diff options
Diffstat (limited to '58055-8.txt')
| -rw-r--r-- | 58055-8.txt | 3031 |
1 files changed, 0 insertions, 3031 deletions
diff --git a/58055-8.txt b/58055-8.txt deleted file mode 100644 index 7bcbf26..0000000 --- a/58055-8.txt +++ /dev/null @@ -1,3031 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Murhattu urkkija, by Sven Elvestad, -Translated by Y. G--s - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Murhattu urkkija - - -Author: Sven Elvestad - - - -Release Date: October 8, 2018 [eBook #58055] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MURHATTU URKKIJA*** - - -E-text prepared by Tapio Riikonen - - - -MURHATTU URKKIJA - -Salapoliisiromaani - -Kirj. - -STEIN RIVERTON [Sven Elvestad] - -Suom. Y. G--s. - - - - - - -Helsingissä, -Kustannusosakeyhtiö Suomi -1921. - - - - -SISÄLLYS: - - I. Liikehuone International. - II. Punaset hiukset ja julkeita katseita. - III. Kreivinna Orloffin selitys. - IV. Vastakkaisia etuja. - V. Kello kahden ja kolmen välillä. - VI. Hissi. - VII. Müller. - VIII. Eversenin hämmästys. - IX. Kuollut sohvankulmassa. - X. Murhaaja. - XI. Kreivinnan automatka. - XII. Kuka oli murhaaja? - - - - -I. - -LIIKEHUONE INTERNATIONAL. - - -Asbjörn Krag ei saattanut muistaa, että hänen luonaan koskaan oli -käynyt asiakkaita, joista hän niin suuressa määrin, ja aivan -silmänräpäyksessä, olisi saanut varman tunteen, että oli huijarien -kanssa tekemisissä kun herrojen Anders Andersonin ja John Inderdalen -astuessa illalla tammikuun 24 päivänä hänen työhuoneeseensa. - -Kummallakin oli avarat, hartioilta leveät turkit, jotka jo etukäteen -sanoivat, että tässä tulee Uuden Mailman asukkaita. Molemmat olivat -tanakoita ja voimakkaita. Kasvot olisivat muistuttaneet talonpoikaa, -jos ei olemassaolon taistelu Uudessa Mailmassa olisi niitä uurtanut ja -antanut toimekkuuden ja valppauden leimaa. Katsomatta heidän -käyntikorttejaan saattoi Asbjörn Krag arvata heidän alkuperänsä. -Anders Anderson oli ruotsalais-amerikalainen ja John Inderdale oli -norjalais-amerikalainen. - -"Herrani", sanoi etsivä rakastettavasti -- hän esiintyi kohteliaasti -niin kauvan kuin mahdollista, yksinpä sellaisiakin henkilöitä kohtaan -jotka hänestä tuntuivat epämiellyttäviltä -- "mutta herrani" sanoi hän -"miksi ette ota raskaita turkkeja pois päältänne! Ei teidän tarvitse -pelätä, että ne eteisestäni varastettaisiin." - -Molemmat herrat nauroivat, kuten nauretaan silloin, kun halutaan olla -kohteliaita lausutulle sukkeluudelle, jota ei ole aikaa eikä halua -käsittää. - -"On kiire", sanoi ensimäinen. - -"Helvetin kiire", sanoi toinen. - -Krag kumarsi. - -"Herra Anderson, otaksun?" - -"Niinpä niin", vastasi ruotsalais-amerikalainen kärsimättömästi. - -Etsivä kumarsi uudelleen. - -"Herra John Inderdale, otaksun?" - -"Sopii." - -Krag viittasi paria tuolia. - -"Jos herroille on mahdollista sopia tuon kokoisina tuolille", sanoi hän -"niin pyytäisin teitä istumaan." - -"Mutta nyt on kiire", huudahtivat molemmat yhdestä suusta, -"ajattelimme, että olisitte seurannut meitä heti, herra etsivä." - -"Mihin?" kysyi Krag. - -"Drammensvejen 230", vastasi norjalais-amerikalainen. - -Etsivä hymyili. - -"Lienee parasta, että heti alussa sanon, että minä en tule -Drammensvejenille enkä muuallekaan ilman, että herrat ensin kertovat -minkätakia etsitte apuani." - -"Kysymyksessä on rikos", sanoivat molemmat -skandinavialais-amerikalaiset samalla kertaa. - -"Silloin epäilen", sanoi Krag, "että herrat ovat erehtyneet. Minä en -ole poliisin palveluksessa. Rikoksista on ilmoitettava poliisin -etsivälle-osastolle Möllerkatu 39." - -Vieraat katselivat toisiinsa epävarmasti. Tämän jälkeen tekivät -kumpikin merkin, joka oli merkitsevinään, että kumpikin halusi toisen -ensin alkavan. - -Lopulta sanoi mr Anderson. - -"Se on rikos, jota täytyy käsitellä eräänlaisella hienotunteisuudella." - -Asbjörn Krag viittasi jälleen tuoleihin ja molemmat herrat riisuivat -turkkinsa osoittaen eleillään tyytymättömyyttä yksityisetsivän -toimettomuuteen. - -Molemmat herrat olivat puetut juhlapukuihin. - -"Minkälainen rikos on kyseessä", kysyi Krag, "murha, tai vain -tavallinen varkaus? Olemme perin tottuneet sellaiseen tänä omituisena -aikana." - -"Varkaus", sanoi mr Anderson, "eräs ylhäinen nainen, kreivinna, menetti -tunti takaperin hyvin kalliin kaulakoristeen; varkaus tapahtui -päivällisten aikana _meidän_ asunnossamme." - -"Luulin herrojen olevan matkustavia", huomautti Krag, "ja asuvan -hotellissa." - -"Olemme kylläkin matkustavia, vaikka emme asukaan hotellissa, meillä on -oma asunto kaupungissa. Olemme usein liikeasioiden takia Kristianiassa -ja olemme huomannee; sen helpommaksi ja mukavammaksi pitää yksityistä -asuntoa." - -Mr Anderson viittasi käyntikorttiinsa, jonka asetti Kragin eteen. -Kummankin nimen alla oli: - - Kansainvälinen Kauppahuone - Newyork Lontoo Kristiania. - -Krag aavisti heti, että kyseessä oli jokin noista ihmeellisistä ja -salaperäisistä kauppahuoneista, joita sodan aikana niin runsaasti oli -muodostunut. Ja tunne siitä, että hän oli joutunut kosketuksiin jonkin -valonaran ja salaperäisen yrityksen kanssa, vahvistui, kun Krag -lähemmin tarkasteli noita kahta miestä edessään ja kuuli heidän puhuvan -tuosta ylhäisestä naisesta. Etsivä oli heti varuillaan. Toistaiseksi -päätti hän olla ymmärtämättä mitään ja kuulla mitä heillä oli -kerrottavaa. - -Enimmäkseen puhui mr Anderson. - -"Matkustamme yhtenään Newyorkin ja Kristianian väliä", selitti hän, "ja -olosuhteista johtuu, että joudumme työskentelemään kaikenkaltaisten -asiamiesten kanssa, naisten ja miesten, niiden joukossa muutamien -ylhäistenkin ulkomaalaisten. Yksi tällainen on kreivinna Orloff." - -"Sekö on naisen nimi, jolta varastettiin?" - -"Niin on." - -"Herrat ovat kenties äskettäin tulleet Amerikasta?" - -"Kolme päivää sitten." - -"Minkälaista liiketoimintaa harjoittaa Kauppahuone International? -Jalokivikauppaa, kenties? Se voi kannattaa mainiosti, varsinkin jos -sitä harjoitetaan erikoisena, salaisena, välikäsikauppana, joista -minulla on jonkun verran tuntemusta." - -"Oh, ei", vastasi mr Anderson, "mutta me teemme kauppaa monilla muilla -tavaroilla, alkaen paperista ja silleistä, eläviin sydämiin ja -pommeihin asti." - -"Vai sillä tavalla. Silloin saatan ymmärtää, että sama laiva, joka -kulettaa herroja Amerikasta ja päinvastoin, myöskin kulettaa liikkeen -tavaroita." - -"Niin sattuu usein." - -"Mutta eivätkö sellaiset matkat nykyään ole epävarmoja?" - -"Täytyy laskea kaikki mahdollisuudet", vastasi mr Anderson, "mutta -tähän asti on kaikki mennyt hyvin." - -"Niin, jumalankiitos", pisti mr Inderdale väliin, katsellen kohti -taivasta pienillä, vaanivilla silmillään. - -"Viime matka oli kenties hyvinkin onnellinen?" kysyi etsivä. - -"Se oli ihana matka", sanoi mr Inderdale, "ihana matka; veisasimme -virsiä joka ilta." - -Krag katsoi häneen ja hymyili, ajatellen: - -"Vai niin, hän on sitä lajia." - -"Kreivinna Orloff", sanoi Krag, "se on venäläinen nimi. Kenties oli -tarkoitus, että herrat tapaisivat kreivinna Orloffin täällä -Kristianiassa, saadaksenne nostaa voitot viime matkan menestyksestä?" - -"Niin, jotakin siihen suuntaan." - -"Ja saadaksenne ohjeita ensi matkalle?" - -"Olette hyvä arvaamaan", sanoi mr Anderson. - -"Ja nyt sattui tämä ikävä varkaus juuri, kun juhlitte menestymistänne." - -"Minä en juo kuin virvoitusjuomia", huomautti mr Inderdale katsellen -jälleen taivaaseen. - -"Oliko kreivinna Orloff yksinään kun varkaus tapahtui?" - -"Oli, hän oli silmänräpäyksen ajan yksin salongissa. Kuulimme yht'äkkiä -huutoa ja kun syöksyimme sisään, näimme punatukkaisen häviävän -akkunasta ja kreivinna Orloff makasi pyörtyneenä leposohvalla." - -"_Punatukkaisen_?" kysyi Krag mielenkiinnolla, "sehän kuulostaa melkein -romaanilta." - -"Punatukkainen", selitti mr Anderson, "on eräs mies, joka on meitä -seurannut viime päivinä. Emme tiedä kuka hän on, mutta aavistamme, että -hän on tekemisissä jonkin kansainvälisen varasjoukkueen kanssa." - -"Se kuulostaa tosiaankin uskomattomalta", sanoi Krag, "että -rikollinen saattaisi tuolla tavalla ajaa kaulakoristetta. Kreivinnatkin -pitävät tuontapaisia koruja vähemmän kernaasti muulloin, kuin -juhlatilaisuuksissa. Aavistiko punatukkainen kenties, että menestystä -juhlittaisiin tänään?" - -"Sitä emme tiedä." - -"Kuinka arvokas oli kaulakoriste?" - -Molemmat amerikalaiset katsoivat toisiaan tutkien -- niin kuin eivät -heti tietäisi mitä vastata. Krag teki heti johtopäätöksensä: Tässä on -kyseessä jotain muuta kuin kaulakoriste. Ihmisethän eivät edes tiedä -minkä arvoinen se on. - -Mutta mr Anderson iski varmuuden vuoksi niin paljon, että riittää, ja -sanoi: - -"Kymmenentuhatta dollaria." - -"Se on paljon", sanoi Krag, "onko jotakin muuta varastettu?" - -"Sitä emme tiedä, mutta eiköhän lie parasta, että etsivä ajaa kanssamme -ja ottaa asiasta selvän itse paikalla. Nyt voitte myöskin tavata -kreivinna Orloffin, joka on lohduton. Hän on hyvin miellyttävä nainen, -lisäsi amerikalainen viekkaasti, harvinaisen kaunis nainen." - -"Ja harvinaisella moraalilla", lisäsi mr Inderdale pyhästi, -"moraalilla, joka on kaikkien epäilyjen yläpuolella." - -Krag mietti hetkisen ja nousi sen jälkeen ylös, seuratakseen mukana. - -"Vain yksi kysymys lisää", sanoi hän, "oliko teitä seurassa useampia?" - -"Ei, vain me kolme." - -Seuratessaan herroja alas, kävi Krag ajatuksissaan läpi asian ja -todensi: - -"Eräs kreivinna Orloff, joka illastaa yksityisasunnossa Kristianiassa -näiden kahden epäilyttävän liikemiehen kanssa Villistä Lännestä. Ei -jossain ravintolassa, vaan yksityisasunnossa. Eikä ketään muita kuin -nuo kolme. Ja kreivinnan moraali on kaikkien epäilyjen yläpuolella. -Kaikki ovat juhlapuvussa. Kreivinnalla kaulassa 10,000 dollarin -koriste. Tämän varastaa häneltä jokin romaaniolio, punatukkainen mies. -Ja varkautta on käsiteltävä hienotuntoisesti... Kuten taustana tuolle -kaikelle, eräs salaperäinen kansainvälinen kauppahuone, Newyork, -Lontoo, Kristiania... Juttu on varmasti valhetta kokonaan", ajatteli -Krag, "ja nuo kaksi ovat pari lurjusta turkeissa, joista tuo toinen -moraalilla ja virrenvärssyillä on pahin. Mutta mukaan menen joka -tapauksessa. Haluan nähdä sen kauniin venakon." - - - - -II. - -PUNAISIA HIUKSIA JA JULKEITA KATSEITA. - - -Amerikalaisten auto odotti ulkopuolella. Se oli kallis, umpinainen -yksityisauto. Kulettaja, keski-ikäinen mies, turkkeihin puettu kuten -isännätkin, aukasi oven. - -Krag katseli kuljettajan kasvoja ja kysyi: - -"Tiedättekö osotteen?" - -"Ky-kyllä, Drammensvejen 230", vastasi mies leveällä -kristianianmurteella. - -Herrat astuivat sisään. Krag väänsi sähkönappulaa, niin että auto tuli -valaistuksi. Suurten ikkunain edessä oli silkkiverhot, niiden välissä -pieniä peilejä ja pari kristallimaljakkoa kukkineen, siis oikea -gulassiauto. - -"Miksi puhuitte kuljettajalle osotteesta?" kysyi mr Anderson. - -"Halusin vain kuulla, jos hän oli norjalainen", vastasi Krag -avomielisesti. - -"Mitenkä, ettekö luota meihin?" - -"Sen puolesta ei minun ole syytä uskoa kuljettajaan", vastasi Krag. -"Ette saa unohtaa, että toimeeni kuuluu olla epäilevä. Onko tämä -herrojen oma auto?" - -"Ei, mutta vuokraamme sen joka kerta kun olemme Kristianiassa." - -"Se osoittaa", sanoi Krag, "että herroilla usein on kiire -Kristianiassa. Mutta se kenties kuuluu ammattiin. Muuten", lisäsi hän, -"kun meillä tässä istuessamme on muutama minuutti käytettävänämme, voin -minä kenties saada joitakin tietoja kreivinna Orloffista. Milloin tuli -hän tänne?" - -"Kaksi päivää sitte." - -"Idästä tai lännestä?" - -"Hän on tullut Pietarista." - -"Ja herrat Amerikasta, Englannin kautta. Kaikki tämä on jo -mielenkiintoista. Kuka tuli ensin?" - -"Me." - -"Ja tapasitte kreivinnan asemalla?" - -"Ei, me matkustimme häntä vastaan Lillenströmmen asemalle." - -Krag hymyili merkitsevästi. - -"Onko hän niin kaunis?" - -Silloin tarttui moraalinen Inderdale uudestaan keskusteluun, -loukkaantuneella äänellä virkkoi hän: - -"Pyydän huomauttaa teille, että kreivinnan moraali on kaikkien -epäilyjen yläpuolella. Me menimme häntä vastaan puhtaasta -kohteliaisuudesta." - -"Otaksun, että tuo kohteliaisuus tuli yllätyksenä kreivinnalle?" - -"Kyllä. Se voidaan myöntää. Me tulimme aivan odottamatta." - -"Luotatteko kreivinnaan?" kysyi Krag edelleen. - -"Ehdottomasti", vastasi mr Anderson. Mutta vaihtoi samassa silmäyksen -toverinsa kanssa. - -"Niin, jos ei täydellisesti luota ihmiseen, on eräissä tilanteissa -hyvin järkevätä tehdä yllättävä kohteliaisuusvierailu hänen luokseen." - -"En voi ymmärtää", sanoi mr Anderson, huomattavasti ärsyttyneenä, "mitä -tällä on kaulakoristeen varkauden kanssa tekemistä?" - -"Ettekö haluakaan", kysyi Krag, "että hankin takaisin kaulakoristeen?" - -"Kyllä, luonnollisesti", vakuuttivat molemmat yhdestä suusta. - -"No, niin" sanoi Krag tyyneesti, "juuri siihen minä tähtään. Niin -ollen, hyvät herrat, ei kreivinna aavistanut läsnäoloanne lainkaan, kun -nousitte junaan Lilleströmmenissä? Missä oli kreivinna sillä hetkellä?" - -"Hän seisoi ensi luokan käytävässä ja katseli akkunasta maisemaa." - -"Katseli kaunista, norjalaista maisemaa", sanoi mr Inderdale -uneksivasti. - -"Lilleströmmen seutua", huomautti Krag, "pidetään rumimpana mitä -pohjois-Europassa yleensä löytyy." - -Mr Inderdale loukkaantui huomattavasti. - -"Se on, mitenkä asian ottaa", sanoi hän "meille, kaukaa Villistä -Lännestä, jotka rakastamme armasta kotimaatamme, on kaikki kaunista, -vihreät lehdet, vihreät puut ja..." - -Krag keskeytti hänet: - -"Mitä sanoi kreivinna?" - -"Hän ihastui ja tuli loistavalle tuulelle, kunnes _punatukkainen_ -ilmestyi", sanoi mr Anderson. - -"Vai niin. Punatukkainen ilmestyi siis siellä. Mitenkä?" - -"Se kävi näin", sanoi mr Anderson, "kun seisoimme ja puhelimme -kreivinnan kanssa vaununakkunan luona ja väkeä meni ja tuli, muuttui -kreivinna äkkiä vallan vimmatuksi. Kukaan ei voi kasvoillaan näyttää -niin äkkiä vimmaansa kuin kreivinna. Tämän jälkeen sanoi hän, harmista -vapisten: 'Herraseni, pyydän kerta kaikkiaan päästä teidän -hävyttömästä tirkistelystänne'." - -"Sehän oli hirveätä, ja kenelle osotti hän tuon vimmastuneen -huomautuksen? Teille, mr Inderdale?" - -Mr Inderdale ei vastannut vaan vetääntyi likemmä nurkkausta. - -Mr Anderson sanoi: - -"Ei, se oli eräälle herralle, joka tuli vaunuun joukko sanomalehtiä -kainalossaan; yksi matkustajista, pitkä, hieno herra, punaisilla -hiuksilla. Hän oli ollut alhaalla laiturilla ja ostanut lehdet ja -seisoi, katsellen tosiaankin silmiinpistävän röyhkeästi kreivinnaa. Ja -tuskin oli kreivinna päästänyt laukauksensa häntä vastaan, ennen kuin -hän kääntyi meidän puoleemme ja sanoi: 'Mr Anderson ja mr Inderdale, -olkaa ystävällisiä ja auttakaa minua tuota miestä vastaan. Hän on koko -matkan piinannut minua julkealla ja hävyttömällä tirkistämisellään'." - -"Eikö punatukkainen tullut hämilleen?" kysyi Krag. - -"Kyllä, hän kävi tosiaankin jonkun verran hämilleen ja sanoi: 'Kaunis -neiti, te erehdytte, tarkoitukseni ei ole ollut kiusata teitä. Vaan jos -niin haluatte, häviän minä, jäljettömiin, kaunis neiti, häviän -olemattomiin, hyvästi'." - -Tämän jälkeen kumarsi hän ja vetääntyi toiseen vaunuun. - -"Muuten", lisäsi mr Anderson kuiskaten, "täytyy minun pyytää teidän -esiintymään ystävääni mr Inderdalea kohtaan hienotunteisemmin, eikä -viittaamaan, että _hän_ saattaisi heittää hävyttömiä katseita naisiin. -Mr Inderdale kuuluu luottamusneuvostoon Wisconsinissa ja kustantaa -sanomalehteä 'Enkelisiipien suhina', niin, että ymmärrätte --" - -"Kuinka paljon ansaitsee hän tuolla sanomalehdellä?" kysyi Krag. - -"Herraseni" alkoi mr Anderson vakavasti Inderdalen muristessa -tyytymättömänä, "herraseni, te --" - -Mutta Krag viittasi keskeyttäen. - -"Hysh", sanoi hän "minä ajattelen." - -Kolmen minuutin kuluttua kysyi mr Anderson: - -"Joko olette ajatellut?" - -"Olen." - -"Mitä ajattelitte?" - -"Olen ajatellut", sanoi Krag, "kuuluivatko kreivinnan sanat tosiaankin: -'Mr Anderson ja mr Inderdale, auttakaa minua tuota herraa vastaan!'" - -"Kyllä, aivan niin." - -"Hän sanoi selvästi kummankin herran nimen?" - -"Sanoi, ja hän oli hirveän pahoillaan." - -Krag nyökkäsi tyytyväisenä. - -"Tunnen itsessäni", sanoi hän, "ettei ole vaikeata löytää -kaulakoristetta." - -Auto oli saapunut perille erään suuren, nykyaikaisen vuokrakasarmin -edustalle kaupungin läntisellä reunalla ja herrat astuivat ulos. - -Ilta oli pimeä, mutta sähkökaarilamppu jossain läheisyydessä valaisi -seuruetta heikosti. - -"Jos tarvitsemme autoa myöhemmin", sanoi mr Anderson, "on parasta, että -annamme sen seistä täällä. Asbjörn Krag oli samaa mieltä ja kuljettaja -sai määräyksen odottaa." - -Samalla hetkellä kun seuran piti astua yli jalkakäytävän, ilmestyi -varjosta ihminen ja kiiruhti heidän ohitseen. - -Se oli mieshenkilö, leveäharteinen, tanakka ja alle keskimitan. -Lyhdynvalossa pani Asbjörn Krag merkille, että miehellä oli hyvin -terävät kasvojenpiirteet ja tavattoman ruskea iho. Hänessä oli jotakin -merimiesmäistä, oli sangen lyhyt takki ja käveli kädet taskuissa. - -Mutta Krag pani merkille myös jotain muuta: Mies joka sivuutti heidät, -katseli kaikkia kolmea herraa huomattavalla mielenkiinnolla ja myöskin -Krag joutui hänen terävien silmiensä tarkkailun alaiseksi. - -"Tunnetteko tuon miehen?" kysyi Krag. - -"Ei", vastasi mr Anderson, "mutta minä luulin, että hän tunsi teidät. -Hän katseli meitä sangen tarkkaan." - -Miehen askeleet häipyivät pimeyteen. - -Käytävässä avasi mr Anderson hissin oven. Hissi oli tavallinen, avara, -automatinen, hyvin valaistu ja nappula joka kerrosta kohti. - -Mr Anderson painoi nappulaa n:o 4 ja hissi nousi hitaasti ylös. - -"Asutte neljännessä kerroksessa", sanoi Asbjörn Krag, "ja varas hävisi -akkunan läpi. Se on perin omituista." - -"Odottakaapahan vain", sanoi mr Anderson, "niin minä näytän teille, -miten punatukkainen mies häviää akkunan läpi neljännessä kerroksessa." - - - - -III. - -KREIVINNA ORLOFFIN SELITYS. - - -Asbjörn Krag oli erittäin utelias tekemään venakon tuttavuutta. Kun hän -oli keskustellut viisi minuuttia kummankin amerikalaisen kanssa, oli -hän vakuutettu, että hänellä oli pari lurjusta edessään. Mutta ennen -kuin hän oli nähnytkään kreivinna Orloffia, oli hän vakuutettu, että -hän petti liiketovereitaan, jalosukuisia herroja Anderson ja Inderdale -ja että hän otaksuttavasti oli yhteistoiminnassa itse varkaan, tuon -salaperäisen punatukkaisen kanssa. - -Mitenkä oli etsivä tullut tuohon vakaumukseen? - -Ensikseenkin, koska hän oli tullut selvyyteen siitä, että punatukkainen -oli ollut madame Orloffin matkaseurana. Krag oli itsekseen tullut -siihen käsitykseen, amerikalaisten kertoman perusteella, tapaamisesta -Lilleströmmenissä. - -Molemmat amerikalaiset olivat yllättäneet kreivinnan. Hän ei ollut -odottanut tapaavansa heitä ennen kuin junan saavuttua Kristianiaan. Sen -vuoksi täytyi hänen kiireesti järjestää niin, etteivät amerikalaiset -saisi huomata hänen olevan yhtä seuraa punatukkaisen kanssa. Hän pani -ajattelematta toimeen pienen komedian hävyttömästä tirkistyksestä ja -tunkeilevasta vieraasta. Ei ole ihmettelemistä, että punatukkainen ensi -hetkellä tuli vähän hämilleen. Vaan ettei hänen tarvitsisi olla -epätietoisena kreivinnan käyttäytymisen syistä, sanoi tämä ääneen ja -selvästi: "Herra Anderson ja herra Inderdale, olkaa ystävällisiä ja -auttakaa minua tuota herraa vastaan." Tämän kautta tiesi punatukkainen -ketä herrat olivat ja vetääntyi takaisin. - -Kun Asbjörn Krag astui sisään amerikalaisten huoneustoon oli hän siinä -varmassa käsityksessä, että nämä johtopäätökset olivat oikeita. -Huoneusto näytti kuten moni muukin "parempi" samanlainen; koko joukko -pieniä kapistuksia hyllyillä, sohvia tyynyineen, valokuvia kehyksissä -mahonkipöydällä ja huonoa taidetta seinillä. Saattoi ajatella, että -huoneusto kuului jollekin pankkitirehtöörin leskelle, joka oli tullut -pakotetuksi järjestämään elämänsä yksinkertaisemmin ja vähemmän -suurenmoisesti ja siksi vuokrannut koko "perhevarusteet." - -Kreivinna ei näyttäytynyt heti. Lamput paloivat edelleenkin -huoneustossa ja Asbjörn Krag oli tilaisuudessa pääsemään selville -huoneuston asemasta. - -Herrat ohjasivat etsivän ensin ruokasaliin. Täällä näkyi vielä jälkiä -keskeytyneestä juhla-ateriasta. Jääjäähdyttäjässä nikkelialustalla oli -kaksi samppanjapulloa, joista toinen oli avattu, toinen aukasematta. -Uskonnollisen neuvoston jäsen Wisconsinista sanoi: "No, ja, hm, hm", -koettaen peittää pulloja lautasliinalla. - -Hetkisen katseli Krag tyhjiä osterinkuoria joita oli pinottu -lautasille, ja jääreunusteista pientä kulhoa jossa oli venäläistä -kaviaaria ja sanoi: - -"Yksinpä lähetysystävätkin Amerikassa osaavat syödä." - -Mr Inderdale nykäsi pahastuneena päätään. - -"Olemme tilanneet illallisen kolmelle, eräästä hotellista", sanoi hän -"ja me emme tosiaankaan voi sille mitään, että tavat tässä köyhässä -maassa ovat totuttaneet hotellin lähettämään kaiken tuon hienouden. -Minä -- henkilökohtaisesti..." - -"Erehdytte täydellisesti", väisti Krag, "tahdoin ainoastaan lausua -ihastukseni. Yksinpä norjalais-amerikalainenkin olisi saattanut hävetä -jos olisi tarjonnut ylhäiselle ja kauniille naiselle yksinkertaisempaa -ruokaa." - -"Niin, tietysti, ja, luonnollisesti se on vain sitä kun etsivä -tarkoittaa", pisti mr Anderson tyynnyttäen väliin ja mr Inderdale -pöyhistihe vähäsen imarreltuna ja tyytyväisenä. - -"Täällä siis seura istui", sanoi Krag, "kun varas tuli eteisen ovesta." - -"Minä pidän selviönä", sanoi mr Anderson, "että punatukkaisen -lurjuksen on täytynyt tulla eteisenovesta, meidän istuessamme ja -aterioidessamme." - -"Kenties oli seura niin iloinen, ettei sen vuoksi kuultu eteisenoven -käyvän?" - -"Kuinka voitte luullakaan!" huudahtivat molemmat yhdestä suusta. - -"Tai kenties", jatkoi Krag, ottaessaan pöydältä muutaman -lyijykynälaskelman, "tai kenties oli seura niin kiintynyt -arviolaskelmiinsa, ja se oli syynä." - -Mr Andersonin onnistui viime hetkellä nykäistä paperin Asbjörn Kragin -kädestä. Mutta etsivän oli kuitenkin onnistunut panna merkille -erinäisiä lukuja, jotka olivat paperille kirjoitetut. Ne olivat -korkeita määriä -- laskelmia dollareista, ruplista ja kruunuista. - -"Saatan ymmärtää", sanoi Krag, "että juhlaa ja illallista ei pidetty -yksinomaan juhlan vuoksi, vaan että oli jokin muu tarkoitus. Herrat -halusivat lopultakin päästä sopimukseen madamen kanssa esim. maksusta, -mitä hänellä oli myytävänä. Sopimus saatiin aikaan ja madame _meni -noutamaan mitä hänellä oli myytävänä_." - -Molemmat amerikalaiset säpsähtivät. - -"Erehdytte", sanoi mr Anderson. "Te panette kokoon yksityiskohtia, -joilla ei ole pienintäkään tekemistä asian kanssa. Ja asia on se, että -kreivinna Orloffin kaulakoriste on varastettu. Se, eikä mitään muuta. -Olkaa ystävällinen ja pysykää siinä." - -"Sehän on juuri mitä minä teen", vastasi Krag, antamatta toisen -äkäsyyden itseään lainkaan häiritä, "haluan nimittäin saada -todennetuksi minkä syyn takia madame läksi pöydästä." - -"Hän aikoi tuoda kirjeen käsilaukustaan. Mutta tuossahan kreivinna -onkin. Hän saattaa itse kertoa koko asian teille." - -Verhot liukuivat syrjään ja kreivinna Orloff astui sisään. Hän meni -suoraan Asbjörn Kragin luo, ojensi hänelle kätensä ja sanoi ranskaksi: - -"Eikö totta, te olette poliisimies, jonka piti tuleman. Voitteko -hankkia takaisin koristeeni?" - -"Varmasti", vastasi Krag, katsellen tarkasti venakkoa, "kun vain saan -tietää kolme asiaa." - -"Mainitkaa ne, herrani!" - -"Missä varkaus tapahtui, minkänäköinen varas oli ja mistä akkunasta hän -hävisi?" - -Asbjörn Krag lausui nämä sanat hitaasti ja painolla, kuten olisi -halunnut panna niihin jotain erityistä merkitystä, mutta itse asiassa -saadakseen itselleen aikaa muodostaa käsityksensä venakosta. - -Hän ajatteli: - -Hän on kaunis. Hän on 30 vuotias. Hän on viisas. Hänellä on kylmät ja -laskevat silmät. Hän esiintyy kuin mailmannainen. Hän ei anna noiden -kahden rötkäleen Villistä Lännestä käyttää itseään hyväkseen. Kun hän -pakoittautuu olemaan heidän seurassaan, tapahtuu se varmasti sentähden, -että hänellä on siitä jotakin etua. Hänellä on jokin tärkeä syy -oleskelunsa Kristianiassa, muuten hän ei menettäisi aikaansa täällä. - -"Seuratkaa mukana", sanoi kreivinna, "niin näytän teille kaikki!" - -Hän meni edellä toiseen salonkiin ja herrat seurasivat perässä. - -Mr Anderson kiiruhti huomauttamaan: - -"Etsivä tahtoo välttämättömästi tietää, miksi jätitte aterian ja -menitte tähän huoneeseen. Niin kuin sillä olisi jotakin merkitystä -kaulakoristeen varkauteen, että tulitte täältä hakemaan paria -kirjettä." - -Madame heitti nopean silmäyksen mr. Anderssoniin ja sanoi: - -"Niin, minun piti hakea kirjeet." - -Krag ymmärsi komedian vaan ei ollut ymmärtävinään. Hän oli kuitenkin -enemmän kuin ennen vakuutettu, että kaulakoriste ei ollut pääasia tässä -jutussa. - -Kreivinna selitti: - -"Seistessäni ja hakiessani esiin kirjeitä hyökkäsi rosvo kimppuuni. -Otaksuttavasti oli hän seissyt noiden paksujen verhojen takana. Minä -huusin apua, ja kun varas kuuli, että huoneustossa oli enemmän väkeä, -repäsi hän itselleen kaulakoristeeni ja syöksyi ikkunalle. Ennen kuin -ystäväni ehtivät pidättää hänet, oli hän hävinnyt." - -Krag meni akkunan luo ja katsoi ulos. - -Hän ymmärsi heti, miten pako oli tapahtunut. Akkunan ulkopuolella, joka -oli ahdasta pihaa kohti, oli pieni rautaparveke ja alapuolella 3:nen -kerroksen kohdalla oli samanlainen, samaten toisen kerroksen ja siitä -maahan ei ollut korkeata hyppäystä. Paossa ei ollut mitään vaikeuksia. - -Krag tarkasti akkunalaudan hyvin huolellisesti ja näki selviä jälkiä -valkeassa maalissa. Hän meni takaisin huoneen läpi, sysäsi verhot -syrjään ja tarkasti lattian. - -Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö varas olisi ollut sisällä. Mutta -Kragilla oli hyvä halu sanoa kreivinnalle: - -"Rakas kreivinna, tehän olette itse laskenut hänet sisään." - - - - -IV. - -VASTAKKAISIA HALUJA. - - -Tähän asti oli koko tutkimus huvittanut Asbjörn Kragia kuten jokin -leikki. Hän oli nimittäin aivan selvillä siitä, että hänet oli -onnistuttu saamaan mukaan täydelliseen narripeliin. Ei ainoastaan siinä -merkityksessä, että asianomaiset pettivät häntä, vaan vielä enemmän -siksi, että he keskenään pettivät toisiaan. Kragilla oli tosiaankin -hyvä halu sanoa: "Hyvät herrat, kunnioitettava kreivinna, minä en voi -olla tekemisissä asian kanssa, missä minua yritetään pitää narrina." -Mutta hän oli yht'äkkiä saanut personaallista mielenkiintoa, saadakseen -tietää, mitä kätkeytyi noiden salaperäisten henkilöiden esiintymiseen. -Siksi päätti hän jatkaa peliä. - -"Sallitteko", kysyi Krag, kääntyen kreivinnaan ja oikeastaan vain -muodon vuoksi ottaen esiin muistikirjan ja kynän, "sallitteko, että -merkitsen muistiin, minkänäköinen tuo julkea rosvo oli?" - -"Luonnollisesti", sanoi madame ja hänen kasvonsa saivat miettivän -ilmeen, "koetan kertoa niin tarkkaan kuin suinkin." - -Vaitiolo. Krag hymyili. - -"Onko niin vaikeata", sanoi Krag, "selvittää miehen ulkonäkö?" - -Venakko vilkaisi häneen nopeasti: - -"Mitä tarkoitatte? Ettekö halua saada mahdollisimman tarkat -tuntomerkit?" - -"Kiitos, kyllä." - -Krag näytti erinomaisen vakavalta. Itsekseen mietti hän: "Nyt hän jo on -keksinyt yhden:" Ja aivan oikein -- venakko alkoi: - -"Pitkä ja hoikka, tumma sekä hyvin hieno. Sileäksi ajellut kasvot. -Kaiketikin kolmen- ja neljänkymmenen vuoden välillä. Puhui norjaa, oli -norjalainen." - -"Kuinka sen tiedätte?" kysyi Krag, "puhutteliko hän teitä?" - -"Kyllä, hän kuiskasi muutamia uhkaavia sanoja minulle, käskien minun -olla hiljaa, muuten hän tappaa. Hänellä oli revolveri kädessä. Sen -jälkeen repäsi hän koristeen kaulastani..." - -"Madame siis ymmärtää myöskin norjankieltä?" kysyi Krag. - -"Jonkun verran", sanoi kreivinna hymyillen, "kuulustelkaa vain minua, -niin saatte huomata. Mieheni käänsi useita norjalaisia teoksia -venäjäksi." - -"Olette siis leski?" - -"Olen", vastasi hän, synkän varjon liidellessä yli kasvojen, "mieheni -kaatui Itä-Preussissa vuosi takaperin. Hän otti osaa Tannenberg'in -taisteluun." - -Krag ymmärsi heti, kiitos kehittyneen vaistonsa, että kreivinna nyt -puhui totta. Äänessä oli jotain vakavaa ja surullista. - -"Kreivi ja kirjainkääntäjä?" mutisi Krag kysyvästi - -Kreivinna kävi äkkiä jälleen vilkkaaksi. Hänellä oli oma, melkein -ärsyttävä tapansa katsoa Kragiin. - -"Älkää missään tapauksessa menettäkö käsitystänne venäläisen arvonimen -takia", vastasi kreivinna. "Voin kertoa teille, että Kaukasiassa -miehellä ei tarvitse olla kuin viisi eläintä ja huono laidunmaa, niin -kutsuu hän itseään heti ruhtinaaksi. Mutta me kuulumme tosiaankin -erääseen sivuhaaraan, kuuluisasta venäläisestä Orloff-suvusta. Vaan -miehelläni ei ollut kyllin varoja pitää yllä suvun loistoa. Hän oli -reserviupseeri ja eli hyvin pienillä koroilla. Sen sijaan, että olisi -tehnyt velkoja, katsoi hän edullisemmaksi tehdä työtä. Hänellä oli -suuria kirjallisia taipumuksia. Mutta miksi kysytte kaikkea tätä?" - -"Siksi", vastasi Krag, "että mieltäni aina kiinnittävät asiakkaitteni -personaalliset olosuhteet." - -"Jatkammeko jälleen tuntomerkkejä", kysyi kreivinna "minä luulin, että -poliisilla aina on kiire." - -"Olette tosiaankin oikeassa", vastasi Krag tarttuessaan -silminnähtävällä mielenkiinnolla jälleen muistikirjaansa, "siis, -hänellä oli punainen tukka, eikö totta?" Kesti tosiaankin -silmänräpäyksen, ennen kuin kreivinna huomasi vastaansanoa. Ja tämän -pienen hetken oli Kragin katse suurimmalla tarkkuudella kiinnitetty -häneen. Tyytyväinen, melkeinpä hyväntahtoinen hymy leikki hänen -suupielissään. Äkkiä säpsähti kreivinna ja hän ei voinut estää hienon -punan kohoamasta kasvoilleen. Mutta hän hilIitti itsensä pian. Kaksi -herroista eivät lainkaan olleet huomanneet hänen liikutustaan. - -"En ymmärrä, mihin pyritte", sanoi hän, "minähän nimenomaan huomautin -teille, että mies oli pitkä ja tumma." - -Krag näytteli hämilläänolevaa aivan mainiosti. - -"Pyydän hyvin paljon anteeksi", sanoi hän, "se oli tosiaankin -anteeksiantamaton hajamielisyys puoleltani. Ajattelin kokonaan toista -henkilöä. Ajattelin sitä punatukkaista rautatievaunussa." - -"Kuka on teille kertonut hänestä?" - -"Nämä molemmat herrat. Mutta muuten aivan sattumalta." - -"Se oli vain turhanpäiväisyys", sanoi kreivinna Orloff, "mies -tirkisteli minua hävyttömästi koko ajan. Jos en olisi matkan johdosta -ollut niin väsynyt, en kai olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota." - -"Ymmärrän", sanoi Krag, "se oli joku, joka halusi seikkailua -saavuttuaan Kristianiaan. Yksinäinen nainen joka matkustaa, saattaa -helposti joutua tuontapaisten julkeitten veijarien yrityksille -alttiiksi, eikö totta, hyvät herrat?" - -Mr Anderson myönsi heti, mutta herra Inderdale vetääntyi päättävästi -taaksepäin. - -"Minulla ei ole kokemuksia sellaisten ihmisten joukossa", sanoi -kreivinna, "enkä halua saadakaan." - -Samassa nosti Krag kätensä ylös. Hän kuunteli. - -"Minusta tuntuu varmasti kuin kuulisin jotakin ulkoa, eteisen ovelta", -sanoi hän, "hiipiviä askeleita..." - -Molemmat herrat säikähtyivät silmiinpistävästi. Mr Anderson hyökkäsi -heti ulos ja hänen kintereillään mr Inderdale. Krag jäi näin ollen -hetkiseksi kahdenkesken venakon kanssa ja se oli hänellä -tarkoituksenakin. - -Hän kumartui kreivinnaa kohti ja sanoi kuiskaten, mutta päättävästi: - -"Minun täytyy ehdottomasti saada puhua kanssanne huomenna, ilman näiden -herrojen läsnäoloa. Tulen tänne täsmälleen kello kaksi. Oletteko -silloin täällä?" - -Hetkisen mietittyään kysyi kreivinna: - -"Oletteko ystäväni?" - -"Olen", vastasi Krag, "olen teidän ystävänne enemmän kuin näiden -herrojen. Se on siis sovittu?" - -"Emmekö mieluummin voisi tavata jossain hotellissa tai kahvilassa?" - -"Ei, mieluimmin täällä, sillä minulla on jotain vakavaa kanssanne -puhuttavana." - -"Silloin se riippuu siitä jos saan molemmat herrat täältä pois siksi." - -Amerikalaiset tulivat sisälle jälleen. - -"Ei siellä mitään ollut", sanoi mr Anderson. - -Krag ei osottautunut olevan vähääkään hämillään tai hämmästynyt. - -"On joka tapauksessa parasta olla varovainen, koska näyttää siltä, että -teitä seurataan. Nyt olen kuitenkin saanut täysin tyydyttävät -tuntomerkit ryöstäjästä. Häntä ei, toivon, ole vaikeata löytää. Se on -varmaankin joku niistä epäilyttävistä olioista, joita poliisin -silmälläpidon alaisina on koko joukko tällaisena aikana. Kenties jo -huomenna voin antaa herroille selityksen. Mutta minun on vähäsen -vaikeata järjestää aikaani, minulla on muitakin asioita -järjestettävänä. Sopiiko herroille, että tapaamme huomenna kymmenen -minuuttia yli kahden toisemme Continentalissa?" - -Molemmat amerikalaiset katsoivat kysyvästi toisiinsa. Sen jälkeen -nyökkäsivät he. Kyllä, se sopii mainiosti. - -Krag jätti seurueen, kehoitettuaan heitä jatkamaan keskeytynyttä -illallistaan. - -Tultuaan kadulle, missä auto edelleenkin odotti, pani hän jälleen -merkille merimiespukuisen herran. - -Auto odotti aivan katulyhdyn alla ja vieras asettui aivan lähelle -lyhdynvaloa, voidakseen paremmin nähdä Asbjörn Kragin kasvot. - -"Etsittekö minua?" kysyi Krag. - -Puhuteltu puristi päätään. - -"Etsittekö minua?" kysyi Krag jälleen, tällä kertaa saksaksi. - -"En", vastasi toinen. - -"Mitä sitte tirkistelette?" - -"Se ei kuulu teille." - -Krag etsi jotakin taskuistaan. - -"Etsittekö mahdollisesti", kysyi hän, "mr Andersonia tai mr Inderdalea, -tai kenties kreivinna Orloffia?" - -"Se ei kuulu teille", sanoi toinen jälleen. - -Krag näytti poliisimerkkinsä. - -"Eikö?" kysyi hän. - -"Se ei sittenkään kuulu teille", sanoi mies yhä enemmän -luotaantyöntävänä. - -"Hyvästi", sanoi Krag. - -"Hyvästi, herrani." - -Krag astui autoon ja ajaessaan alaspäin ajatteli hän: "Tuo on neljäs -joka yrittää vetää minua nenästä tänään. Huomenna on minun vuoroni." - - - - -V. - -KELLO KAHDEN JA KOLMEN VÄLILLÄ. - - -Vähää vailla kello kahta nähtiin Krag väentungoksessa Karl Johanilla. -Seurassaan oli hänellä yksi etsivän-osaston nuorempia virkamiehiä. Krag -puhui ja toinen kuunteli tarkkaavaisena, nyökäten silloin tällöin, -ikäänkuin merkiksi, että oli ymmärtänyt. - -"Uudistan siis", sanoi Krag, "että tarkoituksella olen järjestänyt -tapaamisen noiden molempien herrojen kanssa, estääkseni heidät olemasta -jossain muussa paikassa. Niin ollen täytyy teidän saada heidät pysymään -ainakin tunnin ajan Continentalin yksityishuoneessa. On samantekevää -mitä syitä keksitte. Sanokaa, että minä tulen ja että heidän -välttämättömästi täytyy odottaa. Ei se niin vaikeaksi teille käy, rakas -ystävä, keksiä jokin asia pitääksenne keskustelua yllä odotuksen -aikana. Puhukaa sodasta." - -"Mutta herrojen luonteet", kysyi etsivä, "antakaa jonkinlainen viittaus -niistä." - -"Molemmat ovat täydellisiä lurjuksia", sanoi Krag, "muita -yksityiskohtaisempia tietoja heidän luonteestaan en osaa antaa. Eikä se -ole välttämätöntäkään. Toinen on pahempi kuin toinen. Hän, joka -todennäköisesti on suurempi lurjus on nimeltään Inderdale, on -uskonnollinen ja johtaja eräässä norjalais-amerikalaisessa -vapaa-uskolaisseurakunnassa, nimeltään 'Enkeliensiivet' tai jotakin -siihen suuntaan. Kokonaisuuteen nähden ällöttävä mies. Hänen kanssaan -voitte puhua mailman pahuudesta ja kevytmielisyydestä ja toisen kanssa -hauskoista varietétytöistä ja sen semmoisista. He ovat hyvät ystävät, -eroamattomat, kaatakaa niihin wiskyä." - -Molemmat etsivät olivat nyt saapuneet Yliopistokadun kulmaan, kun -Asbjörn Krag pienellä liikkeellä huomautti, että jokin erikoinen oli -herättänyt hänen mielenkiintoaan. Toinen vilkasi hänen katseensa -suuntaan. - -"Näettekö tuon miehen tuolla, sinisessä puvussa ja lyhyellä takilla?" -kysyi Krag. - -"Näen; hän joka seisoo ja katselee kirjakaupan ikkunassa." - -"Aivan oikein. Kello on vielä muutamaa minuuttia vajaa kahdesta ja -pelkään, että minun täytyy antaa teille vielä yksi tehtävä. Mitä -ajattelette tuosta miehestä?" - -Etsivä katseli tutkien miestä. - -"En voi nähdä hänen kasvojaan", sanoi hän, "mutta puvusta päättäen on -hän merimies -- meriupseeri tai kauppalaivuri. Hän seisoo ja katselee -ulkolaisia kirjoja; kenties on hän ulkomaalainen." - -"On, hän on ulkomaalainen", sanoi Krag, "haluaisin kernaasti saada -tietää hänen hommistaan. Koettakaa ottaa selvää missä hän asuu. Mutta -tämän asian takia ette saa jättää molempia amerikalaisia. Luulisin, -että tapaatte jonkun tovereistanne tähän aikaan Karl Johanilla. -Pyytäkää hänen seuraamaan merimiestä." - -"Eversen tuli äsken juuri vastaan", sanoi etsivä, "hän sivuuttaa meidät -kyllä pian jälleen, sillä hän kävelee täällä aina edestakaisin -kävelyaikana, pyydän hänen seuraamaan tuntematonta." - -"Tehkää niin; minä tulen hotelliin kolmen ajoissa. Ilmoittakaa -ovenvartialle." - -Etsivät erosivat. Krag otti auton ja ajoi Drammensvejen 230 tapaamaan -venakkoa. Hänen toverinsa järjesti tyydyttävästi uuden tehtävänsä -koskeva tuntematonta ja tasan kymmenen minuuttia yli kahden astui -hän sisään Continentalin yksityishuoneeseen, missä molemmat -norjalais-amerikalaiset jo istuivat ja odottivat. He olivat toivoneet -saavansa nähdä Kragin ja hämmästyivät kun toinen astui sisään. Etsivä -sanoi nimensä, Holmsen, ja selitti, että täytyi odottaa Asbjörn Kragia. - -Alussa näyttivät molemmat amerikalaiset happamilta, mutta Holmsenin -ystävällisyys sai heidät pian paremmalle tuulelle. Pöydälle tuli kylmää -totia joka äkkiä juotiin, vaikkakin mr Inderdale, tosin ilman suurempaa -pontta, kiinnitti huomiota siihen, että hän ei kärsinyt väkijuomien -nauttimista missään muodossa, jos niin tehtiin piti sen tapahtua -"omassa seurassa." Ja sitä jatkettiin "omassa seurassa." - -Oltiinhan yksityisessä huoneessa. - -Koska Holmsenilla ei ollut aavistustakaan mistä syystä molemmat herrat -olivat hakeneet Asbjörn Kragia, ei hän saattanut ruveta puhumaan -varastetusta kaulakoristeesta. Tämän ymmärsivät herrat heti, eivätkä -hekään puhuneet mitään. Sen sijaan jouduttiin puhumaan sellaisista -aineista, kuin lisäytyvästä jumalattomuudesta, joka jumalattomuus teki -välttämättömiksi sellaiset yritykset kuin "Enkeliensiivet." -Edelleen kertoi Holmsen viimeisistä tapahtumista "yhdistyneitten -savupiipunpuhdistajien yhdistyksen" naamiohuveista, joihin iloihin -poliisin yöllä oli pakko sekaantua. Nämä paljastukset antoivat mr -Inderdalelle jälleen tilaisuuden puhua hirveästä jumalattomuudesta, -minkä jälkeen hän pyysi tietoa milloin hän, ei aivan kaukaisessa -tulevaisuudessa, olisi tilaisuudessa olemaan läsnä tuollaisessa -juhlassa, voidakseen antaa lehdelleen "Enkelinsiivet", Wisconsinissa, -silminnäkijän kuvauksen synninlammikoista vanhassa maassa. Tällaisissa -sivistyneissä ja rakentavissa keskusteluissa kului aika, kello tuli -lähemmä puolta neljää ja molemmat amerikalaiset herrat alkoivat käydä -kärsimättömiksi. Silloin tuli muuan palvelija ilmoittamaan, että -Holmsenia haluttiin puhelimeen. - -Holmsen meni puhelinhuoneeseen eteisessä. - -Soittaja oli Krag ja hänen äänensä ei ollut enää niinkään leikkisä. - -"Tahdotteko sanoa molemmille herroille", sanoi hän, "että minä en voi -tulla." - -"Mitä minä niille sitte teen?" kysyi Holmsen. - -"Sanokaa, että minä erään sangen tärkeän asian takia, joka vaatii -henkilökohtaista läsnäoloani, olen estetty muutamaan tuntiin tulemasta. -Voimme sopia uudesta tapaamisesta esimerkiksi kello kuusi. Antaa niiden -tulla konttoriini." - -"Tarkoitatteko todellakin, että minun pitäisi vetää niitä ympäri koko -ajan. Nuo loistokappaleet teeskentelevistä norjalais-amerikalaisista -inhoittavat minua." - -"Saatte tehdä miten haluatte", sanoi Krag, "joko annatte niiden mennä -tai olette yhdessä, mutta missään tapauksessa ette saa laskea niitä -silmistänne. Vastaatte siitä, että millä hetkellä tahansa voin saada ne -käsiini." - -"Mutta jos herrat haluavat lähteä kaupungista?" kysyi Holmsen. - -"Sitä ei saa sallia millään ehdolla", vastasi Krag. - -Ja hiljaa lisäsi hän: - -"Oletteko asestettu, Holmsen?" - -"Olen", vastasi toinen. - -"Silloin ymmärrätte kyllä?" - -"Kyllä ymmärrän. Pidän tarkkaa vaaria." - -Holmsen, joka Kragin äänestä ymmärsi, että jotakin vakavaa oli -tekeillä, kysyi edelleen: - -"Mitä esteitä olette saanut?" - -"Jotakin hyvin ikävää", vastasi Krag. "_On tapahtunut murha_." - -"Milloin?" kysyi Holmsen. - -"Kello kahden ja kolmen välillä." - -"Tulin tänne hotelliin täsmälleen kymmenen minuuttia yli kaksi ja -silloin istuivat amerikalaiset täällä." - -"Ja molemmat ovat koko ajan olleet siellä?" - -"Ovat, yhdessä minun kanssani." - -"Hyvä, jos seuraatte heitä, niin pankaa tarkkaan mieleenne, mitä he -puhuvat ja mitä tekevät, mutta älkää puhuko tapahtumasta mitään. -Molemmat herrat asuvat kalustetussa huoneustossa Drammensvejen 230, -Olisi hyvä jos voisitte estää heidän menemästä sinne." - -"Miksikä?" - -"Siksi, että murha on tapahtunut siellä", vastasi Krag. - -"Hyvä, teen parhaani." - -Holmsen meni jälleen norjalais-amerikalaisten luo ja selitti heille -syyn Kragin poissaoloon, mikä suuressa määrin tuntui harmittavan -herroja. - -Mr Inderdale nousi suuttuneena ylös ja napitti takkinsa. - -"Minä en ymmärrä tuollaisia omituisia lykkäyksiä ja väittelyitä", sanoi -hän, "luulin, ettei se olisi ollut lainkaan vaikeata täällä -Kristianiassa saada kiinni varaslurjus." - -"Kysymys on siis varkaudesta?" kysyi Holmsen. "Herroilta on -varastettu." - -"Ei meiltä", vastasi mr Anderson, "mutta eräältä rouvalta, hyvin -hienolta rouvalta." - -"Hyvin siveä rouva", mutisi mr Inderdale, siveellisesti päätään -pudistaen, "kallisarvoinen koriste on varastettu häneltä." - -"Ja Krag on saanut kaikki mahdolliset tiedot?" - -"Kaikki!" - -"Silloin minä ymmärrän kaikki", sanoi Holmsen, "herrat eivät vain -tunne Asbjörn Krag'in menettelytapoja. Kun hän tällä tavoin sopii -tapaamisesta tunti tunnin jälkeen merkitsee se vain, että hän on -jäljillä. Hän haluaa nähdä teidät, hyvät herrat, kello kuusi -konttorissaan. Se ei tahdo sanoa mitään muuta kuin että Asbjörn Krag -siihen mennessä on saanut tutkimuksensa valmiiksi ja aikoo esittää -teidät varkaalle ja jättää koristeen takaisin tuolle ylhäiselle ja -siveälle rouvalle." - -Molemmat amerikalaiset katsoivat ällistyneinä toisiinsa. - -"Koristeen, hm", mutisi Inderdale ajatuksissaan. - -"Niin", sanoi Holmsen, joka varsin hyvin huomasi amerikalaisen -salaperäisen hämmennyksen, "koristeen, joka on varastettu." - -Mr Inderdale palasi todellisuuteen, "luonnollisesti", huudahti hän -"luonnollisesti. Uskotteko tosiaankin niin?" - -"Olen vakuutettu siitä, hyvät herrat", vastasi Holmsen. "Herrat -saattavat tyyneesti odottaa. Sitä paitsi on nyt päivällisen aika. Jos -vain mahtuu yhteen tai toiseen ruokasaliin, gulassit kuin ottavat -kaiken tilan, niin täällä Kristianiassa saa koko hyvää ruokaa. -Mihinkään parempaan emme ennen kuutta voi ryhtyä." - -"Minä tarjoon", sanoi mr Anderson käsiään hieroen, "Europassa syödään -ja juodaan hyvin." - -Mr Inderdale nosti varottaen kätensä. - -"Pöytä jossain syrjässä", sanoi hän, "kunnioittakaa minun moraalista -vakaumustani." - -Herrat lähtivät. - -... Sillä aikaa, kun tämä keskustelu tapahtui Continentalissa, oli -Asbjörn Krag saanut kokea suuren hämmästyksen. - -Kun hän kello kaksi saapui kalustettuun huoneustoon Drammensvejen 230, -tapasi hän venakon yksin kotona, kuten oli odottanutkin. Hän otti -Kragin vastaan kuten kaikki venäläiset ottavat vieraansa vastaan, -välttämättömillä paperosseilla. - -"Älkäämme hukatko aikaa", sanoi Krag heti, "olkaa avomielinen minulle. -Miksikä olette pettänyt molempia amerikalaisia?" - -"Jos minä nyt kieltäydyn olemasta avomielinen?" kysyi venakko. - -"Silloin ei mitään muuta", sanoi Krag nauraen, "kuin että minä yritän -vakavasti löytää varkaan." - - - - -VI. - -HISSI. - - -Venakko ei edes yrittänytkään peittää hermostuneisuuttaan ja -suuttumustaan. - -"Sen jälkeen kuin eilen minut jätitte", sanoi hän, "olen kovasti -miettinyt teidän omituista käyttäytymistänne. Olen kiintynyt siihen -mitä sanoitte, että lupasitte olla ystäväni. Pysyttekö siinä?" - -"Täydellisesti", sanoi Asbjörn Krag, "minut ovat kylläkin palkanneet -nuo kaksi amerikalaista herraa, mutta kun olen tullut vakuutetuksi, -että kaikki kolme koetatte valehdella minulle, olen valinnut olla -ystävä eniten miellyttävän kanssa. Ja olen valinnut teidät. Mutta teen -sen vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada selvän valheesta ja -totuuden esille." - -Venakko kuunteli tarkkaavaisena jokaista sanaa kuin Asbjörn Krag lausui -ja kun hän oli huomaavinaan eräänlaisen sydämellisyyden etsivän -äänessä, tyyntyi hän jonkun verran. - -"Annan teille tiedon, joka kenties ei teitä niinkään paljoa -hämmästytä", sanoi hän, "Mitään kaulakoristetta ei ole varastettu." - -"Olette oikeassa, rouvani", vastasi Krag, "tämä tieto ei hämmästytä -minua lainkaan. Saatte luvan myöntää vielä erään asian, ennenkuin -pääsemme kunnollisen keskustelun alkuun." - -"Ja se on?" kysyi hän uteliaana. - -"Ei löydy myöskään mitään varasta", vastasi Krag. - -Venakko käänsi katseensa pois, kuten olisi hävennyt sitä komediaa, jota -oli näytellyt. - -"Olette oikeassa", vastasi hän, "myönnän sen kernaasti, sillä te -ymmärrätte sen joka tapauksessa. Ei ole mitään varasta. Kaikki on minun -keksintöäni; se on kenties ollut huono juoni, mutta minulla oli -määrätty tarkoitus sillä ja minun täytyi toimia nopeasti." - -"Antakaa minun kuulla tarkoitus", pyysi Krag. - -"Silloin täytyy minun antaa teidän tietää", sanoi hän, "asioiden -todellinen laita ei mitenkään voi kiinnittää poliisin mieltä. -Kysymyksessä ei ole mikään rikollinen juttu." - -"Onko se mahdollisesti rakkausjuttu?" kysyi Krag hymyillen. - -"Ei; ei sekään. Mutta poliisilla ei ole oikeutta sekaantua siihen." - -"Unohdatte", sanoi Krag, "että on tehty ilmoitus. Ulkomaalaiset, jotka -näyttelevät sellaisia komedioja, saattavat helposti saada kanteen -väärästä ilmoituksesta." - -"Minä en ole ilmoittanut asiata", sanoi madame, "ne ovat herrat -Anderson ja Inderdale." - -"Mutta nuo herrat ovat menetelleet hyvässä uskossa niin, eikä voida -siis rangaista." - -"He eivät lainkaan ole toimineet hyvässä uskossa", huudahti hän melkein -sydämistyneenä. "Nuo herrat tietävät yhtä hyvin kuin minäkin, että -mitään koristetta ei ole varastettu." - -Kragin täytyi nauraa. - -"Se oli hämmästyttävä tieto", sanoi hän. "Se tuli tosiaankin -yllätyksenä. Minä luulin, että se olitte te, rouvani, joka syystä tai -toisesta yrititte pettää noita kahta, nyt huomaan teidät kaikki samalla -tasolla. Sepä oli hämmästyttävää. Ja nyt minun täytyy myöntää, että -minä en näe selityksen vilahdustakaan siihen, miksi on pyydetty minun -apuani." - -"Kaikesta huolimatta olen se minä, joka olen koettanut pettää toisia", -vastasi hän, "ja mikäli saatan ymmärtää, olen siinä myöskin onnistunut. -Kerron teille kaikki siksi, että minä en halua poliisin sekaantuvan -asiaan ja siksi, että tiedän poliisin vapaaehtoisesti vetääntyvän -takaisin, saadessaan tietää asioiden kulusta. Molemmat herrat, Anderson -ja Inderdale, ovat pari päivää sitte saapuneet tänne Englannin kautta -Amerikasta ja minä olen tullut Venäjältä. Olimme sopineet keskenämme, -että tapaamme täällä kuten on tapa ollut ennenkin. Nuo molemmat herrat -ovat vuokranneet tämän huoneuston eräitä määrättyjä salaisia kokouksia -varten." - -"Niin pitkälle, olen minäkin ajatellut, oli kaikki totta", sanoi Krag -"mutta valheet alkavat varmasti Lilleströmmenistä." - -"Aivan oikein", vastasi venakko, "nuo herrat saivat sen omituisen -mielenjuohtuman, että matkustaa minua vastaan Lilleströmmeniin. Se tuli -odottamatta." - -"Nyt olemme tulleet siihen pitkään, punatukkaiseen mieheen -rautatievaunussa", sanoi Krag. - -"Niin", vastasi venakko, "hänen nimensä on Müller. Hän ei ole -maamiehiäni, mutta tunnen hänet. Minulla on liikeasioita hänen -kanssaan. Olimme matkustaneet yhdessä hänen kanssaan Tukholmasta ja kun -juna pysähtyi Lilleströmmenillä, meni hän ostamaan hedelmiä. Sillä -aikaa nousivat amerikkalaiset junaan. Tiedätte itse, herra etsivä, -mitenkä minä amerikkalaisilta salasin, että minulla oli mitään -tekemistä Müllerin kanssa." - -"Tiedän", vastasi Krag, "sen teitte tosi-naisellisella tavalla, olitte -olevinanne kiusaantunut punatukkaisen herran tirkistelystä ja pyysitte -amerikalaisten suojelusta. Se oli hyvin tehty ja nopeasti ajateltu. -Mutta ystävänne oli selvästi myöskin sukkela käänteissään, sillä hän -käsitti asian heti. Saisinko nyt tietää mikä asema herra Müllerillä on -tässä omituisessa jutussa?" - -"Sehän selviää siitä, mitä olen teille puhunut", sanoi venakko. "Minun -ei kai tarvinne lähemmin selittää niitä salaperäisyyksiä, jotka -verhoutuvat maailmansodan kulissien taakse. Ostetaan ja myydään -loppumattomiin ja se ei ole ainoastaan ruokatavarat ja ampumatarpeet, -jotka ovat kauppatavarana." - -"Urkintaa", mutisi Krag, "se oli sitä kuin ajattelinkin." - -"Miksi käytätte niin hirveätä sanaa", huudahti venakko kiivaasti -"sitäkin löytyy eri lajeja, kuten kaikkea muutakin. Monta ihmistä, -joita viitataan ja sanotaan urkkijoiksi, tekevät velvollisuutensa yhtä -hyvin kuin nekin, jotka ovat taksoitusluetteloissa." - -"Mutta te olette venäläinen, rouvaseni", väitti Krag. - -"Minä en ole venäläinen sukujani", vastasi hän päätään pudistaen, "olen -ollut naimisissa venäläisen upseerin kanssa, hän on kaatunut, meillä ei -ollut lapsia, minulla ei ole mitään sukulaisia Venäjällä, minä olen -yksin ja..." - -"Niin", sanoi Krag, "jatkakaa." - -"Minä toin tullessani", jatkoi hän hetken miettimisen perästä, "eräitä -kirjallisia tietoja, jotka minun oli onnistunut salaa tuoda ja jotka -olivat suuresta arvosta." - -"Ja jotka herrat Anderson ja Inderdale olisivat vastaanottaneet ja -myyneet, esim. Saksaan, ja joista teidän piti saada suuremman summan." - -"Joka jo osittain on vastaankin otettu, niin, se on aivan oikein", -lisäsi hän, "niin ovat asiani tällä hetkellä." - -"Mutta sitte tulitte yhteyteen herra Müllerin kanssa ja sovitte, että -_hän_ saisi paperit, siksi, että hän tarjosi enemmän kuin nuo kaksi -amerikalaista." - -"Niin, tai muista syistä", sanoi hän. - -"Pelastaaksenne arvonne noiden kahden amerikalaisen silmissä, sovitte -keskenänne, että hän varastaisi paperit teiltä." - -Venakko nyökkäsi. - -"Nyt ymmärrätte kaiken", sanoi hän. "Se oli Müller, joka tunkeutui -huoneustoon eilen illalla, sillä aikaa, kun minä samppanjalasin ääressä -tein amerikalaisten kanssa kaupan. Olimme juuri tulleet sopimukseen -ja minä olin tyyneesti mennyt sisimpään huoneeseen noutamaan -'kauppatavaraa', papereita nimittäin; Müller, joka sillä aikaa oli -hiipinyt eteisen läpi huoneeseen 'yllätti' minut; hän repäsi paperit -käsistäni ja niin pian kun näin, että hän oli ehtinyt akkunalaudalle, -aloin huutaa apua. Molemmat amerikalaiset hyökkäsivät esiin. Mutta -Müller oli tutkinut kaikki edeltäpäin ja tiesi, että hän helposti -saattoi päästä alas pitkin rautaparvekkeita. Niin kaikki tapahtuikin. -Amerikalaiset joutuivat raivoihinsa. Jos herrat eivät olisi olleet -Amerikasta, jossa tuollaista sattuu useinkin, olen varma, että he -olisivat alkaneet epäillä minua. Sitä he eivät kuitenkaan tehneet. Sen -sijaan päättivät he saada varkaan kiinni ja kääntyivät teidän -puoleenne, herra etsivä. Mutta he eivät tahtoneet sanoa mitä oli -varastettu, siksi mainittiin vain kaulakoristeesta, jonka minä annoin -Müllerin käteen ja jonka tämä oli pannut parvekkeelle. He kai luulivat, -että jos he teidän avullanne pääsevät varkaan jäljille, ei ole mikään -vaikeus saada häneltä papereita pois. Nyt olen kertonut teille kaiken -ja teidän kai täytynee myöntää, että poliisi tuskin voi tähän -sekaantua. Mitä aiotte nyt tehdä?" - -Krag katsoi kelloaan. - -"Kymmenen minuutin kuluttua", sanoi hän, "tapaan minä molemmat -amerikalaiset eräässä hotellissa, alhaalla kaupungissa." - -Venakko nousi ylös. - -"Menen takaisin hotelliini", sanoi hän, "jos teillä ei ole mitään sitä -vastaan, seuraan teidän mukananne alas kaupunkiin. Olen väsynyt ja -haluan vähän levätä ennenkuin..." - -"Ennenkuin?" kysyi Krag. - -"Ennenkuin matkustan", sanoi hän ja katsoi tutkivasti etsivää. -"Ajattelen matkustaa tieheni illalla. Onko teillä mitään sitä vastaan?" - -"Ei missään tapauksessa", sanoi Krag, "varsinkin jos otatte molemmat -amerikalaiset ja herra Müllerin mukaanne. Me emme ole lainkaan -iloissamme, saadessamme sen tapaista väkeä joukkoomme." - -Venakko napitti vaitiollen hansikkaansa. Hän ymmärsi, että Krag -ajatteli karkotusta. - -"Eikö täällä huoneustossa ole mitään teille kuuluvaa?" kysyi Krag, kun -he olivat astumassa eteiseen. - -"Ei mitään" sanoi hän ja löi oven lukkoon. - -Krag painoi hissinappulaa ja tämä tuli hitaasti ylös, samalla kun -huriseva ääni ilmoitti sen olevan kulussa. - -Huokaus kuului koneistosta ja hissi pysähtyi heidän eteensä. - -Krag aukasi oven. - -Sisällä istui, veltosti hissikorin seinään nojaten, kuollut mies. -Hänellä oli verta paidanrintamuksessa, takinkauluksessa ja -hansikkaissa. - -Venakko päästi kirkunan. - -Krag katsoi kuollutta ja ymmärsi, että se oli urkkija Müller. - - - - -VII. - -MÜLLER. - - -Kreivinna Orloff oli käynyt kuolonkalpeaksi. Hän ei näyttänyt -merkkiäkään, että olisi tahtonut syöksyä hissiin ja heittäytyä tapetun -yli. Hän seisoi vain kuin kivettyneenä ja tirkisti kuollutta. Hänen -kalpeat kasvonsa kutistuivat kauhusta ja hämmästyksestä. - -Krag ajatteli: "Mitä hän lienee tehnytkin, tätä hän ei ainakaan ole -odottanut." - -Kragin täytyi tukea häntä, sillä hän oli kaatumaisillaan. - -"Se on hän", mumisi hän kauhistuneena ja poissa suunniltaan, "se on -hän. Oi, suuri Jumala, hän on kuollut." - -"Hän on murhattu", sanoi Krag, "hänellä on verta takinkauluksessa. -Näyttää siltä kuin olisi hän saanut piston rintaansa. Koettakaa hillitä -itseänne, niin minä tutkin häntä likemmin. Tahdotteko, että saatan -teidät takaisin huoneustoon?" - -Häntä vapisutti. - -"Ei, ei, Jumalan tähden", sanoi hän, "älkää jättäkää minua yksin." - -Hän nojasi itseään rapun kaidepuihin. Krag kuuli miten hän vapisi ja -värisi. Hän tirkisti hissiin omituinen, kauvaskatsova ilme silmissään. -Hänestä sai sen vaikutuksen, kuin unissakävijästä. - -Asbjörn Krag astui hissikoriin, joka natisi hiljaa hänen jalkainsa -alla. Tuon liikkeen vaikutuksesta putosi kuolleen kävelykeppi alas ja -kuollut vaipui vielä enemmän kasaan hissin nurkkaan. - -Kragin jalka tapasi johonkin helähtävään esineeseen. Hän otti sen ylös. -Se oli pitkä, terävä ja verinen tikari. - -Etsivä pani merkille, että se ei ollut mikään tavallinen tikari, vaan -erikoismallinen, hienoilla koristeilla; mutta nyt hänellä ei ollut -tilaisuutta sitä tutkia. Hän pisti tikarin hissikorin teräsverkkoon ja -kumartui kuolleen yli. - -Kuollut oli vielä lämmin. Urkkija oli tapettu muutama minuutti sitten. - -Krag mietti hetkisen. - -Hän palautti mieleensä mitenkä hän, kun ensin oli painanut nappulaa, -oli seissyt ja kuunnellut hissin kulkua läpi kerrosten. Sikäli kun hän -saattoi muistaa, kului tähän matkaan niin pitkä aika, että hissin -täytyi tulla aina alakerrasta asti. - -Mitään taistelun jälkiä ei hississä näkynyt. - -Nopeaan antoi Krag silmiensä ohi käydä mitä hän arveli hississä -tapahtuneen. - -Urkkija Müller oli tullut tapaamaan venakkoa. - -Murhaaja oli seissyt ja odottanut häntä. - -Heti kun Müller oli istuutunut hissiin, oli murhaaja tullut perässä, -työntänyt tikarin hänen rintaansa, mennyt jälleen ulos ja sulkenut -rautaoven jälkeensä, niin että hissi saattoi toimia. - -Siitä silmänräpäyksestä siihen asti kunnes Krag pani hissin käyntiin, -ei kukaan ollut käyttänyt hissiä. - -Urkkija Müllerillä ei ollut aikaa taistella murhaajan kanssa, niin -äkkiä oli hyökkäys tapahtunut. Sitä paitsi ei Müller varmaankaan ole -tuntenut häntä, sillä tuskinpa hän muuten olisi tyyneesti istunut -sohvassa ja laskenut kuolinvihollistaan kimppuunsa. - -Krag käänsi kuolleen kankean paidanrinnuksen ja tarkasti haavaa. Iskun -on täytynyt olla voimakas ja varmalla kädellä tehty, kuolema on -varmasti seurannut silmänräpäyksessä. - -Nyt tapahtui jotakin, joka katkasi omituisen ja hirvittävän tilanteen. - -Krag kuuli askeleiden tömisevän alhaalla, porttikäytävän -marmorilaatoilla ja heti sen jälkeen kuului napsahdus hississä. - -Joku seisoi alhaalla ja tahtoi saada hissin alas voidakseen ajaa sillä -ylös. Kuului useita kärsimättömiä napsahduksia. Krag katsoi alas läpi -hissirummun ja huomasi pienen pojan paketti kainalossa. - -Etsivä huusi, että hissi oli epäkunnossa ja mutisten alkoi poika nousta -rappuja ylös. - -"Oli joka tapauksessa onni", ajatteli Krag, "ettei poika tullut ensin. -Hän olisi varmastikin säikähtyneenä alkanut reistailemaan ja hävittänyt -kaikki jäljet." - -Hän huusi venakolle, että tämä estäisi asiaankuulumattomien ja -uteliaitten ihmisten lähenemisen. Sen jälkeen asettui hän nelinkontin -ja tutki lattian. Sulanut lumi esti kuitenkin selittämästä erikoisia -jalanjälkiä. Tutkittuaan myöskin hissin seinämät ja koneiston astui hän -ulos. - -"Kuollut?" kysyi venakko. - -Krag nyökkäsi. - -"Hän on saanut iskun läpi sydämensä", sanoi hän, "mies on kuollut -silmänräpäyksessä. Paras rouvaseni", lisäsi hän, "puhuitte -matkustamisesta, mutta tämän jälkeen on teidän toistaiseksi mahdoton -saada matkustaa. Menkää sisälle huoneustoon ja antakaa oven olla auki. -Minä tulen heti. Minun täytyy hankkia apua, saadakseni kuolleen pois." - -Vastenmielisesti ja vielä kauhusta vapisten kääntyi venakko takaisin -huoneustoon, mutta jäi seisomaan ensimäiseen huoneeseen. Ensin oli -hänellä tarkoituksena mennä huoneeseen, joka oli häntä varten varattu, -mutta hän pysähtyi kynnyksellä, aivan kuin olisi pelännyt näkevänsä -jotakin tuolla sisällä ja kääntyi vapisten takaisin. - -Krag tuli heti perässä. Hänellä oli verinen tikari kädessä. - -"Oli mainiota, että poika tuli", sanoi hän, "nyt olen lähettänyt hänen -hakemaan apua. Ja jos en väärin kuule, tulevat konstaapelit jo; noista -kopisevista askeleista ei juuri erehdy." - -Krag meni akkunan luo ja antoi päivänvalon langeta tikarille. Se oli -ranskalaista tekoa. Krag löysi erään Lyonfirman leiman terässä. Hän -tutki tarkkaan kaiverrukset ja koristukset kahvassa. Puolittain -itsekseen mutisi hän: - -"P. L. ja kiemura ympärillä ja yläpuolella kruunu. Hm, luultavastikin -ulkomaalainen." - -Hän heräsi ajatuksistaan, kuullessaan liikettä nurkasta, jossa venakko -seisoi. - -Krag katsahti sinne. - -"Mikä on, rouvaseni?" - -"Ei mitään", vastasi hän matalalla äänellä. "Onko se tuo tikari, jolla -murha tehtiin?" kysyi hän. - -"On", vastasi Krag. - -Siirtyen eteenpäin, tuli hän hiljaa lähemmäksi, silmät suurina ja -kauhistuneina. - -"Haluatteko nähdä sen?" kysyi Krag, katse koko ajan kiintyneenä hänen -kasvoihinsa ja tullen liikutetuksi yliluonnollisesta kiillosta venakon -silmissä. - -Krag kuuli hänen puhuvan itsekseen, aivan kuin olisi käännellyt -unissaan: - -"Se ei ole mahdollista", kuiskasi hän, "se ei ole mahdollista. Se ei -_voi_ olla mahdollista." - -Krag hymyili ystävällisesti, tyynnyttääkseen häntä ja ojensi aseen -häntä kohti. - -"Katsokaa", sanoi hän, "katsokaa vain. Noin kaunis tikari. Eikö -teidänkin mielestänne, rouva?" - -Hän pani verellä tahraantuneen tikarin hänen hansikoituun käteensä. - -Venakko tirkisti siihen. Ja nykäsi äkkiä kätensä pois, niin että tikari -helähtäen putosi lattialle. Hän hätkähti kiivaasti, kuin olisi koskenut -myrkyllistä käärmettä. - -Yht'äkkiä huusi hän kovasti: - -"Mahdotonta! Mahdotonta! Mahdotonta!" - -Hän uudisti huutonsa kolme kertaa ja joka kerralla kimakammin. Hän oli -vähällä jälleen kaatua, mutta Krag otti kiinni hänen hartioistaan. - -"Mikä on mahdotonta?" kysyi hän lempeästi. - -"Se on mahdotonta", uudisti hän vain ja sulki silmänsä, näytti siltä, -kuin olisi joitakin kauhistuttavia muistoja vaeltanut läpi hänen -aivojensa. - -Hän oli muutamia silmänräpäyksiä aivan suunniltaan, kuiskaten ja -mutisten jonkinlaisessa kauhuntilassa. Krag kuuli hänen useita kertoja -sanovan: - -"Kuolleet eivät voi murhata. _Kuolleet eivät voi tappaa_." - -Oven ulkopuolella kuului ääniä ja askeleita. Konstaapelit tulivat. - -Se palautti hänet järkiinsä. Kiivaassa pelossa heittäytyi hän etsivää -kohti ja huudahti: - -"Suojelkaa minua, jumalan tähden, suojelkaa minua!" - - * * * * * - -Täsmälleen kello kuusi otti Krag vastaan molemmat amerikalaiset -konttorissaan etsivässä-osastossa. He tulivat yhdessä Holmsenin kanssa -ja olivat vähäsen liikutettuja hyvän päivällisen johdosta. - -Krag otti heidät vastaan tahallaan salaperäisen näköisenä. - -"Hyviä uutisia?" kysyi mr Anderson. - -"Minulla on varattuna yllätys teille, hyvät herrat", vastasi Krag. - -Hän aukaisi oven viereiseen huoneeseen. - -"Tuolla sisällä istuu eräs herra, jota luulen teidän olevan -mielenkiintoista tervehtiä. Tehkää hyvin, herraseni." - -Molemmat amerikalaiset astuivat odottavan näköisinä sisään. - -Samassa asennossa ja puettuna samaan veriseen turkkiin kuin hän oli -löydetty hissikorista, istui kuollut Müller sohvankulmassa. - -"Mies rautatievaunusta", mumisi mr Inderdale säikähtäneenä. - -"Kuka se on?" kysyi mr Anderson neuvottomana. "Mikä hänen on? Onko hän -kuollut?" - -"Se on Müller" vastasi Krag kevyesti. "Hän on murhattu pari tuntia -sitte." - -Amerikalaiset katsoivat toisiinsa. - -"Müller", sanoivat molemmat ymmärtämättöminä. "Müller?..." - -He eivät tunteneet häntä. - - - - -VIII. - -EVERSENIN HÄMMÄSTYS. - - -Kummankin amerikalaisen hämmästys oli niin väärentämätöntä, että Kragin -ei hetkeäkään tarvinnut epäillä. Noilla kummallakaan ei varmasti ollut -mitään tekemistä murhan kanssa. Kuolleen näkeminen teki molempiin -selvästi järkyttävän vaikutuksen. Asbjörn Krag antoi heidän tyyneesti -seistä, tarkastellen jokaista elettä heidän kasvoillaan. - -Niin pian kuin he olivat jonkun verran tyyntyneet, mutisi mr Inderdale -hartaalla äänellä muutamia sanoja, jotka hän katsoi tilaisuuteen -sopiviksi. Mutta Krag vaiensi hänet. - -"Ei ole lainkaan tarpeellista, että jatkatte teeskentelyänne täällä", -sanoi hän, "kuten näette, on edessämme jotakin paljon vakavampaa, joka -ei lainkaan kehoita lörpöttelyyn. Siis: olkaa vaiti." - -Mr Inderdale loukkaantui ja katseli taivaaseen. Hän katsoi ystäväänsä, -kuten olisi tahtonut sanoa: Tuollaista pilkkaamista vastaan en minä voi -muuta kuin taukoamatta pestä käsiäni. - -Mr Anderson kysyi: - -"Olen muistavinani, että lausuitte kuolleen nimen, Müller, eikö niin?" - -"Kyllä", vastasi Krag, "ja sitä te ette tiennyt, saatan minä ymmärtää." - -"Ei." - -"Oletteko mahdollisesti tuntenut hänet jollain toisella nimellä?" - -"Ei", vastasivat molemmat varmasti. - -"Tunnette hänet samaksi punatukkaiseksi herraksi jonka näitte junassa, -eikö totta?" - -"Hän se on", vastasi mr Anderson. "Sen voi kreivinna Orloff vielä -paremmin todistaa. Missä on kreivinna?" - -Vastaamatta tuohon suoraan kysymykseen, jatkoi Asbjörn Krag -kuulusteluaan. - -"Ja kenties herrat myöskin hänessä tuntevat saman miehen, joka varasti -kaulakoristeen venäläiseltä rouvalta?" - -"Hänen se täytyy olla", vastasi mr Anderson, "näin hänet ainoastaan -silmänräpäyksen ajan ennen kuin hän hävisi akkunan läpi. Mutta minä -olen aivan varma, että se on hän." - -"Vai niin", sanoi Krag ja antoi merkin pöytäkirjurille, "nyt olemme -siis selvillä siitä. Ja sitte tulee kaulanauha; siitä olemme myöskin -saaneet selvän." - -Kuten sattumalta, meni Krag suuren kirjoituspöydän luo ja kaiveli -paperien joukossa, mutta vastapäätä olevan suuren peilin avulla saattoi -hän koko ajan pitää amerikalaisia silmällä. Hän näki miten miehet -vaihtoivat sekavia katseita. - -Pöydällä olevasta mahonkilaatikosta otti etsivä jotakin, jonka antoi -välkkyä ilmassa. Se oli kaunis ja kuten näytti, arvokas -helmikaulanauha. - -"Tässä se on", sanoi hän. - -Mr Anderson hyökkäsi esiin, mutta hänen liikkeensä olivat aivan liian -tehdyn innokkaat. - -Kun amerikalaiset olivat hetkisen katselleet koristetta, pudisti hän -valittavasti päätään ja sanoi: - -"Tämä on myöskin kaunis koriste, mutta se ei ole oikea." - -"Me emme halua saada mitään joka ei meille kuulu", lisäsi mr Inderdale -vakavasti. "Charles, anna heti poliisimiehelle koriste takaisin, se ei -ole meidän. Mutta jos sallitte, herrani, että tutkin kuollutta..." - -Hän otti pari hiipivää askelta sohvaan päin, mutta Krag esti hänet. - -"Mitä uskallatte?" kysyi etsivä, "teidän ei pidä sekaantuman poliisin -asioihin." - -"Minä ajattelin vain", änkytti mr Inderdale, "että olisin voinut -auttaa..." - -Mr Anderson tahtoi avustaa toveriaan: - -"Rankaiseva oikeus", sanoi hän, "on selvästi pidättänyt suurvarkaan. -Tuon kaulakoristeen on hänen täytynyt varastaa jostain muualta. Mutta -minulla on kokemusta tuollaisista varaslurjuksista ennestään, herra -etsivä, minä tiedän, kuinka sukkelia ne ovat kätkemään varastamiaan -tavaroita, olen kerran ollut tekemisissä varkaan kanssa, jolla oli -timantti kätkettynä keinotekoiseen silmäänsä. Jos saan auttaa teitä -tarkastamaan, niin minä..." - -"Niin, tosiaankin Charles, auta sinä reipasta poliisimiestä", sanoi mr -Inderdale puuhissaan. - -Krag asettui äkkiä kuolleen ja amerikalaisten väliin. - -"Riittää nyt, hyvät herrat", sanoi hän päättävästi, "olen näytellyt -tämän pienen komedian siksi, että halusin todentaa, missä määrin toiset -tiedot joita olen saanut, ovat oikeita. Tiedän nyt varmuudella, että se -on kokonaan muuta kuin te etsitte, eikä mitään kaulakoristetta. Siispä -voin teille ilmoittaa, että tätä koristetta emme lainkaan ole löytäneet -kuolleelta, eikä mitään muutakaan koristetta. Eikä myöskään paperia", -lisäsi hän painolla. - -"Eikä myöskään paperia", mutisi mr Inderdale kauhistuneena. - -"En ymmärrä, mistä paperista puhutte", sanoi mr Anderson, "se on muuten -kreivinna Orloff, joka on menettänyt koristeensa. Te ette ole -vastuunalainen käytöksestänne ylhäistä ulkomaalaista naista kohtaan. -Menen valittamaan kreivinnalle. Tule, Abraham, niin menemme." - -"Niin, tule Charles", vastasi mr Inderdale sukkelaan ja otti hattunsa. -Korkea savupiippu päässä muistutti hän saarnaajaa, joka on matkalla -tarkastamassa seurakuntaa. He kiiruhtivat ovelle äänettömillä -kummikoroillaan. - -"Sehän nyt tavaton kiire oli", huusi Krag heidän jälkeensä. "Näyttää -ihan, kuin olisitte peloissanne meidän läheisyydessämme. Älkää vain -menkö liian kauvaksi." - -Anderson kääntyi takaisin. - -"Liian kauvaksi?" kysyi hän, "mitä sillä tarkoitatte?" - -"Teidän ei tule unohtaa", sanoi Krag, "että olette tavalla tai toisella -sekaantuneet murhajuttuun. Jos koetatte hävitä, estetään teidät siitä. -Se oli vain se kuin tahdoin sanoa. Hyvästi." - -Hän antoi merkin, että keskustelu oli lopussa ja amerikalaiset -puolittain ajettiin ulos. - -Krag antoi määräyksen, että kuollut annettaisiin istua sohvassa, mutta -jokin peitto päällä. Niin tehtiin. - -"Ettekö ole vielä kuullut mitään Eversenistä?" kysyi Krag kääntyen -apulaiseen Holmseniin. - -"Ei, hän ei vielä ole tullut takaisin. Hän seuraa luonnollisestikin -merimiespukuista." - -Krag näytti miettivältä. - -"Niillä jäljillä olisi pitänyt olla parempi mies", sanoi hän. "Eversen -on liian nuori ja kokematon. Mutta kello kahden aikaan en minä vielä -tiennyt, että siitä tulisi niin tärkeätä." - -"Tarkoitatteko, että merimiespukuisella on jotakin tekemistä murhan -kanssa?" kysyi Holmsen. - -"Olen todentanut, että hänellä on yhteyttä sen talon kanssa missä -murha tapahtui", vastasi Krag. "Tämä on kansainvälinen murha ja -merimiespukuinen on ulkomaalainen. Toivoisinpa, että Eversen heti olisi -täällä." - -Kun etsivä oli kerännyt muutamia papereita, joihin hän oli tehnyt -muistiinpanoja, meni hän nämä kädessä etsivänpoliisin päällikön -yksityiseen konttoriin. Päällikkö ei ollut siellä. Eräs nainen odotti -häntä. Se oli kreivinna Orloff. Hän oli jo ehtinyt tyyntyä jonkun -verran, mutta oli vielä hyvin kalpea. Kun Krag astui sisään, hypähti -hän säikähtyneenä paikaltaan, kuten olisi odottanut jotakin toista. - -Etsivä huomasi tämän. - -"Voitte olla aivan rauhallinen", sanoi hän, "tänne ei tule kukaan ketä -teidän tarvitsee pelätä." - -Hän katsoi papereihinsa. - -"Haluaisin kernaasti", sanoi hän, "nyt kun ette enää ole niin -hermostunut, varmuuden vuoksi todentaa muutamia teiltä saamiani -tietoja. Väitätte, että ensimäisen kerran tapasitte murhatun Müllerin -kaksi ja puoli kuukautta takaperin Tukholmassa. Olitte silloin matkalla -Pietariin keräämään niitä tietoja, jotka nyt toitte mukananne Venäjän -pääkaupungista. Väitätte edelleen, että Müller haki teidät -käsiinsä hotellistanne Tukholmassa ja että hän jo silloin tiesi -urkintatoimestanne. Eikö se tuntunut teistä omituiselta?" - -"Niissä piireissä", vastasi kreivinna, "on mahdotonta hämmästyä. On -olemassa kansainvälinen verkko, jonka langat juoksevat toisiinsa ja -joista on mahdoton pitää selvää." - -Krag nyökkäsi myöntäen. Hän tunsi tuon hyvin. Hänellä oli monta kertaa -ollut sormensa verkon silmissä. - -"No, niin", jatkoi hän, katsellen papereihinsa, "tuo Müller tuli esiin -ehdotuksella, joka teki teidät hyvin levottomaksi. Hän ehdotti, että -petkuttaisitte noita amerikalaisia, joiden laskuun silloin -työskentelitte, ja sen sijaan luovuttaisitte hänelle mitä saisitte -Pietarista. Aluksi kieltäydyitte, mutta silloin esitti hän uhkauksen, -joka ei jättänyt teille mitään valitsemisen varaa. Tuo uhkaus..." - -Krag keskeytettiin teorioissaan sillä, että Holmsen näyttäytyi ovella. - -"Eversen on tullut", sanoi hän. - -Krag jätti venakon heti. Ulkona käytävässä tapasi hän Eversenin, joka -ei näyttänyt onnelliselta. - -"Kadottanut jäljet?" kysyi Krag. - -"Valitettavasti" vastasi Eversen, "mutta seurasin häntä kauvan. Mutta -hän oli, sen pahempi, minua viekkaampi. Minä en voinut aavistaa, että -hän tiesi olevansa seurattu. Ja sitä paitsi, kun hän tuli -lähetystöstä..." - -Krag keskeytti hänet ja ohjasi huoneeseen, missä kuollut Müller istui -sohvassa. - -"Teidän täytyy kertoa minulle kaikki niin yksityiskohtaisesti ja -tarkkaan kuin mahdollista", sanoi Krag, "on erinomaisen tärkeätä -yksityiskohtiinsa tietää, mitä merimiespukuinen on puuhaillut. Mutta -mitä ihmettä?" - -Peitto oli luisunut alas, niin että kuolleen kasvot olivat näkyvissä. -Eversen tirkisteli sohvan nurkkaan ja mitä suurin hämmästys näkyi hänen -kasvoillaan. - -"Mutta tuollahan hän istuu", sanoi Eversen. - - - - -IX. - -KUOLLUT SOHVAN KULMASSA. - - -Asbjörn Krag viittasi kuolleeseen. - -"Tunnetteko tosiaankin hänet?" kysyi hän hämmästyneenä, "missä olette -hänet ennen nähnyt?" - -"Häntähän minä olen seurannut", sanoi Eversen, "sehän on -merimiespukuinen." - -"Silloin olette tullut alusta asti narratuksi", sanoi Krag harmissaan -ja meni peittämään kuolleen kasvoja. - -"Nykäiskää häntä tukasta", huudahti Eversen. - -"Mitä tarkotatte?" kysyi Krag silmiään siristellen. - -"Luulen, että hänellä on valetukka", sanoi Eversen yhä enemmän ja -enemmän hämmennyksissä. Hän oli uusi osastolla. Krag peitti uudelleen -kuolleen kasvot ja meni Eversenin luo. - -"Tässä täytyy tavalla tai toisella olla kyseessä omituinen -väärinkäsitys", sanoi hän, "teidän täytyy selvittää lähemmin. Tuota -miestä, jonka näette tuolla kuolleena, en ole teitä pyytänyt -seuraamaan. Olen pyytänyt teidän seuraamaan kokonaan toista, nimittäin -sitä merimiespukuista herraa lyhyessä takissa, joka seisoi kirjakaupan -ikkunan edessä. Mihin hän on mennyt?" - -"Sen täytyy olla sama", sanoi Eversen hämmennyksissä, "se ei voi olla -kukaan muu, katsokaa hattua ja keppiä." - -Kuolleen hattu ja keppi olivat sohvalla. Se oli keltainen bambukeppi, -taivutetulla hopeapäällä. Hattu oli niin kutsuttu Graz-hattu, -teräksenharmaasta sametista. Asbjörn Krag muisti äkkiä jotakin. - -"On siinä jotakin asiaa, mitä sanotte, Eversen", sanoi hän, "tahdon -muistaa, että merimiespukuisella oli tuollainen hattu. Joka tapauksessa -oli hänellä tuollainen keppi." - -"Minä en ole erehtynyt", sanoi Eversen, joka tuli rohkeammaksi Kragin -epävarmuudesta. "Holmsen osoitti miestä kirjakaupan ikkunan edessä ja -sanoi: 'Seuraa häntä!' Minä seurasin myöskin hänen jälkeensä, enkä -luule hänen sitä huomanneen. Silloin oli hän puettu lyhyeen takkiin, -josta puhutte, näyttäen siviilipukuiselta meriupseerilta. Näytti siltä, -kuin hänellä ei olisi ollut mitään erikoista toimitettavaa kaupungissa, -sillä hän käveli välinpitämättömästi ja katseli kaikki akkunat Karl -Johankadulla. Mutta täsmälleen kello kaksi otti hän auton." - -"Täsmälleen kello kaksi?" sanoi Krag kysyvästi. - -"Niin, hän katsoi kelloa ja silloin katsoin minäkin ja saatoin todeta -ajan. Luonnollisesti otin minä myöskin auton ja seurasin häntä." - -"Oliko autossa akkunat takana, tarkoitan hänen autossaan?" kysyi Krag. - -"Oli" sanoi Eversen miettiväisenä, "ja kenties näki hän minun autoni -seuraavan omaansa ja siitä arvasi olevansa seurattu." - -"Se on varmaa", sanoi Krag, "mihin hän ajoi?" - -"Venäjän lähetystöön." - -"Sitäpä en sentään olisi uskonut. Antoiko hän auton odottaa?" - -"Antoi. Kymmenen minuutin kuluttua tuli hän ulos hirvittävällä -kiireellä. Silloin oli hän puettu turkkeihin. Olin niin kaukana, etten -voinut nähdä hänen kasvojaan, jotka osittain olivat peitossa -hatunreunan alla. Mutta hetkeäkään en epäillyt, etteikö se ollut hän. -Sitäpaitsi tunsin hatun ja kepin. Hän meni auton luo ja kulettaja ajoi -ilman vastaväitteitä edelleen. Seurasin perässä. Tällä kerralla ajoimme -noin neljännestunnin aikaa. Ymmärsin, että hän uudelleen ja uudelleen -antoi kulettajalleen uusia määräyksiä. Lopulta pysähdyimme Parkvejen -32." - -"Kulmatalo", sanoi Krag. - -"Niin", vastasi onneton Eversen harmissaan, "ja se oli juuri se joka -minut petti. Olin autossa ja odotin ja sillä aikaa oli mies mennyt yli -pihan ja ulos toiselle kadulle. Luonnollisesti tein kaikki, päästäkseni -hänen jäljilleen jälleen. Ajattelin, että koska hän tunsi talon, -mahdollisesti oli tunnettu siellä ja siksi kysyin kaikista kerroksista, -mutta saamatta mitään tietää. Hain lähetystön ympäriltä vielä kerran. -Olen ollut kaikkialla, missä saatoin ajatella tapaavani hänet. Ja -lopuksi löydän hänet täältä." - -Eversen katseli kauhistuttavaa olentoa sohvannurkassa. - -Krag miettii muutaman sekunnin ja sanoo puolittain itsekseen: - -"Se voi olla mahdollista, mutta se on tosiaankin sangen -epätodenmukaista." - -"Tarkoitatteko, että tuo ei olisi sama henkilö?" kysyi Eversen. - -"Olette nähnyt, että kuolleella on punainen tukka. Se on niin -väärentämätön kuin mahdollista, siitä ei ole epäilystä. Mutta, mikäli -muistan, oli merimiespukuisella melkein musta tukka." - -"Niin oli." - -"Siinä tapauksessa olisi merimiespukuinen ollut naamioitu. Voidaan -otaksua, että hän sen kymmenen minuutin ajalla, kun oli lähetystössä, -olisi ollut tilaisuudessa heittämään pois naamionsa ja tultuaan jälleen -ulos, oli oma itsensä. Ja siinä tapauksessa on kuollut tuolla ja -merimies sama henkilö. Mutta yksi asia on ainakin varmaa, se nimittäin, -että henkilö, jota te, herra Eversen, lähetystöstä seurasitte ja joka -katosi teiltä Parkvejen 32 portista -- on sama, jonka hengettömän -olemuksen näette tuolla sohvassa, joka murhattiin kello kolme -iltapäivällä Drammensvejen 230, eräässä hississä." - -Asbjörn Krag jätti Eversenin surumielisiin mietteisiin -epäonnistumisensa johdosta ja kiiruhti takaisin venakon luo. Vielä ei -ollut monia tunteja kulunut murhasta ja Krag tiesi kokemuksesta, että -useimmat rikokset saadaan selville heti, tai sitte vasta pitkän ajan -kuluttua. Nyt oli kiiruhdettava. - -Venakko oli hyvin väsynyt, sen näki Krag heti, mutta oli kuitenkin -halukas selvittämään asiansa. Tuntui, kuin olisi hän Asbjörn Kragin -seurassa tuntenut itsensä turvallisemmaksi. - -"Hän pelkää jotakin", ajatteli Krag, "hän luulee olevansa jossain -vaarassa ja tahtoo, että minä suojelisin häntä." - -"Tuo nyt iltapäivällä kauhealla tavalla kuollut Müller, kiristi teidän -toimittamaan hänen asioitaan, uhaten muussa tapauksessa ilmiantaa -teidät venäläiselle poliisille. Sillä tavoin tulitte pakotetuksi -tottelemaan hänen määräyksiään. Hän piti varansa, kun tulitte -Pietarista ja suojellakseen kunniaanne amerikalaisten silmissä -järjestettiin varkauskomedia. Paljonko saitte Mülleriltä?" - -"Kymmenentuhatta kruunua", vastasi hän ja teki liikkeen kädellään kohti -käsilaukkuaan. "Haluatteko saada ne?" kysyi hän. "Olen niin hirvittävän -väsynyt, että mieluimmin haluaisin päästä kaikesta." - -"Meillä ei ole rahojen kanssa mitään tekemistä", sanoi Krag, "me -haluamme ainoastaan saada selville, kuka on miehen murhaaja. -Amerikalaiset herrat eivät voi olla, kuka se sitte on?" - -Venakko pudisti päätään. - -"Müller oli selvästi tulossa teidän luoksenne", sanoi Krag, "olitteko -sopinut tapaamisesta?" - -"Ei, olimme sopineet että vasta Tukholmassa tapaisimme kymmenen päivän -kuluttua." - -"On selvää, että jotakin odottamatonta on tapahtunut ja että Müller oli -matkalla teille siitä ilmoittamaan. Mitä se on saattanut olla?" - -"Siitä ei minulla ole aavistustakaan", sanoi hän. - -"Mutta te tunsitte tikarin." - -Kun venakko kuuli murha-aseesta mainittavan, vaipui hän hetkiseksi -kokoon. - -"Minä en tuntenut tikaria", vastasi hän, "olin vain hämmennyksissä -tapauksen johdosta." - -"Siinä tapauksessa ei meillä toistaiseksi ole mitään kysyttävää -teiltä", sanoi Krag, "sen lisäksi olette kipeästi levon tarpeessa. -Saatanko teidät hotelliin?" - -"Hotelliin?" kysyi venakko ja värisi. - -"Te pelkäätte jotakin", sanoi Krag, "näen silmissänne kauhean pelon." - -"Olen väsynyt", kuiskasi hän. - -"Haluatteko, että autan teitä?" kysyi etsivä. - -Hän nyökkäsi myöntäen päätään. - -Krag soitti ja kun Holmsen tuli sisälle, antoi hän tälle seuraavan -määräyksen: - -"Ottaen huomioon asiain tilan, on välttämätöntä, että tämä rouva -pidätetään toistaiseksi. Hänet on vietävä tutkintovankilaan, mutta -kohdeltava kaikella ajateltavissa olevalla huolellisuudella. On -itsestään selvää, että kukaan vieras ei saa tulla mihinkään tekemisiin -hänen kanssaan." - -Kääntyen venakkoon lisäsi hän: - -"Olette vangittu, rouvani." - -Hän nousi ylös. - -"Kiitos", kuiskasi hän. - - * * * * * - -Samana iltana kello kahdeksan kävi Krag Venäjän lähetystössä. Paljon -hän ei odottanut käynnistään ja hänen toiveensa laskeutuivat vieläkin -kuin hän, sen sijaan että olisi päässyt lähetystön päällikön puheille, -joutui vastakkain erään attachean kanssa. - -Ei löydy mitään niin rakastettavaa kuin venäläinen virkamies, kun tämä -tahtoo olla rakastettava. Eikä myös mitään niin vaiteliasta. Ja se -herra, joka puhui Kragin kanssa, oli sekä ylitsevuotavan rakastettava -että erinomaisen vaitelias. Sellaisia ovat venäläiset. - -Attachea sanoi suunnilleen näin: - -"Onko tosiaankin tehty sen luonteinen rikos Kristianiassa, sepä -hirveätä. No, niin, saamme kai lukea siitä lehdissä huomenna. Mitä -lajia, jos me voimme... Tja, auttaisimme kernaasti poliisia jos meillä -vain olisi aavistustakaan miten se tapahtuisi. Eikö sentään olisi -selvempi, että poliisi yksin koettaisi päästä rikoksen perille, -joka on tapahtunut täällä kaupungissa... Eräs venäläinen rouva... vai -niin-in... onko hän murhaaja? Vai niin, vai ei ole, mitäs sitte? -Drammensvejen 230 olevaa taloa emme lainkaan tunne. Drammensvejen, eikö -se ole se pitkä katu, joka johtaa ohi ulkoasiainministeriön? Aivan -niin, hyvin kaunis katu. Punatukkainen mies turkeissa? Mitä lajia? Ei, -täällä ravaa niin monia ihmisiä, venäläisiä, juutalaisia ja -puolalaisia, niin että on aivan mahdotonta pitää heistä selvää. Müller? -Ei, sellaista nimeä ei ole pöytäkirjoissamme. Emme tunne ketään sen -nimistä. Muuten, eikö se ole saksalainen nimi? Kenties Saksan -lähetystö... Mutta me autamme aina mielellämme, hyvin, hyvin -mielellämme." - -Kragin käynti lähetystössä ei ollut sentään aivan turhaa, sillä -jättäessään talon _kohtasi hän merimiespukuisen_. - - - - -X. - -MURHAAJA. - - -Asbjörn Krag tapasi merimiespukuisen isossa käytävässä -lähetystöhuoneuston edustalla. Käytävä oli kuin jonkinlainen eteinen. -Uninen palvelija istui pöydän ääressä ja piirusteli joitakin -harakanvarpaita paperipalaselle. Krag tuli ulos lähetystöstä ja samassa -astui merimiespukuinen sisälle käytävän ovesta. Palvelija nousi heti -seisoalleen ja tervehti kunnioittavasti sisääntulijaa. "Mies tuntuu -olevan tunnettu", ajatteli Krag, "päättäen kunnioittavasta -tervehdyksestä." Sisääntullut pysähtyi ovella ja katseli uteliaana -etsivää. Krag oli huomaavinaan pilkahduksen ivaa, tai liekö ollut -vahingoniloa toisen katseessa. - -Krag ei miettinyt kauvan. Hän meni nopeasti toisen luo ja sanoi: - -"Se on teitä kun minä etsin." - -"Mitä minusta tahdotte?" kysyi toinen kylmästi. - -"Haluan puhua kanssanne eräästä sangen tärkeästä asiasta, joka koskee -meitä molempia." - -"Miksi etsitte minua täältä?" - -"Siksi, että teidän on nähty liikuskelevan näillä paikoin. Jos tämä ei -oikea osotteenne olekaan, en minä ainakaan tiedä muuta." - -"Tiedättekö nimeni?" kysyi puhuteltu. - -"En." - -"Mutta kuitenkin pidätte selvää, mitä teen tai jätän tekemättä, se -merkitsee, että olette antanut urkkia minua." - -"Kyllä", vastasi Krag. - -"No, avomielinen olette joka tapauksessa. Mitä nyt tahdotte?" - -"Mitä minulla on sanottavaa, voin sanoa ainoastaan kahdenkesken." - -"Mutta minulla ei ole mitään huonetta täällä joka sopisi sellaiseen -konferenssiin." - -"Voimme aivan hyvin mennä johonkin toiseen paikkaan", sanoi Krag, -"tähän aikaan ovat kahvilat melkein tyhjät ihmisistä, voimme mennä -johonkin sellaiseen." - -Toinen seisoi ja mietti ehdotusta hetkisen. Krag ajatteli: Kysyisinkö -häneltä, jos hän pelkää. Mutta hän hillitsi itsensä. - -Toinen meni palvelijan luo, joka jäi seisomaan kunniantekoasentoon. - -"Menen tämän herran mukana", sanoi hän, "jos joku kysyy minua, niin -voitte sanoa, että tulen tunnin kuluttua takaisin. Sanotte, että -ehdottomasti olen tunnin kuluttua takaisin." - -Kragin puoleen kääntyen sanoi hän: - -"Kuulutte poliisilaitokseen, eikö totta?" - -"Tavallaan" vastasi etsivä. - -"Hyvä", sanoi toinen täydellisesti välinpitämättömänä, "mitä kahvilaa -ehdotatte?" - -"Sanoisimmeko Grandin Palmusalin, siellä saamme istua täydellisesti -rauhassa." - -"Sanotaan niin ja menkäämme." - -Krag ymmärsi, että tämä keskustelu oli tarkoitettu palvelijan tiedoksi. -Se merkitsi, että mies tunsi itsensä varmaksi ja että häntä suojeltiin. -Etsivän aavistus, että murhenäytelmä johti juurensa laajemmalle kuin -hän alussa luuli, toteentui. - -Kun he tulivat ulos porttikäytävästä, kysyi Krag. - -"Oletteko venäläinen?" - -"Luuletteko niin?" - -"Luulen." - -"Siinä tapauksessa saatte pysyä luulossanne. Minusta on samantekevää, -mitä luulette." - -Kun he tulivat portille, laski Krag kätensä toisen olkapäälle, pysäytti -hänet ja sanoi: - -"Odottakaa hetkinen, herraseni." - -Etsivä teki liikkeen kädellään porttia kohti ja jatkoi: - -"Olemme vielä Venäjällä, mutta niin pian kuin astutte ulos tuosta -portista olette ulkopuolella." - -"Tiedän aivan hyvin exterritoriaalioikeuden merkityksen", vastasi -merimiespukuinen, "nyt menemme rajan yli." - -Tämän sanottuaan meni hän nopeasti ulos portista, Kragin seuratessa. - -Kragilla oli oikein. Palmusalissa ei ollut monia vieraita. Parissa -pöydässä istui ulkomaalaisia kauppiaita tuota tunnettua lajia, eloisia, -viittilöiviä, yhtä mittaa puhuvia, haisten juutalaiselle ja -"afäärille." - -Toisessa pöydässä istui kotimaisia jobbareita, jotka huusivat ja -viittoilivat kurssilla ja tonnistolla. Ihmiset tulivat sisään turkeissa -ja kalosseissa, tuoden tullessaan marmorimosaikille lumisohjua. -Mutta kuitenkin oli täällä nyt päivän hiljaisimmat tunnit. Muuten oli -tuo mauton sali, jonka loisto näytti olevan jonkun tuoreen -gulassimiljonäärin aivojen tuotetta, jonkinlainen pörssi enemmän tai -vähemmän epäilyttäville olioille, jotka keinottelivat ostolla ja -myynnillä maailmansodan varjossa. Krag seuralaisineen istuutui erääseen -nurkkapöytään, jossa he kenenkään kuulematta saattoivat vapaasti -keskustella. - -Krag oli heti päättänyt miten menettelisi. Hän ei leikkinyt sokkosilla -kenenkään kanssa. Hän kertoi toiselle murhasta, salaperäisestä -Mülleristä, molemmista amerikalaisista ja kreivinna Orloffista. - -"Hän on vangittuna nyt", sanoi Krag. - -Koko yksityiskohtainen kertomus ei ollut huomattavammin kiinnittänyt -toisen mieltä. Hän oli kuunnellut aivan tyynenä. Silloin tällöin -katseli hän kelloaan, ikäänkuin huomauttaakseen, että hänen aikansa on -täpärällä ja että hän ei ymmärrä mitä varten tuota kaikkea hänelle -kerrotaan. Mutta kun Krag mainitsi kreivinnan vangitsemisesta, vilahti -hänen kasvoilleen tarkkaavaisuuden ilme. - -"Onko hän epäilty murhaan osallisuudesta?" kysyi hän. - -"Minun on mahdoton kantaa mitään sellaista epäluuloa", sanoi Krag, -"mutta olemme joka tapauksessa ottaneet hänet haltuumme kunnes pääsemme -paremmille jäljille. Hän pääsee huomenna vapaaksi." - -"Huomenna", mutisi toinen miettiväisenä, "luuletteko olevanne jäljillä -huomenna?" - -"Olemme nyt jo", sanoi Krag, "kaikki viittaa, että on kyseessä -poliittinen murha." - -Toinen hymyili pilkallisesti. - -"Ja sitte etsitte jälkiä venäläisistä piireistä. Heittäkää se." - -"Miksikä?" - -"Otaksukaamme, että -- kuten sanotte -- kyseessä on poliittinen murha, -luuletteko tosiaankin, että on menetelty niin tuhmasti, että on vaaraa -ilmitulemisesta?" - -"Kuka olisi menetellyt tuhmasti?" kysyi Krag. - -Toinen kohautti olkapäitään. - -"Minä esitän asian vain edellytyksenä", sanoi toinen, "ja saatan, -edellyttäen edelleenkin, sanoa: otaksukaamme, että poliisin on -onnistunut löytää hyvin painava aihetodistus, ettekö luule, että tuo -aihe ennen häviää kuin tulee käytetyksi todisteena?" - -"Kuka hävittäisi", kysyi Krag edelleen. - -Toinen hymyili. - -"Miksi ette etsi toisista piireistä päästäksenne selvyyteen?" kysyi hän -"Müller on selvästi saksalainen." - -"Miksi niin luulette? Nimestäkö? Sangen vähän sen varaan voi rakentaa." - -"Ei ainoastaan nimestä", vastasi merimiespukuinen. "Mutta sikäli kuin -minä voin kertomuksestanne päättää, on tuo nainen, joka kutsuu itseään -kreivinna Orloffiksi, myynyt eräitä tärkeitä venäläisiä salaisuuksia -Müllerille. Hänen siis täytyy olla saksalainen urkkija." - -"Silloinhan näyttää aivan luonnolliselta, että Müller on saanut -surmansa venäläiseltä taholta." - -Merimiespukuinen nauroi ääneen, omituista kovaa ja pilkallista naurua. - -"Kostoa", huudahti hän, "ei, ei, tunteet ovat lakanneet olemasta. Ei -ole aikaa eikä varoja pitää tunteita. Kaiken määräävät järkisyyt, -ankarat, melkeinpä koneelliset etulaskelmat." - -Krag vastasi: - -"Mutta minä saatan esittää teille syyn, miksi poliisi hakee murhaan -selvitystä noista piireistä. Olemme nimittäin saaneet selville, että -murhatulla Müllerillä oli noiden piirien kanssa tekemistä. Hänet on -nähty käyvän talossa, jonka me äsken jätimme." - -"Se todistaa joka tapauksessa, että työskentelette hyvin", vastasi -toinen. "Mutta jos otaksumanne on oikea, mitä siitä voi päätellä? Siitä -voi..." - -Merimiespukuinen innostui äkkiä. Hänen äänensä kävi matalammaksi, mutta -sanat saivat kuitenkin läpitunkevamman painon. - -"Siitä voi tehdä ainoastaan yhden pelottavan ja varman päätelmän, sen, -että Müller on ollut provokaattori. Tiedättekö mikä se on? Se on -Venäjällä usein poliisi, joka johtaa ihmisiä tekemään poliittisia -rikoksia jotka hän sitte 'saa ilmi'. Provokaattori työskentelee vain -itsekkäistä syistä, saadakseen itselleen etua ja ylennystä. Hän on -tunnoton roisto, joka saattaa toimittaa ihmisiä hirteen, -harhaanjohdettuja ihmisiä, saadakseen kehuvan sanan päälliköiltään. -Isommilla paikkakunnilla, suuremmissa olosuhteissa, saattaa koko -poliisilaitos olla provokaattoreita. On nähty poliisin järjestävän -yksinpä pommiräjähdyksiäkin, jotka ovat vaatineet useita ihmishenkiä. -Jos Müller on ollut provokaattori, on hän vain saanut töittensä -palkan." - -"Mutta murha on murha", väitti Krag. - -"Hän on vain saanut töistään palkan", väitti toinen itsepäisesti. -"Voitteko ajatella suurempaa roistoa kuin provokaattori? Voitteko -ajatella lempeämpää rangaistusta sellaiselle kuin kuolemaa? Voitte -puhua laillisesta oikeudesta niin paljon kuin haluatte, mutta kosto on -ainoa tosi-oikeus." - -"Tiedättekö mitä", sanoi Krag äkkiä, "nyt olen löytänyt Müllerin -murhaajan." - -"Kuka se on?" - -"Te olette murhaaja", sanoi hän. - -Krag kuuli ihmetyksellä oman äänensä lausuvan nuo omituiset sanat. Ne -tuntuivat niin vierailta tässä kahvilahuoneessa, jossa jokapäiväiset -ihmiset menivät ja tulivat ihmisten puheensorinassa. - -"Minä en työskentele, lopettaakseni provokaattoreita", vastasi toinen. -"Yksi enemmän tai vähemmän ei liikuta minua." - -"Te ette ainoastaan sen takia murhannutkaan Mülleriä." - -"Onko teillä kenties jokin muu syy tiedossanne?" kysyi -merimiespukuinen. - -"On", vastasi Krag, "minulla on toinenkin syy ja sen keksin juuri nyt. -Kautta Jumalan", lisäsi hän päättävästi, tirkistäen toista kasvoihin -"kautta Jumalan, nyt näen sen." - -Toinen katsoi kelloaan. - -"Aika on kohta lopussa, minua odotetaan." - -"Jos ette nyt saisikaan tilaisuutta palata takaisin?" - -"Silloin, pelkään minä", vastasi toinen kylmäverisesti, "alkaisivat -eräät määrätyt henkilöt kysellä minua." - - - - -XI. - -KREIVINNAN AUTOMATKA. - - -"Jos tahdotte minusta jotakin", sanoi merimiespukuinen noustessaan -seisomaan, "niin tiedätte, missä voitte minua tavata, mutta älkää tehkö -mitään harkitsematonta. Ette kuitenkaan missään tapauksessa saa mitään -aikaan." - -Krag seurasi häntä ulos. - -"Puhutte omituisesti", sanoi Krag, "puhutte kuin mies, joka on -tunnustanut kaikki." - -"Ei lainkaan", vastasi toinen, "puhun kuin mies, joka ei voi itseään -mistään moittia." - -Jalkakäytävällä Grandin edustalla pysähtyi hän, tarttui Kragin -käsivarteen ja sanoi hänelle ominaisella, puoliksi läpitunkevalla, -puoliksi asianajajamaisella äänellä: - -"Annan teille luvan epäillä minua. Kuulette, että minä en kiellä enkä -myönnä mitään. Eräässä talossa Kristianiassa on tehty murha, se ei -liikuta teitä, että murhattu eläessään oli suurimpia roistoja mitä -Jumalan vihreä maa päällään kantoi; minä en väitä, että hän oli, mutta -otaksun vain, mutta kuten sanottu, se ei liikuta teitä, teidän on vain -tehtävä velvollisuutenne, saatava murhaaja kiinni. Sanotte itse, että -epäilette minua..." - -"Olen varma", keskeytti Krag. - -"Varma, hyvä, olkoonpa niinkin", vastasi toinen, "ja me voimme kehittää -sitä edelleen. Edellyttäkäämme puhtaasti kokeellisesti, että olette -oikeassa ja että minä niinollen olen murhaaja. Hyvä. Tahdon siis -ensikseenkin iloita, että minun onnistui raivata vahinkoeläin pois -tieltä. Sen jälkeen annan palttua teidän ja poliisin ponnistuksille -saada valoa asiaan ja saada murhaaja, siis itseni, kiinni ja -rangaistuksi. Ei ainoastaan siksi, että olisi vain oma turvallisuuteni -kysymyksessä, vaan vielä enemmän sen takia, että varman vakaumukseni -mukaan on oikeus tapahtunut, kun lurjus on tapettu. Pitäisin aivan kuin -pyhänä asiana valehdella, vannoa väärin, panna maat ja taivaat -liikkeelle, estääkseni asiaankuulumattoman poliisin saamasta mitään -tilaisuutta käyttää lakejaan ja pykäliään. Myöntäkää, paras herra -etsivä, että minulla on syytä varoittaa tekemästä mitään tyhmyyksiä. Ja -tyhmyyden teette, jos pidätätte minut. Sellaisena kuin nyt tässä -seison, en ole mikään julkinen henkilö, mutta voitte olla -vakuutettu, että siitä hetkestä alkaen, kun minä olen sellin oven -sisäpuolella, tulen julkiseksi henkilöksi. Poliisi saa koko koneiston -muutamassa tunnissa vyörymään ylitseen. Ja minkälaiseen tilanteeseen -joutuu poliisi? Niin, se on uskaltanut vangita vierasmaalaisen, -julkisen henkilön ilman parempaa perustetta kuin suurimmassa määrin -häilyvien turhuuksien, että muka murhattu mies on nähty lähetystössä -jossa joka päivä kihisee sadottain merkityksettömiä henkilöitä. Mitä -siitä sanotte, rakas ystävä?" - -"Aika on kulunut", sanoi Krag iloisesti hymyillen. "Alan tosiaankin -pelätä, että teitä aletaan kysellä." - -Merimiespukuinen sytytti savukkeen, antaen savun hyväntuulisena kieriä -kylmään iltailmaan. - -"Kas niin", sanoi hän, "kiitän teitä mielenkiintoisesta keskustelusta. -Siinä on ollut jotain romaanimaista kylläkin, mutta tehän ymmärrätte, -että keskustelu on ollut vain abstraktinen, kuten ajatuskehitelmä, -koe. Voi, kuinka hyvin tunnenkaan itseni nyt ylioppilasaikojeni -väittelyistä. Niin keskustelevat venäläiset. Te pidätte sellaisesta?" - -"Te siis olette venäläinen", vahvisti Krag. - -"Olen" vastasi toinen, "ja sen tiesitte aivan hyvin. Olen muuten, -sattumalta, joutunut hyvälle tuulelle. Ja siitä ei ole kiittäminen -ainoastaan keskustelua. Mutta teidän omituinen murhahistorianne on -tosiaankin antanut minulle uskon, että yksi roisto on saanut palkan -töistään. Se on hyvä tietää. Mutta minä tiedän myöskin, että -provokaattorin uhrilla, sen pahempi, on odotettavana palkkansa." - -"Ette ole ritarillinen sanoessanne noin", vastasi Krag vakavasti, "nyt -ette muistuta niitä inhimillisiä, suvaitsevia, omituisia venäläisiä -jotka tunnemme niin monista kuvauksista. Jos ymmärrän teitä oikein, on -provokaattorin uhri tässä tapauksessa eräs harhaanjohdettu naisraukka. -Hän ei ole kreivinna. Hänen nimensä on yksinkertaisesti Vera Lapudin, -ja..." - -"Mikä hänen nimensä on?" sanoi toinen kysyvästi, mutta ilman suurempaa -mielenkiintoa. - -"Vera Lapudin", vastasi Krag. - -"Vera Lapudin", toisti venäläinen, "Vera Lapudin. Vera Lapudin..." - -Hän ei toistanut tuota nimeä, lyödäkseen sen muistiinsa, hän sanoi sen -ajatuksessaan melkein uneksien, katsellen ylös Ylioppilaspuiston -poppeleihin. Krag pani merkille äänen soinnun. Hän ei oikein tiennyt -miksi. - -"Hän on aivan tavallisen porvarillisen everstin leski. Mies kaatui -sodan alussa, luonnollisesti olisi hänen pitänyt saada eläke, mutta -tiedättehän mihin eläkkeet ja avustukset menevät laajassa Venäjän -maassa. Hän on kertonut minulle kaikki. Lopuksi alkoi hän kärsiä hätää. -Silloin otti hän ensimäisen varomattoman askeleen pelastaakseen itsensä -kärsimyksistä. Silloin joutui hän ensin noiden arkipäiväisten, -inhoittavien urkkijoiden -- amerikalaisten -- käsiin ja sen jälkeen -provokaattorin joka oli saanut tietää hänen toimistaan. Voitte -ymmärtää, miltä tuntuu olla sellaisen henkilön käsissä, sen on pahempi -kuin koronkiskurin, vampyyrin... Sitä paitsi hän ei liioin ole viekas, -raukka, päinvastoin suora ja ymmärtämätön. Esimerkiksi tuo -kaulakoristejuttu esitettiin perin kömpelösti." - -"Teillä on hyvä sydän", sanoi venäläinen ja puristi hyvästiksi Kragin -kättä. - -Tämän jälkeen meni hän. Krag seisoi ja katseli hänen jälkeensä, kunnes -hän hävisi pimeään ja ihmisvilinään. - -"Luonnollisesti", ajatteli Krag itsekseen, kääntyessään ja hitaasti -kävellessään toiselle taholle, "luonnollisesti täytyy sen olla niin. On -vain ihmeellistä, ettei tuo ratkaisu ennen ole mieleeni tullut." - -Kragilla oli seuraavana päivänä keskustelu etsivänosaston päällikön -kanssa, jolle hän esitti asian kaikkine yksityiskohtineen. Päällikkö -hermostui jonkun verran kun kuuli venakon pidätyksen, joka tavallaan -oli laitonta ja saattoi johtaa ikäviin seurauksiin. Mutta Krag lohdutti -häntä, että venakko kiihtyneessä ja hermostuneessa mielentilassaan -tunsi itsensä vain turvalliseksi poliisin sulettujen ovien takana. -Päätettiin kuitenkin, että hän samana päivänä lasketaan ulos. Päällikkö -oli muuten selvillä, että täydellisen selvyyden saaminen asiasta -kohtaisi monia ja erilaisia vaikeuksia. - -Aamupäivän hämmästys Kragille oli, että molemmat amerikalaiset -rohkenivat jälleen sukeltautua esiin. - -He tulivat tassutellen pehmeästi kummikoroillaan, kumarsivat -turkeissaan, liehakoivat. -- - -Niin, nyt he olivat huomanneet, ettei ainoastaan kaulakoristetta ollut -varastettu. Oli myöskin otettu papereita, hyvin tärkeitä papereita. -Olikohan niitä löydetty kuolleelta? - -"Ei", sanoi Krag. - -Mutta kenties he sentään saisivat katsoa tavaroita, jotka poliisi oli -löytänyt kuolleen taskuista? - -"Ei", sanoi Krag. - -"Ja miksi ei? Missä oli kreivinna? He olivat, kautta Jumalan, -onnettomia varkaudesta kärsimään joutuneita ihmisiä, jotka ainoastaan -vaativat oikeutta. Ja mikä merkillinen poliisilaitos tämä oikeastaan -oli? He tulivat enemmän ja enemmän nenäkkäiksi ja viittailivat, että -aikomuksena on valittaa kaikissa mahdollisissa paikoissa." - -"Huomenna kello kahdeltatoista", sanoi Krag, "lähtee laiva Amerikaan. -Ovatko herrat jo tilanneet liput?" - -"Ei" ärjyivät herrat. He eivät aikoneet mihinkään, ennen kuin saavat -heille oikeudenmukaisesti kuuluvan omaisuutensa. - -"Neuvoisin teitä joka tapauksessa hankkimaan liput", sanoi Krag, "se -nimittäin on ainoa mahdollisuus teille päästä kunniallisella tavalla -pois. Tuossa on karkoituskaavakkeita. Ei niitä ole vaikeata täyttää. Ja -sitä paitsi voi sattua pahempia asioita, hyvät herrat, se on -vaarallista tällaisina aikoina vehkeillä vieraita kansallisuuksia -vastaan." - -Herrat kävivät suurisuisiksi. - -He olivat vapaita kansalaisia, vapaassa Amerikassa. Heidän kanssaan ei -ollut leikkimistä, U.S.A., lyhyesti sanoen, tähdillä ja viiruilla, -ministeri ja koko ihanuus läksi liikkeelle. Mr Inderdale antoi -ymmärtää, että hän paljastaa lehdessään "Enkeliensiipien suhina" koko -jutun, he olivat huomattavia miehiä rapakon tuolla puolen, se pitäisi -ottaa huomioon. He löivät nyrkkiä kaiteisiin ja pysyivät oikeuksissaan. -Silloin sanoi Krag, kääntyen erään konstaapelin puoleen: "Vangitkaa nuo -molemmat herrat." Silloin kesyyntyivät herrat. Ei missään tapauksessa -saanut ymmärtää heitä väärin... Heidät heitettiin ulos. - -Ennen kuin venakko laskettiin ulos tutkintovankeudesta, ryhtyi Krag -erikoisiin toimenpiteisiin, jotka hämmästyttivät tovereita. - -Hän sanoi apulaiselleen Holmsenille: "Rouva asuu Hotel Raadhus -Hospitsissa. Tehän osaatte ohjata autoa, Holmsen, te ajatte itse hänet -sinne. Eversen istun hänen kanssaan autossa. Matkalla ette saa -pysähtyä." - -Krag katsoi kelloaan. - -"Minä ajan edellä sinne", sanoi hän, "ja odotan hotellissa. Ilmoitan -puhelimella tänne milloin saatte lähteä. Otan itse teidät vastaan -hotellin sisäänkäytävässä." - -"Mutta eikö häntä lasketa irti", sanoi Holmsen hämmästyneenä, "tämähän -tuntuu vanginkuljetukselta." - -"Kyllä", sanoi Krag, "hänet vapautetaan." - -"Mutta mikä tarkoitus on kaikilla näillä varovaisuustoimenpiteillä?" - -"Niin", sanoi Krag, "minä en kernaasti ota ihmisen kuolemaa -omalletunnolleni. On kysymys hänen hengestään." - - - - -XII. - -KUKA OLI MURHAAJA. - - -Puolituntia jälkeenpäin ajoi apulainen Holmsen autolla Hotel Raadhus -Hospitsiin. Virkapukuinen portieri, mustatukkainen, harmahtavalla -mustalla parralla, aukasi auton oven. Vaikka naamioiminen oli tehty -hyvin, tunsi Holmsen kuitenkin virkatoverinsa Asbjörn Kragin. Venakko -oli kuin huumauksissa. Ensin oli hän pelästynyt, kun hänelle -ilmoitettiin, että hänet lasketaan ulos. Sen jälkeen oli hän pyytänyt -tavata Kragia. Hänelle ilmoitettiin, että se ei käynyt päinsä, mutta -Krag lähetti terveiset, että hänen ei tarvitse olla peloissaan. Tämä -oli tyynnyttänyt häntä jonkun verran. - -Valeportieri ajoi hänen kanssaan hississä ylös. Kun hän aukasi hissin -oven rouvalle, kirkasi tämä ja vaipui kokoon. Muisto murhasta valtasi -hänet. Hänellä oli varmaankin jonkinlainen tunne, että nyt hän itse -saattoi olla vaarassa. Hissin hiljaa huristessa läpi kerrosten -ylöspäin, sanoi Krag hänelle: - -"Rouvani, se olen minä." - -Hän tunsi äänen ja kun hän katsoi portieria silmiin tunsi hän tämän -itsekin. - -Venakko kävi iloiseksi ja hänen kätensä etsi etsivän kättä. - -"Olen läheisyydessänne", sanoi hän, "teidän ei tarvitse pelätä mitään." - -Tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Vera Lapudin oli saapunut -hotelliin soi puhelin. Kysyttiin kreivinna Orloffia. Krag vastasi, -että kreivinna kyllä oli hotellissa, mutta hän ei ottanut vastaan -vielä puoleen tuntiin. Kysely tapahtui saksaksi ja Krag tunsi -merimiespukuisen äänen. Tunnin kuluttua tulikin tämä ja kysyi -kreivinnaa. Krag istui puolipimeässä portierikopissa ja saattoi, ilman -ilmitulemisen pelkoa, vastata. - -"Saatan teidät keskusteluhuoneeseen", sanoi hän, "ja menen kysymään jos -kreivinna saattaa tulla alas." - -Krag meni merimiespukuisen perässä rappuja ylös ja aukaistessaan ovea -piti hän varansa ja asettui hämärään. Merimiespukuinen ei katsonut -häneen. Kun he tulivat sisälle, kysyi Krag, kenenkä hän saa ilmoittaa -ja kumarsi samalla hyvin syvään peittääkseen kasvojaan. Miehet olivat -kahdenkesken. - -Merimiespukuinen ei vastannut heti. Krag katsoi ylös. Samalla hetkellä -ymmärsi etsivä, että hänet oli tunnettu. Venäläinen meni häntä -lähemmäksi, hymyillen purevasti, vaan ei epäystävällisesti. - -"Nimeni", mutisi hän ajatuksissaan, "nimeni..." - -Tultuaan aivan etsivän luokse, katsoi hän tätä suoraan silmiin: - -"Minä en ymmärrä teitä", vastasi hän, "mutta tunnen teidät: -_provokaattori_!" - -"Miksi kutsutte minua provokaattoriksi?" - -"Selitän sen muutamin sanoin. Te luulette järkähtämättömästi, että minä -olen Müllerin murhaaja. Uskotte, että minä olen murhannut Müllerin, -siksi, että olen venäläinen ja että hänen urkkiatoimintansa on -vahingoittanut synnyinmaatani. Myönnän vielä kerran, että minä ilman -pienimpiäkään omantunnon vaivoja tuntisin todellista nautintoa, -saadessani raivata pois tieltä sellaisen vahinkoeläimen kun Müller. -Mutta sellaisesta myönnytyksestä tunnustukseen on pitkä askel. Te -tiedätte edelleen, että minä en koskaan ota sellaista askelta. Te ette -voi hankkia todisteita minua vastaan. Vaan sittenkään ette tyydy -merkitsemään Müllerin murhaa niiden salaperäisten ja selvittämättömien -tapahtumien joukkoon, joita tapahtuu mailmansodan taistelujen varjossa. -Siksi olette laskenut, että minä jonkin ajattelemattoman teon kautta -paljastaisin itseni. Se on se, jota minä kutsun provokationiksi. Muuten -olette kai ymmärtänyt, että minulla ei ole mitään rikollisia aikeita -Vera Lapudin raukkaa kohtaan." - -"Kyllä olen, _eversti Lapudin_", vastasi Krag. - -Toista värisytti. - -"Saatanko luottaa teihin?" kysyi hän, tarttuen Kragin käteen. "Olette -arvannut oikein", sanoi venäläinen, "minä olen eversti Lapudin ja Vera -on vaimoni. Minä en kaatunut Tannenbergissä vaan jouduin vangiksi. -Kukaan ei ole kuullut minusta mitään. Kuukausi takaperin onnistui minun -paeta ja olin matkalla kotiin Kristianian kautta, kun venäläisiltä -ystäviltäni sain kuulla, kuinka tunnottomat roistot olivat saaneet -vaimoni sekotetuksi tähän hirvittävään juttuun. -- Kukaan ei voi estää -minua matkustamasta täältä. Kukaan ei voi myöskään estää minua -ottamasta vaimoani mukanani." - -"Minä menen hakemaan vaimoanne", sanoi Krag. - - * * * * * - -Kuukausi tämän jälkeen sai Krag Pietarissa leimatun kirjeen. Se oli -nimetön, mutta Krag ei hetkeäkään epäillyt kuka oli lähettäjä. Kirje -kuului: - - "Kunnioitettava Herra -- - - Tarvitseeko minun sanoa teille, että minä _olin_ murhaaja. Sillä - pelastin vaimoni hengen ja kunnian ja tunnoton roisto on saanut - rangaistuksensa. Pitäkää tikari muistona. Menen jälleen sotaan, - mutta nimeni ei enää ole Lapudin. Älkää etsikö minua." - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MURHATTU URKKIJA*** - - -******* This file should be named 58055-8.txt or 58055-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/0/5/58055 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |