutti ettei se ainakaan useaan tuntiin -heidän tielleen tulisi. Pojat sanoivat, etteivät he välitä pienestä -sateesta, mutta Duncanin katseesta huomasi, että hän välitti. Hän -otaksui kuitenkin, että Dick parhaiten ymmärsi asian. - -Pian oltiin matkalla. Päivä olikin sopiva merimatkaan, sillä -auringonpaiste oli ihan polttava. - -Ruth ei ollut aavistanut, että ranta ja kalliot näyttäisivät niin -toisenlaisilta merellä, ja usein hän tunsi vasta monen väärin -arvaamisen perästä paikat. Selityksiä hän varovaisuuden vuoksi pyysi -Valterilta muistaessaan Tedin kummalliset kertomukset. Hänestä oli -kovin hauskaa viilettää käsillään kylmää vettä. Ja Duncan lauloi -voimakkaalla, raikkaalla äänellään, jota airojen ja veden loiske veneen -reunaa vastaan säesti. Ja sitten alkoi Dick hauskan merimieslaulun, -johon hän pyysi toisia yhtymään, ja Ted, joka mielellään pani -käytäntöön äänensä koko laajuudessaan enemmän edisti yleistä -sekamelskaa, kuin sointuisuutta, sillä hänellä ei ollut pienintäkään -käsitystä säveleistä, ja tulos oli niin hullunkurinen, ettei Ruth -voinut laulaa naurulta. - -Lady Douglas oli tullut levottomaksi nähdessään mustan pilven, joka -oli vähitellen levinnyt yli taivaan. Hän kääri huivin hartioilleen, -otti päivänvarjostimensa ja meni valkoiselle veräjälle. Sieti hetken -tähystellä ennenkuin hän huomasi pienen aluksen. Hän näki ilokseen -heidän juuri kääntyvän takaisin. Tämä tapahtui heti Dickin laulun -loputtua. - -Duncan oli yhtäkkiä huomannut ja huomauttanut merimiehelle, että myrsky -nousi ennen pitkää. He olivat kääntyneet heti ja riensivät kaikin -voimin rantaa kohti. - -Dickiä harmitti kovin, että hän oli näyttänyt olevansa niin huono -ilmanennustaja, ja tätä jollain tavalla palkitakseen hän kiersi -vedenpitävän takkinsa "nuoren neidin" ympärille. Duncan levitti omansa -hänen päänsä yli ja Ted koetti kaikin neuvoin suojella häntä sateelta, -joka alkoi virtoina valua. Airot olivat täydessä käynnissä, mutta siitä -huolimatta edistyi matka sangen hitaasti. Sade kiihtyi kiihtymistään ja -hetkisen perästä leimahti salama, jota seurasi kova, huumaava jyrähdys --- ja taas, ja taas -- raivoava myrsky oli puhjennut. Ruth katsoi -Duncania -- hänen kasvoillaan kuvastui tuska, Valter oli ihan kalpea, -ja Ted pusersi häntä kovasti. Silmänräpäyksen pelkäsi hän, mutta sitten -hän katsoi Tediä lempeästi hymyillen ja sanoi: -- Jumala hallitsee -myrskyn, emme tarvitse pelätä. - -Pelko oli poissa. Taas valaisi salama laineita ja ukkonen jylisi, mutta -suuremmoinen näytelmä, jommoista Ruth ei ollut edes unessakaan nähnyt, -loihti ihastuksen punan hänen poskilleen ja myrskyn voima vaikutti -häneen kymmenkertaisesti tuossa pienessä aluksessa aukealla merellä. - -Vaahto alkoi roiskua heidän ylitsensä. Hän katsoi Valteriin. Tämä oli -kalpea ja vapisi. Hetken innostuksessa sieppasi hän Duncanin takin -yltään ja heitti sen Valterin ympärille. - -Duncan ja merimies soutivat kaikin voimin aina väliin katsoen kuinka -kaukana kalliot olivat ja löytääkseen sen ainoan paikan, missä voi -maalle nousta. Vaahto ja sade sokaisi silmät, mutta sen lisäksi -alkoivat laineet vieriä veneen yli. - -Jonkun täytyy ajaa vettä veneestä -- huusi merimies. Ted katsoi -veljeensä, mutta Valter raukka näytti aivan voimattomalta. Ruth huomasi -hänen katseensa. - --- Kas niin, Ted -- sanoi hän -- älä minusta välitä. Tulen yksinkin -toimeen, näetkös -- ja hän työnsi hänet luotaan. Hän totteli. Ruth veti -Valterin käden ikäänkuin turvaksensa, vaikka todellisuudessa hän tuki -Valteria ja kuiskasi lohduttavia sanoja hänelle. Eikä Valter kuitenkaan -ollut mikään pelkuri, mutta ukon ilma oli hänet lapsuudesta saakka -tehnyt aivan kykenemättömäksi. - -Ranta oli nyt aivan lähellä, mutta heidän oli kierrettävä rivi mereen -pistäviä kallioita päästäkseen siihen pieneen lahdelmaan, missä -he toivoivat löytävänsä turvallisen maalle-nousupaikan. Valkoinen -vaahto roiskui korkealle kallioiden yli, ja Duncan kysyi katseellaan -merimieheltä: -- voimmeko kiertää. Hän vastasi sanoin: -- meidän -täytyy, sir, muutoin... loppuosan keskeytti rätisevä jyrinä heidän -päidensä kohdalla, kovempi edellisiä. Vaikkei Valter sanonut mitään -eikä säpsähtänyt, tunsi Ruth, että värähdys kävi läpi hänen ruumiinsa, -ja taas hän hymyillen kuiskasi hänelle. Ja he soutivat vielä, vaikka -aironvedot tulivat heikommiksi. Dick sanoi: -- kestäkää viisi -minuuttia, niin olemme pelastetut, mutta samassa vyöryi mahdottoman -suuri aalto alusta kohti -- he eivät voineet hallita sitä ja -seuraavassa silmänräpäyksessä heittivät aallot sen kuin pähkinän kuoren -erästä tuskin näkyvää kalliota vastaan, minkä yli jokainen aalto kieri. -Vene ponnahti takaisin heittäytyäkseen uudesta kahdennetulla voimalla -sitä vastaan. Dick hyppäsi suoraan kalliolle, heittäytyi pitkälleen ja -tarttui veneen reunaan juuri kun se oli siitä irtautumaisillaan. Hän -olisi tuskin voinut sitä, jollei Duncan olisi ehtinyt avuksi. Veneessä -oli aukko ja se alkoi äkkiä täyttyä. Ruth näki että nopea toiminta oli -tarpeen. Ted hyppäsi pois venheestä ja hänen vahvan käsivartensa avulla -saivat Valter ja Ruth jalansijan kalliolla. He tulivat juuri parhaaseen -aikaan, sillä seuraava aalto riuhtasi puoleksi vedellä täyttyneen -veneen ja löi sen pirstoiksi kallioita vastaan. - -Nyt vasta huomasivat he, etteivät olleet kalliollakaan turvassa, sillä -se oli jo melkein peitossa ja vesi nousi yhä. Duncan näki heti, että -jos he voisivat päästä seuraavalle suurelle kalliolle, olisi sieltä -helppo kiivetä seuraaville, jotta virta ei saavuttaisi heitä. Mutta -miten päästä. Siinä kysymys. Hän olisi tuskin yksin voinut hypätä -sinne, ja toinen selässään olisi se ollut mahdotonta. Aaltojen välissä -luuli hän näkevänsä pienemmän kallion, jota olisi voinut käyttää -astuimena, vaikkei hän tietänyt tarjoaisiko se tukevan jalansijan. - --- Tunnetko nämä kalliot -- sanoi hän Dickille,-- onko tämän ja tuon -kallion välillä jalansijaa? - --- En tiedä, sir, mutta katsotaan -- ja urhea merimies hyppäsi veden -peitossa olevalle kalliolle: - --- Kaikki hyvin, sir! -- sanoi hän koetellen jalallaan kiven laajuutta --- täällä on tilaa kahdelle, mutta ei useammalle, ja tästä on hyvä -hyppäys seuraavalle kivelle. - --- Se on ainoa pelastuksemme -- sanoi Duncan. -- Mene nyt seuraavalle -kalliolle ja odota minua. - -Hän totteli, mutta hyppyyn tarvitsi hän kaiken voimansa. Duncan -huomasi, että yritys oli vaarallinen, mutta se oli uskallettava, sillä -se oli ainoa pelastuskeino. Hän silmäsi rannalle -- ei apua näkyvissä. -Ja jos olisi ollutkin, hän tuskin olisi sitä nähnyt sateen ja vaahdon -läpi. Sanaa lausumatta tarttui hän Ruthin vyötäisiin ja hyppäsi -kivelle, henkäsi silmänräpäyksen ja kokosi kaiken voimansa seuraavaan -hyppyyn. Dick odotti tuskallisesti. Taas hyppy -- hän seisoi Dickin -rinnalla kuormineen. -- Vie hänet kuivalle ja tule takaisin niin pian, -kuin mahdollista. - --- Viekää hänet, sir, ja antakaa minun mennä auttamaan nuoria herroja. --- Mutta Duncan oli jo veden peittämällä kalliolla. - -Dick puoleksi kantoi, puoleksi laahusti kuormansa kuivalle ja palasi -paikalleen. - -Ruth ei voinut nähdä mitään, ja hänen tuskansa oli sanomatoin, kunnes -Ted, kiiveten ja taas kaatuen ehti hänen luokseen. - --- Ruth -- kuiskasi hän käheästi -- rukoile, voi rukoile, että Valter -tulisi pelastetuksi. - --- Duncan! -- huudahti hän. - --- Hänestä ei pelkoa, Ruth, hän on väsymätöin, mutta Valter! Voi -Valter raukka! Vaikka hän tuskin voi seisoa sillä kalliolla, tahtoi -hän välttämättömästi, että minä tulisin ensin. Voi, Ruth, jos aallot -huuhtovat hänet mereen ennenkuin Duncan ehtii. Duncan pakoitti minut -tulemaan tänne nähdäkseni olitko turvassa. -- En voi nähdä heitä täältä. - --- Kiipeä ylemmäksi, Ted, ehkä näet. - -Ruth koetti myös, mutta hän ei voinut. Ted oli jo ylhäällä. -- -Näen heidät, Ruth! -- huusi hän. -- Duncan on kalliolla Valterin -luona, mutta voi, hän ei tahdo tulla! Valter, kiiruhda! Hän viittaa -Duncanille, jotta hän menisi yksin. Ehkä hän pelkää, ettei Duncan voi -häntä auttaa, voi, he hukkuvat molemmat! -- Ruth peitti kasvonsa. -- -Ted kertoi edelleen havannoitaan: -- Mutta Duncan ei lähde, hän on -ottanut Valterin selkäänsä, he ovat ensimäisellä kalliolla! - -Ruth muisti toisen hypyn, ja häntä pöyristytti. - --- Ne ovat pelastuneet! Ei! Hän luiskahtaa takaisin! Voi, missä on -Dick? Tuolla -- hän tarttuu heihin kiinni -- nyt he ovat pelastetut, -hei! Ruth sanoi samassa: -- Jumalan kiitos! Se oli tavallinen -sanantapa, mutta nyt se tuli sydämestä. - --- Niin, Jumalan kiitos, Ruth -- Sanoi Ted, -- Duncan on kunnon mies! --- Ja hän hyppäsi alas ottaakseen vastaan puoleksi tainnoksissa olevaa -Valteria, joka virkistyi muutaman minuutin kuluttua. Dick lähti -hakemaan apua ja palasi melkein heti kahden miehen seurassa, jotka Lady -Douglas oli lähettänyt tuomaan sadetakkeja ja suojia. Hän ei luullut -heillä olevan vaaraa, ja toivoi heidän päässeen johonkin sateen suojaan. - -He palasivat pian ja Tedin tervehdys äidillensä, kuului: -- Taas -on se vanha sananlasku toteutunut, Äiti: "Ne, jotka hirtettäviksi -syntyvät..." tiedäthän... - - - - -KAHDESKYMMENES LUKU. - -Viimeinen viikko Beachfieldissä. - - -Pelästymisestä ja kastumisesta ei ollut pahempia seurauksia. Valter oli -hiukan väsynyt ja kärsi pään kipua. Eräänä iltapuolena, kun hän nukkui -sohvalla -- lady Douglas ja Ted olivat ulkona -- sanoi Duncan hiljaa: - --- Ruth, sinä olet hyvin rohkea! Näytithän tässä tuonnoin veneessä -aivan tyytyväiseltä -- ihmettelen, ettet pelännyt yhtä paljon minun -takiani, kuin minä sinun. - --- Pelkäsin aluksi kovin, mutta en sitten enää. - --- Miksi et sitten enää? - --- Kun muistin, ettemme ole yksin. -- Mutta mihin olisimme joutuneet -ilman sinun rohkeuttasi ja voimaasi? Ei kukaan olisi voinut hypätä sen -vaarallisen paikan yli Valterin kanssa. - --- Ja kuitenkin se oli enemmän pelkuruutta, kuin rohkeutta. Kun olin -vienyt sinut Dickin luo, ja hän tahtoi että veisin sinut kallioille ja -antaisin hänen mennä auttamaan toisia, esti minut tähän suostumasta -vaan pelko siitä, mitä lady Douglas sanoisi, jos pelastaisin oman -sisareni ja hänen poikansa hukkuisivat. - --- Voi, Duncan, olen hyvin kiitollinen, ettet sitä tehnyt. - --- Niin minäkin. Luulen olevani siitä enemmän kiitollinen, kuin -konsanaan omasta pelastuksestani, sillä jälkeenpäin huomasin, ettei -Dick olisi voinut pelastaa Valteria vaarasta. En ollut ollenkaan varma, -että voisin tehdä sen hypyn sellaisen kuorman kanssa. - --- Kun olin sylissäsi, Duncan, ajattelin vaan, että jos nyt hukkuisin, -eivät he saisi koskaan tietää siitä ainekirjoituksesta. Eikö ollut -kummallista, että niin vähäpätöinen asia tuli mieleeni sinä hetkenä? - --- Siitä näkee, miten se sinua mieltäsi painaa, pikku-Ruthini, mutta -minä toivon, että se pian selviää. Sinun täytyy kirjoittaa siitä -minulle. - -Sovittiin, että Ruth matkustaisi yhdessä Duncanin kanssa. Hän tulisi -silloin kolme päivää miss Longin määräyksen jälkeen. - --- En luule hänen siitä pahastuvan, kun tietää, että sinä matkustat -pois -- sanoi Ruth. -- Etkö luule jo voivasi tulla kotiin pian Duncan? -Ei vaan muutamaksi viikoksi, kuten nyt. - --- No niin, nykyisten laskujeni mukaan toivon voivani asettaa asiat -niin, että kolmen vuoden perästä voin todella palata. - -Ruthin mielestä se oli pitkä aika. - --- Se kuluu pian, ja minä olisin iloinen, jos sinä silloin voisit tulla -hoitamaan talouttani, Ruth. Eikös se olisi ihanaa? Annas kun lasken, -kuinka vanha silloin olet. - --- Kuudentoista vuoden. -- Olen silloin ollut koulussa niin monta -vuotta, että luulen voivani lopettaa. - --- Sepä hyvä! Jollei minusta olisi vastenmielistä niin kaukaisten -suunnitelmien teko, pitäisin päätettynä, että sinä olet minun pieni -taloudenhoitajattareni, ja me olisimme niin onnellisia, Ruth. - -Ruth huokasi ajatellessaan vuosia, jotka vielä olivat kulumatta. - --- Duncan -- sanoi hän äkkiä -- minä lupasin Tedille, että kysyisin -sinulta, tahtoisitko lukea hänen kanssaan puolituntisen päivässä siihen -asti, kun matkustamme. - --- Miksi toivot hänen olevan niin ahkeraa? - -Hän kertoi keskustelustaan Tedin kanssa niin paljon, kuin oli asian -ymmärtämiseksi tarpeellista, ja unohtaen Valterin läsnäolon puhui hän -kovemmin, kuin ennen, ja Duncanin sijaan vastasi Valter: - --- Minä häpeän, Ruth, että jotain toista pyydetään sitä tekemään. -- -Duncan, sinun täytyy jättää se minun huolekseni; Ruth on muistuttanut -minulle velvollisuuksiani, jotka minun täytyy itse täyttää. - --- En luule sinun täytyvän. Työskentelet koko lukukauden, ja lupa-aika -on sinulle välttämätöin, kun minä sen sijaan olen kauan ollut aivan -laiska, joten on hyödyllistä muistella unehtuneita asioita. - -Naurava naama näkyi avonaisesta akkunasta. - --- Kuulkaas, kuulkaas! Enpä uskonut saavani sitä kunniaa, että kaksi -valistunutta henkilöä suorastaan riitelee kunniasta tulla minun -opettajakseni. Vakuutan olevani teille molemmille hyvin kiitollinen! - --- Mitä sinä täällä teet? Ei sinun pitänyt mitään kuulla -- sanoi -Duncan nauraen. - --- Tulin juuri parhaaseen aikaan kuullakseni Valterin puheen, joka -oli niin kaunis, hyvin järjestetty ja niin mieltä ylentävä, ettet -varmaankaan olisi sallinut minun häntä keskeyttää. Eikö olisi -mielestäsi paras heittää arpaa, Duncan, ettei kateutta syntyisi? - -He nauroivat, mutta Ruth otti kaksi paperinkaistaletta ja sanoi: -- kas -tässä -- vetäkää nyt rehellisesti. -- Duncan sai pitemmän. Ted hyppäsi -akkunasta sisään, asettui kaunopuhujan asentoon ja saneli mahtavalla -äänenpainolla: - --- Master Leigh! Samalla kun onnittelemme teitä sen hyvin ansaitun -ylennyksenne johdosta, minkä onni on teille suonut, emme voi olla -lausumatta vilpitöntä osanottoamme sir Douglaalle! Mutta kun kohtalon -jumalatar on sokea, kuten sananlasku sanoo, emmekä me tiedä miksi -te, sir Valter, ette olisi onnellisimman ystävänne arvoinen -- sanon -onnellisemman, sillä eikö hän tällä hetkellä ole saavuttanut toivojensa -päämäärää? -- tässä tuli yskän kohtaus. -- Hyvät naiset ja herrat! -Meidän täytyy ikäväksemme huomata se kovin harmillinen seikka, että -olemme alkaneet lauseen, joka kuten pelkäämme, ei koskaan saane -loppua. Teidän luvallanne otamme vapauden alkaa uuden. Tahdomme sanoa, -että meille erittäin mieluinen tehtävä on toisen kotiopettajan viran -asettaminen erityiseksi armonosoitukseksi sir Valter Douglaalle, jonka -me täten nimitämme meille itsellemme toiseksi opettajaksi. Hänen ja -mr Leighin velvollisuudet täytetään sillä tavalla, jonka me kypsyneen -harkitsemisen jälkeen, eli toisin sanoen nukahdettuamme ensin, katsomme -sopivimmaksi. -- Puhuja katosi samaa tietä, kuin oli tullutkin. - -Seurauksena näistä oli Tedin jokapäiväinen sulkeutuminen huoneeseensa -noin tunnin ajaksi. Eikä hän tahtonut päästää sinne virkaan vihkimiänsä -opettajia. Hän sanoi sallivansa heille erikoisoikeuden tutkia häntä -viimeisenä päivänä arvellen, että heille siinä toimessa oli aivan -tarpeeksi työtä. Kun määräpäivä tuli, hämmästyivät he vallan sitä -tietomäärää, minkä hän niin lyhyessä ajassa oli ehtinyt hankkia. Ted -oli myöskin tullut siihen vakaumukseen ettei työ ollut niinkään "hirveä -kuorma", kuin hän oli luullut. - -Viimeinen viikko kului Ruthin mielestä aivan kuin siivillä. Ne päivät -olivat hänelle erityisesti hauskoja, sillä hän sai nyt mielestään olla -niin paljon veljensä seurassa ja hän huomasi hänen luonteessaan aina -enemmän ihailtavia ja rakastettavia puolia. Hän olisi ollut hyvin -iloinen tietäessään hänen aina etsivän taivaallista mestaria. Hän -ei ollut, kunnioituksesta vanhempaa veljeä kohtaan uskaltanut puhua -hänen kanssaan pyhistä asioista muuta kuin sen kerran valkoisella -veräjällä, jolloin hän vaihtoi puheen aihetta. Hänen mielestään tuntui -eron välttämättömyys joskus katkeralta, mutta hänellä ei ollut tapana -kuluttaa aikaa ja voimia turhaan valitukseen, vaikka eronhetken -pikainen lähestyminen antoi hänen kasvoilleen ja käytökselleen vakavan -ja melkein surullisen leiman. - -Lähtöpäivän edellinen ilta tuli. Piti tulla yleiset erojaiset, sillä -samana päivänä matkustivat Valter ja Ted kouluun. - -Oli kaunis kesä-ilta, ja vaikka ystävällinen lady Douglas oli huomisten -puuhien takia käskenyt kaikkien mennä aikaisin levolle, jäi Duncan -vierashuoneeseen. Ruth tuli myöskin sinne hakemaan erästä kirjaa, kuten -hän sanoi. Mutta Duncan avasi akkunaluukut nähdäkseen minkälainen yö -oli ja istui matalalle ikkunalaudalle Ruthin ollessa polvillaan hänen -vieressään. - --- Ruth, -- sanoi hän -- eikö se ole kummallista, ettemme me, jotka -olemme niin täydellisesti orpoja, saa olla yhdessä, vaan täytyy aina -erota ja tavata ainoastaan taas erotaksemme? - --- Tultuani täysi-ikäiseksi lasken kouluvuoteni sinun matkojesi -mukaan. Ne tulevat olemaan ainoat suuret tapaukset niiltä ajoilta. -Mutta tapaamisemme ovat olleet niin hauskoja, että niiden takia olen -poissaoloni unohtanut. Oi, kuinka Jumala on hyvä meille. - --- Ruth, sinun täytyy opettaa minua, kun tulen takaisin. Huomaan joka -hetki, että sinä olet oppinut sitä, mitä minä en ole, ja sinä olet -opettanut minut kaipaamaan samaa viisautta. _Tiedän_, että Jumala on -hyvä, mutta en _tunne_, kuten sinä, Ruth, jokaisessa pikku asiassa -hänen johtoansa. - --- Älä usko -- sanoi Ruth liikutettuna, -- oi, älä usko, että olen sitä -vielä oppinut. Koetan vasta oppia sitä, kuten monia muitakin asioita. - --- Opimme yhdessä, rakas Ruth, sitten kun tulen. Silloin alan minä -alusta, kun sinä sitävastoin... - --- Ei, ei! Siihen saakka et saa odottaa, rakas Duncan. Sinun pitää -oppia ennen; tiedän, että teet sen. - --- Auttoiko miss Long sinua, Ruth? - --- Kyllä osaksi, mutta erittäin Lizzie Spencer. - --- Kuka on Lizzie Spencer? - --- Hän oli vanhimpia koulutyttöjä silloin, kun minä tulin kouluun, -mutta hän pääsi aikoja sitten ja matkusti Länsi-Intiaan, enkä minä ole -hänestä kuullut mitään sen jälkeen. - -Duncan lähetti Ruthin pois, kun oli jo myöhäinen, mutta itse istui hän -avonaisen akkunan ääressä vielä kauan. - -Seuraavana päivänä oli Ruth hyvin aikaisin ylhäällä. Hän kävi ennen -aamiaista sanomassa jäähyväiset valkoiselle veräjälle, merelle ja -puistossa oleville mielipaikoilleen. Duncanin täytyi matkustaa -kaupunkiin, joten hänen oli pakko luopua edeltäpäin suunnitellusta -hauskuudesta saada vielä kerran viedä Ruth miss Longin luo. Heidän oli -erottava Mellestowin asemalla. - -Douglasin perheestä tuntui ikävältä erota vieraistaan, ja Ruthin täytyi -luvata tulla taas seuraavana kesänä. - -Molemmat pojat katselivat heidän lähtöänsä. Ja kun Ruth junan lähdettyä -liikkeelle vielä kerran katsoi vaunun akkunasta, näki hän Tedin -peittävän kasvonsa käsillään. Hän teeskenteli näin hillitöntä surua -omituisella tavalla peittääkseen todellista ikäväänsä. - -Pian oltiin Mellestowissa. Miss Long oli asemasillalla, mutta Ruth ei -voinut puhutella häntä mielenliikutukseltaan. Juna oli myöhästynyt, -kaikki oli epäjärjestyksessä ja sekaisin. Duncan ehti tuskin tuoda -Ruthin tavarat, suudella häntä ja astua junaan, kun se jo lähti. - -Ruth seisoi hetkisen kuin hämmentyneenä siinä, mihin Duncan oli -jättänyt hänet. Ohi kiitävä juna herätti hänet -- hän syöksähti -muutaman askeleen sitä kohti, mutta se oli myöhäistä -- se kääntyi -erään kulman ympäri ja Duncanin rakastetut kasvot katosivat näkyvistä -koko -- kolmeksi vuodeksi! - -Hetken perästä hän huojui läpi kaupungin samoissa vuokravaunuissa, -kuin ensi kerralla Duncanin kanssa. Alice odotti heitä ovella. -Hän oli entisen kaltainen, ja iloinen hän oli tavatessaan vanhan -koulutoverinsa. Hän saattoi hänet ylös portaita ja otti hänen hattunsa. -Ruth kiersi kätensä hänen kaulaansa ja antoi vallan kauan pidätetylle -surulle. - -Puolen tunnin kuluttua hän kysyi: - --- Onko Jane Harding tullut takaisin? - --- Ei, hän ei tule enää. - --- Entä Maggie Ferguson? - --- Ei, hän ei ole vielä terve, oleskelee meren rannikolla. - -Kärsivällisyyttä vielä, Ruth-raukka! - - - - -KAHDESKYMMENESENSIMÄINEN LUKU. - -Taas miss Longin luona. - - -Myöhään samana iltana pysähtyi suuri kuormavaunu Pollyn asunnon -edustalle. Niistä hyppäsi alas nuorukainen, joka huolellisesti auttoi -matkatoveriaan, joka -- vaikka ei ollut vanha -- oli niin heikko, että -tuskin jaksoi kävellä. Lukija lienee arvannut, että ne olivat Joe ja -Polly. Kun he saapuivat portille, vieritti Joe sen edestä suuren kiven -ja avasi köyden, jolla portti oli sidottu pylvääseen. Polly otti esille -avaimen ja he astuivat sisään sulkien oven huolellisesti. - -Seuraavana iltana olivat miss Long ja Ruth menossa samaan mökkiin, kun -he siinä kujan mutkassa, missä vaunu oli pysähtynyt, tapasivat Deborah -Burtonin. - --- Onko Polly tullut kotiin, Debby -- sanoi miss Long -- sillä otaksun -sinun olleen siellä. - --- Hän tuli eilen, neiti. - --- Kuulin, että hänen isänsä todistettiin syylliseksi, kuten olen hänen -luullut olevankin -- mutta yksityisseikkoja en tiedä. Kuinka voi Polly? - --- Hän on hyvin alakuloinen, neiti, hyvin alakuloinen, mutta kuinka -voisi muuten ollakaan -- tyttö-raukka. Hän tulee iloiseksi nähdessään -teidät ja miss Leighin. - --- Menemme siis! Hyvää yötä, Debby! Näytät väsyneeltä; tämä on pitkä -kävelymatka sinulle. - -Tuvan ovi oli lukossa. Miss Long naputti ja kysyi: -- saammeko -tulla? -- Vastaukseksi avasi Polly sen äkkiä ja otti heidät vastaan -iloisempana, kuin ha olivat odottaneet. - -Hän oli ollut Joen kanssa kaupungissa saamassa tietoja tutkimuksesta, -ja kertoi nyt miss Longille kaikki erikoisseikat. Isä-raukka oli -todistettu syylliseksi ja tuomittu kolmeksi vuodeksi vankeuteen. Se -oli ollut kauhea isku Joelle, sillä tämä oli pitänyt isän syyttömänä. -Polly sanoi, ettei hän ollut koskaan nähnyt isää niin nöyränä ja -huomaavaisena, kuin nyt jättäessään hänet Joen huostaan. He olivat -palanneet sieltä raskain mielin -- Joe erittäin oli alakuloinen. Ja -vaikka Polly hänen takiansa koetti pysytellä pystyssä, huomasi miss -Long, että hän näytti kovin sairaalta ja väsyneeltä. Hän koetti kaikin -keinoin lohduttaa häntä ja lupasi säännöllistä työtä Joelle. - --- Missä hän nyt on? -- kysyi Ruth. - --- Hän meni kuulemaan, olisiko puutarhurilla työtä hänelle. - -He tulivat iloisiksi kuulleessaan, että hän taas tahtoi ryhtyä työhön. -Ja Pollylle oli suuri huojennus se, että miss Long antoi hänelle -säännöllistä työtä, sillä silloin ei tarvitseisi pelätä laiskuutta -seuraavia kiusauksia. - -Miss Long meni erään samassa kujassa asuvan sairaan naisen luo ja jätti -Ruthin siksi aikaa Pollyn seuraan. - -Molemmat olivat vaiti. Hetken perästä huomautti sokea tyttö jotain -päivän ihanuudesta. - --- Oletko ollut ulkona? -- kysyi Ruth. - --- En sen jälkeen, kun tulimme. En luulisi jaksavani mennä veräjälle -ilman apua. - --- Etkö sallisi minun taluttaa sinua hetkisen ulkona -- olen varma, -että se tekisi sinulle hyvää, ja minä olisin varovainen. - --- Voi, miss! -- vastasi hän hämillään ja koetti estellä. Mutta Ruth -tarttui hänen käsivarteensa ja he kiertelivät pienessä puutarhassa, -joka nyt oli sievästi koristettu. Kukkiakin oli kahden puolen -pääkäytävää. - -Ruth ensiksi puhui. -- Polly -- sanoi hän -- miten pieniltä -tuntunevatkaan jokapäiväiset surut sinun surusi rinnalla? -- Hän -ajatteli ehkä omaa koettelemustaan. - --- Olen huomannut -- vastasi Polly -- että jos uskoo pienet surunsa, -hänelle, joka meistä huolta pitää, on paljon helpompi uskoa hänelle -suuret surut. Mutta minä toivon ja rukoilen -- lisäsi hän -- ettei -teidän surunne olisi niin suuria, kuin minun. En kuitenkaan valita -- -ei, sitä en voi tehdä. - -Ruthin mielestä kuvastui sokean kasvoilla melkein taivaallinen -kirkkaus, joka valaisi nuo kalpeat, nöyrät kasvot. - --- Onko sinua koskaan syyttä epäilty, Polly? -- kysyi hän hiljaa. - -Hänen kasvonsa synkistyivät ja vasta hetkisen perästä hän vastasi: -- -On, Ruth, yhden kerran. - --- Tuliko totuus ilmi? - --- Ei koskaan -- eli ei ennen kuin se jo oli myöhäistä. - --- Kuinka, myöhäistä? Minä en ole utelias, hyvä Polly, mutta olisin -niin iloinen jos kertoisit sen minulle. - --- Se tapahtui sokeain kodissa. Se rouva, joka minut sinne toimitti, -tuli erään kerran ja antoi johtajattarelle jotain rahoja. Ne jäivät -pöydälle, ja kun johtajatar palasi huoneeseen, olivat ne kadonneet. -Luulin kuulleeni jonkun tulleen huoneeseen, mutta kuka se oli, en -voinut sanoa. Joe sattui juuri samaan aikaan tulemaan tervehtimään -minua, ja ne epäilivät minun ottaneen rahat ja antaneen hänelle. Olisin -ennen kuollut, kuin olisin koskenut äyriinkään, joka ei ollut minun, ja -kaikista vähimmän hänen, joka oli ollut minulle ystävällisempi, kuin -kertoakaan voin! - --- Luuliko hän todellakin, Polly? Uskon ettei hän sitä tehnyt. - --- En tiedä, miss. Hän sai sen kuulla, mutta minä en saanut häntä nähdä -enää -- hän kuoli vähä sen jälkeen. - --- Voi, mikä hirveä luulo! Eikö kukaan saanut sitä tietää? - --- Ei kukaan muut, kuin minä ja se tyttöraukka, joka sen oli tehnyt. -Hän oli johtajattaren palveluksessa. Kun minä olin lähtenyt kodista, -sairastui hän ja lähetti hakemaan minua. Hän kertoi ottaneensa rahat, -mutta ei ollut rohkeutta tunnustaa, vaikka olikin pahoillaan siitä, -että minua syytettiin. Ja nyt kun hän oli kuolemaisillaan, pyysi hän, -etten siitä kertoisi. Enkä minä ole siitä koskaan puhunut. Johtajatar -luulee vieläkin minua syylliseksi. - --- Polly -- sanoi Ruth -- minä häpeän enemmän, kuin koskaan ennen, että -olen luullut omaa suruani suureksi. Hän kertoi Pollylle palkinnosta ja -niistä epäilyksistä, jotka häntä painoivat. Ja Maggien sekavien sanojen -herättämä toivo tuntui hänestä nyt valoisammalta, kuin ennen. Pollykin -sanoi olevassa varma siitä, että kaikki selviää, kunhan miss Ferguson -palaa. -- Voi, miss Ruth -- sanoi hän -- kynän te varmaan saatte, ja -sitten -- hän vaikeni. - --- En välitä palkinnosta, kunhan vaan asia selvenee. Mutta mitä sinä -aioit sanoa? - --- Aioin sanoa, miss, että olisin hyvin kiitollinen, jos joskus -tahtoisitte kirjoittaa minulta kirjeen isälleni. - -Ruth hymyili. -- Sen teen Polly, sainpa kynän tai en. - -He kuulivat takanansa äänen: - --- Olen pahoillani, että täydyn keskeyttää kävelynne, mutta nyt on jo -aika mennä kotiin, rakas Ruth. - -Ruth vei Pollyn tupaan ja sanottuaan ystävällisen hyvästin lähti -juoksemaan miss Longin jälkeen, joka oli veräjällä. - -Täällä tapasivat he Joen. Hän käänsi pois päänsä eikä ollut -huomaavinaan heitä, mutta miss Long tervehti häntä ystävällisesti ja -kysyi oliko hän tavannut puutarhuria. - -Hän vastasi kieltäen, punastui ja näytti hämmentyneeltä. Miss Long ei -tiennyt mitä sanoisi. Peläten että hän oli ollut huonoilla jälillä ja -pettänyt Pollya, sanoi hän: -- Olemme juuri olleet Pollyn luona ja -hän sanoi sinun menneen luokseni. Olin siitä iloinen, sillä tiesin -puutarhurin tarvitsevan apua. - -Mutta Joe ei vastannut. - --- Jos tahdot tulla huomen aamuna, käsken hänen luottaa apuusi, muussa -tapauksessa täytyy hänen hankkia joku toinen. - --- Kiitän teitä, ma'ami, sanoi hän pidätetyllä äänellä ja lisäsi -hätäisesti: -- ette saa luulla minua kiittämättömäksi; olin teidän -luonanne, mutta en voinut mennä sisälle. Suru on pannut minut vallan -pyörälle. Seisoin toista tuntia kadulla ja lähdin kysymättä mrs -Jenkinsiä. -- Näki, että hänen oli vaikea pidättää kyyneleitä. - --- Poika-raukka, -- sanoi miss Long, mutta ei voinut hetkeen aikaan -jatkaa. -- No niin, tule huomenna niin puhun Jenkinsin kanssa -- -puhumme sitten myös Pollysta. Hän tulee iloiseksi saadessaan pitää -sinut kotona nyt -- hoida häntä hyvin! - -Hän näytti tyytyväiseltä saadessaan mennä ja sanoi vakavasti: -- kiitän -teitä ma'ami. - --- Tuossa pojassa on ihmeen paljon sydäntä ja hienotunteisuuttakin -yhdistettynä tietämättömyyteen ja raakuuteen, sanoi miss Long. - --- Luulen, että Polly saa hänet hyväksi nyt, kun hän ei enää saa mitään -vastakkaisia vaikutteita -- ettekö tekin usko, miss Long? - --- Uskon varmaan, Jenkinsin täytyy pitää hänestä huolta ja katsoa, että -hän työskentelee säännöllisesti. Poika-raukka! Hänen täytyy kestää -monta kiusausta. Mutta jos hän voi elättää omalla työllään Pollyn, on -se hänelle paljon parempi, kuin ylimääräiset palkkiot. Hänellä on juuri -sellainen luonne, joka tuntee alennusta riippuvaisuudesta, sekä samoin -hyvitystä siitä, että hän johonkin kelpaa. - --- Mikä todella hyvä tyttö onkaan Polly, miss Long! Hänestä opin joka -kerta enemmän nöyryyttä. - -Miss Long katseli Ruthia hellästi sanoessaan: -- Sinä kokoat aika -säästön voimaa ja lohtua itsellesi synkän päivän varaksi. Toivon, että -se olisi kaukana. - -Ruth huokasi. - --- Oliko se Duncanin tähden? Myönnän, että on pilvi kirkkaalla -taivaallasi, mutta se ei ole synkkä. Kun pääset koulusta, on hän -palannut ja sinusta tulee hänen taloudenhoitajansa. - -Mutta Ruthin kasvojen ilme ei vastannut ystävällisen opettajattaren -hymyilyyn. - --- Mikä sinua vaivaa, hyvä Ruth? -- kysyi hän. -- Olen varma, että -sinulla on jotain; etkö tahdo sanoa minulle. Pitihän meidän aina olla -avomielisiä toisillemme! - --- Rakas miss Long! Minun olisi kai pitänyt jo ennen sanoa se teille, -enkä tiedä miksi en sitä ole tehnyt, en ollut oikein varma siitä, että -tahtoisitte sitä kuulla. Oi, miss Long, en voisi kestää sitä, että -tekin epäilisitte minua? - --- Epäillä sinua, Ruth! En vielä koskaan ole sitä tehnyt, enkä luule -sitä tekevänikään! Mutta sinun täytyy kertoa nyt kaikki. - --- Se koskee mr Taylorin meille antamaa kirjoitusta. - --- Juuri mistä minä aijoin sinulta kysyä kohdatessamme Joen. Kuulin -sinun ja Pollyn puhuvan jostain kynästä, ja siitä muistin, että mr -Taylor oli luvannut kultaisen kynän parhaasta kirjoituksesta. Muistelen -hänen sanoneen, että sinun oli paras, mutta pikku Maggien sairauden -takia unohdin sitä sinulta kysyä. Mikset ole sitä näyttänyt minulle? - --- Siksi, miss Long, että toiset tytöt luulivat minun voittaneen sen -epärehellisillä keinoilla, ja minä annoin sen heidän huostaansa -kunnes -- - --- Epärehellisillä, rakas Ruth? - -Miss Long katsoi häntä. - --- Mahdotonta! - -Ruth kertoi kaikki. - --- Koetan odottaa kärsivällisesti -- lisäsi hän -- kunnes Maggie tulee; -mutta Jane Harding ei ole täällä. - --- Jane Harding! Hänkö syytti sinua? - -Ruth ei ollut aikonut sanoa nimeä, sillä hänestä oli inhoittavaa sanoa -sanaakaan henkilöstä, jolla ei ollut tilaisuutta puolustautua. - --- Olin sen osaksi ansainnutkin, sanoi hän -- sillä olin antanut -pahalle luonteelleni vallan Janen suhteen. Oi, miss Long, voinenkohan -koskaan voittaa kamalaa luonnettani? - --- Varmaan olet, rakas Ruth, huomaava, että tämä odotus ja -kärsivällisyyden harjoitus on vaikuttanut sinuun enemmän, kuin itse -olisit voinutkaan. Mutta minä olen iloinen, että olet kertonut minulle, -sillä minä voin sinulle kertoa sen ilahuttavan uutisen, että Maggie on -terve ja tulee takaisin ylihuomenna. - --- Oi, miss Long, olen niin iloinen, niin kiitollinen, mutta -- - --- Mutta, jollei hän tiedä mitään, ajattelit sanoa, No, sitä emme huoli -otaksua, sillä minä luulen hänen tietävän. Toivokaamme parasta ja -odottakaamme tyynesti. - --- Olen niin iloinen, että nyt tiedätte kaikki ja uskotte minua. - --- Niin, mitä Maggie sanonee ja tietäneekään, en _minä_ epäile. -Mutta meidän täytyy se todistaa toisille -- kaikki eivät ole niin -herkkäuskoisia, kuin vanha opettajattaresi, näetkös Ruth! Mutta ehkä -on muitakin keinoja, riippumattomia Maggien selityksistä. Sanoitko sen -olleen Essayn ensimäisen osan? - --- Kyllä. - --- No niin, en voi sanoa varmasti, mutta älä nyt ajattele sitä ennen -ylihuomista. Otaksun ettei Alice tiedä tästä. - --- Ei, hän oli poissa, enkä ole sitä hänelle kertonut. - -Kun Ruth aikoi juosta ylös, pysäytti miss Long hänet portaissa. - --- Täällä on minulla kirje Jane Hardingilta. Odotahan, Ruth, kunnes -katson onko täällä mitään, joka voi sinua huvittaa. -- Mutta tämähän on -sangen merkillistä! Hän aikoo matkustaa Mellestowin kautta maanantaina, -samana päivänä, kuin Maggie tulee, ja jos sopii, tahtoo hän olla täällä -yötä. Sehän on hyvä, Ruth, vai miten? Pyydän hänen kaikin mokomin -tulemaan. Toivoisin vaan, ettei hän kirjoittaisi tällaisia tuhrittuja -lappuja. - -Ruth sanoi vaan: - --- Kiitän, -- mutta hän näytti hyvin tyytyväiseltä. Hän päätteli -muutamista miss Longin sanoista, että tämä tietäisi hänen -puollustuksekseen paremman keinon, kun Brownien tutkiminen oli. -Ja hän oli kovin iloisen ja onnellisen näköinen mennessään taas -kouluhuoneeseen. - - - - -KAHDESKYMMENESTOINEN LUKU. - -Hyvitys. - - -Hitaasti kuluivat ne kaksi päivää, kuten aina silloin, kuin toivoisi -niiden nopeasti menevän. Maanantai tuli kuitenkin oikealla ajallansa. -Alice mietti miksi Ruth niin halusi tavata Brownieta ja niin usein -pientä, tyhjää sänkyä katsoen toisteli: - --- Hauskaa nähdä ne pienet kasvot tuossa taas. - -Mutta Ruth toivoi todellakin huolimatta itseään koskevasta asiasta, -nähdä, oliko Maggie, jota hän niin hellästi oli hoidellut, saanut -jälleen iloisuutensa. Eikä odotusaika enää ollut pitkä -- hänen piti -tulla aikaisin aamupäivällä. Jane Harding tulisi ehkä vasta viimeisellä -junalla, myöhään illalla. - -Ruthin oli tänään jotenkin vaikea olla tarkkaavainen, mutta -hän taisteli kaikin voimin, kunnes hän taas voi kiinnittää -tarkkaavaisuutensa lukemiseen, pienokaisten pyyntöihin ja toimiin. - -Kello kolmen tienoissa kuului vaunun pyörien ratinaa hiekassa. - --- Brownie! -- sanoi Ruthin lähin naapuri. - -Heikko puna kohosi hänen poskilleen -- -- hän kuunteli silmänräpäyksen -ja jatkoi sitten kirjoitustaan. Muutaman minuutin kuluttua syöksyi -Maggie huoneeseen suuremmalla ryskeellä ja jymyllä, kuin luvallista -olisi ollut. Hän seisahtui oven pieleen ikäänkuin etsien jotain, -syöksyi sitten Ruthin luo ja kietoi kätensä hänen kaulaansa. - --- Itkeekö hän? kysyi eräs pienokaisista, mutta samalla Brownie -hypähti ylös ja alkoi nopeasti kiertää huonetta suudellen hellästi -jokaista. Mutta kaikki huomasivat pienen kyyneleen hänen poskellaan. -Hän oli vielä kovin laiha, ja hänen tukkansa oli leikattu tavallista -lyhyemmäksi, mutta hän näytti muutoin terveeltä ja selitti, ettei hän -ole vähintäkään väsynyt matkasta. Hän alkoi kertoa Ruthille lupa-aikana -kokoamistaan näkinkengistä, jotka hän oli tuonut kouluun. Ja lahjoja -oli hän saanut paljon, hänellä oli niistä luettelo. - --- Ja sinulle, Ruth, minulla on jotakin. Äiti toivoo, että pitäisit -siitä, vaikkei minun olisi pitänyt kertoa siitä ennen kuin olisin sen -antanut, se on -- -- mutta minä haen sen, avaimeni on tässä uudessa -kukkarossani. - --- Eikö olisi paras odottaa ja kysyä miss Longilta? - --- Ehkä, mutta antaisin sen niin mielelläni. - -Ovi aukeni ja "miss Fergusonia" käskettiin päivälliselle. - --- En välitä päivällisestä, jään mieluummin sinun luoksesi, Ruth. - -Mutta Ruth neuvoi häntä juoksemaan niin pian kuin mahdollista. -- Mitä -pikemmin menet, sitä nopeammin ehdit takaisin, ymmärrätkö, Brownie? - --- En viivy viittä minuuttia, huudahti hän ja lensi pois jättäen suuren -osan tavaroitaan Ruthin huostaan. - -Mutta paljo yli viisi minuuttia kului, eikä hän tullut. Oven raosta -pisti hän kuitenkin päänsä ja sanoi: -- Ruth, miss Long odottaa sinua ---, ja katosi taas. - -Ruth hymyili hänen suurelle innostukselleen, pani pois kirjansa ja meni. - -Seuraammeko? Enpä luule, sillä Brownie näytti niin salaperäiseltä, -että kysymyksessä oli varmaan joku salaisuus. - -Noin puolen tunnin kuluttua tulivat he yhdessä, ja koko päivän riitti -heille supattelemista. - -Maggie alkoi melkein aina: -- luuletko Janen todellakin tulevan tänä -iltana? -- sekä lopetti: -- Toivoisin miss Longin antavan minun olla -ylhäällä. Mutta miss Long oli järkähtämätöin. Hän lähetti Maggien -levolle puoli tuntia aikaisemmin, kuin tavallisesti. Mutta suru ei -ollut suuri, sillä Ruth saattoi hänet vuoteeseen. - --- No, nyt voin vihdoinkin kaikessa rauhassa antaa sen sinulle -- -kuinka hauskaa! -- huudahti Maggie, kun he menivät makuhuoneeseen. - --- Onko matkalaukkusi tyhjennetty? - --- On, annoin avaimen Elisabetille ja hän lupasi olla varovainen sen -esineen suhteen. - -Heidän käyntiänsä hidastutti Maggien riippuminen Ruthin vyötäisissä -koko painollaan. - -Mutta kun he vihdoinkin pääsivät ovelle, syöksyi hän melkein -tyhjän matkalaukkunsa luo. Niiden pikkutavarain joukosta, jotka -Elisabet oli pyytänyt "miss Fergusonin" itse järjestämään, etsi hän -silkkipaperikäärön, pisti sen Ruthin käteen ja sanoi: -- - --- Äiti toivoo, että pitäisit siitä, ja että se aina olisi sinulle -muistona -- -- olen unohtanut ne sanat, rakas Ruth, -- -- kun hoidit -minua ja kun äiti pitää sinusta ja minä pidän sinusta. -- Ja hän riensi -suutelemaan kyyneleen joka aikoi pudota Ruthin pitkistä silmäripseistä. - --- Saanko avata sen, Ruth, vai teetkö sen mieluummin itse? - --- Parempi on, että sinä teet sen, kultaseni. - -Ennen kun Ruth ehti nähdä mitä siinä oli, koetti hän kaikin voimin -tunkea sormusta hänen sormeensa, mutta se oi onnistunut. - --- No kuinka tyhmä minä olen! Sehän on väärä sormi! -- Ja hän muutti -sen. - --- Sopii ihan, Ruth -- eikö se ole kaunis! Valitsin sen itse -- tiesin -sinun pitävän helmistä. - -Ruth oli Maggienkin mielestä tarpeeksi iloinen lahjasta. - --- Ja tiedätkö, se on minun antama, maksoin siitä puoli crownia ja äiti -antoi lisäksi, kun minulla ei ollut enempää. - -Ruth hymyili. Puoli crownia ei riittänyt pitkälle niin kauniin -sormuksen hinnaksi. - --- Äitisi oli kovin ystävällinen. Sano hänelle, että pidän siitä paljon -ja panen sille suuren arvon. - --- Sanon sen, Ruth, jos tahdot, vaikka minun oikeastaan olisi pitänyt -antaa se omana lahjanani, puhumatta hänestä mitään. - -Riisuutuminen kävi kovin hitaasti. - --- Nukutko nyt, Maggie? - --- Tahtoisin ensin tietää tuleeko Jane. - --- Sitä et nyt voi, sillä hän ei voi tulla ennenkuin myöhemmällä -junalla. Jätä se nyt mielestäsi aamuun saakka. - -Maggie kuiskasi: -- Kyllä, mutta sanoisin sinulle erään asian, jos et -heti menisi. - -[Alkuperäisestä käännöksestä puuttunut osa. Käännös englanninkielestä -Anna Siren ja Seija Siren.] - --- Yksi vain sitten. - --- Ruth, olen yrittänyt muistella Aiméeta ja opasta. Äiti sanoo, että -olen ollut hyvä - mutta se oli niin vaikeaa, sen jälkeen kun olit -mennyt. Olisin halunnut olla paha, vaikka tiesin koko ajan että minun -pitäisi olla hyvä, koska Jumala teki minut terveeksi. - --- Lapsi parka, olit heikko sairautesi takia ja se teki sinut -kärttyisäksi. - --- Jeesus auttoi minua, kun olin heikko ja siksi minun pitää yrittää -enemmän nyt, kun olen vahva. - --- Me tarvitsemme häntä aina, Maggie! Mutta minun täytyy nyt lähteä. -Jumala siunatkoon pientä Brownietani! Olen iloinen kun sain hänet -takaisin! - -Tuntia myöhemmin, juuri kun kaikki olivat menossa omiin huoneisiinsa, -Jane Harding ilmestyi kouluhuoneeseen. Hän näytti kasvaneen -koulutytöstä nuoreksi naiseksi lähtönsä jälkeen: hän tervehti kaikki -vanhoja ystäviään hellästi, vaikkakin samalla hiukan holhoavasti, -paitsi Ruthia, jota hän kutsui miss Leigh'ksi. Hän ei viipynyt kauaa -kouluhuoneessa ja hänen mentyään kuului huokauksia hänen muodikkaasta -asustaan. - -Yläkerrassa Maggie kysyi Ruthilta ja Alicelta, oliko Jane tullut. - --- Kyllä, mutta minä luulin -- - --- Halusin tietää vain sen. Hyvää yötä Alice -- hyvää yötä Ruth -- ja -minuutin kuluttua hän nukkui sikeästi. - -Seuraavana aamuna oli lämmintä ja aurinkoista ja miss Long ehdotti, -että tavanomaisen kävelyn sijaan luettaisiin raamattua puutarhassa. -Ehdotus otettiin innostuneesti vastaan ja puoli tuntia myöhemmin -istuivat he mukavasti puiden varjossa. Mutta Ruth ei ollut heidän -mukanaan, sillä englannin kielen opettajan poissaollessa miss Long -oli pyytänyt häntä valvomaan nuorempien tyttöjen lukua. Koska yleensä -koko koulu luki yhdessä, täytyi miss Longilla olla erityinen syy tähän -järjestelyyn. Hän oli pyytänyt myös Janen mukaan. - -Kukaan tytöistä ei voinut unohtaa tätä oppituntia. Miss Long -puhui vakavasti, kuinka vaikea on löytää jopa ystävällisten ja -hyväluonteisten ihmisten parista rakkautta, joka ei kadehdi, ajattele -pahaa tai etsi omaansa. Hän sanoi valinneensa tämän aiheen, koska hän -oli nähnyt viime päivinä, kuinka kenenkään ei pitäisi syyttää toisia -edes sydämessään, ellei tiedä onko epäilys totta vai ei. -- Kerronpa -teille, hän lisäsi. -- Eräs nuori tyttö oli asunut samojen ystävien -parissa varhaisesta lapsuudesta alkaen, hän ei koskaan valehdellut, -kaikki rakastivat ja kunnioittivat häntä, paitsi niitä muutamaa, -jotka kadehtivat häntä. Eräänä päivänä eräs näistä ystävistä luuli -löytäneensä hänet tekemässä pahaa. Luulisitteko, että tämä ystävä -olisi salannut löytönsä, kunnes hän olisi saanut selityksen tytöltä -itseltään? Mutta ei - tämä "ystävä" ei enää muistanut, kuinka kiltti -tyttö oli, kuinka hän rakasti totuutta, tämä "ystävä" ajatteli pahinta -ja kertoi muillekin epäilyistään. Ja oliko hän viaton? Kyllä -- mutta -hän ei voinut todistaa sitä eikä kukaan uskonut hänen sanaansa, -vaikka hän oli aina puhunut totta. Luuletteko että hän olisi hylännyt -sellaiset ystävänsä? Ei, hän oli entistä ystävällisempi, he olivat -ylpeitä -- hän oli nöyrä! Luuletteko, että hänellä oli lempeä luonne? -Ei -- hän oli luonnostaan kiihkeä, kesti kauan ennen kuin hän pystyi -hyväksymään kaiken tämän. Mutta lopulta hän voitti Jumalan avulla! - -Miss Long painoi päänsä ja oli hiljaa. Kun hän katsoi ylös, näki hän -kyyneliä monissa silmissä ja Jane Harding oli painanut pään käsiinsä. -Miss Long kysyi: - --- Tunnetteko tämän tytön? - --- Se on Ruth, vastasi hiljainen ääni. - --- Se on -- mutta en pyydä teitä uskomaan häntä ilman todisteita. - --- Emme tarvitse mitään! sanoivat tytöt, mutta miss Long lähetti -hakemaan Maggieta. Hän jatkoi: -- Nyt lapseni, ette saa luulla että -olen vihainen tai että syyttäisin teitä epäystävällisestä käytöksestä. -Ruth ei halua, miksi siis minäkään haluaisin? Mutta haluan, että jos -esittämäni todiste osoittaa teille, että olette tuominneet Ruthin liian -hätäisesti, olkoon se opetuksena teille, että harkitsette tarkkaan -seuraavalla kerralla. Jos Jumalan edessä omatuntonne sanoo teille, -ettette ole toimineet sillä kristillisellä rakkaudella, josta olemme -lukeneet, luvatkaa että tästä lähin uskotte heitä, jotka ovat aina -osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. - -Samassa Maggie juoksi puutarhan poikki miss Longin luo ja huudahti: -- -Rakas miss Long, saanko kertoa heille kaiken? - --- Juuri sitä haluan sinun tekevän, Maggie. Mutta sinun täytyy aloittaa -oikeasta kohdasta. Tule istumaan viereeni ja kerro meille rauhallisesti. - -Mutta Maggie ei näyttänyt kykenevän istumaan rauhallisesti. Hän avasi -suuret silmänsä hyvin suuriksi ja katsahti nopeasti tytöstä toiseen. -Mutta hän oli liian hengästynyt puhuakseen muuten kuin lyhyin lausein. --- Hän ei tehnyt sitä, Jane! oli ensimäinen. Ja toiseksi: -- Hän on -paljon parempi kuin kukaan meistä! - --- Maggie, nyt voit aloittaa alusta -- Ruth jätti sinut puutarhaan, -eikö niin, ja meni sisälle taloon? - --- Kyllä miss Long -- hän pyysi minua odottamaan, kunnes hän tulisi -takaisin, mutta minä ajattelin mennä kastelemaan orvokkeja, jotka olin -istuttanut edellisenä päivänä -- ja menin hakemaan kastelukannuani, -joten seurasin Ruthia, mutta hän ei nähnyt minua -- hän pysähtyi ja -katsoi miss Longia, joka silitti hänen päätään ja sanoi: -- Kerrot -oikein hienosti Maggie -- jatka ole hyvä. - --- Oli niin kuuma, että muistin Ruthin sanoneen, etten kastelisi -sitä, koska se voisi kuolla. Näin että Ruth oli sisällä talossa ja -kasvihuoneessa oli niin miellyttävää että ajattelin olla siellä, kunnes -hän menisi etsimään minua puutarhasta ja silloin voisin juosta hänen -jälkeensä ja yllättää hänet. Mutta en tehnyt niin, koska -- - --- Odota hetki, sanoi miss Long; -- et ole kertonut mitä Ruth teki ja -näkikö hän sinut -- - --- Oi ei -- tietysti juuri se minun olisi pitänyt kertoa! Hän käänteli -ensin pöydällä olevien kirjojen sivuja ja sitten kirjahyllyssä olevia. - --- Lukiko hän mitään niistä? - --- Oi ei -- ei edes kirjojen nimiä, lehteili vain sivuja, miss Long. - --- Näkikö hän sinut? - --- Ei, hän ei katsonut minuun päin kertaakaan. Sitten hän löysi kielon --- se oli aika kuivunut -- mietin etsikö hän juuri sitä ja se muistutti -minua Florasta - tiedättehän ketä tarkoitan, miss Long? Ajattelin häntä -enkä nähnyt Ruthin poistuvan huoneesta. Juoksin hänen jälkeensä, mutta -silloin kello soi illalliselle, enkä enää nähnyt Ruthia ennen kuin hän -tuli ruokasaliin. - --- Kiitos Maggie-kulta -- kerroit oikein hyvin. - --- Uskovatko he Ruthia nyt, miss Long? - -Miss Long katsoi ympärilleen ja kuiskasi: -- Kyllä -- voit mennä -tunnillesi nyt, Maggie. - --- Miss Long, tytöt sanoivat, -- olemme käyttäytyneet epäystävällisesti -Ruthia kohtaan -- saammeko mennä pyytämään häneltä anteeksi? Ja -voitteko te antaa meille anteeksi? - -Miss Long kutsui Maggien takaisin ja sanoi: -- Sano Ruthille, että -haluan nähdä hänet. -- Hän jatkoi: -- Minulla ei ole mitään anteeksi -annettavaa. Yksi sana vielä; kun Maggie oli sairas, Ruth ajatteli, että -tuo pikku tyttö voisi todistaa hänen syyttömyytensä, mutta vaikka niin -ei olisi ollutkaan, minä olisin sen voinut tehdä! - -Kaikki näyttivät hämmästyneiltä. - --- Ja, -- hän lisäsi, -- aivan yksinkertaisesti -- se nide, josta -kirjoituksesi oli otettu, ei ollut silloin täällä! Olin lainannut sen -ystävälleni, ja sen mikä nähtiin Ruthin kädessä on täytynyt olla eri -nide! - --- Voi miss Long, sopersi Jane, -- olkaa kiltti, älkää sanoko enempää! -Olen hyvin pahoillani -- se oli kokonaan minun syyni! - --- Mutta, miss Long lisäsi kuuluvasti, -- missä on palkinto? emme saa -unohtaa sitä. - -Se oli Janella. Hän oli tuonut sen takaisin antaakseen sen jonkun -toisen haltuun -- jonkun, josta hän oli ollut tietämätön siihen -aamuun asti. Hän antoi sen miss Longin käteen; ja nähdessään Ruthin -ilmestyvän kuistilta, hän ja muutamat muut menivät tätä vastaan, -kenties kertoakseen hiljaa, kuinka pahoillaan he olivat ja saadakseen -suudelman anteeksiantamuksen merkiksi. He toivat Ruthin mukanaan, mutta -tämä karkasi heiltä ennen kuin he olivat ehtineet aivan puiden luokse, -ja hän juoksi miss Longin luo, joka nousi ja tervehti häntä lujalla -syleilyllä. Ruth kuiskasi, -- Kiitos teille ja kiitos Jumalalle! -- ja -sitten tytöt ympäröivät hänet ja yrittivät pyytää anteeksi, mutta hän -ei antanut heidän sanoa sanaakaan; hän ei halunnut keneltäkään muuta -kuin suukon -- mutta hän näytti hyvin onnelliselta, samoin kuin miss -Long. - --- Ja nyt palkintosi, sanoi viimeksi mainittu. - --- Olisin mieluiten ottamatta sitä vastaan, kiltti miss Long, aivan -totta. - --- Olisit mieluiten ottamatta, lapsi kulta! miksi, mitä herra Taylor -sanoisi? Se kuuluu varmasti sinulle -- - --- Juuri niin -- juuri niin, sanoivat kaikki. -- Kukaan muu ei ole -ansainnut sitä. Herra Taylor sanoi niin. - --- Olisitteko niin ystävällinen miss Long ja sallisitte toiseksi -parhaan saada sen, koska en tosiaankaan sen takia halunnut tulla -vapautetuksi epäilyistä. - --- Meidän ei pitäisi, mutta teen niin kuin toivot. Herra Taylor ei -sanonut, mikä oli toiseksi paras kirjoitus; mutta hän näytti ne minulle -ja ajattelin, että se olisi Janen -- Jane, kynä on siten sinun, Ruthin -toiveesta. - --- Kiitos paljon, miss Long, sanoi Ruth. - -Jane otti kynän mutta näytti olevan kovin ahdingossa eikä sanonut -mitään. - --- Se on sinun kultaseni, voit tehdä sillä mitä tahdot. - --- Voi saanko? -- Ja hän pani sen nopeasti Ruthin käteen puhuen -niin hyvin kuin kykeni, pala kurkussa, -- Ole kiltti ota se sitten, -Ruth-kulta, ja anna sen aina muistuttaa sinua siitä, kuinka kovasti -halusin hyvittää sinulle kaiken epäystävällisyyteni. Tulisin ilomielin -takaisin kouluun näyttääkseni, että todella tarkoitan mitä sanon! - -Ruth ei tällä kertaa torjunut sitä. - -Luokalle ei ollut enää opetusta sinä aamuna. Miss Long vei Janen -rautatieasemalle, ja Ruth meni mukaan. Kun hän palasi, hänet -pysäyttivät Alice ja Brownie, joka otti itselleen kaiken kunnian -Ruthin hyvän maineen palauttamisesta. Hän kysyi Ruthilta, oliko tämä -tosiaan tarkoittanut kukan hänelle, ja oliko se todella peräisin -Floran haudalta. Ruth kertoi hänelle sen tarinan kokonaan; mutta kun -Maggie kertoi hänelle, että oli loma-aikaan poiminut yhden samalta -paikalta, Ruth kysyi, saisiko hän pitää sen muistona pikku Browniestaan -ja siitä hyvästä työstä, jonka tämä oli tehnyt hänelle. Ilahtuneena -lapsi antoi luvan ja vannotti vain, ettei Ruth pitäisi siitä enempää -kuin sormuksesta. Siitä ei ole pelkoa, sanoi Ruth ojentaen sormeaan -näyttääkseen, että sormus oli siinä. Maggie otti käden omiinsa ja -peitti sen suukoin. - -Ja näin tapahtui, että kielo jäi Ruthin Raamatun lehtien väliin moniksi -vuosiksi. - -Hän iloitsi kovin yhdestä asiasta: siitä että Duncan kuulisi hyvät -uutiset ennen kuin hän aloittaisi. - - * * * * * - -Talvea seurasi kesä ja kesää talvi yhä uudelleen, melkein kolmen vuoden -ajan. Alice ja Ruth olivat kasvaneet naisiksi, ainakin ulkonaisesti; -he ovat nyt koulun pisimmät, vaikka eivät kaikkein vanhimmat. Entä -Brownie? Hän on kasvanut niin paljon, että tuskin tuntisimme häntä, -eikä hän halua kenenkään käyttävän tuota vanhaa nimeä, paitsi Ruthin, -joka saa kutsua häntä millä nimellä haluaa ja joka ei missään oloissa -luopuisi etuoikeudestaan. Nämä kaksi pitävät toisistaan yhtä paljon -kuin ennenkin, eikä kenelläkään ole uskallusta edes kuiskata mitään -pahaa Ruthista tämän pikku puolustajan ollessa paikalla. - -Ruthin viimeiset puoli vuotta kuluvat nopeasti. Miss Longista on -surullista menettää ystävänsä samoin kuin oppilaansa niin pian; eikä -Alice, joka jää vielä puoleksi vuodeksi, tiedä mitä tekee ilman häntä. -Duncanin odotetaan tulevan pian kotiin pysyvästi; mutta viimeisimmässä -kirjeessään hän oli sanonut, että esittelee palattuaan Ruthille erään -ystävänsä, ja että tämän velvollisuudet taloustöiden suhteen eivät -kestäisi enää kauan! Ruth ei voinut muuta kuin olettaa, että Duncan oli -menossa naimisiin, eikä voinut olla tuntematta ärtymystä siitä, ettei -Duncan ollut kertonut hänelle enempää. Hän ei luultavasti saisi toista -kirjettä ja saattoi nyt vain odottaa arvoituksen ratkeamista, kunnes -Duncan tulisi. Miss Long oli katsellut häntä ja Alicea ikkunasta eikä -voinut olla ajattelematta, -- Miten mielissään hänen veljensä onkaan, -kun tulee! -- Ruth ja Alice olivat molemmat pitkiä ja hoikkia; Alicella -oli entiset pehmeän harmaat silmänsä, suu kuin tehty hymyilemään ja -posket menemään kuopalle -- ja Ruth yhä kalpeana, älykkäine silmineen -ja suloisine, lempeine suineen, joka antoi hänen kasvoilleen luonnetta, -ja ylväine ryhteineen, josta huokuvaa vahvuutta ja tyyneyttä oli -miellyttävää uppoutua katselemaan. Miss Long näki heidän erkanevan ja -meni ulos Ruthin luo. - --- Ruth-kulta, hän sanoi, -- haluan puhua kanssasi konfirmaatiosta -- -olen tänään saanut ilmoituksen, että se on sovittu 22. päiväksi tätä -kuuta; se on päättäjäispäivä kuten tiedät. Luuletko, ettei Duncan tule -ennen sitä? - -Ruth katsoi kirjeen päiväystä, mutta siitä ei ollut apua, koska Duncan -ei kertonut, kuinka pian sen jälkeen hän matkustaisi. - --- Luulen, että hän yrittää olla täällä jokseenkin oikeaan aikaan -- -melkeinpä toivon, että ei aikaisemmin! - --- Olen hyvin iloinen, Ruth, että sinut ja Alice konfirmoidaan yhdessä. -Polly puhui minulle äskettäin Joesta -- tyttöraukka toivoo kovasti, -että Joe käyttäisi tämän kerran hyväkseen; hän on toki aivan tarpeeksi -vanha, ja luulen, että Polly ajattelee tämän olevan viimeinen tilaisuus -omana elinaikanaan. Hän ei ole koskaan toipunut isänsä aiheuttamasta -järkytyksestä - joka käynnilläni hän näyttää muuttuneen. - --- En ole ollut siellä äskettäin, mutta edellisellä kerralla ajattelin, -että hän on surullisella tavalla muuttunut, mutta tyytyvämpi ja -luottavaisempi kuin koskaan. Hän sanoo, että Joe on kaikkea, mitä hän -voi toivoa. - --- Poika parka! Hänellä on kova työ ansaita elanto heille molemmille, -varsinkin kun Polly on ollut niin sairaalloinen ja tarvinnut enemmän -ravintoa. Isän vankeusaika on varmasti melkein lopussa. - --- Niin -- tiedän ettei voi mennä enää kauan, sillä kun kirjoitin -hänelle Pollyn puolesta jonkin aikaa sitten, Polly sanoi, että hänellä -on vain muutama kuukausi jäljellä. - -Miss Long kutsuttiin sisälle taloon. Ruth kääntyi yksin takaisin ja -käveli hitaasti samaa reittiä puiden luoman varjon alla. Hän ajatteli -Duncanin kirjeen aiheuttamaa ärtymystä. Hän oli usein muistellut mitä -Duncan oli kertonut hänelle heidän tulevasta yhteiselostaan, jossa -he olisivat toisilleen kaikki kaikessa ja hän itse talon emäntä ja -Duncanin ilojen ja huolten myötäeläjä. Hän tunsi, että olisi parempi, -jos olisi sisar, jolle hän voisi antaa koko sydämensä, koska hän voisi -silloin iloita Duncanin puolesta yhtä lailla kuin omastaan. Mutta -kirjeessä luki jotakin sellaista kuin 'jos et hyväksy valintaani,' -eivätkä nuo sanat jättäneet hänen mielikuvitustaan rauhaan eikä niitä -voinut karistaa pois. - -Hän otti taskustaan Uuden Testamentin, joka oli lahja Alicelta, ja -löysi sanat, jotka olivat usein lohduttaneet häntä niin pienissä kuin -suurissa murheissa "heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä -hän pitää teistä huolen," eivätkä ne olleet menettäneet vaikutustaan. -Ruth oli tehnyt niin vuosien ajan, eikä Hänen lohdutuksensa pettänyt -häntä nytkään. Hän käveli hitaasti taloa kohti ja pysähtyi aivan -olohuoneen ikkunan ulkopuolelle katsoakseen näkymää, jonka hän ja -Duncan olivat nähneet yhdessä ensimmäistä kertaa hyvin monta vuotta -sitten. Melkein kaikki oli muuttunut. Hän oli ohittanut lapsuusvuodet --- hän oli silloin siirtymässä kouluvuosiin ja oli nyt lähes päättänyt -ne: oliko hän tehnyt niistä hartaan elämän? Oliko hän oppinut kaiken, -mitä oli aikonutkin oppia? Ajattelisiko Duncan niin? Nämä olivat suuria -kysymyksiä, mutta Ruth ei arastellut kohdata niitä -- hän teki sen -nöyrästi, mutta toiveikkaasti. Ne eivät tulleet ensimmäistä kertaa -hänen eteensä, ja hän oli vastannut niihin sisimmässään. Mutta hän -kohtasi muita muutoksia. Alice oli ainoa niistä koulutovereista, jotka -olivat olleet koulussa sinä muistettavana päivänä. Lizzie Spencer -- -missä hän oli? Ruth ei tiennyt. Jane Harding? Hän oli mennyt naimisiin -ja muuttanut Intiaan, ja juuri tänä päivänä miss Long oli kertonut -hänelle pienestä tyttövauvasta. Sitten hän ajatteli miss Longia itseään -ja huokaisi muistaessaan, miten harmaat hiukset olivat lisääntyneet ja -iän tuomat juonteet tulleet syvemmiksi. - -Puutarha oli muuttunut myös; kasvit mitkä olivat olleet vain taimia, -kun Ruth ensi kerran tuli kouluun, olivat nyt lehteviä puita. Kaikki -oli muuttunut, paitsi joki ja pieni valkoinen kirkko vastarannalla. -Ruthin mietiskely keskeytyi lasten ääniin, joista Maggien erottui -selvästi ylimpänä. Ryhmä tyttöjä lähestyi, mutta kun Maggie huomasi -Ruthin, unohti hän muun ja juoksi tämän luo. -- Kuka haluaisi kuulla -tarinan? -- kysyi Ruth ja ohjasi tytöt vanhalle paikalle puiden alle. -Ja siellä he viettivät seuraavan puolituntisen kuunnellen iloisina. - - * * * * * - -Mitähän ovat Walter ja Ted tehneet näiden vuosien aikana? Walter -pääsi opiskelemaan Oxfordiin. Hän on aina työskennellyt lujasti ja -vaikuttanut lempeästi villimpään veljeensä. Hän on juuri läpäissyt -toisen tutkintonsa hyvin arvosanoin ja odottaa papiksi vihkimistä. -Hänen äitinsä suurin toive on ollut, että toisesta hänen pojistaan -tulisi pappi. Vaikka luonnollisempaa olisikin ollut, että nuorempi -poika suuntaisi kirkolliselle uralle, ei Ted koskaan osoittanut -kiinnostusta siihen. - --- Ja mitä sinusta tulee? kysyi Ruth Tediltä, kun hän viimeksi kävi -Beachfieldissä. - --- En tiedä! Minun olisi pitänyt jo asettua, mutta olen aina lykännyt -päätöstäni. - --- Kuinka viimeinen lukukausi koulussa sujui? - --- Erinomaisin arvosanoin! Mutta miksi uskoisit sitä Ruth? Kuten aina -minulla on kykyjä, mutta niille on vähän käyttöä. - --- Luulin, että olet opiskellut ahkerasti viime vuosina. - --- Totisesti, työtäni ei ole arvostettu siinä määrin kuin ansaitsisin! -Joka tapauksessa luulen, etten sovi mihinkään oppineeseen ammattiin. - --- En näe muuta vaihtoehtoa kuin sotilaan tai merimiehen ammatti, -luulen ettei käsityöläisammatti sinua kiinnosta! - --- Olen liian vanha merimieheksi. - --- Etkö pitäisi sotilaspuvusta? - --- Sitä juuri haluaisin. - --- En usko että pitäisit sotilaan joutilaasta elämästä. - --- En kotimaassa -- mutta ulkomailla -- tai taistelussa! - --- Sotilaan elämä voi olla hyödyllistä, Ted, mutta ei aina. - --- Ei -- tiedän sen -- mutta toivoisin voivani yrittää! En tiedä vielä, -mitä haluan, Ruth, mutta haluan olla hyödyllinen yhteiskunnan jäsen. - --- Sinun täytyy kertoa minulle, kun olet tehnyt päätöksesi. - -Koko seuraavan lukukauden ajan Ruth odotti uutisia Edvardista ja hänen -suunnitelmistaan, mutta ei kuullut mitään ennen kuin aivan lukukauden -lopussa. Hän sai kirjeen lady Douglasilta, jonka mukana oli muutama -rivi Tediltä. "Määräyskirja on saapunut. Aivottomat nuoremmat pojat -kelpaavat vain armeijaan. Ted toivoo voivansa siirtyä rykmenttiin -muutaman viikon kuluttua!" Hän lisäsi toivovansa, että Ruth ja Duncan -voisivat vierailla Lontoossa ja tavata hänet ennen kuin hän lähtisi. - -Oli viimeinen ilta koulussa ja miss Long oli antanut luvan Ruthille ja -Alicelle viettää sen, kuinka he halusivat. - -Juuri ennen teeaikaa Ruth tapasi Alicen portaissa kävelylle lähdössä. - --- Olen menossa viettämään iltaa Debbyn kanssa, hän sanoi. Ruth sen -sijaan aikoi viettää hiljaisen illan huoneessaan. - -Vanha ystävämme Deborah Burton pystyi vielä käymään kappelissa aamuisin -ja silloin tällöin kirkossa sunnuntaisin. - -Tänä iltapäivänä Deborah istui mukavassa nojatuolissa vieressään pieni -pyöreä pöytä ja sen päällä avattu raamattu. - -Alice avasi oven hiljaa ja kurkisti sisään. Debbyn silmät olivat kiinni -eikä hän kuullut vierastaan, mutta iloinen nauru sai hänet katsahtamaan -ylös. - --- Debby, Alice sanoi, -- olen tullut teelle, mutta lähden pois ilman, -ellet suostu istumaan tuolissasi silmät suljettuina, etkä saa avata -niitä ennen kuin annan luvan. - -Muutaman minuutin kuluttua Alice antoi luvan katsoa. Hän oli kattanut -teepöydän. Siinä oli paahdettua leipää ja teetä. - -Kun he olivat juoneet Alice alkoi, Debbyn vastalauseista huolimatta, -tiskata astioita. Sen jälkeen hän istuutui pienelle tuolille. Debby -silitti hänen hiuksiaan. - --- Olen tulossa vanhaksi Debby! Alice huokaisi. - --- Kuusitoista vuotta -- en näe vielä harmaita hiuksia! - --- En tarkoita sitä -- tunnen vain itseni niin vanhaksi! - --- Mikä hätänä Alice? - --- Ruth on lähdössä pois! Ja puolen vuoden kuluttua minä lähden myös. -Ja minun täytyy ruveta itse huolehtimaan raha-asioistani. - --- Sinä olit aina onnellinen holhoojasi luona asuessasi ja niin -varmasti nytkin. - --- Pidän heistä todella paljon, mutta tähän saakka olen ollut yksi -lapsista. Kun muutan sinne pysyvästi, kaikki tulee olemaan erilaista. -He ovat hyvin iloluonteisia ihmisiä ja pelkään että tulen pitämään -siitä liian paljon! - --- Menet sinne omasta tahdostasi ja sinulle annetaan voimaa vastustaa -kiusauksia, Alice. - --- En kestä ajatusta, että sinä tulet vanhaksi, Debby. - --- Täytin seitsemänkymmentäkahdeksan vuotta viimeksi. - --- En näe mitään syytä, miksi et eläisi vielä ainakin kahdeksan vuotta. - --- Minun oli vaikea päästä kotiin kirkosta viimeksi -- mutta olisin -kiitollinen jos pääsisin sinne vielä kerran. - --- Tarkoitatko huomenna? - --- Kyllä -- silloin minusta tuntuisi kuin antaisin sinut Jumalalle! -Olen ajatellut paljon äitisi kirjettä ja pelkäänpä, etten ole voinut -tehdä paljoa hyväksesi! Mutta Alice, ethän koskaan unohda häntä? - -Alice oli hiljaa hetken -- sitten hän sanoi vakavana -- Debby, sinä -olet tehnyt minulle enemmän hyvää kuin kukaan muu maailmassa! - -He istuivat pitkään puhumatta, kunnes ilta alkoi hämärtyä. Debby -lähetti nuoren ystävänsä kotiin ennen kuin sade alkoi. Hän valvoi -pitkälle yöhön kiitollisena, että hänen hartain toiveensa oli -täyttynyt. Hänen rakas Alicensa oli riittävän vahva kestämään kaikki -koettelemukset. - -Debby pääsi konfirmaatioon. Alice näki hänen innokkaat kasvonsa -alttarille mennessään, eikä hän koskaan unohtanut Debbyn rakastavia -kasvoja, sillä se oli viimeinen kerta kun hän näki Deborah Burtonin! -Kun Alice palasi kouluun loman jälkeen, oli kirkkomaalla uusi hauta. -Siellä hän vietti kokonaisen iltapäivän, emme tiedä mitkä ajatukset -pitivät hänet siellä niin kauan. Myöhemmin hän löysi Debbyn vanhan -raamatun sekä kirjeet huoneestaan. Miss Long kertoi, että Debby oli -jättänyt ne hänelle viimeisenä tahtonaan. - - * * * * * - -Ruth ei saanut viettää iltaa yksin, kuten hän oli odottanut. Kun hän -meni huoneeseensa, tuli palvelija kertomaan, että Joe tahtoi puhua -hänelle. - --- Miss Ruth, Joe sanoi, -- Polly on ollut huonompi koko päivän; ja hän -on kysynyt teitä, muuten en häiritsisi teitä tähän aikaan illasta. - -Ruth sanoi: -- Minä kysyn miss Longilta Joe -- luulen, että hän päästää -minut, tulen perässäsi niin pian kuin suinkin. - --- Kiitos miss -- tohtori kävi juuri, mutta hän ei anna -- hän ei -jatkanut, mutta kiitettyään vielä kerran, hän kääntyi, avasi oven ja -lähti nopeasti kohti porttia. - -Ruth ei ollut yllättynyt. Polly oli ollut hyvin sairas jo melkein kaksi -viikkoa ja tänä aikana Ruth oli vieraillut hänen luonaan useasti ja -joka kerta Polly oli näyttänyt heikommalta, mutta kun Ruth näki hänet -edellisenä päivänä oli hän ylhäällä ja pukeutuneena ja puhui melkein -iloisesti. - -Miss Long oli ollut Ruthin mukana sinä päivänä ja he molemmat -ajattelivat, että Polly oli voinut hyvin. Tänä aamuna miss Long oli -lähettänyt kysymään hänen vointiaan ja viesti oli, että hän oli -viettänyt rauhallisen yön. - -Miss Long antoi auliisti Ruthille luvan mennä katsomaan Pollya, hän ei -itse päässyt mukaan. - -Ruth käveli niin nopeasti, että palvelija, joka lähti hänen mukaansa -hädin tuskin pysyi hänen vauhdissaan -- Ruth pelkäsi, että Polly oli -kuolemaisillaan ja että hän saapuisi liian myöhään. - -Kun he saapuivat perille, lähetti Ruth palvelijan pois ja sulki portin -hiljaa perässään, sillä hän muisti, ettei Polly pitänyt siitä, että -portti oli auki. Hän astui sisään äänettömästi. Huone oli tyhjä ja hän -kiipesi portaat ylös. Hän kulki niin hiljaa, ettei Joe, joka istui -sängyn vieressä kirja kädessään, huomannut häntä. Joe luki virttä -matalalla äänellä ja Ruth odotti, että hän lopettaisi ennen kuin hän -siirtyi peremmälle huoneeseen. Joe kuuli hänet ja kääntyi ja nosti -sormen huulilleen. Ruth katsoi Pollya ja näki, että tämä nukkui, virsi -oli rauhoittanut hänet. Joe antoi istuimensa Ruthille, laittoi kirjan -hänen käteensä ja lähti huoneesta. - -Ikkuna oli auki ja miellyttävä kesäilma, lintujen laulu ja ulkona -nauravien lasten äänet tulvivat sisään. Kuoleman ja elämän välinen -ero tuntui suurelta, sillä kuolema oli jo laittanut merkkinsä Pollyn -piirteisiin. Ruth tuskin tunnisti niitä, posket olivat kuopalla ja -tummin silmien muoto oli selvästi näkyvillä melkein läpinäkyvien -luomien alla. Mutta hänen kasvoissaan ei ollut kivun merkkejä, näytti -siltä, että hän olisi vain hiljaa kuihtumassa pois. - -Ruth luuli, että Polly nukkui edelleen, kunnes hän hetken kuluttua -kuuli hiljaisen äänen ja hän nojautui eteenpäin kuullakseen paremmin. --- Onko miss Ruth tulossa Joe? -- Ja Ruth vastasi suudelleen valkeaa -otsaa, -- olen täällä rakas Polly, olen istunut vierelläsi kun nukuit. - --- Oletko? sanoi Polly hiukan kovemmalla äänellä. -- Minulla on parempi -olo -- näin unta että hän oli tullut! Miss Ruth, mikä päivä nyt on? - --- On kesäkuun 22. päivä, Polly. - --- Luulinkin niin -- ja paljonko kello on? - --- Melkein 7 illalla. - --- Kyllä -- hän tulee ajoissa! Lukisitko minulle virren tai säkeen -Raamatusta ja sitten kenties nukahdan taas ja olen vahvempi, kun hän -tulee. - -Ruth luki mekaanisesti, sillä Pollyn sanat olivat saaneet hänet -ihmettelemään, odottiko hän tosiaan isänsä tulevan takaisin kotiin vai -olivatko ne vain houreita. - -Polly nukahti pian jälleen ja Ruth hiipi alakertaan etsimään Joea. Tämä -istui pöydän ääressä pää käsiin painettuna. Hän katsahti ylös -- Joe, -Ruth sanoi, -- odotatteko isäänne takaisin tänä iltana? - -[Alkuperäinen käännös jatkuu...] - --- Isä? Tänään? Hän näytti aivan hämmentyneeltä. - --- Polly luulee niin. - --- Hän sen tietää. En ole uskaltanut kysyä. - --- Mikset? -- Mutta jos hän tulee, tahdotko puhua hänelle, mutta -älä anna hänen heti tulla Pollyn luo. Ruth meni jälleen vanhalle -paikalleen. Hän istui lukien hiljaa, pani kirjan pois ja istui, kunnes -aurinko rupesi laskemaan. Hän oli kuulevinaan alhaalta ääniä. Hetken -perästä sanoi Polly: -- Hän on tullut nyt, etkö kuullut. - -Ruth meni katsomaan. Siellä hän oli. - --- Saanko mennä hänen luokseen, -- sanoi hän värähtelevällä äänellä. -Ruth nyökkäsi. Heidän mennessään huoneeseen, ojensi Polly kätensä -hiljaa lausuen: -- Isä! isä! Mutta voimat uupuivat ja käsivarret -vaipuivat alas. Isä riensi hänen luokseen, polvistui sängyn viereen ja -otti Pollyn käden pannen sen kaulalleen. - -Polly näytti niin onnelliselta. Silloin tällöin kosketteli hän -sormillaan tullakseen oikein vakuutetuksi, että hänen lähellään -todellakin oli hän, joka oli niin kauan ollut vieras hänelle. - -Ruth kuuli heidän kuiskailevan ja isän sanoissa eroitti hän: -- Kun -minä vielä kaukana olin, näki isä minut ja armahti minua -- ja sitten -Pollyn: -- Jumalalle kiitos! - -Ruth meni hakemaan Joea. - --- Tule, Joe, menkäämme Pollyn luo. Et voi olla pahoillasi isäsi -tulosta kun näet heidät yhdessä. Tule! - -He menivät. -- Kuule -- sanoi Ruth. Kaksi ääntä luki Herran rukousta, -toinen hyvin heikko, toinen matala ja vapiseva. - -He kuuntelivat rukouksen loppuun ja menivät sitten kyökkiin. - --- Niin, miss Ruth -- sanoi Joe -- olen iloinen nyt, että hän tuli; -ehkä mekin tulemme paremmiksi tämän illan jälkeen. Isä on kovin -muuttunut. - --- Varmaankin! Koeta nyt palkita hänelle Pollyn kadottaminen, ja ennen -kaikkia, Joe, älä häntä halveksi. Hän on kuitenkin sinun isäsi, jota -sinun tulee rakastaa. - --- Kunnioittamaan käsketään myös, miss Ruth! - --- Niin, nyt olet siihen velvollinen enemmän kuin koskaan ennen. Muista -tuhlaajapoikaa, Joe! - --- Minä koetan, miss Ruth. - --- Niin, Jumala auttakoon sinua! Huomenna olisit tullut lasketuksi -ripille, mutta -- - --- Polly toivoo, että se tapahtuisi kaikista huolimatta -- ja jos hän -kuolee yöllä, niin menen, miss Ruth. - --- Ja isäsi tulee katsomaan ja Polly näkee ehkä myös, niin -- ja sitte -te menette kahden kotiin ja alatte uutta elämää. - --- Luulen, että lähdemme Austraaliaan, miss -- isä tulee nyt. - -Joen piti mennä hakemaan pappia. Polly tahtoi nauttia herranehtoollista -ensimäisen ja viimeisen kerran maallisen isänsä kanssa. - -Tunnin kuluttua saivat Ruth ja Joe olla läsnä jumalanpalveluksessa, -joka oli heille uutta. Vakavina katselivat he kuolevaa tyttöä, joka -kovalla äänellä säesti papin sanoja: -- Kunnia olkoon Jumalalle -korkeudessa ja maassa rauha, ihmisille mielisuosio! Yhtäkkiä tuli -hiljaisuus. Pappikin lakkasi lukemasta. Kuului yksi ainoa huokaus; -Pollyn henki oli jättänyt maallisen majansa, jatkaakseen toisessa -maailmassa täällä alettua riemulaulua. - - * * * * * - -Tuli sitten se merkkipäivä, jota Ruth oli niin kauan odotellut. -Hitaasti asteli pieni joukkue kirkkoa kohden. Moninaiset mielentilat -kuvastuivat noissa nuorissa kasvoissa. Toiset olivat miettiväisiä, -nöyriä, vakavia, jopa surullisiakin, toiset salaperäisen näköisiä -muutamat huolettomia, vapaita, iloisia. Ruthin kalpeilla kasvoilla -kuvastui suru ja Joen vielä syvempi, voimakkaampi. Hän käveli toisten -jälessä nojaten isänsä käteen. - -Miss Long oli mukana. Kun hänen vanhimmat ja rakastetuimmat oppilaansa -Ruth ja Alice polvistuivat saadakseen siunauksen, tunsi hän enemmän -kiitollisuutta, kuin pelkoa, vaikka hän tiesi, että se aika vasta oli -alkava, jonka hänen kylvöstään piti hedelmän kantaa. - -Tullessaan miss Longin ja Alicen seurassa kirkosta ei Ruth huomannut -kahta naista ja erästä selin seisovaa miestä. Hän kuuli mainittavan -nimensä ja hätkähti. Seuraavassa silmänräpäyksessä tunsi hän Duncanin -suutelon otsallaan. Hän hämmentyi vielä enemmän, kun Duncan sanoi: --- Pitääkö sinut esitellä? -- Hän seurasi Duncanin katsetta -- puna -syöksyi hänen poskilleen -- Lizzie! -- - -Ilon kyyneleet verhosivat koko ympäristön sumuvaippaan. Miss Longin -kasvot loistivat nähdessään rakkaimman oppilaansa eikä Alice suinkaan -ilonpurkauksissa toisista jälelle jäänyt. Toinen nainen oli Lizzien -äiti, ja häntä kuvataksemme emme tarvitse muuta sanoakaan. - -Koululle tultua seurasivat moninkertaiset jäähyväiset, sillä suuri osa -tytöistä lähti kesälomalle, niiden joukossa Brownie. Maggie-raukan suru -oli sangen kova-äänistä, ja hän näytti pitävän Duncania erikoisena -vihamiehenään, tietysti sentähden, että tämä ryöväsi hänen ystävänsä. -Ennen eroa kuitenkin tehtiin sovinto. Maggie kysyi Ruthilta luuliko -tämä voivansa olla onnellinen erottuaan koulusta. Ruth hymyili, ja -Duncan kehoitti häntä tulemaan itse katsomaan. - -Illalla oli taas hiljaista. Kaikki olivat matkustaneet, Alicekin. -Ruthin tunteisiin sekautui iloa ja surua, iloa sentään enemmän. Veljen -kanssa keskustellessaan moitti hän tätä vaiteliaisuudesta, kyseli -moneen kertaan Lizzien tulosta Bermudaan, heidän tutustumisestaan ja -monista muista asioista. - --- Näetkös, Ruth, kaikki on sinun syysi. Sinä kerroit Lizziestä niin -paljon, ja sanoit hänen olleen niin hyvän sinulle, ja kun minäkin -toivoin saavani jonkun, joka olisi hyvä minulle, niin ajattelin, että -tämähän sopiikin oikein hyvin. - --- Lizzie on hyvä kaikille, Duncan -- olen niin kovin iloinen, että -saan hänet sisarekseni. - --- Sitä toivon, rakas Ruth. Olen kovin kiitollinen tästä Jumalan -johdatuksesta -- ja muistakin. Olen oppinut paljon ja Lizzie opettaa -minua enemmän. - --- Ja sinä opetat häntä, Duncan. Autatte toisianne ja minua myös. - --- Sinähän olet jo lopettanut koulusi, Ruth -- sanoi hän hymyillen. - --- Ei, ei, se on vasta alussa. Päämääräni on vielä sangen kaukana. -Mutta minä olen tänään päättänyt koettaa täydellä todella, enkä voi -enää peräytyä, vaikka tahtoisinkin. - -Hetken hiljaisuuden perästä sanoi Duncan: - --- Et ole vielä sanonut hyväksytkö valintaani tahi et. - --- Rakas Duncan -- Ruth vastasi -- olen siitä niin kiitollinen. Kaikki -epäilys on haihtunut ja siunaus on meidän! - -Ja hän nousi mennäkseen Lizzietä vastaan, joka lähestyi heitä nurmikkoa -pitkin. - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK RUTH*** - - -******* This file should be named 58906-8.txt or 58906-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/9/0/58906 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |