diff options
Diffstat (limited to '58772-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58772-8.txt | 2011 |
1 files changed, 0 insertions, 2011 deletions
diff --git a/58772-8.txt b/58772-8.txt deleted file mode 100644 index 7149996..0000000 --- a/58772-8.txt +++ /dev/null @@ -1,2011 +0,0 @@ -Project Gutenberg's Kunnon Kasper ja kaunis Anni, by Clemens Brentano - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - -Title: Kunnon Kasper ja kaunis Anni - -Author: Clemens Brentano - -Translator: O. A. Kallio - -Release Date: January 26, 2019 [EBook #58772] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNNON KASPER JA KAUNIS ANNI *** - - - - -Produced by Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUNNON KASPER JA KAUNIS ANNI - -Kirj. - -Clemens Brentano - - -Suomentanut ja johdannolla varustanut - -O. A. Kallio - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1919. - - - - -Johdanto. - - -_Clemens Brentanon_ pieni novelli _Kunnon Kasper ja kaunis Anni_ on -kaikessa vaatimattomuudessaan saksalaisen novellikirjallisuuden -huomattavimpia tuotteita, ensiksikin se kuuluu uudenaikaisen -saksalaisen novellin esikoisiin, ja toiseksi se samalla on saksalaisen -kansankuvauksen eli "kyläkertomuksen" tienraivaajia, vieläpä lajissaan -kaikkein parhaita. - -Uudenaikainen novelli ja kansankuvaus syntyvät Saksassa jokseenkin -samaan aikaan 1800-luvun alussa, ja molempien kehityshistoriassa on -Saksan romantikoilla oma tärkeä osansa, ainakin välillisesti. Romaaneja -sen sijaan oli Saksassa kirjoitettu paljon ja hirveän laveita jo -melkoista aikaisemmin. Ne olivat kuitenkin olleet pääasiallisesti -italialaisten, espanjalaisten, ranskalaisten ja englantilaisten -sankari-, ritari-, lempi-, rosvo-, veijari-, paimen-, matka-, -seikkailu- ja opetusromaanien vaikutuksesta syntyneitä, monesti sangen -ala-arvoisia tuotteita, kaukana todellisesta elämästä ja todellisista -ihmisistä. Terveellisemmin vaikutti romaaniin yleensä ja saksalaiseen -romaaniin erikoisesti englantilainen porvarillinen perhe- ja -taparomaani, joka esiintyi 1700-luvun keskivaiheilla. Sen -perustaja _Samuel Richardson_ otti, päinvastoin kuin entiset -romaaninkirjoittajat, henkilönsä keskisäädyn piiristä ja kuvaili oman -aikansa elämää ja ihmisiä. Hänen kovasti tunteellinen ja moralisoiva -"Pamelansa" (1740) on tämän uuden romaanilajin ensimäinen huomattavampi -teos, jonka vaikutus varsinkin saksalaiseen romaanikirjallisuuteen -(esim. Chr. F. Gellertiin ja osaksi myös Goethen "Wertheriin") on ollut -melkoinen. Richardsonin ohella muutkin englantilaisen perheromaanin eri -puolien edustajat -- Fielding, Smollett, Stern ja Goldsmith -- -vaikuttivat hedelmällisesi uudemman saksalaisen romaanin kehitykseen, -kuten varsinkin _Wielandin ja Jean Paulin_ teoksiin. Romaani alkoi -Saksassakin vähitellen pyrkiä uudenaikaisemmalle ja tosioloisemmalle -pohjalle ja oman aikansa elämän kuvaamiseen, joskin tämä kuvaaminen -tapahtui vielä monessa suhteessa vanhaan, sovinnaiseen tapaan. - -Romaanin pienoismuoto, novelli, seurasi tässä kehityksessä romaanin -rinnalla, mitä itse kuvauksen aihepiiriin tulee. Itse novellimuoto sen -sijaan, kuten edellä on mainittu, syntyi oikeastaan vasta 1800-luvun -taitteessa ja saksalaisten romantikkojen vaalimana. He löysivät tämän -kirjallisuuslajin Italian (Boccaccio) ja Espanjan (Cervantes) -kirjallisuudesta ja istuttivat sen Saksan kirjallisuuteen. Tässä työssä -on varsinkin Saksan romanttisen koulun päärunoilijalla _Ludvig -Tieckillä_ aivan erikoiset ansionsa, mutta myös useat muut romanttisen -suunnan kirjailijat, kuten Kleist, Brentano, Arnim, Eichendorff, -de la Motte, Fouqué, Chamisso, Hoffmann y.m. viljelivät -ahkerasti novellimuotoa, joka siten syvälti juurtui saksalaiseen -kaunokirjallisuuteen, kehittyäkseen täydelliseen kukoistukseen vasta -1800-luvun puolivälissä Gottfried Kellerin, Theodor Stormin, Paul -Heysen, Wilhelm Riehlin, Konrad Ferdinand Meyerin y.m. käsissä. - -Varsinainen "kansankuvaus" oli sen sijaan romantikoille jotenkin vieras -ala, jolle he ainoastaan sattumalta, kuten Brentanokin, osuivat. Eikä -ihmekään, sillä vanhain sovinnaisten taidekäsitysten mukaan rahvas, -s.o. kansan "syvät rivit", oli sopimaton ja ala-arvoinen aihepiiri -kaunokirjalliselle käsittelylle. Vanhempi kaunokirjallisuus olikin -ottanut aiheensa miltei yksinomaan ylempien säätyluokkien piiristä, -vieraista maista ja kaukaisilta ajoilta, tai sitten kuvaillut ylhäisöä -paimeniksi puettuina ja kuviteltuun maalaiselämään sijoitettuina, -vailla todellisuutta ja luonnollisuutta. Kansanvaltaisuuden aate oli -noina itsevaltiuden ja ylimysvallan aikoina jokseenkin tuntematon -käsite, ja senpätähden tämän aatteen varsinainen perustakin, kansan -syvät rivit, jäi kirjallisen mielenkiinnon ulkopuolelle. Jos milloin -sattumoisin joku alempiin yhteiskunnallisiin piireihin kuuluva henkilö -esiintyi kaunokirjallisissa tuotteissa, joutui hän useimmiten niissä -esille jonakin eriskummaisuutena ja naurun ja ivan esineenä. - -Vasta englantilainen perheromaani, ottaessaan aiheensa keskisäädyn -piiristä, siirsi kuvauksen niin sanoaksemme enemmän vasemmalle, samalla -kun se kaukaisten aikojen, paikkojen ja ihmisten sijasta alkoi -kuvailla oman aikansa ihmisiä ja ympäristöä. Kun samoihin aikoihin -kansanvaltaisuuden aate, varsinkin Rousseaun ajamana, ja Rousseaun -innokkaat kehoitukset palaamaan luontoon ja maalaiselämään vähitellen -vaikuttivat ihmisten mieliin, muokkautui kirjallinen maaperä -varsinaiselle kansankuvauksellekin, vaikkapa vielä menikin melkoinen -aika, ennenkuin rohjettiin keskisäädyn piiristä laskeutua todellisen -maalaiskansan ja köyhälistön kuvaamiseen. - -Saksassa kansankuvauksen edeltäjänä on n.s. idyllirunous, joka kukoisti -1700-luvun loppupuolella. Siinä kuvattiin joskus oikeaa todellista -kansanelämääkin, vaikkapa se tavallisimmin liikkui kuvitelluissa -maailmoissa tai keskisäädyn piirissä. Huomattavin sellainen -idyllirunoilija oli _Johann Heinrich Voss_, joka valitsi useat aiheensa -Pohjois-Saksan kansanelämästä, kuvaten m.m. maaorjuutta, jonka hän -omasta kohdastaan hyvin tunsi. Tosin Vossin pääteos, idyllinen runoelma -"Luise", jonka vaikutus tuntunee Runebergin "Hirvenhiihtäjiin" ja -"Hannaan" saakka, kuvailee oikeastaan keskisäädyn -- maalaisseurakunnan -pappilanväen -- elämää, mutta laajenee samalla yleisemmäksikin -maalaiselämän kuvaukseksi. Myös suuri Goethe on pari kertaa osunut -kansankuvauksen alalle, vaikka vain tilapäisesti, "Nuoren Wertherin -kärsimyksissä" hän hajallisina paloina kertoo eräästä maalaisesta -talonpoikaisnuorukaisesta, jonka historia yhtenäisesti käsiteltynä -muodostaa todellisen "kyläkertomuksen". Samoin Goethe etevässä -idyllirunoelmassaan "Hermann ja Dorothea" luo erittäin mielenkiintoisen -ja todenmukaisen kuvan todellisesta maalaistytöstä, jollainen Dorothea -kauttaaltaan on. Goethen ansiota on myös _Heinrich Jung-Stillingin_ -nuoruudenkuvauksen julkaiseminen, missä kuvauksessa lukija viedään -keskelle kansanelämää ja Jung-Stillingin vanhasta maalaisesta -isoisästä, rehdistä hiilenpolttaja Eberhardista, annetaan oivallinen -luonteenkuvaus. Tämänaikuisten satunnaisten kansankuvausten joukkoon -voidaan lukea myös sveitsiläisen _Pestalozzin_ kasvatusopillinen -kertomus "Lienhard ja Gertrud", jossa esiintyy erittäin havainnollinen -rahvaan tunteminen ja käsittäminen. - -Uutta virikettä "kansanihailulle" antoi Saksan romantikkojen innokas -harrastus tutustua oman kansansa muinaisuuteen, sen satuihin ja -lauluihin. Kansanrunouden keräämiseen ja julkaisemiseen, joka jo -aikaisemmin oli saanut alkunsa englannissa (Ossianin laulut, Percyn -balladit) ja johon saksalainen Herder oli osaltaan ollut tehokkaana -innostajana, ottivat Saksan romantikot, m.m. juuri Brentano, hartaasti -osaa. Ja vaikkapa saksalainen romantiikka olennaisesti luonteeltaan oli -ylimyksellistä laatua ja tarkoitusperältään verrattain kaukana -rahvaasta, niin se kuitenkin välillisesti, harrastaessaan oman kansansa -muinaisuuden ja sen hengenaarteiden tuntemista, samalla joutui -kääntämään huomion myös oman aikansa kansaan ja sen elämään. Romantikot -itse teoksissaan tosin mieluummin viihtyivät ihailemansa keskiajan ja -katolisuuden tai oman vallattoman ja haaveellisen mielikuvituksensa -hämyisissä, epätodellisissa maailmoissa, kuin oman aikansa -todellisessa elämässä ja rahvaan parissa. Jos he joskus sattumoisin -ryhtyivät kuvaamaan varsinaista kansaa, niin ottivat he silloinkin -aiheensa tavallisimmin entisyydestä, kuten teki esim. _Heinrich oon -Kleist_ oivallisessa novellissaan "Mikael Kohlhaas". Samoin -Brentano, joka puolestaan oli saksalaisen romantiikan kaikkein -perikuvallisimpia edustajia, useimmiten seurasi vallattoman ja -oikullisen mielikuvituksensa kirjavia polkuja kuin luontoa ja totuutta -ja oman aikansa elämää. Senpätähden hänen novellinsa "Kunnon Kasperin -ja kauniin Annin historia" onkin miltei yksinäinen ilmiö hänen -monivärisessä tuotannossaan ja tavallaan ainoa romanttisen suunnan -tuottama kansankuvaus, jonka tapahtumat ovat tekijän omalta ajalta. -Mutta niinpä se onkin kyennyt säilyttämään Brentanon nimen -jälkimaailman tietoisuudessa kenties pysyvämmin kuin hänen koko muu -kirjava tuotantonsa yhteensä. - -_Clemens Brentano_ oli Lombardiasta Saksaan muuttaneen frankfurtilaisen -kauppiaan poika ja syntyi syysk. 8 p. 1778 Ehrenbreitsteinissä lähellä -Koblenzia. Hänet määrättiin vastoin taipumuksiaan kauppiaaksi, mutta -epäonnistui tällä alalla ja ryhtyi opiskelemaan. Isänsä kuoltua hän -1797 tuli Jenaan, joka tähän aikaan oli Saksan romantikkojen -pesäpaikka. Täällä hän, samalla kun vietti kiihkeän "romanttista" -elämää, tutustui läheisesti romanttisen suunnan johtomiehiin -Schlegel-veljeksiin ja Tieckiin sekä myöhemmin Heidelbergissa -oleskellessaan vastaiseen lankomieheensä Achim von Arnimiin, omaksuen -heidän runoudelliset mielipiteensä. Levottomana, kiihkomielisenä -romantikkona hän sittemmin vaelteli paikasta toiseen, kaupungista -kaupunkiin, kirjoitellen ahkerasti sekä runoa että proosaa ja -saavuttaen mainetta säihkyvällä sukkeluudellaan. V. 1818 hänessä sitten -tapahtui omituinen mielenmuutos. Ollen jo alkujaan uskonnoltaan -katolinen, hän nyt muuttui oikein tekopyhäksi, haaveilevaksi ja -kiihkomieliseksi katolilaiseksi, kuten useat muutkin Saksan -romantikot, jotka juuri katolisuudessa olivat löytävinään pelastavan -runollis-uskonnollisen ihanteensa, elämän, kauneuden, runouden ja -uskonnon sopusoinnun. Vv. 1818-24 hän asui Dulmenissä erään henkiä ja -näkyjä näkevän nunnan Anna Katariina Emmerichin luona, kirjoitellen -muistiin paksuja nidoksia mainitun nunnan ilmestyksiä ja tutkiskeluja. -Kun hänen levoton henkensä ennätti kyllästyä tähänkin hommaan, -hän uudelleen alkoi vaellella paikasta toiseen, kunnes vihdoin 1833 -asettui Müncheniin. Hänen katolinen ahdasmielisyytensä ja -romanttis-uskonnollinen mielenkiihkonsa lähenteli lopulta -sairaalloisuutta ja suorastaan typeryyttä. Kuoli Aschaffenburgissa -28 p. heinäk. 1842. - -Brentano on kirjoittanut suuren joukon romaaneja, kertoelmia, -näytelmiä, satuja ja runoja, joiden kaikkien luettelemiseen ei tässä -ole syytä. Koko hänen runoilija-olemuksensa oli täysverisen romantikon, -sekä elämänvaiheiden että runoilun kannalta katsottuna. Hänellä oli -mitä runsain ja vallattomin mielikuvitus, jolle ei mikään näyttänyt -mahdottomalta, tavaton varasto villiä sukkeluutta, hauskaa huumoria ja -yllättäviä päähänpistoja sekä syvällinen tunteenhartaus, mutta häneltä -puuttui aiheittensa hallitsemis- ja muodostelukykyä sekä siihen -tarvittavaa sitkeää tahdonlujuutta. Niinpä hänen useimmat teoksensa, -kuten Brentano itsekin, kantavat ulkonaisen ja sisäisen rikkinäisyyden, -äkkiyllätyksen ja kirjavuuden leimaa, niissä on tosirunouden kultajyviä -kaikenlaisen jonkinjoutavan kaunan ja akanapaljouden seassa, mitä -hurjinta sanain ilotulitusta ja karkeloleikkiä syvän ja hartaan -tositunteen rinnalla. Parhaiten onnistui Brentano satujutelmissaan, -joissa hänen vallaton mielikuvituksensa sai mielin määrin mellastaa ja -joskus mennä aivan typerään lapsekkaisuuteen, jopa mielettömyyteen -saakka, sekä pikkunovelleissa, joista "Kasperin ja Annin historia" on -onnistunein. Erityinen ansionsa on Brentanolla kansanlaulujen -julkaisijana, yhdessä lankonsa Achim von Arnimin kanssa hän näet vv. -1806-1808 julkaisi kolme nidosta saksalaisia kansanlauluja nimellä _Des -Knaben Wunderhorn_ (Pojan ihmetorvi), millä julkaisulla tuli olemaan -peräti huomattava merkitys uudemmassa saksalaisessa laulurunoudessa. - -Eräs tähän kokoelmaan otettu balladi _Weltlich Recht_ (Maallinen -oikeus) on, niin arvellaan, antanut alkuaiheen Brentanon monesti -mainittuun mestarinovelliin "Kunnon Kasperin ja kauniin Annin historia" -(Geschihte vom braven Kasperl und dem schönen Annerl), jonka hän -kirjotti ja julkaisi Berlinissä 1817. Kuitenkin, kuten E. Aspelin -(Haapkylä) teoksessaan "Kansa Saksan kertomarunoudessa 1750-1850" -huomauttaa, ainoastaan novellin loppu on jossakin määrin yhtäpitävä -mainitun balladin kanssa. Senpätähden lieneekin luultavaa, että -balladin lisäksi Brentano on kuullut novellissa esiintyvän kertomuksen -aliupseerista, joka surmasi itsensä, kun tunsi kunniansa tahratuksi, ja -Schlesiassa tapahtuneesta lapsenmurhasta sekä sitten yhdistänyt nuo eri -tapaukset toisiinsa taiteelliseksi kokonaisuudeksi, lisäämällä siihen -omasta puolestaan tuon erinomaisesti kuvatun vanhan jäyhän -talonpoikaismuorin, josta onkin tullut novellin varsinainen -keskushenkilö. - -Juuri tämä 88-vuotias, elämää paljon kokenut, tyyni ja alistuvainen -muori, jonka kertomana suuri osa novellin sisällyksestä esiintyy, -etusijassa antaa sille "kansankuvauksen" leiman, sillä itse asiassa -novellin varsinainen toiminta tapahtuu kaupungissa. Hänen koko -olemuksensa, esiintymisensä ja puhe- ja kertomatapansa on hyvin -kansanomaista ja todenmukaista. Myös Kasperin rehti olemus kiinnittää -puoleensa lukijan huomion suoran, jalomielisen ja kunniantuntoisen -talonpoikaissoturin perikuvana. Samoin kauniin Annin liikuttava -kohtalo, vaikkapa Anni itse esiintyykin verrattain syrjässä. Kaikki -kolme edustavat silloisen saksalaisen kyläkansan parahistoa. Romantikon -tuntee lukija kuitenkin helposti muutamista esitystavan omituisuuksista -ja romanttisista höysteistä, joita tekijä on kertomukseensa kutonut. -Niinpä tekijän eli kertojan oma "minä" esiintyy tuontuostakin -lausumassa milloin arvostelevia, milloin alistuvia mietteitään elämän -menosta ja suhteestaan siihen sekä sekaantumassa asiain kulkuun. Samoin -paikoittainen esityksen hämäryys ja hypähtely viittaavat tekijän -romanttisiin taipumuksiin. Vielä enemmän muistuttavat romantiikasta -esim. pyövelin itsestään heiluva miekka, mestatun Jürgen pään -vieriminen ja pikku Annin hameeseen tarttuminen sekä loppuratkaisu, -jossa armahdusviestin viejänä mestauspaikalle on juuri Annin ylhäinen -viettelijä; samoin tarinat ruusuista ja taalereista sekä hunnusta, -jotka kaikki näyttelevät tapausten kulussa melkoista osaa. - -Mutta näiden romanttisten kasvannaisten vastapainona tuo vanha, -tyyneydessään suurenmoinen talonpoikaismuori yksinään jo tekee tämän -pikkunovellin sangen arvokkaaksi ja mielenkiintoiseksi, sillä hänen -kuvansa esiintyy lukijalle erittäin kirkkaassa ja omaperäisessä -muodossa. Epäilemättä juuri hänen vuokseen kirjallisuushistorioitsijat -asettavatkin "Kasperin ja Annin historian" novellistisen kertomataiteen -ja samalla saksalaisen kansankuvauksen eli "kyläkertomuksen" parhaiden -ja perustavaa laatua olevain saavutusten joukkoon. - -_O. A. K_. - - - - -Oli alkukesä, satakielet olivat vasta muutamia päiviä laulelleet -kaduilla ja tänään vaienneet viileäksi yöksi, jonka kaukainen ukkonen -lähetti meille. Yövahti huusi juuri yhdennentoista tunnin, kun kotiin -palatessani huomasin erään suuren talon ovella joukon kaikenkarvaisia -kumppanuksia, jotka haisivat oluelta, koolla jonkun portailla istuvan -henkilön ympärillä. Heidän osanottonsa näytti minusta niin hartaalta, -että varoin jonkun onnettomuuden tapahtuneen ja lähenin joukkoa. - -Portailla istui vanha talonpoikaisvaimo, joka ei näyttänyt välittävän -rahtuakaan noiden hänestä niin innokkaasti huolehtivien kumppanuksien -uteliaista kysymyksistä ja hyväntahtoisista ehdotuksista. Oli perin -outoa, melkeinpä suurenmoista nähdä, kuinka tuo kelpo vanhus niin hyvin -tiesi mitä tahtoi, että keskellä väkijoukkoa, paljaan taivaan alla, -valmistautui rauhallisesti yölevolle, ikäänkuin olisi ollut aivan yksin -pikku kamarissaan. Hän kietoi esiliinansa ympärilleen vaipan tavoin, -veti suuren mustan vahakankaisen hattunsa syvempään silmilleen, sovitti -myttynsä päänsä alle eikä vastannut yhteenkään kysymykseen. - -"Miten on tuon vanhan vaimon laita?" kysyin eräältä läsnäolijoista. - -Silloin alkoi sataa vastauksia kaikilta puolilta: - -"Hän on tullut maalta kuuden peninkulman päästä, hän ei jaksa -kauemmaksi, hän ei ole selvillä kaupungista, hänellä on sukulaisia -kaupungin toisessa laidassa eikä hän osaa mennä sinne." - -"Minä kyllä tahtoisin opastaa häntä", sanoi eräs, "mutta tie sinne on -pitkä eikä minulla ole mukanani taloni avainta. Sitäpaitsi hän ei -tuntisi sitä taloa, jonne hän pyrkii." - -"Mutta eihän tuo vaimo voi jäädä tähänkään virumaan", muistutti eräs -vastasaapunut. - -"Mutta juuri niin hän tahtoo", vastasi ensimäinen; "minä olen jo aikoja -sitten sen hänelle sanonut: minä tahdoin viedä hänet kotiinsa, mutta -hän puhelee ihan sekaisin, nähtävästi hän on juovuksissa." - -"Minä luulen että hän on hieman höperö", toisti vastasaapunut. "Mutta -tähän hänen ei missään tapauksessa sovi jäädä, sillä yö on pitkä ja -viileä." - -Kaiken tämän pakinan aikana oli vanhus, aivan kuin hän olisi ollut -kuuro ja sokea, vallan häiriintymättä saanut valmistuksensa kuntoon, ja -kun viimemainittu jälleen sanoi: "Tähän hänen ei mitenkään sovi jäädä", -vastasi vanhus ihmeellisen syvällä ja vakavalla äänellä: - -"Miksi minun ei sopisi jäädä tähän, eikö tämä ole herttualle kuuluva -talo? Olen kahdeksanyhdeksättä vuotta vanha, ja varmaankaan ei herttua -aja minua pois kynnykseltään. Kolme poikaani on kuollut hänen -palveluksessaan, ja ainoa lapsenlapsenikin on jo jättänyt hyvästit -elämälle. Jumala antaa sen varmasti hänelle anteeksi, ja minä en -halua kuolla, ennenkuin hän on päässyt kunnialliseen hautaan." - -"Kahdeksanyhdeksättä vanha ja kulkenut kuusi peninkulmaa!" sanoivat -ympärillä seisovat. "Hän on väsynyt ja lapsekas, siinä iässä ihminen -käy heikoksi." - -"Kuulkaas, muori, te voitte tässä saada nuhan, vieläpä pahasti -sairastuakin, ja ikävä teillä on tässä", virkkoi nyt eräs -kumppanuksista ja kumartui hänen puoleensa. - -Silloin lausui vanhus jälleen syvällä äänellään, puoleksi rukoillen, -puoleksi käskien: - -"Oh, jättäkää minut omaan rauhaani älkääkä olko järjettömiä, minä -piittaan vähät nuhasta, minä piittaan vähät ikävästä. On jo myöhäinen -aika, kahdeksanyhdeksättä olen jo vanha, aamu alkaa kohta sarastaa, -silloin menen sukulaisteni luo. Kun ihminen on hurskas ja kohtalon -kolhima ja osaa rukoilla, niin voi hän myös vielä hyvin viettää nuo -pari tuntipahasta." - -Ihmiset olivat vähitellen hävinneet paikalta, ja viimeiset, jotka vielä -seisoivat siinä, kiiruhtivat myös tiehensä, koska yövahti kulki pitkin -katuja ja he tahtoivat antaa hänen avata heille heidän asuntonsa. -Niinpä olinkin enää yksin läsnä. Kadun hälinä hiljeni, minä kävelin -mietteissäni edestakaisin edessäni olevan avoimen paikan puiden alla; -tuon talonpoikaisvaimon olemus, hänen täsmällinen vakava äänensä, hänen -varmuutensa elämässä, jonka hän oli nähnyt kahdeksanyhdeksättä kertaa -palajavan vuodenaikoineen ja joka nyt näytti hänestä eräänlaiselta -rukoushuoneen eteiseltä, olivat monella tapaa järkyttäneet minua. - -Mitä ovat kaikki kärsimykset, kaikki sydämeni halut; tähdet kulkevat -iäti huolettomina tietänsä, miksi etsin virkistystä ja lievitystä, ja -keneltä niitä etsin ja kenen hyväksi? Voiko kaikki se, mitä täällä -etsin ja rakastan ja saavutan, koskaan saattaa minua niin pitkälle, -että voin yhtä levollisesti kuin tuo hurskas ja kelpo sielu viettää -yöni talon kynnyksellä, kunnes aamu valkenee, ja mahdanko sitten löytää -ystävän kuten hän? Ah, minä en kai ollenkaan ehdi kaupunkiin, minä -vaivun, matkasta väsyksissä, hiekalle jo portin edessä ja kenties -päälle päätteeksi joudun rosvojen käsiin! - -Näin mietin, ja kun jälleen lehmuskujaa myöten lähenin vanhusta, kuulin -hänen puoliääneen kumartunein päin rukoilevan itsekseen. Tulin -merkillisen liikutetuksi, astuin hänen luokseen ja sanoin: - -"Jumalan nimessä, hurskas muoriseni, rukoilkaapa hiukan minunkin -puolestani!" heittäen samalla taalerin rahan hänen esiliinaansa. - -Vanhus virkkoi siihen varsin levollisesti: "Tuhannen kiitosta, rakas -herra, siitä että kuulit rukoukseni." - -Luulin hänen puhuvan minulle ja sanoin: - -"Muori hyvä, oletteko sitten rukoillut jotakin minulta, minä en tiennyt -sitä." - -Silloin kavahti vanhus hämmästyneenä pystyyn ja sanoi: - -"Herra on hyvä ja menee nyt vain kotiinsa, rukoilee kiltisti ja -paneutuu nukkumaan. Miksi herra kiertelee siinä vielä näin myöhään -pitkin katuja, se ei ollenkaan sovi nuorille miehille, sillä vihollinen -kulkee ympäri ja etsii, kenen hän saisi pauloihinsa. Monelle on -sellainen yöjuoksu ollut turmioksi. Ketä herra etsii, Jumalaako? Hän -asustaa ihmisen sydämessä, jos ihminen vain elää siveästi eikä kuljeksi -kaduilla. Mutta jos herra etsii vihollista, niin se herralla jo on; -siksipä onkin parasta mennä kotiin ja rukoilla, jotta pääsisi siitä -irti. Hyvää yötä." - -Näin sanottuaan hän aivan levollisesti kääntyi toisaanne päin ja pisti -taalerin matkalaukkuunsa. Vanhuksen koko menettely teki minuun -omituisen vakavan vaikutuksen, ja niinpä lausuinkin hänelle: - -"Kunnon muori, te olette kyllä oikeassa, mutta juuri te itse pidätätte -minua tässä; kuulin teidän rukoilevan ja tahdoin pyytää teitä -ajattelemaan rukoillessanne minuakin." - -"Sen olen jo tehnytkin", sanoi hän. "Kun näet äsken näin herran -kävelevän tuolla lehmuskujalla, rukoilin Jumalaa antamaan herralle -hyviä ajatuksia. Nyt oletkin saanut niitä, siispä on sinun parasta -mennä nukkumaan." - -Mutta minä istahdin hänen viereensä portaille ja tartuin hänen kuivaan -käteensä sanoen: - -"Suokaa minun istua tässä luonanne koko yö ja kertokaa minulle, mistä -olette ja mitä etsitte täältä kaupungista. Teillä ei ole täällä mitään -turvaa, teidän iässänne ollaan lähempänä Jumalaa kuin ihmisiä, maailma -on muuttunut siitä kun olitte nuori." - -"Sitä en ole tiennyt", vastasi vanhus; "minä olen koko elämäni ajan -huomannut sen aivan yhtäläiseksi. Herra on vielä liian nuori, silloin -ihmetellään kaikkea. Minulle sen sijaan on jo kaikki esiintynyt niin -usein uudestaan, että katselen sitä vieläkin vain ilolla, koska Jumala -tarkoittaa sillä niin hyvää. Mutta ei pidä sysätä luotaan mitään hyvää -tahtoa, vaikkapa se ei olisikaan asianomaiselle suorastaan välttämätön, -muutoin tuo hyvä ystävä voisi pysyä poissa, silloin kun hän jollakin -toisella kertaa olisi varsin tervetullut. Herra jääköön siihen istumaan -ja katsomaan, miten voi minua auttaa. Minä tahdon kertoa sinulle, mikä -on ajanut minut tuon pitkän matkan takaa kaupunkiin. En olisi edes -ajatellutkaan tulla jälleen tänne. Siitä on seitsemänkymmentä vuotta, -kun palvelin tässä talossa, jonka kynnyksellä nyt istun. Sen jälkeen en -enää ole ollut kaupungissa, miten vieriikään aika! On kuin kääntäisi -vain kätensä ympäri. Kuinka usein olenkaan istunut tässä iltaisin -seitsemänkymmentä vuotta sitten ja odotellut aarrettani, joka palveli -kaartissa. Tässä me olemme myös lupautuneet toisillemme. Kun hän tässä --- mutta hiljaa! -- tuossa käy kiertovahti ohi." - -Nyt hän alkoi hillityin äänin, kuten tehnevät nuoret nais- ja -miespalvelijat kauniina kuudanöinä, laulaa portailla, ja minä kuuntelin -hartaalla mielihyvällä, kuinka hän viritti seuraavan vanhan kauniin -laulun: - - Tuomiopäivä kun kerran saapi, - tähtöset maahan ne putoaapi. - Te kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, - teit' odottaa viimeinen tuomio. - Te saatte kulkea korkeuden tiellä, - enkelit armaat istuvat siellä; - Jumala saapuu voimassansa - kauniilla sateenkaarellansa; - myös saapuvat kavalat juutalaiset, - nuo Herramme Kristuksen vainolaiset; - jokainen loistaa korkea puu, - ja kivetkin murskaksi musertuu. - Ken teistä osaa rukoilla näin, - hän tehköön sen kerran päivittäin, - niin Jumala sielumme armahtaa, - ja taivas meillekin aukeaa. - - Amen. - -Kiertovahdin saapuessa lähemmäksi tuli hyvä vanhus liikutetuksi. - -"Ah!" sanoi hän, "tänään on toukokuun kuudestoista, kuitenkin on kaikki -yhtäläistä, aivan kuin silloinkin, heillä on ainoastaan toisenlaiset -lakit eikä enää mitään kankipalmikkoja. Yhdentekevää, kunhan vain sydän -on hyvä!" - -Kiertovahdin päällikkö jäi seisomaan luoksemme ja aikoi juuri -tiedustaa, mitä meillä näin myöhään oli siinä tekemistä, kun tunsin -hänet tuttavakseni, vänrikki kreivi Grossingeriksi. Kerroin hänelle -lyhyesti koko jutun, ja hän virkkoi jossakin määrin järkytettynä: - -"Tässä on vanhukselle taaleri ja ruusu" -- se oli hänellä kädessä -- -"noin vanhat rahvaanihmiset pitävät paljon kukista. Pyytäkää vanhusta -huomenna sanelemaan laulunsa paperille kirjoitettavaksi ja tuokaa se -minulle. Olen jo kauan halunnut tuota laulua, mutta en ole koskaan -voinut saada sitä kokonaisena käsiini." - -Tässä erosimme toisistamme, sillä lähellä olevan päävahdin vartiosoturi --- olin näet saattanut häntä torin poikki sinne saakka -- huusi: "Ken -siellä?" Hän sanoi vielä minulle olevansa linnassa vahtivuorossa, minun -tuli käydä siellä hänen luonansa. Palasin vanhuksen luo ja annoin -hänelle sekä ruusun että taalerin. - -Hän tarttui liikuttavan kiihkeästi ruusuun ja kiinnitti sen hattuunsa, -samalla kuin hän hieman vienommalla äänellä ja miltei itkien virkkoi -seuraavasti: - - "Ruusut ja kukkaset hatussain, - kun olis paljon rahoja vain, - ruusut ja lemmittyni." - -Sanoin hänelle: - -"Kas vaan, muoriseni! Tehän olette tullut vallan iloiseksi." - -Hän vastasi: - - "Ilakoiva, - aina oiva, - hyvinvoiva, - mulle hoiva - oli kulta, - kuollut multa!" - -"Katsohan, hyvä ihminen, eikö ole oikein, että jäin tähän istumaan? -Saat uskoa että kaikki on minulle yhdentekevää. Tänään on siitä -seitsemänkymmentä vuotta, silloin istuin tässä ovella, olin virkku -palvelustyttö ja lauloin myös laulun viimeisestä tuomiosta kuten -tänäänkin, kun kiertovahti kulki ohi, ja silloin heitti eräs -krenatööri ohimennessään syliini ruusun -- sen lehdet ovat minulla -vieläkin tallella raamatussani -- se oli ensimäinen tutustumiseni -miesvainajaani. Seuraavana aamuna olin kirkossa pannut ruusun rintaani, -ja niinpä hän löysi minut ja asiasta tuli pian totta. Senpätähden onkin -minua ilahduttanut sangen suuresti, että tänään jälleen sain ruusun. Se -on merkkinä siitä, että minä pääsen hänen luokseen, ja sentähden -olenkin kaikesta sydämestäni iloinen. Neljä poikaa ja yksi tytär on -minulta kuollut, toissa päivänä sanoi tyttärenpoikani hyvästit elämälle --- Jumala auttakoon häntä ja olkoon hänelle armollinen! -- ja huomenna -jättää minut toinen kelpo sielu. Mutta mitäpäs puhun huomisesta, eikös -puoliyö ole jo ohitse?" - -"On jo yli kahdentoista", vastasin, kummastellen hänen puhettaan. - -"Jumala suokoon hänelle lohtua ja lepoa niiksi neljäksi tunniksi, jotka -hänellä vielä on jälellä", sanoi vanhus ja vaikeni, pannen kätensä -ristiin. En voinut puhua, siinä määrin järkyttivät minua vanhuksen -sanat ja koko hänen olemuksensa. Mutta kun hän oli aivan hiljaa ja -upseerin antama taaleri vielä oli hänen esiliinassaan, sanoin hänelle: - -"Muoriseni, pistäkää taaleri talteen, muutoin voitte kadottaa sen." - -"Sitä emme tahdo panna mihinkään, sen tahdomme lahjoittaa -sukulaiselleni hänen viimeisessä hädässään!" vastasi hän. "Ensimäisen -taalerin vien huomenna jälleen mukanani kotiin, se kuuluu -tyttärenpojalleni, hän saa nauttia siitä. Niin, katsokaas, hän on aina -ollut kelpo nuorukainen, ja hän piti hiukan vaaria niin ruumiistaan -kuin sielustaankin! -- olen rukoillut koko matkan, ei ole mahdollista, -rakas Jumala ei varmaankaan salli hänen joutua perikatoon. Kaikista -pojista hän oli aina siistein ja ahkerin koulussa, mutta ennen kaikkea -hän oli ylen arka kunniastaan. Hänen luutnanttinsa sanoikin aina: 'Jos -minun eskadroonallani on nahassaan kunniaa, niin asustaa se varmasti -Finkelissä!' Hän kuului ulaaneihin. Palattuaan ensi kertaa Ranskasta -hän kertoili kaikenlaisia somia juttuja, mutta aina oli niissä puhe -kunniasta. Hänen isänsä ja velipuolensa kuuluivat nostoväkeen ja -joutuivat usein hänen kanssaan riitaan kunniantunnosta, sillä mitä -hänellä oli liiaksi, sitä ei heillä ollut tarpeeksikaan. Jumala suokoon -minulle anteeksi raskaan syntini, en tahdo puhua heistä pahaa, -jokaisella on kuormansa kannettavana. Mutta minun tytärvainajani, hänen -äitinsä, on raatanut itsensä kuoliaaksi tuon vetelyksen vaimona, eikä -sittenkään voinut saada hänen velkojaan kuitiksi. Ulaani kertoi -ranskalaisista, ja kun isä ja velipuoli tahtoivat kovin halventaa -heitä, sanoi ulaani: 'Isä, sitä sinä et ymmärrä, heillä on kuitenkin -paljon kunniantuntoa ruumiissaan.' Silloin velipuoli rupesi luihuksi ja -sanoi: 'Kuinka voit sinä lörpötellä isällesi niin paljon kunniasta? -hänhän on ollut aliupseerina N----n rykmentissä, ja hänen täytyy siis -paremmin ymmärtää asia kuin sinun, joka olet vain sotamies.' 'Niin', -sanoi vanha Finkel, jonka sisua myös nyt alkoi kaivella, 'se minä olin, -ja olen monelle röyhkeälle junkkarille antanut viisikolmatta -raipaniskua. Ja jos minulla vain olisi ollut ranskalaisia -komppaniassani, niin olisivat he, kaikkine kunnioineen, saaneet tuntea -ne vielä paremmin.' - -"Tuo puhe koski kovasti ulaaniin, ja hän sanoi: 'Tahdon kertoa teille -hiukan eräästä ranskalaisesta aliupseerista, se on minusta -mieluisampaa. Edellisen kuninkaan aikana piti raipparangaistus yhdellä -kertaa otettaman käytäntöön Ranskan armeijassa. Sotaministerin käsky -julistettiin Strassburgissa suuressa paraadissa, ja sotajoukot -kuuntelivat rivissä seisoen hiljaisen suuttumuksen vallassa sen -julkaisemista. Kun sitten aivan paraadin lopussa eräs sotamies teki -erehdyksen, komennettiin hänen aliupseerinsa antamaan hänelle -kaksitoista raipaniskua. Käsky oli ankara, ja hänen täytyi panna se -toimeen. Mutta kun hän oli sen täyttänyt, niin hän otti ruoskimansa -miehen kiväärin, asetti sen eteensä maata vasten ja laukaisi sen -jalallaan, niin että kuula lensi hänen päänsä läpi, ja hän kaatui -kuoliaana maahan. Asia kerrottiin kuninkaalle, ja käsky antaa raippoja -peruutettiin heti. Kas siinä, isä, oli mies, jolla oli kunniaa -ruumiissaan!' -- 'Hän oli narri', sanoi veli. -- 'Syö kunniasi, jos -sinulla on nälkä', murisi isä. - -"Silloin otti tyttärenpoikani sapelinsa ja lähti talosta sekä tuli -minun majaani ja kertoi minulle kaikki ja vuodatti mitä katkerimpia -kyyneliä. En voinut auttaa häntä; hänen kertomaansa tarinaa en tosin -voinut kokonaan jäävätä, mutta kuitenkin sanoin hänelle aina lopuksi: -'Anna Jumalalle yksin kunnia!' Annoin hänelle vielä siunaukseni, sillä -hänen lomansa loppui jo seuraavana päivänä, ja hän tahtoi vielä -ratsastaa yhden peninkulman matkan sille paikkakunnalle, jossa eräs -kummityttöni palveli aateliskartanossa, sillä hän piti tästä hyvin -paljon ja tahtoi vastedes asettua hänen kanssaan taloksi; -- varmaan he -kohta pääsevätkin yhteen, jos Jumala kuulee rukoukseni. Hän on jo -sanonut jäähyväisensä elämälle, kummityttöni saa hänet tänään omakseen, -ja myötäjäiset minulla myös on jo koossa; häissä ei tule olemaan läsnä -muita kuin minä." - -Nyt vaikeni vanhus jälleen ja näytti rukoilevan. Minä mietiskelin -kaikenlaista kunnian suhteen, myöskin sitä, voiko kristitty pitää tuon -aliupseerin kuolemaa kauniina. Tahdoin että joku kerrankin puhuisi -minulle siitä pätevästi. - -Yövahdin huutaessa kello yhtä sanoi vanhus: "Nyt on minulla vielä kaksi -tuntia; kas, herra on vielä siinä, miksi et mene jo nukkumaan? Huomenna -et jaksa työskennellä ja saat toria mestariltasi; mikäs ammattilainen -sinä oikeastaan oletkaan, mies hyvä?" - -Enpä ollut oikein perillä siitä, miten selvittäisin hänelle olevani -kirjailija. En myöskään voinut valehtelematta sanoa olevani oppinut. On -kummallista, että saksalaista aina vähän hävettää sanoa olevansa -kirjailija; alempisäätyisille ihmisille se sanotaan kaikkein -vastenmielisimmin, koska näille silloin perin helposti johtuu mieliin -raamatun kirjanoppineet ja fariseukset. Sana "kirjailija" ei ole siinä -määrin kotiutunut meillä kuin _homme de lettres_ ranskalaisten -tietoisuudessa, jotka muutenkin ovat ammattikirjailijoita ja -kirjoittavat yleensä tavanomaisten sääntöjen mukaisesti; heidän -keskuudessaanhan kysytäänkin: _où avez vous fait votre philosophie?_ -missä olette opiskellut filosofiaanne? kuten ranskalainen itsekin -tuntuu paljoa enemmän oppitaitoiselta ihmiseltä, mutta ei yksin tämä -epäsaksalainen tapa tee kieltä niin kankeaksi lausumaan sanaa -"kirjailija", kun joltakulta yhtäkkiä kysytään hänen tointansa, vaan -eräänlainen sisäinen häpeä pidättää meitä, tunne, mikä valtaa jokaisen, -joka käy kauppaa vapailla ja henkisillä tavaroilla, noilla taivaan -välittömillä lahjoilla. Oppineiden tarvitsee sitä hävetä vähemmän kuin -runoilijain, sillä he ovat tavallisesti maksaneet oppirahoja, ovat -enimmälti valtion viroissa, ikäänkuin halkovat paksuja pölkkyjä tai -työskentelevät kuiluissa, joissa on paljon villiä vettä pois -pumputtavana. Mutta huonoimmin on niinsanotun runoilijan laita, koska -hän enimmiten on suoraan koulusta päässyt karkaamaan parnassolle, mikä -todellakin on kovin epäilyttävä asia ammattirunoilijaan nähden, jolle -runoilu ei ole vain pelkkä sivutoimi. Hänelle voidaan hyvin helposti -sanoa: hyvä herra, jokaisella ihmisellä on aivojen, sydämen, vatsan, -pernan, maksan ja sen sellaisten ohella ruumiissaan myös runous, mutta -sen, joka liiaksi syöttää, ravitsee tai lihottaa yhden näistä jäsenistä -ja omistaa yksin sille kaiken huolenpitonsa, vieläpä oikein -elinkeinomaisesti, sen täytyy hävetä koko muun olentonsa puolesta. Se, -joka elää runoudesta, on kadottanut tasapainonsa, ja liian suuri -hanhenmaksa, maistukoonpa kuinka hyvältä tahansa, edellyttää kuitenkin -aina sairasta hanhea. Kaikkien ihmisten, jotka eivät ansaitse leipäänsä -otsansa hiessä, täytyy jossakin määrin hävetä, ja samaa tuntee sekin, -joka ei vielä kokonaan ole musteeseen juuttunut, kun hänen pitäisi -sanoa olevansa kirjailija, niin ajattelin kaikenlaista ja mietiskelin, -mitä minun tuli sanoa vanhukselle, joka hidasteluani kummastellen -katseli minua ja virkkoi: - -"Mitä ammattia herra harjoittaa?" minä kysyn; "miksi et tahdo sanoa -minulle mitään? Jollet harjoita mitään kelvon ammattia, niin ryhdy -sellaiseen vielä, siihen on yllinkyllin tilaisuutta, ethän sentään -liene mikään pyöveli tai vakooja, joka tahtoo saada minut kynsiinsä. -Minun puolestani herra voi olla mikä hyvänsä, kunhan sanot, kuka olet! -Jos sinä päivällä näin istuisit tässä, voisin luulla, että olet -vetelehtijä ja tyhjäntoimittaja, joka nojailee talojen seiniin, ettei -laiskuudesta kaatuisi kumoon." - -Silloin johtui mieleeni sana, joka kenties jossakin määrin voisi -valaista hänen ymmärrystään. - -"Muori hyväseni", sanoin, "olen kirjuri." - -"No sen olisit voinut sanoa hetikin", virkkoi hän. "Herra on siis -kynämies, siihen kuuluu terävä pää ja sukkelat sormet ja myös hyvä -sydän, muutoin asianomainen kuulee siihen kolkutettavan. Vai kirjuri -herra on? Voinet siis panna minulle kokoon herttualle osotetun -anomuksen, niin että se varmasti otetaan huomioon eikä unohdu virumaan -monien muiden samanlaisten sekaan?" - -"Anomuksen, muori hyvä, voin kyllä sepittää teille", sanoin minä, "ja -tahdonpa tehdä kaikkeni, jotta siitä tulisi mahdollisimman tehokas." - -"No siinäpä teet hyvin", vastasi hän; "Jumala sen sinulle palkitkoon -ja antakoon sinun tulla minua vanhemmaksi ja suokoon sinulle -vanhuudessasikin yhtä levollisen mielen ja yhtä kauniin yön ruusuineen -ja taalereineen kuin minulle, ja myöskin ystävän, joka laatii sinulle -anomuskirjan, milloin sellaista tarvitset. Mutta mene nyt kotiisi, hyvä -ystävä, ja osta arkki paperia ja kirjoita anomus, minä tahdon odottaa -tässä sinua vielä yhden tunnin, sitten menen kummityttöni luo; sinä -voit tulla mukaan, häntä anomus myös ilahduttaa. Hänellä on varmasti -hyvä sydän, mutta Jumalan tuomiot ovat ihmeelliset." - -Näin sanottuaan vanhus jälleen vaikeni, taivutti päänsä ja näytti -rukoilevan. Taaleri oli vielä hänen helmassaan. Hän itki. - -"Muori hyväseni, mitä teiltä puuttuu, mikä teihin koskee niin, että -itkette?" kysyin häneltä. - -"Miksipäs en itkisi, minä itken taalerin vuoksi, minä itken anomuksen -vuoksi, kaiken vuoksi itken. Mutta se ei merkitse mitään, onhan -kuitenkin kaikki paljoa, paljoa paremmin maailmassa kuin me ihmiset -ansaitsemmekaan, ja sapenkarvaat kyyneleet ovat vielä liiankin -suloiset. Katsohan vain tuotakin kultaista kamelia tuolla ylhäällä -apteekin oven päällä, miten onkaan Jumala luonut kaiken niin ihanasti -ja ihmeellisesti, mutta ihminen ei tajua sitä, ja sellainen kameli -mahtuu pikemmin neulansilmästä kuin rikas taivaan valtakuntaan. -- -Mutta mitä sinä yhä istut siinä, mene jo ostamaan arkki paperia ja -laadi minulle anomuskirja." - -"Muoriseni", sanoin minä, "Miten voin laatia anomuksen, jollette sano -minulle, mitä siihen on kirjoitettava?" - -"Pitääkö sekin sinulle sanoa?" vastasi eukko; "silloinhan siihen -todella ei tarvitakaan suurta taitoa, enkä enää ihmettelekään, että -häpesit nimittää itseäsi kirjuriksi, jos sinulle täytyy kaikki sanoa. -Noh, tahdon tehdä voitavani. Pane siis anomukseen, että kahden -rakastavan tulee saada levätä toistensa vieressä ja että eivät veisi -toista heistä anatomiasaliin, jotta hänellä olisi jäsenensä koossa, -koska sanotaan: 'Te kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, teit' odottaa -viimeinen tuomio'." - -Samassa hän alkoi taas katkerasti itkeä. - -Aavistin, että raskas kärsimysten taakka painoi häntä, mutta että hän -vuosiensa rasittamana vain yksityisinä hetkinä tunsi siitä tuskallista -liikutusta. Hän itki valittamatta, hänen sanansa olivat aina yhtä -tyynet ja kylmät. Pyysin häntä vielä kerran kertomaan minulle juurta -jaksaen, mikä oli aiheuttanut hänen kaupunkimatkansa, ja hän jutteli: - -"Tyttärenpoikani, ulaani, josta äsken kerroin sinulle, rakasti kovin -kummityttöäni, kuten jo aikaisemmin mainitsin, ja puheli kauniille -Annille, kuten ihmiset nimittivät häntä hänen sileäin kasvojensa -vuoksi, alituisesti kunniasta ja muistutti häntä aina huolehtimaan sekä -omasta että myös hänen kunniastaan. Niinpä löikin kunnia ikäänkuin -jonkin aivan erikoisen leiman tytön kasvoihin ja vaatetukseen, hän oli -hienompi ja sieväkäytöksisempi kuin kaikki muut tytöt. Kaikki puki -häntä paremmin, ja jos joku poika tanssissa joskus tarttui häneen -hieman liian kovakätisesti tai heilautti häntä rahtusen korkeammalle -kuin soiton tahtiin soveltui, niin saattoi hän luonani sitä katkerasti -itkeä ja sanoi silloin aina sen olevan vastoin hänen kunniaansa. Ah, -Anni oli aina omalaatuisensa tyttö; monesti, ennenkuin kukaan -aavistikaan, hän molemmin käsin tarttui esiliinaansa ja riisti sen -yltänsä, ikäänkuin se olisi ollut tulessa, ja sitten hän alkoi -kauheasti itkeä. Mutta siihen on omat syynsä, sitä on temmottu -hampailla, vihollinen ei lepää. Kunpa tuo lapsukainen ei vain aina -olisi ollut niin kunnianhimoinen, vaan olisi mieluummin etsinyt rakasta -Jumalaamme eikä olisi koskaan eronnut hänestä, ei suurimmassa -hädässäkään, ja olisi hänen vuoksensa kestänyt häpeää ja ylenkatsetta -ihmiskunniansa asemesta! Jumala olisi silloin varmasti armahtanut häntä -ja tekee sen vieläkin; ah, he pääsevät varmasti yhteen, tapahtukoon -Jumalan tahto! - -"Ulaani oli palannut Ranskaan, hän ei ollut pitkään aikaan sieltä -kirjoittanut, ja me luulimme hänen jo kuolleen ja itkimme häntä usein. -Mutta hän oli maannut sairaalassa vaikeasti haavvoittuneena, ja kun hän -jälleen saapui toveriensa joukkoon ja korotettiin aliupseeriksi, johtui -hänelle mieleen, kuinka kaksi vuotta sitten velipuoli oli tukkinut -häneltä suun sanomalla, että hän oli vain sotamies, kun isä sen sijaan -oli korpraali, ja samoin tuo juttu ranskalaisesta aliupseerista, ja -kuinka hän oli puhunut Annillensa niin paljon kunniasta jäähyväisiä -sanoessaan. Silloin hän menetti rauhallisuutensa ja sai koti-ikävän ja -sanoi ratsumestarilleen, joka tiedusti hänen vaivaansa: 'Voi, herra -ratsumestari, tuntuu ihan siltä kuin minua jokin aivan kynsin hampain -vetäisi kotiin.' - -"Silloin he sallivat hänen ratsastaa kotiin hevosellaan, sillä hänen -kaikki upseerinsa luottivat häneen. Hän sai kolmen kuukauden loman, ja -hänen piti palata täydennyshevosten kera. Hän riensi niin nopeasti kuin -voi, rasittamatta ratsuaan, jota hän hoiti paremmin kuin milloinkaan -ennen, koska se oli uskottu hänen haltuunsa. Eräänä päivänä halutti -häntä kauheasti joutua kotiin, se oli hänen äitinsä kuolinpäivän aatto, -ja hänestä tuntui aina kuin äiti juoksisi hänen ratsunsa edessä ja -huutaisi: Kasper, tee minulle joku kunnianosotus! -- Ah, minä istuin -mainittuna päivänä aivan yksin hänen äitinsä haudalla ja ajattelin -siinä muun muassa, että jospa Kasper olisi luonani. Olin punonut -lemmikeistä seppeleen ja ripustanut sen tuohon vajonneeseen ristiin ja -suunnittelin siinä itsellenikin sijaa, ajatellen: tässä tahdon levätä -ja tuossa on oleva Kasperin lepopaikka, jos Jumala suo hänelle haudan -kotiseudussa, jotta olisimme kaikin kauniisti yhdessä silloin kun -sanotaan: Te kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, teit' odottaa viimeinen -tuomio! Mutta Kasper ei tullut, enkä minäkään tiennyt, että hän oli -niin lähellä ja olisi kylläkin voinut tulla. Kovasti häntä haluttikin -kiiruhtaa, sillä hän oli Ranskassa perin usein ajatellut tätä päivää ja -oli sieltä tuonut mukanaan pienen, kauniista kultakukista tehdyn -seppeleen, koristaakseen sillä äitinsä haudan, ja samoin Annille toisen -seppeleen, jota tämän tuli säilyttää kunniapäiväänsä saakka." - -Tässä vaikeni vanhus ja pudisti päätään; mutta kun minä toistin nuo -viimeiset sanat: "jota tämän tuli säilyttää kunniapäiväänsä saakka", -- -jatkoi hän edelleen: - -"Kenpä tietää, enkö voisikin saada rukoukseni kuulluksi, ah, jospa vain -rohkenisin herättää herttuan!" - -"Miksi", kysyin, "Mikä pyyntö teillä sitten oikeastaan on, muori hyvä?" - -Silloin hän sanoi vakavana: - -"Oi, mitäpä väliä olisi koko elämällä, jollei sillä olisi mitään -loppua, mitä merkitystä elämällä, jollei se olisi ikuinen!" ja jatkoi -sitten kertomustaan: - -"Kasper olisi aivan hyvin vielä päivälliseksi ennättänyt kyläämme, -mutta aamulla oli majatalon isäntä tallissa osottanut hänelle, että -hänen hevosensa oli lyöttynyt, ja samalla sanonut: 'ystävä hyvä, se ei -ole kunniaksi ratsastajalle'. Tämä oli koskenut syvälti Kasperiin, hän -asetti sentähden satulan kepeästi ja koholle, teki voitavansa haavan -hoitamiseksi ja jatkoi matkaansa jalkaisin, taluttaen hevostaan -suitsista. Niin hän myöhään iltasella saapui eräälle myllylle, -peninkulman päähän kylästämme, ja koska hän tiesi myllärin isänsä -vanhaksi ystäväksi, poikkesi hän tämän luo ja otettiin vastaan kuten -ainakin kaukaa tullut oikein rakas vieras. Kasper vei hevosensa -talliin, pani satulan ja matkalaukkunsa erääseen nurkkaan ja meni -myllärin luo tupaan. Siellä hän kyseli omaisistaan ja kuuli, että minä, -vanha isoäiti, vielä elin, ja että hänen isänsä ja velipuolensa olivat -terveitä ja menestyivät mainiosti; he olivat vasta eilen olleet -myllyssä viljaa jauhattamassa; hänen isänsä oli ryhtynyt hevos- ja -härkäkauppoihin ja onnistui niissä oikein hyvin, myöskin huolehti hän -nykyisin hiukan enemmän kunniastaan eikä enää kuljeskellut niin -rentustellen ympäri kyliä. - -"Tästä kaikesta tuli kelpo Kasper perin iloiseksi, ja kun hän kysyi -kaunista Annia, sanoi mylläri hänelle, ettei hän Annia tuntenut, mutta -jos se oli sama tyttö, joka oli palvellut Rosenhofissa, niin oli hän, -mikäli hän oli kuullut, muuttanut palvelukseen pääkaupunkiin, koska hän -siellä muka paremmin voisi jotakin oppia ja se olisi kunniakkaampaakin; -tämän hän oli vuosi sitten kuullut Rosenhofin rengiltä. Sekin ilahdutti -Kasperia, joskin hänestä samalla tuntui ikävältä, ettei voisi heti -nähdä tyttöä; kuitenkin hän toivoi pian tapaavansa Annin pääkaupungissa -oikein hienona ja koreana, mikä olisi hänelle, aliupseerille, suureksi -kunniaksi, kun he sitten sunnuntaisin kävelisivät yhdessä. Sitten hän -kertoi myllärille vielä yhtä ja toista Ranskasta, he söivät ja joivat -yhdessä, hän auttoi mylläriä jyvien kaatamisessa, ja sitten mylläri vei -hänet yläkertaan nukkumaan ja asettui itse alhaalle muutamien -jyväsäkkien päälle levolle. - -"Myllyn kolina ja koti-ikävä eivät antaneet kelpo Kasperille, vaikkapa -hän olikin läpeensä väsynyt, kunnollista unta. Hän oli kovin levoton ja -ajatteli äitivainajaansa ja kaunista Annia ja sitä kunniaa, joka tulisi -hänen osakseen, kun hän aliupseerina astuisi omaistensa eteen. -Vihdoinkin hän nukahti kepeästi ja heräsi usein tuskallisten unien -säikyttämänä. Hänestä tuntui monesti kuin olisi äitivainaja astunut -hänen luokseen ja käsiä väännellen pyytänyt häneltä apua; sitten tuntui -hänestä kuin olisi hän kuollut ja matkalla hautaan, mutta kulkisi itse -jalan kuolleena haudalle ja kaunis Anni kävelisi hänen sivullaan; hän -muka itkee kovasti sitä etteivät hänen toverinsa olleet häntä -saattamassa, ja kun hän tulee kirkkomaalle, on hänen hautansa äidin -haudan vieressä, ja Annin hauta on myös siinä, ja hän antaa Annille -tuomansa seppeleen ja ripustaa äidille tuomansa seppeleen hänen -haudalleen, ja sitten hän muka katsoo ympärilleen näkemättä enää ketään -muuta kuin minut, ja Annia oli joku esiliinasta vetänyt hautaan, ja -Kasper oli myös sitten laskeutunut hautaan ja sanonut: 'Eikö täällä ole -ketään, joka osottaisi minulle viimeisen kunnian ja tahtoisi ampua -minulle haudalla kuten ainakin kelpo sotilaalle', ja silloin oli hän -muka vetänyt pistoolinsa ja itse ampunut itsensä haudalla. - -"Laukauksesta hän kovasti säikähtäen heräsi, sillä hänestä tuntui kuin -ikkunat helisisivät siitä. Hän silmäili ympärilleen tuvassa, silloin -hän kuuli vielä toisenkin laukauksen pamahtavan ja kuuli melua myllystä -ja huutoja sen kolinan seasta. Hän hyppäsi vuoteestaan ja tempasi -sapelinsa; samassa tuokiossa lensi hänen ovensa auki ja hän näki -täysikuun valossa kaksi miestä noetuin kasvoin kartut kädessä syöksyvän -hänen päällensä; mutta hän ryhtyi puolustautumaan ja iski toista -käsivarteen, ja niin pakenivat molemmat, teljeten samalla perästänsä -oven, joka avautui ulospäin ja jossa oli ulkopuolella salpa. - -"Kasper koetti turhaan tavoittaa heitä; vihdoin onnistui hänen työntää -irti muudan lauta ovesta. Hän riensi aukosta portaita alas ja kuuli -myllärin avunhuudon sekä löysi hänet sidottuna virumassa jyväsäkkien -välissä. Kasper irroitti hänen siteensä ja riensi sitten heti talliin -katsomaan ratsuaan ja matkalaukkuaan, mutta molemmat oli viety. Tuntien -ankaraa tuskaa hän kiiruhti takaisin myllyyn ja valitti myllärille -onnettomuuttaan, kuinka häneltä oli varastettu koko hänen omaisuutensa -ja hänelle uskottu hevonen, mistä viimemainitusta seikasta hän oli -erittäin pahoillaan. Mutta mylläri seisoi täysinäinen rahapussi kädessä -hänen edessään, hän oli käynyt sen hakemassa ylistuvan kaapista, ja -sanoi ulaanille: 'Kasper hyvä, ole tyytyväinen, minä olen sinulle -kiitollisuudenvelassa omaisuuteni pelastumisesta; tätä pussia, joka oli -tuolla ylhäällä tuvassa, ovat rosvot tavoittaneet, ja sinun -puolustustasi saan kiittää kaikesta, minulta ei ole mitään varastettu. -Ne, jotka löysivät hevosesi ja matkalaukkusi tallista, olivat varmaan -varalle asetettuja vahteja, he ilmaisivat ampumalla vaaran olevan -lähellä, koska luultavasti satulavarusteista tunsivat, että talossa -majaili ratsumies. Minun puolestani sinulla ei ole mitään hätää, tahdon -tehdä voitavani enkä sääliä rahaa, jotta saisimme hevosesi takaisin, ja -jos se ei löydy, niin tahdon ostaa sinulle uuden, maksoipa se mitä -tahansa.' - -"Kasper nastasi: 'Mitään en ota lahjaksi, se on vastoin kunniaani, vaan -jos tahdotte hätätilassa lainata minulle seitsemänkymmentä taaleria, -niin saatte minulta velkakirjan; minä toimitan ne kahdessa vuodessa -takaisin.' -- He sopivat asiasta, ja ulaani erosi hänestä -kiiruhtaakseen kotikyläänsä, jossa samalla asuu ympäristön -aatelismiesten tuomari; tälle hän tahtoi ilmoittaa asian. Mylläri jäi -kotiinsa odottamaan vaimoansa ja poikaansa, jotka olivat menneet häihin -erääseen lähikylään. Sitten aikoi hän tulla ulaanin perästä tekemään -omasta puolestaan oikeudelle ilmoituksensa. - -"Voit kuvitella mielessäsi, rakas herra kirjuri, kuinka surullisena -Kasper-raukka riensi kyläämme kohti, jalan ja köyhänä, sen sijaan että -hän oli tahtonut ylpeästi ratsastaa sinne. Yksikuudetta taaleria, jotka -hän oli saanut saaliikseen, hänen aliupseerinvaltakirjansa, hänen -lomalippunsa ja seppeleet, jotka hänellä oli mukanaan äitinsä hautaa ja -kaunista Annia varten, oli häneltä varastettu. Hän oli aivan -epätoivoisella mielellä, ja niin saapui hän kello yhden aikaan yöllä -kotikyläänsä ja kolkutti heti tuomarin ovelle, jonka talo on -ensimäisenä kylän laidassa. Hän pääsi sisään ja ilmoitti asiansa ja -luetteli, mitä kaikkea häneltä oli ryöstetty. Tuomari käski hänen heti -mennä isänsä luo, tämä kun oli kylässä ainoa talonpoika, jolla oli -hevosia, ja sitten tämän ynnä velipuolensa kanssa lähteä ratsain -tiedustelemaan ympäri seutua, jotta siten mahdollisesti osuisivat -rosvojen jäljille; sill'aikaa hän lähettäisi toisia miehiä jalan -liikkeelle ja kuulustelisi mylläriltä, kun tämä ehtisi perille, -lähempiä asianhaaroja. - -"Kasper lähti nyt tuomarin luota isänsä taloa kohti. Kun hänen -kuitenkin täytyi kulkea minun majani ohi ja kuuli ikkunasta minun -laulavan hengellistä laulua, koska en saanut unta ajatellessani hänen -äitivainajaansa, niin kolkutti hän ja sanoi: 'Kiitetty olkoon Jeesus -Kristus, rakas isoäiti, Kasper on täällä!' Ah, kuinka nuo sanat kävivät -luihini ja ytimiini, minä syöksyin ikkunaan, avasin sen ja suutelin ja -puristin häntä loputtomin kyynelin. Hän kertoi minulle kiireesti -onnettomuutensa ja sanoi, millaisen tehtävän hän oli tuomarilta saanut -isälleen; hänen täytyi sentähden heti mennä ajamaan varkaita takaa, -sillä hänen kunniansa riippui hänen hevosensa takaisinsaamisesta. - -"En tiedä miten tuo sana kunnia viilsi läpi kaikkien jäsenteni, sillä -tiesin ankaran tuomion odottavan häntä. 'Tee velvollisuutesi ja anna -Jumalalle yksin kunnia', sanoin minä; ja hän riensi luotani Finkelin -taloon, joka sijaitsee kylän toisessa päässä. Hänen poistuttuaan -vaivuin polvilleni ja rukoilin Jumalaa ottamaan hänet armollisesti -suojaansa, ah, rukoilin sellaisessa tuskassa, jollaista en ole koskaan -tuntenut, ja toistelin sen ohessa yhä: 'Herra, tapahtukoon Sinun -tahtosi niin taivaassa kuin maan päällä.' - -"Kasper kiiruhti isänsä luo kauheassa tuskassa. Hän nousi takaapäin -puutarhanaidan yli, hän kuuli kolinaa, hän kuuli hirnumista tallista, -se tunki läpi hänen sielunsa. Hän seisoi hiljaa, hän näki kuutamossa -kahden miehen pesevän itseänsä, häneltä oli sydän pakahtua. Toinen -heistä sanoi: 'Tuo kirottu kappale ei mene alas'. Silloin sanoi toinen: -'Tule ensin talliin lyömään hevoselta häntä poikki ja leikkaamaan sen -harja pois. Oletkohan haudannut matkalaukun tarpeeksi syvälle lannan -alle?' 'Kyllä', sanoi toinen. Sitten he menivät talliin, ja Kasper, -raivoisana tuskasta, karkasi esiin, sulki tallin oven heidän jälkeensä -ja karjaisi: 'Herttuan nimessä, antautukaa! Ken vastustaa, sen ammun -kuoliaaksi!' - -"Ah, näin oli hän hevosensa rosvoina vanginnut isänsä ja veljensä. -'Kunniani, kunniani on mennyttä!' huusi hän, 'minä olen kunniattoman -varkaan poika!' -- Kun tallissa olijat kuulivat nämä sanat, -kauhistuivat he kovasti ja huusivat: 'Kasper, rakas Kasper, Jumalan -tähden, älä saata meitä turmioon. Kasper, sinä saat kaikki takaisin, -autuaan äitivainajasi tähden, jonka kuolinpäivä on tänään, armahda -isääsi ja veljeäsi!' - -"Mutta Kasper oli aivan kuin suunniltaan, hän huusi vain yhä: -'kunniani, velvollisuuteni!' -- ja kun miehet nyt tahtoivat -väkivoimalla murtaa oven ja tehdä aukon saviseinään, ampui hän ilmaan -pistoolilla ja huusi: 'Apua, apua, varkaita, apua!' Tuomarin herättämät -talonpojat, jotka jo lähenivät neuvotellakseen niistä eri teistä, joita -pitkin he aikoivat ajaa myllyyn murtautuneita takaa, hyökkäsivät -laukauksen ja huudon kuultuaan taloon. Vanha Finkel rukoili yhä -poikaansa avaamaan hänelle oven, mutta tämä sanoi: 'Minä olen sotilas -ja minun täytyy noudattaa oikeutta.' Samalla tulivat paikalle tuomari -ja talonpojat. Kasper sanoi: 'Jumalan laupeuden nimessä, herra tuomari, -isäni ja veljeni ovat juuri nuo samaiset varkaat, oi, jospa en olisi -koskaan syntynytkään! Täällä tallissa olen vanginnut heidät, -matkalaukkuni on haudattu sinne lantaan'. Silloin hyökkäsivät -talonpojat talliin ja sitoivat köysiin vanhan Finkelin ja hänen -poikansa ja laahasivat heidät tupaan. Kasper taas kaivoi reppunsa esiin -ja otti siitä ulos nuo kaksi seppelettä, mutta ei mennyt tupaan, vaan -lähti kirkkotarhaan äitinsä haudalle. - -"Päivä oli valjennut: minä olin ollut niityllä ja punonut itselleni ja -Kasperille kaksi seppelettä lemmikin kukista; minä ajattelin: hän -koristaa sitten yhdessä minun kanssani äitinsä haudan, kunhan ehtii -palata ratsastusmatkaltaan. Silloin kuulin kaikenlaista outoa hälinää -kylästä, ja koska en siedä melua, vaan olen mieluimmin yksin, niin -kiersin kylän ympäri kirkkomaalle. Silloin kuului laukaus, näin savun -pelmahtavan korkealle, riensin kirkkomaalle, -- oi, rakas Vapahtaja, -ole hänelle armollinen! Kasper virui kuolleena äitinsä haudalla, hän -oli ampunut kuulan rintaansa, johon hän oli nappiin kiinnittänyt -kauniille Annille tuomansa seppeleen, -- tämän seppeleen keskitse hän -oli ampunut sydämeensä. Äidille tuomansa seppeleen hän oli jo -kiinnittänyt ristiin. - -"Luulin maan tämän nähdessäni aukenevan allani, syöksyin häneen syliksi -ja huusin yhtämittaa: 'Kasper, oi sinua onnetonta ihmistä, mitä -oletkaan tehnyt? Ah, kuka on jo kertonut sinulle kurjuutesi, oi, miksi -laskin sinut luotani, ennenkuin olin puhunut sinulle kaikki! Jumalani, -mitä tulevatkaan isäparkasi ja veljesi sanomaan, kun tapaavat sinut -näin!' -- En näet tiennyt hänen juuri näiden takia tuhonneen itseänsä, -luulin siihen olevan vallan toiset syyt. Silloin tuli vielä pahempaa: -tuomari ja talonpojat toivat vanhan Finkelin ja hänen poikansa -köytettyinä. Tuska tukahdutti ääneni kurkkuun, en voinut lausua -sanaakaan; tuomari kysyi minulta, olinko nähnyt lapsenlastani. Näytin -missä hän lepäsi, hän astui luo, hän näet luuli Kasperin itkevän -haudalla, hän pudisteli häntä, silloin hän huomasi veren purskahtavan -esiin. 'Jeesus Maaria!' huudahti hän, 'Kasper on surmannut itsensä'. -- -Silloin katselivat molemmat vangitut toisiaan kauhuissaan; Kasperin -ruumis nostettiin maasta ja kannettiin heidän kerallaan tuomarin -taloon; koko kylä kaikui voivotuksista, talonpoikaisvaimot veivät minut -sinne heidän perästään. Ah, se oli varmaan kauhein matka koko -elämässäni!" - -Tässä vaikeni vanhus jälleen, ja minä sanoin hänelle: - -"Muori hyväseni, kärsimyksenne on hirveä, mutta Jumala rakastaa teitä -myös suuresti; ne, joita hän ankarimmin kurittaa, ovat hänen rakkaimpia -lapsiaan. Sanokaapas nyt minulle, kelpo muoriseni, mikä on saattanut -teidät kulkemaan tuon pitkän matkan tänne ja mitä asiaa koskee -anomuksenne." - -"No sen voit kyllä hyvin aavistaa", jatkoi hän aivan levollisesti, "se -koskee kunniallisen haudan saamista Kasperille ja kauniille Annille, -jolle minä tuon mukanani hänen kunniapäiväkseen tarkoitetun seppeleen; -se on läpeensä Kasperin veren tahraama, -- katsohan tänne." - -Nyt otti hän mytystään pienen kiillekultaisen seppeleen ja näytti sitä -minulle; saatoin sarastavan päivän valossa nähdä, että se oli ruudin -mustaama ja veren tahrima. Olin aivan järkytettynä tuon kelpo vanhuksen -onnettomuudesta, ja se mielensuuruus ja lujuus, jolla hän sen kantoi, -täytti minut kunnioituksella. - -"Voi, muori kulta", sanoin, "kuinka mahtanette voida ilmoittaa -Anni-raukalle hänen surkeutensa, niin ettei hän heti pelästyksestä -vaivu kuoliaana maahan, ja mikä kunniapäivä se sitten oikeastaan on, -jota varten te tuotte Annille tuon surullisen seppeleen?" - -"Mies hyvä", sanoi hän, "tule vain mukaan, voit saattaa minua hänen -luokseen, en voi kuitenkaan kulkea nopeasti, niin tapaamme hänet vielä -juuri oikeaan aikaan. Tahdon sitten matkan varrella kertoa sinulle -kaikki." - -Nyt hän nousi ja rukoili aamusiunauksensa aivan levollisesti ja -järjesteli pukunsa ja ripusti sitten myttynsä minun käsivarteeni. Kello -oli kaksi aamusella, päivä sarasti, ja niin vaelsimme yhdessä hiljaisia -katuja pitkin. - -"Katsohan", kertoi vanhus edelleen, "kun Finkel poikineen oli vangittu, -täytyi minun mennä tuomarin luo oikeuspaikalle; kuollut Kasper -asetettiin pöydälle ja kannettiin sisälle ulaanivaipallaan peitettynä, -ja nyt piti minun kertoa tuomarille kaikki, mitä tiesin hänestä ja mitä -hän aamulla oli puhunut minulle ikkunasta. Sen kaiken hän kirjoitti -muistiin edessään olevalle paperille; sitten hän tarkasti Kasperilta -löydetyn muistikirjan; siinä oli kaikenlaisia laskuja, joitakin -kertomuksia kunniasta, myöskin tuon ranskalaisen aliupseerin juttu, ja -sen takasivulle oli kirjoitettu jotakin lyijykynällä." - -Nyt antoi vanhus minulle tuon muistikirjan, ja minä luin siitä -onnettoman Kasperin viimeiset sanat: "Myös minä en voi elää häpeäni -jälkeen; isäni ja veljeni ovat varkaita, he ovat varastaneet minulta -itseltäni. Sydämeni pakahtui, mutta minun täytyi vangita heidät ja -jättää heidät oikeuden käsiin, sillä minä olen ruhtinaani sotilas, ja -kunniani ei salli minun osottaa mitään sääliväisyyttä. Olen kunnian -vuoksi jättänyt isäni ja veljeni alttiiksi kostolle; ah! rukoilkoon -jokainen puolestani, että minulle suotaisiin tähän, missä olen -kaatunut, kunniallinen hauta äitini viereen. Se seppele, jonka läpi -ammuin itseni, pitää isoäidin lähettää kauniille Annille ja tervehtää -häntä minulta; ah! hänen kohtalonsa koskee kipeästi sisimpääni, mutta -hän ei saa tulla varkaan pojan vaimoksi, sillä hän on aina ollut sangen -arka kunniastaan. Armas kaunis Anniseni, ethän vallan pahasti -kauhistune minun tähteni, tyydy osaasi, ja jos jolloinkin olit edes -rahtusen hyvä minulle, niin älä puhu pahaa minusta. Enhän mahda mitään -häpeälleni! Olin nähnyt niin paljon vaivaa pysyäkseni koko elämäni -kunnian tiellä, olin jo aliupseeri ja paraassa maineessa eskadroonani -kesken, olisin varmasti kerran päässyt upseeriksi, ja sinua, Anniseni, -en olisi sittenkään hylännyt, enkä olisi kosinut ketään ylhäisempää -- -mutta varkaan poika, jonka itsensä täytyy kunnian vuoksi vangita ja -jättää tuomittavaksi oma isänsä, ei voi elää häpeänsä jälkeen. -Anniseni, armas Anniseni, ota kuitenkin seppele, olen ollut sinulle -aina uskollinen, ja niin olkoon Jumala minulle armollinen! Annan -sinulle nyt vapautesi takaisin, mutta osota minulle se kunnia, ettet -mene naimisiin kenenkään kanssa, joka saattaisi olla minua huonompi; ja -jos voit, niin rukoile puolestani, että saisin kunniallisen haudan -äitini viereen, ja jos sinä joutuisit kuolemaan täällä meidän -paikkakunnalla, niin anna sinäkin haudata itsesi meidän viereemme; hyvä -isoäiti tulee myös kerran luoksemme, ja niin olemme sitten kaikki -yhdessä, minulla on matkalaukussani viisikymmentä taaleria, ne on -pantava kasvamaan korkoa sinun ensimäisen lapsesi hyväksi. Hopeisen -kelloni saakoon herra pastori, jos saan kunniallisen hautauksen. -Hevoseni, univormuni ja aseeni kuuluvat herttualle, tämä muistikirjani -kuuluu sinulle. Hyvästi, kallis sydänkäpyseni, hyvästi, rakas isoäiti, -rukoilkaa puolestani ja voikaa kaikki hyvin -- Jumala armahtakoon minua --- ah, epätoivoni on suuri!" - -En voinut ilman katkeria kyyneliä lukea näitä varmasti jalon onnettoman -ihmisen viimeisiä sanoja. - -"Kasperin on täytynyt olla varsin hyvä ihminen, muori kulta", sanoin -vanhukselle, joka sanani kuultuaan pysähtyi ja puristi kättäni ja sanoi -syvästi liikutetuin äänin: - -"Todella, hän oli maailman paras ihminen. Mutta noita viimeisiä -epätoivon sanoja hänen ei olisi pitänyt kirjoittaa, ne vievät häneltä -kunniallisen haudan, ne vievät hänet anatomiasaliin. Voi, kirjuri -kulta, kunpa voisit auttaa siinä asiassa." - -"Miten niin, muori kulta?" kysyin minä, "Miten nuo Kasperin viimeiset -sanat voivat siihen vaikuttaa?" - -"Kyllä varmaan", vastasi hän, "tuomari on itse sen minulle sanonut. On -tullut käsky kaikille oikeusistuimille, että vain ne, jotka -synkkämielisyydestä ovat surmanneet itsensä, saavat kunniallisen -hautauksen. Mutta kaikki ne, jotka epätoivosta ovat itsensä -lopettaneet, on vietävä anatomiasaliin, ja tuomari on sanonut minulle, -että hänen täytyy lähettää Kasper, koska hän on itse tunnustanut -epätoivonsa, leikkelysaliin." - -"Sepä on kummallinen laki", sanoin minä, "sillä voitaisiinhan jokaisen -itsemurhaajan suhteen panna toimeen tutkimus siitä, onko hän toiminut -synkkämielisyyden vai epätoivon vallassa, mikä voisi kestää niin -kauan, että tuomari ja asianajajat itse vaipuisivat sentakia -synkkämielisyyteen ja epätoivoon ja joutuisivat anatomiasaliin. Mutta -ollos hyvässä turvassa, muori kulta, herttuamme on niin hyvä herra, -että hän kuultuaan asian juurta jaksaen varmasti suo Kasper-raukalle -leposijan äidin viereen." - -"Jumala sen suokoon!" vastasi vanhus; "katsohan nyt, hyvä mies, kun -tuomari oli pannut kaiken paperille, antoi hän minulle muistikirjan ja -kauniille Annille varatun seppeleen, ja niin olen eilisestä saakka -juossut tänne, jotta voisin antaa hänelle hänen kunniapäivänään -lohdutusta vielä hänen viime tiellään. Kasper on kuollut oikeaan -aikaan, sillä jos hän olisi tiennyt kaikki, olisi hän surusta tullut -hulluksi." - -"Miten on sitten tuon kauniin Annin laita?" kysyin vanhukselta. -"Milloin sanotte hänellä olevan jälellä vain muutamia hetkiä, milloin -taas puhutte hänen kunniapäivästään ja siitä että hän saa lohtua teidän -surullisesta sanomastanne. Sanokaa minulle toki kaikki suoraan, -tahtooko hän viettää häitä jonkun toisen kanssa, onko hän kuollut vai -sairas? Minun täytyy tietää kaikki, jotta voin panna sen -anomuskirjaan." - -Silloin vastasi vanhus: - -"Ah, kirjuri hyvä, asia on nyt niin, Jumalan tahto tapahtukoon! Katsos, -kun Kasper tuli, en ollut sittenkään oikein iloinen; ja kun Kasper -lopetti elämänsä, en ollut sittenkään oikein surullinen; en olisi -mitenkään voinut enää elää sen jälkeen, jollei Jumala olisi armahtanut -minua vielä suuremmalla kärsimyksellä, niin, sanon sinulle, että -sydämeni suojaksi oli asetettu kivi, ikäänkuin jäänmurtaja, ja kaikki -tuskat, jotka pohjajään tavoin syöksyivät minua vastaan ja olisivat -varmasti puhkaisseet sydämeni, ne musertuivat tähän kiveen ja -ajelehtivat kylmästi ohi. Tahdon kertoa sinulle jotakin; se on -surullinen juttu. - -"Kun kummityttöni, kaunis Anni, kadotti äitinsä, joka oli minun -serkkuni ja asui seitsemän peninkulman päässä meiltä, olin tuon sairaan -vaimon luona. Hän oli köyhän talonpojan leski ja oli nuoruudessaan -rakastanut erästä jääkäriä, mutta hylännyt hänet hänen rajun elämänsä -vuoksi. Jääkäri oli lopulta joutunut sellaiseen kurjuuteen, että hän -murhasta kuolemaan tuomittuna istui vankeudessa. Sen kuuli serkkuni -sairasvuoteellaan, ja se koski häneen niin kipeästi, että hänen tilansa -huononi päivä päivältä, ja vihdoin hän kuolinhetkellään, jättäessään -armaan kauniin Annin kummityttönäni minun huostaani ja ottaessaan -minulta jäähyväiset, sanoi minulle: 'Rakas Anna Margareeta, kun kuljet -sen pikkukaupungin läpi, jossa Jürge istuu vangittuna, niin ilmoita -hänelle vanginvartijan kautta minun kuolinvuoteellani pyytäneen häntä -kääntymään Jumalan puoleen ja rukoilleen hartaasti hänen puolestaan -viimeisellä hetkelläni ja tervehtivän häntä ystävällisesti.' -- Kohta -näin sanottuaan kuoli tuo hyvä serkku, ja kun hänet oli haudattu, otin -pienen Annin, joka silloin oli kolmivuotias, käsivarrelleni ja lähdin -hänen kanssaan kotia kohti. - -"Sen pikkukaupungin laidassa, jonka läpi matkani piti, kuljin -teloituspaikan ohi, ja koska teloittaja oli tunnettu eläinlääkärinä, -tarvitsi minun ostaa häneltä jotakin rohtoa kylävoudillemme. Astuin -tupaan ja sanoin mestarille, mitä tahdoin, ja hän pyysi minua -seuraamaan mukanaan aittaan, jossa hänen yrttinsä olivat säilössä, -auttamaan häntä niiden etsimisessä. Jätin Annin tupaan ja seurasin -häntä. Palatessamme tupaan seisoi Anni erään pienen, seinään -kiinnitetyn kaapin ääressä ja puhui: 'Isoäiti, siellä sisällä on hiiri, -kuulkaas, kuinka se rapisee, siellä sisällä on hiiri!' - -"Kuultuaan lapsen sanovan näin mestari muuttui sangen vakavaksi -kasvoiltaan, tempasi kaapin auki ja virkkoi: 'Jumala olkoon meille -armollinen!' sillä hän näki mestausmiekkansa, joka riippui kaapissa -yksinään naulassa, heiluvan sinne tänne. Hän otti miekan alas ja minua -kauhistutti. -- 'Vaimo kulta', sanoi hän, 'jos te rakastatte pientä, -armasta Annianne, niin älkää pelästykö, jos minä miekallani hiukan -naarmutan ihoa hänen kaulansa ympäriltä, sillä miekka on heilunut hänen -edessään, se on vaatinut hänen vertansa, ja jollen minä sillä naarmuta -hänen kaulaansa, niin uhkaa lasta elämässä suuri onnettomuus.' -- -Samassa hän tarttui lapseen, joka alkoi parkua kamalasti; minä huusin -myös ja tempasin Annin pois. Samalla astui kaupungin pormestari sisään, -hän tuli metsästämästä ja tahtoi tuoda teloittajalle kipeän koiransa -parannettavaksi. Hän kysyi parkumisen syytä, ja Anni huusi: 'Hän tahtoo -tappaa minut!' Minä olin suunniltani kauhistuksesta. Teloittaja kertoi -tapauksen pormestarille. Tämä moitti hänen taikauskoansa, kuten hän -sitä nimitti, kiivaasti ja ankarin uhkauksin, mutta teloittaja kuunteli -sitä vallan levollisesti ja sanoi: 'Niin ovat isäni uskoneet ja niin -uskon minäkin.' - -"Silloin sanoi pormestari: 'Mestari Frans, jos uskotte miekkanne -liikkuneen, koska täten ilmoitan teille, että teidän tulee huomenna -varhain kello kuuden aikana katkaista jääkäri Jürgen kaula, niin tahdon -sen vielä antaa teille anteeksi; mutta se että tahdotte siitä päättää -jotakin tämän armaan lapsen suhteen, on järjetöntä ja hullua; sehän -voisi saattaa ihmisen vallan epätoivoon, jos hänelle myöhemmin hänen -vanhuudessaan sanottaisiin, että sellaista oli tapahtunut hänelle hänen -nuoruudessaan. Ei pidä johtaa ketään ihmistä kiusaukseen.' -- 'Mutta ei -myöskään minkään teloittajan miekkaa', sanoi mestari Frans itsekseen ja -ripusti miekkansa jälleen kaappiin. Nyt pormestari suuteli Annia ja -antoi hänelle jahtilaukustaan sämpylän, ja kun hän sitten oli kysynyt -minulta, kuka olin, mistä tulin ja minne olin menossa, ja minä olin -kertonut hänelle serkkuni kuoleman ja jääkäri Jürgelle vietävän -viestini, sanoi hän minulle: 'Te saatte sen itse toimittaa perille, -tahdon itse viedä teidät hänen luokseen; hänellä on kova sydän, kenties -tuon hyvän kuolevan muisto hellyttää häntä hänen viime hetkinään'. -- -Nyt otti tuo hyvä herra minut ja Annin vaunuihinsa, jotka odottivat -portilla, ja ajoi meidän kanssamme kaupunkiin. - -"Hän käski minun mennä keittäjättärensä luo. Siellä saimme hyvää -ruokaa, ja iltapäivällä hän lähti kanssani tuon syntisparan luo. Kun -minä sitten kerroin hälle serkkuni viimeiset sanat, alkoi hän -katkerasti itkeä ja huusi: 'Ah, Jumalani! jos hän olisi tullut -vaimokseni, en ikinä olisi joutunut näin pitkälle.' Sitten hän anoi, -että pyydettäisiin herra pastoria vielä kerran tulemaan hänen -luoksensa, hän tahtoisi rukoilla tämän kanssa. Pormestari lupasi sen -hänelle ja ylisti häntä hänen mielenmuutoksestaan ja kysyi häneltä, -olisiko hänellä ennen kuolemaansa kenties jotakin toivomusta, jonka hän -voisi täyttää. Silloin sanoi jääkäri Jürge: 'Ah, pyytäkää tätä vanhaa -hyvää vaimoa olemaan huomenna serkkuvainajansa pikkutytön kera läsnä -minun teloituksessani; se vahvistaisi minun sydäntäni viime -hetkelläni.' Pormestari pyysikin sitä minulta, ja niin kammottavaa kuin -se minusta olikin, en voinut sitä kieltää tuolta kurjalta ja -viheliäiseltä ihmiseltä, minun täytyi kättä antaen luvata se hänelle -juhlallisesti, ja hän vaipui itkien oljillensa. Pormestari lähti sitten -kanssani ystävänsä pastorin luo, jolle minun vielä kerran täytyi kertoa -kaikki, ennenkuin hän lähti vankilaan. - -"Yö täytyi minun lapsen kera nukkua pormestarin talossa, ja seuraavana -aamuna lähdin raskain mielin jääkäri Jürgen mestauspaikalle. Seisoin -piirissä pormestarin vieressä ja näin miten hän taittoi sauvan; nyt -piti jääkäri Jürge vielä kauniin puheen, ja kaikki ihmiset itkivät, ja -hän katseli perin liikutettuna minua ja pikku Annia, joka seisoi -edessäni, ja sitten hän suuteli mestari Fransia, pastori rukoili hänen -kanssaan, hänen silmänsä sidottiin ja hän polvistui. Nyt antoi mestaaja -hänelle kuoliniskun. 'Jeesus, Maaria, Joosef!' parkaisin minä, sillä -Jürgen pää kimposi Annia kohti ja tarttui hampaillaan kiinni lapsen -mekkoon, mistä Anni alkoi kauheasti parkua. Riistin esiliinan yltäni ja -heitin sen tuon hirveän pään yli, kunnes mestari Frans ennätti hätään -ja tempasi sen irti, virkkaen: 'Muori, muori, mitä sanoinkaan tänä -aamuna; minä tunnen miekkani, se on elävä!' - -"Minä olin vaipunut kauhusta maahan, Anni parkui hirveästi. Pormestari -oli perin tyrmistynyt ja antoi minun lapsen kera mennä hänen taloonsa. -Siellä hänen vaimonsa lahjoitti minulle ja lapselle toiset vaatteet, ja -päivällisen jälkeen lahjoitti pormestari meille rahaakin, samoin useat -muutkin kaupunkilaiset, jotka tahtoivat nähdä Annia, niin että minä -sain hänelle kokoon kaksikymmentä taaleria ja paljon vaatteita. -Iltasella tuli taloon pastori ja puhui minulle kauan siitä, että -kasvattaisin Annia vain oikein hyvin jumalanpelossa, enkä välittäisi -mitään kaikista noista surullisista enteistä; ne muka olivat pelkästään -saatanan pauloja, joita piti halveksia. Sitten hän lahjoitti minulle -Annia varten kauniin raamatunkin, joka hänellä on vieläkin, ja sitten -tuo hyvä pormestari seuraavana aamuna antoi meidän vielä ajaa kolmen -peninkulman matkan kotiin. Oi, hyvä Jumala, ja kaikki on kuitenkin -käynyt toteen", sanoi vanhus ja vaikeni. - -Kamala aavistus valtasi minut, vanhuksen kertomus oli minut aivan -musertanut. - -"Jumalan nimessä, muoriseni", huudahdin, "Mitä sitten on tapahtunut -Anni-rukalle, -- eikö asiaa voida mitenkään auttaa?" - -"Nuo hampaat ovat hänet temmanneet siihen", sanoi vanhus, "tänään hänet -mestataan, mutta hän on tehnyt sen epätoivossaan; -- kunnia, kunnia oli -hänellä mielessä; hän joutui häpeään kunnianhimon vuoksi, eräs ylhäinen -mies vietteli hänet ja jätti hänet sitten niine hyvinensä; hän -tukehdutti lapsensa samaan esiliinaan, jonka silloin heitin jääkäri -Jürgen pään peitteeksi ja jonka hän salaa varasti minulta. Ah, -nuo hampaat ovat temmanneet hänet siihen, hän on tehnyt sen -mielenhäiriössä. Viettelijä oli luvannut naida hänet ja sanonut -Kasperin jääneen Ranskaan. Silloin hän joutui epätoivoon, teki -tihutyönsä ja itse ilmoittautui oikeudelle. Kello neljän aikaan hänet -mestataan. Hän kirjoitti minulle, että vielä tulisin hänen luoksensa; -minä tahdon tehdä sen nyt ja viedä hänelle Kasper-raukan seppeleen ja -tervehdyksen ja sen ruusun, jonka sain tänään yöllä; se lohduttaa -häntä. Ah, rakas kirjuri, jospa vain voisit anomuskirjalla saada aikaan -sen, että Annin ruumis samoinkuin Kasperinkin saataisiin haudata meidän -kirkkomaahamme." - -"Kaikkeni, kaikkeni tahdon koettaa", huudahdin. "Heti tahdon rientää -linnaan; ystäväni, joka antoi sinulle ruusun, on siellä vahdissa; hän -kyllä herättää herttuan, minä tahdon polvistua hänen vuoteensa ääreen -ja pyytää häneltä armoa Annille." - -"Armoako?" sanoi vanhus kylmästi. "Hampain on hänet vedetty siihen; -kuulehan, rakas ystävä, oikeus on parempi kuin armo; mitä auttaa kaikki -armo maan päällä, meidän täytyy kuitenkin kaikkien astua tuomiolle: - - "'Te kuolleet, te kuolleet, nouskaa jo, - teit' odottaa viimeinen tuomio'. - -"Näetkös, hän ei tahdo mitään armoa; sitä on tarjottu hänelle, jos hän -tahtoisi ilmaista lapsensa isän, mutta Anni on sanonut: 'Olen surmannut -hänen lapsensa ja tahdon kuolla enkä tehdä häntä onnettomaksi; minun -täytyy kärsiä rangaistukseni, jotta pääsisin lapseni luo, mutta voi -tuottaa hänelle turmion, jos mainitsen hänen nimensä.' Sentähden hänet -tuomittiin mestattavaksi. Mene herttuan luo ja pyydä häneltä Kasperille -ja Annille kunniallista hautaa. Mene heti, sillä näetkös: tuolla menee -herra pastori vankilaan, minä tahdon puhutella häntä ottamaan minut -mukaansa kauniin Annin luo. Jos kiiruhdat, niin voit ehkä vielä tuoda -meille tuolla ulkona mestauspaikalla lohdutukseksi tiedon, että Kasper -ja Anni saavat kunniallisen haudan." - -Näin puhellessamme olimme kohdanneet papin; vanhus kertoi hänelle -suhteensa vangittuun, ja hän otti eukon ystävällisesti mukaansa -vankilaan. Minä taas riensin niin nopeasti kuin ikinä jaksoin linnaan, -ja minuun teki lohdullisen vaikutuksen, ollen ikäänkuin toivon -merkkinä, kun kreivi Grossingerin talon ohitse syöksyessäni kuulin -puutarhahuoneen avonaisesta ikkunasta herttaisen äänen laulavan luutun -säestyksellä: - - Lemmestä Armo haastoi, - mut valvoo Kunnia - ja haastajalle toivoo - hyv'yötä harrasta. - Ja Armo hunnun ottaa, - kun Lempi ruusut suo; - niin rakas Kunnialle - on Armo-sulho tuo. - -Oi, minulla oli enemmänkin hyviä enteitä! Sata askelta kauempana löysin -valkean hunnun virumassa kadulla; nostin sen maasta, se oli täynnä -tuoksuvia ruusuja. Pidin sitä kädessäni ja juoksin edelleen ajatellen: -ah, Jumalani, se merkitsee armoa! Kääntyessäni kulmauksen ympäri näin -erään miehen, joka verhoutui vaippaansa minun rientäessäni ohitse hänen -editseen ja käänsi minulle kiivaasti selkänsä, pysyäkseen tuntematonna. -Hänen ei olisi tarvinnut tehdä niin, sillä minä en nähnyt enkä kuullut -sisimmässäni muuta kuin: armoa, armoa! ja syöksyin ristikkoportista -linnanpihalle. Jumalan kiitos, vänrikki, kreivi Grossinger, joka käveli -edestakaisin kukkivien kastanjapuiden alla vahdin edessä, tuli jo minua -vastaan. - -"Rakas kreivi", sanoin rajusti, "teidän täytyy heti viedä minut -herttuan luo, heti paikalla, tai kaikki on myöhäistä, kaikki on -hukassa!" - -Hän näytti käyvän hämilleen tästä esityksestä ja sanoi: - -"Mitä johtuukaan mieleenne tällä oudolla hetkellä? Se ei käy mitenkään -päinsä, tulkaa paraatiin, silloin tahdon esitellä teidät." - -Maa poltti jalkojeni alla. "Nyt tai ei koskaan!" huudahdin; "sen täytyy -tapahtua, se koskee ihmishenkeä!" - -"Se ei käy nyt päinsä", vastasi Grossinger terävästi ja torjuvasti, "se -koskee kunniaani, minua on kielletty tänä yönä ilmoittamasta ketään." - -Sana kunnia saattoi minut epätoivoon. Ajattelin Kasperin kunniaa, Annin -kunniaa, ja sanoin: - -"Kirottu kunnia, juuri hankkiakseni enää viimeisen avun, minkä mokoma -kunnia on jättänyt jälelle, minun täytyy päästä herttuan luo. Teidän -täytyy ilmoittaa minut, tai muutoin huudan ääneen herttuaa." - -"Jos te teette sen", sanoi Grossinger kiivaasti, "niin jätän teidät -vahdin käsiin. Te olette haaveilija, te ette tunne mitään olosuhteita." - -"Oi, kyllä minä tunnen olosuhteita, hirveitä olosuhteita! Minun täytyy -päästä herttuan puheille; joka minutti on korvaamaton", intin minä; -"jollette tahdo ilmoittaa minua heti, niin riennän yksin hänen -luokseen." - -Näin sanoen tahdoin kiiruhtaa portaille, jotka johtivat ylös herttuan -huoneihin, kun samassa huomasin tuon jo mainitun vaippaan verhoutuneen -miehen, joka oli kohdannut minut, kiiruhtavan samoille portaille. -Grossinger käänsi minut väkisin ympäri, jotta en näkisi tuota toista. - -"Mitä teette, hullu", kuiskasi hän minulle, "olkaa hiljaa ja -rauhoittukaa, te saatatte minut onnettomaksi." - -"Miksi ette pysähdytä tuota miestä, joka tuolla juuri meni ylös?" -sanoin minä. "Hänellä ei suinkaan ole mitään niin tähdellistä asiaa -kuin minulla. Ah, asiani on tuiki tähdellinen, minun täytyy, minun -täytyy! Se koskee erään onnettoman vietellyn olento-raukan kohtaloa." - -Grossinger vastasi: - -"Te olette nähnyt tuon miehen menevän ylös. Jos te vielä mainitsette -siitä sanaakaan, niin saatte tutustua miekkaani. Juuri sentähden että -hän meni ylös, te ette voi mennä sinne, -- herttualla on asioita hänen -kanssaan." - -Silloin tuli valoa herttuan ikkunoihin. "Hyvä Jumala, hänellä on valoa, -hän on ylhäällä!" sanoin; "Minun täytyy puhutella häntä, taivaan -nimessä, päästäkää minut tai minä huudan apua." - -Grossinger tarttui käsivarteeni ja sanoi: - -"Te olette juovuksissa, tulkaa vahtihuoneeseen; minä olen ystävänne, -nukkukaa tarpeeksenne ja sanelkaa minulle se laulu, jonka se vanha -eukko tänä yönä lauloi tuolla portailla, kun johdin kiertovahtia -ohitse; se laulu kiinnittää suuresti mieltäni." - -"Juuri vanhuksen ja hänen omaistensa vuoksi minun täytyy puhua herttuan -kanssa!" huudahdin kiivaasti. - -"Vanhuksenko vuoksi?" vastasi Grossinger. "Hänen vuoksensa te voitte -puhua minun kanssani, -- suuret herrat eivät ymmärrä mitään -sellaisesta; nopeasti, tulkaa vahtihuoneeseen." - -Hän tahtoi vetää minut pois; silloin linnankello löi puoli neljä, sen -ääni leikkasi sieluni läpi kuin hätähuuto, ja minä huusin kaikin voimin -ylös herttuan ikkunoihin: - -"Apua! Jumalan nimessä apua kurjalle vietellylle olennolle!" - -Silloin muuttui Grossinger aivan kuin mielettömäksi, hän tahtoi tukkia -suuni, mutta minä painiskelin hänen kanssaan; hän sysäsi minua -niskasta, hän haukkui, mutta minä en tuntenut enkä kuullut mitään. Hän -huusi vahtia, korpraali riensi muutamien sotamiesten kera saapuville -ottamaan minua kiinni, mutta juuri siinä tuokiossa avautui herttuan -ikkuna ja sieltä huudettiin alas: - -"Vänrikki kreivi Grossinger, mikä häväistys tämä on? Tuokaa se mies -tänne ylös, ja heti paikalla!" - -En odottanut vänrikkiä, vaan syöksyin portaita ylös ja lankesin -herttuan jalkoihin, joka ällistyneenä ja harmistuneena käski minun -nousta ylös. Hänellä oli kannussaappaat jalassa, mutta yllään yönuttu, -jota hän huolellisesti piteli kiinni rinnan kohdalta. - -Esitin herttualle kaiken sen, mitä vanhus oli kertonut minulle ulaanin -itsemurhasta ja kauniin Annin vaiheista, niin suppeasti kuin hätä -vaati, ja rukoilin häneltä ainakin mestauksen lykkäämistä muutamaksi -tunniksi ja kunniallista hautaa molemmille onnettomille, jos kerran -armahduksen saanti oli mahdoton. -- "Oi, armoa, armoa!" huudahdin, -samalla kun vedin poveltani esiin löytämäni valkoisen, ruusujen -täyttämän hunnun; "tämä huntu, jonka olin löytänyt tänne tullessani, -näytti minusta lupaavan armoa." - -Herttua tarttui kiihkeästi huntuun ja oli kovin liikutettu. Hän puristi -huntua käsissään, ja kun minä lausuin, että tuo tyttöparka oli väärän -kunnianhimon uhri, jonka eräs ylhäinen mies oli avioliiton lupauksella -vietellyt, ja että hän oli niin jalo, että mieluummin tahtoi kuolla -kuin ilmaista viettelijänsä -- silloin keskeytti herttua minut -kyyneleet silmissä ja sanoi: "Vaietkaa, taivaan nimessä, vaietkaa!" -- -ja nyt hän kääntyi ovella seisovan vänrikin puoleen ja sanoi tulisella -kiireellä: "Pois, rientäkää ratsain tämän miehen kanssa; ratsastakaa -hevonen kuoliaaksi, kunhan vain ehditte ajoissa mestauspaikalle; -kiinnittäkää tämä huntu miekkanne kärkeen, heiluttakaa sitä ja -huutakaa: armo, armo! -- minä tulen perästä." - -Grossinger otti hunnun; hän oli aivan muuttunut, hän näytti aaveelta -pelkästä tuskasta ja kiireestä. Me syöksyimme talliin, nousimme -ratsaille ja lähdimme täyttä laukkaa; hän syöksyi mielipuolen tavoin -ulos portista. Kiinnittäessään huntua miekkansa kärkeen hän huusi: -"Herra Jeesus, sisareni!" minä en ymmärtänyt, mitä hän tahtoi. Hän -seisoi pystyssä jalustimissa, liehutti huntua ja huusi: "armo, armo!" -Me näimme ihmisjoukon koossa kummulla mestauspaikan ympärillä. Hevoseni -pelkäsi liehuvaa huntua. Ollen kehno ratsastaja en voinut saavuttaa -Grossingeria, joka kiidätti täyttä laukkaa, vaikka ponnistinkin kaikki -voimani. Surkea sattuma! tykistö harjoitteli läheisyydessä, ja -kanuunoin jyminä teki huutomme etäältä kuulemisen mahdottomaksi. -Grossingerin hevonen kaatui, väkijoukko hajosi äkkiä tieltä, minä näin -piirin sisään, näin teräksen välähtävän aamuauringon valossa -- ah, -Jumala, se oli mestaajan miekan välähdys! -- Minä nelistin paikalle ja -kuulin väkijoukon valitukset. "Armahdus, armahdus!" huusi Grossinger ja -syöksyi liehuvin hunnuin ihmispiirin läpi ikäänkuin raivostunut, mutta -mestaaja nosti häntä vastaan kauniin Annin verisen pään, joka -kaihomielisesti hymyili hänelle. Silloin huusi Grossinger: "Jumala -olkoon minulle armollinen!" ja kaatui maahan ruumiin päälle. "Tappakaa -minut, hyvät ihmiset, minä hänet olen vietellyt, minä olen hänen -murhaajansa!" - -Koston vimma valtasi väkijoukon; vaimot ja neidot tunkivat esiin, -raastoivat hänet ruumiin päältä ja polkivat häntä jaloillaan; hän ei -puolustanut itseään; vartijat eivät voineet hillitä raivoavaa kansaa. -Silloin nousi huuto: herttua, herttua! Hän saapui avovaunuissa; aivan -nuori mies, hattu syvään silmille painettuna, vaippaan verhoutuneena, -istui hänen vieressään. Ihmiset raahasivat Grossingerin esille; -"Jeesus, veljeni!" huusi tuo nuori upseeri mitä naisellisimmalla -äänellä vaunuista. Herttua sanoi hämmästyneenä hänelle: "Vaietkaa!" Hän -hyppäsi vaunuista, tuo nuori mies tahtoi seurata, herttua työnsi hänet -jotensakin tylysti takaisin, mutta silloinpa kävikin selville, että -mainittu nuori mies oli upseeriksi pukeutunut Grossingerin sisar. - -Herttua antoi asettaa rääkätyn, verta vuotavan, tainnoksiin menneen -Grossingerin vaunuihin; sisar ei enää välittänyt mistään, vaan heitti -vaippansa veljensä yli; jokainen näki hänet nyt naisen asussa. Herttua -oli hämillään, mutta tointui pian ja käski vaunujen heti kääntyä ja -viedä kreivittären veljineen heidän asuntoonsa. - -Tämä tapaus oli jossakin määrin tyynnyttänyt väkijoukon vimmaa. Herttua -sanoi ääneen vahtiapitävälle upseerille: - -"Kreivitär Grossinger näki veljensä ratsastavan talonsa ohitse tuomaan -armahdusta ja tahtoi olla läsnä tässä iloisessa tapahtumassa. Kun minä -samassa tarkoituksessa ajoin ohi, seisoi kreivitär ikkunassa ja pyysi -minua ottamaan hänet mukaani vaunuihini, enkä minä voinut kieltää sitä -tuolta hyväsydämiseltä lapselta. Hän otti veljensä vaipan ja hatun, -jottei herättäisi mitään huomiota, ja on -- onnettoman sattuman -yllättämänä -- juuri siten tehnyt koko asian seikkailunomaiseksi -häväistysjutuksi. Mutta miten voitte te, herra luutnantti, jättää -onnettoman kreivi Grossingerin roskajoukon valtaan? Sehän on kauhea -tapaus. Eihän hän voinut mitään siihen, että hän ratsunsa kaatumisen -vuoksi saapui liian myöhään. Minä tahdon, että kreivin rääkkääjät -vangitaan ja rangaistaan." - -Nämä herttuan sanat aiheuttivat yleisen huudon: "Hän on lurjus, juuri -hän on ollut kauniin Annin viettelijä ja murhaaja, hän on sen itse -tunnustanut, tuo kurja, ilkeä mies!" - -Kun tämä huuto kaikui joka puolelta ja kun myöskin pappi, upseeri ja -oikeusviranomaiset vahvistivat sen, joutui herttua niin syvän -järkytyksen valtaan, ettei hän kyennyt lausumaan muuta kuin: "Kauheaa, -kauheaa, voi tuota kurjaa miestä!" - -Nyt astui herttua vaaleana ja kalpeana piiriin, tahtoen nähdä kauniin -Annin ruumiin. Se lepäsi vihreällä nurmikolla valkeassa, mustin -nauharuusukkein koristetussa puvussa; vanha isoäiti, joka ei vähääkään -välittänyt kaikesta siitä mitä ympärillä tapahtui, oli sovittanut hänen -päänsä muuhun ruumiiseen ja peittänyt esiliinallaan tuon hirveän -katkaisukohdan. Hän asetti parhaillaan Annin käsiä ristiin sen raamatun -päälle, jonka pastori muinoin tuossa pikkukaupungissa oli lahjoittanut -pienelle Annille; kultaisen seppeleen hän kiinnitti Annin päähän ja -pani hänen rintaansa sen ruusun, jonka Grossinger yöllä oli antanut -hänelle, tietämättä kenelle hän sen antoi. - -Tämän nähdessään herttua lausui: - -"Kaunis onneton Anni! Hävytön viettelijä, sinä saavuit liian myöhään! -Vanha äiti-parka, sinä yksin olet pysynyt hänelle uskollisena kuolemaan -saakka." - -Huomattuaan samalla minut siinä lähellänsä hän virkkoi minulle: - -"Te mainitsitte minulle jotakin korpraali Kasperin viimeisestä -tahdosta; onko se teillä muassanne?" - -Minä käännyin nyt vanhuksen puoleen ja sanoin hänelle: - -"Muori-parka, antakaa minulle Kasperin muistikirja; hänen korkeutensa -haluaa lukea siitä hänen viimeisen tahtonsa." - -Vanhus, joka ei välittänyt mistään, sanoi kärtyisesti: - -"Oletko sinäkin taas siinä? Olisit mieluummin voinut kokonaan pysyä -kotonasi. Onko sinulla anomuskirja? Nyt se on myöhäistä, minä en ole -voinut antaa tuolle lapsi-raukalle sitä lohtua, että hän pääsee -Kasperin viereen kunnialliseen hautaan; ah, olen valehdellut sen -hänelle edeltäpäin, mutta hän ei ole uskonut minua." - -Herttua keskeytti hänet sanoen: - -"Te ette ole valehdellut, muori hyvä; tämä mies on tehnyt kaiken -voitavansa; hevosen kaatuminen on syynä kaikkeen; mutta Anni tulee -saamaan kunniallisen haudan äitinsä ja Kasperin viereen; Kasper oli -kelpo mies; heille kummallekin tullaan pitämään ruumissaarna, aiheena -sanat: antakaa Jumalalle yksin kunnia! Kasper tullaan hautaamaan -vänrikkinä, hänen eskadroonansa tulee ampumaan haudalla kolmasti hänen -kunniakseen, ja tuon turmiontuojan Grossingerin miekka tullaan -asettamaan hänen arkulleen." - -Näin sanottuaan hän otti Grossingerin miekan, joka hunnun kera vielä -virui maassa, irroitti siitä hunnun, peitti sillä Annin ja lausui: - -"Tämä onneton huntu, joka niin mielellään olisi tuonut hänelle -armahduksen, on palauttava hänelle jälleen kunnian; hän on kuollut -kunniallisena ja armahdettuna, huntu on haudattava hänen mukanaan." - -Miekan hän antoi vahtiupseerille sanoen: - -"Vielä tänään saatte paraadissa määräykseni ulaanin ja tämän -tyttö-rukan hautaamisesta." - -Nyt hän kovasti liikutettuna luki ääneen Kasperin viime sanat; vanha -isoäiti syleili riemunkyyneliä vuodattaen hänen jalkojaan, ikäänkuin -hän olisi ollut maailman onnellisin vaimo. Herttua sanoi hänelle: - -"Olkaa vain huoleti, te saatte eläkkeen koko loppuajaksenne, minä -tahdon panettaa tyttärenpoikanne ja Annin haudalle muistokiven." - -Nyt hän käski papin vanhuksen ja ruumisarkun kera, johon mestattu -asetettiin, mennä kotiinsa ja sitten toimittaa vanhuksen kotipaikalleen -ja huolehtia hautauksesta. Sitten hän, sill'aikaa kun hänen -ajutanttinsa saapuivat hevosten kanssa, vielä virkkoi minulle: - -"Ilmoittakaa ajutantilleni nimenne, minä kutsutan teidät myöhemmin -luokseni; te olette osottanut kaunista ihmisellistä intoa." - -Ajutantti merkitsi nimeni muistikirjaansa ja teki minulle kohteliaan -kumarruksen. Sitten nelisti herttua, väkijoukon siunausten ja -toivotusten saattamana, kaupunkia kohti. Kauniin Annin ruumis vietiin -nyt vanhan hyvän isoäidin kera pastorin taloon, ja seuraavana yönä -matkusti tämä hänen kanssaan muorin kotikylään. Upseeri saapui myös -sinne seuraavana iltana Grossingerin miekan ja ulaani-eskadroonan kera. - -Niin haudattiin sitten kelpo Kasper, Grossingerin miekka paareille -asetettuna ja vänrikin valtakirja mukana, kauniin Annin kanssa äitinsä -viereen. Minä olin myös rientänyt paikalle ja talutin vanhaa isoäitiä, -joka iloitsi kuin lapsi, mutta puheli vähän. Ja kun ulaanit ampuivat -haudalla kolmannen kerran Kasperin kunniaksi, vaipui hän kuolleena -syliini; hänkin sai hautansa omaistensa viereen. Suokoon Jumala heille -kaikille riemullisen ylösnousemisen! - - He saavat kulkea korkeuden tiellä, - ja enkelit armaat istuvat siellä; - Jumala saapuu voimassansa - kauniilla sateenkaarellansa; - heidän sielunsa Jumala armahtaa, - ja meillekin taivas aukeaa. - - Amen. - -Palattuani pääkaupunkiin kuulin kreivi Grossingerin kuolleen: hän oli -ottanut myrkkyä. Asunnossani tapasin häneltä kirjeen, jossa hän sanoi -minulle: - - "Minun on kiittäminen teitä paljosta; te olette saattanut - päivänvaloon häpeäni, joka jo kauan on kalvanut sydäntäni. Tuo - vanhuksen laulu oli minulle sangen tuttu, Anni oli usein sanellut - sen minulle, hän oli sanomattoman jalo olento. Minä olin kurja - rikollinen, hän oli saanut minulta kirjallisen aviolupauksen ja - on polttanut sen. Hän palveli erään vanhan tätini luona, hän - kärsi usein raskasmielisyydestä. Minä valtasin hänen sielunsa - eräänlaisten lääkeopillisten välineiden avulla, joissa piilee - hiukan taikavoimaa. -- Jumala olkoon minulle armollinen! -- Te - olette myös pelastanut sisareni kunnian, herttua rakastaa häntä, - minä olin hänen suosikkinsa -- tapaus on järkyttänyt häntä -- - Jumala auttakoon minua, olen ottanut myrkkyä. - - Kreivi Josef Grossinger." - -Kauniin Annin esiliina, johon jääkäri Jürgen katkaistu pää oli purrut -häntä, on tallella herttuallisessa museossa. Sanotaan herttuan aikovan -korottaa kreivi Grossingerin sisaren nimellä _Voil de Grace_ -(Armonhuntu) ruhtinaalliseen säätyyn ja menevän hänen kanssaan -naimisiin. D----n seudulla pidettävässä lähimmässä sotaväen -katselmuksessa kuuluu asetettavan ja vihittävän muistopatsas molempien -onnettomien kunnianuhrien haudoille kylän kirkkomaahan; herttua itse -tulee ruhtinattaren kera olemaan saapuvilla; aate kuuluu olevan -ruhtinattaren ja herttuan yhdessä keksimä. Se esittää väärää ja oikeaa -kunniaa, jotka ristin edessä molemmin puolin kumartuvat yhtä syvälle -maahan; oikeus seisoo toisella puolella miekkaa heiluttaen, armo -toisella puolella ojentaen esille huntua. Oikeuden pään väitetään -osottavan yhdennäköisyyttä herttuan, armon pään taas yhdennäköisyyttä -ruhtinattaren kasvojen kanssa. - - - - - - - - -End of Project Gutenberg's Kunnon Kasper ja kaunis Anni, by Clemens Brentano - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUNNON KASPER JA KAUNIS ANNI *** - -***** This file should be named 58772-8.txt or 58772-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/8/7/7/58772/ - -Produced by Tapio Riikonen -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |