Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 2645 insertions, 3031 deletions

diff --git a/58055-0.txt b/58055-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..d6adad7
--- /dev/null
+++ b/58055-0.txt
@@ -0,0 +1,2645 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58055 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+MURHATTU URKKIJA
+
+Salapoliisiromaani
+
+Kirj.
+
+STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
+
+Suom. Y. G--s.
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Suomi
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+    I. Liikehuone International.
+   II. Punaset hiukset ja julkeita katseita.
+  III. Kreivinna Orloffin selitys.
+   IV. Vastakkaisia etuja.
+    V. Kello kahden ja kolmen välillä.
+   VI. Hissi.
+  VII. Müller.
+ VIII. Eversenin hämmästys.
+   IX. Kuollut sohvankulmassa.
+    X. Murhaaja.
+   XI. Kreivinnan automatka.
+  XII. Kuka oli murhaaja?
+
+
+
+
+I.
+
+LIIKEHUONE INTERNATIONAL.
+
+
+Asbjörn Krag ei saattanut muistaa, että hänen luonaan koskaan oli
+käynyt asiakkaita, joista hän niin suuressa määrin, ja aivan
+silmänräpäyksessä, olisi saanut varman tunteen, että oli huijarien
+kanssa tekemisissä kun herrojen Anders Andersonin ja John Inderdalen
+astuessa illalla tammikuun 24 päivänä hänen työhuoneeseensa.
+
+Kummallakin oli avarat, hartioilta leveät turkit, jotka jo etukäteen
+sanoivat, että tässä tulee Uuden Mailman asukkaita. Molemmat olivat
+tanakoita ja voimakkaita. Kasvot olisivat muistuttaneet talonpoikaa,
+jos ei olemassaolon taistelu Uudessa Mailmassa olisi niitä uurtanut ja
+antanut toimekkuuden ja valppauden leimaa. Katsomatta heidän
+käyntikorttejaan saattoi Asbjörn Krag arvata heidän alkuperänsä.
+Anders Anderson oli ruotsalais-amerikalainen ja John Inderdale oli
+norjalais-amerikalainen.
+
+"Herrani", sanoi etsivä rakastettavasti -- hän esiintyi kohteliaasti
+niin kauvan kuin mahdollista, yksinpä sellaisiakin henkilöitä kohtaan
+jotka hänestä tuntuivat epämiellyttäviltä -- "mutta herrani" sanoi hän
+"miksi ette ota raskaita turkkeja pois päältänne! Ei teidän tarvitse
+pelätä, että ne eteisestäni varastettaisiin."
+
+Molemmat herrat nauroivat, kuten nauretaan silloin, kun halutaan olla
+kohteliaita lausutulle sukkeluudelle, jota ei ole aikaa eikä halua
+käsittää.
+
+"On kiire", sanoi ensimäinen.
+
+"Helvetin kiire", sanoi toinen.
+
+Krag kumarsi.
+
+"Herra Anderson, otaksun?"
+
+"Niinpä niin", vastasi ruotsalais-amerikalainen kärsimättömästi.
+
+Etsivä kumarsi uudelleen.
+
+"Herra John Inderdale, otaksun?"
+
+"Sopii."
+
+Krag viittasi paria tuolia.
+
+"Jos herroille on mahdollista sopia tuon kokoisina tuolille", sanoi hän
+"niin pyytäisin teitä istumaan."
+
+"Mutta nyt on kiire", huudahtivat molemmat yhdestä suusta,
+"ajattelimme, että olisitte seurannut meitä heti, herra etsivä."
+
+"Mihin?" kysyi Krag.
+
+"Drammensvejen 230", vastasi norjalais-amerikalainen.
+
+Etsivä hymyili.
+
+"Lienee parasta, että heti alussa sanon, että minä en tule
+Drammensvejenille enkä muuallekaan ilman, että herrat ensin kertovat
+minkätakia etsitte apuani."
+
+"Kysymyksessä on rikos", sanoivat molemmat
+skandinavialais-amerikalaiset samalla kertaa.
+
+"Silloin epäilen", sanoi Krag, "että herrat ovat erehtyneet. Minä en
+ole poliisin palveluksessa. Rikoksista on ilmoitettava poliisin
+etsivälle-osastolle Möllerkatu 39."
+
+Vieraat katselivat toisiinsa epävarmasti. Tämän jälkeen tekivät
+kumpikin merkin, joka oli merkitsevinään, että kumpikin halusi toisen
+ensin alkavan.
+
+Lopulta sanoi mr Anderson.
+
+"Se on rikos, jota täytyy käsitellä eräänlaisella hienotunteisuudella."
+
+Asbjörn Krag viittasi jälleen tuoleihin ja molemmat herrat riisuivat
+turkkinsa osoittaen eleillään tyytymättömyyttä yksityisetsivän
+toimettomuuteen.
+
+Molemmat herrat olivat puetut juhlapukuihin.
+
+"Minkälainen rikos on kyseessä", kysyi Krag, "murha, tai vain
+tavallinen varkaus? Olemme perin tottuneet sellaiseen tänä omituisena
+aikana."
+
+"Varkaus", sanoi mr Anderson, "eräs ylhäinen nainen, kreivinna, menetti
+tunti takaperin hyvin kalliin kaulakoristeen; varkaus tapahtui
+päivällisten aikana _meidän_ asunnossamme."
+
+"Luulin herrojen olevan matkustavia", huomautti Krag, "ja asuvan
+hotellissa."
+
+"Olemme kylläkin matkustavia, vaikka emme asukaan hotellissa, meillä on
+oma asunto kaupungissa. Olemme usein liikeasioiden takia Kristianiassa
+ja olemme huomannee; sen helpommaksi ja mukavammaksi pitää yksityistä
+asuntoa."
+
+Mr Anderson viittasi käyntikorttiinsa, jonka asetti Kragin eteen.
+Kummankin nimen alla oli:
+
+        Kansainvälinen Kauppahuone
+        Newyork Lontoo Kristiania.
+
+Krag aavisti heti, että kyseessä oli jokin noista ihmeellisistä ja
+salaperäisistä kauppahuoneista, joita sodan aikana niin runsaasti oli
+muodostunut. Ja tunne siitä, että hän oli joutunut kosketuksiin jonkin
+valonaran ja salaperäisen yrityksen kanssa, vahvistui, kun Krag
+lähemmin tarkasteli noita kahta miestä edessään ja kuuli heidän puhuvan
+tuosta ylhäisestä naisesta. Etsivä oli heti varuillaan. Toistaiseksi
+päätti hän olla ymmärtämättä mitään ja kuulla mitä heillä oli
+kerrottavaa.
+
+Enimmäkseen puhui mr Anderson.
+
+"Matkustamme yhtenään Newyorkin ja Kristianian väliä", selitti hän, "ja
+olosuhteista johtuu, että joudumme työskentelemään kaikenkaltaisten
+asiamiesten kanssa, naisten ja miesten, niiden joukossa muutamien
+ylhäistenkin ulkomaalaisten. Yksi tällainen on kreivinna Orloff."
+
+"Sekö on naisen nimi, jolta varastettiin?"
+
+"Niin on."
+
+"Herrat ovat kenties äskettäin tulleet Amerikasta?"
+
+"Kolme päivää sitten."
+
+"Minkälaista liiketoimintaa harjoittaa Kauppahuone International?
+Jalokivikauppaa, kenties? Se voi kannattaa mainiosti, varsinkin jos
+sitä harjoitetaan erikoisena, salaisena, välikäsikauppana, joista
+minulla on jonkun verran tuntemusta."
+
+"Oh, ei", vastasi mr Anderson, "mutta me teemme kauppaa monilla muilla
+tavaroilla, alkaen paperista ja silleistä, eläviin sydämiin ja
+pommeihin asti."
+
+"Vai sillä tavalla. Silloin saatan ymmärtää, että sama laiva, joka
+kulettaa herroja Amerikasta ja päinvastoin, myöskin kulettaa liikkeen
+tavaroita."
+
+"Niin sattuu usein."
+
+"Mutta eivätkö sellaiset matkat nykyään ole epävarmoja?"
+
+"Täytyy laskea kaikki mahdollisuudet", vastasi mr Anderson, "mutta
+tähän asti on kaikki mennyt hyvin."
+
+"Niin, jumalankiitos", pisti mr Inderdale väliin, katsellen kohti
+taivasta pienillä, vaanivilla silmillään.
+
+"Viime matka oli kenties hyvinkin onnellinen?" kysyi etsivä.
+
+"Se oli ihana matka", sanoi mr Inderdale, "ihana matka; veisasimme
+virsiä joka ilta."
+
+Krag katsoi häneen ja hymyili, ajatellen:
+
+"Vai niin, hän on sitä lajia."
+
+"Kreivinna Orloff", sanoi Krag, "se on venäläinen nimi. Kenties oli
+tarkoitus, että herrat tapaisivat kreivinna Orloffin täällä
+Kristianiassa, saadaksenne nostaa voitot viime matkan menestyksestä?"
+
+"Niin, jotakin siihen suuntaan."
+
+"Ja saadaksenne ohjeita ensi matkalle?"
+
+"Olette hyvä arvaamaan", sanoi mr Anderson.
+
+"Ja nyt sattui tämä ikävä varkaus juuri, kun juhlitte menestymistänne."
+
+"Minä en juo kuin virvoitusjuomia", huomautti mr Inderdale katsellen
+jälleen taivaaseen.
+
+"Oliko kreivinna Orloff yksinään kun varkaus tapahtui?"
+
+"Oli, hän oli silmänräpäyksen ajan yksin salongissa. Kuulimme yht'äkkiä
+huutoa ja kun syöksyimme sisään, näimme punatukkaisen häviävän
+akkunasta ja kreivinna Orloff makasi pyörtyneenä leposohvalla."
+
+"_Punatukkaisen_?" kysyi Krag mielenkiinnolla, "sehän kuulostaa melkein
+romaanilta."
+
+"Punatukkainen", selitti mr Anderson, "on eräs mies, joka on meitä
+seurannut viime päivinä. Emme tiedä kuka hän on, mutta aavistamme, että
+hän on tekemisissä jonkin kansainvälisen varasjoukkueen kanssa."
+
+"Se kuulostaa tosiaankin uskomattomalta", sanoi Krag, "että
+rikollinen saattaisi tuolla tavalla ajaa kaulakoristetta. Kreivinnatkin
+pitävät tuontapaisia koruja vähemmän kernaasti muulloin, kuin
+juhlatilaisuuksissa. Aavistiko punatukkainen kenties, että menestystä
+juhlittaisiin tänään?"
+
+"Sitä emme tiedä."
+
+"Kuinka arvokas oli kaulakoriste?"
+
+Molemmat amerikalaiset katsoivat toisiaan tutkien -- niin kuin eivät
+heti tietäisi mitä vastata. Krag teki heti johtopäätöksensä: Tässä on
+kyseessä jotain muuta kuin kaulakoriste. Ihmisethän eivät edes tiedä
+minkä arvoinen se on.
+
+Mutta mr Anderson iski varmuuden vuoksi niin paljon, että riittää, ja
+sanoi:
+
+"Kymmenentuhatta dollaria."
+
+"Se on paljon", sanoi Krag, "onko jotakin muuta varastettu?"
+
+"Sitä emme tiedä, mutta eiköhän lie parasta, että etsivä ajaa kanssamme
+ja ottaa asiasta selvän itse paikalla. Nyt voitte myöskin tavata
+kreivinna Orloffin, joka on lohduton. Hän on hyvin miellyttävä nainen,
+lisäsi amerikalainen viekkaasti, harvinaisen kaunis nainen."
+
+"Ja harvinaisella moraalilla", lisäsi mr Inderdale pyhästi,
+"moraalilla, joka on kaikkien epäilyjen yläpuolella."
+
+Krag mietti hetkisen ja nousi sen jälkeen ylös, seuratakseen mukana.
+
+"Vain yksi kysymys lisää", sanoi hän, "oliko teitä seurassa useampia?"
+
+"Ei, vain me kolme."
+
+Seuratessaan herroja alas, kävi Krag ajatuksissaan läpi asian ja
+todensi:
+
+"Eräs kreivinna Orloff, joka illastaa yksityisasunnossa Kristianiassa
+näiden kahden epäilyttävän liikemiehen kanssa Villistä Lännestä. Ei
+jossain ravintolassa, vaan yksityisasunnossa. Eikä ketään muita kuin
+nuo kolme. Ja kreivinnan moraali on kaikkien epäilyjen yläpuolella.
+Kaikki ovat juhlapuvussa. Kreivinnalla kaulassa 10,000 dollarin
+koriste. Tämän varastaa häneltä jokin romaaniolio, punatukkainen mies.
+Ja varkautta on käsiteltävä hienotuntoisesti... Kuten taustana tuolle
+kaikelle, eräs salaperäinen kansainvälinen kauppahuone, Newyork,
+Lontoo, Kristiania... Juttu on varmasti valhetta kokonaan", ajatteli
+Krag, "ja nuo kaksi ovat pari lurjusta turkeissa, joista tuo toinen
+moraalilla ja virrenvärssyillä on pahin. Mutta mukaan menen joka
+tapauksessa. Haluan nähdä sen kauniin venakon."
+
+
+
+
+II.
+
+PUNAISIA HIUKSIA JA JULKEITA KATSEITA.
+
+
+Amerikalaisten auto odotti ulkopuolella. Se oli kallis, umpinainen
+yksityisauto. Kulettaja, keski-ikäinen mies, turkkeihin puettu kuten
+isännätkin, aukasi oven.
+
+Krag katseli kuljettajan kasvoja ja kysyi:
+
+"Tiedättekö osotteen?"
+
+"Ky-kyllä, Drammensvejen 230", vastasi mies leveällä
+kristianianmurteella.
+
+Herrat astuivat sisään. Krag väänsi sähkönappulaa, niin että auto tuli
+valaistuksi. Suurten ikkunain edessä oli silkkiverhot, niiden välissä
+pieniä peilejä ja pari kristallimaljakkoa kukkineen, siis oikea
+gulassiauto.
+
+"Miksi puhuitte kuljettajalle osotteesta?" kysyi mr Anderson.
+
+"Halusin vain kuulla, jos hän oli norjalainen", vastasi Krag
+avomielisesti.
+
+"Mitenkä, ettekö luota meihin?"
+
+"Sen puolesta ei minun ole syytä uskoa kuljettajaan", vastasi Krag.
+"Ette saa unohtaa, että toimeeni kuuluu olla epäilevä. Onko tämä
+herrojen oma auto?"
+
+"Ei, mutta vuokraamme sen joka kerta kun olemme Kristianiassa."
+
+"Se osoittaa", sanoi Krag, "että herroilla usein on kiire
+Kristianiassa. Mutta se kenties kuuluu ammattiin. Muuten", lisäsi hän,
+"kun meillä tässä istuessamme on muutama minuutti käytettävänämme, voin
+minä kenties saada joitakin tietoja kreivinna Orloffista. Milloin tuli
+hän tänne?"
+
+"Kaksi päivää sitte."
+
+"Idästä tai lännestä?"
+
+"Hän on tullut Pietarista."
+
+"Ja herrat Amerikasta, Englannin kautta. Kaikki tämä on jo
+mielenkiintoista. Kuka tuli ensin?"
+
+"Me."
+
+"Ja tapasitte kreivinnan asemalla?"
+
+"Ei, me matkustimme häntä vastaan Lillenströmmen asemalle."
+
+Krag hymyili merkitsevästi.
+
+"Onko hän niin kaunis?"
+
+Silloin tarttui moraalinen Inderdale uudestaan keskusteluun,
+loukkaantuneella äänellä virkkoi hän:
+
+"Pyydän huomauttaa teille, että kreivinnan moraali on kaikkien
+epäilyjen yläpuolella. Me menimme häntä vastaan puhtaasta
+kohteliaisuudesta."
+
+"Otaksun, että tuo kohteliaisuus tuli yllätyksenä kreivinnalle?"
+
+"Kyllä. Se voidaan myöntää. Me tulimme aivan odottamatta."
+
+"Luotatteko kreivinnaan?" kysyi Krag edelleen.
+
+"Ehdottomasti", vastasi mr Anderson. Mutta vaihtoi samassa silmäyksen
+toverinsa kanssa.
+
+"Niin, jos ei täydellisesti luota ihmiseen, on eräissä tilanteissa
+hyvin järkevätä tehdä yllättävä kohteliaisuusvierailu hänen luokseen."
+
+"En voi ymmärtää", sanoi mr Anderson, huomattavasti ärsyttyneenä, "mitä
+tällä on kaulakoristeen varkauden kanssa tekemistä?"
+
+"Ettekö haluakaan", kysyi Krag, "että hankin takaisin kaulakoristeen?"
+
+"Kyllä, luonnollisesti", vakuuttivat molemmat yhdestä suusta.
+
+"No, niin" sanoi Krag tyyneesti, "juuri siihen minä tähtään. Niin
+ollen, hyvät herrat, ei kreivinna aavistanut läsnäoloanne lainkaan, kun
+nousitte junaan Lilleströmmenissä? Missä oli kreivinna sillä hetkellä?"
+
+"Hän seisoi ensi luokan käytävässä ja katseli akkunasta maisemaa."
+
+"Katseli kaunista, norjalaista maisemaa", sanoi mr Inderdale
+uneksivasti.
+
+"Lilleströmmen seutua", huomautti Krag, "pidetään rumimpana mitä
+pohjois-Europassa yleensä löytyy."
+
+Mr Inderdale loukkaantui huomattavasti.
+
+"Se on, mitenkä asian ottaa", sanoi hän "meille, kaukaa Villistä
+Lännestä, jotka rakastamme armasta kotimaatamme, on kaikki kaunista,
+vihreät lehdet, vihreät puut ja..."
+
+Krag keskeytti hänet:
+
+"Mitä sanoi kreivinna?"
+
+"Hän ihastui ja tuli loistavalle tuulelle, kunnes _punatukkainen_
+ilmestyi", sanoi mr Anderson.
+
+"Vai niin. Punatukkainen ilmestyi siis siellä. Mitenkä?"
+
+"Se kävi näin", sanoi mr Anderson, "kun seisoimme ja puhelimme
+kreivinnan kanssa vaununakkunan luona ja väkeä meni ja tuli, muuttui
+kreivinna äkkiä vallan vimmatuksi. Kukaan ei voi kasvoillaan näyttää
+niin äkkiä vimmaansa kuin kreivinna. Tämän jälkeen sanoi hän, harmista
+vapisten: 'Herraseni, pyydän kerta kaikkiaan päästä teidän
+hävyttömästä tirkistelystänne'."
+
+"Sehän oli hirveätä, ja kenelle osotti hän tuon vimmastuneen
+huomautuksen? Teille, mr Inderdale?"
+
+Mr Inderdale ei vastannut vaan vetääntyi likemmä nurkkausta.
+
+Mr Anderson sanoi:
+
+"Ei, se oli eräälle herralle, joka tuli vaunuun joukko sanomalehtiä
+kainalossaan; yksi matkustajista, pitkä, hieno herra, punaisilla
+hiuksilla. Hän oli ollut alhaalla laiturilla ja ostanut lehdet ja
+seisoi, katsellen tosiaankin silmiinpistävän röyhkeästi kreivinnaa. Ja
+tuskin oli kreivinna päästänyt laukauksensa häntä vastaan, ennen kuin
+hän kääntyi meidän puoleemme ja sanoi: 'Mr Anderson ja mr Inderdale,
+olkaa ystävällisiä ja auttakaa minua tuota miestä vastaan. Hän on koko
+matkan piinannut minua julkealla ja hävyttömällä tirkistämisellään'."
+
+"Eikö punatukkainen tullut hämilleen?" kysyi Krag.
+
+"Kyllä, hän kävi tosiaankin jonkun verran hämilleen ja sanoi: 'Kaunis
+neiti, te erehdytte, tarkoitukseni ei ole ollut kiusata teitä. Vaan jos
+niin haluatte, häviän minä, jäljettömiin, kaunis neiti, häviän
+olemattomiin, hyvästi'."
+
+Tämän jälkeen kumarsi hän ja vetääntyi toiseen vaunuun.
+
+"Muuten", lisäsi mr Anderson kuiskaten, "täytyy minun pyytää teidän
+esiintymään ystävääni mr Inderdalea kohtaan hienotunteisemmin, eikä
+viittaamaan, että _hän_ saattaisi heittää hävyttömiä katseita naisiin.
+Mr Inderdale kuuluu luottamusneuvostoon Wisconsinissa ja kustantaa
+sanomalehteä 'Enkelisiipien suhina', niin, että ymmärrätte --"
+
+"Kuinka paljon ansaitsee hän tuolla sanomalehdellä?" kysyi Krag.
+
+"Herraseni" alkoi mr Anderson vakavasti Inderdalen muristessa
+tyytymättömänä, "herraseni, te --"
+
+Mutta Krag viittasi keskeyttäen.
+
+"Hysh", sanoi hän "minä ajattelen."
+
+Kolmen minuutin kuluttua kysyi mr Anderson:
+
+"Joko olette ajatellut?"
+
+"Olen."
+
+"Mitä ajattelitte?"
+
+"Olen ajatellut", sanoi Krag, "kuuluivatko kreivinnan sanat tosiaankin:
+'Mr Anderson ja mr Inderdale, auttakaa minua tuota herraa vastaan!'"
+
+"Kyllä, aivan niin."
+
+"Hän sanoi selvästi kummankin herran nimen?"
+
+"Sanoi, ja hän oli hirveän pahoillaan."
+
+Krag nyökkäsi tyytyväisenä.
+
+"Tunnen itsessäni", sanoi hän, "ettei ole vaikeata löytää
+kaulakoristetta."
+
+Auto oli saapunut perille erään suuren, nykyaikaisen vuokrakasarmin
+edustalle kaupungin läntisellä reunalla ja herrat astuivat ulos.
+
+Ilta oli pimeä, mutta sähkökaarilamppu jossain läheisyydessä valaisi
+seuruetta heikosti.
+
+"Jos tarvitsemme autoa myöhemmin", sanoi mr Anderson, "on parasta, että
+annamme sen seistä täällä. Asbjörn Krag oli samaa mieltä ja kuljettaja
+sai määräyksen odottaa."
+
+Samalla hetkellä kun seuran piti astua yli jalkakäytävän, ilmestyi
+varjosta ihminen ja kiiruhti heidän ohitseen.
+
+Se oli mieshenkilö, leveäharteinen, tanakka ja alle keskimitan.
+Lyhdynvalossa pani Asbjörn Krag merkille, että miehellä oli hyvin
+terävät kasvojenpiirteet ja tavattoman ruskea iho. Hänessä oli jotakin
+merimiesmäistä, oli sangen lyhyt takki ja käveli kädet taskuissa.
+
+Mutta Krag pani merkille myös jotain muuta: Mies joka sivuutti heidät,
+katseli kaikkia kolmea herraa huomattavalla mielenkiinnolla ja myöskin
+Krag joutui hänen terävien silmiensä tarkkailun alaiseksi.
+
+"Tunnetteko tuon miehen?" kysyi Krag.
+
+"Ei", vastasi mr Anderson, "mutta minä luulin, että hän tunsi teidät.
+Hän katseli meitä sangen tarkkaan."
+
+Miehen askeleet häipyivät pimeyteen.
+
+Käytävässä avasi mr Anderson hissin oven. Hissi oli tavallinen, avara,
+automatinen, hyvin valaistu ja nappula joka kerrosta kohti.
+
+Mr Anderson painoi nappulaa n:o 4 ja hissi nousi hitaasti ylös.
+
+"Asutte neljännessä kerroksessa", sanoi Asbjörn Krag, "ja varas hävisi
+akkunan läpi. Se on perin omituista."
+
+"Odottakaapahan vain", sanoi mr Anderson, "niin minä näytän teille,
+miten punatukkainen mies häviää akkunan läpi neljännessä kerroksessa."
+
+
+
+
+III.
+
+KREIVINNA ORLOFFIN SELITYS.
+
+
+Asbjörn Krag oli erittäin utelias tekemään venakon tuttavuutta. Kun hän
+oli keskustellut viisi minuuttia kummankin amerikalaisen kanssa, oli
+hän vakuutettu, että hänellä oli pari lurjusta edessään. Mutta ennen
+kuin hän oli nähnytkään kreivinna Orloffia, oli hän vakuutettu, että
+hän petti liiketovereitaan, jalosukuisia herroja Anderson ja Inderdale
+ja että hän otaksuttavasti oli yhteistoiminnassa itse varkaan, tuon
+salaperäisen punatukkaisen kanssa.
+
+Mitenkä oli etsivä tullut tuohon vakaumukseen?
+
+Ensikseenkin, koska hän oli tullut selvyyteen siitä, että punatukkainen
+oli ollut madame Orloffin matkaseurana. Krag oli itsekseen tullut
+siihen käsitykseen, amerikalaisten kertoman perusteella, tapaamisesta
+Lilleströmmenissä.
+
+Molemmat amerikalaiset olivat yllättäneet kreivinnan. Hän ei ollut
+odottanut tapaavansa heitä ennen kuin junan saavuttua Kristianiaan. Sen
+vuoksi täytyi hänen kiireesti järjestää niin, etteivät amerikalaiset
+saisi huomata hänen olevan yhtä seuraa punatukkaisen kanssa. Hän pani
+ajattelematta toimeen pienen komedian hävyttömästä tirkistyksestä ja
+tunkeilevasta vieraasta. Ei ole ihmettelemistä, että punatukkainen ensi
+hetkellä tuli vähän hämilleen. Vaan ettei hänen tarvitsisi olla
+epätietoisena kreivinnan käyttäytymisen syistä, sanoi tämä ääneen ja
+selvästi: "Herra Anderson ja herra Inderdale, olkaa ystävällisiä ja
+auttakaa minua tuota herraa vastaan." Tämän kautta tiesi punatukkainen
+ketä herrat olivat ja vetääntyi takaisin.
+
+Kun Asbjörn Krag astui sisään amerikalaisten huoneustoon oli hän siinä
+varmassa käsityksessä, että nämä johtopäätökset olivat oikeita.
+Huoneusto näytti kuten moni muukin "parempi" samanlainen; koko joukko
+pieniä kapistuksia hyllyillä, sohvia tyynyineen, valokuvia kehyksissä
+mahonkipöydällä ja huonoa taidetta seinillä. Saattoi ajatella, että
+huoneusto kuului jollekin pankkitirehtöörin leskelle, joka oli tullut
+pakotetuksi järjestämään elämänsä yksinkertaisemmin ja vähemmän
+suurenmoisesti ja siksi vuokrannut koko "perhevarusteet."
+
+Kreivinna ei näyttäytynyt heti. Lamput paloivat edelleenkin
+huoneustossa ja Asbjörn Krag oli tilaisuudessa pääsemään selville
+huoneuston asemasta.
+
+Herrat ohjasivat etsivän ensin ruokasaliin. Täällä näkyi vielä jälkiä
+keskeytyneestä juhla-ateriasta. Jääjäähdyttäjässä nikkelialustalla oli
+kaksi samppanjapulloa, joista toinen oli avattu, toinen aukasematta.
+Uskonnollisen neuvoston jäsen Wisconsinista sanoi: "No, ja, hm, hm",
+koettaen peittää pulloja lautasliinalla.
+
+Hetkisen katseli Krag tyhjiä osterinkuoria joita oli pinottu
+lautasille, ja jääreunusteista pientä kulhoa jossa oli venäläistä
+kaviaaria ja sanoi:
+
+"Yksinpä lähetysystävätkin Amerikassa osaavat syödä."
+
+Mr Inderdale nykäsi pahastuneena päätään.
+
+"Olemme tilanneet illallisen kolmelle, eräästä hotellista", sanoi hän
+"ja me emme tosiaankaan voi sille mitään, että tavat tässä köyhässä
+maassa ovat totuttaneet hotellin lähettämään kaiken tuon hienouden.
+Minä -- henkilökohtaisesti..."
+
+"Erehdytte täydellisesti", väisti Krag, "tahdoin ainoastaan lausua
+ihastukseni. Yksinpä norjalais-amerikalainenkin olisi saattanut hävetä
+jos olisi tarjonnut ylhäiselle ja kauniille naiselle yksinkertaisempaa
+ruokaa."
+
+"Niin, tietysti, ja, luonnollisesti se on vain sitä kun etsivä
+tarkoittaa", pisti mr Anderson tyynnyttäen väliin ja mr Inderdale
+pöyhistihe vähäsen imarreltuna ja tyytyväisenä.
+
+"Täällä siis seura istui", sanoi Krag, "kun varas tuli eteisen ovesta."
+
+"Minä pidän selviönä", sanoi mr Anderson, "että punatukkaisen
+lurjuksen on täytynyt tulla eteisenovesta, meidän istuessamme ja
+aterioidessamme."
+
+"Kenties oli seura niin iloinen, ettei sen vuoksi kuultu eteisenoven
+käyvän?"
+
+"Kuinka voitte luullakaan!" huudahtivat molemmat yhdestä suusta.
+
+"Tai kenties", jatkoi Krag, ottaessaan pöydältä muutaman
+lyijykynälaskelman, "tai kenties oli seura niin kiintynyt
+arviolaskelmiinsa, ja se oli syynä."
+
+Mr Andersonin onnistui viime hetkellä nykäistä paperin Asbjörn Kragin
+kädestä. Mutta etsivän oli kuitenkin onnistunut panna merkille
+erinäisiä lukuja, jotka olivat paperille kirjoitetut. Ne olivat
+korkeita määriä -- laskelmia dollareista, ruplista ja kruunuista.
+
+"Saatan ymmärtää", sanoi Krag, "että juhlaa ja illallista ei pidetty
+yksinomaan juhlan vuoksi, vaan että oli jokin muu tarkoitus. Herrat
+halusivat lopultakin päästä sopimukseen madamen kanssa esim. maksusta,
+mitä hänellä oli myytävänä. Sopimus saatiin aikaan ja madame _meni
+noutamaan mitä hänellä oli myytävänä_."
+
+Molemmat amerikalaiset säpsähtivät.
+
+"Erehdytte", sanoi mr Anderson. "Te panette kokoon yksityiskohtia,
+joilla ei ole pienintäkään tekemistä asian kanssa. Ja asia on se, että
+kreivinna Orloffin kaulakoriste on varastettu. Se, eikä mitään muuta.
+Olkaa ystävällinen ja pysykää siinä."
+
+"Sehän on juuri mitä minä teen", vastasi Krag, antamatta toisen
+äkäsyyden itseään lainkaan häiritä, "haluan nimittäin saada
+todennetuksi minkä syyn takia madame läksi pöydästä."
+
+"Hän aikoi tuoda kirjeen käsilaukustaan. Mutta tuossahan kreivinna
+onkin. Hän saattaa itse kertoa koko asian teille."
+
+Verhot liukuivat syrjään ja kreivinna Orloff astui sisään. Hän meni
+suoraan Asbjörn Kragin luo, ojensi hänelle kätensä ja sanoi ranskaksi:
+
+"Eikö totta, te olette poliisimies, jonka piti tuleman. Voitteko
+hankkia takaisin koristeeni?"
+
+"Varmasti", vastasi Krag, katsellen tarkasti venakkoa, "kun vain saan
+tietää kolme asiaa."
+
+"Mainitkaa ne, herrani!"
+
+"Missä varkaus tapahtui, minkänäköinen varas oli ja mistä akkunasta hän
+hävisi?"
+
+Asbjörn Krag lausui nämä sanat hitaasti ja painolla, kuten olisi
+halunnut panna niihin jotain erityistä merkitystä, mutta itse asiassa
+saadakseen itselleen aikaa muodostaa käsityksensä venakosta.
+
+Hän ajatteli:
+
+Hän on kaunis. Hän on 30 vuotias. Hän on viisas. Hänellä on kylmät ja
+laskevat silmät. Hän esiintyy kuin mailmannainen. Hän ei anna noiden
+kahden rötkäleen Villistä Lännestä käyttää itseään hyväkseen. Kun hän
+pakoittautuu olemaan heidän seurassaan, tapahtuu se varmasti sentähden,
+että hänellä on siitä jotakin etua. Hänellä on jokin tärkeä syy
+oleskelunsa Kristianiassa, muuten hän ei menettäisi aikaansa täällä.
+
+"Seuratkaa mukana", sanoi kreivinna, "niin näytän teille kaikki!"
+
+Hän meni edellä toiseen salonkiin ja herrat seurasivat perässä.
+
+Mr Anderson kiiruhti huomauttamaan:
+
+"Etsivä tahtoo välttämättömästi tietää, miksi jätitte aterian ja
+menitte tähän huoneeseen. Niin kuin sillä olisi jotakin merkitystä
+kaulakoristeen varkauteen, että tulitte täältä hakemaan paria
+kirjettä."
+
+Madame heitti nopean silmäyksen mr. Anderssoniin ja sanoi:
+
+"Niin, minun piti hakea kirjeet."
+
+Krag ymmärsi komedian vaan ei ollut ymmärtävinään. Hän oli kuitenkin
+enemmän kuin ennen vakuutettu, että kaulakoriste ei ollut pääasia tässä
+jutussa.
+
+Kreivinna selitti:
+
+"Seistessäni ja hakiessani esiin kirjeitä hyökkäsi rosvo kimppuuni.
+Otaksuttavasti oli hän seissyt noiden paksujen verhojen takana. Minä
+huusin apua, ja kun varas kuuli, että huoneustossa oli enemmän väkeä,
+repäsi hän itselleen kaulakoristeeni ja syöksyi ikkunalle. Ennen kuin
+ystäväni ehtivät pidättää hänet, oli hän hävinnyt."
+
+Krag meni akkunan luo ja katsoi ulos.
+
+Hän ymmärsi heti, miten pako oli tapahtunut. Akkunan ulkopuolella, joka
+oli ahdasta pihaa kohti, oli pieni rautaparveke ja alapuolella 3:nen
+kerroksen kohdalla oli samanlainen, samaten toisen kerroksen ja siitä
+maahan ei ollut korkeata hyppäystä. Paossa ei ollut mitään vaikeuksia.
+
+Krag tarkasti akkunalaudan hyvin huolellisesti ja näki selviä jälkiä
+valkeassa maalissa. Hän meni takaisin huoneen läpi, sysäsi verhot
+syrjään ja tarkasti lattian.
+
+Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö varas olisi ollut sisällä. Mutta
+Kragilla oli hyvä halu sanoa kreivinnalle:
+
+"Rakas kreivinna, tehän olette itse laskenut hänet sisään."
+
+
+
+
+IV.
+
+VASTAKKAISIA HALUJA.
+
+
+Tähän asti oli koko tutkimus huvittanut Asbjörn Kragia kuten jokin
+leikki. Hän oli nimittäin aivan selvillä siitä, että hänet oli
+onnistuttu saamaan mukaan täydelliseen narripeliin. Ei ainoastaan siinä
+merkityksessä, että asianomaiset pettivät häntä, vaan vielä enemmän
+siksi, että he keskenään pettivät toisiaan. Kragilla oli tosiaankin
+hyvä halu sanoa: "Hyvät herrat, kunnioitettava kreivinna, minä en voi
+olla tekemisissä asian kanssa, missä minua yritetään pitää narrina."
+Mutta hän oli yht'äkkiä saanut personaallista mielenkiintoa, saadakseen
+tietää, mitä kätkeytyi noiden salaperäisten henkilöiden esiintymiseen.
+Siksi päätti hän jatkaa peliä.
+
+"Sallitteko", kysyi Krag, kääntyen kreivinnaan ja oikeastaan vain
+muodon vuoksi ottaen esiin muistikirjan ja kynän, "sallitteko, että
+merkitsen muistiin, minkänäköinen tuo julkea rosvo oli?"
+
+"Luonnollisesti", sanoi madame ja hänen kasvonsa saivat miettivän
+ilmeen, "koetan kertoa niin tarkkaan kuin suinkin."
+
+Vaitiolo. Krag hymyili.
+
+"Onko niin vaikeata", sanoi Krag, "selvittää miehen ulkonäkö?"
+
+Venakko vilkaisi häneen nopeasti:
+
+"Mitä tarkoitatte? Ettekö halua saada mahdollisimman tarkat
+tuntomerkit?"
+
+"Kiitos, kyllä."
+
+Krag näytti erinomaisen vakavalta. Itsekseen mietti hän: "Nyt hän jo on
+keksinyt yhden:" Ja aivan oikein -- venakko alkoi:
+
+"Pitkä ja hoikka, tumma sekä hyvin hieno. Sileäksi ajellut kasvot.
+Kaiketikin kolmen- ja neljänkymmenen vuoden välillä. Puhui norjaa, oli
+norjalainen."
+
+"Kuinka sen tiedätte?" kysyi Krag, "puhutteliko hän teitä?"
+
+"Kyllä, hän kuiskasi muutamia uhkaavia sanoja minulle, käskien minun
+olla hiljaa, muuten hän tappaa. Hänellä oli revolveri kädessä. Sen
+jälkeen repäsi hän koristeen kaulastani..."
+
+"Madame siis ymmärtää myöskin norjankieltä?" kysyi Krag.
+
+"Jonkun verran", sanoi kreivinna hymyillen, "kuulustelkaa vain minua,
+niin saatte huomata. Mieheni käänsi useita norjalaisia teoksia
+venäjäksi."
+
+"Olette siis leski?"
+
+"Olen", vastasi hän, synkän varjon liidellessä yli kasvojen, "mieheni
+kaatui Itä-Preussissa vuosi takaperin. Hän otti osaa Tannenberg'in
+taisteluun."
+
+Krag ymmärsi heti, kiitos kehittyneen vaistonsa, että kreivinna nyt
+puhui totta. Äänessä oli jotain vakavaa ja surullista.
+
+"Kreivi ja kirjainkääntäjä?" mutisi Krag kysyvästi
+
+Kreivinna kävi äkkiä jälleen vilkkaaksi. Hänellä oli oma, melkein
+ärsyttävä tapansa katsoa Kragiin.
+
+"Älkää missään tapauksessa menettäkö käsitystänne venäläisen arvonimen
+takia", vastasi kreivinna. "Voin kertoa teille, että Kaukasiassa
+miehellä ei tarvitse olla kuin viisi eläintä ja huono laidunmaa, niin
+kutsuu hän itseään heti ruhtinaaksi. Mutta me kuulumme tosiaankin
+erääseen sivuhaaraan, kuuluisasta venäläisestä Orloff-suvusta. Vaan
+miehelläni ei ollut kyllin varoja pitää yllä suvun loistoa. Hän oli
+reserviupseeri ja eli hyvin pienillä koroilla. Sen sijaan, että olisi
+tehnyt velkoja, katsoi hän edullisemmaksi tehdä työtä. Hänellä oli
+suuria kirjallisia taipumuksia. Mutta miksi kysytte kaikkea tätä?"
+
+"Siksi", vastasi Krag, "että mieltäni aina kiinnittävät asiakkaitteni
+personaalliset olosuhteet."
+
+"Jatkammeko jälleen tuntomerkkejä", kysyi kreivinna "minä luulin, että
+poliisilla aina on kiire."
+
+"Olette tosiaankin oikeassa", vastasi Krag tarttuessaan
+silminnähtävällä mielenkiinnolla jälleen muistikirjaansa, "siis,
+hänellä oli punainen tukka, eikö totta?" Kesti tosiaankin
+silmänräpäyksen, ennen kuin kreivinna huomasi vastaansanoa. Ja tämän
+pienen hetken oli Kragin katse suurimmalla tarkkuudella kiinnitetty
+häneen. Tyytyväinen, melkeinpä hyväntahtoinen hymy leikki hänen
+suupielissään. Äkkiä säpsähti kreivinna ja hän ei voinut estää hienon
+punan kohoamasta kasvoilleen. Mutta hän hilIitti itsensä pian. Kaksi
+herroista eivät lainkaan olleet huomanneet hänen liikutustaan.
+
+"En ymmärrä, mihin pyritte", sanoi hän, "minähän nimenomaan huomautin
+teille, että mies oli pitkä ja tumma."
+
+Krag näytteli hämilläänolevaa aivan mainiosti.
+
+"Pyydän hyvin paljon anteeksi", sanoi hän, "se oli tosiaankin
+anteeksiantamaton hajamielisyys puoleltani. Ajattelin kokonaan toista
+henkilöä. Ajattelin sitä punatukkaista rautatievaunussa."
+
+"Kuka on teille kertonut hänestä?"
+
+"Nämä molemmat herrat. Mutta muuten aivan sattumalta."
+
+"Se oli vain turhanpäiväisyys", sanoi kreivinna Orloff, "mies
+tirkisteli minua hävyttömästi koko ajan. Jos en olisi matkan johdosta
+ollut niin väsynyt, en kai olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota."
+
+"Ymmärrän", sanoi Krag, "se oli joku, joka halusi seikkailua
+saavuttuaan Kristianiaan. Yksinäinen nainen joka matkustaa, saattaa
+helposti joutua tuontapaisten julkeitten veijarien yrityksille
+alttiiksi, eikö totta, hyvät herrat?"
+
+Mr Anderson myönsi heti, mutta herra Inderdale vetääntyi päättävästi
+taaksepäin.
+
+"Minulla ei ole kokemuksia sellaisten ihmisten joukossa", sanoi
+kreivinna, "enkä halua saadakaan."
+
+Samassa nosti Krag kätensä ylös. Hän kuunteli.
+
+"Minusta tuntuu varmasti kuin kuulisin jotakin ulkoa, eteisen ovelta",
+sanoi hän, "hiipiviä askeleita..."
+
+Molemmat herrat säikähtyivät silmiinpistävästi. Mr Anderson hyökkäsi
+heti ulos ja hänen kintereillään mr Inderdale. Krag jäi näin ollen
+hetkiseksi kahdenkesken venakon kanssa ja se oli hänellä
+tarkoituksenakin.
+
+Hän kumartui kreivinnaa kohti ja sanoi kuiskaten, mutta päättävästi:
+
+"Minun täytyy ehdottomasti saada puhua kanssanne huomenna, ilman näiden
+herrojen läsnäoloa. Tulen tänne täsmälleen kello kaksi. Oletteko
+silloin täällä?"
+
+Hetkisen mietittyään kysyi kreivinna:
+
+"Oletteko ystäväni?"
+
+"Olen", vastasi Krag, "olen teidän ystävänne enemmän kuin näiden
+herrojen. Se on siis sovittu?"
+
+"Emmekö mieluummin voisi tavata jossain hotellissa tai kahvilassa?"
+
+"Ei, mieluimmin täällä, sillä minulla on jotain vakavaa kanssanne
+puhuttavana."
+
+"Silloin se riippuu siitä jos saan molemmat herrat täältä pois siksi."
+
+Amerikalaiset tulivat sisälle jälleen.
+
+"Ei siellä mitään ollut", sanoi mr Anderson.
+
+Krag ei osottautunut olevan vähääkään hämillään tai hämmästynyt.
+
+"On joka tapauksessa parasta olla varovainen, koska näyttää siltä, että
+teitä seurataan. Nyt olen kuitenkin saanut täysin tyydyttävät
+tuntomerkit ryöstäjästä. Häntä ei, toivon, ole vaikeata löytää. Se on
+varmaankin joku niistä epäilyttävistä olioista, joita poliisin
+silmälläpidon alaisina on koko joukko tällaisena aikana. Kenties jo
+huomenna voin antaa herroille selityksen. Mutta minun on vähäsen
+vaikeata järjestää aikaani, minulla on muitakin asioita
+järjestettävänä. Sopiiko herroille, että tapaamme huomenna kymmenen
+minuuttia yli kahden toisemme Continentalissa?"
+
+Molemmat amerikalaiset katsoivat kysyvästi toisiinsa. Sen jälkeen
+nyökkäsivät he. Kyllä, se sopii mainiosti.
+
+Krag jätti seurueen, kehoitettuaan heitä jatkamaan keskeytynyttä
+illallistaan.
+
+Tultuaan kadulle, missä auto edelleenkin odotti, pani hän jälleen
+merkille merimiespukuisen herran.
+
+Auto odotti aivan katulyhdyn alla ja vieras asettui aivan lähelle
+lyhdynvaloa, voidakseen paremmin nähdä Asbjörn Kragin kasvot.
+
+"Etsittekö minua?" kysyi Krag.
+
+Puhuteltu puristi päätään.
+
+"Etsittekö minua?" kysyi Krag jälleen, tällä kertaa saksaksi.
+
+"En", vastasi toinen.
+
+"Mitä sitte tirkistelette?"
+
+"Se ei kuulu teille."
+
+Krag etsi jotakin taskuistaan.
+
+"Etsittekö mahdollisesti", kysyi hän, "mr Andersonia tai mr Inderdalea,
+tai kenties kreivinna Orloffia?"
+
+"Se ei kuulu teille", sanoi toinen jälleen.
+
+Krag näytti poliisimerkkinsä.
+
+"Eikö?" kysyi hän.
+
+"Se ei sittenkään kuulu teille", sanoi mies yhä enemmän
+luotaantyöntävänä.
+
+"Hyvästi", sanoi Krag.
+
+"Hyvästi, herrani."
+
+Krag astui autoon ja ajaessaan alaspäin ajatteli hän: "Tuo on neljäs
+joka yrittää vetää minua nenästä tänään. Huomenna on minun vuoroni."
+
+
+
+
+V.
+
+KELLO KAHDEN JA KOLMEN VÄLILLÄ.
+
+
+Vähää vailla kello kahta nähtiin Krag väentungoksessa Karl Johanilla.
+Seurassaan oli hänellä yksi etsivän-osaston nuorempia virkamiehiä. Krag
+puhui ja toinen kuunteli tarkkaavaisena, nyökäten silloin tällöin,
+ikäänkuin merkiksi, että oli ymmärtänyt.
+
+"Uudistan siis", sanoi Krag, "että tarkoituksella olen järjestänyt
+tapaamisen noiden molempien herrojen kanssa, estääkseni heidät olemasta
+jossain muussa paikassa. Niin ollen täytyy teidän saada heidät pysymään
+ainakin tunnin ajan Continentalin yksityishuoneessa. On samantekevää
+mitä syitä keksitte. Sanokaa, että minä tulen ja että heidän
+välttämättömästi täytyy odottaa. Ei se niin vaikeaksi teille käy, rakas
+ystävä, keksiä jokin asia pitääksenne keskustelua yllä odotuksen
+aikana. Puhukaa sodasta."
+
+"Mutta herrojen luonteet", kysyi etsivä, "antakaa jonkinlainen viittaus
+niistä."
+
+"Molemmat ovat täydellisiä lurjuksia", sanoi Krag, "muita
+yksityiskohtaisempia tietoja heidän luonteestaan en osaa antaa. Eikä se
+ole välttämätöntäkään. Toinen on pahempi kuin toinen. Hän, joka
+todennäköisesti on suurempi lurjus on nimeltään Inderdale, on
+uskonnollinen ja johtaja eräässä norjalais-amerikalaisessa
+vapaa-uskolaisseurakunnassa, nimeltään 'Enkeliensiivet' tai jotakin
+siihen suuntaan. Kokonaisuuteen nähden ällöttävä mies. Hänen kanssaan
+voitte puhua mailman pahuudesta ja kevytmielisyydestä ja toisen kanssa
+hauskoista varietétytöistä ja sen semmoisista. He ovat hyvät ystävät,
+eroamattomat, kaatakaa niihin wiskyä."
+
+Molemmat etsivät olivat nyt saapuneet Yliopistokadun kulmaan, kun
+Asbjörn Krag pienellä liikkeellä huomautti, että jokin erikoinen oli
+herättänyt hänen mielenkiintoaan. Toinen vilkasi hänen katseensa
+suuntaan.
+
+"Näettekö tuon miehen tuolla, sinisessä puvussa ja lyhyellä takilla?"
+kysyi Krag.
+
+"Näen; hän joka seisoo ja katselee kirjakaupan ikkunassa."
+
+"Aivan oikein. Kello on vielä muutamaa minuuttia vajaa kahdesta ja
+pelkään, että minun täytyy antaa teille vielä yksi tehtävä. Mitä
+ajattelette tuosta miehestä?"
+
+Etsivä katseli tutkien miestä.
+
+"En voi nähdä hänen kasvojaan", sanoi hän, "mutta puvusta päättäen on
+hän merimies -- meriupseeri tai kauppalaivuri. Hän seisoo ja katselee
+ulkolaisia kirjoja; kenties on hän ulkomaalainen."
+
+"On, hän on ulkomaalainen", sanoi Krag, "haluaisin kernaasti saada
+tietää hänen hommistaan. Koettakaa ottaa selvää missä hän asuu. Mutta
+tämän asian takia ette saa jättää molempia amerikalaisia. Luulisin,
+että tapaatte jonkun tovereistanne tähän aikaan Karl Johanilla.
+Pyytäkää hänen seuraamaan merimiestä."
+
+"Eversen tuli äsken juuri vastaan", sanoi etsivä, "hän sivuuttaa meidät
+kyllä pian jälleen, sillä hän kävelee täällä aina edestakaisin
+kävelyaikana, pyydän hänen seuraamaan tuntematonta."
+
+"Tehkää niin; minä tulen hotelliin kolmen ajoissa. Ilmoittakaa
+ovenvartialle."
+
+Etsivät erosivat. Krag otti auton ja ajoi Drammensvejen 230 tapaamaan
+venakkoa. Hänen toverinsa järjesti tyydyttävästi uuden tehtävänsä
+koskeva tuntematonta ja tasan kymmenen minuuttia yli kahden astui
+hän sisään Continentalin yksityishuoneeseen, missä molemmat
+norjalais-amerikalaiset jo istuivat ja odottivat. He olivat toivoneet
+saavansa nähdä Kragin ja hämmästyivät kun toinen astui sisään. Etsivä
+sanoi nimensä, Holmsen, ja selitti, että täytyi odottaa Asbjörn Kragia.
+
+Alussa näyttivät molemmat amerikalaiset happamilta, mutta Holmsenin
+ystävällisyys sai heidät pian paremmalle tuulelle. Pöydälle tuli kylmää
+totia joka äkkiä juotiin, vaikkakin mr Inderdale, tosin ilman suurempaa
+pontta, kiinnitti huomiota siihen, että hän ei kärsinyt väkijuomien
+nauttimista missään muodossa, jos niin tehtiin piti sen tapahtua
+"omassa seurassa." Ja sitä jatkettiin "omassa seurassa."
+
+Oltiinhan yksityisessä huoneessa.
+
+Koska Holmsenilla ei ollut aavistustakaan mistä syystä molemmat herrat
+olivat hakeneet Asbjörn Kragia, ei hän saattanut ruveta puhumaan
+varastetusta kaulakoristeesta. Tämän ymmärsivät herrat heti, eivätkä
+hekään puhuneet mitään. Sen sijaan jouduttiin puhumaan sellaisista
+aineista, kuin lisäytyvästä jumalattomuudesta, joka jumalattomuus teki
+välttämättömiksi sellaiset yritykset kuin "Enkeliensiivet."
+Edelleen kertoi Holmsen viimeisistä tapahtumista "yhdistyneitten
+savupiipunpuhdistajien yhdistyksen" naamiohuveista, joihin iloihin
+poliisin yöllä oli pakko sekaantua. Nämä paljastukset antoivat mr
+Inderdalelle jälleen tilaisuuden puhua hirveästä jumalattomuudesta,
+minkä jälkeen hän pyysi tietoa milloin hän, ei aivan kaukaisessa
+tulevaisuudessa, olisi tilaisuudessa olemaan läsnä tuollaisessa
+juhlassa, voidakseen antaa lehdelleen "Enkelinsiivet", Wisconsinissa,
+silminnäkijän kuvauksen synninlammikoista vanhassa maassa. Tällaisissa
+sivistyneissä ja rakentavissa keskusteluissa kului aika, kello tuli
+lähemmä puolta neljää ja molemmat amerikalaiset herrat alkoivat käydä
+kärsimättömiksi. Silloin tuli muuan palvelija ilmoittamaan, että
+Holmsenia haluttiin puhelimeen.
+
+Holmsen meni puhelinhuoneeseen eteisessä.
+
+Soittaja oli Krag ja hänen äänensä ei ollut enää niinkään leikkisä.
+
+"Tahdotteko sanoa molemmille herroille", sanoi hän, "että minä en voi
+tulla."
+
+"Mitä minä niille sitte teen?" kysyi Holmsen.
+
+"Sanokaa, että minä erään sangen tärkeän asian takia, joka vaatii
+henkilökohtaista läsnäoloani, olen estetty muutamaan tuntiin tulemasta.
+Voimme sopia uudesta tapaamisesta esimerkiksi kello kuusi. Antaa niiden
+tulla konttoriini."
+
+"Tarkoitatteko todellakin, että minun pitäisi vetää niitä ympäri koko
+ajan. Nuo loistokappaleet teeskentelevistä norjalais-amerikalaisista
+inhoittavat minua."
+
+"Saatte tehdä miten haluatte", sanoi Krag, "joko annatte niiden mennä
+tai olette yhdessä, mutta missään tapauksessa ette saa laskea niitä
+silmistänne. Vastaatte siitä, että millä hetkellä tahansa voin saada ne
+käsiini."
+
+"Mutta jos herrat haluavat lähteä kaupungista?" kysyi Holmsen.
+
+"Sitä ei saa sallia millään ehdolla", vastasi Krag.
+
+Ja hiljaa lisäsi hän:
+
+"Oletteko asestettu, Holmsen?"
+
+"Olen", vastasi toinen.
+
+"Silloin ymmärrätte kyllä?"
+
+"Kyllä ymmärrän. Pidän tarkkaa vaaria."
+
+Holmsen, joka Kragin äänestä ymmärsi, että jotakin vakavaa oli
+tekeillä, kysyi edelleen:
+
+"Mitä esteitä olette saanut?"
+
+"Jotakin hyvin ikävää", vastasi Krag. "_On tapahtunut murha_."
+
+"Milloin?" kysyi Holmsen.
+
+"Kello kahden ja kolmen välillä."
+
+"Tulin tänne hotelliin täsmälleen kymmenen minuuttia yli kaksi ja
+silloin istuivat amerikalaiset täällä."
+
+"Ja molemmat ovat koko ajan olleet siellä?"
+
+"Ovat, yhdessä minun kanssani."
+
+"Hyvä, jos seuraatte heitä, niin pankaa tarkkaan mieleenne, mitä he
+puhuvat ja mitä tekevät, mutta älkää puhuko tapahtumasta mitään.
+Molemmat herrat asuvat kalustetussa huoneustossa Drammensvejen 230,
+Olisi hyvä jos voisitte estää heidän menemästä sinne."
+
+"Miksikä?"
+
+"Siksi, että murha on tapahtunut siellä", vastasi Krag.
+
+"Hyvä, teen parhaani."
+
+Holmsen meni jälleen norjalais-amerikalaisten luo ja selitti heille
+syyn Kragin poissaoloon, mikä suuressa määrin tuntui harmittavan
+herroja.
+
+Mr Inderdale nousi suuttuneena ylös ja napitti takkinsa.
+
+"Minä en ymmärrä tuollaisia omituisia lykkäyksiä ja väittelyitä", sanoi
+hän, "luulin, ettei se olisi ollut lainkaan vaikeata täällä
+Kristianiassa saada kiinni varaslurjus."
+
+"Kysymys on siis varkaudesta?" kysyi Holmsen. "Herroilta on
+varastettu."
+
+"Ei meiltä", vastasi mr Anderson, "mutta eräältä rouvalta, hyvin
+hienolta rouvalta."
+
+"Hyvin siveä rouva", mutisi mr Inderdale, siveellisesti päätään
+pudistaen, "kallisarvoinen koriste on varastettu häneltä."
+
+"Ja Krag on saanut kaikki mahdolliset tiedot?"
+
+"Kaikki!"
+
+"Silloin minä ymmärrän kaikki", sanoi Holmsen, "herrat eivät vain
+tunne Asbjörn Krag'in menettelytapoja. Kun hän tällä tavoin sopii
+tapaamisesta tunti tunnin jälkeen merkitsee se vain, että hän on
+jäljillä. Hän haluaa nähdä teidät, hyvät herrat, kello kuusi
+konttorissaan. Se ei tahdo sanoa mitään muuta kuin että Asbjörn Krag
+siihen mennessä on saanut tutkimuksensa valmiiksi ja aikoo esittää
+teidät varkaalle ja jättää koristeen takaisin tuolle ylhäiselle ja
+siveälle rouvalle."
+
+Molemmat amerikalaiset katsoivat ällistyneinä toisiinsa.
+
+"Koristeen, hm", mutisi Inderdale ajatuksissaan.
+
+"Niin", sanoi Holmsen, joka varsin hyvin huomasi amerikalaisen
+salaperäisen hämmennyksen, "koristeen, joka on varastettu."
+
+Mr Inderdale palasi todellisuuteen, "luonnollisesti", huudahti hän
+"luonnollisesti. Uskotteko tosiaankin niin?"
+
+"Olen vakuutettu siitä, hyvät herrat", vastasi Holmsen. "Herrat
+saattavat tyyneesti odottaa. Sitä paitsi on nyt päivällisen aika. Jos
+vain mahtuu yhteen tai toiseen ruokasaliin, gulassit kuin ottavat
+kaiken tilan, niin täällä Kristianiassa saa koko hyvää ruokaa.
+Mihinkään parempaan emme ennen kuutta voi ryhtyä."
+
+"Minä tarjoon", sanoi mr Anderson käsiään hieroen, "Europassa syödään
+ja juodaan hyvin."
+
+Mr Inderdale nosti varottaen kätensä.
+
+"Pöytä jossain syrjässä", sanoi hän, "kunnioittakaa minun moraalista
+vakaumustani."
+
+Herrat lähtivät.
+
+... Sillä aikaa, kun tämä keskustelu tapahtui Continentalissa, oli
+Asbjörn Krag saanut kokea suuren hämmästyksen.
+
+Kun hän kello kaksi saapui kalustettuun huoneustoon Drammensvejen 230,
+tapasi hän venakon yksin kotona, kuten oli odottanutkin. Hän otti
+Kragin vastaan kuten kaikki venäläiset ottavat vieraansa vastaan,
+välttämättömillä paperosseilla.
+
+"Älkäämme hukatko aikaa", sanoi Krag heti, "olkaa avomielinen minulle.
+Miksikä olette pettänyt molempia amerikalaisia?"
+
+"Jos minä nyt kieltäydyn olemasta avomielinen?" kysyi venakko.
+
+"Silloin ei mitään muuta", sanoi Krag nauraen, "kuin että minä yritän
+vakavasti löytää varkaan."
+
+
+
+
+VI.
+
+HISSI.
+
+
+Venakko ei edes yrittänytkään peittää hermostuneisuuttaan ja
+suuttumustaan.
+
+"Sen jälkeen kuin eilen minut jätitte", sanoi hän, "olen kovasti
+miettinyt teidän omituista käyttäytymistänne. Olen kiintynyt siihen
+mitä sanoitte, että lupasitte olla ystäväni. Pysyttekö siinä?"
+
+"Täydellisesti", sanoi Asbjörn Krag, "minut ovat kylläkin palkanneet
+nuo kaksi amerikalaista herraa, mutta kun olen tullut vakuutetuksi,
+että kaikki kolme koetatte valehdella minulle, olen valinnut olla
+ystävä eniten miellyttävän kanssa. Ja olen valinnut teidät. Mutta teen
+sen vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada selvän valheesta ja
+totuuden esille."
+
+Venakko kuunteli tarkkaavaisena jokaista sanaa kuin Asbjörn Krag lausui
+ja kun hän oli huomaavinaan eräänlaisen sydämellisyyden etsivän
+äänessä, tyyntyi hän jonkun verran.
+
+"Annan teille tiedon, joka kenties ei teitä niinkään paljoa
+hämmästytä", sanoi hän, "Mitään kaulakoristetta ei ole varastettu."
+
+"Olette oikeassa, rouvani", vastasi Krag, "tämä tieto ei hämmästytä
+minua lainkaan. Saatte luvan myöntää vielä erään asian, ennenkuin
+pääsemme kunnollisen keskustelun alkuun."
+
+"Ja se on?" kysyi hän uteliaana.
+
+"Ei löydy myöskään mitään varasta", vastasi Krag.
+
+Venakko käänsi katseensa pois, kuten olisi hävennyt sitä komediaa, jota
+oli näytellyt.
+
+"Olette oikeassa", vastasi hän, "myönnän sen kernaasti, sillä te
+ymmärrätte sen joka tapauksessa. Ei ole mitään varasta. Kaikki on minun
+keksintöäni; se on kenties ollut huono juoni, mutta minulla oli
+määrätty tarkoitus sillä ja minun täytyi toimia nopeasti."
+
+"Antakaa minun kuulla tarkoitus", pyysi Krag.
+
+"Silloin täytyy minun antaa teidän tietää", sanoi hän, "asioiden
+todellinen laita ei mitenkään voi kiinnittää poliisin mieltä.
+Kysymyksessä ei ole mikään rikollinen juttu."
+
+"Onko se mahdollisesti rakkausjuttu?" kysyi Krag hymyillen.
+
+"Ei; ei sekään. Mutta poliisilla ei ole oikeutta sekaantua siihen."
+
+"Unohdatte", sanoi Krag, "että on tehty ilmoitus. Ulkomaalaiset, jotka
+näyttelevät sellaisia komedioja, saattavat helposti saada kanteen
+väärästä ilmoituksesta."
+
+"Minä en ole ilmoittanut asiata", sanoi madame, "ne ovat herrat
+Anderson ja Inderdale."
+
+"Mutta nuo herrat ovat menetelleet hyvässä uskossa niin, eikä voida
+siis rangaista."
+
+"He eivät lainkaan ole toimineet hyvässä uskossa", huudahti hän melkein
+sydämistyneenä. "Nuo herrat tietävät yhtä hyvin kuin minäkin, että
+mitään koristetta ei ole varastettu."
+
+Kragin täytyi nauraa.
+
+"Se oli hämmästyttävä tieto", sanoi hän. "Se tuli tosiaankin
+yllätyksenä. Minä luulin, että se olitte te, rouvani, joka syystä tai
+toisesta yrititte pettää noita kahta, nyt huomaan teidät kaikki samalla
+tasolla. Sepä oli hämmästyttävää. Ja nyt minun täytyy myöntää, että
+minä en näe selityksen vilahdustakaan siihen, miksi on pyydetty minun
+apuani."
+
+"Kaikesta huolimatta olen se minä, joka olen koettanut pettää toisia",
+vastasi hän, "ja mikäli saatan ymmärtää, olen siinä myöskin onnistunut.
+Kerron teille kaikki siksi, että minä en halua poliisin sekaantuvan
+asiaan ja siksi, että tiedän poliisin vapaaehtoisesti vetääntyvän
+takaisin, saadessaan tietää asioiden kulusta. Molemmat herrat, Anderson
+ja Inderdale, ovat pari päivää sitte saapuneet tänne Englannin kautta
+Amerikasta ja minä olen tullut Venäjältä. Olimme sopineet keskenämme,
+että tapaamme täällä kuten on tapa ollut ennenkin. Nuo molemmat herrat
+ovat vuokranneet tämän huoneuston eräitä määrättyjä salaisia kokouksia
+varten."
+
+"Niin pitkälle, olen minäkin ajatellut, oli kaikki totta", sanoi Krag
+"mutta valheet alkavat varmasti Lilleströmmenistä."
+
+"Aivan oikein", vastasi venakko, "nuo herrat saivat sen omituisen
+mielenjuohtuman, että matkustaa minua vastaan Lilleströmmeniin. Se tuli
+odottamatta."
+
+"Nyt olemme tulleet siihen pitkään, punatukkaiseen mieheen
+rautatievaunussa", sanoi Krag.
+
+"Niin", vastasi venakko, "hänen nimensä on Müller. Hän ei ole
+maamiehiäni, mutta tunnen hänet. Minulla on liikeasioita hänen
+kanssaan. Olimme matkustaneet yhdessä hänen kanssaan Tukholmasta ja kun
+juna pysähtyi Lilleströmmenillä, meni hän ostamaan hedelmiä. Sillä
+aikaa nousivat amerikkalaiset junaan. Tiedätte itse, herra etsivä,
+mitenkä minä amerikkalaisilta salasin, että minulla oli mitään
+tekemistä Müllerin kanssa."
+
+"Tiedän", vastasi Krag, "sen teitte tosi-naisellisella tavalla, olitte
+olevinanne kiusaantunut punatukkaisen herran tirkistelystä ja pyysitte
+amerikalaisten suojelusta. Se oli hyvin tehty ja nopeasti ajateltu.
+Mutta ystävänne oli selvästi myöskin sukkela käänteissään, sillä hän
+käsitti asian heti. Saisinko nyt tietää mikä asema herra Müllerillä on
+tässä omituisessa jutussa?"
+
+"Sehän selviää siitä, mitä olen teille puhunut", sanoi venakko. "Minun
+ei kai tarvinne lähemmin selittää niitä salaperäisyyksiä, jotka
+verhoutuvat maailmansodan kulissien taakse. Ostetaan ja myydään
+loppumattomiin ja se ei ole ainoastaan ruokatavarat ja ampumatarpeet,
+jotka ovat kauppatavarana."
+
+"Urkintaa", mutisi Krag, "se oli sitä kuin ajattelinkin."
+
+"Miksi käytätte niin hirveätä sanaa", huudahti venakko kiivaasti
+"sitäkin löytyy eri lajeja, kuten kaikkea muutakin. Monta ihmistä,
+joita viitataan ja sanotaan urkkijoiksi, tekevät velvollisuutensa yhtä
+hyvin kuin nekin, jotka ovat taksoitusluetteloissa."
+
+"Mutta te olette venäläinen, rouvaseni", väitti Krag.
+
+"Minä en ole venäläinen sukujani", vastasi hän päätään pudistaen, "olen
+ollut naimisissa venäläisen upseerin kanssa, hän on kaatunut, meillä ei
+ollut lapsia, minulla ei ole mitään sukulaisia Venäjällä, minä olen
+yksin ja..."
+
+"Niin", sanoi Krag, "jatkakaa."
+
+"Minä toin tullessani", jatkoi hän hetken miettimisen perästä, "eräitä
+kirjallisia tietoja, jotka minun oli onnistunut salaa tuoda ja jotka
+olivat suuresta arvosta."
+
+"Ja jotka herrat Anderson ja Inderdale olisivat vastaanottaneet ja
+myyneet, esim. Saksaan, ja joista teidän piti saada suuremman summan."
+
+"Joka jo osittain on vastaankin otettu, niin, se on aivan oikein",
+lisäsi hän, "niin ovat asiani tällä hetkellä."
+
+"Mutta sitte tulitte yhteyteen herra Müllerin kanssa ja sovitte, että
+_hän_ saisi paperit, siksi, että hän tarjosi enemmän kuin nuo kaksi
+amerikalaista."
+
+"Niin, tai muista syistä", sanoi hän.
+
+"Pelastaaksenne arvonne noiden kahden amerikalaisen silmissä, sovitte
+keskenänne, että hän varastaisi paperit teiltä."
+
+Venakko nyökkäsi.
+
+"Nyt ymmärrätte kaiken", sanoi hän. "Se oli Müller, joka tunkeutui
+huoneustoon eilen illalla, sillä aikaa, kun minä samppanjalasin ääressä
+tein amerikalaisten kanssa kaupan. Olimme juuri tulleet sopimukseen
+ja minä olin tyyneesti mennyt sisimpään huoneeseen noutamaan
+'kauppatavaraa', papereita nimittäin; Müller, joka sillä aikaa oli
+hiipinyt eteisen läpi huoneeseen 'yllätti' minut; hän repäsi paperit
+käsistäni ja niin pian kun näin, että hän oli ehtinyt akkunalaudalle,
+aloin huutaa apua. Molemmat amerikalaiset hyökkäsivät esiin. Mutta
+Müller oli tutkinut kaikki edeltäpäin ja tiesi, että hän helposti
+saattoi päästä alas pitkin rautaparvekkeita. Niin kaikki tapahtuikin.
+Amerikalaiset joutuivat raivoihinsa. Jos herrat eivät olisi olleet
+Amerikasta, jossa tuollaista sattuu useinkin, olen varma, että he
+olisivat alkaneet epäillä minua. Sitä he eivät kuitenkaan tehneet. Sen
+sijaan päättivät he saada varkaan kiinni ja kääntyivät teidän
+puoleenne, herra etsivä. Mutta he eivät tahtoneet sanoa mitä oli
+varastettu, siksi mainittiin vain kaulakoristeesta, jonka minä annoin
+Müllerin käteen ja jonka tämä oli pannut parvekkeelle. He kai luulivat,
+että jos he teidän avullanne pääsevät varkaan jäljille, ei ole mikään
+vaikeus saada häneltä papereita pois. Nyt olen kertonut teille kaiken
+ja teidän kai täytynee myöntää, että poliisi tuskin voi tähän
+sekaantua. Mitä aiotte nyt tehdä?"
+
+Krag katsoi kelloaan.
+
+"Kymmenen minuutin kuluttua", sanoi hän, "tapaan minä molemmat
+amerikalaiset eräässä hotellissa, alhaalla kaupungissa."
+
+Venakko nousi ylös.
+
+"Menen takaisin hotelliini", sanoi hän, "jos teillä ei ole mitään sitä
+vastaan, seuraan teidän mukananne alas kaupunkiin. Olen väsynyt ja
+haluan vähän levätä ennenkuin..."
+
+"Ennenkuin?" kysyi Krag.
+
+"Ennenkuin matkustan", sanoi hän ja katsoi tutkivasti etsivää.
+"Ajattelen matkustaa tieheni illalla. Onko teillä mitään sitä vastaan?"
+
+"Ei missään tapauksessa", sanoi Krag, "varsinkin jos otatte molemmat
+amerikalaiset ja herra Müllerin mukaanne. Me emme ole lainkaan
+iloissamme, saadessamme sen tapaista väkeä joukkoomme."
+
+Venakko napitti vaitiollen hansikkaansa. Hän ymmärsi, että Krag
+ajatteli karkotusta.
+
+"Eikö täällä huoneustossa ole mitään teille kuuluvaa?" kysyi Krag, kun
+he olivat astumassa eteiseen.
+
+"Ei mitään" sanoi hän ja löi oven lukkoon.
+
+Krag painoi hissinappulaa ja tämä tuli hitaasti ylös, samalla kun
+huriseva ääni ilmoitti sen olevan kulussa.
+
+Huokaus kuului koneistosta ja hissi pysähtyi heidän eteensä.
+
+Krag aukasi oven.
+
+Sisällä istui, veltosti hissikorin seinään nojaten, kuollut mies.
+Hänellä oli verta paidanrintamuksessa, takinkauluksessa ja
+hansikkaissa.
+
+Venakko päästi kirkunan.
+
+Krag katsoi kuollutta ja ymmärsi, että se oli urkkija Müller.
+
+
+
+
+VII.
+
+MÃœLLER.
+
+
+Kreivinna Orloff oli käynyt kuolonkalpeaksi. Hän ei näyttänyt
+merkkiäkään, että olisi tahtonut syöksyä hissiin ja heittäytyä tapetun
+yli. Hän seisoi vain kuin kivettyneenä ja tirkisti kuollutta. Hänen
+kalpeat kasvonsa kutistuivat kauhusta ja hämmästyksestä.
+
+Krag ajatteli: "Mitä hän lienee tehnytkin, tätä hän ei ainakaan ole
+odottanut."
+
+Kragin täytyi tukea häntä, sillä hän oli kaatumaisillaan.
+
+"Se on hän", mumisi hän kauhistuneena ja poissa suunniltaan, "se on
+hän. Oi, suuri Jumala, hän on kuollut."
+
+"Hän on murhattu", sanoi Krag, "hänellä on verta takinkauluksessa.
+Näyttää siltä kuin olisi hän saanut piston rintaansa. Koettakaa hillitä
+itseänne, niin minä tutkin häntä likemmin. Tahdotteko, että saatan
+teidät takaisin huoneustoon?"
+
+Häntä vapisutti.
+
+"Ei, ei, Jumalan tähden", sanoi hän, "älkää jättäkää minua yksin."
+
+Hän nojasi itseään rapun kaidepuihin. Krag kuuli miten hän vapisi ja
+värisi. Hän tirkisti hissiin omituinen, kauvaskatsova ilme silmissään.
+Hänestä sai sen vaikutuksen, kuin unissakävijästä.
+
+Asbjörn Krag astui hissikoriin, joka natisi hiljaa hänen jalkainsa
+alla. Tuon liikkeen vaikutuksesta putosi kuolleen kävelykeppi alas ja
+kuollut vaipui vielä enemmän kasaan hissin nurkkaan.
+
+Kragin jalka tapasi johonkin helähtävään esineeseen. Hän otti sen ylös.
+Se oli pitkä, terävä ja verinen tikari.
+
+Etsivä pani merkille, että se ei ollut mikään tavallinen tikari, vaan
+erikoismallinen, hienoilla koristeilla; mutta nyt hänellä ei ollut
+tilaisuutta sitä tutkia. Hän pisti tikarin hissikorin teräsverkkoon ja
+kumartui kuolleen yli.
+
+Kuollut oli vielä lämmin. Urkkija oli tapettu muutama minuutti sitten.
+
+Krag mietti hetkisen.
+
+Hän palautti mieleensä mitenkä hän, kun ensin oli painanut nappulaa,
+oli seissyt ja kuunnellut hissin kulkua läpi kerrosten. Sikäli kun hän
+saattoi muistaa, kului tähän matkaan niin pitkä aika, että hissin
+täytyi tulla aina alakerrasta asti.
+
+Mitään taistelun jälkiä ei hississä näkynyt.
+
+Nopeaan antoi Krag silmiensä ohi käydä mitä hän arveli hississä
+tapahtuneen.
+
+Urkkija Müller oli tullut tapaamaan venakkoa.
+
+Murhaaja oli seissyt ja odottanut häntä.
+
+Heti kun Müller oli istuutunut hissiin, oli murhaaja tullut perässä,
+työntänyt tikarin hänen rintaansa, mennyt jälleen ulos ja sulkenut
+rautaoven jälkeensä, niin että hissi saattoi toimia.
+
+Siitä silmänräpäyksestä siihen asti kunnes Krag pani hissin käyntiin,
+ei kukaan ollut käyttänyt hissiä.
+
+Urkkija Müllerillä ei ollut aikaa taistella murhaajan kanssa, niin
+äkkiä oli hyökkäys tapahtunut. Sitä paitsi ei Müller varmaankaan ole
+tuntenut häntä, sillä tuskinpa hän muuten olisi tyyneesti istunut
+sohvassa ja laskenut kuolinvihollistaan kimppuunsa.
+
+Krag käänsi kuolleen kankean paidanrinnuksen ja tarkasti haavaa. Iskun
+on täytynyt olla voimakas ja varmalla kädellä tehty, kuolema on
+varmasti seurannut silmänräpäyksessä.
+
+Nyt tapahtui jotakin, joka katkasi omituisen ja hirvittävän tilanteen.
+
+Krag kuuli askeleiden tömisevän alhaalla, porttikäytävän
+marmorilaatoilla ja heti sen jälkeen kuului napsahdus hississä.
+
+Joku seisoi alhaalla ja tahtoi saada hissin alas voidakseen ajaa sillä
+ylös. Kuului useita kärsimättömiä napsahduksia. Krag katsoi alas läpi
+hissirummun ja huomasi pienen pojan paketti kainalossa.
+
+Etsivä huusi, että hissi oli epäkunnossa ja mutisten alkoi poika nousta
+rappuja ylös.
+
+"Oli joka tapauksessa onni", ajatteli Krag, "ettei poika tullut ensin.
+Hän olisi varmastikin säikähtyneenä alkanut reistailemaan ja hävittänyt
+kaikki jäljet."
+
+Hän huusi venakolle, että tämä estäisi asiaankuulumattomien ja
+uteliaitten ihmisten lähenemisen. Sen jälkeen asettui hän nelinkontin
+ja tutki lattian. Sulanut lumi esti kuitenkin selittämästä erikoisia
+jalanjälkiä. Tutkittuaan myöskin hissin seinämät ja koneiston astui hän
+ulos.
+
+"Kuollut?" kysyi venakko.
+
+Krag nyökkäsi.
+
+"Hän on saanut iskun läpi sydämensä", sanoi hän, "mies on kuollut
+silmänräpäyksessä. Paras rouvaseni", lisäsi hän, "puhuitte
+matkustamisesta, mutta tämän jälkeen on teidän toistaiseksi mahdoton
+saada matkustaa. Menkää sisälle huoneustoon ja antakaa oven olla auki.
+Minä tulen heti. Minun täytyy hankkia apua, saadakseni kuolleen pois."
+
+Vastenmielisesti ja vielä kauhusta vapisten kääntyi venakko takaisin
+huoneustoon, mutta jäi seisomaan ensimäiseen huoneeseen. Ensin oli
+hänellä tarkoituksena mennä huoneeseen, joka oli häntä varten varattu,
+mutta hän pysähtyi kynnyksellä, aivan kuin olisi pelännyt näkevänsä
+jotakin tuolla sisällä ja kääntyi vapisten takaisin.
+
+Krag tuli heti perässä. Hänellä oli verinen tikari kädessä.
+
+"Oli mainiota, että poika tuli", sanoi hän, "nyt olen lähettänyt hänen
+hakemaan apua. Ja jos en väärin kuule, tulevat konstaapelit jo; noista
+kopisevista askeleista ei juuri erehdy."
+
+Krag meni akkunan luo ja antoi päivänvalon langeta tikarille. Se oli
+ranskalaista tekoa. Krag löysi erään Lyonfirman leiman terässä. Hän
+tutki tarkkaan kaiverrukset ja koristukset kahvassa. Puolittain
+itsekseen mutisi hän:
+
+"P. L. ja kiemura ympärillä ja yläpuolella kruunu. Hm, luultavastikin
+ulkomaalainen."
+
+Hän heräsi ajatuksistaan, kuullessaan liikettä nurkasta, jossa venakko
+seisoi.
+
+Krag katsahti sinne.
+
+"Mikä on, rouvaseni?"
+
+"Ei mitään", vastasi hän matalalla äänellä. "Onko se tuo tikari, jolla
+murha tehtiin?" kysyi hän.
+
+"On", vastasi Krag.
+
+Siirtyen eteenpäin, tuli hän hiljaa lähemmäksi, silmät suurina ja
+kauhistuneina.
+
+"Haluatteko nähdä sen?" kysyi Krag, katse koko ajan kiintyneenä hänen
+kasvoihinsa ja tullen liikutetuksi yliluonnollisesta kiillosta venakon
+silmissä.
+
+Krag kuuli hänen puhuvan itsekseen, aivan kuin olisi käännellyt
+unissaan:
+
+"Se ei ole mahdollista", kuiskasi hän, "se ei ole mahdollista. Se ei
+_voi_ olla mahdollista."
+
+Krag hymyili ystävällisesti, tyynnyttääkseen häntä ja ojensi aseen
+häntä kohti.
+
+"Katsokaa", sanoi hän, "katsokaa vain. Noin kaunis tikari. Eikö
+teidänkin mielestänne, rouva?"
+
+Hän pani verellä tahraantuneen tikarin hänen hansikoituun käteensä.
+
+Venakko tirkisti siihen. Ja nykäsi äkkiä kätensä pois, niin että tikari
+helähtäen putosi lattialle. Hän hätkähti kiivaasti, kuin olisi koskenut
+myrkyllistä käärmettä.
+
+Yht'äkkiä huusi hän kovasti:
+
+"Mahdotonta! Mahdotonta! Mahdotonta!"
+
+Hän uudisti huutonsa kolme kertaa ja joka kerralla kimakammin. Hän oli
+vähällä jälleen kaatua, mutta Krag otti kiinni hänen hartioistaan.
+
+"Mikä on mahdotonta?" kysyi hän lempeästi.
+
+"Se on mahdotonta", uudisti hän vain ja sulki silmänsä, näytti siltä,
+kuin olisi joitakin kauhistuttavia muistoja vaeltanut läpi hänen
+aivojensa.
+
+Hän oli muutamia silmänräpäyksiä aivan suunniltaan, kuiskaten ja
+mutisten jonkinlaisessa kauhuntilassa. Krag kuuli hänen useita kertoja
+sanovan:
+
+"Kuolleet eivät voi murhata. _Kuolleet eivät voi tappaa_."
+
+Oven ulkopuolella kuului ääniä ja askeleita. Konstaapelit tulivat.
+
+Se palautti hänet järkiinsä. Kiivaassa pelossa heittäytyi hän etsivää
+kohti ja huudahti:
+
+"Suojelkaa minua, jumalan tähden, suojelkaa minua!"
+
+       *       *       *       *       *
+
+Täsmälleen kello kuusi otti Krag vastaan molemmat amerikalaiset
+konttorissaan etsivässä-osastossa. He tulivat yhdessä Holmsenin kanssa
+ja olivat vähäsen liikutettuja hyvän päivällisen johdosta.
+
+Krag otti heidät vastaan tahallaan salaperäisen näköisenä.
+
+"Hyviä uutisia?" kysyi mr Anderson.
+
+"Minulla on varattuna yllätys teille, hyvät herrat", vastasi Krag.
+
+Hän aukaisi oven viereiseen huoneeseen.
+
+"Tuolla sisällä istuu eräs herra, jota luulen teidän olevan
+mielenkiintoista tervehtiä. Tehkää hyvin, herraseni."
+
+Molemmat amerikalaiset astuivat odottavan näköisinä sisään.
+
+Samassa asennossa ja puettuna samaan veriseen turkkiin kuin hän oli
+löydetty hissikorista, istui kuollut Müller sohvankulmassa.
+
+"Mies rautatievaunusta", mumisi mr Inderdale säikähtäneenä.
+
+"Kuka se on?" kysyi mr Anderson neuvottomana. "Mikä hänen on? Onko hän
+kuollut?"
+
+"Se on Müller" vastasi Krag kevyesti. "Hän on murhattu pari tuntia
+sitte."
+
+Amerikalaiset katsoivat toisiinsa.
+
+"Müller", sanoivat molemmat ymmärtämättöminä. "Müller?..."
+
+He eivät tunteneet häntä.
+
+
+
+
+VIII.
+
+EVERSENIN HÄMMÄSTYS.
+
+
+Kummankin amerikalaisen hämmästys oli niin väärentämätöntä, että Kragin
+ei hetkeäkään tarvinnut epäillä. Noilla kummallakaan ei varmasti ollut
+mitään tekemistä murhan kanssa. Kuolleen näkeminen teki molempiin
+selvästi järkyttävän vaikutuksen. Asbjörn Krag antoi heidän tyyneesti
+seistä, tarkastellen jokaista elettä heidän kasvoillaan.
+
+Niin pian kuin he olivat jonkun verran tyyntyneet, mutisi mr Inderdale
+hartaalla äänellä muutamia sanoja, jotka hän katsoi tilaisuuteen
+sopiviksi. Mutta Krag vaiensi hänet.
+
+"Ei ole lainkaan tarpeellista, että jatkatte teeskentelyänne täällä",
+sanoi hän, "kuten näette, on edessämme jotakin paljon vakavampaa, joka
+ei lainkaan kehoita lörpöttelyyn. Siis: olkaa vaiti."
+
+Mr Inderdale loukkaantui ja katseli taivaaseen. Hän katsoi ystäväänsä,
+kuten olisi tahtonut sanoa: Tuollaista pilkkaamista vastaan en minä voi
+muuta kuin taukoamatta pestä käsiäni.
+
+Mr Anderson kysyi:
+
+"Olen muistavinani, että lausuitte kuolleen nimen, Müller, eikö niin?"
+
+"Kyllä", vastasi Krag, "ja sitä te ette tiennyt, saatan minä ymmärtää."
+
+"Ei."
+
+"Oletteko mahdollisesti tuntenut hänet jollain toisella nimellä?"
+
+"Ei", vastasivat molemmat varmasti.
+
+"Tunnette hänet samaksi punatukkaiseksi herraksi jonka näitte junassa,
+eikö totta?"
+
+"Hän se on", vastasi mr Anderson. "Sen voi kreivinna Orloff vielä
+paremmin todistaa. Missä on kreivinna?"
+
+Vastaamatta tuohon suoraan kysymykseen, jatkoi Asbjörn Krag
+kuulusteluaan.
+
+"Ja kenties herrat myöskin hänessä tuntevat saman miehen, joka varasti
+kaulakoristeen venäläiseltä rouvalta?"
+
+"Hänen se täytyy olla", vastasi mr Anderson, "näin hänet ainoastaan
+silmänräpäyksen ajan ennen kuin hän hävisi akkunan läpi. Mutta minä
+olen aivan varma, että se on hän."
+
+"Vai niin", sanoi Krag ja antoi merkin pöytäkirjurille, "nyt olemme
+siis selvillä siitä. Ja sitte tulee kaulanauha; siitä olemme myöskin
+saaneet selvän."
+
+Kuten sattumalta, meni Krag suuren kirjoituspöydän luo ja kaiveli
+paperien joukossa, mutta vastapäätä olevan suuren peilin avulla saattoi
+hän koko ajan pitää amerikalaisia silmällä. Hän näki miten miehet
+vaihtoivat sekavia katseita.
+
+Pöydällä olevasta mahonkilaatikosta otti etsivä jotakin, jonka antoi
+välkkyä ilmassa. Se oli kaunis ja kuten näytti, arvokas
+helmikaulanauha.
+
+"Tässä se on", sanoi hän.
+
+Mr Anderson hyökkäsi esiin, mutta hänen liikkeensä olivat aivan liian
+tehdyn innokkaat.
+
+Kun amerikalaiset olivat hetkisen katselleet koristetta, pudisti hän
+valittavasti päätään ja sanoi:
+
+"Tämä on myöskin kaunis koriste, mutta se ei ole oikea."
+
+"Me emme halua saada mitään joka ei meille kuulu", lisäsi mr Inderdale
+vakavasti. "Charles, anna heti poliisimiehelle koriste takaisin, se ei
+ole meidän. Mutta jos sallitte, herrani, että tutkin kuollutta..."
+
+Hän otti pari hiipivää askelta sohvaan päin, mutta Krag esti hänet.
+
+"Mitä uskallatte?" kysyi etsivä, "teidän ei pidä sekaantuman poliisin
+asioihin."
+
+"Minä ajattelin vain", änkytti mr Inderdale, "että olisin voinut
+auttaa..."
+
+Mr Anderson tahtoi avustaa toveriaan:
+
+"Rankaiseva oikeus", sanoi hän, "on selvästi pidättänyt suurvarkaan.
+Tuon kaulakoristeen on hänen täytynyt varastaa jostain muualta. Mutta
+minulla on kokemusta tuollaisista varaslurjuksista ennestään, herra
+etsivä, minä tiedän, kuinka sukkelia ne ovat kätkemään varastamiaan
+tavaroita, olen kerran ollut tekemisissä varkaan kanssa, jolla oli
+timantti kätkettynä keinotekoiseen silmäänsä. Jos saan auttaa teitä
+tarkastamaan, niin minä..."
+
+"Niin, tosiaankin Charles, auta sinä reipasta poliisimiestä", sanoi mr
+Inderdale puuhissaan.
+
+Krag asettui äkkiä kuolleen ja amerikalaisten väliin.
+
+"Riittää nyt, hyvät herrat", sanoi hän päättävästi, "olen näytellyt
+tämän pienen komedian siksi, että halusin todentaa, missä määrin toiset
+tiedot joita olen saanut, ovat oikeita. Tiedän nyt varmuudella, että se
+on kokonaan muuta kuin te etsitte, eikä mitään kaulakoristetta. Siispä
+voin teille ilmoittaa, että tätä koristetta emme lainkaan ole löytäneet
+kuolleelta, eikä mitään muutakaan koristetta. Eikä myöskään paperia",
+lisäsi hän painolla.
+
+"Eikä myöskään paperia", mutisi mr Inderdale kauhistuneena.
+
+"En ymmärrä, mistä paperista puhutte", sanoi mr Anderson, "se on muuten
+kreivinna Orloff, joka on menettänyt koristeensa. Te ette ole
+vastuunalainen käytöksestänne ylhäistä ulkomaalaista naista kohtaan.
+Menen valittamaan kreivinnalle. Tule, Abraham, niin menemme."
+
+"Niin, tule Charles", vastasi mr Inderdale sukkelaan ja otti hattunsa.
+Korkea savupiippu päässä muistutti hän saarnaajaa, joka on matkalla
+tarkastamassa seurakuntaa. He kiiruhtivat ovelle äänettömillä
+kummikoroillaan.
+
+"Sehän nyt tavaton kiire oli", huusi Krag heidän jälkeensä. "Näyttää
+ihan, kuin olisitte peloissanne meidän läheisyydessämme. Älkää vain
+menkö liian kauvaksi."
+
+Anderson kääntyi takaisin.
+
+"Liian kauvaksi?" kysyi hän, "mitä sillä tarkoitatte?"
+
+"Teidän ei tule unohtaa", sanoi Krag, "että olette tavalla tai toisella
+sekaantuneet murhajuttuun. Jos koetatte hävitä, estetään teidät siitä.
+Se oli vain se kuin tahdoin sanoa. Hyvästi."
+
+Hän antoi merkin, että keskustelu oli lopussa ja amerikalaiset
+puolittain ajettiin ulos.
+
+Krag antoi määräyksen, että kuollut annettaisiin istua sohvassa, mutta
+jokin peitto päällä. Niin tehtiin.
+
+"Ettekö ole vielä kuullut mitään Eversenistä?" kysyi Krag kääntyen
+apulaiseen Holmseniin.
+
+"Ei, hän ei vielä ole tullut takaisin. Hän seuraa luonnollisestikin
+merimiespukuista."
+
+Krag näytti miettivältä.
+
+"Niillä jäljillä olisi pitänyt olla parempi mies", sanoi hän. "Eversen
+on liian nuori ja kokematon. Mutta kello kahden aikaan en minä vielä
+tiennyt, että siitä tulisi niin tärkeätä."
+
+"Tarkoitatteko, että merimiespukuisella on jotakin tekemistä murhan
+kanssa?" kysyi Holmsen.
+
+"Olen todentanut, että hänellä on yhteyttä sen talon kanssa missä
+murha tapahtui", vastasi Krag. "Tämä on kansainvälinen murha ja
+merimiespukuinen on ulkomaalainen. Toivoisinpa, että Eversen heti olisi
+täällä."
+
+Kun etsivä oli kerännyt muutamia papereita, joihin hän oli tehnyt
+muistiinpanoja, meni hän nämä kädessä etsivänpoliisin päällikön
+yksityiseen konttoriin. Päällikkö ei ollut siellä. Eräs nainen odotti
+häntä. Se oli kreivinna Orloff. Hän oli jo ehtinyt tyyntyä jonkun
+verran, mutta oli vielä hyvin kalpea. Kun Krag astui sisään, hypähti
+hän säikähtyneenä paikaltaan, kuten olisi odottanut jotakin toista.
+
+Etsivä huomasi tämän.
+
+"Voitte olla aivan rauhallinen", sanoi hän, "tänne ei tule kukaan ketä
+teidän tarvitsee pelätä."
+
+Hän katsoi papereihinsa.
+
+"Haluaisin kernaasti", sanoi hän, "nyt kun ette enää ole niin
+hermostunut, varmuuden vuoksi todentaa muutamia teiltä saamiani
+tietoja. Väitätte, että ensimäisen kerran tapasitte murhatun Müllerin
+kaksi ja puoli kuukautta takaperin Tukholmassa. Olitte silloin matkalla
+Pietariin keräämään niitä tietoja, jotka nyt toitte mukananne Venäjän
+pääkaupungista. Väitätte edelleen, että Müller haki teidät
+käsiinsä hotellistanne Tukholmassa ja että hän jo silloin tiesi
+urkintatoimestanne. Eikö se tuntunut teistä omituiselta?"
+
+"Niissä piireissä", vastasi kreivinna, "on mahdotonta hämmästyä. On
+olemassa kansainvälinen verkko, jonka langat juoksevat toisiinsa ja
+joista on mahdoton pitää selvää."
+
+Krag nyökkäsi myöntäen. Hän tunsi tuon hyvin. Hänellä oli monta kertaa
+ollut sormensa verkon silmissä.
+
+"No, niin", jatkoi hän, katsellen papereihinsa, "tuo Müller tuli esiin
+ehdotuksella, joka teki teidät hyvin levottomaksi. Hän ehdotti, että
+petkuttaisitte noita amerikalaisia, joiden laskuun silloin
+työskentelitte, ja sen sijaan luovuttaisitte hänelle mitä saisitte
+Pietarista. Aluksi kieltäydyitte, mutta silloin esitti hän uhkauksen,
+joka ei jättänyt teille mitään valitsemisen varaa. Tuo uhkaus..."
+
+Krag keskeytettiin teorioissaan sillä, että Holmsen näyttäytyi ovella.
+
+"Eversen on tullut", sanoi hän.
+
+Krag jätti venakon heti. Ulkona käytävässä tapasi hän Eversenin, joka
+ei näyttänyt onnelliselta.
+
+"Kadottanut jäljet?" kysyi Krag.
+
+"Valitettavasti" vastasi Eversen, "mutta seurasin häntä kauvan. Mutta
+hän oli, sen pahempi, minua viekkaampi. Minä en voinut aavistaa, että
+hän tiesi olevansa seurattu. Ja sitä paitsi, kun hän tuli
+lähetystöstä..."
+
+Krag keskeytti hänet ja ohjasi huoneeseen, missä kuollut Müller istui
+sohvassa.
+
+"Teidän täytyy kertoa minulle kaikki niin yksityiskohtaisesti ja
+tarkkaan kuin mahdollista", sanoi Krag, "on erinomaisen tärkeätä
+yksityiskohtiinsa tietää, mitä merimiespukuinen on puuhaillut. Mutta
+mitä ihmettä?"
+
+Peitto oli luisunut alas, niin että kuolleen kasvot olivat näkyvissä.
+Eversen tirkisteli sohvan nurkkaan ja mitä suurin hämmästys näkyi hänen
+kasvoillaan.
+
+"Mutta tuollahan hän istuu", sanoi Eversen.
+
+
+
+
+IX.
+
+KUOLLUT SOHVAN KULMASSA.
+
+
+Asbjörn Krag viittasi kuolleeseen.
+
+"Tunnetteko tosiaankin hänet?" kysyi hän hämmästyneenä, "missä olette
+hänet ennen nähnyt?"
+
+"Häntähän minä olen seurannut", sanoi Eversen, "sehän on
+merimiespukuinen."
+
+"Silloin olette tullut alusta asti narratuksi", sanoi Krag harmissaan
+ja meni peittämään kuolleen kasvoja.
+
+"Nykäiskää häntä tukasta", huudahti Eversen.
+
+"Mitä tarkotatte?" kysyi Krag silmiään siristellen.
+
+"Luulen, että hänellä on valetukka", sanoi Eversen yhä enemmän ja
+enemmän hämmennyksissä. Hän oli uusi osastolla. Krag peitti uudelleen
+kuolleen kasvot ja meni Eversenin luo.
+
+"Tässä täytyy tavalla tai toisella olla kyseessä omituinen
+väärinkäsitys", sanoi hän, "teidän täytyy selvittää lähemmin. Tuota
+miestä, jonka näette tuolla kuolleena, en ole teitä pyytänyt
+seuraamaan. Olen pyytänyt teidän seuraamaan kokonaan toista, nimittäin
+sitä merimiespukuista herraa lyhyessä takissa, joka seisoi kirjakaupan
+ikkunan edessä. Mihin hän on mennyt?"
+
+"Sen täytyy olla sama", sanoi Eversen hämmennyksissä, "se ei voi olla
+kukaan muu, katsokaa hattua ja keppiä."
+
+Kuolleen hattu ja keppi olivat sohvalla. Se oli keltainen bambukeppi,
+taivutetulla hopeapäällä. Hattu oli niin kutsuttu Graz-hattu,
+teräksenharmaasta sametista. Asbjörn Krag muisti äkkiä jotakin.
+
+"On siinä jotakin asiaa, mitä sanotte, Eversen", sanoi hän, "tahdon
+muistaa, että merimiespukuisella oli tuollainen hattu. Joka tapauksessa
+oli hänellä tuollainen keppi."
+
+"Minä en ole erehtynyt", sanoi Eversen, joka tuli rohkeammaksi Kragin
+epävarmuudesta. "Holmsen osoitti miestä kirjakaupan ikkunan edessä ja
+sanoi: 'Seuraa häntä!' Minä seurasin myöskin hänen jälkeensä, enkä
+luule hänen sitä huomanneen. Silloin oli hän puettu lyhyeen takkiin,
+josta puhutte, näyttäen siviilipukuiselta meriupseerilta. Näytti siltä,
+kuin hänellä ei olisi ollut mitään erikoista toimitettavaa kaupungissa,
+sillä hän käveli välinpitämättömästi ja katseli kaikki akkunat Karl
+Johankadulla. Mutta täsmälleen kello kaksi otti hän auton."
+
+"Täsmälleen kello kaksi?" sanoi Krag kysyvästi.
+
+"Niin, hän katsoi kelloa ja silloin katsoin minäkin ja saatoin todeta
+ajan. Luonnollisesti otin minä myöskin auton ja seurasin häntä."
+
+"Oliko autossa akkunat takana, tarkoitan hänen autossaan?" kysyi Krag.
+
+"Oli" sanoi Eversen miettiväisenä, "ja kenties näki hän minun autoni
+seuraavan omaansa ja siitä arvasi olevansa seurattu."
+
+"Se on varmaa", sanoi Krag, "mihin hän ajoi?"
+
+"Venäjän lähetystöön."
+
+"Sitäpä en sentään olisi uskonut. Antoiko hän auton odottaa?"
+
+"Antoi. Kymmenen minuutin kuluttua tuli hän ulos hirvittävällä
+kiireellä. Silloin oli hän puettu turkkeihin. Olin niin kaukana, etten
+voinut nähdä hänen kasvojaan, jotka osittain olivat peitossa
+hatunreunan alla. Mutta hetkeäkään en epäillyt, etteikö se ollut hän.
+Sitäpaitsi tunsin hatun ja kepin. Hän meni auton luo ja kulettaja ajoi
+ilman vastaväitteitä edelleen. Seurasin perässä. Tällä kerralla ajoimme
+noin neljännestunnin aikaa. Ymmärsin, että hän uudelleen ja uudelleen
+antoi kulettajalleen uusia määräyksiä. Lopulta pysähdyimme Parkvejen
+32."
+
+"Kulmatalo", sanoi Krag.
+
+"Niin", vastasi onneton Eversen harmissaan, "ja se oli juuri se joka
+minut petti. Olin autossa ja odotin ja sillä aikaa oli mies mennyt yli
+pihan ja ulos toiselle kadulle. Luonnollisesti tein kaikki, päästäkseni
+hänen jäljilleen jälleen. Ajattelin, että koska hän tunsi talon,
+mahdollisesti oli tunnettu siellä ja siksi kysyin kaikista kerroksista,
+mutta saamatta mitään tietää. Hain lähetystön ympäriltä vielä kerran.
+Olen ollut kaikkialla, missä saatoin ajatella tapaavani hänet. Ja
+lopuksi löydän hänet täältä."
+
+Eversen katseli kauhistuttavaa olentoa sohvannurkassa.
+
+Krag miettii muutaman sekunnin ja sanoo puolittain itsekseen:
+
+"Se voi olla mahdollista, mutta se on tosiaankin sangen
+epätodenmukaista."
+
+"Tarkoitatteko, että tuo ei olisi sama henkilö?" kysyi Eversen.
+
+"Olette nähnyt, että kuolleella on punainen tukka. Se on niin
+väärentämätön kuin mahdollista, siitä ei ole epäilystä. Mutta, mikäli
+muistan, oli merimiespukuisella melkein musta tukka."
+
+"Niin oli."
+
+"Siinä tapauksessa olisi merimiespukuinen ollut naamioitu. Voidaan
+otaksua, että hän sen kymmenen minuutin ajalla, kun oli lähetystössä,
+olisi ollut tilaisuudessa heittämään pois naamionsa ja tultuaan jälleen
+ulos, oli oma itsensä. Ja siinä tapauksessa on kuollut tuolla ja
+merimies sama henkilö. Mutta yksi asia on ainakin varmaa, se nimittäin,
+että henkilö, jota te, herra Eversen, lähetystöstä seurasitte ja joka
+katosi teiltä Parkvejen 32 portista -- on sama, jonka hengettömän
+olemuksen näette tuolla sohvassa, joka murhattiin kello kolme
+iltapäivällä Drammensvejen 230, eräässä hississä."
+
+Asbjörn Krag jätti Eversenin surumielisiin mietteisiin
+epäonnistumisensa johdosta ja kiiruhti takaisin venakon luo. Vielä ei
+ollut monia tunteja kulunut murhasta ja Krag tiesi kokemuksesta, että
+useimmat rikokset saadaan selville heti, tai sitte vasta pitkän ajan
+kuluttua. Nyt oli kiiruhdettava.
+
+Venakko oli hyvin väsynyt, sen näki Krag heti, mutta oli kuitenkin
+halukas selvittämään asiansa. Tuntui, kuin olisi hän Asbjörn Kragin
+seurassa tuntenut itsensä turvallisemmaksi.
+
+"Hän pelkää jotakin", ajatteli Krag, "hän luulee olevansa jossain
+vaarassa ja tahtoo, että minä suojelisin häntä."
+
+"Tuo nyt iltapäivällä kauhealla tavalla kuollut Müller, kiristi teidän
+toimittamaan hänen asioitaan, uhaten muussa tapauksessa ilmiantaa
+teidät venäläiselle poliisille. Sillä tavoin tulitte pakotetuksi
+tottelemaan hänen määräyksiään. Hän piti varansa, kun tulitte
+Pietarista ja suojellakseen kunniaanne amerikalaisten silmissä
+järjestettiin varkauskomedia. Paljonko saitte Mülleriltä?"
+
+"Kymmenentuhatta kruunua", vastasi hän ja teki liikkeen kädellään kohti
+käsilaukkuaan. "Haluatteko saada ne?" kysyi hän. "Olen niin hirvittävän
+väsynyt, että mieluimmin haluaisin päästä kaikesta."
+
+"Meillä ei ole rahojen kanssa mitään tekemistä", sanoi Krag, "me
+haluamme ainoastaan saada selville, kuka on miehen murhaaja.
+Amerikalaiset herrat eivät voi olla, kuka se sitte on?"
+
+Venakko pudisti päätään.
+
+"Müller oli selvästi tulossa teidän luoksenne", sanoi Krag, "olitteko
+sopinut tapaamisesta?"
+
+"Ei, olimme sopineet että vasta Tukholmassa tapaisimme kymmenen päivän
+kuluttua."
+
+"On selvää, että jotakin odottamatonta on tapahtunut ja että Müller oli
+matkalla teille siitä ilmoittamaan. Mitä se on saattanut olla?"
+
+"Siitä ei minulla ole aavistustakaan", sanoi hän.
+
+"Mutta te tunsitte tikarin."
+
+Kun venakko kuuli murha-aseesta mainittavan, vaipui hän hetkiseksi
+kokoon.
+
+"Minä en tuntenut tikaria", vastasi hän, "olin vain hämmennyksissä
+tapauksen johdosta."
+
+"Siinä tapauksessa ei meillä toistaiseksi ole mitään kysyttävää
+teiltä", sanoi Krag, "sen lisäksi olette kipeästi levon tarpeessa.
+Saatanko teidät hotelliin?"
+
+"Hotelliin?" kysyi venakko ja värisi.
+
+"Te pelkäätte jotakin", sanoi Krag, "näen silmissänne kauhean pelon."
+
+"Olen väsynyt", kuiskasi hän.
+
+"Haluatteko, että autan teitä?" kysyi etsivä.
+
+Hän nyökkäsi myöntäen päätään.
+
+Krag soitti ja kun Holmsen tuli sisälle, antoi hän tälle seuraavan
+määräyksen:
+
+"Ottaen huomioon asiain tilan, on välttämätöntä, että tämä rouva
+pidätetään toistaiseksi. Hänet on vietävä tutkintovankilaan, mutta
+kohdeltava kaikella ajateltavissa olevalla huolellisuudella. On
+itsestään selvää, että kukaan vieras ei saa tulla mihinkään tekemisiin
+hänen kanssaan."
+
+Kääntyen venakkoon lisäsi hän:
+
+"Olette vangittu, rouvani."
+
+Hän nousi ylös.
+
+"Kiitos", kuiskasi hän.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samana iltana kello kahdeksan kävi Krag Venäjän lähetystössä. Paljon
+hän ei odottanut käynnistään ja hänen toiveensa laskeutuivat vieläkin
+kuin hän, sen sijaan että olisi päässyt lähetystön päällikön puheille,
+joutui vastakkain erään attachean kanssa.
+
+Ei löydy mitään niin rakastettavaa kuin venäläinen virkamies, kun tämä
+tahtoo olla rakastettava. Eikä myös mitään niin vaiteliasta. Ja se
+herra, joka puhui Kragin kanssa, oli sekä ylitsevuotavan rakastettava
+että erinomaisen vaitelias. Sellaisia ovat venäläiset.
+
+Attachea sanoi suunnilleen näin:
+
+"Onko tosiaankin tehty sen luonteinen rikos Kristianiassa, sepä
+hirveätä. No, niin, saamme kai lukea siitä lehdissä huomenna. Mitä
+lajia, jos me voimme... Tja, auttaisimme kernaasti poliisia jos meillä
+vain olisi aavistustakaan miten se tapahtuisi. Eikö sentään olisi
+selvempi, että poliisi yksin koettaisi päästä rikoksen perille,
+joka on tapahtunut täällä kaupungissa... Eräs venäläinen rouva... vai
+niin-in... onko hän murhaaja? Vai niin, vai ei ole, mitäs sitte?
+Drammensvejen 230 olevaa taloa emme lainkaan tunne. Drammensvejen, eikö
+se ole se pitkä katu, joka johtaa ohi ulkoasiainministeriön? Aivan
+niin, hyvin kaunis katu. Punatukkainen mies turkeissa? Mitä lajia? Ei,
+täällä ravaa niin monia ihmisiä, venäläisiä, juutalaisia ja
+puolalaisia, niin että on aivan mahdotonta pitää heistä selvää. Müller?
+Ei, sellaista nimeä ei ole pöytäkirjoissamme. Emme tunne ketään sen
+nimistä. Muuten, eikö se ole saksalainen nimi? Kenties Saksan
+lähetystö... Mutta me autamme aina mielellämme, hyvin, hyvin
+mielellämme."
+
+Kragin käynti lähetystössä ei ollut sentään aivan turhaa, sillä
+jättäessään talon _kohtasi hän merimiespukuisen_.
+
+
+
+
+X.
+
+MURHAAJA.
+
+
+Asbjörn Krag tapasi merimiespukuisen isossa käytävässä
+lähetystöhuoneuston edustalla. Käytävä oli kuin jonkinlainen eteinen.
+Uninen palvelija istui pöydän ääressä ja piirusteli joitakin
+harakanvarpaita paperipalaselle. Krag tuli ulos lähetystöstä ja samassa
+astui merimiespukuinen sisälle käytävän ovesta. Palvelija nousi heti
+seisoalleen ja tervehti kunnioittavasti sisääntulijaa. "Mies tuntuu
+olevan tunnettu", ajatteli Krag, "päättäen kunnioittavasta
+tervehdyksestä." Sisääntullut pysähtyi ovella ja katseli uteliaana
+etsivää. Krag oli huomaavinaan pilkahduksen ivaa, tai liekö ollut
+vahingoniloa toisen katseessa.
+
+Krag ei miettinyt kauvan. Hän meni nopeasti toisen luo ja sanoi:
+
+"Se on teitä kun minä etsin."
+
+"Mitä minusta tahdotte?" kysyi toinen kylmästi.
+
+"Haluan puhua kanssanne eräästä sangen tärkeästä asiasta, joka koskee
+meitä molempia."
+
+"Miksi etsitte minua täältä?"
+
+"Siksi, että teidän on nähty liikuskelevan näillä paikoin. Jos tämä ei
+oikea osotteenne olekaan, en minä ainakaan tiedä muuta."
+
+"Tiedättekö nimeni?" kysyi puhuteltu.
+
+"En."
+
+"Mutta kuitenkin pidätte selvää, mitä teen tai jätän tekemättä, se
+merkitsee, että olette antanut urkkia minua."
+
+"Kyllä", vastasi Krag.
+
+"No, avomielinen olette joka tapauksessa. Mitä nyt tahdotte?"
+
+"Mitä minulla on sanottavaa, voin sanoa ainoastaan kahdenkesken."
+
+"Mutta minulla ei ole mitään huonetta täällä joka sopisi sellaiseen
+konferenssiin."
+
+"Voimme aivan hyvin mennä johonkin toiseen paikkaan", sanoi Krag,
+"tähän aikaan ovat kahvilat melkein tyhjät ihmisistä, voimme mennä
+johonkin sellaiseen."
+
+Toinen seisoi ja mietti ehdotusta hetkisen. Krag ajatteli: Kysyisinkö
+häneltä, jos hän pelkää. Mutta hän hillitsi itsensä.
+
+Toinen meni palvelijan luo, joka jäi seisomaan kunniantekoasentoon.
+
+"Menen tämän herran mukana", sanoi hän, "jos joku kysyy minua, niin
+voitte sanoa, että tulen tunnin kuluttua takaisin. Sanotte, että
+ehdottomasti olen tunnin kuluttua takaisin."
+
+Kragin puoleen kääntyen sanoi hän:
+
+"Kuulutte poliisilaitokseen, eikö totta?"
+
+"Tavallaan" vastasi etsivä.
+
+"Hyvä", sanoi toinen täydellisesti välinpitämättömänä, "mitä kahvilaa
+ehdotatte?"
+
+"Sanoisimmeko Grandin Palmusalin, siellä saamme istua täydellisesti
+rauhassa."
+
+"Sanotaan niin ja menkäämme."
+
+Krag ymmärsi, että tämä keskustelu oli tarkoitettu palvelijan tiedoksi.
+Se merkitsi, että mies tunsi itsensä varmaksi ja että häntä suojeltiin.
+Etsivän aavistus, että murhenäytelmä johti juurensa laajemmalle kuin
+hän alussa luuli, toteentui.
+
+Kun he tulivat ulos porttikäytävästä, kysyi Krag.
+
+"Oletteko venäläinen?"
+
+"Luuletteko niin?"
+
+"Luulen."
+
+"Siinä tapauksessa saatte pysyä luulossanne. Minusta on samantekevää,
+mitä luulette."
+
+Kun he tulivat portille, laski Krag kätensä toisen olkapäälle, pysäytti
+hänet ja sanoi:
+
+"Odottakaa hetkinen, herraseni."
+
+Etsivä teki liikkeen kädellään porttia kohti ja jatkoi:
+
+"Olemme vielä Venäjällä, mutta niin pian kuin astutte ulos tuosta
+portista olette ulkopuolella."
+
+"Tiedän aivan hyvin exterritoriaalioikeuden merkityksen", vastasi
+merimiespukuinen, "nyt menemme rajan yli."
+
+Tämän sanottuaan meni hän nopeasti ulos portista, Kragin seuratessa.
+
+Kragilla oli oikein. Palmusalissa ei ollut monia vieraita. Parissa
+pöydässä istui ulkomaalaisia kauppiaita tuota tunnettua lajia, eloisia,
+viittilöiviä, yhtä mittaa puhuvia, haisten juutalaiselle ja
+"afäärille."
+
+Toisessa pöydässä istui kotimaisia jobbareita, jotka huusivat ja
+viittoilivat kurssilla ja tonnistolla. Ihmiset tulivat sisään turkeissa
+ja kalosseissa, tuoden tullessaan marmorimosaikille lumisohjua.
+Mutta kuitenkin oli täällä nyt päivän hiljaisimmat tunnit. Muuten oli
+tuo mauton sali, jonka loisto näytti olevan jonkun tuoreen
+gulassimiljonäärin aivojen tuotetta, jonkinlainen pörssi enemmän tai
+vähemmän epäilyttäville olioille, jotka keinottelivat ostolla ja
+myynnillä maailmansodan varjossa. Krag seuralaisineen istuutui erääseen
+nurkkapöytään, jossa he kenenkään kuulematta saattoivat vapaasti
+keskustella.
+
+Krag oli heti päättänyt miten menettelisi. Hän ei leikkinyt sokkosilla
+kenenkään kanssa. Hän kertoi toiselle murhasta, salaperäisestä
+Mülleristä, molemmista amerikalaisista ja kreivinna Orloffista.
+
+"Hän on vangittuna nyt", sanoi Krag.
+
+Koko yksityiskohtainen kertomus ei ollut huomattavammin kiinnittänyt
+toisen mieltä. Hän oli kuunnellut aivan tyynenä. Silloin tällöin
+katseli hän kelloaan, ikäänkuin huomauttaakseen, että hänen aikansa on
+täpärällä ja että hän ei ymmärrä mitä varten tuota kaikkea hänelle
+kerrotaan. Mutta kun Krag mainitsi kreivinnan vangitsemisesta, vilahti
+hänen kasvoilleen tarkkaavaisuuden ilme.
+
+"Onko hän epäilty murhaan osallisuudesta?" kysyi hän.
+
+"Minun on mahdoton kantaa mitään sellaista epäluuloa", sanoi Krag,
+"mutta olemme joka tapauksessa ottaneet hänet haltuumme kunnes pääsemme
+paremmille jäljille. Hän pääsee huomenna vapaaksi."
+
+"Huomenna", mutisi toinen miettiväisenä, "luuletteko olevanne jäljillä
+huomenna?"
+
+"Olemme nyt jo", sanoi Krag, "kaikki viittaa, että on kyseessä
+poliittinen murha."
+
+Toinen hymyili pilkallisesti.
+
+"Ja sitte etsitte jälkiä venäläisistä piireistä. Heittäkää se."
+
+"Miksikä?"
+
+"Otaksukaamme, että -- kuten sanotte -- kyseessä on poliittinen murha,
+luuletteko tosiaankin, että on menetelty niin tuhmasti, että on vaaraa
+ilmitulemisesta?"
+
+"Kuka olisi menetellyt tuhmasti?" kysyi Krag.
+
+Toinen kohautti olkapäitään.
+
+"Minä esitän asian vain edellytyksenä", sanoi toinen, "ja saatan,
+edellyttäen edelleenkin, sanoa: otaksukaamme, että poliisin on
+onnistunut löytää hyvin painava aihetodistus, ettekö luule, että tuo
+aihe ennen häviää kuin tulee käytetyksi todisteena?"
+
+"Kuka hävittäisi", kysyi Krag edelleen.
+
+Toinen hymyili.
+
+"Miksi ette etsi toisista piireistä päästäksenne selvyyteen?" kysyi hän
+"Müller on selvästi saksalainen."
+
+"Miksi niin luulette? Nimestäkö? Sangen vähän sen varaan voi rakentaa."
+
+"Ei ainoastaan nimestä", vastasi merimiespukuinen. "Mutta sikäli kuin
+minä voin kertomuksestanne päättää, on tuo nainen, joka kutsuu itseään
+kreivinna Orloffiksi, myynyt eräitä tärkeitä venäläisiä salaisuuksia
+Müllerille. Hänen siis täytyy olla saksalainen urkkija."
+
+"Silloinhan näyttää aivan luonnolliselta, että Müller on saanut
+surmansa venäläiseltä taholta."
+
+Merimiespukuinen nauroi ääneen, omituista kovaa ja pilkallista naurua.
+
+"Kostoa", huudahti hän, "ei, ei, tunteet ovat lakanneet olemasta. Ei
+ole aikaa eikä varoja pitää tunteita. Kaiken määräävät järkisyyt,
+ankarat, melkeinpä koneelliset etulaskelmat."
+
+Krag vastasi:
+
+"Mutta minä saatan esittää teille syyn, miksi poliisi hakee murhaan
+selvitystä noista piireistä. Olemme nimittäin saaneet selville, että
+murhatulla Müllerillä oli noiden piirien kanssa tekemistä. Hänet on
+nähty käyvän talossa, jonka me äsken jätimme."
+
+"Se todistaa joka tapauksessa, että työskentelette hyvin", vastasi
+toinen. "Mutta jos otaksumanne on oikea, mitä siitä voi päätellä? Siitä
+voi..."
+
+Merimiespukuinen innostui äkkiä. Hänen äänensä kävi matalammaksi, mutta
+sanat saivat kuitenkin läpitunkevamman painon.
+
+"Siitä voi tehdä ainoastaan yhden pelottavan ja varman päätelmän, sen,
+että Müller on ollut provokaattori. Tiedättekö mikä se on? Se on
+Venäjällä usein poliisi, joka johtaa ihmisiä tekemään poliittisia
+rikoksia jotka hän sitte 'saa ilmi'. Provokaattori työskentelee vain
+itsekkäistä syistä, saadakseen itselleen etua ja ylennystä. Hän on
+tunnoton roisto, joka saattaa toimittaa ihmisiä hirteen,
+harhaanjohdettuja ihmisiä, saadakseen kehuvan sanan päälliköiltään.
+Isommilla paikkakunnilla, suuremmissa olosuhteissa, saattaa koko
+poliisilaitos olla provokaattoreita. On nähty poliisin järjestävän
+yksinpä pommiräjähdyksiäkin, jotka ovat vaatineet useita ihmishenkiä.
+Jos Müller on ollut provokaattori, on hän vain saanut töittensä
+palkan."
+
+"Mutta murha on murha", väitti Krag.
+
+"Hän on vain saanut töistään palkan", väitti toinen itsepäisesti.
+"Voitteko ajatella suurempaa roistoa kuin provokaattori? Voitteko
+ajatella lempeämpää rangaistusta sellaiselle kuin kuolemaa? Voitte
+puhua laillisesta oikeudesta niin paljon kuin haluatte, mutta kosto on
+ainoa tosi-oikeus."
+
+"Tiedättekö mitä", sanoi Krag äkkiä, "nyt olen löytänyt Müllerin
+murhaajan."
+
+"Kuka se on?"
+
+"Te olette murhaaja", sanoi hän.
+
+Krag kuuli ihmetyksellä oman äänensä lausuvan nuo omituiset sanat. Ne
+tuntuivat niin vierailta tässä kahvilahuoneessa, jossa jokapäiväiset
+ihmiset menivät ja tulivat ihmisten puheensorinassa.
+
+"Minä en työskentele, lopettaakseni provokaattoreita", vastasi toinen.
+"Yksi enemmän tai vähemmän ei liikuta minua."
+
+"Te ette ainoastaan sen takia murhannutkaan Mülleriä."
+
+"Onko teillä kenties jokin muu syy tiedossanne?" kysyi
+merimiespukuinen.
+
+"On", vastasi Krag, "minulla on toinenkin syy ja sen keksin juuri nyt.
+Kautta Jumalan", lisäsi hän päättävästi, tirkistäen toista kasvoihin
+"kautta Jumalan, nyt näen sen."
+
+Toinen katsoi kelloaan.
+
+"Aika on kohta lopussa, minua odotetaan."
+
+"Jos ette nyt saisikaan tilaisuutta palata takaisin?"
+
+"Silloin, pelkään minä", vastasi toinen kylmäverisesti, "alkaisivat
+eräät määrätyt henkilöt kysellä minua."
+
+
+
+
+XI.
+
+KREIVINNAN AUTOMATKA.
+
+
+"Jos tahdotte minusta jotakin", sanoi merimiespukuinen noustessaan
+seisomaan, "niin tiedätte, missä voitte minua tavata, mutta älkää tehkö
+mitään harkitsematonta. Ette kuitenkaan missään tapauksessa saa mitään
+aikaan."
+
+Krag seurasi häntä ulos.
+
+"Puhutte omituisesti", sanoi Krag, "puhutte kuin mies, joka on
+tunnustanut kaikki."
+
+"Ei lainkaan", vastasi toinen, "puhun kuin mies, joka ei voi itseään
+mistään moittia."
+
+Jalkakäytävällä Grandin edustalla pysähtyi hän, tarttui Kragin
+käsivarteen ja sanoi hänelle ominaisella, puoliksi läpitunkevalla,
+puoliksi asianajajamaisella äänellä:
+
+"Annan teille luvan epäillä minua. Kuulette, että minä en kiellä enkä
+myönnä mitään. Eräässä talossa Kristianiassa on tehty murha, se ei
+liikuta teitä, että murhattu eläessään oli suurimpia roistoja mitä
+Jumalan vihreä maa päällään kantoi; minä en väitä, että hän oli, mutta
+otaksun vain, mutta kuten sanottu, se ei liikuta teitä, teidän on vain
+tehtävä velvollisuutenne, saatava murhaaja kiinni. Sanotte itse, että
+epäilette minua..."
+
+"Olen varma", keskeytti Krag.
+
+"Varma, hyvä, olkoonpa niinkin", vastasi toinen, "ja me voimme kehittää
+sitä edelleen. Edellyttäkäämme puhtaasti kokeellisesti, että olette
+oikeassa ja että minä niinollen olen murhaaja. Hyvä. Tahdon siis
+ensikseenkin iloita, että minun onnistui raivata vahinkoeläin pois
+tieltä. Sen jälkeen annan palttua teidän ja poliisin ponnistuksille
+saada valoa asiaan ja saada murhaaja, siis itseni, kiinni ja
+rangaistuksi. Ei ainoastaan siksi, että olisi vain oma turvallisuuteni
+kysymyksessä, vaan vielä enemmän sen takia, että varman vakaumukseni
+mukaan on oikeus tapahtunut, kun lurjus on tapettu. Pitäisin aivan kuin
+pyhänä asiana valehdella, vannoa väärin, panna maat ja taivaat
+liikkeelle, estääkseni asiaankuulumattoman poliisin saamasta mitään
+tilaisuutta käyttää lakejaan ja pykäliään. Myöntäkää, paras herra
+etsivä, että minulla on syytä varoittaa tekemästä mitään tyhmyyksiä. Ja
+tyhmyyden teette, jos pidätätte minut. Sellaisena kuin nyt tässä
+seison, en ole mikään julkinen henkilö, mutta voitte olla
+vakuutettu, että siitä hetkestä alkaen, kun minä olen sellin oven
+sisäpuolella, tulen julkiseksi henkilöksi. Poliisi saa koko koneiston
+muutamassa tunnissa vyörymään ylitseen. Ja minkälaiseen tilanteeseen
+joutuu poliisi? Niin, se on uskaltanut vangita vierasmaalaisen,
+julkisen henkilön ilman parempaa perustetta kuin suurimmassa määrin
+häilyvien turhuuksien, että muka murhattu mies on nähty lähetystössä
+jossa joka päivä kihisee sadottain merkityksettömiä henkilöitä. Mitä
+siitä sanotte, rakas ystävä?"
+
+"Aika on kulunut", sanoi Krag iloisesti hymyillen. "Alan tosiaankin
+pelätä, että teitä aletaan kysellä."
+
+Merimiespukuinen sytytti savukkeen, antaen savun hyväntuulisena kieriä
+kylmään iltailmaan.
+
+"Kas niin", sanoi hän, "kiitän teitä mielenkiintoisesta keskustelusta.
+Siinä on ollut jotain romaanimaista kylläkin, mutta tehän ymmärrätte,
+että keskustelu on ollut vain abstraktinen, kuten ajatuskehitelmä,
+koe. Voi, kuinka hyvin tunnenkaan itseni nyt ylioppilasaikojeni
+väittelyistä. Niin keskustelevat venäläiset. Te pidätte sellaisesta?"
+
+"Te siis olette venäläinen", vahvisti Krag.
+
+"Olen" vastasi toinen, "ja sen tiesitte aivan hyvin. Olen muuten,
+sattumalta, joutunut hyvälle tuulelle. Ja siitä ei ole kiittäminen
+ainoastaan keskustelua. Mutta teidän omituinen murhahistorianne on
+tosiaankin antanut minulle uskon, että yksi roisto on saanut palkan
+töistään. Se on hyvä tietää. Mutta minä tiedän myöskin, että
+provokaattorin uhrilla, sen pahempi, on odotettavana palkkansa."
+
+"Ette ole ritarillinen sanoessanne noin", vastasi Krag vakavasti, "nyt
+ette muistuta niitä inhimillisiä, suvaitsevia, omituisia venäläisiä
+jotka tunnemme niin monista kuvauksista. Jos ymmärrän teitä oikein, on
+provokaattorin uhri tässä tapauksessa eräs harhaanjohdettu naisraukka.
+Hän ei ole kreivinna. Hänen nimensä on yksinkertaisesti Vera Lapudin,
+ja..."
+
+"Mikä hänen nimensä on?" sanoi toinen kysyvästi, mutta ilman suurempaa
+mielenkiintoa.
+
+"Vera Lapudin", vastasi Krag.
+
+"Vera Lapudin", toisti venäläinen, "Vera Lapudin. Vera Lapudin..."
+
+Hän ei toistanut tuota nimeä, lyödäkseen sen muistiinsa, hän sanoi sen
+ajatuksessaan melkein uneksien, katsellen ylös Ylioppilaspuiston
+poppeleihin. Krag pani merkille äänen soinnun. Hän ei oikein tiennyt
+miksi.
+
+"Hän on aivan tavallisen porvarillisen everstin leski. Mies kaatui
+sodan alussa, luonnollisesti olisi hänen pitänyt saada eläke, mutta
+tiedättehän mihin eläkkeet ja avustukset menevät laajassa Venäjän
+maassa. Hän on kertonut minulle kaikki. Lopuksi alkoi hän kärsiä hätää.
+Silloin otti hän ensimäisen varomattoman askeleen pelastaakseen itsensä
+kärsimyksistä. Silloin joutui hän ensin noiden arkipäiväisten,
+inhoittavien urkkijoiden -- amerikalaisten -- käsiin ja sen jälkeen
+provokaattorin joka oli saanut tietää hänen toimistaan. Voitte
+ymmärtää, miltä tuntuu olla sellaisen henkilön käsissä, sen on pahempi
+kuin koronkiskurin, vampyyrin... Sitä paitsi hän ei liioin ole viekas,
+raukka, päinvastoin suora ja ymmärtämätön. Esimerkiksi tuo
+kaulakoristejuttu esitettiin perin kömpelösti."
+
+"Teillä on hyvä sydän", sanoi venäläinen ja puristi hyvästiksi Kragin
+kättä.
+
+Tämän jälkeen meni hän. Krag seisoi ja katseli hänen jälkeensä, kunnes
+hän hävisi pimeään ja ihmisvilinään.
+
+"Luonnollisesti", ajatteli Krag itsekseen, kääntyessään ja hitaasti
+kävellessään toiselle taholle, "luonnollisesti täytyy sen olla niin. On
+vain ihmeellistä, ettei tuo ratkaisu ennen ole mieleeni tullut."
+
+Kragilla oli seuraavana päivänä keskustelu etsivänosaston päällikön
+kanssa, jolle hän esitti asian kaikkine yksityiskohtineen. Päällikkö
+hermostui jonkun verran kun kuuli venakon pidätyksen, joka tavallaan
+oli laitonta ja saattoi johtaa ikäviin seurauksiin. Mutta Krag lohdutti
+häntä, että venakko kiihtyneessä ja hermostuneessa mielentilassaan
+tunsi itsensä vain turvalliseksi poliisin sulettujen ovien takana.
+Päätettiin kuitenkin, että hän samana päivänä lasketaan ulos. Päällikkö
+oli muuten selvillä, että täydellisen selvyyden saaminen asiasta
+kohtaisi monia ja erilaisia vaikeuksia.
+
+Aamupäivän hämmästys Kragille oli, että molemmat amerikalaiset
+rohkenivat jälleen sukeltautua esiin.
+
+He tulivat tassutellen pehmeästi kummikoroillaan, kumarsivat
+turkeissaan, liehakoivat. --
+
+Niin, nyt he olivat huomanneet, ettei ainoastaan kaulakoristetta ollut
+varastettu. Oli myöskin otettu papereita, hyvin tärkeitä papereita.
+Olikohan niitä löydetty kuolleelta?
+
+"Ei", sanoi Krag.
+
+Mutta kenties he sentään saisivat katsoa tavaroita, jotka poliisi oli
+löytänyt kuolleen taskuista?
+
+"Ei", sanoi Krag.
+
+"Ja miksi ei? Missä oli kreivinna? He olivat, kautta Jumalan,
+onnettomia varkaudesta kärsimään joutuneita ihmisiä, jotka ainoastaan
+vaativat oikeutta. Ja mikä merkillinen poliisilaitos tämä oikeastaan
+oli? He tulivat enemmän ja enemmän nenäkkäiksi ja viittailivat, että
+aikomuksena on valittaa kaikissa mahdollisissa paikoissa."
+
+"Huomenna kello kahdeltatoista", sanoi Krag, "lähtee laiva Amerikaan.
+Ovatko herrat jo tilanneet liput?"
+
+"Ei" ärjyivät herrat. He eivät aikoneet mihinkään, ennen kuin saavat
+heille oikeudenmukaisesti kuuluvan omaisuutensa.
+
+"Neuvoisin teitä joka tapauksessa hankkimaan liput", sanoi Krag, "se
+nimittäin on ainoa mahdollisuus teille päästä kunniallisella tavalla
+pois. Tuossa on karkoituskaavakkeita. Ei niitä ole vaikeata täyttää. Ja
+sitä paitsi voi sattua pahempia asioita, hyvät herrat, se on
+vaarallista tällaisina aikoina vehkeillä vieraita kansallisuuksia
+vastaan."
+
+Herrat kävivät suurisuisiksi.
+
+He olivat vapaita kansalaisia, vapaassa Amerikassa. Heidän kanssaan ei
+ollut leikkimistä, U.S.A., lyhyesti sanoen, tähdillä ja viiruilla,
+ministeri ja koko ihanuus läksi liikkeelle. Mr Inderdale antoi
+ymmärtää, että hän paljastaa lehdessään "Enkeliensiipien suhina" koko
+jutun, he olivat huomattavia miehiä rapakon tuolla puolen, se pitäisi
+ottaa huomioon. He löivät nyrkkiä kaiteisiin ja pysyivät oikeuksissaan.
+Silloin sanoi Krag, kääntyen erään konstaapelin puoleen: "Vangitkaa nuo
+molemmat herrat." Silloin kesyyntyivät herrat. Ei missään tapauksessa
+saanut ymmärtää heitä väärin... Heidät heitettiin ulos.
+
+Ennen kuin venakko laskettiin ulos tutkintovankeudesta, ryhtyi Krag
+erikoisiin toimenpiteisiin, jotka hämmästyttivät tovereita.
+
+Hän sanoi apulaiselleen Holmsenille: "Rouva asuu Hotel Raadhus
+Hospitsissa. Tehän osaatte ohjata autoa, Holmsen, te ajatte itse hänet
+sinne. Eversen istun hänen kanssaan autossa. Matkalla ette saa
+pysähtyä."
+
+Krag katsoi kelloaan.
+
+"Minä ajan edellä sinne", sanoi hän, "ja odotan hotellissa. Ilmoitan
+puhelimella tänne milloin saatte lähteä. Otan itse teidät vastaan
+hotellin sisäänkäytävässä."
+
+"Mutta eikö häntä lasketa irti", sanoi Holmsen hämmästyneenä, "tämähän
+tuntuu vanginkuljetukselta."
+
+"Kyllä", sanoi Krag, "hänet vapautetaan."
+
+"Mutta mikä tarkoitus on kaikilla näillä varovaisuustoimenpiteillä?"
+
+"Niin", sanoi Krag, "minä en kernaasti ota ihmisen kuolemaa
+omalletunnolleni. On kysymys hänen hengestään."
+
+
+
+
+XII.
+
+KUKA OLI MURHAAJA.
+
+
+Puolituntia jälkeenpäin ajoi apulainen Holmsen autolla Hotel Raadhus
+Hospitsiin. Virkapukuinen portieri, mustatukkainen, harmahtavalla
+mustalla parralla, aukasi auton oven. Vaikka naamioiminen oli tehty
+hyvin, tunsi Holmsen kuitenkin virkatoverinsa Asbjörn Kragin. Venakko
+oli kuin huumauksissa. Ensin oli hän pelästynyt, kun hänelle
+ilmoitettiin, että hänet lasketaan ulos. Sen jälkeen oli hän pyytänyt
+tavata Kragia. Hänelle ilmoitettiin, että se ei käynyt päinsä, mutta
+Krag lähetti terveiset, että hänen ei tarvitse olla peloissaan. Tämä
+oli tyynnyttänyt häntä jonkun verran.
+
+Valeportieri ajoi hänen kanssaan hississä ylös. Kun hän aukasi hissin
+oven rouvalle, kirkasi tämä ja vaipui kokoon. Muisto murhasta valtasi
+hänet. Hänellä oli varmaankin jonkinlainen tunne, että nyt hän itse
+saattoi olla vaarassa. Hissin hiljaa huristessa läpi kerrosten
+ylöspäin, sanoi Krag hänelle:
+
+"Rouvani, se olen minä."
+
+Hän tunsi äänen ja kun hän katsoi portieria silmiin tunsi hän tämän
+itsekin.
+
+Venakko kävi iloiseksi ja hänen kätensä etsi etsivän kättä.
+
+"Olen läheisyydessänne", sanoi hän, "teidän ei tarvitse pelätä mitään."
+
+Tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Vera Lapudin oli saapunut
+hotelliin soi puhelin. Kysyttiin kreivinna Orloffia. Krag vastasi,
+että kreivinna kyllä oli hotellissa, mutta hän ei ottanut vastaan
+vielä puoleen tuntiin. Kysely tapahtui saksaksi ja Krag tunsi
+merimiespukuisen äänen. Tunnin kuluttua tulikin tämä ja kysyi
+kreivinnaa. Krag istui puolipimeässä portierikopissa ja saattoi, ilman
+ilmitulemisen pelkoa, vastata.
+
+"Saatan teidät keskusteluhuoneeseen", sanoi hän, "ja menen kysymään jos
+kreivinna saattaa tulla alas."
+
+Krag meni merimiespukuisen perässä rappuja ylös ja aukaistessaan ovea
+piti hän varansa ja asettui hämärään. Merimiespukuinen ei katsonut
+häneen. Kun he tulivat sisälle, kysyi Krag, kenenkä hän saa ilmoittaa
+ja kumarsi samalla hyvin syvään peittääkseen kasvojaan. Miehet olivat
+kahdenkesken.
+
+Merimiespukuinen ei vastannut heti. Krag katsoi ylös. Samalla hetkellä
+ymmärsi etsivä, että hänet oli tunnettu. Venäläinen meni häntä
+lähemmäksi, hymyillen purevasti, vaan ei epäystävällisesti.
+
+"Nimeni", mutisi hän ajatuksissaan, "nimeni..."
+
+Tultuaan aivan etsivän luokse, katsoi hän tätä suoraan silmiin:
+
+"Minä en ymmärrä teitä", vastasi hän, "mutta tunnen teidät:
+_provokaattori_!"
+
+"Miksi kutsutte minua provokaattoriksi?"
+
+"Selitän sen muutamin sanoin. Te luulette järkähtämättömästi, että minä
+olen Müllerin murhaaja. Uskotte, että minä olen murhannut Müllerin,
+siksi, että olen venäläinen ja että hänen urkkiatoimintansa on
+vahingoittanut synnyinmaatani. Myönnän vielä kerran, että minä ilman
+pienimpiäkään omantunnon vaivoja tuntisin todellista nautintoa,
+saadessani raivata pois tieltä sellaisen vahinkoeläimen kun Müller.
+Mutta sellaisesta myönnytyksestä tunnustukseen on pitkä askel. Te
+tiedätte edelleen, että minä en koskaan ota sellaista askelta. Te ette
+voi hankkia todisteita minua vastaan. Vaan sittenkään ette tyydy
+merkitsemään Müllerin murhaa niiden salaperäisten ja selvittämättömien
+tapahtumien joukkoon, joita tapahtuu mailmansodan taistelujen varjossa.
+Siksi olette laskenut, että minä jonkin ajattelemattoman teon kautta
+paljastaisin itseni. Se on se, jota minä kutsun provokationiksi. Muuten
+olette kai ymmärtänyt, että minulla ei ole mitään rikollisia aikeita
+Vera Lapudin raukkaa kohtaan."
+
+"Kyllä olen, _eversti Lapudin_", vastasi Krag.
+
+Toista värisytti.
+
+"Saatanko luottaa teihin?" kysyi hän, tarttuen Kragin käteen. "Olette
+arvannut oikein", sanoi venäläinen, "minä olen eversti Lapudin ja Vera
+on vaimoni. Minä en kaatunut Tannenbergissä vaan jouduin vangiksi.
+Kukaan ei ole kuullut minusta mitään. Kuukausi takaperin onnistui minun
+paeta ja olin matkalla kotiin Kristianian kautta, kun venäläisiltä
+ystäviltäni sain kuulla, kuinka tunnottomat roistot olivat saaneet
+vaimoni sekotetuksi tähän hirvittävään juttuun. -- Kukaan ei voi estää
+minua matkustamasta täältä. Kukaan ei voi myöskään estää minua
+ottamasta vaimoani mukanani."
+
+"Minä menen hakemaan vaimoanne", sanoi Krag.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kuukausi tämän jälkeen sai Krag Pietarissa leimatun kirjeen. Se oli
+nimetön, mutta Krag ei hetkeäkään epäillyt kuka oli lähettäjä. Kirje
+kuului:
+
+    "Kunnioitettava Herra --
+
+    Tarvitseeko minun sanoa teille, että minä _olin_ murhaaja. Sillä
+    pelastin vaimoni hengen ja kunnian ja tunnoton roisto on saanut
+    rangaistuksensa. Pitäkää tikari muistona. Menen jälleen sotaan,
+    mutta nimeni ei enää ole Lapudin. Älkää etsikö minua."
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58055 ***
diff --git a/58055-8.txt b/58055-8.txt
deleted file mode 100644
index 7bcbf26..0000000
--- a/58055-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,3031 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Murhattu urkkija, by Sven Elvestad,
-Translated by Y. G--s
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Murhattu urkkija
-
-
-Author: Sven Elvestad
-
-
-
-Release Date: October 8, 2018  [eBook #58055]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MURHATTU URKKIJA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-MURHATTU URKKIJA
-
-Salapoliisiromaani
-
-Kirj.
-
-STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
-
-Suom. Y. G--s.
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Suomi
-1921.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Liikehuone International.
-   II. Punaset hiukset ja julkeita katseita.
-  III. Kreivinna Orloffin selitys.
-   IV. Vastakkaisia etuja.
-    V. Kello kahden ja kolmen välillä.
-   VI. Hissi.
-  VII. Müller.
- VIII. Eversenin hämmästys.
-   IX. Kuollut sohvankulmassa.
-    X. Murhaaja.
-   XI. Kreivinnan automatka.
-  XII. Kuka oli murhaaja?
-
-
-
-
-I.
-
-LIIKEHUONE INTERNATIONAL.
-
-
-Asbjörn Krag ei saattanut muistaa, että hänen luonaan koskaan oli
-käynyt asiakkaita, joista hän niin suuressa määrin, ja aivan
-silmänräpäyksessä, olisi saanut varman tunteen, että oli huijarien
-kanssa tekemisissä kun herrojen Anders Andersonin ja John Inderdalen
-astuessa illalla tammikuun 24 päivänä hänen työhuoneeseensa.
-
-Kummallakin oli avarat, hartioilta leveät turkit, jotka jo etukäteen
-sanoivat, että tässä tulee Uuden Mailman asukkaita. Molemmat olivat
-tanakoita ja voimakkaita. Kasvot olisivat muistuttaneet talonpoikaa,
-jos ei olemassaolon taistelu Uudessa Mailmassa olisi niitä uurtanut ja
-antanut toimekkuuden ja valppauden leimaa. Katsomatta heidän
-käyntikorttejaan saattoi Asbjörn Krag arvata heidän alkuperänsä.
-Anders Anderson oli ruotsalais-amerikalainen ja John Inderdale oli
-norjalais-amerikalainen.
-
-"Herrani", sanoi etsivä rakastettavasti -- hän esiintyi kohteliaasti
-niin kauvan kuin mahdollista, yksinpä sellaisiakin henkilöitä kohtaan
-jotka hänestä tuntuivat epämiellyttäviltä -- "mutta herrani" sanoi hän
-"miksi ette ota raskaita turkkeja pois päältänne! Ei teidän tarvitse
-pelätä, että ne eteisestäni varastettaisiin."
-
-Molemmat herrat nauroivat, kuten nauretaan silloin, kun halutaan olla
-kohteliaita lausutulle sukkeluudelle, jota ei ole aikaa eikä halua
-käsittää.
-
-"On kiire", sanoi ensimäinen.
-
-"Helvetin kiire", sanoi toinen.
-
-Krag kumarsi.
-
-"Herra Anderson, otaksun?"
-
-"Niinpä niin", vastasi ruotsalais-amerikalainen kärsimättömästi.
-
-Etsivä kumarsi uudelleen.
-
-"Herra John Inderdale, otaksun?"
-
-"Sopii."
-
-Krag viittasi paria tuolia.
-
-"Jos herroille on mahdollista sopia tuon kokoisina tuolille", sanoi hän
-"niin pyytäisin teitä istumaan."
-
-"Mutta nyt on kiire", huudahtivat molemmat yhdestä suusta,
-"ajattelimme, että olisitte seurannut meitä heti, herra etsivä."
-
-"Mihin?" kysyi Krag.
-
-"Drammensvejen 230", vastasi norjalais-amerikalainen.
-
-Etsivä hymyili.
-
-"Lienee parasta, että heti alussa sanon, että minä en tule
-Drammensvejenille enkä muuallekaan ilman, että herrat ensin kertovat
-minkätakia etsitte apuani."
-
-"Kysymyksessä on rikos", sanoivat molemmat
-skandinavialais-amerikalaiset samalla kertaa.
-
-"Silloin epäilen", sanoi Krag, "että herrat ovat erehtyneet. Minä en
-ole poliisin palveluksessa. Rikoksista on ilmoitettava poliisin
-etsivälle-osastolle Möllerkatu 39."
-
-Vieraat katselivat toisiinsa epävarmasti. Tämän jälkeen tekivät
-kumpikin merkin, joka oli merkitsevinään, että kumpikin halusi toisen
-ensin alkavan.
-
-Lopulta sanoi mr Anderson.
-
-"Se on rikos, jota täytyy käsitellä eräänlaisella hienotunteisuudella."
-
-Asbjörn Krag viittasi jälleen tuoleihin ja molemmat herrat riisuivat
-turkkinsa osoittaen eleillään tyytymättömyyttä yksityisetsivän
-toimettomuuteen.
-
-Molemmat herrat olivat puetut juhlapukuihin.
-
-"Minkälainen rikos on kyseessä", kysyi Krag, "murha, tai vain
-tavallinen varkaus? Olemme perin tottuneet sellaiseen tänä omituisena
-aikana."
-
-"Varkaus", sanoi mr Anderson, "eräs ylhäinen nainen, kreivinna, menetti
-tunti takaperin hyvin kalliin kaulakoristeen; varkaus tapahtui
-päivällisten aikana _meidän_ asunnossamme."
-
-"Luulin herrojen olevan matkustavia", huomautti Krag, "ja asuvan
-hotellissa."
-
-"Olemme kylläkin matkustavia, vaikka emme asukaan hotellissa, meillä on
-oma asunto kaupungissa. Olemme usein liikeasioiden takia Kristianiassa
-ja olemme huomannee; sen helpommaksi ja mukavammaksi pitää yksityistä
-asuntoa."
-
-Mr Anderson viittasi käyntikorttiinsa, jonka asetti Kragin eteen.
-Kummankin nimen alla oli:
-
-        Kansainvälinen Kauppahuone
-        Newyork Lontoo Kristiania.
-
-Krag aavisti heti, että kyseessä oli jokin noista ihmeellisistä ja
-salaperäisistä kauppahuoneista, joita sodan aikana niin runsaasti oli
-muodostunut. Ja tunne siitä, että hän oli joutunut kosketuksiin jonkin
-valonaran ja salaperäisen yrityksen kanssa, vahvistui, kun Krag
-lähemmin tarkasteli noita kahta miestä edessään ja kuuli heidän puhuvan
-tuosta ylhäisestä naisesta. Etsivä oli heti varuillaan. Toistaiseksi
-päätti hän olla ymmärtämättä mitään ja kuulla mitä heillä oli
-kerrottavaa.
-
-Enimmäkseen puhui mr Anderson.
-
-"Matkustamme yhtenään Newyorkin ja Kristianian väliä", selitti hän, "ja
-olosuhteista johtuu, että joudumme työskentelemään kaikenkaltaisten
-asiamiesten kanssa, naisten ja miesten, niiden joukossa muutamien
-ylhäistenkin ulkomaalaisten. Yksi tällainen on kreivinna Orloff."
-
-"Sekö on naisen nimi, jolta varastettiin?"
-
-"Niin on."
-
-"Herrat ovat kenties äskettäin tulleet Amerikasta?"
-
-"Kolme päivää sitten."
-
-"Minkälaista liiketoimintaa harjoittaa Kauppahuone International?
-Jalokivikauppaa, kenties? Se voi kannattaa mainiosti, varsinkin jos
-sitä harjoitetaan erikoisena, salaisena, välikäsikauppana, joista
-minulla on jonkun verran tuntemusta."
-
-"Oh, ei", vastasi mr Anderson, "mutta me teemme kauppaa monilla muilla
-tavaroilla, alkaen paperista ja silleistä, eläviin sydämiin ja
-pommeihin asti."
-
-"Vai sillä tavalla. Silloin saatan ymmärtää, että sama laiva, joka
-kulettaa herroja Amerikasta ja päinvastoin, myöskin kulettaa liikkeen
-tavaroita."
-
-"Niin sattuu usein."
-
-"Mutta eivätkö sellaiset matkat nykyään ole epävarmoja?"
-
-"Täytyy laskea kaikki mahdollisuudet", vastasi mr Anderson, "mutta
-tähän asti on kaikki mennyt hyvin."
-
-"Niin, jumalankiitos", pisti mr Inderdale väliin, katsellen kohti
-taivasta pienillä, vaanivilla silmillään.
-
-"Viime matka oli kenties hyvinkin onnellinen?" kysyi etsivä.
-
-"Se oli ihana matka", sanoi mr Inderdale, "ihana matka; veisasimme
-virsiä joka ilta."
-
-Krag katsoi häneen ja hymyili, ajatellen:
-
-"Vai niin, hän on sitä lajia."
-
-"Kreivinna Orloff", sanoi Krag, "se on venäläinen nimi. Kenties oli
-tarkoitus, että herrat tapaisivat kreivinna Orloffin täällä
-Kristianiassa, saadaksenne nostaa voitot viime matkan menestyksestä?"
-
-"Niin, jotakin siihen suuntaan."
-
-"Ja saadaksenne ohjeita ensi matkalle?"
-
-"Olette hyvä arvaamaan", sanoi mr Anderson.
-
-"Ja nyt sattui tämä ikävä varkaus juuri, kun juhlitte menestymistänne."
-
-"Minä en juo kuin virvoitusjuomia", huomautti mr Inderdale katsellen
-jälleen taivaaseen.
-
-"Oliko kreivinna Orloff yksinään kun varkaus tapahtui?"
-
-"Oli, hän oli silmänräpäyksen ajan yksin salongissa. Kuulimme yht'äkkiä
-huutoa ja kun syöksyimme sisään, näimme punatukkaisen häviävän
-akkunasta ja kreivinna Orloff makasi pyörtyneenä leposohvalla."
-
-"_Punatukkaisen_?" kysyi Krag mielenkiinnolla, "sehän kuulostaa melkein
-romaanilta."
-
-"Punatukkainen", selitti mr Anderson, "on eräs mies, joka on meitä
-seurannut viime päivinä. Emme tiedä kuka hän on, mutta aavistamme, että
-hän on tekemisissä jonkin kansainvälisen varasjoukkueen kanssa."
-
-"Se kuulostaa tosiaankin uskomattomalta", sanoi Krag, "että
-rikollinen saattaisi tuolla tavalla ajaa kaulakoristetta. Kreivinnatkin
-pitävät tuontapaisia koruja vähemmän kernaasti muulloin, kuin
-juhlatilaisuuksissa. Aavistiko punatukkainen kenties, että menestystä
-juhlittaisiin tänään?"
-
-"Sitä emme tiedä."
-
-"Kuinka arvokas oli kaulakoriste?"
-
-Molemmat amerikalaiset katsoivat toisiaan tutkien -- niin kuin eivät
-heti tietäisi mitä vastata. Krag teki heti johtopäätöksensä: Tässä on
-kyseessä jotain muuta kuin kaulakoriste. Ihmisethän eivät edes tiedä
-minkä arvoinen se on.
-
-Mutta mr Anderson iski varmuuden vuoksi niin paljon, että riittää, ja
-sanoi:
-
-"Kymmenentuhatta dollaria."
-
-"Se on paljon", sanoi Krag, "onko jotakin muuta varastettu?"
-
-"Sitä emme tiedä, mutta eiköhän lie parasta, että etsivä ajaa kanssamme
-ja ottaa asiasta selvän itse paikalla. Nyt voitte myöskin tavata
-kreivinna Orloffin, joka on lohduton. Hän on hyvin miellyttävä nainen,
-lisäsi amerikalainen viekkaasti, harvinaisen kaunis nainen."
-
-"Ja harvinaisella moraalilla", lisäsi mr Inderdale pyhästi,
-"moraalilla, joka on kaikkien epäilyjen yläpuolella."
-
-Krag mietti hetkisen ja nousi sen jälkeen ylös, seuratakseen mukana.
-
-"Vain yksi kysymys lisää", sanoi hän, "oliko teitä seurassa useampia?"
-
-"Ei, vain me kolme."
-
-Seuratessaan herroja alas, kävi Krag ajatuksissaan läpi asian ja
-todensi:
-
-"Eräs kreivinna Orloff, joka illastaa yksityisasunnossa Kristianiassa
-näiden kahden epäilyttävän liikemiehen kanssa Villistä Lännestä. Ei
-jossain ravintolassa, vaan yksityisasunnossa. Eikä ketään muita kuin
-nuo kolme. Ja kreivinnan moraali on kaikkien epäilyjen yläpuolella.
-Kaikki ovat juhlapuvussa. Kreivinnalla kaulassa 10,000 dollarin
-koriste. Tämän varastaa häneltä jokin romaaniolio, punatukkainen mies.
-Ja varkautta on käsiteltävä hienotuntoisesti... Kuten taustana tuolle
-kaikelle, eräs salaperäinen kansainvälinen kauppahuone, Newyork,
-Lontoo, Kristiania... Juttu on varmasti valhetta kokonaan", ajatteli
-Krag, "ja nuo kaksi ovat pari lurjusta turkeissa, joista tuo toinen
-moraalilla ja virrenvärssyillä on pahin. Mutta mukaan menen joka
-tapauksessa. Haluan nähdä sen kauniin venakon."
-
-
-
-
-II.
-
-PUNAISIA HIUKSIA JA JULKEITA KATSEITA.
-
-
-Amerikalaisten auto odotti ulkopuolella. Se oli kallis, umpinainen
-yksityisauto. Kulettaja, keski-ikäinen mies, turkkeihin puettu kuten
-isännätkin, aukasi oven.
-
-Krag katseli kuljettajan kasvoja ja kysyi:
-
-"Tiedättekö osotteen?"
-
-"Ky-kyllä, Drammensvejen 230", vastasi mies leveällä
-kristianianmurteella.
-
-Herrat astuivat sisään. Krag väänsi sähkönappulaa, niin että auto tuli
-valaistuksi. Suurten ikkunain edessä oli silkkiverhot, niiden välissä
-pieniä peilejä ja pari kristallimaljakkoa kukkineen, siis oikea
-gulassiauto.
-
-"Miksi puhuitte kuljettajalle osotteesta?" kysyi mr Anderson.
-
-"Halusin vain kuulla, jos hän oli norjalainen", vastasi Krag
-avomielisesti.
-
-"Mitenkä, ettekö luota meihin?"
-
-"Sen puolesta ei minun ole syytä uskoa kuljettajaan", vastasi Krag.
-"Ette saa unohtaa, että toimeeni kuuluu olla epäilevä. Onko tämä
-herrojen oma auto?"
-
-"Ei, mutta vuokraamme sen joka kerta kun olemme Kristianiassa."
-
-"Se osoittaa", sanoi Krag, "että herroilla usein on kiire
-Kristianiassa. Mutta se kenties kuuluu ammattiin. Muuten", lisäsi hän,
-"kun meillä tässä istuessamme on muutama minuutti käytettävänämme, voin
-minä kenties saada joitakin tietoja kreivinna Orloffista. Milloin tuli
-hän tänne?"
-
-"Kaksi päivää sitte."
-
-"Idästä tai lännestä?"
-
-"Hän on tullut Pietarista."
-
-"Ja herrat Amerikasta, Englannin kautta. Kaikki tämä on jo
-mielenkiintoista. Kuka tuli ensin?"
-
-"Me."
-
-"Ja tapasitte kreivinnan asemalla?"
-
-"Ei, me matkustimme häntä vastaan Lillenströmmen asemalle."
-
-Krag hymyili merkitsevästi.
-
-"Onko hän niin kaunis?"
-
-Silloin tarttui moraalinen Inderdale uudestaan keskusteluun,
-loukkaantuneella äänellä virkkoi hän:
-
-"Pyydän huomauttaa teille, että kreivinnan moraali on kaikkien
-epäilyjen yläpuolella. Me menimme häntä vastaan puhtaasta
-kohteliaisuudesta."
-
-"Otaksun, että tuo kohteliaisuus tuli yllätyksenä kreivinnalle?"
-
-"Kyllä. Se voidaan myöntää. Me tulimme aivan odottamatta."
-
-"Luotatteko kreivinnaan?" kysyi Krag edelleen.
-
-"Ehdottomasti", vastasi mr Anderson. Mutta vaihtoi samassa silmäyksen
-toverinsa kanssa.
-
-"Niin, jos ei täydellisesti luota ihmiseen, on eräissä tilanteissa
-hyvin järkevätä tehdä yllättävä kohteliaisuusvierailu hänen luokseen."
-
-"En voi ymmärtää", sanoi mr Anderson, huomattavasti ärsyttyneenä, "mitä
-tällä on kaulakoristeen varkauden kanssa tekemistä?"
-
-"Ettekö haluakaan", kysyi Krag, "että hankin takaisin kaulakoristeen?"
-
-"Kyllä, luonnollisesti", vakuuttivat molemmat yhdestä suusta.
-
-"No, niin" sanoi Krag tyyneesti, "juuri siihen minä tähtään. Niin
-ollen, hyvät herrat, ei kreivinna aavistanut läsnäoloanne lainkaan, kun
-nousitte junaan Lilleströmmenissä? Missä oli kreivinna sillä hetkellä?"
-
-"Hän seisoi ensi luokan käytävässä ja katseli akkunasta maisemaa."
-
-"Katseli kaunista, norjalaista maisemaa", sanoi mr Inderdale
-uneksivasti.
-
-"Lilleströmmen seutua", huomautti Krag, "pidetään rumimpana mitä
-pohjois-Europassa yleensä löytyy."
-
-Mr Inderdale loukkaantui huomattavasti.
-
-"Se on, mitenkä asian ottaa", sanoi hän "meille, kaukaa Villistä
-Lännestä, jotka rakastamme armasta kotimaatamme, on kaikki kaunista,
-vihreät lehdet, vihreät puut ja..."
-
-Krag keskeytti hänet:
-
-"Mitä sanoi kreivinna?"
-
-"Hän ihastui ja tuli loistavalle tuulelle, kunnes _punatukkainen_
-ilmestyi", sanoi mr Anderson.
-
-"Vai niin. Punatukkainen ilmestyi siis siellä. Mitenkä?"
-
-"Se kävi näin", sanoi mr Anderson, "kun seisoimme ja puhelimme
-kreivinnan kanssa vaununakkunan luona ja väkeä meni ja tuli, muuttui
-kreivinna äkkiä vallan vimmatuksi. Kukaan ei voi kasvoillaan näyttää
-niin äkkiä vimmaansa kuin kreivinna. Tämän jälkeen sanoi hän, harmista
-vapisten: 'Herraseni, pyydän kerta kaikkiaan päästä teidän
-hävyttömästä tirkistelystänne'."
-
-"Sehän oli hirveätä, ja kenelle osotti hän tuon vimmastuneen
-huomautuksen? Teille, mr Inderdale?"
-
-Mr Inderdale ei vastannut vaan vetääntyi likemmä nurkkausta.
-
-Mr Anderson sanoi:
-
-"Ei, se oli eräälle herralle, joka tuli vaunuun joukko sanomalehtiä
-kainalossaan; yksi matkustajista, pitkä, hieno herra, punaisilla
-hiuksilla. Hän oli ollut alhaalla laiturilla ja ostanut lehdet ja
-seisoi, katsellen tosiaankin silmiinpistävän röyhkeästi kreivinnaa. Ja
-tuskin oli kreivinna päästänyt laukauksensa häntä vastaan, ennen kuin
-hän kääntyi meidän puoleemme ja sanoi: 'Mr Anderson ja mr Inderdale,
-olkaa ystävällisiä ja auttakaa minua tuota miestä vastaan. Hän on koko
-matkan piinannut minua julkealla ja hävyttömällä tirkistämisellään'."
-
-"Eikö punatukkainen tullut hämilleen?" kysyi Krag.
-
-"Kyllä, hän kävi tosiaankin jonkun verran hämilleen ja sanoi: 'Kaunis
-neiti, te erehdytte, tarkoitukseni ei ole ollut kiusata teitä. Vaan jos
-niin haluatte, häviän minä, jäljettömiin, kaunis neiti, häviän
-olemattomiin, hyvästi'."
-
-Tämän jälkeen kumarsi hän ja vetääntyi toiseen vaunuun.
-
-"Muuten", lisäsi mr Anderson kuiskaten, "täytyy minun pyytää teidän
-esiintymään ystävääni mr Inderdalea kohtaan hienotunteisemmin, eikä
-viittaamaan, että _hän_ saattaisi heittää hävyttömiä katseita naisiin.
-Mr Inderdale kuuluu luottamusneuvostoon Wisconsinissa ja kustantaa
-sanomalehteä 'Enkelisiipien suhina', niin, että ymmärrätte --"
-
-"Kuinka paljon ansaitsee hän tuolla sanomalehdellä?" kysyi Krag.
-
-"Herraseni" alkoi mr Anderson vakavasti Inderdalen muristessa
-tyytymättömänä, "herraseni, te --"
-
-Mutta Krag viittasi keskeyttäen.
-
-"Hysh", sanoi hän "minä ajattelen."
-
-Kolmen minuutin kuluttua kysyi mr Anderson:
-
-"Joko olette ajatellut?"
-
-"Olen."
-
-"Mitä ajattelitte?"
-
-"Olen ajatellut", sanoi Krag, "kuuluivatko kreivinnan sanat tosiaankin:
-'Mr Anderson ja mr Inderdale, auttakaa minua tuota herraa vastaan!'"
-
-"Kyllä, aivan niin."
-
-"Hän sanoi selvästi kummankin herran nimen?"
-
-"Sanoi, ja hän oli hirveän pahoillaan."
-
-Krag nyökkäsi tyytyväisenä.
-
-"Tunnen itsessäni", sanoi hän, "ettei ole vaikeata löytää
-kaulakoristetta."
-
-Auto oli saapunut perille erään suuren, nykyaikaisen vuokrakasarmin
-edustalle kaupungin läntisellä reunalla ja herrat astuivat ulos.
-
-Ilta oli pimeä, mutta sähkökaarilamppu jossain läheisyydessä valaisi
-seuruetta heikosti.
-
-"Jos tarvitsemme autoa myöhemmin", sanoi mr Anderson, "on parasta, että
-annamme sen seistä täällä. Asbjörn Krag oli samaa mieltä ja kuljettaja
-sai määräyksen odottaa."
-
-Samalla hetkellä kun seuran piti astua yli jalkakäytävän, ilmestyi
-varjosta ihminen ja kiiruhti heidän ohitseen.
-
-Se oli mieshenkilö, leveäharteinen, tanakka ja alle keskimitan.
-Lyhdynvalossa pani Asbjörn Krag merkille, että miehellä oli hyvin
-terävät kasvojenpiirteet ja tavattoman ruskea iho. Hänessä oli jotakin
-merimiesmäistä, oli sangen lyhyt takki ja käveli kädet taskuissa.
-
-Mutta Krag pani merkille myös jotain muuta: Mies joka sivuutti heidät,
-katseli kaikkia kolmea herraa huomattavalla mielenkiinnolla ja myöskin
-Krag joutui hänen terävien silmiensä tarkkailun alaiseksi.
-
-"Tunnetteko tuon miehen?" kysyi Krag.
-
-"Ei", vastasi mr Anderson, "mutta minä luulin, että hän tunsi teidät.
-Hän katseli meitä sangen tarkkaan."
-
-Miehen askeleet häipyivät pimeyteen.
-
-Käytävässä avasi mr Anderson hissin oven. Hissi oli tavallinen, avara,
-automatinen, hyvin valaistu ja nappula joka kerrosta kohti.
-
-Mr Anderson painoi nappulaa n:o 4 ja hissi nousi hitaasti ylös.
-
-"Asutte neljännessä kerroksessa", sanoi Asbjörn Krag, "ja varas hävisi
-akkunan läpi. Se on perin omituista."
-
-"Odottakaapahan vain", sanoi mr Anderson, "niin minä näytän teille,
-miten punatukkainen mies häviää akkunan läpi neljännessä kerroksessa."
-
-
-
-
-III.
-
-KREIVINNA ORLOFFIN SELITYS.
-
-
-Asbjörn Krag oli erittäin utelias tekemään venakon tuttavuutta. Kun hän
-oli keskustellut viisi minuuttia kummankin amerikalaisen kanssa, oli
-hän vakuutettu, että hänellä oli pari lurjusta edessään. Mutta ennen
-kuin hän oli nähnytkään kreivinna Orloffia, oli hän vakuutettu, että
-hän petti liiketovereitaan, jalosukuisia herroja Anderson ja Inderdale
-ja että hän otaksuttavasti oli yhteistoiminnassa itse varkaan, tuon
-salaperäisen punatukkaisen kanssa.
-
-Mitenkä oli etsivä tullut tuohon vakaumukseen?
-
-Ensikseenkin, koska hän oli tullut selvyyteen siitä, että punatukkainen
-oli ollut madame Orloffin matkaseurana. Krag oli itsekseen tullut
-siihen käsitykseen, amerikalaisten kertoman perusteella, tapaamisesta
-Lilleströmmenissä.
-
-Molemmat amerikalaiset olivat yllättäneet kreivinnan. Hän ei ollut
-odottanut tapaavansa heitä ennen kuin junan saavuttua Kristianiaan. Sen
-vuoksi täytyi hänen kiireesti järjestää niin, etteivät amerikalaiset
-saisi huomata hänen olevan yhtä seuraa punatukkaisen kanssa. Hän pani
-ajattelematta toimeen pienen komedian hävyttömästä tirkistyksestä ja
-tunkeilevasta vieraasta. Ei ole ihmettelemistä, että punatukkainen ensi
-hetkellä tuli vähän hämilleen. Vaan ettei hänen tarvitsisi olla
-epätietoisena kreivinnan käyttäytymisen syistä, sanoi tämä ääneen ja
-selvästi: "Herra Anderson ja herra Inderdale, olkaa ystävällisiä ja
-auttakaa minua tuota herraa vastaan." Tämän kautta tiesi punatukkainen
-ketä herrat olivat ja vetääntyi takaisin.
-
-Kun Asbjörn Krag astui sisään amerikalaisten huoneustoon oli hän siinä
-varmassa käsityksessä, että nämä johtopäätökset olivat oikeita.
-Huoneusto näytti kuten moni muukin "parempi" samanlainen; koko joukko
-pieniä kapistuksia hyllyillä, sohvia tyynyineen, valokuvia kehyksissä
-mahonkipöydällä ja huonoa taidetta seinillä. Saattoi ajatella, että
-huoneusto kuului jollekin pankkitirehtöörin leskelle, joka oli tullut
-pakotetuksi järjestämään elämänsä yksinkertaisemmin ja vähemmän
-suurenmoisesti ja siksi vuokrannut koko "perhevarusteet."
-
-Kreivinna ei näyttäytynyt heti. Lamput paloivat edelleenkin
-huoneustossa ja Asbjörn Krag oli tilaisuudessa pääsemään selville
-huoneuston asemasta.
-
-Herrat ohjasivat etsivän ensin ruokasaliin. Täällä näkyi vielä jälkiä
-keskeytyneestä juhla-ateriasta. Jääjäähdyttäjässä nikkelialustalla oli
-kaksi samppanjapulloa, joista toinen oli avattu, toinen aukasematta.
-Uskonnollisen neuvoston jäsen Wisconsinista sanoi: "No, ja, hm, hm",
-koettaen peittää pulloja lautasliinalla.
-
-Hetkisen katseli Krag tyhjiä osterinkuoria joita oli pinottu
-lautasille, ja jääreunusteista pientä kulhoa jossa oli venäläistä
-kaviaaria ja sanoi:
-
-"Yksinpä lähetysystävätkin Amerikassa osaavat syödä."
-
-Mr Inderdale nykäsi pahastuneena päätään.
-
-"Olemme tilanneet illallisen kolmelle, eräästä hotellista", sanoi hän
-"ja me emme tosiaankaan voi sille mitään, että tavat tässä köyhässä
-maassa ovat totuttaneet hotellin lähettämään kaiken tuon hienouden.
-Minä -- henkilökohtaisesti..."
-
-"Erehdytte täydellisesti", väisti Krag, "tahdoin ainoastaan lausua
-ihastukseni. Yksinpä norjalais-amerikalainenkin olisi saattanut hävetä
-jos olisi tarjonnut ylhäiselle ja kauniille naiselle yksinkertaisempaa
-ruokaa."
-
-"Niin, tietysti, ja, luonnollisesti se on vain sitä kun etsivä
-tarkoittaa", pisti mr Anderson tyynnyttäen väliin ja mr Inderdale
-pöyhistihe vähäsen imarreltuna ja tyytyväisenä.
-
-"Täällä siis seura istui", sanoi Krag, "kun varas tuli eteisen ovesta."
-
-"Minä pidän selviönä", sanoi mr Anderson, "että punatukkaisen
-lurjuksen on täytynyt tulla eteisenovesta, meidän istuessamme ja
-aterioidessamme."
-
-"Kenties oli seura niin iloinen, ettei sen vuoksi kuultu eteisenoven
-käyvän?"
-
-"Kuinka voitte luullakaan!" huudahtivat molemmat yhdestä suusta.
-
-"Tai kenties", jatkoi Krag, ottaessaan pöydältä muutaman
-lyijykynälaskelman, "tai kenties oli seura niin kiintynyt
-arviolaskelmiinsa, ja se oli syynä."
-
-Mr Andersonin onnistui viime hetkellä nykäistä paperin Asbjörn Kragin
-kädestä. Mutta etsivän oli kuitenkin onnistunut panna merkille
-erinäisiä lukuja, jotka olivat paperille kirjoitetut. Ne olivat
-korkeita määriä -- laskelmia dollareista, ruplista ja kruunuista.
-
-"Saatan ymmärtää", sanoi Krag, "että juhlaa ja illallista ei pidetty
-yksinomaan juhlan vuoksi, vaan että oli jokin muu tarkoitus. Herrat
-halusivat lopultakin päästä sopimukseen madamen kanssa esim. maksusta,
-mitä hänellä oli myytävänä. Sopimus saatiin aikaan ja madame _meni
-noutamaan mitä hänellä oli myytävänä_."
-
-Molemmat amerikalaiset säpsähtivät.
-
-"Erehdytte", sanoi mr Anderson. "Te panette kokoon yksityiskohtia,
-joilla ei ole pienintäkään tekemistä asian kanssa. Ja asia on se, että
-kreivinna Orloffin kaulakoriste on varastettu. Se, eikä mitään muuta.
-Olkaa ystävällinen ja pysykää siinä."
-
-"Sehän on juuri mitä minä teen", vastasi Krag, antamatta toisen
-äkäsyyden itseään lainkaan häiritä, "haluan nimittäin saada
-todennetuksi minkä syyn takia madame läksi pöydästä."
-
-"Hän aikoi tuoda kirjeen käsilaukustaan. Mutta tuossahan kreivinna
-onkin. Hän saattaa itse kertoa koko asian teille."
-
-Verhot liukuivat syrjään ja kreivinna Orloff astui sisään. Hän meni
-suoraan Asbjörn Kragin luo, ojensi hänelle kätensä ja sanoi ranskaksi:
-
-"Eikö totta, te olette poliisimies, jonka piti tuleman. Voitteko
-hankkia takaisin koristeeni?"
-
-"Varmasti", vastasi Krag, katsellen tarkasti venakkoa, "kun vain saan
-tietää kolme asiaa."
-
-"Mainitkaa ne, herrani!"
-
-"Missä varkaus tapahtui, minkänäköinen varas oli ja mistä akkunasta hän
-hävisi?"
-
-Asbjörn Krag lausui nämä sanat hitaasti ja painolla, kuten olisi
-halunnut panna niihin jotain erityistä merkitystä, mutta itse asiassa
-saadakseen itselleen aikaa muodostaa käsityksensä venakosta.
-
-Hän ajatteli:
-
-Hän on kaunis. Hän on 30 vuotias. Hän on viisas. Hänellä on kylmät ja
-laskevat silmät. Hän esiintyy kuin mailmannainen. Hän ei anna noiden
-kahden rötkäleen Villistä Lännestä käyttää itseään hyväkseen. Kun hän
-pakoittautuu olemaan heidän seurassaan, tapahtuu se varmasti sentähden,
-että hänellä on siitä jotakin etua. Hänellä on jokin tärkeä syy
-oleskelunsa Kristianiassa, muuten hän ei menettäisi aikaansa täällä.
-
-"Seuratkaa mukana", sanoi kreivinna, "niin näytän teille kaikki!"
-
-Hän meni edellä toiseen salonkiin ja herrat seurasivat perässä.
-
-Mr Anderson kiiruhti huomauttamaan:
-
-"Etsivä tahtoo välttämättömästi tietää, miksi jätitte aterian ja
-menitte tähän huoneeseen. Niin kuin sillä olisi jotakin merkitystä
-kaulakoristeen varkauteen, että tulitte täältä hakemaan paria
-kirjettä."
-
-Madame heitti nopean silmäyksen mr. Anderssoniin ja sanoi:
-
-"Niin, minun piti hakea kirjeet."
-
-Krag ymmärsi komedian vaan ei ollut ymmärtävinään. Hän oli kuitenkin
-enemmän kuin ennen vakuutettu, että kaulakoriste ei ollut pääasia tässä
-jutussa.
-
-Kreivinna selitti:
-
-"Seistessäni ja hakiessani esiin kirjeitä hyökkäsi rosvo kimppuuni.
-Otaksuttavasti oli hän seissyt noiden paksujen verhojen takana. Minä
-huusin apua, ja kun varas kuuli, että huoneustossa oli enemmän väkeä,
-repäsi hän itselleen kaulakoristeeni ja syöksyi ikkunalle. Ennen kuin
-ystäväni ehtivät pidättää hänet, oli hän hävinnyt."
-
-Krag meni akkunan luo ja katsoi ulos.
-
-Hän ymmärsi heti, miten pako oli tapahtunut. Akkunan ulkopuolella, joka
-oli ahdasta pihaa kohti, oli pieni rautaparveke ja alapuolella 3:nen
-kerroksen kohdalla oli samanlainen, samaten toisen kerroksen ja siitä
-maahan ei ollut korkeata hyppäystä. Paossa ei ollut mitään vaikeuksia.
-
-Krag tarkasti akkunalaudan hyvin huolellisesti ja näki selviä jälkiä
-valkeassa maalissa. Hän meni takaisin huoneen läpi, sysäsi verhot
-syrjään ja tarkasti lattian.
-
-Siitä ei ollut epäilystäkään, etteikö varas olisi ollut sisällä. Mutta
-Kragilla oli hyvä halu sanoa kreivinnalle:
-
-"Rakas kreivinna, tehän olette itse laskenut hänet sisään."
-
-
-
-
-IV.
-
-VASTAKKAISIA HALUJA.
-
-
-Tähän asti oli koko tutkimus huvittanut Asbjörn Kragia kuten jokin
-leikki. Hän oli nimittäin aivan selvillä siitä, että hänet oli
-onnistuttu saamaan mukaan täydelliseen narripeliin. Ei ainoastaan siinä
-merkityksessä, että asianomaiset pettivät häntä, vaan vielä enemmän
-siksi, että he keskenään pettivät toisiaan. Kragilla oli tosiaankin
-hyvä halu sanoa: "Hyvät herrat, kunnioitettava kreivinna, minä en voi
-olla tekemisissä asian kanssa, missä minua yritetään pitää narrina."
-Mutta hän oli yht'äkkiä saanut personaallista mielenkiintoa, saadakseen
-tietää, mitä kätkeytyi noiden salaperäisten henkilöiden esiintymiseen.
-Siksi päätti hän jatkaa peliä.
-
-"Sallitteko", kysyi Krag, kääntyen kreivinnaan ja oikeastaan vain
-muodon vuoksi ottaen esiin muistikirjan ja kynän, "sallitteko, että
-merkitsen muistiin, minkänäköinen tuo julkea rosvo oli?"
-
-"Luonnollisesti", sanoi madame ja hänen kasvonsa saivat miettivän
-ilmeen, "koetan kertoa niin tarkkaan kuin suinkin."
-
-Vaitiolo. Krag hymyili.
-
-"Onko niin vaikeata", sanoi Krag, "selvittää miehen ulkonäkö?"
-
-Venakko vilkaisi häneen nopeasti:
-
-"Mitä tarkoitatte? Ettekö halua saada mahdollisimman tarkat
-tuntomerkit?"
-
-"Kiitos, kyllä."
-
-Krag näytti erinomaisen vakavalta. Itsekseen mietti hän: "Nyt hän jo on
-keksinyt yhden:" Ja aivan oikein -- venakko alkoi:
-
-"Pitkä ja hoikka, tumma sekä hyvin hieno. Sileäksi ajellut kasvot.
-Kaiketikin kolmen- ja neljänkymmenen vuoden välillä. Puhui norjaa, oli
-norjalainen."
-
-"Kuinka sen tiedätte?" kysyi Krag, "puhutteliko hän teitä?"
-
-"Kyllä, hän kuiskasi muutamia uhkaavia sanoja minulle, käskien minun
-olla hiljaa, muuten hän tappaa. Hänellä oli revolveri kädessä. Sen
-jälkeen repäsi hän koristeen kaulastani..."
-
-"Madame siis ymmärtää myöskin norjankieltä?" kysyi Krag.
-
-"Jonkun verran", sanoi kreivinna hymyillen, "kuulustelkaa vain minua,
-niin saatte huomata. Mieheni käänsi useita norjalaisia teoksia
-venäjäksi."
-
-"Olette siis leski?"
-
-"Olen", vastasi hän, synkän varjon liidellessä yli kasvojen, "mieheni
-kaatui Itä-Preussissa vuosi takaperin. Hän otti osaa Tannenberg'in
-taisteluun."
-
-Krag ymmärsi heti, kiitos kehittyneen vaistonsa, että kreivinna nyt
-puhui totta. Äänessä oli jotain vakavaa ja surullista.
-
-"Kreivi ja kirjainkääntäjä?" mutisi Krag kysyvästi
-
-Kreivinna kävi äkkiä jälleen vilkkaaksi. Hänellä oli oma, melkein
-ärsyttävä tapansa katsoa Kragiin.
-
-"Älkää missään tapauksessa menettäkö käsitystänne venäläisen arvonimen
-takia", vastasi kreivinna. "Voin kertoa teille, että Kaukasiassa
-miehellä ei tarvitse olla kuin viisi eläintä ja huono laidunmaa, niin
-kutsuu hän itseään heti ruhtinaaksi. Mutta me kuulumme tosiaankin
-erääseen sivuhaaraan, kuuluisasta venäläisestä Orloff-suvusta. Vaan
-miehelläni ei ollut kyllin varoja pitää yllä suvun loistoa. Hän oli
-reserviupseeri ja eli hyvin pienillä koroilla. Sen sijaan, että olisi
-tehnyt velkoja, katsoi hän edullisemmaksi tehdä työtä. Hänellä oli
-suuria kirjallisia taipumuksia. Mutta miksi kysytte kaikkea tätä?"
-
-"Siksi", vastasi Krag, "että mieltäni aina kiinnittävät asiakkaitteni
-personaalliset olosuhteet."
-
-"Jatkammeko jälleen tuntomerkkejä", kysyi kreivinna "minä luulin, että
-poliisilla aina on kiire."
-
-"Olette tosiaankin oikeassa", vastasi Krag tarttuessaan
-silminnähtävällä mielenkiinnolla jälleen muistikirjaansa, "siis,
-hänellä oli punainen tukka, eikö totta?" Kesti tosiaankin
-silmänräpäyksen, ennen kuin kreivinna huomasi vastaansanoa. Ja tämän
-pienen hetken oli Kragin katse suurimmalla tarkkuudella kiinnitetty
-häneen. Tyytyväinen, melkeinpä hyväntahtoinen hymy leikki hänen
-suupielissään. Äkkiä säpsähti kreivinna ja hän ei voinut estää hienon
-punan kohoamasta kasvoilleen. Mutta hän hilIitti itsensä pian. Kaksi
-herroista eivät lainkaan olleet huomanneet hänen liikutustaan.
-
-"En ymmärrä, mihin pyritte", sanoi hän, "minähän nimenomaan huomautin
-teille, että mies oli pitkä ja tumma."
-
-Krag näytteli hämilläänolevaa aivan mainiosti.
-
-"Pyydän hyvin paljon anteeksi", sanoi hän, "se oli tosiaankin
-anteeksiantamaton hajamielisyys puoleltani. Ajattelin kokonaan toista
-henkilöä. Ajattelin sitä punatukkaista rautatievaunussa."
-
-"Kuka on teille kertonut hänestä?"
-
-"Nämä molemmat herrat. Mutta muuten aivan sattumalta."
-
-"Se oli vain turhanpäiväisyys", sanoi kreivinna Orloff, "mies
-tirkisteli minua hävyttömästi koko ajan. Jos en olisi matkan johdosta
-ollut niin väsynyt, en kai olisi siihen kiinnittänyt mitään huomiota."
-
-"Ymmärrän", sanoi Krag, "se oli joku, joka halusi seikkailua
-saavuttuaan Kristianiaan. Yksinäinen nainen joka matkustaa, saattaa
-helposti joutua tuontapaisten julkeitten veijarien yrityksille
-alttiiksi, eikö totta, hyvät herrat?"
-
-Mr Anderson myönsi heti, mutta herra Inderdale vetääntyi päättävästi
-taaksepäin.
-
-"Minulla ei ole kokemuksia sellaisten ihmisten joukossa", sanoi
-kreivinna, "enkä halua saadakaan."
-
-Samassa nosti Krag kätensä ylös. Hän kuunteli.
-
-"Minusta tuntuu varmasti kuin kuulisin jotakin ulkoa, eteisen ovelta",
-sanoi hän, "hiipiviä askeleita..."
-
-Molemmat herrat säikähtyivät silmiinpistävästi. Mr Anderson hyökkäsi
-heti ulos ja hänen kintereillään mr Inderdale. Krag jäi näin ollen
-hetkiseksi kahdenkesken venakon kanssa ja se oli hänellä
-tarkoituksenakin.
-
-Hän kumartui kreivinnaa kohti ja sanoi kuiskaten, mutta päättävästi:
-
-"Minun täytyy ehdottomasti saada puhua kanssanne huomenna, ilman näiden
-herrojen läsnäoloa. Tulen tänne täsmälleen kello kaksi. Oletteko
-silloin täällä?"
-
-Hetkisen mietittyään kysyi kreivinna:
-
-"Oletteko ystäväni?"
-
-"Olen", vastasi Krag, "olen teidän ystävänne enemmän kuin näiden
-herrojen. Se on siis sovittu?"
-
-"Emmekö mieluummin voisi tavata jossain hotellissa tai kahvilassa?"
-
-"Ei, mieluimmin täällä, sillä minulla on jotain vakavaa kanssanne
-puhuttavana."
-
-"Silloin se riippuu siitä jos saan molemmat herrat täältä pois siksi."
-
-Amerikalaiset tulivat sisälle jälleen.
-
-"Ei siellä mitään ollut", sanoi mr Anderson.
-
-Krag ei osottautunut olevan vähääkään hämillään tai hämmästynyt.
-
-"On joka tapauksessa parasta olla varovainen, koska näyttää siltä, että
-teitä seurataan. Nyt olen kuitenkin saanut täysin tyydyttävät
-tuntomerkit ryöstäjästä. Häntä ei, toivon, ole vaikeata löytää. Se on
-varmaankin joku niistä epäilyttävistä olioista, joita poliisin
-silmälläpidon alaisina on koko joukko tällaisena aikana. Kenties jo
-huomenna voin antaa herroille selityksen. Mutta minun on vähäsen
-vaikeata järjestää aikaani, minulla on muitakin asioita
-järjestettävänä. Sopiiko herroille, että tapaamme huomenna kymmenen
-minuuttia yli kahden toisemme Continentalissa?"
-
-Molemmat amerikalaiset katsoivat kysyvästi toisiinsa. Sen jälkeen
-nyökkäsivät he. Kyllä, se sopii mainiosti.
-
-Krag jätti seurueen, kehoitettuaan heitä jatkamaan keskeytynyttä
-illallistaan.
-
-Tultuaan kadulle, missä auto edelleenkin odotti, pani hän jälleen
-merkille merimiespukuisen herran.
-
-Auto odotti aivan katulyhdyn alla ja vieras asettui aivan lähelle
-lyhdynvaloa, voidakseen paremmin nähdä Asbjörn Kragin kasvot.
-
-"Etsittekö minua?" kysyi Krag.
-
-Puhuteltu puristi päätään.
-
-"Etsittekö minua?" kysyi Krag jälleen, tällä kertaa saksaksi.
-
-"En", vastasi toinen.
-
-"Mitä sitte tirkistelette?"
-
-"Se ei kuulu teille."
-
-Krag etsi jotakin taskuistaan.
-
-"Etsittekö mahdollisesti", kysyi hän, "mr Andersonia tai mr Inderdalea,
-tai kenties kreivinna Orloffia?"
-
-"Se ei kuulu teille", sanoi toinen jälleen.
-
-Krag näytti poliisimerkkinsä.
-
-"Eikö?" kysyi hän.
-
-"Se ei sittenkään kuulu teille", sanoi mies yhä enemmän
-luotaantyöntävänä.
-
-"Hyvästi", sanoi Krag.
-
-"Hyvästi, herrani."
-
-Krag astui autoon ja ajaessaan alaspäin ajatteli hän: "Tuo on neljäs
-joka yrittää vetää minua nenästä tänään. Huomenna on minun vuoroni."
-
-
-
-
-V.
-
-KELLO KAHDEN JA KOLMEN VÄLILLÄ.
-
-
-Vähää vailla kello kahta nähtiin Krag väentungoksessa Karl Johanilla.
-Seurassaan oli hänellä yksi etsivän-osaston nuorempia virkamiehiä. Krag
-puhui ja toinen kuunteli tarkkaavaisena, nyökäten silloin tällöin,
-ikäänkuin merkiksi, että oli ymmärtänyt.
-
-"Uudistan siis", sanoi Krag, "että tarkoituksella olen järjestänyt
-tapaamisen noiden molempien herrojen kanssa, estääkseni heidät olemasta
-jossain muussa paikassa. Niin ollen täytyy teidän saada heidät pysymään
-ainakin tunnin ajan Continentalin yksityishuoneessa. On samantekevää
-mitä syitä keksitte. Sanokaa, että minä tulen ja että heidän
-välttämättömästi täytyy odottaa. Ei se niin vaikeaksi teille käy, rakas
-ystävä, keksiä jokin asia pitääksenne keskustelua yllä odotuksen
-aikana. Puhukaa sodasta."
-
-"Mutta herrojen luonteet", kysyi etsivä, "antakaa jonkinlainen viittaus
-niistä."
-
-"Molemmat ovat täydellisiä lurjuksia", sanoi Krag, "muita
-yksityiskohtaisempia tietoja heidän luonteestaan en osaa antaa. Eikä se
-ole välttämätöntäkään. Toinen on pahempi kuin toinen. Hän, joka
-todennäköisesti on suurempi lurjus on nimeltään Inderdale, on
-uskonnollinen ja johtaja eräässä norjalais-amerikalaisessa
-vapaa-uskolaisseurakunnassa, nimeltään 'Enkeliensiivet' tai jotakin
-siihen suuntaan. Kokonaisuuteen nähden ällöttävä mies. Hänen kanssaan
-voitte puhua mailman pahuudesta ja kevytmielisyydestä ja toisen kanssa
-hauskoista varietétytöistä ja sen semmoisista. He ovat hyvät ystävät,
-eroamattomat, kaatakaa niihin wiskyä."
-
-Molemmat etsivät olivat nyt saapuneet Yliopistokadun kulmaan, kun
-Asbjörn Krag pienellä liikkeellä huomautti, että jokin erikoinen oli
-herättänyt hänen mielenkiintoaan. Toinen vilkasi hänen katseensa
-suuntaan.
-
-"Näettekö tuon miehen tuolla, sinisessä puvussa ja lyhyellä takilla?"
-kysyi Krag.
-
-"Näen; hän joka seisoo ja katselee kirjakaupan ikkunassa."
-
-"Aivan oikein. Kello on vielä muutamaa minuuttia vajaa kahdesta ja
-pelkään, että minun täytyy antaa teille vielä yksi tehtävä. Mitä
-ajattelette tuosta miehestä?"
-
-Etsivä katseli tutkien miestä.
-
-"En voi nähdä hänen kasvojaan", sanoi hän, "mutta puvusta päättäen on
-hän merimies -- meriupseeri tai kauppalaivuri. Hän seisoo ja katselee
-ulkolaisia kirjoja; kenties on hän ulkomaalainen."
-
-"On, hän on ulkomaalainen", sanoi Krag, "haluaisin kernaasti saada
-tietää hänen hommistaan. Koettakaa ottaa selvää missä hän asuu. Mutta
-tämän asian takia ette saa jättää molempia amerikalaisia. Luulisin,
-että tapaatte jonkun tovereistanne tähän aikaan Karl Johanilla.
-Pyytäkää hänen seuraamaan merimiestä."
-
-"Eversen tuli äsken juuri vastaan", sanoi etsivä, "hän sivuuttaa meidät
-kyllä pian jälleen, sillä hän kävelee täällä aina edestakaisin
-kävelyaikana, pyydän hänen seuraamaan tuntematonta."
-
-"Tehkää niin; minä tulen hotelliin kolmen ajoissa. Ilmoittakaa
-ovenvartialle."
-
-Etsivät erosivat. Krag otti auton ja ajoi Drammensvejen 230 tapaamaan
-venakkoa. Hänen toverinsa järjesti tyydyttävästi uuden tehtävänsä
-koskeva tuntematonta ja tasan kymmenen minuuttia yli kahden astui
-hän sisään Continentalin yksityishuoneeseen, missä molemmat
-norjalais-amerikalaiset jo istuivat ja odottivat. He olivat toivoneet
-saavansa nähdä Kragin ja hämmästyivät kun toinen astui sisään. Etsivä
-sanoi nimensä, Holmsen, ja selitti, että täytyi odottaa Asbjörn Kragia.
-
-Alussa näyttivät molemmat amerikalaiset happamilta, mutta Holmsenin
-ystävällisyys sai heidät pian paremmalle tuulelle. Pöydälle tuli kylmää
-totia joka äkkiä juotiin, vaikkakin mr Inderdale, tosin ilman suurempaa
-pontta, kiinnitti huomiota siihen, että hän ei kärsinyt väkijuomien
-nauttimista missään muodossa, jos niin tehtiin piti sen tapahtua
-"omassa seurassa." Ja sitä jatkettiin "omassa seurassa."
-
-Oltiinhan yksityisessä huoneessa.
-
-Koska Holmsenilla ei ollut aavistustakaan mistä syystä molemmat herrat
-olivat hakeneet Asbjörn Kragia, ei hän saattanut ruveta puhumaan
-varastetusta kaulakoristeesta. Tämän ymmärsivät herrat heti, eivätkä
-hekään puhuneet mitään. Sen sijaan jouduttiin puhumaan sellaisista
-aineista, kuin lisäytyvästä jumalattomuudesta, joka jumalattomuus teki
-välttämättömiksi sellaiset yritykset kuin "Enkeliensiivet."
-Edelleen kertoi Holmsen viimeisistä tapahtumista "yhdistyneitten
-savupiipunpuhdistajien yhdistyksen" naamiohuveista, joihin iloihin
-poliisin yöllä oli pakko sekaantua. Nämä paljastukset antoivat mr
-Inderdalelle jälleen tilaisuuden puhua hirveästä jumalattomuudesta,
-minkä jälkeen hän pyysi tietoa milloin hän, ei aivan kaukaisessa
-tulevaisuudessa, olisi tilaisuudessa olemaan läsnä tuollaisessa
-juhlassa, voidakseen antaa lehdelleen "Enkelinsiivet", Wisconsinissa,
-silminnäkijän kuvauksen synninlammikoista vanhassa maassa. Tällaisissa
-sivistyneissä ja rakentavissa keskusteluissa kului aika, kello tuli
-lähemmä puolta neljää ja molemmat amerikalaiset herrat alkoivat käydä
-kärsimättömiksi. Silloin tuli muuan palvelija ilmoittamaan, että
-Holmsenia haluttiin puhelimeen.
-
-Holmsen meni puhelinhuoneeseen eteisessä.
-
-Soittaja oli Krag ja hänen äänensä ei ollut enää niinkään leikkisä.
-
-"Tahdotteko sanoa molemmille herroille", sanoi hän, "että minä en voi
-tulla."
-
-"Mitä minä niille sitte teen?" kysyi Holmsen.
-
-"Sanokaa, että minä erään sangen tärkeän asian takia, joka vaatii
-henkilökohtaista läsnäoloani, olen estetty muutamaan tuntiin tulemasta.
-Voimme sopia uudesta tapaamisesta esimerkiksi kello kuusi. Antaa niiden
-tulla konttoriini."
-
-"Tarkoitatteko todellakin, että minun pitäisi vetää niitä ympäri koko
-ajan. Nuo loistokappaleet teeskentelevistä norjalais-amerikalaisista
-inhoittavat minua."
-
-"Saatte tehdä miten haluatte", sanoi Krag, "joko annatte niiden mennä
-tai olette yhdessä, mutta missään tapauksessa ette saa laskea niitä
-silmistänne. Vastaatte siitä, että millä hetkellä tahansa voin saada ne
-käsiini."
-
-"Mutta jos herrat haluavat lähteä kaupungista?" kysyi Holmsen.
-
-"Sitä ei saa sallia millään ehdolla", vastasi Krag.
-
-Ja hiljaa lisäsi hän:
-
-"Oletteko asestettu, Holmsen?"
-
-"Olen", vastasi toinen.
-
-"Silloin ymmärrätte kyllä?"
-
-"Kyllä ymmärrän. Pidän tarkkaa vaaria."
-
-Holmsen, joka Kragin äänestä ymmärsi, että jotakin vakavaa oli
-tekeillä, kysyi edelleen:
-
-"Mitä esteitä olette saanut?"
-
-"Jotakin hyvin ikävää", vastasi Krag. "_On tapahtunut murha_."
-
-"Milloin?" kysyi Holmsen.
-
-"Kello kahden ja kolmen välillä."
-
-"Tulin tänne hotelliin täsmälleen kymmenen minuuttia yli kaksi ja
-silloin istuivat amerikalaiset täällä."
-
-"Ja molemmat ovat koko ajan olleet siellä?"
-
-"Ovat, yhdessä minun kanssani."
-
-"Hyvä, jos seuraatte heitä, niin pankaa tarkkaan mieleenne, mitä he
-puhuvat ja mitä tekevät, mutta älkää puhuko tapahtumasta mitään.
-Molemmat herrat asuvat kalustetussa huoneustossa Drammensvejen 230,
-Olisi hyvä jos voisitte estää heidän menemästä sinne."
-
-"Miksikä?"
-
-"Siksi, että murha on tapahtunut siellä", vastasi Krag.
-
-"Hyvä, teen parhaani."
-
-Holmsen meni jälleen norjalais-amerikalaisten luo ja selitti heille
-syyn Kragin poissaoloon, mikä suuressa määrin tuntui harmittavan
-herroja.
-
-Mr Inderdale nousi suuttuneena ylös ja napitti takkinsa.
-
-"Minä en ymmärrä tuollaisia omituisia lykkäyksiä ja väittelyitä", sanoi
-hän, "luulin, ettei se olisi ollut lainkaan vaikeata täällä
-Kristianiassa saada kiinni varaslurjus."
-
-"Kysymys on siis varkaudesta?" kysyi Holmsen. "Herroilta on
-varastettu."
-
-"Ei meiltä", vastasi mr Anderson, "mutta eräältä rouvalta, hyvin
-hienolta rouvalta."
-
-"Hyvin siveä rouva", mutisi mr Inderdale, siveellisesti päätään
-pudistaen, "kallisarvoinen koriste on varastettu häneltä."
-
-"Ja Krag on saanut kaikki mahdolliset tiedot?"
-
-"Kaikki!"
-
-"Silloin minä ymmärrän kaikki", sanoi Holmsen, "herrat eivät vain
-tunne Asbjörn Krag'in menettelytapoja. Kun hän tällä tavoin sopii
-tapaamisesta tunti tunnin jälkeen merkitsee se vain, että hän on
-jäljillä. Hän haluaa nähdä teidät, hyvät herrat, kello kuusi
-konttorissaan. Se ei tahdo sanoa mitään muuta kuin että Asbjörn Krag
-siihen mennessä on saanut tutkimuksensa valmiiksi ja aikoo esittää
-teidät varkaalle ja jättää koristeen takaisin tuolle ylhäiselle ja
-siveälle rouvalle."
-
-Molemmat amerikalaiset katsoivat ällistyneinä toisiinsa.
-
-"Koristeen, hm", mutisi Inderdale ajatuksissaan.
-
-"Niin", sanoi Holmsen, joka varsin hyvin huomasi amerikalaisen
-salaperäisen hämmennyksen, "koristeen, joka on varastettu."
-
-Mr Inderdale palasi todellisuuteen, "luonnollisesti", huudahti hän
-"luonnollisesti. Uskotteko tosiaankin niin?"
-
-"Olen vakuutettu siitä, hyvät herrat", vastasi Holmsen. "Herrat
-saattavat tyyneesti odottaa. Sitä paitsi on nyt päivällisen aika. Jos
-vain mahtuu yhteen tai toiseen ruokasaliin, gulassit kuin ottavat
-kaiken tilan, niin täällä Kristianiassa saa koko hyvää ruokaa.
-Mihinkään parempaan emme ennen kuutta voi ryhtyä."
-
-"Minä tarjoon", sanoi mr Anderson käsiään hieroen, "Europassa syödään
-ja juodaan hyvin."
-
-Mr Inderdale nosti varottaen kätensä.
-
-"Pöytä jossain syrjässä", sanoi hän, "kunnioittakaa minun moraalista
-vakaumustani."
-
-Herrat lähtivät.
-
-... Sillä aikaa, kun tämä keskustelu tapahtui Continentalissa, oli
-Asbjörn Krag saanut kokea suuren hämmästyksen.
-
-Kun hän kello kaksi saapui kalustettuun huoneustoon Drammensvejen 230,
-tapasi hän venakon yksin kotona, kuten oli odottanutkin. Hän otti
-Kragin vastaan kuten kaikki venäläiset ottavat vieraansa vastaan,
-välttämättömillä paperosseilla.
-
-"Älkäämme hukatko aikaa", sanoi Krag heti, "olkaa avomielinen minulle.
-Miksikä olette pettänyt molempia amerikalaisia?"
-
-"Jos minä nyt kieltäydyn olemasta avomielinen?" kysyi venakko.
-
-"Silloin ei mitään muuta", sanoi Krag nauraen, "kuin että minä yritän
-vakavasti löytää varkaan."
-
-
-
-
-VI.
-
-HISSI.
-
-
-Venakko ei edes yrittänytkään peittää hermostuneisuuttaan ja
-suuttumustaan.
-
-"Sen jälkeen kuin eilen minut jätitte", sanoi hän, "olen kovasti
-miettinyt teidän omituista käyttäytymistänne. Olen kiintynyt siihen
-mitä sanoitte, että lupasitte olla ystäväni. Pysyttekö siinä?"
-
-"Täydellisesti", sanoi Asbjörn Krag, "minut ovat kylläkin palkanneet
-nuo kaksi amerikalaista herraa, mutta kun olen tullut vakuutetuksi,
-että kaikki kolme koetatte valehdella minulle, olen valinnut olla
-ystävä eniten miellyttävän kanssa. Ja olen valinnut teidät. Mutta teen
-sen vain ja ainoastaan siksi, että tahdon saada selvän valheesta ja
-totuuden esille."
-
-Venakko kuunteli tarkkaavaisena jokaista sanaa kuin Asbjörn Krag lausui
-ja kun hän oli huomaavinaan eräänlaisen sydämellisyyden etsivän
-äänessä, tyyntyi hän jonkun verran.
-
-"Annan teille tiedon, joka kenties ei teitä niinkään paljoa
-hämmästytä", sanoi hän, "Mitään kaulakoristetta ei ole varastettu."
-
-"Olette oikeassa, rouvani", vastasi Krag, "tämä tieto ei hämmästytä
-minua lainkaan. Saatte luvan myöntää vielä erään asian, ennenkuin
-pääsemme kunnollisen keskustelun alkuun."
-
-"Ja se on?" kysyi hän uteliaana.
-
-"Ei löydy myöskään mitään varasta", vastasi Krag.
-
-Venakko käänsi katseensa pois, kuten olisi hävennyt sitä komediaa, jota
-oli näytellyt.
-
-"Olette oikeassa", vastasi hän, "myönnän sen kernaasti, sillä te
-ymmärrätte sen joka tapauksessa. Ei ole mitään varasta. Kaikki on minun
-keksintöäni; se on kenties ollut huono juoni, mutta minulla oli
-määrätty tarkoitus sillä ja minun täytyi toimia nopeasti."
-
-"Antakaa minun kuulla tarkoitus", pyysi Krag.
-
-"Silloin täytyy minun antaa teidän tietää", sanoi hän, "asioiden
-todellinen laita ei mitenkään voi kiinnittää poliisin mieltä.
-Kysymyksessä ei ole mikään rikollinen juttu."
-
-"Onko se mahdollisesti rakkausjuttu?" kysyi Krag hymyillen.
-
-"Ei; ei sekään. Mutta poliisilla ei ole oikeutta sekaantua siihen."
-
-"Unohdatte", sanoi Krag, "että on tehty ilmoitus. Ulkomaalaiset, jotka
-näyttelevät sellaisia komedioja, saattavat helposti saada kanteen
-väärästä ilmoituksesta."
-
-"Minä en ole ilmoittanut asiata", sanoi madame, "ne ovat herrat
-Anderson ja Inderdale."
-
-"Mutta nuo herrat ovat menetelleet hyvässä uskossa niin, eikä voida
-siis rangaista."
-
-"He eivät lainkaan ole toimineet hyvässä uskossa", huudahti hän melkein
-sydämistyneenä. "Nuo herrat tietävät yhtä hyvin kuin minäkin, että
-mitään koristetta ei ole varastettu."
-
-Kragin täytyi nauraa.
-
-"Se oli hämmästyttävä tieto", sanoi hän. "Se tuli tosiaankin
-yllätyksenä. Minä luulin, että se olitte te, rouvani, joka syystä tai
-toisesta yrititte pettää noita kahta, nyt huomaan teidät kaikki samalla
-tasolla. Sepä oli hämmästyttävää. Ja nyt minun täytyy myöntää, että
-minä en näe selityksen vilahdustakaan siihen, miksi on pyydetty minun
-apuani."
-
-"Kaikesta huolimatta olen se minä, joka olen koettanut pettää toisia",
-vastasi hän, "ja mikäli saatan ymmärtää, olen siinä myöskin onnistunut.
-Kerron teille kaikki siksi, että minä en halua poliisin sekaantuvan
-asiaan ja siksi, että tiedän poliisin vapaaehtoisesti vetääntyvän
-takaisin, saadessaan tietää asioiden kulusta. Molemmat herrat, Anderson
-ja Inderdale, ovat pari päivää sitte saapuneet tänne Englannin kautta
-Amerikasta ja minä olen tullut Venäjältä. Olimme sopineet keskenämme,
-että tapaamme täällä kuten on tapa ollut ennenkin. Nuo molemmat herrat
-ovat vuokranneet tämän huoneuston eräitä määrättyjä salaisia kokouksia
-varten."
-
-"Niin pitkälle, olen minäkin ajatellut, oli kaikki totta", sanoi Krag
-"mutta valheet alkavat varmasti Lilleströmmenistä."
-
-"Aivan oikein", vastasi venakko, "nuo herrat saivat sen omituisen
-mielenjuohtuman, että matkustaa minua vastaan Lilleströmmeniin. Se tuli
-odottamatta."
-
-"Nyt olemme tulleet siihen pitkään, punatukkaiseen mieheen
-rautatievaunussa", sanoi Krag.
-
-"Niin", vastasi venakko, "hänen nimensä on Müller. Hän ei ole
-maamiehiäni, mutta tunnen hänet. Minulla on liikeasioita hänen
-kanssaan. Olimme matkustaneet yhdessä hänen kanssaan Tukholmasta ja kun
-juna pysähtyi Lilleströmmenillä, meni hän ostamaan hedelmiä. Sillä
-aikaa nousivat amerikkalaiset junaan. Tiedätte itse, herra etsivä,
-mitenkä minä amerikkalaisilta salasin, että minulla oli mitään
-tekemistä Müllerin kanssa."
-
-"Tiedän", vastasi Krag, "sen teitte tosi-naisellisella tavalla, olitte
-olevinanne kiusaantunut punatukkaisen herran tirkistelystä ja pyysitte
-amerikalaisten suojelusta. Se oli hyvin tehty ja nopeasti ajateltu.
-Mutta ystävänne oli selvästi myöskin sukkela käänteissään, sillä hän
-käsitti asian heti. Saisinko nyt tietää mikä asema herra Müllerillä on
-tässä omituisessa jutussa?"
-
-"Sehän selviää siitä, mitä olen teille puhunut", sanoi venakko. "Minun
-ei kai tarvinne lähemmin selittää niitä salaperäisyyksiä, jotka
-verhoutuvat maailmansodan kulissien taakse. Ostetaan ja myydään
-loppumattomiin ja se ei ole ainoastaan ruokatavarat ja ampumatarpeet,
-jotka ovat kauppatavarana."
-
-"Urkintaa", mutisi Krag, "se oli sitä kuin ajattelinkin."
-
-"Miksi käytätte niin hirveätä sanaa", huudahti venakko kiivaasti
-"sitäkin löytyy eri lajeja, kuten kaikkea muutakin. Monta ihmistä,
-joita viitataan ja sanotaan urkkijoiksi, tekevät velvollisuutensa yhtä
-hyvin kuin nekin, jotka ovat taksoitusluetteloissa."
-
-"Mutta te olette venäläinen, rouvaseni", väitti Krag.
-
-"Minä en ole venäläinen sukujani", vastasi hän päätään pudistaen, "olen
-ollut naimisissa venäläisen upseerin kanssa, hän on kaatunut, meillä ei
-ollut lapsia, minulla ei ole mitään sukulaisia Venäjällä, minä olen
-yksin ja..."
-
-"Niin", sanoi Krag, "jatkakaa."
-
-"Minä toin tullessani", jatkoi hän hetken miettimisen perästä, "eräitä
-kirjallisia tietoja, jotka minun oli onnistunut salaa tuoda ja jotka
-olivat suuresta arvosta."
-
-"Ja jotka herrat Anderson ja Inderdale olisivat vastaanottaneet ja
-myyneet, esim. Saksaan, ja joista teidän piti saada suuremman summan."
-
-"Joka jo osittain on vastaankin otettu, niin, se on aivan oikein",
-lisäsi hän, "niin ovat asiani tällä hetkellä."
-
-"Mutta sitte tulitte yhteyteen herra Müllerin kanssa ja sovitte, että
-_hän_ saisi paperit, siksi, että hän tarjosi enemmän kuin nuo kaksi
-amerikalaista."
-
-"Niin, tai muista syistä", sanoi hän.
-
-"Pelastaaksenne arvonne noiden kahden amerikalaisen silmissä, sovitte
-keskenänne, että hän varastaisi paperit teiltä."
-
-Venakko nyökkäsi.
-
-"Nyt ymmärrätte kaiken", sanoi hän. "Se oli Müller, joka tunkeutui
-huoneustoon eilen illalla, sillä aikaa, kun minä samppanjalasin ääressä
-tein amerikalaisten kanssa kaupan. Olimme juuri tulleet sopimukseen
-ja minä olin tyyneesti mennyt sisimpään huoneeseen noutamaan
-'kauppatavaraa', papereita nimittäin; Müller, joka sillä aikaa oli
-hiipinyt eteisen läpi huoneeseen 'yllätti' minut; hän repäsi paperit
-käsistäni ja niin pian kun näin, että hän oli ehtinyt akkunalaudalle,
-aloin huutaa apua. Molemmat amerikalaiset hyökkäsivät esiin. Mutta
-Müller oli tutkinut kaikki edeltäpäin ja tiesi, että hän helposti
-saattoi päästä alas pitkin rautaparvekkeita. Niin kaikki tapahtuikin.
-Amerikalaiset joutuivat raivoihinsa. Jos herrat eivät olisi olleet
-Amerikasta, jossa tuollaista sattuu useinkin, olen varma, että he
-olisivat alkaneet epäillä minua. Sitä he eivät kuitenkaan tehneet. Sen
-sijaan päättivät he saada varkaan kiinni ja kääntyivät teidän
-puoleenne, herra etsivä. Mutta he eivät tahtoneet sanoa mitä oli
-varastettu, siksi mainittiin vain kaulakoristeesta, jonka minä annoin
-Müllerin käteen ja jonka tämä oli pannut parvekkeelle. He kai luulivat,
-että jos he teidän avullanne pääsevät varkaan jäljille, ei ole mikään
-vaikeus saada häneltä papereita pois. Nyt olen kertonut teille kaiken
-ja teidän kai täytynee myöntää, että poliisi tuskin voi tähän
-sekaantua. Mitä aiotte nyt tehdä?"
-
-Krag katsoi kelloaan.
-
-"Kymmenen minuutin kuluttua", sanoi hän, "tapaan minä molemmat
-amerikalaiset eräässä hotellissa, alhaalla kaupungissa."
-
-Venakko nousi ylös.
-
-"Menen takaisin hotelliini", sanoi hän, "jos teillä ei ole mitään sitä
-vastaan, seuraan teidän mukananne alas kaupunkiin. Olen väsynyt ja
-haluan vähän levätä ennenkuin..."
-
-"Ennenkuin?" kysyi Krag.
-
-"Ennenkuin matkustan", sanoi hän ja katsoi tutkivasti etsivää.
-"Ajattelen matkustaa tieheni illalla. Onko teillä mitään sitä vastaan?"
-
-"Ei missään tapauksessa", sanoi Krag, "varsinkin jos otatte molemmat
-amerikalaiset ja herra Müllerin mukaanne. Me emme ole lainkaan
-iloissamme, saadessamme sen tapaista väkeä joukkoomme."
-
-Venakko napitti vaitiollen hansikkaansa. Hän ymmärsi, että Krag
-ajatteli karkotusta.
-
-"Eikö täällä huoneustossa ole mitään teille kuuluvaa?" kysyi Krag, kun
-he olivat astumassa eteiseen.
-
-"Ei mitään" sanoi hän ja löi oven lukkoon.
-
-Krag painoi hissinappulaa ja tämä tuli hitaasti ylös, samalla kun
-huriseva ääni ilmoitti sen olevan kulussa.
-
-Huokaus kuului koneistosta ja hissi pysähtyi heidän eteensä.
-
-Krag aukasi oven.
-
-Sisällä istui, veltosti hissikorin seinään nojaten, kuollut mies.
-Hänellä oli verta paidanrintamuksessa, takinkauluksessa ja
-hansikkaissa.
-
-Venakko päästi kirkunan.
-
-Krag katsoi kuollutta ja ymmärsi, että se oli urkkija Müller.
-
-
-
-
-VII.
-
-MÜLLER.
-
-
-Kreivinna Orloff oli käynyt kuolonkalpeaksi. Hän ei näyttänyt
-merkkiäkään, että olisi tahtonut syöksyä hissiin ja heittäytyä tapetun
-yli. Hän seisoi vain kuin kivettyneenä ja tirkisti kuollutta. Hänen
-kalpeat kasvonsa kutistuivat kauhusta ja hämmästyksestä.
-
-Krag ajatteli: "Mitä hän lienee tehnytkin, tätä hän ei ainakaan ole
-odottanut."
-
-Kragin täytyi tukea häntä, sillä hän oli kaatumaisillaan.
-
-"Se on hän", mumisi hän kauhistuneena ja poissa suunniltaan, "se on
-hän. Oi, suuri Jumala, hän on kuollut."
-
-"Hän on murhattu", sanoi Krag, "hänellä on verta takinkauluksessa.
-Näyttää siltä kuin olisi hän saanut piston rintaansa. Koettakaa hillitä
-itseänne, niin minä tutkin häntä likemmin. Tahdotteko, että saatan
-teidät takaisin huoneustoon?"
-
-Häntä vapisutti.
-
-"Ei, ei, Jumalan tähden", sanoi hän, "älkää jättäkää minua yksin."
-
-Hän nojasi itseään rapun kaidepuihin. Krag kuuli miten hän vapisi ja
-värisi. Hän tirkisti hissiin omituinen, kauvaskatsova ilme silmissään.
-Hänestä sai sen vaikutuksen, kuin unissakävijästä.
-
-Asbjörn Krag astui hissikoriin, joka natisi hiljaa hänen jalkainsa
-alla. Tuon liikkeen vaikutuksesta putosi kuolleen kävelykeppi alas ja
-kuollut vaipui vielä enemmän kasaan hissin nurkkaan.
-
-Kragin jalka tapasi johonkin helähtävään esineeseen. Hän otti sen ylös.
-Se oli pitkä, terävä ja verinen tikari.
-
-Etsivä pani merkille, että se ei ollut mikään tavallinen tikari, vaan
-erikoismallinen, hienoilla koristeilla; mutta nyt hänellä ei ollut
-tilaisuutta sitä tutkia. Hän pisti tikarin hissikorin teräsverkkoon ja
-kumartui kuolleen yli.
-
-Kuollut oli vielä lämmin. Urkkija oli tapettu muutama minuutti sitten.
-
-Krag mietti hetkisen.
-
-Hän palautti mieleensä mitenkä hän, kun ensin oli painanut nappulaa,
-oli seissyt ja kuunnellut hissin kulkua läpi kerrosten. Sikäli kun hän
-saattoi muistaa, kului tähän matkaan niin pitkä aika, että hissin
-täytyi tulla aina alakerrasta asti.
-
-Mitään taistelun jälkiä ei hississä näkynyt.
-
-Nopeaan antoi Krag silmiensä ohi käydä mitä hän arveli hississä
-tapahtuneen.
-
-Urkkija Müller oli tullut tapaamaan venakkoa.
-
-Murhaaja oli seissyt ja odottanut häntä.
-
-Heti kun Müller oli istuutunut hissiin, oli murhaaja tullut perässä,
-työntänyt tikarin hänen rintaansa, mennyt jälleen ulos ja sulkenut
-rautaoven jälkeensä, niin että hissi saattoi toimia.
-
-Siitä silmänräpäyksestä siihen asti kunnes Krag pani hissin käyntiin,
-ei kukaan ollut käyttänyt hissiä.
-
-Urkkija Müllerillä ei ollut aikaa taistella murhaajan kanssa, niin
-äkkiä oli hyökkäys tapahtunut. Sitä paitsi ei Müller varmaankaan ole
-tuntenut häntä, sillä tuskinpa hän muuten olisi tyyneesti istunut
-sohvassa ja laskenut kuolinvihollistaan kimppuunsa.
-
-Krag käänsi kuolleen kankean paidanrinnuksen ja tarkasti haavaa. Iskun
-on täytynyt olla voimakas ja varmalla kädellä tehty, kuolema on
-varmasti seurannut silmänräpäyksessä.
-
-Nyt tapahtui jotakin, joka katkasi omituisen ja hirvittävän tilanteen.
-
-Krag kuuli askeleiden tömisevän alhaalla, porttikäytävän
-marmorilaatoilla ja heti sen jälkeen kuului napsahdus hississä.
-
-Joku seisoi alhaalla ja tahtoi saada hissin alas voidakseen ajaa sillä
-ylös. Kuului useita kärsimättömiä napsahduksia. Krag katsoi alas läpi
-hissirummun ja huomasi pienen pojan paketti kainalossa.
-
-Etsivä huusi, että hissi oli epäkunnossa ja mutisten alkoi poika nousta
-rappuja ylös.
-
-"Oli joka tapauksessa onni", ajatteli Krag, "ettei poika tullut ensin.
-Hän olisi varmastikin säikähtyneenä alkanut reistailemaan ja hävittänyt
-kaikki jäljet."
-
-Hän huusi venakolle, että tämä estäisi asiaankuulumattomien ja
-uteliaitten ihmisten lähenemisen. Sen jälkeen asettui hän nelinkontin
-ja tutki lattian. Sulanut lumi esti kuitenkin selittämästä erikoisia
-jalanjälkiä. Tutkittuaan myöskin hissin seinämät ja koneiston astui hän
-ulos.
-
-"Kuollut?" kysyi venakko.
-
-Krag nyökkäsi.
-
-"Hän on saanut iskun läpi sydämensä", sanoi hän, "mies on kuollut
-silmänräpäyksessä. Paras rouvaseni", lisäsi hän, "puhuitte
-matkustamisesta, mutta tämän jälkeen on teidän toistaiseksi mahdoton
-saada matkustaa. Menkää sisälle huoneustoon ja antakaa oven olla auki.
-Minä tulen heti. Minun täytyy hankkia apua, saadakseni kuolleen pois."
-
-Vastenmielisesti ja vielä kauhusta vapisten kääntyi venakko takaisin
-huoneustoon, mutta jäi seisomaan ensimäiseen huoneeseen. Ensin oli
-hänellä tarkoituksena mennä huoneeseen, joka oli häntä varten varattu,
-mutta hän pysähtyi kynnyksellä, aivan kuin olisi pelännyt näkevänsä
-jotakin tuolla sisällä ja kääntyi vapisten takaisin.
-
-Krag tuli heti perässä. Hänellä oli verinen tikari kädessä.
-
-"Oli mainiota, että poika tuli", sanoi hän, "nyt olen lähettänyt hänen
-hakemaan apua. Ja jos en väärin kuule, tulevat konstaapelit jo; noista
-kopisevista askeleista ei juuri erehdy."
-
-Krag meni akkunan luo ja antoi päivänvalon langeta tikarille. Se oli
-ranskalaista tekoa. Krag löysi erään Lyonfirman leiman terässä. Hän
-tutki tarkkaan kaiverrukset ja koristukset kahvassa. Puolittain
-itsekseen mutisi hän:
-
-"P. L. ja kiemura ympärillä ja yläpuolella kruunu. Hm, luultavastikin
-ulkomaalainen."
-
-Hän heräsi ajatuksistaan, kuullessaan liikettä nurkasta, jossa venakko
-seisoi.
-
-Krag katsahti sinne.
-
-"Mikä on, rouvaseni?"
-
-"Ei mitään", vastasi hän matalalla äänellä. "Onko se tuo tikari, jolla
-murha tehtiin?" kysyi hän.
-
-"On", vastasi Krag.
-
-Siirtyen eteenpäin, tuli hän hiljaa lähemmäksi, silmät suurina ja
-kauhistuneina.
-
-"Haluatteko nähdä sen?" kysyi Krag, katse koko ajan kiintyneenä hänen
-kasvoihinsa ja tullen liikutetuksi yliluonnollisesta kiillosta venakon
-silmissä.
-
-Krag kuuli hänen puhuvan itsekseen, aivan kuin olisi käännellyt
-unissaan:
-
-"Se ei ole mahdollista", kuiskasi hän, "se ei ole mahdollista. Se ei
-_voi_ olla mahdollista."
-
-Krag hymyili ystävällisesti, tyynnyttääkseen häntä ja ojensi aseen
-häntä kohti.
-
-"Katsokaa", sanoi hän, "katsokaa vain. Noin kaunis tikari. Eikö
-teidänkin mielestänne, rouva?"
-
-Hän pani verellä tahraantuneen tikarin hänen hansikoituun käteensä.
-
-Venakko tirkisti siihen. Ja nykäsi äkkiä kätensä pois, niin että tikari
-helähtäen putosi lattialle. Hän hätkähti kiivaasti, kuin olisi koskenut
-myrkyllistä käärmettä.
-
-Yht'äkkiä huusi hän kovasti:
-
-"Mahdotonta! Mahdotonta! Mahdotonta!"
-
-Hän uudisti huutonsa kolme kertaa ja joka kerralla kimakammin. Hän oli
-vähällä jälleen kaatua, mutta Krag otti kiinni hänen hartioistaan.
-
-"Mikä on mahdotonta?" kysyi hän lempeästi.
-
-"Se on mahdotonta", uudisti hän vain ja sulki silmänsä, näytti siltä,
-kuin olisi joitakin kauhistuttavia muistoja vaeltanut läpi hänen
-aivojensa.
-
-Hän oli muutamia silmänräpäyksiä aivan suunniltaan, kuiskaten ja
-mutisten jonkinlaisessa kauhuntilassa. Krag kuuli hänen useita kertoja
-sanovan:
-
-"Kuolleet eivät voi murhata. _Kuolleet eivät voi tappaa_."
-
-Oven ulkopuolella kuului ääniä ja askeleita. Konstaapelit tulivat.
-
-Se palautti hänet järkiinsä. Kiivaassa pelossa heittäytyi hän etsivää
-kohti ja huudahti:
-
-"Suojelkaa minua, jumalan tähden, suojelkaa minua!"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Täsmälleen kello kuusi otti Krag vastaan molemmat amerikalaiset
-konttorissaan etsivässä-osastossa. He tulivat yhdessä Holmsenin kanssa
-ja olivat vähäsen liikutettuja hyvän päivällisen johdosta.
-
-Krag otti heidät vastaan tahallaan salaperäisen näköisenä.
-
-"Hyviä uutisia?" kysyi mr Anderson.
-
-"Minulla on varattuna yllätys teille, hyvät herrat", vastasi Krag.
-
-Hän aukaisi oven viereiseen huoneeseen.
-
-"Tuolla sisällä istuu eräs herra, jota luulen teidän olevan
-mielenkiintoista tervehtiä. Tehkää hyvin, herraseni."
-
-Molemmat amerikalaiset astuivat odottavan näköisinä sisään.
-
-Samassa asennossa ja puettuna samaan veriseen turkkiin kuin hän oli
-löydetty hissikorista, istui kuollut Müller sohvankulmassa.
-
-"Mies rautatievaunusta", mumisi mr Inderdale säikähtäneenä.
-
-"Kuka se on?" kysyi mr Anderson neuvottomana. "Mikä hänen on? Onko hän
-kuollut?"
-
-"Se on Müller" vastasi Krag kevyesti. "Hän on murhattu pari tuntia
-sitte."
-
-Amerikalaiset katsoivat toisiinsa.
-
-"Müller", sanoivat molemmat ymmärtämättöminä. "Müller?..."
-
-He eivät tunteneet häntä.
-
-
-
-
-VIII.
-
-EVERSENIN HÄMMÄSTYS.
-
-
-Kummankin amerikalaisen hämmästys oli niin väärentämätöntä, että Kragin
-ei hetkeäkään tarvinnut epäillä. Noilla kummallakaan ei varmasti ollut
-mitään tekemistä murhan kanssa. Kuolleen näkeminen teki molempiin
-selvästi järkyttävän vaikutuksen. Asbjörn Krag antoi heidän tyyneesti
-seistä, tarkastellen jokaista elettä heidän kasvoillaan.
-
-Niin pian kuin he olivat jonkun verran tyyntyneet, mutisi mr Inderdale
-hartaalla äänellä muutamia sanoja, jotka hän katsoi tilaisuuteen
-sopiviksi. Mutta Krag vaiensi hänet.
-
-"Ei ole lainkaan tarpeellista, että jatkatte teeskentelyänne täällä",
-sanoi hän, "kuten näette, on edessämme jotakin paljon vakavampaa, joka
-ei lainkaan kehoita lörpöttelyyn. Siis: olkaa vaiti."
-
-Mr Inderdale loukkaantui ja katseli taivaaseen. Hän katsoi ystäväänsä,
-kuten olisi tahtonut sanoa: Tuollaista pilkkaamista vastaan en minä voi
-muuta kuin taukoamatta pestä käsiäni.
-
-Mr Anderson kysyi:
-
-"Olen muistavinani, että lausuitte kuolleen nimen, Müller, eikö niin?"
-
-"Kyllä", vastasi Krag, "ja sitä te ette tiennyt, saatan minä ymmärtää."
-
-"Ei."
-
-"Oletteko mahdollisesti tuntenut hänet jollain toisella nimellä?"
-
-"Ei", vastasivat molemmat varmasti.
-
-"Tunnette hänet samaksi punatukkaiseksi herraksi jonka näitte junassa,
-eikö totta?"
-
-"Hän se on", vastasi mr Anderson. "Sen voi kreivinna Orloff vielä
-paremmin todistaa. Missä on kreivinna?"
-
-Vastaamatta tuohon suoraan kysymykseen, jatkoi Asbjörn Krag
-kuulusteluaan.
-
-"Ja kenties herrat myöskin hänessä tuntevat saman miehen, joka varasti
-kaulakoristeen venäläiseltä rouvalta?"
-
-"Hänen se täytyy olla", vastasi mr Anderson, "näin hänet ainoastaan
-silmänräpäyksen ajan ennen kuin hän hävisi akkunan läpi. Mutta minä
-olen aivan varma, että se on hän."
-
-"Vai niin", sanoi Krag ja antoi merkin pöytäkirjurille, "nyt olemme
-siis selvillä siitä. Ja sitte tulee kaulanauha; siitä olemme myöskin
-saaneet selvän."
-
-Kuten sattumalta, meni Krag suuren kirjoituspöydän luo ja kaiveli
-paperien joukossa, mutta vastapäätä olevan suuren peilin avulla saattoi
-hän koko ajan pitää amerikalaisia silmällä. Hän näki miten miehet
-vaihtoivat sekavia katseita.
-
-Pöydällä olevasta mahonkilaatikosta otti etsivä jotakin, jonka antoi
-välkkyä ilmassa. Se oli kaunis ja kuten näytti, arvokas
-helmikaulanauha.
-
-"Tässä se on", sanoi hän.
-
-Mr Anderson hyökkäsi esiin, mutta hänen liikkeensä olivat aivan liian
-tehdyn innokkaat.
-
-Kun amerikalaiset olivat hetkisen katselleet koristetta, pudisti hän
-valittavasti päätään ja sanoi:
-
-"Tämä on myöskin kaunis koriste, mutta se ei ole oikea."
-
-"Me emme halua saada mitään joka ei meille kuulu", lisäsi mr Inderdale
-vakavasti. "Charles, anna heti poliisimiehelle koriste takaisin, se ei
-ole meidän. Mutta jos sallitte, herrani, että tutkin kuollutta..."
-
-Hän otti pari hiipivää askelta sohvaan päin, mutta Krag esti hänet.
-
-"Mitä uskallatte?" kysyi etsivä, "teidän ei pidä sekaantuman poliisin
-asioihin."
-
-"Minä ajattelin vain", änkytti mr Inderdale, "että olisin voinut
-auttaa..."
-
-Mr Anderson tahtoi avustaa toveriaan:
-
-"Rankaiseva oikeus", sanoi hän, "on selvästi pidättänyt suurvarkaan.
-Tuon kaulakoristeen on hänen täytynyt varastaa jostain muualta. Mutta
-minulla on kokemusta tuollaisista varaslurjuksista ennestään, herra
-etsivä, minä tiedän, kuinka sukkelia ne ovat kätkemään varastamiaan
-tavaroita, olen kerran ollut tekemisissä varkaan kanssa, jolla oli
-timantti kätkettynä keinotekoiseen silmäänsä. Jos saan auttaa teitä
-tarkastamaan, niin minä..."
-
-"Niin, tosiaankin Charles, auta sinä reipasta poliisimiestä", sanoi mr
-Inderdale puuhissaan.
-
-Krag asettui äkkiä kuolleen ja amerikalaisten väliin.
-
-"Riittää nyt, hyvät herrat", sanoi hän päättävästi, "olen näytellyt
-tämän pienen komedian siksi, että halusin todentaa, missä määrin toiset
-tiedot joita olen saanut, ovat oikeita. Tiedän nyt varmuudella, että se
-on kokonaan muuta kuin te etsitte, eikä mitään kaulakoristetta. Siispä
-voin teille ilmoittaa, että tätä koristetta emme lainkaan ole löytäneet
-kuolleelta, eikä mitään muutakaan koristetta. Eikä myöskään paperia",
-lisäsi hän painolla.
-
-"Eikä myöskään paperia", mutisi mr Inderdale kauhistuneena.
-
-"En ymmärrä, mistä paperista puhutte", sanoi mr Anderson, "se on muuten
-kreivinna Orloff, joka on menettänyt koristeensa. Te ette ole
-vastuunalainen käytöksestänne ylhäistä ulkomaalaista naista kohtaan.
-Menen valittamaan kreivinnalle. Tule, Abraham, niin menemme."
-
-"Niin, tule Charles", vastasi mr Inderdale sukkelaan ja otti hattunsa.
-Korkea savupiippu päässä muistutti hän saarnaajaa, joka on matkalla
-tarkastamassa seurakuntaa. He kiiruhtivat ovelle äänettömillä
-kummikoroillaan.
-
-"Sehän nyt tavaton kiire oli", huusi Krag heidän jälkeensä. "Näyttää
-ihan, kuin olisitte peloissanne meidän läheisyydessämme. Älkää vain
-menkö liian kauvaksi."
-
-Anderson kääntyi takaisin.
-
-"Liian kauvaksi?" kysyi hän, "mitä sillä tarkoitatte?"
-
-"Teidän ei tule unohtaa", sanoi Krag, "että olette tavalla tai toisella
-sekaantuneet murhajuttuun. Jos koetatte hävitä, estetään teidät siitä.
-Se oli vain se kuin tahdoin sanoa. Hyvästi."
-
-Hän antoi merkin, että keskustelu oli lopussa ja amerikalaiset
-puolittain ajettiin ulos.
-
-Krag antoi määräyksen, että kuollut annettaisiin istua sohvassa, mutta
-jokin peitto päällä. Niin tehtiin.
-
-"Ettekö ole vielä kuullut mitään Eversenistä?" kysyi Krag kääntyen
-apulaiseen Holmseniin.
-
-"Ei, hän ei vielä ole tullut takaisin. Hän seuraa luonnollisestikin
-merimiespukuista."
-
-Krag näytti miettivältä.
-
-"Niillä jäljillä olisi pitänyt olla parempi mies", sanoi hän. "Eversen
-on liian nuori ja kokematon. Mutta kello kahden aikaan en minä vielä
-tiennyt, että siitä tulisi niin tärkeätä."
-
-"Tarkoitatteko, että merimiespukuisella on jotakin tekemistä murhan
-kanssa?" kysyi Holmsen.
-
-"Olen todentanut, että hänellä on yhteyttä sen talon kanssa missä
-murha tapahtui", vastasi Krag. "Tämä on kansainvälinen murha ja
-merimiespukuinen on ulkomaalainen. Toivoisinpa, että Eversen heti olisi
-täällä."
-
-Kun etsivä oli kerännyt muutamia papereita, joihin hän oli tehnyt
-muistiinpanoja, meni hän nämä kädessä etsivänpoliisin päällikön
-yksityiseen konttoriin. Päällikkö ei ollut siellä. Eräs nainen odotti
-häntä. Se oli kreivinna Orloff. Hän oli jo ehtinyt tyyntyä jonkun
-verran, mutta oli vielä hyvin kalpea. Kun Krag astui sisään, hypähti
-hän säikähtyneenä paikaltaan, kuten olisi odottanut jotakin toista.
-
-Etsivä huomasi tämän.
-
-"Voitte olla aivan rauhallinen", sanoi hän, "tänne ei tule kukaan ketä
-teidän tarvitsee pelätä."
-
-Hän katsoi papereihinsa.
-
-"Haluaisin kernaasti", sanoi hän, "nyt kun ette enää ole niin
-hermostunut, varmuuden vuoksi todentaa muutamia teiltä saamiani
-tietoja. Väitätte, että ensimäisen kerran tapasitte murhatun Müllerin
-kaksi ja puoli kuukautta takaperin Tukholmassa. Olitte silloin matkalla
-Pietariin keräämään niitä tietoja, jotka nyt toitte mukananne Venäjän
-pääkaupungista. Väitätte edelleen, että Müller haki teidät
-käsiinsä hotellistanne Tukholmassa ja että hän jo silloin tiesi
-urkintatoimestanne. Eikö se tuntunut teistä omituiselta?"
-
-"Niissä piireissä", vastasi kreivinna, "on mahdotonta hämmästyä. On
-olemassa kansainvälinen verkko, jonka langat juoksevat toisiinsa ja
-joista on mahdoton pitää selvää."
-
-Krag nyökkäsi myöntäen. Hän tunsi tuon hyvin. Hänellä oli monta kertaa
-ollut sormensa verkon silmissä.
-
-"No, niin", jatkoi hän, katsellen papereihinsa, "tuo Müller tuli esiin
-ehdotuksella, joka teki teidät hyvin levottomaksi. Hän ehdotti, että
-petkuttaisitte noita amerikalaisia, joiden laskuun silloin
-työskentelitte, ja sen sijaan luovuttaisitte hänelle mitä saisitte
-Pietarista. Aluksi kieltäydyitte, mutta silloin esitti hän uhkauksen,
-joka ei jättänyt teille mitään valitsemisen varaa. Tuo uhkaus..."
-
-Krag keskeytettiin teorioissaan sillä, että Holmsen näyttäytyi ovella.
-
-"Eversen on tullut", sanoi hän.
-
-Krag jätti venakon heti. Ulkona käytävässä tapasi hän Eversenin, joka
-ei näyttänyt onnelliselta.
-
-"Kadottanut jäljet?" kysyi Krag.
-
-"Valitettavasti" vastasi Eversen, "mutta seurasin häntä kauvan. Mutta
-hän oli, sen pahempi, minua viekkaampi. Minä en voinut aavistaa, että
-hän tiesi olevansa seurattu. Ja sitä paitsi, kun hän tuli
-lähetystöstä..."
-
-Krag keskeytti hänet ja ohjasi huoneeseen, missä kuollut Müller istui
-sohvassa.
-
-"Teidän täytyy kertoa minulle kaikki niin yksityiskohtaisesti ja
-tarkkaan kuin mahdollista", sanoi Krag, "on erinomaisen tärkeätä
-yksityiskohtiinsa tietää, mitä merimiespukuinen on puuhaillut. Mutta
-mitä ihmettä?"
-
-Peitto oli luisunut alas, niin että kuolleen kasvot olivat näkyvissä.
-Eversen tirkisteli sohvan nurkkaan ja mitä suurin hämmästys näkyi hänen
-kasvoillaan.
-
-"Mutta tuollahan hän istuu", sanoi Eversen.
-
-
-
-
-IX.
-
-KUOLLUT SOHVAN KULMASSA.
-
-
-Asbjörn Krag viittasi kuolleeseen.
-
-"Tunnetteko tosiaankin hänet?" kysyi hän hämmästyneenä, "missä olette
-hänet ennen nähnyt?"
-
-"Häntähän minä olen seurannut", sanoi Eversen, "sehän on
-merimiespukuinen."
-
-"Silloin olette tullut alusta asti narratuksi", sanoi Krag harmissaan
-ja meni peittämään kuolleen kasvoja.
-
-"Nykäiskää häntä tukasta", huudahti Eversen.
-
-"Mitä tarkotatte?" kysyi Krag silmiään siristellen.
-
-"Luulen, että hänellä on valetukka", sanoi Eversen yhä enemmän ja
-enemmän hämmennyksissä. Hän oli uusi osastolla. Krag peitti uudelleen
-kuolleen kasvot ja meni Eversenin luo.
-
-"Tässä täytyy tavalla tai toisella olla kyseessä omituinen
-väärinkäsitys", sanoi hän, "teidän täytyy selvittää lähemmin. Tuota
-miestä, jonka näette tuolla kuolleena, en ole teitä pyytänyt
-seuraamaan. Olen pyytänyt teidän seuraamaan kokonaan toista, nimittäin
-sitä merimiespukuista herraa lyhyessä takissa, joka seisoi kirjakaupan
-ikkunan edessä. Mihin hän on mennyt?"
-
-"Sen täytyy olla sama", sanoi Eversen hämmennyksissä, "se ei voi olla
-kukaan muu, katsokaa hattua ja keppiä."
-
-Kuolleen hattu ja keppi olivat sohvalla. Se oli keltainen bambukeppi,
-taivutetulla hopeapäällä. Hattu oli niin kutsuttu Graz-hattu,
-teräksenharmaasta sametista. Asbjörn Krag muisti äkkiä jotakin.
-
-"On siinä jotakin asiaa, mitä sanotte, Eversen", sanoi hän, "tahdon
-muistaa, että merimiespukuisella oli tuollainen hattu. Joka tapauksessa
-oli hänellä tuollainen keppi."
-
-"Minä en ole erehtynyt", sanoi Eversen, joka tuli rohkeammaksi Kragin
-epävarmuudesta. "Holmsen osoitti miestä kirjakaupan ikkunan edessä ja
-sanoi: 'Seuraa häntä!' Minä seurasin myöskin hänen jälkeensä, enkä
-luule hänen sitä huomanneen. Silloin oli hän puettu lyhyeen takkiin,
-josta puhutte, näyttäen siviilipukuiselta meriupseerilta. Näytti siltä,
-kuin hänellä ei olisi ollut mitään erikoista toimitettavaa kaupungissa,
-sillä hän käveli välinpitämättömästi ja katseli kaikki akkunat Karl
-Johankadulla. Mutta täsmälleen kello kaksi otti hän auton."
-
-"Täsmälleen kello kaksi?" sanoi Krag kysyvästi.
-
-"Niin, hän katsoi kelloa ja silloin katsoin minäkin ja saatoin todeta
-ajan. Luonnollisesti otin minä myöskin auton ja seurasin häntä."
-
-"Oliko autossa akkunat takana, tarkoitan hänen autossaan?" kysyi Krag.
-
-"Oli" sanoi Eversen miettiväisenä, "ja kenties näki hän minun autoni
-seuraavan omaansa ja siitä arvasi olevansa seurattu."
-
-"Se on varmaa", sanoi Krag, "mihin hän ajoi?"
-
-"Venäjän lähetystöön."
-
-"Sitäpä en sentään olisi uskonut. Antoiko hän auton odottaa?"
-
-"Antoi. Kymmenen minuutin kuluttua tuli hän ulos hirvittävällä
-kiireellä. Silloin oli hän puettu turkkeihin. Olin niin kaukana, etten
-voinut nähdä hänen kasvojaan, jotka osittain olivat peitossa
-hatunreunan alla. Mutta hetkeäkään en epäillyt, etteikö se ollut hän.
-Sitäpaitsi tunsin hatun ja kepin. Hän meni auton luo ja kulettaja ajoi
-ilman vastaväitteitä edelleen. Seurasin perässä. Tällä kerralla ajoimme
-noin neljännestunnin aikaa. Ymmärsin, että hän uudelleen ja uudelleen
-antoi kulettajalleen uusia määräyksiä. Lopulta pysähdyimme Parkvejen
-32."
-
-"Kulmatalo", sanoi Krag.
-
-"Niin", vastasi onneton Eversen harmissaan, "ja se oli juuri se joka
-minut petti. Olin autossa ja odotin ja sillä aikaa oli mies mennyt yli
-pihan ja ulos toiselle kadulle. Luonnollisesti tein kaikki, päästäkseni
-hänen jäljilleen jälleen. Ajattelin, että koska hän tunsi talon,
-mahdollisesti oli tunnettu siellä ja siksi kysyin kaikista kerroksista,
-mutta saamatta mitään tietää. Hain lähetystön ympäriltä vielä kerran.
-Olen ollut kaikkialla, missä saatoin ajatella tapaavani hänet. Ja
-lopuksi löydän hänet täältä."
-
-Eversen katseli kauhistuttavaa olentoa sohvannurkassa.
-
-Krag miettii muutaman sekunnin ja sanoo puolittain itsekseen:
-
-"Se voi olla mahdollista, mutta se on tosiaankin sangen
-epätodenmukaista."
-
-"Tarkoitatteko, että tuo ei olisi sama henkilö?" kysyi Eversen.
-
-"Olette nähnyt, että kuolleella on punainen tukka. Se on niin
-väärentämätön kuin mahdollista, siitä ei ole epäilystä. Mutta, mikäli
-muistan, oli merimiespukuisella melkein musta tukka."
-
-"Niin oli."
-
-"Siinä tapauksessa olisi merimiespukuinen ollut naamioitu. Voidaan
-otaksua, että hän sen kymmenen minuutin ajalla, kun oli lähetystössä,
-olisi ollut tilaisuudessa heittämään pois naamionsa ja tultuaan jälleen
-ulos, oli oma itsensä. Ja siinä tapauksessa on kuollut tuolla ja
-merimies sama henkilö. Mutta yksi asia on ainakin varmaa, se nimittäin,
-että henkilö, jota te, herra Eversen, lähetystöstä seurasitte ja joka
-katosi teiltä Parkvejen 32 portista -- on sama, jonka hengettömän
-olemuksen näette tuolla sohvassa, joka murhattiin kello kolme
-iltapäivällä Drammensvejen 230, eräässä hississä."
-
-Asbjörn Krag jätti Eversenin surumielisiin mietteisiin
-epäonnistumisensa johdosta ja kiiruhti takaisin venakon luo. Vielä ei
-ollut monia tunteja kulunut murhasta ja Krag tiesi kokemuksesta, että
-useimmat rikokset saadaan selville heti, tai sitte vasta pitkän ajan
-kuluttua. Nyt oli kiiruhdettava.
-
-Venakko oli hyvin väsynyt, sen näki Krag heti, mutta oli kuitenkin
-halukas selvittämään asiansa. Tuntui, kuin olisi hän Asbjörn Kragin
-seurassa tuntenut itsensä turvallisemmaksi.
-
-"Hän pelkää jotakin", ajatteli Krag, "hän luulee olevansa jossain
-vaarassa ja tahtoo, että minä suojelisin häntä."
-
-"Tuo nyt iltapäivällä kauhealla tavalla kuollut Müller, kiristi teidän
-toimittamaan hänen asioitaan, uhaten muussa tapauksessa ilmiantaa
-teidät venäläiselle poliisille. Sillä tavoin tulitte pakotetuksi
-tottelemaan hänen määräyksiään. Hän piti varansa, kun tulitte
-Pietarista ja suojellakseen kunniaanne amerikalaisten silmissä
-järjestettiin varkauskomedia. Paljonko saitte Mülleriltä?"
-
-"Kymmenentuhatta kruunua", vastasi hän ja teki liikkeen kädellään kohti
-käsilaukkuaan. "Haluatteko saada ne?" kysyi hän. "Olen niin hirvittävän
-väsynyt, että mieluimmin haluaisin päästä kaikesta."
-
-"Meillä ei ole rahojen kanssa mitään tekemistä", sanoi Krag, "me
-haluamme ainoastaan saada selville, kuka on miehen murhaaja.
-Amerikalaiset herrat eivät voi olla, kuka se sitte on?"
-
-Venakko pudisti päätään.
-
-"Müller oli selvästi tulossa teidän luoksenne", sanoi Krag, "olitteko
-sopinut tapaamisesta?"
-
-"Ei, olimme sopineet että vasta Tukholmassa tapaisimme kymmenen päivän
-kuluttua."
-
-"On selvää, että jotakin odottamatonta on tapahtunut ja että Müller oli
-matkalla teille siitä ilmoittamaan. Mitä se on saattanut olla?"
-
-"Siitä ei minulla ole aavistustakaan", sanoi hän.
-
-"Mutta te tunsitte tikarin."
-
-Kun venakko kuuli murha-aseesta mainittavan, vaipui hän hetkiseksi
-kokoon.
-
-"Minä en tuntenut tikaria", vastasi hän, "olin vain hämmennyksissä
-tapauksen johdosta."
-
-"Siinä tapauksessa ei meillä toistaiseksi ole mitään kysyttävää
-teiltä", sanoi Krag, "sen lisäksi olette kipeästi levon tarpeessa.
-Saatanko teidät hotelliin?"
-
-"Hotelliin?" kysyi venakko ja värisi.
-
-"Te pelkäätte jotakin", sanoi Krag, "näen silmissänne kauhean pelon."
-
-"Olen väsynyt", kuiskasi hän.
-
-"Haluatteko, että autan teitä?" kysyi etsivä.
-
-Hän nyökkäsi myöntäen päätään.
-
-Krag soitti ja kun Holmsen tuli sisälle, antoi hän tälle seuraavan
-määräyksen:
-
-"Ottaen huomioon asiain tilan, on välttämätöntä, että tämä rouva
-pidätetään toistaiseksi. Hänet on vietävä tutkintovankilaan, mutta
-kohdeltava kaikella ajateltavissa olevalla huolellisuudella. On
-itsestään selvää, että kukaan vieras ei saa tulla mihinkään tekemisiin
-hänen kanssaan."
-
-Kääntyen venakkoon lisäsi hän:
-
-"Olette vangittu, rouvani."
-
-Hän nousi ylös.
-
-"Kiitos", kuiskasi hän.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samana iltana kello kahdeksan kävi Krag Venäjän lähetystössä. Paljon
-hän ei odottanut käynnistään ja hänen toiveensa laskeutuivat vieläkin
-kuin hän, sen sijaan että olisi päässyt lähetystön päällikön puheille,
-joutui vastakkain erään attachean kanssa.
-
-Ei löydy mitään niin rakastettavaa kuin venäläinen virkamies, kun tämä
-tahtoo olla rakastettava. Eikä myös mitään niin vaiteliasta. Ja se
-herra, joka puhui Kragin kanssa, oli sekä ylitsevuotavan rakastettava
-että erinomaisen vaitelias. Sellaisia ovat venäläiset.
-
-Attachea sanoi suunnilleen näin:
-
-"Onko tosiaankin tehty sen luonteinen rikos Kristianiassa, sepä
-hirveätä. No, niin, saamme kai lukea siitä lehdissä huomenna. Mitä
-lajia, jos me voimme... Tja, auttaisimme kernaasti poliisia jos meillä
-vain olisi aavistustakaan miten se tapahtuisi. Eikö sentään olisi
-selvempi, että poliisi yksin koettaisi päästä rikoksen perille,
-joka on tapahtunut täällä kaupungissa... Eräs venäläinen rouva... vai
-niin-in... onko hän murhaaja? Vai niin, vai ei ole, mitäs sitte?
-Drammensvejen 230 olevaa taloa emme lainkaan tunne. Drammensvejen, eikö
-se ole se pitkä katu, joka johtaa ohi ulkoasiainministeriön? Aivan
-niin, hyvin kaunis katu. Punatukkainen mies turkeissa? Mitä lajia? Ei,
-täällä ravaa niin monia ihmisiä, venäläisiä, juutalaisia ja
-puolalaisia, niin että on aivan mahdotonta pitää heistä selvää. Müller?
-Ei, sellaista nimeä ei ole pöytäkirjoissamme. Emme tunne ketään sen
-nimistä. Muuten, eikö se ole saksalainen nimi? Kenties Saksan
-lähetystö... Mutta me autamme aina mielellämme, hyvin, hyvin
-mielellämme."
-
-Kragin käynti lähetystössä ei ollut sentään aivan turhaa, sillä
-jättäessään talon _kohtasi hän merimiespukuisen_.
-
-
-
-
-X.
-
-MURHAAJA.
-
-
-Asbjörn Krag tapasi merimiespukuisen isossa käytävässä
-lähetystöhuoneuston edustalla. Käytävä oli kuin jonkinlainen eteinen.
-Uninen palvelija istui pöydän ääressä ja piirusteli joitakin
-harakanvarpaita paperipalaselle. Krag tuli ulos lähetystöstä ja samassa
-astui merimiespukuinen sisälle käytävän ovesta. Palvelija nousi heti
-seisoalleen ja tervehti kunnioittavasti sisääntulijaa. "Mies tuntuu
-olevan tunnettu", ajatteli Krag, "päättäen kunnioittavasta
-tervehdyksestä." Sisääntullut pysähtyi ovella ja katseli uteliaana
-etsivää. Krag oli huomaavinaan pilkahduksen ivaa, tai liekö ollut
-vahingoniloa toisen katseessa.
-
-Krag ei miettinyt kauvan. Hän meni nopeasti toisen luo ja sanoi:
-
-"Se on teitä kun minä etsin."
-
-"Mitä minusta tahdotte?" kysyi toinen kylmästi.
-
-"Haluan puhua kanssanne eräästä sangen tärkeästä asiasta, joka koskee
-meitä molempia."
-
-"Miksi etsitte minua täältä?"
-
-"Siksi, että teidän on nähty liikuskelevan näillä paikoin. Jos tämä ei
-oikea osotteenne olekaan, en minä ainakaan tiedä muuta."
-
-"Tiedättekö nimeni?" kysyi puhuteltu.
-
-"En."
-
-"Mutta kuitenkin pidätte selvää, mitä teen tai jätän tekemättä, se
-merkitsee, että olette antanut urkkia minua."
-
-"Kyllä", vastasi Krag.
-
-"No, avomielinen olette joka tapauksessa. Mitä nyt tahdotte?"
-
-"Mitä minulla on sanottavaa, voin sanoa ainoastaan kahdenkesken."
-
-"Mutta minulla ei ole mitään huonetta täällä joka sopisi sellaiseen
-konferenssiin."
-
-"Voimme aivan hyvin mennä johonkin toiseen paikkaan", sanoi Krag,
-"tähän aikaan ovat kahvilat melkein tyhjät ihmisistä, voimme mennä
-johonkin sellaiseen."
-
-Toinen seisoi ja mietti ehdotusta hetkisen. Krag ajatteli: Kysyisinkö
-häneltä, jos hän pelkää. Mutta hän hillitsi itsensä.
-
-Toinen meni palvelijan luo, joka jäi seisomaan kunniantekoasentoon.
-
-"Menen tämän herran mukana", sanoi hän, "jos joku kysyy minua, niin
-voitte sanoa, että tulen tunnin kuluttua takaisin. Sanotte, että
-ehdottomasti olen tunnin kuluttua takaisin."
-
-Kragin puoleen kääntyen sanoi hän:
-
-"Kuulutte poliisilaitokseen, eikö totta?"
-
-"Tavallaan" vastasi etsivä.
-
-"Hyvä", sanoi toinen täydellisesti välinpitämättömänä, "mitä kahvilaa
-ehdotatte?"
-
-"Sanoisimmeko Grandin Palmusalin, siellä saamme istua täydellisesti
-rauhassa."
-
-"Sanotaan niin ja menkäämme."
-
-Krag ymmärsi, että tämä keskustelu oli tarkoitettu palvelijan tiedoksi.
-Se merkitsi, että mies tunsi itsensä varmaksi ja että häntä suojeltiin.
-Etsivän aavistus, että murhenäytelmä johti juurensa laajemmalle kuin
-hän alussa luuli, toteentui.
-
-Kun he tulivat ulos porttikäytävästä, kysyi Krag.
-
-"Oletteko venäläinen?"
-
-"Luuletteko niin?"
-
-"Luulen."
-
-"Siinä tapauksessa saatte pysyä luulossanne. Minusta on samantekevää,
-mitä luulette."
-
-Kun he tulivat portille, laski Krag kätensä toisen olkapäälle, pysäytti
-hänet ja sanoi:
-
-"Odottakaa hetkinen, herraseni."
-
-Etsivä teki liikkeen kädellään porttia kohti ja jatkoi:
-
-"Olemme vielä Venäjällä, mutta niin pian kuin astutte ulos tuosta
-portista olette ulkopuolella."
-
-"Tiedän aivan hyvin exterritoriaalioikeuden merkityksen", vastasi
-merimiespukuinen, "nyt menemme rajan yli."
-
-Tämän sanottuaan meni hän nopeasti ulos portista, Kragin seuratessa.
-
-Kragilla oli oikein. Palmusalissa ei ollut monia vieraita. Parissa
-pöydässä istui ulkomaalaisia kauppiaita tuota tunnettua lajia, eloisia,
-viittilöiviä, yhtä mittaa puhuvia, haisten juutalaiselle ja
-"afäärille."
-
-Toisessa pöydässä istui kotimaisia jobbareita, jotka huusivat ja
-viittoilivat kurssilla ja tonnistolla. Ihmiset tulivat sisään turkeissa
-ja kalosseissa, tuoden tullessaan marmorimosaikille lumisohjua.
-Mutta kuitenkin oli täällä nyt päivän hiljaisimmat tunnit. Muuten oli
-tuo mauton sali, jonka loisto näytti olevan jonkun tuoreen
-gulassimiljonäärin aivojen tuotetta, jonkinlainen pörssi enemmän tai
-vähemmän epäilyttäville olioille, jotka keinottelivat ostolla ja
-myynnillä maailmansodan varjossa. Krag seuralaisineen istuutui erääseen
-nurkkapöytään, jossa he kenenkään kuulematta saattoivat vapaasti
-keskustella.
-
-Krag oli heti päättänyt miten menettelisi. Hän ei leikkinyt sokkosilla
-kenenkään kanssa. Hän kertoi toiselle murhasta, salaperäisestä
-Mülleristä, molemmista amerikalaisista ja kreivinna Orloffista.
-
-"Hän on vangittuna nyt", sanoi Krag.
-
-Koko yksityiskohtainen kertomus ei ollut huomattavammin kiinnittänyt
-toisen mieltä. Hän oli kuunnellut aivan tyynenä. Silloin tällöin
-katseli hän kelloaan, ikäänkuin huomauttaakseen, että hänen aikansa on
-täpärällä ja että hän ei ymmärrä mitä varten tuota kaikkea hänelle
-kerrotaan. Mutta kun Krag mainitsi kreivinnan vangitsemisesta, vilahti
-hänen kasvoilleen tarkkaavaisuuden ilme.
-
-"Onko hän epäilty murhaan osallisuudesta?" kysyi hän.
-
-"Minun on mahdoton kantaa mitään sellaista epäluuloa", sanoi Krag,
-"mutta olemme joka tapauksessa ottaneet hänet haltuumme kunnes pääsemme
-paremmille jäljille. Hän pääsee huomenna vapaaksi."
-
-"Huomenna", mutisi toinen miettiväisenä, "luuletteko olevanne jäljillä
-huomenna?"
-
-"Olemme nyt jo", sanoi Krag, "kaikki viittaa, että on kyseessä
-poliittinen murha."
-
-Toinen hymyili pilkallisesti.
-
-"Ja sitte etsitte jälkiä venäläisistä piireistä. Heittäkää se."
-
-"Miksikä?"
-
-"Otaksukaamme, että -- kuten sanotte -- kyseessä on poliittinen murha,
-luuletteko tosiaankin, että on menetelty niin tuhmasti, että on vaaraa
-ilmitulemisesta?"
-
-"Kuka olisi menetellyt tuhmasti?" kysyi Krag.
-
-Toinen kohautti olkapäitään.
-
-"Minä esitän asian vain edellytyksenä", sanoi toinen, "ja saatan,
-edellyttäen edelleenkin, sanoa: otaksukaamme, että poliisin on
-onnistunut löytää hyvin painava aihetodistus, ettekö luule, että tuo
-aihe ennen häviää kuin tulee käytetyksi todisteena?"
-
-"Kuka hävittäisi", kysyi Krag edelleen.
-
-Toinen hymyili.
-
-"Miksi ette etsi toisista piireistä päästäksenne selvyyteen?" kysyi hän
-"Müller on selvästi saksalainen."
-
-"Miksi niin luulette? Nimestäkö? Sangen vähän sen varaan voi rakentaa."
-
-"Ei ainoastaan nimestä", vastasi merimiespukuinen. "Mutta sikäli kuin
-minä voin kertomuksestanne päättää, on tuo nainen, joka kutsuu itseään
-kreivinna Orloffiksi, myynyt eräitä tärkeitä venäläisiä salaisuuksia
-Müllerille. Hänen siis täytyy olla saksalainen urkkija."
-
-"Silloinhan näyttää aivan luonnolliselta, että Müller on saanut
-surmansa venäläiseltä taholta."
-
-Merimiespukuinen nauroi ääneen, omituista kovaa ja pilkallista naurua.
-
-"Kostoa", huudahti hän, "ei, ei, tunteet ovat lakanneet olemasta. Ei
-ole aikaa eikä varoja pitää tunteita. Kaiken määräävät järkisyyt,
-ankarat, melkeinpä koneelliset etulaskelmat."
-
-Krag vastasi:
-
-"Mutta minä saatan esittää teille syyn, miksi poliisi hakee murhaan
-selvitystä noista piireistä. Olemme nimittäin saaneet selville, että
-murhatulla Müllerillä oli noiden piirien kanssa tekemistä. Hänet on
-nähty käyvän talossa, jonka me äsken jätimme."
-
-"Se todistaa joka tapauksessa, että työskentelette hyvin", vastasi
-toinen. "Mutta jos otaksumanne on oikea, mitä siitä voi päätellä? Siitä
-voi..."
-
-Merimiespukuinen innostui äkkiä. Hänen äänensä kävi matalammaksi, mutta
-sanat saivat kuitenkin läpitunkevamman painon.
-
-"Siitä voi tehdä ainoastaan yhden pelottavan ja varman päätelmän, sen,
-että Müller on ollut provokaattori. Tiedättekö mikä se on? Se on
-Venäjällä usein poliisi, joka johtaa ihmisiä tekemään poliittisia
-rikoksia jotka hän sitte 'saa ilmi'. Provokaattori työskentelee vain
-itsekkäistä syistä, saadakseen itselleen etua ja ylennystä. Hän on
-tunnoton roisto, joka saattaa toimittaa ihmisiä hirteen,
-harhaanjohdettuja ihmisiä, saadakseen kehuvan sanan päälliköiltään.
-Isommilla paikkakunnilla, suuremmissa olosuhteissa, saattaa koko
-poliisilaitos olla provokaattoreita. On nähty poliisin järjestävän
-yksinpä pommiräjähdyksiäkin, jotka ovat vaatineet useita ihmishenkiä.
-Jos Müller on ollut provokaattori, on hän vain saanut töittensä
-palkan."
-
-"Mutta murha on murha", väitti Krag.
-
-"Hän on vain saanut töistään palkan", väitti toinen itsepäisesti.
-"Voitteko ajatella suurempaa roistoa kuin provokaattori? Voitteko
-ajatella lempeämpää rangaistusta sellaiselle kuin kuolemaa? Voitte
-puhua laillisesta oikeudesta niin paljon kuin haluatte, mutta kosto on
-ainoa tosi-oikeus."
-
-"Tiedättekö mitä", sanoi Krag äkkiä, "nyt olen löytänyt Müllerin
-murhaajan."
-
-"Kuka se on?"
-
-"Te olette murhaaja", sanoi hän.
-
-Krag kuuli ihmetyksellä oman äänensä lausuvan nuo omituiset sanat. Ne
-tuntuivat niin vierailta tässä kahvilahuoneessa, jossa jokapäiväiset
-ihmiset menivät ja tulivat ihmisten puheensorinassa.
-
-"Minä en työskentele, lopettaakseni provokaattoreita", vastasi toinen.
-"Yksi enemmän tai vähemmän ei liikuta minua."
-
-"Te ette ainoastaan sen takia murhannutkaan Mülleriä."
-
-"Onko teillä kenties jokin muu syy tiedossanne?" kysyi
-merimiespukuinen.
-
-"On", vastasi Krag, "minulla on toinenkin syy ja sen keksin juuri nyt.
-Kautta Jumalan", lisäsi hän päättävästi, tirkistäen toista kasvoihin
-"kautta Jumalan, nyt näen sen."
-
-Toinen katsoi kelloaan.
-
-"Aika on kohta lopussa, minua odotetaan."
-
-"Jos ette nyt saisikaan tilaisuutta palata takaisin?"
-
-"Silloin, pelkään minä", vastasi toinen kylmäverisesti, "alkaisivat
-eräät määrätyt henkilöt kysellä minua."
-
-
-
-
-XI.
-
-KREIVINNAN AUTOMATKA.
-
-
-"Jos tahdotte minusta jotakin", sanoi merimiespukuinen noustessaan
-seisomaan, "niin tiedätte, missä voitte minua tavata, mutta älkää tehkö
-mitään harkitsematonta. Ette kuitenkaan missään tapauksessa saa mitään
-aikaan."
-
-Krag seurasi häntä ulos.
-
-"Puhutte omituisesti", sanoi Krag, "puhutte kuin mies, joka on
-tunnustanut kaikki."
-
-"Ei lainkaan", vastasi toinen, "puhun kuin mies, joka ei voi itseään
-mistään moittia."
-
-Jalkakäytävällä Grandin edustalla pysähtyi hän, tarttui Kragin
-käsivarteen ja sanoi hänelle ominaisella, puoliksi läpitunkevalla,
-puoliksi asianajajamaisella äänellä:
-
-"Annan teille luvan epäillä minua. Kuulette, että minä en kiellä enkä
-myönnä mitään. Eräässä talossa Kristianiassa on tehty murha, se ei
-liikuta teitä, että murhattu eläessään oli suurimpia roistoja mitä
-Jumalan vihreä maa päällään kantoi; minä en väitä, että hän oli, mutta
-otaksun vain, mutta kuten sanottu, se ei liikuta teitä, teidän on vain
-tehtävä velvollisuutenne, saatava murhaaja kiinni. Sanotte itse, että
-epäilette minua..."
-
-"Olen varma", keskeytti Krag.
-
-"Varma, hyvä, olkoonpa niinkin", vastasi toinen, "ja me voimme kehittää
-sitä edelleen. Edellyttäkäämme puhtaasti kokeellisesti, että olette
-oikeassa ja että minä niinollen olen murhaaja. Hyvä. Tahdon siis
-ensikseenkin iloita, että minun onnistui raivata vahinkoeläin pois
-tieltä. Sen jälkeen annan palttua teidän ja poliisin ponnistuksille
-saada valoa asiaan ja saada murhaaja, siis itseni, kiinni ja
-rangaistuksi. Ei ainoastaan siksi, että olisi vain oma turvallisuuteni
-kysymyksessä, vaan vielä enemmän sen takia, että varman vakaumukseni
-mukaan on oikeus tapahtunut, kun lurjus on tapettu. Pitäisin aivan kuin
-pyhänä asiana valehdella, vannoa väärin, panna maat ja taivaat
-liikkeelle, estääkseni asiaankuulumattoman poliisin saamasta mitään
-tilaisuutta käyttää lakejaan ja pykäliään. Myöntäkää, paras herra
-etsivä, että minulla on syytä varoittaa tekemästä mitään tyhmyyksiä. Ja
-tyhmyyden teette, jos pidätätte minut. Sellaisena kuin nyt tässä
-seison, en ole mikään julkinen henkilö, mutta voitte olla
-vakuutettu, että siitä hetkestä alkaen, kun minä olen sellin oven
-sisäpuolella, tulen julkiseksi henkilöksi. Poliisi saa koko koneiston
-muutamassa tunnissa vyörymään ylitseen. Ja minkälaiseen tilanteeseen
-joutuu poliisi? Niin, se on uskaltanut vangita vierasmaalaisen,
-julkisen henkilön ilman parempaa perustetta kuin suurimmassa määrin
-häilyvien turhuuksien, että muka murhattu mies on nähty lähetystössä
-jossa joka päivä kihisee sadottain merkityksettömiä henkilöitä. Mitä
-siitä sanotte, rakas ystävä?"
-
-"Aika on kulunut", sanoi Krag iloisesti hymyillen. "Alan tosiaankin
-pelätä, että teitä aletaan kysellä."
-
-Merimiespukuinen sytytti savukkeen, antaen savun hyväntuulisena kieriä
-kylmään iltailmaan.
-
-"Kas niin", sanoi hän, "kiitän teitä mielenkiintoisesta keskustelusta.
-Siinä on ollut jotain romaanimaista kylläkin, mutta tehän ymmärrätte,
-että keskustelu on ollut vain abstraktinen, kuten ajatuskehitelmä,
-koe. Voi, kuinka hyvin tunnenkaan itseni nyt ylioppilasaikojeni
-väittelyistä. Niin keskustelevat venäläiset. Te pidätte sellaisesta?"
-
-"Te siis olette venäläinen", vahvisti Krag.
-
-"Olen" vastasi toinen, "ja sen tiesitte aivan hyvin. Olen muuten,
-sattumalta, joutunut hyvälle tuulelle. Ja siitä ei ole kiittäminen
-ainoastaan keskustelua. Mutta teidän omituinen murhahistorianne on
-tosiaankin antanut minulle uskon, että yksi roisto on saanut palkan
-töistään. Se on hyvä tietää. Mutta minä tiedän myöskin, että
-provokaattorin uhrilla, sen pahempi, on odotettavana palkkansa."
-
-"Ette ole ritarillinen sanoessanne noin", vastasi Krag vakavasti, "nyt
-ette muistuta niitä inhimillisiä, suvaitsevia, omituisia venäläisiä
-jotka tunnemme niin monista kuvauksista. Jos ymmärrän teitä oikein, on
-provokaattorin uhri tässä tapauksessa eräs harhaanjohdettu naisraukka.
-Hän ei ole kreivinna. Hänen nimensä on yksinkertaisesti Vera Lapudin,
-ja..."
-
-"Mikä hänen nimensä on?" sanoi toinen kysyvästi, mutta ilman suurempaa
-mielenkiintoa.
-
-"Vera Lapudin", vastasi Krag.
-
-"Vera Lapudin", toisti venäläinen, "Vera Lapudin. Vera Lapudin..."
-
-Hän ei toistanut tuota nimeä, lyödäkseen sen muistiinsa, hän sanoi sen
-ajatuksessaan melkein uneksien, katsellen ylös Ylioppilaspuiston
-poppeleihin. Krag pani merkille äänen soinnun. Hän ei oikein tiennyt
-miksi.
-
-"Hän on aivan tavallisen porvarillisen everstin leski. Mies kaatui
-sodan alussa, luonnollisesti olisi hänen pitänyt saada eläke, mutta
-tiedättehän mihin eläkkeet ja avustukset menevät laajassa Venäjän
-maassa. Hän on kertonut minulle kaikki. Lopuksi alkoi hän kärsiä hätää.
-Silloin otti hän ensimäisen varomattoman askeleen pelastaakseen itsensä
-kärsimyksistä. Silloin joutui hän ensin noiden arkipäiväisten,
-inhoittavien urkkijoiden -- amerikalaisten -- käsiin ja sen jälkeen
-provokaattorin joka oli saanut tietää hänen toimistaan. Voitte
-ymmärtää, miltä tuntuu olla sellaisen henkilön käsissä, sen on pahempi
-kuin koronkiskurin, vampyyrin... Sitä paitsi hän ei liioin ole viekas,
-raukka, päinvastoin suora ja ymmärtämätön. Esimerkiksi tuo
-kaulakoristejuttu esitettiin perin kömpelösti."
-
-"Teillä on hyvä sydän", sanoi venäläinen ja puristi hyvästiksi Kragin
-kättä.
-
-Tämän jälkeen meni hän. Krag seisoi ja katseli hänen jälkeensä, kunnes
-hän hävisi pimeään ja ihmisvilinään.
-
-"Luonnollisesti", ajatteli Krag itsekseen, kääntyessään ja hitaasti
-kävellessään toiselle taholle, "luonnollisesti täytyy sen olla niin. On
-vain ihmeellistä, ettei tuo ratkaisu ennen ole mieleeni tullut."
-
-Kragilla oli seuraavana päivänä keskustelu etsivänosaston päällikön
-kanssa, jolle hän esitti asian kaikkine yksityiskohtineen. Päällikkö
-hermostui jonkun verran kun kuuli venakon pidätyksen, joka tavallaan
-oli laitonta ja saattoi johtaa ikäviin seurauksiin. Mutta Krag lohdutti
-häntä, että venakko kiihtyneessä ja hermostuneessa mielentilassaan
-tunsi itsensä vain turvalliseksi poliisin sulettujen ovien takana.
-Päätettiin kuitenkin, että hän samana päivänä lasketaan ulos. Päällikkö
-oli muuten selvillä, että täydellisen selvyyden saaminen asiasta
-kohtaisi monia ja erilaisia vaikeuksia.
-
-Aamupäivän hämmästys Kragille oli, että molemmat amerikalaiset
-rohkenivat jälleen sukeltautua esiin.
-
-He tulivat tassutellen pehmeästi kummikoroillaan, kumarsivat
-turkeissaan, liehakoivat. --
-
-Niin, nyt he olivat huomanneet, ettei ainoastaan kaulakoristetta ollut
-varastettu. Oli myöskin otettu papereita, hyvin tärkeitä papereita.
-Olikohan niitä löydetty kuolleelta?
-
-"Ei", sanoi Krag.
-
-Mutta kenties he sentään saisivat katsoa tavaroita, jotka poliisi oli
-löytänyt kuolleen taskuista?
-
-"Ei", sanoi Krag.
-
-"Ja miksi ei? Missä oli kreivinna? He olivat, kautta Jumalan,
-onnettomia varkaudesta kärsimään joutuneita ihmisiä, jotka ainoastaan
-vaativat oikeutta. Ja mikä merkillinen poliisilaitos tämä oikeastaan
-oli? He tulivat enemmän ja enemmän nenäkkäiksi ja viittailivat, että
-aikomuksena on valittaa kaikissa mahdollisissa paikoissa."
-
-"Huomenna kello kahdeltatoista", sanoi Krag, "lähtee laiva Amerikaan.
-Ovatko herrat jo tilanneet liput?"
-
-"Ei" ärjyivät herrat. He eivät aikoneet mihinkään, ennen kuin saavat
-heille oikeudenmukaisesti kuuluvan omaisuutensa.
-
-"Neuvoisin teitä joka tapauksessa hankkimaan liput", sanoi Krag, "se
-nimittäin on ainoa mahdollisuus teille päästä kunniallisella tavalla
-pois. Tuossa on karkoituskaavakkeita. Ei niitä ole vaikeata täyttää. Ja
-sitä paitsi voi sattua pahempia asioita, hyvät herrat, se on
-vaarallista tällaisina aikoina vehkeillä vieraita kansallisuuksia
-vastaan."
-
-Herrat kävivät suurisuisiksi.
-
-He olivat vapaita kansalaisia, vapaassa Amerikassa. Heidän kanssaan ei
-ollut leikkimistä, U.S.A., lyhyesti sanoen, tähdillä ja viiruilla,
-ministeri ja koko ihanuus läksi liikkeelle. Mr Inderdale antoi
-ymmärtää, että hän paljastaa lehdessään "Enkeliensiipien suhina" koko
-jutun, he olivat huomattavia miehiä rapakon tuolla puolen, se pitäisi
-ottaa huomioon. He löivät nyrkkiä kaiteisiin ja pysyivät oikeuksissaan.
-Silloin sanoi Krag, kääntyen erään konstaapelin puoleen: "Vangitkaa nuo
-molemmat herrat." Silloin kesyyntyivät herrat. Ei missään tapauksessa
-saanut ymmärtää heitä väärin... Heidät heitettiin ulos.
-
-Ennen kuin venakko laskettiin ulos tutkintovankeudesta, ryhtyi Krag
-erikoisiin toimenpiteisiin, jotka hämmästyttivät tovereita.
-
-Hän sanoi apulaiselleen Holmsenille: "Rouva asuu Hotel Raadhus
-Hospitsissa. Tehän osaatte ohjata autoa, Holmsen, te ajatte itse hänet
-sinne. Eversen istun hänen kanssaan autossa. Matkalla ette saa
-pysähtyä."
-
-Krag katsoi kelloaan.
-
-"Minä ajan edellä sinne", sanoi hän, "ja odotan hotellissa. Ilmoitan
-puhelimella tänne milloin saatte lähteä. Otan itse teidät vastaan
-hotellin sisäänkäytävässä."
-
-"Mutta eikö häntä lasketa irti", sanoi Holmsen hämmästyneenä, "tämähän
-tuntuu vanginkuljetukselta."
-
-"Kyllä", sanoi Krag, "hänet vapautetaan."
-
-"Mutta mikä tarkoitus on kaikilla näillä varovaisuustoimenpiteillä?"
-
-"Niin", sanoi Krag, "minä en kernaasti ota ihmisen kuolemaa
-omalletunnolleni. On kysymys hänen hengestään."
-
-
-
-
-XII.
-
-KUKA OLI MURHAAJA.
-
-
-Puolituntia jälkeenpäin ajoi apulainen Holmsen autolla Hotel Raadhus
-Hospitsiin. Virkapukuinen portieri, mustatukkainen, harmahtavalla
-mustalla parralla, aukasi auton oven. Vaikka naamioiminen oli tehty
-hyvin, tunsi Holmsen kuitenkin virkatoverinsa Asbjörn Kragin. Venakko
-oli kuin huumauksissa. Ensin oli hän pelästynyt, kun hänelle
-ilmoitettiin, että hänet lasketaan ulos. Sen jälkeen oli hän pyytänyt
-tavata Kragia. Hänelle ilmoitettiin, että se ei käynyt päinsä, mutta
-Krag lähetti terveiset, että hänen ei tarvitse olla peloissaan. Tämä
-oli tyynnyttänyt häntä jonkun verran.
-
-Valeportieri ajoi hänen kanssaan hississä ylös. Kun hän aukasi hissin
-oven rouvalle, kirkasi tämä ja vaipui kokoon. Muisto murhasta valtasi
-hänet. Hänellä oli varmaankin jonkinlainen tunne, että nyt hän itse
-saattoi olla vaarassa. Hissin hiljaa huristessa läpi kerrosten
-ylöspäin, sanoi Krag hänelle:
-
-"Rouvani, se olen minä."
-
-Hän tunsi äänen ja kun hän katsoi portieria silmiin tunsi hän tämän
-itsekin.
-
-Venakko kävi iloiseksi ja hänen kätensä etsi etsivän kättä.
-
-"Olen läheisyydessänne", sanoi hän, "teidän ei tarvitse pelätä mitään."
-
-Tuskin puoli tuntia sen jälkeen kuin Vera Lapudin oli saapunut
-hotelliin soi puhelin. Kysyttiin kreivinna Orloffia. Krag vastasi,
-että kreivinna kyllä oli hotellissa, mutta hän ei ottanut vastaan
-vielä puoleen tuntiin. Kysely tapahtui saksaksi ja Krag tunsi
-merimiespukuisen äänen. Tunnin kuluttua tulikin tämä ja kysyi
-kreivinnaa. Krag istui puolipimeässä portierikopissa ja saattoi, ilman
-ilmitulemisen pelkoa, vastata.
-
-"Saatan teidät keskusteluhuoneeseen", sanoi hän, "ja menen kysymään jos
-kreivinna saattaa tulla alas."
-
-Krag meni merimiespukuisen perässä rappuja ylös ja aukaistessaan ovea
-piti hän varansa ja asettui hämärään. Merimiespukuinen ei katsonut
-häneen. Kun he tulivat sisälle, kysyi Krag, kenenkä hän saa ilmoittaa
-ja kumarsi samalla hyvin syvään peittääkseen kasvojaan. Miehet olivat
-kahdenkesken.
-
-Merimiespukuinen ei vastannut heti. Krag katsoi ylös. Samalla hetkellä
-ymmärsi etsivä, että hänet oli tunnettu. Venäläinen meni häntä
-lähemmäksi, hymyillen purevasti, vaan ei epäystävällisesti.
-
-"Nimeni", mutisi hän ajatuksissaan, "nimeni..."
-
-Tultuaan aivan etsivän luokse, katsoi hän tätä suoraan silmiin:
-
-"Minä en ymmärrä teitä", vastasi hän, "mutta tunnen teidät:
-_provokaattori_!"
-
-"Miksi kutsutte minua provokaattoriksi?"
-
-"Selitän sen muutamin sanoin. Te luulette järkähtämättömästi, että minä
-olen Müllerin murhaaja. Uskotte, että minä olen murhannut Müllerin,
-siksi, että olen venäläinen ja että hänen urkkiatoimintansa on
-vahingoittanut synnyinmaatani. Myönnän vielä kerran, että minä ilman
-pienimpiäkään omantunnon vaivoja tuntisin todellista nautintoa,
-saadessani raivata pois tieltä sellaisen vahinkoeläimen kun Müller.
-Mutta sellaisesta myönnytyksestä tunnustukseen on pitkä askel. Te
-tiedätte edelleen, että minä en koskaan ota sellaista askelta. Te ette
-voi hankkia todisteita minua vastaan. Vaan sittenkään ette tyydy
-merkitsemään Müllerin murhaa niiden salaperäisten ja selvittämättömien
-tapahtumien joukkoon, joita tapahtuu mailmansodan taistelujen varjossa.
-Siksi olette laskenut, että minä jonkin ajattelemattoman teon kautta
-paljastaisin itseni. Se on se, jota minä kutsun provokationiksi. Muuten
-olette kai ymmärtänyt, että minulla ei ole mitään rikollisia aikeita
-Vera Lapudin raukkaa kohtaan."
-
-"Kyllä olen, _eversti Lapudin_", vastasi Krag.
-
-Toista värisytti.
-
-"Saatanko luottaa teihin?" kysyi hän, tarttuen Kragin käteen. "Olette
-arvannut oikein", sanoi venäläinen, "minä olen eversti Lapudin ja Vera
-on vaimoni. Minä en kaatunut Tannenbergissä vaan jouduin vangiksi.
-Kukaan ei ole kuullut minusta mitään. Kuukausi takaperin onnistui minun
-paeta ja olin matkalla kotiin Kristianian kautta, kun venäläisiltä
-ystäviltäni sain kuulla, kuinka tunnottomat roistot olivat saaneet
-vaimoni sekotetuksi tähän hirvittävään juttuun. -- Kukaan ei voi estää
-minua matkustamasta täältä. Kukaan ei voi myöskään estää minua
-ottamasta vaimoani mukanani."
-
-"Minä menen hakemaan vaimoanne", sanoi Krag.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kuukausi tämän jälkeen sai Krag Pietarissa leimatun kirjeen. Se oli
-nimetön, mutta Krag ei hetkeäkään epäillyt kuka oli lähettäjä. Kirje
-kuului:
-
-    "Kunnioitettava Herra --
-
-    Tarvitseeko minun sanoa teille, että minä _olin_ murhaaja. Sillä
-    pelastin vaimoni hengen ja kunnian ja tunnoton roisto on saanut
-    rangaistuksensa. Pitäkää tikari muistona. Menen jälleen sotaan,
-    mutta nimeni ei enää ole Lapudin. Älkää etsikö minua."
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK MURHATTU URKKIJA***
-
-
-******* This file should be named 58055-8.txt or 58055-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/0/5/58055
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-