diff options
Diffstat (limited to '58885-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58885-0.txt | 1418 |
1 files changed, 1418 insertions, 0 deletions
diff --git a/58885-0.txt b/58885-0.txt new file mode 100644 index 0000000..d6b317a --- /dev/null +++ b/58885-0.txt @@ -0,0 +1,1418 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58885 *** + + + + + + + + + + + +AARNIHAUTA JA MUITA JUTTUJA + +Kirj. + +H. G. Wells + + + +Mailta ja meriltä 25. + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1913. + + + + + +SISÄLLYS: + +Aarnihauta. +Lentävä mies. +Aepyornis-saari. +Konservaattorin riemuvoittoja. + + + + +Aarnihauta. + + +Vene läheni maata. Lahden poukama lepäsi tulijain edessä, ja sen +pohjukassa oleva tyrskytön paikka, missä ei näkynyt valkoista vaahtoa, +osoitti millä kohtaa mereen laskevan pienen joen suu oli; aarniometsän +tiheämpi kasvu ja tummempi vihreys osoitti joen juoksua kaukaisten +kukkuloiden välitse. + +Metsä ulottui täällä ihan rantaan saakka. Siintävinä ja ääriviivoiltaan +utuisina kohosivat taampana etäisyydessä vuoret ikäänkuin äkkiä +jäätyneet aallot. Meri oli tyven, vain mainingit liikkuivat hiljaa. +Aurinko helotti polttavan kuumasti. + +Airoissa istuva mies keskeytti soutunsa. "Täällä jossakin sen pitäisi +olla", sanoi hän. Hän veti airot veneeseen ja ojensi kätensä suoraan +eteensä. + +Kokassa istuva toinen mies tähysti maata tarkoin. Hänellä oli keltainen +paperilehti polvillaan. + +"Tulehan katsomaan tätä, Evans", sanoi hän. + +Molemmat miehet puhuivat hiljaa, ja heidän huulensa olivat kovat ja +kuivat. + +Evansiksi nimitetty mies tuli hoiperrellen kokkaan päin, kunnes saattoi +nähdä toverinsa olan yli. + +Paperi muistutti kömpelösti piirrettyä karttaa. Paljosta +taskussa-kantamisesta se oli kulunut laskospaikoistaan rikki, ja mies +piteli haalistuneita palasia koossa niistä kohdin, mistä ne olivat +lähteneet irti. Siinä saattoi heikosti erottaa lahdelman ääripiirteet +miltei poishankautuneina lyijykynäviivoina. + +"Tässä", sanoi Evans, "on tyrskypaikka, ja tuossa on joen suu." + +Hän kuljetti peukaloaan karttaa pitkin. + +"Tämä mutkikas viiva on joki -- tahtoisinpa saada siitä kulauksen +suuhuni -- ja tämä tähti osoittaa paikkaa." + +"Näethän tuon pisteviivan tuossa", sanoi karttaa pitelevä mies. "Se on +suora viiva, joka kulkee riutan aukeamasta palmuryhmän luo. Tähti on +siinä, missä tämä viiva leikkaa joen. Meidän täytyy panna merkille se +paikka, kun laskemme rantajärveen." + +"Mitä ihmettä nuo pienet viivat tässä alhaalla mahtavat merkitä?" sanoi +Evans. "Siinä näyttää olevan ikäänkuin rakennuksen pohjapiirros tai +jotakin sellaista. Mutta mitä nuo kaikki sikinsokin vedetyt pikku +piirrot ovat olevinaan, sitä en käsitä. Ja mitä tuo kirjoitus +merkitsee?" + +"Se on kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä mies. + +"Luonnollisesti", vastasi Evans. "Hänhän oli kiinalainen." + +"He olivat kaikki kiinalaisia", sanoi karttamies. + +Molemmat istuivat hetkisen ja tuijottivat maata, jota kohden vene +hiljalleen lipui. Sitten Evans katsahti airoihin. + +"Nyt on sinun vuorosi soutaa, Hooker", sanoi hän. + +Kumppani laskosti paperin rauhallisesti, pisti sen taskuunsa, astui +varovasti Evansin ohi ja alkoi soutaa. Hänen liikkeensä olivat väsyneet +kuten miehen, jonka voimat ovat miltei tyyten lopussa. + +Evans istui puoliavoimin silmin ja katseli koralliriutan +valkovaahtoista tyrskyä, joka hiljalleen läheni. Taivas oli kuin +tulinen pätsi, sillä aurinko oli puolipäivän korkeudella. + +Vaikka he nyt olivat niin lähellä aarretta, ei hän kuitenkaan tuntenut +sitä iloa, jota oli odottanut. Ääretön jännitys kamppailussa, ennenkuin +he olivat saaneet asemapiirroksen haltuunsa, sekä pitkä yömatka +mannermaalta tänne avoimessa veneessä ja eväittä oli vienyt häneltä +ilon. Päästäkseen hilpeämmälle tuulelle hän koetti kiinnittää +ajatuksensa kultaharkkoihin, joista kiinalainen oli puhunut, mutta +mieli ei ottanut viipyäkseen niissä, vaan hän palasi tuontuostakin +miettimään suolatonta vettä, jota oli joessa, ja huuliensa ja kurkkunsa +sietämätöntä kuivuutta. Meren säännöllinen loiske koralliriuttaa vasten +alkoi kuulua, ja se teki hyvää hänen korvilleen. Vesi lirisi pitkin +veneen laitoja, ja airoista sitä tippui joka vetäisyn välillä. Hän +vaipui jonkinlaiseen puolihorrokseen. + +Hän näki vielä himmeästi saaren, mutta omituinen uni kutoutui hänen +aistiensa havaintoihin. Oli muka jälleen yö, jolloin hän ja Hooker +olivat keksineet kiinalaisen salaisuuden; hän näki kuunvalaisemat puut, +pienen nuotiotulen ja kolmen kiinalaisen tummat hahmot -- toiselta +puolen kuutamon hopeahohteen, toiselta nuotion punaisen loimon +valaisemina -- ja kuuli heidän mongertavan huonoa englanninkieltään -- +sillä he olivat kotoisin eri maakunnista. Hooker oli ensin päässyt +heidän puheenaineensa perille ja viitannut häntä kuuntelemaan. Osittain +oli keskustelua mahdoton kuulla, osittain se oli käsittämätöntä. +Filippiineiltä purjehtinut espanjalainen laiva meren pohjassa, sen +aarteet kätkössä tuomiopäivään asti -- siinä tarinan tausta; +haaksirikkoinen miehistö, tautien, taistelun tai muun tuhon harventama, +puutteellinen kurinpito, vihdoin lähtö laivasta veneillä, joista kukaan +ei sen koommin ole kuullut mitään. Sitten oli Chang-hi vasta vuosi +sitten, kulkiessaan rannikolla, sattumalta löytänyt nuo parisataa +vuotta kätkössä maanneet kultaharkot, oli jättänyt dshonkkinsa +[kiinalainen kolmimastoinen purjevene, leveä ja lyhyt, kokka ja perä +korkeat] ja sanomattomalla vaivalla haudannut ne maahan ypö yksin, +mutta erittäin varmaan paikkaan. Hän huomautti erityisesti kätköpaikan +varmuutta -- se oli hänen salaisuutensa. Nyt hän tarvitsi apua +mennäkseen niitä noutamaan sieltä. Yhtäkkiä tuli esille pieni kartta, +ja äänet hiljenivät. -- -- Sievä juttu kahden tyhjätaskuisen +englantilaiskulkurin korville! -- Sitten uni johti Evansin siihen +hetkeen, jolloin hän piteli Chang-hi'n palmikkoa kädessään. Kiinalaisen +henki ei merkitse niin paljon kuin eurooppalaisen. Chang-hi'n pienet, +viekkaat kasvot, jotka ensin olivat rohkeat ja raivoisat kuin yllätetyn +käärmeen, sitten pelokkaat, kavalat ja rukoilevat, tulivat unessa yhä +selvemmiksi. Lopuksi Chang-hi irvisti -- se oli kerrassaan käsittämätön +ja kammottava irvistys. Yhtäkkiä kaikki muuttui kovin tukalaksi ja +vastenmieliseksi, kuten unessa usein tapahtuu, Chang-hi nauraa räkätti +ja uhkasi häntä. Hän näki unessa suuria kultakasoja ja miten Chang-hi +tuli ja yritti vetää häntä pois niiden luota. Hän tarttui Chang-hi'n +palmikkoon -- miten paksu se keltainen elukka oli ja miten se sätki ja +irvisti! Se tuli myös yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Sitten nuo +loistavat kultakasat muuttuivat palavaksi rovioksi, ja suuri +paholainen, hämmästyttävästi Chang-hi'n näköinen, paitsi että sillä oli +paksu, musta häntä, alkoi syöttää häntä hiilillä. Toinen paholainen +huusi huutamistaan hänen nimeänsä: "Evans, Evans, senkin unikeko!" -- +vai Hookerko huusi? + +Hän heräsi. He olivat rantajärven suulla. + +"Tuolla ovat ne kolme palmua. Ne ovat kai samalla linjalla kuin tuo +pensaikko", sanoi hänen toverinsa. "Ota vaari! Kun pääsemme noiden +pensaiden luo ja siitä menemme suoraan metsään, niin tulemme paikalle, +heti kun olemme saapuneet joelle." + +He näkivät nyt joen suun. Se näky toi eloa Evansiin. + +"Souda lujaan", sanoi hän, "taivaan nimessä, tai muuten minun täytyy +latkia merivettä!" + +Hän puristi kätensä nyrkkiin ja tuijotti hopeajuovaan, joka kimalteli +kallioiden ja vihreiden pensaiden lomista. Yhtäkkiä hän käännähti +hurjistuneena Hookeriin päin. + +"Anna minä soudan!" sanoi hän. + +He saapuivat joen suulle. Kun oli kuljettu vähän matkaa ylöspäin, otti +Hooker vettä kouraansa, maistoi sitä ja sylki takaisin. Hetken kuluttua +hän maistoi uudestaan. "Jo kelpaa", sanoi hän, ja he alkoivat kiireesti +ammentaa vettä suuhunsa. + +"Tuhat tulimmaista", sanoi Evans, "tämä käy liian hitaasti!" Ja +kumartuen miltei vaaralliseen asentoon veneen laidan yli hän alkoi +suullaan imeä vettä. + +Äkkiä he herkesivät juomasta, ohjasivat veneensä pieneen sivupuroon ja +aikoivat laskea maalle läpi tiheän pensaikon, joka riippui vesirajassa +puron yläpuolella. + +"Meidän täytyy tunkeutua tästä meren rantaan saakka, jotta löytäisimme +pensaikkomme ja oikean suunnan." + +"Parempi on soutaa ympäri", sanoi Hooker. + +He soutivat siis takaisin joelle ja siitä merenrantaan sille paikalle, +missä pensasryhmä kasvoi. Siellä he nousivat maalle, vetivät kevyen +veneensä kauas rannalle ja kävelivät sitten pensaikon kulmaan, kunnes +riutan aukko ja pensaikko tulivat samalle suoralle viivalle. Evans oli +ottanut veneestä mukaansa alkuasukkaiden käyttämän työaseen, joka oli +L:n muotoinen ja jonka poikkikappale oli peitetty kiillotetuilla +kivillä. Hookerilla oli airo. + +"Juuri tätä suuntaa meidän on kuljettava", sanoi hän, "tästä läpi, +kunnes kohtaamme joen; sitten meidän on katseltava ympärillemme." + +He astuivat tiheätä viidakkoa, jossa kasvoi ruokoa, saniaisia ja nuoria +puita. Alussa oli kulku vaivalloista, mutta vähitellen puut tulivat +isommiksi ja maa niiden alla väljemmäksi. Tulinen auringonpaahde +muuttui vilpoiseksi katveeksi. Puut tulivat lopulta vihreiksi +pylväiksi, joiden latvat muodostivat vihannan katoksen korkealle heidän +yläpuolelleen. Rungoissa riippui valkeita kukkia, ja köynnöskasvit +kiemurtelivat puusta puuhun kuin köydet. Varjo syveni syvenemistään. +Maassa alkoi näkyä sieniä ja jotakin punaruskeaa peitekasvia. + +Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä äskeisen helteen +jälkeen", sanoi hän. + +"Toivon, että olemme oikealla tiellä", sanoi Hooker. + +Äkkiä he näkivät edessään aukeaman, josta kirkas päivänpaiste tunkeutui +metsään. Siellä oli myös loistavan vihreätä pensaikkoa ja heleänvärisiä +kukkia. Sitten he kuulivat veden lirinää. + +"Täällä on joki!" huudahti Hooker. "Kohta olemme perillä." + +Joen rannalla oli rehevä kasvullisuus. Suuria, tuntemattomia ja +nimettömiä yrttejä kasvoi mahtavien puiden juurilla levittäen +ruusukkeiset, vihreät viuhkansa valoa kohden. Leveällä, tyynellä +vedenpinnalla, jota aarteenetsijät nyt katselivat, kellui paksuja, +soikeita lehtiä ja kalpeita, punertavan valkoisia kukkia, vesililjojen +kaltaisia. Edempänä, missä joki teki polvekkeen, oli vedenpinta vaahdon +peitossa, ja sieltä kuului kosken kohina. + +"No?" sanoi Evans. + +"Olemme hiukan poikenneet suunnasta", sanoi Hooker. "Sitä odotinkin." + +Hän kääntyi ja katsoi taakseen äänettömän metsän tummaa, viileätä +varjoa. + +"Jos kuljemme joen rantaa vähän matkaa ylös tai alas, niin löydämme +paikan", virkkoi hän. + +"Sinä sanoit -- --", alotti Evans. + +"Hän sanoi, että siellä on kiviröykkiö", sanoi Hooker. + +Miehet katsoivat hetkisen toisiansa silmiin. + +"Mennään sitten koetteeksi ensin hieman alaspäin", sanoi Evans. + +He kävelivät hitaasti eteenpäin tähystellen ahnain silmin ympärilleen. +Evans pysähtyi äkkiä. + +"Mitä hittoa tuo on?" kysyi hän. + +Hooker seurasi silmillään hänen kätensä viittausta. + +"Jotakin sinistä", sanoi hän. + +He olivat huomanneet sen noustuaan pienelle kummulle. Vähitellen +saattoi erottaa mitä se oli. + +He läksivät kiivaasti astumaan sitä kohden, kunnes näkivät sen +kokonaan. Evansin käsi puristi suonenvedontapaisesti työasetta, joka +hänellä oli muassaan. + +Heidän näkemänsä esine oli kiinalainen mies, joka makasi suullaan +maassa. Hän oli kuollut, siitä ei voinut erehtyä. + +Miehet vetäytyivät lähemmäksi toisiaan ja tuijottivat tuota +kammottavaa, elotonta ruumista. Se virui aukealla paikalla puiden +välissä. Läheisyydessä oli kiinalaismallinen lapio ja edempänä +hajoitettu kiviröykkiö aivan äskettäin kaivetun kuopan vieressä. + +"Täällä on jo käyty ennen meitä", sanoi Hooker epävarmalla äänellä. + +Evans rupesi yhtäkkiä hirveästi kiroilemaan ja polki hurjasti +jalkaansa. Hooker kalpeni, mutta ei virkkanut mitään. Hän lähestyi +ruumista. Hän näki, että sen kaula oli paksu ja punainen, kädet ja +ranteet turvoksissa. + +"Pyh!" sanoi hän, kääntyi äkkiä ja meni kuopan luo. Häneltä pääsi +hämmästyksen huudahdus. Hän kutsui Evansia, joka asteli verkalleen +häntä kohden. + +"Narri hoi, kaikki on reilassa! Kulta on täällä vielä." + +Hän kääntyi katsomaan kuollutta kiinalaista ja sitten jälleen kuoppaa. + +Evans syöksyi paikalle. Osittain esillekaivettuina oli siinä heidän +edessään himmeänkeltaisia harkkoja. Hän kumartui kuoppaan, kaivoi +multaa paljain käsin ja kiskoi esille yhden noista raskaista kangista, +Samassa pisti pieni oka häntä käteen. Hän veti sormillaan hennon piikin +pois ja nosti harkon kuopasta ylös. + +"Vain kulta tai lyijy voi olla näin raskasta", sanoi hän. + +Hooker katseli vieläkin kuollutta kiinalaista. Hän ei ollut oikein +selvillä asiasta. + +"Mies on nähtävästi tullut ennen kuin ystävänsä", sanoi hän vihdoin. +"Hän tuli tänne yksin, ja joku myrkyllinen käärme on tappanut hänet... +Ihme vain, miten hän on löytänyt paikan." + +Evans seisoi kultaharkko kädessä. Mitä hänelle merkitsi kuollut +kiinalainen! + +"Meidän pitää hommata nämä kappaleet täältä pienin erin mantereelle ja +kaivaa ne siellä maahan joksikin aikaa", sanoi hän. "Mitenkä saamme ne +veneeseen?" + +Hän riisui nuttunsa, levitti sen maahan ja heitti sille pari kolme +kultaharkkoa. Silloin hän huomasi, että toinen pieni oka oli pistänyt +häntä käteen. + +"Tämän verran kai jaksamme kantaa", tuumi hän. Sitten hän yhtäkkiä +kivahti omituisen kiihkeästi: "Mitä sinä tuijotat eteesi?" + +Hooker kääntyi häneen päin: "Minä en oikein... voi sietää tuota näkyä." +Hän osoitti päännyökkäyksellä ruumista. "Hän on aivan saman näköinen +kuin..." + +"Hullutusta", sanoi Evans, "kaikki kiinalaiset ovat saman näköisiä." + +Hooker katsoi häntä silmiin. + +"Menen kuitenkin ja hautaan ensin tuon, ennenkuin ryhdyn auttamaan +sinua noiden keltaisten kappaleiden kuljetuksessa." + +"Älä ole narrimainen, Hooker", sanoi Evans. "Jätä se rauhassa +mätänemään." + +Hooker epäröi ja antoi katseensa liukua tutkivana pitkin ruskeata +maanpintaa. + +"Jokin kammottaa minua", sanoi hän. + +"Nyt on kysymys siitä", sanoi Evans, "mitä teemme näille +kultaharkoille. Hautaammeko ne tänne takaisin vai kuljetammeko ne +veneessä mannermaan puolelle?" + +Hooker mietti. Hänen katseensa harhaili sinne tänne, milloin korkeiden +puunrunkojen välissä, milloin ylhäällä pitkin auringon kultaamaa +vihreätä lehtikatosta. Hän kauhistui jälleen, kun silmänsä osuivat +sinipukuiseen kiinalaiseen. Hän tuijotti etsivästi metsän harmaaseen +pimentoon. + +"Mikä sinua vaivaa, Hooker?" kysyi Evans. "Oletko huonolla tuulella?" + +"Hommatkaamme joka tapauksessa kulta täältä pois", sanoi Hooker. + +Hän tarttui nutun kauluspuoleen, Evans kävi kiinni toiseen päähän, ja +he nostivat kultataakan maasta. + +"Mihin suuntaan?" kysyi Evans. "Veneellekö?" + +"Kummallista", jatkoi hän, kun he olivat astuneet muutamia askelia, +"soutu on tehnyt käsivarteni kipeiksi. Tuhat tulimmaista!" sanoi hän +sitten. "Niitä koskee niin vietävästi! Minun täytyy levähtää." + +He laskivat taakkansa maahan. Evansin kasvot olivat kalpeat, ja pieniä +hikihelmiä kihosi hänen otsalleen. + +"Täällä metsässä on niin painostava ilma", sanoi hän. + +Sitten hän yhtäkkiä kivahti aiheettoman vihaisesti: + +"Mitä tässä varrotaan koko päivä? Auta minua, sanon! Siitä asti kuin +näimme tuon kuolleen kiinalaisen, et sinä ole tehnyt muuta kuin +töllistellyt." + +Hooker katsoi kumppaniaan terävästi kasvoihin. Hän tarttui nuttuun, ja +he kantoivat kultaharkkoja vaieten noin viisikymmentä metriä. Evans +alkoi hengittää raskaasti. + +"Etkö osaa puhua?" kysyi hän. + +"Mikä _sinua_ sitten vaivaa?" kysyi Hooker. + +Evans horjui ja päästi äkkiä kiroten nutun maahan. Hän seisoi tuokion +ja tuijotti Hookeriin, sitten hän ähkyen tarttui kurkkuunsa. "Älä tule +lähelle", sanoi hän nojautuen puuta vasten. Sitten lujemmalla äänellä: +"Minuutin päästä se on ohi." + +Mutta hän ei pysynyt enää pystyssä tuenkaan varassa, vaan liukui +hitaasti runkoa pitkin alas, kunnes lysähti kokoon puun juurelle. Hänen +kätensä puristuivat kouristuksentapaisesti nyrkkiin. Kasvot vääntyivät +tuskasta. Hooker lähestyi häntä. + +"Älä koske minuun! Älä koske!" sanoi Evans tukehtuneella äänellä. +"Nosta kulta takaisin nutulle." + +Kun Hooker otti käteensä kultaharkon, tunsi hän peukalonsa juuressa +lievän piston. Hän tarkasti paikkaa, ja siinä näkyi noin sentimetrin +pituinen hieno oka. + +Evans päästi örisevän huudon ja kaatui nurinniskoin. + +Hooker seisoi suu auki. Hän tuijotti kauhu silmissä okaa. Sitten hän +katsahti Evansiin, joka nyt virui kiemurassa maassa ja jonka selkä +notkahteli kouristuksentapaisesti. Sitten hän katsoi puunrunkojen ja +köynnöskasvien välitse sinne, missä sinipukuinen kiinalaisen ruumis +vielä näkyi metsän himmeässä, harmaassa siimeksessä. Hän ajatteli +kartalle vedettyjä pieniä viivoja, ja silloin hänelle selvisi kaikki. + +"Herra armahda minua!" hän huudahti. + +Sillä okaat olivat samoja, joita dajaakit [Borneon saaren alkuasukkaita +(malaijilaista rotua)] myrkyttävät ja ampuvat ruokopuhaltimillaan. Hän +käsitti nyt, mitä kiinalainen oli tarkoittanut kehuessaan kätköpaikan +varmuutta. + +"Evans!" huusi hän. + +Mutta Evans makasi hiljaa ja liikkumatta; jäsenet vain nytkähtelivät +kamalasti, suonenvedontapaisesti. Ja syvä hiljaisuus täytti metsän. + +Sitten Hooker alkoi innokkaasti imeä tuota peukalon juuressa olevaa +pientä kipeätä kohtaa -- kalliin henkensä pelastamiseksi. Mutta äkkiä +hän tunsi omituista vetoa ja pistelyä käsivarsissaan ja hartioissaan; +sormetkaan eivät enää ottaneet liikkuakseen. Silloin hän tiesi, että +imeminen oli turhaa ja että hänenkin täytyi kuolla. Ja yhtäkkiä hän +herkesi imemästä, istuutui kultakasalle, painoi otsansa käsiin ja +kyynärpäänsä polvia vasten ja tuijotti kumppaninsa muodottomaan, mutta +yhä vielä värähtelevään ruumiiseen. + +Chang-hi'n virnistys muistui hänen mieleensä. Painostava kipu alkoi +tuntua kaulassakin ja kiihtyi vähitellen. Korkealla hänen päänsä päällä +humisi leppoisa tuuli puiden latvoissa, ja tuntemattoman kukan valkeita +terälehtiä varisi hämärässä hiljaa liihotellen maahan. + + + + +Lentävä mies. + + +Kansatieteen tutkija katseli miettivästi harvinaista linnunsulkaa. + +"Ette näyttänyt mielihyvällä luopuvan siitä", sanoi hän. + +"Se on päälliköille pyhitetty esine", vastasi luutnantti, "samoin kuin +keltainen silkki, kuten tunnettua, Kiinan keisarille." + +Tiedemies ei vastannut. Hän vitkasteli. Sitten hän yhtäkkiä puhkesi +puhumaan: + +"Mistä ihmeestä on syntynyt tuo uskomaton juttu lentävästä miehestä, +jota täällä kerrotaan?" + +Luutnantti hymähti. "Mitä teille sitten on kerrottu?" + +"Minä huomaan", sanoi tutkija, "että olette selvillä maineestanne." + +Luutnantti pyöritti itselleen savukkeen. + +"Kuulisin sen mielelläni kerran uudelleen", sanoi hän. "Mitä siitä tätä +nykyä sanotaan?" + +"Se on suunnattoman lapsellista", vastasi tiedemies harmistuneena. +"Millä ilveellä olette saanut aikaan sellaisen tarinan itsestänne?" + +Luutnantti ei vastannut, vaan heittäytyi yhä hymyillen selkäkenoon +tuolissaan. + +"Tässä minä istun", jatkoi tiedemies, "neljänsadan penikulman päässä +matkani määrästä, ottaakseni selville mitä tämän kansan saduista on +jäljellä, ja löydän vain toinen toistaan mahdottomampia juttuja eräästä +oljenvaaleasta, ihan nuoresta luutnantista: hän on haavoittumaton -- +hän voi hypätä elefantin yli -- hän osaa lentää. Tämä viimeinen seikka +on kovin pähkinä. Muuan vanha ukko kuvasi teidän siipiänne, kertoi, +että niissä oli mustat sulat ja että ne olivat lähes muulin pituiset. +Väitti nähneensä monta kertaa teidän liihottelevan kuutamossa +kukkuloiden yli Shendumaahan päin, -- Tyhmyyksiä semmoiset jutut!" + +Luutnantti nauroi iloisesti. "Lisää, lisää!" sanoi hän. + +Tiedemies kertoi edelleen, kunnes väsyi. + +"Sellaista pilaa olette tehnyt näistä yksinkertaisista vuoriston +lapsista! Miten se on käynyt päinsä, mies?" + +"Valitan suuresti", vastasi luutnantti, "mutta minut on siihen +pakotettu. Toden totta pakotettu. Enkä minä siihen aikaan osannut +aavistaakaan, mitä kiinalaisten mielikuvitus tekisi jutusta. +Puolustuksekseni voin mainita, että ainoastaan varomattomuus, vaan ei +suinkaan mikään ilkeys, saattoi minut korvaamaan kansansadun uudella +sadulla. Mutta koska asia näyttää pahoittavan teidän mieltänne, koetan +selittää sen teille. + +"Se tapahtui viimeisen-edellisen Lushai-sotaretken aikana, ja päällikkö +Walters luuli, että heimo, jonka luona te nyt kävitte, oli +ystävällismielinen. Täysin luottaen kykyyni tulla omin neuvoin +toimeen lähetti hän senvuoksi minut laaksoa ylös -- neljätoista +englannin-penikulmaa -- antaen mukaani kolme derbyshireläistä [sotilaita +Derbyshiren maakunnasta, pohjois-Englannista] ja puolen tusinaa +sepoy-sotilaita [Englannin armeijan intialaisia alkuasukas-sotilaita], +kaksi muulia ja siunauksensa, ottamaan selkoa asukasten mielialasta +kylässä, missä te vastikään olette käynyt. Kymmenmiehinen joukko -- +kahta muulia lukuunottamatta -- neljätoista penikulmaa ja sodan aikana! +Tehän olette nähnyt tien?" + +"Tien?" sanoi tutkimusmatkailija. + +"Se on nyt parempi kuin silloin. Ylöspäin matkatessamme täytyi meidän +sillä kohtaa, missä laakso kapenee, kahlata penikulma joessa, polvia +myöten kuohuvassa vedessä, ja kivillä, jotka olivat liukkaat kuin jää. +Sinne minulta putosi kiväärikin. Myöhemmin ovat intialaisemme louhineet +kalliota dynamiitilla ja rakentaneet sen mukavan tien, jota te olette +kulkenut. Alempana, siellä missä nuo korkeat kalliot ovat, täytyi +meidän ehtimiseen, muistaakseni toistakymmentä kertaa muutaman +penikulman matkalla, kulkea joen poikki. + +"Varhain seuraavana aamuna saavuimme määräpaikkaan. Tehän tiedätte +miten se sijaitsee, vuoren ulkonemalla suunnilleen noiden korkeiden +kukkuloiden keskustassa. Ja kun huomasimme, miten kammottavan +levollisena kylä lepäsi auringonpaisteessa, pysähdyimme tuumimaan. + +"Silloin he lennättivät meitä vastaan kappaleen pronssisesta +epäjumalankuvasta, ikäänkuin tervehdykseksi. Se vyöryi jyristen +rinnettä alas, suhahti ohitseni tuuman verran olkapäästäni ja kaatoi +toisen muulimme, joka kantoi muonavarojamme ja kapineitamme, En ole +ikinä ennen enkä jälkeenpäin kuullut niin murhaavaa ryminää. Sitten +huomasimme kylän ja itäisen kukkulan välisellä kalliolla joukon miehiä, +jotka pyssyillä varustettuina ja vuoristoviitat yllä liikkuivat sinne +tänne. + +"'Käännös oikeaan', komensin minä, 'ei liika lähekkäin'. Miehet +kääntyivät, ja me läksimme täyttä karkua laaksoa alas. Emme jääneet +pelastamaan kuolleen muulimme kantamusta, mutta toisen muulin otimme +ystävyydestä mukaamme -- se kantoi minun telttaani ja muuta tavaraa. + +"Niin päättyi tämä maineeton taistelu. Taakse katsoessani näin koko +laakson vilisevän voittajia, jotka kirkuivat ja ammuskelivat. Mutta +keneenkään ei sattunut. Nämä kiinalaiset eivät pyssyillään paljoa +toimita, paitsi joskus väijyksistä ampuessaan. He istuvat tuntikausia +tähdäten, pyssy kiven varassa, mutta kun he juoksusta ampuvat, tapahtuu +se vain komean näön vuoksi. Hooker, eräs derbyshirelaisistani, piti +itseään hyvänä ampujana. Kiertäessämme muuatta kallion kulmausta hän +seisahtui koettaakseen onneaan, mutta ei saanut osumaan. + +"En ole mikään Xenofon [kreikkalainen historioitsija] kertoakseni +pitkälti joukkoni peräytymisestä. Kahden ensi penikulman matkalla +meidän täytyi kahdesti torjua viholliset vaihtamalla laukauksia heidän +kanssaan, kun he tulivat liian lähelle. Mutta tämä oli verrattain +yksitoikkoista työtä, kunnes saavuimme lähelle sitä paikkaa, missä +vuoret lähestyvät jokea ja laakso kutistuu kuiluksi. Siellä näimme +onneksi puolen tusinaa mustapäitä, jotka hiipivät viistoon kukkulan yli +vasemmalla sivullamme, siis itäpuolella, ja kulkivat melkein samaa +suuntaa kuin mekin. + +"Silloin käskin pysähtyä. 'Katsokaa tuonne', sanoin Hookerille ja +toisille englantilaisille osoittaen päitä; 'mitä nyt teemme?' + +"'Kaula poikki, tai olen neekeri!' sanoi eräs heistä, 'Sehän meitäkin +adottaa', tuumi toinen. 'Tunnethan kiinalaisen tavan, George?' + +"'Siinä paikassa, missä joki kapenee, he voivat osata meihin jokaiseen +50 metrin päästä', sanoi Hooker. 'Eteenpäinmarssiminen on suorastaan +itsemurhaa.' + +"Minä katselin oikealla puolellamme olevaa kalliota. Alempana +laaksossa se jyrkkeni, mutta näytti vielä tällä kohtaa noustavalta. Ja +kaikki kiinalaiset, jotka tähän asti olimme nähneet, olivat olleet joen +toisella puolen. + +"'Joko se tie tahi seisahdus', arveli eräs intialaisistamme. + +"Niinpä aloimme kavuta kallionrinnettä ylös. Siinä näytti olevan +jonkinlainen polku, ja sitä me seurasimme. Heti ilmestyi ylempänä +laaksossa muutamia kiinalaisia näkyviin, ja minä kuulin laukauksia. +Sitten näin, että eräs intialaisistamme istui maassa noin 30 metriä +alapuolellamme. Hän oli istuutunut aivan hiljaa, nähtävästi jottei +saattaisi meitä levottomiksi. Komensin taas pysähtymään. Käskin +Hookerin uudelleen koettaa ampumataitoaan, laskeusin itse alaspäin ja +huomasin, että mies oli saanut kuulan sääreensä. Otin hänet syliini, +kannoin muulin luo ja asetin hänet sen selkään, vaikka eläimellä jo +ennestäänkin oli tarpeeksi kantamista teltassa ja muissa tavaroissa, +joita emme olleet ehtineet riisua siltä. Tultuani miehen kanssa toisten +luo näin Hookerin seisovan tyhjäksi ammuttu Martini-kivääri kädessään, +irvistävän ja osoittavan liikkumatonta mustaa täplää, joka näkyi +laakson yläpäässä. Kaikki muut kiinalaiset olivat kadonneet +kalliolohkareiden tai notkelman taa. + +"'Viisisataa metriä', sanoi Hooker, 'ei senttiäkään vajaa! Ja vannon, +että ammuin miestä kalloon.' + +"Minä käskin häntä tekemään sen toistamiseen, ja sitten jatkoimme +matkaamme. Mitä pitemmälle pääsimme, sitä jyrkemmäksi rinne tuli, ja +polku, jota kuljimme, kapeni kapenemistaan. Lopulta oli pelkkää +kalliota sekä ylä- että alapuolellamme. 'Tämä se on parasta tietä, mitä +olen milloinkaan nähnyt Lushai-maassa', sanoin rohkaistakseni miehiäni, +vaikka jo pelkäsin mitä tuleva oli. Ja kierrettyämme hetken kuluttua +erään kallionkielekkeen jouduimmekin umpiperään, jyrkänteen reunalle. +Vuoriharjanne loppui siihen. + +"Oivallettuaan asian laidan alkoi eräs derbyshireläisistä kiroilla +onnettomuuksia, joihin olimme joutuneet. Intialaiset pysyivät tyyninä. +Hooker murisi, latasi kiväärinsä, kääntyi takaisin ja meni +kallionkielekkeen taa. + +"Kaksi intialaista auttoi toverinsa muulin selästä alas, ja sitten he +alkoivat purkaa juhdan kuormaa. + +"Päästyäni niin pitkälle, että saatoin katsella ympärilleni, tein sen +huomion, ettei asemamme sentään ollut perin toivoton. Olimme +vuorihaarakkeella, joka saattoi leveimmältä kohdaltaan olla kymmenen +metriä poikkimitaten. Yläpuolellamme kaartui kallio niin, että meitä +oli mahdoton ampua ylhäältä päin, ja alapuolellamme oli sadan metrin +korkeudelta miltei pystysuoraa kallioseinää. Jos asetuimme pitkäksemme, +ei meitä syvänteestä voinut kukaan nähdä. Lähestyminen oli mahdollista +vain äsken kulkemamme tien puolelta, ja siellä merkitsi yksi mies yhtä +paljon kuin kokonainen joukko. Me olimme luonnon muodostamassa +linnoituksessa; paha vain, ettei meillä ollut nälkää ja janoa vastaan +muuta varastoa kuin yksi ainoa elävä muuli. Sitäpaitsi olimme enintään +7-8 penikulman etäisyydellä pääjoukostamme, ja sieltä tietysti +lähetettäisiin etsijöitä päivän tai parin päästä, ellei meitä alkaisi +kuulua takaisin. + +"Noin vuorokauden kuluttua..." + +Luutnantti keskeytti. "Oletteko koskaan tuntenut janoa, Graham?" + +"En sillä lailla", vastasi tiedemies. + +"Hm. Makasimme siellä koko päivän, yön ja seuraavan päivän saamatta +suuhumme muuta kuin pari kastepisaraa, jotka puristimme vaatteistamme +ja teltasta. Ja allamme virtasi joki kuohuen ja vaahdoten keskellä +uomaa olevan kallion molemmin puolin. Sellaisia päiviä, jotka olivat +niin vailla kaikkia tapahtumia, mutta samalla niin rikkaat tunteista, +en ollut vielä siihen asti elänyt. Aurinko näytti silminnähtävästä +liikkumisestaan huolimatta seisovan paikallaan niinkuin silloin, kun +Joosua sen pysähdytti, ja se poltti kuin läheinen pätsi, Ensimäisen +päivän iltana sanoi eräs derbyshireläisistä jotakin -- ei kukaan +kuullut mitä -- ja katosi kalliokulmakkeen taakse. Kuulimme laukauksia, +ja kun Hooker kävi siellä katsomassa, oli mies poissa. Ja aamulla oli +haavoittunut intialaisemme kuumeessa ja putosi tai hyppäsi jyrkänteeltä +alas. Sitten ammuimme muulimme, ja pitipäs tietysti käydä niin, että +sekin henkitoreissa nytkähdellessään putosi kallionreunalta syvyyteen +jättäen jäljelle meidät kahdeksan miestä. + +"Saatoimme nähdä intialaisen ruumiin alhaalla, pää vedessä. Se makasi +suullaan ja, sikäli kuin minusta näytti, jotenkin ehyenä. Niin ahnaasti +kuin kiinalaiset hänen päätänsä himoitsivatkin, oli heillä kuitenkin +siksi paljon älyä, että antoivat hänen maata siinä, kunnes tuli pimeä. + +"Ensin puhelimme siitä, mitä toiveita oli, että pääjoukkomme kuulisi +ampumisen, ja arvailimme, joko siellä pian alettiin kaivata meitä. +Illan tullen kävi keskustelu yhä kuivemmaksi ja harvasanaisemmaksi. +Intialaiset pelasivat keskenään jotakin peliä pienillä kivillä ja +sitten he kertoivat juttuja. Yö oli viileä, Toisena päivänä ei kukaan +enää puhunut. Huulemme olivat mustuneet, ja kurkkua poltti kuin +tulessa. Makailimme kallionreunalla ja tuijotimme toisiimme. Ehkä +olikin parasta, että pidimme kukin ajatuksemme omana tietonamme. Toinen +englantilaisista sotamiehistä alkoi kirjoitella savipiipun palasella +kallioseinään jotakin jumalatonta pötyä viimeisestä tahdostaan, kunnes +minä kielsin sen. Kun katsoin kallionreunalta laaksoon ja näin kuohuvan +joen, teki melkein mieleni seurata intialaisemme esimerkkiä. Minusta +näytti viehättävältä ja suloiselta mennä suhista ilman läpi, tietäen +perillä saavansa kulauksen vettä -- tai ainakin pääsevänsä janosta +ainiaaksi. Mutta oikeaan aikaan tulin ajatelleeksi, että olin komentoa +pitävä upseeri ja että velvollisuuteni oli näyttää hyvää esimerkkiä, ja +se pidätti minut tyhmyyksistä. + +"Tuo ajatus jätti kuitenkin aivoihini erään suunnitelman. Nousin ja +aloin tarkastella telttaani ja sen kangasta ja ihmettelin, etten ollut +ennen sitä hoksannut. Sitten silmäsin vielä kerran kallionreunalta +alas. Tällä kertaa korkeus näytti minusta suuremmalta ja kuolleena +makaavan sotamiehen asento tuskallisemmalta. Mutta kävi miten kävi, +yrittää piti! Lyhyesti sanoen: aioin käyttää telttaa laskuvarjona. + +"Leikkasin telttakankaasta melko suuren ympyrän, noin kolme kertaa niin +suuren kuin tämä pöytäliina, parsin keskellä olevan reiän, solmin +reunan ympäri kahdeksan nuoraa, jotka yhtyivät toisesta päästään ja +siten auttoivat laskinvarjon muodostumista. Miehet loikoivat ympärillä +katsellen puuhaani, jota he näyttivät pitävän jonakin uudenlajisena +mielenhäiriönä. Sitten selitin aikeeni brittiläisille sotamiehilleni, +ja heti kun yö oli seurannut lyhyttä hämärän hetkeä, ryhdyin tuumasta +toimeen. Molemmat miehet pitelivät laitettani koholla, ja minä otin +niin pitkän vauhdin kuin kävi päinsä. Ilma täytti kankaan ikäänkuin +purjeen, mutta kallionreunalla -- se on tunnustettava -- minut valtasi +pelko ja pysähdyin äkkiä. + +"Heti seisahduttuani häpesin -- tällainenhan olisi voinut sattua +taistelussakin rintaman edessä --, menin takaisin ja otin uuden +vauhdin. Tällä kertaa hyppäsin -- tykyttävin sydämin, kuten muistan +-- suoraan ilmaan, ja suuri valkea purje pullistui yläpuolellani. + +"Minusta tuntui kestävän kauan, ennenkuin laskuvarjo alkoi kannattaa. +Ensin se yritti kallistua sivulle. Sitten huomasin, miten kallioseinä +vieressäni syöksyi ylöspäin, kun taas itse tunnuin olevan +liikkumattomana. Sitten silmäsin alaspäin ja näin pimeässä joen ja +kuolleen intialaisen kiitävän vastaani. Mutta erotin myös kolme +kiinalaista, jotka kauhuissaan tuijottivat ylöspäin minuun, ja näin +lisäksi, että intialainen oli päätön. Silloin olisin mielelläni +kääntynyt takaisin. + +"Seuraavassa tuokiossa oli saappaani terä yhden kiinalaisen suussa, ja +samassa silmänräpäyksessä hän ja minä makasimme päällekkäin maassa, +purjekankaan peittäessä meidät alleen. Luulen, että murskasin hänen +kallonsa saappaani korolla. En odottanut muuta, kuin että hänen +toverinsa vuorostaan iskisivät minun pääni mäsäksi; mutta nuo pakana +raukat eivät olleet koskaan kuulleet laskuvarjosta mitään ja pötkivät +heti pakoon. + +"Vapautin itseni telttakankaan sokkeloista ja kiinalaisen ruumiista ja +katsoin ympärilleni. Noin kymmenen askelen päässä virui intialaisen pää +tuijottaen kuutamoon. Sitten huomasin veden ja menin juomaan. Ympärillä +oli hiljaista; kuului vain pakenevien kiinalaisten juoksu, heikko huuto +ylhäältä ja veden solina. Juotuani kylliksi läksin heti matkalle +jokivartta alaspäin. + +"Ja siihen loppuu selitys lentävän miehen tarinan synnystä. En tavannut +ainoatakaan ihmistä tuolla kahdeksan penikulman taipaleella. Saavuin +Waltersin leirille kymmenen tienoissa, ja etuvartija pöhkö oli niin +typerä, että laukaisi pyssynsä minua kohden, kun astuin pimeästä esiin. +Niin pian kuin Waltersin paksu kallo oli tajunnut kertomukseni, lähti +viisikymmentä miestä matkalle laaksoa ylöspäin karkoittamaan +kiinalaisia ja noutamaan miehiämme. Itse en lähtenyt mukaan; minulla +oli täysi työ janoni sammuttamisessa. + +"Te olette kuullut, minkä jutun kiinalaiset ovat seikkailustani +tekaisseet. Muulin pituiset siivet! Ja mustat sulat! Lystikäs +luutnanttilintu! Niin, niin!" + +Luutnantin mieli viivähti hetkisen menneissä asioissa. Hänen kasvonsa +olivat iloiset. Sitten hän jatkoi: + +"Tuskin uskotte, kun sanon, mutta perille saapuessaan miehet näkivät, +että kaksi muuta intialaista oli hypännyt kallion reunalta alas." + +"Ja muut voivat hyvin?" kysyi tutkimusmatkailija. + +"Niin", vastasi luutnantti, "muut voivat hyvin, tietysti +lukuunottamatta tuntuvaa janon vaivaa." + +Ja sitä muistellen hän kaatoi lasiinsa viskyä ja soodavettä. + + + + +Aepyornis-saari. + + +[Aepyornis = sukupuuttoon kuollut jättiläislintu, jonka muna on noin 8 +litraa vetävä. Sen jäännöksiä on tavattu Madagaskarin saarella.] + +[Tikankontti (Cypripedium calceolus) = kämmekkäisiin eli orkideoihin +kuuluva yrtti.] + +Arpinaamainen mies kumartui pöydän yli ja katseli kukkakimppuani. + +"Kämmekkäisiäkö?" kysyi hän. + +"Muutamia", vastasin minä. + +"Tikankonttia", arveli hän. + +"Enimmäkseen", sanoin minä. + +"Tuskin mitään uutta sentään! Minä tutkin nämä saaret viisi- tai +kuusikolmatta vuotta sitten. Jos löydätte täältä jotakin uutta, niin se +on sitten _aivan_ uuttaa. Minä en jättänyt paljoa." + +"En ole mikään kokoilija", sanoin. + +"Olin siiloin nuori", jatkoi hän. "Taivas, miten minä lensin! Olin +kaksi vuotta Itä-Intiassa ja seitsemän vuotta Brasiliassa. Sitten +läksin Madagaskarille." + +"Tunnen pari tutkijaa nimeltä", sanoin, kun huomasin kertomuksen olevan +tulossa. "Kenelle te silloin keräilitte?" + +"Dawsonille. Oletteko koskaan kuullut Butcherista puhuttavan?" + +"Butcher -- Butcher?" Nimi tuntui tutulta. Sitten muistin oikeusjutun, +_Butcher kantajana Dawsonia vastaan_. + +"Mitä!" sanoin. "Tekö olette se mies, joka haastoi toiminimen oikeuteen +vastaamaan suorittamattomasta neljän vuoden palkasta! -- Olitte +joutunut autiolle saarelle..." + +"Palvelijanne", sanoi arpinaamainen mies kumartaen, "olen juuri sama +mies. Merkillinen tapaus, eikö totta? Siellä minä istuin saarella +kooten pientä omaisuutta; työtä ei mitään, eikä toiminimellä +pienintäkään mahdollisuutta irtisanoa minua. Se huvitti minua monesti, +kun sitä ajattelin istuessani saarella. Tein laskelmia -- suuria +laskelmia -- koko saaren täyteen, korukirjaimilla." + +"Miten se kävikään?" sanoin minä. "En enää oikein muista asiaa." + +"No... Tiedättekö mikä Aepyornis on? Oletteko kuullut sellaisesta?" + +"Hiukan. Andrews kertoi minulle uudesta lintulajista, jota oli tutkinut +jo kuukauden päivät. Juuri ennen lähtöäni. Sillä kuuluu olleen lähes +metrin pituiset lonkkaluut. On kai ollut hirvittävä peto." + +"Eipä ihme", vastasi arpinaamainen mies. "Se _oli_ peto. 'Tuhannen ja +yhden yön rook-lintu oli juuri siitä johtunut satu. Mutta milloin nuo +luut löydettiin?" + +"Muistaakseni kolme tai neljä vuotta sitten -- vuonna 1891, ellen +erehdy. Kuinka niin?" + +"Kuinkako niin? Koska itse ne löysin -- hitto vie -- ja siitä on lähes +kaksikymmentä vuotta. Ellei Dawson tyhmyydessään olisi ruvennut +rettelöimään palkan tautta, niin mitkä loistavat kaupat liike olisi +voinut tehdä!... Minkä minä sille mahdoin, että se pahuksen vene läksi +karkuun!" + +Hän oli hetkisen vaiti. "Oletan, että paikka, mistä uusi luu +löydettiin, on sama. Eräs suon tapainen noin 160 kilometriä +Antananarivon [Madagaskarin pääkaupunki] pohjoispuolella. Tunnetteko +sen ehkä? Sinne päästäkseen täytyy kulkea rannikkoa pitkin veneissä. +Ettekö muista?" + +"En. Mutta muistaakseni Andrews mainitsi jostakin suosta." + +"Sama se kai on. Itärannalla, ja siinä on vedessä jotakin, joka +ehkäisee mätänemisen. Se haisee kreosootilta. Se muistutti minulle +Trinidadia." + +"Löysittekö munia?" + +"Löysin, ja muutamat niistä olivat yli puolentoista jalan pituisia. +Miltei sattumalta ne löysin. Olimme munia etsimässä, minä ja kaksi +neekeriä, tuollaisessa kummallisesti kokoonkyhätyssä veneessä, ja +samalla kertaa löysin luutkin. Meillä oli mukanamme teltta ja neljän +päivän muona, ja pystytimme leirin erääseen kovapohjaisempaan paikkaan. +Kun sitä muistelen, tuntuu vieläkin nenässäni merkillinen tervamainen +haju. Työ ei ollut leikintekoa. Kuten tiedätte, tutkitaan pohjaliejua +rautaisella haralla. Munat siinä tavallisesti särkyvät. Tahtoisin +tietää, kauanko siitä on, kun näitä jättiläislintuja on todella elänyt. +Lähetyssaarnaajat kertovat, että alkuasukkailla on taruja siitä, +milloin ne elivät, mutta itse en ole sattunut koskaan kuulemaan niitä. +Mutta munat, jotka löysimme, olivat tuoreita kuin vastamunitut. Ihan +tuoreita! Kun veimme niitä veneeseemme, pudotti toinen neekeri yhden +niistä kalliolle, jolloin se särkyi. Annoin lurjukselle aimo +selkäsaunan. Hän sanoi, että tuhatjalkainen oli puraissut häntä. Mutta +koetan pysyä asiassa. Muna maistui hyvältä, ikäänkuin olisi ollut +vastikään munittu, ei haissut ollenkaan, ja kuitenkin oli emo kuollut +jo ehkä kolme-, neljäsataa vuotta sitten! No niin. Olimme koko päivän +puuhanneet liejussa saadaksemme munat ehyinä talteen, ja olimme +mustanharmaan lian peitossa, ja minä olin tietysti äkäinen. Mikäli +tiedän, olivat ne ainoat munat, mitä sieltä on saatu ehyinä, eivätkä ne +olleet edes puhjenneet. Myöhemmin olen tarkastellut Lontoon +luonnonhistoriallisessa museossa olevia; kaikki ne olivat puhjenneita +ja palasista kokoonliitettyjä kuin mosaiikki, ja osia puuttui kokonaan. +Minun löytämäni olivat täydelliset, ja aioin palattuani hämmästyttää +niillä maailmaa. Tietysti olin kiukuissani tuolle neekeritolvanalle, +joka viheliäisen hyönteisenpiston tähden teki tyhjäksi kolmen tunnin +työn. Annoin hänelle selkään että mäikyi." + +Arpinaamainen mies veti taskustaan savipiipun. Ojensin hänelle +tupakkamassini. Hän täytti piippunsa hajamielisesti. + +"Miten niiden muiden kävi?" kysyin. "Toitteko ne ehyinä kotiin? En enää +oikein muista..." + +"Siinäpä tulee jutun merkillisin osa. Minulla oli vielä jäljellä kolme +munaa, kaikki aivan tuoreita. Panimme ne veneeseen, ja sitten menin +telttani luo keittämään kahvia. Molemmat pakanat jätin rannalle; toinen +niistä ulisi lapsellisesti saamansa hyönteisenpiston tähden, ja toinen +säesti häntä. Ei juolahtanut mieleenikään, että nuo heittiöt +käyttäisivät hyväkseen omituista asemaani ja tekisivät minulle +semmoisen kepposen. Mutta arvelen, että hyönteisenpisto ja minulta +saatu selkäsauna tekivät miehen vihaiseksi ja että hän sai toisenkin +yllytetyksi tuumaan. + +"Muistan, miten istuin rauhassa tupakoiden, veden kiehuessa +väkiviinakeittiöllä, jonka tavallisesti aina otin mukaani tällaisille +retkille. Ihailin suota auringonlaskussa. Kaikki oli mustaa ja +veripunaista, viirullista, -- ihmeellinen näky. Ja etäämpänä maa yleni +harmaiksi, utuisiksi kukkuloiksi, ja niiden takainen taivas oli +punainen kuin sulatusuunin kita. Ja viidenkymmenen metrin päässä +selkäni takana nuo kirotut pakanat -- välittämättä illan ihmeellisestä +rauhasta -- istuivat tuumimassa, miten lähtisivät veneellä tiehensä ja +jättäisivät minut yksikseni kolmen päivän muonan ja liinateltan +seuraan, ilman juomista, lukuunottamatta pientä vesinassakkaa. Kuulin +jotakin huudontapaista takaapäin, ja siellä he jo olivat kanootissaan +-- veneeksi sitä tuskin kävi sanominen -- parinkymmenen metrin päässä +rannasta. Älysin paikalla mitä oli tekeillä. Kiväärini oli teltassa, ja +sitäpaitsi siinä ei ollut luoteja, vaan pelkkiä lintuhauleja. Sen ne +riivatut tiesivät. Mutta taskussani oli pieni revolveri, ja sen vedin +esille juostessani rantaan. + +"'Tulkaa takaisin!' karjuin minä revolveri ojossa. He vastasivat +minulle jotakin, ja se roikale, joka oli munan särkenyt, irvisti. Minä +tähtäsin toista, sillä hän oli terve ja souti venettä, mutta ammuin +harhaan. He nauroivat. Minä en kuitenkaan vielä antanut perään. Tiesin, +että tässä oli pysyttävä kylmäverisenä, tähtäsin uudelleen, ja mies +hypähti pystyyn, kun kuula sattui häneen. Tällä kertaa hän ei nauranut. +Kolmannella laukauksella osasin häntä päähän, ja hän suistui laidan yli +veteen vieden airon muassaan. Se oli harvinaisen onnistunut laukaus +revolverilla. Luulen, että välimatkaa oli 50 metriä. Mies upposi heti. +En tiedä, oliko hän hukkuessaan jo kuollut vaiko vain tainnoksissa. +Sitten huusin toista miestä palaamaan, mutta hän kyyristyi veneen +pohjalle eikä vastannut. Laukaisin jäljellä olevat panokset hänen +peräänsä, mutta osaamatta. + +"Olin täysin neuvoton, saatte uskoa. Siinä nyt seisoin mustalla +rannalla, takanani alava suo, edessäni aava, päivänlaskun jälkeen +kylmyyttä huokuva meri ja lisäksi tuo musta vene, joka ajautui yhä +kauemmaksi ulapalle. Sanon teille, että sillä hetkellä kirosin +perusteellisesti Dawsonit ja Jamrochit ja museot ja kaiken, mitä niihin +kuuluu. Ärjyin neekerin perään manaten häntä tulemaan takaisin, kunnes +ääneni sortui. + +"Minulle ei jäänyt muuta neuvoksi kuin lähteä uimalla häntä +tavoittamaan ja panna itseni alttiiksi haikalojen hyökkäyksille. Avasin +linkkuveitseni, otin sen hampaisiini, riisuin vaatteeni ja kahlasin +veteen. Kadotin veneen näkyvistäni, mutta lähdin uimaan sitä suuntaa, +missä tiesin sen olevan. Toivoin, että neekeri oli liian tyhmä venettä +ohjaamaan, ja arvelin sen jatkavan kulkuansa entiseen suuntaan. Pian +näinkin sen taivaanrannalla lounaassa päin. Hämärän aika oli mennyt, +tuli yö. Tähdet alkoivat häämöttää sinen läpi. Minä uida huhdoin kuin +kilpaa, vaikka käsiä ja jalkoja alkoi pakottaa. + +"Lopulta sen saavutin, kun kaikki tähdet jo tuikkivat taivaalla. Kun +tuli pimeä, näin vedessä jos jonkinlaista kiiltävää -- merisäihky, +tiedättehän. Monta kertaa päätäni huimasi. Tuskin tiesin mikä oli +tähtiä, mikä merisäihkyä, tai uinko selälläni vai vatsallani. Vene oli +musta kuin yö, ja vesi loiskui sen laitoja vasten kuin sulana läikkyvä +tuli. Sisään kavutessani olin tietysti varovainen. Minua huoletti, mitä +mies aikoi ensiksi tehdä. Hän näytti makaavan kyyristyneenä veneen +perässä; kokka oli koholla vedestä. Ajautuessaan alus kääntelehti +hiljalleen -- se oli kuin jonkinlaista valssia, tiedättekös. Uin +kokkapuolelle, vedin sen alas ja odotin, että mies heräisi. Sitten +kapusin laidan yli sisään, veitsi kädessä, valmiina ottamaan vastaan +hyökkäyksen. Mutta mies ei liikahtanut. Siinä minä sitten istuin pienen +veneen kokassa ajelehtien tyvenellä, fosforisäihkyisellä ulapalla, +ylläni taivaan kirkkaat tähdet, odottaen mitä tapahtuman piti. + +"Joltisenkin ajan kuluttua huusin hänen nimeään, mutta hän ei +vastannut. Olin liian väsynyt uskaltaakseni lähestyä häntä. Siinä me +sitten istuimme molemmat. Minä taisin pari kertaa torkahtaa. Aamun +sarastaessa näin, että hän oli kuollut, turvonnut ja punainen. Löydetyt +kolme munaa ja luut olivat keskellä venettä pohjalla; vesitynnyri, +kahvirasia ja hiukan keksi leivoksia, käärittyinä vanhaan +kapkaupunkilaiseen sanomalehteen, olivat vainajan jalkain juuressa ja +polttoväkiviinaa sisältävä astia hänen allansa. Airoa ei ollut eikä +mitään muutakaan kapinetta, jota olisi voinut käyttää soutimena, +lukuunottamatta väkiviina-astiaa. Päätin siis ajelehtia edelleen, +kunnes minut korjattaisiin jonnekin. Toimitin laillisen tutkinnan, +totesin, että neekerin kuoleman syynä oli ollut käärmeen, skorpionin +tai tuhatjalkaisen purema, ja vieritin ruumiin mereen. + +"Sitten ryyppäsin hieman vettä ja söin jonkun keksin. Luulen, että kun +istuu niin matalalla kuin minä silloin, ei näe pitkälle; ainakin +Madagaskar oli hävinnyt näkyvistäni, eikä muustakaan maasta näkynyt +jälkeäkään. Lounaan kulmalla näin purjeen -- laiva näytti kuunarilta, +mutta sen runko ei tullut näkyviin. Pian oli aurinko ylhäällä +taivaanlaella ja alkoi paahtaa kovasti. Varjele sitä kuumuutta, minulla +aivot melkein kiehuivat! Koetin pistää pääni veteen, mutta hetken +kuluttua osui silmäni Kapkaupungin Argus-lehteen; asetuin pitkäkseni +veneen pohjalle ja levitin lehden päälleni. Miten ihania tuollaiset +sanomalehdet saattavat olla! En ole koskaan lukenut sellaista kokonaan, +mutta mihin kaikkeen ihminen ryhtyykään ollessaan niin yksin kuin minä +silloin! Luullakseni luin tuon siunatun lehden kaksikymmentä kertaa +alusta loppuun. Terva kärysi kuumuudesta veneen syrjissä ja muodosti +suuria kuplia. + +"Kymmenen päivää minä ajelehdin", jatkoi kertoja. "Se tuntuu vähältä, +kun sen näin vain sanoo, eikö totta? Jokainen päivä oli edellisensä +kaltainen. Tähystystä en toimittanut, paitsi aamuin ja illoin -- niin +helvetillinen oli kuumuus. Kolmena ensi päivänä en nähnyt yhtään +purjehtijaa, ja ne, jotka sittemmin näin, eivät huomanneet minua. +Noin kuudentena yönä eräs laiva kulki ohitseni tuskin puolen +englannin-penikulman päässä, täysin valaistuna, ikäänkuin suuri tulinen +kärpänen. Kannelta kuului soittoa. Nousin pystyyn ja huusin minkä +jaksoin. Toisena päivänä rikoin yhden aepyornis-munista, irroitin +kuoren sen toisesta päästä pala palalta, maistoin sisällystä ja tulin +iloiseksi huomatessani, että se kelpasi syötäväksi. Hiukan väkevää se +oli -- en sano pilaantunutta -- suunnilleen ankanmunan makuista. Siinä +oli eräänlainen pyöreä täplä ruskuaisen syrjässä, noin kuusi tuumaa +läpimitaten, ja siinä näkyi veriviiruja ja valkoinen kohta ikäänkuin +sisälle vievänä johtimena, ja se tuntui minusta omituiselta. Mutta en +silloin vielä ymmärtänyt, mitä se merkitsi, enkä ollut siinä asemassa, +että olisin voinut liiaksi valikoida ruokia. Munassa riitti syötävää +kolmeksi päiväksi; lisäksi söin hiukan keksiä ja ryyppäsin vettä. +Pureskelin kahvipapujakin -- virkistävää ainetta. Toisen munan rikoin +kahdeksantena päivänä -- ja olin lentää selälleni kauhistuksesta." + +Kertoja oli hetkisen vaiti. + +"Niin", jatkoi hän, "se oli kehittymistilassa. Teidän on luultavasti +vaikea uskoa sitä. Vaikeaa se oli itsellenikin, vaikka näin sen kumman +omilla silmilläni. Kolme-, neljäsataa vuotta oli muna ehkä maannut +kylmässä, mustassa liejussa. Mutta erehtyminen oli mahdotonta. Siinä +oli edessäni poikasen alku paksuine päineen, kyyryselkineen, sydän +sykkien kurkun alla; ruskuainen oli kutistunut kokoon, ja kuoren +sisäpuolella oli suuria kalvoja. Olin keskellä Intian valtamerta +pienessä vene-pahasessa ja haudotin suurimman sukupuuttoon kuolleen +jättiläislinnun munaa. Olisipa ukko Dawson tiennyt! Se olisi toden +totta vastannut neljän vuoden palkkaa! Vai mitä arvelette? + +"Minun täytyi kuitenkin syödä tarkoin suuhuni koko tuo kallisarvoinen +kappale, ennenkuin korallisaari tuli näkyviin, ja monet palaset +maistuivat hiton pahalta. Kolmannen munan jätin koskematta. Tarkastin +sitä valoa vasten, mutta kuori oli niin paksu, ettei sen läpi saattanut +havaita, mitä sisällä tapahtui, ja vaikka kuvittelinkin kuulevani veren +sykintää, saattoi se yhtä hyvin olla omien korvieni suhinaa, kuten voi +kuulla esimerkiksi jos panee merisimpukan kuoren korvaansa vasten. + +"Sitten tuli saari, atolli. [Atolli = kehänmuotoinen koralliriutta; sen +keskellä on järvi eli laguuni, johon tavallisesti johtaa merestä +salmi.] Tuli niin sanoakseni yhtäkkiä näkyviin aivan lähelläni auringon +noustessa. Ajauduin suoraan sitä kohden, kunnes olin enää vajaan +kilometrin päässä siitä, mutta sitten virta teki mutkan ja minun täytyi +soutaa voimaini takaa käsilläni ja jättiläismunan kuorenpalasilla +päästäkseni riutalle. Ja lopulta se onnistuikin. Saari oli, kuten +kaikki nämä pienet atollit, tuskin neljä englannin-penikulmaa +ympärimitaten; siinä oli lähde ja muutamia puita, ja laguunissa vilisi +kaloja. Munan kannoin maalle ja asetin sen hyvään paikkaan +nousuvesirajan yläpuolelle auringonpaisteeseen, missä sillä oli paras +tilaisuus hautua, ja veneen vedin kauas kuivalle; sitten läksin +retkeilylle katselemaan uutta asuinpaikkaani. Kumma, kuinka ikävä +tuollainen korallisaari voi olla! Niin pian kuin olin löytänyt lähteen, +oli kaikki mielenkiintoni mennyttä. Poikasena olin kuvitellut, ettei +mikään olisi hauskempaa ja jännittävämpää kuin olla ja elää kuten +Robinson Crusoe; mutta tämä paikka oli yksitoikkoinen kuin postilla. +Vaelsin saaren ristiin-rastiin, löysin syötävää ja mietiskelin. Mutta +suoraan sanoen, ennenkuin ensimäinen päivä oli lopussa, tuntui minusta +oloni kuolettavan ikävältä. Minulla oli kuitenkin aikamoinen onni -- +samana päivänä, jona astuin saarelle, tapahtui säänmuutos. Raivoisa +ukonilma kulki ohitse pohjoispuolelta koskettaen siivellään saartani, +ja yöllä puhkesi myrsky ja rankkasade. Jos olisin vielä ollut merellä, +ei mikään olisi tällaisessa rajuilmassa voinut estää venettäni +kaatumasta. + +"Minä nukuin veneen alla, ja muna oli onneksi hiekassa ylempänä +rannalla. Ensimäinen asia, minkä muistan, oli rysähdys, ikäänkuin +sadoittain pieniä kiviä olisi sattunut veneeseeni, ja vesiryöppy, joka +syöksyi ylitseni. Olin uneksinut Antananarivosta, kavahdin pystyyn ja +huusin palvelijatartani saadakseni tietää mitä oli tekeillä ja hapuilin +sivultani tuolia, jolla tulitikut tavallisesti olivat. Sitten muistin +missä olin. Tuolla vyöryivät säkenöivät aallot ikäänkuin tahtoen niellä +minut, ja muuten oli ympärilläni pilkkopimeä. Ilmassa viuhui ja vonkui +kamalasti. Pilvet näyttivät riippuvan ihan pääni päällä, ja vettä satoi +kuin saavista kaataen. Suuri aalto tuli vyöryen minua kohden kuin +tulinen, sähisevä käärme, ja minä hyppäsin pystyyn. Samassa muistin +veneen ja juoksin rantaan, kun vesi sihisten virtasi takaisin, mutta +alus oli kadonnut. Sitten johtui mieleeni muna, ja hapuilemalla löysin +paikan, missä se oli. Siellä oli kaikki kunnossa; raivokkaimmatkaan +aallot eivät ylettäneet munaan saakka, ja minä asetuin siis sen +kumppaniksi. Voi taivas sellaista hirvittävää yötä! + +"Myrsky tyyntyi ennen aamun tuloa. Taivaalla ei näkynyt +päivänkoitteessa pilvenhattaraakaan. Pitkin rantoja makasi hajallaan +laudanpalasia -- veneeni surulliset jäännökset. Tämä antoi minulle +kuitenkin jotakin tehtävää; käyttäen hyväkseni kahta vierekkäin +kasvavaa puuta kyhäsin itselleni veneen pirstaleista jonkinlaisen +majan. Ja päivällä poikanen tuli munasta. Tuli kuin tulikin, herra, +juuri kun paraikaa vetelin päivällisuntani muna päänaluksena. Kuulin +äänen ja tunsin sysäyksen -- munan toinen pää oli puhki, ja lystikäs +pieni ruskea linnunpää pisti esiin. 'Hih-hei', sanoin minä, 'terve +tuloa tähän maailmaan!' Ja hiukan räpyteltyään se pääsi kuoresta ulos. + +"Se oli aluksi pikkuinen, lystikäs olento, kooltaan kuin pieni kana -- +muuten tavallisten linnunpoikasten näköinen, paitsi että oli suurempi. +Sen höyhenpuku oli väriltään likaisenruskea, tai oikeita höyheniä sillä +tuskin oli, ennemmin untuvamaisia karvoja. Olin sanomattoman iloinen +siitä. Sillä sen minä teille sanon, ettei Robinson Crusoe puhu +lähimainkaan tarpeeksi yksinäisyydestään. Tässä oli nyt hupainen +seuranpitäjä. Se katseli minua, vilkutti silmiään kuin kana, piipitti +ja alkoi heti nokkia, ikäänkuin sellainen asia, että se oli tullut +munasta muutamia satoja vuosia liian myöhään, ei merkitsisi kerrassaan +mitään. 'Hauska nähdä sinua, Perjantai!' sanoin minä; sillä heti kun +olin veneessä huomannut, että muna oli kehittymistilassa, oli +mielestäni päätetty asia, että nimitän sen Perjantaiksi, jos se joskus +pääsee munasta. Olin hieman huolissani pienokaisen ravinnon tähden ja +annoin sille heti palasen raakaa kalaa. Se söi sen ja avasi nokkansa +tahtoen lisää. Minä tulin tästä hyvin iloiseksi, sillä nykyisissä +oloissa minun olisi lopulta täytynyt syödä se, jos se olisi +näyttäytynyt liian vaateliaaksi ja valikoitsevaksi. + +"Saatte todella ihmetellä, kun kuulette, mikä merkillisen huvittava +lintu tämä aepyornis-poikanen oli. Alusta alkaen se seurasi minua +kaikkialle. Sen oli tapana seisoa vieressäni ja katsella, kun +kalastelin laguunin rannalla, päästäkseen kanssani saaliinjaolle. Se +oli ymmärtäväinenkin. Rannoilla makaili inhottavia vihreitä, +nystermäisiä eläviä, näöltään kuin pieniä säilyke-kurkkuja, ja kerran +se koetti syödä sellaisen, mutta sylki sen takaisin suustaan eikä +sittemmin enää katsahtanutkaan niihin. + +"Ja se kasvoi kasvamistaan. Ihan sen saattoi silmin nähdä. Ja kun en +ole koskaan ollut mikään seuramies, sopi sen tyyni, ystävällinen olemus +minulle erinomaisesti. Lähes kaksi vuotta elimme saarella +mahdollisimman onnellisina. Minulla ei ollut mitään rahahuolia, sillä +tiesin, että palkkani kasvoi Dawsonilla yhä suuremmaksi saatavaksi. +Silloin tällöin näimme jonkun purjeen, mutta meidän luoksemme se ei +tullut. Minä huvittelin koristelemalla saarta kuvioilla, joita kyhäsin +meritähdistä ja erilaisista kirjavista näkinkengistä. Pitkin koko +atollia sommittelin moneen paikkaan nimen _Aepyornis-saari_ sekä +kaikenlaisia matemaattisia laskuja ja merkkejä suurilla kirjaimilla. Ja +väliajoilla loikoilin maassa katsellen lintua, joka tepasteli +ympärilläni ja kasvoi kasvamistaan, ja tuumiskelin, miten kerran +maailmassa, jos pääsen saaresta pois, ansaitsen elatukseni +näyttelemällä lintuani. Ensimäisen sulkasatonsa jälkeen se kaunistui, +sai harjan ja sinisen kaularöyhelön ja joukon vihreitä pyrstösulkia. Ja +sitten tuumiskelin, tokko Dawsonilla oli mitään laillista oikeutta +lintuun. Myrskysäillä ja sadeaikana loikoilimme majassa, jonka olin +kyhännyt vanhasta veneestä, ja minä juttelin sille valeita kotoisista +ystävistäni. Ja myrskyn jälkeen läksimme kiertämään saarta nähdäksemme, +oliko meri tuonut rannalle mitään kaluksi kelpaavaa. Se oli kuin +idylliä, saatte uskoa. Olisipa minulla vielä ollut hiukan tupakkaa, +niin olisin elänyt kuin taivaassa. + +"Mutta toisen vuoden lopulla pikku paratiisimme rauha häiriytyi. +Perjantai oli silloin maasta nokan päähän mitattuna noin neljätoista +jalkaa korkea; sillä oli iso, leveä pää kuin kuokan terä, kaksi suurta +ruskeaa, keltareunaista silmää, jotka olivat eteenpäin kuten ihmisellä, +eivät sivuille niinkuin kanalla. Sen höyhenpuku oli kaunis -- ei +tuollainen puolittainen surupuku niinkun teikäläisellä kamelikurjella, +vaan sekä väriltään että laadultaan enemmän kasuaaria [austraalialainen +strutsi-lintu] muistuttava. Siihen aikaan se alkoi nostella harjaansa +minulle, pöyhistellä ja yleensä osoittaa epämiellyttävän luonteenlaadun +merkkejä. + +"Vihdoin tuli aika, jolloin kalansaalis kävi huonoksi, ja lintu alkoi +silmäänpistävän epäilyttävällä tavalla tepastella ympärilläni. Arvelin, +että se oli syönyt merikurkkuja tai muuta sellaista, mutta sen +tyytymättömyys oli todella vakavaa laatua. Minunkin oli nälkä, ja kun +vihdoin olin saanut kalan maalle, aioin pitää sen itse. Kärsivällisyys +oli sinä aamuna lyhyt molemmin puolin. Lintu sieppasi kalan nokkaansa, +ja minä sivalsin sitä päähän, jotta se hellittäisi saaliinsa. Mutta +silloin se hyökkäsi kimppuuni, peijakas! + +"Ja tämän siltä sain naamaani", sanoi mies osoittaen arpea. "Sitten se +töytäisi minut kumoon. Tuntui aivan kuin kuormahevonen olisi potkaissut +takajaloillaan. Minä nousin pystyyn, ja kun näin, ettei se vielä +ottanut talttuakseen, panin käsivarteni ristiin kasvojeni eteen ja +ryntäsin täyttä vauhtia sen kimppuun. Mutta se liikkui luisevilla +jaloillaan nopeammin kuin juoksijahevonen eikä lakannut antamasta +minulle vasaraniskun kaltaisia potkuja ja sohimasta päätäni +kuokkanokallaan. Pääsin laguunin rantaan ja syöksyin veteen kaulaa +myöten. Se jäi veden ääreen seisomaan, sillä se vihasi jalkojensa +kastumista, ja sitten se alkoi rääkyä kuin kalkkunakukko, mutta paljon +römeämmin, ja tepasteli rannalla edestakaisin. Minun täytyy myöntää, +että tunsin itseni sangen pieneksi, kun siinä neuvottomana katselin, +miten tuo siunattu kivikauden olento herrasteli rannalla. Päästäni ja +kasvoistani vuoti veri, ja ruumiini oli ylt'yleensä täynnä kuhmuja. + +"Päätin uida viistoon laguunin poikki ja jättää linnun hetkeksi yksin, +kunnes selkkaus unohtuisi. Kiipesin korkeimpaan palmuun ja istuin +siellä miettien kaikkea, mitä oli tapahtunut. En luule, että minua +mikään on koskaan niin syvästi loukannut kuin tuon linnun käytös, sen +töykeä kiittämättömyys. Minähän olin ollut sille enemmän kuin veli, +olin sen haudottanut ulos kuoresta ja kasvattanut sen. Suuri, kamala, +muinaisaikainen lintu! Ja minä ihmisolento -- menneiden aikakausien +sivistyksen perillinen j.n.e. + +"Vähän ajan kuluttua uskoin jo, että lintu itsekin näki asiat samassa +valossa ja katui käytöstään. Ajattelin, että jahka ongin sievän pienen +kalan ja ikäänkuin sattumalta menen ja annan sen sille, niin se tulee +järkiinsä. Kesti jonkun aikaa, ennenkuin opin tietämään, kuinka +leppymätön ja kiittämätön tuollainen sukupuuttoon kuollut lintu voi +olla. Sulaa ilkeyttä täynnä! + +"En tahdo kertoa teille kaikista niistä pikku juonista, joilla yritin +saattaa lintua järkiinsä. Se on suorastaan mahdotonta. Vieläkin poskeni +punastuvat häpeästä, kun ajattelen mitä tölmäyksiä ja potkuja sain +tuolta peijakkaan ihme-otukselta. Koetin väkivaltaa. Kivittelin sitä +turvallisen välimatkan päästä korallipalasilla, mutta se vain nieli ne. +Tähtäsin siihen veitselläni ja olin vähällä kadottaa sen, vaikka se +olikin liian paksu linnun nieltäväksi. Koetin lannistaa sen nälällä ja +lakkasin kalastamasta, mutta se nokki pakoveden aikana matoja rannalta +ja elätti itsensä niillä niin hyvin kuin taisi. Puolet ajastani vietin +laguunissa, kaulaa myöten vedessä, toisen puolen palmujen latvoissa. +Yksi niistä ei ollut ihan tarpeeksi korkea, ja kun lintu näki minut +siellä ylhäällä, niin se valmisti itselleen hauskan päivän nokkimalla +sääriäni. Se oli sietämätöntä. En tiedä, oletteko koettanut koskaan +nukkua palmun latvassa. Minua siinä aina vaivasivat mitä kauheimmat +unet. Ja ajatelkaa häpeääni sitten! Tuolla tuo sukupuuttoon kuollut +lintu rehenteli kuin röyhkeä poikanulikka minun saarellani, jolla itse +en saanut edes jalkapohjaani lepuuttaa. Montakertaa itkin väsymyksestä +ja harmista. Sanoin sille suoraan, ettei tarkoitukseni ollut antautua +minkään kirotun muinaisjäännöksen hätyytettäväksi autiolla saarella. +Käskin sen mennä hiiteen sohimaan nokallaan oman aikakautensa +merenkulkijoita. Mutta se vain nokki minua. Suuri, inhottava lintu -- +pelkkää kaulaa ja koipia! + +"En halua kertoa, kuinka kauan tätä tällaista menoa kesti. Olisin jo +aikoja sitten tappanut sen, jos olisin tiennyt miten. Vihdoin kuitenkin +keksin keinon, millä päästä siitä. Se on etelä-amerikkalainen temppu. +Punoin ongensiimoistani ja meriruohoista lähes kahdentoista metrin +pituisen, lujan nuoran, jonka päihin kiinnitin kaksi korallipalasta. +Työ kesti tosin jonkun aikaa, minun kun täytyi milloin kiivetä puuhun, +milloin paeta laguuniin. Tilaisuuden saatuani heilautin nuoraa muutaman +kerran vinhasti ympyrässä pääni yläpuolella ja singahutin sen lintua +kohti. Ensi kerralla heitin harhaan, mutta toisella kertaa nuora +tarttui sievästi sen koipiin ja kiertyi pari kertaa ympäri. Lintu +kellahti kumoon. Heittäessäni olin ollut vyötäisiä myöten järvessä, +mutta heti kun lintu kaatui, ryntäsin vedestä ja iskin veitseni sen +kurkkuun... + +"Vielä nytkin minusta tuntuu vastenmieliseltä muistella tätä. +Surmatyötä tehdessäni olin mielestäni ikäänkuin murhaaja, vaikka vihani +petoa kohtaan olikin ankara. Kun sitten olin päässyt voitolle ja näin +sen vuodattavan verensä valkealle hiekalle ja katselin, miten nuo +suuret, kauniit koivet ja siro kaula nytkähtelivät kuolinkamppailussa, +silloin... Äh, joutavia! + +"Tuon murhenäytelmän jälkeen tuli yksinäisyyteni ahdistavaksi kuin +kirous. Herra Jumala! Ette voi käsittää, kuinka minä sitä lintua +kaipasin. Istuin surren sen ruumiin ääressä ja värisin joka kerta, kun +silmäsin autiota, hiljaista riuttaa. Ajattelin mikä sievä lintu se oli +ollut munasta tultuaan ja muistelin kaikkia niitä tuhansia hauskoja +kujeita, joita se oli tehnyt, ennenkuin rupesi häijyksi. Juolahti +mieleeni, että jos olisin ainoastaan haavoittanut sitä, niin ehkä sen +olisi vielä saanut kasvatetuksi paremmille tavoille. Jos minulla olisi +ollut työase, millä kovertaa korallivuorta, olisin kaivanut sille +haudan. Minusta ihan tuntui, kuin se olisi ollut ihminen. Kun ei niin +ollen käynyt laatuun syödä sitä, panin sen laguuniin, missä pienet +kalat sen nakersivat puhtaaksi. En pelastanut sulkiakaan. + +"Sitten juolahti erään huvialuksellaan risteilevän amerikkalaisen +herrasmiehen mieleen ajatus käydä katsomassa, vieläkö saartani oli +olemassa. + +"Hän ei tullut päivääkään liian varhain, sillä yksinäisyys oli jo +perinpohjin masentanut minut, niin että mietin enää vain, mennäkö +mereen ja siten päästä kaikesta vai käydäkö käsiksi noihin inhottaviin +viheriäisiin... + +"Linnun luut myin eräälle Winslow nimiselle miehelle, jolla oli kauppa +lähellä British museumia [Englannin kansan omistama museo Lontoossa, +sisältävä suurenmoiset luonnontieteelliset ja historialliset kokoelmat +ja kirjaston] ja hän sanoo myyneensä ne ukko Haversille. Näyttää siltä, +ettei Havers käsittänyt niitä erittäin suuriksi, ja vasta hänen +kuolemansa jälkeen ne ovat herättäneet huomiota. Niille annettiin nimi +Aepyornis -- mitä aioitte sanoa?" + +"_Aepyornis vastus_", sanoin minä. "Merkillistä, juuri tästä eräs +ystäväni kerran jutteli minulle. Kun löydettiin sellainen Aepyornis, +jonka reisiluu oli kyynärän pituinen, niin arveltiin, ettei suurempaa +voinut enää olla, ja sille annettiin nimi _Aepyornis maximus_. +Myöhemmin joku toi ilmoille neljän ja puolen jalan mittaisen reisiluun, +jolle annettiin nimeksi Aepyornis Titan. Sitten teidän tuomanne +Aepyornis vastus löytyi Haversin kuoltua hänen kokoelmistaan, ja +senjälkeen on vielä tullut päivänvaloon _vastissimus_." +[Latinankielisiä tieteellisiä nimityksiä, jotka suomennettuina +merkitsevät: Aepyornis maximus = "suurin aepyornis"; Aep. Titan = +"jättiläis-aepyornis"; Aep. vastus = "hirmuinen aepyornis"; Aep. +vastissimus = "hirmuisin aepyornis."] + +"Winslow kertoi siitäkin minulle", sanoi arpinaamainen mies. "Jos vielä +useampia Aepyorniksia löydetään, niin joku tiedemies saa halvauksen. -- +Mutta kyllä sitä voi ihmiselle sattua merkillisiä asioita, eikö totta?" + + + + +Konservaattorin riemuvoittoja. + + +[_Konservaattori_ = henkilö, jonka tehtävänä on valmistaa +luonnontieteellisiä museoesineitä säilytettäviksi (täyttämällä y.m. +tavoilla). -- _Konserveeraaminen_ on yhteinen nimitys tässä käytetyille +menettelytavoille.] + +Kerron tässä muutamia museoesineiden valmistussalaisuuksia. Eräs vanha +konservaattori niistä kerran haasteli minulle ollessaan hienossa +hiprakassa. Kas näin hän tarinoi: + +"Ei kukaan ole osannut täyttää eläimiä niin hyvin kuin minä. Olen +täyttänyt elefantteja ja kärpäsiä, ja molemmat ovat, jukoliste, +näyttäneet elävämmiltä ja luonnollisemmilta kuin itse elävät eläimet. +Ihmisiäkin olen konserveerannut -- pääasiallisesti lintutieteen +harrastelijoita. Kerran täytin erään neekerinkin. + +"Lakiko muka kieltää? Eikä! Minä laitoin sen neekerin niin, että sillä +oli sormet harallaan, ja käytin sitä vaatenaulakkona, mutta eräänä +iltana typerä palvelijani suuttui sille ja särki sen. Se tapahtui ennen +kuin te tutustuitte minuun. Olisin tehnyt uuden, mutta nahkaa oli niin +vaikea saada. + +"Vastenmielistäkö? Kuinka niin? Minusta täyttäminen on kolmas keino, +yhtä hyvä kuin hautaaminen tai ruumiinpoltto. Sillähän lailla voisi +säilyttää rakkaat omaisensa aina ympärillään. Muutamat täytetyt olennot +siellä täällä talossa tekisivät saman tehtävän kuin suuri seura ja +tulisivat paljon halvemmiksi. Voisihan niihin laittaa vielä +kellovärkit, jotka panisivat ne liikkeelle ja tekemään hyötyä. + +"Täytyyhän ne tietysti vernissata, mutta eivät ne siitä rupea +kiiltämään enemmän kuin mitä monet ihmiset luonnostaan tekevät. Ukko +Manningin kalju esimerkiksi... Ja semmoisille voi ainakin puhua +joutumatta keskeytetyksi, vieläpä vanhoille tädeillekin. +Täyttämistaiteella on suuri tulevaisuus, saatte uskoa. On olemassa +eräitä fossiileja..." [Fossiilit = entisaikoina eläneiden eläinten (tai +kasvien) jäännöksiä.] + +Hän vaikeni yhtäkkiä. + +"Ei, oikeastaan minun ei ehkä pitäisi kertoa siitä teille." Hän imeksi +piippuaan miettivänä. "Mutta olkoon! Tietysti sillä ehdolla, ettette +mainitse kuulemianne kellekään. Tiedättekö, että minä olen tehnyt +muutamia drontteja ja ison ruokin? [Drontti ja iso ruokki = +sukupuuttoon kuolleita lintuja.] Vai ette! Olette nähtävästi +vasta-alkaja tällä alalla. Hyvä ystävä, puolet kaikista isoista +ruokeista, joita on museoissa olemassa, ovat suunnilleen yhtä oikeita +kuin Vapahtajan hame Trierissä. Me rustaamme niitä kuikanhöyhenistä ja +sen semmoisesta. Ja suuret ruokinmunat sitten!" + +"Mitä hullua?" + +"Niin, me teemme niitä hienosta posliinista. Ja se homma lyö leiville, +sen minä sanon. Niistä saa hyvän hinnan -- eräästäkin maksettiin +äskettäin 300 puntaa. Se taisi todellakin olla oikea, mutta ihan varma +ei siitä tietysti voi koskaan olla. Aika tarkkaa työtä se on, ja sitten +ne täytyy laittaa pölyisiksi, sillä ei kukaan, jolla on hallussaan +sellainen kallisarvoinen muna, uskalla puhdistaa sitä. Sievä juttu. Jos +joku epäilisikin munan alkuperää, ei hän tohtisi tutkia sitä kovin +tarkoin. Se on siihen liika haurasta pääomaa. + +"Ette tiennyt, että taiteemme on saavuttanut näin korkean kannan? Hyvä +ystävä, se on saavuttanut vielä korkeammankin. Minä olen kilpaillut +luonnon omien teosten kansa. Yhden niistä _oikeista_ isoista ruokeista" +-- hänen äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yhden niistä _oikeista_ +isoista ruokeista olen minä tehnyt. + +"Nähkääs, täytyy opiskella lintutiedettä ja omin päin tuumia, miten +asia on järjestettävä. Ja vielä enemmänkin: muutamat liikemiehet ovat +kehottaneet minua varustamaan jonkun noista Uuden Seelannin +pohjois-saaren edustalla olevista tutkimattomista kallioluodoista +muutamilla tuollaisilla linnuilla. Ja sen minä ehkä teenkin jonakin +kauniina päivänä. Mutta juuri tällä hetkellä on minulla eräs +toinen pikku asia käsillä. Tiedättekö mikä _dinornis_ on? Se on +jättiläislintu, joka hiljattain on kuollut sukupuuttoon Uudessa +Seelannissa. 'Moa' on sen nimi nykyään. Ei ole enää yhtään moaa +maailmassa. + +"No te kai ymmärrätte? Sen luita on löydetty jostakin suosta, vieläpä +sulkiakin ja kuivia nahanpalasia. Ja nyt minä paraikaa teen -- mitäpä +sitä kannattaisi koettaa salata -- täydellistä, täytettyä moa-Iintua. +Tunnen erään sikäläisen miehen, joka on valmis vannomaan löytäneensä +sen hautautuneena jonkinlaiseen mätänemistä ehkäisevään mutaan ja +olleensa pakotettu täyttämään sen oitis, jottei se olisi mennyt +hajalle. Sulat ovat erikoisia, mutta olen keksinyt keinon valmistaa +niitä kärvennetyistä strutsin sulista. Petosta ei voi huomata muuten +kuin mikroskoopilla, mutta kukaan ei arvatenkaan halua sitä varten +kyniä rikki hienoa kappaletta. Nähkääs, tällä tavoin minäkin puolestani +hiukan niinkuin avitan tieteen edistystä. + +"Mutta tämä kaikki on ollut pelkkää luonnon jäljittelemistä. Olen minä +sentään tehnyt enemmänkin. Olen -- voittanut luonnon. Olen _luonut_ +lintuja", sanoi hän hiljentäen ääntänsä. "Uusia lintuja, parannettuja. +Toisenlaisia kuin kaikki tähän asti nähdyt linnut." + +Seurasi paljon puhuva hiljaisuus. + +"Olen, oikeammin sanoen, rikastuttanut maailmankaikkeutta. Muutamat +tekemistäni linnuista olivat uusia mesilintu-lajeja, erittäin sieviä +pikku olentoja, mutta toiset olivat kerrassaan merkillisyyksiä. +Ihmeellisin oli luullakseni eräs 'Anynsalopteryx Jejuna'. Jejuna -- se +merkitsee 'tyhjä' -- oli sen nimenä siksi, ettei siinä todellakaan +ollut mitään sisällä. Typö tyhjä lintu -- vartavasten luotu +täytettäväksi. Ukko Javvers omistaa sen nyt, ja hän on siitä yhtä ylpeä +kuin minäkin. Se on kerrassaan mestariteos, muodoton kuin pelikaani, +hävyttömän näköinen kuin papukaija, nälistyneen kömpelö kuin flamingo +ja väriltään ihmeellisen kirjava kuin kiinalainen ankka. Ajatelkaas, +sellainen lintu! Minä sen rustasin haikaran luurangosta, tukaanin +nokasta ja jos jonkinlaisista höyhenistä. Sellainen konserveeraustaide +on sulaa huvia sille, joka rakastaa ammattia. + +"Mitenkö tulin sen tehneeksi? Se kävi yksinkertaisesti kuten kaikki +suuret keksinnöt. Joku niistä nuorista neroista, jotka kirjoittelevat +tieteellisiä artikkeleita sanomalehtiin, sai käsiinsä saksalaisen +vihkosen, jossa puhuttiin Uuden Seelannin linnuista. Hän käänsi osan +siitä sanakirjan ja selvän järkensä avulla ja sekoitti nykyaikaisen +apteryxin erääseen ammoin kuolleeseen lintuun, kertoi linnusta, joka on +viisi jalkaa korkea, harvinainen, arka, elää Pohjois-saaren metsissä ja +on erittäin vaikea pyydystää ja niin edespäin. Javvers, joka on +keräilijäksi merkillisen tietämätön, sattui lukemaan nämä rivit ja +vannoi, että hänen täytyi saada tuollainen lintu hinnalla millä +hyvänsä. Ahdisti kaikkia linnunkokoojia kysymyksillään. Ja tapaus +osoittaa, mitä mies saa aikaan sitkeydellä ja tahdonlujuudella. Eräs +kokooja vannoi, että hänellä oli lintu semmoinen, jota ei ole enää +missään ja jota ei ole koskaan ollutkaan ja joka häveten nöyryyttävää +rumuuttaan ei luultavasti olisi tahtonutkaan olla olemassa, jos sen +mieltä olisi kysytty. Ja hän sai sen. _Hän sai sen_." -- + +Tämän jälkeen konservaattori vielä jatkoi juttua kertoen minulle, miten +hän kerran valmisti viehättävän merenneidon, jonka eräs kiertävä pappi +kuitenkin löi rikki pitäen sitä epäjumalankuvana tai vielä pahempana. +Mutta koska tämä kohtaus teoksen luojan ja hävittäjän välillä on tuiki +sopimaton julkaistavaksi, täytyy minun jättää se tässä kertomatta. + +Lukija, joka ei tunne kokoilijan vaikeuksia, on kenties taipuvainen +epäilemään konservaattorini puheita, mutta ainakin mitä ruokinmuniin +ja täytettyyn lintuhirviöön tulee, tiedän minä, että etevien +lintutieteilijäin lausunnot tukevat hänen sanojaan. Ja uutinen +uusseelantilaisesta linnusta oli eräässä hyvin arvossapidetyssä +aamulehdessä, sen tiedän varmasti, sillä konservaattorilla on jäljennös +siitä ja hän on näyttänyt sen minulle. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Aarnihauta ja muita juttuja, by H. G. Wells + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58885 *** |