diff options
Diffstat (limited to '58815-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58815-0.txt | 1182 |
1 files changed, 1182 insertions, 0 deletions
diff --git a/58815-0.txt b/58815-0.txt new file mode 100644 index 0000000..3018182 --- /dev/null +++ b/58815-0.txt @@ -0,0 +1,1182 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58815 *** + + + + + + + + + + + +SEKASOINTUJA + +Runoja + + +Kirj. + +L. ONERVA + + + + + +HelsiNgissä, +Lilius & Hertzberg Osakeyhtiö, +1904. + + + + +SISÄLLYS. + +SEKASOINTUJA. + + Syystunnelma. + Sotalaulu. + Ennen -- nyt --. + Te naiset -- --. + Pohjatuulen tuvilla. + Tropiikin alla. + En tahdo -- --. + Olis' kylläkin syytä -- --. + Keinutan kaikua. + Merimaisema. + Resitatiivi I. + Laulajan ladulta. + Eräs pikakuva. + Tule kanssani -- --. + Rukous. + Resitatiivi II. + Vanha taru. + Iltatunnelma. + Elämälle. + +LAULUJA YÖSSÄ. + + Minä viillätän yöllistä ulappaa -- --. + Niin hyvin ma ymmärrän kaikki ne -- --. + Minä kaihtien kujia kuljeksin -- --. + Jospa voisi nukkua -- --. + Nyt en minä enää itkekkään -- --. + Ikuinen henki, ikuinen aine -- --. + Niin kaukaa hiljaseen yöhön -- --. + Sua katsoa mielisin kauvan silmiin -- --. + Kun tunnettani hyvailet -- --. + Muu päässäni huimaa hurjasti -- --. + Minä mielisin hiljaa hellästi -- --. + Nyt kun ne kaikki ohitse on -- --. + Minä tunsin kuinka se syttyi taas -- --. + Taas soivat ne suuret surut -- --. + Oi terve lempeä tuonetar -- --. + Tarjosi taivas minulle rauhan -- --. + Minä tunnen kuinka se pulppuaa -- --. + Minä kiivin syrjiä syvänteen -- --. + Hiihdän yöhön aavikolle -- --. + Yllätä ikuinen yö -- --. + Suo anteheks' hullu hurjuutein -- --. + +AFORISMEJA. + + Asehet alas -- --. + Ei aina se ole musta -- --. + Mihin vertaisin ma maisen maineen -- --. + Mun tuntuu sille -- --. + Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii -- --. + Valo kaunehin on, kun tummin on varjo -- --. + Miks' tehtiin niin -- --. + Näin sanotaan -- --. + On maailma kuin meluava markkina -- --. + Jäästä on silmän seinä -- --. + Ma muille luovuttaisin elon pitkän -- --. + + + + +SEKASOINTUJA. + + + +SYYSTUNNELMA + + + Keltaset lehdet putoo -- -- -- + Kylmät pisaret ruutuhun rapsaa; + hämähäkki seinähän seittiä kutoo, + vanhassa puussa nakuttaa ja napsaa + hävityksen mato. -- + Öiseen tuuleen huuhkaja huhuu: + kaikesta kato!! -- -- -- + + + +SOTALAULU + + + Raskas on maatua + kahlehen painoon, + kaunis on kaatua + tuliterän vainoon. + Keihäät kostoon, + tapparat tanaan, + vapaus nostoon, + miehet Manaan! + Ennättääpi + yö yli meidän; + lapset jääpi, + aamu on heidän! + + + + ENNEN -- NYT -- + + + Soi sielussa ennen + ne kielet herkät ja hienot, + ne soinnut selvät ja vienot. -- + + Ne johtivat eloni vuolevan juoksun, + ne loivat sen riennolle valoisan tuoksun, + ne kuiskivat kulkuni kaukaista määrää, + ne väistivät vaanien välkettä väärää + ja kiersivät punaisena päilyvää kukkaa + ja juomasta kielsivät hunajansa hukkaa. -- + -- Ma sieluni sointuja vaieten kuulin + ja Jumalan ääneksi tuntoni luulin. -- + + Vaan vuodet vieri ja vaipui; -- + omatuntoni tuomiot haipui + ja lakkasi lapsuuden laulut. -- + + Soi sielussa nyt, + soi kielet hämärät kummat, + epäsoinnut suuret ja tummat. -- + Ne ilkkuvat entistä sydämeni kieltä + ja entistä selvää ja kirkasta mieltä, + ne särkevät entisen totuuden kuvan + ja hyvään ja pahaan ne antavat luvan + oma itse on laki, joka antavi määrän, + oma tahto on tuomari oikean väärän. + -- Ma tyhjässä harhaan eksyvän lailla + ja elämä on tyhjä ja määrää vailla. -- + + Niin kaikki on sielussa toisin, + että itkeä muutosta voisin, + -- ja sentään en mielisi vaihtaa. -- + + + +TE NAISET -- -- + + + Te naiset, te naiset, te näyttelijät, + te petätte, peitätte yhä, + te lainaatte lapselta katsehen + ja ilmenen tekopyhän. + Te petätte itsenne, petätte muut, + kun sidotte silmät, tukitte suut + ja käytte kuin nunnien kuvat, + kuin enkelit tusinataiturin + palapiirtehin säveän säädyllisin, + näin täyttäen luulot ja luvat. -- -- + + Oi ollapa kerranki ihminen + ja valimostanne vapaa! + Te pelkäätte sääntöjen sävyä + ja kotien kireää tapaa; + vaan ponnisteltua uuvuksiin + te lankeette kaapunne laskoksiin + ja silloin joskus ma mietin: + Mitä hyötyä näytellä enempää, + tekin tahdotte miestä miellyttää + ja koljette vireissä vietin -- -- + + + +POHJATUULEN TUVILLA. + + + Kesän kukka, miksi kukitkaan, + miksi nuppus' aukes' ollenkaan! + Kesäpäiviä vain harva on, + sekin harva kylmä, tunteeton; + pian tuoksus' haihtuu tuulisäihin, + poskes' kalpeneepi pohjan jäihin! + + Kesän kukka, miksi hymyilet, + miksi elämätä lempinet! + Vastarakkautta ethän saa: + maailma ymmärrä ei rakastaa, + pienen onnea ei elo siedä; + hymyn sultakin se voipi viedä -- + + Kesän kukka, älä tuudikkaan + kukkasyöntäs' onnen unelmaan! + Älä oota hellää suukkoa: + maailman suukossa on -- kuolema; + maailman lemmessä on vihaa alla, + maailman heltehessä piilee -- halla -- + + + +TROPIIKIN ALLA. + + + Yhden kerran elämässä tuliruusu aukee, + yhden yön se kukoistaa ja aamulla jo raukee; + sill' on syvä silmänluonti kutsuva ja kuuma, + sill' on hehkuheteillänsä keskiöiden huuma. + + Sill' on lehti verinen ja purppurainen huuli, + sill' on tuoksu huumaava kuin kevätaron tuuli. + Taita tulikukkanen ja juo sen kuuma mesi, + elä hetki, nauti hetki, kaadu paikallesi! + + + +EN TAHDO -- -- + + + En tahdo ma polvea notkistaa, + -- en niskani painua antaa; + minä tohdin katsoa silmihin + ja päätäni pystyssä kantaa. + Oi kurja se ois, joka pelvosta + ylivaltoa kunnioisi + ja halpaa henkeä säästääkseen + valevaakunan loistaa soisi! + + Mitä siitä jos ihmiset herjaavat + ja siveyssaarnurit soimaa: + ne kertovat notkeaa nöyryyttä + ja kieltäymyksen voimaa. -- + Sun pitäiskö, henkeni, taipua, + kun käskevi kääpiökansa! + Ei, käy kuni valtias kruunattu, + mi nauttivi uhmastansa! -- -- + + + +OLIS' KYLLÄKIN SYYTÄ -- -- + + + Olis' kylläkin syytä peljätä, + että järkeni valo vaipuu, + ja että henkeni rauhaton + vielä harhateille haipuu, + sillä virtaa se munkin suonissain + se sairaan äitini veri, + ja väliin se kiihtyen hämärtyy + kuin yöllä rannaton meri. + + Olis' kylläkin syytä rukoilla, + että sieluni voimat ei raukeis' + ja ett' ei herkälle hengellein + se ijäinen yöhyt aukeis', + sillä merkin on äitini painanut + mun mieleni tummaan paloon, + on jättänyt yö vähän hämärää + mun sieluni silmän valoon. + + Olis' kylläkin syytä soimata + sitä kohtalon kättä pahaa, + mi äidin on pannut muovaamaan + mun henkeni heikkoa vahaa, + vaan sentään äitiä kaihoan + kun talvi peitteheks' lunta + ja hellin häntä mä muistelen + kuin kaukaista kauno-unta. + + Ja vaikk' olis' syytä arkailla + tuot' äitini luomaa työtä: + mun henkeni liikaa herkkyyttä + ja sieluni salaista yötä, + niin en minä konsana peljätä voi, + että onnettuutta ne uhkaa, + vaan surren niitä ma rakastan + kuin äitini muiston tuhkaa -- -- + + + +KEINUTAN KAIKUA. + + + Keinutan kaikua, souatan sointia, + tuuditan tunteeni lasta. + Puolet sen sielua omaani on, + puolet on taivahasta. + + Sylkytän soittoa, liikutan laulua, + heijutan herkkää mieltään, + kuuntelen iltasin itseksein + hopean kirkasta kieltään. + + Souatan säveltä, lempeni lasta; + kasvaos kaunoisaksi: + elä mulle iloksi, sieluni suloksi, + onneksi ainoaksi! + + + +MERIMAISEMA. + + + Tuulien puistama puu, + punanen kivi ja kallio luisu, + laineen hiertämä heljä hiekka, + suolanen salmen suu. -- + -- Ääretön soiluva sineä, vettä, + päivää, kuultoa, hämärrettä, + kohu kuin kosken juoksu; -- + kaukana säryinen kalpea peili, + korkea, valkonen seili; -- + -- ylitse voimakas tuulen tuoksu -- + -- -- -- -- -- + Merta ja taivasta, taivaanrantaa + kunnekka silmä kantaa -- -- + + + +RESITATIIVI I. + + + Ei onnea luotu minulle, + se luotiin muita vasten, + se luotiin perhojen iloita + ja leikkiä nukkelasten. -- + Jos en sitä itse ma särkiskään, + sen särkevät multa toiset: + nuo sääntöjen säveät seuraajat, + nuo homeisten lakien loiset, + joiden järki on jäykkä ja pimeä + ja tunne kuin tahkottu kivi, + mielipitehet museon hyllyltä + ja sielu kuin kirjan rivi, + joiden silmät on kierot ja karvahat + sitä kaikkea kaunista kohti, + joka lainakaapuja halveksii + ja omilla liikkua tohtii. -- + -- -- -- -- -- + Te luulette, että mun henkeni + valeviisauteenne viihtyy: + mitä enemmän minua kiusaatte, + sitä enemmän mieleni kiihtyy. + Te luulette, että mun henkeni + veriottelussamme taipuu: + mitä enemmän minua sorratte, + sitä enemmän valtanne vaipuu. + Näennäisesti kenties taipua voin + yli voimien käypään valtaan, + vaan kahleissa sittekin säilytän + oman henkeni uhri-altaan; + ja jos ette elää salli mun, + niin tappakaa minut vainen: + minä olen vankina vaarallinen + ja kelvoton alamainen! -- -- + + + +LAULAJAN LADULTA. + + + -- Koske hiljaa kanteloon: + kieli katkee, + jänne laukee. -- + + -- Jos on siksi, katketkoon: + kauneimmillaan + sävel raukee. -- + + -- Säret sorjan soittimen: + koppa halkee + hajoo syliin. -- + + -- Joutsenhymnin hyrisen + sirpaleiden, + säryin yli. -- + + + +ERÄS PIKAKUVA. -- + + + Kellä kulta kiiltää, + hänt' ei laki koske, soimaa; + häll' on voima. -- -- + Köyhällä on väärin; + häntä saapi mielin määrin + rintaan viiltää. -- -- + + Rikas hyveen ostaa, + heikon oikeuden tallaa + jalan alla. -- -- + Köyhä kärsii väärän; -- + yhden tuntee enää määrän: + saada kostaa. -- -- + + + +TULE KANSSANI -- -- + + + Tule kanssani lehtohon kultaisaan, + tule leikkihin kukkien kanssa! + Suvituoksut tuntuvi tuulissa, + maa helkkyvi hohteissansa. + + Ketoruusut kastehin kimmeltää + ja virrassa laineet laulaa, + ja lainehen rannalla lemmikit + sinisilkistä kiertää paulaa. -- + + Kera ruusujen vaieten vietämme + unijuhlia lehvien alla, + ja unhohon jääkööt taivas ja maa + ja huolien hyinen halla! + + + +RUKOUS. + + + Mulle vihas' kosta, + Jumala, + mutta hänet nosta, + pelasta! + Älä hälle enää + huolta lisää, + pyhä isä! + + Iske haava syvä + rintahain, + kunhan olet hyvä + hälle vain. -- + Jos sa uhrin vaadit, + minä lähden + hänen tähden. -- + + + +RESITATIIVI II. + + + Sinä kalpea, kylmä ja kaunis + lumen kattama puu, + yli otsasi valkea rauha + kaareutuu, + ja oksias kiertää + tuhannet pehmeät huurteet, + ne riippuvat vaiti + kuin utuisten unien uurteet -- -- + -- -- -- -- -- + Mun välistä tuntuu + kuin haluni ois + elonnestehet pusertaa pois, + pois kaiken tuntehen tuoreen -- -- + ja kuivua kokoon + jäisehen kuoreen + ja nukkua lauhaan + valkeaan rauhaan -- -- + -- -- -- -- -- + Jos ihmehen voimaan + ma luottaisin, + niin väsynehin hetkin + rukoilisin: + Sinä korkea, muuttaos minut + kivipatsahaks' elämän tiellä! + niin seisoisin kuni kallio vakaa + ja sallisin elämän kiihkojen kuohua yli + ja ohitse virraten tulvia eestä ja takaa; + ja jälki ei järkyttäisi + mun mieleni rauhaa -- -- -- + + + +VANHA TARU. + + + On kalliolohkaren reunalla + sinikellonen hento ja nuori; + sen päällä on aurinko loistoinen + ja vuoteena harmaja vuori. + + Voi, kelloa kallion parmailla + nyt suuteli leikkivä perho; + vaan suukosta kellonen kuivettui, + jäi silmähän sairas verho. + + Sinikellonen riutuen kalpenee + ja kuolohon katseen sulkee. -- -- + Mut' perhonen riemuten lentelee + ja kukasta kukkahan kulkee -- -- -- + + + +ILTATUNNELMA. + + + Hämyn häivikössä + laulun laineet leijaa, + taivaan kätkyessä + unten henget heijaa. -- + Hämyn sävelillä + outo onpi tenho, + illan kuuttarella + kumma kultavenho. -- + + Eksyn hämärissä + henkein karkeloihin, + unten usvakenttiin, + hämyn lietesoihin. -- + Siitä hellät henget + venohonsa korjaa + soilumahan kanssaan + kultavuota sorjaa. + + Soilun loistoyössä + hengetärten myötä, + laulun lainehia, + unten utuvyötä. + Hopeaisin kaarin + laulun laineet leijaa, + taivaan kätkyessä + unten henget heijaa. -- + + + +ELÄMÄLLE. + + + Oi elämä, nostata huulillein + ilovirtojen hehkuva juoma + ja loihtios sieluni sisimpään + uus' Edeni riemujen luoma! + Mua hurmaos onnesi sävelin + yli äärien uhkuavaisin! + Elon nautinnon hurjihin loimoihin + koko henkeni upottaisin. + + Oi elämä, heitä mun herkuksein + nyt onnesi ihanin hurma; + se kaikki sun antisi entinen + oli tuska ja sielun ja turma! + Join pohjahan kärsimyspikarin + tulikielin kirveltäväisin; + nyt antaos maljake riemujen, + oi, senki mä tyhjentäisin! + + Oli surujen suuressa uurnassa + salamyrkkyä kurjan kurjaa; + ja tiedän: se riemusi juomakin on + vain kulutuksen liekkiä hurjaa. -- + Vaan tänne se sentään maljasi tuo, + nyt riemuhun vaihdan huolen; + kun myrkyllä kerran mun sairahaks' sait, + niin myrkkyhys' kuitenki kuolen! -- + + + + +LAULUJEN YÖSSÄ + + + +MINÄ VIILLÄTÄN YÖLLISTÄ ULAPPAA -- --. + + + Minä viillätän yöllistä ulappaa + ja venhossa mull' ou vuoto, + ja allani hyrskii kuoleman veet + ja uhkaa piikkinen luoto. -- + + + +NIIN HYVIN MÄ YMMÄRRÄN KAIKKI NE -- --. + + + Niin hyvin mä ymmärrän kaikki ne + joita elämän hurjuus hurmaa, + jotka kiihkojen kuumissa höyryissä + hakevat surujen surmaa. -- + + Niin hyvin mä ymmärrän kaikki ne, + jotka elämän leikissä murtuu: + toisilta järki hämärtyy, + toisilta tuntehet turtuu. -- + + Sillä harva on täällä se sankari, + jok' on pystyssä loppuun saakka, + jos vaan on polku liukasta + ja harteilla suuri taakka. -- -- + + + +MINÄ KAIHTIEN KUJIA KULJEKSIN -- --. + + + Minä kaihtien kujia kuljeksin + kuin epatoks' ammuttu kauris; + sen katse vilkkuvi varjoihin: + solateillä jos vaanivi nuoli, + käy sierainten välissä väristys + ja silmissä sortuvan huoli. + + Minä maahan lymyhyn lyyhistyn + kuin julmurin vauhko varsa; + lyö kannus kylkeä rääkätyn, + lyö uhria uupuvan arkaa: -- + se kuoleman tuskasta kiljahtaa + ja hurjana taasen karkaa. + + Pako turhaa on, minä tiedän sen: + mua kohtalo ajaa takaa; + veri hiljaa tihkuvi kuivillen + ja rinnassa hengitys painaa -- -- + Näin tuskani narri ma olla saan + ja varjoaan säikkyvä vainaa -- -- + + + +JOSPA VOISIN NUKKUA -- --. + + + Jospa voisin nukkua + unten unhovyöhön, + hiljallensa hukkua + kuin ilta hukkuu yöhön, + nukkua ja unhottaa, + kadota ja kadottaa; + sitten kaiken kaikottaa + tunnon tuskan, pelon, + sitten jälleen havahtua + helmaan uuden elon! -- + + Jospa voisi herätä + uuden onnen uskoon, + loimuellen liittyä + kuin päivä aamuruskoon, + elää elo uudelleen + tuikkivine toiveineen; + ja kun sitten, sitten taas + joutais elon ilta, + onnellisna kadota + kuin päivä tunturilta. -- + + + +NYT EN MINÄ ENÄÄ ITKEKKÄÄN -- --. + + + Nyt en minä enää itkekkään, + käy huulihin häijy hymy: + ivanaurun katkerat oirehet + mun rinnassani jo lymyy. -- + + Tuo nauru on kylmän kamalaa: + sitä nauraa loukattu järki, + sen takana tummat on tuntehet + ja itsehen käännetty kärki. + + Tuo nauru se pahoja ennustaa, + se tietävi talven säätä. -- + Ja sitten ei lämpimin päivytkään + voi viedä sen talven jäätä. -- -- + + + +IKUINEN HENKI, IKUINEN AINE -- --. + + + Ikuinen henki, ikuinen aine, + ikuinen aate ja ajattomuus, + kädessäsi värisevät kohtalon nuorat, + vaakasi juurella aika uus'; -- + särkeös kerranki väärän valta, + oikeus, nostata sorron alta! -- + Tule pian! -- uskoni hukkuu. -- + + Ikuinen taivasta kantava totuus, + ikuinen valo ja rakkaus, + joko olet sammunut, joko olet kuollut, + mikä on tahtosi tarkoitus! + Ennen tuomarivaltahas luotin: + hyvehen voittavan uskoin, vuotin -- -- + Tule pian! -- uskoni hukkuu. -- + + + +NIIN KAUKAA HILJASEEN YÖHÖN -- --. + + + + Niin kaukaa hiljaseen yöhön + salaiset sävelet soittaa + kuin elämän verhottu sinfonia. -- -- + En tahtoisi antaa koskaan + selkeän aamun koittaa, + joka repisi verhot pois -- -- + Mun on niin hyvä näin + vain katsoa pimeään päin, + joka särmien ylitse pehmenin lepää + kuin sovituksen suuri suloisuus, + kuin väsyneen maailman rauha, + kuin pysähdetty kulutuksen ikuisuus -- -- + + + +SUA KATSOA MIELISIN KAUVAN SILMIIN -- --. + + + Sua katsoa mielisin kauvan silmiin, + syvähettehet sielusi loihtia ilmiin + ja juoda niitä + ja päihtyä siitä + ja hukkua huumiooni. -- -- + + + +KUN TUNNETTANI HYVÄILET -- --. + + + Kun tunnettani hyväilet, + niin teet sa väärin, väärin, + vaan tee se sentään, tee se vaan, + oi vie minut houritun unten maan, + ne hetken kehrään ma purppuraan + ja kultakuoriin käärin -- -- + Kuin elämäni ainoat aartehet + ne syvähän suljen rintaan + ja niitä en vaihtais' onnehen maan, + en muiden riemujen hintaan. + Niin tarkoin muistosi talletan + kuin kerjuri kultamurun, + sen auvona kannan sielussain + läpi suuren elämän surun. + + + +MUN PÄÄSSÄNI HUIMAA HURJASTI -- --. + + + Mun päässäni huimaa hurjasti + joka kerta kun muistan sua + kuin elämäni tulehen syttyä vois + tai kokonaan seisahtua -- -- + + Sinä sairahan ainoa ajatus, + sinä tunteeni liekki kuuma; + koko maailma sun tähtesi unhottuu + ja arvotonta on kaikki muu + paits' silmies' salainen huuma. -- + + + +MINÄ MIELISIN HILJAA, HELLÄSTI -- --. + + + Minä mielisin hiljaa, hellästi + käsivarteni kaulaas' kiertää, + minä mielisin rikkoa rintasi jään + ja tuskasi vuoret viertää. + + Minä mielisin pyyhkiä otsaltas' + sen synkän uurtehen aiheen + ja siirtää silmäsi välkkeestä + pois kaiken katkeran kaihen. + + Vaan jos minä jällehen tulisin, + sen ymmärtäisit väärin: + minä olisin niinkuin kiusaaja, + joka kuoleman verkkoja käärii. + + En tohdi ma astua lähemmäs, + nuo haavehet täytyy häätää; + minä tuulihin tuskani kuiskailen, + yön viimat rintoa jäätää. + + + +NYT KUN NE KAIKKI OHITSE ON -- -- + + + Nyt kun ne kaikki ohitse on, -- + niin mielehen kohoo muistot: + valkonäkyinä vaeltavat + kuin kadonneet Edenin puistot. -- + + Liukuvat kukin vuorostaan + mun sieluni silmän alle: + kirkkahat kultaglooriat + yötummalle taustalle. + + Helminä kiertyvät renkaaseen + ne lyhkäset onnen hetket, + kaukotaruina kajastavat + ne kummat kuutamoretket. + + Tuijotan tuntehin huikaistuin + kuin kauvaksi sinisaloon; + kuvani kulkevat kuutamoon, + satumaailmojen taikavaloon. -- + + + +MINÄ TUNSIN KUINKA SE SYTTYI TAAS -- --. + + + Minä tunsin kuinka se syttyi taas + se toivoni sammuva tuli, + se loistoa loi ja se lämmitti + ja riemuhun murehet suli. + + Nyt loimua liekkini korkeaan, + älä pakene koskaan multa, + sun paloasi pyhänä palvelen + kuin Vestan alttaritulta. + + On soihtusi taivahan porraspuu, + se jumalien juhliin kantaa, + se elämän tyhjän täydentää + ja lennon ja loiston antaa. -- + + + +TAAS SOIVAT NE SUURET SURUT -- --. + + + Taas soivat ne suuret surut + kuin kuoleman urut + mun mieleni kulutetun; + ne soivat uupuvan lauhaan + kuin haudan rauhaan + ne vihdoinki vihkisi mun. -- + + + +OI TERVE, LEMPEÄ TUONETAR -- --. + + + Oi terve, lempeä tuonetar, + joka lopetat vaikean työni, + joka katkaset vankilakahleeni + ja painavat pakkovyöni! + + Elon sekavat vyyhdet sa selvität: + näin väsyneen päiviä säästät, + ja hiljaa raudasta irralleen + sinä kuritusvangin päästät. + + Oi terve, lempeä tuonetar! + Sun tiedän jo tulevan kohta: + jo laulusi ilmassa leijailee + ja valkeat vaattehes' hohtaa -- -- + + + +TARJOSI TAIVAS MINULLE RAUHAN -- --. + + + Tarjosi taivas minulle rauhan, + lämpösen lehdon ja lammen lauhan: + taistohon uupuvan luuli. + Uhmaten hylkäsin onnen moisen; + kohtalon tahdon toisen, toisen, + anna mulle myrsky ja tuuli! + + Mustan muran ja valkosen vahdon, + nousun ja laskun ma nähdä tahdon, + elämän vaihtojen ponnen, + tahdon minä syntien ilomaljat juoda, + tuntoni tuskasta Edenin luoda, + kärsimyksistä onnen! + + + +MINÄ TUNNEN KUINKA SE PULPPUAA -- --. + + + Minä tunnen kuinka se pulppuaa + mun suonteni sisäpuolla; + on niinkuin nyt olis' elämä vaan + ja huomenna vois jo kuolla. -- + + Tule tuhoinen tuuli ja myrsky nyt + ja ota minut omaksi kerta: + minä tahdon hyrskyhyn sukeltaa + ja hukkua keskelle merta. -- -- + + + +MINÄ HIIVIN SYRJIÄ SYVÄNTEEN -- --. + + + Minä hiivin syrjiä syvänteen + ja kuilut ne viittovat alla + ja rotkojen syrjät liestyvät + joka uudella astumalla. -- + + Avohelmojen hautojen reunalla + juon elämän kukkien huumaa, + minä tanssin miinojen kupeilla + ja jalkojen alla jo kuumaa. -- + + Minä kuljen kuolemakypsänä, + kuin katkeis' jo kannatinsilta, + kuin jokainen päivä ois viimeinen, + joka ilta mun elämäni ilta -- -- + + + +HIIHDÄN YÖHÖN AAVIKOLLE -- --. + + + Hiihdän yöhön aavikolle -- -- + Kuultaa kenttä jäinen, + kuu vain kulkee ylähällä + yhtä yksinäinen -- -- + + Kohti yötä, kohti tuulta, + kohti pilven pintaa! + Vauhdin kiihto, tuskan viihto! + huutaa sairas rinta. -- + + + +YLLÄTÄ IKUINEN YÖ -- --. + + + Yllätä ikuinen yö, + loppuos elämän työ! + Kahlittu henkeni pakkovyössä + rautaansa lyö. -- + Hukkuos taivas ja maa, + vaipuos varjojen taa! + Levoton henkeni häviön yössä + rauhan saa -- -- -- + + + +SUO ANTEHEKS' HULLU HURJUUTEIN -- --. + + + Suo anteheks' hullu hurjuutein, + sinä taivahan taatto hyvä, + suo anteheks' uhmiva kurjuutein, + sinä ainoa suuri ja syvä! + + Minä mieleltä olin kuin titaani + ja uhmasin olla vuori; + minä olinkin ihmisen lapsi vaan + ja särkyvä kuplan kuori. + + Minä ryöstin uskolta unia + ja toivolta siipien kultaa; + niin toivoni raajarikkoutui + ja uskoni kuoli multa. + + Minä varjojen kisoja kiusailin + ja elämän yöllä mä leikin; + vaan yö minun valoni sammutti + ja varjot ne valtani veikin. + + Minä nöyränä katuen kumarrun + sun etehes, suuri Luoja; + olen sairas, heikko ja voitettu, + sinä ainoa elämän tuoja. -- + + + + +AFORISMEJA + + + +ASEHET ALAS! -- --. + + + Asehet alas! + huudetaan meille. + Katkokaa kahleet! + vastaamme heille, + sitten särjemme säilät. + + Aate on RAUHASTA + kiero ja luto: + hylkää miekan, + kahletta kutoo. -- + Katkokaa kahleet: + säilämme putoo! -- + + + +EI AINA SE OLE MUSTA -- --. + + + Ei aina se ole musta, + jok' on kohdattu yössä + tai varjopuolella elon; + ei aina se ole huono, + jot' on herjattu työssä + tai vierottu vaiheilla pelon. + + Ei aina se ole kirkas, + joka päivältä näyttää + ja kerskuen katsehet sietää; + ei aina se ole hyvä, + joka säännöt täyttää + ja kulkee keskellä tietä. -- + + + +MIHIN VERTAISIN MA MAISEN MAINEEN? -- --. + + + Mihin vertaisin ma maisen maineen? + Nousee lailla vaahtopäisen laineen, + leikkii hurjan kevätkarkelon, + hetken päästä -- kadoksissa on. -- + + Muisto, mitä muisto sitten on? + Jälki, latu laineen karkelon, + uurre piirrettynä aavan rantaan, + viiva, jonka aalto leikkaa santaan, + jonka seuraava jo huuhtoo pois -- -- + + + +MUN TUNTUU SILLE -- --. + + + Mun tuntuu sille + kuin kaikk' ois turha + ja usko onneen + vain onnen murha, + ja raskaana huokaa rinta: + Jos onnen kaipuu + on valhe väärä + ja tunnon tuska + vain elon määrä, + sen loppu ois toivottavinta. + + + +KUN KUOLEMAN ENKELI LUOKSENI HIIPII -- --. + + + Kun kuoleman enkeli luokseni hiipii + ja päälläni leijaa sen musta siipi + ja sen viikate ilmassa välkkyy, + niin huudetaan mulle: + Nyt heittäös työ, + nyt kellot lyö, + nyt on ilta ja ehtii yö, + nyt kaiken loppu jo tullee! + + Miks' et sinä tuonen hiljanen haamu + vois olla hengetär uuden aamun + yhtä hyvin kuin haltija illan; + elo yöllinen häivä + ja päättymätön työ, + vain tuska mi syö, + vain katkeava kapalovyö + ja kuolo se suuri päivä. -- -- + + + +VALO KAUNEHIN ON, KUN TUMMIN ON VARJO -- --. + + + Valo kaunehin on, kun tummin on varjo, + kun yöhyt päivälle taustan tarjoo, + maa taittavi taivahan tarhan. -- + + Elo ihanin on, kun pohja on mustin, + tie riemujen täplätty tuhansin tuskin, + hyvä nostettu helmasta harhan. -- + + + +MIKS' TEHTIIN NIIN? -- --. + + + Miks' tehtiin niin? + Me leikittiin. + -- Vai leikittiin! -- + Elon taistossa leikki on + niin virkistävää, hyvää, + jos ei joku varomaton + puno leikkihin totta ja syvää. -- -- + + Miks' tehtiin niin? + Erehdyttiin. + -- Vai niin, vai niin! -- + Kovin heikko on lapsonen maan; + kai Luoja sen anteheks' antaa, + jos itse me jaksamme vaan + sen seurauksia kantaa. -- -- + + + +NÄIN SANOTAAN -- --. + + + Näin sanotaan: + Se on suurta kun sankari voittoon käy + ja sotainen kunnia soittaa! + Mä sanon vaan, + että suurempi vielä se suuruus lie, + kun heikko voittonsa voittaa. -- + + + +ON MAAILMA KUIN MELUAVA MARKKINA -- --. + + + On maailma kuin meluava markkina, + jossa rihkamareppurit hyörii, + jossa narrit nauraen ilvehtii + ja onnenonkijat pyörii. + + Ja varas on kasvoilla kaikkien + ja ahmivan eläimen eleet, + vaan nutussa kiiltävät kirjovyöt + ja heiluvat kunniaheleet. -- + + + +JÄÄSTÄ ON SILMÄN SEINÄ -- --. + + + Jäästä on silmän seinä, -- + tulien tuhkaa sen viluinen viille; + railosta siintää sininen kyynel, + särkynyt kyynel, -- + epätoivon kiroinen kiille -- -- + -- Siitä on kulkenut tuska. -- + + + +MA MUILLE LUOVUTTAISIN ELON PITKÄN -- --. + + + Ma muille luovuttaisin elon pitkän + ja valmiin työn, + kun vaan ma saisin yhden suuren päivän + ja suuren yön. -- + Ma syttyisin + sen suuren päivän yli + ja sammuisin + sen suuren yöni syliin. -- + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Sekasointuja, by L. Onerva + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58815 *** |