diff options
Diffstat (limited to '58724-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58724-0.txt | 1545 |
1 files changed, 1545 insertions, 0 deletions
diff --git a/58724-0.txt b/58724-0.txt new file mode 100644 index 0000000..0b82689 --- /dev/null +++ b/58724-0.txt @@ -0,0 +1,1545 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58724 *** + + + + + + + + + + + +OSWEGO-JOELLA + +"Tienviitan" seikkailuja. Intiaanikertomus + + +Kirj. + +J. F. COOPER + + + +Mailta ja meriltä 30. + + + + + +Helsingissä, +Kustannusosakeyhtiö Otava, +1914. + + + + +Ensimäinen luku. + + +Amerikan suurissa metsissä on lukuisasti myrskyn tuhoamia paikkoja, +joissa on kasoittain kaatuneita puunrunkoja. Asukkaat sanovat niitä +tuulenteiksi, ja kun päivänpaiste synkissä metsissä ainoastaan +sellaisille paikoille pääsee tunkeutumaan, ovat ne ikäänkuin +kosteikkoja. Eräässä tuollaisessa kosteikossa oli kerran muuan seurue, +kaksi miestä ja kaksi naista, kiivennyt kolmekymmentä jalkaa korkealle +runkokasalle. Mainittu tuulentie sijaitsi korkealla paikalla, josta oli +laaja näköala. + +Kaksi seurueen jäsentä, mies ja vaimo, olivat intiaaneja, +tuskaroraheimoon kuuluvia. Kolmas henkilö oli tavallinen merimies ja +neljäs hänen sisarensa tytär, nuori herttainen tyttö. Ihastuksissaan +hän katseli suunnatonta lehvämerta ilta-auringon sitä valaistessa. + +"Eno", sanoi ihastunut tyttö seuralaisilleen, "tämä näköala muistuttaa +paljon valtamerta, joka teille on niin rakas," -- "Sen verran kuin +asioista tietämätön tyttö voi kuvitella, Magnet" -- tätä nimeä merimies +käytti kohdellessaan tyttöä hellyydellä -- "mutta ainoastaan lapsi voi +huomata yhtäläisyyttä olevan Atlantin valtameren ja tämän +lehväpaljouden välillä, jota ei ole kuin kourallinen. Missä ovat +vyöryvät aallot, siniset vedet, tyrskyt, valaskalat, rankkasateet ja +alituinen liikkuvaisuus tässä pienessä metsässä, lapseni? Missä vilu, +rajumyrskyt, pasaadituulet ja muut senkaltaiset ilmiöt täällä, ja +mitähän kaloja uiskentelee tällaisella kesyllä metsäpaikalla?" -- "Että +täällä on ollut myrskyjä, sen todistaa selvästi koko meitä ympäröivä +seutu, ja ellei kaloja niin toki eläimiä asustaa alla lehvien." -- +"Sitä en tiedä!" vastasi eno lyhyesti kuten ainakin merimies. +"Albanyssa meille kerrottiin kaikenlaisia juttuja villeistä eläimistä, +joiden kanssa tulisimme tekemisiin, emmekä kuitenkaan ole nähneet sen +vertaa pelottavaa kuin edes hyljettä." + +"Katsokaa!" huusi tyttö. "Tuolla savu luikertelee puiden latvoissa. +Nouseekohan se jostakin talosta?" + +"Minäpä kutsun Nuolenkärjen katsomaan", merimies vastasi. "Missä savua, +siinä ateriapaikka." + +Hän kosketti intiaanin olkapäätä ja näytti ohutta savupilveä, joka noin +englannin-peninkulman päässä heistä kohosi metsänpeitosta ja hajosi +näkymättömiksi terhenlangoiksi yläilmoihin. Tuskaroralla oli komea +sotilasvartalo, ja vaikka hän alituiseen oli tekemisissä siirtolaisten +kanssa ja tunsi heidän kielensä ja tapansa, niin oli hän kuitenkin +säilyttänyt intiaanipäämiehen koko luonteen. Hän vilkaisi äkkiä savuun. +Sitten hän nousi varpailleen ja seisoi samassa asennossa noin minuutin +ajan sieraimet suurina kuin hirvellä sen aavistaessa vaaran uhkaavan. + +"Läheisyydessä taitaa olla oneida- tai tuskarora-intiaaneja, +Nuolenkärki", sanoi Cap Charles, se näet oli merimiehen nimi. "Eikö +olisi hyvä liittyä heidän seuraansa ja saada mukava yömaja heidän +teltassaan?" + +"Ei siellä telttaa", Nuolenkärki vastasi liikkumattomana seisoen, +"liian paljon puita." -- "Mutta intiaaneja siellä täytyy olla, ehkä +teidän tovereitanne, Nuolenkärki." -- "Ei ole tuskarora-, ei oneida-, +ei mohawki-intiaaneja -- valkoihoisten tulta." -- "Piru taitaa olla, +Magnet! Tämä käy yli merimiehen ymmärryksen. Saanen luvan kysyä, +Nuolenkärki, miksi kuvittelette, että savu on valko- eikä +punaihoisten?" -- "Märkää puuta", vastasi sotilas rauhallisesti, "hyvin +märkää -- paljon savua; paljon vettä -- mustaa savua. Tuskarora on +liian viekas, ei tee tulta vedellä; valkoihoinen lukee kirjoja ja +polttaa paljon, paljon lukee -- vähän älyä." -- "Viisaasti sanottu", +jatkoi Cap, joka ei kirjoja rakastanut. "Päämiehellä on järkevä käsitys +asioista. Mutta kuinkahan pitävät paikkansa laskunne sen rapakon +suuruudesta, jota nimitätte Suureksi järveksi ja jonne jo päiväkausia +olemme pyrkineet?" Tuskarora katsahti merimiestä levollisen ylpeästi ja +sanoi: "Ontario on kuin taivas; aurinkoa vain, ja arvoisa matkustaja +saa sen kokea." + +"Hyvä, mutta jos valkoihoisia on läheisyydessä, niin minun tekisi mieli +tehdä tuttavuutta." + +Intiaani nyökäytti päätänsä hyväksyvästi, ja koko seurue laskeutui alas +korkeasta paikastaan. Kun he olivat saapuneet alas, käski intiaani +vaimonsa lähteä veneen luo, jonka he olivat jättäneet läheisen virran +rantaan. Vaimo, Junita, joka oli kärsivällinen ja alamainen eikä +koskaan kääntynyt miehensäkään puoleen muuten kuin kunnioituksen ja +pelon ja rakkauden katsein, noudatti käskyä; hän oli tarpeeksi jo +tottunut kuuliaisuuteen, yksinäisyyteen ja metsien synkkyyteen, eikä +hän pelosta paljoa tiennyt. Magnet, jonka oikea nimi oli Mabel Dunham, +yhtyi seuraamaan miehiä. + +Nämä kiersivät tuulenkaataman paikan ja saapuivat sopukoiden läpi +metsän laitaan. Nuolenkärki silmäili paikkaa, josta savu tuli, ja +sanoi: "Suolavesi" -- näin hän nimitti seuralaistaan -- "nyt vain +silmänä, ei kielenä." -- "Hän arvelee, eno, että on syytä olla vaiti. +Nähtävästi hän ei luota ihmisiin, joita aiomme tavata." -- "Ah, se on +intiaanien tapa, kun he lähestyvät asuttua paikkaa. Sinä näet, että hän +tarkastelee pyssynsä lukkoa, eikä taitaisi olla pahaksi, jos minäkin +tekisin samoin." + +Matkan ensi puoliskolla he eivät sen suurempiin varokeinoihin +ryhtyneet. Vaieten he jatkoivat matkaansa. Kuta lähemmä Nuolenkärki +nopein askelin pääsi sitä paikkaa, jossa hänen erehtymätön vainunsa +tiesi vierasta väkeä olevan, sitä keveämmiksi kävivät hänen askeleensa, +sitä valppaammaksi hänen silmänsä ja sitä suuremmaksi hänen huolensa +oman persoonansa piilottamisesta. + +"Katso, Suolavesi", hän riemuiten sanoi, viitaten sormellaan kohti +erästä metsässä olevaa aukkopaikkaa, "valkoihoisten tulta!" -- +"Jumal'avita, poika on oikeassa", Cap murisi. "Siinä he ovat ja +popsivat ruokaansa niin rauhallisina kuin istuisivat kolmimastoisen +kajuutassa." -- "Nuolenkärki on vain puoleksi oikeassa", Mabel +kuiskasi, "sillä intiaaneja on kaksi ja vain yksi valkoihoinen." -- +"Valkoihoisia", intiaani sanoi ja näytti kahta sormeansa; "punainen +mies", hän jatkoi ja kohotti yhden sormen. "Hyvä", vastasi Cap, "on +vaikea sanoa kuka on oikeassa, kuka väärässä. Yksi on aivan +valkoihoinen ja hienon, kunnioitusta herättävän näköinen mies. Toinen +on niin punainen kuin värit ja luonto suinkin voivat aikaansaada. Mutta +kolmannesta ei voi sanoa, onko hän kala vai lintu." -- "Valkoihoisia", +sanoi Nuolenkärki uudestaan kohottaen kahta sormea; "punainen mies", ja +näytti yhtä. -- "Lienee hän oikeassa, eno, sillä hänen silmänsä ei +koskaan petä. Mutta on aivan välttämätöntä saada tietää, olemmeko +tekemisissä ystävien vaiko vihannesten kanssa. Saattaisivathan olla +vaikka ranskalaisia." -- "Punainen mies on mohikaani", sanoi intiaani, +"valkoihoiset englantilaisia." -- "Se tieto tulee kuin taivaasta", +Mabel kuiskaten puhui. "Englantilaisia! Menkäämme heidän luokseen, +rakas eno, ja esittäkäämme itsemme ystäviksi." -- "Hyvä", sanoi +intiaani, "punainen mies on kylmä ja viisas, valkoihoiset liioittelevia +ja tulta. Antaa tytön mennä." -- "Mitä", huusi Cap hämmästyen, +"lähettää pieni Magnet edeltäkäsin? Ennenkuin siihen suostun, niin +tahdon..." -- "Se on viisainta, eno", keskeytti hänet tyttö, "eikä +minulla ole mitään pelättävää. Ei yksikään kristitty ammu naista, jonka +näkee yksin luokse tulevan, ja minun läsnäoloni on takeena +rauhallisesta mielenlaadusta. Anna minun mennä edeltäkäsin, kuten +Nuolenkärki tahtoo, ja kaikki käy hyvin. Me olemme tähän saakka +pysyneet huomaamattomina ja yllätämme miehet synnyttämättä mitään +levottomuutta." + +Eno suostui, ja intiaanin neuvottua tytölle muutamia +varovaisuustoimenpiteitä hän rohkaisi itsensä ja lähti kulkemaan kohti +valkean ääressä istuvia. Vaikka tytön sydän sykki tavallista nopeammin, +kulki hän kuitenkin varmoin askelin ja päättäväisenä edelleen. +Haudanhiljaisuus vallitsi metsässä. Henkilöt, joita hän lähestyi, +olivat siksi innokkaassa työssä nälkänsä sammuttamiseksi, etteivät +hetkeksikään siitä vapautuneet vilkaistakseen ympärilleen. Tultuaan +noin sadan askeleen päähän heistä Mabel polkaisi kuivettunutta risua, +ja vaikka rapsahdus oli perin heikko, oli se kuitenkin kyllin voimakas +herättämään mohikaani-intiaanin ja hänen seuralaistensa huomiota. He +kavahtivat pystyyn ja tarttuivat oitis pyssyihinsä. Mutta samassa he +havaitsivat tytön, intiaani mutisi jotakin tovereilleen ja jatkoi +senjälkeen syömistään ikäänkuin ei mitään olisi tapahtunut. Mutta +valkoihoinen mies alkoi astella kohti Mabelia. + +Tämä huomasi tulijan todella kuuluvan samanväristen joukkoon kuin hän +itse, joskin hänen pukunsa oli niin punanahkojen käyttämän näköinen, +että Mabelin täytyi tarkasti häntä tutkia päästäkseen varmuuteen hänen +rodustaan. Hän oli keski-ikäinen, ja hänen tuskin kauniit kasvonsa +tekivät rehellisen vaikutuksen, niin että Mabel pian pääsi selville +siitä, ettei häntä vaara uhkaa. + +"Älkää peljätkö, nuori neiti", sanoi metsästäjä, sillä siksi hänen +pukunsa hänet todisti; "olette täällä metsäläisseudussa tullut +tekemisiin kristittyjen ja miesten kanssa, jotka ymmärtävät kohdella +jokaista rauhallista ja oikeudenmukaista ihmistä inhimillisellä +tavalla. Olen näihin seutuihin hyvin perehtynyt, ja ehkä on jo joku +monista nimistäni sattunut teidänkin korviinne. Suuren järven +toisella puolen asuvat punanahat ja ranskalaiset nimittävät minua +'Pitkäpyssyksi', ja mohikaanit 'Haukansilmäksi', mutta tällä puolen +asuvat sotilaat ja metsästäjät 'Tienviitaksi' sen vuoksi, etten koskaan +matkan suunnasta eksy, kun kerran sen alun olen suunnannut." + +Saatuaan tietää viimeisen liikanimen löi Mabel käsiänsä yhteen ja +huudahti: + +"Tehän olette se ystävämme, jonka isäni on luvannut lähettää +vastaamme!" + +"Jos olette kersantti Dunhamin tytär, niin ei Delawaren suuri profeetta +koskaan ole enemmän totta puhunut." + +"Olen Mabel, ja tuolla puitten takana on enoni Cap piilossa ja hänen +mukanaan eräs tuskarora nimeltä Nuolenkärki. Toivoimme tapaavamme +teidät vasta Suuren järven lähellä." -- "Olisin toivonut, että +paremmanluontoinen intiaani olisi ollut oppaananne", sanoi Tienviitta, +"sillä en ole tuskarorain ystävä, ja Nuolenkärki on kunnianhimoinen +päällikkö." -- "Silloinpa lienee onnellinen sattuma, että tapasimme +toisemme." -- "Ei missään tapauksessa onneton; sillä minä olen +kersantille luvannut tuovani hänen tyttärensä linnoitukseen +vahingoittumattomana, vaikkakin itse joutuisin turmion omaksi. +Toivoimme tapaavamme teidät, ennenkuin olisitte ehtineet vesiputousten +luo, jonne olemme jättäneet oman veneemme; kuitenkin arvelimme, ettette +pahaksenne panisi, vaikka tulisimme muutamia peninkulmia edemmäksi +ollaksemme hätätilassa teille avuksi. Muuten on hyväkin, että niin +teimme, sillä epäilen, tokko Nuolenkärjessä on miestä viemään teidät +virran yli." -- "Tässä tulevat enoni ja tuskarora, nyt voimme yhtyä +seuraanne." + +Samassa tulivat Cap ja Nuolenkärki lähemmä, sillä he näkivät, että +keskustelu oli ystävällistä. Muutamat sanat riittivät vakuuttamaan +heitä siitä, kenenkä kanssa olivat tekemisissä, ja he lähtivät miesten +luo, jotka rauhallisina yhä aterioitsivat valkean ääressä. + + + + +Toinen luku. + + +Mohikaani jatkoi syöntiään, mutta valkoihoinen nousi istualtaan ja +tervehti kohteliaasti Mabel Dunhamia. Mies oli nuori, terve ja voimakas +ja käytti pukua, joka ilmaisi hänenkin olevan merimiehen. Joskaan +Tienviitta ei enää ollut kukoistavimmassa iässä, niin turvautui Mabel +kuitenkin lähinnä häneen, joka seikka lienee aiheutunut siitä, että hän +oli jännityksellä tätä tapaamista odottanut. Mutta kun hänen ja nuotion +luona istuvan nuoren miehen katseet toisensa tapasivat, niin hän laski +katseensa maahan nähdessään sen ihailun, jolla nuori mies häntä +tarkkaili. Todella olikin molemminpuolinen mielenkiinto heissä herännyt +niinkuin samanikäisten ja -säätyisten välillä ensi näkemällä on +tavallista. + +"Täällä", sanoi Tienviitta Mabelille, rehellinen hymy huulillaan, "ovat +ne ystävät, jotka teidän arvoisa isänne on lähettänyt teitä vastaan. +Tämä on suuri delawarelainen, joka aikoinaan oli ansiokas mies, ja joka +on kokenut monet vaarat ja vaivat. Hänen nimensä on Chingachgook, Suuri +Käärme. Älkää kuitenkaan luulko, että hän silti on petollinen, joka +ominaisuus on yleinen järven tuolla puolen asuvien punanahkojen +keskuudessa, mutta viisas ja viekas hän on niinkuin sotilaan tuleekin +olla. Nuolenkärki tietää mitä tarkoitan." + +Tienviitan lausuessa nämä sanat tarkkasivat molemmat intiaanit +toisiansa hetken ajan kiintein katsein. Senjälkeen lähestyi tuskarora +toista ja puheli ystävällisesti. + +"Minusta", Tienviitta jatkoi, "on kahden punanahan ystävällinen kohtaus +näissä metsissä yhtä mieluista kuin teille kahden ystävällismielisen +laivan kohtaus valtamerellä. Mutta koska tässä merestä tuli puhe, niin +muistuu mieleeni tämä nuori ystäväni, Jasper Westen, joka sellaisista +asioista jotain tiennee, koska on ikänsä viettänyt Ontario-järvellä." +-- "Minua ilahduttaa tavata teitä", sanoi Cap pudistaen samalla +sydämellisesti suolattoman veden purjehtijan kättä; "mutta teillä +lienee vielä paljon oppimista siinä koulussa, johon teidät on pantu. +Tässä on veljeni tytär Mabel. Sanon häntä Magnetiksi eräästä syystä, +jota hän et näy aavistavan, vaikka hän kylläkin lienee saanut +kasvatusta jo sen verran, että hänen pitäisi se arvata. Arvelen, että +te opetatte jonkinlaisia vaatimuksia sille, joka kompassin tuntee. Kas +tuossa on Tienviitta kiehuva pata kädessään ja kutsuu meitä ruualle. +Täytyy tunnustaa, ettei merellä metsänriistan paistia saa haistaakaan." + +Seurue istuutui yhteisen padan ääreen, ja kukin koetti parhaimpansa +mukaan ahmia paistia. + +"En epäile, herra Tienviitta", alkoi Cap, kun huomasi hänen pahimmasta +nälästään päässeen, "että sellainen elämä kuin teidän voi tuottaa +paljon tyydytystä. Teillä on vaihtelua, jota merimies rakastaa, mutta +meidän meren sijasta on teillä maa." -- "Haa, on meillä vesimatkojakin +tehtävänä", vastasi hänen viisas seuralaisensa. "Me raja-asukkaat +käytämme airoja ja atrainta yhtä usein kuin pyssyä ja puukkoa. En ole +vielä varsin vanha, mutta olen elänyt metsissä ja tutustunut jonkun +verran ihmisluonteeseen. Kaupunkilaisten tietoihin en ole koskaan +paljoa luottanut, sillä en ole vielä koskaan tavannut heidän joukossaan +yhtäkään, jolla olisi ollut tarkka silmä pyssyn käyttämisessä tai +metsäneläimen jälkien löytämisessä." -- "Aivan samaa mieltä olen +minäkin, herra Tienviitta. Tunnette lankomieheni, kersantin; hän on +tavallaan yhtä hyvin mies paikallaan kuin kuka toinen tahansa, joka +laivakorppua on murtanut; mutta mitäs se vielä? Hän on sotamies, tosin +kersantti, mutta tiedätte, ettei sellainen arvo paljoakaan merkitse. +Kun hän tahtoi naida sisareni Bridgetin, selitin tytölle, mitä merkitsi +täyttää velvollisuutensa puolisoa kohtaan ja mitä hänellä sellaiselta +aviomieheltä oli odotettavissa. Tiedätte kuitenkin, miten rakkaus +nuorten naisten järjen sokaisee." -- "Sotamiehen tehtävä on kunnon +virka, jos hän taistelee oikeuden puolesta", Tienviitta vastasi, "ja +koska ranskalaiset aina ovat huonoa väkeä ja hänen korkea +majesteettinsa ja nämä siirtokunnat aina oikeudenmukaisesti toimivat, +niin arvelen, että kersantilla on yhtä hyvä omatunto kuin hänellä on +rohkea luonto. En koskaan nuku makeammin kuin taisteltuani mingoin +kanssa, vaikka olenkin periaatteekseni ottanut taistella kuin +valkoihoinen enkä kuten intiaani. Tuolla Suurella Käärmeellä on tapansa +ja minulla omani; ja kuitenkin olemme vuosikausia yhdessä taistelleet +eikä kuitenkaan ole kertaakaan kumpikaan omaa tapaansa toisen +kustannuksella kehunut. Minä kerron hänelle, että huolimatta hänen +tottumuksistaan on olemassa ainoastaan yksi taivas ja yksi helvetti, +joskin niihin johtavia teitä on useita." -- "Se on järkevää, ja hänen +täytyy teitä uskoa, joskin arvelen, että tie viimemainittuun paikkaan +enimmäkseen on kuivalla maalla. Meri on, kuten sisareni tapasi sanoa, +puhdistuspaikka, ja ihminen on kaukana koettelemusten tieltä, kun ei +maata ole näkyvissä. Epäilen tokko sitä voidaan sanoa teidän +järvistänne." + +Johtaja, joka huomasi toisen mieltymyksen mereen, jätti vastaamatta +hänen kysymykseensä. Keskustelua riitti senjälkeen milloin mistäkin +asiasta. + +"Me emme kuvittele liian paljoa lahjoistamme", huomautti Tienviitta +hetkisen kuluttua, "ja tiedämme hyvin, että kaupungeissa ja +merenrannoilla asuville sattuu paljon sellaista, jota me täällä villin +luonnon keskuudessa emme koskaan saa kokea. Minun taitoni rajoittuu +pyssyn käyttämiseen ja jälkien löytämiseen metsästyksessä tai +tiedustelussa, ja joskin osaan airoja ja purjettakin käyttää, niin en +sillä voi mitään itselleni kuvitella. Siinä suhteessa on nuori Jasper, +joka tuolla keskustelee kersantin tyttären kera, ihan toista lajia, +sillä hän hengittää vettä kuin kala. Pohjoisrannan intiaanit ja +ranskalaiset sanovat häntä taipumustensa vuoksi Makeaksivedeksi. Hän +ymmärtää käyttää airoja ja touveja paremmin kuin valmistaa nuotion näin +matkalla oltaessa." -- "Myönnän", Cap sanoi, "että tämä tuli on +nolannut koko merimieselämäni. Nuolenkärki sanoi nimittäin, että savu +lähti valkoihoisten sytyttämästä tulesta. Hänellä täytyy olla terävä +silmä voidakseen huomata niin pienen erotuksen." -- "Hän olisi kehno +intiaani, ellei sitä tietäisi. Makeavesi on todella kantanut tuleen +pari märkää puukappaletta, ja vedestä lähtee musta savu, jonka seikan +te meren herrat tietysti tunnette, Nyt on sota-aika, eikä yksikään +intiaani uskalla lähteä liikkeelle, elleivät kaikki hänen aistinsa ole +terveet. Joka nahalla on oma luontonsa." -- "Ja kuitenkin me merimiehet +sanomme, että joka paikassa on ihmisillä samat taipumukset, niin +Kiinassa kuin Hollannissakin. Ja minä olen samaa mieltä; sillä olen +yleensä huomannut, että kaikki kansallisuudet himoitsevat kultaa ja +hopeaa ja melkeinpä kaikki miehet tupakkaa." -- "Silloin te merimiehet +perin vähän tunnette punanahkoja. Oletteko koskaan kuullut intiaanin +laulavan kuolinlauluaan, kun hänen ruumistaan on piikillä lävistetty ja +hänen jäseniään veitsillä silvottu, kun liekit hänen alastoman +ruumiinsa ympäröivät ja kuolema katseen kangisti?" -- "Ainoastaan +villit voivat niin hurjia leikkejä keksiä", sanoi Cap, heittäen +vastahakoisen katseen loppumattoman metsän synkkiin kätköihin. "Mutta +luulen, ettei järven tällä puolen ole yhtä ainoata ranskalaista villiä, +ja ellen erehdy, olette sanonut, että Ontario on suuri järvi?" -- +"Leveältä se näyttää meidän silmissämme", vastasi Tienviitta edes +koettamatta salata sitä hymyilyä, joka levisi hänen auringon +paahtamille kasvoilleen; "en kuitenkaan tiedä, pitävätkö jotkut sitä +ehkä liian kapeana. Missään tapauksessa se ei kuitenkaan ole tarpeeksi +leveä pidättämään vihollista. Ontariolla on kaksi päätä, ja vihollinen, +joka pelkää kulkea suoraan järven yli, voi kiertää sen ympäri. Joka +tapauksessa olisi ilman metsissä saavuttamaani kokemusta ylimeno +syksyisissä oloissa vaarallinen yritys. Ontarion tällä rannalla on yhtä +paljon irokeeseja kuin toisellakin. Kersantti on senvuoksi tehnyt +sangen viisaasti, kun on lähettänyt meidät luoksenne neuvomaan tietä." +-- "Mitä? Uskaltavatko ne roistot liikkua niin lähellä hänen +majesteettinsa linnoituksen tykkejä?" -- "Eivätkö korpit pysyttele +kauriin raadon luona, vaikka metsästäjä on lähellä? Suuri Käärme on +tullut tänne toista ja minä toista virran rantaa urkkiaksemme näiden +roistojen olinpaikat, ja Jasper, rohkea merimies, on kuljettanut tänne +veneen." -- "Kiitämme häntä, kiitämme häntä ja tahdomme nyt ajatella +hänestä parempaa, joskin olen varma siitä, ettei hän suuresta vaarasta +olisi voinut suoriutua." -- "Ainoastaan vaarasta tulla ammutuksi +väijyksistä, kun hän ahtaissa virran mutkissa, katse pyörteisiin +kiinnitettynä, sauvoi venettä ylöspäin. Kaikista vaarallisista +matkoista on pahinta liikkuminen virralla, jonka rannat ovat tiheää +pensaikkoa, ja tällaisen matkan on Jasper tehnyt." -- "Ja miksi Kerran +nimessä pani kersantti minun tekemään tällaisen puolitoistasataa +peninkulmaa pitkän matkan? Olisipa minulla aava meri ja vihollinen +silmäin edessä, niin tahtoisin häntä vastaan käydä sotaa niin kauan +kuin häntä haluttaa; mutta tulla ammutuksi kuin nukkuva kilpikonna, +sitä ei minun luontoni anna myöten. Ellei minun olisi huolehdittava +pikku Magnetista, niin palaisin heti paikalla laivalle, matkustaisin +Yorkiin, ja jättäisin siksensä koko Ontarion, olkoonpa siinä sitten +makea tai suolainen vesi!" -- "Se ei paljonkaan teidän asiaanne +parantaisi, sillä paluumatka on paljon pitempi ja melkein yhtä +vaarallinen kuin se, joka on edessämme. Luottakaa kuitenkin siihen, +että joko viemme teidät ehytnahkaisena perille tai menetämme +päänahkamme." + +Capilla oli kankea ankeriaisen nahkaan pujotettu kankipalmikko, +jotavastoin hänen päälakensa oli melkein paljas. Koneellisesti hän +siveli kädellään kumpaakin, ikäänkuin vakuuttaakseen itselleen, että ne +vielä olivat tallessa. Hän oli juurtajaksain hyvä mies ja oli monesti +levollisena katsonut kuolemaa silmiin, mutta ei koskaan niin +hirvittävässä muodossa, missä hänen pöytätoverinsa hänelle sitä +kuvaili. Liian myöhäistä oli palata, ja senvuoksi päätti hän mukautua +kohtaloonsa, joskaan hän ei voinut olla laskettelematta kirouksia siitä +välinpitämättömyydestä ja ajattelemattomuudesta, jolla hänen lankonsa +kersantti hänet tällaiseen onnettomaan tilaan oli saattanut. + +Magnet valmistautui jatkamaan matkaa. Hän ei ollut kuullut sanaakaan +edellisten keskustelusta, sillä Makeavesi hauskutti häntä kertomalla +siitä linnoituksesta, joka oli heidän päämääränänsä, ja hänen isästään, +jota hän ei ollut nähnyt sitten lapsuutensa ajan. Hetken kuluttua oli +koko seurue matkalla, mukanaan vähäinen muonavarasto. Vene, jolla Cap +saattoseurueineen oli tullut edellisestä, mohawkien luona olevasta +sotilasleiristä, oli virran rannassa, ja siihen astui nyt koko joukko +paitsi Tienviittaa, joka ensin antoi veneelle aimo sysäyksen ja sitten +hyppäsi siihen. Kun oli päästy keskelle virtaa, kääntyi vene ja alkoi +äänetönnä kiitää alaspäin Tienviitan ja nuoren Jasperin soutamana. +Keskusteltiin puoliääneen, sillä kaikki tajusivat, että varovaisuus oli +välttämätön, kun he eivät enää olleet metsän tiheikön suojassa. + +Oswego oli sillä kohtaa synkän värinen eikä erittäin leveä, ja sen yli +riippuvat suurten puitten oksat himmensivät paikotellen päivän valon. +Milloin rannalla olevat jättiläispuut kumartuivat virran yli ja +yhtyneinä latvoistaan muodostivat ikäänkuin katon, jonka alitse +oli vaikea veneen pujottautua, milloin matalat pensaat ja puut +kastelivat oksiansa ja lehviänsä veteen ja tekivät rannikot synkän +läpitunkemattomiksi. Kun oli suoritettu pitkänlaisesti matkaa, kävi +hiljainen kumakka ääni läpi metsistön. Sen vaikutti kevyt ilmanhenkäys, +joka tuskin värettä synnytti vedenpinnalle. + +"Tämä soi mieluisalta", sanoi Cap ja höristi korviansa kuin koira +kuullessaan etäistä haukuntaa. -- "Puolen peninkulman päässä virta +syöksyy alas kallioilta." -- "Onko virrassa putous?" kysyi Mabel. -- +"Hitto vieköön, mestari Tienviitta, tai te, herra Makeavesi, ettekö voi +ohjata venettä toisaalle ja pysytellä lähempänä rantaa? Näillä +putouksilla on tavallisesti ankara vuolle." -- "Luottakaa meihin, +luottakaa meihin, Cap ystävämme", Tienviitta vastasi. "Me olemme +todella suolattoman veden purjehtijoita ja tunnemme tällaiset asiat +varsin hyvin; me tunnemme virran ja putoukset, ja kun niitä kuljemme, +emme säästä vaivoja pysyttääksemme kokemuksen kautta saavuttamamme +taidon kunniassa." -- "Ettäkö laskisimme koskea!" Cap huudahti. "Hitto +vieköön, ihminen! Tekö uneksitte voivanne laskea koskea tällaisella +pähkinänkuorella?" -- "Varmasti, me laskemme vielä monet kosket, ja se +on paljon helpompaa kuin veneen kuljettaminen maata pitkin +peninkulmittain." + +Mabel käänsi kalpenevat kasvonsa veneen keulassa istuvaan nuoreen +mieheen, sillä samassa oli uusi tuulenhenkäys tuonut kosken pauhinan +selvemmin heidän korviinsa. Pauhina saattoi todella herättää kauhua, +kun sen syy nyt oli tietty. + +"Me ajattelimme, että naiset ja molemmat intiaanit laskettaisiin +maihin", Jasper huomautti levollisesti, "siksi aikaa kuin me kolme +miestä, jotka merenkulkuun olemme tottuneet, kuljetamme veneen varmasti +alas, sillä me olemme jo useasti laskeneet nämä kosket." -- "Ja me +luotamme teidän apuunne, ystävämme merimies", lisäsi Tienviitta +vilkaisten Jasperiin, "sillä tehän olette tottunut aaltojen +myllerrykseen, ja ellei joku huolehdi matkatamineista, niin voivat +kaikki kersantin tyttären hienot tavarat hukkua laineisiin." + +Cap oli hämillään, hän tajusi luonnonvoimain mahdin ja ihmisen +neuvottomuuden, kun hän joutuu niiden raivon kanssa tekemisiin. Mutta +hänen kunniantuntonsa vastusti ajatusta jättää alus, kun hän näki sen +lujuuden ja levollisuuden, millä toiset päättivät jatkaa matkaa +edelleen kerrotulla tavalla. + +"Mitä sitten Magnetille teemme?" hän kysyi. "Emmehän voi laskea häntä +maihin, jos intiaaneja on läheisyydessä?" -- "Ei yksikään mingo uskalla +lähestyä tietä, sillä tämä seutu on liian aavaa heidän tehdä +konnuuksiaan", vastasi Tienviitta luottavaisesti. + +"Viiletä, Makeavesi, tuon puunrungon kohdalle; laskemme kersantin +tyttären kuivin jaloin siitä maihin." + +Makeavesi totteli, ja hetken kuluttua oli veneessä ainoastaan +Tienviitta ja molemmat merimiehet. Ilman kunnioitusta ammattiaan +kohtaan olisi Cap mielellään seurannut toisia maalle nousevia, ellei +hän olisi hävennyt osoittaa suolattoman veden purjehtijalle sellaista +heikkoutta. Vene erkani rannasta, ja sen päästyä virtaan Tienviitta +notkistui polvilleen ja jatkoi soutamista. Hän souti harvakseen ja +niin, ettei se toisen soutajan vaivoja lisännyt. Jälkimäinen oli vielä +pystyssä ja tarkasteli jotakin kohtaa putouksen alapuolella, nähtävästi +keksiäkseen sopivimman laskukohdan. + +"Laske lännempää, nuori mies", Tienviitta mutisi; "tuosta, jossa vesi +vaahtoilee, suoraan kuivuneen tammen latvaa kohti." + +Makeavesi ei puhunut halaistua sanaa. Vene oli nimittäin keskellä +virtaa, kokka käännettynä kohti putousta, ja sen vauhti alkoi +kiihtymistään kiihtyä, virran voimakkuus kun lisääntymistään lisääntyi. +Tällä hetkellä Cap olisi mielellään luopunut kaikista niistä +loistavista vaatimuksista, joita hän retkellä saattoi saavuttaa, jos +hän jollain kurin olisi voinut päästä maihin. Hän kuuli veden pauhinan +kuin kaukaisen ukkosen jylinän, joka alituiseen kasvoi ja kävi yhä +selvemmäksi, ja edessään hän näki viivan katkaisevan koko metsän, joka +etäämmällä taas näkyi entistä kirkkaampana. Näytti siltä, kuin olisivat +luonnonvoimat hävittäneet sen yhtenäisyyden. + +"Pois perämela, mies!" hän huusi voimatta enää pidättää jännitystään, +kun vene saapui putouksen reunalle. -- "Ha-haa, alas tästä tullaan!" +Tienviitta vastasi, katsahtaen silmänräpäyksen ajan taaksensa iloisesti +hymyillen; "alas tästä tullaan varmasti! Pää pystyyn, mies, pää +pystyyn!" + +Laskeminen suoritettiin tuulen nopeudella. Makeavesi vetäisi airolla +niin, että vene joutui väylään, ja hetkisen tuntui Capista, kuin hän +olisi ollut kiehuvassa padassa. Hän tunsi veneen keulan taipuvan, näki +raivoisan veden hurjana sivullaan mellastavan ja kepeän veneen +heittäytyvän kuin pähkinänkuoren sinne tänne. Silloin hän suureksi +ilokseen huomasi, että vene Jasperin soutamana kulki läpi rauhallisen +vesialtaan, joka oli putouksen alapuolella. + +Tienviitta yhä hymyili, nousi pystyyn, otti tinakannun ynnä puulusikan +ja alkoi mitata sitä vesimäärää, joka veneeseen oli tunkeutunut +putousta laskettaessa. + +"Kokonaista neljätoista lusikkaa, Makeavesi. Teidän täytyy myöntää, +että minä olen nähnyt teidän laskevan niin, että vene on kastunut +ainoastaan kymmenen lusikallista." -- "Herra Cap nojasi niin tanakasti +virtaa vastaan, että minulla oli täysi työ ohjatakseni venettä oikeaan +suuntaan", vastasi Jasper totisesti. -- "Voipa olla niin; enkä epäile, +ettei asian laita niin ole, koska te sitä väitätte. Mutta tiedän, että +te muuten olisitte ottanut vettä ainoastaan kymmenen lusikallista." + +Ankarasti rykäisten Cap jälleen pääsi hengittämään, tarttui +kankipalmikkoonsa ollakseen vakuutettu siitä, että se vielä oli +paikoillaan, ja katsahti sitten taakseen mitatakseen ohimenneen vaaran +suuruutta; sillä että hän siitä oli suoriutunut, se oli hänellä pian +selvänä. Putous oli pystysuora ja noin 10-12 jalan korkuinen; mutta +keskellä putousta oli virran voima niin suuri, että vesi syöksyessään +alas teki neljänkymmenen viiden asteen kulman ja oli raivannut +itselleen kapean uoman kallion ylitse. Vene oli laskenut juuri tästä +kohdasta, jossa tottumaton laskija varmasti olisi joutunut turmioon. +Veneen keveys oli laskemisessa ollut eduksi; sillä kiitäen veden +harjalla ja vakavan silmän ja voimakkaan käden ohjaamana se hyppi kuin +höyhen vaahtoharjalta toiselle, niin että paljas osa tuskin kastui. + +Jos sanomme, että Cap oli hämmästyksissään, niin emme sillä +puoleksikaan ilmaise hänen tunteitaan. Hänet täytti kunnioitus, sillä +sen pelon lisäksi, mikä merimiehillä on kallioista, tuli vielä +ihmettely siitä rohkeudesta, jolla tämä teko oli suoritettu. Hän ei +kuitenkaan ollut taipuvainen ilmaisemaan kaikkia tunteitaan, jotta ei +liiaksi joutuisi kehumaan merenkulkua suolattomassa vedessä. + +Sillä valin ehti vene sille kohdalle, johon Jasper oli pensaikkoon +piilottanut oman veneensä. Koko seurue asettui uudestaan veneisiin. +Cap, Jasper ja nuori tyttönen toiseen, Tienviitta, Nuolenkärki ja tämän +vaimo toiseen. Mohikaani oli jo kulkenut edelleen rantoja pitkin +tarkastellen varovaisesti merkkejä vihollisista. Hetken aikaa oli hän +näkymättömissä ja ilmausi jälleen äkkiä eräälle kohdalle, jossa virta +juoksi tarpeeksi tyynenä veneitten laskea rantaan. Pian ne olivat +tuuhean pensaikon suojassa. + +"Päämies ei ole sellainen mies, joka pitää kuollutta heimoa +vihollisena", metsästäjä puhui ystävälleen. "Miksi tahtoo hän pidättää +meidät?" -- "Mingo-intiaaneja, on metsissä." -- "Sitä olemme näinä +kahtena päivänä aavistaneet. Tietääkö päämies siitä?" Mohikaani kohotti +rauhallisena kivisen piipunkopan. "Hän löysi tuoreita jälkiä, jotka +johtivat suoraan linnoitusta kohti." -- "Tämä ennustaa pirun juonia". +Tienviitta sanoi; "olivatko ne aivan tuoreita, Chingachgook?" -- +"Tupakka oli vielä kuumaa, kun sen löysin." -- "Tästä koituu meille +paljon vaivaa, päämies. Missä jäljet ovat?" + +Mohikaani selitti paikan, joka oli tuskin sadan kyynärän päässä heistä. + +Asia alkoi nyt kääntyä vakavaksi. Molemmat johtajat keskustelivat +hetkisen kahdenkesken, nousivat senjälkeen rannalle, etenivät sille +paikalle, jossa jälkiä oli näkynyt, ja tutkivat ne huolellisesti. Kun +he neljännestunnin olivat niitä tarkastelleet, palasi valkoinen mies +veneitten luo, kun taas punanahka katosi metsän peittoon. + +"Mitä kuuluu, herra Tienviitta?" kysyi Cap, alentaen tavallisen +voimakkaan äänensä araksi kuiskaukseksi, joka olikin paikallaan +vaarojen vuoksi. "Onko vihollinen asettunut meidän ja meren väliin?" +-- "Sadan askeleen päässä on pelottava mingon jälki ja niin tuore kuin +suolaton metsänriista. Jos yksi näistä paholaisista on ohitsemme +päässyt, niin on myös koko tusina. Ja mikä pahinta, he ovat kulkeneet +linnoitukseen päin, eikä yksikään sielu voi heidän näkemättään +metsänaukon sivu päästä. Meillä on ainoastaan yksi tie. Tässä nyt +olemme, molemmat veneemme ovat korkean rantatörmän ja pensaikon +suojaamia, kukaan ei meitä näe, ellei joku noista pensasroistoista satu +tulemaan suoraan tälle kohdalle. Jääkäämme siis tänne ja pysykäämme +levollisina. Mutta miten me voimme johtaa nuo verenhimoiset roistot +takaisin virran yläjuoksun varsille? Haa, jo keksin keinon. Ellei se +hyödytä, ei se vahingoitakaan. Näettekö tuon virran mutkassa olevan +tuuhean kastanjapuun, Jasper?" -- "Tuon kaatuneen hongan luonako?" -- +"Juuri sen. Ottakaa tulensytytysvehkeet, ryömikää sinne ja sytyttäkää +tuli. Ehkä savu houkuttelee heidät sinne. Sillä aikaa me tarpeellisen +varovaisesti kuljetamme veneet alemmaksi toiseen suojapaikkaan." -- +"Koetan tehdä niin, Tienviitta", sanoi Jasper ja juoksi rannalle. -- +"Ja valitkaa märkää puuta tällä kertaa", lisäsi toinen hänelle +ominaisella tavalla sydämellisesti hymyillen. "Jos savusta tulee puute, +niin tekee vesi sen ainakin sakeammaksi." + + + + +Kolmas luku. + + +Nuori mies kiiruhti nopeasti määräpaikkaan. Mabel uskalsi sivumennen +huomauttaa yrityksen vaaranalaisuudesta, mutta siihen ei kiinnitetty +mitään huomiota, ja seurue valmistihe hetimiten muuttamaan asemaansa, +koska se voitiin nähdä siltä kohtaa, johon Jasperin piti sytyttää tuli. +Veneet kuljetettiin pensaikosta virtaa alas sellaiseen paikkaan, johon +ne eivät kastanjapuun luota näkyneet. + +"Tuolta nousee savu", Tienviitta huusi nähdessään heikon tuulenhengen +kohottavan ilmoille savupatsaan, joka ylempänä hajosi ja laajeni yli +virran uoman. "Hyvä kivi, palanen terästä ja kasa kuivia lehtiä +sytyttävät nopeasti tulen. Mutta minusta on kylliksi savua ja meille +olisi edullisinta etsiä toinen piilopaikka. Nuori mies on savullaan +vallannut koko virran, ja luultavaa on, että mingo-intiaanit arvelevat +kokonaisen sotajoukon osaston olevan liikkeellä." + +Näin puhuttuaan siirsi Tienviitta veneet pensaikosta uuteen paikkaan, +jossa virran mutka suojasi niitä savulta eikä niitä voitu nähdä +kastanjapuun luota. Seurue ei olisi voinut löytää soveliaampaa paikkaa +tarkoitustaan varten. Pensaikko oli tiheä, ja oksat riippuivat alas +veteen saakka, joten ne muodostivat täydellisen lehtimajan. Mutkan +perukassa oli kaitainen hiekkaranta, jolle suurin osa seuruetta +mukavuudekseen asettui. Muualta kuin suoraan vastapäätä olevalta +rannalta ei heitä voitu huomata. Pelko tulla sillä kohtaa huomatuksi +oli kuitenkin sangen pieni senvuoksi, että pensaikko siinä oli +tavallista tiheämpi ja maa sen takana niin märkä ja soinen, ettei ilman +suurta vaaraa ollut mahdollista tunkeutua rannalle. + +"Tämä on hyvä piilopaikka", sanoi Tienviitta tarkasteltuaan tuntijan +silmillä asemaa, "mutta on tarpeellista suojata sitä vieläkin enemmän. +Herra Cap, teiltä en vaadi muuta kuin vaitioloa ja sitä, että annatte +kaikkien niiden etevien ominaisuuksienne, joita olette merellä +saavuttanut, levätä rauhassa, sillä aikaa kuin tuskarora ja minä +ryhdymme toimenpiteisiin mahdollisen vaaran varalta." + +Johtaja etääntyi sen sanottuaan intiaanin kera pensaikon sisään, jossa +he katkoivat leppien ja muitten pensaitten runkoja käyttäen kuitenkin +suurinta varovaisuutta, jotta eivät aiheuttaisi kuuluvia rasahduksia. +Näiden pienten puitten alapäät pistettiin matalan veden liejuiseen +pohjaan, ja kymmenen minuutin kuluttua oli saatu aikaan tiheä suojus +vaaranalaiselle puolelle, niin että ainoastaan erittäin epäilevä silmä +olisi voinut aavistaa siinä piilopaikan olevan olemassa. + +Jasper palasi pian työnsä tehtyään, ja kun hän ei enää nähnyt veneitä +entisessä paikassa, niin hän arvasi niiden olevan piilotettuina virran +seuraavassa polvekkeessa, josta ne eivät olleet näkyvissä +tulensytytyspaikalle. Tottuneena varovaisuuteen hän kahlasi vedessä, +jotta ei ilmaisisi yhteyttä olevan edellisen ja nykyisen piilopaikan +välillä. Seurue, joka uudelleen oli astunut veneisiin ja seurasi +piilostaan Jasperin liikkeitä, huomasi pian, ettei Jasper havainnut +Tienviitan laatimaa suojaa. Kun hän oli kulkenut virran mutkan sivu +eikä enää voinut tulta nähdä, pysähtyi hän ja alkoi tarkasti tutkia +rannikkoa. Sattumalta kulki hän vielä noin kahdeksan tai kymmenen +jalkaa eteenpäin ja pysähtyi uudistaakseen tarkastelemisensa. Silloin +sattui hän seurueen piilopaikkaa niin lähelle, että käsin olisi voinut +siihen ulottua. Mutta hän ei kuitenkaan sitä huomannut ja oli juuri +aikeessa jatkaa matkaansa, kun Tienviitta erotti oksia toisistaan ja +näin syntyneestä aukosta hiljaisella äänellä pyysi häntä tulemaan +joukkoon. + +"Ei ole suoja huonoimpia", sanoi Tienviitta hymyillen. "Mutta jos +mingot tulisivat samaa tietä kuin Jasper, niin minä istutuksieni vuoksi +vapisisin. Virran toiselle rannalle se kyllä peittää heidän silmänsä, +mutta tuskin tässä lähellä." + +"Me teemme viisaimmin siinä, että jätämme veneet", sanoi Mabel äkkiä, +"sillä minä tunnen, ettemme täällä ole turvassa." + +"Te ette missään tapauksessa voi päästä täältä pois", sanoi Tienviitta. +"Meillä olisi edessämme enemmän kuin kahdenkymmenen peninkulman matka, +joka kulkisi läpi tiheikköjen ja soiden ja lisäksi vielä pimeydessä. +Seurueestamme jäisivät myös selvät ja huomattavat jäljet, ja meidän +täytyisi kaikissa tapauksissa raivata itsellemme tie linnoitukseen. +Odottakaamme mohikaania." + +Tämän jälkeen ei enää puhuttu halaistua sanaa näistä asioista. Seurue +jakaantui nyt eri joukkioihin. Nuolenkärki vaimoineen istui erikseen +pensaikon suojassa ja he puhelivat hiljaisella äänellä keskenään. +Tienviitta ja Cap olivat valinneet itselleen paikan veneessä ja +kertoilivat toisilleen seikkailuistaan, jotavastoin Mabel, joka +Jasperin kera istui toisessa veneessä, keskusteli nuoren miehen kanssa +yhäti isästään. + +"Kuuletteko mitään, Jasper?" kysäsi Tienviitta äkkiä. + +"Suuri Käärme tulee." + +"Katsokaamme, ovatko mohikaanin silmät tarkemmat kuin nuoren miehen, +jonka ammattina on vesillä liikkuminen." + +Mohikaani seurasi samaa suuntaa kuin Jasper yhdistyäkseen +seuralaisiinsa, mutta sen sijaan, että olisi kulkenut suoraan, +painautui hän rannikon pensaikkoa vasten, jotta häntä ei nähtäisi +korkeilta paikoilta. + +"Suuri Käärme näkee piilomme", Tienviitta kuiskasi. "Niin totta kuin +olen kristitty ja valkoihoinen, he ovat piirittäneet savun ja metku on +onnistunut." Kaikki seurasivat jännitetyn tarkkaavaisina Chingachgookin +äänetöntä etenemistä. Mohikaani pysyi kymmenen minuuttia +liikkumattomana kuin itse kallio, jolla hän seisoi; silloin oli hän +nähtävästi huomannut mieltäkiinnittävän seikan, sillä hän katseli +levotonna ja terävin silmäyksin virtaa pitkin ja liikkui nopeasti +alaspäin nostamatta jalkojansa matalan veden yläpuolelle. Hän oli +selvästi sangen rauhaton ja vilkaisi milloin taakseen, milloin eteensä, +etsien kohtaa, jossa veneet mahdollisesti olisivat kätkettyinä. + +"Käskekää hänet tänne", kuiskasi Jasper voimatta pidättää +kärsimättömyyttään, "käskekää hänet tänne, ennenkuin on liian +myöhäistä. Katsokaa, hän saapuu juuri kohdallemme." -- "Ei toki, ei +toki, nuori mies; ei ole syytä", vastasi hänen seuralaisensa, "muuten +rupeaisi Käärme matelemaan. Herra auttakoon meitä ja antakoon meille +viisautta! Mutta minä luulen, että Chingachgook, jonka silmät ovat yhtä +luotettavat kuin koiran vainu, meidät sivuuttaa eikä huomaa meitä +tekemässämme suojapaikassa!" + +Nämä sanat olivat liian aikaisin lausutut, sillä tuskin oli Tienviitta +lopettanut, kun intiaani, joka jo oli kulkenut muutamia askelia sivu +suojuksen, pysähtyi, tarkasteli sitä terävästi, palasi kohdalle, +kumartui ja taivutettuaan oksat erilleen ilmaantui toisten seuraan. + +"Kirotut mingot!" sanoi Tienviitta, kun hänen ystävänsä oli päässyt +tarpeeksi lähelle, jotta vaaratta saattoi häntä puhutella. -- +"Irokeeseja", huomautti lyhyesti intiaani. -- "Samantekevää! +Irokeeseja, paholaisia, mingoja, mengvejä tai raivottaria -- +samantekevää. Minä sanon kaikkia roistoja mingoiksi. Tule tänne, +päämies, ja puhukaamme järkevästi keskenämme." + +Molemmat vetäytyivät hiukan syrjään ja puhelivat totisen näköisinä +delawaren-kielellä. Kun he olivat lopettaneet keskustelunsa, siirtyi +Tienviitta kertomaan seuralaisilleen, mitä juuri oli saanut tietää. + +Mohikaani oli seurannut vihollisten jälkiä pitkän matkaa linnoitukseen +päin, kunnes nämä huomasivat Jasperin sytyttämän tulen ja heti +keskeyttivät matkansa. Kun Chingachgook tämän johdosta joutui suureen +vaaraan tulla huomatuksi, täytyi hänen keksiä itselleen piilopaikka, +jossa voisi olla siksi, kunnes joukko oli ehtinyt ohi. Tämä kiiruhti +viisitoistamiehisenä nopeasti hänen sivutsensa, ja toinen kulki +toisensa jälkiä. Tultuaan sille paikalle, jossa Tienviitan ja +mohikaanin jäljet sekaantuivat heidän omiinsa, irokeesit suuntasivat +matkansa rannalle ja saapuivat sinne juuri kun Jasper oli kadonnut +virran mutkan taa. Paikan, josta savu kohosi, näkivät he nyt selvästi, +ja hajaantuivat metsään lähetäkseen huomaamatta tulta. Chingachgook +käytti hyväkseen tätä tilaisuutta astuakseen alas veteen ja +saavuttaakseen virran mutkan, joka voisi häntä suojata. + +Irokeesien tarkoituksista mohikaani ei voinut tietää enempää kuin mitä +saattoi päättää heidän menettelystään. Hän arveli heidän huomanneen +tulensytyttämisellä tarkoitetun viekkauden ja vakaantuneen siinä +uskossa, että tarkoituksena on ollut heidän saattamisensa harhaan. +Sillä tutkittuaan nopeasti paikan he olivat hajaantuneet, toiset +metsiin, toiset noin kuusi luvultaan seuraamaan Jasperin jälkiä sille +kohdalle, jossa veneet ensin olivat olleet. Mihin he siitä olivat +matkansa suunnanneet, sitä ei mohikaani voinut varmuudella sanoa, koska +hänen oli ollut mahdoton enää vitkastella, jos mieli päästä +seuralaistensa luo. Muutamista merkeistä päättäen piti hän kuitenkin +todennäköisenä, että viholliset olivat tulleet virtaa alaspäin. +Varmuudella hän ei kuitenkaan voinut tätä väittää. + +Tienviitta, joka seuralaisilleen tämän kertoi, vaikeni äkkiä, +tuntiessaan kosketuksen hartioissaan. Mabel nousi pystyyn veneessä, ja +hänen kevyt, täyteläinen muotonsa kumartui eteenpäin miellyttävän +totiseen asentoon, samalla kun hän, vieden sormensa huulilleen, +poiskäännetyin kasvoin suuntasi elävät silmänsä pensaikossa olevaan +aukkoon ja ojennetulla onkivavalla kosketti Tienviitan hartioita. +Tämäkin käänsi katseensa aukkoon, jonka lähelle hän vartavasten oli +asettunut, ja kuiskasi Jasperin korvaan: + +"Kirotut mingot! Tarttukaa aseisiinne, miehet, mutta pysykää +rauhallisina kuin kuivuneitten puitten rungot!" + +Jasper kiiruhti äänettömin askelin veneen luo ja kätki Mabelin niin, +että hänen koko ruumiinsa oli suojattuna. Sen tehtyään hän asettui +hänen lähelleen ja veti ladatun pyssynsä hanan auki. Nuolenkärki ja +Chingachgook ryömivät suojalaitoksen luo ja väijyivät kuin käärmeet, +aseet valmiina tarpeen tullen. Edellisen vaimo istui kumarruksissa +pitäen päätänsä polviensa välissä ja kietoutuen hameisiinsa pysyttelihe +rauhallisena ja liikkumattomana. Cap tarttui molempiin pistooleihinsa. +Tienviitta oli jo alussa valinnut itselleen asennon, joka teki hänelle +mahdolliseksi lehvien välistä seurata vihollisten liikkeitä. + +Hetki oli tuskallinen. Kolme irokeesia ilmaantui virran mutkaan noin +sadan kyynärän päähän suojapaikasta ja alkoivat tutkien rannikon +pensaikkoa edetä virtaa alaspäin. Varustettuina vihollisten takaa-ajoa +varten tarpeellisilla aseilla ja sotaväreillänsä maalattuina etenivät +he päättäväisen näköisinä. Eräs heistä tarkkasi virtaa ylöspäin, toinen +tutki vastakkaista rantaa ja kolmannen tehtävänä oli urkkia alaspäin +johtavaa rannikkoa. Varmalta näytti, että osa jo oli palannut metsään, +ja näin ollen oli se hyöty, jota tulen sytyttämisestä oli odotettu, +kokonaan mennyttä. Tienviitta, joka oivalsi nopean toiminnan tärkeyden, +viittoi intiaanit ja Jasperin luokseen ja ilmoitti heille ajatuksensa. + +"Näitä päänahkaa himoitsevia roistoja on vain kolme, ja meitä on viisi, +joista neljää voidaan pitää oivallisina sotureina. Makeavesi, +huolehtikaa te tuosta nuoresta miehestä, joka on kuoleman väreillä +maalattu, ja asettukaa tähtäysasentoon; sinulle, Chingachgook, uskon +huolenpidon itse päämiehestä ja teidän, Nuolenkärki, tulee tarkata +poikasta, kolmatta heistä. Erehdystä ei saa tehdä: sillä kahta kuulaa +ei saa tuhlata samaan ruumiiseen, kun tiedämme kersantin tyttären +olevan vaarassa. Minä itse olen reservinä, jos sattuisi neljäs +ilmaantumaan tai jonkun käsi osoittautuisi epävarmaksi. Älkää +kuitenkaan ampuko, ennenkuin minä käsken. Vasta viime tingassa on +pyssyjä käytettävä, koska toiset konnat voivat kuulla laukauksen. +Jasper, jos jotakin liikettä meidän takaa rannalta alkaa kuulua, niin +luotan siihen, että te viette kersantin tyttären veneessä +linnoitukseen, ja Jumalan nimessä niin nopeaan kuin suinkin!" + +Tuskin oli Tienviitta näin järjestänyt puolustuksen, kun vihollisten +läheneminen jo vaati suurinta hiljaisuutta. Irokeesit etenivät hitaasti +virran reunaa alaspäin pysytellen aivan pensaikon vieressä. Pensasten +suhinasta ja oksien rasahduksista voitiin päättää toisenkin joukon +liikkuvan rantaa pitkin samaan suuntaan. Kun pakolaisten taitavasti +laatima suojus oli varsinaisesta rannasta hiukan ulompana, saattoivat +he nähdä molemmat joukot mutkan kohdalla. Ne pysähtyivät, ja niiden +johtajat keskustelivat hetken keskenään totisina ja hiljaisella +äänellä, ikäänkuin olisivat tahtoneet tehdä tyhjäksi salaisen +kuuntelijan tarkkaavaisuuden. He puhuivat murretta, jota molemmat +intiaanit ja Tienviittakin ymmärsivät. + +"Vesi on huuhtonut jäljet näkymättömiksi", sanoi toinen heistä, joka +oli pakolaisia niin lähellä, että häntä olisi voinut onkivavalla +koskettaa. "Vesi on huuhtonut ne niin puhtaiksi, ettei yengeesin koira +voisi niitä vainuta." -- "Valkoihoiset ovat veneillänsä jatkaneet +matkaansa", toinen päämies vastasi rannalta. -- "Se on mahdotonta, +sillä alhaalla olevien sotilastemme pyssyt ovat tarkat." Tienviitta +katsahti merkitsevästi Jasperiin ja puri hampaitaan pidättääkseen +henkeänsä. "Antaapa nuorten miestemme tarkastaa ympäristöä, ovatko +heidän silmänsä yhtä tarkat kuin kotkan", sanoi vanhin vedessä +kahlaavista miehistä. "Me olemme kokonaisen kuukauden olleet +sotajalalla emmekä ole saaneet muuta kuin yhden päänahan. Heillä on +mukanaan tyttönen, ja muutamat meidän urhoistamme tarvitsevat vaimoja." + +Kaikeksi onneksi ei Mabel ymmärtänyt näitä sanoja; mutta Jasperin otsa +rypistyi ja hänen kasvonsa hehkuivat. + +Villit lopettivat nyt keskustelunsa, ja pakolaiset kuulivat rantaa +pitkin kulkevien vihollisten hitaat ja varovaiset liikkeet ja +rapsahdukset pensaikossa, jonka oksia he hiljalleen siirsivät syrjään. +He olivat jo ehtineet suojuksen sivu, mutta vedessä oleva päämies +seisoi vielä paikoillaan ja tutkisteli rannikkoa silmillään, jotka +hänen sotaväriensä vuoksi hehkuivat kuin palavat kekäleet. Parin kolmen +minuutin kuluttua jatkoivat nämäkin kolme miestä matkaansa askel +askeleelta kuin ihmiset, jotka kadonnutta esinettä etsivät. + +Näin kulkivat he taitavasti tehdyn suojapaikan ohi, ja Tienviitta veti +suunsa hänelle ominaiseen sydämelliseen ja äänettömään hymyyn. Hänen +riemunsa oli kuitenkin ennenaikainen, sillä viimeinen joukosta katsahti +äkkiä taakseen ja pysähtyi. Tämä seikka herätti heissä heidän suureksi +kauhukseen samassa ajatuksen, että joku laiminlyönti oli herättänyt +huomiota. Sotilas palasi, kutsumatta takaisin seuralaisiaan, ja toisten +jatkaessa matkaansa eteenpäin lähestyi varovasti pensaita, joita hän +tarkasteli, kuin olisi tahtonut ne lumota. Muutamat lehdet olivat +auringon paahteesta kuivettuneet, ja tämä luonnonlaista poikkeava +seikka herätti intiaanin huomiota. Jännittävästä hetkestä huolimatta +seurasi koko joukko nuoren miehen kasvojen ilmeitä, joissa hänen +tunteittensa taistelu selvästi kuvastui. Auringon paahteen +lakastuttamat lepänlehdet olivat kuitenkin niin vähän tuoreista +eroavia, että irokeesi, kosketellen niitä käsillään, jo luuli +erehtyneensä. Ollessaan epäluuloinen koettaa kuitenkin jokainen saada +selvyyttä epäilykseensä, ja niinpä nuori sotilaskin varovaisesti +taivutti oksat erilleen ja oli samassa suojuksen sisällä, jossa hän +näki pakolaiset ikäänkuin hengettöminä patsaina, Vihollisen pidätetyn +huudahduksen ja säkenöivän katseen he tuskin kuulivat ja näkivät, kun +jo Chingachgookin tomahawki kohosi ja samassa vaipui vastustajan +pääkalloon. Irokeesi kohotti kiljuen kätensä ja syöksyi selälleen +veteen, joka kuljetti hänen nytkähtelevän ruumiinsa virtaa alas. +Delaware teki voimakkaan, mutta tuloksettoman yrityksen tarttuakseen +hänen käteensä toivossa saada hänen päänahkansa. Verestä punertuva vesi +kuljetti kuolleen mukanansa. + +"Emme saa menettää silmänräpäystäkään", sanoi Jasper vakavalla, mutta +pidätetyllä äänellä taivuttaen pensassuojukset syrjään. "Tehkää +niinkuin minä, herra Cap, jos tahdotte pelastaa sisarentyttärenne, ja +te, Mabel, pankaa pitkäksenne veneen pohjalle." + +Samassa tarttui hän keveän veneen keulaan ja kahlaten vedessä kuletti +sitä rantaa pitkin Capin auttaessa perästä -- kulkien niin lähellä +pensaikkoa kuin suinkin, jotta vihollinen ei heitä huomaisi. Hän koki +pyrkiä takaisin virran mutkaan, joka varmasti suojaisi heitä +vihollisilta. Tienviitan vene oli lähinnä rantaa, ja sen täytyi siis +vasta jälestäpäin lähteä liikkeelle. Delaware juoksi metsään pitäen +velvollisuutenaan tarkata vihollisia sillä aikaa kuin Tienviitta auttoi +seuralaisiaan veneisiin. Kaikki oli hetken työtä. Kun Tienviitta oli +ehtinyt virran mutkaan, tunsi hän äkkiä veneensä entistä keveämmäksi, +ja katsahtaessaan taakseen hän huomasi tuskaroran vaimoineen olevan +poissa. Hänessä leimahti ajatus, että he olivat pettäneet seurueen, +mutta ei ollut aikaa pysähtyä. Valitushuudot, joita alempaa virran +varrelta alkoi kuulua, tiesivät sitä, että nuoren intiaanin ruumis oli +jo ehtinyt hänen ystäviensä luo. Seurasi pyssynlaukaus, ja Tienviitta +näki, että Jasper, päästyään virran mutkaan, ohjasi venettään virran +poikki, itse seisoen keulassa ja Cap perässä istuen. Silmäys, päätös ja +toiminta seurasivat nopeasti toisiaan siinä miehessä, joka oli tottunut +rajamaasotien vaihtelevaisuuksiin. Hän juoksi nopeasti veneensä +peräpuoleen, lykkäsi sen voimakkaasti keskelle virtaa ja alkoi ohjata +sitä yli virran niin alhaalta kuin suinkin, jotta voisi olla vihollisen +maalitauluna, samalla kun hän hyvin tiesi, että toivomuksensa säilyttää +päänahkansa oli kaikkia muita tunteita voimakkaampi. + +"Pysykää virran yläjuoksulla, Jasper", huusi jalosydäminen johtaja, +soutaessaan voimakkaasti venettään, "soutakaa toisella rannalla olevaa +leppäpensaikkoa kohti. Huolehtikaa ennen kaikkea kersantin tyttärestä +ja jättäkää minun ja Suuren Käärmeen hoidettavaksi tämä mingojoukko." +Jasper heilutti airoaan merkiksi siitä, että oli hänen tarkoituksensa +ymmärtänyt. Ja nyt seurasi laukaus laukauksen perästä, joista jokainen +oli tähdätty toisessa veneessä olevaa miestä kohti. + +"Haa, ampukaa nyt pyssynne tyhjiksi, tomppelit!" sanoi Tienviitta, joka +metsien yksinäisyydessä oli vähitellen tottunut puhumaan itsekseen, +"ampukaa vain ja antakaa minulle aikaa voittaa kyynäränmatka toisensa +jälkeen minun ja teidän välillänne. Kas, se oli hyvin tähdätty, hän +nykähytti päätänsä, kun eräs luoti vei hiuskarvan hänen silmäkulmiltaan +-- mutta lyijypalanen, joka tuumankaan erehtyy, on yhtä hyödytön kuin +se, joka aina on pyssynpiipussa. Hyvin tehty, Jasper! Kersantin +herttainen tytär on pelastettava, vaikka me kaikki menettäisimme +päänahkamme." + +Sillä välin oli Tienviitta ehtinyt virran keskikohdalle ja oli melkein +vastapäätä vihollisiansa, jotavastoin toinen vene oli lähellä toisella +rannalla olevaa määräpaikkaansa. Muutama aironveto, ja vene oli +pensaikossa. Mabel kiiruhti Jasperin kera maihin, ja sillä kertaa +olivat pakolaiset pelastetut. + +Toisin oli Tienviitan laita. Hänen rohkea alttiiksiantavaisuutensa oli +saattanut hänet sangen vaaralliseen asemaan, jota pahensi lisäksi se +seikka, että kun virta oli sortanut veneen vihollisten sivu, nämä +seurasivat rantaa alemmaksi ja yhtyivät vedessä kahlaaviin ystäviinsä. +Oswego oli siltä kohtaa noin kaapelinmitan levyinen ja vene noin sata +kyynärää niistä pyssyistä, jotka herkeämättä paukkuivat sitä kohti. + +Tässä toivottomassa asemassa oli Tienviitan lujuus ja taitavuus hänelle +suureksi hyödyksi. Hän älysi, että hänen paras turvansa oli alituinen +liikkuminen. Mutta ei pelkkä liikkuminen riittänyt. Sillä hänen +vihollisensa, jotka olivat tottuneet kaatamaan juoksevan metsäkauriin, +tiesivät nähtävästi tähdätä niin, että häneen osaisivat, jos hänen +liikkumisensa koko ajan oli yhdenmukaista. Hänen täytyi senvuoksi +muuttaa veneen suuntaa ja hän souti aluksi nuolen nopeudella virtaa +alaspäin, pysähtyi jälleen ja suuntasi veneensä virran poikki. Kaikeksi +onneksi eivät irokeesit vedessä voineet uudestaan ladata pyssyjänsä, ja +rannan pensaikko esti heitä näkemästä pakolaista, jos he nousivat +maalle. Nämä asianhaarat samoin kuin se, että viholliset olivat +ampuneet pyssynsä tyhjiksi, vaikutti sen, että Tienviitta ehti päästä +tarpeeksi etäälle heistä. Mutta samalla häntä uhkasi uusi, joskaan ei +odottamaton vaara. + +Tämä vaara uhkasi sen joukon puolelta, joka oli kulkenut alemmaksi +väijyksiin ja josta intiaanit edellämainitussa keskustelussaan olivat +maininneet. Joukossa oli kymmenen miestä, ja kun he tietysti tahtoivat +käyttää hyväkseen kaikkia etuja verisen ammattinsa onnistumiseksi, niin +he olivat asettuneet sellaiseen paikkaan, jossa virta syöksyi kahden +kallion välistä ja muodosti ahtaan väylän. Tienviitta huomasi, että jos +hän tuohon ahtaaseen väylään joutuisi, niin hän samalla olisi +irokeesien kynsissä. Virta oli vastustamattoman kiivas, kallioitten +välistä ei toista laskukohtaa ollut, ja näin ollen olisi kuolema tai +vankeus varmana seurauksena, jos hän yrittäisi laskea alas. Hän +ponnisti sentähden kaikki voimansa päästäkseen läntiselle rannikolle, +sillä kaikki viholliset olivat itäisellä. Mutta sellainen yritys vaati +enemmän kuin yhden miehen voimia, ja jos hän olisikin koettanut +soutamalla viistoon ponnistaa virran voimaa vastaan, niin olisi veneen +liikkuminen suuresti vähentynyt ja viholliset olisivat siten saaneet +varman maalitaulun. Tässä hädässä teki Tienviitta totutulla +kekseliäisyydellään nopean päätöksen. Sen sijaan, että olisi pyrkinyt +väylään, ohjasi hän veneensä virran matalimmalle kohdalle ja +saavuttuaan sille sieppasi pyssynsä ja laukkunsa, hyppäsi veteen ja +alkoi kahlata kalliolta kalliolle pyrkien läntiselle rannalle. Vene +kiemurteli virran pyörteissä, liukui muutamien liukkaitten kivien yli, +täyttyi ja tyhjentyi ja saapui vihdoin rantaan muutaman kyynärän päähän +siitä paikasta, johon intiaanit olivat asettuneet. + +Tienviitta ei kuitenkaan vielä ollut läheskään turvassa. Laukaus +toisensa jälkeen pamahti, ja kuulat vinkuen suhisivat hänen korviensa +ohi. Hän kahlasi kuitenkin eteenpäin ikäänkuin lumottuna pelastaen +nahkansa, vaikka hänen harmaja takkinsa jo monesta kohti oli ammuttu +rikki. Kun hänen kerran täytyi kainaloita myöten vedessä kahlata +kantaen pyssyään ja ruutikoteloaan kohotetuin käsin, oli hän väsyä +ponnistuksistaan. Senvuoksi hän suuresti ilostui päästessään eräälle +kalliolle, joka oli sen verran vedenpinnan yläpuolella, että sen selkä +oli kuiva. Tälle kivelle hän asetti ruutikotelonsa ja asettui itse sen +taa, niin että ruumis oli osaksi suojattuna. Läntiselle rannalle ei +enää ollut enempää kuin viisikymmentä jalkaa, mutta rauhallisesti +juokseva, tumma virta teki hänet vakuutetuksi siitä, että hänen täytyi +uida rannalle. + +Intiaanit, jotka vielä hetken jatkoivat ampumistaan, kokoontuivat +rannalle joutuneen veneen luo, ja kun he huomasivat airojenkin siinä +vielä olevan, niin he hankkiutuivat soutamaan yli virran. + +"Tienviitta!" huudettiin läntisen rannan pensaikosta. "Olkaa huoletta! +Ystäviä on lähellä, eikä yksikään mingo tule virran yli sovittamatta +kuolemallaan rohkeuttansa. Teille olisi edullisinta jättää pyssynne +kalliolle ja uida yli, ennenkuin nuo roistot ehtivät lähteä veneeseen." + +"Kunnon metsästäjä ei koskaan jätä hyvää pyssyä, niin kauan kuin ruutia +on kotelossa ja kuula on taskussa. Täytyyhän minun noille raukoille +jättää joku muisto nimestäni. Vesi ei jalkojani vahingoita. Näenpä tuon +lurjuksen, Nuolenkärjenkin, noitten roistojen joukossa, täytynee hänen +toki saada palkkansa. Toivottavasti ette ole kersantin tytärtä tuonut +tänne alas ampumamatkan päähän vihollisista, Jasper?" -- "Hän on +suojassa ainakin tällä hetkellä, jos nimittäin virta on meidän ja +vihollistemme välillä." -- "Tiedän varmuudella, ettei ole olemassa +yhtäkään venettä meidän ja linnoituksen välisellä virralla, paitsi +meidän kahta venettämme, ja arvelen, että soutaminen virran poikki +meidän pyssyjemme uhatessa käy yli intiaanin ymmärryksen. En tahdo +kehua, Jasper, mutta kaikissa rajaseuduissa tiedetään hyvin, ettei +Hirvenampuja erehdy." -- "Jos teillä olisi meidän veneemme, niin +luulisitteko pääsevänne kuivin vehkein rantaan?" -- "Mutta epäviisasta +olisi teidän lähteä sillä virtaa laskemaan, sillä nuo vintiöt +muistaisivat uudelleen pyssynsä ja ruutinsa." -- "Voimme hankkia teille +veneen itse antautumatta vaaraan. Herra Cap on palannut veneen luo ja +heittää puunrungon veteen tutkiakseen sen virran kulkua, joka +ylhäältäpäin juoksee teidän kalliotanne kohti. Katsokaa, tuossa se jo +ui. Jos se sattuu kohdalle, niin nostakaa kätenne, ja vene saapuu samaa +tietä. Joka tapauksessa kääntää alempana oleva pyörre veneen niin, että +minä siihen ulotun ja voin sen pelastaa." + +Jasperin vielä puhuessa läheni uiva runko. Se lisäsi vauhtiaan virran +nopeuden kasvaessa ja saapui pian Tienviitan kallion luo. Hän tarttui +siihen ja piti sitä ilmassa. Cap ymmärsi merkin ja päästi veneen +virtaan. Se kulki samaa tietä kuin runkokin, ja hetken perästä +Tienviitta pidätti sen. + +"Työntäkää vene rantaan kohti", Jasper huusi, "viistoon virtaa vastaan, +ja hypätkää siihen!" + +Tienviitta työnsi veneen tarvittavalla voimalla, vene kulki suoraan +virran poikki, ja kun se oli ehtinyt lähelle rantaa, tarttui Jasper +siihen. Vietyään veneen pensaikon suojaan ystävykset lyhyesti +tervehtivät toisiaan sydämellisesti, ikäänkuin olisivat pitkän aikaa +olleet erossa toisistaan. + +"Katsokaa, Jasper, kolme noista roistoista on juuri astunut veneeseen. +Arvelevat kai meidän paenneen, sillä muuten he eivät uskaltaisi pyrkiä +yli virran Hirvenampujan nähden." + +Todella olikin kolme sotilasta tulossa veneellä yli virran. Kaksi +heistä oli polvillaan tähtäysasennossa valmiina laukaisemaan +kuolettavat aseensa; kolmas meloi venettä eteenpäin. Taitavasti ohjasi +hän veneen virtaa ylöspäin pyrkien ahtaan väylän yläpuolella olevaan +verrattain tyyneen paikkaan. Kepeästi kuin höyhen liukui vene. + +"Annanko tulta?" kysyi Jasper palaen halusta saada alottaa taistelun. + +"Ei vielä, nuori mies, ei vielä. Heitä on kolme, ja jos herra Cap +tietää, mitenkä hänen tulee käyttää pistoolejansa, niin voimme antaa +heidän tulla rannalle saakka. Silloin voimme anastaa heiltä veneen +takaisin." -- "Mutta Mabel?" -- "Älkää olko huolissanne kersantin +tyttärestä. Hänhän on, kuten sanoitte, turvassa puun ontelossa, jonka +aukon te sinivattupensaalla viisaasti olette --" + +Tienviitta katkaisi tässä puheensa, sillä hän kuuli pyssynlaukauksen. +Venettä ohjaava intiaani hypähti korkealle ilmaan ja lensi airo +kädessään veteen. Hieno savupilvi kiemurtelihe vastaisen rannikon +pensaikossa ja haihtui pian ilmaan. + +"Suuri Käärme sähisee!" huudahti Tienviitta iloisesti. "Rohkeampi ja +uskollisempi sydän kuin hänen ei koskaan ole delawaren rinnassa +sykkinyt. Minusta on ikävää, että hän on sekaantunut asiaamme, mutta +hänhän ei voinut tietää, missä me olimme." + +Menetettyänsä ohjaajansa joutui vene pian ahtaan väylän omaksi. +Avuttomina ja hädissään silmäilivät veneessä olevat kaksi intiaania +ympärilleen, mutta eivät voineet luonnonvoimaa vastustaa. Onneksi oli +Chingachgookille, että suurin osa irokeeseja käänsi huomionsa hädässä +oleviin tovereihinsa, muuten olisi hänen pelastumisensa ollut sangen +vaikeata, miltei mahdotonta. Irokeesien joukossa ei kuitenkaan ollut +huomattavissa mitään muuta liikettä kuin että he piiloutuivat +pensaitten taa silmillään tarkkaavaisesti seuraten veneessä olevia. +Veneen jouduttua virran pyörteeseen heittäytyivät molemmat intiaanit +pitkäkseen voidakseen pitää venettä tasapainossa. Mutta ei siitäkään +ollut apua, sillä vene kolahti kallioon, kaatui, ja intiaanit joutuivat +veteen. Vesi ei tavallisesti ole syvä ahtaissa väyläpaikoissa. Virtaan +joutuneilla ei siis ollut erikoista hätää. Suurin vahinko oli se, että +he menettivät aseensa, Milloin kahlaten, milloin uiden he pyrkivät +ystäviensä luo. Mutta vene jäi kalliolle ja hetkeksi hyödyttömäksi niin +toiselle kuin toisellekin puolelle. + +"Nyt on meidän vuoromme. Tienviitta", sanoi Jasper, kun molemmat +intiaanit kahlasivat matalimmalla kohdalla ja heidän ruumiinsa olivat +alttiit pyssynluodeille. "Yläpuolella olevasta miehestä minä pidän +huolta, ottakaa te osallenne alapuolella kahlaava!" + +Nuori mies oli niin tulistunut tapahtuman yksityiskohtia seuratessaan, +että luoti lensi hänen pyssystään, ennenkuin hän oli ehtinyt loppuun +puhua. Pyssy oli nähtävästi tuloksetta laukaistu, sillä molemmat +intiaanit kohottivat halveksivasti kätensä. Tienviitta ei laukaissut. + +"Ei niin, Makeavesi", hän vastasi, "minä en vuodata verta syyttä, ja +minun pyssyni on hyvin ja huolellisesti ladattu sitä hetkeä varten, +jolloin sitä tarvitaan. Yhden elämä on meille nyt tarpeellinen, ja +kohta saataneen tilaisuutta käyttää Hirvenampujaa Chingachgookin +puolustukseksi, joka on tehnyt uhkarohkean työn näyttäessään näille +vintiöille, että hän on heidän läheisyydessään. Niin totta kuin olen +kurja syntinen, hiipii jo muuan heistä rantaa pitkin häntä kohti!" + +Eräs vihollisen nuorista sotilaista paloi halusta saada suorittaa +jonkun huomattavan urotyön ja poistui tovereittensa luota kohti sitä +pensasta, jonka takana Chingachgook piileili. Ja kun tämä, vihollisen +huomion ollessa käännettynä toisaalle, pysyi heistä välinpitämättömänä +puuhaten suojaamisekseen, oli irokeesi valinnut itselleen paikan, josta +hän näki delawarelaisen. Hän valmistautui laukaisemaan. + +"Chingachgook lienee lähtenyt tiehensä", sanoi Tienviitta, joka ei +hetkeksikään kääntänyt katsettaan nuoresta sotilaasta. "Hän menettelee +muuten sangen merkillisesti, jos sallii tuollaisen verenhimoisen +mingoroiston niin läheltä --" + +Tienviitta keskeytti äkkiä puheensa, kohotti pitkän pyssynsä ja +laukaisi samassa kun oli saanut sen tarpeeksi korkealle. Vastaisella +rannalla oleva irokeesi tähtäsi myöskin, kun Hirvenampujan luoti häneen +sattui. Hänenkin pyssynsä laukesi, mutta piippu käännettynä kohti +taivasta, ja hän itse syöksyi pensaikkoon haavoitettuna, ellei +kuolleena. + +"Olemme Suurelle Käärmeelle tehneet saman palveluksen kuin hän meille", +sanoi Jasper. "Nuo lurjukset ovat joutuneet hämilleen ja palaavat +turvapaikkoihinsa, kun näkevät, että meidän pyssymme kantavat yli +virran. Katsokaa, onko tuo koira vai hirvi, joka ui rantaamme kohti!" + +Tienviitta kavahti pystyyn, sillä hän näki, että joku olento ahtaan +väylän yläpuolelta pyrki virran poikki, mutta sortui virran painosta +yhä alemmaksi. Hän huomasi pian sen olevan intiaanin. + +"Hän kuljettaa jotakin edessään, ja hänen päänsä on kuin pensas", sanoi +Jasper. + +"Lienee intiaanien pirunjuonia, mutta kristillinen rehellisyys voittaa +kaikki heidän metkunsa." + +Kun mies oli uinut kaksi kolmannesta virran leveyttä, selvisi hänen +tarkkaajilleen koko asia. + +"Suuri Käärme, kautta silmäni!" huudahti Tienviitta tarkaten +seuralaistaan ja hymyillen ystävänsä onnellisen saapumisen johdosta +niin, että kyyneleet tihkuivat hänen silmistään. "Hän on sitonut +heinätukon päänsä päälle ja kätkenyt siihen ruutikotelonsa. Pyssyä hän +kuljettaa eräällä puunrungolla, jota työntää edellään. Hän palaa +ystäviensä luo." + +Chingachgook saapui rantaan tovereittensa tykö, joiden aseman hän jo +toiselta rannalta nähtävästi oli käsittänyt. Noustuaan vedestä +pudisteli hän itseään kuin koira ja huudahti totuttuun tapaansa: +"Hugh!" + +"Oliko hauskaa, Chingachgook", puhui Tienviitta hänelle, "olla yksin +väijyksissä kahtatoista mingoa vastaan? Totta on, että Hirvenampuja +harvoin ampuu harhaan, mutta sotilaalta vaaditaan yhtä paljon +viekkautta kuin rohkeuttakin, ja elleivät irokeesit olisi kiinnittäneet +huomiotansa veteen joutuneisiin tovereihinsa, niin olisivat ne sinut +varmasti kuumana pitäneet." + +"Mitä tuumia delawarelaisella on?" huudahti Jasper nähdessään, että hän +äkkiä poistui Tienviitan luota ja kulki rantaan astuaksensa uudestaan +veteen. "Eihän hän toki liene niin hullu, että palaa takaisin toiselle +rannalle mahdollisesti hakemaan jotakin, jota on unohtanut? Katsokaa, +hän ui sen ruumiin luo, joka tuolla kalliolla keikkuu. Miksikä antautua +sellaiseen vaaraan?" + +"Hän tahtoo saada päänahan, joka hänen käsityksensä mukaan tuottaa +hänelle suurempaa kunniaa kuin kokonainen kenttä kuolleita, joilla on +hiukset päässä. Tunsin erään nuoren vänrikin, joka kietoutui lippuunsa +nukkuaksensa siinä veristä kuolemanunta. Nämä ovat Chingachgookin +lippuja, hän säilyttää ne näyttääkseen niitä lastenlapsilleen." Tässä +keskeytti Tienviitta puheensa, pudisti päätään ja jatkoi: "Mitä +puhunkaan! Vanhalla mohikaanipäälliköllä ei enää ole yhtäkään +jälkeläistä. Hänellä ei ole lapsia, joita voisi ilahduttaa +voitonmerkeillään, ei heimoa, joka ylistäisi hänen tekojansa. Hän on +yksinäinen mies tässä maailmassa, ja kuitenkin hän pysyy uskollisena +kasvatuksellensa ja luonteellensa! Siinä on jotain kunnioitettavaa, +Jasper, teidän täytyy se myöntää; niin, siinä on jotain arvokasta." + +Samassa nostivat irokeesit kauhean melun ja alottivat vilkkaan +ammunnan. Pelastaakseen toverivainajansa delawarelaisen käsistä +kiihtyivät irokeesit niin, että koko tusina heitä syöksyi veteen, osa +edeten aina noin sata jalkaa rannasta. Näytti siltä, kuin he aikoisivat +todella tehdä yleisen hyökkäyksen. Mutta Chingachgook jatkoi +rauhallisesti matkaansa pelastuttuansa heidän luodeiltansa ja suoritti +loppuun työnsä tavalla, joka todisti pitkää tottumusta. Senjälkeen hän +heilutti ilmassa vertavuotavaa voitonmerkkiään ja kajahutti +sotahuutonsa. + + + + +Neljäs luku. + + +"Jasper", lausui Tienviitta mohikaanin palattua, "menkää herra Capin +luo ja käskekää hänen tulla tänne. Meillä on vain vähän aikaa +neuvottelemiseen, ja senvuoksi on päätös pian tehtävä. Sillä ennen +pitkää mingot valmistelevat meille tuhoa." + +Nuori mies totteli, ja pian olivat kaikki neljä koossa rannalla +neuvottelemassa pysytellen kuitenkin suojassa ja seuraten tarkasti +vihollisten puuhia. Vähitellen oli aurinko jo laskenut taivaanrannan +taa ja hämärästä tuli äkkiä pilkkopimeä yö. Seurue kiinnitti juuri +tähän seikkaan suurimmat toiveensa, joskaan ei sekään ollut vaaratta, +sillä samalla kun se heidän pakoretkeänsä edisti, salasi se myöskin +kavalain vihollisten liikkeet. + +"Miehet", alkoi Tienviitta, "se hetki on tullut, jolloin meidän +päättäväisesti täytyy tehdä suunnitelmamme, voidaksemme toimia yhdessä +parhaan ymmärryksemme mukaan. Kohta ovat metsät pilkkopimeät, ja jos +tahdomme linnoitukseen päästä, täytyy sen tapahtua pimeän turvissa. +Mitä sanotte, herra Cap?" + +"Minun ajatukseni mukaan ei meillä ole muuta tehtävää kuin astua +veneeseen ja heti, kun on tarpeeksi pimeä, niin etteivät viholliset +meitä voi huomata, kiiruhtaa kohti satamaa mahdollisimman nopeasti." + +"Olen herra Capin kanssa samaa mieltä", lisäsi Jasper. "Mabel on liian +hento kulkeakseen öiseen aikaan yli rämeitten ja puunrunkojen." + +"Teidän mielipiteillänne, ystävät, on sekä hyvät että huonot puolensa", +jatkoi Tienviitta. "Vene liukuu nopeaan ja mukavasti, kun sitä virta +vie, ja hennolle kersantintyttärelle on tällainen matka terveellinen. +Mutta toiselta puolen ei virralla ole mitään suojaa, ja tästä +linnoitukseen asti on runsaasti kuusi peninkulmaa. Polkua taas on +vaikea löytää pimeässä metsässä." + +"Jos Suuri Käärme ja minä uimme kalliolle ja tuomme toisen veneen", +nuori merimies lisäsi, "niin on matka virtaa myöten varmin." + +"Niin, jos! -- Kuitenkin käynee se päinsä, kun vielä hiukkasen pimeämpi +tulee. Hyvä, kun asiata perinjuurin ajattelen, niin lienee se sittenkin +parasta. Tahdotteko koettaa?" + +"Tahdon tehdä kaiken voitavani Mabelin suojaamiseksi." + +"Hyvin puhuttu, Chingachgook voi teitä auttaa." + +Kun näin oli matkasuunnitelmasta sovittu, valmistautuivat seurueen +jäsenet panemaan sitä täytäntöön. Jahka pimeys oli saanut sellaisen +vallan, ettei enää voitu erottaa toista rantaa, alettiin yritystä +toteuttaa. Aika kiiruhti, Jasper ja mohikaani puuhasivat vedessä +suurimmalla varovaisuudella, jotta eivät liikkumisellaan herättäisi +huomiota. Tienviitta haki Mabelin puunontelosta ja käski hänen Capin +kera kulkea ahtaan väylän kohdalle, jonne hän itse siirsi toisen +veneen. Mabel ja Cap astuivat siihen entisille paikoilleen. Tienviitta +seisoi keulassa pitäen kiinni pensaasta, jotta ei virta venettä +tempaisi mukaansa. Jännitetyn tarkkaavina seurasivat he tovereittensa +rohkeata yritystä. + +Molemmat seikkailijat saapuivat rinnakkain uiden ahtaalle väylälle, +jossa pohjasivat. Pitäen toisiansa kädestä kahlasivat he varovaisesti +sitä paikkaa kohti, jossa vene oli. Pimeys kuitenkin sai heidät +vakuutetuiksi siitä, että he eivät näkemällä voineet venettä löytää. +Näin ollen antoi Jasper delawarelaisen, jonka tottumukseen hän +täydellisesti luotti, johtaa itseään. Helppoa ei kuitenkaan ollut +pilkkopimeässä keskellä pauhaavaa koskea kahlata ja painaa mieleensä +jokainen kohta, jotta ei harhaan joutuminen olisi edessä. Molemmat +rannat olivat heistä vain synkkiä massoja, ja puiden latvojen +muodostama viiva taivasta vastaan tuskin huomattava. Kerran toisensa +perästä he muuttivat suuntaa tultuaan odottamatta syvänteelle, sillä he +tiesivät, että vene oli virran matalimmalla kohdalla. Tämä seikka +olikin heillä ainoana varsinaisena johtona. He kahlailivat noin +neljännestunnin ajan, joka Jasperista tuntui loppumattomalta, eivätkä +kuitenkaan olleet lähempänä päämääräänsä kuin alussakaan. Samassa kun +delawarelainen neuvoi kääntymään takaisin rantaan ja yrittämään +uudestaan, näki hän edessään noin käsivarren pituisen matkan päässä +miehen liikkuvan vedessä. Jasper oli Chingachgookin vieressä, ja heille +selvisi heti, että irokeesit ovat samassa puuhassa kuin hekin. + +"Mingo!" kuiskasi Chingachgook Jasperin korvaan. -- "Suuri Käärme on +näyttävä veljelleen, mitä viekkaus on." + +Käsittäen välttämättömäksi antautua kokonaan delawarelaisen +johdettavaksi Jasper pysyi paikoillaan sillä aikaa kuin hänen toverinsa +kahlasi samaan suuntaan kuin outo mies. Seuraavassa silmänräpäyksessä +näyttäytyi hän jälleen ja kulki kohti seikkailijoitamme. Chingachgook +käänsi päätänsä ja sanoi nopeasti Jasperille: "Anna Suuren Käärmeen +yksin olla viekas." + +"Hugh!" vieras intiaani huudahti, jatkaen omalla kielellään: -- "vene +on löytynyt, mutta ei ole ketään minua auttamassa. Tulkaa avuksi, että +saamme sen irti kalliolta." -- "Mielellämme", vastasi Chingachgook, +joka osasi samaa murretta kuin vieras; "näytä tietä, me tulemme +perästä." + +Irokeesi, joka pauhinan vuoksi ei voinut erottaa äänen erilaista sävyä, +johti heidät määräpaikkaan. Edellinen tarttui veneen toiseen, Jasper +toiseen päähän ja Chingachgook keskilaitaan. Tärkeätä oli nimittäin, +ettei irokeesi näkisi valkoihoisen kasvoja. + +"Nostakaa!" sanoi irokeesi heimolaistensa tapaan lyhyesti, ja vähällä +vaivalla irtaantui vene kalliosta. Käännettyään sen ylösalaisin +tyhjentääkseen sen vedestä lähtivät he sitä kuljettamaan. Kaikki kolme +he pitivät siitä kiinni, jotta ei voimakas virta sitä veisi, ja +irokeesi, joka keulapuolesta kuljetti, suuntasi matkan kohti itäistä +rannikkoa, jossa hänen seuralaisensa olivat. + +Huomatessaan, ettei intiaani heitä ja heidän tarkoitustaan tuntenut, ja +aavistaen, että virrassa oli useita irokeeseja, delawarelainen ja +Jasper noudattivat mitä suurinta varovaisuutta. + +Vähitellen lähestyi irokeesi, joka suunnan määräsi, tovereittensa +rantaa kiskoen vastahakoiset seuralaisensa muassaan. Kerran +Chingachgook jo kohotti tomahawkinsa upottaakseen sen pahaa +aavistamattoman naapurinsa kalloon. Pelko siitä, että kuolinkirkaisu +tai uiva ruumis herättäisi huomiota, pidätti kuitenkin hänet sitä +tekemästä. Seuraavassa silmänräpäyksessä hän kuitenkin katui +päättämättömyyttään, sillä äkkiä ilmaantui veneen ympärille neljä muuta +irokeesia, jotka hekin venettä etsivät. + +Tämä joukon lisäys oli niin odottamaton ja antoi viholliselle sellaisen +ylivoiman, että itse delawarelainenkin hetkeksi joutui hämilleen, +Irokeesit, jotka täydellisesti oivalsivat löytämänsä veneen hyödyn, +kiiruhtivat se mukanansa rantaan ryhtymättä mihinkään keskusteluun. +Heidän tarkoituksenaan oli nähtävästi hakea airot, jotka he jo +edeltäkäsin olivat saaneet haltuunsa, ja senjälkeen lähettää kolme tai +neljä sotilasta pyssyineen ja ruutikoteloineen virran toiselle +puolelle. + +Näin saapuivat ystävät ja viholliset yhdessä virran itäisen rannan +puolelle, jossa vesi, samoinkuin läntisellä, oli liian syvää +kahlattavaksi. Pysähdyttiin hetkeksi, sillä oli päätettävä, millä +tavalla vene oli virran poikki ohjattava. Eräs niistä neljästä, jotka +vastikään olivat veneen luo saapuneet, oli päämies, ja kun Amerikan +intiaani on tottunut kunnioittamaan ansiokkuutta ja tottumusta, niin +olivat toiset vaiti hänen puhuessaan. + +Tämän pysähtymisen vuoksi Jasper entistä enemmän pelkäsi tulevansa +tunnetuksi, vaikkakin hän varmuuden vuoksi oli heittänyt lakkinsa +veneeseen. Intiaanit eivät kuitenkaan yön synkkyydessä tulleet +kiinnittäneeksi häneen huomiotansa, kun hän lisäksi oli riisunut +takkinsa ja paitansa ja seisoi veneen peräpuolessa toisten +keskustellessa keulassa. Toisin oli Chingachgookin laita, joka oli +keskellä verivihollisiaan eikä voinut liikkua koskettamatta heitä. Hän +pysyi kuitenkin levollisena, vaikka kaikki hänen aistinsa olivat +jännityksissä ja hän joka hetki oli valmis joko poistumaan sopivassa +silmänräpäyksessä tai käymään vihollistensa kimppuun. Vaaraa tulla +huomatuksi vähensi vielä se seikka, että hän ei kertaakaan kääntänyt +kasvojansa niitä intiaaneja kohti, jotka olivat hänen takanaan, ja niin +odotti hän intiaanin tavattomalla kärsivällisyydellä sitä hetkeä, +jolloin hänen tulisi toimia. + +"Menkööt kaikki nuoret miehet maihin hakemaan aseitaan paitsi ne kaksi, +jotka ovat veneen keulassa ja perässä. Viekööt he veneen virran poikki +rantaan." + +Intiaanit kuuntelivat rauhallisina ja jättivät Jasperin veneen perään +ja sen intiaanin, joka veneen oli löytänyt, keulalaidalle. Chingachgook +sukelsi niin syvään, että hän huomaamatta pääsi toisten ohi. +Pulikoiminen vedessä tiesi sitä, että ne neljä intiaania, jotka +jälestäpäin olivat ilmaantuneet veneen luo, uivat rantaa kohti. Kun +delawarelainen tuli vakuutetuksi siitä, niin hän asettui entiselle +paikalleen ja vartoi hetkeä, jolloin hänen tuli toimia. + +Mies, jolla on vähemmän itsensähillitsemiskykyä kuin tällä sotilaalla, +olisi varmaankin heti ryhtynyt ratkaisevaan tekoon. Mutta Chingachgook +tiesi, että vielä enemmän irokeeseja oli heidän takanansa virrassa, ja +hän oli liian kokenut sotilas tehdäkseen mitään hyödytöntä. Hän antoi +senvuoksi irokeesin syöksyä syvään veteen, ja kaikki kolme uivat +veneineen kohti itäistä rantaa. Mutta sen sijaan, että olisivat +edistäneet veneen kuljetusta yli virran, Jasper ja delawarelainen +alkoivat keskellä voimakkainta virtaa uida suuntaan, joka teki +mahdottomaksi veneen kuljetuksen rantaan. Näin tehden he kuitenkin +menettelivät viekkaasti ja vähitellen, ja intiaani luuli taistelevansa +virran voimaa vastaan. Hetken kuluttua sorti virta veneen tämän +vastavaikutuksen vuoksi ahtaan väylän yläpuolella olevaan tyveneen +kohtaan. Silloin käsitti irokeesi, ettei virta ollut syynä heidän +puuhansa epäonnistumiseen, ja kun hän katsahti taakseen, selvisi +hänelle, että syynä siihen olivat hänen apumiehensä. + +Se toinen luontomme, jonka tottumus kasvattaa, sanoi irokeesille, että +hän oli yksin vihollistensa kera. Nopeasti syöksyi hän Chingachgookin +kimppuun ja tarttui häntä kurkkuun. Molemmat raivosivat kuin tiikerit, +jättäen veneen valloillensa. Yön synkkyydessä ja sellaisen +luonnonvoiman vallassa, jossa kuolinkamppailu tuntui kauhealta, +näkyivät he unohtaneen kaiken muun paitsi verisen vihansa ja +pyrkimyksensä päästä voitolle. + +Vene jäi kokonaan Jasperin haltuun. Hänen ensi ajatuksensa oli +kiiruhtaa delawarelaisen avuksi. Mutta tärkeätä oli kuljettaa vene +taattuun turvaan, ja vaikka hän kuulikin toisiansa kurkuistaan +kiristävien taistelevien sorahduksia, kiiruhti hän, niin nopeasti kuin +voi, läntistä rantaa kohti. Pian oli hän jälleen ystäviensä seurassa, +joille hän lyhyesti teki selkoa veneen pelastamisesta ja delawarelaisen +kohtalosta. + +Jasperin lopetettua kertomuksensa vallitsi hetken ajan syvä hiljaisuus +ja kukin kuunteli jännitettynä saadakseen selville, miten vedessä +alotettu taistelu päättyisi. Mutta muuta he eivät kuulleet kuin kosken +pauhinan. + +"Ottakaa tämä airo, Jasper", sanoi Tienviitta levollisena, joskin +toisten mielestä hänen äänensä oli tavallista alakuloisempi, "ja +seuratkaa minua veneellänne. Minusta on parasta, että heti lähdemme." +--"Entä Chingachgook?" -- "Suuri Käärme on jumaliensa luona, ja me +kukin elämme ja kuolemme sallimuksen määräysten mukaan. Me emme voi +häntä auttaa, vaan uskallamme liikoja, jos jäämme tänne vaikeroimaan +kuin naiset onnettomuuden sattuessa. Tämä pimeys on kallisarvoinen." + +Heleä, pitkä, läpitunkeva huuto kaikui toiselta rannalta ja keskeytti +Tienviitan sanat. + +"Mitä tämä melu tietää, Tienviitta?" kysyi Cap. + +"Se on voitonriemua, jonka voittajat kajahuttavat; ei ole epäilystäkään +siitä, että Chingachgook on heidän vallassaan." + +"Ja me --"? huudahti Jasper jalon katumuksen valtaamana, sillä häntä +vaivasi ajatus, että olisi voinut toverinsa pelastaa, ellei olisi häntä +jättänyt. -- "Me emme voi häntä pelastaa, nuori mies, vaan meidän +täytyy tästä lähteä heti." -- "Edes yrittämättä hänen pelastamistaan? +Tietämättä, onko hän elossa vai kuollut?" -- "Jasper on oikeassa", +sanoi Mabel, joka kyllä saattoi puhua, joskin käheällä äänellä. "Minä +en pelkää, eno, ja jään tänne, kunnes tiedän, miten ystävämme on +käynyt." -- "Taitaa olla viisainta, Tienviitta", huomautti Cap. "Kunnon +merimies ei hevillä voi jättää toveriansa pulaan, ja minua ilahduttaa, +että näillä makeanveden ihmisillä on niin oikeat periaatteet." -- "Ei +auta, ei auta", vastasi malttamaton Tienviitta samalla sysäten veneen +virtaan. "Te ette tunne asioita ja senvuoksi ette myöskään ymmärrä +pelätä. Mutta jos teille elämä on kallis, niin kiiruhtakaamme +linnoitukseen ja jättäkäämme delawarelainen sallimuksen huostaan!" + +Yön pimeys alkoi hälvetä, kun pilvet hajaantuivat, mutta rantojen puut +ja pensaat synkistivät vielä virtaa kuin pilkkopimeä yö, ja veneet +liukuivat kuin mustaan onkaloon virtaa alas. Veneissä olevat eivät +kuitenkaan voineet olla aivan varmoja turvallisuudestaan, ja Jasper +seurasi tarkalleen jokaista outoa metsästä kuuluvaa ääntä. Keveästi ja +suurimmalla huolella hoidettiin airoja, sillä vähänkään kovempi loiske +olisi herättänyt valppaiden intiaanien huomiota. Jasper lausui juuri +mielipiteenään, että he kahdessa tunnissa ehtisivät virran suulle, kun +Tienviitan valpas korva kuuli kuivan puunoksan rapsahduksen itäiseltä +rannalta. + +"Miehen askelia kuuluu rannalta", sanoi Tienviitta Jasperille puoleksi +kuiskaten, mutta kuitenkin niin kovaa, että se kuului jonkun matkan +päähän. "Joko nuo kirotut irokeesit ovat aseineen päivineen veneettä +päässeet yli virran?" -- "Se voi olla delawarelainen. Mahdollisesti hän +on seurannut meidän kulkuamme alaspäin tietäen missä meidät voi tavata. +Minä lähden lähemmäksi rantaa ottamaan asiasta tarkempaa selkoa." -- +"Menkää, nuori mies, mutta olkaa varovainen älkääkä laskeko rantaan, +ellette ole varma asiastanne." + +Tuskallinen hetki seurasi Jasperin veneen katoamista, ja seurue jatkoi +matkaansa toisella veneellä uskaltaen tuskin hengittää kuullakseen +rannalta pienimmänkin äännähdyksen. Juhlallinen, ylevä hiljaisuus +vallitsi, ainoastaan veden loiskinta ja puiden humina häiritsi luonnon +unta. Kuului jälleen kuivien oksien ratinaa, ja Tienviitta oli +kuulevinaan hiljaista puhetta. + +"Mahdollisesti erehdys, sillä ihminen mielellään ajattelee asiat +sellaisiksi kuin sydän toivoo; mutta luulen että kuulin delawarelaisen +äänen." -- "Näen jotakin liikkuvan veden pinnalla", kuiskasi Mabel, +joka koko ajan kiintein katsein seurasi virran synkkää uomaa, +senjälkeen kuin Jasper oli eronnut heistä. -- "Se on toinen veneemme", +vastasi Tienviitta riemastuen. "Asiat ovat hyvin, sillä muuten nuori +mies kyllä olisi merkin antanut." + +Seuraavassa hetkessä molemmat veneet jälleen liukuivat rinnakkain, ja +Jasperin tunsivat toisessa veneessä olevat helposti. Ennen pitkää +pääsivät he myös selville siitä, että toinen miehistä oli +delawarelainen. + +"Chingachgook -- veljeni!" sanoi Tienviitta liikutettuna tämän +kielellä. -- "Mohikaanien päämies! Olen suuresti iloinen. Usein olemme +yhdessä taistelleet, mutta minä jo pelkäsin, ettemme enää saisi tavata +toisiamme." -- "Hugh -- mingot ovat naisia! Kolme päänahkaa riippuu +vyössäni. He eivät saa delawarein Suurta Käärmettä hengiltä. Heidän +sydämessään ei ole verta, ja he aikovat palata takaisin Suuren järven +taa." -- "Oletko ollut heidän joukossaan, päämies, ja miten kävi sen +sotilaan, jonka kanssa taistelit vedessä?" -- "Hänestä tuli kala ja nyt +hän makaa pohjassa ankeriasten kera. Onkikoot hänen veljensä hänet +sieltä. Tienviitta, minä olen vihollisten lukumäärän laskenut ja heidän +pyssyjänsä pidellyt." -- "Ah! minä arvasin, että hän olisi uhkarohkea", +huudahti Tienviitta englanninkielellä. "Tuo uskalias mies on ollut +heidän keskellänsä ja tuo meille tarkat tiedot heistä. Puhu, +Chingachgook, jotta ystävillemme voin kertoa, mitä tiedämme." + +Delawarelainen kertoi nyt levollisena ja totisena taistelunsa jälkeen +tekemistään havainnoista. Vastustajansa kohtalosta ei hän sen enempää +puhunut, koska sotilaan tapana ei ole kertoa yksityisseikkoja. +Voittajana erottuaan tuosta verisestä käsikähmästä hän ui itäiselle +rannalle, nousi varovaisesti maalle ja kulki pimeän suojassa +irokeesijoukon keskitse. Kerran häntä kutsuttiin, mutta kun hän sanoi +olevansa Nuolenkärki, ei häneen sen enempää huomiota kiinnitetty. +Heidän puheistaan hän pian oli päässyt selville, että he nimenomaan +vaanivat Mabelia ja Capia, joiden arvoasteesta heillä nähtävästi oli +väärä käsitys. Hän oli saanut tietoonsa myöskin sen, että Nuolenkärki +oli pettänyt heidät, vaikka ei voinut käsittää syytä siihen, kun hän +näin ollen menetti Mabelin isän lupaaman palkinnon palveluksestaan. + +"Epäilemättä tapaamme heidät vielä seuraavassa ahtaassa salmessa", +huomautti Tienviitta, "ja siinä meidän täytyy joko päästä heidän +sivutsensa tai joutua heidän käsiinsä." + +"Viisainta olisi, että Mabel muuttaisi toiseen veneeseen", Jasper +ehdotti. "Minun veneeni on tyhjä, ja Tienviitta myöntää veden päällä +liikkuessamme minun silmäni tarkemmaksi kuin omansa." + +"Siihen suostun mielelläni, nuori mies; vesihän on teidän erikoinen +alanne. Tuokaa vene lähemmäksi, että Mabel voi siirtyä siihen." + +Mabelin muutettua Jasperin veneeseen erkanivat veneet toisistaan +jatkaen matkaansa samalla varovaisuudella kuin siihenkin saakka. +Tuskallisen tunteen herätti jokaisessa ahtaan salmen lähestyminen, +sillä melkein varmaan saattoi aavistaa vihollisten tekevän kaikkensa +päästäkseen sille kohdalle ennen heitä, -- ja yritys päästä pimeässä +salmen läpi näytti tuskin mahdolliselta, kun Tienviitalla oli se +käsitys, että intiaanit olivat jakaantuneet kahteen osastoon kulkien +kumpaakin rantaa pitkin ja odottivat tilaisuutta anastaa veneet, kun ne +lähestyisivät rantoja. Jos vene kolahtaisi kalliota vasten, niin se +jäisi siihen, ellei särkyisi palasiksi, ja silloin Mabel varmasti +joutuisi vainoojien käsiin. Suurinta varovaisuutta tuli sentähden +noudattaa. Veneet jatkoivat rauhassa matkaansa, kosken kohina alkoi +kuulua, ja ennen pitkää oli virta vienyt ne ahtaaseen väylään. +Parikymmentä kertaa uhkasi kuohu täyttää veneen, mutta vankan käden +ohjaamana suoriutui se aina onnellisesti. Kerran näytti siltä, kuin +Jasper olisi menettänyt mahtinsa kosken pyörteissä, ja vene pyörähti +ympäri; mutta ponnistaen kaikki voimansa sai hän kuitenkin veneen +oikeaan väylään, ja hetken kuluttua se liukui jälleen rauhallisesti +kosken alapuolella tyynesti juoksevaa vedenpintaa. + +"Ei hätää enää", huudahti nuori mies iloissaan, "Vaara on ohi, ja te +voitte toivoa jo tänä yönä saavanne tervehtiä isäänne." -- "Jumalan +kiitos, Jasper! Teitä kiitän suuresta onnestani." -- "Tienviitta voi +täydellä syyllä omistaa suuren osan tätä ansiota. Mutta mihin on toinen +vene joutunut?" -- "Minä näen jotain veden pinnalla läheisyydessänne. +Eikö se liene ystäviemme vene?" + +Muutamalla aironvedolla oli Jasper kysymyksessä olevan esineen +rinnalla. Se oli toinen vene, mutta tyhjänä ja kumollaan. Kuori mies +oli tuskin päässyt täyteen selvyyteen asiasta, kun hän jo alkoi +katsella ympärilleen nähdäkseen uivia seuralaisiaan. Suureksi ilokseen +hän näki Capin uivan virtaa alaspäin. Vanha merimies oli pitänyt +hukkumista parempana kuin joutumista villien kynsiin. Hänet saatiin +suurella vaivalla nostetuksi veneeseen. Mitä Tienviittaan tuli, niin +arvasi Jasper hänen kahlanneen rantaan, sillä hän tiesi, ettei hän +jättänyt käsistään rakasta pyssyänsä. + +Loppumatka suoritettiin nopeasti. Jonkun ajan kuluttua alkoi kuulua +kaukaista kohinaa. Jasper selitti seuralaisilleen sen olevan järven +aaltojen tyrskyntää. Heidän eteensä aukeni matalia niemekkeitä, joiden +välissä oli lahtia. + +Tällaiseen lahteen ohjattiin vene, ja se liukui äänetönnä +hiekkarantaan. Hetken kuluttua seurue kulki linnoituksen etuvartioston +ohi, portti avattiin, ja Mabel kohtasi syleilyssä isänsä, joka hänelle +oli ollut kuin vieras. + + * * * * * + +Tienviitan muista seikkailuista kerrotaan myöhemmin ilmestyvässä +kirjassa, jonka nimi on "Taistelu Tuhatsaarilla". + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Oswego-joella, by James Fenimore Cooper + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58724 *** |