diff options
Diffstat (limited to '58156-0.txt')
| -rw-r--r-- | 58156-0.txt | 4169 |
1 files changed, 4169 insertions, 0 deletions
diff --git a/58156-0.txt b/58156-0.txt new file mode 100644 index 0000000..31e1eec --- /dev/null +++ b/58156-0.txt @@ -0,0 +1,4169 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58156 *** + + + + + + + + + + + +BARBRO BERTINGIN TYTTÖVUODET + +Kirj. + +Elisabeth Kuylenstierna-Wenster + + +Suomentanut + +Rob. A. Seppänen + + + +Tyttäreni kirjasto 3. + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, +1919. + + + + +I. + +BARBRON PÄIVÄKIRJA. + + +Lienee aivan luonnollista, että pieni, yksinäinen tyttölapsi, joka +viettää aikaansa korkeilla tuntureilla ja tuntee itsensä siellä +vieraaksi, hankkii itselleen päiväkirjan rupatellakseen sen parissa, +mutta tuskinpa sellainen kirja huvittanee ketään muuta kuin tyttölapsen +omaa äitiä. + +Barbro Bertingin päiväkirjaa, jota oli verraten säännöllisesti pidetty +niinä kahtena vuonna, mitkä hän oli viettänyt tunturiseudulla, ei +kuitenkaan voinut antaa äidin käsiin. Aikoja sitten olivat näet +Bertingin neljä tyttöä kadottaneet kauniin, iloisen äitinsä, ja +tukkukauppias Berting oli tosin hyvä isä, mutta ei ollenkaan käsittänyt +harhailevia tyttömäisiä ajatuksia ja mielialoja. + +Kun hänen Barbronsa keskenkasvuisena äkkiä muuttui sairaalloiseksi ja +hermostuneeksi ja häiritsi varakasta, vanhaa kauppahuonetta oikukkailla +mielijohteillaan, itkunpuuskillaan tai hillittömillä ilonilmauksillaan, +päätti isä aivan tyynesti, että tytön oli saatava järkiperäistä hoitoa +tullakseen "oikeaksi ihmiseksi". Kotilääkäri ja hän tulivat sellaiseen +johtopäätökseen, ettei Barbro siedä koulutyötä eikä luultavasti +myöskään kotikaupungin kosteaa, sumuista ilmaa. Hänet oli lähetettävä +tunturiseudulle. Tukkukauppias sai hänet sijoitetuksi erääseen +pappilaan lähelle Norjan rajaa hyvin sivistyneeseen papinperheeseen. +Rouvan sisar, keski-ikäinen filosofian kandidaatti, oleskeli myös +tässä hiljaisessa kodissa. Hänen ja papin oli määrä opettaa Barbrolle +kouluaineita, ja rouva otti -- liian harkitsemattomasti kyllä -- +neuvoakseen nuorelle tytölle talousaskareita. Jos hän olisi paremmin +tuntenut ruskeakiharaisen pikkuvieraansa, niin hän olisi oivaltanut, +ettei hänen kärsivällisyytensä riitä likikään perehdyttämään +Barbroa käytännöllisiin toimiin, niin säveän hyväntahtoinen ja +lauhkealuontoinen kuin hän olikin. + +Neiti Winterin ja pastorin ei myöskään kannattanut kehua nuoren +oppilaan edistymistä erikoisen loistavaksi, mutta se ainakin oli +varmaa, että tyttö tervehtyi ja voimistui ylängön puhtaassa, raikkaassa +ilmassa. Barbro nautti hiihtoretkistä, luistelumatkoista, mäenlaskusta +ja lumisodasta. Papinperhe ei ottanut osaa näihin huvitteluihin, mutta +Barbro sai olla Lailan ja Silokin kanssa, jotka olivat kansanopiston +käyneitä lappalaisperheen lapsia ja joiden vanhemmat olivat luopuneet +paimentolaiselämästä ja asettuneet asumaan omaan, komeasti rakennettuun +taloonsa keskelle kirkonkylää. Kokonaista kaksi vuotta sai Barbro +olla täällä levossa ja hiljaisuudessa. Hänen tulinen, vilkas +mielikuvituksensa ei saanut täältä paljoa askartelun aihetta. Luonto +oli liian suuri ja mahtava, jotta siihen olisi voinut syventyä. Hän +kertoi usein päiväkirjalleen, että tunturit peloittivat häntä. Ne +olivat kuin portittomia muureja, joiden yli hän ei koskaan päässyt. +Niin paljon kuin hän yrittelikin kavuta, ei hän kuitenkaan ollut +päässyt korkeimmalle laelle. + +Barbro oli ennen, "asuessaan ihmisten ilmoilla", kuten oli tapana +sanoa, aikonut ruveta kirjailijaksi, mutta kirjallisten lahjojen jäljet +näkyivät täällä erämaassa hautautuneen kinoksiin. Jokunen pieni, +lapsellinen runonpätkä tahi kömpelö luonnonkuvaus sai kyllä sijansa +päiväkirjassa, mutta palava halu kirjoittaa kirjoja sammui hiljalleen +yksitoikkoisuudessa. + +Tukkukauppias Berting, joka hyvin mielellään tahtoi tytöstään +samanlaista kuin muista siskoista ja joka ei sietänyt kesyttömän +linnun siipien räpytystä, oli erittäin tyytyväinen, kun pastori +ilmoitti hänelle, että Barbron huimuus oli talttunut. Hän saattoi +kyllä hihkaista ilosta vähän liikaa, kun posti saapui tahi kun aurinko +nousi vuoren takaa tahi kun villijoutsenet joikuivat lammella, mutta +muuten ei häntä ollut työläs hoitaa. Toisinaan kyllä sattui, että hän +näytti alakuloiselta ja levottomalta, mutta sehän oli tavallista hänen +iässään. Se oli vain jonkunlaista mielen kasvukivistystä. Jahka hän +vielä vaurastui ruumiin ja sielun puolesta, niin tukkukauppias sai +nähdä hänen seuraavan sisariensa esimerkkiä ja kasvavan kelpo naiseksi. + +Sehän kuulosti koko lupaavalta, ja kun tuntureilta saapuvat tiedot +edelleenkin olivat suotuisia, niin päätettiin, että Barbro sai palata +kotiin siksi päiväksi, jolloin hän täytti seitsemäntoista vuotta. + +Ulla-täti, joka uutterasti hoiti Bertingin taloutta, iloitsi kylläkin +tyhmästi luullessaan saavansa veljentyttärestään talousapulaisen. Ei +ainoastakaan tyttärestä ollut hänelle apua ollut, sen jälkeen kuin +Birgit oli mennyt naimisiin Bengt Malmin kanssa ja Elsa lähtenyt +Lundiin lukemaan lääkäriksi. Aina, tytöistä nuorin, kävi vielä koulua +eikä hänestä muutenkaan ollut varaa toivoa talousihmistä. Hänellä oli +aina ollut selvillä elämäntehtävänsä. Se oli isän iso konttori. + +Mutta Barbrolla -- hänellä ei ollut ainoatakaan suunnitelmaa -- ei +mitään viitoitettua uraa. Häntä voi täti käyttää; tosin hän oli ollut +mahdottomampi kuin kaikki muut kolme yhteensä, mutta nyt hän oli kai +oppinut hillitsemään höynäilyään ja konstejaan. + +Ei ollut tapahtunut kertaakaan, ettei viisas ja hyvin harkittu teko +olisi tuottanut talolle hyötyä, niinkuin oli tarkoitettu. Ulla-täti +luottikin täydellisesti veljensä tarkkanäköisyyteen kaikissa suhteissa. + +Kun Barbro oli lukenut kirjeen, joka lupasi hänet kotiin +syntymäpäiväksi, alkoi hänen sydämensä sykkiä rajusti ja veri kohista +suonissa kuin kevätpuro. + +"Hurraa! Hurraa! Hurraa! Minä pääsen kotiin!" huusi hän, niin että koko +talo kajahteli, mutta ei kukaan juossut ottamaan osaa hänen riemuunsa +enemmän kuin hillitsemään hänen ryöppyävää mielenpurkaustansakaan. + +Pastori oli kylällä kastematkalla. Neiti Winter oli mennyt kasveja +keräämään. Ja papinrouva ei suinkaan päästänyt käsistään kauhaa, jolla +hän syvämietteisesi hämmenteli pataa, lähteäkseen suin päin katsomaan, +mikä ilo oli yllättänyt Barbron. + +"Hurraa! Hurraa!" kuuli hän yhä lähempää ja samalla vuoroin juoksevia, +vuoroin hyppiviä askeleita pitkin epätasaisia, kuoppaisia lattioita, +joiden poikki tilkkumatot kulkivat kuin mitkäkin suoportaat. + +Äkkiä syntyi taas hiljaisuus. Kepeät askelet suuntautuivat toisaalle. + +Barbro oivalsi heti menettelevänsä sopimattomasti kilttejä Granlundeja +kohtaan, jos hyökkäisi heidän kimppuunsa tuo ihana ilosanoma kädessä. +Silloin he luulevat, että hän on viihtynyt kauhean huonosti. Ja niinhän +ei asian laita oikeastaan ollut. Hän oli vähitellen oppinut pitämään +sekä metsistä että lakkasoista, tunturilakeuksista ja kimaltelevista, +tummista vesistä, mutta täysin kotiutua hän ei voisi milloinkaan tähän +syvään yksinäisyyteen -- eikä myöskään pappilan puutteellisiin oloihin. + +Hän oli katkerasti kaivannut kaunista tornihuonettaan, kun vertasi sitä +siihen matalaan, vetoisaan ja ahtaaseen päätykamariin, jossa hän täällä +asui. Paitsi kehnoa rautasänkyä, pakkalaatikosta kyhättyä pesutelinettä +ja ruskeaa piironkia oli huoneessa pieni kivikova sohva, pari puutuolia +ja kaksilaatikkoinen pöytä. Ikkunan neljä lasiruutua oli aikojen ahava +purrut vihreänkarvaisiksi. Uutimet riippuivat tynkämäisinä ja koviksi +tärkättyinä niukoissa laskoksissa kahden puolen ikkunanpieliä, joihin +ne olivat sidotut punaisilla villanauhoilla. + +Näköala oli suurenmoisen kaunis ja laaja. Silmä näki peninkulmien +päähän yli järvien ja viljeltyjen maiden, kuten Barbrosta tuntui, mutta +lopulta kimmosi katse takaisin, sillä kauimpana yleni alaston, ikävän +näköinen tunturi, joka sulki näköalan. + +Tänään Barbro ei ajatellut tunturia eikä hän katsellut alas +laaksoonkaan, missä niittyvilla kimalteli ja karvaiset, mustat jäkälät +hiiviskelivät pitkin maanpintaa kuin mitkäkin parrakkaat pikku tontut, +jotka tavoittelevat toisiaan kiinni. + +Hän katseli kirjettä säteilevin kasvoin. Näin isä kirjoitti: + + Rakas tyttöni. + + Nyt kai olet terve ja reipas, niin että siedät tätä + meikäläistäkin ilmaa? On jo aika, että saamme Babimme kotiin. + Täti ja siskot ovat myös sitä mieltä, että olet jo kauan ollut + poissa. + + Minä en mitenkään ehdi tulla hakemaan sinua; olethan nyt jo niin + iso, että tulet toimeen omin neuvoin, luulemma. Kun enää on vain + muutamia viikkoja jäljellä siihen, kun Bertingin tyttö n:o 3 + täyttää seitsemäntoista vuotta, ja mainittua henkilöä odotetaan + perhepiirissä nimenomaan tuoksi päiväksi kotiin, niin saat + laittautua matkalle mahdollisimman pian. + + Rakas lapseni, me iloitsemme sydämestämme saadessamme toivottaa + sinut tervetulleeksi luoksemme -- ei enää loruilevana koulutytön + hupakkona, jonka päässä pyörii kaikenlaisia hassuja haaveita, + vaan järkevänä, hauskana neitona, joka ei kujeile. + + Ulla-täti lähettää sinulle terveisiä ja sanoo, että hän toivoo + saavansa sinusta sekä hyötyä että huvia, ja Aina -- meidän + entisen ravakka "Pojumme" -- lupaa rutistaa sinut kuoliaaksi, + niin että saat olla varuillasi. Niin, Poju on tosiaankin + ahkeruuden, hyvän käytöksen ja iloisen reippauden loistava + esimerkki. Ajattelehan, kuinka hän on kasvanut -- hipuu jo + melkein pappansa pään yläpuolelle. + + En ehdi kirjoittaa enempää. Eihän minulla enää muuta sanomista + olekaan, kuin että ilmoitan asian yht'aikaa pastorillekin ja + lähetän matkarahat sekä odotan sinua päivänä, jonka itse saat + mahdollisimman pian määrätä. + + Uskollinen isäsi August Fr. Berting. + +Taannoin Barbro oli vain pikimmältään lukaissut kirjeen ja tuntenut +suurta riemua. Nyt hän pyyhkäisi sitä miettivästi kädellään, ja hänen +kasvojensa ilme vaihtui. Punaisen suun ympärille nousi väreitä, mutta +niitä ei nostattanut itku, vaan jokin kiihkeän levottomasti kyselevä +odotus. + +Isä ei ollut maininnut sanallakaan, että häntä ikävöitiin, vaikka +sellainen lie tarkoitus ollut. Isä lausui ajatuksensa aina lyhyesti +ja kuivahkosti. Ulla-täti tarvitsi hänet talouteen, se oli kaikkea +muuta kuin houkuttelevaa, ja sellaiseen touhuun hän ei kyennyt hivenen +vertaa. Hän tulee ehkä liikuskelemaan kotonaan jokseenkin samalla +tavalla kuin täälläkin puuttumatta mihinkään, mitä muut tahtovat hänen +tekevän. Oli hirveää olla niin kykenemätön ja -- hän oli myös haluton. + +Tämä itsetunnustus sai hänet alakuloiseksi ja hän huokasi raskaasti. +Monen monta kertaa hän oli vertaillut itseään siskoihinsa ja huomannut, +kuinka paljoa paremmin nämä suoriutuivat kaikesta. + +Birgit oli mainion sievä nuori rouva, jolla oli maailman suloisin +pikku typykkä, jota hän hoiti mallikelpoisesti. Ja hän oli niin etevä +perheenemäntä, että Ulla-tätikin ylisti häntä maasta taivaaseen. + +Elsa suoritti tutkintonsa aina parhailla arvolauseilla, ja toverit +pitivät häntä sekä velvollisuuksien täyttämisen että rattoisuuden +esikuvana. Einar-serkku ja hän olivat kuin parivaljakko; he pysyivät +aina yhdessä ja vetivät tasaväkisesti. + +Ja Aina, kaikkien suosikki, varsinkin isän -- hänhän oli +luokkansa paras eikä väsynyt milloinkaan. Hän otti osaa kaikkiin +urheilukilpailuihin, ja myötäänsä oli sanomalehdessä, että +"urheilumaailmassa hyvin suosittu neiti Aina Berting, vaikka onkin +nuorin kilpailijoista, voitti ensimmäisen palkinnon". + +Hänellä oli kaikenkokoisia pokaaleja ja mitaleja, mutta Pojun +mieleenkään ei johtunut ylpeillä voitonmerkeistään, hän oli vain +tyytyväinen. Ja selvää oli, että voitot merkittiin kirjaan. Berting +nuorempi oli synnynnäinen numeroihminen. + +No, siihenkö ilo loppuikin? Niinkö pian kupla puhkesikin, Babi hupakko? +Hän veti otsansa ryppyyn, painoi kyynärpäänsä pöytää vasten ja rupesi +punomaan hiuksiaan sormiensa välissä. Hänen käsiensä oli uskomattoman +vaikea pysyä alallaan. Ne pelailivat tuhansin eri tavoin, milloin +haparoivat hiuksia, milloin sormeilivat toisiaan, milloin hyppivät tai +laahustivat pöydällä, milloin hypistelivät hametta, milloin liehuivat +ilmassa. + +Hän ajatteli kulmat kurtussa ja huulet puoliavoimina. Isän kirja oli +äkkiä vienyt hänet lähemmä kotia, joka viime vuosina oli hänestä +toisinaan tuntunut omituisen kaukaiselta. Mutta nyt hän pääsee takaisin +omaan rakkaaseen huoneeseensa. Hän tapaa kotikaupungin kaduilla +tuttavia, saa kutsuja päivällisille ja tanssiaisiin, kuten aikaihmiset +ainakin, ja sitten luultavasti menee kihloihin ja naimisiin, jos +ilmestyy joku, joka hänestä huolii. + +Hän saa olla yhdessä muutamien luokkatoveriensa kanssa ja elvyttää +vanhoja koulumuistoja. Harriet Lindvall ja Gudrun Wilkens jatkavat +lukujaan ja suorittavat ylioppilastutkinnon. Toiset olivat päässeet +koulusta viime keväänä. + +Mutta se, jonka tapaaminen tuotti Barbrolle suurinta iloa, oli +Sonja Thomas, hänen kouluaikansa paras ystävätär. Nyt, sen jälkeen +kuin Barbrosta oli tullut tunturihiiri (Sonjan antama nimitys), +he olivat vieraantuneet toisistaan koko lailla. Alussa he olivat +kirjoitelleet ahkeraan, mutta kun Barbro ei osannut kertoa muusta kuin +tunturiluonnosta ja yksitoikkoisista päivistä, ajatteli Sonja olevan +turhaa kuvailla kaikkia tanssiaisia ja pitoja, joissa hän kävi. Hän +oli viettänyt koko kesän tanskalaisessa kylpylaitoksessa ja lähettänyt +sieltä vain silloin tällöin jonkun maisemakortin, mutta Barbro ei +epäillyt hetkeäkään, että he tulevat entiselleen, kunhan vain pääsevät +oikein rupattelemaan -- ja nauramaan! Hän kuuli aivan selvästi Sonjan +heleän, tarttuvan naurun. Sitä ei kukaan jaksanut vastustaa. Rakas, +vallaton, ihastuttava Sonja, kuinka rajattoman hauskaa on saada taas +kävellä hänen kanssaan käsikoukussa! + +Barbro loisti riemusta tätä ajatellessaan, ja ilo läikähdytti häntä +niin valtavasti, että hänen täytyi pyrähtää ulos luonnon helmaan. +Taivas oli kuulakan sininen, valoa säteilevä ilma oli oikein kesäisen +lämmin, vaikka jo oli elokuun loppu. Pienellä piha-aukealla lojua +lekotteli valkea lappalaiskoira. + +Parilla harppauksella Barbro pääsi ystävänsä Vahdin viereen. Hän +tarttui koiran etukäpäliin, nosti sen pystyyn takajaloilleen ja rupesi +tanssimaan haukkuvan kavaljeerinsa kanssa rallattaen: + + "Minä lähden kotihini, pois, pois, pois! + Minä lähden kotihini, pois, pois, pois, + ihan minä ilohoni halkeen!" + +Tulipa vihdoin rouva Granlund eteisen kuistille ja kysyi verkkaisen +laulavalla äänellään: + +"Mitä meteliä tämä on, Barbro? Hiljaa, Vahti!" + +"Anteeksi, Sara-täti! Kiitos musiikista, Vahti! Ja nyt suu kiinni, +haukkuseni. Käyppä taas paistattamaan päivää." + +Barbro kiepsautti kullanruskean hiuskiemuran otsaltaan ja juoksi +papinrouvan luo. + +"Sinä olet aivan resuisen näköinen, Barbro, ja hirveän muistamaton +olet myöskin, rakas ystävä. Sanoinhan sinulle, että sinun on tultava +keittiöön oppimaan keittämään helppotekoista porkkanahilloketta, mutta +olen saanut odottaa turhaan. Jos tahtoo jotakin saada aikaan tässä +maailmassa, hyvä lapsi, niin on oltava huolellinen ja säntillinen." + +Kun Sara-täti pani puhekoneensa käyntiin, niin syntyi siitä aikamoinen +moraalisaarna, kuten Barbro nimitti noita joka päivä uudistuvia +kehoituksia, joiden teho, paha kyllä, oli vallan vähäinen. Kyllähän +Barbro tarjoutui toisinaan sekä puutarhatöihin että talousaskareihin, +mutta Sara-täti ei voinut milloinkaan luottaa häneen, sillä kesken +kaiken hän saattoi kiintyä lukemaan jotakin kirjaa tahi takertua +johonkuhun muuhun papinrouvan mielestä aivan joutavaan hommaan niin +kovasti, että jätti työnsä sikseen. Hän koetti kuitenkin näyttää +hyvin katuvaiselta ja taipuvaiselta korjaamaan laiminlyöntinsä, ja +sentähden tuntui rouva Granlundista varsin ihmeelliseltä, kun hän sai +vastaukseksi: + +"Sara-täti, porkkanahilloke saa minusta nähden olla niine hyvineen. +Minä en kajoa siihen sormellanikaan tänään. En halua puuttua mihinkään +ikävään, tahdon vain iloita." + +"Mitä nyt on tekeillä?" + +Barbro sävähti hehkuvan punaiseksi. Kas niin, nyt hän kuitenkin oli +ilmaissut ihastuksensa, ja hän _ei ollut_ tehnyt sitä hienosti eikä +kiltisti. Senvuoksi hän sanoikin erittäin säveällä ja hyvin hiljaisella +äänellä: + +"Minä saan matkustaa kotiin kolmen viikon päästä, ja vaikka olen +viihtynyt täällä mainion hyvin, niin on kuitenkin oikein hauska päästä +isän, siskojen ja toverien pariin." + +"Sen kyllä ymmärrän", myönsi Sara-täti, "mutta vahinko vain, että +Barbro on niin vähän oppinut. Se ei ainakaan ole minun vikani." + +"Ei tietystikään! Jos minulla olisi ollut vähänkin taipumusta, niin +minusta olisi täällä tullut paksu keittokirja, ja silloin olisin +kelvannut vaikka minkä vanhan, sairastelevan syömärin ruoanlaittajaksi, +mutta eikö täti usko, että oppi voi jäädä minuun kypsymään ihaniksi +tulevaisuuden hedelmiksi?" + +Säteilevät,siniset tytönsilmät välkkyivät kuin kokonainen kimppu +auringonsäteitä vakavaa, harmahtavaa papinrouvaa kohden, jonka tukka, +hipiä ja puku, jopa luonnonlaatukin olivat samanväriset. + +"Siitä minulla ei ole mitään toivoa", vastasi Sara-täti aivan kuin +kirjasta lukien, "mutta saattaa olla, että sallimus voi keksiä sinulle +jotakin muuta hyödyllistä tehtävää". + +"Niin, Sara-täti, mustilla lampailla on aina eriskummaisuuden arvo. +Ja kun joku oikukas olento kyllästyy virheettömiin valkoisiin, niin +ehkäpä hän sitten vilkaisee hyväntahtoisesti minun puoleeni. Kaikkein +edesvastuuttominta lienee naimisiinmeno, niin että se kai on minun +ainoa pelastukseni." + +Sara-tädin kuihtuneille kasvoille nousi ankaran paheksuva ilme. + +"Sinä puhut puuta heinää, lapsi. Ei mikään naisen kutsumus ole suurempi +ja tärkeämpi kuin olla hyvä puoliso." + +"Hohhoo ja-jaa", naurahti Barbro parantumattoman vallattomasti, "siinä +meni sekin mustan lampaan tulevaisuudentoive. Rakas Sara-täti, silloin +on parasta, että pyhitän sieluni porkkanahillokkeen keittoon osatakseni +edes jotakin." + +"Ei se ainakaan haittaisi", vakuutti rouva Granlund järkähtämättömän +tyynesti. + +"Aion tästä lähteä Enok-setää vastaan. Hänellä on kai paljon kantamista +kylältä -- onnellisten vanhempien antamia lahjoja. Oikein käy sääliksi, +kun hän saa yksinään retuuttaa puolta tusinaa poronjuustoa ja lisäksi +ehkä karhunpaistia. Täytyy muistaa, Sara-täti, että hänen oikeassa +käsivarressaan on leini." + +Rouva Granlund vain pudisti päätään ja huokasi raskaasti. Nykyisessä +mielentilassaan Barbro ei kuitenkaan paljoa välittänyt, millä tavoin +hänelle lähtölupa annettiin, vaan lensi sisälle hakemaan hattuaan ja +sitten takaisin ulos. + +Hän oli kulkenut tuon tien metsän halki ja ketojen poikki lukemattomia +kertoja, poiminut kevään ja kesän kukkia rantanotkosta ja nähnyt +lumivyöryjen, jotka auringon lämpö oli irroittanut, luisuvan pitkin +rinnettä, kunnes ne heittäen kaiken arvokkuutensa roiskahtivat +hillittömästi viimeiseltä jyrkänteeltä alas ja musertuivat rosoisiin +kalliopaasiin. + +Hän oli opastanut eksyneitä matkailijoita oikealle tielle ja +vaeltanut täällä Lailan ja Silokin parissa, jotka aluksi olivat +ymmärtäneet häntä yhtä vähän kuin hän heitä. Tänään hän ei ollut +halukas olemaan kenenkään oppaana eikä hän myöskään tahtonut kuunnella +tunturitoveriensa haparoivaa ja hitaanpuoleista keskustelua. He eivät +kuitenkaan ymmärtäneet, että hänestä oli suuri ilo lähteä tältä +seudulta, missä heidän mielipiteensä mukaan ei puuttunut mitään +viihdyttävän elämän edellytyksiä. + +Erään matkailijan hän kuitenkin kohtasi. Tämä oli nuori mies, jolla oli +reppu selässä ja ylioppilaslakki päässä. Hän kysyi tietä kylään. + +"Kääntykää takaisin ja seuratkaa minua, niin pääsette sinne", selitti +Barbro kuivahkosti. Hän ei tahtonut, että matkailija häiritsisi hänen +ajatuksiaan. + +Mutta onhan selvää, että kun kaksi nuorta ihmistä kulkee rinnakkain +kapealla tiellä, heidän täytyy sanoa toisilleen jotakin. Ja Barbro se +muuten aloitti puheen. Hän osoitti seuralaiselleen erästä jäätikköä, +joka välkkyi kaukana ruusunhohteisessa auringonpaisteessa. + +"Ette ole norrlantilainen", sanoi nuori mies. + +"En olekaan, olen Länsi-Ruotsista, vaikka olen asunut täällä pari +vuotta. Mutta nyt saan lähteä kotiin." + +"Sepä ihmeellisen hauska sattuma. Mitähän, jos osuisimme +matkatovereiksi? Jollen erehdy, olemme teidän kielimurteestanne +päättäen samasta kaupungista." + +"Hyi, sen kyllä kuulee; huomasin sen heti", selitti Barbro +vilpittömästi. "Tuskin lienee toista murretta, jonka niin helposti +tuntee, mutta minä luulin sen jo jonkun verran karisseen puheestani." + +"Samaa minäkin olen luullut itsestäni", nauroi nuori mies, "mutta tuon +murteen laita on niinkuin seebran viirujen, joista aapiskirja opettaa, +etteivät ne milloinkaan lähde pois. Olen sille kuitenkin tällä kertaa +kiitollinen. Oli hyvin hauska tavata joku ihminen tässä erämaassa." + +"Vieläkös mitä, ei täällä ole niin harvassa ihmisiä, olette varmaankin +eksynyt oikealta suunnalta. Eikö teillä ole karttaa tai kompassia, kun +ette osaa edes kylään?" + +"Älkää pilkatko, neiti! Karttani jäi erääseen autiokotaan, jossa vietin +viime yön, ja kompassi unohtui Jellivaaran hotelliin." + +"Meillä on muutamia kosketuskohtia", nauroi Barbro. "On virkistävää +kuulla kerran muidenkin huolimattomuudesta. Saatte uskoa, että minun +huolimattomuuttani märehditään aamusta iltaan." + +"Nielaistaan se nyt sitten lopullisesti. Asiasta toiseen, sallitteko, +että sanon, kuka ja mikä minä olen? Me ruotsalaiset esittelemme +mielellämme itsemme." + +"Niin, ja sitten on koko runollisuus tipotiessään." + +"Olisiko teistä sitten erinomaisen runollista, jos sattuisimme +vastakkain oman kaupunkimme kadulla ensi talvena, ja te ajattelisitte: +tuo on se, jonka tapasin tuntureilla. En tiedä, mikä hänen nimensä on, +mutta hutilus oli, kun karttansa ja kompassinsa unohti." + +"Ei ole ensinkään varmaa, että osumme vastakkain. Kaupunki ei ole +niinkään pieni. Yhtä luultavaa on, että tämä jää vain erämaan +seikkailuksi. Kohdattiin vain ja sitten hyvästi. Nyt te jo osaatte +mennä, minä käännyn takaisin. Näen Enok-sedän -- pastori Granlundin -- +tulevan tuolla. Minun on mentävä häntä vastaan." + +"Mutta jos joudumme samaan junaan, ettekö silloin tahdo minua tuntea, +neiti?" + +"Kyllä, miks'ei!" Barbro nyökäytti päätään toverillisesti. "Sanokaamme +_au revoir_." + +Kohta tämän jälkeen Barbro huusi: + +"Enok-setä, hohoi!" + +Ylioppilas oivalsi, ettei tyttö piitannut hänestä sen enempää. Kohtaus +oli hänen mielestään aika virkistävä, ei siksi, että neiti olisi ollut +erikoisen näköinen tai muuten viehättävä, mutta hänen käytöksensä +oli reipas ja luonnollinen eikä hän välittänyt keimailla kauniilla +silmillään enemmän kuin sanoa mitään "purevaakaan", kuten muut tytöt. + +Hän olisi voinut lyödä vaikka vetoa, että tuo tyttö oli Barbro Berting, +joka oli paljon kujeillut koulussa ja jota Harald Witt oli yhteen +aikaan hakkaillut. Hänethän oli lähetetty pois kotoaan, kun pappa +Berting oli kyllästynyt hänen juonitteluunsa, kuten Inga Rolander oli +kertonut. Nyt hän ei ollut ensinkään juonittelevan näköinen, mutta +tuskinpa sellainenkaan, kuin tukkukauppias toivoi. Hänessä oli liian +paljon lennokkuutta soveltuakseen Bertingin taloon. Hän sanoi itseään +hutiloksi -- se ei ole miellyttävä ominaisuus tytössä! + + * * * * * + +Illalla Barbro kirjoitti päiväkirjaansa: + +28/8. Tapauksista rikas ja suloinen päivä. Ensin isän kirje, joka +sai minut iloiseksi ja sitten pahoilleni ja sitten taas iloiseksi. +Sitten ylioppilas. Saattaa olla hyvä, että merkitsen muistiin hänen +ulkomuotonsa, jos sattuisimme tapaamaan. On aika jännittävää muistella +sitä sitten, kun haukotuspäivät tulevat. Minä ja'an ajan: + +Punaisiin päiviin = iloisiin ja sisällysrikkaisiin. + +Sinisiin päiviin = uutteran työn varsinaisiin päiviin. + +Haukotuspäiviin = ikäviin, tyhjiin ja pitkiin. + +Ei mutta, nytpä unohdan kirjoittaa ylioppilaasta. Hän oli notkea ja +sorearyhtinen, jalat suorat ja niska hirveän hauska. Tukka oli ruskea +ja lyhyeksi leikattu. Kasvot parahultaisen kokoiset ja nenä juuri +semmoinen kaartuva, jota en ikinä osannut piirustaa koulussa, vaikka +kuinka olisin tuijottanut 'Nuoren roomalaisen' mallipäätä. Suu kyllä +kehittyy edukseen, kun viikset kasvavat. Se on leveähkö. Silmät -- +niin, niitäpä en muistakaan, vaikka ne eivät olekaan vähäpätöinen +tuntomerkki. + +Se johtuukin siitä, että tunnen vain harvoja poikia" -- hän veti +paksun viivan viimeisen sanan yli ja kirjoitti sen sijaan -- "herroja. +Ne ovat Harald Witt, mutta hän on Karlberg-opistossa, ja Gunnar +Örn kauppaopistossa ja Holger Boye, joka lueksii Lundissa. Hän on +lähettänyt minulle terveisiä Elsan kautta, mutt'ei ole kirjoittanut +kertaakaan. + +Barbro laski kynän lepäämään ja katsoi nyrein mielin kirjaan. Mitä +roskaa hän oli taas töhertänyt! Hänen päiväkirjansa, josta tietysti +piti tulla siistin asun ja lennokkaiden ajatusten näyte -- niin hän oli +päättänyt -- olikin itse asiassa surkean sekasotkun temmellystanner, +jossa vilisi mustetahroja, pyyhittyjä kohtia, vinoja rivejä, hutiloiden +kirjoitettuja säkeistöjä, hät'hätää kyhättyjä mietteitä ja hajanaisia +ajatuksia. Kesken kaiken töksähti esiin selostus kermakaramelleista ja +penikkataudin oireista. Barbro näet odotteli vahvasti saavansa Vahdin +perillisen mukaansa kotiin. + +Hän kastoi kynän uudelleen ja päätti kirjoittaa jotakin järkevää, koska +tämä päivä tavallaan aloitti uuden vaiheen hänen elämässään. Tyhjälle, +valkealle lehdelle hän siis kirjoitti: + +"Barbro, sinä Bertingin huonekunnan tyhmin, laiskin ja epäonnistunein +jälkeläinen, paranna itsesi. Sano itsellesi: 'minä tahdon' -- ei, se ei +auta. Keksi jotakin muuta. 'Uppåt och framåt' [Ylöspäin ja eteenpäin. +Suom.], se olkoon valiolauselmani." + +Hän viskasi kynän pois, sillä äkkiä juolahti hänen mieleensä uusi +aate. Hän piirtää käsivarteensa U:n ja F:n. Erään merimiehenkin hän +oli nähnyt piirtävän sillä tavoin nimikirjaimensa. Barbro kärsi kivun +kuin spartalainen tehdessään tämän suurtyön ja raapiessaan ihonsa rikki +syövyttääkseen käsivarteensa nuo pienet, epäselvät kirjaimet avuksi ja +opiksi itselleen hädän hetkenä. + +Ei ollut ketään, jolta hän olisi kysynyt neuvoa; isän puoleen hän ei +tohtinut kääntyä, jos oli tehnyt jotakin hassua, ja vielä vähemmin +Ulla-tädin puoleen. Birgit asui Tukholmassa, ja hänellä oli työtä +omissa oloissaan. Vanha isoäiti Skoonessa oli ainoa, mutta sill'aikaa +kuin kirje ehtii kulkea edestakaisin, saattoi Barbro tehdä monia +tyhmyyksiä, kun sille päälle sattui. Huu, kuinka hän katui myöhemmin +-- hän tunsi olevansa aivan kuin pimeänarka, joka ei löydä tietä +päivänvaloon. + + + + +II. + +SYNTYMÄPÄIVÄ. + + +Barbrosta oli tosiaankin aika noloa jäädä ihan ilman matkaseikkailuja, +joita olisi voinut kerroskella tai kätkeä mieleensä kallisarvoisena +muistona. Hän oli näet odottanut hyvin paljon pitkästä, omintakeisesta +matkasta. Mutta ei näkynyt edes ylioppilasta. Jonkun verran puuhaa +ja pientä haittaa oli kolmen viikon vanhasta Vahti-penikasta. Se +oli saanut isänsä nimen ja valkean turkin. Naisten osastossa ei +ensin kukaan ollut tietävinäänkään tästä huonosti kasvatetusta pikku +herrasta, mutta vähitellen se sitten voitti puolelleen sekä vanhojen +että nuorten sydämet, ja Barbro pääsi matkustajien suureen suosioon +sirkeän penikan vuoksi, joka muiden pikkulasten tavoin enimmäkseen +veteli unia. + +Ulla-täti ei tietystikään lausunut helliä sanoja Vahdille +tervetuliaisiksi. Mutta Aina ilmaisi heti hyväksyvän kantansa; ja +silloin oli myös isän suosio saavutettu. Seuraavana päivänä tulonsa +jälkeen Barbro täytti seitsemäntoista vuotta. + +Hän sai kauniin syntymäpäiväpöydän ja paljon lahjoja. Isä antoi hänelle +antiikkisen teekaluston ja kullatusta hopeasta tehdyn sokeriastian +sekä isänmaallisen historiateoksen. Ulla-tädin lahja ei ollut niin +mieleinen. Tämä oli tilannut puoli tusinaa aimo keittiöesiliinoja +ja niiden lisäksi pieniä valkeita myssyjä, joiden piti olla tukan +kaunistuksena ruoanlaitossa. + +Birgit oli lähettänyt Babille oman ja pikku tyttönsä valokuvan. Sen +mukana seurasi kokonainen albumi amatööri-valokuvia tästä pikku +esikoisesta, kokoelma, joka olisi ollut mielenkiintoisempi ylpeälle +äidille kuin seitsentoistavuotiaalle tädille. Tämä suvaitsikin mutista +kolmannentoista kuvan jälkeen: + +"Ei, nyt en jaksa enää katsella sinua, paksua palleroa!" + +Elsa, joka ei vielä ollut matkustanut Lundiin, oli lyöttäytynyt yhteen +Ainan kanssa ja ostanut syntymäpäivälapselle marmorisen veistokuvan. +Barbro sai heti tietää Ainalta, paljonko se oli maksanut. He olivat +saaneet sen huokealla, sillä marmorissa oli pieni vika. Aina oli hyvin +tyytyväinen, kun oli havainnut sen ja tehnyt hyvät kaupat. Hän ei olisi +voinut antaa milloinkaan itselleen anteeksi, jos olisi maksanut saman +hinnan virheellisestä Psykestä kuin virheettömästä. + +Tukkukauppias Berting piti seitsentoistavuotiaan kunniaksi suuret +päivälliset, mutta hän ei kutsunut niille nuorta väkeä. Talon +seurapiiriin kuului enimmäkseen lapsettomia perheitä tahi iäkkäitä +poikamiehiä. Ja tällaiset sedät eivät olleet Bertingin tyttöjen +suosikkeja. He eivät osanneet milloinkaan keskustella mistään muusta +kuin "liikkeen" asioista. Ja kun heitä oli useampia, sanoivat tytöt +heitä siitä syystä "ikiliikkujiksi". + +Sonja Thomas oli ainoa vieras, jonka Barbro otti vastaan rajun +ihastuneesti. Sekä Sonja että hänen ruusunsa saivat riemuitsevan +syleilyn. + +"Vai niin, vai olet sinä nyt tuon näköinen, pikku tunturihiiri", sanoi +Sonja, ja Barbro huomasi heti, että hänen äänensävynsä oli kypsynyt ja +kehittynyt. + +"Mitä merkitsee olla 'tuon' näköinen?" kysyi Barbro nauraen. "Olen +puolta päätä pitempi kuin sinä, pieni paapero." + +"Pieni, mutta pirteä, Babi! -- Sinä olet pulskistunut, jos sanon +suoraan. Minusta on suuri nautinto näytellä sinua meidän joukolle." + +Päivälliset olivat hyvin ikävät, ja Barbro huomasi surukseen, että +kodin jäykänlainen, painostava mieliala oli pysynyt entisellään. +Ruokapöydän huolittelu ja astiat sekä monet ruokalajit vaikuttivat +häneen sen sijaan aivan toisella tavoin kuin ennen hänen kotoa lähtöään. + +Ennen hän ei ollut ajatellut, että he olivat rikkaita Bertingejä, +mutta kun hän nyt vertasi sitä suurta komeutta, mikä kotona vallitsi, +tunturien köyhään pappilaan, niin hän ihmetteli, ettei siellä +ollut kaivannut kaikkea sitä ylellisyyttä, mihin oli tottunut aina +lapsuudestaan saakka. + +Vaikka talon tyttäret nyt olivat nuoria naisia -- Aina oli kesällä +käynyt rippikoulun --, tuntui heissä kuitenkin olevan sitä arkuutta, +mihin Ulla-tädin jankutus ja isän jurous jokapäiväisessä elämässä oli +heidät totuttanut. Sonja sen sijaan ei salannut viehkeätä, pulppuilevaa +eloisuuttaan. Hän, joka oli vanhempiensa jumaloima ainoa lapsi, oli +saanut vapaasti kehittyä ihastuttavan vallattomaksi, ja hänen pieni, +kaunis päänsä ja siromuotoiset pikku kätensä liikkuivat myötäänsä. +Punaisten huulien lomista välkkyi tasainen valkea hammasrivi. Ylähuuli +oli lapsellisen lyhyt ja pehmeästi kaartuva. + +Barbro ei voinut katsella häntä kyllikseen. Hänen herkästi syttyvässä +sydämessään paloi ihmettely ja ihailu, ja Sonjahan oli ollut aina hänen +ihanteensa. + +Pitkistä, kuivista puheista sai myös päivän sankaritar osansa. Hänelle +piti puheen isä, joka oli nähtävästi halunnut sovitella sanottavansa +leikilliseen muotoon. Mutta hän oli tätä ennen puhunut jo kahdelle +seitsemäntoistavuotiaalle, ja kun hän ei ollut mikään kaunopuhuja, +tuntuivat sanat hieman kuluneilta ja mauttomilta. + +Vasta kun tytöt neljän kesken menivät Barbron huoneeseen ja asettuivat +mukavasti istumaan ison makeismaljakon ympärille, kävi mieliala +rattoisaksi ja iloiseksi. + +He olivat ehtineet istua vain vähän aikaa, kun koputettiin oveen. +Sisäkkö toi tukun sähkösanomia. + +Barbro sävähti tulipunaiseksi. Sähkösanomia hänelle -- käsittämättömän, +rajattoman ihanaa, että niin monet olivat muistaneet häntä. Hän +katseli noita siniharmaita papereja, pari loistosähkösanomaa oli totta +totisesti myöskin. + +Sonja tarjoutui mielellään lukemaan ne ja iski samassa salavihkaa +silmää Elsalle ja Ainalle. Nämä hymähtivät. Oli mainion hassua +nähdä Barbron ihastuneita kasvoja. Tytöt olivat näet yksissä tuumin +sepittäneet sähkösanomat. Aina oli ne kirjoittanut koneella. Lomakkeet +oli hankkinut Sonja. Hänellä oli aina keinonsa saada toiveensa +toteutumaan. + +"Herranen aika, onpas vanha 'Köntyskin' muistanut sinua", nauroi Sonja, +"et kai ole unohtanut mainiota ruotsinkielen opettajaasi, Babi?" + +"Enhän toki! Mutta millä minä olen sen ansainnut..." + +"Synnintunnustus myöhemmin -- nyt sähkösanomat. Kuulkaamme! + + "Onnistu elämästäs laatimaan aine, + jaoitus muodosta tarkkaan ja huolella vainen. + Mieleesi kiel'opin säännöt ja puhtaus paina, + mi sepitelmän tärkeä puoli on aina. + + Fil. lisensiaatti Emma Holback." + +"Kirjoittaako hän runoja?" ihmetteli Barbro mitään aavistamatta. "Sitä +en olisi ikinä uskonut 'Köntyksestä'." + +Aina tirskahti, mutta Sonja vilkaisi häneen varoittavasti ja sanoi: + +"Kaikki tekevät sillä tapaa sähkösanomissa, _kleine Geburtstagsblume!_" + +"Jatka", kehoitti Elsa. + +"Tämäpä on lyhyt ja selvä", sanoi Sonja silmäiltyään seuraavaa +sähkösanomaa: + + "Seitsemäntoistahan ei oo Mimerin kaivo, toki lie talttunut + kielesi raivo. + + Tuulonen ja Sulonen." + +"Sitä eivät Rothin neidit ole kirjoittaneet", kivahti Barbro. "Joku on +sen tekaissut". + +"Johan nyt! He ovat kai muistaneet sinun lystikkään koulurunosi", sanoi +Sonja. + +"Älä lörpöttele!" Barbro ravisti ystävätärtään. "Minua on aika lailla +hävettänyt ja kaduttanut mokoma häväistysveisu. Oikeastaan on ilkeää, +että kaikista tyhmyyksistä, joita on tehnyt, muistutetaan heti +kotiin tultua. Minua on _kovasti_ kaduttanut. Aivan typerää on ivata +opettajattaria." + +"Hirveän sopimatonta", mutisi Aina melkein tukehtumaisillaan. Näöstä +päättäen luuli hänen kamppailevan itkua vastaan. Ainakin kihosi hänen +silmiinsä kyyneliä, mutta hän ei ollut vähääkään vihaisen näköinen. + +Sonja pudisti uhkaavasti etusormeaan. + +"Kuuntelehan, Bab!" + + "Alt lægger for din Fod jeg ned, + mig ruller lille, svær og bred. + + Holger Boye." + +"Holgerilta!" Barbro vilkastui äkkiä. "En luullut hänen välittävän +minusta hituistakaan. Minkälainen hän on nykyjään, Sonja?" + +"Entisellään. Sukkela, paksu, hyvä ja hauska." + +"Olisipa somaa tavata häntä. Olen suoraan sanoen ollut siinä uskossa, +että hän on laihtunut. Se pukisi häntä. Onhan siellä vielä kaksi +sähkösanomaa, Sonja." + +"On, on! Numero yksi!" + + "Sieväksi, siivoksi tullos, ja kattilaa, kauhoja käytä, + porkkanan keitossa, leivän paistossa taitosi näytä, + puoliso saaos mieleinen taivahan Herran, + seitsemääntoista kun liittyvi seitsemäntoista taas kerran. + + Täti Sara Granlund." + +"Höpsis! Ilvettä alusta loppuun", nauroi Barbro. "Yksissä tuumin +sepustettu, sen näen silmistänne." + +Sonjan liukasliikkeinen kieli kurkisti uteliaana suusta. + +"Ei taida kannattaa kieltää, tytöt, että olemme syntipukkeja, mutta +tämä ei ainakaan ole meidän tekoa, se on syntynyt ilman meidän teräviä +päitämme. Ole hyvä ja katso itse, se on lähetetty oikealla tavalla. Ja +loistosähkösanoma onkin, kuinkas muuten!" + +Barbro katsoi epäluuloisesti viimeistä sähkösanomaa, mutta se oli +todellakin oikea, ja hän otti sen hyvin jännittynein mielin. + +Siinä oli: + + "Eläköön Barbro Berting! _Au revoir_!" + +Ei enempää eikä vähempää. + +Barbro ajatteli heti, tietämättä itsekään miksi, kotikaupunkinsa +ylioppilasta, jonka oli kohdannut kapealla tunturipolulla ja jota ei +sen koommin ollut nähnyt. Heistä ei ollut tullut matkakumppaneja, +vaikka ylioppilas oli luullut. Barbro oli haeskellut häntä sekä +asemilla että ravintolavaunusta, mutta turhaan. + +Tuntui hämärältä, kuinka nuorukainen oli saanut tietää, että tänään +oli hänen syntymäpäivänsä, vaikka olihan se ajateltavissa. Siinä +tapauksessa hän on tietysti vain kujeillut, ja se on oikeastaan +hävytöntä. + +Barbro repi sähkösanoman pieniksi palasiksi. + +"Paljasta roskaa", sanoi hän, "mutta teitä minä kiitän muista". + +"Ahaa, pieniä tunturisalaisuuksia", huomautti Sonja, "sepä hauskaa. +Mikähän ihmeen otus se mahtaa olla, jonka olet tavannut erämaassa?" + +"En ole tavannut kerrassaan mitään muuta kuin sääskiä ja sopuleja, +mutta ne eivät ole niin sivistyneitä, että voisivat lähetellä +sähkösanomia. Mutta nyt voisimme tehdä jotakin muuta. Emmekö kirjoita +_bouts-rimés_?" + +"Ei, säästä siitä huvista", huusi Aina. "Minä kammoan runoja. +Laskuarvoitukset ovat paljoa hauskempia." + +"Ja minä suosin jumalallista laiskuutta", sanoi Sonja, "jota saa +häiritä vain joku tanssiaskel, mutta nyt on minusta parasta, että +heittäydymme suloisen vetelyyden lohtuisaan syliin! Oo, nämä isoäidin +tuolit ovat hurmaavia, kun ne ihan tuhlaavat väljyyttä. Elsa, +tarvitsetko tuota vihreää silkkityynyä?" + +"En, ole hyvä, ota! En kaipaa selänpehmikettä. Muuten lähdenkin tästä +laittamaan tavaroitani matkakuntoon. Poju, sinä, joka olet kätevä, saat +tulla minua auttamaan!" + +"Kyllä, olkoon menneeksi", mukausi Aina mielellään, "kun kerran on +päässyt uskotun palvelijan asemaan nuoruudesta huolimatta". + +Hän nousi hartevana ja suoraselkäisenä. Hänen päänsä kekotti rohkeasti +tanakassa kaulassa. Hiukset valuivat taalalais-miesten tapaan +leikattuina ja pellavankeltaisina otsalle ja poskille. Poju oli omalla +uhallaan leikannut uhkeat palmikkonsa ja kuunnellut Ulla-tädin toruntaa +harvinaisen tyynin mielin, sillä lyhyeksi leikattu tukka miellytti +häntä. Se ei haitannut urheillessa. + +"Nyt saan pitää sinut ihan yksin", sanoi Barbro hyvillä mielin +Sonjalle, kun tytöt olivat menneet. "Onpa siitä aikaa, kun saimme +jutella oikein rauhassa. Tiedätkö, minulla ei ole ollut ketään, jolle +olisin voinut keventää sydäntäni. Vaikka eipä minulla ole ollut mitään +kevennettävääkään -- surkeaa!" lisäsi hän. + +"Hoo, kyllä kai sitä tulee", lohdutti Sonja. "Äskeinen sähkösanoma +merkitsee, ettet ole ollut aivan ilman elämyksiä. Saat huoleti puhua +minulle, mitä hän oli miehiään." + +"En tiedä -- luulen kuitenkin -- vaikka se on tyhmää." + +"Sinähän olet niin varovainen, kuin olisit ladattu harvinaisilla +salaisuuksilla. Anna pamahtaa vain, Babi! Pam!" + +"Luulen, että sähkösanoma taitaa olla eräältä ylioppilaalta --" + +"Pohjanperäläiseltä heilalta!" + +"Eikö mitä -- eräältä ylioppilaalta, jonka kerran tapasin." + +Sonja vihelsi vallattomasti. + +"Mikä hänen nimensä on?" + +"En tiedä. Hän on täältä. Ja hän on tietysti sähköttänyt vain +kujeillakseen! 'Eläköön Barbro Berting! _Au revoir_!' Ihan varmaan hän +tahtoo ärsyttää minua, ymmärrätkö?" + +"En, niin viisas en ole. Hän ihailee sinun ruskeita kiharoitasi ja +syviä silmiäsi. Tuolla alalla minä olen erikoistuntija. Minulla on +varsin kunnioitettava kokemusvarasto, mutta nyt olen joutunut kiikkiin." + +"Oletko -- oletko kihloissa?" + +"En, mutta rakastunut -- inhottavasti rakastanut erääseen +tummasilmäiseen kandidaattiin, jolla on ruskea, lyhyeksi leikattu tukka +ja pitkät koivet, roomalainen profiili ja hieman liian leveä suu --" + +"Sehän on --" Barbro vaikeni äkkiä ja nielaisi sanat "minun +ylioppilaani". + +"Mitä sinä nyt? Sanoinko jotakin sopimatonta?" + +"Et suinkaan, en minä sitä tarkoita", puolusteli Barbro. "Asuuko hän +tässä kaupungissa?" + +"Asuu, mutta hän matkusti eilen illalla Lundiin. +Hän on reserviluutnatti ja aikoo nyt suorittaa +filosofiankandidaatti-tutkinnon, niin että meistä tulee sivistynyt +pari. Minulla puolestani on näet henkisenä eväänä kunnianarvoisa +Fredinin koulu." + +"Onko aivan varmaa, että menette naimisiin?" + +"Emme ole vielä päässeet siihen kysymykseen, mutta kai se sekin +joutuu. Oletan, ettei hän henno sammuttaa minun liekehtivää +lempeäni. Toistaiseksi minä huvittelen ja kehitän hyvänpuoleisia +seurusteluavujani. Entä sinä, aiotko ryhtyä johonkin erikoiseen +tulevana talvena? 'Lastenhoitohan' on nyt hirveästi muodissa, ja minun +puolestani saa ollakin." + +"Ja minulla on Vahdissa hoitamista. Muuten on tarkoitus sellainen, +että minun on puututtava talouteen. Tuossa näet virkapuvuston." Barbro +osoitti esiliinoja, jotka olivat syntymäpäiväpöydällä. + +"Istu ja pala, mikä kauhistus! Babi-parka! Mutta polta pohjaan vahvasti +ja suolaa, niin että kirvelee, silloin pääset mokomasta irti." + +"Se olisi ihanaa, mutta jotakin tahtoisin sijaan. Jotakin oikeaa. +Muistatko niitä Goethen säkeitä, joita vanha, rakas johtajattaremme +usein toisteli: + + "Immer höher muss ich steigen, + immer weiter muss ich schauen!" + +"Muistan. Mihinkä sinä siis tahdot kiivetä ja mitä tähyillä? +Luultavasti parnassolle?" + +"En, sinne en kelpaa." Barbro muuttui alakuloiseksi ja loi katseensa +alas. Hänen kaikki kymmenen sormeaan haroivat pöytäliinan ripsuja. "On +aivan nurinkurista, kun ei tiedä miksi ruveta. Pelkkä naimisiinmeno on +niin mitätöntä." + +"Niin, varsinkin niin suuresta sielusta kuin sinä olet, Babi! +Minullakin saisi muuten olla halua antautua jollekin alalle -- +esimerkiksi näyttelijättäreksi. Olisitpa nähnyt minut viime talvena +Punaisen ristin iltamassa. Minä olin Annana 'Turhantarkassa +veljenpojassa' ja sain paljon kiitosta. Nyt opiskelen lausuntoa ja +plastiikkaa -- huvikseni vain, mutta jollakin kurssillahan täytyy +käydä, vai mitä?" + +Barbro ei ollut kahteen vuoteen kuullut tuota virtanaan pulppuilevaa +kielenkerkeyttä, joka oli Sonjan erikoisala, ja se tuntui hänestä +vieraalta. Heidän käydessään koulua oli ollut itsestään selvää, että +välitunnit kuluivat puheluun, jossa sanat ryöppysivät kiireisenä +koskena, mutta nyt tuntui Barbrosta, että Sonja taivutteli kieltään +niin nopeasti, ettei ajatus pysynyt mukana. Hän ei tietänyt, mitä +oikeastaan oli odottanut tältä jutteluhetkellä, mutta jotakin vallan +toista se oli ollut kuin mitä se nyt antoi. + +Ja kun ilta päättyi ja hän istui yksinään kirjoituspöydän ääressä, +jolla Sonjan ruusut olivat saaneet kunniasijan, otti hän alakuloisesti +päiväkirjansa aikoen kirjoittaa siihen jotakin. + +Syntymäpäivänä oli kyllä ollut hyvin hauska, mutta seitsemäntoista +vuoden täyttäminen ei ollut lainkaan niin merkillistä kuin hän oli +kuvitellut. Hänellä ei ollut hetkeäkään ollut sitä tunnetta, että +nyt hän on niin iloinen, että sydän lennähtää ulos rinnasta. Kaikki +olivat olleet hänelle hyviä ja herttaisia, mutta ihme ja kumma, että +koko syntymäpäiväjuhla tupsahti läjään kuin tyhjä ilmapallo. Oli hyvin +kiittämätöntä ajatella näin. Hän puristi kyynärpäänsä pöytää vasten +ja painoi leuan käsiinsä. Seitsemäntoista vuotta! Se oli kuin satua, +mutta edessä oli pitkä jono arkipäiviä ja taloustoimia! Sinisiä päiviä +ja haukotuspäiviä; punaisia päiviä vilkkui enimmäkseen vain hänen +mielikuvissaan. + + + + +III. + +KOTI. + + +"Missä Barbro on?" kaikui Ulla-tädin kärtyisä ääni monta kertaa +päivässä, ja kun nuori "auttaja" oli saanut kokeilla keittiössä ja +liinavaatekaapissa, kävi ääni yhä äreämmäksi, sillä huolimattomamman, +hutilusmaisemman ja muistamattomamman ihmisen kanssa, kuin Barbro oli, +ei Ulla-täti ollut milloinkaan ollut tekemisissä. + +Barbro torkkui lieden ääressä, silloin kun hänen olisi ollut +hämmennettävä karamellivanukasta, ja kun hänet pantiin paikkaamaan +liinavaatteita, kävi se päin männikköön -- pistokset olivat kuin +harakanvarpaita -- mitä he olivat oppineet käsityötunneilla koulussa? +Sen olisi Ulla-täti tahtonut tietää. + +Birgit oli aina ommellut moitteettomasti. Elsa kutakuinkin, mutt'ei +sentään niin hyvin, että Ulla-täti olisi ollut tyytyväinen. Aina ei +tahtonut ottaa neulaa käteensäkään eikä ottanutkaan. Hänet oli koulussa +vapautettu käsitöistä, mutta Barbro -- hänen, joka oli jo aikaihminen, +olisi pitänyt ymmärtää, miten lieve päärmätään ja jälkipistot tehdään! + +"Sinä vasta olet mahdoton, Barbro", oli Ulla-tädin alituinen arvostelu, +ja ehkä se olikin sattuvin, sillä jos Barbro malttoi yhden tunnin, +niin hän jo toisena kadotti kärsivällisyytensä kokonaan ja heitti +kaikki oman onnensa nojaan, mennäkseen kävelemään Sonjan kanssa tai +kävelyttämään rakasta Vahtiaan. + +Tukkukauppias oli hyvin kiinni laajoissa liikeasioissaan ja näyttäytyi +vain aterioilla, jolloin hän jatkoi keskusteluaan konttoritehtävistä +Ainan kanssa, joka oli jo perehtynyt moisiin asioihin. + +Barbro sitävastoin ei ymmärtänyt mitään noista kauppaa koskevista +sanoista, jotka muodostivat kuin minkäkin salaisen maailman, eikä +isä halunnutkaan totuttaa häntä liikeasioihin. Hän oli päinvastoin +selittänyt, että Barbron oli kuljettava Birgitin jälkiä, ja siten hän +luuli viitoittaneensa Barbron tien aivan selväksi. + +Kerran Barbro sai laittaa päivällisaterian omin päin, kun Ulla-täti +tarvitsi keittäjätärtä avukseen säilykkeiden valmistuksessa. Sekä täti +että keittäjätär olivat tietysti neuvoneet, miten kana on paistettava +ja kohomunkit laitettava, mutta kelvollista siitä ei tullut. + +"Mikäs tällä ruoalla on tänään?" kysyi tukkukauppias tyytymättömänä, +kun puolipalanutta kana-poloista tarjottiin sellaisen kastikkeen kera, +josta keittäjätär sanoi, ettei hän ota syytä niskoilleen, vaikka mikä +olisi. Ennen hän lähtee pois, vaikka onkin palvellut Bertingin talossa +viisitoista vuotta. + +"Barbro tahtoi näyttää, mihin hän kykenee", ärisi Ulla-täti. "Vaikka +olen jo kaksi kuukautta opettanut ja neuvonut, kuinka ruokaa on +laitettava, ei siitä tytöstä tule kalua. Hän on yhtä taitamaton ja +kykenemätön." + +"Minä en osaa enkä opi laittamaan ruokaa", virkkoi Barbro harmissaan, +"ja mitä hyötyä siitä olisikaan? Onhan meillä neljä palvelijatarta." + +"Mitä sinä sitten oikeastaan osaat, rakas lapsi?" kysyi herra Berting +tuikeasti. "Minä en ole huomannut, että sinulla olisi selvää taipumusta +mihinkään, eikä käy ollenkaan päinsä, että sinä et tee muuta kuin +vetelehdit." + +Barbro ei virkkanut mitään. Hän pelkäsi purskahtavansa itkuun. Ei +milloinkaan ollut tuntunut hänestä niin kylmältä ja tylyltä kuin +nyt. Niin kauan kuin Birgit oli ollut kotona, oli tämän pehmeä +ja miellyttävä luonne osannut sovittaa ja rohkaista, ja elämä +oli ollut paljoa siedettävämpää. Hän oli aina ollut lämmittävänä +auringonpaisteena, mutta nyt ei paistanut ainoakaan säde varsinkaan +Ulla-tädille ja Barbrolle. Aina oli iloinen ja reipas, mutta oli +harvoin kotona. Aamupäivät hän oli koulussa ja iltapäivällä pelaamassa +golfia ja tennistä. + +Päivällistä syötäessä olivat kaikki tuppisuina. Aivan samoin kuin +hänen lapsuutensa aikoina, jolloin ateriat olivat saaneet uhkaavan +painostavan leiman hänen tähtensä, hänen huonojen todistuksiensa, +ajattelemattomien tekojensa tahi hutiloimisensa tähden. + +Hän kävi mieleltään yhtä apeaksi kuin entinen pieni, kalpea, hintelä +tyttökin oli ollut, ja kesken apeaa mielialaansa hän tunsi nyt +niinkuin silloinkin järjetöntä kaipausta saada iloita, nauraa niin +sydämellisesti, että ikävyys olisi heittänyt aimo kuperkeikan ja +karannut tiehensä. + +Lapsena hän oli kuvitellut mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka voisivat +yht'äkkiä keventää mielialan, mutta tällä kertaa hänestä tuntui +painostus niin raskaalta, ettei se voinut hälvetä, ja hän istui +lautasensa ääressä ääneti, mielessä syyttävä tunne. Puuttui vain, että +syksysade olisi yksitoikkoisesti ja valittavasti piessyt ikkunoita. + +Ulla-täti huokasi raskaasti kuin marttyyri, ja Barbro arvasi ihan +tarkkaan, mitä hän ajatteli: Ei kukaan olisi voinut tehdä omien +lapsiensa hyväksi enempää kuin hän veljentyttäriensä hyväksi. Hän oli +uhrannut koko elämänsä heidän hyväkseen. Barbro tuumaili äkeissään, +mihin muuhun hän olisi voinut käyttää elämänsä. Eipä tosiaankaan sillä +olisi voinut olla suurta kysyntää, sillä niin kitkerää ja torailevaa se +oli. + +Illalla Sonja tuli kertomaan, että hänen äitinsä ja hän aikoivat +matkustaa Kööpenhaminaan ja ehkä Lundiinkin. Heillä oli sukulaisia ja +tuttavia kaikkialla, ja kaikki halusivat heitä luokseen. + +"Voi, jospa minäkin pääsisin mukaan!" huudahti Barbro. "Mutta en +tohdi pyytää isää laskemaan minua taas matkalle. Olinhan niin iloinen +päästessäni takaisin kotiin." + +"Arkapa sinä oletkin, Babi, sellaista en luullut sinusta ensinkään +tulevan, mutta voihan arkalainenkin olla mitä parhainta ainetta. Minä +koetan puhua äidilleni, että hän esittää asian setä Augustille." + +"Sinä olet enkeli, Sonja! Kuinka hirveän ihanaa meillä olisi, jos +saisimme matkustaa yhdessä." + +"Niin, se kieltämättä lisäisi hauskuutta. Eipä silti, että +kainostelisin puhua äidille vaikka mitä, mutta minun tunteeni +kuohahtelevat niin kovasti, että hyvinkin tarvitsen kaksi henkilöä, +joille niitä purkaa. Me jäämme luultavasti Kööpenhaminaan jouluksi, +että saan käydä teattereissa, konserteissa ja taidenäyttelyissä +vähintäkään hätäilemättä. Ja aika kuluu että hurisee." + +"Kuulehan, Sonja". Barbro oli hyvin hämillään kysymyksestään, mutta +se poltti hänen kieltään. "Kun sinä noin lennät huvista toiseen, etkö +milloinkaan ikävöi -- _häntä_, josta puhuit?" + +"Ky-yllä", venytteli Sonja, "toisinaan. Toivoisin hirveän mielelläni, +että hän saisi nähdä minut silloin, kun kokonainen liuta kavaljeereja +häärii ympärilläni, ja jos minulla on oikein hienonhieno puku, niin +tahtoisin, että hän saisi ihailla minua siinä. Jopa sinun silmäsi +pyörivät! Varmaankin pidät minua hävyttömän suorasukaisena, mutta +oletko milloinkaan nähnyt minua haaveksivana ja kaihomielisenä? Se +ei sovi minulle ensinkään. Mitäs minä haikailemaan ja huokailemaan, +kun elämä on niin suloisen hauskaa. 'Hän', kuten sinä sanot, tietysti +tarkoittaen Uno Freideä, pitää kyllä hänkin lystiä omalla tavallaan. +Mutta ennemmin tai myöhemmin me tapaamme toisemme, ja silloin se +lempi hehkuu, Babi! Tuli leimuten lyö, tuli kirkkaana lyö, se leimuvi +tuhansin liekein." + +Barbroon tarttui helposti Sonjan veikeä leikikkyys, ja kun hän oli +eronnut ystävättärestään, näytti hänestä kaikki ruusuiselta. + +Täti Aimée Thomas saa isän suostumaan, ja sitten hän saa lähteä heidän +mukanaan Kööpenhaminaan. Hän tahtoo mielellään oppia lasimaalausta, se +oli hänen uusin päähänpistonsa. Mitähän, jos ehtisi käydä sellaisen +kurssin; ja tanssikurssin myös! Hänen jäsenensä ihan hytkyivät hyvästä +mielestä ja pidätetystä eloisuudesta. Hänen täytyi toisinaan pyöriä +kuin hyrrä, pyöriä kunnes päätä huimasi ja hengitys salpautui, sydän +takoi ja veri juoksi suonissa kuohuen. + +Hän oli käynyt vieraisilla vain pari kertaa kotiintulonsa jälkeen. +Tukkukauppias ei suvainnut laajaa seurapiiriä eikä hän ollut vielä +oivaltanut, että hänellä oli nuoria tyttäriä, joita piti johdella +seuraelämään. Birgit ja Elsa olivat hoitaneet itsensä nuoruudessaan +niin, ettei hänellä ollut mitään vaivaa heidän huveistaan. Ja Barbro +sai odottaa, kunnes Ainakin joutui siihen ikään. Kun Poju täyttää +kuusitoista vuotta, silloin vanha, harmaa kauppahuone säteilee +juhla-asussaan, ja loistavat tanssiaiset johtavat Berting Nuoremman +seuraelämään. Tämä oli jo aikoja sitten päätetty. Tukkukauppias ja +Aina sommittelivat mielellään jonkunlaista ohjelmaa jo monta kuukautta +aikaisemmin. Tällöin oli tavallisesti Aina se puoli, joka vahvisti +päätöksen. + +"Kuulehan, isä", oli Poju sanonut innostuneesti noin vuosi takaperin +ja katsonut rohkeasti isäänsä silmiin, "suunnitellaanpas vähän +tulevaisuutta". + +"Olkoon menneeksi, typykkäni", ja isä hymyili ihastuneena lemmikilleen. + +"Ensiksikin on sinun myönnettävä, että minä olen viime lukukausina +edistynyt koulussa loistavasti, _all right_ kaikissa aineissa!" + +"Myönnetään kernaasti." + +"Ja nyt minä aion suorittaa ylioppilastutkinnon kahden vuoden perästä, +kohta sen jälkeen tai sitä ennen, kun täytän kuusitoista vuotta. +Hyväksytäänkö se?" + +"Pelkään, että rasitat itseäsi liikaa, Poju hyvä." + +"Joutavia, August Fr. Berting; saat nähdä, että minä suoriudun kuin +leikillä. Sitten me pidämme päivälliset kaikille opettajille, huikean +hienot päivälliset, ja sitten tanssiaiset tovereille. Suostutko siihen?" + +Ei yksikään muista tytöistä, ei edes Birgit, olisi milloinkaan +uskaltanut sinutella isäänsä, mutta Ainalta se läksi ihan itsestään, +eikä isä ollut siitä millänsäkään. Olihan tyttö Berting Nuorempi, +kauppahuoneen tuleva tuki. Ihme kyllä, poikkesi tukkukauppias ankarista +periaatteistaan heti, kun oli kysymys Ainasta. Tämä ei ollut hänestä +"vain tyttö", vaan miespuolisen perillisen täydellinen vastine. + +Fredinin koulussa oltiin sitä mieltä, että Aina menettelisi viisaammin, +jos lukisi yhden vuoden lisää eikä hyppäisi luokan yli, mutta Poju +oli tarmokas ja ajoi tahtonsa perille. Hän sai yksityisopetusta +ja kykeni siten ilman vaikeutta seuraamaan reaaliosaston lukuja. +Matematiikka ja maantiede olivat hänen pääaineitaan. Tässä samoin kuin +monessa muussakin kohden hän erosi sisaristaan, ja opettajilla oli +sula nautinto ihailla hänen selkeää, ponnekasta lahjakkuuttaan. Elsa +oli niinikään ollut loistava tähti koulussa, mutta hieman hitaampi +ja kankeampi kuin Aina, jolla oli aina ripeä vauhti, olipa sitten +kysymyksessä urheilu tai luvut. + +Barbron mielestä Poju oli tavattomasti muuttunut niinä kahtena +vuotena, jotka hän oli ollut poissa. Silloin oli Aina ollut tavallinen +lapsukainen, hieman nenäkäs ja töykeä. Mutta nyt hän herätti Barbrossa +kunnioitusta. Hänessä oli nyt jotakin hyvin varmaa ja pätevää, ja +kuinka uskomattoman pitkäksi ja leveäksi hän oli kasvanut! Pienenä hän +oli ollut varsin hintelä ja laiha; ei kukaan ollut osannut aavistaa, +että hänestä tulisi voimakkain sisaruksista. + +Hakkailua ja poikatuttavuuksia Aina ei viljellyt milloinkaan. Hänellä +oli omat urheiluystävänsä, joita hän tervehti läimäyttämällä selkään +kämmenellä tahi huutamalla: "Heipä hei!" Tyttövierailut olivat hänestä +"tipumaisia", mutta hänestä pidettiin paljon toverina raikkaan +iloisuutensa, avuliaisuutensa ja vaatimattomuutensa tähden. + +Barbro ei voinut olla ihailematta Ainaa. Hän ajatteli itsekseen, +että kun hän vain voisi ottaa Pojusta esimerkkiä, niin hänkin +olisi onnellinen, mutta hänen aikeensa raukenivat onnistumattomiin +yrityksiin. Veikeä ja iloinen hän kyllä osasi olla, jollei häntä +pahasti nolattu tai rökitetty, mutt'ei milloinkaan niin "tukeva +sisäisesti" kuin Aina. Barbron mielessä hajosivat ajatukset ja +mielihalut kuin tuhka tuuleen, mutta Ainalla oli näkymätön suojaava +seinä, joka esti tuulenpuuskia myllertämästä hänen mieltään. + +Barbro odotteli jännittynein mielin Aimée-tädin ehdotuksen seurauksia. +Hän ei käsittänyt, mitä isällä voisi olla hänen matkaansa vastaan, kun +oli selvää, että hän sai kotona aikaan vain ikävyyksiä. Ulla-täti, +jolla oli senkin seitsemän kipua ja vaivaa, tuskastui monta kertaa +tunnissa sekä Barbroon että Vahtiin, jotka alituiseen närkästyttivät +tädin vanhaa-aatamia tyhmyyksillään. + +Niinpä on monta monituista kertaa sattunut, että tuo kelvoton +Vahti-tollero on säikähdyttänyt Ulla-tädin kesken päivällisunta +nelistämällä aika hamppua ja aavistamatta lattian poikki tädin +tohvelien kimppuun, aloittaen niiden kanssa huiman sotatanssin. + +Ulla-täti kavahtaa pystyyn vihasta puhisten. Vahti riemuitsee +ajatellessaan saavansa hänestä leikkitoverin. Mutta se saa tietysti +pötkiä ulos ovesta hyvin nopeasti ja nolona. Raekuuro hurahtaa +kuitenkin Barbron niskoille. + +"Etkö tiedä, kuinka vaikea minun on saada unta? Yökausiin en useinkaan +voi silmääni ummistaa eikä se johdu ensinkään siitä, että nukun +päivällä, mutta minä tarvitsen hetken lepoa, ja sitä sinä et suo, vaan +lasket sisään tuon iljettävän koiran, jota minä vihaan niinkuin mitä." + +Vahti-parka ja Barbro-parka, he hiipivät piiloon tornihuoneeseen. Täti +ei oikeastaan tarkoittanut pahaa, mutta kuta kuivemmaksi hänen sielunsa +ja nahkansa kävivät, sitä enemmän hän tunsi tarvetta komennella nuoria +ja näyttää, että hänellä oli valta hallita heitä. Birgit ja Elsa +olivat hänen mielikkejään, ja Barbro sai myötäänsä kuulla ylistyksiä +heistä. Barbro ajatteli toisinaan olevansa ehkä hyvinkin ilkeä, kun ei +kuitenkaan tahtonut olla erinomaisten sisariensa kaltainen. Mutta hän +ei tahtonut sitä millään muotoa eikä voinut kuvitella omaa minäänsä +niin mankeloituna ja silitettynä. -- + +"Penkin alle meni", sanoi Sonja eräänä iltana astuessaan koputtamatta +Barbron huoneeseen. "Setä August antoi oitis kieltävän vastauksen, eikä +äiti saanut mitään aikaan. Te kuulutte lähtevän koko perhe jouluksi +Tukholmaan Birgitin luo, niin että saat ihastella suloista perhe-elämää +aa-lulla-lallatuksineen! Ja 'tee, kanni, kakkaraa', ja sen semmoista." + +"Hyi", sanoi Barbro tuikeasti. "Ja toisella taholla odottavat +kaksoiset. Ihanaa ajanviettoa!" + +"Mitä sanot? Kenellä on kaksoiset?" + +"Kenelläkö? Gerda Skogilla, etkö tunne? Hänellä, joka pari vuotta +sitten meni naimisiin insinööri Anders Skogin kanssa. Voit käsittää, +että saamme lallattaa niidenkin lasten kanssa. Pikku lapset ovat +minusta kuin puhkeamattomat sinivuokon nuput. Niistä toivoo niin +pian kuin mahdollista tulevan jotakin oikeaa. Voi, miksi en pääse +matkustamaan sinun kanssasi! Olin iloinnut siitä sanomattomasti." + +"Minullapa on suunnitelma, Babi," + +"Ainahan niitä sinulla on jos kuinka paljon." + +"On itseäni varten, mutta tämä koskee sinua. Kirjoita liikuttava +kirje isoäidillesi. Sano, että tukehdut kuoliaaksi tai jotakin muuta +sellaista ja että hänen täytyy pelastaa sinun henkesi. Ehdota mummolle, +eikö hän omasta puolestaan ottaisi sanoakseen, että hän on niin sairas +ja heikko, että tarvitsee jonkun tyttärentyttärensä hauskuttamaan +itseään. Hän voi siepata kivukseen vaikka hermosäryn. Sehän kuulostaa +kovin surkealta." + +"Isoäitiä ei petetä. Ja onhan hänellä sekä seuranainen että +kamarineitsyt, Hän ei minua tarvitse, ja toisekseen -- mitä minä siellä +maalla tekisin?" + +"Kun sinä, Babi, kerran olet kana, niin on iso vahinko, ettet ole +saanut täyttä höyhenpukua. Etkö ymmärrä, että Floda olisi vain +matkahaluisen henkesi ponnistuslautana." + +"Kyllä, mutta se ei käy päinsä." Barbro ravisti päätään. +Vastoinkäyminen ei milloinkaan yllyttänyt häntä uuteen ponnisteluun. +"Ei maksa vaivaa." + +"Sitten kai minä saan ottaa sen tehtäväkseni. Isoäidin puoleen on +käännyttävä joka tapauksessa. Kun minä koko kouluajan yrittelin muokata +sinusta uudenaikaista ihmistä, niin täytyy minun nyt jatkaa työtäni. +Sinä olet toisinaan ihan toivoton, varsinkin milloin olet oikein täynnä +kotoisia vaistoja, mutta minä pidän sinusta, olet suorastaan suloinen +kuin pieni hirvenvasikka." + +"Pidätkö minusta oikein paljon?" Barbro kietaisi lujasti kätensä Sonjan +kaulaan. "Voinko luottaa siihen?" + +"Voit, ainakin minun puolestani. Sinähän kerran ennen vanhaan sanoit +irti ystävyyden." + +"Niin, kun sinä et pitänyt sanaasi, vaikka lupasit varmasti, ettet +näytä sitä hupsua runoa, minkä kirjoitin Fredinin koulusta. En +unohda milloinkaan, kuinka hurjasti suutuin, kun sinä lauloit sen +kerho-iltana. Ja minä olin siinä uskossa, että se oli revitty ja +viskattu pois, mutta sinä olitkin onkinut sen itsellesi ja petit minut +häikäilemättä." + +"Babi kulta, ethän toki saa halvausta _post festum_. Olethan antanut +minulle anteeksi, ja se oli meidän ainoa kiistamme. Enkö ole sen +jälkeen ollut sinulle aina hyvä?" + +"Olet, oikein hyvä", myönsi Barbro eikä voinut olla suutelematta Sonjan +poskelle, minkä tämä nauraen otti tyytyväisenä vastaan. + +"Pikku hyväilijä", sanoi hän ylimielisesti. + +Barbron kasvot karahtivat tulipunaisiksi loukatusta ylpeydestä. +Hän pelkäsi aina antavansa liikaa, vaikuttavansa tungettelevalta, +ja sittenkin oli hänen varsin työläs hillitä voimakkaita, kuumia +tunteenpurkauksiaan. + + + + +IV. + +SOKERILEIPURILLA. + + +Kaikki oli laitettu valmiiksi ja kuntoon Tukholman-matkaa varten. +Taistelu Vahdin kohtalosta oli päättynyt siten, että Barbro sai tyytyä +jättämään koiransa kotiin. + +Ainan piti ottaa osaa sekä jääpallo- että hiihtokilpailuihin, ja hän +oli matkustanut samana päivänä kuin lukukausi koulussa päättyi, Elsa +suori matkalle suoraan Lundista, oltuaan viikon isoäidin luona, ja +jouluaaton edellisenä iltana aikoivat tukkukauppias Berting, Ulla-täti +ja Barbro lähteä matkaan. + +Barbro seisoi täysissä pukimissa ikkunan edessä salissa. Kymmenen +minuutin kuluttua kuuluu alhaalta automobiilin törähdys ja sitten +se vie heidät asemalle. Ehkäpä joulunvietto Gitan luona onkin hyvin +hauskaa. Ja Tukholma voi tarjota kaikenlaista ajanvietettä. Hän +iloitsi, kun pääsee luistelemaan Stadionille ja laskemaan mäkeä +Djursholmiin, missä serkut asuvat. Setä Knut ja täti Tora pitävät +varmaankin hauskat kestit, ja sitten hän oli päättänyt käydä museossa +tutkimassa keramiikkaa. Hän ei jouda mitenkään kuluttamaan aikaansa +liian paljoa Gitan ihmelapsen Rigmorin tahi Gerdan kaksoisten parissa. + +Kimeä huuto ja jymähdys herättivät Barbron ajatuksistaan. Mitä ihmettä +se oli? Eiköhän vain Ulla-täti ruikuttanut välikössä, salin viereisessä +huoneessa, missä hillopurkit, leivät ja muut semmoiset sekä tavattoman +iso liinavaatekaappi sijaitsivat? + +Vaikerrus ei tauonnut, ja Barbro juoksi hätään. Näky oli kamala. +Ulla-täti virui merkillisessä käppyrässä lattialla, ylt'yleensä +veressä, joka juoksi ristiin rastiin pieninä puroina. Kahden särkyneen +pullon vihreänruskeita kappaleita kiilui hyllynreunalla, ja Ulla-tädin +kädessä törrötti hartsilla tulpittu pullonkaula, joka luultavasti oli +samaa alkuperää kuin särkyneet kappaleetkin. + +"Voi-voi-voi, selkäni on poikki ja molemmat jalat katkenneet", huusi +Ulla-täti, "nyt ei minusta enää tule ihmistä". + +Barbro huomasi samassa, että se, mitä hän oli luullut vereksi, oli +kirsikkamehua, ja kun hän näki, että täti vaivatta oikaisi oikean +jalkansa, oletti hän, ettei ainakaan se ollut loukkautunut. + +"Hae apua, voi-voi-voi", vaikerteli täti, "ota kiinni kädestä, koetan +nousta! Ai, älä siitä kädestä, sekin taitaa olla poikki. Voi, hyvä Isä, +olin ottamassa hyllyltä kirsikkaviinapulloa reumatismiini, voi-voi-voi, +ja aioin panna -- ai-ai -- sen -- ai-ai-ai -- matkalaukkuun, mutta +silloin lipesin. Voi, miten se oli kauheaa; kaikkeen sitä ihminen +joutuukin." + +"Onko täti loukkautunut? Tätihän voi liikuttaa molempia käsiään ja +jalkojaan", sanoi Barbro. + +"Olenko muka loukkautunut! Olen mäsänä koko ihminen, tokihan sen +tuntee. Tokko -- ai-ai-ai -- tokko lienee ainoatakaan eheää luuta +ruumis-parassa." + +Haettiin lääkäri, joka selitti, että neiti Berting oli saanut +pari aivan vaaratonta ruhjevammaa ja että vasen ranne oli hieman +nyrjähtänyt. Koko kommellus selviäisi parin viikon kuluttua. + +Ulla-täti oli kuitenkin niin kuohuksissaan, että uikutti kuin pieni +tyttö. + +"Nyt minä saan maata tässä yksinäni ilman ainoatakaan rakasta lasta. +Poloisia ovat kaikki vanhat, kun heillä ei ole lapsia, jotka heitä +pitävät rakkaina. Voi, kuinka tyhjäksi ja autioksi koti jää! Ei +joulukuusta eikä kynttilöitä!" + +Tukkukauppias näytti jonkun verran hermostuneelta. Ei voinut enää +olla puhettakaan, että he olisivat joutuneet lähtemään yöjunassa. Nyt +he ehtisivät perille vasta myöhään jouluaattona, mikä suututti häntä +monesta syystä. Hän sanoi kuivahkosti: + +"Olen jo hankkinut luotettavan hoitajattaren." + +"Ventovieraan, sellaisen, jolla ei ole ainoatakaan yhteistä muistoa +minun kanssani. Ja miten paljon minä iloitsinkaan joulusta!" + +Barbro seisoi ääneti tädin sängyn jalkopäässä. Hän ei ollut ymmärtänyt +Ulla-tätiä milloinkaan niin hyvin kuin tänä hetkenä. Hänen mielensä +heltyi ja lämpeni nuoren sydämen joustavasta hehkusta. Hän keskeytti +äkkiä tädin hiljaisen vaikertelun sanoen: + +"Minä jään mielelläni tädin luokse." Barbro muisti erään joulun, +jolloin hän oli ollut tuhkarokossa ja Ulla-täti oli eristäytynyt muista +istuakseen hänen luonaan ja kertoakseen satuja. Ne olivat tosin olleet +hirveän kuivia ja opettavaisia, mutta Ulla-täti ei osannut muita, ja +lukeminen oli mahdotonta, koska huoneessa täytyi olla pimeää Barbron +silmien tähden. Kiitollisuus oli Barbron hyvä ominaisuus, ja hän tunsi +olevansa oikein onnellinen saadessaan osoittaa sitä. Kun Ulla-täti +muuten aina ärisi, niin se suututti, kyllästytti ja uppiniskaistutti +Barbroa, mutta nyt näyttivät vanhat, kuihtuneet kasvot valkealla +pieluksella niin rauhallisilta ja lempeän sovullisilta, että Babi oli +pelkkää hellyyttä. + +"Sinä siis aiot jäädä kotiin, Babi", sanoi herra Berting kahden +vaiheilla. "Se olisikin parasta, ja voithan korvata vahingon +uutenavuonna. Milloin tahansa saattaa ilmestyä tilaisuus päästä +lähtemään." + +"Minua surettaa Babin tähden", huokasi täti hervottomasti. "Minusta +olisi kyllä hyvä, jos joku pikku tytöistäni olisi täällä luonani, mutta +kun en ole heidän äitinsä, niin en voi vaatia, että he uhraavat mitään +minun tähteni." + +Barbro sanoi vielä, että hän mielellään luopuu matkasta. Hän +oli jo alkanut sommitella ajatuksissaan sairaan huoneeseen +pientä joulukuusta, jossa olisi sieviä vahakynttilöitä, tähtiä, +kultalankahapsia ja hopeakiteitä. Ja sitten hän lukee tädille jotakin +niistä Flygare-Carlénin paksuista romaaneista, joita tädillä oli +kirjakaapissaan, ja kyselee tädin lapsuutta ja nuoruutta, vaikka hän ei +välittänyt tuon taivaallista siitä, kuinka ihania ihmiset ja maailma +olivat siihen aikaan olleet. + +Herra Bertingiä vaivasi ajatus, mitä tehdä. Hänenkään mielestään ei +asia ansainnut pitkiä puheita. Barbro oli jo niin vanha, että hänen +täytyy tietää mitä tekee, eikä ollut ollenkaan vahingoksi, että hän +oppii ajattelemaan muitakin. Hän saapuu kohta uutenavuotena takaisin +ja toimittaa sitten tyttärelleen jotakin hauskuutta. Sentähden hän +ilmoitti, että Babi saa jäädä kotiin, kun kerran haluaa. + +Tuskin tarvinnee mainita, että Ulla-tädin kärtyisyys uudistui, niin +pian kuin hän huomasi, että hänellä oli joku, jolle voi olla kärtyinen, +ja silloin Barbro väsyi. Hänen iloinen velvollisuudentunteensa laimeni. +Hoitajattaren sanomattoman kärsivällinen naisellisuus ärsytti häntä, ja +hän vetäytyi Vahdin ja oman itsensä seuraan. + +Eräänä päivänä hän pistäytyi erääseen sokerileipomoon, jossa +ilmoitettiin myytävän kotitekoisia nekkuja ja marsipaania. + +Barbro oli oikea herkkusuu, ja sokerileipomot olivat alituisena +houkutuksena hänen tiellään. + +Uuden sokerileipomon tiskin takana oleva vaalea tyttönen saattoi +olla muutamia vuosia vanhempi kuin Barbro. Hän näytti itkettyneeltä, +mutta vaikka silmät ja sievä nenä olivat punehtuneet ja turvoksissa, +tunsi Barbro saaristossa vietettyjen kesien aikuisen leikkitoverinsa, +kalastajaperheen Olenan, joka oli opettanut Bertingin tyttöjä soutamaan +ja perää pitämään. He olivat olleet mainion hyviä ystäviä, ja Barbro +paistoi kuin aurinko, kun hän huudahti: + +"Päivää, Olena! Kah, täälläkö sinä olet! Tunnet kai minut?" + +"Tokihan minä Babin tunnen -- neiti Barbron, piti sanomani." + +"Älä viitsi olla olevinasi -- Babihan minä olen sinulle. Oletko täällä?" + +"Olen, aamusta iltaan." + +"Saatko syödä makeisia niin paljon kuin mielesi tekee?" + +"En tiedä. En välitä mokomasta roskasta. Minun on vain ikävä -- ja +pahinta on sunnuntaisin, kun aurinko paistaa. Silloin mieli palaa +saaristoon ihan menehtyäkseen. Mutta mihinkäs tästä joutaa? Yhden +aikaan on tultava ja oltava kello kymmeneen asti." Olenalla oli +ilmeisesti tarve saada keventää sydäntään, sillä vedettyään välillä +henkeä hän jatkoi yhtä kyytiä. "Sain luvan matkustaa kotiin huomenna, +ja eräs tuttava tyttö lupasi tulla tänne minun sijaani, mutta näkyy +narranneen, ja nyt en pääse mihinkään, vaikka siellä on kotona häät ja +kaikki." + +"Pitääkö sinun avata ja sulkea puoti ja ottaa myös kassa huostaasi?" + +"Ei, sen tekee rouva itse. Hän on kerrassaan kiltti ja kunnon ihminen, +mutta ei anna ollenkaan vapautta. Ja kun juuri se Kalle pitää huomenna +häitään. Hän on komein kaikista veljeksistä, sillä hän on viinuri ja +hänellä on niin hieno käytös, kun hän sanoo 'olkaa niin hyvä'. Hän +ottaa Nilssonin Karinin. Morsiamella on kruunu ja se tanssitaan pois." + +Barbro tiesi hyvin, että Nilssonin Karin oli kalastajanaapurin tytär +saaristosta ja että heillä oli pulska, äsken rakennettu tupa. Niin että +häistä lupasi tulla komeat. Turvonneiden silmäluomien alla kiiluivat ja +välkkyivät Olenan silmät kuin kiilloitetut tinanapit, kun hän kuvitteli +kaikkea komeutta. + +Barbro oli ottanut kaksi leivosta lautaselle ja pistänyt ne myös +poskeensa. Nyt hän löi pontevasti lusikalla lautasen pohjaan, niinkuin +se olisi ollut kilpi, ja sanoi: + +"Sinä pääset Kallen häihin, Olena." + +"Millä ihmeellä? Ei, kiitos kaunis." + +"Ja valkeat sormikkaat saat käsiisi. Saat leikata ne auki +kämmenpuolelta, jos ovat ahtaat, ei se näy. Ja sinisen nauhan tukkaan +ja pitsikauluksen. Mitäs siihen sanot?" + +"Niin, mutta ystävä rakas, en minä sinne pääse sittenkään." + +"Ei hätä tämän näköinen, Olena. Tunnen erään luotettavan henkilön, joka +on valmis olemaan täällä huomenna sinun sijastasi." + +"Kuka hän on?" + +Barbro osoitti riemastuneena itseään. + +"Siitä ei tule kerrassaan mitään", huudahti Olena hämillään. + +"Mikäs sinun oikean sijaisesi nimi on?" + +"Gladys Svensson." + +"Herrasnimi! Tässä näet siis yhden päivän Gladys Svenssonin. Onko rouva +hyväksynyt minut -- Gladys Svenssonin?" + +"On kyllä, sillä Gladys on palvellut viisi vuotta sisarensa puodissa +Ulricehamnissa, vaikka rouva ei vielä ole häntä nähnytkään; Gladys on +ollut täällä kaupungissa ainoastaan pyhäiseen aikaan." + +"Sehän sopii mainiosti, mutta sinä et saa hiiskahtaakaan rouvalle, +Olena!" + +"Niin, mutta -- sittenkään ei --" + +"Älä lörpöttele! Opeta vain minua! Harjoitellaan tänä iltana. Minulla +on kieltämättä varsin monivuotinen ja -- jokapäiväinen kokemus +sokerileipureista, niin että siitäkin näkee, ettei ole pahaa, jossa ei +olisi jotakin hyvääkin." + +Barbro oli tavattoman ihastuksissaan näin odottamattomasta +yksitoikkoisuuden keskeytyksestä. Hän ei ollut peloissaan, että joku +hänen tuttavistaan kävisi puodissa ja tuntisi hänet. Useimmat olivat +matkoilla, ja muuten hän saattoi olla vakuutettu siitä, ettei kukaan +kaupungin herraspomoista käy pienessä nurkkapuodissa sunnuntaina +ostamassa mitään. + +Tästä varmuudesta huolimatta oli tietysti erinomaisen jännittävää +astua tiskin taakse ja olla Barbro Bertingin sijasta Gladys Svensson +Ulricehamnista. Hän melkein jo katui kauppojaan, kun hän sunnuntaina +iltapäivällä seisoi yksinään pienessä puodissa, missä karamellit +uneliaina kököttivät purkeissaan, leivokset laiskoina lojuivat +alustoillaan, sähkölamput paloivat puolitorkuksissa ja kassakone sai +nauttia melkein häiritsemätöntä sunnuntailepoa. + +Kokonainen katras pikkupoikia ryntäsi puotiin. Kaikilla oli tohiseva +nuha, ja pienin punatukkainen solkkasi omasta ja toveriensa puolesta: + +"Taitko viijellä äylillä paakeltiinimuluja?" + +Barbro tirkisti ihmeissään. Myytiinkö murujakin? Sitä hän ei ollut +tullut milloinkaan huomanneeksi, mutta äkkiä hän muisti nähneensä, +että neidit olivat täyttäneet paperituutteja jollakin, mitä he olivat +ottaneet eräästä isosta laatikosta. + +Hän etsi ja löysi, kaatoi pussillisen kukkuroilleen ja sai palkaksi +anteliaisuudestaan epäilevän kysymyksen: + +"Onk ne oikeita muluja?" + +"Tietysti", selitti Barbro reippaasti, "ja kun nyt on sunnuntai, niin +saa jokainen teistä piparkakun kaupantekiäisiksi. Montako teitä on -- +yksi, kaksi, kolme, neljä, _viisi_." + +"Minulla on titko ulkona" piipitti punatukkainen, "ja hänellä on kakti +telkkua". + +"Kokonaiset sukulaiskestit", nauroi Barbro. "Tässä on, mutta nyt +hyvästi äläkä yllytä tänne toverejasi, sillä piparikakkuja en enää +anna." + +Rehvanat ryntäävät ulos. Ovessa kysäisi viimeinen merkitsevästi: + +"Onk' neiti nyt aina täällä?" + +"En ole, ainoastaan tänään." + +Taas pitkä väliaika. Sitten tuli kaksi tirskuvaa ryökkinänalkua, +jotka halusivat syödä torttuja. He olivat niin iljettävän nenäkkäitä +ja olevinaan, että Barbro toivoi heidän menevän sinne missä pippuri +kasvaa, ja he puhuttelivatkin häntä häikäilemättömän rehentelevästi: + +"Eikö teillä muita torttuja olekaan? Nämä ovat kuin pohjanahkaa." + +"Antakaa meille samppanjamehua, mutta älkää lämmittäkö sitä hellalla!" + +Ja he antoivat kymmenen äyriä juomarahaa! Tällainen tapaus ei ollut +johtunut Barbron mieleen. Kun hän näki pienen lantin kiiltävän +tarjottimella, rupesi häntä äkkiä itkettämään. Luulivatko he, että hän +on tavallinen --? + +Hän nakkasi päänsä taaksepäin ja näki silloin vihaa kiehuvan koko +minänsä suuresta kuvastimesta. Hän oli vetänyt kiharaisen tukkansa +niin tasaiseksi, että oikein kiristi, ja hankkinut vartavasten +kovan kiiltokauluksen ja kravatin avokaulan sijaan, kuten hänellä +tavallisesti oli. Hänestä itsestään oli tuntunut tällä tavoin +pukeutuessaan, että hän oli Kristina Petterssonin, keittäjättären +sisarentyttären, näköinen. Barbro Berting ei ollut tämän näköinen. + +"Noo", sanoi hän nyökäten, "mitäs turhia harmittelemaan!" Pienet, +välkehtivät kasvot hymyilivät valoisasti ja veitikkamaisesti. "Neiti ei +saa olla liian kopea, kuuletko!" + +Aika hankalaa oli ollut päästä karkaamaan kotoa. Hän oli sanonut +tädille menevänsä aamupäivällä käymään "nannan", heidän entisen +lapsenhoitajattarensa luona ja sitten ehkä Märta Ingelsenin, entisen +koulutoverinsa luona. + +Nannan luona hän oli istunut vähän aikaa ja sitten soittanut kotiin. +Täti itse ei onneksi voinut tulla puhelimeen, sillä hän oli vuoteessa. +Ja silloin Barbro sanoi aivan koppavasti: "Sanokaa Ulla-tädille +terveisiä, etten tule kotiin ennen puolta kymmentä". Yhdeksän aikaan +oli puodin omistajattaren määrä tulla hänen sijaansa. + +Kolme rouvaa pyörähti puotiin ja tilasi kahvia. Ahtaassa, pimeässä +keittiössä kalisutteli palvelijatar toimeliaasti kuppeja ja lusikoita. + +Barbro toi tarjottimen ja niiasi: + +"Olkaa niin hyvät!" + +Nyt hän näytteli osaansa, niinkuin kaupungin hienoissa kahviloissa +tehtiin. + +"Hyväinen aika, kuinka vähän kahvia ja niin huonoa", päivitteli +lihavampi rouva nyreissään. + +"Parasta lajia!" Barbron ääni oli vakuuttava. + +"Niinhän ne aina kehuvat. Emmekö saa lisää sokeria?" + +"Pala henkeen, se on määrä. Saako olla enemmän leipää?" + +Hohoo, nythän se luistaa mainiosti, ajatteli Barbro ja napsautti +näppiään mielissään. + +Kun rouvat olivat parhaiksi ehtineet lähteä, avautui ovi uudelleen, +ja eräs nuori mies astui ravakasti sisään. Hän katseli tutkivasti +karamellimaljakkoja. Suu! Nenä! Tukka! -- Tuo oli hän, ylioppilas, +hänen tunturiseikkailunsa -- Sonjan hakkailija Uno Freide, sillä Barbro +oli varma, että tämä Uno ja hänen "seikkailunsa" oli sama henkilö. + +-- Tunteneeko hän minua? -- Barbro muikisti suunsa ja muutti äänensä +sorahtavaksi ja jokapäiväiseksi: + +"Mitäs saisi olla?" + +Nuori mies ei olisi ehkä kiinnittänyt häneen mitään huomiota, jos +hän olisi puhunut luonnollisesti. Mutta nyt hän luuli, että Barbron +puhe-elimissä oli jokin surkea vika, ja katsoi häneen ystävällisen +säälivästi. + +"Totisesti", virkkoi ylioppilas yht'äkkiä, "tehän olette... ei, se ei +ole mahdollista", korjasi hän matalalla äänellä. "Saanko neljänneskilon +karamelleja." + +Barbro taivutti päänsä kumaraan. Miksi häntä hymyilytti? Hän ei +_voinut_ olla hymyilemättä, sillä hän ilostui siitä, että ylioppilas +oli tuntenut hänet. Tämä oli siis varmasti ajatellut häntä! Barbro ei +ollut saanut elämässään kovinkaan paljon huomaavaisuutta osakseen. Hän +säteili sekä sisäisesti että ulkonaisesti heti, kun ihmiset erikoisesti +huomasivat hänet. -- + +"Anteeksi", sanoi ylioppilas kohteliaasti, "neiti on ihmeellisesti +erään nuoren naisen näköinen, jonka kerran kohtasin tuntureilla". + +"En oo siellä käynyt", sanoi Barbro päätään ravistaen, mutta valhe +kirpaisi hänen hienotunteisuuttaan. Hän kärsi aina valheesta, vaikka +hänen vilkkautensa usein aiheutti, että niitä loikki esiin kuin +sammakoita ilkeän satuprinssin suusta. + +Äkkiä hän katsoi suoraan ylioppilaan tummiin, kysyviin silmiin ja sanoi +omalla äänellään: + +"Minä vain narrasin, olen kyllä ollut siellä." + +"Olemmeko siis tavanneet toisemme -- tehän se näytitte minulle tien +kylään." + +"Minä." + +"Mutta kuinka ihmeessä te olette täällä?"? + +"Olen sijaisena." + +"Te --! Anteeksi, tehän olette neiti Berting." + +"Enpäs", väitti Barbro iloisesti, "Gladys Svensson -- Gladys Svensson +Ulricehamnista". + +Tätä salakähmäisyyttä hän ei voinut kieltää itseltään. Häntä huvitti +sanomattomasti nähdä ylioppilaan noloja, hämmentyneitä kasvoja, ja hän +ajatteli: -- Ähä, siinä palkka sähkösanomastasi, jehu. Tahdoit saattaa +minut uteliaaksi, mutta minä panenkin sinun pääsi pyörälle. -- + +"Vai niin", sanoi ylioppilas pitkäveteisesti, "sitten olen kokonaan +erehtynyt. Ette kai satu tietämään, kuka neiti Barbro Berting on?" + +"Tiedän kyllä." + +"Ettekö ole ihmeesti hänen näköisensä?" + +"Niinkuin marja." + +Barbron punainen, nuori suu hymyili terveiden, valkoisten hampaiden +raosta. + +Ylioppilas maksoi -- perin hitaasti, otti pussin ja sanoi epäröiden: + +"Eikö neiti ole vapaa joskus iltapäivällä? Voisimmehan tavata +luistinradalla." + +"Minun on hyvin vaikea lähteä mihinkään sairaan tädin luota. Hän +tahtoo, että istun aina hänen luonaan." + +"Vai niin", sanoi ylioppilas alakuloisesti, "sepä vahinko. Oletteko +täällä kaiket päivät?" + +"En, ainoastaan tänään, Olena Petterssonin, lapsuudenystäväni +sijaisena." + +"Ettekö tahdo -- tahdo antaa minulle osoitettanne?" + +"En", vastasi Barbro yht'äkkiä totisena. Hänen mieleensä johtui +Sonja. Tämän selän takana hän ei millään muotoa tahtonut tutustua Uno +Freideen, niin hauskaa kuin se olisikin. Sonja oli sanonut, että he +kaksi, Uno ja hän, pitävät toisistaan. Hän _tiesi_, oli hän sanonut, +että Uno oli yhtä rakastunut kuin hänkin, vaikka he eivät olleet siitä +puhuneet, ja että oli selvää, ettei kukaan, jonka Sonja tahtoi voittaa, +voinut vastustaa häntä. Mutta olihan halpamaista, että Uno Freide piti +muistakin tytöistä. + +Barbro katsoi ankaran paheksuvasti "Seikkailuun". + +Sitten hän käänsi nuorelle miehelle hyvin ärhäkästi selkänsä ja rupesi +availemaan ja sulkemaan karamellipurkkien kansia. + +"Hyvästi neiti -- Gladys Svensson." + +"Hyvästi." + +Merkillistä, että hän sai sanotuksi tuon sanan draamallisen jäätävästi! +Hänen omaa selkäpiitään karsi kylmä, miksi ei siis Uno Freide olisi +tuntenut samaa? Hän ei tahtonut enää milloinkaan, milloinkaan tavata +"Seikkailua". Tämän nimen Barbro antoi hänelle, koska Uno Freide oli +Sonjan omaisuutta. Hän ei tahdo ajatella häntä, vaan karkoittaa hänet +mielestäänkin -- kunhan vain voisi? + + * * * * * + +Sen ja monta seuraavaa yötä Barbro Berting näki merkillisen omituisia +unia ylioppilaasta, jolla oli tummat silmät ja roomalainen profiili. +Milloin seisoi ylioppilas sen tunturin laella, jonne Barbro itse ei +ollut kertaakaan päässyt, ja huusi _häntä_ luokseen, vaikka tarkoitti +Sonjaa, milloin istui pienessä sokerileipurin puodissa ja kyseli +Olenalta, eikö Gladys Svensson kohta palaa takaisin, mutta silloin +Sonja pyrähti sisään kuin tuuliaispää ja puhalsi kaikki nurin ja lauloi +kovalla äänellä sitä vanhaa, kauheaa pilkkalaulua Fredinin koulusta, +minkä Barbro oli aikoinaan sepittänyt. + +Se oli katkeroittanut häntä kokonaisen lukukauden, sen tähden että +Sonja oli ollut petollinen, ja kuitenkin hän jumaloi Sonjaa! Sonjassa +oli kaikki niin yksityiskohtaisen selvää ja kirkasta kuin kauniissa +puutarhassa, jonne aurinko paistaa ja jossa linnut laulavat. + +Useaan päivään ei Barbro uskaltanut mennä yksinään ulos, sillä hän +pelkäsi tapaavansa "Seikkailun". Eräänä päivänä se kuitenkin tapahtui, +mutta silloin Barbro livisti erääseen porttikäytävään ja sitten talon +neljänteen kerrokseen; siellä hän seisoi pienessä eteisessä, jossa ilma +oli sakeanaan paistuvan tuoreen sillin katkua, mikä mahtoi käydä liian +kitkeräksi sillin omistajalle itselleenkin, koska eräs ovi kumahti auki. + +"Ketä etsitään?" kysyi samassa utelias ääni. + +Barbro mutisi jotakin, että oli erehtynyt, ja hiipi takaisin alas. +"Seikkailu" mahtoi nyt olla tiessään! Miten iloisen tuntevan näköinen +tuo vekkuli olikaan ollut, kun oli tervehtinyt häntä! Näki aivan +selvästi, että hänen mielensä teki sanomattoman kovasti pysähtyä +juttelemaan. Barbro oli pahoillaan "Seikkailun" huikentelevaisuudesta. +Hän oli muuten niin hyvän ja rehellisen näköinen, ja Barbro uskoi +varmasti, että hänen kädenpuristuksensa oli luja ja voimakas. + +Koko iltapäivän hän pysyi Barbron ajatusten esineenä, niin usein kuin +hän sysäsikin hänet pois luotaan aivan tarpeettomana tungettelijana. +Ajatusten askartelu meni kuitenkin niin pitkälle, että kun hän luki +ääneen Ulla-tädille "Aron prinsessaa", sanoi hän kertomuksen sankaria +Unoksi. Hän punastui niin, että veri alkoi kipunoida korvalehtien +päissä, ja oikaisi erehdyksensä heti. Ulla-täti ei huomannut mitään. +Hänellä oli näet tapana nukahtaa, kun joku luki hänelle ääneen. + + + + +V. + +MATKA LUNDIIN. + + +Eräänä monista helmikuun haukottelupäivistä istui Barbro hyvin +ajatuksissaan huoneessaan ja luki vielä kerran Sonjalta tullutta +pitkää kirjettä. Sitä oli alettu kirjoittaa jo joulunpyhinä, mutta +oli päätetty vasta kahden viikon kuluttua, niin ylettömästi veivät +huvittelut Sonjan ajan. Kirjeessäkin oli pelkästään sitä huvitusten +kirjavaa karusellihyörinää, minkä hän antoi hurista ystävättärensä +luettavaksi. Sanat kisailivat paperilla kuin vipajavat auringonpilkut, +tanskalaisia, ranskalaisia ja ruotsalaisia lauseita oli kirjavanaan +sekaisin -- olihan täti Aimée Thomas ranskatar, joka oli opettanut +tyttärelleen rakasta äidinkieltään -- ja kaikki lauseet kertoivat +samaa: Sonja oli juhlien kuningatar, Sonja huvitteli lakkaamatta +ja Sonja aikoi nyt jatkaa Lundissa huolettoman nuoruutensa +nautintoja. Hänen setänsä oli professorina tuossa Etelä-Ruotsin +yliopistokaupungissa, piti suurta, vierasvaraista kotia, ja hänen +tyttärensä oli Sonjan ikätoveri. Äiti aikoi jättää hänet sinne +siksi aikaa, kun itse kävi Marseillessa. Sonjan, tuon onnensuosikin +täti oli naimisissa erään rikkaan ja hienon tilanomistajan kanssa +Skoonen tasangolla. Heillä ei ollut lapsia, mutta he ottavat avosylin +vastaan veljentyttären ja tekevät kaikkensa hänen mielikseen. Kirje +oli oikeastaan vain kylläisen itserakasta purkausta ja Barbro tunsi +katkerasti pettyneensä. Kahdeksannen sivun alimmassa laidassa oli +sentään: "Toivon, että pääset pistäytymään Lundiin." Mutta nämä sanat +tuntuivat niin ohimennen ja välinpitämättömästi kirjoitetuilta, että ne +melkein pahoittivat Babin mieltä. + +Isä tuli äkkiarvaamatta hänen luokseen. + +"Tahdon puhua kanssasi, Babi", sanoi hän, "sinä näytät olevan mahdoton +taloustoimissa, mutta johonkin sinun on tartuttava. Isoäiti lähetti +juuri kirjeen ja kysyi, tahtoisitko viettää jonkun aikaa hänen luonaan +Lundissa. Kuten tiedät, asuu hän siellä talvella ja ottaa mielellään +sinut luokseen. Saisit opetella kieliä." + +"Saanko minä lähteä!" Barbron ääni riemuitsi. + +"Saat, koska kieltäydyit Tukholman-matkasta. Sinä olet aika tuuliviiri, +rakas Barbro. Syksyllä sinun mielesi teki kovasti kotiin." + +Barbron pää vaipui alas. Hän ei uskaltanut sanoa isälle, kuinka +suuri erehdys tämä äskeinen yksitoikkoinen aika oli ollut, ja kuinka +toisenlaisiksi hän oli kuvitellut tyttöpäivänsä -- nuo vapaat, +valoisat! Hän oli unohtanut, että Bertingin talo oli harmaasta +graniitista ja auringoton -- ainakin hänen suhteensa. + +"Isoäiti ehkä keksii jotakin, johon kelpaan", sanoi hän pitkähkön +äänettömyyden perästä. Lasimaalauksen vimma oli haihtunut, ja hän tunsi +olevansa onneton ajatellessaan saamattomuuttaan ja tulevaisuuttaan. + +"En tahdo, että sinusta tulee mikään ammattinainen", virkkoi +tukkukauppias, "mutta jotakin sinun on osattava perusteellisesti. +Sitten on sinulla tämä hyvä koti, jossa kelpaa asua. En tarkoita +uudenaikaista itsenäisyyttä, pääasia on, että henkinen vetelyytesi +häviää, että sinusta tulee nainen, joka osaa esiintyä." + +Isä piti aina Bertingin taloa keskipisteenä. Hän kalusti kotinsa +tyttärillään, mutta se tapahtui enimmäkseen ajatuksissa, sillä +Birgitillä oli oma kaunis kotinsa. Elsaa hän ei saanut pakotetuksi +olemaan kotikoristuksena, Barbrosta ja Ainasta ei myöskään näyttänyt +tulevan sellaisia, miksi perinnäistapa vaati. Mutta isä tarkoitti +hyvää, ja Barbro tunsi olevansa hyvin kiitollinen päästessään +Ulla-tädin jankutuksista. Hänen vilkas mielensä kaipasi myöskin +vaihtelua, ja isoäiti ei ollut sellainen kuin muut vanhat ihmiset. Hän +piti nuorten hehkuvista mielistä, helli ja ymmärsi niitä lämpimästi. +Nyt oli pyydettävä vain yhtä, ja se seikka sai Barbron kalpenemaan +levottomuudesta: + +"Saanko ottaa Vahdin mukaani?" + +"Kyllä minun puolestani. Mutta en takaa, että isoäiti suvaitsee sitä." + +Barbro taas oli siitä aivan varma ja jo samana iltana hän haasteli +Vahdille, että he kaksi taas pääsevät maailmalle. + +"Mutta nyt sinusta on tullut iso poika, Vahti, ja saat ajaa +koiravaunussa. Minä pistäydyn tietysti katsomassa sinua ja puhelemassa +kanssasi asemilla, mutta muun ajan saat tyytyä olemaan virkaveljiesi +seurassa ja sinun tulee käyttäytyä siivojen koirien tavalla." + +Barbro silitteli hyväilevästi sen valkeaa, silkinhienoa turkkia, ja +Vahti katsoi älykkäästi emäntäänsä uskollisilla, välkkyvillä silmillään. + +Samassa Barbro kietaisi kätensä sen kaulaan. + +"Rakas pikku koirani", sanoi hän, "jospa tietäisit, kuinka merkillinen +kapine sinun emäntäsi on." + +"Hau-hau", myönsi Vahti iloisesti ja nosti luottavasti käpälänsä +Barbron polville. + +"Taitaapa tehdä mielesi painamaan peukaloa sen asian vahvistukseksi! +Niin, sinä et tiedä, kuinka vaikeaa on olla Berting ulkonaisesti eikä +sisäisesti." + +Isoäiti antoi mielellään suostumuksensa Vahdin tuloon, ja kun tätä +poikamiestä sitten oli eräänä harmaana maaliskuunaamuna lellitelty +ja pyntätty matkakuntoon, sanoi Barbro jäähyväiset Ulla-tädille ja +Ainalle, minkä jälkeen hän meni vaunuun ikkunapaikalleen. Muutamat +kirjat ja makeispussit, joiden joukossa oli kilo hienon hienoja +karamelleja, mitkä kiitollinen Olena oli lahjoittanut, lupasivat +melkoisesti lyhentää matkaa. + +Barbro nyökytti päätään omaisilleen ja kuuli raollaan olevasta +ikkunasta Ulla-tädin evästyksien tupruavan kuin lumihiutaleet +ilman halki. Valitettavasti ne haihtuivat yhtä jäljettömiin kuin +lumihiutaleetkin, hipaistuaan vain sivumennen hänen lämmintä, virmaa +mieltään. Hän oli tänään "lentopäällään". "Nyt Babi lentää", oli +siskoilla tapana sanoa, kun jokin äkillinen sattuma keskeytti lapsuuden +päivien yksitoikkoisuuden ja hän jännityksestä hurjana riehui ympäri, +kaatoi ja särki, mitä eteen osui, voimatta hallita huitovien käsiensä +ja keikkuvien jalkojensa liikkeitä. + +Ja tänä hetkenä hänen sydämensä ja ajatuksensa lensivät aavistuksen +siivillä punaisten päivien riemuja kohden. Siellä on Sonja, Elsa, +(vanha Hip, joksi Barbro yhä vieläkin nimitti siskoaan), Holger Boye ja +monet muut, jotka hän saa tavata. Lund taisi ollakin oikeastaan vain +nuorison ja ilon kaupunki. Hänellä oli mieli täynnä ihania päätöksiä +huvitella aamusta iltaan. Eikä isoäiti tietystikään pane esteitä hänen +tielleen. + +Juna läksi liikkeelle, kulki ensin huurteisen sumukerroksen läpi ja +sitten kirkasta valoisaa talvipäivää kohden. Laajat, lumipeitteiset +vainiot välkkyivät auringonpaisteessa, ja sinisiä savupatsaita kohosi +korkealle punaisten talojen piipuista. + +Barbro laittautui nurkkaansa, pisti vaaleanpunaisen silkkipatjan niskan +taakse, tunnusteli keveästi kampaustaan. Tuntuipa vallan uudelta +ja oudolta aikaihmisiksi kammattu tukka, ja Barbron ruskeat kutrit +ikävöivät uskomattomasti vapautta, sillä väliin ne irtautuivat otsalta, +väliin korvilta ja hyppelivät poskille pahankurisen vallattomasti. + +Valkoinen villapusero, jota somistivat leveä alhaalle laskeutuva +kaulus ja iso tummansininen merimiessolmuke, oli hyvin pukeva. Pikku +kädet olivat hyvin hoidetut kynnenpäitä myöten. Oi voi! Olipa ollut +aika, jolloin Babi oli jyrsinyt kynsiään, että rauski, mutta se +oli tietysti tapahtunut enimmäkseen uskontotunneilla neljännellä +luokalla, jolloin hän istui mukavasti nurkkauksessa seinän vieressä. +Hienot korkeavartiset kengät oli neiti Bertingillä, niin, koko +hänen ulkonainen asunsa, johon kuului revonnahkainen garnityyri +ja silkkivuorinen kappa, siro kultarengas vasemmassa ranteessa ja +satavuotinen timanttisormus pikku sormessa, kuvasti upeaa hyvinvointia. +-- Jopa siinä määrin, että eräs nuori mies, joka maleksi käytävässä, +rupesi heittämään yhä piteneviä ja kirkastuvia katseita sinnepäin; +mutta Barbro ei sitä huomannut. Hän luki erästä jännittävää +seikkailukuvausta eikä nostanut katsettaan kirjasta edes silloinkaan, +kun hänen kätensä ahkeraan vaelsi Olenan pussin ja hänen oman suunsa +väliä. Hän oli yksinään osastossaan; oli alkuviikko ja junassa oli +varsin vähän matkustajia. + +Vihdoin nuori mies, välittämättä ilmoituksesta: "Naisten osasto", astui +Barbron luo. + +Barbro vilkaisi pikimmältään tulijaan. "Seikkailu!" -- "Pam! Tuks, +tuks", sanoi hänen sydämensä ja jysähti rinnan pohjaan kuin putoava +kellonluoti. Hän karahti tulipunaiseksi, mutta luki innokkaasti. +Seisköön vain siinä, mutta hän ei ähähdäkään. Pikainen silmäys +ikkunaan. Kohta ollaan Halmstadissa. Siellä hän pistäytyy katsomaan +Vahtia, ja sitten hän koi muuttaa, vaikka -- miksi muuttaa? -- +Rupatella hetkinen -- mitäs pahaa siinä on? -- Hän kurkisti kysyvästi +kirjaansa. Hehän voivat puhella Sonjasta -- Sonjasta, josta he kumpikin +tavattomasti pitivät. Äh, kuinka se mulkoili! Tiukasti! + +Barbro nakkasi äkkiä niskaansa, niin että otsakiharat pyrähtivät ylös +kuin pelästyneet linnut. + +"Anteeksi", kumarsi samassa nuori mies, "ettekö ole neiti Svensson --" + +Barbro katkaisi hänen puheensa helähtävällä naurulla: + +"Gladys Svensson Ulricehamnista! En ole tänään." + +"Mutta enkö tavannut juuri teitä tuntureilla?" + +"Kyllä." + +"Ja sokerileipurilla?" + +"Kyllä." + +"Ettekö suvaitse selvittää salaperäisyyttänne, neiti? Saanko esitellä +itseni: Freide, kandidaatti." + +"Berting, ulkoilma-pomo", tokaisi Barbro vallattomasti, "se on minun +tuorein tittelini, muuten olen Bertingin huonekunnan musta lammas. Te +varmaankin kunnioititte minua sähkösanomalla syyskuun kolmantenatoista +päivänä, niin että kai tunnette kotini." + +"Pahastuitteko sähkösanomasta? Inga Rolander, serkkuni, sattui +mainitsemaan, että te täytätte seitsemäntoista vuotta." + +"Olette kehno, kun ette pannut nimeänne alle. Vaikka kyllä tiedän, +miksi ette sitä tehnyt. Mutta nyt paljastan Gladys Svenssonin +salaisuuden", lisäsi hän äkkiä ja taas punehtuen, -- On sopimatonta +ruveta heti lavertelemaan Sonjasta, ajatteli hän. -- Sen tulee tapahtua +hiotummin ja täysikasvuisemmin, ei noin vain päätäpahkaa. -- Hän alkoi +puhua vilkkaasti Olenasta ja kertoi koko sitä asiaa koskevan jutun. +Lopuksi hän osoitti makeispussia ilosta säteillen: "Ja tässä näette +hyveen palkan. Minä rakastan karamelleja! Oh! Ettekö tahdo maistaa?" + +"Onko niitä liikenemäänkin?" ihmetteli kandidaatti leikillään. Pussi +tuntui hänestä valtavan isolta yhdelle hengelle. + +"On kyllä, jollei teillä ole kovin suuret vaatimukset", nauroi Barbro. + +Halmstadissa he kävivät yhdessä katsomassa Vahtia, joka pitkällä +ulinalla ilmaisi surunsa, kun he poistuivat. + +"Minua säälittää kovasti pikku koirani", sanoi Barbro, "mutta eihän +enää ole monta tuntia jäljellä". + +"Ei, ikävä kyllä", vastasi kandidaatti, "tänään viihdyn junassa +erinomaisesti". + +Barbro istahti takaisin nurkkaansa ja otti kirjansa, jota hän selaili +kovakouraisesti. Vihdoin hän sanoi: + +"Teistä on kai hauska jälleen tavata Sonja Thomas." + +"On kylläkin. Hän on sievä nuori nainen." + +Jännittävä seikkailukirja putosi yht'äkkiä lattialle. + +"Mikä te oikeastaan olette, kandidaatti Freide?" Suuret, tummat +tytönsilmät katsoivat halveksivasti ja samalla melkein tuskaisesti +nuoreen mieheen. Hän ei tahtonut, että "Seikkailu" olisi +kaksois-olento. Hän piti hänen leveästä otsastaan ja leveästä suustaan; +hän tahtoi luottaa rehelliseen, lujaan kädenpuristukseen. + +"Kuinka niin? Mitä pahaa siinä on, että neiti Thomas on mielestäni +sievä? Ja sellainen hän on suuressa määrässä. Kun hän laulaa tahi +näyttelee, on hän aivan vastustamatonkin. Hän tanssii ihastuttavasti +ja pukeutuu kuin paras muotinukke, mutta minusta hän on liiaksi _grand +dame_. Tuskin kahdeksantoistavuotias ja niin vietävän koketti." + +"Hyi, hyi!" Barbro polki jalkaa. Nyt hän oli niin vihainen, että silmät +säkenöivät. "Sonja on minun kaikkein parhain ystäväni, ja te teette +hävyttömästi -- juuri _te_ -- puhuessanne hänestä tuolla tavalla." + +"Siksi, että hän on teidän ystävänne", pisteli kandidaatti. + +"Eipäs, vaan siksi, että -- ah, sen kai tiedätte itsekin, Uno Freide!" + +Kandidaatti nauroi poikamaisesti. + +"Nyt voisin maksaa teille samalla mitalla, Gladys Svensson, mutta +näyttää siltä, että te haluatte hyökätä minun kimppuuni, ja minä +pelkään, että tulen voitetuksi; senvuoksi lienee parasta, että +tunnustan olevani keikarin ja herra luutnantti Uno Freiden yhtä vuotta +nuorempi ja perin vaatimaton veli, Urban Freide, joka tutkiskelee +vanhan Justitia-rouvan ryppyisiä kasvoja ja kantaäidin periaatteita +ja jota sitäpaitsi huvittaa kaikki, mitä taivaan ja maan välillä on, +siihen luettuna, mutta ei minään pääasiana Sonja Thomas." + +Barbro otti hyvin hitaasti kirjan lattialta. Aivan ihmeellisen +vaikutuksen teki tämä selitys, joka oli ilvehtivä ja kuitenkin +hyväntahtoinen. Nyt olisi kaikki voinut olla niin hyvin kuin suinkin +olla voi ja hän varma siitä, ettei millään tavoin asetu Sonjan etujen +tielle, mutta samassa hän yht'äkkiä häpesi äskeistä kiivauttaan ja +tunsi jonkunlaista nöyryytystä. Olihan aivan luonnollista, että se, +joka hänestä hiukan välitti, oli tuo "perin vaatimaton veli" eikä +Sonjan ihailija. Se pisti Babin tyttöylpeyttä, sillä olihan häntä +salaisesti huvittanut juuri se seikka, että henkilö, joka Sonjan +mielestä oli kyllin arvokas mielitietyksi, oli edes rahtusen verran +ajatellut häntäkin, kovaonnista Babia. Sonjan mielestä oli Uno +Freidellä ollut hieman liian leveä suu. Tällä taas oli aivan liian +leveä. + +"Miksi olette niin hiljaa, neiti?" + +"Minäkö -- ei ole mitään puhumista." + +"Näyttää kuitenkin siltä, että päänne on täynnä ajatuksia. Mitä aiotte +tehdä Lundissa?" + +"En mitään erikoista. Asun isoäidin luona ja luultavasti huvittelen." + +"Mainiota, että ette ole ylioppilas. Saanko ruveta oppaaksenne, näyttää +teille kaupunkia ja muuta? Minulla on aina aikaa, ja hylkään mielelläni +ummehtuneet kirjat." + +"Miksikä te sitten luette lakitiedettä?" + +"Askarrellakseni opintojen sivussa mitä mieli tekee. Isäukko ei piittaa +toivorikkaista pojistaan ja antaa heidän nauttia elämästä. Saattepa +nähdä, että tulette hyvin usein käyttämään minun apuani, jott'ette +eksyisi Lundin suurkaupungissa. Vai onko teillä muita tuttuja? -- +Sisarenne Elsan olen nähnyt, entä onko muita?" + +"On, eräs serkku: Einar Berting, ja eräs hyvä ystävä: Holger Boye." + +"Se pyylevä skoonelainen, josta aikaa myöten kai paisuu +oikeusministeri. Sillä pojalla on päätä. Me sanomme häntä +_globe-trotteriksi_, kun hän on niin pyöreä ja halukas vaeltamaan. +Myötäänsä hän tallustaa kartanoonsa tasangolle, jonne hänen sielunsa +siemen on kylvetty ja jossa se kantaa hedelmän, kuten hän sanoo. +Oletteko hyviä tuttuja? Hän ei ole puhunut teistä milloinkaan." + +"Emme ole, tapasimme toisemme oikeastaan vain eräänä keväänä. Hän on +ehkä unohtanut minut." + +"Se sopii minulle", naurahti Urban Freide. + +"Minusta on ikävää, kun joutuu unohdetuksi", sanoi Barbro rehellisesti. +"Sonja Thomas kuuluu myös olevan Lundissa, mutta pelkään kovasti, ettei +hän paljoa välitä minusta. Minä pidän hänestä hirveän paljon." + +Nyt juna pysähtyi taas eräälle asemalle, missä voitiin käydä katsomassa +Vahtia, ja sitten meni nuori herrasväki ravintolavaunuun teetä juomaan, +Barbrosta oli kovin juhlallista saada itse tilata ja antaa juomarahat. +Hän olikin ylen runsaskätinen, ja Freide huomautti: + +"Viinuri pitää teidät varmasti muistissaan omituisena naisolentona, +sillä ainoastaan vanhat, rumat ja köyhät naiset antavat runsaita +juomarahoja." + +Lundin asemalla olivat vastassa sekä Elsa ja Einar että Holger Boye +ja isoäidin Saara, uskollinen palvelijatar vanhan kansan tapaan. +Hän oli tullut Flodaan kahdentoista vuoden ikäisenä; nyt hän oli jo +neljänkymmenen korvilla ja oli kuin kiinni kasvanut "Hänen armoonsa". + +Barbro sanoi matkatoverilleen jäähyväiset jokseenkin hätäisesti ja +pisti kätensä Elsan kainaloon. + +"Kuinka hauskaa, Hip, olla täällä. Mitä teemme huomenna?" + +"En jouda olemaan paljoa kanssasi, Babi. Mutta lauantaina ovat +ylioppilaiden tanssiaiset, niin että voit ruveta valmistautumaan +niihin. Etkö muuten aio toimittaa mitään hyödyllistä?" + +"Onko isoäiti puhunut siitä?" kysyi Barbro hieman säpsähtäen ja kulki +yhtä jalkaa Elsan kanssa. Heillä oli vain lyhyt matka kuljettavana. +Isoäiti asui aivan lähellä Lundagårdin puistoa ja tuomiokirkkoa. + +"Ei ole, mutta minä tulin sitä ajatelleeksi." + +"Älä katko lapsen siipiä", virkkoi Holger Boye yht'äkkiä. Hän kahmaisi +lunta eräältä ikkunapelliltä, puristi sen palloksi ja heitti Barbron +tukkaan. "Terve tuloa nuoruuden ja hulluuden pariin", sanoi hän, "arpa +on heitetty". + +"Oletko hassu, Holger", nauroi Barbro, Hän kimmahti irti +nuolennopeasti, vilkaisi ympärilleen, mistä saisi vastalahjan, ja +lennähti Grand Hotellin edustalla olevalle aukeamalle, missä kokosi +ison kahmalollisen lunta. + +Mutta pallo jäi viskaamatta, kun Elsa puuttui jupakkaan. "Et kai ole +enää lapsi hupakko, Babi!" + +"Kuka sen tietää", ilakoi Holger Boye. "Ei ole vielä päässyt koulusta, +Mignon." + +"Mignon, miksi nimittelet minua sillä tavalla?" + +"Meillä on aina kotitekoisia nimilappuja oman sakkimme ihmisille. +Ja Mignon sopii mielestäni sinulle -- miksikö, hm! Meillä on, millä +mällätään, jos loppuu, niin lainataan." + +Isoäiti tarjosi kaikille nuorille tervetuliaisillalliset. Pöytä oli +häikäisevän valoisa, sillä oli paljon kukkia, koko joukko hauskoja, +herkullisia ruokia, hyvää viiniä ja Flodan puutarhan ihania hedelmiä. + +Jäykkyys ja väkinäisyys olivat täältä tipotiessään. Kaikki puhua +porisivat kilvan, ja nauru soi kuin heleä sävel. Barbro tunsi olevansa +niin hyvässä vireessä, että iltaa olisi saanut hänen mielestään kestää +loppumattomiin. Elsa kuitenkin keskeytti ilon. Hän asui eräässä +professorinperheessä eikä tahtonut tulla myöhään kotiin, kun huomenna +oli työpäivä. + +Ja yht'äkkiä vallitsi isoäidin salongissa hiljaisuus. Vanha rouva ja +nuori tyttärentytär jäivät seisomaan sylikkäin. + +"Kylläpä olen saanut odottaa pikku Babiani! Viihdy nyt täällä oikein +hyvin! Kahteen ja puoleen vuoteen en ole sinua nähnyt, lapsukaiseni. +Monia toiveita ja ajatuksia on sillä aikaa ehtinyt syntyä." + +"Niin, mutta niistä ei ole mihinkään, isoäiti, ja se on pahinta." + +"Kyllä niistä jotakin tulee. Puhumme niistä myöhemmin. Ja nyt saa pikku +tyttöni nukkua makeasti samassa sängyssä, jossa äitisikin nukkui, kun +hän kävi koulua täällä Lundissa. Se on ollut täällä muiden huonekalujen +mukana, vaikka minä harvoin käytän tätä asuntoa. Tänä talvena se saa +kuitenkin virkistyä eloon ja nuortua sinun ja Elsan tähden. Me pidämme +päivälliset ja tanssiaiset, Babi." + +"Jumalallisen ihanaa, isoäiti!" + +Babi hyppäsi korkealle ilmaan ihastuksesta. Eihän hän malttanut pysyä +alallaan! + +"Ja nyt menemme nukkumaan, lapsukaiseni. Nuku oikein makeasti!" + +"Isoäiti, eikö serenaadeja pidetä enää ollenkaan?" + +"Eipä juuri, Barbro; meidän aikamme ei ole romanttinen. Välistä kyllä +voi sattua, että jotakuta kuuluisuutta kunnioitetaan sillä tavalla." + +"Siis ei Babia! Hyvää yötä, rakas, kulta isoäiti. Ja kiitos, kiitos, +kiitos Vahdin puolesta, joka sai niin ihastuttavan vasun!" + +Barbro oli sanomattoman tyytyväinen, sanomattoman hyvällä mielellä +pujahtaessaan valkoiseen vuoteeseen kukikkaan brokaadi-peiton alle. +Hän ajatteli, ettei täällä ole vaikeaa olla kiltti ja ystävällinen +kaikille. Ja isoäiti vaati vallan vähän, siksi oli ihmeellisen kepeää +osoittaa hänelle huomaavaisuutta. Barbro kuvitteli, miten isoäiti +ja hän istuvat vanhalla jakkaralla ikkunan edessä, missä isoäidin +nojatuoli ja ompelupöytä olivat, ja juttelevat tuttavallisesti aivan +kuin samanikäiset konsanaan. + +Hän oli niin iloinen, että hänen oli vaikea saada unta, vaikka kaksi, +kolme kelloa eri äänisoinnuin ilmoitti, että unen aika oli jo käsissä. + +"Yks!" -- "Yks!" -- "Yks!" takoivat ne. + + + + +VI. + +ISOÄIDIN AJATUKSIA. + + +Sekä Barbro että Vahti heräsivät säteilevässä mielentilassa ja +nauttivat yhdessä aamukahvin sängyssä. Tarjotinta tuodessaan Saara +sanoi leikillään, että hänen armonsa oli vakuuttanut, ettei tällainen +"pyhäpäivätapa" saa enää kertaakaan uudistua arkena, "Mutta nähkääs, +neiti", lisäsi Saara nyökäten, "hänen armonsa on sellainen, että +hänellä on pyhä ympärillään ja mielessään, kun muilla on arki ja +aherrus". + +Kun Barbro ja Vahti jäivät kahden, ryhtyi Barbro lemmikkinsä kanssa +vakavaan keskusteluun: + +"Kuulehan, Vahti", sanoi hän, "sinä et saa vaatia, että minä olisin +sinun kanssasi täällä niin paljon kuin kotona, vaan sinun on +ymmärrettävä, että minä pidän pikku hauastani, vaikka en ehdikään +puuhailla kanssasi kuin vähän aikaa. Sinä olet jo iso poika etkä +enää pureksi kalosseja ja hameenhelmoja. Täällä Lundissa on sinun +näytettävä, että olet sivistynyt koira, ja osoitettava sivistyksesi +siten, että aina osaat tulla kotiin etkä milloinkaan eksy huonoon +seuraan." + +Vahdin häntä viuhui lakkaamatta, sillä pala wiener-leipää toisensa +jälkeen livahti sen terävien hampaiden välitse, ja tässä lauhkeassa +mielentilassa se oli hämmästyttävän myötäsukainen. + +"Nyt loppui, Vahti", sanoi Barbro viimein, "minä itse sain ainoastaan +yhden rinkelin. Uskallatko väittää, etten ole hellä ja uhraavainen +äiti? Jos saat vielä sokerimurun, niin olen myös heikko äiti." + +Vahti ei pannut vastaan, mutta kun se sitten huomasi, ettei muuta +tarjota, hyppäsi se alas tuolilta, jolla oli istunut, ja aikoi mennä +vasuunsa. + +"Vahti", huusi Barbro, "muista, ettet karkaa tiehesi tänään, kun panen +kaulaasi kävelysolmukkeen. Muuten näyttäisi siltä, että olet huonosti +kasvatettu." + +Vahti luimisti korviaan, siristi silmiään ja nuolaisi kuonoaan. Siitä, +että se rimpuilematta antaisi panna kaulaansa mokoman rasittavan +koristeen, ei voinut olla puhettakaan, mutta eihän kannattanut ruveta +haukkumaan emäntäänsä ennen aikojaan. + +"Sinä saat tänään vaaleankeltaisen solmukkeen", lisäsi Barbro +vakuuttavasti. "Mutta kylään et kanssani pääse. Kun viimeksi olit Sonja +Thomasin luona, pistit poskeesi jälkiruoan, joka oli tarjoilupöydällä. +Hyi, Vahti, kuinka surullisia muistoja!" + +Oli luonnollista, että Barbro ensi työkseen etsi käsiinsä Sonjan. Heti +aamiaisen jälkeen hän soitti ja kysyi, mihin aikaan olisi sopivinta. +Sonja oli, kuten aina muulloinkin, ylettömän ystävällinen, mutta +hänellä ei ollut ainoatakaan vapaata hetkeä tänään eikä huomennakaan. +Ja lauantaina, ylihuomisen perästä, olivat ylioppilaiden tanssiaiset, +ja silloin hänen oli autettava Ingeriä, serkkua, ja seurusteltava +maalaisvieraiden kanssa, joita heille oli tulossa, mutta sunnuntaina +_täytyy_ Barbron ja hänen tavata toisensa. + +Barbro pani allapäin kuulotorven paikoilleen. + +Isoäiti katsahti häneen postinsa takaa. Hän sai joka päivä +maisemakortteja ja kirjeitä kotimaasta ja ulkomailta. Floda oli koko +hänen aikansa ottanut avoimin sylin vastaan melkein lukemattoman +paljouden vieraita, ja vain harvat unohtivat, kuinka kuvaamattoman +hauskaa oli olo siellä. Useimmat lähettivät monesti kiitollisia +tervehdyksiään paikan haltijattarelle. + +"Miksi näyttää siltä, kuin pikku Babi olisi pahalla mielellä?" kysyi +lempeä vanha ääni. + +"Kun ajattelin, että kaikilla ihmisillä on niin paljon tekemistä -- +paitsi minulla. Minulla on aina sietämättömän paljon aikaa." + +"Silloin on parasta karistella sitä hieman pois", naurahti isoäiti. +"Käyhän istumaan, pieni ystäväni, ja puhelemaan kanssani, jos sinua +haluttaa. Minun tekee mieleni pistäytyä Babini sisään ja katsoa, miltä +niin kirpeän iloisen mielen sisuspuoli näyttää." + +"Isoäiti", sanoi Barbro istuutuen jakkaralle levottomasti liikehtivät +sormet polvilla. "Minusta kai pitäisi tulla jotakin hyödyllistä, mutta +pahinta on, ettei minulla ole oikein halua lukemiseen, ja käsityö on +minusta kamalinta mitä on olemassa." + +"Entä taideveisto?" + +"Ei sekään miellytä eikä sairaanhoito, vaikka se muuten onkin hienoa." + +"Pikku Barbro -- sinä olet varmaankin liian lapsellinen ikäiseksesi. Ja +jos sanon suoraan, niin olen sitä mieltä, että panemme tuon hyödyllisen +vähäksi aikaa syrjään. Mutta sinun on aina pidettävä elämääsi +omaisuutena, jota _sinun itsesi_ on hoidettava. Sinä olet edesvastuussa +kylvöstä, ja sato tuottaa sinulle iloa. Älä rupea odottamaan, että joku +tai jokin muu johtaa sinut onnen temppeliin." + +"Niin, mutta minun --" + +"Maltahan, lapsi-kulta, niin laadimme lähimmän ajan suunnitelman. Minun +ajatukseni on, että rupeat käymään yleissivistävillä luennoilla ja +että esimerkiksi tunnin päivässä työskentelet kirjastossa ja tarkoin +ajattelet, mitä luet. Se saa olla mitä tahansa, kunhan vain _tiedät_, +mitä luet." + +Barbro sävähti tulipunaiseksi. Hänen sormiinsa oli joutunut nenäliina, +joka pyöri pyörimistään. Silmät säteilivät, mutta ne eivät katsoneet +isoäitiin, vaan kauas ulos ikkunasta siniseen ilmaan. + +"Isoäiti", aloitti hän hiljaa, "luuletko sittenkin -- ei!" + +"Mitä minä luulen?" + +Ruskeakutrinen pää painui rintaa vasten, mutta kohosi uudelleen, ja +pehmeä suu värisi: + +"Että minusta -- minustakin voi tulla oikein ihminen?" + +Isoäiti ojensi hänelle molemmat kätensä. Lämmintä, säälivää hellyyttä +oli tuossa liikkeessä. Hän, tuo vanhus, ymmärsi, että oli saanut +hoidettavakseen ahtaassa häkissä vankina olleen metsälinnun, linnun, +joka oli oppinut pitämään siipiään jonakin pahana, jonakin sellaisena, +mikä oli typistettävä. + +"Minä sanon sinulle erään asian, pikku Babi", sanoi isoäiti, "sinä +tarvitset jonkun aikaa ottaaksesi selvän omasta minästäsi -- ja +ollaksesi sydämen pohjasta nuori. Ilo on kauneinta elämässä, mutta sitä +on poimittava kuin kukkia tiepuolesta eikä viljeltävä kasvihuoneessa. +Isäsi on kyllä oikeassa, että sinulla tulee olla askartelua, ja +senvuoksi tuleekin luennoista täysi tosi, mutta muuten sinun on vain +oltava iloinen eikä ajateltava mihin kelpaat. Elämä pitää kyllä meidät +kaikki muistissaan, tyttö kulta, varustautukaamme vain tulevaisuuden +varalta jollakin työaseella. Kenties sinun aseeksesi, pikku Babi, tulee +kynä? Etkö ole enää sitä ajatellut?" + +"En -- taikka olen kyllä -- toisinaan." + +"No niin, ja nyt me otamme päivän sellaisena, kun se meille tulee -- ja +pidämme hauskaa, Babi kulta! Elsa on harvinainen ja kunnon lukuhevonen, +niin että hänestä et kai saa paljoakaan seuraa. Mutta voithan tehdä +uusia tuttavuuksia. Täällä on eräs nuori tyttö, jonka nimi on Inger +Thomas; olisi hauskaa, jos teistä tulisi hyvät ystävät." + +"Onko hänkin ylioppilas?" + +"On -- mutta en luule hänen jatkavan opintoja. Hän on joka tapauksessa +vielä hyvin nuori." + +Barbrolta pääsi helpotuksen huokaus. Tuntui tavattoman hyvältä kuulla, +että jonkun toisenkaan ei tarvinnut käyttää aikaansa järkevästi. +Bertingin tytöt olivat saaneet kasvatuksensa kauppahuoneessa, missä +jokainen teko oli ensin harkittava ja tarkistettava ja, mikäli +mahdollista, saatava antamaan hyviä tuloksia. Näitä periaatteita oli +onnellisesti sovellettu kolmeen tyttäreen, jotka kukin lahjojensa +mukaan olivat niitä kehittäneet, mutta Barbro, hennoin, lämpimin ja +hillittömin neliapilaan lehdykkä, kärsi niistä kuin liian isoista, +kaikki pimittävistä silmälapuista. + +"Nyt otamme lupaa maanantaihin saakka, Barbro", sanoi isoäiti, "emmekä +uudellakaan viikolla ponnistele liikaa, sillä lauantaina Barbro Berting +saa päivälliset tanssien kera. Monia pareja ei tule, mutta jos teitä on +kymmenen, kaksitoista nuorta, niin luulen sen riittävän." + +"Kyllä, kiitos, rakas isoäiti." + +Barbro kavahti jakkaraltaan syleilemään vanhusta. Samassa ilmestyi +Saara ilmoittamaan kandidaatti Boyen. + +"Pyydä hänet sisään ja toimita meille vähän aamupäiväteetä, Saara", +kehoitti hänen armonsa. + +Huoneeseen astui lyhytvartaloinen, jäntterä nuori herra, jonka pyöreät +kasvot olivat iloiset ja raikkaat, silmät kirkkaat ja älykkäät ja +otsa harvinaisen kaunis. Hänen esiintymisensä oli arvokkuuden ja +pyörähtelevän vilkkauden välimuoto. + +Hän suuteli isoäidin kättä ja kiitti eilisillasta. + +Sitten hän tervehti toverillisesti Barbroa ja kysyi, eikä häntä +haluttanut lähteä ulos katselemaan kaupunkia. Olisi näet viisainta, +että Barbro ensi töikseen ahmisi tuomiokirkon tornin ja holvien +nähtävyydet. Jos hän ehtisi käydä Tegnérin talossa, olisi se hyvä +teko, sillä tuon kultakiharaisen runoilijan asuntoa oli ruvettu +arveluttavasti lyömään laimin. + +"Minulla on toinenkin asia", lisäsi Holger leveällä skoonelaisella +tasankomurteellaan, "tahdotko ruveta daamikseni lauantain tanssiaisiin? +Minä tanssin kuin enkeli, vaikka olen kerän näköinen. En ole unohtanut +ensi kohtaustamme siinä tanssinäytöksessä, jolloin sinä et suvainnut +minua pariksesi lihavuuteni tähden, enkä nytkään uskalla tosissani +väittää, että se on vähentynyt, mutta ehkä sinä tällä kertaa voit tehdä +välttämättömyydestä hyveen ja käyttää minua ponnahduslautana, jolta on +hyvä hypätä yliopistoelämän huvimaailmaan." + +"Hieno puhe", nauroi Barbro, "paljon kiitoksia muuten. Olen erittäin +iloinen, kun pääsen oikeihin tanssiaisiin. Niissä en ole käynyt +milloinkaan. Viime jouluna kuoli eräs isän serkku ja vaikk'emme olleet +nähneet häntä kertaakaan, emme kuitenkaan saaneet käydä suurissa +tilaisuuksissa, ja kuusi viikkoa meidän piti käydä surupuvussa. Olin +juuri päässyt tuosta kurjuudesta, kun lähdin tänne. Isoäiti --" Hänen +vilkkaat kasvonsa kävivät huolestuneiksi. + +"Mitä, Babi?" + +"Minulla ei ole minkäänlaista tanssiaispukua. Ulla-täti sanoi, että +_jos_ ehkä sellaisen tarvitsisin, niin voisi isoäiti auttaa minua +hankkimaan sen. Mutta mitäs nyt kahdessa päivässä ehtii?" + +"Kyllä, Babi kulta, kyllä siitä selvitään. Nyt juomme teetä. +Kandidaatti halunnee myös kupillisen? Sitten menette ulos katselemaan +kaupunkia. Kunhan tulet kotiin kello neljäksi, tyttöseni, niin se +riittää." + +Saara toi tarjottimen ja joukon jatkoksi -- Urban Freiden. "Täällä +tulee yksi kandidaatti lisää", myhähti hän hyväntahtoisesti. + +Barbro sävähti kuumaksi aivan korvalehtiä myöten ihastuksesta, että +kokonaista kaksi ylioppilasta tuli tervehtimään jo hänen ollessaan +ensimmäistä päivää Lundissa. Ilo kuohui kuin kukka päiväpaisteessa. + +Kandidaatti Freide tuli myöskin pyytämään häntä tanssiaisiin. Ja _jos_ +vain joku muu kuin pyylevä Holger olisi tullut aikaisemmin, olisi +Barbron ylpeys viettänyt loistavaa riemujuhlaa. Mutta nyt hän sanoi +verrattain lauhkeasti, että kandidaatti Boye oli jo hänet pyytänyt. + +"Ehkä sinä tälläkin kerralla haluat, että minä väistyn solakamman +tieltä?" kysyi Holger Boye ivallisesti, mutta hänen harmaiden silmiensä +katse ei puhunut pilaa. Se kiintyi Barbroon tutkivan totisena. + +"En suinkaan", vastasi Barbro nopeasti, "minusta on hyvin hauskaa +päästä tanssiaisiin, niin että mielestäni on samantekevää --" Ai, nyt +meni hullusti! Hän korjasi heti sanansa: -- "Sinä olet aina ollut +kiltti minua kohtaan, Holger", lisäsi hän anteeksipyytäen. + +Isoäiti virkkoi: + +"Ettekö te, kandidaatti Boye, kerran antanut pikku Babilleni kompassia?" + +"Kyllä", vastasi Holger kumartaen, "kun tiesin naisen tarvitsevan +varmaa opastusta". + +"Minullapa se on vielä tallella", huomautti Babi. "Norrlannissa minulla +oli siitä paljon hyötyä." + +"Mutta tässä Lundissa te saatte eläviä kompasseja", lupasi Freide. + +"Tosiaankin, hyvähän se on, kandidaatti", sanoi isoäiti ystävällisesti, +"jos ne ovat koeteltuja". + +Vähän ajan kuluttua, kun nuoret nousivat lähteäkseen, pyysi hänen +armonsa Holger Boyea jäämään hetkeksi luokseen ja katsoi häneen syvin +silmin: + +"Minusta tuntuu, että sekä te että kompassinne voitte näyttää pikku +Babilleni oikean suunnan", sanoi hän, "ja olen iloinen, jos voitte olla +hänen uskollisena ja hyvänä toverinaan, niin kauan kuin hän viipyy +Lundissa. Hän on vielä aivan lapsi seitsemästätoista ikävuodestaan +huolimatta ja tarvitsee vakavaa tukea läikkyvälle luonteelleen. Voihan +näet olla mahdollista, että tuollainen kokematon tulisielu leimahtaa +sekä hyvälle että pahalle, mutta minä olen teille kiitollinen, jos +otatte vähän hoivataksenne häntä -- toverina ja ystävänä." + +"Aivan mielelläni", vastasi Holger yksinkertaisesti; "hän ei ole +ensinkään niin juonikas, että hänen kanssaan olisi vaikea tulia +toimeen". + +Kun Barbro kulki kevättalven häikäisevän valkeassa päiväpaisteessa +Lundagårdin puiston halki kahden kavaljeerinsa välissä, +vaaleankeltaisella silkkisolmukkeella koristettu Vahti perässään, +teki hänen mielensä tavata Sonja. Hip-sisko ei välittäisi tuon +taivaallista hänen saattueestaan, sen hän hyvin tiesi ja tunsi, eikä +hän siskoaan nyt juuri kaivannutkaan. Säteilevä sää väreilevine +kevään aavistuksineen, punertavine puunrunkoineen, loitolta kuuluvine +linnunsiipien-suhinoineen ja kaikilta katoilta sulavine lumineen oli +houkutellut opiskelevan nuorison ulos kirjojensa äärestä. Nuorta väkeä, +nuoria kasvoja vilisi kaikkialla. Monet uteliaat silmät katsoivat +kysyvinä, ken oli tuo tummansininen, outo tyttö, jolla oli mukana +valkoinen koira, ja Barbrosta tuntui, ettei maailma ollut vielä +milloinkaan ollut niin nuorekas. + +Hän ja hänen kavaljeerinsa juttelivat herkeämättä. Käynti +tuomiokirkossa tapahtui verrattain hätäisesti, sillä päivänvalo oli +niin väkevä, että se pakotti heidät kohta takaisin nykyisyyteen. +Mutta Barbro mielistyi heti alttariholviin, missä oli paljon kiveen +piirrettyjä legendoja. Rouva Gjörwel Ulfstandin ja tämän puolison +hautakiveä katsellessa tulvahti hänen mielikuvitukseensa voimakkaan, +verevän sukutarun täyteläinen tunnelma ja tuon merkillisen kaivon +satueläimet kertoivat hänelle jännittäviä taruja. + +Mutta Finn-jättiläisestä, joka syleilee patsastaan, hän ei välittänyt. +Hän ei uskaltanut sitä sanoa, mutta hänestä tuntui, että jättiläinen +oli kuin tyhmä nauru keskellä kaikkea tätä syvää, salaperäistä +vakavuutta. Hän oli kuvitellut jättiläistä toisenlaiseksi, holveja +hallitsevaksi sankariksi. + +Vahti oli jätetty ulos muutamien lapsien hoidettavaksi, +mutta nähtävästi oli heillä ollut aika työ pitää aisoissa +lappalaisnuorukaista, sillä sekä lapset että Vahti näyttivät hyvin +kärsimättömiltä, kun kolmikko tuli kirkosta, ja Vahti ryöpsähti villinä +jälleennäkemisen ilosta päin Barbroa. Mutta emäntä ei ollut oikein +armollinen, sillä Vahdin käpälistä jäi suuria, märkiä likaläiskiä +hänen kävelypukuunsa. Nyt hän ei totta totisesti voinutkaan enää +kulkea iloisen ja terhakan näköisenä. Koko etupuoli oli täynnä paksuja +likatahroja. Hänen täytyi koettaa päästä kotiin niin huomaamatta kuin +mahdollista. + +"On kai täällä syrjäkatuja?" kysyi Barbro surullisesti. Holger lohdutti +häntä sanoen, että liike käy keskikaupungilla ja että he menevät juuri +Söder-kadun poikki, kun Sonja tuli häntä vastaan harmaassa sametissa +kahden hienon nuoren tytön kanssa. + +"Päivää, pikku Barbro kulta", huusi Sonja, "mutta _chère amie_, oletko +kaatunut?" + +"En, Vahtihan se hyppäsi minua vasten", sanoi Barbro hirveän nolona. +Kamalaa tulla esitellyksi tämän näköisenä! + +"Ja sentähden saat suoda anteeksi, ettemme voi jäädä tähän näytteille", +ehätti Holger selittämään nostettuaan kohteliaasti lakkiaan. "Tule, +Barbro! _Au revoir, Regina lundensis_!" + +Barbro nyökkäsi ja hyppäsi pitkän askeleen ehtiäkseen Holgerin perästä, +joka jo pyöri edelleen. Freide sitävastoin, joka tunsi toiset tytöt, ei +huomannut äkillistä lähtöä, vaan jäi heidän kanssaan haastelemaan. + +"Sinä olet aina niin kiltti, Holger", sanoi Barbro, kun he kulkivat +hiljaista katua. "Luuletko, että he nauravat minulle?" + +"Ehkä, mutta mitäs siitä?" + +"Se on ilkeää." Hän katsoi ympärilleen. "Kandidaatti Freide meni +varmaankin heidän kanssaan." + +"Luultavasti. Kuulehan, Mignon, älä viitsi ruveta kiemailemaan ja +poikailemaan heti. Se ei sinua pue." + +"Mitä sinä tarkoitat?" + +"Sitä, että sinä vähän -- etkä muuten niinkään vähän -- mielistelit +veli Urbania. Hänellä ja hänen veljellään on kokonainen liuta +tyttötuttavia, joita he hakkailevat kuin parhaat taiturit. Ja sitten +vielä, yksi asia -- et saa suuttua, jos sanon sen suoraan -- älä pyri +sellaiseksi kuin kaikki muut ovat. Sinähän olet kuitenkin Barbro +Berting, kunnon tyttö etkä mikään kana." + +Siihen Barbro ei voinut vastata mitään. Hän kohensi kuitenkin asiaa +omalla tavallaan ja sanoi hieman jyrkästi: + +"Minäpä rupean käymään luennoilla." + +"Vai niin, siinä ei ole mitään pahaa, kunhan vain voit sulattaa opin." + +Nyt Barbro pysähtyi likatahroista välittämättä. + +"Luuletko, että minä olen tyhmä?" + +"En, sitä en luule." + +"No, miksi sitten sanot --?" + +"Luentojen laita on sama kuin uimisen. Vasta sitten, kun on tarpeeksi +kauan ponnistellut voidakseen vaivatta päästä eteenpäin, käsittää miten +ihanaa tuo liikunto todellakin on. Täytyy tuntea olevansa jonkun verran +perehtynyt tieteiden elämänveteen voidakseen siitä nauttia." + +"Pitääkö minun sitten jättää silleen?" + +"Ei, mutta älä luule, ettei tarvitse muuta kuin 'käydä luennoilla'. +Yhtä ja toista voit esimerkiksi kysyä minulta, ja onhan sinulla sitten +Elsa ja Einar; heillä on oikeat uimaotteet. Kas niin, hyvästi nyt! Me +kai tapaamme ainakin kerran päivässä kadulla -- niin tehdään täällä -- +mutta jollemme sattuisi tapaamaan, niin ole kiltti ja odota minua kello +seitsemän lauantaina. Silloin tulen sinua hakemaan." + +Sillä aikaa kun Barbro oli ulkona, tarkasti isoäiti Barbron +pukuvaraston, jonka Saara oli järjestänyt. Niistä puvuista, jotka hän +oli saanut matkaansa, kävi liiankin selvästi ilmi, että ne olivat +ommellut vanhan neidin ohjeiden mukaan. Ne olivat kovin puisevia ja +mauttomia, kaikki erittäin vankkatekoisia, ja isoäiti tahtoi, että +Babin tuli osata antaa arvoa kauneudelle myöskin puvuissa; sentähden +hän päätti heti hankkia muutamia uusia pukuja. August ja Ulla manatkoot +sitten hänen turhamaisuuttaan; nyt oli lapsi hänen luonaan, ja hän +tahtoi tehdä nämä kuukaudet hedelmällisen kukoistaviksi Barbron +elämässä, kun kaikki oli kaunista ja lupaavaa. + +Saman päivän iltapuolella isoäiti ja Barbro matkustivat Kööpenhaminaan +lauantaihin saakka, ja kumpikin oli yhtä lapsellisen huvitettu +ostellessaan suurista kauppahuoneista vaaleita, keveitä pukuja, hienoja +jalkineita, silkkisukkia ja sormikkaita. + +Myöskin viuhkan isoäiti osti, mutta se oli antiikkinen ja ollut +aikoinaan erään rokoko-kauden huomatun hovinaisen omaisuutta. Sen +norsunluisilla lehdillä oli helein värein maalattu kevätmaisema. +Helakkakukkaisten puiden alla kulki valkopukuinen, haaveileva tyttö. +Sinisessä ilmassa näkyi joutsenia. Toiselle puolelle oli taiteilija +sirotellut vuokkoja ja lemmikkejä. + +Barbro ei ollut milloinkaan uskonut voivansa tuntea itseänsä niin +onnelliseksi, ettei uni ottanut tullakseen, mutta näinä iltoina +tapahtui, että hänen oli sanomattoman vaikea erota päivän iloisista +muistoista. Eikä hän ollut milloinkaan kuvitellut, että pukujen +ostaminen tuottaisi iloa, ihan oikein sellaista iloa, että joka esineen +voi ottaa syliin ja odottaa siltä elävää vastausta. Aivan kuin joku +olisi lukenut runon tahi sadun. -- + +Sunnuntaina tanssiaisten jälkeen Barbro kirjoitti päiväkirjaansa: + +"Lundissa maaliskuun 8 p. Lund on ehdottomasti maailman hauskin +kaupunki, enkä minä voi milloinkaan unohtaa, kuinka rajattoman hauskaa +minulla oli eilen. _Ei mikään_ käynyt hullusti. En tehnyt ainoatakaan +mainittavaa tyhmyyttä. Sonja sanoi, että kaikki pitivät minua hilpeän +ja hauskan näköisenä. Hän itse oli aivan ihastuttava. En milloinkaan +ole nähnyt mitään niin viehättävää. Ja Inger Thomasista minä pidän +jo hyvin paljon. Hänessä on jotakin erikoista. Hän välittää varsin +vähän omasta minästään. En nähnyt hänen peilailevan kertaakaan enkä +kohentelevan kampaustaan. Hän on sellainen tyttö, josta Holger Boye +pitää, luonnollinen ja sukkela ja varmaankin myös hyväsydäminen. +Häpeä sanoa, mutta minusta tuntui nololta, kun Holger astua lylleröi +rinnallani sisään. Joka tapauksessa hän tanssii erinomaisesti. Ja +sisäisesti hän on kookas mies. Urban Freiden kanssa tanssin kaksi +tanssia. Hänellä on todellakin uskomattoman paljon tyttötuttavia. Ei +ole yhtä helppoa puhella 'Seikkailun' kuin Holgerin kanssa -- mutta --" + +Barbro ei lopettanut tätä lausetta päiväkirjassa enemmän kuin +ajatuksissaankaan. Hänestä tuntui, että siitä kehittyy jonkunlainen +tunnustus, ja vertailuhan oli aivan tarpeetonta. + +Isoäidillä oli vielä eräs ajatus, jonka hän tahtoi toteuttaa +huvittaakseen pikku tyttöään, ja hän kääntyi sen vuoksi luottavaisesti +Holger Boyen puoleen. + +"Te tunnutte varsin älykkäältä, herra kandidaatti", sanoi hän eräässä +lyhyessä kahdenkeskisessä kohtauksessa, "ja melkoista kokeneemmalta ja +vakavammalta kuin iästänne voi päättää". + +"Niin, minun ruumiini muodostuminen Diogeneen tynnyriksi on pakottanut +niin sanotun sielun sopeutumaan asuntosuhteiden mukaan", selitti +Holger. "Halutaanko minun henkistä _pondustani_ käyttää johonkin?" + +"Aivan niin, kandidaatti, minun vanhaan sydämeeni on nykyään +kätkeytynyt ikäänkuin pieni tytön sydän ja minä toivon hartaasti, +että se oikein saisi sykähdellä elämänhalua ja iloa. Barbro -- minä +tarkoitan tietysti häntä -- tuntuu hieman saamattomalta ja tahtoisinpa +sanoa tyhmän ujolta teikäläisten nuorten parissa. Hän ei voi unohtaa +olevansa Bertingin perheen surunlapsi, joka aina kompastuu milloin +mihinkin. Saattaahan tapahtua, että tuo arkuus haihtuu ajan oloa, mutta +tyttövuodet ovat täysi-ikäisestä naisesta ihanin muisto, jos ne vain +ovat olleet värikkäät, ja -- sitten on asia niin, että Barbro kaipaa +valoisia ja lämpimiä vaikutelmia. Luulen, että hän kerran antaa ne +takaisin --" + +"Kirjailijattarena?" + +"Niin, juuri niin. Mutta hän on vielä aivan kehittymätön ja kokematon. +Enkä minä halua sulloa häneen tietoja. Tahdon vain suojella häntä +väärään suunnatun lapsuuden seurauksilta. Ja nyt asiaan! Olen +ajatellut, että te ehkä voisitte auttaa minua pienen näytelmäseuran +kokoonpanossa. Harjoitusten aikana saisi varpusparkani sitten tutustua +nuoriin; se kehittäisi häntä." + +"Minä puolestani sovellun ainoastaan Falstaffiksi tahi vielä paremmin +Hanswurstiksi, mutta muuten minusta on hauska olla mukana." + +"Tehän kuulutte olevan ylioppilaskunnan paras barytoni. Onhan se mainio +vetovoima. Ja jos me sitäpaitsi nimitämme teidät teatterin johtajaksi +--" + +"Paljon kiitoksia! Varmasti lupaan tehdä kaikki, jotta Barbrolla olisi +hauskaa. Neuvottelen jo tänään parin tunnetun lystimestarin kanssa. +Urban ja Uno Freide ovat kai itseoikeutettuja?" + +"Ky-yllä", virkkoi isoäiti hidastellen ja lisäsi: "tulee oppia +tuntemaan erilaisia luonteita. Me ihmisethän olemme suurta mosaiikkia." + + + + +VII. + +TANSSIAISPÄIVÄLLISET. + + +Kuinka paljon valoa, kuinka paljon kukkia ja kuinka kuvaamattoman +juhlallista olikaan isoäidin asunnossa tänä rumana maaliskuun iltana! +Vanhat huonekalut aivan kuin myhäilivät tyytyväisyydestä seisoessaan +turvassa ja lämpimässä, ja sohvien vaalea silkkihipiä kiilsi kilpaa +pöytien ja piironkien etelämaisen mahongin kanssa. + +"Emäntä on kuitenkin kaikista suloisin ja herttaisin", sanoi Barbro +ja suuteli isoäitiä poskelle. Bertingin tyttö oli pukeutunut +kööpenhaminalaiseen juhlapukuun. Se oli vaaleaa, kukikasta musliinia, +kaulauurros pyöreä, puhkahihat lyhyet. Leveä, vaaleanpunainen +silkkivyöhikkö sopi hänen hoikkaan vartaloonsa. Vallattomat kiharat +olivat saaneet tyytyä oikenemaan kahdeksi Margareta-palmikoksi, mutta +niskassa ja ohimoilla ne pitivät ilvehtivää kurkistuspeliään. Kalpeahko +ja hieman laihaposkinen Barbro vieläkin oli, eivätkä hänen liikkeensä +olleet niin viehkeän tasaisia kuin Sonjan ja Elsan. Hän ei myöskään +ollut kaunis, lukuunottamatta silmiä ja suuta, mutta hänen vilkkautensa +vaikutti puoleensavetävästi. Jos hän istui hämillään, jäykkänä ja +ääneti, saattoi hän tuntua ikävältä, värittömältä ja rumalta. + +Tänä iltana ei kuitenkaan ollut siitä pelkoa. Koko Barbro loisti. +Ja hän pyöri tanssien neljälletoista katetun pitkän päivällispöydän +ympäri. Paitsi nuoria oli mukana isoäiti ja "Luikari", eräs hyvin +suosittu pianonsoittaja, jonka porvarillinen nimi varsin harvoin +kulutti ihmisten huulia. Luikari oli se _nom de guerre_, jota +lundilaiset käyttivät keskuudessaan, mutta mies itse olisi raivostunut, +jos se, joka kävi häntä tilaamassa, olisi hairahtunut nimestä. Hän oli +Carl Maria Wiberg, olkaa niin hyvä! + +Liihotellessaan pöydän ympäri Barbro luki korteista: Elsa Berting, +parina Einar Berting. Inger Thomas -- kandidaatti Folke Sterner. Viveka +Harring -- kandidaatti Urban Freide. Barbro Berting -- kandidaatti +Holger Boye. Sonja Thomas -- kandidaatti Uno Freide. Lisa Harring -- +kandidaatti Hugo Urnström. + +Harringin tytöt olivat erään isoäidin lapsuudenystävättären +pojantyttäriä. Heidän isällään oli maatila lähellä Flodaa, ja siellä +kasvoi vähitellen valtava ja rehevä lapsilauma. Viveka ja Lisa +harjoittivat taidekudontaa ja huvittelua. He puhuivat ja nauroivat +kovaäänisesti, aivan kuin olisi aina ollut voitettava sen kovan +tuulen tohina, joka puhalsi mereltä tasangon ylitse, mutta heidän +äänekkyytensä oli hauskan varmaa ja heidän käytöstapansa naisellista, +melkeinpä hieman äidillistä. Lisa oli suloinen, sirovartaloinen +vaaleatukka, Viveka uhkea tummatukka, isot hymykuopat poskissa ja +silmät kastanjanruskeat, elämäniloiset. Kädet pienet, jalat sievät. + +Heidät oli otettu teatteriseurueeseen. Se oli näet jo muodostettu. +Oli päätetty ottaa näyteltäväksi "Mamselli Sundbladin naimapuuhat". +Sitäpaitsi oli ohjelmassa Holger Boyen yksinlaulua, ja kandidaatti +Sternerin viulunumero. Huhtikuun neljäntenä päivänä, Elsan +syntymäpäivänä, oli aikomus antaa näytäntö. Einar oli luvannut sepittää +proloogin juhlan sankarittaren kunniaksi. Tämä ei tietysti saisi +aavistaa mitään suurenmoisesta hommasta. Juhla aiottiin lopettaa siten, +että Urd, Verdandi ja Skuld -- Sonja, Barbro ja Inger -- kohtaavat +toisensa Urdar-kaivon luona ja keskustelevat kuten hyvät nornat Elsan +entisyydestä, nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Barbron oli määrä +kyhätä jotakin "tekstiksi". + +Nyt vieraat saapuivat. Iso salonki otti heidät tuota pikaa vastaan +leppeästi ja kokeneesti hymyillen. Ainoastaan Sonja ja Freide-veljekset +viipyivät. Inger oli lähtenyt suoraan piirustustunnilta eikä +tietänyt, missä serkkunsa oli. Vihdoinkin kuului heidän ääniään +eteisestä; he tuntuivat olleen kaikki kolme samassa seurassa, ja +näkyi, että heillä oli jo tavattoman hauskaa. Pari minuuttia vallitsi +täydellinen hiljaisuus eteisessä. Luultavasti ei kukaan muu kuin +Barbro kiinnittänyt siihen huomiota, mutta hän seisoi kuulohermot +jännityksessä odottaessaan innostunein mielin hetkeä, jolloin +säteilevän ruokasalin ovet lennähtävät auki. + +Nyt! Sonja tervehtii pehmeästi ja sirosti isoäitiä ja ystävällisen +huolettomasti, ylimieliseen vivahtavasti muita. + +Barbro kuiskaa hänen korvaansa: + +"Miltä tuntuu olla aina noin kaunis?" + +Sitten Urban Freide puristaa nuoren emännän kättä, tämä punastuu, +rintaan kohahtaa kuumentava tunne, ja hän tekee nytkähtävän liikkeen +päällään sanoessaan: + +"Terve tuloa." + +Kunpa Holger ei olisi sanonut tuota, että hän mielisteli! Se tapahtui +Lundagårdin puistossa, silloin kun hän oli vähän matkinut Sonjaa, mutta +eihän se kovin vaarallista liene ollut? Viveka Harring sai kiemailla +mahdottomasti, ja silloin hän miellytti herroja kaikista enimmän. + +Kiivas, tuttu haukunta keskeytti Barbron mietteet, ja huoneeseen töytää +hänen rakas Vahtinsa, jonka hän oli taiten kammannut ja somistanut +räikeänpunaisella nauhasolmukkeella. Mutta minkä näköinen koira on? +Häntään on sitaistu kimppu kirjavia laskiaisvitsoja, ja koettaessaan +päästä irti mokomasta kiusankappaleesta se pieksää vimmatusti mattoa, +tuolinjalkoja ja itseään nipottavalla vitsakimpulla. + +Kaikki nuoret purskahtavat hillittömään nauruun, paitsi Barbro, joka on +käynyt aivan kalpeaksi. Hänestä ei tämä ole ensinkään hauskaa. Kuka sen +on keksinyt? Tuokion hän katselee kysyvin silmin ympärilleen. Sonjako? +-- Ehkä Urban ja Uno Freide? Ahaa, se on heidän keksintöään. Sen hän +näki heidän kasvoistaan, ja vähältä piti, ettei hän purskahda itkuun, +mutta samassa hän puree kovasti alahuultaan ja juoksee Vahdin luo, +jonka hän nuolennopeasti vie ulos huoneesta. + +"Suo anteeksi, oma kulta haukkuseni", sanoo hän hellästi, +irroittaessaan varovasti vitsoja. "Tätä en minä ole tehnyt. Hiljaa nyt, +Vahti, äläkä katso minuun tuolla tavoin, taikka minä itken. Nyt minun +täytyy lentää tieheni." + +Pöydässä hän kysyy Urban Freideltä: + +"Oliko teidän mielestänne sukkelaa laittaa minun Vahtini sen +näköiseksi?" + +"Sonja ehdotti." + +"Ja te suostuitte heti. Oletteko te sellainen?" + +"Että olen kernaasti mukana pilanteossa. Kukapa ei sellainen olisi?" + +Barbron oli vaikea päästä takaisin iloiseen mielialaansa, ja Holger +Boye sai panna liikkeelle koko kuivan huumorinsa saadakseen hänet +tasapainoon. Urban Freide oli myös -- vaikka hänellä olikin paljon +tekemistä oman parinsa kanssa -- halukas näkemään nuo miettivät, +kalpeat pikku kasvot taas iloisina ja päästeli sentähden tunnetulla +taidollaan puhetta kahden puolen. Hän olikin oikeastaan vain joistakin +kainoussyistä asettunut veljensä, reserviluutnantin, varjoon, sillä +he olivat aivan tavattomasti toistensa kaltaiset. Vihdoinkin väistyi +alakuloisuus, ja kun Barbro oli saanut kyllikseen tanssia hivelevää +bostonia Urban Freiden kanssa, tunsi hän olevansa aivan pyörällä ilosta. + +"Ihme, että tunturiruusu on puhjennut kukkaan Skoonessa", sanoi Urban +lämpimästi. "Silloin te olitte mielestäni pieni tyttö ja nyt olette iso +daami." + +"Vanha mamselli kohta", nauroi Barbro. Hänen oli määrä näytellä pääosaa +"Mamselli Sundbladin naimapuuhissa", iäkästä, naimahaluista höpäkköä. +"On aika hullunkurista", lisäsi hän, "pukeutua aivan tuntemattomaksi". + +"Minustapa on paljoa hauskempi nähdä teidät Verdandina. Lupaatteko +päästää hiuksenne hajalleen?" + +"Tietysti. Ah!" + +"Mitä nyt?" + +"Ei muuta kuin oikein hauskaa! Nyt tanssimme taas, vai mitä?" + +Ja sinä iltana tanssivat Urban ja hän tanssin toisensa perästä. Eihän +täällä noudatettu kaikkia sovinnaisia tapoja. Mutta eräällä väliajalla +Sonja ja Viveka ottivat Barbron väliinsä sohvalle, ja silloin alkoi +pila- ja pistopuheita sataa kuin rakeita. + +"Nyt kai eräs pari on pihkassa", nauroi Viveka. "Tämä huvien pyörre, +johon olemme joutuneet, taitaa päättyä -- arvatkaapas mihin?" Hän +koukisti peukalonsa ja etusormensa niin, että ne muodostivat renkaan. + +"Barbro on kuin tunturin tuiskussa", ilvehti Sonja. "Miltäs tuntuu, +_Kleine_?" + +"Te olette niin tyhmiä, että --", mutisi Barbro onnellisena. Tuntui +ihanalta, kun kaikki näkivät, kuinka hän oli ollut lennossa. Ja kun +Sonja lisäsi: "No, jos oikein ajatellaan, niin se on vanha uutinen, +onhan hän liehitellyt sinua kohtapuoleen vuoden", ei Barbro malttanut +olla vastaamatta: + +"Eipäs, vasta seitsemän ja puoli kuukautta." + +Voi, miten nuo kaksi tyttöä nauroivat tunnontarkalle pikku Babille. + +"Hellalletta", läähätti Sonja ja suuteli Barbroa. "Sinulle ei mahda +mitään." + +Nyt Barbro yritti nousta, mutta Viveka piti hänestä kiinni ja pyysi +häntä leikillisesti kertomaan vähän tunturi-idyllistä. + +"Siitä ei ole kerrassa mitään kerrottavaa", väitti Barbro, mutta +samassa hän toivoi, että hänellä olisi ollut suuri salaisuus +kätkettävänä. + +Sonja oli tänä iltana mitä hulluttelevimmalla tuulella; hän veti +kursailematta hilpeytensä riemuvaunuja yli kaiken, mitä tielle osui, +ja yht'äkkiä aivan hurjistui ilosta, kun huomasi Barbron käsivarteen +piirretyt kaksi kirjainta: U.F. + +"Ahaa, Babi", huusi hän, "saan kohteliaimmin onnitella. Se on siis +selvä se." + +"Mikä on selvä?" + +Barbro nousi seisomaan. Muutamia muitakin oli tullut heidän luokseen. +Siinä olivat Freide-veljekset, Holger Boye ja Lisa Harring. + +"Mitä ihmeitä sinä nyt, Sonja?" + +Barbron säteilevät kasvot kävivät levottomiksi. + +Sonja tarttui pienillä, valkeilla käsillään Barbron käsivarteen. + +"Kätken, kätken salaisuutta. Mitä sen pitää tekemän, jonka +nimikirjaimet ovat minun käsieni alla?" + +"Sen on tulkittava ne oikein", kuului Holger Boyen ääni omituisen +vakavana. + +"Otettava ne itselleen", ehdotti Urban Freide ja liikahti aivan kuin +suudellakseen Barbron käsivartta. Hän oli tyytyväinen sukkeluuteensa ja +katsahti mielissään ympärilleen. + +Mutta Barbro oli aivan onneton ja kuiskasi rukoilevasti Sonjan +korvaan: "Päästä minut, minä kerron sinulle koko jutun." Hämillään ja +saamattomana hän seisoi paikallaan ja aivan kuin tarttuen viimeiseen +pelastusrenkaaseen hän huusi kovalla äänellä toiselle puolelle salia: + +"Hyvä herra Luikari, soittakaa meille _onestepiä_." + +Mitta oli täysi. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. + +"En osaa ainoatakaan _onestepiä_", huusi Holger Boye, ikäänkuin Barbro +olisi pyytänyt häntä soittamaan, "mutta ehkä herra Weber tahtoo olla +ystävällinen? Weberhän teidän nimenne on?" Hän kumarsi kohteliaasti +soittajalle. "Olette kai sukua säveltäjä Weberille?" kysyi hän +innokkaasti. "Koko illan olen aikonut kysyä sitä teiltä. Minusta +yhdennäköisyys on aivan hämmästyttävä." + +Soittaja oli niin mielissään, että meni ansaan. Hän tosin heitti +kieron, epäilevän katseen Barbroon päin, mutta ryhtyi kuitenkin pitkään +sukuselitykseen. Tällä välin vei Barbro Sonjan ja Vivekan mukanaan ja +kertoi heille avomielisellä tavallaan, että kirjaimet merkitsivät: +_Uppåt. Framåt_. Ensin tytöt koettivat sotkea asiaa, mutta Barbron +äänensävy oli aivan vakuuttava. + +Lopuksi Sonja sanoi: + +"No, sitten kai ne aikaa myöten saavat toisen merkityksen. Saat uskoa, +että on olemassa joku, joka niille sen antaa." + +Ensi kerran koko iltana Holger pyysi Barbron tanssiin. + +"Mainiota", sanoi Barbro heti, "tahdon kysyä sinulta jotakin. +Kuinka tällaisen saa pois?" Ja kesken tanssin hän näytti Holgerille +käsivarressaan olevat pienet töhryiset kirjaimet. + +"Se käy helposti päinsä, mutta miksi olet teettänyt tuon ihopiirroksen?" + +"Olen tehnyt sen itse." + +"Oletko niin hassu! -- Silloin kai alat kohta syödä paperipalasia, +joihin olet kirjoittanut U.F." + +"Hyi, kuinka ilkeä sinä olet, Holger. Ethän tiedä, mitä ne +merkitsevätkään." + +"Arvatenkin Urban Freide." + +"Luule vain niin, jos se sinua huvittaa", sanoi Barbro tylysti. "Nyt +olet _sinä_ samanlainen kuin kaikki muutkin." + +Holger tanssi vastaamatta mitään, ja kun hän oli saattanut Barbron +tuolin ääreen, hän kumarsi ja meni toisen luo. Mutta paitsi sitä, ettei +hän erikoisesti seurustellut Barbron kanssa eikä osoittanut tälle +ritarillista huomiota, ei kukaan havainnut hänessä mitään omituista. +Kun häntä pyydettiin laulamaan, valitsi hän pelkkiä hullunkurisia +lauluja ja esitti vieraiden sekä kuuluvaksi että näkyväksi iloksi +yksinpuhelun: Huilunsoittaja. + +Mutta Barbro oli kadottanut ilonsa, joka itsestään oli hänessä +säteillyt. Hänen mielensä himmeni, ja monet ajatukset harhailivat hänen +aivoissaan. Se ajatus, joka pahimmin kompuroi ja loukkautui pimeässä +harhaillessaan, koski hänen lapsuudenystäväänsä Sonjaa. Toisen kerran +hän jo tunsi pettyneensä tämän ihanteensa suhteen, eikä hän sittenkään +malttanut olla katselematta kaunista, hienoa Sonjaa, ihailematta häntä +ja pitämättä hänestä. Ja nyt tuntui Sonjakin harvinaisen hyvältä ja +katuvaiselta, hyväilevältä ja uskolliselta. + +"Täytyyhän sinun ymmärtää, etten ikimaailmassa ole aikonut pettää +sinua, vaikka kirjaimet olisivat merkinneetkin sitä, mitä me luulimme", +vakuutti Sonja vilpittömästi, syötti korkeanomakätisesti Vahdille +sokeria ja puheli tälle kuin millekin hienostuneelle nelijalkaiselle +olennolle. + +Mutta vaikka kaikki kääntyi parhain päin ja vieraat lähtiessään +yksimielisesti vakuuttivat, että heillä oli ollut rajattoman hauskaa, +ei Barbro kuitenkaan voinut kiittää isoäitiä oikein sydämen pohjasta. + +Hän oli hyvin väsynytkin, ja päätä kivisti. Oli hyvä puikahtaa +vuoteeseen. + + + + +VIII. + +HARJOITUKSIA YNNÄ MUUTA. + + +Parin harjoituksen perästä Holger Boye luopui ohjaajan toimesta, mutta +lupasi ottaa sen takaisin itse näytännön aikana. Hänen mielestään +olivat seurueen jäsenet tehneet tehtävänsä niin oivallisesti ja +osasivat osansa niin mallikelpoisesti, että he voivat tulla toimeen +ilman "kaikkinäkevän silmän" valvontaa harjoitusten aikana. Uno Freide +oli ainoa, joka ei osannut vuorosanojaan, mutta sitä ei, niin Holger +Boye arveli, kukaan toki ihmetellyt, sillä olihan hän liian suuri +pysyäkseen kiinni kirjaimessa. + +Väärin tulkitut kirjaimet hävitettiin Barbron käsivarresta. Sonja +kävi hakemassa apteekista sopivaa ainetta, ja valiolauselmasta jäi +tähteeksi ainoastaan pieni rosoinen pilkku. Mutta Barbro ei ajatellut +sitä enää. Hän oli näinä kahtena viikkona paljon muuttunut. Hänenhän +ei tarvinnut enää milloinkaan pelätä saavansa nähdä happamia kasvoja, +tyytymättömyyttä ja kalseaa epäluuloa palatessaan kotiin iloisesta +seurasta. Isoäiti seurasi vilkkaasti ja lämpimästi hänen huvittelujaan, +kävi usein niissä hänen kanssaan samoin kuin luennoillakin ja otti +vastaan Barbron toivomukset, niin tyttömäisen mitättömiä kuin ne +olivatkin, aivan kuin ne olisivat olleet eläviä olentoja, joita +hänen oli hoidettava. Eipä ollut ihme, että Barbro tällaisten olojen +vallitessa tunsi kahlitun Psyke-parkansa ojentelevan siipiään terveenä +ja voimakkaana. Ja Skoonen kevät, jonka tulo tuntui selvästi koleasta +säästä huolimatta, kohotti hänen ruumiillista hyvinvointiaan. Hän oli +terveen ja reippaan näköinen, vaikka olikin vähän hennompi ja hoikempi +kuin useimmat muut nuoret tytöt. + +Hän ja Vahti kävivät joka päivä aamukävelyllä. Milloin suunnattiin +matka vanhoille, idyllisille valleille, milloin muistopatsaalle. +Toisinaan häntä huvitti kierrellä ahtaita, mutkikkaita katuja, jotka +ikäänkuin harmaat, yksinäiset vanhukset torkkuivat omissa muistoissaan. + +Näihin retkeilyihin ei Sonja tahtonut kertaakaan ottaa osaa. Hänestä +oli raakalaismaista nousta vuoteesta ennen kello kymmentä, ja Barbro +oli ulkona jo yhdeksän aikaan. Inger Thomas sitävastoin oli mukana pari +kertaa, mutta silloin kävely sai jonkin nimenomaisen päämäärän. Hänellä +oli aina suunnitelma, jota hän noudatti, ei suinkaan turhantarkkuuden +vuoksi, vaan persoonattoman luonteensa mukaisesti tahtoen olla hyödyksi +muille. + +Hän levitti ympärilleen iloa kaikkialla, missä liikkui, osasi puhella +kaikkien, sekä isojen että pienten kanssa, niin että nämä tunsivat +lämpenevänsä aivan kuin lujasta, ystävällisestä kädenpuristuksesta. Jos +hän oli ikäistensä parissa, niin hän läheni varmoin vaistoin sitä, joka +häntä enimmän tarvitsi. Sonja ja hän olivat niin erilaisia kuin yö ja +päivä, mutta he viihtyivät toistensa seurassa, ja Inger piti serkkuaan +kauniina perhosena. + +Eräänä aamuna Barbro tapasi valleilla Holger Boyen, ja kun tämä +tervehti, kysyi Barbro: + +"Etkö käänny vähän kävelemään kanssani?" + +"Kyllä, miksikäs ei. Kuinka näytelmä sujuu?" + +"Kiitos, hyvin, sinun epäävästä kylmyydestäsi huolimatta. Meillä on +enää vain yksi harjoitus." + +"Niin, minä olen saanut käskyn olla paikallani kenraaliharjoituksessa +ylihuomenna." + +Syntyi lyhyt äänettömyys. Kumpikin katsoi alas kaupunginpuiston +kimaltelevaan lampeen, missä vesilinnut pitivät aamuneuvotteluaan, +mutta kumpikaan ei ollut ajatuksineen hanhien, kurkien ja lokkien +parissa. Äkkiä he käänsivät päänsä, jolloin harmaa silmäpari ja +mustansininen silmäpari seisoivat vastakkain kuin vahtisotamiehet. + +"_Wer da_?" kysyi Holger. + +"Hyvä ystävä", vastasi Barbro naurua pidätellen, mutta samassa kajahti +kaksiääninen raikas nauru ilman leivosille. + +"Sinä olet ollut minulle nyreissäsi", sanoi Barbro toinnuttuaan, +"mutt'en tiedä mistä syystä". + +"Luultavasti siitä syystä, että pidän sinusta paljon." + +"Ne kirjaimet ovat harmittaneet minua kovasti. Mokomakin hullutus +järki-ihmisen teoksi." + +Barbro katsahti Holgeriin salavihkaa syrjästä. Hän näytti niin +viisaalta, hyvältä ja luotettavalta, tuo pallukka. Eikä ollutkaan muuta +kuin aivan paikallaan, että hän sai tietää selvän totuuden. Barbro +kammosi kaikkea salakähmäisyyttä, mutta hän pelkäsi, että Holger pitää +häntä naurettavana ja tunteilevana. + +"Jos sinä vain et saata minua naurunalaiseksi", alkoi Barbro. + +"Minkä armonosoituksen sinä annat minulle siitä?" + +"Ole nyt siivolla, Holger! Ne kirjaimet", selitti Barbro hätäisesti, +"minä tekaisin ne eräänä iltana siellä tuntureilla, kun istuin yksinäni +ja sureksin, kuinka työlästä oli saada nujerretuksi kaikki se, mikä +minussa oli vetelää ja halutonta. Se merkitsi: _Uppåt, framåt!_ Ja minä +tarkoitin, että sen piti olla jonkinlaisena johtolauseena, ymmärrätkö." + +"Kissa vieköön", huudahti Holger huomattavasti keventyneellä äänellä. +"Vai niin, sinä siis vaellat Pyhän Birgitan jälkiä. Kenties sinulle ei +tekisi pahaa pieni koivurieska." Ja Holger ojensi leikillään Barbrolle +maahan pudonneen oksan. + +"Äh!" Barbro huitaisi sen Holgerin kädestä ja tyrkkäsi häntä +kyynärpäällään. + +Mutta Holger Boye asettui keskelle leveää auringon valojuovaa ja +lauloi voimakkaalla, täyteläisellä äänellään välittämättä vähääkään +eräästä vanhasta, hopeahapsisesta, köyryselkäisestä pariskunnasta, joka +seisahtui kuuntelemaan, ja kolmesta ikälopusta lundilais-tädistä, jotka +kaartelivat hänen ympärillään kuin koiperhoset käsilaukku heiluen ja +vesi tippa nenänpäässä. + +Hän lauloi, ja aamutuuli nosti sävelet ilmoihin: + + "Jo väikkyy, jo väikkyy nyt keväinen koi, + jo väikkyy, jo väikkyy nyt keväinen koi. + Mut hiljaa vartovi metsä suvituulen suudelmaa. + + Jää jättävi järven veen, + kevät käy myös sydämeen; + mun lauluni soi, kuin ennen se soi, kun virkosi hankien maa. + + Ja unteni armaat kuvat + taas syttyen kirkastuvat, + ja sieluuni suuri ja puhdas rauha saa. Rauha saa!" + +Siinä seisoessaan ja kuunnellessaan tenhoavia säveliä johtui Barbro +taas ajattelemaan serenaadia, joka oli kaihertanut hänen mielessään. +Mutta olihan vallan sopimatonta ruveta itse pyytämään sitä. Kiertoteitä +hänellä oli kuitenkin niin vähän, että hän aina typertyi, kun niitä +piti käyttää. Miekkonen se, joka on niin notkea kuin Sonja. Yht'äkkiä +pyrähti uusi ajatus hänen mieleensä. Hän ei huomannut itsekään, että +hän napsautti tyytyväisenä näppiään. + +Holger kääntyi häneen päin. + +"Mieli käy haikeaksi, kun kevään airut soittaa torveaan", sanoi hän +kuivasti. "Sinulla, pienellä ylämaan tiitisellä, ei tietystikään ole +sellaista tunnetta. Ja oikeinpa rupeaa hiukaisemaankin. Lähden totta +vieköön kotiin ja pistän poskeeni kokonaisen kuorman voileipiä." Hän +leventeli sanoja turhan paljon. + +"Kuulehan", sanoi Barbro kääntäen päänsä syrjään, sillä hän oli +punehtunut ihan hatunreunaan saakka, "oletko ollut pitämässä serenaadia +Sonjalle?" + +"En, minä en pidä tapanani kiekua öisin. Onko hänelle pidetty +serenaadi?" + +"En tiedä." + +"Jollei hän ole siitä kerskunut, saat olla huoletta, ettei ole pidetty. +Mutta viime vuonna täällä oli samanlainen lellitelty kaunotar kuin +Sonja, vaikka vielä paljoa äitelämpi ja kanamaisempi, ja hän hoki +lakkaamatta serenaadista. Sitten maaliskuun lopulla minä ja pari +toveria kokosimme tusinan kissoja, jotka telkesimme hänen ikkunansa +alla olevaan pihaan, ja sen minä sanon, että kyllä hän sai serenaadin." + +Barbro vallan kauhistui. Ei suinkaan Holger vain ollut arvannut hänen +ajatustaan ja toimita moista näytelmää hänellekin. + +"Vahinko, ettei Urban Freide ole saanut laulutaitoa kummilahjaksi", +sanoi Holger äkkiä pistävästi. + +"Jos sinä kuvittelet, että minä haluan serenaadia, niin se on -- niin +se on täydellinen erehdys", kivahti Barbro. Punehtuneet, hätäiset +kasvot kääntyivät Holgeriin päin. "Ja sen minä sanon sinulle, Holger, +että jos sinä suljet kissoja meidän pihalle, niin -- niin -- minä sanon +isoäidille." + +"Turha vaiva. Kyllä kissoista itsestäänkin ääntä lähtee." + +"Mutta ethän tee sitä, Holger?" + +"Jos tekisin, niin tekisin sen huvittaakseni Vahtia. Mutta tuo +maalaisnuorukainen tuskin osaisi antaa arvoa kunnianosoitukselle, niin +että ei taida maksaa vaivaa." + +"Eipä tosiaankaan", sanoi Barbro vakuuttavasti. + + * * * * * + +Kenraaliharjoitukseen saapuivat kaikki esiintyjät puvuissa. Ja +Barbro oli aika hassun näköinen Sundbladin mamsellina. Kaikki +näyttelivät reippaasti ja repäisevästi. Katsojat: isoäiti, pari muuta +rouvashenkilöä ja isoäidin kolme palvelustyttöä nauroivat sydämensä +pohjasta hauskoille sukkeluuksille. Einarin proloogia, laulua ja +viulunumeroa ei esitetty harjoituksissa. "Se on tietysti _hors +concours_", sanoi Sonja. Sen sijaan oli kohtaus Urdar-kaivon luona +esitettävä vielä kerran huolellisesti, sillä se oli tavallaan juhlan +_clou_. + +Barbro-Verdandi oli sepittänyt runot, jotka nornain tuli lausua, mutta +hän oli huomauttanut Ingerille kahden kesken, että hän aivan varmaan +saa pyörtymyskohtauksen kuullessaan niitä juhlassa lausuttavan. +Inger lohdutti häntä sillä, että runot olivat oikein hyvät, mutta +Barbron jännitys oli jo nyt kenraaliharjoituksessa rajaton. Kaikeksi +onnettomuudeksi johtui hänen mieleensä myöskin se kerta, jolloin hänen +piti Flodassa lausua runo isolle vierasjoukolle ja jolloin hän oli +sotkeutunut. + +Urdar-kaivo oli kyhätty aika näppärästi sängyn varjostimista, jotka oli +verhottu kultapaperilla. Isoäidin suurin palmu toimitti Yggdrasilin +virkaa, ja nornilla oli toisessa kädessä pieni kristallimaljakko, +jolla he noutivat vettä ja kastelivat Yggdrasilin juuria. Erinomaisen +ihastuttavilta he näyttivät, nuo kolme solakkaa, pehmeää tyttövartaloa +pitkäliepeisissä, valkeissa puvuissaan. Ingerin pitkä tukka valui +kuin vaalea silkki hänen olkapäittensä yli ja selkää pitkin. Se pysyi +harvinaisen sileänä ja rauhallisena toisten kahden itsepintaisiin +kiharoihin verraten. Sonja oli jo kaikenmoisilla kampauksilla +kuluttanut tukkansa niin, että se oli menettänyt tuuheutensa ja +kiiltonsa, mutta hän osasi laittaa sen taiteellisesti, ja hän oli +kieltämättä se noista kolmesta, joka voitti palkinnon. + +Yggdrasilia kasteltiin ehkä hieman liian runsaasti ja hermostuneesti, +mutta muuten ei voinut mitenkään moittia esiintymistä. + +Sonjan sirot käsien ja käsivarsien liikkeet tuottivat kunniaa niille +plastiikkakursseille, joilla hän oli käynyt. Inger-Skuld esiintyi +koruttoman arvokkaasti ja viehkeästi. Barbron liikkeet olivat jonkun +verran hätäisiä ja umpimähkäisiä. Ja isoäiti pelkäsi, että hän saattoi +kaataa Yggdrasilin, joka ei seisonut oikein tukevasti. + +Mitään sellaista ei kuitenkaan tapahtunut. Verdandi ei sotkeutunut +sanoissaankaan, vaan lopetti kuviteltuun Elsaan päin kääntyen: + + "Asklepioksen sauvan turvissa kerran sa kuljet, + onnea, mainetta etsien yrteistä lääkitsevistä. + Keksinet myös salarohdon uuden ja mahtavan silloin, + sairaan ja raihnaisen maailman vielä mi terveeksi luopi + muuttaen sen iki-riemun lähteeks ihmisten lasten. + Kun sua, Hip hyvä, katselen -- oot sinä taiteilija suuri, + viisaampi _medicus_ Tellusta konsaan ei kiertänyt liene, + Rinnalla sun -- myös suurena hän -- käy mainio Kastor[1] + ylpeenä Polluxin oivasta pillerinpyöritys työstä, + ylpeenä myös, kun naisena eelle sä miehistä pääsit. + Harmaana kerran sa istuos, kulmilla laakerilehvä, + polvilla tohtorihattu, sa suurin juhlijajoukon." + +[1] Einarilla ja Elsalla oli toveripiirissä nimet Kastor ja Pollux. + +Urban Freide ja kandidaatti Sterner riensivät heti onnittelemaan +"runoilijatarta"; he ehdottivat, että häntä kannettaisiin +kultatuolissa, mutta niin valtava ja odottamaton kunnianosoitus oli +liikaa Barbrosta. Hän syöksähti suoraan päin Urdar-kaivoa, menetti +tasapainonsa ja kaatui päistikkaa pesusoikkoon, jonka Saara oli +hyväntahtoisuudessaan täyttänyt vedellä reunoja myöten. Hänen kasvonsa +sattuivat sinkkisoikon terävään laitaan. + +Nauraen ja huutaen hänet autettiin pystyyn hiukset likomärkinä ja +aikamoinen naarmu nenässä, josta vuoti verta kovasti. + +Täytyi hakea vetolaastaria ja lyijyvettä, ja Verdandi-parka sai sitten +liikkua kasvot siteellä kahtia jaettuina. Viveka Harring sai kiireen +kaupalla opetella hänen osansa näytelmäkappaleessa, ja Lisa Harring +rupesi Verdandiksi, sillä Barbron nenänaarmun parantuminen vei ainakin +viikon. + +Barbro ei tahtonut tulla juhlaan edes katsojaksi, mutta isoäiti sai +hänet taipumaan ja lupasi toimittaa hänelle hämärän ja turvallisen +nurkan, josta hän voisi huomaamattomana nähdä kaikki. + +Mutta tansseista Barbron täytyi kieltäytyä, niin rujon näköiset olivat +hänen kasvonsa siteestä ja pöhötyksestä. Isoäiti lupasi kuitenkin +järjestää huvimatkan Röstångaan ja Skäralidiin, ja silloin oli määrä +sekä tanssia että leikkiä. + +Niine hyvineen istui siis Barbro nurkassaan katsellen ja kuunnellen. +Haavaa kihelmöi ja kiristi niin, ettei hän oikein voinut nauraa +Sundbladin mamsellille, joka oli hassunkurisin sentähden, että +sotkeutui vähän päästä. Kerran hän huusi kovalla äänellä ja selvästi: +"Kandidaatilla pitäisi olla sen verran älyä, että kuiskaa aikanaan!" + +Barbro tunsi omituisesti poreilevaa lämpöä mielessään, kun +kättentaputukset paukkuivat nornain esiintymisen jälkeen ja siellä +täällä huudettiin tekijää esiin. Ei hänestä juuri olisi ollut +hauskempaa mennä tuonne esille niiaamaan kuin istua hämärässä nurkassa, +missä sai nauttia -- unelmoida -- ikävöidä jotakin, mikä häntä odotti +elämässä ja mikä nyt -- voimakkaammin kuin ennen -- kehoitti häntä +laittautumaan valmiiksi. Hän ei antanut sille nimeä -- se oli jotakin +liian suurta, voidakseen joutua heti todellisuuteen. Hän tahtoi +aavistaa, omistaa sen valoisana ihanteena, ja hänen ajatustensa halki +lennähtivät uudestaan ne sanat, jotka hän oli lausunut Sonjalle: + + "Immer höher muss ich steigen, + immer weiter muss ich schauen." + +Samassa tupsahti jotakin raskasta suoraan hänen syliinsä. Kukkia! +Iso kimppu orvokkeja. Ja nyt vielä: kieloja! Ja vielä ja vieläkin. +Kokonainen pommitus. + +Ja näyttämöltä huusi Urban Freide: + +"Eläköön Barbro Berting, eläköön!" + +Voimakkaiden eläköönhuutojen raikuessa Barbro hiipi huoneeseensa syli +täynnä tuoksuvia kevään kukkia. Niihin kiinnitetyistä nimikorteista +kävi ilmi, että kaikki esiintyjät olivat tällä tavoin muistaneet häntä. +Sitten hän sai tietää, että ajatus oli lähtöisin Ingeristä. + +Hän joudutti kukat veteen, mutta ne kaksi isoa, tummanpunaista ruusua, +jotka Urban Freide oli antanut ja joista toinen oli sattunut viskatessa +taittumaan, niin ettei se jaksanut pysyä pystyssä varressaan, hän +asetti huoneeseensa ikkunalaudalle. Hän kumartui ja painoi poskensa +hiljaa sametinpehmeitä ruusunlehtiä vasten. Hyväily tapahtui niin +arasti ja varovasti, kuin huone olisi ollut täynnä uteliaita katsojia, +mutta vielä sittenkin, kun hän oli jälleen nostanut päänsä, haastelivat +hänen ajatuksensa ruusujen kanssa, ja taisipa ollakin juuri pikku +Verdandi se, joka antoi nuoren neitomielensä vaeltaa unelmien +yrttitarhassa. + +Barbroa ei haluttanut mennä nukkumaan, ennenkuin kaikki oli hiljaista, +mutta kemut päättyivät jo kahdentoista tienoissa, sillä seurassa oli +useita vanhempiakin henkilöitä, ja nyt saapui isoäiti sanomaan hyvää +yötä. Hän suuteli Babia ja sanoi lämpimästi: + +"Päivä taitaa vähitellen valjeta rakkaan lapseni omalle elämänpolulle." + +Barbro painautui isoäidin syliin. Hento tytönvartalo värisi, ja mummo +silitti rauhoittavasti hänen olkapäitään. + +"Muista vain yksi asia, pikku Babi, tulipa sinusta mikä tahansa, +nimittäin että 'iloinen ja hyvä tulee ihmisen olla'." + +Sitten isoäiti tiedusteli, oliko Barbro saanut ruokaa ja virvokkeita, +muutti siteen ja poistui sitten hiljaa ja lempeästi kuin ilta-auringon +säde, johon Barbron oli tapana häntä verrata. + +Kohta tämän jälkeen kuului pihalta kimeää naukumista. Barbron korvat +kuumenivat, ja Vahti hypähti rajusti haukkuen vasustaan. + +"Hiljaa, Vahti! Mene makaamaan", kehoittaa Barbro ja sammuttaa sähkön, +_jos_ tosiaankin olisi tekeillä poikamainen kuje. + +Naukuminen lakkaa, ja Vahti marrii tyyntyneenä takaisin vuoteelleen, +mutta hiljaisuudesta kuuluu hiiviskeleviä, varovaisia askelia ja +kuiskivia ääniä. + +Barbron sydän jyskyttää. Hänestä tuntuu, että se syöksähtää +kurkkuun rajusti hyppiessään. Hän työntää varovasti ikkunan auki ja +rientää jälleen huoneensa pimentoon. Hän seisoo puristaen lujasti +tuolinselustaa, ja hänen korviinsa kaikuu kvartettilaulu toisensa +perästä nuorekkaan raikkaana ja heleänä. Hän tuntee Holger Boyen +komean äänen solistina lauluissa "Hongat huojuu" ja "Kukkivat, kauniit +laaksot". Sitten seuraa reipas ja hilpeä "Luuletko mun menneheksi" ja +viimeksi "_Kornmodsglandsen ved Midnattstid_". + +Mutta kun laulajat ehtivät säkeisiin: + + "Gjemmer du Ønsker dybt i din Sjæl, + saa lad dem mod Himlen hoeves. + Naar Stjernerne falde, do ved du vel, + ønsker man ikke förgæves", + +virtaavat Barbron kyyneleet yli valkean siteen. Ne kostuttavat sekä +hänen kasvonsa että mielensä. Hän ei ole milloinkaan tuntenut itseään +niin lämmenneeksi kiitollisuudesta ja aavistelevasta ilosta kuin tänä +ihmeellisenä yönä, jolloin hänen huoneensa ja ajatuksensa täyttyvät +kukkain tuoksusta ja jolloin laulu väkevin siivin kohoaa hänen nuoren +sydämensä sisimpään. + + + + +IX. + +POVARILLA. + + +Barbro oli ehkä vilustunut avoimen ikkunan ääressä serenaadiyönä, +ehkä myöskin hermojännitys oli ollut liian voimakas hänen herkälle ja +kiihkeälle luonteelleen; hän oli muutamia päiviä kuumeessa ja vuoteen +omana. + +Hänen mielikuvituksensa työskenteli sairaalloisen kiihkeästi tämän +pakollisen kotiarestin aikana, ja niin pian kuin hän sai nousta +jaloilleen, hoippui hän kirjoituspöydän ääreen pää sekavana ja +ajatukset kuperkeikkoja heitellen. Mutta vapiseva tytönkäsi tarttui +rohkeasti kynään, ja sivu toisensa jälkeen täyttyi kirjoituksella ja +mustetahroilla, kunnes Barbro ei enää jaksanut, vaan hänen täytyi +heittäytyä pitkäkseen sohvalle ja sulkea silmänsä. + +Käsikirjoitus piilossa päänaluksen alla hän nukkui niin sikeästi, +ettei tiennyt mistään, kun isoäiti hellästi levitti huopapeiton hänen +päälleen, eikä myöskään kuullut, kun Saara teki tulen ruusunväriseen +kaakeliuuniin, joka seisoi hoikilla jaloilla ja oli pyöreä kuin pilari. + +Sää oli taas käynyt tuuliseksi ja sateiseksi, mutta kaikki, jotka +tunsivat Skoonen kevään, tiesivät, että se oli vain ohimenevä pahan +tuulen purkaus, jonka ei tarvinnut herättää levottomuutta. + +Kun tuli alkoi parhaiksi loistaa elämäniloa ja hyvinvointia ja liekkien +heijastus karkeloida matolla, heräsi Barbro, mutt'ei jaksanut heti +nousta jaloilleen. Lahea päänalus tuntui niin turvalliselta. Ja sen +alla... Hänen kätensä kopeloi ratisevaa paperia ja hypisteli sitä. +Päiväkirjaa, kirjeitä ja muutamia tilapäisrunoja lukuunottamatta Barbro +ei ollut kirjoittanut mitään pariin vuoteen. + +Ovi narahtaa hiljaa. + +"Kas, neiti on hereillä", sanoi Saara. "Siellä on vieras odottamassa, +jos neiti haluaa ottaa vastaan." + +"Sonjako siellä on?" + +"Ei ole, neiti Thomas soitti aamulla. Hän kuuluu lähtevän pariksi +päiväksi matkalle. Siellä on tietysti yksi niitä neidin kandidaatteja." + +Tahtomattaan Barbro tunnustelee kolhiintunutta nenäänsä; haava on tosin +parantunut, mutta hyvin ruman ruven peitossa, jota Barbron ihmeellisen +toimeliaiden sormien on sula mahdottomuus olla hypistelemättä. Lääkäri +on kuitenkin sanonut, että ruven täytyy saada irtautua itsestään, +muuten jää ruma arpi. Ja Barbro ajattelee: -- En tahdo mistään hinnasta +näyttäytyä Urban Freidelle tällaisena rupinaamana, niin rajattoman +hauskaa kuin olisikin ottaa hänet vastaan täällä. + +Hän katselee ympärilleen isossa, iloisessa huoneessa, jossa on +kauniita, tuoreita kukkia ja kodikas kalusto. Hänen tukkansa, +joka hajallaan valuu vaaleansiniselle flanelliröijylle, on upea +kuin romaanisankarittaren, ajattelee hän, ja ylpeytensä, siniset +samettitohvelit, joita reunustaa joutsenen untuva ja jotka isoäiti oli +eilen lahjoittanut hänen suureksi ihastuksekseen, hän olisi hirveän +mielellään tahtonut näyttää muillekin. Voi, jos hän voisi maata koko +ajan suullaan kasvot pielukseen painettuina! Ei, siitä ei tule mitään! +Hän huokaa. + +"Saara, en minä voi ottaa vastaan." + +"Mitäs neiti turhia! Ei se ole se pitkä ja koree!" + +"Ehkä Holger, Saara?" + +"No, justiisa se sama. Neiti on ihan kuin ota ja anna prinsessa tuossa +loikoessaan." + +"Saara -- emmeköhän ottaisi silkkitäkkiä tämän huopapeiton sijaan?" + +"Miks'ei, sitähän minäkin meinasin, ja sitten lasketaan verhot alkoovin +eteen, niin että neiti on ihan kuin salongissa." + +"Kiitos, hyvä Saara! Saatpas nähdä, että minä ikuistan sinut jonakuna +päivänä." + +"Älkää pilkatko, neiti Barbro, ikuisuus on meidän Herramme käsissä. Nyt +menen hakemaan kandidaattia." + +Holger astuu sisään ja menee suoraan Barbon luo. + +"Kas vaan, täällä loikoilee pikku Verdandi, joka sai näpsäyksen +nenälleen katsellessaan liian syvälle Urdar-kaivoon. Sinä olet +arveluttavan näköinen." + +"Hyh, se ei haittaa mitään." Barbro pistää häpeillen näkyviin +tohvelinkärjen. Samassa muistuu jotakin hänen mieleensä ja hän sanoo +innokkaasti: + +"Oikein paljon kiitoksia serenaadista. Usko pois, että nautin siitä!" + +"Se ilahduttaa minua, Mignon. Joudu nyt vain terveeksi, niin lähdemme +Linnunlauluun ja Dalbyhyn poimimaan kangasvuokkoja ja ruttojuuria ja +paljon muutakin hyvää, josta sinulla ei ole aavistustakaan." + +"En ilkeä lähteä tämän näköisenä päivänvaloon." + +"Hm, eihän tuo läiskä juuri korista naamataulun Kap Hornia, mutta minä +en sitä ujostele." + +"Sinä -- mutta pitäisi kai meitä olla muitakin..." + +"Noo, sehän on makuasia. Yksin luonnonhelmassa tahi sellaisen kanssa, +joka miellyttää, se on minusta mukavinta. -- Millä sinä saat aikasi +kulumaan odottaessasi ihanuuden korjautumista?" + +"Oo, Holger!" Nyt pujahtaa koko tohveli näkyviin ja kohta sen jälkeen +toinen, mutta se tapahtuu harkitsematta, pelkästä innostuksesta, ja +sentähden Barbro ei huomaa nauttia siitä, että Holger ilmeisesti +ihastelee pienten samettitöppösien reistailua. "Tahtoisin mielelläni +kysyä sinulta erästä asiaa, mutta -- mutta sinä olet tietysti hirveän +kriitillinen." + +Holger hirnahtaa ja kiepauttaa päätään kuin vauhko hevonen. + +"Runoheposi on kai lähtenyt laukkaamaan?" kysyy hän hyväntahtoisesti. + +"Älä viitsi tuolla tavoin, se tuntuu niin pilkalliselta! En mahda sille +mitään -- -- en voinut mitenkään jättää sikseen." + +Holgerin harmaat silmät käyvät vakaviksi ja ilmaisevat lämmintä +harrastusta. + +"Saat uskoa, Mignon, että olen sekä iloinen että onnellinen, jos annat +minun lukea opuksesi. Onko se sinulla täällä?" + +"On." Barbro pistää kätensä pieluksen alle. + +"Mikä sen nimi on?" + +"_Holvin hämärässä ja lakeuden auringossa_. Ne ovat vain sellaisia +tunnelmakuvia, näetkös, enkä tiedä, kuinka lie vuosilukujen ja +lausetapain ja historiallisten henkilöiden laita, ovatko ne oikein vai +eivätkö; siksi tahdon, että sinä tarkastaisit sen." + +"Aiotaanko se -- julkaista?" + +"Ehkä." Barbron posket lehahtavat punaisiksi. "Jos luulet sen +kelpaavan. Holger, sinä voit ehkä lukea sen kohta." Hän vetää esiin +irralliset, numeroimattomat paperit, joiden näkö ei hivele silmää. Pari +lehteä on hienoa, orvokintuoksuista postipaperia, toiset tavallista +konseptipaperia, ja lopuksi on pari harmaata ja kellahtavaa lehteä +kiskaistu koulukirjoista, joissa on ollut liikenevä tyhjä sivu +nimilehden edessä. "Etkö voisi tulla jo illalla takaisin sanomaan, mitä +ajattelet?" + +"Kyllä, tahdon koettaa", lupaa Holger hieman kammoksuen tehtäväänsä. +"Mutta _jos_ minusta nyt tuntuisi, että sinun on vielä kypsytettävä +aatteitasi, niin sinä pahastut minuun, se on melkein varmaa." + +"En, ymmärräthän sinä kaikki. Sinusta kuuluu tulevan oikeusministeri, +tiesi Urban Freide." + +"Vai ministeri oikein? No, _honni soit, qui mal y pense_. Mutta lienee +parasta, että lähdenkin tästä oitis lliadeinesi." + +"Tee se! Tuletko varmasti illalla? Seitsemän! -- Ei, kuuden aikaan." + +"Koetan yrittää. Hyvästi nyt!" -- + +Täsmälleen kello kuusi saapui Holger, ja isoäiti, joka oli lukemassa +Babille, jätti heidät kahden kesken. Hän tiesi, missä asioissa Holger +oli tullut, ja hänen sydämensä tykytti melkein yhtä kovasti kuin +kirjailijattarenkin. + +Holger oli järjestänyt ja numeroinut paperit. Hän oli myös solminut +kapean, vihreän silkkinauhan niiden ympärille. + +Nyt Barbro ryöpsähti pystyyn sellaista kyytiä, että sekä peitto että +pielukset lennähtivät mukana. + +"Oletko lukenut?" + +"Olen, jok'ainoan rivin." + +"Roskaa?" + +"Ei." + +"Mutta -- sanohan toki ihmisiksi -- miksi seisot tuolla tapaa? Joudu!" + +"Minä ajattelen, että käymme ensin istumaan. Pujahda sohvalle, Mignon. +Kas niin. Nyt panemme käsikirjoituksen tähän ja ryhdymme rauhallisesti +keskustelemaan." + +"Se ei ole tarpeellista. Minä voin yhtä hyvin repiä paperit rikki, sen +näen silmistäsi." + +"Silloin et näe oikein. Tiedätkö, mitä tämä on, Babi? Sinun +tunnelmakuvasi on juuri sellainen, josta Snoilsky sanoo: Aatteiden +purjehduskelpoinen valtaväylä nuoruuden veressä. Sitä myöten voivat +kerran kulkea uljaat aatelaivat, mutta sitä on ensin vähän ruopattava +ja padottava. Uskon kyllä, että kyhäyksesi voisi ilmestyä painosta, +mutta minun mielestäni sinun on aloitettava korkeammalta tasolta eikä +jäätävä pienten, töhertelevien, hiukan sivistyneiden tyttöneitien +jonoon. Älähän" -- Holger tarttui Barbron sormiin, jotka rupesivat +repimään paperia vihan, surun ja nöyryytyksen kyynelten valuessa +silmistä -- "älähän revi. Pane talteen kuvauksesi ja katsasta sitä +silloin tällöin kehittävin silmin. Taikka -- kysy neuvoa joltakulta +muulta. Ei minun arvosteluni ole erehtymätön. Olen aivan varma, että +esimerkiksi Urban Freide antaisi sinulle imartelevan ylistyksen." + +"En aio näyttää käsikirjoitusta hänelle, niin että..." + +"Totta puhuakseni luulen sen olevan viisainta. Minä muuten tahtoisin +hyvin mielelläni, että sinä ja minä yhdessä tarkastaisimme sen +alusta loppuun. Otetaan se mukaan Linnunlauluun; siellähän tunteiden +kevätpurot saavat virrata vapaasti. Minä kiitän sinua, Babi, +luottamuksestasi. Saat uskoa, että pidän sitä suuressa arvossa." + +"Ei kai se ole suurenkaan arvoinen", nyyhkytti Barbro ja alkoi +yht'äkkiä vimmatusti takoa nyrkeillään viatonta, vanhaa sohvaa. + +"Etkö mieluummin halua kurittaa suuttumuksesi aiheuttajaa?" kysyi +Holger ja kallisti hänelle pullean poskensa. + +Mutta Barbro rauhoittui heti. Hänen mielentilansa kääntyi. + +"Olen niin hävyttömän väsynyt", sanoi hän valittaen. + +"Käy loikomaan. Minä käännän sinulle päänaluksen, niin on viileämpi +ollaksesi. Sillä lailla! Ja tästä saat peiton -- pannaanko se jaloille? +Helkkari, kuinka hienot tohvelit sinulla on." + +Barbro sulki kirvelevät silmänsä ja oikaisihe. Tohvelien saama kiitos +oli kuin pisara balsamia. Kun Holger sitten rupesi kertomaan tasangon +valkoisesta talosta, poikavuosiensa elämyksistä ja siitä ajasta, +jolloin hän oli oleskellut sukulaisten luona Länsi-Ruotsissa, koska isä +oli tahtonut, että hän olisi nähnyt maansa muitakin seutuja, silloin +Barbron kasvot kirkastuivat ja hymy alkoi taas säteillä aivan kuin +aurinko epävakaisena huhtikuun päivänä. + +"Luuletko, että pysymme aina hyvinä ystävinä?" kysyi Barbro +sydämellisesti hyvästellessään. + +"Kyllä, niin minä luulen; jollet vain mukuroi minua liian pahasti." + +"Mukuroi -- minäkö?" + +"Niin no, ethän sinä suorastaan ulkonaista väkivaltaa käytä, mutta sinä +teet tuhoa minun tunnekuorelleni, arvatenkin tietämättäsi, joten et +siis voi parantaa itseäsi. Hyvää yötä, Babi." + +"Holger, ota käsikirjoitus mukaani." + +"Saanko minä sen? Se on ja pysyy tästä hetkestä asti minun tärkeimpänä +arvopaperinani." + + * * * * * + +Kun Sonja taas tuli tervehtimään, oli Barbro jo pirteä, ja ruma rupi +oli aivan odottamatta "tipahtanut satulasta", kuten Barbro sanoi. +Hän saattoi nyt taas huoletta liikkua ihmisten ilmoilla, ja Sonja +ehdotti heti, että käytäisiin hakemassa Freide-veljekset ja mentäisiin +kahvilaan. + +Niin tapahtuikin, ja Urban Freide tunnusti suoraan olleensa vähällä +hirttää itsensä sappitautisena, kun ei ollut saanut tavata Barbroa edes +yhtä kertaa päivässä. + +Sinä iltana rupateltiin viljalti hullutuksia, ja tytöt palasivat kotiin +Barbron luo miellyttävän kiihtyneessä mielentilassa. + +"Tiedätkö mitä", sanoi Sonja, "minä tahtoisin hyvin mielelläni hieman +kurkistaa tulevaisuuteen. Täällä on eräs mainion taitava povariakka. +Hän povasi minulle kerran, ja jokikinen ennustus on käynyt toteen, +niin hyvin se, että minulle tulee täällä hauska talvella, kuin myös +että minä kohtaan erään tumman herran, joka on tekemisissä kirjojen, +mutta myös aseiden kanssa, ja että ainakin kolme muuta on hirveän +mustasukkaisia tummalle. Niitä on nyt useampia", lisäsi Sonja +itsetietoisesti, "mutta hän ei varmaankaan tahtonut ilmaista niitä, +etten tulisi itserakkaaksi. Emmeköhän lähtisi käymään hänen luonaan?" + +"Miks'ei, olisihan se lystiä. Mutta luuletko, ettei hän tunne sinua?" + +"Ei hätää, kun ei pelkää! Minä noidun itseni toiseksi. Hokus, pokus, +filiokus." + +"Minäkin pukeudun muuksi -- Saaraksi!" + +"Lähdetään tänä iltana. Tällaisessa sumussa ei meitä kissakaan tunne. +Joudutko valmiiksi kello yhdeksäksi, niin tavataan meidän portilla." + +"Kyllä joudun. Mutta -- eikö se ole tyhmää?" + +"Mikä?" + +"Uskoa taikoja." + +"Eihän sinun tarvitse uskoakaan. Minä vain mainitsin sinulle, että +kaikki sattui ihan paikalleen." + +Oli tosiaankin rajattoman jännittävää saada tietää jotakin +tulevaisuudestaan, ja Barbron mieltä hykähdytti salainen ihastus, kun +hän pukeutui Saaran mustaan pyhäpukuun ja pani päähänsä pienen harmaan +huopahatun. Se oli kuin alassuin käännetty emaljoitu pannu. Varsikin +siinä oli, suoraan ulospäin törröttävä nauhasilmus. + +Mutta Barbron valepuku ei ollut mitään verrattuna Sonjan asuun. Hän +oli muuttanut hienon olentonsa pieneksi porvarisrouvaksi, jolla oli +sileäksi kammattu tukka ja nukkavieru kapottihattu, jotapaitsi hän oli +hommannut itselleen naurettavan pienen muhvin. + +"Olepas hyvä ja katso, että olen laillisesti vihitty", nauroi hän +näyttäen Barbrolle riemumielin kahta sileää sormusta. "Kaksi kruunua +kappale; huikea hinta. Ja nyt -- oraakkelin luokse!" + +Sonja pääsee ensin sisälle, ja sillä aikaa kun hän on sibyllan +kaikkein pyhimmässä, istuvat Barbro ja kirjava kissa kumpikin +tuolillaan pienessä keittiössä. Kissa haukottelee lakkaamatta, ja +kohta seuraa Barbro sen esimerkkiä, sillä eipä täällä ole totisesti +mitään, mikä pitäisi mielialaa virkeänä. Kattolamppu tuikuttaa +unisesti savuttuneesta katosta. Ainoan ikkunan edessä olevassa +vetokaihtimessa on kylläkin nähtävänä maisemakuva, matta Barbro pääsee +heti selville, ettei kallellaan oleva kirkko, kärpästen kirjailema +linna ja jättiläismäinen ritari aivan piskuisen hevosen selässä tarjoa +paljoakaan katsomisen arvoista. + +Vihdoin Sonja tulee ulos ja kuiskaa: + +"Hän hoksasi petoksen ja on äkäinen kuin ampiainen." + +"Mitäs sipinää ja supinaa siinä pietään", ärhentelee akka. "Pahalainen +minut periköön, jos tässä rupian tytönkutjakkeihen narrattavaksi. Jos +on meininki tulla sisään, niin passaa tulla." + +"Kiitos", sanoo Barbro aika hämillään ja menee äkäisen sibyllan kanssa +pieneen huoneeseen, jossa on sakea ilma, korkeaksi laitettu vuode, +ompelukone, kaksi piironkia, sohva, ameriikkalainen keinutuoli ja neljä +tavallista tuolia. + +Pöydällä sohvan edessä on kohtalon kirja: huomattavasti rasvoittunut +korttipakka. + +Sibylla, katsoo terävästi Barbroon pannessaan hänet tekemään kaikki +muodolliset temput, nostamaan, vetämään kortteja j.n.e. + +Sitten hänen päähänsä välähtää jokin ajatus ja hän mutisee: "Ei sinun +reposi minun kanaani kaappaa." + +Hän laskee hyvin tarkkaan ja levittää kortit. Sitten hän sanoo: + +"Teijän miespuol' on teille uskoton. Hän rakastaa enemmän sitä luuttua, +joka vast'ikään tästä läksi. Mutta sellaisiahan ne miehet on. Työ +saatta iloa vanhimmasta pojasta, ja niitä näyttää tulevan niitä lapsia +yheksän, kymmenen, ennenkuin kuoletta." + +"Mutta -- minä en ole naimisissa", virkkaa Barbro tahtomattaan. + +"Soo-o, vai ette", sano akka suuttuneena. "Ei tietystikään, ei. Mutta +tästä _näkyy_ kuitennii, mitenkä se asia oikeastaan on. Näissä käsissä +on ollunna monen ihmisen elämä ilmoitettuna. Ja olkaa hyvä, rouva, +elkääkä konstailko, muuten ei kortit sano mittään. Niinkuin en minä +älyäisi, että työ ootta vaihtanna osat ja että tuo tuolla on lainanna +sormukset ja kaikki rouvalta. Mitäs siitä sanotta, häh? Kortit ei +valehtele, siitä ei piäse mihinkään." + +Barbro purskahtaa niin raikuvaan nauruun, että kortit pölähtävät ylös +pöydältä. Hän syöksyy ovelle ja siitä ulos kissan ja Sonjan luo. Hänen +on aivan mahdoton hillitä nauruaan. + +Kun vain akka ei olisi ollut niin tuiman vakavan näköinen ladellessaan +hassutuksiaan! Kylläpä oli ihana oraakkeli! + +Sonja sai maksaa onnistumattoman istunnon, sillä Barbro livisti pakoon +porttikäytävään. Sonja kertoi tultuaan, että "se siellä sisällä" oli +sanonut, ettei hän ole ottanut, penniäkään säädyllisiltä ja siivoilta +ihmisiltä, ei vaikka. Eikä Sonja saanut luulla ensinkään, että hän +nytkään ottaa "onnentähden" vuoksi. Mutta kun kaksi kujeilijaa töytää +hänen kunnialliseen kotiinsa juuri silloin, kun hän aikoo käydä +levolle, niin oli kohtuullista, että he antavat jonkun korvauksen +sopimattomasta käynnistään. + +"Ja sitten minä annoin hänelle kolme kruunua", lopetti Sonja +selostuksensa, "sillä näetkös, minä aion käydä hänen luonaan vielä +kerran, mutta tavallisessa puvussa. Hän osaa povata hyvin, jos tahtoo." + +"Erinomaisen älykkäästi", pistelee Barbro. "Kuinka voit uskoa mokomaa +lörpötystä?" + +"Älä puhu mitään, ennenkuin sinulle povataan kunnollisesti, Babi." + +"Paljon kiitoksia, minun puolestani riittää. Olen saanut tietää, +että 'miespuoleni' on uskoton ja että vanhin poikani on erinomaisen +toivorikas lapsi. -- Oo, minä nauran itseni kipeäksi." + +Ja paljon myöhemminkin, kun Barbro oli eronnut Sonjasta ja harjasi +hiuksiaan yöksi, täytyi hänen laskea harja kädestään antaakseen naurun +pursua tulvanaan muistellessaan sibyllan viisasta ennustustaitoa. + +Mutta Sonja kävi uudestaan vaatimattoman ennustajan luona ja kertoi +innostuneesti Barbrolle, että nyt vasta hän oli saanut tietää oikean +kohtalonsa. Ja olipa tosiaankin ihmeellistä, että kaikki toteutui niin +tarkalleen, kuin hän oli kuvitellut. + +Hän joutuu onnellisiin naimisiin ja saa mainion hienon kodin erääseen +kaupunkiin, jossa on paljon kirkkoja ja torneja ja katuja. "Se on +tietysti Tukholma", sanoo Sonja, "sillä Uno tahtoo, että asetumme +sinne". + +Barbro pysyi edelleenkin hyvin epäilevällä kannallapa kuunteli Sonjan +ihastunutta kertomusta hieman lystikkäästi ja ivallisesti hymyillen. + +"Ja tiedätkö -- hän ennusti minulle auton", jatkoi Sonja, "ja pappa +onkin sanonut, että hän antaa sen minulle lahjaksi, kun meidät pannaan +kuulutukseen." + +"Sepä oli varsin anteliasta, että eukko tarjosi sinulle ajoretkenkin", +nauroi Barbro. "Mutta eikö hän povaa milloinkaan muuta kuin naimisia ja +sen semmoista?" + +"Ei -- mitäs muuta sinä tahtoisit?" + +"Jotakin todellista, joka tapahtuu -- joka koskee tulevaisuutta." + +"Tulevaisuuttahan se on sekin." + +Barbro ravisti päätään. + +"Se on niin -- niin joutavaa joka tapauksessa." + +"Minäpä luulen, että sinä olet nyt juuri varsin taipuvainen tuohon +joutavuuteen. Et kai tahtone kieltää, että olet koko lailla _verliebt_ +U.F. nuorempaan." + +Barbro vaipui ajatuksiinsa. Hän seisoi huoneensa ikkunan ääressä ja +katsoi murattiköynnöksen peittämään seinään. Hänen katseensa tunki +syvälle tuon vihreän alle, niinkuin se olisi ollut verho, minkä hän +toivoi nousevan ja näyttävän hänelle yhtä tai toista. + +"En tiedä", sanoi hän hiljaa. "Minusta olisi vaikeaa kulkea yhden +ihmisen kanssa koko elämän halki." + +"No sinähän se vasta hieno olet, Babi. Kuinka sinun mielestäsi pitäisi +olla?" + +Sonja virui sohvalla ja suihkutti hajuvesipullosta orvokintuoksua hänen +kasvoilleen. + +"En tiedä." + +"Minä otan sinut siipieni suojaan, pikku Kananjalka. On selvää, että me +julkaisemme kihlauksemme yht'aikaa ja menemme yht'aikaa naimisiin. Ja +meillä pitää olla kokonainen parvi morsiustyttöjä ja sulhaspoikia." + +"Minä tahdon mieluummin olla morsiustyttönä ensin sinun häissäsi, +Sonja." + +"Ja lausua runoja ja sotkeutua tahi pulskahtaa johonkuhun +Urdar-kaivoon!" + +"Eipäs." + +"Niin, tottapa tästä selvitään. Vielähän meillä kummallakin on vapaa +valinnan valta." + +"Onko sinullakin?" + +"On, ei minulla ainakaan vielä ole kultakahletta. Mutta ensi vuonna sen +saan, vakuutti povari." + +"No sittenhän se on aivan varma asia", hymähti Barbro. "Minäkin +odottelen, että vanhin poikani varttuu siksi ja täyttää äidilliset +toiveeni." + +"Älä puhu taas noita tyhmyyksiä", sanoi Sonja ärtyisästi. + +"Äläkä sinä kehu oraakkeliasi, sillä tottahan älyät, että se on +hupsutusta." + +"Eipäs", sanoi Sonja onnellisesti hymyillen. "Hän ennustaa oikein -- +jos tahtoo." + + + + +X. + +KEVÄT ON TULLUT. + + +Nyt on kevät -- reipas, elämäniloinen kevät. Oikukas huhtikuu, +tyttöletukka kuukausien joukossa, on pelkkä muisto, ja sisäikkunat ja +talvivaatteet ovat saaneet ylenkatseellisen matkapassin. + +Tänään tapahtuu tuo aiottu kevätretki Röstångaan ja Skäralidiin. Siitä +sukeutuu tavallaan niiden nuorten erojaisjuhla, jotka ovat olleet +yhdessä muutamia onnellisia kuukausia, sillä herra ja rouva Thomas +vaativat Sonjansa takaisin niin väleen kuin suinkin. Vilkas Aimée-rouva +on kirjoittanut tyttärelleen, että koti on "_triste à mourir sans +la chère enfant_". Ja hän on luetellut kokonaisen sarjan odottavia +huvituksia. + +Isoäiti haluaa takaisin Flodaan. Hänen mielestään kevät on siellä +ihmeellisempi kuin missään muualla, ja hän on saanut Bertingin +huonekunnalta luvan pitää Barbroa luonansa syksyyn, jolloin +perheen levottomin ja seikkailevin jäsen aiotaan lähettää johonkin +täysihoitolaan. + +Barbro on saanut palavan opinhalun eikä hän lyö laimin ainoatakaan +luentoa, niin monta rautaa kuin hänellä onkin tulessa. Mutta ne, +joilla hän on käynyt, ovat nyt päättyneet, ja kesällä hän saa uusia +virikkeitä. Inger Thomas on ehdottanut, että hän tutkisi kansaa. "Mutta +se on sinun tehtävä sydämelläsi, Babi", sanoi hän. "Silloin huomaat +varmasti, että saat hyviä ja hauskoja tuttavuuksia." + +Kaikkien Bertingin tyttöjen aikomus on kokoontua juhannukseksi isoäidin +luo, ja he ovat hyvin mielissään, että vaikka Birgit on naimisissa +ja Elsa oppinut medisiinari, he saavat ilakoida kuin lapset kaikilla +vanhoilla tutuilla temmellyspaikoilla. Birgitin ja Elsan suloisimmat +nuoruudenmuistot ovatkin Flodan tuuhean puiston kätköissä, ja he +tapaavat ne aivan varmaan vilpittömän kiitollisina siitä, että elämä on +pettänyt vain ani harvan heidän unelmistaan. -- + +Lundin rautatieasemalla seisoksii kaksitoista nuorta, kahdeksan +valkolakkista, joista kuudella miespuolella ja kahdella nuorella +naisella on yliopiston tunnusmerkit. Nämä ovat ne kaksitoista, jotka +istuivat pöydässä Barbro Bertingin päivällisillä. Isoäiti ja rouva +Harring tulevat myöhemmässä junassa. He eivät jaksa kavuta Skäralidin +mäkiä, vaan ovat antaneet nuorille vapaan valtuuden samoilla ympäri +mielensä mukaan, kunnes päivällinen tarjotaan Röstångan vanhassa, +kodikkaassa kievaritalossa kello viisi. + +Sonja ja Uno Freide osoittavat ujostelematta, että he suunnittelevat +yhteistä tulevaisuutta, ja vaikk'ei Sonja jätä nauttimatta muidenkaan +seurasta -- huokaileva ja kuiskaileva tunnesalamyhkäisyys on hänelle +vierasta -- huutaa hän innokkaasti, kun he sijoittuvat junaan, Unoa +luokseen. + +"Totta kai käsität, että sinun pitää istua tässä ja sivistää minun +sieluani maisemakuvailulla. Ja jottei olisi vaaraa, että joudun +vaillinaisesti ravituksi, on sinun sitäpaitsi hankittava minulle +suklaanamusia. Olet koko peto, jos olet jättänyt ne ostamatta." + +Uno vetää riemuitsevin elein päällystakkinsa povitaskusta ison +pussin, mutta samassa Sonja kirkaisee ja varjelee hädissään pukuansa +kookkailta, paksuilta, ruskeilta pisaroilta, jotka raskasmielisen +totisina valuvat pitkin pussia. + +"Onpa ollut liian vari suklaalla Unon sydämen lähettyvillä", nauraa +Lisa Harring. "Sulaa! Hyi, viskaa pois, ennenkuin kaikki vuotaa ulos." + +Uno on hyvillään siitä, että hänen pukunsa on ruskeapohjainen, ja +heittää koko kallisarvoisen herkkupussin vaunun ikkunasta ulos. + +"Saanko istua tässä sentään", kysyy hän Sonjalta, "vaikka olenkin +tehnyt vararikon?" + +"Minä luulin, että teidän keskenne oli jo kaikki tavara yhteistä", +huomautti Urban, joka näyttää erinomaisen hienolta harmaassa +englantilaisessa puvussa ja hoikka kävelykeppi kädessä. + +"Missä ihmeessä saisi istua, ettei paistuisi elävältä?" voihkii Viveka +Harring. "Ei ole mikään nautinto ajaa junassa tällaisella helteellä. +Kas, tässäpä on suloista. Yhdelle vielä sija varjossa!" + +"Kenties minulle?" kysyy Holger Boye. "Vai arveletteko, että tulee +liiaksi painoa hauraalle laudalle?" + +"En kai minä mahda olla niin suunnaton koljo", vastaa +Viveka pisteliäästi, mutta näyttää varsin rehevältä valkeassa +sheviottipuvussaan. + +"Paljonko painatte?" kysyy Holger Boye. "Minä puolestani saan kiittää +skoonelaisen maaemon anteliaisuutta seitsemänkymmenenkahdeksan kilon +maallisesta majasta. Se on aivan liikaa ystävällisyyttä yhdelle +pojalle, mutta ilokseni voin todeta, etteivät tyttäretkään silti +jääneet aivan osattomiksi." + +"Viveka ei koskaan punnituta itseään", selitti Lisa. + +"Mitäpä turha toimittaakaan", nauraa Viveka. "Minun on hyvä näinkin +enkä tahdo rehkiä ja kiduttaa itseäni nälkäkuureilla." + +Holger Boyella on valtavan iso kasvipönttö, sillä hän toivoo löytävänsä +jotakin harvinaista Nackorpin laaksosta tai ylhäältä Skäralidin +metsästä. Mutta Barbron kasvientutkimishalu on tänään tipotiessään. +Jos hän poimii kukkia, niin hän tekee sen vain koristaakseen niillä +itseään tai päivällispöytää tahi saadakseen jotakin hyväiltävää, +hypisteltävää käteensä ja antaa niiden sitten mennä menojaan kuin omien +mieliala-perhojensa. + +Vahti on myös päässyt mukaan ja saatu oikein samaan vaunuun. Se istuu +penkillä Barbron vieressä. Pää lepää mukavasti hänen käsivarrellaan, +ja pehmeä, valkea töyhtöhäntä heilahtaa silloin tällöin, kun emäntä +virkkaa: "Sinä olet viisas ja pai koira, olethan?" ja likistää sitä +innokkaasti. + +Kandidaatit Sterner ja Urnström ovat kumpikin toivottomasti rakastuneet +Sonjaan ja ovat yhteisessä onnettomuudessaan niin hyviä ystäviä, +että seisovat ulkona vaununsillalla kädet toistensa kaulassa ja +keskustelevat kansantaloudesta, koska he aikovat suorittaa siinä +aineessa tutkinnon. + +Inger Thomas, Elsa ja Einar huvittelevat keskenään akateemisilla +knoppikysymyksillä ja kaskuilla, ja raikuva nauru kajahtaa tuon +tuostakin. + +"Olette kai kuulleet, kuinka vanha ukko Bore [Tunnettu professori +Borelius vanhempi. -- Kuollut.] ei päässyt kotiinsa?" kysyy Einar. + +Tytöt eivät ole sitä kuulleet, ei ainakaan Elsa, ja Inger on niin +tottunut kuuntelemaan mielellään kerran toisensa perästä vanhoja +lundilaisia juttuja, että hän pistää muistinsa kynttilän vakan alle. +Vastaleivotut ylioppilaat tahtovatkin mielellään näyttää, että ovat +jo perehtyneet asioihin, ja kertovat suurella nautinnolla. Ingeristä +tuntuu, että hän on nähnyt jo parin miespolven vaihtuvan Absalonin +kaupungissa, mutta hän itse ei voi ajatella asuvansa muualla kuin +tuossa isossa vanhanaikaisessa, talossa hämyisen kadun varrella, +missä talvipimeä tulee aikaiseen, ja missä jokainen kevät lahjoittaa +nuorta ja uutta kauneutta vanhan puutarhan selja- ja puksipuille ja +vihreäripsuisille, ylvään kookasvartaloiselle akasialle. + +Harringin tytöt, Barbro ja Urban haluavat myös kuulla jutun, ja Einar +aloittaa oitis. + +"Se oli, nähkääs, niin, että Boren ovella oli kirjoitus: Tavataan +kello 9-10 ap. Kerran oli professori ollut ulkona, hän oli lähtenyt +aamulla ja tulla raahusti kotiin puoli yhdentoista aikaan pää täynnä +syväoppisia mietteitä. Hän pysähtyi ovensa eteen ja sanoi: 'Jaha -- vai +niin -- tavataan kello 9-10'. Sitten hän katsoi kelloonsa ja huomasi +sen olevan koko lailla enemmän. 'Jaha -- vai niin -- hän ei olekaan nyt +kotona. Pitänee tulla toisen kerran.'" + +Kaskut ja ilonpurkaukset vuorottelevat yhtä mittaa. Kaikki ovat +kuulleet jotakin lystikästä omituisista vainajista, ja lämpimässä +vaunussa surisevat mehiläiset, jotka kohta hurahtavat lentoon pesästä. + +"Tahtoisinpa tavata jonkun tuollaisen omituisen henkilön", sanoo +Barbro. "Luulen, että voisin heti rakastua sellaiseen ihmiseen." + +"Maltahan, kunnes Boyesta tulee professori", ehdottaa Einar. "Hänellä +on kieltämättä eräitä edellytyksiä." + +"Naissydänten valloittamiseen, niinpä kyllä", myöntelee Holger. "Ja +tyydyttääkseni sinun kiihkeää omituisuuden-kaipuutasi, Barbro, uskallan +heti ryhtyä tuumasta toimeen ja ehdottaa, että täksi päiväksi vaihdamme +päähineitä. Tuollainen myllynratas kuin sinun hattusi mahtaa olla koko +mukava telttakatos." + +"Miks'ei, jos vain rohkenet. Minä kyllä mielelläni pidän +ylioppilaslakkia", huudahtaa Barbro ihastuneena. Koko ajan toissayöstä +saakka, joka oli huhtikuun viimeinen ja jolloin ylioppilaat Lundagårdin +puistossa laululla tervehtivät kevään tuloa ja panivat valkolakit +päähänsä, on hän salaa toivonut saavansa pitää sellaista vain yhden +päivän. + +Holger Boye näyttää tietysti perin hullunkuriselta ohuessa, valkoisessa +pitsihatussa, jossa on koristeena helakka ruusu sivulla ja pitkät, +riippuvat samettinauhat, mutta Barbro sitävastoin on kerrassaan +viehättävä ylioppilasneitonen ja nauttii lapsellisesti tästä +"keksinnöstä". + +Asemalla maalaiset katsoa töllistelevät pyylevää nuorta herraa, +jolla on päässä naisen hattu, mutta Holger Boye ei piittaa pienestä +uteliaisuudesta. + +Hattu keikkuu kallellaan hänen päälaellaan, kun hän taivaltaa jyrkkiä +rinteitä ylös. Samettinauhat takertuvat orjantappurapensaisiin ja +kietoutuvat puihin. + +"Tällaiset hatut pitäisi vakuuttaa tapaturman varalta", tokaisee hän, +kun ilmava pitsi käy huolestuttavan harseaksi oksiin kiertyessään. +"Onko tämä päivän uutuus, Barbro?" + +"Ei ole, vain vähän laitettu ja somistettu. Mutta jos turmelet sen, +saat antaa jotakin korvaukseksi." + +"Mitäs haluat -- tarjoan itseni, ellen vie liiaksi tilaa?" + +"Minunhan asiani on ehdottaa. -- Ai, nyt se taas takertui", nauraa +Barbro. "Kuules, Holger, minun mieleni tekee täytettyä tarhapöllöä. Sen +saat minulle hankkia." + +"Ensin kompassi, sitten serenaadi ja sitten tarhapöllö. Sinun henkinen +kehityksesi käy vähän kankeasti, Mignon, mutta minulla on vielä heikko +toivonkipinä, että sinä kypsyttelet ja kehittelet yleishyödyllisempää +harakkaluonnetta tavoittelemaan sitä, mikä kiiltää ja kimaltaa." + +"Sinun on kovin vaikea puhua vakavasti." + +"Niin on kaikkien, joita uhkaa vakavuuden korkein potenssi", vastaa +Holger, mutta hyppää samassa nokkelasti puron yli ja joutuu erään +kukkaryhmän luo, jota rupeaa innokkaasti tarkastelemaan. + +Nuorisoparvi pysyy jokseenkin koossa rasittavassa ylämäessä harjun +laelle noustaessa, mutta kun on kirmailtu ylhäällä vähän aikaa ympäri, +pyöritty muutamia kierroksia tanssilavalla ja levähdetty loikomalla +pitkässä rivissä pehmeällä nurmikolla, joka sielu hymyilevänä +ja suruttomana, elämänhalua ja kuohuvaa voimaa uhkuvana, alkaa +laskeutuminen hajanaisessa järjestyksessä. + +Ja sattui niin, että Barbro ja Urban Freide joutuivat viimeisiksi. +Barbro tahtoi välttämättömästi näyttää viippumistaitoaan äkkijyrkänteen +reunaa kulkevalla viettävällä polulla. Hän vapisi jännityksestä ja +haltioitui kaksin verroin vaarasta, kun näki Urbanin tuskaisen, +rukoilevan katseen. + +"Miksi sinä kiusaat minua?" kysyi Urban hiljaa. "Tuo ei ole sinun +tapaistasi, Barbro. Anna minun edes tukea sinua kädestä." + +"Silloin voimme hurahtaa molemmat alas eikä kukaan tiedä, mihin olemme +joutuneet." + +"Älä, hyvä, rakas Barbro, mitä tekemistä sinulla on tuolla liukkaalla +puunrungolla?" + +"Minä tahdon tuntea kauhua, huimausta, tuntea kaiken ryöppyävän ja +pauhaavan sisässäni. On kuin ei sydän saisi lyödä kyllin voimakkaasti +ja vinhasti. Luuletko, että jaksan hypätä tuon rotkon yli?" + +"Sitä et saa tehdä." + +"Yks, kaks, kolme, ota vastaan!" + +Urban levitti äkkiä kätensä kuin ottaakseen Barbron syliinsä. Mutta +Barbro ei hypännytkään. Hän vain katsahti Urbaniin syvin, säteilevin +silmin ja harppasi äkkiä polulle. + +"Se on kai sittenkin liian vaarallinen yritys", sanoi hän +veitikkamaisesti. "Mutta juostaan nyt kilpaa alas rinnettä. Sinäkin, +Vahti, saat kilpailla. Nyt!" + +Barbro saapui ensimäisenä. Hän lensi yli mättäiden ja puunjuurien. +Hänen täytyi tänään lentää. Olihan nyt kevät, joka kiiti täyttä karkua +hänen rinnassaan, kevät, joka soitti meren säveltä hänen korvissaan. +Hän ei ollut milloinkaan ennen huomannut, kuinka väkevä kaikkivaltias +kevät oli. Kenties se ei ollut ennen sattunut hänen kohdalleen. +Nähtävästi oli niin, että se saattoi mennä toisen ohitse ja syöksyä +rajusti toisen kimppuun. + +Barbro istahti hengästyneenä eräälle penkille tuuhean pyökin alle, joka +oli pukeutunut vastapuhjenneiden lehtien vihreään silkkivaippaan. + +Kohta saapuivat myös Urban ja Vahti, kumpikin aika lailla hengästyneinä. + +"Enkös juossut pontevasti?" sanoi Barbro voitonriemuissaan. "Missä +luulet toisten olevan?" + +"En tiedä. Minä osaan oikotietä Röstångaan, niin että voimme aivan +hyvin levähtää hetkisen. Sinua kai väsyttää?" + +"Hieman -- jalkoja, mutta se menee pian ohitse. Merkillistä muuten, +mutta minun mieleni tekee tänään juosta, raivota ja leikkiä -- olla +lapsi viimeisen kerran keväällä. Ensi vuonna olen kaukana täältä +siivojen, hyvinkasvatettujen nuorten parissa, ja kun palaan kotiin, +tahdon saada työlleni päämäärän, jotakin oikeaa, jota kohti kulkea." + +"Ylöspäin. Eteenpäin", hymähti Urban. + +Barbro hyökkäsi. + +"Mutta oletko, Barbro, milloinkaan ajatellut, että me joskus vielä +tapaisimme toisemme ja jatkaisimme tuttavuuttamme? Etkö tahdo joskus +kirjoittaa minulle?" + +"Kyllä, jos on jotakin kirjoittamista. Minun on tietysti kirjoitettava +isoäidille ja kotiin ja Sonjalle, ja Holger Boyelle olen luvannut +kertoa vähän opinnoistani. Mutta mitäs sinä tahtoisit tietää?" + +"Tahdon tietää sinusta kaikki, Barbro. Etkö ymmärrä sitä?" + +Urban kieri käsivartensa Barbron vyötäisille ja taivutti hänen päänsä +taaksepäin, auringon valaisemat pikku kasvot omiansa kohti. + +Samassa Barbro tunsi käpälän raapaisevan polviinsa. Hän kuuli surkeaa +ulinaa ja taas käpälä raapaisi, mutta hassuinta oli, että Vahti piti +koko ajan päätänsä syrjään käännettynä ikäänkuin sanomattomasti häveten +tilannetta, johon sen emäntä oli joutunut. Käpälä vain rapsi, mutta +itse se ei halunnut katsoa kohtausta. + +Barbro purskahti nauruun ja irroittautui nopeasti. Melkeinpä hän oli +itsekin hämillään ja kumartui kiireesti Vahdin puoleen. + +"Mitäs sinä nyt, tyhmä koira? Lähdemmekö taas juoksemaan?" + +Äänekäs huhuilu ilmaisi, että toiset etsivät kahta kadonnutta lammasta, +ja niin sai koko seurue käyttää hyväkseen Urbanin oikotietä. + +Päivällinen muodostui iloisiksi, aurinkoisiksi ja toivehikkaiksi +kevätkekkereiksi monine puheineen ja tulevaisuudenehdotuksineen. Kukin +noista kahdestatoista oli kuin Atlas, joka piteli kokonaista maailmaa +vahvoilla hartioillaan. + +Sitten pantiin toimeen kisat. Nuoret asettuivat piiriin ja suorittivat +pitkän ohjelman kansantansseja. + +"Holkin Martti se kaino poika, ei sitä kukaan tunne", kaikui kevätillan +hämärässä, ja lopulta saatiin isoäitikin mukaan, kun otettiin +"Leikkaan, leikkaan kauraa". + +"Olen nuortunut tänä talvena", sanoi isoäiti kotimatkalla ja taputti +Barbron kättä, joka oli hänen polvillaan. "Me vanhat yleensä +pysyttelemme liian syrjässä elämästä voidaksemme säilyttää aikamme +ihanteet, ja sentähden olemme äreitä ja harmaannumme sisäisesti." + +"Et sinä ainakaan, isoäiti", huudahti Barbro innokkaasti. + +"Toivoakseni en, rakas lapsi, sillä silloin olisin mielestäni elänyt +yli ikäni." + +Hiljainen, ääneti uinuva on kaupunki mahtavine tuomiokirkkoineen, +entisaikoja muistuttavine vanhoine, puistopihaisine pikkutaloineen +ja uudenaikaisine vuokrapalatseineen. Nuorten äänet kajahtelevat +huolettomasti päivän lämmittämistä seinistä ja suljetuista porteista. + +"Hyvää yötä! Hyvää yötä!" kuuluu kiviportaiden äärellä isoäidin talon +edustalla. Kaikki ovat saapuneet sinne. Heilutellaan hattuja ja +huiskutellaan jäähyväisiksi. Holger Boye seisoo paljain päin. Barbron +hattu on pantu matkalaukkuun. Barbro seisoo ylimmällä portaalla ja +heiluttaa valkolakkia. + +"Ota kiinni, Holger. Kiitos lainasta." + +Ja hän lennättää sen koko joukon ylitse. Tuokion se välkkyy valkeana +ilman sinessä. + +Holger saa sen kiinni, mutta ei pane sitä päähänsä. Erottuaan muista +hän kulkee valleja kohti lakki yhä kädessä. On kuin hän kantaisi +pyhäinesinettä ja kuin koko lempeä kevätyö olisi suuri alttari. + +Linnut laulavat valkenevan avaruuden siinnossa. Idän rusko ylenee ja +kirkastuu, ja nyt palaa vaeltava nuorukainen päivän aherrukseen. Hän +aikoo suorittaa tutkinnot. Hän aikoo eteenpäin. + +Mutta ruskeakutrinen pikku tyttö, joka sai kerran häneltä kompassin, +lähtee nyt taivaltamaan tietänsä, joka vie kauas hänen poluiltaan. +Iltapäivällä hän saa sanoa jäähyväiset Barbrolle. Silloin tämä +matkustaa vanhaan, rauhaisaan kartanoon pyökkimetsän suojaan, mutta +Holger Boye ymmärsi kuitenkin, että muuttolintu hän oli, yksi niitä, +jotka painuvat lepoon vasta sitten, kun siivet uupuvat. + +Kun juna iltapäivällä lähti liikkeelle asemasillalta, seisoi Barbro +avoimen ikkunan ääressä ja näki koko sen iloisen parven, johon hän +oli vähän aikaa kuulunut, loittonevan ja lopulta häämöittävän vain +harmaina varjoina. Silloin hän äkkiä käänsi päänsä ja loi katseensa +laajalle, päiväpaisteiselle tasangolle, joka tuntui olevan ääriä +vailla voimakkaassa, häikäisevässä valaistuksessa, ja hän hymyili +tietämättään, ei kuitenkaan lapsen tavoin, Skoonen uhkeille vainioille +ja sille vieläkin uhkeammalle, joka aavistuksin ja unelmin täytti hänen +mielensä. Juna kiiti eteenpäin nopeasti, nopeasti, ja nyt tuli näkyviin +meri, vielä äärettömämpi kuin tasanko; sekin oli hänellä sielussaan, ja +hänen kaipuunsa pursi kiiti täysin purjein. + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Barbro Bertingin tyttövuodet, by +Elisabeth Kuylenstierna-Wenster + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58156 *** |