diff options
| -rw-r--r-- | 58779-0.txt | 7592 | ||||
| -rw-r--r-- | 58779-8.txt | 7979 |
2 files changed, 7592 insertions, 7979 deletions
diff --git a/58779-0.txt b/58779-0.txt new file mode 100644 index 0000000..5177ae2 --- /dev/null +++ b/58779-0.txt @@ -0,0 +1,7592 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58779 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +ROBINSON-KOULU + +Seikkailuromaani Tyyneltämereltä + +Kirj. + +JULES VERNE + +Suom. Valfrid Hedman + + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Oy, +1921. + + + + +SISÄLLYS: + + I. Halukkailla on tilaisuus ostaa saari Tyynestä valtamerestä. + II. William W. Kolderup San Franciscosta kamppailee stocktonilaisen + J.R. Taskinarin kanssa. + III. Phina Hollaneyn ja Godfrey Morganin keskustelu pianon + säestyksellä. + IV. Artelett, jota nimitetään Tartelettiksi, esitellään + asianmukaisesti lukijalle. + V. Lähtövalmistuksia ja lopullinen matkallelähtö. + VI. Lukija tutustutetaan uuteen henkilöön. + VII. Havaitaan, että William W. Kolderup menetteli ehkä + viisaasti vakuuttaessaan laivansa. + VIII. Godfrey johtuu pahoittelemaan matkustusvimmaa. + IX. Robinson-elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. + X. Godfrey menettelee niinkuin jokainen muu haaksirikkoinen + olisi samanlaisissa oloissa menetellyt. + XI. Asuntokysymys ratkaistaan niin hyvin kuin mahdollista. + XII. Komea ja onnekas salamanisku. + XIII. Godfrey näkee taas hienoa savua nousevan eräältä toiselta + kohdalta saarta. + XIV. Godfrey löytää rannalle ajautuneen matkalaukun, joka on + hänelle ja hänen toverilleen erinomaisen tervetullut. + XV. Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen + todellisen tai kuvitellun Robinsonin elämässä. + XVI. Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummastuttane. + XVII. Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä. + XVIII. Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista + kasvatusta. + XIX. Tilanne mutkistuu yhä. + XX. Tartelett hokee kaikissa äänilajeissa, että hän haluaisi + jo päästä pois saarelta. + XXI. Neekeri Karefinotu lausuu aivan hämmästyttävän mietteen. + XXII. Selitys kaikkeen, mikä tähän asti on näyttänyt + käsittämättömältä. + + + + +I. + +Halukkailla on tilaisuus ostaa saari Tyynestä valtamerestä. + + +"Saari myytävänä käteismaksusta, kulungit lisäksi, enimmän +tarjoovalle!" toisteli huutokaupantoimittaja Dean Felporg hengähtämättä +yhä uudelleen tämän merkillisen myynnin ehtoja pohtiville ihmisille. +"Saari myytävänä! Saari myytävänä!" säesti vielä kaikuvammalla äänellä +huutaja Gingrass, joka kulki edestakaisin todella perin kiihtyneen +väkijoukon keskellä. + +Väkeä siinä tosiaan oli tungeksimassa huutokauppakamarin avarassa +salissa Sacramento-kadun 10:ssä. Siellä oli paitsi useita +Kalifornian, Oregonin ja Utahin amerikkalaisia myöskin joitakuita +niistä ranskalaisista, jotka muodostivat runsaan kuudenneksen +asujamistosta, sarapiinsa kääriytyneitä meksikolaisia, leveähihaisiin +viittoihinsa puettuja kiinalaisia teräväkärkisissä kengissään ja +kartiomaiset hatut päässä, Etelämeren kanakeja, vieläpä muutamia +Kolminaisuus-virran varsilla kuljeskelevia Mustajalka-, Isomaha- tai +Litteäpää-intiaanejakin. + +Rientäkäämme lisäämään, että näytelmää esitettiin Kalifornian valtion +pääkaupungissa, San Franciscossa, vaikkei siihen aikaan, jolloin uusien +kultakaivosten tavoittelu houkutteli kullanetsijöitä molemmilta +maapallon puoliskoilta -- vuodesta 1849 vuoteen 1852. San Francisco ei +enää ollut mitä se oli ollut alussa, karavaanimaja, maihinnousupaikka, +kortteeri yhden yön lepäämistä varten hoppuisille ihmisjoukoille niiden +kiirehtiessä Sierra Nevadan läntisellä rinteellä sijaitseville +kulta-alueille. Ei, noin kaksikymmentä vuotta sitten oli entinen +tuntematon Yerba Buena väistynyt ainoalaatuisen, satatuhatta asukasta +käsittävän, kahden kukkulan liepeille rakennetun kaupungin tieltä, +joka ei ollut löytänyt kyllin tilaa rantakaistaleelta, vaan oli +päättäväisesti alkanut laajentua takalistonsa äärimmäisille kukkuloille +asti, -- sanalla sanoen kaupungin, joka on syössyt valta-asemastaan +Liman, Santiagon, Valparaison ja kaikki muut kilpailijansa Uuden +mantereen länsirannikolla ja josta yhdysvaltalaiset ovat tehneet +Tyynenmeren kuningattaren, "länsirannikon loistotähden"! + +Tuona päivänä -- toukokuun 15:nä -- oli vielä kylmä. Tässä maassa, joka +on välittömästi napaseudun merivirtojen vaikutuksen alaisena, +muistuttavat mainitun kuukauden ensimmäiset viikot pikemmin +Keski-Euroopan maaliskuun viime viikkoja. Mutta sitä ei olisi huomannut +tämän julkisen huutokauppasalin perällä. Lakkaamatta kilisevä kello oli +kutsunut sinne suuren ihmisjoukon, ja kesäinen lämpömäärä sai jokaisen +otsalle kihoilemaan hikihelmiä, jotka pakkanen ulkona olisi pian +jähmetyttänyt. + +Älkää luulko, että kaikki nämä häärivät ihmiset olivat saapuneet +huutokauppakamariin ostotuumissa. Sanoisinpa, että siellä oli vain +uteliaita. Ken olisi ollut kyllin hupsu, vaikka olisi ollut riittävän +varakaskin, ostaakseen Tyynenmeren saaren, jonka hallitus kummallisesta +oikusta oli pannut vasaran alle? Arveltiin siis, että mitään riittävää +tarjousta ei tehtäisi, että kukaan harrastaja ei innostuisi huutamaan. +Se ei kuitenkaan ollut julkisen kuuluttajan vika, hän kun koetti +yllyttää ostajia huudoillaan, eleillään ja mitä houkuttelevimmilla +kuvilla koristetulla kaunopuheisella kehuskelullaan. + +Naurettiin, mutta ei kilpailtu tarjouksissa. + +"Saari! Saari myytävänä!" toisteli Gingrass. + +"Mutta ei ostettavana", vastasi eräs irlantilainen, jonka taskusta ei +olisi löytynyt kolikoita pikku somerikonkaan hinnaksi. + +"Saari, joka määrätyllä minimihinnalla ostettaessa ei nousisi edes +viiteentoista dollariin hehtaarilta!" huusi vasaramies Dean Felporg. + +"Ja joka ei tuottaisi senttiä sadalta!" vastasi roteva maanviljelijä, +joka hyvin tunsi alaansa kuuluvat yritykset. "Saari, joka on +ympärimitaltaan kokonaista satakaksikymmentä kilometriä ja +pinta-alaltaan yhdeksänkymmenen tuhannen hehtaarin laajuinen!" + +"Onko se edes vankalla perustalla?" kysyi meksikolainen, vanha +kapakkavieras, jonka oma perustus tällä hetkellä näytti varsin +horjuvalta. + +"Saari, jolla vielä on koskemattomia aarniometsiä", jatkoi huutaja, +"sekä niittyjä, kukkuloita, puroja..." + +"Taataanko se?" kysäisi eräs ranskalainen, joka ei juuri näyttänyt +halukkaalta tarttumaan syöttiin. + +"Kyllä taataan!" vastasi toimitsija Felporg, liian varma ammatissaan +välittääkseen yleisön pilapuheista. + +"Kahdeksi vuodeksi?" + +"Maailman loppuun asti." + +"Ja vielä senkin jälkeen!" + +"Saari aivan omaksi!" toisteli huutaja. "Saari, jolla ei +ole ainoatakaan tuhoeläintä, ei petoa eikä matelijaa!" + +"Eikö lintujakaan?" tokaisi joku velikulta. + +"Eikä hyönteisiä?" säesti toinen. + +"Saari enimmän tarjoovalle!" toisti Dean Felporg aivan hämmentymättä. +"No, kansalaiset! Hiukkasen kukkarosisua! Ken haluaa saaren hyvässä +kunnossa, melkein käyttämättömän saaren, joka sijaitsee Tyynessä +valtameressä, tuossa merien meressä? Sen pohjahinta on aivan mitätön. +Miljoona satatuhatta dollaria! Eikö siitä kukaan tarjoa miljoonaa +sataatuhatta?... Puhuuko kukaan?... Tekö hyvä herra? Tekö siellä... te, +joka liikutatte päätänne kuin porsliinimandariini?... Minulla on +saari!... Niin, saari! Ken haluaa saaren?" + +"Näyttäkää tavara!" lausui joku, ikäänkuin olisi ollut kysymys taulusta +tai japanilaisesta porsliinimaljakosta. + +Ja kaikki salissa olijat purskahtivat nauruun, mutta alkuhintaan ei +vain lisätty puolta dollariakaan. + +Mutta vaikka itse tavaraa ei voitukaan siirtää kädestä käteen, oli +saaren asemakartta hankittu yleisön nähtäväksi. Harrastelijain täytyi +tietää mitä ajatella tästä julkisella huutokaupalla tarjotusta +maapallon palasesta. Mitään yllätystä ei ollut pelättävissä eikä mitään +vastoinkäymistä. Asema, ilmansuunnat, seudun luonne, maanpinnan +korkeussuhteet, eri vesistöjen verkko, ilmasto, kulkuyhteydet, kaikki +oli helposti edeltäpäin todettavissa. Ei siinä sikaa säkissä +ostettaisi, ja hyvinkin saattoi uskoa vakuutusta, ettei voinut olla +petoksen pelkoa kauppatavaran laatuun nähden. Sitäpaitsi olivat +Yhdysvaltain lukemattomat sanomalehdet, yhtä hyvin Kalifornian +paikallislehdet kuin suuret päivälehdet, kahdesti viikossa, kerran +viikossa, kahdesti kuussa tai kerran kuussa ilmestyvät julkaisut, +aikakauslehdet, loistolukemistot, tilapäislehdet ja muut jo useamman +kuukauden ajan lakkaamatta kiinnittäneet yleisön huomiota tähän +saareen, jonka huutokaupallamyynnin kongressi oli äänestyksellä +hyväksynyt. + +Tämä saari oli Spencerin saari, joka sijaitsee länsilounaaseen San +Franciscon lahdesta, noin neljänsadankuudenkymmenen meripenikulman +päässä Kalifornian rannikolta, 32° 15' pohjoista leveyttä ja 142° 18' +läntistä pituutta Greenwichin meridiaanista. + +Muuten oli mahdotonta kuvitella eristetympää asemaa kaiken laiva- ja +kauppaliikkeen ulkopuolella, vaikka Spencerin saari olikin verraten +lyhyen matkan päässä ja sijaitsi niin sanoaksemme amerikkalaisilla +vesillä. Mutta siellä ovat säännölliset, vinoon pohjoiseen tai etelään +kulkevat merivirrat muodostaneet ikäänkuin tyvenvetisen järven, jota +toisinaan nimitetään "Fleurieun pyörteeksi". + +Tämän äärettömän, ilman huomattavaa suuntaa kuohuvan virranpyörteen +saartamassa suvannossa sijaitsee Spencerin saari. Vain harvat +laivatkaan saavat sen näköpiiriinsä. Tyynenmeren suuret kulkuväylät, +jotka yhdistävät uuden mantereen vanhaan kulkien joko Kiinaan tai +Japaniin, kääntyvät kaikki eteläisempään suuntaan. Purjealukset +tapasivat tämän Fleurieun pyörteen pinnalla alituista tyventä, eikä +suorinta tietä kiitävillä höyrylaivoillakaan olisi mitään hyötyä sen +yli kulkemisesta. Eivät siis kummatkaan tule välittäneeksi mitään +Spencerin saaresta, joka kohoaa siinä kuin jokin Ison valtameren +vedenalaisten vuorten yksinäinen huippu. Ihminen, joka tahtoisi paeta +maailman melua, etsien yksinäisyyden levollista rauhaa, ei tosiaan +voisi löytää mitään parempaa kuin tämän muutamien satojen kilometrien +päähän rannikosta kadonneen saaren! Vapaaehtoiselle Robinsonille se +olisi ollut ihanteellinen kolkka! Mutta siitä oli maksettava hinta. + +Ja miksi sitten Yhdysvallat tahtoivat luopua tästä saaresta? Oliko se +oikku? Ei. Suuri kansa ei voi toimia oikusta kuin joku yksityinen +henkilö. Asian oikea laita oli näin: Siinä paikassa, jossa se +sijaitsee, oli Spencerin saari jo kauan näyttänyt aivan hyödyttömältä +asemalta. Sen asuttaminen ei olisi tuottanut mitään käytännöllisiä +tuloksia. Sotilaalliselta näkökannalta siihen ei liittynyt mitään +mielenkiintoista, koska siltä ei olisi voitu hallita muuta kuin aivan +autiota Tyynenmeren seutua. Kauppaliikenteen kannalta se olisi ollut +yhtä hyödytön, koska sen tuotteet eivät olisi korvanneet edes +viljelyskustannuksiaan eivätkä rahtikuluja. + +Rangaistussiirtolaksi taas se olisi ollut liian lähellä rannikkoa, +joten sellaistakaan ei käynyt sinne perustaminen. Sanalla sanoen, +käyttipä sitä mihin tarkoitukseen hyvänsä, se olisi ollut liian +hankalaa ja kallista. Niinpä se olikin ollut autiona ikimuistoisista +ajoista asti, ja "erinomaisen käytännöllisten" miesten muodostama +kongressi oli nyt päättänyt myydä Spencerin saaren huutokaupalla -- +sillä ehdolla kuitenkin, että ostaja oli vapaan Amerikan kansalainen. + +Mutta saarta ei tahdottu antaa ilmaiseksi. Alkuhinnaksikin oli määrätty +miljoona satatuhatta dollaria. Jollekulle rahayhtiölle, joka olisi +pannut ostamansa omaisuuden viljelykseen ja hankkinut siitä voittoa, +moinen summa olisi ollut vain pikkuseikka, jos kauppa todellakin olisi +tarjonnut joitakin etuja. Mutta, emme voi sitä liian usein toistaa, se +ei tarjonnut mitään etuja. Asiantuntijat eivät välittäneet tästä +Yhdysvaltojen irtonaisesta pirstaleesta enempää kuin jostakin +napaseudun jäätikköihin kätkeytyneestä luodosta. + +Yksityishenkilöille taas oli summa sittenkin melkoinen. Olisi tarvinnut +olla rikas maksaakseen moisesta päähänpistosta, joka missään +tapauksessa ei voinut tuottaa edes yhtä sadalta! Täytyipä olla ihan +äveriäs, sillä summa oli ehdottomasti käteisellä maksettava eli +"_cash_", käyttääksemme amerikkalaista sanantapaa; ja varmaa on, että +Yhdysvalloissakin ovat harvinaiset sellaiset pomot, joilla on miljoona +satatuhatta dollaria noin vain taskurahoina -- veteen viskattaviksi +ilman mitään voiton toivoa. + +Ja kuitenkin oli kongressi päättänyt olla myymättä sitä alle mainitun +hinnan. Miljoona satatuhatta dollaria! Ei senttiäkään sen alle; muutoin +Spencerin saari jäisi Yhdysvaltain omaisuudeksi. + +Täytyi siis otaksua, ettei kukaan huutaja olisi kylliksi hupsu +maksaakseen siitä sellaista hintaa. + +Sitäpaitsi oli nimenomaan ennakolta määrätty, että omistaja, jos +sellainen konsaan ilmestyi, ei olisi Spencerin saaren kuningas, vaan +pienoistasavallan presidentti. Hänellä ei suinkaan olisi mitään +oikeutta pitää alamaisia, vaan ainoastaan kansalaisia, jotka +nimittäisivät hänet määrätyksi ajaksi ja voisivat hänet rajattomasti +yhä uudestaan valita. Joka tapauksessa oli kielletty istuttamasta +mitään itsevaltiasten sukupuuta. Koskaan eivät Yhdysvallat olisi +sietäneet pienoisimmankaan kuningaskunnan perustamista amerikkalaisille +vesille. + +Tämä rajoittava ehto oli ehkä omiaan loitontamaan jonkun +kunnianhimoisen miljoonamiehen tai valtaistuimelta syöstyn nabobin, +joka olisi tahtonut kilpailla Sandwich-saarten, Marquesas-saarten, +Pomotu-saarten tai muiden Tyynen valtameren saariryhmien villien +kuningasten kanssa. Sanalla sanoen, olipa syynä mikä tahansa, ketään +halukasta ostajaa ei ilmestynyt. Aika kului, huutaja kirkui itsensä +hengästyksiin, yllyttääkseen tekemään tarjouksia, huutokaupantoimittaja +käytti äänivarojansa, mutta ei havaittu ainoatakaan merkitsevää +päänliikettä, jollaisia nämä arvoisat välittäjät ovat perin kerkeät +huomaamaan, eikä alkuhinnasta ryhdytty edes keskustelemaan. + +Täytyy kuitenkin sanoa, että jos vasara lakkaamatta kohosikin pöydän +yli, niin ei väkijoukkokaan väsynyt odotukseen. Kokkapuheet risteilivät +yhä salissa, sukkeluudet kulkivat miehestä mieheen. Jotkut tarjosivat +saaresta kaksi dollaria, kulut mukaan luettuina. Toiset vaativat +hyvitystä siitä, että ottaisivat sen haltuunsa. + +Ja yhä jatkuivat huutajan äänekkäät ilmoittelut: + +"Saari myytävänä! Saari myytävänä!" + +Eikä ketään ostajaa. + +"Takaatteko, että siellä on kullanpitoista lietettä?" kysyi Merchant +Streetin maustekauppias Stumpy. + +"En", vastasi huutokaupantoimittaja, "mutta mahdotontakaan se ei ole; +ja valtio luovuttaa ostajalle kaikki oikeudet tuollaisiin +kultakenttiin". + +"Kaihan siellä ainakin on tulivuori?" kysyi Oakhurst. + +"Ei ole tulivuorta", vastasi Dean Felporg, "muutoin se olisikin +kalliimpi". + +Ääretön naurunrähäkkä seurasi tätä vastausta. "Saari myytävänä! Saari +myytävänä!" kirkui Gingrass, jonka keuhkot olivat uupumaisillaan. + +"Ei enempää kuin dollari, vain puoli dollaria, vain sentti pohjahinnan +päälle", virkkoi huutokaupanpitäjä vielä viimeisen kerran, "ja sitten +minä lyön! Ensimmäinen kerta!... Toinen kerta!..." + +Täydellinen äänettömyys. + +"Jos kukaan ei sano mitään, niin huutokauppa peruutetaan! Ensimmäinen +kerta! Toinen karta!" + +"Miljoona kaksisataatuhatta dollaria!" Nämä sanat kajahtivat salissa +kuin revolverinlaukaukset. Hetkeksi mykistyttyään kääntyi väkijoukko +huimapäätä kohti, joka oli uskaltanut pamauttaa tuon summan... Se oli +William W. Kolderup San Franciscosta. + + + + +II + +William W. Kolderup San Franciscosta kamppailee stocktonilaisen J.R. +Taskinarin kanssa. + + +Oli kerran äärettömän rikas mies, joka käsitteli dollarimiljoonia +niinkuin muut käsittelevät tuhansia. Se oli William W. Kolderup. + +Sanottiin hänen olevan rikkaamman kuin Westminsterin herttua, jonka +vuositulot nousivat kahdeksaansataantuhanteen puntaan ja joka saattoi +tuhlata viisikymmentätuhatta frangia päivässä eli kolmekymmentäkuusi +frangia minuutissa, -- rikkaamman kuin Nevadan senaattori +Jones, jolla oli kolmenkymmenenviiden miljoonan vuositulot, -- +rikkaamman kuin itse herra Mackay, jolle hänen kahden miljoonan +seitsemänsadanviidenkymmenentuhannen punnan vuotuiset korkonsa +hankkivat seitsemäntuhatta kahdeksansataa frangia tunnissa eli kaksi +frangia ja jonkun centimen sekunnissa. + +En puhu pikkumiljonääreistä: Rotschildeistä, Vanderbilteistä, +Northumberlandin herttuoista ja Stewarteista, enkä mahtavan Kalifornian +Pankin johtajista ja muista vanhan ja uuden maailman hyvätuloisista +henkilöistä, joille William W. Kolderup olisi kyennyt viskelemään +almuja. Hän olisi arastelematta lahjoittanut miljoonan aivan kuin te +tai minä antaisimme viisikymmenmarkkasen. + +Kalifornian ensimmäisten kultakaivosten käsittelyssä tämä arvoisa +keinottelija oli laskenut arvaamattoman varallisuutensa vankat +perustukset. + +Hän oli sveitsiläisen kapteeni Sutterin [Sutter jäi itse köyhäksi, +kolmekymmentä vuotta turhaan hakien omistusoikeuksilleen lain +tunnustusta. _Suom_.] pääasiallisin yhtiökumppani, hänen, jonka +tiluksilta ensimmäinen kultasuoni vuonna 1848 löydettiin. Tuon +ajankohdan jälkeen tapaamme hänet onnen ja neronsa avustamina +ottamassa osaa kaikkiin molempain pallonpuoliskojen suuriin +liikeyrityksiin. Silloin hän heittäytyi rohkeasti kaikkiin kauppa- ja +teollisuuskeinotteluihin. Hänen ehtymättömät rahastonsa käyttivät +satoja tehtaita, hänen laivansa kuljettivat niiden tuotteita kaikkeen +maailmaan. Hänen rikkautensa karttui siis ei ainoastaan aritmeettisen, +vaan geometrisenkin sarjan vauhdilla. Hänestä sanottiin, kuten +miljardimiehistä yleensä sanotaan, että hän ei tietänyt omaisuutensa +määrää. Tositeossa hän tiesi sen melkein dollarilleen, mutta ei siitä +juuri kerskannut. + +Sillä hetkellä, jolloin hänet esittelemme lukijoillemme kaikella +arvonannolla, jota niin "vankalle pohjalla" seisova mies ansaitsee, oli +William W. Kolderupilla kaksituhatta toimistoa siroiteltuina kaikkiin +maailman ääriin, kahdeksankymmentätuhatta henkeä palveluksessaan +eri konttoreissaan Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa, +kolmesataatuhatta liiketuttavaa sekä viidensadan aluksen laivasto, joka +alituisesti kynti meriä ja hankki hänelle voittoa. Ja hän käytti +kokonaisen miljoonan vuodessa tavaraleimoihin ja kirjeiden +postimaksuihin. Hän oli tosiaan uhkean Friscon (minkä pienen +hyväilynimen amerikkalaiset tuttavallisessa puheessa antavat +Kalifornian pääkaupungille) kunniana ja ylpeytenä. + +William W. Kolderupin huudon täytyi ehdottomasti olla mitä vakavin +tarjous. Kun siis "huutokaupan" katselijat olivat todenneet, kuka se +oli, joka sadallatuhannella dollarilla oli ylittänyt Spencerin saarelle +pannun pohjahinnan, syntyi vastustamatonta liikettä, leikkipuheet +taukosivat heti, sanasutkaukset vaihtuivat ihastushuudoiksi, kajahtipa +myyntisalissa yksi ja toinen hurrauskin. + +Sitten tätä hälinää seurasi syvä hiljaisuus. Silmät suurenivat, korvia +heristettiin. Mitä meihin tulee, niin jos olisimme olleet siellä, olisi +hengityksemme pysähtynyt, jottemme olisi menettäneet mitään +näytelmästä, joka seuraisi, jos joku muu harrastelija olisi antautunut +kamppailuun William W. Kolderupin kanssa. + +Mutta oliko se luultavaa? Oliko se edes mahdollista? + +Ei! Ja riitti kerta kaikkiaan vain vilkaista William W. Kolderupiin +ollakseen siitä varma, että hän ei milloinkaan antaisi perään asiassa, +jossa hänen rahamiesmahtinsa pantaisiin koetukselle. + +Hän oli kookas, vahva, isopäinen ja laajaharteinen mies, jonka jäsenet +olivat tiukkaan kiinnitetyt rautaisen, lujasti naulatun kehän +ympärille. Hänen hyväluontoinen, mutta päättäväinen katseensa ei +kernaasti suuntautunut alaspäin. Hänen harmahtava tukkansa kiersi vielä +tiheänä pensastona hänen kalloansa, yhtä runsaana kuin nuorukaisen +iällä. Hänen nenänsä suorat ääriviivat muodostivat mittausopillisesti +piirretyn suorakulmaisen kolmion. Viiksiä hänellä ei ollut. +Amerikkalaismalliin leikattu parta kasvoi karheana leuassa, sen +molemmat ylähuiput tavoittelivat leukapieliä, ja sitten se jatkui +harmahtavana poskipartana ohimoille asti. Valkoiset hampaat olivat +sopusuhtaisessa järjestyksessä hienoa ja tiukkaa suuta koristamassa. +Siinä oli todellinen kommodorin pää, joka pystynä kohoaa myrskyssä ja +uhmaa rajuilmaa. Mikään tuulispää ei olisi sitä taivuttanut, niin +vankkana se seisoi voimakkaassa kaulassa, joka oli sitä kannattamassa. +Tässä ylitarjousten kamppailussa merkitsisi sen jokainen nyökähdys +ylhäältä alaspäin satatuhatta dollaria lisää. + +Turhaa oli antautua otteluun. + +"Miljoona kaksisataatuhatta dollaria, miljoona kaksisataatuhatta!" +lausui huutokaupanpitäjä sillä omituisella korostuksella, jota +välittäjä käyttää, kun vihdoinkin näkee, että hänen hommansa menestyy +ja tuottaa hyötyä. + +"Miljoona kaksisataatuhatta dollaria on tarjottu!" toisteli huutaja +Gingrass. + +"Oh, huoleti voi korottaa!" jupisi kapakoitsija Oakhurst. "William W. +Kolderup ei peräänny!" + +"Hän tietää hyvin, että kukaan ei tohdi yrittää!" vastasi Merchant +Streetin maustekauppias. + +Useampaan kertaan toisteltu "Hst!" pakotti nämä kunnon liikemiehet +täydellisesti vaikenemaan. Tahdottiin kuulla. Sydämet pamppailivat. +Rohkenisiko joku ääni kohota vastaamaan William W. Kolderupin huutoon? +Tämä itse pysyi hievahtamatta, ylvään näköisenä. Hän oli siinä niin +tyynenä kuin ei asia olisi häntä lainkaan liikuttanut. Mutta hänen +vieressään seisojat saattoivat havaita, että hänen silmänsä olivat kuin +kaksi vireeseen vedettyä dollareilla panostettua pistoolia, jotka ovat +valmiina laukeamaan. + +"Eikö kukaan sano mitään?" kysyi Dean Felporg. + +Kukaan ei sanonut mitään. + +"Ensimmäinen kerta, toinen kerta!..." + +"Ensimmäinen kerta, toinen kerta!..." toisteli Gingrass, perin +tottuneena tällaiseen pieneen kaksinpuheluun huutokaupanpitäjän kanssa. + +"Minä lyön kaupan!" + +"Me lyömme kaupan!" + +"Miljoonalla kahdellasadallatuhannella dollarilla menee Spencerin saari +maineen mantuineen!" + +"Miljoonalla kahdellasadallatuhannella dollarilla!" + +"Oletteko harkinneet?... oletteko käsittäneet?" + +"Eikö kukaan kadu?" + +"Miljoonalla kahdellasadallatuhannella dollarilla Spencerin saari!" + +Ahdistuneet rinnat kohosivat ja laskeutuivat suonenvedontapaisesti. +Vieläkö viimeisessä silmänräpäyksessä tehtäisiin jokin ylitarjous? + +Oikea käsi kohotettuna pöydän yli heilutti huutokaupanpitäjä Felporg +norsunluista vasaraansa... Isku, vain yksi isku, ja kauppa olisi +päätetty! + +Yleisöön ei olisi tehnyt suurempaa vaikutusta, jos se olisi katsellut +lynkkaus-lain summittaista sovelluttamista! + +Vasara laskeutui verkalleen, melkein hipaisi pöytää, värisi hetkisen +kuin miekka silloin, kun se aiotaan työntää vastustajan rintaan. Sitten +se laskeutui nopeasti... + +Mutta ennenkuin lyönti oli kumahtanut, kuultiin erään äänen lausuvan +sanat: + +"Miljoona kolmesataatuhatta dollaria!" + +Kuului ensin yleisen hämmästyksen "ah!" ja sitten toinen, ei vähemmän +yksimielisen tyytyväisyyden "ah!" Oli saapunut ylitarjooja. Syntyisi +siis kilvoittelua. + +Mutta kuka oli se huimapää, joka tohti tulla rahamasseilla ottelemaan +San Franciscon William W. Kolderupin kanssa? Se oli J.R. Taskinar +Stocktonista. + +J.R. Taskinar oli rikas, mutta hän oli vielä kuulumpi paksuudestaan. +Hän painoi neljäsataayhdeksänkymmentä naulaa. Jos hän oli päässyt vain +toiselle sijalle Chicagon "lihavien miesten kilpailussa", johtui se +siitä, että hänelle ei ollut suotu aikaa lopettaa päivällistään ja että +hän siten oli menettänyt kymmenkunta naulaa. + +Tämä järkäle, jonka äärettömälle ruholle tarvittiin erikoinen tuoli +hänen istuakseen, asui Stocktonissa San Joachimin varrella. +Se on Kalifornian tärkeimpiä kaupunkeja, etelän kaivosalueen +varastokeskuksia, kilpaillen Sacramenton kanssa, johon taas +keskittyivät pohjoisten kaivosten tuotteet. Sieltä laivat lastaavat +suurimman määrän kalifornialaista viljaakin. + +Eivät ainoastaan kaivosten tuotteet ja viljakauppa olleet antaneet J.R. +Taskinarille tilaisuutta äärettömän varallisuuden hankkimiseen, vaan +myöskin paloöljy oli kultaakantavana Paktolos-virtana juossut hänen +kassakirstunsa lävitse. Sitäpaitsi hän oli suuri peluri, onnellinen +peluri ja "pokeri", Länsi-Amerikan uhkapeli, oli aina osoittautunut +ihmeellisen suosiolliseksi ja tuhlaavan runsasantiseksi häntä kohtaan. +Mutta niin rikas kuin hän olikin, hän oli häijy ihminen, jonka nimeen +ei kernaasti liitetty seudulla niin yleisesti käytettyä lisäkettä +"arvoisa". + +Kaikki lukuun ottaen hän oli niin sanoaksemme oivallinen syntipukki, ja +ehkä hänen selkäänsä sälytettiin enemmän kuin kohtuullista oli. Varmaa +ainakin on, että monissa tapauksissa hän ei häikäillyt käyttää +_derringeriä_ eli kalifornialaista revolveria. + +Oli miten oli, J.R. Taskinar vihasi aivan erikoisesti William W. +Kolderupia. Hän kadehti tämän varallisuutta, asemaa, hyvää mainetta. +Hän halveksi kilpailijaansa niinkuin lihava mies halveksii miestä, jota +hänellä on oikeus pitää laihana. Tämä ei ollut ensi kerta, kun +Stocktonin liikemies yritti siepata San Franciscon liikemieheltä jonkin +kauppahomman, hyvän tai huonon, vain pelkästä kilpailunhalusta. William +W. Kolderup tunsi hänet perinpohjin ja osoitti hänelle joka kerta +ylenkatsetta, joka oli omansa häntä ärsyttämään. + +Viimeinen menestys, jota J.R. Taskinar ei vastustajalleen antanut +anteeksi, oli se, että tämä oli hänet täydellisesti lyönyt äskeisissä +vaaleissa. Hänen ponnistuksistaan, uhkauksistaan ja panetteluistaan +huolimatta -- puhumattakaan niistä monista tuhansista dollareista, +jotka hänen vaalikätyrinsä olivat turhaan tuhlanneet, -- istui William +W. Kolderup paikallaan Sacramenton lakialaativassa neuvostossa. + +Ja nyt oli J.R. Taskinar jollakin minulle tuntemattomalla tavalla +saanut kuulla, että William W. Kolderup aikoi hankkia Spencerin saaren +haltuunsa. Tuo saari olisi hänelle epäilemättä yhtä hyödytön kuin +myöskin kilpailijalle. Siitä viis! Tässä oli uusi tilaisuus ryhtyä +otteluun, kilvoitella ja ehkä voittaakin. J.R. Taskinar ei saattanut +päästää sitä tilaisuutta käsistään. + +Ja senvuoksi oli J.R. Taskinar saapunut huutokauppakamariin kaikkien +noiden uteliaiden keskuuteen, jotka eivät voineet aavistaa hänen +aikeitansa. Sen vuoksi hän ainakin oli varustanut patterinsa ja ennen +toimeen tarttumista odottanut, kunnes hänen vastustajansa oli lisännyt +pohjahintaan, niin korkea kuin se jo olikin. + +Vihdoin oli William W. Kolderup kajahduttanut huutonsa: "Miljoona +kaksisataatuhatta dollaria!" + +Ja juuri silloin, kun William W. Kolderup luuli lopullisesti saaneensa +tämän saaren, oli J.R. Taskinar jättiläisäänellä pamauttanut: "Miljoona +kolmesataatuhatta dollaria!" + +Kaikki olivat kääntyneet häntä katsomaan. + +"Paksu Taskinar!" + +Tuo nimi kulki suusta suuhun. Paksu Taskinar! Kyllä hänet tunnettiin! +Hänen lihavuutensa oli antanut aiheen useampaan kuin yhteen +kirjoitukseen Yhdysvaltain sanomalehdissä. En tiedä, kuka matemaatikko +oli korkealentoisin laskelmin osoittanut vielä senkin, että hänen +ruhonsa oli kyllin iso vaikuttaakseen meidän sivukiertolaiseemme ja +häiritäkseen tuntuvassa määrässä kuun radan suuntaa. + +Mutta J.R. Taskinarin ruumiinrakennus ei tällä hetkellä herättänyt +salissaolijain mielenkiintoa. Se seikka, että hän antautui suoranaiseen +julkiseen kilpailuun William W. Kolderupin kanssa, lupasi heille paljoa +liikuttavamman näytelmän. Olihan syntymässä sankariottelu, jossa +dollareja käytettäisiin luoteina. Enkä tiedä, kumman rahakirstun +puolesta vedonlyöjät olisivat enemmän uskaltaneet. + +Äärettömän rikkaita olivat molemmat, nämä kaksi verivihollista! Olisi +siis enää kysymys vain itserakkaudesta. + +Kun ensimmäiset, nopeasti hillityt kiihtymyksen liikahdukset olivat +päättyneet, syntyi väkijoukossa uusi äänettömyys. Olisi kuullut +hämähäkinkin kutovan verkkoansa. + +Huutokaupan toimittajan Dean Felporgin ääni katkaisi tämän painostavan +hiljaisuuden. + +"Miljoonalla kolmellasadalla tuhannella dollarilla Spencerin saari!" +huusi hän nousten pystyyn, voidakseen paremmin seurata tarjousten +sarjaa. + +William W. Kolderup oli kääntynyt J.R. Taskinariin päin. Läsnäolijat +olivat väistyneet sivummalle tehdäkseen tilaa molemmille riitapuolille. +Stocktonin mies ja San Franciscon mies saattoivat nähdä toisensa +kasvoista kasvoihin, tuijottaa toisiinsa mielensä mukaan. Totuus +pakottaa meidät sanomaan, että he eivät sitä laiminlyöneetkään. Koskaan +ei toinen olisi taipunut luomaan alas katsettansa toisen edessä. + +"Miljoona neljäsataatuhatta dollaria", virkkoi William W. Kolderup. + +"Miljoona viisisataatuhatta!" vastasi J.R. Taskinar. + +"Satatuhatta lisää!" + +"Miljoona seitsemänsataatuhatta!" + +Eikö tämä tuo mieleenne kertomusta kahdesta Glasgowin +teollisuudenharjoittajasta, jotka onnettomuuden uhallakin kilpailivat +siitä, kumpi rakentaisi tehtaansa piipun korkeammaksi kuin toinen? +Mutta nyt rakennettiin torneja kultaharkoista. + +J.R. Taskinarin ylitarjousten jälkeen William W. Kolderup kuitenkin jäi +jonkun hetken miettimään ennenkuin antautui uudestaan kamppailuun. +Taskinar sitävastoin räjähti kuin pommi eikä näkynyt haluavan +silmänräpäystäkään harkita. + +"Miljoona seitsemänsataatuhatta dollaria!" toisti huutokaupanpitäjä. +"No, hyvät herrat, saarihan menee melkein ilmaiseksi!... Ihan +lahjaksi!" + +Olisi saattanut luulla, että tuo arvoisa Felporg olisi +virkatottumuksensa kiihoittamana lisännyt: "Kehyskin maksaa enemmän!" + +"Miljoona seitsemänsataatuhatta dollaria", kirkui huutaja Gingrass. + +"Miljoona kahdeksansataatuhatta", vastasi William W. Kolderup. + +"Miljoona yhdeksänsataatuhatta", säesti J.R. Taskinar. + +"Kaksi miljoonaa!" huusi William W. Kolderup heti, tällä kertaa +odottamatta. + +Hänen kasvonsa olivat hiukan kalvenneet hänen lausuessaan nämä viime +sanat, mutta koko hänen asentonsa muistutti miehestä, joka ei tahdo +luopua kamppailusta. + +J.R. Taskinar hehkui kiihtymyksestä. Hänen tavattoman leveät kasvonsa +muistuttivat rautateillä käytettyjä merkkilevyjä, joiden punainen puoli +esille käännettynä tarkoittaa junan pysähdyttämistä. Mutta +luultavastikaan hänen kilpailijansa ei välittäisi varoitusmerkeistä, +vaan lisäisi höyryä. + +J.R. Taskinar tunsi sen. Veri nousi hänen kasvoihinsa, jotka +pöhöttyivät kuin kaatuvatautisella. Hän mykerteli kallisarvoisilla +briljanteilla koristetuilla paksuilla sormillaan kellonsa raskaita +kultaperiä. Hän katseli vastustajaansa ja sulki sitten hetkiseksi +silmänsä avatakseen ne jälleen entistä vihaisempina. + +"Kaksi ja puoli miljoonaa dollaria!" huudahti hän vihdoin toivoen tällä +jättiläishypyllä ehkäisevänsä enemmät lisätarjoukset. + +"Kaksi miljoonaa seitsemänsataatuhatta!" vastasi William W. Kolderup +hyvin tyynellä äänellä. + +"Kaksi miljoonaa yhdeksänsataatuhatta!" + +"Kolme miljoonaa." + +Niin, San Franciscon William W. Kolderup oli luvannut kolme miljoonaa +dollaria. + +Kättentaputukset olivat jo paukahtaa. Ne pidättyivät kuitenkin +huutokaupan toimittajan äänen kajahtaessa, kun tämä toisti huudon ja +uhkasi vaistomaisella lihasten liikkeellä laskea kohotetun vasaran. +Olisi luullut, että Dean Felporg, niin tylsistynyt kuin hän olikin +julkisen huutokaupan yllätyksiä vastaan, oli kykenemätön kauemmin +hillitsemään itseään. + +Kaikkien katseet olivat kääntyneet J.R. Taskinariin päin. Tuo +isoruhoinen mies tunsi niiden painon, mutta vielä enemmän noiden kolmen +miljoonan dollarin painon, joka näkyi hänet murskaavan. Hän aikoi +puhua, kaiketikin tehdäkseen ylitarjouksen, mutta ei saanut sanaa +suustansa. Hän koetti liikuttaa päätänsä... mutta ei enää kyennyt. + +Vihdoin kuului hänen äänensä heikkona, mutta silti riittävän selvänä. + +"Kolme ja puoli miljoonaa!" jupisi hän. + +"Neljä miljoonaa", vastasi William W. Kolderup. + +Se oli viimeinen nuijanisku. J.R. Taskinar lyyhistyi. Vasara kumahti +pöydän marmorilaattaan... + +Spencerin saari oli myyty huutokaupalla neljästä miljoonasta dollarista +San Franciscon William W. Kolderupille. + +-- Kyllä minä kostan! -- jupisi J.R. Taskinar. + +Ja luotuansa vielä vihaisen silmäyksen vastustajaansa hän palasi +Occidental-hotelliin. + +Sillä välin kajahtivat kolminkertaiset eläköön-huudot ja ihastuksen +remahdukset William W. Kolderupin korvissa saatellen häntä +Montgomery-kadulle asti. Ja niin suuri oli riemastuneiden +amerikkalaisten innostus ja hullaantuminen, etteivät he muistaneet edes +laulaa _Yankee Doodleansa_. + + + + +III + +Phina Hollaneyn ja Godfrey Morganin keskustelu pianon säestyksellä. + + +William W. Kolderup oli siis palannut Montgomery-kadun varrella +sijaitsevaan palatsiinsa. Tämä katu on San Franciscon Regent Street, +Broadway, Boulevard des ltaliens. Tätä suurta valtasuonta pitkin, joka +kulkee kaupungin läpi yhdensuuntaisesti sen rantakatujen kanssa, käy +vilkas liike, kaikkialla näkyy mitä vauhdikkain touhu ja elämä. Siellä +kulkee monilukuisia raitioteitä, vierii hevosten tai muulien vetämiä +ajopelejä; kiirehtivät ihmiset tungeskelevat kivikäytävillä ja hyvin +uhkeiden kauppapuotien edustalla. Vielä lukuisampi on ihmistulva +kapakkain ovilla, ja niissä nautitaan mitä tyypillisimpiä +kalifornialaisia juomia. + +Tarpeetonta on kuvailla Friscon pohatan asuntoa. Kun hänellä oli liian +paljon miljoonia, niin oli liiaksi ylellisyyttäkin. Enemmän mukavuutta +kuin makua. Vähemmän taiteellista kuin käytännöllistä vaistoa. Eihän +kaikki ollut yhtaikaa mahdollista. + +Tyytyköön lukija tietoon, että siellä oli upea vastaanottohuone ja +tässä huoneessa piano, jonka sävelet kaikuivat palatsin kuuman +ilmapiirin läpi hetkellä, jolloin äveriäs Kolderup sinne astui. + +-- Hyvä, -- tuumi hän, -- he ovat täällä! Sananen rahastonhoitajalleni, +ja sitten käymme heti juttelemaan! + +Ja hän kääntyi työhuoneeseensa päin, päättääkseen tämän pienen +liikeasian, Spencerin saaren oston, jotta sitä ei enää tarvitsisi +ajatella. Sitä varten piti vain ottaa esille ja myydä muutamia +arvopapereita maksaakseen ostoksensa. Neljä riviä hänen +pörssivälittäjälleen, muuta ei tarvittu. Senjälkeen William W. Kolderup +ryhtyisi toiseen "laskelmaan", joka oli hänellä aivan eri tavalla +sydämenasiana. + +Niin, Phina ja Godfrey olivat salissa: edellinen pianon ääressä, +jälkimmäinen loikoillen sohvalla ja raukeasti kuunnellen noita +harppumaisen heleitä säveliä, joita ihastuttavan tytön sormet loihtivat +soittokoneesta. + +"Kuunteletko sinä?" kysyi viimemainittu. + +"Tietysti." + +"Niin, mutta käsitätkö sinä?" + +"Käsitänkö, Phina! Et ole niitä _Auld Robin Grayn_ muunnelmia koskaan +soittanut näin hyvin." + +"Enhän minä _Auld Robin Graytä_ soita, Godfrey... tämä kappale on +_Happy moment_..." + +"Ah, minä luulin!" vastasi Godfrey välinpitämättömällä äänellä, jonka +merkityksestä ei olisi voinut erehtyä. + +Nuori tyttö kohotti molemmat kätensä ja jätti hetkiseksi sormensa +haralleen pianon yli ikäänkuin aikoen jälleen näppäistä säveleen. +Sitten hän kääntäen puoliksi tuoliansa jäi muutamiksi silmänräpäyksiksi +katselemaan liian tyyntä Godfreytä, joka koetti välttää hänen +katsettansa. + +Phina Hollaney oli William W. Kolderupin kummityttö. Huolehdittuaan +orvon kasvatuksesta hän oli antanut tytölle oikeuden pitää itseänsä +hänen tyttärenään, jonka tulisi rakastaa häntä isänänsä. Tyttö ei sitä +laiminlyönytkään. Hän oli nuori, "omalla tavallaan kaunis", kuten +sanotaan, ja ihan varmaan hurmaava kuusitoistavuotias vaaleaverinen +tyttö, jossa oli hiven ruskeatakin, kuten voi lukea hänen +tummansinisten silmiensä kristallista. Emme voisi olla vertaamatta +häntä liljaan, koska sitä vertausta parhaissa seurapiireissä +poikkeuksetta käytetään amerikkalaisista kaunottarista. Hän oli siis +lilja, jos suvaitsette, mutta johonkin vastustuskykyiseen ja +vankkaan metsäruusuun oksastettu. Epäilemättä hänellä oli paljon +sydämellisyyttä, tuolla nuorella missillä, mutta hänellä oli myöskin +paljon käytännöllistä tajua, hyvin omintakeinen esiintyminen, eikä hän +antautunut sukupuolensa ja ikäistensä haaveiluihin ja unelmiin enemmän +kuin oli sopivaa. + +Unelmat menevät hyvin mukiin nukkuessa, mutta eivät valveilla ollessa. +Ja tällä hetkellä hän ei nukkunut, eikä häntä suinkaan edes nukuttanut. + +"Godfrey", toisti hän. + +"Phina", vastasi nuori mies. + +"Missä sinä nyt olet?" + +"Sinun lähelläsi... tässä salissa..." + +"Ei, et ole minun lähelläni, Godfrey! Et ole tässä salissa!... Olet +kaukana, hyvin kaukana... merien tuolla puolen, eikö niin?" + +Ja konemaisesti etsien pianoa Phinan käsi harhaili pienten septimien +sarjaan, jonka surumielisyys sanoi paljon ja jota ehkä ei ymmärtänyt +William W. Kolderupin sisarenpoika. + +Sillä se tämä nuori mies oli, sellainen oli se sukulaisuuden side, joka +yhdisti hänet tämän talon rikkaaseen isäntään. Tämän saarenostajan jo +vuosikausia sitten orvoksi jääneenä sisarenpoikana oli Godfrey Morgan, +samoinkuin Phinakin, kasvatettu enonsa luona, jolle liikeasioiden +kuumeinen touhu ei koskaan ollut suonut väliaikaa naimista +ajatellakseen. + +Godfrey oli nykyään kaksikolmattavuotias. Opistonsa päätettyään hän oli +jättäytynyt aivan joutilaaksi. Vaikka hän olikin suorittanut +yliopistollisen tutkinnon, ei hän ollut siitä paljoa viisastunut. Elämä +avasi hänelle vain helppoja teitä. Hän saattoi astua oikealle tai +vasemmalle: aina hän johonkin saapuisi, missä onni ei pettäisi häntä. + +Sitäpaitsi Godfrey oli komean näköinen, hieno ja siro, eikä hän koskaan +ollut käyttänyt ylenmäärin koristeltuja kaulahuiveja, ei somistellut +sormiansa, kalvosimiansa tai paidanrintaansa kaikenlaisilla +oikullisilla jalokivisommitteluilla, joita hänen maanmiehensä pitivät +niin suuressa arvossa. + +En hämmästyttäisi ketään sanomalla, että Godfrey Morgan oli naiva Phina +Hollaneyn. Olisiko voinut olla toisin? Sehän olisi ollut mitä sopivin +liitto. Sitäpaitsi William W. Kolderup itse toivoi tuota naimiskauppaa. +Siten hän takaisi omaisuutensa kahdelle henkilölle, jotka olivat +hänelle rakkaimmat maailmassa, puhumattakaan siitä, että Phina +miellytti Godfreytä ja että Godfreykään ei ollut Phinalle +vastenmielinen. Se oli tarpeellista kauppahuoneen hyvän kirjanpidonkin +vuoksi. Heidän syntymästään asti oli avattu tili nuorelle miehelle ja +toinen tytölle. Nuo tilit oli vain päätettävä ja talletuskirjat +siirrettävä uusittuina puolisoiden nimelle. Arvoisa liikemies otaksui, +että kaikki tuo sujuisi mainiosti ja että tilinpäätös lopullisesti +joutuisi tasapainoon ilman erehdyksiä tai laiminlyöntejä. + +Mutta laiminlyöntiäpä siinä juuri olikin ja ehkä erehdystäkin, kuten +pian saamme osoittaa. + +Erehdystä, koska Godfrey ei vielä tuntenut itseänsä täysin kypsyneeksi +avioliiton suureen asiaan; laiminlyöntiä, koska ei oltu tunnusteltu +hänen taipumuksiansa tässä suhteessa. + +Opintonsa päätettyään Godfrey tunsi tosiaan ikäänkuin ennenaikaista +väsymystä maailmaan ja koko elämäänkin, jossa häneltä ei mitään +puuttuisi, jossa hänellä ei ollut ainoatakaan toivomusta lausuttavana, +jossa hänellä ei ollut mitään tehtävää! Silloin hänet valtasi ajatus +vaeltaa maailmaa ristiin rastiin: hän huomasi oppineensa kaikkea, mutta +ei matkustamaan. Vanhasta ja uudesta mantereesta hän ei totta puhuen +tuntenut muuta kuin yhden ainoan kohdan, San Franciscon, jossa oli +syntynyt ja josta ei ollut koskaan poistunut muutoin kuin ehkä unessa +ja unelmissaan. + +Ja mitäpä, kysyn teiltä, on nuori mies, joka ei ole pariin, kolmeen +kertaan matkustanut maapallon ympäri, -- varsinkin jos hän on +amerikkalainen? Mihin hän voi vastedes kelvata? Tietääkö hän, miten +suoriutua erilaisista selkkauksista, joihin pitkäaikaisella matkalla +saattaa joutua? Jollei hän ole hiukan tottunut seikkailevaan elämään, +kuinka hän tahtoisi vastata itsestään? Ja eivätkö muutamat tuhannet +penikulmat, jotka on matkannut maailmassa katsellakseen ympärilleen, +tehdäkseen havaintoja ja hankkiakseen tietoja, ole välttämätön lisä +nuoren herrasmiehen kasvatukseen? + +Niinpä oli tapahtunut, että Godfrey oli jo lähes vuosikauden ahminut +meidän aikakaudellamme niin runsaasti rehoittavaa kirjallisuutta +matkakertomusten alalta, ja tämä lukeminen oli hänet huumannut. Hän oli +Marco Polon kanssa löytänyt Kiinan, Kolumbuksen seurassa Amerikan, +Cookin mukana Tyynenmeren, Dumont d'Urvillen parissa etelänavan. +Hänessä oli syntynyt kiihkeä halu matkustaa sinne, missä nuo kuulut +purjehtijat olivat käyneet ilman häntä. Hän ei tosiaan olisi pitänyt +liian kalliisti ostettuna muutamia vuosikausia kestävää tutkimusretkeä, +vaikka olisikin joutunut useiden hyökkäysten alaiseksi malaijilaisten +merirosvojen taholta, ollut mukana laivojen yhteentörmäyksissä ja +haaksirikkoutunut autioille rannikoille, joilla olisi täytynyt viettää +Selkirkin tai Robinson Crusoen elämää. Niin, Robinson, kunpa rupeisikin +Robinsoniksi! Kukapa nuori sielu ei ole sitä hiukan haaveillut, +lukiessaan -- kuten Godfrey oli varsin usein, liiankin usein lukenut -- +Daniel Defoen tai Wyssin kuviteltujen urhojen seikkailuja. + +Niin, sellaista haaveili William W. Kolderupin oma sisarenpoika siihen +aikaan, jolloin eno aikoi kahlehtia hänet avioliiton umpisolmuisilla +siteillä. Mitä taas siihen tulee, että olisi matkustanut Phinan kanssa, +sitten kun tytöstä olisi tullut mrs Godfrey Morgan, -- ei, se ei käynyt +päinsä! Oli matkustettava yksinään tai oltava kokonaan matkustamatta. +Ja sitäpaitsi, eikö Godfrey tyydytettyään oikkunsa olisi ollut +kelvollisempi naimasopimusta allekirjoittamaan? Voiko mies tehdä naisen +onnelliseksi ja osaako hän itsekään avio-onnestaan nauttia, jollei +ensin ole käynyt Japanissa tai Kiinassa tai edes Euroopassa? Ei, ei +suinkaan! + +Ja siksipä Godfrey nyt oli hajamielinen miss Phinan parissa, +välinpitämätön hänen sanoistaan, kuuro hänen soittelemilleen sävelille, +jotka ennen olivat häntä hurmanneet. + +Vakavana ja harkitsevana tyttönä Phina oli sen kyllä huomannut. Jos +sanoisi, ettei se neitosta hiukan sapettanut, jopa huolestuttanutkin, +olisi se ollut aiheetonta panettelua. Mutta tottuneena katselemaan +asioita käytännöllisesti hän oli jo tuuminut: + +-- Jos on välttämätöntä, että hän matkustaa, niin on parempi, että hän +matkustaa ennen häitä kuin niiden jälkeen! + +Ja siksipä hän oli sanonut Godfreylle nuo yksinkertaiset, hyvin +merkilliset sanat: + +"Ei, et ole minun lähelläni tällä hetkellä... olet kaukana merien +tuolla puolella!" + +Godfrey oli noussut. Hän oli astunut muutaman askeleen salissa, +katsahtamatta Phinaan, ja huomaamattansa hän oli tullut etusormellaan +painaltaneeksi erästä pianon näppäimistä. + +Suuri _dess_, oktaavia liian alhaalta, perin haikea sävel, vastasi +hänen kosketukseensa. + +Phina oli käsittänyt ja enemmittä keskusteluitta aikoi niin sanoaksemme +jättää kihlattunsa muurin juurelle odottamaan että hän auttaisi +murtamaan siihen aukon, josta mies voisi paeta, minne mielensä teki. +Mutta silloin salin ovi avautui. + +William W. Kolderup ilmestyi hiukan touhussaan kuten aina. Näemme +hänessä liikemiehen, joka oli päättänyt yhden kauppatoimen ja +valmistausi aloittamaan toista. + +"No", virkkoi hän, "nyt ei enää ole kysymys muusta kuin päivän +määräämisestä". + +"Minkä päivän?" sanoi Godfrey säpsähtäen. "Minkä päivän, jos +suvaitsette, eno?" + +"Teidän molempain hääpäivän!" vastasi William W. Kolderup. "Ei suinkaan +ole puhetta minun hääpäivästäni!" + +"Sillä olisi ehkä kiireempi!" virkkoi Phina. + +"Häh...? Mitä...!" huudahti eno, "mitä tämä merkitsee...? Sanommeko +tämän kuun lopulla?" + +"Kummi-isä Will", vastasi nuori tyttö, "tänään ei ole kysymys +hääpäivän, vaan lähtöpäivän määräämisestä!" + +"Lähtöpäivän...?" + +"Niin, Godfreyn lähtöpäivän", jatkoi miss Phina, "Godfreyn, joka ennen +avioliittoon menoa tuntee tarvetta matkailla hiukan maailmassa!" + +"Aiotko sinä lähteä... sinä?" ihmetteli William W. Kolderup astuen +nuorta miestä kohti ja tarttui hänen käsivarteensa ikäänkuin peläten, +että "tuo sisarenpojan veitikka" pääsisi häneltä karkuun. + +"Niin, eno Will", vastasi Godfrey rohkeasti. + +"Ja kuinka pitkäksi ajaksi?" + +"Puoleksitoista vuodeksi tai korkeintaan kahdeksi, jos..." + +"Jos...?" + +"Jos te vain sallitte ja jos Phina tahtoo minua siihen asti odottaa!" + +"Sinua odottaa! Kas sitä sulhasta, joka ei pyydä muuta kuin saada +juosta tiehensä!" pilkkasi William W. Kolderup. + +"Täytyy Godfreyn antaa menetellä mielensä mukaan", vastasi nuori tyttö. +"Kummi-isä, minä olen miettinyt tuota kaikkea. Olen nuori, mutta +Godfrey on totta totisesti vielä nuorempi kuin minä! Matkat vanhentavat +häntä, ja minusta tuntuu, ettei saa vastustaa hänen mielitekojansa! Hän +tahtoo matkustaa, -- matkustakoon! Sitten hänelle tulee levon tarve, ja +palatessaan hän löytää minut taas." + +"Mitä!" huudahti William W. Kolderup, "suostutko sinä laskemaan tämän +huimapään lentoon?" + +"Niin, niiksi haluamikseen kahdeksi vuodeksi!" + +"Ja sinä odotat häntä?..." + +"Jollen kykenisi häntä odottamaan, niin en häntä rakastaisikaan!" + +Tämän sanottuaan Phina palasi taas pianonsa ääreen ja joko hän sitten +tahtoi tai ei, soittivat hänen sormensa hillitysti hyvin muodikkaan +kappaleen "Kihlatun lähtö", joka oli tilaisuuteen varsin sopiva, se +täytyy myöntää. Mutta ehkä huomaamattansa hän soitti sen mollissa, +vaikka se oli sävelletty duuriin. Näinpä koko sävelmän tunne muuttui ja +sen valittava väritys tulkitsi hyvin nuoren tytön sisimmät vaikutelmat. + +Hämmentynyt Godfrey ei tällä välin sanonut sanaakaan. Hänen enonsa oli +tarttunut hänen päähänsä ja käännettyään sen päivänvaloa kohti katseli +häntä. Tällä tavoin hän kyseli häneltä tarvitsematta puhua, ja poika +vastasi hänelle tarvitsematta mitään sanoin lausua. + +"Kihlatun lähdön" valittavat säveleet kuuluivat yhä haikeina. Sitten +William W. Kolderup käveltyään lattian yli palasi Godfreyn luo, joka +seisoi kuin syyllinen tuomarinsa edessä. Sitten hän korotti ääntään: + +"Onko se hyvin vakavaa?" kysyi hän. + +"Hyvin vakavaa", vastasi miss Phina keskeyttämättä soittoansa, sillä +välin kun Godfrey tyytyi tekemään myöntävän liikkeen. + +"_All right_", vastasi William W. Kolderup luoden sisarenpoikaansa +omituisen katseen. + +Sitten olisi voinut kuulla hänen mutisevan hampaittensa välitse: + +-- No, sinä tahdot maistaa, miltä matkat tuntuvat, ennenkuin menet +naimisiin Phinan kanssa! Hyvä on, saat siihen tilaisuuden, poikaseni! + +Hän käveli vielä pari kolme askelta ja pysähtyen käsivarret ristissä +kysyi: + +"Mihin sinä haluat matkustaa?" + +"Kaikkialle." + +"Ja milloin aiot lähteä?" + +"Milloin te sallitte, eno Will." + +"Parasta sitten, että lähdet mahdollisimman pian!" + +Kun viimeiset sanat lausuttiin, oli Phina äkkiä keskeyttänyt soittonsa, +vasemman käden pikkusormi oli juuri näpännyt _dissin_... eikä +neljännesnuotti ollut päättynyt sävelen korkotavuun. Hän oli pysähtynyt +keskelle sanaa "haikea", kuten "Hugenottien" Raoul poistuessaan +Valentinen kanssa esittämänsä duetton jälkeen. Ehkä Phina-neidon sydän +oli hiukan paisuksissa, mutta hän oli lujasti päättänyt olla mitään +virkkamatta. + +Silloin William W. Kolderup Godfreyhin katsahtamatta astui pianon luo. + +"Phina", sanoi hän vakavasti, "ei saa koskaan pysähtyä 'haikeaan'!" + +Ja laskien paksun sormensa kohtisuoraan näppäimelle. Hän kajahdutti +heleän _a:n_. + + + + +IV + +T. Artelett, jota nimitetään Tartelettiksi, esitellään asianmukaisesti +lukijalle. + + +Jos T. Artelett olisi ollut ranskalainen, olisivat hänen maanmiehensä +ihan varmaan nimittäneet häntä leikillisesti Tartelettiksi. +[_Tartelette_ merkitsee: pikku torttu. _Suom_.] Ja koska se nimitys +hänelle sopii, emme epäröi sitä hänestä käyttää. Ja jollei Tartelett +ollutkaan ranskalainen, olisi hänen varsin hyvin sietänyt olla. + +Teoksessaan "Matka Pariisista Jerusalemiin" kertoo Chateaubriand +pienestä miehestä, joka "oli puuteroitu ja piti tukkansa käherrettynä +kuten ennen vanhaan, käytti kypsymättömän omenan väristä nuttua, pitkiä +droguet-kankaisia liivejä, muslimista poimukaulusta ja kalvosimia +samasta aineesta, vingutti käsiviulua ja tanssitti irokeeseilla +_Madelon Friquetia_". + +Kalifornialaiset eivät ole irokeeseja, se vielä puuttuisi, mutta +Tartelett toimi siitä huolimatta tanssin- ja plastiikan opettajana +Kalifornian pääkaupungissa. Jollei hänen oppituntejansa maksettukaan +majavannahoilla ja karhunliikkiöillä, kuten hänen edeltäjänsä, niin +maksettiin ne dollareilla. Jos hän oppilaistaan puhuessaan ei sanonut: +"nämä arvoisat villit ja nämä armolliset villittäret", johtui se siitä, +että hänen oppilaansa olivat varsin sivistyneitä, ja uskoaksemme +häntä itseänsä, hän ei suinkaan ollut vähän kohottanut heidän +sivistystasoansa. + +Vanhapoika Tartelettilla oli viisiviidettä ikävuotta siihen aikaan, kun +hänet lukijoillemme esittelemme. Mutta kymmenkunta vuotta sitten oli +hänen avioliittonsa erään jo kypsyneen neitosen kanssa ollut +toteutumaisillaan. + +Silloin ja sitä varten pyydettiin häneltä "pari, kolme riviä" iästään, +persoonastaan ja asemastaan, ja hän katsoi velvollisuudekseen vastata +seuraavaan tapaan, mikä säästää meiltä vaivan piirtää hänen kuvansa +siveellisessä samoin kuin ruumiillisessakin merkityksessä. + +Hän on syntynyt 17. p. heinäkuuta vuonna 1835, neljännestä yli kolme +aamulla. + +-- Hän on viiden jalan, kahden tuuman ja kolmen linjan pituinen. + +-- Hänen paksuutensa lanteiden kohdalta on täsmälleen kaksi jalkaa ja +kolme tuumaa. + +-- Hänen painonsa, joka viime vuodesta oli lisääntynyt kuudella +naulalla, on sataviisikymmentäyksi naulaa ja kaksi unssia. + +-- Pää on pitkulainen, + +-- Hiukset, joita otsalla on harvassa, ovat harmahtavan +kastanjanruskeat; otsa on korkea, kasvot soikeat, ihonväri tummahko. + +-- Silmät -- oivallinen näkö -- ovat harmaanruskeat, silmäripset ja +kulmakarvat vaaleanruskeat; silmäluomet ovat jokseenkin syvälle +painuneet kuoppaansa kaartuvien kulmakarvojen alle. + +-- Nenä on keskikokoa, ja siinä on sierettymä vasemman sieraimen +kohdalla. + +-- Ohimot ja posket ovat litteät ja karvattomat. + +-- Korvat ovat suuret ja litteät. + +-- Keskikokoista suuta ei tärvele ainoakaan mädäntynyt hammas. + +-- Ohimoita ja vain hiukan suippenevia huulia verhoavat tuuheat viikset +ja tuuhea pujoparta; leuka on pyöreä ja sitäkin varjostaa monivärinen +parta. + +-- Pieni kauneustäplä koristaa hänen lihavaa kaulaansa niskan puolelta. + +-- Hänen kylpemässä ollessaan saattaa vielä nähdä, että hänen hipiänsä +on valkoinen ja melkein karvaton. + +-- Hän on luonnostaan tyyni ja säännöllinen. Vaikka hänen +ruumiinrakenteensa ei ole vankimpia, on hänen suuren kohtuullisuutensa +avulla onnistunut säilyttää terveytensä aivan täydellisenä syntymästään +asti. Hänen henkitorvensa pää on herkkä ja ärtyy helposti; siksipä hän +onkin välttänyt tupakoimispahetta. Hän ei myöskään käytä väkijuomia, ei +kahvia, ei liköörejä, ei edes miedontamatonta viiniä. Sanalla sanoen, +kaikesta, mikä voisi ärsyttää hänen hermostonsa, hän terveydenhoitonsa +vuoksi mitä ankarimmin kieltäytyy. Heikko olut ja veteen sekoitettu +viini ovat ainoat juomat, joita hän vaaratta voi nauttia. +Varovaisuuttaan saa hän kiittää siitä, että hänen ei ole koskaan +tarvinnut kääntyä lääkärin puoleen siitä asti kun maailmaan tuli. + +-- Hänen eleensä ovat välittömät ja vilkkaat, hänen liikkeensä pirteät, +hänen luonteensa suora ja avonainen. Sitäpaitsi hän menee +hienotunteisuudessa ihan äärimmäisyyteen asti, ja niinpä hän pelosta, +että tekisi naisen onnettomaksi, on tähän saakka epäröinyt antautua +avioliiton siteihin. + +Sellainen oli Tartelettin itsensä esittämä todistus, mutta niin +viehättävä kuin tämä kuva olisikin saattanut olla määrättyyn ikään +ehtineelle neitoselle, raukesi suunniteltu liitto. Opettaja jäi siis +vanhaksipojaksi ja jatkoi oppituntiensa antamista tanssissa ja hyvässä +ryhdissä. + +Juuri siihen aikaan hän tätä varten saapui William W. Kolderupin +taloon. Kun sitten aikaa myöten oppilaat hänet vähitellen jättivät, jäi +hän ikäänkuin vaunujen viidenneksi pyöräksi tämän äveriään perheen +henkilökuntaan. + +Hiukan naurettavista ominaisuuksistaan huolimatta hän oli joka +tapauksessa kunnon mies. Häneen kiinnyttiin. Hän rakasti Godfreytä, +samoin Phinaa, ja nämäkin vuorostaan pitivät hänestä. Eikä hänellä enää +ollut kuin yksi kunnianhimo maailmassa: istuttaa heidän mieleensä +kaunotaiteensa kaikki hienoudet, tehdä heistä hyvään ryhtiin nähden +kaksi täydellistä olentoa. + +Ja nyt -- kukapa sitä uskoisi? -- juuri opettaja Tartelettin valitsi +William W. Kolderup sisarenpoikansa toveriksi tälle suunnitellulle +matkalle. Niin, hänellä oli jonkun verran aihetta luulla, että +Tartelettilla ei ollut varsin vähäistä osaa Godfreyn kiihkeään +matkustusintoon, jotta tämä vieraisiin maihin tutustumalla saisi +sopivan viimeistelyn kasvatukselleen. William W. Kolderup päätti siis +toimituttaa heidät yhdessä matkalle. Jo seuraavana päivänä, huhtikuun +16:na, hän kutsutti tanssinopettajan työhuoneeseensa. + +Pohatan pyyntö oli Tartelettille käsky. Opettaja lähti huoneestansa +pieni viulunsa, _pochette_, kainalossaan ollakseen valmiina kaikkiin +tilanteihin. Hän nousi palatsin pääportaita akateemisen siroin askelin, +kuten tanssinopettajalle sopii, kolkutti työhuoneen ovelle, astui +sisään, ruumis puolikumarassa, kyynärpäät pyörennettyinä, hymysuin, ja +odotti kolmannessa asennossa sovitettuaan jalkansa ristiin toisen +toisensa edelle puolelta pituudeltaan, niin että nilkat hiukan +koskettivat toisiansa ja kärjet olivat käännetyt ulospäin. + +Jokainen muu kuin opettaja Tartelett olisi tällaisessa vaappuvassa +tasapainossa horjahtanut kannaltaan, mutta hän osasi pysyä ehdottoman +suorana ja vavahtelematta. + +"Herra Tartelett", virkkoi William W. Kolderup, "olen käskenyt kutsua +teidät ilmoittaakseni teille uutisen, joka luullakseni ei teitä +kummastutakaan". + +"Onneks' olkoon!" vastasi opettaja, vaikkei William W. Kolderup ollut +laisinkaan aivastanut, kuten olisi saattanut luulla. + +"Sisarenpoikani avioliitto lykätään tuonnemmaksi, vuoden tai +puolentoista päähän", jatkoi eno, "ja omasta pyynnöstään lähtee Godfrey +matkoille vanhan ja uuden maailman eri valtioihin". + +"Hyvä herra", vastasi Tartelett, "oppilaani Godfrey tuottaa kunniaa +maalle, jossa hän on syntynyt, ja..." + +"Ja myöskin plastiikan opettajalle, joka on kehittänyt hänessä hyvää +ryhtiä ja kaunista esiintymistapaa", virkkoi liikemies äänellä, johon +sisältyvää ivallista vivahdusta Tartelett ei ollenkaan huomannut. + +Ja tosiaankin hän, luullen sopivaksi pyöräyttää "tanssiliikkeen", +siirteli jalkojansa vuorottain eräänlaisessa sivuille päin liukuvassa +tahdissa. Sitten hän taivuttaen keveännotkeasti polveaan kumarsi +William W. Kolderupille. + +"Olen ajatellut", jatkoi tämä, "että teille varmaan olisi hiukan +tuskallista erota oppilaastanne". + +"Se tuska tuntuisi varsin kipeältä", vastasi Tartelett, "mutta jos +täytyy..." + +"Ei täydy", ehätti William W. Kolderup, jonka tummat kulmakarvat +rypistyivät. + +"Ah!..." vastasi Tartelett. + +Hiukan hätääntyneenä astahti viimemainittu poljennollisesti taaksepäin +siirtyäkseen kolmannesta asennosta neljänteen. Sitten hän jätti +molempain jalkojensa välille niiden leveyden suuruisen alan -- olematta +kenties täysin tietoinen tästä liikkeestänsä. + +"Niin", lisäsi rahamies lyhyesti ja äänellä, joka ei sallinut +vastauksen varjoakaan, "olen ajatellut, että olisi tosiaan julmaa +eroittaa opettaja ja oppilas, jotka niin hyvin ymmärtävät toisiansa!" + +"Tietysti... matkat!..." vastasi Tartelett, joka ei näkynyt tahtovan +käsittää. + +"Niin... tietysti!..." toisti William W. Kolderup, "matkat eivät +ainoastaan tuo esille sisarenpoikani lahjoja, vaan myöskin sen +opettajan kyvyt, jota hän saa kiittää mallikelpoisesta ryhdistään!" + +Koskaan ei tämän suuren lapsen päähän ollut pälkähtänyt, että hänen +jonakuna päivänä täytyi lähteä San Franciscosta, Kaliforniasta ja +Amerikasta pitkille merimatkoille. Nämä ajatukset eivät olisi voineet +juolahtaa sellaisen miehen mieleen, joka oli paremmin tutustunut +balettitaiteeseen kuin matkoihin ja joka vielä ei tuntenut edes +pääkaupungin ympäristöä muutaman kymmenen kilometrin laajuudelta. Ja +nyt hänelle tarjottiin tilaisuus -- ei, hänen annettiin ymmärtää, että, +tahtoi tai ei, hänen oli lähdettävä kotiseudultaan omassa nahassaan +kokemaan kaikki vaivat ja hankaluudet, joita tuo hänen Godfreylle +suosittelemansa liikkuva elämä toisi mukanaan! Siinä oli tosiaan +kylliksi hämmentämään niin vähän vankkoja aivoja kuin onnettoman +Tartelettin, joka ensi kertaa eläissään tunsi vaistomaisen väristyksen +viidenneljättä vuoden harjoitusten notkistamissa säärilihaksissaan! + +"Mutta kenties..." virkkoi hän, koettaen palauttaa huulilleen +balettimestarin alituisen hymyn, joka oli niiltä hetkiseksi poistunut, +"kenties... en ole sovelias..." + +"Kyllä kelpaatte!" vastasi William W. Kolderup, niinkuin vastaa mies, +jonka kanssa on turha väitellä. + +Kieltäytyminen oli mahdotonta. Tartelett ei sitä edes ajatellutkaan. +Mitäpä hän tässä talossa oli? Kapine, mytty, tavarakolli, jonka saattoi +lähettää kaikkiin maailman ääriin! Mutta suunniteltu retki häntä +sittenkin hiukan hermostutti. + +"Ja milloin on lähdettävä?" kysyi hän yrittäen asettua jälleen +akateemiseen asentoon. + +"Kuukauden kuluessa." + +"Ja mille myrskyisille merille herra Kolderup on päättänyt lähettää +minut oppilaani kanssa purjehtimaan?" + +"Ensiksi Isolle valtamerelle." + +"Ja missä maailman kolkassa saan ensi kerran astua maihin?" + +"Uuden Seelannin maaperällä", vastasi William W. Kolderup. "Olen +huomannut, että uusseelantilaiset eivät pyöritä asianmukaisesti +kyynärpäitänsä!... Te korjaatte heissä sen vian!" + +Näin valittiin tanssinopettaja Tartelett Godfrey Morganin +matkatoveriksi. + +Liikemiehen päännyökkäys ilmaisi hänelle sitten, että keskustelu oli +loppunut. Hän poistui siis hieman liiaksi liikutettuna, jotta hänen +lähtönsä ja se erikoinen sirous, jota hän esiintymisessään aina käytti, +eivät tässä vaikeassa tehtävässä olisi jättäneet toivomisen varaa. + +Ensi kertaa eläissään Tartelett, hämmästyksessään unohtaen taiteensa +alkeellisimmat säännöt, astui jalat sisäänpäin kääntyneinä. + + + + +V + +Lähtövalmistuksia ja lopuksi todellinen matkallelähtö. + + +Asia oli nyt kerta kaikkiaan päätetty. Ennen tuota pitkää kahdenmatkaa +elämän läpi, jota nimitetään avioliitoksi, Godfrey tekisi kiertomatkan +maailmassa -- mikä toisinaan on vielä vaarallisempaa. Mutta hän uskoi +palaavansa perin karaistuna ja, lähdettyään nuorukaisena, olevansa +takaisin tullessaan täysi mies. Hän saisi nähdä, tehdä huomioita, +vertailla. Hänen uteliaisuutensa tulisi tyydytetyksi. Sitten hän voisi +huoleti elää tyyntä ja rauhallista elämää nauttien perheonnesta, jota +mikään kiusaus ei häntä enää viettelisi jättämään. Oliko hän väärässä +vai oikeassa? Oliko hän menossa hyvään ja terveelliseen kouluun, jossa +saavutettu oppi olisi hänelle eduksi? Jätämme tähän kysymykseen +vastaamisen tulevaisuuden huoleksi. + +Sanalla sanoen, Godfrey oli riemuissaan. + +Levottomana, vaikkei antanut kenenkään sitä huomata, alistui Phina +kihlattunsa opintomatkaan. + +Opettaja Tartelett, joka tavallisesti oli niin jänteväsäärinen, +kaikissa tanssitaidon tasapainotempuissa koulittu, oli menettänyt +tavallisen ryhtinsä ja yritti turhaan saada sitä takaisin. Hän horjui +kamarinsa parkettilattiallakin ikäänkuin olisi jo astellut aaltojen +kiikuttamassa ja tyrskyjen puskemassa laivassa hyttinsä permannolla. + +William W. Kolderup taas oli päätöksensä tehtyään käynyt +harvapuheiseksi, varsinkin sisarenpoikansa parissa. Hänen suljetut +huulensa ja luomien alle puoliksi kätketyt silmänsä ilmaisivat, että +jokin tuuma oli pälkähtänyt tuohon päähän, jossa tavallisesti +haudottiin suuria ja rohkeita liikeyrityksiä. + +-- No, sinä tahdot matkustaa, -- jupisi hän toisinaan, -- matkustaa sen +sijaan, että menisit naimisiin, jäisit kotiisi aivan jouten nauttimaan +onnestasi!... Sama se, sinä saat matkustaa! + +Valmisteluihin ryhdyttiin heti. + +Kaikkein ensimmäiseksi nousi kysymys matkasuunnitelmasta; sitä oli +pohdittava ja lopuksi tehtävä päätös. + +Lähtisikö Godfrey etelään, itään vai länteen päin? Se oli ensin +ratkaistava. + +Jos hän lähtisi etelän kautta, niin Panamasta Kaliforniaan ja +Brittiläiseen Columbiaan liikettä välittävä höyrylaivayhtiö ja +senjälkeen Packet Southampton Rio Janeiro Company huolehtisivat hänen +saattamisestansa Eurooppaan. + +Jos hän lähtisi itään päin, niin Tyynenmeren suuri rautatie voi +muutamassa päivässä kuljettaa hänet New Yorkiin ja sieltä hän saattoi +Cunard-, Inman-, White-Star-, Hampurin--Amerikan tai ranskalaisen +Transatlantique-linjan laivoilla purjehtia vanhan maailman rannikoille. + +Jos hän tahtoi lähteä matkalleen lännen kautta Steam Transoceanic +Golden Age-linjalla, niin hänen olisi helppo saapua Melbourneen ja +sitten Suezin kannakselle Peninsular Oriental Steam Companyn +höyrylaivoilla. + +Kulkuneuvoista ei ollut puutetta, ja niiden matemaattisen tarkasti +toisiinsa sovitettujen lähtöaikojen vuoksi on matka maailman ympäri +enää vain huviretki. + +Mutta näin ei matkustaisi Friscon pohatan sisarenpoika ja perillinen. + +Ei! William W. Kolderupilla oli kauppaliikettänsä varten kokonainen +laivasto purje- ja höyryaluksia. Hän oli siis päättänyt asettaa yhden +näistä laivoista nuoren Godfrey Morganin käytettäväksi aivan kuin olisi +ollut kysymyksessä huviretkelle aikova prinssi, joka matkustelee isänsä +alamaisten kustannuksella. + +Hänen käskystään varustettiin vankka kuudensadan tonnin vetoinen ja +kahdensadan hevosen voimainen höyrylaiva _Dream_ (Unelma). Sen +päälliköksi tuli kapteeni Turcotte, vanha merikarhu, joka oli jo +purjehtinut kaikilla valtamerillä ja kaikilla leveysasteilla. Tällä +oivallisella ja karaistulla, pyörremyrskyihin, tyfoneihin ja tuimiin +tuulispäihin tottuneella viisikymmenvuotiaalla merimiehellä oli +ammatissaan jo neljänkymmenen vuoden kokemus. Panna huppulakki päähänsä +ja uhmata hirmumyrskyä oli vain leikkiä tälle "matruusille", jota ei +koskaan ollut kiusannut muu kuin "maakipu", milloin hän nimittäin oli +satamassa. Ja tästä alituisesta oleskelusta laivan keinuvalla kannella +hänelle oli jäänyt tapa aina vaappua oikealle, vasemmalle, eteenpäin ja +taaksepäin: hänen liikkeissään oli aaltojen ja tyrskyjen tahtia. + +Perämies, koneenkäyttäjä, neljä lämmittäjää, kaksitoista +matruusia, kaikkiaan kahdeksantoista henkeä, oli määrätty _Dreamin_ +miehistöksi; ja vaikka alus tyytyi rauhallisesti kulkemaan kahdeksan +meripenikulmaansa tunnissa, niin siitä huolimatta sillä oli oivallisia +meriominaisuuksia. Vaikkapa se ei ollutkaan kyllin nopea korkeassa +aallokossa laineen harjalla viillättämään, niin eipä aalto myöskään +kuohahtanut sen ylitse, mikä etu hyvin korvaa keskinkertaisen vauhdin, +varsinkin kun ei ole mitään kiirettä. Sitä Paitsi _Dream_ oli taklattu +kuunariksi, ja edullisen tuulen vallitessa se saattoi aina levittää +viidensadan neliömetrin laajuisen purjeittensa pinnan höyryvoimansa +avuksi. + +Ei kuitenkaan pidä uskoa, että _Dreamin_ matka oli aiottu pelkäksi +huviretkeksi. William W. Kolderup oli liian käytännöllinen mies, jotta +ei olisi koettanut saada hyötyä viidentoista- tai kuudentoistatuhannen +meripenikulman retkestä, joka ulottui maapallon kaikille merille. Hänen +laivansa tosin lähti lastitta, mutta se oli helppo pitää hyvässä +liikkumiskunnossa täyttämällä vedellä sen _water-ballastin_. [Osastoja, +jotka voidaan laivaa ollessa lastittomana täyttää vedellä, niin että se +pysyy lastilinjassa.] Täten se olisi tarpeen tullen voitu upottaa +kannen tasalle. Myöskin oli rikas liikemies päättänyt antaa aluksen +matkalla poiketa erinäisiin toimistoihinsa. Niin se kulkisi +markkinapaikasta toiseen. Olkaa huoleti: kapteeni Turcotte kyllä osaisi +ansaita matkan kustannukset. Godfrey Morganin oikku ei tuottaisi enon +rahakirstuihin dollarinkaan tappiota! Näin menetellään hyvin +hoidetuissa kauppaliikkeissä. + +Kaikki tämä päätettiin pitkissä, hyvin salaisissa neuvotteluissa, joita +William W. Kolderupilla oli kahdenkesken kapteeni Turcotten kanssa. +Mutta näytti siltä, että tämän kuitenkin niin yksinkertaisen asian +järjestely ei sujunut aivan itsestään, sillä kapteenin täytyi monet +kerrat käydä liikemiehen työhuoneessa. Hänen sieltä lähtiessään +olisivat teräväsilmäisemmät havaitsijat kuin talon vakinaiset vieraat +huomanneet, että hänen kasvoillaan oli omituinen ilme, että tukka oli +pystyssä kun tuulen tuivertama, ikäänkuin hän olisi kuumeisella kädellä +riuhtonut hiuksiansa, ja että koko hänen ruumiinsakin vaappui ja +kiikkui tavallista rajummin. Omituisista äänen korostuksista +olisi myöskin saattanut kuulla, että neuvottelut eivät käyneet +myrskyttömästi. Suorasuinen kapteeni Turcotte osasi näet varsin hyvin +pitää puoliaan William W. Kolderupia vastaan, joka rakasti ja +kunnioitti häntä kylliksi sietääkseen hänen vastaväitteitään. + +Vihdoin näkyi kaikki järjestyvän. Ken oli antanut perään, William W. +Kolderup vai Turcotte? En uskalla siitä vielä lausua mielipidettäni, +kun en tunne heidän varsinaista väittelyjensä aihetta. Mutta pikemmin +löisin vetoa kapteenin puolesta. Oli miten oli, mutta viikon +keskustelujen jälkeen näkyivät liikemies ja merikarhu päässeen +yksimielisyyteen. Mutta sittenkin Turcotte yhä mutisi hampaittensa +välistä: + +-- Vieköön minut viisisataatuhatta paholaista ja paiskatkoon minut +hornan mustan kattilan pohjaan, jos minä, Turcotte, koskaan olisin +aavistanut saavani tällaista hommaa! + +_Dreamin_ varustaminen sujui varsin nopeasti, eikä sen kapteeni +laiminlyönyt mitään saattaakseen sen merikuntoon kesäkuun ehtiessä +puoliväliin. Se oli tarkastettu telakassa, ja sen huolellisesti +mönjävärillä maalattu pohjapuu välkkyi kirkkaan punaisena sen runkoa +vasten. + +San Franciscon satamaan saapuu joukottain kaikenlaisia ja kaikkiin +kansallisuuksiin kuuluvia laivoja. Eivätkä kaupungin säännöllisesti +pitkin rannikkoa rakennetut satamasillat olisi enää moneen vuoteen +riittäneet tavaroiden lastaamiseen ja purkamiseen, jolleivät +insinöörit olisi keinotekoisesti rakentaneet useita mereen pistäviä +lisälaitureita. Punakuusisia paaluja oli upotettu veteen, ja niiden +varaan oli laskettu lankuista alaltaan muutaman neliömailin laajuisia +laitureita. Siten kylläkin samassa määrässä riistettiin alaa lahdelta; +mutta lahtihan oli avara. Täten oli saatu todellisia lastauspengermiä, +joita nostoranat ja tavaramytyt peittivät ja joiden luo molempain +suurempain valtamerten höyrylaivat, Kalifornian jokien höyryveneet, +kaikkien maiden kutterit ja amerikkalaiset rannikkoalukset voivat +toisiansa murskaamatta asettua mitä parhaimpaan järjestykseen. + +Erääseen tällaiseen keinotekoiseen laivasiltaan, joka sijaitsi +Wharf-Mission-Streetin äärimmäisessä päässä, oli _Dream_ vankasti +köytetty, sitten kun se oli palannut telakalta. + +Mitään ei laiminlyöty, jotta Godfreyn matkaa varten määrätty +höyrylaiva voisi purjehtia mitä parhaimmissa olosuhteissa. +Muonituksesta ja kaikesta muusta pidettiin mitä tarkin huoli. Taklaus +oli mallikelpoisessa kunnossa, kattila tarkastettu ja koneessa +oivallinen potkuri. Otettiinpa laivaan kaiken varalta ja helpottaakseen +yhteyttä satamien kanssa höyrypursikin, nopea ja uppoamaton, josta +olisi paljon hyötyä purjehduksen kestäessä. + +Sanalla sanoen, kesäkuun 10 päivänä oli kaikki valmista. Ei muuta kuin +lähteä ulapalle. Kapteeni Turcotten purjeita hoitelemaan ja konetta +käyttämään hankkimat miehet olivat valioväkeä, ja niitä parempia tuskin +olisi seudulta ollut saatavissa. Varsinainen karja eläviä elukoita: +pitkäkuonoisia porsaskaniineja, lampaita, vuohia, kukkoja ja kanoja oli +sijoitettu välikannelle; vatsantarpeiden tyydyttämiseksi oli sitäpaitsi +vielä varattu monet laatikolliset parhaita säilykkeitä. + +Mitä _Dreamin_ matkaohjelmaan tulee, oli se epäilemättä ollut noiden +pitkien neuvottelujen aiheena, joita William W. Kolderupilla ja hänen +kapteenillaan oli ollut. Tiedettiin vain, että ensimmäinen +poikkeamispaikka, mikä mainittiin, oli Uuden Seelannin pääkaupunki +Auckland -- paitsi milloin jatkuvista vastatuulista aiheutunut +kivihiilentarve pakottaisi hankkimaan lisää polttoainetta jostakin +Tyynen meren saariryhmästä tai jostakin Kiinan satamasta. + +Kaikki nämä yksityisseikat eivät muuten paljoa huolestuttaneet +Godfreytä siitä hetkestä asti, kun hän tiesi pääsevänsä merille; eikä +niistä laisinkaan välittänyt Tartelett, joka häiriintyneessä mielessään +päivä päivältä yhä enemmän liioitteli matkan mahdollisia vaaroja ja +selkkauksia. + +Enää oli vain yksi muodollisuus jäljellä: valokuvien hankkiminen. + +Kihlautunut ei voi säädyllisesti lähteä pitkälle matkalle maapallon +ympäri viemättä mukanaan rakastettunsa valokuvaa ja jättämättä hänelle +omaansa. + +Matkailijaksi puettuna meni siis Godfrey Montgomery-Streetin +valokuvaajain Stephenson & C:on käsiteltäväksi, ja kävelypuvussaan +uskoi Phinakin hurmaavat, mutta hiukan murheelliset piirteensä auringon +kiinnitettäviksi taitavien ammattimiesten levylle. + +Sekin oli tavallaan yhdessämatkustamista. Phinan valokuvalla oli +erikoisesti määrätty paikkansa Godfreyn hytissä, sulhasmiehen kuvalla +taas nuoren tytön neitsytkammiossa. Mitä Tartelettiin tulee, joka ei +ollut sulhasmies eikä suinkaan siksi aikonutkaan, päätettiin kuitenkin +asiaankuuluvaksi uskoa hänenkin kuvansa valonaralle levylle. Mutta +olivatpa valokuvaajat kuinka taitavia tahansa, he eivät voineet saada +tyydyttävää mallikorttia. Häälyvä kuvalaatta ei koskaan näyttänyt muuta +kuin sekavaa sumua, josta olisi ollut mahdotonta tuntea kuuluisaa +tanssin- ja plastiikanopettajaa. + +Se johtui siitä, että, mikä häntä sitten lienee vaivannutkin, kuvattava +ei voinut olla liikkumatta -- kaikista houkutteluista huolimatta, joita +tämänlaatuisissa kuvaamoissa käytetään. + +Koetettiin toisia, nopeampia keinoja, koetettiin ottaa +silmänräpäyskuvia. Mahdotonta! Tartelett kiikkui ja keinui jo +ennakolta aivan kuin _Dream_-laivan kapteeni. Täytyi luopua yrityksestä +ikuistaa tämän merkillisen miehen piirteitä. Korvaamaton vahinko +jälkimaailmalle, jos -- mutta poistakaamme mielestämme sellainen +ajatus! -- jos Tartelett luullessaan lähtevänsä vanhaan maailmaan +matkustaisikin siihen toiseen maailmaan, josta kukaan ei palaa. + +Kesäkuun 9 päivänä oltiin valmiit. _Dreamin_ tarvitsi vain nostaa +ankkuri ja levittää purjeensa. Sen paperit, lastikirjat, rahtisopimus, +vakuutuskirjat olivat kunnossa, ja kahta päivää aikaisemmin oli +Kolderupin liikkeen asiamies lähettänyt viimeisetkin allekirjoitukset. + +Sinä päivänä tarjottiin Montgomery-Streetin palatsissa upeat +lähtöaamiaiset. Juotiin Godfreyn matkan onneksi ja toivottiin hänen +pian palaavan. + +Godfreykin tunsi mielensä liikutetuksi eikä hän yrittänytkään sitä +salata. Phina osoittautui häntä lujemmaksi. Tartelett taas upotti +pelkonsa muutamaan lasilliseen samppanjaa, jonka vaikutus jatkui +lähtöhetkeen asti. |Hän oli unohtamaisillaan taskuviulunsakin, joka +tuotiin hänelle viime hetkellä, kun _Dream_ irroitettiin laiturista. + +Viimeinen hyvästijättö tapahtui laivalla, viimeiset kädenpuristukset +vaihdettiin perähytissä. Sitten kone muutamalla potkurinkierrolla +loitonsi höyrylaivan rannasta. + +"Hyvästi, Phina!" + +"Jumalan haltuun, Godfrey!" + +"Taivas teitä johtakoon!" toivotti eno. + +-- Ja saatelkoon meidät ennen kaikkea takaisin, jupisi tanssimestari +Tartelett. + +"Äläkä milloinkaan unohda, Godfrey", lisäsi William W. Kolderup, +"mietelausetta, joka _Dreamilla_ on peräpeilissään: + + "Confide, recte agens." + +[Luota, kun teet oikein. _Suom_.] + +"En milloinkaan, eno Will! Hyvästi, Phina!" + +"Hyvästi, Godfrey!" + +Höyrylaiva lähti liikkeelle, ja nenäliinoja heilutettiin niin kauan kun +se oli rantalaiturilta näkyvissä, vieläpä vähän kauemminkin. + +Pian oli San Franciscon satamalahti, laajin maailmassa, kuljettu, +_Dream_ lipui ahtaan Golden Gaten, sataman suun, läpi ja sitten se +keulavantaallaan halkoi Tyynen valtameren aaltoja. Tuntui siltä kuin +tuo "kultaportti" olisi sulkeutunut sen jälkeen. + + + + +VI + +Lukija tutustutetaan uuteen henkilöön. + + +Matka oli alkanut. Siinä alkamisessa ei mitään vaikeutta ollut, kuten +kernaasti myönnettäneen. + +Niinpä toistelikin opettaja Tartelett usein ja kieltämättömän +johdonmukaisesti: + +"Matka alkaa aina! Mutta mihin ja miten se päättyy, se on tärkeintä." + +Godfreyn hallussa oleva hytti avautui _Dreamin_ peräkannelle +ruokasalina käytetyn nelikulmaisen suojan päälle. Nuori matkustajamme +sai siellä kaikkea mahdollista mukavuutta. Hän oli antanut Phinan +valokuvalle kaikkein parhaimman paikan kammionsa edullisimmin +valaistulla sivulla. Riippumatto nukkumista varten, hyvin +varustettu pesuteline, muutamia kaappeja pukujen ja liinavaatteiden +säilyttämiseksi, työpöytä, nojatuoli istuttavaksi, -- mitäpä tämä +kaksikolmattavuotias matkustaja muuta kaipasi? Näillä ehdoilla hän +olisi tehnyt kaksikolmatta kertaa matkan maan ympäri! Eikö hän ollut +sen käytännöllisen filosofian iässä, jonka muodostavat hyvä terveys ja +hilpeä luonne? Oi, nuorukaiset, matkustakaa, jos voitte ja ellette voi, +niin... matkustakaa kumminkin! + +Mutta Tartelett ei ollut hyvällä tuulella. Hänen lähellä oppilaansa +hyttiä sijaitseva suojansa tuntui hänestä kovin ahtaalta, hänen +riippumattonsa perin kovalta ja hänen käytettävissään oleva kuuden +neliömetrin pinta-ala perin riittämättömältä, jotta hän sillä olisi +voinut toistella poljentojansa ja tanssiaskeleitansa. Eikö siis +matkustaja hänessä tukehduttanut tanssin ja plastiikan opettajaa? Ei! +Se oli hänellä veressä, ja jahka Tartelettille saapuu hetki laskeutua +nukkumaan viimeistä untansa, ovat hänen jalkansa vieläkin vaakasuorassa +viivassa, kantapäät toisiansa vasten, ensimmäisessä asennossa. + +Ateriat piti nauttia yhdessä, ja niin tehtiinkin -- Godfrey ja +Tartelett istuivat vastapäätä toisiansa, kapteeni ja ensimmäinen +perämies kumpikin omassa päässänsä kiikkupöytää. Tuo hirvittävä nimitys +"kiikkupöytä" antoi jo aavistaa, että tanssinopettajan paikka jäisi +liian usein tyhjäksi! + +Matkalle lähdettäessä kauniilla kesäkuulla puhalsi leppoisa +koillistuuli. Kapteeni Turcotte oli voinut vauhdin enentämiseksi +levittää purjeet, eikä _Dream_, joka kellui tarpeeksi syvällä ja +hyvässä tasapainossa, keinunut liiaksi puolelta toiselle. Ja kun aallot +iskivät siihen takaapäin, niin ei kiikkuminen sitä ylenmäärin +rasittanutkaan. Tällainen kulku ei saa matkustajia nyrpistämään +nenäänsä, ei heidän silmiänsä kauhusta onttonemaan, ei otsia +sinertymään lyijynvärisiksi eikä poista verta poskista. Olihan tämä +siedettävää. Laskettiin suoraan lounasta kohti suopean meren tuskin +väreilevällä ulapalla, jolla ei mitään vaahtoharjoja näkynyt. Pian oli +Amerikan rannikko kadonnut taivaanrannan taakse. + +Kahden päivän ajalla ei purjehduksessa tapahtunut mitään mainitsemisen +arvoista. _Dreamin_ matka joutui. Retken alku oli siis suotuisa -- +joskin kapteeni Turcotte silloin tällöin ilmaisi levottomuutta, jota +olisi turhaan yrittänyt salata. Joka päivä hän auringon kulkiessa +puolipäiväpiirin yli tarkkasi huolellisesti laivan asemaa. Mutta +saattoi huomata, että hän heti jälkeenpäin kutsui perämiehen hyttiinsä, +ja siellä he molemmin pitivät salaista neuvottelua, ikäänkuin heillä +olisi ollut jokin vakava ja uhkaava mahdollisuus pohdittavana. Tämä +seikka jäi epäilemättä huomaamatta Godfreyltä, joka ei ymmärtänyt +mitään purjehdusasuista, mutta muonitusmestari ja jotkut merimiehet +eivät olleet sitä kummastelematta. + +Sitäkin enemmän olivat nämä kunnon miehet ihmeissään, kun ensimmäisen +viikon jälkeen _Dreamin_ suunta parisen kertaa muutettiin tuntuvasti +yön aikaan ja sitten palautettiin ennalleen päivän valjettua, vaikkei +tuota yöllistä liikettä mikään ollut tehnyt välttämättömäksi. Tämä +olisi ollut selitettävissä purjelaivalla, joka on ilmavirtojen +vaihtelusta riippuvainen, mutta höyryaluksen kannalta se oli +käsittämätöntä, koska se saattaa seurata suurten reittien suuntia ja +laskea purjeensa alas, milloin tuuli ei enää ole sille suotuisa. + +Kesäkuun 12 päivän aamupuolella sattui laivassa odottamaton tapaus. + +Kapteeni Turcotte, hänen ensimmäinen perämiehensä ja Godfrey olivat +asettumassa suuruspöytään, kun kannelta kuului outoa melua. Työntäen +oven auki ilmestyi melkein samassa muonitusmestari ruokasalin +kynnykselle. + +"Kapteeni!" virkkoi hän. + +"No, mitä nyt?" huudahti Turcotte vilkkaasti, kuten alati valppaalta +merimieheltä saattaa odottaa. + +"Täällä on... kiinalainen!" vastasi muonitusmestari. + +"Kiinalainenko?" + +"Niin, oikea kiinalainen, jonka vast'ikään sattumalta keksimme +lastiruuman pohjalta!" + +"Lastiruuman pohjalta!" huudahti kapteeni Turcotte. "Kautta kaikkien +Sacramenton pirujen, heittäkää hänet meren pohjaan!" + +"_All right_!" vastasi muonitusmestari. + +Ja tuntien sitä halveksumista, jota jokaisen kalifornialaisen on +tunnettava "taivaan valtakunnan" poikaa kohtaan, tuo kunnon mies piti +käskyä mitä luonnollisimpana ja aikoi häikäilemättä ryhtyä sitä +toimeenpanemaan. + +Mutta kapteeni Turcotte oli tällä välin noussut pöydästä ja lähti +Godfreyn ja perämiehen seuraamana laivan perällä sijaitsevasta +ruokasalista, suunnaten askeleensa _Dreamin_ keulapuolella olevaa +miekkosta kohti. + +Siellä kiinalainen tosiaankin kovassa pinnistyksessä reuhtoi kahden tai +kolmen merimiehen käsissä, jotka eivät kitsastelleet antaessaan hänelle +iskuja. Muukalainen oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies, älykkään +näköinen, sopusuhtainen rakenteeltaan ja sileänaamainen, mutta hiukan +kalpea vietettyään kuusikymmentä tuntia ummehtuneessa lastiruumassa. +Vain sattumalta oli hänet löydetty hämärästä piilopaikastaan. + +Kapteeni Turcotte viittasi heti miehilleen, että päästäisivät irti tuon +onnettoman tungettelijan. + +"Kuka sinä olet?" kysyi hän keltarotuiselta. + +"Auringon poika." + +"Ja mikä on nimesi?" + +"Seng-Vu", vastasi kiinalainen, jonka nimi hänen oman maansa kielellä +merkitsee sellaista, "joka ei elä". + +"Ja mitä sinä täällä laivassa teet?" + +"Minä purjehdin!..." vastasi Seng-Vu rauhallisesti. "Mutta en tuota +teille kuin mahdollisimman vähän vahinkoa." + +"Tosiaan! Mahdollisimman vähän vahinkoa!... Ja olet kätkeytynyt +lähtöhetkellä lastiruumaan?" + +"Kuten sanotte, kapteeni." + +"Hankkiaksesi itsellesi vapaamatkan Amerikasta takaisin Kiinaan, +Tyynenmeren toiselle puolelle?" + +"Jos niin suvaitsette." + +"Mutta jollen sitä suvaitse, sinä keltanahkainen veijari, jos käsken +sinun olemaan hyvä ja matkustamaan Kiinaan uimalla?" + +"Minä yrittäisin", vastasi kiinalainen hymyillen, "mutta on luultavaa, +että tekisin matkalla haaksirikon!" + +"Kuulehan, kirottu John!" [lisänimi, jota amerikkalaiset käyttävät +kiinalaisista], huudahti kapteeni Turcotte, "kyllä minä opetan sinut +säästämään pilettirahoja!" + +Paljon suuttuneempana kuin mihin tässä olisi aihetta ollut, olisi +kapteeni Turcotte ehkä pannut uhkauksensa täytäntöön, ellei Godfrey +olisi tullut väliin. + +"Kapteeni", virkkoi hän, "yksi kiinalainen enemmän _Draw_-laivassa on +yksi kiinalainen vähemmän Kaliforniassa, jossa niitä on aika paljon!" + +"Jossa niitä on liikaa!" vastasi kapteeni Turcotte. + +"Liikaa tosiaan", toisti Godfrey. "No niin, koska tuo mies-raukka on +katsonut hyväksi vapauttaa San Franciscon läsnäolostaan, niin hän +ansaitsee senvuoksi jonkun verran sääliä!... Pyh, viskaamme hänet +maihin Shanghain rannikon ohi purjehtiessamme, emmekä hänestä sen +koommin enää kuule!" + +Sanoessaan, että Kalifornian valtiossa oli liiaksi kiinalaisia, Godfrey +puhui oikean kalifornialaisen kieltä. On varmaa, että "taivaan +valtakunnan" poikien sinne siirtyminen -- niitä oli kolmesataa +miljoonaa Kiinassa kolmeakymmentä miljoonaa amerikkalaista vastaan +Yhdysvalloissa -- on koitunut vaaraksi kaukaisen lännen valloille. +Siksipä ovatkin näiden valtioiden -- Kalifornian, Oregonin, Nevadan ja +Utahin -- lainsäätäjät, jopa itse valtakunnan kongressikin, pohtineet +keinoja tämän uudenlaisen kulkutaudin leviämisen vastustamiseksi, +jonka "jänkit" ovat ristineet "keltarutoksi". Siihen aikaan +laskettiin yksistään Kalifornian valtiossa elävän enemmän kuin +viisikymmentätuhatta kiinalaista. Nämä ihmiset, jotka olivat perin +uutteria kullanhuuhdonnassa, myöskin hyvin kärsivällisiä, eläen +riisipivollisella, kulauksella teetä, opiumihaikusella, pyrkivät +alentamaan työpalkkoja maan omien uurastajain vahingoksi. Nämä +tulokkaat oli täytynyt vastoin amerikkalaista perustuslakia asettaa +erityisten säädösten alaisiksikin. Niinpä oli annettu asetuksia niiden +maahanmuutosta ja kielletty heiltä kansalaisoikeuden saanti, jotta +eivät lopuksi hankkisi itselleen enemmistöä kongressissa. Sitäpaitsi +pidellään heitä ylimalkaan pahoin, kuten intiaaneja ja neekereitä, ja +heille annetun "ruttoiset" nimityksen oikeuttamiseksi suljetaan heidät +useimmiten eri kaupunginosaan, jossa he huolellisesti säilyttävät +kotimaansa tavat ja tottumukset. + +Kalifornian pääkaupungissa on toisrotuisen kansan puristus keskittänyt +heidät Sacramento-kadun seutua kohti, missä he asuvat merkkitauluillaan +ja lyhdyillään koristetuissa majoissansa. Täällä heitä tapaa +tuhansittain sipsuttamassa leveähihaisissa mekoissaan, kartionmuotoinen +lakki päässä ja keikkakärkiset kengät jalassa. Täällä he +enimmäkseen harjoittavat maustekauppiaan, puutarhurin ja pesijän +ammatteja, jolleivät kenties palvele kokkeina tai kuulu niihin +näyttelijäseurueihin, jotka esittävät kiinalaisia kappaleita San +Franciscon ranskalaisessa teatterissa. + +Ja -- ei ole mitään syytä sitä salata -- Seng-Vu kuului tuollaiseen +sekalaiseen teatteriseurueeseen, jossa hänellä oli ensimmäisen +ilveilijän paikka, mikäli tätä eurooppalaisen näyttämön käsitettä voi +ollenkaan sovittaa mihinkään kiinalaiseen taiteilijaan. He ovat näet +perin vakavia leikkiä laskiessaankin, joten kalifornialainen +romaaninkirjoittaja Bret Harte saattoi sanoa, ettei ollut koskaan +nähnyt kiinalaisen näyttelijän nauravan; vieläpä hän myöntää, ettei +voinut tuntea, oliko eräs noita kappaleita, jota hän kävi katsomassa, +murhenäytelmä vai pelkkä ilveily. + +Sanalla sanoen, Seng-Vu oli koomikko. Näyttämökauden lopussa hän +saavutettuaan runsaasti menestystä ja kenties kerättyään kolikoitakin +oli saanut halun palata kotimaahansa muussa muodossa kuin raatona. +[Kiinalaisten tapana on hautauttaa itsensä kotimaan poveen, ja eräät +laivat kuljettavat yksinomaan heidän ruumiitaan Kiinaan.] Senvuoksi hän +kaiken uhalla oli salaa pujahtanut _Dreamin_ lastiruumaan. Eväillä +varustettuna hän siis toivoi tuntemattomana tekevänsä tämän muutaman +viikon merimatkan ja sitten kenenkään näkemättä nousevansa maihin +jossakin Kiinan rannikolla, kuten oli laivaankin tullut. + +Olihan se toki mahdollista. Eikä tuollainen tekonen kai mikään +hengenrikos ollut. + +Oikeassa oli Godfrey ollutkin ryhtyessään puhumaan tungettelijan +puolesta, ja kapteeni Turcotte, joka tahtoi näyttää häijymmältä kuin +oli, luopui suuremmitta vastusteluitta aikomuksestaan heittää Seng-Vu +taistelemaan Tyynenmeren aaltojen kanssa. + +Seng-Vu ei siis enää mennyt piilopaikkaansa laivan pohjalle, mutta hän +ei saanut tuottaa paljon haittaa kannellakaan. Hidasluontoisena, +järjestelmällisenä, vähäpuheisena hän vältti huolellisesti merimiehiä, +joilla aina oli joku kolaus hänen varalleen. Hän eli jäljellä +olevilla eväillään. Kaiken kaikkiaan hän oli kyllin laiha, jotta +hänen tuottamansa ylipaino ei tuntuvasti lisännyt _Dreamin_ +purjehduskustannuksia. Jos Seng-Vu matkustikin ilmaiseksi, niin +varmaankaan hänen matkansa ei maksanut senttiäkään William W. +Kolderupin kukkarolle. + +Hänen läsnäolonsa laivalla herätti kapteeni Turcottessa kuitenkin erään +mietelmän, jonka erikoisen merkityksen kaiketikin vain hänen +perämiehensä ymmärsi. + +"Kyllä se tuottanee meille paljon kiusaa, se kirottu kiinalainen, jos +siksi tulee!... No, sitä pahempi hänelle!" + +"Miksikä hän lie salavihkaa hiipinyt _Dreamiin_?" uteli ensimmäinen +perämies. + +"Ennen kaikkea siksi, että pääsisi Shanghaihin!" vastas kapteeni +Turcotte. "Hiiteen John ja Johnin pojat!" + + + + +VII + +Havaitaan, että William W. Kolderup menetteli ehkä +viisaasti vakuuttaessaan laivansa. + + +Seuraavien päivien, kesäkuun 13:n, 14:n ja 15:n, kuluessa laski +ilmapuntari verkalleen, mutta jatkuvasti, välillä nousematta, ja se +ilmaisi, että säässä kaiketi ei tapahtuisi äkkivaihteluja sateen tai +tuulen ja myrskyn välillä. Tuuli yltyi tuntuvasti kääntyen lounaaseen +päin. Se oli _Dreamille_ vastainen tuuli: laivan täytyi taistella +jokseenkin voimakkaita aaltoja vastaan, jotka iskivät edestä päin. +Purjeet reivattiin siis ja oli kuljettava potkurin avulla, mutta +keskinkertaisella vauhdilla, jotta vältettäisiin pahat sysäykset. + +Godfrey kesti varsin hyvin nämä laivan keinumisen ja vaarumisen +aiheuttamat koetukset, hetkeksikään menettämättä hilpeätä mieltään. +Aivan ilmeisesti tämä reipas poika rakasti merta. + +Mutta Tartelett ei suinkaan rakastanut merta, ja meri kosti sen hänelle +häijysti. Olisi pitänyt nähdä onneton ryhdin opettaja, joka ei enää +pysynyt ryhdissään, tanssimestari tanssimassa kaikkia taiteensa +sääntöjä vastaan. + +Hytissä pysyminen näiden tölmäysten aikana, jotka järkyttivät +höyrylaivaa sen pohjaparruja myöten, oli hänelle mahdotonta. + +"Ilmaa, ilmaa!" huokaili hän. + +Hän ei enää poistunutkaan kannelta. Kun tyrsky heilahdutti laivaa, +lennähti hän toiselta laidalta toiselle. Kun laiva kallistui, viskautui +hän eteenpäin, viskautuakseen sitten melkein heti taaksepäin. Hän +piteli käsipuista, tarttui kiinni köysistä, otti asentoja, jotka +uudenaikaisen tanssiopin periaatteiden mukaan olivat ehdottomasti +tuomittavia! Ah, että hän ei voinut kohota palloliikkeellä ilmaan +välttääkseen tämän liikkuvan permannon keikkumista! Eräs tanssija hänen +esi-isiensä joukossa oli sanonut, että hän suostuessaan astumaan +jalallansa uudestaan näyttämölle teki sen vain, jotta ei nöyryyttäisi +tovereitansa. Tartelett taas ei olisi halunnut enää koskaan astua tälle +sillalle, jonka aaltojen iskut näkyivät upottavan pohjattomaan kuiluun. + +Että William W. Kolderup pohatta olikin saanut päähänsä lähettää hänet +tänne! + +"Kestääkö tätä pahaa ilmaa kauan?" kysyi hän kapteeni Turcottelta +kaksikymmentä kertaa päivässä. + +"Hm, ilmapuntari ei rauhoita!" vastasi kapteeni poikkeuksetta ja +rypisti kulmakarvojansa. + +"Pääsemmekö pian perille?" + +"Pian, herra Tartelett!... Hm, pian!... Vielä tässä on taivalta +edessämme!" + +"Ja tätäkö nimitetään Tyyneksi valtamereksi!" voivotteli onneton kahden +nikotuksen ja kahden heilahduksen välillä. + +Sanokaamme vielä, että opettaja Tartelett ei kärsinyt ainoastaan +merikivusta, vaan että häntä myöskin peloitti, kun hän näki nuo isot +vaahtopäät laineet, jotka vyöryivät _Dreamin_ lippujen korkeudelle; kun +hän kuuli rajujen sysäysten nostattamina joidenkin läppien pamahtelevan +päästäessään höyryä pakenemaan laskuputkien kautta; ja kun hän tunsi +laivan heittelehtivän korkin lailla noilla vesivuorilla. + +"Ei, sen täytyy mennä kumoon!" toisteli hän luoden oppilaaseensa +elottoman katseen. + +"Tyyntykää, Tartelett!" vastasi Godfrey. "Laiva on luotu kellumaan, +tuhat tulimmaista! Siihen on omat syynsä!" + +"Sanon teille, ettei ole!" + +Ja näissä mietteissä opettaja oli turvautunut pelastusvyöhönsä. Se oli +hänellä yöt päivät tiukasti sidottuna rinnan päälle. Häntä ei olisi +saatu siitä luopumaan, vaikka olisi tarjottu kultaa. Aina kun meri soi +hänelle hetkisen hengähdysaikaa, pullistutti hän sen uudelleen +puhaltamalla siihen voimakkaasti ilmaa. Se ei tosiaan ollut hänestä +koskaan kyllin täysi! + +Pyydämme lukijaa olemaan suopea säikähtynyttä Tartelettia kohtaan. +Sille, joka ei ole tottunut mereen, voivat sen raivonpuuskat kylläkin +aiheuttaa hiukan pelkoa, ja tiedetäänhän, että merimatkalle, jollaisen +hän nyt teki vasten tahtoaan, hän ei ollut tähän päivään uskaltanut +mennä edes San Franciscon lahden rauhallisilla vesillä. Siis voi +kylläkin antaa hänelle anteeksi pahoinvoinnin laivalla suuressa +myrskyssä ja vaahtopäisten laineiden herättämän säikähdyksen. + +Sitäpaitsi kävi ilma yhä pahemmaksi uhaten _Dreamia_ jollakin +lähenevällä tuulispäällä, jonka sananlennättimet olisivat sille +ilmoittaneet, jos se olisi ollut rannikolta näkyvissä. + +Vaikka laiva, joka päivän mittaan sai kauheita kolauksia, kulki enää +vain vähällä höyryllä, jotta ei pilaisi konettaan, niin sittenkin +potkuri tässä rajussa myllerryksessä vuoroin kohosi aalloista ja upposi +niiden alle. Siitä seurasi kamalia kylkitärähdyksiä syvimmässä +aallokossa tai tempaisuja vesilinjan alapuolelle, jotka voivat olla +vaarallisia vankallekin rakenteelle. Tällöin kuului _Dreamin_ +peräpuolelta kumeita pamauksia, ja männät liikkuivat niin nopeasti, +että koneenkäyttäjä niitä töin tuskin hallitsi. + +Mutta Godfrey johtui tekemään huomion, jonka syytä hän ei heti +käsittänyt. Hän havaitsi nimittäin, että höyrylaivassa tuntuvat +sysäykset öisin olivat verrattomasti lievemmät kuin päivällä. + +Oliko hänen siis tehtävä se johtopäätös, että tuuli silloin talttui ja +että auringonlaskun jälkeen seurasi hetkinen tyventä? + +Tämä tuntui jo niin merkilliseltä, että hän kesäkuun 21 ja 22 päivän +välisenä yönä tahtoi ottaa selvän siitä, mitä tapahtui. Päivä olikin +juuri ollut erinomaisen myrskyinen: tuuli oli yltynyt, eikä näyttänyt +siltä, että aallokko yöksi alenisi, koska tuuli oli monet pitkät tunnit +hillittömän oikullisesti piessyt merta. + +Godfrey nousi siis vuoteeltaan puoliyön tienoissa, pukeutui lämpimästi +ja astui kannelle. + +Vartiovuorossa olevat miehet valvoivat etukeulassa. Kapteeni Turcotte +seisoi komentosillalla. + +Tuulen rajuus ei suinkaan ollut vähentynyt. Mutta kuitenkin olivat +aaltojen sysäykset, joiden täytyi iskeä _Dreamin_ keulavanteeseen, +paljon heikontuneet. + +Mutta kohottaessaan silmänsä laivan savutorvea kohti, jonka töyhtönä +oli musta savu, Godfrey havaitsi, että tuo savu, sensijaan että olisi +paennut keulan puolelta perään päin, leijailikin päinvastoin +peräpuolelta eteenpäin seuraten aluksen suuntaa. + +-- Onkohan tuuli siis kääntynyt? -- ihmetteli hän. + +Ja hyvin mielissään tästä seikasta hän astui komentosillalle ja lausui +kapteenia lähestyen: + +"Kapteeni!" + +Huppukauluksella varustettuun vahakankaiseen viittaansa puettu +laivanpäällikkö ei ollut kuullut hänen tulevan eikä alussa voinut +salata äkäistä liikettä nähdessään hänet vieressään. + +"Tekö, herra Godfrey, tekö... komentosillalla?" + +"Minä, kapteeni; ja minä tulen teiltä kysymään..." + +"Mitä sitten?" vastasi kapteeni Turcotte vilkkaasti. + +"Onko tuuli ehkä kääntynyt?" + +"Ei, herra Godfrey, ei... ja valitettavasti näyttää siltä, että se +yltyy myrskyksi!" + +"Mutta puhaltaahan se nyt takaamme!" + +"Puhaltaa takaamme... tosiaankin... puhaltaa takaamme!..." vastasi +kapteeni ilmeisesti vimmoissaan tästä huomautuksesta. "Mutta se ei +suinkaan ole minun syyni!" + +"Mitä sillä tarkoitatte?" + +"Tarkoitan, että välttääkseni laivan joutumista vaaraan, minun on +täytynyt kääntyä päinvastaiseen suuntaan ja paeta tuulen edellä!" + +"Siitäpä koituu meille perin ikävää viivytystä", virkkoi Godfrey. + +"Perin ikävää todellakin", vastasi kapteeni Turcotte; "mutta heti +päivän tullen, jos aallokko vähän alenee, käytän tilaisuutta hyväkseni +kääntääkseni keulan jälleen länttä kohti. Kehoitan teitä siis, herra +Godfrey, palaamaan hyttiinne. Uskokaa minua, parasta on koettaa nukkua +niin kauan kuin viillätämme tuulen suuntaan! Ei tarvitse kokea niin +pahoja kolauksia!" + +Godfrey nyökkäsi myöntävästi. Hän loi viimeisen levottoman silmäyksen +matalalla riippuviin pilviin, jotka ajelehtivat äärettömän nopeasti, ja +senjälkeen hän lähtien komentosillalta palasi hyttiinsä, jossa ennen +pitkää jatkoi keskeytynyttä untansa. + +Seuraavana aamuna, kesäkuun 22 päivänä, palautettiin _Dream_ oikealle +suunnalleen, kuten kapteeni Turcotte oli luvannut, vaikka tuuli ei +ollutkaan huomattavasti vaimentunut. + +Tätä purjehdusta päivisin läntiseen suuntaan ja öisin itää kohti kesti +vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia; mutta ilmapuntari osoitti +nousemisen oireita; sen heilahtelut harvenivat. Saattoi odottaa +rajuilman lakkaavan tuulten mukana, jotka alkoivat puhaltaa pohjoisesta +käsin. + +Niin tosiaan tapahtuikin. + +Siten oli hauska koillistuuli lakaissut pilviä kesäkuun 25 päivänä, +kun Godfrey kellon kahdeksaa käydessä aamulla nousi kannelle. +Auringonsäteet leikkivät taklauksessa ja siroittelivat tulitäpläsiään +kaikkiin laivanreunan ulkonemiin. + +Tumman vihreä meri loisti silloin suurena ympyränä, johon säteilevä +valo suoraan iski. Tuuli kävi enää vain keveinä lehahduksina, jotka +kirjailivat aallonharjoja ohuella vaahdolla, ja alemmat purjeet +irroitettiin. + +Oikeastaan eivät merta enää kuohuttaneetkaan varsinaiset laineet. +Pitkät mainingit vain lempeästi tuudittelivat höyrylaivaa. + +Mutta maininkeja tai lakkapäitä laineita, samapa se oli opettaja +Tartelettista, joka oli sairaana yhtä hyvin silloin, kun oli "liian +leppoista", kun silloinkin, kun oli "liian tuimaa"! Hän venyi siis +puoleksi maaten kannella, suu raollaan kuin nikahtuvalla korpilla, joka +on nostettu vedestä kuivalle maalle. + +Kaukoputki silmäinsä edessä seisoi ensimmäinen perämies takahytin +katolla ja tähysti pohjoista kohti. + +Godfrey meni hänen luokseen. + +"No, hyvä herra", sanoi hän tälle iloisesti, "tänään on hiukan parempaa +kuin eilen?" + +"Niin on, herra Godfrey", vastasi toinen, "nyt olemme tyynillä +vesillä". + +"Ja _Dream_ on kääntynyt oikeaan suuntaan?" + +"Ei vielä!" + +"Eikö vielä! Ja miksi ei?" + +"Siksi, että se on ilmeisesti syrjäytynyt koilliseen tämän viimeisen +myrskyn aikana, ja meidän on täsmällisesti määrättävä sen asema. Mutta +onpa meillä kirkas aurinko, taivaanranta aivan puhtaana. Puolenpäivän +aikaan me auringon ollessa korkeimmillaan voimme suorittaa mittauksen +ja tehdä hyviä havaintoja, ja kapteeni ilmoittaa meille matkasuunnan." + +"Missä on kapteeni?" kysyi Godfrey. + +"Lähtenyt laivalta." + +"Lähtenyt...?" + +"Niin!... Tähystäjät luulivat meren valkeudesta päättäen havaitsevansa +idässä päin muutamia salakareja, joita ei ole laisinkaan merkitty +merikarttoihimme. Höyrypursi varustettiin siis, ja muonitusmestarin ja +kolmen merimiehen seuraamana läksi kapteeni Turcotte ottamaan asiasta +selvää." + +"Kuinka kauan siitä on?" + +"Noin puolitoista tuntia!" + +"Ah", huudahti Godfrey, "olen pahoillani, ettei asiasta minulle +ilmoitettu! Olisin hyvin mielelläni lähtenyt mukaan." + +"Te nukuitte, herra Godfrey", vastasi perämies, "eikä kapteeni tahtonut +teitä herättää". + +"Olen siitä pahoillani; mutta sanokaahan minulle minnepäin höyrypursi +lähti?" + +"Tuonne", vastasi perämies, "ankkurikelan oikealta puolelta... suoraan +koillista kohti". + +"Ja eikö sitä voi kaukoputkella eroittaa?" + +"Ei, se on liian etäällä!" + +"Mutta täytyneehän sen pian palata?" + +"Tietenkin pian", vastasi perämies, "sillä kapteeni tahtoo ehdottomasti +itse tehdä paikanmittauksensa, ja sitä varten hänen täytyy palata +laivaan ennen keskipäivää". + +Tämän vastauksen saatuaan Godfrey meni istumaan keulakaton eteen +käskettyään ensin tuoda merikiikarinsa. Hän tahtoi vaania höyrypurren +palaamista. Mitä tuohon tarkastusretkeen tuli, jolle kapteeni Turcotte +oli lähtenyt, ei se voinut häntä ihmetyttää. Olihan luonnollista, ettei +_Dream_ uskaltaisi mennä sellaiselle kohdalle merta, missä oli +ilmoitettu olevan kareja. + +Kaksi tuntia kului. Vasta puoli yhdentoista tienoissa alkoi hento +rihmamainen savujuova näkyä taivaanrannalla. + +Epäilemättä se oli höyrypursi, joka tarkastelunsa suoritettuaan palasi +laivalle. Godfreytä huvitti seurata sitä kiikarinsa näköpiirissä. Hän +huomasi sen ääriviivain tulevan vähitellen yhä selvemmiksi, näki rungon +isonevan meren pinnalla; savujuova eroittui jo paremmin ja siihen +sekaantui muutamia huurukierukoita, jotka päilyivät taivaanrannan +kirkasta pohjaa vasten. Se oli oivallinen, hyvin nopeakulkuinen alus, +ja koska se porhalsi täydellä höyryllä, saattoi sen pian eroittaa +paljain silmin. Kello yhdentoista tienoissa havaittiin etupuolella sen +keulavantaan nostama valkoinen kuohu ja perässä laajeni pitkä +vaahtoinen vako kuin pyrstötähden pyrstö. + +Neljännestä yli yhdentoista kapteeni Turcotte pääsi _Dreamin_ luo ja +hyppäsi komentosillalle. + +"No, kapteeni, mitä uutisia?" kysyi Godfrey tullen puristamaan hänen +kättänsä. + +"Ah, hyvää huomenta, herra Godfrey!" + +"Entä ne karit?..." + +"Pelkkää kuvittelua!" vastasi kapteeni Turcotte. "Emme ole nähneet +mitään epäilyttävää. Miehemme ovat erehtyneet. Ja kyllä minä sen +arvasinkin!" + +"Siis matkalle!" virkkoi Godfrey. + +"Niin, me palaamme suunnallemme; mutta sitä ennen täytyy minun tehdä +paikanmittaukseni." + +"Annatteko määräyksen, että pursi otetaan laivaan?" kysyi ensimmäinen +perämies. + +"En", vastasi kapteeni, "saatamme sitä vielä tarvita. Kiinnittäkää se +hinausköyteen!" + +Kapteenin käskyt pantiin täytäntöön. Ja pursi, jolle jätettiin höyry +päälle, asettui _Dreamin_ perään. + +Kolme neljännestuntia myöhemmin seisoi kapteeni Turcotte sekstantti +kädessään, määräsi auringon korkeuden ja ilmoitti, paikanmittauksensa +tehtyään, mihin suuntaan oli kuljettava. + +Senjälkeen ja luotuaan vielä viimeisen silmäyksen taivaanrannalle hän +kutsui perämiehensä ja vei hänet hyttiinsä, jossa he molemmat viipyivät +verrattain kauan neuvottelemassa. + +Päivä oli hyvin kaunis. _Dream_ saattoi kulkea ripeästi, tarvitsematta +purjeittensa apua, jotka oli reivattava. Tuuli oli hyvin heikko eikä +olisi, kun laiva kulki näin vinhasti, saanut kyllin voimaa niitä +pullistuttaa. + +Godfrey oli riemuissaan. Eikö tämä purjehdus kauniilla merellä, kauniin +auringon heloittaessa ollut mitä vahvistavinta, eikö se antanut lentoa +aatteelle, mitä suurinta tyydytystä sielulle? Mutta tuskinpa edes +näissä suotuisissa olosuhteissa onnistui tanssinopettaja Tartelettin +hiukan virkistyä, käydä hiukan hilpeämmäksi. Vaikka meren muoto ei +hänessä enää synnyttänytkään välitöntä levottomuutta, oli hänen +fyysillisen olemuksensa kuitenkin vaikea taipua. Hän yritti syödä, +mutta ruoka ei tahtonut maistua. Godfrey olisi riisunut häneltä +pelastusvyön, joka puristi hänen rintaansa, mutta hän kieltäytyi siitä +jyrkästi. Eikö tuo raudasta ja puusta kokoonpantu hökötys, jota +nimitetään laivaksi, ollut vaarassa haljeta millä hetkellä tahansa? + +Tuli ilta, ja sen mukana tiheä usva, joka ei kuitenkaan laskeutunut +merenpinnalle asti. Yö kävi paljon pimeämmäksi kuin mitä päivän +herttaisesta, kirkkaasta ilmasta olisi voinut aavistaa. + +Mutta eipä ollut mitään vedenalaisia kallioita pelättävänä näillä +purjehdusvesillä, joiden aseman kapteeni Turcotte oli kartoiltaan +tarkasti määrännyt; mutta yhteentörmäykset ovat aina mahdollisia ja +niitä täytyy varoa sumuisina öinä. + +Laivalyhdyt sytytettiin huolellisesti vähän jälkeen auringonlaskun; +valkoinen tuli kohotettiin keulamaston huippuun ja sivutulet, vihreä +oikealla, punainen vasemmalla puolella, vilkkuivat heleästi. Jos +_Dream_ törmäisi johonkin, niin ei se ainakaan olisi sen syy, -- mutta +laihaa lohtuapa se tieto tuotti. Uppoaminen on uppoamista silloinkin, +kun kaikki on tehty sääntöjen mukaan; ja jos joku laivassa näitä +seikkoja mietti, oli se varmaan opettaja Tartelett. + +Nyt oli tuo kunnon herrasmies yhä hoiperrellen, yhä kiikkuen kuitenkin +siirtynyt hyttiinsä ja Godfrey omaansa, jälkimmäinen varmana, edellinen +vain toivoen, että saisi viettää rauhallisen yön, sillä _Dream_ tuskin +edes keinui noilla pitkillä aalloilla. + +Jätettyään vartiovuoron perämiehelle astui kapteeni Turcottekin +perähyttiin nauttiakseen muutaman tunnin levosta. Kaikki oli kunnossa. +Höyrylaiva saattoi purjehtia täydessä turvassa, koska ei ollut +luultavaa, että usva taajenisi. + +Kahdenkymmenen minuutin päästä oli Godfrey unen helmoissa, ja tapansa +mukaan täysissä pukimissaan vuoteeseensa laskeutuneen Tartelettin +unettomuutta ilmaisivat enää vain maininkimaiset huokaukset. + +Yhtäkkiä -- kaiketikin kello yhden tienoissa aamuyöstä -- Godfrey +heräsi kauheaan meluun. + +Hän hypähti riippumatostaan, sai tuokiossa housut ja puseron ylleen ja +veti merisaappaat jalkaansa. + +Melkein heti kuultiin kannelta kamalia huutoja: + +"Me uppoamme! Me uppoamme!" + +Silmänräpäyksessä oli Godfrey ulkona hytistään ja syöksyi päällystön +ruokasaliin. Siellä hän tölmäsi muodottomaan röykkiöön, jota ei +tuntenut. Se ei voinut olla kukaan muu kuin opettaja Tartelett. + +Koko miehistö oli kannella juosten kapteenin ja perämiehen antamia +käskyjä toimeenpanemaan. + +"Yhteentörmäyskö?" kysyi Godfrey. + +"En tiedä... en tiedä... eihän tässä kirotussa sumussa näe mitään", +vastasi perämies, "mutta me uppoamme!" + +"Uppoammeko...?" toisti Godfrey. + +Ja _Dream_, joka epäilemättä oli törmännyt karia vasten, vaipui +huomattavasti. Vesi nousi melkein kannen tasalle. Varmaankin oli +konetta käyttävä tuli jo tukehtunut uunin pohjalle. + +"Mereen, mereen, herra Godfrey!" huusi kapteeni. "Ei ole hetkistäkään +hukattava! Alus vaipuu silmin nähden! Se nielaisee teidät +pyörteeseensä!..." + +"Entä Tartelett?" + +"Minä pidän hänestä huolen!... Emme ole kuin puolen kaapelinpituuden +päässä rannasta!" + +"Mutta te?..." + +"Velvollisuuteni on jäädä viimeiseksi laivaan, ja minä jään!" virkkoi +kapteeni. "Mutta paetkaa... paetkaa!" + +Godfrey epäröi vielä heittäytyä mereen. Mutta vesi kohosi jo _Dreamin_ +nimikilven tasalle. + +Tietäen, että Godfrey ui kuin kala, kapteeni tarttui hänen hartiaansa +ja teki hänelle sen palveluksen, että tuuppasi hänet laivanpartaan yli +mereen. + +Aika jo olikin. Jollei olisi ollut niin pilkkosen pimeä, olisi +epäilemättä nähty pyörteen kiemurtelevan sillä paikalla, missä _Dream_ +nyt oli. + +Mutta muutamilla vedoilla oli Godfreyn onnistunut ripeästi poistua tuon +kostevirran lailla puoleensavetävän suppilon läheisyydestä! + +Kaikki tämä oli tapahtunut vähemmässä kuin minuutissa. + +Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin sammuivat laivan sivulyhdyt toinen +toisensa perästä epätoivon huutojen kaikuessa. + +Ei enää ollut mitään epäilystä: _Dream_ oli juuri uponnut pohjaan! + +Mitä Godfreyhin tulee, oli hän päässyt korkealle ja leveälle kalliolle +tyrskyiltä turvaan. Siellä hän, turhaan huudellen pimentoon, kuulematta +ainoankaan äänen vastaavan omaansa, tietämättä, oliko hän nyt +yksinäisellä kallioluodolla vai jonkun riutan päässä, ehkä ainoana +onnettomuudesta pelastuneena, ainoana eloonjääneenä, odotti päivän +koittoa. + + + + +VIII + +Godfrey johtuu pahoittelemaan matkustusvimmaa. + + +Vielä kuluisi kolme pitkää tuntia, ennenkuin aurinko ilmestyisi jälleen +taivaanrannalle. Ne ovat tunteja, jotka tuntuvat vuosisatain +pituisilta. + +Koettelemus oli kova aloittelijalle; mutta toistamme vieläkin, että +Godfrey ei ollut lähtenyt pelkälle huviretkelle. Hän oli merelle +lähtiessään sanonut itselleen, että häneltä nyt jäi perin onnellinen ja +levollinen elämä, jota ei seikkailuja etsiessään saisi nauttia. Täytyi +siis tulla toimeen asianhaarain mukaan. + +Tällä hetkellä hän oli turvassa. Meri ei toki voinut pyyhkäistä häntä +tuolta kalliolta, jota vain hyökyjen pirskeet kostuttivat. Oliko hänen +pelättävä, että nousuvesi hänet pian saavuttaisi? Ei, sillä mietittyään +asiaa hän muisti, että haaksirikko oli tapahtunut uudenkuun korkeimman +vuoksen vallitessa. + +Mutta oliko tämä kallio yksinäinen? Vai oliko se huippukohtana tällä +seudulla hajallisten salakarien ketjussa? Mikä oli tuo rannikko, jonka +kapteeni Turcotte luuli pimeän lävitse häämöittäneen? Mihin +mantereeseen se kuului? Oli liiankin varmaa, että _Dream_ oli +edellisten päivien myrskynpuuskissa viskautunut suunnaltaan. Laivan +asemaa ei siis oltu voitu täsmällisesti määrätä. Kuinka sitä epäillä, +koska kapteeni kaksi tuntia aikaisemmin oli vakuuttanut, ettei hänen +kartoillansa ollut merkittynä minkäänlaisia kareja näillä väylillä! +Olipa hän paremmaksi vakuudeksi vielä itse mennyt tarkastamaan, oliko +noita oletettuja salakallioita olemassa, joita hänen tähystäjänsä +olivat idässä näkevinänsä. + +Heidän väitteensä oli kuitenkin liiankin totta, ja jos kapteeni +Turcotte olisi ulottanut tarkastuksensa etäämmälle, olisi onnettomuus +varmaan vältetty. Mutta mitäpä tämä menneiden muisteleminen hyödytti! + +Tärkein kysymys Godfreylle, kun kerran näin oli käynyt, kysymys +elämästä ja kuolemasta -- oli siis tietää, oliko hän minkään maan +lähellä. Myöhemmin olisi kyllä aikaa mietiskellä, millä seudulla Tyyntä +valtamerta hän oli. Ennen kaikkea oli päivän tullen pyrittävä pois +tältä kalliolta, joka yläosaltaan ei ollut kahtakymmentä jalkaa leveä +enempää kuin pitkäkään. Mutta ihminen lähtee jostakin paikasta vain +toiseen paikkaan saapuakseen. Entä jos tuota toista paikkaa ei ollut +olemassa, jos kapteeni oli tässä sumussa erehtynyt, jos luodon +ympärillä levisi valtameren ääretön ulappa, jos kauimpana, mitä voi +nähdä, taivas ja vesi yhtyivät näköpiirin ainoaksi rajaksi. + +Nuoren haaksirikkoisen ajatukset keskittyivät siis tähän seikkaan. Hän +käytti kaiken näkökykynsä tarkatakseen, eikö tämän synkän yön keskeltä +eroittaisi mitään sekavaa röykkiötä, kallioiden kasaantumia tai +rantatörmiä, jotka ilmaisisivat maan läheisyyttä luodon itäpuolella. + +Godfrey ei nähnyt mitään. Ei mitään maantuoksua löyhähtänyt hänen +nenäänsä, hänen silmänsä eivät keksineet ainoatakaan valonvärähdystä, +hänen korviinsa ei kuulunut pienintäkään rasahdusta. Ainoakaan lintu ei +siivillään halkaissut noita tummia varjoja. Tuntui siltä kuin hänen +ympärillään olisi ainoastaan laaja vetten erämaa. + +Godfrey ei salannut itseltään, että hänellä oli tuhat kertaa suurempi +mahdollisuus joutua tuhoon kuin pelastua. Ei ollut enää kysymys hauskan +kiertomatkan tekemisestä maan ympäri, vaan oli katseltava kuolemaa +kasvoista kasvoihin. Mutta tyynesti ja rohkeasti kohosivat hänen +ajatuksensa sen kaitselmuksen puoleen, joka voi tehdä kaikki +heikoimmankin luotunsa pelastukseksi, silloin kun tämä itse ei enää +mitään voi. + +Mikäli hänestä itsestänsä riippui, ei Godfrey voinut muuta kuin odottaa +uutta päivää, alistua kohtaloonsa, jos pelastus oli mahdoton, mutta +päinvastoin koettaa kaikkensa, jos siihen jotakin tilaisuutta oli. + +Näiden mietteiden vakavuuden tyynnyttämänä Godfrey oli istahtanut +kalliolle. Hän oli riisunut osan meriveden liottamista vaatteistansa, +villapuseronsa ja märkyydestä raskaat saappaansa, ollakseen valmis +heittäytymään uimaan, jos tarve vaati. + +Mutta oliko mahdollista, että haaksirikkoisista ei kukaan ollut jäänyt +eloon? Mitä! Eikö ainoakaan _Dreamin_ miehistä ollut ajautunut maihin? +Olivatko he siis kaikki tulleet temmatuiksi siihen vastustamattomaan +kurimukseen, jonka laiva upotessaan kaivaa? Viimeinen, jota Godfrey oli +puhutellut, oli kapteeni Turcotte, joka päättäväisesti kieltäytyi +jättämästä laivaansa, niin kauan kuin siellä vielä oli yksikin hänen +matruusejansa! Kapteenipa hänetkin oli mereen heittänyt juuri sillä +hetkellä, jolloin _Dreamin_ kansi hävisi veden alle. + +Mutta toiset, niiden joukossa onneton Tartelett ja kurja kiinalainen, +kaiketikin vedenpyörteen yllättäminä, edellinen perähytissä, +jälkimmäinen syvällä lastiruuman pohjalla, mihin he olivat joutuneet? +Hänkö yksinään siis oli pelastunut kaikista _Dreamissa_ olijoista? Ja +kuitenkin oli pursi jäänyt höyrylaivan perään. Eivätkö kutkaan olleet +ehtineet siihen paeta, kyllin ajoissa haaksirikon paikalta +poistuakseen? Niin, mutta eikö ollut pikemminkin pelättävissä, että +pursi oli tempautunut laivan mukana kuiluun ja lepäsi nyt meren +pohjassa kymmeniä syliä vedenpinnan alapuolella? + +Godfrey tuumi silloin, että jollei hän tässä pimeässä yössä voinutkaan +nähdä, niin voi ainakin saattaa äänensä kuuluville. Mikään ei estänyt +häntä huutamasta, luikkaamasta tämän syvän hiljaisuuden keskellä. Ehkä +jonkun hänen toverinsa ääni vastaisi hänen omaansa. + +Hän huusi siis useampaan kertaan, kajahduttaen pitkän kirkaisun, jonka +täytyi kuulua laajalti ympäri. + +Ei ainoatakaan huutoa kuulunut vastaukseksi. + +Hän uudisti yrityksensä moneen kertaan, kääntyen vuoroin kaikille +ilmansuunnille. + +Ehdoton hiljaisuus. + +-- Yksin, yksin! -- jupisi hän. + +Hänen huutonsa ei ollut ainoastaan jäänyt vastauksetta, mutta ei mikään +kaikukaan ollut lähettänyt edes hänen omaa ääntänsä takaisin. Jos hän +olisi ollut rantajyrkänteen luona, kallioryhmän läheisyydessä, +jollaisia usein on rannikkoja vyöttämässä, olisi ollut varmaa, että +hänen huutonsa vastustusta kohdattuaan olisivat sen takaisin +kimmahduttamina palanneet hänen omiin korviinsa. Luodon itäpuolella oli +siis joko matala rannikko, joka ei kyennyt synnyttämään kaikua, tai, +mikä oli luultavampaa, läheisyydessä ei ollut ollenkaan maata. +Hajallinen karisto, jonka yhdelle kalliolle haaksirikkoinen oli päässyt +turvaan, oli siis erillinen. + +Kolme tuntia kului näissä pöyristyttävissä mietteissä. Kylmästä +kangistuneena Godfrey käveli edestakaisin kallion ahtaalla laella vilun +tunnetta vastustaakseen. Vihdoin värittivät jotkut vaaleahkot viirut +keskitaivaalla riippuvia pilviä: se oli heijastus idän ensimmäisestä +rusosta. + +Kääntyen sille suunnalle, -- ainoalle, missä maata saattoi olla, +Godfrey koetti tähystää, eikö pimennosta häämöittäisi mitään +rantatörmää. Kullaten sitä ensimmäisillä säteillään täytyi auringon jo +voimakkaammin tuoda esille sen ääriviivoja. + +Mutta tuosta epävarmasta aamuruskosta ei vieläkään mitään pistänyt +esille. Keveä sumu kohosi merestä ja esti näkemästä edes kariston +laajuutta. + +Siinä ei ollut varaa turhiin luulotteluihin. Jos Godfrey oli todella +viskautunut yksinäiselle kalliolle Tyynessämeressä, oli edessä pikainen +kuolema, nälkäkuolema, janoon menehtyminen tai, jos niin täytyi, +kuolema meren pohjalla viimeisenä neuvona! + +Hän tähysti kuitenkin yhä, ja tuntui siltä kuin hänen katseensa voiman +olisi täytynyt suhteettomasti kasvaa, koska hän keskitti siihen koko +tahtonsa. + +Vihdoin alkoi aamun sumu hälvetä. Godfrey sai nähdä riutan kallioiden +piirtyvän kohokuvina vedenpinnalle toisen toisensa jälkeen kuin +merihirviöjoukon. Siinä oli pitkä ja säännötön sarja mustahkoja, +kummallisesti leikeltyjä, kaikenkokoisia ja kaikennäköisiä +kivimöhkäleitä, joiden suunta kävi jokseenkin suoraan lännestä itään. +Mahtava kallio, jonka huipulla Godfrey oli, kohosi riutan länsisyrjästä +tuskin kolmenkymmenen sylen päässä siitä, minne _Dream_ oli uponnut. +Meren täytyi sillä kohtaa olla hyvin syvä, sillä höyrylaivasta ei +näkynyt enää mitään, ei edes mastonhuippuja. Ehkäpä se vedenalaiselle +kalliolle osuttuaan oli liukunut syvyyteen karin ulkopuolelle. + +Yksi silmäys oli riittänyt Godfreylle tämän asianhaaran toteamiseksi. +Siltä suunnalta ei ollut pelastusta odotettavissa. Kaikki hänen +huomionsa kääntyi siis kariston toista kärkeä kohti, jonka sumu +kohotessaan vähitellen päästi näkyviin. On lisättävä, että meri, joka +tällä hetkellä oli matalalla, salli kallioiden täydellisemmin +paljastua. Niiden nähtiin ulottuvan yhä kauemmaksi ja laajentavan +kosteata perustaansa. Tuolla oli leveät väliulapat, täällä pelkät +lammikot niitä eroittamassa. Jos ne lopulta liittyivät johonkin +rannikkoon, niin ei olisi vaikea sinne päästä. + +Muutoin ei ollut mitään merkkejä rannikosta, ei vielä mitään, joka +olisi ilmaissut mantereen tai isomman saaren läheisyyttä edes sillä +suunnalla. + +Sumu hälveni yhä, ja samalla laajeni se näköpiiri, jonne Godfreyn silmä +herkeämättä tähtäili. Niinpä hän voi nähdä jo puolen meripenikulman +laajuudelta. Ilmestyipä muutamia hiekkatäpliäkin kallioiden väliin, +joita tahmeat meriruohot verhoilivat. Eikö tuo hiekka ainakin +osoittanut särkän olemassaoloa? Ja jos oli hiekkasärkkä, niin saattoiko +epäillä, että se liittyi jonkin isomman maan rantaan? + +Lopuksi tuli esille pitkä jono isojen, selväpiirteisempien +graniittikallioiden tukemia matalia hiekkasärkkiä. Nuo kalliot näkyivät +sulkevan itäisen taivaanrannan. Aurinko oli imenyt aamun kaikki usvat, +ja sen kehrä puhkaisihe esiin hehkuvana, tulisena. + +-- Maata, maata! -- huudahti Godfrey. + +Ja hän ojensi käsivartensa tuota vankkaa tannerta kohti ja polvistui +kalliolle tuntien kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. + +Siellä oli tosiaan maata. Sillä kohtaa olivat karit vain etumaisimpana +kärkenä, ikäänkuin eteläisenä niemekkeenä lahdenpoukamassa, joka +kaartui ympärysmitaltaan noin kahden meripenikulman laajuiseksi +kehäksi. Tämän pohjukassa häämöitti ikäänkuin sileä hiekkaranta, jota +reunusti sarja pieniä, aaltomaisten kasvullisuusjuovain oikullisesti +kirjailemia, mutta jokseenkin matalia särkkiä. + +Siltä paikalta, jossa Godfrey seisoi, saattoi hänen katseensa yhdellä +haavaa liitää yli koko rannikon. + +Kahden erisuuruisen niemekkeen rajoittamana pohjoisessa se ei näkynyt +ulottuvan viittä tai kuutta meripenikulmaa laajemmaksi. Kuitenkin oli +mahdollista, että se kuului johonkin isompaan maahan. Oli miten +tahansa, niin se oli ainakin hetkellisenä pelastuksena. Sitä ei +Godfreyn tarvinnut ollenkaan epäillä. Hän ei ollut viskautunut +millekään eristetylle karille; hänellä oli syytä uskoa, että tuo +tuntemattoman mantereen ulkonema tarjoisi hänelle tilaisuuden tyydyttää +ensimmäiset tarpeensa. + +-- Maihin, maihin! -- hymähti hän. + +Mutta ennenkuin hän lähti kalliolta, kääntyi hän vielä kerran. Hän +tutki silmillään merta ulapan ääriin asti. Näkyisikö aalloilla mitään +laudankappaletta tai muuta jäännöstä ajelehtimassa, mitään _Dreamin_ +pirstaletta, kenties joku eloonjäänyt haaksirikkoinen? + +Ei mitään. + +Edes höyrypurtta ei enää näkynyt. Senkin oli täytynyt upota yhteiseen +kuiluun. + +Silloin juolahti Godfreyn mieleen, että näillä kareilla oli saattanut +löytää turvapaikan joku hänen tovereistansa, joka hänen laillaan +odotteli päivän valkenemista yrittääkseen rannikolle. + +Ei ketään! Ei kalliolla eikä hietikolla. Riutta oli yhtä autio kuin +merikin! + +Mutta jollei kukaan olisikaan jäänyt henkiin, eikö meri edes olisi +heittänyt povestaan joitakuita ruumiita? Eikö Godfrey löytäisi näiden +kallioiden välistä tyrskyn viimeiseltä rajalta jonkun toverinsa +elotonta ruumista? + +Ei! Mitään ei näkynyt koko kariston alueella, jonka luoteen viimeiset +imaisut silloin paljastivat. + +Godfrey oli yksinään! Hänen täytyi luottaa vain itseensä taistellessaan +häntä uhkaavia kaikenlaisia vaaroja vastaan! Mutta olkoon se hänen +kiitoksekseen mainittu, tämä nuori mies ei tahtonut menettää +rohkeuttaan kaamean todellisuuden edessä. Mutta koska hänen ennen +kaikkea oli otettava selvä sen maan laadusta, josta lyhykäinen +välimatka hänet eroitti, lähti hän kallion huipulta ja alkoi lähestyä +rantaa. + +Jos välimatka, joka eroitti kalliot toisistaan, oli liian pitkä yhdellä +ponnahduksella harpattavaksi, heittäytyi hän veteen ja saavutti, +osittain kävellen, osittain uimiseen turvautuen, helposti lähimmän +kallion. Mutta milloin hänellä oli edessään vain parin metrin +leveydeltä vettä, hyppäsi hän paadelta toiselle. Kulkeminen näillä +liukkaan meriheinän verhoilemilla niljaisilla kivillä ei ollut helppoa, +ja taipale oli pitkä. Oli ponnisteltava tällä tavoin lähes +neljännesmaili. + +Mutta taitava ja ketterä Godfrey astui vihdoinkin tuolle maankamaralle, +missä häntä odotti, ellei pian saapuva kuolema, niin ainakin kurja, +kuolemaakin katalampi elämä. Nälkä, jano, vilu, alastomuus, +kaikenlaiset vaarat uhkasivat siellä miestä, jolla ei ollut asetta +puolustautuakseen, ei pyssyä pyydystääkseen riistaa, ei mahdollisuutta +muuttaa vaatteita. Moiseen äärettömän tukalaan tilaan hän oli joutunut! + +Voi sitä mieletöntä! Hän oli tahtonut tietää, kykenisikö suoriutumaan +vaikeista selkkauksista! No, nyt hän saisi koettaa! Hän oli kadehtinut +Robinsonin kohtaloa! Nyt hän näkisi, oliko se niin kadehdittava! + +Ja nyt muistui hänen mieleensä entinen onnellinen elämänsä, huoleton +elämä San Franciscossa rikkaan ja rakastavan perheen keskuudessa, jonka +hän oli jättänyt antautuakseen seikkailuihin. Hän muisti eno Willin, +kihlattunsa Phinan, muisti ystävänsä, joita varmaankaan ei enää koskaan +näkisi! Näiden muistojen herääminen vihlaisi hänen sydäntänsä, ja hänen +päättäväisyydestään huolimatta kihosi kyynel silmäkulmaan. + +Mutta kunhan hän ei olisi ollut yksinään, jos jonkun muunkin +haaksirikosta pelastuneen olisi, kuten hänen, onnistunut saavuttaa tämä +rannikko, vaikka se ei olisi ollut kapteeni tai perämieskään, vaan +vihoviimeinen hänen matruuseistaan ja vaikkapa vain opettaja Tartelett, +vaikka tuosta heikosta olennosta tositeossa olisi kuinka vähän tukea +tahansa, olisivat tulevaisuuden mahdollisuudet näyttäneet hänestä monin +verroin vähemmän kammottavilta! Tässä suhteessa hänellä vielä olikin +toiveita. Vaikka hän ei ollutkaan tavannut mitään jälkiä karien +pinnalla, niin eiköhän niitä saattanut tavata tällä hietikolla? Eikö +joku muu ollut jo ennen häntä noussut tälle rannikolle etsien toveria, +kuten hän nyt etsi? + +Godfrey tarkasti vielä pitkällä silmäyksellä koko pohjoisen ja +eteläisen suunnan. Hän ei havainnut ainoatakaan ihmisolentoa. Kaikesta +päättäen tämä kolkka maata oli asumatonta. Majoista ei merkkiäkään, +hienointakaan savurihmaa ei kiemurrellut ilmaan. + +-- Eteenpäin! -- tuumi Godfrey. + +Ja nyt hän nousi hiekkarantaa pitkin pohjoista kohti ennenkuin +yrittäisi kiivetä noille hiekkasärkille, joilta hänen olisi mahdollista +tähystää maata laajemmalta. + +Siellä oli haudanhiljaista. Hiekkaan ei ollut painettu ainoatakaan +jalanjälkeä. Joitakuita merilintuja, -- erilaatuisia lokkeja -- +tepasteli kallioiden juurella. Ne olivat ainoat elävät olennot tässä +yksinäisyydessä. + +Godfrey käveli näin neljännestunnin ajan. Vihdoin hän oli +nousemaisillaan vierua pitkin korkeimmalle noista särkistä, joilla +kasvoi siellä täällä vihvilää ja pensaikkoa, mutta pysähtyi äkkiä. + +Joku muodoton, tavattomasti pullistunut möhkäle, ikäänkuin viime +myrskyn rantaan viskaaman merihirviön raato, virui viidenkymmenen +askeleen päässä hänestä rantakallion juurella. + +Godfrey riensi juoksujalkaa sinnepäin. + +Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä nopeammin alkoi hänen sydämensä sykkiä. +Tässä rantaan ajautuneessa otuksessa hän oli tosiaan tuntevinaan +ihmishahmon! Hän ei enää ollut kymmenenkään askeleen päässä siitä, kun +hän pysähtyi kuin maahan naulattuna ja huudahti: + +"Tartelett!" + +Se oli tanssin ja plastiikan opettaja. + +Godfrey ryntäsi toveriaan kohti, jossa kenties oli hengenhiven +jäljellä! + +Silmänräpäystä myöhemmin hän havaitsi, että pelastusvyö oli tuon +pullistumisen aiheena ja antoi onnettomalle tanssiopettajalle +merihirviön muodon. Mutta vaikka Tartelett ei hievahtanut, niin kenties +hän ei ollut kuollut! Ehkä tuo uimavehje oli kannatellut häntä +vedenpinnalla aaltojen kuljettaessa häntä rantaan! + +Godfrey ryhtyi työhön. Hän polvistui Tartelettin viereen, päästi hänen +kaulahuivinsa ja hieroi häntä tarmokkain käsin. Vihdoin hän huomasi +heikkoa huokumista raoitetuilla huulilla!... Hän laski kätensä +onnettoman sydämelle!... Se sykki vielä. + +Godfrey huusi hänen nimeään. + +Tartelett liikutti päätänsä, äännähti käheästi ja lausui sitten +katkonaisia sanoja. + +Godfrey ravisti häntä rajusti. + +Silloin Tartelett avasi silmänsä, laski vasemman käden otsalleen, +kohotti oikeata ja varmistui siitä, että hänen arvokas taskuviulunsa ja +sen jousi, joita hän tiukasti puristi, eivät olleet joutuneet häneltä +hukkaan. + +"Tartelett, rakas Tartelettini!" huudahti Godfrey kohottaen hieman +hänen päätänsä. + +Tuo pää, jonka harvat jäljellä olevat hiukset olivat pörröttyneet, +nyökähti myöntävästi. + +"Minä tässä olen, minä, Godfrey!" + +"Godfrey?" vastasi opettaja. + +Ja kas, hän kääntyy, kohoaa polvilleen, katselee, hymyilee, nousee!... +Hän on tuntenut, että hänellä vihdoinkin on vankka tukikohta! Hän on +käsittänyt, että hän ei enää ole laivan kannella kaikkien vaarumisten +ja kiikkumisten vaarallisella alalla! Meri on lakannut häntä +kuljettamasta! Hän seisoo vankalla maaperällä! + +Ja silloin opettaja Tartelett saa takaisin sen ryhdin, jonka matkalle +lähdettyä oli menettänyt. Hänen jalkansa asettuvat luonnollisesti +ulospäin säännönmukaiseen asentoon, vasen käsi tarttuu taskuviuluun, +oikea heiluttaa jousta. Ja sitten, tarmokkaasti kihnattujen kielien +päästäessä nihkeän, surumielisen kirkkaan säveleen, hänen hymyilevät +huulensa lausuvat sanat: "Asentoon, neitiseni!" Tuo kunnon mies +ajatteli Phinaa. + + + + +IX + +Robinson-elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. + + +Senjälkeen heittäytyivät opettaja ja oppilas toistensa syliin. + +"Rakas Godfreyni!" huudahti Tartelett. + +"Kunnon Tartelettini!" vastasi Godfrey. + +"Olemme siis vihdoinkin saapuneet satamaan!" huudahti opettaja +sellaisen ihmisen äänellä, joka on saanut kyllänsä purjehduksesta ja +seikkailuista. + +Hän nimitti tätä "satamaan saapumiseksi!" + +Godfrey ei halunnut siitä asiasta keskustella. + +"Riisukaa pelastusvyönne", kehoitti hän. "Se vehje tuottaa teille +hengenahdistusta ja häiritsee liikkeitänne!" + +"Luuletteko siis, että voin haitatta niin tehdä?" kysyi Tartelett. + +"Aivan haitatta", vastasi Godfrey. "Ottakaa nyt taskuviulunne, ja +lähtekäämme tiedustelulle." + +"Lähtekäämme!" vastasi opettaja. "Mutta jos suvaitsette, Godfrey, niin +pysähdymme ensimmäiseen ravintolaan. Minä olen nälkään kuolemaisillani, +ja tusina voileipiä muutaman portviinilasin huuhtelemina nostaisi minut +täydellisesti jaloilleni jälleen!" + +"Niin, ensimmäiseen ravintolaan..." vastasi Godfrey kohauttaen +päätänsä, "ja viimeiseenkin... ellei ensimmäinen meille kelpaa!" + +"Ja sitten", jatkoi Tartelett, "kysymme joltakulta ohikulkevalta, missä +on sähkölennätinkonttori, toimittaaksemme heti sähkösanoman enollenne +Kolderupille. Ajattelen, ettei se oivallinen herrasmies kieltäydy +lähettämästä meille tarpeellista rahasummaa palataksemme Montgomery +Streetille, sillä minulla ei ole senttiäkään taskussani!" + +"Sovittu asia! Poikkeamme ensimmäiseen sähkölennätinkonttoriin", +vastasi Godfrey; "tai jollei tässä maassa sellaista ole, niin +ensimmäiseen postitoimistoon. Eteenpäin, Tartelett!" + +Tanssinopettaja vapautti itsensä uimavehkeestään kietoen sen +ympärilleen kuin metsästystorven, ja niin suuntasivat molemmat kulkunsa +rannikkoa reunustavia hiekkasärkkiä kohti. + +Erikoisesti olisi Godfrey, jolle Tartelettin kohtaaminen oli jälleen +tuonut hiukan toiveita, tahtonut saada selville, olivatko he ainoat +_Dreamin_ haaksirikosta eloonjääneet. + +Rantariutan kynnykseltä lähdettyään ja astuttuaan noin neljännestunnin +molemmat tutkimusretkeilijämme kiipesivät kuudenkymmenen tai +kahdeksankymmenen jalan korkuisen särkän rinnettä ja saapuivat sen +harjalle. Sieltä he näkivät laajan alan rantamaa, ja heidän katseensa +tarkkasivat itäistä taivaanrantaa, jonka rannikon kumpulat olivat +heiltä siihen asti kätkeneet. + +Kahden tai kolmen meripenikulman päässä sillä suunnalla oli taustana +toinen kukkulajono, joka sulki näköpiirin siltä puolelta. + +Pohjoisessa näkyi rannikko kylläkin kapenevan kärjeksi, mutta oliko se +jatkoa johonkin taempaan niemekkeeseen, sitä ei vielä voinut varmasti +sanoa. Etelässä uursi syvä lahdenpoukama rannikkoa, ja ainakin sillä +suunnalla näkyi ulappa ulottuvan silmänkantamattomiin. Siitä saattoi +tehdä sen johtopäätöksen, että tämä Tyynenmeren maa varmaankin oli +niemi. Johonkin mantereeseen yhdistävää kannasta oli etsittävä +pohjoisesta tai koillisesta. + +Oli miten oli, mutta karua tämä seutu ei suinkaan ollut, vaan +päinvastoin vehmaan kasvullisuuden verhoamaa. Oli pitkiä niittyjä, +joilla kiemurteli joitakuita kirkasvetisiä puroja, korkeita tuuheita +metsiä, joiden puut vihannoittivat mäkiä näyttämön taustalle asti. +Varsin herttainen maisema! + +Mutta mitään kauppalaa, kylää, mökkiryhmää tai edes yksinäistä majaa ei +ollut näkyvissä! Maanviljelystä varten rakennetuista huoneryhmistä, +taloista tai tiluksista ei ollut merkkiäkään! Mikään ilmaan kohoava +savujuova ei ilmaissut puiden siimeksessä sijaitsevaa asuntoa! +Metsiköistä ei pistänyt esiin mitään kellotapulia, ei mikään tuulimylly +törröttänyt jollakulla eristetyllä kukkulalla. Taloista puhumattakaan, +ei ollut edes mökkiä, alkuasukasten majaa, lehvistä kyhättyä kojua tai +wigwamia! Ei, ei mitään! Jos ihmisolentoja eli tässä tuntemattomassa +maassa, eivät ne voineet asua sen pinnalla, vaan luolaihmisten tapaan +sen alla. Ei ollut tavattavissa mitään raivattua tietäkään, ei polkua, +ei edes askelten jälkiä. Näytti siltä kuin ihmisjalka ei olisi koskaan +polkenut tämän rantaman piikiviä tai hiekkaa, milloinkaan tallannut +ruohonkorttakaan sen kedoilla. + +"Minä en näekään kaupunkia", huomautti Tartelett, joka tällöin kohosi +varpailleen. + +"Se johtuu kaiketi siitä, että niitä ei tässä maakunnan osassa ole!" +vastasi Godfrey. + +"Mutta edes jokin kylä?..." + +"Ei liene kyliäkään!" + +"Missä sitten olemme?" + +"En ollenkaan tiedä." + +"Mitä, ettekö ollenkaan tiedä!... Mutta, Godfrey, kaihan sen pian +saamme tietää?" + +"Ken voi sanoa!" + +"Miten meidän siis käy?" huudahti Tartelett kohottaen käsivartensa +kaaressa taivasta kohti. + +"Ehkä meistä tulee Robinsoneja!" + +Tämän vastauksen kuullessaan tanssinopettaja teki hyppäyksen, jollaista +tuskin kukaan klovni oli ennen häntä tehnyt. + +Heistäkö Robinsoneja! Hänestäkö Robinson! Tuon Selkirkin jälkeläisiä, +joka asui pitkät vuodet Juan Fernandezin saarella! Siis Daniel Defoen +ja Wyssin kuviteltujen sankarien jäljittelijöitä -- noiden sankarien, +joiden seikkailuista he niin usein olivat lukeneet! He olisivat +hyljättyjä, oman onnensa nojaan jätettyjä kauaksi omaisistaan ja +ystävistään; tuhannet penikulmat eroittaisivat heidät lähimmäisistään; +heidän täytyisi taistella elämästään ehkä metsän petoja, kenties +villi-ihmisiä vastaan, jotka saattaisivat nousta täällä maihin. He +eläisivät kurjina ilman elämän välikappaleita, kärsien nälkää, kärsien +janoa, aseettomina, ilman työkaluja, melkein ilman vaatteitakin, +ponnistellen aivan yksinänsä! + +Ei, se ei voinut olla mahdollista! + +"Älkää minulle sellaisia puhuko, Godfrey", huudahti Tartelett! "Ei, +älkää laskeko moista leikkiä! Pelkkä ajatuskin sellaisesta voi minut +tappaa! Tahdoitte vain puhua leikkiä, eikö niin?" + +"Niin, kunnon Tartelett", vastasi Godfrey, "rauhoittukaa; mutta +pitäkäämme nyt aluksi huolta välttämättömimmistä tarpeistamme!" + +Oli tosiaan keksittävä luola, rotko tai jokin muu kolo yösijaksi ja +sitten etsittävä syötäviä simpukoita, mikäli niitä oli löydettävissä, +jotta voisi edes jossakin määrin tyydyttää vatsan vaatimuksia. + +Godfrey ja Tartelett alkoivat siis astua jälleen hiekkasärkkäin vierua +alaspäin, suunnaten askeleensa riuttaa kohti. Godfrey osoittautui hyvin +innokkaaksi etsinnässään; Tartelett taasen oli kovin tylsistynyt +haaksirikon kauhuista. Edellinen katseli eteensä, jälkeensä, joka +puolelle; jälkimmäinen ei kyennyt näkemään kymmenen askeleen päähän. + +Godfrey mietti itsekseen: + +-- Jollei tässä maassa ole asukkaita, niin onko täällä edes eläimiä? + +Hän tarkoitti tällä kotieläimiä tai oikeammin metsänriistaa -- ruuaksi +kelpaavia nisäkkäitä ja kanalintuja -- eikä noita suuria petoja, joita +on runsaasti troopillisessa vyöhykkeessä ja joista hänelle ei olisi +ollut mitään hyötyä. Vasta myöhemmillä etsimisillään hän saisi tästä +selvän. Joka tapauksessa liikkui sillä hetkellä joitakuita lintuparvia +rannikolla: ruo'onpäristäjiä, sepelhanhia, isokuoveja, tavisorsia, +jotka lentelivät, piipittivät ja täyttivät ilman pyrähtelyillään ja +huudoillaan ikäänkuin vastalauseena tämän alueen anastamisen johdosta. + +Kun oli lintuja, niin Godfrey saattoi päätellä, että niillä oli +pesiäkin ja pesissä munia. Koska näitä siivekkäitä oli kerääntynyt +suuriin joukkoihin, täytyi kallioiden tarjota niille tuhansittain +koloja asuinsijoiksi. Etäämmällä ilmaisivat jotkut haikara- ja +taivaanvuohiparvet rämeen läheisyyttä. + +Siivekkäistä ei siis ollut puutetta. Vaikeus oli vain niiden +tavoittamisessa, kun ei ollut tuliasetta niiden surmaamiseksi. +Toistaiseksi oli siis parasta käyttää niistä vain munia ja tyytyä +nauttimaan tätä alkuperäistä, mutta ravitsevaa ruokaa. + +Mutta jos päivällisainekset saatiinkin kokoon, niin miten voi niitä +keittää? Miten voisi hankkia tulta? Tärkeä kysymys, jonka ratkaisu +jätettiin tuonnemmaksi. + +Godfrey ja Tartelett palasivat suoraan riuttaa kohti, jonka yllä +kieppui joukoittain merilintuja. + +Siellä odotti heitä mieluinen yllätys. Sillä eivätkö he noiden rannan +hiekalla juoksentelevien tai merenajokkaiden ja vesikasvien seassa +nokkivien alkuperäisten lintujen joukossa havainneet tusinan vertaa +amerikkalaisia kotikanoja ja paria kolmea samanrotuista kukkoa? Ei, se +ei ollut mikään näköharha, koska heidän lähestyessään kajahti ilmassa +kimeitä kiekumisia ikäänkuin merkkitorven toitotuksia. + +Ja mitä olivat nuo nelijalkaiset tuolla edempänä? Ne pujottelivat +kallioiden välitse yrittäen saapua hiekkasärkkien ensimmäisille +rinteille, joilla rehoitti viheriöitseviä pensaskasveja? Godfrey ei +voinut siinäkään erehtyä. Siellä oli tusina pitkäkuonoisia +porsaskaniineja, viisi tai kuusi lammasta ja yhtä monta vuohta, jotka +pureskelivat rauhallisesti ensimmäisiä yrttejä ihan kedon laidassa. + +"Kah, Tartelett", huudahti hän, "katsokaahan toki!" + +Opettaja katsoi mitään näkemättä, sillä niin oli hänet tämä odottamaton +ilmiö hölmistyttänyt. + +Godfreyn mieleen juolahti eräs ajatus, ja se olikin oikee: Nuo elukat +-- kanat, kaniinit, vuohet ja lampaat -- kuuluivat varmaankin _Dreamin_ +elävään muonavarastoon. Olivathan siivekkäät laivan upotessa helposti +voineet päästä karille ja sitten rannikolle. Nelijalkaiset taas olivat +kylläkin voineet uimalla saavuttaa rantaseudun ensimmäiset kalliot. + +"Siis sen, mihin kukaan onnettomista tovereistamme ei ole kyennyt", +huomautti Godfrey, "ovat luontokappaleet vaistonsa ohjaamina saaneet +toimeen! Kaikista _Dreamissa_ olijoista ovat pelastuneet ainoastaan +elukat...!" + +"Me mukaan luettuina!" vastasi Tartelett yksinkertaisesti. + +Ja hänen laitansa oli tosiaan kuin pelkän elukan. Itsetiedottomana, +siveellisen tarmonsa siihen millään tavoin vaikuttamatta, oli opettaja +pelastunut! Mutta vähätpä siitä! Molemmille haaksirikkoisille oli +peräti onnellinen sattuma, että jokunen määrä noita eläimiä oli päässyt +rantaan. Ne voitaisiin kerätä, sulkea aitaukseen tai panna liekaan, ja +koska ne olivat niin hedelmällistä, lisääntyvää lajia, ei olisi +mahdotonta kasvattaa melkoinen karja nisäkkäitä ja laittaa oikea +kanatarha siltä varalta, että oleskelu tässä seudussa kävisi +pitkäaikaiseksi. + +Mutta tänään Godfreyta tahtoi tyytyä rannikon tarjoamiin ruokavaroihin: +muniin ja simpukkoihin. Opettaja Tartelettin kanssa hän alkoi siis +tonkia kivien rakoja meriruohojen alla jokseenkin hyvällä +menestyksellä. He olivat pian keränneet melkoisen joukon +ruokasimpukoita ja raakkuja, joita hätätilassa saattoi raakanakin +syödä. Muutama tusina sepelhanhenmunia löydettiin lisäksi korkeilta +kallioilta, jotka sulkivat lahdelman pohjan puolelta. Siinä olisi ollut +muonaa lukuisammillekin ruokavieraille. Kun nälkä ahdisti, eivät +Godfrey ja Tartelett suinkaan aikoneet olla liian vaateliaita +ensimmäiseen ateriaan nähden. + +"Entä tulta?" kysäisi viimemainittu. + +"Niin... tulta!" vastasi toinen. + +Tämä oli perin tärkeä kysymys ja sai molemmat haaksirikkoiset +tarkastamaan taskunsa. + +Opettajan taskut olivat tyhjät tai melkein tyhjät. Niissä ei ollut +muuta kuin joitakuita varakieliä hänen taskuviuluunsa ja palanen +hartsia jousta varten. Miten hitossa niillä vehkeillä voisi tulta +iskeä! + +Godfrey ei ollut paremmin varustettu. Hyvin suureksi tyydytyksekseen hän +kuitenkin löysi taskuistaan oivallisen veitsen, jonka nahkatuppi oli +varjellut sitä meren kosketukselta. Tämä veitsi terineen, kairoineen, +pikku vesureineen ja sahoineen oli arvokas työase näissä olosuhteissa. +Mutta paitsi tätä kapinetta ei Godfreyllä ja hänen toverillaan ollut +muuta kuin paljaat kätensä. Eivätkä opettajan kädet edes olleet koskaan +harjaantuneet muuhun kuin taskuviulun soittamiseen ja kohteliaisiin +tervehdyksiin. Godfrey ajatteli siis, että hänen täytyi luottaa vain +omiinsa. + +Hän tuumi kuitenkin käyttää Tartelettin käsiä tulen hankkimiseksi kahta +puupalasta ripeästi toistaan vastaan hankaamalla. Jotkut tuhassa +paistetut munat olisivat olleet erinomaisen maukkaita heidän toiseksi +ateriakseen eli puoliseksi. + +Sillä välin kun Godfrey puuhaili pesien ryöstämisessä niiden +omistajista huolimatta, jotka koettivat varjella vielä kuoressa uinuvia +poikueitaan, lähti siis tanssinopettaja keräämään risupuita, joita oli +runsaanlaisesti karttunut hiekkasärkkäin juurelle. Nämä polttoaineet +kannettiin sitten merituulelta suojatun kallion seinustalle. Tartelett +valitsi nyt kaksi hyvin kuivaa risua saadakseen niistä vähitellen +tulenkipunan hankaamalla niitä tarmokkaasti ja herkeämättä. + +Tuon tempun osaavat aivan yleisesti tehdä Polynesian villit. Eikö +siis tanssinopettaja, joka mielestään oli paljon korkeammalla +kehitysasteella kuin ne, siihen kykenisi? + +Hän siis hankasi hankaamistaan, jotta oli vähällä nyrjähdyttää olka- ja +käsivartensa lihakset. Mies-parka reuhtoi ikäänkuin vimmoissaan! Mutta +joko sitten puun laatu ei ollut sovelias tai se ei ollut kyllin kuivaa +tai hän menetteli typerästi eikä ollut tällaiseen tehtävään kyllin +kätevä -- jos hänen hiukankin onnistui kuumentaa noita kahta +puupalasta, sai hän paljoa enemmän kuumuutta lähtemään omasta +ruumiistansa. Niin tavatonta kuumuutta todellakin, että hänen otsansa +höyrysi hiestä, vaikka puu pysyi jokseenkin kylmänä. + +Munien keruulta saaliineen palattuansa Godfrey tapasi Tartelettin hikeä +valuvana, sellaisessa kuumuudentilassa, jota hänen tanssiharjoituksensa +eivät varmaan koskaan olleet aiheuttaneet. + +"Eikö käy?" kysyi hän. + +"Ei, Godfrey, se ei käy", vastasi opettaja, "ja alankin jo uskoa, että +nuo villien keksinnöt eivät ole muuta kuin kuvitteluja, joilla +petkutetaan poloista maailmaa!" + +"Eipä niin", vastasi Godfrey; "mutta tässä, kuten kaikessa muussakin, +täytyy tietää oikea menettelytapa". + +"Nämä munat siis...?" + +"Olisi vielä toinen keino", vastasi Godfrey. "Kun kiinnittää yhden +näistä munista rihman päähän, kieputtaa sitä nopeasti ympäri ja sitten +äkkiä pysäyttää kiertoliikkeen, niin ehkä tuo liike muuttuu lämmöksi, +ja silloin..." + +"Silloin on muna kypsä?" + +"Niin, jos kieppuminen olisi ollut kyllin vinhaa ja pysähtyminen +äkillistä... Mutta miten voi toimittaa tuon pysähdyksen munaa +murskaamatta? Kaikkein yksinkertaisinta, rakas Tartelettini, on siis +menetellä näin!" + +Ja ottaen varovaisesti yhden sepelhanhenmunista Godfrey rikkoi kuoren +sen päästä ja "hotkaisi" muitta mutkitta varsin taitavasti sen +sisällön. + +Tartelett ei saanut luonnoltaan häntä matkituksi, joten hänen täytyi +tyytyä osaansa simpukoita. + +Oli vielä etsittävä luola, edes jonkinlainen kolo yön viettoa varten. + +"Ennenkuulumatonta on", huomautti opettaja, "etteivät Robinsonit olisi +löytäneet edes luolaa, josta myöhemmin laittoivat itselleen asunnon!" + +"Etsikäämme siis", vastasi Godfrey. + +Jos se tähän asti oli ollutkin sääntönä, niin täytyy myöntää, että +tällä kertaa perinnäistarujen rengas katkesi. Turhaan he molemmat +etsivät lahdelman pohjoispuoliselta kallioiselta rannalta. Ei ollut +luolaa, ei onkaloa, ei ainoatakaan koloa, mikä olisi suojaksi +kelvannut. Täytyi luopua yrityksestä. Ja niinpä Godfrey päättikin mennä +tarkastelemaan taustan ensimmäiseen metsikköön asti hiekkarinteen +tuolle puolen. + +Tartelett ja hän astuivat siis jälleen ensimmäisen särkkäjonon vierua +ylöspäin ja samosivat viheriöiväin ruohikkojen poikki, joista muutama +tunti sitten olivat nähneet vilahduksen. + +Samalla sekä kummallisen että onnellisen sattuman nojalla seurasivat +muut haaksirikosta pelastuneet heitä kernaasti. Kaiketikin vaistonsa +vaikutuksesta olivat kukot, kanat, lampaat, vuohet ja kaniinit +ryhtyneet heitä seuraamaan. Epäilemättä ne tunsivat itsensä liian +yksinäisiksi tällä hiekkarannalla, joka ei tarjonnut niille kyllin +yrttejä tai kastematosia muonaksi. + +Kolmea neljännestuntia myöhemmin saapuivat Godfrey ja Tartelett, jotka +tällä tutkimusretkellä olivat tuskin sanaa vaihtaneet, metsän reunaan. +Ei jälkeäkään asunnoista eikä asukkaista. Täydellinen yksinäisyys. +Saattoipa kysyä, oliko tätä seutua ihmisjalka koskaan polkenut! + +Tässä kohdassa kohosi muutamia komeita puita eristetyissä ryhmissä, ja +toiset taajemmassa kasvavat muodostivat neljännespenikulman verran +etäämpänä todellisen metsän eri lajeineen. + +Godfrey etsi jotakin vanhaa, vuosien uurtamaa puunrunkoa, joka voisi +seiniensä sisällä tarjota suojaa; mutta hänen etsimisensä oli +tulokseton, vaikka hän jatkoi sitä hämärään asti. + +Nälkä nipisti heitä silloin tuntuvasti, ja heidän kummankin täytyi +tyytyä simpukoihin, joita sitä ennen olivat rannikolta runsaasti +poimineet. Sitten he ponnistuksistaan uupuneina laskeutuivat levolle +puun juurelle ja nukahtivat, kuten sanotaan, Herran huomaan. + + + + +X + +Godfrey menettelee niinkuin jokainen muu haaksirikkoinen olisi +samanlaisissa oloissa menetellyt. + + +Yö kului ilman mitään selkkausta. Mielenliikutusten ja väsymyksen +murtamina olivat molemmat haaksirikkoiset levänneet niin rauhallisesti +kuin jos olisivat nukkuneet Montgomery Streetin komean talon +mukavimmassa suojassa. + +Seuraavana aamuna, kesäkuun 27 päivänä, he heräsivät kukon kiekunaan +nousevan auringon ensi säteiden pilkistäessä esiin. + +Godfrey palasi melkein heti tietoisuuteen tilanteesta, kun Tartelettin +sensijaan täytyi kauan hieroa silmiänsä ja oikoa käsivarsiansa, +ennenkuin havahti todellisuuteen ja käsitti asian oikean laidan. + +"Onko tämänaamuinen suurus samanlainen kuin eilinen päivällinen?" kysyi +hän heti aluksi. + +"Pelkäänpä, että se on", vastasi Godfrey, "mutta toivoakseni on +päivällisemme iltapuolella parempi!" + +Tanssimestari ei voinut olla merkitsevästi nyrpistämättä suutansa. +Missä oli tee ja voileivät, joita tähän asti oli hänelle hänen +herätessään tuotu? Kuinka hän ilman tätä valmistavaa ateriaa jaksoi +odottaa aamiaistuntia, joka kenties ei koskaan saapuisi! + +Mutta oli tehtävä jokin päätös. Godfrey tunsi nyt hyvin sen +velvollisuuden, joka häntä painoi, ainoastaan häntä, koska hän ei +voinut mitään odottaa toveriltaan. Tuossa tyhjässä kopassa, joka oli +tanssinopettajan pääkallona, ei saattanut syntyä mitään käytännöllistä +ajatusta. Godfreyn täytyi ajatella, tuumia, päättää kahden puolesta. + +Hän soi ensimmäisen muistelman Phinalle, kihlatulleen, jota niin +yltiöpäisesti oli kieltäytynyt ottamasta vaimokseen; toiseksi hän +muisteli Will-enoansa, jonka oli niin ajattelematta jättänyt, ja +kääntyi sitten Tartelettiin: + +"Vaihteeksi tavalliseen ruokalistaamme", virkkoi hän, "on tuossa vielä +muutamia simpukoita ja puoli tusinaa munia!" + +"Eikä mitään keinoa niiden keittämiseksi!" + +"Ei mitään!" myönsi Godfrey. "Mutta jos nämäkin muonat meiltä +puuttuisivat, niin mitä te, Tartelett, sitten sanoisitte?" + +"Minä sanoisin, että tyhjä ei tyydytä", vastasi opettaja kuivasti, + +Mutta täytyi kuin täytyikin tyytyä tähän perin hataraan ateriaan. Ja +siihen tyydyttiin. + +Aivan luonnollisena ajatuksena juolahti silloin Godfreyn päähän ulottaa +eilen aloitettu tiedustelu pitemmälle. Ennen kaikkea oli, mikäli +suinkin mahdollista, tärkeätä tietää, mille kohtaa Tyyntämerta _Dream_ +oli hukkunut, jotta voisi pyrkiä jollekin rantaman asutulle seudulle, +missä voisi joko järjestellä tavalla tai toisella paluumatkaa kotiin +tai odottaa jonkin ohikulkevan laivan poikkeavan rannikolle. + +Godfrey huomasi, että jos voisi kulkea toisen kukkulajonon tuolle +puolen, jonka runolliset muodot siinsivät metsän yli, niin ehkä hän +voisi päästä asiasta varmuuteen. Eikä hän luullut tarvitsevansa siihen +enempää kuin parisen tuntia, ja tähän tärkeään tiedusteluun hän päätti +uhrata päivän ensimmäiset hetket. Hän katsahti ympärilleen. Kukot ja +kanat nokkivat parhaillaan korkeassa ruohikossa. Kaniinit, vuohet ja +lampaat käyskentelivät metsänlaidassa. + +Godfrey ei sentään tahtonut raahata perässään koko tuota siivekkäiden +ja nelijalkaisten laumaa. Mutta pysyttääkseen ne varmemmin tällä +paikalla hänen täytyi jättää Tartelett niiden vartijaksi. + +Tämä suostui jäämään yksikseen muutamiksi tunneiksi tätä karjaa +paimentamaan. + +Hän huomautti vain: + +"Mutta jos te eksytte, Godfrey?" + +"Olkaa huoleti siinä suhteessa", vastasi nuori mies. "Minun tarvitsee +kulkea vain tämän metsän halki, ja kun te ette lähde sen syrjästä, niin +löydän teidät varmasti jälleen." + +"Älkää unohtako lähettää sähkösanomaa Will-enollenne ja pyytäkää +häneltä muutamia satoja dollareita!" + +"Sähkösanoma... tai kirje! Se on sovittu!" vastasi Godfrey, joka ei +halunnut riistää Tartelettilta hänen kuvittelujansa niin kauan kuin +seudun asemaa ei vielä ollut saatu selville. + +Sitten hän puristettuaan opettajan kättä sukelsi puiden verhoon, joiden +tuuhean lehtipuvun välitse vain jotkut harvat päivänsäteet +vaivaloisesti tunkeutuivat. Niiden suunnan oli kuitenkin opastettava +nuorta tutkimusretkeilijäämme tuolle korkealle kukkulalle, joka +uutimien tavoin yhä peitti hänen katseiltaan koko itäisen +taivaanrannan. + +Polkua ei siellä ollut. Mutta tanner ei sentään ollut aivan +neitseellisen koskematon. Paikoittain Godfrey huomasi eläinten jälkiä. +Pari kolme kertaa hän jo luuli näkevänsä nopeajalkaisten märehtijäin, +hirvien, kuusipeurain tai vapitien, kaikkoavan hänen tieltään; mutta +hän ei havainnut mitään tiikerien, jaguarien tai muiden isojen +petoeläinten jälkiä, eikä hänellä ollut syytä niiden puutetta +pahoitellakaan. Metsän korkea välikerros, nimittäin koko se osa, joka +oli puiden ensimmäisten haarojen ja oksanhuippujen välillä, tarjosi +turvapaikan monilukuisille linnuille. Siellä oli sadottain kesyttömiä +kyyhkysiä, hirsimetsän siimeksessä taas merikotkia, metsoja, +hummerinkynnen muotoisella nokalla varustettuja arakaareja; ja +korkeammalla leijaili aukeamien yläpuolella pari, kolme korppikotkaa, +joiden silmät muistuttivat kokardia. Mutta mikään näistä siivekkäistä +ei ollut kyllin erikoista lajia, jotta siitä olisi voinut päättää +seudun leveysasteen. + +Samoin oli metsän puiden laita. Melkein samoja lajeja kuin +tavataan siinä Yhdysvaltain osassa, joka käsittää Ali-Kalifornian, +Monterey-lahden seudut ja Uuden Meksikon. Siellä kasvoi mansikkapuita, +isokukkaisia pensaskannukoita, vaahteria, koivuja, tammia ja neljä tai +viisi magnolian muunnosta sekä merimäntyjä, samoja mitä tavataan +Etelä-Carolinassa. Avarien aukeamien keskeltä kohosi öljy- ja +kastanjapuita. Pensaskasveista taas olivat edustettuina töyhtömäiset +tamarindit, myrtit, mastiksipuut ja muut lauhkean ilmanalan +eteläisimmän vyöhykkeen lajit. + +Yleensä oli näiden puiden välillä kyllin tilaa, jotta voi kulkea +tarvitsematta raivata itselleen tietä tulella tai kirveellä. Merituuli +kierteli helposti korkeiden oksien välitse, ja siellä täällä välkkyi +maassa isoja valotäpliä. + +Godfrey samoili siis kulkien vinoon suuntaan näiden isojen puiden +alitse. Mihinkään varokeinoihin ryhtyminen ei pälkähtänyt hänen +päähänsä. Halu saavuttaa kukkulat, jotka idässä reunustivat metsää, +kiinnitti kokonaan hänen huomionsa. Lehtikudoksen välistä hän tarkkasi +auringonsäteiden suuntaa kulkeakseen suorempaa tietä päämääräänsä +kohti. Hän ei edes nähnyt noita opaslintuja -- niin nimitettyjä, koska +ne lentää lepattelivat matkustajan askelten edellä, -- jotka +pysähtyivät, palasivat, lehahtivat jälleen lentoon, ikäänkuin tahtoen +näyttää hänelle tietä. Mikään ei voinut häntä häiritä. + +Tämä mielen jännitys on hyvin käsitettävä. Ennenkuin kuluisi tunti, +olisi hänen kohtalonsa ratkaistu! Ennenkuin kuluisi tunti, tietäisi +hän; tietäisi hän, oliko hänellä tällä mantereella mahdollisuutta +päästä jollekin asutulle tienoolle! Tehden johtopäätöksiä sen mukaan, +mitä hän tiesi laivan kulkemasta suunnasta ja ennätyksestä +seitsemäntoista päivän purjehduksen aikana, Godfrey oli jo itsekseen +tuuminut, että rannikko, jolla se oli haaksirikkoutunut, ei voinut olla +muu kuin Japanin tai Kiinan. Sitäpaitsi osoitti auringon asema, se kun +yhä häneen nähden oli etelässä, kyllin selvästi, että _Dream_ ei ollut +voinut sivuuttaa päiväntasaajaa, siis saapua eteläiselle +pallonpuoliskolle. + +Kaksi tuntia lähtönsä jälkeen Godfrey arvosteli kulkemansa matkan noin +viideksi mailiksi ottamalla huomioon eräät mutkat, joita metsän tiheys +oli joskus pakottanut hänet tekemään. Kukkuloiden toinen jakso ei enää +voinut olla kaukana. Jo alkoivat puut harveta muodostaen eristettyjä +ryhmiä, ja valonsäteet tunkivat helpommin korkeiden oksien välitse. +Tannerkin näkyi nousevan, ja ennen pitkää muuttui kaltevuus varsin +jyrkäksi rinteeksi. + +Vaikka Godfrey oli melkoisen väsyksissä, oli hänellä kyllin +tahdonvoimaa kulkeakseen edelleen samalla vauhdilla. Varmaan hän olisi +yltynyt juoksemaankin, elleivät ensi rinteet olisi olleet niin jyrkät. + +Pian hän oli kyllin korkealla voidakseen luoda yleissilmäyksen takanaan +leviävään viheriöivään kupuun, josta muutamat korkeimmat puunlatvat +siellä täällä pistivät esiin. Mutta Godfrey ei ajatellut taakseen +katselemista. Hän ei enää irroittanut silmiään tuosta alastomasta +harjanteesta, joka kohosi neljän- tai viidensadan askeleen päässä hänen +edessään ja yläpuolellaan. Se oli se väliseinä, joka häneltä yhä kätki +itäisen näköpiirin. + +Pieni vinosti katkaistu kartio kohosi tuon epätasaisen viivan +yläpuolelle ja liittyi loivin rintein kukkulajonon mutkalliseen +harjaan. + +-- Tuonne... tuonne! -- tuumi Godfrey. -- Tuolle kohdalle pitää +päästä...! Se on kartion huippu...! Ja mitä minä sieltä näen...? +Kaupunginko? Kylänkö? Vai erämaako siellä avautuu...? + +Kovin kiihtyneenä Godfrey nousi nousemistaan puristaen kyynärpäitänsä +rintaansa vasten hillitäkseen sydämensä tykytystä. Hänen hiukan +läähättävä hengityksensä väsytti häntä, mutta hän ei olisi malttanut +pysähtyä hengähtämään. Vaikkapa hänen olisi täytynyt kaatua puoliksi +tainnuksissa kartion huipulle, joka enää oli vain satakunta jalkaa +hänen päänsä yläpuolella, ei hän tahtonut hukata hetkeäkään +viivyttelemiseen. + +Vielä muutama silmänräpäys, ja hän olisi määränsä päässä. Rinne tuntui +hänestä tältä puolelta varsin jyrkältä, sen kaltevuus oli kolmekymmentä +tai kolmekymmentäviisi astetta. Hän ponnisteli käsin ja jaloin, tarttui +kiinni vierulla kasvaviin ohuihin ruohomättäisiin tai muutamiin +laihoihin mastiksi- ja myrttipensaisiin, joita kiipeili harjulle asti. + +Vielä viimeinen ponnistus! Vihdoinkin ulottui hänen päänsä kartion +pinnan yläpuolelle. Vatsallaan maaten hän antoi katseensa ahnaasti +leijailla kautta koko itäisen näköpiirin... + +Merta siellä vain oli, ja parikymmentä penikulmaa etäämpänä se yhtyi +taivaanrantaan! Hän kääntyi... + +Merta taaskin! Merta idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa... +avara, ääretön ulappa ympäröimässä häntä joka ilmansuunnalla! -- Saari! + +Työntäessään suustansa tämän sanan Godfrey tunsi sydäntänsä kipeästi +kouristavan. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että nyt oltiin +saarella! Ja niin oli kuitenkin asianlaita! Maakannas, joka olisi +voinut yhdistää hänet mantereeseen, oli äkkiä katkennut! Hänet valtasi +samanlainen tunne kuin tuuliajolle joutuneen, nukahtaneen ihmisen, joka +herätessään näkee olevansa ilman airoja tai purjeita, joiden avulla +voisi päästä rantaan! + +Mutta Godfrey toipui pian. Hän teki päätöksensä ja oli valmis +alistumaan tilanteeseen. Koskapa pelastuksen mahdollisuudet eivät +voineet tulla ulkoapäin, oli hänen itsensä ne luotava. + +Ennen kaikkea oli mahdollisimman tarkasti tutkittava tämän saaren +laatu, joka nyt koko laajuudeltaan lepäsi hänen katseensa ulottuvissa. +Hän arvosteli sen noin kuudenkymmenen mailin kokoiseksi ympärimitaten, +koska se silmämitalta oli kaksikymmentä mailia kulmaa pitkä etelästä +pohjoiseen ja kaksitoista mailia leveä idästä länteen. Sen keskiosan +peitti näkyvistä tiheä vihanta metsä, joka pysähtyi kartiosta +lähtevälle harjanteelle; ja kartion rinne vietti ulommalta puoleltaan +mereen. + +Kaikki muu oli pelkkää lakeutta, jolla kasvoi puuryhmiä, tai kallioista +hietikkoa. Kallioiden äärimmäiset ulottumat taas pistäytyivät +oikullisesti kaventuneina kärkinä ja niemekkeinä mereen. Muutamat +pienet vuonot leikkelivät rantaa, mutta eivät olisi voineet tarjota +suojaa kuin parille, kolmelle kalastajaveneelle. Ainoastaan se +lahdelma, jonka pohjukassa _Dream_ oli haaksirikkoutunut, oli +seitsemän, kahdeksan penikulman laajuinen. Ulkosataman tavoin se +avautui kahdelta kolmannekseltaan ulapalle; laiva ei siellä olisi +löytänyt varmaa turvapaikkaa, paitsi tuulen puhaltaessa idästä. + +Mutta mikä oli tämä saari? Mihin saariryhmään se kuului? Kuuluiko se +johonkin saaristoon vai oliko se pelkkä erillinen töyry Tyynenmeren +tässä osassa? + +Ainakaan ei mitään muuta saarta, suurta tai pientä, korkeaa tai +matalaa, ollut näköpiirissä havaittavana. + +Godfrey oli noussut seisaalle ja tähysteli ilmanrantaa. + +Mitään ei näkynyt tuolla kaarevalla viivalla, joka yhdisti meren ja +taivaan. Jos jollakin taholla olikin joku saari tai mantereen rannikko, +täytyi sen olla melkoisen matkan päässä. + +Godfrey johdatti mieleensä kaikki maantieteelliset muistelmansa +arvatakseen, mikä tämä Tyynen valtameren saari oli. Hänen +mietiskelyjensä tuloksena olivat seuraavat johtopäätökset: +Seitsemäntoista päivän ajan oli _Dream_ kulkenut jokseenkin +suoraan lounaaseen suuntaan. Sadastaviidestäkymmenestä +sataankahdeksaankymmeneen meripenikulmaan vaihtelevalla nopeudella +vuorokaudessa oli sen siis täytynyt kulkea lähes viidenkymmenen +leveysasteen matka. Toiselta puolelta oli käynyt selville, että se ei +ollut sivuuttanut päiväntasaajaa. Täytyi siis etsiä saaren tai +mahdollisen saariryhmän asema siltä seudulta, joka sijaitsi +sadannenkuudennenkymmenennen ja sadannenseitsemännenkymmenennen +pituusasteen välillä pohjoisella pallonpuoliskolla. + +Godfrey kyllä muisteli, että kartta ei tältä Ison valtameren alueelta +olisi osoittanut muita saaristoja kuin Sandwich-saaret; mutta eikö +näiden ulkovesillä ollut erillisiä saaria, joiden nimiä hän ei +muistanut ja joita laajana hajallisena sarjana ulottui Kiinan +valtakunnan rantamille asti? Mutta vähänpä sillä oli väliä! Ei ollut +mitään keinoa lähteä etsimään jostakin toisesta valtameren osasta +vieraanvaraisempaa maata. + +-- No, -- tuumi Godfrey, -- koska en tiedä tämän saaren nimeä, niin +nimitänpä sitä Phinan saareksi muistoksi hänestä, jota minun ei olisi +pitänyt jättää lähteäkseni maailmaa samoilemaan; ja tuottakoon se nimi +meille onnea! + +Sitten Godfrey ryhtyi tutkimaan, oliko saari asuttu siltä osaltaan, +jossa hän ei vielä ollut ehtinyt käydä. Kartion huipulta hän ei nähnyt +mitään, joka olisi ilmaissut alkuasukkaiden olemassaoloa, ei asumuksia +lakeudella, ei majoja metsän syrjässä, ei edes yhtä ainoata +kalastajamökkiä rantamalla. + +Mutta jos saari oli autio, niin sitä ympäröivä meri ei ollut vähemmän +autio, eikä ainoatakaan laivaa näyttäytynyt sen kehän piirissä, jolle +kartiomaisen huipun korkeus antoi melkoisen laajuuden. + +Tämän tarkastelun suoritettuansa ei Godfreyllä ollut muuta tehtävää +kuin astua jälleen alas kukkulan juurelle ja palata samaa tietä metsän +läpi tullakseen takaisin Tartelettin luo. Mutta ennenkuin hän lähti +paikalta, kiintyi hänen katseensa korkeaan hirsimetsikköön, joka kohosi +pohjoisten ruoholakeuksien rajalla. Siinä oli ryhmä jättiläispuita, +joiden latvat ulottuivat kaikkia Godfreyn tähän asti näkemiä ylemmäksi. + +-- Ehkäpä olisi syytä, -- tuumi hän, -- etsiä leiripaikkaa tuolta +taholta, varsinkin kun luullakseni näen siellä puron, jonka lähteen +täytyy olla jossakin harjun keskiosan tienoilla ja joka juoksee +lakeuden halki. + +Tästä oli huomenna otettava selvä. + +Etelässä oli saaren muoto vähän toisenlainen. Metsä ja ruohokentät +väistyivät aikaisemmin hietikon kellervän maton tieltä, ja paikoittain +kohosi rantaa vasten soman muotoisia kallioita. + +Mutta kovinpa Godfrey kummastui havaitessaan tuon kallioisen +suojavallin takaa kohoavan ilmaan heikkoa savua. + +-- Onko siellä siis joitakuita tovereistamme? -- huudahti hän. -- Mutta +ei, se ei ole mahdollista! Miksi he olisivat siirtyneet pois lahdelman +luota jo eilisestä ja lähteneet useamman penikulman päähän riutasta? +Olisiko siellä siis kalastajakylä tai jonkin alkuasukas-heimon leiri? + +Godfrey tähysti mitä tarkkaavaisimmin. Olikohan se savua, tuo +irrallinen höyry, jota tuuli ajoi hiljalleen länttä kohti? Siitä +saattoi erehtyäkin. Joka tapauksessa se pian haihtui; muutamaa +minuuttia myöhemmin ei voinut enää mitään eroittaa. + +Pettynyt toive. + +Godfrey katsoi vieläkin kerran sille suunnalle; mutta kun ei enää +mitään havainnut, laski hän itsensä luisumaan jyrkännettä alas, astui +rinnettä pitkin vuoren juurelle ja sukelsi jälleen puiden sekaan. +Tuntia myöhemmin hän oli kulkenut läpi koko metsän ja oli jälleen sen +reunassa. + +Siellä odotteli Tartelett kaksi- ja nelijalkaisen karjansa keskellä. Ja +mitä tuo itsepintainen opettaja puuhaili? Yhä vain samaa. Puupalanen +oikeassa kädessä, toinen vasemmassa, hän hankasi tarmonsa takaa, +mielien saada ne syttymään. Hän hieroi yhä niin uupumattomana, että +olisi ansainnut paremmankin palkan. + +"No", kysyi hän jo kaukaa, heti Godfreyn huomattuaan, "kävittekö +sähkösanomakonttorissa?" + +"Se ei ollut auki!" vastasi Godfrey, joka ei vielä rohjennut mainita +mitään todellisesta tilanteesta. + +"Entä postitoimisto?" + +"Oli suljettuna! Mutta käykäämme murkinoimaan!... Minulla on +sudennahka!... Sitten juttelemme." + +Ja tänä aamuna Godfreyn ja hänen seuralaisensa täytyi taaskin tyytyä +liian laihaan muna- ja simpukka-ateriaansa. + +"Hyvin terveellinen ruokajärjestelmä!" toisteli Godfrey Tartelettille, +joka ei ollut samaa mieltä ja maisteli vain väkinäisesti. + + + + +XI + +Asuntokysymys ratkaistaan niin hyvin kuin mahdollista. + + +Päivä oli jokseenkin pitkälle ehtinyt. Ja niinpä Godfrey päättikin +vasta huomenna huolehtia uuteen paikkaan sijoittumisesta. Mutta toverin +innokkaisiin uteluihin hänen tutkimusretkensä johdosta täytyi vihdoin +vastata, että he molemmat olivat paiskautuneet saarelle -- Phinan +saarelle, -- ja että täytyi huolehtia keinoista, kuinka siellä elää, +ennenkuin joutuisi ajattelemaan keinoja sieltä lähtemiseksi. + +"Saarelle!" huudahti Tartelett. + +"Niin... saari tämä on!" + +"Jota meri ympäröi...?" + +"Tietysti." + +"Mutta mikä saari?" + +"Juurihan teille sanoin, että tämä on Phinan saari; ja käsittänettehän, +miksi olen tahtonut sille sen nimen antaa!" + +"En...! En minä käsitä", vastasi Tartelett irvistäen; "en näe siinä +mitään yhtäläisyyttä. Miss Phinaahan ympäröi maa!" + +Tämän surullisen mietelmän jälkeen varustauduttiin viettämään yö niin +mukavasti kuin se kävi laatuun. Godfrey palasi riutalle noutamaan uuden +varaston munia ja nilviäisiä, joihin täytyi tyytyä. Senjälkeen hän +väsymyksen uuvuttamana ennen pitkää nukahti puun juurelle, kun taas +Tartelett, jonka elämänkäsitykseen ei mahtunut tällainen asiaintila, +antautui mitä katkerimpiin mietelmiin. + +Seuraavana päivänä, kesäkuun 28:na, molemmat olivat jalkeilla ennenkuin +kukko oli heidän unensa keskeyttänyt. Aluksi sitten aamiaisen tapainen +-- samanlainen kuin eilinenkin. Puron raikkaan veden asemesta oli +heillä kuitenkin onni saada hiukan maitoa, jota muuan vuohista antoi +lypsää utareistaan. + +Ah, kelpo Tartelett! Missä oli nyt viileä minttugrogi, punaviiniin +sekoitettu kylmäkastike, jäähdytetty sitruunanmehuinen _sherry-kobbler_ +ja jääkylmä punssi, joita hän tuskin koskaan maistoi, mutta joita olisi +joka hetki voinut tilata San Fransiscon ravintoloissa? Hän jo kadehti +siipikarjaakin, kaniineja, vuohia, jotka sammuttivat janonsa +kaipaamatta mitään sokerin- tai alkoholinpitoisia lisiä kirkkaaseen +lähdeveteen! Nuo elukat eivät tarvinneet tulta ruokansa keittämiseksi. +Juuret, yrtit ja siemenet riittivät, ja niiden suurus oli aina +täsmällisesti katettuna vihreällä pöytäliinalla. + +"Matkaan!" komensi Godfrey. + +Ja niin he molemmat läksivät, ja heitä seurasi kotieläinsaattue, joka +ei millään muotoa näkynyt tahtovan heitä jättää. + +Godfreyn suunnitelmana oli mennä tutkimaan saaren pohjoispuolta, sitä +rannikon seutua, josta kohosi tuo hänen kartiokukkulan huipulta +havaitsemansa korkeiden puiden ryhmä. Mutta hän päätti kiertää sinne +rantaa pitkin. Kenties oli tyrsky siellä ajanut maihin joitakin +tähteitä haaksirikkoutuneesta laivasta. Ehkäpä tapaisivat sieltä +rannikon hiekalta muutamia _Dreamissa_ olleita tovereitaan hautaamatta +viruvina, jotka heidän pitäisi kristityllä tavalla kätkeä maan poveen. +Mitä elävien tapaamiseen tuli, niin hän omaa pelastumistaan ajatellen +ei enää odottanut, että ainoakaan matruuseista olisi elossa nyt, kun jo +oli kulunut kolmekymmentäkuusi tuntia onnettomuudesta. + +He kulkivat siis ensimmäisen hiekkasärkkäjakson yli. Godfrey oli +tovereineen pian jälleen riutan äärellä; he tapasivat sen yhtä autiona +kuin se heidän lähtiessään oli ollut. Siellä he varovaisuudesta +uudistivat muna- ja simpukkaeväänsä siltä varalta, että näitäkään +laihoja eineitä ei saaren pohjoisosassa olisi tarjolla. Sitten he +seuraten äskeisen vuoksen luomaa päärmettä astuivat edelleen ja +tarkkasivat katseillaan koko tuota rannikon osaa. Ei mitään! Ei +vieläkään mitään! + +Täytyy tosiaan myöntää, että jos kova onni oli määrännyt nämä kaksi +_Dreamista_ pelastunutta Robinsoneiksi, niin se oli osoittautunut +ankarammaksi heitä kuin heidän edeltäjiänsä kohtaan! Näille oli toki +aina jäänyt jotakin haaksirikkoutuneesta laivasta. Tuotuaan sieltä +joukon aivan välttämättömimpiä tarpeita he voivat vielä käyttää +hyväkseen sen pirstaleitakin. Siten he saivat joksikin aikaa +ruokavaroja, vaatteita, työkaluja ja aseita, sanalla sanoen, mikä oli +elämän alkeellisimmille vaatimuksille välttämätöntä. Mutta tässä +tapauksessa ei ollut mitään sellaista! Synkässä yössä oli laiva +kadonnut meren syvyyteen jättämättä karille pienintäkään laudansirua! +Oli ollut mahdotonta siitä mitään pelastaa... edes tulitikkua. Ja tuo +tulitikkupa heiltä juuri ennen kaikkea puuttuikin. Tiedän kyllä, että +monet kunnon ihmiset istuessaan mukavasti kammiossaan lämpimän kamiinin +edessä, missä palaa kivihiiliä tai puupökkelöitä, kernaasti sanovat: + +"Mutta eihän mikään ole helpompaa kuin tulen hankkiminen! Onhan siihen +tuhansia keinoja! Kaksi piikiveä!... Hiukan kuivaa sammalta!... +Rahtunen kärventynyttä liinavaatetta... kuinkako tuota vaatetta +sytyttää...? Veitsenterääkin voi käyttää tuluksina... tai voitte aivan +yksinkertaisesti hangata kahta puupalasta kiivaasti yhteen, kuten +tekevät polynesialaiset...!" + +Hyvä on, koettakaa! + +Näin mietiskeli Godfrey kulkiessaan, ja hyvällä syyllä se kiinnittikin +hänen päähuomionsa. Kenties oli hänkin kamarinsa uunin arinalla +liekehtivää hiilivalkeata kohennellessaan ja matkakertomuksia +lukiessaan ajatellut niinkuin nuo kunnon ihmiset! Mutta koetukselle +pantuna hän ei ollut yrityksessään onnistunut, ja melkoisen levottomana +hän ajatteli, että oli tultava toimeen ilman tulta, tuota välttämätöntä +alkuainetta, jota mikään ei voi korvata. + +Näihin ajatuksiin vaipuneena hän siis astui Tartelettin edellä, jonka +ainoana huolena oli huudoillaan pitää koossa lammas-, vuohi-, +kaniini- ja kanalaumaa. + +Äkkiä osui Godfreyn silmä eräänlaisiin kirkkaan värinsä vuoksi +puoleensa vetäviin pieniin omenamaisiin hedelmiin, jotka riippuivat +tertuissa hiekkasärkkäin juurella satalukuisina kasvavien pensaiden +oksista. Hän tunsi heti, että ne olivat niin sanottuja "manzanilloja" +eli öljymarjoja, joita intiaanit muutamissa Kalifornian osissa +kernaasti käyttävät ravinnokseen. + +"Kah", huudahti hän, "tuossa on vihdoinkin hiukan vaihtelua pelkkiä +munia ja simpukoita sisältävään ruokalistaamme!" + +"Mitä, syödäänkö niitä?" kysäisi Tartelett, joka tapansa mukaan alkoi +muikistaa suutansa. + +"Eiköhän vain!" vastasi Godfrey. + +Ja hän poimi heti muutamia manzanilloja, joihin ahnaasti iski +hampaansa. Ne olivat vain villejä hedelmiä, mutta happamuudestaankin +huolimatta ne maistuivat hyviltä. Opettaja ei ollut hidas seuraamaan +toverinsa esimerkkiä, eikä hänkään osoittautunut kovin tyytymättömäksi +löytöön. Godfrey tuumi, ja siinä hän olikin aivan oikeassa, että näistä +hedelmistä voisi pusertaa juomaa, jonka annettaisiin käydä ja joka +silloin olisi toki silkkaa vettä parempaa. + +Matkaa jatkettiin. Pian hukkui hiekkaisen särkän äärimmäinen kärki +ruoholakeuteen, jonka halki lirisi vilkasvetinen puro. Tämä oli sama, +jonka Godfrey oli havainnut kartion huipulta. + +Kookkaiden puiden alue taas oli vähän loitompana; ja noin yhdeksän +penikulmaa taivallettuansa saapuivat tästä nelituntisesta kävelystään +jokseenkin uupuneet tutkimusretkeilijämme sinne jokunen minuutti +jälkeen puolenpäivän. + +Paikka maksoi todella tämän vaivan; se oli katselemisen, valitsemisen +ja epäilemättä haltuun ottamisenkin arvoinen. + +Siellä kohosi laajan, manzanilla-puiden ja muiden pensaskasvien +täplittämän kedon reunassa tosiaan parikymmentä jättiläispuuta, jotka +olisivat kyenneet kilpailemaan Kalifornian metsissä tavattavien samojen +lajien kanssa. Ne sijaitsivat puoliympyrässä. Niiden juurella leviävä +vihreä nurmi reunusti vielä puron vartta muutamia satoja askeleita, ja +sitten tuli pitkä, kallioiden katkoma, somerikon ja meriruo'on +paikoittain verhoilema hiekkaranta, jonka kärki pisti mereen kapeana +niemekkeenä saaren pohjoiskolkasta. + +Nämä jättiläispuut- eli _big trees_, kuten niitä Pohjois-Amerikan +läntisissä seuduissa yleensä nimitetään, kuuluivat Kalifornian +mammuttipetäjäin eli _sequoia-puiden_ sukuun. Jos kysyisi +englantilaisilta, millä erikoisimmalla nimellä he niitä mainitsevat, +sanoisivat he niitä "wellingtonioiksi", mutta jos kysyisi +amerikkalaisilta, niin kuulisi niiden olevan "washingtonioita". + +Heti näemme eroituksen. + +Mutta muistuttakootpa ne sitten Wellingtonista, Waterloon taistelun +flegmaattisesta voittajasta, tai olkootpa muistona Washingtonista, +pohjois-amerikkalaisen tasavallan mainehikkaasta perustajasta, niin ne +sittenkin ovat Kalifornian ja Nevadan kasviston mahtavimmiksi tunnetut +tuotteet. + +Muutamissa näiden valtioiden osissa onkin näitä havupuita kokonaisia +metsiä, sellaisia kuin Mariposan ja Calaveran metsiköt, joissa tavataan +ympärimitaltaan kuudenkymmenen, jopa kahdeksankinkymmenen jalan +paksuisia jättiläisiä, niiden pituuden ollessa kolmesataa jalkaa. Eräs +niistä, Yosemiten laakson suussa kasvanut, on kokonaista sata jalkaa +ympärimitaten. Sen eläessä -- sillä nyttemmin se on kaatunut -- +olisivat sen ylimmät oksat saavuttaneet Strassburgin tuomiokirkon +korkeuden, toisin sanoen, se oli enemmän kuin neljäsataa jalkaa pitkä. + +Mainitaan vielä "Metsän äiti", "Metsän kaunotar", "Uranuurtajan maja", +"Kaksi vartiosotilasta", "Kenraali Grant", "Emma-neiti", "Miss Mary", +"Brigham Young vaimoineen", "Kolme sulotarta", "Karhu", ynnä muita, +jotka tosiaan ovat kasvikunnan ihmeitä. Erään tyvestään sahatun puun +kannolle on rakennettu huvimaja, jossa kuusitoista tai kaksikymmentä +henkilöä voi helposti tanssia katrillia. Mutta oikea jättiläisten +jättiläinen vasta on valtiolle kuuluvan metsän keskellä, puolensadan +engl. penikulman päässä Murphystä kohoava "Metsän isä", vanha +neljäntuhannen vuoden ikäinen mammutpetäjä. Sen latva on +neljänsadanviidenkymmenenkahden jalan korkeudella maasta, korkeammalla +kuin Pietarin kirkon risti Roomassa, korkeammalla kuin Gizeh-pyramiidin +huippu, jopa korkeammalla kuin se rautainen pienoistorni, joka nykyisin +sijaitsee erään päätornin huipulla Rouenin tuomiokirkossa ja jota +täytyy pitää maailman korkeimpana muistomerkkinä. + +Näitä jättiläisiä oli luonnon oikku kylvänyt parikymmenisen ryhmän +tänne saaren kärkeen kenties siihen aikaan kuin kuningas Salomo rakensi +Jerusalemiin sen temppelin, joka ei milloinkaan ole raunioistaan +jälleen kohonnut. Isoimmat saattoivat olla lähes kolmensadan jalan +pituiset, pienimmät kahdensadanviidenkymmenen. Muutamien vanhuuttaan +onttoutuneiden tyvessä oli jättiläisholvi, jonka alle olisi mahtunut +kokonainen ratsumiesjoukkue hevosineen. + +Näiden luonnonihmeiden näkeminen pani Godfreyn hämmästymään, nuo puut +kun tavallisesti kasvoivat vain viiden-, kuudentuhannen jalan +korkeudella merenpinnasta. Hänestä olisi tämä ihmeellinen näky +yksinäänkin maksanut matkan vaivat. Mitään ei tosiaan voinut verrata +näihin vaaleanruskeihin pylväisiin, jotka huomattavasti suipentumatta +kohosivat juurestaan ensimmäiseen haaraantumaan asti. Nämä +silinterinmuotoiset rungot, jotka kahdeksankymmenen tai sadan jalan +korkeudella maanpinnasta haarautuivat tuuheiksi, jo sellaisinaan aika +mahtavien puunrunkojen vahvuisiksi oksiksi, kannattelivat tätä +kokonaista metsää ilmassa. + +Yksi näistä jättiläiskokoisista mammutpetäjistä -- suurin ryhmästä -- +kiinnitti erikoisesti Godfreyn huomion. Sen ontossa tyvessä oli neljän, +viiden jalan levyinen, kymmenen jalan korkuinen aukko, josta saattoi +tunkeutua sisälle. Jättiläisen sydän oli lahonnut pois, välikudos oli +murentunut löyhäksi, vaaleaksi tomuksi; mutta jos puu ei enää +seisonutkaan voimakkailla juurillaan muutoin kuin vankan kuorensa +kiinnittämänä, saattoi se täten vielä elää vuosisatoja. + +"Luolan tai kallionkolon puutteessa", huudahti Godfrey, "on meille +tuossa valmis asunto, puinen rakennus, torni, jollaista ei ihmisten +ilmoilla tapaakaan! Siellä voimme olla seinäin sisällä ja katon alla. +Tulkaa, Tartelett, tulkaa!" + +Ja laahaten perässään toveriansa nuori mies astui mammutpetäjän sisään. + +Tannerta peitti siellä kasvitomun kerros, ja kammion läpimitta oli +hyvinkin kaksikymmentä engl. jalkaa. Mitä sen korkeuteen tuli, esti +hämärä eroittamasta holvin kaareutumista. Mutta mikään valonsäde ei +pujotellut tämän ontelon kaarnaseinien lävitse. Ei siis ollut rakoja +eikä halkeamia, joiden kautta sade tai tuuli olisi voinut tunkea +sisälle. Varmaa oli, että molemmat Robinsonimme täältä tapaisivat +siedettävät olosuhteet, mitään haittaa kärsimättä uhmaillakseen +rajuilmoja ja taivaan tuulia. Luola ei olisi ollut vankempi, kuivempi +ja suljetumpi. Mitään parempaa olisi tosiaan ollut vaikea löytää! + +"No, Tartelett, mitä ajattelette tästä luonnon rakentamasta asunnosta?" +kysyi Godfrey. + +"Niin, mutta kamiini?" virkkoi Tartelett. + +"Ennenkuin tiukkaatte kamiinia", vastasi Godfrey, "odottakaahan edes +siksi, kun olemme voineet hankkia tulta!" + +Se oli mitä järkevintä puhetta. + +Godfrey lähti tutkimaan puuryhmän ympäristöä. Kuten sanottu, +ruohokenttä ulottui tähän mahtavaan sequoiaryhmään asti, joka oli sen +reunana. Viheriöivän nurmikkonsa halki juokseva puro ylläpiti näiden +hiukan helteisten kenttien keskellä terveellistä vilpoisuutta. +Erilaisia pensaita rehoitti sen partailla, muun muassa myrttejä, +mastiksipuita ja joukoittain noita manzanilla-kasveja, jotka takasivat +heille runsaasti "villiomenia". + +Vähän etäämpänä kohosi muutamia puuryhmiä, joissa kasvoi tammeja, +pyökkejä, sykomoripuita ja jokunen _cellis australis_. Niitä oli +siroiteltuina kautta koko laajan ruohovyöhykkeen. Mutta vaikka nekin +olivat isokokoisia, olivat ne vain pensaita näiden mammutpetäjäin +rinnalla, joiden laajalle lankeavat varjot nouseva aurinko varmaan +pitensi mereen asti. Näiden ketojen yli kulki myös mutkaisina juovina +matalaa viidakkoa ja vihertäviä mättäitä, joita Godfrey päätti mennä +huomenna tarkastamaan. + +Jos paikka oli häntä miellyttänyt, ei se näkynyt olevan epämieluinen +kotieläimillekään. Kaniinit, vuohet ja lampaat olivat ottaneet +haltuunsa tämän alueen, joka tarjosi niille yllin kyllin juuria +jyrsittäviksi ja ruohoisaa laidunmaata. Kanat taas nokkivat ahnaasti +siemeniä tai matoja puron reunoilla. Elävien olentojen paikalletulo +ilmaisi itsensä jo liikehtimisellä, hyppäyksillä, lennähdyksillä, +määkimisillä ja kaakatuksilla, jollaisia tällä seudulla varmaankaan ei +oltu koskaan ennen kuultu. + +Sitten Godfrey palasi sequoia-metsikköön ja tarkasti huolellisemmin +puuta, jonka aikoi asumuksekseen valita. Hänestä näytti, jollei juuri +mahdottomalta, niin ainakin perin vaikealta hinata itsensä sen +alimmille oksille, varsinkaan ulkopuolelta, koska rungossa ei ollut +mitään ulkonemia; mutta sisäpuolella olisi nouseminen ehkä helpompaa, +jos puu oli haarautumaan asti ontto sydämen ja kuoren välistä. + +Vaaran uhatessa saattoi olla hyödyllistä etsiä turvapaikkaa tiheässä +oksakudoksessa, jota mahtava runko kannatti. Siitä seikasta voi +myöhemmin ottaa selvää. + +Kun tämä tarkastus oli päättynyt, oli aurinko jo jokseenkin matalalla +taivaanrannalla, ja näytti sopivalta jättää lopullisen sijoittumisen +valmistukset huomiseksi. + +Mutta missä he ateriansa nautittuansa, jonka jälkiruokana olivat +"villiomenat", saattoivat paremmin viettää yönsä kuin tuon kasvitomun +päällä, joka peitti pohjaa mammutpetäjän sisuksessa? + +Niin tehtiinkin ja antauduttiin kaitselmuksen huomaan. Mutta Godfrey ei +laiminlyönyt enonsa William W. Kolderupin muistoksi ristiä tätä +jättiläismäntyä "Willin puuksi", koskapa kaikilla sen vertaisilla +Kalifornian ja läheisten valtioiden metsissä on jonkun Amerikan +tasavallan suuren kansalaisen nimi. + + + + +XII + +Komea ja onnekas salamanisku. + + +Miksipä emme sitä myöntäisi? Godfrey oli tulemaisillaan uudeksi +ihmiseksi tässä hänelle uudessa tilanteessa, vaikka oli ollut niin +turhamainen, niin kevytmielinen, niin harkitsematon silloin, kun hänen +ei tarvinnut muuta kuin vain elää. Eihän huoli huomisesta ollut vielä +koskaan hänen rauhaansa häirinnyt. Montgomery Streetin ylen uljaassa +talossa, jossa hän hievahtamatta nukkui kymmenen tuntiansa, ei vielä +ruusunlehden poimukaan ollut hänen untansa häirinnyt. + +Mutta niin ei enää olisi laita. Tällä tuntemattomalla saarella, hän +näki olevansa ihan kokonaan eroitettuna muusta maailmasta, jätettynä +oman onnensa varaan. Hänen täytyi pakostakin ajatella elämän +välttämättömiä tarpeita olosuhteissa, joissa paljon käytännöllisempikin +ihminen olisi joutunut ymmälle. Kun _Dreamia_ ei kuulunut takaisin, +niin tietenkin lähdettäisiin sitä etsimään. Mutta mitäpä he kaksi +olivat? Tuhannenkin kertaa vähemmän kuin nuppineula heinäsuovassa, +pelkkä hiekanjyvänen merenpohjalla! Eno Kolderupin mittaamaton omaisuus +ei auttanut kaikessa! + +Vaikka Godfrey siis olikin löytänyt melkein mukiin menevän suojapaikan, +oli hänen unensa kuitenkin levollista. Hänen aivonsa toimivat +kiihkeämmin kuin koskaan ennen. Niissä yhtyi näet kaikenlaisia +ajatuksia. Hän muisteli menneisyyttä, jota katkerasti kaipasi, ajatteli +nykyisyyttä, jolle etsi ratkaisua, tuumi tulevaisuutta, joka teki hänet +vieläkin levottomammaksi! + +Mutta näiden kovien koettelemuksien vaikuttaessa vapautui järki +ja siitä aivan luonnollisesti kehittyvä harkinta vähitellen niistä +kapaloista, joissa ne tähän asti olivat uinuneet. Godfrey oli päättänyt +taistella kovaa kohtaloa vastaan, koettaa kaikkensa, mikä suinkin oli +mahdollista, päästäkseen tästä pälkähästä. Jos se hänelle onnistuisi, +niin tämä läksy olisi varmaan opiksi ja ojennukseksi vastaisuudessa. + +Päivänkoitteessa hän oli jalkeilla aikoen ryhtyä täydellisempään +majanvalmistamiseen. Muonakysymys, varsinkin siihen liittyvä +tulentarve, painoi vaa'assa enemmän kuin kaikki muut, enemmän kuin +jotkut valmistettavat työkalut tai aseet ja varavaatteet, joita oli +hankittava, elleivät he mielineet pian olla puettuina ihan +polynesialaiseen kuosiin. + +Tartelett nukkui vielä. Hämärässä ei häntä nähnyt, mutta kylläkin +kuuli. Tuosta haaksirikon säästämästä mies-poloisesta, joka +viisiviidettä-vuotiaana oli vielä yhtä kevytmielinen kuin hänen +oppilaansa oli tähän asti ollut, ei voinut hänelle olla suurta apua. +Vieläpä hän olisi lisätaakkanakin, koska täytyi pitää huolta hänen +kaikenlaisista tarpeistansa. Mutta hän oli sittenkin kumppani! Hän oli +sanalla sanoen suurempiarvoinen kuin älykkäinkään koira, vaikka hänestä +kai olikin vähemmän hyötyä! Hän oli olento, joka osasi puhua, joskin +haastoi typerästi ja nurinkurisesti; hän osasi jutella, vaikkakin +pelkistä vähäpätöisistä asioista, ja valittaa -- mitä muuten useimmiten +tekisikin! Kuitenkin kaikitenkin Godfrey kuuli ihmisäänen kajahtelevan +korvissaan. Se oli toki jotakin arvokkaampaa kuin Robinson Crusoen +papukaija! Edes Tartelettinkaan kanssa hän ei olisi yksinään; eikä +mikään olisi häntä niin lannistanut kuin täydellisen yksinäisyyden +uhka. + +-- Robinson ennen Perjantaita, Robinson Perjantain saatuansa, mikä +eroitus! -- ajatteli hän. + +Tänä aamuna, kesäkuun 29:nä, Godfrey ei sentään ollut pahoillaan +yksinäisyydestänsä, koska hän halusi panna täytäntöön suunnitelmansa +tutkia tämän sequoia-metsikön ympäristöä. Ehkä hänen onnistuisi löytää +jokin hedelmä, jokin syötävä juuri, jonka veisi opettajalleen tämän +suureksi tyydytykseksi. Hän jätti siis Tartelettin nukkumaan ja läksi. + +Keveä sumu peitti vielä vaippaansa rannikon ja meren. Mutta pohjoisessa +ja idässä alkoi usva jo kohota auringonsäteiden vaikutuksesta, joiden +täytyi se vähitellen haihduttaa. Päivästä näkyi tulevan hyvin kaunis. + +Veistettyään itselleen vankan sauvan Godfrey käveli parisen penikulmaa, +kunnes saapui sille rannikon osalle, jota ei tuntenut ja jonka kulma +oli Phinan saaren niemenä. + +Täällä hän nautti eineekseen simpukoita ja nilviäisiä useitakin lajeja +sekä etenkin pieniä oivallisia ostereita, joita siellä oli perin +runsaasti. + +-- Ei tässä tosiaan nälkään kuole! -- tuumi hän. -- Täällähän on +ostereita kymmenin tuhansin, niin paljon syötävää, että voi kyllä +vaientaa vatsan pahimmat naukumiset! Jos Tartelett valittaa, johtuu se +siitä, että hän ei pidä näistä nilviäisistä! No, kyllä ne vielä hänelle +maistuvat! + +On totta, että vaikka osterit eivät voikaan ehdottomasti korvata leipää +ja lihaa, ovat ne kuitenkin varsin ravitsevaa ruokaa, jos niitä syö +runsain määrin. Mutta koska ne ovat hyvin helposti sulavia, voi niitä +vaaratta nauttia kylläkseen, jopa liiaksikin. + +Murkinansa syötyään Godfrey tarttui jälleen sauvaansa ja kääntyi +viistoon kaakkoa kohti, puron oikealle rannalle. Tätä tietä hän +varmaankin joutuisi ruoholakeuden halki eilen havaitsemilleen +puuryhmille asti, tuolle puolen pitkiä pensas- ja viidakkojuovia, joita +hän myös tahtoi lähemmältä tarkastaa. + +Godfrey kulki siis mainittuun suuntaan noin kahden penikulman matkan. +Hän seurasi puron vartta, missä kasvoi lyhyttä, sametintiivistä ruohoa. +Parvittain vesilintuja pakeni meluten oudon olennon tieltä, joka tuli +niiden rauhaa häiritsemään. Useanlaisia kalojakin vilahteli täällä +puron vilkkaassa vedessä. Tällä kohtaa saattoi arvostella joen leveyden +neljäksi tai viideksi metriksi. + +Näiden kalojen pyydystäminen ei nähtävästi olisi vaikeata. Mutta niiden +paistamiseksi tarvittaisiin tulta. Se oli yhä ratkaisematon kysymys. + +Kun Godfrey oli saapunut ensimmäisille pensasriveille, oli hänellä onni +löytää kahdenlaisia tuttuja juurihedelmiä, joista toiset nautittavaksi +kelvatakseen ovat käytettävät tulikokeen läpi, mutta toisia saattoi +syödä sellaisinaan. Näitä käyttävät Amerikan intiaanit alituisesti. + +Toinen oli _cama_-niminen kasvi; se viihtyy sellaisellakin maaperällä, +joka ei muuhun viljelykseen kelpaa. Sen sipulinkaltaisista juurista +valmistetaan hyvin tymärikasta ja hyvin ravitsevaa jauhoa, ellei +mieluummin syödä niitä perunain tapaan. Mutta kummassakin tapauksessa +täytyy ne aina jollakin tavoin keittää tai paahtaa. + +Toinen pensas kasvattaa eräänlaisia pitkulaisia sipuleja, jotka +tunnetaan alkuasukkaiden antamalla nimellä _jamf eli jam_, ja jos sillä +ehkä onkin vähemmän ravintoarvoa kuin kamalla, oli se näissä +olosuhteissa edullisempi, koska sitä voi syödä raakana. + +Hyvin mielissään tästä löydöstään Godfrey söi vitkastelematta muutamia +näistä oivallisista juurista eikä itse tultuaan kylläiseksi unohtanut +Tartelettin aamiaista, vaan keräsi niitä ison kimpun, jonka heitti +olalleen, ja läksi taivaltamaan Willin puuta kohti. + +Sanomattakin on selvää, että hän jam-kimppuineen sai hyvän vastaanoton. +Opettaja ahmi halukkaasti juuria, kunnes oppilaan täytyi kehoittaa +häntä kohtuullisuuteen. + +"No no", vastasi hän, "tänään meillä on näitä juuria. Mutta ken tietää, +saammeko niitä huomenna?" + +"Sitä ei tarvitse ollenkaan epäillä", vakuutti Godfrey. "Niitä riittää +huomiseksi, ylihuomiseksi, ainaiseksi! Tarvitsee vain vaivautua niitä +keräämään!" + +"Hyvä on, Godfrey; entä nämä kamat sitten?" + +"Niistä valmistamme jauhoja ja leipää, jahka saamme tulta!" + +"Tulta!" huudahti opettaja ravistaen päätänsä. "Tulta! Ja kuinka sitä +saamme...!" + +"En vielä ollenkaan tiedä", vastasi Godfrey; "mutta tavalla tai +toisella sitä hankkinemme!" + +"Taivas kuulkoon toivomuksenne, rakas Godfrey! Ja ajatellessani, että +on niin paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse muuta kuin raapaista +puunsirua kenkänsä anturaan tulta saadakseen, joudun ihan raivoihini! +Ei! Koskaan en olisi uskonut, että kova onni olisi saattanut minut +tällaiseen pulaan! Montgomery-kadulla ei tarvitsisi kulkea kolmea +askeltakaan ennenkuin tapaisi herrasmiehen sikaari suussa, joka +mielihyvällä antaisi kipunan tulta, ja täällä..." + +"Täällä emme ole San Franciscossa emmekä Montgomery-kadulla, ja luulen, +että on viisainta olla luottamatta ohikulkijain hyväntahtoisuuteen!" + +"Mutta miksikä leipää ja lihaa tarvitseekaan paistaa? Miksei luonto ole +meitä tehnyt sellaisiksi, että voisimme elää taivaan ilmasta?" + +"Se käynee vielä mahdolliseksi", vastasi Godfrey hyväntuulisesti +hymyillen. + +"Niinkö luulette...?" + +"Luulen oppineiden sitä ainakin valmistelevan!" + +"Onko se mahdollista? Ja mihin he perustavat laskelmansa etsiessään +tätä uutta ravitsemistapaa?" + +"Siihen ajatukseen", vastasi Godfrey, "että ruuansulatus ja hengitys +ovat toisiinsa liittyviä toimintoja, joista toinen kenties voisi +korvata toisen. Sinä päivänä siis, jolloin kemian alalla on päästy niin +pitkälle, että ihmisen ravinnoksi tarpeelliset ainekset voidaan ilmasta +ottaa ja sulattaa hengityksessä, olisi kysymys ratkaistu. Siihen +tarvitaan vain, että tehdään ilma ravintopitoiseksi. Ihmiset +hengittävät päivällisensä, sensijaan että sen söisivät, -- siinä +kaikki!" + +"Voi, kuinka ikävää, että tuota arvokasta keksintöä ei ole vielä +tehty!" huudahti opettaja. "Kuinka kernaasti minä hengittäisin sisääni +puolitusinaa voileipiä ja kimpaleen suolattua häränlihaa vain +ruokahaluni kiihoittamiseksi!" + +Ja vaipuen hekumalliseen puolihorrokseen, jossa hän näki vilahduksia +mehevistä ilmapäivällisistä, Tartelett avasi vaistomaisesti suutansa ja +hengitti keuhkojensa täydeltä, unohtaen, että oli vaivoin varaa ravita +itseään edes tavallisin keinoin. + +Godfrey herätti hänet mietiskelystään takaisin todellisuuteen. + +Oli ryhdyttävä panemaan Willin puun sisustaa parempaan asumiskuntoon. + +Ensimmäinen tehtävä oli tulevan asunnon siivoaminen. Aluksi piti +korjata pois usea sentneri tuota kasvitomua, joka peitti pohjan ja +johon vaipui puolisääreen asti. Kaksi tuntia tuskin riitti tähän +työlääseen hommaan, mutta vihdoin oli kammio puhdistettu pölyksi +hajoavasta kerrostumasta, joka vähimmästäkin liikuttamisesta kohisi +pilvenä ilmaan. + +Pohja oli luja ja vankka kuin olisi ollut laitettu vahvoista +vuoliaisista, sillä sen pinnalla risteilivät vahvat mammutpetäjän +juuret tekivät sen tiiviiksi. Rosoinen se oli, mutta tukeva. Vuoteitten +paikaksi valittiin kaksi nurkkaa, ja muutamat niput auringon hyvin +kuivaamaa ruohoa saisivat korvata kaikki sänkyvaatteet. Mitä muihin +huonekaluihin -- pöytiin, jakkaroihin tai penkkeihin -- tuli, niin ei +olisi mahdotonta valmistaa välttämättömimpiä, koska Godfreyllä oli +oivallinen, sahalla ja vesurilla varustettu veitsi. Rumalla ilmalla +täytyikin pysyä puuntyven sisällä, syödä ja työskennellä siellä. Valoa +sieltä ei puuttunut, koska sitä tulvi aukosta. Jos myöhemmin kävisi +välttämättömäksi täydellisemmän turvallisuuden vuoksi sulkea tuo aukko, +niin Godfrey yrittäisi puhkaista puunkuoreen läven tai kaksi, jotka +olisivat ikkunoina. + +Kuinka korkealle rungon ontelo ulottui, sitä ei Godfrey voinut valotta +tutkia. Ainoa, mitä hän saattoi todeta, oli, että kymmenen tai +kahdentoista jalan pituinen seiväs kohtasi vain tyhjää ilmaa, kun hän +sitä kuljetti pystyssä päänsä yläpuolella. + +Mutta tämä kysymys ei ollut kiireellisimpiä. Siitä asiasta ehti kyllä +myöhemmin ottaa selvän. + +Päiväkausi kului näissä töissä, joita ei saatu ennen auringonlaskua +päätetyiksi. Godfreystä ja Tartelettista, jotka olivat varsin +väsyksissä, olivat vuoteet oivalliset. Ne oli tehty yksinomaan siitä +kuivasta ruohosta, jota he olivat runsaasti keränneet. Mutta heidän +täytyi niitä puolustaa siivekkäitä vastaan, jotka mielellään olisivat +valinneet Willin puun sisustan asunnokseen. Godfrey ajatteli siis, että +olisi aihetta laittaa niille kanakoppi johonkin toiseen ryhmän puista; +eikä hän voinut estää niitä yhteiseen kammioon sisälle tunkeutumasta +muutoin kuin tukkimalla sen aukon risuilla. Kaikeksi onneksi eivät +lampaat, kaniinit ja vuohet pyrkineet sinne. Nämä elukat pysyivät +rauhallisesti ulkopuolella eivätkä ollenkaan tahtoneet tunkea +vajavaisen ovisulun lävitse. + +Seuraavat päivät puuhailtiin erilaisissa majoittumis- ja +taloushommissa, munien ja simpukoiden keräämisessä, jam-juurien +kaivamisessa ja manzanilla-hedelmäin poimimisessa. Joka aamu he kävivät +rannikolla ostereita etsimässä. Kaikki tuo vei aikaa, ja tunnit +kuluivat nopeasti. + +Talouskapineina oli vielä toistaiseksi ainoastaan muutamia isoja +kaksikoteloisten simpukkain kuoria, joita käytettiin laseina ja +lautasina. On totta, että sellaiseen ravintojärjestelmään, johon Willin +puun vieraiden täytyi tyytyä, ei muuta tarvittukaan. Myöskin oli +toimitettava liinavaatteiden pesua puron kirkkaassa vedessä; se jäi +Tartelettin hommaksi, johon hän käytti joutohetkiänsä. Eihän muuta +pestävää ollutkaan kuin kaksi paitaa, kaksi nenäliinaa ja kaksi paria +puolisukkia. + +Tämän toimituksen aikana olivat Godfrey ja Tartelett puettuina +ainoastaan housuihinsa ja puseroihinsa; mutta tämän leveysasteen +polttavassa auringossa kaikki kuivui pian. + +Näin kului heidän aikansa, heidän tarvitsematta kärsiä sateesta tai +myrskystä, heinäkuun 3 päivään asti. + +Asunto oli jo saatu jokseenkin siedettävään kuntoon, kun ottaa huomioon +sen totisesti avuttoman tilan, johon Godfrey ja Tartelett olivat tälle +saarelle paiskautuessaan joutuneet. + +Ei kuitenkaan saanut laiminlyödä pelastuksen mahdollisuuksia, jotka +saattoivat tulla vain ulkoapäin. Niinpä Godfrey menikin joka päivä +tarkastamaan merta koko sen ulapan laajuudelta, joka levisi idästä +luoteeseen niemekkeen tuolla puolen. Tämä Tyynenmeren osa oli aina +autio. Ei ainoatakaan laivaa, ei edes kalastajavenettä! Ei savun +pöllähdystäkään näkynyt taivaan rannalla osoittamassa, että joku +höyryalus kulki etäällä merellä. Näytti siltä että Phinan saari +sijaitsi kaikkien kauppareittien ja matkustajalaivain väylien +ulkopuolella. Täytyi siis kärsivällisesti odottaa ja jättää itsensä +Kaikkivaltiaan huomaan, joka ei koskaan heikkoja hylkää. + +Milloin elämän välittömiltä tarpeilta siihen riitti aikaa, palasi +Godfrey, varsinkin Tartelettin yllyttämänä, vähän väliä tärkeään ja +ärsyttävään kysymykseen tulen saannista. + +Hän koetti aluksi korvata taulan, joka häneltä onnettomuudeksi puuttui, +jollakin samanlaatuisella aineella. Olihan mahdollista, että jotkut +sienilajit, joita kasvoi vanhojen puiden koloissa, olisivat +pitkäaikaisen kuivumisen jälkeen muuttuneet helposti syttyväksi +aineeksi. + +Useita tällaisia sieniä kerättiin siis ja jätettiin auringon säteiden +välittömän vaikutuksen alaisiksi, kunnes ne muuttuivat tomuksi. Sitten +löi Godfrey, käyttäen veitsensä hamaraa tulirautana, piikivestä +muutamia kipinöitä, jotta ne osuisivat tuohon sytykkeeseen... Se oli +hyödytöntä. Murentunut sieni ei syttynyt. + +Godfreyn päähän pälkähti silloin ajatus käyttää tuota hienoa, monien +monituisten vuosisatain kuivaamaa kasvitomua, jota oli tavattu Willin +puun permannolta. + +Yhtä huono menestys. + +Viime keinona hän yritti vielä tuliraudallaan sytyttää eräänlaista +kallionsyrjäin alla kasvavaa sientä. + +Hän ei siinäkään onnistunut. Piikiven kosketuksesta leimahtanut +teräshiukkanen putosi tuohon ainekseen, mutta sammui heti. + +Godfrey ja Tartelett joutuivat ihan epätoivoon. Tuletta +toimeentuleminen oli mahdotonta. Näihin hedelmiin, juuriin ja +simpukkoihin he alkoivat jo kyllästyä, ja ennenpitkää alkaisi vatsa +kapinoida tällaista ravintoa vastaan. He katselivat -- varsinkin +opettaja -- noita lampaita, kaniineja ja kanoja, jotka käyskentelivät +Willin puun ympärillä. Äkillinen kova näläntunne valtasi heidät +silloin. He ahmivat silmillään tuota elävää lihaa! + +Ei, tällaista ei voinut jatkua! + +Mutta odottamaton tapaus -- sanokaamme kaitselmuksen suoma, jos niin +haluatte -- oli tulossa heidän avukseen. + +Heinäkuun 3:nnen ja 4:nnen päivän välisenä yönä kääntyi sää, joka +muutaman päivän oli osoittanut muuttumisen oireita, myrskyksi +uuvuttavan helteen jälkeen, jota merituuli ei ollut kyennyt +lauhduttamaan. + +Kello yhden tienoissa aamupuolella heräsivät Godfrey ja Tartelett +ukkosen jyrähdyksiin välähteleväin salamain loistavana ilotulituksena +valaistessa tienoota. Vielä ei satanut, mutta pian kyllä ropsahtaisi. +Silloin syöksyisi pilvikerroksesta sumujen nopean tiivistymisen vuoksi +vettä maahan kuin putouksen niskasta. + +Godfrey nousi ja lähti ulos katsellakseen, miltä taivas näytti. + +Kaikki oli yhtenä ainoana tulimerenä jättiläispuiden huippujen +yläpuolella, joiden oksakudokset hahmoittuivat hienosti leikattujen +varjokuvien tavoin tuota palavaa taivaankantta vasten. + +Yhtäkkiä halkaisi avaruutta yleisen leimahtelun keskellä muita +kirkkaampi salama. Jyrähdys seurasi heti, ja sähkövirta viilsi Willin +puun latvasta tyveen asti. + +Godfrey, joka tärähdyksestä oli puoliksi kaatunut, oli noussut +ympärilleen lankeavan tulisateen keskellä. Salama oli sytyttänyt kuivat +latvaoksat. Hehkuvina kekäleinä ne ratisten karisivat tanterelle. + +Huutaen hän oli kutsunut toveriansa: + +"Tulta, tulta!" + +"Tulta!" oli Tartelett vastannut. "Siunattu olkoon taivas, joka sitä +meille lähettää!" + +Molemmat olivat hyökänneet tavoittamaan kekäleitä, joista toiset vielä +leimusivat ja toiset kytivät liekittömästi. He keräsivät niitä sekä +samalla joukon kuivia risuja, joita ei puuttunut mammutpetäjän +juurelta. Sen runkoa oli salama vain vähäisen viiltänyt. Sitten he +palasivat hämärään asuntoonsa, samalla kuin suihkuina tulviva sade +sammutti tulipalon, joka uhkasi niellä Willin puun ylimmät oksat. + + + + +XIII + +Godfrey näkee taas hienoa savua nousevan eräältä toiselta kohdalta +saarta. + + +Sepä oli rajuilma, joka saapui parahiksi! Godfreyn ja Tartelettin ei +ollut tarvinnut Prometheuksen tavoin uskaltautua avaruuteen +varastaakseen taivaan tulen! Taivas itse tosiaan oli, kuten Tartelett +sanoi, ollut kyllin armollinen lähettääkseen sen heille salaman +välityksellä. Heidän asiansa oli nyt sitä säilyttää! + +"Ei, me emme sitä päästä sammumaan!" oli Godfrey huudahtanut. + +"Varsinkaan, kun meiltä ei puutu puita sen ylläpitämiseksi!" oli +vastannut Tartelett, jonka tyytyväisyys purkautui pieniin +riemunhuudahduksiin. + +"Niin, mutta ken sitä hoitelee?" + +"Minä! Minä valvon yöt päivät, jos siksi tulee", vastasi Tartelett +heiluttaen liekehtivää kekälettä. + +Ja niin hän tekikin auringon nousuun asti. + +Kuten sanottu, oli mahtavain mammutpetäjäin laajassa siimeksessä yllin +kyllin kuivia risuja. Ja niinpä Godfrey ja opettaja kerättyään niitä +melkoisen kasan eivät suotta säästelleet, vaan heittelivät +päivänkoitosta asti yhä uutta polttoainetta salaman sytyttämään tuleen. +Erään puun viereen kahden juuren väliseen ahtaaseen kulmaukseen +laitettuna loimusi rovio kirkkaana ja iloisesti sähisten. Aivan +hengästyneenä lietsoi Tartelett tulta keuhkojensa kaikella voimalla, +vaikka se oli perin tarpeetonta. Tässä hän asettui mitä kuvaavimpiin +asentoihin silmillään seuratessaan harmahtavaa savua, jonka kiemurat +haihtuivat korkeaan neulaskattoon. + +Mutta he eivät olleet tätä välttämätöntä tulta halunneet vain +ihaillakseen sitä tai sen loisteessa lämmitelläkseenkään. Se oli +määrätty hyödyllisempään tarkoitukseen. Nyt he saisivat lopettaa laihat +raaoista simpukoista ja jam-juurista laaditut ateriansa, joiden +aineksien ravitsevia osia ei kiehuva vesi tai edes tuhassa paahtaminen +vielä koskaan ollut syötäväksi muokannut. Tähän hommaan Godfrey ja +Tartelett käyttivätkin osan aamupäivästä. + +"Syömme kai pari kananpoikaa!" huudahti Tartelett, jonka leukaluut jo +ennakolta naksahtelivat. "Ateriaan voinee lisätä kaniininpaistin, +lampaanreiden, neljänneksen vohlaa, muutaman otuksen kedolla +juoksentelevasta riistasta sekä pari kolme suolattoman veden kalaa ynnä +joitakuita merikaloja?" + +"Ei niin väleen", vastasi Godfrey, jonka tämä jokseenkin kohtuuttoman +ruokalistan luetteleminen oli saanut hilpeälle tuulelle. "On varottava +syömästä itseänsä sairaaksi pahan paaston jälkeen! Säästäkäämme +varojamme, Tartelett! Kaksi kananpoikaa, olkoon menneeksi -- +kummallekin yksi; -- ja jos leipä puuttuu, niin toivon kamajuuristamme +sopivalla valmistustavalla saavamme jokseenkin mukiinmenevää +sijaketta!" + +Se maksoi kahden viattoman siivekkään hengen, jotka opettajan +höyhentäminä, perkaamina ja valmistamina pistettiin paistinvartaana +käytettyyn keppiin ja rätisevässä liekissä pian paistuivatkin. + +Sillaikaa Godfrey hommaili kamajuurien laittamisessa sellaiseen +kuntoon, että niitä voitiin nauttia ensimmäisessä vakavassa murkinassa, +jonka he Phinan saarella söisivät. + +Tehdäkseen ne nautittaviksi oli vain noudatettava intiaanien +menettelytapaa, joka amerikkalaisten täytyi tuntea useankin kerran +nähtyään sitä käytettävän Länsi-Amerikan ruohoaavikoilla. + +Kas näin siinä Godfrey menetteli: + +Asetettiin joukko rannalta kerättyjä litteitä kiviä ahjoon, niin että +ne oikein kovasti kuumentuivat. Tartelettin mielestä oli ehkä vahinko +käyttää näin hyvää tulta "kivien paistamiseen", mutta kun se ei millään +muotoa häirinnyt hänen kananpoikiensa valmistamista, ei hän sitä +sentään juuri valittanutkaan. + +Sillä välin kun kivet täten kuumenivat, valitsi Godfrey maatilkkusen, +josta hän noin neliömetrin alalta repi kaiken ruohon pois. Sitten hän +iso näkinkenkä kummassakin kädessä kaivoi maata kymmenen tuuman +syvyydeltä. Tämän tehtyään hän pani kuopan pohjalle kuivaa puuta, jonka +sytytti, niin että se varsin tuntuvasti kuumensi pohjamultaa. + +Sitten kun kaikki puu oli palanut ja tuhka poistettu, levitettiin sitä +ennen puhdistetut ja raapitut kamajuuret kuoppaan. Ne peitettiin +ohuella turvekerroksella ja sen päälle asetetut kuumat kivet olivat +pohjana uudelle nuotiolle, joka sytytettiin niiden pinnalle. + +Sanalla sanoen, se oli erikoisella tavalla rakennettu uuni, ja varsin +lyhyen ajan -- korkeintaan puolen tunnin kuluttua -- saattoi +paistamista pitää valmiina. + +Kun kivi- ja turvekerros poistettiin, havaittiin tosiaan, että tämä +voimakas paahtaminen oli muuttanut kamajuurien laadun. Niitä +murentamalla olisi saanut jauhoja, jotka olisivat olleet varsin +soveliaita eräänlaiseen leipään. Mutta jättämällä mukulat kokonaisiksi +saattoi niitä syödä perunain tapaan, ja hyvin ravitsevia ne olivatkin. + +Viimemainitulla tavalla niitä tällä kertaa käytettiinkin, ja voitte +kuvitella, miltä ateria ystävyksille maistui, kun heillä oli nuorta +kananpaistia, jonka he ahmivat luita myöten, ja näitä oivallisia +juurikkaita, joita ei tarvinnut säästellä. Kenttä, jolla niitä kasvoi +yllin kyllin, ei ollut kaukana; tarvitsi vain kumartua kootakseen niitä +sadoittain. + +Aterian päätyttyä Godfrey ryhtyi valmistamaan jonkun määrän noita +jauhoja, jotka säilyvät melkein kuinka kauan hyvänsä ja voidaan muuttaa +leiväksi kunkin päivän tarvetta varten. + +Päivä kului näissä erilaisissa hommissa. Lieden tulta pidettiin mitä +huolellisimmin vireillä. Varsinkin pinottiin siihen polttoainetta +yöksi. Mutta siitä huolimatta nousi Tartelett useankin kerran +kohentelemaan hiiliä ja elvyttelemään lieskaa. Sitten hän palasi +makuusijalleen; mutta kun hän unissaankin kuvitteli tulen sammuvan, +nousi hän heti jälleen, ja tätä menoa jatkui päivänkoittoon asti. + +Yö kului selkkauksitta. Rovion rätinä yhdessä kukon laulun kera herätti +Godfreyn ja hänen toverinsa, joka vihdoin oli nukahtanut. + +Kaikkein ensimmäiseksi kummasteli Godfrey tuntiessaan ylhäältä Willin +puun sisuksesta tulevaa vetoa. Hän johtui siis ajattelemaan, että tämä +_sequoia gigantea_ oli ontto alimpain oksain haaraantumaan asti ja että +siellä oli aukko, joka oli tukittava, jos tahdottiin olla tiiviin katon +alla. -- On sentään omituista, -- tuumi Godfrey, -- että minä en ole +tuota ilmavirtaa edellisinä öinä havainnut. Olisikohan salama siihen +syynä...? + +Ja saadakseen vastauksen näihin kysymyksiinsä hän päätti tarkastaa +mammutpetäjän runkoa ulkopuolelta. Sen tarkastuksen tehtyään Godfrey +oli nopeasti käsittänyt, mitä ukkosilmalla oli tapahtunut. + +Salaman jäljet olivat puussa nähtävinä: sähkövirta oli sitä leveältä +kuorinut haaraantumasta juureen asti. + +Jos sähkökipinä olisi pujahtanut mammutpuun sisukseen, sensijaan että +kulki ulkopintaa pitkin, olisi Godfrey tovereineen voinut saada +salamaniskun. Ei ollut epäilemistäkään, että he olivat olleet +todellisessa vaarassa. + +-- Varoitetaan ukonilmalla etsimästä turvaa puiden alta! -- virkahti +Godfrey. -- Varsin hyvä neuvo niille, jotka voivat toisin menetellä! +Mutta mitä keinoja on meillä tuon vaaran välttämiseksi, koska me asumme +puussa! No, saammepa nähdä! + +Sitten hän katseli mammutpetäjää siltä kohtaa, missä salaman repäisemä +pitkä vako alkoi. + +-- On ilmeistä, -- ajatteli hän, -- että sillä kohtaa, mihin ukkonen on +iskenyt, se on rajusti pirstonut rungon päätä. Mutta koska ilma tunkee +sisään siitä aukosta, niin täytynee puun olla ontto koko pituudeltaan +ja elää enää vain kuorensa varassa. Siitäpä seikasta on otettava selvä! + +Ja Godfrey alkoi etsiä pihkaista oksaa, josta voisi tehdä tulisoihdun. + +Eräästä mäntyryhmästä hän saikin tarvitsemansa tulisoihdun; pihka +tihkui oksasta, joka kerran sytytettynä levitti hyvin kirkasta valoa. + +Godfrey astui sitten onteloon, joka oli hänen asuntonansa. Hämärä +muuttui heti kirkkaudeksi, ja helppo oli nähdä, minkälainen Willin puun +sisusta oli. + +Eräänlainen epätasaisesti veistetty holvi oli välikattona noin +viidentoista jalan korkeudella maasta. + +Soihtuansa kohottaessaan Godfrey huomasi hyvin selvästi aukon ahtaaseen +putkimaiseen käytävään, jonka jatko häipyi pimeään. Kaiketikin oli puu +ontto koko pituudeltaan; mutta osia pintakerroksista oli ehkä vielä +lahoamattomina. Siinä tapauksessa olisi toki mahdollista, ehkäkään ei +helppoa, sen sisällä olevien epätasaisuuksien avulla nousta haaraan +asti. + +Godfrey, joka ajatteli tulevaisuutta, päätti viivyttelemättä ottaa +selvän, mitä mahdollisuuksia siinä suhteessa oli. + +Hänellä oli kaksi päämäärää: Ensiksikin hän tahtoi tiukasti tukkia tuon +aukon, josta tuuli ja sade olisivat voineet tunkeutua sisälle ja tehdä +Willin puun asunnoksi kelpaamattomaksi; sitäpaitsi hän tahtoi varmistua +siitä, tarjosivatko jättiläisen ylemmät oksat sopivan turvapaikan +vaaran uhatessa, petoeläinten tai alkuasukkaiden hyökkäystä vastaan. + +Saattoihan joka tapauksessa koettaa. Jos häntä ahtaassa käytävässä +kohtaisi jokin voittamaton este, niin mitäpä siitä! Ainahan sieltä +jälleen alas pääsisi. + +Pistettyään tulisoihtunsa kahden paksun juuren väliseen rakoon +lattialle alkoi Godfrey siis nousta kuoren ensimmäisille +sisäaskelmille. Hän oli ketterä, voimakas, taitava, tottunut +voimisteluun, kuten kaikki nuoret amerikkalaiset. Tämä kiipeäminen oli +hänelle vain lastenleikkiä. Pian hän oli tässä epätasaisessa torvessa +saavuttanut ahtaamman kohdan, jossa hän tukien itseänsä selällään ja +polvillaan saattoi kavuta nuohoojan tapaan. Hän pelkäsi vain, että +putki kävisi liian ahtaaksi ja ehkäisisi hänen matkansa ylöspäin. + +Hän nousi kuitenkin yhä ja tavatessaan ulkoneman hän lepäsi sillä +hengähtääkseen. + +Jollei Godfrey kolmen minuutin kuluttua maasta lähtemisensä jälkeen +ollut päässyt kuudenkymmenen jalan korkeuteen, niin ei siitä paljoa +voinut puuttuakaan, eikä hänellä siis enää ollut kuin parikymmentä +jalkaa noustavanaan. + +Muuten hän tunsikin jo raikkaampaa viimaa kasvoillaan ja veti ahnaasti +ilmaa keuhkoihinsa; sillä mammuttipetäjän sisässä oli jokseenkin +ummehtunutta. + +Levähdettyään minuutin ajan ja ravistettuaan itsestään irti seinämistä +tarttuneen hienon pölyn Godfrey jatkoi kiipeämistään putkessa, joka +vähitellen kävi yhä ahtaammaksi. + +Mutta tällä hetkellä kiintyi hänen huomionsa rahinaan, joka hänestä +hyvälläkin syyllä kuulosti epäilyttävältä. + +Puun sisästä kuului ikäänkuin raapimista. Melkein heti kajahti +eräänlainen vihellyskin. + +Godfrey pysähtyi. + +-- Mitähän se on? -- ihmetteli hän. -- Olisiko joku eläin etsinyt +turvapaikkaa tästä mammutpetäjästä? Entä jos se on käärme...? Ei...! +Emme ole niitä vielä koko saarella nähneet... Se on pikemminkin joku +lintu, joka pyrkii pakoon! + +Godfrey ei erehtynyt, ja hänen jatkaessaan nousemistaan ilmaisi +kimeämpi rääkyminen vilkkaan siipienräpytyksen ohella, että siellä +jossakin kolossa oli lintu, jonka lepoa hän epäilemättä häiritsi. + +Kun Godfrey oli usean kerran koko keuhkovoimallansa surahuttanut "frrr! +frrr!" sai hän tungettelijan pian lentää lehahtamaan pois. + +Hän havaitsi, että lintu oli eräänlainen kookas naakka, joka nopeasti +pakeni reiästä ja hävisi kiireisesti Willin puun korkeaan latvaan. + +Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin kohosi Godfreyn pää samasta aukosta, +ja pian hän istui aika mukavasti puunhaarassa alempien oksien +yhtymäkohdassa, jota kahdeksankymmenen jalan välimatka eroitti maasta. + +Siellä, kuten sanottu, kannatti mammutpuun mahtava runko kokonaista +metsää. Oikullisesti ojentuvien oksain ristikudos näytti taajalta +hirsimetsältä, jonka lävitse ei mistään raosta päässyt tunkeutumaan. + +Kuitenkin onnistui Godfreyn, hiukan vaivaloisesti kylläkin, siirtyä +oksalta oksalle, kunnes hän vähitellen läheni tämän kasvikunnan ihmeen +ylimmäistä kerrosta. + +Lukuisia lintuja pyrähteli parkuen lentoon hänen ilmestyessään. Ne +menivät etsimään turvapaikkaa ryhmän naapuripuista, joiden kaikkien +yläpuolelle Willin puun latva kohosi. + +Tätä kiipeilemistään Godfrey jatkoi niin kauan kuin voi ja pysähtyi +vasta kun kaikkein ylimmät oksat alkoivat notkua hänen painostaan. + +Laaja, silmänkantamattomiin ulottuva ulappa ympäröi Phinan saarta, joka +levisi hänen jalkojensa juuressa kuin korkokartta. + +Hän silmäili ahnaasti tätä merenselkää. Se oli yhä autio. + +Täytyi siis vielä kerran tehdä se johtopäätös, että saari oli kaikkien +Tyynenmeren kauppareittien ulkopuolella. + +Godfrey tukahdutti raskaan huokauksen; sitten hänen katseensa laskeutui +tuota ahdasta aluetta kohti, jolla kohtalo oli tuominnut hänet elämään +kaiketikin pitkäksi aikaa, ehkä ainiaaksi! + +Mutta kovinpa hän kummastui nähdessään taaskin, tällä kertaa +pohjoisesta, nousevan savujuovan, samanlaisen kuin mitä aikaisemmin oli +luullut etelässä huomanneensa. Hän tähysti siis mitä tarkkaavaisimmin. + +Hyvin ohut savupatsas, kärjestään hiukan tummempi, kohosi suorana +tyyneen ja puhtaaseen ilmaan. + +-- Ei, minä en erehdy! -- huudahti Godfrey. -- Siellä on savua ja siis +valkea, joka sen aiheuttaa...! Ja tuota tulta ei ole voinut sytyttää +kuin... kuin kuka...? + +Godfrey tähysti sitten niin tarkasti kuin suinkin, millä kohtaa tuo +paikka oli. + +Savu kohosi saaren koilliskulmasta, rannikkoa reunustavien korkeiden +kallioiden keskeltä. Siitä ei ollut mahdollista erehtyä. Sinne oli +vähintäänkin viisi mailia Willin puusta. + +Samoten suoraan koillista kohti ruohikon yli ja sitten seuraten +rannikkoa täytyi välttämättömästi saapua kallioille, joita tuo kevyt +savutupru seppelöi. + +Pamppailevin sydämin Godfrey laskeutui oksasokkeloa pitkin jälleen +haaraantumaan asti. Siellä hän viivähti hetkisen repiäkseen röykkiön +sammalta, naavaa ja havuja. Sen tehtyään hän pujottausi aukosta, jonka +tukki parhaansa mukaan, ja kapusi nopeasti maahan. + +Virkettyään sanasen Tartelettille, jotta tämä ei kävisi levottomaksi +hänen viipymisestään, Godfrey kiirehti koilliseen suuntaan rannikkoa +kohti. + +Matkaan kului kaksi tuntia. Ensin hän kulki viheriöivän ruohokentän +poikki harvassa seisovien puiden tai pitkien okaista värihernettä +kasvavien pensasjuovien välitse ja sitten pitkin rannikon reunaa. +Vihdoin hän saapui ensimmäisen kalliojonon luo. + +Puunlatvasta näkemäänsä savua Godfrey haki kuitenkin turhaan +senjälkeen, kun oli astunut alas. Mutta koska oli tarkalleen pannut +merkille sen paikan aseman, mistä oli nähnyt savua nousevan, voi hän +erehtymättä sinne saapua. Siellä hän aloitti etsintänsä. Hän tutki +huolellisesti koko tuon rannikon osan. Hän huusi... + +Kukaan ei vastannut hänen huutoonsa. Mitään ihmisolentoa ei näkynyt +hiekkarannalla. Ainoakaan kallio ei osoittanut äsken viritetyn tulen +merkkiä, missään ei näkynyt hiiliä eikä tuhkaa sammuneesta nuotiosta, +johon olisi voitu käyttää vuoksen rannikolle ajamia ja siinä kuivuneita +meriheiniä ja leviä. + +-- Kuitenkaan ei ole mahdollista, että olen erehtynyt! -- toisteli +Godfrey itsekseen. -- Savua minä tosiaankin näin! + +Koska ei ollut ajateltavissa, että hänen silmänsä olisivat pettäneet, +juolahti Godfreyn mieleen, että saarella kenties oli kuuma lähde, +jonkinlainen vuorotteleva _geyser_, joka oli tuon höyryn suitsuttanut, +mutta jonka paikkaa hän ei voinut löytää. Niin, miksei saarella voinut +olla useitakin tuollaisia luonnon suihkukaivoja? + +Siinä tapauksessa olisi pelkkä tällainen geologinen ilmiö riittänyt +savupatsaan selitykseksi. + +Lähtien rannikolta Godfrey palasi siis Willin puulle, nyt hiukan +lähemmin tarkkaillen seutua, mitä ei tullessaan ollut joutanut +tekemään. + +Hän näki joitakuita märehtijöitä, muiden muassa wapitihirviä, mutta ne +vilistivät niin nopeasti, että niiden tavoittaminen olisi ollut +mahdotonta. + +Kello neljää lähestyessä Godfrey palasi Willin puulle. Jo sadan +askeleen päästä hän kuuli taskuviulun kimeää vingahtelua, ja pian hän +seisoi tanssinopettaja Tartelettin edessä, joka Vestan neitsyen +asennossa hartaasti vaali hänen huostaansa uskottua pyhää tulta. + + + + +XIV + +Godfrey löytää rannalle ajautuneen matkalaukun, joka on hänelle ja +hänen toverilleen erinomaisen tervetullut. + + +Kärsiä mitä ei voi välttää, se on filosofinen periaate, joka, vaikkei +se johtanekaan suuriin saavutuksiin, on kieltämättä perin +käytännöllinen ohje. Tähän välttämättömyyteen oli siis Godfreykin +päättänyt kaikissa toimissaan vastedes alistua. Koska oli tällä +saarella elettävä, niin viisainta oli elää parhaansa mukaan, kunnes +joskus saisi tilaisuuden lähteä sieltä pois. + +Enemmittä viivyttelyittä ryhdyttiin hiukan järjestämään Willin puun +sisustaa. Elämän mukavuuksien puutteessa kohdistettiin päähuomio +siisteyteen. Ruokovuoteet uusittiin usein. Ruoka-astioina oli tosin +pelkkiä simpukankuoria, mutta amerikkalaisen keittiön lautaset ja vadit +eivät olisi olleet huolellisemmin puhdistettuja. Opettaja Tartelettin +kiitokseksi on mainittava, että hän oli oivallinen astiain pesijä. +Veitsensä avulla onnistui Godfreyn leveästä tasoitetusta +kaarnankappaleesta ja neljästä maahan työnnetystä jalasta rakentaa +pöytä huoneen keskelle. Jakkaroina käytettiin rosoisia puunkantoja. +Ruokailijain ei enää tarvinnut syödä polvistuneina, milloin sää ei +sallinut heidän aterioida ulkoilmassa. + +Oli vielä vaatetuskysymys, joka heitä kylläkin melkoisesti huolestutti. +He säästelivät siis pukimiansa niin paljon kuin mahdollista. Tässä +ilmanalassa ja tällä leveysasteella ei puolialastomana oleskeleminen +tuottanut mitään haittaa. Mutta housut, pusero ja villainen +paita kuluivat kuitenkin käytännöstä. Kuinka ne voisi korvata? +Pukeutuisivatko he näiden lampaiden ja vuohien taljoihin? Saisivatko ne +heidän ruumistansa ravittuaan sitä vielä verhotakin? Epäilemättä kävisi +se välttämättömäksi. Sillävälin pesetti Godfrey usein niitä vähiä +vaatteita, mitä heillä oli. Tämäkin homma jäi pesijättäreksi muuttuneen +Tartelettin tehtäväksi. Ja yhteiseksi tyytyväisyydeksi hän sen +suorittikin. + +Godfrey itse puuhaili etupäässä muonavarastojen uusimisessa ja talouden +järjestämisessä. Hän oli muun muassa keittiön hovihankkija. Syötäväin +juurien ja manzanillahedelmäin poimiminen vei häneltä päivittäin +muutaman tunnin, samoin kalastuskin, jota hän harjoitti vihvilöistä +punotuilla rysillä, heittäen niitä joko puron juoksevaan veteen tai +luoteen kuiviksi jättämiin rantakallioiden onkaloihin. Tämä +pyydystystapa oli kyllä varsin alkuperäistä, mutta tuon tuostakin hän +hankki Willin puun pöydälle komean äyriäisen tai mehevän kalan, +simpukoista puhumattakaan, joita vaivatta poimittiin käsin. + +Mutta myönnämme, että pata -- ja jokainen tunnustanee sen kaikista +keittiöesineistä tärkeimmäksi -- aivan tavallinen malmi- tai rautapata +puuttui. Ja sen puutteen he tunsivat varsin kipeästi. Godfrey ei +tiennyt, millä korvata aivan yleisesti käytetyn, jokapäiväisen +kattilan. Koskaan ei saatu keitettyä lihaa vihannesten kanssa, ei +keitettyä kalaa, ei mitään muuta kuin paistettua ja käristettyä. +Koskaan ei aterian aluksi ollut lihalientä. Tartelett sen johdosta +toisinaan katkerasti valitteli, mutta milläpä sitä mies-poloista +saattoi tyydyttää! + +Vielä muitakin hommia oli Godfreyllä ollut. Käydessään tarkastamassa +ryhmän eri puita hän oli löytänyt toisen kookkaan mammutpetäjän, jonka +ajan ontoksi kaluamassa tyvessä myöskin oli kyllin iso onkalo. + +Sinne hän laittoi kanakopin, johon siivekkäät pian asettuivatkin +asumaan. Kukko ja kanat kotiutuivat sinne helposti: munat hautuivat +kuivassa ruohossa, kananpoikasia alkoi vilistä. Ne suljettiin koppiinsa +joka ilta suojaan petolinnuilta, jotka korkeilta oksilta väijyivät +näitä helposti kaapattavia uhreja ja olisivat ajan pitkään hävittäneet +kaikki poikueet. + +Mitä kaniineihin, vuohiin ja lampaisiin tuli, oli toistaiseksi +osoittautunut tarpeettomaksi etsiä niille yöpaikkaa tai tallia. +Myrskyisen vuodenajan tullessa kai jokin keino keksittäisiin. Nyt ne +kyllä vielä viihtyivät mainiosti ruohokentän rehoittavalla laitumella; +siellä kasvoi yllin kyllin nurmiapilaa ja paljon syötäviä juuria, jotka +maistuivat erinomaisilta porsaskaniineille. Muutamat vuohet olivat +saarelle tulonsa jälkeen poikineet, mutta niiden sallittiin pitää +melkein kaikki maitonsa, jotta voisivat ravita vohliansa. + +Kaikesta tästä johtui, että Willin puussa ja sen tienoilla oli nykyisin +varsin vilkasta elämää. Hyvin ravitut kotieläimet saapuivat päivän +helteisinä hetkinä etsimään sen siimeksestä suojaa auringon kuumuutta +vastaan. Ei tarvinnut laisinkaan pelätä, että ne kaikkoisivat liian +kauas ja eksyisivät, eikä niille ollut petoeläimistäkään mitään vaaraa, +koska Phinan saarella ei näkynyt olevan ainoatakaan vaarallista +eläintä. + +Näin sitä elettiin jokseenkin turvallisina nykyisyyden puolesta, mutta +tulevaisuuden yhä tehdessä mielet levottomiksi, kun sitten eräänä +päivänä sattui jotakin, mikä oli omansa tuntuvasti parantamaan +tilannetta. + +Oli päästy heinäkuun 29 päivään. + +Godfrey harhaili aamusella pitkin sen suuren lahdelman hietarantaa, +jolle hän oli antanut nimen Dream-lahti. Hän tutki sitä nähdäkseen, +oliko se yhtä rikas simpukoista kuin pohjoisrannikko. Ehkäpä hän vielä +toivoi löytävänsä sieltä joitakin meren ajamia jätteitä, sillä niin +kummalliselta hänestä tuntui, että tyrsky ei ollut viskannut +ainoatakaan laivansirpaletta rantaan. + +Ja sinä päivänä hän oli etääntynyt pohjoiskärkeen asti, joka oli aukean +hiekkarannikon huippuna, kun hänen huomionsa kiintyi kummallisen +muotoiseen paateen, joka kohosi levien ja merenajokkeiden viimeisen +juovan tasalle. + +Joku aavistus sai hänet jouduttamaan askeleitansa. Kuinka suuri oli +hänen kummastuksensa ja myös ilonsa havaitessaan, että se, mitä hän oli +luullut kiveksi, oli puoleksi hiekkaan hautaantunut matkalaukku! + +Kuuluiko se _Dreamin_ tavaroihin? Oliko se virunut siinä haaksirikosta +asti? Tai eikö se pikemminkin ollut kaikki, mitä oli jäljellä jostakin +myöhäisemmästä onnettomuudesta? Sitä olisi ollut vaikea sanoa. Mutta +tulipa se mistä tahansa ja sisälsipä se mitä hyvänsä, tuo matkalaukku +oli varmaan hyvä saalis. + +Godfrey tarkasti sitä päältä päin, näkemättä siinä mitään merkkiä +osoitteesta. Ei mitään nimeä, ei edes ohueen metallilaattaan lyötyjä +isoja alkukirjaimia, jotka koristavat amerikkalaisia matkalaukkuja. +Ehkä siellä sisällä oli jokin paperi, josta näkisi, mistä se oli +kotoisin, joka ilmoittaisi omistajan kansallisuuden ja nimen. Tiukasti +suljettu se ainakin oli, joten saattoi toivoa, ettei sen sisällys ollut +merivedessä uiskennellessa tärveltynyt. Se oli tosiaan aika vahva, +paksulla nahalla päällystetty puinen matkalaukku, kaikista kulmistaan +messinkiheloilla vahvistettu ja joka puolelta leveillä hihnoilla +vyötetty. + +Niin utelias kuin Godfrey olikin tutkimaan tuon matka-arkun sisältöä, +ei hän ajatellutkaan sitä särkeä, vaan avata sen vasta, kun oli +murtanut lukon. Dream-lahden pohjukasta Willin puun luo kannettavaksi +se oli liian raskas, sitä ei voinut ajatellakaan. + +-- No, -- tuumi Godfrey, -- me tyhjennämme sen itse paikalla ja teemme +niin monta retkeä kuin tarvitaan sen koko sisällön kuljettamiseksi. + +Matkan niemekkeen kärjestä mammutpetäjäin luo saattoi arvostella noin +neljäksi mailiksi. Homma vaati siis aikaa ja tuotti melkoisesti +vaivaakin. Mutta eihän aikaa puuttunut. Mitä taas vaivannäköön tuli, +niin ei tässä auttanut sitä surkeilla. + +Mitähän tuossa matkalaukussa oli...? Ennen Willin puulle palaamistaan +Godfrey tahtoi edes yrittää sen avaamista. + +Hän alkoi siis päästellä hihnoja ja saatuaan ne irroitetuiksi hän +taitavasti poisti lukkoa peittävän vaskisuojuksen. Mutta miten sen +voisi murtaa? + +Siinä oli vaikein tehtävä. Godfreyllä ei ollut vipua, jolla olisi +voinut sen vääntää auki, ja hän varoi käyttämästä siihen veistänsä +peläten sen terän taittuvan. Hän etsi siis raskaan mukulakiven, jolla +yritti murtaa pielirautaa. + +Hietikolla oli runsaasti kaikenmuotoisia kovia piikiviä, joita voi +käyttää vasarana. + +Godfrey valitsi niistä yhden, nyrkinkokoisen, ja iski sillä +voimakkaasti messinkilaattaan. + +Hänen suurimmaksi kummastuksekseen kirposi lukonsalpa heti sinkilästä. + +Joko oli pielirauta iskusta särkynyt tai lukko ei ollut avaimella +suljettuna ollutkaan. + +Godfreyn sydän pamppaili hurjasti hänen ryhtyessään nostamaan laukun +kantta! + +Vihdoinkin se oli auki, ja jos se olisi tarvinnut särkeä, niin Godfrey +olisi siitä saanut aika paljon työtä. + +Tämä laukku oli vahva kuin raudoitettu kassakirstu. Seinät olivat +sisäpuolelta sinkkilevyllä vuoratut, niin että merivesi ei voinut +tunkeutua sisälle. Siksipä täytyikin sen sisältämäin esineiden, +olivatpa ne kuinka arkoja tahansa, olla täydellisesti säilyneitä. + +Ja mitä esineitä! Niitä esille purkaessaan Godfrey ei voinut pidättää +riemunhuudahduksia! Kaikesta päättäen oli tuo laukku kuulunut perin +käytännölliselle matkailijalle, joka luuli joutuvansa sellaiseen +maahan, missä olisi jätettynä kokonaan omien apuneuvojensa varaan. + +Ensiksikin liinavaatteita: paitoja, lautasliinoja, lakanoita, +peitteitä; sitten pukuja: villapuseroita, villa- ja puuvillasukkia, +tukevia hamppukankaisia ja samettihousuja, kudottuja liivejä, nuttuja +paksusta ja kestävästä kankaasta; sitten vielä kaksi paria +pitkävartisia saappaita sekä metsästyslapikkaita ja huopahattuja. + +Toiseksi siellä oli keittiö- ja taloustarpeita: pata -- tuo niin +kipeästi kaivattu pata! -- kattila, kahvipannu, teekannu, muutamia +lusikoita, haarukoita ja veitsiä, pieni kuvastin, kaikenlaisia harjoja; +ja lopuksi, mikä ei suinkaan ollut halveksittavaa, kolme kenttäleiliä, +jotka sisälsivät noin kahdeksan litraa konjakkia ja sokeriviinaa, sekä +useita nauloja teetä ja kahvia. + +Kolmanneksi oli muutamia työkaluja: kaira, käsipora, käsisaha, +lajitelma nauloja, naskaleita, y.m., lapion- ja kihvelinteriä, +kuokanterä, kirves, piilukirves, j.n.e. + +Neljänneksi aseita: kaksi metsästyspuukkoa nahkatuppineen, yksi +karbiini ja kaksi haulikkoa, kolme kuusipanoksista revolveria, +kymmenkunta naulaa ruutia, usea tuhat nallihattua ja melkoinen varasto +lyijyä ja luoteja -- kaikki nämä aseet ja ampumatarpeet ilmeisesti +englantilaista valmistetta; sitten vielä pieni taskuapteekki, +kaukoputki, kompassi ja koronometrikello. + +Olipa vielä muutamia englanninkielisiä niteitä, useita kirjoja +valkoista paperia, lyijykyniä, teräskyniä ja mustetta, kalenteri, New +Yorkissa julkaistu raamattu ja "Täydellinen keittokirja". + +Se oli tosiaan näissä olosuhteissa arvaamattoman tervetullut varasto. + +Senpävuoksi ei Godfrey voinutkaan hillitä riemuansa. Jos koko +tämä lajitelma olisi vartavasten tilattu hätään joutuneille +haaksirikkoisille, niin se ei olisi voinut olla täydellisempi. + +Lahjasta ansaitsi kyllä kiittää kaitselmusta, ja kaitselmus saikin +hartaasta sydämestä kohonneet kiitokset. + +Godfrey oli huvikseen levittänyt kaikki aarteensa hiekkarannalle. +Jokaista esinettä hän oli tarkastanut, mutta matkalaukusta ei löytynyt +mitään paperia, josta olisi käynyt selville sen alkuperä tai mistä +laivasta se oli joutunut aaltoihin. + +Muuten ei meri ollut tuonut lähettyville mitään jäännöstä äskettäin +tapahtuneesta haaksirikosta. Ei näkynyt mitään rantakivillä, ei mitään +hietikolla. Varmaankin oli nousuvesi kuljettanut laukun tänne, +sittenkun se pitemmän tai lyhyemmän aikaa oli meressä uiskennellut. +Painoonsa verrattuna se oli kyllin kookas pysyäkseen kellumassa. + +Phinan saaren isännät näkivät siis aineellisen elämänsä tarpeet +joksikin aikaa turvatuiksi varsin runsaassa määrässä. Heillä oli +työkaluja, aseita, astioita, vaatteita, jotka erinomainen onnenpotkaus +oli heille lahjoittanut. + +Oli itsestään selvää, että Godfrey ei voinut ajatella kaikkien näiden +esineiden kantamista Willin puulle. Niiden kuljettamiseen tarvittiin +useampia retkiä, mutta pahan sään pelosta oli kiirehdittävä. + +Godfrey pani siis useimmat näistä erilaisista esineistä takaisin +matkalaukkuun. Yhden pyssyn, yhden revolverin, jonkun määrän ruutia ja +lyijyä, metsästyspuukon, kiikarin ja padan hän kuitenkin otti heti +mukaansa. + +Sitten hän sulki huolellisesti laukun, kiinnitti hihnat jälleen +soljilla ja läksi nopeasti kulkemaan takaisin rannikolta. + +Ah, kuinka hänet tuntia myöhemmin ottikaan vastaan Tartelett! Ja kuinka +mielissään olikaan opettaja, kun hänen oppilaansa oli hänelle luetellut +heidän uudet aarteensa! Pata, varsinkin pata, riemastutti häntä niin +suuresti, että hän ilmaisi ilonsa sarjalla hyppyaskeleita, jotka +päättyivät ylvääseen kuusikahdeksannes-tahtiin. + +Oli vasta puolipäivä. Heti aamiaisen jälkeen mielikin Godfrey palata +Dream-lahdelle. Hän halusi kiireimmän kaupalla saada kaikki korjuun +Willin puuhun. + +Tartelett ei osoittautunut vastahakoiseksi, vaan selitti olevansa +valmis lähtemään. Hänen ei enää tarvinnut edes vaalia loimuavaa +nuotiotulta. Ruudin avulla voi kaikkialla hankkia tulta. Mutta opettaja +tahtoi, että lihakeitto heidän poissaollessaan hiljalleen kiehuisi. + +Tuokiossa oli purovedellä täytettyyn pataan paiskattu kaniinin +neljännes ja tusinan verta jam-juuria, jotka saisivat korvata +vihannekset, sekä lisäksi hyvä hyppysellinen rantakallioiden onteloista +löydettyä suolaa. + +"Se kiehuu kyllä aivan yksikseen!" huudahti Tartelett, joka näkyi +olevan hyvin tyytyväinen työhönsä. + +Ja niin he kevein askelin oikaisivat suorinta tietä Dream-lahtea kohti. + +Matka-arkku oli yhä paikallaan. Godfrey avasi sen varovaisesti, ja +Tartelettin ihastushuutojen kaikuessa ryhdyttiin lajittelemaan eri +esineitä. + +Ensimmäisellä matkallaan kykenivät Godfrey ja hänen toverinsa +kuormajuhdiksi muuttuneina kuljettamaan Willin puulle aseet, +ampumavarat ja osan vaatteista. + +Sitten molemmat lepäsivät vaivoistaan pöydän ääressä, jolla höyrysi +kaniiniliemi. He myönsivät sen maistavan oivalliselta. Mitä lihaan +tulee, olisi opettajan sanojen mukaan ollut vaikea kuvitella mitään +herkullisempaa! Oi, mikä ihmeellinen vaikutus puutteella onkaan! + +Seuraavana päivänä, heinäkuun 30:nä, lähtivät Godfrey ja Tartelett +aamunkoitteessa, ja vielä kolme matkaa tehtyään he olivat tyhjentäneet +ja kuljettaneet asuinpaikkaansa laukun koko sisällön. + +Ennen iltaa olivat työkalut, aseet, astiat ja kaikki muut kojeet +kotona, järjestettyinä ja talteen pantuina Willin puun kammiossa. + +Elokuun ensimmäisenä päivänä sitten itse matkalaukkukin, jota oli melko +työläästi laahattu hiekkarannikkoa pitkin, sijoitettiin asumukseen, ja +siitä tehtiin liinavaatekirstu. + +Herkkä, kevytmielinen Tartelett näki nyt tulevaisuuden aivan +ruusunkarvaisena. Ei siis ihme, että hän sinä päivänä taskuviulu +kädessä saapui oppilaansa luo ja, aivan kuin olisivat olleet Kolderupin +upeassa salissa, kysyi häneltä ihan tosissaan: + +"No, rakas Godfrey, eikö olisi aika jälleen aloittaa tanssituntejamme?" + + + + +XV + +Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen todellisen tai +kuvitellun Robinsonin elämässä. + + +Tulevaisuus viittoi siis vähemmän synkkänä. Mutta jos Tartelett +nykyisin ei nähnytkään näiden kojeiden, työkalujen ja aseiden +omistamisessa muuta kuin keinon tehdä heidän erakkoelämänsä hiukan +hauskemmaksi, niin Godfrey ajatteli jo mahdollisuutta poistua Phinan +saarelta. Eikö hän nyt voisi rakentaa kyllin tukevaa alusta, jolla he +voisivat saavuttaa jonkin naapurimaan tai heidän näköpiiriinsä +ilmestyvän, ohi kulkevan laivan? + +Sillä välin Tartelett ajatteli vain nykyisyyttä ja kohdisti huomionsa +erikoisesti lähinnä seuraaviin viikkoihin. + +Pian olikin Willin puun vaatevarasto järjestetty, mutta päätettiin +käyttää kaikkea järkevää säästäväisyyttä, minkä tulevaisuuden +epävarmuus teki välttämättömäksi. Käytettäisiin noita pukuja vain +tiukimman tarpeen mukaan. Se oli sääntö, johon opettajan täytyi +alistua. + +"Mitä se hyödyttää?" virkkoi tämä noituen. "Liiallista säästäväisyyttä, +rakas Godfrey! Emmehän me, lempo soikoon, ole villi-ihmisiä, jotka +kulkisimme puolialastomina." + +"Anteeksi, Tartelett", vastasi Godfrey; "me olemme villi-ihmisiä, +emmekä mitään muuta!" + +"Kuten tahdotte, mutta saattepa nähdä, että olemme jättäneet tämän +saaren, ennenkuin kulutamme nuo vaatteet!" + +"Siitä en tiedä mitään, Tartelett, ja parempi on säästää vastaisuuden +varalle, vaikkapa sitten jäisi ylitsekin, kuin kärsiä puutetta." + +"Tottahan edes sunnuntaisin saa itsensä hiukan somistella?" + +"No kyllä sunnuntaisin ja myöskin juhlapäivinä", vastasi Godfrey, joka +ei vastaväitteillään tahtonut liian paljoa kiusoittaa kevytmielistä +toveriansa; "mutta kun tänään sattuu olemaan maanantai, on meillä +edessämme kokonainen viikko ennenkuin laitamme itsemme koreiksi!" + +On sanomattakin selvää, että Godfrey saarelle saapumisestaan asti ei +ollut laiminlyönyt merkitä jokaista kulunutta päivää. Ja matkalaukusta +löydetyn kalenterin avulla hän oli voinut todeta, että tämä päivä +todellakin oli maanantai. + +He olivat sitten jakaneet jokapäiväiset tehtävät kummankin kykyjen ja +taipumusten mukaan. Enää ei ollut tarvis valvoa yöt päivät tulen +ääressä, sen uudestaan sytyttämiseen kun nyt oli keinoja. Tartelett sai +siis jättää, vaikka hän teki sen hiukan kaihomielin, tuon toimen, joka +hänelle niin hyvin soveltui. Hänen huolekseen tuli nyt jam- ja +kamajuurien hankkiminen -- varsinkin viimemainittujen, joista +valmistettiin taloudessa tarvittava jokapäiväinen leipä. Niinpä +opettaja kävikin niitä joka päivä poimimassa pensasriveillä asti, jotka +reunustivat ruohikkoa Willin puun takana. Sinne oli mailin, parin +matka, mutta hän tottui kävelyynsä. Väliajoin hän kävi myöskin +poimimassa ostereja ja äyriäisiä, joita syötiin suuret määrät. + +Godfrey itse oli ottanut huolehtiakseen kotieläimistä ja kanakarsinan +asukkaista. Teurastajan ammatti ei ollut hänelle hauska, mutta vihdoin +hän voitti vastenmielisyytensä. Hänen toimestaan ilmestyikin +lihakeittoa usein pöytään jonkin paistinpalan kera, joka tuotti +ruokajärjestelmään varsin tervetullutta vaihtelua. Riistaa taas vilisi +Phinan saaren metsissä, ja Godfrey aikoi ryhtyä sitä ampumaan niin pian +kuin hänelle muilta, kiireemmiltä hommilta jäisi siihen aikaa. Hän +aikoi kyllä käyttää varastonsa tuliaseita, ruutia ja lyijyä; mutta hän +halusi ensin laittaa talouden täyteen kuntoon. + +Työkalujensa avulla kävi hänelle mahdolliseksi valmistaa muutamia +penkkejä Willin puun sisään ja ulkopuolelle. Jakkarat veistettiin +kirveellä; sileämmäksi laitettu pöytä oli paremmin vatien, lautasien ja +muiden ruokakalujen arvoinen, joilla opettaja Tartelett sitä somisti. +Makuusijat pantiin puukehyksiin, ja niiden kuivista ruohoista laitetut +pehmikkeet kohenneltiin mukavammiksi. Jos vielä puuttuivatkin +jouhipatjat ja matrassit, niin olihan ainakin peitteitä. Erilaiset +keittiökalut eivät enää ajelehtineet permannolla, vaan niille oli +varattu paikka sisäseiniin kiinnitetyillä hyllyillä. Kapineet, +liinavaatteet ja puvut suljettiin visusti itse mammutpetäjän kuoreen +kaiverrettuihin komeroihin, jotta ne olisivat tomulta suojassa. +Tukeviin nauloihin ripustettiin aseet ja kalut, jotka sotisopain tapaan +somistivat seiniä. + +Godfrey tahtoi myöskin sulkea asuntonsa, jotta kotieläimet eivät tulisi +öisin häiritsemään heidän untansa, vaikka muita nelijalkaisia ei +olisikaan. Koska hän ei ainoalla käsisahallaan, lehtisahalla, +voinut valmistaa lautoja, käytti hän taaskin leveitä ja paksuja +kaarnankappaleita, joita oli helppo leikellä. Täten hän laittoi kyllin +jykevän portin Willin puun oviaukon tukkimiseksi. Samalla hän puhkaisi +kaksi pientä ikkunaa toisiaan vastapäätä, niin että niistä pääsi valoa +ja ilmaa kammion sisälle. Yöksi voitiin ne sulkea luukuilla; mutta +aamusta iltaan ei ainakaan enää tarvinnut turvautua pihkaisiin +tuohuksiin, jotka savuttivat asunnon. + +Mitä Godfrey myöhemmin keksisi pitkien talvi-iltain valaisemiseksi, +sitä hän ei vielä tiennyt. Onnistuisiko hänen valaa lampaantalista +muutamia kynttilöitä vai tyytyisikö hän huolellisemmin valmistettuihin +pihkapuikkoihin? Sen saisi sitten nähdä. + +Vielä tuumittiin, miten voisi rakentaa Willin puun sisään +lämmitysuunin. Niin kauan kuin kaunista vuodenaikaa kesti, riitti +ulkopuolelle erään mammutpuun juurikoloon laadittu tulisija kaikkiin +keittiötarpeisiin; mutta kun rankat säät alkaisivat, kun sadetta tulisi +tulvimalla, kun oli taisteltava pakkasta vastaan, jonka tavatonta +ankaruutta oli muutamien viikkojen aikana syytä pelätä, silloin olisi +pakko keksiä keino tulen sytyttämiseksi asunnon sisäpuolelle ja laittaa +savulle riittävä räppänä. Tämä tärkeä kysymys oli aikoinaan +ratkaistava. + +Hyvin hyödyllinen homma oli se, johon Godfrey ryhtyi yhdistääkseen +mammutpuu-ryhmän liepeillä lirisevän puron molemmat rannat. Jokseenkin +vaivaloisesti hän sai upotetuksi paaluja joenuoman pohjaan ja asetti +niiden päälle muutamia metsästä hakkaamiansa puita sillaksi. Täten +saattoi kulkea pohjoiselle rannalle tarvitsematta ensin kävellä +kaalamolle, mikä aiheutti kahden mailin kierroksen myötävirtaan. + +Mutta vaikka Godfrey ryhtyikin kaikkiin varokeinoihin tehdäkseen +oleskelun tällä Tyynenmeren autiolla saarella jokseenkin siedettäväksi +-- siltä varalta, että hän tovereineen olisi tuomittu elämään siellä +kauan, jäämään sinne ehkä ainaiseksi! -- ei hän tahtonut kuitenkaan +mitään laiminlyödä, joka voisi lisätä pelastumismahdollisuuksia. Phinan +saari ei ollut laivojen kulkuväyläin varrella; se oli liiankin selvää. +Sillä ei ollut niille mitään leposatamaa tarjottavana, sieltä ei ollut +mitään uusia muonavaroja hankittavissa. Mikään ei voinut vietellä +aluksia saareen tutustumaan. Mutta eihän silti ollut mahdotonta, että +joku sota- tai kauppalaiva saapuisi näkyviin. + +Oli siis keksittävä keino, jolla kiinnittäisi sellaisen huomiota ja +osoittaisi sille, että saari oli asuttu. + +Siinä tarkoituksessa Godfrey katsoi velvollisuudekseen pystyttää +lipputangon mereen pistäytyvän pohjoisen niemenkärjen nenään, ja sitä +varten hän uhrasi puolikkaan yhdestä niistä lakanoista, jotka oli +matkalaukusta tavattu. Ja koska hän pelkäsi, ettei valkoinen väri +näkyisi kuin hyvin rajoitetulle alalle, koetti hän vielä värjätä +lippuaan erään hiekkasärkkäin juurella kasvavan pensaan marjojen +mehulla. Siten sai hän hyvinkin heleätä punaista, jota sitovan +syövytysaineen puutteessa ei voinut tehdä lähtemättömäksi, vaan se vika +oli korjattava värjäämällä kangas uudestaan, sitten kun tuuli tai sade +oli sen haalistuttanut. + +Näihin erilaisiin hommiin kului hänen aikansa elokuun 15 päivään +asti. Viikkokausia oli taivas ollut melkein alituisesti kirkas, +lukuunottamatta paria, kolmea tavattoman rajua myrskyä; nämä olivat +syytäneet hyvin viljalti vettä, jonka maa oli ahnaasti imenyt sisäänsä. + +Näihin aikoihin Godfrey ryhtyi metsästysammattiinsa. Mutta jos hän itse +olikin kyllin taitava pyssymies, ei hän voinut luottaa Tartelettiin, +joka pamauttaisi vasta ensimmäisen laukauksensa. + +Godfrey käytti siis useita päiviä viikosta metsän nelijalkaisen ja +siivekkään riistan ampumiseen, jota ei tosin ollut aivan yllin kyllin, +mutta kuitenkin siksi viljalti, että sitä riittäisi Willin puun +asukkaille. Muutamat peltopyyt, jotkut punapyyt ja joukko kurppia +toivat hauskaa vaihtelua tavalliseen ruokalistaan. Pari, kolme +antilooppiakin kaatui nuoren metsästäjän luodista, ja vaikkei opettaja +laisinkaan ollut avustanut niiden pyydystämisessä, otti hän ne yhtä +suurella mielihyvällä vastaan, kun ne esiintyivät reisipaistina ja +kyljyksinä. + +Mutta metsästäessään ei Godfrey laiminlyönyt tutustua täydellisemmin +saareensa. Hän tunkeutui noiden tiheiden metsien sydämeen, jotka +peittivät sen keskiosaa. Hän astui virran vartta sen lähteelle asti, +joka kukkulan länsirinteeltä saamallaan vedellään elätti sen juoksua. +Hän kiipesi uudelleen kartiokukkulan huipulle ja laskeutui vastakkaisia +rinteitä pitkin itärannikolle, jolla ei vielä ollut käynyt. + +-- Kaikkien tutkimuksieni tuloksena, -- toisteli Godfrey usein +itsekseen, -- on tehtävä se johtopäätös, että Phinan saarella ei ole +tuho-eläimiä, ei petoja, ei käärmeitä eikä isoja sisiliskoja! En ole +huomannut ainoatakaan! Jos niitä olisi, niin laukaukseni olisivat ne +varmaan havahduttaneet! Se on onnellinen seikka! Jos olisi tarvinnut +turvata Willin puu niiden hyökkäyksiltä, en juuri tiedä, miten sen +olisimme voineet tehdä! + +Sitten hän johtui toiseen aivan luonnolliseen mietelmään: + +-- Tästä täytyy myöskin päätellä -- tuumi hän, -- että saari ei ole +asuttu. Jo kauan sitten olisivat alkuasukkaat tai haaksirikkoiset +juosseet esille laukausten paukkeesta! Ei siis ole muuta kuin tuo +käsittämätön savu, jonka jo kahdesti luulen huomanneeni...! + +Tositeossa ei Godfrey koskaan ollut tavannut jälkiä minkäänlaisesta +tulesta. Mitä kiehuviin lähteisiin tuli, joiden höyryksi hän oli +luullut voivansa havaintonsa selittää, ei Phinan saarella, joka ei +suinkaan ollut tuliperäinen, näkynyt sellaisia olevan. Hänen oli siis +täytynyt kahdesti joutua saman ilvehtivän harhakuvan uhriksi. + +Sitäpaitsi ei tuota savua tai höyryä sitten ollut näkynytkään. Kun +Godfrey toistamiseen nousi keskuskukkulan huipulle ja myöskin uudestaan +kiipesi Willin puun latvaoksille, ei hän havainnut mitään, joka olisi +hänen huomiotaan kiinnittänyt. Lopuksi hän siis unohtikin koko asian. + +Useita viikkoja kului näihin erilaisiin taloushommiin ja +metsästysretkiin. Jokainen päivä toi mukanaan jonkun parannuksen +toverusten elämään. + +Joka sunnuntai Tartelett pukeutui siroimpiin vaatteisiinsa, kuten oli +sovittu. Silloin hän ei ajatellut muuta kuin kävellä suurten puitten +alla taskuviuluansa soitellen. Hän sipsutteli tanssiaskelin, antaen +opetusta itselleen, koska hänen oppilaansa oli jyrkästi kieltäytynyt +kurssiansa jatkamasta. + +"Mitä hyötyä siitä olisi?" vastusteli Godfrey opettajan kehoituksia. +"Kuvitteletteko, voitteko kuvitella Robinsonia ottamassa tanssin ja +plastiikan tunteja?" + +"Ja miksikä ei?" väitti Tartelett tosissaan. "Minkätähden ei +Robinsonilta vaadittaisi hyvää ryhtiä? Siroja liikkeitä ja kaunista +käytöstä ei ole hankittava muiden, vaan itsensä vuoksi!" + +Siihen ei Godfreyllä ollut mitään vastattavaa. Hän ei kuitenkaan +suostunut, ja opettaja sai "opettaa tyhjää ilmaa". + +Syyskuun 13 päivä tuotti yhden suurimpia ja surullisimpia pettymyksiä, +mitä autiolle saarelle heitetyt haaksirikkoiset saattoivat kokea. + +Vaikka Godfrey ei enää koskaan ollut nähnyt missään saaren kolkassa +tuota selittämätöntä ja tavoittamatonta savua, niin tänä päivänä kello +kolmen tienoissa iltapuolella kiintyi hänen huomionsa pitkään +höyryjuovaan, jonka alkuperästä ei voinut erehtyä. + +Hän meni kävelemään Lippuniemekkeelle asti -- sen nimen hän oli antanut +maankärjelle, jolla kohosi hänen lipputankonsa. Ja silloin hän +kaukoputkellaan katsellessaan havaitsi taivaanrannalla savua, jota +länsituuli ajoi saarelle päin. + +Godfreyn sydän sykähti rajusti. + +-- Laiva! -- huudahti hän. + +Mutta purjehtisiko tuo alus, tuo höyrylaiva, Phinan saaren näkyvissä? +Ja jos se niin tekisikin, tulisiko se kyllin lähelle, jotta merkinannot +voitaisiin sinne nähdä tai kuulla? Vai haihtuisiko tuo tuskin havaittu +savu laivan kanssa näköpiirin luoteis- tai lounaisrantaan? + +Kahden tunnin ajan kuohuttivat Godfreyn mieltä vaihtelevat toivon ja +pelon väliset tunteet, joita on helpompi kuvitella kuin kuvailla. + +Vähitellen alkoikin savujuova tulla isommaksi. Se taajeni höyrylaivan +lisätessä tultaan, mutta heikkeni jälleen miltei huomaamattomiin, kun +hiililapiollinen oli palanut. Mutta sittenkin lähestyi laiva +silminnähtävästi. Kello neljän tienoissa näyttäytyi sen runko taivaan +ja meren yhtymäkohdassa. + +Se oli iso höyrylaiva matkalla koilliseen, -- sen Godfrey helposti +totesi. Jos se yhä pysyi sillä suunnalla, täytyi sen välttämättömästi +lähestyä Phinan saarta. + +Godfrey oli aluksi aikonut juosta Willin puulle ilmoittaakseen asiasta +Tartelettille. Mutta mitäpä se olisi hyödyttänyt? Yhden ainoan merkkejä +antavan ihmisen näkeminen vaikutti yhtä paljon kuin kahdenkin. Hän jäi +siis paikalleen ja seisoi kiikari silmäin edessä, tahtoen tarkoin +seurata laivan jokaista liikettä. + +Höyrylaiva läheni yhä rannikkoa, vaikkei se ollutkaan kääntänyt +keulaansa suoraan saarta kohti. Kellon viittä lähestyessä kohosi +taivaanranta jo sen runkoa korkeammalle ja sen kolme kuunarinmastoa +tuli näkyviin. Godfrey saattoi jo eroittaa sen lipputangossa lepattavat +värit. + +Ne olivat Amerikan värit. + +-- Mutta, -- mietti hän, -- jos minä näen tuon lipun, ei ole +mahdollista, että laivalta ei huomattaisi omaani! Tuuli levittää sitä +niin, että kaukoputkella voidaan se helposti nähdä! Entä jos antaisin +merkkejä kohottamalla ja alentamalla sitä useita kertoja, paremmin +ilmaistakseni, että maalta käsin tahdotaan päästä yhteyteen laivan +kanssa. Niin, tässä ei ole silmänräpäystäkään hukattava! + +Tuuma oli hyvä. Juosten Lippuniemekkeen äärimmäiseen kärkeen Godfrey +alkoi liikuttaa lippuansa niin kuin tehdään tervehtiessä. Sitten hän +jätti sen puolitankoon, -- mikä meritapojen mukaan merkitsee, että +ollaan hädässä ja pyydetään apua. + +Höyrylaiva lähestyi vielä, saapuen vähemmän kuin kolmen meripenikulman +päähän rannasta, mutta sen lippu pysyi yhä liikkumattomana +mesaanimaston sakarassa eikä vastannut Lippuniemekkeeltä annettuun +merkkiin. + +Godfrey tunsi sydäntänsä ahdistavan. Kaiketikaan ei häntä oltu +nähty...! Kello oli puoli seitsemän, ja alkoi jo hämärtää! + +Kohta ei höyrylaiva ollut enää kuin kahden penikulman päässä niemekkeen +kärjestä, jota kohti se porhalsi. Sillä hetkellä vaipui aurinko +taivaanrannan taakse. Yön ensimmäisten varjojen langetessa täytyi +hylätä kaikki toivo. + +Godfrey alkoi uudestaan vuorottain nostaa ja laskea lippuansa, mutta +yhtä huonolla tuloksella... Hänelle ei vastattu. + +Hän ampui sitten useita laukauksia, vaikka matka oli vielä pitkä eikä +tuuli puhaltanut siihen suuntaan...! Mitään pamausta ei kuulunut laivan +kannelta. Sillä välin tummeni ilta vähitellen yöksi; ennenpitkää oli +höyrylaivan runko häipynyt näkyvistä. Tunnin päästä se olisi +epäilemättä ehtinyt Phinan saaren ohi. + +Tietämättä mitä tehdä, Godfrey päätti silloin sytyttää pihkaisen +puuryhmän, joka kasvoi Lippuniemekkeen takana. Hän viritti nallihatun +avulla kahmalollisen kuivia lehtiä ja pisti sitten tulen mäntyryhmään, +joka pian leimahti mahtavaksi soihduksi. + +Mutta laivan tulet eivät vastanneet tähän maalla sytytettyyn +merkkivalkeaan, ja Godfrey palasi surumielin Willin puulle tuntien +itsensä ehkä hyljätymmäksi kuin oli tähän asti ollut! + + + + +XVI + +Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummustuttane. + + +Tämä oli kova isku Godfreylle. Tulisiko tuo häneltä livahtanut +tilaisuus enää koskaan takaisin? Saattoiko hän sitä toivoa? Ei! Tuon +laivan välinpitämättömyys sen purjehtiessa Phinan saaren ohitse +viitsimättä sitä edes tunnustella oli niin ilmeinen, että samoin +menettelisivät kaikki alukset, jotka uskaltautuisivat tälle Tyynenmeren +autiolle kohdalle. Miksipä toiset poikkeaisivat tänne paremmin kuin tuo +äskeinenkään laiva, koska saarella ei ollut mitään suojasatamaa. + +Godfrey vietti surullisen yön. Tuon tuostakin hän hätkähti hereille +ollen kuulevinansa tykinlaukauksen ulapalta. Hän kyseli itseltään +silloin, oliko laivasta ehkä vihdoinkin havaittu rannalla vielä +loimuava suuri nuotio ja yritettiinkö sieltä kenties laukauksella +ilmoittaa, että oltiin saapuvilla. + +Godfrey kuunteli... Kaikki tuo ei ollut muuta kuin hänen liiaksi +kiihoittuneiden aivojensa luoma harhavaikukutelma. Kun päivä oli +valjennut, alkoi hän jo itselleen uskotella, ettei tuo laivan +ilmestyminen ollut muuta ollutkaan kuin unta, joka oli alkanut eilen +kello kolmen tienoissa iltapäivällä! + +Mutta ei! Oli liiankin varmaa, että laiva oli näyttäytynyt Phinan +saaren edustalla, ehkä vähemmän kuin kahden penikulman päässä siitä, ja +yhtä totta oli, että se ei ollut sinne poikennut! + +Tästä pettymyksestään Godfrey ei ollut hiiskunut sanaakaan +Tartelettille. Mitä olisi hyödyttänyt hänelle siitä jutella? Eikö tuo +kevytmielinen mies sitäpaitsi koskaan ajatellut neljääkolmatta tuntia +pitemmälle. Hän ei enää edes odotellutkaan tilaisuutta, joka voisi +heidät saarelta vapauttaa. Hän ei kuvitellut, että tulevaisuus koskaan +voisi hänelle tarjota mitään tähdellistä. San Francisco alkoi häipyä +hänen muististaan. Hänellä ei ollut odottelevaa kihlattua, ei +Will-enoa, jonka luokse mieli paloi. Jos hän tällä maankolkalla olisi +voinut järjestää tanssikurssit, olisivat hänen toiveensa olleet +tyydytetyt -- vaikkapa ei olisi ollut enempää kuin yksi oppilas. + +Mutta jos opettaja ei uskonut, että mikään välitön vaara voisi uhata +hänen turvallisuuttansa tällä saarella, jolla ei ollut petoja eikä +alkuasukkaita, niin hän oli väärässä. Vielä samana päivänä hänen +huoleton optimisminsa joutui kovalle koetukselle. + +Kello neljän tienoilla iltapuolella Tartelett oli tapansa mukaan mennyt +poimimaan ostereita ja nilviäisiä Lippuniemekkeen takana sijaitsevalta +rannikon osalta, kun Godfrey näki hänen rientävän juoksujalkaa Willin +puulle. Hänen harvat hiuksensa törröttivät ohimoilla. Hän näytti +mieheltä, joka pakenee rohkenematta edes taaksensa vilkaista. + +"Mitä nyt?" huudahti Godfrey hiukan levottomana ja astui toveriansa +vastaan. + +"Tuolla... tuolla...!" virkkoi Tartelett osoittaen sitä kohtaa merta, +josta näkyi kapea kaistale pohjoisessa Willin puun isojen naapurien +lomitse. + +"Mitä siellä sitten on?" kysyi Godfrey juosten ensi työkseen +mammutpuu-metsikön reunaan. + +"Kanootti!" + +"Kanoottiko?" + +"Niin...! Villi-ihmisiä...! Kokonainen venekunta... Pieni laivue +villejä... Kenties ihmissyöjiä...!" + +Godfrey oli katsahtanut osoitettuun suuntaan. + +Ei siellä venekuntaa ollut, kuten suunniltaan säikähtynyt Tartelett oli +sanonut, mutta opettaja oli erehtynyt vain määrään nähden. Siellä oli +tosiaan pieni vene lipumassa puolisen penikulman päässä rannikosta +merellä, joka tällä hetkellä oli varsin tyyni, ja suunnaten kulkunsa +niin, että se kiertäisi Lippuniemekkeen. + +"Ja miksi ne olisivat ihmissyöjiä?" kysyi Godfrey kääntyen opettajan +puoleen. + +"Siksi", vastasi Tartelett, "että Robinsonien saarille aina ennemmin +tai myöhemmin saapuu ihmissyöjiä!" + +"Eikö se pikemmin ole jonkun kauppalaivan vene?" + +"Laivanko...?" + +"Niin... höyrylaivan, joka tästä eilen iltapäivällä purjehti saaremme +näkyvissä." + +"Ettekä ole maininnut siitä minulle mitään!" huudahti Tartelett +kohottaen epätoivoisesti käsivartensa taivasta kohti. + +"Mitäpä hyötyä siitä olisi ollut", vastasi Godfrey, "kun luulin, että +laiva oli lopullisesti purjehtinut tiehensä. Mutta tuo kanootti voi +olla sieltä! Saammepa nähdä...!" + +Godfrey palasi nopeasti Willin puuhun, otti sieltä kaukoputkensa ja +asettui sitten metsikön reunalle. + +Siinä seisoen hän saattoi tarkkaavaisuuttansa ponnistaen nähdä veneen, +josta välttämättömästi täytyi havaita niemekkeellä liehuva lippu heikon +tuulen levittämänä. + +Kaukoputki putosi Godfreyn silmiltä. + +"Villejä...! Niin, villejä ne kyllä ovat!" huudahti hän. + +Tartelett tunsi sääriensä tutisevan, ja pelonväristys puistatti koko +hänen ruumistansa. + +Siellä oli todella veneellinen villi-ihmisiä, jotka olivat saapumassa +saarta kohti. + +Vene oli rakennettu polynesialaisten ruuhien tapaan, sillä oli iso +bamburuo'oista punottu purje, ja vasemman laidan yli työnnetty liipotin +piti sitä tasapainossa, estäen sitä liiaksi kallistumasta tuulen alle. + +Godfrey eroitti täydellisesti ruuhen muodon: se oli _prao_ -- ja siitä +päättäen ei Phinan saari voinut olla varsin kaukana malaijilaisesta +saaristosta. Mutta tuossa ruuhessa ei ollut malaijeja, vaan +puolialastomia neekereitä, joiden lukumäärän saattoi laskea tusinaksi. + +Oli siis varsin vaarallista, jos heidät nähtäisiin. Nyt sai Godfrey +katua, että oli kohottanut tuon lipun, jota laivasta ei oltu huomattu, +mutta jonka tuo joukkio varmaan näki. Sen alaslaskeminen oli jo liian +myöhäistä. + +Se oli tosiaan perin ikävä seikka. Jos oli todennäköistä, että näiden +villien päämääränä joltakin naapurisaarelta lähtiessään oli ollut +saavuttaa tämä saari, niin he kenties luulivat sitä asumattomaksi, +kuten se ennen Dreamin haaksirikkoa todella oli ollutkin. Mutta lippu +oli siellä osoittamassa ihmisolentojen asettumista tälle rannikolle! +Miten heitä siis välttää, jos he laskisivat maihin? + +Godfrey ei tiennyt mitä tehdä. Joka tapauksessa oli tarkattava, +astuisivatko alkuasukkaat saarelle; se oli toistaiseksi tärkeintä. +Sitten saisi nähdä. + +Kaukoputki silmäin edessä hän siis seurasi ruuhen liikkeitä. Hän näki +sen kääntyvän niemekkeen kärjen kohdalla ja sitten kiertävän sen. +Sitten se laski rannikkoa pitkin ja saapui lopuksi maihin juuri sen +joen suulla, joka kahta penikulmaa ylempänä virtasi Willin puun ohi. + +Jos noiden alkuasukkaiden päähän siis pistäisi nousta pitkin puron +vartta, saapuisivat ne varsin pian mammut-petäjämetsikköön, eikä niitä +voisi siitä estää. + +Godfrey ja Tartelett palasivat nopeasti asuntoonsa. Oli ennen kaikkea +ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin sen turvaamiseksi yllätykseltä ja +ajoissa valmistauduttava sitä puolustamaan. Vain tätä ajatteli Godfrey. +Opettajan ajatukset taas suuntautuivat aivan toisaalle. + +-- Ah, ah! -- voivotteli hän itsekseen. -- Onpa tämä kamalaa! Näinkö on +kohtalo määrännyt? Eikö sitä siis voi välttää? Eikö voi tulla +Robinsoniksi raakalaisten kanootin laskematta saarelle, kannibaalien +saapumatta sinne ennemmin tai myöhemmin? Olemme olleet täällä vain +kolme kuukautta ja tuolla ne jo tulevat! Ei herra Foe eikä herra Wyss +suinkaan ole liioitellut! Kylläpä kannattaa laittautua Robinsoniksi, +totisesti! + +Tartelett hyvä, Robinsoniksi ei laittauduta, Robinsoniksi tullaan, etkä +sinä aavistanutkaan, kuinka oikeaan osasit verratessasi asemaasi +mainittujen kahden, englantilaisen ja sveitsiläisen, kertojan sankarien +kohtaloon. + +Heti kun Godfrey oli palannut Willin puulle, ryhdyttiin seuraaviin +varokeinoihin: Mammutpetäjän juurikoloon sytytetty tuli sammutettiin ja +tuhka hajoitettiin tuuleen, jotta ei jäisi mitään jälkiä. Kukot, kanat +ja kananpojat olivat jo yöpyneet kanahuoneeseen, ja täytyi tukkia sen +aukko varvuilla salatakseen sen mahdollisimman hyvin. Muut elukat -- +kaniinit, lampaat ja vuohet -- ajettiin niitylle, kun ei myöskin niitä, +ikävä kyllä, voitu sulkea mihinkään talliin. Kaikki vehkeet ja työkalut +vietiin asuntoon, ulkopuolelle ei jätetty mitään sellaista, mikä olisi +osoittanut siellä olevan tai siellä käyneen ihmisolentoja. Sitten +suljettiin ovi tiukasti, kun Godfrey ja Tartelett itsekin ensin olivat +vetäytyneet Willin puun sisään. Tämä mammutpetäjän kaarnasta leikattu +ovi liittyi hyvin rungon kuoreen ja jäisi villeiltä ehkä huomaamatta, +jolleivät ne sitä kovin läheltä tarkastaisi. Samoin oli kahden ikkunan +laita, joiden eteen työnnettiin luukut. Sitten sammutettiin kaikki tuli +asunnosta, joka jäi pilkkosen pimeäksi. + +Kylläpä tämä yö tuntui pitkältä! Godfrey ja Tartelett kuuntelivat +pienimpiäkin rasahduksia ulkoa. Kuivan oksan naksahdus, tuulen henkäys +sai heidät säpsähtämään. He olivat kuulevinaan astuntaa puiden alta. +Heistä tuntui siltä kuin Willin puun ympärillä käveltäisiin. Silloin +Godfrey kohottaen itsensä toiseen ikkunoista raotti luukkua ja tähysti +levottomasti hämärään. + +Ei vielä mitään. + +Kuitenkin Godfrey kuuli pian askeleita tanterelta. Tällä kertaa eivät +hänen korvansa olleet voineet häntä pettää. Hän katseli vielä, mutta ei +nähnyt muuta kuin yhden vuohista, joka tuli etsimään suojaa puiden +alta. + +Muuten oli Godfrey tehnyt päätöksensä siltä varalta, että jotkut +villeistä sattuisivat keksimään suunnattoman mammutpetäjän tyveen +kätketyn asunnon: Hän laahaisi Tartelettin mukanaan sisäkäytävää pitkin +ylös ja pakenisi latvaoksille asti, missä kykenisi paremmin tekemään +vastusta. Kun hänellä oli käytettävänään sekä pitkiä pyssyjä että +revolvereita ja ampumatarpeita yllin kyllin, olisi hänellä ehkä +mahdollisuutta saada voitto tusinasta metsäläisiä, joilla ei ollut +tuliaseita. Jos nämä, siinä tapauksessa, että olivat varustetut +jousilla ja nuolilla, hyökkäisivät alhaalta, ei ollut luultavaa, että +he pitäisivät puoliansa hyvin tähdättyjä pyssyjä vastaan ylhäältä päin. +Jos ne taas murtaisivat asunnon oven ja yrittäisivät sisäpuolelta +nousta korkeille oksille, kävisi se niille tukalaksi, koska oli +kuljettava ahtaan aukon kautta, jota piiritetyt voivat helposti +puolustaa. + +Tästä mahdollisuudesta ei Godfrey muuten virkkanut mitään +Tartelettille. Mies-poloinen oli jo kyllin säikähtynyt ruuhen tulosta. +Ajatus, että hänen ehkä täytyisi paeta puun latvaan kuin kotka +pesäänsä, ei olisi ollut hänelle rauhoittava. Jos se äärimmäisessä +tapauksessa kävisi välttämättömäksi, niin Godfrey raahaisi hänet +muassaan antamatta hänelle edes miettimisen aikaa. + +Yö kului pelon ja toivon vaiheilla. Mitään välitöntä hyökkäystä ei +tapahtunut. Villit eivät olleet vielä saapuneet mammutpetäjä-metsikköön +asti. Ehkä ne odottivat päivän valkenemista lähteäkseen seikkailemaan +saaren halki. + +"Sen ne luultavasti tekevät", virkkoi Godfrey, "koska lippumme +ilmoittaa niille, että saari on asuttu! Mutta niitä on vain tusina, ja +niiden täytyy ryhtyä joihinkin varokeinoihin! Kuinka ne aavistaisivat +joutuvansa tekemisiin ainoastaan kahden haaksirikkoisen kanssa? Ei, ne +eivät uskalla tulla ennen kirkasta päivää... elleivät ehkä jää..." + +"Tai kenties ne päivän tultua astuvat jälleen alukseensa ja lähtevät +pois", vastasi Tartelett. + +"Lähtisivätkö pois? Mutta mitä varten ne sitten olisivat tulleet +yhdeksi yöksi Phinan saarelle?" + +"En minä tiedä..." vastasi opettaja, joka kauhunsa vallassa ei voinut +selittää näiden villien tuloa muuten kuin että ne halusivat hotkia +ihmislihaa. + +"Olkoon miten tahansa", sanoi Godfrey, "mutta jolleivät nuo villit +huomenaamulla ole saapuneet Willin puulle, niin lähdemme +tiedustelemaan". + +"Mekö...?" + +"Niin, me!... Mikään ei olisi varomattomampaa kuin erota toisistamme! +Ken tietää, vaikka meidän täytyisi paeta sisämetsiin ja lymytä muutamia +päiviä... kunnes vene lähtee täältä! Niin, me pysymme yhdessä, +Tartelett!" + +"Hst...?" hillitsi opettaja vapisevalla äänellä. "Minusta tuntuu kuin +kuulisin jotakin ulkoa..." + +Godfrey kohottausi taas ikkunaan ja laskeutui melkein heti jälleen. + +"Ei!" sanoi hän. "Vielä ei kuulu mitään epäilyttävää! Elukkamme vain +tulevat metsikköön." + +"Ehkä niitä hätyytetään!" virkkoi Tartelett. + +"Ne tuntuvat päinvastoin hyvin rauhallisilta", vastasi Godfrey. "Minä +luulen niiden pikemmin tulevan vain etsimään suojaa aamukasteelta." + +"Ah", voihkaisi Tartelett niin surkealla äänellä, että se vähemmän +vakavassa tilaisuudessa olisi Godfreytä naurattanut, "tällaista ei +meille sattuisi Kolderupin talossa Montgomery-kadun varrella!" + +"Päivä valkenee ennen pitkää", virkkoi sitten Godfrey. "Jollei +alkuasukkaita ole tullut näkyville ennenkuin tunti on kulunut, niin +jätämme Willin puun ja lähdemme tiedusteluretkelle saaren pohjoisosaan. +-- Osannettehan te pidellä pyssyä, Tartelett?" + +"Pidellä!... No kyllä!..." + +"Ja ampua johonkin määrättyyn suuntaan?" + +"Minä en tiedä!... En ole koskaan yrittänyt, ja voitte olla varma, +Godfrey, että luotini ei osu..." + +"Kuka tietää, vaikka pelkkä pamauskin riittäisi peloittamaan villejä!" + +Tuntia myöhemmin oli päivä kylliksi valjennut, jotta silmä voi kantaa +mammutpuu-metsikön tuolle puolen. + +Godfrey avasi silloin vuoroittain, mutta varovaisesti molempain +ikkunain luukut. Siitä, joka oli etelään päin, ei näkynyt mitään +tavallisuudesta poikkeavaa. Kotieläimet käyskentelivät rauhallisesti +puitten alla eivätkä näyttäneet ollenkaan säikähtyneiltä. +Tarkastuksensa tehtyään Godfrey sulki sen ikkunan huolellisesti +jälleen. Pohjoisenpuolisesta ikkunanaukosta saattoi nähdä rannikolle +asti. Näköalaa riitti kahden mailin päässä olevaan Lippuniemekkeen +kärkeenkin; mutta joensuuta, sitä kohtaa, jossa villit olivat eilen +astuneet maihin, ei voinut eroittaa. Godfrey katseli ensin, +kaukoputkeansa käyttämättä, tarkatakseen Willin puun ympäristöä siltä +puolen. Kaikki oli täysin rauhallista. + +Sitten hän, tarttuen kiikariinsa, tähysti kaartuvaa rantaa +Lippuniemekkeen kärkeen asti. + +Kenties olivat alkuasukkaat, kuten Tartelett oli huomauttanut, maalla +vietetyn yön jälkeen purjehtineet takaisin, niin käsittämätöntä kuin se +olisi ollutkin, yrittämättä edes ottaa selvää, oliko saari asuttu. + + + + +XVII + +Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä. + + +Mutta silloin pääsi Godfreyltä huudahdus, joka sai opettajan +säpsähtämään. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että villien täytyi +tietää saarella asuvan ihmisolentoja, koska olivat vieneet lipun, joka +tähän asti oli ollut niemen kärjessä kohotettuna, mutta joka ei enää +liehunutkaan Lippuniemekkeelle pystytetyn riu'un puolivälissä! + +Laaditun suunnitelman toteuttamishetki oli siis tullut: oli lähdettävä +ottamaan selvää, olivatko villit vielä saarella ja mitä ne siellä +hommailivat. + +"Lähtekäämme", virkkoi Godfrey toverilleen. + +"Niin, mutta..." epäröi Tartelett. + +"Tahdotteko mieluummin jäädä tänne?" + +"Kyllä... teidän kanssanne, Godfrey." + +"Ei, vaan yksiksenne?" + +"Yksikseni...! En koskaan...!" + +"Tulkaa siis..." + +Käsittäen hyvin, että mikään ei saisi Godfreytä peräytymään +päätöksestään, Tartelett suostui häntä seuraamaan. Yksikseen Willin +puulle jäämiseen ei hänellä ollut rohkeutta. + +Ennen lähtöänsä Godfrey tarkasti, että aseet olivat kunnossa. Molemmat +pyssyt panostettiin luodilla, ja toisen niistä sai opettaja käteensä ja +näytti olevan tuosta koneesta yhtä hämillään kuin joku Pomotun +saariryhmän alkuasukas olisi ollut. Sitäpaitsi hänen täytyi ripustaa +toinen metsästyspuukoista vyölleen, johon patruunakotelo jo oli +kiinnitetty. Hän oli kylläkin ajatellut ottaa mukaansa myöskin +taskuviulunsa -- kuvitellen ehkä, että noihin villeihin tehoisivat +tuon vinguttimen sulosäveleet, joiden kimeyttä ei parhainkaan +soittotaiteilija olisi voinut korvata. + +Godfreyllä oli vähän vaivaa saadakseen hänet luopumaan tästä yhtä +naurettavasta kuin epäkäytännöllisestä tuumasta. + +Kello lienee silloin ollut kuusi aamulla. Mammutpetäjäin latvat +rusoittivat auringon ensi säteissä. + +Godfrey raotti ovea; hän astahti ulkopuolelle ja tarkasti puuryhmää. + +Täydellinen hiljaisuus. + +Elukat olivat palanneet laitumelle. Niiden nähtiin rauhallisesti +pureskelevan ruohoa neljännespenikulman päässä. Niiden eleissä ei +mikään osoittanut pienintäkään levottomuutta. + +Godfrey viittasi Tartelettia mukaansa. Perin kömpelönä +taistelutamineissaan seurasi häntä opettaja näyttäen hiukan +epäröivältä. + +Pian Godfrey sulki oven jälleen, huolehdittuaan siitä, että se liittyi +tarkasti mammutpetäjän kuoreen. Sitten hän viskattuaan puunjuurelle +risukimpun ja sen paineeksi muutamia isoja kiviä, suuntasi askeleensa +joelle, jonka vartta aikoi kulkea alaspäin, sen suulle asti, jos niin +tarvittiin. + +Tartelett seurasi häntä, joka askeleella silmäillen levottomasti +ympärilleen näköalan ääreen asti; mutta yksikseen jäämisen pelosta hän +ei päästänyt toveriaan loittonemaan. + +Heidän päästyään metsikön reunaan Godfrey pysähtyi. Ottaen silloin +kiikarin sen kotelosta hän tähysti mitä tarkkaavimmin koko sitä +rannikon osaa, joka ulottui Lippuniemekkeestä saaren koilliseen kulmaan +asti. + +Ainoatakaan elävää olentoa ei näkynyt; edes leirivalkean savua ei +kohonnut ilmaan. + +Niemenkärki oli samoin autio, mutta epäilemättä tapaisi siellä +runsaasti vereksiä jälkiä. Lipputankoon nähden Godfrey ei ollut +erehtynyt. Vaikka salko yhä kohosikin niemekkeen reunimmaisella +kalliolla, oli lippu siitä riistetty. Kaikesta päättäen olivat +alkuasukkaat saavuttuaan sille kohdalle kähveltäneet punaisen vaatteen, +joka luonnollisesti herätti niiden anastamishalua; sitten ne tietenkin +olivat palanneet maihinnousupaikalleen joensuulle. + +Godfrey kääntyi silloin niin, että saattoi nähdä koko länsirannikon. + +Siellä oli vain aava erämaa Lippuniemekkeestä Dream-lahtea kehystävälle +rannalle asti. + +Merellä ei muuten näkynyt mitään alusta. Jos alkuasukkaat olivat +jälleen astuneet ruuheensa, täytyi päätellä, että se nyt kulki rantaa +pitkin kallioiden suojassa ja niin läheltä, ettei ollut mahdollista +sitä havaita. + +Mutta Godfrey ei voinut eikä tahtonut olla epätietoisuudessa. Hänen oli +saatava selville, oliko vene lopullisesti jättänyt saaren vai eikö. + +Sitä varten oli välttämätöntä päästä sille kohtaa, missä alkuasukkaat +edellisenä päivänä olivat astuneet maihin, toisin sanoen itse joen +suulle, jossa oli ahdas lahdelma. + +Ja sitä heti yritettiinkin. + +Pienen virran muutamien puuryhmien varjostamia rantoja peitti pensaikko +noin kahden penikulman pituudelta. Alempana, viiden-, kuudensadan +metrin päässä merestä juoksi joki avorannoin. Tämä seikka teki siis +mahdolliseksi saapua lähelle maihinnousupaikkaa, tarvitsematta pelätä +huomatuksi tulemista. Oli kuitenkin mahdollista, että villit olivat jo +rohkaistuneet nousemaan puron vartta. Tämän mahdollisuuden varalta +täytyikin edetä äärimmäisen varovaisesti. + +Kuitenkin Godfrey ajatteli hyvällä syyllä, että alkuasukkaat, jotka +olivat pitkästä matkastaan väsyneitä, eivät tähän aikaan aamusta vielä +olisi lähteneet ankkuripaikaltaan. Kenties ne siellä vielä +nukkuisivatkin, joko ruuhessa tai maalla. Siinä tapauksessa olisi hyvä +ottaa selvää, eikö niitä kävisi yllättäminen. + +Suunnitelmaa ryhdyttiin siis viivyttelemättä toimeenpanemaan. Oli +tärkeätä, että vihollinen ei ehtisi tehdä aloitetta. Sellaisissa +tilaisuuksissa onni suosii useimmiten ensimmäisiä iskuja. Pyssyt olivat +jo panostetut, tarkastettiin vain niiden nallit; samoin huolehdittiin +revolvereista; ja sitten alkoivat Godfrey ja Tartelett peräkanaa astua +puron vasempaa rantaa pitkin alaspäin. + +Ympärillä oli kaikki tyyntä ja rauhallista. Lintuparvia pyrähteli +rannalta toiselle, ne ajoivat toisiansa takaa korkeilla oksilla eivätkä +osoittaneet mitään levottomuutta. + +Godfrey astui ensimmäisenä; mutta voimme uskoa, että hänen toverinsa +täytyi ponnistella pysytelläkseen hänen kintereillään. Hiipien puulta +puulle pyrkivät molemmat täten merenrannikkoa kohti melkein ilman +havaituiksi tulemisen vaaraa. Täällä kätkivät viidakon pensaat heidät +toisen rannan näkyvistä, tuolla hävisivät heidän päänsäkin pitkään +ruohoon, jonka liikkuminen olisi pikemmin ilmaissut ihmisen kuin +eläimen kulun. Mutta joka tapauksessa saattoi jousi nuolesta tai kivi +lingosta aina äkkiarvaamatta lennähtää. Oli oltava varuillaan. + +Kaikista saamistaan ohjeista huolimatta Tartelett kuitenkin kompastuen +aivan sopimattomaan aikaan joitakuita maanpinnasta kohoavia kantoja +vastaan teki pari, kolme kuperkeikkaa, jotka olisivat voineet pilata +koko tilanteen. Godfrey alkoi jo katua, että oli ottanut moisen tökerön +seuralaisekseen. Eikä tuosta mies-poloisesta voinut hänelle suurta apua +olla. Parempi olisi epäilemättä ollut jättää hänet Willin puuhun tai, +jos hän ei olisi tahtonut siihen suostua, kätkeä hänet metsään johonkin +vesakkoon; mutta nyt se oli jo liian myöhäistä. + +Tunnin kuluttua heidän mammutpetäjäin luota lähdettyänsä Godfrey oli +kumppaneineen kulkenut mailin -- vain yhden mailin, -- sillä astuminen +ei ollut helppoa tässä korkeassa ruohikossa ja näiden pensasrivien +välissä. Kumpikaan ei ollut vielä nähnyt mitään epäilyttävää. + +Tällä kohtaa puuttuivat puut vähintäänkin sadan metrin alalta; joki +virtasi alastomien äyräittensä välissä; maa näytti avonaisemmalta. + +Godfrey pysähtyi. Hän tarkkasi huolellisesti koko ruohikkoa puron +oikealla ja vasemmalla puolella. + +Mitään arveluttavaa ei vieläkään, ei mitään, joka olisi ilmaissut +villien lähestymistä. Totta kyllä, että nämä, jotka eivät voineet +luulla saaren olevan asumattoman, eivät tietenkään tunkeutuisi +eteenpäin ilman varokeinoja. He lähtisivät yhtä varovaisina pyrkimään +tämän pienen joen vartta ylöspäin kuin Godfrey oli sitä alaspäin +kulkiessaan. Täytyi siis otaksua, että jos heitä kiertelisi +lähettyvillä, hekään eivät laiminlöisi käyttää hyväkseen puiden tai +korkeiden mastiksi- ja myrttipensaiden tarjoamaa suojaa. Ne sijaitsivat +hyvin sopivasti, jotta välistä löytäisi väijytyspaikkoja. + +Eriskummainen, mutta sittenkin varsin luonnollinen seikka oli, +että mitä kauemmaksi he etääntyivät Tartelettin näkemättä +ainoatakaan vihollista, sitä enemmän hävisi vähitellen viimemainitun +levottomuus, jopa hän alkoi puhua halveksivasti noista "naurettavista +ihmissyöjistä". Godfrey sensijaan näytti levottomammalta. Käyden kaksin +verroin varovaiseksi hän jatkoi alastoman kohdan jäätyä selän taakse +matkaa vasemmalla rannalla puiden suojassa. + +Tunnin kävelyn perästä hän sitten saapui sille kohtaa, jossa rantoja ei +enää reunustanut muu kuin vaivaiskasvuiset pensaat ja jossa ohuemmaksi +käynyt ruohikko alkoi tuntea vaikutusta meren läheisyydestä. + +Näissä olosuhteissa oli vaikea lymyillä, jollei tahtonut jatkaa +matkaansa maata pitkin kontaten. + +Niin Godfrey tekikin ja niin hän käski myöskin Tartelettin tehdä. + +"Ei ole enää villejä! Ei ole enää ihmissyöjiä! Ne ovat lähteneet!" hoki +tanssinopettaja. + +"Niitä on!" väitti Godfrey innokkaasti, puhuen melkein kuiskaamalla. +"Niiden täytyy olla tuolla...! Vatsallenne, Tartelett, vatsallenne! +Olkaa valmis ampumaan, mutta älkää laukaisko ennenkuin minä käsken!" + +Godfrey oli lausunut nuo sanat niin käskevään sävyyn, että opettaja, +joka tunsi jalkainsa horjuvan allaan, vaivatta ja ponnistuksetta +lysähti vaadittuun asentoon. + +Ja siinä hän teki viisaasti! + +Sillä Godfrey ei suinkaan ollut syyttä suotta puhunut niin pontevasti. + +Siltä paikalta, jossa molemmat silloin olivat, ei voinut nähdä rantaa +eikä sitä kohtaa, missä joki laski mereen. Joen polvessa oleva töyränne +näet katkaisi jyrkästi näköalan sadan askeleen päästä; mutta +yläpuolella tätä ahdasta näköpiiriä, jonka rannan kohoutumat sulkivat, +nousi paksu savu suoraan ilmaan. + +-- Olisikohan tuo savu samaa alkuperää kuin ne, joita jo kahdesti olen +vilaukselta nähnyt? -- tuumi hän. -- Olisiko siitä tehtävä se +johtopäätös, että alkuasukkaita on jo ennen astunut maihin saaren +pohjois- ja etelärannikolla ja että nuo savutuprut nousivat heidän +sytyttämistään nuotioista? Mutta ei, se ei ole mahdollista, koska en +ole milloinkaan tavannut tuhkaa, en jälkiä tulisijasta enkä sammuneita +hiiliä! Ah, tällä kertaa kyllä tiedän, mistä savu johtuu! + +Ja nopealla mateluliikkeellä, jota Tartelett parhaansa mukaan matki, +hänen onnistui päätään ruohon yli kohottamatta ryömiä joen mutkaan +asti. + +Sieltä hän voi helposti tarkata koko sitä rannikon osaa, jonka halki +pieni joki vyörytteli vettänsä. + +Hän oli vähällä parkaista!... Hänen kätensä laskeutui opettajan +olkapäälle merkiksi, että tämä ei saisi hievahtaakaan...! Turhaan mennä +kauemmaksi...! Godfrey näki vihdoinkin sen, mitä katsomaan oli tullut. + +Iso puista tehty, rantahietikolle matalien kallioiden väliin sytytetty +rovio tuprutti taivaalle savutöyhtöänsä. Tämän tulen ympärillä häärivät +eilen saapuneet villit syytäen sen virikkeeksi kahmaloittain uusia +risuja, joita olivat keränneet kasaan. Niiden kanootti oli kiinnitetty +isoon kiveen, ja nousevan vuoksen kohottelemana se keinui tyrskyn +pienillä laineilla. + +Godfrey saattoi eroittaa kaikki, mitä rannalla tapahtui, tarvitsematta +käyttää kiikariansa. Hän ei ollut enempää kuin kahdensadan askeleen +päässä nuotiosta, jonka räiskymisenkin hän kuuli. Hän käsitti heti, +ettei hänen laisinkaan tarvinnut pelätä yllätystä takaapäin, koska +neekerit, joiden lukumäärän hän niiden ruuhessa ollessa oli laskenut, +olivat kaikki koolla. + +Kymmenen kahdestatoista oli todella puuhassa, toiset nuotion +kohentelemisessa, toiset paalujen maahan lyömisessä, ilmeisesti aikoen +ripustaa niille paistinvartaan polynesialaiseen tapaan. Yhdestoista, +joka näytti päälliköltä, käveli rannikon hiekalla luoden usein silmänsä +saaren sisäosaa kohti, ikäänkuin peläten jotakin hyökkäystä. + +Godfrey tunsi tämän alkuasukkaan hartioilla punaisen lippukankaan, +josta oli tullut koristusesine. + +Kahdestoista villi taas virui pitkänään maassa, tiukasti vaajaan +sidottuna. + +Godfrey käsitti liiankin hyvin, mikä kohtalo tätä onnetonta odotti. Tuo +varras oli hänen lävistämistään varten! Tuo tuli oli laitettu hänen +käristämisekseen...! Tartelett ei siis eilen ollut erehtynyt, kun hän +aavistuksissaan nimitti näitä tulokkaita ihmissyöjiksi! + +Täytyy myöntää myöskin, että hän ei siinäkään ollut erehtynyt, kun +sanoi kaikkien Robinsonien, todellisten tai kuviteltujen, seikkailujen +olevan vain jäljennöksiä toisistaan! Aivan varmaan olivat Godfrey ja +hän nyt samassa tilanteessa kuin Daniel de Foen sankari villien +astuessa maihin hänen saarelleen. Molemmat saisivat epäilemättä olla +samanlaisen kaamean näytelmän katselijoina. + +No, Godfrey oli päättänyt toimia tuon sankarin tavoin! Ei, hän ei +sallisi surmata vankia, jota noiden ihmissyöjäin vatsat odottivat! Hän +oli hyvin asestettu. Kahdella pyssyllään -- neljä laukausta, -- +kahdella revolverillaan -- kaksitoista laukausta, -- hän kykeni +helposti saamaan voiton yhdestätoista roikaleesta, jotka pelkkä +tuliaseen pamauskin ehkä saisi lähtemään käpälämäkeen. Tämän päätöksen +tehtyään hän odotti aivan kylmäverisesti hetkeä, jolloin hän salamana +tulisi väliin. + +Hänen ei tarvinnut pitkää aikaa odottaa. + +Tuskin oli näet kahtakymmentä minuuttia kulunut, kun päällikkö lähestyi +nuotiota ja näytti sitten vankia kädellään, määräyksiä odotteleville +alkuasukkaille. + +Godfrey nousi. Tietämättä miksi, noudatti Tartelett hänen +esimerkkiänsä. Hän ei edes tiennyt, mitä hänen toverillaan oli +mielessä, tämä kun ei ollut suunnitelmistaan hänelle mitään virkkanut. + +Godfrey luulotteli kai, että villit hänet nähdessään tekisivät jonkun +liikkeen, joko pakenisivat ruuhelleen tai hyökkäisivät häntä kohti... + +Mitään sellaista ei tapahtunut. Näyttipä siltä kuin ei häntä olisi +huomattukaan. Mutta sillä hetkellä teki päällikkö merkitsevämmän +eleen... Kolme hänen kumppaneistaan kääntyi vankiin päin; he päästivät +tämän irti ja pakottivat kävelemään tulen ääreen. + +Tämä oli vielä nuori mies, joka tietäen viimeisen hetkensä tulleen +tahtoi tehdä vastarintaa. Päättäen, jos mahdollista, myydä henkensä +kalliista hinnasta hän alkoi työnnellä kiinni piteleviä alkuasukkaita +pois; mutta hänet oli pian kaadettu maahan, ja tarttuen eräänlaiseen +kivikirveeseen johtaja ryntäsi esille murskatakseen hänen päänsä. + +Godfrey kirkaisi, ja sitten seurasi pamaus. + +Luoti oli suhahtanut ilmassa, ja sen oli täytynyt kuolettavasti +haavoittaa päällikköä, sillä tämä tuupertui tantereelle. + +Laukauksen pamahtaessa pysähtyivät villit hämmästyneinä ikäänkuin eivät +olisi koskaan pyssynpamausta kuulleet. Godfreyn nähdessään ne, jotka +pitelivät vankia, päästivät hänet hetkiseksi. + +Heti nousi mies-rukka ja lähti juoksemaan siihen suuntaan, missä +huomasi odottamattoman pelastajansa. + +Sillä hetkellä pamahti toinen laukaus. + +Tartelett se oli, joka tähtäämättä -- se kunnon mies sulki silmänsä +siksi visusti! -- oli laukaissut pyssynsä, ja sen perästä hän sai +oikeaan poskeensa sellaisen täräyksen, että kukaan tanssin ja +plastiikan opettaja ei milloinkaan ollut moista kokenut. + +Mutta mikä sattuman oikku! Toinen villi kellistyi päällikkönsä viereen. + +Silloin valtasi pakokauhu mustat miehet. Kenties luulivat +jälkeenjääneet olevansa tekemisissä lukuisan alkuasukasjoukon kanssa, +jota eivät voisi vastustaa? Tai ehkä he aivan yksinkertaisesti +säikähtyivät huomatessaan nämä kaksi valkoihoista, jotka näkyivät +taskustaan sieppaavan salaman! Villit korjasivat molemmat haavoitetut, +veivät ne mukanaan ja syöksyivät ruuheensa alkaen meloa airoillaan +tarmonsa takaa, päästäkseen pois pienestä lahdenpoukamasta. Levittäen +purjeensa ne laskivat ulapalle suunnaten Lippuniemekkeen kärkeä kohti, +jonka pian sivuuttivat. + +Godfrey ei ajatellut niiden enempää hätyyttelemistä. Mitä olisi +hyödyttänyt tappaa niistä useampia? Hän oli pelastanut heidän uhrinsa +ja ajanut heidät pakoon; se oli tärkeintä. Kaikki tämä oli tapahtunut +sellaisella tavalla, että ihmissyöjät varmaankaan eivät ikinä tahtoisi +palata Phinan saarelle. Kaikki oli siis kääntynyt parhain päin. Oli +vain nautittava voitosta, jonka tuottamasta kunniasta Tartelett ei +epäröinyt lukea suurta osaa omaksi ansiokseen. + +Tällä välin oli vanki saapunut pelastajainsa luo. Hetkiseksi hän oli +pysähtynyt pelosta, jonka nämä yliluonnolliset olennot hänessä +herättivät, mutta oli melkein heti jatkanut kulkuansa. Päästyään kahden +valkoisen eteen hän kumartui maahan asti. Sitten hän tarttui Godfreyn +jalkaan ja asetti sen päänsä päälle alistumisen ja kuuliaisuuden +merkiksi. + +Ihan olisi voinut luulla, että tämä Polynesian luonnonlapsikin oli +lukenut kertomuksen Robinson Crusoesta. + + + + +XVIII + +Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista kasvatusta. + + +Godfrey nosti heti maasta jalkojensa juureen langenneen mustan poloisen +ja katseli tarkkaan hänen kasvojansa. + +Mies oli korkeintaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hänen +ainoana pukunaan oli nivusten ympärille kääritty riekale. Hänen +piirteistään samoin kuin päänmuodostuksesta saattoi tuntea hänen +kuuluvan afrikalaiseen neekerirotuun. Häntä ei mitenkään voinut +sekoittaa perin alhaisella asteella oleviin papualaisiin, jotka matalan +kallonsa ja pitkien käsivarsiensa vuoksi niin omituisesti muistuttavat +apinasta. + +Mutta miten oli tämä Sudanin tai Abessinian neekeri joutunut Tyynessä +meressä sijaitsevan saariryhmän alkuasukkaiden käsiin? Sen olisi voinut +saada tietää, jos musta tulokas olisi puhunut englanninkieltä tai +jotakuta niistä kahdesta tai kolmesta eurooppalaisesta kielestä, joita +Godfrey kykeni ymmärtämään. + +Mutta pian kävi selville, että tuo onneton ei käyttänyt muuta kuin +aivan käsittämätöntä kieltä -- luultavasti noiden alkuasukkaiden +murretta, joiden luo hän epäilemättä oli saapunut aivan nuorena. + +Godfrey oli kyllä heti kysynyt häneltä jotakin englanninkielellä, mutta +saamatta mitään vastausta. Hän oli sitten eleillä ja merkeillä hiukan +vaivaloisesti antanut hänen ymmärtää, että halusi tietää hänen nimensä. + +Muutamien turhien yritysten perästä tämä neekeri, joka +kasvonpiirteiltään näytti tosiaan varsin järkevältä, jopa +rehelliseltäkin, vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen tällä ainoalla +sanalla: + +"Karefinotu." + +"Karefinotu!" huudahti Tartelett. "Kuuletteko, mikä nimi...? Minä +ehdottaisin puolestani, että nimittäisimme häntä 'Keskiviikoksi', koska +tänään on keskiviikko. Niinhän tehdään aina Robinsonien saarilla! Onko +luvallista nimittää itseään Karefinotuksi?" + +"Jos se on tämän miehen nimi", vastasi Godfrey, "niin miksi hän ei +saisi sitä pitää?" + +Ja sillä hetkellä hän tunsi käden laskeutuvan rintaansa vasten, samalla +kun neekerin koko naama näkyi häneltä kysyvän, mikä _hänen_ nimensä +oli. + +"Godfrey!" vastasi nuori mies. + +Neekeri koetti matkia nimeä; mutta vaikka Godfrey oli sen hänelle +toistanut usean kerran, ei hän kyennyt sitä lausumaan käsitettävästi. +Silloin hän kääntyi opettajan puoleen, ikäänkuin tahtoen tietää hänen +nimensä. + +"Tartelett", vastasi tämä ystävällisesti. + +Tuo tavuyhtymä oli kaiketikin sopiva neekerin puhe-elimille, sillä hän +lausui sen hyvin selvästi. + +Siitä näkyi opettaja olevan erinomaisen ylpeä ja mielissään. Ja olihan +siihen syytäkin! + +Sitten Godfrey, tahtoen koetella miehen älyä, yritti saada hänet +käsittämään, että hän halusi tietää saaren nimen. Hän näytti hänelle +siis kädellään metsien, ruohikkojen ja kukkulain muodostamaa +kokonaisuutta, sitten niitä kehystävää rantaa ja meren ulappaa sekä +katsoi häneen kysyvästi. + +Karefinotu, joka ei heti käsittänyt hänen tarkoitustansa, matki +Godfreyn liikkeitä ja kääntyi ympärinsä silmäillen koko seutua. + +"Arneka", virkkoi hän vihdoin. + +"Arneka?" matki Godfrey polkien jalallaan maata paremmin korostaakseen +kysymystänsä. + +"Arneka!" toisti musta. + +Tästä ei Godfrey saanut selville mitään, ei saaren oikeata +maantieteellistä nimeä eikä sen asemaa Tyynessämeressä. Muististaan hän +ei laisinkaan löytänyt tuollaista nimeä; se oli luultavasti +alkuasukasten antama nimitys ja kartanpiirustajille ehkä tuntematon. + +Tällä välin Karefinotu katseli herkeämättä ja hämmästyneenäkin näitä +kahta valkoihoista, kulkien toisen luota toisen luo ikäänkuin tahtoen +painaa tarkasti mieleensä heille ominaiset eroavaisuudet. Hänen +hymyilevä suunsa paljasti komeat, hohtavan valkoiset hampaat, joita +Tartelett tarkkasi hiukan arastellen. + +"Jos nuo hampaat", sanoi hän, "eivät koskaan ole purreet ihmislihaa, +niin räjähtäköön pikku viuluni kädessäni!" + +"Ainakaan, Tartelett", vastasi Godfrey, "ei uusi kumppanimme enää näytä +sellaiselta kurjalta raukalta, joka paistetaan ja syödään! Se on +pääasia!" + +Enimmin kiinnittivät Karefinotun huomiota Godfreyn ja Tartelettin +kantamat aseet, yhtä hyvin pyssyt, jotka heillä oli kädessä, kuin +vyöllä riippuvat revolveritkin. + +Godfrey huomasi helposti tuon uteliaisuuden. Oli ilmeistä, että villi +ei koskaan ennen ollut nähnyt tuliasetta. Ajatteliko hän, että joku +noista rautaputkista oli singahduttanut salaman, tuoden hänelle +itselleen pelastuksen? Sitä saattoi aavistaa. + +Godfrey tahtoi silloin antaa hänelle, viisaasti kyllä, ylevän +käsityksen valkoisten voimasta. Hän viritti pyssynsä hanan ja näyttäen +sitten Karefinotulle ruohokentällä noin viidenkymmenen jalan päässä +pyrähtelevää peltopyytä kohotti pyssyn nopeasti olkapäätänsä vasten ja +laukaisi. Lintu putosi maahan. + +Pamauksen kuullessaan neekeri oli tehnyt mainion hyppäyksen, jota +Tartelett ei voinut olla ihailematta tanssitaiteelliselta näkökannalta. +Voittaen sitten pelkonsa ja nähdessään linnun siipirikkona laahustavan +ruohossa neekeri ponnahti ja juoksi nopeana kuin ajokoira saalista +noutamaan. Puolittain riemuissaan, puolittain hämmästyneenä hypähdellen +hän toi sen herralleen. + +Silloin pisti Tartelettin päähän näyttää Karefinotulle, että Suurhenki +oli hänellekin suonut kyvyn luoda salamaa. Ja kun hän havaitsi +jäävarpusen levollisena istumassa vanhalla kannolla joen partaalla, +nosti hän pyssyn poskelleen ja tähtäsi. + +"Ei!" kielsi Godfrey heti. "Älkää ampuko, Tartelett!" + +"Ja miksikä en?" + +"Ajatelkaahan toki, että jos vahingossa ampuisitte ohi, niin tuon +neekerin käsitys meistä alenisi!" + +"Ja miksikä ampuisin ohi?" vastasi Tartelett hiukan suutahtaen. "Enkö +minä taistelussa, vaikka käsittelin pyssyä ensi kertaa, enemmän kuin +sadan askeleen päästä osannut suoraan rintaan yhtä noista +ihmissyöjistä?" + +"Epäilemättä osasitte", myönsi Godfrey, "koskapa se kellistyi. Mutta +uskokaa minua, Tartelett, älkää yhteisen etumme nimessä uhmailko onnea +toistamiseen!" + +Opettaja närkästyi hiukan, mutta taipui kuitenkin. Hän laski pyssynsä +jälleen olalleen -- hyvin mahtailevasti, -- ja molemmat palasivat +Karefinotun seuraamina Willin puulle. + +Täällä Phinan saaren uusi asukas todella hämmästyi nähdessään tämän +mammutpetäjän tyveen niin onnellisesti laaditun majan. Hänelle täytyi +ennen kaikkea esimerkeillä näyttää, mihin näitä työkaluja, kojeita ja +astioita käytettiin. Karefinotu kuului kaikesta päättäen alimmalla +kehitysasteella oleviin villeihin tai oli kauan elänyt sellaisten +parissa, sillä rautakin näkyi olevan hänelle tuntematonta. Hän ei +käsittänyt, että pata ei syttynyt, kun se asetettiin hehkuville +hiilille. Hän tahtoi nostaa sen tulelta pois suureksi kiusaksi +Tartelettille, jonka toimena oli valvoa liemen kehitystä. Kuvastimen +edessä, joka hänelle näytettiin, hän osoitti myöskin täydellistä +kummastusta. Hän käänsi sitä ja käänsi uudestaan, nähdäkseen oliko hän +itse siellä takana. + +"Mutta hänhän on tuskin edes apina, tuo murjaani!" huudahti opettaja +virnistäen halveksivasti. + +"Ei, Tartelett", vastasi Godfrey, "hän on enemmän kuin apina, koska hän +katsoo kuvastimen taakse, -- se osoittaa hänessä järkevää ajattelua, +johon ei mikään elukka pystyisi!" + +"No, olkoon menneeksi, myöntäkäämme, että hän ei ole apina", virkkoi +Tartelett pudistaen päätänsä varsin epäilevästi. "Mutta saammepa nähdä, +että moisesta oliosta ei ole mitään apua." + +"On varmaan!" vastasi Godfrey. + +Kuitenkaan ei Karefinotu hylkinyt ruokia, joita hänelle tarjottiin. Hän +haisteli ensin, maistoi sitten huulillaan, ja loppujen lopuksi riitti +hänen nauttimansa aamiainen, kaniiniliemi, osa Godfreyn tappamasta +peltopyystä ja lampaan olkalapa kama- ja jam-juurien kera tuskin +sammuttamaan hänen sisälmyksiänsä kalvavaa nälkää. + +"Mies-raukalla näkyy olevan hyvä ruokahalu", virkkoi Godfrey. + +"On niinkin", vastasi Tartelett, "ja parasta on olla varuillaan sen +veitikan kannibaalivaistoja vastaan!" + +"No, no, Tartelett! Kyllä me osaamme vieroittaa hänet ihmislihaa +himoitsemasta, jos hän joskus olisikin sen makuun päässyt!" + +"En mene siitä valalle", vastasi opettaja. "Sanotaan, että kun on sitä +kerran maistanut...!" + +Toisten täten jutellessa Karefinotu kuunteli mitä tarkkaavaisimmin. +Hänen silmänsä loistivat älykkyydestä. Huomasi, että hän olisi tahtonut +ymmärtää, mitä hänen kuultensa sanottiin. Sitten hän puhui itsekin ja +tavattoman vuolaasti; mutta kaikki oli pelkkiä luonnonääniä +muistuttavia, merkityksettömiä tavuja ja kimeitä huudahduksia, joissa +pääaineksena olivat a- ja u-ääntiöt, kuten on laita useimmissa +polynesialaisissa kielissä. + +Mutta kuka tuo sallimuksen toimesta pelastettu neekeri lienee ollutkin, +hän oli toki uusi toveri, sanokaamme, että hän oli määrätty +uskolliseksi palvelijaksi, todelliseksi orjaksi, jonka mitä +odottamattomin sattuma oli lähettänyt Willin puun isännille. Hän oli +roteva, ketterä ja vilkas, eikä häntä siis mikään työ tympäissyt. Hän +osoitti todellista kykyä matkimaan kaikkea, mitä näki tehtävän. Täten +Godfrey ryhtyikin häntä kasvattamaan. Kotieläinten hoito, juurien ja +hedelmien keruu, päivän ravinnoksi tarvittavien lampaiden tai kaniinien +teurastaminen ja paloitteleminen, eräänlaisen juoman, manzanillan +villeistä "omenista" puristetun hedelmäviinin valmistus jätettiin hänen +toimekseen, ja hän suoritti kaikki huolellisesti, kun ensin oli nähnyt, +miten toiset menettelivät. + +Mitä Tartelett lienee ajatellutkin, niin Godfrey ei koskaan tuntenut +minkäänlaista epäluuloa tätä villiä kohtaan, ja näytti siltä, että +hänen ei koskaan tarvitsisi luottamustansa katua. Jos hän oli levoton, +johtui se siitä, että hän pelkäsi ihmissyöjien joskus palaavan, ne kun +nyt tunsivat Phinan saaren aseman. + +Ensimmäisestä päivästä asti oli Karefinotulle varattu vuode Willin puun +kammiossa; mutta jos ei satanut, nukkui hän mieluummin ulkona jossakin +puunkolossa, ikäänkuin olisi tahtonut olla sellaisessa paikassa, mistä +voi paremmin vartioida asuntoa. + +Kahden viikon ajalla senjälkeen, kun oli saapunut saarelle, seurasi +Karefinotu useita kertoja Godfreytä metsästysretkelle. Hänen +kummastuksensa oli silloin aina tavaton, kun hän näki otusten putoavan +tuolla tavoin matkan päästä iskettyinä; mutta tällöin hän teki +koiranvirkaa niin innokkaasti ja ripeästi, että mikään este -- +viidakko, pensasryhmä tai puro -- ei voinut häntä pysähdyttää. +Vähitellen Godfrey siis varsin vakavasti kiintyi tähän neekeriin. Ei +ollut muuta kuin yksi asia, johon Karefinotu ei laisinkaan näkynyt +pystyvän, nimittäin englanninkielen oppiminen. Kuinka paljon hän +ponnistelikin, hän ei kyennyt lausumaan tavallisimpiakaan sanoja, joita +Godfrey ja varsinkin tanssimestari Tartelett itsepintaisesti yrittivät +hänelle opettaa. + +Näin kului aika. Mutta vaikka nykyisyys niin onnellisten sattumain +yhdyttyä olikin jokseenkin siedettävä, vaikka mikään välitön vaara ei +ollut uhkaamassa, täytyihän Godfreyn toki miettiä, kuinka joskus +pääsisi pois tältä saarelta, millä keinoin vihdoinkin voisi palata +kotimaahan! Ei kulunut päivääkään hänen ajattelemattansa Will-enoa ja +kihlattuansa! Hän ei voinut salaista pelkoa tuntematta nähdä sateisen +ja myrskyisen talvikauden lähenevän, se kun kohottaisi hänen ja hänen +ystäviensä ja perheensä välille vieläkin ylipääsemättömämmän +rajamuurin! + +Syyskuun 27 päivänä tapahtui jotakin. Jos se tuottikin lisähommia +Godfreylle ja hänen kahdelle kumppanilleen, takasi se samalla runsaan +lisävaraston heidän muonaansa. + +Godfrey ja Karefinotu olivat simpukoita poimimassa Dream-lahden +äärimmäisessä pohjukassa, kun huomasivat tuulen alla suunnattoman +määrän pieniä liikkuvia luotoja, joita nousuvesi keinutteli hiljalleen +rantaa kohti. Se oli ikäänkuin uiva saaristo, ja sen pinnalla käveli +tai pyrähteli muutamia noista laajasiipisistä linnuista, joita +toisinaan nimitetään merihaukoiksi. + +Mitä siis olivat nuo röykkiöt, jotka ajelehtivat yhdessä, nousten ja +laskeutuen aaltojen mukaan? + +Godfrey ei tiennyt, mitä siitä ajatella, kunnes Karefinotu heittäytyi +vatsalleen maahan ja työntäen sitten päänsä syvälle hartiainsa väliin +ja taivuttaen käsivartensa ja säärensä alleen alkoi matkia eläimen +liikkeitä, joka hitaasti ryömii maassa. + +Godfrey katseli häntä käsittämättä mitään tuosta kummallisesta +voimistelusta. + +"Kilpikonnia!" huudahti hän sitten yhtäkkiä. + +Karefinotu ei ollut pettynyt. Siellä oli neljännespenikulman alalla +kymmeniä tuhansia kilpikonnia, jotka uivat vedenkalvossa. Sadan sylen +päässä rannasta hävisivät useimmat sukeltamalla, ja merihaukat, jotka +menettivät tukikohtansa, kohosivat laajoissa kierteissä ilmaan. Mutta +onneksi päätyi satakunta matelijaa rannikolle. + +Godfrey ja neekeri olivat juoksujalkaa rientäneet rantahietikolle tätä +merisaalista vastaan, josta jokainen elukka oli ainakin kaksi tai kolme +jalkaa läpimitaten. Ja ainoa keino estää kilpikonnia pääsemästä +takaisin mereen oli kääntää ne selälleen. Tähän raskaaseen hommaan +Godfrey ja Karefinotu siis ryhtyivät, ja aika väsyttävää se olikin. + +Seuraavat päivät käytettiin kaiken tämän saaliin keräämiseen. +Kilpikonnanlihaa, joka on oivallista sekä tuoreena että säilytettynä, +voitiin heti käyttää ja myös panna varastoon. Talven varalle Godfrey +suolautti suurimman osan lihoista, voidakseen käyttää niitä +jokapäiväiseksi tarpeeksi, mutta jonkun aikaa oli pöydällä erilaisia +kilpikonnanliemiä, joita ei ainoastaan Tartelett pitänyt herkullisina. + +Tätä tapausta lukuunottamatta ei elämän yksitoikkoisuutta enää mikään +häirinnyt. Joka päivä käytettiin samat tunnit samoihin hommiin. Ja eikö +tämä olo kävisi vielä synkemmäksi, sitten kun talvikausi pakottaisi +Godfreyn tovereineen sulkeutumaan Willin puuhun? Sitä ajatellessaan +Godfrey tunsi aina levottomuutta. Mutta mitäpä sille mahtoi? + +Sillä välin hän jatkoi Phinan saaren tutkimista; hän käytti +metsästykseen kaiken ajan, jota ei tarvinnut kiireellisempiin puuhiin. +Useimmiten oli Karefinotu hänen mukanaan, mutta Tartelett pysyi kotona. + +Tämä ei varmaankaan ollut erämies, vaikka hänen ensimmäinen yrityksensä +olikin ollut mestarilaukaus! + +Näillä retkillä sitten kerran sattui odottamaton tapaus, senlaatuinen, +että se tiesi Willin puun asukkaiden vastaiselle turvallisuudelle perin +vakavaa vaaraa. + +Godfrey ja neekeri olivat menneet otusten pyyntiin isoon keskusmetsään +sen harjanteen juurelle, joka oli Phinan saaren varsinaisena +selkärankana. Aamusta asti he eivät olleet nähneet kuin parin +antiloopin juoksevan korkeiden ikäpuiden välitse, mutta liian etäällä, +jotta niiden kaatamiseen olisi ollut mitään otaksuttavaa +mahdollisuutta. + +Mutta koska Godfrey, joka ei laisinkaan ollut pikkuriistaa ampumassa, +ei yrittänytkään surmata vain surmaamisen vuoksi, päätti hän palata +ilman saalista. Kai hän sitä hiukan pahoitteli, mutta ei niin paljon +antiloopin lihan kuin näiden märehtijäin taljojen vuoksi, joita hän +aikoi käyttää hyvään tarpeeseen. + +Kello oli jo kolme iltapäivällä. Ennen aamiaista, jonka hän tovereineen +oli nauttinut puiden juurella, yhtä vähän kuin sen jälkeenkään ei häntä +ollut metsästysonni suosinut. Molemmat laittautuivat siis päivälliseksi +palaamaan Willin puulle, kun Karefinotu heidän juuri metsästä ulos +tullessaan äkkiä hätkähti. Sitten hän syöksyen Godfreytä kohti tarttui +tämän hartioihin ja laahasi niin tarmokkaasti mukanaan, että toinen ei +kyennyt vastustamaan. + +Kaksikymmentä askelta etäämpänä Godfrey pysähtyi, veti henkeänsä ja +kääntyen Karefinotuun päin loi häneen kysyvän katseen. + +Suunniltaan säikähtynyt neekeri osoitti ojennetulla kädellään vähemmän +kuin viidenkymmenen askeleen päässä liikkumatta kyyröttävää eläintä. + +Se oli harmaakarhu, joka käpälillään syleili puunrunkoa ja nuokutti +isoa päätänsä ikäänkuin juuri olisi hyökkäämäisillään molempain +metsästäjäin kimppuun. + +Asiaa edes miettimättä Godfrey veti pyssynsä hanan heti vireeseen ja +laukaisi, ennenkuin Karefinotu oli ehtinyt häntä siitä estää. + +Oliko luoti osunut mahtavaan kämmenjalkaiseen? Luultavasti. Oliko se +saanut surmansa? Siitä ei voinut mennä takuuseen; mutta sen käpälät +irtaantuivat ja se kierähti puun juurelle. + +Ei ollut viivyteltävä. Käsikähmästä noin peloittavan eläimen kanssa +olisi saattanut olla mitä kamalimmat seuraukset. Tiedetään, että noiden +karhujen hyökkäys Kalifornian metsissä saattaa ammattimetsästäjätkin +mitä kauheimpaan vaaraan. + +Niinpä neekeri tarttuikin Godfreyn käsivarteen raahatakseen hänet mitä +nopeimmin sieltä pois. Ja käsittäen, että tässä ei voinut olla liian +varovainen, nuori mies totteli. + + + + +XIX + +Tilanne mutkistuu yhä. + + +Jokainen myöntänee, että pelottavan villipedon ilmestyminen Phinan +saarelle oli seikka, joka ei voinut olla mitä suurimmassa määrässä +huolestuttamatta kovan kohtalon sinne sulkemia ihmisparkoja. + +Godfrey -- joka siinä ehkä menetteli epäviisaasti -- ei pitänyt +itseänsä oikeutettuna salaamaan Tartelettilta, mitä oli tapahtunut. + +"Karhu!" huudahti Tartelett katsoen säikähtyneenä ympärilleen, +ikäänkuin lauma noita petoja olisi hyökkäillyt Willin puun +lähettyvillä. "Minkätähden karhu? Eihän tähän asti ole ollut karhuja +saarellamme! Jos niitä on yksi, niin voi olla useampiakin, vieläpä +suuri joukko muitakin raatelevia petoja: jaguareja, panttereja, +tiikerejä, hyeenoja, leijonia!" + +Tartelett näki Phinan saaren joutuneen jo kokonaisen häkistään ulos +murtautuneen eläinkokoelman haltuun. + +Godfrey vastasi hänelle, ettei saanut mitään liioitella. Hän oli nähnyt +karhun, se oli varmaa. Miksi ei ainoakaan noista pedoista ollut tähän +asti näyttäytynyt hänen samoillessaan saaren metsiä, sitä hän ei voinut +selittää, ja se oli todella selittämätöntä. Mutta siitä oli pitkä matka +johtopäätökseen, että saaren metsissä ja ruohikoilla vilisisi +kaikenlaisia petoeläimiä. Oli kuitenkin oltava varuillaan eikä enää +lähdettävä ulos muutoin kuin hyvin asestettuna. + +Onneton Tartelett! Tästä päivästä lähtien oli hänen elämänsä alituista +levottomuutta, mielenliikutusta, kauhua ja yhä uusiintuvaa järjetöntä +säikähtymistä, mikä sai hänet kovin kipeästi ikävöimään takaisin +kotimaahansa. + +"Ei", toisteli hän, "ei! Jos täällä on petoja... niin olen saanut +kylläkseni ja tahdon päästä täältä pois!" + +Mutta keinot puuttuivat. + +Godfreyn tovereineen oli siis tästedes oltava varuillaan. Hyökkäys +saattoi tapahtua ei ainoastaan rannikon ja ruohikon puolelta, vaan itse +mammutpetäjä-metsikössäkin. Senpävuoksi ryhdyttiin vakaviin +toimenpiteisiin asunnon turvaamiseksi äkillisiltä päällekarkauksilta. +Portti suljettiin visusti, niin että se saattoi vastustaa petoeläimen +kynsiä. Mitä kotieläimiin tulee, olisi Godfrey mielellään laittanut +niille tallin, johon olisi voinut ne sulkea, ainakin yöksi, mutta se ei +ollut helppoa. Tyydyttiin siis pysyttämään ne, mikäli mahdollista, +Willin puun lähettyvillä eräänlaisessa oksista tehdyssä aitauksessa, +josta ne eivät voineet päästä ulos. Mutta tämä aitaus ei ollut kyllin +vahva eikä kyllin korkea voidakseen pidättää karhun tai hyeenan +murtautumasta sen lävitse tai hyppäämästä sen yli. + +Mutta kun Karefinotu kaikista varoituksista huolimatta yhä vartioi +öisin majan ulkopuolella, toivoi Godfrey yhä voivansa välttää +suoranaisen hyökkäyksen. + +Tosin kyllä antausi Karefinotu vaaraan, ollessaan täten Willin puun +vartijana; mutta hän oli kaiketi käsittänyt, että hän siten tekisi +palveluksen pelastajilleen, ja pysyi itsepintaisesti päätöksessään +entiseen tapaansa valvoa yhteistä turvallisuutta, sanoipa Godfrey +hänelle mitä tahansa. + +Viikko kului, eikä mitään tuollaista peloittavaa vierasta ollut sillä +tienoolla näkynyt. Muuten ei Godfrey enää poistunutkaan asunnolta, +paitsi milloin se oli välttämätöntä. Kun lampaat, vuodet ja muu karja +kävivät laitumella lähiniityllä, ei niitä päästetty näkyvistä. +Useimmiten toimitti Karefinotu paimenen virkaa. Hän ei ottanut mukaansa +pyssyä, sillä näytti siltä, että hän ei ollut oppinut käsittämään +tuliaseiden käyttelyä; mutta toinen metsästyspuukoista riippui hänen +vyöstään, ja oikeassa kädessään hänellä oli kirves. + +Täten asestettuna ei tarmokas neekeri olisi epäröinyt hyökätä tiikeriä +tai mitä muuta pahimmanlaatuista petoa vastaan tahansa. + +Mutta kun ei karhua eikä mitään muutakaan suurta petoa ollut viime +kohtauksen jälkeen näyttäytynyt, alkoi Godfrey rauhoittua. Vähitellen +hän ryhtyi uudestaan tutkimuksiinsa ja metsästykseen, mutta +etääntymättä niin kauaksi saaren sisäosaan. Tällöin, kun neekeri oli +Godfreyn mukana, ei Willin puuhun visusti sulkeutunut Tartelett olisi +uskaltautunut sieltä ulos, vaikka olisi ollut tanssitunti annettavana! +Toisinaan Godfrey taas lähti yksinään, ja balettimestarilla oli silloin +toveri, jonka opettamiseen hän itsepäisesti uhrautui. + +Niin! Tartelett oli ensin aikonut opettaa Karefinotulle englanninkielen +tavallisimmat sanat; mutta hänen täytyi siitä yrityksestä luopua, sillä +niin huonosti näkyivät neekerin äänijänteet soveltuvan sen sanojen +lausumiseen. + +-- No, -- oli Tartelett tuuminut, -- koska en kelpaa hänen +opettajakseen, niin olen hänen oppilaansa! + +Niinpä hän oli saanut päähänsä oppia Karefinotun puhumaa kieltä. + +Turhaan selitti hänelle Godfrey, että siitä ei olisi heille suurta +hyötyä; Tartelett ei antanut perään. Hän keksi siis keinoja tehdäkseen +Karefinotulle käsitettäväksi, että tahtoi tätä omalla kielellään +nimittämään ne esineet, joita hän kädellään osoitti. + +Täytyy tosiaan uskoa, että oppilas Tartelettilla oli hyvää taipumusta, +sillä kahden viikon päästä hän taisi viitisentoista sanaa! Hän tiesi, +että Karefinotu sanoi _hirsi_ tarkoittaessaan valkeata, _aradu_, kun +oli kysymys taivaasta; _mervira_ merkitsi hänen kielellään merta, +_dura_ oli puu ja niin edespäin. Tartelett oli tästä taidostaan yhtä +ylpeä kuin jos olisi saanut ensimmäisen palkinnon Polynesian kielessä +suurissa tutkintokilpailuissa. + +Silloin hän kiitollisena tahtoi antaa tunnustuksensa opettajalleen +siitä, mitä tämä oli hänen hyväkseen tehnyt, -- ei enää pakottamalla +häntä mongertamaan englantilaisia sanoja, vaan opettamalla hänelle +eurooppalaisen tanssitaiteen sirot liikkeet ja oikeat periaatteet. + +Nyt ei Godfrey voinut olla sydämestään nauramatta! Kuluihan siihen +ainakin aika, ja sunnuntaisin, kun ei enää ollut mitään tehtävää, hän +oli mielellään saapuvilla San Franciscon kuuluisan tanssiopettajan +esityksissä. + +Se oli tosiaan näkemisen arvoista! Onneton Karefinotu ähki, puhki ja +hikoili kuin höyrypannu alistuessaan tanssin alkeisharjoituksiin! Hän +oli kuitenkin opinhaluinen ja koetti parastaan; mutta olihan hän +kaikkien heimolaistensa tapaan pystyhartiainen ja eikö hänen +rotuominaisuuksiinsa kuulunut ulkoneva vatsa, sisäänpäin kääntyneet +polvet ja jalat? Kasvattakaa sitten moisella tavalla rakennetusta +villistä joku Vestris tai Saint-Leon! + +Kuitenkin kaikitenkin oli opettaja hellittämätön. Ja vaikka tämä +harjoitus Karefinotulle olikin kidutusta, oli hän sittenkin innokas. +Mitä saikaan hän kärsiä vain asettaakseen jalkansa ensimmäiseen +asentoon, sitä ei voisi kuvaillakaan! Ja kun oli siirryttävä toiseen ja +sitten kolmanteen, oli se vieläkin vaikeampaa! + +"Mutta katsohan toki minua, visapää!" huusi Tartelett, joka esimerkillä +avusti ohjaustansa. "Jalat ulospäin! Vielä enemmän ulospäin! Tuon +varpaat toisen kantapään kohdalle! Avaa polvesi, vintiö! Alenna +olkapäitäsi, tolvana! Pää suoraan...! Käsivarret kaareen...!" + +"Mutta tehän vaaditte häneltä mahdottomia!" huomautti Godfrey. + +"Mikään ei ole mahdotonta älykkäälle ihmiselle!" vastasi Tartelett +poikkeuksetta. + +"Mutta hänen ruumiinrakenteensa ei siihen sovellu..." + +"Mutta sen täytyy sopia; kyllä se vielä sopiikin! Se on välttämätöntä, +siitä ei mihinkään pääse; ja myöhemmin saa tuo villi kiittää minua +ainakin siitä, että osaa säädyllisesti esiintyä salongissa!" + +"Mutta eihän tuo neekeri koskaan joudu salonkiin!" + +"No, no, mistäpä te sen tiedätte, Godfrey?" vastasi opettaja +ylvästellen. "Eikö tulevaisuus ole nousukkaiden, jotka osaavat ottaa +ajasta vaarin?" + +Tämä oli Tartelettin kaikkien väitteiden loppuponsi. Ja sitten opettaja +otti taskuviulunsa ja veti jousellaan pieniä kimeitä säveliä, jotka +riemastuttivat Karefinotua. Muuta kiihoitusta ei tarvittu! -- +Välittämättä tanssitaidon säännöistä neekeri hyppi, vääntelihe ja +kieppui kuin mikäkin hyrrä! + +Ja nähdessään tämän Polynesian lapsen käyttäytyvän tähän tapaan +Tartelett mietti uinaillen, eivätkö nuo ehkä hiukan liian rohkeat ja +omaperäiset askeleet olleet ihmiselle aivan luonnollisia, vaikkakin ne +uhmailivat kaikkia taiteen periaatteita! + +Mutta jättäkäämme tanssin ja plastiikan opettaja näihin filosofisiin +mietteisiinsä palataksemme kysymyksiin, jotka ovat sekä hyödyllisempiä +että tärkeimpiä. + +Viimeisillä retkeilyillään metsässä tai kentällä, joko sitten yksinään +tai Karefinotun seurassa, ei Godfrey ollut havainnut mitään muuta +petoa. Hän ei edes ollut nähnyt niiden jälkiä. Puron partaalla, jonne +ne tietenkin olisivat tulleet janoansa sammuttamaan, ei ollut +ainoatakaan merkkiä niiden käpälistä. Öisin ei kuulunut ulvontaa eikä +epäilyttävää mörinää. Sitäpaitsi eivät kotieläimet vieläkään +osoittaneet minkäänlaista levottomuutta. + +-- Tuo on omituista, -- ajatteli Godfrey toisinaan, -- enkä minä +kuitenkaan ole erehtynyt! Eikä myöskään Karefinotu. Karhun hän minulle +tosiaan näytti. Ihan varmaa on, että ammuin karhua! Otaksuen, että sen +tapoin, olisiko tuo siis ollut kämmenjalkaisten viimeinen edustaja +saarellamme? + +Se oli aivan selittämätöntä! Sitäpaitsi olisi Godfreyn, jos hän oli +karhun kaatanut, täytynyt löytää sen ruumis paikalta, missä oli sitä +ampunut. Mutta turhaan hän oli sitä sieltä etsinyt! Täytyikö hänen siis +uskoa, että eläin oli kuolettavasti haavoitettuna heittänyt henkensä +kaukana sieltä jossakin luolassa? Olihan se kyllä mahdollista; mutta +silloin tuolla kohdalla puun juurella olisi näkynyt hyytynyttä verta, +jota siellä ei kuitenkaan ollut. + +-- Olkoon sen asian laita miten tahansa, -- tuumi Godfrey, -- mutta +olkaamme aina varuillamme! + +Marraskuun alkupäivinä saattoi sanoa ankaran vuodenajan alkaneen tällä +tuntemattomalla leveysasteella. Kylmää sadetta tuli jo tuntikausia. +Myöhemmin kai seuraisi loppumattomia rankkasateita, jotka jatkuvat +taukoamatta viikkomäärin ja ovat ominaisia tämän leveyspiirin +sateisille talvikuukausille. + +Godfreyn täytyi nyt ryhtyä laittamaan tulisijaa itse Willin puun +sisukseen, -- välttämätöntä tulisijaa, jonka avulla talvella sekä +lämmitettäisiin asuntoa että keitettäisiin ruokaa suojassa +sadekuuroilta ja tuulenpuuskilta. + +Tulisijan saattoi kyllä aina laittaa asunnon nurkkaan isojen kivien +väliin, joista toiset sovitettiin lappeelleen ja toiset syrjälleen. +Vaikein kysymys oli savun ulosjohtaminen, sillä sen päästäminen +pitkästä torvesta, joka kulki mammutpetäjän sisässä tyvirungon päähän +asti, ei ollut käytännöllistä. + +Godfreyn mieleen juolahti silloin tehdä putki muutamista pitkistä ja +paksuista bamburuo'oista, joita kasvoi paikoittain joen partailla. + +Täytyy myöntää, että Karefinotusta oli hänelle siinä hommassa hyvin +suurta apua. Musta mies käsitti, ei aivan vaikeuksitta, mitä Godfrey +halusi. Neekeri seurasi hänen mennessään kahden penikulman päähän +Willin puusta valitsemaan paksuimpia bambuja; hän avusti myöskin takan +rakentamisessa. Kivet sijoitettiin lattialle kammion perälle vastapäätä +ovea. Bamburuo'oista, joiden ydin oli poistettu ja joiden oksien +kohdalle oli leikattu kierteitä, tehtiin, kun ne sovitettiin päistään +toinen toisensa sisään, kylliksi pitkä putki, joka päättyi +mammutpetäjän kuoreen puhkaistuun aukkoon. Tämän täytyi siis riittää, +kunhan vain pidettiin tarkka huoli, että bambu ei syttynyt tuleen. +Ilokseen Godfrey näki hauskan tulen pian loimuavan, savun tärvelemättä +puun sisustaa tai tekemättä siellä oleskelemista tukalaksi. + +Hän oli tehnyt viisaasti ryhtyessään tähän laitokseen ja vielä +viisaammin kiirehtiessään sen valmistumista. + +Sillä marraskuun 3 päivästä sen 10 päivään asti satoi ihan lakkaamatta +kuin saavista kaataen. Olisi ollut mahdotonta ylläpitää tulta +ulkoilmassa. Näiden synkkien päivien kuluessa täytyi pysytellä majassa. +Ei voinut lähteä ulos muutoin kuin karjan ja kanatarhan välttämättömiä +tarpeita varten. + +Näissä olosuhteissa sattui _kama_-varasto loppumaan. Se oli heidän +varsinainen leipäaineksensa, ja sen puute kävi pian tuntuvaksi. Eräänä +päivänä -- marraskuun 10:nä -- Godfrey siis ilmoitti Tartelettille, +että hän lähtisi Karefinotun kera kaman mukuloita hakemaan, heti kun +sää näkyisi asettuvan. + +Tartelett, jota ei suinkaan haluttanut lähteä samoilemaan kahden +penikulman päähän liejuiseksi lionneen ruohikon läpi, suostui jäämään +kotimieheksi Godfreyn poissaollessa. + +Illalla alkoivat taivaalta todellakin hälvetä paksut pilvet, joita +länsituuli oli kasannut kuukauden alusta asti. Sade taukosi vähitellen, +aurinko heitti joitakuita himmeitä valonsäteitä. Saattoi toivoa, että +huomispäivä toisi tullessaan hiukkasen seestä, jota täytyi käyttää +hyväkseen. + +"Huomenna", virkkoi Godfrey, "minä lähden aamulla varhain ja Karefinotu +tulee mukaan". + +"Se on sovittu", vastasi Tartelett. + +Illan tullen, sitten kun ehtoollinen oli syöty ja usvista seljenneelle +taivaalle välähtänyt muutamia tähtiä, aikoi neekeri sijoittua +tavalliselle paikalleen majan ulkopuolelle, joka hänen oli täytynyt +jättää edellisinä sadeöinä. Godfrey yritti kuitenkin saada hänet +käsittämään, että olisi parasta pysyä huoneessa ja että lisävalppaus ei +ollut tarpeen, koska ainoakaan peto ei sen koommin ollut antanut +merkkejä itsestään. Mutta Karefinotu pysyi itsepintaisesti tuumassaan. +Hänen täytyi antaa pitää päänsä. + +Kuten Godfrey oli aavistanut, havaittiin aamulla, että sitten eilisen +ei ollut satanut. Ja kun hän läksi Willin puusta kellon seitsemää +käydessä, kultailivat auringon ensi säteet keveästi mammutpetäjäin +tiivistä holvia. + +Karefinotu oli paikallaan, missä oli viettänyt yönsä. Hän odotteli. +Hyvin asestettuina ja isot säkit mukanaan he sitten heti sanoivat +Tartelettille hyvästi ja suuntasivat kulkunsa joelle, jonka vasempaa +vartta he aikoivat kulkea ylöspäin kama-pensaikoille asti. + +Tunnin kuluttua he olivat päässeet perille mitään vaarallista +kohtaamatta. + +Juuria kaivettiin nopeasti riittävän runsas määrä molempien säkkien +täyttämiseksi. Se vei kolme tuntia, niin että kello oli noin yksitoista +aamupuolella, kun Godfrey toverinsa kanssa lähti paluumatkalle Willin +puuta kohti. + +Astuen lähetysten ja tyytyen katselemaan toinen toistansa, koska eivät +voineet puhella, he saapuivat puron tekemään mutkaan, jonka yli kaartui +isoja puita niin sijoittuneina, että ne näyttivät rannalta toiselle +laitetulta luonnonkedolta. Tässä Godfrey äkkiä pysähtyi. + +Nyt hän vuorostaan näytti Karefinotulle liikkumatonta eläintä, joka +seisoi puun juurella ja jonka silmistä hohti kummallinen kiilto. +"Tiikeri!" huudahti hän. + +Godfrey ei siinä erehtynyt. Tiikeri se kyllä oli, kookas tiikeri, +takajaloilleen nousseena ja kynsillään kuorien puunrunkoa, sanalla +sanoen valmiina hyökkäämään. + +Silmänräpäyksessä oli Godfrey pudottanut juurisäkkinsä. Panostettu +pyssy siirtyi hänen oikeaan käteensä, hän viritti hanan, nosti perän +olkapäätänsä vasten, tähtäsi ja laukaisi. + +"Hurraa, hurraa!" huusi hän. + +Tällä kertaa ei ollut epäilemistäkään: luodin kohtaama tiikeri oli +hypähtänyt taaksepäin. Mutta kenties se ei ollut saanut kuolinhaavaa, +ehkä se hyökkäisi jälleen eteenpäin yhä enemmän vimmastuneena... + +Godfrey piti kivääriänsä tähtäysasennossa ja toisella laukauksellaan +hän yhä uhkasi petoa. + +Mutta ennenkuin Godfrey oli ehtinyt sitä estää, oli Karefinotu +rynnännyt sinnepäin, minne tiikeri oli hävinnyt, metsästyspuukko +kädessään.. + +Godfrey huusi häntä pysähtymään, tulemaan takaisin. Se oli turhaa. +Neekeri, joka henkensäkin uhalla oli päättänyt lopettaa eläimen, jos se +oli vain haavoittunut, ei häntä kuullut tai ei tahtonut kuulla. + +Godfrey riensi siis hänen jälkeensä... + +Kun hän saapui virran partaalle, näki hän Karefinotun mittelemässä +voimiaan tiikerin kanssa puristaen sitä kurkusta, ponnistellen +kauheassa kamppailussa ja vihdoin antaen tarmokkaalla kädellään sille +puukoniskun sydämeen. + +Tiikeri kierähti silloin jokeen asti, jonka äskeisistä sateista +paisuneet laineet tempasivat sen vuolaan pyörteen tavoin mukaansa. +Eläimen raato, joka vain hetkisen kellui veden pinnalla, kulkeutui +vinhaa vauhtia merta kohti. + +Karhu, tiikeri! Ei enää ollut epäilemistäkään, että saarella piili +kauheita petoeläimiä! + +Tultuaan jälleen Karefinotun luo Godfrey oli kuitenkin havainnut, että +neekeri oli ottelussa saanut vain muutamia lieviä naarmuja. Sitten hän +hyvin huolissaan siitä, mikä heitä tulevaisuudessa mahdollisesti +odotti, jatkoi matkaansa Willin puuta kohti. + + + + +XX + +Tartelett hokee kaikissa äänilajeissa, että hän haluaisi +jo päästä pois saarelta. + + +Kun Tartelett sai kuulla, että saarella ei ollut ainoastaan karhuja, +vaan tiikerejäkin, alkoivat hänen valituksensa jälleen entistä +surkeampina. Nyt ei enää uskaltaisi lähteä ulos! Lopuksi nuo pedot +osaisivat Willin puullekin! + +Enää ei olisi turvassa missään! Peloissaan vaatikin opettaja suojakseen +vähintäänkin vallituksia, -- niin, kivisiä muureja vallihautoineen ja +vastahautoineen, välivarustuksineen ja linnakkeineen, sanalla sanoen +varustuksia, jotka täydellisesti turvaisivat koko sequoia-ryhmän. +Muutoin hän tahtoi tai ainakin tahtoisi lähteä pois. + +"Niin minäkin", vastasi Godfrey koruttomasti. + +Tositeossa eivät olosuhteet, joissa Phinan saaren isännät olivat tähän +asti eläneet, enää olleet samat. Heidän oli onnistunut taistella +puutetta vastaan ja hankkia itselleen elämän välttämättömimmät tarpeet, +kun onnelliset asianhaarat olivat tulleet heille avuksi. Sadekautta, +talvea ja sen uhkaa vastaan he myöskin osaisivat pitää puoliansa. Mutta +puolustautua villipetoja vastaan, jotka saattoivat karata heidän +kimppuunsa millä hetkellä tahansa, oli toista, ja siihen heiltä puuttui +keinojakin. + +Täten mutkistunut tilanne kävi siis varsin vakavaksi, ja pelättävä oli, +että se muuttuisi kestämättömäksi. + +-- Mutta kuinka on mahdollista, -- toisteli Godfrey lakkaamatta +itsekseen, -- ettemme neljän kuukauden ajalla nähneet ainoatakaan petoa +saarella ja että meidän nyt kahden viikon kuluessa on täytynyt otella +karhua ja tiikeriä vastaan. Mitä se merkitsee? + +Sellainen asiaintila saattoi olla selittämätön, mutta se oli liiankin +totta, se täytyi myöntää. + +Godfrey, jonka kylmäverisyys ja rohkeus karttuivat koettelemuksissa, ei +kuitenkaan antanut mielensä lannistua. Koska vaarallisia petoja oli nyt +pientä siirtolaa uhkaamassa, täytyi viipymättä ryhtyä varokeinoihin +niiden hyökkäyksiä vastaan. + +Mutta miten siinä oli meneteltävä? + +Päätettiin ensiksikin, että retkiä metsään tai rannikolle tehtäisiin +harvemmin ja ettei lähdettäisi ulkosalle muuten kuin hyvin asestettuna +ja ainoastaan, milloin se elämäntarpeiden vuoksi oli ehdottomasti +välttämätöntä. + +"Näissä kahdessa kohtauksessa", sanoi Godfrey usein, "on onni meitä +kyllä suosinut, mutta kolmannella kerralla ehkä emme pääse niin +huokealla! Ei siis saa antautua vaaraan, milloin se ei ole ihan +välttämätöntä!" + +Kuitenkaan ei riittänyt, että vain vältettiin tarpeettomia retkiä. Oli +kaikin mokomin suojeltava Willin puuta samoin kuin talouden +lisärakenteitakin: kanakarsinaa, karjahakaa ja niin edespäin, joissa +pedot eivät olisi häikäilleet aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja. + +Godfrey päätti siis, jollei juuri linnoittaa Willin puuta Tartelettin +suurenmoisten suunnitelmien mukaan, niin ainakin yhdistää samaan +piiriin sitä ympäröivät neljä tai viisi mahtavaa mammutpetäjää. Jos +voitiin rakentaa vankka ja korkea paaluaita toisesta rungosta toiseen, +saattaisi sen sisällä olla verraten hyvässä turvassa tai ainakin +äkkihyökkäykseltä suojattuna. + +Sen pystyttäminen oli mahdollista -- Godfrey oli ottanut siitä selvän, +ensin tarkoin tutkittuaan seutua, -- mutta se oli tosiaan aikamoinen +urakka. Vaikkapa supisti kehän mahdollisimman pieneksi, olisi tuota +paalutusta kuitenkin laitettava vähintään kolmesataa jalkaa. Arvaa +siis, millainen puumäärä oli valittava, kaadettava, karsittava, +kuljetettava paikalle ja pystytettävä, ennenkuin aitaus olisi valmis. + +Godfrey ei antanut työn paljouden itseänsä pelottaa. Hän ilmaisi +suunnitelmansa Tartelettille, joka sen hyväksyi luvaten tarmokasta +apua; mutta vielä tärkeämpää oli, että hänen onnistui saada se +selitetyksi Karefinotulle, joka oli aulis häntä auttamaan. + +Ryhdyttiin viipymättä työhön. + +Erään joenmutkan luona vajaan mailin päässä Willin puusta ylöspäin oli +pieni metsä, jossa kasvoi keskikokoisia merimäntyjä; näiden runkoja +saattoi lankkujen puutteessa asettaa vieretysten, tarvitsematta niitä +sitä ennen hakata nelitahkoisiksi, ja siten rakentaa vankan +paaluaitauksen. + +Tuohon metsään siis lähtivät Godfrey ja hänen kaksi toveriansa heti +aamunkoitteessa seuraavana päivänä eli marraskuun 12:na. He olivat +hyvin asestetut ja etenivät perin varovaisesti. + +"Minä en näistä retkistä paljoa pidä!" jupisi Tartelett, jonka uudet +koettelemukset tekivät yhä äreämmäksi. "Minä tahdon lähteä täältä +pois!" + +Mutta Godfrey ei viitsinyt hänelle enää vastata. Tässä tilaisuudessa ei +otettu huomioon hänen halujansa, ei edes vedottu hänen älyynsä. +Yhteishyvä vaati vain hänen käsivarttensa apua. Hänen oli alistuttava +vetojuhdan virkaan. + +Mitään ikävää kohtausta ei muuten sattunut tällä mailin taipaleella +Willin puulta pieneen metsään. Turhaan oli näreikköjä huolellisesti +tutkittu, ruohokenttää tähystetty äärestä ääreen. Kotieläimet, jotka +oli täytynyt päästää sinne laitumelle, eivät osoittaneet mitään +säikähdyksen merkkejä. Linnut kisailivat kuten tavallista, osoittamatta +minkäänlaista huolestumista. + +Työt alkoivat heti. Syystä jätti Godfrey rakennusaineiden kuljettamisen +siksi, kunnes kaikki tarvittavat puut olivat kaadetut. Niitä voitaisiin +veistää turvallisemmin sitten, kun ne olivat paikalla. + +Tässä raskaassa urakassa oli Karefinotusta hyvin paljon apua. Hänestä +oli tullut hyvin taitava kirveen ja sahan käyttäjä. Hänen sitkeä +voimansa teki hänelle mahdolliseksi työn jatkamisen silloinkin, kun +Godfreyn jo täytyi pysähtyä tuokioksi levähtämään ja kun Tartelett, +kädet rakoilla ja jäsenet pehmeinä, ei enää olisi jaksanut edes +taskuviuluansa kohottaa. + +Kuitenkin oli Godfrey onnettomalle, puunhakkaajaksi muuttuneelle +tanssin ja plastiikan opettajalle varannut tehtävän huokeimman osan, +nimittäin pikkuoksain karsimisen. Siitä huolimatta olisi Tartelett, +vaikkei hänelle olisi maksettu kuin puoli dollaria päivässä, saanut +neljä viidennestä palkastaan ansiotta! + +Kuuden päivän aikana, marraskuun 12 päivästä 17 päivään, jatkettiin +työtä herkeämättä. Lähdettiin työpaikalle päivänkoitteessa, otettiin +evästä mukaan ja palattiin Willin puulle vasta illallista syömään. +Taivas ei ollut aivan selkeä. Toisinaan kasaantui suuria pilviä. Oli +vihurien aika, sade ja päiväpaiste vuorottelivat. Sadekuurojen +ropsahtaessa etsivätkin metsänhakkaajat parhaansa mukaan suojaa puiden +alta, ryhtyen sitten jälleen työhönsä, joka oli hetkiseksi keskeytynyt. + +Marraskuun 18 päivänä viruivat kaikki puut latvottuina ja oksittuina +maassa, valmiina Willin puulle kuljetettaviksi. Tällä välin ei +ainoatakaan petoeläintä ollut näyttäytynyt joen lähettyvillä. Saattoi +kysyä, oliko niitä enää saarella jäljellä. Olivatko surmaniskun saaneet +karhu ja tiikeri -- perin vähän luultavaa! -- olleet lajinsa ainoat +edustajat? Oli miten oli, ei Godfrey suinkaan tahtonut luopua +suunnitelmastaan pystyttää vankka paaluaita turvaksi yhtä hyvin villien +alkuasukkaiden hyökkäystä kuin karhujen ja tiikerien käpäläniskuja +vastaan. Sitäpaitsi oli jo raskain työ suoritettu, koska enää oli vain +kuljetettava puut paikalle, missä ne käytettäisiin tarkoitukseensa. + +Sanomme, että "raskain työ oli suoritettu", vaikka voisi näyttää siltä, +että tuon kuljettamisen täytyi olla äärettömän työlästä. Että niin ei +kuitenkaan ollut asianlaita, johtui siitä, että Godfrey oli keksinyt +käytännöllisen keinon, joka mitä suurimmassa määrässä huojentaisi +hommaa. Käytettäisiin nimittäin tulvivaa jokea, joka äskeisten sateiden +paisuttamana oli käynyt kyllin vuolaaksi kuljettaakseen kaikki nuo +tukit. Ne sidottaisiin pieniksi kapeiksi lautoiksi ja soluisivat siten +mukavasti sequoia-metsikölle asti, jonka läpi puro juoksi vinoon. +Siellä pieni silta ne aivan luonnollisena salpapuomina pysähdyttäisi. +Siltä kohdalta oli Willin puulle tuskin viittäkolmatta askelta. Jos ken +oli erinomaisen tyytyväinen tähän menettelytapaan, joka salli hänen +korjata epäedulliseen valoon joutunutta ihmisarvoansa, niin se oli +opettaja Tartelett. Kahdeksantenatoista päivänä lautattiin ensimmäiset +puut. Ne ajelehtivat vastuksia kohtaamatta sulkupuomille. Vähemmässä +kuin kolmessa päivässä oli kaikki kuljetettu, niin että marraskuun 20 +päivänä kaikki hakkaukset olivat määräpaikallaan. + +Seuraavana päivänä pystytettiin ensimmäiset rungot kahden jalan +pituudelta maahan upotettuina, ja aita alkoi kohota Willin puuta +ympäröiväin suurimpain mammutpetäjäin välille. Tukevista ja taipuvista +oksista tehdyt siteet lujittivat rakenteen, jossa paalujen latvat +olivat kirveellä teräviksi suipennetut. + +Godfrey katseli työn edistymistä tyytyväisenä ja toivoi hartaasti, että +se pian olisi valmis. + +"Kun paaluaita kerran on pystyssä", sanoi hän Tartelettille, "niin +olemme todella kotonamme". + +"Emme ole todella kotonamme", vastasi opettaja kuivakiskoisesti, +"ennenkuin olemme huoneissamme Kolderupin talossa Montgomery-kadun +varrella!" + +Siitä asiastahan ei voinut olla kahta mieltä. + +Marraskuun 26 päivänä oli paalutus kolmelta neljännekseltään valmis. +Sen toisiinsa liittämien mammutpetäjäin joukossa oli myöskin se, jonka +runkoon kanahuone oli järjestetty, ja Godfrey aikoi laittaa kehän +sisälle myöskin tallin. + +Vielä kolme tai neljä päivää, ja koko aitaus olisi pystyssä. Enää olisi +vain laitettava siihen tukeva portti, joka lopullisesti turvaisi Willin +puun suljetun alueen. + +Mutta seuraavana päivänä, marraskuun 27:nä, keskeytti työn välitapaus, +joka meidän on kerrottava verrattain seikkaperäisesti, koska se kuuluu +Phinan saarelle ominaisten käsittämättömien seikkojen joukkoon. + +Kello kahdeksan tienoissa aamusella oli Karefinotu kiskonut itsensä +sisätorvea pitkin mammutpetäjän haaraan sulkeakseen tiukasti aukon, +jonka lävitse kylmä viima ja sade voivat tunkeutua sisään. Silloin hän +päästi omituisen huudon. + +Aitauksella työskentelevä Godfrey kohotti päätänsä ja huomasi neekerin, +joka ilmeikkäin elein viittoi häntä viipymättä saapumaan luokseen. + +Arvaten, että Karefinotu ei suinkaan tahtonut ilman vakavaa aihetta +häntä vaivata, otti Godfrey kaukoputkensa, nousi sisätorveen, +pujottausi aukosta ja istui pian hajareisin eräällä emäoksista. + +Osoittaen silloin käsivarrellaan Phinan saaren koilliskolkassa olevaa +pyöreätä kulmausta kohti näytti Karefinotu pitkän höyhentöyhdön tapaan +ilmaan kohoavaa savua tai höyryä. + +"Vieläkin!" huudahti Godfrey. + +Ja suunnaten kaukoputkensa osoitettua paikkaa kohti täytyi hänen tällä +kertaa todeta, että mikään näköhäiriö ei ollut mahdollinen, vaan että +siellä todellakin oli savua, jonka täytyi kohota melkoisesta roviosta, +koska sen selvästi huomasi lähes viiden mailin päähän. + +Godfrey kääntyi neekeriä kohti. + +Tämä ilmaisi kummastuksensa katseillaan, huudahduksillaan, koko +asennollaankin. Epäilemättä hän ei ollut vähemmän hämmästynyt tästä +ilmiöstä kuin Godfrey itse. + +Muuten ei ulapalla eikä rannikolla näkynyt mitään laivaa, ei +alkuasukasten ruuhta eikä muutakaan, mikä olisi ilmaissut, että +äskettäin oli noustu maihin. + +"Ah, tällä kertaa kyllä osaan ottaa selvän siitä, mikä tuon savun +aiheuttaa!" huudahti Godfrey. + +Ja osoittaen saaren koilliskulmaa ja sitten mammutpetäjän tyveä hän +ilmoitti kädenliikkeellä Karefinotulle, että hän tahtoi hetkistäkään +hukkaamatta mennä sinne. + +Karefinotu käsitti hänen tarkoituksensa, vieläpä päännyökkäyksellä +ilmaisi aietta kannattavansakin. + +-- Niin, -- tuumi Godfrey, -- jos siellä on ihmisolento, täytyy tietää, +kuka hän on ja mistä hän on tullut! On saatava selville, miksi se +piileskelee! Siitä riippuu meidän kaikkien turvallisuus! + +Hetkistä myöhemmin hän oli Karefinotun kera astunut alas Willin puun +juurelle. Siellä Godfrey mainiten Tartelettille, mitä oli nähnyt ja +mitä aikoi tehdä, ehdotti tälle, että hän lähtisi heidän kerallaan +rannikon pohjoisosaan. + +Kymmenisen mailin samoilu päivässä ei ollut houkuttelevaa henkilölle, +joka piti sääriään ruumiinsa arvokkaimpana osana, yksinomaan jaloihin +harjoituksiin luotuina. Hän vastasi siis mieluummin jäävänsä kotiin. + +"Jääkää sitten!" vastasi Godfrey. "Me lähdemme kahden; mutta älkää +odottako meitä ennen iltaa!" + +Sitten Karefinotu ja hän, ottaen evästä mukaansa, jotta voisivat +matkalla murkinoida, lähtivät liikkeelle sanottuaan hyvästi +opettajalle, jonka mielestä he eivät mitään löytäisi, vaan +väsyttäisivät itsensä ilman aikojaan. + +Godfrey otti pyssynsä ja revolverinsa, neekeri taas kirveen ja +metsästyspuukon, josta oli tullut hänen mieliaseensa. He astuivat +puusillan yli, saapuivat joen oikealle rannalle ja samosivat sitten +ruohikon poikki sille rannikon suunnalle, josta oli nähty savun +nousevan kallioiden välistä. + +Se oli kauempana idässä kuin se paikka, jossa Godfrey oli toisella +tutkimusretkellään turhaan käynyt. + +Molemmat astuivat ripeästi, kuitenkin tarkastaen, oliko tie +turvallinen, eikö pensaissa ja vesakoissa ollut mitään eläintä, jonka +hyökkäys olisi ollut pelottava. + +He eivät kohdanneet mitään vaarallista. + +Keskipäivällä he, sittenkun olivat einehtineet, mutta muutoin eivät +hetkeksikään pysähtyneet, saapuivat ensimmäiselle rannikkoa +reunustavalle kalliovyöhykkeelle. Savu, joka yhä oli näkyvissä, kohosi +enää tuskin neljännesmailin matkan päässä. Tarvitsi enää vain kulkea +suorassa viivassa päämäärään saapuakseen. + +He kiirehtivät siis askeleitaan, mutta asettuen hiukan varuilleen, +jotta voisivat yllättää eivätkä itse tulisi yllätetyiksi. + +Kahta minuuttia myöhemmin haihtui savu, ikäänkuin tuli olisi yhtäkkiä +sammutettu. + +Mutta Godfrey oli pannut tarkasti merkille paikan, mistä se oli +kohonnut. Siinä oli jyrkän, omituisesti muodostuneen kallion, ikäänkuin +katkaistun pyramiidin huipputynkä, jonka saattoi helposti tuntea. +Osoittaen sitä toverilleen hän astui suoraan sitä kohti. + +Neljännesmaili oli nopeasti kuljettu; kiivettyään takaapäin olivat +Godfrey ja Karefinotu rantahietikolla vähemmän kuin viidenkymmenen +askeleen päässä tuosta kalliosta. + +He juoksivat sinne... ei ketään...! Mutta tällä kertaa osoitti tuskin +sammunut valkea ja puoliksi hiipunut hiillos kylläkin selvästi, että +paikalla oli äskettäin ollut tuli sytytettynä. + +"Täällä oli joku", huudahti Godfrey, "joku oli täällä tuokio sitten! +Siitä on otettava selvä...!" + +Hän huusi... Ei vastausta...! Karefinotu hihkaisi kaikuvasti... Ketään +ei näkynyt! + +Sitten he ryhtyivät molemmat tutkimaan naapurikallioita etsien luolaa +tai koloa, joka olisi voinut tarjota suojaa haaksirikkoiselle, +alkuasukkaalle, metsäläiselle... + +Turhaan he tarkoin nuuskivat rannikon pienimmätkin kolot ja lokerot. +Mitään vanhan tai uuden leiripaikan merkkejä ei näkynyt, ei jälkeäkään +minkäänlaisen ihmisolennon käynnistä. + +"Eikä se kuitenkaan", toisteli Godfrey, "voinut tällä kertaa olla +mitään kuuman lähteen höyryä! Se oli tosiaan palavan puun ja ruohon +savua, eikä tuo tuli ole voinut itsestään syttyä!" + +Kaikki etsiskelyt olivat turhia, ja niin lähtivät Godfrey ja Karefinotu +kellon kahta käydessä paluumatkalle Willin puulle yhtä levottomina kuin +ällistyneinäkin sen johdosta, etteivät olleet mitään löytäneet. + +Kukaan ei ihmettele, että Godfrey lähti sieltä hyvin miettiväisenä. +Hänestä tuntui, että hänen saarellaan nyt hallitsi jokin salattu voima. +Tuon savun uusiutuminen, petoeläinten ilmestyminen, eikö se kaikki +viitannut johonkin merkilliseen, käsittämättömään ja aavistamattomaan? + +Ja eikö hänen täytynyt yhä enemmän varmistua tässä ajatuksessa, kun hän +tuntia myöhemmin ruohikolle saavuttuaan kuuli omituista ratinaa tai +kalinaa...? Karefinotu työnsi häntä sivulle, samalla kun ruohoon +kiertynyt käärme oli hyökkäämäisillään hänen kimppuunsa. + +"Käärmeitä, vielä käärmeitäkin, sitten kun jo olemme tavanneet karhuja +ja tiikerejä!" huudahti hän. + +Niin, se oli yksi noita matelijoita, jotka voi helposti tuntea niiden +paetessaan aiheuttamasta kalinasta -- kalkkarokäärme myrkyllisintä +lajia, oikea sukunsa jättiläinen. + +Karefinotu oli heittäytynyt Godfreyn ja matelijan väliin, joka riensi +pakenemaan tiheään varvikkoon. + +Mutta ajaen sitä takaa neekeri saavutti sen ja katkaisi siltä pään +kirveeniskulla. Kun Godfrey saapui hänen luokseen, vavahtelivat +matelijan tyngät verisellä maalla. + +Muitakin yhtä vaarallisia käärmeitä näyttäytyi sitten lukuisasti koko +sillä osalla ruohikkoa, jonka joki eroitti Willin puusta. + +Oliko siis äkkiä tapahtunut matelijain rynnäkkö? Oliko Phinan saaresta +tuleva kilpailija muinoiselle Tenos-saarelle, jonka hirvittävät +käärmeet ennen vanhaan tekivät kuuluisaksi ja joka kyykäärmeelle antoi +nimensäkin? + +"Rientäkäämme, rientäkäämme!" huudahti Godfrey viitaten Karefinotulle, +että tämä kiirehtäisi askeliansa. + +Hän oli levoton. Häntä puistattivat kamalat aavistukset eikä hän voinut +niitä vaimentaa. + +Niiden vaikutuksen alaisena, jotakin läheistä vaaraa aavistaen, hänellä +oli kiire päästä Willin puulle takaisin. + +Mitä sitten, kun hän lähestyi puron yli kyhättyä siltaa! + +Säikähdyshuutoja kaikui mammutpetäjäin ryhmästä. Huudettiin apua niin +pelästyneellä äänellä, että siitä ei voinut erehtyä! + +"Se on Tartelett!" sanoi Godfrey. "Poloisen kimppuun on hyökätty...! +Nopeasti, nopeasti...!" + +Kun he olivat kulkeneet sillan yli, näkivät he Tartelettin +kahdenkymmenen askeleen päässä juosta vilistävän minkä sääret +kantoivat. + +Ääretön, joesta noussut krokotiili ajoi häntä takaa kita avoinna. +Sensijaan, että olisi poikkeillut oikealle ja vasemmalle, juoksi +säikähtynyt mies-parka pelosta hulluna suoraan eteenpäin, antautuen +siten vaaraan, että peto hänet saavuttaisi... Äkkiä hän kompastui, +kaatui... Hän oli hukassa... + +Godfrey pysähtyi. Tämän välittömän vaaran uhatessa ei hänen +kylmäverisyytensä hetkeksikään jättänyt häntä. Hän kohotti pyssynsä ja +tähtäsi krokotiilia silmän alle. + +Hyvin tähdätty luoti murskasi hirviön pään. Eläin ponnahti sivulle, +mätkähti jälleen maahan eikä sitten enää hievahtanut. + +Kiirehtien sitten Tartelettin luo Karefinotu nosti hänet pystyyn... +Tanssinopettaja oli päässyt pelkällä säikähdyksellä. Mutta kylläpä hän +oli säikähtynyt! + +Kello oli kuusi illalla. + +Hetkistä myöhemmin Godfrey oli molempine kumppaneineen vetäytynyt +Willin puuhun. + +Kuinka katkerin miettein he söivätkään ilta-ateriansa! Mitä pitkiä +unettomuuden hetkiä olikaan varalla näille Phinan saaren asukkaille, +joita vastaan kova onni nyt raivokkaana riehui! + +Mitä tanssinopettajaan tulee, ei hän tuskissaan osannut muuta kuin +toistaa lauseen, johon lyhyesti sisältyivät kaikki hänen ajatuksensa: + +"Minäpä tahtoisin lähteä täältä pois!" + + + + +XXI + +Neekeri Karefinotu lausuu aivan hämmästyttävän mietteen. + + +Talvikausi, perin ankara näillä leveysasteilla, oli vihdoin tullut. +Ensimmäisiä pakkasia alkoi jo tuntua, ja täytyi otaksua säiden +muuttuvan tavattoman kolkoiksi. Godfrey oli siis syystä hyvillään, että +oli laittanut tulisijan asunnon sisään. Sanomattakin on selvää, että +paaluaita oli tehty valmiiksi ja että vankka portti nyttemmin sulki +siten eristetyn tarhan. + +Lähinnä seuraavien kuuden viikon aikana eli puoliväliin joulukuuta oli +kovin myrskyisiä päiviä, jolloin ei ollut mahdollista lähteä ulkosalle. +Ensiksikin tuiskahti hirveitä tuulenpuuskia. Ne horjuttivat metsikön +mammutpetäjiä tyveen asti ja peittivät maan taittuneilla oksilla, joita +kerättiin runsas varasto polttopuiksi. + +Willin puun asukkaat pukeutuivat silloin mahdollisimman lämpimästi. +Matkalaukusta tavattuja villavaatteita käytettiin niillä retkeilyillä, +jotka muonitusta varten olivat välttämättömät. Mutta sää kävi niin +kurjaksi, että oli pakko pysyä pirtissä. + +Kaikki metsästys kävi mahdottomaksi, ja lunta tuiskutti pian niin +kosolta, että Godfrey olisi voinut luulla olevansa Jäämeren +epäystävällisillä rannoilla. + +Tiedetäänhän, että pohjatuulten mitään ehkäisevää estettä kohtaamatta +pieksemä Pohjois-Amerikka on maapallon kylmimpiä seutuja. Talvea jatkuu +siellä yli huhtikuun puolivälin. Sitä vastaan kamppaillakseen täytyy +ryhtyä erikoisiin varokeinoihin. Tämä sai ajattelemaan, että Phinan +saari sijaitsi paljon korkeammalla leveysasteella kuin Godfrey oli +otaksunut. + +Senvuoksi oli välttämätöntä laittaa Willin puun sisusta niin mukavaksi +kuin mahdollista. Mutta kauheasti saatiin kärsiä pakkasesta ja +kylmästä. Muonatarpeet olivat, sen pahempi, riittämättömät, säilytetty +kilpikonnanliha hupeni vähitellen. Monta kertaa täytyi uhrata jokunen +pää karjasta, joku lammas, porsaskaniini tai vuohi, joiden lukumäärä +niiden saarelle saavuttua oli vain vähän lisääntynyt. + +Mitä surullisia mietteitä toivatkaan nämä uudet koettelemukset Godfreyn +mieleen! + +Tapahtuipa vielä, että ankara kuume lannisti hänet pariksi viikoksi. +Ilman pientä kotiapteekkia, joka sisälsi hänen hoitoonsa tarpeellisia +rohtoja, hän ehkä ei olisi vironnutkaan. Tartelett muuten ei juuri +kyennyt antamaan hänelle tämän ankaran taudin aikana tarpeellista apua. +Karefinotua hänen oli toipumisestaan etupäässä kiitettävä. + +Mutta mitä muistoja ja mitä kaipuuta! Eikä hän voinut syyttää ketään +muuta kuin itseänsä tilasta, jonka loppuakaan hän ei enää nähnyt! Monet +monituiset kerrat hän houraillessaan kutsui Phinaa, jota ei enää +koskaan luullut näkevänsä, Will-enoansa, josta luuli olevansa iäksi +eroitettu! Ah, kylläpä hän nyt tinki tuosta Robinsonien elämästä, jonka +hänen lapsellinen mielikuvituksensa oli maalannut niin ihanteelliseksi! +Nyt hän näki kamppailevansa ankaran todellisuuden kanssa! Hän ei enää +voinut edes toivoa, että koskaan pääsisi kotilieden ääreen! + +Näin kului tämä surullinen joulukuu, jonka lopulla Godfrey alkoi saada +hiukan voimia takaisin. + +Mitä Tartelettiin tulee, oli hänelle tosin erityisenä armona suotu, +että hän aina oli terve. Mutta mitä lakkaamattomia valituksia, mitä +loppumattomia jeremiaadeja! Kuten Kalypson luola Odysseuksen lähdettyä, +ei Willin puukaan "enää kajahdellut hänen laulustaan" -- nimittäin +pienen viulurämän pakkasenkangistamain kielien sävelistä! + +On vielä mainittava, että Godfreyn raskaimpia huolia oli, paitsi +vaarallisten eläinten ilmestymisen pelkoa, myöskin pelko siitä, että +villit monilukuisina saapuisivat uudestaan Phinan saarelle, jonka asema +oli niille tunnettu. Sellaista hyökkäystä vastaan olisi paaluaitaus +ollut varsin riittämätön suojavarustus. + +Kun kaikkea tarkoin mietti, näytti mammutpetäjän korkeiden oksien +tarjoama turvapaikka vieläkin varmemmalta, ja sinne pääsyä ryhdyttiin +tekemään helpommaksi. Aina olisi helppo puolustaa ahdasta aukkoa, jonka +läpi oli tunkeuduttava tyvirungon huipulle päästäkseen. + +Karefinotun avulla Godfreyn onnistuikin laittaa säännöllisten +välimatkojen päähän jalan vastineita seinästä toiseen ikäänkuin +tikapuiden askelmia, jotka kiinnitettiin pitkällä kasviköydellä ja +joita pitkin saattoi nopeammin nousta sisätorvea ylös. + +"Kah", virkkoi Godfrey hymyillen, kun tämä työ oli päättynyt, "nyt on +meillä talvimaja alhaalla ja kesähuvila ylhäällä!" + +"Minä asuisin mieluummin kellarissa, kunhan se vain olisi +Montgomery-kadun varrella!" vastasi Tartelett. + +Saapui joulu -- tuo kaikkialla Pohjois-Amerikassa niin juhlittu +_christmas!_ Sitten tuli uudenvuoden päivä monine lapsuudenmuistoineen, +joka sateisena, lumisena, kylmänä ja synkkänä aloitti uuden vuosiluvun +mitä kaameimmin entein! + +Nyt oli kulunut kuusi kuukautta siitä, kun _Dreamin_ haaksirikkoiset +viimeksi olivat olleet yhteydessä muun maailman kanssa. + +Vuoden alku ei ollut onnellisimpia. Se sai ajattelemaan, että Godfrey +tovereineen joutuisi vielä julmempia koettelemuksia kestämään. + +Lumipyryä kesti aina tammikuun 18 päivään asti. Täytyi antaa karjan +käydä laitumella ulkona, jotta se voisi hankkia ravinnokseen mitä +löytäisi. + +Päivän lopulla verhosi koko saaren kovin kostea ja kylmä yö, ja +mammutpetäjäin alusta vaipui sysimustaan pimeyteen. + +Vuoteillaan mammutpuun sisustassa loikovat Godfrey ja Karefinotu +yrittivät turhaan nukkua. Pihkasoihdun epävarmassa valossa Godfrey +selaili raamattua. + +Kellon kymmenettä käydessä kuului etäistä melua, joka vähitellen läheni +ja tuntui tulevan saaren pohjoisosasta. + +Siitä ei voinut erehtyä. Petoeläimet siellä kiertelivät ympäristöllä +ja, mikä vielä kamalampaa, tiikerin ja hyenan ulvonta yhtyi tällä +kertaa pantterin ja leijonan karjunnan kanssa hirvittäväksi +konsertiksi. + +Godfrey, Tartelett ja neekeri olivat äkkiä nousseet sanomattoman kauhun +vallassa. Jos Karefinotu tämän selittämättömän petojen hyökkäyksen +uhatessa säikähtyi yhtä paljon kuin toisetkin, täytyy sen lisäksi +myöntää, että hänen hämmästyksensä oli ainakin yhtä suuri kuin hänen +pelkonsakin. + +Kahden kamalan tunnin kuluessa kaikki kolme heristivät korviansa. +Ajoittain kajahti ulvonta varsin läheltä, sitten äkkiä lakatakseen, +ikäänkuin vaaniskeleva petolauma samoilemaansa seutua tuntematta +harhailisi umpimähkään. Kenties silloin Willin puukin säilyisi +hyökkäykseltä! + +-- Vähätpä siitä apua! -- ajatteli Godfrey. -- Jollei meidän onnistu +hävittää noita eläimiä sukupuuttoon, niin ei ole enää mitään turvaa +saarellamme! + +Vähän jälkeen keskiyön alkoivat karjumiset kajahdella entistä +voimakkaampina ja lyhyemmän matkan päästä. Oli mahdotonta epäillä, että +ulvova joukko lähestyi Willin puuta. + +Niin, se oli liiankin varmaa! Mutta mistä nuo pedot sitten oikeastaan +olivat tulleet? Eivät ne olleet voineet aivan äskettäin nousta maihin +Phinan saarelle! Niiden oli täytynyt siis olla siellä ennen Godfreyn +tuloa! Mutta miten sitten koko tuo lauma oli voinut niin hyvin lymytä, +että hän eräretkillään enempää kuin samoiluillaan keskimetsissä ja +saaren uloimmilla eteläisillä rannikoilla ei ollut koskaan tavannut +niistä jälkeäkään! Missä oli se salaperäinen luola, joka oli oksentanut +kidastaan nuo leijonat, pantterit ja tiikerit? Eikö tämä kaikkien +tähänastisten selittämättömien seikkojen joukossa ollut +selittämättömin? + +Karefinotu ei voinut uskoa korviansa. Kuten sanottu, oli juuri hänen +kummastuksensa kaikkein suurin. Willin puun sisustaa valaisevan liekin +hohteessa olisi hänen mustalla naamallaan voinut havaita mitä +omituisimpia irvistyksiä. + +Tartelett puolestaan voihki, valitti ja nurisi loukossaan. Hän tahtoi +kysellä Godfreyltä tätä kaikkea; mutta nuori mies ei voinut hänelle +vastata eikä ollut sillä tuulellakaan. Hän aavisti ääretöntä vaaraa, +mietti keinoja sen välttämiseksi. Kerran, pari hän Karefinotun kanssa +etääntyi aitauksen keskelle. He tahtoivat tarkastaa, oliko tarhan +portti sisäpuolelta vankasti suljettuna. + +Yhtäkkiä syöksyi eläinjoukko lumivyöryn tapaan Willin puuta kohti. + +Se oli vasta vain vuohi-, lammas- ja kaniinilauma. Säikähtyneinä +kuulemastaan petoeläinten mölystä ja vainuten niiden lähenemisen nämä +elukat olivat paenneet kuin hullut laitumelta ja saapuivat etsimään +suojaa paalutuksen takaa. "Niille täytyy avata!" sanoi Godfrey. +Karefinotu nyökkäsi. Hänen ei tarvinnut puhua samaa kieltä kuin Godfrey +lausuakseen ajatuksensa. + +Portti avattiin, ja koko säikähtynyt lauma syöksyi aitaukseen. + +Mutta sillä hetkellä välähti avatun aukon läpi kiiluvia silmiä tuosta +pimennosta, jonka mammutpetäjäin muodostama katto teki vielä +synkemmäksi. Ei ollut enää aikaa tarhan sulkemiseen! Tarttua Godfreyn +niskaan, laahata hänet vastoin tahtoansa mukaansa ja työntää kammioon, +jonka oven hän rajusti sulki -- tuon kaiken teki Karefinotu +salamannopeasti. + +Uudet karjahdukset ilmaisivat, että kolme tai neljä petoa oli +tunkeutunut aitauksen sisäpuolelle. + +Silloin sekaantui näihin kauheihin karjahduksiin moniäänistä +säikähdyksen määkinää ja mörinää. Kotieläinten lauma oli kuin satimeen +ajettuna jäänyt hyökkääjäin kynsien raadeltavaksi. + +Godfrey ja Karefinotu, jotka olivat kavunneet mammutpetäjän kuoreen +puhkaistuihin ikkunoihin, koettivat nähdä, mitä pimeässä tapahtui. + +Kaiketikin olivat pedot -- tiikerit tai leijonat, pantterit tai +hyeenat, sitä ei vielä voinut tietää -- karanneet karjan kimppuun ja +alkaneet teurastuksensa. + +Sillä hetkellä tarttui Tartelett, sokean pelon vallassa ja kauhusta +suunniltaan yhteen pyssyistä, tahtoen umpimähkään ampua toisen ikkunan +aukosta! + +Godfrey pidätti häntä. + +"Ei!" kielsi hän. "Tässä pimeydessä on perin vähän mahdollisuutta, että +luodit osuvat. Emme saa turhaan tuhlata ampumavaroja. Odottakaamme +aamua!" + +Hän oli oikeassa. Luodit olisivat yhtä hyvin voineet osua kotieläimiin +kuin villipetoihin -- vieläpä varmemminkin, koska edellisiä oli +runsaammin. Niiden pelastaminen oli nyt mahdotonta. Kun ne olivat +uhratut, niin kenties kylläiset pedot olisivat ennen päivännousua +lähteneet tarhasta. Sitten olisi aikaa miettiä, kuinka tulisi menetellä +puolustautuakseen uutta hyökkäystä vastaan. + +Parempi oli myöskin, että tänä kovin pimeänä yönä mahdollisuuden mukaan +salattaisiin pedoilta ihmisolentojen läsnäolo, koska ne ehkä olisivat +pitäneet ihmisenlihaa parempana. Siten ehkä vältettäisiin suoranainen +hyökkäys Willin puuta vastaan. + +Koska Tartelett ei kyennyt ymmärtämään tämänlaatuista perustelua +enempää kuin mitään muunlaistakaan, tyytyi Godfrey sieppaamaan häneltä +aseen pois. Opettaja heittäysi silloin vuoteelleen noituen matkoja ja +matkustajia, riiviöitä, jotka eivät ymmärrä rauhallisesti pysyä +kotilieden ääressä! + +Hänen kaksi toveriansa oli jälleen noussut ikkunoihin tähystämään. +Siellä he havaitsivat, voimatta mennä väliin, pimennossa tapahtuvan +kauhean verilöylyn. Lampaiden ja vuohien määkinä hiljentyi vähitellen, +joko sitten ne kaikki olivat surmatut tai suurin osa päässyt pakenemaan +ulos, jossa niitä odotti yhtä varma kuolema. Se olisi pienelle +siirtolalle arvaamaton menetys; mutta Godfrey ei enää joutanut +tulevaisuutta ajattelemaan. Nykyhetki oli kyllin vavistuttava +kiinnittääkseen kaiken hänen huomionsa. Ei voinut mitään tehdä, mitään +yrittää tämän tihutyön ehkäisemiseksi. + +Kello oli varmaankin noin yksi yöllä, kun kiljunta hetkiseksi taukosi. + +Godfrey ja Karefinotu tähystivät yhä: heistä näytti kuin olisi isoja +varjoja vielä hiiviskellyt aitauksessa, samalla kun uusi askelten +töminä kuului heidän korviinsa. Kaiketi olivat jotkut myöhästyneet +petoeläimet ilmaan nousevan verenhajun vietteleminä vainunneet +erikoisia huuruja Willin puun ympäriltä. Ne kuljeksivat edestakaisin +kiertäen puuta ja päästäen käheitä vihaisia mörähdyksiä. Muutamat +näistä varjoista hypiskelivät maassa kuin jättiläiskissat. Teurastettu +lauma ei ollut riittänyt tyydyttämään niiden raivoa. + +Ei Godfrey eivätkä hänen toverinsa hievahtaneet. Jos he pysyisivät +aivan liikkumatta, niin ehkä voisivat välttää suoranaisen hyökkäyksen. + +Onneton laukaus ilmaisi pian heidän läsnäolonsa ja saattoi heidät mitä +suurimmille vaaroille alttiiksi. + +Todellisen mielenhairahduksen vallassa oli Tartelett noussut. Hän oli +siepannut revolverin ja, ennenkuin Godfrey tai Karefinotu tällä kertaa +ehti häntä siitä estää, oli hän, tietämättä mitä teki, luullen ehkä +näkevänsä tiikerin kohoavan pystyyn edessään, laukaissut...! Luoti oli +lävistänyt Willin puun oven. + +"Onneton!" huudahti Godfrey hyökäten Tartelettin kimppuun, jolta +neekeri riuhtaisi aseen. + +Se oli liian myöhäistä. Kun hälytys oli annettu, kajahti karjunta +entistä hurjempana oven ulkopuolelta. Kuultiin hirveiden kynsien +raapivan mammutpuun kuorta. Kauheat sysäykset horjuttivat ovea, joka +oli liian heikko tätä ryntäystä kestääkseen. + +"Puolustautukaamme", huusi Godfrey. + +Ja pyssy kädessä, patruunakotelo vyöllään, hän asettui jälleen toisen +ikkunan luo. + +Hänen suureksi kummastuksekseen oli Karefinotu tehnyt samoin! Niin, +tarttuen toiseen pyssyyn -- aseeseen, jota hän ei siihen asti +kuitenkaan ollut koskaan käsitellyt -- neekeri täytti taskunsa +ammuksilla ja asettui toisen ikkunan pieleen. + +Silloin alkoivat laukaukset kajahdella näistä ampumarei'istä. Niiden +leimausten valossa Godfrey saattoi puoleltaan ja Karefinotu toiselta +nähdä, millaisten vihollisten kanssa he olivat tekemisissä. + +Siellä aitauksessa, raoista ulvoen, möristen pamausten ärsyttäminä, +kieriskellen luotien haavoittamina, jotka muutamiin osuivat, hyppeli +leijonia, tiikerejä, hyeenoja, panttereita -- vähintäänkin +kaksikymmentä raivokasta eläintä! Niiden kauaksi kaikuvan mölyn +vaikutuksesta riensi kai toisia petoja paikalle. Saattoikin jo kuulla +etäisempiä ulvahduksia, jotka lähenivät Willin puun ympäristöä. Tuntui +siltä kuin kokonainen petoeläinten näyttely olisi äkkiä tyhjennetty +saarelle! + +Tällä välin Godfrey ja Karefinotu, välittämättä Tartelettista, josta ei +voinut olla heille mitään hyötyä, säilyttivät kylmäverisyytensä ja +koettivat tähdätä varmasti. Tahtomatta tuhlata turhaan ainoatakaan +panosta he odottivat, kunnes joku varjo vilahti ohi. Silloin pamahti +laukaus ja luoti osui maaliinsa, sillä heti ilmaisi tuskanulvahdus, +että eläintä oli haavoitettu. + +Neljännestunnin perästä tuli jonkinlainen aselepo. Väsyivätkö siis +pedot hyökkäykseen, joka oli maksanut monelle niistä hengen, vai +odottivatko ne päivän valkenemista aloittaakseen sen uudestaan +suotuisammissa olosuhteissa? Oli miten oli, mutta Godfrey ja Karefinotu +eivät olleet tahtoneet jättää asemaansa. Neekeri ei ollut käyttänyt +pyssyänsä vähemmän taitavasti kuin Godfrey. Jos se oli pelkkää +matkimisvaistoa, niin täytyy myöntää, että se oli ihmeteltävää. + +Kellon lähestyessä kahta aamusella hälytti heidät uusi hyökkäys, ja +ottelu yltyi entistä tulisemmaksi. Vaara oli välittömästi uhkaava, +asema Willin puun sisässä alkoi käydä mahdottomaksi. + +Jo kuului uutta kajahtelevaa karjuntaa mammutpetäjän juurelta. Ikkunain +aseman vuoksi, ne kun olivat puhkaistut sivuille, ei Godfrey eikä +Karefinotu voinut eroittaa hyökkääjiä eikä siis luodeillaan niihin +osata. + +Nyt ryntäsivät pedot ovea vasten, ja liiankin varmaa oli, että se +murtuisi niiden sysäyksistä tai kynneniskuista. + +Godfrey ja neekeri olivat jälleen laskeutuneet permannolle. Ovi horjui +jo ulkoapäin tulevista iskuista... Tunnettiin kuuman hengityksen +huokuvan sisälle kaarnanhalkeamista. + +Godfrey ja Karefinotu koettivat lujittaa ovea pönkittämällä sitä +vuoteittensa tukina käytetyillä paaluilla, mutta se ei voinut riittää. + +Oli ilmeistä, että kaarnaportti ennen pitkää puhkaistaisiin, sillä +pedot kävivät raivokkaasti kimppuun, varsinkin sitten, kun pyssyjen +luodit eivät enää voineet niitä tavoittaa. + +Godfrey oli siis tehty voimattomaksi. Jos hän tovereineen vielä oli +Willin puun sisustassa, silloin kun hyökkääjät sinne syöksyisivät, +eivät heidän aseensa olisi kyllin tehokkaat puolustukseen. + +Godfrey seisoi käsivarret ristissä rinnallaan. Hän näki kaarnalevyjen +vähitellen höltyvän... Hän ei voinut mitään. + +Hetkiseksi huumaantuneena hän laski kätensä otsalleen kuin +epätoivoissaan. Mutta melkein heti hän sai mielenmalttinsa takaisin. + +"Ylös", komensi hän, "ylös!... kaikki!" Ja hän osoitti kapeaa käytävää, +joka kohosi Willin puun koloa pitkin päättyen haaraantumaan. + +Ottaen pyssyt ja revolverit varustautuivat Karefinotu ja hän +ammuksilla. + +Nyt oli pakotettava Tartelett seuraamaan heitä tuohon korkeuteen, johon +hän ei vielä koskaan ollut tahtonut eikä tohtinut nousta. + +Tartelettia ei enää ollut siellä. Hän oli jo toiminut edeltäpäin, +sillaikaa kun hänen toverinsa ampuivat. + +"Ylös!" toisti Godfrey. + +Siellä oli viimeinen pakopaikka, jossa toki olisi pedoilta turvassa. +Joka tapauksessa olisi helppo puolustaa aukkoa, jonka lävitse eläimen +oli tunkeuduttava, jos joku niistä -- tiikeri tai pantteri -- +yrittäisikin nousta mammutpetäjän haaraantumaan. + +Godfrey ja Karefinotu eivät olleet ehtineet kolmenkymmenenkään jalan +korkeudelle, kun kiljahdukset kajahtivat jo Willin puun sisästä. + +Jos he olisivat viipyneet siellä jonkun silmänräpäyksen lisää, olisivat +pedot heidät yllättäneet. Ovi oli lennähtänyt sisään. + +Molemmat kiirehtivät kiipeämistänsä ja pääsivät rungon yläaukolle. + +Heitä vastaan kajahti säikähdyksen huuto. Sen päästi Tartelett, joka +luuli näkevänsä pantterin tai tiikerin tulevan! Onneton opettaja oli +oksaan kiinni tarrautuneena, kauheasti peläten putoavansa. + +Karefinotu meni hänen luokseen ja pakotti hänet nojautumaan erästä +sivuhaaraa vasten, johon lujasti sitoi hänet vyöllään. + +Sitten Karefinotu, sillä välin kun Godfrey asettui paikalle, josta +saattoi hallita aukkoa, etsi toisen paikan, sijoittuen niin, että he +voivat aikaansaada ristitulen. + +Ja he odottivat. + +Näissä olosuhteissa oli todella mahdollista, että saarretut olisivat +turvassa kaikilta hätyytyksiltä. + +Godfrey yritti kuitenkin nähdä, mitä tapahtui hänen allaan, mutta yö +oli vielä liian synkkä. Sitten hän koetti kuunnella, ja hänen korviinsa +alati nousevat karjumiset ilmaisivat selvästi, että hyökkääjät eivät +aikoneet poistua paikalta. + +Yhtäkkiä, noin neljän tienoissa aamulla, leimahti kirkas valo puun +tyvestä. Pian kajastivat liekit ovesta ja ikkunoista. Samalla purkautui +yläaukosta kitkerää savua, joka haihtui korkeihin oksiin. + +"Mitä nyt vielä?" huudahti Godfrey. + +Asia oli liiankin selvä. Reuhatessaan Willin puun sisässä pedot olivat +hajoittaneet tulisijan hiilet. Valkea oli heti tarttunut huoneessa +oleviin esineihin. Liekki oli jo saavuttanut kuoren, jonka kuivuus teki +sen hyvin tulenaraksi. Jättiläissuuri mammutpetäjä paloi kannastaan. + +Asema kävi siis vielä kauheammaksi kuin se tähän asti oli ollut. + +Tällä hetkellä saattoi tulipalon hohteessa, joka valaisi kirkkaasti +sequoia-ryhmän alustaa, nähdä petojen hyppelevän Willin puun juurella. + +Melkein samassa kuului hirvittävä räjähdys. Kauheasti tärähtäen vapisi +mammutpetäjä juurista äärimmäisiin latvaoksiin saakka. + +Jäljelle jäänyt ruutivarasto oli räjähtänyt Willin puun sisässä, ja +rajusta painostuksesta syöksyi ilma aukon läpi kuin kanuunankidasta +työntyneet kaasut. + +Godfrey ja Karefinotu olivat vähällä suistua paikoiltaan. Jollei +Tartelett olisi ollut lujasti kiinnisidottuna, olisi hän varmaan pudota +mätkähtänyt maahan. + +Räjähdyksen säikähdyttämät, enemmän tai vähemmän haavoittuneet pedot +olivat juuri pötkineet pakoon. + +Mutta samalla levisi valkea tämän äkillisen ruudinpalon kiihoittamana +yhä laajemmalle. Liekki elpyi noustessaan ylöspäin mahtavan rungon +sisustaa pitkin kuin se olisi ollut savupiippu. Se nuoleskeli jo +sisäseinämiä, ja pian hulmahtivat ylimmät lieskat jo haaraantumaan asti, +kuivan puun paukkuessa kuin revolverin laukaukset. Ääretön hohde +valaisi ei ainoastaan jättiläispuiden ryhmää, vaan vieläpä koko +rannikon Lippuniemekkeestä Dream-lahteen pistävään eteläkärkeen saakka. + +Pian oli tulipalo saavuttanut mammutpetäjän alimmat oksat uhaten sitä +kohtaa, jonne Godfrey kahden toverinsa kanssa oli paennut. + +Joutuisivatko he siis tuon tulen uhriksi, jota vastaan eivät voineet +taistella, vai eikö heillä olisi muuta neuvoa kuin syöksyä puusta alas +liekeiltä pelastuakseen? + +Kummassakin tapauksessa oli kuolema varma. + +Godfrey tutki vielä, olisiko mitään mahdollisuutta päästä tästä +pälkähästä. Hän ei keksinyt mitään! Alimmat oksat olivat jo ilmitulessa +ja paksu savu hämärsi idästä nousevan päivän ensimmäiset valoviirut. + +Tällä hetkellä kuului hirvittävä rysähdys. Mammutpetäjä, joka nyt oli +palanut juuriinsa asti, tärähti pahasti, kallistui, kaatui... + +Mutta alas romahtaessaan kohtasi taittunut runko naapuripuita. Sen +vankat oksat sekaantuivat niiden oksiin, ja niin se jäi vinoon +nojalleen ainoastaan viisiviidettäasteisessa kulmassa tantereesta. + +Mammutpetäjän kaatuessa luulivat Godfrey ja hänen toverinsa, että +heidän viimeinen hetkensä oli lyönyt...! + +"Yhdeksästoista tammikuuta!" huudahti silloin ääni, jonka Godfrey +ällistyksestään huolimatta tunsi... + +Se oli Karefinotu -- niin, Karefinotu, joka oli lausunut nuo sanat ja +lausunut ne sillä englanninkielellä, jota hän tähän asti ei ollut +näkynyt voivan puhua eikä ymmärtää! + +"Mitä sanot...?" kysyi Godfrey, joka oli luisuttanut itsensä oksien +välitse hänen luokseen. + +"Sanon", vastasi Karefinotu, "että tänään on päivä, jolloin teidän +Will-enonne pitäisi saapua, -- ja jos hän ei saavu, niin hukka meidät +perii!" + + + + +XXII + +Selitys kaikkeen, mikä tähän asti on näyttänyt käsittämättömältä. + + +Sillä hetkellä ja ennenkuin Godfrey oli ehtinyt vastata, kuului +pyssynlaukauksia vähän matkan päästä Willin puusta. + +Juuri silloin eräs noita rajuja rankkasateita, jotka vyöryttävät vettä +ihan kaatamalla, humahti juuri parahiksi vuodattamaan vuolaat suihkunsa +hetkellä, jolloin ensimmäisiä oksia ahmivat liekit uhkasivat levitä +niihin puihin, joita vastaan Willin puu oli nojallaan. + +Mitä oli Godfreyn ajateltava tästä selittämättömästä tapausten +sarjasta? Karefinotu puhui englanninkieltä kuin Lontoon asukas, kutsui +häntä nimeltä, ilmoitti Will-enon piakkoin saapuvan, ja sitten nuo +äkkiä paukahtaneet pyssynlaukaukset! + +Hän pelkäsi tulleensa hulluksi, mutta hänellä oli tuskin aikaa tehdä +itselleen nämä ratkaisemattomat kysymykset. + +Sillä hetkellä -- tuskin viittä minuuttia ensi laukausten jälkeen -- +ilmestyi näkyviin puiden suojassa hiipivä merimiesjoukko. + +Godfrey ja Karefinotu luisuttivat itsensä heti alas runkoa pitkin, +jonka sisäseinämät vielä paloivat. + +Mutta heti kun Godfreyn jalat koskettivat maata, kuuli hän itseänsä +kutsuvan kahden äänen, joita hän hädässäänkään ei olisi voinut olla +tuntematta. + +"Godfrey-poikaseni, minulla on kunnia sinua tervehtää!" + +"Godfrey! Rakas Godfrey!" + +"Eno Will...! Phina!... Tekö...!" huudahti Godfrey hämmästyneenä. + +Kolme sekuntia myöhemmin oli hän enonsa sylissä ja painoi tyttöä +omaansa. + +Samaan aikaan kiipesi kaksi matruusia pientä joukkoa johtavan kapteenin +Turcotten käskystä mammutpetäjän runkoa ylös vapauttamaan Tartelettin, +jonka he "korjasivat" kaikkea hänen olemukselleen kuuluvaa +huomaavaisuutta noudattaen. + +Ja sitten vaihdettiin kysymyksiä, vastauksia ja selityksiä toinen +toisensa perään. + +"Eno Will, tekö?" + +"Niin, me!" + +"Ja miten olette voineet löytää Phinan saaren?" + +"Phinan saaren!" vastasi William W. Kolderup. "Tarkoitat Spencerin +saarta. Kah, sehän ei ollut vaikeata, -- minähän sen kuusi kuukautta +sitten ostin!" + +"Spencerin saaren?" + +"Jolle sinä siis olit antanut minun nimeni, rakas Godfrey", virkkoi +nuori tyttö. + +"Tämä uusi nimi miellyttää minua, ja me säilytämme sen saarelle", +vastasi eno; "mutta tähän asti ja maantieteilijöille se on yhä +Spencerin saari, joka on vain kolmen päivän matkan päässä San +Franciscosta ja jolle olin katsonut hyödylliseksi lähettää sinut +Robinsonin elämään tutustumaan!" + +"Oi, eno, eno Will, mitä sanottekaan?" huudahti Godfrey. "Ah, jos +puhutte totta, en voi suinkaan väittää, että en olisi tätä ansainnut! +Mutta, rakas eno, entä se _Dreamin_ haaksirikko...?" + +"Valehaaksirikko!" vastasi William W. Kolderup, joka ei ollut koskaan +ollut paremmalla tuulella. "_Dream_ vaipui rauhallisesti pohjaan +täyttämällä vesiruumansa Turcottelle antamieni ohjeitten mukaan. Sinä +arvelit sen uponneen tykkänään ikipäiviksi; mutta kun kapteeni näki +Tartelettin ja sinun pääsevän turvallisesti rantaan, käänsi hän +koneensa takaperin. Kolme päivää myöhemmin purjehti alus San Franciscon +satamaan, ja se on meidät nyt sovittuna päivänä tuonut Spencerin +saarelle." + +"Ketään laivamiehistöstä ei siis tuhoutunut haaksirikossa!" kysyi +Godfrey. + +"Ei ketään... jollei ehkä se viheliäinen kiinalainen, joka oli +kätkeytynyt laivaan ja jota ei sieltä voitu löytää!" + +"Entä se kanootti...?" + +"Tekaistu, vartavasten veistättämäni!" + +"Mutta ne villit...?" + +"Valevillejä, joihin sinun luotisi eivät onneksi osuneet!" + +"Entä Karefinotu sitten...?" + +"Valehenkilö oli Karefinotukin. Hänhän on uskollinen Jup Brassini, +joka, näen mä, on oivallisesti esittänyt Perjantain osaa!" + +"Niin on", vastasi Godfrey, "ja hän on kahdesti pelastanut henkeni, +kohtauksessa karhun ja tiikerin kanssa..." + +"Valekarhu, valetiikeri!" huudahti William W. Kolderup nauraa +hötköttäen mielissään. "Täytettyjä ne olivat kumpikin, ja sinun +huomaamattasi toi Jup Brass tovereineen ne saarelle!" + +"Mutta ne liikuttivat päätänsä ja käpäliänsä!" + +"Koneiston avulla, jota Jup Brass yöllä kävi vetämässä muutamaa tuntia +ennen niitä kohtauksia, jotka hän sinulle valmisti!" + +"Mitä! Niinkö se kaikki oli...?" toisteli Godfrey hiukan häpeillään +siitä, että oli antanut itseänsä mokomilla kepposilla petkuttaa. + +"Niin, sinä elelit saarellasi liian mukavasti, rakas sisarenpoikani, ja +täytyi hankkia sinulle vähän mielenjännitystä!" + +"Mutta", vastasi Godfrey, yhtyen yleiseen iloon, "jos tahdoitte minua +tuolla tavoin koetella, eno Will, miksi sitten lähetitte matkalaukun ja +siinä kaikenlaisia esineitä, joita me niin kipeästi tarvitsimme?" + +"Matkalaukun?" ihmetteli William W. Kolderup. "Minkä matkalaukun? En +ole konsaan lähettänyt sinulle matkalaukkua! Olisiko ehkä...?" + +Näin sanoen kääntyi eno Phinaan päin, joka loi silmänsä alas ja käänsi +päänsä sivulle. + +"Ah, tosiaan! Matkalaukku on lähetetty, mutta silloin on Phinalla +täytynyt olla rikostoveri..." + +Ja Will-eno kääntyi kapteeni Turcotteen päin, joka rämähti isoon +nauruun. + +"Mitäpä sille mahtoi, herra Kolderup?" vastasi hän. "Voin joskus +vastustaa teitä... mutta Phina-neitiä... ei, se on liian vaikeata! Ja +kun te neljä kuukautta sitten lähetitte minut saarelle tarkastelemaan, +otin minä mainitun matkalaukun veneeseeni..." + +"Rakas Phina, rakas Phinani!" virkkoi Godfrey ojentaen nuorelle tytölle +kätensä. + +"Te, Turcotte, olitte kuitenkin minulle luvannut pitää asian salassa", +vastasi Phina punehtuen. + +Ja ravistaen isoa päätänsä koetti eno William W. Kolderup turhaan +salata suurta liikutustansa. + +Mutta jos Godfrey ei ollutkaan voinut pidättää hyvätuulista hymyä +kuunnellessaan Will-enon antamia selityksiä, niin opettaja Tartelett ei +suinkaan nauranut. Hän oli kovin kiukuissaan kuulemastansa! Ettäkö +häntä, tanssin ja plastiikan opettajaa, oli moisilla kujeilla vedetty +nenästä! Siksipä hän hyvin arvokkaana astui esille ja kysyi: + +"Herra William W. Kolderup ei kaiketikaan väitä, että suunnaton +krokotiili, jonka onnettomaksi uhriksi olin joutumaisillani, oli +pontimilla liikkuva pahvinukke?" + +"Krokotiili?" ihmetteli eno. + +"Niin, herra Kolderup", puuttui puheeseen Karefinotu, jolle täytyy +palauttaa oikea nimensä, Jup Brass, "niin, todellinen krokotiili, joka +ahdisti herra Tartelettia. Eikä minulla kuitenkaan ollut sellaista +kokoelmassani!" + +Godfrey kertoi sitten, mitä viimeksi oli tapahtunut: runsaslukuisten +petoeläinten, todellisten leijonain, tiikerien ja pantterien +äkillisestä ilmestymisestä saarelle sekä käärmetulvasta, vaikka +ainoatakaan näytettä moisista matelijoista ei ollut siellä neljänä ensi +kuukautena havaittu! William W. Kolderup joutui nyt vuorostaan +hämilleen eikä käsittänyt tästä kaikesta mitään. Spencerin saarella -- +sehän oli jo aikoja sitten tunnettu asia -- ei oleksinut ainoatakaan +petoa, ja kauppasopimuksen mukaan ei siellä saanut olla minkäänlaista +tuhoeläintä. + +Hän ei myöskään käsittänyt, mitä Godfrey hänelle kertoi kaikista +yrityksistään ottaa selvää savusta, joka oli näyttäytynyt eri kohdilta +saarta. Samaten hän tuntui kovin ällistyvän paljastuksista, jotka +vihjaisivat hänelle, että kaikki ei ollut käynyt hänen ohjeittensa +mukaan, sen ohjelman puitteissa, jonka tekemiseen hänellä yksin oli +ollut oikeus. + +Mitä Tartelettiin tulee, niin hän ei ottanut noita selityksiä kuuleviin +korviinsa. Hän näet ei tahtonut mitään myöntää, ei valehaaksirikkoa, ei +valevillejä, ei kuvaeläimiä, ja kaikkein vähimmin hän tahtoi luopua +saavuttamastaan kunniasta, että oli ensimmäisellä laukauksellaan +kellistänyt polynesialaisheimon päällikön -- erään Kolderupin +palvelijakunnasta, joka muuten voi yhtä hyvin kuin hän itsekin. + +Kaikki oli sanottu, kaikki selitetty, paitsi tärkeä kysymys +todellisista pedoista ja tuntemattomasta savusta. Sen johdosta oli jo +Will-enokin vaipumaisillaan syviin mietteisiin. Mutta käytännöllisenä +miehenä hän siirsi näiden kysymysten ratkaisun toistaiseksi ja sanoi +kääntyen sisarenpoikaansa kohti: + +"Godfrey, sinä olet aina niin paljon pitänyt saarista, että varmaan +tuotan sinulle suuren ilon ja täytän toivomuksesi ilmoittamalla tämän +saaren kuuluvan sinulle, yksinomaan sinulle. Minä lahjoitan sen +sinulle! Sinä saat nauttia saarestasi niin paljon kuin vain tahdot! En +aio pakottaa sinua täältä lähtemään, en yritä väkisin eroittaa sinua +saarestasi. Pysy siis Robinsonina koko elämäsi päivät, jos sydämesi +sitä halajaa..." + +"Minäkö", huudahti Godfrey, "kaikiksi ajoiksi!" + +Phina lähestyi vuorostaan: + +"Godfrey", kysyi hän, "tahdotko sinä todella jäädä saarellesi?" + +"Mieluummin kuolisin!" vastasi nuori mies suoristautuen niin +kimmoisesti, että hänen sanojensa vilpittömyyttä ei voinut epäillä. + +Mutta sitten hän heti muutti mielensä. + +"No, kyllä sentään", jatkoi hän tarttuen neitosen käteen, "kyllä jään +tänne, mutta vain kolmella ehdolla, ensiksikin sinun on jäätävä tänne +minun kanssani, rakas Phina, toiseksi täytyy Will-enon suostua asumaan +täällä meidän kanssamme, ja kolmanneksi pitää _Dreamin_ laivapapin +vielä tänään tulla meidät vihkimään!" + +"_Dreamissa_ ei ole pappia, Godfrey", vastasi Will-eno, "sen kyllä +tiedät; mutta luullakseni on niitä vielä San Franciscossa, ja kaiketi +sieltä tapaisimme useammankin kuin yhden arvokkaamman pastorin, joka +suostuisi tekemään meille tämän pienen palveluksen! Arvelen siis +noudattavani mielihaluasi sanoessani sinulle, että huomenna astumme +jälleen laivaan!" + +Sitten Phina ja Will-eno tahtoivat, että Godfrey olisi hyvä ja +näyttäisi heille saartansa. Hän opasteli heitä siis mammutpetäjäin +juurella ja vähäisen joen vartta pienelle sillalle asti. + +Voi, Willin puun majasta ei enää ollut mitään jäljellä! Tuli oli +kokonaan polttanut poroksi puun tyveen laaditun asunnon. Jollei +William W. Kolderup olisi saapunut, niin nyt, kun heidän pienet +talouskapineensa ja työkalunsa olivat hävitetyt ja ilmieläviä petoja +juoksenteli saarella, olisi Robinsoniemme kohtalo talven tullen ollut +varsin surkuteltava. + +"Eno Will", virkkoi sitten Godfrey, "jos olin antanut tälle saarelle +Phinan nimen, niin sallikaa minun lisätä, että mammuttipetäjän, jossa +asuimme, olin ristinyt Willin puuksi". + +"Hyvä on", vastasi eno, "me otamme sen siemeniä mukaamme kylvääksemme +niitä Friscossa puutarhaani!" + +Tämän kävelyn aikana havaittiin etäältä muutamia petoeläimiä, mutta ne +eivät tohtineet hyökätä _Dreamin_ lukuisan ja hyvin aseistetun +matruusijoukon kimppuun. Siitä huolimatta oli niiden olemassaolo yhtä +käsittämätön tosiasia. + +Sitten noustiin laivaan, kun Tartelett ensin oli pyytänyt, että saisi +ottaa mukaan "krokotiilinsa" todistuskappaleeksi -- mikä hänelle +myönnettiin. + +Illalla, kun kaikki olivat kokoontuneet Dreamin ruokasaliin, juhlittiin +iloisella aterialla Godfrey Morganin koettelemusten päättymistä ja +hänen kihlaustaan Phina Hollaneyn kanssa. + +Seuraavana päivänä, tammikuun 20:ntenä, _Dream_ oli lähtökunnossa +kapteeni Turcotten komentaessa. Kello kahdeksalta aamulla Godfrey näki, +jonkun verran heltyen, lännen taivaanrannalle varjona haihtuvan tuon +saaren, jolla hän oli ollut viisi kuukautta koulussa ja oppinut +unohtumattomia läksyjä. + +Matka sujui nopeasti kauniilla säällä ja suotuisalla tuulella, joka +salli _Dreamin_ levittää purjeensa. Ah, tällä kertaa se ohjasi suoraan +maaliinsa, se ei yrittänyt ketään pettää! Se ei tehnyt lukemattomia +mutkia, kuten ensimmäisellä matkallaan! Se ei perääntynyt yöllä, minkä +oli päivän kuluessa kulkenut! + +Niinpä se tammikuun 23 päivänä, laskettuaan Kultaportista San +Franciscon laajaan satamalahteen saapui kello kahdentoista aikaan +tyynesti Merchant Streetin laiturin viereen. + +Ja mitä silloin nähtiin? + +Nähtiin laivan ruumasta astuvan esille miehen, jonka saavuttuaan +uimalla _Dreamiin_ sen ankkuroidessa Phinan saaren edustalla oli +onnistunut kätkeytyä vielä toistamiseen. + +Ja kuka se mies oli? + +Se oli kiinalainen Seng-Vu, joka oli tehnyt paluumatkansa samalla +tavalla kuin ensi retkensäkin! + +Seng-Vu astui William W. Kolderupia kohti. + +"Suokoon herra Kolderup anteeksi", sanoi hän hyvin kohteliaasti. +"Astuessani Dream-laivaan luulin sen purjehtivan suoraan Shanghaihin, +jonne tahdoin päästä -- takaisin kotimaahani; mutta sen palatessa San +Franciscoon minä astun laivasta!" + +Hämmästyneinä tästä kummituksesta he eivät osanneet vastata mitään +tungettelijalle, joka hymyillen katseli heitä. + +"Mutta", sanoi vihdoin William W. Kolderup, "et kaiketikaan ole +viipynyt kuutta kuukautta lastiruuman pohjalla?" + +"En", vastasi Seng-Vu. + +"Missä sinä sitten piileskelit?" + +"Saarella!" + +"Sinäkö?" huudahti Godfrey. + +"Minä!" + +"Ne savut siis...?" + +"Täytyihän toki tehdä tulta!" + +"Etkö sinä yrittänyt saapua meidän luoksemme, elämään yhdessä meidän +kanssamme?" + +"Kiinalainen viihtyy yksinään", vastasi Seng-Vu tyynesti. "Hän on +kylliksi itselleen eikä kaipaa ketään!" + +Näin sanoen tuo olento kumarsi William W. Kolderupille, lähti laivasta +ja hävisi. + +"Siitä näet, mistä puusta oikeat Robinsonit ovat veistetyt!" huudahti +eno Will. "Katsele häntä ja sano, oletko hänen kaltaisensa! +Samantekevää, mutta anglosaksilaisen rodun ei ole hyvä sulattaa +itseensä tuollaisia ihmisiä!" + +"Hyvä", virkkoi silloin Godfrey; "savun näkymisen selittää Seng-Vun +oleskelu saarella; mutta ne pedot...?" + +"Ja minun krokotiilini?" tiukkasi Tartelett. "Selitettäköön toki +minulle minun krokotiilini!" + +Kovin hämmästyneenä tästä seikasta kosketti eno William W. Kolderup +neuvottomana otsaansa, ikäänkuin karkoittaakseen pilven. + +"Kyllä sen myöhemmin saamme selville", sanoi hän. "Kaikki selviää +lopuksi sille, joka osaa tiedustella." + +Muutamia päiviä myöhemmin vietettiin suurella loistolla William W. +Kolderupin sisarenpojan ja kasvattityttären häitä. Voitte arvata, että +kaikki upporikkaan kauppiaan tuttavat juhlivat ja onnittelivat nuorta +paria. + +Näissä juhlamenoissa Tartelett esiintyi perin siroryhtisesti ja +hienosti, aivan _comme il faut_; ja oppilaskin puolestaan tuotti +kunniaa kuuluisalle tanssin ja plastiikan opettajalle. + +Tartelettin mieleen juolahti oiva ajatus. Kun hän ei voinut pistää +krokotiiliansa neulaan -- mitä hän pahoitteli, -- päätti hän aivan +yksinkertaisesti täyttää sen oljilla. + +Tällä tavoin olisi eläin hyvin laitettuna, kita puoliammollaan, jalat +harallaan, kattoon ripustettuna hänen kamarinsa uhkein koristus. + +Krokotiili lähetettiin siis taitavalle eläintentäyttäjälle, joka toi +sen taloon muutamia päiviä myöhemmin. + +Silloin saapuivat kaikki ihmettelemään "hirviötä", jonka ateriaksi +Tartelett oli ollut joutumaisillaan. + +"Tiedättekö, herra Kolderup, mistä tuo eläin on kotoisin?" kysyi +kuuluisa täyttäjä esittäessään laskunsa. + +"En", vastasi Will-eno. + +"Mutta olihan sen selkäkilven alle kiinnitetty osoitelappu." + +"Osoitelappu!" huudahti Godfrey. + +"Kas tässä!" vastasi kuuluisa ammattimies. + +Ja hän näytti nahanpalasta, johon oli lähtemättömällä musteella +piirretty: + + Hagenbeckittä, Hampurista, J.R. Taskinarille Stocktoniin, + U.S.A. + +Kun William W. Kolderup oli lukenut nämä sanat, purskahti hän +räjähtävään nauruun. + +Hän oli käsittänyt kaikki. + +Hänen vastustajansa J.R. Taskinar, hänen laudalta lyöty kilpailijansa +oli ostanut kokonaisen laivanlastin suuria petoja, matelijoita ja muita +tuhoeläimiä molempain pallonpuoliskojen eläinnäyttelyjen hyvin +tunnetulta hankkijalta ja kostaakseen kuljettanut ne öiseen aikaan +useammissa erissä Spencerin saarelle. Se oli käynyt hänelle epäilemättä +kalliiksi, mutta hänen oli onnistunut tärvellä kilpailijansa +omaisuus, kuten englantilaiset, jos saamme tarinaa uskoa, tekivät +Martinique-saarella ennenkuin luovuttivat sen ranskalaisille. + +Nyt ei enää ollut mitään selittämätöntä Phinan saaren muistettavissa +tapauksissa. + +"Hyvin pelattu!" huudahti William W. Kolderup. "Minä en olisi osannut +tehdä paremmin kuin tuo vanha Taskinarin lurjus!" + +"Mutta noine hirvittävine vieraineen", huomautti Phina, "on nyt +Spencerin saari...!" + +"Phinan saari..." oikaisi Godfrey. + +"Phinan saari", toisti nuori rouva hymyillen, "aivan kelpaamaton +asuttavaksi!" + +"Pyh",, vastasi Will-eno, "odotetaan siksi, kun sen viimeinen leijona +on syönyt viimeisen tiikerin!" + +"Ja etkö silloin, rakas Phina", kysyi Godfrey, "pelkää lähteä sinne +kesäkaudeksi minun kanssani?" + +"Sinun kanssasi, rakas puolisoni, en pelkää mitään missään!" vastasi +Phina. "Ja koska sinä siis et olekaan tehnyt kiertomatkaasi maapallon +ympäri..." + +"Niin teemme sen yhdessä!" huudahti Godfrey. "Ja jos kova onni joskus +tekisi minusta todellisen Robinsonin..." + +"Niin minä olen uskollisimpana Robinsonittarena rinnallasi!" + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58779 *** diff --git a/58779-8.txt b/58779-8.txt deleted file mode 100644 index c7c5da9..0000000 --- a/58779-8.txt +++ /dev/null @@ -1,7979 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Robinson-koulu, by Jules Verne, Translated by -Valfrid Hedman - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Robinson-koulu - Seikkailuromaani Tyyneltämereltä - - -Author: Jules Verne - - - -Release Date: January 27, 2019 [eBook #58779] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ROBINSON-KOULU*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -ROBINSON-KOULU - -Seikkailuromaani Tyyneltämereltä - -Kirj. - -JULES VERNE - -Suom. Valfrid Hedman - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Halukkailla on tilaisuus ostaa saari Tyynestä valtamerestä. - II. William W. Kolderup San Franciscosta kamppailee stocktonilaisen - J.R. Taskinarin kanssa. - III. Phina Hollaneyn ja Godfrey Morganin keskustelu pianon - säestyksellä. - IV. Artelett, jota nimitetään Tartelettiksi, esitellään - asianmukaisesti lukijalle. - V. Lähtövalmistuksia ja lopullinen matkallelähtö. - VI. Lukija tutustutetaan uuteen henkilöön. - VII. Havaitaan, että William W. Kolderup menetteli ehkä - viisaasti vakuuttaessaan laivansa. - VIII. Godfrey johtuu pahoittelemaan matkustusvimmaa. - IX. Robinson-elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. - X. Godfrey menettelee niinkuin jokainen muu haaksirikkoinen - olisi samanlaisissa oloissa menetellyt. - XI. Asuntokysymys ratkaistaan niin hyvin kuin mahdollista. - XII. Komea ja onnekas salamanisku. - XIII. Godfrey näkee taas hienoa savua nousevan eräältä toiselta - kohdalta saarta. - XIV. Godfrey löytää rannalle ajautuneen matkalaukun, joka on - hänelle ja hänen toverilleen erinomaisen tervetullut. - XV. Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen - todellisen tai kuvitellun Robinsonin elämässä. - XVI. Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummastuttane. - XVII. Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä. - XVIII. Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista - kasvatusta. - XIX. Tilanne mutkistuu yhä. - XX. Tartelett hokee kaikissa äänilajeissa, että hän haluaisi - jo päästä pois saarelta. - XXI. Neekeri Karefinotu lausuu aivan hämmästyttävän mietteen. - XXII. Selitys kaikkeen, mikä tähän asti on näyttänyt - käsittämättömältä. - - - - -I. - -Halukkailla on tilaisuus ostaa saari Tyynestä valtamerestä. - - -"Saari myytävänä käteismaksusta, kulungit lisäksi, enimmän -tarjoovalle!" toisteli huutokaupantoimittaja Dean Felporg hengähtämättä -yhä uudelleen tämän merkillisen myynnin ehtoja pohtiville ihmisille. -"Saari myytävänä! Saari myytävänä!" säesti vielä kaikuvammalla äänellä -huutaja Gingrass, joka kulki edestakaisin todella perin kiihtyneen -väkijoukon keskellä. - -Väkeä siinä tosiaan oli tungeksimassa huutokauppakamarin avarassa -salissa Sacramento-kadun 10:ssä. Siellä oli paitsi useita -Kalifornian, Oregonin ja Utahin amerikkalaisia myöskin joitakuita -niistä ranskalaisista, jotka muodostivat runsaan kuudenneksen -asujamistosta, sarapiinsa kääriytyneitä meksikolaisia, leveähihaisiin -viittoihinsa puettuja kiinalaisia teräväkärkisissä kengissään ja -kartiomaiset hatut päässä, Etelämeren kanakeja, vieläpä muutamia -Kolminaisuus-virran varsilla kuljeskelevia Mustajalka-, Isomaha- tai -Litteäpää-intiaanejakin. - -Rientäkäämme lisäämään, että näytelmää esitettiin Kalifornian valtion -pääkaupungissa, San Franciscossa, vaikkei siihen aikaan, jolloin uusien -kultakaivosten tavoittelu houkutteli kullanetsijöitä molemmilta -maapallon puoliskoilta -- vuodesta 1849 vuoteen 1852. San Francisco ei -enää ollut mitä se oli ollut alussa, karavaanimaja, maihinnousupaikka, -kortteeri yhden yön lepäämistä varten hoppuisille ihmisjoukoille niiden -kiirehtiessä Sierra Nevadan läntisellä rinteellä sijaitseville -kulta-alueille. Ei, noin kaksikymmentä vuotta sitten oli entinen -tuntematon Yerba Buena väistynyt ainoalaatuisen, satatuhatta asukasta -käsittävän, kahden kukkulan liepeille rakennetun kaupungin tieltä, -joka ei ollut löytänyt kyllin tilaa rantakaistaleelta, vaan oli -päättäväisesti alkanut laajentua takalistonsa äärimmäisille kukkuloille -asti, -- sanalla sanoen kaupungin, joka on syössyt valta-asemastaan -Liman, Santiagon, Valparaison ja kaikki muut kilpailijansa Uuden -mantereen länsirannikolla ja josta yhdysvaltalaiset ovat tehneet -Tyynenmeren kuningattaren, "länsirannikon loistotähden"! - -Tuona päivänä -- toukokuun 15:nä -- oli vielä kylmä. Tässä maassa, joka -on välittömästi napaseudun merivirtojen vaikutuksen alaisena, -muistuttavat mainitun kuukauden ensimmäiset viikot pikemmin -Keski-Euroopan maaliskuun viime viikkoja. Mutta sitä ei olisi huomannut -tämän julkisen huutokauppasalin perällä. Lakkaamatta kilisevä kello oli -kutsunut sinne suuren ihmisjoukon, ja kesäinen lämpömäärä sai jokaisen -otsalle kihoilemaan hikihelmiä, jotka pakkanen ulkona olisi pian -jähmetyttänyt. - -Älkää luulko, että kaikki nämä häärivät ihmiset olivat saapuneet -huutokauppakamariin ostotuumissa. Sanoisinpa, että siellä oli vain -uteliaita. Ken olisi ollut kyllin hupsu, vaikka olisi ollut riittävän -varakaskin, ostaakseen Tyynenmeren saaren, jonka hallitus kummallisesta -oikusta oli pannut vasaran alle? Arveltiin siis, että mitään riittävää -tarjousta ei tehtäisi, että kukaan harrastaja ei innostuisi huutamaan. -Se ei kuitenkaan ollut julkisen kuuluttajan vika, hän kun koetti -yllyttää ostajia huudoillaan, eleillään ja mitä houkuttelevimmilla -kuvilla koristetulla kaunopuheisella kehuskelullaan. - -Naurettiin, mutta ei kilpailtu tarjouksissa. - -"Saari! Saari myytävänä!" toisteli Gingrass. - -"Mutta ei ostettavana", vastasi eräs irlantilainen, jonka taskusta ei -olisi löytynyt kolikoita pikku somerikonkaan hinnaksi. - -"Saari, joka määrätyllä minimihinnalla ostettaessa ei nousisi edes -viiteentoista dollariin hehtaarilta!" huusi vasaramies Dean Felporg. - -"Ja joka ei tuottaisi senttiä sadalta!" vastasi roteva maanviljelijä, -joka hyvin tunsi alaansa kuuluvat yritykset. "Saari, joka on -ympärimitaltaan kokonaista satakaksikymmentä kilometriä ja -pinta-alaltaan yhdeksänkymmenen tuhannen hehtaarin laajuinen!" - -"Onko se edes vankalla perustalla?" kysyi meksikolainen, vanha -kapakkavieras, jonka oma perustus tällä hetkellä näytti varsin -horjuvalta. - -"Saari, jolla vielä on koskemattomia aarniometsiä", jatkoi huutaja, -"sekä niittyjä, kukkuloita, puroja..." - -"Taataanko se?" kysäisi eräs ranskalainen, joka ei juuri näyttänyt -halukkaalta tarttumaan syöttiin. - -"Kyllä taataan!" vastasi toimitsija Felporg, liian varma ammatissaan -välittääkseen yleisön pilapuheista. - -"Kahdeksi vuodeksi?" - -"Maailman loppuun asti." - -"Ja vielä senkin jälkeen!" - -"Saari aivan omaksi!" toisteli huutaja. "Saari, jolla ei -ole ainoatakaan tuhoeläintä, ei petoa eikä matelijaa!" - -"Eikö lintujakaan?" tokaisi joku velikulta. - -"Eikä hyönteisiä?" säesti toinen. - -"Saari enimmän tarjoovalle!" toisti Dean Felporg aivan hämmentymättä. -"No, kansalaiset! Hiukkasen kukkarosisua! Ken haluaa saaren hyvässä -kunnossa, melkein käyttämättömän saaren, joka sijaitsee Tyynessä -valtameressä, tuossa merien meressä? Sen pohjahinta on aivan mitätön. -Miljoona satatuhatta dollaria! Eikö siitä kukaan tarjoa miljoonaa -sataatuhatta?... Puhuuko kukaan?... Tekö hyvä herra? Tekö siellä... te, -joka liikutatte päätänne kuin porsliinimandariini?... Minulla on -saari!... Niin, saari! Ken haluaa saaren?" - -"Näyttäkää tavara!" lausui joku, ikäänkuin olisi ollut kysymys taulusta -tai japanilaisesta porsliinimaljakosta. - -Ja kaikki salissa olijat purskahtivat nauruun, mutta alkuhintaan ei -vain lisätty puolta dollariakaan. - -Mutta vaikka itse tavaraa ei voitukaan siirtää kädestä käteen, oli -saaren asemakartta hankittu yleisön nähtäväksi. Harrastelijain täytyi -tietää mitä ajatella tästä julkisella huutokaupalla tarjotusta -maapallon palasesta. Mitään yllätystä ei ollut pelättävissä eikä mitään -vastoinkäymistä. Asema, ilmansuunnat, seudun luonne, maanpinnan -korkeussuhteet, eri vesistöjen verkko, ilmasto, kulkuyhteydet, kaikki -oli helposti edeltäpäin todettavissa. Ei siinä sikaa säkissä -ostettaisi, ja hyvinkin saattoi uskoa vakuutusta, ettei voinut olla -petoksen pelkoa kauppatavaran laatuun nähden. Sitäpaitsi olivat -Yhdysvaltain lukemattomat sanomalehdet, yhtä hyvin Kalifornian -paikallislehdet kuin suuret päivälehdet, kahdesti viikossa, kerran -viikossa, kahdesti kuussa tai kerran kuussa ilmestyvät julkaisut, -aikakauslehdet, loistolukemistot, tilapäislehdet ja muut jo useamman -kuukauden ajan lakkaamatta kiinnittäneet yleisön huomiota tähän -saareen, jonka huutokaupallamyynnin kongressi oli äänestyksellä -hyväksynyt. - -Tämä saari oli Spencerin saari, joka sijaitsee länsilounaaseen San -Franciscon lahdesta, noin neljänsadankuudenkymmenen meripenikulman -päässä Kalifornian rannikolta, 32° 15' pohjoista leveyttä ja 142° 18' -läntistä pituutta Greenwichin meridiaanista. - -Muuten oli mahdotonta kuvitella eristetympää asemaa kaiken laiva- ja -kauppaliikkeen ulkopuolella, vaikka Spencerin saari olikin verraten -lyhyen matkan päässä ja sijaitsi niin sanoaksemme amerikkalaisilla -vesillä. Mutta siellä ovat säännölliset, vinoon pohjoiseen tai etelään -kulkevat merivirrat muodostaneet ikäänkuin tyvenvetisen järven, jota -toisinaan nimitetään "Fleurieun pyörteeksi". - -Tämän äärettömän, ilman huomattavaa suuntaa kuohuvan virranpyörteen -saartamassa suvannossa sijaitsee Spencerin saari. Vain harvat -laivatkaan saavat sen näköpiiriinsä. Tyynenmeren suuret kulkuväylät, -jotka yhdistävät uuden mantereen vanhaan kulkien joko Kiinaan tai -Japaniin, kääntyvät kaikki eteläisempään suuntaan. Purjealukset -tapasivat tämän Fleurieun pyörteen pinnalla alituista tyventä, eikä -suorinta tietä kiitävillä höyrylaivoillakaan olisi mitään hyötyä sen -yli kulkemisesta. Eivät siis kummatkaan tule välittäneeksi mitään -Spencerin saaresta, joka kohoaa siinä kuin jokin Ison valtameren -vedenalaisten vuorten yksinäinen huippu. Ihminen, joka tahtoisi paeta -maailman melua, etsien yksinäisyyden levollista rauhaa, ei tosiaan -voisi löytää mitään parempaa kuin tämän muutamien satojen kilometrien -päähän rannikosta kadonneen saaren! Vapaaehtoiselle Robinsonille se -olisi ollut ihanteellinen kolkka! Mutta siitä oli maksettava hinta. - -Ja miksi sitten Yhdysvallat tahtoivat luopua tästä saaresta? Oliko se -oikku? Ei. Suuri kansa ei voi toimia oikusta kuin joku yksityinen -henkilö. Asian oikea laita oli näin: Siinä paikassa, jossa se -sijaitsee, oli Spencerin saari jo kauan näyttänyt aivan hyödyttömältä -asemalta. Sen asuttaminen ei olisi tuottanut mitään käytännöllisiä -tuloksia. Sotilaalliselta näkökannalta siihen ei liittynyt mitään -mielenkiintoista, koska siltä ei olisi voitu hallita muuta kuin aivan -autiota Tyynenmeren seutua. Kauppaliikenteen kannalta se olisi ollut -yhtä hyödytön, koska sen tuotteet eivät olisi korvanneet edes -viljelyskustannuksiaan eivätkä rahtikuluja. - -Rangaistussiirtolaksi taas se olisi ollut liian lähellä rannikkoa, -joten sellaistakaan ei käynyt sinne perustaminen. Sanalla sanoen, -käyttipä sitä mihin tarkoitukseen hyvänsä, se olisi ollut liian -hankalaa ja kallista. Niinpä se olikin ollut autiona ikimuistoisista -ajoista asti, ja "erinomaisen käytännöllisten" miesten muodostama -kongressi oli nyt päättänyt myydä Spencerin saaren huutokaupalla -- -sillä ehdolla kuitenkin, että ostaja oli vapaan Amerikan kansalainen. - -Mutta saarta ei tahdottu antaa ilmaiseksi. Alkuhinnaksikin oli määrätty -miljoona satatuhatta dollaria. Jollekulle rahayhtiölle, joka olisi -pannut ostamansa omaisuuden viljelykseen ja hankkinut siitä voittoa, -moinen summa olisi ollut vain pikkuseikka, jos kauppa todellakin olisi -tarjonnut joitakin etuja. Mutta, emme voi sitä liian usein toistaa, se -ei tarjonnut mitään etuja. Asiantuntijat eivät välittäneet tästä -Yhdysvaltojen irtonaisesta pirstaleesta enempää kuin jostakin -napaseudun jäätikköihin kätkeytyneestä luodosta. - -Yksityishenkilöille taas oli summa sittenkin melkoinen. Olisi tarvinnut -olla rikas maksaakseen moisesta päähänpistosta, joka missään -tapauksessa ei voinut tuottaa edes yhtä sadalta! Täytyipä olla ihan -äveriäs, sillä summa oli ehdottomasti käteisellä maksettava eli -"_cash_", käyttääksemme amerikkalaista sanantapaa; ja varmaa on, että -Yhdysvalloissakin ovat harvinaiset sellaiset pomot, joilla on miljoona -satatuhatta dollaria noin vain taskurahoina -- veteen viskattaviksi -ilman mitään voiton toivoa. - -Ja kuitenkin oli kongressi päättänyt olla myymättä sitä alle mainitun -hinnan. Miljoona satatuhatta dollaria! Ei senttiäkään sen alle; muutoin -Spencerin saari jäisi Yhdysvaltain omaisuudeksi. - -Täytyi siis otaksua, ettei kukaan huutaja olisi kylliksi hupsu -maksaakseen siitä sellaista hintaa. - -Sitäpaitsi oli nimenomaan ennakolta määrätty, että omistaja, jos -sellainen konsaan ilmestyi, ei olisi Spencerin saaren kuningas, vaan -pienoistasavallan presidentti. Hänellä ei suinkaan olisi mitään -oikeutta pitää alamaisia, vaan ainoastaan kansalaisia, jotka -nimittäisivät hänet määrätyksi ajaksi ja voisivat hänet rajattomasti -yhä uudestaan valita. Joka tapauksessa oli kielletty istuttamasta -mitään itsevaltiasten sukupuuta. Koskaan eivät Yhdysvallat olisi -sietäneet pienoisimmankaan kuningaskunnan perustamista amerikkalaisille -vesille. - -Tämä rajoittava ehto oli ehkä omiaan loitontamaan jonkun -kunnianhimoisen miljoonamiehen tai valtaistuimelta syöstyn nabobin, -joka olisi tahtonut kilpailla Sandwich-saarten, Marquesas-saarten, -Pomotu-saarten tai muiden Tyynen valtameren saariryhmien villien -kuningasten kanssa. Sanalla sanoen, olipa syynä mikä tahansa, ketään -halukasta ostajaa ei ilmestynyt. Aika kului, huutaja kirkui itsensä -hengästyksiin, yllyttääkseen tekemään tarjouksia, huutokaupantoimittaja -käytti äänivarojansa, mutta ei havaittu ainoatakaan merkitsevää -päänliikettä, jollaisia nämä arvoisat välittäjät ovat perin kerkeät -huomaamaan, eikä alkuhinnasta ryhdytty edes keskustelemaan. - -Täytyy kuitenkin sanoa, että jos vasara lakkaamatta kohosikin pöydän -yli, niin ei väkijoukkokaan väsynyt odotukseen. Kokkapuheet risteilivät -yhä salissa, sukkeluudet kulkivat miehestä mieheen. Jotkut tarjosivat -saaresta kaksi dollaria, kulut mukaan luettuina. Toiset vaativat -hyvitystä siitä, että ottaisivat sen haltuunsa. - -Ja yhä jatkuivat huutajan äänekkäät ilmoittelut: - -"Saari myytävänä! Saari myytävänä!" - -Eikä ketään ostajaa. - -"Takaatteko, että siellä on kullanpitoista lietettä?" kysyi Merchant -Streetin maustekauppias Stumpy. - -"En", vastasi huutokaupantoimittaja, "mutta mahdotontakaan se ei ole; -ja valtio luovuttaa ostajalle kaikki oikeudet tuollaisiin -kultakenttiin". - -"Kaihan siellä ainakin on tulivuori?" kysyi Oakhurst. - -"Ei ole tulivuorta", vastasi Dean Felporg, "muutoin se olisikin -kalliimpi". - -Ääretön naurunrähäkkä seurasi tätä vastausta. "Saari myytävänä! Saari -myytävänä!" kirkui Gingrass, jonka keuhkot olivat uupumaisillaan. - -"Ei enempää kuin dollari, vain puoli dollaria, vain sentti pohjahinnan -päälle", virkkoi huutokaupanpitäjä vielä viimeisen kerran, "ja sitten -minä lyön! Ensimmäinen kerta!... Toinen kerta!..." - -Täydellinen äänettömyys. - -"Jos kukaan ei sano mitään, niin huutokauppa peruutetaan! Ensimmäinen -kerta! Toinen karta!" - -"Miljoona kaksisataatuhatta dollaria!" Nämä sanat kajahtivat salissa -kuin revolverinlaukaukset. Hetkeksi mykistyttyään kääntyi väkijoukko -huimapäätä kohti, joka oli uskaltanut pamauttaa tuon summan... Se oli -William W. Kolderup San Franciscosta. - - - - -II - -William W. Kolderup San Franciscosta kamppailee stocktonilaisen J.R. -Taskinarin kanssa. - - -Oli kerran äärettömän rikas mies, joka käsitteli dollarimiljoonia -niinkuin muut käsittelevät tuhansia. Se oli William W. Kolderup. - -Sanottiin hänen olevan rikkaamman kuin Westminsterin herttua, jonka -vuositulot nousivat kahdeksaansataantuhanteen puntaan ja joka saattoi -tuhlata viisikymmentätuhatta frangia päivässä eli kolmekymmentäkuusi -frangia minuutissa, -- rikkaamman kuin Nevadan senaattori -Jones, jolla oli kolmenkymmenenviiden miljoonan vuositulot, -- -rikkaamman kuin itse herra Mackay, jolle hänen kahden miljoonan -seitsemänsadanviidenkymmenentuhannen punnan vuotuiset korkonsa -hankkivat seitsemäntuhatta kahdeksansataa frangia tunnissa eli kaksi -frangia ja jonkun centimen sekunnissa. - -En puhu pikkumiljonääreistä: Rotschildeistä, Vanderbilteistä, -Northumberlandin herttuoista ja Stewarteista, enkä mahtavan Kalifornian -Pankin johtajista ja muista vanhan ja uuden maailman hyvätuloisista -henkilöistä, joille William W. Kolderup olisi kyennyt viskelemään -almuja. Hän olisi arastelematta lahjoittanut miljoonan aivan kuin te -tai minä antaisimme viisikymmenmarkkasen. - -Kalifornian ensimmäisten kultakaivosten käsittelyssä tämä arvoisa -keinottelija oli laskenut arvaamattoman varallisuutensa vankat -perustukset. - -Hän oli sveitsiläisen kapteeni Sutterin [Sutter jäi itse köyhäksi, -kolmekymmentä vuotta turhaan hakien omistusoikeuksilleen lain -tunnustusta. _Suom_.] pääasiallisin yhtiökumppani, hänen, jonka -tiluksilta ensimmäinen kultasuoni vuonna 1848 löydettiin. Tuon -ajankohdan jälkeen tapaamme hänet onnen ja neronsa avustamina -ottamassa osaa kaikkiin molempain pallonpuoliskojen suuriin -liikeyrityksiin. Silloin hän heittäytyi rohkeasti kaikkiin kauppa- ja -teollisuuskeinotteluihin. Hänen ehtymättömät rahastonsa käyttivät -satoja tehtaita, hänen laivansa kuljettivat niiden tuotteita kaikkeen -maailmaan. Hänen rikkautensa karttui siis ei ainoastaan aritmeettisen, -vaan geometrisenkin sarjan vauhdilla. Hänestä sanottiin, kuten -miljardimiehistä yleensä sanotaan, että hän ei tietänyt omaisuutensa -määrää. Tositeossa hän tiesi sen melkein dollarilleen, mutta ei siitä -juuri kerskannut. - -Sillä hetkellä, jolloin hänet esittelemme lukijoillemme kaikella -arvonannolla, jota niin "vankalle pohjalla" seisova mies ansaitsee, oli -William W. Kolderupilla kaksituhatta toimistoa siroiteltuina kaikkiin -maailman ääriin, kahdeksankymmentätuhatta henkeä palveluksessaan -eri konttoreissaan Amerikassa, Euroopassa ja Australiassa, -kolmesataatuhatta liiketuttavaa sekä viidensadan aluksen laivasto, joka -alituisesti kynti meriä ja hankki hänelle voittoa. Ja hän käytti -kokonaisen miljoonan vuodessa tavaraleimoihin ja kirjeiden -postimaksuihin. Hän oli tosiaan uhkean Friscon (minkä pienen -hyväilynimen amerikkalaiset tuttavallisessa puheessa antavat -Kalifornian pääkaupungille) kunniana ja ylpeytenä. - -William W. Kolderupin huudon täytyi ehdottomasti olla mitä vakavin -tarjous. Kun siis "huutokaupan" katselijat olivat todenneet, kuka se -oli, joka sadallatuhannella dollarilla oli ylittänyt Spencerin saarelle -pannun pohjahinnan, syntyi vastustamatonta liikettä, leikkipuheet -taukosivat heti, sanasutkaukset vaihtuivat ihastushuudoiksi, kajahtipa -myyntisalissa yksi ja toinen hurrauskin. - -Sitten tätä hälinää seurasi syvä hiljaisuus. Silmät suurenivat, korvia -heristettiin. Mitä meihin tulee, niin jos olisimme olleet siellä, olisi -hengityksemme pysähtynyt, jottemme olisi menettäneet mitään -näytelmästä, joka seuraisi, jos joku muu harrastelija olisi antautunut -kamppailuun William W. Kolderupin kanssa. - -Mutta oliko se luultavaa? Oliko se edes mahdollista? - -Ei! Ja riitti kerta kaikkiaan vain vilkaista William W. Kolderupiin -ollakseen siitä varma, että hän ei milloinkaan antaisi perään asiassa, -jossa hänen rahamiesmahtinsa pantaisiin koetukselle. - -Hän oli kookas, vahva, isopäinen ja laajaharteinen mies, jonka jäsenet -olivat tiukkaan kiinnitetyt rautaisen, lujasti naulatun kehän -ympärille. Hänen hyväluontoinen, mutta päättäväinen katseensa ei -kernaasti suuntautunut alaspäin. Hänen harmahtava tukkansa kiersi vielä -tiheänä pensastona hänen kalloansa, yhtä runsaana kuin nuorukaisen -iällä. Hänen nenänsä suorat ääriviivat muodostivat mittausopillisesti -piirretyn suorakulmaisen kolmion. Viiksiä hänellä ei ollut. -Amerikkalaismalliin leikattu parta kasvoi karheana leuassa, sen -molemmat ylähuiput tavoittelivat leukapieliä, ja sitten se jatkui -harmahtavana poskipartana ohimoille asti. Valkoiset hampaat olivat -sopusuhtaisessa järjestyksessä hienoa ja tiukkaa suuta koristamassa. -Siinä oli todellinen kommodorin pää, joka pystynä kohoaa myrskyssä ja -uhmaa rajuilmaa. Mikään tuulispää ei olisi sitä taivuttanut, niin -vankkana se seisoi voimakkaassa kaulassa, joka oli sitä kannattamassa. -Tässä ylitarjousten kamppailussa merkitsisi sen jokainen nyökähdys -ylhäältä alaspäin satatuhatta dollaria lisää. - -Turhaa oli antautua otteluun. - -"Miljoona kaksisataatuhatta dollaria, miljoona kaksisataatuhatta!" -lausui huutokaupanpitäjä sillä omituisella korostuksella, jota -välittäjä käyttää, kun vihdoinkin näkee, että hänen hommansa menestyy -ja tuottaa hyötyä. - -"Miljoona kaksisataatuhatta dollaria on tarjottu!" toisteli huutaja -Gingrass. - -"Oh, huoleti voi korottaa!" jupisi kapakoitsija Oakhurst. "William W. -Kolderup ei peräänny!" - -"Hän tietää hyvin, että kukaan ei tohdi yrittää!" vastasi Merchant -Streetin maustekauppias. - -Useampaan kertaan toisteltu "Hst!" pakotti nämä kunnon liikemiehet -täydellisesti vaikenemaan. Tahdottiin kuulla. Sydämet pamppailivat. -Rohkenisiko joku ääni kohota vastaamaan William W. Kolderupin huutoon? -Tämä itse pysyi hievahtamatta, ylvään näköisenä. Hän oli siinä niin -tyynenä kuin ei asia olisi häntä lainkaan liikuttanut. Mutta hänen -vieressään seisojat saattoivat havaita, että hänen silmänsä olivat kuin -kaksi vireeseen vedettyä dollareilla panostettua pistoolia, jotka ovat -valmiina laukeamaan. - -"Eikö kukaan sano mitään?" kysyi Dean Felporg. - -Kukaan ei sanonut mitään. - -"Ensimmäinen kerta, toinen kerta!..." - -"Ensimmäinen kerta, toinen kerta!..." toisteli Gingrass, perin -tottuneena tällaiseen pieneen kaksinpuheluun huutokaupanpitäjän kanssa. - -"Minä lyön kaupan!" - -"Me lyömme kaupan!" - -"Miljoonalla kahdellasadallatuhannella dollarilla menee Spencerin saari -maineen mantuineen!" - -"Miljoonalla kahdellasadallatuhannella dollarilla!" - -"Oletteko harkinneet?... oletteko käsittäneet?" - -"Eikö kukaan kadu?" - -"Miljoonalla kahdellasadallatuhannella dollarilla Spencerin saari!" - -Ahdistuneet rinnat kohosivat ja laskeutuivat suonenvedontapaisesti. -Vieläkö viimeisessä silmänräpäyksessä tehtäisiin jokin ylitarjous? - -Oikea käsi kohotettuna pöydän yli heilutti huutokaupanpitäjä Felporg -norsunluista vasaraansa... Isku, vain yksi isku, ja kauppa olisi -päätetty! - -Yleisöön ei olisi tehnyt suurempaa vaikutusta, jos se olisi katsellut -lynkkaus-lain summittaista sovelluttamista! - -Vasara laskeutui verkalleen, melkein hipaisi pöytää, värisi hetkisen -kuin miekka silloin, kun se aiotaan työntää vastustajan rintaan. Sitten -se laskeutui nopeasti... - -Mutta ennenkuin lyönti oli kumahtanut, kuultiin erään äänen lausuvan -sanat: - -"Miljoona kolmesataatuhatta dollaria!" - -Kuului ensin yleisen hämmästyksen "ah!" ja sitten toinen, ei vähemmän -yksimielisen tyytyväisyyden "ah!" Oli saapunut ylitarjooja. Syntyisi -siis kilvoittelua. - -Mutta kuka oli se huimapää, joka tohti tulla rahamasseilla ottelemaan -San Franciscon William W. Kolderupin kanssa? Se oli J.R. Taskinar -Stocktonista. - -J.R. Taskinar oli rikas, mutta hän oli vielä kuulumpi paksuudestaan. -Hän painoi neljäsataayhdeksänkymmentä naulaa. Jos hän oli päässyt vain -toiselle sijalle Chicagon "lihavien miesten kilpailussa", johtui se -siitä, että hänelle ei ollut suotu aikaa lopettaa päivällistään ja että -hän siten oli menettänyt kymmenkunta naulaa. - -Tämä järkäle, jonka äärettömälle ruholle tarvittiin erikoinen tuoli -hänen istuakseen, asui Stocktonissa San Joachimin varrella. -Se on Kalifornian tärkeimpiä kaupunkeja, etelän kaivosalueen -varastokeskuksia, kilpaillen Sacramenton kanssa, johon taas -keskittyivät pohjoisten kaivosten tuotteet. Sieltä laivat lastaavat -suurimman määrän kalifornialaista viljaakin. - -Eivät ainoastaan kaivosten tuotteet ja viljakauppa olleet antaneet J.R. -Taskinarille tilaisuutta äärettömän varallisuuden hankkimiseen, vaan -myöskin paloöljy oli kultaakantavana Paktolos-virtana juossut hänen -kassakirstunsa lävitse. Sitäpaitsi hän oli suuri peluri, onnellinen -peluri ja "pokeri", Länsi-Amerikan uhkapeli, oli aina osoittautunut -ihmeellisen suosiolliseksi ja tuhlaavan runsasantiseksi häntä kohtaan. -Mutta niin rikas kuin hän olikin, hän oli häijy ihminen, jonka nimeen -ei kernaasti liitetty seudulla niin yleisesti käytettyä lisäkettä -"arvoisa". - -Kaikki lukuun ottaen hän oli niin sanoaksemme oivallinen syntipukki, ja -ehkä hänen selkäänsä sälytettiin enemmän kuin kohtuullista oli. Varmaa -ainakin on, että monissa tapauksissa hän ei häikäillyt käyttää -_derringeriä_ eli kalifornialaista revolveria. - -Oli miten oli, J.R. Taskinar vihasi aivan erikoisesti William W. -Kolderupia. Hän kadehti tämän varallisuutta, asemaa, hyvää mainetta. -Hän halveksi kilpailijaansa niinkuin lihava mies halveksii miestä, jota -hänellä on oikeus pitää laihana. Tämä ei ollut ensi kerta, kun -Stocktonin liikemies yritti siepata San Franciscon liikemieheltä jonkin -kauppahomman, hyvän tai huonon, vain pelkästä kilpailunhalusta. William -W. Kolderup tunsi hänet perinpohjin ja osoitti hänelle joka kerta -ylenkatsetta, joka oli omansa häntä ärsyttämään. - -Viimeinen menestys, jota J.R. Taskinar ei vastustajalleen antanut -anteeksi, oli se, että tämä oli hänet täydellisesti lyönyt äskeisissä -vaaleissa. Hänen ponnistuksistaan, uhkauksistaan ja panetteluistaan -huolimatta -- puhumattakaan niistä monista tuhansista dollareista, -jotka hänen vaalikätyrinsä olivat turhaan tuhlanneet, -- istui William -W. Kolderup paikallaan Sacramenton lakialaativassa neuvostossa. - -Ja nyt oli J.R. Taskinar jollakin minulle tuntemattomalla tavalla -saanut kuulla, että William W. Kolderup aikoi hankkia Spencerin saaren -haltuunsa. Tuo saari olisi hänelle epäilemättä yhtä hyödytön kuin -myöskin kilpailijalle. Siitä viis! Tässä oli uusi tilaisuus ryhtyä -otteluun, kilvoitella ja ehkä voittaakin. J.R. Taskinar ei saattanut -päästää sitä tilaisuutta käsistään. - -Ja senvuoksi oli J.R. Taskinar saapunut huutokauppakamariin kaikkien -noiden uteliaiden keskuuteen, jotka eivät voineet aavistaa hänen -aikeitansa. Sen vuoksi hän ainakin oli varustanut patterinsa ja ennen -toimeen tarttumista odottanut, kunnes hänen vastustajansa oli lisännyt -pohjahintaan, niin korkea kuin se jo olikin. - -Vihdoin oli William W. Kolderup kajahduttanut huutonsa: "Miljoona -kaksisataatuhatta dollaria!" - -Ja juuri silloin, kun William W. Kolderup luuli lopullisesti saaneensa -tämän saaren, oli J.R. Taskinar jättiläisäänellä pamauttanut: "Miljoona -kolmesataatuhatta dollaria!" - -Kaikki olivat kääntyneet häntä katsomaan. - -"Paksu Taskinar!" - -Tuo nimi kulki suusta suuhun. Paksu Taskinar! Kyllä hänet tunnettiin! -Hänen lihavuutensa oli antanut aiheen useampaan kuin yhteen -kirjoitukseen Yhdysvaltain sanomalehdissä. En tiedä, kuka matemaatikko -oli korkealentoisin laskelmin osoittanut vielä senkin, että hänen -ruhonsa oli kyllin iso vaikuttaakseen meidän sivukiertolaiseemme ja -häiritäkseen tuntuvassa määrässä kuun radan suuntaa. - -Mutta J.R. Taskinarin ruumiinrakennus ei tällä hetkellä herättänyt -salissaolijain mielenkiintoa. Se seikka, että hän antautui suoranaiseen -julkiseen kilpailuun William W. Kolderupin kanssa, lupasi heille paljoa -liikuttavamman näytelmän. Olihan syntymässä sankariottelu, jossa -dollareja käytettäisiin luoteina. Enkä tiedä, kumman rahakirstun -puolesta vedonlyöjät olisivat enemmän uskaltaneet. - -Äärettömän rikkaita olivat molemmat, nämä kaksi verivihollista! Olisi -siis enää kysymys vain itserakkaudesta. - -Kun ensimmäiset, nopeasti hillityt kiihtymyksen liikahdukset olivat -päättyneet, syntyi väkijoukossa uusi äänettömyys. Olisi kuullut -hämähäkinkin kutovan verkkoansa. - -Huutokaupan toimittajan Dean Felporgin ääni katkaisi tämän painostavan -hiljaisuuden. - -"Miljoonalla kolmellasadalla tuhannella dollarilla Spencerin saari!" -huusi hän nousten pystyyn, voidakseen paremmin seurata tarjousten -sarjaa. - -William W. Kolderup oli kääntynyt J.R. Taskinariin päin. Läsnäolijat -olivat väistyneet sivummalle tehdäkseen tilaa molemmille riitapuolille. -Stocktonin mies ja San Franciscon mies saattoivat nähdä toisensa -kasvoista kasvoihin, tuijottaa toisiinsa mielensä mukaan. Totuus -pakottaa meidät sanomaan, että he eivät sitä laiminlyöneetkään. Koskaan -ei toinen olisi taipunut luomaan alas katsettansa toisen edessä. - -"Miljoona neljäsataatuhatta dollaria", virkkoi William W. Kolderup. - -"Miljoona viisisataatuhatta!" vastasi J.R. Taskinar. - -"Satatuhatta lisää!" - -"Miljoona seitsemänsataatuhatta!" - -Eikö tämä tuo mieleenne kertomusta kahdesta Glasgowin -teollisuudenharjoittajasta, jotka onnettomuuden uhallakin kilpailivat -siitä, kumpi rakentaisi tehtaansa piipun korkeammaksi kuin toinen? -Mutta nyt rakennettiin torneja kultaharkoista. - -J.R. Taskinarin ylitarjousten jälkeen William W. Kolderup kuitenkin jäi -jonkun hetken miettimään ennenkuin antautui uudestaan kamppailuun. -Taskinar sitävastoin räjähti kuin pommi eikä näkynyt haluavan -silmänräpäystäkään harkita. - -"Miljoona seitsemänsataatuhatta dollaria!" toisti huutokaupanpitäjä. -"No, hyvät herrat, saarihan menee melkein ilmaiseksi!... Ihan -lahjaksi!" - -Olisi saattanut luulla, että tuo arvoisa Felporg olisi -virkatottumuksensa kiihoittamana lisännyt: "Kehyskin maksaa enemmän!" - -"Miljoona seitsemänsataatuhatta dollaria", kirkui huutaja Gingrass. - -"Miljoona kahdeksansataatuhatta", vastasi William W. Kolderup. - -"Miljoona yhdeksänsataatuhatta", säesti J.R. Taskinar. - -"Kaksi miljoonaa!" huusi William W. Kolderup heti, tällä kertaa -odottamatta. - -Hänen kasvonsa olivat hiukan kalvenneet hänen lausuessaan nämä viime -sanat, mutta koko hänen asentonsa muistutti miehestä, joka ei tahdo -luopua kamppailusta. - -J.R. Taskinar hehkui kiihtymyksestä. Hänen tavattoman leveät kasvonsa -muistuttivat rautateillä käytettyjä merkkilevyjä, joiden punainen puoli -esille käännettynä tarkoittaa junan pysähdyttämistä. Mutta -luultavastikaan hänen kilpailijansa ei välittäisi varoitusmerkeistä, -vaan lisäisi höyryä. - -J.R. Taskinar tunsi sen. Veri nousi hänen kasvoihinsa, jotka -pöhöttyivät kuin kaatuvatautisella. Hän mykerteli kallisarvoisilla -briljanteilla koristetuilla paksuilla sormillaan kellonsa raskaita -kultaperiä. Hän katseli vastustajaansa ja sulki sitten hetkiseksi -silmänsä avatakseen ne jälleen entistä vihaisempina. - -"Kaksi ja puoli miljoonaa dollaria!" huudahti hän vihdoin toivoen tällä -jättiläishypyllä ehkäisevänsä enemmät lisätarjoukset. - -"Kaksi miljoonaa seitsemänsataatuhatta!" vastasi William W. Kolderup -hyvin tyynellä äänellä. - -"Kaksi miljoonaa yhdeksänsataatuhatta!" - -"Kolme miljoonaa." - -Niin, San Franciscon William W. Kolderup oli luvannut kolme miljoonaa -dollaria. - -Kättentaputukset olivat jo paukahtaa. Ne pidättyivät kuitenkin -huutokaupan toimittajan äänen kajahtaessa, kun tämä toisti huudon ja -uhkasi vaistomaisella lihasten liikkeellä laskea kohotetun vasaran. -Olisi luullut, että Dean Felporg, niin tylsistynyt kuin hän olikin -julkisen huutokaupan yllätyksiä vastaan, oli kykenemätön kauemmin -hillitsemään itseään. - -Kaikkien katseet olivat kääntyneet J.R. Taskinariin päin. Tuo -isoruhoinen mies tunsi niiden painon, mutta vielä enemmän noiden kolmen -miljoonan dollarin painon, joka näkyi hänet murskaavan. Hän aikoi -puhua, kaiketikin tehdäkseen ylitarjouksen, mutta ei saanut sanaa -suustansa. Hän koetti liikuttaa päätänsä... mutta ei enää kyennyt. - -Vihdoin kuului hänen äänensä heikkona, mutta silti riittävän selvänä. - -"Kolme ja puoli miljoonaa!" jupisi hän. - -"Neljä miljoonaa", vastasi William W. Kolderup. - -Se oli viimeinen nuijanisku. J.R. Taskinar lyyhistyi. Vasara kumahti -pöydän marmorilaattaan... - -Spencerin saari oli myyty huutokaupalla neljästä miljoonasta dollarista -San Franciscon William W. Kolderupille. - --- Kyllä minä kostan! -- jupisi J.R. Taskinar. - -Ja luotuansa vielä vihaisen silmäyksen vastustajaansa hän palasi -Occidental-hotelliin. - -Sillä välin kajahtivat kolminkertaiset eläköön-huudot ja ihastuksen -remahdukset William W. Kolderupin korvissa saatellen häntä -Montgomery-kadulle asti. Ja niin suuri oli riemastuneiden -amerikkalaisten innostus ja hullaantuminen, etteivät he muistaneet edes -laulaa _Yankee Doodleansa_. - - - - -III - -Phina Hollaneyn ja Godfrey Morganin keskustelu pianon säestyksellä. - - -William W. Kolderup oli siis palannut Montgomery-kadun varrella -sijaitsevaan palatsiinsa. Tämä katu on San Franciscon Regent Street, -Broadway, Boulevard des ltaliens. Tätä suurta valtasuonta pitkin, joka -kulkee kaupungin läpi yhdensuuntaisesti sen rantakatujen kanssa, käy -vilkas liike, kaikkialla näkyy mitä vauhdikkain touhu ja elämä. Siellä -kulkee monilukuisia raitioteitä, vierii hevosten tai muulien vetämiä -ajopelejä; kiirehtivät ihmiset tungeskelevat kivikäytävillä ja hyvin -uhkeiden kauppapuotien edustalla. Vielä lukuisampi on ihmistulva -kapakkain ovilla, ja niissä nautitaan mitä tyypillisimpiä -kalifornialaisia juomia. - -Tarpeetonta on kuvailla Friscon pohatan asuntoa. Kun hänellä oli liian -paljon miljoonia, niin oli liiaksi ylellisyyttäkin. Enemmän mukavuutta -kuin makua. Vähemmän taiteellista kuin käytännöllistä vaistoa. Eihän -kaikki ollut yhtaikaa mahdollista. - -Tyytyköön lukija tietoon, että siellä oli upea vastaanottohuone ja -tässä huoneessa piano, jonka sävelet kaikuivat palatsin kuuman -ilmapiirin läpi hetkellä, jolloin äveriäs Kolderup sinne astui. - --- Hyvä, -- tuumi hän, -- he ovat täällä! Sananen rahastonhoitajalleni, -ja sitten käymme heti juttelemaan! - -Ja hän kääntyi työhuoneeseensa päin, päättääkseen tämän pienen -liikeasian, Spencerin saaren oston, jotta sitä ei enää tarvitsisi -ajatella. Sitä varten piti vain ottaa esille ja myydä muutamia -arvopapereita maksaakseen ostoksensa. Neljä riviä hänen -pörssivälittäjälleen, muuta ei tarvittu. Senjälkeen William W. Kolderup -ryhtyisi toiseen "laskelmaan", joka oli hänellä aivan eri tavalla -sydämenasiana. - -Niin, Phina ja Godfrey olivat salissa: edellinen pianon ääressä, -jälkimmäinen loikoillen sohvalla ja raukeasti kuunnellen noita -harppumaisen heleitä säveliä, joita ihastuttavan tytön sormet loihtivat -soittokoneesta. - -"Kuunteletko sinä?" kysyi viimemainittu. - -"Tietysti." - -"Niin, mutta käsitätkö sinä?" - -"Käsitänkö, Phina! Et ole niitä _Auld Robin Grayn_ muunnelmia koskaan -soittanut näin hyvin." - -"Enhän minä _Auld Robin Graytä_ soita, Godfrey... tämä kappale on -_Happy moment_..." - -"Ah, minä luulin!" vastasi Godfrey välinpitämättömällä äänellä, jonka -merkityksestä ei olisi voinut erehtyä. - -Nuori tyttö kohotti molemmat kätensä ja jätti hetkiseksi sormensa -haralleen pianon yli ikäänkuin aikoen jälleen näppäistä säveleen. -Sitten hän kääntäen puoliksi tuoliansa jäi muutamiksi silmänräpäyksiksi -katselemaan liian tyyntä Godfreytä, joka koetti välttää hänen -katsettansa. - -Phina Hollaney oli William W. Kolderupin kummityttö. Huolehdittuaan -orvon kasvatuksesta hän oli antanut tytölle oikeuden pitää itseänsä -hänen tyttärenään, jonka tulisi rakastaa häntä isänänsä. Tyttö ei sitä -laiminlyönytkään. Hän oli nuori, "omalla tavallaan kaunis", kuten -sanotaan, ja ihan varmaan hurmaava kuusitoistavuotias vaaleaverinen -tyttö, jossa oli hiven ruskeatakin, kuten voi lukea hänen -tummansinisten silmiensä kristallista. Emme voisi olla vertaamatta -häntä liljaan, koska sitä vertausta parhaissa seurapiireissä -poikkeuksetta käytetään amerikkalaisista kaunottarista. Hän oli siis -lilja, jos suvaitsette, mutta johonkin vastustuskykyiseen ja -vankkaan metsäruusuun oksastettu. Epäilemättä hänellä oli paljon -sydämellisyyttä, tuolla nuorella missillä, mutta hänellä oli myöskin -paljon käytännöllistä tajua, hyvin omintakeinen esiintyminen, eikä hän -antautunut sukupuolensa ja ikäistensä haaveiluihin ja unelmiin enemmän -kuin oli sopivaa. - -Unelmat menevät hyvin mukiin nukkuessa, mutta eivät valveilla ollessa. -Ja tällä hetkellä hän ei nukkunut, eikä häntä suinkaan edes nukuttanut. - -"Godfrey", toisti hän. - -"Phina", vastasi nuori mies. - -"Missä sinä nyt olet?" - -"Sinun lähelläsi... tässä salissa..." - -"Ei, et ole minun lähelläni, Godfrey! Et ole tässä salissa!... Olet -kaukana, hyvin kaukana... merien tuolla puolen, eikö niin?" - -Ja konemaisesti etsien pianoa Phinan käsi harhaili pienten septimien -sarjaan, jonka surumielisyys sanoi paljon ja jota ehkä ei ymmärtänyt -William W. Kolderupin sisarenpoika. - -Sillä se tämä nuori mies oli, sellainen oli se sukulaisuuden side, joka -yhdisti hänet tämän talon rikkaaseen isäntään. Tämän saarenostajan jo -vuosikausia sitten orvoksi jääneenä sisarenpoikana oli Godfrey Morgan, -samoinkuin Phinakin, kasvatettu enonsa luona, jolle liikeasioiden -kuumeinen touhu ei koskaan ollut suonut väliaikaa naimista -ajatellakseen. - -Godfrey oli nykyään kaksikolmattavuotias. Opistonsa päätettyään hän oli -jättäytynyt aivan joutilaaksi. Vaikka hän olikin suorittanut -yliopistollisen tutkinnon, ei hän ollut siitä paljoa viisastunut. Elämä -avasi hänelle vain helppoja teitä. Hän saattoi astua oikealle tai -vasemmalle: aina hän johonkin saapuisi, missä onni ei pettäisi häntä. - -Sitäpaitsi Godfrey oli komean näköinen, hieno ja siro, eikä hän koskaan -ollut käyttänyt ylenmäärin koristeltuja kaulahuiveja, ei somistellut -sormiansa, kalvosimiansa tai paidanrintaansa kaikenlaisilla -oikullisilla jalokivisommitteluilla, joita hänen maanmiehensä pitivät -niin suuressa arvossa. - -En hämmästyttäisi ketään sanomalla, että Godfrey Morgan oli naiva Phina -Hollaneyn. Olisiko voinut olla toisin? Sehän olisi ollut mitä sopivin -liitto. Sitäpaitsi William W. Kolderup itse toivoi tuota naimiskauppaa. -Siten hän takaisi omaisuutensa kahdelle henkilölle, jotka olivat -hänelle rakkaimmat maailmassa, puhumattakaan siitä, että Phina -miellytti Godfreytä ja että Godfreykään ei ollut Phinalle -vastenmielinen. Se oli tarpeellista kauppahuoneen hyvän kirjanpidonkin -vuoksi. Heidän syntymästään asti oli avattu tili nuorelle miehelle ja -toinen tytölle. Nuo tilit oli vain päätettävä ja talletuskirjat -siirrettävä uusittuina puolisoiden nimelle. Arvoisa liikemies otaksui, -että kaikki tuo sujuisi mainiosti ja että tilinpäätös lopullisesti -joutuisi tasapainoon ilman erehdyksiä tai laiminlyöntejä. - -Mutta laiminlyöntiäpä siinä juuri olikin ja ehkä erehdystäkin, kuten -pian saamme osoittaa. - -Erehdystä, koska Godfrey ei vielä tuntenut itseänsä täysin kypsyneeksi -avioliiton suureen asiaan; laiminlyöntiä, koska ei oltu tunnusteltu -hänen taipumuksiansa tässä suhteessa. - -Opintonsa päätettyään Godfrey tunsi tosiaan ikäänkuin ennenaikaista -väsymystä maailmaan ja koko elämäänkin, jossa häneltä ei mitään -puuttuisi, jossa hänellä ei ollut ainoatakaan toivomusta lausuttavana, -jossa hänellä ei ollut mitään tehtävää! Silloin hänet valtasi ajatus -vaeltaa maailmaa ristiin rastiin: hän huomasi oppineensa kaikkea, mutta -ei matkustamaan. Vanhasta ja uudesta mantereesta hän ei totta puhuen -tuntenut muuta kuin yhden ainoan kohdan, San Franciscon, jossa oli -syntynyt ja josta ei ollut koskaan poistunut muutoin kuin ehkä unessa -ja unelmissaan. - -Ja mitäpä, kysyn teiltä, on nuori mies, joka ei ole pariin, kolmeen -kertaan matkustanut maapallon ympäri, -- varsinkin jos hän on -amerikkalainen? Mihin hän voi vastedes kelvata? Tietääkö hän, miten -suoriutua erilaisista selkkauksista, joihin pitkäaikaisella matkalla -saattaa joutua? Jollei hän ole hiukan tottunut seikkailevaan elämään, -kuinka hän tahtoisi vastata itsestään? Ja eivätkö muutamat tuhannet -penikulmat, jotka on matkannut maailmassa katsellakseen ympärilleen, -tehdäkseen havaintoja ja hankkiakseen tietoja, ole välttämätön lisä -nuoren herrasmiehen kasvatukseen? - -Niinpä oli tapahtunut, että Godfrey oli jo lähes vuosikauden ahminut -meidän aikakaudellamme niin runsaasti rehoittavaa kirjallisuutta -matkakertomusten alalta, ja tämä lukeminen oli hänet huumannut. Hän oli -Marco Polon kanssa löytänyt Kiinan, Kolumbuksen seurassa Amerikan, -Cookin mukana Tyynenmeren, Dumont d'Urvillen parissa etelänavan. -Hänessä oli syntynyt kiihkeä halu matkustaa sinne, missä nuo kuulut -purjehtijat olivat käyneet ilman häntä. Hän ei tosiaan olisi pitänyt -liian kalliisti ostettuna muutamia vuosikausia kestävää tutkimusretkeä, -vaikka olisikin joutunut useiden hyökkäysten alaiseksi malaijilaisten -merirosvojen taholta, ollut mukana laivojen yhteentörmäyksissä ja -haaksirikkoutunut autioille rannikoille, joilla olisi täytynyt viettää -Selkirkin tai Robinson Crusoen elämää. Niin, Robinson, kunpa rupeisikin -Robinsoniksi! Kukapa nuori sielu ei ole sitä hiukan haaveillut, -lukiessaan -- kuten Godfrey oli varsin usein, liiankin usein lukenut -- -Daniel Defoen tai Wyssin kuviteltujen urhojen seikkailuja. - -Niin, sellaista haaveili William W. Kolderupin oma sisarenpoika siihen -aikaan, jolloin eno aikoi kahlehtia hänet avioliiton umpisolmuisilla -siteillä. Mitä taas siihen tulee, että olisi matkustanut Phinan kanssa, -sitten kun tytöstä olisi tullut mrs Godfrey Morgan, -- ei, se ei käynyt -päinsä! Oli matkustettava yksinään tai oltava kokonaan matkustamatta. -Ja sitäpaitsi, eikö Godfrey tyydytettyään oikkunsa olisi ollut -kelvollisempi naimasopimusta allekirjoittamaan? Voiko mies tehdä naisen -onnelliseksi ja osaako hän itsekään avio-onnestaan nauttia, jollei -ensin ole käynyt Japanissa tai Kiinassa tai edes Euroopassa? Ei, ei -suinkaan! - -Ja siksipä Godfrey nyt oli hajamielinen miss Phinan parissa, -välinpitämätön hänen sanoistaan, kuuro hänen soittelemilleen sävelille, -jotka ennen olivat häntä hurmanneet. - -Vakavana ja harkitsevana tyttönä Phina oli sen kyllä huomannut. Jos -sanoisi, ettei se neitosta hiukan sapettanut, jopa huolestuttanutkin, -olisi se ollut aiheetonta panettelua. Mutta tottuneena katselemaan -asioita käytännöllisesti hän oli jo tuuminut: - --- Jos on välttämätöntä, että hän matkustaa, niin on parempi, että hän -matkustaa ennen häitä kuin niiden jälkeen! - -Ja siksipä hän oli sanonut Godfreylle nuo yksinkertaiset, hyvin -merkilliset sanat: - -"Ei, et ole minun lähelläni tällä hetkellä... olet kaukana merien -tuolla puolella!" - -Godfrey oli noussut. Hän oli astunut muutaman askeleen salissa, -katsahtamatta Phinaan, ja huomaamattansa hän oli tullut etusormellaan -painaltaneeksi erästä pianon näppäimistä. - -Suuri _dess_, oktaavia liian alhaalta, perin haikea sävel, vastasi -hänen kosketukseensa. - -Phina oli käsittänyt ja enemmittä keskusteluitta aikoi niin sanoaksemme -jättää kihlattunsa muurin juurelle odottamaan että hän auttaisi -murtamaan siihen aukon, josta mies voisi paeta, minne mielensä teki. -Mutta silloin salin ovi avautui. - -William W. Kolderup ilmestyi hiukan touhussaan kuten aina. Näemme -hänessä liikemiehen, joka oli päättänyt yhden kauppatoimen ja -valmistausi aloittamaan toista. - -"No", virkkoi hän, "nyt ei enää ole kysymys muusta kuin päivän -määräämisestä". - -"Minkä päivän?" sanoi Godfrey säpsähtäen. "Minkä päivän, jos -suvaitsette, eno?" - -"Teidän molempain hääpäivän!" vastasi William W. Kolderup. "Ei suinkaan -ole puhetta minun hääpäivästäni!" - -"Sillä olisi ehkä kiireempi!" virkkoi Phina. - -"Häh...? Mitä...!" huudahti eno, "mitä tämä merkitsee...? Sanommeko -tämän kuun lopulla?" - -"Kummi-isä Will", vastasi nuori tyttö, "tänään ei ole kysymys -hääpäivän, vaan lähtöpäivän määräämisestä!" - -"Lähtöpäivän...?" - -"Niin, Godfreyn lähtöpäivän", jatkoi miss Phina, "Godfreyn, joka ennen -avioliittoon menoa tuntee tarvetta matkailla hiukan maailmassa!" - -"Aiotko sinä lähteä... sinä?" ihmetteli William W. Kolderup astuen -nuorta miestä kohti ja tarttui hänen käsivarteensa ikäänkuin peläten, -että "tuo sisarenpojan veitikka" pääsisi häneltä karkuun. - -"Niin, eno Will", vastasi Godfrey rohkeasti. - -"Ja kuinka pitkäksi ajaksi?" - -"Puoleksitoista vuodeksi tai korkeintaan kahdeksi, jos..." - -"Jos...?" - -"Jos te vain sallitte ja jos Phina tahtoo minua siihen asti odottaa!" - -"Sinua odottaa! Kas sitä sulhasta, joka ei pyydä muuta kuin saada -juosta tiehensä!" pilkkasi William W. Kolderup. - -"Täytyy Godfreyn antaa menetellä mielensä mukaan", vastasi nuori tyttö. -"Kummi-isä, minä olen miettinyt tuota kaikkea. Olen nuori, mutta -Godfrey on totta totisesti vielä nuorempi kuin minä! Matkat vanhentavat -häntä, ja minusta tuntuu, ettei saa vastustaa hänen mielitekojansa! Hän -tahtoo matkustaa, -- matkustakoon! Sitten hänelle tulee levon tarve, ja -palatessaan hän löytää minut taas." - -"Mitä!" huudahti William W. Kolderup, "suostutko sinä laskemaan tämän -huimapään lentoon?" - -"Niin, niiksi haluamikseen kahdeksi vuodeksi!" - -"Ja sinä odotat häntä?..." - -"Jollen kykenisi häntä odottamaan, niin en häntä rakastaisikaan!" - -Tämän sanottuaan Phina palasi taas pianonsa ääreen ja joko hän sitten -tahtoi tai ei, soittivat hänen sormensa hillitysti hyvin muodikkaan -kappaleen "Kihlatun lähtö", joka oli tilaisuuteen varsin sopiva, se -täytyy myöntää. Mutta ehkä huomaamattansa hän soitti sen mollissa, -vaikka se oli sävelletty duuriin. Näinpä koko sävelmän tunne muuttui ja -sen valittava väritys tulkitsi hyvin nuoren tytön sisimmät vaikutelmat. - -Hämmentynyt Godfrey ei tällä välin sanonut sanaakaan. Hänen enonsa oli -tarttunut hänen päähänsä ja käännettyään sen päivänvaloa kohti katseli -häntä. Tällä tavoin hän kyseli häneltä tarvitsematta puhua, ja poika -vastasi hänelle tarvitsematta mitään sanoin lausua. - -"Kihlatun lähdön" valittavat säveleet kuuluivat yhä haikeina. Sitten -William W. Kolderup käveltyään lattian yli palasi Godfreyn luo, joka -seisoi kuin syyllinen tuomarinsa edessä. Sitten hän korotti ääntään: - -"Onko se hyvin vakavaa?" kysyi hän. - -"Hyvin vakavaa", vastasi miss Phina keskeyttämättä soittoansa, sillä -välin kun Godfrey tyytyi tekemään myöntävän liikkeen. - -"_All right_", vastasi William W. Kolderup luoden sisarenpoikaansa -omituisen katseen. - -Sitten olisi voinut kuulla hänen mutisevan hampaittensa välitse: - --- No, sinä tahdot maistaa, miltä matkat tuntuvat, ennenkuin menet -naimisiin Phinan kanssa! Hyvä on, saat siihen tilaisuuden, poikaseni! - -Hän käveli vielä pari kolme askelta ja pysähtyen käsivarret ristissä -kysyi: - -"Mihin sinä haluat matkustaa?" - -"Kaikkialle." - -"Ja milloin aiot lähteä?" - -"Milloin te sallitte, eno Will." - -"Parasta sitten, että lähdet mahdollisimman pian!" - -Kun viimeiset sanat lausuttiin, oli Phina äkkiä keskeyttänyt soittonsa, -vasemman käden pikkusormi oli juuri näpännyt _dissin_... eikä -neljännesnuotti ollut päättynyt sävelen korkotavuun. Hän oli pysähtynyt -keskelle sanaa "haikea", kuten "Hugenottien" Raoul poistuessaan -Valentinen kanssa esittämänsä duetton jälkeen. Ehkä Phina-neidon sydän -oli hiukan paisuksissa, mutta hän oli lujasti päättänyt olla mitään -virkkamatta. - -Silloin William W. Kolderup Godfreyhin katsahtamatta astui pianon luo. - -"Phina", sanoi hän vakavasti, "ei saa koskaan pysähtyä 'haikeaan'!" - -Ja laskien paksun sormensa kohtisuoraan näppäimelle. Hän kajahdutti -heleän _a:n_. - - - - -IV - -T. Artelett, jota nimitetään Tartelettiksi, esitellään asianmukaisesti -lukijalle. - - -Jos T. Artelett olisi ollut ranskalainen, olisivat hänen maanmiehensä -ihan varmaan nimittäneet häntä leikillisesti Tartelettiksi. -[_Tartelette_ merkitsee: pikku torttu. _Suom_.] Ja koska se nimitys -hänelle sopii, emme epäröi sitä hänestä käyttää. Ja jollei Tartelett -ollutkaan ranskalainen, olisi hänen varsin hyvin sietänyt olla. - -Teoksessaan "Matka Pariisista Jerusalemiin" kertoo Chateaubriand -pienestä miehestä, joka "oli puuteroitu ja piti tukkansa käherrettynä -kuten ennen vanhaan, käytti kypsymättömän omenan väristä nuttua, pitkiä -droguet-kankaisia liivejä, muslimista poimukaulusta ja kalvosimia -samasta aineesta, vingutti käsiviulua ja tanssitti irokeeseilla -_Madelon Friquetia_". - -Kalifornialaiset eivät ole irokeeseja, se vielä puuttuisi, mutta -Tartelett toimi siitä huolimatta tanssin- ja plastiikan opettajana -Kalifornian pääkaupungissa. Jollei hänen oppituntejansa maksettukaan -majavannahoilla ja karhunliikkiöillä, kuten hänen edeltäjänsä, niin -maksettiin ne dollareilla. Jos hän oppilaistaan puhuessaan ei sanonut: -"nämä arvoisat villit ja nämä armolliset villittäret", johtui se siitä, -että hänen oppilaansa olivat varsin sivistyneitä, ja uskoaksemme -häntä itseänsä, hän ei suinkaan ollut vähän kohottanut heidän -sivistystasoansa. - -Vanhapoika Tartelettilla oli viisiviidettä ikävuotta siihen aikaan, kun -hänet lukijoillemme esittelemme. Mutta kymmenkunta vuotta sitten oli -hänen avioliittonsa erään jo kypsyneen neitosen kanssa ollut -toteutumaisillaan. - -Silloin ja sitä varten pyydettiin häneltä "pari, kolme riviä" iästään, -persoonastaan ja asemastaan, ja hän katsoi velvollisuudekseen vastata -seuraavaan tapaan, mikä säästää meiltä vaivan piirtää hänen kuvansa -siveellisessä samoin kuin ruumiillisessakin merkityksessä. - -Hän on syntynyt 17. p. heinäkuuta vuonna 1835, neljännestä yli kolme -aamulla. - --- Hän on viiden jalan, kahden tuuman ja kolmen linjan pituinen. - --- Hänen paksuutensa lanteiden kohdalta on täsmälleen kaksi jalkaa ja -kolme tuumaa. - --- Hänen painonsa, joka viime vuodesta oli lisääntynyt kuudella -naulalla, on sataviisikymmentäyksi naulaa ja kaksi unssia. - --- Pää on pitkulainen, - --- Hiukset, joita otsalla on harvassa, ovat harmahtavan -kastanjanruskeat; otsa on korkea, kasvot soikeat, ihonväri tummahko. - --- Silmät -- oivallinen näkö -- ovat harmaanruskeat, silmäripset ja -kulmakarvat vaaleanruskeat; silmäluomet ovat jokseenkin syvälle -painuneet kuoppaansa kaartuvien kulmakarvojen alle. - --- Nenä on keskikokoa, ja siinä on sierettymä vasemman sieraimen -kohdalla. - --- Ohimot ja posket ovat litteät ja karvattomat. - --- Korvat ovat suuret ja litteät. - --- Keskikokoista suuta ei tärvele ainoakaan mädäntynyt hammas. - --- Ohimoita ja vain hiukan suippenevia huulia verhoavat tuuheat viikset -ja tuuhea pujoparta; leuka on pyöreä ja sitäkin varjostaa monivärinen -parta. - --- Pieni kauneustäplä koristaa hänen lihavaa kaulaansa niskan puolelta. - --- Hänen kylpemässä ollessaan saattaa vielä nähdä, että hänen hipiänsä -on valkoinen ja melkein karvaton. - --- Hän on luonnostaan tyyni ja säännöllinen. Vaikka hänen -ruumiinrakenteensa ei ole vankimpia, on hänen suuren kohtuullisuutensa -avulla onnistunut säilyttää terveytensä aivan täydellisenä syntymästään -asti. Hänen henkitorvensa pää on herkkä ja ärtyy helposti; siksipä hän -onkin välttänyt tupakoimispahetta. Hän ei myöskään käytä väkijuomia, ei -kahvia, ei liköörejä, ei edes miedontamatonta viiniä. Sanalla sanoen, -kaikesta, mikä voisi ärsyttää hänen hermostonsa, hän terveydenhoitonsa -vuoksi mitä ankarimmin kieltäytyy. Heikko olut ja veteen sekoitettu -viini ovat ainoat juomat, joita hän vaaratta voi nauttia. -Varovaisuuttaan saa hän kiittää siitä, että hänen ei ole koskaan -tarvinnut kääntyä lääkärin puoleen siitä asti kun maailmaan tuli. - --- Hänen eleensä ovat välittömät ja vilkkaat, hänen liikkeensä pirteät, -hänen luonteensa suora ja avonainen. Sitäpaitsi hän menee -hienotunteisuudessa ihan äärimmäisyyteen asti, ja niinpä hän pelosta, -että tekisi naisen onnettomaksi, on tähän saakka epäröinyt antautua -avioliiton siteihin. - -Sellainen oli Tartelettin itsensä esittämä todistus, mutta niin -viehättävä kuin tämä kuva olisikin saattanut olla määrättyyn ikään -ehtineelle neitoselle, raukesi suunniteltu liitto. Opettaja jäi siis -vanhaksipojaksi ja jatkoi oppituntiensa antamista tanssissa ja hyvässä -ryhdissä. - -Juuri siihen aikaan hän tätä varten saapui William W. Kolderupin -taloon. Kun sitten aikaa myöten oppilaat hänet vähitellen jättivät, jäi -hän ikäänkuin vaunujen viidenneksi pyöräksi tämän äveriään perheen -henkilökuntaan. - -Hiukan naurettavista ominaisuuksistaan huolimatta hän oli joka -tapauksessa kunnon mies. Häneen kiinnyttiin. Hän rakasti Godfreytä, -samoin Phinaa, ja nämäkin vuorostaan pitivät hänestä. Eikä hänellä enää -ollut kuin yksi kunnianhimo maailmassa: istuttaa heidän mieleensä -kaunotaiteensa kaikki hienoudet, tehdä heistä hyvään ryhtiin nähden -kaksi täydellistä olentoa. - -Ja nyt -- kukapa sitä uskoisi? -- juuri opettaja Tartelettin valitsi -William W. Kolderup sisarenpoikansa toveriksi tälle suunnitellulle -matkalle. Niin, hänellä oli jonkun verran aihetta luulla, että -Tartelettilla ei ollut varsin vähäistä osaa Godfreyn kiihkeään -matkustusintoon, jotta tämä vieraisiin maihin tutustumalla saisi -sopivan viimeistelyn kasvatukselleen. William W. Kolderup päätti siis -toimituttaa heidät yhdessä matkalle. Jo seuraavana päivänä, huhtikuun -16:na, hän kutsutti tanssinopettajan työhuoneeseensa. - -Pohatan pyyntö oli Tartelettille käsky. Opettaja lähti huoneestansa -pieni viulunsa, _pochette_, kainalossaan ollakseen valmiina kaikkiin -tilanteihin. Hän nousi palatsin pääportaita akateemisen siroin askelin, -kuten tanssinopettajalle sopii, kolkutti työhuoneen ovelle, astui -sisään, ruumis puolikumarassa, kyynärpäät pyörennettyinä, hymysuin, ja -odotti kolmannessa asennossa sovitettuaan jalkansa ristiin toisen -toisensa edelle puolelta pituudeltaan, niin että nilkat hiukan -koskettivat toisiansa ja kärjet olivat käännetyt ulospäin. - -Jokainen muu kuin opettaja Tartelett olisi tällaisessa vaappuvassa -tasapainossa horjahtanut kannaltaan, mutta hän osasi pysyä ehdottoman -suorana ja vavahtelematta. - -"Herra Tartelett", virkkoi William W. Kolderup, "olen käskenyt kutsua -teidät ilmoittaakseni teille uutisen, joka luullakseni ei teitä -kummastutakaan". - -"Onneks' olkoon!" vastasi opettaja, vaikkei William W. Kolderup ollut -laisinkaan aivastanut, kuten olisi saattanut luulla. - -"Sisarenpoikani avioliitto lykätään tuonnemmaksi, vuoden tai -puolentoista päähän", jatkoi eno, "ja omasta pyynnöstään lähtee Godfrey -matkoille vanhan ja uuden maailman eri valtioihin". - -"Hyvä herra", vastasi Tartelett, "oppilaani Godfrey tuottaa kunniaa -maalle, jossa hän on syntynyt, ja..." - -"Ja myöskin plastiikan opettajalle, joka on kehittänyt hänessä hyvää -ryhtiä ja kaunista esiintymistapaa", virkkoi liikemies äänellä, johon -sisältyvää ivallista vivahdusta Tartelett ei ollenkaan huomannut. - -Ja tosiaankin hän, luullen sopivaksi pyöräyttää "tanssiliikkeen", -siirteli jalkojansa vuorottain eräänlaisessa sivuille päin liukuvassa -tahdissa. Sitten hän taivuttaen keveännotkeasti polveaan kumarsi -William W. Kolderupille. - -"Olen ajatellut", jatkoi tämä, "että teille varmaan olisi hiukan -tuskallista erota oppilaastanne". - -"Se tuska tuntuisi varsin kipeältä", vastasi Tartelett, "mutta jos -täytyy..." - -"Ei täydy", ehätti William W. Kolderup, jonka tummat kulmakarvat -rypistyivät. - -"Ah!..." vastasi Tartelett. - -Hiukan hätääntyneenä astahti viimemainittu poljennollisesti taaksepäin -siirtyäkseen kolmannesta asennosta neljänteen. Sitten hän jätti -molempain jalkojensa välille niiden leveyden suuruisen alan -- olematta -kenties täysin tietoinen tästä liikkeestänsä. - -"Niin", lisäsi rahamies lyhyesti ja äänellä, joka ei sallinut -vastauksen varjoakaan, "olen ajatellut, että olisi tosiaan julmaa -eroittaa opettaja ja oppilas, jotka niin hyvin ymmärtävät toisiansa!" - -"Tietysti... matkat!..." vastasi Tartelett, joka ei näkynyt tahtovan -käsittää. - -"Niin... tietysti!..." toisti William W. Kolderup, "matkat eivät -ainoastaan tuo esille sisarenpoikani lahjoja, vaan myöskin sen -opettajan kyvyt, jota hän saa kiittää mallikelpoisesta ryhdistään!" - -Koskaan ei tämän suuren lapsen päähän ollut pälkähtänyt, että hänen -jonakuna päivänä täytyi lähteä San Franciscosta, Kaliforniasta ja -Amerikasta pitkille merimatkoille. Nämä ajatukset eivät olisi voineet -juolahtaa sellaisen miehen mieleen, joka oli paremmin tutustunut -balettitaiteeseen kuin matkoihin ja joka vielä ei tuntenut edes -pääkaupungin ympäristöä muutaman kymmenen kilometrin laajuudelta. Ja -nyt hänelle tarjottiin tilaisuus -- ei, hänen annettiin ymmärtää, että, -tahtoi tai ei, hänen oli lähdettävä kotiseudultaan omassa nahassaan -kokemaan kaikki vaivat ja hankaluudet, joita tuo hänen Godfreylle -suosittelemansa liikkuva elämä toisi mukanaan! Siinä oli tosiaan -kylliksi hämmentämään niin vähän vankkoja aivoja kuin onnettoman -Tartelettin, joka ensi kertaa eläissään tunsi vaistomaisen väristyksen -viidenneljättä vuoden harjoitusten notkistamissa säärilihaksissaan! - -"Mutta kenties..." virkkoi hän, koettaen palauttaa huulilleen -balettimestarin alituisen hymyn, joka oli niiltä hetkiseksi poistunut, -"kenties... en ole sovelias..." - -"Kyllä kelpaatte!" vastasi William W. Kolderup, niinkuin vastaa mies, -jonka kanssa on turha väitellä. - -Kieltäytyminen oli mahdotonta. Tartelett ei sitä edes ajatellutkaan. -Mitäpä hän tässä talossa oli? Kapine, mytty, tavarakolli, jonka saattoi -lähettää kaikkiin maailman ääriin! Mutta suunniteltu retki häntä -sittenkin hiukan hermostutti. - -"Ja milloin on lähdettävä?" kysyi hän yrittäen asettua jälleen -akateemiseen asentoon. - -"Kuukauden kuluessa." - -"Ja mille myrskyisille merille herra Kolderup on päättänyt lähettää -minut oppilaani kanssa purjehtimaan?" - -"Ensiksi Isolle valtamerelle." - -"Ja missä maailman kolkassa saan ensi kerran astua maihin?" - -"Uuden Seelannin maaperällä", vastasi William W. Kolderup. "Olen -huomannut, että uusseelantilaiset eivät pyöritä asianmukaisesti -kyynärpäitänsä!... Te korjaatte heissä sen vian!" - -Näin valittiin tanssinopettaja Tartelett Godfrey Morganin -matkatoveriksi. - -Liikemiehen päännyökkäys ilmaisi hänelle sitten, että keskustelu oli -loppunut. Hän poistui siis hieman liiaksi liikutettuna, jotta hänen -lähtönsä ja se erikoinen sirous, jota hän esiintymisessään aina käytti, -eivät tässä vaikeassa tehtävässä olisi jättäneet toivomisen varaa. - -Ensi kertaa eläissään Tartelett, hämmästyksessään unohtaen taiteensa -alkeellisimmat säännöt, astui jalat sisäänpäin kääntyneinä. - - - - -V - -Lähtövalmistuksia ja lopuksi todellinen matkallelähtö. - - -Asia oli nyt kerta kaikkiaan päätetty. Ennen tuota pitkää kahdenmatkaa -elämän läpi, jota nimitetään avioliitoksi, Godfrey tekisi kiertomatkan -maailmassa -- mikä toisinaan on vielä vaarallisempaa. Mutta hän uskoi -palaavansa perin karaistuna ja, lähdettyään nuorukaisena, olevansa -takaisin tullessaan täysi mies. Hän saisi nähdä, tehdä huomioita, -vertailla. Hänen uteliaisuutensa tulisi tyydytetyksi. Sitten hän voisi -huoleti elää tyyntä ja rauhallista elämää nauttien perheonnesta, jota -mikään kiusaus ei häntä enää viettelisi jättämään. Oliko hän väärässä -vai oikeassa? Oliko hän menossa hyvään ja terveelliseen kouluun, jossa -saavutettu oppi olisi hänelle eduksi? Jätämme tähän kysymykseen -vastaamisen tulevaisuuden huoleksi. - -Sanalla sanoen, Godfrey oli riemuissaan. - -Levottomana, vaikkei antanut kenenkään sitä huomata, alistui Phina -kihlattunsa opintomatkaan. - -Opettaja Tartelett, joka tavallisesti oli niin jänteväsäärinen, -kaikissa tanssitaidon tasapainotempuissa koulittu, oli menettänyt -tavallisen ryhtinsä ja yritti turhaan saada sitä takaisin. Hän horjui -kamarinsa parkettilattiallakin ikäänkuin olisi jo astellut aaltojen -kiikuttamassa ja tyrskyjen puskemassa laivassa hyttinsä permannolla. - -William W. Kolderup taas oli päätöksensä tehtyään käynyt -harvapuheiseksi, varsinkin sisarenpoikansa parissa. Hänen suljetut -huulensa ja luomien alle puoliksi kätketyt silmänsä ilmaisivat, että -jokin tuuma oli pälkähtänyt tuohon päähän, jossa tavallisesti -haudottiin suuria ja rohkeita liikeyrityksiä. - --- No, sinä tahdot matkustaa, -- jupisi hän toisinaan, -- matkustaa sen -sijaan, että menisit naimisiin, jäisit kotiisi aivan jouten nauttimaan -onnestasi!... Sama se, sinä saat matkustaa! - -Valmisteluihin ryhdyttiin heti. - -Kaikkein ensimmäiseksi nousi kysymys matkasuunnitelmasta; sitä oli -pohdittava ja lopuksi tehtävä päätös. - -Lähtisikö Godfrey etelään, itään vai länteen päin? Se oli ensin -ratkaistava. - -Jos hän lähtisi etelän kautta, niin Panamasta Kaliforniaan ja -Brittiläiseen Columbiaan liikettä välittävä höyrylaivayhtiö ja -senjälkeen Packet Southampton Rio Janeiro Company huolehtisivat hänen -saattamisestansa Eurooppaan. - -Jos hän lähtisi itään päin, niin Tyynenmeren suuri rautatie voi -muutamassa päivässä kuljettaa hänet New Yorkiin ja sieltä hän saattoi -Cunard-, Inman-, White-Star-, Hampurin--Amerikan tai ranskalaisen -Transatlantique-linjan laivoilla purjehtia vanhan maailman rannikoille. - -Jos hän tahtoi lähteä matkalleen lännen kautta Steam Transoceanic -Golden Age-linjalla, niin hänen olisi helppo saapua Melbourneen ja -sitten Suezin kannakselle Peninsular Oriental Steam Companyn -höyrylaivoilla. - -Kulkuneuvoista ei ollut puutetta, ja niiden matemaattisen tarkasti -toisiinsa sovitettujen lähtöaikojen vuoksi on matka maailman ympäri -enää vain huviretki. - -Mutta näin ei matkustaisi Friscon pohatan sisarenpoika ja perillinen. - -Ei! William W. Kolderupilla oli kauppaliikettänsä varten kokonainen -laivasto purje- ja höyryaluksia. Hän oli siis päättänyt asettaa yhden -näistä laivoista nuoren Godfrey Morganin käytettäväksi aivan kuin olisi -ollut kysymyksessä huviretkelle aikova prinssi, joka matkustelee isänsä -alamaisten kustannuksella. - -Hänen käskystään varustettiin vankka kuudensadan tonnin vetoinen ja -kahdensadan hevosen voimainen höyrylaiva _Dream_ (Unelma). Sen -päälliköksi tuli kapteeni Turcotte, vanha merikarhu, joka oli jo -purjehtinut kaikilla valtamerillä ja kaikilla leveysasteilla. Tällä -oivallisella ja karaistulla, pyörremyrskyihin, tyfoneihin ja tuimiin -tuulispäihin tottuneella viisikymmenvuotiaalla merimiehellä oli -ammatissaan jo neljänkymmenen vuoden kokemus. Panna huppulakki päähänsä -ja uhmata hirmumyrskyä oli vain leikkiä tälle "matruusille", jota ei -koskaan ollut kiusannut muu kuin "maakipu", milloin hän nimittäin oli -satamassa. Ja tästä alituisesta oleskelusta laivan keinuvalla kannella -hänelle oli jäänyt tapa aina vaappua oikealle, vasemmalle, eteenpäin ja -taaksepäin: hänen liikkeissään oli aaltojen ja tyrskyjen tahtia. - -Perämies, koneenkäyttäjä, neljä lämmittäjää, kaksitoista -matruusia, kaikkiaan kahdeksantoista henkeä, oli määrätty _Dreamin_ -miehistöksi; ja vaikka alus tyytyi rauhallisesti kulkemaan kahdeksan -meripenikulmaansa tunnissa, niin siitä huolimatta sillä oli oivallisia -meriominaisuuksia. Vaikkapa se ei ollutkaan kyllin nopea korkeassa -aallokossa laineen harjalla viillättämään, niin eipä aalto myöskään -kuohahtanut sen ylitse, mikä etu hyvin korvaa keskinkertaisen vauhdin, -varsinkin kun ei ole mitään kiirettä. Sitä Paitsi _Dream_ oli taklattu -kuunariksi, ja edullisen tuulen vallitessa se saattoi aina levittää -viidensadan neliömetrin laajuisen purjeittensa pinnan höyryvoimansa -avuksi. - -Ei kuitenkaan pidä uskoa, että _Dreamin_ matka oli aiottu pelkäksi -huviretkeksi. William W. Kolderup oli liian käytännöllinen mies, jotta -ei olisi koettanut saada hyötyä viidentoista- tai kuudentoistatuhannen -meripenikulman retkestä, joka ulottui maapallon kaikille merille. Hänen -laivansa tosin lähti lastitta, mutta se oli helppo pitää hyvässä -liikkumiskunnossa täyttämällä vedellä sen _water-ballastin_. [Osastoja, -jotka voidaan laivaa ollessa lastittomana täyttää vedellä, niin että se -pysyy lastilinjassa.] Täten se olisi tarpeen tullen voitu upottaa -kannen tasalle. Myöskin oli rikas liikemies päättänyt antaa aluksen -matkalla poiketa erinäisiin toimistoihinsa. Niin se kulkisi -markkinapaikasta toiseen. Olkaa huoleti: kapteeni Turcotte kyllä osaisi -ansaita matkan kustannukset. Godfrey Morganin oikku ei tuottaisi enon -rahakirstuihin dollarinkaan tappiota! Näin menetellään hyvin -hoidetuissa kauppaliikkeissä. - -Kaikki tämä päätettiin pitkissä, hyvin salaisissa neuvotteluissa, joita -William W. Kolderupilla oli kahdenkesken kapteeni Turcotten kanssa. -Mutta näytti siltä, että tämän kuitenkin niin yksinkertaisen asian -järjestely ei sujunut aivan itsestään, sillä kapteenin täytyi monet -kerrat käydä liikemiehen työhuoneessa. Hänen sieltä lähtiessään -olisivat teräväsilmäisemmät havaitsijat kuin talon vakinaiset vieraat -huomanneet, että hänen kasvoillaan oli omituinen ilme, että tukka oli -pystyssä kun tuulen tuivertama, ikäänkuin hän olisi kuumeisella kädellä -riuhtonut hiuksiansa, ja että koko hänen ruumiinsakin vaappui ja -kiikkui tavallista rajummin. Omituisista äänen korostuksista -olisi myöskin saattanut kuulla, että neuvottelut eivät käyneet -myrskyttömästi. Suorasuinen kapteeni Turcotte osasi näet varsin hyvin -pitää puoliaan William W. Kolderupia vastaan, joka rakasti ja -kunnioitti häntä kylliksi sietääkseen hänen vastaväitteitään. - -Vihdoin näkyi kaikki järjestyvän. Ken oli antanut perään, William W. -Kolderup vai Turcotte? En uskalla siitä vielä lausua mielipidettäni, -kun en tunne heidän varsinaista väittelyjensä aihetta. Mutta pikemmin -löisin vetoa kapteenin puolesta. Oli miten oli, mutta viikon -keskustelujen jälkeen näkyivät liikemies ja merikarhu päässeen -yksimielisyyteen. Mutta sittenkin Turcotte yhä mutisi hampaittensa -välistä: - --- Vieköön minut viisisataatuhatta paholaista ja paiskatkoon minut -hornan mustan kattilan pohjaan, jos minä, Turcotte, koskaan olisin -aavistanut saavani tällaista hommaa! - -_Dreamin_ varustaminen sujui varsin nopeasti, eikä sen kapteeni -laiminlyönyt mitään saattaakseen sen merikuntoon kesäkuun ehtiessä -puoliväliin. Se oli tarkastettu telakassa, ja sen huolellisesti -mönjävärillä maalattu pohjapuu välkkyi kirkkaan punaisena sen runkoa -vasten. - -San Franciscon satamaan saapuu joukottain kaikenlaisia ja kaikkiin -kansallisuuksiin kuuluvia laivoja. Eivätkä kaupungin säännöllisesti -pitkin rannikkoa rakennetut satamasillat olisi enää moneen vuoteen -riittäneet tavaroiden lastaamiseen ja purkamiseen, jolleivät -insinöörit olisi keinotekoisesti rakentaneet useita mereen pistäviä -lisälaitureita. Punakuusisia paaluja oli upotettu veteen, ja niiden -varaan oli laskettu lankuista alaltaan muutaman neliömailin laajuisia -laitureita. Siten kylläkin samassa määrässä riistettiin alaa lahdelta; -mutta lahtihan oli avara. Täten oli saatu todellisia lastauspengermiä, -joita nostoranat ja tavaramytyt peittivät ja joiden luo molempain -suurempain valtamerten höyrylaivat, Kalifornian jokien höyryveneet, -kaikkien maiden kutterit ja amerikkalaiset rannikkoalukset voivat -toisiansa murskaamatta asettua mitä parhaimpaan järjestykseen. - -Erääseen tällaiseen keinotekoiseen laivasiltaan, joka sijaitsi -Wharf-Mission-Streetin äärimmäisessä päässä, oli _Dream_ vankasti -köytetty, sitten kun se oli palannut telakalta. - -Mitään ei laiminlyöty, jotta Godfreyn matkaa varten määrätty -höyrylaiva voisi purjehtia mitä parhaimmissa olosuhteissa. -Muonituksesta ja kaikesta muusta pidettiin mitä tarkin huoli. Taklaus -oli mallikelpoisessa kunnossa, kattila tarkastettu ja koneessa -oivallinen potkuri. Otettiinpa laivaan kaiken varalta ja helpottaakseen -yhteyttä satamien kanssa höyrypursikin, nopea ja uppoamaton, josta -olisi paljon hyötyä purjehduksen kestäessä. - -Sanalla sanoen, kesäkuun 10 päivänä oli kaikki valmista. Ei muuta kuin -lähteä ulapalle. Kapteeni Turcotten purjeita hoitelemaan ja konetta -käyttämään hankkimat miehet olivat valioväkeä, ja niitä parempia tuskin -olisi seudulta ollut saatavissa. Varsinainen karja eläviä elukoita: -pitkäkuonoisia porsaskaniineja, lampaita, vuohia, kukkoja ja kanoja oli -sijoitettu välikannelle; vatsantarpeiden tyydyttämiseksi oli sitäpaitsi -vielä varattu monet laatikolliset parhaita säilykkeitä. - -Mitä _Dreamin_ matkaohjelmaan tulee, oli se epäilemättä ollut noiden -pitkien neuvottelujen aiheena, joita William W. Kolderupilla ja hänen -kapteenillaan oli ollut. Tiedettiin vain, että ensimmäinen -poikkeamispaikka, mikä mainittiin, oli Uuden Seelannin pääkaupunki -Auckland -- paitsi milloin jatkuvista vastatuulista aiheutunut -kivihiilentarve pakottaisi hankkimaan lisää polttoainetta jostakin -Tyynen meren saariryhmästä tai jostakin Kiinan satamasta. - -Kaikki nämä yksityisseikat eivät muuten paljoa huolestuttaneet -Godfreytä siitä hetkestä asti, kun hän tiesi pääsevänsä merille; eikä -niistä laisinkaan välittänyt Tartelett, joka häiriintyneessä mielessään -päivä päivältä yhä enemmän liioitteli matkan mahdollisia vaaroja ja -selkkauksia. - -Enää oli vain yksi muodollisuus jäljellä: valokuvien hankkiminen. - -Kihlautunut ei voi säädyllisesti lähteä pitkälle matkalle maapallon -ympäri viemättä mukanaan rakastettunsa valokuvaa ja jättämättä hänelle -omaansa. - -Matkailijaksi puettuna meni siis Godfrey Montgomery-Streetin -valokuvaajain Stephenson & C:on käsiteltäväksi, ja kävelypuvussaan -uskoi Phinakin hurmaavat, mutta hiukan murheelliset piirteensä auringon -kiinnitettäviksi taitavien ammattimiesten levylle. - -Sekin oli tavallaan yhdessämatkustamista. Phinan valokuvalla oli -erikoisesti määrätty paikkansa Godfreyn hytissä, sulhasmiehen kuvalla -taas nuoren tytön neitsytkammiossa. Mitä Tartelettiin tulee, joka ei -ollut sulhasmies eikä suinkaan siksi aikonutkaan, päätettiin kuitenkin -asiaankuuluvaksi uskoa hänenkin kuvansa valonaralle levylle. Mutta -olivatpa valokuvaajat kuinka taitavia tahansa, he eivät voineet saada -tyydyttävää mallikorttia. Häälyvä kuvalaatta ei koskaan näyttänyt muuta -kuin sekavaa sumua, josta olisi ollut mahdotonta tuntea kuuluisaa -tanssin- ja plastiikanopettajaa. - -Se johtui siitä, että, mikä häntä sitten lienee vaivannutkin, kuvattava -ei voinut olla liikkumatta -- kaikista houkutteluista huolimatta, joita -tämänlaatuisissa kuvaamoissa käytetään. - -Koetettiin toisia, nopeampia keinoja, koetettiin ottaa -silmänräpäyskuvia. Mahdotonta! Tartelett kiikkui ja keinui jo -ennakolta aivan kuin _Dream_-laivan kapteeni. Täytyi luopua yrityksestä -ikuistaa tämän merkillisen miehen piirteitä. Korvaamaton vahinko -jälkimaailmalle, jos -- mutta poistakaamme mielestämme sellainen -ajatus! -- jos Tartelett luullessaan lähtevänsä vanhaan maailmaan -matkustaisikin siihen toiseen maailmaan, josta kukaan ei palaa. - -Kesäkuun 9 päivänä oltiin valmiit. _Dreamin_ tarvitsi vain nostaa -ankkuri ja levittää purjeensa. Sen paperit, lastikirjat, rahtisopimus, -vakuutuskirjat olivat kunnossa, ja kahta päivää aikaisemmin oli -Kolderupin liikkeen asiamies lähettänyt viimeisetkin allekirjoitukset. - -Sinä päivänä tarjottiin Montgomery-Streetin palatsissa upeat -lähtöaamiaiset. Juotiin Godfreyn matkan onneksi ja toivottiin hänen -pian palaavan. - -Godfreykin tunsi mielensä liikutetuksi eikä hän yrittänytkään sitä -salata. Phina osoittautui häntä lujemmaksi. Tartelett taas upotti -pelkonsa muutamaan lasilliseen samppanjaa, jonka vaikutus jatkui -lähtöhetkeen asti. |Hän oli unohtamaisillaan taskuviulunsakin, joka -tuotiin hänelle viime hetkellä, kun _Dream_ irroitettiin laiturista. - -Viimeinen hyvästijättö tapahtui laivalla, viimeiset kädenpuristukset -vaihdettiin perähytissä. Sitten kone muutamalla potkurinkierrolla -loitonsi höyrylaivan rannasta. - -"Hyvästi, Phina!" - -"Jumalan haltuun, Godfrey!" - -"Taivas teitä johtakoon!" toivotti eno. - --- Ja saatelkoon meidät ennen kaikkea takaisin, jupisi tanssimestari -Tartelett. - -"Äläkä milloinkaan unohda, Godfrey", lisäsi William W. Kolderup, -"mietelausetta, joka _Dreamilla_ on peräpeilissään: - - "Confide, recte agens." - -[Luota, kun teet oikein. _Suom_.] - -"En milloinkaan, eno Will! Hyvästi, Phina!" - -"Hyvästi, Godfrey!" - -Höyrylaiva lähti liikkeelle, ja nenäliinoja heilutettiin niin kauan kun -se oli rantalaiturilta näkyvissä, vieläpä vähän kauemminkin. - -Pian oli San Franciscon satamalahti, laajin maailmassa, kuljettu, -_Dream_ lipui ahtaan Golden Gaten, sataman suun, läpi ja sitten se -keulavantaallaan halkoi Tyynen valtameren aaltoja. Tuntui siltä kuin -tuo "kultaportti" olisi sulkeutunut sen jälkeen. - - - - -VI - -Lukija tutustutetaan uuteen henkilöön. - - -Matka oli alkanut. Siinä alkamisessa ei mitään vaikeutta ollut, kuten -kernaasti myönnettäneen. - -Niinpä toistelikin opettaja Tartelett usein ja kieltämättömän -johdonmukaisesti: - -"Matka alkaa aina! Mutta mihin ja miten se päättyy, se on tärkeintä." - -Godfreyn hallussa oleva hytti avautui _Dreamin_ peräkannelle -ruokasalina käytetyn nelikulmaisen suojan päälle. Nuori matkustajamme -sai siellä kaikkea mahdollista mukavuutta. Hän oli antanut Phinan -valokuvalle kaikkein parhaimman paikan kammionsa edullisimmin -valaistulla sivulla. Riippumatto nukkumista varten, hyvin -varustettu pesuteline, muutamia kaappeja pukujen ja liinavaatteiden -säilyttämiseksi, työpöytä, nojatuoli istuttavaksi, -- mitäpä tämä -kaksikolmattavuotias matkustaja muuta kaipasi? Näillä ehdoilla hän -olisi tehnyt kaksikolmatta kertaa matkan maan ympäri! Eikö hän ollut -sen käytännöllisen filosofian iässä, jonka muodostavat hyvä terveys ja -hilpeä luonne? Oi, nuorukaiset, matkustakaa, jos voitte ja ellette voi, -niin... matkustakaa kumminkin! - -Mutta Tartelett ei ollut hyvällä tuulella. Hänen lähellä oppilaansa -hyttiä sijaitseva suojansa tuntui hänestä kovin ahtaalta, hänen -riippumattonsa perin kovalta ja hänen käytettävissään oleva kuuden -neliömetrin pinta-ala perin riittämättömältä, jotta hän sillä olisi -voinut toistella poljentojansa ja tanssiaskeleitansa. Eikö siis -matkustaja hänessä tukehduttanut tanssin ja plastiikan opettajaa? Ei! -Se oli hänellä veressä, ja jahka Tartelettille saapuu hetki laskeutua -nukkumaan viimeistä untansa, ovat hänen jalkansa vieläkin vaakasuorassa -viivassa, kantapäät toisiansa vasten, ensimmäisessä asennossa. - -Ateriat piti nauttia yhdessä, ja niin tehtiinkin -- Godfrey ja -Tartelett istuivat vastapäätä toisiansa, kapteeni ja ensimmäinen -perämies kumpikin omassa päässänsä kiikkupöytää. Tuo hirvittävä nimitys -"kiikkupöytä" antoi jo aavistaa, että tanssinopettajan paikka jäisi -liian usein tyhjäksi! - -Matkalle lähdettäessä kauniilla kesäkuulla puhalsi leppoisa -koillistuuli. Kapteeni Turcotte oli voinut vauhdin enentämiseksi -levittää purjeet, eikä _Dream_, joka kellui tarpeeksi syvällä ja -hyvässä tasapainossa, keinunut liiaksi puolelta toiselle. Ja kun aallot -iskivät siihen takaapäin, niin ei kiikkuminen sitä ylenmäärin -rasittanutkaan. Tällainen kulku ei saa matkustajia nyrpistämään -nenäänsä, ei heidän silmiänsä kauhusta onttonemaan, ei otsia -sinertymään lyijynvärisiksi eikä poista verta poskista. Olihan tämä -siedettävää. Laskettiin suoraan lounasta kohti suopean meren tuskin -väreilevällä ulapalla, jolla ei mitään vaahtoharjoja näkynyt. Pian oli -Amerikan rannikko kadonnut taivaanrannan taakse. - -Kahden päivän ajalla ei purjehduksessa tapahtunut mitään mainitsemisen -arvoista. _Dreamin_ matka joutui. Retken alku oli siis suotuisa -- -joskin kapteeni Turcotte silloin tällöin ilmaisi levottomuutta, jota -olisi turhaan yrittänyt salata. Joka päivä hän auringon kulkiessa -puolipäiväpiirin yli tarkkasi huolellisesti laivan asemaa. Mutta -saattoi huomata, että hän heti jälkeenpäin kutsui perämiehen hyttiinsä, -ja siellä he molemmin pitivät salaista neuvottelua, ikäänkuin heillä -olisi ollut jokin vakava ja uhkaava mahdollisuus pohdittavana. Tämä -seikka jäi epäilemättä huomaamatta Godfreyltä, joka ei ymmärtänyt -mitään purjehdusasuista, mutta muonitusmestari ja jotkut merimiehet -eivät olleet sitä kummastelematta. - -Sitäkin enemmän olivat nämä kunnon miehet ihmeissään, kun ensimmäisen -viikon jälkeen _Dreamin_ suunta parisen kertaa muutettiin tuntuvasti -yön aikaan ja sitten palautettiin ennalleen päivän valjettua, vaikkei -tuota yöllistä liikettä mikään ollut tehnyt välttämättömäksi. Tämä -olisi ollut selitettävissä purjelaivalla, joka on ilmavirtojen -vaihtelusta riippuvainen, mutta höyryaluksen kannalta se oli -käsittämätöntä, koska se saattaa seurata suurten reittien suuntia ja -laskea purjeensa alas, milloin tuuli ei enää ole sille suotuisa. - -Kesäkuun 12 päivän aamupuolella sattui laivassa odottamaton tapaus. - -Kapteeni Turcotte, hänen ensimmäinen perämiehensä ja Godfrey olivat -asettumassa suuruspöytään, kun kannelta kuului outoa melua. Työntäen -oven auki ilmestyi melkein samassa muonitusmestari ruokasalin -kynnykselle. - -"Kapteeni!" virkkoi hän. - -"No, mitä nyt?" huudahti Turcotte vilkkaasti, kuten alati valppaalta -merimieheltä saattaa odottaa. - -"Täällä on... kiinalainen!" vastasi muonitusmestari. - -"Kiinalainenko?" - -"Niin, oikea kiinalainen, jonka vast'ikään sattumalta keksimme -lastiruuman pohjalta!" - -"Lastiruuman pohjalta!" huudahti kapteeni Turcotte. "Kautta kaikkien -Sacramenton pirujen, heittäkää hänet meren pohjaan!" - -"_All right_!" vastasi muonitusmestari. - -Ja tuntien sitä halveksumista, jota jokaisen kalifornialaisen on -tunnettava "taivaan valtakunnan" poikaa kohtaan, tuo kunnon mies piti -käskyä mitä luonnollisimpana ja aikoi häikäilemättä ryhtyä sitä -toimeenpanemaan. - -Mutta kapteeni Turcotte oli tällä välin noussut pöydästä ja lähti -Godfreyn ja perämiehen seuraamana laivan perällä sijaitsevasta -ruokasalista, suunnaten askeleensa _Dreamin_ keulapuolella olevaa -miekkosta kohti. - -Siellä kiinalainen tosiaankin kovassa pinnistyksessä reuhtoi kahden tai -kolmen merimiehen käsissä, jotka eivät kitsastelleet antaessaan hänelle -iskuja. Muukalainen oli kolmenkymmenen vuoden ikäinen mies, älykkään -näköinen, sopusuhtainen rakenteeltaan ja sileänaamainen, mutta hiukan -kalpea vietettyään kuusikymmentä tuntia ummehtuneessa lastiruumassa. -Vain sattumalta oli hänet löydetty hämärästä piilopaikastaan. - -Kapteeni Turcotte viittasi heti miehilleen, että päästäisivät irti tuon -onnettoman tungettelijan. - -"Kuka sinä olet?" kysyi hän keltarotuiselta. - -"Auringon poika." - -"Ja mikä on nimesi?" - -"Seng-Vu", vastasi kiinalainen, jonka nimi hänen oman maansa kielellä -merkitsee sellaista, "joka ei elä". - -"Ja mitä sinä täällä laivassa teet?" - -"Minä purjehdin!..." vastasi Seng-Vu rauhallisesti. "Mutta en tuota -teille kuin mahdollisimman vähän vahinkoa." - -"Tosiaan! Mahdollisimman vähän vahinkoa!... Ja olet kätkeytynyt -lähtöhetkellä lastiruumaan?" - -"Kuten sanotte, kapteeni." - -"Hankkiaksesi itsellesi vapaamatkan Amerikasta takaisin Kiinaan, -Tyynenmeren toiselle puolelle?" - -"Jos niin suvaitsette." - -"Mutta jollen sitä suvaitse, sinä keltanahkainen veijari, jos käsken -sinun olemaan hyvä ja matkustamaan Kiinaan uimalla?" - -"Minä yrittäisin", vastasi kiinalainen hymyillen, "mutta on luultavaa, -että tekisin matkalla haaksirikon!" - -"Kuulehan, kirottu John!" [lisänimi, jota amerikkalaiset käyttävät -kiinalaisista], huudahti kapteeni Turcotte, "kyllä minä opetan sinut -säästämään pilettirahoja!" - -Paljon suuttuneempana kuin mihin tässä olisi aihetta ollut, olisi -kapteeni Turcotte ehkä pannut uhkauksensa täytäntöön, ellei Godfrey -olisi tullut väliin. - -"Kapteeni", virkkoi hän, "yksi kiinalainen enemmän _Draw_-laivassa on -yksi kiinalainen vähemmän Kaliforniassa, jossa niitä on aika paljon!" - -"Jossa niitä on liikaa!" vastasi kapteeni Turcotte. - -"Liikaa tosiaan", toisti Godfrey. "No niin, koska tuo mies-raukka on -katsonut hyväksi vapauttaa San Franciscon läsnäolostaan, niin hän -ansaitsee senvuoksi jonkun verran sääliä!... Pyh, viskaamme hänet -maihin Shanghain rannikon ohi purjehtiessamme, emmekä hänestä sen -koommin enää kuule!" - -Sanoessaan, että Kalifornian valtiossa oli liiaksi kiinalaisia, Godfrey -puhui oikean kalifornialaisen kieltä. On varmaa, että "taivaan -valtakunnan" poikien sinne siirtyminen -- niitä oli kolmesataa -miljoonaa Kiinassa kolmeakymmentä miljoonaa amerikkalaista vastaan -Yhdysvalloissa -- on koitunut vaaraksi kaukaisen lännen valloille. -Siksipä ovatkin näiden valtioiden -- Kalifornian, Oregonin, Nevadan ja -Utahin -- lainsäätäjät, jopa itse valtakunnan kongressikin, pohtineet -keinoja tämän uudenlaisen kulkutaudin leviämisen vastustamiseksi, -jonka "jänkit" ovat ristineet "keltarutoksi". Siihen aikaan -laskettiin yksistään Kalifornian valtiossa elävän enemmän kuin -viisikymmentätuhatta kiinalaista. Nämä ihmiset, jotka olivat perin -uutteria kullanhuuhdonnassa, myöskin hyvin kärsivällisiä, eläen -riisipivollisella, kulauksella teetä, opiumihaikusella, pyrkivät -alentamaan työpalkkoja maan omien uurastajain vahingoksi. Nämä -tulokkaat oli täytynyt vastoin amerikkalaista perustuslakia asettaa -erityisten säädösten alaisiksikin. Niinpä oli annettu asetuksia niiden -maahanmuutosta ja kielletty heiltä kansalaisoikeuden saanti, jotta -eivät lopuksi hankkisi itselleen enemmistöä kongressissa. Sitäpaitsi -pidellään heitä ylimalkaan pahoin, kuten intiaaneja ja neekereitä, ja -heille annetun "ruttoiset" nimityksen oikeuttamiseksi suljetaan heidät -useimmiten eri kaupunginosaan, jossa he huolellisesti säilyttävät -kotimaansa tavat ja tottumukset. - -Kalifornian pääkaupungissa on toisrotuisen kansan puristus keskittänyt -heidät Sacramento-kadun seutua kohti, missä he asuvat merkkitauluillaan -ja lyhdyillään koristetuissa majoissansa. Täällä heitä tapaa -tuhansittain sipsuttamassa leveähihaisissa mekoissaan, kartionmuotoinen -lakki päässä ja keikkakärkiset kengät jalassa. Täällä he -enimmäkseen harjoittavat maustekauppiaan, puutarhurin ja pesijän -ammatteja, jolleivät kenties palvele kokkeina tai kuulu niihin -näyttelijäseurueihin, jotka esittävät kiinalaisia kappaleita San -Franciscon ranskalaisessa teatterissa. - -Ja -- ei ole mitään syytä sitä salata -- Seng-Vu kuului tuollaiseen -sekalaiseen teatteriseurueeseen, jossa hänellä oli ensimmäisen -ilveilijän paikka, mikäli tätä eurooppalaisen näyttämön käsitettä voi -ollenkaan sovittaa mihinkään kiinalaiseen taiteilijaan. He ovat näet -perin vakavia leikkiä laskiessaankin, joten kalifornialainen -romaaninkirjoittaja Bret Harte saattoi sanoa, ettei ollut koskaan -nähnyt kiinalaisen näyttelijän nauravan; vieläpä hän myöntää, ettei -voinut tuntea, oliko eräs noita kappaleita, jota hän kävi katsomassa, -murhenäytelmä vai pelkkä ilveily. - -Sanalla sanoen, Seng-Vu oli koomikko. Näyttämökauden lopussa hän -saavutettuaan runsaasti menestystä ja kenties kerättyään kolikoitakin -oli saanut halun palata kotimaahansa muussa muodossa kuin raatona. -[Kiinalaisten tapana on hautauttaa itsensä kotimaan poveen, ja eräät -laivat kuljettavat yksinomaan heidän ruumiitaan Kiinaan.] Senvuoksi hän -kaiken uhalla oli salaa pujahtanut _Dreamin_ lastiruumaan. Eväillä -varustettuna hän siis toivoi tuntemattomana tekevänsä tämän muutaman -viikon merimatkan ja sitten kenenkään näkemättä nousevansa maihin -jossakin Kiinan rannikolla, kuten oli laivaankin tullut. - -Olihan se toki mahdollista. Eikä tuollainen tekonen kai mikään -hengenrikos ollut. - -Oikeassa oli Godfrey ollutkin ryhtyessään puhumaan tungettelijan -puolesta, ja kapteeni Turcotte, joka tahtoi näyttää häijymmältä kuin -oli, luopui suuremmitta vastusteluitta aikomuksestaan heittää Seng-Vu -taistelemaan Tyynenmeren aaltojen kanssa. - -Seng-Vu ei siis enää mennyt piilopaikkaansa laivan pohjalle, mutta hän -ei saanut tuottaa paljon haittaa kannellakaan. Hidasluontoisena, -järjestelmällisenä, vähäpuheisena hän vältti huolellisesti merimiehiä, -joilla aina oli joku kolaus hänen varalleen. Hän eli jäljellä -olevilla eväillään. Kaiken kaikkiaan hän oli kyllin laiha, jotta -hänen tuottamansa ylipaino ei tuntuvasti lisännyt _Dreamin_ -purjehduskustannuksia. Jos Seng-Vu matkustikin ilmaiseksi, niin -varmaankaan hänen matkansa ei maksanut senttiäkään William W. -Kolderupin kukkarolle. - -Hänen läsnäolonsa laivalla herätti kapteeni Turcottessa kuitenkin erään -mietelmän, jonka erikoisen merkityksen kaiketikin vain hänen -perämiehensä ymmärsi. - -"Kyllä se tuottanee meille paljon kiusaa, se kirottu kiinalainen, jos -siksi tulee!... No, sitä pahempi hänelle!" - -"Miksikä hän lie salavihkaa hiipinyt _Dreamiin_?" uteli ensimmäinen -perämies. - -"Ennen kaikkea siksi, että pääsisi Shanghaihin!" vastas kapteeni -Turcotte. "Hiiteen John ja Johnin pojat!" - - - - -VII - -Havaitaan, että William W. Kolderup menetteli ehkä -viisaasti vakuuttaessaan laivansa. - - -Seuraavien päivien, kesäkuun 13:n, 14:n ja 15:n, kuluessa laski -ilmapuntari verkalleen, mutta jatkuvasti, välillä nousematta, ja se -ilmaisi, että säässä kaiketi ei tapahtuisi äkkivaihteluja sateen tai -tuulen ja myrskyn välillä. Tuuli yltyi tuntuvasti kääntyen lounaaseen -päin. Se oli _Dreamille_ vastainen tuuli: laivan täytyi taistella -jokseenkin voimakkaita aaltoja vastaan, jotka iskivät edestä päin. -Purjeet reivattiin siis ja oli kuljettava potkurin avulla, mutta -keskinkertaisella vauhdilla, jotta vältettäisiin pahat sysäykset. - -Godfrey kesti varsin hyvin nämä laivan keinumisen ja vaarumisen -aiheuttamat koetukset, hetkeksikään menettämättä hilpeätä mieltään. -Aivan ilmeisesti tämä reipas poika rakasti merta. - -Mutta Tartelett ei suinkaan rakastanut merta, ja meri kosti sen hänelle -häijysti. Olisi pitänyt nähdä onneton ryhdin opettaja, joka ei enää -pysynyt ryhdissään, tanssimestari tanssimassa kaikkia taiteensa -sääntöjä vastaan. - -Hytissä pysyminen näiden tölmäysten aikana, jotka järkyttivät -höyrylaivaa sen pohjaparruja myöten, oli hänelle mahdotonta. - -"Ilmaa, ilmaa!" huokaili hän. - -Hän ei enää poistunutkaan kannelta. Kun tyrsky heilahdutti laivaa, -lennähti hän toiselta laidalta toiselle. Kun laiva kallistui, viskautui -hän eteenpäin, viskautuakseen sitten melkein heti taaksepäin. Hän -piteli käsipuista, tarttui kiinni köysistä, otti asentoja, jotka -uudenaikaisen tanssiopin periaatteiden mukaan olivat ehdottomasti -tuomittavia! Ah, että hän ei voinut kohota palloliikkeellä ilmaan -välttääkseen tämän liikkuvan permannon keikkumista! Eräs tanssija hänen -esi-isiensä joukossa oli sanonut, että hän suostuessaan astumaan -jalallansa uudestaan näyttämölle teki sen vain, jotta ei nöyryyttäisi -tovereitansa. Tartelett taas ei olisi halunnut enää koskaan astua tälle -sillalle, jonka aaltojen iskut näkyivät upottavan pohjattomaan kuiluun. - -Että William W. Kolderup pohatta olikin saanut päähänsä lähettää hänet -tänne! - -"Kestääkö tätä pahaa ilmaa kauan?" kysyi hän kapteeni Turcottelta -kaksikymmentä kertaa päivässä. - -"Hm, ilmapuntari ei rauhoita!" vastasi kapteeni poikkeuksetta ja -rypisti kulmakarvojansa. - -"Pääsemmekö pian perille?" - -"Pian, herra Tartelett!... Hm, pian!... Vielä tässä on taivalta -edessämme!" - -"Ja tätäkö nimitetään Tyyneksi valtamereksi!" voivotteli onneton kahden -nikotuksen ja kahden heilahduksen välillä. - -Sanokaamme vielä, että opettaja Tartelett ei kärsinyt ainoastaan -merikivusta, vaan että häntä myöskin peloitti, kun hän näki nuo isot -vaahtopäät laineet, jotka vyöryivät _Dreamin_ lippujen korkeudelle; kun -hän kuuli rajujen sysäysten nostattamina joidenkin läppien pamahtelevan -päästäessään höyryä pakenemaan laskuputkien kautta; ja kun hän tunsi -laivan heittelehtivän korkin lailla noilla vesivuorilla. - -"Ei, sen täytyy mennä kumoon!" toisteli hän luoden oppilaaseensa -elottoman katseen. - -"Tyyntykää, Tartelett!" vastasi Godfrey. "Laiva on luotu kellumaan, -tuhat tulimmaista! Siihen on omat syynsä!" - -"Sanon teille, ettei ole!" - -Ja näissä mietteissä opettaja oli turvautunut pelastusvyöhönsä. Se oli -hänellä yöt päivät tiukasti sidottuna rinnan päälle. Häntä ei olisi -saatu siitä luopumaan, vaikka olisi tarjottu kultaa. Aina kun meri soi -hänelle hetkisen hengähdysaikaa, pullistutti hän sen uudelleen -puhaltamalla siihen voimakkaasti ilmaa. Se ei tosiaan ollut hänestä -koskaan kyllin täysi! - -Pyydämme lukijaa olemaan suopea säikähtynyttä Tartelettia kohtaan. -Sille, joka ei ole tottunut mereen, voivat sen raivonpuuskat kylläkin -aiheuttaa hiukan pelkoa, ja tiedetäänhän, että merimatkalle, jollaisen -hän nyt teki vasten tahtoaan, hän ei ollut tähän päivään uskaltanut -mennä edes San Franciscon lahden rauhallisilla vesillä. Siis voi -kylläkin antaa hänelle anteeksi pahoinvoinnin laivalla suuressa -myrskyssä ja vaahtopäisten laineiden herättämän säikähdyksen. - -Sitäpaitsi kävi ilma yhä pahemmaksi uhaten _Dreamia_ jollakin -lähenevällä tuulispäällä, jonka sananlennättimet olisivat sille -ilmoittaneet, jos se olisi ollut rannikolta näkyvissä. - -Vaikka laiva, joka päivän mittaan sai kauheita kolauksia, kulki enää -vain vähällä höyryllä, jotta ei pilaisi konettaan, niin sittenkin -potkuri tässä rajussa myllerryksessä vuoroin kohosi aalloista ja upposi -niiden alle. Siitä seurasi kamalia kylkitärähdyksiä syvimmässä -aallokossa tai tempaisuja vesilinjan alapuolelle, jotka voivat olla -vaarallisia vankallekin rakenteelle. Tällöin kuului _Dreamin_ -peräpuolelta kumeita pamauksia, ja männät liikkuivat niin nopeasti, -että koneenkäyttäjä niitä töin tuskin hallitsi. - -Mutta Godfrey johtui tekemään huomion, jonka syytä hän ei heti -käsittänyt. Hän havaitsi nimittäin, että höyrylaivassa tuntuvat -sysäykset öisin olivat verrattomasti lievemmät kuin päivällä. - -Oliko hänen siis tehtävä se johtopäätös, että tuuli silloin talttui ja -että auringonlaskun jälkeen seurasi hetkinen tyventä? - -Tämä tuntui jo niin merkilliseltä, että hän kesäkuun 21 ja 22 päivän -välisenä yönä tahtoi ottaa selvän siitä, mitä tapahtui. Päivä olikin -juuri ollut erinomaisen myrskyinen: tuuli oli yltynyt, eikä näyttänyt -siltä, että aallokko yöksi alenisi, koska tuuli oli monet pitkät tunnit -hillittömän oikullisesti piessyt merta. - -Godfrey nousi siis vuoteeltaan puoliyön tienoissa, pukeutui lämpimästi -ja astui kannelle. - -Vartiovuorossa olevat miehet valvoivat etukeulassa. Kapteeni Turcotte -seisoi komentosillalla. - -Tuulen rajuus ei suinkaan ollut vähentynyt. Mutta kuitenkin olivat -aaltojen sysäykset, joiden täytyi iskeä _Dreamin_ keulavanteeseen, -paljon heikontuneet. - -Mutta kohottaessaan silmänsä laivan savutorvea kohti, jonka töyhtönä -oli musta savu, Godfrey havaitsi, että tuo savu, sensijaan että olisi -paennut keulan puolelta perään päin, leijailikin päinvastoin -peräpuolelta eteenpäin seuraten aluksen suuntaa. - --- Onkohan tuuli siis kääntynyt? -- ihmetteli hän. - -Ja hyvin mielissään tästä seikasta hän astui komentosillalle ja lausui -kapteenia lähestyen: - -"Kapteeni!" - -Huppukauluksella varustettuun vahakankaiseen viittaansa puettu -laivanpäällikkö ei ollut kuullut hänen tulevan eikä alussa voinut -salata äkäistä liikettä nähdessään hänet vieressään. - -"Tekö, herra Godfrey, tekö... komentosillalla?" - -"Minä, kapteeni; ja minä tulen teiltä kysymään..." - -"Mitä sitten?" vastasi kapteeni Turcotte vilkkaasti. - -"Onko tuuli ehkä kääntynyt?" - -"Ei, herra Godfrey, ei... ja valitettavasti näyttää siltä, että se -yltyy myrskyksi!" - -"Mutta puhaltaahan se nyt takaamme!" - -"Puhaltaa takaamme... tosiaankin... puhaltaa takaamme!..." vastasi -kapteeni ilmeisesti vimmoissaan tästä huomautuksesta. "Mutta se ei -suinkaan ole minun syyni!" - -"Mitä sillä tarkoitatte?" - -"Tarkoitan, että välttääkseni laivan joutumista vaaraan, minun on -täytynyt kääntyä päinvastaiseen suuntaan ja paeta tuulen edellä!" - -"Siitäpä koituu meille perin ikävää viivytystä", virkkoi Godfrey. - -"Perin ikävää todellakin", vastasi kapteeni Turcotte; "mutta heti -päivän tullen, jos aallokko vähän alenee, käytän tilaisuutta hyväkseni -kääntääkseni keulan jälleen länttä kohti. Kehoitan teitä siis, herra -Godfrey, palaamaan hyttiinne. Uskokaa minua, parasta on koettaa nukkua -niin kauan kuin viillätämme tuulen suuntaan! Ei tarvitse kokea niin -pahoja kolauksia!" - -Godfrey nyökkäsi myöntävästi. Hän loi viimeisen levottoman silmäyksen -matalalla riippuviin pilviin, jotka ajelehtivat äärettömän nopeasti, ja -senjälkeen hän lähtien komentosillalta palasi hyttiinsä, jossa ennen -pitkää jatkoi keskeytynyttä untansa. - -Seuraavana aamuna, kesäkuun 22 päivänä, palautettiin _Dream_ oikealle -suunnalleen, kuten kapteeni Turcotte oli luvannut, vaikka tuuli ei -ollutkaan huomattavasti vaimentunut. - -Tätä purjehdusta päivisin läntiseen suuntaan ja öisin itää kohti kesti -vielä neljäkymmentäkahdeksan tuntia; mutta ilmapuntari osoitti -nousemisen oireita; sen heilahtelut harvenivat. Saattoi odottaa -rajuilman lakkaavan tuulten mukana, jotka alkoivat puhaltaa pohjoisesta -käsin. - -Niin tosiaan tapahtuikin. - -Siten oli hauska koillistuuli lakaissut pilviä kesäkuun 25 päivänä, -kun Godfrey kellon kahdeksaa käydessä aamulla nousi kannelle. -Auringonsäteet leikkivät taklauksessa ja siroittelivat tulitäpläsiään -kaikkiin laivanreunan ulkonemiin. - -Tumman vihreä meri loisti silloin suurena ympyränä, johon säteilevä -valo suoraan iski. Tuuli kävi enää vain keveinä lehahduksina, jotka -kirjailivat aallonharjoja ohuella vaahdolla, ja alemmat purjeet -irroitettiin. - -Oikeastaan eivät merta enää kuohuttaneetkaan varsinaiset laineet. -Pitkät mainingit vain lempeästi tuudittelivat höyrylaivaa. - -Mutta maininkeja tai lakkapäitä laineita, samapa se oli opettaja -Tartelettista, joka oli sairaana yhtä hyvin silloin, kun oli "liian -leppoista", kun silloinkin, kun oli "liian tuimaa"! Hän venyi siis -puoleksi maaten kannella, suu raollaan kuin nikahtuvalla korpilla, joka -on nostettu vedestä kuivalle maalle. - -Kaukoputki silmäinsä edessä seisoi ensimmäinen perämies takahytin -katolla ja tähysti pohjoista kohti. - -Godfrey meni hänen luokseen. - -"No, hyvä herra", sanoi hän tälle iloisesti, "tänään on hiukan parempaa -kuin eilen?" - -"Niin on, herra Godfrey", vastasi toinen, "nyt olemme tyynillä -vesillä". - -"Ja _Dream_ on kääntynyt oikeaan suuntaan?" - -"Ei vielä!" - -"Eikö vielä! Ja miksi ei?" - -"Siksi, että se on ilmeisesti syrjäytynyt koilliseen tämän viimeisen -myrskyn aikana, ja meidän on täsmällisesti määrättävä sen asema. Mutta -onpa meillä kirkas aurinko, taivaanranta aivan puhtaana. Puolenpäivän -aikaan me auringon ollessa korkeimmillaan voimme suorittaa mittauksen -ja tehdä hyviä havaintoja, ja kapteeni ilmoittaa meille matkasuunnan." - -"Missä on kapteeni?" kysyi Godfrey. - -"Lähtenyt laivalta." - -"Lähtenyt...?" - -"Niin!... Tähystäjät luulivat meren valkeudesta päättäen havaitsevansa -idässä päin muutamia salakareja, joita ei ole laisinkaan merkitty -merikarttoihimme. Höyrypursi varustettiin siis, ja muonitusmestarin ja -kolmen merimiehen seuraamana läksi kapteeni Turcotte ottamaan asiasta -selvää." - -"Kuinka kauan siitä on?" - -"Noin puolitoista tuntia!" - -"Ah", huudahti Godfrey, "olen pahoillani, ettei asiasta minulle -ilmoitettu! Olisin hyvin mielelläni lähtenyt mukaan." - -"Te nukuitte, herra Godfrey", vastasi perämies, "eikä kapteeni tahtonut -teitä herättää". - -"Olen siitä pahoillani; mutta sanokaahan minulle minnepäin höyrypursi -lähti?" - -"Tuonne", vastasi perämies, "ankkurikelan oikealta puolelta... suoraan -koillista kohti". - -"Ja eikö sitä voi kaukoputkella eroittaa?" - -"Ei, se on liian etäällä!" - -"Mutta täytyneehän sen pian palata?" - -"Tietenkin pian", vastasi perämies, "sillä kapteeni tahtoo ehdottomasti -itse tehdä paikanmittauksensa, ja sitä varten hänen täytyy palata -laivaan ennen keskipäivää". - -Tämän vastauksen saatuaan Godfrey meni istumaan keulakaton eteen -käskettyään ensin tuoda merikiikarinsa. Hän tahtoi vaania höyrypurren -palaamista. Mitä tuohon tarkastusretkeen tuli, jolle kapteeni Turcotte -oli lähtenyt, ei se voinut häntä ihmetyttää. Olihan luonnollista, ettei -_Dream_ uskaltaisi mennä sellaiselle kohdalle merta, missä oli -ilmoitettu olevan kareja. - -Kaksi tuntia kului. Vasta puoli yhdentoista tienoissa alkoi hento -rihmamainen savujuova näkyä taivaanrannalla. - -Epäilemättä se oli höyrypursi, joka tarkastelunsa suoritettuaan palasi -laivalle. Godfreytä huvitti seurata sitä kiikarinsa näköpiirissä. Hän -huomasi sen ääriviivain tulevan vähitellen yhä selvemmiksi, näki rungon -isonevan meren pinnalla; savujuova eroittui jo paremmin ja siihen -sekaantui muutamia huurukierukoita, jotka päilyivät taivaanrannan -kirkasta pohjaa vasten. Se oli oivallinen, hyvin nopeakulkuinen alus, -ja koska se porhalsi täydellä höyryllä, saattoi sen pian eroittaa -paljain silmin. Kello yhdentoista tienoissa havaittiin etupuolella sen -keulavantaan nostama valkoinen kuohu ja perässä laajeni pitkä -vaahtoinen vako kuin pyrstötähden pyrstö. - -Neljännestä yli yhdentoista kapteeni Turcotte pääsi _Dreamin_ luo ja -hyppäsi komentosillalle. - -"No, kapteeni, mitä uutisia?" kysyi Godfrey tullen puristamaan hänen -kättänsä. - -"Ah, hyvää huomenta, herra Godfrey!" - -"Entä ne karit?..." - -"Pelkkää kuvittelua!" vastasi kapteeni Turcotte. "Emme ole nähneet -mitään epäilyttävää. Miehemme ovat erehtyneet. Ja kyllä minä sen -arvasinkin!" - -"Siis matkalle!" virkkoi Godfrey. - -"Niin, me palaamme suunnallemme; mutta sitä ennen täytyy minun tehdä -paikanmittaukseni." - -"Annatteko määräyksen, että pursi otetaan laivaan?" kysyi ensimmäinen -perämies. - -"En", vastasi kapteeni, "saatamme sitä vielä tarvita. Kiinnittäkää se -hinausköyteen!" - -Kapteenin käskyt pantiin täytäntöön. Ja pursi, jolle jätettiin höyry -päälle, asettui _Dreamin_ perään. - -Kolme neljännestuntia myöhemmin seisoi kapteeni Turcotte sekstantti -kädessään, määräsi auringon korkeuden ja ilmoitti, paikanmittauksensa -tehtyään, mihin suuntaan oli kuljettava. - -Senjälkeen ja luotuaan vielä viimeisen silmäyksen taivaanrannalle hän -kutsui perämiehensä ja vei hänet hyttiinsä, jossa he molemmat viipyivät -verrattain kauan neuvottelemassa. - -Päivä oli hyvin kaunis. _Dream_ saattoi kulkea ripeästi, tarvitsematta -purjeittensa apua, jotka oli reivattava. Tuuli oli hyvin heikko eikä -olisi, kun laiva kulki näin vinhasti, saanut kyllin voimaa niitä -pullistuttaa. - -Godfrey oli riemuissaan. Eikö tämä purjehdus kauniilla merellä, kauniin -auringon heloittaessa ollut mitä vahvistavinta, eikö se antanut lentoa -aatteelle, mitä suurinta tyydytystä sielulle? Mutta tuskinpa edes -näissä suotuisissa olosuhteissa onnistui tanssinopettaja Tartelettin -hiukan virkistyä, käydä hiukan hilpeämmäksi. Vaikka meren muoto ei -hänessä enää synnyttänytkään välitöntä levottomuutta, oli hänen -fyysillisen olemuksensa kuitenkin vaikea taipua. Hän yritti syödä, -mutta ruoka ei tahtonut maistua. Godfrey olisi riisunut häneltä -pelastusvyön, joka puristi hänen rintaansa, mutta hän kieltäytyi siitä -jyrkästi. Eikö tuo raudasta ja puusta kokoonpantu hökötys, jota -nimitetään laivaksi, ollut vaarassa haljeta millä hetkellä tahansa? - -Tuli ilta, ja sen mukana tiheä usva, joka ei kuitenkaan laskeutunut -merenpinnalle asti. Yö kävi paljon pimeämmäksi kuin mitä päivän -herttaisesta, kirkkaasta ilmasta olisi voinut aavistaa. - -Mutta eipä ollut mitään vedenalaisia kallioita pelättävänä näillä -purjehdusvesillä, joiden aseman kapteeni Turcotte oli kartoiltaan -tarkasti määrännyt; mutta yhteentörmäykset ovat aina mahdollisia ja -niitä täytyy varoa sumuisina öinä. - -Laivalyhdyt sytytettiin huolellisesti vähän jälkeen auringonlaskun; -valkoinen tuli kohotettiin keulamaston huippuun ja sivutulet, vihreä -oikealla, punainen vasemmalla puolella, vilkkuivat heleästi. Jos -_Dream_ törmäisi johonkin, niin ei se ainakaan olisi sen syy, -- mutta -laihaa lohtuapa se tieto tuotti. Uppoaminen on uppoamista silloinkin, -kun kaikki on tehty sääntöjen mukaan; ja jos joku laivassa näitä -seikkoja mietti, oli se varmaan opettaja Tartelett. - -Nyt oli tuo kunnon herrasmies yhä hoiperrellen, yhä kiikkuen kuitenkin -siirtynyt hyttiinsä ja Godfrey omaansa, jälkimmäinen varmana, edellinen -vain toivoen, että saisi viettää rauhallisen yön, sillä _Dream_ tuskin -edes keinui noilla pitkillä aalloilla. - -Jätettyään vartiovuoron perämiehelle astui kapteeni Turcottekin -perähyttiin nauttiakseen muutaman tunnin levosta. Kaikki oli kunnossa. -Höyrylaiva saattoi purjehtia täydessä turvassa, koska ei ollut -luultavaa, että usva taajenisi. - -Kahdenkymmenen minuutin päästä oli Godfrey unen helmoissa, ja tapansa -mukaan täysissä pukimissaan vuoteeseensa laskeutuneen Tartelettin -unettomuutta ilmaisivat enää vain maininkimaiset huokaukset. - -Yhtäkkiä -- kaiketikin kello yhden tienoissa aamuyöstä -- Godfrey -heräsi kauheaan meluun. - -Hän hypähti riippumatostaan, sai tuokiossa housut ja puseron ylleen ja -veti merisaappaat jalkaansa. - -Melkein heti kuultiin kannelta kamalia huutoja: - -"Me uppoamme! Me uppoamme!" - -Silmänräpäyksessä oli Godfrey ulkona hytistään ja syöksyi päällystön -ruokasaliin. Siellä hän tölmäsi muodottomaan röykkiöön, jota ei -tuntenut. Se ei voinut olla kukaan muu kuin opettaja Tartelett. - -Koko miehistö oli kannella juosten kapteenin ja perämiehen antamia -käskyjä toimeenpanemaan. - -"Yhteentörmäyskö?" kysyi Godfrey. - -"En tiedä... en tiedä... eihän tässä kirotussa sumussa näe mitään", -vastasi perämies, "mutta me uppoamme!" - -"Uppoammeko...?" toisti Godfrey. - -Ja _Dream_, joka epäilemättä oli törmännyt karia vasten, vaipui -huomattavasti. Vesi nousi melkein kannen tasalle. Varmaankin oli -konetta käyttävä tuli jo tukehtunut uunin pohjalle. - -"Mereen, mereen, herra Godfrey!" huusi kapteeni. "Ei ole hetkistäkään -hukattava! Alus vaipuu silmin nähden! Se nielaisee teidät -pyörteeseensä!..." - -"Entä Tartelett?" - -"Minä pidän hänestä huolen!... Emme ole kuin puolen kaapelinpituuden -päässä rannasta!" - -"Mutta te?..." - -"Velvollisuuteni on jäädä viimeiseksi laivaan, ja minä jään!" virkkoi -kapteeni. "Mutta paetkaa... paetkaa!" - -Godfrey epäröi vielä heittäytyä mereen. Mutta vesi kohosi jo _Dreamin_ -nimikilven tasalle. - -Tietäen, että Godfrey ui kuin kala, kapteeni tarttui hänen hartiaansa -ja teki hänelle sen palveluksen, että tuuppasi hänet laivanpartaan yli -mereen. - -Aika jo olikin. Jollei olisi ollut niin pilkkosen pimeä, olisi -epäilemättä nähty pyörteen kiemurtelevan sillä paikalla, missä _Dream_ -nyt oli. - -Mutta muutamilla vedoilla oli Godfreyn onnistunut ripeästi poistua tuon -kostevirran lailla puoleensavetävän suppilon läheisyydestä! - -Kaikki tämä oli tapahtunut vähemmässä kuin minuutissa. - -Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin sammuivat laivan sivulyhdyt toinen -toisensa perästä epätoivon huutojen kaikuessa. - -Ei enää ollut mitään epäilystä: _Dream_ oli juuri uponnut pohjaan! - -Mitä Godfreyhin tulee, oli hän päässyt korkealle ja leveälle kalliolle -tyrskyiltä turvaan. Siellä hän, turhaan huudellen pimentoon, kuulematta -ainoankaan äänen vastaavan omaansa, tietämättä, oliko hän nyt -yksinäisellä kallioluodolla vai jonkun riutan päässä, ehkä ainoana -onnettomuudesta pelastuneena, ainoana eloonjääneenä, odotti päivän -koittoa. - - - - -VIII - -Godfrey johtuu pahoittelemaan matkustusvimmaa. - - -Vielä kuluisi kolme pitkää tuntia, ennenkuin aurinko ilmestyisi jälleen -taivaanrannalle. Ne ovat tunteja, jotka tuntuvat vuosisatain -pituisilta. - -Koettelemus oli kova aloittelijalle; mutta toistamme vieläkin, että -Godfrey ei ollut lähtenyt pelkälle huviretkelle. Hän oli merelle -lähtiessään sanonut itselleen, että häneltä nyt jäi perin onnellinen ja -levollinen elämä, jota ei seikkailuja etsiessään saisi nauttia. Täytyi -siis tulla toimeen asianhaarain mukaan. - -Tällä hetkellä hän oli turvassa. Meri ei toki voinut pyyhkäistä häntä -tuolta kalliolta, jota vain hyökyjen pirskeet kostuttivat. Oliko hänen -pelättävä, että nousuvesi hänet pian saavuttaisi? Ei, sillä mietittyään -asiaa hän muisti, että haaksirikko oli tapahtunut uudenkuun korkeimman -vuoksen vallitessa. - -Mutta oliko tämä kallio yksinäinen? Vai oliko se huippukohtana tällä -seudulla hajallisten salakarien ketjussa? Mikä oli tuo rannikko, jonka -kapteeni Turcotte luuli pimeän lävitse häämöittäneen? Mihin -mantereeseen se kuului? Oli liiankin varmaa, että _Dream_ oli -edellisten päivien myrskynpuuskissa viskautunut suunnaltaan. Laivan -asemaa ei siis oltu voitu täsmällisesti määrätä. Kuinka sitä epäillä, -koska kapteeni kaksi tuntia aikaisemmin oli vakuuttanut, ettei hänen -kartoillansa ollut merkittynä minkäänlaisia kareja näillä väylillä! -Olipa hän paremmaksi vakuudeksi vielä itse mennyt tarkastamaan, oliko -noita oletettuja salakallioita olemassa, joita hänen tähystäjänsä -olivat idässä näkevinänsä. - -Heidän väitteensä oli kuitenkin liiankin totta, ja jos kapteeni -Turcotte olisi ulottanut tarkastuksensa etäämmälle, olisi onnettomuus -varmaan vältetty. Mutta mitäpä tämä menneiden muisteleminen hyödytti! - -Tärkein kysymys Godfreylle, kun kerran näin oli käynyt, kysymys -elämästä ja kuolemasta -- oli siis tietää, oliko hän minkään maan -lähellä. Myöhemmin olisi kyllä aikaa mietiskellä, millä seudulla Tyyntä -valtamerta hän oli. Ennen kaikkea oli päivän tullen pyrittävä pois -tältä kalliolta, joka yläosaltaan ei ollut kahtakymmentä jalkaa leveä -enempää kuin pitkäkään. Mutta ihminen lähtee jostakin paikasta vain -toiseen paikkaan saapuakseen. Entä jos tuota toista paikkaa ei ollut -olemassa, jos kapteeni oli tässä sumussa erehtynyt, jos luodon -ympärillä levisi valtameren ääretön ulappa, jos kauimpana, mitä voi -nähdä, taivas ja vesi yhtyivät näköpiirin ainoaksi rajaksi. - -Nuoren haaksirikkoisen ajatukset keskittyivät siis tähän seikkaan. Hän -käytti kaiken näkökykynsä tarkatakseen, eikö tämän synkän yön keskeltä -eroittaisi mitään sekavaa röykkiötä, kallioiden kasaantumia tai -rantatörmiä, jotka ilmaisisivat maan läheisyyttä luodon itäpuolella. - -Godfrey ei nähnyt mitään. Ei mitään maantuoksua löyhähtänyt hänen -nenäänsä, hänen silmänsä eivät keksineet ainoatakaan valonvärähdystä, -hänen korviinsa ei kuulunut pienintäkään rasahdusta. Ainoakaan lintu ei -siivillään halkaissut noita tummia varjoja. Tuntui siltä kuin hänen -ympärillään olisi ainoastaan laaja vetten erämaa. - -Godfrey ei salannut itseltään, että hänellä oli tuhat kertaa suurempi -mahdollisuus joutua tuhoon kuin pelastua. Ei ollut enää kysymys hauskan -kiertomatkan tekemisestä maan ympäri, vaan oli katseltava kuolemaa -kasvoista kasvoihin. Mutta tyynesti ja rohkeasti kohosivat hänen -ajatuksensa sen kaitselmuksen puoleen, joka voi tehdä kaikki -heikoimmankin luotunsa pelastukseksi, silloin kun tämä itse ei enää -mitään voi. - -Mikäli hänestä itsestänsä riippui, ei Godfrey voinut muuta kuin odottaa -uutta päivää, alistua kohtaloonsa, jos pelastus oli mahdoton, mutta -päinvastoin koettaa kaikkensa, jos siihen jotakin tilaisuutta oli. - -Näiden mietteiden vakavuuden tyynnyttämänä Godfrey oli istahtanut -kalliolle. Hän oli riisunut osan meriveden liottamista vaatteistansa, -villapuseronsa ja märkyydestä raskaat saappaansa, ollakseen valmis -heittäytymään uimaan, jos tarve vaati. - -Mutta oliko mahdollista, että haaksirikkoisista ei kukaan ollut jäänyt -eloon? Mitä! Eikö ainoakaan _Dreamin_ miehistä ollut ajautunut maihin? -Olivatko he siis kaikki tulleet temmatuiksi siihen vastustamattomaan -kurimukseen, jonka laiva upotessaan kaivaa? Viimeinen, jota Godfrey oli -puhutellut, oli kapteeni Turcotte, joka päättäväisesti kieltäytyi -jättämästä laivaansa, niin kauan kuin siellä vielä oli yksikin hänen -matruusejansa! Kapteenipa hänetkin oli mereen heittänyt juuri sillä -hetkellä, jolloin _Dreamin_ kansi hävisi veden alle. - -Mutta toiset, niiden joukossa onneton Tartelett ja kurja kiinalainen, -kaiketikin vedenpyörteen yllättäminä, edellinen perähytissä, -jälkimmäinen syvällä lastiruuman pohjalla, mihin he olivat joutuneet? -Hänkö yksinään siis oli pelastunut kaikista _Dreamissa_ olijoista? Ja -kuitenkin oli pursi jäänyt höyrylaivan perään. Eivätkö kutkaan olleet -ehtineet siihen paeta, kyllin ajoissa haaksirikon paikalta -poistuakseen? Niin, mutta eikö ollut pikemminkin pelättävissä, että -pursi oli tempautunut laivan mukana kuiluun ja lepäsi nyt meren -pohjassa kymmeniä syliä vedenpinnan alapuolella? - -Godfrey tuumi silloin, että jollei hän tässä pimeässä yössä voinutkaan -nähdä, niin voi ainakin saattaa äänensä kuuluville. Mikään ei estänyt -häntä huutamasta, luikkaamasta tämän syvän hiljaisuuden keskellä. Ehkä -jonkun hänen toverinsa ääni vastaisi hänen omaansa. - -Hän huusi siis useampaan kertaan, kajahduttaen pitkän kirkaisun, jonka -täytyi kuulua laajalti ympäri. - -Ei ainoatakaan huutoa kuulunut vastaukseksi. - -Hän uudisti yrityksensä moneen kertaan, kääntyen vuoroin kaikille -ilmansuunnille. - -Ehdoton hiljaisuus. - --- Yksin, yksin! -- jupisi hän. - -Hänen huutonsa ei ollut ainoastaan jäänyt vastauksetta, mutta ei mikään -kaikukaan ollut lähettänyt edes hänen omaa ääntänsä takaisin. Jos hän -olisi ollut rantajyrkänteen luona, kallioryhmän läheisyydessä, -jollaisia usein on rannikkoja vyöttämässä, olisi ollut varmaa, että -hänen huutonsa vastustusta kohdattuaan olisivat sen takaisin -kimmahduttamina palanneet hänen omiin korviinsa. Luodon itäpuolella oli -siis joko matala rannikko, joka ei kyennyt synnyttämään kaikua, tai, -mikä oli luultavampaa, läheisyydessä ei ollut ollenkaan maata. -Hajallinen karisto, jonka yhdelle kalliolle haaksirikkoinen oli päässyt -turvaan, oli siis erillinen. - -Kolme tuntia kului näissä pöyristyttävissä mietteissä. Kylmästä -kangistuneena Godfrey käveli edestakaisin kallion ahtaalla laella vilun -tunnetta vastustaakseen. Vihdoin värittivät jotkut vaaleahkot viirut -keskitaivaalla riippuvia pilviä: se oli heijastus idän ensimmäisestä -rusosta. - -Kääntyen sille suunnalle, -- ainoalle, missä maata saattoi olla, -Godfrey koetti tähystää, eikö pimennosta häämöittäisi mitään -rantatörmää. Kullaten sitä ensimmäisillä säteillään täytyi auringon jo -voimakkaammin tuoda esille sen ääriviivoja. - -Mutta tuosta epävarmasta aamuruskosta ei vieläkään mitään pistänyt -esille. Keveä sumu kohosi merestä ja esti näkemästä edes kariston -laajuutta. - -Siinä ei ollut varaa turhiin luulotteluihin. Jos Godfrey oli todella -viskautunut yksinäiselle kalliolle Tyynessämeressä, oli edessä pikainen -kuolema, nälkäkuolema, janoon menehtyminen tai, jos niin täytyi, -kuolema meren pohjalla viimeisenä neuvona! - -Hän tähysti kuitenkin yhä, ja tuntui siltä kuin hänen katseensa voiman -olisi täytynyt suhteettomasti kasvaa, koska hän keskitti siihen koko -tahtonsa. - -Vihdoin alkoi aamun sumu hälvetä. Godfrey sai nähdä riutan kallioiden -piirtyvän kohokuvina vedenpinnalle toisen toisensa jälkeen kuin -merihirviöjoukon. Siinä oli pitkä ja säännötön sarja mustahkoja, -kummallisesti leikeltyjä, kaikenkokoisia ja kaikennäköisiä -kivimöhkäleitä, joiden suunta kävi jokseenkin suoraan lännestä itään. -Mahtava kallio, jonka huipulla Godfrey oli, kohosi riutan länsisyrjästä -tuskin kolmenkymmenen sylen päässä siitä, minne _Dream_ oli uponnut. -Meren täytyi sillä kohtaa olla hyvin syvä, sillä höyrylaivasta ei -näkynyt enää mitään, ei edes mastonhuippuja. Ehkäpä se vedenalaiselle -kalliolle osuttuaan oli liukunut syvyyteen karin ulkopuolelle. - -Yksi silmäys oli riittänyt Godfreylle tämän asianhaaran toteamiseksi. -Siltä suunnalta ei ollut pelastusta odotettavissa. Kaikki hänen -huomionsa kääntyi siis kariston toista kärkeä kohti, jonka sumu -kohotessaan vähitellen päästi näkyviin. On lisättävä, että meri, joka -tällä hetkellä oli matalalla, salli kallioiden täydellisemmin -paljastua. Niiden nähtiin ulottuvan yhä kauemmaksi ja laajentavan -kosteata perustaansa. Tuolla oli leveät väliulapat, täällä pelkät -lammikot niitä eroittamassa. Jos ne lopulta liittyivät johonkin -rannikkoon, niin ei olisi vaikea sinne päästä. - -Muutoin ei ollut mitään merkkejä rannikosta, ei vielä mitään, joka -olisi ilmaissut mantereen tai isomman saaren läheisyyttä edes sillä -suunnalla. - -Sumu hälveni yhä, ja samalla laajeni se näköpiiri, jonne Godfreyn silmä -herkeämättä tähtäili. Niinpä hän voi nähdä jo puolen meripenikulman -laajuudelta. Ilmestyipä muutamia hiekkatäpliäkin kallioiden väliin, -joita tahmeat meriruohot verhoilivat. Eikö tuo hiekka ainakin -osoittanut särkän olemassaoloa? Ja jos oli hiekkasärkkä, niin saattoiko -epäillä, että se liittyi jonkin isomman maan rantaan? - -Lopuksi tuli esille pitkä jono isojen, selväpiirteisempien -graniittikallioiden tukemia matalia hiekkasärkkiä. Nuo kalliot näkyivät -sulkevan itäisen taivaanrannan. Aurinko oli imenyt aamun kaikki usvat, -ja sen kehrä puhkaisihe esiin hehkuvana, tulisena. - --- Maata, maata! -- huudahti Godfrey. - -Ja hän ojensi käsivartensa tuota vankkaa tannerta kohti ja polvistui -kalliolle tuntien kiitollisuutta Jumalaa kohtaan. - -Siellä oli tosiaan maata. Sillä kohtaa olivat karit vain etumaisimpana -kärkenä, ikäänkuin eteläisenä niemekkeenä lahdenpoukamassa, joka -kaartui ympärysmitaltaan noin kahden meripenikulman laajuiseksi -kehäksi. Tämän pohjukassa häämöitti ikäänkuin sileä hiekkaranta, jota -reunusti sarja pieniä, aaltomaisten kasvullisuusjuovain oikullisesti -kirjailemia, mutta jokseenkin matalia särkkiä. - -Siltä paikalta, jossa Godfrey seisoi, saattoi hänen katseensa yhdellä -haavaa liitää yli koko rannikon. - -Kahden erisuuruisen niemekkeen rajoittamana pohjoisessa se ei näkynyt -ulottuvan viittä tai kuutta meripenikulmaa laajemmaksi. Kuitenkin oli -mahdollista, että se kuului johonkin isompaan maahan. Oli miten -tahansa, niin se oli ainakin hetkellisenä pelastuksena. Sitä ei -Godfreyn tarvinnut ollenkaan epäillä. Hän ei ollut viskautunut -millekään eristetylle karille; hänellä oli syytä uskoa, että tuo -tuntemattoman mantereen ulkonema tarjoisi hänelle tilaisuuden tyydyttää -ensimmäiset tarpeensa. - --- Maihin, maihin! -- hymähti hän. - -Mutta ennenkuin hän lähti kalliolta, kääntyi hän vielä kerran. Hän -tutki silmillään merta ulapan ääriin asti. Näkyisikö aalloilla mitään -laudankappaletta tai muuta jäännöstä ajelehtimassa, mitään _Dreamin_ -pirstaletta, kenties joku eloonjäänyt haaksirikkoinen? - -Ei mitään. - -Edes höyrypurtta ei enää näkynyt. Senkin oli täytynyt upota yhteiseen -kuiluun. - -Silloin juolahti Godfreyn mieleen, että näillä kareilla oli saattanut -löytää turvapaikan joku hänen tovereistansa, joka hänen laillaan -odotteli päivän valkenemista yrittääkseen rannikolle. - -Ei ketään! Ei kalliolla eikä hietikolla. Riutta oli yhtä autio kuin -merikin! - -Mutta jollei kukaan olisikaan jäänyt henkiin, eikö meri edes olisi -heittänyt povestaan joitakuita ruumiita? Eikö Godfrey löytäisi näiden -kallioiden välistä tyrskyn viimeiseltä rajalta jonkun toverinsa -elotonta ruumista? - -Ei! Mitään ei näkynyt koko kariston alueella, jonka luoteen viimeiset -imaisut silloin paljastivat. - -Godfrey oli yksinään! Hänen täytyi luottaa vain itseensä taistellessaan -häntä uhkaavia kaikenlaisia vaaroja vastaan! Mutta olkoon se hänen -kiitoksekseen mainittu, tämä nuori mies ei tahtonut menettää -rohkeuttaan kaamean todellisuuden edessä. Mutta koska hänen ennen -kaikkea oli otettava selvä sen maan laadusta, josta lyhykäinen -välimatka hänet eroitti, lähti hän kallion huipulta ja alkoi lähestyä -rantaa. - -Jos välimatka, joka eroitti kalliot toisistaan, oli liian pitkä yhdellä -ponnahduksella harpattavaksi, heittäytyi hän veteen ja saavutti, -osittain kävellen, osittain uimiseen turvautuen, helposti lähimmän -kallion. Mutta milloin hänellä oli edessään vain parin metrin -leveydeltä vettä, hyppäsi hän paadelta toiselle. Kulkeminen näillä -liukkaan meriheinän verhoilemilla niljaisilla kivillä ei ollut helppoa, -ja taipale oli pitkä. Oli ponnisteltava tällä tavoin lähes -neljännesmaili. - -Mutta taitava ja ketterä Godfrey astui vihdoinkin tuolle maankamaralle, -missä häntä odotti, ellei pian saapuva kuolema, niin ainakin kurja, -kuolemaakin katalampi elämä. Nälkä, jano, vilu, alastomuus, -kaikenlaiset vaarat uhkasivat siellä miestä, jolla ei ollut asetta -puolustautuakseen, ei pyssyä pyydystääkseen riistaa, ei mahdollisuutta -muuttaa vaatteita. Moiseen äärettömän tukalaan tilaan hän oli joutunut! - -Voi sitä mieletöntä! Hän oli tahtonut tietää, kykenisikö suoriutumaan -vaikeista selkkauksista! No, nyt hän saisi koettaa! Hän oli kadehtinut -Robinsonin kohtaloa! Nyt hän näkisi, oliko se niin kadehdittava! - -Ja nyt muistui hänen mieleensä entinen onnellinen elämänsä, huoleton -elämä San Franciscossa rikkaan ja rakastavan perheen keskuudessa, jonka -hän oli jättänyt antautuakseen seikkailuihin. Hän muisti eno Willin, -kihlattunsa Phinan, muisti ystävänsä, joita varmaankaan ei enää koskaan -näkisi! Näiden muistojen herääminen vihlaisi hänen sydäntänsä, ja hänen -päättäväisyydestään huolimatta kihosi kyynel silmäkulmaan. - -Mutta kunhan hän ei olisi ollut yksinään, jos jonkun muunkin -haaksirikosta pelastuneen olisi, kuten hänen, onnistunut saavuttaa tämä -rannikko, vaikka se ei olisi ollut kapteeni tai perämieskään, vaan -vihoviimeinen hänen matruuseistaan ja vaikkapa vain opettaja Tartelett, -vaikka tuosta heikosta olennosta tositeossa olisi kuinka vähän tukea -tahansa, olisivat tulevaisuuden mahdollisuudet näyttäneet hänestä monin -verroin vähemmän kammottavilta! Tässä suhteessa hänellä vielä olikin -toiveita. Vaikka hän ei ollutkaan tavannut mitään jälkiä karien -pinnalla, niin eiköhän niitä saattanut tavata tällä hietikolla? Eikö -joku muu ollut jo ennen häntä noussut tälle rannikolle etsien toveria, -kuten hän nyt etsi? - -Godfrey tarkasti vielä pitkällä silmäyksellä koko pohjoisen ja -eteläisen suunnan. Hän ei havainnut ainoatakaan ihmisolentoa. Kaikesta -päättäen tämä kolkka maata oli asumatonta. Majoista ei merkkiäkään, -hienointakaan savurihmaa ei kiemurrellut ilmaan. - --- Eteenpäin! -- tuumi Godfrey. - -Ja nyt hän nousi hiekkarantaa pitkin pohjoista kohti ennenkuin -yrittäisi kiivetä noille hiekkasärkille, joilta hänen olisi mahdollista -tähystää maata laajemmalta. - -Siellä oli haudanhiljaista. Hiekkaan ei ollut painettu ainoatakaan -jalanjälkeä. Joitakuita merilintuja, -- erilaatuisia lokkeja -- -tepasteli kallioiden juurella. Ne olivat ainoat elävät olennot tässä -yksinäisyydessä. - -Godfrey käveli näin neljännestunnin ajan. Vihdoin hän oli -nousemaisillaan vierua pitkin korkeimmalle noista särkistä, joilla -kasvoi siellä täällä vihvilää ja pensaikkoa, mutta pysähtyi äkkiä. - -Joku muodoton, tavattomasti pullistunut möhkäle, ikäänkuin viime -myrskyn rantaan viskaaman merihirviön raato, virui viidenkymmenen -askeleen päässä hänestä rantakallion juurella. - -Godfrey riensi juoksujalkaa sinnepäin. - -Mitä lähemmäksi hän tuli, sitä nopeammin alkoi hänen sydämensä sykkiä. -Tässä rantaan ajautuneessa otuksessa hän oli tosiaan tuntevinaan -ihmishahmon! Hän ei enää ollut kymmenenkään askeleen päässä siitä, kun -hän pysähtyi kuin maahan naulattuna ja huudahti: - -"Tartelett!" - -Se oli tanssin ja plastiikan opettaja. - -Godfrey ryntäsi toveriaan kohti, jossa kenties oli hengenhiven -jäljellä! - -Silmänräpäystä myöhemmin hän havaitsi, että pelastusvyö oli tuon -pullistumisen aiheena ja antoi onnettomalle tanssiopettajalle -merihirviön muodon. Mutta vaikka Tartelett ei hievahtanut, niin kenties -hän ei ollut kuollut! Ehkä tuo uimavehje oli kannatellut häntä -vedenpinnalla aaltojen kuljettaessa häntä rantaan! - -Godfrey ryhtyi työhön. Hän polvistui Tartelettin viereen, päästi hänen -kaulahuivinsa ja hieroi häntä tarmokkain käsin. Vihdoin hän huomasi -heikkoa huokumista raoitetuilla huulilla!... Hän laski kätensä -onnettoman sydämelle!... Se sykki vielä. - -Godfrey huusi hänen nimeään. - -Tartelett liikutti päätänsä, äännähti käheästi ja lausui sitten -katkonaisia sanoja. - -Godfrey ravisti häntä rajusti. - -Silloin Tartelett avasi silmänsä, laski vasemman käden otsalleen, -kohotti oikeata ja varmistui siitä, että hänen arvokas taskuviulunsa ja -sen jousi, joita hän tiukasti puristi, eivät olleet joutuneet häneltä -hukkaan. - -"Tartelett, rakas Tartelettini!" huudahti Godfrey kohottaen hieman -hänen päätänsä. - -Tuo pää, jonka harvat jäljellä olevat hiukset olivat pörröttyneet, -nyökähti myöntävästi. - -"Minä tässä olen, minä, Godfrey!" - -"Godfrey?" vastasi opettaja. - -Ja kas, hän kääntyy, kohoaa polvilleen, katselee, hymyilee, nousee!... -Hän on tuntenut, että hänellä vihdoinkin on vankka tukikohta! Hän on -käsittänyt, että hän ei enää ole laivan kannella kaikkien vaarumisten -ja kiikkumisten vaarallisella alalla! Meri on lakannut häntä -kuljettamasta! Hän seisoo vankalla maaperällä! - -Ja silloin opettaja Tartelett saa takaisin sen ryhdin, jonka matkalle -lähdettyä oli menettänyt. Hänen jalkansa asettuvat luonnollisesti -ulospäin säännönmukaiseen asentoon, vasen käsi tarttuu taskuviuluun, -oikea heiluttaa jousta. Ja sitten, tarmokkaasti kihnattujen kielien -päästäessä nihkeän, surumielisen kirkkaan säveleen, hänen hymyilevät -huulensa lausuvat sanat: "Asentoon, neitiseni!" Tuo kunnon mies -ajatteli Phinaa. - - - - -IX - -Robinson-elämä ei ole pelkkää ruusuilla tanssimista. - - -Senjälkeen heittäytyivät opettaja ja oppilas toistensa syliin. - -"Rakas Godfreyni!" huudahti Tartelett. - -"Kunnon Tartelettini!" vastasi Godfrey. - -"Olemme siis vihdoinkin saapuneet satamaan!" huudahti opettaja -sellaisen ihmisen äänellä, joka on saanut kyllänsä purjehduksesta ja -seikkailuista. - -Hän nimitti tätä "satamaan saapumiseksi!" - -Godfrey ei halunnut siitä asiasta keskustella. - -"Riisukaa pelastusvyönne", kehoitti hän. "Se vehje tuottaa teille -hengenahdistusta ja häiritsee liikkeitänne!" - -"Luuletteko siis, että voin haitatta niin tehdä?" kysyi Tartelett. - -"Aivan haitatta", vastasi Godfrey. "Ottakaa nyt taskuviulunne, ja -lähtekäämme tiedustelulle." - -"Lähtekäämme!" vastasi opettaja. "Mutta jos suvaitsette, Godfrey, niin -pysähdymme ensimmäiseen ravintolaan. Minä olen nälkään kuolemaisillani, -ja tusina voileipiä muutaman portviinilasin huuhtelemina nostaisi minut -täydellisesti jaloilleni jälleen!" - -"Niin, ensimmäiseen ravintolaan..." vastasi Godfrey kohauttaen -päätänsä, "ja viimeiseenkin... ellei ensimmäinen meille kelpaa!" - -"Ja sitten", jatkoi Tartelett, "kysymme joltakulta ohikulkevalta, missä -on sähkölennätinkonttori, toimittaaksemme heti sähkösanoman enollenne -Kolderupille. Ajattelen, ettei se oivallinen herrasmies kieltäydy -lähettämästä meille tarpeellista rahasummaa palataksemme Montgomery -Streetille, sillä minulla ei ole senttiäkään taskussani!" - -"Sovittu asia! Poikkeamme ensimmäiseen sähkölennätinkonttoriin", -vastasi Godfrey; "tai jollei tässä maassa sellaista ole, niin -ensimmäiseen postitoimistoon. Eteenpäin, Tartelett!" - -Tanssinopettaja vapautti itsensä uimavehkeestään kietoen sen -ympärilleen kuin metsästystorven, ja niin suuntasivat molemmat kulkunsa -rannikkoa reunustavia hiekkasärkkiä kohti. - -Erikoisesti olisi Godfrey, jolle Tartelettin kohtaaminen oli jälleen -tuonut hiukan toiveita, tahtonut saada selville, olivatko he ainoat -_Dreamin_ haaksirikosta eloonjääneet. - -Rantariutan kynnykseltä lähdettyään ja astuttuaan noin neljännestunnin -molemmat tutkimusretkeilijämme kiipesivät kuudenkymmenen tai -kahdeksankymmenen jalan korkuisen särkän rinnettä ja saapuivat sen -harjalle. Sieltä he näkivät laajan alan rantamaa, ja heidän katseensa -tarkkasivat itäistä taivaanrantaa, jonka rannikon kumpulat olivat -heiltä siihen asti kätkeneet. - -Kahden tai kolmen meripenikulman päässä sillä suunnalla oli taustana -toinen kukkulajono, joka sulki näköpiirin siltä puolelta. - -Pohjoisessa näkyi rannikko kylläkin kapenevan kärjeksi, mutta oliko se -jatkoa johonkin taempaan niemekkeeseen, sitä ei vielä voinut varmasti -sanoa. Etelässä uursi syvä lahdenpoukama rannikkoa, ja ainakin sillä -suunnalla näkyi ulappa ulottuvan silmänkantamattomiin. Siitä saattoi -tehdä sen johtopäätöksen, että tämä Tyynenmeren maa varmaankin oli -niemi. Johonkin mantereeseen yhdistävää kannasta oli etsittävä -pohjoisesta tai koillisesta. - -Oli miten oli, mutta karua tämä seutu ei suinkaan ollut, vaan -päinvastoin vehmaan kasvullisuuden verhoamaa. Oli pitkiä niittyjä, -joilla kiemurteli joitakuita kirkasvetisiä puroja, korkeita tuuheita -metsiä, joiden puut vihannoittivat mäkiä näyttämön taustalle asti. -Varsin herttainen maisema! - -Mutta mitään kauppalaa, kylää, mökkiryhmää tai edes yksinäistä majaa ei -ollut näkyvissä! Maanviljelystä varten rakennetuista huoneryhmistä, -taloista tai tiluksista ei ollut merkkiäkään! Mikään ilmaan kohoava -savujuova ei ilmaissut puiden siimeksessä sijaitsevaa asuntoa! -Metsiköistä ei pistänyt esiin mitään kellotapulia, ei mikään tuulimylly -törröttänyt jollakulla eristetyllä kukkulalla. Taloista puhumattakaan, -ei ollut edes mökkiä, alkuasukasten majaa, lehvistä kyhättyä kojua tai -wigwamia! Ei, ei mitään! Jos ihmisolentoja eli tässä tuntemattomassa -maassa, eivät ne voineet asua sen pinnalla, vaan luolaihmisten tapaan -sen alla. Ei ollut tavattavissa mitään raivattua tietäkään, ei polkua, -ei edes askelten jälkiä. Näytti siltä kuin ihmisjalka ei olisi koskaan -polkenut tämän rantaman piikiviä tai hiekkaa, milloinkaan tallannut -ruohonkorttakaan sen kedoilla. - -"Minä en näekään kaupunkia", huomautti Tartelett, joka tällöin kohosi -varpailleen. - -"Se johtuu kaiketi siitä, että niitä ei tässä maakunnan osassa ole!" -vastasi Godfrey. - -"Mutta edes jokin kylä?..." - -"Ei liene kyliäkään!" - -"Missä sitten olemme?" - -"En ollenkaan tiedä." - -"Mitä, ettekö ollenkaan tiedä!... Mutta, Godfrey, kaihan sen pian -saamme tietää?" - -"Ken voi sanoa!" - -"Miten meidän siis käy?" huudahti Tartelett kohottaen käsivartensa -kaaressa taivasta kohti. - -"Ehkä meistä tulee Robinsoneja!" - -Tämän vastauksen kuullessaan tanssinopettaja teki hyppäyksen, jollaista -tuskin kukaan klovni oli ennen häntä tehnyt. - -Heistäkö Robinsoneja! Hänestäkö Robinson! Tuon Selkirkin jälkeläisiä, -joka asui pitkät vuodet Juan Fernandezin saarella! Siis Daniel Defoen -ja Wyssin kuviteltujen sankarien jäljittelijöitä -- noiden sankarien, -joiden seikkailuista he niin usein olivat lukeneet! He olisivat -hyljättyjä, oman onnensa nojaan jätettyjä kauaksi omaisistaan ja -ystävistään; tuhannet penikulmat eroittaisivat heidät lähimmäisistään; -heidän täytyisi taistella elämästään ehkä metsän petoja, kenties -villi-ihmisiä vastaan, jotka saattaisivat nousta täällä maihin. He -eläisivät kurjina ilman elämän välikappaleita, kärsien nälkää, kärsien -janoa, aseettomina, ilman työkaluja, melkein ilman vaatteitakin, -ponnistellen aivan yksinänsä! - -Ei, se ei voinut olla mahdollista! - -"Älkää minulle sellaisia puhuko, Godfrey", huudahti Tartelett! "Ei, -älkää laskeko moista leikkiä! Pelkkä ajatuskin sellaisesta voi minut -tappaa! Tahdoitte vain puhua leikkiä, eikö niin?" - -"Niin, kunnon Tartelett", vastasi Godfrey, "rauhoittukaa; mutta -pitäkäämme nyt aluksi huolta välttämättömimmistä tarpeistamme!" - -Oli tosiaan keksittävä luola, rotko tai jokin muu kolo yösijaksi ja -sitten etsittävä syötäviä simpukoita, mikäli niitä oli löydettävissä, -jotta voisi edes jossakin määrin tyydyttää vatsan vaatimuksia. - -Godfrey ja Tartelett alkoivat siis astua jälleen hiekkasärkkäin vierua -alaspäin, suunnaten askeleensa riuttaa kohti. Godfrey osoittautui hyvin -innokkaaksi etsinnässään; Tartelett taasen oli kovin tylsistynyt -haaksirikon kauhuista. Edellinen katseli eteensä, jälkeensä, joka -puolelle; jälkimmäinen ei kyennyt näkemään kymmenen askeleen päähän. - -Godfrey mietti itsekseen: - --- Jollei tässä maassa ole asukkaita, niin onko täällä edes eläimiä? - -Hän tarkoitti tällä kotieläimiä tai oikeammin metsänriistaa -- ruuaksi -kelpaavia nisäkkäitä ja kanalintuja -- eikä noita suuria petoja, joita -on runsaasti troopillisessa vyöhykkeessä ja joista hänelle ei olisi -ollut mitään hyötyä. Vasta myöhemmillä etsimisillään hän saisi tästä -selvän. Joka tapauksessa liikkui sillä hetkellä joitakuita lintuparvia -rannikolla: ruo'onpäristäjiä, sepelhanhia, isokuoveja, tavisorsia, -jotka lentelivät, piipittivät ja täyttivät ilman pyrähtelyillään ja -huudoillaan ikäänkuin vastalauseena tämän alueen anastamisen johdosta. - -Kun oli lintuja, niin Godfrey saattoi päätellä, että niillä oli -pesiäkin ja pesissä munia. Koska näitä siivekkäitä oli kerääntynyt -suuriin joukkoihin, täytyi kallioiden tarjota niille tuhansittain -koloja asuinsijoiksi. Etäämmällä ilmaisivat jotkut haikara- ja -taivaanvuohiparvet rämeen läheisyyttä. - -Siivekkäistä ei siis ollut puutetta. Vaikeus oli vain niiden -tavoittamisessa, kun ei ollut tuliasetta niiden surmaamiseksi. -Toistaiseksi oli siis parasta käyttää niistä vain munia ja tyytyä -nauttimaan tätä alkuperäistä, mutta ravitsevaa ruokaa. - -Mutta jos päivällisainekset saatiinkin kokoon, niin miten voi niitä -keittää? Miten voisi hankkia tulta? Tärkeä kysymys, jonka ratkaisu -jätettiin tuonnemmaksi. - -Godfrey ja Tartelett palasivat suoraan riuttaa kohti, jonka yllä -kieppui joukoittain merilintuja. - -Siellä odotti heitä mieluinen yllätys. Sillä eivätkö he noiden rannan -hiekalla juoksentelevien tai merenajokkaiden ja vesikasvien seassa -nokkivien alkuperäisten lintujen joukossa havainneet tusinan vertaa -amerikkalaisia kotikanoja ja paria kolmea samanrotuista kukkoa? Ei, se -ei ollut mikään näköharha, koska heidän lähestyessään kajahti ilmassa -kimeitä kiekumisia ikäänkuin merkkitorven toitotuksia. - -Ja mitä olivat nuo nelijalkaiset tuolla edempänä? Ne pujottelivat -kallioiden välitse yrittäen saapua hiekkasärkkien ensimmäisille -rinteille, joilla rehoitti viheriöitseviä pensaskasveja? Godfrey ei -voinut siinäkään erehtyä. Siellä oli tusina pitkäkuonoisia -porsaskaniineja, viisi tai kuusi lammasta ja yhtä monta vuohta, jotka -pureskelivat rauhallisesti ensimmäisiä yrttejä ihan kedon laidassa. - -"Kah, Tartelett", huudahti hän, "katsokaahan toki!" - -Opettaja katsoi mitään näkemättä, sillä niin oli hänet tämä odottamaton -ilmiö hölmistyttänyt. - -Godfreyn mieleen juolahti eräs ajatus, ja se olikin oikee: Nuo elukat --- kanat, kaniinit, vuohet ja lampaat -- kuuluivat varmaankin _Dreamin_ -elävään muonavarastoon. Olivathan siivekkäät laivan upotessa helposti -voineet päästä karille ja sitten rannikolle. Nelijalkaiset taas olivat -kylläkin voineet uimalla saavuttaa rantaseudun ensimmäiset kalliot. - -"Siis sen, mihin kukaan onnettomista tovereistamme ei ole kyennyt", -huomautti Godfrey, "ovat luontokappaleet vaistonsa ohjaamina saaneet -toimeen! Kaikista _Dreamissa_ olijoista ovat pelastuneet ainoastaan -elukat...!" - -"Me mukaan luettuina!" vastasi Tartelett yksinkertaisesti. - -Ja hänen laitansa oli tosiaan kuin pelkän elukan. Itsetiedottomana, -siveellisen tarmonsa siihen millään tavoin vaikuttamatta, oli opettaja -pelastunut! Mutta vähätpä siitä! Molemmille haaksirikkoisille oli -peräti onnellinen sattuma, että jokunen määrä noita eläimiä oli päässyt -rantaan. Ne voitaisiin kerätä, sulkea aitaukseen tai panna liekaan, ja -koska ne olivat niin hedelmällistä, lisääntyvää lajia, ei olisi -mahdotonta kasvattaa melkoinen karja nisäkkäitä ja laittaa oikea -kanatarha siltä varalta, että oleskelu tässä seudussa kävisi -pitkäaikaiseksi. - -Mutta tänään Godfreyta tahtoi tyytyä rannikon tarjoamiin ruokavaroihin: -muniin ja simpukkoihin. Opettaja Tartelettin kanssa hän alkoi siis -tonkia kivien rakoja meriruohojen alla jokseenkin hyvällä -menestyksellä. He olivat pian keränneet melkoisen joukon -ruokasimpukoita ja raakkuja, joita hätätilassa saattoi raakanakin -syödä. Muutama tusina sepelhanhenmunia löydettiin lisäksi korkeilta -kallioilta, jotka sulkivat lahdelman pohjan puolelta. Siinä olisi ollut -muonaa lukuisammillekin ruokavieraille. Kun nälkä ahdisti, eivät -Godfrey ja Tartelett suinkaan aikoneet olla liian vaateliaita -ensimmäiseen ateriaan nähden. - -"Entä tulta?" kysäisi viimemainittu. - -"Niin... tulta!" vastasi toinen. - -Tämä oli perin tärkeä kysymys ja sai molemmat haaksirikkoiset -tarkastamaan taskunsa. - -Opettajan taskut olivat tyhjät tai melkein tyhjät. Niissä ei ollut -muuta kuin joitakuita varakieliä hänen taskuviuluunsa ja palanen -hartsia jousta varten. Miten hitossa niillä vehkeillä voisi tulta -iskeä! - -Godfrey ei ollut paremmin varustettu. Hyvin suureksi tyydytyksekseen hän -kuitenkin löysi taskuistaan oivallisen veitsen, jonka nahkatuppi oli -varjellut sitä meren kosketukselta. Tämä veitsi terineen, kairoineen, -pikku vesureineen ja sahoineen oli arvokas työase näissä olosuhteissa. -Mutta paitsi tätä kapinetta ei Godfreyllä ja hänen toverillaan ollut -muuta kuin paljaat kätensä. Eivätkä opettajan kädet edes olleet koskaan -harjaantuneet muuhun kuin taskuviulun soittamiseen ja kohteliaisiin -tervehdyksiin. Godfrey ajatteli siis, että hänen täytyi luottaa vain -omiinsa. - -Hän tuumi kuitenkin käyttää Tartelettin käsiä tulen hankkimiseksi kahta -puupalasta ripeästi toistaan vastaan hankaamalla. Jotkut tuhassa -paistetut munat olisivat olleet erinomaisen maukkaita heidän toiseksi -ateriakseen eli puoliseksi. - -Sillä välin kun Godfrey puuhaili pesien ryöstämisessä niiden -omistajista huolimatta, jotka koettivat varjella vielä kuoressa uinuvia -poikueitaan, lähti siis tanssinopettaja keräämään risupuita, joita oli -runsaanlaisesti karttunut hiekkasärkkäin juurelle. Nämä polttoaineet -kannettiin sitten merituulelta suojatun kallion seinustalle. Tartelett -valitsi nyt kaksi hyvin kuivaa risua saadakseen niistä vähitellen -tulenkipunan hankaamalla niitä tarmokkaasti ja herkeämättä. - -Tuon tempun osaavat aivan yleisesti tehdä Polynesian villit. Eikö -siis tanssinopettaja, joka mielestään oli paljon korkeammalla -kehitysasteella kuin ne, siihen kykenisi? - -Hän siis hankasi hankaamistaan, jotta oli vähällä nyrjähdyttää olka- ja -käsivartensa lihakset. Mies-parka reuhtoi ikäänkuin vimmoissaan! Mutta -joko sitten puun laatu ei ollut sovelias tai se ei ollut kyllin kuivaa -tai hän menetteli typerästi eikä ollut tällaiseen tehtävään kyllin -kätevä -- jos hänen hiukankin onnistui kuumentaa noita kahta -puupalasta, sai hän paljoa enemmän kuumuutta lähtemään omasta -ruumiistansa. Niin tavatonta kuumuutta todellakin, että hänen otsansa -höyrysi hiestä, vaikka puu pysyi jokseenkin kylmänä. - -Munien keruulta saaliineen palattuansa Godfrey tapasi Tartelettin hikeä -valuvana, sellaisessa kuumuudentilassa, jota hänen tanssiharjoituksensa -eivät varmaan koskaan olleet aiheuttaneet. - -"Eikö käy?" kysyi hän. - -"Ei, Godfrey, se ei käy", vastasi opettaja, "ja alankin jo uskoa, että -nuo villien keksinnöt eivät ole muuta kuin kuvitteluja, joilla -petkutetaan poloista maailmaa!" - -"Eipä niin", vastasi Godfrey; "mutta tässä, kuten kaikessa muussakin, -täytyy tietää oikea menettelytapa". - -"Nämä munat siis...?" - -"Olisi vielä toinen keino", vastasi Godfrey. "Kun kiinnittää yhden -näistä munista rihman päähän, kieputtaa sitä nopeasti ympäri ja sitten -äkkiä pysäyttää kiertoliikkeen, niin ehkä tuo liike muuttuu lämmöksi, -ja silloin..." - -"Silloin on muna kypsä?" - -"Niin, jos kieppuminen olisi ollut kyllin vinhaa ja pysähtyminen -äkillistä... Mutta miten voi toimittaa tuon pysähdyksen munaa -murskaamatta? Kaikkein yksinkertaisinta, rakas Tartelettini, on siis -menetellä näin!" - -Ja ottaen varovaisesti yhden sepelhanhenmunista Godfrey rikkoi kuoren -sen päästä ja "hotkaisi" muitta mutkitta varsin taitavasti sen -sisällön. - -Tartelett ei saanut luonnoltaan häntä matkituksi, joten hänen täytyi -tyytyä osaansa simpukoita. - -Oli vielä etsittävä luola, edes jonkinlainen kolo yön viettoa varten. - -"Ennenkuulumatonta on", huomautti opettaja, "etteivät Robinsonit olisi -löytäneet edes luolaa, josta myöhemmin laittoivat itselleen asunnon!" - -"Etsikäämme siis", vastasi Godfrey. - -Jos se tähän asti oli ollutkin sääntönä, niin täytyy myöntää, että -tällä kertaa perinnäistarujen rengas katkesi. Turhaan he molemmat -etsivät lahdelman pohjoispuoliselta kallioiselta rannalta. Ei ollut -luolaa, ei onkaloa, ei ainoatakaan koloa, mikä olisi suojaksi -kelvannut. Täytyi luopua yrityksestä. Ja niinpä Godfrey päättikin mennä -tarkastelemaan taustan ensimmäiseen metsikköön asti hiekkarinteen -tuolle puolen. - -Tartelett ja hän astuivat siis jälleen ensimmäisen särkkäjonon vierua -ylöspäin ja samosivat viheriöiväin ruohikkojen poikki, joista muutama -tunti sitten olivat nähneet vilahduksen. - -Samalla sekä kummallisen että onnellisen sattuman nojalla seurasivat -muut haaksirikosta pelastuneet heitä kernaasti. Kaiketikin vaistonsa -vaikutuksesta olivat kukot, kanat, lampaat, vuohet ja kaniinit -ryhtyneet heitä seuraamaan. Epäilemättä ne tunsivat itsensä liian -yksinäisiksi tällä hiekkarannalla, joka ei tarjonnut niille kyllin -yrttejä tai kastematosia muonaksi. - -Kolmea neljännestuntia myöhemmin saapuivat Godfrey ja Tartelett, jotka -tällä tutkimusretkellä olivat tuskin sanaa vaihtaneet, metsän reunaan. -Ei jälkeäkään asunnoista eikä asukkaista. Täydellinen yksinäisyys. -Saattoipa kysyä, oliko tätä seutua ihmisjalka koskaan polkenut! - -Tässä kohdassa kohosi muutamia komeita puita eristetyissä ryhmissä, ja -toiset taajemmassa kasvavat muodostivat neljännespenikulman verran -etäämpänä todellisen metsän eri lajeineen. - -Godfrey etsi jotakin vanhaa, vuosien uurtamaa puunrunkoa, joka voisi -seiniensä sisällä tarjota suojaa; mutta hänen etsimisensä oli -tulokseton, vaikka hän jatkoi sitä hämärään asti. - -Nälkä nipisti heitä silloin tuntuvasti, ja heidän kummankin täytyi -tyytyä simpukoihin, joita sitä ennen olivat rannikolta runsaasti -poimineet. Sitten he ponnistuksistaan uupuneina laskeutuivat levolle -puun juurelle ja nukahtivat, kuten sanotaan, Herran huomaan. - - - - -X - -Godfrey menettelee niinkuin jokainen muu haaksirikkoinen olisi -samanlaisissa oloissa menetellyt. - - -Yö kului ilman mitään selkkausta. Mielenliikutusten ja väsymyksen -murtamina olivat molemmat haaksirikkoiset levänneet niin rauhallisesti -kuin jos olisivat nukkuneet Montgomery Streetin komean talon -mukavimmassa suojassa. - -Seuraavana aamuna, kesäkuun 27 päivänä, he heräsivät kukon kiekunaan -nousevan auringon ensi säteiden pilkistäessä esiin. - -Godfrey palasi melkein heti tietoisuuteen tilanteesta, kun Tartelettin -sensijaan täytyi kauan hieroa silmiänsä ja oikoa käsivarsiansa, -ennenkuin havahti todellisuuteen ja käsitti asian oikean laidan. - -"Onko tämänaamuinen suurus samanlainen kuin eilinen päivällinen?" kysyi -hän heti aluksi. - -"Pelkäänpä, että se on", vastasi Godfrey, "mutta toivoakseni on -päivällisemme iltapuolella parempi!" - -Tanssimestari ei voinut olla merkitsevästi nyrpistämättä suutansa. -Missä oli tee ja voileivät, joita tähän asti oli hänelle hänen -herätessään tuotu? Kuinka hän ilman tätä valmistavaa ateriaa jaksoi -odottaa aamiaistuntia, joka kenties ei koskaan saapuisi! - -Mutta oli tehtävä jokin päätös. Godfrey tunsi nyt hyvin sen -velvollisuuden, joka häntä painoi, ainoastaan häntä, koska hän ei -voinut mitään odottaa toveriltaan. Tuossa tyhjässä kopassa, joka oli -tanssinopettajan pääkallona, ei saattanut syntyä mitään käytännöllistä -ajatusta. Godfreyn täytyi ajatella, tuumia, päättää kahden puolesta. - -Hän soi ensimmäisen muistelman Phinalle, kihlatulleen, jota niin -yltiöpäisesti oli kieltäytynyt ottamasta vaimokseen; toiseksi hän -muisteli Will-enoansa, jonka oli niin ajattelematta jättänyt, ja -kääntyi sitten Tartelettiin: - -"Vaihteeksi tavalliseen ruokalistaamme", virkkoi hän, "on tuossa vielä -muutamia simpukoita ja puoli tusinaa munia!" - -"Eikä mitään keinoa niiden keittämiseksi!" - -"Ei mitään!" myönsi Godfrey. "Mutta jos nämäkin muonat meiltä -puuttuisivat, niin mitä te, Tartelett, sitten sanoisitte?" - -"Minä sanoisin, että tyhjä ei tyydytä", vastasi opettaja kuivasti, - -Mutta täytyi kuin täytyikin tyytyä tähän perin hataraan ateriaan. Ja -siihen tyydyttiin. - -Aivan luonnollisena ajatuksena juolahti silloin Godfreyn päähän ulottaa -eilen aloitettu tiedustelu pitemmälle. Ennen kaikkea oli, mikäli -suinkin mahdollista, tärkeätä tietää, mille kohtaa Tyyntämerta _Dream_ -oli hukkunut, jotta voisi pyrkiä jollekin rantaman asutulle seudulle, -missä voisi joko järjestellä tavalla tai toisella paluumatkaa kotiin -tai odottaa jonkin ohikulkevan laivan poikkeavan rannikolle. - -Godfrey huomasi, että jos voisi kulkea toisen kukkulajonon tuolle -puolen, jonka runolliset muodot siinsivät metsän yli, niin ehkä hän -voisi päästä asiasta varmuuteen. Eikä hän luullut tarvitsevansa siihen -enempää kuin parisen tuntia, ja tähän tärkeään tiedusteluun hän päätti -uhrata päivän ensimmäiset hetket. Hän katsahti ympärilleen. Kukot ja -kanat nokkivat parhaillaan korkeassa ruohikossa. Kaniinit, vuohet ja -lampaat käyskentelivät metsänlaidassa. - -Godfrey ei sentään tahtonut raahata perässään koko tuota siivekkäiden -ja nelijalkaisten laumaa. Mutta pysyttääkseen ne varmemmin tällä -paikalla hänen täytyi jättää Tartelett niiden vartijaksi. - -Tämä suostui jäämään yksikseen muutamiksi tunneiksi tätä karjaa -paimentamaan. - -Hän huomautti vain: - -"Mutta jos te eksytte, Godfrey?" - -"Olkaa huoleti siinä suhteessa", vastasi nuori mies. "Minun tarvitsee -kulkea vain tämän metsän halki, ja kun te ette lähde sen syrjästä, niin -löydän teidät varmasti jälleen." - -"Älkää unohtako lähettää sähkösanomaa Will-enollenne ja pyytäkää -häneltä muutamia satoja dollareita!" - -"Sähkösanoma... tai kirje! Se on sovittu!" vastasi Godfrey, joka ei -halunnut riistää Tartelettilta hänen kuvittelujansa niin kauan kuin -seudun asemaa ei vielä ollut saatu selville. - -Sitten hän puristettuaan opettajan kättä sukelsi puiden verhoon, joiden -tuuhean lehtipuvun välitse vain jotkut harvat päivänsäteet -vaivaloisesti tunkeutuivat. Niiden suunnan oli kuitenkin opastettava -nuorta tutkimusretkeilijäämme tuolle korkealle kukkulalle, joka -uutimien tavoin yhä peitti hänen katseiltaan koko itäisen -taivaanrannan. - -Polkua ei siellä ollut. Mutta tanner ei sentään ollut aivan -neitseellisen koskematon. Paikoittain Godfrey huomasi eläinten jälkiä. -Pari kolme kertaa hän jo luuli näkevänsä nopeajalkaisten märehtijäin, -hirvien, kuusipeurain tai vapitien, kaikkoavan hänen tieltään; mutta -hän ei havainnut mitään tiikerien, jaguarien tai muiden isojen -petoeläinten jälkiä, eikä hänellä ollut syytä niiden puutetta -pahoitellakaan. Metsän korkea välikerros, nimittäin koko se osa, joka -oli puiden ensimmäisten haarojen ja oksanhuippujen välillä, tarjosi -turvapaikan monilukuisille linnuille. Siellä oli sadottain kesyttömiä -kyyhkysiä, hirsimetsän siimeksessä taas merikotkia, metsoja, -hummerinkynnen muotoisella nokalla varustettuja arakaareja; ja -korkeammalla leijaili aukeamien yläpuolella pari, kolme korppikotkaa, -joiden silmät muistuttivat kokardia. Mutta mikään näistä siivekkäistä -ei ollut kyllin erikoista lajia, jotta siitä olisi voinut päättää -seudun leveysasteen. - -Samoin oli metsän puiden laita. Melkein samoja lajeja kuin -tavataan siinä Yhdysvaltain osassa, joka käsittää Ali-Kalifornian, -Monterey-lahden seudut ja Uuden Meksikon. Siellä kasvoi mansikkapuita, -isokukkaisia pensaskannukoita, vaahteria, koivuja, tammia ja neljä tai -viisi magnolian muunnosta sekä merimäntyjä, samoja mitä tavataan -Etelä-Carolinassa. Avarien aukeamien keskeltä kohosi öljy- ja -kastanjapuita. Pensaskasveista taas olivat edustettuina töyhtömäiset -tamarindit, myrtit, mastiksipuut ja muut lauhkean ilmanalan -eteläisimmän vyöhykkeen lajit. - -Yleensä oli näiden puiden välillä kyllin tilaa, jotta voi kulkea -tarvitsematta raivata itselleen tietä tulella tai kirveellä. Merituuli -kierteli helposti korkeiden oksien välitse, ja siellä täällä välkkyi -maassa isoja valotäpliä. - -Godfrey samoili siis kulkien vinoon suuntaan näiden isojen puiden -alitse. Mihinkään varokeinoihin ryhtyminen ei pälkähtänyt hänen -päähänsä. Halu saavuttaa kukkulat, jotka idässä reunustivat metsää, -kiinnitti kokonaan hänen huomionsa. Lehtikudoksen välistä hän tarkkasi -auringonsäteiden suuntaa kulkeakseen suorempaa tietä päämääräänsä -kohti. Hän ei edes nähnyt noita opaslintuja -- niin nimitettyjä, koska -ne lentää lepattelivat matkustajan askelten edellä, -- jotka -pysähtyivät, palasivat, lehahtivat jälleen lentoon, ikäänkuin tahtoen -näyttää hänelle tietä. Mikään ei voinut häntä häiritä. - -Tämä mielen jännitys on hyvin käsitettävä. Ennenkuin kuluisi tunti, -olisi hänen kohtalonsa ratkaistu! Ennenkuin kuluisi tunti, tietäisi -hän; tietäisi hän, oliko hänellä tällä mantereella mahdollisuutta -päästä jollekin asutulle tienoolle! Tehden johtopäätöksiä sen mukaan, -mitä hän tiesi laivan kulkemasta suunnasta ja ennätyksestä -seitsemäntoista päivän purjehduksen aikana, Godfrey oli jo itsekseen -tuuminut, että rannikko, jolla se oli haaksirikkoutunut, ei voinut olla -muu kuin Japanin tai Kiinan. Sitäpaitsi osoitti auringon asema, se kun -yhä häneen nähden oli etelässä, kyllin selvästi, että _Dream_ ei ollut -voinut sivuuttaa päiväntasaajaa, siis saapua eteläiselle -pallonpuoliskolle. - -Kaksi tuntia lähtönsä jälkeen Godfrey arvosteli kulkemansa matkan noin -viideksi mailiksi ottamalla huomioon eräät mutkat, joita metsän tiheys -oli joskus pakottanut hänet tekemään. Kukkuloiden toinen jakso ei enää -voinut olla kaukana. Jo alkoivat puut harveta muodostaen eristettyjä -ryhmiä, ja valonsäteet tunkivat helpommin korkeiden oksien välitse. -Tannerkin näkyi nousevan, ja ennen pitkää muuttui kaltevuus varsin -jyrkäksi rinteeksi. - -Vaikka Godfrey oli melkoisen väsyksissä, oli hänellä kyllin -tahdonvoimaa kulkeakseen edelleen samalla vauhdilla. Varmaan hän olisi -yltynyt juoksemaankin, elleivät ensi rinteet olisi olleet niin jyrkät. - -Pian hän oli kyllin korkealla voidakseen luoda yleissilmäyksen takanaan -leviävään viheriöivään kupuun, josta muutamat korkeimmat puunlatvat -siellä täällä pistivät esiin. Mutta Godfrey ei ajatellut taakseen -katselemista. Hän ei enää irroittanut silmiään tuosta alastomasta -harjanteesta, joka kohosi neljän- tai viidensadan askeleen päässä hänen -edessään ja yläpuolellaan. Se oli se väliseinä, joka häneltä yhä kätki -itäisen näköpiirin. - -Pieni vinosti katkaistu kartio kohosi tuon epätasaisen viivan -yläpuolelle ja liittyi loivin rintein kukkulajonon mutkalliseen -harjaan. - --- Tuonne... tuonne! -- tuumi Godfrey. -- Tuolle kohdalle pitää -päästä...! Se on kartion huippu...! Ja mitä minä sieltä näen...? -Kaupunginko? Kylänkö? Vai erämaako siellä avautuu...? - -Kovin kiihtyneenä Godfrey nousi nousemistaan puristaen kyynärpäitänsä -rintaansa vasten hillitäkseen sydämensä tykytystä. Hänen hiukan -läähättävä hengityksensä väsytti häntä, mutta hän ei olisi malttanut -pysähtyä hengähtämään. Vaikkapa hänen olisi täytynyt kaatua puoliksi -tainnuksissa kartion huipulle, joka enää oli vain satakunta jalkaa -hänen päänsä yläpuolella, ei hän tahtonut hukata hetkeäkään -viivyttelemiseen. - -Vielä muutama silmänräpäys, ja hän olisi määränsä päässä. Rinne tuntui -hänestä tältä puolelta varsin jyrkältä, sen kaltevuus oli kolmekymmentä -tai kolmekymmentäviisi astetta. Hän ponnisteli käsin ja jaloin, tarttui -kiinni vierulla kasvaviin ohuihin ruohomättäisiin tai muutamiin -laihoihin mastiksi- ja myrttipensaisiin, joita kiipeili harjulle asti. - -Vielä viimeinen ponnistus! Vihdoinkin ulottui hänen päänsä kartion -pinnan yläpuolelle. Vatsallaan maaten hän antoi katseensa ahnaasti -leijailla kautta koko itäisen näköpiirin... - -Merta siellä vain oli, ja parikymmentä penikulmaa etäämpänä se yhtyi -taivaanrantaan! Hän kääntyi... - -Merta taaskin! Merta idässä, lännessä, etelässä ja pohjoisessa... -avara, ääretön ulappa ympäröimässä häntä joka ilmansuunnalla! -- Saari! - -Työntäessään suustansa tämän sanan Godfrey tunsi sydäntänsä kipeästi -kouristavan. Hän ei ollut tullut ajatelleeksi, että nyt oltiin -saarella! Ja niin oli kuitenkin asianlaita! Maakannas, joka olisi -voinut yhdistää hänet mantereeseen, oli äkkiä katkennut! Hänet valtasi -samanlainen tunne kuin tuuliajolle joutuneen, nukahtaneen ihmisen, joka -herätessään näkee olevansa ilman airoja tai purjeita, joiden avulla -voisi päästä rantaan! - -Mutta Godfrey toipui pian. Hän teki päätöksensä ja oli valmis -alistumaan tilanteeseen. Koskapa pelastuksen mahdollisuudet eivät -voineet tulla ulkoapäin, oli hänen itsensä ne luotava. - -Ennen kaikkea oli mahdollisimman tarkasti tutkittava tämän saaren -laatu, joka nyt koko laajuudeltaan lepäsi hänen katseensa ulottuvissa. -Hän arvosteli sen noin kuudenkymmenen mailin kokoiseksi ympärimitaten, -koska se silmämitalta oli kaksikymmentä mailia kulmaa pitkä etelästä -pohjoiseen ja kaksitoista mailia leveä idästä länteen. Sen keskiosan -peitti näkyvistä tiheä vihanta metsä, joka pysähtyi kartiosta -lähtevälle harjanteelle; ja kartion rinne vietti ulommalta puoleltaan -mereen. - -Kaikki muu oli pelkkää lakeutta, jolla kasvoi puuryhmiä, tai kallioista -hietikkoa. Kallioiden äärimmäiset ulottumat taas pistäytyivät -oikullisesti kaventuneina kärkinä ja niemekkeinä mereen. Muutamat -pienet vuonot leikkelivät rantaa, mutta eivät olisi voineet tarjota -suojaa kuin parille, kolmelle kalastajaveneelle. Ainoastaan se -lahdelma, jonka pohjukassa _Dream_ oli haaksirikkoutunut, oli -seitsemän, kahdeksan penikulman laajuinen. Ulkosataman tavoin se -avautui kahdelta kolmannekseltaan ulapalle; laiva ei siellä olisi -löytänyt varmaa turvapaikkaa, paitsi tuulen puhaltaessa idästä. - -Mutta mikä oli tämä saari? Mihin saariryhmään se kuului? Kuuluiko se -johonkin saaristoon vai oliko se pelkkä erillinen töyry Tyynenmeren -tässä osassa? - -Ainakaan ei mitään muuta saarta, suurta tai pientä, korkeaa tai -matalaa, ollut näköpiirissä havaittavana. - -Godfrey oli noussut seisaalle ja tähysteli ilmanrantaa. - -Mitään ei näkynyt tuolla kaarevalla viivalla, joka yhdisti meren ja -taivaan. Jos jollakin taholla olikin joku saari tai mantereen rannikko, -täytyi sen olla melkoisen matkan päässä. - -Godfrey johdatti mieleensä kaikki maantieteelliset muistelmansa -arvatakseen, mikä tämä Tyynen valtameren saari oli. Hänen -mietiskelyjensä tuloksena olivat seuraavat johtopäätökset: -Seitsemäntoista päivän ajan oli _Dream_ kulkenut jokseenkin -suoraan lounaaseen suuntaan. Sadastaviidestäkymmenestä -sataankahdeksaankymmeneen meripenikulmaan vaihtelevalla nopeudella -vuorokaudessa oli sen siis täytynyt kulkea lähes viidenkymmenen -leveysasteen matka. Toiselta puolelta oli käynyt selville, että se ei -ollut sivuuttanut päiväntasaajaa. Täytyi siis etsiä saaren tai -mahdollisen saariryhmän asema siltä seudulta, joka sijaitsi -sadannenkuudennenkymmenennen ja sadannenseitsemännenkymmenennen -pituusasteen välillä pohjoisella pallonpuoliskolla. - -Godfrey kyllä muisteli, että kartta ei tältä Ison valtameren alueelta -olisi osoittanut muita saaristoja kuin Sandwich-saaret; mutta eikö -näiden ulkovesillä ollut erillisiä saaria, joiden nimiä hän ei -muistanut ja joita laajana hajallisena sarjana ulottui Kiinan -valtakunnan rantamille asti? Mutta vähänpä sillä oli väliä! Ei ollut -mitään keinoa lähteä etsimään jostakin toisesta valtameren osasta -vieraanvaraisempaa maata. - --- No, -- tuumi Godfrey, -- koska en tiedä tämän saaren nimeä, niin -nimitänpä sitä Phinan saareksi muistoksi hänestä, jota minun ei olisi -pitänyt jättää lähteäkseni maailmaa samoilemaan; ja tuottakoon se nimi -meille onnea! - -Sitten Godfrey ryhtyi tutkimaan, oliko saari asuttu siltä osaltaan, -jossa hän ei vielä ollut ehtinyt käydä. Kartion huipulta hän ei nähnyt -mitään, joka olisi ilmaissut alkuasukkaiden olemassaoloa, ei asumuksia -lakeudella, ei majoja metsän syrjässä, ei edes yhtä ainoata -kalastajamökkiä rantamalla. - -Mutta jos saari oli autio, niin sitä ympäröivä meri ei ollut vähemmän -autio, eikä ainoatakaan laivaa näyttäytynyt sen kehän piirissä, jolle -kartiomaisen huipun korkeus antoi melkoisen laajuuden. - -Tämän tarkastelun suoritettuansa ei Godfreyllä ollut muuta tehtävää -kuin astua jälleen alas kukkulan juurelle ja palata samaa tietä metsän -läpi tullakseen takaisin Tartelettin luo. Mutta ennenkuin hän lähti -paikalta, kiintyi hänen katseensa korkeaan hirsimetsikköön, joka kohosi -pohjoisten ruoholakeuksien rajalla. Siinä oli ryhmä jättiläispuita, -joiden latvat ulottuivat kaikkia Godfreyn tähän asti näkemiä ylemmäksi. - --- Ehkäpä olisi syytä, -- tuumi hän, -- etsiä leiripaikkaa tuolta -taholta, varsinkin kun luullakseni näen siellä puron, jonka lähteen -täytyy olla jossakin harjun keskiosan tienoilla ja joka juoksee -lakeuden halki. - -Tästä oli huomenna otettava selvä. - -Etelässä oli saaren muoto vähän toisenlainen. Metsä ja ruohokentät -väistyivät aikaisemmin hietikon kellervän maton tieltä, ja paikoittain -kohosi rantaa vasten soman muotoisia kallioita. - -Mutta kovinpa Godfrey kummastui havaitessaan tuon kallioisen -suojavallin takaa kohoavan ilmaan heikkoa savua. - --- Onko siellä siis joitakuita tovereistamme? -- huudahti hän. -- Mutta -ei, se ei ole mahdollista! Miksi he olisivat siirtyneet pois lahdelman -luota jo eilisestä ja lähteneet useamman penikulman päähän riutasta? -Olisiko siellä siis kalastajakylä tai jonkin alkuasukas-heimon leiri? - -Godfrey tähysti mitä tarkkaavaisimmin. Olikohan se savua, tuo -irrallinen höyry, jota tuuli ajoi hiljalleen länttä kohti? Siitä -saattoi erehtyäkin. Joka tapauksessa se pian haihtui; muutamaa -minuuttia myöhemmin ei voinut enää mitään eroittaa. - -Pettynyt toive. - -Godfrey katsoi vieläkin kerran sille suunnalle; mutta kun ei enää -mitään havainnut, laski hän itsensä luisumaan jyrkännettä alas, astui -rinnettä pitkin vuoren juurelle ja sukelsi jälleen puiden sekaan. -Tuntia myöhemmin hän oli kulkenut läpi koko metsän ja oli jälleen sen -reunassa. - -Siellä odotteli Tartelett kaksi- ja nelijalkaisen karjansa keskellä. Ja -mitä tuo itsepintainen opettaja puuhaili? Yhä vain samaa. Puupalanen -oikeassa kädessä, toinen vasemmassa, hän hankasi tarmonsa takaa, -mielien saada ne syttymään. Hän hieroi yhä niin uupumattomana, että -olisi ansainnut paremmankin palkan. - -"No", kysyi hän jo kaukaa, heti Godfreyn huomattuaan, "kävittekö -sähkösanomakonttorissa?" - -"Se ei ollut auki!" vastasi Godfrey, joka ei vielä rohjennut mainita -mitään todellisesta tilanteesta. - -"Entä postitoimisto?" - -"Oli suljettuna! Mutta käykäämme murkinoimaan!... Minulla on -sudennahka!... Sitten juttelemme." - -Ja tänä aamuna Godfreyn ja hänen seuralaisensa täytyi taaskin tyytyä -liian laihaan muna- ja simpukka-ateriaansa. - -"Hyvin terveellinen ruokajärjestelmä!" toisteli Godfrey Tartelettille, -joka ei ollut samaa mieltä ja maisteli vain väkinäisesti. - - - - -XI - -Asuntokysymys ratkaistaan niin hyvin kuin mahdollista. - - -Päivä oli jokseenkin pitkälle ehtinyt. Ja niinpä Godfrey päättikin -vasta huomenna huolehtia uuteen paikkaan sijoittumisesta. Mutta toverin -innokkaisiin uteluihin hänen tutkimusretkensä johdosta täytyi vihdoin -vastata, että he molemmat olivat paiskautuneet saarelle -- Phinan -saarelle, -- ja että täytyi huolehtia keinoista, kuinka siellä elää, -ennenkuin joutuisi ajattelemaan keinoja sieltä lähtemiseksi. - -"Saarelle!" huudahti Tartelett. - -"Niin... saari tämä on!" - -"Jota meri ympäröi...?" - -"Tietysti." - -"Mutta mikä saari?" - -"Juurihan teille sanoin, että tämä on Phinan saari; ja käsittänettehän, -miksi olen tahtonut sille sen nimen antaa!" - -"En...! En minä käsitä", vastasi Tartelett irvistäen; "en näe siinä -mitään yhtäläisyyttä. Miss Phinaahan ympäröi maa!" - -Tämän surullisen mietelmän jälkeen varustauduttiin viettämään yö niin -mukavasti kuin se kävi laatuun. Godfrey palasi riutalle noutamaan uuden -varaston munia ja nilviäisiä, joihin täytyi tyytyä. Senjälkeen hän -väsymyksen uuvuttamana ennen pitkää nukahti puun juurelle, kun taas -Tartelett, jonka elämänkäsitykseen ei mahtunut tällainen asiaintila, -antautui mitä katkerimpiin mietelmiin. - -Seuraavana päivänä, kesäkuun 28:na, molemmat olivat jalkeilla ennenkuin -kukko oli heidän unensa keskeyttänyt. Aluksi sitten aamiaisen tapainen --- samanlainen kuin eilinenkin. Puron raikkaan veden asemesta oli -heillä kuitenkin onni saada hiukan maitoa, jota muuan vuohista antoi -lypsää utareistaan. - -Ah, kelpo Tartelett! Missä oli nyt viileä minttugrogi, punaviiniin -sekoitettu kylmäkastike, jäähdytetty sitruunanmehuinen _sherry-kobbler_ -ja jääkylmä punssi, joita hän tuskin koskaan maistoi, mutta joita olisi -joka hetki voinut tilata San Fransiscon ravintoloissa? Hän jo kadehti -siipikarjaakin, kaniineja, vuohia, jotka sammuttivat janonsa -kaipaamatta mitään sokerin- tai alkoholinpitoisia lisiä kirkkaaseen -lähdeveteen! Nuo elukat eivät tarvinneet tulta ruokansa keittämiseksi. -Juuret, yrtit ja siemenet riittivät, ja niiden suurus oli aina -täsmällisesti katettuna vihreällä pöytäliinalla. - -"Matkaan!" komensi Godfrey. - -Ja niin he molemmat läksivät, ja heitä seurasi kotieläinsaattue, joka -ei millään muotoa näkynyt tahtovan heitä jättää. - -Godfreyn suunnitelmana oli mennä tutkimaan saaren pohjoispuolta, sitä -rannikon seutua, josta kohosi tuo hänen kartiokukkulan huipulta -havaitsemansa korkeiden puiden ryhmä. Mutta hän päätti kiertää sinne -rantaa pitkin. Kenties oli tyrsky siellä ajanut maihin joitakin -tähteitä haaksirikkoutuneesta laivasta. Ehkäpä tapaisivat sieltä -rannikon hiekalta muutamia _Dreamissa_ olleita tovereitaan hautaamatta -viruvina, jotka heidän pitäisi kristityllä tavalla kätkeä maan poveen. -Mitä elävien tapaamiseen tuli, niin hän omaa pelastumistaan ajatellen -ei enää odottanut, että ainoakaan matruuseista olisi elossa nyt, kun jo -oli kulunut kolmekymmentäkuusi tuntia onnettomuudesta. - -He kulkivat siis ensimmäisen hiekkasärkkäjakson yli. Godfrey oli -tovereineen pian jälleen riutan äärellä; he tapasivat sen yhtä autiona -kuin se heidän lähtiessään oli ollut. Siellä he varovaisuudesta -uudistivat muna- ja simpukkaeväänsä siltä varalta, että näitäkään -laihoja eineitä ei saaren pohjoisosassa olisi tarjolla. Sitten he -seuraten äskeisen vuoksen luomaa päärmettä astuivat edelleen ja -tarkkasivat katseillaan koko tuota rannikon osaa. Ei mitään! Ei -vieläkään mitään! - -Täytyy tosiaan myöntää, että jos kova onni oli määrännyt nämä kaksi -_Dreamista_ pelastunutta Robinsoneiksi, niin se oli osoittautunut -ankarammaksi heitä kuin heidän edeltäjiänsä kohtaan! Näille oli toki -aina jäänyt jotakin haaksirikkoutuneesta laivasta. Tuotuaan sieltä -joukon aivan välttämättömimpiä tarpeita he voivat vielä käyttää -hyväkseen sen pirstaleitakin. Siten he saivat joksikin aikaa -ruokavaroja, vaatteita, työkaluja ja aseita, sanalla sanoen, mikä oli -elämän alkeellisimmille vaatimuksille välttämätöntä. Mutta tässä -tapauksessa ei ollut mitään sellaista! Synkässä yössä oli laiva -kadonnut meren syvyyteen jättämättä karille pienintäkään laudansirua! -Oli ollut mahdotonta siitä mitään pelastaa... edes tulitikkua. Ja tuo -tulitikkupa heiltä juuri ennen kaikkea puuttuikin. Tiedän kyllä, että -monet kunnon ihmiset istuessaan mukavasti kammiossaan lämpimän kamiinin -edessä, missä palaa kivihiiliä tai puupökkelöitä, kernaasti sanovat: - -"Mutta eihän mikään ole helpompaa kuin tulen hankkiminen! Onhan siihen -tuhansia keinoja! Kaksi piikiveä!... Hiukan kuivaa sammalta!... -Rahtunen kärventynyttä liinavaatetta... kuinkako tuota vaatetta -sytyttää...? Veitsenterääkin voi käyttää tuluksina... tai voitte aivan -yksinkertaisesti hangata kahta puupalasta kiivaasti yhteen, kuten -tekevät polynesialaiset...!" - -Hyvä on, koettakaa! - -Näin mietiskeli Godfrey kulkiessaan, ja hyvällä syyllä se kiinnittikin -hänen päähuomionsa. Kenties oli hänkin kamarinsa uunin arinalla -liekehtivää hiilivalkeata kohennellessaan ja matkakertomuksia -lukiessaan ajatellut niinkuin nuo kunnon ihmiset! Mutta koetukselle -pantuna hän ei ollut yrityksessään onnistunut, ja melkoisen levottomana -hän ajatteli, että oli tultava toimeen ilman tulta, tuota välttämätöntä -alkuainetta, jota mikään ei voi korvata. - -Näihin ajatuksiin vaipuneena hän siis astui Tartelettin edellä, jonka -ainoana huolena oli huudoillaan pitää koossa lammas-, vuohi-, -kaniini- ja kanalaumaa. - -Äkkiä osui Godfreyn silmä eräänlaisiin kirkkaan värinsä vuoksi -puoleensa vetäviin pieniin omenamaisiin hedelmiin, jotka riippuivat -tertuissa hiekkasärkkäin juurella satalukuisina kasvavien pensaiden -oksista. Hän tunsi heti, että ne olivat niin sanottuja "manzanilloja" -eli öljymarjoja, joita intiaanit muutamissa Kalifornian osissa -kernaasti käyttävät ravinnokseen. - -"Kah", huudahti hän, "tuossa on vihdoinkin hiukan vaihtelua pelkkiä -munia ja simpukoita sisältävään ruokalistaamme!" - -"Mitä, syödäänkö niitä?" kysäisi Tartelett, joka tapansa mukaan alkoi -muikistaa suutansa. - -"Eiköhän vain!" vastasi Godfrey. - -Ja hän poimi heti muutamia manzanilloja, joihin ahnaasti iski -hampaansa. Ne olivat vain villejä hedelmiä, mutta happamuudestaankin -huolimatta ne maistuivat hyviltä. Opettaja ei ollut hidas seuraamaan -toverinsa esimerkkiä, eikä hänkään osoittautunut kovin tyytymättömäksi -löytöön. Godfrey tuumi, ja siinä hän olikin aivan oikeassa, että näistä -hedelmistä voisi pusertaa juomaa, jonka annettaisiin käydä ja joka -silloin olisi toki silkkaa vettä parempaa. - -Matkaa jatkettiin. Pian hukkui hiekkaisen särkän äärimmäinen kärki -ruoholakeuteen, jonka halki lirisi vilkasvetinen puro. Tämä oli sama, -jonka Godfrey oli havainnut kartion huipulta. - -Kookkaiden puiden alue taas oli vähän loitompana; ja noin yhdeksän -penikulmaa taivallettuansa saapuivat tästä nelituntisesta kävelystään -jokseenkin uupuneet tutkimusretkeilijämme sinne jokunen minuutti -jälkeen puolenpäivän. - -Paikka maksoi todella tämän vaivan; se oli katselemisen, valitsemisen -ja epäilemättä haltuun ottamisenkin arvoinen. - -Siellä kohosi laajan, manzanilla-puiden ja muiden pensaskasvien -täplittämän kedon reunassa tosiaan parikymmentä jättiläispuuta, jotka -olisivat kyenneet kilpailemaan Kalifornian metsissä tavattavien samojen -lajien kanssa. Ne sijaitsivat puoliympyrässä. Niiden juurella leviävä -vihreä nurmi reunusti vielä puron vartta muutamia satoja askeleita, ja -sitten tuli pitkä, kallioiden katkoma, somerikon ja meriruo'on -paikoittain verhoilema hiekkaranta, jonka kärki pisti mereen kapeana -niemekkeenä saaren pohjoiskolkasta. - -Nämä jättiläispuut- eli _big trees_, kuten niitä Pohjois-Amerikan -läntisissä seuduissa yleensä nimitetään, kuuluivat Kalifornian -mammuttipetäjäin eli _sequoia-puiden_ sukuun. Jos kysyisi -englantilaisilta, millä erikoisimmalla nimellä he niitä mainitsevat, -sanoisivat he niitä "wellingtonioiksi", mutta jos kysyisi -amerikkalaisilta, niin kuulisi niiden olevan "washingtonioita". - -Heti näemme eroituksen. - -Mutta muistuttakootpa ne sitten Wellingtonista, Waterloon taistelun -flegmaattisesta voittajasta, tai olkootpa muistona Washingtonista, -pohjois-amerikkalaisen tasavallan mainehikkaasta perustajasta, niin ne -sittenkin ovat Kalifornian ja Nevadan kasviston mahtavimmiksi tunnetut -tuotteet. - -Muutamissa näiden valtioiden osissa onkin näitä havupuita kokonaisia -metsiä, sellaisia kuin Mariposan ja Calaveran metsiköt, joissa tavataan -ympärimitaltaan kuudenkymmenen, jopa kahdeksankinkymmenen jalan -paksuisia jättiläisiä, niiden pituuden ollessa kolmesataa jalkaa. Eräs -niistä, Yosemiten laakson suussa kasvanut, on kokonaista sata jalkaa -ympärimitaten. Sen eläessä -- sillä nyttemmin se on kaatunut -- -olisivat sen ylimmät oksat saavuttaneet Strassburgin tuomiokirkon -korkeuden, toisin sanoen, se oli enemmän kuin neljäsataa jalkaa pitkä. - -Mainitaan vielä "Metsän äiti", "Metsän kaunotar", "Uranuurtajan maja", -"Kaksi vartiosotilasta", "Kenraali Grant", "Emma-neiti", "Miss Mary", -"Brigham Young vaimoineen", "Kolme sulotarta", "Karhu", ynnä muita, -jotka tosiaan ovat kasvikunnan ihmeitä. Erään tyvestään sahatun puun -kannolle on rakennettu huvimaja, jossa kuusitoista tai kaksikymmentä -henkilöä voi helposti tanssia katrillia. Mutta oikea jättiläisten -jättiläinen vasta on valtiolle kuuluvan metsän keskellä, puolensadan -engl. penikulman päässä Murphystä kohoava "Metsän isä", vanha -neljäntuhannen vuoden ikäinen mammutpetäjä. Sen latva on -neljänsadanviidenkymmenenkahden jalan korkeudella maasta, korkeammalla -kuin Pietarin kirkon risti Roomassa, korkeammalla kuin Gizeh-pyramiidin -huippu, jopa korkeammalla kuin se rautainen pienoistorni, joka nykyisin -sijaitsee erään päätornin huipulla Rouenin tuomiokirkossa ja jota -täytyy pitää maailman korkeimpana muistomerkkinä. - -Näitä jättiläisiä oli luonnon oikku kylvänyt parikymmenisen ryhmän -tänne saaren kärkeen kenties siihen aikaan kuin kuningas Salomo rakensi -Jerusalemiin sen temppelin, joka ei milloinkaan ole raunioistaan -jälleen kohonnut. Isoimmat saattoivat olla lähes kolmensadan jalan -pituiset, pienimmät kahdensadanviidenkymmenen. Muutamien vanhuuttaan -onttoutuneiden tyvessä oli jättiläisholvi, jonka alle olisi mahtunut -kokonainen ratsumiesjoukkue hevosineen. - -Näiden luonnonihmeiden näkeminen pani Godfreyn hämmästymään, nuo puut -kun tavallisesti kasvoivat vain viiden-, kuudentuhannen jalan -korkeudella merenpinnasta. Hänestä olisi tämä ihmeellinen näky -yksinäänkin maksanut matkan vaivat. Mitään ei tosiaan voinut verrata -näihin vaaleanruskeihin pylväisiin, jotka huomattavasti suipentumatta -kohosivat juurestaan ensimmäiseen haaraantumaan asti. Nämä -silinterinmuotoiset rungot, jotka kahdeksankymmenen tai sadan jalan -korkeudella maanpinnasta haarautuivat tuuheiksi, jo sellaisinaan aika -mahtavien puunrunkojen vahvuisiksi oksiksi, kannattelivat tätä -kokonaista metsää ilmassa. - -Yksi näistä jättiläiskokoisista mammutpetäjistä -- suurin ryhmästä -- -kiinnitti erikoisesti Godfreyn huomion. Sen ontossa tyvessä oli neljän, -viiden jalan levyinen, kymmenen jalan korkuinen aukko, josta saattoi -tunkeutua sisälle. Jättiläisen sydän oli lahonnut pois, välikudos oli -murentunut löyhäksi, vaaleaksi tomuksi; mutta jos puu ei enää -seisonutkaan voimakkailla juurillaan muutoin kuin vankan kuorensa -kiinnittämänä, saattoi se täten vielä elää vuosisatoja. - -"Luolan tai kallionkolon puutteessa", huudahti Godfrey, "on meille -tuossa valmis asunto, puinen rakennus, torni, jollaista ei ihmisten -ilmoilla tapaakaan! Siellä voimme olla seinäin sisällä ja katon alla. -Tulkaa, Tartelett, tulkaa!" - -Ja laahaten perässään toveriansa nuori mies astui mammutpetäjän sisään. - -Tannerta peitti siellä kasvitomun kerros, ja kammion läpimitta oli -hyvinkin kaksikymmentä engl. jalkaa. Mitä sen korkeuteen tuli, esti -hämärä eroittamasta holvin kaareutumista. Mutta mikään valonsäde ei -pujotellut tämän ontelon kaarnaseinien lävitse. Ei siis ollut rakoja -eikä halkeamia, joiden kautta sade tai tuuli olisi voinut tunkea -sisälle. Varmaa oli, että molemmat Robinsonimme täältä tapaisivat -siedettävät olosuhteet, mitään haittaa kärsimättä uhmaillakseen -rajuilmoja ja taivaan tuulia. Luola ei olisi ollut vankempi, kuivempi -ja suljetumpi. Mitään parempaa olisi tosiaan ollut vaikea löytää! - -"No, Tartelett, mitä ajattelette tästä luonnon rakentamasta asunnosta?" -kysyi Godfrey. - -"Niin, mutta kamiini?" virkkoi Tartelett. - -"Ennenkuin tiukkaatte kamiinia", vastasi Godfrey, "odottakaahan edes -siksi, kun olemme voineet hankkia tulta!" - -Se oli mitä järkevintä puhetta. - -Godfrey lähti tutkimaan puuryhmän ympäristöä. Kuten sanottu, -ruohokenttä ulottui tähän mahtavaan sequoiaryhmään asti, joka oli sen -reunana. Viheriöivän nurmikkonsa halki juokseva puro ylläpiti näiden -hiukan helteisten kenttien keskellä terveellistä vilpoisuutta. -Erilaisia pensaita rehoitti sen partailla, muun muassa myrttejä, -mastiksipuita ja joukoittain noita manzanilla-kasveja, jotka takasivat -heille runsaasti "villiomenia". - -Vähän etäämpänä kohosi muutamia puuryhmiä, joissa kasvoi tammeja, -pyökkejä, sykomoripuita ja jokunen _cellis australis_. Niitä oli -siroiteltuina kautta koko laajan ruohovyöhykkeen. Mutta vaikka nekin -olivat isokokoisia, olivat ne vain pensaita näiden mammutpetäjäin -rinnalla, joiden laajalle lankeavat varjot nouseva aurinko varmaan -pitensi mereen asti. Näiden ketojen yli kulki myös mutkaisina juovina -matalaa viidakkoa ja vihertäviä mättäitä, joita Godfrey päätti mennä -huomenna tarkastamaan. - -Jos paikka oli häntä miellyttänyt, ei se näkynyt olevan epämieluinen -kotieläimillekään. Kaniinit, vuohet ja lampaat olivat ottaneet -haltuunsa tämän alueen, joka tarjosi niille yllin kyllin juuria -jyrsittäviksi ja ruohoisaa laidunmaata. Kanat taas nokkivat ahnaasti -siemeniä tai matoja puron reunoilla. Elävien olentojen paikalletulo -ilmaisi itsensä jo liikehtimisellä, hyppäyksillä, lennähdyksillä, -määkimisillä ja kaakatuksilla, jollaisia tällä seudulla varmaankaan ei -oltu koskaan ennen kuultu. - -Sitten Godfrey palasi sequoia-metsikköön ja tarkasti huolellisemmin -puuta, jonka aikoi asumuksekseen valita. Hänestä näytti, jollei juuri -mahdottomalta, niin ainakin perin vaikealta hinata itsensä sen -alimmille oksille, varsinkaan ulkopuolelta, koska rungossa ei ollut -mitään ulkonemia; mutta sisäpuolella olisi nouseminen ehkä helpompaa, -jos puu oli haarautumaan asti ontto sydämen ja kuoren välistä. - -Vaaran uhatessa saattoi olla hyödyllistä etsiä turvapaikkaa tiheässä -oksakudoksessa, jota mahtava runko kannatti. Siitä seikasta voi -myöhemmin ottaa selvää. - -Kun tämä tarkastus oli päättynyt, oli aurinko jo jokseenkin matalalla -taivaanrannalla, ja näytti sopivalta jättää lopullisen sijoittumisen -valmistukset huomiseksi. - -Mutta missä he ateriansa nautittuansa, jonka jälkiruokana olivat -"villiomenat", saattoivat paremmin viettää yönsä kuin tuon kasvitomun -päällä, joka peitti pohjaa mammutpetäjän sisuksessa? - -Niin tehtiinkin ja antauduttiin kaitselmuksen huomaan. Mutta Godfrey ei -laiminlyönyt enonsa William W. Kolderupin muistoksi ristiä tätä -jättiläismäntyä "Willin puuksi", koskapa kaikilla sen vertaisilla -Kalifornian ja läheisten valtioiden metsissä on jonkun Amerikan -tasavallan suuren kansalaisen nimi. - - - - -XII - -Komea ja onnekas salamanisku. - - -Miksipä emme sitä myöntäisi? Godfrey oli tulemaisillaan uudeksi -ihmiseksi tässä hänelle uudessa tilanteessa, vaikka oli ollut niin -turhamainen, niin kevytmielinen, niin harkitsematon silloin, kun hänen -ei tarvinnut muuta kuin vain elää. Eihän huoli huomisesta ollut vielä -koskaan hänen rauhaansa häirinnyt. Montgomery Streetin ylen uljaassa -talossa, jossa hän hievahtamatta nukkui kymmenen tuntiansa, ei vielä -ruusunlehden poimukaan ollut hänen untansa häirinnyt. - -Mutta niin ei enää olisi laita. Tällä tuntemattomalla saarella, hän -näki olevansa ihan kokonaan eroitettuna muusta maailmasta, jätettynä -oman onnensa varaan. Hänen täytyi pakostakin ajatella elämän -välttämättömiä tarpeita olosuhteissa, joissa paljon käytännöllisempikin -ihminen olisi joutunut ymmälle. Kun _Dreamia_ ei kuulunut takaisin, -niin tietenkin lähdettäisiin sitä etsimään. Mutta mitäpä he kaksi -olivat? Tuhannenkin kertaa vähemmän kuin nuppineula heinäsuovassa, -pelkkä hiekanjyvänen merenpohjalla! Eno Kolderupin mittaamaton omaisuus -ei auttanut kaikessa! - -Vaikka Godfrey siis olikin löytänyt melkein mukiin menevän suojapaikan, -oli hänen unensa kuitenkin levollista. Hänen aivonsa toimivat -kiihkeämmin kuin koskaan ennen. Niissä yhtyi näet kaikenlaisia -ajatuksia. Hän muisteli menneisyyttä, jota katkerasti kaipasi, ajatteli -nykyisyyttä, jolle etsi ratkaisua, tuumi tulevaisuutta, joka teki hänet -vieläkin levottomammaksi! - -Mutta näiden kovien koettelemuksien vaikuttaessa vapautui järki -ja siitä aivan luonnollisesti kehittyvä harkinta vähitellen niistä -kapaloista, joissa ne tähän asti olivat uinuneet. Godfrey oli päättänyt -taistella kovaa kohtaloa vastaan, koettaa kaikkensa, mikä suinkin oli -mahdollista, päästäkseen tästä pälkähästä. Jos se hänelle onnistuisi, -niin tämä läksy olisi varmaan opiksi ja ojennukseksi vastaisuudessa. - -Päivänkoitteessa hän oli jalkeilla aikoen ryhtyä täydellisempään -majanvalmistamiseen. Muonakysymys, varsinkin siihen liittyvä -tulentarve, painoi vaa'assa enemmän kuin kaikki muut, enemmän kuin -jotkut valmistettavat työkalut tai aseet ja varavaatteet, joita oli -hankittava, elleivät he mielineet pian olla puettuina ihan -polynesialaiseen kuosiin. - -Tartelett nukkui vielä. Hämärässä ei häntä nähnyt, mutta kylläkin -kuuli. Tuosta haaksirikon säästämästä mies-poloisesta, joka -viisiviidettä-vuotiaana oli vielä yhtä kevytmielinen kuin hänen -oppilaansa oli tähän asti ollut, ei voinut hänelle olla suurta apua. -Vieläpä hän olisi lisätaakkanakin, koska täytyi pitää huolta hänen -kaikenlaisista tarpeistansa. Mutta hän oli sittenkin kumppani! Hän oli -sanalla sanoen suurempiarvoinen kuin älykkäinkään koira, vaikka hänestä -kai olikin vähemmän hyötyä! Hän oli olento, joka osasi puhua, joskin -haastoi typerästi ja nurinkurisesti; hän osasi jutella, vaikkakin -pelkistä vähäpätöisistä asioista, ja valittaa -- mitä muuten useimmiten -tekisikin! Kuitenkin kaikitenkin Godfrey kuuli ihmisäänen kajahtelevan -korvissaan. Se oli toki jotakin arvokkaampaa kuin Robinson Crusoen -papukaija! Edes Tartelettinkaan kanssa hän ei olisi yksinään; eikä -mikään olisi häntä niin lannistanut kuin täydellisen yksinäisyyden -uhka. - --- Robinson ennen Perjantaita, Robinson Perjantain saatuansa, mikä -eroitus! -- ajatteli hän. - -Tänä aamuna, kesäkuun 29:nä, Godfrey ei sentään ollut pahoillaan -yksinäisyydestänsä, koska hän halusi panna täytäntöön suunnitelmansa -tutkia tämän sequoia-metsikön ympäristöä. Ehkä hänen onnistuisi löytää -jokin hedelmä, jokin syötävä juuri, jonka veisi opettajalleen tämän -suureksi tyydytykseksi. Hän jätti siis Tartelettin nukkumaan ja läksi. - -Keveä sumu peitti vielä vaippaansa rannikon ja meren. Mutta pohjoisessa -ja idässä alkoi usva jo kohota auringonsäteiden vaikutuksesta, joiden -täytyi se vähitellen haihduttaa. Päivästä näkyi tulevan hyvin kaunis. - -Veistettyään itselleen vankan sauvan Godfrey käveli parisen penikulmaa, -kunnes saapui sille rannikon osalle, jota ei tuntenut ja jonka kulma -oli Phinan saaren niemenä. - -Täällä hän nautti eineekseen simpukoita ja nilviäisiä useitakin lajeja -sekä etenkin pieniä oivallisia ostereita, joita siellä oli perin -runsaasti. - --- Ei tässä tosiaan nälkään kuole! -- tuumi hän. -- Täällähän on -ostereita kymmenin tuhansin, niin paljon syötävää, että voi kyllä -vaientaa vatsan pahimmat naukumiset! Jos Tartelett valittaa, johtuu se -siitä, että hän ei pidä näistä nilviäisistä! No, kyllä ne vielä hänelle -maistuvat! - -On totta, että vaikka osterit eivät voikaan ehdottomasti korvata leipää -ja lihaa, ovat ne kuitenkin varsin ravitsevaa ruokaa, jos niitä syö -runsain määrin. Mutta koska ne ovat hyvin helposti sulavia, voi niitä -vaaratta nauttia kylläkseen, jopa liiaksikin. - -Murkinansa syötyään Godfrey tarttui jälleen sauvaansa ja kääntyi -viistoon kaakkoa kohti, puron oikealle rannalle. Tätä tietä hän -varmaankin joutuisi ruoholakeuden halki eilen havaitsemilleen -puuryhmille asti, tuolle puolen pitkiä pensas- ja viidakkojuovia, joita -hän myös tahtoi lähemmältä tarkastaa. - -Godfrey kulki siis mainittuun suuntaan noin kahden penikulman matkan. -Hän seurasi puron vartta, missä kasvoi lyhyttä, sametintiivistä ruohoa. -Parvittain vesilintuja pakeni meluten oudon olennon tieltä, joka tuli -niiden rauhaa häiritsemään. Useanlaisia kalojakin vilahteli täällä -puron vilkkaassa vedessä. Tällä kohtaa saattoi arvostella joen leveyden -neljäksi tai viideksi metriksi. - -Näiden kalojen pyydystäminen ei nähtävästi olisi vaikeata. Mutta niiden -paistamiseksi tarvittaisiin tulta. Se oli yhä ratkaisematon kysymys. - -Kun Godfrey oli saapunut ensimmäisille pensasriveille, oli hänellä onni -löytää kahdenlaisia tuttuja juurihedelmiä, joista toiset nautittavaksi -kelvatakseen ovat käytettävät tulikokeen läpi, mutta toisia saattoi -syödä sellaisinaan. Näitä käyttävät Amerikan intiaanit alituisesti. - -Toinen oli _cama_-niminen kasvi; se viihtyy sellaisellakin maaperällä, -joka ei muuhun viljelykseen kelpaa. Sen sipulinkaltaisista juurista -valmistetaan hyvin tymärikasta ja hyvin ravitsevaa jauhoa, ellei -mieluummin syödä niitä perunain tapaan. Mutta kummassakin tapauksessa -täytyy ne aina jollakin tavoin keittää tai paahtaa. - -Toinen pensas kasvattaa eräänlaisia pitkulaisia sipuleja, jotka -tunnetaan alkuasukkaiden antamalla nimellä _jamf eli jam_, ja jos sillä -ehkä onkin vähemmän ravintoarvoa kuin kamalla, oli se näissä -olosuhteissa edullisempi, koska sitä voi syödä raakana. - -Hyvin mielissään tästä löydöstään Godfrey söi vitkastelematta muutamia -näistä oivallisista juurista eikä itse tultuaan kylläiseksi unohtanut -Tartelettin aamiaista, vaan keräsi niitä ison kimpun, jonka heitti -olalleen, ja läksi taivaltamaan Willin puuta kohti. - -Sanomattakin on selvää, että hän jam-kimppuineen sai hyvän vastaanoton. -Opettaja ahmi halukkaasti juuria, kunnes oppilaan täytyi kehoittaa -häntä kohtuullisuuteen. - -"No no", vastasi hän, "tänään meillä on näitä juuria. Mutta ken tietää, -saammeko niitä huomenna?" - -"Sitä ei tarvitse ollenkaan epäillä", vakuutti Godfrey. "Niitä riittää -huomiseksi, ylihuomiseksi, ainaiseksi! Tarvitsee vain vaivautua niitä -keräämään!" - -"Hyvä on, Godfrey; entä nämä kamat sitten?" - -"Niistä valmistamme jauhoja ja leipää, jahka saamme tulta!" - -"Tulta!" huudahti opettaja ravistaen päätänsä. "Tulta! Ja kuinka sitä -saamme...!" - -"En vielä ollenkaan tiedä", vastasi Godfrey; "mutta tavalla tai -toisella sitä hankkinemme!" - -"Taivas kuulkoon toivomuksenne, rakas Godfrey! Ja ajatellessani, että -on niin paljon ihmisiä, joiden ei tarvitse muuta kuin raapaista -puunsirua kenkänsä anturaan tulta saadakseen, joudun ihan raivoihini! -Ei! Koskaan en olisi uskonut, että kova onni olisi saattanut minut -tällaiseen pulaan! Montgomery-kadulla ei tarvitsisi kulkea kolmea -askeltakaan ennenkuin tapaisi herrasmiehen sikaari suussa, joka -mielihyvällä antaisi kipunan tulta, ja täällä..." - -"Täällä emme ole San Franciscossa emmekä Montgomery-kadulla, ja luulen, -että on viisainta olla luottamatta ohikulkijain hyväntahtoisuuteen!" - -"Mutta miksikä leipää ja lihaa tarvitseekaan paistaa? Miksei luonto ole -meitä tehnyt sellaisiksi, että voisimme elää taivaan ilmasta?" - -"Se käynee vielä mahdolliseksi", vastasi Godfrey hyväntuulisesti -hymyillen. - -"Niinkö luulette...?" - -"Luulen oppineiden sitä ainakin valmistelevan!" - -"Onko se mahdollista? Ja mihin he perustavat laskelmansa etsiessään -tätä uutta ravitsemistapaa?" - -"Siihen ajatukseen", vastasi Godfrey, "että ruuansulatus ja hengitys -ovat toisiinsa liittyviä toimintoja, joista toinen kenties voisi -korvata toisen. Sinä päivänä siis, jolloin kemian alalla on päästy niin -pitkälle, että ihmisen ravinnoksi tarpeelliset ainekset voidaan ilmasta -ottaa ja sulattaa hengityksessä, olisi kysymys ratkaistu. Siihen -tarvitaan vain, että tehdään ilma ravintopitoiseksi. Ihmiset -hengittävät päivällisensä, sensijaan että sen söisivät, -- siinä -kaikki!" - -"Voi, kuinka ikävää, että tuota arvokasta keksintöä ei ole vielä -tehty!" huudahti opettaja. "Kuinka kernaasti minä hengittäisin sisääni -puolitusinaa voileipiä ja kimpaleen suolattua häränlihaa vain -ruokahaluni kiihoittamiseksi!" - -Ja vaipuen hekumalliseen puolihorrokseen, jossa hän näki vilahduksia -mehevistä ilmapäivällisistä, Tartelett avasi vaistomaisesti suutansa ja -hengitti keuhkojensa täydeltä, unohtaen, että oli vaivoin varaa ravita -itseään edes tavallisin keinoin. - -Godfrey herätti hänet mietiskelystään takaisin todellisuuteen. - -Oli ryhdyttävä panemaan Willin puun sisustaa parempaan asumiskuntoon. - -Ensimmäinen tehtävä oli tulevan asunnon siivoaminen. Aluksi piti -korjata pois usea sentneri tuota kasvitomua, joka peitti pohjan ja -johon vaipui puolisääreen asti. Kaksi tuntia tuskin riitti tähän -työlääseen hommaan, mutta vihdoin oli kammio puhdistettu pölyksi -hajoavasta kerrostumasta, joka vähimmästäkin liikuttamisesta kohisi -pilvenä ilmaan. - -Pohja oli luja ja vankka kuin olisi ollut laitettu vahvoista -vuoliaisista, sillä sen pinnalla risteilivät vahvat mammutpetäjän -juuret tekivät sen tiiviiksi. Rosoinen se oli, mutta tukeva. Vuoteitten -paikaksi valittiin kaksi nurkkaa, ja muutamat niput auringon hyvin -kuivaamaa ruohoa saisivat korvata kaikki sänkyvaatteet. Mitä muihin -huonekaluihin -- pöytiin, jakkaroihin tai penkkeihin -- tuli, niin ei -olisi mahdotonta valmistaa välttämättömimpiä, koska Godfreyllä oli -oivallinen, sahalla ja vesurilla varustettu veitsi. Rumalla ilmalla -täytyikin pysyä puuntyven sisällä, syödä ja työskennellä siellä. Valoa -sieltä ei puuttunut, koska sitä tulvi aukosta. Jos myöhemmin kävisi -välttämättömäksi täydellisemmän turvallisuuden vuoksi sulkea tuo aukko, -niin Godfrey yrittäisi puhkaista puunkuoreen läven tai kaksi, jotka -olisivat ikkunoina. - -Kuinka korkealle rungon ontelo ulottui, sitä ei Godfrey voinut valotta -tutkia. Ainoa, mitä hän saattoi todeta, oli, että kymmenen tai -kahdentoista jalan pituinen seiväs kohtasi vain tyhjää ilmaa, kun hän -sitä kuljetti pystyssä päänsä yläpuolella. - -Mutta tämä kysymys ei ollut kiireellisimpiä. Siitä asiasta ehti kyllä -myöhemmin ottaa selvän. - -Päiväkausi kului näissä töissä, joita ei saatu ennen auringonlaskua -päätetyiksi. Godfreystä ja Tartelettista, jotka olivat varsin -väsyksissä, olivat vuoteet oivalliset. Ne oli tehty yksinomaan siitä -kuivasta ruohosta, jota he olivat runsaasti keränneet. Mutta heidän -täytyi niitä puolustaa siivekkäitä vastaan, jotka mielellään olisivat -valinneet Willin puun sisustan asunnokseen. Godfrey ajatteli siis, että -olisi aihetta laittaa niille kanakoppi johonkin toiseen ryhmän puista; -eikä hän voinut estää niitä yhteiseen kammioon sisälle tunkeutumasta -muutoin kuin tukkimalla sen aukon risuilla. Kaikeksi onneksi eivät -lampaat, kaniinit ja vuohet pyrkineet sinne. Nämä elukat pysyivät -rauhallisesti ulkopuolella eivätkä ollenkaan tahtoneet tunkea -vajavaisen ovisulun lävitse. - -Seuraavat päivät puuhailtiin erilaisissa majoittumis- ja -taloushommissa, munien ja simpukoiden keräämisessä, jam-juurien -kaivamisessa ja manzanilla-hedelmäin poimimisessa. Joka aamu he kävivät -rannikolla ostereita etsimässä. Kaikki tuo vei aikaa, ja tunnit -kuluivat nopeasti. - -Talouskapineina oli vielä toistaiseksi ainoastaan muutamia isoja -kaksikoteloisten simpukkain kuoria, joita käytettiin laseina ja -lautasina. On totta, että sellaiseen ravintojärjestelmään, johon Willin -puun vieraiden täytyi tyytyä, ei muuta tarvittukaan. Myöskin oli -toimitettava liinavaatteiden pesua puron kirkkaassa vedessä; se jäi -Tartelettin hommaksi, johon hän käytti joutohetkiänsä. Eihän muuta -pestävää ollutkaan kuin kaksi paitaa, kaksi nenäliinaa ja kaksi paria -puolisukkia. - -Tämän toimituksen aikana olivat Godfrey ja Tartelett puettuina -ainoastaan housuihinsa ja puseroihinsa; mutta tämän leveysasteen -polttavassa auringossa kaikki kuivui pian. - -Näin kului heidän aikansa, heidän tarvitsematta kärsiä sateesta tai -myrskystä, heinäkuun 3 päivään asti. - -Asunto oli jo saatu jokseenkin siedettävään kuntoon, kun ottaa huomioon -sen totisesti avuttoman tilan, johon Godfrey ja Tartelett olivat tälle -saarelle paiskautuessaan joutuneet. - -Ei kuitenkaan saanut laiminlyödä pelastuksen mahdollisuuksia, jotka -saattoivat tulla vain ulkoapäin. Niinpä Godfrey menikin joka päivä -tarkastamaan merta koko sen ulapan laajuudelta, joka levisi idästä -luoteeseen niemekkeen tuolla puolen. Tämä Tyynenmeren osa oli aina -autio. Ei ainoatakaan laivaa, ei edes kalastajavenettä! Ei savun -pöllähdystäkään näkynyt taivaan rannalla osoittamassa, että joku -höyryalus kulki etäällä merellä. Näytti siltä että Phinan saari -sijaitsi kaikkien kauppareittien ja matkustajalaivain väylien -ulkopuolella. Täytyi siis kärsivällisesti odottaa ja jättää itsensä -Kaikkivaltiaan huomaan, joka ei koskaan heikkoja hylkää. - -Milloin elämän välittömiltä tarpeilta siihen riitti aikaa, palasi -Godfrey, varsinkin Tartelettin yllyttämänä, vähän väliä tärkeään ja -ärsyttävään kysymykseen tulen saannista. - -Hän koetti aluksi korvata taulan, joka häneltä onnettomuudeksi puuttui, -jollakin samanlaatuisella aineella. Olihan mahdollista, että jotkut -sienilajit, joita kasvoi vanhojen puiden koloissa, olisivat -pitkäaikaisen kuivumisen jälkeen muuttuneet helposti syttyväksi -aineeksi. - -Useita tällaisia sieniä kerättiin siis ja jätettiin auringon säteiden -välittömän vaikutuksen alaisiksi, kunnes ne muuttuivat tomuksi. Sitten -löi Godfrey, käyttäen veitsensä hamaraa tulirautana, piikivestä -muutamia kipinöitä, jotta ne osuisivat tuohon sytykkeeseen... Se oli -hyödytöntä. Murentunut sieni ei syttynyt. - -Godfreyn päähän pälkähti silloin ajatus käyttää tuota hienoa, monien -monituisten vuosisatain kuivaamaa kasvitomua, jota oli tavattu Willin -puun permannolta. - -Yhtä huono menestys. - -Viime keinona hän yritti vielä tuliraudallaan sytyttää eräänlaista -kallionsyrjäin alla kasvavaa sientä. - -Hän ei siinäkään onnistunut. Piikiven kosketuksesta leimahtanut -teräshiukkanen putosi tuohon ainekseen, mutta sammui heti. - -Godfrey ja Tartelett joutuivat ihan epätoivoon. Tuletta -toimeentuleminen oli mahdotonta. Näihin hedelmiin, juuriin ja -simpukkoihin he alkoivat jo kyllästyä, ja ennenpitkää alkaisi vatsa -kapinoida tällaista ravintoa vastaan. He katselivat -- varsinkin -opettaja -- noita lampaita, kaniineja ja kanoja, jotka käyskentelivät -Willin puun ympärillä. Äkillinen kova näläntunne valtasi heidät -silloin. He ahmivat silmillään tuota elävää lihaa! - -Ei, tällaista ei voinut jatkua! - -Mutta odottamaton tapaus -- sanokaamme kaitselmuksen suoma, jos niin -haluatte -- oli tulossa heidän avukseen. - -Heinäkuun 3:nnen ja 4:nnen päivän välisenä yönä kääntyi sää, joka -muutaman päivän oli osoittanut muuttumisen oireita, myrskyksi -uuvuttavan helteen jälkeen, jota merituuli ei ollut kyennyt -lauhduttamaan. - -Kello yhden tienoissa aamupuolella heräsivät Godfrey ja Tartelett -ukkosen jyrähdyksiin välähteleväin salamain loistavana ilotulituksena -valaistessa tienoota. Vielä ei satanut, mutta pian kyllä ropsahtaisi. -Silloin syöksyisi pilvikerroksesta sumujen nopean tiivistymisen vuoksi -vettä maahan kuin putouksen niskasta. - -Godfrey nousi ja lähti ulos katsellakseen, miltä taivas näytti. - -Kaikki oli yhtenä ainoana tulimerenä jättiläispuiden huippujen -yläpuolella, joiden oksakudokset hahmoittuivat hienosti leikattujen -varjokuvien tavoin tuota palavaa taivaankantta vasten. - -Yhtäkkiä halkaisi avaruutta yleisen leimahtelun keskellä muita -kirkkaampi salama. Jyrähdys seurasi heti, ja sähkövirta viilsi Willin -puun latvasta tyveen asti. - -Godfrey, joka tärähdyksestä oli puoliksi kaatunut, oli noussut -ympärilleen lankeavan tulisateen keskellä. Salama oli sytyttänyt kuivat -latvaoksat. Hehkuvina kekäleinä ne ratisten karisivat tanterelle. - -Huutaen hän oli kutsunut toveriansa: - -"Tulta, tulta!" - -"Tulta!" oli Tartelett vastannut. "Siunattu olkoon taivas, joka sitä -meille lähettää!" - -Molemmat olivat hyökänneet tavoittamaan kekäleitä, joista toiset vielä -leimusivat ja toiset kytivät liekittömästi. He keräsivät niitä sekä -samalla joukon kuivia risuja, joita ei puuttunut mammutpetäjän -juurelta. Sen runkoa oli salama vain vähäisen viiltänyt. Sitten he -palasivat hämärään asuntoonsa, samalla kuin suihkuina tulviva sade -sammutti tulipalon, joka uhkasi niellä Willin puun ylimmät oksat. - - - - -XIII - -Godfrey näkee taas hienoa savua nousevan eräältä toiselta kohdalta -saarta. - - -Sepä oli rajuilma, joka saapui parahiksi! Godfreyn ja Tartelettin ei -ollut tarvinnut Prometheuksen tavoin uskaltautua avaruuteen -varastaakseen taivaan tulen! Taivas itse tosiaan oli, kuten Tartelett -sanoi, ollut kyllin armollinen lähettääkseen sen heille salaman -välityksellä. Heidän asiansa oli nyt sitä säilyttää! - -"Ei, me emme sitä päästä sammumaan!" oli Godfrey huudahtanut. - -"Varsinkaan, kun meiltä ei puutu puita sen ylläpitämiseksi!" oli -vastannut Tartelett, jonka tyytyväisyys purkautui pieniin -riemunhuudahduksiin. - -"Niin, mutta ken sitä hoitelee?" - -"Minä! Minä valvon yöt päivät, jos siksi tulee", vastasi Tartelett -heiluttaen liekehtivää kekälettä. - -Ja niin hän tekikin auringon nousuun asti. - -Kuten sanottu, oli mahtavain mammutpetäjäin laajassa siimeksessä yllin -kyllin kuivia risuja. Ja niinpä Godfrey ja opettaja kerättyään niitä -melkoisen kasan eivät suotta säästelleet, vaan heittelivät -päivänkoitosta asti yhä uutta polttoainetta salaman sytyttämään tuleen. -Erään puun viereen kahden juuren väliseen ahtaaseen kulmaukseen -laitettuna loimusi rovio kirkkaana ja iloisesti sähisten. Aivan -hengästyneenä lietsoi Tartelett tulta keuhkojensa kaikella voimalla, -vaikka se oli perin tarpeetonta. Tässä hän asettui mitä kuvaavimpiin -asentoihin silmillään seuratessaan harmahtavaa savua, jonka kiemurat -haihtuivat korkeaan neulaskattoon. - -Mutta he eivät olleet tätä välttämätöntä tulta halunneet vain -ihaillakseen sitä tai sen loisteessa lämmitelläkseenkään. Se oli -määrätty hyödyllisempään tarkoitukseen. Nyt he saisivat lopettaa laihat -raaoista simpukoista ja jam-juurista laaditut ateriansa, joiden -aineksien ravitsevia osia ei kiehuva vesi tai edes tuhassa paahtaminen -vielä koskaan ollut syötäväksi muokannut. Tähän hommaan Godfrey ja -Tartelett käyttivätkin osan aamupäivästä. - -"Syömme kai pari kananpoikaa!" huudahti Tartelett, jonka leukaluut jo -ennakolta naksahtelivat. "Ateriaan voinee lisätä kaniininpaistin, -lampaanreiden, neljänneksen vohlaa, muutaman otuksen kedolla -juoksentelevasta riistasta sekä pari kolme suolattoman veden kalaa ynnä -joitakuita merikaloja?" - -"Ei niin väleen", vastasi Godfrey, jonka tämä jokseenkin kohtuuttoman -ruokalistan luetteleminen oli saanut hilpeälle tuulelle. "On varottava -syömästä itseänsä sairaaksi pahan paaston jälkeen! Säästäkäämme -varojamme, Tartelett! Kaksi kananpoikaa, olkoon menneeksi -- -kummallekin yksi; -- ja jos leipä puuttuu, niin toivon kamajuuristamme -sopivalla valmistustavalla saavamme jokseenkin mukiinmenevää -sijaketta!" - -Se maksoi kahden viattoman siivekkään hengen, jotka opettajan -höyhentäminä, perkaamina ja valmistamina pistettiin paistinvartaana -käytettyyn keppiin ja rätisevässä liekissä pian paistuivatkin. - -Sillaikaa Godfrey hommaili kamajuurien laittamisessa sellaiseen -kuntoon, että niitä voitiin nauttia ensimmäisessä vakavassa murkinassa, -jonka he Phinan saarella söisivät. - -Tehdäkseen ne nautittaviksi oli vain noudatettava intiaanien -menettelytapaa, joka amerikkalaisten täytyi tuntea useankin kerran -nähtyään sitä käytettävän Länsi-Amerikan ruohoaavikoilla. - -Kas näin siinä Godfrey menetteli: - -Asetettiin joukko rannalta kerättyjä litteitä kiviä ahjoon, niin että -ne oikein kovasti kuumentuivat. Tartelettin mielestä oli ehkä vahinko -käyttää näin hyvää tulta "kivien paistamiseen", mutta kun se ei millään -muotoa häirinnyt hänen kananpoikiensa valmistamista, ei hän sitä -sentään juuri valittanutkaan. - -Sillä välin kun kivet täten kuumenivat, valitsi Godfrey maatilkkusen, -josta hän noin neliömetrin alalta repi kaiken ruohon pois. Sitten hän -iso näkinkenkä kummassakin kädessä kaivoi maata kymmenen tuuman -syvyydeltä. Tämän tehtyään hän pani kuopan pohjalle kuivaa puuta, jonka -sytytti, niin että se varsin tuntuvasti kuumensi pohjamultaa. - -Sitten kun kaikki puu oli palanut ja tuhka poistettu, levitettiin sitä -ennen puhdistetut ja raapitut kamajuuret kuoppaan. Ne peitettiin -ohuella turvekerroksella ja sen päälle asetetut kuumat kivet olivat -pohjana uudelle nuotiolle, joka sytytettiin niiden pinnalle. - -Sanalla sanoen, se oli erikoisella tavalla rakennettu uuni, ja varsin -lyhyen ajan -- korkeintaan puolen tunnin kuluttua -- saattoi -paistamista pitää valmiina. - -Kun kivi- ja turvekerros poistettiin, havaittiin tosiaan, että tämä -voimakas paahtaminen oli muuttanut kamajuurien laadun. Niitä -murentamalla olisi saanut jauhoja, jotka olisivat olleet varsin -soveliaita eräänlaiseen leipään. Mutta jättämällä mukulat kokonaisiksi -saattoi niitä syödä perunain tapaan, ja hyvin ravitsevia ne olivatkin. - -Viimemainitulla tavalla niitä tällä kertaa käytettiinkin, ja voitte -kuvitella, miltä ateria ystävyksille maistui, kun heillä oli nuorta -kananpaistia, jonka he ahmivat luita myöten, ja näitä oivallisia -juurikkaita, joita ei tarvinnut säästellä. Kenttä, jolla niitä kasvoi -yllin kyllin, ei ollut kaukana; tarvitsi vain kumartua kootakseen niitä -sadoittain. - -Aterian päätyttyä Godfrey ryhtyi valmistamaan jonkun määrän noita -jauhoja, jotka säilyvät melkein kuinka kauan hyvänsä ja voidaan muuttaa -leiväksi kunkin päivän tarvetta varten. - -Päivä kului näissä erilaisissa hommissa. Lieden tulta pidettiin mitä -huolellisimmin vireillä. Varsinkin pinottiin siihen polttoainetta -yöksi. Mutta siitä huolimatta nousi Tartelett useankin kerran -kohentelemaan hiiliä ja elvyttelemään lieskaa. Sitten hän palasi -makuusijalleen; mutta kun hän unissaankin kuvitteli tulen sammuvan, -nousi hän heti jälleen, ja tätä menoa jatkui päivänkoittoon asti. - -Yö kului selkkauksitta. Rovion rätinä yhdessä kukon laulun kera herätti -Godfreyn ja hänen toverinsa, joka vihdoin oli nukahtanut. - -Kaikkein ensimmäiseksi kummasteli Godfrey tuntiessaan ylhäältä Willin -puun sisuksesta tulevaa vetoa. Hän johtui siis ajattelemaan, että tämä -_sequoia gigantea_ oli ontto alimpain oksain haaraantumaan asti ja että -siellä oli aukko, joka oli tukittava, jos tahdottiin olla tiiviin katon -alla. -- On sentään omituista, -- tuumi Godfrey, -- että minä en ole -tuota ilmavirtaa edellisinä öinä havainnut. Olisikohan salama siihen -syynä...? - -Ja saadakseen vastauksen näihin kysymyksiinsä hän päätti tarkastaa -mammutpetäjän runkoa ulkopuolelta. Sen tarkastuksen tehtyään Godfrey -oli nopeasti käsittänyt, mitä ukkosilmalla oli tapahtunut. - -Salaman jäljet olivat puussa nähtävinä: sähkövirta oli sitä leveältä -kuorinut haaraantumasta juureen asti. - -Jos sähkökipinä olisi pujahtanut mammutpuun sisukseen, sensijaan että -kulki ulkopintaa pitkin, olisi Godfrey tovereineen voinut saada -salamaniskun. Ei ollut epäilemistäkään, että he olivat olleet -todellisessa vaarassa. - --- Varoitetaan ukonilmalla etsimästä turvaa puiden alta! -- virkahti -Godfrey. -- Varsin hyvä neuvo niille, jotka voivat toisin menetellä! -Mutta mitä keinoja on meillä tuon vaaran välttämiseksi, koska me asumme -puussa! No, saammepa nähdä! - -Sitten hän katseli mammutpetäjää siltä kohtaa, missä salaman repäisemä -pitkä vako alkoi. - --- On ilmeistä, -- ajatteli hän, -- että sillä kohtaa, mihin ukkonen on -iskenyt, se on rajusti pirstonut rungon päätä. Mutta koska ilma tunkee -sisään siitä aukosta, niin täytynee puun olla ontto koko pituudeltaan -ja elää enää vain kuorensa varassa. Siitäpä seikasta on otettava selvä! - -Ja Godfrey alkoi etsiä pihkaista oksaa, josta voisi tehdä tulisoihdun. - -Eräästä mäntyryhmästä hän saikin tarvitsemansa tulisoihdun; pihka -tihkui oksasta, joka kerran sytytettynä levitti hyvin kirkasta valoa. - -Godfrey astui sitten onteloon, joka oli hänen asuntonansa. Hämärä -muuttui heti kirkkaudeksi, ja helppo oli nähdä, minkälainen Willin puun -sisusta oli. - -Eräänlainen epätasaisesti veistetty holvi oli välikattona noin -viidentoista jalan korkeudella maasta. - -Soihtuansa kohottaessaan Godfrey huomasi hyvin selvästi aukon ahtaaseen -putkimaiseen käytävään, jonka jatko häipyi pimeään. Kaiketikin oli puu -ontto koko pituudeltaan; mutta osia pintakerroksista oli ehkä vielä -lahoamattomina. Siinä tapauksessa olisi toki mahdollista, ehkäkään ei -helppoa, sen sisällä olevien epätasaisuuksien avulla nousta haaraan -asti. - -Godfrey, joka ajatteli tulevaisuutta, päätti viivyttelemättä ottaa -selvän, mitä mahdollisuuksia siinä suhteessa oli. - -Hänellä oli kaksi päämäärää: Ensiksikin hän tahtoi tiukasti tukkia tuon -aukon, josta tuuli ja sade olisivat voineet tunkeutua sisälle ja tehdä -Willin puun asunnoksi kelpaamattomaksi; sitäpaitsi hän tahtoi varmistua -siitä, tarjosivatko jättiläisen ylemmät oksat sopivan turvapaikan -vaaran uhatessa, petoeläinten tai alkuasukkaiden hyökkäystä vastaan. - -Saattoihan joka tapauksessa koettaa. Jos häntä ahtaassa käytävässä -kohtaisi jokin voittamaton este, niin mitäpä siitä! Ainahan sieltä -jälleen alas pääsisi. - -Pistettyään tulisoihtunsa kahden paksun juuren väliseen rakoon -lattialle alkoi Godfrey siis nousta kuoren ensimmäisille -sisäaskelmille. Hän oli ketterä, voimakas, taitava, tottunut -voimisteluun, kuten kaikki nuoret amerikkalaiset. Tämä kiipeäminen oli -hänelle vain lastenleikkiä. Pian hän oli tässä epätasaisessa torvessa -saavuttanut ahtaamman kohdan, jossa hän tukien itseänsä selällään ja -polvillaan saattoi kavuta nuohoojan tapaan. Hän pelkäsi vain, että -putki kävisi liian ahtaaksi ja ehkäisisi hänen matkansa ylöspäin. - -Hän nousi kuitenkin yhä ja tavatessaan ulkoneman hän lepäsi sillä -hengähtääkseen. - -Jollei Godfrey kolmen minuutin kuluttua maasta lähtemisensä jälkeen -ollut päässyt kuudenkymmenen jalan korkeuteen, niin ei siitä paljoa -voinut puuttuakaan, eikä hänellä siis enää ollut kuin parikymmentä -jalkaa noustavanaan. - -Muuten hän tunsikin jo raikkaampaa viimaa kasvoillaan ja veti ahnaasti -ilmaa keuhkoihinsa; sillä mammuttipetäjän sisässä oli jokseenkin -ummehtunutta. - -Levähdettyään minuutin ajan ja ravistettuaan itsestään irti seinämistä -tarttuneen hienon pölyn Godfrey jatkoi kiipeämistään putkessa, joka -vähitellen kävi yhä ahtaammaksi. - -Mutta tällä hetkellä kiintyi hänen huomionsa rahinaan, joka hänestä -hyvälläkin syyllä kuulosti epäilyttävältä. - -Puun sisästä kuului ikäänkuin raapimista. Melkein heti kajahti -eräänlainen vihellyskin. - -Godfrey pysähtyi. - --- Mitähän se on? -- ihmetteli hän. -- Olisiko joku eläin etsinyt -turvapaikkaa tästä mammutpetäjästä? Entä jos se on käärme...? Ei...! -Emme ole niitä vielä koko saarella nähneet... Se on pikemminkin joku -lintu, joka pyrkii pakoon! - -Godfrey ei erehtynyt, ja hänen jatkaessaan nousemistaan ilmaisi -kimeämpi rääkyminen vilkkaan siipienräpytyksen ohella, että siellä -jossakin kolossa oli lintu, jonka lepoa hän epäilemättä häiritsi. - -Kun Godfrey oli usean kerran koko keuhkovoimallansa surahuttanut "frrr! -frrr!" sai hän tungettelijan pian lentää lehahtamaan pois. - -Hän havaitsi, että lintu oli eräänlainen kookas naakka, joka nopeasti -pakeni reiästä ja hävisi kiireisesti Willin puun korkeaan latvaan. - -Muutamaa silmänräpäystä myöhemmin kohosi Godfreyn pää samasta aukosta, -ja pian hän istui aika mukavasti puunhaarassa alempien oksien -yhtymäkohdassa, jota kahdeksankymmenen jalan välimatka eroitti maasta. - -Siellä, kuten sanottu, kannatti mammutpuun mahtava runko kokonaista -metsää. Oikullisesti ojentuvien oksain ristikudos näytti taajalta -hirsimetsältä, jonka lävitse ei mistään raosta päässyt tunkeutumaan. - -Kuitenkin onnistui Godfreyn, hiukan vaivaloisesti kylläkin, siirtyä -oksalta oksalle, kunnes hän vähitellen läheni tämän kasvikunnan ihmeen -ylimmäistä kerrosta. - -Lukuisia lintuja pyrähteli parkuen lentoon hänen ilmestyessään. Ne -menivät etsimään turvapaikkaa ryhmän naapuripuista, joiden kaikkien -yläpuolelle Willin puun latva kohosi. - -Tätä kiipeilemistään Godfrey jatkoi niin kauan kuin voi ja pysähtyi -vasta kun kaikkein ylimmät oksat alkoivat notkua hänen painostaan. - -Laaja, silmänkantamattomiin ulottuva ulappa ympäröi Phinan saarta, joka -levisi hänen jalkojensa juuressa kuin korkokartta. - -Hän silmäili ahnaasti tätä merenselkää. Se oli yhä autio. - -Täytyi siis vielä kerran tehdä se johtopäätös, että saari oli kaikkien -Tyynenmeren kauppareittien ulkopuolella. - -Godfrey tukahdutti raskaan huokauksen; sitten hänen katseensa laskeutui -tuota ahdasta aluetta kohti, jolla kohtalo oli tuominnut hänet elämään -kaiketikin pitkäksi aikaa, ehkä ainiaaksi! - -Mutta kovinpa hän kummastui nähdessään taaskin, tällä kertaa -pohjoisesta, nousevan savujuovan, samanlaisen kuin mitä aikaisemmin oli -luullut etelässä huomanneensa. Hän tähysti siis mitä tarkkaavaisimmin. - -Hyvin ohut savupatsas, kärjestään hiukan tummempi, kohosi suorana -tyyneen ja puhtaaseen ilmaan. - --- Ei, minä en erehdy! -- huudahti Godfrey. -- Siellä on savua ja siis -valkea, joka sen aiheuttaa...! Ja tuota tulta ei ole voinut sytyttää -kuin... kuin kuka...? - -Godfrey tähysti sitten niin tarkasti kuin suinkin, millä kohtaa tuo -paikka oli. - -Savu kohosi saaren koilliskulmasta, rannikkoa reunustavien korkeiden -kallioiden keskeltä. Siitä ei ollut mahdollista erehtyä. Sinne oli -vähintäänkin viisi mailia Willin puusta. - -Samoten suoraan koillista kohti ruohikon yli ja sitten seuraten -rannikkoa täytyi välttämättömästi saapua kallioille, joita tuo kevyt -savutupru seppelöi. - -Pamppailevin sydämin Godfrey laskeutui oksasokkeloa pitkin jälleen -haaraantumaan asti. Siellä hän viivähti hetkisen repiäkseen röykkiön -sammalta, naavaa ja havuja. Sen tehtyään hän pujottausi aukosta, jonka -tukki parhaansa mukaan, ja kapusi nopeasti maahan. - -Virkettyään sanasen Tartelettille, jotta tämä ei kävisi levottomaksi -hänen viipymisestään, Godfrey kiirehti koilliseen suuntaan rannikkoa -kohti. - -Matkaan kului kaksi tuntia. Ensin hän kulki viheriöivän ruohokentän -poikki harvassa seisovien puiden tai pitkien okaista värihernettä -kasvavien pensasjuovien välitse ja sitten pitkin rannikon reunaa. -Vihdoin hän saapui ensimmäisen kalliojonon luo. - -Puunlatvasta näkemäänsä savua Godfrey haki kuitenkin turhaan -senjälkeen, kun oli astunut alas. Mutta koska oli tarkalleen pannut -merkille sen paikan aseman, mistä oli nähnyt savua nousevan, voi hän -erehtymättä sinne saapua. Siellä hän aloitti etsintänsä. Hän tutki -huolellisesti koko tuon rannikon osan. Hän huusi... - -Kukaan ei vastannut hänen huutoonsa. Mitään ihmisolentoa ei näkynyt -hiekkarannalla. Ainoakaan kallio ei osoittanut äsken viritetyn tulen -merkkiä, missään ei näkynyt hiiliä eikä tuhkaa sammuneesta nuotiosta, -johon olisi voitu käyttää vuoksen rannikolle ajamia ja siinä kuivuneita -meriheiniä ja leviä. - --- Kuitenkaan ei ole mahdollista, että olen erehtynyt! -- toisteli -Godfrey itsekseen. -- Savua minä tosiaankin näin! - -Koska ei ollut ajateltavissa, että hänen silmänsä olisivat pettäneet, -juolahti Godfreyn mieleen, että saarella kenties oli kuuma lähde, -jonkinlainen vuorotteleva _geyser_, joka oli tuon höyryn suitsuttanut, -mutta jonka paikkaa hän ei voinut löytää. Niin, miksei saarella voinut -olla useitakin tuollaisia luonnon suihkukaivoja? - -Siinä tapauksessa olisi pelkkä tällainen geologinen ilmiö riittänyt -savupatsaan selitykseksi. - -Lähtien rannikolta Godfrey palasi siis Willin puulle, nyt hiukan -lähemmin tarkkaillen seutua, mitä ei tullessaan ollut joutanut -tekemään. - -Hän näki joitakuita märehtijöitä, muiden muassa wapitihirviä, mutta ne -vilistivät niin nopeasti, että niiden tavoittaminen olisi ollut -mahdotonta. - -Kello neljää lähestyessä Godfrey palasi Willin puulle. Jo sadan -askeleen päästä hän kuuli taskuviulun kimeää vingahtelua, ja pian hän -seisoi tanssinopettaja Tartelettin edessä, joka Vestan neitsyen -asennossa hartaasti vaali hänen huostaansa uskottua pyhää tulta. - - - - -XIV - -Godfrey löytää rannalle ajautuneen matkalaukun, joka on hänelle ja -hänen toverilleen erinomaisen tervetullut. - - -Kärsiä mitä ei voi välttää, se on filosofinen periaate, joka, vaikkei -se johtanekaan suuriin saavutuksiin, on kieltämättä perin -käytännöllinen ohje. Tähän välttämättömyyteen oli siis Godfreykin -päättänyt kaikissa toimissaan vastedes alistua. Koska oli tällä -saarella elettävä, niin viisainta oli elää parhaansa mukaan, kunnes -joskus saisi tilaisuuden lähteä sieltä pois. - -Enemmittä viivyttelyittä ryhdyttiin hiukan järjestämään Willin puun -sisustaa. Elämän mukavuuksien puutteessa kohdistettiin päähuomio -siisteyteen. Ruokovuoteet uusittiin usein. Ruoka-astioina oli tosin -pelkkiä simpukankuoria, mutta amerikkalaisen keittiön lautaset ja vadit -eivät olisi olleet huolellisemmin puhdistettuja. Opettaja Tartelettin -kiitokseksi on mainittava, että hän oli oivallinen astiain pesijä. -Veitsensä avulla onnistui Godfreyn leveästä tasoitetusta -kaarnankappaleesta ja neljästä maahan työnnetystä jalasta rakentaa -pöytä huoneen keskelle. Jakkaroina käytettiin rosoisia puunkantoja. -Ruokailijain ei enää tarvinnut syödä polvistuneina, milloin sää ei -sallinut heidän aterioida ulkoilmassa. - -Oli vielä vaatetuskysymys, joka heitä kylläkin melkoisesti huolestutti. -He säästelivät siis pukimiansa niin paljon kuin mahdollista. Tässä -ilmanalassa ja tällä leveysasteella ei puolialastomana oleskeleminen -tuottanut mitään haittaa. Mutta housut, pusero ja villainen -paita kuluivat kuitenkin käytännöstä. Kuinka ne voisi korvata? -Pukeutuisivatko he näiden lampaiden ja vuohien taljoihin? Saisivatko ne -heidän ruumistansa ravittuaan sitä vielä verhotakin? Epäilemättä kävisi -se välttämättömäksi. Sillävälin pesetti Godfrey usein niitä vähiä -vaatteita, mitä heillä oli. Tämäkin homma jäi pesijättäreksi muuttuneen -Tartelettin tehtäväksi. Ja yhteiseksi tyytyväisyydeksi hän sen -suorittikin. - -Godfrey itse puuhaili etupäässä muonavarastojen uusimisessa ja talouden -järjestämisessä. Hän oli muun muassa keittiön hovihankkija. Syötäväin -juurien ja manzanillahedelmäin poimiminen vei häneltä päivittäin -muutaman tunnin, samoin kalastuskin, jota hän harjoitti vihvilöistä -punotuilla rysillä, heittäen niitä joko puron juoksevaan veteen tai -luoteen kuiviksi jättämiin rantakallioiden onkaloihin. Tämä -pyydystystapa oli kyllä varsin alkuperäistä, mutta tuon tuostakin hän -hankki Willin puun pöydälle komean äyriäisen tai mehevän kalan, -simpukoista puhumattakaan, joita vaivatta poimittiin käsin. - -Mutta myönnämme, että pata -- ja jokainen tunnustanee sen kaikista -keittiöesineistä tärkeimmäksi -- aivan tavallinen malmi- tai rautapata -puuttui. Ja sen puutteen he tunsivat varsin kipeästi. Godfrey ei -tiennyt, millä korvata aivan yleisesti käytetyn, jokapäiväisen -kattilan. Koskaan ei saatu keitettyä lihaa vihannesten kanssa, ei -keitettyä kalaa, ei mitään muuta kuin paistettua ja käristettyä. -Koskaan ei aterian aluksi ollut lihalientä. Tartelett sen johdosta -toisinaan katkerasti valitteli, mutta milläpä sitä mies-poloista -saattoi tyydyttää! - -Vielä muitakin hommia oli Godfreyllä ollut. Käydessään tarkastamassa -ryhmän eri puita hän oli löytänyt toisen kookkaan mammutpetäjän, jonka -ajan ontoksi kaluamassa tyvessä myöskin oli kyllin iso onkalo. - -Sinne hän laittoi kanakopin, johon siivekkäät pian asettuivatkin -asumaan. Kukko ja kanat kotiutuivat sinne helposti: munat hautuivat -kuivassa ruohossa, kananpoikasia alkoi vilistä. Ne suljettiin koppiinsa -joka ilta suojaan petolinnuilta, jotka korkeilta oksilta väijyivät -näitä helposti kaapattavia uhreja ja olisivat ajan pitkään hävittäneet -kaikki poikueet. - -Mitä kaniineihin, vuohiin ja lampaisiin tuli, oli toistaiseksi -osoittautunut tarpeettomaksi etsiä niille yöpaikkaa tai tallia. -Myrskyisen vuodenajan tullessa kai jokin keino keksittäisiin. Nyt ne -kyllä vielä viihtyivät mainiosti ruohokentän rehoittavalla laitumella; -siellä kasvoi yllin kyllin nurmiapilaa ja paljon syötäviä juuria, jotka -maistuivat erinomaisilta porsaskaniineille. Muutamat vuohet olivat -saarelle tulonsa jälkeen poikineet, mutta niiden sallittiin pitää -melkein kaikki maitonsa, jotta voisivat ravita vohliansa. - -Kaikesta tästä johtui, että Willin puussa ja sen tienoilla oli nykyisin -varsin vilkasta elämää. Hyvin ravitut kotieläimet saapuivat päivän -helteisinä hetkinä etsimään sen siimeksestä suojaa auringon kuumuutta -vastaan. Ei tarvinnut laisinkaan pelätä, että ne kaikkoisivat liian -kauas ja eksyisivät, eikä niille ollut petoeläimistäkään mitään vaaraa, -koska Phinan saarella ei näkynyt olevan ainoatakaan vaarallista -eläintä. - -Näin sitä elettiin jokseenkin turvallisina nykyisyyden puolesta, mutta -tulevaisuuden yhä tehdessä mielet levottomiksi, kun sitten eräänä -päivänä sattui jotakin, mikä oli omansa tuntuvasti parantamaan -tilannetta. - -Oli päästy heinäkuun 29 päivään. - -Godfrey harhaili aamusella pitkin sen suuren lahdelman hietarantaa, -jolle hän oli antanut nimen Dream-lahti. Hän tutki sitä nähdäkseen, -oliko se yhtä rikas simpukoista kuin pohjoisrannikko. Ehkäpä hän vielä -toivoi löytävänsä sieltä joitakin meren ajamia jätteitä, sillä niin -kummalliselta hänestä tuntui, että tyrsky ei ollut viskannut -ainoatakaan laivansirpaletta rantaan. - -Ja sinä päivänä hän oli etääntynyt pohjoiskärkeen asti, joka oli aukean -hiekkarannikon huippuna, kun hänen huomionsa kiintyi kummallisen -muotoiseen paateen, joka kohosi levien ja merenajokkeiden viimeisen -juovan tasalle. - -Joku aavistus sai hänet jouduttamaan askeleitansa. Kuinka suuri oli -hänen kummastuksensa ja myös ilonsa havaitessaan, että se, mitä hän oli -luullut kiveksi, oli puoleksi hiekkaan hautaantunut matkalaukku! - -Kuuluiko se _Dreamin_ tavaroihin? Oliko se virunut siinä haaksirikosta -asti? Tai eikö se pikemminkin ollut kaikki, mitä oli jäljellä jostakin -myöhäisemmästä onnettomuudesta? Sitä olisi ollut vaikea sanoa. Mutta -tulipa se mistä tahansa ja sisälsipä se mitä hyvänsä, tuo matkalaukku -oli varmaan hyvä saalis. - -Godfrey tarkasti sitä päältä päin, näkemättä siinä mitään merkkiä -osoitteesta. Ei mitään nimeä, ei edes ohueen metallilaattaan lyötyjä -isoja alkukirjaimia, jotka koristavat amerikkalaisia matkalaukkuja. -Ehkä siellä sisällä oli jokin paperi, josta näkisi, mistä se oli -kotoisin, joka ilmoittaisi omistajan kansallisuuden ja nimen. Tiukasti -suljettu se ainakin oli, joten saattoi toivoa, ettei sen sisällys ollut -merivedessä uiskennellessa tärveltynyt. Se oli tosiaan aika vahva, -paksulla nahalla päällystetty puinen matkalaukku, kaikista kulmistaan -messinkiheloilla vahvistettu ja joka puolelta leveillä hihnoilla -vyötetty. - -Niin utelias kuin Godfrey olikin tutkimaan tuon matka-arkun sisältöä, -ei hän ajatellutkaan sitä särkeä, vaan avata sen vasta, kun oli -murtanut lukon. Dream-lahden pohjukasta Willin puun luo kannettavaksi -se oli liian raskas, sitä ei voinut ajatellakaan. - --- No, -- tuumi Godfrey, -- me tyhjennämme sen itse paikalla ja teemme -niin monta retkeä kuin tarvitaan sen koko sisällön kuljettamiseksi. - -Matkan niemekkeen kärjestä mammutpetäjäin luo saattoi arvostella noin -neljäksi mailiksi. Homma vaati siis aikaa ja tuotti melkoisesti -vaivaakin. Mutta eihän aikaa puuttunut. Mitä taas vaivannäköön tuli, -niin ei tässä auttanut sitä surkeilla. - -Mitähän tuossa matkalaukussa oli...? Ennen Willin puulle palaamistaan -Godfrey tahtoi edes yrittää sen avaamista. - -Hän alkoi siis päästellä hihnoja ja saatuaan ne irroitetuiksi hän -taitavasti poisti lukkoa peittävän vaskisuojuksen. Mutta miten sen -voisi murtaa? - -Siinä oli vaikein tehtävä. Godfreyllä ei ollut vipua, jolla olisi -voinut sen vääntää auki, ja hän varoi käyttämästä siihen veistänsä -peläten sen terän taittuvan. Hän etsi siis raskaan mukulakiven, jolla -yritti murtaa pielirautaa. - -Hietikolla oli runsaasti kaikenmuotoisia kovia piikiviä, joita voi -käyttää vasarana. - -Godfrey valitsi niistä yhden, nyrkinkokoisen, ja iski sillä -voimakkaasti messinkilaattaan. - -Hänen suurimmaksi kummastuksekseen kirposi lukonsalpa heti sinkilästä. - -Joko oli pielirauta iskusta särkynyt tai lukko ei ollut avaimella -suljettuna ollutkaan. - -Godfreyn sydän pamppaili hurjasti hänen ryhtyessään nostamaan laukun -kantta! - -Vihdoinkin se oli auki, ja jos se olisi tarvinnut särkeä, niin Godfrey -olisi siitä saanut aika paljon työtä. - -Tämä laukku oli vahva kuin raudoitettu kassakirstu. Seinät olivat -sisäpuolelta sinkkilevyllä vuoratut, niin että merivesi ei voinut -tunkeutua sisälle. Siksipä täytyikin sen sisältämäin esineiden, -olivatpa ne kuinka arkoja tahansa, olla täydellisesti säilyneitä. - -Ja mitä esineitä! Niitä esille purkaessaan Godfrey ei voinut pidättää -riemunhuudahduksia! Kaikesta päättäen oli tuo laukku kuulunut perin -käytännölliselle matkailijalle, joka luuli joutuvansa sellaiseen -maahan, missä olisi jätettynä kokonaan omien apuneuvojensa varaan. - -Ensiksikin liinavaatteita: paitoja, lautasliinoja, lakanoita, -peitteitä; sitten pukuja: villapuseroita, villa- ja puuvillasukkia, -tukevia hamppukankaisia ja samettihousuja, kudottuja liivejä, nuttuja -paksusta ja kestävästä kankaasta; sitten vielä kaksi paria -pitkävartisia saappaita sekä metsästyslapikkaita ja huopahattuja. - -Toiseksi siellä oli keittiö- ja taloustarpeita: pata -- tuo niin -kipeästi kaivattu pata! -- kattila, kahvipannu, teekannu, muutamia -lusikoita, haarukoita ja veitsiä, pieni kuvastin, kaikenlaisia harjoja; -ja lopuksi, mikä ei suinkaan ollut halveksittavaa, kolme kenttäleiliä, -jotka sisälsivät noin kahdeksan litraa konjakkia ja sokeriviinaa, sekä -useita nauloja teetä ja kahvia. - -Kolmanneksi oli muutamia työkaluja: kaira, käsipora, käsisaha, -lajitelma nauloja, naskaleita, y.m., lapion- ja kihvelinteriä, -kuokanterä, kirves, piilukirves, j.n.e. - -Neljänneksi aseita: kaksi metsästyspuukkoa nahkatuppineen, yksi -karbiini ja kaksi haulikkoa, kolme kuusipanoksista revolveria, -kymmenkunta naulaa ruutia, usea tuhat nallihattua ja melkoinen varasto -lyijyä ja luoteja -- kaikki nämä aseet ja ampumatarpeet ilmeisesti -englantilaista valmistetta; sitten vielä pieni taskuapteekki, -kaukoputki, kompassi ja koronometrikello. - -Olipa vielä muutamia englanninkielisiä niteitä, useita kirjoja -valkoista paperia, lyijykyniä, teräskyniä ja mustetta, kalenteri, New -Yorkissa julkaistu raamattu ja "Täydellinen keittokirja". - -Se oli tosiaan näissä olosuhteissa arvaamattoman tervetullut varasto. - -Senpävuoksi ei Godfrey voinutkaan hillitä riemuansa. Jos koko -tämä lajitelma olisi vartavasten tilattu hätään joutuneille -haaksirikkoisille, niin se ei olisi voinut olla täydellisempi. - -Lahjasta ansaitsi kyllä kiittää kaitselmusta, ja kaitselmus saikin -hartaasta sydämestä kohonneet kiitokset. - -Godfrey oli huvikseen levittänyt kaikki aarteensa hiekkarannalle. -Jokaista esinettä hän oli tarkastanut, mutta matkalaukusta ei löytynyt -mitään paperia, josta olisi käynyt selville sen alkuperä tai mistä -laivasta se oli joutunut aaltoihin. - -Muuten ei meri ollut tuonut lähettyville mitään jäännöstä äskettäin -tapahtuneesta haaksirikosta. Ei näkynyt mitään rantakivillä, ei mitään -hietikolla. Varmaankin oli nousuvesi kuljettanut laukun tänne, -sittenkun se pitemmän tai lyhyemmän aikaa oli meressä uiskennellut. -Painoonsa verrattuna se oli kyllin kookas pysyäkseen kellumassa. - -Phinan saaren isännät näkivät siis aineellisen elämänsä tarpeet -joksikin aikaa turvatuiksi varsin runsaassa määrässä. Heillä oli -työkaluja, aseita, astioita, vaatteita, jotka erinomainen onnenpotkaus -oli heille lahjoittanut. - -Oli itsestään selvää, että Godfrey ei voinut ajatella kaikkien näiden -esineiden kantamista Willin puulle. Niiden kuljettamiseen tarvittiin -useampia retkiä, mutta pahan sään pelosta oli kiirehdittävä. - -Godfrey pani siis useimmat näistä erilaisista esineistä takaisin -matkalaukkuun. Yhden pyssyn, yhden revolverin, jonkun määrän ruutia ja -lyijyä, metsästyspuukon, kiikarin ja padan hän kuitenkin otti heti -mukaansa. - -Sitten hän sulki huolellisesti laukun, kiinnitti hihnat jälleen -soljilla ja läksi nopeasti kulkemaan takaisin rannikolta. - -Ah, kuinka hänet tuntia myöhemmin ottikaan vastaan Tartelett! Ja kuinka -mielissään olikaan opettaja, kun hänen oppilaansa oli hänelle luetellut -heidän uudet aarteensa! Pata, varsinkin pata, riemastutti häntä niin -suuresti, että hän ilmaisi ilonsa sarjalla hyppyaskeleita, jotka -päättyivät ylvääseen kuusikahdeksannes-tahtiin. - -Oli vasta puolipäivä. Heti aamiaisen jälkeen mielikin Godfrey palata -Dream-lahdelle. Hän halusi kiireimmän kaupalla saada kaikki korjuun -Willin puuhun. - -Tartelett ei osoittautunut vastahakoiseksi, vaan selitti olevansa -valmis lähtemään. Hänen ei enää tarvinnut edes vaalia loimuavaa -nuotiotulta. Ruudin avulla voi kaikkialla hankkia tulta. Mutta opettaja -tahtoi, että lihakeitto heidän poissaollessaan hiljalleen kiehuisi. - -Tuokiossa oli purovedellä täytettyyn pataan paiskattu kaniinin -neljännes ja tusinan verta jam-juuria, jotka saisivat korvata -vihannekset, sekä lisäksi hyvä hyppysellinen rantakallioiden onteloista -löydettyä suolaa. - -"Se kiehuu kyllä aivan yksikseen!" huudahti Tartelett, joka näkyi -olevan hyvin tyytyväinen työhönsä. - -Ja niin he kevein askelin oikaisivat suorinta tietä Dream-lahtea kohti. - -Matka-arkku oli yhä paikallaan. Godfrey avasi sen varovaisesti, ja -Tartelettin ihastushuutojen kaikuessa ryhdyttiin lajittelemaan eri -esineitä. - -Ensimmäisellä matkallaan kykenivät Godfrey ja hänen toverinsa -kuormajuhdiksi muuttuneina kuljettamaan Willin puulle aseet, -ampumavarat ja osan vaatteista. - -Sitten molemmat lepäsivät vaivoistaan pöydän ääressä, jolla höyrysi -kaniiniliemi. He myönsivät sen maistavan oivalliselta. Mitä lihaan -tulee, olisi opettajan sanojen mukaan ollut vaikea kuvitella mitään -herkullisempaa! Oi, mikä ihmeellinen vaikutus puutteella onkaan! - -Seuraavana päivänä, heinäkuun 30:nä, lähtivät Godfrey ja Tartelett -aamunkoitteessa, ja vielä kolme matkaa tehtyään he olivat tyhjentäneet -ja kuljettaneet asuinpaikkaansa laukun koko sisällön. - -Ennen iltaa olivat työkalut, aseet, astiat ja kaikki muut kojeet -kotona, järjestettyinä ja talteen pantuina Willin puun kammiossa. - -Elokuun ensimmäisenä päivänä sitten itse matkalaukkukin, jota oli melko -työläästi laahattu hiekkarannikkoa pitkin, sijoitettiin asumukseen, ja -siitä tehtiin liinavaatekirstu. - -Herkkä, kevytmielinen Tartelett näki nyt tulevaisuuden aivan -ruusunkarvaisena. Ei siis ihme, että hän sinä päivänä taskuviulu -kädessä saapui oppilaansa luo ja, aivan kuin olisivat olleet Kolderupin -upeassa salissa, kysyi häneltä ihan tosissaan: - -"No, rakas Godfrey, eikö olisi aika jälleen aloittaa tanssituntejamme?" - - - - -XV - -Mitä välttämättömästi tapahtuu ainakin kerran jokaisen todellisen tai -kuvitellun Robinsonin elämässä. - - -Tulevaisuus viittoi siis vähemmän synkkänä. Mutta jos Tartelett -nykyisin ei nähnytkään näiden kojeiden, työkalujen ja aseiden -omistamisessa muuta kuin keinon tehdä heidän erakkoelämänsä hiukan -hauskemmaksi, niin Godfrey ajatteli jo mahdollisuutta poistua Phinan -saarelta. Eikö hän nyt voisi rakentaa kyllin tukevaa alusta, jolla he -voisivat saavuttaa jonkin naapurimaan tai heidän näköpiiriinsä -ilmestyvän, ohi kulkevan laivan? - -Sillä välin Tartelett ajatteli vain nykyisyyttä ja kohdisti huomionsa -erikoisesti lähinnä seuraaviin viikkoihin. - -Pian olikin Willin puun vaatevarasto järjestetty, mutta päätettiin -käyttää kaikkea järkevää säästäväisyyttä, minkä tulevaisuuden -epävarmuus teki välttämättömäksi. Käytettäisiin noita pukuja vain -tiukimman tarpeen mukaan. Se oli sääntö, johon opettajan täytyi -alistua. - -"Mitä se hyödyttää?" virkkoi tämä noituen. "Liiallista säästäväisyyttä, -rakas Godfrey! Emmehän me, lempo soikoon, ole villi-ihmisiä, jotka -kulkisimme puolialastomina." - -"Anteeksi, Tartelett", vastasi Godfrey; "me olemme villi-ihmisiä, -emmekä mitään muuta!" - -"Kuten tahdotte, mutta saattepa nähdä, että olemme jättäneet tämän -saaren, ennenkuin kulutamme nuo vaatteet!" - -"Siitä en tiedä mitään, Tartelett, ja parempi on säästää vastaisuuden -varalle, vaikkapa sitten jäisi ylitsekin, kuin kärsiä puutetta." - -"Tottahan edes sunnuntaisin saa itsensä hiukan somistella?" - -"No kyllä sunnuntaisin ja myöskin juhlapäivinä", vastasi Godfrey, joka -ei vastaväitteillään tahtonut liian paljoa kiusoittaa kevytmielistä -toveriansa; "mutta kun tänään sattuu olemaan maanantai, on meillä -edessämme kokonainen viikko ennenkuin laitamme itsemme koreiksi!" - -On sanomattakin selvää, että Godfrey saarelle saapumisestaan asti ei -ollut laiminlyönyt merkitä jokaista kulunutta päivää. Ja matkalaukusta -löydetyn kalenterin avulla hän oli voinut todeta, että tämä päivä -todellakin oli maanantai. - -He olivat sitten jakaneet jokapäiväiset tehtävät kummankin kykyjen ja -taipumusten mukaan. Enää ei ollut tarvis valvoa yöt päivät tulen -ääressä, sen uudestaan sytyttämiseen kun nyt oli keinoja. Tartelett sai -siis jättää, vaikka hän teki sen hiukan kaihomielin, tuon toimen, joka -hänelle niin hyvin soveltui. Hänen huolekseen tuli nyt jam- ja -kamajuurien hankkiminen -- varsinkin viimemainittujen, joista -valmistettiin taloudessa tarvittava jokapäiväinen leipä. Niinpä -opettaja kävikin niitä joka päivä poimimassa pensasriveillä asti, jotka -reunustivat ruohikkoa Willin puun takana. Sinne oli mailin, parin -matka, mutta hän tottui kävelyynsä. Väliajoin hän kävi myöskin -poimimassa ostereja ja äyriäisiä, joita syötiin suuret määrät. - -Godfrey itse oli ottanut huolehtiakseen kotieläimistä ja kanakarsinan -asukkaista. Teurastajan ammatti ei ollut hänelle hauska, mutta vihdoin -hän voitti vastenmielisyytensä. Hänen toimestaan ilmestyikin -lihakeittoa usein pöytään jonkin paistinpalan kera, joka tuotti -ruokajärjestelmään varsin tervetullutta vaihtelua. Riistaa taas vilisi -Phinan saaren metsissä, ja Godfrey aikoi ryhtyä sitä ampumaan niin pian -kuin hänelle muilta, kiireemmiltä hommilta jäisi siihen aikaa. Hän -aikoi kyllä käyttää varastonsa tuliaseita, ruutia ja lyijyä; mutta hän -halusi ensin laittaa talouden täyteen kuntoon. - -Työkalujensa avulla kävi hänelle mahdolliseksi valmistaa muutamia -penkkejä Willin puun sisään ja ulkopuolelle. Jakkarat veistettiin -kirveellä; sileämmäksi laitettu pöytä oli paremmin vatien, lautasien ja -muiden ruokakalujen arvoinen, joilla opettaja Tartelett sitä somisti. -Makuusijat pantiin puukehyksiin, ja niiden kuivista ruohoista laitetut -pehmikkeet kohenneltiin mukavammiksi. Jos vielä puuttuivatkin -jouhipatjat ja matrassit, niin olihan ainakin peitteitä. Erilaiset -keittiökalut eivät enää ajelehtineet permannolla, vaan niille oli -varattu paikka sisäseiniin kiinnitetyillä hyllyillä. Kapineet, -liinavaatteet ja puvut suljettiin visusti itse mammutpetäjän kuoreen -kaiverrettuihin komeroihin, jotta ne olisivat tomulta suojassa. -Tukeviin nauloihin ripustettiin aseet ja kalut, jotka sotisopain tapaan -somistivat seiniä. - -Godfrey tahtoi myöskin sulkea asuntonsa, jotta kotieläimet eivät tulisi -öisin häiritsemään heidän untansa, vaikka muita nelijalkaisia ei -olisikaan. Koska hän ei ainoalla käsisahallaan, lehtisahalla, -voinut valmistaa lautoja, käytti hän taaskin leveitä ja paksuja -kaarnankappaleita, joita oli helppo leikellä. Täten hän laittoi kyllin -jykevän portin Willin puun oviaukon tukkimiseksi. Samalla hän puhkaisi -kaksi pientä ikkunaa toisiaan vastapäätä, niin että niistä pääsi valoa -ja ilmaa kammion sisälle. Yöksi voitiin ne sulkea luukuilla; mutta -aamusta iltaan ei ainakaan enää tarvinnut turvautua pihkaisiin -tuohuksiin, jotka savuttivat asunnon. - -Mitä Godfrey myöhemmin keksisi pitkien talvi-iltain valaisemiseksi, -sitä hän ei vielä tiennyt. Onnistuisiko hänen valaa lampaantalista -muutamia kynttilöitä vai tyytyisikö hän huolellisemmin valmistettuihin -pihkapuikkoihin? Sen saisi sitten nähdä. - -Vielä tuumittiin, miten voisi rakentaa Willin puun sisään -lämmitysuunin. Niin kauan kuin kaunista vuodenaikaa kesti, riitti -ulkopuolelle erään mammutpuun juurikoloon laadittu tulisija kaikkiin -keittiötarpeisiin; mutta kun rankat säät alkaisivat, kun sadetta tulisi -tulvimalla, kun oli taisteltava pakkasta vastaan, jonka tavatonta -ankaruutta oli muutamien viikkojen aikana syytä pelätä, silloin olisi -pakko keksiä keino tulen sytyttämiseksi asunnon sisäpuolelle ja laittaa -savulle riittävä räppänä. Tämä tärkeä kysymys oli aikoinaan -ratkaistava. - -Hyvin hyödyllinen homma oli se, johon Godfrey ryhtyi yhdistääkseen -mammutpuu-ryhmän liepeillä lirisevän puron molemmat rannat. Jokseenkin -vaivaloisesti hän sai upotetuksi paaluja joenuoman pohjaan ja asetti -niiden päälle muutamia metsästä hakkaamiansa puita sillaksi. Täten -saattoi kulkea pohjoiselle rannalle tarvitsematta ensin kävellä -kaalamolle, mikä aiheutti kahden mailin kierroksen myötävirtaan. - -Mutta vaikka Godfrey ryhtyikin kaikkiin varokeinoihin tehdäkseen -oleskelun tällä Tyynenmeren autiolla saarella jokseenkin siedettäväksi --- siltä varalta, että hän tovereineen olisi tuomittu elämään siellä -kauan, jäämään sinne ehkä ainaiseksi! -- ei hän tahtonut kuitenkaan -mitään laiminlyödä, joka voisi lisätä pelastumismahdollisuuksia. Phinan -saari ei ollut laivojen kulkuväyläin varrella; se oli liiankin selvää. -Sillä ei ollut niille mitään leposatamaa tarjottavana, sieltä ei ollut -mitään uusia muonavaroja hankittavissa. Mikään ei voinut vietellä -aluksia saareen tutustumaan. Mutta eihän silti ollut mahdotonta, että -joku sota- tai kauppalaiva saapuisi näkyviin. - -Oli siis keksittävä keino, jolla kiinnittäisi sellaisen huomiota ja -osoittaisi sille, että saari oli asuttu. - -Siinä tarkoituksessa Godfrey katsoi velvollisuudekseen pystyttää -lipputangon mereen pistäytyvän pohjoisen niemenkärjen nenään, ja sitä -varten hän uhrasi puolikkaan yhdestä niistä lakanoista, jotka oli -matkalaukusta tavattu. Ja koska hän pelkäsi, ettei valkoinen väri -näkyisi kuin hyvin rajoitetulle alalle, koetti hän vielä värjätä -lippuaan erään hiekkasärkkäin juurella kasvavan pensaan marjojen -mehulla. Siten sai hän hyvinkin heleätä punaista, jota sitovan -syövytysaineen puutteessa ei voinut tehdä lähtemättömäksi, vaan se vika -oli korjattava värjäämällä kangas uudestaan, sitten kun tuuli tai sade -oli sen haalistuttanut. - -Näihin erilaisiin hommiin kului hänen aikansa elokuun 15 päivään -asti. Viikkokausia oli taivas ollut melkein alituisesti kirkas, -lukuunottamatta paria, kolmea tavattoman rajua myrskyä; nämä olivat -syytäneet hyvin viljalti vettä, jonka maa oli ahnaasti imenyt sisäänsä. - -Näihin aikoihin Godfrey ryhtyi metsästysammattiinsa. Mutta jos hän itse -olikin kyllin taitava pyssymies, ei hän voinut luottaa Tartelettiin, -joka pamauttaisi vasta ensimmäisen laukauksensa. - -Godfrey käytti siis useita päiviä viikosta metsän nelijalkaisen ja -siivekkään riistan ampumiseen, jota ei tosin ollut aivan yllin kyllin, -mutta kuitenkin siksi viljalti, että sitä riittäisi Willin puun -asukkaille. Muutamat peltopyyt, jotkut punapyyt ja joukko kurppia -toivat hauskaa vaihtelua tavalliseen ruokalistaan. Pari, kolme -antilooppiakin kaatui nuoren metsästäjän luodista, ja vaikkei opettaja -laisinkaan ollut avustanut niiden pyydystämisessä, otti hän ne yhtä -suurella mielihyvällä vastaan, kun ne esiintyivät reisipaistina ja -kyljyksinä. - -Mutta metsästäessään ei Godfrey laiminlyönyt tutustua täydellisemmin -saareensa. Hän tunkeutui noiden tiheiden metsien sydämeen, jotka -peittivät sen keskiosaa. Hän astui virran vartta sen lähteelle asti, -joka kukkulan länsirinteeltä saamallaan vedellään elätti sen juoksua. -Hän kiipesi uudelleen kartiokukkulan huipulle ja laskeutui vastakkaisia -rinteitä pitkin itärannikolle, jolla ei vielä ollut käynyt. - --- Kaikkien tutkimuksieni tuloksena, -- toisteli Godfrey usein -itsekseen, -- on tehtävä se johtopäätös, että Phinan saarella ei ole -tuho-eläimiä, ei petoja, ei käärmeitä eikä isoja sisiliskoja! En ole -huomannut ainoatakaan! Jos niitä olisi, niin laukaukseni olisivat ne -varmaan havahduttaneet! Se on onnellinen seikka! Jos olisi tarvinnut -turvata Willin puu niiden hyökkäyksiltä, en juuri tiedä, miten sen -olisimme voineet tehdä! - -Sitten hän johtui toiseen aivan luonnolliseen mietelmään: - --- Tästä täytyy myöskin päätellä -- tuumi hän, -- että saari ei ole -asuttu. Jo kauan sitten olisivat alkuasukkaat tai haaksirikkoiset -juosseet esille laukausten paukkeesta! Ei siis ole muuta kuin tuo -käsittämätön savu, jonka jo kahdesti luulen huomanneeni...! - -Tositeossa ei Godfrey koskaan ollut tavannut jälkiä minkäänlaisesta -tulesta. Mitä kiehuviin lähteisiin tuli, joiden höyryksi hän oli -luullut voivansa havaintonsa selittää, ei Phinan saarella, joka ei -suinkaan ollut tuliperäinen, näkynyt sellaisia olevan. Hänen oli siis -täytynyt kahdesti joutua saman ilvehtivän harhakuvan uhriksi. - -Sitäpaitsi ei tuota savua tai höyryä sitten ollut näkynytkään. Kun -Godfrey toistamiseen nousi keskuskukkulan huipulle ja myöskin uudestaan -kiipesi Willin puun latvaoksille, ei hän havainnut mitään, joka olisi -hänen huomiotaan kiinnittänyt. Lopuksi hän siis unohtikin koko asian. - -Useita viikkoja kului näihin erilaisiin taloushommiin ja -metsästysretkiin. Jokainen päivä toi mukanaan jonkun parannuksen -toverusten elämään. - -Joka sunnuntai Tartelett pukeutui siroimpiin vaatteisiinsa, kuten oli -sovittu. Silloin hän ei ajatellut muuta kuin kävellä suurten puitten -alla taskuviuluansa soitellen. Hän sipsutteli tanssiaskelin, antaen -opetusta itselleen, koska hänen oppilaansa oli jyrkästi kieltäytynyt -kurssiansa jatkamasta. - -"Mitä hyötyä siitä olisi?" vastusteli Godfrey opettajan kehoituksia. -"Kuvitteletteko, voitteko kuvitella Robinsonia ottamassa tanssin ja -plastiikan tunteja?" - -"Ja miksikä ei?" väitti Tartelett tosissaan. "Minkätähden ei -Robinsonilta vaadittaisi hyvää ryhtiä? Siroja liikkeitä ja kaunista -käytöstä ei ole hankittava muiden, vaan itsensä vuoksi!" - -Siihen ei Godfreyllä ollut mitään vastattavaa. Hän ei kuitenkaan -suostunut, ja opettaja sai "opettaa tyhjää ilmaa". - -Syyskuun 13 päivä tuotti yhden suurimpia ja surullisimpia pettymyksiä, -mitä autiolle saarelle heitetyt haaksirikkoiset saattoivat kokea. - -Vaikka Godfrey ei enää koskaan ollut nähnyt missään saaren kolkassa -tuota selittämätöntä ja tavoittamatonta savua, niin tänä päivänä kello -kolmen tienoissa iltapuolella kiintyi hänen huomionsa pitkään -höyryjuovaan, jonka alkuperästä ei voinut erehtyä. - -Hän meni kävelemään Lippuniemekkeelle asti -- sen nimen hän oli antanut -maankärjelle, jolla kohosi hänen lipputankonsa. Ja silloin hän -kaukoputkellaan katsellessaan havaitsi taivaanrannalla savua, jota -länsituuli ajoi saarelle päin. - -Godfreyn sydän sykähti rajusti. - --- Laiva! -- huudahti hän. - -Mutta purjehtisiko tuo alus, tuo höyrylaiva, Phinan saaren näkyvissä? -Ja jos se niin tekisikin, tulisiko se kyllin lähelle, jotta merkinannot -voitaisiin sinne nähdä tai kuulla? Vai haihtuisiko tuo tuskin havaittu -savu laivan kanssa näköpiirin luoteis- tai lounaisrantaan? - -Kahden tunnin ajan kuohuttivat Godfreyn mieltä vaihtelevat toivon ja -pelon väliset tunteet, joita on helpompi kuvitella kuin kuvailla. - -Vähitellen alkoikin savujuova tulla isommaksi. Se taajeni höyrylaivan -lisätessä tultaan, mutta heikkeni jälleen miltei huomaamattomiin, kun -hiililapiollinen oli palanut. Mutta sittenkin lähestyi laiva -silminnähtävästi. Kello neljän tienoissa näyttäytyi sen runko taivaan -ja meren yhtymäkohdassa. - -Se oli iso höyrylaiva matkalla koilliseen, -- sen Godfrey helposti -totesi. Jos se yhä pysyi sillä suunnalla, täytyi sen välttämättömästi -lähestyä Phinan saarta. - -Godfrey oli aluksi aikonut juosta Willin puulle ilmoittaakseen asiasta -Tartelettille. Mutta mitäpä se olisi hyödyttänyt? Yhden ainoan merkkejä -antavan ihmisen näkeminen vaikutti yhtä paljon kuin kahdenkin. Hän jäi -siis paikalleen ja seisoi kiikari silmäin edessä, tahtoen tarkoin -seurata laivan jokaista liikettä. - -Höyrylaiva läheni yhä rannikkoa, vaikkei se ollutkaan kääntänyt -keulaansa suoraan saarta kohti. Kellon viittä lähestyessä kohosi -taivaanranta jo sen runkoa korkeammalle ja sen kolme kuunarinmastoa -tuli näkyviin. Godfrey saattoi jo eroittaa sen lipputangossa lepattavat -värit. - -Ne olivat Amerikan värit. - --- Mutta, -- mietti hän, -- jos minä näen tuon lipun, ei ole -mahdollista, että laivalta ei huomattaisi omaani! Tuuli levittää sitä -niin, että kaukoputkella voidaan se helposti nähdä! Entä jos antaisin -merkkejä kohottamalla ja alentamalla sitä useita kertoja, paremmin -ilmaistakseni, että maalta käsin tahdotaan päästä yhteyteen laivan -kanssa. Niin, tässä ei ole silmänräpäystäkään hukattava! - -Tuuma oli hyvä. Juosten Lippuniemekkeen äärimmäiseen kärkeen Godfrey -alkoi liikuttaa lippuansa niin kuin tehdään tervehtiessä. Sitten hän -jätti sen puolitankoon, -- mikä meritapojen mukaan merkitsee, että -ollaan hädässä ja pyydetään apua. - -Höyrylaiva lähestyi vielä, saapuen vähemmän kuin kolmen meripenikulman -päähän rannasta, mutta sen lippu pysyi yhä liikkumattomana -mesaanimaston sakarassa eikä vastannut Lippuniemekkeeltä annettuun -merkkiin. - -Godfrey tunsi sydäntänsä ahdistavan. Kaiketikaan ei häntä oltu -nähty...! Kello oli puoli seitsemän, ja alkoi jo hämärtää! - -Kohta ei höyrylaiva ollut enää kuin kahden penikulman päässä niemekkeen -kärjestä, jota kohti se porhalsi. Sillä hetkellä vaipui aurinko -taivaanrannan taakse. Yön ensimmäisten varjojen langetessa täytyi -hylätä kaikki toivo. - -Godfrey alkoi uudestaan vuorottain nostaa ja laskea lippuansa, mutta -yhtä huonolla tuloksella... Hänelle ei vastattu. - -Hän ampui sitten useita laukauksia, vaikka matka oli vielä pitkä eikä -tuuli puhaltanut siihen suuntaan...! Mitään pamausta ei kuulunut laivan -kannelta. Sillä välin tummeni ilta vähitellen yöksi; ennenpitkää oli -höyrylaivan runko häipynyt näkyvistä. Tunnin päästä se olisi -epäilemättä ehtinyt Phinan saaren ohi. - -Tietämättä mitä tehdä, Godfrey päätti silloin sytyttää pihkaisen -puuryhmän, joka kasvoi Lippuniemekkeen takana. Hän viritti nallihatun -avulla kahmalollisen kuivia lehtiä ja pisti sitten tulen mäntyryhmään, -joka pian leimahti mahtavaksi soihduksi. - -Mutta laivan tulet eivät vastanneet tähän maalla sytytettyyn -merkkivalkeaan, ja Godfrey palasi surumielin Willin puulle tuntien -itsensä ehkä hyljätymmäksi kuin oli tähän asti ollut! - - - - -XVI - -Tapahtuu jotakin, mikä ei lukijaa kummustuttane. - - -Tämä oli kova isku Godfreylle. Tulisiko tuo häneltä livahtanut -tilaisuus enää koskaan takaisin? Saattoiko hän sitä toivoa? Ei! Tuon -laivan välinpitämättömyys sen purjehtiessa Phinan saaren ohitse -viitsimättä sitä edes tunnustella oli niin ilmeinen, että samoin -menettelisivät kaikki alukset, jotka uskaltautuisivat tälle Tyynenmeren -autiolle kohdalle. Miksipä toiset poikkeaisivat tänne paremmin kuin tuo -äskeinenkään laiva, koska saarella ei ollut mitään suojasatamaa. - -Godfrey vietti surullisen yön. Tuon tuostakin hän hätkähti hereille -ollen kuulevinansa tykinlaukauksen ulapalta. Hän kyseli itseltään -silloin, oliko laivasta ehkä vihdoinkin havaittu rannalla vielä -loimuava suuri nuotio ja yritettiinkö sieltä kenties laukauksella -ilmoittaa, että oltiin saapuvilla. - -Godfrey kuunteli... Kaikki tuo ei ollut muuta kuin hänen liiaksi -kiihoittuneiden aivojensa luoma harhavaikukutelma. Kun päivä oli -valjennut, alkoi hän jo itselleen uskotella, ettei tuo laivan -ilmestyminen ollut muuta ollutkaan kuin unta, joka oli alkanut eilen -kello kolmen tienoissa iltapäivällä! - -Mutta ei! Oli liiankin varmaa, että laiva oli näyttäytynyt Phinan -saaren edustalla, ehkä vähemmän kuin kahden penikulman päässä siitä, ja -yhtä totta oli, että se ei ollut sinne poikennut! - -Tästä pettymyksestään Godfrey ei ollut hiiskunut sanaakaan -Tartelettille. Mitä olisi hyödyttänyt hänelle siitä jutella? Eikö tuo -kevytmielinen mies sitäpaitsi koskaan ajatellut neljääkolmatta tuntia -pitemmälle. Hän ei enää edes odotellutkaan tilaisuutta, joka voisi -heidät saarelta vapauttaa. Hän ei kuvitellut, että tulevaisuus koskaan -voisi hänelle tarjota mitään tähdellistä. San Francisco alkoi häipyä -hänen muististaan. Hänellä ei ollut odottelevaa kihlattua, ei -Will-enoa, jonka luokse mieli paloi. Jos hän tällä maankolkalla olisi -voinut järjestää tanssikurssit, olisivat hänen toiveensa olleet -tyydytetyt -- vaikkapa ei olisi ollut enempää kuin yksi oppilas. - -Mutta jos opettaja ei uskonut, että mikään välitön vaara voisi uhata -hänen turvallisuuttansa tällä saarella, jolla ei ollut petoja eikä -alkuasukkaita, niin hän oli väärässä. Vielä samana päivänä hänen -huoleton optimisminsa joutui kovalle koetukselle. - -Kello neljän tienoilla iltapuolella Tartelett oli tapansa mukaan mennyt -poimimaan ostereita ja nilviäisiä Lippuniemekkeen takana sijaitsevalta -rannikon osalta, kun Godfrey näki hänen rientävän juoksujalkaa Willin -puulle. Hänen harvat hiuksensa törröttivät ohimoilla. Hän näytti -mieheltä, joka pakenee rohkenematta edes taaksensa vilkaista. - -"Mitä nyt?" huudahti Godfrey hiukan levottomana ja astui toveriansa -vastaan. - -"Tuolla... tuolla...!" virkkoi Tartelett osoittaen sitä kohtaa merta, -josta näkyi kapea kaistale pohjoisessa Willin puun isojen naapurien -lomitse. - -"Mitä siellä sitten on?" kysyi Godfrey juosten ensi työkseen -mammutpuu-metsikön reunaan. - -"Kanootti!" - -"Kanoottiko?" - -"Niin...! Villi-ihmisiä...! Kokonainen venekunta... Pieni laivue -villejä... Kenties ihmissyöjiä...!" - -Godfrey oli katsahtanut osoitettuun suuntaan. - -Ei siellä venekuntaa ollut, kuten suunniltaan säikähtynyt Tartelett oli -sanonut, mutta opettaja oli erehtynyt vain määrään nähden. Siellä oli -tosiaan pieni vene lipumassa puolisen penikulman päässä rannikosta -merellä, joka tällä hetkellä oli varsin tyyni, ja suunnaten kulkunsa -niin, että se kiertäisi Lippuniemekkeen. - -"Ja miksi ne olisivat ihmissyöjiä?" kysyi Godfrey kääntyen opettajan -puoleen. - -"Siksi", vastasi Tartelett, "että Robinsonien saarille aina ennemmin -tai myöhemmin saapuu ihmissyöjiä!" - -"Eikö se pikemmin ole jonkun kauppalaivan vene?" - -"Laivanko...?" - -"Niin... höyrylaivan, joka tästä eilen iltapäivällä purjehti saaremme -näkyvissä." - -"Ettekä ole maininnut siitä minulle mitään!" huudahti Tartelett -kohottaen epätoivoisesti käsivartensa taivasta kohti. - -"Mitäpä hyötyä siitä olisi ollut", vastasi Godfrey, "kun luulin, että -laiva oli lopullisesti purjehtinut tiehensä. Mutta tuo kanootti voi -olla sieltä! Saammepa nähdä...!" - -Godfrey palasi nopeasti Willin puuhun, otti sieltä kaukoputkensa ja -asettui sitten metsikön reunalle. - -Siinä seisoen hän saattoi tarkkaavaisuuttansa ponnistaen nähdä veneen, -josta välttämättömästi täytyi havaita niemekkeellä liehuva lippu heikon -tuulen levittämänä. - -Kaukoputki putosi Godfreyn silmiltä. - -"Villejä...! Niin, villejä ne kyllä ovat!" huudahti hän. - -Tartelett tunsi sääriensä tutisevan, ja pelonväristys puistatti koko -hänen ruumistansa. - -Siellä oli todella veneellinen villi-ihmisiä, jotka olivat saapumassa -saarta kohti. - -Vene oli rakennettu polynesialaisten ruuhien tapaan, sillä oli iso -bamburuo'oista punottu purje, ja vasemman laidan yli työnnetty liipotin -piti sitä tasapainossa, estäen sitä liiaksi kallistumasta tuulen alle. - -Godfrey eroitti täydellisesti ruuhen muodon: se oli _prao_ -- ja siitä -päättäen ei Phinan saari voinut olla varsin kaukana malaijilaisesta -saaristosta. Mutta tuossa ruuhessa ei ollut malaijeja, vaan -puolialastomia neekereitä, joiden lukumäärän saattoi laskea tusinaksi. - -Oli siis varsin vaarallista, jos heidät nähtäisiin. Nyt sai Godfrey -katua, että oli kohottanut tuon lipun, jota laivasta ei oltu huomattu, -mutta jonka tuo joukkio varmaan näki. Sen alaslaskeminen oli jo liian -myöhäistä. - -Se oli tosiaan perin ikävä seikka. Jos oli todennäköistä, että näiden -villien päämääränä joltakin naapurisaarelta lähtiessään oli ollut -saavuttaa tämä saari, niin he kenties luulivat sitä asumattomaksi, -kuten se ennen Dreamin haaksirikkoa todella oli ollutkin. Mutta lippu -oli siellä osoittamassa ihmisolentojen asettumista tälle rannikolle! -Miten heitä siis välttää, jos he laskisivat maihin? - -Godfrey ei tiennyt mitä tehdä. Joka tapauksessa oli tarkattava, -astuisivatko alkuasukkaat saarelle; se oli toistaiseksi tärkeintä. -Sitten saisi nähdä. - -Kaukoputki silmäin edessä hän siis seurasi ruuhen liikkeitä. Hän näki -sen kääntyvän niemekkeen kärjen kohdalla ja sitten kiertävän sen. -Sitten se laski rannikkoa pitkin ja saapui lopuksi maihin juuri sen -joen suulla, joka kahta penikulmaa ylempänä virtasi Willin puun ohi. - -Jos noiden alkuasukkaiden päähän siis pistäisi nousta pitkin puron -vartta, saapuisivat ne varsin pian mammut-petäjämetsikköön, eikä niitä -voisi siitä estää. - -Godfrey ja Tartelett palasivat nopeasti asuntoonsa. Oli ennen kaikkea -ryhdyttävä joihinkin toimenpiteisiin sen turvaamiseksi yllätykseltä ja -ajoissa valmistauduttava sitä puolustamaan. Vain tätä ajatteli Godfrey. -Opettajan ajatukset taas suuntautuivat aivan toisaalle. - --- Ah, ah! -- voivotteli hän itsekseen. -- Onpa tämä kamalaa! Näinkö on -kohtalo määrännyt? Eikö sitä siis voi välttää? Eikö voi tulla -Robinsoniksi raakalaisten kanootin laskematta saarelle, kannibaalien -saapumatta sinne ennemmin tai myöhemmin? Olemme olleet täällä vain -kolme kuukautta ja tuolla ne jo tulevat! Ei herra Foe eikä herra Wyss -suinkaan ole liioitellut! Kylläpä kannattaa laittautua Robinsoniksi, -totisesti! - -Tartelett hyvä, Robinsoniksi ei laittauduta, Robinsoniksi tullaan, etkä -sinä aavistanutkaan, kuinka oikeaan osasit verratessasi asemaasi -mainittujen kahden, englantilaisen ja sveitsiläisen, kertojan sankarien -kohtaloon. - -Heti kun Godfrey oli palannut Willin puulle, ryhdyttiin seuraaviin -varokeinoihin: Mammutpetäjän juurikoloon sytytetty tuli sammutettiin ja -tuhka hajoitettiin tuuleen, jotta ei jäisi mitään jälkiä. Kukot, kanat -ja kananpojat olivat jo yöpyneet kanahuoneeseen, ja täytyi tukkia sen -aukko varvuilla salatakseen sen mahdollisimman hyvin. Muut elukat -- -kaniinit, lampaat ja vuohet -- ajettiin niitylle, kun ei myöskin niitä, -ikävä kyllä, voitu sulkea mihinkään talliin. Kaikki vehkeet ja työkalut -vietiin asuntoon, ulkopuolelle ei jätetty mitään sellaista, mikä olisi -osoittanut siellä olevan tai siellä käyneen ihmisolentoja. Sitten -suljettiin ovi tiukasti, kun Godfrey ja Tartelett itsekin ensin olivat -vetäytyneet Willin puun sisään. Tämä mammutpetäjän kaarnasta leikattu -ovi liittyi hyvin rungon kuoreen ja jäisi villeiltä ehkä huomaamatta, -jolleivät ne sitä kovin läheltä tarkastaisi. Samoin oli kahden ikkunan -laita, joiden eteen työnnettiin luukut. Sitten sammutettiin kaikki tuli -asunnosta, joka jäi pilkkosen pimeäksi. - -Kylläpä tämä yö tuntui pitkältä! Godfrey ja Tartelett kuuntelivat -pienimpiäkin rasahduksia ulkoa. Kuivan oksan naksahdus, tuulen henkäys -sai heidät säpsähtämään. He olivat kuulevinaan astuntaa puiden alta. -Heistä tuntui siltä kuin Willin puun ympärillä käveltäisiin. Silloin -Godfrey kohottaen itsensä toiseen ikkunoista raotti luukkua ja tähysti -levottomasti hämärään. - -Ei vielä mitään. - -Kuitenkin Godfrey kuuli pian askeleita tanterelta. Tällä kertaa eivät -hänen korvansa olleet voineet häntä pettää. Hän katseli vielä, mutta ei -nähnyt muuta kuin yhden vuohista, joka tuli etsimään suojaa puiden -alta. - -Muuten oli Godfrey tehnyt päätöksensä siltä varalta, että jotkut -villeistä sattuisivat keksimään suunnattoman mammutpetäjän tyveen -kätketyn asunnon: Hän laahaisi Tartelettin mukanaan sisäkäytävää pitkin -ylös ja pakenisi latvaoksille asti, missä kykenisi paremmin tekemään -vastusta. Kun hänellä oli käytettävänään sekä pitkiä pyssyjä että -revolvereita ja ampumatarpeita yllin kyllin, olisi hänellä ehkä -mahdollisuutta saada voitto tusinasta metsäläisiä, joilla ei ollut -tuliaseita. Jos nämä, siinä tapauksessa, että olivat varustetut -jousilla ja nuolilla, hyökkäisivät alhaalta, ei ollut luultavaa, että -he pitäisivät puoliansa hyvin tähdättyjä pyssyjä vastaan ylhäältä päin. -Jos ne taas murtaisivat asunnon oven ja yrittäisivät sisäpuolelta -nousta korkeille oksille, kävisi se niille tukalaksi, koska oli -kuljettava ahtaan aukon kautta, jota piiritetyt voivat helposti -puolustaa. - -Tästä mahdollisuudesta ei Godfrey muuten virkkanut mitään -Tartelettille. Mies-poloinen oli jo kyllin säikähtynyt ruuhen tulosta. -Ajatus, että hänen ehkä täytyisi paeta puun latvaan kuin kotka -pesäänsä, ei olisi ollut hänelle rauhoittava. Jos se äärimmäisessä -tapauksessa kävisi välttämättömäksi, niin Godfrey raahaisi hänet -muassaan antamatta hänelle edes miettimisen aikaa. - -Yö kului pelon ja toivon vaiheilla. Mitään välitöntä hyökkäystä ei -tapahtunut. Villit eivät olleet vielä saapuneet mammutpetäjä-metsikköön -asti. Ehkä ne odottivat päivän valkenemista lähteäkseen seikkailemaan -saaren halki. - -"Sen ne luultavasti tekevät", virkkoi Godfrey, "koska lippumme -ilmoittaa niille, että saari on asuttu! Mutta niitä on vain tusina, ja -niiden täytyy ryhtyä joihinkin varokeinoihin! Kuinka ne aavistaisivat -joutuvansa tekemisiin ainoastaan kahden haaksirikkoisen kanssa? Ei, ne -eivät uskalla tulla ennen kirkasta päivää... elleivät ehkä jää..." - -"Tai kenties ne päivän tultua astuvat jälleen alukseensa ja lähtevät -pois", vastasi Tartelett. - -"Lähtisivätkö pois? Mutta mitä varten ne sitten olisivat tulleet -yhdeksi yöksi Phinan saarelle?" - -"En minä tiedä..." vastasi opettaja, joka kauhunsa vallassa ei voinut -selittää näiden villien tuloa muuten kuin että ne halusivat hotkia -ihmislihaa. - -"Olkoon miten tahansa", sanoi Godfrey, "mutta jolleivät nuo villit -huomenaamulla ole saapuneet Willin puulle, niin lähdemme -tiedustelemaan". - -"Mekö...?" - -"Niin, me!... Mikään ei olisi varomattomampaa kuin erota toisistamme! -Ken tietää, vaikka meidän täytyisi paeta sisämetsiin ja lymytä muutamia -päiviä... kunnes vene lähtee täältä! Niin, me pysymme yhdessä, -Tartelett!" - -"Hst...?" hillitsi opettaja vapisevalla äänellä. "Minusta tuntuu kuin -kuulisin jotakin ulkoa..." - -Godfrey kohottausi taas ikkunaan ja laskeutui melkein heti jälleen. - -"Ei!" sanoi hän. "Vielä ei kuulu mitään epäilyttävää! Elukkamme vain -tulevat metsikköön." - -"Ehkä niitä hätyytetään!" virkkoi Tartelett. - -"Ne tuntuvat päinvastoin hyvin rauhallisilta", vastasi Godfrey. "Minä -luulen niiden pikemmin tulevan vain etsimään suojaa aamukasteelta." - -"Ah", voihkaisi Tartelett niin surkealla äänellä, että se vähemmän -vakavassa tilaisuudessa olisi Godfreytä naurattanut, "tällaista ei -meille sattuisi Kolderupin talossa Montgomery-kadun varrella!" - -"Päivä valkenee ennen pitkää", virkkoi sitten Godfrey. "Jollei -alkuasukkaita ole tullut näkyville ennenkuin tunti on kulunut, niin -jätämme Willin puun ja lähdemme tiedusteluretkelle saaren pohjoisosaan. --- Osannettehan te pidellä pyssyä, Tartelett?" - -"Pidellä!... No kyllä!..." - -"Ja ampua johonkin määrättyyn suuntaan?" - -"Minä en tiedä!... En ole koskaan yrittänyt, ja voitte olla varma, -Godfrey, että luotini ei osu..." - -"Kuka tietää, vaikka pelkkä pamauskin riittäisi peloittamaan villejä!" - -Tuntia myöhemmin oli päivä kylliksi valjennut, jotta silmä voi kantaa -mammutpuu-metsikön tuolle puolen. - -Godfrey avasi silloin vuoroittain, mutta varovaisesti molempain -ikkunain luukut. Siitä, joka oli etelään päin, ei näkynyt mitään -tavallisuudesta poikkeavaa. Kotieläimet käyskentelivät rauhallisesti -puitten alla eivätkä näyttäneet ollenkaan säikähtyneiltä. -Tarkastuksensa tehtyään Godfrey sulki sen ikkunan huolellisesti -jälleen. Pohjoisenpuolisesta ikkunanaukosta saattoi nähdä rannikolle -asti. Näköalaa riitti kahden mailin päässä olevaan Lippuniemekkeen -kärkeenkin; mutta joensuuta, sitä kohtaa, jossa villit olivat eilen -astuneet maihin, ei voinut eroittaa. Godfrey katseli ensin, -kaukoputkeansa käyttämättä, tarkatakseen Willin puun ympäristöä siltä -puolen. Kaikki oli täysin rauhallista. - -Sitten hän, tarttuen kiikariinsa, tähysti kaartuvaa rantaa -Lippuniemekkeen kärkeen asti. - -Kenties olivat alkuasukkaat, kuten Tartelett oli huomauttanut, maalla -vietetyn yön jälkeen purjehtineet takaisin, niin käsittämätöntä kuin se -olisi ollutkin, yrittämättä edes ottaa selvää, oliko saari asuttu. - - - - -XVII - -Opettaja tekee pyssyllään vallan ihmeitä. - - -Mutta silloin pääsi Godfreyltä huudahdus, joka sai opettajan -säpsähtämään. Ei ollut enää epäilystäkään siitä, että villien täytyi -tietää saarella asuvan ihmisolentoja, koska olivat vieneet lipun, joka -tähän asti oli ollut niemen kärjessä kohotettuna, mutta joka ei enää -liehunutkaan Lippuniemekkeelle pystytetyn riu'un puolivälissä! - -Laaditun suunnitelman toteuttamishetki oli siis tullut: oli lähdettävä -ottamaan selvää, olivatko villit vielä saarella ja mitä ne siellä -hommailivat. - -"Lähtekäämme", virkkoi Godfrey toverilleen. - -"Niin, mutta..." epäröi Tartelett. - -"Tahdotteko mieluummin jäädä tänne?" - -"Kyllä... teidän kanssanne, Godfrey." - -"Ei, vaan yksiksenne?" - -"Yksikseni...! En koskaan...!" - -"Tulkaa siis..." - -Käsittäen hyvin, että mikään ei saisi Godfreytä peräytymään -päätöksestään, Tartelett suostui häntä seuraamaan. Yksikseen Willin -puulle jäämiseen ei hänellä ollut rohkeutta. - -Ennen lähtöänsä Godfrey tarkasti, että aseet olivat kunnossa. Molemmat -pyssyt panostettiin luodilla, ja toisen niistä sai opettaja käteensä ja -näytti olevan tuosta koneesta yhtä hämillään kuin joku Pomotun -saariryhmän alkuasukas olisi ollut. Sitäpaitsi hänen täytyi ripustaa -toinen metsästyspuukoista vyölleen, johon patruunakotelo jo oli -kiinnitetty. Hän oli kylläkin ajatellut ottaa mukaansa myöskin -taskuviulunsa -- kuvitellen ehkä, että noihin villeihin tehoisivat -tuon vinguttimen sulosäveleet, joiden kimeyttä ei parhainkaan -soittotaiteilija olisi voinut korvata. - -Godfreyllä oli vähän vaivaa saadakseen hänet luopumaan tästä yhtä -naurettavasta kuin epäkäytännöllisestä tuumasta. - -Kello lienee silloin ollut kuusi aamulla. Mammutpetäjäin latvat -rusoittivat auringon ensi säteissä. - -Godfrey raotti ovea; hän astahti ulkopuolelle ja tarkasti puuryhmää. - -Täydellinen hiljaisuus. - -Elukat olivat palanneet laitumelle. Niiden nähtiin rauhallisesti -pureskelevan ruohoa neljännespenikulman päässä. Niiden eleissä ei -mikään osoittanut pienintäkään levottomuutta. - -Godfrey viittasi Tartelettia mukaansa. Perin kömpelönä -taistelutamineissaan seurasi häntä opettaja näyttäen hiukan -epäröivältä. - -Pian Godfrey sulki oven jälleen, huolehdittuaan siitä, että se liittyi -tarkasti mammutpetäjän kuoreen. Sitten hän viskattuaan puunjuurelle -risukimpun ja sen paineeksi muutamia isoja kiviä, suuntasi askeleensa -joelle, jonka vartta aikoi kulkea alaspäin, sen suulle asti, jos niin -tarvittiin. - -Tartelett seurasi häntä, joka askeleella silmäillen levottomasti -ympärilleen näköalan ääreen asti; mutta yksikseen jäämisen pelosta hän -ei päästänyt toveriaan loittonemaan. - -Heidän päästyään metsikön reunaan Godfrey pysähtyi. Ottaen silloin -kiikarin sen kotelosta hän tähysti mitä tarkkaavimmin koko sitä -rannikon osaa, joka ulottui Lippuniemekkeestä saaren koilliseen kulmaan -asti. - -Ainoatakaan elävää olentoa ei näkynyt; edes leirivalkean savua ei -kohonnut ilmaan. - -Niemenkärki oli samoin autio, mutta epäilemättä tapaisi siellä -runsaasti vereksiä jälkiä. Lipputankoon nähden Godfrey ei ollut -erehtynyt. Vaikka salko yhä kohosikin niemekkeen reunimmaisella -kalliolla, oli lippu siitä riistetty. Kaikesta päättäen olivat -alkuasukkaat saavuttuaan sille kohdalle kähveltäneet punaisen vaatteen, -joka luonnollisesti herätti niiden anastamishalua; sitten ne tietenkin -olivat palanneet maihinnousupaikalleen joensuulle. - -Godfrey kääntyi silloin niin, että saattoi nähdä koko länsirannikon. - -Siellä oli vain aava erämaa Lippuniemekkeestä Dream-lahtea kehystävälle -rannalle asti. - -Merellä ei muuten näkynyt mitään alusta. Jos alkuasukkaat olivat -jälleen astuneet ruuheensa, täytyi päätellä, että se nyt kulki rantaa -pitkin kallioiden suojassa ja niin läheltä, ettei ollut mahdollista -sitä havaita. - -Mutta Godfrey ei voinut eikä tahtonut olla epätietoisuudessa. Hänen oli -saatava selville, oliko vene lopullisesti jättänyt saaren vai eikö. - -Sitä varten oli välttämätöntä päästä sille kohtaa, missä alkuasukkaat -edellisenä päivänä olivat astuneet maihin, toisin sanoen itse joen -suulle, jossa oli ahdas lahdelma. - -Ja sitä heti yritettiinkin. - -Pienen virran muutamien puuryhmien varjostamia rantoja peitti pensaikko -noin kahden penikulman pituudelta. Alempana, viiden-, kuudensadan -metrin päässä merestä juoksi joki avorannoin. Tämä seikka teki siis -mahdolliseksi saapua lähelle maihinnousupaikkaa, tarvitsematta pelätä -huomatuksi tulemista. Oli kuitenkin mahdollista, että villit olivat jo -rohkaistuneet nousemaan puron vartta. Tämän mahdollisuuden varalta -täytyikin edetä äärimmäisen varovaisesti. - -Kuitenkin Godfrey ajatteli hyvällä syyllä, että alkuasukkaat, jotka -olivat pitkästä matkastaan väsyneitä, eivät tähän aikaan aamusta vielä -olisi lähteneet ankkuripaikaltaan. Kenties ne siellä vielä -nukkuisivatkin, joko ruuhessa tai maalla. Siinä tapauksessa olisi hyvä -ottaa selvää, eikö niitä kävisi yllättäminen. - -Suunnitelmaa ryhdyttiin siis viivyttelemättä toimeenpanemaan. Oli -tärkeätä, että vihollinen ei ehtisi tehdä aloitetta. Sellaisissa -tilaisuuksissa onni suosii useimmiten ensimmäisiä iskuja. Pyssyt olivat -jo panostetut, tarkastettiin vain niiden nallit; samoin huolehdittiin -revolvereista; ja sitten alkoivat Godfrey ja Tartelett peräkanaa astua -puron vasempaa rantaa pitkin alaspäin. - -Ympärillä oli kaikki tyyntä ja rauhallista. Lintuparvia pyrähteli -rannalta toiselle, ne ajoivat toisiansa takaa korkeilla oksilla eivätkä -osoittaneet mitään levottomuutta. - -Godfrey astui ensimmäisenä; mutta voimme uskoa, että hänen toverinsa -täytyi ponnistella pysytelläkseen hänen kintereillään. Hiipien puulta -puulle pyrkivät molemmat täten merenrannikkoa kohti melkein ilman -havaituiksi tulemisen vaaraa. Täällä kätkivät viidakon pensaat heidät -toisen rannan näkyvistä, tuolla hävisivät heidän päänsäkin pitkään -ruohoon, jonka liikkuminen olisi pikemmin ilmaissut ihmisen kuin -eläimen kulun. Mutta joka tapauksessa saattoi jousi nuolesta tai kivi -lingosta aina äkkiarvaamatta lennähtää. Oli oltava varuillaan. - -Kaikista saamistaan ohjeista huolimatta Tartelett kuitenkin kompastuen -aivan sopimattomaan aikaan joitakuita maanpinnasta kohoavia kantoja -vastaan teki pari, kolme kuperkeikkaa, jotka olisivat voineet pilata -koko tilanteen. Godfrey alkoi jo katua, että oli ottanut moisen tökerön -seuralaisekseen. Eikä tuosta mies-poloisesta voinut hänelle suurta apua -olla. Parempi olisi epäilemättä ollut jättää hänet Willin puuhun tai, -jos hän ei olisi tahtonut siihen suostua, kätkeä hänet metsään johonkin -vesakkoon; mutta nyt se oli jo liian myöhäistä. - -Tunnin kuluttua heidän mammutpetäjäin luota lähdettyänsä Godfrey oli -kumppaneineen kulkenut mailin -- vain yhden mailin, -- sillä astuminen -ei ollut helppoa tässä korkeassa ruohikossa ja näiden pensasrivien -välissä. Kumpikaan ei ollut vielä nähnyt mitään epäilyttävää. - -Tällä kohtaa puuttuivat puut vähintäänkin sadan metrin alalta; joki -virtasi alastomien äyräittensä välissä; maa näytti avonaisemmalta. - -Godfrey pysähtyi. Hän tarkkasi huolellisesti koko ruohikkoa puron -oikealla ja vasemmalla puolella. - -Mitään arveluttavaa ei vieläkään, ei mitään, joka olisi ilmaissut -villien lähestymistä. Totta kyllä, että nämä, jotka eivät voineet -luulla saaren olevan asumattoman, eivät tietenkään tunkeutuisi -eteenpäin ilman varokeinoja. He lähtisivät yhtä varovaisina pyrkimään -tämän pienen joen vartta ylöspäin kuin Godfrey oli sitä alaspäin -kulkiessaan. Täytyi siis otaksua, että jos heitä kiertelisi -lähettyvillä, hekään eivät laiminlöisi käyttää hyväkseen puiden tai -korkeiden mastiksi- ja myrttipensaiden tarjoamaa suojaa. Ne sijaitsivat -hyvin sopivasti, jotta välistä löytäisi väijytyspaikkoja. - -Eriskummainen, mutta sittenkin varsin luonnollinen seikka oli, -että mitä kauemmaksi he etääntyivät Tartelettin näkemättä -ainoatakaan vihollista, sitä enemmän hävisi vähitellen viimemainitun -levottomuus, jopa hän alkoi puhua halveksivasti noista "naurettavista -ihmissyöjistä". Godfrey sensijaan näytti levottomammalta. Käyden kaksin -verroin varovaiseksi hän jatkoi alastoman kohdan jäätyä selän taakse -matkaa vasemmalla rannalla puiden suojassa. - -Tunnin kävelyn perästä hän sitten saapui sille kohtaa, jossa rantoja ei -enää reunustanut muu kuin vaivaiskasvuiset pensaat ja jossa ohuemmaksi -käynyt ruohikko alkoi tuntea vaikutusta meren läheisyydestä. - -Näissä olosuhteissa oli vaikea lymyillä, jollei tahtonut jatkaa -matkaansa maata pitkin kontaten. - -Niin Godfrey tekikin ja niin hän käski myöskin Tartelettin tehdä. - -"Ei ole enää villejä! Ei ole enää ihmissyöjiä! Ne ovat lähteneet!" hoki -tanssinopettaja. - -"Niitä on!" väitti Godfrey innokkaasti, puhuen melkein kuiskaamalla. -"Niiden täytyy olla tuolla...! Vatsallenne, Tartelett, vatsallenne! -Olkaa valmis ampumaan, mutta älkää laukaisko ennenkuin minä käsken!" - -Godfrey oli lausunut nuo sanat niin käskevään sävyyn, että opettaja, -joka tunsi jalkainsa horjuvan allaan, vaivatta ja ponnistuksetta -lysähti vaadittuun asentoon. - -Ja siinä hän teki viisaasti! - -Sillä Godfrey ei suinkaan ollut syyttä suotta puhunut niin pontevasti. - -Siltä paikalta, jossa molemmat silloin olivat, ei voinut nähdä rantaa -eikä sitä kohtaa, missä joki laski mereen. Joen polvessa oleva töyränne -näet katkaisi jyrkästi näköalan sadan askeleen päästä; mutta -yläpuolella tätä ahdasta näköpiiriä, jonka rannan kohoutumat sulkivat, -nousi paksu savu suoraan ilmaan. - --- Olisikohan tuo savu samaa alkuperää kuin ne, joita jo kahdesti olen -vilaukselta nähnyt? -- tuumi hän. -- Olisiko siitä tehtävä se -johtopäätös, että alkuasukkaita on jo ennen astunut maihin saaren -pohjois- ja etelärannikolla ja että nuo savutuprut nousivat heidän -sytyttämistään nuotioista? Mutta ei, se ei ole mahdollista, koska en -ole milloinkaan tavannut tuhkaa, en jälkiä tulisijasta enkä sammuneita -hiiliä! Ah, tällä kertaa kyllä tiedän, mistä savu johtuu! - -Ja nopealla mateluliikkeellä, jota Tartelett parhaansa mukaan matki, -hänen onnistui päätään ruohon yli kohottamatta ryömiä joen mutkaan -asti. - -Sieltä hän voi helposti tarkata koko sitä rannikon osaa, jonka halki -pieni joki vyörytteli vettänsä. - -Hän oli vähällä parkaista!... Hänen kätensä laskeutui opettajan -olkapäälle merkiksi, että tämä ei saisi hievahtaakaan...! Turhaan mennä -kauemmaksi...! Godfrey näki vihdoinkin sen, mitä katsomaan oli tullut. - -Iso puista tehty, rantahietikolle matalien kallioiden väliin sytytetty -rovio tuprutti taivaalle savutöyhtöänsä. Tämän tulen ympärillä häärivät -eilen saapuneet villit syytäen sen virikkeeksi kahmaloittain uusia -risuja, joita olivat keränneet kasaan. Niiden kanootti oli kiinnitetty -isoon kiveen, ja nousevan vuoksen kohottelemana se keinui tyrskyn -pienillä laineilla. - -Godfrey saattoi eroittaa kaikki, mitä rannalla tapahtui, tarvitsematta -käyttää kiikariansa. Hän ei ollut enempää kuin kahdensadan askeleen -päässä nuotiosta, jonka räiskymisenkin hän kuuli. Hän käsitti heti, -ettei hänen laisinkaan tarvinnut pelätä yllätystä takaapäin, koska -neekerit, joiden lukumäärän hän niiden ruuhessa ollessa oli laskenut, -olivat kaikki koolla. - -Kymmenen kahdestatoista oli todella puuhassa, toiset nuotion -kohentelemisessa, toiset paalujen maahan lyömisessä, ilmeisesti aikoen -ripustaa niille paistinvartaan polynesialaiseen tapaan. Yhdestoista, -joka näytti päälliköltä, käveli rannikon hiekalla luoden usein silmänsä -saaren sisäosaa kohti, ikäänkuin peläten jotakin hyökkäystä. - -Godfrey tunsi tämän alkuasukkaan hartioilla punaisen lippukankaan, -josta oli tullut koristusesine. - -Kahdestoista villi taas virui pitkänään maassa, tiukasti vaajaan -sidottuna. - -Godfrey käsitti liiankin hyvin, mikä kohtalo tätä onnetonta odotti. Tuo -varras oli hänen lävistämistään varten! Tuo tuli oli laitettu hänen -käristämisekseen...! Tartelett ei siis eilen ollut erehtynyt, kun hän -aavistuksissaan nimitti näitä tulokkaita ihmissyöjiksi! - -Täytyy myöntää myöskin, että hän ei siinäkään ollut erehtynyt, kun -sanoi kaikkien Robinsonien, todellisten tai kuviteltujen, seikkailujen -olevan vain jäljennöksiä toisistaan! Aivan varmaan olivat Godfrey ja -hän nyt samassa tilanteessa kuin Daniel de Foen sankari villien -astuessa maihin hänen saarelleen. Molemmat saisivat epäilemättä olla -samanlaisen kaamean näytelmän katselijoina. - -No, Godfrey oli päättänyt toimia tuon sankarin tavoin! Ei, hän ei -sallisi surmata vankia, jota noiden ihmissyöjäin vatsat odottivat! Hän -oli hyvin asestettu. Kahdella pyssyllään -- neljä laukausta, -- -kahdella revolverillaan -- kaksitoista laukausta, -- hän kykeni -helposti saamaan voiton yhdestätoista roikaleesta, jotka pelkkä -tuliaseen pamauskin ehkä saisi lähtemään käpälämäkeen. Tämän päätöksen -tehtyään hän odotti aivan kylmäverisesti hetkeä, jolloin hän salamana -tulisi väliin. - -Hänen ei tarvinnut pitkää aikaa odottaa. - -Tuskin oli näet kahtakymmentä minuuttia kulunut, kun päällikkö lähestyi -nuotiota ja näytti sitten vankia kädellään, määräyksiä odotteleville -alkuasukkaille. - -Godfrey nousi. Tietämättä miksi, noudatti Tartelett hänen -esimerkkiänsä. Hän ei edes tiennyt, mitä hänen toverillaan oli -mielessä, tämä kun ei ollut suunnitelmistaan hänelle mitään virkkanut. - -Godfrey luulotteli kai, että villit hänet nähdessään tekisivät jonkun -liikkeen, joko pakenisivat ruuhelleen tai hyökkäisivät häntä kohti... - -Mitään sellaista ei tapahtunut. Näyttipä siltä kuin ei häntä olisi -huomattukaan. Mutta sillä hetkellä teki päällikkö merkitsevämmän -eleen... Kolme hänen kumppaneistaan kääntyi vankiin päin; he päästivät -tämän irti ja pakottivat kävelemään tulen ääreen. - -Tämä oli vielä nuori mies, joka tietäen viimeisen hetkensä tulleen -tahtoi tehdä vastarintaa. Päättäen, jos mahdollista, myydä henkensä -kalliista hinnasta hän alkoi työnnellä kiinni piteleviä alkuasukkaita -pois; mutta hänet oli pian kaadettu maahan, ja tarttuen eräänlaiseen -kivikirveeseen johtaja ryntäsi esille murskatakseen hänen päänsä. - -Godfrey kirkaisi, ja sitten seurasi pamaus. - -Luoti oli suhahtanut ilmassa, ja sen oli täytynyt kuolettavasti -haavoittaa päällikköä, sillä tämä tuupertui tantereelle. - -Laukauksen pamahtaessa pysähtyivät villit hämmästyneinä ikäänkuin eivät -olisi koskaan pyssynpamausta kuulleet. Godfreyn nähdessään ne, jotka -pitelivät vankia, päästivät hänet hetkiseksi. - -Heti nousi mies-rukka ja lähti juoksemaan siihen suuntaan, missä -huomasi odottamattoman pelastajansa. - -Sillä hetkellä pamahti toinen laukaus. - -Tartelett se oli, joka tähtäämättä -- se kunnon mies sulki silmänsä -siksi visusti! -- oli laukaissut pyssynsä, ja sen perästä hän sai -oikeaan poskeensa sellaisen täräyksen, että kukaan tanssin ja -plastiikan opettaja ei milloinkaan ollut moista kokenut. - -Mutta mikä sattuman oikku! Toinen villi kellistyi päällikkönsä viereen. - -Silloin valtasi pakokauhu mustat miehet. Kenties luulivat -jälkeenjääneet olevansa tekemisissä lukuisan alkuasukasjoukon kanssa, -jota eivät voisi vastustaa? Tai ehkä he aivan yksinkertaisesti -säikähtyivät huomatessaan nämä kaksi valkoihoista, jotka näkyivät -taskustaan sieppaavan salaman! Villit korjasivat molemmat haavoitetut, -veivät ne mukanaan ja syöksyivät ruuheensa alkaen meloa airoillaan -tarmonsa takaa, päästäkseen pois pienestä lahdenpoukamasta. Levittäen -purjeensa ne laskivat ulapalle suunnaten Lippuniemekkeen kärkeä kohti, -jonka pian sivuuttivat. - -Godfrey ei ajatellut niiden enempää hätyyttelemistä. Mitä olisi -hyödyttänyt tappaa niistä useampia? Hän oli pelastanut heidän uhrinsa -ja ajanut heidät pakoon; se oli tärkeintä. Kaikki tämä oli tapahtunut -sellaisella tavalla, että ihmissyöjät varmaankaan eivät ikinä tahtoisi -palata Phinan saarelle. Kaikki oli siis kääntynyt parhain päin. Oli -vain nautittava voitosta, jonka tuottamasta kunniasta Tartelett ei -epäröinyt lukea suurta osaa omaksi ansiokseen. - -Tällä välin oli vanki saapunut pelastajainsa luo. Hetkiseksi hän oli -pysähtynyt pelosta, jonka nämä yliluonnolliset olennot hänessä -herättivät, mutta oli melkein heti jatkanut kulkuansa. Päästyään kahden -valkoisen eteen hän kumartui maahan asti. Sitten hän tarttui Godfreyn -jalkaan ja asetti sen päänsä päälle alistumisen ja kuuliaisuuden -merkiksi. - -Ihan olisi voinut luulla, että tämä Polynesian luonnonlapsikin oli -lukenut kertomuksen Robinson Crusoesta. - - - - -XVIII - -Yksinkertaisen alkuasukkaan siveellistä ja ruumiillista kasvatusta. - - -Godfrey nosti heti maasta jalkojensa juureen langenneen mustan poloisen -ja katseli tarkkaan hänen kasvojansa. - -Mies oli korkeintaan kolmenkymmenenviiden vuoden ikäinen, ja hänen -ainoana pukunaan oli nivusten ympärille kääritty riekale. Hänen -piirteistään samoin kuin päänmuodostuksesta saattoi tuntea hänen -kuuluvan afrikalaiseen neekerirotuun. Häntä ei mitenkään voinut -sekoittaa perin alhaisella asteella oleviin papualaisiin, jotka matalan -kallonsa ja pitkien käsivarsiensa vuoksi niin omituisesti muistuttavat -apinasta. - -Mutta miten oli tämä Sudanin tai Abessinian neekeri joutunut Tyynessä -meressä sijaitsevan saariryhmän alkuasukkaiden käsiin? Sen olisi voinut -saada tietää, jos musta tulokas olisi puhunut englanninkieltä tai -jotakuta niistä kahdesta tai kolmesta eurooppalaisesta kielestä, joita -Godfrey kykeni ymmärtämään. - -Mutta pian kävi selville, että tuo onneton ei käyttänyt muuta kuin -aivan käsittämätöntä kieltä -- luultavasti noiden alkuasukkaiden -murretta, joiden luo hän epäilemättä oli saapunut aivan nuorena. - -Godfrey oli kyllä heti kysynyt häneltä jotakin englanninkielellä, mutta -saamatta mitään vastausta. Hän oli sitten eleillä ja merkeillä hiukan -vaivaloisesti antanut hänen ymmärtää, että halusi tietää hänen nimensä. - -Muutamien turhien yritysten perästä tämä neekeri, joka -kasvonpiirteiltään näytti tosiaan varsin järkevältä, jopa -rehelliseltäkin, vastasi hänelle tehtyyn kysymykseen tällä ainoalla -sanalla: - -"Karefinotu." - -"Karefinotu!" huudahti Tartelett. "Kuuletteko, mikä nimi...? Minä -ehdottaisin puolestani, että nimittäisimme häntä 'Keskiviikoksi', koska -tänään on keskiviikko. Niinhän tehdään aina Robinsonien saarilla! Onko -luvallista nimittää itseään Karefinotuksi?" - -"Jos se on tämän miehen nimi", vastasi Godfrey, "niin miksi hän ei -saisi sitä pitää?" - -Ja sillä hetkellä hän tunsi käden laskeutuvan rintaansa vasten, samalla -kun neekerin koko naama näkyi häneltä kysyvän, mikä _hänen_ nimensä -oli. - -"Godfrey!" vastasi nuori mies. - -Neekeri koetti matkia nimeä; mutta vaikka Godfrey oli sen hänelle -toistanut usean kerran, ei hän kyennyt sitä lausumaan käsitettävästi. -Silloin hän kääntyi opettajan puoleen, ikäänkuin tahtoen tietää hänen -nimensä. - -"Tartelett", vastasi tämä ystävällisesti. - -Tuo tavuyhtymä oli kaiketikin sopiva neekerin puhe-elimille, sillä hän -lausui sen hyvin selvästi. - -Siitä näkyi opettaja olevan erinomaisen ylpeä ja mielissään. Ja olihan -siihen syytäkin! - -Sitten Godfrey, tahtoen koetella miehen älyä, yritti saada hänet -käsittämään, että hän halusi tietää saaren nimen. Hän näytti hänelle -siis kädellään metsien, ruohikkojen ja kukkulain muodostamaa -kokonaisuutta, sitten niitä kehystävää rantaa ja meren ulappaa sekä -katsoi häneen kysyvästi. - -Karefinotu, joka ei heti käsittänyt hänen tarkoitustansa, matki -Godfreyn liikkeitä ja kääntyi ympärinsä silmäillen koko seutua. - -"Arneka", virkkoi hän vihdoin. - -"Arneka?" matki Godfrey polkien jalallaan maata paremmin korostaakseen -kysymystänsä. - -"Arneka!" toisti musta. - -Tästä ei Godfrey saanut selville mitään, ei saaren oikeata -maantieteellistä nimeä eikä sen asemaa Tyynessämeressä. Muististaan hän -ei laisinkaan löytänyt tuollaista nimeä; se oli luultavasti -alkuasukasten antama nimitys ja kartanpiirustajille ehkä tuntematon. - -Tällä välin Karefinotu katseli herkeämättä ja hämmästyneenäkin näitä -kahta valkoihoista, kulkien toisen luota toisen luo ikäänkuin tahtoen -painaa tarkasti mieleensä heille ominaiset eroavaisuudet. Hänen -hymyilevä suunsa paljasti komeat, hohtavan valkoiset hampaat, joita -Tartelett tarkkasi hiukan arastellen. - -"Jos nuo hampaat", sanoi hän, "eivät koskaan ole purreet ihmislihaa, -niin räjähtäköön pikku viuluni kädessäni!" - -"Ainakaan, Tartelett", vastasi Godfrey, "ei uusi kumppanimme enää näytä -sellaiselta kurjalta raukalta, joka paistetaan ja syödään! Se on -pääasia!" - -Enimmin kiinnittivät Karefinotun huomiota Godfreyn ja Tartelettin -kantamat aseet, yhtä hyvin pyssyt, jotka heillä oli kädessä, kuin -vyöllä riippuvat revolveritkin. - -Godfrey huomasi helposti tuon uteliaisuuden. Oli ilmeistä, että villi -ei koskaan ennen ollut nähnyt tuliasetta. Ajatteliko hän, että joku -noista rautaputkista oli singahduttanut salaman, tuoden hänelle -itselleen pelastuksen? Sitä saattoi aavistaa. - -Godfrey tahtoi silloin antaa hänelle, viisaasti kyllä, ylevän -käsityksen valkoisten voimasta. Hän viritti pyssynsä hanan ja näyttäen -sitten Karefinotulle ruohokentällä noin viidenkymmenen jalan päässä -pyrähtelevää peltopyytä kohotti pyssyn nopeasti olkapäätänsä vasten ja -laukaisi. Lintu putosi maahan. - -Pamauksen kuullessaan neekeri oli tehnyt mainion hyppäyksen, jota -Tartelett ei voinut olla ihailematta tanssitaiteelliselta näkökannalta. -Voittaen sitten pelkonsa ja nähdessään linnun siipirikkona laahustavan -ruohossa neekeri ponnahti ja juoksi nopeana kuin ajokoira saalista -noutamaan. Puolittain riemuissaan, puolittain hämmästyneenä hypähdellen -hän toi sen herralleen. - -Silloin pisti Tartelettin päähän näyttää Karefinotulle, että Suurhenki -oli hänellekin suonut kyvyn luoda salamaa. Ja kun hän havaitsi -jäävarpusen levollisena istumassa vanhalla kannolla joen partaalla, -nosti hän pyssyn poskelleen ja tähtäsi. - -"Ei!" kielsi Godfrey heti. "Älkää ampuko, Tartelett!" - -"Ja miksikä en?" - -"Ajatelkaahan toki, että jos vahingossa ampuisitte ohi, niin tuon -neekerin käsitys meistä alenisi!" - -"Ja miksikä ampuisin ohi?" vastasi Tartelett hiukan suutahtaen. "Enkö -minä taistelussa, vaikka käsittelin pyssyä ensi kertaa, enemmän kuin -sadan askeleen päästä osannut suoraan rintaan yhtä noista -ihmissyöjistä?" - -"Epäilemättä osasitte", myönsi Godfrey, "koskapa se kellistyi. Mutta -uskokaa minua, Tartelett, älkää yhteisen etumme nimessä uhmailko onnea -toistamiseen!" - -Opettaja närkästyi hiukan, mutta taipui kuitenkin. Hän laski pyssynsä -jälleen olalleen -- hyvin mahtailevasti, -- ja molemmat palasivat -Karefinotun seuraamina Willin puulle. - -Täällä Phinan saaren uusi asukas todella hämmästyi nähdessään tämän -mammutpetäjän tyveen niin onnellisesti laaditun majan. Hänelle täytyi -ennen kaikkea esimerkeillä näyttää, mihin näitä työkaluja, kojeita ja -astioita käytettiin. Karefinotu kuului kaikesta päättäen alimmalla -kehitysasteella oleviin villeihin tai oli kauan elänyt sellaisten -parissa, sillä rautakin näkyi olevan hänelle tuntematonta. Hän ei -käsittänyt, että pata ei syttynyt, kun se asetettiin hehkuville -hiilille. Hän tahtoi nostaa sen tulelta pois suureksi kiusaksi -Tartelettille, jonka toimena oli valvoa liemen kehitystä. Kuvastimen -edessä, joka hänelle näytettiin, hän osoitti myöskin täydellistä -kummastusta. Hän käänsi sitä ja käänsi uudestaan, nähdäkseen oliko hän -itse siellä takana. - -"Mutta hänhän on tuskin edes apina, tuo murjaani!" huudahti opettaja -virnistäen halveksivasti. - -"Ei, Tartelett", vastasi Godfrey, "hän on enemmän kuin apina, koska hän -katsoo kuvastimen taakse, -- se osoittaa hänessä järkevää ajattelua, -johon ei mikään elukka pystyisi!" - -"No, olkoon menneeksi, myöntäkäämme, että hän ei ole apina", virkkoi -Tartelett pudistaen päätänsä varsin epäilevästi. "Mutta saammepa nähdä, -että moisesta oliosta ei ole mitään apua." - -"On varmaan!" vastasi Godfrey. - -Kuitenkaan ei Karefinotu hylkinyt ruokia, joita hänelle tarjottiin. Hän -haisteli ensin, maistoi sitten huulillaan, ja loppujen lopuksi riitti -hänen nauttimansa aamiainen, kaniiniliemi, osa Godfreyn tappamasta -peltopyystä ja lampaan olkalapa kama- ja jam-juurien kera tuskin -sammuttamaan hänen sisälmyksiänsä kalvavaa nälkää. - -"Mies-raukalla näkyy olevan hyvä ruokahalu", virkkoi Godfrey. - -"On niinkin", vastasi Tartelett, "ja parasta on olla varuillaan sen -veitikan kannibaalivaistoja vastaan!" - -"No, no, Tartelett! Kyllä me osaamme vieroittaa hänet ihmislihaa -himoitsemasta, jos hän joskus olisikin sen makuun päässyt!" - -"En mene siitä valalle", vastasi opettaja. "Sanotaan, että kun on sitä -kerran maistanut...!" - -Toisten täten jutellessa Karefinotu kuunteli mitä tarkkaavaisimmin. -Hänen silmänsä loistivat älykkyydestä. Huomasi, että hän olisi tahtonut -ymmärtää, mitä hänen kuultensa sanottiin. Sitten hän puhui itsekin ja -tavattoman vuolaasti; mutta kaikki oli pelkkiä luonnonääniä -muistuttavia, merkityksettömiä tavuja ja kimeitä huudahduksia, joissa -pääaineksena olivat a- ja u-ääntiöt, kuten on laita useimmissa -polynesialaisissa kielissä. - -Mutta kuka tuo sallimuksen toimesta pelastettu neekeri lienee ollutkin, -hän oli toki uusi toveri, sanokaamme, että hän oli määrätty -uskolliseksi palvelijaksi, todelliseksi orjaksi, jonka mitä -odottamattomin sattuma oli lähettänyt Willin puun isännille. Hän oli -roteva, ketterä ja vilkas, eikä häntä siis mikään työ tympäissyt. Hän -osoitti todellista kykyä matkimaan kaikkea, mitä näki tehtävän. Täten -Godfrey ryhtyikin häntä kasvattamaan. Kotieläinten hoito, juurien ja -hedelmien keruu, päivän ravinnoksi tarvittavien lampaiden tai kaniinien -teurastaminen ja paloitteleminen, eräänlaisen juoman, manzanillan -villeistä "omenista" puristetun hedelmäviinin valmistus jätettiin hänen -toimekseen, ja hän suoritti kaikki huolellisesti, kun ensin oli nähnyt, -miten toiset menettelivät. - -Mitä Tartelett lienee ajatellutkin, niin Godfrey ei koskaan tuntenut -minkäänlaista epäluuloa tätä villiä kohtaan, ja näytti siltä, että -hänen ei koskaan tarvitsisi luottamustansa katua. Jos hän oli levoton, -johtui se siitä, että hän pelkäsi ihmissyöjien joskus palaavan, ne kun -nyt tunsivat Phinan saaren aseman. - -Ensimmäisestä päivästä asti oli Karefinotulle varattu vuode Willin puun -kammiossa; mutta jos ei satanut, nukkui hän mieluummin ulkona jossakin -puunkolossa, ikäänkuin olisi tahtonut olla sellaisessa paikassa, mistä -voi paremmin vartioida asuntoa. - -Kahden viikon ajalla senjälkeen, kun oli saapunut saarelle, seurasi -Karefinotu useita kertoja Godfreytä metsästysretkelle. Hänen -kummastuksensa oli silloin aina tavaton, kun hän näki otusten putoavan -tuolla tavoin matkan päästä iskettyinä; mutta tällöin hän teki -koiranvirkaa niin innokkaasti ja ripeästi, että mikään este -- -viidakko, pensasryhmä tai puro -- ei voinut häntä pysähdyttää. -Vähitellen Godfrey siis varsin vakavasti kiintyi tähän neekeriin. Ei -ollut muuta kuin yksi asia, johon Karefinotu ei laisinkaan näkynyt -pystyvän, nimittäin englanninkielen oppiminen. Kuinka paljon hän -ponnistelikin, hän ei kyennyt lausumaan tavallisimpiakaan sanoja, joita -Godfrey ja varsinkin tanssimestari Tartelett itsepintaisesti yrittivät -hänelle opettaa. - -Näin kului aika. Mutta vaikka nykyisyys niin onnellisten sattumain -yhdyttyä olikin jokseenkin siedettävä, vaikka mikään välitön vaara ei -ollut uhkaamassa, täytyihän Godfreyn toki miettiä, kuinka joskus -pääsisi pois tältä saarelta, millä keinoin vihdoinkin voisi palata -kotimaahan! Ei kulunut päivääkään hänen ajattelemattansa Will-enoa ja -kihlattuansa! Hän ei voinut salaista pelkoa tuntematta nähdä sateisen -ja myrskyisen talvikauden lähenevän, se kun kohottaisi hänen ja hänen -ystäviensä ja perheensä välille vieläkin ylipääsemättömämmän -rajamuurin! - -Syyskuun 27 päivänä tapahtui jotakin. Jos se tuottikin lisähommia -Godfreylle ja hänen kahdelle kumppanilleen, takasi se samalla runsaan -lisävaraston heidän muonaansa. - -Godfrey ja Karefinotu olivat simpukoita poimimassa Dream-lahden -äärimmäisessä pohjukassa, kun huomasivat tuulen alla suunnattoman -määrän pieniä liikkuvia luotoja, joita nousuvesi keinutteli hiljalleen -rantaa kohti. Se oli ikäänkuin uiva saaristo, ja sen pinnalla käveli -tai pyrähteli muutamia noista laajasiipisistä linnuista, joita -toisinaan nimitetään merihaukoiksi. - -Mitä siis olivat nuo röykkiöt, jotka ajelehtivat yhdessä, nousten ja -laskeutuen aaltojen mukaan? - -Godfrey ei tiennyt, mitä siitä ajatella, kunnes Karefinotu heittäytyi -vatsalleen maahan ja työntäen sitten päänsä syvälle hartiainsa väliin -ja taivuttaen käsivartensa ja säärensä alleen alkoi matkia eläimen -liikkeitä, joka hitaasti ryömii maassa. - -Godfrey katseli häntä käsittämättä mitään tuosta kummallisesta -voimistelusta. - -"Kilpikonnia!" huudahti hän sitten yhtäkkiä. - -Karefinotu ei ollut pettynyt. Siellä oli neljännespenikulman alalla -kymmeniä tuhansia kilpikonnia, jotka uivat vedenkalvossa. Sadan sylen -päässä rannasta hävisivät useimmat sukeltamalla, ja merihaukat, jotka -menettivät tukikohtansa, kohosivat laajoissa kierteissä ilmaan. Mutta -onneksi päätyi satakunta matelijaa rannikolle. - -Godfrey ja neekeri olivat juoksujalkaa rientäneet rantahietikolle tätä -merisaalista vastaan, josta jokainen elukka oli ainakin kaksi tai kolme -jalkaa läpimitaten. Ja ainoa keino estää kilpikonnia pääsemästä -takaisin mereen oli kääntää ne selälleen. Tähän raskaaseen hommaan -Godfrey ja Karefinotu siis ryhtyivät, ja aika väsyttävää se olikin. - -Seuraavat päivät käytettiin kaiken tämän saaliin keräämiseen. -Kilpikonnanlihaa, joka on oivallista sekä tuoreena että säilytettynä, -voitiin heti käyttää ja myös panna varastoon. Talven varalle Godfrey -suolautti suurimman osan lihoista, voidakseen käyttää niitä -jokapäiväiseksi tarpeeksi, mutta jonkun aikaa oli pöydällä erilaisia -kilpikonnanliemiä, joita ei ainoastaan Tartelett pitänyt herkullisina. - -Tätä tapausta lukuunottamatta ei elämän yksitoikkoisuutta enää mikään -häirinnyt. Joka päivä käytettiin samat tunnit samoihin hommiin. Ja eikö -tämä olo kävisi vielä synkemmäksi, sitten kun talvikausi pakottaisi -Godfreyn tovereineen sulkeutumaan Willin puuhun? Sitä ajatellessaan -Godfrey tunsi aina levottomuutta. Mutta mitäpä sille mahtoi? - -Sillä välin hän jatkoi Phinan saaren tutkimista; hän käytti -metsästykseen kaiken ajan, jota ei tarvinnut kiireellisempiin puuhiin. -Useimmiten oli Karefinotu hänen mukanaan, mutta Tartelett pysyi kotona. - -Tämä ei varmaankaan ollut erämies, vaikka hänen ensimmäinen yrityksensä -olikin ollut mestarilaukaus! - -Näillä retkillä sitten kerran sattui odottamaton tapaus, senlaatuinen, -että se tiesi Willin puun asukkaiden vastaiselle turvallisuudelle perin -vakavaa vaaraa. - -Godfrey ja neekeri olivat menneet otusten pyyntiin isoon keskusmetsään -sen harjanteen juurelle, joka oli Phinan saaren varsinaisena -selkärankana. Aamusta asti he eivät olleet nähneet kuin parin -antiloopin juoksevan korkeiden ikäpuiden välitse, mutta liian etäällä, -jotta niiden kaatamiseen olisi ollut mitään otaksuttavaa -mahdollisuutta. - -Mutta koska Godfrey, joka ei laisinkaan ollut pikkuriistaa ampumassa, -ei yrittänytkään surmata vain surmaamisen vuoksi, päätti hän palata -ilman saalista. Kai hän sitä hiukan pahoitteli, mutta ei niin paljon -antiloopin lihan kuin näiden märehtijäin taljojen vuoksi, joita hän -aikoi käyttää hyvään tarpeeseen. - -Kello oli jo kolme iltapäivällä. Ennen aamiaista, jonka hän tovereineen -oli nauttinut puiden juurella, yhtä vähän kuin sen jälkeenkään ei häntä -ollut metsästysonni suosinut. Molemmat laittautuivat siis päivälliseksi -palaamaan Willin puulle, kun Karefinotu heidän juuri metsästä ulos -tullessaan äkkiä hätkähti. Sitten hän syöksyen Godfreytä kohti tarttui -tämän hartioihin ja laahasi niin tarmokkaasti mukanaan, että toinen ei -kyennyt vastustamaan. - -Kaksikymmentä askelta etäämpänä Godfrey pysähtyi, veti henkeänsä ja -kääntyen Karefinotuun päin loi häneen kysyvän katseen. - -Suunniltaan säikähtynyt neekeri osoitti ojennetulla kädellään vähemmän -kuin viidenkymmenen askeleen päässä liikkumatta kyyröttävää eläintä. - -Se oli harmaakarhu, joka käpälillään syleili puunrunkoa ja nuokutti -isoa päätänsä ikäänkuin juuri olisi hyökkäämäisillään molempain -metsästäjäin kimppuun. - -Asiaa edes miettimättä Godfrey veti pyssynsä hanan heti vireeseen ja -laukaisi, ennenkuin Karefinotu oli ehtinyt häntä siitä estää. - -Oliko luoti osunut mahtavaan kämmenjalkaiseen? Luultavasti. Oliko se -saanut surmansa? Siitä ei voinut mennä takuuseen; mutta sen käpälät -irtaantuivat ja se kierähti puun juurelle. - -Ei ollut viivyteltävä. Käsikähmästä noin peloittavan eläimen kanssa -olisi saattanut olla mitä kamalimmat seuraukset. Tiedetään, että noiden -karhujen hyökkäys Kalifornian metsissä saattaa ammattimetsästäjätkin -mitä kauheimpaan vaaraan. - -Niinpä neekeri tarttuikin Godfreyn käsivarteen raahatakseen hänet mitä -nopeimmin sieltä pois. Ja käsittäen, että tässä ei voinut olla liian -varovainen, nuori mies totteli. - - - - -XIX - -Tilanne mutkistuu yhä. - - -Jokainen myöntänee, että pelottavan villipedon ilmestyminen Phinan -saarelle oli seikka, joka ei voinut olla mitä suurimmassa määrässä -huolestuttamatta kovan kohtalon sinne sulkemia ihmisparkoja. - -Godfrey -- joka siinä ehkä menetteli epäviisaasti -- ei pitänyt -itseänsä oikeutettuna salaamaan Tartelettilta, mitä oli tapahtunut. - -"Karhu!" huudahti Tartelett katsoen säikähtyneenä ympärilleen, -ikäänkuin lauma noita petoja olisi hyökkäillyt Willin puun -lähettyvillä. "Minkätähden karhu? Eihän tähän asti ole ollut karhuja -saarellamme! Jos niitä on yksi, niin voi olla useampiakin, vieläpä -suuri joukko muitakin raatelevia petoja: jaguareja, panttereja, -tiikerejä, hyeenoja, leijonia!" - -Tartelett näki Phinan saaren joutuneen jo kokonaisen häkistään ulos -murtautuneen eläinkokoelman haltuun. - -Godfrey vastasi hänelle, ettei saanut mitään liioitella. Hän oli nähnyt -karhun, se oli varmaa. Miksi ei ainoakaan noista pedoista ollut tähän -asti näyttäytynyt hänen samoillessaan saaren metsiä, sitä hän ei voinut -selittää, ja se oli todella selittämätöntä. Mutta siitä oli pitkä matka -johtopäätökseen, että saaren metsissä ja ruohikoilla vilisisi -kaikenlaisia petoeläimiä. Oli kuitenkin oltava varuillaan eikä enää -lähdettävä ulos muutoin kuin hyvin asestettuna. - -Onneton Tartelett! Tästä päivästä lähtien oli hänen elämänsä alituista -levottomuutta, mielenliikutusta, kauhua ja yhä uusiintuvaa järjetöntä -säikähtymistä, mikä sai hänet kovin kipeästi ikävöimään takaisin -kotimaahansa. - -"Ei", toisteli hän, "ei! Jos täällä on petoja... niin olen saanut -kylläkseni ja tahdon päästä täältä pois!" - -Mutta keinot puuttuivat. - -Godfreyn tovereineen oli siis tästedes oltava varuillaan. Hyökkäys -saattoi tapahtua ei ainoastaan rannikon ja ruohikon puolelta, vaan itse -mammutpetäjä-metsikössäkin. Senpävuoksi ryhdyttiin vakaviin -toimenpiteisiin asunnon turvaamiseksi äkillisiltä päällekarkauksilta. -Portti suljettiin visusti, niin että se saattoi vastustaa petoeläimen -kynsiä. Mitä kotieläimiin tulee, olisi Godfrey mielellään laittanut -niille tallin, johon olisi voinut ne sulkea, ainakin yöksi, mutta se ei -ollut helppoa. Tyydyttiin siis pysyttämään ne, mikäli mahdollista, -Willin puun lähettyvillä eräänlaisessa oksista tehdyssä aitauksessa, -josta ne eivät voineet päästä ulos. Mutta tämä aitaus ei ollut kyllin -vahva eikä kyllin korkea voidakseen pidättää karhun tai hyeenan -murtautumasta sen lävitse tai hyppäämästä sen yli. - -Mutta kun Karefinotu kaikista varoituksista huolimatta yhä vartioi -öisin majan ulkopuolella, toivoi Godfrey yhä voivansa välttää -suoranaisen hyökkäyksen. - -Tosin kyllä antausi Karefinotu vaaraan, ollessaan täten Willin puun -vartijana; mutta hän oli kaiketi käsittänyt, että hän siten tekisi -palveluksen pelastajilleen, ja pysyi itsepintaisesti päätöksessään -entiseen tapaansa valvoa yhteistä turvallisuutta, sanoipa Godfrey -hänelle mitä tahansa. - -Viikko kului, eikä mitään tuollaista peloittavaa vierasta ollut sillä -tienoolla näkynyt. Muuten ei Godfrey enää poistunutkaan asunnolta, -paitsi milloin se oli välttämätöntä. Kun lampaat, vuodet ja muu karja -kävivät laitumella lähiniityllä, ei niitä päästetty näkyvistä. -Useimmiten toimitti Karefinotu paimenen virkaa. Hän ei ottanut mukaansa -pyssyä, sillä näytti siltä, että hän ei ollut oppinut käsittämään -tuliaseiden käyttelyä; mutta toinen metsästyspuukoista riippui hänen -vyöstään, ja oikeassa kädessään hänellä oli kirves. - -Täten asestettuna ei tarmokas neekeri olisi epäröinyt hyökätä tiikeriä -tai mitä muuta pahimmanlaatuista petoa vastaan tahansa. - -Mutta kun ei karhua eikä mitään muutakaan suurta petoa ollut viime -kohtauksen jälkeen näyttäytynyt, alkoi Godfrey rauhoittua. Vähitellen -hän ryhtyi uudestaan tutkimuksiinsa ja metsästykseen, mutta -etääntymättä niin kauaksi saaren sisäosaan. Tällöin, kun neekeri oli -Godfreyn mukana, ei Willin puuhun visusti sulkeutunut Tartelett olisi -uskaltautunut sieltä ulos, vaikka olisi ollut tanssitunti annettavana! -Toisinaan Godfrey taas lähti yksinään, ja balettimestarilla oli silloin -toveri, jonka opettamiseen hän itsepäisesti uhrautui. - -Niin! Tartelett oli ensin aikonut opettaa Karefinotulle englanninkielen -tavallisimmat sanat; mutta hänen täytyi siitä yrityksestä luopua, sillä -niin huonosti näkyivät neekerin äänijänteet soveltuvan sen sanojen -lausumiseen. - --- No, -- oli Tartelett tuuminut, -- koska en kelpaa hänen -opettajakseen, niin olen hänen oppilaansa! - -Niinpä hän oli saanut päähänsä oppia Karefinotun puhumaa kieltä. - -Turhaan selitti hänelle Godfrey, että siitä ei olisi heille suurta -hyötyä; Tartelett ei antanut perään. Hän keksi siis keinoja tehdäkseen -Karefinotulle käsitettäväksi, että tahtoi tätä omalla kielellään -nimittämään ne esineet, joita hän kädellään osoitti. - -Täytyy tosiaan uskoa, että oppilas Tartelettilla oli hyvää taipumusta, -sillä kahden viikon päästä hän taisi viitisentoista sanaa! Hän tiesi, -että Karefinotu sanoi _hirsi_ tarkoittaessaan valkeata, _aradu_, kun -oli kysymys taivaasta; _mervira_ merkitsi hänen kielellään merta, -_dura_ oli puu ja niin edespäin. Tartelett oli tästä taidostaan yhtä -ylpeä kuin jos olisi saanut ensimmäisen palkinnon Polynesian kielessä -suurissa tutkintokilpailuissa. - -Silloin hän kiitollisena tahtoi antaa tunnustuksensa opettajalleen -siitä, mitä tämä oli hänen hyväkseen tehnyt, -- ei enää pakottamalla -häntä mongertamaan englantilaisia sanoja, vaan opettamalla hänelle -eurooppalaisen tanssitaiteen sirot liikkeet ja oikeat periaatteet. - -Nyt ei Godfrey voinut olla sydämestään nauramatta! Kuluihan siihen -ainakin aika, ja sunnuntaisin, kun ei enää ollut mitään tehtävää, hän -oli mielellään saapuvilla San Franciscon kuuluisan tanssiopettajan -esityksissä. - -Se oli tosiaan näkemisen arvoista! Onneton Karefinotu ähki, puhki ja -hikoili kuin höyrypannu alistuessaan tanssin alkeisharjoituksiin! Hän -oli kuitenkin opinhaluinen ja koetti parastaan; mutta olihan hän -kaikkien heimolaistensa tapaan pystyhartiainen ja eikö hänen -rotuominaisuuksiinsa kuulunut ulkoneva vatsa, sisäänpäin kääntyneet -polvet ja jalat? Kasvattakaa sitten moisella tavalla rakennetusta -villistä joku Vestris tai Saint-Leon! - -Kuitenkin kaikitenkin oli opettaja hellittämätön. Ja vaikka tämä -harjoitus Karefinotulle olikin kidutusta, oli hän sittenkin innokas. -Mitä saikaan hän kärsiä vain asettaakseen jalkansa ensimmäiseen -asentoon, sitä ei voisi kuvaillakaan! Ja kun oli siirryttävä toiseen ja -sitten kolmanteen, oli se vieläkin vaikeampaa! - -"Mutta katsohan toki minua, visapää!" huusi Tartelett, joka esimerkillä -avusti ohjaustansa. "Jalat ulospäin! Vielä enemmän ulospäin! Tuon -varpaat toisen kantapään kohdalle! Avaa polvesi, vintiö! Alenna -olkapäitäsi, tolvana! Pää suoraan...! Käsivarret kaareen...!" - -"Mutta tehän vaaditte häneltä mahdottomia!" huomautti Godfrey. - -"Mikään ei ole mahdotonta älykkäälle ihmiselle!" vastasi Tartelett -poikkeuksetta. - -"Mutta hänen ruumiinrakenteensa ei siihen sovellu..." - -"Mutta sen täytyy sopia; kyllä se vielä sopiikin! Se on välttämätöntä, -siitä ei mihinkään pääse; ja myöhemmin saa tuo villi kiittää minua -ainakin siitä, että osaa säädyllisesti esiintyä salongissa!" - -"Mutta eihän tuo neekeri koskaan joudu salonkiin!" - -"No, no, mistäpä te sen tiedätte, Godfrey?" vastasi opettaja -ylvästellen. "Eikö tulevaisuus ole nousukkaiden, jotka osaavat ottaa -ajasta vaarin?" - -Tämä oli Tartelettin kaikkien väitteiden loppuponsi. Ja sitten opettaja -otti taskuviulunsa ja veti jousellaan pieniä kimeitä säveliä, jotka -riemastuttivat Karefinotua. Muuta kiihoitusta ei tarvittu! -- -Välittämättä tanssitaidon säännöistä neekeri hyppi, vääntelihe ja -kieppui kuin mikäkin hyrrä! - -Ja nähdessään tämän Polynesian lapsen käyttäytyvän tähän tapaan -Tartelett mietti uinaillen, eivätkö nuo ehkä hiukan liian rohkeat ja -omaperäiset askeleet olleet ihmiselle aivan luonnollisia, vaikkakin ne -uhmailivat kaikkia taiteen periaatteita! - -Mutta jättäkäämme tanssin ja plastiikan opettaja näihin filosofisiin -mietteisiinsä palataksemme kysymyksiin, jotka ovat sekä hyödyllisempiä -että tärkeimpiä. - -Viimeisillä retkeilyillään metsässä tai kentällä, joko sitten yksinään -tai Karefinotun seurassa, ei Godfrey ollut havainnut mitään muuta -petoa. Hän ei edes ollut nähnyt niiden jälkiä. Puron partaalla, jonne -ne tietenkin olisivat tulleet janoansa sammuttamaan, ei ollut -ainoatakaan merkkiä niiden käpälistä. Öisin ei kuulunut ulvontaa eikä -epäilyttävää mörinää. Sitäpaitsi eivät kotieläimet vieläkään -osoittaneet minkäänlaista levottomuutta. - --- Tuo on omituista, -- ajatteli Godfrey toisinaan, -- enkä minä -kuitenkaan ole erehtynyt! Eikä myöskään Karefinotu. Karhun hän minulle -tosiaan näytti. Ihan varmaa on, että ammuin karhua! Otaksuen, että sen -tapoin, olisiko tuo siis ollut kämmenjalkaisten viimeinen edustaja -saarellamme? - -Se oli aivan selittämätöntä! Sitäpaitsi olisi Godfreyn, jos hän oli -karhun kaatanut, täytynyt löytää sen ruumis paikalta, missä oli sitä -ampunut. Mutta turhaan hän oli sitä sieltä etsinyt! Täytyikö hänen siis -uskoa, että eläin oli kuolettavasti haavoitettuna heittänyt henkensä -kaukana sieltä jossakin luolassa? Olihan se kyllä mahdollista; mutta -silloin tuolla kohdalla puun juurella olisi näkynyt hyytynyttä verta, -jota siellä ei kuitenkaan ollut. - --- Olkoon sen asian laita miten tahansa, -- tuumi Godfrey, -- mutta -olkaamme aina varuillamme! - -Marraskuun alkupäivinä saattoi sanoa ankaran vuodenajan alkaneen tällä -tuntemattomalla leveysasteella. Kylmää sadetta tuli jo tuntikausia. -Myöhemmin kai seuraisi loppumattomia rankkasateita, jotka jatkuvat -taukoamatta viikkomäärin ja ovat ominaisia tämän leveyspiirin -sateisille talvikuukausille. - -Godfreyn täytyi nyt ryhtyä laittamaan tulisijaa itse Willin puun -sisukseen, -- välttämätöntä tulisijaa, jonka avulla talvella sekä -lämmitettäisiin asuntoa että keitettäisiin ruokaa suojassa -sadekuuroilta ja tuulenpuuskilta. - -Tulisijan saattoi kyllä aina laittaa asunnon nurkkaan isojen kivien -väliin, joista toiset sovitettiin lappeelleen ja toiset syrjälleen. -Vaikein kysymys oli savun ulosjohtaminen, sillä sen päästäminen -pitkästä torvesta, joka kulki mammutpetäjän sisässä tyvirungon päähän -asti, ei ollut käytännöllistä. - -Godfreyn mieleen juolahti silloin tehdä putki muutamista pitkistä ja -paksuista bamburuo'oista, joita kasvoi paikoittain joen partailla. - -Täytyy myöntää, että Karefinotusta oli hänelle siinä hommassa hyvin -suurta apua. Musta mies käsitti, ei aivan vaikeuksitta, mitä Godfrey -halusi. Neekeri seurasi hänen mennessään kahden penikulman päähän -Willin puusta valitsemaan paksuimpia bambuja; hän avusti myöskin takan -rakentamisessa. Kivet sijoitettiin lattialle kammion perälle vastapäätä -ovea. Bamburuo'oista, joiden ydin oli poistettu ja joiden oksien -kohdalle oli leikattu kierteitä, tehtiin, kun ne sovitettiin päistään -toinen toisensa sisään, kylliksi pitkä putki, joka päättyi -mammutpetäjän kuoreen puhkaistuun aukkoon. Tämän täytyi siis riittää, -kunhan vain pidettiin tarkka huoli, että bambu ei syttynyt tuleen. -Ilokseen Godfrey näki hauskan tulen pian loimuavan, savun tärvelemättä -puun sisustaa tai tekemättä siellä oleskelemista tukalaksi. - -Hän oli tehnyt viisaasti ryhtyessään tähän laitokseen ja vielä -viisaammin kiirehtiessään sen valmistumista. - -Sillä marraskuun 3 päivästä sen 10 päivään asti satoi ihan lakkaamatta -kuin saavista kaataen. Olisi ollut mahdotonta ylläpitää tulta -ulkoilmassa. Näiden synkkien päivien kuluessa täytyi pysytellä majassa. -Ei voinut lähteä ulos muutoin kuin karjan ja kanatarhan välttämättömiä -tarpeita varten. - -Näissä olosuhteissa sattui _kama_-varasto loppumaan. Se oli heidän -varsinainen leipäaineksensa, ja sen puute kävi pian tuntuvaksi. Eräänä -päivänä -- marraskuun 10:nä -- Godfrey siis ilmoitti Tartelettille, -että hän lähtisi Karefinotun kera kaman mukuloita hakemaan, heti kun -sää näkyisi asettuvan. - -Tartelett, jota ei suinkaan haluttanut lähteä samoilemaan kahden -penikulman päähän liejuiseksi lionneen ruohikon läpi, suostui jäämään -kotimieheksi Godfreyn poissaollessa. - -Illalla alkoivat taivaalta todellakin hälvetä paksut pilvet, joita -länsituuli oli kasannut kuukauden alusta asti. Sade taukosi vähitellen, -aurinko heitti joitakuita himmeitä valonsäteitä. Saattoi toivoa, että -huomispäivä toisi tullessaan hiukkasen seestä, jota täytyi käyttää -hyväkseen. - -"Huomenna", virkkoi Godfrey, "minä lähden aamulla varhain ja Karefinotu -tulee mukaan". - -"Se on sovittu", vastasi Tartelett. - -Illan tullen, sitten kun ehtoollinen oli syöty ja usvista seljenneelle -taivaalle välähtänyt muutamia tähtiä, aikoi neekeri sijoittua -tavalliselle paikalleen majan ulkopuolelle, joka hänen oli täytynyt -jättää edellisinä sadeöinä. Godfrey yritti kuitenkin saada hänet -käsittämään, että olisi parasta pysyä huoneessa ja että lisävalppaus ei -ollut tarpeen, koska ainoakaan peto ei sen koommin ollut antanut -merkkejä itsestään. Mutta Karefinotu pysyi itsepintaisesti tuumassaan. -Hänen täytyi antaa pitää päänsä. - -Kuten Godfrey oli aavistanut, havaittiin aamulla, että sitten eilisen -ei ollut satanut. Ja kun hän läksi Willin puusta kellon seitsemää -käydessä, kultailivat auringon ensi säteet keveästi mammutpetäjäin -tiivistä holvia. - -Karefinotu oli paikallaan, missä oli viettänyt yönsä. Hän odotteli. -Hyvin asestettuina ja isot säkit mukanaan he sitten heti sanoivat -Tartelettille hyvästi ja suuntasivat kulkunsa joelle, jonka vasempaa -vartta he aikoivat kulkea ylöspäin kama-pensaikoille asti. - -Tunnin kuluttua he olivat päässeet perille mitään vaarallista -kohtaamatta. - -Juuria kaivettiin nopeasti riittävän runsas määrä molempien säkkien -täyttämiseksi. Se vei kolme tuntia, niin että kello oli noin yksitoista -aamupuolella, kun Godfrey toverinsa kanssa lähti paluumatkalle Willin -puuta kohti. - -Astuen lähetysten ja tyytyen katselemaan toinen toistansa, koska eivät -voineet puhella, he saapuivat puron tekemään mutkaan, jonka yli kaartui -isoja puita niin sijoittuneina, että ne näyttivät rannalta toiselle -laitetulta luonnonkedolta. Tässä Godfrey äkkiä pysähtyi. - -Nyt hän vuorostaan näytti Karefinotulle liikkumatonta eläintä, joka -seisoi puun juurella ja jonka silmistä hohti kummallinen kiilto. -"Tiikeri!" huudahti hän. - -Godfrey ei siinä erehtynyt. Tiikeri se kyllä oli, kookas tiikeri, -takajaloilleen nousseena ja kynsillään kuorien puunrunkoa, sanalla -sanoen valmiina hyökkäämään. - -Silmänräpäyksessä oli Godfrey pudottanut juurisäkkinsä. Panostettu -pyssy siirtyi hänen oikeaan käteensä, hän viritti hanan, nosti perän -olkapäätänsä vasten, tähtäsi ja laukaisi. - -"Hurraa, hurraa!" huusi hän. - -Tällä kertaa ei ollut epäilemistäkään: luodin kohtaama tiikeri oli -hypähtänyt taaksepäin. Mutta kenties se ei ollut saanut kuolinhaavaa, -ehkä se hyökkäisi jälleen eteenpäin yhä enemmän vimmastuneena... - -Godfrey piti kivääriänsä tähtäysasennossa ja toisella laukauksellaan -hän yhä uhkasi petoa. - -Mutta ennenkuin Godfrey oli ehtinyt sitä estää, oli Karefinotu -rynnännyt sinnepäin, minne tiikeri oli hävinnyt, metsästyspuukko -kädessään.. - -Godfrey huusi häntä pysähtymään, tulemaan takaisin. Se oli turhaa. -Neekeri, joka henkensäkin uhalla oli päättänyt lopettaa eläimen, jos se -oli vain haavoittunut, ei häntä kuullut tai ei tahtonut kuulla. - -Godfrey riensi siis hänen jälkeensä... - -Kun hän saapui virran partaalle, näki hän Karefinotun mittelemässä -voimiaan tiikerin kanssa puristaen sitä kurkusta, ponnistellen -kauheassa kamppailussa ja vihdoin antaen tarmokkaalla kädellään sille -puukoniskun sydämeen. - -Tiikeri kierähti silloin jokeen asti, jonka äskeisistä sateista -paisuneet laineet tempasivat sen vuolaan pyörteen tavoin mukaansa. -Eläimen raato, joka vain hetkisen kellui veden pinnalla, kulkeutui -vinhaa vauhtia merta kohti. - -Karhu, tiikeri! Ei enää ollut epäilemistäkään, että saarella piili -kauheita petoeläimiä! - -Tultuaan jälleen Karefinotun luo Godfrey oli kuitenkin havainnut, että -neekeri oli ottelussa saanut vain muutamia lieviä naarmuja. Sitten hän -hyvin huolissaan siitä, mikä heitä tulevaisuudessa mahdollisesti -odotti, jatkoi matkaansa Willin puuta kohti. - - - - -XX - -Tartelett hokee kaikissa äänilajeissa, että hän haluaisi -jo päästä pois saarelta. - - -Kun Tartelett sai kuulla, että saarella ei ollut ainoastaan karhuja, -vaan tiikerejäkin, alkoivat hänen valituksensa jälleen entistä -surkeampina. Nyt ei enää uskaltaisi lähteä ulos! Lopuksi nuo pedot -osaisivat Willin puullekin! - -Enää ei olisi turvassa missään! Peloissaan vaatikin opettaja suojakseen -vähintäänkin vallituksia, -- niin, kivisiä muureja vallihautoineen ja -vastahautoineen, välivarustuksineen ja linnakkeineen, sanalla sanoen -varustuksia, jotka täydellisesti turvaisivat koko sequoia-ryhmän. -Muutoin hän tahtoi tai ainakin tahtoisi lähteä pois. - -"Niin minäkin", vastasi Godfrey koruttomasti. - -Tositeossa eivät olosuhteet, joissa Phinan saaren isännät olivat tähän -asti eläneet, enää olleet samat. Heidän oli onnistunut taistella -puutetta vastaan ja hankkia itselleen elämän välttämättömimmät tarpeet, -kun onnelliset asianhaarat olivat tulleet heille avuksi. Sadekautta, -talvea ja sen uhkaa vastaan he myöskin osaisivat pitää puoliansa. Mutta -puolustautua villipetoja vastaan, jotka saattoivat karata heidän -kimppuunsa millä hetkellä tahansa, oli toista, ja siihen heiltä puuttui -keinojakin. - -Täten mutkistunut tilanne kävi siis varsin vakavaksi, ja pelättävä oli, -että se muuttuisi kestämättömäksi. - --- Mutta kuinka on mahdollista, -- toisteli Godfrey lakkaamatta -itsekseen, -- ettemme neljän kuukauden ajalla nähneet ainoatakaan petoa -saarella ja että meidän nyt kahden viikon kuluessa on täytynyt otella -karhua ja tiikeriä vastaan. Mitä se merkitsee? - -Sellainen asiaintila saattoi olla selittämätön, mutta se oli liiankin -totta, se täytyi myöntää. - -Godfrey, jonka kylmäverisyys ja rohkeus karttuivat koettelemuksissa, ei -kuitenkaan antanut mielensä lannistua. Koska vaarallisia petoja oli nyt -pientä siirtolaa uhkaamassa, täytyi viipymättä ryhtyä varokeinoihin -niiden hyökkäyksiä vastaan. - -Mutta miten siinä oli meneteltävä? - -Päätettiin ensiksikin, että retkiä metsään tai rannikolle tehtäisiin -harvemmin ja ettei lähdettäisi ulkosalle muuten kuin hyvin asestettuna -ja ainoastaan, milloin se elämäntarpeiden vuoksi oli ehdottomasti -välttämätöntä. - -"Näissä kahdessa kohtauksessa", sanoi Godfrey usein, "on onni meitä -kyllä suosinut, mutta kolmannella kerralla ehkä emme pääse niin -huokealla! Ei siis saa antautua vaaraan, milloin se ei ole ihan -välttämätöntä!" - -Kuitenkaan ei riittänyt, että vain vältettiin tarpeettomia retkiä. Oli -kaikin mokomin suojeltava Willin puuta samoin kuin talouden -lisärakenteitakin: kanakarsinaa, karjahakaa ja niin edespäin, joissa -pedot eivät olisi häikäilleet aiheuttaa korvaamattomia vahinkoja. - -Godfrey päätti siis, jollei juuri linnoittaa Willin puuta Tartelettin -suurenmoisten suunnitelmien mukaan, niin ainakin yhdistää samaan -piiriin sitä ympäröivät neljä tai viisi mahtavaa mammutpetäjää. Jos -voitiin rakentaa vankka ja korkea paaluaita toisesta rungosta toiseen, -saattaisi sen sisällä olla verraten hyvässä turvassa tai ainakin -äkkihyökkäykseltä suojattuna. - -Sen pystyttäminen oli mahdollista -- Godfrey oli ottanut siitä selvän, -ensin tarkoin tutkittuaan seutua, -- mutta se oli tosiaan aikamoinen -urakka. Vaikkapa supisti kehän mahdollisimman pieneksi, olisi tuota -paalutusta kuitenkin laitettava vähintään kolmesataa jalkaa. Arvaa -siis, millainen puumäärä oli valittava, kaadettava, karsittava, -kuljetettava paikalle ja pystytettävä, ennenkuin aitaus olisi valmis. - -Godfrey ei antanut työn paljouden itseänsä pelottaa. Hän ilmaisi -suunnitelmansa Tartelettille, joka sen hyväksyi luvaten tarmokasta -apua; mutta vielä tärkeämpää oli, että hänen onnistui saada se -selitetyksi Karefinotulle, joka oli aulis häntä auttamaan. - -Ryhdyttiin viipymättä työhön. - -Erään joenmutkan luona vajaan mailin päässä Willin puusta ylöspäin oli -pieni metsä, jossa kasvoi keskikokoisia merimäntyjä; näiden runkoja -saattoi lankkujen puutteessa asettaa vieretysten, tarvitsematta niitä -sitä ennen hakata nelitahkoisiksi, ja siten rakentaa vankan -paaluaitauksen. - -Tuohon metsään siis lähtivät Godfrey ja hänen kaksi toveriansa heti -aamunkoitteessa seuraavana päivänä eli marraskuun 12:na. He olivat -hyvin asestetut ja etenivät perin varovaisesti. - -"Minä en näistä retkistä paljoa pidä!" jupisi Tartelett, jonka uudet -koettelemukset tekivät yhä äreämmäksi. "Minä tahdon lähteä täältä -pois!" - -Mutta Godfrey ei viitsinyt hänelle enää vastata. Tässä tilaisuudessa ei -otettu huomioon hänen halujansa, ei edes vedottu hänen älyynsä. -Yhteishyvä vaati vain hänen käsivarttensa apua. Hänen oli alistuttava -vetojuhdan virkaan. - -Mitään ikävää kohtausta ei muuten sattunut tällä mailin taipaleella -Willin puulta pieneen metsään. Turhaan oli näreikköjä huolellisesti -tutkittu, ruohokenttää tähystetty äärestä ääreen. Kotieläimet, jotka -oli täytynyt päästää sinne laitumelle, eivät osoittaneet mitään -säikähdyksen merkkejä. Linnut kisailivat kuten tavallista, osoittamatta -minkäänlaista huolestumista. - -Työt alkoivat heti. Syystä jätti Godfrey rakennusaineiden kuljettamisen -siksi, kunnes kaikki tarvittavat puut olivat kaadetut. Niitä voitaisiin -veistää turvallisemmin sitten, kun ne olivat paikalla. - -Tässä raskaassa urakassa oli Karefinotusta hyvin paljon apua. Hänestä -oli tullut hyvin taitava kirveen ja sahan käyttäjä. Hänen sitkeä -voimansa teki hänelle mahdolliseksi työn jatkamisen silloinkin, kun -Godfreyn jo täytyi pysähtyä tuokioksi levähtämään ja kun Tartelett, -kädet rakoilla ja jäsenet pehmeinä, ei enää olisi jaksanut edes -taskuviuluansa kohottaa. - -Kuitenkin oli Godfrey onnettomalle, puunhakkaajaksi muuttuneelle -tanssin ja plastiikan opettajalle varannut tehtävän huokeimman osan, -nimittäin pikkuoksain karsimisen. Siitä huolimatta olisi Tartelett, -vaikkei hänelle olisi maksettu kuin puoli dollaria päivässä, saanut -neljä viidennestä palkastaan ansiotta! - -Kuuden päivän aikana, marraskuun 12 päivästä 17 päivään, jatkettiin -työtä herkeämättä. Lähdettiin työpaikalle päivänkoitteessa, otettiin -evästä mukaan ja palattiin Willin puulle vasta illallista syömään. -Taivas ei ollut aivan selkeä. Toisinaan kasaantui suuria pilviä. Oli -vihurien aika, sade ja päiväpaiste vuorottelivat. Sadekuurojen -ropsahtaessa etsivätkin metsänhakkaajat parhaansa mukaan suojaa puiden -alta, ryhtyen sitten jälleen työhönsä, joka oli hetkiseksi keskeytynyt. - -Marraskuun 18 päivänä viruivat kaikki puut latvottuina ja oksittuina -maassa, valmiina Willin puulle kuljetettaviksi. Tällä välin ei -ainoatakaan petoeläintä ollut näyttäytynyt joen lähettyvillä. Saattoi -kysyä, oliko niitä enää saarella jäljellä. Olivatko surmaniskun saaneet -karhu ja tiikeri -- perin vähän luultavaa! -- olleet lajinsa ainoat -edustajat? Oli miten oli, ei Godfrey suinkaan tahtonut luopua -suunnitelmastaan pystyttää vankka paaluaita turvaksi yhtä hyvin villien -alkuasukkaiden hyökkäystä kuin karhujen ja tiikerien käpäläniskuja -vastaan. Sitäpaitsi oli jo raskain työ suoritettu, koska enää oli vain -kuljetettava puut paikalle, missä ne käytettäisiin tarkoitukseensa. - -Sanomme, että "raskain työ oli suoritettu", vaikka voisi näyttää siltä, -että tuon kuljettamisen täytyi olla äärettömän työlästä. Että niin ei -kuitenkaan ollut asianlaita, johtui siitä, että Godfrey oli keksinyt -käytännöllisen keinon, joka mitä suurimmassa määrässä huojentaisi -hommaa. Käytettäisiin nimittäin tulvivaa jokea, joka äskeisten sateiden -paisuttamana oli käynyt kyllin vuolaaksi kuljettaakseen kaikki nuo -tukit. Ne sidottaisiin pieniksi kapeiksi lautoiksi ja soluisivat siten -mukavasti sequoia-metsikölle asti, jonka läpi puro juoksi vinoon. -Siellä pieni silta ne aivan luonnollisena salpapuomina pysähdyttäisi. -Siltä kohdalta oli Willin puulle tuskin viittäkolmatta askelta. Jos ken -oli erinomaisen tyytyväinen tähän menettelytapaan, joka salli hänen -korjata epäedulliseen valoon joutunutta ihmisarvoansa, niin se oli -opettaja Tartelett. Kahdeksantenatoista päivänä lautattiin ensimmäiset -puut. Ne ajelehtivat vastuksia kohtaamatta sulkupuomille. Vähemmässä -kuin kolmessa päivässä oli kaikki kuljetettu, niin että marraskuun 20 -päivänä kaikki hakkaukset olivat määräpaikallaan. - -Seuraavana päivänä pystytettiin ensimmäiset rungot kahden jalan -pituudelta maahan upotettuina, ja aita alkoi kohota Willin puuta -ympäröiväin suurimpain mammutpetäjäin välille. Tukevista ja taipuvista -oksista tehdyt siteet lujittivat rakenteen, jossa paalujen latvat -olivat kirveellä teräviksi suipennetut. - -Godfrey katseli työn edistymistä tyytyväisenä ja toivoi hartaasti, että -se pian olisi valmis. - -"Kun paaluaita kerran on pystyssä", sanoi hän Tartelettille, "niin -olemme todella kotonamme". - -"Emme ole todella kotonamme", vastasi opettaja kuivakiskoisesti, -"ennenkuin olemme huoneissamme Kolderupin talossa Montgomery-kadun -varrella!" - -Siitä asiastahan ei voinut olla kahta mieltä. - -Marraskuun 26 päivänä oli paalutus kolmelta neljännekseltään valmis. -Sen toisiinsa liittämien mammutpetäjäin joukossa oli myöskin se, jonka -runkoon kanahuone oli järjestetty, ja Godfrey aikoi laittaa kehän -sisälle myöskin tallin. - -Vielä kolme tai neljä päivää, ja koko aitaus olisi pystyssä. Enää olisi -vain laitettava siihen tukeva portti, joka lopullisesti turvaisi Willin -puun suljetun alueen. - -Mutta seuraavana päivänä, marraskuun 27:nä, keskeytti työn välitapaus, -joka meidän on kerrottava verrattain seikkaperäisesti, koska se kuuluu -Phinan saarelle ominaisten käsittämättömien seikkojen joukkoon. - -Kello kahdeksan tienoissa aamusella oli Karefinotu kiskonut itsensä -sisätorvea pitkin mammutpetäjän haaraan sulkeakseen tiukasti aukon, -jonka lävitse kylmä viima ja sade voivat tunkeutua sisään. Silloin hän -päästi omituisen huudon. - -Aitauksella työskentelevä Godfrey kohotti päätänsä ja huomasi neekerin, -joka ilmeikkäin elein viittoi häntä viipymättä saapumaan luokseen. - -Arvaten, että Karefinotu ei suinkaan tahtonut ilman vakavaa aihetta -häntä vaivata, otti Godfrey kaukoputkensa, nousi sisätorveen, -pujottausi aukosta ja istui pian hajareisin eräällä emäoksista. - -Osoittaen silloin käsivarrellaan Phinan saaren koilliskolkassa olevaa -pyöreätä kulmausta kohti näytti Karefinotu pitkän höyhentöyhdön tapaan -ilmaan kohoavaa savua tai höyryä. - -"Vieläkin!" huudahti Godfrey. - -Ja suunnaten kaukoputkensa osoitettua paikkaa kohti täytyi hänen tällä -kertaa todeta, että mikään näköhäiriö ei ollut mahdollinen, vaan että -siellä todellakin oli savua, jonka täytyi kohota melkoisesta roviosta, -koska sen selvästi huomasi lähes viiden mailin päähän. - -Godfrey kääntyi neekeriä kohti. - -Tämä ilmaisi kummastuksensa katseillaan, huudahduksillaan, koko -asennollaankin. Epäilemättä hän ei ollut vähemmän hämmästynyt tästä -ilmiöstä kuin Godfrey itse. - -Muuten ei ulapalla eikä rannikolla näkynyt mitään laivaa, ei -alkuasukasten ruuhta eikä muutakaan, mikä olisi ilmaissut, että -äskettäin oli noustu maihin. - -"Ah, tällä kertaa kyllä osaan ottaa selvän siitä, mikä tuon savun -aiheuttaa!" huudahti Godfrey. - -Ja osoittaen saaren koilliskulmaa ja sitten mammutpetäjän tyveä hän -ilmoitti kädenliikkeellä Karefinotulle, että hän tahtoi hetkistäkään -hukkaamatta mennä sinne. - -Karefinotu käsitti hänen tarkoituksensa, vieläpä päännyökkäyksellä -ilmaisi aietta kannattavansakin. - --- Niin, -- tuumi Godfrey, -- jos siellä on ihmisolento, täytyy tietää, -kuka hän on ja mistä hän on tullut! On saatava selville, miksi se -piileskelee! Siitä riippuu meidän kaikkien turvallisuus! - -Hetkistä myöhemmin hän oli Karefinotun kera astunut alas Willin puun -juurelle. Siellä Godfrey mainiten Tartelettille, mitä oli nähnyt ja -mitä aikoi tehdä, ehdotti tälle, että hän lähtisi heidän kerallaan -rannikon pohjoisosaan. - -Kymmenisen mailin samoilu päivässä ei ollut houkuttelevaa henkilölle, -joka piti sääriään ruumiinsa arvokkaimpana osana, yksinomaan jaloihin -harjoituksiin luotuina. Hän vastasi siis mieluummin jäävänsä kotiin. - -"Jääkää sitten!" vastasi Godfrey. "Me lähdemme kahden; mutta älkää -odottako meitä ennen iltaa!" - -Sitten Karefinotu ja hän, ottaen evästä mukaansa, jotta voisivat -matkalla murkinoida, lähtivät liikkeelle sanottuaan hyvästi -opettajalle, jonka mielestä he eivät mitään löytäisi, vaan -väsyttäisivät itsensä ilman aikojaan. - -Godfrey otti pyssynsä ja revolverinsa, neekeri taas kirveen ja -metsästyspuukon, josta oli tullut hänen mieliaseensa. He astuivat -puusillan yli, saapuivat joen oikealle rannalle ja samosivat sitten -ruohikon poikki sille rannikon suunnalle, josta oli nähty savun -nousevan kallioiden välistä. - -Se oli kauempana idässä kuin se paikka, jossa Godfrey oli toisella -tutkimusretkellään turhaan käynyt. - -Molemmat astuivat ripeästi, kuitenkin tarkastaen, oliko tie -turvallinen, eikö pensaissa ja vesakoissa ollut mitään eläintä, jonka -hyökkäys olisi ollut pelottava. - -He eivät kohdanneet mitään vaarallista. - -Keskipäivällä he, sittenkun olivat einehtineet, mutta muutoin eivät -hetkeksikään pysähtyneet, saapuivat ensimmäiselle rannikkoa -reunustavalle kalliovyöhykkeelle. Savu, joka yhä oli näkyvissä, kohosi -enää tuskin neljännesmailin matkan päässä. Tarvitsi enää vain kulkea -suorassa viivassa päämäärään saapuakseen. - -He kiirehtivät siis askeleitaan, mutta asettuen hiukan varuilleen, -jotta voisivat yllättää eivätkä itse tulisi yllätetyiksi. - -Kahta minuuttia myöhemmin haihtui savu, ikäänkuin tuli olisi yhtäkkiä -sammutettu. - -Mutta Godfrey oli pannut tarkasti merkille paikan, mistä se oli -kohonnut. Siinä oli jyrkän, omituisesti muodostuneen kallion, ikäänkuin -katkaistun pyramiidin huipputynkä, jonka saattoi helposti tuntea. -Osoittaen sitä toverilleen hän astui suoraan sitä kohti. - -Neljännesmaili oli nopeasti kuljettu; kiivettyään takaapäin olivat -Godfrey ja Karefinotu rantahietikolla vähemmän kuin viidenkymmenen -askeleen päässä tuosta kalliosta. - -He juoksivat sinne... ei ketään...! Mutta tällä kertaa osoitti tuskin -sammunut valkea ja puoliksi hiipunut hiillos kylläkin selvästi, että -paikalla oli äskettäin ollut tuli sytytettynä. - -"Täällä oli joku", huudahti Godfrey, "joku oli täällä tuokio sitten! -Siitä on otettava selvä...!" - -Hän huusi... Ei vastausta...! Karefinotu hihkaisi kaikuvasti... Ketään -ei näkynyt! - -Sitten he ryhtyivät molemmat tutkimaan naapurikallioita etsien luolaa -tai koloa, joka olisi voinut tarjota suojaa haaksirikkoiselle, -alkuasukkaalle, metsäläiselle... - -Turhaan he tarkoin nuuskivat rannikon pienimmätkin kolot ja lokerot. -Mitään vanhan tai uuden leiripaikan merkkejä ei näkynyt, ei jälkeäkään -minkäänlaisen ihmisolennon käynnistä. - -"Eikä se kuitenkaan", toisteli Godfrey, "voinut tällä kertaa olla -mitään kuuman lähteen höyryä! Se oli tosiaan palavan puun ja ruohon -savua, eikä tuo tuli ole voinut itsestään syttyä!" - -Kaikki etsiskelyt olivat turhia, ja niin lähtivät Godfrey ja Karefinotu -kellon kahta käydessä paluumatkalle Willin puulle yhtä levottomina kuin -ällistyneinäkin sen johdosta, etteivät olleet mitään löytäneet. - -Kukaan ei ihmettele, että Godfrey lähti sieltä hyvin miettiväisenä. -Hänestä tuntui, että hänen saarellaan nyt hallitsi jokin salattu voima. -Tuon savun uusiutuminen, petoeläinten ilmestyminen, eikö se kaikki -viitannut johonkin merkilliseen, käsittämättömään ja aavistamattomaan? - -Ja eikö hänen täytynyt yhä enemmän varmistua tässä ajatuksessa, kun hän -tuntia myöhemmin ruohikolle saavuttuaan kuuli omituista ratinaa tai -kalinaa...? Karefinotu työnsi häntä sivulle, samalla kun ruohoon -kiertynyt käärme oli hyökkäämäisillään hänen kimppuunsa. - -"Käärmeitä, vielä käärmeitäkin, sitten kun jo olemme tavanneet karhuja -ja tiikerejä!" huudahti hän. - -Niin, se oli yksi noita matelijoita, jotka voi helposti tuntea niiden -paetessaan aiheuttamasta kalinasta -- kalkkarokäärme myrkyllisintä -lajia, oikea sukunsa jättiläinen. - -Karefinotu oli heittäytynyt Godfreyn ja matelijan väliin, joka riensi -pakenemaan tiheään varvikkoon. - -Mutta ajaen sitä takaa neekeri saavutti sen ja katkaisi siltä pään -kirveeniskulla. Kun Godfrey saapui hänen luokseen, vavahtelivat -matelijan tyngät verisellä maalla. - -Muitakin yhtä vaarallisia käärmeitä näyttäytyi sitten lukuisasti koko -sillä osalla ruohikkoa, jonka joki eroitti Willin puusta. - -Oliko siis äkkiä tapahtunut matelijain rynnäkkö? Oliko Phinan saaresta -tuleva kilpailija muinoiselle Tenos-saarelle, jonka hirvittävät -käärmeet ennen vanhaan tekivät kuuluisaksi ja joka kyykäärmeelle antoi -nimensäkin? - -"Rientäkäämme, rientäkäämme!" huudahti Godfrey viitaten Karefinotulle, -että tämä kiirehtäisi askeliansa. - -Hän oli levoton. Häntä puistattivat kamalat aavistukset eikä hän voinut -niitä vaimentaa. - -Niiden vaikutuksen alaisena, jotakin läheistä vaaraa aavistaen, hänellä -oli kiire päästä Willin puulle takaisin. - -Mitä sitten, kun hän lähestyi puron yli kyhättyä siltaa! - -Säikähdyshuutoja kaikui mammutpetäjäin ryhmästä. Huudettiin apua niin -pelästyneellä äänellä, että siitä ei voinut erehtyä! - -"Se on Tartelett!" sanoi Godfrey. "Poloisen kimppuun on hyökätty...! -Nopeasti, nopeasti...!" - -Kun he olivat kulkeneet sillan yli, näkivät he Tartelettin -kahdenkymmenen askeleen päässä juosta vilistävän minkä sääret -kantoivat. - -Ääretön, joesta noussut krokotiili ajoi häntä takaa kita avoinna. -Sensijaan, että olisi poikkeillut oikealle ja vasemmalle, juoksi -säikähtynyt mies-parka pelosta hulluna suoraan eteenpäin, antautuen -siten vaaraan, että peto hänet saavuttaisi... Äkkiä hän kompastui, -kaatui... Hän oli hukassa... - -Godfrey pysähtyi. Tämän välittömän vaaran uhatessa ei hänen -kylmäverisyytensä hetkeksikään jättänyt häntä. Hän kohotti pyssynsä ja -tähtäsi krokotiilia silmän alle. - -Hyvin tähdätty luoti murskasi hirviön pään. Eläin ponnahti sivulle, -mätkähti jälleen maahan eikä sitten enää hievahtanut. - -Kiirehtien sitten Tartelettin luo Karefinotu nosti hänet pystyyn... -Tanssinopettaja oli päässyt pelkällä säikähdyksellä. Mutta kylläpä hän -oli säikähtynyt! - -Kello oli kuusi illalla. - -Hetkistä myöhemmin Godfrey oli molempine kumppaneineen vetäytynyt -Willin puuhun. - -Kuinka katkerin miettein he söivätkään ilta-ateriansa! Mitä pitkiä -unettomuuden hetkiä olikaan varalla näille Phinan saaren asukkaille, -joita vastaan kova onni nyt raivokkaana riehui! - -Mitä tanssinopettajaan tulee, ei hän tuskissaan osannut muuta kuin -toistaa lauseen, johon lyhyesti sisältyivät kaikki hänen ajatuksensa: - -"Minäpä tahtoisin lähteä täältä pois!" - - - - -XXI - -Neekeri Karefinotu lausuu aivan hämmästyttävän mietteen. - - -Talvikausi, perin ankara näillä leveysasteilla, oli vihdoin tullut. -Ensimmäisiä pakkasia alkoi jo tuntua, ja täytyi otaksua säiden -muuttuvan tavattoman kolkoiksi. Godfrey oli siis syystä hyvillään, että -oli laittanut tulisijan asunnon sisään. Sanomattakin on selvää, että -paaluaita oli tehty valmiiksi ja että vankka portti nyttemmin sulki -siten eristetyn tarhan. - -Lähinnä seuraavien kuuden viikon aikana eli puoliväliin joulukuuta oli -kovin myrskyisiä päiviä, jolloin ei ollut mahdollista lähteä ulkosalle. -Ensiksikin tuiskahti hirveitä tuulenpuuskia. Ne horjuttivat metsikön -mammutpetäjiä tyveen asti ja peittivät maan taittuneilla oksilla, joita -kerättiin runsas varasto polttopuiksi. - -Willin puun asukkaat pukeutuivat silloin mahdollisimman lämpimästi. -Matkalaukusta tavattuja villavaatteita käytettiin niillä retkeilyillä, -jotka muonitusta varten olivat välttämättömät. Mutta sää kävi niin -kurjaksi, että oli pakko pysyä pirtissä. - -Kaikki metsästys kävi mahdottomaksi, ja lunta tuiskutti pian niin -kosolta, että Godfrey olisi voinut luulla olevansa Jäämeren -epäystävällisillä rannoilla. - -Tiedetäänhän, että pohjatuulten mitään ehkäisevää estettä kohtaamatta -pieksemä Pohjois-Amerikka on maapallon kylmimpiä seutuja. Talvea jatkuu -siellä yli huhtikuun puolivälin. Sitä vastaan kamppaillakseen täytyy -ryhtyä erikoisiin varokeinoihin. Tämä sai ajattelemaan, että Phinan -saari sijaitsi paljon korkeammalla leveysasteella kuin Godfrey oli -otaksunut. - -Senvuoksi oli välttämätöntä laittaa Willin puun sisusta niin mukavaksi -kuin mahdollista. Mutta kauheasti saatiin kärsiä pakkasesta ja -kylmästä. Muonatarpeet olivat, sen pahempi, riittämättömät, säilytetty -kilpikonnanliha hupeni vähitellen. Monta kertaa täytyi uhrata jokunen -pää karjasta, joku lammas, porsaskaniini tai vuohi, joiden lukumäärä -niiden saarelle saavuttua oli vain vähän lisääntynyt. - -Mitä surullisia mietteitä toivatkaan nämä uudet koettelemukset Godfreyn -mieleen! - -Tapahtuipa vielä, että ankara kuume lannisti hänet pariksi viikoksi. -Ilman pientä kotiapteekkia, joka sisälsi hänen hoitoonsa tarpeellisia -rohtoja, hän ehkä ei olisi vironnutkaan. Tartelett muuten ei juuri -kyennyt antamaan hänelle tämän ankaran taudin aikana tarpeellista apua. -Karefinotua hänen oli toipumisestaan etupäässä kiitettävä. - -Mutta mitä muistoja ja mitä kaipuuta! Eikä hän voinut syyttää ketään -muuta kuin itseänsä tilasta, jonka loppuakaan hän ei enää nähnyt! Monet -monituiset kerrat hän houraillessaan kutsui Phinaa, jota ei enää -koskaan luullut näkevänsä, Will-enoansa, josta luuli olevansa iäksi -eroitettu! Ah, kylläpä hän nyt tinki tuosta Robinsonien elämästä, jonka -hänen lapsellinen mielikuvituksensa oli maalannut niin ihanteelliseksi! -Nyt hän näki kamppailevansa ankaran todellisuuden kanssa! Hän ei enää -voinut edes toivoa, että koskaan pääsisi kotilieden ääreen! - -Näin kului tämä surullinen joulukuu, jonka lopulla Godfrey alkoi saada -hiukan voimia takaisin. - -Mitä Tartelettiin tulee, oli hänelle tosin erityisenä armona suotu, -että hän aina oli terve. Mutta mitä lakkaamattomia valituksia, mitä -loppumattomia jeremiaadeja! Kuten Kalypson luola Odysseuksen lähdettyä, -ei Willin puukaan "enää kajahdellut hänen laulustaan" -- nimittäin -pienen viulurämän pakkasenkangistamain kielien sävelistä! - -On vielä mainittava, että Godfreyn raskaimpia huolia oli, paitsi -vaarallisten eläinten ilmestymisen pelkoa, myöskin pelko siitä, että -villit monilukuisina saapuisivat uudestaan Phinan saarelle, jonka asema -oli niille tunnettu. Sellaista hyökkäystä vastaan olisi paaluaitaus -ollut varsin riittämätön suojavarustus. - -Kun kaikkea tarkoin mietti, näytti mammutpetäjän korkeiden oksien -tarjoama turvapaikka vieläkin varmemmalta, ja sinne pääsyä ryhdyttiin -tekemään helpommaksi. Aina olisi helppo puolustaa ahdasta aukkoa, jonka -läpi oli tunkeuduttava tyvirungon huipulle päästäkseen. - -Karefinotun avulla Godfreyn onnistuikin laittaa säännöllisten -välimatkojen päähän jalan vastineita seinästä toiseen ikäänkuin -tikapuiden askelmia, jotka kiinnitettiin pitkällä kasviköydellä ja -joita pitkin saattoi nopeammin nousta sisätorvea ylös. - -"Kah", virkkoi Godfrey hymyillen, kun tämä työ oli päättynyt, "nyt on -meillä talvimaja alhaalla ja kesähuvila ylhäällä!" - -"Minä asuisin mieluummin kellarissa, kunhan se vain olisi -Montgomery-kadun varrella!" vastasi Tartelett. - -Saapui joulu -- tuo kaikkialla Pohjois-Amerikassa niin juhlittu -_christmas!_ Sitten tuli uudenvuoden päivä monine lapsuudenmuistoineen, -joka sateisena, lumisena, kylmänä ja synkkänä aloitti uuden vuosiluvun -mitä kaameimmin entein! - -Nyt oli kulunut kuusi kuukautta siitä, kun _Dreamin_ haaksirikkoiset -viimeksi olivat olleet yhteydessä muun maailman kanssa. - -Vuoden alku ei ollut onnellisimpia. Se sai ajattelemaan, että Godfrey -tovereineen joutuisi vielä julmempia koettelemuksia kestämään. - -Lumipyryä kesti aina tammikuun 18 päivään asti. Täytyi antaa karjan -käydä laitumella ulkona, jotta se voisi hankkia ravinnokseen mitä -löytäisi. - -Päivän lopulla verhosi koko saaren kovin kostea ja kylmä yö, ja -mammutpetäjäin alusta vaipui sysimustaan pimeyteen. - -Vuoteillaan mammutpuun sisustassa loikovat Godfrey ja Karefinotu -yrittivät turhaan nukkua. Pihkasoihdun epävarmassa valossa Godfrey -selaili raamattua. - -Kellon kymmenettä käydessä kuului etäistä melua, joka vähitellen läheni -ja tuntui tulevan saaren pohjoisosasta. - -Siitä ei voinut erehtyä. Petoeläimet siellä kiertelivät ympäristöllä -ja, mikä vielä kamalampaa, tiikerin ja hyenan ulvonta yhtyi tällä -kertaa pantterin ja leijonan karjunnan kanssa hirvittäväksi -konsertiksi. - -Godfrey, Tartelett ja neekeri olivat äkkiä nousseet sanomattoman kauhun -vallassa. Jos Karefinotu tämän selittämättömän petojen hyökkäyksen -uhatessa säikähtyi yhtä paljon kuin toisetkin, täytyy sen lisäksi -myöntää, että hänen hämmästyksensä oli ainakin yhtä suuri kuin hänen -pelkonsakin. - -Kahden kamalan tunnin kuluessa kaikki kolme heristivät korviansa. -Ajoittain kajahti ulvonta varsin läheltä, sitten äkkiä lakatakseen, -ikäänkuin vaaniskeleva petolauma samoilemaansa seutua tuntematta -harhailisi umpimähkään. Kenties silloin Willin puukin säilyisi -hyökkäykseltä! - --- Vähätpä siitä apua! -- ajatteli Godfrey. -- Jollei meidän onnistu -hävittää noita eläimiä sukupuuttoon, niin ei ole enää mitään turvaa -saarellamme! - -Vähän jälkeen keskiyön alkoivat karjumiset kajahdella entistä -voimakkaampina ja lyhyemmän matkan päästä. Oli mahdotonta epäillä, että -ulvova joukko lähestyi Willin puuta. - -Niin, se oli liiankin varmaa! Mutta mistä nuo pedot sitten oikeastaan -olivat tulleet? Eivät ne olleet voineet aivan äskettäin nousta maihin -Phinan saarelle! Niiden oli täytynyt siis olla siellä ennen Godfreyn -tuloa! Mutta miten sitten koko tuo lauma oli voinut niin hyvin lymytä, -että hän eräretkillään enempää kuin samoiluillaan keskimetsissä ja -saaren uloimmilla eteläisillä rannikoilla ei ollut koskaan tavannut -niistä jälkeäkään! Missä oli se salaperäinen luola, joka oli oksentanut -kidastaan nuo leijonat, pantterit ja tiikerit? Eikö tämä kaikkien -tähänastisten selittämättömien seikkojen joukossa ollut -selittämättömin? - -Karefinotu ei voinut uskoa korviansa. Kuten sanottu, oli juuri hänen -kummastuksensa kaikkein suurin. Willin puun sisustaa valaisevan liekin -hohteessa olisi hänen mustalla naamallaan voinut havaita mitä -omituisimpia irvistyksiä. - -Tartelett puolestaan voihki, valitti ja nurisi loukossaan. Hän tahtoi -kysellä Godfreyltä tätä kaikkea; mutta nuori mies ei voinut hänelle -vastata eikä ollut sillä tuulellakaan. Hän aavisti ääretöntä vaaraa, -mietti keinoja sen välttämiseksi. Kerran, pari hän Karefinotun kanssa -etääntyi aitauksen keskelle. He tahtoivat tarkastaa, oliko tarhan -portti sisäpuolelta vankasti suljettuna. - -Yhtäkkiä syöksyi eläinjoukko lumivyöryn tapaan Willin puuta kohti. - -Se oli vasta vain vuohi-, lammas- ja kaniinilauma. Säikähtyneinä -kuulemastaan petoeläinten mölystä ja vainuten niiden lähenemisen nämä -elukat olivat paenneet kuin hullut laitumelta ja saapuivat etsimään -suojaa paalutuksen takaa. "Niille täytyy avata!" sanoi Godfrey. -Karefinotu nyökkäsi. Hänen ei tarvinnut puhua samaa kieltä kuin Godfrey -lausuakseen ajatuksensa. - -Portti avattiin, ja koko säikähtynyt lauma syöksyi aitaukseen. - -Mutta sillä hetkellä välähti avatun aukon läpi kiiluvia silmiä tuosta -pimennosta, jonka mammutpetäjäin muodostama katto teki vielä -synkemmäksi. Ei ollut enää aikaa tarhan sulkemiseen! Tarttua Godfreyn -niskaan, laahata hänet vastoin tahtoansa mukaansa ja työntää kammioon, -jonka oven hän rajusti sulki -- tuon kaiken teki Karefinotu -salamannopeasti. - -Uudet karjahdukset ilmaisivat, että kolme tai neljä petoa oli -tunkeutunut aitauksen sisäpuolelle. - -Silloin sekaantui näihin kauheihin karjahduksiin moniäänistä -säikähdyksen määkinää ja mörinää. Kotieläinten lauma oli kuin satimeen -ajettuna jäänyt hyökkääjäin kynsien raadeltavaksi. - -Godfrey ja Karefinotu, jotka olivat kavunneet mammutpetäjän kuoreen -puhkaistuihin ikkunoihin, koettivat nähdä, mitä pimeässä tapahtui. - -Kaiketikin olivat pedot -- tiikerit tai leijonat, pantterit tai -hyeenat, sitä ei vielä voinut tietää -- karanneet karjan kimppuun ja -alkaneet teurastuksensa. - -Sillä hetkellä tarttui Tartelett, sokean pelon vallassa ja kauhusta -suunniltaan yhteen pyssyistä, tahtoen umpimähkään ampua toisen ikkunan -aukosta! - -Godfrey pidätti häntä. - -"Ei!" kielsi hän. "Tässä pimeydessä on perin vähän mahdollisuutta, että -luodit osuvat. Emme saa turhaan tuhlata ampumavaroja. Odottakaamme -aamua!" - -Hän oli oikeassa. Luodit olisivat yhtä hyvin voineet osua kotieläimiin -kuin villipetoihin -- vieläpä varmemminkin, koska edellisiä oli -runsaammin. Niiden pelastaminen oli nyt mahdotonta. Kun ne olivat -uhratut, niin kenties kylläiset pedot olisivat ennen päivännousua -lähteneet tarhasta. Sitten olisi aikaa miettiä, kuinka tulisi menetellä -puolustautuakseen uutta hyökkäystä vastaan. - -Parempi oli myöskin, että tänä kovin pimeänä yönä mahdollisuuden mukaan -salattaisiin pedoilta ihmisolentojen läsnäolo, koska ne ehkä olisivat -pitäneet ihmisenlihaa parempana. Siten ehkä vältettäisiin suoranainen -hyökkäys Willin puuta vastaan. - -Koska Tartelett ei kyennyt ymmärtämään tämänlaatuista perustelua -enempää kuin mitään muunlaistakaan, tyytyi Godfrey sieppaamaan häneltä -aseen pois. Opettaja heittäysi silloin vuoteelleen noituen matkoja ja -matkustajia, riiviöitä, jotka eivät ymmärrä rauhallisesti pysyä -kotilieden ääressä! - -Hänen kaksi toveriansa oli jälleen noussut ikkunoihin tähystämään. -Siellä he havaitsivat, voimatta mennä väliin, pimennossa tapahtuvan -kauhean verilöylyn. Lampaiden ja vuohien määkinä hiljentyi vähitellen, -joko sitten ne kaikki olivat surmatut tai suurin osa päässyt pakenemaan -ulos, jossa niitä odotti yhtä varma kuolema. Se olisi pienelle -siirtolalle arvaamaton menetys; mutta Godfrey ei enää joutanut -tulevaisuutta ajattelemaan. Nykyhetki oli kyllin vavistuttava -kiinnittääkseen kaiken hänen huomionsa. Ei voinut mitään tehdä, mitään -yrittää tämän tihutyön ehkäisemiseksi. - -Kello oli varmaankin noin yksi yöllä, kun kiljunta hetkiseksi taukosi. - -Godfrey ja Karefinotu tähystivät yhä: heistä näytti kuin olisi isoja -varjoja vielä hiiviskellyt aitauksessa, samalla kun uusi askelten -töminä kuului heidän korviinsa. Kaiketi olivat jotkut myöhästyneet -petoeläimet ilmaan nousevan verenhajun vietteleminä vainunneet -erikoisia huuruja Willin puun ympäriltä. Ne kuljeksivat edestakaisin -kiertäen puuta ja päästäen käheitä vihaisia mörähdyksiä. Muutamat -näistä varjoista hypiskelivät maassa kuin jättiläiskissat. Teurastettu -lauma ei ollut riittänyt tyydyttämään niiden raivoa. - -Ei Godfrey eivätkä hänen toverinsa hievahtaneet. Jos he pysyisivät -aivan liikkumatta, niin ehkä voisivat välttää suoranaisen hyökkäyksen. - -Onneton laukaus ilmaisi pian heidän läsnäolonsa ja saattoi heidät mitä -suurimmille vaaroille alttiiksi. - -Todellisen mielenhairahduksen vallassa oli Tartelett noussut. Hän oli -siepannut revolverin ja, ennenkuin Godfrey tai Karefinotu tällä kertaa -ehti häntä siitä estää, oli hän, tietämättä mitä teki, luullen ehkä -näkevänsä tiikerin kohoavan pystyyn edessään, laukaissut...! Luoti oli -lävistänyt Willin puun oven. - -"Onneton!" huudahti Godfrey hyökäten Tartelettin kimppuun, jolta -neekeri riuhtaisi aseen. - -Se oli liian myöhäistä. Kun hälytys oli annettu, kajahti karjunta -entistä hurjempana oven ulkopuolelta. Kuultiin hirveiden kynsien -raapivan mammutpuun kuorta. Kauheat sysäykset horjuttivat ovea, joka -oli liian heikko tätä ryntäystä kestääkseen. - -"Puolustautukaamme", huusi Godfrey. - -Ja pyssy kädessä, patruunakotelo vyöllään, hän asettui jälleen toisen -ikkunan luo. - -Hänen suureksi kummastuksekseen oli Karefinotu tehnyt samoin! Niin, -tarttuen toiseen pyssyyn -- aseeseen, jota hän ei siihen asti -kuitenkaan ollut koskaan käsitellyt -- neekeri täytti taskunsa -ammuksilla ja asettui toisen ikkunan pieleen. - -Silloin alkoivat laukaukset kajahdella näistä ampumarei'istä. Niiden -leimausten valossa Godfrey saattoi puoleltaan ja Karefinotu toiselta -nähdä, millaisten vihollisten kanssa he olivat tekemisissä. - -Siellä aitauksessa, raoista ulvoen, möristen pamausten ärsyttäminä, -kieriskellen luotien haavoittamina, jotka muutamiin osuivat, hyppeli -leijonia, tiikerejä, hyeenoja, panttereita -- vähintäänkin -kaksikymmentä raivokasta eläintä! Niiden kauaksi kaikuvan mölyn -vaikutuksesta riensi kai toisia petoja paikalle. Saattoikin jo kuulla -etäisempiä ulvahduksia, jotka lähenivät Willin puun ympäristöä. Tuntui -siltä kuin kokonainen petoeläinten näyttely olisi äkkiä tyhjennetty -saarelle! - -Tällä välin Godfrey ja Karefinotu, välittämättä Tartelettista, josta ei -voinut olla heille mitään hyötyä, säilyttivät kylmäverisyytensä ja -koettivat tähdätä varmasti. Tahtomatta tuhlata turhaan ainoatakaan -panosta he odottivat, kunnes joku varjo vilahti ohi. Silloin pamahti -laukaus ja luoti osui maaliinsa, sillä heti ilmaisi tuskanulvahdus, -että eläintä oli haavoitettu. - -Neljännestunnin perästä tuli jonkinlainen aselepo. Väsyivätkö siis -pedot hyökkäykseen, joka oli maksanut monelle niistä hengen, vai -odottivatko ne päivän valkenemista aloittaakseen sen uudestaan -suotuisammissa olosuhteissa? Oli miten oli, mutta Godfrey ja Karefinotu -eivät olleet tahtoneet jättää asemaansa. Neekeri ei ollut käyttänyt -pyssyänsä vähemmän taitavasti kuin Godfrey. Jos se oli pelkkää -matkimisvaistoa, niin täytyy myöntää, että se oli ihmeteltävää. - -Kellon lähestyessä kahta aamusella hälytti heidät uusi hyökkäys, ja -ottelu yltyi entistä tulisemmaksi. Vaara oli välittömästi uhkaava, -asema Willin puun sisässä alkoi käydä mahdottomaksi. - -Jo kuului uutta kajahtelevaa karjuntaa mammutpetäjän juurelta. Ikkunain -aseman vuoksi, ne kun olivat puhkaistut sivuille, ei Godfrey eikä -Karefinotu voinut eroittaa hyökkääjiä eikä siis luodeillaan niihin -osata. - -Nyt ryntäsivät pedot ovea vasten, ja liiankin varmaa oli, että se -murtuisi niiden sysäyksistä tai kynneniskuista. - -Godfrey ja neekeri olivat jälleen laskeutuneet permannolle. Ovi horjui -jo ulkoapäin tulevista iskuista... Tunnettiin kuuman hengityksen -huokuvan sisälle kaarnanhalkeamista. - -Godfrey ja Karefinotu koettivat lujittaa ovea pönkittämällä sitä -vuoteittensa tukina käytetyillä paaluilla, mutta se ei voinut riittää. - -Oli ilmeistä, että kaarnaportti ennen pitkää puhkaistaisiin, sillä -pedot kävivät raivokkaasti kimppuun, varsinkin sitten, kun pyssyjen -luodit eivät enää voineet niitä tavoittaa. - -Godfrey oli siis tehty voimattomaksi. Jos hän tovereineen vielä oli -Willin puun sisustassa, silloin kun hyökkääjät sinne syöksyisivät, -eivät heidän aseensa olisi kyllin tehokkaat puolustukseen. - -Godfrey seisoi käsivarret ristissä rinnallaan. Hän näki kaarnalevyjen -vähitellen höltyvän... Hän ei voinut mitään. - -Hetkiseksi huumaantuneena hän laski kätensä otsalleen kuin -epätoivoissaan. Mutta melkein heti hän sai mielenmalttinsa takaisin. - -"Ylös", komensi hän, "ylös!... kaikki!" Ja hän osoitti kapeaa käytävää, -joka kohosi Willin puun koloa pitkin päättyen haaraantumaan. - -Ottaen pyssyt ja revolverit varustautuivat Karefinotu ja hän -ammuksilla. - -Nyt oli pakotettava Tartelett seuraamaan heitä tuohon korkeuteen, johon -hän ei vielä koskaan ollut tahtonut eikä tohtinut nousta. - -Tartelettia ei enää ollut siellä. Hän oli jo toiminut edeltäpäin, -sillaikaa kun hänen toverinsa ampuivat. - -"Ylös!" toisti Godfrey. - -Siellä oli viimeinen pakopaikka, jossa toki olisi pedoilta turvassa. -Joka tapauksessa olisi helppo puolustaa aukkoa, jonka lävitse eläimen -oli tunkeuduttava, jos joku niistä -- tiikeri tai pantteri -- -yrittäisikin nousta mammutpetäjän haaraantumaan. - -Godfrey ja Karefinotu eivät olleet ehtineet kolmenkymmenenkään jalan -korkeudelle, kun kiljahdukset kajahtivat jo Willin puun sisästä. - -Jos he olisivat viipyneet siellä jonkun silmänräpäyksen lisää, olisivat -pedot heidät yllättäneet. Ovi oli lennähtänyt sisään. - -Molemmat kiirehtivät kiipeämistänsä ja pääsivät rungon yläaukolle. - -Heitä vastaan kajahti säikähdyksen huuto. Sen päästi Tartelett, joka -luuli näkevänsä pantterin tai tiikerin tulevan! Onneton opettaja oli -oksaan kiinni tarrautuneena, kauheasti peläten putoavansa. - -Karefinotu meni hänen luokseen ja pakotti hänet nojautumaan erästä -sivuhaaraa vasten, johon lujasti sitoi hänet vyöllään. - -Sitten Karefinotu, sillä välin kun Godfrey asettui paikalle, josta -saattoi hallita aukkoa, etsi toisen paikan, sijoittuen niin, että he -voivat aikaansaada ristitulen. - -Ja he odottivat. - -Näissä olosuhteissa oli todella mahdollista, että saarretut olisivat -turvassa kaikilta hätyytyksiltä. - -Godfrey yritti kuitenkin nähdä, mitä tapahtui hänen allaan, mutta yö -oli vielä liian synkkä. Sitten hän koetti kuunnella, ja hänen korviinsa -alati nousevat karjumiset ilmaisivat selvästi, että hyökkääjät eivät -aikoneet poistua paikalta. - -Yhtäkkiä, noin neljän tienoissa aamulla, leimahti kirkas valo puun -tyvestä. Pian kajastivat liekit ovesta ja ikkunoista. Samalla purkautui -yläaukosta kitkerää savua, joka haihtui korkeihin oksiin. - -"Mitä nyt vielä?" huudahti Godfrey. - -Asia oli liiankin selvä. Reuhatessaan Willin puun sisässä pedot olivat -hajoittaneet tulisijan hiilet. Valkea oli heti tarttunut huoneessa -oleviin esineihin. Liekki oli jo saavuttanut kuoren, jonka kuivuus teki -sen hyvin tulenaraksi. Jättiläissuuri mammutpetäjä paloi kannastaan. - -Asema kävi siis vielä kauheammaksi kuin se tähän asti oli ollut. - -Tällä hetkellä saattoi tulipalon hohteessa, joka valaisi kirkkaasti -sequoia-ryhmän alustaa, nähdä petojen hyppelevän Willin puun juurella. - -Melkein samassa kuului hirvittävä räjähdys. Kauheasti tärähtäen vapisi -mammutpetäjä juurista äärimmäisiin latvaoksiin saakka. - -Jäljelle jäänyt ruutivarasto oli räjähtänyt Willin puun sisässä, ja -rajusta painostuksesta syöksyi ilma aukon läpi kuin kanuunankidasta -työntyneet kaasut. - -Godfrey ja Karefinotu olivat vähällä suistua paikoiltaan. Jollei -Tartelett olisi ollut lujasti kiinnisidottuna, olisi hän varmaan pudota -mätkähtänyt maahan. - -Räjähdyksen säikähdyttämät, enemmän tai vähemmän haavoittuneet pedot -olivat juuri pötkineet pakoon. - -Mutta samalla levisi valkea tämän äkillisen ruudinpalon kiihoittamana -yhä laajemmalle. Liekki elpyi noustessaan ylöspäin mahtavan rungon -sisustaa pitkin kuin se olisi ollut savupiippu. Se nuoleskeli jo -sisäseinämiä, ja pian hulmahtivat ylimmät lieskat jo haaraantumaan asti, -kuivan puun paukkuessa kuin revolverin laukaukset. Ääretön hohde -valaisi ei ainoastaan jättiläispuiden ryhmää, vaan vieläpä koko -rannikon Lippuniemekkeestä Dream-lahteen pistävään eteläkärkeen saakka. - -Pian oli tulipalo saavuttanut mammutpetäjän alimmat oksat uhaten sitä -kohtaa, jonne Godfrey kahden toverinsa kanssa oli paennut. - -Joutuisivatko he siis tuon tulen uhriksi, jota vastaan eivät voineet -taistella, vai eikö heillä olisi muuta neuvoa kuin syöksyä puusta alas -liekeiltä pelastuakseen? - -Kummassakin tapauksessa oli kuolema varma. - -Godfrey tutki vielä, olisiko mitään mahdollisuutta päästä tästä -pälkähästä. Hän ei keksinyt mitään! Alimmat oksat olivat jo ilmitulessa -ja paksu savu hämärsi idästä nousevan päivän ensimmäiset valoviirut. - -Tällä hetkellä kuului hirvittävä rysähdys. Mammutpetäjä, joka nyt oli -palanut juuriinsa asti, tärähti pahasti, kallistui, kaatui... - -Mutta alas romahtaessaan kohtasi taittunut runko naapuripuita. Sen -vankat oksat sekaantuivat niiden oksiin, ja niin se jäi vinoon -nojalleen ainoastaan viisiviidettäasteisessa kulmassa tantereesta. - -Mammutpetäjän kaatuessa luulivat Godfrey ja hänen toverinsa, että -heidän viimeinen hetkensä oli lyönyt...! - -"Yhdeksästoista tammikuuta!" huudahti silloin ääni, jonka Godfrey -ällistyksestään huolimatta tunsi... - -Se oli Karefinotu -- niin, Karefinotu, joka oli lausunut nuo sanat ja -lausunut ne sillä englanninkielellä, jota hän tähän asti ei ollut -näkynyt voivan puhua eikä ymmärtää! - -"Mitä sanot...?" kysyi Godfrey, joka oli luisuttanut itsensä oksien -välitse hänen luokseen. - -"Sanon", vastasi Karefinotu, "että tänään on päivä, jolloin teidän -Will-enonne pitäisi saapua, -- ja jos hän ei saavu, niin hukka meidät -perii!" - - - - -XXII - -Selitys kaikkeen, mikä tähän asti on näyttänyt käsittämättömältä. - - -Sillä hetkellä ja ennenkuin Godfrey oli ehtinyt vastata, kuului -pyssynlaukauksia vähän matkan päästä Willin puusta. - -Juuri silloin eräs noita rajuja rankkasateita, jotka vyöryttävät vettä -ihan kaatamalla, humahti juuri parahiksi vuodattamaan vuolaat suihkunsa -hetkellä, jolloin ensimmäisiä oksia ahmivat liekit uhkasivat levitä -niihin puihin, joita vastaan Willin puu oli nojallaan. - -Mitä oli Godfreyn ajateltava tästä selittämättömästä tapausten -sarjasta? Karefinotu puhui englanninkieltä kuin Lontoon asukas, kutsui -häntä nimeltä, ilmoitti Will-enon piakkoin saapuvan, ja sitten nuo -äkkiä paukahtaneet pyssynlaukaukset! - -Hän pelkäsi tulleensa hulluksi, mutta hänellä oli tuskin aikaa tehdä -itselleen nämä ratkaisemattomat kysymykset. - -Sillä hetkellä -- tuskin viittä minuuttia ensi laukausten jälkeen -- -ilmestyi näkyviin puiden suojassa hiipivä merimiesjoukko. - -Godfrey ja Karefinotu luisuttivat itsensä heti alas runkoa pitkin, -jonka sisäseinämät vielä paloivat. - -Mutta heti kun Godfreyn jalat koskettivat maata, kuuli hän itseänsä -kutsuvan kahden äänen, joita hän hädässäänkään ei olisi voinut olla -tuntematta. - -"Godfrey-poikaseni, minulla on kunnia sinua tervehtää!" - -"Godfrey! Rakas Godfrey!" - -"Eno Will...! Phina!... Tekö...!" huudahti Godfrey hämmästyneenä. - -Kolme sekuntia myöhemmin oli hän enonsa sylissä ja painoi tyttöä -omaansa. - -Samaan aikaan kiipesi kaksi matruusia pientä joukkoa johtavan kapteenin -Turcotten käskystä mammutpetäjän runkoa ylös vapauttamaan Tartelettin, -jonka he "korjasivat" kaikkea hänen olemukselleen kuuluvaa -huomaavaisuutta noudattaen. - -Ja sitten vaihdettiin kysymyksiä, vastauksia ja selityksiä toinen -toisensa perään. - -"Eno Will, tekö?" - -"Niin, me!" - -"Ja miten olette voineet löytää Phinan saaren?" - -"Phinan saaren!" vastasi William W. Kolderup. "Tarkoitat Spencerin -saarta. Kah, sehän ei ollut vaikeata, -- minähän sen kuusi kuukautta -sitten ostin!" - -"Spencerin saaren?" - -"Jolle sinä siis olit antanut minun nimeni, rakas Godfrey", virkkoi -nuori tyttö. - -"Tämä uusi nimi miellyttää minua, ja me säilytämme sen saarelle", -vastasi eno; "mutta tähän asti ja maantieteilijöille se on yhä -Spencerin saari, joka on vain kolmen päivän matkan päässä San -Franciscosta ja jolle olin katsonut hyödylliseksi lähettää sinut -Robinsonin elämään tutustumaan!" - -"Oi, eno, eno Will, mitä sanottekaan?" huudahti Godfrey. "Ah, jos -puhutte totta, en voi suinkaan väittää, että en olisi tätä ansainnut! -Mutta, rakas eno, entä se _Dreamin_ haaksirikko...?" - -"Valehaaksirikko!" vastasi William W. Kolderup, joka ei ollut koskaan -ollut paremmalla tuulella. "_Dream_ vaipui rauhallisesti pohjaan -täyttämällä vesiruumansa Turcottelle antamieni ohjeitten mukaan. Sinä -arvelit sen uponneen tykkänään ikipäiviksi; mutta kun kapteeni näki -Tartelettin ja sinun pääsevän turvallisesti rantaan, käänsi hän -koneensa takaperin. Kolme päivää myöhemmin purjehti alus San Franciscon -satamaan, ja se on meidät nyt sovittuna päivänä tuonut Spencerin -saarelle." - -"Ketään laivamiehistöstä ei siis tuhoutunut haaksirikossa!" kysyi -Godfrey. - -"Ei ketään... jollei ehkä se viheliäinen kiinalainen, joka oli -kätkeytynyt laivaan ja jota ei sieltä voitu löytää!" - -"Entä se kanootti...?" - -"Tekaistu, vartavasten veistättämäni!" - -"Mutta ne villit...?" - -"Valevillejä, joihin sinun luotisi eivät onneksi osuneet!" - -"Entä Karefinotu sitten...?" - -"Valehenkilö oli Karefinotukin. Hänhän on uskollinen Jup Brassini, -joka, näen mä, on oivallisesti esittänyt Perjantain osaa!" - -"Niin on", vastasi Godfrey, "ja hän on kahdesti pelastanut henkeni, -kohtauksessa karhun ja tiikerin kanssa..." - -"Valekarhu, valetiikeri!" huudahti William W. Kolderup nauraa -hötköttäen mielissään. "Täytettyjä ne olivat kumpikin, ja sinun -huomaamattasi toi Jup Brass tovereineen ne saarelle!" - -"Mutta ne liikuttivat päätänsä ja käpäliänsä!" - -"Koneiston avulla, jota Jup Brass yöllä kävi vetämässä muutamaa tuntia -ennen niitä kohtauksia, jotka hän sinulle valmisti!" - -"Mitä! Niinkö se kaikki oli...?" toisteli Godfrey hiukan häpeillään -siitä, että oli antanut itseänsä mokomilla kepposilla petkuttaa. - -"Niin, sinä elelit saarellasi liian mukavasti, rakas sisarenpoikani, ja -täytyi hankkia sinulle vähän mielenjännitystä!" - -"Mutta", vastasi Godfrey, yhtyen yleiseen iloon, "jos tahdoitte minua -tuolla tavoin koetella, eno Will, miksi sitten lähetitte matkalaukun ja -siinä kaikenlaisia esineitä, joita me niin kipeästi tarvitsimme?" - -"Matkalaukun?" ihmetteli William W. Kolderup. "Minkä matkalaukun? En -ole konsaan lähettänyt sinulle matkalaukkua! Olisiko ehkä...?" - -Näin sanoen kääntyi eno Phinaan päin, joka loi silmänsä alas ja käänsi -päänsä sivulle. - -"Ah, tosiaan! Matkalaukku on lähetetty, mutta silloin on Phinalla -täytynyt olla rikostoveri..." - -Ja Will-eno kääntyi kapteeni Turcotteen päin, joka rämähti isoon -nauruun. - -"Mitäpä sille mahtoi, herra Kolderup?" vastasi hän. "Voin joskus -vastustaa teitä... mutta Phina-neitiä... ei, se on liian vaikeata! Ja -kun te neljä kuukautta sitten lähetitte minut saarelle tarkastelemaan, -otin minä mainitun matkalaukun veneeseeni..." - -"Rakas Phina, rakas Phinani!" virkkoi Godfrey ojentaen nuorelle tytölle -kätensä. - -"Te, Turcotte, olitte kuitenkin minulle luvannut pitää asian salassa", -vastasi Phina punehtuen. - -Ja ravistaen isoa päätänsä koetti eno William W. Kolderup turhaan -salata suurta liikutustansa. - -Mutta jos Godfrey ei ollutkaan voinut pidättää hyvätuulista hymyä -kuunnellessaan Will-enon antamia selityksiä, niin opettaja Tartelett ei -suinkaan nauranut. Hän oli kovin kiukuissaan kuulemastansa! Ettäkö -häntä, tanssin ja plastiikan opettajaa, oli moisilla kujeilla vedetty -nenästä! Siksipä hän hyvin arvokkaana astui esille ja kysyi: - -"Herra William W. Kolderup ei kaiketikaan väitä, että suunnaton -krokotiili, jonka onnettomaksi uhriksi olin joutumaisillani, oli -pontimilla liikkuva pahvinukke?" - -"Krokotiili?" ihmetteli eno. - -"Niin, herra Kolderup", puuttui puheeseen Karefinotu, jolle täytyy -palauttaa oikea nimensä, Jup Brass, "niin, todellinen krokotiili, joka -ahdisti herra Tartelettia. Eikä minulla kuitenkaan ollut sellaista -kokoelmassani!" - -Godfrey kertoi sitten, mitä viimeksi oli tapahtunut: runsaslukuisten -petoeläinten, todellisten leijonain, tiikerien ja pantterien -äkillisestä ilmestymisestä saarelle sekä käärmetulvasta, vaikka -ainoatakaan näytettä moisista matelijoista ei ollut siellä neljänä ensi -kuukautena havaittu! William W. Kolderup joutui nyt vuorostaan -hämilleen eikä käsittänyt tästä kaikesta mitään. Spencerin saarella -- -sehän oli jo aikoja sitten tunnettu asia -- ei oleksinut ainoatakaan -petoa, ja kauppasopimuksen mukaan ei siellä saanut olla minkäänlaista -tuhoeläintä. - -Hän ei myöskään käsittänyt, mitä Godfrey hänelle kertoi kaikista -yrityksistään ottaa selvää savusta, joka oli näyttäytynyt eri kohdilta -saarta. Samaten hän tuntui kovin ällistyvän paljastuksista, jotka -vihjaisivat hänelle, että kaikki ei ollut käynyt hänen ohjeittensa -mukaan, sen ohjelman puitteissa, jonka tekemiseen hänellä yksin oli -ollut oikeus. - -Mitä Tartelettiin tulee, niin hän ei ottanut noita selityksiä kuuleviin -korviinsa. Hän näet ei tahtonut mitään myöntää, ei valehaaksirikkoa, ei -valevillejä, ei kuvaeläimiä, ja kaikkein vähimmin hän tahtoi luopua -saavuttamastaan kunniasta, että oli ensimmäisellä laukauksellaan -kellistänyt polynesialaisheimon päällikön -- erään Kolderupin -palvelijakunnasta, joka muuten voi yhtä hyvin kuin hän itsekin. - -Kaikki oli sanottu, kaikki selitetty, paitsi tärkeä kysymys -todellisista pedoista ja tuntemattomasta savusta. Sen johdosta oli jo -Will-enokin vaipumaisillaan syviin mietteisiin. Mutta käytännöllisenä -miehenä hän siirsi näiden kysymysten ratkaisun toistaiseksi ja sanoi -kääntyen sisarenpoikaansa kohti: - -"Godfrey, sinä olet aina niin paljon pitänyt saarista, että varmaan -tuotan sinulle suuren ilon ja täytän toivomuksesi ilmoittamalla tämän -saaren kuuluvan sinulle, yksinomaan sinulle. Minä lahjoitan sen -sinulle! Sinä saat nauttia saarestasi niin paljon kuin vain tahdot! En -aio pakottaa sinua täältä lähtemään, en yritä väkisin eroittaa sinua -saarestasi. Pysy siis Robinsonina koko elämäsi päivät, jos sydämesi -sitä halajaa..." - -"Minäkö", huudahti Godfrey, "kaikiksi ajoiksi!" - -Phina lähestyi vuorostaan: - -"Godfrey", kysyi hän, "tahdotko sinä todella jäädä saarellesi?" - -"Mieluummin kuolisin!" vastasi nuori mies suoristautuen niin -kimmoisesti, että hänen sanojensa vilpittömyyttä ei voinut epäillä. - -Mutta sitten hän heti muutti mielensä. - -"No, kyllä sentään", jatkoi hän tarttuen neitosen käteen, "kyllä jään -tänne, mutta vain kolmella ehdolla, ensiksikin sinun on jäätävä tänne -minun kanssani, rakas Phina, toiseksi täytyy Will-enon suostua asumaan -täällä meidän kanssamme, ja kolmanneksi pitää _Dreamin_ laivapapin -vielä tänään tulla meidät vihkimään!" - -"_Dreamissa_ ei ole pappia, Godfrey", vastasi Will-eno, "sen kyllä -tiedät; mutta luullakseni on niitä vielä San Franciscossa, ja kaiketi -sieltä tapaisimme useammankin kuin yhden arvokkaamman pastorin, joka -suostuisi tekemään meille tämän pienen palveluksen! Arvelen siis -noudattavani mielihaluasi sanoessani sinulle, että huomenna astumme -jälleen laivaan!" - -Sitten Phina ja Will-eno tahtoivat, että Godfrey olisi hyvä ja -näyttäisi heille saartansa. Hän opasteli heitä siis mammutpetäjäin -juurella ja vähäisen joen vartta pienelle sillalle asti. - -Voi, Willin puun majasta ei enää ollut mitään jäljellä! Tuli oli -kokonaan polttanut poroksi puun tyveen laaditun asunnon. Jollei -William W. Kolderup olisi saapunut, niin nyt, kun heidän pienet -talouskapineensa ja työkalunsa olivat hävitetyt ja ilmieläviä petoja -juoksenteli saarella, olisi Robinsoniemme kohtalo talven tullen ollut -varsin surkuteltava. - -"Eno Will", virkkoi sitten Godfrey, "jos olin antanut tälle saarelle -Phinan nimen, niin sallikaa minun lisätä, että mammuttipetäjän, jossa -asuimme, olin ristinyt Willin puuksi". - -"Hyvä on", vastasi eno, "me otamme sen siemeniä mukaamme kylvääksemme -niitä Friscossa puutarhaani!" - -Tämän kävelyn aikana havaittiin etäältä muutamia petoeläimiä, mutta ne -eivät tohtineet hyökätä _Dreamin_ lukuisan ja hyvin aseistetun -matruusijoukon kimppuun. Siitä huolimatta oli niiden olemassaolo yhtä -käsittämätön tosiasia. - -Sitten noustiin laivaan, kun Tartelett ensin oli pyytänyt, että saisi -ottaa mukaan "krokotiilinsa" todistuskappaleeksi -- mikä hänelle -myönnettiin. - -Illalla, kun kaikki olivat kokoontuneet Dreamin ruokasaliin, juhlittiin -iloisella aterialla Godfrey Morganin koettelemusten päättymistä ja -hänen kihlaustaan Phina Hollaneyn kanssa. - -Seuraavana päivänä, tammikuun 20:ntenä, _Dream_ oli lähtökunnossa -kapteeni Turcotten komentaessa. Kello kahdeksalta aamulla Godfrey näki, -jonkun verran heltyen, lännen taivaanrannalle varjona haihtuvan tuon -saaren, jolla hän oli ollut viisi kuukautta koulussa ja oppinut -unohtumattomia läksyjä. - -Matka sujui nopeasti kauniilla säällä ja suotuisalla tuulella, joka -salli _Dreamin_ levittää purjeensa. Ah, tällä kertaa se ohjasi suoraan -maaliinsa, se ei yrittänyt ketään pettää! Se ei tehnyt lukemattomia -mutkia, kuten ensimmäisellä matkallaan! Se ei perääntynyt yöllä, minkä -oli päivän kuluessa kulkenut! - -Niinpä se tammikuun 23 päivänä, laskettuaan Kultaportista San -Franciscon laajaan satamalahteen saapui kello kahdentoista aikaan -tyynesti Merchant Streetin laiturin viereen. - -Ja mitä silloin nähtiin? - -Nähtiin laivan ruumasta astuvan esille miehen, jonka saavuttuaan -uimalla _Dreamiin_ sen ankkuroidessa Phinan saaren edustalla oli -onnistunut kätkeytyä vielä toistamiseen. - -Ja kuka se mies oli? - -Se oli kiinalainen Seng-Vu, joka oli tehnyt paluumatkansa samalla -tavalla kuin ensi retkensäkin! - -Seng-Vu astui William W. Kolderupia kohti. - -"Suokoon herra Kolderup anteeksi", sanoi hän hyvin kohteliaasti. -"Astuessani Dream-laivaan luulin sen purjehtivan suoraan Shanghaihin, -jonne tahdoin päästä -- takaisin kotimaahani; mutta sen palatessa San -Franciscoon minä astun laivasta!" - -Hämmästyneinä tästä kummituksesta he eivät osanneet vastata mitään -tungettelijalle, joka hymyillen katseli heitä. - -"Mutta", sanoi vihdoin William W. Kolderup, "et kaiketikaan ole -viipynyt kuutta kuukautta lastiruuman pohjalla?" - -"En", vastasi Seng-Vu. - -"Missä sinä sitten piileskelit?" - -"Saarella!" - -"Sinäkö?" huudahti Godfrey. - -"Minä!" - -"Ne savut siis...?" - -"Täytyihän toki tehdä tulta!" - -"Etkö sinä yrittänyt saapua meidän luoksemme, elämään yhdessä meidän -kanssamme?" - -"Kiinalainen viihtyy yksinään", vastasi Seng-Vu tyynesti. "Hän on -kylliksi itselleen eikä kaipaa ketään!" - -Näin sanoen tuo olento kumarsi William W. Kolderupille, lähti laivasta -ja hävisi. - -"Siitä näet, mistä puusta oikeat Robinsonit ovat veistetyt!" huudahti -eno Will. "Katsele häntä ja sano, oletko hänen kaltaisensa! -Samantekevää, mutta anglosaksilaisen rodun ei ole hyvä sulattaa -itseensä tuollaisia ihmisiä!" - -"Hyvä", virkkoi silloin Godfrey; "savun näkymisen selittää Seng-Vun -oleskelu saarella; mutta ne pedot...?" - -"Ja minun krokotiilini?" tiukkasi Tartelett. "Selitettäköön toki -minulle minun krokotiilini!" - -Kovin hämmästyneenä tästä seikasta kosketti eno William W. Kolderup -neuvottomana otsaansa, ikäänkuin karkoittaakseen pilven. - -"Kyllä sen myöhemmin saamme selville", sanoi hän. "Kaikki selviää -lopuksi sille, joka osaa tiedustella." - -Muutamia päiviä myöhemmin vietettiin suurella loistolla William W. -Kolderupin sisarenpojan ja kasvattityttären häitä. Voitte arvata, että -kaikki upporikkaan kauppiaan tuttavat juhlivat ja onnittelivat nuorta -paria. - -Näissä juhlamenoissa Tartelett esiintyi perin siroryhtisesti ja -hienosti, aivan _comme il faut_; ja oppilaskin puolestaan tuotti -kunniaa kuuluisalle tanssin ja plastiikan opettajalle. - -Tartelettin mieleen juolahti oiva ajatus. Kun hän ei voinut pistää -krokotiiliansa neulaan -- mitä hän pahoitteli, -- päätti hän aivan -yksinkertaisesti täyttää sen oljilla. - -Tällä tavoin olisi eläin hyvin laitettuna, kita puoliammollaan, jalat -harallaan, kattoon ripustettuna hänen kamarinsa uhkein koristus. - -Krokotiili lähetettiin siis taitavalle eläintentäyttäjälle, joka toi -sen taloon muutamia päiviä myöhemmin. - -Silloin saapuivat kaikki ihmettelemään "hirviötä", jonka ateriaksi -Tartelett oli ollut joutumaisillaan. - -"Tiedättekö, herra Kolderup, mistä tuo eläin on kotoisin?" kysyi -kuuluisa täyttäjä esittäessään laskunsa. - -"En", vastasi Will-eno. - -"Mutta olihan sen selkäkilven alle kiinnitetty osoitelappu." - -"Osoitelappu!" huudahti Godfrey. - -"Kas tässä!" vastasi kuuluisa ammattimies. - -Ja hän näytti nahanpalasta, johon oli lähtemättömällä musteella -piirretty: - - Hagenbeckittä, Hampurista, J.R. Taskinarille Stocktoniin, - U.S.A. - -Kun William W. Kolderup oli lukenut nämä sanat, purskahti hän -räjähtävään nauruun. - -Hän oli käsittänyt kaikki. - -Hänen vastustajansa J.R. Taskinar, hänen laudalta lyöty kilpailijansa -oli ostanut kokonaisen laivanlastin suuria petoja, matelijoita ja muita -tuhoeläimiä molempain pallonpuoliskojen eläinnäyttelyjen hyvin -tunnetulta hankkijalta ja kostaakseen kuljettanut ne öiseen aikaan -useammissa erissä Spencerin saarelle. Se oli käynyt hänelle epäilemättä -kalliiksi, mutta hänen oli onnistunut tärvellä kilpailijansa -omaisuus, kuten englantilaiset, jos saamme tarinaa uskoa, tekivät -Martinique-saarella ennenkuin luovuttivat sen ranskalaisille. - -Nyt ei enää ollut mitään selittämätöntä Phinan saaren muistettavissa -tapauksissa. - -"Hyvin pelattu!" huudahti William W. Kolderup. "Minä en olisi osannut -tehdä paremmin kuin tuo vanha Taskinarin lurjus!" - -"Mutta noine hirvittävine vieraineen", huomautti Phina, "on nyt -Spencerin saari...!" - -"Phinan saari..." oikaisi Godfrey. - -"Phinan saari", toisti nuori rouva hymyillen, "aivan kelpaamaton -asuttavaksi!" - -"Pyh",, vastasi Will-eno, "odotetaan siksi, kun sen viimeinen leijona -on syönyt viimeisen tiikerin!" - -"Ja etkö silloin, rakas Phina", kysyi Godfrey, "pelkää lähteä sinne -kesäkaudeksi minun kanssani?" - -"Sinun kanssasi, rakas puolisoni, en pelkää mitään missään!" vastasi -Phina. "Ja koska sinä siis et olekaan tehnyt kiertomatkaasi maapallon -ympäri..." - -"Niin teemme sen yhdessä!" huudahti Godfrey. "Ja jos kova onni joskus -tekisi minusta todellisen Robinsonin..." - -"Niin minä olen uskollisimpana Robinsonittarena rinnallasi!" - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ROBINSON-KOULU*** - - -******* This file should be named 58779-8.txt or 58779-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/7/7/58779 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |