Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 1418 insertions, 1796 deletions

diff --git a/58885-0.txt b/58885-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d6b317a
--- /dev/null
+++ b/58885-0.txt
@@ -0,0 +1,1418 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58885 ***
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+
+AARNIHAUTA JA MUITA JUTTUJA
+
+Kirj.
+
+H. G. Wells
+
+
+
+Mailta ja meriltä 25.
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1913.
+
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+Aarnihauta.
+Lentävä mies.
+Aepyornis-saari.
+Konservaattorin riemuvoittoja.
+
+
+
+
+Aarnihauta.
+
+
+Vene läheni maata. Lahden poukama lepäsi tulijain edessä, ja sen
+pohjukassa oleva tyrskytön paikka, missä ei näkynyt valkoista vaahtoa,
+osoitti millä kohtaa mereen laskevan pienen joen suu oli; aarniometsän
+tiheämpi kasvu ja tummempi vihreys osoitti joen juoksua kaukaisten
+kukkuloiden välitse.
+
+Metsä ulottui täällä ihan rantaan saakka. Siintävinä ja ääriviivoiltaan
+utuisina kohosivat taampana etäisyydessä vuoret ikäänkuin äkkiä
+jäätyneet aallot. Meri oli tyven, vain mainingit liikkuivat hiljaa.
+Aurinko helotti polttavan kuumasti.
+
+Airoissa istuva mies keskeytti soutunsa. "Täällä jossakin sen pitäisi
+olla", sanoi hän. Hän veti airot veneeseen ja ojensi kätensä suoraan
+eteensä.
+
+Kokassa istuva toinen mies tähysti maata tarkoin. Hänellä oli keltainen
+paperilehti polvillaan.
+
+"Tulehan katsomaan tätä, Evans", sanoi hän.
+
+Molemmat miehet puhuivat hiljaa, ja heidän huulensa olivat kovat ja
+kuivat.
+
+Evansiksi nimitetty mies tuli hoiperrellen kokkaan päin, kunnes saattoi
+nähdä toverinsa olan yli.
+
+Paperi muistutti kömpelösti piirrettyä karttaa. Paljosta
+taskussa-kantamisesta se oli kulunut laskospaikoistaan rikki, ja mies
+piteli haalistuneita palasia koossa niistä kohdin, mistä ne olivat
+lähteneet irti. Siinä saattoi heikosti erottaa lahdelman ääripiirteet
+miltei poishankautuneina lyijykynäviivoina.
+
+"Tässä", sanoi Evans, "on tyrskypaikka, ja tuossa on joen suu."
+
+Hän kuljetti peukaloaan karttaa pitkin.
+
+"Tämä mutkikas viiva on joki -- tahtoisinpa saada siitä kulauksen
+suuhuni -- ja tämä tähti osoittaa paikkaa."
+
+"Näethän tuon pisteviivan tuossa", sanoi karttaa pitelevä mies. "Se on
+suora viiva, joka kulkee riutan aukeamasta palmuryhmän luo. Tähti on
+siinä, missä tämä viiva leikkaa joen. Meidän täytyy panna merkille se
+paikka, kun laskemme rantajärveen."
+
+"Mitä ihmettä nuo pienet viivat tässä alhaalla mahtavat merkitä?" sanoi
+Evans. "Siinä näyttää olevan ikäänkuin rakennuksen pohjapiirros tai
+jotakin sellaista. Mutta mitä nuo kaikki sikinsokin vedetyt pikku
+piirrot ovat olevinaan, sitä en käsitä. Ja mitä tuo kirjoitus
+merkitsee?"
+
+"Se on kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä mies.
+
+"Luonnollisesti", vastasi Evans. "Hänhän oli kiinalainen."
+
+"He olivat kaikki kiinalaisia", sanoi karttamies.
+
+Molemmat istuivat hetkisen ja tuijottivat maata, jota kohden vene
+hiljalleen lipui. Sitten Evans katsahti airoihin.
+
+"Nyt on sinun vuorosi soutaa, Hooker", sanoi hän.
+
+Kumppani laskosti paperin rauhallisesti, pisti sen taskuunsa, astui
+varovasti Evansin ohi ja alkoi soutaa. Hänen liikkeensä olivat väsyneet
+kuten miehen, jonka voimat ovat miltei tyyten lopussa.
+
+Evans istui puoliavoimin silmin ja katseli koralliriutan
+valkovaahtoista tyrskyä, joka hiljalleen läheni. Taivas oli kuin
+tulinen pätsi, sillä aurinko oli puolipäivän korkeudella.
+
+Vaikka he nyt olivat niin lähellä aarretta, ei hän kuitenkaan tuntenut
+sitä iloa, jota oli odottanut. Ääretön jännitys kamppailussa, ennenkuin
+he olivat saaneet asemapiirroksen haltuunsa, sekä pitkä yömatka
+mannermaalta tänne avoimessa veneessä ja eväittä oli vienyt häneltä
+ilon. Päästäkseen hilpeämmälle tuulelle hän koetti kiinnittää
+ajatuksensa kultaharkkoihin, joista kiinalainen oli puhunut, mutta
+mieli ei ottanut viipyäkseen niissä, vaan hän palasi tuontuostakin
+miettimään suolatonta vettä, jota oli joessa, ja huuliensa ja kurkkunsa
+sietämätöntä kuivuutta. Meren säännöllinen loiske koralliriuttaa vasten
+alkoi kuulua, ja se teki hyvää hänen korvilleen. Vesi lirisi pitkin
+veneen laitoja, ja airoista sitä tippui joka vetäisyn välillä. Hän
+vaipui jonkinlaiseen puolihorrokseen.
+
+Hän näki vielä himmeästi saaren, mutta omituinen uni kutoutui hänen
+aistiensa havaintoihin. Oli muka jälleen yö, jolloin hän ja Hooker
+olivat keksineet kiinalaisen salaisuuden; hän näki kuunvalaisemat puut,
+pienen nuotiotulen ja kolmen kiinalaisen tummat hahmot -- toiselta
+puolen kuutamon hopeahohteen, toiselta nuotion punaisen loimon
+valaisemina -- ja kuuli heidän mongertavan huonoa englanninkieltään --
+sillä he olivat kotoisin eri maakunnista. Hooker oli ensin päässyt
+heidän puheenaineensa perille ja viitannut häntä kuuntelemaan. Osittain
+oli keskustelua mahdoton kuulla, osittain se oli käsittämätöntä.
+Filippiineiltä purjehtinut espanjalainen laiva meren pohjassa, sen
+aarteet kätkössä tuomiopäivään asti -- siinä tarinan tausta;
+haaksirikkoinen miehistö, tautien, taistelun tai muun tuhon harventama,
+puutteellinen kurinpito, vihdoin lähtö laivasta veneillä, joista kukaan
+ei sen koommin ole kuullut mitään. Sitten oli Chang-hi vasta vuosi
+sitten, kulkiessaan rannikolla, sattumalta löytänyt nuo parisataa
+vuotta kätkössä maanneet kultaharkot, oli jättänyt dshonkkinsa
+[kiinalainen kolmimastoinen purjevene, leveä ja lyhyt, kokka ja perä
+korkeat] ja sanomattomalla vaivalla haudannut ne maahan ypö yksin,
+mutta erittäin varmaan paikkaan. Hän huomautti erityisesti kätköpaikan
+varmuutta -- se oli hänen salaisuutensa. Nyt hän tarvitsi apua
+mennäkseen niitä noutamaan sieltä. Yhtäkkiä tuli esille pieni kartta,
+ja äänet hiljenivät. -- -- Sievä juttu kahden tyhjätaskuisen
+englantilaiskulkurin korville! -- Sitten uni johti Evansin siihen
+hetkeen, jolloin hän piteli Chang-hi'n palmikkoa kädessään. Kiinalaisen
+henki ei merkitse niin paljon kuin eurooppalaisen. Chang-hi'n pienet,
+viekkaat kasvot, jotka ensin olivat rohkeat ja raivoisat kuin yllätetyn
+käärmeen, sitten pelokkaat, kavalat ja rukoilevat, tulivat unessa yhä
+selvemmiksi. Lopuksi Chang-hi irvisti -- se oli kerrassaan käsittämätön
+ja kammottava irvistys. Yhtäkkiä kaikki muuttui kovin tukalaksi ja
+vastenmieliseksi, kuten unessa usein tapahtuu, Chang-hi nauraa räkätti
+ja uhkasi häntä. Hän näki unessa suuria kultakasoja ja miten Chang-hi
+tuli ja yritti vetää häntä pois niiden luota. Hän tarttui Chang-hi'n
+palmikkoon -- miten paksu se keltainen elukka oli ja miten se sätki ja
+irvisti! Se tuli myös yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Sitten nuo
+loistavat kultakasat muuttuivat palavaksi rovioksi, ja suuri
+paholainen, hämmästyttävästi Chang-hi'n näköinen, paitsi että sillä oli
+paksu, musta häntä, alkoi syöttää häntä hiilillä. Toinen paholainen
+huusi huutamistaan hänen nimeänsä: "Evans, Evans, senkin unikeko!" --
+vai Hookerko huusi?
+
+Hän heräsi. He olivat rantajärven suulla.
+
+"Tuolla ovat ne kolme palmua. Ne ovat kai samalla linjalla kuin tuo
+pensaikko", sanoi hänen toverinsa. "Ota vaari! Kun pääsemme noiden
+pensaiden luo ja siitä menemme suoraan metsään, niin tulemme paikalle,
+heti kun olemme saapuneet joelle."
+
+He näkivät nyt joen suun. Se näky toi eloa Evansiin.
+
+"Souda lujaan", sanoi hän, "taivaan nimessä, tai muuten minun täytyy
+latkia merivettä!"
+
+Hän puristi kätensä nyrkkiin ja tuijotti hopeajuovaan, joka kimalteli
+kallioiden ja vihreiden pensaiden lomista. Yhtäkkiä hän käännähti
+hurjistuneena Hookeriin päin.
+
+"Anna minä soudan!" sanoi hän.
+
+He saapuivat joen suulle. Kun oli kuljettu vähän matkaa ylöspäin, otti
+Hooker vettä kouraansa, maistoi sitä ja sylki takaisin. Hetken kuluttua
+hän maistoi uudestaan. "Jo kelpaa", sanoi hän, ja he alkoivat kiireesti
+ammentaa vettä suuhunsa.
+
+"Tuhat tulimmaista", sanoi Evans, "tämä käy liian hitaasti!" Ja
+kumartuen miltei vaaralliseen asentoon veneen laidan yli hän alkoi
+suullaan imeä vettä.
+
+Äkkiä he herkesivät juomasta, ohjasivat veneensä pieneen sivupuroon ja
+aikoivat laskea maalle läpi tiheän pensaikon, joka riippui vesirajassa
+puron yläpuolella.
+
+"Meidän täytyy tunkeutua tästä meren rantaan saakka, jotta löytäisimme
+pensaikkomme ja oikean suunnan."
+
+"Parempi on soutaa ympäri", sanoi Hooker.
+
+He soutivat siis takaisin joelle ja siitä merenrantaan sille paikalle,
+missä pensasryhmä kasvoi. Siellä he nousivat maalle, vetivät kevyen
+veneensä kauas rannalle ja kävelivät sitten pensaikon kulmaan, kunnes
+riutan aukko ja pensaikko tulivat samalle suoralle viivalle. Evans oli
+ottanut veneestä mukaansa alkuasukkaiden käyttämän työaseen, joka oli
+L:n muotoinen ja jonka poikkikappale oli peitetty kiillotetuilla
+kivillä. Hookerilla oli airo.
+
+"Juuri tätä suuntaa meidän on kuljettava", sanoi hän, "tästä läpi,
+kunnes kohtaamme joen; sitten meidän on katseltava ympärillemme."
+
+He astuivat tiheätä viidakkoa, jossa kasvoi ruokoa, saniaisia ja nuoria
+puita. Alussa oli kulku vaivalloista, mutta vähitellen puut tulivat
+isommiksi ja maa niiden alla väljemmäksi. Tulinen auringonpaahde
+muuttui vilpoiseksi katveeksi. Puut tulivat lopulta vihreiksi
+pylväiksi, joiden latvat muodostivat vihannan katoksen korkealle heidän
+yläpuolelleen. Rungoissa riippui valkeita kukkia, ja köynnöskasvit
+kiemurtelivat puusta puuhun kuin köydet. Varjo syveni syvenemistään.
+Maassa alkoi näkyä sieniä ja jotakin punaruskeaa peitekasvia.
+
+Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä äskeisen helteen
+jälkeen", sanoi hän.
+
+"Toivon, että olemme oikealla tiellä", sanoi Hooker.
+
+Äkkiä he näkivät edessään aukeaman, josta kirkas päivänpaiste tunkeutui
+metsään. Siellä oli myös loistavan vihreätä pensaikkoa ja heleänvärisiä
+kukkia. Sitten he kuulivat veden lirinää.
+
+"Täällä on joki!" huudahti Hooker. "Kohta olemme perillä."
+
+Joen rannalla oli rehevä kasvullisuus. Suuria, tuntemattomia ja
+nimettömiä yrttejä kasvoi mahtavien puiden juurilla levittäen
+ruusukkeiset, vihreät viuhkansa valoa kohden. Leveällä, tyynellä
+vedenpinnalla, jota aarteenetsijät nyt katselivat, kellui paksuja,
+soikeita lehtiä ja kalpeita, punertavan valkoisia kukkia, vesililjojen
+kaltaisia. Edempänä, missä joki teki polvekkeen, oli vedenpinta vaahdon
+peitossa, ja sieltä kuului kosken kohina.
+
+"No?" sanoi Evans.
+
+"Olemme hiukan poikenneet suunnasta", sanoi Hooker. "Sitä odotinkin."
+
+Hän kääntyi ja katsoi taakseen äänettömän metsän tummaa, viileätä
+varjoa.
+
+"Jos kuljemme joen rantaa vähän matkaa ylös tai alas, niin löydämme
+paikan", virkkoi hän.
+
+"Sinä sanoit -- --", alotti Evans.
+
+"Hän sanoi, että siellä on kiviröykkiö", sanoi Hooker.
+
+Miehet katsoivat hetkisen toisiansa silmiin.
+
+"Mennään sitten koetteeksi ensin hieman alaspäin", sanoi Evans.
+
+He kävelivät hitaasti eteenpäin tähystellen ahnain silmin ympärilleen.
+Evans pysähtyi äkkiä.
+
+"Mitä hittoa tuo on?" kysyi hän.
+
+Hooker seurasi silmillään hänen kätensä viittausta.
+
+"Jotakin sinistä", sanoi hän.
+
+He olivat huomanneet sen noustuaan pienelle kummulle. Vähitellen
+saattoi erottaa mitä se oli.
+
+He läksivät kiivaasti astumaan sitä kohden, kunnes näkivät sen
+kokonaan. Evansin käsi puristi suonenvedontapaisesti työasetta, joka
+hänellä oli muassaan.
+
+Heidän näkemänsä esine oli kiinalainen mies, joka makasi suullaan
+maassa. Hän oli kuollut, siitä ei voinut erehtyä.
+
+Miehet vetäytyivät lähemmäksi toisiaan ja tuijottivat tuota
+kammottavaa, elotonta ruumista. Se virui aukealla paikalla puiden
+välissä. Läheisyydessä oli kiinalaismallinen lapio ja edempänä
+hajoitettu kiviröykkiö aivan äskettäin kaivetun kuopan vieressä.
+
+"Täällä on jo käyty ennen meitä", sanoi Hooker epävarmalla äänellä.
+
+Evans rupesi yhtäkkiä hirveästi kiroilemaan ja polki hurjasti
+jalkaansa. Hooker kalpeni, mutta ei virkkanut mitään. Hän lähestyi
+ruumista. Hän näki, että sen kaula oli paksu ja punainen, kädet ja
+ranteet turvoksissa.
+
+"Pyh!" sanoi hän, kääntyi äkkiä ja meni kuopan luo. Häneltä pääsi
+hämmästyksen huudahdus. Hän kutsui Evansia, joka asteli verkalleen
+häntä kohden.
+
+"Narri hoi, kaikki on reilassa! Kulta on täällä vielä."
+
+Hän kääntyi katsomaan kuollutta kiinalaista ja sitten jälleen kuoppaa.
+
+Evans syöksyi paikalle. Osittain esillekaivettuina oli siinä heidän
+edessään himmeänkeltaisia harkkoja. Hän kumartui kuoppaan, kaivoi
+multaa paljain käsin ja kiskoi esille yhden noista raskaista kangista,
+Samassa pisti pieni oka häntä käteen. Hän veti sormillaan hennon piikin
+pois ja nosti harkon kuopasta ylös.
+
+"Vain kulta tai lyijy voi olla näin raskasta", sanoi hän.
+
+Hooker katseli vieläkin kuollutta kiinalaista. Hän ei ollut oikein
+selvillä asiasta.
+
+"Mies on nähtävästi tullut ennen kuin ystävänsä", sanoi hän vihdoin.
+"Hän tuli tänne yksin, ja joku myrkyllinen käärme on tappanut hänet...
+Ihme vain, miten hän on löytänyt paikan."
+
+Evans seisoi kultaharkko kädessä. Mitä hänelle merkitsi kuollut
+kiinalainen!
+
+"Meidän pitää hommata nämä kappaleet täältä pienin erin mantereelle ja
+kaivaa ne siellä maahan joksikin aikaa", sanoi hän. "Mitenkä saamme ne
+veneeseen?"
+
+Hän riisui nuttunsa, levitti sen maahan ja heitti sille pari kolme
+kultaharkkoa. Silloin hän huomasi, että toinen pieni oka oli pistänyt
+häntä käteen.
+
+"Tämän verran kai jaksamme kantaa", tuumi hän. Sitten hän yhtäkkiä
+kivahti omituisen kiihkeästi: "Mitä sinä tuijotat eteesi?"
+
+Hooker kääntyi häneen päin: "Minä en oikein... voi sietää tuota näkyä."
+Hän osoitti päännyökkäyksellä ruumista. "Hän on aivan saman näköinen
+kuin..."
+
+"Hullutusta", sanoi Evans, "kaikki kiinalaiset ovat saman näköisiä."
+
+Hooker katsoi häntä silmiin.
+
+"Menen kuitenkin ja hautaan ensin tuon, ennenkuin ryhdyn auttamaan
+sinua noiden keltaisten kappaleiden kuljetuksessa."
+
+"Älä ole narrimainen, Hooker", sanoi Evans. "Jätä se rauhassa
+mätänemään."
+
+Hooker epäröi ja antoi katseensa liukua tutkivana pitkin ruskeata
+maanpintaa.
+
+"Jokin kammottaa minua", sanoi hän.
+
+"Nyt on kysymys siitä", sanoi Evans, "mitä teemme näille
+kultaharkoille. Hautaammeko ne tänne takaisin vai kuljetammeko ne
+veneessä mannermaan puolelle?"
+
+Hooker mietti. Hänen katseensa harhaili sinne tänne, milloin korkeiden
+puunrunkojen välissä, milloin ylhäällä pitkin auringon kultaamaa
+vihreätä lehtikatosta. Hän kauhistui jälleen, kun silmänsä osuivat
+sinipukuiseen kiinalaiseen. Hän tuijotti etsivästi metsän harmaaseen
+pimentoon.
+
+"Mikä sinua vaivaa, Hooker?" kysyi Evans. "Oletko huonolla tuulella?"
+
+"Hommatkaamme joka tapauksessa kulta täältä pois", sanoi Hooker.
+
+Hän tarttui nutun kauluspuoleen, Evans kävi kiinni toiseen päähän, ja
+he nostivat kultataakan maasta.
+
+"Mihin suuntaan?" kysyi Evans. "Veneellekö?"
+
+"Kummallista", jatkoi hän, kun he olivat astuneet muutamia askelia,
+"soutu on tehnyt käsivarteni kipeiksi. Tuhat tulimmaista!" sanoi hän
+sitten. "Niitä koskee niin vietävästi! Minun täytyy levähtää."
+
+He laskivat taakkansa maahan. Evansin kasvot olivat kalpeat, ja pieniä
+hikihelmiä kihosi hänen otsalleen.
+
+"Täällä metsässä on niin painostava ilma", sanoi hän.
+
+Sitten hän yhtäkkiä kivahti aiheettoman vihaisesti:
+
+"Mitä tässä varrotaan koko päivä? Auta minua, sanon! Siitä asti kuin
+näimme tuon kuolleen kiinalaisen, et sinä ole tehnyt muuta kuin
+töllistellyt."
+
+Hooker katsoi kumppaniaan terävästi kasvoihin. Hän tarttui nuttuun, ja
+he kantoivat kultaharkkoja vaieten noin viisikymmentä metriä. Evans
+alkoi hengittää raskaasti.
+
+"Etkö osaa puhua?" kysyi hän.
+
+"Mikä _sinua_ sitten vaivaa?" kysyi Hooker.
+
+Evans horjui ja päästi äkkiä kiroten nutun maahan. Hän seisoi tuokion
+ja tuijotti Hookeriin, sitten hän ähkyen tarttui kurkkuunsa. "Älä tule
+lähelle", sanoi hän nojautuen puuta vasten. Sitten lujemmalla äänellä:
+"Minuutin päästä se on ohi."
+
+Mutta hän ei pysynyt enää pystyssä tuenkaan varassa, vaan liukui
+hitaasti runkoa pitkin alas, kunnes lysähti kokoon puun juurelle. Hänen
+kätensä puristuivat kouristuksentapaisesti nyrkkiin. Kasvot vääntyivät
+tuskasta. Hooker lähestyi häntä.
+
+"Älä koske minuun! Älä koske!" sanoi Evans tukehtuneella äänellä.
+"Nosta kulta takaisin nutulle."
+
+Kun Hooker otti käteensä kultaharkon, tunsi hän peukalonsa juuressa
+lievän piston. Hän tarkasti paikkaa, ja siinä näkyi noin sentimetrin
+pituinen hieno oka.
+
+Evans päästi örisevän huudon ja kaatui nurinniskoin.
+
+Hooker seisoi suu auki. Hän tuijotti kauhu silmissä okaa. Sitten hän
+katsahti Evansiin, joka nyt virui kiemurassa maassa ja jonka selkä
+notkahteli kouristuksentapaisesti. Sitten hän katsoi puunrunkojen ja
+köynnöskasvien välitse sinne, missä sinipukuinen kiinalaisen ruumis
+vielä näkyi metsän himmeässä, harmaassa siimeksessä. Hän ajatteli
+kartalle vedettyjä pieniä viivoja, ja silloin hänelle selvisi kaikki.
+
+"Herra armahda minua!" hän huudahti.
+
+Sillä okaat olivat samoja, joita dajaakit [Borneon saaren alkuasukkaita
+(malaijilaista rotua)] myrkyttävät ja ampuvat ruokopuhaltimillaan. Hän
+käsitti nyt, mitä kiinalainen oli tarkoittanut kehuessaan kätköpaikan
+varmuutta.
+
+"Evans!" huusi hän.
+
+Mutta Evans makasi hiljaa ja liikkumatta; jäsenet vain nytkähtelivät
+kamalasti, suonenvedontapaisesti. Ja syvä hiljaisuus täytti metsän.
+
+Sitten Hooker alkoi innokkaasti imeä tuota peukalon juuressa olevaa
+pientä kipeätä kohtaa -- kalliin henkensä pelastamiseksi. Mutta äkkiä
+hän tunsi omituista vetoa ja pistelyä käsivarsissaan ja hartioissaan;
+sormetkaan eivät enää ottaneet liikkuakseen. Silloin hän tiesi, että
+imeminen oli turhaa ja että hänenkin täytyi kuolla. Ja yhtäkkiä hän
+herkesi imemästä, istuutui kultakasalle, painoi otsansa käsiin ja
+kyynärpäänsä polvia vasten ja tuijotti kumppaninsa muodottomaan, mutta
+yhä vielä värähtelevään ruumiiseen.
+
+Chang-hi'n virnistys muistui hänen mieleensä. Painostava kipu alkoi
+tuntua kaulassakin ja kiihtyi vähitellen. Korkealla hänen päänsä päällä
+humisi leppoisa tuuli puiden latvoissa, ja tuntemattoman kukan valkeita
+terälehtiä varisi hämärässä hiljaa liihotellen maahan.
+
+
+
+
+Lentävä mies.
+
+
+Kansatieteen tutkija katseli miettivästi harvinaista linnunsulkaa.
+
+"Ette näyttänyt mielihyvällä luopuvan siitä", sanoi hän.
+
+"Se on päälliköille pyhitetty esine", vastasi luutnantti, "samoin kuin
+keltainen silkki, kuten tunnettua, Kiinan keisarille."
+
+Tiedemies ei vastannut. Hän vitkasteli. Sitten hän yhtäkkiä puhkesi
+puhumaan:
+
+"Mistä ihmeestä on syntynyt tuo uskomaton juttu lentävästä miehestä,
+jota täällä kerrotaan?"
+
+Luutnantti hymähti. "Mitä teille sitten on kerrottu?"
+
+"Minä huomaan", sanoi tutkija, "että olette selvillä maineestanne."
+
+Luutnantti pyöritti itselleen savukkeen.
+
+"Kuulisin sen mielelläni kerran uudelleen", sanoi hän. "Mitä siitä tätä
+nykyä sanotaan?"
+
+"Se on suunnattoman lapsellista", vastasi tiedemies harmistuneena.
+"Millä ilveellä olette saanut aikaan sellaisen tarinan itsestänne?"
+
+Luutnantti ei vastannut, vaan heittäytyi yhä hymyillen selkäkenoon
+tuolissaan.
+
+"Tässä minä istun", jatkoi tiedemies, "neljänsadan penikulman päässä
+matkani määrästä, ottaakseni selville mitä tämän kansan saduista on
+jäljellä, ja löydän vain toinen toistaan mahdottomampia juttuja eräästä
+oljenvaaleasta, ihan nuoresta luutnantista: hän on haavoittumaton --
+hän voi hypätä elefantin yli -- hän osaa lentää. Tämä viimeinen seikka
+on kovin pähkinä. Muuan vanha ukko kuvasi teidän siipiänne, kertoi,
+että niissä oli mustat sulat ja että ne olivat lähes muulin pituiset.
+Väitti nähneensä monta kertaa teidän liihottelevan kuutamossa
+kukkuloiden yli Shendumaahan päin, -- Tyhmyyksiä semmoiset jutut!"
+
+Luutnantti nauroi iloisesti. "Lisää, lisää!" sanoi hän.
+
+Tiedemies kertoi edelleen, kunnes väsyi.
+
+"Sellaista pilaa olette tehnyt näistä yksinkertaisista vuoriston
+lapsista! Miten se on käynyt päinsä, mies?"
+
+"Valitan suuresti", vastasi luutnantti, "mutta minut on siihen
+pakotettu. Toden totta pakotettu. Enkä minä siihen aikaan osannut
+aavistaakaan, mitä kiinalaisten mielikuvitus tekisi jutusta.
+Puolustuksekseni voin mainita, että ainoastaan varomattomuus, vaan ei
+suinkaan mikään ilkeys, saattoi minut korvaamaan kansansadun uudella
+sadulla. Mutta koska asia näyttää pahoittavan teidän mieltänne, koetan
+selittää sen teille.
+
+"Se tapahtui viimeisen-edellisen Lushai-sotaretken aikana, ja päällikkö
+Walters luuli, että heimo, jonka luona te nyt kävitte, oli
+ystävällismielinen. Täysin luottaen kykyyni tulla omin neuvoin
+toimeen lähetti hän senvuoksi minut laaksoa ylös -- neljätoista
+englannin-penikulmaa -- antaen mukaani kolme derbyshireläistä [sotilaita
+Derbyshiren maakunnasta, pohjois-Englannista] ja puolen tusinaa
+sepoy-sotilaita [Englannin armeijan intialaisia alkuasukas-sotilaita],
+kaksi muulia ja siunauksensa, ottamaan selkoa asukasten mielialasta
+kylässä, missä te vastikään olette käynyt. Kymmenmiehinen joukko --
+kahta muulia lukuunottamatta -- neljätoista penikulmaa ja sodan aikana!
+Tehän olette nähnyt tien?"
+
+"Tien?" sanoi tutkimusmatkailija.
+
+"Se on nyt parempi kuin silloin. Ylöspäin matkatessamme täytyi meidän
+sillä kohtaa, missä laakso kapenee, kahlata penikulma joessa, polvia
+myöten kuohuvassa vedessä, ja kivillä, jotka olivat liukkaat kuin jää.
+Sinne minulta putosi kiväärikin. Myöhemmin ovat intialaisemme louhineet
+kalliota dynamiitilla ja rakentaneet sen mukavan tien, jota te olette
+kulkenut. Alempana, siellä missä nuo korkeat kalliot ovat, täytyi
+meidän ehtimiseen, muistaakseni toistakymmentä kertaa muutaman
+penikulman matkalla, kulkea joen poikki.
+
+"Varhain seuraavana aamuna saavuimme määräpaikkaan. Tehän tiedätte
+miten se sijaitsee, vuoren ulkonemalla suunnilleen noiden korkeiden
+kukkuloiden keskustassa. Ja kun huomasimme, miten kammottavan
+levollisena kylä lepäsi auringonpaisteessa, pysähdyimme tuumimaan.
+
+"Silloin he lennättivät meitä vastaan kappaleen pronssisesta
+epäjumalankuvasta, ikäänkuin tervehdykseksi. Se vyöryi jyristen
+rinnettä alas, suhahti ohitseni tuuman verran olkapäästäni ja kaatoi
+toisen muulimme, joka kantoi muonavarojamme ja kapineitamme, En ole
+ikinä ennen enkä jälkeenpäin kuullut niin murhaavaa ryminää. Sitten
+huomasimme kylän ja itäisen kukkulan välisellä kalliolla joukon miehiä,
+jotka pyssyillä varustettuina ja vuoristoviitat yllä liikkuivat sinne
+tänne.
+
+"'Käännös oikeaan', komensin minä, 'ei liika lähekkäin'. Miehet
+kääntyivät, ja me läksimme täyttä karkua laaksoa alas. Emme jääneet
+pelastamaan kuolleen muulimme kantamusta, mutta toisen muulin otimme
+ystävyydestä mukaamme -- se kantoi minun telttaani ja muuta tavaraa.
+
+"Niin päättyi tämä maineeton taistelu. Taakse katsoessani näin koko
+laakson vilisevän voittajia, jotka kirkuivat ja ammuskelivat. Mutta
+keneenkään ei sattunut. Nämä kiinalaiset eivät pyssyillään paljoa
+toimita, paitsi joskus väijyksistä ampuessaan. He istuvat tuntikausia
+tähdäten, pyssy kiven varassa, mutta kun he juoksusta ampuvat, tapahtuu
+se vain komean näön vuoksi. Hooker, eräs derbyshirelaisistani, piti
+itseään hyvänä ampujana. Kiertäessämme muuatta kallion kulmausta hän
+seisahtui koettaakseen onneaan, mutta ei saanut osumaan.
+
+"En ole mikään Xenofon [kreikkalainen historioitsija] kertoakseni
+pitkälti joukkoni peräytymisestä. Kahden ensi penikulman matkalla
+meidän täytyi kahdesti torjua viholliset vaihtamalla laukauksia heidän
+kanssaan, kun he tulivat liian lähelle. Mutta tämä oli verrattain
+yksitoikkoista työtä, kunnes saavuimme lähelle sitä paikkaa, missä
+vuoret lähestyvät jokea ja laakso kutistuu kuiluksi. Siellä näimme
+onneksi puolen tusinaa mustapäitä, jotka hiipivät viistoon kukkulan yli
+vasemmalla sivullamme, siis itäpuolella, ja kulkivat melkein samaa
+suuntaa kuin mekin.
+
+"Silloin käskin pysähtyä. 'Katsokaa tuonne', sanoin Hookerille ja
+toisille englantilaisille osoittaen päitä; 'mitä nyt teemme?'
+
+"'Kaula poikki, tai olen neekeri!' sanoi eräs heistä, 'Sehän meitäkin
+adottaa', tuumi toinen. 'Tunnethan kiinalaisen tavan, George?'
+
+"'Siinä paikassa, missä joki kapenee, he voivat osata meihin jokaiseen
+50 metrin päästä', sanoi Hooker. 'Eteenpäinmarssiminen on suorastaan
+itsemurhaa.'
+
+"Minä katselin oikealla puolellamme olevaa kalliota. Alempana
+laaksossa se jyrkkeni, mutta näytti vielä tällä kohtaa noustavalta. Ja
+kaikki kiinalaiset, jotka tähän asti olimme nähneet, olivat olleet joen
+toisella puolen.
+
+"'Joko se tie tahi seisahdus', arveli eräs intialaisistamme.
+
+"Niinpä aloimme kavuta kallionrinnettä ylös. Siinä näytti olevan
+jonkinlainen polku, ja sitä me seurasimme. Heti ilmestyi ylempänä
+laaksossa muutamia kiinalaisia näkyviin, ja minä kuulin laukauksia.
+Sitten näin, että eräs intialaisistamme istui maassa noin 30 metriä
+alapuolellamme. Hän oli istuutunut aivan hiljaa, nähtävästi jottei
+saattaisi meitä levottomiksi. Komensin taas pysähtymään. Käskin
+Hookerin uudelleen koettaa ampumataitoaan, laskeusin itse alaspäin ja
+huomasin, että mies oli saanut kuulan sääreensä. Otin hänet syliini,
+kannoin muulin luo ja asetin hänet sen selkään, vaikka eläimellä jo
+ennestäänkin oli tarpeeksi kantamista teltassa ja muissa tavaroissa,
+joita emme olleet ehtineet riisua siltä. Tultuani miehen kanssa toisten
+luo näin Hookerin seisovan tyhjäksi ammuttu Martini-kivääri kädessään,
+irvistävän ja osoittavan liikkumatonta mustaa täplää, joka näkyi
+laakson yläpäässä. Kaikki muut kiinalaiset olivat kadonneet
+kalliolohkareiden tai notkelman taa.
+
+"'Viisisataa metriä', sanoi Hooker, 'ei senttiäkään vajaa! Ja vannon,
+että ammuin miestä kalloon.'
+
+"Minä käskin häntä tekemään sen toistamiseen, ja sitten jatkoimme
+matkaamme. Mitä pitemmälle pääsimme, sitä jyrkemmäksi rinne tuli, ja
+polku, jota kuljimme, kapeni kapenemistaan. Lopulta oli pelkkää
+kalliota sekä ylä- että alapuolellamme. 'Tämä se on parasta tietä, mitä
+olen milloinkaan nähnyt Lushai-maassa', sanoin rohkaistakseni miehiäni,
+vaikka jo pelkäsin mitä tuleva oli. Ja kierrettyämme hetken kuluttua
+erään kallionkielekkeen jouduimmekin umpiperään, jyrkänteen reunalle.
+Vuoriharjanne loppui siihen.
+
+"Oivallettuaan asian laidan alkoi eräs derbyshireläisistä kiroilla
+onnettomuuksia, joihin olimme joutuneet. Intialaiset pysyivät tyyninä.
+Hooker murisi, latasi kiväärinsä, kääntyi takaisin ja meni
+kallionkielekkeen taa.
+
+"Kaksi intialaista auttoi toverinsa muulin selästä alas, ja sitten he
+alkoivat purkaa juhdan kuormaa.
+
+"Päästyäni niin pitkälle, että saatoin katsella ympärilleni, tein sen
+huomion, ettei asemamme sentään ollut perin toivoton. Olimme
+vuorihaarakkeella, joka saattoi leveimmältä kohdaltaan olla kymmenen
+metriä poikkimitaten. Yläpuolellamme kaartui kallio niin, että meitä
+oli mahdoton ampua ylhäältä päin, ja alapuolellamme oli sadan metrin
+korkeudelta miltei pystysuoraa kallioseinää. Jos asetuimme pitkäksemme,
+ei meitä syvänteestä voinut kukaan nähdä. Lähestyminen oli mahdollista
+vain äsken kulkemamme tien puolelta, ja siellä merkitsi yksi mies yhtä
+paljon kuin kokonainen joukko. Me olimme luonnon muodostamassa
+linnoituksessa; paha vain, ettei meillä ollut nälkää ja janoa vastaan
+muuta varastoa kuin yksi ainoa elävä muuli. Sitäpaitsi olimme enintään
+7-8 penikulman etäisyydellä pääjoukostamme, ja sieltä tietysti
+lähetettäisiin etsijöitä päivän tai parin päästä, ellei meitä alkaisi
+kuulua takaisin.
+
+"Noin vuorokauden kuluttua..."
+
+Luutnantti keskeytti. "Oletteko koskaan tuntenut janoa, Graham?"
+
+"En sillä lailla", vastasi tiedemies.
+
+"Hm. Makasimme siellä koko päivän, yön ja seuraavan päivän saamatta
+suuhumme muuta kuin pari kastepisaraa, jotka puristimme vaatteistamme
+ja teltasta. Ja allamme virtasi joki kuohuen ja vaahdoten keskellä
+uomaa olevan kallion molemmin puolin. Sellaisia päiviä, jotka olivat
+niin vailla kaikkia tapahtumia, mutta samalla niin rikkaat tunteista,
+en ollut vielä siihen asti elänyt. Aurinko näytti silminnähtävästä
+liikkumisestaan huolimatta seisovan paikallaan niinkuin silloin, kun
+Joosua sen pysähdytti, ja se poltti kuin läheinen pätsi, Ensimäisen
+päivän iltana sanoi eräs derbyshireläisistä jotakin -- ei kukaan
+kuullut mitä -- ja katosi kalliokulmakkeen taakse. Kuulimme laukauksia,
+ja kun Hooker kävi siellä katsomassa, oli mies poissa. Ja aamulla oli
+haavoittunut intialaisemme kuumeessa ja putosi tai hyppäsi jyrkänteeltä
+alas. Sitten ammuimme muulimme, ja pitipäs tietysti käydä niin, että
+sekin henkitoreissa nytkähdellessään putosi kallionreunalta syvyyteen
+jättäen jäljelle meidät kahdeksan miestä.
+
+"Saatoimme nähdä intialaisen ruumiin alhaalla, pää vedessä. Se makasi
+suullaan ja, sikäli kuin minusta näytti, jotenkin ehyenä. Niin ahnaasti
+kuin kiinalaiset hänen päätänsä himoitsivatkin, oli heillä kuitenkin
+siksi paljon älyä, että antoivat hänen maata siinä, kunnes tuli pimeä.
+
+"Ensin puhelimme siitä, mitä toiveita oli, että pääjoukkomme kuulisi
+ampumisen, ja arvailimme, joko siellä pian alettiin kaivata meitä.
+Illan tullen kävi keskustelu yhä kuivemmaksi ja harvasanaisemmaksi.
+Intialaiset pelasivat keskenään jotakin peliä pienillä kivillä ja
+sitten he kertoivat juttuja. Yö oli viileä, Toisena päivänä ei kukaan
+enää puhunut. Huulemme olivat mustuneet, ja kurkkua poltti kuin
+tulessa. Makailimme kallionreunalla ja tuijotimme toisiimme. Ehkä
+olikin parasta, että pidimme kukin ajatuksemme omana tietonamme. Toinen
+englantilaisista sotamiehistä alkoi kirjoitella savipiipun palasella
+kallioseinään jotakin jumalatonta pötyä viimeisestä tahdostaan, kunnes
+minä kielsin sen. Kun katsoin kallionreunalta laaksoon ja näin kuohuvan
+joen, teki melkein mieleni seurata intialaisemme esimerkkiä. Minusta
+näytti viehättävältä ja suloiselta mennä suhista ilman läpi, tietäen
+perillä saavansa kulauksen vettä -- tai ainakin pääsevänsä janosta
+ainiaaksi. Mutta oikeaan aikaan tulin ajatelleeksi, että olin komentoa
+pitävä upseeri ja että velvollisuuteni oli näyttää hyvää esimerkkiä, ja
+se pidätti minut tyhmyyksistä.
+
+"Tuo ajatus jätti kuitenkin aivoihini erään suunnitelman. Nousin ja
+aloin tarkastella telttaani ja sen kangasta ja ihmettelin, etten ollut
+ennen sitä hoksannut. Sitten silmäsin vielä kerran kallionreunalta
+alas. Tällä kertaa korkeus näytti minusta suuremmalta ja kuolleena
+makaavan sotamiehen asento tuskallisemmalta. Mutta kävi miten kävi,
+yrittää piti! Lyhyesti sanoen: aioin käyttää telttaa laskuvarjona.
+
+"Leikkasin telttakankaasta melko suuren ympyrän, noin kolme kertaa niin
+suuren kuin tämä pöytäliina, parsin keskellä olevan reiän, solmin
+reunan ympäri kahdeksan nuoraa, jotka yhtyivät toisesta päästään ja
+siten auttoivat laskinvarjon muodostumista. Miehet loikoivat ympärillä
+katsellen puuhaani, jota he näyttivät pitävän jonakin uudenlajisena
+mielenhäiriönä. Sitten selitin aikeeni brittiläisille sotamiehilleni,
+ja heti kun yö oli seurannut lyhyttä hämärän hetkeä, ryhdyin tuumasta
+toimeen. Molemmat miehet pitelivät laitettani koholla, ja minä otin
+niin pitkän vauhdin kuin kävi päinsä. Ilma täytti kankaan ikäänkuin
+purjeen, mutta kallionreunalla -- se on tunnustettava -- minut valtasi
+pelko ja pysähdyin äkkiä.
+
+"Heti seisahduttuani häpesin -- tällainenhan olisi voinut sattua
+taistelussakin rintaman edessä --, menin takaisin ja otin uuden
+vauhdin. Tällä kertaa hyppäsin -- tykyttävin sydämin, kuten muistan
+-- suoraan ilmaan, ja suuri valkea purje pullistui yläpuolellani.
+
+"Minusta tuntui kestävän kauan, ennenkuin laskuvarjo alkoi kannattaa.
+Ensin se yritti kallistua sivulle. Sitten huomasin, miten kallioseinä
+vieressäni syöksyi ylöspäin, kun taas itse tunnuin olevan
+liikkumattomana. Sitten silmäsin alaspäin ja näin pimeässä joen ja
+kuolleen intialaisen kiitävän vastaani. Mutta erotin myös kolme
+kiinalaista, jotka kauhuissaan tuijottivat ylöspäin minuun, ja näin
+lisäksi, että intialainen oli päätön. Silloin olisin mielelläni
+kääntynyt takaisin.
+
+"Seuraavassa tuokiossa oli saappaani terä yhden kiinalaisen suussa, ja
+samassa silmänräpäyksessä hän ja minä makasimme päällekkäin maassa,
+purjekankaan peittäessä meidät alleen. Luulen, että murskasin hänen
+kallonsa saappaani korolla. En odottanut muuta, kuin että hänen
+toverinsa vuorostaan iskisivät minun pääni mäsäksi; mutta nuo pakana
+raukat eivät olleet koskaan kuulleet laskuvarjosta mitään ja pötkivät
+heti pakoon.
+
+"Vapautin itseni telttakankaan sokkeloista ja kiinalaisen ruumiista ja
+katsoin ympärilleni. Noin kymmenen askelen päässä virui intialaisen pää
+tuijottaen kuutamoon. Sitten huomasin veden ja menin juomaan. Ympärillä
+oli hiljaista; kuului vain pakenevien kiinalaisten juoksu, heikko huuto
+ylhäältä ja veden solina. Juotuani kylliksi läksin heti matkalle
+jokivartta alaspäin.
+
+"Ja siihen loppuu selitys lentävän miehen tarinan synnystä. En tavannut
+ainoatakaan ihmistä tuolla kahdeksan penikulman taipaleella. Saavuin
+Waltersin leirille kymmenen tienoissa, ja etuvartija pöhkö oli niin
+typerä, että laukaisi pyssynsä minua kohden, kun astuin pimeästä esiin.
+Niin pian kuin Waltersin paksu kallo oli tajunnut kertomukseni, lähti
+viisikymmentä miestä matkalle laaksoa ylöspäin karkoittamaan
+kiinalaisia ja noutamaan miehiämme. Itse en lähtenyt mukaan; minulla
+oli täysi työ janoni sammuttamisessa.
+
+"Te olette kuullut, minkä jutun kiinalaiset ovat seikkailustani
+tekaisseet. Muulin pituiset siivet! Ja mustat sulat! Lystikäs
+luutnanttilintu! Niin, niin!"
+
+Luutnantin mieli viivähti hetkisen menneissä asioissa. Hänen kasvonsa
+olivat iloiset. Sitten hän jatkoi:
+
+"Tuskin uskotte, kun sanon, mutta perille saapuessaan miehet näkivät,
+että kaksi muuta intialaista oli hypännyt kallion reunalta alas."
+
+"Ja muut voivat hyvin?" kysyi tutkimusmatkailija.
+
+"Niin", vastasi luutnantti, "muut voivat hyvin, tietysti
+lukuunottamatta tuntuvaa janon vaivaa."
+
+Ja sitä muistellen hän kaatoi lasiinsa viskyä ja soodavettä.
+
+
+
+
+Aepyornis-saari.
+
+
+[Aepyornis = sukupuuttoon kuollut jättiläislintu, jonka muna on noin 8
+litraa vetävä. Sen jäännöksiä on tavattu Madagaskarin saarella.]
+
+[Tikankontti (Cypripedium calceolus) = kämmekkäisiin eli orkideoihin
+kuuluva yrtti.]
+
+Arpinaamainen mies kumartui pöydän yli ja katseli kukkakimppuani.
+
+"Kämmekkäisiäkö?" kysyi hän.
+
+"Muutamia", vastasin minä.
+
+"Tikankonttia", arveli hän.
+
+"Enimmäkseen", sanoin minä.
+
+"Tuskin mitään uutta sentään! Minä tutkin nämä saaret viisi- tai
+kuusikolmatta vuotta sitten. Jos löydätte täältä jotakin uutta, niin se
+on sitten _aivan_ uuttaa. Minä en jättänyt paljoa."
+
+"En ole mikään kokoilija", sanoin.
+
+"Olin siiloin nuori", jatkoi hän. "Taivas, miten minä lensin! Olin
+kaksi vuotta Itä-Intiassa ja seitsemän vuotta Brasiliassa. Sitten
+läksin Madagaskarille."
+
+"Tunnen pari tutkijaa nimeltä", sanoin, kun huomasin kertomuksen olevan
+tulossa. "Kenelle te silloin keräilitte?"
+
+"Dawsonille. Oletteko koskaan kuullut Butcherista puhuttavan?"
+
+"Butcher -- Butcher?" Nimi tuntui tutulta. Sitten muistin oikeusjutun,
+_Butcher kantajana Dawsonia vastaan_.
+
+"Mitä!" sanoin. "Tekö olette se mies, joka haastoi toiminimen oikeuteen
+vastaamaan suorittamattomasta neljän vuoden palkasta! -- Olitte
+joutunut autiolle saarelle..."
+
+"Palvelijanne", sanoi arpinaamainen mies kumartaen, "olen juuri sama
+mies. Merkillinen tapaus, eikö totta? Siellä minä istuin saarella
+kooten pientä omaisuutta; työtä ei mitään, eikä toiminimellä
+pienintäkään mahdollisuutta irtisanoa minua. Se huvitti minua monesti,
+kun sitä ajattelin istuessani saarella. Tein laskelmia -- suuria
+laskelmia -- koko saaren täyteen, korukirjaimilla."
+
+"Miten se kävikään?" sanoin minä. "En enää oikein muista asiaa."
+
+"No... Tiedättekö mikä Aepyornis on? Oletteko kuullut sellaisesta?"
+
+"Hiukan. Andrews kertoi minulle uudesta lintulajista, jota oli tutkinut
+jo kuukauden päivät. Juuri ennen lähtöäni. Sillä kuuluu olleen lähes
+metrin pituiset lonkkaluut. On kai ollut hirvittävä peto."
+
+"Eipä ihme", vastasi arpinaamainen mies. "Se _oli_ peto. 'Tuhannen ja
+yhden yön rook-lintu oli juuri siitä johtunut satu. Mutta milloin nuo
+luut löydettiin?"
+
+"Muistaakseni kolme tai neljä vuotta sitten -- vuonna 1891, ellen
+erehdy. Kuinka niin?"
+
+"Kuinkako niin? Koska itse ne löysin -- hitto vie -- ja siitä on lähes
+kaksikymmentä vuotta. Ellei Dawson tyhmyydessään olisi ruvennut
+rettelöimään palkan tautta, niin mitkä loistavat kaupat liike olisi
+voinut tehdä!... Minkä minä sille mahdoin, että se pahuksen vene läksi
+karkuun!"
+
+Hän oli hetkisen vaiti. "Oletan, että paikka, mistä uusi luu
+löydettiin, on sama. Eräs suon tapainen noin 160 kilometriä
+Antananarivon [Madagaskarin pääkaupunki] pohjoispuolella. Tunnetteko
+sen ehkä? Sinne päästäkseen täytyy kulkea rannikkoa pitkin veneissä.
+Ettekö muista?"
+
+"En. Mutta muistaakseni Andrews mainitsi jostakin suosta."
+
+"Sama se kai on. Itärannalla, ja siinä on vedessä jotakin, joka
+ehkäisee mätänemisen. Se haisee kreosootilta. Se muistutti minulle
+Trinidadia."
+
+"Löysittekö munia?"
+
+"Löysin, ja muutamat niistä olivat yli puolentoista jalan pituisia.
+Miltei sattumalta ne löysin. Olimme munia etsimässä, minä ja kaksi
+neekeriä, tuollaisessa kummallisesti kokoonkyhätyssä veneessä, ja
+samalla kertaa löysin luutkin. Meillä oli mukanamme teltta ja neljän
+päivän muona, ja pystytimme leirin erääseen kovapohjaisempaan paikkaan.
+Kun sitä muistelen, tuntuu vieläkin nenässäni merkillinen tervamainen
+haju. Työ ei ollut leikintekoa. Kuten tiedätte, tutkitaan pohjaliejua
+rautaisella haralla. Munat siinä tavallisesti särkyvät. Tahtoisin
+tietää, kauanko siitä on, kun näitä jättiläislintuja on todella elänyt.
+Lähetyssaarnaajat kertovat, että alkuasukkailla on taruja siitä,
+milloin ne elivät, mutta itse en ole sattunut koskaan kuulemaan niitä.
+Mutta munat, jotka löysimme, olivat tuoreita kuin vastamunitut. Ihan
+tuoreita! Kun veimme niitä veneeseemme, pudotti toinen neekeri yhden
+niistä kalliolle, jolloin se särkyi. Annoin lurjukselle aimo
+selkäsaunan. Hän sanoi, että tuhatjalkainen oli puraissut häntä. Mutta
+koetan pysyä asiassa. Muna maistui hyvältä, ikäänkuin olisi ollut
+vastikään munittu, ei haissut ollenkaan, ja kuitenkin oli emo kuollut
+jo ehkä kolme-, neljäsataa vuotta sitten! No niin. Olimme koko päivän
+puuhanneet liejussa saadaksemme munat ehyinä talteen, ja olimme
+mustanharmaan lian peitossa, ja minä olin tietysti äkäinen. Mikäli
+tiedän, olivat ne ainoat munat, mitä sieltä on saatu ehyinä, eivätkä ne
+olleet edes puhjenneet. Myöhemmin olen tarkastellut Lontoon
+luonnonhistoriallisessa museossa olevia; kaikki ne olivat puhjenneita
+ja palasista kokoonliitettyjä kuin mosaiikki, ja osia puuttui kokonaan.
+Minun löytämäni olivat täydelliset, ja aioin palattuani hämmästyttää
+niillä maailmaa. Tietysti olin kiukuissani tuolle neekeritolvanalle,
+joka viheliäisen hyönteisenpiston tähden teki tyhjäksi kolmen tunnin
+työn. Annoin hänelle selkään että mäikyi."
+
+Arpinaamainen mies veti taskustaan savipiipun. Ojensin hänelle
+tupakkamassini. Hän täytti piippunsa hajamielisesti.
+
+"Miten niiden muiden kävi?" kysyin. "Toitteko ne ehyinä kotiin? En enää
+oikein muista..."
+
+"Siinäpä tulee jutun merkillisin osa. Minulla oli vielä jäljellä kolme
+munaa, kaikki aivan tuoreita. Panimme ne veneeseen, ja sitten menin
+telttani luo keittämään kahvia. Molemmat pakanat jätin rannalle; toinen
+niistä ulisi lapsellisesti saamansa hyönteisenpiston tähden, ja toinen
+säesti häntä. Ei juolahtanut mieleenikään, että nuo heittiöt
+käyttäisivät hyväkseen omituista asemaani ja tekisivät minulle
+semmoisen kepposen. Mutta arvelen, että hyönteisenpisto ja minulta
+saatu selkäsauna tekivät miehen vihaiseksi ja että hän sai toisenkin
+yllytetyksi tuumaan.
+
+"Muistan, miten istuin rauhassa tupakoiden, veden kiehuessa
+väkiviinakeittiöllä, jonka tavallisesti aina otin mukaani tällaisille
+retkille. Ihailin suota auringonlaskussa. Kaikki oli mustaa ja
+veripunaista, viirullista, -- ihmeellinen näky. Ja etäämpänä maa yleni
+harmaiksi, utuisiksi kukkuloiksi, ja niiden takainen taivas oli
+punainen kuin sulatusuunin kita. Ja viidenkymmenen metrin päässä
+selkäni takana nuo kirotut pakanat -- välittämättä illan ihmeellisestä
+rauhasta -- istuivat tuumimassa, miten lähtisivät veneellä tiehensä ja
+jättäisivät minut yksikseni kolmen päivän muonan ja liinateltan
+seuraan, ilman juomista, lukuunottamatta pientä vesinassakkaa. Kuulin
+jotakin huudontapaista takaapäin, ja siellä he jo olivat kanootissaan
+-- veneeksi sitä tuskin kävi sanominen -- parinkymmenen metrin päässä
+rannasta. Älysin paikalla mitä oli tekeillä. Kiväärini oli teltassa, ja
+sitäpaitsi siinä ei ollut luoteja, vaan pelkkiä lintuhauleja. Sen ne
+riivatut tiesivät. Mutta taskussani oli pieni revolveri, ja sen vedin
+esille juostessani rantaan.
+
+"'Tulkaa takaisin!' karjuin minä revolveri ojossa. He vastasivat
+minulle jotakin, ja se roikale, joka oli munan särkenyt, irvisti. Minä
+tähtäsin toista, sillä hän oli terve ja souti venettä, mutta ammuin
+harhaan. He nauroivat. Minä en kuitenkaan vielä antanut perään. Tiesin,
+että tässä oli pysyttävä kylmäverisenä, tähtäsin uudelleen, ja mies
+hypähti pystyyn, kun kuula sattui häneen. Tällä kertaa hän ei nauranut.
+Kolmannella laukauksella osasin häntä päähän, ja hän suistui laidan yli
+veteen vieden airon muassaan. Se oli harvinaisen onnistunut laukaus
+revolverilla. Luulen, että välimatkaa oli 50 metriä. Mies upposi heti.
+En tiedä, oliko hän hukkuessaan jo kuollut vaiko vain tainnoksissa.
+Sitten huusin toista miestä palaamaan, mutta hän kyyristyi veneen
+pohjalle eikä vastannut. Laukaisin jäljellä olevat panokset hänen
+peräänsä, mutta osaamatta.
+
+"Olin täysin neuvoton, saatte uskoa. Siinä nyt seisoin mustalla
+rannalla, takanani alava suo, edessäni aava, päivänlaskun jälkeen
+kylmyyttä huokuva meri ja lisäksi tuo musta vene, joka ajautui yhä
+kauemmaksi ulapalle. Sanon teille, että sillä hetkellä kirosin
+perusteellisesti Dawsonit ja Jamrochit ja museot ja kaiken, mitä niihin
+kuuluu. Ärjyin neekerin perään manaten häntä tulemaan takaisin, kunnes
+ääneni sortui.
+
+"Minulle ei jäänyt muuta neuvoksi kuin lähteä uimalla häntä
+tavoittamaan ja panna itseni alttiiksi haikalojen hyökkäyksille. Avasin
+linkkuveitseni, otin sen hampaisiini, riisuin vaatteeni ja kahlasin
+veteen. Kadotin veneen näkyvistäni, mutta lähdin uimaan sitä suuntaa,
+missä tiesin sen olevan. Toivoin, että neekeri oli liian tyhmä venettä
+ohjaamaan, ja arvelin sen jatkavan kulkuansa entiseen suuntaan. Pian
+näinkin sen taivaanrannalla lounaassa päin. Hämärän aika oli mennyt,
+tuli yö. Tähdet alkoivat häämöttää sinen läpi. Minä uida huhdoin kuin
+kilpaa, vaikka käsiä ja jalkoja alkoi pakottaa.
+
+"Lopulta sen saavutin, kun kaikki tähdet jo tuikkivat taivaalla. Kun
+tuli pimeä, näin vedessä jos jonkinlaista kiiltävää -- merisäihky,
+tiedättehän. Monta kertaa päätäni huimasi. Tuskin tiesin mikä oli
+tähtiä, mikä merisäihkyä, tai uinko selälläni vai vatsallani. Vene oli
+musta kuin yö, ja vesi loiskui sen laitoja vasten kuin sulana läikkyvä
+tuli. Sisään kavutessani olin tietysti varovainen. Minua huoletti, mitä
+mies aikoi ensiksi tehdä. Hän näytti makaavan kyyristyneenä veneen
+perässä; kokka oli koholla vedestä. Ajautuessaan alus kääntelehti
+hiljalleen -- se oli kuin jonkinlaista valssia, tiedättekös. Uin
+kokkapuolelle, vedin sen alas ja odotin, että mies heräisi. Sitten
+kapusin laidan yli sisään, veitsi kädessä, valmiina ottamaan vastaan
+hyökkäyksen. Mutta mies ei liikahtanut. Siinä minä sitten istuin pienen
+veneen kokassa ajelehtien tyvenellä, fosforisäihkyisellä ulapalla,
+ylläni taivaan kirkkaat tähdet, odottaen mitä tapahtuman piti.
+
+"Joltisenkin ajan kuluttua huusin hänen nimeään, mutta hän ei
+vastannut. Olin liian väsynyt uskaltaakseni lähestyä häntä. Siinä me
+sitten istuimme molemmat. Minä taisin pari kertaa torkahtaa. Aamun
+sarastaessa näin, että hän oli kuollut, turvonnut ja punainen. Löydetyt
+kolme munaa ja luut olivat keskellä venettä pohjalla; vesitynnyri,
+kahvirasia ja hiukan keksi leivoksia, käärittyinä vanhaan
+kapkaupunkilaiseen sanomalehteen, olivat vainajan jalkain juuressa ja
+polttoväkiviinaa sisältävä astia hänen allansa. Airoa ei ollut eikä
+mitään muutakaan kapinetta, jota olisi voinut käyttää soutimena,
+lukuunottamatta väkiviina-astiaa. Päätin siis ajelehtia edelleen,
+kunnes minut korjattaisiin jonnekin. Toimitin laillisen tutkinnan,
+totesin, että neekerin kuoleman syynä oli ollut käärmeen, skorpionin
+tai tuhatjalkaisen purema, ja vieritin ruumiin mereen.
+
+"Sitten ryyppäsin hieman vettä ja söin jonkun keksin. Luulen, että kun
+istuu niin matalalla kuin minä silloin, ei näe pitkälle; ainakin
+Madagaskar oli hävinnyt näkyvistäni, eikä muustakaan maasta näkynyt
+jälkeäkään. Lounaan kulmalla näin purjeen -- laiva näytti kuunarilta,
+mutta sen runko ei tullut näkyviin. Pian oli aurinko ylhäällä
+taivaanlaella ja alkoi paahtaa kovasti. Varjele sitä kuumuutta, minulla
+aivot melkein kiehuivat! Koetin pistää pääni veteen, mutta hetken
+kuluttua osui silmäni Kapkaupungin Argus-lehteen; asetuin pitkäkseni
+veneen pohjalle ja levitin lehden päälleni. Miten ihania tuollaiset
+sanomalehdet saattavat olla! En ole koskaan lukenut sellaista kokonaan,
+mutta mihin kaikkeen ihminen ryhtyykään ollessaan niin yksin kuin minä
+silloin! Luullakseni luin tuon siunatun lehden kaksikymmentä kertaa
+alusta loppuun. Terva kärysi kuumuudesta veneen syrjissä ja muodosti
+suuria kuplia.
+
+"Kymmenen päivää minä ajelehdin", jatkoi kertoja. "Se tuntuu vähältä,
+kun sen näin vain sanoo, eikö totta? Jokainen päivä oli edellisensä
+kaltainen. Tähystystä en toimittanut, paitsi aamuin ja illoin -- niin
+helvetillinen oli kuumuus. Kolmena ensi päivänä en nähnyt yhtään
+purjehtijaa, ja ne, jotka sittemmin näin, eivät huomanneet minua.
+Noin kuudentena yönä eräs laiva kulki ohitseni tuskin puolen
+englannin-penikulman päässä, täysin valaistuna, ikäänkuin suuri tulinen
+kärpänen. Kannelta kuului soittoa. Nousin pystyyn ja huusin minkä
+jaksoin. Toisena päivänä rikoin yhden aepyornis-munista, irroitin
+kuoren sen toisesta päästä pala palalta, maistoin sisällystä ja tulin
+iloiseksi huomatessani, että se kelpasi syötäväksi. Hiukan väkevää se
+oli -- en sano pilaantunutta -- suunnilleen ankanmunan makuista. Siinä
+oli eräänlainen pyöreä täplä ruskuaisen syrjässä, noin kuusi tuumaa
+läpimitaten, ja siinä näkyi veriviiruja ja valkoinen kohta ikäänkuin
+sisälle vievänä johtimena, ja se tuntui minusta omituiselta. Mutta en
+silloin vielä ymmärtänyt, mitä se merkitsi, enkä ollut siinä asemassa,
+että olisin voinut liiaksi valikoida ruokia. Munassa riitti syötävää
+kolmeksi päiväksi; lisäksi söin hiukan keksiä ja ryyppäsin vettä.
+Pureskelin kahvipapujakin -- virkistävää ainetta. Toisen munan rikoin
+kahdeksantena päivänä -- ja olin lentää selälleni kauhistuksesta."
+
+Kertoja oli hetkisen vaiti.
+
+"Niin", jatkoi hän, "se oli kehittymistilassa. Teidän on luultavasti
+vaikea uskoa sitä. Vaikeaa se oli itsellenikin, vaikka näin sen kumman
+omilla silmilläni. Kolme-, neljäsataa vuotta oli muna ehkä maannut
+kylmässä, mustassa liejussa. Mutta erehtyminen oli mahdotonta. Siinä
+oli edessäni poikasen alku paksuine päineen, kyyryselkineen, sydän
+sykkien kurkun alla; ruskuainen oli kutistunut kokoon, ja kuoren
+sisäpuolella oli suuria kalvoja. Olin keskellä Intian valtamerta
+pienessä vene-pahasessa ja haudotin suurimman sukupuuttoon kuolleen
+jättiläislinnun munaa. Olisipa ukko Dawson tiennyt! Se olisi toden
+totta vastannut neljän vuoden palkkaa! Vai mitä arvelette?
+
+"Minun täytyi kuitenkin syödä tarkoin suuhuni koko tuo kallisarvoinen
+kappale, ennenkuin korallisaari tuli näkyviin, ja monet palaset
+maistuivat hiton pahalta. Kolmannen munan jätin koskematta. Tarkastin
+sitä valoa vasten, mutta kuori oli niin paksu, ettei sen läpi saattanut
+havaita, mitä sisällä tapahtui, ja vaikka kuvittelinkin kuulevani veren
+sykintää, saattoi se yhtä hyvin olla omien korvieni suhinaa, kuten voi
+kuulla esimerkiksi jos panee merisimpukan kuoren korvaansa vasten.
+
+"Sitten tuli saari, atolli. [Atolli = kehänmuotoinen koralliriutta; sen
+keskellä on järvi eli laguuni, johon tavallisesti johtaa merestä
+salmi.] Tuli niin sanoakseni yhtäkkiä näkyviin aivan lähelläni auringon
+noustessa. Ajauduin suoraan sitä kohden, kunnes olin enää vajaan
+kilometrin päässä siitä, mutta sitten virta teki mutkan ja minun täytyi
+soutaa voimaini takaa käsilläni ja jättiläismunan kuorenpalasilla
+päästäkseni riutalle. Ja lopulta se onnistuikin. Saari oli, kuten
+kaikki nämä pienet atollit, tuskin neljä englannin-penikulmaa
+ympärimitaten; siinä oli lähde ja muutamia puita, ja laguunissa vilisi
+kaloja. Munan kannoin maalle ja asetin sen hyvään paikkaan
+nousuvesirajan yläpuolelle auringonpaisteeseen, missä sillä oli paras
+tilaisuus hautua, ja veneen vedin kauas kuivalle; sitten läksin
+retkeilylle katselemaan uutta asuinpaikkaani. Kumma, kuinka ikävä
+tuollainen korallisaari voi olla! Niin pian kuin olin löytänyt lähteen,
+oli kaikki mielenkiintoni mennyttä. Poikasena olin kuvitellut, ettei
+mikään olisi hauskempaa ja jännittävämpää kuin olla ja elää kuten
+Robinson Crusoe; mutta tämä paikka oli yksitoikkoinen kuin postilla.
+Vaelsin saaren ristiin-rastiin, löysin syötävää ja mietiskelin. Mutta
+suoraan sanoen, ennenkuin ensimäinen päivä oli lopussa, tuntui minusta
+oloni kuolettavan ikävältä. Minulla oli kuitenkin aikamoinen onni --
+samana päivänä, jona astuin saarelle, tapahtui säänmuutos. Raivoisa
+ukonilma kulki ohitse pohjoispuolelta koskettaen siivellään saartani,
+ja yöllä puhkesi myrsky ja rankkasade. Jos olisin vielä ollut merellä,
+ei mikään olisi tällaisessa rajuilmassa voinut estää venettäni
+kaatumasta.
+
+"Minä nukuin veneen alla, ja muna oli onneksi hiekassa ylempänä
+rannalla. Ensimäinen asia, minkä muistan, oli rysähdys, ikäänkuin
+sadoittain pieniä kiviä olisi sattunut veneeseeni, ja vesiryöppy, joka
+syöksyi ylitseni. Olin uneksinut Antananarivosta, kavahdin pystyyn ja
+huusin palvelijatartani saadakseni tietää mitä oli tekeillä ja hapuilin
+sivultani tuolia, jolla tulitikut tavallisesti olivat. Sitten muistin
+missä olin. Tuolla vyöryivät säkenöivät aallot ikäänkuin tahtoen niellä
+minut, ja muuten oli ympärilläni pilkkopimeä. Ilmassa viuhui ja vonkui
+kamalasti. Pilvet näyttivät riippuvan ihan pääni päällä, ja vettä satoi
+kuin saavista kaataen. Suuri aalto tuli vyöryen minua kohden kuin
+tulinen, sähisevä käärme, ja minä hyppäsin pystyyn. Samassa muistin
+veneen ja juoksin rantaan, kun vesi sihisten virtasi takaisin, mutta
+alus oli kadonnut. Sitten johtui mieleeni muna, ja hapuilemalla löysin
+paikan, missä se oli. Siellä oli kaikki kunnossa; raivokkaimmatkaan
+aallot eivät ylettäneet munaan saakka, ja minä asetuin siis sen
+kumppaniksi. Voi taivas sellaista hirvittävää yötä!
+
+"Myrsky tyyntyi ennen aamun tuloa. Taivaalla ei näkynyt
+päivänkoitteessa pilvenhattaraakaan. Pitkin rantoja makasi hajallaan
+laudanpalasia -- veneeni surulliset jäännökset. Tämä antoi minulle
+kuitenkin jotakin tehtävää; käyttäen hyväkseni kahta vierekkäin
+kasvavaa puuta kyhäsin itselleni veneen pirstaleista jonkinlaisen
+majan. Ja päivällä poikanen tuli munasta. Tuli kuin tulikin, herra,
+juuri kun paraikaa vetelin päivällisuntani muna päänaluksena. Kuulin
+äänen ja tunsin sysäyksen -- munan toinen pää oli puhki, ja lystikäs
+pieni ruskea linnunpää pisti esiin. 'Hih-hei', sanoin minä, 'terve
+tuloa tähän maailmaan!' Ja hiukan räpyteltyään se pääsi kuoresta ulos.
+
+"Se oli aluksi pikkuinen, lystikäs olento, kooltaan kuin pieni kana --
+muuten tavallisten linnunpoikasten näköinen, paitsi että oli suurempi.
+Sen höyhenpuku oli väriltään likaisenruskea, tai oikeita höyheniä sillä
+tuskin oli, ennemmin untuvamaisia karvoja. Olin sanomattoman iloinen
+siitä. Sillä sen minä teille sanon, ettei Robinson Crusoe puhu
+lähimainkaan tarpeeksi yksinäisyydestään. Tässä oli nyt hupainen
+seuranpitäjä. Se katseli minua, vilkutti silmiään kuin kana, piipitti
+ja alkoi heti nokkia, ikäänkuin sellainen asia, että se oli tullut
+munasta muutamia satoja vuosia liian myöhään, ei merkitsisi kerrassaan
+mitään. 'Hauska nähdä sinua, Perjantai!' sanoin minä; sillä heti kun
+olin veneessä huomannut, että muna oli kehittymistilassa, oli
+mielestäni päätetty asia, että nimitän sen Perjantaiksi, jos se joskus
+pääsee munasta. Olin hieman huolissani pienokaisen ravinnon tähden ja
+annoin sille heti palasen raakaa kalaa. Se söi sen ja avasi nokkansa
+tahtoen lisää. Minä tulin tästä hyvin iloiseksi, sillä nykyisissä
+oloissa minun olisi lopulta täytynyt syödä se, jos se olisi
+näyttäytynyt liian vaateliaaksi ja valikoitsevaksi.
+
+"Saatte todella ihmetellä, kun kuulette, mikä merkillisen huvittava
+lintu tämä aepyornis-poikanen oli. Alusta alkaen se seurasi minua
+kaikkialle. Sen oli tapana seisoa vieressäni ja katsella, kun
+kalastelin laguunin rannalla, päästäkseen kanssani saaliinjaolle. Se
+oli ymmärtäväinenkin. Rannoilla makaili inhottavia vihreitä,
+nystermäisiä eläviä, näöltään kuin pieniä säilyke-kurkkuja, ja kerran
+se koetti syödä sellaisen, mutta sylki sen takaisin suustaan eikä
+sittemmin enää katsahtanutkaan niihin.
+
+"Ja se kasvoi kasvamistaan. Ihan sen saattoi silmin nähdä. Ja kun en
+ole koskaan ollut mikään seuramies, sopi sen tyyni, ystävällinen olemus
+minulle erinomaisesti. Lähes kaksi vuotta elimme saarella
+mahdollisimman onnellisina. Minulla ei ollut mitään rahahuolia, sillä
+tiesin, että palkkani kasvoi Dawsonilla yhä suuremmaksi saatavaksi.
+Silloin tällöin näimme jonkun purjeen, mutta meidän luoksemme se ei
+tullut. Minä huvittelin koristelemalla saarta kuvioilla, joita kyhäsin
+meritähdistä ja erilaisista kirjavista näkinkengistä. Pitkin koko
+atollia sommittelin moneen paikkaan nimen _Aepyornis-saari_ sekä
+kaikenlaisia matemaattisia laskuja ja merkkejä suurilla kirjaimilla. Ja
+väliajoilla loikoilin maassa katsellen lintua, joka tepasteli
+ympärilläni ja kasvoi kasvamistaan, ja tuumiskelin, miten kerran
+maailmassa, jos pääsen saaresta pois, ansaitsen elatukseni
+näyttelemällä lintuani. Ensimäisen sulkasatonsa jälkeen se kaunistui,
+sai harjan ja sinisen kaularöyhelön ja joukon vihreitä pyrstösulkia. Ja
+sitten tuumiskelin, tokko Dawsonilla oli mitään laillista oikeutta
+lintuun. Myrskysäillä ja sadeaikana loikoilimme majassa, jonka olin
+kyhännyt vanhasta veneestä, ja minä juttelin sille valeita kotoisista
+ystävistäni. Ja myrskyn jälkeen läksimme kiertämään saarta nähdäksemme,
+oliko meri tuonut rannalle mitään kaluksi kelpaavaa. Se oli kuin
+idylliä, saatte uskoa. Olisipa minulla vielä ollut hiukan tupakkaa,
+niin olisin elänyt kuin taivaassa.
+
+"Mutta toisen vuoden lopulla pikku paratiisimme rauha häiriytyi.
+Perjantai oli silloin maasta nokan päähän mitattuna noin neljätoista
+jalkaa korkea; sillä oli iso, leveä pää kuin kuokan terä, kaksi suurta
+ruskeaa, keltareunaista silmää, jotka olivat eteenpäin kuten ihmisellä,
+eivät sivuille niinkuin kanalla. Sen höyhenpuku oli kaunis -- ei
+tuollainen puolittainen surupuku niinkun teikäläisellä kamelikurjella,
+vaan sekä väriltään että laadultaan enemmän kasuaaria [austraalialainen
+strutsi-lintu] muistuttava. Siihen aikaan se alkoi nostella harjaansa
+minulle, pöyhistellä ja yleensä osoittaa epämiellyttävän luonteenlaadun
+merkkejä.
+
+"Vihdoin tuli aika, jolloin kalansaalis kävi huonoksi, ja lintu alkoi
+silmäänpistävän epäilyttävällä tavalla tepastella ympärilläni. Arvelin,
+että se oli syönyt merikurkkuja tai muuta sellaista, mutta sen
+tyytymättömyys oli todella vakavaa laatua. Minunkin oli nälkä, ja kun
+vihdoin olin saanut kalan maalle, aioin pitää sen itse. Kärsivällisyys
+oli sinä aamuna lyhyt molemmin puolin. Lintu sieppasi kalan nokkaansa,
+ja minä sivalsin sitä päähän, jotta se hellittäisi saaliinsa. Mutta
+silloin se hyökkäsi kimppuuni, peijakas!
+
+"Ja tämän siltä sain naamaani", sanoi mies osoittaen arpea. "Sitten se
+töytäisi minut kumoon. Tuntui aivan kuin kuormahevonen olisi potkaissut
+takajaloillaan. Minä nousin pystyyn, ja kun näin, ettei se vielä
+ottanut talttuakseen, panin käsivarteni ristiin kasvojeni eteen ja
+ryntäsin täyttä vauhtia sen kimppuun. Mutta se liikkui luisevilla
+jaloillaan nopeammin kuin juoksijahevonen eikä lakannut antamasta
+minulle vasaraniskun kaltaisia potkuja ja sohimasta päätäni
+kuokkanokallaan. Pääsin laguunin rantaan ja syöksyin veteen kaulaa
+myöten. Se jäi veden ääreen seisomaan, sillä se vihasi jalkojensa
+kastumista, ja sitten se alkoi rääkyä kuin kalkkunakukko, mutta paljon
+römeämmin, ja tepasteli rannalla edestakaisin. Minun täytyy myöntää,
+että tunsin itseni sangen pieneksi, kun siinä neuvottomana katselin,
+miten tuo siunattu kivikauden olento herrasteli rannalla. Päästäni ja
+kasvoistani vuoti veri, ja ruumiini oli ylt'yleensä täynnä kuhmuja.
+
+"Päätin uida viistoon laguunin poikki ja jättää linnun hetkeksi yksin,
+kunnes selkkaus unohtuisi. Kiipesin korkeimpaan palmuun ja istuin
+siellä miettien kaikkea, mitä oli tapahtunut. En luule, että minua
+mikään on koskaan niin syvästi loukannut kuin tuon linnun käytös, sen
+töykeä kiittämättömyys. Minähän olin ollut sille enemmän kuin veli,
+olin sen haudottanut ulos kuoresta ja kasvattanut sen. Suuri, kamala,
+muinaisaikainen lintu! Ja minä ihmisolento -- menneiden aikakausien
+sivistyksen perillinen j.n.e.
+
+"Vähän ajan kuluttua uskoin jo, että lintu itsekin näki asiat samassa
+valossa ja katui käytöstään. Ajattelin, että jahka ongin sievän pienen
+kalan ja ikäänkuin sattumalta menen ja annan sen sille, niin se tulee
+järkiinsä. Kesti jonkun aikaa, ennenkuin opin tietämään, kuinka
+leppymätön ja kiittämätön tuollainen sukupuuttoon kuollut lintu voi
+olla. Sulaa ilkeyttä täynnä!
+
+"En tahdo kertoa teille kaikista niistä pikku juonista, joilla yritin
+saattaa lintua järkiinsä. Se on suorastaan mahdotonta. Vieläkin poskeni
+punastuvat häpeästä, kun ajattelen mitä tölmäyksiä ja potkuja sain
+tuolta peijakkaan ihme-otukselta. Koetin väkivaltaa. Kivittelin sitä
+turvallisen välimatkan päästä korallipalasilla, mutta se vain nieli ne.
+Tähtäsin siihen veitselläni ja olin vähällä kadottaa sen, vaikka se
+olikin liian paksu linnun nieltäväksi. Koetin lannistaa sen nälällä ja
+lakkasin kalastamasta, mutta se nokki pakoveden aikana matoja rannalta
+ja elätti itsensä niillä niin hyvin kuin taisi. Puolet ajastani vietin
+laguunissa, kaulaa myöten vedessä, toisen puolen palmujen latvoissa.
+Yksi niistä ei ollut ihan tarpeeksi korkea, ja kun lintu näki minut
+siellä ylhäällä, niin se valmisti itselleen hauskan päivän nokkimalla
+sääriäni. Se oli sietämätöntä. En tiedä, oletteko koettanut koskaan
+nukkua palmun latvassa. Minua siinä aina vaivasivat mitä kauheimmat
+unet. Ja ajatelkaa häpeääni sitten! Tuolla tuo sukupuuttoon kuollut
+lintu rehenteli kuin röyhkeä poikanulikka minun saarellani, jolla itse
+en saanut edes jalkapohjaani lepuuttaa. Montakertaa itkin väsymyksestä
+ja harmista. Sanoin sille suoraan, ettei tarkoitukseni ollut antautua
+minkään kirotun muinaisjäännöksen hätyytettäväksi autiolla saarella.
+Käskin sen mennä hiiteen sohimaan nokallaan oman aikakautensa
+merenkulkijoita. Mutta se vain nokki minua. Suuri, inhottava lintu --
+pelkkää kaulaa ja koipia!
+
+"En halua kertoa, kuinka kauan tätä tällaista menoa kesti. Olisin jo
+aikoja sitten tappanut sen, jos olisin tiennyt miten. Vihdoin kuitenkin
+keksin keinon, millä päästä siitä. Se on etelä-amerikkalainen temppu.
+Punoin ongensiimoistani ja meriruohoista lähes kahdentoista metrin
+pituisen, lujan nuoran, jonka päihin kiinnitin kaksi korallipalasta.
+Työ kesti tosin jonkun aikaa, minun kun täytyi milloin kiivetä puuhun,
+milloin paeta laguuniin. Tilaisuuden saatuani heilautin nuoraa muutaman
+kerran vinhasti ympyrässä pääni yläpuolella ja singahutin sen lintua
+kohti. Ensi kerralla heitin harhaan, mutta toisella kertaa nuora
+tarttui sievästi sen koipiin ja kiertyi pari kertaa ympäri. Lintu
+kellahti kumoon. Heittäessäni olin ollut vyötäisiä myöten järvessä,
+mutta heti kun lintu kaatui, ryntäsin vedestä ja iskin veitseni sen
+kurkkuun...
+
+"Vielä nytkin minusta tuntuu vastenmieliseltä muistella tätä.
+Surmatyötä tehdessäni olin mielestäni ikäänkuin murhaaja, vaikka vihani
+petoa kohtaan olikin ankara. Kun sitten olin päässyt voitolle ja näin
+sen vuodattavan verensä valkealle hiekalle ja katselin, miten nuo
+suuret, kauniit koivet ja siro kaula nytkähtelivät kuolinkamppailussa,
+silloin... Äh, joutavia!
+
+"Tuon murhenäytelmän jälkeen tuli yksinäisyyteni ahdistavaksi kuin
+kirous. Herra Jumala! Ette voi käsittää, kuinka minä sitä lintua
+kaipasin. Istuin surren sen ruumiin ääressä ja värisin joka kerta, kun
+silmäsin autiota, hiljaista riuttaa. Ajattelin mikä sievä lintu se oli
+ollut munasta tultuaan ja muistelin kaikkia niitä tuhansia hauskoja
+kujeita, joita se oli tehnyt, ennenkuin rupesi häijyksi. Juolahti
+mieleeni, että jos olisin ainoastaan haavoittanut sitä, niin ehkä sen
+olisi vielä saanut kasvatetuksi paremmille tavoille. Jos minulla olisi
+ollut työase, millä kovertaa korallivuorta, olisin kaivanut sille
+haudan. Minusta ihan tuntui, kuin se olisi ollut ihminen. Kun ei niin
+ollen käynyt laatuun syödä sitä, panin sen laguuniin, missä pienet
+kalat sen nakersivat puhtaaksi. En pelastanut sulkiakaan.
+
+"Sitten juolahti erään huvialuksellaan risteilevän amerikkalaisen
+herrasmiehen mieleen ajatus käydä katsomassa, vieläkö saartani oli
+olemassa.
+
+"Hän ei tullut päivääkään liian varhain, sillä yksinäisyys oli jo
+perinpohjin masentanut minut, niin että mietin enää vain, mennäkö
+mereen ja siten päästä kaikesta vai käydäkö käsiksi noihin inhottaviin
+viheriäisiin...
+
+"Linnun luut myin eräälle Winslow nimiselle miehelle, jolla oli kauppa
+lähellä British museumia [Englannin kansan omistama museo Lontoossa,
+sisältävä suurenmoiset luonnontieteelliset ja historialliset kokoelmat
+ja kirjaston] ja hän sanoo myyneensä ne ukko Haversille. Näyttää siltä,
+ettei Havers käsittänyt niitä erittäin suuriksi, ja vasta hänen
+kuolemansa jälkeen ne ovat herättäneet huomiota. Niille annettiin nimi
+Aepyornis -- mitä aioitte sanoa?"
+
+"_Aepyornis vastus_", sanoin minä. "Merkillistä, juuri tästä eräs
+ystäväni kerran jutteli minulle. Kun löydettiin sellainen Aepyornis,
+jonka reisiluu oli kyynärän pituinen, niin arveltiin, ettei suurempaa
+voinut enää olla, ja sille annettiin nimi _Aepyornis maximus_.
+Myöhemmin joku toi ilmoille neljän ja puolen jalan mittaisen reisiluun,
+jolle annettiin nimeksi Aepyornis Titan. Sitten teidän tuomanne
+Aepyornis vastus löytyi Haversin kuoltua hänen kokoelmistaan, ja
+senjälkeen on vielä tullut päivänvaloon _vastissimus_."
+[Latinankielisiä tieteellisiä nimityksiä, jotka suomennettuina
+merkitsevät: Aepyornis maximus = "suurin aepyornis"; Aep. Titan =
+"jättiläis-aepyornis"; Aep. vastus = "hirmuinen aepyornis"; Aep.
+vastissimus = "hirmuisin aepyornis."]
+
+"Winslow kertoi siitäkin minulle", sanoi arpinaamainen mies. "Jos vielä
+useampia Aepyorniksia löydetään, niin joku tiedemies saa halvauksen. --
+Mutta kyllä sitä voi ihmiselle sattua merkillisiä asioita, eikö totta?"
+
+
+
+
+Konservaattorin riemuvoittoja.
+
+
+[_Konservaattori_ = henkilö, jonka tehtävänä on valmistaa
+luonnontieteellisiä museoesineitä säilytettäviksi (täyttämällä y.m.
+tavoilla). -- _Konserveeraaminen_ on yhteinen nimitys tässä käytetyille
+menettelytavoille.]
+
+Kerron tässä muutamia museoesineiden valmistussalaisuuksia. Eräs vanha
+konservaattori niistä kerran haasteli minulle ollessaan hienossa
+hiprakassa. Kas näin hän tarinoi:
+
+"Ei kukaan ole osannut täyttää eläimiä niin hyvin kuin minä. Olen
+täyttänyt elefantteja ja kärpäsiä, ja molemmat ovat, jukoliste,
+näyttäneet elävämmiltä ja luonnollisemmilta kuin itse elävät eläimet.
+Ihmisiäkin olen konserveerannut -- pääasiallisesti lintutieteen
+harrastelijoita. Kerran täytin erään neekerinkin.
+
+"Lakiko muka kieltää? Eikä! Minä laitoin sen neekerin niin, että sillä
+oli sormet harallaan, ja käytin sitä vaatenaulakkona, mutta eräänä
+iltana typerä palvelijani suuttui sille ja särki sen. Se tapahtui ennen
+kuin te tutustuitte minuun. Olisin tehnyt uuden, mutta nahkaa oli niin
+vaikea saada.
+
+"Vastenmielistäkö? Kuinka niin? Minusta täyttäminen on kolmas keino,
+yhtä hyvä kuin hautaaminen tai ruumiinpoltto. Sillähän lailla voisi
+säilyttää rakkaat omaisensa aina ympärillään. Muutamat täytetyt olennot
+siellä täällä talossa tekisivät saman tehtävän kuin suuri seura ja
+tulisivat paljon halvemmiksi. Voisihan niihin laittaa vielä
+kellovärkit, jotka panisivat ne liikkeelle ja tekemään hyötyä.
+
+"Täytyyhän ne tietysti vernissata, mutta eivät ne siitä rupea
+kiiltämään enemmän kuin mitä monet ihmiset luonnostaan tekevät. Ukko
+Manningin kalju esimerkiksi... Ja semmoisille voi ainakin puhua
+joutumatta keskeytetyksi, vieläpä vanhoille tädeillekin.
+Täyttämistaiteella on suuri tulevaisuus, saatte uskoa. On olemassa
+eräitä fossiileja..." [Fossiilit = entisaikoina eläneiden eläinten (tai
+kasvien) jäännöksiä.]
+
+Hän vaikeni yhtäkkiä.
+
+"Ei, oikeastaan minun ei ehkä pitäisi kertoa siitä teille." Hän imeksi
+piippuaan miettivänä. "Mutta olkoon! Tietysti sillä ehdolla, ettette
+mainitse kuulemianne kellekään. Tiedättekö, että minä olen tehnyt
+muutamia drontteja ja ison ruokin? [Drontti ja iso ruokki =
+sukupuuttoon kuolleita lintuja.] Vai ette! Olette nähtävästi
+vasta-alkaja tällä alalla. Hyvä ystävä, puolet kaikista isoista
+ruokeista, joita on museoissa olemassa, ovat suunnilleen yhtä oikeita
+kuin Vapahtajan hame Trierissä. Me rustaamme niitä kuikanhöyhenistä ja
+sen semmoisesta. Ja suuret ruokinmunat sitten!"
+
+"Mitä hullua?"
+
+"Niin, me teemme niitä hienosta posliinista. Ja se homma lyö leiville,
+sen minä sanon. Niistä saa hyvän hinnan -- eräästäkin maksettiin
+äskettäin 300 puntaa. Se taisi todellakin olla oikea, mutta ihan varma
+ei siitä tietysti voi koskaan olla. Aika tarkkaa työtä se on, ja sitten
+ne täytyy laittaa pölyisiksi, sillä ei kukaan, jolla on hallussaan
+sellainen kallisarvoinen muna, uskalla puhdistaa sitä. Sievä juttu. Jos
+joku epäilisikin munan alkuperää, ei hän tohtisi tutkia sitä kovin
+tarkoin. Se on siihen liika haurasta pääomaa.
+
+"Ette tiennyt, että taiteemme on saavuttanut näin korkean kannan? Hyvä
+ystävä, se on saavuttanut vielä korkeammankin. Minä olen kilpaillut
+luonnon omien teosten kansa. Yhden niistä _oikeista_ isoista ruokeista"
+-- hänen äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yhden niistä _oikeista_
+isoista ruokeista olen minä tehnyt.
+
+"Nähkääs, täytyy opiskella lintutiedettä ja omin päin tuumia, miten
+asia on järjestettävä. Ja vielä enemmänkin: muutamat liikemiehet ovat
+kehottaneet minua varustamaan jonkun noista Uuden Seelannin
+pohjois-saaren edustalla olevista tutkimattomista kallioluodoista
+muutamilla tuollaisilla linnuilla. Ja sen minä ehkä teenkin jonakin
+kauniina päivänä. Mutta juuri tällä hetkellä on minulla eräs
+toinen pikku asia käsillä. Tiedättekö mikä _dinornis_ on? Se on
+jättiläislintu, joka hiljattain on kuollut sukupuuttoon Uudessa
+Seelannissa. 'Moa' on sen nimi nykyään. Ei ole enää yhtään moaa
+maailmassa.
+
+"No te kai ymmärrätte? Sen luita on löydetty jostakin suosta, vieläpä
+sulkiakin ja kuivia nahanpalasia. Ja nyt minä paraikaa teen -- mitäpä
+sitä kannattaisi koettaa salata -- täydellistä, täytettyä moa-Iintua.
+Tunnen erään sikäläisen miehen, joka on valmis vannomaan löytäneensä
+sen hautautuneena jonkinlaiseen mätänemistä ehkäisevään mutaan ja
+olleensa pakotettu täyttämään sen oitis, jottei se olisi mennyt
+hajalle. Sulat ovat erikoisia, mutta olen keksinyt keinon valmistaa
+niitä kärvennetyistä strutsin sulista. Petosta ei voi huomata muuten
+kuin mikroskoopilla, mutta kukaan ei arvatenkaan halua sitä varten
+kyniä rikki hienoa kappaletta. Nähkääs, tällä tavoin minäkin puolestani
+hiukan niinkuin avitan tieteen edistystä.
+
+"Mutta tämä kaikki on ollut pelkkää luonnon jäljittelemistä. Olen minä
+sentään tehnyt enemmänkin. Olen -- voittanut luonnon. Olen _luonut_
+lintuja", sanoi hän hiljentäen ääntänsä. "Uusia lintuja, parannettuja.
+Toisenlaisia kuin kaikki tähän asti nähdyt linnut."
+
+Seurasi paljon puhuva hiljaisuus.
+
+"Olen, oikeammin sanoen, rikastuttanut maailmankaikkeutta. Muutamat
+tekemistäni linnuista olivat uusia mesilintu-lajeja, erittäin sieviä
+pikku olentoja, mutta toiset olivat kerrassaan merkillisyyksiä.
+Ihmeellisin oli luullakseni eräs 'Anynsalopteryx Jejuna'. Jejuna -- se
+merkitsee 'tyhjä' -- oli sen nimenä siksi, ettei siinä todellakaan
+ollut mitään sisällä. Typö tyhjä lintu -- vartavasten luotu
+täytettäväksi. Ukko Javvers omistaa sen nyt, ja hän on siitä yhtä ylpeä
+kuin minäkin. Se on kerrassaan mestariteos, muodoton kuin pelikaani,
+hävyttömän näköinen kuin papukaija, nälistyneen kömpelö kuin flamingo
+ja väriltään ihmeellisen kirjava kuin kiinalainen ankka. Ajatelkaas,
+sellainen lintu! Minä sen rustasin haikaran luurangosta, tukaanin
+nokasta ja jos jonkinlaisista höyhenistä. Sellainen konserveeraustaide
+on sulaa huvia sille, joka rakastaa ammattia.
+
+"Mitenkö tulin sen tehneeksi? Se kävi yksinkertaisesti kuten kaikki
+suuret keksinnöt. Joku niistä nuorista neroista, jotka kirjoittelevat
+tieteellisiä artikkeleita sanomalehtiin, sai käsiinsä saksalaisen
+vihkosen, jossa puhuttiin Uuden Seelannin linnuista. Hän käänsi osan
+siitä sanakirjan ja selvän järkensä avulla ja sekoitti nykyaikaisen
+apteryxin erääseen ammoin kuolleeseen lintuun, kertoi linnusta, joka on
+viisi jalkaa korkea, harvinainen, arka, elää Pohjois-saaren metsissä ja
+on erittäin vaikea pyydystää ja niin edespäin. Javvers, joka on
+keräilijäksi merkillisen tietämätön, sattui lukemaan nämä rivit ja
+vannoi, että hänen täytyi saada tuollainen lintu hinnalla millä
+hyvänsä. Ahdisti kaikkia linnunkokoojia kysymyksillään. Ja tapaus
+osoittaa, mitä mies saa aikaan sitkeydellä ja tahdonlujuudella. Eräs
+kokooja vannoi, että hänellä oli lintu semmoinen, jota ei ole enää
+missään ja jota ei ole koskaan ollutkaan ja joka häveten nöyryyttävää
+rumuuttaan ei luultavasti olisi tahtonutkaan olla olemassa, jos sen
+mieltä olisi kysytty. Ja hän sai sen. _Hän sai sen_." --
+
+Tämän jälkeen konservaattori vielä jatkoi juttua kertoen minulle, miten
+hän kerran valmisti viehättävän merenneidon, jonka eräs kiertävä pappi
+kuitenkin löi rikki pitäen sitä epäjumalankuvana tai vielä pahempana.
+Mutta koska tämä kohtaus teoksen luojan ja hävittäjän välillä on tuiki
+sopimaton julkaistavaksi, täytyy minun jättää se tässä kertomatta.
+
+Lukija, joka ei tunne kokoilijan vaikeuksia, on kenties taipuvainen
+epäilemään konservaattorini puheita, mutta ainakin mitä ruokinmuniin
+ja täytettyyn lintuhirviöön tulee, tiedän minä, että etevien
+lintutieteilijäin lausunnot tukevat hänen sanojaan. Ja uutinen
+uusseelantilaisesta linnusta oli eräässä hyvin arvossapidetyssä
+aamulehdessä, sen tiedän varmasti, sillä konservaattorilla on jäljennös
+siitä ja hän on näyttänyt sen minulle.
+
+
+
+
+
+
+
+
+End of Project Gutenberg's Aarnihauta ja muita juttuja, by H. G. Wells
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58885 ***
diff --git a/58885-8.txt b/58885-8.txt
deleted file mode 100644
index 0b145a3..0000000
--- a/58885-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,1796 +0,0 @@
-The Project Gutenberg EBook of Aarnihauta ja muita juttuja, by H. G. Wells
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-
-Title: Aarnihauta ja muita juttuja
-
-Author: H. G. Wells
-
-Release Date: February 16, 2019 [EBook #58885]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARNIHAUTA JA MUITA JUTTUJA ***
-
-
-
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-
-
-
-
-
-
-
-AARNIHAUTA JA MUITA JUTTUJA
-
-Kirj.
-
-H. G. Wells
-
-
-
-Mailta ja meriltä 25.
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1913.
-
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-Aarnihauta.
-Lentävä mies.
-Aepyornis-saari.
-Konservaattorin riemuvoittoja.
-
-
-
-
-Aarnihauta.
-
-
-Vene läheni maata. Lahden poukama lepäsi tulijain edessä, ja sen
-pohjukassa oleva tyrskytön paikka, missä ei näkynyt valkoista vaahtoa,
-osoitti millä kohtaa mereen laskevan pienen joen suu oli; aarniometsän
-tiheämpi kasvu ja tummempi vihreys osoitti joen juoksua kaukaisten
-kukkuloiden välitse.
-
-Metsä ulottui täällä ihan rantaan saakka. Siintävinä ja ääriviivoiltaan
-utuisina kohosivat taampana etäisyydessä vuoret ikäänkuin äkkiä
-jäätyneet aallot. Meri oli tyven, vain mainingit liikkuivat hiljaa.
-Aurinko helotti polttavan kuumasti.
-
-Airoissa istuva mies keskeytti soutunsa. "Täällä jossakin sen pitäisi
-olla", sanoi hän. Hän veti airot veneeseen ja ojensi kätensä suoraan
-eteensä.
-
-Kokassa istuva toinen mies tähysti maata tarkoin. Hänellä oli keltainen
-paperilehti polvillaan.
-
-"Tulehan katsomaan tätä, Evans", sanoi hän.
-
-Molemmat miehet puhuivat hiljaa, ja heidän huulensa olivat kovat ja
-kuivat.
-
-Evansiksi nimitetty mies tuli hoiperrellen kokkaan päin, kunnes saattoi
-nähdä toverinsa olan yli.
-
-Paperi muistutti kömpelösti piirrettyä karttaa. Paljosta
-taskussa-kantamisesta se oli kulunut laskospaikoistaan rikki, ja mies
-piteli haalistuneita palasia koossa niistä kohdin, mistä ne olivat
-lähteneet irti. Siinä saattoi heikosti erottaa lahdelman ääripiirteet
-miltei poishankautuneina lyijykynäviivoina.
-
-"Tässä", sanoi Evans, "on tyrskypaikka, ja tuossa on joen suu."
-
-Hän kuljetti peukaloaan karttaa pitkin.
-
-"Tämä mutkikas viiva on joki -- tahtoisinpa saada siitä kulauksen
-suuhuni -- ja tämä tähti osoittaa paikkaa."
-
-"Näethän tuon pisteviivan tuossa", sanoi karttaa pitelevä mies. "Se on
-suora viiva, joka kulkee riutan aukeamasta palmuryhmän luo. Tähti on
-siinä, missä tämä viiva leikkaa joen. Meidän täytyy panna merkille se
-paikka, kun laskemme rantajärveen."
-
-"Mitä ihmettä nuo pienet viivat tässä alhaalla mahtavat merkitä?" sanoi
-Evans. "Siinä näyttää olevan ikäänkuin rakennuksen pohjapiirros tai
-jotakin sellaista. Mutta mitä nuo kaikki sikinsokin vedetyt pikku
-piirrot ovat olevinaan, sitä en käsitä. Ja mitä tuo kirjoitus
-merkitsee?"
-
-"Se on kiinankieltä", selitti karttaa pitelevä mies.
-
-"Luonnollisesti", vastasi Evans. "Hänhän oli kiinalainen."
-
-"He olivat kaikki kiinalaisia", sanoi karttamies.
-
-Molemmat istuivat hetkisen ja tuijottivat maata, jota kohden vene
-hiljalleen lipui. Sitten Evans katsahti airoihin.
-
-"Nyt on sinun vuorosi soutaa, Hooker", sanoi hän.
-
-Kumppani laskosti paperin rauhallisesti, pisti sen taskuunsa, astui
-varovasti Evansin ohi ja alkoi soutaa. Hänen liikkeensä olivat väsyneet
-kuten miehen, jonka voimat ovat miltei tyyten lopussa.
-
-Evans istui puoliavoimin silmin ja katseli koralliriutan
-valkovaahtoista tyrskyä, joka hiljalleen läheni. Taivas oli kuin
-tulinen pätsi, sillä aurinko oli puolipäivän korkeudella.
-
-Vaikka he nyt olivat niin lähellä aarretta, ei hän kuitenkaan tuntenut
-sitä iloa, jota oli odottanut. Ääretön jännitys kamppailussa, ennenkuin
-he olivat saaneet asemapiirroksen haltuunsa, sekä pitkä yömatka
-mannermaalta tänne avoimessa veneessä ja eväittä oli vienyt häneltä
-ilon. Päästäkseen hilpeämmälle tuulelle hän koetti kiinnittää
-ajatuksensa kultaharkkoihin, joista kiinalainen oli puhunut, mutta
-mieli ei ottanut viipyäkseen niissä, vaan hän palasi tuontuostakin
-miettimään suolatonta vettä, jota oli joessa, ja huuliensa ja kurkkunsa
-sietämätöntä kuivuutta. Meren säännöllinen loiske koralliriuttaa vasten
-alkoi kuulua, ja se teki hyvää hänen korvilleen. Vesi lirisi pitkin
-veneen laitoja, ja airoista sitä tippui joka vetäisyn välillä. Hän
-vaipui jonkinlaiseen puolihorrokseen.
-
-Hän näki vielä himmeästi saaren, mutta omituinen uni kutoutui hänen
-aistiensa havaintoihin. Oli muka jälleen yö, jolloin hän ja Hooker
-olivat keksineet kiinalaisen salaisuuden; hän näki kuunvalaisemat puut,
-pienen nuotiotulen ja kolmen kiinalaisen tummat hahmot -- toiselta
-puolen kuutamon hopeahohteen, toiselta nuotion punaisen loimon
-valaisemina -- ja kuuli heidän mongertavan huonoa englanninkieltään --
-sillä he olivat kotoisin eri maakunnista. Hooker oli ensin päässyt
-heidän puheenaineensa perille ja viitannut häntä kuuntelemaan. Osittain
-oli keskustelua mahdoton kuulla, osittain se oli käsittämätöntä.
-Filippiineiltä purjehtinut espanjalainen laiva meren pohjassa, sen
-aarteet kätkössä tuomiopäivään asti -- siinä tarinan tausta;
-haaksirikkoinen miehistö, tautien, taistelun tai muun tuhon harventama,
-puutteellinen kurinpito, vihdoin lähtö laivasta veneillä, joista kukaan
-ei sen koommin ole kuullut mitään. Sitten oli Chang-hi vasta vuosi
-sitten, kulkiessaan rannikolla, sattumalta löytänyt nuo parisataa
-vuotta kätkössä maanneet kultaharkot, oli jättänyt dshonkkinsa
-[kiinalainen kolmimastoinen purjevene, leveä ja lyhyt, kokka ja perä
-korkeat] ja sanomattomalla vaivalla haudannut ne maahan ypö yksin,
-mutta erittäin varmaan paikkaan. Hän huomautti erityisesti kätköpaikan
-varmuutta -- se oli hänen salaisuutensa. Nyt hän tarvitsi apua
-mennäkseen niitä noutamaan sieltä. Yhtäkkiä tuli esille pieni kartta,
-ja äänet hiljenivät. -- -- Sievä juttu kahden tyhjätaskuisen
-englantilaiskulkurin korville! -- Sitten uni johti Evansin siihen
-hetkeen, jolloin hän piteli Chang-hi'n palmikkoa kädessään. Kiinalaisen
-henki ei merkitse niin paljon kuin eurooppalaisen. Chang-hi'n pienet,
-viekkaat kasvot, jotka ensin olivat rohkeat ja raivoisat kuin yllätetyn
-käärmeen, sitten pelokkaat, kavalat ja rukoilevat, tulivat unessa yhä
-selvemmiksi. Lopuksi Chang-hi irvisti -- se oli kerrassaan käsittämätön
-ja kammottava irvistys. Yhtäkkiä kaikki muuttui kovin tukalaksi ja
-vastenmieliseksi, kuten unessa usein tapahtuu, Chang-hi nauraa räkätti
-ja uhkasi häntä. Hän näki unessa suuria kultakasoja ja miten Chang-hi
-tuli ja yritti vetää häntä pois niiden luota. Hän tarttui Chang-hi'n
-palmikkoon -- miten paksu se keltainen elukka oli ja miten se sätki ja
-irvisti! Se tuli myös yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Sitten nuo
-loistavat kultakasat muuttuivat palavaksi rovioksi, ja suuri
-paholainen, hämmästyttävästi Chang-hi'n näköinen, paitsi että sillä oli
-paksu, musta häntä, alkoi syöttää häntä hiilillä. Toinen paholainen
-huusi huutamistaan hänen nimeänsä: "Evans, Evans, senkin unikeko!" --
-vai Hookerko huusi?
-
-Hän heräsi. He olivat rantajärven suulla.
-
-"Tuolla ovat ne kolme palmua. Ne ovat kai samalla linjalla kuin tuo
-pensaikko", sanoi hänen toverinsa. "Ota vaari! Kun pääsemme noiden
-pensaiden luo ja siitä menemme suoraan metsään, niin tulemme paikalle,
-heti kun olemme saapuneet joelle."
-
-He näkivät nyt joen suun. Se näky toi eloa Evansiin.
-
-"Souda lujaan", sanoi hän, "taivaan nimessä, tai muuten minun täytyy
-latkia merivettä!"
-
-Hän puristi kätensä nyrkkiin ja tuijotti hopeajuovaan, joka kimalteli
-kallioiden ja vihreiden pensaiden lomista. Yhtäkkiä hän käännähti
-hurjistuneena Hookeriin päin.
-
-"Anna minä soudan!" sanoi hän.
-
-He saapuivat joen suulle. Kun oli kuljettu vähän matkaa ylöspäin, otti
-Hooker vettä kouraansa, maistoi sitä ja sylki takaisin. Hetken kuluttua
-hän maistoi uudestaan. "Jo kelpaa", sanoi hän, ja he alkoivat kiireesti
-ammentaa vettä suuhunsa.
-
-"Tuhat tulimmaista", sanoi Evans, "tämä käy liian hitaasti!" Ja
-kumartuen miltei vaaralliseen asentoon veneen laidan yli hän alkoi
-suullaan imeä vettä.
-
-Äkkiä he herkesivät juomasta, ohjasivat veneensä pieneen sivupuroon ja
-aikoivat laskea maalle läpi tiheän pensaikon, joka riippui vesirajassa
-puron yläpuolella.
-
-"Meidän täytyy tunkeutua tästä meren rantaan saakka, jotta löytäisimme
-pensaikkomme ja oikean suunnan."
-
-"Parempi on soutaa ympäri", sanoi Hooker.
-
-He soutivat siis takaisin joelle ja siitä merenrantaan sille paikalle,
-missä pensasryhmä kasvoi. Siellä he nousivat maalle, vetivät kevyen
-veneensä kauas rannalle ja kävelivät sitten pensaikon kulmaan, kunnes
-riutan aukko ja pensaikko tulivat samalle suoralle viivalle. Evans oli
-ottanut veneestä mukaansa alkuasukkaiden käyttämän työaseen, joka oli
-L:n muotoinen ja jonka poikkikappale oli peitetty kiillotetuilla
-kivillä. Hookerilla oli airo.
-
-"Juuri tätä suuntaa meidän on kuljettava", sanoi hän, "tästä läpi,
-kunnes kohtaamme joen; sitten meidän on katseltava ympärillemme."
-
-He astuivat tiheätä viidakkoa, jossa kasvoi ruokoa, saniaisia ja nuoria
-puita. Alussa oli kulku vaivalloista, mutta vähitellen puut tulivat
-isommiksi ja maa niiden alla väljemmäksi. Tulinen auringonpaahde
-muuttui vilpoiseksi katveeksi. Puut tulivat lopulta vihreiksi
-pylväiksi, joiden latvat muodostivat vihannan katoksen korkealle heidän
-yläpuolelleen. Rungoissa riippui valkeita kukkia, ja köynnöskasvit
-kiemurtelivat puusta puuhun kuin köydet. Varjo syveni syvenemistään.
-Maassa alkoi näkyä sieniä ja jotakin punaruskeaa peitekasvia.
-
-Evansia värisytti. "Täällä tuntuu melkein kylmältä äskeisen helteen
-jälkeen", sanoi hän.
-
-"Toivon, että olemme oikealla tiellä", sanoi Hooker.
-
-Äkkiä he näkivät edessään aukeaman, josta kirkas päivänpaiste tunkeutui
-metsään. Siellä oli myös loistavan vihreätä pensaikkoa ja heleänvärisiä
-kukkia. Sitten he kuulivat veden lirinää.
-
-"Täällä on joki!" huudahti Hooker. "Kohta olemme perillä."
-
-Joen rannalla oli rehevä kasvullisuus. Suuria, tuntemattomia ja
-nimettömiä yrttejä kasvoi mahtavien puiden juurilla levittäen
-ruusukkeiset, vihreät viuhkansa valoa kohden. Leveällä, tyynellä
-vedenpinnalla, jota aarteenetsijät nyt katselivat, kellui paksuja,
-soikeita lehtiä ja kalpeita, punertavan valkoisia kukkia, vesililjojen
-kaltaisia. Edempänä, missä joki teki polvekkeen, oli vedenpinta vaahdon
-peitossa, ja sieltä kuului kosken kohina.
-
-"No?" sanoi Evans.
-
-"Olemme hiukan poikenneet suunnasta", sanoi Hooker. "Sitä odotinkin."
-
-Hän kääntyi ja katsoi taakseen äänettömän metsän tummaa, viileätä
-varjoa.
-
-"Jos kuljemme joen rantaa vähän matkaa ylös tai alas, niin löydämme
-paikan", virkkoi hän.
-
-"Sinä sanoit -- --", alotti Evans.
-
-"Hän sanoi, että siellä on kiviröykkiö", sanoi Hooker.
-
-Miehet katsoivat hetkisen toisiansa silmiin.
-
-"Mennään sitten koetteeksi ensin hieman alaspäin", sanoi Evans.
-
-He kävelivät hitaasti eteenpäin tähystellen ahnain silmin ympärilleen.
-Evans pysähtyi äkkiä.
-
-"Mitä hittoa tuo on?" kysyi hän.
-
-Hooker seurasi silmillään hänen kätensä viittausta.
-
-"Jotakin sinistä", sanoi hän.
-
-He olivat huomanneet sen noustuaan pienelle kummulle. Vähitellen
-saattoi erottaa mitä se oli.
-
-He läksivät kiivaasti astumaan sitä kohden, kunnes näkivät sen
-kokonaan. Evansin käsi puristi suonenvedontapaisesti työasetta, joka
-hänellä oli muassaan.
-
-Heidän näkemänsä esine oli kiinalainen mies, joka makasi suullaan
-maassa. Hän oli kuollut, siitä ei voinut erehtyä.
-
-Miehet vetäytyivät lähemmäksi toisiaan ja tuijottivat tuota
-kammottavaa, elotonta ruumista. Se virui aukealla paikalla puiden
-välissä. Läheisyydessä oli kiinalaismallinen lapio ja edempänä
-hajoitettu kiviröykkiö aivan äskettäin kaivetun kuopan vieressä.
-
-"Täällä on jo käyty ennen meitä", sanoi Hooker epävarmalla äänellä.
-
-Evans rupesi yhtäkkiä hirveästi kiroilemaan ja polki hurjasti
-jalkaansa. Hooker kalpeni, mutta ei virkkanut mitään. Hän lähestyi
-ruumista. Hän näki, että sen kaula oli paksu ja punainen, kädet ja
-ranteet turvoksissa.
-
-"Pyh!" sanoi hän, kääntyi äkkiä ja meni kuopan luo. Häneltä pääsi
-hämmästyksen huudahdus. Hän kutsui Evansia, joka asteli verkalleen
-häntä kohden.
-
-"Narri hoi, kaikki on reilassa! Kulta on täällä vielä."
-
-Hän kääntyi katsomaan kuollutta kiinalaista ja sitten jälleen kuoppaa.
-
-Evans syöksyi paikalle. Osittain esillekaivettuina oli siinä heidän
-edessään himmeänkeltaisia harkkoja. Hän kumartui kuoppaan, kaivoi
-multaa paljain käsin ja kiskoi esille yhden noista raskaista kangista,
-Samassa pisti pieni oka häntä käteen. Hän veti sormillaan hennon piikin
-pois ja nosti harkon kuopasta ylös.
-
-"Vain kulta tai lyijy voi olla näin raskasta", sanoi hän.
-
-Hooker katseli vieläkin kuollutta kiinalaista. Hän ei ollut oikein
-selvillä asiasta.
-
-"Mies on nähtävästi tullut ennen kuin ystävänsä", sanoi hän vihdoin.
-"Hän tuli tänne yksin, ja joku myrkyllinen käärme on tappanut hänet...
-Ihme vain, miten hän on löytänyt paikan."
-
-Evans seisoi kultaharkko kädessä. Mitä hänelle merkitsi kuollut
-kiinalainen!
-
-"Meidän pitää hommata nämä kappaleet täältä pienin erin mantereelle ja
-kaivaa ne siellä maahan joksikin aikaa", sanoi hän. "Mitenkä saamme ne
-veneeseen?"
-
-Hän riisui nuttunsa, levitti sen maahan ja heitti sille pari kolme
-kultaharkkoa. Silloin hän huomasi, että toinen pieni oka oli pistänyt
-häntä käteen.
-
-"Tämän verran kai jaksamme kantaa", tuumi hän. Sitten hän yhtäkkiä
-kivahti omituisen kiihkeästi: "Mitä sinä tuijotat eteesi?"
-
-Hooker kääntyi häneen päin: "Minä en oikein... voi sietää tuota näkyä."
-Hän osoitti päännyökkäyksellä ruumista. "Hän on aivan saman näköinen
-kuin..."
-
-"Hullutusta", sanoi Evans, "kaikki kiinalaiset ovat saman näköisiä."
-
-Hooker katsoi häntä silmiin.
-
-"Menen kuitenkin ja hautaan ensin tuon, ennenkuin ryhdyn auttamaan
-sinua noiden keltaisten kappaleiden kuljetuksessa."
-
-"Älä ole narrimainen, Hooker", sanoi Evans. "Jätä se rauhassa
-mätänemään."
-
-Hooker epäröi ja antoi katseensa liukua tutkivana pitkin ruskeata
-maanpintaa.
-
-"Jokin kammottaa minua", sanoi hän.
-
-"Nyt on kysymys siitä", sanoi Evans, "mitä teemme näille
-kultaharkoille. Hautaammeko ne tänne takaisin vai kuljetammeko ne
-veneessä mannermaan puolelle?"
-
-Hooker mietti. Hänen katseensa harhaili sinne tänne, milloin korkeiden
-puunrunkojen välissä, milloin ylhäällä pitkin auringon kultaamaa
-vihreätä lehtikatosta. Hän kauhistui jälleen, kun silmänsä osuivat
-sinipukuiseen kiinalaiseen. Hän tuijotti etsivästi metsän harmaaseen
-pimentoon.
-
-"Mikä sinua vaivaa, Hooker?" kysyi Evans. "Oletko huonolla tuulella?"
-
-"Hommatkaamme joka tapauksessa kulta täältä pois", sanoi Hooker.
-
-Hän tarttui nutun kauluspuoleen, Evans kävi kiinni toiseen päähän, ja
-he nostivat kultataakan maasta.
-
-"Mihin suuntaan?" kysyi Evans. "Veneellekö?"
-
-"Kummallista", jatkoi hän, kun he olivat astuneet muutamia askelia,
-"soutu on tehnyt käsivarteni kipeiksi. Tuhat tulimmaista!" sanoi hän
-sitten. "Niitä koskee niin vietävästi! Minun täytyy levähtää."
-
-He laskivat taakkansa maahan. Evansin kasvot olivat kalpeat, ja pieniä
-hikihelmiä kihosi hänen otsalleen.
-
-"Täällä metsässä on niin painostava ilma", sanoi hän.
-
-Sitten hän yhtäkkiä kivahti aiheettoman vihaisesti:
-
-"Mitä tässä varrotaan koko päivä? Auta minua, sanon! Siitä asti kuin
-näimme tuon kuolleen kiinalaisen, et sinä ole tehnyt muuta kuin
-töllistellyt."
-
-Hooker katsoi kumppaniaan terävästi kasvoihin. Hän tarttui nuttuun, ja
-he kantoivat kultaharkkoja vaieten noin viisikymmentä metriä. Evans
-alkoi hengittää raskaasti.
-
-"Etkö osaa puhua?" kysyi hän.
-
-"Mikä _sinua_ sitten vaivaa?" kysyi Hooker.
-
-Evans horjui ja päästi äkkiä kiroten nutun maahan. Hän seisoi tuokion
-ja tuijotti Hookeriin, sitten hän ähkyen tarttui kurkkuunsa. "Älä tule
-lähelle", sanoi hän nojautuen puuta vasten. Sitten lujemmalla äänellä:
-"Minuutin päästä se on ohi."
-
-Mutta hän ei pysynyt enää pystyssä tuenkaan varassa, vaan liukui
-hitaasti runkoa pitkin alas, kunnes lysähti kokoon puun juurelle. Hänen
-kätensä puristuivat kouristuksentapaisesti nyrkkiin. Kasvot vääntyivät
-tuskasta. Hooker lähestyi häntä.
-
-"Älä koske minuun! Älä koske!" sanoi Evans tukehtuneella äänellä.
-"Nosta kulta takaisin nutulle."
-
-Kun Hooker otti käteensä kultaharkon, tunsi hän peukalonsa juuressa
-lievän piston. Hän tarkasti paikkaa, ja siinä näkyi noin sentimetrin
-pituinen hieno oka.
-
-Evans päästi örisevän huudon ja kaatui nurinniskoin.
-
-Hooker seisoi suu auki. Hän tuijotti kauhu silmissä okaa. Sitten hän
-katsahti Evansiin, joka nyt virui kiemurassa maassa ja jonka selkä
-notkahteli kouristuksentapaisesti. Sitten hän katsoi puunrunkojen ja
-köynnöskasvien välitse sinne, missä sinipukuinen kiinalaisen ruumis
-vielä näkyi metsän himmeässä, harmaassa siimeksessä. Hän ajatteli
-kartalle vedettyjä pieniä viivoja, ja silloin hänelle selvisi kaikki.
-
-"Herra armahda minua!" hän huudahti.
-
-Sillä okaat olivat samoja, joita dajaakit [Borneon saaren alkuasukkaita
-(malaijilaista rotua)] myrkyttävät ja ampuvat ruokopuhaltimillaan. Hän
-käsitti nyt, mitä kiinalainen oli tarkoittanut kehuessaan kätköpaikan
-varmuutta.
-
-"Evans!" huusi hän.
-
-Mutta Evans makasi hiljaa ja liikkumatta; jäsenet vain nytkähtelivät
-kamalasti, suonenvedontapaisesti. Ja syvä hiljaisuus täytti metsän.
-
-Sitten Hooker alkoi innokkaasti imeä tuota peukalon juuressa olevaa
-pientä kipeätä kohtaa -- kalliin henkensä pelastamiseksi. Mutta äkkiä
-hän tunsi omituista vetoa ja pistelyä käsivarsissaan ja hartioissaan;
-sormetkaan eivät enää ottaneet liikkuakseen. Silloin hän tiesi, että
-imeminen oli turhaa ja että hänenkin täytyi kuolla. Ja yhtäkkiä hän
-herkesi imemästä, istuutui kultakasalle, painoi otsansa käsiin ja
-kyynärpäänsä polvia vasten ja tuijotti kumppaninsa muodottomaan, mutta
-yhä vielä värähtelevään ruumiiseen.
-
-Chang-hi'n virnistys muistui hänen mieleensä. Painostava kipu alkoi
-tuntua kaulassakin ja kiihtyi vähitellen. Korkealla hänen päänsä päällä
-humisi leppoisa tuuli puiden latvoissa, ja tuntemattoman kukan valkeita
-terälehtiä varisi hämärässä hiljaa liihotellen maahan.
-
-
-
-
-Lentävä mies.
-
-
-Kansatieteen tutkija katseli miettivästi harvinaista linnunsulkaa.
-
-"Ette näyttänyt mielihyvällä luopuvan siitä", sanoi hän.
-
-"Se on päälliköille pyhitetty esine", vastasi luutnantti, "samoin kuin
-keltainen silkki, kuten tunnettua, Kiinan keisarille."
-
-Tiedemies ei vastannut. Hän vitkasteli. Sitten hän yhtäkkiä puhkesi
-puhumaan:
-
-"Mistä ihmeestä on syntynyt tuo uskomaton juttu lentävästä miehestä,
-jota täällä kerrotaan?"
-
-Luutnantti hymähti. "Mitä teille sitten on kerrottu?"
-
-"Minä huomaan", sanoi tutkija, "että olette selvillä maineestanne."
-
-Luutnantti pyöritti itselleen savukkeen.
-
-"Kuulisin sen mielelläni kerran uudelleen", sanoi hän. "Mitä siitä tätä
-nykyä sanotaan?"
-
-"Se on suunnattoman lapsellista", vastasi tiedemies harmistuneena.
-"Millä ilveellä olette saanut aikaan sellaisen tarinan itsestänne?"
-
-Luutnantti ei vastannut, vaan heittäytyi yhä hymyillen selkäkenoon
-tuolissaan.
-
-"Tässä minä istun", jatkoi tiedemies, "neljänsadan penikulman päässä
-matkani määrästä, ottaakseni selville mitä tämän kansan saduista on
-jäljellä, ja löydän vain toinen toistaan mahdottomampia juttuja eräästä
-oljenvaaleasta, ihan nuoresta luutnantista: hän on haavoittumaton --
-hän voi hypätä elefantin yli -- hän osaa lentää. Tämä viimeinen seikka
-on kovin pähkinä. Muuan vanha ukko kuvasi teidän siipiänne, kertoi,
-että niissä oli mustat sulat ja että ne olivat lähes muulin pituiset.
-Väitti nähneensä monta kertaa teidän liihottelevan kuutamossa
-kukkuloiden yli Shendumaahan päin, -- Tyhmyyksiä semmoiset jutut!"
-
-Luutnantti nauroi iloisesti. "Lisää, lisää!" sanoi hän.
-
-Tiedemies kertoi edelleen, kunnes väsyi.
-
-"Sellaista pilaa olette tehnyt näistä yksinkertaisista vuoriston
-lapsista! Miten se on käynyt päinsä, mies?"
-
-"Valitan suuresti", vastasi luutnantti, "mutta minut on siihen
-pakotettu. Toden totta pakotettu. Enkä minä siihen aikaan osannut
-aavistaakaan, mitä kiinalaisten mielikuvitus tekisi jutusta.
-Puolustuksekseni voin mainita, että ainoastaan varomattomuus, vaan ei
-suinkaan mikään ilkeys, saattoi minut korvaamaan kansansadun uudella
-sadulla. Mutta koska asia näyttää pahoittavan teidän mieltänne, koetan
-selittää sen teille.
-
-"Se tapahtui viimeisen-edellisen Lushai-sotaretken aikana, ja päällikkö
-Walters luuli, että heimo, jonka luona te nyt kävitte, oli
-ystävällismielinen. Täysin luottaen kykyyni tulla omin neuvoin
-toimeen lähetti hän senvuoksi minut laaksoa ylös -- neljätoista
-englannin-penikulmaa -- antaen mukaani kolme derbyshireläistä [sotilaita
-Derbyshiren maakunnasta, pohjois-Englannista] ja puolen tusinaa
-sepoy-sotilaita [Englannin armeijan intialaisia alkuasukas-sotilaita],
-kaksi muulia ja siunauksensa, ottamaan selkoa asukasten mielialasta
-kylässä, missä te vastikään olette käynyt. Kymmenmiehinen joukko --
-kahta muulia lukuunottamatta -- neljätoista penikulmaa ja sodan aikana!
-Tehän olette nähnyt tien?"
-
-"Tien?" sanoi tutkimusmatkailija.
-
-"Se on nyt parempi kuin silloin. Ylöspäin matkatessamme täytyi meidän
-sillä kohtaa, missä laakso kapenee, kahlata penikulma joessa, polvia
-myöten kuohuvassa vedessä, ja kivillä, jotka olivat liukkaat kuin jää.
-Sinne minulta putosi kiväärikin. Myöhemmin ovat intialaisemme louhineet
-kalliota dynamiitilla ja rakentaneet sen mukavan tien, jota te olette
-kulkenut. Alempana, siellä missä nuo korkeat kalliot ovat, täytyi
-meidän ehtimiseen, muistaakseni toistakymmentä kertaa muutaman
-penikulman matkalla, kulkea joen poikki.
-
-"Varhain seuraavana aamuna saavuimme määräpaikkaan. Tehän tiedätte
-miten se sijaitsee, vuoren ulkonemalla suunnilleen noiden korkeiden
-kukkuloiden keskustassa. Ja kun huomasimme, miten kammottavan
-levollisena kylä lepäsi auringonpaisteessa, pysähdyimme tuumimaan.
-
-"Silloin he lennättivät meitä vastaan kappaleen pronssisesta
-epäjumalankuvasta, ikäänkuin tervehdykseksi. Se vyöryi jyristen
-rinnettä alas, suhahti ohitseni tuuman verran olkapäästäni ja kaatoi
-toisen muulimme, joka kantoi muonavarojamme ja kapineitamme, En ole
-ikinä ennen enkä jälkeenpäin kuullut niin murhaavaa ryminää. Sitten
-huomasimme kylän ja itäisen kukkulan välisellä kalliolla joukon miehiä,
-jotka pyssyillä varustettuina ja vuoristoviitat yllä liikkuivat sinne
-tänne.
-
-"'Käännös oikeaan', komensin minä, 'ei liika lähekkäin'. Miehet
-kääntyivät, ja me läksimme täyttä karkua laaksoa alas. Emme jääneet
-pelastamaan kuolleen muulimme kantamusta, mutta toisen muulin otimme
-ystävyydestä mukaamme -- se kantoi minun telttaani ja muuta tavaraa.
-
-"Niin päättyi tämä maineeton taistelu. Taakse katsoessani näin koko
-laakson vilisevän voittajia, jotka kirkuivat ja ammuskelivat. Mutta
-keneenkään ei sattunut. Nämä kiinalaiset eivät pyssyillään paljoa
-toimita, paitsi joskus väijyksistä ampuessaan. He istuvat tuntikausia
-tähdäten, pyssy kiven varassa, mutta kun he juoksusta ampuvat, tapahtuu
-se vain komean näön vuoksi. Hooker, eräs derbyshirelaisistani, piti
-itseään hyvänä ampujana. Kiertäessämme muuatta kallion kulmausta hän
-seisahtui koettaakseen onneaan, mutta ei saanut osumaan.
-
-"En ole mikään Xenofon [kreikkalainen historioitsija] kertoakseni
-pitkälti joukkoni peräytymisestä. Kahden ensi penikulman matkalla
-meidän täytyi kahdesti torjua viholliset vaihtamalla laukauksia heidän
-kanssaan, kun he tulivat liian lähelle. Mutta tämä oli verrattain
-yksitoikkoista työtä, kunnes saavuimme lähelle sitä paikkaa, missä
-vuoret lähestyvät jokea ja laakso kutistuu kuiluksi. Siellä näimme
-onneksi puolen tusinaa mustapäitä, jotka hiipivät viistoon kukkulan yli
-vasemmalla sivullamme, siis itäpuolella, ja kulkivat melkein samaa
-suuntaa kuin mekin.
-
-"Silloin käskin pysähtyä. 'Katsokaa tuonne', sanoin Hookerille ja
-toisille englantilaisille osoittaen päitä; 'mitä nyt teemme?'
-
-"'Kaula poikki, tai olen neekeri!' sanoi eräs heistä, 'Sehän meitäkin
-adottaa', tuumi toinen. 'Tunnethan kiinalaisen tavan, George?'
-
-"'Siinä paikassa, missä joki kapenee, he voivat osata meihin jokaiseen
-50 metrin päästä', sanoi Hooker. 'Eteenpäinmarssiminen on suorastaan
-itsemurhaa.'
-
-"Minä katselin oikealla puolellamme olevaa kalliota. Alempana
-laaksossa se jyrkkeni, mutta näytti vielä tällä kohtaa noustavalta. Ja
-kaikki kiinalaiset, jotka tähän asti olimme nähneet, olivat olleet joen
-toisella puolen.
-
-"'Joko se tie tahi seisahdus', arveli eräs intialaisistamme.
-
-"Niinpä aloimme kavuta kallionrinnettä ylös. Siinä näytti olevan
-jonkinlainen polku, ja sitä me seurasimme. Heti ilmestyi ylempänä
-laaksossa muutamia kiinalaisia näkyviin, ja minä kuulin laukauksia.
-Sitten näin, että eräs intialaisistamme istui maassa noin 30 metriä
-alapuolellamme. Hän oli istuutunut aivan hiljaa, nähtävästi jottei
-saattaisi meitä levottomiksi. Komensin taas pysähtymään. Käskin
-Hookerin uudelleen koettaa ampumataitoaan, laskeusin itse alaspäin ja
-huomasin, että mies oli saanut kuulan sääreensä. Otin hänet syliini,
-kannoin muulin luo ja asetin hänet sen selkään, vaikka eläimellä jo
-ennestäänkin oli tarpeeksi kantamista teltassa ja muissa tavaroissa,
-joita emme olleet ehtineet riisua siltä. Tultuani miehen kanssa toisten
-luo näin Hookerin seisovan tyhjäksi ammuttu Martini-kivääri kädessään,
-irvistävän ja osoittavan liikkumatonta mustaa täplää, joka näkyi
-laakson yläpäässä. Kaikki muut kiinalaiset olivat kadonneet
-kalliolohkareiden tai notkelman taa.
-
-"'Viisisataa metriä', sanoi Hooker, 'ei senttiäkään vajaa! Ja vannon,
-että ammuin miestä kalloon.'
-
-"Minä käskin häntä tekemään sen toistamiseen, ja sitten jatkoimme
-matkaamme. Mitä pitemmälle pääsimme, sitä jyrkemmäksi rinne tuli, ja
-polku, jota kuljimme, kapeni kapenemistaan. Lopulta oli pelkkää
-kalliota sekä ylä- että alapuolellamme. 'Tämä se on parasta tietä, mitä
-olen milloinkaan nähnyt Lushai-maassa', sanoin rohkaistakseni miehiäni,
-vaikka jo pelkäsin mitä tuleva oli. Ja kierrettyämme hetken kuluttua
-erään kallionkielekkeen jouduimmekin umpiperään, jyrkänteen reunalle.
-Vuoriharjanne loppui siihen.
-
-"Oivallettuaan asian laidan alkoi eräs derbyshireläisistä kiroilla
-onnettomuuksia, joihin olimme joutuneet. Intialaiset pysyivät tyyninä.
-Hooker murisi, latasi kiväärinsä, kääntyi takaisin ja meni
-kallionkielekkeen taa.
-
-"Kaksi intialaista auttoi toverinsa muulin selästä alas, ja sitten he
-alkoivat purkaa juhdan kuormaa.
-
-"Päästyäni niin pitkälle, että saatoin katsella ympärilleni, tein sen
-huomion, ettei asemamme sentään ollut perin toivoton. Olimme
-vuorihaarakkeella, joka saattoi leveimmältä kohdaltaan olla kymmenen
-metriä poikkimitaten. Yläpuolellamme kaartui kallio niin, että meitä
-oli mahdoton ampua ylhäältä päin, ja alapuolellamme oli sadan metrin
-korkeudelta miltei pystysuoraa kallioseinää. Jos asetuimme pitkäksemme,
-ei meitä syvänteestä voinut kukaan nähdä. Lähestyminen oli mahdollista
-vain äsken kulkemamme tien puolelta, ja siellä merkitsi yksi mies yhtä
-paljon kuin kokonainen joukko. Me olimme luonnon muodostamassa
-linnoituksessa; paha vain, ettei meillä ollut nälkää ja janoa vastaan
-muuta varastoa kuin yksi ainoa elävä muuli. Sitäpaitsi olimme enintään
-7-8 penikulman etäisyydellä pääjoukostamme, ja sieltä tietysti
-lähetettäisiin etsijöitä päivän tai parin päästä, ellei meitä alkaisi
-kuulua takaisin.
-
-"Noin vuorokauden kuluttua..."
-
-Luutnantti keskeytti. "Oletteko koskaan tuntenut janoa, Graham?"
-
-"En sillä lailla", vastasi tiedemies.
-
-"Hm. Makasimme siellä koko päivän, yön ja seuraavan päivän saamatta
-suuhumme muuta kuin pari kastepisaraa, jotka puristimme vaatteistamme
-ja teltasta. Ja allamme virtasi joki kuohuen ja vaahdoten keskellä
-uomaa olevan kallion molemmin puolin. Sellaisia päiviä, jotka olivat
-niin vailla kaikkia tapahtumia, mutta samalla niin rikkaat tunteista,
-en ollut vielä siihen asti elänyt. Aurinko näytti silminnähtävästä
-liikkumisestaan huolimatta seisovan paikallaan niinkuin silloin, kun
-Joosua sen pysähdytti, ja se poltti kuin läheinen pätsi, Ensimäisen
-päivän iltana sanoi eräs derbyshireläisistä jotakin -- ei kukaan
-kuullut mitä -- ja katosi kalliokulmakkeen taakse. Kuulimme laukauksia,
-ja kun Hooker kävi siellä katsomassa, oli mies poissa. Ja aamulla oli
-haavoittunut intialaisemme kuumeessa ja putosi tai hyppäsi jyrkänteeltä
-alas. Sitten ammuimme muulimme, ja pitipäs tietysti käydä niin, että
-sekin henkitoreissa nytkähdellessään putosi kallionreunalta syvyyteen
-jättäen jäljelle meidät kahdeksan miestä.
-
-"Saatoimme nähdä intialaisen ruumiin alhaalla, pää vedessä. Se makasi
-suullaan ja, sikäli kuin minusta näytti, jotenkin ehyenä. Niin ahnaasti
-kuin kiinalaiset hänen päätänsä himoitsivatkin, oli heillä kuitenkin
-siksi paljon älyä, että antoivat hänen maata siinä, kunnes tuli pimeä.
-
-"Ensin puhelimme siitä, mitä toiveita oli, että pääjoukkomme kuulisi
-ampumisen, ja arvailimme, joko siellä pian alettiin kaivata meitä.
-Illan tullen kävi keskustelu yhä kuivemmaksi ja harvasanaisemmaksi.
-Intialaiset pelasivat keskenään jotakin peliä pienillä kivillä ja
-sitten he kertoivat juttuja. Yö oli viileä, Toisena päivänä ei kukaan
-enää puhunut. Huulemme olivat mustuneet, ja kurkkua poltti kuin
-tulessa. Makailimme kallionreunalla ja tuijotimme toisiimme. Ehkä
-olikin parasta, että pidimme kukin ajatuksemme omana tietonamme. Toinen
-englantilaisista sotamiehistä alkoi kirjoitella savipiipun palasella
-kallioseinään jotakin jumalatonta pötyä viimeisestä tahdostaan, kunnes
-minä kielsin sen. Kun katsoin kallionreunalta laaksoon ja näin kuohuvan
-joen, teki melkein mieleni seurata intialaisemme esimerkkiä. Minusta
-näytti viehättävältä ja suloiselta mennä suhista ilman läpi, tietäen
-perillä saavansa kulauksen vettä -- tai ainakin pääsevänsä janosta
-ainiaaksi. Mutta oikeaan aikaan tulin ajatelleeksi, että olin komentoa
-pitävä upseeri ja että velvollisuuteni oli näyttää hyvää esimerkkiä, ja
-se pidätti minut tyhmyyksistä.
-
-"Tuo ajatus jätti kuitenkin aivoihini erään suunnitelman. Nousin ja
-aloin tarkastella telttaani ja sen kangasta ja ihmettelin, etten ollut
-ennen sitä hoksannut. Sitten silmäsin vielä kerran kallionreunalta
-alas. Tällä kertaa korkeus näytti minusta suuremmalta ja kuolleena
-makaavan sotamiehen asento tuskallisemmalta. Mutta kävi miten kävi,
-yrittää piti! Lyhyesti sanoen: aioin käyttää telttaa laskuvarjona.
-
-"Leikkasin telttakankaasta melko suuren ympyrän, noin kolme kertaa niin
-suuren kuin tämä pöytäliina, parsin keskellä olevan reiän, solmin
-reunan ympäri kahdeksan nuoraa, jotka yhtyivät toisesta päästään ja
-siten auttoivat laskinvarjon muodostumista. Miehet loikoivat ympärillä
-katsellen puuhaani, jota he näyttivät pitävän jonakin uudenlajisena
-mielenhäiriönä. Sitten selitin aikeeni brittiläisille sotamiehilleni,
-ja heti kun yö oli seurannut lyhyttä hämärän hetkeä, ryhdyin tuumasta
-toimeen. Molemmat miehet pitelivät laitettani koholla, ja minä otin
-niin pitkän vauhdin kuin kävi päinsä. Ilma täytti kankaan ikäänkuin
-purjeen, mutta kallionreunalla -- se on tunnustettava -- minut valtasi
-pelko ja pysähdyin äkkiä.
-
-"Heti seisahduttuani häpesin -- tällainenhan olisi voinut sattua
-taistelussakin rintaman edessä --, menin takaisin ja otin uuden
-vauhdin. Tällä kertaa hyppäsin -- tykyttävin sydämin, kuten muistan
--- suoraan ilmaan, ja suuri valkea purje pullistui yläpuolellani.
-
-"Minusta tuntui kestävän kauan, ennenkuin laskuvarjo alkoi kannattaa.
-Ensin se yritti kallistua sivulle. Sitten huomasin, miten kallioseinä
-vieressäni syöksyi ylöspäin, kun taas itse tunnuin olevan
-liikkumattomana. Sitten silmäsin alaspäin ja näin pimeässä joen ja
-kuolleen intialaisen kiitävän vastaani. Mutta erotin myös kolme
-kiinalaista, jotka kauhuissaan tuijottivat ylöspäin minuun, ja näin
-lisäksi, että intialainen oli päätön. Silloin olisin mielelläni
-kääntynyt takaisin.
-
-"Seuraavassa tuokiossa oli saappaani terä yhden kiinalaisen suussa, ja
-samassa silmänräpäyksessä hän ja minä makasimme päällekkäin maassa,
-purjekankaan peittäessä meidät alleen. Luulen, että murskasin hänen
-kallonsa saappaani korolla. En odottanut muuta, kuin että hänen
-toverinsa vuorostaan iskisivät minun pääni mäsäksi; mutta nuo pakana
-raukat eivät olleet koskaan kuulleet laskuvarjosta mitään ja pötkivät
-heti pakoon.
-
-"Vapautin itseni telttakankaan sokkeloista ja kiinalaisen ruumiista ja
-katsoin ympärilleni. Noin kymmenen askelen päässä virui intialaisen pää
-tuijottaen kuutamoon. Sitten huomasin veden ja menin juomaan. Ympärillä
-oli hiljaista; kuului vain pakenevien kiinalaisten juoksu, heikko huuto
-ylhäältä ja veden solina. Juotuani kylliksi läksin heti matkalle
-jokivartta alaspäin.
-
-"Ja siihen loppuu selitys lentävän miehen tarinan synnystä. En tavannut
-ainoatakaan ihmistä tuolla kahdeksan penikulman taipaleella. Saavuin
-Waltersin leirille kymmenen tienoissa, ja etuvartija pöhkö oli niin
-typerä, että laukaisi pyssynsä minua kohden, kun astuin pimeästä esiin.
-Niin pian kuin Waltersin paksu kallo oli tajunnut kertomukseni, lähti
-viisikymmentä miestä matkalle laaksoa ylöspäin karkoittamaan
-kiinalaisia ja noutamaan miehiämme. Itse en lähtenyt mukaan; minulla
-oli täysi työ janoni sammuttamisessa.
-
-"Te olette kuullut, minkä jutun kiinalaiset ovat seikkailustani
-tekaisseet. Muulin pituiset siivet! Ja mustat sulat! Lystikäs
-luutnanttilintu! Niin, niin!"
-
-Luutnantin mieli viivähti hetkisen menneissä asioissa. Hänen kasvonsa
-olivat iloiset. Sitten hän jatkoi:
-
-"Tuskin uskotte, kun sanon, mutta perille saapuessaan miehet näkivät,
-että kaksi muuta intialaista oli hypännyt kallion reunalta alas."
-
-"Ja muut voivat hyvin?" kysyi tutkimusmatkailija.
-
-"Niin", vastasi luutnantti, "muut voivat hyvin, tietysti
-lukuunottamatta tuntuvaa janon vaivaa."
-
-Ja sitä muistellen hän kaatoi lasiinsa viskyä ja soodavettä.
-
-
-
-
-Aepyornis-saari.
-
-
-[Aepyornis = sukupuuttoon kuollut jättiläislintu, jonka muna on noin 8
-litraa vetävä. Sen jäännöksiä on tavattu Madagaskarin saarella.]
-
-[Tikankontti (Cypripedium calceolus) = kämmekkäisiin eli orkideoihin
-kuuluva yrtti.]
-
-Arpinaamainen mies kumartui pöydän yli ja katseli kukkakimppuani.
-
-"Kämmekkäisiäkö?" kysyi hän.
-
-"Muutamia", vastasin minä.
-
-"Tikankonttia", arveli hän.
-
-"Enimmäkseen", sanoin minä.
-
-"Tuskin mitään uutta sentään! Minä tutkin nämä saaret viisi- tai
-kuusikolmatta vuotta sitten. Jos löydätte täältä jotakin uutta, niin se
-on sitten _aivan_ uuttaa. Minä en jättänyt paljoa."
-
-"En ole mikään kokoilija", sanoin.
-
-"Olin siiloin nuori", jatkoi hän. "Taivas, miten minä lensin! Olin
-kaksi vuotta Itä-Intiassa ja seitsemän vuotta Brasiliassa. Sitten
-läksin Madagaskarille."
-
-"Tunnen pari tutkijaa nimeltä", sanoin, kun huomasin kertomuksen olevan
-tulossa. "Kenelle te silloin keräilitte?"
-
-"Dawsonille. Oletteko koskaan kuullut Butcherista puhuttavan?"
-
-"Butcher -- Butcher?" Nimi tuntui tutulta. Sitten muistin oikeusjutun,
-_Butcher kantajana Dawsonia vastaan_.
-
-"Mitä!" sanoin. "Tekö olette se mies, joka haastoi toiminimen oikeuteen
-vastaamaan suorittamattomasta neljän vuoden palkasta! -- Olitte
-joutunut autiolle saarelle..."
-
-"Palvelijanne", sanoi arpinaamainen mies kumartaen, "olen juuri sama
-mies. Merkillinen tapaus, eikö totta? Siellä minä istuin saarella
-kooten pientä omaisuutta; työtä ei mitään, eikä toiminimellä
-pienintäkään mahdollisuutta irtisanoa minua. Se huvitti minua monesti,
-kun sitä ajattelin istuessani saarella. Tein laskelmia -- suuria
-laskelmia -- koko saaren täyteen, korukirjaimilla."
-
-"Miten se kävikään?" sanoin minä. "En enää oikein muista asiaa."
-
-"No... Tiedättekö mikä Aepyornis on? Oletteko kuullut sellaisesta?"
-
-"Hiukan. Andrews kertoi minulle uudesta lintulajista, jota oli tutkinut
-jo kuukauden päivät. Juuri ennen lähtöäni. Sillä kuuluu olleen lähes
-metrin pituiset lonkkaluut. On kai ollut hirvittävä peto."
-
-"Eipä ihme", vastasi arpinaamainen mies. "Se _oli_ peto. 'Tuhannen ja
-yhden yön rook-lintu oli juuri siitä johtunut satu. Mutta milloin nuo
-luut löydettiin?"
-
-"Muistaakseni kolme tai neljä vuotta sitten -- vuonna 1891, ellen
-erehdy. Kuinka niin?"
-
-"Kuinkako niin? Koska itse ne löysin -- hitto vie -- ja siitä on lähes
-kaksikymmentä vuotta. Ellei Dawson tyhmyydessään olisi ruvennut
-rettelöimään palkan tautta, niin mitkä loistavat kaupat liike olisi
-voinut tehdä!... Minkä minä sille mahdoin, että se pahuksen vene läksi
-karkuun!"
-
-Hän oli hetkisen vaiti. "Oletan, että paikka, mistä uusi luu
-löydettiin, on sama. Eräs suon tapainen noin 160 kilometriä
-Antananarivon [Madagaskarin pääkaupunki] pohjoispuolella. Tunnetteko
-sen ehkä? Sinne päästäkseen täytyy kulkea rannikkoa pitkin veneissä.
-Ettekö muista?"
-
-"En. Mutta muistaakseni Andrews mainitsi jostakin suosta."
-
-"Sama se kai on. Itärannalla, ja siinä on vedessä jotakin, joka
-ehkäisee mätänemisen. Se haisee kreosootilta. Se muistutti minulle
-Trinidadia."
-
-"Löysittekö munia?"
-
-"Löysin, ja muutamat niistä olivat yli puolentoista jalan pituisia.
-Miltei sattumalta ne löysin. Olimme munia etsimässä, minä ja kaksi
-neekeriä, tuollaisessa kummallisesti kokoonkyhätyssä veneessä, ja
-samalla kertaa löysin luutkin. Meillä oli mukanamme teltta ja neljän
-päivän muona, ja pystytimme leirin erääseen kovapohjaisempaan paikkaan.
-Kun sitä muistelen, tuntuu vieläkin nenässäni merkillinen tervamainen
-haju. Työ ei ollut leikintekoa. Kuten tiedätte, tutkitaan pohjaliejua
-rautaisella haralla. Munat siinä tavallisesti särkyvät. Tahtoisin
-tietää, kauanko siitä on, kun näitä jättiläislintuja on todella elänyt.
-Lähetyssaarnaajat kertovat, että alkuasukkailla on taruja siitä,
-milloin ne elivät, mutta itse en ole sattunut koskaan kuulemaan niitä.
-Mutta munat, jotka löysimme, olivat tuoreita kuin vastamunitut. Ihan
-tuoreita! Kun veimme niitä veneeseemme, pudotti toinen neekeri yhden
-niistä kalliolle, jolloin se särkyi. Annoin lurjukselle aimo
-selkäsaunan. Hän sanoi, että tuhatjalkainen oli puraissut häntä. Mutta
-koetan pysyä asiassa. Muna maistui hyvältä, ikäänkuin olisi ollut
-vastikään munittu, ei haissut ollenkaan, ja kuitenkin oli emo kuollut
-jo ehkä kolme-, neljäsataa vuotta sitten! No niin. Olimme koko päivän
-puuhanneet liejussa saadaksemme munat ehyinä talteen, ja olimme
-mustanharmaan lian peitossa, ja minä olin tietysti äkäinen. Mikäli
-tiedän, olivat ne ainoat munat, mitä sieltä on saatu ehyinä, eivätkä ne
-olleet edes puhjenneet. Myöhemmin olen tarkastellut Lontoon
-luonnonhistoriallisessa museossa olevia; kaikki ne olivat puhjenneita
-ja palasista kokoonliitettyjä kuin mosaiikki, ja osia puuttui kokonaan.
-Minun löytämäni olivat täydelliset, ja aioin palattuani hämmästyttää
-niillä maailmaa. Tietysti olin kiukuissani tuolle neekeritolvanalle,
-joka viheliäisen hyönteisenpiston tähden teki tyhjäksi kolmen tunnin
-työn. Annoin hänelle selkään että mäikyi."
-
-Arpinaamainen mies veti taskustaan savipiipun. Ojensin hänelle
-tupakkamassini. Hän täytti piippunsa hajamielisesti.
-
-"Miten niiden muiden kävi?" kysyin. "Toitteko ne ehyinä kotiin? En enää
-oikein muista..."
-
-"Siinäpä tulee jutun merkillisin osa. Minulla oli vielä jäljellä kolme
-munaa, kaikki aivan tuoreita. Panimme ne veneeseen, ja sitten menin
-telttani luo keittämään kahvia. Molemmat pakanat jätin rannalle; toinen
-niistä ulisi lapsellisesti saamansa hyönteisenpiston tähden, ja toinen
-säesti häntä. Ei juolahtanut mieleenikään, että nuo heittiöt
-käyttäisivät hyväkseen omituista asemaani ja tekisivät minulle
-semmoisen kepposen. Mutta arvelen, että hyönteisenpisto ja minulta
-saatu selkäsauna tekivät miehen vihaiseksi ja että hän sai toisenkin
-yllytetyksi tuumaan.
-
-"Muistan, miten istuin rauhassa tupakoiden, veden kiehuessa
-väkiviinakeittiöllä, jonka tavallisesti aina otin mukaani tällaisille
-retkille. Ihailin suota auringonlaskussa. Kaikki oli mustaa ja
-veripunaista, viirullista, -- ihmeellinen näky. Ja etäämpänä maa yleni
-harmaiksi, utuisiksi kukkuloiksi, ja niiden takainen taivas oli
-punainen kuin sulatusuunin kita. Ja viidenkymmenen metrin päässä
-selkäni takana nuo kirotut pakanat -- välittämättä illan ihmeellisestä
-rauhasta -- istuivat tuumimassa, miten lähtisivät veneellä tiehensä ja
-jättäisivät minut yksikseni kolmen päivän muonan ja liinateltan
-seuraan, ilman juomista, lukuunottamatta pientä vesinassakkaa. Kuulin
-jotakin huudontapaista takaapäin, ja siellä he jo olivat kanootissaan
--- veneeksi sitä tuskin kävi sanominen -- parinkymmenen metrin päässä
-rannasta. Älysin paikalla mitä oli tekeillä. Kiväärini oli teltassa, ja
-sitäpaitsi siinä ei ollut luoteja, vaan pelkkiä lintuhauleja. Sen ne
-riivatut tiesivät. Mutta taskussani oli pieni revolveri, ja sen vedin
-esille juostessani rantaan.
-
-"'Tulkaa takaisin!' karjuin minä revolveri ojossa. He vastasivat
-minulle jotakin, ja se roikale, joka oli munan särkenyt, irvisti. Minä
-tähtäsin toista, sillä hän oli terve ja souti venettä, mutta ammuin
-harhaan. He nauroivat. Minä en kuitenkaan vielä antanut perään. Tiesin,
-että tässä oli pysyttävä kylmäverisenä, tähtäsin uudelleen, ja mies
-hypähti pystyyn, kun kuula sattui häneen. Tällä kertaa hän ei nauranut.
-Kolmannella laukauksella osasin häntä päähän, ja hän suistui laidan yli
-veteen vieden airon muassaan. Se oli harvinaisen onnistunut laukaus
-revolverilla. Luulen, että välimatkaa oli 50 metriä. Mies upposi heti.
-En tiedä, oliko hän hukkuessaan jo kuollut vaiko vain tainnoksissa.
-Sitten huusin toista miestä palaamaan, mutta hän kyyristyi veneen
-pohjalle eikä vastannut. Laukaisin jäljellä olevat panokset hänen
-peräänsä, mutta osaamatta.
-
-"Olin täysin neuvoton, saatte uskoa. Siinä nyt seisoin mustalla
-rannalla, takanani alava suo, edessäni aava, päivänlaskun jälkeen
-kylmyyttä huokuva meri ja lisäksi tuo musta vene, joka ajautui yhä
-kauemmaksi ulapalle. Sanon teille, että sillä hetkellä kirosin
-perusteellisesti Dawsonit ja Jamrochit ja museot ja kaiken, mitä niihin
-kuuluu. Ärjyin neekerin perään manaten häntä tulemaan takaisin, kunnes
-ääneni sortui.
-
-"Minulle ei jäänyt muuta neuvoksi kuin lähteä uimalla häntä
-tavoittamaan ja panna itseni alttiiksi haikalojen hyökkäyksille. Avasin
-linkkuveitseni, otin sen hampaisiini, riisuin vaatteeni ja kahlasin
-veteen. Kadotin veneen näkyvistäni, mutta lähdin uimaan sitä suuntaa,
-missä tiesin sen olevan. Toivoin, että neekeri oli liian tyhmä venettä
-ohjaamaan, ja arvelin sen jatkavan kulkuansa entiseen suuntaan. Pian
-näinkin sen taivaanrannalla lounaassa päin. Hämärän aika oli mennyt,
-tuli yö. Tähdet alkoivat häämöttää sinen läpi. Minä uida huhdoin kuin
-kilpaa, vaikka käsiä ja jalkoja alkoi pakottaa.
-
-"Lopulta sen saavutin, kun kaikki tähdet jo tuikkivat taivaalla. Kun
-tuli pimeä, näin vedessä jos jonkinlaista kiiltävää -- merisäihky,
-tiedättehän. Monta kertaa päätäni huimasi. Tuskin tiesin mikä oli
-tähtiä, mikä merisäihkyä, tai uinko selälläni vai vatsallani. Vene oli
-musta kuin yö, ja vesi loiskui sen laitoja vasten kuin sulana läikkyvä
-tuli. Sisään kavutessani olin tietysti varovainen. Minua huoletti, mitä
-mies aikoi ensiksi tehdä. Hän näytti makaavan kyyristyneenä veneen
-perässä; kokka oli koholla vedestä. Ajautuessaan alus kääntelehti
-hiljalleen -- se oli kuin jonkinlaista valssia, tiedättekös. Uin
-kokkapuolelle, vedin sen alas ja odotin, että mies heräisi. Sitten
-kapusin laidan yli sisään, veitsi kädessä, valmiina ottamaan vastaan
-hyökkäyksen. Mutta mies ei liikahtanut. Siinä minä sitten istuin pienen
-veneen kokassa ajelehtien tyvenellä, fosforisäihkyisellä ulapalla,
-ylläni taivaan kirkkaat tähdet, odottaen mitä tapahtuman piti.
-
-"Joltisenkin ajan kuluttua huusin hänen nimeään, mutta hän ei
-vastannut. Olin liian väsynyt uskaltaakseni lähestyä häntä. Siinä me
-sitten istuimme molemmat. Minä taisin pari kertaa torkahtaa. Aamun
-sarastaessa näin, että hän oli kuollut, turvonnut ja punainen. Löydetyt
-kolme munaa ja luut olivat keskellä venettä pohjalla; vesitynnyri,
-kahvirasia ja hiukan keksi leivoksia, käärittyinä vanhaan
-kapkaupunkilaiseen sanomalehteen, olivat vainajan jalkain juuressa ja
-polttoväkiviinaa sisältävä astia hänen allansa. Airoa ei ollut eikä
-mitään muutakaan kapinetta, jota olisi voinut käyttää soutimena,
-lukuunottamatta väkiviina-astiaa. Päätin siis ajelehtia edelleen,
-kunnes minut korjattaisiin jonnekin. Toimitin laillisen tutkinnan,
-totesin, että neekerin kuoleman syynä oli ollut käärmeen, skorpionin
-tai tuhatjalkaisen purema, ja vieritin ruumiin mereen.
-
-"Sitten ryyppäsin hieman vettä ja söin jonkun keksin. Luulen, että kun
-istuu niin matalalla kuin minä silloin, ei näe pitkälle; ainakin
-Madagaskar oli hävinnyt näkyvistäni, eikä muustakaan maasta näkynyt
-jälkeäkään. Lounaan kulmalla näin purjeen -- laiva näytti kuunarilta,
-mutta sen runko ei tullut näkyviin. Pian oli aurinko ylhäällä
-taivaanlaella ja alkoi paahtaa kovasti. Varjele sitä kuumuutta, minulla
-aivot melkein kiehuivat! Koetin pistää pääni veteen, mutta hetken
-kuluttua osui silmäni Kapkaupungin Argus-lehteen; asetuin pitkäkseni
-veneen pohjalle ja levitin lehden päälleni. Miten ihania tuollaiset
-sanomalehdet saattavat olla! En ole koskaan lukenut sellaista kokonaan,
-mutta mihin kaikkeen ihminen ryhtyykään ollessaan niin yksin kuin minä
-silloin! Luullakseni luin tuon siunatun lehden kaksikymmentä kertaa
-alusta loppuun. Terva kärysi kuumuudesta veneen syrjissä ja muodosti
-suuria kuplia.
-
-"Kymmenen päivää minä ajelehdin", jatkoi kertoja. "Se tuntuu vähältä,
-kun sen näin vain sanoo, eikö totta? Jokainen päivä oli edellisensä
-kaltainen. Tähystystä en toimittanut, paitsi aamuin ja illoin -- niin
-helvetillinen oli kuumuus. Kolmena ensi päivänä en nähnyt yhtään
-purjehtijaa, ja ne, jotka sittemmin näin, eivät huomanneet minua.
-Noin kuudentena yönä eräs laiva kulki ohitseni tuskin puolen
-englannin-penikulman päässä, täysin valaistuna, ikäänkuin suuri tulinen
-kärpänen. Kannelta kuului soittoa. Nousin pystyyn ja huusin minkä
-jaksoin. Toisena päivänä rikoin yhden aepyornis-munista, irroitin
-kuoren sen toisesta päästä pala palalta, maistoin sisällystä ja tulin
-iloiseksi huomatessani, että se kelpasi syötäväksi. Hiukan väkevää se
-oli -- en sano pilaantunutta -- suunnilleen ankanmunan makuista. Siinä
-oli eräänlainen pyöreä täplä ruskuaisen syrjässä, noin kuusi tuumaa
-läpimitaten, ja siinä näkyi veriviiruja ja valkoinen kohta ikäänkuin
-sisälle vievänä johtimena, ja se tuntui minusta omituiselta. Mutta en
-silloin vielä ymmärtänyt, mitä se merkitsi, enkä ollut siinä asemassa,
-että olisin voinut liiaksi valikoida ruokia. Munassa riitti syötävää
-kolmeksi päiväksi; lisäksi söin hiukan keksiä ja ryyppäsin vettä.
-Pureskelin kahvipapujakin -- virkistävää ainetta. Toisen munan rikoin
-kahdeksantena päivänä -- ja olin lentää selälleni kauhistuksesta."
-
-Kertoja oli hetkisen vaiti.
-
-"Niin", jatkoi hän, "se oli kehittymistilassa. Teidän on luultavasti
-vaikea uskoa sitä. Vaikeaa se oli itsellenikin, vaikka näin sen kumman
-omilla silmilläni. Kolme-, neljäsataa vuotta oli muna ehkä maannut
-kylmässä, mustassa liejussa. Mutta erehtyminen oli mahdotonta. Siinä
-oli edessäni poikasen alku paksuine päineen, kyyryselkineen, sydän
-sykkien kurkun alla; ruskuainen oli kutistunut kokoon, ja kuoren
-sisäpuolella oli suuria kalvoja. Olin keskellä Intian valtamerta
-pienessä vene-pahasessa ja haudotin suurimman sukupuuttoon kuolleen
-jättiläislinnun munaa. Olisipa ukko Dawson tiennyt! Se olisi toden
-totta vastannut neljän vuoden palkkaa! Vai mitä arvelette?
-
-"Minun täytyi kuitenkin syödä tarkoin suuhuni koko tuo kallisarvoinen
-kappale, ennenkuin korallisaari tuli näkyviin, ja monet palaset
-maistuivat hiton pahalta. Kolmannen munan jätin koskematta. Tarkastin
-sitä valoa vasten, mutta kuori oli niin paksu, ettei sen läpi saattanut
-havaita, mitä sisällä tapahtui, ja vaikka kuvittelinkin kuulevani veren
-sykintää, saattoi se yhtä hyvin olla omien korvieni suhinaa, kuten voi
-kuulla esimerkiksi jos panee merisimpukan kuoren korvaansa vasten.
-
-"Sitten tuli saari, atolli. [Atolli = kehänmuotoinen koralliriutta; sen
-keskellä on järvi eli laguuni, johon tavallisesti johtaa merestä
-salmi.] Tuli niin sanoakseni yhtäkkiä näkyviin aivan lähelläni auringon
-noustessa. Ajauduin suoraan sitä kohden, kunnes olin enää vajaan
-kilometrin päässä siitä, mutta sitten virta teki mutkan ja minun täytyi
-soutaa voimaini takaa käsilläni ja jättiläismunan kuorenpalasilla
-päästäkseni riutalle. Ja lopulta se onnistuikin. Saari oli, kuten
-kaikki nämä pienet atollit, tuskin neljä englannin-penikulmaa
-ympärimitaten; siinä oli lähde ja muutamia puita, ja laguunissa vilisi
-kaloja. Munan kannoin maalle ja asetin sen hyvään paikkaan
-nousuvesirajan yläpuolelle auringonpaisteeseen, missä sillä oli paras
-tilaisuus hautua, ja veneen vedin kauas kuivalle; sitten läksin
-retkeilylle katselemaan uutta asuinpaikkaani. Kumma, kuinka ikävä
-tuollainen korallisaari voi olla! Niin pian kuin olin löytänyt lähteen,
-oli kaikki mielenkiintoni mennyttä. Poikasena olin kuvitellut, ettei
-mikään olisi hauskempaa ja jännittävämpää kuin olla ja elää kuten
-Robinson Crusoe; mutta tämä paikka oli yksitoikkoinen kuin postilla.
-Vaelsin saaren ristiin-rastiin, löysin syötävää ja mietiskelin. Mutta
-suoraan sanoen, ennenkuin ensimäinen päivä oli lopussa, tuntui minusta
-oloni kuolettavan ikävältä. Minulla oli kuitenkin aikamoinen onni --
-samana päivänä, jona astuin saarelle, tapahtui säänmuutos. Raivoisa
-ukonilma kulki ohitse pohjoispuolelta koskettaen siivellään saartani,
-ja yöllä puhkesi myrsky ja rankkasade. Jos olisin vielä ollut merellä,
-ei mikään olisi tällaisessa rajuilmassa voinut estää venettäni
-kaatumasta.
-
-"Minä nukuin veneen alla, ja muna oli onneksi hiekassa ylempänä
-rannalla. Ensimäinen asia, minkä muistan, oli rysähdys, ikäänkuin
-sadoittain pieniä kiviä olisi sattunut veneeseeni, ja vesiryöppy, joka
-syöksyi ylitseni. Olin uneksinut Antananarivosta, kavahdin pystyyn ja
-huusin palvelijatartani saadakseni tietää mitä oli tekeillä ja hapuilin
-sivultani tuolia, jolla tulitikut tavallisesti olivat. Sitten muistin
-missä olin. Tuolla vyöryivät säkenöivät aallot ikäänkuin tahtoen niellä
-minut, ja muuten oli ympärilläni pilkkopimeä. Ilmassa viuhui ja vonkui
-kamalasti. Pilvet näyttivät riippuvan ihan pääni päällä, ja vettä satoi
-kuin saavista kaataen. Suuri aalto tuli vyöryen minua kohden kuin
-tulinen, sähisevä käärme, ja minä hyppäsin pystyyn. Samassa muistin
-veneen ja juoksin rantaan, kun vesi sihisten virtasi takaisin, mutta
-alus oli kadonnut. Sitten johtui mieleeni muna, ja hapuilemalla löysin
-paikan, missä se oli. Siellä oli kaikki kunnossa; raivokkaimmatkaan
-aallot eivät ylettäneet munaan saakka, ja minä asetuin siis sen
-kumppaniksi. Voi taivas sellaista hirvittävää yötä!
-
-"Myrsky tyyntyi ennen aamun tuloa. Taivaalla ei näkynyt
-päivänkoitteessa pilvenhattaraakaan. Pitkin rantoja makasi hajallaan
-laudanpalasia -- veneeni surulliset jäännökset. Tämä antoi minulle
-kuitenkin jotakin tehtävää; käyttäen hyväkseni kahta vierekkäin
-kasvavaa puuta kyhäsin itselleni veneen pirstaleista jonkinlaisen
-majan. Ja päivällä poikanen tuli munasta. Tuli kuin tulikin, herra,
-juuri kun paraikaa vetelin päivällisuntani muna päänaluksena. Kuulin
-äänen ja tunsin sysäyksen -- munan toinen pää oli puhki, ja lystikäs
-pieni ruskea linnunpää pisti esiin. 'Hih-hei', sanoin minä, 'terve
-tuloa tähän maailmaan!' Ja hiukan räpyteltyään se pääsi kuoresta ulos.
-
-"Se oli aluksi pikkuinen, lystikäs olento, kooltaan kuin pieni kana --
-muuten tavallisten linnunpoikasten näköinen, paitsi että oli suurempi.
-Sen höyhenpuku oli väriltään likaisenruskea, tai oikeita höyheniä sillä
-tuskin oli, ennemmin untuvamaisia karvoja. Olin sanomattoman iloinen
-siitä. Sillä sen minä teille sanon, ettei Robinson Crusoe puhu
-lähimainkaan tarpeeksi yksinäisyydestään. Tässä oli nyt hupainen
-seuranpitäjä. Se katseli minua, vilkutti silmiään kuin kana, piipitti
-ja alkoi heti nokkia, ikäänkuin sellainen asia, että se oli tullut
-munasta muutamia satoja vuosia liian myöhään, ei merkitsisi kerrassaan
-mitään. 'Hauska nähdä sinua, Perjantai!' sanoin minä; sillä heti kun
-olin veneessä huomannut, että muna oli kehittymistilassa, oli
-mielestäni päätetty asia, että nimitän sen Perjantaiksi, jos se joskus
-pääsee munasta. Olin hieman huolissani pienokaisen ravinnon tähden ja
-annoin sille heti palasen raakaa kalaa. Se söi sen ja avasi nokkansa
-tahtoen lisää. Minä tulin tästä hyvin iloiseksi, sillä nykyisissä
-oloissa minun olisi lopulta täytynyt syödä se, jos se olisi
-näyttäytynyt liian vaateliaaksi ja valikoitsevaksi.
-
-"Saatte todella ihmetellä, kun kuulette, mikä merkillisen huvittava
-lintu tämä aepyornis-poikanen oli. Alusta alkaen se seurasi minua
-kaikkialle. Sen oli tapana seisoa vieressäni ja katsella, kun
-kalastelin laguunin rannalla, päästäkseen kanssani saaliinjaolle. Se
-oli ymmärtäväinenkin. Rannoilla makaili inhottavia vihreitä,
-nystermäisiä eläviä, näöltään kuin pieniä säilyke-kurkkuja, ja kerran
-se koetti syödä sellaisen, mutta sylki sen takaisin suustaan eikä
-sittemmin enää katsahtanutkaan niihin.
-
-"Ja se kasvoi kasvamistaan. Ihan sen saattoi silmin nähdä. Ja kun en
-ole koskaan ollut mikään seuramies, sopi sen tyyni, ystävällinen olemus
-minulle erinomaisesti. Lähes kaksi vuotta elimme saarella
-mahdollisimman onnellisina. Minulla ei ollut mitään rahahuolia, sillä
-tiesin, että palkkani kasvoi Dawsonilla yhä suuremmaksi saatavaksi.
-Silloin tällöin näimme jonkun purjeen, mutta meidän luoksemme se ei
-tullut. Minä huvittelin koristelemalla saarta kuvioilla, joita kyhäsin
-meritähdistä ja erilaisista kirjavista näkinkengistä. Pitkin koko
-atollia sommittelin moneen paikkaan nimen _Aepyornis-saari_ sekä
-kaikenlaisia matemaattisia laskuja ja merkkejä suurilla kirjaimilla. Ja
-väliajoilla loikoilin maassa katsellen lintua, joka tepasteli
-ympärilläni ja kasvoi kasvamistaan, ja tuumiskelin, miten kerran
-maailmassa, jos pääsen saaresta pois, ansaitsen elatukseni
-näyttelemällä lintuani. Ensimäisen sulkasatonsa jälkeen se kaunistui,
-sai harjan ja sinisen kaularöyhelön ja joukon vihreitä pyrstösulkia. Ja
-sitten tuumiskelin, tokko Dawsonilla oli mitään laillista oikeutta
-lintuun. Myrskysäillä ja sadeaikana loikoilimme majassa, jonka olin
-kyhännyt vanhasta veneestä, ja minä juttelin sille valeita kotoisista
-ystävistäni. Ja myrskyn jälkeen läksimme kiertämään saarta nähdäksemme,
-oliko meri tuonut rannalle mitään kaluksi kelpaavaa. Se oli kuin
-idylliä, saatte uskoa. Olisipa minulla vielä ollut hiukan tupakkaa,
-niin olisin elänyt kuin taivaassa.
-
-"Mutta toisen vuoden lopulla pikku paratiisimme rauha häiriytyi.
-Perjantai oli silloin maasta nokan päähän mitattuna noin neljätoista
-jalkaa korkea; sillä oli iso, leveä pää kuin kuokan terä, kaksi suurta
-ruskeaa, keltareunaista silmää, jotka olivat eteenpäin kuten ihmisellä,
-eivät sivuille niinkuin kanalla. Sen höyhenpuku oli kaunis -- ei
-tuollainen puolittainen surupuku niinkun teikäläisellä kamelikurjella,
-vaan sekä väriltään että laadultaan enemmän kasuaaria [austraalialainen
-strutsi-lintu] muistuttava. Siihen aikaan se alkoi nostella harjaansa
-minulle, pöyhistellä ja yleensä osoittaa epämiellyttävän luonteenlaadun
-merkkejä.
-
-"Vihdoin tuli aika, jolloin kalansaalis kävi huonoksi, ja lintu alkoi
-silmäänpistävän epäilyttävällä tavalla tepastella ympärilläni. Arvelin,
-että se oli syönyt merikurkkuja tai muuta sellaista, mutta sen
-tyytymättömyys oli todella vakavaa laatua. Minunkin oli nälkä, ja kun
-vihdoin olin saanut kalan maalle, aioin pitää sen itse. Kärsivällisyys
-oli sinä aamuna lyhyt molemmin puolin. Lintu sieppasi kalan nokkaansa,
-ja minä sivalsin sitä päähän, jotta se hellittäisi saaliinsa. Mutta
-silloin se hyökkäsi kimppuuni, peijakas!
-
-"Ja tämän siltä sain naamaani", sanoi mies osoittaen arpea. "Sitten se
-töytäisi minut kumoon. Tuntui aivan kuin kuormahevonen olisi potkaissut
-takajaloillaan. Minä nousin pystyyn, ja kun näin, ettei se vielä
-ottanut talttuakseen, panin käsivarteni ristiin kasvojeni eteen ja
-ryntäsin täyttä vauhtia sen kimppuun. Mutta se liikkui luisevilla
-jaloillaan nopeammin kuin juoksijahevonen eikä lakannut antamasta
-minulle vasaraniskun kaltaisia potkuja ja sohimasta päätäni
-kuokkanokallaan. Pääsin laguunin rantaan ja syöksyin veteen kaulaa
-myöten. Se jäi veden ääreen seisomaan, sillä se vihasi jalkojensa
-kastumista, ja sitten se alkoi rääkyä kuin kalkkunakukko, mutta paljon
-römeämmin, ja tepasteli rannalla edestakaisin. Minun täytyy myöntää,
-että tunsin itseni sangen pieneksi, kun siinä neuvottomana katselin,
-miten tuo siunattu kivikauden olento herrasteli rannalla. Päästäni ja
-kasvoistani vuoti veri, ja ruumiini oli ylt'yleensä täynnä kuhmuja.
-
-"Päätin uida viistoon laguunin poikki ja jättää linnun hetkeksi yksin,
-kunnes selkkaus unohtuisi. Kiipesin korkeimpaan palmuun ja istuin
-siellä miettien kaikkea, mitä oli tapahtunut. En luule, että minua
-mikään on koskaan niin syvästi loukannut kuin tuon linnun käytös, sen
-töykeä kiittämättömyys. Minähän olin ollut sille enemmän kuin veli,
-olin sen haudottanut ulos kuoresta ja kasvattanut sen. Suuri, kamala,
-muinaisaikainen lintu! Ja minä ihmisolento -- menneiden aikakausien
-sivistyksen perillinen j.n.e.
-
-"Vähän ajan kuluttua uskoin jo, että lintu itsekin näki asiat samassa
-valossa ja katui käytöstään. Ajattelin, että jahka ongin sievän pienen
-kalan ja ikäänkuin sattumalta menen ja annan sen sille, niin se tulee
-järkiinsä. Kesti jonkun aikaa, ennenkuin opin tietämään, kuinka
-leppymätön ja kiittämätön tuollainen sukupuuttoon kuollut lintu voi
-olla. Sulaa ilkeyttä täynnä!
-
-"En tahdo kertoa teille kaikista niistä pikku juonista, joilla yritin
-saattaa lintua järkiinsä. Se on suorastaan mahdotonta. Vieläkin poskeni
-punastuvat häpeästä, kun ajattelen mitä tölmäyksiä ja potkuja sain
-tuolta peijakkaan ihme-otukselta. Koetin väkivaltaa. Kivittelin sitä
-turvallisen välimatkan päästä korallipalasilla, mutta se vain nieli ne.
-Tähtäsin siihen veitselläni ja olin vähällä kadottaa sen, vaikka se
-olikin liian paksu linnun nieltäväksi. Koetin lannistaa sen nälällä ja
-lakkasin kalastamasta, mutta se nokki pakoveden aikana matoja rannalta
-ja elätti itsensä niillä niin hyvin kuin taisi. Puolet ajastani vietin
-laguunissa, kaulaa myöten vedessä, toisen puolen palmujen latvoissa.
-Yksi niistä ei ollut ihan tarpeeksi korkea, ja kun lintu näki minut
-siellä ylhäällä, niin se valmisti itselleen hauskan päivän nokkimalla
-sääriäni. Se oli sietämätöntä. En tiedä, oletteko koettanut koskaan
-nukkua palmun latvassa. Minua siinä aina vaivasivat mitä kauheimmat
-unet. Ja ajatelkaa häpeääni sitten! Tuolla tuo sukupuuttoon kuollut
-lintu rehenteli kuin röyhkeä poikanulikka minun saarellani, jolla itse
-en saanut edes jalkapohjaani lepuuttaa. Montakertaa itkin väsymyksestä
-ja harmista. Sanoin sille suoraan, ettei tarkoitukseni ollut antautua
-minkään kirotun muinaisjäännöksen hätyytettäväksi autiolla saarella.
-Käskin sen mennä hiiteen sohimaan nokallaan oman aikakautensa
-merenkulkijoita. Mutta se vain nokki minua. Suuri, inhottava lintu --
-pelkkää kaulaa ja koipia!
-
-"En halua kertoa, kuinka kauan tätä tällaista menoa kesti. Olisin jo
-aikoja sitten tappanut sen, jos olisin tiennyt miten. Vihdoin kuitenkin
-keksin keinon, millä päästä siitä. Se on etelä-amerikkalainen temppu.
-Punoin ongensiimoistani ja meriruohoista lähes kahdentoista metrin
-pituisen, lujan nuoran, jonka päihin kiinnitin kaksi korallipalasta.
-Työ kesti tosin jonkun aikaa, minun kun täytyi milloin kiivetä puuhun,
-milloin paeta laguuniin. Tilaisuuden saatuani heilautin nuoraa muutaman
-kerran vinhasti ympyrässä pääni yläpuolella ja singahutin sen lintua
-kohti. Ensi kerralla heitin harhaan, mutta toisella kertaa nuora
-tarttui sievästi sen koipiin ja kiertyi pari kertaa ympäri. Lintu
-kellahti kumoon. Heittäessäni olin ollut vyötäisiä myöten järvessä,
-mutta heti kun lintu kaatui, ryntäsin vedestä ja iskin veitseni sen
-kurkkuun...
-
-"Vielä nytkin minusta tuntuu vastenmieliseltä muistella tätä.
-Surmatyötä tehdessäni olin mielestäni ikäänkuin murhaaja, vaikka vihani
-petoa kohtaan olikin ankara. Kun sitten olin päässyt voitolle ja näin
-sen vuodattavan verensä valkealle hiekalle ja katselin, miten nuo
-suuret, kauniit koivet ja siro kaula nytkähtelivät kuolinkamppailussa,
-silloin... Äh, joutavia!
-
-"Tuon murhenäytelmän jälkeen tuli yksinäisyyteni ahdistavaksi kuin
-kirous. Herra Jumala! Ette voi käsittää, kuinka minä sitä lintua
-kaipasin. Istuin surren sen ruumiin ääressä ja värisin joka kerta, kun
-silmäsin autiota, hiljaista riuttaa. Ajattelin mikä sievä lintu se oli
-ollut munasta tultuaan ja muistelin kaikkia niitä tuhansia hauskoja
-kujeita, joita se oli tehnyt, ennenkuin rupesi häijyksi. Juolahti
-mieleeni, että jos olisin ainoastaan haavoittanut sitä, niin ehkä sen
-olisi vielä saanut kasvatetuksi paremmille tavoille. Jos minulla olisi
-ollut työase, millä kovertaa korallivuorta, olisin kaivanut sille
-haudan. Minusta ihan tuntui, kuin se olisi ollut ihminen. Kun ei niin
-ollen käynyt laatuun syödä sitä, panin sen laguuniin, missä pienet
-kalat sen nakersivat puhtaaksi. En pelastanut sulkiakaan.
-
-"Sitten juolahti erään huvialuksellaan risteilevän amerikkalaisen
-herrasmiehen mieleen ajatus käydä katsomassa, vieläkö saartani oli
-olemassa.
-
-"Hän ei tullut päivääkään liian varhain, sillä yksinäisyys oli jo
-perinpohjin masentanut minut, niin että mietin enää vain, mennäkö
-mereen ja siten päästä kaikesta vai käydäkö käsiksi noihin inhottaviin
-viheriäisiin...
-
-"Linnun luut myin eräälle Winslow nimiselle miehelle, jolla oli kauppa
-lähellä British museumia [Englannin kansan omistama museo Lontoossa,
-sisältävä suurenmoiset luonnontieteelliset ja historialliset kokoelmat
-ja kirjaston] ja hän sanoo myyneensä ne ukko Haversille. Näyttää siltä,
-ettei Havers käsittänyt niitä erittäin suuriksi, ja vasta hänen
-kuolemansa jälkeen ne ovat herättäneet huomiota. Niille annettiin nimi
-Aepyornis -- mitä aioitte sanoa?"
-
-"_Aepyornis vastus_", sanoin minä. "Merkillistä, juuri tästä eräs
-ystäväni kerran jutteli minulle. Kun löydettiin sellainen Aepyornis,
-jonka reisiluu oli kyynärän pituinen, niin arveltiin, ettei suurempaa
-voinut enää olla, ja sille annettiin nimi _Aepyornis maximus_.
-Myöhemmin joku toi ilmoille neljän ja puolen jalan mittaisen reisiluun,
-jolle annettiin nimeksi Aepyornis Titan. Sitten teidän tuomanne
-Aepyornis vastus löytyi Haversin kuoltua hänen kokoelmistaan, ja
-senjälkeen on vielä tullut päivänvaloon _vastissimus_."
-[Latinankielisiä tieteellisiä nimityksiä, jotka suomennettuina
-merkitsevät: Aepyornis maximus = "suurin aepyornis"; Aep. Titan =
-"jättiläis-aepyornis"; Aep. vastus = "hirmuinen aepyornis"; Aep.
-vastissimus = "hirmuisin aepyornis."]
-
-"Winslow kertoi siitäkin minulle", sanoi arpinaamainen mies. "Jos vielä
-useampia Aepyorniksia löydetään, niin joku tiedemies saa halvauksen. --
-Mutta kyllä sitä voi ihmiselle sattua merkillisiä asioita, eikö totta?"
-
-
-
-
-Konservaattorin riemuvoittoja.
-
-
-[_Konservaattori_ = henkilö, jonka tehtävänä on valmistaa
-luonnontieteellisiä museoesineitä säilytettäviksi (täyttämällä y.m.
-tavoilla). -- _Konserveeraaminen_ on yhteinen nimitys tässä käytetyille
-menettelytavoille.]
-
-Kerron tässä muutamia museoesineiden valmistussalaisuuksia. Eräs vanha
-konservaattori niistä kerran haasteli minulle ollessaan hienossa
-hiprakassa. Kas näin hän tarinoi:
-
-"Ei kukaan ole osannut täyttää eläimiä niin hyvin kuin minä. Olen
-täyttänyt elefantteja ja kärpäsiä, ja molemmat ovat, jukoliste,
-näyttäneet elävämmiltä ja luonnollisemmilta kuin itse elävät eläimet.
-Ihmisiäkin olen konserveerannut -- pääasiallisesti lintutieteen
-harrastelijoita. Kerran täytin erään neekerinkin.
-
-"Lakiko muka kieltää? Eikä! Minä laitoin sen neekerin niin, että sillä
-oli sormet harallaan, ja käytin sitä vaatenaulakkona, mutta eräänä
-iltana typerä palvelijani suuttui sille ja särki sen. Se tapahtui ennen
-kuin te tutustuitte minuun. Olisin tehnyt uuden, mutta nahkaa oli niin
-vaikea saada.
-
-"Vastenmielistäkö? Kuinka niin? Minusta täyttäminen on kolmas keino,
-yhtä hyvä kuin hautaaminen tai ruumiinpoltto. Sillähän lailla voisi
-säilyttää rakkaat omaisensa aina ympärillään. Muutamat täytetyt olennot
-siellä täällä talossa tekisivät saman tehtävän kuin suuri seura ja
-tulisivat paljon halvemmiksi. Voisihan niihin laittaa vielä
-kellovärkit, jotka panisivat ne liikkeelle ja tekemään hyötyä.
-
-"Täytyyhän ne tietysti vernissata, mutta eivät ne siitä rupea
-kiiltämään enemmän kuin mitä monet ihmiset luonnostaan tekevät. Ukko
-Manningin kalju esimerkiksi... Ja semmoisille voi ainakin puhua
-joutumatta keskeytetyksi, vieläpä vanhoille tädeillekin.
-Täyttämistaiteella on suuri tulevaisuus, saatte uskoa. On olemassa
-eräitä fossiileja..." [Fossiilit = entisaikoina eläneiden eläinten (tai
-kasvien) jäännöksiä.]
-
-Hän vaikeni yhtäkkiä.
-
-"Ei, oikeastaan minun ei ehkä pitäisi kertoa siitä teille." Hän imeksi
-piippuaan miettivänä. "Mutta olkoon! Tietysti sillä ehdolla, ettette
-mainitse kuulemianne kellekään. Tiedättekö, että minä olen tehnyt
-muutamia drontteja ja ison ruokin? [Drontti ja iso ruokki =
-sukupuuttoon kuolleita lintuja.] Vai ette! Olette nähtävästi
-vasta-alkaja tällä alalla. Hyvä ystävä, puolet kaikista isoista
-ruokeista, joita on museoissa olemassa, ovat suunnilleen yhtä oikeita
-kuin Vapahtajan hame Trierissä. Me rustaamme niitä kuikanhöyhenistä ja
-sen semmoisesta. Ja suuret ruokinmunat sitten!"
-
-"Mitä hullua?"
-
-"Niin, me teemme niitä hienosta posliinista. Ja se homma lyö leiville,
-sen minä sanon. Niistä saa hyvän hinnan -- eräästäkin maksettiin
-äskettäin 300 puntaa. Se taisi todellakin olla oikea, mutta ihan varma
-ei siitä tietysti voi koskaan olla. Aika tarkkaa työtä se on, ja sitten
-ne täytyy laittaa pölyisiksi, sillä ei kukaan, jolla on hallussaan
-sellainen kallisarvoinen muna, uskalla puhdistaa sitä. Sievä juttu. Jos
-joku epäilisikin munan alkuperää, ei hän tohtisi tutkia sitä kovin
-tarkoin. Se on siihen liika haurasta pääomaa.
-
-"Ette tiennyt, että taiteemme on saavuttanut näin korkean kannan? Hyvä
-ystävä, se on saavuttanut vielä korkeammankin. Minä olen kilpaillut
-luonnon omien teosten kansa. Yhden niistä _oikeista_ isoista ruokeista"
--- hänen äänensä aleni kuiskaukseksi -- "yhden niistä _oikeista_
-isoista ruokeista olen minä tehnyt.
-
-"Nähkääs, täytyy opiskella lintutiedettä ja omin päin tuumia, miten
-asia on järjestettävä. Ja vielä enemmänkin: muutamat liikemiehet ovat
-kehottaneet minua varustamaan jonkun noista Uuden Seelannin
-pohjois-saaren edustalla olevista tutkimattomista kallioluodoista
-muutamilla tuollaisilla linnuilla. Ja sen minä ehkä teenkin jonakin
-kauniina päivänä. Mutta juuri tällä hetkellä on minulla eräs
-toinen pikku asia käsillä. Tiedättekö mikä _dinornis_ on? Se on
-jättiläislintu, joka hiljattain on kuollut sukupuuttoon Uudessa
-Seelannissa. 'Moa' on sen nimi nykyään. Ei ole enää yhtään moaa
-maailmassa.
-
-"No te kai ymmärrätte? Sen luita on löydetty jostakin suosta, vieläpä
-sulkiakin ja kuivia nahanpalasia. Ja nyt minä paraikaa teen -- mitäpä
-sitä kannattaisi koettaa salata -- täydellistä, täytettyä moa-Iintua.
-Tunnen erään sikäläisen miehen, joka on valmis vannomaan löytäneensä
-sen hautautuneena jonkinlaiseen mätänemistä ehkäisevään mutaan ja
-olleensa pakotettu täyttämään sen oitis, jottei se olisi mennyt
-hajalle. Sulat ovat erikoisia, mutta olen keksinyt keinon valmistaa
-niitä kärvennetyistä strutsin sulista. Petosta ei voi huomata muuten
-kuin mikroskoopilla, mutta kukaan ei arvatenkaan halua sitä varten
-kyniä rikki hienoa kappaletta. Nähkääs, tällä tavoin minäkin puolestani
-hiukan niinkuin avitan tieteen edistystä.
-
-"Mutta tämä kaikki on ollut pelkkää luonnon jäljittelemistä. Olen minä
-sentään tehnyt enemmänkin. Olen -- voittanut luonnon. Olen _luonut_
-lintuja", sanoi hän hiljentäen ääntänsä. "Uusia lintuja, parannettuja.
-Toisenlaisia kuin kaikki tähän asti nähdyt linnut."
-
-Seurasi paljon puhuva hiljaisuus.
-
-"Olen, oikeammin sanoen, rikastuttanut maailmankaikkeutta. Muutamat
-tekemistäni linnuista olivat uusia mesilintu-lajeja, erittäin sieviä
-pikku olentoja, mutta toiset olivat kerrassaan merkillisyyksiä.
-Ihmeellisin oli luullakseni eräs 'Anynsalopteryx Jejuna'. Jejuna -- se
-merkitsee 'tyhjä' -- oli sen nimenä siksi, ettei siinä todellakaan
-ollut mitään sisällä. Typö tyhjä lintu -- vartavasten luotu
-täytettäväksi. Ukko Javvers omistaa sen nyt, ja hän on siitä yhtä ylpeä
-kuin minäkin. Se on kerrassaan mestariteos, muodoton kuin pelikaani,
-hävyttömän näköinen kuin papukaija, nälistyneen kömpelö kuin flamingo
-ja väriltään ihmeellisen kirjava kuin kiinalainen ankka. Ajatelkaas,
-sellainen lintu! Minä sen rustasin haikaran luurangosta, tukaanin
-nokasta ja jos jonkinlaisista höyhenistä. Sellainen konserveeraustaide
-on sulaa huvia sille, joka rakastaa ammattia.
-
-"Mitenkö tulin sen tehneeksi? Se kävi yksinkertaisesti kuten kaikki
-suuret keksinnöt. Joku niistä nuorista neroista, jotka kirjoittelevat
-tieteellisiä artikkeleita sanomalehtiin, sai käsiinsä saksalaisen
-vihkosen, jossa puhuttiin Uuden Seelannin linnuista. Hän käänsi osan
-siitä sanakirjan ja selvän järkensä avulla ja sekoitti nykyaikaisen
-apteryxin erääseen ammoin kuolleeseen lintuun, kertoi linnusta, joka on
-viisi jalkaa korkea, harvinainen, arka, elää Pohjois-saaren metsissä ja
-on erittäin vaikea pyydystää ja niin edespäin. Javvers, joka on
-keräilijäksi merkillisen tietämätön, sattui lukemaan nämä rivit ja
-vannoi, että hänen täytyi saada tuollainen lintu hinnalla millä
-hyvänsä. Ahdisti kaikkia linnunkokoojia kysymyksillään. Ja tapaus
-osoittaa, mitä mies saa aikaan sitkeydellä ja tahdonlujuudella. Eräs
-kokooja vannoi, että hänellä oli lintu semmoinen, jota ei ole enää
-missään ja jota ei ole koskaan ollutkaan ja joka häveten nöyryyttävää
-rumuuttaan ei luultavasti olisi tahtonutkaan olla olemassa, jos sen
-mieltä olisi kysytty. Ja hän sai sen. _Hän sai sen_." --
-
-Tämän jälkeen konservaattori vielä jatkoi juttua kertoen minulle, miten
-hän kerran valmisti viehättävän merenneidon, jonka eräs kiertävä pappi
-kuitenkin löi rikki pitäen sitä epäjumalankuvana tai vielä pahempana.
-Mutta koska tämä kohtaus teoksen luojan ja hävittäjän välillä on tuiki
-sopimaton julkaistavaksi, täytyy minun jättää se tässä kertomatta.
-
-Lukija, joka ei tunne kokoilijan vaikeuksia, on kenties taipuvainen
-epäilemään konservaattorini puheita, mutta ainakin mitä ruokinmuniin
-ja täytettyyn lintuhirviöön tulee, tiedän minä, että etevien
-lintutieteilijäin lausunnot tukevat hänen sanojaan. Ja uutinen
-uusseelantilaisesta linnusta oli eräässä hyvin arvossapidetyssä
-aamulehdessä, sen tiedän varmasti, sillä konservaattorilla on jäljennös
-siitä ja hän on näyttänyt sen minulle.
-
-
-
-
-
-
-
-
-End of Project Gutenberg's Aarnihauta ja muita juttuja, by H. G. Wells
-
-*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK AARNIHAUTA JA MUITA JUTTUJA ***
-
-***** This file should be named 58885-8.txt or 58885-8.zip *****
-This and all associated files of various formats will be found in:
-        http://www.gutenberg.org/5/8/8/8/58885/
-
-Produced by Tapio Riikonen
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions
-will be renamed.
-
-Creating the works from public domain print editions means that no
-one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
-(and you!) can copy and distribute it in the United States without
-permission and without paying copyright royalties.  Special rules,
-set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
-copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
-protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark.  Project
-Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
-charge for the eBooks, unless you receive specific permission.  If you
-do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
-rules is very easy.  You may use this eBook for nearly any purpose
-such as creation of derivative works, reports, performances and
-research.  They may be modified and printed and given away--you may do
-practically ANYTHING with public domain eBooks.  Redistribution is
-subject to the trademark license, especially commercial
-redistribution.
-
-
-
-*** START: FULL LICENSE ***
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
-Gutenberg-tm License (available with this file or online at
-http://gutenberg.org/license).
-
-
-Section 1.  General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm
-electronic works
-
-1.A.  By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement.  If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
-all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
-If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
-Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
-terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
-entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.
-
-1.B.  "Project Gutenberg" is a registered trademark.  It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement.  There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement.  See
-paragraph 1.C below.  There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
-and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
-works.  See paragraph 1.E below.
-
-1.C.  The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"
-or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
-Gutenberg-tm electronic works.  Nearly all the individual works in the
-collection are in the public domain in the United States.  If an
-individual work is in the public domain in the United States and you are
-located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
-copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
-works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
-are removed.  Of course, we hope that you will support the Project
-Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
-freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
-this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
-the work.  You can easily comply with the terms of this agreement by
-keeping this work in the same format with its attached full Project
-Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.
-
-1.D.  The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work.  Copyright laws in most countries are in
-a constant state of change.  If you are outside the United States, check
-the laws of your country in addition to the terms of this agreement
-before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
-creating derivative works based on this work or any other Project
-Gutenberg-tm work.  The Foundation makes no representations concerning
-the copyright status of any work in any country outside the United
-States.
-
-1.E.  Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1.  The following sentence, with active links to, or other immediate
-access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
-whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
-phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
-Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
-copied or distributed:
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
-almost no restrictions whatsoever.  You may copy it, give it away or
-re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
-with this eBook or online at www.gutenberg.org/license
-
-1.E.2.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived
-from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
-posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
-and distributed to anyone in the United States without paying any fees
-or charges.  If you are redistributing or providing access to a work
-with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
-work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
-through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
-Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
-1.E.9.
-
-1.E.3.  If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
-terms imposed by the copyright holder.  Additional terms will be linked
-to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
-permission of the copyright holder found at the beginning of this work.
-
-1.E.4.  Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5.  Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6.  You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
-word processing or hypertext form.  However, if you provide access to or
-distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
-"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
-posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org),
-you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
-copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
-request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
-form.  Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
-License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7.  Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8.  You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
-that
-
-- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-     the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-     you already use to calculate your applicable taxes.  The fee is
-     owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
-     has agreed to donate royalties under this paragraph to the
-     Project Gutenberg Literary Archive Foundation.  Royalty payments
-     must be paid within 60 days following each date on which you
-     prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
-     returns.  Royalty payments should be clearly marked as such and
-     sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
-     address specified in Section 4, "Information about donations to
-     the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
-
-- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-     you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-     does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-     License.  You must require such a user to return or
-     destroy all copies of the works possessed in a physical medium
-     and discontinue all use of and all access to other copies of
-     Project Gutenberg-tm works.
-
-- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any
-     money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-     electronic work is discovered and reported to you within 90 days
-     of receipt of the work.
-
-- You comply with all other terms of this agreement for free
-     distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9.  If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm
-electronic work or group of works on different terms than are set
-forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
-both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
-Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark.  Contact the
-Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1.  Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
-collection.  Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
-works, and the medium on which they may be stored, may contain
-"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
-corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
-property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
-computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
-your equipment.
-
-1.F.2.  LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees.  YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3.  YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3.  LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from.  If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium with
-your written explanation.  The person or entity that provided you with
-the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
-refund.  If you received the work electronically, the person or entity
-providing it to you may choose to give you a second opportunity to
-receive the work electronically in lieu of a refund.  If the second copy
-is also defective, you may demand a refund in writing without further
-opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4.  Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
-WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
-WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5.  Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
-If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
-law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
-interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
-the applicable state law.  The invalidity or unenforceability of any
-provision of this agreement shall not void the remaining provisions.
-
-1.F.6.  INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
-with this agreement, and any volunteers associated with the production,
-promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
-harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
-that arise directly or indirectly from any of the following which you do
-or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
-work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
-Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
-
-
-Section  2.  Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of computers
-including obsolete, old, middle-aged and new computers.  It exists
-because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
-people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come.  In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
-To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
-and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
-and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.
-
-
-Section 3.  Information about the Project Gutenberg Literary Archive
-Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service.  The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541.  Its 501(c)(3) letter is posted at
-http://pglaf.org/fundraising.  Contributions to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
-permitted by U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.
-Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
-throughout numerous locations.  Its business office is located at
-809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
-business@pglaf.org.  Email contact links and up to date contact
-information can be found at the Foundation's web site and official
-page at http://pglaf.org
-
-For additional contact information:
-     Dr. Gregory B. Newby
-     Chief Executive and Director
-     gbnewby@pglaf.org
-
-
-Section 4.  Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment.  Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States.  Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements.  We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance.  To
-SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
-particular state visit http://pglaf.org
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States.  U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses.  Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations.
-To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
-
-
-Section 5.  General Information About Project Gutenberg-tm electronic
-works.
-
-Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm
-concept of a library of electronic works that could be freely shared
-with anyone.  For thirty years, he produced and distributed Project
-Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.
-
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
-unless a copyright notice is included.  Thus, we do not necessarily
-keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
-
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search facility:
-
-     http://www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.