Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 6398 insertions, 6784 deletions

diff --git a/58000-0.txt b/58000-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..1c407cf
--- /dev/null
+++ b/58000-0.txt
@@ -0,0 +1,6398 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58000 ***
+
+
+
+E-text prepared by Tapio Riikonen
+
+
+
+ARAUKANIEN PÄÄLLIKKÖ
+
+Intiaaniromaani
+
+Kirj.
+
+GUSTAVE AIMARD
+
+Suomennos
+
+
+
+
+
+
+Helsingissä,
+Kustannusosakeyhtiö Otava,
+1921.
+
+
+
+
+SISÄLLYS:
+
+      I. Kohtaus puelka-intiaanien kanssa.
+     II. Machi.
+    III. Kummastuksia.
+     IV. Mustan sydämen liitto.
+      V. Antinahuel.
+     VI. Kapina.
+    VII. Don Pancho Bustamente joutuu vihollisen käsiin.
+   VIII. Välikohtaus.
+     IX. Valmistuksia takaa-ajoon.
+      X. Curumilla sotajalalla.
+     XI. Antinahuelin vallassa.
+    XII. Antinahuel neuvottelukokouksessa.
+   XIII. Pakoyritys.
+    XIV. Murskautuneita toiveita.
+     XV. Del Rio See rotkolla.
+    XVI. Linnoitus ja ansa.
+   XVII. Vaarallisilla teillä.
+  XVIII. Verellä merkitty ehdotus.
+    XIX. Sotajuoni.
+     XX. Ihmisuhri.
+    XXI. Silmästä silmään.
+   XXII. Condorkankin taistelu.
+  XXIII. Kuolleitten lepopaikalla.
+   XXIV. Jälleennäkeminen.
+    XXV. Leijona kukistuu.
+   XXVI. Vapautus.
+  XXVII. Hirmumyrsky.
+ XXVIII. Taivaan ja maan välillä.
+   XXIX. Viimeinen taistelu.
+    XXX. Loppu.
+
+
+
+
+I. KOHTAUS PUELKA-INTIAANIEN KANSSA.
+
+
+Eräänä kauniina kesäaamuna vuonna 1835 ratsasti kaksi miestä oivallisen
+mustatäpläisen newfoundlandilaiskoiran seuraamana pitkin Karampanguesin
+rantoja. Tämä pieni joki juoksee Araukanian läpi, ja sitä ympäröivät
+hymyilevät laaksot ja hedelmälliset niityt. Kaukana idässä kohoavat
+Andien mahtavat vuorenharjanteet, joiden juurella sijaitsevien
+yksinäisten majojen valkoiset kalkkiseinät loistavat auringossa ja
+antavat eloa tälle lumoavalle maakunnalle.
+
+Ratsastajat, jotka niin äkkiä ilmestyivät esiin suloisesta villistä
+luonnosta, olivat puetut Chilen kansallispukuun. Erämaan elämä oli
+heille nähtävästi aivan outoa ja tuntematonta, sillä he ratsastivat
+niin huolettomasti ja rauhallisesti, että olisi voinut luulla heidän
+matkustavan turvallista tuttua maantietä myöten, eikä sellaisten
+seutujen läpi, jotka ovat täynnä näkymättömiä vaaroja ja vastuksia.
+He olivat muukalaisia, ranskalaisia, jotka olivat lähteneet
+kotikaupungistaan Parisista koetellakseen onneaan täällä. Toinen oli
+nuori, korkeintaan kaksikymmentäviisivuotias mies, jonka ylevistä
+kasvonpiirteistä ja jalosta ryhdistä saattoi päättää, että hän oli
+loistavissa olosuhteissa kasvanut ylimys, mutta kärsinyt paljon
+kohtalon katkerista iskuista. Ludvig, Preboisin kreivi, oli aikoinaan
+omistanut suuren maatilan, jonka hän oli kuitenkin kokonaan kadottanut
+muutamien uhkarohkeitten epäonnistuneiden keinotteluyritysten takia.
+Ainoa muisto tästä onnellisesta ajasta oli hänen uskollinen koiransa
+Cesar, joka oli vannonut jakavansa ilot ja surut hänen kanssansa.
+
+Valentin Guillos -- se oli toisen miehen nimi -- oli vain muutamia
+vuosia vanhempi toveriansa. Hän oli isokasvuinen laiha mies. Hänellä
+oli hiukan punertavat hiukset, auringonpaahtamat teräväpiirteiset
+kasvot ja viisaannäköiset vaaleansiniset silmät. Koko hänen olemuksensa
+todisti rohkeutta ja kyvykkyyttä. Vastakohtana ystävälleen oli hän
+syntynyt köyhistä vanhemmista ja saanut nuoruusvuosinaan kovasti
+taistella köyhyyttä vastaan. Varattomuus oli pakoittanut hänet
+ansaitsemaan elatuksensa silmänkääntäjänä. Ludvigin isä, joka oli
+eräässä tilaisuudessa tullut kiinnittäneeksi häneen huomiotaan, oli
+pelastanut hänet hädänalaisesta asemasta antamalla hänen
+harrastuksilleen määrätyn suunnan. Valentin oli päässyt luutnantiksi
+sotaväkeen. Kunnialegionan risti koristi jo silloin hänen rintaansa,
+kun onnettomuus kohtasi hänen ystäväänsä. Hän päätti -- huolimatta
+siitä, että hänen omat tulevaisuudentoiveensa murskautuivat -- seurata
+hyväntekijänsä poikaa, joka ei voinut enää oleskella kotimaassa, ja
+olla hänelle sinä tukena, jota hän äkkiä muuttuneissa olosuhteissa
+kipeästi kaipasi.
+
+Heidän tulostaan Valparaisoon Chilessä oli jo kulunut monta kuukautta,
+ja näinä aikoina olivat ystävämme tutustuneet niihin henkilöihin, jotka
+vaikuttivat heidän myöhäisempiinkin elämänvaiheisiinsa ja jotka
+esiintyvät myös kertomuksessamme. Seuratkaamme nyt kuitenkin ystäviämme
+heidän matkallansa.
+
+"Eikö ole todellakin hauska ratsastaa hyvällä hevosella erämaan halki?"
+kysyi Valentin iloisesti seuralaiseltaan.
+
+"No niin, mitä ratsastukseen tulee", sanoi tämä, "niin tiedän vain,
+että olen istunut hevosen selässä neljästä asti aamulla, ja olen nyt jo
+sangen väsynyt."
+
+"Ystävä raukkani", sanoi Valentin huoaten tahdottomasti. "Minähän olen
+kokonaan unohtanut, että olen hiukan vahvempi sinua, ja ettet ole vielä
+tottunut pitkiin ratsastusmatkoihin. Olinpa oikea narri, kun en
+muistanut sitä. Mutta pysähtykäämme ja levähtäkäämme nyt hetkisen."
+
+Hän ratsasti muutamien suurien granaattiomenapuiden siimekseen, joiden
+tuuheiden oksien lomitse aurinko ei päässyt paistamaan, ja jotka siis
+tarjosivat heille oivallisen lepopaikan. Sitten hyppäsi hän hevosensa
+selästä, ja Ludvig seurasi esimerkkiä. Molemmat istuutuivat maahan, ja
+hevosten syödessä puiden reheviä versoja otti Valentin matkarepun
+olaltaan ja veti sieltä esiin laivakorppuja, vuohenjuustoa ja palan
+suolattua lihaa. Sitten alkoivat ystävykset syödä antaen Cesarillekin
+osansa. Tämä istui vastapäätä heitä ja katseli tarkasti jokaista palaa,
+jonka he pistivät suuhunsa.
+
+"Kas niin, pahin nälkä on pian sammutettu", huomautti Valentin
+lyhyesti, "sitten voimme vielä levätä hetkisen. Olemme nyt sangen
+ihanalla seudulla, Ludvig, eikö totta? Vahinko vain, että aurinko
+paistaa kovin kuumasti, ja tiet ovat huonoja. Mitäs ajattelet
+matkastamme, veijari?" sanoi hän kääntyen Cesarin puoleen.
+
+Koira pureskeli juuri suurta läskipalaa, mutta kuullessaan Valentinin
+sanat heilutti se häntäänsä ja suuntasi viisaat silmänsä häneen,
+merkiksi ystävällisestä myöntymisestä. Äkkiä kohotti se päätään,
+kuunteli hetkisen ja alkoi sitten ulvoa.
+
+"Hiljaa, Cesar, hiljaa! Mitä sinä tahdot? Etkö tiedä, että olemme aivan
+vieraalla seudulla, ja ettei täällä ole yhtään ihmistä, joka..."
+
+Hän kuunteli. Koira jatkoi ulvomistaan.
+
+"Kummallista! Olisinkohan sittenkin erehtynyt? Cesarin täytyy vainuta
+jotain, sen ulvonta on luonnotonta. Mikä sinuun nyt tuli, mikä sinua
+vaivaa? Ehkä hirvi? Hm, se ei olisi hullumpaa!" Hän nousi ylös ja astui
+pari askelta. Samassa kumartui hän, otti pyssynsä, ja seisoi hetkisen
+kuin noiduttuna. "Cesar on aina oikeassa", mutisi hän. "Minä luulen,
+Ludvig, että meidän täytyy ryhtyä puheisiin noiden kanssa."
+
+Noin kahdenkymmenen askeleen päässä heistä oli kymmenen asestettua
+intiaania hevosineen. He olivat puetut puelkojen pukuun. Heidän
+hartioillaan riippui kirjavat viitat, päähinettä ei heillä ollut
+lainkaan, ja hiukset, jotka olivat kiinnitetyt yhteen otsaa
+ympäröivällä punaisella siteellä, olivat tasaiset ja pitkät. Kaikkien
+kasvot olivat maalatut kirjavilla väreillä. Aseina oli heillä pitkät
+keihäät, puukot, pyssyt ja kilvet, jotka olivat koristetut ihmisten
+hiuksilla ja hevosten harjaksilla.
+
+"Luuletko, että noilla veitikoilla on ystävälliset aikeet?" kysyi
+Valentin.
+
+"Hm, he ovat araukaneja -- antakaamme heidän joka tapauksessa tulla
+lähemmäksi."
+
+"Se on minunkin mielipiteeni. Ole kuitenkin varovainen!"
+
+He virittivät pyssyjensä hanat ja odottivat jännittyneinä, mitä tulisi
+tapahtumaan. Huomattuaan valkonaamat pysyivät araukanisotilaat aivan
+liikkumattomina hevostensa selässä ja tarkastelivat heitä
+kummastuneina. Vihdoin ratsasti eräs mies, joka näkyi olevan joukkueen
+johtaja, hiukan eteenpäin ja antaen hevosensa tehdä kauniita liikkeitä,
+laski hän keihäänsä maahan merkiksi rauhallisista aikomuksistaan, nosti
+oikean kätensä rinnalle ja kohotti sitten molemmat päänsä yli.
+
+"Marry, marry! Veljeni ovat muukalaisia. Minkätähden ovat he niin
+kaukana heimonsa muista miehistä?"
+
+Kysymys oli tehty espanjaksi ja vaikka se sointui aivan vieraalta,
+koska intiaani puhui kurkkuäänellä, ymmärsivät nuoret miehet sen
+sisällön.
+
+"Villi näkyy olevan hiukan utelias", sanoi vanhempi heistä toverilleen.
+"Vastaanko minä hänelle?"
+
+"Tee se, Valentin, eihän siitä ainakaan ole meille vahinkoa."
+
+"Olet oikeassa, minä koetan." Hän kääntyi nyt päällikön puoleen ja
+sanoi lakoonisesti. "Me matkustamme."
+
+"Minkätähden niin yksin?" kysyi tämä kummastuneena.
+
+"Eihän meillä ole mitään kadotettavaa mukanamme", sanoi Valentin
+nauraen.
+
+Päällikkö osoitti päätään. "Eikö skalppiakaan muka."
+
+"Mitä mies tarkoittaa? Tahtooko hän kenties tehdä pilaa hiuksieni
+väristä? -- Älkää sotkeutuko asioihin, jotka eivät kuulu teille",
+vastasi hän päällikölle. "Menkää vain omia teitänne, villit, muuten..."
+
+Hän tähtäsi intiaania ja Ludvig seurasi heti ystävänsä esimerkkiä.
+Päällikkö ei kuitenkaan pelästynyt heidän sotaisesta käytöksestään.
+Työntäen kevyesti häntä kohti suunnatun pyssynpiipun syrjään sanoi hän
+leppyisällä äänellä. "Veljeni erehtyy, minun aikomukseni ei ollut
+loukata häntä. Minä olen hänen ystävänsä ja veljensä. -- Valkonaamat
+olivat juuri syömässä, kun me tulimme?"
+
+"Aivan oikein, päällikkö", vastasi Ludvig. "Te häiritsitte ateriaamme
+tulollanne."
+
+"Jos tyydytte siihen vähäiseen eväsvarastoon, joka meillä on mukanamme,
+niin olemme palvelijanne", jatkoi Valentin uteliaana, nähdäkseen, mitä
+nyt tulisi tapahtumaan.
+
+"Otan tarjouksenne vastaan", sanoi intiaani. "Mutta vain yhdellä
+ehdolla."
+
+"No?"
+
+"Että saan lisätä ateriaan osani."
+
+"Se on oikeudenmukaista", sanoi Valentin heittäen iloisesti pyssynsä
+maahan ja tarttuen ystävällisesti villin käteen. "Me tyydymme kyllä
+laihaan ateriaan..."
+
+"Ystävän leipä on aina hyvää", sanoi päällikkö arvokkaasti. Sitten
+antoi hän tovereilleen merkin, ja nämä ottivat nyt laukuistaan esille
+kaikenlaisia ruokatarpeita, myöskin nahkaleilejä, jotka sisälsivät
+chickaa -- eräänlaatuista viiniä, jota valmistetaan maissista ja
+omenista. Kaiken tämän asettivat he ranskalaisten eteen. Sitten he
+asettuivat itse piiriin heidän ympärilleen, ja nyt uhrattiin pitkä aika
+kunnollisen aterian syömiseen. Kun se oli loppunut, kääntyi päällikkö
+taas ranskalaisten puoleen ja kysyi:
+
+"Veljeni eivät ole espanjalaisia? Miltä saarelta he tulevat?"
+
+"Maamme ei ole mikään saari", vastasi Ludvig. "Me olemme ranskalaisia."
+
+Intiaani kohotti ylpeästi päätään ja sanoi: "Veljeni eivät puhuneet
+oikein. On vain yksi maa, joka ei ole saari -- se on Araukas, vapaitten
+miesten suuri maa!"
+
+Ystävykset nyökkäsivät. Niin päättäväisesti lausuttua ajatusta he eivät
+tahtoneet kumota.
+
+"Veljeni ovat siis ranskalaisia", sanoi päällikkö taas. "Heidän
+aikomuksensa on epäilemättä harjoittaa kauppaa. Missä ovat heidän
+tavaransa?"
+
+"Te erehdytte, me emme ole kauppiaita", vastasi Valentin. "Me olemme
+tulleet tänne tervehtimään araukaneja, veljiämme, sillä olemme kuulleet
+heidän vierasvaraisuuttaan ylistettävän."
+
+Intiaani näytti olevan sangen mielistynyt tähän arvosteluun hänen
+kansastaan.
+
+"Veljeni ovat aina tervetulleita luoksemme. He eivät ole viheliäisiä ja
+katalia espanjalaisia, ja heidät otetaan kylissämme aina hyvin
+vastaan."
+
+"Mihin heimoon kuulutte?" kysyi nyt Valentin.
+
+"Olen yksi ulmeneista -- päälliköistä -- ja kuulun Suuren Jäniksen
+pyhään heimoon."
+
+"Hyvä, silloin voitte sangen hyvin antaa meille ne tiedot, joita
+tarvitsemme. Meidän täytyy tavata yksi heimolaisistanne."
+
+"Mikä on hän nimeltään?"
+
+"Antinahuel -- Auringontiikeri."
+
+Intiaani näytti hämmästyneeltä. Kului pitkä aika, ennenkuin hän
+vastasi.
+
+"Valkoiset veljeni etsivät Suurtoquinia?" kysyi hän vihdoin hitaasti.
+-- Toquiniksi nimitettiin intiaanikuvernementin korkeimpia päälliköitä,
+joita oli neljä Araukaniassa. Toquinien jälkeen seurasivat Apo-Ulmenit
+ja sitten Ulmenit. -- "Tietävätkö he että he joutuvat tekemisiin Utal
+Mapuernan araukaniliittokunnan korkeimman päällikön kanssa. Veljeni
+varokoot." Intiaanin kasvot synkistyivät, ja näytti siltä, kuin hän
+aikoisi vielä lisätä jotakin. Mutta hän ajatteli hiukan ja sanoi
+sitten. "Minä teen muukalaisille erään ehdotuksen. Jos he tahtovat
+ensin levätä majassani, vien itse heidät Antinahuelin luo."
+
+"Siihen suostumme. Me emme unhoita koskaan teidän hyväntahtoisuuttanne,
+päällikkö."
+
+"Trangoil Lanec -- Syvä Laakso -- täyttää ainoastaan velvollisuutensa.
+Valkoiset veljeni seuratkoot minua, majani ei ole kaukana."
+
+Ateria oli aikoja sitten loppunut, ja intiaanit nousivat hevostensa
+selkään. Ludvig ja Valentin seurasivat heidän esimerkkiään. Päällikön
+viittauksesta lähti pieni joukko liikkeelle, puelka-sotilaat poistuivat
+joelta ja ratsastivat höllin ohjaksin täyttä laukkaa vuoria kohti.
+
+
+
+
+II. MACHI.
+
+
+Kahden tunnin kuluttua saapuivat ystävämme kylään, joka sijaitsi
+kahdeksantoista peninkulman päässä Araukasta -- Araukanian
+pääkaupungista -- Karampanguesin rannalla keskellä vuoristoa. He
+saapuivat sinne juuri parhaaseen aikaan tullakseen omituisen tapauksen
+todistajiksi. Erään majan eteen oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä,
+etupäässä naisia ja lapsia, ja sen oviaukolla makasi intiaanin ruumis.
+Lukuisista sulkakoristeista päättäen oli vainajalla ollut sangen korkea
+asema kansansa keskuudessa. Ympärillä seisovien kirkuna, intiaanien
+rumpujen huumaava ääni, koirien katkeamaton ulvonta -- kaikki tämä sai
+aikaan niin hirvittävän melun, että Valentin ja Ludvig tunsivat halua
+antaa hevostensa jälleen nelistää.
+
+Ruumiin vieressä keskellä väkijoukkoa seisoi vanha, isokasvuinen,
+villinnäköinen mies. Hän oli puettu naisen pukuun. Mies väänteli
+ruumistaan hirveästi ja päästi tuon tästäkin peloittavan ulvonnan. Hän
+oli Machi -- heimon poppamies. Näillä liikkeillään puolusti hän
+kuollutta Guekubun, pahan hengen, hyökkäyksiä vastaan, joka tahtoi
+anastaa hänet.
+
+Äkkiä antoi Machi merkin, ja sekä musiikki että valitushuudot
+taukosivat heti. Guekubu oli nähtävästi voitettu, ja ruumis joutui nyt
+Pilliaun, valkeuden jumalan, haltuun. Poppamies oli hetken ääneti ja
+kääntyi sitten yleväpiirteisen ja käskevän näköisen miehen puoleen,
+joka keihääseensä nojaten seisoi hänen edessään.
+
+"Suuren Jäniksen mahtavan heimon päällikkö", alotti hän. "Sinä näet
+tässä isäsi, urhoollisen Apo-Ulmenin, Karhunkynnen, joka niin synkällä
+tavalla riistettiin meiltä. Kiitos Pilliau-jumalan, ei hänen tarvitse
+enää pelätä pahaa henkeä, ja nyt metsästelee hän autuaitten sotilaitten
+kanssa taivaan präärioilla. Kaikki tavat on täytetty, ruumis voidaan
+haudata."
+
+"Odotahan", keskeytti päällikkö. "Isäni on kuollut, mutta minä tahdon
+tietää, kuka on tappanut hänet. Soturi on sitkeä eikä kuole niin
+helposti. Kuka on siis sammuttanut hänen elämänsä lähteen? Vastaa
+minulle, sinä Machi, jonka Pilliau on täyttänyt hengellään... minä
+tahdon tietää murhaajan nimen. Sydämeni on täynnä surua eikä tule
+tuntemaan helpoitusta, ennenkuin olen kostanut isäni kuoleman."
+
+Kuullessaan nämä surevan sanat valtasi vavistus joukon. Kaikkien
+katseet kääntyivät poppamieheen, joka kädet ristissä rinnalla ja katse
+maahan vaipuneena seisoi heidän edessään. Päällikön vaatimus ei
+ollenkaan hämmentänyt eikä kummastuttanut häntä. Hän oli nähtävästi
+odottanut sitä ja seisoi nyt sangen miettiväisessä asennossa, joka yhä
+enemmän ylensi hänen arvoaan väkijoukon silmissä.
+
+"No niin, Machi, me odotamme! Tunnetko miehen, joka on syypää murhaan?"
+
+"Minä tunnen hänet."
+
+"Minkätähden isäni ei sitten puhu?"
+
+"Koska on henkilöitä, jotka epäilevät Machin oikeudentuntoa, ja..."
+
+"Kukaan ei epäile Machia, ei kukaan!" kirkui päällikkö. "Olipa
+rangaistavan arvo mikä tahansa, niin ei hän tule välttämään kostoani.
+Puhu Machi! Lupaan sinulle, että se mies, jonka nimen mainitset, on
+kuoleva!"
+
+Poppamies ei enää miettinyt. Hän oikaisi ylpeästi vartaloansa, kohotti
+oikean kätensä ja muitten jännityksellä seuratessa hänen liikkeitään
+näytti sormellaan juuri sitä päällikköä, joka oli osoittanut
+sydämellistä vierasvaraisuutta ystävillemme.
+
+"Täytä valasi, Ulmen! Tuossa seisoo mies, joka on syypää isäsi murhaan
+-- Trangoil Lanec!"
+
+Machin tiikerikatse viivähti hetkisen syytetyn vartalolla, sitten
+näytti hänen olemuksensa äkkiä muuttuvan ja ikäänkuin sulautuvan
+hiljaiseen suruun. Hän peitti kasvonsa kaapuunsa, aivankuin tämä
+ilmoitus olisi tuottanut hänelle suurta tuskaa.
+
+Syvä hiljaisuus vallitsi. Trangoil Lanec oli mies, jota kaikkein
+vähimmin voitiin epäillä murhasta, sillä rohkeudellaan ja
+avosydämisyydellään oli hän voittanut kaikkien suosion. Niin pian kun
+hämmästys oli haihtunut, syntyi vilkasta liikettä, ja kaikki
+vetäytyivät pois miehen luota, joka ennen oli ollut niin hyvässä
+maineessa.
+
+Trangoil Lanec seisoi nyt yksin syyttäjänsä edessä. Kuin salama olivat
+Machin hirveät sanat iskeneet häneenkin, mutta nyt alkoi jo halveksuva
+hymy väreillä hänen huulillaan. Hän astui satulasta ja odotti.
+
+"Minkätähden tapoit isäni, Trangoil Lanec?" kysyi nyt sureva Ulmen
+pehmeällä ja valittavalla äänellä. "Hänhän rakasti sinua, ja olinhan
+minä sinun ystäväsi!"
+
+"Minä en ole tappanut isääsi, Curumilla!" sanoi Trangoil Lanec
+päättäväisesti ja vilpittömällä äänellä, joka olisi kenties vaikuttanut
+kuuntelijoihin, jollei hetkellinen kiivastus olisi sotkenut heidän
+ajatuksiaan.
+
+"Minkätähden kiellät sen?" kysyi Ulmen katkeroituneena. "Machi on
+puhunut!"
+
+"Hän valehtelee!"
+
+"Ei, Machi ei valehtele, Pilliau on ilmoittanut sen hänelle. Ei ole
+muuta mahdollisuutta -- sinä, vaimosi ja lapsesi olette kuoleman omat,
+niin kuuluu laki."
+
+Trangoil Lanec ei vastannut, vaan heitti aseensa maahan ja asettui
+kuolemanpaalun viereen, joka oli poppamiehen majan edessä. Hänen
+ympärilleen muodostui pian pyöreä piiri, ja jo alettiin tehdä
+valmistuksia uhria varten, sillä vanhan tavan mukaan ei murhattua
+päällikköä saanut haudata, ennenkuin hänen murhaajansa oli rangaistu.
+
+Machi oli voitonriemuinen. Hän oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen
+vapautuakseen vihollisestaan, joka monta kertaa oli paljastanut hänen
+petoksensa. Hänen vastustajansa kuolema tuottaisi hänelle ainoastaan
+kunniaa.
+
+Valentin ja Ludvig olivat pitäneet tarkasti silmällä poppamiestä. He
+olivat tietoisia hänen rajattomasta vallastaan, ja intiaanien
+herkkäuskoisuus ja petos, jonka uhriksi syytön mies joutuisi,
+raivostutti heitä.
+
+"Sallimmeko tämän murhan tapahtua?" kysyi Valentin neuvottomana
+ystävältään.
+
+"Emme", vastasi tämä. "Olen vakuutettu päällikön viattomuudesta ja
+Machin konnamaisuudesta! -- Mutta mitä me oikeastaan voimme tehdä."
+
+"Intiaaneja on siksi paljon, ettemme voi vapauttaa häntä väkivallalla.
+Vaikka me saisimmekin viisi tai kuusi heistä surmatuiksi, hyökkäisivät
+toiset päällemme, eikä yrityksestämme ei olisi mitään hyötyä."
+
+Valentin löi äkkiä kädellään otsaansa.
+
+"Etten tullut jo heti sitä ajatelleeksi! Olen saanut hyvän
+päähänpiston. Käytän vanhaa silmänkääntötaitoani hyväkseni ja luulen,
+että kaikki käy hyvin. Mutta lupaa minulle taivaan nimessä, ettet
+kadota rauhallisuuttasi!"
+
+"Ole huoletta, en estä sinua suunnitelmissasi."
+
+"No hyvä, minä näytän tälle villille, että olen hiukan viekkaampi kuin
+hän!" Valentin ohjasi nyt hevosensa keskelle piiriä ja huusi kuuluvalla
+äänellä: "Kuulkaa minua, kansa! -- Te aiotte tehdä tyhmän rikoksen.
+Machi on roisto. Hän nauraa teille selkänne takana."
+
+Intiaanit tarkastelivat tyytymättöminä vierasta puhujaa. Ainoastaan
+Curumilla säilytti rauhallisuutensa ja lähestyi Valentiniä.
+
+"Kuka on kehoittanut valkoista veljeäni puhumaan? Vetäytyköön hän
+syrjään, sillä hän ei tunne puelkojen lakeja. Machi on ilmiantanut
+Trangoil Lanecin. Hänen täytyy siis kuolla."
+
+"Todellako? Mutta minähän sanoin äsken teille, että poppamiehenne on
+kurja roisto, ja minä riisun naamarin hänen kasvoiltaan, jos vain saan
+tilaisuutta siihen."
+
+Ulmen pudisti päätään, kääntyi Machin puoleen ja kysyi häneltä: "Mitä
+isäni sanoo tähän?"
+
+Tämä seisoi yhä liikkumattomana halveksuva hymy huulillaan. "Milloin
+ovat valkeanaamat puhuneet totta? Muukalainen näyttäköön sanansa
+toteen!"
+
+Curumilla mietti vielä hetkisen. Ranskalaisen rehellinen,
+luottamustaherättävä ilme voitti vihdoin. "No niin, veljeni puhukoon",
+sanoi hän.
+
+"Odottakaahan", keskeytti poppamies. "Mitä tapahtuu, jos minä
+puolestani todistan, että muukalainen on väärässä?"
+
+"Hän kuolkoon silloin!" vastasi Ulmen kylmästi.
+
+"Siihen suostun kyllä", myönsi Valentin. "Kuulkaa nyt minua, Suuren
+Jäniksen heimon sotilaat ja päälliköt. Minäkin olen suuri poppamies
+heimoni keskuudessa ja sanon teille, ettei Trangoil Lanec, vaan Machi
+itse on murhannut päällikön."
+
+Pelon ja kummastuksen liikkeitä huomattiin ympärillä seisovien
+keskuudessa. Valentin hengähti hetken ja jatkoi taas: "Niin, Machi on
+tahrannut kätensä veljensä verellä. Tämän tietää hän itse sangen hyvin
+ja koettaa nyt panna syyn viattoman miehen niskoille. Tarkastelkaa
+häntä -- hän ei uskalla katsoa suoraan silmiini."
+
+Poppamies värisi todellakin, ja hänen katseensa harhaili
+levottomana sinne tänne. Hänen kasvoistaan saattoi selvästi lukea
+syyllisyydentunnon.
+
+"Valkoinen veljeni", sanoi Trangoil Lanec kääntyen Valentinin puoleen,
+"minkätähden tahdot uhrata itsesi puolestani? Ystäväni luulevat minua
+syylliseksi, sinä et voi estää heitä tappamasta minua. -- Tehkää siis
+loppu asiasta, uhratkaa minut, mutta säästäkää vaimoni ja lapseni."
+
+"Mitä sanovat veljeni?" kysyi Curumilla läsnäolevilta.
+
+"Muukalaisten suuri poppamies näyttäköön sanansa toteen", kuului
+yksiääninen vastaus.
+
+"Hyvä", sanoi Valentin, "te tulette olemaan tyytyväisiä minuun." Hän
+astui satulasta, veti sapelinsa huotrasta ja antoi sen kimallella
+kaikkien silmissä. "Te näette tämän miekan", selitti hän rauhallisena.
+"Sen pistän kahvaa myöten suuhuni. Jos Trangoil Lanec on syyllinen,
+kuolen minä, mutta jos hän on syytön, suojelee suuri henki minua, ja
+voin jälleen vetää tämän aseen ruumiistani haavoittumatta ollenkaan!"
+
+"Veljeni puhuu kuin urhoollinen sotilas. Me katselemme."
+
+"Ei, sitä minä en hyväksy", huudahti Trangoil Lanec. "Tahtooko
+muukalainen tappaa itsensä?"
+
+"Pilliau olkoon tuomari!" vastasi ranskalainen hymyillen. Sitten
+asettui hän mahtavaan asentoon, pisti sapelin kärjen suuhunsa ja antoi
+koko terän kadota ruumiiseensa.
+
+Kauhistuneina katselivat puelka-sotilaat rohkeata muukalaista, joka
+kääntyi ympäri, että kaikki tulisivat vakuutetuksi asian
+todellisuudesta, ja veti sitten sapelin hitaasti ruumiistaan. Terä oli
+yhtä kiiltävä kuin ennenkin, eikä valkonaama ollut haavoittunut. Nyt
+nousi hirvittävä riemumeteli, joka loppui vasta sitten, kun Valentin
+oli kädenliikkeellä vaatinut hiljaisuutta.
+
+"Olen nyt todistanut teille, että Trangoil Lanec on syytön, eikö totta.
+No niin. Machi väittää päinvastaista. Nyt on hänen vuoronsa todistaa,
+että minä valehtelen. Mitä sanotte siitä, Machi?"
+
+Onneton poppamies tunsi kaiken olevan mennyttä, tuskanhiki helmeili
+hänen otsallaan ja hänen ruumiinsa vapisi, aivankuin hän olisi ollut
+vilutautinen. Valentin tunsi sääliä häntä kohtaan ja tahtoi säästää
+hänen henkensä, mutta se oli jo liian myöhäistä. Curumilla tunkeutui
+Machin luo, antoi hänelle sapelin ja sanoi: "Isäni tahtoo olla suuri
+poppamies... hyvä, näyttäköön hän, että Pilliau rakastaa häntä!"
+
+"Muukalainen on petturi", änkytti Machi. "Hän petkuttaa kaikkia teitä."
+
+"Me odotamme", sanoi Ulmen kuivasti.
+
+Machi heitti epätoivoisen silmäyksen ympärilleen. Hän näki
+uteliaisuuden kuvastuvan kaikkien kasvoilla. Apua ei hän voinut
+keneltäkään odottaa, ja hän teki siis päätöksensä. Hän tahtoi kuolla
+heimonsa poppamiehenä.
+
+"Luuletteko, heikot sotilaat, että minä pelkään tätä asetta? Machi ei
+pelkää mitään. Hän suoriutuu tästäkin. Mutta varokaa itseänne. Pilliau
+suuttuu teidän käytöksestänne minua kohtaan. Hän on rankaiseva teitä
+tästä nöyryytyksestä, johon nyt pakoitatte minut!"
+
+Kun puelka-soturit kuulivat poppamiehensä sanat, alkoi heidän
+päätöksensä horjua. Mutta Curumilla pysyi vaatimuksessaan ja vastasi
+poppamiehen uhkauksiin käskevällä liikkeellä. Machi ei viivytellyt
+enää, hän suuntasi vielä kerran vihaisen katseen ranskalaisiin ja
+työnsi sitten ajatuksen nopeudella sapelin kurkkuunsa. Musta verivirta
+syöksähti hänen kurkustaan. Onneton sulki heti silmänsä, otti kaksi
+askelta eteenpäin ja kaatui sitten maahan. Machi oli kuollut.
+
+"Heittäkää petollinen koira korppikotkien eteen", sanoi Curumilla
+kääntyen inhoten poispäin. Hänen käskynsä täytettiin heti.
+
+Trangoil Lanec syleili vuoroin Valentinia vuoroin Ludvigia, joita hän
+nimitti pelastajikseen. "Tästälähtien olemme veljeksiä elämässä ja
+kuolemassa", huudahti hän ihastuneena.
+
+
+
+
+III. KUMMASTUKSIA.
+
+
+Kului pitkä aika, ennenkuin melu ja levottomuus, jonka poppamiehen
+kuolema oli saanut aikaan, oli tauonnut ja järjestys palannut jälleen
+kylään. Ulmenit olivat jo sopineet ja puristaneet veljellisesti
+toistensa kättä. Ilo olisi ollut rajaton, jollei erästä surullista
+velvollisuutta olisi pitänyt täyttää. Apo-Ulmen päällikön ruumis oli
+haudattava. Tähän kului sangen pitkä aika, sillä intiaanit hautaavat
+aina suurilla juhlallisuuksilla etevät sotilaansa. Myöskin ystävämme
+ottivat Curumillan pyynnöstä osaa hautajaistoimituksiin ja ateriaan.
+
+Kestitys oli, niinkuin voitiin odottaakin, sangen suurenmoinen.
+Ruokalajien joukossa oli muun muassa suuri korillinen kovaksi
+keitettyjä munia, joita araukanit sangen ahnaasti pistelivät poskeensa.
+
+"Mikseivät ystäväni syö?" kysyi Curumilla ranskalaisilta ja osoitti
+koria.
+
+"Suokaa anteeksi, päällikkö", vastasi Valentin, "minä syön kyllä sangen
+mielelläni munia, mutta en tällä tavalla valmistettuja."
+
+"Ah, ymmärrän. Veljeni pitävät raakoja munia parempina?"
+
+"Ei, emme pidä kovista emmekä raaoista... vaan tavallisista pehmeiksi
+keitetyistä munista."
+
+"Mitä veljeni tarkoittavat?" kysyi päällikkö kummastuneena. "Munaa ei
+voi keittää muuten kuin kovaksi. Isämme ovat aina syöneet tällä tavalla
+keitettyjä munia."
+
+Ranskalaiset katsoivat hämmästyneinä toisiinsa, ja heidän kasvonsa
+kuvastivat vilpitöntä osanottoa.
+
+"Onko se todellakin totta, Ulmen? Mutta ettehän te tunne elämän
+suurimpia nautintoja. Odottakaahan, minä autan teitä, niin tulette
+vuosikausia muistamaan minua."
+
+Riemuiten ottivat kaikki vastaan Valentinin ehdotuksen, ja Trangoil
+Lanec kysyi häneltä innokkaana, milloin hän aikoi toteuttaa
+aikomuksensa.
+
+"En voi antaa teidän odottaa kauan -- aamulla täytän lupaukseni Suuren
+Jäniksen kokoontuneen heimon edessä..."
+
+Araukanit heräsivät aikaiseen seuraavana päivänä. Jo varhain aamulla
+kokoontuivat naiset, miehet ja lapset suurelle aukealle paikalle
+kylässä. Vihdoin saapuivat sinne Valentin ja Ludvig. Edellinen
+tunkeutui heti hänelle osoitetulle paikalle, pienelle töyräälle, josta
+hän helposti saattoi pitää silmällä kokoontunutta ihmisjoukkoa. Hänen
+käskystään olivat kaikki valmistukset jo tehty. Hänen vieressään oli
+pöytä, vedellä täytetty kattila ja kummallinen esine, joka nähtävästi
+oli uuni.
+
+Äsken valittu uusi Apo-Ulmen antoi Valentinille merkin aloittaa
+toimituksensa. Ranskalaisen oli vaikea pidättää hymyään, kun hän näki
+kaikkien uteliaina tarkastelevan häntä. Antaakseen sanoilleen
+tarpeellisen painon, nousi hän ylös, nojasi toisella kädellään pöytään
+ja aloitti:
+
+"Arvoisat Ulmenit ja Suuren Jäniksen pyhän ja jalon heimon urhoolliset
+sotilaat, kuulkaa tarkkaavaisesti, mitä sanon teille! -- Aikojen alussa
+ei maata ollut vielä olemassa. Vesi ja pilvet täyttivät äärettömän
+avaruuden. Kun Pilliau loi maailman, ja ihminen hänen mahdistaan
+ilmestyi Punaisen vuoren helmasta, otti hän häntä kädestä, näytti
+hänelle kaikki, mitä maan päällä, ilmassa ja vedessä oli ja sanoi:
+'Sinä olet luotujen kuningas. Eläimet, kasvit ja kalat kuuluvat siis
+sinulle, ja niiden täytyy edistyä ja kasvaa sinun hyödyksesi ja
+onneksesi! Sitten lajitteli ja jakoi Pilliau eläimet eri ryhmiin kunkin
+ominaisuuksiensa mukaan; ennen kaloja ja kasveja tuli kanan vuoro, joka
+nokkii jyviä maasta. Silloin sanoi hän ihmiselle: 'Katso, tässä on yksi
+hyödyllisimmistä eläimistä, jonka olen luonut sinua varten. Kanasta
+saat oivallista lihasoppaa, sen liha on hyvänmakuista, ja sen munista
+voit leipoa suloisia pannukakkuja. Jos olet sairas, ja vahva ravinto
+tuottaa tuskia heikolle vatsallesi, voit syödä sen pehmeäksi keitettyjä
+munia.' Niin puhui Pilliau ihmiselle vuosituhansia takaperin, ja minä
+voin todistaa teille, että hän puhui totta. Muistakaa nyt: Voidakseen
+keittää munan täytyy olla kaksi esinettä, ensiksikin itse muna ja
+toiseksi kiehuvaa vettä. Te otatte munan, kohotatte kattilan kantta,
+panette munan kattilaan ja annatte sen kiehua siellä kolme minuuttia --
+ei enempää eikä vähempää. Pankaa mieleenne nämä tärkeät tiedot, muuten
+ei munan keittäminen onnistu. Kas näin!"
+
+Valentin pisti munan kattilaan. Kolmen minuutin kuluttua otti hän sen
+pois vedestä, löi sen pään rikki, sekoitti siihen hiukan suolaa ja
+antoi sen sitten Apo-Ulmenille.
+
+Päällikkö söi munan tunnollisesti. Heti kirkastuivat hänen kasvonsa ja
+hän huudahti ihastuneena: "Ooh! Hyvää, sangen hyvää! Veljeni on suuri
+poppamies."
+
+Valentin keitti vielä useita munia ja antoi ne Ulmeneille ja
+etevimmille sotilaille. Mieletön ilo oli vallannut intiaanit, ja he
+olivat vähällä kaataa ystävällisen muukalaisen tunkeillessaan hänen
+ympärillään saadakseen kukin keitetyn munan. Vasta sitten, kun useiden
+uteliaisuus oli sammutettu, saattoi Valentin ajatella kokeen
+jatkamista.
+
+"Tässä ei ole vielä kaikki, puelkat", ilmoitti hän kovalla äänellä.
+"Mitä nyt olen jo näyttänyt teille, on vain lastenleikkiä
+munapannukakun valmistamiseen verraten. Sitä taitoa ei opikaan
+helposti. Seuratkaa nyt jokainen tarkasti liikkeitäni." Nopeasti ryhtyi
+hän nyt työhön araukanien vilkkaasti seuratessa hänen hommiaan.
+
+Kun pannukakku oli valmistunut, pani ranskalainen sen puulautaselle
+viedäkseen sen Apo-Ulmenille. Mutta tämä oli tullut niin himokkaaksi
+hyvästä hajusta, että hän unohti kokonaan arvokkuutensa ylipäällikkönä
+ja ryntäsi muiden Ulmenien seuraamana pöydän luo.
+
+Pannukakun menestys oli ennenkuulumaton. Araukanit pitivät paljon
+uudesta, tuntemattomasta ruokalajista, ja kaikkialla näkyi onnellisia
+kasvoja. Valentin, joka oli tyytyväinen voittoonsa, kieltäytyi kaikista
+kunnianosoituksista ja palasi kiireesti Trangoil Lanecin ja Ludvigin
+kanssa edellisen majalle.
+
+Ranskalaiset olivat jo edellisenä päivänä päättäneet jatkaa matkaansa.
+He tahtoivat lähteä heti, sillä he eivät tunteneet tietä, ja tästä oli
+paljon haittaa heidän pikaiselle matkalleen. He olivat järjestämässä
+matkatavaroitansa kuntoon, kun heidän isäntänsä saapui Curumillan
+seuraamana majaan. Päälliköt tervehtivät heitä kohteliaasti painamalla
+kätensä sydämelleen, heittäytyivät sitten maahan ja sytyttivät
+piippunsa. Valentin ja Ludvig arvasivat, että intiaanit aikoivat tehdä
+heille jonkun ehdotuksen ja odottivat kärsivällisesti, että nämä
+alkaisivat puhua.
+
+Poltettuaan piippunsa loppuun ja pistettyään sen vyöhönsä, kysyi
+Trangoil Lanec:
+
+"Aikovatko valkoiset veljeni jättää ystävänsä ja jatkaa matkaansa?"
+
+"Aiomme", vastasi Ludvig.
+
+"Ovatko he tyytyväisiä meihin? Ovatko intiaanit osoittaneet heille
+kylliksi vieraanvaraisuutta?"
+
+"Siitä ei puhettakaan, päällikkö. Te olette kohdelleet meitä kuin omia
+heimolaisianne."
+
+"Minkätähden matkustavat muukalaiset sitten luotamme?"
+
+"Tiedättehän, että olemme tulleet maahanne etsimään Antinahuelia. --
+Meidän täytyy puhutella häntä."
+
+Ulmenit vaihtoivat merkitsevän silmäyksen. "Niinkuin kultahiuksinen
+veljeni haluaa" -- tällä tarkoitettiin Valentinia. -- "Antinahuel
+kuuluu Mustan Dumanasin heimoon ja oleskelee kylässään."
+
+"Siinä tapauksessa lähdemme heti hänen luokseen."
+
+"Veljeni eivät matkusta yksin", sanoi Trangoil Lanec päättäväisesti.
+"Olen luvannut viedä heidät Antinahuelin luo, sillä on sangen
+vaarallista kulkea yksin punaisten miesten alueella. Kultahiuksinen
+veljeni on pelastanut henkeni -- minä seuraan häntä."
+
+"Trangoil Lanec puhuu hyvin. Myöskin Curumilla on kiitollisuudenvelassa
+veljilleen ja seuraa siis ystäviänsä."
+
+"Mitä te puhutte, Ulmenit?" sanoi Valentin nousten nopeasti ylös. "Me
+olemme matkalaisia, ja olemme varustautuneet pahimpienkin sattumien
+varalta, emmekä saa siis yhdistää teidän kohtaloanne omiimme. Mitä
+sanoisivat teidän naisenne ja lapsenne siitä?"
+
+"He odottaisivat paluutamme."
+
+"Mutta mehän emme vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan puhuteltuamme
+miestä, jonka luokse valkonaamojen Suuri Kotka -- siksi kutsutte
+varmaankin don Tadeo de Leonia -- on lähettänyt meidät. Ei, ei,
+päälliköt, me kiitämme teitä ystävällisyydestänne, mutta sellaista
+uhrausta emme voi ottaa vastaan."
+
+"Veljeni eivät tunne Llanoeneja. Kaksi miestä on mennyttä kalua, mutta
+neljä muodostaa jo taisteluvoiman", väitti Trangoil Lanec, ja äänellä,
+joka ei sallinut vastustamista, jatkoi hän: "Me emme jätä ystäviämme."
+
+"No niin", sanoi Valentin vihdoin. "Te olette urhoollisia miehiä,
+päälliköt, saatte seurata meitä."
+
+Hän älysi nyt, että heillä olisi paljon hyötyä näistä miehistä, jotka
+olivat viettäneet koko elämänsä metsissä ja erämaissa. Hän jäi siis
+ystävänsä kanssa vielä joksikin aikaa intiaanikylään, ja sitten
+lähtivät he toveriensa ja pienen joukon seuraamana matkalle.
+
+Puolen tunnin keskeytymättömän ratsastuksen jälkeen erosivat muut
+intiaanit paitsi Trangoil Lanec ja Curumilla heistä. Näiden seuraamina
+jatkoivat ranskalaiset matkaansa Suuren Käärmeen majoja kohti ja
+katosivat pian vuorien soliin.
+
+
+
+
+IV. MUSTAN SYDÄMEN LIITTO.
+
+
+Meidän täytyy nyt siirtyä ajassa hiukan taapäin tutustuttaaksemme
+lukijamme kertomuksemme toisiin henkilöihin. Siihen aikaan, josta
+alamme nyt kertoa, oli Chile tasavalta, ja se oli heittänyt Espanjan
+ikeen niskoiltaan. Mutta sen tila ei ollut tämän kautta kuitenkaan
+paljoa parantunut, sillä itsenäisyys oli ainoastaan näennäinen, ja
+hallitusta johti oikeastaan eräs mies, joka käytti hyväkseen
+vallitsevia olosuhteita ja palveli omia tarkoitusperiään. Se oli
+kenraali don Pancho Bustamente, sotilas, jonka ankaruudesta oli
+liikkeellä niin peloittavia huhuja, että häntä alettiin nimittää
+"El Verdugoksi" (pyöveli). Tavallisesta sotilaasta oli hän
+urhoollisuudellaan kohonnut armeijan korkeimmaksi päälliköksi. Vihdoin
+oli hänet kutsuttu sotaministeriöön. Mutta hän ei tyytynyt vielä
+tähänkään. Hänen suunnitelmansa oli yhdistää naapurivallat Araukania ja
+Bolivia Chileen ja päästä niiden hallitsijaksi diktatorin arvonimellä.
+Onnettomuudeksi ei kenraalilla ollut suurmiehen sydäntä, ja
+väkivaltaisten hankkeittensa kautta herätti hän vain vihaa niissä,
+jotka työskentelivät rajattoman vapauden puolesta. Kapinayrityksiä
+sattui toinen toisensa perästä, ja vihdoin muodostui salaliitto, joka
+vannoi surmaavansa tyrannin. Tätä kutsuttiin "Mustan Sydämen liitoksi."
+
+Don Pancho Bustamente oli nyt tukalassa asemassa. Vaikka hän saisikin
+vallan käsiinsä, niin ei hänen henkensä olisi penninkään arvoinen,
+jollei hän voisi repiä rikki sitä verkkoa, joka kietoutui yhä tiukemmin
+hänen ympärilleen. Sentähden teki hän epätoivoisia ponnistuksia
+saadakseen salaperäisen liiton johtajan käsiinsä. Alussa olivat hänen
+yrityksensä turhat. Mutta eräänä päivänä tapahtui jotakin, joka uhkasi
+tehdä Mustan Sydämen suunnitelmat mitättömiksi. Kymmenen kuuluisinta
+salaliittolaista saatiin nimittäin vangiksi Santiagossa, Chilen
+pääkaupungissa, ja heidät aiottiin mestata jo seuraavana päivänä.
+
+Tämä tapahtui 5 p:nä toukokuuta v. 1835. Kaupungissa vallitsi raskas ja
+painostava mieliala. Ikkunat, parvekkeet ja kadut olivat täynnä
+kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia miehiä ja naisia, joiden kasvot
+kuvastivat levottomuutta ja hämmästystä. Kuvernementinpalatsista tulvi
+lakkaamatta ratsastavia ordonanssiupseereja ja kasarmeista lähti suuria
+sotilasjoukkoja Plaza Mayorille hajoittamaan siellä olevia
+ihmisjoukkoja.
+
+Äkkiä häiritsi synkkää hiljaisuutta kuusi kumeata kellonlyöntiä.
+Samassa tärisytti yksiääninen valitushuuto ilmaa, näkyviin ilmestyi
+joukko munkkeja, joita seurasi kymmenen vankia vartiostoineen.
+Komennushuudon: "Seis!" kaikuessa astuivat munkit syrjään, ja sotilaat
+muodostivat puoliympyrän, jonka keskelle tuomitut asetettiin.
+Katkeralla epätoivolla katseli Santiagon kansa, kuinka miehet, jotka
+olivat uhrautuvaisesti ja vapaaehtoisesti taistelleet isänmaansa
+vapauden puolesta, aiottiin surmata. Luultavasti olisi syntynyt kapina,
+jollei Bustamentella olisi tässä tilaisuudessa ollut apunaan niin
+suurta sotavoimaa, etteivät pelottomimmatkaan uskaltaneet nostaa
+meteliä. Kaikki kävi nyt hyvin nopeasti. Tuomio luettiin vielä kerran.
+Sotilaat, joiden piti täyttää se, asettuivat riviin. Kuin
+ukkosenjyrähdys pamahti yhteislaukaus. Nuo kymmenen uhria kaatuivat
+kuoliaina maahan. Sitten asettuivat sotilaat järjestykseen ja marssivat
+liehuvin lipuin ja toitottavin torvin ruumiitten ohi takaisin
+kasarmeihinsa. Ihmisetkin katosivat vähitellen, ja pian oli paikka,
+jossa kuolemantuomio oli toimeenpantu, autio ja tyhjä.
+
+Hämäryys levitti jo harmaan huntunsa kaupungin yli, kun syvä huokaus
+äkkiä häiritsi kuolemanhiljaisuutta Plaza Mayorilla. Ruumisläjästä
+kohosi hitaasti kalpea, verinen pää, sitten tulivat vartalo ja kädet
+näkyviin, ja pian oli koko mies päässyt tukalasta asennostaan
+toveriensa ruumiitten alta. Mies heitti pitkän ja huolestuneen
+silmäyksen ympärilleen siveli sitten kädellään hikistä otsaansa ja
+mumisi kauhistuneena: "Jumalani, Jumalani, anna minulle voimia elää --
+tyttäreni tähden."
+
+Ihmeellisellä kestävyydellä alkoi hän nyt nelinkontin ryömiä katedralia
+kohti jättäen tumman verijuovan jälkeensä. Hän pysähtyi ainoastaan
+muutamia kertoja, hengähti hiukan ja painoi kätensä haavaa vasten,
+josta vuosi sitä enemmän verta, mitä enemmän hän ponnisteli. Näin kulki
+hän noin kolmekymmentä askelta ja toivoi jo pääsevänsä pakoon, kun hän
+äkkiä näki kaksi miestä, jotka kulkivat suoraan häntä kohti.
+
+"Haa, onko kaikki ponnistukseni siis turhat -- täytyykö minun
+todellakin kuolla!" huudahti onneton epätoivoissaan. Levottomuus
+valtasi hänet, ja hän vaipui jälleen maahan. Muukalaiset olivat
+sillaikaa ehtineet hänen luokseen. He kumartuivat hänen ylitseen ja
+tarkastelivat häntä huolellisesti.
+
+"No?" sanoi toinen kysyvästi.
+
+"Hän elää", vastasi toinen. "Jumala tietää, mitä täällä on tapahtunut.
+Viekäämme hänet syrjään."
+
+Sanomatta sanaakaan käärivät he miehen suureen vaippaan ja kantoivat
+hänet paikalle, jossa kaksi hevosta levottomasti tömistellen jalkojaan
+odotti heitä. Onneton toipui heti, aukaisi silmänsä ja koetti
+kierittäytyä irti vaipasta. Miehet pysähtyivät ja laskivat hänet
+maahan.
+
+"Kuka te olette, señor, ja kuinka olette joutunut näin surkuteltavaan
+tilaan?"
+
+"Olen Tadeo Leon, Mustan Sydämen salaliiton johtaja", vastasi
+haavoittunut. "Jos teillä on pienintäkään säälintunnetta sydämissänne,
+niin laskekaa minut vapaaksi. Olen palkitseva teidät kuninkaallisesti."
+
+"Me emme tarvitse mitään palkintoa", sanoi toinen miehistä, jotka
+olivat Valentin ja Ludvig. "Mutta jos tahdotte uskoa itsenne meidän
+haltuumme, niin ette pety. Onnettomuudeksi olemme muukalaisia, emmekä
+siis tiedä, minne viedä teidät."
+
+"Oi, te tahdotte siis pelastaa minut. Kiitos, urhoolliset miehet",
+sanoi don Tadeo tuntien helpoitusta. "Tiedän kyllä erään keinon. Jollei
+minusta ole vaan teille kovin paljon haittaa, niin viekää minut
+Chakraniin, kartanooni -- siellä tahdon olla isäntänänne ja kertoa
+teille elämäntarinani."
+
+"Tapahtukoon niin", sanoi Valentin. Hän hyppäsi hevosensa selkään, otti
+don Tadeon eteensä satulalle, vihelsi koiraansa ja alkoi ratsastaa
+Chakrania kohti turvattinsa neuvojen mukaan. Ludvig seurasi häntä.
+
+Pian saapuivat he Chakraniin. Kummastuneena otti sen hoitaja, Pepito,
+heidät vastaan. Hän ei voinut salata taikauskoista pelkoaan nähdessään
+kuolleeksi luulemansa isännän edessään. Don Tadeo selitti hänelle
+parilla sanalla kaikki, kehoitti häntä pysymään vaiti, kääntyi sitten
+ystäviensä puoleen ja puristi lämpimästi heidän käsiään.
+
+"Ystäväni, en voi kylliksi kiittää teitä avustanne. Sitä ei voi maksaa
+kullalla. En tule koskaan unohtamaan teitä, henkeni pelastajia, sillä
+ilman teidän apuanne en olisi päässyt kartanooni. Te olette nyt
+vieraitani, caballerot."
+
+Näin sanoen jätti haavoittunut ranskalaiset. Hänet vietiin vuoteeseen,
+ja vieraita kestittiin hänen käskystään erittäin auliisti. Don Tadeon
+tila osottautui lähemmin tarkasteltaessa aivan vaarattomaksi ja voitiin
+toivoa, että hän jo viikon perästä saisi jättää vuoteensa. Kohtalo oli
+tällä kerralla suosinut häntä, hänen täytyi pitää pelastumistaan
+melkein kuolleista ylösnousemisena.
+
+Don Tadeo Leon oli vartaloltaan komea, kuuden jalan pituinen mies.
+Hänen katseestaan kuvastui älyä ja voimaa, kaksi ominaisuutta, jotka
+tekivät hänet kykeneväksi johtamaan liittoa, jolla oli niin paljon
+vaaroja ja vastuksia. Hänen vaimonsa oli kuollut jo aivan nuorena, ja
+hänelle oli jäänyt vain yksi ainoa tytär, joka oli aivan äitinsä
+kaltainen. Donna Rosario oli vasta kuusitoistavuotias. Hänen
+kauneutensa, nuorekas reippautensa ja hyvä sydämensä tekivät hänet
+erinomaisen rakastettavaksi olennoksi, ja se, joka katsoi hänen suuriin
+syvänsinisiin silmiinsä, tiesi, ettei niissä asunut mitään väärää ja
+epäpuhdasta. Jos hän olisi saanut tiedon lähipäivien tapahtumista ja
+Tadeon epätoivoisesta tilasta, olisi hän tullut aivan onnettomaksi --
+mutta hän ei saanut tietää mitään, ennenkuin hänen isänsä oli jo
+välttänyt kuoleman. Tästä hetkestä lähtien ei hän poistunut isänsä
+vuoteen vierestä, ennenkuin haava oli parantunut.
+
+Vaikka Tadeo koettikin pitää salassa ihmeellisen pelastuksensa, levisi
+kuitenkin huhu siitä sangen nopeasti. Pian alettiin häntä kaivata ja
+huomattiin, ettei hän ollutkaan niiden kymmenen miehen joukossa, jotka
+oli ammuttu Plaza Mayorilla. Nyt olisi hän joutunut sangen suureen
+vaaraan, jolleivät hänen ystävänsä, jotka olivat saaneet tiedon hänen
+pelastuksestaan, olisi päästäneet häntä pulasta selittämällä, että
+Chakran oli nyt erään don Manuelin hallussa.
+
+Niiden joukossa, jotka ensimäisinä tulivat tervehtimään Mustan Sydämen
+johtajaa hänen parannuttuaan, oli myöskin don Gregorio Peralta, eräs
+liiton mahtavimmista jäsenistä.
+
+"Jumalalle kiitos ja ylistys, että hän säästi teidät meille", huudahti
+hän lämpimästi. "Mitään ei ole vielä menetetty, niinkauan kun te olette
+keskuudessamme. Kyvykäs johtajamme pitää kyllä huolen siitä, etteivät
+toiveemme joudu haaksirikkoon -- eikö totta?"
+
+"Tahdon koettaa parastani", vastasi Don Tadeo päättäväisesti. "Se side,
+joka yhdistää minut liittolaisiini, voi katketa ainoastaan kuolemani
+kautta. Ennen kaikkea täytyy meidän pyyhkiä armo ja sääliväisyys
+luetteloistamme -- niinkuin meitä kohdellaan, niin täytyy meidänkin
+kohdella muita. Entinen don Tadeo de Leon on kuollut, nyt elää vain
+pimeyden kuningas. Varokoon se, joka tämän jälkeen sattuu tielleni.
+Tästälähtien vallitsee ainoastaan kostava kalpa, joka taistelee
+isänmaan puolesta!"
+
+"Aivan niin", sanoi riemuiten don Peralta, joka huomasi, ettei hänen
+ystävänsä äly ja rohkeus olleet kadonneet sairauden takia. "Tästä
+hetkestä lähtien alkaa vasta todellinen taistelu meidän ja Bustamenten
+välillä. Älkäämme kadottako aikaa. Tieto pelastuksestanne on kohdannut
+vihollisiamme kuin salama kirkkaalta taivaalta. Käyttäkäämme tätä
+tilaisuutta hyväksemme."
+
+"Aivan oikein", myönsi toinen, "ja tällä kerralla ei taistelu lopu,
+ennenkuin tyranni on kuollut. -- Onko mitään erikoista tapahtunut viime
+aikoina?" sanoi hän johtaen puheen toisaalle. "Onko teillä mitään
+uutisia?"
+
+"Ei. No niin... oletteko jo siksi vahva, että voitte seurata minua
+kotiini? Haluaisin nimittäin että tulisitte kuuntelemaan vakoojamme,
+Juaniton, raporttia."
+
+"Kuinka, otatteko te tämän miehen vastaan talossanne. Se on sangen
+varomatonta", sanoi don Tadeo nuhdellen.
+
+"Pyh, se veijari ei edes tiedä, missä hän on, sillä hänet viedään
+talooni sidotuin silmin. No, seuraatteko minua?"
+
+"Koska haluatte sitä, niin olkoon menneeksi."
+
+He lähtivät matkalle sidottuaan ensin mustat naamarit kasvoilleen. Pian
+seisoivat he vakoojan edessä. Tämä kumarsi heille syvästi väijyvä ja
+utelias ilme kasvoillaan.
+
+"Minkätähden ette odottanut aamua voidaksenne silloin tehdä
+ilmoituksenne kokoontumispaikassamme, Juanito?" kysyi don Tadeo
+lyhyesti.
+
+"Ensiksikin siksi, etten tietänyt, missä on määrä kokoontua ja
+toiseksi, koska minun täytyy jo tänä päivänä tehdä teille eräs
+ilmoitus", kuului yhtä lyhyt vastaus. "Mutta sitä varten tahtoisin
+puhutella Mustan Sydämen johtajaa, sillä häntä tulee ilmoitukseni
+varmaan miellyttämään."
+
+"Hän seisoo edessänne, puhukaa siis!" sanoi don Tadeo tehden käskevän
+kädenliikkeen.
+
+"Ilmoitukseni sisältää vain muutamia sanoja: Kenraali don Pancho
+Bustamente tulee olemaan läsnä huomisessa kokouksessamme."
+
+"Kuinka! Oletteko varma siitä?" huudahtivat liittolaiset yht'aikaa.
+
+"Kyllä, minä itse olen kehoittanut häntä tekemään niin."
+
+"Tiedättekö, minkä rangaistuksen kavaltaja saa?" sanoi don Tadeo
+voimakkaasti ja merkityksellisesti.
+
+Vakooja pysyi kylmänä.
+
+"En ole kavaltaja", sanoi hän, "sillä jätän käsiinne leppymättömän
+vihollisenne."
+
+"Missä tarkoituksessa koettaa kenraali hiipiä salaa kokoukseemme?"
+
+"Ettekö arvaa sitä? Hän tahtoo urkkia salaisuuksianne."
+
+"Caspita! Mutta silloin panee hän henkensä alttiiksi?"
+
+"Hm, miksi niin? Eräs jäsenistä, joka yksin tuntee hänet, menee
+takuuseen hänen puolestaan, ja hän pääsee sillä tavalla sisään. Minä
+olen tämä takaaja. Kasvojenpiirteistä ei häntä voi tuntea, sillä hän
+seuraa muitten esimerkkiä ja on naamioitu."
+
+"Jumalan nimessä, te olette oikeassa!" sanoi Tadeo. "Mutta kuinka käy,
+jos Bustamente aavistaa teidän pettävän häntä?"
+
+"Silloin saan vastata seurauksista. Mutta sitä hän ei tee."
+
+"Luuletteko niin?"
+
+"Olen palvellut kenraalia jo kymmenen vuotta", vastasi vakooja viekas
+ilme kasvoillaan, "ja koska hän on aina ollut erittäin tyytyväinen
+minuun, niin..."
+
+"Ymmärrän. Tällä kerralla ette ole ansainnut kymmenen, vaan
+kaksikymmentä unssia."
+
+Don Tadeo ojensi Juanitolle rahat ja antoi hänelle merkin poistua.
+Mutta vakooja jäi seisomaan paikoilleen ja sanoi:
+
+"Teidän armonne on unohtanut pääasian. En minä eikä myöskään kenraali
+Bustamente tiedä vielä, missä kokous pidetään. Don Bustamente odottaa,
+että minä antaisin hänelle tiedon siitä."
+
+Äänettöminä katselivat Tadeo ja Peralta toisiansa. Ilmaisisivatko he
+salaisuutensa tälle vakoojalle. Seurasi pitkä hiljaisuus.
+
+"Tunnetteko Quinta Verden Rio Claron lähistöllä?" sanoi edellinen
+vihdoin päättäväisesti. "Siellä täytyy kenraalin olla täsmälleen kello
+yhdeksän aamulla. En voi antaa lähempiä määräyksiä. Mutta te tiedätte
+sangen hyvin...?"
+
+"Että te ette tunne sääliä, niin, sen tiedän kyllä. Mutta älkää olko
+levoton, toinen käsi pesee toisen -- Te tulette olemaan tyytyväisiä
+minuun. Hyvästi!"
+
+Juanito vietiin pois sidotuin silmin. Hänen mentyään kääntyi don
+Peralta ystävänsä puoleen ja kysyi tältä:
+
+"Onkohan hän kavaltaja?"
+
+Don Tadeo kohautti olkapäitään.
+
+"Sitä emme voi vielä päättää", vastasi hän.
+
+"Joka tapauksessa täytyy meidän olla varovaisia."
+
+       *       *       *       *       *
+
+Don Tadeon sanat kävivät toteen. Varovaisuus oli tarpeen.
+
+Kun Tadeo ja Peralta saapuivat seuraavana aamuna kokoontumispaikalle,
+oli heidän ensimmäinen tehtävänsä kysyä, oliko kenraali jo tullut
+sinne. Pään pudistus oli ainoa vastaus, jonka he saivat -- ketään ei
+oltu vielä viety kokoussaliin. Olikohan Bustamente joidenkin tärkeitten
+asioiden takia estetty saapumasta sinne, vai oliko...? Pian saivat he
+vastauksen kysymykseensä.
+
+Kokous avattiin vihdoin, mutta tuskin ehdittiin lausua kymmentäkään
+sanaa, kun kaksi laukausta pamahti ulkoa. Samassa sekunnissa aukaistiin
+kokoussalin ovi ulkoapäin, ja joukko chileläisiä sotilaita tunkeutui
+sisään. Liittoutuneet ottivat heidät vastaan ankaralla kuulasateella.
+He olivat aavistaneet, että heidän kimppuunsa hyökättäisiin ja
+valmistautuivat nyt poistumaan salista vastaisen oven kautta. Käsikähmä
+alkoi heti. Mutta liittolaisille, jotka olivat varustautuneet
+hyökkäyksen varalta, onnistui se siksi hyvin, että ennenkuin todellinen
+kamppailu alkoi, oli jo suurin osa heistä kadonnut viereiseen
+huoneeseen. Nyt alkoivat nekin, jotka puolustivat ovea, ajatella
+pelastustaan. Nopea hyökkäys -- sitten vetäytyivät hekin viereiseen
+huoneeseen ja löivät sen mahtavan rautaoven kiinni aivan sotilaitten
+nenän edessä.
+
+Muutamien minuuttien kuluttua onnistui sotilaitten vihdoinkin murtaa
+ovi auki ja tunkeutua huoneeseen. Mutta se oli jo liian myöhäistä,
+huone oli aivan tyhjä.
+
+Minne olivat pakolaiset kadonneet? Kuinka olivat he voineet poistua
+talosta, kun sen jokainen uloskäytävä oli sotilaiden vartioima? Tarkan
+etsiskelyn jälkeen löysivät sotilaat vihdoin erään lattialuukun, josta
+johti käytävä kellarikerrokseen. Tätä tietä olivat liittolaiset menneet
+kadulle ja paenneet.
+
+Harmistuneina yrityksensä epäonnistumisesta lähtivät sotilaat
+kotimatkalle.
+
+Musta Sydän valitsi nyt itselleen uuden kokouspaikan, joka yksinäisen
+asemansa vuoksi oli täysin turvattu. Se oli eräs majatalo, jossa kävi
+vain matkailijoita ja seikkailijoita, ja liittolaiset, kutsuivat sitä
+"Paholaisenportiksi." Ainoastaan harvat tunsivat salaperäiset portaat,
+jotka johtivat suureen käytävään. Sitäpaitsi täytyi jokaisen lausua
+tunnussana, ennenkuin pääsi sisään.
+
+Uusi kokous pidettiin jo kolmen päivän kuluttua. Naamioituna kuten
+tavallisesti lähti don Tadeo de Leon määräaikana uudelle
+kohtauspaikalle. Hänen otsallaan oli synkkä pilvi, sillä hän oli
+muutamia minuutteja sitten saanut tietää, että yksi liiton jäsenistä
+oli murhattu Santiagon kaduilla. Hän meni taloon ja kulki suuren
+vierashuoneen halki vieraitten ohitse huoneen perälle. Kellarinovi oli
+lukitsematta. Hän aukaisi sen ja katosi portaihin. Perimmäisessä
+huoneessa seisoi tumma olento, joka lähestyi häntä, kun hän astui
+sisään.
+
+"Kuka siellä?" kysyi hän.
+
+"Eräs, jolle yö ei ole pimeyttä", vastasi don Tadeo.
+
+"Mitä haluatte?"
+
+"Eikö ole kirjoitettu: Kolkuttakaa, niin teille avataan?"
+
+"Aivan oikein. Kuka kutsuu?"
+
+"Isänmaa!"
+
+"Ja kosto!" jatkoi toinen matalalla äänellä ja astui sivulle.
+
+Miehenkorkuinen kivi kääntyi syrjään seinässä aiheuttamatta vähintäkään
+melua, ja aukosta, joka tuli näkyviin, astui don Tadeo avaraan saliin.
+Sen kaikki neljä seinää olivat verhotut punaisilla tapeteilla. Salia
+valaisi katosta riippuva lamppu, jonka valossa don Tadeo näki noin sata
+miestä ympärillään, kaikilla kiiltävä miekka oikeassa kädessään.
+Sisäänkäytävää vastapäätä olevalla seinällä riippui pyhäinkuva kahden
+hiekkakellon välissä, joiden yläpuolella oli kaksi tikarilla
+kaiverrettua pääkallonkuvaa.
+
+Huolimatta vierashuoneessa vallitsevasta melusta ei saliin kuulunut
+ainoatakaan ääntä. Nyt laskettiin läsnäolevat. Sata miestä. Don Tadeota
+näytti tämä tulos hiukan kummastuttavan, ja eräs kysymys pyöri hänen
+kielellään. Mutta hän tukahdutti sen ja aloitti heti keskustelun. Noin
+tunti kului keskeytymättömään neuvotteluun. Vihdoin kysyi don Tadeo:
+"Kuinka monta miestä on käytettävänämme?"
+
+"Seitsemäntuhatta kolmesataa seitsemänkymmentäkuusi", vastasi ääni,
+joka oli divisionanjohtaja Pedro Nunezin.
+
+"Voimmeko luottaa kaikkiin?"
+
+"Ei."
+
+"Kuinka monta epäröivää?"
+
+"Neljä tuhatta."
+
+"Voimakasta ja varmaa?"
+
+"Noin kolme tuhatta. Heistä vastaan minä."
+
+"Meillä on suuremmat sotavoimat, kuin mitä tarvitsemme. Kiitän teitä
+tulostanne, veljeni. Ennenkuin kaksikymmentäneljä tuntia on kulunut,
+saatte kuulla merkin, jota olette jo kauan odottaneet, ja pian jätämme
+tämän salaisen sodan taaksemme ja taistelemme kunniallisesti auringon
+kirkkaassa valossa. -- Nyt", jatkoi don Tadeo, "on minun vaadittava
+oikeutta erästä jäsentämme vastaan, joka on tunkeutunut syvälle
+salaisuuksiimme ja monta kertaa kavaltanut meidät muutamasta
+kultapalasesta!" -- Kokoontuneiden kesken syntyi suurta levottomuutta
+ja liikettä. "Niin niin, en petä teitä, niin on todellakin asianlaita.
+Minä kysyn teiltä, veljet, minkä rangaistuksen ansaitsee sellainen
+ihminen?"
+
+"Kuoleman!" vastasivat liittoutuneet yksiäänisesti.
+
+"No niin, sanon teille vielä kerran, että sellainen roisto on
+keskuudessanne. Tänään on eräs liittolaisistamme kaatunut murhaajan
+käden kautta ja kuitenkin -- huomatkaa se -- on meitä täysi määrä.
+Varmaankin on joku asiaankuulumaton hiipinyt kokoukseemme, kavaltaja,
+jonka luulen tuntevani. Astukoon hän siis esiin ja älköön pakoittako
+minua riistämään naamaria kasvoiltaan!"
+
+Kuolemanhiljaisuus vallitsi huoneessa. Liittoutuneet heittivät
+epäileviä silmäyksiä toisiinsa, mutta kukaan heistä ei liikahtanut. Don
+Tadeo odotti vielä hetkisen, mutta nähdessään, että rikollinen luuli
+olevansa turvassa naamion takana, antoi hän merkin.
+
+"Naamarit pois!" komensi hän.
+
+Kaikki tottelivat heti.
+
+"Haa, aivankuin ajattelinkin!" huudahti don Tadeo. "Nämä naamarit,
+jotka estävät teitä tuntemasta toisianne, ovat teidän johtajallenne
+kuin läpinäkyvä harso. Ettekö tietänyt sitä, Juanito?"
+
+Kalpeana ja vavisten seisoi vakooja liittolaisten edessä. Hänen
+hampaansa kalisivat ja hän laskeutui epätoivoissaan polvilleen.
+
+"Armoa, jalo herra, sääliväisyyttä!"
+
+"Luuletko saavasi armoa meiltä, katala roisto?" kysyi don Tadeo
+purevalla äänellä. "Etkö ole monta kertaa pettänyt meitä? Ja eikö
+aikomuksesi ollut jo aamulla jättää Mustan Sydämen johtaja kenraali
+Bustamenten käsiin?"
+
+Roisto ei kyennyt vastaamaan.
+
+"Tunnustatteko syyllisyytenne, Juanito?" kysyi don Tadeo.
+
+"Kyllä herra", vastasi tämä nyyhkyttäen sydäntäsärkevästi. "Mutta
+lahjoittakaa minulle henkeni. Minä vannon..."
+
+"Kylliksi!" huudahti Tadeo ja kääntyi taas muitten puoleen. "Viimeisen
+kerran kysyn teiltä, minkä rangaistuksen ansaitsee veljiensä pettäjä?"
+
+"Kuoleman!" kuului taas yksiääninen vastaus.
+
+"Kas niin, nyt olette kuullut sen, Juanito... Viisi minuuttia suomme
+teille vielä elonaikaa saadaksenne uskoa sielunne Jumalalle."
+
+Don Tadeo pani kellonsa pöydälle, otti vyöstään pistoolin ja viritti
+sen. Kuullessaan hanan terävän napsahduksen vavahti vakooja. Hän tuli
+kuolemankalpeaksi, ja hänen katseensa harhaili apua etsien ympäri
+huonetta. Oli niin hiljaista, että saattoi kuulla kokoontuneitten
+sydänten lyönnit.
+
+"Viisi minuuttia on kulunut -- te olette tuomittu, Juanito", sanoi don
+Tadeo vihdoin ja ojensi pistoolin kavaltajaa kohti.
+
+"Vielä muutamia silmänräpäyksiä, teidän armonne", rukoili vakooja
+väännellen käsiään. "Oi, te ette voi tappaa minua! Sen nimessä joka on
+teille rakkain..."
+
+"Te olette tuomittu!" sanoi don Tadeo hitaasti, ja samassa pamahti
+lyhyt laukaus salissa.
+
+Juanito kaatui heti kuoliaana maahan. Don Tadeo kääntyi rauhallisena
+liittolaisten puoleen.
+
+"Kas niin, oikeus on täytetty", sanoi hän. "Poistukaamme."
+
+Liittolaiset kumarsivat hänelle arvokkaasti ja menivät ääneti ulos
+toinen toisensa jälkeen. Viimeiset heistä ottivat vakoojan ruumiin
+olkapäilleen ja kantoivat sen erästä salaista käytävää myöten kadulle.
+Sinne jättivät he ruumiin kiinnitettyään ensin sen rintaan tikarilla
+paperilapun, jossa seisoi seuraavat kauheat sanat: "_Mustan Sydämen
+oikeutta_."
+
+
+
+
+V. ANTINAHUEL.
+
+
+Äsken kertomiemme tapahtumien jälkeisenä päivänä valmistautuivat
+Valentin ja Ludvig jatkamaan matkaansa. Don Tadeo ei tosin olisi
+tahtonut laskea heitä luotaan, mutta hänen täytyi tällä kertaa tyytyä
+mahdolliseen jälleennäkemiseen. Keskustelu hänen ja ranskalaisten
+välillä kesti sangen kauan.
+
+"No niin, en tahdo kauempaa pidättää teitä", sanoi hän vihdoin, "sillä
+näen, että päätöksenne on peruuttamaton. Mihin suuntaan aiotte
+matkustaa?"
+
+"Hm", vastasi Valentin hymyillen, "me olemme, kuten kai tiedätte,
+puoleksi onnenetsijöitä, ja mikä suunta hyvänsä kelpaa meille, jos se
+vain vie meidät päämääräämme. Me ratsastamme kai etelään."
+
+"Se sopii sangen hyvin", arveli don Tadeo. "Kuulkaahan minua, ystäväni,
+Valdivian maakunnassa on suuri maatila, jossa käväisen pian itse --
+mikä estää teitä kunnioittamasta minua läsnäolollanne. Samalla voisitte
+myöskin tehdä minulle pienen palveluksen. Tarvitsen juuri nyt
+luotettavan miehen, joka vie erään tärkeän kirjeen araukanien
+ylipäällikölle. Jos te menette Valdiviaan, täytyy teidän matkustaa
+Araukanian halki. Asia ei tuottaisi siis teille suuria vaikeuksia."
+
+"Todellakin, sehän sopii sangen hyvin!" sanoi Valentin. "Me suostumme.
+Sitäpaitsi emme ole vielä koskaan nähneet villejä, joten tehtävästä
+tulee olemaan meille vain hyötyä ja huvia."
+
+"Sitä parempi... sallitteko minun antaa siis teille kirjeen?"
+
+"Kenelle jätämme sen?"
+
+"Sille Toquinille, josta äsken puhuin, -- nimittäin Antinahuelille,
+Auringontiikerille."
+
+"Auringontiikerille. Ja missä oleskelee tämä herra, joka kantaa niin
+peloittavaa nimeä?"
+
+"Kunniani kautta, nyt kysytte minulta jo liikaa, señor Valentin. Sitä
+en tiedä. Araukanit ovat paimentolaiskansaa, ja sentähden on usein
+vaikea löytää heidän joukostaan sitä, jota etsii."
+
+"Pyh, se kyllä onnistuu meille", vakuutti Ludvig. "Mutta missä on
+kirjeenne?"
+
+"Tässä!" sanoi don Tadeo vetäen esiin muutamia kokoonkäärittyjä
+papereita. "Tehtävä, jonka uskon teille, on hiukan vaarallinen. Jos
+nämä paperit löydettäisiin teiltä -- tuhat tulimmaista, en tiedä mitä
+siitä seuraisi!"
+
+"Olkaa huoletta, vaara ei peloita meidänlaisia miehiä -- te voitte
+luottaa meihin."
+
+"Kiitän teitä, señorit! Muutaman päivän perästä matkustan minäkin
+Valdiviaan, ja kun siellä tapaamme taas toisemme, niin muistakaa, että
+olemme ystävyksiä, älkääkä kieltäytykö ilmoittamasta minulle uusia
+päätöksiänne."
+
+Tuntia myöhemmin lähtivät Valentin ja Ludvig kartanosta kahdella
+oivallisella hevosella, jotka heidän isäntänsä oli lahjoittanut heille.
+Heidän vieressään juoksi Cesar iloisesti haukkuen.
+
+Mitä matkan alussa tapahtui, tiedämme me jo, ja lukija sallikoon meidän
+tehdä muutamia huomautuksia kertomuksemme päähenkilöistä.
+
+Tänä epäjärjestyksen ja laittomuuden aikana oli Chilessä kolme eri
+puoluetta, jotka kukin pyrkivät omiin tarkoitusperiinsä. Ensiksikin don
+Bustamenten, toiseksi Mustan Sydämen ja kolmanneksi Aukas eli Vapaitten
+miesten puolue, joka oli mahtavampi kuin edellämainitut. Tämän puolueen
+kannattajat olivat intiaaneja ja alue, joka kuului sille, käsitti
+Araukanian neljä Ulta Mapus kuvernementtiä -- se oli maantieteellisesti
+paljon edullisemmassa asemassa kuin naapurimaakunnat. Tätä melkein
+voittamatonta tasavaltaa hallitsi Toquin Antinahuel. Erittäinkin se
+seikka, että araukanisotilaat saattoivat johtajansa käskystä tarttua
+aseisiin ja muodostaa muutamassa päivässä taistelukuntoisen armeijan,
+antoi hänelle valtaa, joka oli yleisesti tunnustettu. Kenraali
+Bustamente oli jo tästä syystä tehnyt Antinahuelille salaisia
+ehdotuksia, ja don Tadeo aikoi tehdä samoin.
+
+Mutta Toquin seurasi omia suunnitelmiaan. Hän oli ymmärtäväinen ja
+viisas mies, joka ei antanut muutamien esteiden ja epäonnistuneiden
+yritysten peloittaa itseään. Hänen päämääränään oli koettaa työntää
+muukalaiset Kordillerein yli ja lahjoittaa kansalleen aseman, joka
+sillä oli ollut ennen valkoihoisten tuloa Chileen. Ja hän aikoi myös
+toteuttaa suunnitelmansa. Kuunnellessaan toisten puolueiden
+ehdoituksia, mietti hän samalla keinoa, jonka avulla hän voisi kukistaa
+molemmatkin. Tilanne oli vakava, pian täytyi toimia -- Antinahuel
+odotti vain oikeata hetkeä.
+
+Ystävämme, Ludvig ja Valentin, saapuivat pian intiaanitoveriensa
+opastamina kylään, jossa Toquin oleskeli. Trangoil Lanec ja Curumilla
+jäivät kuitenkin Cesarin kanssa Mustan Käärmeen kylän ulkopuolelle,
+sillä heidän mielestään oli edullisinta, ettei päällikkö aavistaisi
+heidän ja ranskalaisten välistä ystävyyssuhdetta. Kun Ludvig ja
+Valentin saapuivat kylään, seisoi Antinahuel juuri majansa ovella.
+
+"Katsos", sanoi Valentin ystävälleen. "Tuo on kai pelätty
+Auringontiikeri. Mikä jalo ryhti tällä miehellä onkaan."
+
+"Niin, mutta hänen katseensa on petollinen, ja hän puristaa huuliansa
+yhteen", sanoi toinen varoittavasti. "Minuun ainakin hän tekee
+epäluotettavan vaikutuksen."
+
+"Hm, oletko odottanut näkeväsi Apollon? Sinä saat aina liian huonon
+vaikutuksen ihmisistä. Olen vakuutettu siitä, että tämä mies, joka
+todellakin näyttää oikealta roistolta, on pohjaltaan kunnon ihminen."
+
+"Jumala suokoon minun olevan väärässä -- mutta aavistan, että teemme
+tyhmästi ruvetessamme tekemisiin tämän miehen kanssa. Päämme voi joutua
+vaaraan."
+
+"Ole rauhassa. Ainoa, jonka omistan, on pääni, ja sentähden olen
+varovainen sen suhteen", sanoi Valentin hilpeästi. "Meidän täytyy
+toimittaa tehtävämme. Eteenpäin siis!"
+
+Hän kannusti hevostaan, ja Ludvig seurasi hänen esimerkkiään. He
+ratsastivat päällikön majalle. Antinahuel katseli heitä tarkasti,
+vaikka näytti siltä, kuin hänen huomionsa olisi ollut kiintynyt
+muutamiin käskyihin, joita hän jakeli. Sitten lähestyi hän nopeasti ja
+tervehti heitä kohteliaasti.
+
+"Marry, marry -- tervetuloa, muukalaiset! Veljeni astukoot Antinahuelin
+majaan ja ilostuttakoot häntä läsnäolollaan!"
+
+"Kiitos rakastettavista sanoistanne, mahtava päällikkö!" vastasi
+Valentin. "Me käytämme hyväksemme tarjoustanne."
+
+Ranskalaiset astuivat hevostensa selästä. Toquinin käskystä vietiin
+nämä avaraan pihaan majan taakse.
+
+Antinahuel osoittautui yhä sangen huomaavaiseksi ja kohteliaaksi, hän
+pyysi vieraitaan istumaan, asetti mateetä -- erästä teelajia -- heidän
+eteensä ja antoi sitten tuoda heille piiput, joista pian nousi sinisiä
+savupilviä. Sitten alkoi vasta keskustelu. Kun muukalaiset olivat vielä
+kerran kiittäneet päällikköä ystävällisestä vastaanotosta, sanoi toinen
+heistä:
+
+"Sallikaa meidän nyt selittää teille käyntimme syy, päällikkö. Kuten
+kai arvaatte, emme ole tulleet tänne ilman syytä. Meidän on
+suoritettava eräs tehtävä."
+
+"Hyvä, minä kuuntelen", sanoi Antinahuel lyhyesti.
+
+"Me emme, ikävä kyllä, voi tehdä teille selkoa mistään", selitti
+Valentin. "Siihen pystyy kyllä tämä kirje, jonka saan täten antaa
+teille."
+
+Hän jätti kirjeen päällikölle. Tämä tarkasteli päällekirjoitusta,
+käänteli paperia hetkisen sormiensa välissä ja sanoi vihdoin:
+
+"Veljeni lukekoot. Valkonaamat ovat oppineempia kuin intiaaniraukat, he
+tietävät kaikki."
+
+Valentinin kasvoille levisi tietämättömyyden ja typeryyden ilme.
+
+"Te pyydätte meiltä enemmän, kuin mihin me pystymme, päällikkö."
+
+Antinahuel heitti viekkaan, tulisen katseen nuoriin miehiin ja sanoi
+omituisesti korostaen: "Ooh! Veljeni kieltäytyvät tekemästä minulle
+tätä palvelusta?"
+
+"Mitä te ajattelette, päällikkö. Me tekisimme sen mielellämme, mutta
+olemme ranskalaisia, ja vaikka osaisimmekin puhua espanjaa, emme voisi
+kuitenkaan lukea sitä."
+
+Toquin näytti epäilevän näiden sanojen totuutta, ja toistettu paljon
+sanova "ooh!" osoitti, ettei hän koettanut peittää epäilyään.
+Halveksiva hymy leikki hänen huulillaan, sitten sanoi hän
+välinpitämättömästi:
+
+"Veljeni odottakoot. Tunnen erään soturin, joka ymmärtää valkoihoisten
+merkit. Minä käsken häntä lukemaan tämän kirjeen."
+
+Ranskalaiset kumarsivat, ja Antinahuel poistui.
+
+"Minkätähden kieltäydyit lukemasta kirjettä?" kysyi Ludvig heti
+toveriltaan.
+
+"Minkätähdenkö? Kunniani kautta, sitä en tiedä itsekään. On kai
+parasta, ettei päällikkö tiedä muutamia asioita. Sinun äskeiset sanasi
+olivat totta. Olit aivan oikeassa väittäessäsi, ettemme voi uskoa tähän
+veijariin."
+
+"Mutta jos Toquin ei saa selvää kirjeestä?"
+
+"Pyh, siitä ei sinun tarvitse olla huolestunut. Jos joku punaisista
+miehistä osaa lukea kirjeen, niin on se hän itse. Hän tahtoi vain
+nähdä, olimmeko selvillä asiasta."
+
+"Todellakin, mutta..."
+
+"Hiljaa, kuulen askeleita."
+
+Päällikkö astui taas sisään.
+
+"Minä tunnen nyt kirjeen sisällön", sanoi hän. "Kun veljeni tapaavat
+sen lähettäjän, niin sanokoot hänelle, että lähden jo tänä päivänä
+Valdiviaan."
+
+"Tämän tehtävän suorittaisimme kyllä sangen mielellämme", vastasi
+Valentin, "mutta on sangen epävarmaa, tapaammeko miehen, josta
+puhutte."
+
+"Kuinka, aikovatko veljeni jäädä tänne?" kysyi päällikkö luoden
+ranskalaisiin epäileviä katseita.
+
+"Emme. Niin mielellämme kuin tahtoisimmekin ottaa vastaan tarjouksenne,
+täytyy meidän kuitenkin viipymättä matkustaa eteenpäin. Jos te siis
+sallitte, lähdemme heti."
+
+"Veljilläni on vapautensa. Antinahuelin maja on avoin. Mihin suuntaan
+aikovat valkoiset veljeni lähteä?"
+
+"Me ratsastamme Concepcioon."
+
+"Hyvä, veljeni saavat rauhassa poistua. Jos he olisivat lähteneet
+Valdiviaan, olisin minä tarjonnut heille seuraani."
+
+"Tuhannet kiitokset ystävällisestä tarjouksestanne, päällikkö. Mutta
+kuten näette, emme voi ottaa sitä vastaan."
+
+Miehet vaihtoivat vielä muutamia kohteliaita sanoja, sitten lähtivät
+Valentin ja Ludvig majasta. Saatuaan takaisin hevosensa nousivat he
+niiden selkään ja ratsastivat tiehensä.
+
+"Meidän täytyy kiirehtiä, jos tahdomme päästä tuon veijarin edelle",
+sanoi Valentin. "Mahdollisesti olemme ennen häntä Valdiviassa. Don
+Tadeo odottaa kai kärsimättömästi tuloamme."
+
+He saapuivat pian ystäviensä luo, jotka olivat jo kauan aikaa
+odottaneet heitä. Yhdessä näiden kanssa jatkoivat he ratsastustaan
+vastakkaiseen suuntaan.
+
+Antinahuel oli saattanut vieraansa majan ulkopuolelle. Kauan seurasi
+hän heitä katseillaan ja vasta sitten, kun he katosivat näkyvistä, meni
+hän hitain askelin takaisin majaansa.
+
+"Nämä miehet pettävät varmaankin minua", sanoi hän itsekseen. "Etteivät
+he muka osanneet lukea kirjettä, oli vain huono tekosyy. He eivät
+myöskään ratsasta Concepcioon. Ooh, he eivät luota minuun -- no niin --
+Antinahuel on kyllä varuillaan."
+
+Hän hymyili pirullisesti. Sitten kääntyi hän sotilaittensa puoleen ja
+sanoi:
+
+"Minun täytyy lähteä... heti! Tärkeät asiat vaativat minun läsnäoloani
+Valdiviassa. Kaksikymmentä soturia seuratkoon minua!"
+
+Hän valitsi sotilaistaan kaksikymmentä luotettavinta miestä ja läksi
+sitten viivyttelemättä matkalle.
+
+Meidän täytyy nyt huomauttaa, ettei Antinahuel aikonut mennä suoraan
+Valdiviaan -- samannimisen maakunnan pääkaupunkiin -- vaan "Kuolleitten
+kentälle", joka sijaitsee araukanien alueella tunnin matkan päässä
+siitä. Täällä piti hänen tavata kenraali Bustamente ja neuvotella hänen
+kanssaan tärkeistä asioista.
+
+"Kuolleitten kenttä" oli suuri tasanko, jossa kasvoi tiheää, korkeaa
+ruohoa, ja jota ympäröivät metsäiset vuoret. Pieni joki jakoi sen
+kahteen osaan. Tämän joen rannalla seisoi suuri koristettu teltta
+molempia pelättyjä päällikköjä varten. Siellä täällä ruohostossa
+kuljeskeli villilampaita, jotka katosivat heti kuullessaan epäilyttäviä
+ääniä.
+
+Se tapahtuikin nyt. Kahdelta eri suunnalta kuului yht'äkkiä hevosten
+kavioiden kopsetta, ja paikalle ilmestyi kaksi pientä joukkuetta,
+nimittäin kenraali Bustamente esikuntansa ympäröimänä ja Antinahuel
+sotureineen.
+
+Niin pian kuin joukot kohtasivat toisensa, ammuttiin laukaus --
+merkiksi ystävällisistä aikeista -- ja sotilaat ja intiaanit asettuivat
+heti johtajiensa taakse, jotka hyppäsivät hevosiensa selästä.
+
+Don Pancho Bustamente ja Antinahuel näkivät nyt ensi kerran toisensa.
+
+Kenraali oli korkeintaan nelikymmen-vuotinen mies, vaikkakin hänen
+hiuksensa olivat jo hiukan harmaat. Hänen piirteensä olivat
+säännölliset, ja hänellä oli petolinnun ilme. Antinahuel oli
+korkeavartaloinen, hänen liikkeensä olivat keveät ja notkeat.
+Oikeastaan ei hän näyttänyt taistelijalta, ja kuitenkin saattoi hän
+hyvin kestää vertailua toisen voimakkaan ruumiin kanssa. Mutta olipa
+Antinahuelilla ja don Bustamentella jotain yhteistäkin -- se oli tuo
+väijyvä, läpitunkeva katse, joka etsi aina heikkouksia vihollisessa.
+Antinahuelin silmillä oli harvinainen loiste. Katse muuttui aina
+tuliseksi, kun hän raivostui.
+
+Alussa ujostelivat puolueenjohtajat toisiansa. He käyttivät
+tyhjänpäiväistä puhuttelutapaa, ja syleiltyään toisiaan, kuten tavat
+vaativat, antoivat he toisilleen lahjoja. Vihdoin pystytettiin
+kiviristi paikalle, jossa Don Bustamente ja Antinahuel olivat
+syleilleet toisiaan. Näin kiinnitettiin maahan molemminpuoliset
+ystävyydensiteet, joita ei mikään voima voinut katkaista. Sitten
+tuotiin esiin lammas, jonka läsnäoleva machi teurasti ristin vieressä.
+
+Vasta senjälkeen menivät johtajat telttaan, jossa neuvottelun piti
+tapahtua.
+
+
+
+
+VI. KAPINA.
+
+
+Sillaikaa olivat Valentin ja Ludvig saapuneet intiaaniystävineen
+Valdiviaan ja löysivät sieltä heti isäntänsä maatilan. Don Tadeo, joka
+oli erityisistä syistä tullut sinne tyttärensä ja muutamien
+palvelijoittensa kera, oli jo odottanut heitä.
+
+"Toivon, että olemme täsmällisiä", sanoi Valentin heidän saavuttuaan
+Mustan Sydämen johtajan luo.
+
+"Kyllä, kiitos Jumalan, joka lähetti teidät luokseni niin sopivalla
+hetkellä", vastasi tämä lämpimästi. "Mutta mitä tämä merkitsee --
+teillähän on seuralaisia!"
+
+"Aivan oikein, don Tadeo. Te voitte huoletta kohdella näitä punanahkoja
+kuin ystäviänne, sillä he ovat tovereitamme. Saanko luvan esitellä
+teille: Curumilla ja Trangoil Lanec, Syvä Laakso."
+
+"Hyvä, hyvä -- tervetuloa luokseni ystäväni -- caballerot", sanoi hän
+kääntyen taas ranskalaisten puoleen, "opittuani tuntemaan teidät en ole
+salannut teiltä suunnitelmiani. Te tunnette myöskin liittomme
+salaisuudet. No niin, tänä päivänä ratkaistaan kysymys elämästä ja
+kuolemasta; muutamien tuntien kuluttua alkaa taistelu Bustamentea
+vastaan, joka luulee olevansa voittamaton."
+
+"Kuinka, onko Bustamente Valdiviassa?" kysyi Ludvig kummastuneena.
+
+"Ei Valdiviassa, vaan ei myöskään kaukana täältä, siitä olen saanut
+varmoja tietoja. Tämä on antanut minulle syyn seurata häntä. Mutta,
+ennen kaikkea, ystäväiseni, mitä sanoo Antinahuel?"
+
+"Ei mitään. Hän lähtee Valdiviaan."
+
+"Hm, sen arvasin. Hän hieroo sovintoa Bustamenten kanssa. Minun täytyy
+siis luopua suunnitelmastani päästä hänen liittolaisekseen. Mutta se
+taitaa ollakin parasta. Kietokoon hän vain Bustamenten verkkoihinsa.
+Hänen hymyilynsä ei ole koskaan kaukana tikarista."
+
+"Samaa mieltä olen minäkin", myönsi Valentin. "Mutta mitä aiotte nyt
+tehdä, don Tadeo?"
+
+Tämä hymyili viekkaasti.
+
+"Merkki on annettu, kohta syntyy pieni taistelu", sanoi hän
+merkitsevästi. "Te luulette kai, että liittolaiset ovat Santiagossa.
+Ei, he oleskelevat nyt aivan läheisyydessämme. Ettekö jo arvaa
+suunnitelmiani."
+
+"Kuinka? Tapahtuuko täällä kohta taistelu?"
+
+"Kenties! Minä odottaisin suurella kärsimättömyydellä ratkaisua, jollei
+eräs asia saattaisi sydäntäni raskaaksi."
+
+"Puhukaa, don Tadeo!"
+
+"Te tiedätte, että tyttäreni on seurannut minua tänne. Kuinka kävisi,
+jos hänelle tapahtuisi sattumalta joku onnettomuus taistelun aikana. Ne
+palvelijat, jotka otin tänne mukaani, eivät ole luotettavia, ja saisin
+siis koko ajan olla levoton hänen kohtalostaan. Kumpi teistä,
+caballerot, ottaisi tehtäväkseen suojella donna Rosariota minun
+poissaollessani?"
+
+"Minä, don Tadeo, jos teillä ei vain ole mitään sitä vastaan", sanoi
+Ludvig. "Menkää, velvollisuutenne kutsuu teitä! Minä vannon, ettei
+teidän tytärtänne uhkaa mikään vaara, niin kauan kuin minä elän, ja
+ainoastaan minun ruumiini yli käy tie hänen luokseen!"
+
+"Ottakaa vastaan kiitokseni, don Louis", sanoi Tadeo puristaen
+liikutettuna hänen kättään. "Tiedän kyllä, että voin luottaa teihin.
+Sitäpaitsi on sangen mahdollista, että tulen takaisin muutamien tuntien
+kuluttua."
+
+Sitten meni hän donna Rosarion luo ja selitti tälle, että hänen täytyi
+poistua muutamiksi tunneiksi. Nuori tyttö tuli ensin hyvin
+levottomaksi, mutta rauhottui heti, kun hänen isänsä lupasi niin paljon
+kuin mahdollista väistää vaaroja, joita hän tulisi kenties kohtaamaan.
+Pahat aavistukset vaivasivat kuitenkin don Tadeota, vaikkei hän
+puhunutkaan niistä muille, vaan lähti vihdoin kaupungille
+jätettyään tyttärensä kreivi Ludvigin turviin. Valentin, nuo kaksi
+intiaanipäällikköä ja don Gregorio, joka myöskin oli vihdoin yhtynyt
+seurueeseen, seurasivat häntä.
+
+Valdivian kaupunki oli viime tuntien kuluessa muuttunut sangen
+paljon ulkonäöltään. Korkeat katusulut, jotka olivat kuin maasta
+nousseet, kävivät katujen poikki. Kaikkialla kimalteli auringossa
+kiväärinpiippuja, pajunettejä ja keihäänkärkiä, ja kaikki kadut olivat
+täynnä aaltoilevia ihmisjoukkoja.
+
+Raatihuoneen edessä oleva paikka tarjosi mahtavan näyn. Sinne tunkeutui
+myös don Tadeo seuralaisineen. Yli sata salaperäistä olentoa, jotka
+seisoivat siellä täällä, lähestyi heti häntä saadakseen käskyjä ja
+tehtäviä.
+
+"No, mitä pidätte ratsastusretkestämme, don Valentin?" kysyi
+puolueenjohtaja vihdoin.
+
+"Suloista todellakin", vastasi tämä. "Mutta luulen, että saamme pian
+kuulla laukausten pamahtelevan ja kuulien vinkuvan."
+
+"Niin, niin", myönsi don Tadeo. "Joka tapauksessa tulette pian
+mieltäkiinnittävän näytelmän todistajiksi. -- Señorit", sanoi hän
+kuuluvammalla äänellä ja kääntyi ympärillä olevien puoleen, "olkaa
+valmiit, sillä taistelun hetki lähestyy. Onko kaikki kunnossa? Ovatko
+kaikki miehet paikoillaan, ja ovatko katusulut jo tehdyt? Ovatko aseet
+ja ampumatarpeet jaetut...? Hyvä! Rauhoittukaa siis!"
+
+Vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Äänettöminä katselivat kaikki, kuinka
+rykmentti jalkaväkeä marssi esiin ja asettui raatihuoneen edustalle.
+
+"Oh", mutisi Valentin, "asia alkaa jo tulla selväksi."
+
+Raatihuoneen portit avattiin ja eräs mies puettuna kirjaimellisesti
+kultaan tunkeutui rapuille loistavan esikunnan seuraamana. Hänen
+annettua merkin päristettiin rumpuja kovasti; sitten vallitsi taas syvä
+hiljaisuus. Kun ihmiset alkoivat vihdoin käydä kärsimättömiksi, oikaisi
+äskenmainittu ylimys, senaattori Ramirez, vartaloansa ja alkoi puhua
+korkealla ja selvällä äänellä:
+
+"Valdivian maakunnan kansalaiset, kuulkaa Santiagon valtiollisen
+senaatin päätöstä. Eri maakunnat Chilen tasavallassa muodostavat
+toisistaan riippumattomia valtioita, jotka tänä päivänä yhdistetään, ja
+jotka saavat yhteiseksi nimekseen: Eteläamerikalaisten yhdistyneiden
+valtioiden liitto. Urhoollinen kelpo kenraali don Pancho Bustamente on
+valittu tämän liiton hallitsijaksi ja päämieheksi. Kansalaiset,
+huutakaa siis: Eläköön kenraali don Bustamente!"
+
+Upseerit ja sotilaat, jotka seisoivat senaattorin ympärillä, toistivat
+sanat täysistä keuhkoista. Mutta kansa oli vaiti. Senaattori aikoi
+juuri antaa sille uuden kehoituksen, kun don Tadeo de Leon astui esiin
+ja asettui vastapäätä häntä.
+
+"Mitä haluatte?" kysyi kenraali kärsimättömänä.
+
+"Vastata teidän julistukseenne!" vastasi Mustan Sydämen johtaja
+pelottomasti. "Chilen kansan nimessä selitetään täten, että Santiagon
+senaatti toimii isänmaata vastaan, eikä sillä ole siis oikeutta tehdä
+minkäänlaisia päätöksiä. Don Pancho Bustamente on tästä hetkestä
+lähtien menettänyt kaikki arvonimensä. Kansalaiset, huutakaa siis minun
+kanssani: Eläköön vapaus! Eläköön Chile!"
+
+"Eläköön vapaus! Eläköön Chile! Eläköön don Tadeo", kaikui
+kaikkialla ja kuin kumea ukkosenjyrinä levisi tämä huuto kaupungin
+syrjäisimpiinkin osiin.
+
+Don Ramirez seisoi kalpeana raatihuoneen portailla.
+
+"Sotilaat, vangitkaa kapinoitsija", olivat ainoat sanat, jotka hän sai
+suustaan.
+
+Muutamia sotilaita kiiruhti esiin, mutta nopeasti kuin ajatus
+tarttuivat Valentin ja don Gregorio Peralta Tadeoon ja vetivät hänet
+keskelle kansanjoukkoa.
+
+Senaattori koetti salata hämmennystään. Ettei sankarinverta virrannut
+hänen suonissaan, sen saattoi jokainen nähdä. Hänen toistettu käskynsä
+"hallitsijan nimessä vangita kapinoitsija" kaikui niin ponnettomasti ja
+lamautuneesti, että siihen vastattiin vihellyksin ja uhkahuudoin.
+
+"Tulta", huudahti nyt yksi komentavista upseereista, ja samassa
+pamahti rätisevä yhteislaukaus. Useita ihmisiä kaatui kuoliaina ja
+haavoittuneina maahan. Pian kuului toinenkin yhteislaukaus ja sitä
+seurasi kolmas.
+
+Tämä oli karkea erehdys. Ihmiset eivät yrittäneetkään hajaantua, vaan
+valmistautuivat heti vastarintaan, ja vihollisen keskeytymättömään
+ammuntaan alettiin jo vastata. Pian syttyi verinen taistelu.
+
+
+
+
+VII. DON PANCHO BUSTAMENTE JOUTUU VIHOLLISEN KÄSIIN.
+
+
+Meidän täytyy pyytää ystävällistä lukijaa palaamaan edellisessä luvussa
+kuvattuihin tapahtumiin, nimittäin Antinahuelin ja kenraali Bustamenten
+kohtaukseen.
+
+Niin pian kun jälkimmäinen oli astunut Antinahuelin kanssa telttaan,
+antoi hän verhon laskeutua oviaukon eteen ja aloitti heti keskustelun.
+
+"Istuutukaa, päällikkö, puhelkaamme rehellisesti ja suorasti niinkuin
+hyvät ystävykset." Antinahuel nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi.
+"Ennen kaikkea täytyy teidän saada tietää, että Valdivian kansa juuri
+nyt huutaa minut erään uuden liiton päämieheksi, joka on muodostettu
+kaikista Chilen valtioista. Chilen kansa on väsynyt kaikkiin
+mutkitteluihin, jotka tuottavat levottomuutta maalle, ja minä olen
+pakoitettu ottamaan sangen raskaan taakan kannettavakseni."
+
+Päällikkö hymyili omituisesti.
+
+"Hyvä, Veljeni on viisas ja oikeudenmukainen. Mitä hän haluaa?"
+
+"Tahdon vain kysyä, oletteko jo valmistautunut täyttämään lupaustanne?"
+
+"Lupaustani?" toisti päällikkö epäilevällä äänellä. "Antinahuel pitää
+sanansa. Sen minkä hän on luvannut, sen hän myös täyttää."
+
+"Te suostutte siis auttamaan minua suunnitelmieni toteuttamisessa?"
+
+"Veljeni käskeköön, minä tottelen."
+
+Viimeiset sanat näyttivät tuntuvan kenraalista sangen vastenmielisiltä.
+Hän tutki tarkkaavaisesti päällikön kasvonpiirteitä, mutta nämä olivat
+aivan ilmeettömät.
+
+"Kuulkaahan", sanoi kenraali lempeällä ja leppyisällä äänellä. "Minulla
+ei ole aikaa seurata teidän mutkittelujanne, vastatkaa minulle siis:
+kuinka monta sotilasta voitte varustaa aseilla kahdenkymmenenneljän
+tunnin kuluessa?"
+
+"Kymmenentuhatta."
+
+"Ovatko kaikki kokeneita sotureita?"
+
+"Antinahuel komentaa heitä", vastasi Toquin ylpeästi.
+
+"Mitä vaaditte, jos minä käytän heitä omiin tarkoituksiini?"
+
+"Veljeni tietää kyllä, mitä minä vaadin."
+
+"Minä hyväksyn kyllä teidän ehtonne lukuunottamatta yhtä."
+
+"Mitä?"
+
+"Minä en voi antaa teille Valdivian maakuntaa."
+
+"Siinä tapauksessa en minä auta veljeäni Bolivian valloituksessa."
+
+"Mutta eihän se kuulu tähän. Minä voin kyllä kartuttaa Chilen aluetta,
+mutta kunniani kieltää minua pienentämästä sitä."
+
+Toquin näytti miettiväiseltä.
+
+"Minä pidän sotaneuvottelun", sanoi hän vihdoin. "Sen eteen olen
+asettava veljeni sanat."
+
+Don Bustamente koetti salata raivoansa. "Lasketteko leikkiä,
+päällikkö?" sanoi hän.
+
+"Antinahuel on heimonsa Toquin, hän ei laske koskaan leikkiä", vastasi
+intiaani ylpeästi.
+
+Samassa kuului nelistävän hevosen kavioitten kopsetta. Kenraali nousi
+ja meni teltan ovelle, johon heti ilmestyi eräs ordonanssiupseeri.
+Miehen kasvot olivat hikiset ja hänen univormunsa verinen.
+
+"Mitä on tapahtunut, Diego", huudahti Bustamente jännittyneenä.
+
+"Kenraali, kansa on tehnyt kapinan", sanoi upseeri läähättäen. "Musta
+Sydän on yllyttänyt heitä siihen."
+
+"Haa", huudahti kenraali kiristäen hampaitaan silmittömän raivon
+vallassa. "Eikö minun koskaan onnistu hävittää tuota Mustaa Sydäntä.
+Mitä on tapahtunut?"
+
+"Kansa on tehnyt katusulkuja. Don Tadeo de Leon on kapinan
+johtaja. Tällä hetkellä taistellaan kaupungin kaikilla kaduilla
+ennenkuulumattomalla raivolla. Osa sotajoukosta on yhtynyt kansaan, ja
+minun täytyi juosta kuulasateen läpi antaakseni teille tiedon tästä."
+
+"Valgamedios", kirosi kenraali. "Minä olen hävittävä tämän kaupungin
+perustuksiaan myöten."
+
+"Ensin täytyy meidän valloittaa se, teidän ylhäisyytenne, ja siinäpä
+onkin meille kylliksi työtä", sanoi Diego.
+
+"Hyvä, hyvä. Anna torvensoittajan puhaltaa hyökkäysmerkki. Jokainen
+ratsumies ottakoon jalkamiehen taaksensa satulaan. Eteenpäin... tulen
+hetken kuluttua."
+
+Diego poistui ja kenraali jäi jälleen yksin Antinahuelin kanssa.
+
+"Veljeni on unohtanut ilmoittaa minulle päätöksensä", sanoi Toquin.
+"Saako Antinahuel Valdivian?"
+
+"Kyllä, se tapahtukoon!" vastasi Bustamente. "Mutta teidän täytyy ennen
+kaikkea auttaa minua kukistamaan don Tadeo!"
+
+"Hyvä. Veljeni lopettakoon jo. Antinahuel on toimiva pian."
+
+Päällikkö seurasi poisrientävää kenraalia kauan katseellaan, sitten
+levisi äkkiä pirullinen hymy hänen kasvoilleen, ja hän mutisi
+itsekseen: "Muukalaiset taistelkoot ensin keskenään, pian tulee
+minunkin vuoroni ottaa osaa taisteluun."
+
+Kalpein kasvonpiirtein ja katse tähdättynä alituisesti Valdivian
+torneihin ja korkeimpiin rakennuksiin, jotka kohosivat yhä korkeammalle
+taivaanrannassa, ratsasti don Bustamente sillaikaa sotilaittensa
+etunenässä Valdiviaa kohti.
+
+Puolen peninkulman päässä kaupungista pysähdytti kenraali joukkonsa ja
+antoi sotilaiden levätä hetkisen. Hän jakoi heidät kahteen joukkoon,
+joiden oli määrä hädän hetkellä auttaa toisiaan. Keihäsmiehet saivat
+käskyn nousta satulaan ja tukea jalkaväkeä. Ratsumiesjoukon tuli jäädä
+muutamien satojen metrien päähän kaupungista yllättääkseen sieltä
+pakenevan vihollisen, jos hyökkäys nimittäin onnistuisi.
+
+Kun kaikki valmistukset olivat tehdyt, lausui Bustamente muutamia
+tulisia sanoja sotilailleen. Sitten asettui hän joukkonsa eteen ja
+rynnistys alkoi. Pian olivat he pistoolin kantomatkan päässä
+kaupungista. Syvä hiljaisuus, joka vallitsi kaupungin ympäristöllä ja
+muodosti täydellisen vastakohdan meluavalle kaupungille, tuntui
+kenraalista hiukan omituiselta. Jospa tähän luonnottomaan hiljaisuuteen
+sisältyikin joku ansa. Ajattelematta tätä kuitenkaan sen enempää
+ratsasti hän kaupunkia kohti. Ensimmäinen osasto ei ollut vielä
+kohdannut mitään esteitä ja toinen seurasi sitä.
+
+Samassa kuului edestä, takaa ja molemmilta sivuilta kovaa kirkunaa ja
+suuri ihmisjoukko aivankuin maasta nousseena ympäröi äkkiä heidät. Don
+Bustamente oli saarrettu, hän oli mennyt kuin rotta loukkoon.
+
+Nyt seurasi epätoivoinen taistelu. Hämmästyneet sotilaat muodostivat
+heti rintaman eteen ja taakse ja hyökkäsivät raivokkaasti
+kaksinkertaista muuria vastaan, joka ympäröi heitä. Mutta heidät
+työnnettiin verissä päin takaisin. Kenraali heitti epätoivoisia
+katseita ympärilleen löytääkseen jonkun pelastavan aukon tässä
+pajunettimuurissa, mutta turhaan, yhä tiukemmin kietoutui verkko heidän
+ympärilleen, ja hetki lähestyi, jolloin heidän oli pakko sortua
+ylivoiman alle.
+
+Tällä ratkaisevalla silmänräpäyksellä keräsi don Bustamente ympärilleen
+noin viisikymmentä uskollista sotilastaan, jotka olivat päättäneet
+mieluummin kuolla kuin antautua, ja koetti viimeisen kerran murtaa
+saarrosketjun. Taistelu jatkui kiiltävin asein. Kenraali antoi
+sapelinsa heilahdella sinne tänne ja kohottautuen jalustimensa avulla
+satulassa löi hän kuoliaaksi jokaisen, joka asettui hänen tielleen.
+Mutta äkkiä tunkeutui taistelevien joukosta esiin mies, jonka
+nähdessään kenraali antoi tahdottomasti aseensa vaipua. Se oli don
+Tadeo de Leon, hänen verivihollisensa.
+
+"Haa, sinä paholainen", huudahti Bustamente raivostuneena. "Odotahan,
+tahdon käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja lähettää sinut takaisin
+helvettiin, mistä olet tullutkin!"
+
+Hänen vastustajansa hymyili halveksivasti.
+
+"Teidän hetkenne on lyönyt, don Pancho Bustamente", sanoi hän kylmästi.
+"Te olette joutunut Mustan Sydämen käsiin."
+
+"Te ette ole saanut minua vielä käsiinne!" kirkui kenraali
+raivostuneena. "Käykää päälle vaan. Jollen minä voikaan voittaa, niin
+voin ainakin kuolla ase kädessä."
+
+Don Tadeo antoi merkin. Samassa suhisi näkymättömän käden heittämä
+suopunki ilmassa ja lensi kenraalin hartioille. Ennenkuin tämä ennätti
+ajatellakaan puolustautumista, tunsi hän kovan nykäyksen olkapäissään,
+kadotti tasapainonsa ja putosi hevosensa selästä keskelle
+vihollisjoukkoa. Monta kättä tarttui häneen yhtaikaa -- ja tuossa
+tuokiossa oli hänet sidottu käsistä ja jaloista.
+
+Nähdessään johtajansa joutuvan vangiksi kauhistuivat sotilaat ja
+menettivät rohkeutensa, eivätkä he edes koettaneetkaan käyttää
+aseitaan. Don Tadeo kääntyi nyt heidän puoleensa.
+
+"Antautukaa!" huusi hän. "Päällikkönne on vankinamme, ja toverinne" --
+hän osoitti kaupunkia -- "eivät voi enää pitää kauan puoliansa.
+Heittäkää siis aseenne pois, niin saatte pitää vapautenne ja henkenne!"
+
+Sotilaat eivät epäröineet enää, he heittivät aseensa maahan, ja
+muuttaen täydellisesti ajatuskantaansa huusivat he yksiäänisesti:
+"Eläköön Chile! Eläköön vapaus!"
+
+"Hyvä", sanoi Don Tadeo tyytyväisenä. "Jättäkää kaupunki ja asettukaa
+leiriin tunnin matkan päähän kaupungin portista, siellä voitte odottaa
+lähempiä määräyksiäni."
+
+Tämä tapahtui.
+
+Mustan Sydämen johtaja oli puhunut totta: Taistelu Valdivian
+kaupungissa olevia sotilaita vastaan ei kestänyt kauan. Kuin kulovalkea
+levisi tieto don Bustamenten vangitsemisesta kaikkialle, ja
+epäsankarillinen Don Ramirez oli ensimmäinen, joka henkeään peläten --
+senaatin nimessä käski sotilaita antautumaan. Näin päättyi kapina.
+Katusulut rikottiin ja verisen taistelun jäljet peitettiin niin pian
+kuin mahdollista. Valdivia oli nyt kokonaan Mustan Sydämen hallussa.
+
+
+
+
+VIII. VÄLIKOHTAUS.
+
+
+Sillaikaa kuin keskikaupungilla taisteltiin, tapahtui sen itäosassa
+eräs paljon merkitsevä tapaus.
+
+Tiedämme, että kreivi Ludvig oli saanut tehtäväkseen jäädä donna
+Rosarion luo suojellakseen häntä. Seurattuaan ystäviään portille asti
+palasi hän taloon. Hän tapasi nuoren tytön syventyneenä lukemiseen ja
+aikoi jo vetäytyä takaisin, kun tämä sattumalta kohotti katseensa. "Ah,
+señor!"
+
+"Suokaa anteeksi, taisin häiritä teitä. Tiedätte kai, että isänne on
+lähtenyt kaupungille tärkeitten asioitten vuoksi. Ikäväksenne täytyy
+teidän siis viettää muutamia tunteja minun seurassani."
+
+"Te teette vääryyttä itsellenne puhuessanne noin", vastasi Rosario
+ystävällisesti. "Sellaisen miehen läsnäolo, jota isäni kutsuu
+ystäväkseen, tuottaa vain hauskuutta minulle. Sitäpaitsi olen näinä
+levottomina aikoina niin yksinäinen, että ilolla otan vastaan
+tilaisuuden, joka tarjoaa minulle hiukan vaihdosta."
+
+Näin sanoen ojensi nuori tyttö rakastettavasti hymyillen hänelle
+kätensä ja vei hänet lähimmäiselle tuolille, jolle hänen täytyi
+istuutua. Keskustelu oli pian käynnissä, ja kysymyksin ja vastauksin
+kului tunti mitä hauskimmalla tavalla. Kova melu, joka näkyi kuuluvan
+raatihuoneelta päin ja jonka syyn me jo tunnemme, sai molemmat
+kuuntelemaan.
+
+"Mitä tämä merkitsee?" kysyi donna Rosario levottomana. "Alkavatkohan
+nuo kauheat veljesmurhat taas täällä?"
+
+"Näihin murhiin on don Bustamente yksin syypää, señorita, hänen
+syykseen lankeaa kaikki veri, joka tähän asti on vuotanut", sanoi
+Ludvig mennen nuoren tytön kanssa ikkunan ääreen ja katsoen siitä
+kadulle. "Toivokaamme, että asia saa tällä kerralla paremman lopun."
+
+"Onnettomuutta tuottava sota!" huokasi Rosario. "Milloinkahan se
+vihdoinkin loppuu?"
+
+"Se on Jumalan kädessä. Kenties aivan pian... ensin täytyy oikeuden
+voittaa."
+
+Seurasi hetkellinen hiljaisuus. Molempien ajatukset olivat -- melun
+tähden, joka levisi kadulta kadulle -- saaneet uuden suunnan, ja heidän
+kasvoillaan kuvastui nyt levottomuus ja uteliaisuus. Mutta äkkiä
+häiritsi heidän mietiskelyjään kova isku oveen. Ludvig hyökkäsi esiin,
+mutta ovi natisi jo saranoillaan ja murtui, ja voimakkaita
+intiaaniolentoja tunkeutui huoneeseen.
+
+Donna Rosario päästi kovan huudon ja pakeni huoneen perälle. Kreivi
+Ludvig ryntäsi sillaikaa kahdella pistoolilla asestettuna
+sisäänmurtautujia vastaan. Kaksi laukausta pamahti, mutta samalla
+hoiperteli nuori mies taaksepäin useiden tikarien lävistämänä. Suureksi
+tuskakseen näki hän intiaanien tarttuvan nuoreen tyttöön ja laahaavan
+hänet pois.
+
+"Murha! Murha!" karjui hän kaikin voimin laukaisten vielä kerran
+pistoolinsa ja kaataen taas yhden intiaaneista lattiaan. Eikö häntä
+kuultu, vai eikö häntä tahdottu kuulla? Väsyneenä suurista
+ponnistuksistaan hoiperteli hän kuin juopunut sinne tänne. Hänen
+korvissaan humisi, kaikki musteni silmissä, ja hän vaipui vihdoin
+tajuttomana lattialle.
+
+
+
+
+IX. VALMISTUKSIA TAKAA-AJOON.
+
+
+Ensimmäiset, jotka palasivat taistelun loputtua don Tadeon kartanolle,
+olivat Trangoil Lanec ja Curumilla. Mitä lähemmäksi taloa he tulivat,
+sitä luonnottomammalta tuntui heistä kaikki. He ihmettelivät
+kummallista hiljaisuutta ja omituista epäjärjestystä, joka vallitsi
+talon ympäristössä. Tuhansista merkeistä, jotka eivät olisi lainkaan
+herättäneet valkoisen miehen huomiota, he käsittivät, että jotakin oli
+tapahtunut.
+
+He kiirehtivät askeleitaan ja saapuivat vihdoin päärakennuksen
+sisäänkäytävälle. Täällä oli selvästi taisteltu. Hevosien kavioiden
+jälkiä oli maassa ja kirkas verijuova johti lähimmäiseen huoneeseen.
+Oven edessä makasi Ludvig tyhjät pistoolit käsissään, puoliavoimin
+huulin, vierellään intiaanin ruumis.
+
+Päälliköt katselivat hetkisen toisiaan. "Kuollutko?" kysyi vihdoin
+Curumilla, ja jotain liikutuksen tapaista soi tuon pelottoman intiaanin
+äänessä.
+
+"Kenties!"
+
+Molemmat kumartuivat kaatuneen yli, kohottivat ylös liikkumattoman pään
+ja paljastivat rinnan. Kaksi ammottavaa haavaa tuli nyt näkyviin.
+Trangoil Lanec ja Curumilla eivät lausuneet sanaakaan, vaan alkoivat
+hellästi hoitaa ystäväänsä. Kauan he saivat ponnistella, mutta vihdoin
+huokasi nuori mies raskaasti, heikko punastus levisi hänen kasvoilleen
+ja hän avasi silmiänsä useita kertoja.
+
+Kun Curumilla oli pessyt haavat, levitti hän niille paksun kerroksen
+pureksittuja pomeranssinlehtiä. Ludvig koetti nyt nousta ylös, hänen
+huulensa liikkuivat, ja niin heikolla äänellä, että intiaanit vaivoin
+kuulivat sen, hän lausui yhden ainoan sanan: "Rosario". Sitten hän
+vaipui jälleen lattialle.
+
+"Niin, missä on valkea neito?" huudahtivat molemmat ulmenit yhtäaikaa.
+He nousivat heti ylös ja alkoivat etsiä häntä. Mutta heidän
+etsiskelynsä oli turha. He löysivät vaan muutamia tapettuja ja
+skalppeerattuja palvelijoita. Nyt selvisi kaikki heille. Tyttö oli
+ryöstetty, ja ryövärit olivat taloon tunkeutuessaan tappaneet sen
+kaikki palvelijat. Nyt alkoivat intiaanit kansalleen ominaisella
+vaistolla tarkastella maassa olevia merkkejä, jotka voisivat johtaa
+heidät ryövärien jäljille. Etsiskelyihin kului noin tunti. Sitten
+palasivat päälliköt jälleen haavoittuneen luo, asettuivat toisiansa
+vastapäätä ja aloittivat neuvottelunsa.
+
+"Veljeni on viisas päällikkö", sanoi Trangoil Lanec. "Sanokoon hän,
+mitä hän on nähnyt."
+
+"Curumilla on puhuva, kun hänen ystävänsä pyytää sitä", sanoi toinen
+myöntävästi. "Viisi ratsastajaa on vienyt valkoisen neidon pois. Nämä
+viisi ratsastajaa tulivat toiselta puolelta jokea. Hevosten kavioitten
+jäljet ovat painuneet selvästi maahan ja kostuttaneet sen."
+
+"Hyvä", sanoi Trangoil Lanec. "Veljelläni on guanakon silmät -- hän
+näkee kaikki."
+
+"Näistä viidestä ratsastajasta, jotka tunkeutuivat taloon, on neljä
+intiaania, viides on muukalainen, sen näkee selvästi hänen jäljistään.
+Edelliset ovat yllättäneet valkoisen veljemme, joka tuskin sai aikaa
+puolustautua. Valkoinen neitonen on viety pois, ja hänen suojelijansa
+on ampunut yhden ryöväreistä."
+
+Trangoil Lanec nyökkäsi taas. "Curumilla puhuu hyvin -- olen iloinen
+saadessani olla hänen ystävänsä. Mitä ovat ryövärit vielä tehneet?"
+
+"He ovat nousseet vankinsa kanssa hevostensa selkään ja ratsastaneet
+pois vuoria kohti."
+
+"Entäs valkonaama?"
+
+"Valkonaama on kuollut. Punaiset miehet eivät tarvinneet häntä enää, he
+ovat käyttäneet häntä ainoastaan päämääränsä saavuttamiseen. Veljeni
+katsokoon tänne!" Päällikkö otti esiin erään murskaksi lyödyn pistoolin
+jäännökset ja näytti niitä ystävälleen. "Valkonaama makaa pensaikossa
+sadan askeleen päässä täältä."
+
+"Curumilla on viisas päällikkö, hän on nähnyt oikein. Muukalainen on
+kavaltaja -- hän on saanut palkkansa. -- Mitä aikoo veljeni nyt tehdä?"
+
+"Curumilla on nopea, hän ajaa ryövärejä takaa."
+
+"Hyvä, veljeni menköön. Valkoinen tyttö on pelastettava."
+
+Curumilla nousi hevosensa selkään ja jätti toverinsa lausuen lyhyet
+jäähyväissanansa: "Venti Penni!" Sitten kannusti hän hevostaan ja
+lähti.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Kun Curumilla oli lähtenyt, palasivat don Tadeo, Valentin ja Peralta
+pitkän ajan kuluttua ensinmainitun kartanolle. Tulijoiden kasvot olivat
+vääristyneet pelosta ja levottomuudesta. "Kuinka, päällikkö, onko
+totta, mitä kansa sanoo?" huudahti don Tadeo levottomana. "Tyttäreni
+on...?"
+
+"On totta!" vastasi Trangoil Lanec lyhyesti.
+
+Vahva mies kaatui maahan kuin salaman iskemänä. Hänen ystävänsä
+ympäröivät hänet. Yleisen sekamelskan aikana kyseli Valentin
+intiaanipäälliköltä lähempiä yksityisseikkoja ryöväyksestä.
+
+"Valkoinen tyttö on kadonnut", selitti päällikkö. "Muutamat
+intiaanisotilaat ovat ryöstäneet hänet meidän poissa ollessamme.
+Valkoinen veljemme koetti puolustaa häntä, mutta kaatui lattialle
+kahden tikarin lävistämänä."
+
+"Voi, Ludvig, Ludvig", ähki Valentin tuskissaan. "Missä hän on?"
+
+Trangoil Lanec osoitti huoneen perälle. Valentin riensi haavoittuneen
+luo.
+
+"Haa, kuollut, murhattu! -- Voi", jatkoi hän yhteenpuristetuin hampain,
+"milloinkahan saan tilaisuuden kostaa hänen kuolemansa?"
+
+Päällikkö antoi hänelle merkin vaieta. "Se ei ole vaarallista", sanoi
+hän. "Hän ei ole kuollut. Haavat ovat syviä, mutta vaarattomia --
+viimeistään kahdeksan päivän kuluttua on hän jälleen terve. Nyt hän
+nukkuu."
+
+Valentin sulki intiaanin syliinsä ja puristi häntä mielipuolen ilolla
+rintaansa vasten. "Jumala palkitkoon teitä, päällikkö, te lahjoitatte
+minulle jälleen elämän", sanoi hän liikutettuna. "Voi, Rosario raukka!"
+
+Sillaikaa oli don Tadeo vähitellen toipunut. Surullinen tieto oli
+hänelle niin odottamaton, että hän oli kadottanut tajuntansa. Nyt
+koetti hän salata tunteitansa ja onnistuikin siinä niin hyvin, ettei
+kukaan voinut nähdä liikutuksen kuvastuvan hänen piirteistään.
+
+"Don Louis ei ole siis kuollut", sanoi hän osaaottavaisesti. "No niin,
+se on enemmän kuin mitä uskalsimme toivoa. Nuori mies piti sanansa, hän
+puolusti tytärtäni henkensä uhalla. Jospa hänen ei olisi tarvinnut niin
+kalliisti maksaa velvollisuudentuntoansa."
+
+Kädet ristissä rinnalla käveli hän edes takaisin huoneessa. Kaikki
+ymmärsivät, mitä tämän miehen sisimmässä liikkui.
+
+"Isäni on vahva", sanoi Trangoil Lanec. Hänen kasvoillaan kuvastui
+kunnioitusta, jota hän aina tunsi Mustan Sydämen johtajaa kohtaan.
+"Älköön hän vaipuko epätoivoon. Valkoinen neito on turvassa. Curumilla
+seuraa häntä."
+
+"Puhutteko totta, päällikkö? Seuraako Curumilla todellakin häntä?"
+sanoi don Tadeo henkäisten syvään ja katsoen terävästi intiaaniin.
+"Uskallan siis toivoa...?"
+
+"Trangoil Lanec on ulmen", vastasi tämä ylpeästi. "Hän ei valehtele
+koskaan, hän ei ole kaksikielinen. Curumilla seuraa ryövärejä. Isäni on
+taas pian näkevä pienen lintunsa, joka laulaa hänelle kauniita
+laulujaan!"
+
+"Kiitän teitä, päällikkö", sanoi Tadeo lämpimästi.
+
+"Mitä aiotte nyt tehdä?" kysyi don Gregorio Peralta. "Otatteko osaa
+takaa-ajoon?"
+
+"Jospa voisin?" sanoi tämä sydäntäsärkevällä äänellä. "Vastatkaa
+minulle, don Gregorio. Enkö minä ole vastuunalainen kansastani,
+joka asettaa kaikki toivonsa minuun? Saanko nyt katkaista ne
+yhdyssiteet, jotka liittävät minut kansaani, nyt, kun kaikki riippuu
+toimekkuudestani ja väsymättömästä työstäni. Niin hartaasti kuin
+haluaisinkin, en voi kuitenkaan rientää Rosarioni avuksi!"
+
+Näistä harvoista sanoista ilmeni isän suuri tuska, joka tietää lapsensa
+olevan kotkan kynsissä, eikä voi kuitenkaan pelastaa häntä. Kaikki
+läsnäolijat olivat syvästi liikutettuja tästä rakkauden ja
+velvollisuuden välisestä taistelusta. Valentin katkaisi ensimmäisenä
+hiljaisuuden ja kääntyi taas don Tadeon puoleen sanoen:
+
+"Teidän tilanne on epätoivoinen, valitettavasti täytyy minun se
+myöntää. Mutta tiedän, että te pysytte rohkeana, ettekä vaivu
+epätoivoon. Tehkää siis velvollisuutenne ja uskokaa vain ystäviinne.
+Sallikaa minun ottaa teiltä jäähyväiset lyhyeksi ajaksi."
+
+"Aiotteko jättää meidät?" kysyi don Tadeo.
+
+"Sen täytyy tapahtua. Näen, miten teidän sydämenne on pakahtumaisillaan
+surusta, huolimatta suurista ponnistuksistanne rauhoittaa sitä.
+Sentähden olen päättänyt joko tuoda teidän rakastettavan tyttärenne
+luoksenne tai tuhoutua yrityksessäni."
+
+"Mitä aiotte tehdä, don Valentin?" huudahti Don Tadeo. "En voi sallia
+sellaista uhrausta."
+
+"Pyh, antakaa minun toimia, señor! Olen yksinäinen kuin murmelieläin,
+ja jos kerran saan jonkun ajatuksen päähäni, niin ei sitä ole helppo
+ajaa pois sieltä. Te, päällikkö, seuraatte luonnollisesti minua, sillä
+teidän kokemuksenne tulevat olemaan minulle suureksi avuksi tällaisissa
+asioissa. Saammepahan nähdä, saako meidän työmme yhdistettynä
+Curumillan kykyyn ja kuntoon mitään aikaan. Antakaa minun vain syleillä
+Ludvig-raukkaani, ja sitten matkalle." Hän kumartui ystävänsä yli,
+painoi suudelman hänen otsalleen ja kuiskasi hiljaa: "Nuku, veljeni,
+minä valvon kyllä."
+
+Haavoittuneen huulet liikkuivat: "Valentin, pelasta hänet", mutisi hän.
+
+"Niin, pelastakaa donna Rosario, rakas ystäväni, ja me olemme teille
+iäisessä kiitollisuudenvelassa", sanoi myöskin don Peralta ojentaen
+ranskalaiselle kätensä jäähyväisiksi. Valentin ja päällikkö jättivät
+nyt nopein askelin kartanon Cesar mukanaan.
+
+
+
+
+X. CURUMILLA SOTAJALALLA.
+
+
+Seuratkaamme nyt puelka-päällikköä hänen vaarallisella retkellään.
+
+Curumilla oli yhtä kuuluisa viisaudestaan ja varovaisuudestaan kuin
+rohkeudestaan sodassa. Nytkin otti hän huomioon kaikki mahdolliset
+varovaisuustoimenpiteet voidakseen varmasti ja samalla huomaamattomasti
+seurata ryövärejä. Ennenkuin hän kulki joen yli, josta äsken puhuimme,
+jätti hän rannalle hevosensa, josta hänelle ei ollut enää mitään
+hyötyä. Sitäpaitsi olisi sen kavioiden kopse voinut ilmaista hänet.
+
+Vaikka intiaanit ovatkin kuuluisia erinomaisesta ratsastustaidostaan,
+niin ovat he myöskin kestäviä kulkijoita. Curumillakin vaelsi sangen
+pitkän matkan lyhyessä ajassa. Kuitenkin oli hänellä aina tilaisuus
+tarkastella ryövärien jälkiä nähdäkseen niistä, mihin suuntaan hänen
+täytyi milloinkin kulkea. Tätä menettelytapaa ei hän kuitenkaan
+käyttänyt kauan, sillä se ei sopinut hänen suunnitelmiinsa. Hän päätti
+katkaista ryövärien tien ja odottaa heitä paikalla, jonka ohitse he
+tulisivat varmasti kulkemaan. Siellä voisi hän helposti laskea heidät
+ja kenties myöskin pelastaa nuoren tytön.
+
+Kun päällikkö oli tehnyt päätöksensä, alkoi hän toteuttaa sitä. Vaikka
+oli jo ilta, kulki hän tunnin toisensa jälkeen lepäämättä kuunnellen
+kärsivällisesti erämaan erilaisia ääniä. Näistä äänistä on kokeneelle
+metsänkävijälle paljon hyötyä.
+
+Pian oli Curumilla päässyt hyvän matkan ryöväreistä edelle, ja eräällä
+tutulla paikalla, joka oli erikoisesti sopiva hänen suunnitelmilleen,
+asettui hän väijyksiin. Siellä makasi hän pitkin pituuttaan vatsallaan
+kivilohkareen takana suojelevien pensaiden keskellä.
+
+Yli puoli tuntia lepäsi hän samassa asennossa liikahtamatta vähääkään.
+Se, joka olisi tällä hetkellä huomannut hänet, olisi kenties luullut
+häntä ruumiiksi. Vihdoinkin kuuli intiaanin tarkka korva kaukaista
+hevosten kavioiden kopsetta. Ääni lähestyi lähestymistään, ja kohta
+huomasi kivilohkareen takana makaava päällikkö noin kaksikymmentä
+hitaasti lähenevää ratsastajaa.
+
+Ryövärit, nähtävästi luottaen suureen lukumääräänsä ja aavistamatta
+mitään vaaraa, ratsastivat aivan huolettomasti Curumillan piilopaikan
+ohitse huomaamatta häntä. Tämä oli noussut istualleen, kohottanut
+päänsä ja katseli nyt heitä uteliaana.
+
+Noin kahdenkymmenen askeleen päässä joukosta ratsasti yksinäinen soturi
+huolettomasti nauttien hevosensa hitaista askelista. Välistä vaipui
+hänen päänsä rinnalle, ja hänen kätensä tapasivat tuskin ohjaksia.
+Varmaankin torkkui tämä mies hevosensa selässä. Kuin salama iski äkkiä
+ajatus Curumillan päähän. Hän nousi ylös, jännitti kaikki voimansa
+raudankoviin jalkalihaksiinsa ja hyppäsi tiikerin voimalla ratsastajan
+taa satulaan. Ennenkuin tämä, kummastuneena nopeasta hyökkäyksestä,
+ehti päästää ääntäkään, puristi Curumilla hänen kurkkuaan niin kovasti,
+ettei hän voinut hengittää ja oli vähällä tukehtua.
+
+Pian oli vanki heitetty maahan ja sidottu, sitten kiinnitti päällikkö
+hänen hevosensa erääseen pensaaseen ja palasi vankinsa luo. Muut
+intiaanit jatkoivat aivan rauhallisina matkaansa. He eivät olleet
+huomanneet mitään.
+
+Kylmäverisyydellä, joka on ominaista intiaaneille, ei vangittu, niin
+pian kun hän huomasi itsensä voitetuksi, välittänyt turhista
+vastustuksista, vaan tyytyi kohtaloonsa. Katsellen voittajaansa
+halveksivasti hymyillen odotti hän, että tämä puhuttelisi häntä.
+
+"Ooh!" pääsi Curumillalta, kun hän oli lähemmin tarkastellut uhriaan.
+"Joan!"
+
+"Curumilla!" vastasi tämä.
+
+"Hm, olisin toivonut, että se olisi ollut joku muu", mutisi araukani
+itsekseen. "Mitä tekee veljeni täällä?" kysyi hän sitten korkealla
+äänellä.
+
+"Mitä se Curumillaan kuuluu?" sanoi intiaani uhkaavasti vastaten
+kysymykseen.
+
+"Hyvä, älkäämme kadottako kallista aikaa", sanoi päällikkö ottaen
+puukkonsa esiin. "Tahtooko veljeni puhua?"
+
+Joan säikähti. Hän värisi nähdessään tuon pitkän teräväkärkisen
+kiiltävän esineen. Hän mietti vielä hetkisen. "Kysy!" sanoi hän sitten.
+
+"Minne oli veljeni matkalla?"
+
+"San Miquelin kylään."
+
+"Hyvä. Mutta missä tarkoituksessa?"
+
+"Jättääkseni suuren Toquinin käsiin erään valkean neitosen, jonka tänä
+aamuna ryöstimme Valdivian kaupungista."
+
+"Kuka on käskenyt teitä ryöstämään tytön?"
+
+"Se mies, jonka luokse olemme matkalla."
+
+"Antinahuel?"
+
+Intiaani nyökkäsi.
+
+"Kuka johti yritystä?"
+
+"Joan."
+
+"Antinahuel odottaa siis veljeäni San Miquelin kylässä?"
+
+"Niin, viimeisessä majassa."
+
+"Hyvä, veljeni vaihtakoon nyt hattunsa ja vaippansa minun kanssani!"
+
+Vanki totteli tekemättä mitään huomautusta. Kun vaihto oli tehty jatkoi
+päällikkö: "Minä voisin tappaa veljeni, viisaus vaatii myöskin sitä,
+mutta sääli on täyttänyt Curumillan sydämen -- hän on oleva lempeä!
+Joanilla on vaimo ja lapsia, hän on heimonsa urhoollisimpia
+sotilaita... jos minä lahjoitan hänelle henkensä, on hän kai minulle
+sangen kiitollinen?"
+
+Araukani oli luullut, että hänen on pakko kuolla, ja siksi täyttivät
+päällikön sanat hänen sydämensä toivolla. Pohjaltaan oli hän kunnon
+ihminen, sen tiesi Curumilla. Hän tiesi myös, että hän saattoi luottaa
+Joanin lupaukseen.
+
+"Henkeni on veljeni kädessä", vastasi Joan hetken kuluttua. "Jollei hän
+tuhoa sitä, tulen minä hänen orjakseen ja annan tappaa itseni hänen
+käskystään."
+
+"Joan nouskoon ylös", sanoi ulmen pistäen veitsen takaisin vyöhönsä.
+"Päällikkö pitää sanansa!"
+
+Niin pian kuin intiaani oli noussut ylös, nosti hän oikean kätensä
+rinnalleen merkiksi siitä, että hän kokonaan mukautui toisen tahtoon.
+
+"Mitä käskee veljeni?" kysyi hän.
+
+"Joan kiiruhtakoon nopeasti muukalaiskylään, jota kutsutaan
+Valdiviaksi. Siellä hän saa etsiä käsiinsä don Tadeon, valkoisten
+Suuren Kotkan ja kertoa hänelle, mitä on tapahtunut välillämme. Samalla
+hän voi sanoa, että minä joko pelastan valkoisen neitosen tai kuolen."
+
+"Onko siinä kaikki?"
+
+"On. Jos Suuri Kotka tarvitsee veljeni palvelusta, on hänen viipymättä
+asettauduttava hänen käytettäväkseen. Pilliau johdattakoon Joania, ja
+muistakoon hän aina, etten minä tahtonut ottaa hänen henkeään, vaikka
+se kuuluikin minulle."
+
+"Joanilla on hyvä muisti, Joan ei unohda", vastasi intiaani melkein
+ylpeästi. Samalla sukelsi hän korkeaan ruohostoon ja katosi.
+
+Curumilla ei hukannut silmänräpäystäkään, vaan hyppäsi hevosensa
+selkään ja kannusti sitä. Pian oli hän saavuttanut pienen
+ratsastajalauman, joka jatkoi matkaansa yhtä rauhallisesti kuin
+ennenkin aavistamatta ollenkaan, mitä oli tapahtunut.
+
+
+
+
+XI. ANTINAHUELIN VALLASSA.
+
+
+Ennenkuin Antinahuel oli astunut telttaansa neuvotellakseen kenraali
+Bustamenten kanssa, oli hän antanut sotilailleen erään salaisen
+tehtävän, jonka tähden nämä heti lähtivät Joanin johdolla Valdiviaan.
+Meidän täytyy nyt huomauttaa ystävälliselle lukijalle, että viekas
+Toquin oli jo ennen antanut tarkasti vartioida Don Tadeon toimia, ja
+että hän siis tiesi tämän olevan Valdiviassa. Olipa hän vielä saanut
+salaisia tietoja hänen suunnitelmistaankin. Kun hän näki siis toisen
+vastustajansa -- sellaisena piti hän Bustamentea -- hyökkäävän keskelle
+kuulasadetta, käytti hän tilaisuutta hyväkseen masentaakseen toista
+tuntuvalla iskulla. Tässä käytti hän hyväkseen erästä don Tadeon
+palvelijaa, jonka hän oli houkutellut puolelleen ja joka täytettyään
+tehtävänsä, -- niinkuin Curumilla oli arvannutkin -- oli tapettu.
+Tiedämme jo millä tavalla ryöväys tapahtui.
+
+Kun donna Rosario näki kreivi Ludvigin kaatuvan tuntemattomien
+murhaajien tikarien lävistämänä, kauhistui hän niin suuresti, että meni
+tainnoksiin. Kun hän jälleen heräsi, näki hän ympärillään noin
+kaksikymmentä soturia, joita hän vain vaivoin saattoi tarkastella,
+sillä joku peitteentapainen oli heitetty hänen kasvoillensa.
+
+Hän makasi pitkin pituuttaan muuliaasin selässä kahden tavarasäkin
+välissä. Köysi, joka oli kiinnitetty hänen lantioilleen, esti häntä
+nousemasta ylös, mutta kädet olivat vapaat. Varovaisesti veti hän
+peiton syrjään ja katseli ympärilleen. Hänen ryöstäjänsä, hän näki
+heidät nyt selvästi, olivat intiaaneja, jotka ratsastivat kapeaa tietä
+pitkin kahden vuoren välitse.
+
+Mitä aiottiin hänelle tehdä? Minne häntä vietiin? Rosario ei voinut
+vastata näihin kysymyksiin, ja koettaessaan selvittää niitä tunsi hän
+oman voimattomuutensa. Hänen vangitsemisestaan oli varmaankin kulunut
+pitkä aika, sillä hevoset ja muuliaasit näkyivät olevan sangen
+väsyneitä ja liikkuivat hitaasti.
+
+Oli tullut pimeä. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut. Ainoastaan
+kerran oli Rosario kuulevinansa omituista melua takaapäin. Sillä ei
+kuitenkaan nähtävästi ollut mitään merkitystä, koska hänen
+seuralaisensa eivät välittäneet siitä. Hän tuli melkein iloiseksi
+kuullessaan äkkiä kaukaa kiukkuisaa haukkumista, joka kuului yhä
+selvemmin ja selvemmin ja johon sekottui pian naisten ja lasten ääniä.
+Samassa pysähtyi joukko.
+
+Nuori tyttö heitti varovaisia silmäyksiä ympärilleen. Soihtujen
+valossa, jotka lepattivat tuulessa, eroitti hän rakennuksien
+ääriviivoja ja muutamien olentojen varjoja, jotka liikkuivat hänen
+ympärillään. Ratsastajat laskeutuivat maahan hevostensa selästä ja
+riisuivat ne huolehtimatta vielä kuitenkaan hänestä. Äkkiä tunsi hän
+jonkun tarttuvan hänen muuliaasinsa ohjaksiin. Kuului huuto: "Arreau!",
+jota tavallisesti käytetään hoputeltaessa eläintä kulkemaan. Oliko hän
+sittenkin erehtynyt? -- Eivätkö he olleetkaan vielä saapuneet
+päämääräänsä?
+
+Noin kymmenen minuutin kuluttua pysähtyi aasi uudestaan ja eräs
+henkilö, jonka nähdessään hän tahdottomasti kauhistui, lähestyi häntä.
+Kysymyksessä oleva mies oli puettu chileläisen talonpojan pukuun ja
+hänellä oli päässään vanha panamahattu, joka suurimmaksi osaksi peitti
+hänen kasvonpiirteensä. Sanomatta sanaakaan veti hän peiton syrjään,
+päästi irti köydet, joilla Rosario oli sidottu muulin selkään, otti
+hänet kevyesti kuin lapsen käsivarsilleen ja kantoi hänet erääseen
+majaan, jonka ovi oli auki. Samalla, kun hän laski Rosarion maahan,
+kumartui hän hiukan ja kuiskasi hänen korvaansa: "Ole rohkea ja toivo."
+
+Ennenkuin donna Rosario ennätti tehdä kysymystäkään, nousi mies jälleen
+ylös ja jätti majan, jonka oven hän sulki jälkeensä.
+
+Epävarmana katseli nuori tyttö oikealle ja vasemmalle löytääkseen
+arvoituksen ratkaisun. Kuka oli tuo vieras lohduttaja? Kummallista, nuo
+neljä sanaa, jotka tuntematon oli kuiskannut hänen korvaansa, olivat
+palauttaneet hänen mielenmalttinsa -- hän tiesi nyt, että ystävä
+vartioitsi häntä salaa.
+
+Paikka, missä hän oli, oli aivan pimeä. Alussa ponnisteli hän turhaan
+nähdäkseen joitakin esineitä majassa, mutta pian tottuivat hänen
+silmänsä pimeään, ja hän huomasi nyt vastapäätä itseään heikon
+valojuovan, joka tunkeutui majaan oven raosta. Varovaisesti, ettei vain
+herättäisi jonkun näkymättömän vartijan huomiota, hiipi hän lähemmäksi
+sitä. Valo tuli selvemmäksi ja nyt kuuli hän myöskin ääniä. Painaen
+silmänsä niin lähelle rakoa kuin mahdollista kuunteli ja katseli hän
+jännittyneenä.
+
+Viereinen huone oli jokseenkin suuri, mutta sitä valaisi ainoastaan
+yksi soihtu, joka oli kiinnitetty seinään. Siellä seisoi kaksi miestä
+vastapäätä toisiansa, molemmat intiaaneja, toinen ylpeänä,
+suoraryhtisenä ja arvokkaana, toinen -- Rosario tunsi hänet
+muukalaiseksi, joka oli äsken vienyt hänet majaan -- kunnioittavassa
+asennossa.
+
+"Mistä johtuu", kysyi edellinen, "ettei Antinahuel näe Joania
+edessään?"
+
+Toinen näkyi viivyttelevän vastaustaan ja pyöritteli hattunsa lieriä
+sormiensa välissä.
+
+"Myskirotta on Joanin ystävä -- hän on lähettänyt minut tänne
+asemastaan."
+
+Se kuului aivankuin anteeksipyynnöltä.
+
+"Millä oikeudella jättää Joan toisen suoritettavaksi käskyt, jotka
+Antinahuel on antanut hänelle?"
+
+"Joan on matkustanut Concepcioon, hän seuraa erästä valkoista naista,
+jonka silmät loistavat kuin tähdet yöllä."
+
+Antinahuel -- sillä hän se todellakin oli -- heitti uhkaavan katseen
+edessään seisovaan mieheen. "Poikani kutsuu itseään Myskirotaksi? --
+Mistä hän tulee?"
+
+"Valkoihoisten kylästä. Myskirotta on heimonsa ulmen."
+
+"Hyvä", sanoi Antinahuel nähtävästi rauhoittuneena. "Voinko uskoa
+poikaani?"
+
+"Antinahuelin käskyt ovat täytetyt", vastasi tämä yksinkertaisesti.
+"Valkoinen tyttö on täällä." Hän osoitti ovea, jonka takana Donna
+Rosario seisoi ja kuunteli. "Matkalla ei hän puhunut mitään, eikä hän
+myöskään tiedä, mihin hänet on viety."
+
+"Onko Myskirotta valmis tottelemaan minua kaikessa?"
+
+"Pitääkö naisen kuolla?" kysyi toinen terävästi.
+
+"Ei! Mitä se hyödyttäisi? Kuolema tuottaa ainoastaan muutamien
+silmänräpäysten kärsimyksiä, sitten on kaikki lopussa."
+
+"Valkoihoisten kuolema kenties, mutta intiaanien kestää kauemmin!"
+
+"Minä tahdon, että hän jää eloon!" huudahti Toquin melkein kuuluvasti.
+Hän vaikeni hetkiseksi ja koetti tukahduttaa sisäisen raivonsa.
+"Poikani on epäilemättä nähnyt ulkona seisovat satuloidut hevoset?"
+
+"Ne ovat jaloja eläimiä!" vastasi intiaani, jonka silmät loistivat
+himosta.
+
+"No niin, ainoastaan hänestä itsestään riippuu, tahtooko hän tulla
+niiden omistajaksi. Jos poikani vartioi valkoista neitoa sillaikaa, kun
+Antinahuel käy araukanien suuressa neuvottelukokouksessa, ovat eläimet
+hänen."
+
+"Myskirotta on vartioiva häntä. Antinahuel voi poistua."
+
+Toquin näytti tyytyväiseltä. "Minä huomaan, että poikani on päällikkö
+-- Antinahuel on antava hänelle tehtäviä, kun hän palaa. Menköön hän
+nyt -- minä tahdon puhua valkoisen neidon kanssa."
+
+Intiaani poistui, ja Antinahuel otti soihdun seinästä, aukaisi oven ja
+meni huoneeseen, jossa donna Rosario oli.
+
+Korppikotka ja kyyhkynen seisoivat nyt vastatusten. Kuolemanhiljaisuus
+vallitsi huoneessa. Ainoastaan tuuli vinkui synkästi oven raossa.
+Soihtu lepatti ja heitti levotonta valoaan huoneen yli.
+
+"Tunteeko tyttäreni minut?" kysyi Antinahuel.
+
+"En", sanoi Rosario, joka oli vetäytynyt huoneen perälle pelätyn
+päällikön astuessa sisään.
+
+"Olen Antinahuel, araukanien päällikkö!" selitti intiaani ylpeästi.
+
+"No niin, minä kysyn teiltä Antinahuel", sanoi nuori tyttö, "mitä olen
+tehnyt teille, koska vainoatte minua?"
+
+Päällikön kasvoille levisi omituinen hymy. "Valkoinen neito kysyy, mitä
+hän on tehnyt. Hän on valkoihoisten Suuren Kotkan tytär."
+
+Omituinen ääni, millä nämä sanat lausuttiin, täytti donna Rosarion
+pelolla ja kummastuksella. Hän näki valheellisen ja petollisen hehkun
+loistavan tämän miehen katseesta, joka oli vaativaisesti suunnattu
+häneen.
+
+"En ymmärrä teitä, päällikkö", sanoi hän kauhuissaan.
+
+"Kuule", sanoi tämä merkitsevästi ja astui muutamia askeleita
+lähemmäksi häntä. "Antinahuel tahtoo olla avosydäminen ja kertoa
+tyttärelleen pienen kertomuksen! -- Kun muukalaiset olivat
+valloittaneet Chilen ja tehneet sen asukkaat orjikseen, aikoivat he
+myös kukistaa Aukàn suuren kansan. Suuressa taistelussa, jota kesti
+auringon noususta laskuun asti, voitti kuitenkin kuuluisa Toquin
+Cadequal valkonaamat. Muutamat muukalaisista pakenivat suurille
+präärioille, mutta joutuivat siellä intiaanien käsiin. Niiden joukossa
+oli myös eräs mahtava päällikkö nimeltään don Estevan de Leon. Toquin
+Cadequal olisi voinut kiduttaa ja tappaa hänet, kuten hänen kansansa
+tavat vaativat, mutta hän ei tehnyt sitä, vaan vei hänet kyläänsä ja
+antoi vartioida häntä kuin vankia. Mutta valkoinen päällikkö oli
+viekas; hän pakeni. Sota alkoi uudestaan, ja tällä kerralla ei onni
+suosinut Aukàn suurta päällikköä. Eräänä päivänä löi vihollinen
+perinpohjin hänen armeijansa ja hän itse joutui valkonaamojen käsiin.
+Espanjalainen päällikkö tunsi hänet samaksi mieheksi, joka muutamia
+kuukausia sitten oli lahjoittanut hänelle hengen. Hän antoi kuitenkin
+puhkaista Cadequalin silmät ja lähetti hänet sitten heimonsa luo. Mutta
+Toquin ei ollut myöskään toimeton. Hän kokosi kaikki heimonsa miehet,
+kertoi heille, mitä oli tapahtunut, vannotti heitä kostamaan hänen
+puolestaan ja kuoli sitten vapaaehtoisesti nälkään, ettei hänen olisi
+tarvinnut kärsiä häpeää. Siitä hetkestä lähtien ovat Cadequalin ja
+valkoisen päällikön jälkeläiset olleet verivihollisia keskenään.
+Kolmesataa vuotta sitten käytiin tätä sotaa samalla kiihkolla ja
+katkeruudella kuin nytkin -- kosto on siirtynyt perintönä isältä
+pojalle. Antinahuel on Mustan Shakaalin poika, ja tämä pyysi
+kuolinvuoteellaan häntä kukistamaan Leonien kirotun heimon! Antinahuel
+on luvannut sen, mutta..." Kertova vaikeni äkkiä ja tuijotti
+miettiväisenä leimuavaan soihtuun.
+
+"No niin?" kysyi donna Rosario kummastuneena siitä, mitä hän oli
+kuullut ja seurasi kauhuissaan päällikön liikkeitä.
+
+"Olen nähnyt valkoisen neitosen ja unohtanut kaikki, valani, vihani ja
+kostoni. Valkoisten Suurella Kotkalla on tytär, joka tulee Antinahuelin
+puolisoksi."
+
+"Ei koskaan!" huudahti donna Rosario, joka kuultuaan nämä sanat
+vetäytyi taaksepäin ja tunsi verensä virtaavan sydämeensä.
+
+"Hän tulee Antinahuelin puolisoksi", huudahti intiaani käskevällä
+äänellä. "Minä menen nyt, ja tyttäreni saa ajatella asiaa; ennenkuin
+vuorokausi on kulunut, on minulla hänen suostumuksensa. Antinahuel on
+puhunut."
+
+Ylpein askelin lähti hän huoneesta. Tuskin oli hän ennättänyt poistua,
+kun donna Rosario vaipui voimattomana lattialle.
+
+
+
+
+XII. ANTINAHUEL NEUVOTTELUKOKOUKSESSA.
+
+
+Kun Suurtoquin oli lopettanut lyhyen keskustelunsa vangin kanssa, nousi
+hän hevosensa selkään, sillä kuten hän oli sanonut, täytyi hänen mennä
+suureen neuvottelukokoukseen, joka pidettiin Mustan Käärmeen kylässä.
+Sinne oli vain muutaman tunnin matka, ja hän toivoi voivansa tulla
+takaisin ennen yötä.
+
+Ennenkuin hän meni neuvottelumajaan, odotti hän erästä sanansaattajaa,
+jonka hän oli lähettänyt Valdiviaan seuraamaan tapausten kulkua. Hetken
+kuluttua ratsastikin intiaani höllin ohjaksin ja vaahtoavin hevosin
+hänen luokseen.
+
+"Poikani puhukoon!" sanoi Antinahuel lyhyesti. "Mitä hän on nähnyt?"
+
+"Valkonaamat taistelevat keskenänsä -- he ovat kääntäneet kalpansa omia
+veljiänsä vastaan", vastasi sanansaattaja.
+
+"Antinahuel tietää sen. Valkonaamat ovat kuguaareja, jotka eivät ole
+koskaan sovinnossa. Mitä muuta on They-Teg nähnyt?"
+
+"Kaupungista nousee tällä hetkellä tulipatsas, peloittavampi kuin
+Autukon vulkaani."
+
+"Mitä on tapahtunut? Kumpainenko päälliköistä on voittanut?"
+
+"Koko Valdivia on Suuren Kotkan hallussa. El Verdugo on vangittu."
+
+"Vangittu!" toisti Toquin kummastuneena. "Poikani valehtelee. El
+Verdugolla on mahtava käsivarsi, mahtava kuin Pilliaun salama."
+
+"They-Teg puhuu totta."
+
+"Valkonaamojen Toquinilla on suuri armeija -- missä on se nyt?"
+
+"Sotilaat ovat hajaantuneet. Guekubu, paha henki, on täyttänyt heidät
+pelolla, ja heidän vihollisensa on lyönyt heidät."
+
+"Hyvä. Antinahuel uskoo poikaansa; hän voi nyt poistua ja pitää yhä
+silmällä valkoisia miehiä!"
+
+Intiaani kumarsi kunnioittavasti päällikölleen, nousi sitten hevosensa
+selkään ja ratsasti täyttä laukkaa pois. Antinahuel seurasi häntä
+hetkisen katseellaan ja meni senjälkeen neuvottelumajaan, jossa jo
+odotettiin häntä.
+
+Joukko sotilaita istui siellä kehässä suuren nuotion ympärillä -- sitä
+sanottiin neuvottelunuotioksi -- jonka savu kohosi kiemurrellen
+taivasta kohti.
+
+Kun Antinahuel astui sisään, nousivat kaikki pystyyn ja nostivat oikean
+kätensä rinnalleen merkiksi kunnioituksesta tulijaa kohtaan hänen
+korkean arvonsa vuoksi. Sitten ryhdyttiin heti työhön ja puheenvuoro
+annettiin eräälle vanhalle päällikölle.
+
+Cathikara oli nuoruudenvuosinaan ollut kuuluisa soturi; nyt olivat
+vuodet tehneet hänen hiuksensa harmaiksi ja riistäneet silmiltä niiden
+entisen loiston. Hänen sotaisa luonteensa ei ollut kuitenkaan
+muuttunut, sen huomasi selvästi hänen sanoistaan.
+
+"Urheat araukanit, toquinit, Apo-Ulmenit ja Ulmenit", alkoi hän,
+"kuulkaa, mitä vanha soturi sanoo teille. Cathikara on surullinen,
+pilvi peittää hänen järkensä, ja hänen itkevät silmänsä ovat
+alituisesti suunnattuina maata kohti. Mistä johtuu tämä suru? Vastatkaa
+minulle, veljeni ja poikani. Haa, te vaikenette ja teidän päänne
+vaipuvat alas -- oi, te olette nyt vain tavallinen kansa! Te kumarrutte
+valkeanaamain ikeen alla. Eikö teidän verenne ole kylliksi punainen,
+jotta taistelisitte sen puolesta? Mitä tekee Cathikara tällä kirveellä,
+jos se on tehoton hänen kädessään, ja hänen täytyy mennä isiensä luo
+voimatta tehdä mitään lapsiensa puolesta. Ottakaa se, te soturit, sillä
+se ei ole mikään tyhjä ja huono kunniamerkki. Olen jo vanha... sallikaa
+minun vetäytyä majaani kuollakseni siellä surusta teidän heikkojen
+sydämienne tähden."
+
+Kun päällikkö oli lausunut nämä sanat, astui hän horjuen muutamia
+askelia taapäin aivankuin surun murtamana. Kaikki läsnäolijat olivat
+syvästi liikutettuja, heidän katseensa hehkuivat ja näytti siltä, kuin
+raivon ja kiihkon purkaukset keskeyttäisivät kokouksen. Silloin otti
+eräs toinen päällikkö, "Musta Hirvi", puheenvuoron.
+
+"Mitä isäni sanoo, on kovaa -- meidän sydämemme on täynnä surua. Minkä
+tähden on Cathikara niin ankara lapsiaan kohtaan? Minkätähden soimaa
+hän heitä? Eivätkö he ole valmiita uhraamaan henkensä ja verensä
+kansansa puolesta? Punaiset miehet eivät ole koskaan jättäneet valtaa
+vieraisiin käsiin, he ovat vielä yhtä peloittavia ja voittamattomia
+sotureja, kuin heidän isänsäkin. -- Kuulkaa, kuulkaa, mitä Pilliau on
+ilmoittanut minulle. Araukanien päällikkö on tänään uudistanut
+rauhansopimuksen valkonaamain kanssa -- tietäkää siis, että hän on
+petkuttanut heitä. Rauhansanat lausuttiin vain valkoihoisten ristin
+eikä araukanien sauvojen ääressä. Sopimuksella muukalaisten kanssa ei
+ole siis mitään merkitystä. Olenko puhunut oikein, te mahtavat
+sotilaat?"
+
+"Kyllä, kyllä, niin on asianlaita!" kirkuivat intiaanit heilutellen
+aseitaan. Samassa tunkeutui Antinahuel piirin keskelle. Hänen ryhtinsä
+ja liikkeensä olivat sangen omituiset. Hänen päänsä oli kumartunut
+eteenpäin, hän oli suunnannut katseensa ulospäin ja levittänyt kätensä,
+aivankuin hän olisi katsellut jotakin esinettä, josta muilla ei ollut
+aavistustakaan.
+
+"Hiljaa!" sanoi Cathikara. "Toquin neuvottelee Amey Malghoninsa
+(salaisen hengen) kanssa!"
+
+Vallitsi syvä hiljaisuus. Antinahuel ei liikahtanut, hän pysyi yhä
+samassa asennossa. Äkkiä muuttui hänen katseensa henkeväksi.
+
+"Mitä isäni näkee?" kysyi Musta Hirvi vihdoin.
+
+"Minä näen muukalaisia. He ovat kaivaneet sotakirveen maasta ja
+taistelevat nyt toisiansa vastaan. Näen verivirtoja, jotka punaavat
+maata, ne ovat valkoisten miesten verta. Näen myös El Verdugon, suuren
+päällikön, hän taistelee ja kaatuu!"
+
+Levottomuus vallitsi intiaanijoukossa, mutta he tukahuttivat sen ja
+odottivat jännittyneinä, että Toquin jatkaisi. Tämä tapahtuikin hetken
+kuluttua.
+
+"Näen myöskin vanhojen araukani-soturejen nousevan haudoistaan ja
+heidän kirkunansa täyttää sydämeni pelolla. He huutavat: veljet, hetki
+on tullut! Aseisiin! Aseisiin."
+
+"Aseisiin!" vastasivat intiaanit. Nousi meteli, joka yltyi joka
+silmänräpäyksellä. Antinahuel oli tyytyväinen, hän näki saavuttaneensa
+päämääränsä. Ylpeä hymy levisi hänen kasvoilleen, ja muuttaen äkkiä
+epämukavaa asentoaan, sanoi hän rauhallisella äänellä: "Kun kuguarit
+tappavat toisiansa, valmistavat he samalla oivallisen aterian Andien
+kotkille. Mitä poikani haluavat?"
+
+"Antinahuel", vastasi Cathikara heittäen kivikirveensä tuleen, jonka
+tempun muutkin tekivät. "On ainoastaan yksi ylimmäinen sotakirves
+olemassa; se on sinun kädessäsi. Värjäytyköön se valkoisten miesten
+saastaisella verellä aina kädensijaan asti. Sinulla on suuri valta,
+sinun puolestasi uhraamme mielellämme henkemme -- vie siis meidät
+taisteluun!"
+
+Korkealle heitti Antinahuel oikealla kädellään mahtavan sotakirveen, ja
+kuin ukkosen jyrinä soivat hänen sanansa: "Pilliau lahjoittakoon Aukàn
+kansalle ijäisen elämän! Guekubu lähettäköön koston säteen
+valkoihoisten pään päälle! Niin kauan kuin Antinahuel elää, on kuolema
+vallitseva vihollisten keskuudessa! Olen teurastava heitä kuin koiria,
+ja heidän luunsa tulevat valkenemaan punaisten soturien askeleista!
+Antinahuel on puhunut! Antinahuel pitää sanansa!"
+
+Intiaanit vastasivat päällikkönsä riemuhuutoon villillä ja pitkällä
+ulvonnalla. Kesti kauan, ennenkuin järjestys oli palautunut. Silloin
+kysyi Luchs, yksi niistä harvoista ulmeneista, jotka vastustivat
+Toquinin verisiä suunnitelmia, Antinahuelilta:
+
+"Mitä aikoo isäni tehdä?"
+
+"Antinahuel odottaa... kuitenkin pitää hän veitsensä valmiina."
+
+"Mitä Antinahuel odottaa?"
+
+"Sopivaa tilaisuutta. Se onkin jo lähellä." Toquin hymyili viekkaasti.
+"Valkoiset sotilaat ovat vanginneet El Verdugon, he eivät suinkaan
+uhraa häntä täällä."
+
+"Isäni on viisas, hän on huolellinen päällikkö. Minkätähden hän luulee,
+ettei El Verdugo kuole Valdiviassa?" kysyi Luchs taas.
+
+"Poikani tekee paljon kysymyksiä!" vastasi Toquin tällä kerralla hiukan
+vihaisesti ja loi toiseen synkän katseen. "Eikö hän tiedä, että
+Santiago on valkoihoisten suurin kaupunki. Siellä täytyy hänen kuolla.
+Hänen verensä on virtaava kaikkien valkoihoisten silmien edessä."
+
+Läsnäolevat olivat yhtä hämmästyneitä kuin kummastuneitakin. Antinahuel
+huomasi sen ja ylpeä hymy loisti hänen kasvoillaan. Se hävisi kuitenkin
+hetkiseksi ja hän jatkoi samalla äänellä: "Poikani tuntevat kai tien,
+joka johtaa Valdiviasta Santiagoon. Sitä myöten on sangen vaikea
+kulkea, sillä se käy del Rio See rotkon läpi. Valkoisten miesten täytyy
+kulkea tämän ahtaan paikan ohitse, ja siellä olen päättänyt odottaa
+vihollisia. Soturini asettuvat kukkuloille, ja kun vihollinen mitään
+aavistamatta saapuu rotkolle, tulee hän piiritetyksi joka puolelta.
+Mitä sanovat urhoolliset araukani-soturit tästä suunnitelmasta?"
+
+"Suuri Toquin Antinahuel on keksinyt sen!" vastasi Cathikara
+kunnioittavasti. "Eikö ole mitään muuta tietä Valdiviasta Santiagoon?"
+
+"Ei."
+
+"Siinä tapauksessa ovat valkonaamat mennyttä kalua."
+
+"Pelastamattomia", vakuutti Antinahuel. "Del Rio See rotko on kuuluisa
+paikka araukanien historiassa. Siellä voitti Toquin Cadequal kerran
+100:n miehen suuruisen espanjalaisen joukon."
+
+"Araukanit tulevat myös nyt voittamaan ja kunnioittamaan Antinahuelia
+kuin kunniansa aurinkoa!" sanoi Musta Hirvi.
+
+Intiaanit neuvottelivat vielä hetkisen, sitten tunkeutui Toquinin
+sanansaattaja keskelle päällikköjen piiriä, ojensi molemmat kätensä
+eteenpäin ja kääntyi kolme kertaa ympäri.
+
+Näin lopetettiin neuvottelukokous.
+
+Antinahuel lepäsi nyt tunnin. Hänen aivoissaan risteili tuhansia
+ajatuksia, jotka estivät häntä nukkumasta ja vihdoin nousi hän
+kärsimättömänä vuoteeltaan. Annettuaan Mustalle Hirvelle, johon hän
+erityisesti luotti, salaisen tehtävän, nousi hän hevosen selkään ja
+lähti paluumatkalle.
+
+Oli jo sangen pimeä; ainoastaan muutamia tähtiä säteili tummansinisellä
+taivaalla. Päällikölle ei yöllinen ratsastus tuottanut mitään erikoista
+nautintoa. Kuin synkkä paholainen kiiti hän pimeyden läpi. Levottomuus
+oli vallannut hänet ja ajoi häntä eteenpäin. Tultuaan kylään hyppäsi
+hän hevosensa selästä ja meni heti majalle, jossa vanki oli. Hän
+aukaisi oven ja -- raivoisa huudahdus pääsi hänen huuliltaan. Rosario
+ja hänen intiaanivahtinsa olivat poissa.
+
+
+
+
+XIII. PAKOYRITYS.
+
+
+Antinahuel ei ollut yksin mennyt Mustan Käärmeen kylälle. Koko ajan
+hiipi eräs musta olento hänen jäljessään. Se oli intiaani, jolle hän
+oli antanut käskyn vartioida valkoista tyttöä. Tämä oli kuunnellut
+They-Teg sanansaattajan tiedonantoja, samoin oli hän myös kuullut ja
+nähnyt kaikki, mitä tapahtui neuvottelunuotion ääressä. Tuskin oli
+Antinahuel tehnyt suunnitelmansa, joka koski del Rio See rotkoa, kun
+hän lähti jo takaisin San Miquelin kylään.
+
+Ei ollut sekunttiakaan kadotettavana. Vielä viipyi Toquin hetkisen
+neuvottelumajassa -- tätä tilaisuutta täytyi käyttää. Nopeasti meni hän
+majaan, jossa donna Rosario oli ja antoi hänelle merkin.
+
+"Valkoinen sisareni seuratkoon minua", kuiskasi hän. "Minä koetan
+pelastaa hänet. -- Eikö sisareni tunne minua?" jatkoi hän. "Minä olen
+Curumilla, yksi niistä ulmeneista, jotka olivat liittyneet
+muukalaisiin, don Tadeon ystäviin."
+
+Rosario kumartui hiukan eteenpäin ja tarkasteli puhujaa
+tarkkaavaisesti. Äkkiä putosivat ikäänkuin suomukset hänen silmistään
+ja hän lausui: "Oi niin, todellakin -- sehän te olette!"
+
+"Curumilla löytää kyllä sen, jota hän etsii."
+
+"Te olette siis etsinyt minua? -- Oi, kiitos, kiitos. Menkää edellä,
+minä seuraan teitä, tapahtukoon mitä hyvänsä."
+
+Molemmat lähtivät varovasti majasta. Sinne tänne hajaantuneet intiaanit
+eivät huomanneet heitä. Vain harvoin näkivät he keihäisiinsä nojautuvia
+yksinäisiä vahteja pitkien välimatkojen päässä toisistaan. Kymmenen
+minuuttia vaelsivat pakolaiset äänettöminä. He olivat jo jättäneet
+kylän taaksensa, eikä mitään erikoista ollut vielä tapahtunut. Vihdoin
+pysähtyi Curumilla ja osoitti muutamia kaktuspensaita, joiden takana
+seisoi kaksi satuloitua hevosta.
+
+"Onko sisareni kylliksi vahva tekemään vaivalloisen ratsastusmatkan?"
+kysyi hän.
+
+"Minulla on aina voimia paeta vainoojiani", vastasi donna Rosario
+päättäväisesti.
+
+"Hyvä. Sisareni on rohkea. Pilliau on auttava häntä. Eteenpäin siis!"
+
+Päällikkö hyppäsi hevosen selkään, ja myöskin nuori tyttö istuutui
+kovalle epämukavalle satulalle. Molemmat kannustivat hevosiaan, ja nämä
+ikäänkuin lensivät eteenpäin. Kuitenkaan eivät niiden kaviot saattaneet
+aikaan pienintäkään ääntä. -- Curumilla oli nimittäin käärinyt niiden
+jalat lampaannahkoihin. Donna Rosario huokasi syvään; hän tunsi
+olevansa turvattu ja vapaa ystävänsä suojassa.
+
+He eivät ratsastaneet heti tielle, joka johti Valdiviaan, sillä he
+tiesivät, että siltä suunnalta heitä enimmin etsittäisiin. Sitävastoin
+ratsastivat he erästä mutkittelevaa polkua pitkin, joka vihdoin katosi
+metsään. Jos he ehtisivät sinne, olisivat he pelastetut. Yhä kauemmaksi
+ratsastivat pakolaiset istuen kumartuneina hevostensa selässä. Yö oli
+sametin pehmeä, mikä on ominaista kuumille seuduille. Välkkyvä puro
+juoksi hiljaisesti solisten tien vieressä, tuuli suhisi oksissa, kuului
+tuhansien näkymättömien hyönteisten surinaa... muuten vallitsi
+erämaassa lyijynraskas hiljaisuus. Donna Rosario ja Curumilla
+ratsastivat keskeytymättä eteenpäin. Molempien katseet olivat suunnatut
+metsää kohti, jonka ensimmäiset puunrungot näkyivät jo selvästi.
+
+Äkkiä kuului kaukaista hevosen hirnumista heidän takanaan.
+Puelka-päällikkö seisautti heti hevosensa ja kuunteli.
+
+"Me olemme hukassa", kuiskasi hän hetken kuluttua. "Viholliset ovat
+jäljillämme."
+
+"Mitä nyt teemme?" kysyi tyttö vavisten.
+
+Curumilla ei vastannut, hän mietti hetkisen. Sitten hyppäsi hän äkkiä
+hevosensa selästä, nosti donna Rosarion käsivarsilleen ja kantoi hänet
+kiireesti erään puun juurelle, jonka ympärillä kasvoi tiheästi
+kaktuspensaita.
+
+"Valkoinen neito ei saa jättää jälkiä takaa-ajajilleen", selitti hän.
+"Sisareni luottakoon Curumillaan, hän koettaa tehdä parhaansa
+pelastaakseen hänet. Tämä puunrunko on ontto, sisareni piiloutukoon sen
+sisään ja olkoon siellä hiljaa ja liikkumatta, kunnes minä palaan."
+
+"Jätättekö minut yksin?" kysyi Rosario pelästyneenä.
+
+"Kyllä, se on tarpeellista. Minä koetan johdattaa viholliset väärille
+jäljille. Se on ainoa keino, jonka avulla voimme pelastua. Jos sisareni
+ei tottele minua, jään minä hänen luokseen, mutta silloin en ole syypää
+hänen onnettomuuteensa."
+
+Tyttö taisteli itsensä kanssa. Välttämättömyys luottaa itseensä sai
+hänet vapisemaan pelosta. Mutta hän ymmärsi, että hänen täytyi nyt olla
+päättäväinen, jotteivät ne suuret ponnistukset, jotka tämä mies oli
+tehnyt hänen hyväkseen, menisi myttyyn. Intiaanin vaikea tehtävä vaati
+hänenkin tukeaan.
+
+"Jumala siunatkoon teitä, päällikkö, minä teen, kuten pyydätte."
+
+"Hyvä."
+
+Intiaani työnsi varovaisesti kaktuksenoksat ja köynnöskasvit syrjään,
+ja nyt tuli näkyviin aukko, jonka sisään ihminen mahtui. Donna Rosario
+ryömi sinne ja lausui kiitollisena jäähyväiset seuralaiselleen. Tämä
+antoi kaktusoksien ponnahtaa takaisin aukon eteen, heitti pitkän
+silmäyksen puunrunkoon nähdäkseen oliko kaikki kunnossa ja palasi
+hevosien luo. Sitten hän hyppäsi toisen hevosen selkään, otti toisen
+ohjakset käteensä, kannusti hevostansa ja ratsasti mutkitellen ja
+kiemurrellen noin kaksikymmentä minuuttia vauhtiaan vähentämättä.
+
+Kun hän vihdoin luuli olevansa kylliksi kaukana paikalta, mihin donna
+Rosario oli piiloutunut, astui hän alas satulasta, vapautti hevosten
+jalat lampaannahkoista ja ratsasti edelleen.
+
+Hetken kuluttua kuuli hän nelistävien hevosten kavioitten kopsetta
+takanaan. Alussa tuntuivat ne sangen kaukaisilta, mutta pian kajahtivat
+ne yhä selvemmin. Curumilla hymyili voitonriemuisena -- hänen juonensa
+oli onnistunut. Hän hoputti hevostaan yhä kovempaan neliin, heitti
+äkkiä keihäänsä pois ja liukui varovaisesti maahan hevosten juostessa
+täyttä vauhtia. Pian oli intiaani kätkeytynyt pensastoon. Nyt alkoi hän
+varovaisesti ryömiä sitä puuta kohti, johon tyttö oli piiloutunut. Hän
+oli vakuutettu siitä, etteivät takaa-ajajat seuratessaan vääriä jälkiä
+huomaisi erehdystä, ennenkuin se oli jo liian myöhäistä.
+
+Mutta Curumillan suunnitelmat menivät myttyyn. Takaa-ajoa johti itse
+Antinahuel, eikä hän viisaana ja kokeneena soturina mennytkään niin
+vähällä ansaan. Hän ymmärsi, että ainoa etu, joka pakolaisilla oli, oli
+etumatka, jonka he olivat voittaneet. Hän oli sentähden lähettänyt
+sotureja joka suunnalle ja käskenyt heitä kiiruhtamaan.
+
+Curumilla huomasi tämän ja hän palasi sangen alakuloisena donna
+Rosarion luo.
+
+"No?" kysyi tämä vapisevalla äänellä.
+
+"Curumillan ponnistukset ovat olleet turhat", vastasi päällikkö
+surullisena. "Pian saavat vainoojamme meidät kiinni."
+
+"Kuinka, onko kaikki toivo mennyttä?"
+
+"On. Antinahuel seuraa meitä suuren joukon kanssa. Heitä on yli
+viisikymmentä. He ovat ympäröineet meidät joka puolelta."
+
+"Oi Jumalani", ähki nuori tyttö, "mitä olen minä tehnyt, koska
+rankaiset minua tällä tavalla?"
+
+Curumilla heittäytyi huolettomasti maahan, pani aseensa vierelleen ja
+osoitti kaikessa stoalaista tyyneyttä, mikä on ominaista intiaanille,
+joka tietää, ettei hän voi välttää uhkaavaa vaaraa. Lähestyvien
+hevosten kavioitten kopse kuului jo sangen selvästi. Vielä noin
+viisitoista minuuttia, ja kaikki olisi lopussa.
+
+"Sisareni valmistautukoon!" sanoi Curumilla kylmästi. "Antinahuel
+lähestyy."
+
+Nuori tyttö vapisi kuullessaan nämä sanat, mutta ajatellessaan
+toverinsa onnetonta tilaa täyttyi hänen sydämensä säälistä.
+
+"Minkätähden koetitte pelastaa minut", sanoi hän huoaten.
+
+"Valkoinen neito on valkoisten veljieni sisar -- minä uhraan henkeni
+hänen tähtensä."
+
+"Te ette saa kuolla, päällikkö, minä en tahdo sitä."
+
+"Minkätähden? Curumilla ei pelkää kidutuksia. Sisareni saa nähdä,
+kuinka päällikkö kuolee."
+
+"Tahdotteko tehdä minut vielä onnettomammaksi?" sanoi Rosario lempeällä
+sulosointuisella äänellään suunnaten nuhtelevan katseen päällikköön.
+"Tapetaanko teidät todellakin, jos teidät löydetään minun luotani?"
+
+"Kyllä", vastasi intiaani kylmästi.
+
+"Ja kuka antaisi silloin tiedon ystävilleni kohtalostani? Kuka kertoisi
+heille, missä minä olen? Jos te kuolette, niin kuka vapauttaisi minut
+vihollisteni käsistä?" Puelka mietti. "Pelastakaa itsenne, Curumilla,
+jos se on vain mahdollista -- pelastakaa itsenne minun tähteni!
+Kiiruhtakaa pois täältä."
+
+"Haluaako sisareni sitä?"
+
+"Minä vaadin sitä."
+
+"Hyvä. Valkoinen tyttö on oikeassa, Curumilla voi tehdä vielä paljon
+hänen hyväkseen -- hän on jäävä eloon. Sisareni älköön olko
+epätoivoinen, pian saa hän taas kuulla ystävistään."
+
+Samassa kuului lähestyvien hevosten kavioitten kopse niin selvästi,
+että Rosario lysähti pelästyneenä kokoon. Päällikkö kokosi kiireesti
+aseensa ja kehoitettuaan häntä vielä kerran pysymään rohkeana hän
+sukelsi korkeaan ruohostaan ja katosi.
+
+Muutamien minuuttien kuluttua joutui nuori tyttö jälleen Antinahuelin
+valtaan.
+
+
+
+
+XIV. MURSKAUTUNEITA TOIVEITA.
+
+
+Kuten Trangoil Lanec oli ennustanutkin, parani kreivi Ludvig sangen
+nopeasti, sillä hänen haavansa eivät olleet vaaralliset, vaikka ne
+olivatkin syvät. Mutta enemmän kuin oma tilansa huolestutti Ludvigia
+suojattinsa kohtalo, ja hän olisi mielellään noussut vuoteestaan
+rientääkseen hänen avukseen, ellei don Tadeo olisi pidättänyt häntä.
+
+Tämä ponteva mies ajatteli oman surunsa ohella muittenkin tuskia.
+Melkein koko kapinan jälkeisen yön hän järjesteli Valdivian oloja,
+kunnes järjestys oli palautunut. Se olikin onneksi hänelle, sillä mitä
+enemmän hän kiinnitti huomiotaan muihin asioihin, sitä vähemmän tuli
+hän ajatelleeksi suruaan.
+
+Seuraavana päivänä keskusteli hän don Ramirezin kanssa. Tämä
+pelkurimainen ja periaatteeton mies oli Tadeon voiton jälkeen kokonaan
+muuttanut mielipiteitään ja parjasi nyt minkä saattoi vangittua
+kenraali Bustamenteä. Mustan Sydämen johtaja hymyili halveksivasti, kun
+hän huomasi, että don Ramirez sankari oli sangen innostunut uuteen
+asiaan ja tarjoutui kaikkeen, joka hyödytti sitä. Kuitenkin piti don
+Tadeo häntä vankina, jota hän tilaisuuden sattuessa saattoi käyttää
+hyväkseen.
+
+Trangoil Lanecista, Curumillasta ja Valentinista ei ollut tullut mitään
+tietoja, ja luultiin jo, että heidän tehtävänsä oli epäonnistunut.
+Joanin tulon jälkeen saivat asiaan innostuneet jälleen uutta toivoa.
+Hän kertoi, että Curumilla oli Rosarion jäljillä ja seurasi häntä
+varovaisesti. Voitiin siis toivoa tytön pelastusta.
+
+"Mutta mistä johtuu, että päällikkö on lähettänyt teidät luoksemme?"
+kysyi don Tadeo kuunneltuaan tarkkaavaisena ja iloisena intiaanin
+kertomusta.
+
+"Curumilla on ulmen", vastasi tämä yksinkertaisesti. "Hän on
+urhoollinen ja jalo. Joan ryösti valkoisen neitosen. Curumillalla oli
+oikeus tappaa hänet, mutta hän teki hänet ystäväkseen."
+
+"Siinä hän teki oikein!" sanoi don Tadeo lämpimästi ja puristi
+intiaanin kättä. "Puhukaa, tahdotteko tulla uskotukseni?"
+
+"Joanilla on vain yksi sydän ja sielu -- molemmat kuuluvat Curumillan
+ystäville."
+
+Kokenut sotilas nyökkäsi tyytyväisenä. Kuulemansa uutiset olivat kuin
+valonsäde epätoivon pimeydessä. Nyt saattoi hän kevyemmällä sydämellä
+työskennellä isänmaansa hyväksi.
+
+Kaksi päivää myöhemmin tapaamme hänet eräästä salaisesta neuvottelusta
+ystäviensä ja uskottujensa don Gregorio Peraltan ja Ludvigin, kanssa.
+Hän oli taas kyvykäs ajatteleva ihminen, joka laatii uusia
+suunnitelmia. Antinahuelin viekas oletus kävisi nyt toteen.
+
+"Vihdoinkin olemme kansan avulla pelastaneet isänmaan vapauden",
+huomautti don Tadeo muun muassa, "don Pancho Bustamente on kukistettu,
+hänen kunnianhimoiset suunnitelmansa ovat menneet myttyyn ja rauha
+vallitsee taas. Meidän ei pidä kuitenkaan heittäytyä toimettomiksi,
+sillä se, joka tänään on palvelija, voi olla herra huomenna. Tämän
+Bustamenten, isänmaan suurimman vihollisen, täytyy kuolla!"
+
+"Hyvä!" sanoi don Gregorio nyökäten myöntävästi. "Se on minunkin
+mielipiteeni. Minä aion jo tänä päivänä ryhtyä tarpeellisiin
+toimenpiteisiin..."
+
+"Miksi?" kysyi toinen. "Valdiviassa ei Bustamenteä voi tuomita. Täällä
+on järjestys jo palautettu, Santiagossa kiehuu kapina vielä!"
+
+"Ah, te tarkoitatte...?"
+
+"Siellä missä don Tadeo de Leon tuomittiin, siellä täytyy kenraali
+Bustamentenkin kukistua. Plaza Mayor sopii hänen rangaistuspaikakseen",
+vastasi puolueenjohtaja synkästi hymyillen. "Koko Santiago on kuuleva
+hänen tuomionsa."
+
+"Hän saakoon, minkä hän ansaitsee", myönsi Ludvig. "Mutta minun
+mielipiteeni on, että tuomio on pantava toimeen niin nopeasti kuin
+mahdollista."
+
+"Olette oikeassa, ystäväni. Tästä syystä annan suuren vartijajoukon
+viedä vangin Santiagoon."
+
+"Entäs me?"
+
+"Me seuraamme Bustamenteä."
+
+"Minä luulen, etteivät ystävämme haavat salli sitä", sanoi Gregorio
+miettiväisenä.
+
+"Lorua!" huudahti nuori mies. "Mitä ihminen tahtoo, sen hän voi tehdä.
+Minä seuraan teitä, teidän ei tarvitse olla huolissanne minun tähteni."
+
+Don Tadeo aikoi jatkaa selityksiään, mutta samassa astui huoneeseen
+mies, jonka nähdessään kaikki nousivat pelästyneinä ylös.
+
+"Curumilla."
+
+Se oli todellakin puelka-päällikkö mitä kurjimmassa tilassa. Kädet ja
+jalat olivat veriset, vaatteet repaleina. Saattoi heti nähdä, että hän
+oli kulkenut sangen nopeasti pitkän matkan. Kuitenkaan ei hän
+osoittanut mitään väsymyksen merkkejä, vaan tervehti heitä kohteliaasti
+ja nosti sitten rauhallisesti odottaen kätensä rinnalleen.
+
+Kukaan ei tahtonut tehdä ensimmäistä kysymystä, sillä kaikki näkivät
+heti, että Curumilla toi huonoja uutisia. Vihdoin katkaisi don Tadeo
+hiljaisuuden sanoen: "Te olette yksin, kuten näen -- se saattaa minut
+pelkäämään pahinta. Mistä tulette, päällikkö?"
+
+"San Miquelin kylästä", vastasi intiaani alakuloisena.
+
+"No niin, jos te olette kertaakaan levähtämättä kulkenut tämän pitkän
+matkan, niin täytyy teidän olla sangen väsynyt. Juokaa tämä pikari
+tulivettä, Curumilla -- se tekee kielenne liikkuvaisemmaksi."
+
+Intiaanin silmät paloivat. Hän tyhjensi ojennetun lasin yhdellä
+siemauksella.
+
+"Valkoinen tyttö on vankina. Curumilla ei voinut pelastaa häntä", sanoi
+hän heti senjälkeen.
+
+"Se ei ollut teidän vikanne, siitä olen vakuutettu. Mutta sanokaa
+minulle, Jumalan nimessä, kenen kanssa olemme tekemisissä."
+
+"Valkoinen sisareni on Antinahuelin käsissä."
+
+"Kuinka?" huudahti don Tadeo kauhistuneena. "Taivas meitä auttakoon!"
+
+Myöskin don Peralta ja Ludvig nousivat pelästyneinä ylös kuullessaan
+tämän nimen ja levottomuus kuvastui heidän kasvoiltaan.
+
+"Siitä asti kun näin tämän veijarin, en ole ollenkaan luottanut
+häneen", sanoi ranskalainen, "ja luulen, että me tästä lähtien
+useammin, kuin haluamme, huomaamme tämän epäilyksen olevan oikean."
+
+"Valitettavasti olette oikeassa, don Louis", sanoi Tadeo huoaten. "Minä
+kiroan kohtaloa, joka johdatti Antinahuelin tielleni. Hän on paljon
+mahtavampi kuin Bustamente, sentähden koetin solmia liittoa hänen
+kanssaan. Sitäpaitsi... ah, minä en voi enää ajatella sitä!"
+
+"Minkätähden on valkoihoisten Suuri Kotka epätoivoinen? Eikö hänellä
+ole ystäviä, jotka uhraavat kaikkensa hänen puolestaan?"
+
+"Kiitos. Curumilla, minä tiedän, ettette hylkää minua. Mutta te ette
+ole varmaankaan vielä lopettanut -- onko teillä muita uutisia
+kerrottavana minulle?"
+
+"Punanahat ovat kaivaneet sotakirveen maasta. He aikovat kukistaa
+valkoihoiset. Araukani-päälliköt ovat pitäneet sotaneuvottelua ja
+antaneet Toquinillensa rajattoman vallan."
+
+"Kuka on pannut alkuun tämän uskaliaan pelin meitä vastaan?"
+
+"Antinahuel!"
+
+"Aina sama punainen roisto", sanoi don Tadeo purren hammasta. "Nyt
+vasta huomaan, että hän pelaa kaksoispeliä eikä kammo rikkomasta
+pyhimpiä valojansa. Kenties saan pian tilaisuuden kostaa verisesti
+hänelle."
+
+"Antinahuel on viekas ja vahva", sanoi Curumilla. "Ei ole salaisuuksia,
+joita hän ei tiedä, hän tietää myös kaikki, mitä tapahtuu täällä."
+
+"Se tahtoo sanoa?..." kysyi don Peralta jännittyneenä.
+
+"Hän tietää, että Suuri Kotka aikoo viedä valkoihoisten Toquinin
+Santiagoon."
+
+Tadeo ja hänen seuralaisensa tuijottivat puhujaan aivankuin olisivat
+nähneet kummituksen.
+
+"Carai, alan luulla, että hän on liitossa paholaisten kanssa. Kuinka
+hän ja kuinka te olette saanut tietää kaiken tämän?" sanoi don Tadeo
+vihdoin.
+
+"Curumilla on kuunnellut päällikköjen sotaneuvottelua. Minä toistan:
+Antinahuel on viekas, hän tuntee sekä oman että vihollistensa sydämet.
+Hän tietää, että valkoihoisten Suuri Kotka on kulkeva del Rio See
+rotkon ohi. Siihen perustuu myös hänen suunnitelmansa."
+
+"Se veijari aikoo kai hyökätä takaapäin kimppuumme?"
+
+Päällikkö nyökkäsi.
+
+"Mutta mitä me teemme?" huudahti Ludvig. "Sen kirotun paikan ohi täytyy
+meidän todellakin kulkea, jollemme tahdo luopua suunnitelmistamme."
+
+"Me joudumme aina pulasta toiseen!" mutisi don Tadeo. "Puhukaa,
+Curumilla, tiedättekö mitään neuvoa?"
+
+Päällikkö hymyili. "Tahtooko isäni antaa minun toimia?" kysyi hän.
+
+"Aivan varmaan! Minä luotan teihin, sillä tiedän, että te olette
+oivallinen sotilas ja kyvykäs mies."
+
+Täynnä toivoa tarkastelivat kaikki ulmenia.
+
+"Hyvä, minä sitoudun tekemään Antinahuelin suunnitelmat tyhjiksi ja
+ehkä samalla voin pelastaa valkoisen tytön."
+
+"Caspita, olisikohan se mahdollista?"
+
+"Curumilla pitää varansa... kaikki riippuu asianhaaroista. Veljeni
+kuunnelkoot!"
+
+Nyt keksi päällikkö suunnitelman, joka voitti yleisen suosion, sillä
+oli suuria toiveita sen onnistumisesta. Millä tavalla se pantiin
+toimeen, saamme heti nähdä.
+
+
+
+
+XV. DEL RIO SEE ROTKOLLA.
+
+
+Meksikolainen maakunta, jota ei kauneutensa puolesta voi verrata
+mihinkään seutuun Euroopassa, on laadultaan sangen suuremmoinen ja
+majesteetillinen. Chilen alue ja etenkin se osa sitä, joka tähän aikaan
+kuului araukaneille, ei tee pienintäkään poikkeusta siitä; se on
+vuoririkkaimpia seutuja koko maapallolla. Lukuisista tulivuorista ovat
+muutamat sangen korkeita, ja ne ovat vitsauksena maalle, sillä joka
+vuosi joutuu yksi tai useampia lähellä olevista kaupungeista
+maanjäristyksen uhriksi.
+
+Noin kymmenen peninkulman päässä San Miquelin kylästä kohoaa maa äkkiä
+ja muodostaa mahtavan graniittimuurin, jonka huipulla kasvaa tiheästi
+honkia ja katajia. Tähän muuriin on luonto tehnyt noin viisitoista
+jalkaa leveän käytävän. Tämä käytävä on noin 15000 jalan pituinen ja se
+muodostaa joukon kiemurtelevia ja hämmentäviä sokkeloita, jotka
+lukuisin mutkin näyttävät kaikki vihdoin johtavan takaisin
+päivänvaloon. Molemmilla puolilla tätä paikkaa tarjoavat metsä ja
+tiheät pensaskasvit valloittamattomia turvapaikkoja sille, joka tahtoo
+niitä puolustaa. Paikkaa nimitetään "del Rio See" rotkoksi, nimi, joka
+esiintyy usein Amerikassa ja merkitsee oikeastaan 'kuivunutta
+kalliojokea.
+
+Kolme päivää Curumillan tulon jälkeen ystäviensä luo, tarjosi tämä
+paikka mahtavan näyn. Puoleksi piiloutuneina harmaaseen huntuunsa
+alkoivat yön varjot jo kadota, ja sen vaipasta tunkeutuivat puut ja
+kallionhuiput esiin. Samalla nousi aurinko taivaanrannalle, ja
+korkealla ilmassa parveili suurin joukoin huutavia korppikotkia, jotka
+yksitoikkoisilla kimeillä kirkahduksillansa häiritsivät seudun
+salaperäistä hiljaisuutta.
+
+Mutta tämä hiljaisuus oli vain raivoisan myrskyn edeltäjä. Näkyvissä
+olevat rotkot ja kuilut olivat täynnä väkeä. Antinahuel oli jo tullut
+paikalle saatuaan vakoojiltansa tiedon vihollisen salaisesta lähdöstä.
+Hän aikoi yllättää heidät. Kuten tottunut sotapäällikkö oli Toquin
+asettunut sotureineen kuivuneen kallionjoen yläpuolelle, erään rotkon
+molemmille puolille. Apo-Ulmen, Musta Hirvi, oli tuhannen sotilaan
+kanssa asettunut kukkulalle aikomuksessa vierittää kivilohkareita
+chileläisten päälle, kun nämä lähestyisivät rotkoa.
+
+Chileläiset olivat lähteneet liikkeelle heti auringonnousun jälkeen. He
+muodostivat noin viidensadan sotilaan suuruisen joukon, jonka keskellä
+ratsasti kenraali Bustamente aseetonna. Tämän joukkueen edessä kulki
+toinen joukko, näennäisesti intiaaneja -- mutta vain näennäisesti,
+sillä todellisuudessa olivat hekin valepukuisia chileläisiä sotilaita.
+Näitä vääriä intiaaneja johti Joan, joka ratsasti joukkueen etunenässä,
+tarkaten näennäisesti huoletonna korkeaa ruohostoa ympärillään. Kun
+jälkimmäinen joukkue pysähtyi vähän matkan päähän kuivuneesta
+joenuomasta, ratsasti edellinen yhä eteenpäin ja katosi vihdoin rotkon
+ensimmäisiin sokkeloihin. Tätä olivat varmaankin muut odottaneet, sillä
+tuskin olivat viimeiset sotilaat kadonneet näkyvistä, kun myöskin he
+lähtivät hitaasti ja varovaisesti liikkeelle. Neljä ratsastajaa Tadeo
+de Leon, don Gregorio Peralta, Curumilla ja kreivi Ludvig jäivät
+kuitenkin hiukan jälelle muista.
+
+"Te ette siis tahdo ottaa muita mukaanne?" kysyi Peralta intiaanilta.
+
+"En, meitä on kylliksi", vastasi Curumilla viitaten seuralaisiinsa. "On
+tarpeellista, että veljeni jää soturiensa luo, sillä nämä tarvitsevat
+varmaa kättä johtamaan heitä. Vaaran hetkellä rohkaisee hän heitä
+urhoollisuudellaan."
+
+"Siitä voitte olla varma. No, entä merkkinne?"
+
+"Valkoinen veljeni älköön hyökätkö rotkolle, ennenkuin hän näkee tulen
+Corcovadon huipulla!"
+
+"Hyvä! Se on siis sovittu. Voikaa hyvin ja onnistukaa!"
+
+"Onnistukaa tekin", toistivat Ludvig ja Tadeo.
+
+Sitten nelisti don Peralta sotilaittensa luo. Don Tadeo ja Ludvig
+seurasivat Curumillaa vuorelle. Puolen tunnin kuluttua saapuivat he
+eräänlaiselle penkereelle, joka oli vain muutaman sylen laajuinen.
+Siellä pysähytti Curumilla ratsunsa.
+
+"Alas satulasta!" komensi hän. "Eläimistä ei ole meille enää mitään
+hyötyä, meidän täytyy viedä ne johonkin turvapaikkaan, josta voimme
+ottaa ne taas haltuumme... jos tulemme takaisin", jatkoi hän.
+
+"Halloo, päällikkö, onko teillä niin huonot toiveet yrityksestämme?"
+kysyi Ludvig.
+
+Ulmen ei vastannut heti.
+
+"Curumilla pelkää aina pahinta", sanoi hän hetken kuluttua. "Kaikki voi
+käydä aivan päinvastoin, kuin mitä olettaa. Veljelläni oli oikeus kysyä
+sitä, sillä hän on nuori ja kuumaverinen."
+
+"Paljon kiitoksia!" sanoi ranskalainen nauraen. "On mahdotonta sanoa
+kohteliaammalla tavalla ystävälleen, että hän on mieletön!"
+
+Nuo kolme miestä laskeutuivat nyt hevostensa selästä, ottivat niiden
+suitset käsiinsä ja kiipesivät yhä korkeammalle. Vihdoin saapuivat he
+suurin ponnistuksin eräälle luolalle, jonne he jättivät hevosensa.
+Asetettuaan rehua niiden eteen, sulkivat he luolan suun suurilla
+kivillä jättäen ainoastaan kapean aukon, josta pääsi ilmaa ja valoa
+luolaan. Sitten heittivät he kiväärit olalleen ja alkoivat taas kiivetä
+jyrkkää kallionrinnettä myöten. Don Tadeo ja kreivi Ludvig läähättivät
+jo ponnistuksista ja väsymyksestä, mutta heidän kummastuksekseen
+kiipesi Curumilla yhtä nopeasti ja kevyesti kuin ennenkin. Siten kului
+puolituntinen.
+
+"Tänne jäämme", sanoi päällikkö vihdoin ja pysähtyi.
+
+Miehet olivat saapuneet jyrkälle kukkulalle, jonka huipulta he näkivät
+rikkaan ja loistavan maiseman. Ihmisiä ei kyllä vielä näkynyt; vain
+erämaan hiljainen majesteetillinen yksinäisyys vallitsi alhaalla.
+Hiukan vasemmalla näkyi kaksi tomupilveä, molemmat ratsujoukot, ja
+sangen kaukana taivaanrannalla meri, joka mustana linjana yhtyi
+taivaaseen.
+
+"Miksi sanotaan tätä paikkaa?" kysyi Ludvig uteliaana.
+
+"Tämä on vuorenkukkula, jota valkoihoiset nimittävät Corcovadoksi!"
+vastasi päällikkö. "Tänne sytytämme kohta merkkitulen."
+
+Nopeasti koottiin nyt kuivia risuja ja niistä rakennettiin mahtava
+nuotio kallion näkyväisimmälle paikalle.
+
+"No niin", sanoi Curumilla sitten, "veljeni pysykööt nyt täällä ja
+levätkööt hetkisen. Tulen pian takaisin."
+
+Näin sanoen liukui hän alas jyrkännettä myöten ja katosi
+silmänräpäyksessä puiden ja pensaiden väliin.
+
+Sillaikaa oli Joanin osasto vähitellen lähestynyt paikkaa. Antinahuel,
+joka oli jo kauan aikaa tarkkaavaisesti tähystellyt heitä, ei
+viekkaudestaan huolimatta aavistanut ansaa. Joanin läsnäolo antoi
+hänelle uutta toivoa ja hän oli vakuutettu siitä, etteivät chileläiset
+tietäneet mitään ansasta, johon he syöksyisivät. Hän tahtoi myös saada
+valaistusta Joanin äkilliseen ilmestymiseen. Intiaani oli siis tuskin
+ratsastanut ahtaaseen paikkaan, kun Antinahuel astui esiin
+piilopaikastaan ja lähestyi häntä.
+
+Joan vapisi tahdottomasti nähdessään pelätyn päällikön, mutta hänen
+ilmeensä oli rauhallinen.
+
+"Poikani tulee sangen myöhään", sanoi Antinahuel väijyvin katsein.
+
+"Antinahuel antakoon minulle anteeksi! Sain vasta aamulla tiedon, ja
+minun kyläni sijaitsee kaukana täältä."
+
+"Hyvä, poikani on aina tervetullut. Seuraako Joan vielä valkoista
+naista, jota hän rakastaa?"
+
+"Isäni erehtyy!" vastasi intiaani varmasti. "Joanilla on vaimo ja
+lapsia, hän vihaa valkoista väriä!"
+
+"Onko poikani koskaan kuullut puhuttavan Myskirotta nimisestä
+soturista?"
+
+"Kyllä, sehän oli sama, jolle minun täytyi jättää valkoinen neitonen."
+
+"Täytyi? Tuliko poikani siis pakoitetuksi siihen?"
+
+Suuri jännitys kuvastui Suurtoquinin kasvoilla. Toinen pudisti
+voimakkaasti päätään.
+
+"Isäni on mahtava ja viisas, kuu ja tähdet kertoelevat hänen
+kunniastaan. Mutta hän erehtyy. Kuka voisi pakoittaa Joania? Kun häntä
+loukataan, kostaa hän keihäällänsä! Antinahuel on käskenyt, Joan on
+totellut!"
+
+"Myskirotta on petturi!" sanoi Toquin. "Antinahuel janoaa hänen
+vertansa." Hän aikoi jatkaa, mutta saikin äkkiä jotakin toista
+ajattelemista ja kysyi: "Kuinka monta keihästä pojallani on mukanaan?"
+
+"Tuhat."
+
+Kuten huomataan, ilmoitti Joan kaksinkertaisena soturiensa luvun
+seuraten Curumillan kehoituksia. Antinahuel oli tyytyväinen. Sangen
+ystävällisesti jatkoi hän: "Onko Joan nähnyt espanjalaisia? Ovatko he
+kaukana?"
+
+"Ei, he lähestyvät. Tunnin kuluttua he ovat täällä."
+
+"Silloin ei ole silmänräpäystäkään kadotettavana. Poikani asettautukoot
+molemmille puolille joenuomaa -- lähelle palanutta kaktuspensaikkoa."
+
+Antinahuel katosi taas ja Joan läksi liikkeelle sotureineen.
+Varovaisuus oli tarpeen, sillä hän tiesi sangen hyvin, että hänen
+joukkuettansa tarkasteli tällä hetkellä noin puolitoistatuhatta
+vakoojaa, jotka millä hetkellä hyvänsä voisivat tuhota hänet. Hän
+seurasi siis täsmällisesti Toquinin käskyjä ja asettui väijyksiin
+mainitulle paikalle, jossa hän oli myös suojassa vakoojien katseilta.
+
+Tätä oli Curumilla odottanutkin. Hän meni valepukuisten chileläisten
+luo ja hänen merkistään alkoivat nämä kiivetä ylös jyrkännettä myöten.
+Ulmen jakoi heidät kahteen osastoon, toinen asettui Mustan Hirven
+joukkueen yläpuolelle, toinen -- noin sadan miehen suuruinen -- asettui
+eräälle vuorenrinteelle hyökätäkseen hädän hetkellä vihollisen kimppuun
+sivulta päin. Näiden valmistuksien perästä palasi Curumilla
+seuralaistensa luo, jotka odottivat häntä Corcovadon kukkulalla.
+
+"Kaikki on selvää", sanoi hän lyhyesti. "Valkonaamat voivat jo hyökätä
+paikalle. Me sytytämme nyt tulen ja lähdemme sitten etsimään valkoista
+neitoa."
+
+Nuotio sytytettiin, se paloi hyvin, ja päällikkö silmäili
+seuralaisineen laaksoa odottaen merkin seurauksia.
+
+"Hyvä", huomautti Curumilla, "he ovat huomanneet merkin ja lähtevät
+heti liikkeelle."
+
+Nopeasti astelivat miehet nyt äärettömään aarniometsään, joka peitti
+vuorenrinnettä, jättäen jälkeensä ainoastaan leimuavan valotornin,
+murhan ja hävityksen merkin.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Samassa silmänräpäyksessä, kun tulipatsas kohosi Corcovadon huipulle,
+tunkeutui chileläinen joukko don Peraltan johtamana rotkolle. Johtaja
+ei salannut tilansa vaikeuksia itseltään, hän tiesi, että hän meni
+suunnatonta vaaraa kohti ja huolehti sen tähden myöskin siitä, että
+kaikki olivat hyvin valmistuneita. Ainoa, jolla ei ollut vielä
+aavistustakaan siitä, mitä tulisi tapahtumaan, oli don Ramirez, ja kun
+Peralta muutamin sanoin selitti hänelle tilanteen, tuli hän aivan
+epätoivoiseksi.
+
+"Mutta tämähän on peloittava ansa!" kirkui hän kerran toisensa jälkeen.
+
+"Ansako!" sanoi toinen nauraen. "Meidän täytyy taistella kunnollisesti,
+muuten takerrumme siihen. Te saatte tilaisuuden näyttää sankariuttanne,
+ystävä Ramirez!"
+
+"Caramba, minä en tahdo pistää päätäni tähän ketunpyydykseen!" ulvoi
+don Ramirez. "En ole sotilas, enkä ole siis innostunut tällaisiin
+asioihin."
+
+"Silloinhan otatte asian paljon totisemmalta kannalta, ja siitä tulee
+olemaan kaksinkertaisesti hyötyä meille."
+
+Senaattori ei vastannut, sydän kohosi kurkkuun, ja hän luuli jo
+pyörtyvänsä. Äänekäs sotahuuto useista sadoista kurkuista sai hänet
+jälleen tuntoihinsa. Hälinä ja melu, joka tunkeutui äkkiä laaksoista ja
+kukkuloilta, sai vuoret jyrisemään. Hyökkäys seurasi sitä. Osa
+piiloutuneista intiaaneista syöksyi chileläisiä vastaan, toinen
+hyökkäsi heidän selkäänsä. Molemmilta puolilta putosi kivilohkareita
+heidän päällensä.
+
+Äkkinäinen kuulasade, joka kohdistui Mustan Hirven sotureihin ja sille
+paikalle, jota nämä pitivät hallussaan, sai hänet peräytymään.
+Aivankuin kummitukset astuivat vale-intiaanit alas kukkuloilta päästäen
+sotahuudon: "Chile! Chile!" joka hämmästytti suuresti araukaneja.
+
+"Meitä on petetty", ärjyi Antinahuel. "Tappakaa! Tappakaa!"
+
+Rotkolla ja vuoren molemmilla puolilla alkoi peloittava taistelu.
+Paikka oli täynnä sotureita, jotka tunkeutuivat eteenpäin, vetäytyivät
+taaksepäin, ja tunkeutuivat taas eteenpäin. Raivoten ja tuskasta
+huutaen syöksivät villit toisiansa alas. Ryskien putoili kukkuloilta
+taistelevia ja murskaantuneita ystäviä ja vihollisia syvyyksiin. Kuin
+aallot myrskyssä liikkui taistelevien joukko eteen- ja takaisinpäin.
+Taistelu oli jo täydessä käynnissä. Antinahuel, joka seisoi molempien
+taistelevien joukkojen välissä, juoksenteli sinne tänne kuin tiikeri,
+löi kaikki esteet maahan ja johdatti samalla miehensä uuteen
+hyökkäykseen. Siitä huolimatta näkyi hän joutuvan tappiolle ja koetti
+turhaan rikkoa vihollismuuria, joka ympäröi häntä.
+
+Toquin kuohui vihasta ja raivosta. Hän neuvotteli hetkisen itsekseen,
+ilmoitti muutamalla merkillä Mustalle Hirvelle suunnitelmistaan ja
+syöksyi sitten raskasta sotakirvestään heiluttaen keskelle
+vihollisjoukkoa. Musta Hirvi seurasi hänen esimerkkiään ja raivosta
+puolihullujen araukanien onnistui todellakin murtaa ketju, joka ympäröi
+heitä. Luultavasti halkaisivat he myöskin Joanin ratsujoukon rintaman,
+joka oli jäänyt hiukan taaemmaksi kuin toinen joukko tehdäkseen
+intiaanien puuhat tyhjiksi, mutta tästä seurasi taas uusi verilöyly,
+joka tuskin muutti tilannetta. Tätä tilaisuutta käytti hyväkseen don
+Bustamente, joka tähän asti oli pysynyt kokonaan välinpitämättömänä.
+Salaman nopeudella tempasi hän sapelin erään miehen kädestä, löi
+muutamia lähinnä seisovia sotilaita kuoliaaksi, kannusti hevosensa
+nopeaan neliin ja oli pian kaukana taistelupaikalta.
+
+Chileläisten ponnistukset koettaa vangita pakolainen olivat aivan
+turhat. Tunkeutuen araukani-sotilaiden joukkoon otti hän osaa yleiseen
+pakoon. Antinahuelin käskystä olivat intiaanit jakautuneet molemmille
+puolille paikkaa ja kiipesivät nyt kallioille kuulasateen seuraamana.
+Vaikka he kärsivätkin tässä suuria vahinkoja, onnistuivat he kuitenkin
+suunnitelmissaan ja olivat jo kymmenen minuutin kuluttua kadonneet
+vihollistensa näkyvistä.
+
+Näin loppui taistelu. Kaatuneiden lukumäärä oli molemmin puolin sangen
+suuri. Niiden joukossa oli monta huomattavaa johtajaa. Myöskin Joan
+puuttui.
+
+Don Gregorio Peralta oli epätoivoissaan Bustamenten paon johdosta.
+Siitä voisi olla tuhoisia seurauksia maalle. Hän päätti heti ryhtyä
+tarpeellisiin toimenpiteisiin, joihin hän oli don Tadeolta saanut
+rajattoman vallan. Santiagon matka meni nyt myttyyn, sillä se oli
+kenraalin paon jälkeen hyödytön, jota vastoin Valdiviaan palaaminen oli
+taas sangen tarpeellista, ettei kaupunki ja koko maakunta häiriytyisi
+huonoista tiedoista, jotka leviäisivät nyt kaikkialle.
+
+Ikävimmin koski tämä päätös don Ramireziin. Hän olisi tahtonut vetäytyä
+maakartanoonsa Santiagoon kummastuttaakseen siellä ystäviänsä ja
+tuttaviansa kertomuksilla sankariudestaan. Tämä halu ei tullut
+kuitenkaan täytetyksi.
+
+
+
+
+XVI. LINNOITUS JA ANSA.
+
+
+Ennenkuin taistelu oli alkanut, olivat Curumilla ja hänen seuralaisensa
+astuneet alas Corcovadon kukkulalta. Joskin kiipeäminen oli vaikeata,
+niin oli alastulo vielä pahempaa. Kivenlohkareet, jotka törröttivät
+heidän edessään ja tiheät pensaikot, jotka sulkivat heiltä tien,
+vaikeuttivat heidän kulkuaan joka askeleella. Usein luulivat he
+astuvansa maahan, mutta huomasivatkin myöhemmin kauhistuksekseen, että
+se, mitä he olivat pitäneet maana, olikin tiheästi toisiinsa
+kietoutuneita kasveja. Tämä piinallinen ja vaikea kulku kysyi paljon
+aikaa, mutta vihdoin saapuivat he luolalle, jonne he olivat
+piiloittaneet hevosensa.
+
+Nyt lepäsivät he hiukan, sitten satuloivat he hevosensa ja nousivat
+niiden selkään. Kauan aikaa oli jo kuulunut kovaa laukausten vaihtoa,
+joka joka hetki kiihtyi ja johon yhtyi peloittavaa ulvontaa. Yhä yltyi
+taistelun melu. Silloin tällöin sattuivat kuulat ympärillä oleviin
+puihin. He ratsastivat eteenpäin varomatta monia esteitä, joita oli
+heidän tiellään ja välittämättä alituisesta vaarasta pudota
+peloittavaan syvyyteen. Metsä tuli nyt harvemmaksi, ja he pysähtyivät
+vihdoin korkealle paikalle, josta Santiagokin häämöitti. Se oli
+eräänlaatuinen linnoitus, joka oli rakennettu toisiensa päälle
+kasatuista kivilohkareista. Nämä muodostivat jonkunlaisen tornin, joka
+oli noin kolmenkymmenen jalan korkuinen. Tornin huippuun ei voinut
+päästä käyttämättä sekä käsiään että jalkojaan. Se oli täydellisesti
+eristetty jyrkästä vuorenrinteestä. Sanalla sanoen, se oli linnoitus,
+jonka huipulla saattoi hädän hetkellä puolustautua suurta
+vihollisjoukkoa vastaan.
+
+Curumilla riisui hevoset ja ajoi ne metsään vakuutettuna siitä, että
+hän löytäisi ne sieltä tarvittaessa. He aikoivat juuri kiivetä
+kiviröykkiölle, kun pensas jakautui äkkiä kahtia ja punainen olento
+tunkeutui siitä esiin. Valkoihoiset päästivät heti kummastuksen huudon
+ja tarttuivat tahdottomasti pyssyihinsä. Ainoastaan Curumilla säilytti
+tyyneytensä ja nyökkäsi tyytyväisenä tulijalle.
+
+"Hyvä", sanoi hän yksinkertaisesti. "Veljeni on uskollinen, olen
+odottanut häntä."
+
+Joan, sillä hän se oli, ei vastannut, vaan osoitti veistään, joka oli
+punainen verestä. Seuraten toisten esimerkkiä kiipesi hänkin kalliota
+pitkin ylös ja saapui pian sen huipulle. Kalliokeko päättyi
+kahdenkymmenen neliöjalan laajuiseen syvennykseen, ja sen kummallinen
+vallitus tarjosi huomattavan turvapaikan. Kun nuo neljä miestä olivat
+rakentaneet itsellensä rintavarustuksen, ilmoitti Joan lyhyesti
+uutisensa. Tieto Bustamenten paosta kohtasi heitä kuin salama.
+Kiväärien rätinä ja kirkuna oli tullut yhä kovemmaksi ja
+intiaanijoukkoja ratsasti nyt hurjassa sekasorrossa paikan ohi. Äkkiä
+tuli esiin joukko chileläisiä ratsumiehiä, jotka seurasivat erästä
+kookasta intiaaniratsastajaa. Häntä ympäröi joukko epätoivoisia
+sotureja, jotka päästivät villejä sotahuutoja ja heiluttivat
+kirveitään.
+
+"Antinahuel! Antinahuel!" kirkaisivat don Tadeo ja Ludvig yht'aikaa ja
+ojensivat pyssyjensä piiput alaspäin. Kaksi laukausta pamahti, Toquinin
+hevonen karkasi äkkiä pystyyn, nosti etujalkansa korkealle ilmaan ja
+kaatui sitten ratsastaja selässään maahan.
+
+"Kuoliko hän?" kysyi don Tadeo ja tuijotti jännittyneenä alas.
+Intiaanit, jotka pelästyivät äkillisestä odottamattomasta
+hyökkäyksestä, pakenivat kentältä kuin parvi susia. Mutta Antinahuel
+nousi nopeasti kuin salama maasta ja viittasi heitä pysähtymään.
+Ojennetuin keihäin ottivat he nyt vastaan ryntäävät chileläiset.
+Kuitenkin täytyi heidän peräytyä, joskin vain askel askeleelta. Pian
+olivat he kadonneet molemmille puolille ahdasta paikkaa.
+
+Don Tadeo kirosi. "Ei sattunut", mutisi hän itsekseen. "Onko mahdotonta
+tappaa tuota roistoa. Mutta nyt voimme ainakin jatkaa matkaamme, kenttä
+on puhdistettu, kuten näette."
+
+Päällikkö pudisti epäilevästi päätään ja osoitti aarniometsää. "Liian
+paljon piiloutuneita silmiä", sanoi hän.
+
+"Kuinka, luuletteko, että meitä tarkastellaan?"
+
+"Minä tiedän sen", sanoi päällikkö päättäväisesti. "Veljeni eivät tunne
+punaisia miehiä... Antinahuel on haavoittunut veljeni kuulasta. Hän
+vaatii kostoa!"
+
+"Jumalan nimessä, te olette oikeassa -- ne veijarit ovat huomanneet
+meidät! Mutta mitä he aikovat tehdä meille?"
+
+"He odottavat, kunnes elintarvevarastomme ovat lopussa."
+
+Kaikki miettivät hetkisen. "No, tämähän on kaunista!" sanoi Ludvig
+vihdoin. "Teimme tyhmästi ryömiessämme tähän linnoitukseen, joka voi
+yhtähyvin olla rotanloukko. On kai parasta odottaa yötä ja paeta
+silloin."
+
+"Araukanit eivät nuku", sanoi Curumilla taas kylmällä
+välinpitämättömyydellään. "Me emme saa olla liian pikaisia, meidän
+täytyy odottaa oikeata silmänräpäystä. Curumilla luulee, että Trangoil
+Lanec ja hänen kultahiuksinen seuralaisensa ovat lähistöllä -- olisi
+hyvä, jos voisimme antaa heille tiedon tilastamme."
+
+"Minkätähden otaksutte, että he ovat lähistöllä?" kysyi Tadeo.
+
+"Molemmat veljeni seuraavat valkoista neitoa; tämä on Antinahuelin
+luona; Antinahuel on täällä!"
+
+"Niin totta kuin elän, te olette aina oikeassa!" huudahti Ludvig
+kummastuneena. "Mutta voiko teidän suunnitelmaanne toteuttaa?"
+
+"Kenties! Yksinäinen mies pääsee helposti pakoon. Joan tuntee vuoren,
+hän osaa ryömiä kuin käärme ja hänellä on verikoiran vainu. Hän löytää,
+mitä hän etsii."
+
+Vastaamatta sanaakaan nousi Joan, otti vaippansa ja valmistautui
+lähtemään. Curumilla repäisi sillaikaa palan vaipastaan, jonka hän
+ojensi Joanille sanoen: "Veljeni jättäköön tämän Trangoil Lanecille
+merkiksi siitä, että hän todellakin tulee luotani. Hän löytää päällikön
+joko San Miquelin kylästä tai vuorilta."
+
+"Joan menee!" vastasi araukani. "Jollei hän saa tehtäväänsä
+toimitetuksi, kuolee hän." Sanottuaan jäähyväiset ystävilleen lähti hän
+kalliolinnoituksesta ja oli pian kadonnut. Heti hänen poistuttuaan
+pamahti kiväärinlaukaus ja sitä seurasi toinen.
+
+"Voi, hän on mennyttä kalua, ehkä jo kuollut", huudahti kreivi Ludvig
+epätoivoissaan.
+
+"Saammepahan nähdä -- Joan on viisas soturi", vastasi Curumilla
+hitaasti. "Veljeni ovat nyt saaneet kokea, että pako on mahdoton ja
+että me olemme todellakin saarretut joka puolelta."
+
+"Niin, se on totta!" mutisi don Tadeo alakuloisena ja jatkoi sitten
+murskautuneen isänsydämen tuskalla: "Voi, tytär raukkaani!" -- -- --
+
+Lähimmäiset tunnit eivät muuttaneet ollenkaan noiden kolmen miehen
+vaarallista tilaa. Oli jo ilta ja hämäryys heitti huntunsa seudun yli.
+Kuolemanhiljaisuus vallitsi luonnossa; sitä häiritsivät ainoastaan
+villien eläinten ulvonta ja tuulen suhina.
+
+"Veljeni tarvitsevat lepoa, nukkukoot he siis", sanoi Curumilla vihdoin
+pitkän äänettömyyden jälkeen.
+
+"Mutta te, päällikkö -- ettekö te aio levätä?" kysyi Ludvig.
+
+"Curumilla on ulmen", vastasi tämä ylpeästi. "Hän ei nuku koskaan
+ollessaan sotajalalla."
+
+Valkoihoiset tunsivat ystävänsä liiankin hyvin. Sentähden eivät he
+vastustelleet, vaan heittäytyivät vaippojensa päälle ja nukkuivat pian.
+Curumilla seisoi vielä hetkisen paikoillaan, sitten liukui hän
+varovaisesti jyrkkää kallionseinämää pitkin maahan. Hän oli huomannut,
+että heidän linnoituksensa sijaitsi lähellä samankorkuista
+vuorenselkämää, jota peitti sangen tiheä metsä. Sieltä voisivat
+viholliset ampua heitä sangen hyvin. Tämän tahtoi Curumilla ehkäistä.
+Hän tuli sangen tyytyväiseksi nähdessään, että vuorella kasvoi korkeaa,
+auringonkuivattamaa heinää. Curumilla hiipi vuoren juurelle ja
+kuunteli. Koko kenttä näkyi olevan vaipunut uneen. Hetkisen mietittyään
+sytytti hän risuista pienen tulen, kokosi kuivia lehtiä ja puhalsi
+kärsivällisesti lehtikasaan saadakseen tulen vireille. Kun hän oli
+vihdoin onnistunut siinä, poistui hän ryömien yhtä varovaisesti
+takaisin, kuin oli tullutkin. Palattuaan jälleen kallion huipulle
+tähysteli hän lakkaamatta äsken jättämäänsä paikkaa.
+
+Pian valaisi pimeyttä punainen loiste, joka tuli vähitellen suuremmaksi
+ja muuttui vihdoin tulipatsaaksi, joka kohosi taivasta kohti heittäen
+rätiseviä kipunoita ympärilleen. Kuului raivoisia huutoja, ja tulen
+valossa näkyi intiaaneja, jotka pakenivat tähystyspaikaltaan ja joiden
+mustat ääriviivat kuvastuivat leimuavaa taustaa vasten.
+
+Kuullessaan pakenevien araukanien kirkunan heräsivät don Tadeo ja
+kreivi Ludvig unestaan ja hyppäsivät pystyyn luullen ensin, että
+punanahat olivat tehneet hyökkäyksen.
+
+"Kuka on sytyttänyt tulen?" huudahti don Tadeo, joka alkoi käsittää,
+mitä oli tapahtunut.
+
+"Minä", sanoi päällikkö. "Me saamme nyt olla hetken rauhassa. Näkevätkö
+veljeni, kuinka punaiset miehet juoksevat puoleksi paistuneina
+tiehensä?"
+
+Virikkeen puutteesta sammui tuli vihdoin, ja taas vallitsi pimeys
+niinkuin ennenkin. Auringon ensimmäiset säteet toivat kuitenkin
+harmillisen ja vastenmielisen yllätyksen kalliolinnoituksen
+puolustajille, he huomasivat nimittäin alhaalla araukanien leirin, jota
+ympäröi leveä hauta. Se oli tehty intiaanien viekkauden kaikkien
+sääntöjen mukaan. Lukuisista puhvelinnahkamajoista saattoivat he
+päättää, että heidän oli pakko alistua kovaan ja säännönmukaiseen
+piiritykseen.
+
+
+
+
+XVII. VAARALLISILLA TEILLÄ.
+
+
+Joan oli nuori, kolmikymmen-vuotias, seikkailuhaluinen soturi.
+Ennenkuin hän lähti matkalle, oli hän täysin selvillä siitä, että hän
+tulisi kohtaamaan retkellään paljon vaaroja ja vastuksia. Alussa
+riippui kaikki siitä, onnistuisiko hänen tunkeutua vahtiketjun läpi,
+joka ympäröi kalliolinnoitusta. Kauan hän makasi kyykistyneenä
+korkeassa ruohostossa miettien jotakin keinoa. Vihdoin keksi hän sen,
+sillä äkkiä hyppäsi hän ylös, kiinnitti lassonsa toisen pään erääseen
+pensaaseen, jonka oksille hän asetti vaippansa, ja poistui nopeasti
+suoristaen samalla lassonsa. Kun hän oli saanut sen suoraksi, veti hän
+kevyesti nuoraa, jolloin mainittu pensas liikahti. Tämän huomasivat
+intiaani vahdit, jotka heti ampuivat pensasta, ja lähestyivät tuulen
+nopeudella sitä kaikilta suunnilta.
+
+Tämä pelasti Joanin. Kevyin jaloin pakeni hän ja oli muutamien
+minuuttien kuluttua päässyt niin paljon edelle araukaneista, ettei
+hänen enää tarvinnut pelätä heidän pyssyjensä kuulia. Joan oli nuori ja
+voimakas intiaani, hän kulki suoraan del Rio See rotkolta San Miquelin
+kylään vuorien yli ja laaksojen läpi kertaakaan levähtämättä, ja hän
+saapui kylään kymmenen tunnin kuluttua. Pimeys ja hiljaisuus vallitsi
+tähän aikaan kaikkialla, kylän asukkaat nukkuivat.
+
+Joan oli hiukan neuvoton. Miten hän löytäisi Curumillan ystävät, joiden
+oleskelupaikasta hän ei ollut varma, ja joita hän ei edes tuntenut
+ulkonäöltäkään. Sattuma tuli hänelle kuitenkin avuksi. Samassa kun hän
+kiiruhti kolmannen majan ohi, aukeni sen ovi, ja ulos tuli kaksi miestä
+suuren newfounlandilaiskoiran seuraamana. Kun eläin huomasi intiaanin,
+hyppäsi se kovasti haukkuen häntä kohti.
+
+"Ooh, viekää pois koiranne!" kirkaisi Joan.
+
+"Tänne, Cesar, tänne!" kuului käskevä ääni.
+
+Koira totteli ja palasi muristen isäntänsä luo. Sanat olivat lausutut
+ranskaksi, jonka johdosta Joan lähestyi muukalaisia.
+
+"Marry, marry!" tervehti hän. "Te olette muukalaisia, eikö totta?"
+
+"Palveluksessanne! Haluatteko jotain meiltä?"
+
+"Minä olen ottanut suoritettavakseni vaikean tehtävän. Voivatkohan
+veljeni sanoa minulle, missä voisin tavata Trangoil Lanec nimisen
+päällikön?"
+
+"Trangoil Lanec?" sanoi toinen. "Kuka lausuu tämän nimen?"
+
+"Joan, jonka päällikkö Curumilla on lähettänyt."
+
+Toinen suuntasi epäilevän katseen häneen ja viittasi häntä tulemaan
+lähemmäksi. "Yö on mustempi kuin Autukon kraateri! Veljeni astukoon
+majaan! -- Jos hänellä on jotain sanomista Trangoil Lanecille, niin
+olen se minä."
+
+Kaikki kolme miestä menivät majaan. Päällikkö sytytti tulen, ja Joan
+näytti hänelle sen valossa Curumillan vaipan palasen, joka todisti
+hänen sanansa oikeiksi. Verukkeitta kertoi Joan nyt tulonsa
+tarkoituksesta, ja miehet päättivät heti toimia. Heidän täytyi rientää
+ystäviensä avuksi, vaikkapa se maksaisi heidän henkensä.
+
+Heidän etsiskelynsä eivät olleet tähän asti ollenkaan edistyneet. He
+eivät olleet päässeet Rosarion jäljille, ennenkuin Antinahuel oli
+saanut pitkän etumatkan. Senpätähden olivat he saapuneet San Miquelin
+kylään vasta samana päivänä, kun del Rio See rotkolla taisteltiin. Pian
+huomasivat he, ettei nuori tyttö ollut täällä. Löydettyään majan, jossa
+Rosariota oli pidetty vankina, lähtivät he eri suunnille etsimään
+häntä. Jo samana iltana tapasivat he taas toisensa San Miquelin kylässä
+ja päättivät nyt lähteä yhdessä vuorille. Joanin väliintulo joudutti
+vain heidän päätöstään.
+
+Äänettöminä vaelsivat miehet vuorille päin. Heidän täytyi kulkea sangen
+varovasti, sillä he otaksuivat, että Antinahuel oli lähettänyt vakoojia
+kaikkialle metsään. Kuljettuaan jokseenkin kauan pysähtyivät he
+levätäkseen hiukan ja neuvotellakseen.
+
+"Veljeni odottakoot minua täällä, Joan tuntee vuoren, hän käy hiukan
+vakoilemassa", sanoi intiaani. Hänen seuralaisensa heittäytyivät
+maahan, ja Joan poistui ryömien varovaisesti. Kului tunti, eikä hän
+ollut vielä palannut, ja hänen ystävänsä alkoivat jo olla levottomia.
+Mutta äkkiä tuli hän heidän luokseen.
+
+"No, kuinka on asianlaita? Mitä on tapahtunut? -- Minkätähden näytätte
+niin tyytyväiseltä?" kysyi Valentin innokkaasti.
+
+"Curumilla on viisas päällikkö", vastasi Joan. "Hän on polttanut
+kallion takana olevan metsän."
+
+"Hm, mitä hyötyä meille on siitä?"
+
+"Antinahuelin soturit olivat piilossa puiden takana, ja nyt on heidän
+täytynyt vetäytyä takaisin. Tie on vapaa."
+
+"Hyvä", sanoi Trangoil Lanec, "menkäämme."
+
+"Mutta kuinka voimme ilmoittaa Curumillalle tulostamme?" kysyi Valentin
+heidän astuessaan ylöspäin.
+
+"Se on jo tapahtunut. Curumilla on nähnyt merkkini ja odottaa meitä."
+
+"Intiaanit ajattelevat aina kaikkea!" mutisi ranskalainen itsekseen ja
+vihelsi hiljaa koiraansa. "Tule Cesar, tule, kiltti koirani! Kävisi
+onnettomasti, jos näiden miesten yritys ei onnistuisi!"
+
+Varovaisesti käveli hän Trangoil Lanecin jäljestä, joka puolestaan
+seurasi Joania. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olivat uskaliaat
+kulkijat kalliolinnoituksen juurella ja heidän toverinsa ottivat heidät
+vastaan sydämmellisesti.
+
+
+
+
+XVIII. VERELLÄ MERKITTY EHDOTUS.
+
+
+Osottautui kuitenkin, ett'eivät Curumillan varovaisuustoimenpiteet yhtä
+vähän kuin Trangoil Lanecin ja Valentinin läsnäolo olleet tarpeellisia
+-- sillä piiritetyt saivat pian apua.
+
+Lukija muistaa kai, että don Peralta oli päättänyt lähteä Valdiviaan.
+Hän ei kuitenkaan unohtanut Corcovadossa olevia ystäviään. Lähetettyään
+puolet sotilaistaan kapteeni Urmezin johdolla kaupunkiin, jäi hän
+itse del Rio See rotkolle pitääkseen silmällä Toquinin toimia.
+Päättäväisesti marssi hän sentähden kukkuloille voidakseen hätätilassa
+toimia.
+
+Metsäpalo oli tuottanut paljon levottomuutta intiaaneille. Tämän
+johdosta täytyi heidän leiriytyä kauemmaksi vuorelle. Tämä ei sopinut
+heidän suunnitelmiinsa. Leiriltä huomasivat he chileläiset, jotka
+tulivat yhä lähemmäksi. Tämä antoi heidän raivolleen uutta virikettä,
+ja he olisivat varmaankin ryhtyneet uudestaan taisteluun vihollisiansa
+vastaan, jollei Antinahuel olisi vastustanut tätä suunnitelmaa. Viisas
+päällikkö huomasi, että hän kärsimänsä tappion jälkeen vetäisi
+lyhyemmän korren ja mietiskeli sentähden itsekseen, jäisikö hän
+asemiinsa, vai antaisiko ratkaisun tapahtua. Asianhaarat puhuivat
+edellisen puolesta.
+
+Ensin aikoi hän neuvotella piiritettyjen kanssa. Nopeasti ilmoitti hän
+heille aikomuksensa, he lähettivät valtuutetun -- kreivi Ludvigin --
+intiaanien leirille. Nuori ranskalainen oli nyt levännyt ja hyppeli
+kuin vuohi kiveltä kivelle, kunnes hän vihdoinkin seisoi niiden miehien
+edessä, joiden kanssa hänen täytyi neuvotella. Vaikka he tervehtivätkin
+Ludvigia sangen kohteliaasti, tunsi tämä itsensä turvattomaksi
+seistessään pelätyn päällikön edessä.
+
+Niin pian kun kaikki olivat istuutuneet, suuntasi Antinahuel terävän ja
+viekkaan katseensa kreiviin ja sanoi: "Minä tunnen veljeni... eikö hän
+ole yksi Suuren Kotkan ystävistä?"
+
+"Kutsukaa minua siksi!" vastasi Ludvig lyhyesti. "Muuten se ei kuulu
+asiaan... Te olette pyytänyt minua tänne, ja olen utelias tietämään,
+mitä aiotte ehdottaa minulle?"
+
+"Veljelläni on sukkela kieli -- hän tahtoo saada selvyyttä asiaan,
+hyvä. Millä ehdoilla tahtovat hänen valkoiset seuralaisensa antautua?"
+
+"Ei millään!" sanoi Ludvig päättäväisesti. "Olkaa hyvä ja sanokaa
+suoraan asianne. Jos jollakin meistä on joku ehdotus tehtävänä, niin
+olette se te itse. -- Te näette, että minä odotan."
+
+"Veljeni on sangen peloton. -- Kuinka monta sotilasta teitä on
+kaikkiaan?"
+
+Ranskalainen viivytteli vastaustaan. Bustamente tuli hänelle avuksi.
+"Onko heitä enemmän kuin kolmekymmentä, caballero?"
+
+"Kenties."
+
+"Pyh, luuletteko voivanne vastustaa viittä sataa araukani-sotilasta,
+jotka saartavat teitä?"
+
+"Minkätähden emme? Kallio, joka suojelee meitä, on vahva ja korkea, ja
+me olemme päättäneet mieluummin kuolla kuin antautua!"
+
+"Tyhmyyksiä, señor..."
+
+"Ei, se on rohkeutta."
+
+"Veljeni puhuu hyvin", sanoi Antinahuel myöntävästi, "me tulemme
+olemaan ylpeät voittaessamme hänet."
+
+Kenraali Bustamente laski melkein ystävällisesti kätensä ranskalaisen
+olkapäälle. "Kuulkaa minua, señor. Te olette ranskalainen, sen voin
+päättää puheestanne, teidän täytyy siis erehtyä. Vai onko Ranska
+sodassa Chilen kanssa?"
+
+"Ei", myönsi Ludvig hymyillen.
+
+"No, sitten on meidän helppo sopia. Te ja kaikki teidän maanmiehenne,
+joita kenties on kalliolla, olette vapaita ja saatte lähteä minne
+tahansa. Sitävastoin jätätte chileläiset ja intiaanit haltuumme, jos
+sellaisia löytyy näet joukossanne. Sovimmeko me?"
+
+Kreivi Ludvig suuntasi halveksivan katseen kenraaliin. Sitten kääntyi
+hän ympäri ja poistui rauhallisin askelin.
+
+"Halloo, mitä te teette?" kysyi Bustamente kummastuneena. "Te olette
+velvollinen vastaamaan ehdotukseeni."
+
+"Sananne ovat turhat -- jatkamalla neuvottelua teidänlaisenne miehen
+kanssa häpäisisin kunniani, jonka ainakin tahdon säilyttää puhtaana,
+herrani."
+
+"Hyvä, muukalainen on urhoollinen sotilas. Mutta moni nuorista
+miehistämme on kuollut, heidän verensä huutaa kostoa", sanoi Musta
+Hirvi.
+
+"Se on paha, mutta se ei voi muuttaa päätöstäni."
+
+"Kuitenkin täytyy teidän antaa seuralaisillenne tieto
+ehdoituksestamme", arveli Bustamente.
+
+"Se on tapahtuva", sanoi Ludvig uhkaavasti hymyillen. "Seuratkaa
+minua." Hän meni vuorenseinämän juurelle ja huusi kalliolle: "Heittäkää
+alas lasso!"
+
+Heti heitettiin rintavarustukselta pitkä nahkahihna, jonka toinen pää
+ulottui alhaalle asti. Kirjoitettuaan muutamia sanoja paperilapulle hän
+kääri sen kiven ympärille ja kiinnitti sen lassoon. Lasso vedettiin
+jälleen ylös.
+
+"Pian saatte kuulla", sanoi ranskalainen. Liikkuva linnoituslaite
+kallion huipulla aukeni ja rintavarustukselle ilmestyi Valentin
+kivääriinsä nojaten. Kuuluvalla äänellä huusi hän: "Teidän ei olisi
+tarvinnut vaivautua keskustelemaan meidän kanssamme niin häpeällisestä
+ehdoituksesta, señor Bustamente, eikä teidänkään, herrat villit.
+Seuralaisieni nimessä selitän täten, että teette viisaimmin, jos
+lähdette tiehenne, sillä ennenkuin luovutamme toverimme, annamme hakata
+itsemme kappaleiksi!"
+
+"No enkö ole oikeassa?" kysyi Ludvig seuralaisiltaan.
+
+Nämä poistuivat raivoisina -- voimakas kirous pääsi Antinahuelin
+huulilta. Myöskin ranskalainen palasi ystäviensä luo, jotka päästivät
+helpoituksen huokauksen nähdessään hänet taas edessään.
+
+Epäonnistuneen koetuksen tuloksena oli uusi neuvottelu Toquinin ja
+Bustamenten kesken. Päälliköt silmäilivät toisiaan vahingoniloisin
+katsein -- toinen näkyi iloitsevan toisen tappiosta.
+
+Bustamenten ehdotuksesta sovittiin vihdoin, että Antinahuel lopettaisi
+piirityksen -- "sillä mikä on lykätty, ei ole silti hylätty", sanoi don
+Bustamente. "Ettekö huomaa, että voimme tällä tavalla pettää
+vihollisiamme. Jos te annatte näiden harvojen henkilöiden paeta, niin
+näyttää se siltä, kuin te tunnustaisitte tappionne ja vetäytyisitte
+väsyneenä takaisin. Seurauksena siitä tulisi olemaan se, että
+vastustajanne luulisivat saavansa olla rauhassa teiltä, ja heidän
+varovaisuutensa laimentuisi, ja jos te sitten käyttäisitte tilaisuutta
+hyväksenne, niin voisitte lyödä heidät yhdellä iskulla."
+
+"Mutta minkätähden kiinnittää veljeni niin suurta huomiota asiaan,
+josta ei ole hänelle mitään hyötyä?" kysyi päällikkö väijyvin katsein.
+
+"Caramba. Eikö meillä ole sama päämäärä, ja eikö toisen menestyksestä
+riipu toisen hyöty. Jollette auta minua, tulee tämä don Tadeo yhä
+mahtavammaksi ja vihdoin liian mahtavaksi teillekin, korkea päällikkö.
+Auttakaa minua saavuttamaan jälleen entisen mahtiasemani, niin minä
+annan teille lukuunottamatta Valdivian maakuntaa myös Concepcion
+maakunnan sekä Talkan kaupungin -- se on, ja'an Chilen kahtia ja annan
+teille toisen puolen."
+
+Kuullessaan tämän loistavan ehdotuksen paloivat intiaanin silmät,
+vaikkei hän muulla tavoin ilmaissut sisäistä liikutustaan. "Veljeni on
+jalomielinen", sanoi hän, "hän lahjoittaa, mitä hän ei omista."
+
+"Auttakaa minua valloittamaan tämä alue, niin pidän sanani."
+
+"Antinahuel on viekas, hän ei usko pelkkiä sanoja. Kuinka takaa El
+Verdugo, että hänen lupauksensa tulee täytetyksi?"
+
+Don Bustamente oli vähällä joutua hämilleen, mutta hänen
+kylmäverisyytensä auttoi häntä voittamaan tämän tunteen, ja hän
+vastasi: "Älkäämme hukatko aikaamme, sanokaa siis, otatteko vastaan
+tarjoukseni, ja minkä takauksen vaaditte minulta?"
+
+Vastaamatta sanaakaan poistui päällikkö ja palasi hetken kuluttua
+takaisin Mustan Hirven seuraamana, joka kantoi eräänlaatuista pöytää,
+ja -- näkikö hän oikein -- kynää, paperia ja mustepulloa. Hymyillen
+astui Toquin kummastuneen kenraalin luo ja sanoi: "Antinahuel on
+varovainen, hän on kansansa johtaja. Kun araukani-maakuntien päälliköt
+vaativat häntä myöhemmin tilille soturiensa verestä, jota ratkaisevassa
+taistelussa tulee vuotamaan kuin vettä, tarvitsee hänen näyttää
+ainoastaan tätä paperia, ja hän on puhdistautunut. No, miettiikö
+veljeni vielä?"
+
+Don Bustamente, joka ymmärsi, että hänen täytyi taipua
+välttämättömyyteen, kirjoitti muutamia riviä paperille.
+
+"Katsokaas tätä, päällikkö!" sanoi hän ojentaen paperia. "Tässä on
+takaus, mitä vaaditte minulta."
+
+Antinahuel käänteli paperia edestakaisin käsissään, nähtävästi ei hän
+saanut selvää kenraalin käsialasta. Sitten antoi hän merkin Mustalle
+Hirvelle. Tämä poistui, mutta palasi hetken kuluttua takaisin kahden
+sotilaan seuraamana, jotka kuljettivat chileläistä vankia välissään.
+Poika raukka, joka oli sattumalta joutunut pakenevien intiaanien
+joukkoon, ja jonka he olivat vanginneet, heitti epätoivoisia katseita
+ympärilleen.
+
+"Muukalainen", sanoi päällikkö karskisti, "voitko selittää minulle,
+mitä tässä paperissa seisoo?"
+
+"Suurtoquin kysyy sinulta, osaatko lukea?" selitti Bustamente hänelle.
+
+"Kyllä, teidän armonne", änkytti chileläinen.
+
+"No niin, lue siis, mitä tässä paperissa seisoo!" komensi Antinahuel.
+
+Chileläinen tarttui koneellisesti paperiin ja koetti ryhtyä asiaan.
+Vihdoin luki hän vapisevalla äänellä:
+
+    Minä allekirjoittanut, don Pancho Bustamente, sitoudun täten
+    luovuttamaan Antinahuelille, araukanien Suurtoquinille ja hänen
+    kansalleen vapaaksi omaisuudeksi:
+
+    1) Valdivian maakunnan.
+
+    2) Concepcion maakunnan, kaksikymmentä peninkulmaa molemmilta
+    puolilta Talkan kaupunkia. Nämä alueet luovutan ainoastaan sillä
+    ehdolla, että Toquin Antinahuel palauttaa minulle vallan, jonka
+    olen kadottanut, ja auttaa minua saamaan alueet käsiini.
+    Jolleivät nämä ehdot kuukauden kuluttua tästä päivästä lähtien
+    ole täytetyt, raukenee sitoumus.
+
+                                          Don Pancho Bustamente.
+                                     Chilen tasavallan sotaministeri.
+
+Sillaikaa kuin sotilas luki, oli Antinahuel kumartunut hänen olkapäänsä
+yli, ja hänen tulinen katseensa lensi tarkkaavaisesti riviltä riville.
+Tuskin oli chileläinen lopettanut lukemisensa, kun Antinahuel tempasi
+oikealla kädellään paperin hänen kädestään ja syöksi salamannopeasti
+toisella kädellään tikarin hänen rintaansa. Onneton horjui ojennetuin
+käsin ja ammottavin silmin kaksi askelta taaksepäin ja vaipui sitten
+syvästi huo'ahtaen maahan.
+
+"Mitä te olette tehnyt?" huudahti kenraali kummastuneena.
+
+"Hm", vastasi päällikkö kääntäen paperin kokoon ja pistäen sen
+vyöhönsä, "kuolleet vaikenevat."
+
+"Se on totta", myönsi Bustamente.
+
+Soturit poistuivat näin kauhealla tavalla murhatun chileläisen ruumis
+mukanaan.
+
+"Kas niin, veljeni voi uskoa apuuni", selitti Antinahuel. "Koetan tehdä
+parhaani."
+
+"Mutta sen täytyy käydä nopeasti", sanoi Bustamente. "Jos tahdotte
+seurata neuvoani, niin kutsukaa kaikki soturinne kokoon Biobion luo. Me
+valloitamme Concepcion kädenkäänteessä, sitten marssimme Taikaa kohti,
+ja jos kuljemme kyllin nopeasti, olemme pian Santiagon herroja."
+
+"El Verdugolla on suuria toiveita -- Antinahuel koettaa täyttää ne!"
+sanoi Toquin ja kääntyi sitten päättäväisesti Mustan Hirven puoleen.
+"Poikani, Qinpusen ja Tulikeihäs ratsastakoot joka intiaanikylään.
+Kymmenen päivän kuluttua täytyy kolmetuhatta soturia olla Condorkankin
+kentällä; vaikkapa heidän täytyisikin marssia yöt ja päivät. Päällikkö,
+joka ei tahdo viedä soturejansa sinne, puettakoon naisen pukuun. Olen
+puhunut!"
+
+Musta Hirvi kumarsi ja poistui. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin
+ratsastivat sanansaattajat höllin ohjaksin eri suunnille.
+
+
+
+
+XIX. SOTAJUONI.
+
+
+Kalliolinnoituksen puolustajat kummastuivat suuresti nähdessään
+intiaanien purkavan leirinsä ja katoavan pitkässä ratsastuslinjassa
+aarniometsään. Pian saivat he tietää syyn siihen. Don Gregorio Peralta
+tuli näkyviin asestetun joukkonsa kanssa ja ilmoitti heille merkkien
+avulla, että tie laaksoon oli vapaa.
+
+Meidän ei tarvitse mainita, että don Tadeo lähti heti seuralaisineen
+ystäviänsä vastaan. Nämä antoivat heille vain ikäviä tietoja.
+
+"Kenraali Bustamente on päässyt pakoon!" sanoi don Gregorio.
+
+"Tiedän sen!" vastasi don Tadeo.
+
+"Niin, mutta te ette tiedä, että tuo roisto on taas kiinnittänyt
+araukanien huomion itseensä. Kahdeksan päivän kuluttua tulevat nämä
+villit soturit tekemään peloittavan sotaretken ja hyökkäämään
+maakuntiemme kimppuun Antinahuelin johdolla."
+
+"Teurastus ei ole siis vielä loppunut?"
+
+"Ikävä kyllä, ei! Tiedonantoni ovat uskottavia; eräs luotettavimmista
+vakoojistamme on antanut ne minulle."
+
+"Silloin emme saa viivytellä hetkeäkään. Takaisin Valdiviaan."
+
+Chileläiset alkoivat nyt marssia kaupunkia kohti. Ludvig ja Valentin
+läksivät intiaaniystävineen seuraamaan araukaneja. He olivat varmoja
+siitä, että Antinahuel kuljetti vankiansa, donna Rosariota, mukanaan,
+ja aikoivat siis pysytellä hänen läheisyydessään pelastaakseen
+tilaisuuden sattuessa Rosarion.
+
+Don Tadeon tulosta Valdiviaan muodostui säännöllinen riemukulkue.
+Uhrautuvan työnsä takia oli hän saanut paljon ystäviä ja puoluelaisia.
+Se suuri valta, joka kuului ennen Bustamentelle, annettiin nyt hänelle,
+ja aprikoimatta antoi Santiagon senaatti suostumuksensa siihen.
+Väsymätön don Tadeo mietti jo, kuinka hän tekisi vihollisen hankkeet
+tyhjiksi ja tekikin reippaan päätöksen. Hän päätti jakaa sotavoimansa
+kahteen osaan. Toinen marssisi de Peraltan johtamana Araukaa,
+vihollisen pääkaupunkia kohti, ja toinen, joka olisi suurempi, lähtisi
+hänen johtonsa alaisena Biobioon auttamaan Concepcion maakunnassa
+olevia joukkoja ja saattamaan samalla viholliset kahden tulen väliin.
+Kokeneena sotilaana tiesi hän, että puoluesodat eivät saaneet kestää
+kauan -- muutamia yhteentörmäyksiä sai tapahtua, ja jos oli
+mahdollista, täytyi asia ratkaista niin pian kuin mahdollista.
+
+Don Tadeo järjesti siis heti pienen armeijan, jonka oli määrä marssia
+Araukaa kohti, ja valmistautui itse Biobion retkeä varten. Mutta sitä
+ennen täytyi hänen lähettää luotettava mies Concepcioon ilmoittamaan
+maakunnan kuvernöörille, kenraali Fuentesille, aikomuksistaan. Mutta
+tämäpä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä. Mietittyään hetken asiaa
+päätti hän turvautua sotajuoneen ja kutsui luokseen Joanin, joka oli
+jäänyt chileläisten luo.
+
+"Luuletteko voivanne päästä Concepcioon joutumatta sen ympärillä
+parveilevien intiaanien vangiksi?" kysyi hän tältä.
+
+"Joan koettaa", vastasi araukani rauhallisena.
+
+"Hyvä, minä annan teille erään tehtävän, josta riippuu elämä tai
+kuolema. Onko teillä hyvä hevonen? Eikö? Siinä tapauksessa lahjoitan
+teille yhden omistani, joka on nopea kuin myrskytuuli."
+
+"Mitä minun täytyy tehdä?"
+
+"Teidän täytyy jättää tämä kirje kenraali Fuentesille, joka on
+Concepcion joukkojen johtaja. Mutta varokaa. Jos paperi joutuu
+vihollisten käsiin, ovat kaikki yrityksemme turhat, ja me olemme
+mennyttä kalua."
+
+"Valkoisten Suuri Kotka voi olla rauhallinen."
+
+"Vielä yksi asia. Ottakaa tämä tikari. Kun kenraali näkee sen, tietää
+hän, että sanomanne on oikea. Mutta olkaa varovainen! Ase on myrkytetty,
+ja pieninkin sen tekemä naarmu tuottaa kuoleman."
+
+"Ooh, hyvä ase!" sanoi intiaani synkästi hymyillen. "Milloin lähden
+matkalle?"
+
+"Tunnin kuluttua. Käyttäkää tämä aika lepäämiseen."
+
+"Hyvä." -- Intiaani poistui.
+
+Toinen henkilö, jonka don Tadeo kutsui luokseen kirjoitettuaan uuden
+kirjeen, oli don Ramirez. "No, don Ramirez", kysyi hän ystävällisesti,
+"kuulutteko vielä meihin?"
+
+"Kyllä, mutta..."
+
+"Mutta? Puhukaa, puhukaa! Onko teillä syytä surkutella oleskeluanne
+Valdiviassa?"
+
+"Kenties!" vastasi senaattori salaperäisesti huoaten. "Voi, monta
+kuukautta olen ollut peloittavien tapahtumien leikkipallona. Minulla on
+ainoastaan yksi toivo, nimittäin saada palata perheeni luo. Todellakin,
+jos Jumala soisi minun jälleen nähdä rakkaan Casa Azulini, niin
+vannoisin ottavani jäähyväiset virastani, ja jättäisin sen jollekin
+arvokkaammalle henkilölle."
+
+"Teidän halunne on liiallinen", sanoi don Tadeo. "Jos sen täyttäminen
+riippuisi minusta, niin ei teidän tarvitsisi odottaa kauan. Mutta
+kuulkaahan, don Ramirez, minulla on eräs tehtävä teille, joka vaatii
+koko rohkeutenne. Jos toimitatte tehtävänne hyvin, niin saatte, niin
+totta kuin nimeni on Tadeo de Leon, palata rakkaan Casa Azulinne
+luokse! Teidän täytyy nimittäin lähteä Concepcioon."
+
+"Mitä?" kirkui senaattori kauhistuneena.
+
+"Niin, teidän täytyy lähteä Concepcioon", toisti Tadeo, "jättääksenne
+tämän kirjeen kenraali Fuentesille. Mutta kuinka -- onko se teistä
+ikävää. Mitä on teillä sitä vastaan?"
+
+"Voi, antakaa minulle anteeksi, teidän ylhäisyytenne", änkytti don
+Ramirez. "Mutta sellainen tehtävä ei koskaan tule onnistumaan, jos
+annatte sen minulle, ja luulen, että tekisitte parhaiten, jos
+antaisitte sen jollekin luotettavammalle henkilölle."
+
+"Pyh, te luotatte niin vähän itseenne! Te otatte siis tehtävän
+haltuunne, ja mitä pikemmin suoritatte sen, sitä pikemmin saatte myös
+nähdä Casa Azulinne."
+
+"Mutta jollen onnistu?"
+
+"No niin, silloin maksaa se päänne."
+
+Senaattori nousi pelästyneenä tuoliltaan.
+
+"Minähän olen kauheassa tilanteessa!" ähki hän. "Mitä minä teen?"
+
+"Luonnollisesti lähdette Concepcioon -- mitäpä muuta? Puolen tunnin
+kuluttua täytyy teidän olla matkalla."
+
+Ryhtymättä pitempiin vastaväitöksiin ja rukouksiin, joiden hän tiesi
+olevan hyödyttömiä, tarttui Ramirez kirjeeseen ja ryntäsi kuin
+mielipuoli huoneesta.
+
+"Mies raukka!" sanoi don Tadeo hymyillen sääliväisesti. "Hän ei aavista
+minun toivovan, että viholliset saavat käsiinsä paperin, jonka hän vie
+mukanaan. No niin, en luule, että hänellä on paljon pelättävää.
+Antinahuel halveksii hänenlaisiansa miehiä. Jumala suojelkoon sukkelaa
+Joania. Vangiksi joutuminen merkitsee hänelle samaa kuin kuolema." --
+Hetken kuluttua nousi araukani satulaan ja ratsasti Concepciota kohti
+sivuuttaen don Ramirezin, joka apealla mielellä ratsasti samaa tietä
+myöten.
+
+
+
+
+XX. IHMISUHRI.
+
+
+Viikon kuluttua äsken kuvailemistamme tapahtumista oli araukani-armeija
+asettunut Biobion luo asemiin. Varovaisena soturina oli Antinahuel
+leiriytynyt metsäiselle kukkulalle erään joen varrelle, ainoan
+kahluupaikan luo, joka kulki joen yli. Intiaanit olivat niin
+huolellisesti piiloutuneet metsän pimeyteen, ettei kukaan voinut arvata
+heidän läsnäoloaan.
+
+Pian olivat neljän ylipäällikön sotavoimat kohdanneet toisensa
+sovitulla paikalla, ja uusia sotureita saapui yhä. Koko sotavoima nousi
+vihdoin noin kymmeneentuhanteen mieheen.
+
+Kuten lukija arvannee, oli don Ramirez joutunut araukanien käsiin, ja
+senaattori-raukka vapisi jo pelosta odotellessaan hänen osakseen
+tulevaa kohtaloa. Hänen huolensa eivät olleet surullista kyllä
+perättömiä, sillä ennenkuin aurinko oli laskenut, oli tuo surkuteltava
+mies ruumiina -- tähtiin oli kirjoitettu, ettei hän enää koskaan saisi
+nähdä Casa Azuliaan. Ramirezin taskusta löydettiin kirje, ja se antoi
+Antinahuelille paljon päänvaivaa. Mutta päällikkö oivalsi hetken
+kuluttua don Tadeon juonen. Kuinka oli tämä voinut antaa niin tärkeän
+tehtävän aivan kykenemättömälle senaattorille? Siinä piili luultavasti
+viekas sotajuoni, ja hän luuli oivaltavansa sen.
+
+Hänen neuvotellessaan kerran päällikköjen kanssa tästä, ilmestyi äkkiä
+Musta Hirvi esiin kauhistunein ja levottomin kasvonilmein.
+
+"Mitä on tapahtunut?" kysyi Bustamente, joka oli myös läsnä
+neuvottelussa.
+
+"Useita vakoojia on saapunut tänne!" vastasi päällikkö läähättäen.
+
+"No niin?"
+
+"Kaikki vakuuttavat, että suuri sotajoukko on hyökännyt Araukaan."
+
+Pelokas "ooh!" pääsi päällikköjen huulilta.
+
+"Kuulkaa!" jatkoi Musta Hirvi tukahtuneella äänellä. "Kylät Hikura,
+Borea ja Nakatolten ovat poltetut, asukkaat ovat tapetut. Murha ja
+kuolema raivoaa veljiemme keskuudessa, jotka äsken jätimme."
+
+Suuri levottomuus valtasi läsnäolijat, kuultiin epätoivon ja koston
+huudahduksia. Keskellä tätä melua nousi paikaltaan Luchs, päällikkö,
+josta olemme jo ennen puhuneet, ja huusi mahtavalla äänellä
+kokoontuneille: "Minkätähden odotatte vielä; te araukani-päälliköt?
+Ettekö kuule naisienne ja lapsienne kirkunaa, kun he huutavat teitä
+avukseen? Ettekö näe liekkejä, jotka nuoleskelevat majojenne seiniä?
+Ylös, ylös, tarttukaa aseisiinne! Ei kannata hyökätä vihollisten
+alueille, kun omien majojen puolustus on kysymyksessä. Murhattujen
+araukanien veri huutaa kostoa. Aseisiin! Aseisiin!"
+
+"Pois! Aseisiin!" kaikui kaikkialla.
+
+Hetkisen vallitsi villi sekasorto. Hehkuen raivosta seisoivat
+Bustamente ja Antinahuel meluavan sotajoukon keskellä. Tehden käskevän
+kädenliikkeen palautti jälkimäinen vihdoin järjestyksen. Toquinin
+silmät salamoivat, ja ylpeä hymy leikki hänen huulillaan. Uhkaavalla
+äänellä hän lausui: "En ymmärrä poikiani tällä kertaa. Mitä he
+haluavat? Kumpainenko on Suurtoquin täällä Antinahuel vaiko Luchs? Kuka
+käskee, ja kuka tottelee? Vai tekevätkö punaiset miehet kapinan
+korkeinta päällikköään vastaan? Ovatko poikani coyoteja, jotka
+pakenevat nähdessään valkoisten koirien kasvot? Pukeutukoot he sitten
+naisten hameisiin, sillä he eivät ole niitä urhoollisia sotureita,
+joiden Pilliau sallii metsästellä iäisen ilon präärioilla! Kuulkaa --
+Antinahuel puhuu. Jo tänä päivänä lähdemme tästä hyvin varustetusta
+turvapaikasta, emme kuitenkaan hävitetyille kylillemme, vaan
+kukistamaan vihollista ja jättämään heidän ruumiinsa korppikotkille. Se
+tekee pikaisen lopun asiasta. Ajatteleeko joku väestäni toisin?"
+
+Kaikki vaikenivat. Ei kukaan araukanien kuuluisimmistakaan päälliköistä
+lausunut vastaväitteitä. Vihdoin, pitkän hiljaisuuden jälkeen, sanoi
+Cathikara, yksi Antinahuelin innokkaimmista puolustajista: "Antinahuel
+on ilmoittanut tahtonsa, me tottelemme! Isäni antakoon anteeksi
+sokeille pojilleen ja johdattakoon heidät taisteluun!"
+
+Täten ratkaistiin asia. Araukani-armeija läksi liikkeelle ennen
+auringonlaskua, Antinahuel kulki Condorkankin laaksoa kohti ja jätti
+Mustan Hirven puolustamaan kahdensadan sotilaan kera kahluupaikkaa, jos
+vihollinen aikoisi kulkea joen yli.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Musta Hirvi käsitti hänelle jätetyn paikan tärkeyden ja asetti
+sentähden vahteja joka suunnalle ollakseen turvassa yllätyksiltä. Hänen
+varovaisuutensa olikin tarpeen, sillä jo ennen yön tuloa saapuivat
+vahdit hänen luokseen ja kertoivat, että pitkä jono vihollisten
+ratsumiehiä lähestyi kahlauspaikkaa. Musta Hirvi avasi vihollisjoukkoa
+vastaan säännöllisen tulen, johon heti vastattiin kartesseilla.
+Peloittavat laukaukset levittivät kauhua ja kuolemaa intiaanien
+keskuudessa, ja hetken kuluttua täytyi heidän peräytyä.
+
+Huolimatta raivokkaasta vastarinnasta oli kenraali Fuentes -- sillä se
+oli hyökkääjä -- askel askeleelta vallannut joen ylimenopaikan ja
+tunkeutui nyt, niin pian kun vihollisjoukot lähtivät pakoon, araukanien
+alueelle. Don Tadeo de Leonin suunnitelma oli tähänasti onnistunut. --
+
+Kun Joan, tuo sukkela sanansaattaja, näki, että kenraalin hyökkäys
+onnistui, päätti hän lähteä heti paluumatkalle, sillä don Tadeo odotti
+kai hänen tiedonantajaan. Oli tullut pilkkopimeä yö, kuu oli
+piiloutunut pilvien taa. Sentähden oli sangen vaikea kulkea pimeydessä.
+Ryömien kuin käärme liikkui hän tuntimääriä. Yö alkoi jo olla lopussa,
+kun Joan äkkiä säpsähti. Vallitsevassa pimeydessä oli hän joutunut
+araukanien leirille.
+
+Mutta Joan ei ollut mies, joka helposti kadottaa rohkeutensa. Hän alkoi
+heti ryömiä päinvastaiseen suuntaan ja pääsi siten pitkän matkan
+takaisin. Syvä hiljaisuus vallitsi yhä kentällä, kukaan ei
+liikahtanutkaan. Joan hengitti helpommin -- vielä minuutti ja hän olisi
+pelastettu.
+
+Onnettomuudeksi sattui Musta Hirvi juuri tällä hetkellä tulemaan hänen
+luoksensa. Lieneekö se ollut tarkoituksella vaiko sula sattuma.
+Kaikessa tapauksessa johdatti päällikkö hevosensa harhateille joutuneen
+intiaanin viereen, joka äänettömänä painautui maata vasten.
+
+"Veljeni on väsynyt... hän on liian kauan aikaa ryöminyt ruohostossa!"
+sanoi hän uhkaavasti. "Miksei hän nouse ylös?"
+
+"Teen sen aivan heti!" vastasi Joan, joka ei tiennyt, kuinka hän
+menettelisi toisen suhteen. Mutta nyt ei saanut viivytellä. Kuin
+pantteri hyppäsi hän Mustan Hirven taakse satulaan ja tarttui toisella
+kädellä hänen vyötäisiinsä, ennenkuin tämä ennätti selvitä
+hämmästyksestään. Päällikkö päästi vihaisen kirkahduksen.
+
+"Ei ääntäkään, tai...!" uhkasi Joan, jonka kädessä välkkyi veitsi.
+
+Se oli liian myöhäistä. Päällikön huuto oli jo kuultu, ja joukko
+sotureita riensi hänen avukseen.
+
+"Käärme! Melustasi ei ollut sinulle mitään hyötyä! Kuole siis!"
+huudahti Joan ja syöksi myrkytetyn tikarin Mustan Hirven olkapäähän.
+Kuin salaman iskemänä putosi tämä satulasta maahan. Joan painoi
+polvensa hevosen kupeisiin ja ratsasti täyttä vauhtia intiaaneja kohti,
+jotka sulkivat häneltä tien. Mutta yritys epäonnistui. Eräs sotureista
+kohotti pyssynsä, ja murskatuin kalloin kaatui hevonen maahan vetäen
+ratsastajan muassaan. Noin kaksikymmentä intiaania heittäytyi samassa
+kaatuneen vihollisen päälle, ja ennenkuin hän ennätti ajatellakaan
+puolustautumista, olivat he jo sitoneet hänet. Kuitenkin onnistui
+Joanin piiloittaa tikarinsa, ja tämä antoi hänelle uutta toivoa.
+
+Joan ja eräs chileläinen sotilas, joka oli otettu vangiksi äskeisessä
+taistelussa, vietiin nyt pääleirille, joka sijaitsi Condorkankin
+läheisyydessä. Suurtoquin päätti uhrata heidät Guekubulle, pahalle
+hengelle. Jonkun matkan päähän leiristä muodostivat soturit piirin,
+jonka keskelle asetettiin Toquinin sotakirves merkiksi hänen
+ylipäällikkyydestään. Sitten tuotiin vangit esiin, ja heille
+selitettiin, mitä tulisi tapahtumaan. Joan, joka oli viimeiseksi otettu
+vanki, uhrattaisiin myös viimeiseksi, ja hän sai olla läsnä toverinsa
+mestauksessa nähdäkseen, mikä kohtalo häntä odotti.
+
+Chileläinen vanki, eräs kokenut sotilas, joka tunsi araukanien tavat ja
+tiesi, mitä tulisi tapahtumaan, oli päättänyt kuolla rohkeasti. Hänet
+asetettiin sotakirveen viereen kasvot käännettyinä Chilen rajaa, hänen
+kotiseutuansa, kohti, sitten ojennettiin hänelle nippu sauvoja ja
+teräkärkinen paalu, jolla hänen täytyi kaivaa kuoppa maahan. Tähän
+kuoppaan täytyi hänen asettaa sauvat niin, että ne nojasivat
+toisiinsa. Jokaiselle sauvalle piti hänen sitäpaitsi antaa jonkun
+araukani-sotilaan nimi, jonka hän oli vuoden kuluessa tappanut.
+Jokaiseen nimeen, jonka sotilas lausui, vastasivat araukanit kauhein
+pilkkasanoin -- Kun kaikki sauvat olivat vihdoin asetetut kuoppaan,
+lähestyi Antinahuel vankia.
+
+"Muukalainen on urhea sotilas", sanoi hän. "Peittäköön hän tämän haudan
+mullalla, niin että rohkeus, jota hän on osoittanut elämänsä aikana, ja
+kunnia, jonka hän on ansainnut, hautautuu tähän paikkaan."
+
+"Hyvä", vastasi sotilas heikosti väristen ryhtyen täyttämään päällikön
+käskyä, "pian saatte nähdä, että on olemassa useampiakin chileläisiä
+kuin minä."
+
+Toquin hymyili uhkaavasti, antoi vangille merkin asettua kirveen
+viereen, kohotti piilunsa ja murskasi sillä hänen päänsä.
+
+Tämän barbaarisen murhenäytelmän viimeinen osa aiheutti villiä iloa,
+intiaanien keskuudessa. Ulvoen kuin mielipuolet parveilivat he uhrinsa
+ympärillä ja näyttivät kokonaan unohtavan toisen vankinsa. Mutta Joan
+piti silmänsä ja korvansa auki, vaikka hän näyttikin aivan
+rauhalliselta. Kun ilo oli korkeimmillaan, hyppäsi hän lähinnä seisovan
+hevosen selkään ja pakeni täyttä vauhtia aavikolle.
+
+Muutamia minuutteja vallitsi suuri sekasorto araukanien keskuudessa, ja
+Joan käytti tätä tilaisuutta hyväkseen voittaakseen etumatkaa.
+Huomattuaan hänen pakonsa hyppäsivät intiaanit kirkuen hevostensa
+selkään ja ratsastivat pakolaisen jälkeen. Kauhukseen huomasi Joan,
+että hän oli valinnut kurjan hevosen, joka ei pystynyt kilpailemaan
+takaa-ajajien jalojen eläinten kanssa. Hän tiesi olevansa hukassa, jos
+hän jatkaisi pakoansa aavikolla. Onneksi täytyi hänen ratsastaa korkean
+sorakummun ohitse, jonka jyrkkää seinämää myöten oli mahdotonta päästä
+hevosilla, ja siinä hän näki ainoan mahdollisuuden pelastukseen. Antaen
+hevosensa juosta niin lähellä jyrkännettä kuin mahdollista, kohottautui
+hän äkkiä satulassa, tarttui erääseen puunoksaan, joka riippui hänen
+yläpuolellaan, ja ponnahti sen päälle. Villikissan ketteryydellä ja
+nopeudella kiipesi hän oksaa myöten jättäen väsyneen hevosensa yksin
+jatkamaan matkaansa.
+
+Häntä seuraavat soturit päästivät kummastuksen huutoja. Heidän
+hevosensa, jotka nelistivät täyttä vauhtia, eivät pysähtyneet helposti,
+ja tätä tilaisuutta käytti peloton intiaani hyväkseen voittaakseen
+mahdollisimman suuren etumatkan. Hän hyppäsi puusta tiheiden pensaiden
+sekaan ja katosi hetkeksi. Takaa-ajajat eivät heittäneet kuitenkaan
+vielä toivoaan saada pakolainen kiinni. Kymmenen päättävimmistä
+sotureista jätti hevosensa jyrkänteen juurelle ajaakseen Joania takaa.
+He järjestyivät viuhkantapaiseen kuvioon, joka kietoutui joka hetki yhä
+tiukemmin pakolaisen ympärille. Viimein huomasi Joan, että hänet
+epäilemättä vangittaisiin kuten kärpänen hämähäkin verkkoon. Hän ei
+aikonut enää jatkaa pakoaan, vaan vetäen esiin tikarinsa kumartui
+erästä puuta vasten päättäen tappaa niin monta vihollisistaan kuin
+saattoi ja sitten äärimmäisen hädän hetkellä surmata itsensä.
+
+Araukanit lähestyivät häntä läähättäen ponnistuksistaan heiluttaen
+keihäitään ja sotakirveitään ja päästäen riemuhuutoja nähdessään hänet.
+Samassa hyökkäsivät kaikki Joania kohti, joka suuntasi palavat silmänsä
+heihin.
+
+Tässä äärimmäisen jännittävässä silmänräpäyksessä -- soturit olivat
+ainoastaan sylen päässä hänestä -- kuuli Joan äänen hiljaa, mutta
+kuitenkin selvästi kuiskaavan: "Kumarru hiukan!"
+
+Hän totteli koneellisesti käsittämättä, mitä hänen ympärillään
+tapahtui. Samassa pamahti neljä laukausta, ja yhtä monta intiaania
+kaatui maahan. Joan joka kummastui suuresti saadessaan niin
+odottamatonta apua, hyppäsi eteenpäin ja tappoi tikarillaan yhden
+takaa-ajajistaan. Neljä uutta laukausta kaatoi taas pari intiaania.
+Jäljelle jääneet pakenivat kauhuissaan alas jyrkännettä päästäen
+pelokkaita huutoja.
+
+Joan oli pelastettu. Kun hän kääntyi, näki hän edessään Valentinin,
+Ludvigin ja molemmat intiaanipäälliköt. Nuo neljä miestä, jotka olivat
+kaukaa tarkastelleet araukanien leiriä ja myös nähneet vangin
+epätoivoisen paon, olivat rohkeasti rientäneet hänen avukseen ja juuri
+oikeaan aikaan pelastaneet urhoollisen intiaanin kuolemasta.
+
+Muutamien lyhyiden, molemminpuolisten selitysten jälkeen vetäytyivät he
+kauemmaksi vuorelle, joka rajoittui Condorkankin laaksoon, ja josta he
+saattoivat helposti pitää silmällä vihollista.
+
+
+
+
+XXI. SILMÄSTÄ SILMÄÄN.
+
+
+Sillävälin pakenivat yllätetyt araukani-soturit leirille ja kertoivat
+Antinahuelille, että he olivat saaneet taistella suurta chileläistä
+sotajoukkoa vastaan ajaessaan Joania takaa. Antinahuel, joka uskoi
+heidän liioiteltuihin tiedonantoihinsa, purki heti leirinsä ja asettui
+toiseen paikkaan. Viekas Toquin teki tässä kuitenkin suuren virheen,
+jonka onnettomat seuraukset tulivat heti näkyviin. Vastustaessaan
+Luchsin suunnitelmia oli hän lähtenyt erinomaisesta asemastaan Biobion
+luona kiiruhtaakseen verisen sodan syttymistä. Kenraali Fuentesin oli
+silloin onnistunut -- kuten lukija tietää -- kulkea joen yli ja rynnätä
+Araukaniaan.
+
+Tämä nopea rynnistys herätti kaikkialla kauhua. Intiaanikansa, josta
+Antinahuel oli ottanut mukaansa kaikki taisteluun kelpaavat miehet,
+näki tuhonsa lähenevän. Monet kylät olivat jo palaneet poroksi, ja
+Arauka ei voinut puolustautua vihollista vastaan. Pian Toquin huomasi,
+että hän oli kahden tulen välissä. Hän kirosi kuumaverisyyttään, joka
+oli saattanut hänet tähän tukalaan tilaan. Hänen vihansa kohdistui nyt
+Bustamenteen, joka oli kehoittanut häntä ottamaan tämän harha-askeleen.
+He olivat vähällä riitautua.
+
+Neuvoteltuaan päällikköjen kanssa koetti hän hankkia itselleen paremman
+aseman vetäytymällä vuorille. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat.
+Kolmelta puolelta ympäröitynä -- myöskin Peralta oli saapunut paikalle
+ottaakseen osaa yleiseen taisteluun -- näki hän olevansa pakoitettu
+taistelemaan viholliselle turvallisella alueella. Näytti siltä, kuin
+don Tadeon suunnitelma -- ratkaista sota yhdellä ainoalla iskulla --
+onnistuisi hyvin.
+
+Kaksi päivää Joanin onnellisen pelastuksen jälkeen olivat armeijoiden
+etuvartiat tuskin ampumamatkan päässä toisistaan. Muutamia pieniä
+kahakoita, joilla ei ollut mitään erityistä merkitystä, oli jo
+tapahtunut -- vasta seuraavana päivänä olisi ratkaiseva taistelu.
+
+Sitä edellisenä päivänä kävi Antinahuel vankinsa luona, jota hän oli
+kuljetellut mukanaan kaikilla retkillään epäonnistuneen pakoyrityksen
+jälkeen, ja joka oli Del Rio Seen taistelun ajaksi viety erääseen
+turvapaikkaan. Nuoren tytön kasvoilla kuvastuivat selvästi suurten
+ponnistusten jäljet, joita hän oli saanut kärsiä, vaikka araukanit
+olivatkin koettaneet täyttää kaikki hänen halunsa ja toiveensa. Suru ja
+synkkyys ilmeni hänen kasvoistaan. Salaperäiset tapahtumat ja
+intiaanien leiriytyminen johtivat aina hänen mieleensä saman ajatuksen:
+Miten on hänen isänsä laita -- mitä tekevät hänen ystävänsä? Suorana ja
+alakuloisena seisoi tyttö nyt Toquinin edessä, jonka tulinen katse oli
+suuntautunut häneen.
+
+"Tyttäreni on surullinen", sanoi intiaani lempeästi. "Pitkä matka on
+luonnollisesti väsyttänyt häntä. Maja on valmistettu hänelle -- tunnin
+kuluttua hän voi levätä."
+
+"Päällikkö", vastasi nuori tyttö surullisesti, "ruumiini ei tunne
+väsymystä."
+
+"Onko tyttärelläni sitten jotain valittamista sotureitani kohtaan?"
+
+"Ei", sanoi Rosario pudistaen päätään. "Soturinne ovat olleet hyvin
+ystävällisiä minulle. He ovat säälineet nuoruuttani ja kohdelleet minua
+lempeästi."
+
+"Antinahuel on käskenyt heitä -- Antinahuel rakastaa tytärtään!" sanoi
+Toquin ystävällisesti.
+
+"Kiitän teitä! Mutta minkätähden annatte minun kärsiä?"
+
+"Sitä en tahdo. Sisareni puhukoon. Kaikki on tapahtuva hänen mielensä
+mukaan."
+
+"Oi, jospa avuttoman tyttö raukan kyyneleet edes vaikuttaisivat teihin!
+Lähettäkää minut isäni ja ystävieni luo. Jos teette niin, päällikkö,
+olen teille iäisesti kiitollinen." Kun Antinahuel kuuli nämä sanat,
+muuttuivat hänen kasvonilmeensä ja hän rypisti otsaansa.
+
+"Tyttäreni ei tiedä, mitä hän sanoo", selitti hän. "Onko hän unohtanut
+edellisen keskustelumme? Valkoinen neito ei palaa isänsä luo, sillä
+Antinahuel vihaa Suurta Kotkaa! Antinahuel vihaa häntä!" toisti hän
+raivosta vääristynein kasvoin.
+
+"Mutta, Jumalani", sanoi donna Rosario epätoivoissaan, "mitä aiotte
+tehdä minulle?"
+
+"Arka kyyhkynen kysyy sitä? Araukanien Suurtoquin on tullut vielä
+kerran sanomaan hänelle, että hän on tuleva hänen vaimokseen. Hän on
+velvollinen antamaan minulle vastauksen -- mitä hän sanoo siis?"
+
+"Jättäkää mielestänne tuo ajatus, sen sanon vielä kerran teille. En
+tule vaimoksenne... mieluummin kuolen!"
+
+"Minkätähden kieltäytyy valkoinen neito? Antinahuel laahaa hänet
+väkivallalla majaansa!"
+
+"Armahtakaa minua, päällikkö!" ähkyi nuori tyttö.
+
+"Tyttäreni varokoon!" uhkasi Toquin. "Antinahuel kohtaa tänään Suuren
+Kotkan ja tekee hänelle eräitä ehdoituksia -- tyttärestäni riippuu
+hyväksyykö hän ne! Jollei hän tottele käskyjäni, saavat hänen ystävänsä
+ja isänsä vastata seurauksista. Silloin ei Antinahuel osoita mitään
+sääliväisyyttä."
+
+Kuten lukija huomaa, salasi viekas päällikkö nuorelta tytöltä asian
+oikean laidan -- nimittäin vaikean asemansa. Vaikka hän luultavasti
+saikin donna Rosarion vapisemaan isänsä puolesta, niin ei hän
+kuitenkaan saavuttanut sen enempää kehoituksillaan, ja muutamien
+turhien houkutteluyritysten jälkeen poistui hän viha ja harmi
+sydämessään.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Don Tadeo de Leon neuvotteli juuri kenraali Fuentesin, don Peraltan ja
+muutamien korkeampien upseerien kanssa, kun Antinahuelin sanansaattaja
+tuli heidän luokseen ja pyysi häneltä Suurtoquinin nimessä kohtausta.
+Don Tadeo valmistautui heti lähtemään.
+
+"Älkää menkö sinne, don Tadeo" varoitti Fuentes intiaanin poistuttua.
+"Olen vakuutettu siitä, että heillä on joku konnankuje mielessään."
+
+"Kuka tietää", vastasi tämä. "Olkoon asianlaita miten hyvänsä, täytyy
+minun johtajana koettaa estää niin paljon kuin mahdollista tarpeetonta
+verenvuotoa... se on velvollisuuteni, ja kukaan ei voi estää minua
+täyttämästä sitä."
+
+"Caspita -- no menkää sitten!" mutisi Gregorio. "Saammepahan nähdä."
+
+Kohtauspaikka sijaitsi molempien leirien välissä, eräällä töyräällä.
+Chileläisten lippu ja araukanien taistelukeihäs asetettiin sinne
+kahdenkymmenen askelen päähän toisistaan. Näiden ympärille asettui
+kymmenen chileläistä sotilasta ja kymmenen intiaanisoturia. Kun nämä
+varovaisuustoimenpiteet olivat tehdyt, ratsasti don Tadeo Antinahuelia
+vastaan, ja he kohtasivat toisensa aukeamalla, joka sijaitsi yhtä
+pitkän välimatkan päässä henkivartiajoukkueista.
+
+Ennenkuin neuvottelut alkoivat, tarkastelivat vihamiehet toisiansa, ja
+etenkin Antinahuel loi viholliseensa todellisia tiikerinkatseita. Hän
+katkaisi myös ensimäiseksi hiljaisuuden.
+
+"Araukanit tuntevat isäni ja kunnioittavat häntä suuresti", alkoi hän
+melkein imarrellen. "Mutta pilvi on noussut hänen ja hänen
+intiaanilapsiensa välille. Olisikohan mahdollista karkoittaa se, vai
+täytyisikö kahden suuren kansan veri vuotaa vain erehdyksen tähden?
+Veljeni vastatkoon!"
+
+"Te ette voi nuhdella meitä, päällikkö", sanoi Tadeo rauhallisesti. "Me
+valkoihoiset olemme suojelleet intiaaneja. Me olemme antaneet heille
+aseita, joiden avulla he voivat puolustautua, viljaa, jolla he voivat
+elättää itsensä, lämpimiä vaatteita, että he voisivat pukeutua niihin,
+kun talvi lähestyy ja lumi putoaa maahan. Mutta araukanit ovat
+kiittämättömiä... he unohtavat kaikki ne palvelukset, jotka olemme
+tehneet heille! Sanokaa, minkätähden olette tarttuneet aseisiin meitä
+vastaan? Emmekö ole osoittaneet kaikessa, ettemme halua sotaa?"
+
+"Se on totta, veljeni on oikeassa!" myönsi Toquin. "Antinahuel haluaa
+nyt rauhaa, hän on valmis täyttämään ne ehdot, jotka valkoihoisten
+Suuri Kotka vaatii häneltä, jolleivät ne ole vain liian vaikeat
+täyttää, ja jos ne soveltuvat hänen kunnialleen."
+
+Don Tadeo mietti hetkisen.
+
+"Minä kuuntelisin mielelläni, millä tavalla teidän mielestänne rauha
+voitaisiin parhaiten solmia meidän kesken."
+
+"Hyvä, Antinahuel on puhuva, koska valkoinen veljeni haluaa sitä",
+sanoi Toquin myöntyväisesti. "Suuri Kotka tietää, että hänen
+intiaanipoikansa ovat taitamattomia ja herkkäuskoisia. Yksi
+valkoihoisten kuuluisimmista päälliköistä on luvannut heille äärettömän
+suuren alueen, jos he auttavat häntä voittamaan takaisin kadotetun
+valtansa. Punaiset miehet ovat antaneet hänen houkutella itseään
+tekemään tyhmyyden, mutta nyt huomaavat he, että he ovat erehtyneet. He
+ovat valmiita jättämään teidän haltuunne miehen, joka käytti hyväkseen
+heidän herkkäuskoisuuttaan ja johdatti heidät harhaan!"
+
+Tämä ehdotus teki don Tadeoon sangen vastenmielisen vaikutuksen, jota
+hän koetti kuitenkin salata.
+
+"Puhutteko totta, päällikkö?" kysyi hän. "Aiotteko todellakin hyvittää
+petoksenne toisella petoksella, joka on vielä pahempi? Don Bustamente
+on roisto, hän ansaitsee kuoleman. Jos hän olisi minun käsissäni,
+ammuttaisin hänet säälimättä. Mutta hän on paennut teidän turviinne, ja
+araukanithan pitävät vierasvaraisuutta pyhänä. Jos luovuttaisitte hänet
+minulle, tekisitte niin huonon teon, ettette voisi koskaan puhdistautua
+siitä."
+
+Antinahuelin otsa oli rypistynyt, ja hän loi vihaisen ja raivokkaan
+silmäyksen puhujaan. Mutta hän saavutti pian rodullensa ominaisen
+rauhallisuuden ja sanoi hiukan uhkaavalla äänellä: "Veljeni on sangen
+viisas, hän osaa eroittaa oikean väärästä. Mutta häntä on myös vaikea
+tyydyttää. Sanokoon hän itse ehtonsa, jollei hän tyydy Antinahuelin
+ehtoihin."
+
+"Ne saatte pian kuulla! Ehtoni ovat seuraavat: araukani-joukko laskee
+aseensa. Vangiksi otettu nuori tyttö, joka on leirissänne lähetetään
+heti isänsä luo, ja pysyvän rauhan pantiksi jäävät Suurtoquin ja neljä
+kuuluisinta araukani-päällikköä Santiagoon, kunnes minä, don Tadeo de
+Leon, katson parhaaksi laskea heidät vapaiksi!"
+
+Halveksiva hymy leikki Antinahuelin huulilla.
+
+"Veljeni on sangen viisas -- hän tahtoo ensin vangita suuren kotkan
+voidakseen surmata sen poikaset. Antinahuel pyytää toisenlaisia
+ehtoja."
+
+"Ei", vastasi don Tadeo päättäväisesti, "nämä ovat ainoat ehdot, jotka
+tulen antamaan. Ei ole minun vikani, jos valitatte, ettette voi
+hyväksyä niitä."
+
+"Onko Suuri Kotka kuullut araukanien koskaan valittavan?" kysyi Toquin
+ylpeästi. "Meitä on kymmenentuhatta soturia, päättäväisiä kuolemaan
+asti. -- Älköön veljeni saattako meitä epätoivoon!" jatkoi hän
+synkästi.
+
+"Teillä on kymmenentuhatta soturia? No niin, huomenna sotilaitteni
+aseet kaatavat tämän joukon kuin leikkuumiehen viikate viljan. He
+tulevat poispyyhkäistyiksi kuin kuivat lehdet, jotka syksytuuli vie
+mukanaan."
+
+Antinahuelin silmät salamoivat. Yhteen puristetuin nyrkein hän astui
+lähemmäksi vastustajaansa.
+
+"No kuule sitten, sinä, joka tahdot määrätä minulle luonnottomia,
+röyhkeitä lakejasi", sanoi hän hampaitaan kiristellen. "Tiedätkö kuka
+minä olen?"
+
+"Pyh, mitä se minuun koskee! Olen sanonut ehtoni, ja koska ette tahdo
+hyväksyä niitä, ei meillä ole enää mitään tekemistä toistemme kanssa.
+Antakaa minun mennä!"
+
+"Tiedätkö, kuka minä olen?" toisti Antinahuel uhkaavalla äänellä. "Olen
+Suurtoquin Cadequalin lapsenlapenlapsi! Perinnöllinen viha eroittaa
+meidät toisistamme. Olen vannonut tappavani sinut, kurja koira!"
+
+Nopeasti kuin ajatus veti hän tikarin vyöstään ja iski sillä
+vihollistaan keskelle rintaa. Mutta ase pirstautui kuin lasi haarniskaa
+vasten, jota don Tadeo petosta peläten kantoi pukunsa alla. Samassa
+tarttui hän petollisen miehen käsivarteen ja väänsi sen sijoiltaan.
+
+Sotilaat, jotka näkivät mitä tapahtui, riensivät heti johtajansa
+avuksi. Mutta tämä käski heitä vetäytymään pois.
+
+"Älkää ampuko!" sanoi hän. "Tuo kurja roisto on jo kylliksi rangaistu!
+-- Mene, salamurhaaja, ja piiloita häpeäsi soturiesi joukkoon... en
+pelkää sinua, olet minun silmissäni liian kurja ja viheliäinen.
+Jättämällä sinulle halveksitun henkesi kostan paremmin kuin tappamalla
+sinut. Mene, roisto!"
+
+Lausumatta enää sanaakaan hän käänsi selkänsä viholliselleen, meni
+henkivartiostonsa luo ja palasi sen kanssa takaisin leirille.
+
+Antinahuel oli vihoissaan. Sisäinen tuli raivosi hänessä, silmät
+paloivat -- mielellään hän olisi juossut vihollisensa perästä, joka oli
+taas nöyryyttänyt häntä. Salaten tuskan, jota hän tunsi, palasi hänkin
+ystäviensä luo.
+
+"No", sanoi kenraali Bustamente nähdessään hänet jälleen, "mitä olette
+saavuttanut?"
+
+Toquin osoitti synkkänä käsivarttaan, joka riippui jäykkänä hänen
+kupeellaan.
+
+"Se koira loukkasi minua. Tikarini taittui hänen rintaansa vasten.
+Siinä kaikki, mitä olen saavuttanut."
+
+"Huomenna taistelemme!" lohdutti toinen. "Ehkä ei kaikki ole vielä
+mennyttä. Ehkä saamme vielä kostaa verivihollisellemme!"
+
+"Niin, sen täytyy vihdoinkin tapahtua", huudahti Toquin kiivaasti.
+"Vaikka minun olisi pakko uhrata kaikki soturini, täytyy minun
+kuitenkin saada tämä ihminen käsiini!"
+
+Sitten meni hän raivosta vavisten telttaansa, jossa hän kauan ja
+lakkaamatta mietiskeli itseksensä.
+
+
+
+
+XXII. CONDORKANKIN TAISTELU.
+
+
+Oli kymmenes päivä lokakuuta. Säteillen nousi aurinko, ja tuskin
+kultasivat sen ensimäiset säteet vuorenhuippuja, kun jo rumpujen pärinä
+täytti ilman ja pelästytti kaikkia. Tiheitä korppikotkaparvia liiteli
+ilmassa ilmaisten veriset himonsa kimeällä kirkunallaan ja lensi sitten
+kallion huipuille odottamaan juhla-ateriaansa.
+
+Ylpeästi ja säännöllisissä riveissä ryntäsivät araukani-soturit esiin
+vallituksiensa takaa -- se oli todellakin mahtava näky. He tiesivät
+kaikki puolustavansa menetettyä asiaa ja menevänsä melkein varmaa
+kuolemaa kohti, mutta kuitenkin odottivat he kärsimättömästi
+taistelumerkkiä.
+
+Antinahuel, jonka oikea käsi lepäsi nahkasiteessä, heilutti
+vasemmallaan raskasta sotakirvestä. Hän ratsasti oivallisella mustalla
+hevosella, jota hän ohjasi polviensa avulla. Tällä tavalla kiiti hän
+sotilaittensa rivien välitse huutaen silloin tällöin jonkun soturin
+nimen ja muistutellen hänelle hilpeästi entisistä urotöistä. Hän johti
+itse keskustaa. Oikean siiven johdon oli hän uskonut don Bustamentelle
+ja vasemman vanhalle, uskolliselle Cathikaralle. Leiriin jätti hän
+ainoastaan noin viisikymmentä soturia, joiden velvollisuutena oli
+tarkasti vartioida ja suojella donna Rosariota ja nopeasti paeta hänen
+kanssaan, jos taistelu menetettäisiin.
+
+Myöskin chileläinen joukkue, johon Valentin, Ludvig ja Joan olivat
+liittyneet -- puelka-päälliköt olivat jääneet eräälle vuorelle, sillä
+he eivät tahtoneet taistella veljiään vastaan -- oli lähtenyt
+liikkeelle ja lähestyi nopeasti vihollista.
+
+Condorkankin kenttä, jossa taistelun tuli tapahtua, oli neliskulmainen.
+Kolmelta puolelta ympäröivät sitä vuoret. Neljännelle sivulle, joka
+rajoittui mereen, oli Antinahuel asettunut sotureineen. Eräällä
+kukkulalla, vastapäätä hänen armeijaansa, olivat don Tadeon neliön
+muotoiset joukot. Don Peralta ja kenraali Fuentes olivat asettuneet
+kahdelle viimeiselle sivulle. Araukanit olivat siis sangen
+epätoivoisessa asemassa, heidän takanaan oli meri, edessään mainittu
+vuorenkukkula. Toisin sanoen: he olivat vihollistensa ympäröimät.
+
+Kuului taistelumerkki, ja kimeästi kirkuen hyökkäsivät urheat punanahat
+vihollisiansa kohti. Mutta ennenkuin ryntäävät intiaanit olivat
+ehtineet tulla liian lähelle heitä, aukenivat chileläisten rivit, ja
+jyrisevä yhteislaukaus kaatoi etumaiset araukanit maahan. Tämän kovan
+kartessitulen jälkeen sulkeutui rintama jälleen, ja sotilaat odottivat
+kolmeen riviin asettuneina uutta hyökkäystä.
+
+Toinen hyökkäys oli ensimäistä peloittavampi. Araukanit, joiden rivit
+olivat jo melkoisesti harventuneet, muodostivat kiilan ja hyökkäsivät
+raivokkaasti chileläisten pajunettimuuria vastaan koettaen särkeä sen
+ja tunkeutua joukon sydämeen. Vaikka he tiesivät, että ensimäiset
+miehet olivat mennyttä kalua, tahtoivat kaikki taistella etumaisissa
+riveissä. Niin pian kuin etumaiset soturit olivat kaatuneet, tunkeutui
+uusia miehiä päättäväisesti heidän paikoilleen, ja tällä tavalla jatkui
+taistelu kiiltävin asein. Nuo villit soturit ymmärsivät kuitenkin
+sangen hyvin hillitä kiihkoansa, he seurasivat tarkasti päällikköjensä
+käskyjä ja tekivät huolellisesti kaikki sotaliikkeet, jotka nämä heille
+määräsivät.
+
+Tällä tavalla onnistui heidän vihdoin päästä don Tadeon neliöiden luo.
+Samassa hyökkäsivät chileläiset keihäsmiehet sivulta heidän kimppuunsa.
+Tähän sotaliikkeeseen vastasi kenraali Bustamente nopealla
+hyökkäyksellä. Aivankuin ihminen, joka on päättänyt puolustaa henkeään
+viimeiseen asti, hän ratsasti sapeli kädessä rauhallisena ja kylmänä
+joukkonsa etunenässä. Hän aavisti, että tämä taistelu tulisi olemaan
+hänen viimeisensä. Cathikara puolestaan innostutti väkeään
+esimerkillään ja sanoillaan. Kuolemaa halveksien ryntäsivät araukanit
+raivokkaasti chileläisten kimppuun saadakseen heidät peräytymään. Pian
+leimusi kiivas taistelu koko linjalla.
+
+"Minkälaisia ihmisiä!" huudahti Valentin, joka taisteli don Tadeon
+rinnalla. "Kuinka rohkeita ja rajuja he ovat!"
+
+"Niin, eikö totta? Ei, he eivät ole ihmisiä, he ovat paholaisia. Mutta
+odottakaahan, tämä ei ole vielä mitään -- pian saatte nähdä mitä sana
+'taistelu' oikeastaan merkitsee."
+
+"He eivät todellakaan pelkää kuolemaa."
+
+"He kuolevat mieluummin kuin antautuvat", sanoi don Tadeo synkästi.
+
+Nyt seurasi peloittava verilöyly. Ampuma-aseet olivat tarpeettomia,
+pajunetit, sotakirveet, keihäät ja sapelit tekivät nyt tuhoaan.
+Antinahuel, joka ratsasti etumaisena taistelun tuoksinassa, katsoi
+ympärilleen. Hänen soturinsa kaatuivat kuin kypsä vilja chileläisten
+iskuista. Tämä pajunettimetsä täytyi särkeä.
+
+Äkkiä huomasi Suurtoquin avonaisen paikan chileläisten rintamassa. Hän
+ratsasti heti sitä kohti, ja araukanit seurasivat häntä. Nyt seurasi
+kamppailu, jota ei voi sanoin kuvata. Taisteltiin mies miestä vastaan,
+jokainen isku vaati uhrinsa. Se, joka kadotti jalansijansa tässä
+verisessä, niljakkaassa maassa, oli auttamattomasti hukassa.
+Taistelijat polkivat hänet jalkoihinsa, ja hän sai tukehtuneena ja
+murskautuneena päästää viimeisen huokauksensa.
+
+Vähitellen onnistui rohkean araukani-päällikön rikkoa chileläisten
+rintama, ja kuin kiila tunkeutuivat hänen soturinsa syntyneen aukon
+kautta don Tadeon joukkojen sydämeen.
+
+Nähdessään, kuinka raivokkaasti tämä viimeinen sotaliike tehtiin,
+ymmärsivät don Gregorio ja kenraali Fuentes, jotka taistelivat eri
+puolilla, mitä araukanipäälliköllä oli mielessä. He kiiruhtivat
+liikkeitään ja yhtyivät vähitellen. Araukanit olivat nyt saarretut joka
+puolelta.
+
+Antinahuel huomasi kyllä tämän, mutta hän oli päättänyt käyttää
+voittamaansa etua hyväkseen. Sentähden hän jätti Cathikaran ja don
+Bustamenten tehtäväksi torjua vihollisten hyökkäys takaapäin. Nämä
+hyökkäsivät nyt ratsumiehineen don Peraltan ja kenraali Fuenten
+kimppuun ja koettivat saada heitä peräytymään.
+
+"Lyökää heidät maahan! Pelastakaamme jalkaväkemme!" kirkui Bustamente.
+
+"Pelastakaamme jalkaväkemme!" ulvoivat intiaanit ja kohoittivat
+peitsensä.
+
+Tuo peloittava falangi syöksyi vihollisten rivejä kohti raivoavaa
+vauhtia, jota ei voitu millään tavalla keskeyttää. Hurjin huudoin ja
+jyrisevin laukauksin otettiin heidät vastaan. Kolme kertaa uudistivat
+araukanit hyökkäyksensä, kolme kertaa he mursivat chileläisten rintaman
+levittäen kuolemaa ja kauhua ympärilleen. Mutta urheudestaan huolimatta
+näkivät intiaanit riviensä yhä harvenevan. Don Bustamente huomasi
+vihdoin, että hänen ja Cathikaran joukot olivat hukassa. Kalpeana,
+palavin silmin, hän odotti turhaan kuolemaa, joka ei näyttänyt
+välittävän hänestä. -- Joan, joka oli tähän asti taistellut don
+Gregorion sivulla, aavisti vaistomaisesti, mitä kenraalilla oli
+mielessä ja ratsasti rohkeasti häntä kohti.
+
+"Kiitän sinua, Pilliau!" mutisi hän itsekseen. "En ole kuoleva veljen
+käden kautta."
+
+Rinta rintaa vasten nousivat molempien hevoset pystyyn. Bustamente
+kohotti sapelinsa ja iski vihollistaan, mutta tämä väisti taitavasti
+iskun ja tarttui samassa oikealla kädellään lujasti kenraalin
+vyötäisiin. Hevoset, taistelunvilinästä huumautuneena, kiitivät yli
+kentän Joanin pidellessä yhä tanakasti kiinni kenraalin vyötäisistä.
+Luonnollisesti ei tätä hurjaa ajoa kestänyt kauan -- hetken kuluttua
+putosivat taistelijat maahan hevostensa selästä. Nopeasti vapautuivat
+he jalustimistaan ja jatkoivat taistelua painien.
+
+Muutamia sekuntteja kestäneen tuloksettoman painin jälkeen onnistui
+kenraali Bustamenten vihdoin kuolettavasti haavoittaa Joania. Mutta
+ennenkuin intiaani kuoli, kokosi hän viimeiset voimansa, heittäytyi
+vastustajansa päälle, joka ei ollut odottanut tätä äkillistä
+hyökkäystä, ja syöksi myrkytetyn tikarin hänen rintaansa. Horjuen
+kaatuivat vihamiehet vieretysten maahan.
+
+Kun chileläiset näkivät Bustamenten kaatuvan, päästivät he ilohuudon,
+johon araukanit vastasivat epätoivoisesti ulvoen. Intiaanit näkivät
+tuhonsa lähenevän, ja he päättivät myödä henkensä niin kalliista
+hinnasta kuin mahdollista. Nyt seurasi hirvittävä kamppailu; niin
+raivokkaasti eivät valkoihoiset ja punanahat olleet pitkiin aikoihin
+taistelleet keskenään.
+
+Antinahuel itki vihasta. Hän tunsi sydämensä särkyvän surusta
+nähdessään uskollisimpien aseveljiensä kaatuvan ympärillään. Kaikki
+vaipuivat maahan ääntäkään päästämättä. Kuin kallio meressä istui
+Toquin hevosensa selässä keskellä kartessitulta, otsa rypyssä,
+yhteenpuristetuin huulin ja kohotetuin kirvein, joka oli kädensijaan
+saakka veren värjäämä. Hän tunkeutui yhä eteenpäin chileläisten
+joukkojen keskustaa kohti, ja hänen rohkeutensa oli niin suuri, että
+chileläiset katselivat häntä kummastuneina ja varoivat joutumasta hänen
+läheisyyteensä.
+
+Suurimmaksi osaksi oli Toquin tekemisissä sen joukkueen kanssa,
+johon don Tadeo, Valentin ja Ludvig kuuluivat. Nämä urheat miehet
+hyökkäsivät aina rohkeasti vihollisen kimppuun ja innostuttivat muita
+esimerkillään. Erittäinkin Cesar, jonka päälle Valentin ja Ludvig
+olivat pukeneet nahkahaarniskan, aiheutti intiaaneille suurta kauhua.
+Taikauskossaan luulivat he, että tuo peloittava eläin oli paha henki,
+joka oli lähetetty tuhoamaan heitä.
+
+Mutta Antinahuel ei antanut perään. Raivoisasti hän tunkeutui yhä
+eteenpäin ja hyökkäsi vihdoin kaikkine sotureineen, joita oli noin
+1500, don Tadeon joukon kimppuun.
+
+"Olkaa varuillanne! Olkaa varuillanne. Meidät aiotaan saartaa!"
+huudahti Valentin niin kovaa kuin jaksoi.
+
+Nyt seurasi raivokas käsikähmä. Edestakaisin aaltoili taistelevien
+joukko. Vihdoinkin pääsivät chileläiset saarroksesta.
+
+"Sepä oli kuuma kahakka", sanoi kreivi Ludvig.
+
+"Mutta Jumalan kiitos, me selviydymme kuitenkin saarroksesta."
+
+"Mutta missä on kenraali?" kysyi Valentin.
+
+"Niin, missä on don Tadeo?" huusi noin kaksikymmentä ääntä yht'aikaa ja
+kaikki katselivat kauhistuneina ympärilleen.
+
+Ranskalaiset huomasivat heti, mitä oli tapahtunut. Johtaja oli
+muutamien liittolaisten kera jäänyt keskelle vihollisten joukkoa ja
+taisteli epätoivoisesti araukaneja vastaan, jotka ympäröivät häntä.
+
+Chileläiset lisäsivät ponnistuksiaan kymmenkertaisesti, mutta he eivät
+jaksaneet enää tunkeutua niiden rivien läpi, jotka sulkivat heiltä tien
+päällikkönsä luo. Vinhaa vauhtia hyökkäsivät araukanit arvokkaine
+saaliineen eteenpäin ja olivat pian läväisseet viimeiset vastustukset.
+Kuin tuulen ajamina pakenivat he vapauteen, ja nopeammin, kuin ajatella
+voi, oli tuo viisisataa soturia käsittävä joukko hävinnyt kukkuloiden
+taa, jotka yhdeltä puolelta ympäröivät Condorkankin kenttää.
+
+Päällikkönsä pako vapautti jäljelle jääneet araukanit velvollisuudesta
+taistella edelleen. Mutta kuitenkin jatkoivat he vielä hetkisen
+taistelua ja hajaantuivat aivan liian myöhään pelastuakseen
+pakenemalla. Chileläiset keihäsmiehet, jotka seurasivat pakenevia,
+tappoivat heidät kaikki armotta. Ainoastaan se joukko, jonka haltuun
+donna Rosario oli jätetty, pääsi pakoon.
+
+Chileläiset olivat saaneet loistavan voiton. Niistä kymmenestä
+tuhannesta araukanista, jotka olivat ottaneet osaa taisteluun, oli
+kaikkiaan noin kahdeksan tuhatta kaatunut ja noin tuhat joutunut
+chileläisten vangiksi. Tietysti olivat myöskin valkoihoiset kärsineet
+suuria vahinkoja -- mutta päämäärä oli saavutettu. -- Kuten don Tadeo
+de Leon oli otaksunutkin, oli tämä katastrofi kunniakkaasti tehnyt
+lopun veljessodasta.
+
+
+
+
+XXIII. KUOLLEITTEN LEPOPAIKALLA.
+
+
+Jo samana päivänä tapaamme chileläisten voittoisan joukon Biobion luona
+paluumatkalla Chileen. Se, mitä Chilen tasavallan etevimmät miehet
+olivat jo kauan aikaa toivoneet -- nimittäin rauhaa ja sopua koko
+maassa -- oli nyt vihdoin saavutettu.
+
+Mutta olivatpa chileläiset kärsineet myös vahinkojakin. Suurin niistä
+oli don Tadeon katoaminen. Don Gregorio Peralta oli epätoivoissaan,
+häntä eivät lohduttaneet toisten vakuuttelut, että kenraali oli vielä
+hengissä. Hän oli niin huolestunut, että katsoi parhaaksi matkustaa
+Santiagoon pitämään siellä järjestystä yllä onnettoman ystävänsä
+sijasta. --
+
+Valentin ja Ludvig lähtivät viimeisinä taistelukentältä. He suuntasivat
+kulkunsa sitä vuorenkukkulaa kohti, jonne he olivat jättäneet
+intiaanitoverinsa. Ratsastaen erästä kapeaa polkua pitkin, joka johti
+metsäisille kukkuloille, nousivat he vähitellen yhä korkeammalle ja
+lähestyivät ystäviensä leiripaikkaa. Hetken kuluttua huomasivatkin he
+Trangoil Lanecin ja Curumillan sammuneen nuotion ääressä syömässä äsken
+paistettua guanakoa.
+
+Nähdessään ystävänsä astuivat ranskalaiset hevosiensa selästä ja
+ottivat osaa heidän ateriaansa. Ei sanaakaan vaihdettu sen aikana.
+Mahtava hiljaisuus vallitsi luonnossa, ainoastaan vieno tuuli heilutti
+hiljaisesti puiden latvoja. Kaukaa kuului välistä suden ulvontaa, johon
+erään vesiputouksen kumea kohina sekottautui.
+
+"No niin?" kysyi Trangoil Lanec vihdoin.
+
+"Taistelu oli kiivas", vastasi Valentin. "Araukanit ovat voitetut, he
+eivät voi enää koskaan tehdä vastarintaa. Todellakin, nuo roistot ovat
+ansainneet sen."
+
+"He olivat veljiämme", sanoi Curumilla totisesti, ja ranskalainen tuli
+sangen noloksi kuullessaan tämän nuhteen.
+
+"Se on totta", sanoi hän huoaten. "Jaloa verta on myös paljon vuotanut.
+-- Mutta tiedättekö, että don Tadeo de Leon on kadonnut?"
+
+"Suuri Kotka on kadonnut -- mutta hän elää", sanoi Trangoil Lanec.
+"Veljeni kuunnelkoot. Meidän periaatteemme kielsivät meitä
+taistelemasta sekä Antinahuelin puolesta että omaa kansaamme vastaan,
+sentähden vetäydyimme tälle vuorelle, josta voi aivan hyvin kuulla
+taistelun melskeen. Usein aioimme kiiruhtaa kentälle kuollaksemme
+yhdessä ystäväraukkojemme kanssa. Yht'äkkiä kuulimme ukkosenjyrinän
+tapaista melua. Noin kolmekymmentä soturia kiiti ohitsemme nopeasti
+kuin tuuli. He kuljettivat mukanaan valkoista neitoa, jonka tunsimme
+Suuren Kotkan tyttäreksi. Pian senjälkeen tuli esiin toinen, suurempi
+joukko, rynnäten raivoisaa vauhtia eteenpäin. Tätä joukkoa johti
+Antinahuel. Toquin oli kalpea, hänen vaatteensa olivat veriset, ja hän
+näkyi olevan haavoittunut."
+
+"Niin, hän oli haavoittunut", vakuutti Valentin. "Hänen oikea kätensä
+oli poissa sijoiltaan ja..."
+
+"Hänen rinnallaan ratsasti valkoihoisten Suuri Kotka", jatkoi intiaani.
+"Hänet oli sidottu hevosen selkään, ja Antinahuel piti häntä
+alituisesti silmällä. Suurtoquinilla oli paha mielessä -- sen näki
+Trangoil Lanec hänen kiiluvista silmistään!"
+
+"Meidän täytyy pelastaa don Tadeo, millä keinoin tahansa", huudahti
+Ludvig kiivaasti. "Hänet ja hänen tyttärensä."
+
+"Hyvä!" myönsi Curumilla. "Valkoinen veljeni on rohkea! -- yrittäkäämme
+siis? -- Missä on Joan?"
+
+"Minun täytyy ilmoittaa teille surullinen uutinen", sanoi Valentin
+kostein silmin. "Te ette saa enää koskaan nähdä veljeänne!"
+
+"Onko Joan kuollut?" kysyivät päälliköt liikutettuina.
+
+"Hän jäi makaamaan uhrinsa, kenraali Bustamenten viereen. Hänellä oli
+jalo sydän ja rohkea mieli."
+
+Vallitsi hiljaisuus. Äkkiä nousivat päälliköt ja menivät hevostensa
+luo.
+
+"Mitä aiotte tehdä?" kysyi Valentin.
+
+"Valmistaa haudan urhoolliselle soturille. Joanin ruumis ei saa jäädä
+korppikotkien saaliiksi", vastasi Trangoil Lanec katkerasti.
+
+"Olette oikeassa -- että voimmekin unohtaa sen", sanoi Valentin lyöden
+kädellään kovasti otsaansa.
+
+"Nopeasti eteenpäin!"
+
+Miettiväisinä palasivat ystävykset taistelukentälle.
+
+Kenttää peittivät ruumiit, joita erämaan eläimet olivat jo raadelleet
+ja jotka levittivät vastenmielistä hajua ympärilleen. Paikoilla, joissa
+taistelu oli ollut kiivain, makasi ihmisiä, hevosia, aseiden jäännöksiä
+ja rikkoutuneita ampumatarvevaunuja päälletysten. Intiaaneja ja
+chileläisiä virui toistensa vieressä, ase jäykistyneissä sormissaan,
+kauhistavassa rauhassa, mihin kuolema oli heidät yhdistänyt. Kaukana
+näkyi susia, jotka verta janoten lähestyivät kenttää saadakseen osansa
+saaliista.
+
+Se oli todellakin surullinen ja synkkä näky. Katkerin ajatuksin
+ratsastivat neljä toverusta yhä kauemmaksi, kunnes he saapuivat vihdoin
+paikalle, jossa heidän ystävänsä oli kaatunut. Aivan vierekkäin
+lepäsivät vihamiehien ruumiit, ja vielä kuolemassa kuvastui villi
+päättäväisyys molempien kasvoilla. Omituista kyllä, eivät petolinnut
+olleet liikuttaneet näiden kahden miehen ruumista, jotka olivat
+kaatuneet murhaavassa taistelussa. Himokkaina liitelivät ne ruumiiden
+yläpuolella ja lensivät pelästyneinä pois, kun nuoret ystävämme
+saapuivat paikalle.
+
+Curumilla ja Trangoil Lanec kaivoivat syvän haudan, johon he
+äänettöminä laskivat molemmat viholliset. El Verdugo ja Joan saivat
+yhdessä nukkua iäistä untansa.
+
+Täytettyään tämän surullisen velvollisuutensa, lausuivat ranskalaiset
+hiljaa lyhyen rukouksen ja valmistautuivat lähtemään.
+
+"Hyvästi Joan -- hyvästi!" sanoi Valentin tukahtuneella äänellä. "Nuku
+rauhassa. Muistosi ei sammu koskaan sydämissämme!"
+
+Cesar oli tarkkaavaisesti seurannut isäntänsä toimia, se laski nyt
+etukäpälänsä haudalle, nuuski maata ja päästi kimakan valitushuudon.
+
+Neljä ystävystämme oli syvästi liikutetut, äänettöminä he astelivat
+hevostensa luo ja heitettyään vielä viimeisen jäähyväiskatseen
+urhoollisen araukanin haudalle, hyppäsivät he hevostensa selkään ja
+ratsastivat pois.
+
+Heidän mentyään jatkoivat korppikotkat veristä ateriaansa.
+
+
+
+
+XXIV. JÄLLEENNÄKEMINEN.
+
+
+Trangoil Lanec ei ollut erehtynyt. Hän oli todellakin nähnyt don Tadeon
+ratsastavan Suurtoquinin rinnalla.
+
+Kun chileläisten johtaja huomasi olevansa eroitettu miehistään ja näki
+ympärillään vain viisi sotilasta, älysi hän heti olevansa hukassa.
+Kuitenkin puolustautui hän urhoollisesti kuin leijona ja löi maahan
+kaikki, jotka uskalsivat lähestyä häntä. Kauheata oli nähdä, kuinka nuo
+harvat miehet, jotka olivat vihityt kuolemaan, taistelivat noin
+viittäsataa miestä vastaan. Don Tadeolle kävi kuitenkin onnellisemmin
+kuin muille. Antinahuel oli nimittäin käskenyt sotureitaan vangitsemaan
+hänet elävältä, ja araukanit tyytyivät sentähden ainoastaan väistämään
+hänen iskujansa vastaamatta niihin. Mutta pian sai tilanne vaarallisen
+käänteen. Salamannopeasti vetäisi Toquin vaippansa päältään ja heitti
+sen raivoisan taistelijan päälle. Tämä, sokaistuna ja kykenemättä
+puolustautumaan, oli pian sidottu käsistä ja jaloista. Heitettyään
+kallisarvoisen saaliin eteensä satulaan ratsasti Antinahuel
+sotilaittensa seuraamana chileläisten rintaman läpi.
+
+Päällikkö, joka oli muodostanut sotureistaan kiinteän, umpinaisen
+joukkueen, hyökkäsi useita kertoja kuin haavoitettu tiikeri chileläisiä
+joukkoja vastaan, jotka koettivat estää hänen pakoaan. Hänen
+onnistuikin murtautua niiden läpi, ja vasta sitten, kun voittajat
+luopuivat takaa-ajosta, antoi hän sotureilleen merkin pysähtyä
+hengähtääkseen hiukan.
+
+Vangitsemisesta lähtien ei don Tadeo ollut antanut elonmerkkiäkään
+itsestään. Antinahuel pelkäsi, että hän ratsastuksen nopeuden takia,
+oli saanut liian vähän ilmaa ja oli nyt tukehtumaisillaan. Ei, sillä
+tavalla ei hänen vihollisensa saanut kuolla. -- Antinahuelilla oli
+aivan toiset suunnitelmat hänen suhteensa. Hän päästi sentähden irti
+lasson, jolla vangin jalat olivat sidotut, otti vaippansa hänen
+päältään ja asetti hänet toisen hevosen selkään, jonka ohjaksia hän
+itse hoiti. Sitten ratsastivat intiaanit jälleen kauas vuorille.
+
+Don Tadeo toipui pian. Hän hengitti täysin keuhkoin raitista ilmaa ja
+katseli ympärilleen. Nyt hän tiesi olevansa katkerimman vihollisensa
+vallassa, saman miehen, jota hän oli eilen niin suuresti loukannut.
+Minkätähden hän ei ollut silloin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja
+tappanut häntä. Hänen katseensa harhaili sinne tänne ympärillä
+ratsastaviin sotureihin. -- Hän värisi.
+
+Harvoin leväten jatkettiin ratsastusta aina auringon laskuun asti.
+Sitten leiriytyivät araukanit yöksi eräälle aukealle paikalle metsässä.
+Väsyneenä päivän ponnistuksista vaipui don Tadeo lyijynraskaaseen uneen
+ja unohti muutamiksi tunneiksi vaarallisen tilansa.
+
+Seuraavana aamuna liittyivät Antinahuelin joukkoon ne soturit, jotka
+olivat saaneet tehtäväkseen varjella donna Rosariota -- tämä johti
+liikuttavaan jälleennäkemiseen isän ja tyttären välillä. Nähdessään
+niin äkkiä tyttärensä valtasi isän omituinen kouristuskohtaus ja hän
+puristi kovasti rintaansa hillitäkseen sydämensä lyöntejä.
+
+"Rosario! Rosario! Tytär raukkani, vihdoinkin näen sinut!" huudahti hän
+puoleksi iloissaan puoleksi tuskissaan koettaen rajuin tempauksin
+vapautua siteistään.
+
+Nuori tyttö voitti pian kummastuksensa nähdessään isänsä olevan samassa
+onnettomassa tilassa kuin hänkin. Katsoen häntä hellästi silmiin hän
+sanoi:
+
+"Voi, isäni, älä sure minun tähteni -- Jumala ei hylkää minua hädässä.
+Olen myös varma, etteivät ystävämme ole unohtaneet minua. Mutta sinä,
+rakas isä, kuinka olet joutunut tämän peloittavan miehen käsiin?"
+
+"Se on ikävä juttu, lapseni. Suurtoquin on vaarallinen ihminen, joka
+ymmärtää voittaa silloinkin, kun hän häviää. Mutta en välittäisi
+itsestäni, jos vain tietäisin, että sinä, ainoa tyttäreni, olet vapaa.
+Enkö voi tehdä mitään puolestasi?"
+
+Tässä kysymyksessä ilmeni sydäntäsärkevää valitusta, mutta se ei
+liikuttanut ympärillä olevia sotureja. Uhkaavalla äänellä sanoi
+Antinahuel viholliselleen:
+
+"Kuulenko valkoihoisten Suuren Kotkan valittavan. Minkätähden täyttää
+veljeni korvani kiljunnallaan. Valkonaamat ovat arkoja kuin coyotit,
+jotka pelkäävät kuolemaa."
+
+"Roisto, useasti olen katsellut kuolemaa silmästä silmään", sanoi don
+Tadeo halveksivasti. "Se mitä aiotte tehdä minulle, voi kyllä olla
+hirveätä, mutta se ei voi lannistaa rohkeuttani. Minä toistan sen,
+valitan ainoastaan tytär raukkani onnettoman kohtalon takia. Mitä
+aiotte tehdä hänelle, päällikkö?"
+
+"Valkoinen veljeni on utelias", ivasi Antinahuel. "Araukanien
+Suurtoquin tahtoo kostaa. Kun hän on sammuttanut kostonhimonsa, ja kun
+Suuri Kotka on heitetty korppikotkien eteen, vie Antinahuel valkoisen
+neidon vaimonaan majaansa!"
+
+"Kauheata. Kunniaton roisto", karjui don Tadeo kummastuneena. "Puhutko
+totta?"
+
+"Antinahuel ei laske koskaan leikkiä", sanoi päällikkö halveksivasti.
+"Hän on vannonut, että hänen vihollisensa on kuoleva, ja tämä tapahtuu
+viimeistään kymmenen päivän kuluttua -- hän on päättänyt, että
+valkoinen neito on tuleva hänen vaimokseen, ja siksi on hän tulevakin
+Suuren Kotkan tai jonkun muun valkoihoisen koiran voimatta estää sitä.
+Mutta kylliksi jo. Antinahuel ei tuhlaa liikoja sanoja vihatuille
+muukalaisille. Veljeni varokoon kieltään -- tai hänet revitään
+kappaleiksi!"
+
+Don Tadeo heitti tuskallisen katseen tyttäreensä, johon tämä vastasi
+samalla tavalla. Kuitenkin oli sen miehen läsnäolo, johon tyttö oli
+kiintynyt lämpimällä lapsen rakkaudellaan, lohduttavaa hänelle, ja
+vaikka hän ajattelikin vaaroja, jotka uhkasivat hänen isäänsä, toivoi
+hän kuitenkin onnellista loppua. Kenraalilla ei ollut tätä nuoruuden
+toivoa, joka aina odottaa parasta tulevaisuudelta, ja hän vaipui
+synkkiin ajatuksiin.
+
+Vaieten jatkoivat he ratsastustaan.
+
+
+
+
+XXV. LEIJONA KUKISTUU.
+
+
+Meidän täytyy nyt lausua muutama sana Toquinin suunnitelmista.
+
+Antinahuel oli ensin aikonut palata kotiseudulleen. Mutta se näyttikin
+olevan mahdotonta. Kuuluisimmat kylät Araukan intiaanivaltiossa olivat
+poltetut, kaupungit olivat tuhan vallassa, ja niiden asukkaat olivat
+joko tapetut tai vangitut. Ne, jotka olivat päässeet pakoon vihollisen
+kynsistä, harhailivat nyt metsissä ja koettivat yhdistäytyä
+suojellakseen viimeisten turvapaikkojensa rajoja. Araukani-päällikkö ei
+enää ajatellut alueensa suurentamista, hänen ainoa toivonsa oli saada
+ase kädessä vihollisen myöntymään sellaisiin ehtoihin, jotka eivät
+loukkaisi hänen kunniaansa. Mutta juuri sentähden oli hänen tilansa
+sangen vaarallinen. Ollen liian heikko ryhtymään mihinkään
+toimenpiteisiin chileläisiä vastaan oli sekin vaara tarjolla, että hän
+saisi osakseen omien aseveljiensä vihan.
+
+Vaikka suuri osa araukaneja tälläkin kertaa noudatti hänen kutsumustaan
+vähääkään epäröimättä, niin olivat he kaikki kärsineet siksi paljon
+tappionsa seurauksista, että uusi sota oli heidän mielestään sula
+mahdottomuus. Vanha Cathikara, hänen uskollisin puolustajansa Mustan
+Hirven jälkeen, oli kaatunut sodassa, ja muihin päällikköihin, jotka
+oikeastaan enemmän pelkäsivät kuin rakastivat häntä, ei hän voinut
+luottaa. Antinahuel oli ollut araukanien kuningas, kansansa tähti --
+mutta tämä tähti oli nyt sammumaisillaan.
+
+Mutta Toquin takoi uutta rautaa, hän luuli vielä valtaansa riittävän
+suureksi voidakseen rajattomasti hallita sotureitaan. Ennenkaikkea
+muutti hän matkansa suunnan ja lähestyi joukkoineen Biobiota, jonka
+edustalla koko intiaaniarmeija oli oleskellut ennen Condorkankin
+taistelua. Täällä odotti hän apujoukkoja, joiden avulla hän aikoi
+hyökätä Chilen alueelle.
+
+Tämä suunnitelma johtui erikoisesta syystä. Intiaanit pitävät
+huomiotaherättävästä kostosta, heille ei kosto merkitse mitään, jos on
+vain kysymyksessä vihollisen tuhoaminen. Sen täytyy tapahtua sillä
+tavalla, että se tekee suuren vaikutuksen läsnäoleviin todistajiin.
+Antinahuel tahtoi viedä don Tadeon samalle paikalle, jossa
+espanjalaiset olivat häväisseet hänen esi-isäänsä, Toquin Cadequalia,
+puhkaisemalla häneltä silmät. Täällä joutuisi hänen verivihollisensa
+saman kohtalon alaiseksi ja hirvittävin kidutuksin hänet uhrattaisiin
+kuolemalle -- Sitten vasta olisi Toquinin kostonhimo sammutettu.
+
+Mutta paikka, jossa don Tadeon piti kuolla, sijaitsikin Talkan
+lähistöllä, chileläisellä alueella. Oliko mahdollista päästä sinne vai
+eikö? Antinahuel vastasi tähän kysymykseen myöntävästi, mutta hän ei
+ottanut lukuun erästä seikkaa, joka äkkiä rikkoikin hänen
+suunnitelmansa.
+
+Kello oli noin kaksi päivällä. Kuumuuden painostamina olivat soturit
+vetäytyneet puiden ja pensaiden suojaan ja lukuunottamatta muutamia
+vahteja, jotka äänettöminä seisoivat vahtipaikoillaan, näytti leiri
+olevan aivankuin kuollut. Tähän aikaan näki Toquin kaukana suuren
+joukon intiaaneja, jotka ratsastivat leiriä kohti. Hän mumisi
+tyytyväisenä muutamia sanoja. Tämä oli kai apujoukko, jota hän niin
+kauan oli odottanut.
+
+Joukko tuli yhä lähemmäksi. Mutta nähdessään sen johtajan -- olevan
+Luchsin, tuon Apo-Ulmenin, joka aina vastusti häntä, tuli Antinahuel
+hiukan levottomaksi. Hilliten kuitenkin vastenmielisyyden tunteen, joka
+valtasi hänet, antoi hän tulijoille merkin, johon heti vastattiin.
+Ratsastajat kulkivat kahluupaikan ylitse eivätkä pysähtyneet, ennenkuin
+he olivat kymmenen metrin päässä leiristä.
+
+Luchskin oli pysähdyttänyt hevosensa kesken kiivainta neliä ja istui
+nyt sen selässä liikkumattomana kuin pronssiin valettu kuvapatsas. Hän
+ei ollut kuitenkaan kauan aikaa tässä asennossa, hetken kuluttua
+hyppäsi hän hevosensa selästä ja asteli Antinahuelin luo, joka odotti
+häntä suuren espinopuun juurella.
+
+Suurtoquin huomasi heti, että tulija oli puettu omituiseen pukuun --
+hänellä oli päällään laamavillainen kirjava viitta, jaloissaan
+koristeelliset puhvelinnahka mokkasiinit ja oikeassa kädessään
+pitkävartinen hopeahelainen puukko, josta kummallista kyllä puuttui
+päänahkanippu. Ivallisesti hymyillen tervehti hän Toquinia, ja tämä
+valmistautui kuulemaan huonoja uutisia.
+
+Polttaen äänettöminä piippujansa astuivat päälliköt nuotiotulen ääreen.
+Antinahuel suuntasi ylpeän ja läpitunkevan katseensa toisen kasvoihin.
+Oli helppo nähdä, että nämä kaksi, mieleltään niin erilaista intiaania,
+olivat sisimmässään syvästi liikutettuja, vaikka he koettivatkin salata
+tunteitaan. Antinahuel aloitti keskustelun.
+
+"Poikani on tervetullut", sanoi hän. "Hänellä on kai paljon kerrottavaa
+minulle, koska hän saapuu niin myöhään."
+
+"Isäni kyselköön", vastasi puhuteltu lyhyesti.
+
+"Hyvä. Luchs on päällikkö ja tietää tehtävänsä. Mistä hän tulee?"
+
+"Araukasta, punaisten miesten pääkaupungista."
+
+"Mutta Araukahan on muukalaisten käsissä?"
+
+"Muukalaiset ovat poistuneet sieltä."
+
+Antinahuel kummastui. Kului hetkinen, ennenkuin hän sanoi: "Poikani
+erehtyy. Valkonaamat eivät päästä koskaan saalista käsistään?"
+
+"Valkonaamat ovat tällä kertaa menetelleet oikeudenmukaisesti. He ovat
+olleet ymmärtäväisiä ja vetäytyneet pois Araukasta."
+
+Voitonriemuinen hymy leikki ensin Toquinin huulilla, mutta äkkiä
+muuttui hänen ilmeensä, ja hän sanoi uhkaavalla äänellä. "Aikovatko he
+kenties hieroa sovintoa?"
+
+"Aikovat."
+
+Sanomatta sanaakaan Antinahuel nousi ylös ja se, mitä hän nyt sanoi,
+osoitti, ettei hän katsonut arvolleen sopivaksi keskustella edelleen
+Apo-Ulmenin kanssa.
+
+"Poikani on ratsastanut pitkän matkan -- hän on kai väsynyt."
+
+"Luchs ei tunne väsymystä, velvollisuus on tuonut hänet tänne. Haluaako
+isäni tietää, mitä päälliköt ovat päättäneet tehdä suuressa
+neuvottelukokouksessa, Araukassa?"
+
+Toquin suuntasi tulisen katseensa puhujaan.
+
+"Ilman Antinahuelia ei ole olemassa mitään suurta neuvottelukokousta,
+ilman Antinahuelin suostumusta ei voida tehdä mitään päätöstä. Kuka
+pojistani luulee tietävänsä enemmän kuin minä?"
+
+Myöskin Luchs oli noussut ylös ja katseli vihaisesti Toquinia.
+
+"Isäni kuulkoon", sanoi hän. "Condorkankin taistelun jälkeen pitivät
+punaiset miehet suuren neuvottelukokouksen hankkiakseen jollain tavalla
+apua araukaneille. Antinahuel tietää, että araukanit rakastavat
+vapautta ja uhraavat kaikkensa sen puolesta. Kun he nyt ovat
+kukistetut, tahtovat he rauhan kautta ansaita takaisin entisen
+omaisuutensa. Pilliau tahtoo myös samaa -- hän vaatii, että sotakirves
+on heti haudattava maahan... Rajuilma on kulkenut peltojemme yli ja
+muuttanut ne erämaiksi. Niittymme ovat hevosten kavioiden tallaamat,
+naisemme ja lapsemme ovat kadottaneet suojelijansa. Me emme tahdo sotaa
+-- se on tuottanut meille liian paljon onnettomuutta -- Luchs on
+Apo-Ulmen, hän puhuu kansansa nimessä."
+
+Soturit, jotka seisoivat Toquinin ympärillä, kuulivat nämä sanat ja
+katselivat levottomina johtajaansa. Tämä hymyili ivallisesti ja hänen
+kätensä puristuivat kouristuksentapaisesti nyrkkiin.
+
+"Millä ehdoilla rauha tehtäisiin?"
+
+"Araukanipäälliköt ovat lähettäneet Luchsin ilmoittamaan
+Antinahuelille, että valkonaamat ja intiaanit ovat neuvotelleet
+keskenään rauhasta ja tehneet seuraavan sopimuksen: Antinahuelin täytyy
+vapauttaa valkoiset vangit, jotka ovat hänen käsissään ja hajoittaa
+sotajoukkonsa. Sotureiden täytyy palata kyliinsä ja luovuttaa
+muukalaisille kaksi tuhatta lammasta, tuhat vuorilammasta ja viisi
+sataa puhvelia. Sotakirves haudataan araukanien sauvojen ja
+valkoihoisten ristin alle. Luchs on puhunut."
+
+"Poikani näkyy pelkäävän valkoisia vastustajiaan, koska hän aikoo
+suostua sellaisiin ehtoihin", sanoi Antinahuel ivallisesti. Vaivoin
+saattoi hän hillitä itseään.
+
+"Ehdot ovat kovat, mutta meidän täytyy suostua niihin", vastasi Luchs
+kylmästi. "Jollei Suuri Kotka ole kolmen päivän kuluttua vapaa,
+ammutaan vangitut ulmenit ja sata sotilastamme armotta molempien
+leirien nähden."
+
+"Mutta jos Antinahuel kieltäytyy noudattamasta ehtoja?" kysyi Toquin.
+
+"Sitä ei Antinahuel tee", sanoi Luchs lauhkealla äänellä.
+
+"Sen tekee hän, niin totta kuin Pilliau elää!" huudahti
+araukani-päällikkö kiivaasti. "Suuri Kotka on kuoleva!"
+
+"Isäni ajatelkoon -- nämä eivät voi olla hänen viimeiset sanansa!"
+vastasi Luchs yhtä rauhallisesti kuin ennenkin.
+
+Antinahuel raivostui hirveästi toisen kylmyydestä. Vaikka hän olikin
+sangen viekas, ei hän huomannut ansaa, joka oli viritetty hänelle.
+
+"Minä, Suurtoquin, selitän pojilleni ja kaikille läsnäolijoille, etten
+tule koskaan hyväksymään näitä loukkaavia ehtoja... en voi tuottaa
+häpeää kansalleni. Valkoihoisten päällikkö on kurja koira, jonka olen
+vannonut surmaavani. Ettekö muista mitään, coyotit, vai ettekö tiedä,
+miten Toquin Cadequal lopetti elämänsä. Minä olen surmaava muukalaisen
+ja täten pesevä häpeämme. Kenellä on jotakin sanottavaa tätä vastaan?"
+
+"Meillä kaikilla", vastasi Luchs terävällä äänellä.
+
+"Mene -- olet saanut vastaukseni", huudahti Toquin tarttuen
+tomahawkiin, joka riippui hänen vyössään.
+
+"En vielä -- en ole vielä lopettanut!" selitti Luchs astuen muutamia
+askelia taapäin. "Neuvosto on ottanut huomioon myöskin sen seikan, että
+Antinahuel kieltäytyy hyväksymästä ehtoja. Jos Antinahuel pysyy
+päätöksessään, otetaan häneltä pois Toquinin kirves, kaikki
+araukanisotilaat ovat vapaita valastaan, ja tuli ja vesi kielletään
+häneltä koko maassa. Hän ja ne, jotka liittyvät häneen, ovat isänmaan
+kavaltajia. Minkätähden palvelisivat araukanit yhä yhden ihmisen
+kunnianhimoa -- ihmisen, joka on tuottanut paljon häpeää maalleen.
+Antinahuel suostuu, tai hän kukistuu."
+
+Kuullessaan nämä murskaavat sanat seisoi Toquin liikkumattomana
+vastustajansa edessä ja taisteli mielenliikutustaan vastaan. Sitten hän
+laski kätensä ristiin rinnalle ja kysyi ylpeästi: "Onko Luchs
+lopettanut?"
+
+"Kyllä. Kaikki, mitä minä äsken sanoin, ilmoitetaan koko Araukanialle.
+Antinahuel, jonka suurrikoksesta tähdet kertoilevat toisilleen, on
+ollut araukanien Suurtoquin."
+
+"Ulvova susi!" sanoi Toquin halveksivasti. "No niin, te voitte riistää
+minulta Toquinin kirveen! Mitäpä välittäisin tästä turhasta
+arvomerkistä! Te voitte myöskin sanoa minua isänmaan kavaltajaksi --
+mutta teidän toiveenne, coyotit, ei koskaan täyty. Vangit ovat minun,
+eivätkä he vältä kohtaloansa. Mene, Luchs -- olet saanut vastaukseni!"
+
+"Isäni..." koetti tämä väittää.
+
+"Mene!" karjasi Antinahuel raivostuneena ja osoitti käskevästi
+kahluupaikkaa.
+
+Intiaani mietti yhä... Pilkallinen hymy levisi hänen huulilleen, kun
+hän katseli vihastunutta päällikköä. Mutta tämä oli hänelle
+onnettomuudeksi. Raivostuneena kilpailijansa ivasta tempasi Toquin
+veitsen vyöltään ja linkosi sen edessään seisovaa miestä kohti. Niin
+varmasti oli hän heittänyt aseensa, että salamoiva terä upposi vartta
+myöten toisen rintaan, ja Luchs kaatui ääntäkään päästämättä maahan.
+
+Tätä kauheata rikosta seurasi yleinen kirkuna ja huuto. Arkoina ja
+kummastuneina vetäytyivät kaikki läsnäolijat pois sen miehen luota,
+joka oli vuodattanut veljensä verta. Kun sitten eräs päällikkö hetken
+kuluttua astui esiin ja vaati araukaneja luopumaan Toquinistaan, oli
+tämä vain ikäänkuin ilmoitus välien katkeamisesta, joka oli jo
+tapahtunut. Toinen toisensa jälkeen jätti entisen hallitsijansa,
+muutamat sangen iloisina, muutamat surullisina. Tämä mies, joka noin
+viisi minuuttia sitten oli komentanut viittäsataa soturia, näki heidän
+lukumääränsä vähitellen supistuvan, ja pian ei hänen ympärillään ollut
+kuin viisikymmentä intiaania. Nämä soturit, jotka pysyivät hänelle
+uskollisina, olivat palvelleet häntä koko ikänsä, ja olisivat
+mielellään vuodattaneet sydänverensä Toquininsa puolesta.
+
+Poistuvat soturit nostivat maasta Luchsin ruumiin ja lähtivät sitten
+liikkeelle kadoten pian näkyvistä.
+
+Siellä seisoi nyt suuri Toquin yksinäisenä ja hyljättynä ja laski niitä
+harvoja ystäviä, jotka tahtoivat vielä uskollisesti puolustaa häntä.
+Isku oli musertava, Antinahuel ei voinut enää hillitä itseään -- hän
+nojautui puuta vasten, peitti kasvonsa vaippansa liepeellä ja itki.
+
+Hänen heikkoutensa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Tottuneena peittämään
+salaisimmatkin tunteensa ojentautui hän ja tarkasteli vankeja ankaran
+näköisenä. Kun hänen katseensa suuntautui don Tadeoon, joka oli
+oikeastaan syynä hänen kukistumiseensa, raivostui hän kauheasti.
+Estääkseen vankien pakoyrityksen, sitoi hän puuhun donna Rosarion,
+katsellen häntä himokkaasti. Don Tadeon sidotutti hän myös paaluun
+silmät käännettyinä aurinkoa kohti.
+
+"Kurja roisto!" karjaisi tämä tempoen mielipuolisesti siteitään.
+
+Päällikkö käänsi hänelle halveksivasti selkänsä.
+
+
+
+
+XXVI. VAPAUTUS.
+
+
+Lukija muistanee kai, että ranskalaiset ja heidän intiaanitoverinsa
+Trangoil Lanec ja Curumilla, olivat päättäneet seurata Toquinin jälkiä
+ja pelastaa don Tadeon ja hänen tyttärensä araukanien käsistä.
+Jokseenkin samoihin aikoihin kuin edellisessä luvussa kuvailemamme
+tapahtumat sattuivat, ratsastivat he tiheässä myrtti- ja
+sypressimetsässä noin päivämatkan päässä Araukasta. Tähän asti olivat
+he onnellisesti seuranneet Antinahuelin jälkiä ja otaksuivat jo
+olevansa siksi lähellä araukanien leiriä, ettei heidän tarvinnut enää
+jatkaa matkaa yhtä nopeaan tahtiin kuin ennen. Nyt täytyi heidän toimia
+varovasti, sillä tiheässä metsässä oli mahdollisesti Toquinin
+lähettämiä vakoojia, jotka voisivat huomata heidät ja ilmiantaa heidät
+päälliköllensä. Ensi töikseen aikoivat ystävämme asettua leiriin.
+
+Paikka, jossa he par'aikaa oleskelivat, oli aukeama, jommoisia
+amerikalaisessa aarniometsässä on niin runsaasti. Myrskyt ja aika
+olivat kaataneet puut paikalta ja muodostaneet siitä aukeaman, joka
+tarjosi miellyttävän lepopaikan matkustavaisille. Lähistöllä solisi
+pieni puro jyrkkää vuorenrinnettä pitkin. Tälle paikalle päättivät
+ystävämme leiriytyä. Keskelle aukeamaa virittivät he suuren
+nuotiotulen, söivät yksinkertaisen aterian ja heittäytyivät sitten
+pehmeälle ruohostolle lepäämään, kaikki muut paitsi kreivi Ludvig, joka
+oli päättänyt tehdä huomioita ystäviensä nukkuessa.
+
+"Tule, Cesar!" sanoi hän koiralleen, joka katseli häntä viisailla
+silmillään. "Saammepahan nähdä, emmekö löydä niitä veijareita. Pst, pst
+-- älkäämme häiritkö ystäviemme unta! Etsi, Cesar, etsi!"
+
+Eläin totteli. Se nuuski hiukan maata ja kiiruhti sitten nopeasti
+isäntänsä edelle. Kreivi katsoi, olivatko hänen pistoolinsa ja
+kiväärinsä kunnossa, sitten hän seurasi koiraa pysähtyen silloin
+tällöin heittääkseen varovaisen ja vakoilevan silmäyksen ympärilleen.
+Koira juoksi leiripaikan yli metsään kuono melkein kiinni maassa.
+Sitten se heilutti häntäänsä aivankuin iloiten selvistä jäljistä ja
+päästi murisevan äänen.
+
+Niin jatkui matkaa noin tunnin verran kreivi Ludvigin huomaamatta
+mitään erikoista. Niitä salaperäisiä ääniä, jotka välistä kaukaa
+tunkeutuivat hänen korviinsa, ei hän voinut selvittää. Vihdoinkin,
+lukuisien mutkien ja kiemurtelujen jälkeen, näki hän koiran pysähtyvän
+ja kuuli sen päästävän lyhyen murinan.
+
+Kreivi vetäytyi piiloon -- hän tiesi, mitä tuo murina merkitsi.
+Varovaisesti työntäen pensaitten oksat sivulle hän katseli vakoillen
+ympärilleen. Vaivoin hän sai tukahdetuksi kummastuksen huudon, jonka
+hän oli päästämäisillään huuliltaan. Sillä tuskin kolmenkymmenen
+askeleen päässä paikalta, jossa hän seisoi, istui noin viisikymmentä
+intiaania suuren nuotion ääressä. Heidän keskellään oli kaksi vankia,
+jotka olivat niin lujasti sidotut lähellä oleviin puihin, etteivät he
+voineet tehdä pienintäkään liikettä. Toinen heistä näkyi olevan
+kokonaan vaipunut epätoivoon, kyyneleet virtasivat pitkin hänen
+poskiaan ja syvät huokaukset vavahduttivat hänen rintaansa, kun hän
+katseli onnettomuustoveriaan, nuorta tyttöä, joka oli aivan lyyhistynyt
+kokoon väsymyksestä ja tuskasta.
+
+"Siellä he ovat!" kuiskasi kreivi Ludvig, joka tunsi kaiken veren
+virtaavan sydämeensä. Unhottaen kokonaan oman turvallisuutensa otti hän
+pistoolin kumpaiseenkin käteensä ja teki pienen liikkeen aivankuin
+aikoen viipymättä rientää avuksi onnettomille. Kuitenkin hillitsi hän
+itsensä aikanaan, sillä hänelle juolahti mieleen, että hän tuollaisen
+hyökkäyksen kautta uhraisi vain henkensä saamatta mitään aikaan.
+
+Melu, jota hän tyhmästi kyllä oli aiheuttanut, herätti intiaanien
+huomiota, ja he heittivät jo epäileviä silmäyksiä paikalle, jossa hän
+seisoi. Ludvig vetäytyi hiljaa takaisin välttäen ottamasta varomatonta
+askelta. -- Pieninkin risahdus, ja hän olisi ollut hukassa! Hänellä ei
+ollut enää mitään tekemistä araukanien leirillä -- parasta oli palata
+toverien luo ja neuvotella heidän kanssaan, mitä oli tehtävä.
+
+Tunnin kuluttua oli hän jälleen ystäviensä luona ja kertoi heille, mitä
+oli nähnyt. Curumilla ja Trangoil Lanec kuuntelivat tyyninä Ludvigin
+kertomusta, keskeyttämättä sitä; he näyttivät kiinnittävän kaiken
+huomionsa piippuihinsa, jonka he omantunnontarkasti polttivat loppuun.
+Valkoiset miehet olivat sitävastoin sangen rauhattomia; he olivat
+epätoivoissaan intiaaniystäviensä hitauden johdosta. Jos he olisivat
+noudattaneet omien tunteittensa ääntä, eivät he olisi viivytelleet
+minuuttiakaan, mutta he tiesivät, etteivät he ilman näitä kahta
+punaihoista saisi mitään aikaan -- olipa sitten kysymys hyökkäyksestä,
+puolustautumisesta tai takaa-ajosta. Sentähden koettivat he hillitä
+levottomuuttaan.
+
+"No, mitä nyt teemme?" kysyi Valentin vihdoin.
+
+"Veljeni on kuumaverinen -- hän ei saa toimia liian nopeasti!" vastasi
+Trangoil Lanec merkitsevästi. "Antinahuelilla on paljon sotilaita, me
+emme voita heitä muulla kuin viekkaudella. Meidän täytyy saada
+selville, mitä Toquin aikoo tehdä vangeilleen. Äkillinen hyökkäys
+pitäisi paikkansa ainoastaan siinä tapauksessa, jos olisi kysymys
+elämästä tai kuolemasta. Trangoil Lanec menee araukanien leirille.
+Toquin ei tiedä, mitkä siteet liittävät minut valkoisiin veljiini, eikä
+siis voi epäillä minua."
+
+"Hyvä", sanoi Curumilla, "veljeni suunnitelma on viisas. Minä tahdon
+vain huomauttaa hänelle, että soturit, joiden luo hän menee, kuuluvat
+luultavasti Mustan Käärmeen heimoon. Trangoil Lanec tuntee näiden
+soturien petollisuuden ja viekkauden... hän varokoon siis!"
+
+Toinen nyökäytti päätään.
+
+"Ystäväni on oikeassa, Trangoil Lanec on varovainen. Luonnollisesti
+seuraavat veljeni minua ja piiloutuvat vähän matkan päähän leiristä.
+Varpushaukan kirkuna on sovittu merkki; jos he kuulevat sen, voivat he
+vaaratta saapua leirille; jos he sitä vastoin kuulevat peipon laulun
+uudistuvan kolme kertaa perätysten yhtäpitkin väliajoin, tietävät he
+minun olevan vankina."
+
+"Hyvä. Milloin lähdemme?" kysyi Ludvig.
+
+"Nyt heti."
+
+Miehet nousivat hevosiensa selkään ja läksivät liikkeelle. Pahaksi
+onneksi kohtasi heitä eräs pettymys. Kun he saapuivat sille paikalle,
+missä Antinahuel tovereineen oli pari tuntia sitten ollut, oli se aivan
+autio. Toquin oli jatkanut matkaansa. Mutta ystävämme eivät menettäneet
+toivoaan, kärsivällisesti seurasivat he hänen jälkiään. Tämä oli sangen
+vaikeata, sillä araukanit olivat Biobion luona tapahtuneesta
+taistelusta saakka koettaneet salata ja peittää jälkensä. Muutamat
+houkuttelevat jäljet näkyivät olevan vääriä, ja Curumilla ja Trangoil
+Laneckin, jotka olivat tottuneet tällaiseen takaa-ajoon, erehtyivät
+välistä ja seurasivat niitä. Usein kului sangen pitkä aika näiden
+erehdyksien korjaamiseen ja sotkuisien jälkien selvittämiseen.
+
+Kahden päivän kuluttua leiriytyivät takaa-ajajat eräälle kummulle vähän
+matkan päähän luonnon muodostamasta luolasta, ja Trangoil Lanec erosi
+nyt heistä. Paksu savupatsas, joka heikon usvan kaltaisena nousi
+taivasta kohti, ilmaisi hänelle paikan, mihin araukanit olivat
+pysähtyneet yöksi. Siellä oli hänen päämääränsä.
+
+Kahdenkymmenen askeleen päässä leiristä huomasi päällikkö äkkiä kaksi
+intiaania, aivankuin maasta nousseina, edessään.
+
+"Minne veljeni aikoo?" kysyi toinen heistä luoden uhkaavan katseen
+ulmeniin.
+
+"Marry, marry!" vastasi tämä ystävällisesti. "Trangoil Lanec tunsi
+jälleen veljiensä jäljet ja saapui polttamaan piippuansa heidän tulensa
+ääreen, ennenkuin hän jatkaa matkaansa."
+
+Sitten heitti hän olalleen kiväärinsä, jota hän tähän asti oli pitänyt
+vasemmassa kädessään ja kehoitti hevostaan kulkemaan edelleen. Soturit
+näyttivät olevan tyytyväisiä hänen vastaukseensa ja johdattivat hänet
+viipymättä leirille.
+
+Antinahuel otti vieraansa vastaan kädet ristissä rinnalla. Kun
+päälliköt olivat tervehtineet toisiaan tavallisilla sanoilla "Marry,
+marry", istuutuivat he nuotiotulen ääreen ja polttivat rauhanpiippua.
+Trangoil Lanec katseli ympärilleen, mikään ei jäänyt häneltä
+huomaamatta. Hän tunsi aivan liian hyvin Toquinin viekkaan luonteen ja
+varoi sentähden herättämästä epäilyä.
+
+"Onko isäni metsästänyt?" kysyi hän.
+
+"Kyllä", vastasi Antinahuel lakoonisesti.
+
+"Ja onko metsästys ollut onnellinen?"
+
+"Hyvin onnellinen", sanoi Toquin synkästi hymyillen ja osoittaen
+sormellaan vankeja jatkoi hän, "poikani avatkoon silmänsä ja katsokoon
+ympärilleen!"
+
+"Ooh!" huudahti Trangoil Lanec ja oli vasta nyt huomaavinaan
+valkoihoiset. "Valkonaamoja. Isälläni on ollut onnea, hän saa suuret
+lunnaat heistä."
+
+Toquin pudisti päätään.
+
+"Antinahuel ei vapauta vankeja. Hänen majansa on tyhjä."
+
+"Hyvä, minä ymmärrän, Isäni ottaa valkoisen neidon vaimokseen. Mutta
+minkätähden säilyttää hän toista vankia? Hänen läsnäolonsa mahtaa olla
+tuskastuttava?"
+
+Antinahuel vastasi kysymykseen hymyllä, jonka merkitystä ei tarvinnut
+epäillä.
+
+"Valkoihoisten Suuri Kotka on kuoleva varhain aamulla. Suuren. Toquinin
+Cadequalin kuolema tulee vihdoinkin kostetuksi, kuten olen vannonut!"
+
+Hän nousi ja viittasi päällikön luokseen lähestyessään vankeja.
+
+"Poikani tuntee Suuren Kotkan?" kysyi hän tarkastellen terävästi sekä
+Trangoil Lanecia että don Tadeota.
+
+"Eikö araukani soturi tuntisi vihollistaan?" vastasi päällikkö
+rauhallisesti. "Suuri Kotka on kurja espanjalainen, ja hänen kuolemansa
+on tuottava siunausta punaisille miehille."
+
+Don Tadeo säpsähti kuullessaan tämän äänen ja koetti nähdä muukalaista.
+Mutta tämä oli astunut erään puun varjoon ja tarkasteli vankia
+vihamielisin katsein. Toquin oli kuitenkin huomannut don Tadeon
+liikkeen ja synkkä pilvi nousi hänen otsalleen.
+
+"Mikä on veljeni nimeltään?" kysyyi hän lyhyesti Ulmenilta.
+
+"Trangoil Lanec."
+
+"Minä tunnen tämän nimen. Trangoil Lanec on urhoollinen puelka-soturi.
+Mitä etsii hän Antinahuelin leiristä?"
+
+"Hän tahtoo lämmitellä ystävän tulen ääressä."
+
+"Mitä sanoo valkoinen veljeni tästä?" kysyi Antinahuel aivan odottamatta
+don Tadeolta. Tämä tunsi sydämensä sykkivän -- ystävän läsnäolo teki
+hänet sekä iloiseksi että levottomaksi. Luotuaan tyttäreensä
+Antinahuelin huomaamatta varoittavan katseen hän vastasi niin
+välinpitämättömästi kuin mahdollista:
+
+"En tiedä, mitä haluatte minulta, päällikkö? Onko minulla oikeutta
+käskeä tätä miestä, jota en edes ole koskaan nähnyt, poistumaan
+leiristänne. Ette taida olla oikein järjissänne, koska teette minulle
+tuollaisen kysymyksen."
+
+"Veljeni puhuu hyvin -- huomenna on hän osoittava rohkeuttaan", sanoi
+päällikkö kuivasti ja kääntyi jälleen puelka-soturin puoleen lausuen
+"Antinahuel on varovainen -- häntä on usein petetty. Valkoihoisten
+Suurella Kotkalla on ystäviä, jotka eivät lepää, niin kauan kuin he
+tietävät hänen olevan vallassani. Joku kolmaskin voi tehdä niinkuin
+Joan ja Myskirotta!"
+
+"Epäileekö isäni minua?" kysyi Trangoil Lanec imelästi hymyillen.
+"Kukapa voisi johdattaa harhaan suurta päällikköä. Mutta Trangoil Lanec
+ei ole mielellään epäluulonalainen, hän menee."
+
+Antinahuel tuli hyvilleen ulmenin imartelevista sanoista ja antoi
+hänelle merkin jäädä paikoilleen.
+
+"Minä luotan poikaani, hän on tervetullut luokseni", sanoi hän
+tyytyväisenä. "Tuoko Trangoil Lanec tietoja punaisilta veljiltään?"
+
+Lausuessaan nämä viimeiset sanat synkkenivät Antinahuelin kasvot ja
+hänen otsansa rypistyi. Hämmästyneenä tästä muutoksesta, jonka hän
+olisi ymmärtänyt, jos hän olisi voinut silmätä mahtavan Toquinin
+sisimpään, katseli Trangoil Lanec edessään olevaa päällikköä.
+
+"En tiedä mitään. Useimmat veljistäni ovat kaatuneet taistelussa
+chileläisiä vastaan. Minkätähden näyttää isäni niin synkältä?"
+
+"Miksipä en surisi. Antinahuel ei ole vanha, mutta hän on väsynyt.
+Monet hänen pojistaan ovat kaatuneet sodassa, hänen kansansa etevimmät
+päälliköt ovat menneet Pilliaun suurille metsästysmaille ennen häntä.
+Missä on Cathikara? Missä on Musta Hirvi? He kuolivat sankarillisesti,
+ja he huutavat... huutavat!..."
+
+Hän nosti käden otsalleen ja vaipui ajatuksiinsa. Näytti siltä kuin
+olisi hän silmänräpäykseksi unhoittanut kaikki, mitä hänen ympärillään
+tapahtui, mutta äkkiä suuntautui hänen katseensa vankeihin ja hän
+sanoi: "Ooh! Vielä ei Antinahuel ole kuollut. -- Suuri Kotka elää
+vielä, ja valkoinen neito odottaa! Katsopas... eikö hän kelpaakin
+päällikön vaimoksi?"
+
+"Hän on kaunis!" vastasi Trangoil Lanec kylmästi. "Mutta kuitenkaan en
+antaisi hänestä ainoatakaan niistä kolmesta nahkaleilistä tulivettä,
+joita hevoseni kantavat."
+
+"Kuinka, onko pojallani tulivettä?" kysyi Antinahuel himokkaasti.
+
+"On!" vastasi ulmen ja käytti tilaisuutta hyväkseen luoden vankeihin
+merkitsevän silmäyksen. "Aurinko laskee, peltopyy laulaa iltalaulunsa
+-- Trangoil Lanecin täytyy lähteä. Jos Antinahuel tahtoo seurata minua,
+niin tyhjennämme kiireesti säkit soturien kanssa. Olen anastanut ne
+eräältä valkoiselta koiralta, enkä tahtoisi laahata niitä enää
+mukanani."
+
+"Hyvä", sanoi Antinahuel tyytyväisenä. "Me otamme vastaan veljeni
+tarjouksen."
+
+Päälliköt astelivat hevosien luo, ja hetken kuluttua joivat kaikki
+intiaanit paloviinaa, jota viekas Trangoil Lanec oli ottanut mukaansa.
+Lukija tietää kai, että intiaanit ovat kovin viinanahneita, ja se himo,
+millä he ottivat vastaan tarjotun "tuliveden", osoitti, selvästi,
+kuinka kauan he olivat odottaneet tällaista tilaisuutta. He nauttivat
+sitä aivan kohtuuttomasti, ja pian olivat muutamat heistä juovuksissa.
+
+Puelkapäällikkö tarkasteli tilannetta argussilmillä. Hän otti
+kohtuullisesti osaa harvinaiseen juominkiin ja vältti varovaisesti
+kiihoittamasta araukaneja juomaan. Hän ei näet saanut antaa
+pienintäkään aihetta epäluuloon.
+
+Näin kului tunti. Vangit olivat alkaneet keskustella hiljaa ja
+salaisesti. Jossakin määrin levottomina odottivat he, mitä tulisi
+tapahtumaan. Uudestaan herännyt toivo toi heikon hymyn nuoren tytön
+ruusuisille huulille, ja don Tadeo loi häneen eloisia katseita.
+Molemmatkin käsittivät ystävänsä suunnitelman, mutta olivat aivan eri
+mieltä sen onnistumisesta. Ollen määrätyn matkan päässä juojien
+piiristä ja kykenemättä liikahtamaankaan saattoivat he vain panna
+merkille, että melu ja rähinä, jonka heidän juopuneet vartijansa saivat
+aikaan, lisääntymistään lisääntyi.
+
+Intiaanit jatkoivat yhä juomistaan. Nopeasti he tyhjensivät nahkaleilit
+ja vihdoin olivat useimmat heistä vaipuneet raskaaseen uneen. Niillä,
+jotka olivat vielä valveilla ja näkivät, kuinka heidän tovereillensa
+kävi, ei ollut voimaa eikä kykyä keskeyttää nautintorikasta juomistaan.
+Antinahuel ja Trangoil Lanec olivat viimeiset, jotka joivat.
+Puelkapäällikkö seurasi vain näennäisesti toisen esimerkkiä ja koetti
+matkia hänen raskaita liikkeitään, mikä onnistuikin hänelle. Ja nyt --
+nyt sulkeutuivat myöskin Toquinin silmät, sarvipikari putosi hänen
+kädestään ja mutisten muutamia käsittämättömiä sanoja vaipui hän
+maahan. Hän nukkui.
+
+Trangoil Lanec odotti hetkisen ja silmäili tarkkaavaisesti leiriä.
+Vasta sitten, kun hän oli varma siitä, että kaikki araukanit olivat
+todellakin menneet ansaan, nousi hän varovaisesti, lähestyi vankeja,
+joille hän antoi hilpeän merkin, ja kiiruhti pois kevyesti kuin vuohi.
+Pian senjälkeen kuului varpushaukan kirkuna lähistöltä.
+
+       *       *       *       *       *
+
+Valentin ja Ludvig eivät osanneet hallita innostustaan. He olivat
+jättäneet hevosensa metsään ja hiipineet Curumilla muassaan
+varovaisesti, kunnes he olivat vain kolmenkymmenen askeleen päässä
+leiristä. Salaisesti iloiten olivat he seuranneet tapahtumien kulkua
+valmiina milloin tahansa rientämään Trangoil Lanecin avuksi, jos hänen
+petoksensa tulisi ilmi. Kun tämä siis päästi sovitun merkkihuudon,
+olivat he heti hänen rinnallaan.
+
+"No niin?" kysyi Ludvig.
+
+"Kaikki käy hyvin. Veljeni seuratkoot minua."
+
+Viipymättä lähtivät ystävykset vankien luo. Nähdessään nuo neljä
+miestä, jotka olivat panneet henkensä alttiiksi pelastaakseen heidät,
+loisti sanomattoman iloinen hymy isän ja tytön kasvoilla, ja don Tadeo
+sanoi liikutettuna.
+
+"Kiitos, caballerot, me emme toivoneet pelastusta. Teille lähinnä
+Jumalaa olen suurimmassa kiitollisuudenvelassa."
+
+"Ah... pyh!" vastasi Valentin katkaisten muutamilla puukoniskuilla
+vankien siteet. "Luuletteko, että me ilman muuta olisimme jättäneet
+teidät tiikerin kynsiin?"
+
+"Ja velvollisuutemmehan oli pelastaa teidät ja teidän tyttärenne",
+jatkoi kreivi Ludvig innokkaasti.
+
+"Mutta hiljaa -- kiiruhtakaamme. Olisipa sangen ikävää, jos nuo
+veijarit heräisivät liian aikaiseen."
+
+Tämä huomautus olikin tarpeen. Don Tadeo ja donna Rosario, jotka eivät
+pitkästä vankeudesta väsyneinä kyenneet liikkumaan, nostettiin Trangoil
+Lanecin hevosen selkään, jonka jälkeen tuo pieni kulkue lähti
+liikkeelle luolaa kohti.
+
+
+
+
+XXVII. HIRMUMYRSKY.
+
+
+Kun he olivat tulleet puolitiehen, erosivat Curumilla ja Trangoil Lanec
+äkkiä joukosta ja palasivat araukanien leirille, aivankuin he olisivat
+unhoittaneet sinne jotain. Ranskalaiset antoivat tämän tapahtua, sillä
+he tunsivat hyvin toveriensa varovaisuuden, ja koettivat saavuttaa niin
+nopeasti kuin mahdollista päämääränsä.
+
+Pian saapuivatkin he luolalle. Nyt valmistettiin nopeasti kaksi
+lehtivuodetta vapautetuille vangeille, ja Valentin kehoitti heitä
+lepäämään. Isä ja tytär seurasivat kehoitusta ja vaipuivat pian
+raskaaseen uneen.
+
+Myöskin Ludvig ja Valentin lepäsivät ja jättivät vartioimisen
+uskolliselle koiralleen Cesarille. He heräsivät vasta intiaanien tulon
+jälkeen, jotka järkähtämättömän rauhallisina heittäytyivät heidän
+viereensä lehtivuoteelle.
+
+"Te olette olleet araukanien leirillä?" kysyi toinen miehistä.
+
+Curumilla nyökkäsi.
+
+"Niin, me kävimme päästämässä heidän hevosensa vapaiksi. Niiden
+kiinniottamiseen kuluu Antinahuelilta kauan aikaa ja me saamme yhä
+suuremman etumatkan."
+
+"Oivallisesti tehty. Me voimme olla siis rauhassa muutamia tunteja?"
+
+"Niin, muutamia tunteja, muttei enempää. Araukaneilla on verikoiran
+vainuaisti ja kauriin nopeus. Ennenkuin yö on kulunut loppuun, ovat he
+jäljillämme."
+
+"Mitä on meidän sitten tehtävä?" kysyi Ludvig levottomana.
+
+"Meidän täytyy johtaa harhaan vihollisemme", vastasi Trangoil Lanec.
+"Minä eroan joukosta kahden hevosen kanssa ja koetan johdattaa heidät
+väärille jäljille. Sillaikaa menette te Rio Pablon rantoja pitkin aina
+Guanakosaarelle asti. Siellä tapaamme jälleen toisemme. Kolmen tunnin
+kuluttua täytyy minun lähteä."
+
+Kaikki hyväksyivät tämän suunnitelman. Ennenkuin Trangoil Lanec erosi
+tovereistaan, kuvaili don Tadeo muutamilla sanoilla hänelle viime
+tapahtumat araukanien leirillä, erittäinkin kohtauksen Antinahuelin ja
+Luchsin välillä. Sitten lähtivät ystävykset äänettöminä eri suunnille.
+
+Oli kummallinen yö, Tummansininen taivas oli täynnä tähtiä, jotka
+loistivat kuin timantit ja kuu, joka oli vaeltanut puolet radastaan,
+levitti ympärilleen hopeavaloa ja antoi koko seudulle satumaisen
+leiman. Hyvien tuoksujen täyttämä ilma oli niin kirkas, että kaukana
+siintävät metsät eroittuivat selvästi taivaanrantaa vasten. Vieno
+tuulenhenkäys leyhytteli hiljaa korkeimpien puiden latvoja.
+
+Varovaisesti liikkui pieni karavaani äskenmainitun joen rantoja pitkin
+odottaen joka silmänräpäys näkevänsä punanahkojen villien silmien
+loistavan pimeydessä. Tadeo ja donna Rosario olivat intiaaniystäviensä
+hevosten selässä, Curumilla ratsasti etumaisena ja ranskalaiset
+muodostivat jälkijoukon.
+
+Noin kello neljä aamulla -- juuri siihen aikaan kun aurinko nousi
+taivaanrannalle -- eroittivat matkustajat pienen Guanakosaaren edessään
+sumun ympäröimänä, joka kaikissa lämpimissä maissa nousee maasta päivän
+tullessa. Vaivaloisen öisen matkan jälkeen näytti se heidän silmissään
+kuin pelastavalta satamalta. Saarella seisoi liikkumattomana mies,
+Trangoil Lanec, jonka vieressä kumpikin hevonen pureskeli ruohoa
+rannalla.
+
+Niin pian kuin tulijat, joita hän oli jo kauan odottanut, olivat
+saapuneet kylliksi lähelle antoi hän heille merkin kiiruhtaa. Curumilla
+nyökkäsi myöntävästi päätään ja pian oli pieni seurue kulkenut pienen
+kahluupaikan yli saarelle. Lyhyen aterian aikana neuvottelivat
+ystävykset, mitä nyt olisi tehtävä. Don Tadeo ehdoitti, että he
+suuntaisivat kulkunsa hacienda de la Palomaa kohti, joka kuului eräälle
+hänen ystävistään. Matka ei ollut kovin pitkä, ja sinne tultuaan
+olisivat he täysin turvassa Antinahuelilta.
+
+Ensi töikseen alkoivat ulmenit laatia puhvelinnahkavenhettä, sellaista,
+joita intiaanit käyttävät matkustaessaan erämaan läpi kulkevaa jokea
+pitkin. Kun se oli valmis, ja he olivat työntäneet sen vesille,
+pyysivät he tovereitaan istuutumaan siihen. Sitten jatkettiin matkaa
+tällä venheellä hevosten uidessa sen perästä. Noin tunnin kuluttua
+astuivat he jälleen maihin ja jatkoivat matkaa jalkaisin. Heidän täytyi
+nyt kiivetä jyrkkää vuorenrinnettä pitkin erään kukkulan yli
+päästäkseen Chilen alueelle.
+
+Muutamien tuntien kuluttua oli ilma täydellisesti muuttunut.
+Punervansininen aurinko näytti uivan pilvimeressä, joka vangitsi sen
+kuumat säteet. Taivas oli kuparinvärinen. Kuului jylhää ukkosenjyrinää,
+joka kaikui moninkertaisena vuorissa ja laaksoissa. Ilma oli
+painostava. Suuria sadepisaroita putoili pilvistä ja yksinäiset
+tuulenpuuskat nostivat suuria tomupilviä maasta ja päästivät melkein
+inhimillisiä valitusääniä. Lintuja parveili suurin joukoin ilmassa, ja
+hevoset tulivat levottomiksi. Toisin sanoen kaikki ennusti hirmumyrskyn
+tuloa, joka usein sangen lyhyessä ajassa muuttaa maanpinnan muodon.
+
+Sumu oli niin sankka, että vaikka päivä ei ollut vielä
+puolivälissäkään, ympäröi pimeys matkalaisia. Varovaisesti astellen
+pääsivät he hitaasti eteenpäin. Intiaanipäälliköt tunsivat luonnon
+mahtavat oikut, ja levottomuus kuvastui heidän kasvoillaan.
+
+"Mitä sanotte tästä ilmasta, Curumilla?" kysyi kreivi Ludvig.
+
+"Huonoa, hyvin huonoa", sanoi tämä pudistaen päätään. "Jollemme ennen
+hirmumyrskyn tuloa ehdi Jana Karamille (noitamiehen hyppy)..."
+
+"No niin, mitä sitten. Uhkaako meitä jokin vaara?"
+
+"Enemmän kuin vaara. Siinä tapauksessa ei meillä ole suuria toiveita
+selvitä hengissä rajuilmasta."
+
+"Vai niin!" huudahti Valentin ja ranskalaiset katselivat pelästyneinä
+toisiinsa. "Sepä ei kuulu lohduttavalta. Luuletteko todellakin, että
+niin on asianlaita?"
+
+"Trangoil Lanec puhukoon!" sanoi päällikkö osoittaen kädellään
+toveriaan.
+
+"Curumilla on oikeassa!" vastasi tämä synkästi. "Luulevatko veljeni,
+että me voisimme vastustaa rajumyrskyn voimaa tällaisella paikalla?"
+
+Nuoret miehet painoivat alakuloisina päänsä alas. He eivät tahtoneet
+enää lausua sanaakaan epätoivoisesta tilanteesta. Äänettöminä astelivat
+he nyt vuoripolkua pitkin, joka oli tuskin neljänkään jalan levyinen
+leveimmältä kohdaltaan. Toiselta puolelta rajoitti sitä jyrkkä
+graniittiseinä, toiselta syvä kuilu, jonka pohjalta kuului näkymättömän
+veden lorinaa. Oli todellakin vaikea vastustaa rajumyrskyä sellaisella
+paikalla.
+
+"Olemmeko vielä kaukana Jana Karamista?" kysyi Valentin vihdoin.
+
+"Pilliau olkoon kiitetty -- me olemme pian siellä! Mutta..."
+
+Intiaani vaikeni, sillä hämärä vaippa, joka peitti taivaanrantaa,
+jakautui äkkiä kahtia, terävä salama valaisi taivasta, ja peloittava
+tuulenpuuska syöksyi vonkuen rotkoon.
+
+"Alas hevosten selästä!" huusivat Trangoil Lanec ja Curumilla melkein
+yht'aikaa. "Heittäytykää maahan!"
+
+Valkoihoiset tottelivat heti johtajiensa käskyä ja pitelivät kiinni
+kalliosta. Myöskin hevoset käsittivät vaistomaisesti vaaran ja
+heittäytyivät harjakset tuulessa heiluen maahan. Mikään kynä ei voi
+kuvailla hirmumyrskyä, joka nyt ennenkuulumattomalla raivolla ryntäsi
+vuorten yli. Peloittavasti jyrisi ukkonen kuilussa, ja satoi kuin
+saavista kaatamalla. Jättiläismäisiä lohkareita irtautui kalliosta, ne
+vyöryivät rymisten syvyyteen kiskoen mennessään maasta satavuotisia
+puita juurineen aivankuin hentoja oljenkorsia. Tuulen ulvonta, myrskyn
+pauhina ja aivankuin kuolinkamppailuaan taistelevan luonnon huokaukset
+muodostivat yhdessä kauhistuttavan mutta valtavan sävelen.
+
+Mutta äkkiä, kesken kaikkea, kuului kirkaisu, joka oli niin äänekäs ja
+kimeä, että se voitti myrskyn pauhunkin. Välittämättä vaarasta nostivat
+matkalaiset päänsä ylös ja katsoivat ympärilleen. He huomasivat heti,
+mitä oli tapahtunut!
+
+Donna Rosario ei ollut jaksanut pitää kiinni kalliosta, vaan oli
+päästänyt otteensa ja syöksynyt syvyyteen.
+
+
+
+
+XXVIII. TAIVAAN JA MAAN VÄLILLÄ.
+
+
+Tämä kauhistuttava tapaus täytti urhoollisten miesten sydämet tuskalla
+ja pelolla. Kaikkien mieleen juolahti, että onneton makasi kenties
+murskautuneena syvyydessä.
+
+"Oi, tyttäreni, tyttäreni!" kirkaisi don Tadeo aikoen epätoivoissaan
+syöksyä kuiluun lapsensa perästä.
+
+Curumillan rautakoura veti hänet kuitenkin takaisin. "Onko Suuri Kotka
+väsynyt elämäänsä?" kysyi intiaani nuhtelevasti. "Isäni on vielä heikko
+pitkän vankeuden jälkeen, hän uhraisi vain henkensä saamatta mitään
+aikaan."
+
+"Mutta tyttäreni!" ähki mies raukka.
+
+"Teemme voitavamme", sanoi Valentin koettaen salata toivottomuuttaan.
+"Jollei apumme ole jo turha, tuomme ylös señoritan. Minä hankin teille
+heti tiedon siitä."
+
+Hän valmistautui panemaan tuumansa toimeen, mutta kreivi Ludvig ennätti
+ennen häntä. Hän oli jo alkanut laskeutua kuiluun jyrkkää
+kallionrinnettä pitkin ja katosi pian ystäviensä näkyvistä.
+
+Myrsky yltyi. Kirkkaitten salamoiden valaisema taivas näytti
+tulimereltä, ja sade kiihtyi yhä rankemmaksi. Miehet, jotka pitelivät
+kiinni kalliosta ylhäällä kuilun reunalla, olivat jo kauan odottaneet
+toveriansa. Vai olikohan hänkin joutunut saman kohtalon alaiseksi kuin
+onneton tyttö? Samassa kuului huuto...
+
+Kun Ludvig laskeutui syvyyteen totteli hän ainoastaan sydämensä ääntä
+ja päätti tuoda onnettomalle isälle lapsensa. Tätä puhdasta ja
+luonnollista tunnetta vahvisti nyt kylmä rohkeus, kun hän huomasi
+olevansa epävarmassa asemassa kuilun yläpuolella. Hänen tehtävänsä ei
+ollut helppo. Yksi ainoa harha-askel -- ja hän olisi hukassa. Usein
+tunsi hän kiven tai oksan, jolle hän astui, murtuvan ja antavan perään.
+Alhaalla kuilussa lorisi vesi hiljaisesti, ja vaikka hänen ympärillään
+vallitsi synkkä pimeys, oli hän usein pyörtymäisillään mitatessaan
+ajatuksillaan kuilun syvyyttä.
+
+Mutta päättäväisesti jatkoi hän laskeutumistaan. Hän oli jo jättänyt
+aikamoisen taipaleen taakseen, sillä rotkot olivat jo niin kapeat,
+ettei hän voinut eroittaa taivasta yläpuolellaan. Hän pysähtyi
+hetkiseksi hengähtääkseen hiukan ja katseli levottomana alas kuiluun.
+
+Samassa oli hän päästää kummastuksen huudon, sillä noin kolmenkymmenen
+askeleen päässä alapuolellaan oli hän näkevinään olennon, jonka
+ääriviivat olivat kuitenkin niin epäselvät, että hänen täytyi tarkasti
+silmäillä sitä ollakseen varma asiastaan. Nyt ei hän enää viivytellyt,
+vaan liukui alas vaaraa halveksien. Olento, jonka hän oli huomannut,
+oli Rosario. Nuori tyttö makasi pyörtyneenä tiheän köynnöskasviverkon
+päällä aivankuin riippumatossa. Kun Ludvig näki, tämän tunsi hän kylmiä
+väreitä selkäpiissään, ja hän pelästyi kauheasti. Hänen sydämensä löi
+kiivaasti, kun hän ajatteli hennon tytön peloittavaa tilaa. Jumalan
+kiitos, nyt oli ainakin hän auttamassa ja neuvomassa häntä.
+
+Sill'aikaa oli rajuilma hiukan tyyntynyt. Sumu jakautui kahtia ja
+aurinko ilmestyi näkyviin huntunsa takaa, vaikkakin sitä silloin
+tällöin pimittivät ohitsekiitävät pilvet. Tuulenpuuskat tulivat yhä
+heikommiksi.
+
+Vasta nyt saattoi kreivi Ludvig huomata vaaran suuruuden, johon hän oli
+joutunut ja jonka vallitseva pimeys oli tähänasti salannut häneltä.
+Silmätessään jyrkkää kallionseinämää, jota myöten hän oli laskeutunut,
+ei hän voinut käsittää, kuinka hän oli päässyt niin pitkälle putoamatta
+rotkoon. Alemmaksi ei hän olisi voinut missään tapauksessa laskeutua,
+sillä myrttipensaasta alkaen, jonka päällä Rosario makasi, oli rotko
+aivan seinäjyrkkä. Vielä pari askelta, ja hän olisi ollut hukassa.
+
+Juuri kun hän mietti, mitä olisi tehtävä, sai Cesarin etäinen haukunta
+hänet kohottamaan päänsä ja katsomaan ylös. Ja nyt päästi hän
+riemuhuudon, sillä hänen ystävänsä olivat keksineet oivallisen
+pelastusvälineen. Sitomalla yhteen lassot, joita ratsastajat Chilessä
+aina kuljettavat mukanaan, oli Valentin laittanut pitkän köyden, jonka
+hän nyt don Tadeon ja intiaanien avulla laski syvyyteen. Se oli onneksi
+kylliksi pitkä ja Ludvig sai helposti kiinni siitä. Mutta hän ei
+ajatellut ensin itseään, vaan donna Rosariota. Vedettyään nuoren tytön
+köynnöskasviverkosta, sitoi hän köyden hänen vyötäisiensä ympäri niin,
+ettei hän voinut millään tavoin syöksyä uudestaan syvyyteen. Sangen
+hitaasti ja varovaisesti -- ettei hän vain kolhiutuisi kalliota vasten
+-- vetivät ylhäällä olijat hänet luokseen, ja hetken kuluttua oli
+Rosario turvassa. Myöskin uhrautuvainen ranskalainen pääsi samalla
+keinoin takaisin ystäviensä luo.
+
+Tällä kertaa ei don Tadeo tuhlannut turhia sanoja tyttärensä
+pelastajalle, vaan loi häneen katseen, joka osoitti mitä lämpimintä
+kiitollisuutta.
+
+Hetken kuluttua tuli nuori tyttö tajuihinsa isänsä hellästi hyväillessä
+häntä. Heikko punastus levisi hänen kasvoilleen, hän huokasi raskaasti
+ja aukaisi silmänsä.
+
+"Voi, isäni!" huudahti hän muistaessaan, mitä oli tapahtunut. "Mikä
+kauhea putous! Luulin todellakin kuolevani!"
+
+"Olet pelastettu -- älä ajattele enää muuta!" sanoi don Tadeo.
+
+
+
+
+XXIX. VIIMEINEN TAISTELU.
+
+
+Tapaus, josta äsken kerroimme, oli viivyttänyt paljon ystäviemme
+matkaa, ja he koettivat nyt päästä eteenpäin niin nopeasti kuin
+mahdollista. Mutta myrsky oli heille suureksi haitaksi, ja kului kauan,
+ennenkuin he saapuivat "Poppamiehen hyppy" nimiselle paikalle, eräälle
+viidenkymmenen jalan levyiselle kuilulle, joka jakoi kallion kahteen
+osaan. Kuilun yli päästiin muutamia leveitä lankkuja myöten. Nimi Jana
+Karam johtui eräästä tarusta, joka kertoi, että siihen aikaan, kun
+Araukaniaa koetettiin valloittaa, hyppäsi eräs kastilialaisia sotureita
+pakeneva poppamies kuilun yli, ja hämmästyksekseen näkivät
+espanjalaiset soturit tällä tavoin saaliinsa luiskahtavan käsistään.
+
+Pieni karavani sivuutti tuon vaarallisen paikan niin nopeasti kuin
+mahdollista ja pääsi juuri polulle, joka johti chileläisille kentille,
+kun Curumilla äkkiä antoi merkin pysähtyä.
+
+"No, mitä on tekeillä?" kysyi Valentin kummastuneena. "Kiiruhtakaamme
+eteenpäin niin pian kuin mahdollista. Me saavumme pian kentälle ja
+pelastumme."
+
+"Ei vielä", vastasi päällikkö osoittaen savupilveä, joka vähän matkan
+päässä kohosi spiralimaisesti taivasta kohti.
+
+"Vai niin, onkohan se taas tuo kirottu Toquin?" huudahti Tadeo
+kummastuneena. "Hän on siis kiiruhtamisestamme huolimatta saanut meidät
+jo kiinni."
+
+"Antinahuel on viisas -- hän on saavuttanut meidät", sanoi Trangoil
+Lanec alakuloisena. "Hän on voinut saapua tänne ainoastaan Jolka
+nimisen paikan kautta."
+
+"Mutta näin lyhyessä ajassa!" väitti kreivi Ludvig.
+
+"Toquin tuntee tiet ja polut, myrsky viivytti meitä liian paljon."
+
+Valentin kirosi. "Joudummeko siis aina tuhkasta tuleen. Mitä on nyt
+tehtävä?"
+
+"Ei mitään -- jatkamme matkaamme niin nopeasti kuin mahdollista",
+vastasi Curumilla kylmäverisesti.
+
+"Mutta jos Toquin on jo huomannut meidät?"
+
+"Se on luultavaa," arveli ulmen kohauttaen olkapäitään. "Curumilla
+hakisi silloin salaa apuväkeä haciendasta -- mutta me emme saa menettää
+voimiamme, vaan meidän täytyy rauhallisina odottaa pahintakin."
+
+"Siinä tapauksessa kuolemme mieluummin kuin sallimme, että nuo ryövärit
+saavat vankinsa jälleen käsiinsä", huudahti Ludvig kuumeisella
+päättäväisyydellä.
+
+Kaikki olivat yhtä mieltä hänen kanssaan, ja he ratsastivat
+kaksinkertaisella innolla eteenpäin. Trangoil Lanec oli ottanut johdon
+käsiinsä; hän kuletteli seuruetta monia, kiemurtelevia ja sinne tänne
+risteileviä polkuja pitkin, joita vain erämaan pedot olivat polkeneet.
+Ainoastaan intiaanit tuntevat salaisuuden kulkea aina oikeaan suuntaan
+näissä labyrinteissä. Kahdenkymmenen minuutin marssin jälkeen saapuivat
+matkalaiset Rio Pablo joelle, jonka he olivat muutamia tunteja sitten
+jättäneet jälkeensä aivan toisessa osassa vuoristoa. Joki oli noin
+puolen kilometrin levyinen; sen keskellä kohosi pieni särkkä.
+Nähdessään sen vaihtoivat Trangoil Lanec ja Curumilla voitonriemuisen
+silmäyksen. Kaikki istuutuivat nyt keinotekoiseen kanoottiin, jota he
+olivat jo kerran ennenkin käyttäneet kulkiessaan joen yli. Tällä
+saapuivat he vaikeuksitta turvapaikkaansa. Hevosetkin uivat sinne
+väsymyksestään huolimatta.
+
+Koko päivä oli nyt kulunut vaaroissa ja vastuksissa, ja väsyneinä
+heittäytyivät nuo kuusi onnettomuustoveria maahan levätäkseen hiukan.
+Oli jo tullut pimeä, mikään ei häirinnyt luonnon salaperäistä
+hiljaisuutta. Vain silloin tällöin näkyi jonkun janoaan sammuttavan
+eläimen epäselvät ääriviivat kuun valossa kaukana joen rannalla, tai
+kuului susien valittavaa ulvontaa ja yöpöllöjen kirkunaa.
+
+Yksinäisellä särkällä olevat matkalaiset koettivat nyt uskotella
+toisilleen, että he olivat pelastuneita, mutta siitä huolimatta
+kuuntelivat kaikki huolestuneina sekottautuiko yöllisiin säveliin jokin
+vieras ääni. Tiesikö Antinahuel heidän olevan täällä, vai olikohan hän
+joutunut väärille jäljille? Tätä kysymystä miettivät he lakkaamatta.
+Mutta mikään ei liikahtanut -- kaikki olivat hiljaa, myöskin Cesar,
+jolle vartioiminen oli uskottu. Tällä tavalla kului yö pelossa ja
+vavistuksessa.
+
+"No, pahin on kai nyt ohi", sanoi Valentin tyytyväisenä ulmeneille.
+"Koska Antinahuel ei ole vielä näyttäytynyt, niin ei meillä ole kai
+enää mitään peljättävää."
+
+"Hiljaa!" komensi Curumilla. "Ettekö kuulleet jotain ääntä?"
+
+Kaikki kuuntelivat -- taas kuului ääni, joka muistutti huokausta.
+
+"Se on Cesar... koira antaa meille merkin", huudahtivat ranskalaiset
+melkein yht'aikaa.
+
+Kiiruusti juoksivat he rantaan, jossa koira vartioi, ja katselivat
+ympärilleen. He eivät huomanneet mitään erikoista, kaikkialla vallitsi
+sama hiljaisuus ja rauha kuin ennenkin. Ainoastaan korkea ruoho joen
+rannalla liikkui hiljaa. Hetkisen luulivat Valentin ja Ludvig, että
+heidän koiransa oli erehtynyt, mutta äkkiä he tunsivat päällikköjen,
+jotka olivat kiiruhtaneet heidän jälkeensä, tarttuvan heitä vyötäisistä
+ja paiskaavan heidät maahan. Useita laukauksia pamahti samassa. Kuulat
+löivät kallioita vasten, ja muutamia nuolia lensi niiden yli.
+Laukauksia seurasi villi ulvonta, johon kaiku vastasi toiselta
+rannalta.
+
+Nuo neljä miestä ampuivat tähtäämättä intiaaneja, jotka hyökäsivät nyt
+esiin piilopaikastaan kuin parvi ahnaita petoeläimiä. Kaksi soturia
+kaatui. Tämä näkyi laimentavan hyökääjien intoa, ja yhtä pian kuin he
+olivat tulleet esiin; katosivat he nyt ruohostoon. He huomasivat, miten
+vähän hyötyä ampuma-aseista heille oli ja muuttivat sentähden
+menettelytapaansa. Antinahuel -- hän oli soturien johtaja -- jakoi
+heidät kahteen osastoon. Toisen tehtävänä oli kiinnittää vihollisen
+huomio puoleensa, sillaikaa kuin toinen Toquinin johtamana meni
+muutaman sadan askeleen päähän ylemmäksi joelle.
+
+Puolustajat oivalsivat kuitenkin tämän juonen; he tiesivät, ettei
+heidän tarvinnut pelätä niitä araukaneja, jotka ampuivat heitä rannalta
+ja kiinnittivät siis kaiken huomionsa sille paikalle, jossa muut
+intiaanit kiireesti kyhättyine lauttoineen astuisivat maihin särkälle.
+Mutta sitä ennen etsivät he donna Rosariolle paikan, jossa tämä olisi
+turvassa kuulilta. Rauhallisina ja pelottomina odottivat he sitten
+vihollisen tuloa.
+
+Nyt kulki jo ensimäinen lautta, jossa seisoi noin seitsemän --
+kahdeksan intiaania, virran mukana nopeasti särkkää kohti, ja
+peloittavasti ulvoen ja heilutellen aseitaan hyppäsivät intiaanit
+maihin. Mutta heidät vastaanotettiin sangen pontevalla tavalla.
+Epätoivon raivolla hyökkäsivät särkän puolustajat heidän kimppuunsa, ja
+intiaani toinen toisensa jälkeen kaatui maahan heidän voimakkaista
+iskuistaan. Intiaanit eivät olleet vielä selvinneet hämmästyksestään,
+ennenkuin neljä heistä ajelehti ruumiina kauas jokea pitkin. Mutta
+leikki ei vielä loppunut. Niinkuin vertajanoovat hyenat hyppäsi taas
+muutamia sotureja särkälle. Hetkisen raivosi kiivas taistelu molempien
+puolueiden kesken. Huolimatta ponnistuksistaan täytyi puolustajien
+kuitenkin vihdoin peräytyä erään vuorenseinämän taa, ja sieltä he
+ampuivat araukaneja, jotka turhaan etsivät suojaa.
+
+Sillaikaa oli toinen lautta tuonut särkälle Antinahuelin ja noin
+kaksikymmentä soturia. Päällikön terävä katse huomasi heti don Tadeon
+ulmenien rinnalla ja raivoisa hymy vääristi hänen piirteensä. Hän antoi
+piiritetyille merkin neuvotellakseen heidän kanssaan, jonkatähden nämä
+heti lopettivat ampumisensa.
+
+Pelkäämättä astui Antinahuel esiin, ja katse, jonka hän loi Curumillaan
+ja Trangoil Laneciin, näytti tahtovan tuhota heidät.
+
+"Erehtyykö Antinahuel, vai näkeekö hän tosiaankin kaksi araukaniheimon
+turmeltunutta poikaa edessään? Kaksi kavaltajaa on liittynyt
+valkoisiin... punaisten miesten veri ei juokse heidän suonissaan!"
+
+"Trangoil Lanec on yksi heimonsa päälliköistä!" vastasi ulmen ylpeästi.
+"Kuka voi nuhdella häntä? Hän ei ole pettänyt veljiään. Hän ei ole
+tähänasti ottanut osaa yhteenkään taisteluun kansaansa vastaan, sillä
+hän vihaa ainoastaan Antinahuelia, ei araukaneja."
+
+"Pojallani on kaksinainen kieli, kuka uskaltaa uskoa häneen?" vastasi
+Antinahuel pilkallisesti. "Minkätähden vihaa hän Antinahuelia?"
+
+"Antinahuel on salakavala; hänen sydämensä unohtaa pian, mitä hänen
+suunsa puhuu!"
+
+"No, onko Myskirotta samaa mieltä kuin tämä ulvova schakaali?" kysyi
+Antinahuel vavisten vihasta.
+
+"Isälläni ei ole mitään syytä surkutella meitä", vastasi Curumilla
+rauhallisesti. "Hänen henkensä on ollut usein meidän käsissämme, ja
+kuitenkin olemme säästäneet sen. Jos Antinahuel ärsyttää sotilaansa
+kimppuumme, niin ei se ole meidän vikamme. Meidän täytyy puolustautua!"
+
+"Antinahuel on araukanien Suurtoquin; hänen kätensä on vahva!" sanoi
+päällikkö uhaten.
+
+"Minkätähden kerskailee isäni arvosta, jota hänellä ei ole?
+Araukaneilla ei ole enää Suurtoquinia."
+
+Omituinen vavistus värisytti ennen niin mahtavan päällikön vartaloa,
+kun hän kuuli Curumillan sanat, ja muisto tappiostaan näkyi riistävän
+puhelahjan hetkiseksi häneltä. Mutta nähdessään miehen, jonka hän oli
+vannonut kukistavansa, pudisti hän ajatukset pois ja kysyi lyhyesti:
+
+"Tahtovatko poikani luovuttaa minulle vangit, jotka he ovat riistäneet
+minulta?"
+
+"Emme", vastasi Trangoil Lanec. "Valkoihoisten Suuri Kotka ja valkoinen
+neito ovat turvassamme, ja Antinahuelin täytyy kulkea ruumiittemme yli
+saadakseen heidät haltuunsa."
+
+"Hyvä. Onko poikieni päätös peruuttamaton?"
+
+"Ulmen on puhunut", kuului ylpeä vastaus.
+
+"Te olette koiria ja vanhoja akkoja!" sanoi Toquin raivostuneena.
+"Koska ette tahdo antaa minulle vapaaehtoisesti vankejani, riistävät
+sotilaani ne teiltä väkivallalla."
+
+Vihaisena vetäytyi Antinahuel takaisin ja antoi sotilailleen
+hyökkäysmerkin. Kuin myrskytuuli hyökkäsivät araukanit nyt
+vastustajiensa kimppuun. Puolustajat huomasivat heti olevansa hukassa;
+sillä he eivät kauan jaksaisi taistella niin suurta ylivoimaa vastaan,
+mutta he päättivät kaatua uskollisesti täyttäen velvollisuutensa.
+Araukanisotureista oli jo viisi kaatunut maahan vastustajien
+raivoisista iskuista; kolme oli kuolettavasti haavoittunut. Mutta olipa
+Valentinkin saanut lievän kirveeniskun päähänsä, Trangoil Lanecin
+vasemman käden oli keihäs lävistänyt, ja Curumilla ja Ludvig olivat
+saaneet muutamia pieniä haavoja. Ainoastaan don Tadeo oli
+haavoittumaton, hän taisteli poikasiaan puolustavan naarasleijonan
+rohkeudella ja vimmalla.
+
+"Tappakaa ne roistot. Tappakaa ne roistot!" ärjyi hän.
+
+Huolimatta haavoistaan hyökkäsivät Valentin ja Ludvig uudestaan
+vihollisen kimppuun ja iskivät heitä maahan kaikin voimin.
+
+Sotureittensa taistellessa viittä vihollistansa vastaan hiipi
+Antinahuel donna Rosarion luo aikoen ryöstää hänet. Trangoil Lanec
+huomasi heti tämän, ja keveästi kuin pantteri hyökkäsi hän Toquinin
+päälle. Ällistyneenä ulmenin äkillisestä hyökkäyksestä päästi
+Antinahuel tytön ja kääntyi vastustajansa puoleen.
+
+"Takaisin!" huusi hän Trangoil Lanecille kumealla äänellä.
+
+Mutta urhoollinen päällikkö ei ajatellutkaan peräytymistä, vaan kohotti
+tikarinsa iskuun.
+
+"Kuole, koira!" ärjäsi Toquin ja antoi sotakirveensä pudota onnettoman
+päähän.
+
+Trangoil Lanec kaatui. Voittaja kumartui alas kohottaakseen kauhusta
+lamautuneen tytön maasta, mutta nyt hyökkäsi uusi vihollinen, don
+Tadeo, hänen kimppuunsa. Toquin päästi korisevan äänen, joka oli
+vähällä tukehduttaa hänet, hänen otsasuonensa pullistuivat, ja huulet
+vapisivat raivosta. Kauhistuttavalla voimalla heitetty tomahawki vinkui
+taas ilmassa ja sattui vastustajan pyssyyn. Salamoivin silmin ja
+yhteenpuristetuin huulin tarttuivat veriviholliset toistensa vyötäisiin
+ja vierivät maahan koettaen pistää tikareillaan toisiansa kuoliaaksi.
+Taistelu oli peloittava, sitä käytiin urhoollisen ulmenin ruumiin
+vieressä, joka vielä liikahteli kuolemankouristuksissaan. Tadeo oli
+sangen voimakas, mutta hän oli nyt tekemisissä miehen kanssa, jonka
+voimien ja nopeuden uhriksi hän olisi kenties joutunut, jollei tätä
+olisi vaivannut äärettömän raivon tuottamat kärsimykset. Sitäpaitsi ei
+don Tadeo saanut kyllin lujaa otetta intiaanin liukkaasta vartalosta.
+Curumilla ja ranskalaiset eivät voineet auttaa häntä, heidän täytyi
+puolustautua auraukaneja vastaan, jotka pitivät heitä kovilla.
+
+Don Tadeon loppu näytti lähenevän... hän taisteli henkensä edestä
+vastustajansa kauhistuttavissa kourissa. Hänen ajatuksensa alkoivat jo
+tulla epäselviksi; hän teki ainoastaan koneellista vastarintaa, kun...
+sormet, jotka puristivat hänen kurkkuaan, päästivät äkkiä otteensa.
+
+Tadeo ponnisti viimeiset voimansa, hänen onnistui riuhtaista itsensä
+irti vastustajastansa ja nousta polvilleen. Mutta Antinahuel ei
+hyökännyt uudestaan vastustajansa kimppuun, hän ei ajatellut edes
+puolustustakaan, hän päästi vain syvän huokauksen ja vaipui maahan kuin
+laho puu salaman iskiessä siihen.
+
+Sydänhalvaus, joka johtui mielipuolisesta vihan- ja raivon
+purkauksesta, oli äkkiä tehnyt lopun hänen elämästään.
+
+Araukanipäällikön kaatuminen keskeytti taistelun hetkiseksi.
+Kauhistuneina katselivat araukanit toquiniaan, joka makasi nyt kylmänä
+ja liikkumattomana heidän edessään. Mutta olivatpa heidän
+vastustajansakin syvästi liikutettuja. Heidän toverinsa, Trangoil
+Lanecin, onneton kohtalo, tuotti paljon surua ja tuskaa noille neljälle
+miehelle.
+
+Mutta nythän ei ollut aikaa suruun, täytyi valmistautua jatkamaan
+veristä taistelua. Niin pian kun heidän liikutuksensa oli laimentunut,
+aikoivat he taas päättäväisesti hyökätä vastustajiensa kimppuun.
+
+Mutta silloin pääsi kummastuksen huuto kaikkien huulilta... Intiaanit
+olivat kadonneet Antinahuelin ruumis mukanaan.
+
+
+
+
+XXX. LOPPU.
+
+
+Ystäviämme, jotka olivat uskollisesti seuranneet toisiaan
+vastoinkäymisissä, ei viimeisen taistelun jälkeen uhannut mikään vaara.
+Haudattuaan Trangoil Lanecin ruumiin saman ulkonevan kallionkielekkeen
+alle, jota donna Rosario oli käyttänyt turvapaikkanaan, lähtivät he
+vaeltamaan hacienda de la Palomaa kohti, jonne he onnellisesti
+saapuivatkin. Sieltä jatkoivat he matkaansa Santiagoon.
+
+Rauha vallitsi nyt tässä kaupungissa, joka oli kauan ollut kapinan
+lietenä. Don Gregorio Peraltan johtamana, joka don Tadeon katoamisen
+jälkeen oli valittu Chilen tasavallan presidentiksi, parantuivat maan
+olot huomattavasti. Hän oli jo kauan aikaa pitänyt ystäväänsä
+kuolleena. Kukapa voi siis kuvailla hänen iloista kummastustaan, kun
+tämä ilmestyi eräänä päivänä terveenä ja hyvinvoipana Santiagoon. Kuin
+kulovalkea levisi tieto hänen paluustaan kaikkialle. Peralta tahtoi
+jättää paikkansa ystävälleen, mutta tästä ei don Tadeo tahtonut kuulla
+puhuttavankaan -- hänen isänmaansa oli pelastettu, ja niiden monien
+liikuttavien tapausten jälkeen, joita hän oli kokenut, halusi hän
+vetäytyä perhe-elämän rauhaan.
+
+Nuo viisi vangittua araukani-päällikköä oli todellakin ammuttu, ja jo
+ennen mainitsemiemme ehtojen mukaan tehtiin molempien kansojen kesken
+liitto, joka myös tulevaisuudessa takasi heille siunaustatuottavan
+rauhan.
+
+Kuukausi äskenkuvailemiemme tapahtumien jälkeen vietettiin don Tadeon
+talossa hiljaista mutta iloista juhlaa; kreivi Ludvig Preboisin ja
+donna Rusarion häitä. Täten täytti entinen Mustan Sydämen johtaja
+lupauksen, jonka hän oli antanut itselleen elämänsä kohtalokkaimpien
+hetkien aikana, ja täytti myös samalla kaksi nuorta sydäntä onnella.
+
+Huolimatta Ludvigin ja muiden hartaista rukouksista ja pyynnöistä eivät
+Valentin ja Curumilla jääneet ystäviensä maakartanoon. Kuinka vaikeiksi
+jäähyväiset tulivatkaan, etenkin ensinmainitulle, joka oli monta vuotta
+ollut Ludvigin ystävä ja toveri, veti häntä kuitenkin sisäinen
+levottomuus ja uudestaan herännyt kuljeskeluhalu eteenpäin. Minkätähden
+jäisi hän tälle paikalle, josta hänellä oli enemmän synkkiä kuin
+iloisia muistoja? Ludvig oli iloinen ja tyytyväinen, ja se oli kylliksi
+Valentinille.
+
+Kun kreivi eräänä päivänä etsi ystäviään puhuakseen heille tästä
+asiasta, olivat he kadonneet. Myöhemmin sai hän tietää, että he olivat
+menneet Curumillan kotipaikalle ja sitten yhä syvemmälle erämaahan, kun
+Kepeäjalka -- päällikön vaimo -- oli surmattu sodassa.
+
+Viisi vuotta myöhemmin päätti don Louis -- siksi kutsuttiin
+ranskalaista yleisesti -- matkustaa nuoren vaimonsa kera chileläisille
+tasangoille. Matka vei heidät Rio Pablo joen läheisyyteen, ja heille
+muistui heti mieleen pieni särkkä, joka oli ollut surullisten
+tapahtumain näyttämöpaikkana. He löysivät sen aivan samanlaisena kuin
+ennenkin lukuunottamatta muutamia yksinkertaisia, liikuttavia sanoja,
+jotka olivat hakatut haudalla seisovaan graniittipatsaaseen:
+
+    "_Trangoil Lanec -- Syvä Laakso. Rauha jalon sotilaan
+    ja urhoollisen päällikön, muistolle_."
+
+Ludvig aavisti, mistä tämä kirjoitus oli tullut. Se oli viimeinen
+kiitollisuudenosoitus ystävän kädestä.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 58000 ***
diff --git a/58000-8.txt b/58000-8.txt
deleted file mode 100644
index 95bb602..0000000
--- a/58000-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,6784 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Araukanien päällikkö, by Gustave Aimard
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Araukanien päällikkö
-       Intiaaniromaani
-
-
-Author: Gustave Aimard
-
-
-
-Release Date: October 2, 2018  [eBook #58000]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ARAUKANIEN PÄÄLLIKKÖ***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-ARAUKANIEN PÄÄLLIKKÖ
-
-Intiaaniromaani
-
-Kirj.
-
-GUSTAVE AIMARD
-
-Suomennos
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Otava,
-1921.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-      I. Kohtaus puelka-intiaanien kanssa.
-     II. Machi.
-    III. Kummastuksia.
-     IV. Mustan sydämen liitto.
-      V. Antinahuel.
-     VI. Kapina.
-    VII. Don Pancho Bustamente joutuu vihollisen käsiin.
-   VIII. Välikohtaus.
-     IX. Valmistuksia takaa-ajoon.
-      X. Curumilla sotajalalla.
-     XI. Antinahuelin vallassa.
-    XII. Antinahuel neuvottelukokouksessa.
-   XIII. Pakoyritys.
-    XIV. Murskautuneita toiveita.
-     XV. Del Rio See rotkolla.
-    XVI. Linnoitus ja ansa.
-   XVII. Vaarallisilla teillä.
-  XVIII. Verellä merkitty ehdotus.
-    XIX. Sotajuoni.
-     XX. Ihmisuhri.
-    XXI. Silmästä silmään.
-   XXII. Condorkankin taistelu.
-  XXIII. Kuolleitten lepopaikalla.
-   XXIV. Jälleennäkeminen.
-    XXV. Leijona kukistuu.
-   XXVI. Vapautus.
-  XXVII. Hirmumyrsky.
- XXVIII. Taivaan ja maan välillä.
-   XXIX. Viimeinen taistelu.
-    XXX. Loppu.
-
-
-
-
-I. KOHTAUS PUELKA-INTIAANIEN KANSSA.
-
-
-Eräänä kauniina kesäaamuna vuonna 1835 ratsasti kaksi miestä oivallisen
-mustatäpläisen newfoundlandilaiskoiran seuraamana pitkin Karampanguesin
-rantoja. Tämä pieni joki juoksee Araukanian läpi, ja sitä ympäröivät
-hymyilevät laaksot ja hedelmälliset niityt. Kaukana idässä kohoavat
-Andien mahtavat vuorenharjanteet, joiden juurella sijaitsevien
-yksinäisten majojen valkoiset kalkkiseinät loistavat auringossa ja
-antavat eloa tälle lumoavalle maakunnalle.
-
-Ratsastajat, jotka niin äkkiä ilmestyivät esiin suloisesta villistä
-luonnosta, olivat puetut Chilen kansallispukuun. Erämaan elämä oli
-heille nähtävästi aivan outoa ja tuntematonta, sillä he ratsastivat
-niin huolettomasti ja rauhallisesti, että olisi voinut luulla heidän
-matkustavan turvallista tuttua maantietä myöten, eikä sellaisten
-seutujen läpi, jotka ovat täynnä näkymättömiä vaaroja ja vastuksia.
-He olivat muukalaisia, ranskalaisia, jotka olivat lähteneet
-kotikaupungistaan Parisista koetellakseen onneaan täällä. Toinen oli
-nuori, korkeintaan kaksikymmentäviisivuotias mies, jonka ylevistä
-kasvonpiirteistä ja jalosta ryhdistä saattoi päättää, että hän oli
-loistavissa olosuhteissa kasvanut ylimys, mutta kärsinyt paljon
-kohtalon katkerista iskuista. Ludvig, Preboisin kreivi, oli aikoinaan
-omistanut suuren maatilan, jonka hän oli kuitenkin kokonaan kadottanut
-muutamien uhkarohkeitten epäonnistuneiden keinotteluyritysten takia.
-Ainoa muisto tästä onnellisesta ajasta oli hänen uskollinen koiransa
-Cesar, joka oli vannonut jakavansa ilot ja surut hänen kanssansa.
-
-Valentin Guillos -- se oli toisen miehen nimi -- oli vain muutamia
-vuosia vanhempi toveriansa. Hän oli isokasvuinen laiha mies. Hänellä
-oli hiukan punertavat hiukset, auringonpaahtamat teräväpiirteiset
-kasvot ja viisaannäköiset vaaleansiniset silmät. Koko hänen olemuksensa
-todisti rohkeutta ja kyvykkyyttä. Vastakohtana ystävälleen oli hän
-syntynyt köyhistä vanhemmista ja saanut nuoruusvuosinaan kovasti
-taistella köyhyyttä vastaan. Varattomuus oli pakoittanut hänet
-ansaitsemaan elatuksensa silmänkääntäjänä. Ludvigin isä, joka oli
-eräässä tilaisuudessa tullut kiinnittäneeksi häneen huomiotaan, oli
-pelastanut hänet hädänalaisesta asemasta antamalla hänen
-harrastuksilleen määrätyn suunnan. Valentin oli päässyt luutnantiksi
-sotaväkeen. Kunnialegionan risti koristi jo silloin hänen rintaansa,
-kun onnettomuus kohtasi hänen ystäväänsä. Hän päätti -- huolimatta
-siitä, että hänen omat tulevaisuudentoiveensa murskautuivat -- seurata
-hyväntekijänsä poikaa, joka ei voinut enää oleskella kotimaassa, ja
-olla hänelle sinä tukena, jota hän äkkiä muuttuneissa olosuhteissa
-kipeästi kaipasi.
-
-Heidän tulostaan Valparaisoon Chilessä oli jo kulunut monta kuukautta,
-ja näinä aikoina olivat ystävämme tutustuneet niihin henkilöihin, jotka
-vaikuttivat heidän myöhäisempiinkin elämänvaiheisiinsa ja jotka
-esiintyvät myös kertomuksessamme. Seuratkaamme nyt kuitenkin ystäviämme
-heidän matkallansa.
-
-"Eikö ole todellakin hauska ratsastaa hyvällä hevosella erämaan halki?"
-kysyi Valentin iloisesti seuralaiseltaan.
-
-"No niin, mitä ratsastukseen tulee", sanoi tämä, "niin tiedän vain,
-että olen istunut hevosen selässä neljästä asti aamulla, ja olen nyt jo
-sangen väsynyt."
-
-"Ystävä raukkani", sanoi Valentin huoaten tahdottomasti. "Minähän olen
-kokonaan unohtanut, että olen hiukan vahvempi sinua, ja ettet ole vielä
-tottunut pitkiin ratsastusmatkoihin. Olinpa oikea narri, kun en
-muistanut sitä. Mutta pysähtykäämme ja levähtäkäämme nyt hetkisen."
-
-Hän ratsasti muutamien suurien granaattiomenapuiden siimekseen, joiden
-tuuheiden oksien lomitse aurinko ei päässyt paistamaan, ja jotka siis
-tarjosivat heille oivallisen lepopaikan. Sitten hyppäsi hän hevosensa
-selästä, ja Ludvig seurasi esimerkkiä. Molemmat istuutuivat maahan, ja
-hevosten syödessä puiden reheviä versoja otti Valentin matkarepun
-olaltaan ja veti sieltä esiin laivakorppuja, vuohenjuustoa ja palan
-suolattua lihaa. Sitten alkoivat ystävykset syödä antaen Cesarillekin
-osansa. Tämä istui vastapäätä heitä ja katseli tarkasti jokaista palaa,
-jonka he pistivät suuhunsa.
-
-"Kas niin, pahin nälkä on pian sammutettu", huomautti Valentin
-lyhyesti, "sitten voimme vielä levätä hetkisen. Olemme nyt sangen
-ihanalla seudulla, Ludvig, eikö totta? Vahinko vain, että aurinko
-paistaa kovin kuumasti, ja tiet ovat huonoja. Mitäs ajattelet
-matkastamme, veijari?" sanoi hän kääntyen Cesarin puoleen.
-
-Koira pureskeli juuri suurta läskipalaa, mutta kuullessaan Valentinin
-sanat heilutti se häntäänsä ja suuntasi viisaat silmänsä häneen,
-merkiksi ystävällisestä myöntymisestä. Äkkiä kohotti se päätään,
-kuunteli hetkisen ja alkoi sitten ulvoa.
-
-"Hiljaa, Cesar, hiljaa! Mitä sinä tahdot? Etkö tiedä, että olemme aivan
-vieraalla seudulla, ja ettei täällä ole yhtään ihmistä, joka..."
-
-Hän kuunteli. Koira jatkoi ulvomistaan.
-
-"Kummallista! Olisinkohan sittenkin erehtynyt? Cesarin täytyy vainuta
-jotain, sen ulvonta on luonnotonta. Mikä sinuun nyt tuli, mikä sinua
-vaivaa? Ehkä hirvi? Hm, se ei olisi hullumpaa!" Hän nousi ylös ja astui
-pari askelta. Samassa kumartui hän, otti pyssynsä, ja seisoi hetkisen
-kuin noiduttuna. "Cesar on aina oikeassa", mutisi hän. "Minä luulen,
-Ludvig, että meidän täytyy ryhtyä puheisiin noiden kanssa."
-
-Noin kahdenkymmenen askeleen päässä heistä oli kymmenen asestettua
-intiaania hevosineen. He olivat puetut puelkojen pukuun. Heidän
-hartioillaan riippui kirjavat viitat, päähinettä ei heillä ollut
-lainkaan, ja hiukset, jotka olivat kiinnitetyt yhteen otsaa
-ympäröivällä punaisella siteellä, olivat tasaiset ja pitkät. Kaikkien
-kasvot olivat maalatut kirjavilla väreillä. Aseina oli heillä pitkät
-keihäät, puukot, pyssyt ja kilvet, jotka olivat koristetut ihmisten
-hiuksilla ja hevosten harjaksilla.
-
-"Luuletko, että noilla veitikoilla on ystävälliset aikeet?" kysyi
-Valentin.
-
-"Hm, he ovat araukaneja -- antakaamme heidän joka tapauksessa tulla
-lähemmäksi."
-
-"Se on minunkin mielipiteeni. Ole kuitenkin varovainen!"
-
-He virittivät pyssyjensä hanat ja odottivat jännittyneinä, mitä tulisi
-tapahtumaan. Huomattuaan valkonaamat pysyivät araukanisotilaat aivan
-liikkumattomina hevostensa selässä ja tarkastelivat heitä
-kummastuneina. Vihdoin ratsasti eräs mies, joka näkyi olevan joukkueen
-johtaja, hiukan eteenpäin ja antaen hevosensa tehdä kauniita liikkeitä,
-laski hän keihäänsä maahan merkiksi rauhallisista aikomuksistaan, nosti
-oikean kätensä rinnalle ja kohotti sitten molemmat päänsä yli.
-
-"Marry, marry! Veljeni ovat muukalaisia. Minkätähden ovat he niin
-kaukana heimonsa muista miehistä?"
-
-Kysymys oli tehty espanjaksi ja vaikka se sointui aivan vieraalta,
-koska intiaani puhui kurkkuäänellä, ymmärsivät nuoret miehet sen
-sisällön.
-
-"Villi näkyy olevan hiukan utelias", sanoi vanhempi heistä toverilleen.
-"Vastaanko minä hänelle?"
-
-"Tee se, Valentin, eihän siitä ainakaan ole meille vahinkoa."
-
-"Olet oikeassa, minä koetan." Hän kääntyi nyt päällikön puoleen ja
-sanoi lakoonisesti. "Me matkustamme."
-
-"Minkätähden niin yksin?" kysyi tämä kummastuneena.
-
-"Eihän meillä ole mitään kadotettavaa mukanamme", sanoi Valentin
-nauraen.
-
-Päällikkö osoitti päätään. "Eikö skalppiakaan muka."
-
-"Mitä mies tarkoittaa? Tahtooko hän kenties tehdä pilaa hiuksieni
-väristä? -- Älkää sotkeutuko asioihin, jotka eivät kuulu teille",
-vastasi hän päällikölle. "Menkää vain omia teitänne, villit, muuten..."
-
-Hän tähtäsi intiaania ja Ludvig seurasi heti ystävänsä esimerkkiä.
-Päällikkö ei kuitenkaan pelästynyt heidän sotaisesta käytöksestään.
-Työntäen kevyesti häntä kohti suunnatun pyssynpiipun syrjään sanoi hän
-leppyisällä äänellä. "Veljeni erehtyy, minun aikomukseni ei ollut
-loukata häntä. Minä olen hänen ystävänsä ja veljensä. -- Valkonaamat
-olivat juuri syömässä, kun me tulimme?"
-
-"Aivan oikein, päällikkö", vastasi Ludvig. "Te häiritsitte ateriaamme
-tulollanne."
-
-"Jos tyydytte siihen vähäiseen eväsvarastoon, joka meillä on mukanamme,
-niin olemme palvelijanne", jatkoi Valentin uteliaana, nähdäkseen, mitä
-nyt tulisi tapahtumaan.
-
-"Otan tarjouksenne vastaan", sanoi intiaani. "Mutta vain yhdellä
-ehdolla."
-
-"No?"
-
-"Että saan lisätä ateriaan osani."
-
-"Se on oikeudenmukaista", sanoi Valentin heittäen iloisesti pyssynsä
-maahan ja tarttuen ystävällisesti villin käteen. "Me tyydymme kyllä
-laihaan ateriaan..."
-
-"Ystävän leipä on aina hyvää", sanoi päällikkö arvokkaasti. Sitten
-antoi hän tovereilleen merkin, ja nämä ottivat nyt laukuistaan esille
-kaikenlaisia ruokatarpeita, myöskin nahkaleilejä, jotka sisälsivät
-chickaa -- eräänlaatuista viiniä, jota valmistetaan maissista ja
-omenista. Kaiken tämän asettivat he ranskalaisten eteen. Sitten he
-asettuivat itse piiriin heidän ympärilleen, ja nyt uhrattiin pitkä aika
-kunnollisen aterian syömiseen. Kun se oli loppunut, kääntyi päällikkö
-taas ranskalaisten puoleen ja kysyi:
-
-"Veljeni eivät ole espanjalaisia? Miltä saarelta he tulevat?"
-
-"Maamme ei ole mikään saari", vastasi Ludvig. "Me olemme ranskalaisia."
-
-Intiaani kohotti ylpeästi päätään ja sanoi: "Veljeni eivät puhuneet
-oikein. On vain yksi maa, joka ei ole saari -- se on Araukas, vapaitten
-miesten suuri maa!"
-
-Ystävykset nyökkäsivät. Niin päättäväisesti lausuttua ajatusta he eivät
-tahtoneet kumota.
-
-"Veljeni ovat siis ranskalaisia", sanoi päällikkö taas. "Heidän
-aikomuksensa on epäilemättä harjoittaa kauppaa. Missä ovat heidän
-tavaransa?"
-
-"Te erehdytte, me emme ole kauppiaita", vastasi Valentin. "Me olemme
-tulleet tänne tervehtimään araukaneja, veljiämme, sillä olemme kuulleet
-heidän vierasvaraisuuttaan ylistettävän."
-
-Intiaani näytti olevan sangen mielistynyt tähän arvosteluun hänen
-kansastaan.
-
-"Veljeni ovat aina tervetulleita luoksemme. He eivät ole viheliäisiä ja
-katalia espanjalaisia, ja heidät otetaan kylissämme aina hyvin
-vastaan."
-
-"Mihin heimoon kuulutte?" kysyi nyt Valentin.
-
-"Olen yksi ulmeneista -- päälliköistä -- ja kuulun Suuren Jäniksen
-pyhään heimoon."
-
-"Hyvä, silloin voitte sangen hyvin antaa meille ne tiedot, joita
-tarvitsemme. Meidän täytyy tavata yksi heimolaisistanne."
-
-"Mikä on hän nimeltään?"
-
-"Antinahuel -- Auringontiikeri."
-
-Intiaani näytti hämmästyneeltä. Kului pitkä aika, ennenkuin hän
-vastasi.
-
-"Valkoiset veljeni etsivät Suurtoquinia?" kysyi hän vihdoin hitaasti.
--- Toquiniksi nimitettiin intiaanikuvernementin korkeimpia päälliköitä,
-joita oli neljä Araukaniassa. Toquinien jälkeen seurasivat Apo-Ulmenit
-ja sitten Ulmenit. -- "Tietävätkö he että he joutuvat tekemisiin Utal
-Mapuernan araukaniliittokunnan korkeimman päällikön kanssa. Veljeni
-varokoot." Intiaanin kasvot synkistyivät, ja näytti siltä, kuin hän
-aikoisi vielä lisätä jotakin. Mutta hän ajatteli hiukan ja sanoi
-sitten. "Minä teen muukalaisille erään ehdotuksen. Jos he tahtovat
-ensin levätä majassani, vien itse heidät Antinahuelin luo."
-
-"Siihen suostumme. Me emme unhoita koskaan teidän hyväntahtoisuuttanne,
-päällikkö."
-
-"Trangoil Lanec -- Syvä Laakso -- täyttää ainoastaan velvollisuutensa.
-Valkoiset veljeni seuratkoot minua, majani ei ole kaukana."
-
-Ateria oli aikoja sitten loppunut, ja intiaanit nousivat hevostensa
-selkään. Ludvig ja Valentin seurasivat heidän esimerkkiään. Päällikön
-viittauksesta lähti pieni joukko liikkeelle, puelka-sotilaat poistuivat
-joelta ja ratsastivat höllin ohjaksin täyttä laukkaa vuoria kohti.
-
-
-
-
-II. MACHI.
-
-
-Kahden tunnin kuluttua saapuivat ystävämme kylään, joka sijaitsi
-kahdeksantoista peninkulman päässä Araukasta -- Araukanian
-pääkaupungista -- Karampanguesin rannalla keskellä vuoristoa. He
-saapuivat sinne juuri parhaaseen aikaan tullakseen omituisen tapauksen
-todistajiksi. Erään majan eteen oli kokoontunut suuri joukko ihmisiä,
-etupäässä naisia ja lapsia, ja sen oviaukolla makasi intiaanin ruumis.
-Lukuisista sulkakoristeista päättäen oli vainajalla ollut sangen korkea
-asema kansansa keskuudessa. Ympärillä seisovien kirkuna, intiaanien
-rumpujen huumaava ääni, koirien katkeamaton ulvonta -- kaikki tämä sai
-aikaan niin hirvittävän melun, että Valentin ja Ludvig tunsivat halua
-antaa hevostensa jälleen nelistää.
-
-Ruumiin vieressä keskellä väkijoukkoa seisoi vanha, isokasvuinen,
-villinnäköinen mies. Hän oli puettu naisen pukuun. Mies väänteli
-ruumistaan hirveästi ja päästi tuon tästäkin peloittavan ulvonnan. Hän
-oli Machi -- heimon poppamies. Näillä liikkeillään puolusti hän
-kuollutta Guekubun, pahan hengen, hyökkäyksiä vastaan, joka tahtoi
-anastaa hänet.
-
-Äkkiä antoi Machi merkin, ja sekä musiikki että valitushuudot
-taukosivat heti. Guekubu oli nähtävästi voitettu, ja ruumis joutui nyt
-Pilliaun, valkeuden jumalan, haltuun. Poppamies oli hetken ääneti ja
-kääntyi sitten yleväpiirteisen ja käskevän näköisen miehen puoleen,
-joka keihääseensä nojaten seisoi hänen edessään.
-
-"Suuren Jäniksen mahtavan heimon päällikkö", alotti hän. "Sinä näet
-tässä isäsi, urhoollisen Apo-Ulmenin, Karhunkynnen, joka niin synkällä
-tavalla riistettiin meiltä. Kiitos Pilliau-jumalan, ei hänen tarvitse
-enää pelätä pahaa henkeä, ja nyt metsästelee hän autuaitten sotilaitten
-kanssa taivaan präärioilla. Kaikki tavat on täytetty, ruumis voidaan
-haudata."
-
-"Odotahan", keskeytti päällikkö. "Isäni on kuollut, mutta minä tahdon
-tietää, kuka on tappanut hänet. Soturi on sitkeä eikä kuole niin
-helposti. Kuka on siis sammuttanut hänen elämänsä lähteen? Vastaa
-minulle, sinä Machi, jonka Pilliau on täyttänyt hengellään... minä
-tahdon tietää murhaajan nimen. Sydämeni on täynnä surua eikä tule
-tuntemaan helpoitusta, ennenkuin olen kostanut isäni kuoleman."
-
-Kuullessaan nämä surevan sanat valtasi vavistus joukon. Kaikkien
-katseet kääntyivät poppamieheen, joka kädet ristissä rinnalla ja katse
-maahan vaipuneena seisoi heidän edessään. Päällikön vaatimus ei
-ollenkaan hämmentänyt eikä kummastuttanut häntä. Hän oli nähtävästi
-odottanut sitä ja seisoi nyt sangen miettiväisessä asennossa, joka yhä
-enemmän ylensi hänen arvoaan väkijoukon silmissä.
-
-"No niin, Machi, me odotamme! Tunnetko miehen, joka on syypää murhaan?"
-
-"Minä tunnen hänet."
-
-"Minkätähden isäni ei sitten puhu?"
-
-"Koska on henkilöitä, jotka epäilevät Machin oikeudentuntoa, ja..."
-
-"Kukaan ei epäile Machia, ei kukaan!" kirkui päällikkö. "Olipa
-rangaistavan arvo mikä tahansa, niin ei hän tule välttämään kostoani.
-Puhu Machi! Lupaan sinulle, että se mies, jonka nimen mainitset, on
-kuoleva!"
-
-Poppamies ei enää miettinyt. Hän oikaisi ylpeästi vartaloansa, kohotti
-oikean kätensä ja muitten jännityksellä seuratessa hänen liikkeitään
-näytti sormellaan juuri sitä päällikköä, joka oli osoittanut
-sydämellistä vierasvaraisuutta ystävillemme.
-
-"Täytä valasi, Ulmen! Tuossa seisoo mies, joka on syypää isäsi murhaan
--- Trangoil Lanec!"
-
-Machin tiikerikatse viivähti hetkisen syytetyn vartalolla, sitten
-näytti hänen olemuksensa äkkiä muuttuvan ja ikäänkuin sulautuvan
-hiljaiseen suruun. Hän peitti kasvonsa kaapuunsa, aivankuin tämä
-ilmoitus olisi tuottanut hänelle suurta tuskaa.
-
-Syvä hiljaisuus vallitsi. Trangoil Lanec oli mies, jota kaikkein
-vähimmin voitiin epäillä murhasta, sillä rohkeudellaan ja
-avosydämisyydellään oli hän voittanut kaikkien suosion. Niin pian kun
-hämmästys oli haihtunut, syntyi vilkasta liikettä, ja kaikki
-vetäytyivät pois miehen luota, joka ennen oli ollut niin hyvässä
-maineessa.
-
-Trangoil Lanec seisoi nyt yksin syyttäjänsä edessä. Kuin salama olivat
-Machin hirveät sanat iskeneet häneenkin, mutta nyt alkoi jo halveksuva
-hymy väreillä hänen huulillaan. Hän astui satulasta ja odotti.
-
-"Minkätähden tapoit isäni, Trangoil Lanec?" kysyi nyt sureva Ulmen
-pehmeällä ja valittavalla äänellä. "Hänhän rakasti sinua, ja olinhan
-minä sinun ystäväsi!"
-
-"Minä en ole tappanut isääsi, Curumilla!" sanoi Trangoil Lanec
-päättäväisesti ja vilpittömällä äänellä, joka olisi kenties vaikuttanut
-kuuntelijoihin, jollei hetkellinen kiivastus olisi sotkenut heidän
-ajatuksiaan.
-
-"Minkätähden kiellät sen?" kysyi Ulmen katkeroituneena. "Machi on
-puhunut!"
-
-"Hän valehtelee!"
-
-"Ei, Machi ei valehtele, Pilliau on ilmoittanut sen hänelle. Ei ole
-muuta mahdollisuutta -- sinä, vaimosi ja lapsesi olette kuoleman omat,
-niin kuuluu laki."
-
-Trangoil Lanec ei vastannut, vaan heitti aseensa maahan ja asettui
-kuolemanpaalun viereen, joka oli poppamiehen majan edessä. Hänen
-ympärilleen muodostui pian pyöreä piiri, ja jo alettiin tehdä
-valmistuksia uhria varten, sillä vanhan tavan mukaan ei murhattua
-päällikköä saanut haudata, ennenkuin hänen murhaajansa oli rangaistu.
-
-Machi oli voitonriemuinen. Hän oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen
-vapautuakseen vihollisestaan, joka monta kertaa oli paljastanut hänen
-petoksensa. Hänen vastustajansa kuolema tuottaisi hänelle ainoastaan
-kunniaa.
-
-Valentin ja Ludvig olivat pitäneet tarkasti silmällä poppamiestä. He
-olivat tietoisia hänen rajattomasta vallastaan, ja intiaanien
-herkkäuskoisuus ja petos, jonka uhriksi syytön mies joutuisi,
-raivostutti heitä.
-
-"Sallimmeko tämän murhan tapahtua?" kysyi Valentin neuvottomana
-ystävältään.
-
-"Emme", vastasi tämä. "Olen vakuutettu päällikön viattomuudesta ja
-Machin konnamaisuudesta! -- Mutta mitä me oikeastaan voimme tehdä."
-
-"Intiaaneja on siksi paljon, ettemme voi vapauttaa häntä väkivallalla.
-Vaikka me saisimmekin viisi tai kuusi heistä surmatuiksi, hyökkäisivät
-toiset päällemme, eikä yrityksestämme ei olisi mitään hyötyä."
-
-Valentin löi äkkiä kädellään otsaansa.
-
-"Etten tullut jo heti sitä ajatelleeksi! Olen saanut hyvän
-päähänpiston. Käytän vanhaa silmänkääntötaitoani hyväkseni ja luulen,
-että kaikki käy hyvin. Mutta lupaa minulle taivaan nimessä, ettet
-kadota rauhallisuuttasi!"
-
-"Ole huoletta, en estä sinua suunnitelmissasi."
-
-"No hyvä, minä näytän tälle villille, että olen hiukan viekkaampi kuin
-hän!" Valentin ohjasi nyt hevosensa keskelle piiriä ja huusi kuuluvalla
-äänellä: "Kuulkaa minua, kansa! -- Te aiotte tehdä tyhmän rikoksen.
-Machi on roisto. Hän nauraa teille selkänne takana."
-
-Intiaanit tarkastelivat tyytymättöminä vierasta puhujaa. Ainoastaan
-Curumilla säilytti rauhallisuutensa ja lähestyi Valentiniä.
-
-"Kuka on kehoittanut valkoista veljeäni puhumaan? Vetäytyköön hän
-syrjään, sillä hän ei tunne puelkojen lakeja. Machi on ilmiantanut
-Trangoil Lanecin. Hänen täytyy siis kuolla."
-
-"Todellako? Mutta minähän sanoin äsken teille, että poppamiehenne on
-kurja roisto, ja minä riisun naamarin hänen kasvoiltaan, jos vain saan
-tilaisuutta siihen."
-
-Ulmen pudisti päätään, kääntyi Machin puoleen ja kysyi häneltä: "Mitä
-isäni sanoo tähän?"
-
-Tämä seisoi yhä liikkumattomana halveksuva hymy huulillaan. "Milloin
-ovat valkeanaamat puhuneet totta? Muukalainen näyttäköön sanansa
-toteen!"
-
-Curumilla mietti vielä hetkisen. Ranskalaisen rehellinen,
-luottamustaherättävä ilme voitti vihdoin. "No niin, veljeni puhukoon",
-sanoi hän.
-
-"Odottakaahan", keskeytti poppamies. "Mitä tapahtuu, jos minä
-puolestani todistan, että muukalainen on väärässä?"
-
-"Hän kuolkoon silloin!" vastasi Ulmen kylmästi.
-
-"Siihen suostun kyllä", myönsi Valentin. "Kuulkaa nyt minua, Suuren
-Jäniksen heimon sotilaat ja päälliköt. Minäkin olen suuri poppamies
-heimoni keskuudessa ja sanon teille, ettei Trangoil Lanec, vaan Machi
-itse on murhannut päällikön."
-
-Pelon ja kummastuksen liikkeitä huomattiin ympärillä seisovien
-keskuudessa. Valentin hengähti hetken ja jatkoi taas: "Niin, Machi on
-tahrannut kätensä veljensä verellä. Tämän tietää hän itse sangen hyvin
-ja koettaa nyt panna syyn viattoman miehen niskoille. Tarkastelkaa
-häntä -- hän ei uskalla katsoa suoraan silmiini."
-
-Poppamies värisi todellakin, ja hänen katseensa harhaili
-levottomana sinne tänne. Hänen kasvoistaan saattoi selvästi lukea
-syyllisyydentunnon.
-
-"Valkoinen veljeni", sanoi Trangoil Lanec kääntyen Valentinin puoleen,
-"minkätähden tahdot uhrata itsesi puolestani? Ystäväni luulevat minua
-syylliseksi, sinä et voi estää heitä tappamasta minua. -- Tehkää siis
-loppu asiasta, uhratkaa minut, mutta säästäkää vaimoni ja lapseni."
-
-"Mitä sanovat veljeni?" kysyi Curumilla läsnäolevilta.
-
-"Muukalaisten suuri poppamies näyttäköön sanansa toteen", kuului
-yksiääninen vastaus.
-
-"Hyvä", sanoi Valentin, "te tulette olemaan tyytyväisiä minuun." Hän
-astui satulasta, veti sapelinsa huotrasta ja antoi sen kimallella
-kaikkien silmissä. "Te näette tämän miekan", selitti hän rauhallisena.
-"Sen pistän kahvaa myöten suuhuni. Jos Trangoil Lanec on syyllinen,
-kuolen minä, mutta jos hän on syytön, suojelee suuri henki minua, ja
-voin jälleen vetää tämän aseen ruumiistani haavoittumatta ollenkaan!"
-
-"Veljeni puhuu kuin urhoollinen sotilas. Me katselemme."
-
-"Ei, sitä minä en hyväksy", huudahti Trangoil Lanec. "Tahtooko
-muukalainen tappaa itsensä?"
-
-"Pilliau olkoon tuomari!" vastasi ranskalainen hymyillen. Sitten
-asettui hän mahtavaan asentoon, pisti sapelin kärjen suuhunsa ja antoi
-koko terän kadota ruumiiseensa.
-
-Kauhistuneina katselivat puelka-sotilaat rohkeata muukalaista, joka
-kääntyi ympäri, että kaikki tulisivat vakuutetuksi asian
-todellisuudesta, ja veti sitten sapelin hitaasti ruumiistaan. Terä oli
-yhtä kiiltävä kuin ennenkin, eikä valkonaama ollut haavoittunut. Nyt
-nousi hirvittävä riemumeteli, joka loppui vasta sitten, kun Valentin
-oli kädenliikkeellä vaatinut hiljaisuutta.
-
-"Olen nyt todistanut teille, että Trangoil Lanec on syytön, eikö totta.
-No niin. Machi väittää päinvastaista. Nyt on hänen vuoronsa todistaa,
-että minä valehtelen. Mitä sanotte siitä, Machi?"
-
-Onneton poppamies tunsi kaiken olevan mennyttä, tuskanhiki helmeili
-hänen otsallaan ja hänen ruumiinsa vapisi, aivankuin hän olisi ollut
-vilutautinen. Valentin tunsi sääliä häntä kohtaan ja tahtoi säästää
-hänen henkensä, mutta se oli jo liian myöhäistä. Curumilla tunkeutui
-Machin luo, antoi hänelle sapelin ja sanoi: "Isäni tahtoo olla suuri
-poppamies... hyvä, näyttäköön hän, että Pilliau rakastaa häntä!"
-
-"Muukalainen on petturi", änkytti Machi. "Hän petkuttaa kaikkia teitä."
-
-"Me odotamme", sanoi Ulmen kuivasti.
-
-Machi heitti epätoivoisen silmäyksen ympärilleen. Hän näki
-uteliaisuuden kuvastuvan kaikkien kasvoilla. Apua ei hän voinut
-keneltäkään odottaa, ja hän teki siis päätöksensä. Hän tahtoi kuolla
-heimonsa poppamiehenä.
-
-"Luuletteko, heikot sotilaat, että minä pelkään tätä asetta? Machi ei
-pelkää mitään. Hän suoriutuu tästäkin. Mutta varokaa itseänne. Pilliau
-suuttuu teidän käytöksestänne minua kohtaan. Hän on rankaiseva teitä
-tästä nöyryytyksestä, johon nyt pakoitatte minut!"
-
-Kun puelka-soturit kuulivat poppamiehensä sanat, alkoi heidän
-päätöksensä horjua. Mutta Curumilla pysyi vaatimuksessaan ja vastasi
-poppamiehen uhkauksiin käskevällä liikkeellä. Machi ei viivytellyt
-enää, hän suuntasi vielä kerran vihaisen katseen ranskalaisiin ja
-työnsi sitten ajatuksen nopeudella sapelin kurkkuunsa. Musta verivirta
-syöksähti hänen kurkustaan. Onneton sulki heti silmänsä, otti kaksi
-askelta eteenpäin ja kaatui sitten maahan. Machi oli kuollut.
-
-"Heittäkää petollinen koira korppikotkien eteen", sanoi Curumilla
-kääntyen inhoten poispäin. Hänen käskynsä täytettiin heti.
-
-Trangoil Lanec syleili vuoroin Valentinia vuoroin Ludvigia, joita hän
-nimitti pelastajikseen. "Tästälähtien olemme veljeksiä elämässä ja
-kuolemassa", huudahti hän ihastuneena.
-
-
-
-
-III. KUMMASTUKSIA.
-
-
-Kului pitkä aika, ennenkuin melu ja levottomuus, jonka poppamiehen
-kuolema oli saanut aikaan, oli tauonnut ja järjestys palannut jälleen
-kylään. Ulmenit olivat jo sopineet ja puristaneet veljellisesti
-toistensa kättä. Ilo olisi ollut rajaton, jollei erästä surullista
-velvollisuutta olisi pitänyt täyttää. Apo-Ulmen päällikön ruumis oli
-haudattava. Tähän kului sangen pitkä aika, sillä intiaanit hautaavat
-aina suurilla juhlallisuuksilla etevät sotilaansa. Myöskin ystävämme
-ottivat Curumillan pyynnöstä osaa hautajaistoimituksiin ja ateriaan.
-
-Kestitys oli, niinkuin voitiin odottaakin, sangen suurenmoinen.
-Ruokalajien joukossa oli muun muassa suuri korillinen kovaksi
-keitettyjä munia, joita araukanit sangen ahnaasti pistelivät poskeensa.
-
-"Mikseivät ystäväni syö?" kysyi Curumilla ranskalaisilta ja osoitti
-koria.
-
-"Suokaa anteeksi, päällikkö", vastasi Valentin, "minä syön kyllä sangen
-mielelläni munia, mutta en tällä tavalla valmistettuja."
-
-"Ah, ymmärrän. Veljeni pitävät raakoja munia parempina?"
-
-"Ei, emme pidä kovista emmekä raaoista... vaan tavallisista pehmeiksi
-keitetyistä munista."
-
-"Mitä veljeni tarkoittavat?" kysyi päällikkö kummastuneena. "Munaa ei
-voi keittää muuten kuin kovaksi. Isämme ovat aina syöneet tällä tavalla
-keitettyjä munia."
-
-Ranskalaiset katsoivat hämmästyneinä toisiinsa, ja heidän kasvonsa
-kuvastivat vilpitöntä osanottoa.
-
-"Onko se todellakin totta, Ulmen? Mutta ettehän te tunne elämän
-suurimpia nautintoja. Odottakaahan, minä autan teitä, niin tulette
-vuosikausia muistamaan minua."
-
-Riemuiten ottivat kaikki vastaan Valentinin ehdotuksen, ja Trangoil
-Lanec kysyi häneltä innokkaana, milloin hän aikoi toteuttaa
-aikomuksensa.
-
-"En voi antaa teidän odottaa kauan -- aamulla täytän lupaukseni Suuren
-Jäniksen kokoontuneen heimon edessä..."
-
-Araukanit heräsivät aikaiseen seuraavana päivänä. Jo varhain aamulla
-kokoontuivat naiset, miehet ja lapset suurelle aukealle paikalle
-kylässä. Vihdoin saapuivat sinne Valentin ja Ludvig. Edellinen
-tunkeutui heti hänelle osoitetulle paikalle, pienelle töyräälle, josta
-hän helposti saattoi pitää silmällä kokoontunutta ihmisjoukkoa. Hänen
-käskystään olivat kaikki valmistukset jo tehty. Hänen vieressään oli
-pöytä, vedellä täytetty kattila ja kummallinen esine, joka nähtävästi
-oli uuni.
-
-Äsken valittu uusi Apo-Ulmen antoi Valentinille merkin aloittaa
-toimituksensa. Ranskalaisen oli vaikea pidättää hymyään, kun hän näki
-kaikkien uteliaina tarkastelevan häntä. Antaakseen sanoilleen
-tarpeellisen painon, nousi hän ylös, nojasi toisella kädellään pöytään
-ja aloitti:
-
-"Arvoisat Ulmenit ja Suuren Jäniksen pyhän ja jalon heimon urhoolliset
-sotilaat, kuulkaa tarkkaavaisesti, mitä sanon teille! -- Aikojen alussa
-ei maata ollut vielä olemassa. Vesi ja pilvet täyttivät äärettömän
-avaruuden. Kun Pilliau loi maailman, ja ihminen hänen mahdistaan
-ilmestyi Punaisen vuoren helmasta, otti hän häntä kädestä, näytti
-hänelle kaikki, mitä maan päällä, ilmassa ja vedessä oli ja sanoi:
-'Sinä olet luotujen kuningas. Eläimet, kasvit ja kalat kuuluvat siis
-sinulle, ja niiden täytyy edistyä ja kasvaa sinun hyödyksesi ja
-onneksesi! Sitten lajitteli ja jakoi Pilliau eläimet eri ryhmiin kunkin
-ominaisuuksiensa mukaan; ennen kaloja ja kasveja tuli kanan vuoro, joka
-nokkii jyviä maasta. Silloin sanoi hän ihmiselle: 'Katso, tässä on yksi
-hyödyllisimmistä eläimistä, jonka olen luonut sinua varten. Kanasta
-saat oivallista lihasoppaa, sen liha on hyvänmakuista, ja sen munista
-voit leipoa suloisia pannukakkuja. Jos olet sairas, ja vahva ravinto
-tuottaa tuskia heikolle vatsallesi, voit syödä sen pehmeäksi keitettyjä
-munia.' Niin puhui Pilliau ihmiselle vuosituhansia takaperin, ja minä
-voin todistaa teille, että hän puhui totta. Muistakaa nyt: Voidakseen
-keittää munan täytyy olla kaksi esinettä, ensiksikin itse muna ja
-toiseksi kiehuvaa vettä. Te otatte munan, kohotatte kattilan kantta,
-panette munan kattilaan ja annatte sen kiehua siellä kolme minuuttia --
-ei enempää eikä vähempää. Pankaa mieleenne nämä tärkeät tiedot, muuten
-ei munan keittäminen onnistu. Kas näin!"
-
-Valentin pisti munan kattilaan. Kolmen minuutin kuluttua otti hän sen
-pois vedestä, löi sen pään rikki, sekoitti siihen hiukan suolaa ja
-antoi sen sitten Apo-Ulmenille.
-
-Päällikkö söi munan tunnollisesti. Heti kirkastuivat hänen kasvonsa ja
-hän huudahti ihastuneena: "Ooh! Hyvää, sangen hyvää! Veljeni on suuri
-poppamies."
-
-Valentin keitti vielä useita munia ja antoi ne Ulmeneille ja
-etevimmille sotilaille. Mieletön ilo oli vallannut intiaanit, ja he
-olivat vähällä kaataa ystävällisen muukalaisen tunkeillessaan hänen
-ympärillään saadakseen kukin keitetyn munan. Vasta sitten, kun useiden
-uteliaisuus oli sammutettu, saattoi Valentin ajatella kokeen
-jatkamista.
-
-"Tässä ei ole vielä kaikki, puelkat", ilmoitti hän kovalla äänellä.
-"Mitä nyt olen jo näyttänyt teille, on vain lastenleikkiä
-munapannukakun valmistamiseen verraten. Sitä taitoa ei opikaan
-helposti. Seuratkaa nyt jokainen tarkasti liikkeitäni." Nopeasti ryhtyi
-hän nyt työhön araukanien vilkkaasti seuratessa hänen hommiaan.
-
-Kun pannukakku oli valmistunut, pani ranskalainen sen puulautaselle
-viedäkseen sen Apo-Ulmenille. Mutta tämä oli tullut niin himokkaaksi
-hyvästä hajusta, että hän unohti kokonaan arvokkuutensa ylipäällikkönä
-ja ryntäsi muiden Ulmenien seuraamana pöydän luo.
-
-Pannukakun menestys oli ennenkuulumaton. Araukanit pitivät paljon
-uudesta, tuntemattomasta ruokalajista, ja kaikkialla näkyi onnellisia
-kasvoja. Valentin, joka oli tyytyväinen voittoonsa, kieltäytyi kaikista
-kunnianosoituksista ja palasi kiireesti Trangoil Lanecin ja Ludvigin
-kanssa edellisen majalle.
-
-Ranskalaiset olivat jo edellisenä päivänä päättäneet jatkaa matkaansa.
-He tahtoivat lähteä heti, sillä he eivät tunteneet tietä, ja tästä oli
-paljon haittaa heidän pikaiselle matkalleen. He olivat järjestämässä
-matkatavaroitansa kuntoon, kun heidän isäntänsä saapui Curumillan
-seuraamana majaan. Päälliköt tervehtivät heitä kohteliaasti painamalla
-kätensä sydämelleen, heittäytyivät sitten maahan ja sytyttivät
-piippunsa. Valentin ja Ludvig arvasivat, että intiaanit aikoivat tehdä
-heille jonkun ehdotuksen ja odottivat kärsivällisesti, että nämä
-alkaisivat puhua.
-
-Poltettuaan piippunsa loppuun ja pistettyään sen vyöhönsä, kysyi
-Trangoil Lanec:
-
-"Aikovatko valkoiset veljeni jättää ystävänsä ja jatkaa matkaansa?"
-
-"Aiomme", vastasi Ludvig.
-
-"Ovatko he tyytyväisiä meihin? Ovatko intiaanit osoittaneet heille
-kylliksi vieraanvaraisuutta?"
-
-"Siitä ei puhettakaan, päällikkö. Te olette kohdelleet meitä kuin omia
-heimolaisianne."
-
-"Minkätähden matkustavat muukalaiset sitten luotamme?"
-
-"Tiedättehän, että olemme tulleet maahanne etsimään Antinahuelia. --
-Meidän täytyy puhutella häntä."
-
-Ulmenit vaihtoivat merkitsevän silmäyksen. "Niinkuin kultahiuksinen
-veljeni haluaa" -- tällä tarkoitettiin Valentinia. -- "Antinahuel
-kuuluu Mustan Dumanasin heimoon ja oleskelee kylässään."
-
-"Siinä tapauksessa lähdemme heti hänen luokseen."
-
-"Veljeni eivät matkusta yksin", sanoi Trangoil Lanec päättäväisesti.
-"Olen luvannut viedä heidät Antinahuelin luo, sillä on sangen
-vaarallista kulkea yksin punaisten miesten alueella. Kultahiuksinen
-veljeni on pelastanut henkeni -- minä seuraan häntä."
-
-"Trangoil Lanec puhuu hyvin. Myöskin Curumilla on kiitollisuudenvelassa
-veljilleen ja seuraa siis ystäviänsä."
-
-"Mitä te puhutte, Ulmenit?" sanoi Valentin nousten nopeasti ylös. "Me
-olemme matkalaisia, ja olemme varustautuneet pahimpienkin sattumien
-varalta, emmekä saa siis yhdistää teidän kohtaloanne omiimme. Mitä
-sanoisivat teidän naisenne ja lapsenne siitä?"
-
-"He odottaisivat paluutamme."
-
-"Mutta mehän emme vielä tiedä, mitä tulee tapahtumaan puhuteltuamme
-miestä, jonka luokse valkonaamojen Suuri Kotka -- siksi kutsutte
-varmaankin don Tadeo de Leonia -- on lähettänyt meidät. Ei, ei,
-päälliköt, me kiitämme teitä ystävällisyydestänne, mutta sellaista
-uhrausta emme voi ottaa vastaan."
-
-"Veljeni eivät tunne Llanoeneja. Kaksi miestä on mennyttä kalua, mutta
-neljä muodostaa jo taisteluvoiman", väitti Trangoil Lanec, ja äänellä,
-joka ei sallinut vastustamista, jatkoi hän: "Me emme jätä ystäviämme."
-
-"No niin", sanoi Valentin vihdoin. "Te olette urhoollisia miehiä,
-päälliköt, saatte seurata meitä."
-
-Hän älysi nyt, että heillä olisi paljon hyötyä näistä miehistä, jotka
-olivat viettäneet koko elämänsä metsissä ja erämaissa. Hän jäi siis
-ystävänsä kanssa vielä joksikin aikaa intiaanikylään, ja sitten
-lähtivät he toveriensa ja pienen joukon seuraamana matkalle.
-
-Puolen tunnin keskeytymättömän ratsastuksen jälkeen erosivat muut
-intiaanit paitsi Trangoil Lanec ja Curumilla heistä. Näiden seuraamina
-jatkoivat ranskalaiset matkaansa Suuren Käärmeen majoja kohti ja
-katosivat pian vuorien soliin.
-
-
-
-
-IV. MUSTAN SYDÄMEN LIITTO.
-
-
-Meidän täytyy nyt siirtyä ajassa hiukan taapäin tutustuttaaksemme
-lukijamme kertomuksemme toisiin henkilöihin. Siihen aikaan, josta
-alamme nyt kertoa, oli Chile tasavalta, ja se oli heittänyt Espanjan
-ikeen niskoiltaan. Mutta sen tila ei ollut tämän kautta kuitenkaan
-paljoa parantunut, sillä itsenäisyys oli ainoastaan näennäinen, ja
-hallitusta johti oikeastaan eräs mies, joka käytti hyväkseen
-vallitsevia olosuhteita ja palveli omia tarkoitusperiään. Se oli
-kenraali don Pancho Bustamente, sotilas, jonka ankaruudesta oli
-liikkeellä niin peloittavia huhuja, että häntä alettiin nimittää
-"El Verdugoksi" (pyöveli). Tavallisesta sotilaasta oli hän
-urhoollisuudellaan kohonnut armeijan korkeimmaksi päälliköksi. Vihdoin
-oli hänet kutsuttu sotaministeriöön. Mutta hän ei tyytynyt vielä
-tähänkään. Hänen suunnitelmansa oli yhdistää naapurivallat Araukania ja
-Bolivia Chileen ja päästä niiden hallitsijaksi diktatorin arvonimellä.
-Onnettomuudeksi ei kenraalilla ollut suurmiehen sydäntä, ja
-väkivaltaisten hankkeittensa kautta herätti hän vain vihaa niissä,
-jotka työskentelivät rajattoman vapauden puolesta. Kapinayrityksiä
-sattui toinen toisensa perästä, ja vihdoin muodostui salaliitto, joka
-vannoi surmaavansa tyrannin. Tätä kutsuttiin "Mustan Sydämen liitoksi."
-
-Don Pancho Bustamente oli nyt tukalassa asemassa. Vaikka hän saisikin
-vallan käsiinsä, niin ei hänen henkensä olisi penninkään arvoinen,
-jollei hän voisi repiä rikki sitä verkkoa, joka kietoutui yhä tiukemmin
-hänen ympärilleen. Sentähden teki hän epätoivoisia ponnistuksia
-saadakseen salaperäisen liiton johtajan käsiinsä. Alussa olivat hänen
-yrityksensä turhat. Mutta eräänä päivänä tapahtui jotakin, joka uhkasi
-tehdä Mustan Sydämen suunnitelmat mitättömiksi. Kymmenen kuuluisinta
-salaliittolaista saatiin nimittäin vangiksi Santiagossa, Chilen
-pääkaupungissa, ja heidät aiottiin mestata jo seuraavana päivänä.
-
-Tämä tapahtui 5 p:nä toukokuuta v. 1835. Kaupungissa vallitsi raskas ja
-painostava mieliala. Ikkunat, parvekkeet ja kadut olivat täynnä
-kaikkiin yhteiskuntaluokkiin kuuluvia miehiä ja naisia, joiden kasvot
-kuvastivat levottomuutta ja hämmästystä. Kuvernementinpalatsista tulvi
-lakkaamatta ratsastavia ordonanssiupseereja ja kasarmeista lähti suuria
-sotilasjoukkoja Plaza Mayorille hajoittamaan siellä olevia
-ihmisjoukkoja.
-
-Äkkiä häiritsi synkkää hiljaisuutta kuusi kumeata kellonlyöntiä.
-Samassa tärisytti yksiääninen valitushuuto ilmaa, näkyviin ilmestyi
-joukko munkkeja, joita seurasi kymmenen vankia vartiostoineen.
-Komennushuudon: "Seis!" kaikuessa astuivat munkit syrjään, ja sotilaat
-muodostivat puoliympyrän, jonka keskelle tuomitut asetettiin.
-Katkeralla epätoivolla katseli Santiagon kansa, kuinka miehet, jotka
-olivat uhrautuvaisesti ja vapaaehtoisesti taistelleet isänmaansa
-vapauden puolesta, aiottiin surmata. Luultavasti olisi syntynyt kapina,
-jollei Bustamentella olisi tässä tilaisuudessa ollut apunaan niin
-suurta sotavoimaa, etteivät pelottomimmatkaan uskaltaneet nostaa
-meteliä. Kaikki kävi nyt hyvin nopeasti. Tuomio luettiin vielä kerran.
-Sotilaat, joiden piti täyttää se, asettuivat riviin. Kuin
-ukkosenjyrähdys pamahti yhteislaukaus. Nuo kymmenen uhria kaatuivat
-kuoliaina maahan. Sitten asettuivat sotilaat järjestykseen ja marssivat
-liehuvin lipuin ja toitottavin torvin ruumiitten ohi takaisin
-kasarmeihinsa. Ihmisetkin katosivat vähitellen, ja pian oli paikka,
-jossa kuolemantuomio oli toimeenpantu, autio ja tyhjä.
-
-Hämäryys levitti jo harmaan huntunsa kaupungin yli, kun syvä huokaus
-äkkiä häiritsi kuolemanhiljaisuutta Plaza Mayorilla. Ruumisläjästä
-kohosi hitaasti kalpea, verinen pää, sitten tulivat vartalo ja kädet
-näkyviin, ja pian oli koko mies päässyt tukalasta asennostaan
-toveriensa ruumiitten alta. Mies heitti pitkän ja huolestuneen
-silmäyksen ympärilleen siveli sitten kädellään hikistä otsaansa ja
-mumisi kauhistuneena: "Jumalani, Jumalani, anna minulle voimia elää --
-tyttäreni tähden."
-
-Ihmeellisellä kestävyydellä alkoi hän nyt nelinkontin ryömiä katedralia
-kohti jättäen tumman verijuovan jälkeensä. Hän pysähtyi ainoastaan
-muutamia kertoja, hengähti hiukan ja painoi kätensä haavaa vasten,
-josta vuosi sitä enemmän verta, mitä enemmän hän ponnisteli. Näin kulki
-hän noin kolmekymmentä askelta ja toivoi jo pääsevänsä pakoon, kun hän
-äkkiä näki kaksi miestä, jotka kulkivat suoraan häntä kohti.
-
-"Haa, onko kaikki ponnistukseni siis turhat -- täytyykö minun
-todellakin kuolla!" huudahti onneton epätoivoissaan. Levottomuus
-valtasi hänet, ja hän vaipui jälleen maahan. Muukalaiset olivat
-sillaikaa ehtineet hänen luokseen. He kumartuivat hänen ylitseen ja
-tarkastelivat häntä huolellisesti.
-
-"No?" sanoi toinen kysyvästi.
-
-"Hän elää", vastasi toinen. "Jumala tietää, mitä täällä on tapahtunut.
-Viekäämme hänet syrjään."
-
-Sanomatta sanaakaan käärivät he miehen suureen vaippaan ja kantoivat
-hänet paikalle, jossa kaksi hevosta levottomasti tömistellen jalkojaan
-odotti heitä. Onneton toipui heti, aukaisi silmänsä ja koetti
-kierittäytyä irti vaipasta. Miehet pysähtyivät ja laskivat hänet
-maahan.
-
-"Kuka te olette, señor, ja kuinka olette joutunut näin surkuteltavaan
-tilaan?"
-
-"Olen Tadeo Leon, Mustan Sydämen salaliiton johtaja", vastasi
-haavoittunut. "Jos teillä on pienintäkään säälintunnetta sydämissänne,
-niin laskekaa minut vapaaksi. Olen palkitseva teidät kuninkaallisesti."
-
-"Me emme tarvitse mitään palkintoa", sanoi toinen miehistä, jotka
-olivat Valentin ja Ludvig. "Mutta jos tahdotte uskoa itsenne meidän
-haltuumme, niin ette pety. Onnettomuudeksi olemme muukalaisia, emmekä
-siis tiedä, minne viedä teidät."
-
-"Oi, te tahdotte siis pelastaa minut. Kiitos, urhoolliset miehet",
-sanoi don Tadeo tuntien helpoitusta. "Tiedän kyllä erään keinon. Jollei
-minusta ole vaan teille kovin paljon haittaa, niin viekää minut
-Chakraniin, kartanooni -- siellä tahdon olla isäntänänne ja kertoa
-teille elämäntarinani."
-
-"Tapahtukoon niin", sanoi Valentin. Hän hyppäsi hevosensa selkään, otti
-don Tadeon eteensä satulalle, vihelsi koiraansa ja alkoi ratsastaa
-Chakrania kohti turvattinsa neuvojen mukaan. Ludvig seurasi häntä.
-
-Pian saapuivat he Chakraniin. Kummastuneena otti sen hoitaja, Pepito,
-heidät vastaan. Hän ei voinut salata taikauskoista pelkoaan nähdessään
-kuolleeksi luulemansa isännän edessään. Don Tadeo selitti hänelle
-parilla sanalla kaikki, kehoitti häntä pysymään vaiti, kääntyi sitten
-ystäviensä puoleen ja puristi lämpimästi heidän käsiään.
-
-"Ystäväni, en voi kylliksi kiittää teitä avustanne. Sitä ei voi maksaa
-kullalla. En tule koskaan unohtamaan teitä, henkeni pelastajia, sillä
-ilman teidän apuanne en olisi päässyt kartanooni. Te olette nyt
-vieraitani, caballerot."
-
-Näin sanoen jätti haavoittunut ranskalaiset. Hänet vietiin vuoteeseen,
-ja vieraita kestittiin hänen käskystään erittäin auliisti. Don Tadeon
-tila osottautui lähemmin tarkasteltaessa aivan vaarattomaksi ja voitiin
-toivoa, että hän jo viikon perästä saisi jättää vuoteensa. Kohtalo oli
-tällä kerralla suosinut häntä, hänen täytyi pitää pelastumistaan
-melkein kuolleista ylösnousemisena.
-
-Don Tadeo Leon oli vartaloltaan komea, kuuden jalan pituinen mies.
-Hänen katseestaan kuvastui älyä ja voimaa, kaksi ominaisuutta, jotka
-tekivät hänet kykeneväksi johtamaan liittoa, jolla oli niin paljon
-vaaroja ja vastuksia. Hänen vaimonsa oli kuollut jo aivan nuorena, ja
-hänelle oli jäänyt vain yksi ainoa tytär, joka oli aivan äitinsä
-kaltainen. Donna Rosario oli vasta kuusitoistavuotias. Hänen
-kauneutensa, nuorekas reippautensa ja hyvä sydämensä tekivät hänet
-erinomaisen rakastettavaksi olennoksi, ja se, joka katsoi hänen suuriin
-syvänsinisiin silmiinsä, tiesi, ettei niissä asunut mitään väärää ja
-epäpuhdasta. Jos hän olisi saanut tiedon lähipäivien tapahtumista ja
-Tadeon epätoivoisesta tilasta, olisi hän tullut aivan onnettomaksi --
-mutta hän ei saanut tietää mitään, ennenkuin hänen isänsä oli jo
-välttänyt kuoleman. Tästä hetkestä lähtien ei hän poistunut isänsä
-vuoteen vierestä, ennenkuin haava oli parantunut.
-
-Vaikka Tadeo koettikin pitää salassa ihmeellisen pelastuksensa, levisi
-kuitenkin huhu siitä sangen nopeasti. Pian alettiin häntä kaivata ja
-huomattiin, ettei hän ollutkaan niiden kymmenen miehen joukossa, jotka
-oli ammuttu Plaza Mayorilla. Nyt olisi hän joutunut sangen suureen
-vaaraan, jolleivät hänen ystävänsä, jotka olivat saaneet tiedon hänen
-pelastuksestaan, olisi päästäneet häntä pulasta selittämällä, että
-Chakran oli nyt erään don Manuelin hallussa.
-
-Niiden joukossa, jotka ensimäisinä tulivat tervehtimään Mustan Sydämen
-johtajaa hänen parannuttuaan, oli myöskin don Gregorio Peralta, eräs
-liiton mahtavimmista jäsenistä.
-
-"Jumalalle kiitos ja ylistys, että hän säästi teidät meille", huudahti
-hän lämpimästi. "Mitään ei ole vielä menetetty, niinkauan kun te olette
-keskuudessamme. Kyvykäs johtajamme pitää kyllä huolen siitä, etteivät
-toiveemme joudu haaksirikkoon -- eikö totta?"
-
-"Tahdon koettaa parastani", vastasi Don Tadeo päättäväisesti. "Se side,
-joka yhdistää minut liittolaisiini, voi katketa ainoastaan kuolemani
-kautta. Ennen kaikkea täytyy meidän pyyhkiä armo ja sääliväisyys
-luetteloistamme -- niinkuin meitä kohdellaan, niin täytyy meidänkin
-kohdella muita. Entinen don Tadeo de Leon on kuollut, nyt elää vain
-pimeyden kuningas. Varokoon se, joka tämän jälkeen sattuu tielleni.
-Tästälähtien vallitsee ainoastaan kostava kalpa, joka taistelee
-isänmaan puolesta!"
-
-"Aivan niin", sanoi riemuiten don Peralta, joka huomasi, ettei hänen
-ystävänsä äly ja rohkeus olleet kadonneet sairauden takia. "Tästä
-hetkestä lähtien alkaa vasta todellinen taistelu meidän ja Bustamenten
-välillä. Älkäämme kadottako aikaa. Tieto pelastuksestanne on kohdannut
-vihollisiamme kuin salama kirkkaalta taivaalta. Käyttäkäämme tätä
-tilaisuutta hyväksemme."
-
-"Aivan oikein", myönsi toinen, "ja tällä kerralla ei taistelu lopu,
-ennenkuin tyranni on kuollut. -- Onko mitään erikoista tapahtunut viime
-aikoina?" sanoi hän johtaen puheen toisaalle. "Onko teillä mitään
-uutisia?"
-
-"Ei. No niin... oletteko jo siksi vahva, että voitte seurata minua
-kotiini? Haluaisin nimittäin että tulisitte kuuntelemaan vakoojamme,
-Juaniton, raporttia."
-
-"Kuinka, otatteko te tämän miehen vastaan talossanne. Se on sangen
-varomatonta", sanoi don Tadeo nuhdellen.
-
-"Pyh, se veijari ei edes tiedä, missä hän on, sillä hänet viedään
-talooni sidotuin silmin. No, seuraatteko minua?"
-
-"Koska haluatte sitä, niin olkoon menneeksi."
-
-He lähtivät matkalle sidottuaan ensin mustat naamarit kasvoilleen. Pian
-seisoivat he vakoojan edessä. Tämä kumarsi heille syvästi väijyvä ja
-utelias ilme kasvoillaan.
-
-"Minkätähden ette odottanut aamua voidaksenne silloin tehdä
-ilmoituksenne kokoontumispaikassamme, Juanito?" kysyi don Tadeo
-lyhyesti.
-
-"Ensiksikin siksi, etten tietänyt, missä on määrä kokoontua ja
-toiseksi, koska minun täytyy jo tänä päivänä tehdä teille eräs
-ilmoitus", kuului yhtä lyhyt vastaus. "Mutta sitä varten tahtoisin
-puhutella Mustan Sydämen johtajaa, sillä häntä tulee ilmoitukseni
-varmaan miellyttämään."
-
-"Hän seisoo edessänne, puhukaa siis!" sanoi don Tadeo tehden käskevän
-kädenliikkeen.
-
-"Ilmoitukseni sisältää vain muutamia sanoja: Kenraali don Pancho
-Bustamente tulee olemaan läsnä huomisessa kokouksessamme."
-
-"Kuinka! Oletteko varma siitä?" huudahtivat liittolaiset yht'aikaa.
-
-"Kyllä, minä itse olen kehoittanut häntä tekemään niin."
-
-"Tiedättekö, minkä rangaistuksen kavaltaja saa?" sanoi don Tadeo
-voimakkaasti ja merkityksellisesti.
-
-Vakooja pysyi kylmänä.
-
-"En ole kavaltaja", sanoi hän, "sillä jätän käsiinne leppymättömän
-vihollisenne."
-
-"Missä tarkoituksessa koettaa kenraali hiipiä salaa kokoukseemme?"
-
-"Ettekö arvaa sitä? Hän tahtoo urkkia salaisuuksianne."
-
-"Caspita! Mutta silloin panee hän henkensä alttiiksi?"
-
-"Hm, miksi niin? Eräs jäsenistä, joka yksin tuntee hänet, menee
-takuuseen hänen puolestaan, ja hän pääsee sillä tavalla sisään. Minä
-olen tämä takaaja. Kasvojenpiirteistä ei häntä voi tuntea, sillä hän
-seuraa muitten esimerkkiä ja on naamioitu."
-
-"Jumalan nimessä, te olette oikeassa!" sanoi Tadeo. "Mutta kuinka käy,
-jos Bustamente aavistaa teidän pettävän häntä?"
-
-"Silloin saan vastata seurauksista. Mutta sitä hän ei tee."
-
-"Luuletteko niin?"
-
-"Olen palvellut kenraalia jo kymmenen vuotta", vastasi vakooja viekas
-ilme kasvoillaan, "ja koska hän on aina ollut erittäin tyytyväinen
-minuun, niin..."
-
-"Ymmärrän. Tällä kerralla ette ole ansainnut kymmenen, vaan
-kaksikymmentä unssia."
-
-Don Tadeo ojensi Juanitolle rahat ja antoi hänelle merkin poistua.
-Mutta vakooja jäi seisomaan paikoilleen ja sanoi:
-
-"Teidän armonne on unohtanut pääasian. En minä eikä myöskään kenraali
-Bustamente tiedä vielä, missä kokous pidetään. Don Bustamente odottaa,
-että minä antaisin hänelle tiedon siitä."
-
-Äänettöminä katselivat Tadeo ja Peralta toisiansa. Ilmaisisivatko he
-salaisuutensa tälle vakoojalle. Seurasi pitkä hiljaisuus.
-
-"Tunnetteko Quinta Verden Rio Claron lähistöllä?" sanoi edellinen
-vihdoin päättäväisesti. "Siellä täytyy kenraalin olla täsmälleen kello
-yhdeksän aamulla. En voi antaa lähempiä määräyksiä. Mutta te tiedätte
-sangen hyvin...?"
-
-"Että te ette tunne sääliä, niin, sen tiedän kyllä. Mutta älkää olko
-levoton, toinen käsi pesee toisen -- Te tulette olemaan tyytyväisiä
-minuun. Hyvästi!"
-
-Juanito vietiin pois sidotuin silmin. Hänen mentyään kääntyi don
-Peralta ystävänsä puoleen ja kysyi tältä:
-
-"Onkohan hän kavaltaja?"
-
-Don Tadeo kohautti olkapäitään.
-
-"Sitä emme voi vielä päättää", vastasi hän.
-
-"Joka tapauksessa täytyy meidän olla varovaisia."
-
-       *       *       *       *       *
-
-Don Tadeon sanat kävivät toteen. Varovaisuus oli tarpeen.
-
-Kun Tadeo ja Peralta saapuivat seuraavana aamuna kokoontumispaikalle,
-oli heidän ensimmäinen tehtävänsä kysyä, oliko kenraali jo tullut
-sinne. Pään pudistus oli ainoa vastaus, jonka he saivat -- ketään ei
-oltu vielä viety kokoussaliin. Olikohan Bustamente joidenkin tärkeitten
-asioiden takia estetty saapumasta sinne, vai oliko...? Pian saivat he
-vastauksen kysymykseensä.
-
-Kokous avattiin vihdoin, mutta tuskin ehdittiin lausua kymmentäkään
-sanaa, kun kaksi laukausta pamahti ulkoa. Samassa sekunnissa aukaistiin
-kokoussalin ovi ulkoapäin, ja joukko chileläisiä sotilaita tunkeutui
-sisään. Liittoutuneet ottivat heidät vastaan ankaralla kuulasateella.
-He olivat aavistaneet, että heidän kimppuunsa hyökättäisiin ja
-valmistautuivat nyt poistumaan salista vastaisen oven kautta. Käsikähmä
-alkoi heti. Mutta liittolaisille, jotka olivat varustautuneet
-hyökkäyksen varalta, onnistui se siksi hyvin, että ennenkuin todellinen
-kamppailu alkoi, oli jo suurin osa heistä kadonnut viereiseen
-huoneeseen. Nyt alkoivat nekin, jotka puolustivat ovea, ajatella
-pelastustaan. Nopea hyökkäys -- sitten vetäytyivät hekin viereiseen
-huoneeseen ja löivät sen mahtavan rautaoven kiinni aivan sotilaitten
-nenän edessä.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua onnistui sotilaitten vihdoinkin murtaa
-ovi auki ja tunkeutua huoneeseen. Mutta se oli jo liian myöhäistä,
-huone oli aivan tyhjä.
-
-Minne olivat pakolaiset kadonneet? Kuinka olivat he voineet poistua
-talosta, kun sen jokainen uloskäytävä oli sotilaiden vartioima? Tarkan
-etsiskelyn jälkeen löysivät sotilaat vihdoin erään lattialuukun, josta
-johti käytävä kellarikerrokseen. Tätä tietä olivat liittolaiset menneet
-kadulle ja paenneet.
-
-Harmistuneina yrityksensä epäonnistumisesta lähtivät sotilaat
-kotimatkalle.
-
-Musta Sydän valitsi nyt itselleen uuden kokouspaikan, joka yksinäisen
-asemansa vuoksi oli täysin turvattu. Se oli eräs majatalo, jossa kävi
-vain matkailijoita ja seikkailijoita, ja liittolaiset, kutsuivat sitä
-"Paholaisenportiksi." Ainoastaan harvat tunsivat salaperäiset portaat,
-jotka johtivat suureen käytävään. Sitäpaitsi täytyi jokaisen lausua
-tunnussana, ennenkuin pääsi sisään.
-
-Uusi kokous pidettiin jo kolmen päivän kuluttua. Naamioituna kuten
-tavallisesti lähti don Tadeo de Leon määräaikana uudelle
-kohtauspaikalle. Hänen otsallaan oli synkkä pilvi, sillä hän oli
-muutamia minuutteja sitten saanut tietää, että yksi liiton jäsenistä
-oli murhattu Santiagon kaduilla. Hän meni taloon ja kulki suuren
-vierashuoneen halki vieraitten ohitse huoneen perälle. Kellarinovi oli
-lukitsematta. Hän aukaisi sen ja katosi portaihin. Perimmäisessä
-huoneessa seisoi tumma olento, joka lähestyi häntä, kun hän astui
-sisään.
-
-"Kuka siellä?" kysyi hän.
-
-"Eräs, jolle yö ei ole pimeyttä", vastasi don Tadeo.
-
-"Mitä haluatte?"
-
-"Eikö ole kirjoitettu: Kolkuttakaa, niin teille avataan?"
-
-"Aivan oikein. Kuka kutsuu?"
-
-"Isänmaa!"
-
-"Ja kosto!" jatkoi toinen matalalla äänellä ja astui sivulle.
-
-Miehenkorkuinen kivi kääntyi syrjään seinässä aiheuttamatta vähintäkään
-melua, ja aukosta, joka tuli näkyviin, astui don Tadeo avaraan saliin.
-Sen kaikki neljä seinää olivat verhotut punaisilla tapeteilla. Salia
-valaisi katosta riippuva lamppu, jonka valossa don Tadeo näki noin sata
-miestä ympärillään, kaikilla kiiltävä miekka oikeassa kädessään.
-Sisäänkäytävää vastapäätä olevalla seinällä riippui pyhäinkuva kahden
-hiekkakellon välissä, joiden yläpuolella oli kaksi tikarilla
-kaiverrettua pääkallonkuvaa.
-
-Huolimatta vierashuoneessa vallitsevasta melusta ei saliin kuulunut
-ainoatakaan ääntä. Nyt laskettiin läsnäolevat. Sata miestä. Don Tadeota
-näytti tämä tulos hiukan kummastuttavan, ja eräs kysymys pyöri hänen
-kielellään. Mutta hän tukahdutti sen ja aloitti heti keskustelun. Noin
-tunti kului keskeytymättömään neuvotteluun. Vihdoin kysyi don Tadeo:
-"Kuinka monta miestä on käytettävänämme?"
-
-"Seitsemäntuhatta kolmesataa seitsemänkymmentäkuusi", vastasi ääni,
-joka oli divisionanjohtaja Pedro Nunezin.
-
-"Voimmeko luottaa kaikkiin?"
-
-"Ei."
-
-"Kuinka monta epäröivää?"
-
-"Neljä tuhatta."
-
-"Voimakasta ja varmaa?"
-
-"Noin kolme tuhatta. Heistä vastaan minä."
-
-"Meillä on suuremmat sotavoimat, kuin mitä tarvitsemme. Kiitän teitä
-tulostanne, veljeni. Ennenkuin kaksikymmentäneljä tuntia on kulunut,
-saatte kuulla merkin, jota olette jo kauan odottaneet, ja pian jätämme
-tämän salaisen sodan taaksemme ja taistelemme kunniallisesti auringon
-kirkkaassa valossa. -- Nyt", jatkoi don Tadeo, "on minun vaadittava
-oikeutta erästä jäsentämme vastaan, joka on tunkeutunut syvälle
-salaisuuksiimme ja monta kertaa kavaltanut meidät muutamasta
-kultapalasesta!" -- Kokoontuneiden kesken syntyi suurta levottomuutta
-ja liikettä. "Niin niin, en petä teitä, niin on todellakin asianlaita.
-Minä kysyn teiltä, veljet, minkä rangaistuksen ansaitsee sellainen
-ihminen?"
-
-"Kuoleman!" vastasivat liittoutuneet yksiäänisesti.
-
-"No niin, sanon teille vielä kerran, että sellainen roisto on
-keskuudessanne. Tänään on eräs liittolaisistamme kaatunut murhaajan
-käden kautta ja kuitenkin -- huomatkaa se -- on meitä täysi määrä.
-Varmaankin on joku asiaankuulumaton hiipinyt kokoukseemme, kavaltaja,
-jonka luulen tuntevani. Astukoon hän siis esiin ja älköön pakoittako
-minua riistämään naamaria kasvoiltaan!"
-
-Kuolemanhiljaisuus vallitsi huoneessa. Liittoutuneet heittivät
-epäileviä silmäyksiä toisiinsa, mutta kukaan heistä ei liikahtanut. Don
-Tadeo odotti vielä hetkisen, mutta nähdessään, että rikollinen luuli
-olevansa turvassa naamion takana, antoi hän merkin.
-
-"Naamarit pois!" komensi hän.
-
-Kaikki tottelivat heti.
-
-"Haa, aivankuin ajattelinkin!" huudahti don Tadeo. "Nämä naamarit,
-jotka estävät teitä tuntemasta toisianne, ovat teidän johtajallenne
-kuin läpinäkyvä harso. Ettekö tietänyt sitä, Juanito?"
-
-Kalpeana ja vavisten seisoi vakooja liittolaisten edessä. Hänen
-hampaansa kalisivat ja hän laskeutui epätoivoissaan polvilleen.
-
-"Armoa, jalo herra, sääliväisyyttä!"
-
-"Luuletko saavasi armoa meiltä, katala roisto?" kysyi don Tadeo
-purevalla äänellä. "Etkö ole monta kertaa pettänyt meitä? Ja eikö
-aikomuksesi ollut jo aamulla jättää Mustan Sydämen johtaja kenraali
-Bustamenten käsiin?"
-
-Roisto ei kyennyt vastaamaan.
-
-"Tunnustatteko syyllisyytenne, Juanito?" kysyi don Tadeo.
-
-"Kyllä herra", vastasi tämä nyyhkyttäen sydäntäsärkevästi. "Mutta
-lahjoittakaa minulle henkeni. Minä vannon..."
-
-"Kylliksi!" huudahti Tadeo ja kääntyi taas muitten puoleen. "Viimeisen
-kerran kysyn teiltä, minkä rangaistuksen ansaitsee veljiensä pettäjä?"
-
-"Kuoleman!" kuului taas yksiääninen vastaus.
-
-"Kas niin, nyt olette kuullut sen, Juanito... Viisi minuuttia suomme
-teille vielä elonaikaa saadaksenne uskoa sielunne Jumalalle."
-
-Don Tadeo pani kellonsa pöydälle, otti vyöstään pistoolin ja viritti
-sen. Kuullessaan hanan terävän napsahduksen vavahti vakooja. Hän tuli
-kuolemankalpeaksi, ja hänen katseensa harhaili apua etsien ympäri
-huonetta. Oli niin hiljaista, että saattoi kuulla kokoontuneitten
-sydänten lyönnit.
-
-"Viisi minuuttia on kulunut -- te olette tuomittu, Juanito", sanoi don
-Tadeo vihdoin ja ojensi pistoolin kavaltajaa kohti.
-
-"Vielä muutamia silmänräpäyksiä, teidän armonne", rukoili vakooja
-väännellen käsiään. "Oi, te ette voi tappaa minua! Sen nimessä joka on
-teille rakkain..."
-
-"Te olette tuomittu!" sanoi don Tadeo hitaasti, ja samassa pamahti
-lyhyt laukaus salissa.
-
-Juanito kaatui heti kuoliaana maahan. Don Tadeo kääntyi rauhallisena
-liittolaisten puoleen.
-
-"Kas niin, oikeus on täytetty", sanoi hän. "Poistukaamme."
-
-Liittolaiset kumarsivat hänelle arvokkaasti ja menivät ääneti ulos
-toinen toisensa jälkeen. Viimeiset heistä ottivat vakoojan ruumiin
-olkapäilleen ja kantoivat sen erästä salaista käytävää myöten kadulle.
-Sinne jättivät he ruumiin kiinnitettyään ensin sen rintaan tikarilla
-paperilapun, jossa seisoi seuraavat kauheat sanat: "_Mustan Sydämen
-oikeutta_."
-
-
-
-
-V. ANTINAHUEL.
-
-
-Äsken kertomiemme tapahtumien jälkeisenä päivänä valmistautuivat
-Valentin ja Ludvig jatkamaan matkaansa. Don Tadeo ei tosin olisi
-tahtonut laskea heitä luotaan, mutta hänen täytyi tällä kertaa tyytyä
-mahdolliseen jälleennäkemiseen. Keskustelu hänen ja ranskalaisten
-välillä kesti sangen kauan.
-
-"No niin, en tahdo kauempaa pidättää teitä", sanoi hän vihdoin, "sillä
-näen, että päätöksenne on peruuttamaton. Mihin suuntaan aiotte
-matkustaa?"
-
-"Hm", vastasi Valentin hymyillen, "me olemme, kuten kai tiedätte,
-puoleksi onnenetsijöitä, ja mikä suunta hyvänsä kelpaa meille, jos se
-vain vie meidät päämääräämme. Me ratsastamme kai etelään."
-
-"Se sopii sangen hyvin", arveli don Tadeo. "Kuulkaahan minua, ystäväni,
-Valdivian maakunnassa on suuri maatila, jossa käväisen pian itse --
-mikä estää teitä kunnioittamasta minua läsnäolollanne. Samalla voisitte
-myöskin tehdä minulle pienen palveluksen. Tarvitsen juuri nyt
-luotettavan miehen, joka vie erään tärkeän kirjeen araukanien
-ylipäällikölle. Jos te menette Valdiviaan, täytyy teidän matkustaa
-Araukanian halki. Asia ei tuottaisi siis teille suuria vaikeuksia."
-
-"Todellakin, sehän sopii sangen hyvin!" sanoi Valentin. "Me suostumme.
-Sitäpaitsi emme ole vielä koskaan nähneet villejä, joten tehtävästä
-tulee olemaan meille vain hyötyä ja huvia."
-
-"Sitä parempi... sallitteko minun antaa siis teille kirjeen?"
-
-"Kenelle jätämme sen?"
-
-"Sille Toquinille, josta äsken puhuin, -- nimittäin Antinahuelille,
-Auringontiikerille."
-
-"Auringontiikerille. Ja missä oleskelee tämä herra, joka kantaa niin
-peloittavaa nimeä?"
-
-"Kunniani kautta, nyt kysytte minulta jo liikaa, señor Valentin. Sitä
-en tiedä. Araukanit ovat paimentolaiskansaa, ja sentähden on usein
-vaikea löytää heidän joukostaan sitä, jota etsii."
-
-"Pyh, se kyllä onnistuu meille", vakuutti Ludvig. "Mutta missä on
-kirjeenne?"
-
-"Tässä!" sanoi don Tadeo vetäen esiin muutamia kokoonkäärittyjä
-papereita. "Tehtävä, jonka uskon teille, on hiukan vaarallinen. Jos
-nämä paperit löydettäisiin teiltä -- tuhat tulimmaista, en tiedä mitä
-siitä seuraisi!"
-
-"Olkaa huoletta, vaara ei peloita meidänlaisia miehiä -- te voitte
-luottaa meihin."
-
-"Kiitän teitä, señorit! Muutaman päivän perästä matkustan minäkin
-Valdiviaan, ja kun siellä tapaamme taas toisemme, niin muistakaa, että
-olemme ystävyksiä, älkääkä kieltäytykö ilmoittamasta minulle uusia
-päätöksiänne."
-
-Tuntia myöhemmin lähtivät Valentin ja Ludvig kartanosta kahdella
-oivallisella hevosella, jotka heidän isäntänsä oli lahjoittanut heille.
-Heidän vieressään juoksi Cesar iloisesti haukkuen.
-
-Mitä matkan alussa tapahtui, tiedämme me jo, ja lukija sallikoon meidän
-tehdä muutamia huomautuksia kertomuksemme päähenkilöistä.
-
-Tänä epäjärjestyksen ja laittomuuden aikana oli Chilessä kolme eri
-puoluetta, jotka kukin pyrkivät omiin tarkoitusperiinsä. Ensiksikin don
-Bustamenten, toiseksi Mustan Sydämen ja kolmanneksi Aukas eli Vapaitten
-miesten puolue, joka oli mahtavampi kuin edellämainitut. Tämän puolueen
-kannattajat olivat intiaaneja ja alue, joka kuului sille, käsitti
-Araukanian neljä Ulta Mapus kuvernementtiä -- se oli maantieteellisesti
-paljon edullisemmassa asemassa kuin naapurimaakunnat. Tätä melkein
-voittamatonta tasavaltaa hallitsi Toquin Antinahuel. Erittäinkin se
-seikka, että araukanisotilaat saattoivat johtajansa käskystä tarttua
-aseisiin ja muodostaa muutamassa päivässä taistelukuntoisen armeijan,
-antoi hänelle valtaa, joka oli yleisesti tunnustettu. Kenraali
-Bustamente oli jo tästä syystä tehnyt Antinahuelille salaisia
-ehdotuksia, ja don Tadeo aikoi tehdä samoin.
-
-Mutta Toquin seurasi omia suunnitelmiaan. Hän oli ymmärtäväinen ja
-viisas mies, joka ei antanut muutamien esteiden ja epäonnistuneiden
-yritysten peloittaa itseään. Hänen päämääränään oli koettaa työntää
-muukalaiset Kordillerein yli ja lahjoittaa kansalleen aseman, joka
-sillä oli ollut ennen valkoihoisten tuloa Chileen. Ja hän aikoi myös
-toteuttaa suunnitelmansa. Kuunnellessaan toisten puolueiden
-ehdoituksia, mietti hän samalla keinoa, jonka avulla hän voisi kukistaa
-molemmatkin. Tilanne oli vakava, pian täytyi toimia -- Antinahuel
-odotti vain oikeata hetkeä.
-
-Ystävämme, Ludvig ja Valentin, saapuivat pian intiaanitoveriensa
-opastamina kylään, jossa Toquin oleskeli. Trangoil Lanec ja Curumilla
-jäivät kuitenkin Cesarin kanssa Mustan Käärmeen kylän ulkopuolelle,
-sillä heidän mielestään oli edullisinta, ettei päällikkö aavistaisi
-heidän ja ranskalaisten välistä ystävyyssuhdetta. Kun Ludvig ja
-Valentin saapuivat kylään, seisoi Antinahuel juuri majansa ovella.
-
-"Katsos", sanoi Valentin ystävälleen. "Tuo on kai pelätty
-Auringontiikeri. Mikä jalo ryhti tällä miehellä onkaan."
-
-"Niin, mutta hänen katseensa on petollinen, ja hän puristaa huuliansa
-yhteen", sanoi toinen varoittavasti. "Minuun ainakin hän tekee
-epäluotettavan vaikutuksen."
-
-"Hm, oletko odottanut näkeväsi Apollon? Sinä saat aina liian huonon
-vaikutuksen ihmisistä. Olen vakuutettu siitä, että tämä mies, joka
-todellakin näyttää oikealta roistolta, on pohjaltaan kunnon ihminen."
-
-"Jumala suokoon minun olevan väärässä -- mutta aavistan, että teemme
-tyhmästi ruvetessamme tekemisiin tämän miehen kanssa. Päämme voi joutua
-vaaraan."
-
-"Ole rauhassa. Ainoa, jonka omistan, on pääni, ja sentähden olen
-varovainen sen suhteen", sanoi Valentin hilpeästi. "Meidän täytyy
-toimittaa tehtävämme. Eteenpäin siis!"
-
-Hän kannusti hevostaan, ja Ludvig seurasi hänen esimerkkiään. He
-ratsastivat päällikön majalle. Antinahuel katseli heitä tarkasti,
-vaikka näytti siltä, kuin hänen huomionsa olisi ollut kiintynyt
-muutamiin käskyihin, joita hän jakeli. Sitten lähestyi hän nopeasti ja
-tervehti heitä kohteliaasti.
-
-"Marry, marry -- tervetuloa, muukalaiset! Veljeni astukoot Antinahuelin
-majaan ja ilostuttakoot häntä läsnäolollaan!"
-
-"Kiitos rakastettavista sanoistanne, mahtava päällikkö!" vastasi
-Valentin. "Me käytämme hyväksemme tarjoustanne."
-
-Ranskalaiset astuivat hevostensa selästä. Toquinin käskystä vietiin
-nämä avaraan pihaan majan taakse.
-
-Antinahuel osoittautui yhä sangen huomaavaiseksi ja kohteliaaksi, hän
-pyysi vieraitaan istumaan, asetti mateetä -- erästä teelajia -- heidän
-eteensä ja antoi sitten tuoda heille piiput, joista pian nousi sinisiä
-savupilviä. Sitten alkoi vasta keskustelu. Kun muukalaiset olivat vielä
-kerran kiittäneet päällikköä ystävällisestä vastaanotosta, sanoi toinen
-heistä:
-
-"Sallikaa meidän nyt selittää teille käyntimme syy, päällikkö. Kuten
-kai arvaatte, emme ole tulleet tänne ilman syytä. Meidän on
-suoritettava eräs tehtävä."
-
-"Hyvä, minä kuuntelen", sanoi Antinahuel lyhyesti.
-
-"Me emme, ikävä kyllä, voi tehdä teille selkoa mistään", selitti
-Valentin. "Siihen pystyy kyllä tämä kirje, jonka saan täten antaa
-teille."
-
-Hän jätti kirjeen päällikölle. Tämä tarkasteli päällekirjoitusta,
-käänteli paperia hetkisen sormiensa välissä ja sanoi vihdoin:
-
-"Veljeni lukekoot. Valkonaamat ovat oppineempia kuin intiaaniraukat, he
-tietävät kaikki."
-
-Valentinin kasvoille levisi tietämättömyyden ja typeryyden ilme.
-
-"Te pyydätte meiltä enemmän, kuin mihin me pystymme, päällikkö."
-
-Antinahuel heitti viekkaan, tulisen katseen nuoriin miehiin ja sanoi
-omituisesti korostaen: "Ooh! Veljeni kieltäytyvät tekemästä minulle
-tätä palvelusta?"
-
-"Mitä te ajattelette, päällikkö. Me tekisimme sen mielellämme, mutta
-olemme ranskalaisia, ja vaikka osaisimmekin puhua espanjaa, emme voisi
-kuitenkaan lukea sitä."
-
-Toquin näytti epäilevän näiden sanojen totuutta, ja toistettu paljon
-sanova "ooh!" osoitti, ettei hän koettanut peittää epäilyään.
-Halveksiva hymy leikki hänen huulillaan, sitten sanoi hän
-välinpitämättömästi:
-
-"Veljeni odottakoot. Tunnen erään soturin, joka ymmärtää valkoihoisten
-merkit. Minä käsken häntä lukemaan tämän kirjeen."
-
-Ranskalaiset kumarsivat, ja Antinahuel poistui.
-
-"Minkätähden kieltäydyit lukemasta kirjettä?" kysyi Ludvig heti
-toveriltaan.
-
-"Minkätähdenkö? Kunniani kautta, sitä en tiedä itsekään. On kai
-parasta, ettei päällikkö tiedä muutamia asioita. Sinun äskeiset sanasi
-olivat totta. Olit aivan oikeassa väittäessäsi, ettemme voi uskoa tähän
-veijariin."
-
-"Mutta jos Toquin ei saa selvää kirjeestä?"
-
-"Pyh, siitä ei sinun tarvitse olla huolestunut. Jos joku punaisista
-miehistä osaa lukea kirjeen, niin on se hän itse. Hän tahtoi vain
-nähdä, olimmeko selvillä asiasta."
-
-"Todellakin, mutta..."
-
-"Hiljaa, kuulen askeleita."
-
-Päällikkö astui taas sisään.
-
-"Minä tunnen nyt kirjeen sisällön", sanoi hän. "Kun veljeni tapaavat
-sen lähettäjän, niin sanokoot hänelle, että lähden jo tänä päivänä
-Valdiviaan."
-
-"Tämän tehtävän suorittaisimme kyllä sangen mielellämme", vastasi
-Valentin, "mutta on sangen epävarmaa, tapaammeko miehen, josta
-puhutte."
-
-"Kuinka, aikovatko veljeni jäädä tänne?" kysyi päällikkö luoden
-ranskalaisiin epäileviä katseita.
-
-"Emme. Niin mielellämme kuin tahtoisimmekin ottaa vastaan tarjouksenne,
-täytyy meidän kuitenkin viipymättä matkustaa eteenpäin. Jos te siis
-sallitte, lähdemme heti."
-
-"Veljilläni on vapautensa. Antinahuelin maja on avoin. Mihin suuntaan
-aikovat valkoiset veljeni lähteä?"
-
-"Me ratsastamme Concepcioon."
-
-"Hyvä, veljeni saavat rauhassa poistua. Jos he olisivat lähteneet
-Valdiviaan, olisin minä tarjonnut heille seuraani."
-
-"Tuhannet kiitokset ystävällisestä tarjouksestanne, päällikkö. Mutta
-kuten näette, emme voi ottaa sitä vastaan."
-
-Miehet vaihtoivat vielä muutamia kohteliaita sanoja, sitten lähtivät
-Valentin ja Ludvig majasta. Saatuaan takaisin hevosensa nousivat he
-niiden selkään ja ratsastivat tiehensä.
-
-"Meidän täytyy kiirehtiä, jos tahdomme päästä tuon veijarin edelle",
-sanoi Valentin. "Mahdollisesti olemme ennen häntä Valdiviassa. Don
-Tadeo odottaa kai kärsimättömästi tuloamme."
-
-He saapuivat pian ystäviensä luo, jotka olivat jo kauan aikaa
-odottaneet heitä. Yhdessä näiden kanssa jatkoivat he ratsastustaan
-vastakkaiseen suuntaan.
-
-Antinahuel oli saattanut vieraansa majan ulkopuolelle. Kauan seurasi
-hän heitä katseillaan ja vasta sitten, kun he katosivat näkyvistä, meni
-hän hitain askelin takaisin majaansa.
-
-"Nämä miehet pettävät varmaankin minua", sanoi hän itsekseen. "Etteivät
-he muka osanneet lukea kirjettä, oli vain huono tekosyy. He eivät
-myöskään ratsasta Concepcioon. Ooh, he eivät luota minuun -- no niin --
-Antinahuel on kyllä varuillaan."
-
-Hän hymyili pirullisesti. Sitten kääntyi hän sotilaittensa puoleen ja
-sanoi:
-
-"Minun täytyy lähteä... heti! Tärkeät asiat vaativat minun läsnäoloani
-Valdiviassa. Kaksikymmentä soturia seuratkoon minua!"
-
-Hän valitsi sotilaistaan kaksikymmentä luotettavinta miestä ja läksi
-sitten viivyttelemättä matkalle.
-
-Meidän täytyy nyt huomauttaa, ettei Antinahuel aikonut mennä suoraan
-Valdiviaan -- samannimisen maakunnan pääkaupunkiin -- vaan "Kuolleitten
-kentälle", joka sijaitsee araukanien alueella tunnin matkan päässä
-siitä. Täällä piti hänen tavata kenraali Bustamente ja neuvotella hänen
-kanssaan tärkeistä asioista.
-
-"Kuolleitten kenttä" oli suuri tasanko, jossa kasvoi tiheää, korkeaa
-ruohoa, ja jota ympäröivät metsäiset vuoret. Pieni joki jakoi sen
-kahteen osaan. Tämän joen rannalla seisoi suuri koristettu teltta
-molempia pelättyjä päällikköjä varten. Siellä täällä ruohostossa
-kuljeskeli villilampaita, jotka katosivat heti kuullessaan epäilyttäviä
-ääniä.
-
-Se tapahtuikin nyt. Kahdelta eri suunnalta kuului yht'äkkiä hevosten
-kavioiden kopsetta, ja paikalle ilmestyi kaksi pientä joukkuetta,
-nimittäin kenraali Bustamente esikuntansa ympäröimänä ja Antinahuel
-sotureineen.
-
-Niin pian kuin joukot kohtasivat toisensa, ammuttiin laukaus --
-merkiksi ystävällisistä aikeista -- ja sotilaat ja intiaanit asettuivat
-heti johtajiensa taakse, jotka hyppäsivät hevosiensa selästä.
-
-Don Pancho Bustamente ja Antinahuel näkivät nyt ensi kerran toisensa.
-
-Kenraali oli korkeintaan nelikymmen-vuotinen mies, vaikkakin hänen
-hiuksensa olivat jo hiukan harmaat. Hänen piirteensä olivat
-säännölliset, ja hänellä oli petolinnun ilme. Antinahuel oli
-korkeavartaloinen, hänen liikkeensä olivat keveät ja notkeat.
-Oikeastaan ei hän näyttänyt taistelijalta, ja kuitenkin saattoi hän
-hyvin kestää vertailua toisen voimakkaan ruumiin kanssa. Mutta olipa
-Antinahuelilla ja don Bustamentella jotain yhteistäkin -- se oli tuo
-väijyvä, läpitunkeva katse, joka etsi aina heikkouksia vihollisessa.
-Antinahuelin silmillä oli harvinainen loiste. Katse muuttui aina
-tuliseksi, kun hän raivostui.
-
-Alussa ujostelivat puolueenjohtajat toisiansa. He käyttivät
-tyhjänpäiväistä puhuttelutapaa, ja syleiltyään toisiaan, kuten tavat
-vaativat, antoivat he toisilleen lahjoja. Vihdoin pystytettiin
-kiviristi paikalle, jossa Don Bustamente ja Antinahuel olivat
-syleilleet toisiaan. Näin kiinnitettiin maahan molemminpuoliset
-ystävyydensiteet, joita ei mikään voima voinut katkaista. Sitten
-tuotiin esiin lammas, jonka läsnäoleva machi teurasti ristin vieressä.
-
-Vasta senjälkeen menivät johtajat telttaan, jossa neuvottelun piti
-tapahtua.
-
-
-
-
-VI. KAPINA.
-
-
-Sillaikaa olivat Valentin ja Ludvig saapuneet intiaaniystävineen
-Valdiviaan ja löysivät sieltä heti isäntänsä maatilan. Don Tadeo, joka
-oli erityisistä syistä tullut sinne tyttärensä ja muutamien
-palvelijoittensa kera, oli jo odottanut heitä.
-
-"Toivon, että olemme täsmällisiä", sanoi Valentin heidän saavuttuaan
-Mustan Sydämen johtajan luo.
-
-"Kyllä, kiitos Jumalan, joka lähetti teidät luokseni niin sopivalla
-hetkellä", vastasi tämä lämpimästi. "Mutta mitä tämä merkitsee --
-teillähän on seuralaisia!"
-
-"Aivan oikein, don Tadeo. Te voitte huoletta kohdella näitä punanahkoja
-kuin ystäviänne, sillä he ovat tovereitamme. Saanko luvan esitellä
-teille: Curumilla ja Trangoil Lanec, Syvä Laakso."
-
-"Hyvä, hyvä -- tervetuloa luokseni ystäväni -- caballerot", sanoi hän
-kääntyen taas ranskalaisten puoleen, "opittuani tuntemaan teidät en ole
-salannut teiltä suunnitelmiani. Te tunnette myöskin liittomme
-salaisuudet. No niin, tänä päivänä ratkaistaan kysymys elämästä ja
-kuolemasta; muutamien tuntien kuluttua alkaa taistelu Bustamentea
-vastaan, joka luulee olevansa voittamaton."
-
-"Kuinka, onko Bustamente Valdiviassa?" kysyi Ludvig kummastuneena.
-
-"Ei Valdiviassa, vaan ei myöskään kaukana täältä, siitä olen saanut
-varmoja tietoja. Tämä on antanut minulle syyn seurata häntä. Mutta,
-ennen kaikkea, ystäväiseni, mitä sanoo Antinahuel?"
-
-"Ei mitään. Hän lähtee Valdiviaan."
-
-"Hm, sen arvasin. Hän hieroo sovintoa Bustamenten kanssa. Minun täytyy
-siis luopua suunnitelmastani päästä hänen liittolaisekseen. Mutta se
-taitaa ollakin parasta. Kietokoon hän vain Bustamenten verkkoihinsa.
-Hänen hymyilynsä ei ole koskaan kaukana tikarista."
-
-"Samaa mieltä olen minäkin", myönsi Valentin. "Mutta mitä aiotte nyt
-tehdä, don Tadeo?"
-
-Tämä hymyili viekkaasti.
-
-"Merkki on annettu, kohta syntyy pieni taistelu", sanoi hän
-merkitsevästi. "Te luulette kai, että liittolaiset ovat Santiagossa.
-Ei, he oleskelevat nyt aivan läheisyydessämme. Ettekö jo arvaa
-suunnitelmiani."
-
-"Kuinka? Tapahtuuko täällä kohta taistelu?"
-
-"Kenties! Minä odottaisin suurella kärsimättömyydellä ratkaisua, jollei
-eräs asia saattaisi sydäntäni raskaaksi."
-
-"Puhukaa, don Tadeo!"
-
-"Te tiedätte, että tyttäreni on seurannut minua tänne. Kuinka kävisi,
-jos hänelle tapahtuisi sattumalta joku onnettomuus taistelun aikana. Ne
-palvelijat, jotka otin tänne mukaani, eivät ole luotettavia, ja saisin
-siis koko ajan olla levoton hänen kohtalostaan. Kumpi teistä,
-caballerot, ottaisi tehtäväkseen suojella donna Rosariota minun
-poissaollessani?"
-
-"Minä, don Tadeo, jos teillä ei vain ole mitään sitä vastaan", sanoi
-Ludvig. "Menkää, velvollisuutenne kutsuu teitä! Minä vannon, ettei
-teidän tytärtänne uhkaa mikään vaara, niin kauan kuin minä elän, ja
-ainoastaan minun ruumiini yli käy tie hänen luokseen!"
-
-"Ottakaa vastaan kiitokseni, don Louis", sanoi Tadeo puristaen
-liikutettuna hänen kättään. "Tiedän kyllä, että voin luottaa teihin.
-Sitäpaitsi on sangen mahdollista, että tulen takaisin muutamien tuntien
-kuluttua."
-
-Sitten meni hän donna Rosarion luo ja selitti tälle, että hänen täytyi
-poistua muutamiksi tunneiksi. Nuori tyttö tuli ensin hyvin
-levottomaksi, mutta rauhottui heti, kun hänen isänsä lupasi niin paljon
-kuin mahdollista väistää vaaroja, joita hän tulisi kenties kohtaamaan.
-Pahat aavistukset vaivasivat kuitenkin don Tadeota, vaikkei hän
-puhunutkaan niistä muille, vaan lähti vihdoin kaupungille
-jätettyään tyttärensä kreivi Ludvigin turviin. Valentin, nuo kaksi
-intiaanipäällikköä ja don Gregorio, joka myöskin oli vihdoin yhtynyt
-seurueeseen, seurasivat häntä.
-
-Valdivian kaupunki oli viime tuntien kuluessa muuttunut sangen
-paljon ulkonäöltään. Korkeat katusulut, jotka olivat kuin maasta
-nousseet, kävivät katujen poikki. Kaikkialla kimalteli auringossa
-kiväärinpiippuja, pajunettejä ja keihäänkärkiä, ja kaikki kadut olivat
-täynnä aaltoilevia ihmisjoukkoja.
-
-Raatihuoneen edessä oleva paikka tarjosi mahtavan näyn. Sinne tunkeutui
-myös don Tadeo seuralaisineen. Yli sata salaperäistä olentoa, jotka
-seisoivat siellä täällä, lähestyi heti häntä saadakseen käskyjä ja
-tehtäviä.
-
-"No, mitä pidätte ratsastusretkestämme, don Valentin?" kysyi
-puolueenjohtaja vihdoin.
-
-"Suloista todellakin", vastasi tämä. "Mutta luulen, että saamme pian
-kuulla laukausten pamahtelevan ja kuulien vinkuvan."
-
-"Niin, niin", myönsi don Tadeo. "Joka tapauksessa tulette pian
-mieltäkiinnittävän näytelmän todistajiksi. -- Señorit", sanoi hän
-kuuluvammalla äänellä ja kääntyi ympärillä olevien puoleen, "olkaa
-valmiit, sillä taistelun hetki lähestyy. Onko kaikki kunnossa? Ovatko
-kaikki miehet paikoillaan, ja ovatko katusulut jo tehdyt? Ovatko aseet
-ja ampumatarpeet jaetut...? Hyvä! Rauhoittukaa siis!"
-
-Vallitsi hetkellinen hiljaisuus. Äänettöminä katselivat kaikki, kuinka
-rykmentti jalkaväkeä marssi esiin ja asettui raatihuoneen edustalle.
-
-"Oh", mutisi Valentin, "asia alkaa jo tulla selväksi."
-
-Raatihuoneen portit avattiin ja eräs mies puettuna kirjaimellisesti
-kultaan tunkeutui rapuille loistavan esikunnan seuraamana. Hänen
-annettua merkin päristettiin rumpuja kovasti; sitten vallitsi taas syvä
-hiljaisuus. Kun ihmiset alkoivat vihdoin käydä kärsimättömiksi, oikaisi
-äskenmainittu ylimys, senaattori Ramirez, vartaloansa ja alkoi puhua
-korkealla ja selvällä äänellä:
-
-"Valdivian maakunnan kansalaiset, kuulkaa Santiagon valtiollisen
-senaatin päätöstä. Eri maakunnat Chilen tasavallassa muodostavat
-toisistaan riippumattomia valtioita, jotka tänä päivänä yhdistetään, ja
-jotka saavat yhteiseksi nimekseen: Eteläamerikalaisten yhdistyneiden
-valtioiden liitto. Urhoollinen kelpo kenraali don Pancho Bustamente on
-valittu tämän liiton hallitsijaksi ja päämieheksi. Kansalaiset,
-huutakaa siis: Eläköön kenraali don Bustamente!"
-
-Upseerit ja sotilaat, jotka seisoivat senaattorin ympärillä, toistivat
-sanat täysistä keuhkoista. Mutta kansa oli vaiti. Senaattori aikoi
-juuri antaa sille uuden kehoituksen, kun don Tadeo de Leon astui esiin
-ja asettui vastapäätä häntä.
-
-"Mitä haluatte?" kysyi kenraali kärsimättömänä.
-
-"Vastata teidän julistukseenne!" vastasi Mustan Sydämen johtaja
-pelottomasti. "Chilen kansan nimessä selitetään täten, että Santiagon
-senaatti toimii isänmaata vastaan, eikä sillä ole siis oikeutta tehdä
-minkäänlaisia päätöksiä. Don Pancho Bustamente on tästä hetkestä
-lähtien menettänyt kaikki arvonimensä. Kansalaiset, huutakaa siis minun
-kanssani: Eläköön vapaus! Eläköön Chile!"
-
-"Eläköön vapaus! Eläköön Chile! Eläköön don Tadeo", kaikui
-kaikkialla ja kuin kumea ukkosenjyrinä levisi tämä huuto kaupungin
-syrjäisimpiinkin osiin.
-
-Don Ramirez seisoi kalpeana raatihuoneen portailla.
-
-"Sotilaat, vangitkaa kapinoitsija", olivat ainoat sanat, jotka hän sai
-suustaan.
-
-Muutamia sotilaita kiiruhti esiin, mutta nopeasti kuin ajatus
-tarttuivat Valentin ja don Gregorio Peralta Tadeoon ja vetivät hänet
-keskelle kansanjoukkoa.
-
-Senaattori koetti salata hämmennystään. Ettei sankarinverta virrannut
-hänen suonissaan, sen saattoi jokainen nähdä. Hänen toistettu käskynsä
-"hallitsijan nimessä vangita kapinoitsija" kaikui niin ponnettomasti ja
-lamautuneesti, että siihen vastattiin vihellyksin ja uhkahuudoin.
-
-"Tulta", huudahti nyt yksi komentavista upseereista, ja samassa
-pamahti rätisevä yhteislaukaus. Useita ihmisiä kaatui kuoliaina ja
-haavoittuneina maahan. Pian kuului toinenkin yhteislaukaus ja sitä
-seurasi kolmas.
-
-Tämä oli karkea erehdys. Ihmiset eivät yrittäneetkään hajaantua, vaan
-valmistautuivat heti vastarintaan, ja vihollisen keskeytymättömään
-ammuntaan alettiin jo vastata. Pian syttyi verinen taistelu.
-
-
-
-
-VII. DON PANCHO BUSTAMENTE JOUTUU VIHOLLISEN KÄSIIN.
-
-
-Meidän täytyy pyytää ystävällistä lukijaa palaamaan edellisessä luvussa
-kuvattuihin tapahtumiin, nimittäin Antinahuelin ja kenraali Bustamenten
-kohtaukseen.
-
-Niin pian kun jälkimmäinen oli astunut Antinahuelin kanssa telttaan,
-antoi hän verhon laskeutua oviaukon eteen ja aloitti heti keskustelun.
-
-"Istuutukaa, päällikkö, puhelkaamme rehellisesti ja suorasti niinkuin
-hyvät ystävykset." Antinahuel nyökäytti päätään myöntymyksen merkiksi.
-"Ennen kaikkea täytyy teidän saada tietää, että Valdivian kansa juuri
-nyt huutaa minut erään uuden liiton päämieheksi, joka on muodostettu
-kaikista Chilen valtioista. Chilen kansa on väsynyt kaikkiin
-mutkitteluihin, jotka tuottavat levottomuutta maalle, ja minä olen
-pakoitettu ottamaan sangen raskaan taakan kannettavakseni."
-
-Päällikkö hymyili omituisesti.
-
-"Hyvä, Veljeni on viisas ja oikeudenmukainen. Mitä hän haluaa?"
-
-"Tahdon vain kysyä, oletteko jo valmistautunut täyttämään lupaustanne?"
-
-"Lupaustani?" toisti päällikkö epäilevällä äänellä. "Antinahuel pitää
-sanansa. Sen minkä hän on luvannut, sen hän myös täyttää."
-
-"Te suostutte siis auttamaan minua suunnitelmieni toteuttamisessa?"
-
-"Veljeni käskeköön, minä tottelen."
-
-Viimeiset sanat näyttivät tuntuvan kenraalista sangen vastenmielisiltä.
-Hän tutki tarkkaavaisesti päällikön kasvonpiirteitä, mutta nämä olivat
-aivan ilmeettömät.
-
-"Kuulkaahan", sanoi kenraali lempeällä ja leppyisällä äänellä. "Minulla
-ei ole aikaa seurata teidän mutkittelujanne, vastatkaa minulle siis:
-kuinka monta sotilasta voitte varustaa aseilla kahdenkymmenenneljän
-tunnin kuluessa?"
-
-"Kymmenentuhatta."
-
-"Ovatko kaikki kokeneita sotureita?"
-
-"Antinahuel komentaa heitä", vastasi Toquin ylpeästi.
-
-"Mitä vaaditte, jos minä käytän heitä omiin tarkoituksiini?"
-
-"Veljeni tietää kyllä, mitä minä vaadin."
-
-"Minä hyväksyn kyllä teidän ehtonne lukuunottamatta yhtä."
-
-"Mitä?"
-
-"Minä en voi antaa teille Valdivian maakuntaa."
-
-"Siinä tapauksessa en minä auta veljeäni Bolivian valloituksessa."
-
-"Mutta eihän se kuulu tähän. Minä voin kyllä kartuttaa Chilen aluetta,
-mutta kunniani kieltää minua pienentämästä sitä."
-
-Toquin näytti miettiväiseltä.
-
-"Minä pidän sotaneuvottelun", sanoi hän vihdoin. "Sen eteen olen
-asettava veljeni sanat."
-
-Don Bustamente koetti salata raivoansa. "Lasketteko leikkiä,
-päällikkö?" sanoi hän.
-
-"Antinahuel on heimonsa Toquin, hän ei laske koskaan leikkiä", vastasi
-intiaani ylpeästi.
-
-Samassa kuului nelistävän hevosen kavioitten kopsetta. Kenraali nousi
-ja meni teltan ovelle, johon heti ilmestyi eräs ordonanssiupseeri.
-Miehen kasvot olivat hikiset ja hänen univormunsa verinen.
-
-"Mitä on tapahtunut, Diego", huudahti Bustamente jännittyneenä.
-
-"Kenraali, kansa on tehnyt kapinan", sanoi upseeri läähättäen. "Musta
-Sydän on yllyttänyt heitä siihen."
-
-"Haa", huudahti kenraali kiristäen hampaitaan silmittömän raivon
-vallassa. "Eikö minun koskaan onnistu hävittää tuota Mustaa Sydäntä.
-Mitä on tapahtunut?"
-
-"Kansa on tehnyt katusulkuja. Don Tadeo de Leon on kapinan
-johtaja. Tällä hetkellä taistellaan kaupungin kaikilla kaduilla
-ennenkuulumattomalla raivolla. Osa sotajoukosta on yhtynyt kansaan, ja
-minun täytyi juosta kuulasateen läpi antaakseni teille tiedon tästä."
-
-"Valgamedios", kirosi kenraali. "Minä olen hävittävä tämän kaupungin
-perustuksiaan myöten."
-
-"Ensin täytyy meidän valloittaa se, teidän ylhäisyytenne, ja siinäpä
-onkin meille kylliksi työtä", sanoi Diego.
-
-"Hyvä, hyvä. Anna torvensoittajan puhaltaa hyökkäysmerkki. Jokainen
-ratsumies ottakoon jalkamiehen taaksensa satulaan. Eteenpäin... tulen
-hetken kuluttua."
-
-Diego poistui ja kenraali jäi jälleen yksin Antinahuelin kanssa.
-
-"Veljeni on unohtanut ilmoittaa minulle päätöksensä", sanoi Toquin.
-"Saako Antinahuel Valdivian?"
-
-"Kyllä, se tapahtukoon!" vastasi Bustamente. "Mutta teidän täytyy ennen
-kaikkea auttaa minua kukistamaan don Tadeo!"
-
-"Hyvä. Veljeni lopettakoon jo. Antinahuel on toimiva pian."
-
-Päällikkö seurasi poisrientävää kenraalia kauan katseellaan, sitten
-levisi äkkiä pirullinen hymy hänen kasvoilleen, ja hän mutisi
-itsekseen: "Muukalaiset taistelkoot ensin keskenään, pian tulee
-minunkin vuoroni ottaa osaa taisteluun."
-
-Kalpein kasvonpiirtein ja katse tähdättynä alituisesti Valdivian
-torneihin ja korkeimpiin rakennuksiin, jotka kohosivat yhä korkeammalle
-taivaanrannassa, ratsasti don Bustamente sillaikaa sotilaittensa
-etunenässä Valdiviaa kohti.
-
-Puolen peninkulman päässä kaupungista pysähdytti kenraali joukkonsa ja
-antoi sotilaiden levätä hetkisen. Hän jakoi heidät kahteen joukkoon,
-joiden oli määrä hädän hetkellä auttaa toisiaan. Keihäsmiehet saivat
-käskyn nousta satulaan ja tukea jalkaväkeä. Ratsumiesjoukon tuli jäädä
-muutamien satojen metrien päähän kaupungista yllättääkseen sieltä
-pakenevan vihollisen, jos hyökkäys nimittäin onnistuisi.
-
-Kun kaikki valmistukset olivat tehdyt, lausui Bustamente muutamia
-tulisia sanoja sotilailleen. Sitten asettui hän joukkonsa eteen ja
-rynnistys alkoi. Pian olivat he pistoolin kantomatkan päässä
-kaupungista. Syvä hiljaisuus, joka vallitsi kaupungin ympäristöllä ja
-muodosti täydellisen vastakohdan meluavalle kaupungille, tuntui
-kenraalista hiukan omituiselta. Jospa tähän luonnottomaan hiljaisuuteen
-sisältyikin joku ansa. Ajattelematta tätä kuitenkaan sen enempää
-ratsasti hän kaupunkia kohti. Ensimmäinen osasto ei ollut vielä
-kohdannut mitään esteitä ja toinen seurasi sitä.
-
-Samassa kuului edestä, takaa ja molemmilta sivuilta kovaa kirkunaa ja
-suuri ihmisjoukko aivankuin maasta nousseena ympäröi äkkiä heidät. Don
-Bustamente oli saarrettu, hän oli mennyt kuin rotta loukkoon.
-
-Nyt seurasi epätoivoinen taistelu. Hämmästyneet sotilaat muodostivat
-heti rintaman eteen ja taakse ja hyökkäsivät raivokkaasti
-kaksinkertaista muuria vastaan, joka ympäröi heitä. Mutta heidät
-työnnettiin verissä päin takaisin. Kenraali heitti epätoivoisia
-katseita ympärilleen löytääkseen jonkun pelastavan aukon tässä
-pajunettimuurissa, mutta turhaan, yhä tiukemmin kietoutui verkko heidän
-ympärilleen, ja hetki lähestyi, jolloin heidän oli pakko sortua
-ylivoiman alle.
-
-Tällä ratkaisevalla silmänräpäyksellä keräsi don Bustamente ympärilleen
-noin viisikymmentä uskollista sotilastaan, jotka olivat päättäneet
-mieluummin kuolla kuin antautua, ja koetti viimeisen kerran murtaa
-saarrosketjun. Taistelu jatkui kiiltävin asein. Kenraali antoi
-sapelinsa heilahdella sinne tänne ja kohottautuen jalustimensa avulla
-satulassa löi hän kuoliaaksi jokaisen, joka asettui hänen tielleen.
-Mutta äkkiä tunkeutui taistelevien joukosta esiin mies, jonka
-nähdessään kenraali antoi tahdottomasti aseensa vaipua. Se oli don
-Tadeo de Leon, hänen verivihollisensa.
-
-"Haa, sinä paholainen", huudahti Bustamente raivostuneena. "Odotahan,
-tahdon käyttää tätä tilaisuutta hyväkseni ja lähettää sinut takaisin
-helvettiin, mistä olet tullutkin!"
-
-Hänen vastustajansa hymyili halveksivasti.
-
-"Teidän hetkenne on lyönyt, don Pancho Bustamente", sanoi hän kylmästi.
-"Te olette joutunut Mustan Sydämen käsiin."
-
-"Te ette ole saanut minua vielä käsiinne!" kirkui kenraali
-raivostuneena. "Käykää päälle vaan. Jollen minä voikaan voittaa, niin
-voin ainakin kuolla ase kädessä."
-
-Don Tadeo antoi merkin. Samassa suhisi näkymättömän käden heittämä
-suopunki ilmassa ja lensi kenraalin hartioille. Ennenkuin tämä ennätti
-ajatellakaan puolustautumista, tunsi hän kovan nykäyksen olkapäissään,
-kadotti tasapainonsa ja putosi hevosensa selästä keskelle
-vihollisjoukkoa. Monta kättä tarttui häneen yhtaikaa -- ja tuossa
-tuokiossa oli hänet sidottu käsistä ja jaloista.
-
-Nähdessään johtajansa joutuvan vangiksi kauhistuivat sotilaat ja
-menettivät rohkeutensa, eivätkä he edes koettaneetkaan käyttää
-aseitaan. Don Tadeo kääntyi nyt heidän puoleensa.
-
-"Antautukaa!" huusi hän. "Päällikkönne on vankinamme, ja toverinne" --
-hän osoitti kaupunkia -- "eivät voi enää pitää kauan puoliansa.
-Heittäkää siis aseenne pois, niin saatte pitää vapautenne ja henkenne!"
-
-Sotilaat eivät epäröineet enää, he heittivät aseensa maahan, ja
-muuttaen täydellisesti ajatuskantaansa huusivat he yksiäänisesti:
-"Eläköön Chile! Eläköön vapaus!"
-
-"Hyvä", sanoi Don Tadeo tyytyväisenä. "Jättäkää kaupunki ja asettukaa
-leiriin tunnin matkan päähän kaupungin portista, siellä voitte odottaa
-lähempiä määräyksiäni."
-
-Tämä tapahtui.
-
-Mustan Sydämen johtaja oli puhunut totta: Taistelu Valdivian
-kaupungissa olevia sotilaita vastaan ei kestänyt kauan. Kuin kulovalkea
-levisi tieto don Bustamenten vangitsemisesta kaikkialle, ja
-epäsankarillinen Don Ramirez oli ensimmäinen, joka henkeään peläten --
-senaatin nimessä käski sotilaita antautumaan. Näin päättyi kapina.
-Katusulut rikottiin ja verisen taistelun jäljet peitettiin niin pian
-kuin mahdollista. Valdivia oli nyt kokonaan Mustan Sydämen hallussa.
-
-
-
-
-VIII. VÄLIKOHTAUS.
-
-
-Sillaikaa kuin keskikaupungilla taisteltiin, tapahtui sen itäosassa
-eräs paljon merkitsevä tapaus.
-
-Tiedämme, että kreivi Ludvig oli saanut tehtäväkseen jäädä donna
-Rosarion luo suojellakseen häntä. Seurattuaan ystäviään portille asti
-palasi hän taloon. Hän tapasi nuoren tytön syventyneenä lukemiseen ja
-aikoi jo vetäytyä takaisin, kun tämä sattumalta kohotti katseensa. "Ah,
-señor!"
-
-"Suokaa anteeksi, taisin häiritä teitä. Tiedätte kai, että isänne on
-lähtenyt kaupungille tärkeitten asioitten vuoksi. Ikäväksenne täytyy
-teidän siis viettää muutamia tunteja minun seurassani."
-
-"Te teette vääryyttä itsellenne puhuessanne noin", vastasi Rosario
-ystävällisesti. "Sellaisen miehen läsnäolo, jota isäni kutsuu
-ystäväkseen, tuottaa vain hauskuutta minulle. Sitäpaitsi olen näinä
-levottomina aikoina niin yksinäinen, että ilolla otan vastaan
-tilaisuuden, joka tarjoaa minulle hiukan vaihdosta."
-
-Näin sanoen ojensi nuori tyttö rakastettavasti hymyillen hänelle
-kätensä ja vei hänet lähimmäiselle tuolille, jolle hänen täytyi
-istuutua. Keskustelu oli pian käynnissä, ja kysymyksin ja vastauksin
-kului tunti mitä hauskimmalla tavalla. Kova melu, joka näkyi kuuluvan
-raatihuoneelta päin ja jonka syyn me jo tunnemme, sai molemmat
-kuuntelemaan.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" kysyi donna Rosario levottomana. "Alkavatkohan
-nuo kauheat veljesmurhat taas täällä?"
-
-"Näihin murhiin on don Bustamente yksin syypää, señorita, hänen
-syykseen lankeaa kaikki veri, joka tähän asti on vuotanut", sanoi
-Ludvig mennen nuoren tytön kanssa ikkunan ääreen ja katsoen siitä
-kadulle. "Toivokaamme, että asia saa tällä kerralla paremman lopun."
-
-"Onnettomuutta tuottava sota!" huokasi Rosario. "Milloinkahan se
-vihdoinkin loppuu?"
-
-"Se on Jumalan kädessä. Kenties aivan pian... ensin täytyy oikeuden
-voittaa."
-
-Seurasi hetkellinen hiljaisuus. Molempien ajatukset olivat -- melun
-tähden, joka levisi kadulta kadulle -- saaneet uuden suunnan, ja heidän
-kasvoillaan kuvastui nyt levottomuus ja uteliaisuus. Mutta äkkiä
-häiritsi heidän mietiskelyjään kova isku oveen. Ludvig hyökkäsi esiin,
-mutta ovi natisi jo saranoillaan ja murtui, ja voimakkaita
-intiaaniolentoja tunkeutui huoneeseen.
-
-Donna Rosario päästi kovan huudon ja pakeni huoneen perälle. Kreivi
-Ludvig ryntäsi sillaikaa kahdella pistoolilla asestettuna
-sisäänmurtautujia vastaan. Kaksi laukausta pamahti, mutta samalla
-hoiperteli nuori mies taaksepäin useiden tikarien lävistämänä. Suureksi
-tuskakseen näki hän intiaanien tarttuvan nuoreen tyttöön ja laahaavan
-hänet pois.
-
-"Murha! Murha!" karjui hän kaikin voimin laukaisten vielä kerran
-pistoolinsa ja kaataen taas yhden intiaaneista lattiaan. Eikö häntä
-kuultu, vai eikö häntä tahdottu kuulla? Väsyneenä suurista
-ponnistuksistaan hoiperteli hän kuin juopunut sinne tänne. Hänen
-korvissaan humisi, kaikki musteni silmissä, ja hän vaipui vihdoin
-tajuttomana lattialle.
-
-
-
-
-IX. VALMISTUKSIA TAKAA-AJOON.
-
-
-Ensimmäiset, jotka palasivat taistelun loputtua don Tadeon kartanolle,
-olivat Trangoil Lanec ja Curumilla. Mitä lähemmäksi taloa he tulivat,
-sitä luonnottomammalta tuntui heistä kaikki. He ihmettelivät
-kummallista hiljaisuutta ja omituista epäjärjestystä, joka vallitsi
-talon ympäristössä. Tuhansista merkeistä, jotka eivät olisi lainkaan
-herättäneet valkoisen miehen huomiota, he käsittivät, että jotakin oli
-tapahtunut.
-
-He kiirehtivät askeleitaan ja saapuivat vihdoin päärakennuksen
-sisäänkäytävälle. Täällä oli selvästi taisteltu. Hevosien kavioiden
-jälkiä oli maassa ja kirkas verijuova johti lähimmäiseen huoneeseen.
-Oven edessä makasi Ludvig tyhjät pistoolit käsissään, puoliavoimin
-huulin, vierellään intiaanin ruumis.
-
-Päälliköt katselivat hetkisen toisiaan. "Kuollutko?" kysyi vihdoin
-Curumilla, ja jotain liikutuksen tapaista soi tuon pelottoman intiaanin
-äänessä.
-
-"Kenties!"
-
-Molemmat kumartuivat kaatuneen yli, kohottivat ylös liikkumattoman pään
-ja paljastivat rinnan. Kaksi ammottavaa haavaa tuli nyt näkyviin.
-Trangoil Lanec ja Curumilla eivät lausuneet sanaakaan, vaan alkoivat
-hellästi hoitaa ystäväänsä. Kauan he saivat ponnistella, mutta vihdoin
-huokasi nuori mies raskaasti, heikko punastus levisi hänen kasvoilleen
-ja hän avasi silmiänsä useita kertoja.
-
-Kun Curumilla oli pessyt haavat, levitti hän niille paksun kerroksen
-pureksittuja pomeranssinlehtiä. Ludvig koetti nyt nousta ylös, hänen
-huulensa liikkuivat, ja niin heikolla äänellä, että intiaanit vaivoin
-kuulivat sen, hän lausui yhden ainoan sanan: "Rosario". Sitten hän
-vaipui jälleen lattialle.
-
-"Niin, missä on valkea neito?" huudahtivat molemmat ulmenit yhtäaikaa.
-He nousivat heti ylös ja alkoivat etsiä häntä. Mutta heidän
-etsiskelynsä oli turha. He löysivät vaan muutamia tapettuja ja
-skalppeerattuja palvelijoita. Nyt selvisi kaikki heille. Tyttö oli
-ryöstetty, ja ryövärit olivat taloon tunkeutuessaan tappaneet sen
-kaikki palvelijat. Nyt alkoivat intiaanit kansalleen ominaisella
-vaistolla tarkastella maassa olevia merkkejä, jotka voisivat johtaa
-heidät ryövärien jäljille. Etsiskelyihin kului noin tunti. Sitten
-palasivat päälliköt jälleen haavoittuneen luo, asettuivat toisiansa
-vastapäätä ja aloittivat neuvottelunsa.
-
-"Veljeni on viisas päällikkö", sanoi Trangoil Lanec. "Sanokoon hän,
-mitä hän on nähnyt."
-
-"Curumilla on puhuva, kun hänen ystävänsä pyytää sitä", sanoi toinen
-myöntävästi. "Viisi ratsastajaa on vienyt valkoisen neidon pois. Nämä
-viisi ratsastajaa tulivat toiselta puolelta jokea. Hevosten kavioitten
-jäljet ovat painuneet selvästi maahan ja kostuttaneet sen."
-
-"Hyvä", sanoi Trangoil Lanec. "Veljelläni on guanakon silmät -- hän
-näkee kaikki."
-
-"Näistä viidestä ratsastajasta, jotka tunkeutuivat taloon, on neljä
-intiaania, viides on muukalainen, sen näkee selvästi hänen jäljistään.
-Edelliset ovat yllättäneet valkoisen veljemme, joka tuskin sai aikaa
-puolustautua. Valkoinen neitonen on viety pois, ja hänen suojelijansa
-on ampunut yhden ryöväreistä."
-
-Trangoil Lanec nyökkäsi taas. "Curumilla puhuu hyvin -- olen iloinen
-saadessani olla hänen ystävänsä. Mitä ovat ryövärit vielä tehneet?"
-
-"He ovat nousseet vankinsa kanssa hevostensa selkään ja ratsastaneet
-pois vuoria kohti."
-
-"Entäs valkonaama?"
-
-"Valkonaama on kuollut. Punaiset miehet eivät tarvinneet häntä enää, he
-ovat käyttäneet häntä ainoastaan päämääränsä saavuttamiseen. Veljeni
-katsokoon tänne!" Päällikkö otti esiin erään murskaksi lyödyn pistoolin
-jäännökset ja näytti niitä ystävälleen. "Valkonaama makaa pensaikossa
-sadan askeleen päässä täältä."
-
-"Curumilla on viisas päällikkö, hän on nähnyt oikein. Muukalainen on
-kavaltaja -- hän on saanut palkkansa. -- Mitä aikoo veljeni nyt tehdä?"
-
-"Curumilla on nopea, hän ajaa ryövärejä takaa."
-
-"Hyvä, veljeni menköön. Valkoinen tyttö on pelastettava."
-
-Curumilla nousi hevosensa selkään ja jätti toverinsa lausuen lyhyet
-jäähyväissanansa: "Venti Penni!" Sitten kannusti hän hevostaan ja
-lähti.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kun Curumilla oli lähtenyt, palasivat don Tadeo, Valentin ja Peralta
-pitkän ajan kuluttua ensinmainitun kartanolle. Tulijoiden kasvot olivat
-vääristyneet pelosta ja levottomuudesta. "Kuinka, päällikkö, onko
-totta, mitä kansa sanoo?" huudahti don Tadeo levottomana. "Tyttäreni
-on...?"
-
-"On totta!" vastasi Trangoil Lanec lyhyesti.
-
-Vahva mies kaatui maahan kuin salaman iskemänä. Hänen ystävänsä
-ympäröivät hänet. Yleisen sekamelskan aikana kyseli Valentin
-intiaanipäälliköltä lähempiä yksityisseikkoja ryöväyksestä.
-
-"Valkoinen tyttö on kadonnut", selitti päällikkö. "Muutamat
-intiaanisotilaat ovat ryöstäneet hänet meidän poissa ollessamme.
-Valkoinen veljemme koetti puolustaa häntä, mutta kaatui lattialle
-kahden tikarin lävistämänä."
-
-"Voi, Ludvig, Ludvig", ähki Valentin tuskissaan. "Missä hän on?"
-
-Trangoil Lanec osoitti huoneen perälle. Valentin riensi haavoittuneen
-luo.
-
-"Haa, kuollut, murhattu! -- Voi", jatkoi hän yhteenpuristetuin hampain,
-"milloinkahan saan tilaisuuden kostaa hänen kuolemansa?"
-
-Päällikkö antoi hänelle merkin vaieta. "Se ei ole vaarallista", sanoi
-hän. "Hän ei ole kuollut. Haavat ovat syviä, mutta vaarattomia --
-viimeistään kahdeksan päivän kuluttua on hän jälleen terve. Nyt hän
-nukkuu."
-
-Valentin sulki intiaanin syliinsä ja puristi häntä mielipuolen ilolla
-rintaansa vasten. "Jumala palkitkoon teitä, päällikkö, te lahjoitatte
-minulle jälleen elämän", sanoi hän liikutettuna. "Voi, Rosario raukka!"
-
-Sillaikaa oli don Tadeo vähitellen toipunut. Surullinen tieto oli
-hänelle niin odottamaton, että hän oli kadottanut tajuntansa. Nyt
-koetti hän salata tunteitansa ja onnistuikin siinä niin hyvin, ettei
-kukaan voinut nähdä liikutuksen kuvastuvan hänen piirteistään.
-
-"Don Louis ei ole siis kuollut", sanoi hän osaaottavaisesti. "No niin,
-se on enemmän kuin mitä uskalsimme toivoa. Nuori mies piti sanansa, hän
-puolusti tytärtäni henkensä uhalla. Jospa hänen ei olisi tarvinnut niin
-kalliisti maksaa velvollisuudentuntoansa."
-
-Kädet ristissä rinnalla käveli hän edes takaisin huoneessa. Kaikki
-ymmärsivät, mitä tämän miehen sisimmässä liikkui.
-
-"Isäni on vahva", sanoi Trangoil Lanec. Hänen kasvoillaan kuvastui
-kunnioitusta, jota hän aina tunsi Mustan Sydämen johtajaa kohtaan.
-"Älköön hän vaipuko epätoivoon. Valkoinen neito on turvassa. Curumilla
-seuraa häntä."
-
-"Puhutteko totta, päällikkö? Seuraako Curumilla todellakin häntä?"
-sanoi don Tadeo henkäisten syvään ja katsoen terävästi intiaaniin.
-"Uskallan siis toivoa...?"
-
-"Trangoil Lanec on ulmen", vastasi tämä ylpeästi. "Hän ei valehtele
-koskaan, hän ei ole kaksikielinen. Curumilla seuraa ryövärejä. Isäni on
-taas pian näkevä pienen lintunsa, joka laulaa hänelle kauniita
-laulujaan!"
-
-"Kiitän teitä, päällikkö", sanoi Tadeo lämpimästi.
-
-"Mitä aiotte nyt tehdä?" kysyi don Gregorio Peralta. "Otatteko osaa
-takaa-ajoon?"
-
-"Jospa voisin?" sanoi tämä sydäntäsärkevällä äänellä. "Vastatkaa
-minulle, don Gregorio. Enkö minä ole vastuunalainen kansastani,
-joka asettaa kaikki toivonsa minuun? Saanko nyt katkaista ne
-yhdyssiteet, jotka liittävät minut kansaani, nyt, kun kaikki riippuu
-toimekkuudestani ja väsymättömästä työstäni. Niin hartaasti kuin
-haluaisinkin, en voi kuitenkaan rientää Rosarioni avuksi!"
-
-Näistä harvoista sanoista ilmeni isän suuri tuska, joka tietää lapsensa
-olevan kotkan kynsissä, eikä voi kuitenkaan pelastaa häntä. Kaikki
-läsnäolijat olivat syvästi liikutettuja tästä rakkauden ja
-velvollisuuden välisestä taistelusta. Valentin katkaisi ensimmäisenä
-hiljaisuuden ja kääntyi taas don Tadeon puoleen sanoen:
-
-"Teidän tilanne on epätoivoinen, valitettavasti täytyy minun se
-myöntää. Mutta tiedän, että te pysytte rohkeana, ettekä vaivu
-epätoivoon. Tehkää siis velvollisuutenne ja uskokaa vain ystäviinne.
-Sallikaa minun ottaa teiltä jäähyväiset lyhyeksi ajaksi."
-
-"Aiotteko jättää meidät?" kysyi don Tadeo.
-
-"Sen täytyy tapahtua. Näen, miten teidän sydämenne on pakahtumaisillaan
-surusta, huolimatta suurista ponnistuksistanne rauhoittaa sitä.
-Sentähden olen päättänyt joko tuoda teidän rakastettavan tyttärenne
-luoksenne tai tuhoutua yrityksessäni."
-
-"Mitä aiotte tehdä, don Valentin?" huudahti Don Tadeo. "En voi sallia
-sellaista uhrausta."
-
-"Pyh, antakaa minun toimia, señor! Olen yksinäinen kuin murmelieläin,
-ja jos kerran saan jonkun ajatuksen päähäni, niin ei sitä ole helppo
-ajaa pois sieltä. Te, päällikkö, seuraatte luonnollisesti minua, sillä
-teidän kokemuksenne tulevat olemaan minulle suureksi avuksi tällaisissa
-asioissa. Saammepahan nähdä, saako meidän työmme yhdistettynä
-Curumillan kykyyn ja kuntoon mitään aikaan. Antakaa minun vain syleillä
-Ludvig-raukkaani, ja sitten matkalle." Hän kumartui ystävänsä yli,
-painoi suudelman hänen otsalleen ja kuiskasi hiljaa: "Nuku, veljeni,
-minä valvon kyllä."
-
-Haavoittuneen huulet liikkuivat: "Valentin, pelasta hänet", mutisi hän.
-
-"Niin, pelastakaa donna Rosario, rakas ystäväni, ja me olemme teille
-iäisessä kiitollisuudenvelassa", sanoi myöskin don Peralta ojentaen
-ranskalaiselle kätensä jäähyväisiksi. Valentin ja päällikkö jättivät
-nyt nopein askelin kartanon Cesar mukanaan.
-
-
-
-
-X. CURUMILLA SOTAJALALLA.
-
-
-Seuratkaamme nyt puelka-päällikköä hänen vaarallisella retkellään.
-
-Curumilla oli yhtä kuuluisa viisaudestaan ja varovaisuudestaan kuin
-rohkeudestaan sodassa. Nytkin otti hän huomioon kaikki mahdolliset
-varovaisuustoimenpiteet voidakseen varmasti ja samalla huomaamattomasti
-seurata ryövärejä. Ennenkuin hän kulki joen yli, josta äsken puhuimme,
-jätti hän rannalle hevosensa, josta hänelle ei ollut enää mitään
-hyötyä. Sitäpaitsi olisi sen kavioiden kopse voinut ilmaista hänet.
-
-Vaikka intiaanit ovatkin kuuluisia erinomaisesta ratsastustaidostaan,
-niin ovat he myöskin kestäviä kulkijoita. Curumillakin vaelsi sangen
-pitkän matkan lyhyessä ajassa. Kuitenkin oli hänellä aina tilaisuus
-tarkastella ryövärien jälkiä nähdäkseen niistä, mihin suuntaan hänen
-täytyi milloinkin kulkea. Tätä menettelytapaa ei hän kuitenkaan
-käyttänyt kauan, sillä se ei sopinut hänen suunnitelmiinsa. Hän päätti
-katkaista ryövärien tien ja odottaa heitä paikalla, jonka ohitse he
-tulisivat varmasti kulkemaan. Siellä voisi hän helposti laskea heidät
-ja kenties myöskin pelastaa nuoren tytön.
-
-Kun päällikkö oli tehnyt päätöksensä, alkoi hän toteuttaa sitä. Vaikka
-oli jo ilta, kulki hän tunnin toisensa jälkeen lepäämättä kuunnellen
-kärsivällisesti erämaan erilaisia ääniä. Näistä äänistä on kokeneelle
-metsänkävijälle paljon hyötyä.
-
-Pian oli Curumilla päässyt hyvän matkan ryöväreistä edelle, ja eräällä
-tutulla paikalla, joka oli erikoisesti sopiva hänen suunnitelmilleen,
-asettui hän väijyksiin. Siellä makasi hän pitkin pituuttaan vatsallaan
-kivilohkareen takana suojelevien pensaiden keskellä.
-
-Yli puoli tuntia lepäsi hän samassa asennossa liikahtamatta vähääkään.
-Se, joka olisi tällä hetkellä huomannut hänet, olisi kenties luullut
-häntä ruumiiksi. Vihdoinkin kuuli intiaanin tarkka korva kaukaista
-hevosten kavioiden kopsetta. Ääni lähestyi lähestymistään, ja kohta
-huomasi kivilohkareen takana makaava päällikkö noin kaksikymmentä
-hitaasti lähenevää ratsastajaa.
-
-Ryövärit, nähtävästi luottaen suureen lukumääräänsä ja aavistamatta
-mitään vaaraa, ratsastivat aivan huolettomasti Curumillan piilopaikan
-ohitse huomaamatta häntä. Tämä oli noussut istualleen, kohottanut
-päänsä ja katseli nyt heitä uteliaana.
-
-Noin kahdenkymmenen askeleen päässä joukosta ratsasti yksinäinen soturi
-huolettomasti nauttien hevosensa hitaista askelista. Välistä vaipui
-hänen päänsä rinnalle, ja hänen kätensä tapasivat tuskin ohjaksia.
-Varmaankin torkkui tämä mies hevosensa selässä. Kuin salama iski äkkiä
-ajatus Curumillan päähän. Hän nousi ylös, jännitti kaikki voimansa
-raudankoviin jalkalihaksiinsa ja hyppäsi tiikerin voimalla ratsastajan
-taa satulaan. Ennenkuin tämä, kummastuneena nopeasta hyökkäyksestä,
-ehti päästää ääntäkään, puristi Curumilla hänen kurkkuaan niin kovasti,
-ettei hän voinut hengittää ja oli vähällä tukehtua.
-
-Pian oli vanki heitetty maahan ja sidottu, sitten kiinnitti päällikkö
-hänen hevosensa erääseen pensaaseen ja palasi vankinsa luo. Muut
-intiaanit jatkoivat aivan rauhallisina matkaansa. He eivät olleet
-huomanneet mitään.
-
-Kylmäverisyydellä, joka on ominaista intiaaneille, ei vangittu, niin
-pian kun hän huomasi itsensä voitetuksi, välittänyt turhista
-vastustuksista, vaan tyytyi kohtaloonsa. Katsellen voittajaansa
-halveksivasti hymyillen odotti hän, että tämä puhuttelisi häntä.
-
-"Ooh!" pääsi Curumillalta, kun hän oli lähemmin tarkastellut uhriaan.
-"Joan!"
-
-"Curumilla!" vastasi tämä.
-
-"Hm, olisin toivonut, että se olisi ollut joku muu", mutisi araukani
-itsekseen. "Mitä tekee veljeni täällä?" kysyi hän sitten korkealla
-äänellä.
-
-"Mitä se Curumillaan kuuluu?" sanoi intiaani uhkaavasti vastaten
-kysymykseen.
-
-"Hyvä, älkäämme kadottako kallista aikaa", sanoi päällikkö ottaen
-puukkonsa esiin. "Tahtooko veljeni puhua?"
-
-Joan säikähti. Hän värisi nähdessään tuon pitkän teräväkärkisen
-kiiltävän esineen. Hän mietti vielä hetkisen. "Kysy!" sanoi hän sitten.
-
-"Minne oli veljeni matkalla?"
-
-"San Miquelin kylään."
-
-"Hyvä. Mutta missä tarkoituksessa?"
-
-"Jättääkseni suuren Toquinin käsiin erään valkean neitosen, jonka tänä
-aamuna ryöstimme Valdivian kaupungista."
-
-"Kuka on käskenyt teitä ryöstämään tytön?"
-
-"Se mies, jonka luokse olemme matkalla."
-
-"Antinahuel?"
-
-Intiaani nyökkäsi.
-
-"Kuka johti yritystä?"
-
-"Joan."
-
-"Antinahuel odottaa siis veljeäni San Miquelin kylässä?"
-
-"Niin, viimeisessä majassa."
-
-"Hyvä, veljeni vaihtakoon nyt hattunsa ja vaippansa minun kanssani!"
-
-Vanki totteli tekemättä mitään huomautusta. Kun vaihto oli tehty jatkoi
-päällikkö: "Minä voisin tappaa veljeni, viisaus vaatii myöskin sitä,
-mutta sääli on täyttänyt Curumillan sydämen -- hän on oleva lempeä!
-Joanilla on vaimo ja lapsia, hän on heimonsa urhoollisimpia
-sotilaita... jos minä lahjoitan hänelle henkensä, on hän kai minulle
-sangen kiitollinen?"
-
-Araukani oli luullut, että hänen on pakko kuolla, ja siksi täyttivät
-päällikön sanat hänen sydämensä toivolla. Pohjaltaan oli hän kunnon
-ihminen, sen tiesi Curumilla. Hän tiesi myös, että hän saattoi luottaa
-Joanin lupaukseen.
-
-"Henkeni on veljeni kädessä", vastasi Joan hetken kuluttua. "Jollei hän
-tuhoa sitä, tulen minä hänen orjakseen ja annan tappaa itseni hänen
-käskystään."
-
-"Joan nouskoon ylös", sanoi ulmen pistäen veitsen takaisin vyöhönsä.
-"Päällikkö pitää sanansa!"
-
-Niin pian kuin intiaani oli noussut ylös, nosti hän oikean kätensä
-rinnalleen merkiksi siitä, että hän kokonaan mukautui toisen tahtoon.
-
-"Mitä käskee veljeni?" kysyi hän.
-
-"Joan kiiruhtakoon nopeasti muukalaiskylään, jota kutsutaan
-Valdiviaksi. Siellä hän saa etsiä käsiinsä don Tadeon, valkoisten
-Suuren Kotkan ja kertoa hänelle, mitä on tapahtunut välillämme. Samalla
-hän voi sanoa, että minä joko pelastan valkoisen neitosen tai kuolen."
-
-"Onko siinä kaikki?"
-
-"On. Jos Suuri Kotka tarvitsee veljeni palvelusta, on hänen viipymättä
-asettauduttava hänen käytettäväkseen. Pilliau johdattakoon Joania, ja
-muistakoon hän aina, etten minä tahtonut ottaa hänen henkeään, vaikka
-se kuuluikin minulle."
-
-"Joanilla on hyvä muisti, Joan ei unohda", vastasi intiaani melkein
-ylpeästi. Samalla sukelsi hän korkeaan ruohostoon ja katosi.
-
-Curumilla ei hukannut silmänräpäystäkään, vaan hyppäsi hevosensa
-selkään ja kannusti sitä. Pian oli hän saavuttanut pienen
-ratsastajalauman, joka jatkoi matkaansa yhtä rauhallisesti kuin
-ennenkin aavistamatta ollenkaan, mitä oli tapahtunut.
-
-
-
-
-XI. ANTINAHUELIN VALLASSA.
-
-
-Ennenkuin Antinahuel oli astunut telttaansa neuvotellakseen kenraali
-Bustamenten kanssa, oli hän antanut sotilailleen erään salaisen
-tehtävän, jonka tähden nämä heti lähtivät Joanin johdolla Valdiviaan.
-Meidän täytyy nyt huomauttaa ystävälliselle lukijalle, että viekas
-Toquin oli jo ennen antanut tarkasti vartioida Don Tadeon toimia, ja
-että hän siis tiesi tämän olevan Valdiviassa. Olipa hän vielä saanut
-salaisia tietoja hänen suunnitelmistaankin. Kun hän näki siis toisen
-vastustajansa -- sellaisena piti hän Bustamentea -- hyökkäävän keskelle
-kuulasadetta, käytti hän tilaisuutta hyväkseen masentaakseen toista
-tuntuvalla iskulla. Tässä käytti hän hyväkseen erästä don Tadeon
-palvelijaa, jonka hän oli houkutellut puolelleen ja joka täytettyään
-tehtävänsä, -- niinkuin Curumilla oli arvannutkin -- oli tapettu.
-Tiedämme jo millä tavalla ryöväys tapahtui.
-
-Kun donna Rosario näki kreivi Ludvigin kaatuvan tuntemattomien
-murhaajien tikarien lävistämänä, kauhistui hän niin suuresti, että meni
-tainnoksiin. Kun hän jälleen heräsi, näki hän ympärillään noin
-kaksikymmentä soturia, joita hän vain vaivoin saattoi tarkastella,
-sillä joku peitteentapainen oli heitetty hänen kasvoillensa.
-
-Hän makasi pitkin pituuttaan muuliaasin selässä kahden tavarasäkin
-välissä. Köysi, joka oli kiinnitetty hänen lantioilleen, esti häntä
-nousemasta ylös, mutta kädet olivat vapaat. Varovaisesti veti hän
-peiton syrjään ja katseli ympärilleen. Hänen ryöstäjänsä, hän näki
-heidät nyt selvästi, olivat intiaaneja, jotka ratsastivat kapeaa tietä
-pitkin kahden vuoren välitse.
-
-Mitä aiottiin hänelle tehdä? Minne häntä vietiin? Rosario ei voinut
-vastata näihin kysymyksiin, ja koettaessaan selvittää niitä tunsi hän
-oman voimattomuutensa. Hänen vangitsemisestaan oli varmaankin kulunut
-pitkä aika, sillä hevoset ja muuliaasit näkyivät olevan sangen
-väsyneitä ja liikkuivat hitaasti.
-
-Oli tullut pimeä. Mitään erikoista ei ollut tapahtunut. Ainoastaan
-kerran oli Rosario kuulevinansa omituista melua takaapäin. Sillä ei
-kuitenkaan nähtävästi ollut mitään merkitystä, koska hänen
-seuralaisensa eivät välittäneet siitä. Hän tuli melkein iloiseksi
-kuullessaan äkkiä kaukaa kiukkuisaa haukkumista, joka kuului yhä
-selvemmin ja selvemmin ja johon sekottui pian naisten ja lasten ääniä.
-Samassa pysähtyi joukko.
-
-Nuori tyttö heitti varovaisia silmäyksiä ympärilleen. Soihtujen
-valossa, jotka lepattivat tuulessa, eroitti hän rakennuksien
-ääriviivoja ja muutamien olentojen varjoja, jotka liikkuivat hänen
-ympärillään. Ratsastajat laskeutuivat maahan hevostensa selästä ja
-riisuivat ne huolehtimatta vielä kuitenkaan hänestä. Äkkiä tunsi hän
-jonkun tarttuvan hänen muuliaasinsa ohjaksiin. Kuului huuto: "Arreau!",
-jota tavallisesti käytetään hoputeltaessa eläintä kulkemaan. Oliko hän
-sittenkin erehtynyt? -- Eivätkö he olleetkaan vielä saapuneet
-päämääräänsä?
-
-Noin kymmenen minuutin kuluttua pysähtyi aasi uudestaan ja eräs
-henkilö, jonka nähdessään hän tahdottomasti kauhistui, lähestyi häntä.
-Kysymyksessä oleva mies oli puettu chileläisen talonpojan pukuun ja
-hänellä oli päässään vanha panamahattu, joka suurimmaksi osaksi peitti
-hänen kasvonpiirteensä. Sanomatta sanaakaan veti hän peiton syrjään,
-päästi irti köydet, joilla Rosario oli sidottu muulin selkään, otti
-hänet kevyesti kuin lapsen käsivarsilleen ja kantoi hänet erääseen
-majaan, jonka ovi oli auki. Samalla, kun hän laski Rosarion maahan,
-kumartui hän hiukan ja kuiskasi hänen korvaansa: "Ole rohkea ja toivo."
-
-Ennenkuin donna Rosario ennätti tehdä kysymystäkään, nousi mies jälleen
-ylös ja jätti majan, jonka oven hän sulki jälkeensä.
-
-Epävarmana katseli nuori tyttö oikealle ja vasemmalle löytääkseen
-arvoituksen ratkaisun. Kuka oli tuo vieras lohduttaja? Kummallista, nuo
-neljä sanaa, jotka tuntematon oli kuiskannut hänen korvaansa, olivat
-palauttaneet hänen mielenmalttinsa -- hän tiesi nyt, että ystävä
-vartioitsi häntä salaa.
-
-Paikka, missä hän oli, oli aivan pimeä. Alussa ponnisteli hän turhaan
-nähdäkseen joitakin esineitä majassa, mutta pian tottuivat hänen
-silmänsä pimeään, ja hän huomasi nyt vastapäätä itseään heikon
-valojuovan, joka tunkeutui majaan oven raosta. Varovaisesti, ettei vain
-herättäisi jonkun näkymättömän vartijan huomiota, hiipi hän lähemmäksi
-sitä. Valo tuli selvemmäksi ja nyt kuuli hän myöskin ääniä. Painaen
-silmänsä niin lähelle rakoa kuin mahdollista kuunteli ja katseli hän
-jännittyneenä.
-
-Viereinen huone oli jokseenkin suuri, mutta sitä valaisi ainoastaan
-yksi soihtu, joka oli kiinnitetty seinään. Siellä seisoi kaksi miestä
-vastapäätä toisiansa, molemmat intiaaneja, toinen ylpeänä,
-suoraryhtisenä ja arvokkaana, toinen -- Rosario tunsi hänet
-muukalaiseksi, joka oli äsken vienyt hänet majaan -- kunnioittavassa
-asennossa.
-
-"Mistä johtuu", kysyi edellinen, "ettei Antinahuel näe Joania
-edessään?"
-
-Toinen näkyi viivyttelevän vastaustaan ja pyöritteli hattunsa lieriä
-sormiensa välissä.
-
-"Myskirotta on Joanin ystävä -- hän on lähettänyt minut tänne
-asemastaan."
-
-Se kuului aivankuin anteeksipyynnöltä.
-
-"Millä oikeudella jättää Joan toisen suoritettavaksi käskyt, jotka
-Antinahuel on antanut hänelle?"
-
-"Joan on matkustanut Concepcioon, hän seuraa erästä valkoista naista,
-jonka silmät loistavat kuin tähdet yöllä."
-
-Antinahuel -- sillä hän se todellakin oli -- heitti uhkaavan katseen
-edessään seisovaan mieheen. "Poikani kutsuu itseään Myskirotaksi? --
-Mistä hän tulee?"
-
-"Valkoihoisten kylästä. Myskirotta on heimonsa ulmen."
-
-"Hyvä", sanoi Antinahuel nähtävästi rauhoittuneena. "Voinko uskoa
-poikaani?"
-
-"Antinahuelin käskyt ovat täytetyt", vastasi tämä yksinkertaisesti.
-"Valkoinen tyttö on täällä." Hän osoitti ovea, jonka takana Donna
-Rosario seisoi ja kuunteli. "Matkalla ei hän puhunut mitään, eikä hän
-myöskään tiedä, mihin hänet on viety."
-
-"Onko Myskirotta valmis tottelemaan minua kaikessa?"
-
-"Pitääkö naisen kuolla?" kysyi toinen terävästi.
-
-"Ei! Mitä se hyödyttäisi? Kuolema tuottaa ainoastaan muutamien
-silmänräpäysten kärsimyksiä, sitten on kaikki lopussa."
-
-"Valkoihoisten kuolema kenties, mutta intiaanien kestää kauemmin!"
-
-"Minä tahdon, että hän jää eloon!" huudahti Toquin melkein kuuluvasti.
-Hän vaikeni hetkiseksi ja koetti tukahduttaa sisäisen raivonsa.
-"Poikani on epäilemättä nähnyt ulkona seisovat satuloidut hevoset?"
-
-"Ne ovat jaloja eläimiä!" vastasi intiaani, jonka silmät loistivat
-himosta.
-
-"No niin, ainoastaan hänestä itsestään riippuu, tahtooko hän tulla
-niiden omistajaksi. Jos poikani vartioi valkoista neitoa sillaikaa, kun
-Antinahuel käy araukanien suuressa neuvottelukokouksessa, ovat eläimet
-hänen."
-
-"Myskirotta on vartioiva häntä. Antinahuel voi poistua."
-
-Toquin näytti tyytyväiseltä. "Minä huomaan, että poikani on päällikkö
--- Antinahuel on antava hänelle tehtäviä, kun hän palaa. Menköön hän
-nyt -- minä tahdon puhua valkoisen neidon kanssa."
-
-Intiaani poistui, ja Antinahuel otti soihdun seinästä, aukaisi oven ja
-meni huoneeseen, jossa donna Rosario oli.
-
-Korppikotka ja kyyhkynen seisoivat nyt vastatusten. Kuolemanhiljaisuus
-vallitsi huoneessa. Ainoastaan tuuli vinkui synkästi oven raossa.
-Soihtu lepatti ja heitti levotonta valoaan huoneen yli.
-
-"Tunteeko tyttäreni minut?" kysyi Antinahuel.
-
-"En", sanoi Rosario, joka oli vetäytynyt huoneen perälle pelätyn
-päällikön astuessa sisään.
-
-"Olen Antinahuel, araukanien päällikkö!" selitti intiaani ylpeästi.
-
-"No niin, minä kysyn teiltä Antinahuel", sanoi nuori tyttö, "mitä olen
-tehnyt teille, koska vainoatte minua?"
-
-Päällikön kasvoille levisi omituinen hymy. "Valkoinen neito kysyy, mitä
-hän on tehnyt. Hän on valkoihoisten Suuren Kotkan tytär."
-
-Omituinen ääni, millä nämä sanat lausuttiin, täytti donna Rosarion
-pelolla ja kummastuksella. Hän näki valheellisen ja petollisen hehkun
-loistavan tämän miehen katseesta, joka oli vaativaisesti suunnattu
-häneen.
-
-"En ymmärrä teitä, päällikkö", sanoi hän kauhuissaan.
-
-"Kuule", sanoi tämä merkitsevästi ja astui muutamia askeleita
-lähemmäksi häntä. "Antinahuel tahtoo olla avosydäminen ja kertoa
-tyttärelleen pienen kertomuksen! -- Kun muukalaiset olivat
-valloittaneet Chilen ja tehneet sen asukkaat orjikseen, aikoivat he
-myös kukistaa Aukàn suuren kansan. Suuressa taistelussa, jota kesti
-auringon noususta laskuun asti, voitti kuitenkin kuuluisa Toquin
-Cadequal valkonaamat. Muutamat muukalaisista pakenivat suurille
-präärioille, mutta joutuivat siellä intiaanien käsiin. Niiden joukossa
-oli myös eräs mahtava päällikkö nimeltään don Estevan de Leon. Toquin
-Cadequal olisi voinut kiduttaa ja tappaa hänet, kuten hänen kansansa
-tavat vaativat, mutta hän ei tehnyt sitä, vaan vei hänet kyläänsä ja
-antoi vartioida häntä kuin vankia. Mutta valkoinen päällikkö oli
-viekas; hän pakeni. Sota alkoi uudestaan, ja tällä kerralla ei onni
-suosinut Aukàn suurta päällikköä. Eräänä päivänä löi vihollinen
-perinpohjin hänen armeijansa ja hän itse joutui valkonaamojen käsiin.
-Espanjalainen päällikkö tunsi hänet samaksi mieheksi, joka muutamia
-kuukausia sitten oli lahjoittanut hänelle hengen. Hän antoi kuitenkin
-puhkaista Cadequalin silmät ja lähetti hänet sitten heimonsa luo. Mutta
-Toquin ei ollut myöskään toimeton. Hän kokosi kaikki heimonsa miehet,
-kertoi heille, mitä oli tapahtunut, vannotti heitä kostamaan hänen
-puolestaan ja kuoli sitten vapaaehtoisesti nälkään, ettei hänen olisi
-tarvinnut kärsiä häpeää. Siitä hetkestä lähtien ovat Cadequalin ja
-valkoisen päällikön jälkeläiset olleet verivihollisia keskenään.
-Kolmesataa vuotta sitten käytiin tätä sotaa samalla kiihkolla ja
-katkeruudella kuin nytkin -- kosto on siirtynyt perintönä isältä
-pojalle. Antinahuel on Mustan Shakaalin poika, ja tämä pyysi
-kuolinvuoteellaan häntä kukistamaan Leonien kirotun heimon! Antinahuel
-on luvannut sen, mutta..." Kertova vaikeni äkkiä ja tuijotti
-miettiväisenä leimuavaan soihtuun.
-
-"No niin?" kysyi donna Rosario kummastuneena siitä, mitä hän oli
-kuullut ja seurasi kauhuissaan päällikön liikkeitä.
-
-"Olen nähnyt valkoisen neitosen ja unohtanut kaikki, valani, vihani ja
-kostoni. Valkoisten Suurella Kotkalla on tytär, joka tulee Antinahuelin
-puolisoksi."
-
-"Ei koskaan!" huudahti donna Rosario, joka kuultuaan nämä sanat
-vetäytyi taaksepäin ja tunsi verensä virtaavan sydämeensä.
-
-"Hän tulee Antinahuelin puolisoksi", huudahti intiaani käskevällä
-äänellä. "Minä menen nyt, ja tyttäreni saa ajatella asiaa; ennenkuin
-vuorokausi on kulunut, on minulla hänen suostumuksensa. Antinahuel on
-puhunut."
-
-Ylpein askelin lähti hän huoneesta. Tuskin oli hän ennättänyt poistua,
-kun donna Rosario vaipui voimattomana lattialle.
-
-
-
-
-XII. ANTINAHUEL NEUVOTTELUKOKOUKSESSA.
-
-
-Kun Suurtoquin oli lopettanut lyhyen keskustelunsa vangin kanssa, nousi
-hän hevosensa selkään, sillä kuten hän oli sanonut, täytyi hänen mennä
-suureen neuvottelukokoukseen, joka pidettiin Mustan Käärmeen kylässä.
-Sinne oli vain muutaman tunnin matka, ja hän toivoi voivansa tulla
-takaisin ennen yötä.
-
-Ennenkuin hän meni neuvottelumajaan, odotti hän erästä sanansaattajaa,
-jonka hän oli lähettänyt Valdiviaan seuraamaan tapausten kulkua. Hetken
-kuluttua ratsastikin intiaani höllin ohjaksin ja vaahtoavin hevosin
-hänen luokseen.
-
-"Poikani puhukoon!" sanoi Antinahuel lyhyesti. "Mitä hän on nähnyt?"
-
-"Valkonaamat taistelevat keskenänsä -- he ovat kääntäneet kalpansa omia
-veljiänsä vastaan", vastasi sanansaattaja.
-
-"Antinahuel tietää sen. Valkonaamat ovat kuguaareja, jotka eivät ole
-koskaan sovinnossa. Mitä muuta on They-Teg nähnyt?"
-
-"Kaupungista nousee tällä hetkellä tulipatsas, peloittavampi kuin
-Autukon vulkaani."
-
-"Mitä on tapahtunut? Kumpainenko päälliköistä on voittanut?"
-
-"Koko Valdivia on Suuren Kotkan hallussa. El Verdugo on vangittu."
-
-"Vangittu!" toisti Toquin kummastuneena. "Poikani valehtelee. El
-Verdugolla on mahtava käsivarsi, mahtava kuin Pilliaun salama."
-
-"They-Teg puhuu totta."
-
-"Valkonaamojen Toquinilla on suuri armeija -- missä on se nyt?"
-
-"Sotilaat ovat hajaantuneet. Guekubu, paha henki, on täyttänyt heidät
-pelolla, ja heidän vihollisensa on lyönyt heidät."
-
-"Hyvä. Antinahuel uskoo poikaansa; hän voi nyt poistua ja pitää yhä
-silmällä valkoisia miehiä!"
-
-Intiaani kumarsi kunnioittavasti päällikölleen, nousi sitten hevosensa
-selkään ja ratsasti täyttä laukkaa pois. Antinahuel seurasi häntä
-hetkisen katseellaan ja meni senjälkeen neuvottelumajaan, jossa jo
-odotettiin häntä.
-
-Joukko sotilaita istui siellä kehässä suuren nuotion ympärillä -- sitä
-sanottiin neuvottelunuotioksi -- jonka savu kohosi kiemurrellen
-taivasta kohti.
-
-Kun Antinahuel astui sisään, nousivat kaikki pystyyn ja nostivat oikean
-kätensä rinnalleen merkiksi kunnioituksesta tulijaa kohtaan hänen
-korkean arvonsa vuoksi. Sitten ryhdyttiin heti työhön ja puheenvuoro
-annettiin eräälle vanhalle päällikölle.
-
-Cathikara oli nuoruudenvuosinaan ollut kuuluisa soturi; nyt olivat
-vuodet tehneet hänen hiuksensa harmaiksi ja riistäneet silmiltä niiden
-entisen loiston. Hänen sotaisa luonteensa ei ollut kuitenkaan
-muuttunut, sen huomasi selvästi hänen sanoistaan.
-
-"Urheat araukanit, toquinit, Apo-Ulmenit ja Ulmenit", alkoi hän,
-"kuulkaa, mitä vanha soturi sanoo teille. Cathikara on surullinen,
-pilvi peittää hänen järkensä, ja hänen itkevät silmänsä ovat
-alituisesti suunnattuina maata kohti. Mistä johtuu tämä suru? Vastatkaa
-minulle, veljeni ja poikani. Haa, te vaikenette ja teidän päänne
-vaipuvat alas -- oi, te olette nyt vain tavallinen kansa! Te kumarrutte
-valkeanaamain ikeen alla. Eikö teidän verenne ole kylliksi punainen,
-jotta taistelisitte sen puolesta? Mitä tekee Cathikara tällä kirveellä,
-jos se on tehoton hänen kädessään, ja hänen täytyy mennä isiensä luo
-voimatta tehdä mitään lapsiensa puolesta. Ottakaa se, te soturit, sillä
-se ei ole mikään tyhjä ja huono kunniamerkki. Olen jo vanha... sallikaa
-minun vetäytyä majaani kuollakseni siellä surusta teidän heikkojen
-sydämienne tähden."
-
-Kun päällikkö oli lausunut nämä sanat, astui hän horjuen muutamia
-askelia taapäin aivankuin surun murtamana. Kaikki läsnäolijat olivat
-syvästi liikutettuja, heidän katseensa hehkuivat ja näytti siltä, kuin
-raivon ja kiihkon purkaukset keskeyttäisivät kokouksen. Silloin otti
-eräs toinen päällikkö, "Musta Hirvi", puheenvuoron.
-
-"Mitä isäni sanoo, on kovaa -- meidän sydämemme on täynnä surua. Minkä
-tähden on Cathikara niin ankara lapsiaan kohtaan? Minkätähden soimaa
-hän heitä? Eivätkö he ole valmiita uhraamaan henkensä ja verensä
-kansansa puolesta? Punaiset miehet eivät ole koskaan jättäneet valtaa
-vieraisiin käsiin, he ovat vielä yhtä peloittavia ja voittamattomia
-sotureja, kuin heidän isänsäkin. -- Kuulkaa, kuulkaa, mitä Pilliau on
-ilmoittanut minulle. Araukanien päällikkö on tänään uudistanut
-rauhansopimuksen valkonaamain kanssa -- tietäkää siis, että hän on
-petkuttanut heitä. Rauhansanat lausuttiin vain valkoihoisten ristin
-eikä araukanien sauvojen ääressä. Sopimuksella muukalaisten kanssa ei
-ole siis mitään merkitystä. Olenko puhunut oikein, te mahtavat
-sotilaat?"
-
-"Kyllä, kyllä, niin on asianlaita!" kirkuivat intiaanit heilutellen
-aseitaan. Samassa tunkeutui Antinahuel piirin keskelle. Hänen ryhtinsä
-ja liikkeensä olivat sangen omituiset. Hänen päänsä oli kumartunut
-eteenpäin, hän oli suunnannut katseensa ulospäin ja levittänyt kätensä,
-aivankuin hän olisi katsellut jotakin esinettä, josta muilla ei ollut
-aavistustakaan.
-
-"Hiljaa!" sanoi Cathikara. "Toquin neuvottelee Amey Malghoninsa
-(salaisen hengen) kanssa!"
-
-Vallitsi syvä hiljaisuus. Antinahuel ei liikahtanut, hän pysyi yhä
-samassa asennossa. Äkkiä muuttui hänen katseensa henkeväksi.
-
-"Mitä isäni näkee?" kysyi Musta Hirvi vihdoin.
-
-"Minä näen muukalaisia. He ovat kaivaneet sotakirveen maasta ja
-taistelevat nyt toisiansa vastaan. Näen verivirtoja, jotka punaavat
-maata, ne ovat valkoisten miesten verta. Näen myös El Verdugon, suuren
-päällikön, hän taistelee ja kaatuu!"
-
-Levottomuus vallitsi intiaanijoukossa, mutta he tukahuttivat sen ja
-odottivat jännittyneinä, että Toquin jatkaisi. Tämä tapahtuikin hetken
-kuluttua.
-
-"Näen myöskin vanhojen araukani-soturejen nousevan haudoistaan ja
-heidän kirkunansa täyttää sydämeni pelolla. He huutavat: veljet, hetki
-on tullut! Aseisiin! Aseisiin."
-
-"Aseisiin!" vastasivat intiaanit. Nousi meteli, joka yltyi joka
-silmänräpäyksellä. Antinahuel oli tyytyväinen, hän näki saavuttaneensa
-päämääränsä. Ylpeä hymy levisi hänen kasvoilleen, ja muuttaen äkkiä
-epämukavaa asentoaan, sanoi hän rauhallisella äänellä: "Kun kuguarit
-tappavat toisiansa, valmistavat he samalla oivallisen aterian Andien
-kotkille. Mitä poikani haluavat?"
-
-"Antinahuel", vastasi Cathikara heittäen kivikirveensä tuleen, jonka
-tempun muutkin tekivät. "On ainoastaan yksi ylimmäinen sotakirves
-olemassa; se on sinun kädessäsi. Värjäytyköön se valkoisten miesten
-saastaisella verellä aina kädensijaan asti. Sinulla on suuri valta,
-sinun puolestasi uhraamme mielellämme henkemme -- vie siis meidät
-taisteluun!"
-
-Korkealle heitti Antinahuel oikealla kädellään mahtavan sotakirveen, ja
-kuin ukkosen jyrinä soivat hänen sanansa: "Pilliau lahjoittakoon Aukàn
-kansalle ijäisen elämän! Guekubu lähettäköön koston säteen
-valkoihoisten pään päälle! Niin kauan kuin Antinahuel elää, on kuolema
-vallitseva vihollisten keskuudessa! Olen teurastava heitä kuin koiria,
-ja heidän luunsa tulevat valkenemaan punaisten soturien askeleista!
-Antinahuel on puhunut! Antinahuel pitää sanansa!"
-
-Intiaanit vastasivat päällikkönsä riemuhuutoon villillä ja pitkällä
-ulvonnalla. Kesti kauan, ennenkuin järjestys oli palautunut. Silloin
-kysyi Luchs, yksi niistä harvoista ulmeneista, jotka vastustivat
-Toquinin verisiä suunnitelmia, Antinahuelilta:
-
-"Mitä aikoo isäni tehdä?"
-
-"Antinahuel odottaa... kuitenkin pitää hän veitsensä valmiina."
-
-"Mitä Antinahuel odottaa?"
-
-"Sopivaa tilaisuutta. Se onkin jo lähellä." Toquin hymyili viekkaasti.
-"Valkoiset sotilaat ovat vanginneet El Verdugon, he eivät suinkaan
-uhraa häntä täällä."
-
-"Isäni on viisas, hän on huolellinen päällikkö. Minkätähden hän luulee,
-ettei El Verdugo kuole Valdiviassa?" kysyi Luchs taas.
-
-"Poikani tekee paljon kysymyksiä!" vastasi Toquin tällä kerralla hiukan
-vihaisesti ja loi toiseen synkän katseen. "Eikö hän tiedä, että
-Santiago on valkoihoisten suurin kaupunki. Siellä täytyy hänen kuolla.
-Hänen verensä on virtaava kaikkien valkoihoisten silmien edessä."
-
-Läsnäolevat olivat yhtä hämmästyneitä kuin kummastuneitakin. Antinahuel
-huomasi sen ja ylpeä hymy loisti hänen kasvoillaan. Se hävisi kuitenkin
-hetkiseksi ja hän jatkoi samalla äänellä: "Poikani tuntevat kai tien,
-joka johtaa Valdiviasta Santiagoon. Sitä myöten on sangen vaikea
-kulkea, sillä se käy del Rio See rotkon läpi. Valkoisten miesten täytyy
-kulkea tämän ahtaan paikan ohitse, ja siellä olen päättänyt odottaa
-vihollisia. Soturini asettuvat kukkuloille, ja kun vihollinen mitään
-aavistamatta saapuu rotkolle, tulee hän piiritetyksi joka puolelta.
-Mitä sanovat urhoolliset araukani-soturit tästä suunnitelmasta?"
-
-"Suuri Toquin Antinahuel on keksinyt sen!" vastasi Cathikara
-kunnioittavasti. "Eikö ole mitään muuta tietä Valdiviasta Santiagoon?"
-
-"Ei."
-
-"Siinä tapauksessa ovat valkonaamat mennyttä kalua."
-
-"Pelastamattomia", vakuutti Antinahuel. "Del Rio See rotko on kuuluisa
-paikka araukanien historiassa. Siellä voitti Toquin Cadequal kerran
-100:n miehen suuruisen espanjalaisen joukon."
-
-"Araukanit tulevat myös nyt voittamaan ja kunnioittamaan Antinahuelia
-kuin kunniansa aurinkoa!" sanoi Musta Hirvi.
-
-Intiaanit neuvottelivat vielä hetkisen, sitten tunkeutui Toquinin
-sanansaattaja keskelle päällikköjen piiriä, ojensi molemmat kätensä
-eteenpäin ja kääntyi kolme kertaa ympäri.
-
-Näin lopetettiin neuvottelukokous.
-
-Antinahuel lepäsi nyt tunnin. Hänen aivoissaan risteili tuhansia
-ajatuksia, jotka estivät häntä nukkumasta ja vihdoin nousi hän
-kärsimättömänä vuoteeltaan. Annettuaan Mustalle Hirvelle, johon hän
-erityisesti luotti, salaisen tehtävän, nousi hän hevosen selkään ja
-lähti paluumatkalle.
-
-Oli jo sangen pimeä; ainoastaan muutamia tähtiä säteili tummansinisellä
-taivaalla. Päällikölle ei yöllinen ratsastus tuottanut mitään erikoista
-nautintoa. Kuin synkkä paholainen kiiti hän pimeyden läpi. Levottomuus
-oli vallannut hänet ja ajoi häntä eteenpäin. Tultuaan kylään hyppäsi
-hän hevosensa selästä ja meni heti majalle, jossa vanki oli. Hän
-aukaisi oven ja -- raivoisa huudahdus pääsi hänen huuliltaan. Rosario
-ja hänen intiaanivahtinsa olivat poissa.
-
-
-
-
-XIII. PAKOYRITYS.
-
-
-Antinahuel ei ollut yksin mennyt Mustan Käärmeen kylälle. Koko ajan
-hiipi eräs musta olento hänen jäljessään. Se oli intiaani, jolle hän
-oli antanut käskyn vartioida valkoista tyttöä. Tämä oli kuunnellut
-They-Teg sanansaattajan tiedonantoja, samoin oli hän myös kuullut ja
-nähnyt kaikki, mitä tapahtui neuvottelunuotion ääressä. Tuskin oli
-Antinahuel tehnyt suunnitelmansa, joka koski del Rio See rotkoa, kun
-hän lähti jo takaisin San Miquelin kylään.
-
-Ei ollut sekunttiakaan kadotettavana. Vielä viipyi Toquin hetkisen
-neuvottelumajassa -- tätä tilaisuutta täytyi käyttää. Nopeasti meni hän
-majaan, jossa donna Rosario oli ja antoi hänelle merkin.
-
-"Valkoinen sisareni seuratkoon minua", kuiskasi hän. "Minä koetan
-pelastaa hänet. -- Eikö sisareni tunne minua?" jatkoi hän. "Minä olen
-Curumilla, yksi niistä ulmeneista, jotka olivat liittyneet
-muukalaisiin, don Tadeon ystäviin."
-
-Rosario kumartui hiukan eteenpäin ja tarkasteli puhujaa
-tarkkaavaisesti. Äkkiä putosivat ikäänkuin suomukset hänen silmistään
-ja hän lausui: "Oi niin, todellakin -- sehän te olette!"
-
-"Curumilla löytää kyllä sen, jota hän etsii."
-
-"Te olette siis etsinyt minua? -- Oi, kiitos, kiitos. Menkää edellä,
-minä seuraan teitä, tapahtukoon mitä hyvänsä."
-
-Molemmat lähtivät varovasti majasta. Sinne tänne hajaantuneet intiaanit
-eivät huomanneet heitä. Vain harvoin näkivät he keihäisiinsä nojautuvia
-yksinäisiä vahteja pitkien välimatkojen päässä toisistaan. Kymmenen
-minuuttia vaelsivat pakolaiset äänettöminä. He olivat jo jättäneet
-kylän taaksensa, eikä mitään erikoista ollut vielä tapahtunut. Vihdoin
-pysähtyi Curumilla ja osoitti muutamia kaktuspensaita, joiden takana
-seisoi kaksi satuloitua hevosta.
-
-"Onko sisareni kylliksi vahva tekemään vaivalloisen ratsastusmatkan?"
-kysyi hän.
-
-"Minulla on aina voimia paeta vainoojiani", vastasi donna Rosario
-päättäväisesti.
-
-"Hyvä. Sisareni on rohkea. Pilliau on auttava häntä. Eteenpäin siis!"
-
-Päällikkö hyppäsi hevosen selkään, ja myöskin nuori tyttö istuutui
-kovalle epämukavalle satulalle. Molemmat kannustivat hevosiaan, ja nämä
-ikäänkuin lensivät eteenpäin. Kuitenkaan eivät niiden kaviot saattaneet
-aikaan pienintäkään ääntä. -- Curumilla oli nimittäin käärinyt niiden
-jalat lampaannahkoihin. Donna Rosario huokasi syvään; hän tunsi
-olevansa turvattu ja vapaa ystävänsä suojassa.
-
-He eivät ratsastaneet heti tielle, joka johti Valdiviaan, sillä he
-tiesivät, että siltä suunnalta heitä enimmin etsittäisiin. Sitävastoin
-ratsastivat he erästä mutkittelevaa polkua pitkin, joka vihdoin katosi
-metsään. Jos he ehtisivät sinne, olisivat he pelastetut. Yhä kauemmaksi
-ratsastivat pakolaiset istuen kumartuneina hevostensa selässä. Yö oli
-sametin pehmeä, mikä on ominaista kuumille seuduille. Välkkyvä puro
-juoksi hiljaisesti solisten tien vieressä, tuuli suhisi oksissa, kuului
-tuhansien näkymättömien hyönteisten surinaa... muuten vallitsi
-erämaassa lyijynraskas hiljaisuus. Donna Rosario ja Curumilla
-ratsastivat keskeytymättä eteenpäin. Molempien katseet olivat suunnatut
-metsää kohti, jonka ensimmäiset puunrungot näkyivät jo selvästi.
-
-Äkkiä kuului kaukaista hevosen hirnumista heidän takanaan.
-Puelka-päällikkö seisautti heti hevosensa ja kuunteli.
-
-"Me olemme hukassa", kuiskasi hän hetken kuluttua. "Viholliset ovat
-jäljillämme."
-
-"Mitä nyt teemme?" kysyi tyttö vavisten.
-
-Curumilla ei vastannut, hän mietti hetkisen. Sitten hyppäsi hän äkkiä
-hevosensa selästä, nosti donna Rosarion käsivarsilleen ja kantoi hänet
-kiireesti erään puun juurelle, jonka ympärillä kasvoi tiheästi
-kaktuspensaita.
-
-"Valkoinen neito ei saa jättää jälkiä takaa-ajajilleen", selitti hän.
-"Sisareni luottakoon Curumillaan, hän koettaa tehdä parhaansa
-pelastaakseen hänet. Tämä puunrunko on ontto, sisareni piiloutukoon sen
-sisään ja olkoon siellä hiljaa ja liikkumatta, kunnes minä palaan."
-
-"Jätättekö minut yksin?" kysyi Rosario pelästyneenä.
-
-"Kyllä, se on tarpeellista. Minä koetan johdattaa viholliset väärille
-jäljille. Se on ainoa keino, jonka avulla voimme pelastua. Jos sisareni
-ei tottele minua, jään minä hänen luokseen, mutta silloin en ole syypää
-hänen onnettomuuteensa."
-
-Tyttö taisteli itsensä kanssa. Välttämättömyys luottaa itseensä sai
-hänet vapisemaan pelosta. Mutta hän ymmärsi, että hänen täytyi nyt olla
-päättäväinen, jotteivät ne suuret ponnistukset, jotka tämä mies oli
-tehnyt hänen hyväkseen, menisi myttyyn. Intiaanin vaikea tehtävä vaati
-hänenkin tukeaan.
-
-"Jumala siunatkoon teitä, päällikkö, minä teen, kuten pyydätte."
-
-"Hyvä."
-
-Intiaani työnsi varovaisesti kaktuksenoksat ja köynnöskasvit syrjään,
-ja nyt tuli näkyviin aukko, jonka sisään ihminen mahtui. Donna Rosario
-ryömi sinne ja lausui kiitollisena jäähyväiset seuralaiselleen. Tämä
-antoi kaktusoksien ponnahtaa takaisin aukon eteen, heitti pitkän
-silmäyksen puunrunkoon nähdäkseen oliko kaikki kunnossa ja palasi
-hevosien luo. Sitten hän hyppäsi toisen hevosen selkään, otti toisen
-ohjakset käteensä, kannusti hevostansa ja ratsasti mutkitellen ja
-kiemurrellen noin kaksikymmentä minuuttia vauhtiaan vähentämättä.
-
-Kun hän vihdoin luuli olevansa kylliksi kaukana paikalta, mihin donna
-Rosario oli piiloutunut, astui hän alas satulasta, vapautti hevosten
-jalat lampaannahkoista ja ratsasti edelleen.
-
-Hetken kuluttua kuuli hän nelistävien hevosten kavioitten kopsetta
-takanaan. Alussa tuntuivat ne sangen kaukaisilta, mutta pian kajahtivat
-ne yhä selvemmin. Curumilla hymyili voitonriemuisena -- hänen juonensa
-oli onnistunut. Hän hoputti hevostaan yhä kovempaan neliin, heitti
-äkkiä keihäänsä pois ja liukui varovaisesti maahan hevosten juostessa
-täyttä vauhtia. Pian oli intiaani kätkeytynyt pensastoon. Nyt alkoi hän
-varovaisesti ryömiä sitä puuta kohti, johon tyttö oli piiloutunut. Hän
-oli vakuutettu siitä, etteivät takaa-ajajat seuratessaan vääriä jälkiä
-huomaisi erehdystä, ennenkuin se oli jo liian myöhäistä.
-
-Mutta Curumillan suunnitelmat menivät myttyyn. Takaa-ajoa johti itse
-Antinahuel, eikä hän viisaana ja kokeneena soturina mennytkään niin
-vähällä ansaan. Hän ymmärsi, että ainoa etu, joka pakolaisilla oli, oli
-etumatka, jonka he olivat voittaneet. Hän oli sentähden lähettänyt
-sotureja joka suunnalle ja käskenyt heitä kiiruhtamaan.
-
-Curumilla huomasi tämän ja hän palasi sangen alakuloisena donna
-Rosarion luo.
-
-"No?" kysyi tämä vapisevalla äänellä.
-
-"Curumillan ponnistukset ovat olleet turhat", vastasi päällikkö
-surullisena. "Pian saavat vainoojamme meidät kiinni."
-
-"Kuinka, onko kaikki toivo mennyttä?"
-
-"On. Antinahuel seuraa meitä suuren joukon kanssa. Heitä on yli
-viisikymmentä. He ovat ympäröineet meidät joka puolelta."
-
-"Oi Jumalani", ähki nuori tyttö, "mitä olen minä tehnyt, koska
-rankaiset minua tällä tavalla?"
-
-Curumilla heittäytyi huolettomasti maahan, pani aseensa vierelleen ja
-osoitti kaikessa stoalaista tyyneyttä, mikä on ominaista intiaanille,
-joka tietää, ettei hän voi välttää uhkaavaa vaaraa. Lähestyvien
-hevosten kavioitten kopse kuului jo sangen selvästi. Vielä noin
-viisitoista minuuttia, ja kaikki olisi lopussa.
-
-"Sisareni valmistautukoon!" sanoi Curumilla kylmästi. "Antinahuel
-lähestyy."
-
-Nuori tyttö vapisi kuullessaan nämä sanat, mutta ajatellessaan
-toverinsa onnetonta tilaa täyttyi hänen sydämensä säälistä.
-
-"Minkätähden koetitte pelastaa minut", sanoi hän huoaten.
-
-"Valkoinen neito on valkoisten veljieni sisar -- minä uhraan henkeni
-hänen tähtensä."
-
-"Te ette saa kuolla, päällikkö, minä en tahdo sitä."
-
-"Minkätähden? Curumilla ei pelkää kidutuksia. Sisareni saa nähdä,
-kuinka päällikkö kuolee."
-
-"Tahdotteko tehdä minut vielä onnettomammaksi?" sanoi Rosario lempeällä
-sulosointuisella äänellään suunnaten nuhtelevan katseen päällikköön.
-"Tapetaanko teidät todellakin, jos teidät löydetään minun luotani?"
-
-"Kyllä", vastasi intiaani kylmästi.
-
-"Ja kuka antaisi silloin tiedon ystävilleni kohtalostani? Kuka kertoisi
-heille, missä minä olen? Jos te kuolette, niin kuka vapauttaisi minut
-vihollisteni käsistä?" Puelka mietti. "Pelastakaa itsenne, Curumilla,
-jos se on vain mahdollista -- pelastakaa itsenne minun tähteni!
-Kiiruhtakaa pois täältä."
-
-"Haluaako sisareni sitä?"
-
-"Minä vaadin sitä."
-
-"Hyvä. Valkoinen tyttö on oikeassa, Curumilla voi tehdä vielä paljon
-hänen hyväkseen -- hän on jäävä eloon. Sisareni älköön olko
-epätoivoinen, pian saa hän taas kuulla ystävistään."
-
-Samassa kuului lähestyvien hevosten kavioitten kopse niin selvästi,
-että Rosario lysähti pelästyneenä kokoon. Päällikkö kokosi kiireesti
-aseensa ja kehoitettuaan häntä vielä kerran pysymään rohkeana hän
-sukelsi korkeaan ruohostaan ja katosi.
-
-Muutamien minuuttien kuluttua joutui nuori tyttö jälleen Antinahuelin
-valtaan.
-
-
-
-
-XIV. MURSKAUTUNEITA TOIVEITA.
-
-
-Kuten Trangoil Lanec oli ennustanutkin, parani kreivi Ludvig sangen
-nopeasti, sillä hänen haavansa eivät olleet vaaralliset, vaikka ne
-olivatkin syvät. Mutta enemmän kuin oma tilansa huolestutti Ludvigia
-suojattinsa kohtalo, ja hän olisi mielellään noussut vuoteestaan
-rientääkseen hänen avukseen, ellei don Tadeo olisi pidättänyt häntä.
-
-Tämä ponteva mies ajatteli oman surunsa ohella muittenkin tuskia.
-Melkein koko kapinan jälkeisen yön hän järjesteli Valdivian oloja,
-kunnes järjestys oli palautunut. Se olikin onneksi hänelle, sillä mitä
-enemmän hän kiinnitti huomiotaan muihin asioihin, sitä vähemmän tuli
-hän ajatelleeksi suruaan.
-
-Seuraavana päivänä keskusteli hän don Ramirezin kanssa. Tämä
-pelkurimainen ja periaatteeton mies oli Tadeon voiton jälkeen kokonaan
-muuttanut mielipiteitään ja parjasi nyt minkä saattoi vangittua
-kenraali Bustamenteä. Mustan Sydämen johtaja hymyili halveksivasti, kun
-hän huomasi, että don Ramirez sankari oli sangen innostunut uuteen
-asiaan ja tarjoutui kaikkeen, joka hyödytti sitä. Kuitenkin piti don
-Tadeo häntä vankina, jota hän tilaisuuden sattuessa saattoi käyttää
-hyväkseen.
-
-Trangoil Lanecista, Curumillasta ja Valentinista ei ollut tullut mitään
-tietoja, ja luultiin jo, että heidän tehtävänsä oli epäonnistunut.
-Joanin tulon jälkeen saivat asiaan innostuneet jälleen uutta toivoa.
-Hän kertoi, että Curumilla oli Rosarion jäljillä ja seurasi häntä
-varovaisesti. Voitiin siis toivoa tytön pelastusta.
-
-"Mutta mistä johtuu, että päällikkö on lähettänyt teidät luoksemme?"
-kysyi don Tadeo kuunneltuaan tarkkaavaisena ja iloisena intiaanin
-kertomusta.
-
-"Curumilla on ulmen", vastasi tämä yksinkertaisesti. "Hän on
-urhoollinen ja jalo. Joan ryösti valkoisen neitosen. Curumillalla oli
-oikeus tappaa hänet, mutta hän teki hänet ystäväkseen."
-
-"Siinä hän teki oikein!" sanoi don Tadeo lämpimästi ja puristi
-intiaanin kättä. "Puhukaa, tahdotteko tulla uskotukseni?"
-
-"Joanilla on vain yksi sydän ja sielu -- molemmat kuuluvat Curumillan
-ystäville."
-
-Kokenut sotilas nyökkäsi tyytyväisenä. Kuulemansa uutiset olivat kuin
-valonsäde epätoivon pimeydessä. Nyt saattoi hän kevyemmällä sydämellä
-työskennellä isänmaansa hyväksi.
-
-Kaksi päivää myöhemmin tapaamme hänet eräästä salaisesta neuvottelusta
-ystäviensä ja uskottujensa don Gregorio Peraltan ja Ludvigin, kanssa.
-Hän oli taas kyvykäs ajatteleva ihminen, joka laatii uusia
-suunnitelmia. Antinahuelin viekas oletus kävisi nyt toteen.
-
-"Vihdoinkin olemme kansan avulla pelastaneet isänmaan vapauden",
-huomautti don Tadeo muun muassa, "don Pancho Bustamente on kukistettu,
-hänen kunnianhimoiset suunnitelmansa ovat menneet myttyyn ja rauha
-vallitsee taas. Meidän ei pidä kuitenkaan heittäytyä toimettomiksi,
-sillä se, joka tänään on palvelija, voi olla herra huomenna. Tämän
-Bustamenten, isänmaan suurimman vihollisen, täytyy kuolla!"
-
-"Hyvä!" sanoi don Gregorio nyökäten myöntävästi. "Se on minunkin
-mielipiteeni. Minä aion jo tänä päivänä ryhtyä tarpeellisiin
-toimenpiteisiin..."
-
-"Miksi?" kysyi toinen. "Valdiviassa ei Bustamenteä voi tuomita. Täällä
-on järjestys jo palautettu, Santiagossa kiehuu kapina vielä!"
-
-"Ah, te tarkoitatte...?"
-
-"Siellä missä don Tadeo de Leon tuomittiin, siellä täytyy kenraali
-Bustamentenkin kukistua. Plaza Mayor sopii hänen rangaistuspaikakseen",
-vastasi puolueenjohtaja synkästi hymyillen. "Koko Santiago on kuuleva
-hänen tuomionsa."
-
-"Hän saakoon, minkä hän ansaitsee", myönsi Ludvig. "Mutta minun
-mielipiteeni on, että tuomio on pantava toimeen niin nopeasti kuin
-mahdollista."
-
-"Olette oikeassa, ystäväni. Tästä syystä annan suuren vartijajoukon
-viedä vangin Santiagoon."
-
-"Entäs me?"
-
-"Me seuraamme Bustamenteä."
-
-"Minä luulen, etteivät ystävämme haavat salli sitä", sanoi Gregorio
-miettiväisenä.
-
-"Lorua!" huudahti nuori mies. "Mitä ihminen tahtoo, sen hän voi tehdä.
-Minä seuraan teitä, teidän ei tarvitse olla huolissanne minun tähteni."
-
-Don Tadeo aikoi jatkaa selityksiään, mutta samassa astui huoneeseen
-mies, jonka nähdessään kaikki nousivat pelästyneinä ylös.
-
-"Curumilla."
-
-Se oli todellakin puelka-päällikkö mitä kurjimmassa tilassa. Kädet ja
-jalat olivat veriset, vaatteet repaleina. Saattoi heti nähdä, että hän
-oli kulkenut sangen nopeasti pitkän matkan. Kuitenkaan ei hän
-osoittanut mitään väsymyksen merkkejä, vaan tervehti heitä kohteliaasti
-ja nosti sitten rauhallisesti odottaen kätensä rinnalleen.
-
-Kukaan ei tahtonut tehdä ensimmäistä kysymystä, sillä kaikki näkivät
-heti, että Curumilla toi huonoja uutisia. Vihdoin katkaisi don Tadeo
-hiljaisuuden sanoen: "Te olette yksin, kuten näen -- se saattaa minut
-pelkäämään pahinta. Mistä tulette, päällikkö?"
-
-"San Miquelin kylästä", vastasi intiaani alakuloisena.
-
-"No niin, jos te olette kertaakaan levähtämättä kulkenut tämän pitkän
-matkan, niin täytyy teidän olla sangen väsynyt. Juokaa tämä pikari
-tulivettä, Curumilla -- se tekee kielenne liikkuvaisemmaksi."
-
-Intiaanin silmät paloivat. Hän tyhjensi ojennetun lasin yhdellä
-siemauksella.
-
-"Valkoinen tyttö on vankina. Curumilla ei voinut pelastaa häntä", sanoi
-hän heti senjälkeen.
-
-"Se ei ollut teidän vikanne, siitä olen vakuutettu. Mutta sanokaa
-minulle, Jumalan nimessä, kenen kanssa olemme tekemisissä."
-
-"Valkoinen sisareni on Antinahuelin käsissä."
-
-"Kuinka?" huudahti don Tadeo kauhistuneena. "Taivas meitä auttakoon!"
-
-Myöskin don Peralta ja Ludvig nousivat pelästyneinä ylös kuullessaan
-tämän nimen ja levottomuus kuvastui heidän kasvoiltaan.
-
-"Siitä asti kun näin tämän veijarin, en ole ollenkaan luottanut
-häneen", sanoi ranskalainen, "ja luulen, että me tästä lähtien
-useammin, kuin haluamme, huomaamme tämän epäilyksen olevan oikean."
-
-"Valitettavasti olette oikeassa, don Louis", sanoi Tadeo huoaten. "Minä
-kiroan kohtaloa, joka johdatti Antinahuelin tielleni. Hän on paljon
-mahtavampi kuin Bustamente, sentähden koetin solmia liittoa hänen
-kanssaan. Sitäpaitsi... ah, minä en voi enää ajatella sitä!"
-
-"Minkätähden on valkoihoisten Suuri Kotka epätoivoinen? Eikö hänellä
-ole ystäviä, jotka uhraavat kaikkensa hänen puolestaan?"
-
-"Kiitos. Curumilla, minä tiedän, ettette hylkää minua. Mutta te ette
-ole varmaankaan vielä lopettanut -- onko teillä muita uutisia
-kerrottavana minulle?"
-
-"Punanahat ovat kaivaneet sotakirveen maasta. He aikovat kukistaa
-valkoihoiset. Araukani-päälliköt ovat pitäneet sotaneuvottelua ja
-antaneet Toquinillensa rajattoman vallan."
-
-"Kuka on pannut alkuun tämän uskaliaan pelin meitä vastaan?"
-
-"Antinahuel!"
-
-"Aina sama punainen roisto", sanoi don Tadeo purren hammasta. "Nyt
-vasta huomaan, että hän pelaa kaksoispeliä eikä kammo rikkomasta
-pyhimpiä valojansa. Kenties saan pian tilaisuuden kostaa verisesti
-hänelle."
-
-"Antinahuel on viekas ja vahva", sanoi Curumilla. "Ei ole salaisuuksia,
-joita hän ei tiedä, hän tietää myös kaikki, mitä tapahtuu täällä."
-
-"Se tahtoo sanoa?..." kysyi don Peralta jännittyneenä.
-
-"Hän tietää, että Suuri Kotka aikoo viedä valkoihoisten Toquinin
-Santiagoon."
-
-Tadeo ja hänen seuralaisensa tuijottivat puhujaan aivankuin olisivat
-nähneet kummituksen.
-
-"Carai, alan luulla, että hän on liitossa paholaisten kanssa. Kuinka
-hän ja kuinka te olette saanut tietää kaiken tämän?" sanoi don Tadeo
-vihdoin.
-
-"Curumilla on kuunnellut päällikköjen sotaneuvottelua. Minä toistan:
-Antinahuel on viekas, hän tuntee sekä oman että vihollistensa sydämet.
-Hän tietää, että valkoihoisten Suuri Kotka on kulkeva del Rio See
-rotkon ohi. Siihen perustuu myös hänen suunnitelmansa."
-
-"Se veijari aikoo kai hyökätä takaapäin kimppuumme?"
-
-Päällikkö nyökkäsi.
-
-"Mutta mitä me teemme?" huudahti Ludvig. "Sen kirotun paikan ohi täytyy
-meidän todellakin kulkea, jollemme tahdo luopua suunnitelmistamme."
-
-"Me joudumme aina pulasta toiseen!" mutisi don Tadeo. "Puhukaa,
-Curumilla, tiedättekö mitään neuvoa?"
-
-Päällikkö hymyili. "Tahtooko isäni antaa minun toimia?" kysyi hän.
-
-"Aivan varmaan! Minä luotan teihin, sillä tiedän, että te olette
-oivallinen sotilas ja kyvykäs mies."
-
-Täynnä toivoa tarkastelivat kaikki ulmenia.
-
-"Hyvä, minä sitoudun tekemään Antinahuelin suunnitelmat tyhjiksi ja
-ehkä samalla voin pelastaa valkoisen tytön."
-
-"Caspita, olisikohan se mahdollista?"
-
-"Curumilla pitää varansa... kaikki riippuu asianhaaroista. Veljeni
-kuunnelkoot!"
-
-Nyt keksi päällikkö suunnitelman, joka voitti yleisen suosion, sillä
-oli suuria toiveita sen onnistumisesta. Millä tavalla se pantiin
-toimeen, saamme heti nähdä.
-
-
-
-
-XV. DEL RIO SEE ROTKOLLA.
-
-
-Meksikolainen maakunta, jota ei kauneutensa puolesta voi verrata
-mihinkään seutuun Euroopassa, on laadultaan sangen suuremmoinen ja
-majesteetillinen. Chilen alue ja etenkin se osa sitä, joka tähän aikaan
-kuului araukaneille, ei tee pienintäkään poikkeusta siitä; se on
-vuoririkkaimpia seutuja koko maapallolla. Lukuisista tulivuorista ovat
-muutamat sangen korkeita, ja ne ovat vitsauksena maalle, sillä joka
-vuosi joutuu yksi tai useampia lähellä olevista kaupungeista
-maanjäristyksen uhriksi.
-
-Noin kymmenen peninkulman päässä San Miquelin kylästä kohoaa maa äkkiä
-ja muodostaa mahtavan graniittimuurin, jonka huipulla kasvaa tiheästi
-honkia ja katajia. Tähän muuriin on luonto tehnyt noin viisitoista
-jalkaa leveän käytävän. Tämä käytävä on noin 15000 jalan pituinen ja se
-muodostaa joukon kiemurtelevia ja hämmentäviä sokkeloita, jotka
-lukuisin mutkin näyttävät kaikki vihdoin johtavan takaisin
-päivänvaloon. Molemmilla puolilla tätä paikkaa tarjoavat metsä ja
-tiheät pensaskasvit valloittamattomia turvapaikkoja sille, joka tahtoo
-niitä puolustaa. Paikkaa nimitetään "del Rio See" rotkoksi, nimi, joka
-esiintyy usein Amerikassa ja merkitsee oikeastaan 'kuivunutta
-kalliojokea.
-
-Kolme päivää Curumillan tulon jälkeen ystäviensä luo, tarjosi tämä
-paikka mahtavan näyn. Puoleksi piiloutuneina harmaaseen huntuunsa
-alkoivat yön varjot jo kadota, ja sen vaipasta tunkeutuivat puut ja
-kallionhuiput esiin. Samalla nousi aurinko taivaanrannalle, ja
-korkealla ilmassa parveili suurin joukoin huutavia korppikotkia, jotka
-yksitoikkoisilla kimeillä kirkahduksillansa häiritsivät seudun
-salaperäistä hiljaisuutta.
-
-Mutta tämä hiljaisuus oli vain raivoisan myrskyn edeltäjä. Näkyvissä
-olevat rotkot ja kuilut olivat täynnä väkeä. Antinahuel oli jo tullut
-paikalle saatuaan vakoojiltansa tiedon vihollisen salaisesta lähdöstä.
-Hän aikoi yllättää heidät. Kuten tottunut sotapäällikkö oli Toquin
-asettunut sotureineen kuivuneen kallionjoen yläpuolelle, erään rotkon
-molemmille puolille. Apo-Ulmen, Musta Hirvi, oli tuhannen sotilaan
-kanssa asettunut kukkulalle aikomuksessa vierittää kivilohkareita
-chileläisten päälle, kun nämä lähestyisivät rotkoa.
-
-Chileläiset olivat lähteneet liikkeelle heti auringonnousun jälkeen. He
-muodostivat noin viidensadan sotilaan suuruisen joukon, jonka keskellä
-ratsasti kenraali Bustamente aseetonna. Tämän joukkueen edessä kulki
-toinen joukko, näennäisesti intiaaneja -- mutta vain näennäisesti,
-sillä todellisuudessa olivat hekin valepukuisia chileläisiä sotilaita.
-Näitä vääriä intiaaneja johti Joan, joka ratsasti joukkueen etunenässä,
-tarkaten näennäisesti huoletonna korkeaa ruohostoa ympärillään. Kun
-jälkimmäinen joukkue pysähtyi vähän matkan päähän kuivuneesta
-joenuomasta, ratsasti edellinen yhä eteenpäin ja katosi vihdoin rotkon
-ensimmäisiin sokkeloihin. Tätä olivat varmaankin muut odottaneet, sillä
-tuskin olivat viimeiset sotilaat kadonneet näkyvistä, kun myöskin he
-lähtivät hitaasti ja varovaisesti liikkeelle. Neljä ratsastajaa Tadeo
-de Leon, don Gregorio Peralta, Curumilla ja kreivi Ludvig jäivät
-kuitenkin hiukan jälelle muista.
-
-"Te ette siis tahdo ottaa muita mukaanne?" kysyi Peralta intiaanilta.
-
-"En, meitä on kylliksi", vastasi Curumilla viitaten seuralaisiinsa. "On
-tarpeellista, että veljeni jää soturiensa luo, sillä nämä tarvitsevat
-varmaa kättä johtamaan heitä. Vaaran hetkellä rohkaisee hän heitä
-urhoollisuudellaan."
-
-"Siitä voitte olla varma. No, entä merkkinne?"
-
-"Valkoinen veljeni älköön hyökätkö rotkolle, ennenkuin hän näkee tulen
-Corcovadon huipulla!"
-
-"Hyvä! Se on siis sovittu. Voikaa hyvin ja onnistukaa!"
-
-"Onnistukaa tekin", toistivat Ludvig ja Tadeo.
-
-Sitten nelisti don Peralta sotilaittensa luo. Don Tadeo ja Ludvig
-seurasivat Curumillaa vuorelle. Puolen tunnin kuluttua saapuivat he
-eräänlaiselle penkereelle, joka oli vain muutaman sylen laajuinen.
-Siellä pysähytti Curumilla ratsunsa.
-
-"Alas satulasta!" komensi hän. "Eläimistä ei ole meille enää mitään
-hyötyä, meidän täytyy viedä ne johonkin turvapaikkaan, josta voimme
-ottaa ne taas haltuumme... jos tulemme takaisin", jatkoi hän.
-
-"Halloo, päällikkö, onko teillä niin huonot toiveet yrityksestämme?"
-kysyi Ludvig.
-
-Ulmen ei vastannut heti.
-
-"Curumilla pelkää aina pahinta", sanoi hän hetken kuluttua. "Kaikki voi
-käydä aivan päinvastoin, kuin mitä olettaa. Veljelläni oli oikeus kysyä
-sitä, sillä hän on nuori ja kuumaverinen."
-
-"Paljon kiitoksia!" sanoi ranskalainen nauraen. "On mahdotonta sanoa
-kohteliaammalla tavalla ystävälleen, että hän on mieletön!"
-
-Nuo kolme miestä laskeutuivat nyt hevostensa selästä, ottivat niiden
-suitset käsiinsä ja kiipesivät yhä korkeammalle. Vihdoin saapuivat he
-suurin ponnistuksin eräälle luolalle, jonne he jättivät hevosensa.
-Asetettuaan rehua niiden eteen, sulkivat he luolan suun suurilla
-kivillä jättäen ainoastaan kapean aukon, josta pääsi ilmaa ja valoa
-luolaan. Sitten heittivät he kiväärit olalleen ja alkoivat taas kiivetä
-jyrkkää kallionrinnettä myöten. Don Tadeo ja kreivi Ludvig läähättivät
-jo ponnistuksista ja väsymyksestä, mutta heidän kummastuksekseen
-kiipesi Curumilla yhtä nopeasti ja kevyesti kuin ennenkin. Siten kului
-puolituntinen.
-
-"Tänne jäämme", sanoi päällikkö vihdoin ja pysähtyi.
-
-Miehet olivat saapuneet jyrkälle kukkulalle, jonka huipulta he näkivät
-rikkaan ja loistavan maiseman. Ihmisiä ei kyllä vielä näkynyt; vain
-erämaan hiljainen majesteetillinen yksinäisyys vallitsi alhaalla.
-Hiukan vasemmalla näkyi kaksi tomupilveä, molemmat ratsujoukot, ja
-sangen kaukana taivaanrannalla meri, joka mustana linjana yhtyi
-taivaaseen.
-
-"Miksi sanotaan tätä paikkaa?" kysyi Ludvig uteliaana.
-
-"Tämä on vuorenkukkula, jota valkoihoiset nimittävät Corcovadoksi!"
-vastasi päällikkö. "Tänne sytytämme kohta merkkitulen."
-
-Nopeasti koottiin nyt kuivia risuja ja niistä rakennettiin mahtava
-nuotio kallion näkyväisimmälle paikalle.
-
-"No niin", sanoi Curumilla sitten, "veljeni pysykööt nyt täällä ja
-levätkööt hetkisen. Tulen pian takaisin."
-
-Näin sanoen liukui hän alas jyrkännettä myöten ja katosi
-silmänräpäyksessä puiden ja pensaiden väliin.
-
-Sillaikaa oli Joanin osasto vähitellen lähestynyt paikkaa. Antinahuel,
-joka oli jo kauan aikaa tarkkaavaisesti tähystellyt heitä, ei
-viekkaudestaan huolimatta aavistanut ansaa. Joanin läsnäolo antoi
-hänelle uutta toivoa ja hän oli vakuutettu siitä, etteivät chileläiset
-tietäneet mitään ansasta, johon he syöksyisivät. Hän tahtoi myös saada
-valaistusta Joanin äkilliseen ilmestymiseen. Intiaani oli siis tuskin
-ratsastanut ahtaaseen paikkaan, kun Antinahuel astui esiin
-piilopaikastaan ja lähestyi häntä.
-
-Joan vapisi tahdottomasti nähdessään pelätyn päällikön, mutta hänen
-ilmeensä oli rauhallinen.
-
-"Poikani tulee sangen myöhään", sanoi Antinahuel väijyvin katsein.
-
-"Antinahuel antakoon minulle anteeksi! Sain vasta aamulla tiedon, ja
-minun kyläni sijaitsee kaukana täältä."
-
-"Hyvä, poikani on aina tervetullut. Seuraako Joan vielä valkoista
-naista, jota hän rakastaa?"
-
-"Isäni erehtyy!" vastasi intiaani varmasti. "Joanilla on vaimo ja
-lapsia, hän vihaa valkoista väriä!"
-
-"Onko poikani koskaan kuullut puhuttavan Myskirotta nimisestä
-soturista?"
-
-"Kyllä, sehän oli sama, jolle minun täytyi jättää valkoinen neitonen."
-
-"Täytyi? Tuliko poikani siis pakoitetuksi siihen?"
-
-Suuri jännitys kuvastui Suurtoquinin kasvoilla. Toinen pudisti
-voimakkaasti päätään.
-
-"Isäni on mahtava ja viisas, kuu ja tähdet kertoelevat hänen
-kunniastaan. Mutta hän erehtyy. Kuka voisi pakoittaa Joania? Kun häntä
-loukataan, kostaa hän keihäällänsä! Antinahuel on käskenyt, Joan on
-totellut!"
-
-"Myskirotta on petturi!" sanoi Toquin. "Antinahuel janoaa hänen
-vertansa." Hän aikoi jatkaa, mutta saikin äkkiä jotakin toista
-ajattelemista ja kysyi: "Kuinka monta keihästä pojallani on mukanaan?"
-
-"Tuhat."
-
-Kuten huomataan, ilmoitti Joan kaksinkertaisena soturiensa luvun
-seuraten Curumillan kehoituksia. Antinahuel oli tyytyväinen. Sangen
-ystävällisesti jatkoi hän: "Onko Joan nähnyt espanjalaisia? Ovatko he
-kaukana?"
-
-"Ei, he lähestyvät. Tunnin kuluttua he ovat täällä."
-
-"Silloin ei ole silmänräpäystäkään kadotettavana. Poikani asettautukoot
-molemmille puolille joenuomaa -- lähelle palanutta kaktuspensaikkoa."
-
-Antinahuel katosi taas ja Joan läksi liikkeelle sotureineen.
-Varovaisuus oli tarpeen, sillä hän tiesi sangen hyvin, että hänen
-joukkuettansa tarkasteli tällä hetkellä noin puolitoistatuhatta
-vakoojaa, jotka millä hetkellä hyvänsä voisivat tuhota hänet. Hän
-seurasi siis täsmällisesti Toquinin käskyjä ja asettui väijyksiin
-mainitulle paikalle, jossa hän oli myös suojassa vakoojien katseilta.
-
-Tätä oli Curumilla odottanutkin. Hän meni valepukuisten chileläisten
-luo ja hänen merkistään alkoivat nämä kiivetä ylös jyrkännettä myöten.
-Ulmen jakoi heidät kahteen osastoon, toinen asettui Mustan Hirven
-joukkueen yläpuolelle, toinen -- noin sadan miehen suuruinen -- asettui
-eräälle vuorenrinteelle hyökätäkseen hädän hetkellä vihollisen kimppuun
-sivulta päin. Näiden valmistuksien perästä palasi Curumilla
-seuralaistensa luo, jotka odottivat häntä Corcovadon kukkulalla.
-
-"Kaikki on selvää", sanoi hän lyhyesti. "Valkonaamat voivat jo hyökätä
-paikalle. Me sytytämme nyt tulen ja lähdemme sitten etsimään valkoista
-neitoa."
-
-Nuotio sytytettiin, se paloi hyvin, ja päällikkö silmäili
-seuralaisineen laaksoa odottaen merkin seurauksia.
-
-"Hyvä", huomautti Curumilla, "he ovat huomanneet merkin ja lähtevät
-heti liikkeelle."
-
-Nopeasti astelivat miehet nyt äärettömään aarniometsään, joka peitti
-vuorenrinnettä, jättäen jälkeensä ainoastaan leimuavan valotornin,
-murhan ja hävityksen merkin.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Samassa silmänräpäyksessä, kun tulipatsas kohosi Corcovadon huipulle,
-tunkeutui chileläinen joukko don Peraltan johtamana rotkolle. Johtaja
-ei salannut tilansa vaikeuksia itseltään, hän tiesi, että hän meni
-suunnatonta vaaraa kohti ja huolehti sen tähden myöskin siitä, että
-kaikki olivat hyvin valmistuneita. Ainoa, jolla ei ollut vielä
-aavistustakaan siitä, mitä tulisi tapahtumaan, oli don Ramirez, ja kun
-Peralta muutamin sanoin selitti hänelle tilanteen, tuli hän aivan
-epätoivoiseksi.
-
-"Mutta tämähän on peloittava ansa!" kirkui hän kerran toisensa jälkeen.
-
-"Ansako!" sanoi toinen nauraen. "Meidän täytyy taistella kunnollisesti,
-muuten takerrumme siihen. Te saatte tilaisuuden näyttää sankariuttanne,
-ystävä Ramirez!"
-
-"Caramba, minä en tahdo pistää päätäni tähän ketunpyydykseen!" ulvoi
-don Ramirez. "En ole sotilas, enkä ole siis innostunut tällaisiin
-asioihin."
-
-"Silloinhan otatte asian paljon totisemmalta kannalta, ja siitä tulee
-olemaan kaksinkertaisesti hyötyä meille."
-
-Senaattori ei vastannut, sydän kohosi kurkkuun, ja hän luuli jo
-pyörtyvänsä. Äänekäs sotahuuto useista sadoista kurkuista sai hänet
-jälleen tuntoihinsa. Hälinä ja melu, joka tunkeutui äkkiä laaksoista ja
-kukkuloilta, sai vuoret jyrisemään. Hyökkäys seurasi sitä. Osa
-piiloutuneista intiaaneista syöksyi chileläisiä vastaan, toinen
-hyökkäsi heidän selkäänsä. Molemmilta puolilta putosi kivilohkareita
-heidän päällensä.
-
-Äkkinäinen kuulasade, joka kohdistui Mustan Hirven sotureihin ja sille
-paikalle, jota nämä pitivät hallussaan, sai hänet peräytymään.
-Aivankuin kummitukset astuivat vale-intiaanit alas kukkuloilta päästäen
-sotahuudon: "Chile! Chile!" joka hämmästytti suuresti araukaneja.
-
-"Meitä on petetty", ärjyi Antinahuel. "Tappakaa! Tappakaa!"
-
-Rotkolla ja vuoren molemmilla puolilla alkoi peloittava taistelu.
-Paikka oli täynnä sotureita, jotka tunkeutuivat eteenpäin, vetäytyivät
-taaksepäin, ja tunkeutuivat taas eteenpäin. Raivoten ja tuskasta
-huutaen syöksivät villit toisiansa alas. Ryskien putoili kukkuloilta
-taistelevia ja murskaantuneita ystäviä ja vihollisia syvyyksiin. Kuin
-aallot myrskyssä liikkui taistelevien joukko eteen- ja takaisinpäin.
-Taistelu oli jo täydessä käynnissä. Antinahuel, joka seisoi molempien
-taistelevien joukkojen välissä, juoksenteli sinne tänne kuin tiikeri,
-löi kaikki esteet maahan ja johdatti samalla miehensä uuteen
-hyökkäykseen. Siitä huolimatta näkyi hän joutuvan tappiolle ja koetti
-turhaan rikkoa vihollismuuria, joka ympäröi häntä.
-
-Toquin kuohui vihasta ja raivosta. Hän neuvotteli hetkisen itsekseen,
-ilmoitti muutamalla merkillä Mustalle Hirvelle suunnitelmistaan ja
-syöksyi sitten raskasta sotakirvestään heiluttaen keskelle
-vihollisjoukkoa. Musta Hirvi seurasi hänen esimerkkiään ja raivosta
-puolihullujen araukanien onnistui todellakin murtaa ketju, joka ympäröi
-heitä. Luultavasti halkaisivat he myöskin Joanin ratsujoukon rintaman,
-joka oli jäänyt hiukan taaemmaksi kuin toinen joukko tehdäkseen
-intiaanien puuhat tyhjiksi, mutta tästä seurasi taas uusi verilöyly,
-joka tuskin muutti tilannetta. Tätä tilaisuutta käytti hyväkseen don
-Bustamente, joka tähän asti oli pysynyt kokonaan välinpitämättömänä.
-Salaman nopeudella tempasi hän sapelin erään miehen kädestä, löi
-muutamia lähinnä seisovia sotilaita kuoliaaksi, kannusti hevosensa
-nopeaan neliin ja oli pian kaukana taistelupaikalta.
-
-Chileläisten ponnistukset koettaa vangita pakolainen olivat aivan
-turhat. Tunkeutuen araukani-sotilaiden joukkoon otti hän osaa yleiseen
-pakoon. Antinahuelin käskystä olivat intiaanit jakautuneet molemmille
-puolille paikkaa ja kiipesivät nyt kallioille kuulasateen seuraamana.
-Vaikka he kärsivätkin tässä suuria vahinkoja, onnistuivat he kuitenkin
-suunnitelmissaan ja olivat jo kymmenen minuutin kuluttua kadonneet
-vihollistensa näkyvistä.
-
-Näin loppui taistelu. Kaatuneiden lukumäärä oli molemmin puolin sangen
-suuri. Niiden joukossa oli monta huomattavaa johtajaa. Myöskin Joan
-puuttui.
-
-Don Gregorio Peralta oli epätoivoissaan Bustamenten paon johdosta.
-Siitä voisi olla tuhoisia seurauksia maalle. Hän päätti heti ryhtyä
-tarpeellisiin toimenpiteisiin, joihin hän oli don Tadeolta saanut
-rajattoman vallan. Santiagon matka meni nyt myttyyn, sillä se oli
-kenraalin paon jälkeen hyödytön, jota vastoin Valdiviaan palaaminen oli
-taas sangen tarpeellista, ettei kaupunki ja koko maakunta häiriytyisi
-huonoista tiedoista, jotka leviäisivät nyt kaikkialle.
-
-Ikävimmin koski tämä päätös don Ramireziin. Hän olisi tahtonut vetäytyä
-maakartanoonsa Santiagoon kummastuttaakseen siellä ystäviänsä ja
-tuttaviansa kertomuksilla sankariudestaan. Tämä halu ei tullut
-kuitenkaan täytetyksi.
-
-
-
-
-XVI. LINNOITUS JA ANSA.
-
-
-Ennenkuin taistelu oli alkanut, olivat Curumilla ja hänen seuralaisensa
-astuneet alas Corcovadon kukkulalta. Joskin kiipeäminen oli vaikeata,
-niin oli alastulo vielä pahempaa. Kivenlohkareet, jotka törröttivät
-heidän edessään ja tiheät pensaikot, jotka sulkivat heiltä tien,
-vaikeuttivat heidän kulkuaan joka askeleella. Usein luulivat he
-astuvansa maahan, mutta huomasivatkin myöhemmin kauhistuksekseen, että
-se, mitä he olivat pitäneet maana, olikin tiheästi toisiinsa
-kietoutuneita kasveja. Tämä piinallinen ja vaikea kulku kysyi paljon
-aikaa, mutta vihdoin saapuivat he luolalle, jonne he olivat
-piiloittaneet hevosensa.
-
-Nyt lepäsivät he hiukan, sitten satuloivat he hevosensa ja nousivat
-niiden selkään. Kauan aikaa oli jo kuulunut kovaa laukausten vaihtoa,
-joka joka hetki kiihtyi ja johon yhtyi peloittavaa ulvontaa. Yhä yltyi
-taistelun melu. Silloin tällöin sattuivat kuulat ympärillä oleviin
-puihin. He ratsastivat eteenpäin varomatta monia esteitä, joita oli
-heidän tiellään ja välittämättä alituisesta vaarasta pudota
-peloittavaan syvyyteen. Metsä tuli nyt harvemmaksi, ja he pysähtyivät
-vihdoin korkealle paikalle, josta Santiagokin häämöitti. Se oli
-eräänlaatuinen linnoitus, joka oli rakennettu toisiensa päälle
-kasatuista kivilohkareista. Nämä muodostivat jonkunlaisen tornin, joka
-oli noin kolmenkymmenen jalan korkuinen. Tornin huippuun ei voinut
-päästä käyttämättä sekä käsiään että jalkojaan. Se oli täydellisesti
-eristetty jyrkästä vuorenrinteestä. Sanalla sanoen, se oli linnoitus,
-jonka huipulla saattoi hädän hetkellä puolustautua suurta
-vihollisjoukkoa vastaan.
-
-Curumilla riisui hevoset ja ajoi ne metsään vakuutettuna siitä, että
-hän löytäisi ne sieltä tarvittaessa. He aikoivat juuri kiivetä
-kiviröykkiölle, kun pensas jakautui äkkiä kahtia ja punainen olento
-tunkeutui siitä esiin. Valkoihoiset päästivät heti kummastuksen huudon
-ja tarttuivat tahdottomasti pyssyihinsä. Ainoastaan Curumilla säilytti
-tyyneytensä ja nyökkäsi tyytyväisenä tulijalle.
-
-"Hyvä", sanoi hän yksinkertaisesti. "Veljeni on uskollinen, olen
-odottanut häntä."
-
-Joan, sillä hän se oli, ei vastannut, vaan osoitti veistään, joka oli
-punainen verestä. Seuraten toisten esimerkkiä kiipesi hänkin kalliota
-pitkin ylös ja saapui pian sen huipulle. Kalliokeko päättyi
-kahdenkymmenen neliöjalan laajuiseen syvennykseen, ja sen kummallinen
-vallitus tarjosi huomattavan turvapaikan. Kun nuo neljä miestä olivat
-rakentaneet itsellensä rintavarustuksen, ilmoitti Joan lyhyesti
-uutisensa. Tieto Bustamenten paosta kohtasi heitä kuin salama.
-Kiväärien rätinä ja kirkuna oli tullut yhä kovemmaksi ja
-intiaanijoukkoja ratsasti nyt hurjassa sekasorrossa paikan ohi. Äkkiä
-tuli esiin joukko chileläisiä ratsumiehiä, jotka seurasivat erästä
-kookasta intiaaniratsastajaa. Häntä ympäröi joukko epätoivoisia
-sotureja, jotka päästivät villejä sotahuutoja ja heiluttivat
-kirveitään.
-
-"Antinahuel! Antinahuel!" kirkaisivat don Tadeo ja Ludvig yht'aikaa ja
-ojensivat pyssyjensä piiput alaspäin. Kaksi laukausta pamahti, Toquinin
-hevonen karkasi äkkiä pystyyn, nosti etujalkansa korkealle ilmaan ja
-kaatui sitten ratsastaja selässään maahan.
-
-"Kuoliko hän?" kysyi don Tadeo ja tuijotti jännittyneenä alas.
-Intiaanit, jotka pelästyivät äkillisestä odottamattomasta
-hyökkäyksestä, pakenivat kentältä kuin parvi susia. Mutta Antinahuel
-nousi nopeasti kuin salama maasta ja viittasi heitä pysähtymään.
-Ojennetuin keihäin ottivat he nyt vastaan ryntäävät chileläiset.
-Kuitenkin täytyi heidän peräytyä, joskin vain askel askeleelta. Pian
-olivat he kadonneet molemmille puolille ahdasta paikkaa.
-
-Don Tadeo kirosi. "Ei sattunut", mutisi hän itsekseen. "Onko mahdotonta
-tappaa tuota roistoa. Mutta nyt voimme ainakin jatkaa matkaamme, kenttä
-on puhdistettu, kuten näette."
-
-Päällikkö pudisti epäilevästi päätään ja osoitti aarniometsää. "Liian
-paljon piiloutuneita silmiä", sanoi hän.
-
-"Kuinka, luuletteko, että meitä tarkastellaan?"
-
-"Minä tiedän sen", sanoi päällikkö päättäväisesti. "Veljeni eivät tunne
-punaisia miehiä... Antinahuel on haavoittunut veljeni kuulasta. Hän
-vaatii kostoa!"
-
-"Jumalan nimessä, te olette oikeassa -- ne veijarit ovat huomanneet
-meidät! Mutta mitä he aikovat tehdä meille?"
-
-"He odottavat, kunnes elintarvevarastomme ovat lopussa."
-
-Kaikki miettivät hetkisen. "No, tämähän on kaunista!" sanoi Ludvig
-vihdoin. "Teimme tyhmästi ryömiessämme tähän linnoitukseen, joka voi
-yhtähyvin olla rotanloukko. On kai parasta odottaa yötä ja paeta
-silloin."
-
-"Araukanit eivät nuku", sanoi Curumilla taas kylmällä
-välinpitämättömyydellään. "Me emme saa olla liian pikaisia, meidän
-täytyy odottaa oikeata silmänräpäystä. Curumilla luulee, että Trangoil
-Lanec ja hänen kultahiuksinen seuralaisensa ovat lähistöllä -- olisi
-hyvä, jos voisimme antaa heille tiedon tilastamme."
-
-"Minkätähden otaksutte, että he ovat lähistöllä?" kysyi Tadeo.
-
-"Molemmat veljeni seuraavat valkoista neitoa; tämä on Antinahuelin
-luona; Antinahuel on täällä!"
-
-"Niin totta kuin elän, te olette aina oikeassa!" huudahti Ludvig
-kummastuneena. "Mutta voiko teidän suunnitelmaanne toteuttaa?"
-
-"Kenties! Yksinäinen mies pääsee helposti pakoon. Joan tuntee vuoren,
-hän osaa ryömiä kuin käärme ja hänellä on verikoiran vainu. Hän löytää,
-mitä hän etsii."
-
-Vastaamatta sanaakaan nousi Joan, otti vaippansa ja valmistautui
-lähtemään. Curumilla repäisi sillaikaa palan vaipastaan, jonka hän
-ojensi Joanille sanoen: "Veljeni jättäköön tämän Trangoil Lanecille
-merkiksi siitä, että hän todellakin tulee luotani. Hän löytää päällikön
-joko San Miquelin kylästä tai vuorilta."
-
-"Joan menee!" vastasi araukani. "Jollei hän saa tehtäväänsä
-toimitetuksi, kuolee hän." Sanottuaan jäähyväiset ystävilleen lähti hän
-kalliolinnoituksesta ja oli pian kadonnut. Heti hänen poistuttuaan
-pamahti kiväärinlaukaus ja sitä seurasi toinen.
-
-"Voi, hän on mennyttä kalua, ehkä jo kuollut", huudahti kreivi Ludvig
-epätoivoissaan.
-
-"Saammepahan nähdä -- Joan on viisas soturi", vastasi Curumilla
-hitaasti. "Veljeni ovat nyt saaneet kokea, että pako on mahdoton ja
-että me olemme todellakin saarretut joka puolelta."
-
-"Niin, se on totta!" mutisi don Tadeo alakuloisena ja jatkoi sitten
-murskautuneen isänsydämen tuskalla: "Voi, tytär raukkaani!" -- -- --
-
-Lähimmäiset tunnit eivät muuttaneet ollenkaan noiden kolmen miehen
-vaarallista tilaa. Oli jo ilta ja hämäryys heitti huntunsa seudun yli.
-Kuolemanhiljaisuus vallitsi luonnossa; sitä häiritsivät ainoastaan
-villien eläinten ulvonta ja tuulen suhina.
-
-"Veljeni tarvitsevat lepoa, nukkukoot he siis", sanoi Curumilla vihdoin
-pitkän äänettömyyden jälkeen.
-
-"Mutta te, päällikkö -- ettekö te aio levätä?" kysyi Ludvig.
-
-"Curumilla on ulmen", vastasi tämä ylpeästi. "Hän ei nuku koskaan
-ollessaan sotajalalla."
-
-Valkoihoiset tunsivat ystävänsä liiankin hyvin. Sentähden eivät he
-vastustelleet, vaan heittäytyivät vaippojensa päälle ja nukkuivat pian.
-Curumilla seisoi vielä hetkisen paikoillaan, sitten liukui hän
-varovaisesti jyrkkää kallionseinämää pitkin maahan. Hän oli huomannut,
-että heidän linnoituksensa sijaitsi lähellä samankorkuista
-vuorenselkämää, jota peitti sangen tiheä metsä. Sieltä voisivat
-viholliset ampua heitä sangen hyvin. Tämän tahtoi Curumilla ehkäistä.
-Hän tuli sangen tyytyväiseksi nähdessään, että vuorella kasvoi korkeaa,
-auringonkuivattamaa heinää. Curumilla hiipi vuoren juurelle ja
-kuunteli. Koko kenttä näkyi olevan vaipunut uneen. Hetkisen mietittyään
-sytytti hän risuista pienen tulen, kokosi kuivia lehtiä ja puhalsi
-kärsivällisesti lehtikasaan saadakseen tulen vireille. Kun hän oli
-vihdoin onnistunut siinä, poistui hän ryömien yhtä varovaisesti
-takaisin, kuin oli tullutkin. Palattuaan jälleen kallion huipulle
-tähysteli hän lakkaamatta äsken jättämäänsä paikkaa.
-
-Pian valaisi pimeyttä punainen loiste, joka tuli vähitellen suuremmaksi
-ja muuttui vihdoin tulipatsaaksi, joka kohosi taivasta kohti heittäen
-rätiseviä kipunoita ympärilleen. Kuului raivoisia huutoja, ja tulen
-valossa näkyi intiaaneja, jotka pakenivat tähystyspaikaltaan ja joiden
-mustat ääriviivat kuvastuivat leimuavaa taustaa vasten.
-
-Kuullessaan pakenevien araukanien kirkunan heräsivät don Tadeo ja
-kreivi Ludvig unestaan ja hyppäsivät pystyyn luullen ensin, että
-punanahat olivat tehneet hyökkäyksen.
-
-"Kuka on sytyttänyt tulen?" huudahti don Tadeo, joka alkoi käsittää,
-mitä oli tapahtunut.
-
-"Minä", sanoi päällikkö. "Me saamme nyt olla hetken rauhassa. Näkevätkö
-veljeni, kuinka punaiset miehet juoksevat puoleksi paistuneina
-tiehensä?"
-
-Virikkeen puutteesta sammui tuli vihdoin, ja taas vallitsi pimeys
-niinkuin ennenkin. Auringon ensimmäiset säteet toivat kuitenkin
-harmillisen ja vastenmielisen yllätyksen kalliolinnoituksen
-puolustajille, he huomasivat nimittäin alhaalla araukanien leirin, jota
-ympäröi leveä hauta. Se oli tehty intiaanien viekkauden kaikkien
-sääntöjen mukaan. Lukuisista puhvelinnahkamajoista saattoivat he
-päättää, että heidän oli pakko alistua kovaan ja säännönmukaiseen
-piiritykseen.
-
-
-
-
-XVII. VAARALLISILLA TEILLÄ.
-
-
-Joan oli nuori, kolmikymmen-vuotias, seikkailuhaluinen soturi.
-Ennenkuin hän lähti matkalle, oli hän täysin selvillä siitä, että hän
-tulisi kohtaamaan retkellään paljon vaaroja ja vastuksia. Alussa
-riippui kaikki siitä, onnistuisiko hänen tunkeutua vahtiketjun läpi,
-joka ympäröi kalliolinnoitusta. Kauan hän makasi kyykistyneenä
-korkeassa ruohostossa miettien jotakin keinoa. Vihdoin keksi hän sen,
-sillä äkkiä hyppäsi hän ylös, kiinnitti lassonsa toisen pään erääseen
-pensaaseen, jonka oksille hän asetti vaippansa, ja poistui nopeasti
-suoristaen samalla lassonsa. Kun hän oli saanut sen suoraksi, veti hän
-kevyesti nuoraa, jolloin mainittu pensas liikahti. Tämän huomasivat
-intiaani vahdit, jotka heti ampuivat pensasta, ja lähestyivät tuulen
-nopeudella sitä kaikilta suunnilta.
-
-Tämä pelasti Joanin. Kevyin jaloin pakeni hän ja oli muutamien
-minuuttien kuluttua päässyt niin paljon edelle araukaneista, ettei
-hänen enää tarvinnut pelätä heidän pyssyjensä kuulia. Joan oli nuori ja
-voimakas intiaani, hän kulki suoraan del Rio See rotkolta San Miquelin
-kylään vuorien yli ja laaksojen läpi kertaakaan levähtämättä, ja hän
-saapui kylään kymmenen tunnin kuluttua. Pimeys ja hiljaisuus vallitsi
-tähän aikaan kaikkialla, kylän asukkaat nukkuivat.
-
-Joan oli hiukan neuvoton. Miten hän löytäisi Curumillan ystävät, joiden
-oleskelupaikasta hän ei ollut varma, ja joita hän ei edes tuntenut
-ulkonäöltäkään. Sattuma tuli hänelle kuitenkin avuksi. Samassa kun hän
-kiiruhti kolmannen majan ohi, aukeni sen ovi, ja ulos tuli kaksi miestä
-suuren newfounlandilaiskoiran seuraamana. Kun eläin huomasi intiaanin,
-hyppäsi se kovasti haukkuen häntä kohti.
-
-"Ooh, viekää pois koiranne!" kirkaisi Joan.
-
-"Tänne, Cesar, tänne!" kuului käskevä ääni.
-
-Koira totteli ja palasi muristen isäntänsä luo. Sanat olivat lausutut
-ranskaksi, jonka johdosta Joan lähestyi muukalaisia.
-
-"Marry, marry!" tervehti hän. "Te olette muukalaisia, eikö totta?"
-
-"Palveluksessanne! Haluatteko jotain meiltä?"
-
-"Minä olen ottanut suoritettavakseni vaikean tehtävän. Voivatkohan
-veljeni sanoa minulle, missä voisin tavata Trangoil Lanec nimisen
-päällikön?"
-
-"Trangoil Lanec?" sanoi toinen. "Kuka lausuu tämän nimen?"
-
-"Joan, jonka päällikkö Curumilla on lähettänyt."
-
-Toinen suuntasi epäilevän katseen häneen ja viittasi häntä tulemaan
-lähemmäksi. "Yö on mustempi kuin Autukon kraateri! Veljeni astukoon
-majaan! -- Jos hänellä on jotain sanomista Trangoil Lanecille, niin
-olen se minä."
-
-Kaikki kolme miestä menivät majaan. Päällikkö sytytti tulen, ja Joan
-näytti hänelle sen valossa Curumillan vaipan palasen, joka todisti
-hänen sanansa oikeiksi. Verukkeitta kertoi Joan nyt tulonsa
-tarkoituksesta, ja miehet päättivät heti toimia. Heidän täytyi rientää
-ystäviensä avuksi, vaikkapa se maksaisi heidän henkensä.
-
-Heidän etsiskelynsä eivät olleet tähän asti ollenkaan edistyneet. He
-eivät olleet päässeet Rosarion jäljille, ennenkuin Antinahuel oli
-saanut pitkän etumatkan. Senpätähden olivat he saapuneet San Miquelin
-kylään vasta samana päivänä, kun del Rio See rotkolla taisteltiin. Pian
-huomasivat he, ettei nuori tyttö ollut täällä. Löydettyään majan, jossa
-Rosariota oli pidetty vankina, lähtivät he eri suunnille etsimään
-häntä. Jo samana iltana tapasivat he taas toisensa San Miquelin kylässä
-ja päättivät nyt lähteä yhdessä vuorille. Joanin väliintulo joudutti
-vain heidän päätöstään.
-
-Äänettöminä vaelsivat miehet vuorille päin. Heidän täytyi kulkea sangen
-varovasti, sillä he otaksuivat, että Antinahuel oli lähettänyt vakoojia
-kaikkialle metsään. Kuljettuaan jokseenkin kauan pysähtyivät he
-levätäkseen hiukan ja neuvotellakseen.
-
-"Veljeni odottakoot minua täällä, Joan tuntee vuoren, hän käy hiukan
-vakoilemassa", sanoi intiaani. Hänen seuralaisensa heittäytyivät
-maahan, ja Joan poistui ryömien varovaisesti. Kului tunti, eikä hän
-ollut vielä palannut, ja hänen ystävänsä alkoivat jo olla levottomia.
-Mutta äkkiä tuli hän heidän luokseen.
-
-"No, kuinka on asianlaita? Mitä on tapahtunut? -- Minkätähden näytätte
-niin tyytyväiseltä?" kysyi Valentin innokkaasti.
-
-"Curumilla on viisas päällikkö", vastasi Joan. "Hän on polttanut
-kallion takana olevan metsän."
-
-"Hm, mitä hyötyä meille on siitä?"
-
-"Antinahuelin soturit olivat piilossa puiden takana, ja nyt on heidän
-täytynyt vetäytyä takaisin. Tie on vapaa."
-
-"Hyvä", sanoi Trangoil Lanec, "menkäämme."
-
-"Mutta kuinka voimme ilmoittaa Curumillalle tulostamme?" kysyi Valentin
-heidän astuessaan ylöspäin.
-
-"Se on jo tapahtunut. Curumilla on nähnyt merkkini ja odottaa meitä."
-
-"Intiaanit ajattelevat aina kaikkea!" mutisi ranskalainen itsekseen ja
-vihelsi hiljaa koiraansa. "Tule Cesar, tule, kiltti koirani! Kävisi
-onnettomasti, jos näiden miesten yritys ei onnistuisi!"
-
-Varovaisesti käveli hän Trangoil Lanecin jäljestä, joka puolestaan
-seurasi Joania. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olivat uskaliaat
-kulkijat kalliolinnoituksen juurella ja heidän toverinsa ottivat heidät
-vastaan sydämmellisesti.
-
-
-
-
-XVIII. VERELLÄ MERKITTY EHDOTUS.
-
-
-Osottautui kuitenkin, ett'eivät Curumillan varovaisuustoimenpiteet yhtä
-vähän kuin Trangoil Lanecin ja Valentinin läsnäolo olleet tarpeellisia
--- sillä piiritetyt saivat pian apua.
-
-Lukija muistaa kai, että don Peralta oli päättänyt lähteä Valdiviaan.
-Hän ei kuitenkaan unohtanut Corcovadossa olevia ystäviään. Lähetettyään
-puolet sotilaistaan kapteeni Urmezin johdolla kaupunkiin, jäi hän
-itse del Rio See rotkolle pitääkseen silmällä Toquinin toimia.
-Päättäväisesti marssi hän sentähden kukkuloille voidakseen hätätilassa
-toimia.
-
-Metsäpalo oli tuottanut paljon levottomuutta intiaaneille. Tämän
-johdosta täytyi heidän leiriytyä kauemmaksi vuorelle. Tämä ei sopinut
-heidän suunnitelmiinsa. Leiriltä huomasivat he chileläiset, jotka
-tulivat yhä lähemmäksi. Tämä antoi heidän raivolleen uutta virikettä,
-ja he olisivat varmaankin ryhtyneet uudestaan taisteluun vihollisiansa
-vastaan, jollei Antinahuel olisi vastustanut tätä suunnitelmaa. Viisas
-päällikkö huomasi, että hän kärsimänsä tappion jälkeen vetäisi
-lyhyemmän korren ja mietiskeli sentähden itsekseen, jäisikö hän
-asemiinsa, vai antaisiko ratkaisun tapahtua. Asianhaarat puhuivat
-edellisen puolesta.
-
-Ensin aikoi hän neuvotella piiritettyjen kanssa. Nopeasti ilmoitti hän
-heille aikomuksensa, he lähettivät valtuutetun -- kreivi Ludvigin --
-intiaanien leirille. Nuori ranskalainen oli nyt levännyt ja hyppeli
-kuin vuohi kiveltä kivelle, kunnes hän vihdoinkin seisoi niiden miehien
-edessä, joiden kanssa hänen täytyi neuvotella. Vaikka he tervehtivätkin
-Ludvigia sangen kohteliaasti, tunsi tämä itsensä turvattomaksi
-seistessään pelätyn päällikön edessä.
-
-Niin pian kun kaikki olivat istuutuneet, suuntasi Antinahuel terävän ja
-viekkaan katseensa kreiviin ja sanoi: "Minä tunnen veljeni... eikö hän
-ole yksi Suuren Kotkan ystävistä?"
-
-"Kutsukaa minua siksi!" vastasi Ludvig lyhyesti. "Muuten se ei kuulu
-asiaan... Te olette pyytänyt minua tänne, ja olen utelias tietämään,
-mitä aiotte ehdottaa minulle?"
-
-"Veljelläni on sukkela kieli -- hän tahtoo saada selvyyttä asiaan,
-hyvä. Millä ehdoilla tahtovat hänen valkoiset seuralaisensa antautua?"
-
-"Ei millään!" sanoi Ludvig päättäväisesti. "Olkaa hyvä ja sanokaa
-suoraan asianne. Jos jollakin meistä on joku ehdotus tehtävänä, niin
-olette se te itse. -- Te näette, että minä odotan."
-
-"Veljeni on sangen peloton. -- Kuinka monta sotilasta teitä on
-kaikkiaan?"
-
-Ranskalainen viivytteli vastaustaan. Bustamente tuli hänelle avuksi.
-"Onko heitä enemmän kuin kolmekymmentä, caballero?"
-
-"Kenties."
-
-"Pyh, luuletteko voivanne vastustaa viittä sataa araukani-sotilasta,
-jotka saartavat teitä?"
-
-"Minkätähden emme? Kallio, joka suojelee meitä, on vahva ja korkea, ja
-me olemme päättäneet mieluummin kuolla kuin antautua!"
-
-"Tyhmyyksiä, señor..."
-
-"Ei, se on rohkeutta."
-
-"Veljeni puhuu hyvin", sanoi Antinahuel myöntävästi, "me tulemme
-olemaan ylpeät voittaessamme hänet."
-
-Kenraali Bustamente laski melkein ystävällisesti kätensä ranskalaisen
-olkapäälle. "Kuulkaa minua, señor. Te olette ranskalainen, sen voin
-päättää puheestanne, teidän täytyy siis erehtyä. Vai onko Ranska
-sodassa Chilen kanssa?"
-
-"Ei", myönsi Ludvig hymyillen.
-
-"No, sitten on meidän helppo sopia. Te ja kaikki teidän maanmiehenne,
-joita kenties on kalliolla, olette vapaita ja saatte lähteä minne
-tahansa. Sitävastoin jätätte chileläiset ja intiaanit haltuumme, jos
-sellaisia löytyy näet joukossanne. Sovimmeko me?"
-
-Kreivi Ludvig suuntasi halveksivan katseen kenraaliin. Sitten kääntyi
-hän ympäri ja poistui rauhallisin askelin.
-
-"Halloo, mitä te teette?" kysyi Bustamente kummastuneena. "Te olette
-velvollinen vastaamaan ehdotukseeni."
-
-"Sananne ovat turhat -- jatkamalla neuvottelua teidänlaisenne miehen
-kanssa häpäisisin kunniani, jonka ainakin tahdon säilyttää puhtaana,
-herrani."
-
-"Hyvä, muukalainen on urhoollinen sotilas. Mutta moni nuorista
-miehistämme on kuollut, heidän verensä huutaa kostoa", sanoi Musta
-Hirvi.
-
-"Se on paha, mutta se ei voi muuttaa päätöstäni."
-
-"Kuitenkin täytyy teidän antaa seuralaisillenne tieto
-ehdoituksestamme", arveli Bustamente.
-
-"Se on tapahtuva", sanoi Ludvig uhkaavasti hymyillen. "Seuratkaa
-minua." Hän meni vuorenseinämän juurelle ja huusi kalliolle: "Heittäkää
-alas lasso!"
-
-Heti heitettiin rintavarustukselta pitkä nahkahihna, jonka toinen pää
-ulottui alhaalle asti. Kirjoitettuaan muutamia sanoja paperilapulle hän
-kääri sen kiven ympärille ja kiinnitti sen lassoon. Lasso vedettiin
-jälleen ylös.
-
-"Pian saatte kuulla", sanoi ranskalainen. Liikkuva linnoituslaite
-kallion huipulla aukeni ja rintavarustukselle ilmestyi Valentin
-kivääriinsä nojaten. Kuuluvalla äänellä huusi hän: "Teidän ei olisi
-tarvinnut vaivautua keskustelemaan meidän kanssamme niin häpeällisestä
-ehdoituksesta, señor Bustamente, eikä teidänkään, herrat villit.
-Seuralaisieni nimessä selitän täten, että teette viisaimmin, jos
-lähdette tiehenne, sillä ennenkuin luovutamme toverimme, annamme hakata
-itsemme kappaleiksi!"
-
-"No enkö ole oikeassa?" kysyi Ludvig seuralaisiltaan.
-
-Nämä poistuivat raivoisina -- voimakas kirous pääsi Antinahuelin
-huulilta. Myöskin ranskalainen palasi ystäviensä luo, jotka päästivät
-helpoituksen huokauksen nähdessään hänet taas edessään.
-
-Epäonnistuneen koetuksen tuloksena oli uusi neuvottelu Toquinin ja
-Bustamenten kesken. Päälliköt silmäilivät toisiaan vahingoniloisin
-katsein -- toinen näkyi iloitsevan toisen tappiosta.
-
-Bustamenten ehdotuksesta sovittiin vihdoin, että Antinahuel lopettaisi
-piirityksen -- "sillä mikä on lykätty, ei ole silti hylätty", sanoi don
-Bustamente. "Ettekö huomaa, että voimme tällä tavalla pettää
-vihollisiamme. Jos te annatte näiden harvojen henkilöiden paeta, niin
-näyttää se siltä, kuin te tunnustaisitte tappionne ja vetäytyisitte
-väsyneenä takaisin. Seurauksena siitä tulisi olemaan se, että
-vastustajanne luulisivat saavansa olla rauhassa teiltä, ja heidän
-varovaisuutensa laimentuisi, ja jos te sitten käyttäisitte tilaisuutta
-hyväksenne, niin voisitte lyödä heidät yhdellä iskulla."
-
-"Mutta minkätähden kiinnittää veljeni niin suurta huomiota asiaan,
-josta ei ole hänelle mitään hyötyä?" kysyi päällikkö väijyvin katsein.
-
-"Caramba. Eikö meillä ole sama päämäärä, ja eikö toisen menestyksestä
-riipu toisen hyöty. Jollette auta minua, tulee tämä don Tadeo yhä
-mahtavammaksi ja vihdoin liian mahtavaksi teillekin, korkea päällikkö.
-Auttakaa minua saavuttamaan jälleen entisen mahtiasemani, niin minä
-annan teille lukuunottamatta Valdivian maakuntaa myös Concepcion
-maakunnan sekä Talkan kaupungin -- se on, ja'an Chilen kahtia ja annan
-teille toisen puolen."
-
-Kuullessaan tämän loistavan ehdotuksen paloivat intiaanin silmät,
-vaikkei hän muulla tavoin ilmaissut sisäistä liikutustaan. "Veljeni on
-jalomielinen", sanoi hän, "hän lahjoittaa, mitä hän ei omista."
-
-"Auttakaa minua valloittamaan tämä alue, niin pidän sanani."
-
-"Antinahuel on viekas, hän ei usko pelkkiä sanoja. Kuinka takaa El
-Verdugo, että hänen lupauksensa tulee täytetyksi?"
-
-Don Bustamente oli vähällä joutua hämilleen, mutta hänen
-kylmäverisyytensä auttoi häntä voittamaan tämän tunteen, ja hän
-vastasi: "Älkäämme hukatko aikaamme, sanokaa siis, otatteko vastaan
-tarjoukseni, ja minkä takauksen vaaditte minulta?"
-
-Vastaamatta sanaakaan poistui päällikkö ja palasi hetken kuluttua
-takaisin Mustan Hirven seuraamana, joka kantoi eräänlaatuista pöytää,
-ja -- näkikö hän oikein -- kynää, paperia ja mustepulloa. Hymyillen
-astui Toquin kummastuneen kenraalin luo ja sanoi: "Antinahuel on
-varovainen, hän on kansansa johtaja. Kun araukani-maakuntien päälliköt
-vaativat häntä myöhemmin tilille soturiensa verestä, jota ratkaisevassa
-taistelussa tulee vuotamaan kuin vettä, tarvitsee hänen näyttää
-ainoastaan tätä paperia, ja hän on puhdistautunut. No, miettiikö
-veljeni vielä?"
-
-Don Bustamente, joka ymmärsi, että hänen täytyi taipua
-välttämättömyyteen, kirjoitti muutamia riviä paperille.
-
-"Katsokaas tätä, päällikkö!" sanoi hän ojentaen paperia. "Tässä on
-takaus, mitä vaaditte minulta."
-
-Antinahuel käänteli paperia edestakaisin käsissään, nähtävästi ei hän
-saanut selvää kenraalin käsialasta. Sitten antoi hän merkin Mustalle
-Hirvelle. Tämä poistui, mutta palasi hetken kuluttua takaisin kahden
-sotilaan seuraamana, jotka kuljettivat chileläistä vankia välissään.
-Poika raukka, joka oli sattumalta joutunut pakenevien intiaanien
-joukkoon, ja jonka he olivat vanginneet, heitti epätoivoisia katseita
-ympärilleen.
-
-"Muukalainen", sanoi päällikkö karskisti, "voitko selittää minulle,
-mitä tässä paperissa seisoo?"
-
-"Suurtoquin kysyy sinulta, osaatko lukea?" selitti Bustamente hänelle.
-
-"Kyllä, teidän armonne", änkytti chileläinen.
-
-"No niin, lue siis, mitä tässä paperissa seisoo!" komensi Antinahuel.
-
-Chileläinen tarttui koneellisesti paperiin ja koetti ryhtyä asiaan.
-Vihdoin luki hän vapisevalla äänellä:
-
-    Minä allekirjoittanut, don Pancho Bustamente, sitoudun täten
-    luovuttamaan Antinahuelille, araukanien Suurtoquinille ja hänen
-    kansalleen vapaaksi omaisuudeksi:
-
-    1) Valdivian maakunnan.
-
-    2) Concepcion maakunnan, kaksikymmentä peninkulmaa molemmilta
-    puolilta Talkan kaupunkia. Nämä alueet luovutan ainoastaan sillä
-    ehdolla, että Toquin Antinahuel palauttaa minulle vallan, jonka
-    olen kadottanut, ja auttaa minua saamaan alueet käsiini.
-    Jolleivät nämä ehdot kuukauden kuluttua tästä päivästä lähtien
-    ole täytetyt, raukenee sitoumus.
-
-                                          Don Pancho Bustamente.
-                                     Chilen tasavallan sotaministeri.
-
-Sillaikaa kuin sotilas luki, oli Antinahuel kumartunut hänen olkapäänsä
-yli, ja hänen tulinen katseensa lensi tarkkaavaisesti riviltä riville.
-Tuskin oli chileläinen lopettanut lukemisensa, kun Antinahuel tempasi
-oikealla kädellään paperin hänen kädestään ja syöksi salamannopeasti
-toisella kädellään tikarin hänen rintaansa. Onneton horjui ojennetuin
-käsin ja ammottavin silmin kaksi askelta taaksepäin ja vaipui sitten
-syvästi huo'ahtaen maahan.
-
-"Mitä te olette tehnyt?" huudahti kenraali kummastuneena.
-
-"Hm", vastasi päällikkö kääntäen paperin kokoon ja pistäen sen
-vyöhönsä, "kuolleet vaikenevat."
-
-"Se on totta", myönsi Bustamente.
-
-Soturit poistuivat näin kauhealla tavalla murhatun chileläisen ruumis
-mukanaan.
-
-"Kas niin, veljeni voi uskoa apuuni", selitti Antinahuel. "Koetan tehdä
-parhaani."
-
-"Mutta sen täytyy käydä nopeasti", sanoi Bustamente. "Jos tahdotte
-seurata neuvoani, niin kutsukaa kaikki soturinne kokoon Biobion luo. Me
-valloitamme Concepcion kädenkäänteessä, sitten marssimme Taikaa kohti,
-ja jos kuljemme kyllin nopeasti, olemme pian Santiagon herroja."
-
-"El Verdugolla on suuria toiveita -- Antinahuel koettaa täyttää ne!"
-sanoi Toquin ja kääntyi sitten päättäväisesti Mustan Hirven puoleen.
-"Poikani, Qinpusen ja Tulikeihäs ratsastakoot joka intiaanikylään.
-Kymmenen päivän kuluttua täytyy kolmetuhatta soturia olla Condorkankin
-kentällä; vaikkapa heidän täytyisikin marssia yöt ja päivät. Päällikkö,
-joka ei tahdo viedä soturejansa sinne, puettakoon naisen pukuun. Olen
-puhunut!"
-
-Musta Hirvi kumarsi ja poistui. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin
-ratsastivat sanansaattajat höllin ohjaksin eri suunnille.
-
-
-
-
-XIX. SOTAJUONI.
-
-
-Kalliolinnoituksen puolustajat kummastuivat suuresti nähdessään
-intiaanien purkavan leirinsä ja katoavan pitkässä ratsastuslinjassa
-aarniometsään. Pian saivat he tietää syyn siihen. Don Gregorio Peralta
-tuli näkyviin asestetun joukkonsa kanssa ja ilmoitti heille merkkien
-avulla, että tie laaksoon oli vapaa.
-
-Meidän ei tarvitse mainita, että don Tadeo lähti heti seuralaisineen
-ystäviänsä vastaan. Nämä antoivat heille vain ikäviä tietoja.
-
-"Kenraali Bustamente on päässyt pakoon!" sanoi don Gregorio.
-
-"Tiedän sen!" vastasi don Tadeo.
-
-"Niin, mutta te ette tiedä, että tuo roisto on taas kiinnittänyt
-araukanien huomion itseensä. Kahdeksan päivän kuluttua tulevat nämä
-villit soturit tekemään peloittavan sotaretken ja hyökkäämään
-maakuntiemme kimppuun Antinahuelin johdolla."
-
-"Teurastus ei ole siis vielä loppunut?"
-
-"Ikävä kyllä, ei! Tiedonantoni ovat uskottavia; eräs luotettavimmista
-vakoojistamme on antanut ne minulle."
-
-"Silloin emme saa viivytellä hetkeäkään. Takaisin Valdiviaan."
-
-Chileläiset alkoivat nyt marssia kaupunkia kohti. Ludvig ja Valentin
-läksivät intiaaniystävineen seuraamaan araukaneja. He olivat varmoja
-siitä, että Antinahuel kuljetti vankiansa, donna Rosariota, mukanaan,
-ja aikoivat siis pysytellä hänen läheisyydessään pelastaakseen
-tilaisuuden sattuessa Rosarion.
-
-Don Tadeon tulosta Valdiviaan muodostui säännöllinen riemukulkue.
-Uhrautuvan työnsä takia oli hän saanut paljon ystäviä ja puoluelaisia.
-Se suuri valta, joka kuului ennen Bustamentelle, annettiin nyt hänelle,
-ja aprikoimatta antoi Santiagon senaatti suostumuksensa siihen.
-Väsymätön don Tadeo mietti jo, kuinka hän tekisi vihollisen hankkeet
-tyhjiksi ja tekikin reippaan päätöksen. Hän päätti jakaa sotavoimansa
-kahteen osaan. Toinen marssisi de Peraltan johtamana Araukaa,
-vihollisen pääkaupunkia kohti, ja toinen, joka olisi suurempi, lähtisi
-hänen johtonsa alaisena Biobioon auttamaan Concepcion maakunnassa
-olevia joukkoja ja saattamaan samalla viholliset kahden tulen väliin.
-Kokeneena sotilaana tiesi hän, että puoluesodat eivät saaneet kestää
-kauan -- muutamia yhteentörmäyksiä sai tapahtua, ja jos oli
-mahdollista, täytyi asia ratkaista niin pian kuin mahdollista.
-
-Don Tadeo järjesti siis heti pienen armeijan, jonka oli määrä marssia
-Araukaa kohti, ja valmistautui itse Biobion retkeä varten. Mutta sitä
-ennen täytyi hänen lähettää luotettava mies Concepcioon ilmoittamaan
-maakunnan kuvernöörille, kenraali Fuentesille, aikomuksistaan. Mutta
-tämäpä ei ollutkaan mikään helppo tehtävä. Mietittyään hetken asiaa
-päätti hän turvautua sotajuoneen ja kutsui luokseen Joanin, joka oli
-jäänyt chileläisten luo.
-
-"Luuletteko voivanne päästä Concepcioon joutumatta sen ympärillä
-parveilevien intiaanien vangiksi?" kysyi hän tältä.
-
-"Joan koettaa", vastasi araukani rauhallisena.
-
-"Hyvä, minä annan teille erään tehtävän, josta riippuu elämä tai
-kuolema. Onko teillä hyvä hevonen? Eikö? Siinä tapauksessa lahjoitan
-teille yhden omistani, joka on nopea kuin myrskytuuli."
-
-"Mitä minun täytyy tehdä?"
-
-"Teidän täytyy jättää tämä kirje kenraali Fuentesille, joka on
-Concepcion joukkojen johtaja. Mutta varokaa. Jos paperi joutuu
-vihollisten käsiin, ovat kaikki yrityksemme turhat, ja me olemme
-mennyttä kalua."
-
-"Valkoisten Suuri Kotka voi olla rauhallinen."
-
-"Vielä yksi asia. Ottakaa tämä tikari. Kun kenraali näkee sen, tietää
-hän, että sanomanne on oikea. Mutta olkaa varovainen! Ase on myrkytetty,
-ja pieninkin sen tekemä naarmu tuottaa kuoleman."
-
-"Ooh, hyvä ase!" sanoi intiaani synkästi hymyillen. "Milloin lähden
-matkalle?"
-
-"Tunnin kuluttua. Käyttäkää tämä aika lepäämiseen."
-
-"Hyvä." -- Intiaani poistui.
-
-Toinen henkilö, jonka don Tadeo kutsui luokseen kirjoitettuaan uuden
-kirjeen, oli don Ramirez. "No, don Ramirez", kysyi hän ystävällisesti,
-"kuulutteko vielä meihin?"
-
-"Kyllä, mutta..."
-
-"Mutta? Puhukaa, puhukaa! Onko teillä syytä surkutella oleskeluanne
-Valdiviassa?"
-
-"Kenties!" vastasi senaattori salaperäisesti huoaten. "Voi, monta
-kuukautta olen ollut peloittavien tapahtumien leikkipallona. Minulla on
-ainoastaan yksi toivo, nimittäin saada palata perheeni luo. Todellakin,
-jos Jumala soisi minun jälleen nähdä rakkaan Casa Azulini, niin
-vannoisin ottavani jäähyväiset virastani, ja jättäisin sen jollekin
-arvokkaammalle henkilölle."
-
-"Teidän halunne on liiallinen", sanoi don Tadeo. "Jos sen täyttäminen
-riippuisi minusta, niin ei teidän tarvitsisi odottaa kauan. Mutta
-kuulkaahan, don Ramirez, minulla on eräs tehtävä teille, joka vaatii
-koko rohkeutenne. Jos toimitatte tehtävänne hyvin, niin saatte, niin
-totta kuin nimeni on Tadeo de Leon, palata rakkaan Casa Azulinne
-luokse! Teidän täytyy nimittäin lähteä Concepcioon."
-
-"Mitä?" kirkui senaattori kauhistuneena.
-
-"Niin, teidän täytyy lähteä Concepcioon", toisti Tadeo, "jättääksenne
-tämän kirjeen kenraali Fuentesille. Mutta kuinka -- onko se teistä
-ikävää. Mitä on teillä sitä vastaan?"
-
-"Voi, antakaa minulle anteeksi, teidän ylhäisyytenne", änkytti don
-Ramirez. "Mutta sellainen tehtävä ei koskaan tule onnistumaan, jos
-annatte sen minulle, ja luulen, että tekisitte parhaiten, jos
-antaisitte sen jollekin luotettavammalle henkilölle."
-
-"Pyh, te luotatte niin vähän itseenne! Te otatte siis tehtävän
-haltuunne, ja mitä pikemmin suoritatte sen, sitä pikemmin saatte myös
-nähdä Casa Azulinne."
-
-"Mutta jollen onnistu?"
-
-"No niin, silloin maksaa se päänne."
-
-Senaattori nousi pelästyneenä tuoliltaan.
-
-"Minähän olen kauheassa tilanteessa!" ähki hän. "Mitä minä teen?"
-
-"Luonnollisesti lähdette Concepcioon -- mitäpä muuta? Puolen tunnin
-kuluttua täytyy teidän olla matkalla."
-
-Ryhtymättä pitempiin vastaväitöksiin ja rukouksiin, joiden hän tiesi
-olevan hyödyttömiä, tarttui Ramirez kirjeeseen ja ryntäsi kuin
-mielipuoli huoneesta.
-
-"Mies raukka!" sanoi don Tadeo hymyillen sääliväisesti. "Hän ei aavista
-minun toivovan, että viholliset saavat käsiinsä paperin, jonka hän vie
-mukanaan. No niin, en luule, että hänellä on paljon pelättävää.
-Antinahuel halveksii hänenlaisiansa miehiä. Jumala suojelkoon sukkelaa
-Joania. Vangiksi joutuminen merkitsee hänelle samaa kuin kuolema." --
-Hetken kuluttua nousi araukani satulaan ja ratsasti Concepciota kohti
-sivuuttaen don Ramirezin, joka apealla mielellä ratsasti samaa tietä
-myöten.
-
-
-
-
-XX. IHMISUHRI.
-
-
-Viikon kuluttua äsken kuvailemistamme tapahtumista oli araukani-armeija
-asettunut Biobion luo asemiin. Varovaisena soturina oli Antinahuel
-leiriytynyt metsäiselle kukkulalle erään joen varrelle, ainoan
-kahluupaikan luo, joka kulki joen yli. Intiaanit olivat niin
-huolellisesti piiloutuneet metsän pimeyteen, ettei kukaan voinut arvata
-heidän läsnäoloaan.
-
-Pian olivat neljän ylipäällikön sotavoimat kohdanneet toisensa
-sovitulla paikalla, ja uusia sotureita saapui yhä. Koko sotavoima nousi
-vihdoin noin kymmeneentuhanteen mieheen.
-
-Kuten lukija arvannee, oli don Ramirez joutunut araukanien käsiin, ja
-senaattori-raukka vapisi jo pelosta odotellessaan hänen osakseen
-tulevaa kohtaloa. Hänen huolensa eivät olleet surullista kyllä
-perättömiä, sillä ennenkuin aurinko oli laskenut, oli tuo surkuteltava
-mies ruumiina -- tähtiin oli kirjoitettu, ettei hän enää koskaan saisi
-nähdä Casa Azuliaan. Ramirezin taskusta löydettiin kirje, ja se antoi
-Antinahuelille paljon päänvaivaa. Mutta päällikkö oivalsi hetken
-kuluttua don Tadeon juonen. Kuinka oli tämä voinut antaa niin tärkeän
-tehtävän aivan kykenemättömälle senaattorille? Siinä piili luultavasti
-viekas sotajuoni, ja hän luuli oivaltavansa sen.
-
-Hänen neuvotellessaan kerran päällikköjen kanssa tästä, ilmestyi äkkiä
-Musta Hirvi esiin kauhistunein ja levottomin kasvonilmein.
-
-"Mitä on tapahtunut?" kysyi Bustamente, joka oli myös läsnä
-neuvottelussa.
-
-"Useita vakoojia on saapunut tänne!" vastasi päällikkö läähättäen.
-
-"No niin?"
-
-"Kaikki vakuuttavat, että suuri sotajoukko on hyökännyt Araukaan."
-
-Pelokas "ooh!" pääsi päällikköjen huulilta.
-
-"Kuulkaa!" jatkoi Musta Hirvi tukahtuneella äänellä. "Kylät Hikura,
-Borea ja Nakatolten ovat poltetut, asukkaat ovat tapetut. Murha ja
-kuolema raivoaa veljiemme keskuudessa, jotka äsken jätimme."
-
-Suuri levottomuus valtasi läsnäolijat, kuultiin epätoivon ja koston
-huudahduksia. Keskellä tätä melua nousi paikaltaan Luchs, päällikkö,
-josta olemme jo ennen puhuneet, ja huusi mahtavalla äänellä
-kokoontuneille: "Minkätähden odotatte vielä; te araukani-päälliköt?
-Ettekö kuule naisienne ja lapsienne kirkunaa, kun he huutavat teitä
-avukseen? Ettekö näe liekkejä, jotka nuoleskelevat majojenne seiniä?
-Ylös, ylös, tarttukaa aseisiinne! Ei kannata hyökätä vihollisten
-alueille, kun omien majojen puolustus on kysymyksessä. Murhattujen
-araukanien veri huutaa kostoa. Aseisiin! Aseisiin!"
-
-"Pois! Aseisiin!" kaikui kaikkialla.
-
-Hetkisen vallitsi villi sekasorto. Hehkuen raivosta seisoivat
-Bustamente ja Antinahuel meluavan sotajoukon keskellä. Tehden käskevän
-kädenliikkeen palautti jälkimäinen vihdoin järjestyksen. Toquinin
-silmät salamoivat, ja ylpeä hymy leikki hänen huulillaan. Uhkaavalla
-äänellä hän lausui: "En ymmärrä poikiani tällä kertaa. Mitä he
-haluavat? Kumpainenko on Suurtoquin täällä Antinahuel vaiko Luchs? Kuka
-käskee, ja kuka tottelee? Vai tekevätkö punaiset miehet kapinan
-korkeinta päällikköään vastaan? Ovatko poikani coyoteja, jotka
-pakenevat nähdessään valkoisten koirien kasvot? Pukeutukoot he sitten
-naisten hameisiin, sillä he eivät ole niitä urhoollisia sotureita,
-joiden Pilliau sallii metsästellä iäisen ilon präärioilla! Kuulkaa --
-Antinahuel puhuu. Jo tänä päivänä lähdemme tästä hyvin varustetusta
-turvapaikasta, emme kuitenkaan hävitetyille kylillemme, vaan
-kukistamaan vihollista ja jättämään heidän ruumiinsa korppikotkille. Se
-tekee pikaisen lopun asiasta. Ajatteleeko joku väestäni toisin?"
-
-Kaikki vaikenivat. Ei kukaan araukanien kuuluisimmistakaan päälliköistä
-lausunut vastaväitteitä. Vihdoin, pitkän hiljaisuuden jälkeen, sanoi
-Cathikara, yksi Antinahuelin innokkaimmista puolustajista: "Antinahuel
-on ilmoittanut tahtonsa, me tottelemme! Isäni antakoon anteeksi
-sokeille pojilleen ja johdattakoon heidät taisteluun!"
-
-Täten ratkaistiin asia. Araukani-armeija läksi liikkeelle ennen
-auringonlaskua, Antinahuel kulki Condorkankin laaksoa kohti ja jätti
-Mustan Hirven puolustamaan kahdensadan sotilaan kera kahluupaikkaa, jos
-vihollinen aikoisi kulkea joen yli.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Musta Hirvi käsitti hänelle jätetyn paikan tärkeyden ja asetti
-sentähden vahteja joka suunnalle ollakseen turvassa yllätyksiltä. Hänen
-varovaisuutensa olikin tarpeen, sillä jo ennen yön tuloa saapuivat
-vahdit hänen luokseen ja kertoivat, että pitkä jono vihollisten
-ratsumiehiä lähestyi kahlauspaikkaa. Musta Hirvi avasi vihollisjoukkoa
-vastaan säännöllisen tulen, johon heti vastattiin kartesseilla.
-Peloittavat laukaukset levittivät kauhua ja kuolemaa intiaanien
-keskuudessa, ja hetken kuluttua täytyi heidän peräytyä.
-
-Huolimatta raivokkaasta vastarinnasta oli kenraali Fuentes -- sillä se
-oli hyökkääjä -- askel askeleelta vallannut joen ylimenopaikan ja
-tunkeutui nyt, niin pian kun vihollisjoukot lähtivät pakoon, araukanien
-alueelle. Don Tadeo de Leonin suunnitelma oli tähänasti onnistunut. --
-
-Kun Joan, tuo sukkela sanansaattaja, näki, että kenraalin hyökkäys
-onnistui, päätti hän lähteä heti paluumatkalle, sillä don Tadeo odotti
-kai hänen tiedonantajaan. Oli tullut pilkkopimeä yö, kuu oli
-piiloutunut pilvien taa. Sentähden oli sangen vaikea kulkea pimeydessä.
-Ryömien kuin käärme liikkui hän tuntimääriä. Yö alkoi jo olla lopussa,
-kun Joan äkkiä säpsähti. Vallitsevassa pimeydessä oli hän joutunut
-araukanien leirille.
-
-Mutta Joan ei ollut mies, joka helposti kadottaa rohkeutensa. Hän alkoi
-heti ryömiä päinvastaiseen suuntaan ja pääsi siten pitkän matkan
-takaisin. Syvä hiljaisuus vallitsi yhä kentällä, kukaan ei
-liikahtanutkaan. Joan hengitti helpommin -- vielä minuutti ja hän olisi
-pelastettu.
-
-Onnettomuudeksi sattui Musta Hirvi juuri tällä hetkellä tulemaan hänen
-luoksensa. Lieneekö se ollut tarkoituksella vaiko sula sattuma.
-Kaikessa tapauksessa johdatti päällikkö hevosensa harhateille joutuneen
-intiaanin viereen, joka äänettömänä painautui maata vasten.
-
-"Veljeni on väsynyt... hän on liian kauan aikaa ryöminyt ruohostossa!"
-sanoi hän uhkaavasti. "Miksei hän nouse ylös?"
-
-"Teen sen aivan heti!" vastasi Joan, joka ei tiennyt, kuinka hän
-menettelisi toisen suhteen. Mutta nyt ei saanut viivytellä. Kuin
-pantteri hyppäsi hän Mustan Hirven taakse satulaan ja tarttui toisella
-kädellä hänen vyötäisiinsä, ennenkuin tämä ennätti selvitä
-hämmästyksestään. Päällikkö päästi vihaisen kirkahduksen.
-
-"Ei ääntäkään, tai...!" uhkasi Joan, jonka kädessä välkkyi veitsi.
-
-Se oli liian myöhäistä. Päällikön huuto oli jo kuultu, ja joukko
-sotureita riensi hänen avukseen.
-
-"Käärme! Melustasi ei ollut sinulle mitään hyötyä! Kuole siis!"
-huudahti Joan ja syöksi myrkytetyn tikarin Mustan Hirven olkapäähän.
-Kuin salaman iskemänä putosi tämä satulasta maahan. Joan painoi
-polvensa hevosen kupeisiin ja ratsasti täyttä vauhtia intiaaneja kohti,
-jotka sulkivat häneltä tien. Mutta yritys epäonnistui. Eräs sotureista
-kohotti pyssynsä, ja murskatuin kalloin kaatui hevonen maahan vetäen
-ratsastajan muassaan. Noin kaksikymmentä intiaania heittäytyi samassa
-kaatuneen vihollisen päälle, ja ennenkuin hän ennätti ajatellakaan
-puolustautumista, olivat he jo sitoneet hänet. Kuitenkin onnistui
-Joanin piiloittaa tikarinsa, ja tämä antoi hänelle uutta toivoa.
-
-Joan ja eräs chileläinen sotilas, joka oli otettu vangiksi äskeisessä
-taistelussa, vietiin nyt pääleirille, joka sijaitsi Condorkankin
-läheisyydessä. Suurtoquin päätti uhrata heidät Guekubulle, pahalle
-hengelle. Jonkun matkan päähän leiristä muodostivat soturit piirin,
-jonka keskelle asetettiin Toquinin sotakirves merkiksi hänen
-ylipäällikkyydestään. Sitten tuotiin vangit esiin, ja heille
-selitettiin, mitä tulisi tapahtumaan. Joan, joka oli viimeiseksi otettu
-vanki, uhrattaisiin myös viimeiseksi, ja hän sai olla läsnä toverinsa
-mestauksessa nähdäkseen, mikä kohtalo häntä odotti.
-
-Chileläinen vanki, eräs kokenut sotilas, joka tunsi araukanien tavat ja
-tiesi, mitä tulisi tapahtumaan, oli päättänyt kuolla rohkeasti. Hänet
-asetettiin sotakirveen viereen kasvot käännettyinä Chilen rajaa, hänen
-kotiseutuansa, kohti, sitten ojennettiin hänelle nippu sauvoja ja
-teräkärkinen paalu, jolla hänen täytyi kaivaa kuoppa maahan. Tähän
-kuoppaan täytyi hänen asettaa sauvat niin, että ne nojasivat
-toisiinsa. Jokaiselle sauvalle piti hänen sitäpaitsi antaa jonkun
-araukani-sotilaan nimi, jonka hän oli vuoden kuluessa tappanut.
-Jokaiseen nimeen, jonka sotilas lausui, vastasivat araukanit kauhein
-pilkkasanoin -- Kun kaikki sauvat olivat vihdoin asetetut kuoppaan,
-lähestyi Antinahuel vankia.
-
-"Muukalainen on urhea sotilas", sanoi hän. "Peittäköön hän tämän haudan
-mullalla, niin että rohkeus, jota hän on osoittanut elämänsä aikana, ja
-kunnia, jonka hän on ansainnut, hautautuu tähän paikkaan."
-
-"Hyvä", vastasi sotilas heikosti väristen ryhtyen täyttämään päällikön
-käskyä, "pian saatte nähdä, että on olemassa useampiakin chileläisiä
-kuin minä."
-
-Toquin hymyili uhkaavasti, antoi vangille merkin asettua kirveen
-viereen, kohotti piilunsa ja murskasi sillä hänen päänsä.
-
-Tämän barbaarisen murhenäytelmän viimeinen osa aiheutti villiä iloa,
-intiaanien keskuudessa. Ulvoen kuin mielipuolet parveilivat he uhrinsa
-ympärillä ja näyttivät kokonaan unohtavan toisen vankinsa. Mutta Joan
-piti silmänsä ja korvansa auki, vaikka hän näyttikin aivan
-rauhalliselta. Kun ilo oli korkeimmillaan, hyppäsi hän lähinnä seisovan
-hevosen selkään ja pakeni täyttä vauhtia aavikolle.
-
-Muutamia minuutteja vallitsi suuri sekasorto araukanien keskuudessa, ja
-Joan käytti tätä tilaisuutta hyväkseen voittaakseen etumatkaa.
-Huomattuaan hänen pakonsa hyppäsivät intiaanit kirkuen hevostensa
-selkään ja ratsastivat pakolaisen jälkeen. Kauhukseen huomasi Joan,
-että hän oli valinnut kurjan hevosen, joka ei pystynyt kilpailemaan
-takaa-ajajien jalojen eläinten kanssa. Hän tiesi olevansa hukassa, jos
-hän jatkaisi pakoansa aavikolla. Onneksi täytyi hänen ratsastaa korkean
-sorakummun ohitse, jonka jyrkkää seinämää myöten oli mahdotonta päästä
-hevosilla, ja siinä hän näki ainoan mahdollisuuden pelastukseen. Antaen
-hevosensa juosta niin lähellä jyrkännettä kuin mahdollista, kohottautui
-hän äkkiä satulassa, tarttui erääseen puunoksaan, joka riippui hänen
-yläpuolellaan, ja ponnahti sen päälle. Villikissan ketteryydellä ja
-nopeudella kiipesi hän oksaa myöten jättäen väsyneen hevosensa yksin
-jatkamaan matkaansa.
-
-Häntä seuraavat soturit päästivät kummastuksen huutoja. Heidän
-hevosensa, jotka nelistivät täyttä vauhtia, eivät pysähtyneet helposti,
-ja tätä tilaisuutta käytti peloton intiaani hyväkseen voittaakseen
-mahdollisimman suuren etumatkan. Hän hyppäsi puusta tiheiden pensaiden
-sekaan ja katosi hetkeksi. Takaa-ajajat eivät heittäneet kuitenkaan
-vielä toivoaan saada pakolainen kiinni. Kymmenen päättävimmistä
-sotureista jätti hevosensa jyrkänteen juurelle ajaakseen Joania takaa.
-He järjestyivät viuhkantapaiseen kuvioon, joka kietoutui joka hetki yhä
-tiukemmin pakolaisen ympärille. Viimein huomasi Joan, että hänet
-epäilemättä vangittaisiin kuten kärpänen hämähäkin verkkoon. Hän ei
-aikonut enää jatkaa pakoaan, vaan vetäen esiin tikarinsa kumartui
-erästä puuta vasten päättäen tappaa niin monta vihollisistaan kuin
-saattoi ja sitten äärimmäisen hädän hetkellä surmata itsensä.
-
-Araukanit lähestyivät häntä läähättäen ponnistuksistaan heiluttaen
-keihäitään ja sotakirveitään ja päästäen riemuhuutoja nähdessään hänet.
-Samassa hyökkäsivät kaikki Joania kohti, joka suuntasi palavat silmänsä
-heihin.
-
-Tässä äärimmäisen jännittävässä silmänräpäyksessä -- soturit olivat
-ainoastaan sylen päässä hänestä -- kuuli Joan äänen hiljaa, mutta
-kuitenkin selvästi kuiskaavan: "Kumarru hiukan!"
-
-Hän totteli koneellisesti käsittämättä, mitä hänen ympärillään
-tapahtui. Samassa pamahti neljä laukausta, ja yhtä monta intiaania
-kaatui maahan. Joan joka kummastui suuresti saadessaan niin
-odottamatonta apua, hyppäsi eteenpäin ja tappoi tikarillaan yhden
-takaa-ajajistaan. Neljä uutta laukausta kaatoi taas pari intiaania.
-Jäljelle jääneet pakenivat kauhuissaan alas jyrkännettä päästäen
-pelokkaita huutoja.
-
-Joan oli pelastettu. Kun hän kääntyi, näki hän edessään Valentinin,
-Ludvigin ja molemmat intiaanipäälliköt. Nuo neljä miestä, jotka olivat
-kaukaa tarkastelleet araukanien leiriä ja myös nähneet vangin
-epätoivoisen paon, olivat rohkeasti rientäneet hänen avukseen ja juuri
-oikeaan aikaan pelastaneet urhoollisen intiaanin kuolemasta.
-
-Muutamien lyhyiden, molemminpuolisten selitysten jälkeen vetäytyivät he
-kauemmaksi vuorelle, joka rajoittui Condorkankin laaksoon, ja josta he
-saattoivat helposti pitää silmällä vihollista.
-
-
-
-
-XXI. SILMÄSTÄ SILMÄÄN.
-
-
-Sillävälin pakenivat yllätetyt araukani-soturit leirille ja kertoivat
-Antinahuelille, että he olivat saaneet taistella suurta chileläistä
-sotajoukkoa vastaan ajaessaan Joania takaa. Antinahuel, joka uskoi
-heidän liioiteltuihin tiedonantoihinsa, purki heti leirinsä ja asettui
-toiseen paikkaan. Viekas Toquin teki tässä kuitenkin suuren virheen,
-jonka onnettomat seuraukset tulivat heti näkyviin. Vastustaessaan
-Luchsin suunnitelmia oli hän lähtenyt erinomaisesta asemastaan Biobion
-luona kiiruhtaakseen verisen sodan syttymistä. Kenraali Fuentesin oli
-silloin onnistunut -- kuten lukija tietää -- kulkea joen yli ja rynnätä
-Araukaniaan.
-
-Tämä nopea rynnistys herätti kaikkialla kauhua. Intiaanikansa, josta
-Antinahuel oli ottanut mukaansa kaikki taisteluun kelpaavat miehet,
-näki tuhonsa lähenevän. Monet kylät olivat jo palaneet poroksi, ja
-Arauka ei voinut puolustautua vihollista vastaan. Pian Toquin huomasi,
-että hän oli kahden tulen välissä. Hän kirosi kuumaverisyyttään, joka
-oli saattanut hänet tähän tukalaan tilaan. Hänen vihansa kohdistui nyt
-Bustamenteen, joka oli kehoittanut häntä ottamaan tämän harha-askeleen.
-He olivat vähällä riitautua.
-
-Neuvoteltuaan päällikköjen kanssa koetti hän hankkia itselleen paremman
-aseman vetäytymällä vuorille. Mutta hänen ponnistuksensa olivat turhat.
-Kolmelta puolelta ympäröitynä -- myöskin Peralta oli saapunut paikalle
-ottaakseen osaa yleiseen taisteluun -- näki hän olevansa pakoitettu
-taistelemaan viholliselle turvallisella alueella. Näytti siltä, kuin
-don Tadeon suunnitelma -- ratkaista sota yhdellä ainoalla iskulla --
-onnistuisi hyvin.
-
-Kaksi päivää Joanin onnellisen pelastuksen jälkeen olivat armeijoiden
-etuvartiat tuskin ampumamatkan päässä toisistaan. Muutamia pieniä
-kahakoita, joilla ei ollut mitään erityistä merkitystä, oli jo
-tapahtunut -- vasta seuraavana päivänä olisi ratkaiseva taistelu.
-
-Sitä edellisenä päivänä kävi Antinahuel vankinsa luona, jota hän oli
-kuljetellut mukanaan kaikilla retkillään epäonnistuneen pakoyrityksen
-jälkeen, ja joka oli Del Rio Seen taistelun ajaksi viety erääseen
-turvapaikkaan. Nuoren tytön kasvoilla kuvastuivat selvästi suurten
-ponnistusten jäljet, joita hän oli saanut kärsiä, vaikka araukanit
-olivatkin koettaneet täyttää kaikki hänen halunsa ja toiveensa. Suru ja
-synkkyys ilmeni hänen kasvoistaan. Salaperäiset tapahtumat ja
-intiaanien leiriytyminen johtivat aina hänen mieleensä saman ajatuksen:
-Miten on hänen isänsä laita -- mitä tekevät hänen ystävänsä? Suorana ja
-alakuloisena seisoi tyttö nyt Toquinin edessä, jonka tulinen katse oli
-suuntautunut häneen.
-
-"Tyttäreni on surullinen", sanoi intiaani lempeästi. "Pitkä matka on
-luonnollisesti väsyttänyt häntä. Maja on valmistettu hänelle -- tunnin
-kuluttua hän voi levätä."
-
-"Päällikkö", vastasi nuori tyttö surullisesti, "ruumiini ei tunne
-väsymystä."
-
-"Onko tyttärelläni sitten jotain valittamista sotureitani kohtaan?"
-
-"Ei", sanoi Rosario pudistaen päätään. "Soturinne ovat olleet hyvin
-ystävällisiä minulle. He ovat säälineet nuoruuttani ja kohdelleet minua
-lempeästi."
-
-"Antinahuel on käskenyt heitä -- Antinahuel rakastaa tytärtään!" sanoi
-Toquin ystävällisesti.
-
-"Kiitän teitä! Mutta minkätähden annatte minun kärsiä?"
-
-"Sitä en tahdo. Sisareni puhukoon. Kaikki on tapahtuva hänen mielensä
-mukaan."
-
-"Oi, jospa avuttoman tyttö raukan kyyneleet edes vaikuttaisivat teihin!
-Lähettäkää minut isäni ja ystävieni luo. Jos teette niin, päällikkö,
-olen teille iäisesti kiitollinen." Kun Antinahuel kuuli nämä sanat,
-muuttuivat hänen kasvonilmeensä ja hän rypisti otsaansa.
-
-"Tyttäreni ei tiedä, mitä hän sanoo", selitti hän. "Onko hän unohtanut
-edellisen keskustelumme? Valkoinen neito ei palaa isänsä luo, sillä
-Antinahuel vihaa Suurta Kotkaa! Antinahuel vihaa häntä!" toisti hän
-raivosta vääristynein kasvoin.
-
-"Mutta, Jumalani", sanoi donna Rosario epätoivoissaan, "mitä aiotte
-tehdä minulle?"
-
-"Arka kyyhkynen kysyy sitä? Araukanien Suurtoquin on tullut vielä
-kerran sanomaan hänelle, että hän on tuleva hänen vaimokseen. Hän on
-velvollinen antamaan minulle vastauksen -- mitä hän sanoo siis?"
-
-"Jättäkää mielestänne tuo ajatus, sen sanon vielä kerran teille. En
-tule vaimoksenne... mieluummin kuolen!"
-
-"Minkätähden kieltäytyy valkoinen neito? Antinahuel laahaa hänet
-väkivallalla majaansa!"
-
-"Armahtakaa minua, päällikkö!" ähkyi nuori tyttö.
-
-"Tyttäreni varokoon!" uhkasi Toquin. "Antinahuel kohtaa tänään Suuren
-Kotkan ja tekee hänelle eräitä ehdoituksia -- tyttärestäni riippuu
-hyväksyykö hän ne! Jollei hän tottele käskyjäni, saavat hänen ystävänsä
-ja isänsä vastata seurauksista. Silloin ei Antinahuel osoita mitään
-sääliväisyyttä."
-
-Kuten lukija huomaa, salasi viekas päällikkö nuorelta tytöltä asian
-oikean laidan -- nimittäin vaikean asemansa. Vaikka hän luultavasti
-saikin donna Rosarion vapisemaan isänsä puolesta, niin ei hän
-kuitenkaan saavuttanut sen enempää kehoituksillaan, ja muutamien
-turhien houkutteluyritysten jälkeen poistui hän viha ja harmi
-sydämessään.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Don Tadeo de Leon neuvotteli juuri kenraali Fuentesin, don Peraltan ja
-muutamien korkeampien upseerien kanssa, kun Antinahuelin sanansaattaja
-tuli heidän luokseen ja pyysi häneltä Suurtoquinin nimessä kohtausta.
-Don Tadeo valmistautui heti lähtemään.
-
-"Älkää menkö sinne, don Tadeo" varoitti Fuentes intiaanin poistuttua.
-"Olen vakuutettu siitä, että heillä on joku konnankuje mielessään."
-
-"Kuka tietää", vastasi tämä. "Olkoon asianlaita miten hyvänsä, täytyy
-minun johtajana koettaa estää niin paljon kuin mahdollista tarpeetonta
-verenvuotoa... se on velvollisuuteni, ja kukaan ei voi estää minua
-täyttämästä sitä."
-
-"Caspita -- no menkää sitten!" mutisi Gregorio. "Saammepahan nähdä."
-
-Kohtauspaikka sijaitsi molempien leirien välissä, eräällä töyräällä.
-Chileläisten lippu ja araukanien taistelukeihäs asetettiin sinne
-kahdenkymmenen askelen päähän toisistaan. Näiden ympärille asettui
-kymmenen chileläistä sotilasta ja kymmenen intiaanisoturia. Kun nämä
-varovaisuustoimenpiteet olivat tehdyt, ratsasti don Tadeo Antinahuelia
-vastaan, ja he kohtasivat toisensa aukeamalla, joka sijaitsi yhtä
-pitkän välimatkan päässä henkivartiajoukkueista.
-
-Ennenkuin neuvottelut alkoivat, tarkastelivat vihamiehet toisiansa, ja
-etenkin Antinahuel loi viholliseensa todellisia tiikerinkatseita. Hän
-katkaisi myös ensimäiseksi hiljaisuuden.
-
-"Araukanit tuntevat isäni ja kunnioittavat häntä suuresti", alkoi hän
-melkein imarrellen. "Mutta pilvi on noussut hänen ja hänen
-intiaanilapsiensa välille. Olisikohan mahdollista karkoittaa se, vai
-täytyisikö kahden suuren kansan veri vuotaa vain erehdyksen tähden?
-Veljeni vastatkoon!"
-
-"Te ette voi nuhdella meitä, päällikkö", sanoi Tadeo rauhallisesti. "Me
-valkoihoiset olemme suojelleet intiaaneja. Me olemme antaneet heille
-aseita, joiden avulla he voivat puolustautua, viljaa, jolla he voivat
-elättää itsensä, lämpimiä vaatteita, että he voisivat pukeutua niihin,
-kun talvi lähestyy ja lumi putoaa maahan. Mutta araukanit ovat
-kiittämättömiä... he unohtavat kaikki ne palvelukset, jotka olemme
-tehneet heille! Sanokaa, minkätähden olette tarttuneet aseisiin meitä
-vastaan? Emmekö ole osoittaneet kaikessa, ettemme halua sotaa?"
-
-"Se on totta, veljeni on oikeassa!" myönsi Toquin. "Antinahuel haluaa
-nyt rauhaa, hän on valmis täyttämään ne ehdot, jotka valkoihoisten
-Suuri Kotka vaatii häneltä, jolleivät ne ole vain liian vaikeat
-täyttää, ja jos ne soveltuvat hänen kunnialleen."
-
-Don Tadeo mietti hetkisen.
-
-"Minä kuuntelisin mielelläni, millä tavalla teidän mielestänne rauha
-voitaisiin parhaiten solmia meidän kesken."
-
-"Hyvä, Antinahuel on puhuva, koska valkoinen veljeni haluaa sitä",
-sanoi Toquin myöntyväisesti. "Suuri Kotka tietää, että hänen
-intiaanipoikansa ovat taitamattomia ja herkkäuskoisia. Yksi
-valkoihoisten kuuluisimmista päälliköistä on luvannut heille äärettömän
-suuren alueen, jos he auttavat häntä voittamaan takaisin kadotetun
-valtansa. Punaiset miehet ovat antaneet hänen houkutella itseään
-tekemään tyhmyyden, mutta nyt huomaavat he, että he ovat erehtyneet. He
-ovat valmiita jättämään teidän haltuunne miehen, joka käytti hyväkseen
-heidän herkkäuskoisuuttaan ja johdatti heidät harhaan!"
-
-Tämä ehdotus teki don Tadeoon sangen vastenmielisen vaikutuksen, jota
-hän koetti kuitenkin salata.
-
-"Puhutteko totta, päällikkö?" kysyi hän. "Aiotteko todellakin hyvittää
-petoksenne toisella petoksella, joka on vielä pahempi? Don Bustamente
-on roisto, hän ansaitsee kuoleman. Jos hän olisi minun käsissäni,
-ammuttaisin hänet säälimättä. Mutta hän on paennut teidän turviinne, ja
-araukanithan pitävät vierasvaraisuutta pyhänä. Jos luovuttaisitte hänet
-minulle, tekisitte niin huonon teon, ettette voisi koskaan puhdistautua
-siitä."
-
-Antinahuelin otsa oli rypistynyt, ja hän loi vihaisen ja raivokkaan
-silmäyksen puhujaan. Mutta hän saavutti pian rodullensa ominaisen
-rauhallisuuden ja sanoi hiukan uhkaavalla äänellä: "Veljeni on sangen
-viisas, hän osaa eroittaa oikean väärästä. Mutta häntä on myös vaikea
-tyydyttää. Sanokoon hän itse ehtonsa, jollei hän tyydy Antinahuelin
-ehtoihin."
-
-"Ne saatte pian kuulla! Ehtoni ovat seuraavat: araukani-joukko laskee
-aseensa. Vangiksi otettu nuori tyttö, joka on leirissänne lähetetään
-heti isänsä luo, ja pysyvän rauhan pantiksi jäävät Suurtoquin ja neljä
-kuuluisinta araukani-päällikköä Santiagoon, kunnes minä, don Tadeo de
-Leon, katson parhaaksi laskea heidät vapaiksi!"
-
-Halveksiva hymy leikki Antinahuelin huulilla.
-
-"Veljeni on sangen viisas -- hän tahtoo ensin vangita suuren kotkan
-voidakseen surmata sen poikaset. Antinahuel pyytää toisenlaisia
-ehtoja."
-
-"Ei", vastasi don Tadeo päättäväisesti, "nämä ovat ainoat ehdot, jotka
-tulen antamaan. Ei ole minun vikani, jos valitatte, ettette voi
-hyväksyä niitä."
-
-"Onko Suuri Kotka kuullut araukanien koskaan valittavan?" kysyi Toquin
-ylpeästi. "Meitä on kymmenentuhatta soturia, päättäväisiä kuolemaan
-asti. -- Älköön veljeni saattako meitä epätoivoon!" jatkoi hän
-synkästi.
-
-"Teillä on kymmenentuhatta soturia? No niin, huomenna sotilaitteni
-aseet kaatavat tämän joukon kuin leikkuumiehen viikate viljan. He
-tulevat poispyyhkäistyiksi kuin kuivat lehdet, jotka syksytuuli vie
-mukanaan."
-
-Antinahuelin silmät salamoivat. Yhteen puristetuin nyrkein hän astui
-lähemmäksi vastustajaansa.
-
-"No kuule sitten, sinä, joka tahdot määrätä minulle luonnottomia,
-röyhkeitä lakejasi", sanoi hän hampaitaan kiristellen. "Tiedätkö kuka
-minä olen?"
-
-"Pyh, mitä se minuun koskee! Olen sanonut ehtoni, ja koska ette tahdo
-hyväksyä niitä, ei meillä ole enää mitään tekemistä toistemme kanssa.
-Antakaa minun mennä!"
-
-"Tiedätkö, kuka minä olen?" toisti Antinahuel uhkaavalla äänellä. "Olen
-Suurtoquin Cadequalin lapsenlapenlapsi! Perinnöllinen viha eroittaa
-meidät toisistamme. Olen vannonut tappavani sinut, kurja koira!"
-
-Nopeasti kuin ajatus veti hän tikarin vyöstään ja iski sillä
-vihollistaan keskelle rintaa. Mutta ase pirstautui kuin lasi haarniskaa
-vasten, jota don Tadeo petosta peläten kantoi pukunsa alla. Samassa
-tarttui hän petollisen miehen käsivarteen ja väänsi sen sijoiltaan.
-
-Sotilaat, jotka näkivät mitä tapahtui, riensivät heti johtajansa
-avuksi. Mutta tämä käski heitä vetäytymään pois.
-
-"Älkää ampuko!" sanoi hän. "Tuo kurja roisto on jo kylliksi rangaistu!
--- Mene, salamurhaaja, ja piiloita häpeäsi soturiesi joukkoon... en
-pelkää sinua, olet minun silmissäni liian kurja ja viheliäinen.
-Jättämällä sinulle halveksitun henkesi kostan paremmin kuin tappamalla
-sinut. Mene, roisto!"
-
-Lausumatta enää sanaakaan hän käänsi selkänsä viholliselleen, meni
-henkivartiostonsa luo ja palasi sen kanssa takaisin leirille.
-
-Antinahuel oli vihoissaan. Sisäinen tuli raivosi hänessä, silmät
-paloivat -- mielellään hän olisi juossut vihollisensa perästä, joka oli
-taas nöyryyttänyt häntä. Salaten tuskan, jota hän tunsi, palasi hänkin
-ystäviensä luo.
-
-"No", sanoi kenraali Bustamente nähdessään hänet jälleen, "mitä olette
-saavuttanut?"
-
-Toquin osoitti synkkänä käsivarttaan, joka riippui jäykkänä hänen
-kupeellaan.
-
-"Se koira loukkasi minua. Tikarini taittui hänen rintaansa vasten.
-Siinä kaikki, mitä olen saavuttanut."
-
-"Huomenna taistelemme!" lohdutti toinen. "Ehkä ei kaikki ole vielä
-mennyttä. Ehkä saamme vielä kostaa verivihollisellemme!"
-
-"Niin, sen täytyy vihdoinkin tapahtua", huudahti Toquin kiivaasti.
-"Vaikka minun olisi pakko uhrata kaikki soturini, täytyy minun
-kuitenkin saada tämä ihminen käsiini!"
-
-Sitten meni hän raivosta vavisten telttaansa, jossa hän kauan ja
-lakkaamatta mietiskeli itseksensä.
-
-
-
-
-XXII. CONDORKANKIN TAISTELU.
-
-
-Oli kymmenes päivä lokakuuta. Säteillen nousi aurinko, ja tuskin
-kultasivat sen ensimäiset säteet vuorenhuippuja, kun jo rumpujen pärinä
-täytti ilman ja pelästytti kaikkia. Tiheitä korppikotkaparvia liiteli
-ilmassa ilmaisten veriset himonsa kimeällä kirkunallaan ja lensi sitten
-kallion huipuille odottamaan juhla-ateriaansa.
-
-Ylpeästi ja säännöllisissä riveissä ryntäsivät araukani-soturit esiin
-vallituksiensa takaa -- se oli todellakin mahtava näky. He tiesivät
-kaikki puolustavansa menetettyä asiaa ja menevänsä melkein varmaa
-kuolemaa kohti, mutta kuitenkin odottivat he kärsimättömästi
-taistelumerkkiä.
-
-Antinahuel, jonka oikea käsi lepäsi nahkasiteessä, heilutti
-vasemmallaan raskasta sotakirvestä. Hän ratsasti oivallisella mustalla
-hevosella, jota hän ohjasi polviensa avulla. Tällä tavalla kiiti hän
-sotilaittensa rivien välitse huutaen silloin tällöin jonkun soturin
-nimen ja muistutellen hänelle hilpeästi entisistä urotöistä. Hän johti
-itse keskustaa. Oikean siiven johdon oli hän uskonut don Bustamentelle
-ja vasemman vanhalle, uskolliselle Cathikaralle. Leiriin jätti hän
-ainoastaan noin viisikymmentä soturia, joiden velvollisuutena oli
-tarkasti vartioida ja suojella donna Rosariota ja nopeasti paeta hänen
-kanssaan, jos taistelu menetettäisiin.
-
-Myöskin chileläinen joukkue, johon Valentin, Ludvig ja Joan olivat
-liittyneet -- puelka-päälliköt olivat jääneet eräälle vuorelle, sillä
-he eivät tahtoneet taistella veljiään vastaan -- oli lähtenyt
-liikkeelle ja lähestyi nopeasti vihollista.
-
-Condorkankin kenttä, jossa taistelun tuli tapahtua, oli neliskulmainen.
-Kolmelta puolelta ympäröivät sitä vuoret. Neljännelle sivulle, joka
-rajoittui mereen, oli Antinahuel asettunut sotureineen. Eräällä
-kukkulalla, vastapäätä hänen armeijaansa, olivat don Tadeon neliön
-muotoiset joukot. Don Peralta ja kenraali Fuentes olivat asettuneet
-kahdelle viimeiselle sivulle. Araukanit olivat siis sangen
-epätoivoisessa asemassa, heidän takanaan oli meri, edessään mainittu
-vuorenkukkula. Toisin sanoen: he olivat vihollistensa ympäröimät.
-
-Kuului taistelumerkki, ja kimeästi kirkuen hyökkäsivät urheat punanahat
-vihollisiansa kohti. Mutta ennenkuin ryntäävät intiaanit olivat
-ehtineet tulla liian lähelle heitä, aukenivat chileläisten rivit, ja
-jyrisevä yhteislaukaus kaatoi etumaiset araukanit maahan. Tämän kovan
-kartessitulen jälkeen sulkeutui rintama jälleen, ja sotilaat odottivat
-kolmeen riviin asettuneina uutta hyökkäystä.
-
-Toinen hyökkäys oli ensimäistä peloittavampi. Araukanit, joiden rivit
-olivat jo melkoisesti harventuneet, muodostivat kiilan ja hyökkäsivät
-raivokkaasti chileläisten pajunettimuuria vastaan koettaen särkeä sen
-ja tunkeutua joukon sydämeen. Vaikka he tiesivät, että ensimäiset
-miehet olivat mennyttä kalua, tahtoivat kaikki taistella etumaisissa
-riveissä. Niin pian kuin etumaiset soturit olivat kaatuneet, tunkeutui
-uusia miehiä päättäväisesti heidän paikoilleen, ja tällä tavalla jatkui
-taistelu kiiltävin asein. Nuo villit soturit ymmärsivät kuitenkin
-sangen hyvin hillitä kiihkoansa, he seurasivat tarkasti päällikköjensä
-käskyjä ja tekivät huolellisesti kaikki sotaliikkeet, jotka nämä heille
-määräsivät.
-
-Tällä tavalla onnistui heidän vihdoin päästä don Tadeon neliöiden luo.
-Samassa hyökkäsivät chileläiset keihäsmiehet sivulta heidän kimppuunsa.
-Tähän sotaliikkeeseen vastasi kenraali Bustamente nopealla
-hyökkäyksellä. Aivankuin ihminen, joka on päättänyt puolustaa henkeään
-viimeiseen asti, hän ratsasti sapeli kädessä rauhallisena ja kylmänä
-joukkonsa etunenässä. Hän aavisti, että tämä taistelu tulisi olemaan
-hänen viimeisensä. Cathikara puolestaan innostutti väkeään
-esimerkillään ja sanoillaan. Kuolemaa halveksien ryntäsivät araukanit
-raivokkaasti chileläisten kimppuun saadakseen heidät peräytymään. Pian
-leimusi kiivas taistelu koko linjalla.
-
-"Minkälaisia ihmisiä!" huudahti Valentin, joka taisteli don Tadeon
-rinnalla. "Kuinka rohkeita ja rajuja he ovat!"
-
-"Niin, eikö totta? Ei, he eivät ole ihmisiä, he ovat paholaisia. Mutta
-odottakaahan, tämä ei ole vielä mitään -- pian saatte nähdä mitä sana
-'taistelu' oikeastaan merkitsee."
-
-"He eivät todellakaan pelkää kuolemaa."
-
-"He kuolevat mieluummin kuin antautuvat", sanoi don Tadeo synkästi.
-
-Nyt seurasi peloittava verilöyly. Ampuma-aseet olivat tarpeettomia,
-pajunetit, sotakirveet, keihäät ja sapelit tekivät nyt tuhoaan.
-Antinahuel, joka ratsasti etumaisena taistelun tuoksinassa, katsoi
-ympärilleen. Hänen soturinsa kaatuivat kuin kypsä vilja chileläisten
-iskuista. Tämä pajunettimetsä täytyi särkeä.
-
-Äkkiä huomasi Suurtoquin avonaisen paikan chileläisten rintamassa. Hän
-ratsasti heti sitä kohti, ja araukanit seurasivat häntä. Nyt seurasi
-kamppailu, jota ei voi sanoin kuvata. Taisteltiin mies miestä vastaan,
-jokainen isku vaati uhrinsa. Se, joka kadotti jalansijansa tässä
-verisessä, niljakkaassa maassa, oli auttamattomasti hukassa.
-Taistelijat polkivat hänet jalkoihinsa, ja hän sai tukehtuneena ja
-murskautuneena päästää viimeisen huokauksensa.
-
-Vähitellen onnistui rohkean araukani-päällikön rikkoa chileläisten
-rintama, ja kuin kiila tunkeutuivat hänen soturinsa syntyneen aukon
-kautta don Tadeon joukkojen sydämeen.
-
-Nähdessään, kuinka raivokkaasti tämä viimeinen sotaliike tehtiin,
-ymmärsivät don Gregorio ja kenraali Fuentes, jotka taistelivat eri
-puolilla, mitä araukanipäälliköllä oli mielessä. He kiiruhtivat
-liikkeitään ja yhtyivät vähitellen. Araukanit olivat nyt saarretut joka
-puolelta.
-
-Antinahuel huomasi kyllä tämän, mutta hän oli päättänyt käyttää
-voittamaansa etua hyväkseen. Sentähden hän jätti Cathikaran ja don
-Bustamenten tehtäväksi torjua vihollisten hyökkäys takaapäin. Nämä
-hyökkäsivät nyt ratsumiehineen don Peraltan ja kenraali Fuenten
-kimppuun ja koettivat saada heitä peräytymään.
-
-"Lyökää heidät maahan! Pelastakaamme jalkaväkemme!" kirkui Bustamente.
-
-"Pelastakaamme jalkaväkemme!" ulvoivat intiaanit ja kohoittivat
-peitsensä.
-
-Tuo peloittava falangi syöksyi vihollisten rivejä kohti raivoavaa
-vauhtia, jota ei voitu millään tavalla keskeyttää. Hurjin huudoin ja
-jyrisevin laukauksin otettiin heidät vastaan. Kolme kertaa uudistivat
-araukanit hyökkäyksensä, kolme kertaa he mursivat chileläisten rintaman
-levittäen kuolemaa ja kauhua ympärilleen. Mutta urheudestaan huolimatta
-näkivät intiaanit riviensä yhä harvenevan. Don Bustamente huomasi
-vihdoin, että hänen ja Cathikaran joukot olivat hukassa. Kalpeana,
-palavin silmin, hän odotti turhaan kuolemaa, joka ei näyttänyt
-välittävän hänestä. -- Joan, joka oli tähän asti taistellut don
-Gregorion sivulla, aavisti vaistomaisesti, mitä kenraalilla oli
-mielessä ja ratsasti rohkeasti häntä kohti.
-
-"Kiitän sinua, Pilliau!" mutisi hän itsekseen. "En ole kuoleva veljen
-käden kautta."
-
-Rinta rintaa vasten nousivat molempien hevoset pystyyn. Bustamente
-kohotti sapelinsa ja iski vihollistaan, mutta tämä väisti taitavasti
-iskun ja tarttui samassa oikealla kädellään lujasti kenraalin
-vyötäisiin. Hevoset, taistelunvilinästä huumautuneena, kiitivät yli
-kentän Joanin pidellessä yhä tanakasti kiinni kenraalin vyötäisistä.
-Luonnollisesti ei tätä hurjaa ajoa kestänyt kauan -- hetken kuluttua
-putosivat taistelijat maahan hevostensa selästä. Nopeasti vapautuivat
-he jalustimistaan ja jatkoivat taistelua painien.
-
-Muutamia sekuntteja kestäneen tuloksettoman painin jälkeen onnistui
-kenraali Bustamenten vihdoin kuolettavasti haavoittaa Joania. Mutta
-ennenkuin intiaani kuoli, kokosi hän viimeiset voimansa, heittäytyi
-vastustajansa päälle, joka ei ollut odottanut tätä äkillistä
-hyökkäystä, ja syöksi myrkytetyn tikarin hänen rintaansa. Horjuen
-kaatuivat vihamiehet vieretysten maahan.
-
-Kun chileläiset näkivät Bustamenten kaatuvan, päästivät he ilohuudon,
-johon araukanit vastasivat epätoivoisesti ulvoen. Intiaanit näkivät
-tuhonsa lähenevän, ja he päättivät myödä henkensä niin kalliista
-hinnasta kuin mahdollista. Nyt seurasi hirvittävä kamppailu; niin
-raivokkaasti eivät valkoihoiset ja punanahat olleet pitkiin aikoihin
-taistelleet keskenään.
-
-Antinahuel itki vihasta. Hän tunsi sydämensä särkyvän surusta
-nähdessään uskollisimpien aseveljiensä kaatuvan ympärillään. Kaikki
-vaipuivat maahan ääntäkään päästämättä. Kuin kallio meressä istui
-Toquin hevosensa selässä keskellä kartessitulta, otsa rypyssä,
-yhteenpuristetuin huulin ja kohotetuin kirvein, joka oli kädensijaan
-saakka veren värjäämä. Hän tunkeutui yhä eteenpäin chileläisten
-joukkojen keskustaa kohti, ja hänen rohkeutensa oli niin suuri, että
-chileläiset katselivat häntä kummastuneina ja varoivat joutumasta hänen
-läheisyyteensä.
-
-Suurimmaksi osaksi oli Toquin tekemisissä sen joukkueen kanssa,
-johon don Tadeo, Valentin ja Ludvig kuuluivat. Nämä urheat miehet
-hyökkäsivät aina rohkeasti vihollisen kimppuun ja innostuttivat muita
-esimerkillään. Erittäinkin Cesar, jonka päälle Valentin ja Ludvig
-olivat pukeneet nahkahaarniskan, aiheutti intiaaneille suurta kauhua.
-Taikauskossaan luulivat he, että tuo peloittava eläin oli paha henki,
-joka oli lähetetty tuhoamaan heitä.
-
-Mutta Antinahuel ei antanut perään. Raivoisasti hän tunkeutui yhä
-eteenpäin ja hyökkäsi vihdoin kaikkine sotureineen, joita oli noin
-1500, don Tadeon joukon kimppuun.
-
-"Olkaa varuillanne! Olkaa varuillanne. Meidät aiotaan saartaa!"
-huudahti Valentin niin kovaa kuin jaksoi.
-
-Nyt seurasi raivokas käsikähmä. Edestakaisin aaltoili taistelevien
-joukko. Vihdoinkin pääsivät chileläiset saarroksesta.
-
-"Sepä oli kuuma kahakka", sanoi kreivi Ludvig.
-
-"Mutta Jumalan kiitos, me selviydymme kuitenkin saarroksesta."
-
-"Mutta missä on kenraali?" kysyi Valentin.
-
-"Niin, missä on don Tadeo?" huusi noin kaksikymmentä ääntä yht'aikaa ja
-kaikki katselivat kauhistuneina ympärilleen.
-
-Ranskalaiset huomasivat heti, mitä oli tapahtunut. Johtaja oli
-muutamien liittolaisten kera jäänyt keskelle vihollisten joukkoa ja
-taisteli epätoivoisesti araukaneja vastaan, jotka ympäröivät häntä.
-
-Chileläiset lisäsivät ponnistuksiaan kymmenkertaisesti, mutta he eivät
-jaksaneet enää tunkeutua niiden rivien läpi, jotka sulkivat heiltä tien
-päällikkönsä luo. Vinhaa vauhtia hyökkäsivät araukanit arvokkaine
-saaliineen eteenpäin ja olivat pian läväisseet viimeiset vastustukset.
-Kuin tuulen ajamina pakenivat he vapauteen, ja nopeammin, kuin ajatella
-voi, oli tuo viisisataa soturia käsittävä joukko hävinnyt kukkuloiden
-taa, jotka yhdeltä puolelta ympäröivät Condorkankin kenttää.
-
-Päällikkönsä pako vapautti jäljelle jääneet araukanit velvollisuudesta
-taistella edelleen. Mutta kuitenkin jatkoivat he vielä hetkisen
-taistelua ja hajaantuivat aivan liian myöhään pelastuakseen
-pakenemalla. Chileläiset keihäsmiehet, jotka seurasivat pakenevia,
-tappoivat heidät kaikki armotta. Ainoastaan se joukko, jonka haltuun
-donna Rosario oli jätetty, pääsi pakoon.
-
-Chileläiset olivat saaneet loistavan voiton. Niistä kymmenestä
-tuhannesta araukanista, jotka olivat ottaneet osaa taisteluun, oli
-kaikkiaan noin kahdeksan tuhatta kaatunut ja noin tuhat joutunut
-chileläisten vangiksi. Tietysti olivat myöskin valkoihoiset kärsineet
-suuria vahinkoja -- mutta päämäärä oli saavutettu. -- Kuten don Tadeo
-de Leon oli otaksunutkin, oli tämä katastrofi kunniakkaasti tehnyt
-lopun veljessodasta.
-
-
-
-
-XXIII. KUOLLEITTEN LEPOPAIKALLA.
-
-
-Jo samana päivänä tapaamme chileläisten voittoisan joukon Biobion luona
-paluumatkalla Chileen. Se, mitä Chilen tasavallan etevimmät miehet
-olivat jo kauan aikaa toivoneet -- nimittäin rauhaa ja sopua koko
-maassa -- oli nyt vihdoin saavutettu.
-
-Mutta olivatpa chileläiset kärsineet myös vahinkojakin. Suurin niistä
-oli don Tadeon katoaminen. Don Gregorio Peralta oli epätoivoissaan,
-häntä eivät lohduttaneet toisten vakuuttelut, että kenraali oli vielä
-hengissä. Hän oli niin huolestunut, että katsoi parhaaksi matkustaa
-Santiagoon pitämään siellä järjestystä yllä onnettoman ystävänsä
-sijasta. --
-
-Valentin ja Ludvig lähtivät viimeisinä taistelukentältä. He suuntasivat
-kulkunsa sitä vuorenkukkulaa kohti, jonne he olivat jättäneet
-intiaanitoverinsa. Ratsastaen erästä kapeaa polkua pitkin, joka johti
-metsäisille kukkuloille, nousivat he vähitellen yhä korkeammalle ja
-lähestyivät ystäviensä leiripaikkaa. Hetken kuluttua huomasivatkin he
-Trangoil Lanecin ja Curumillan sammuneen nuotion ääressä syömässä äsken
-paistettua guanakoa.
-
-Nähdessään ystävänsä astuivat ranskalaiset hevosiensa selästä ja
-ottivat osaa heidän ateriaansa. Ei sanaakaan vaihdettu sen aikana.
-Mahtava hiljaisuus vallitsi luonnossa, ainoastaan vieno tuuli heilutti
-hiljaisesti puiden latvoja. Kaukaa kuului välistä suden ulvontaa, johon
-erään vesiputouksen kumea kohina sekottautui.
-
-"No niin?" kysyi Trangoil Lanec vihdoin.
-
-"Taistelu oli kiivas", vastasi Valentin. "Araukanit ovat voitetut, he
-eivät voi enää koskaan tehdä vastarintaa. Todellakin, nuo roistot ovat
-ansainneet sen."
-
-"He olivat veljiämme", sanoi Curumilla totisesti, ja ranskalainen tuli
-sangen noloksi kuullessaan tämän nuhteen.
-
-"Se on totta", sanoi hän huoaten. "Jaloa verta on myös paljon vuotanut.
--- Mutta tiedättekö, että don Tadeo de Leon on kadonnut?"
-
-"Suuri Kotka on kadonnut -- mutta hän elää", sanoi Trangoil Lanec.
-"Veljeni kuunnelkoot. Meidän periaatteemme kielsivät meitä
-taistelemasta sekä Antinahuelin puolesta että omaa kansaamme vastaan,
-sentähden vetäydyimme tälle vuorelle, josta voi aivan hyvin kuulla
-taistelun melskeen. Usein aioimme kiiruhtaa kentälle kuollaksemme
-yhdessä ystäväraukkojemme kanssa. Yht'äkkiä kuulimme ukkosenjyrinän
-tapaista melua. Noin kolmekymmentä soturia kiiti ohitsemme nopeasti
-kuin tuuli. He kuljettivat mukanaan valkoista neitoa, jonka tunsimme
-Suuren Kotkan tyttäreksi. Pian senjälkeen tuli esiin toinen, suurempi
-joukko, rynnäten raivoisaa vauhtia eteenpäin. Tätä joukkoa johti
-Antinahuel. Toquin oli kalpea, hänen vaatteensa olivat veriset, ja hän
-näkyi olevan haavoittunut."
-
-"Niin, hän oli haavoittunut", vakuutti Valentin. "Hänen oikea kätensä
-oli poissa sijoiltaan ja..."
-
-"Hänen rinnallaan ratsasti valkoihoisten Suuri Kotka", jatkoi intiaani.
-"Hänet oli sidottu hevosen selkään, ja Antinahuel piti häntä
-alituisesti silmällä. Suurtoquinilla oli paha mielessä -- sen näki
-Trangoil Lanec hänen kiiluvista silmistään!"
-
-"Meidän täytyy pelastaa don Tadeo, millä keinoin tahansa", huudahti
-Ludvig kiivaasti. "Hänet ja hänen tyttärensä."
-
-"Hyvä!" myönsi Curumilla. "Valkoinen veljeni on rohkea! -- yrittäkäämme
-siis? -- Missä on Joan?"
-
-"Minun täytyy ilmoittaa teille surullinen uutinen", sanoi Valentin
-kostein silmin. "Te ette saa enää koskaan nähdä veljeänne!"
-
-"Onko Joan kuollut?" kysyivät päälliköt liikutettuina.
-
-"Hän jäi makaamaan uhrinsa, kenraali Bustamenten viereen. Hänellä oli
-jalo sydän ja rohkea mieli."
-
-Vallitsi hiljaisuus. Äkkiä nousivat päälliköt ja menivät hevostensa
-luo.
-
-"Mitä aiotte tehdä?" kysyi Valentin.
-
-"Valmistaa haudan urhoolliselle soturille. Joanin ruumis ei saa jäädä
-korppikotkien saaliiksi", vastasi Trangoil Lanec katkerasti.
-
-"Olette oikeassa -- että voimmekin unohtaa sen", sanoi Valentin lyöden
-kädellään kovasti otsaansa.
-
-"Nopeasti eteenpäin!"
-
-Miettiväisinä palasivat ystävykset taistelukentälle.
-
-Kenttää peittivät ruumiit, joita erämaan eläimet olivat jo raadelleet
-ja jotka levittivät vastenmielistä hajua ympärilleen. Paikoilla, joissa
-taistelu oli ollut kiivain, makasi ihmisiä, hevosia, aseiden jäännöksiä
-ja rikkoutuneita ampumatarvevaunuja päälletysten. Intiaaneja ja
-chileläisiä virui toistensa vieressä, ase jäykistyneissä sormissaan,
-kauhistavassa rauhassa, mihin kuolema oli heidät yhdistänyt. Kaukana
-näkyi susia, jotka verta janoten lähestyivät kenttää saadakseen osansa
-saaliista.
-
-Se oli todellakin surullinen ja synkkä näky. Katkerin ajatuksin
-ratsastivat neljä toverusta yhä kauemmaksi, kunnes he saapuivat vihdoin
-paikalle, jossa heidän ystävänsä oli kaatunut. Aivan vierekkäin
-lepäsivät vihamiehien ruumiit, ja vielä kuolemassa kuvastui villi
-päättäväisyys molempien kasvoilla. Omituista kyllä, eivät petolinnut
-olleet liikuttaneet näiden kahden miehen ruumista, jotka olivat
-kaatuneet murhaavassa taistelussa. Himokkaina liitelivät ne ruumiiden
-yläpuolella ja lensivät pelästyneinä pois, kun nuoret ystävämme
-saapuivat paikalle.
-
-Curumilla ja Trangoil Lanec kaivoivat syvän haudan, johon he
-äänettöminä laskivat molemmat viholliset. El Verdugo ja Joan saivat
-yhdessä nukkua iäistä untansa.
-
-Täytettyään tämän surullisen velvollisuutensa, lausuivat ranskalaiset
-hiljaa lyhyen rukouksen ja valmistautuivat lähtemään.
-
-"Hyvästi Joan -- hyvästi!" sanoi Valentin tukahtuneella äänellä. "Nuku
-rauhassa. Muistosi ei sammu koskaan sydämissämme!"
-
-Cesar oli tarkkaavaisesti seurannut isäntänsä toimia, se laski nyt
-etukäpälänsä haudalle, nuuski maata ja päästi kimakan valitushuudon.
-
-Neljä ystävystämme oli syvästi liikutetut, äänettöminä he astelivat
-hevostensa luo ja heitettyään vielä viimeisen jäähyväiskatseen
-urhoollisen araukanin haudalle, hyppäsivät he hevostensa selkään ja
-ratsastivat pois.
-
-Heidän mentyään jatkoivat korppikotkat veristä ateriaansa.
-
-
-
-
-XXIV. JÄLLEENNÄKEMINEN.
-
-
-Trangoil Lanec ei ollut erehtynyt. Hän oli todellakin nähnyt don Tadeon
-ratsastavan Suurtoquinin rinnalla.
-
-Kun chileläisten johtaja huomasi olevansa eroitettu miehistään ja näki
-ympärillään vain viisi sotilasta, älysi hän heti olevansa hukassa.
-Kuitenkin puolustautui hän urhoollisesti kuin leijona ja löi maahan
-kaikki, jotka uskalsivat lähestyä häntä. Kauheata oli nähdä, kuinka nuo
-harvat miehet, jotka olivat vihityt kuolemaan, taistelivat noin
-viittäsataa miestä vastaan. Don Tadeolle kävi kuitenkin onnellisemmin
-kuin muille. Antinahuel oli nimittäin käskenyt sotureitaan vangitsemaan
-hänet elävältä, ja araukanit tyytyivät sentähden ainoastaan väistämään
-hänen iskujansa vastaamatta niihin. Mutta pian sai tilanne vaarallisen
-käänteen. Salamannopeasti vetäisi Toquin vaippansa päältään ja heitti
-sen raivoisan taistelijan päälle. Tämä, sokaistuna ja kykenemättä
-puolustautumaan, oli pian sidottu käsistä ja jaloista. Heitettyään
-kallisarvoisen saaliin eteensä satulaan ratsasti Antinahuel
-sotilaittensa seuraamana chileläisten rintaman läpi.
-
-Päällikkö, joka oli muodostanut sotureistaan kiinteän, umpinaisen
-joukkueen, hyökkäsi useita kertoja kuin haavoitettu tiikeri chileläisiä
-joukkoja vastaan, jotka koettivat estää hänen pakoaan. Hänen
-onnistuikin murtautua niiden läpi, ja vasta sitten, kun voittajat
-luopuivat takaa-ajosta, antoi hän sotureilleen merkin pysähtyä
-hengähtääkseen hiukan.
-
-Vangitsemisesta lähtien ei don Tadeo ollut antanut elonmerkkiäkään
-itsestään. Antinahuel pelkäsi, että hän ratsastuksen nopeuden takia,
-oli saanut liian vähän ilmaa ja oli nyt tukehtumaisillaan. Ei, sillä
-tavalla ei hänen vihollisensa saanut kuolla. -- Antinahuelilla oli
-aivan toiset suunnitelmat hänen suhteensa. Hän päästi sentähden irti
-lasson, jolla vangin jalat olivat sidotut, otti vaippansa hänen
-päältään ja asetti hänet toisen hevosen selkään, jonka ohjaksia hän
-itse hoiti. Sitten ratsastivat intiaanit jälleen kauas vuorille.
-
-Don Tadeo toipui pian. Hän hengitti täysin keuhkoin raitista ilmaa ja
-katseli ympärilleen. Nyt hän tiesi olevansa katkerimman vihollisensa
-vallassa, saman miehen, jota hän oli eilen niin suuresti loukannut.
-Minkätähden hän ei ollut silloin käyttänyt tilaisuutta hyväkseen ja
-tappanut häntä. Hänen katseensa harhaili sinne tänne ympärillä
-ratsastaviin sotureihin. -- Hän värisi.
-
-Harvoin leväten jatkettiin ratsastusta aina auringon laskuun asti.
-Sitten leiriytyivät araukanit yöksi eräälle aukealle paikalle metsässä.
-Väsyneenä päivän ponnistuksista vaipui don Tadeo lyijynraskaaseen uneen
-ja unohti muutamiksi tunneiksi vaarallisen tilansa.
-
-Seuraavana aamuna liittyivät Antinahuelin joukkoon ne soturit, jotka
-olivat saaneet tehtäväkseen varjella donna Rosariota -- tämä johti
-liikuttavaan jälleennäkemiseen isän ja tyttären välillä. Nähdessään
-niin äkkiä tyttärensä valtasi isän omituinen kouristuskohtaus ja hän
-puristi kovasti rintaansa hillitäkseen sydämensä lyöntejä.
-
-"Rosario! Rosario! Tytär raukkani, vihdoinkin näen sinut!" huudahti hän
-puoleksi iloissaan puoleksi tuskissaan koettaen rajuin tempauksin
-vapautua siteistään.
-
-Nuori tyttö voitti pian kummastuksensa nähdessään isänsä olevan samassa
-onnettomassa tilassa kuin hänkin. Katsoen häntä hellästi silmiin hän
-sanoi:
-
-"Voi, isäni, älä sure minun tähteni -- Jumala ei hylkää minua hädässä.
-Olen myös varma, etteivät ystävämme ole unohtaneet minua. Mutta sinä,
-rakas isä, kuinka olet joutunut tämän peloittavan miehen käsiin?"
-
-"Se on ikävä juttu, lapseni. Suurtoquin on vaarallinen ihminen, joka
-ymmärtää voittaa silloinkin, kun hän häviää. Mutta en välittäisi
-itsestäni, jos vain tietäisin, että sinä, ainoa tyttäreni, olet vapaa.
-Enkö voi tehdä mitään puolestasi?"
-
-Tässä kysymyksessä ilmeni sydäntäsärkevää valitusta, mutta se ei
-liikuttanut ympärillä olevia sotureja. Uhkaavalla äänellä sanoi
-Antinahuel viholliselleen:
-
-"Kuulenko valkoihoisten Suuren Kotkan valittavan. Minkätähden täyttää
-veljeni korvani kiljunnallaan. Valkonaamat ovat arkoja kuin coyotit,
-jotka pelkäävät kuolemaa."
-
-"Roisto, useasti olen katsellut kuolemaa silmästä silmään", sanoi don
-Tadeo halveksivasti. "Se mitä aiotte tehdä minulle, voi kyllä olla
-hirveätä, mutta se ei voi lannistaa rohkeuttani. Minä toistan sen,
-valitan ainoastaan tytär raukkani onnettoman kohtalon takia. Mitä
-aiotte tehdä hänelle, päällikkö?"
-
-"Valkoinen veljeni on utelias", ivasi Antinahuel. "Araukanien
-Suurtoquin tahtoo kostaa. Kun hän on sammuttanut kostonhimonsa, ja kun
-Suuri Kotka on heitetty korppikotkien eteen, vie Antinahuel valkoisen
-neidon vaimonaan majaansa!"
-
-"Kauheata. Kunniaton roisto", karjui don Tadeo kummastuneena. "Puhutko
-totta?"
-
-"Antinahuel ei laske koskaan leikkiä", sanoi päällikkö halveksivasti.
-"Hän on vannonut, että hänen vihollisensa on kuoleva, ja tämä tapahtuu
-viimeistään kymmenen päivän kuluttua -- hän on päättänyt, että
-valkoinen neito on tuleva hänen vaimokseen, ja siksi on hän tulevakin
-Suuren Kotkan tai jonkun muun valkoihoisen koiran voimatta estää sitä.
-Mutta kylliksi jo. Antinahuel ei tuhlaa liikoja sanoja vihatuille
-muukalaisille. Veljeni varokoon kieltään -- tai hänet revitään
-kappaleiksi!"
-
-Don Tadeo heitti tuskallisen katseen tyttäreensä, johon tämä vastasi
-samalla tavalla. Kuitenkin oli sen miehen läsnäolo, johon tyttö oli
-kiintynyt lämpimällä lapsen rakkaudellaan, lohduttavaa hänelle, ja
-vaikka hän ajattelikin vaaroja, jotka uhkasivat hänen isäänsä, toivoi
-hän kuitenkin onnellista loppua. Kenraalilla ei ollut tätä nuoruuden
-toivoa, joka aina odottaa parasta tulevaisuudelta, ja hän vaipui
-synkkiin ajatuksiin.
-
-Vaieten jatkoivat he ratsastustaan.
-
-
-
-
-XXV. LEIJONA KUKISTUU.
-
-
-Meidän täytyy nyt lausua muutama sana Toquinin suunnitelmista.
-
-Antinahuel oli ensin aikonut palata kotiseudulleen. Mutta se näyttikin
-olevan mahdotonta. Kuuluisimmat kylät Araukan intiaanivaltiossa olivat
-poltetut, kaupungit olivat tuhan vallassa, ja niiden asukkaat olivat
-joko tapetut tai vangitut. Ne, jotka olivat päässeet pakoon vihollisen
-kynsistä, harhailivat nyt metsissä ja koettivat yhdistäytyä
-suojellakseen viimeisten turvapaikkojensa rajoja. Araukani-päällikkö ei
-enää ajatellut alueensa suurentamista, hänen ainoa toivonsa oli saada
-ase kädessä vihollisen myöntymään sellaisiin ehtoihin, jotka eivät
-loukkaisi hänen kunniaansa. Mutta juuri sentähden oli hänen tilansa
-sangen vaarallinen. Ollen liian heikko ryhtymään mihinkään
-toimenpiteisiin chileläisiä vastaan oli sekin vaara tarjolla, että hän
-saisi osakseen omien aseveljiensä vihan.
-
-Vaikka suuri osa araukaneja tälläkin kertaa noudatti hänen kutsumustaan
-vähääkään epäröimättä, niin olivat he kaikki kärsineet siksi paljon
-tappionsa seurauksista, että uusi sota oli heidän mielestään sula
-mahdottomuus. Vanha Cathikara, hänen uskollisin puolustajansa Mustan
-Hirven jälkeen, oli kaatunut sodassa, ja muihin päällikköihin, jotka
-oikeastaan enemmän pelkäsivät kuin rakastivat häntä, ei hän voinut
-luottaa. Antinahuel oli ollut araukanien kuningas, kansansa tähti --
-mutta tämä tähti oli nyt sammumaisillaan.
-
-Mutta Toquin takoi uutta rautaa, hän luuli vielä valtaansa riittävän
-suureksi voidakseen rajattomasti hallita sotureitaan. Ennenkaikkea
-muutti hän matkansa suunnan ja lähestyi joukkoineen Biobiota, jonka
-edustalla koko intiaaniarmeija oli oleskellut ennen Condorkankin
-taistelua. Täällä odotti hän apujoukkoja, joiden avulla hän aikoi
-hyökätä Chilen alueelle.
-
-Tämä suunnitelma johtui erikoisesta syystä. Intiaanit pitävät
-huomiotaherättävästä kostosta, heille ei kosto merkitse mitään, jos on
-vain kysymyksessä vihollisen tuhoaminen. Sen täytyy tapahtua sillä
-tavalla, että se tekee suuren vaikutuksen läsnäoleviin todistajiin.
-Antinahuel tahtoi viedä don Tadeon samalle paikalle, jossa
-espanjalaiset olivat häväisseet hänen esi-isäänsä, Toquin Cadequalia,
-puhkaisemalla häneltä silmät. Täällä joutuisi hänen verivihollisensa
-saman kohtalon alaiseksi ja hirvittävin kidutuksin hänet uhrattaisiin
-kuolemalle -- Sitten vasta olisi Toquinin kostonhimo sammutettu.
-
-Mutta paikka, jossa don Tadeon piti kuolla, sijaitsikin Talkan
-lähistöllä, chileläisellä alueella. Oliko mahdollista päästä sinne vai
-eikö? Antinahuel vastasi tähän kysymykseen myöntävästi, mutta hän ei
-ottanut lukuun erästä seikkaa, joka äkkiä rikkoikin hänen
-suunnitelmansa.
-
-Kello oli noin kaksi päivällä. Kuumuuden painostamina olivat soturit
-vetäytyneet puiden ja pensaiden suojaan ja lukuunottamatta muutamia
-vahteja, jotka äänettöminä seisoivat vahtipaikoillaan, näytti leiri
-olevan aivankuin kuollut. Tähän aikaan näki Toquin kaukana suuren
-joukon intiaaneja, jotka ratsastivat leiriä kohti. Hän mumisi
-tyytyväisenä muutamia sanoja. Tämä oli kai apujoukko, jota hän niin
-kauan oli odottanut.
-
-Joukko tuli yhä lähemmäksi. Mutta nähdessään sen johtajan -- olevan
-Luchsin, tuon Apo-Ulmenin, joka aina vastusti häntä, tuli Antinahuel
-hiukan levottomaksi. Hilliten kuitenkin vastenmielisyyden tunteen, joka
-valtasi hänet, antoi hän tulijoille merkin, johon heti vastattiin.
-Ratsastajat kulkivat kahluupaikan ylitse eivätkä pysähtyneet, ennenkuin
-he olivat kymmenen metrin päässä leiristä.
-
-Luchskin oli pysähdyttänyt hevosensa kesken kiivainta neliä ja istui
-nyt sen selässä liikkumattomana kuin pronssiin valettu kuvapatsas. Hän
-ei ollut kuitenkaan kauan aikaa tässä asennossa, hetken kuluttua
-hyppäsi hän hevosensa selästä ja asteli Antinahuelin luo, joka odotti
-häntä suuren espinopuun juurella.
-
-Suurtoquin huomasi heti, että tulija oli puettu omituiseen pukuun --
-hänellä oli päällään laamavillainen kirjava viitta, jaloissaan
-koristeelliset puhvelinnahka mokkasiinit ja oikeassa kädessään
-pitkävartinen hopeahelainen puukko, josta kummallista kyllä puuttui
-päänahkanippu. Ivallisesti hymyillen tervehti hän Toquinia, ja tämä
-valmistautui kuulemaan huonoja uutisia.
-
-Polttaen äänettöminä piippujansa astuivat päälliköt nuotiotulen ääreen.
-Antinahuel suuntasi ylpeän ja läpitunkevan katseensa toisen kasvoihin.
-Oli helppo nähdä, että nämä kaksi, mieleltään niin erilaista intiaania,
-olivat sisimmässään syvästi liikutettuja, vaikka he koettivatkin salata
-tunteitaan. Antinahuel aloitti keskustelun.
-
-"Poikani on tervetullut", sanoi hän. "Hänellä on kai paljon kerrottavaa
-minulle, koska hän saapuu niin myöhään."
-
-"Isäni kyselköön", vastasi puhuteltu lyhyesti.
-
-"Hyvä. Luchs on päällikkö ja tietää tehtävänsä. Mistä hän tulee?"
-
-"Araukasta, punaisten miesten pääkaupungista."
-
-"Mutta Araukahan on muukalaisten käsissä?"
-
-"Muukalaiset ovat poistuneet sieltä."
-
-Antinahuel kummastui. Kului hetkinen, ennenkuin hän sanoi: "Poikani
-erehtyy. Valkonaamat eivät päästä koskaan saalista käsistään?"
-
-"Valkonaamat ovat tällä kertaa menetelleet oikeudenmukaisesti. He ovat
-olleet ymmärtäväisiä ja vetäytyneet pois Araukasta."
-
-Voitonriemuinen hymy leikki ensin Toquinin huulilla, mutta äkkiä
-muuttui hänen ilmeensä, ja hän sanoi uhkaavalla äänellä. "Aikovatko he
-kenties hieroa sovintoa?"
-
-"Aikovat."
-
-Sanomatta sanaakaan Antinahuel nousi ylös ja se, mitä hän nyt sanoi,
-osoitti, ettei hän katsonut arvolleen sopivaksi keskustella edelleen
-Apo-Ulmenin kanssa.
-
-"Poikani on ratsastanut pitkän matkan -- hän on kai väsynyt."
-
-"Luchs ei tunne väsymystä, velvollisuus on tuonut hänet tänne. Haluaako
-isäni tietää, mitä päälliköt ovat päättäneet tehdä suuressa
-neuvottelukokouksessa, Araukassa?"
-
-Toquin suuntasi tulisen katseensa puhujaan.
-
-"Ilman Antinahuelia ei ole olemassa mitään suurta neuvottelukokousta,
-ilman Antinahuelin suostumusta ei voida tehdä mitään päätöstä. Kuka
-pojistani luulee tietävänsä enemmän kuin minä?"
-
-Myöskin Luchs oli noussut ylös ja katseli vihaisesti Toquinia.
-
-"Isäni kuulkoon", sanoi hän. "Condorkankin taistelun jälkeen pitivät
-punaiset miehet suuren neuvottelukokouksen hankkiakseen jollain tavalla
-apua araukaneille. Antinahuel tietää, että araukanit rakastavat
-vapautta ja uhraavat kaikkensa sen puolesta. Kun he nyt ovat
-kukistetut, tahtovat he rauhan kautta ansaita takaisin entisen
-omaisuutensa. Pilliau tahtoo myös samaa -- hän vaatii, että sotakirves
-on heti haudattava maahan... Rajuilma on kulkenut peltojemme yli ja
-muuttanut ne erämaiksi. Niittymme ovat hevosten kavioiden tallaamat,
-naisemme ja lapsemme ovat kadottaneet suojelijansa. Me emme tahdo sotaa
--- se on tuottanut meille liian paljon onnettomuutta -- Luchs on
-Apo-Ulmen, hän puhuu kansansa nimessä."
-
-Soturit, jotka seisoivat Toquinin ympärillä, kuulivat nämä sanat ja
-katselivat levottomina johtajaansa. Tämä hymyili ivallisesti ja hänen
-kätensä puristuivat kouristuksentapaisesti nyrkkiin.
-
-"Millä ehdoilla rauha tehtäisiin?"
-
-"Araukanipäälliköt ovat lähettäneet Luchsin ilmoittamaan
-Antinahuelille, että valkonaamat ja intiaanit ovat neuvotelleet
-keskenään rauhasta ja tehneet seuraavan sopimuksen: Antinahuelin täytyy
-vapauttaa valkoiset vangit, jotka ovat hänen käsissään ja hajoittaa
-sotajoukkonsa. Sotureiden täytyy palata kyliinsä ja luovuttaa
-muukalaisille kaksi tuhatta lammasta, tuhat vuorilammasta ja viisi
-sataa puhvelia. Sotakirves haudataan araukanien sauvojen ja
-valkoihoisten ristin alle. Luchs on puhunut."
-
-"Poikani näkyy pelkäävän valkoisia vastustajiaan, koska hän aikoo
-suostua sellaisiin ehtoihin", sanoi Antinahuel ivallisesti. Vaivoin
-saattoi hän hillitä itseään.
-
-"Ehdot ovat kovat, mutta meidän täytyy suostua niihin", vastasi Luchs
-kylmästi. "Jollei Suuri Kotka ole kolmen päivän kuluttua vapaa,
-ammutaan vangitut ulmenit ja sata sotilastamme armotta molempien
-leirien nähden."
-
-"Mutta jos Antinahuel kieltäytyy noudattamasta ehtoja?" kysyi Toquin.
-
-"Sitä ei Antinahuel tee", sanoi Luchs lauhkealla äänellä.
-
-"Sen tekee hän, niin totta kuin Pilliau elää!" huudahti
-araukani-päällikkö kiivaasti. "Suuri Kotka on kuoleva!"
-
-"Isäni ajatelkoon -- nämä eivät voi olla hänen viimeiset sanansa!"
-vastasi Luchs yhtä rauhallisesti kuin ennenkin.
-
-Antinahuel raivostui hirveästi toisen kylmyydestä. Vaikka hän olikin
-sangen viekas, ei hän huomannut ansaa, joka oli viritetty hänelle.
-
-"Minä, Suurtoquin, selitän pojilleni ja kaikille läsnäolijoille, etten
-tule koskaan hyväksymään näitä loukkaavia ehtoja... en voi tuottaa
-häpeää kansalleni. Valkoihoisten päällikkö on kurja koira, jonka olen
-vannonut surmaavani. Ettekö muista mitään, coyotit, vai ettekö tiedä,
-miten Toquin Cadequal lopetti elämänsä. Minä olen surmaava muukalaisen
-ja täten pesevä häpeämme. Kenellä on jotakin sanottavaa tätä vastaan?"
-
-"Meillä kaikilla", vastasi Luchs terävällä äänellä.
-
-"Mene -- olet saanut vastaukseni", huudahti Toquin tarttuen
-tomahawkiin, joka riippui hänen vyössään.
-
-"En vielä -- en ole vielä lopettanut!" selitti Luchs astuen muutamia
-askelia taapäin. "Neuvosto on ottanut huomioon myöskin sen seikan, että
-Antinahuel kieltäytyy hyväksymästä ehtoja. Jos Antinahuel pysyy
-päätöksessään, otetaan häneltä pois Toquinin kirves, kaikki
-araukanisotilaat ovat vapaita valastaan, ja tuli ja vesi kielletään
-häneltä koko maassa. Hän ja ne, jotka liittyvät häneen, ovat isänmaan
-kavaltajia. Minkätähden palvelisivat araukanit yhä yhden ihmisen
-kunnianhimoa -- ihmisen, joka on tuottanut paljon häpeää maalleen.
-Antinahuel suostuu, tai hän kukistuu."
-
-Kuullessaan nämä murskaavat sanat seisoi Toquin liikkumattomana
-vastustajansa edessä ja taisteli mielenliikutustaan vastaan. Sitten hän
-laski kätensä ristiin rinnalle ja kysyi ylpeästi: "Onko Luchs
-lopettanut?"
-
-"Kyllä. Kaikki, mitä minä äsken sanoin, ilmoitetaan koko Araukanialle.
-Antinahuel, jonka suurrikoksesta tähdet kertoilevat toisilleen, on
-ollut araukanien Suurtoquin."
-
-"Ulvova susi!" sanoi Toquin halveksivasti. "No niin, te voitte riistää
-minulta Toquinin kirveen! Mitäpä välittäisin tästä turhasta
-arvomerkistä! Te voitte myöskin sanoa minua isänmaan kavaltajaksi --
-mutta teidän toiveenne, coyotit, ei koskaan täyty. Vangit ovat minun,
-eivätkä he vältä kohtaloansa. Mene, Luchs -- olet saanut vastaukseni!"
-
-"Isäni..." koetti tämä väittää.
-
-"Mene!" karjasi Antinahuel raivostuneena ja osoitti käskevästi
-kahluupaikkaa.
-
-Intiaani mietti yhä... Pilkallinen hymy levisi hänen huulilleen, kun
-hän katseli vihastunutta päällikköä. Mutta tämä oli hänelle
-onnettomuudeksi. Raivostuneena kilpailijansa ivasta tempasi Toquin
-veitsen vyöltään ja linkosi sen edessään seisovaa miestä kohti. Niin
-varmasti oli hän heittänyt aseensa, että salamoiva terä upposi vartta
-myöten toisen rintaan, ja Luchs kaatui ääntäkään päästämättä maahan.
-
-Tätä kauheata rikosta seurasi yleinen kirkuna ja huuto. Arkoina ja
-kummastuneina vetäytyivät kaikki läsnäolijat pois sen miehen luota,
-joka oli vuodattanut veljensä verta. Kun sitten eräs päällikkö hetken
-kuluttua astui esiin ja vaati araukaneja luopumaan Toquinistaan, oli
-tämä vain ikäänkuin ilmoitus välien katkeamisesta, joka oli jo
-tapahtunut. Toinen toisensa jälkeen jätti entisen hallitsijansa,
-muutamat sangen iloisina, muutamat surullisina. Tämä mies, joka noin
-viisi minuuttia sitten oli komentanut viittäsataa soturia, näki heidän
-lukumääränsä vähitellen supistuvan, ja pian ei hänen ympärillään ollut
-kuin viisikymmentä intiaania. Nämä soturit, jotka pysyivät hänelle
-uskollisina, olivat palvelleet häntä koko ikänsä, ja olisivat
-mielellään vuodattaneet sydänverensä Toquininsa puolesta.
-
-Poistuvat soturit nostivat maasta Luchsin ruumiin ja lähtivät sitten
-liikkeelle kadoten pian näkyvistä.
-
-Siellä seisoi nyt suuri Toquin yksinäisenä ja hyljättynä ja laski niitä
-harvoja ystäviä, jotka tahtoivat vielä uskollisesti puolustaa häntä.
-Isku oli musertava, Antinahuel ei voinut enää hillitä itseään -- hän
-nojautui puuta vasten, peitti kasvonsa vaippansa liepeellä ja itki.
-
-Hänen heikkoutensa ei kuitenkaan kestänyt kauan. Tottuneena peittämään
-salaisimmatkin tunteensa ojentautui hän ja tarkasteli vankeja ankaran
-näköisenä. Kun hänen katseensa suuntautui don Tadeoon, joka oli
-oikeastaan syynä hänen kukistumiseensa, raivostui hän kauheasti.
-Estääkseen vankien pakoyrityksen, sitoi hän puuhun donna Rosarion,
-katsellen häntä himokkaasti. Don Tadeon sidotutti hän myös paaluun
-silmät käännettyinä aurinkoa kohti.
-
-"Kurja roisto!" karjaisi tämä tempoen mielipuolisesti siteitään.
-
-Päällikkö käänsi hänelle halveksivasti selkänsä.
-
-
-
-
-XXVI. VAPAUTUS.
-
-
-Lukija muistanee kai, että ranskalaiset ja heidän intiaanitoverinsa
-Trangoil Lanec ja Curumilla, olivat päättäneet seurata Toquinin jälkiä
-ja pelastaa don Tadeon ja hänen tyttärensä araukanien käsistä.
-Jokseenkin samoihin aikoihin kuin edellisessä luvussa kuvailemamme
-tapahtumat sattuivat, ratsastivat he tiheässä myrtti- ja
-sypressimetsässä noin päivämatkan päässä Araukasta. Tähän asti olivat
-he onnellisesti seuranneet Antinahuelin jälkiä ja otaksuivat jo
-olevansa siksi lähellä araukanien leiriä, ettei heidän tarvinnut enää
-jatkaa matkaa yhtä nopeaan tahtiin kuin ennen. Nyt täytyi heidän toimia
-varovasti, sillä tiheässä metsässä oli mahdollisesti Toquinin
-lähettämiä vakoojia, jotka voisivat huomata heidät ja ilmiantaa heidät
-päälliköllensä. Ensi töikseen aikoivat ystävämme asettua leiriin.
-
-Paikka, jossa he par'aikaa oleskelivat, oli aukeama, jommoisia
-amerikalaisessa aarniometsässä on niin runsaasti. Myrskyt ja aika
-olivat kaataneet puut paikalta ja muodostaneet siitä aukeaman, joka
-tarjosi miellyttävän lepopaikan matkustavaisille. Lähistöllä solisi
-pieni puro jyrkkää vuorenrinnettä pitkin. Tälle paikalle päättivät
-ystävämme leiriytyä. Keskelle aukeamaa virittivät he suuren
-nuotiotulen, söivät yksinkertaisen aterian ja heittäytyivät sitten
-pehmeälle ruohostolle lepäämään, kaikki muut paitsi kreivi Ludvig, joka
-oli päättänyt tehdä huomioita ystäviensä nukkuessa.
-
-"Tule, Cesar!" sanoi hän koiralleen, joka katseli häntä viisailla
-silmillään. "Saammepahan nähdä, emmekö löydä niitä veijareita. Pst, pst
--- älkäämme häiritkö ystäviemme unta! Etsi, Cesar, etsi!"
-
-Eläin totteli. Se nuuski hiukan maata ja kiiruhti sitten nopeasti
-isäntänsä edelle. Kreivi katsoi, olivatko hänen pistoolinsa ja
-kiväärinsä kunnossa, sitten hän seurasi koiraa pysähtyen silloin
-tällöin heittääkseen varovaisen ja vakoilevan silmäyksen ympärilleen.
-Koira juoksi leiripaikan yli metsään kuono melkein kiinni maassa.
-Sitten se heilutti häntäänsä aivankuin iloiten selvistä jäljistä ja
-päästi murisevan äänen.
-
-Niin jatkui matkaa noin tunnin verran kreivi Ludvigin huomaamatta
-mitään erikoista. Niitä salaperäisiä ääniä, jotka välistä kaukaa
-tunkeutuivat hänen korviinsa, ei hän voinut selvittää. Vihdoinkin,
-lukuisien mutkien ja kiemurtelujen jälkeen, näki hän koiran pysähtyvän
-ja kuuli sen päästävän lyhyen murinan.
-
-Kreivi vetäytyi piiloon -- hän tiesi, mitä tuo murina merkitsi.
-Varovaisesti työntäen pensaitten oksat sivulle hän katseli vakoillen
-ympärilleen. Vaivoin hän sai tukahdetuksi kummastuksen huudon, jonka
-hän oli päästämäisillään huuliltaan. Sillä tuskin kolmenkymmenen
-askeleen päässä paikalta, jossa hän seisoi, istui noin viisikymmentä
-intiaania suuren nuotion ääressä. Heidän keskellään oli kaksi vankia,
-jotka olivat niin lujasti sidotut lähellä oleviin puihin, etteivät he
-voineet tehdä pienintäkään liikettä. Toinen heistä näkyi olevan
-kokonaan vaipunut epätoivoon, kyyneleet virtasivat pitkin hänen
-poskiaan ja syvät huokaukset vavahduttivat hänen rintaansa, kun hän
-katseli onnettomuustoveriaan, nuorta tyttöä, joka oli aivan lyyhistynyt
-kokoon väsymyksestä ja tuskasta.
-
-"Siellä he ovat!" kuiskasi kreivi Ludvig, joka tunsi kaiken veren
-virtaavan sydämeensä. Unhottaen kokonaan oman turvallisuutensa otti hän
-pistoolin kumpaiseenkin käteensä ja teki pienen liikkeen aivankuin
-aikoen viipymättä rientää avuksi onnettomille. Kuitenkin hillitsi hän
-itsensä aikanaan, sillä hänelle juolahti mieleen, että hän tuollaisen
-hyökkäyksen kautta uhraisi vain henkensä saamatta mitään aikaan.
-
-Melu, jota hän tyhmästi kyllä oli aiheuttanut, herätti intiaanien
-huomiota, ja he heittivät jo epäileviä silmäyksiä paikalle, jossa hän
-seisoi. Ludvig vetäytyi hiljaa takaisin välttäen ottamasta varomatonta
-askelta. -- Pieninkin risahdus, ja hän olisi ollut hukassa! Hänellä ei
-ollut enää mitään tekemistä araukanien leirillä -- parasta oli palata
-toverien luo ja neuvotella heidän kanssaan, mitä oli tehtävä.
-
-Tunnin kuluttua oli hän jälleen ystäviensä luona ja kertoi heille, mitä
-oli nähnyt. Curumilla ja Trangoil Lanec kuuntelivat tyyninä Ludvigin
-kertomusta, keskeyttämättä sitä; he näyttivät kiinnittävän kaiken
-huomionsa piippuihinsa, jonka he omantunnontarkasti polttivat loppuun.
-Valkoiset miehet olivat sitävastoin sangen rauhattomia; he olivat
-epätoivoissaan intiaaniystäviensä hitauden johdosta. Jos he olisivat
-noudattaneet omien tunteittensa ääntä, eivät he olisi viivytelleet
-minuuttiakaan, mutta he tiesivät, etteivät he ilman näitä kahta
-punaihoista saisi mitään aikaan -- olipa sitten kysymys hyökkäyksestä,
-puolustautumisesta tai takaa-ajosta. Sentähden koettivat he hillitä
-levottomuuttaan.
-
-"No, mitä nyt teemme?" kysyi Valentin vihdoin.
-
-"Veljeni on kuumaverinen -- hän ei saa toimia liian nopeasti!" vastasi
-Trangoil Lanec merkitsevästi. "Antinahuelilla on paljon sotilaita, me
-emme voita heitä muulla kuin viekkaudella. Meidän täytyy saada
-selville, mitä Toquin aikoo tehdä vangeilleen. Äkillinen hyökkäys
-pitäisi paikkansa ainoastaan siinä tapauksessa, jos olisi kysymys
-elämästä tai kuolemasta. Trangoil Lanec menee araukanien leirille.
-Toquin ei tiedä, mitkä siteet liittävät minut valkoisiin veljiini, eikä
-siis voi epäillä minua."
-
-"Hyvä", sanoi Curumilla, "veljeni suunnitelma on viisas. Minä tahdon
-vain huomauttaa hänelle, että soturit, joiden luo hän menee, kuuluvat
-luultavasti Mustan Käärmeen heimoon. Trangoil Lanec tuntee näiden
-soturien petollisuuden ja viekkauden... hän varokoon siis!"
-
-Toinen nyökäytti päätään.
-
-"Ystäväni on oikeassa, Trangoil Lanec on varovainen. Luonnollisesti
-seuraavat veljeni minua ja piiloutuvat vähän matkan päähän leiristä.
-Varpushaukan kirkuna on sovittu merkki; jos he kuulevat sen, voivat he
-vaaratta saapua leirille; jos he sitä vastoin kuulevat peipon laulun
-uudistuvan kolme kertaa perätysten yhtäpitkin väliajoin, tietävät he
-minun olevan vankina."
-
-"Hyvä. Milloin lähdemme?" kysyi Ludvig.
-
-"Nyt heti."
-
-Miehet nousivat hevosiensa selkään ja läksivät liikkeelle. Pahaksi
-onneksi kohtasi heitä eräs pettymys. Kun he saapuivat sille paikalle,
-missä Antinahuel tovereineen oli pari tuntia sitten ollut, oli se aivan
-autio. Toquin oli jatkanut matkaansa. Mutta ystävämme eivät menettäneet
-toivoaan, kärsivällisesti seurasivat he hänen jälkiään. Tämä oli sangen
-vaikeata, sillä araukanit olivat Biobion luona tapahtuneesta
-taistelusta saakka koettaneet salata ja peittää jälkensä. Muutamat
-houkuttelevat jäljet näkyivät olevan vääriä, ja Curumilla ja Trangoil
-Laneckin, jotka olivat tottuneet tällaiseen takaa-ajoon, erehtyivät
-välistä ja seurasivat niitä. Usein kului sangen pitkä aika näiden
-erehdyksien korjaamiseen ja sotkuisien jälkien selvittämiseen.
-
-Kahden päivän kuluttua leiriytyivät takaa-ajajat eräälle kummulle vähän
-matkan päähän luonnon muodostamasta luolasta, ja Trangoil Lanec erosi
-nyt heistä. Paksu savupatsas, joka heikon usvan kaltaisena nousi
-taivasta kohti, ilmaisi hänelle paikan, mihin araukanit olivat
-pysähtyneet yöksi. Siellä oli hänen päämääränsä.
-
-Kahdenkymmenen askeleen päässä leiristä huomasi päällikkö äkkiä kaksi
-intiaania, aivankuin maasta nousseina, edessään.
-
-"Minne veljeni aikoo?" kysyi toinen heistä luoden uhkaavan katseen
-ulmeniin.
-
-"Marry, marry!" vastasi tämä ystävällisesti. "Trangoil Lanec tunsi
-jälleen veljiensä jäljet ja saapui polttamaan piippuansa heidän tulensa
-ääreen, ennenkuin hän jatkaa matkaansa."
-
-Sitten heitti hän olalleen kiväärinsä, jota hän tähän asti oli pitänyt
-vasemmassa kädessään ja kehoitti hevostaan kulkemaan edelleen. Soturit
-näyttivät olevan tyytyväisiä hänen vastaukseensa ja johdattivat hänet
-viipymättä leirille.
-
-Antinahuel otti vieraansa vastaan kädet ristissä rinnalla. Kun
-päälliköt olivat tervehtineet toisiaan tavallisilla sanoilla "Marry,
-marry", istuutuivat he nuotiotulen ääreen ja polttivat rauhanpiippua.
-Trangoil Lanec katseli ympärilleen, mikään ei jäänyt häneltä
-huomaamatta. Hän tunsi aivan liian hyvin Toquinin viekkaan luonteen ja
-varoi sentähden herättämästä epäilyä.
-
-"Onko isäni metsästänyt?" kysyi hän.
-
-"Kyllä", vastasi Antinahuel lakoonisesti.
-
-"Ja onko metsästys ollut onnellinen?"
-
-"Hyvin onnellinen", sanoi Toquin synkästi hymyillen ja osoittaen
-sormellaan vankeja jatkoi hän, "poikani avatkoon silmänsä ja katsokoon
-ympärilleen!"
-
-"Ooh!" huudahti Trangoil Lanec ja oli vasta nyt huomaavinaan
-valkoihoiset. "Valkonaamoja. Isälläni on ollut onnea, hän saa suuret
-lunnaat heistä."
-
-Toquin pudisti päätään.
-
-"Antinahuel ei vapauta vankeja. Hänen majansa on tyhjä."
-
-"Hyvä, minä ymmärrän, Isäni ottaa valkoisen neidon vaimokseen. Mutta
-minkätähden säilyttää hän toista vankia? Hänen läsnäolonsa mahtaa olla
-tuskastuttava?"
-
-Antinahuel vastasi kysymykseen hymyllä, jonka merkitystä ei tarvinnut
-epäillä.
-
-"Valkoihoisten Suuri Kotka on kuoleva varhain aamulla. Suuren. Toquinin
-Cadequalin kuolema tulee vihdoinkin kostetuksi, kuten olen vannonut!"
-
-Hän nousi ja viittasi päällikön luokseen lähestyessään vankeja.
-
-"Poikani tuntee Suuren Kotkan?" kysyi hän tarkastellen terävästi sekä
-Trangoil Lanecia että don Tadeota.
-
-"Eikö araukani soturi tuntisi vihollistaan?" vastasi päällikkö
-rauhallisesti. "Suuri Kotka on kurja espanjalainen, ja hänen kuolemansa
-on tuottava siunausta punaisille miehille."
-
-Don Tadeo säpsähti kuullessaan tämän äänen ja koetti nähdä muukalaista.
-Mutta tämä oli astunut erään puun varjoon ja tarkasteli vankia
-vihamielisin katsein. Toquin oli kuitenkin huomannut don Tadeon
-liikkeen ja synkkä pilvi nousi hänen otsalleen.
-
-"Mikä on veljeni nimeltään?" kysyyi hän lyhyesti Ulmenilta.
-
-"Trangoil Lanec."
-
-"Minä tunnen tämän nimen. Trangoil Lanec on urhoollinen puelka-soturi.
-Mitä etsii hän Antinahuelin leiristä?"
-
-"Hän tahtoo lämmitellä ystävän tulen ääressä."
-
-"Mitä sanoo valkoinen veljeni tästä?" kysyi Antinahuel aivan odottamatta
-don Tadeolta. Tämä tunsi sydämensä sykkivän -- ystävän läsnäolo teki
-hänet sekä iloiseksi että levottomaksi. Luotuaan tyttäreensä
-Antinahuelin huomaamatta varoittavan katseen hän vastasi niin
-välinpitämättömästi kuin mahdollista:
-
-"En tiedä, mitä haluatte minulta, päällikkö? Onko minulla oikeutta
-käskeä tätä miestä, jota en edes ole koskaan nähnyt, poistumaan
-leiristänne. Ette taida olla oikein järjissänne, koska teette minulle
-tuollaisen kysymyksen."
-
-"Veljeni puhuu hyvin -- huomenna on hän osoittava rohkeuttaan", sanoi
-päällikkö kuivasti ja kääntyi jälleen puelka-soturin puoleen lausuen
-"Antinahuel on varovainen -- häntä on usein petetty. Valkoihoisten
-Suurella Kotkalla on ystäviä, jotka eivät lepää, niin kauan kuin he
-tietävät hänen olevan vallassani. Joku kolmaskin voi tehdä niinkuin
-Joan ja Myskirotta!"
-
-"Epäileekö isäni minua?" kysyi Trangoil Lanec imelästi hymyillen.
-"Kukapa voisi johdattaa harhaan suurta päällikköä. Mutta Trangoil Lanec
-ei ole mielellään epäluulonalainen, hän menee."
-
-Antinahuel tuli hyvilleen ulmenin imartelevista sanoista ja antoi
-hänelle merkin jäädä paikoilleen.
-
-"Minä luotan poikaani, hän on tervetullut luokseni", sanoi hän
-tyytyväisenä. "Tuoko Trangoil Lanec tietoja punaisilta veljiltään?"
-
-Lausuessaan nämä viimeiset sanat synkkenivät Antinahuelin kasvot ja
-hänen otsansa rypistyi. Hämmästyneenä tästä muutoksesta, jonka hän
-olisi ymmärtänyt, jos hän olisi voinut silmätä mahtavan Toquinin
-sisimpään, katseli Trangoil Lanec edessään olevaa päällikköä.
-
-"En tiedä mitään. Useimmat veljistäni ovat kaatuneet taistelussa
-chileläisiä vastaan. Minkätähden näyttää isäni niin synkältä?"
-
-"Miksipä en surisi. Antinahuel ei ole vanha, mutta hän on väsynyt.
-Monet hänen pojistaan ovat kaatuneet sodassa, hänen kansansa etevimmät
-päälliköt ovat menneet Pilliaun suurille metsästysmaille ennen häntä.
-Missä on Cathikara? Missä on Musta Hirvi? He kuolivat sankarillisesti,
-ja he huutavat... huutavat!..."
-
-Hän nosti käden otsalleen ja vaipui ajatuksiinsa. Näytti siltä kuin
-olisi hän silmänräpäykseksi unhoittanut kaikki, mitä hänen ympärillään
-tapahtui, mutta äkkiä suuntautui hänen katseensa vankeihin ja hän
-sanoi: "Ooh! Vielä ei Antinahuel ole kuollut. -- Suuri Kotka elää
-vielä, ja valkoinen neito odottaa! Katsopas... eikö hän kelpaakin
-päällikön vaimoksi?"
-
-"Hän on kaunis!" vastasi Trangoil Lanec kylmästi. "Mutta kuitenkaan en
-antaisi hänestä ainoatakaan niistä kolmesta nahkaleilistä tulivettä,
-joita hevoseni kantavat."
-
-"Kuinka, onko pojallani tulivettä?" kysyi Antinahuel himokkaasti.
-
-"On!" vastasi ulmen ja käytti tilaisuutta hyväkseen luoden vankeihin
-merkitsevän silmäyksen. "Aurinko laskee, peltopyy laulaa iltalaulunsa
--- Trangoil Lanecin täytyy lähteä. Jos Antinahuel tahtoo seurata minua,
-niin tyhjennämme kiireesti säkit soturien kanssa. Olen anastanut ne
-eräältä valkoiselta koiralta, enkä tahtoisi laahata niitä enää
-mukanani."
-
-"Hyvä", sanoi Antinahuel tyytyväisenä. "Me otamme vastaan veljeni
-tarjouksen."
-
-Päälliköt astelivat hevosien luo, ja hetken kuluttua joivat kaikki
-intiaanit paloviinaa, jota viekas Trangoil Lanec oli ottanut mukaansa.
-Lukija tietää kai, että intiaanit ovat kovin viinanahneita, ja se himo,
-millä he ottivat vastaan tarjotun "tuliveden", osoitti, selvästi,
-kuinka kauan he olivat odottaneet tällaista tilaisuutta. He nauttivat
-sitä aivan kohtuuttomasti, ja pian olivat muutamat heistä juovuksissa.
-
-Puelkapäällikkö tarkasteli tilannetta argussilmillä. Hän otti
-kohtuullisesti osaa harvinaiseen juominkiin ja vältti varovaisesti
-kiihoittamasta araukaneja juomaan. Hän ei näet saanut antaa
-pienintäkään aihetta epäluuloon.
-
-Näin kului tunti. Vangit olivat alkaneet keskustella hiljaa ja
-salaisesti. Jossakin määrin levottomina odottivat he, mitä tulisi
-tapahtumaan. Uudestaan herännyt toivo toi heikon hymyn nuoren tytön
-ruusuisille huulille, ja don Tadeo loi häneen eloisia katseita.
-Molemmatkin käsittivät ystävänsä suunnitelman, mutta olivat aivan eri
-mieltä sen onnistumisesta. Ollen määrätyn matkan päässä juojien
-piiristä ja kykenemättä liikahtamaankaan saattoivat he vain panna
-merkille, että melu ja rähinä, jonka heidän juopuneet vartijansa saivat
-aikaan, lisääntymistään lisääntyi.
-
-Intiaanit jatkoivat yhä juomistaan. Nopeasti he tyhjensivät nahkaleilit
-ja vihdoin olivat useimmat heistä vaipuneet raskaaseen uneen. Niillä,
-jotka olivat vielä valveilla ja näkivät, kuinka heidän tovereillensa
-kävi, ei ollut voimaa eikä kykyä keskeyttää nautintorikasta juomistaan.
-Antinahuel ja Trangoil Lanec olivat viimeiset, jotka joivat.
-Puelkapäällikkö seurasi vain näennäisesti toisen esimerkkiä ja koetti
-matkia hänen raskaita liikkeitään, mikä onnistuikin hänelle. Ja nyt --
-nyt sulkeutuivat myöskin Toquinin silmät, sarvipikari putosi hänen
-kädestään ja mutisten muutamia käsittämättömiä sanoja vaipui hän
-maahan. Hän nukkui.
-
-Trangoil Lanec odotti hetkisen ja silmäili tarkkaavaisesti leiriä.
-Vasta sitten, kun hän oli varma siitä, että kaikki araukanit olivat
-todellakin menneet ansaan, nousi hän varovaisesti, lähestyi vankeja,
-joille hän antoi hilpeän merkin, ja kiiruhti pois kevyesti kuin vuohi.
-Pian senjälkeen kuului varpushaukan kirkuna lähistöltä.
-
-       *       *       *       *       *
-
-Valentin ja Ludvig eivät osanneet hallita innostustaan. He olivat
-jättäneet hevosensa metsään ja hiipineet Curumilla muassaan
-varovaisesti, kunnes he olivat vain kolmenkymmenen askeleen päässä
-leiristä. Salaisesti iloiten olivat he seuranneet tapahtumien kulkua
-valmiina milloin tahansa rientämään Trangoil Lanecin avuksi, jos hänen
-petoksensa tulisi ilmi. Kun tämä siis päästi sovitun merkkihuudon,
-olivat he heti hänen rinnallaan.
-
-"No niin?" kysyi Ludvig.
-
-"Kaikki käy hyvin. Veljeni seuratkoot minua."
-
-Viipymättä lähtivät ystävykset vankien luo. Nähdessään nuo neljä
-miestä, jotka olivat panneet henkensä alttiiksi pelastaakseen heidät,
-loisti sanomattoman iloinen hymy isän ja tytön kasvoilla, ja don Tadeo
-sanoi liikutettuna.
-
-"Kiitos, caballerot, me emme toivoneet pelastusta. Teille lähinnä
-Jumalaa olen suurimmassa kiitollisuudenvelassa."
-
-"Ah... pyh!" vastasi Valentin katkaisten muutamilla puukoniskuilla
-vankien siteet. "Luuletteko, että me ilman muuta olisimme jättäneet
-teidät tiikerin kynsiin?"
-
-"Ja velvollisuutemmehan oli pelastaa teidät ja teidän tyttärenne",
-jatkoi kreivi Ludvig innokkaasti.
-
-"Mutta hiljaa -- kiiruhtakaamme. Olisipa sangen ikävää, jos nuo
-veijarit heräisivät liian aikaiseen."
-
-Tämä huomautus olikin tarpeen. Don Tadeo ja donna Rosario, jotka eivät
-pitkästä vankeudesta väsyneinä kyenneet liikkumaan, nostettiin Trangoil
-Lanecin hevosen selkään, jonka jälkeen tuo pieni kulkue lähti
-liikkeelle luolaa kohti.
-
-
-
-
-XXVII. HIRMUMYRSKY.
-
-
-Kun he olivat tulleet puolitiehen, erosivat Curumilla ja Trangoil Lanec
-äkkiä joukosta ja palasivat araukanien leirille, aivankuin he olisivat
-unhoittaneet sinne jotain. Ranskalaiset antoivat tämän tapahtua, sillä
-he tunsivat hyvin toveriensa varovaisuuden, ja koettivat saavuttaa niin
-nopeasti kuin mahdollista päämääränsä.
-
-Pian saapuivatkin he luolalle. Nyt valmistettiin nopeasti kaksi
-lehtivuodetta vapautetuille vangeille, ja Valentin kehoitti heitä
-lepäämään. Isä ja tytär seurasivat kehoitusta ja vaipuivat pian
-raskaaseen uneen.
-
-Myöskin Ludvig ja Valentin lepäsivät ja jättivät vartioimisen
-uskolliselle koiralleen Cesarille. He heräsivät vasta intiaanien tulon
-jälkeen, jotka järkähtämättömän rauhallisina heittäytyivät heidän
-viereensä lehtivuoteelle.
-
-"Te olette olleet araukanien leirillä?" kysyi toinen miehistä.
-
-Curumilla nyökkäsi.
-
-"Niin, me kävimme päästämässä heidän hevosensa vapaiksi. Niiden
-kiinniottamiseen kuluu Antinahuelilta kauan aikaa ja me saamme yhä
-suuremman etumatkan."
-
-"Oivallisesti tehty. Me voimme olla siis rauhassa muutamia tunteja?"
-
-"Niin, muutamia tunteja, muttei enempää. Araukaneilla on verikoiran
-vainuaisti ja kauriin nopeus. Ennenkuin yö on kulunut loppuun, ovat he
-jäljillämme."
-
-"Mitä on meidän sitten tehtävä?" kysyi Ludvig levottomana.
-
-"Meidän täytyy johtaa harhaan vihollisemme", vastasi Trangoil Lanec.
-"Minä eroan joukosta kahden hevosen kanssa ja koetan johdattaa heidät
-väärille jäljille. Sillaikaa menette te Rio Pablon rantoja pitkin aina
-Guanakosaarelle asti. Siellä tapaamme jälleen toisemme. Kolmen tunnin
-kuluttua täytyy minun lähteä."
-
-Kaikki hyväksyivät tämän suunnitelman. Ennenkuin Trangoil Lanec erosi
-tovereistaan, kuvaili don Tadeo muutamilla sanoilla hänelle viime
-tapahtumat araukanien leirillä, erittäinkin kohtauksen Antinahuelin ja
-Luchsin välillä. Sitten lähtivät ystävykset äänettöminä eri suunnille.
-
-Oli kummallinen yö, Tummansininen taivas oli täynnä tähtiä, jotka
-loistivat kuin timantit ja kuu, joka oli vaeltanut puolet radastaan,
-levitti ympärilleen hopeavaloa ja antoi koko seudulle satumaisen
-leiman. Hyvien tuoksujen täyttämä ilma oli niin kirkas, että kaukana
-siintävät metsät eroittuivat selvästi taivaanrantaa vasten. Vieno
-tuulenhenkäys leyhytteli hiljaa korkeimpien puiden latvoja.
-
-Varovaisesti liikkui pieni karavaani äskenmainitun joen rantoja pitkin
-odottaen joka silmänräpäys näkevänsä punanahkojen villien silmien
-loistavan pimeydessä. Tadeo ja donna Rosario olivat intiaaniystäviensä
-hevosten selässä, Curumilla ratsasti etumaisena ja ranskalaiset
-muodostivat jälkijoukon.
-
-Noin kello neljä aamulla -- juuri siihen aikaan kun aurinko nousi
-taivaanrannalle -- eroittivat matkustajat pienen Guanakosaaren edessään
-sumun ympäröimänä, joka kaikissa lämpimissä maissa nousee maasta päivän
-tullessa. Vaivaloisen öisen matkan jälkeen näytti se heidän silmissään
-kuin pelastavalta satamalta. Saarella seisoi liikkumattomana mies,
-Trangoil Lanec, jonka vieressä kumpikin hevonen pureskeli ruohoa
-rannalla.
-
-Niin pian kuin tulijat, joita hän oli jo kauan odottanut, olivat
-saapuneet kylliksi lähelle antoi hän heille merkin kiiruhtaa. Curumilla
-nyökkäsi myöntävästi päätään ja pian oli pieni seurue kulkenut pienen
-kahluupaikan yli saarelle. Lyhyen aterian aikana neuvottelivat
-ystävykset, mitä nyt olisi tehtävä. Don Tadeo ehdoitti, että he
-suuntaisivat kulkunsa hacienda de la Palomaa kohti, joka kuului eräälle
-hänen ystävistään. Matka ei ollut kovin pitkä, ja sinne tultuaan
-olisivat he täysin turvassa Antinahuelilta.
-
-Ensi töikseen alkoivat ulmenit laatia puhvelinnahkavenhettä, sellaista,
-joita intiaanit käyttävät matkustaessaan erämaan läpi kulkevaa jokea
-pitkin. Kun se oli valmis, ja he olivat työntäneet sen vesille,
-pyysivät he tovereitaan istuutumaan siihen. Sitten jatkettiin matkaa
-tällä venheellä hevosten uidessa sen perästä. Noin tunnin kuluttua
-astuivat he jälleen maihin ja jatkoivat matkaa jalkaisin. Heidän täytyi
-nyt kiivetä jyrkkää vuorenrinnettä pitkin erään kukkulan yli
-päästäkseen Chilen alueelle.
-
-Muutamien tuntien kuluttua oli ilma täydellisesti muuttunut.
-Punervansininen aurinko näytti uivan pilvimeressä, joka vangitsi sen
-kuumat säteet. Taivas oli kuparinvärinen. Kuului jylhää ukkosenjyrinää,
-joka kaikui moninkertaisena vuorissa ja laaksoissa. Ilma oli
-painostava. Suuria sadepisaroita putoili pilvistä ja yksinäiset
-tuulenpuuskat nostivat suuria tomupilviä maasta ja päästivät melkein
-inhimillisiä valitusääniä. Lintuja parveili suurin joukoin ilmassa, ja
-hevoset tulivat levottomiksi. Toisin sanoen kaikki ennusti hirmumyrskyn
-tuloa, joka usein sangen lyhyessä ajassa muuttaa maanpinnan muodon.
-
-Sumu oli niin sankka, että vaikka päivä ei ollut vielä
-puolivälissäkään, ympäröi pimeys matkalaisia. Varovaisesti astellen
-pääsivät he hitaasti eteenpäin. Intiaanipäälliköt tunsivat luonnon
-mahtavat oikut, ja levottomuus kuvastui heidän kasvoillaan.
-
-"Mitä sanotte tästä ilmasta, Curumilla?" kysyi kreivi Ludvig.
-
-"Huonoa, hyvin huonoa", sanoi tämä pudistaen päätään. "Jollemme ennen
-hirmumyrskyn tuloa ehdi Jana Karamille (noitamiehen hyppy)..."
-
-"No niin, mitä sitten. Uhkaako meitä jokin vaara?"
-
-"Enemmän kuin vaara. Siinä tapauksessa ei meillä ole suuria toiveita
-selvitä hengissä rajuilmasta."
-
-"Vai niin!" huudahti Valentin ja ranskalaiset katselivat pelästyneinä
-toisiinsa. "Sepä ei kuulu lohduttavalta. Luuletteko todellakin, että
-niin on asianlaita?"
-
-"Trangoil Lanec puhukoon!" sanoi päällikkö osoittaen kädellään
-toveriaan.
-
-"Curumilla on oikeassa!" vastasi tämä synkästi. "Luulevatko veljeni,
-että me voisimme vastustaa rajumyrskyn voimaa tällaisella paikalla?"
-
-Nuoret miehet painoivat alakuloisina päänsä alas. He eivät tahtoneet
-enää lausua sanaakaan epätoivoisesta tilanteesta. Äänettöminä astelivat
-he nyt vuoripolkua pitkin, joka oli tuskin neljänkään jalan levyinen
-leveimmältä kohdaltaan. Toiselta puolelta rajoitti sitä jyrkkä
-graniittiseinä, toiselta syvä kuilu, jonka pohjalta kuului näkymättömän
-veden lorinaa. Oli todellakin vaikea vastustaa rajumyrskyä sellaisella
-paikalla.
-
-"Olemmeko vielä kaukana Jana Karamista?" kysyi Valentin vihdoin.
-
-"Pilliau olkoon kiitetty -- me olemme pian siellä! Mutta..."
-
-Intiaani vaikeni, sillä hämärä vaippa, joka peitti taivaanrantaa,
-jakautui äkkiä kahtia, terävä salama valaisi taivasta, ja peloittava
-tuulenpuuska syöksyi vonkuen rotkoon.
-
-"Alas hevosten selästä!" huusivat Trangoil Lanec ja Curumilla melkein
-yht'aikaa. "Heittäytykää maahan!"
-
-Valkoihoiset tottelivat heti johtajiensa käskyä ja pitelivät kiinni
-kalliosta. Myöskin hevoset käsittivät vaistomaisesti vaaran ja
-heittäytyivät harjakset tuulessa heiluen maahan. Mikään kynä ei voi
-kuvailla hirmumyrskyä, joka nyt ennenkuulumattomalla raivolla ryntäsi
-vuorten yli. Peloittavasti jyrisi ukkonen kuilussa, ja satoi kuin
-saavista kaatamalla. Jättiläismäisiä lohkareita irtautui kalliosta, ne
-vyöryivät rymisten syvyyteen kiskoen mennessään maasta satavuotisia
-puita juurineen aivankuin hentoja oljenkorsia. Tuulen ulvonta, myrskyn
-pauhina ja aivankuin kuolinkamppailuaan taistelevan luonnon huokaukset
-muodostivat yhdessä kauhistuttavan mutta valtavan sävelen.
-
-Mutta äkkiä, kesken kaikkea, kuului kirkaisu, joka oli niin äänekäs ja
-kimeä, että se voitti myrskyn pauhunkin. Välittämättä vaarasta nostivat
-matkalaiset päänsä ylös ja katsoivat ympärilleen. He huomasivat heti,
-mitä oli tapahtunut!
-
-Donna Rosario ei ollut jaksanut pitää kiinni kalliosta, vaan oli
-päästänyt otteensa ja syöksynyt syvyyteen.
-
-
-
-
-XXVIII. TAIVAAN JA MAAN VÄLILLÄ.
-
-
-Tämä kauhistuttava tapaus täytti urhoollisten miesten sydämet tuskalla
-ja pelolla. Kaikkien mieleen juolahti, että onneton makasi kenties
-murskautuneena syvyydessä.
-
-"Oi, tyttäreni, tyttäreni!" kirkaisi don Tadeo aikoen epätoivoissaan
-syöksyä kuiluun lapsensa perästä.
-
-Curumillan rautakoura veti hänet kuitenkin takaisin. "Onko Suuri Kotka
-väsynyt elämäänsä?" kysyi intiaani nuhtelevasti. "Isäni on vielä heikko
-pitkän vankeuden jälkeen, hän uhraisi vain henkensä saamatta mitään
-aikaan."
-
-"Mutta tyttäreni!" ähki mies raukka.
-
-"Teemme voitavamme", sanoi Valentin koettaen salata toivottomuuttaan.
-"Jollei apumme ole jo turha, tuomme ylös señoritan. Minä hankin teille
-heti tiedon siitä."
-
-Hän valmistautui panemaan tuumansa toimeen, mutta kreivi Ludvig ennätti
-ennen häntä. Hän oli jo alkanut laskeutua kuiluun jyrkkää
-kallionrinnettä pitkin ja katosi pian ystäviensä näkyvistä.
-
-Myrsky yltyi. Kirkkaitten salamoiden valaisema taivas näytti
-tulimereltä, ja sade kiihtyi yhä rankemmaksi. Miehet, jotka pitelivät
-kiinni kalliosta ylhäällä kuilun reunalla, olivat jo kauan odottaneet
-toveriansa. Vai olikohan hänkin joutunut saman kohtalon alaiseksi kuin
-onneton tyttö? Samassa kuului huuto...
-
-Kun Ludvig laskeutui syvyyteen totteli hän ainoastaan sydämensä ääntä
-ja päätti tuoda onnettomalle isälle lapsensa. Tätä puhdasta ja
-luonnollista tunnetta vahvisti nyt kylmä rohkeus, kun hän huomasi
-olevansa epävarmassa asemassa kuilun yläpuolella. Hänen tehtävänsä ei
-ollut helppo. Yksi ainoa harha-askel -- ja hän olisi hukassa. Usein
-tunsi hän kiven tai oksan, jolle hän astui, murtuvan ja antavan perään.
-Alhaalla kuilussa lorisi vesi hiljaisesti, ja vaikka hänen ympärillään
-vallitsi synkkä pimeys, oli hän usein pyörtymäisillään mitatessaan
-ajatuksillaan kuilun syvyyttä.
-
-Mutta päättäväisesti jatkoi hän laskeutumistaan. Hän oli jo jättänyt
-aikamoisen taipaleen taakseen, sillä rotkot olivat jo niin kapeat,
-ettei hän voinut eroittaa taivasta yläpuolellaan. Hän pysähtyi
-hetkiseksi hengähtääkseen hiukan ja katseli levottomana alas kuiluun.
-
-Samassa oli hän päästää kummastuksen huudon, sillä noin kolmenkymmenen
-askeleen päässä alapuolellaan oli hän näkevinään olennon, jonka
-ääriviivat olivat kuitenkin niin epäselvät, että hänen täytyi tarkasti
-silmäillä sitä ollakseen varma asiastaan. Nyt ei hän enää viivytellyt,
-vaan liukui alas vaaraa halveksien. Olento, jonka hän oli huomannut,
-oli Rosario. Nuori tyttö makasi pyörtyneenä tiheän köynnöskasviverkon
-päällä aivankuin riippumatossa. Kun Ludvig näki, tämän tunsi hän kylmiä
-väreitä selkäpiissään, ja hän pelästyi kauheasti. Hänen sydämensä löi
-kiivaasti, kun hän ajatteli hennon tytön peloittavaa tilaa. Jumalan
-kiitos, nyt oli ainakin hän auttamassa ja neuvomassa häntä.
-
-Sill'aikaa oli rajuilma hiukan tyyntynyt. Sumu jakautui kahtia ja
-aurinko ilmestyi näkyviin huntunsa takaa, vaikkakin sitä silloin
-tällöin pimittivät ohitsekiitävät pilvet. Tuulenpuuskat tulivat yhä
-heikommiksi.
-
-Vasta nyt saattoi kreivi Ludvig huomata vaaran suuruuden, johon hän oli
-joutunut ja jonka vallitseva pimeys oli tähänasti salannut häneltä.
-Silmätessään jyrkkää kallionseinämää, jota myöten hän oli laskeutunut,
-ei hän voinut käsittää, kuinka hän oli päässyt niin pitkälle putoamatta
-rotkoon. Alemmaksi ei hän olisi voinut missään tapauksessa laskeutua,
-sillä myrttipensaasta alkaen, jonka päällä Rosario makasi, oli rotko
-aivan seinäjyrkkä. Vielä pari askelta, ja hän olisi ollut hukassa.
-
-Juuri kun hän mietti, mitä olisi tehtävä, sai Cesarin etäinen haukunta
-hänet kohottamaan päänsä ja katsomaan ylös. Ja nyt päästi hän
-riemuhuudon, sillä hänen ystävänsä olivat keksineet oivallisen
-pelastusvälineen. Sitomalla yhteen lassot, joita ratsastajat Chilessä
-aina kuljettavat mukanaan, oli Valentin laittanut pitkän köyden, jonka
-hän nyt don Tadeon ja intiaanien avulla laski syvyyteen. Se oli onneksi
-kylliksi pitkä ja Ludvig sai helposti kiinni siitä. Mutta hän ei
-ajatellut ensin itseään, vaan donna Rosariota. Vedettyään nuoren tytön
-köynnöskasviverkosta, sitoi hän köyden hänen vyötäisiensä ympäri niin,
-ettei hän voinut millään tavoin syöksyä uudestaan syvyyteen. Sangen
-hitaasti ja varovaisesti -- ettei hän vain kolhiutuisi kalliota vasten
--- vetivät ylhäällä olijat hänet luokseen, ja hetken kuluttua oli
-Rosario turvassa. Myöskin uhrautuvainen ranskalainen pääsi samalla
-keinoin takaisin ystäviensä luo.
-
-Tällä kertaa ei don Tadeo tuhlannut turhia sanoja tyttärensä
-pelastajalle, vaan loi häneen katseen, joka osoitti mitä lämpimintä
-kiitollisuutta.
-
-Hetken kuluttua tuli nuori tyttö tajuihinsa isänsä hellästi hyväillessä
-häntä. Heikko punastus levisi hänen kasvoilleen, hän huokasi raskaasti
-ja aukaisi silmänsä.
-
-"Voi, isäni!" huudahti hän muistaessaan, mitä oli tapahtunut. "Mikä
-kauhea putous! Luulin todellakin kuolevani!"
-
-"Olet pelastettu -- älä ajattele enää muuta!" sanoi don Tadeo.
-
-
-
-
-XXIX. VIIMEINEN TAISTELU.
-
-
-Tapaus, josta äsken kerroimme, oli viivyttänyt paljon ystäviemme
-matkaa, ja he koettivat nyt päästä eteenpäin niin nopeasti kuin
-mahdollista. Mutta myrsky oli heille suureksi haitaksi, ja kului kauan,
-ennenkuin he saapuivat "Poppamiehen hyppy" nimiselle paikalle, eräälle
-viidenkymmenen jalan levyiselle kuilulle, joka jakoi kallion kahteen
-osaan. Kuilun yli päästiin muutamia leveitä lankkuja myöten. Nimi Jana
-Karam johtui eräästä tarusta, joka kertoi, että siihen aikaan, kun
-Araukaniaa koetettiin valloittaa, hyppäsi eräs kastilialaisia sotureita
-pakeneva poppamies kuilun yli, ja hämmästyksekseen näkivät
-espanjalaiset soturit tällä tavoin saaliinsa luiskahtavan käsistään.
-
-Pieni karavani sivuutti tuon vaarallisen paikan niin nopeasti kuin
-mahdollista ja pääsi juuri polulle, joka johti chileläisille kentille,
-kun Curumilla äkkiä antoi merkin pysähtyä.
-
-"No, mitä on tekeillä?" kysyi Valentin kummastuneena. "Kiiruhtakaamme
-eteenpäin niin pian kuin mahdollista. Me saavumme pian kentälle ja
-pelastumme."
-
-"Ei vielä", vastasi päällikkö osoittaen savupilveä, joka vähän matkan
-päässä kohosi spiralimaisesti taivasta kohti.
-
-"Vai niin, onkohan se taas tuo kirottu Toquin?" huudahti Tadeo
-kummastuneena. "Hän on siis kiiruhtamisestamme huolimatta saanut meidät
-jo kiinni."
-
-"Antinahuel on viisas -- hän on saavuttanut meidät", sanoi Trangoil
-Lanec alakuloisena. "Hän on voinut saapua tänne ainoastaan Jolka
-nimisen paikan kautta."
-
-"Mutta näin lyhyessä ajassa!" väitti kreivi Ludvig.
-
-"Toquin tuntee tiet ja polut, myrsky viivytti meitä liian paljon."
-
-Valentin kirosi. "Joudummeko siis aina tuhkasta tuleen. Mitä on nyt
-tehtävä?"
-
-"Ei mitään -- jatkamme matkaamme niin nopeasti kuin mahdollista",
-vastasi Curumilla kylmäverisesti.
-
-"Mutta jos Toquin on jo huomannut meidät?"
-
-"Se on luultavaa," arveli ulmen kohauttaen olkapäitään. "Curumilla
-hakisi silloin salaa apuväkeä haciendasta -- mutta me emme saa menettää
-voimiamme, vaan meidän täytyy rauhallisina odottaa pahintakin."
-
-"Siinä tapauksessa kuolemme mieluummin kuin sallimme, että nuo ryövärit
-saavat vankinsa jälleen käsiinsä", huudahti Ludvig kuumeisella
-päättäväisyydellä.
-
-Kaikki olivat yhtä mieltä hänen kanssaan, ja he ratsastivat
-kaksinkertaisella innolla eteenpäin. Trangoil Lanec oli ottanut johdon
-käsiinsä; hän kuletteli seuruetta monia, kiemurtelevia ja sinne tänne
-risteileviä polkuja pitkin, joita vain erämaan pedot olivat polkeneet.
-Ainoastaan intiaanit tuntevat salaisuuden kulkea aina oikeaan suuntaan
-näissä labyrinteissä. Kahdenkymmenen minuutin marssin jälkeen saapuivat
-matkalaiset Rio Pablo joelle, jonka he olivat muutamia tunteja sitten
-jättäneet jälkeensä aivan toisessa osassa vuoristoa. Joki oli noin
-puolen kilometrin levyinen; sen keskellä kohosi pieni särkkä.
-Nähdessään sen vaihtoivat Trangoil Lanec ja Curumilla voitonriemuisen
-silmäyksen. Kaikki istuutuivat nyt keinotekoiseen kanoottiin, jota he
-olivat jo kerran ennenkin käyttäneet kulkiessaan joen yli. Tällä
-saapuivat he vaikeuksitta turvapaikkaansa. Hevosetkin uivat sinne
-väsymyksestään huolimatta.
-
-Koko päivä oli nyt kulunut vaaroissa ja vastuksissa, ja väsyneinä
-heittäytyivät nuo kuusi onnettomuustoveria maahan levätäkseen hiukan.
-Oli jo tullut pimeä, mikään ei häirinnyt luonnon salaperäistä
-hiljaisuutta. Vain silloin tällöin näkyi jonkun janoaan sammuttavan
-eläimen epäselvät ääriviivat kuun valossa kaukana joen rannalla, tai
-kuului susien valittavaa ulvontaa ja yöpöllöjen kirkunaa.
-
-Yksinäisellä särkällä olevat matkalaiset koettivat nyt uskotella
-toisilleen, että he olivat pelastuneita, mutta siitä huolimatta
-kuuntelivat kaikki huolestuneina sekottautuiko yöllisiin säveliin jokin
-vieras ääni. Tiesikö Antinahuel heidän olevan täällä, vai olikohan hän
-joutunut väärille jäljille? Tätä kysymystä miettivät he lakkaamatta.
-Mutta mikään ei liikahtanut -- kaikki olivat hiljaa, myöskin Cesar,
-jolle vartioiminen oli uskottu. Tällä tavalla kului yö pelossa ja
-vavistuksessa.
-
-"No, pahin on kai nyt ohi", sanoi Valentin tyytyväisenä ulmeneille.
-"Koska Antinahuel ei ole vielä näyttäytynyt, niin ei meillä ole kai
-enää mitään peljättävää."
-
-"Hiljaa!" komensi Curumilla. "Ettekö kuulleet jotain ääntä?"
-
-Kaikki kuuntelivat -- taas kuului ääni, joka muistutti huokausta.
-
-"Se on Cesar... koira antaa meille merkin", huudahtivat ranskalaiset
-melkein yht'aikaa.
-
-Kiiruusti juoksivat he rantaan, jossa koira vartioi, ja katselivat
-ympärilleen. He eivät huomanneet mitään erikoista, kaikkialla vallitsi
-sama hiljaisuus ja rauha kuin ennenkin. Ainoastaan korkea ruoho joen
-rannalla liikkui hiljaa. Hetkisen luulivat Valentin ja Ludvig, että
-heidän koiransa oli erehtynyt, mutta äkkiä he tunsivat päällikköjen,
-jotka olivat kiiruhtaneet heidän jälkeensä, tarttuvan heitä vyötäisistä
-ja paiskaavan heidät maahan. Useita laukauksia pamahti samassa. Kuulat
-löivät kallioita vasten, ja muutamia nuolia lensi niiden yli.
-Laukauksia seurasi villi ulvonta, johon kaiku vastasi toiselta
-rannalta.
-
-Nuo neljä miestä ampuivat tähtäämättä intiaaneja, jotka hyökäsivät nyt
-esiin piilopaikastaan kuin parvi ahnaita petoeläimiä. Kaksi soturia
-kaatui. Tämä näkyi laimentavan hyökääjien intoa, ja yhtä pian kuin he
-olivat tulleet esiin; katosivat he nyt ruohostoon. He huomasivat, miten
-vähän hyötyä ampuma-aseista heille oli ja muuttivat sentähden
-menettelytapaansa. Antinahuel -- hän oli soturien johtaja -- jakoi
-heidät kahteen osastoon. Toisen tehtävänä oli kiinnittää vihollisen
-huomio puoleensa, sillaikaa kuin toinen Toquinin johtamana meni
-muutaman sadan askeleen päähän ylemmäksi joelle.
-
-Puolustajat oivalsivat kuitenkin tämän juonen; he tiesivät, ettei
-heidän tarvinnut pelätä niitä araukaneja, jotka ampuivat heitä rannalta
-ja kiinnittivät siis kaiken huomionsa sille paikalle, jossa muut
-intiaanit kiireesti kyhättyine lauttoineen astuisivat maihin särkälle.
-Mutta sitä ennen etsivät he donna Rosariolle paikan, jossa tämä olisi
-turvassa kuulilta. Rauhallisina ja pelottomina odottivat he sitten
-vihollisen tuloa.
-
-Nyt kulki jo ensimäinen lautta, jossa seisoi noin seitsemän --
-kahdeksan intiaania, virran mukana nopeasti särkkää kohti, ja
-peloittavasti ulvoen ja heilutellen aseitaan hyppäsivät intiaanit
-maihin. Mutta heidät vastaanotettiin sangen pontevalla tavalla.
-Epätoivon raivolla hyökkäsivät särkän puolustajat heidän kimppuunsa, ja
-intiaani toinen toisensa jälkeen kaatui maahan heidän voimakkaista
-iskuistaan. Intiaanit eivät olleet vielä selvinneet hämmästyksestään,
-ennenkuin neljä heistä ajelehti ruumiina kauas jokea pitkin. Mutta
-leikki ei vielä loppunut. Niinkuin vertajanoovat hyenat hyppäsi taas
-muutamia sotureja särkälle. Hetkisen raivosi kiivas taistelu molempien
-puolueiden kesken. Huolimatta ponnistuksistaan täytyi puolustajien
-kuitenkin vihdoin peräytyä erään vuorenseinämän taa, ja sieltä he
-ampuivat araukaneja, jotka turhaan etsivät suojaa.
-
-Sillaikaa oli toinen lautta tuonut särkälle Antinahuelin ja noin
-kaksikymmentä soturia. Päällikön terävä katse huomasi heti don Tadeon
-ulmenien rinnalla ja raivoisa hymy vääristi hänen piirteensä. Hän antoi
-piiritetyille merkin neuvotellakseen heidän kanssaan, jonkatähden nämä
-heti lopettivat ampumisensa.
-
-Pelkäämättä astui Antinahuel esiin, ja katse, jonka hän loi Curumillaan
-ja Trangoil Laneciin, näytti tahtovan tuhota heidät.
-
-"Erehtyykö Antinahuel, vai näkeekö hän tosiaankin kaksi araukaniheimon
-turmeltunutta poikaa edessään? Kaksi kavaltajaa on liittynyt
-valkoisiin... punaisten miesten veri ei juokse heidän suonissaan!"
-
-"Trangoil Lanec on yksi heimonsa päälliköistä!" vastasi ulmen ylpeästi.
-"Kuka voi nuhdella häntä? Hän ei ole pettänyt veljiään. Hän ei ole
-tähänasti ottanut osaa yhteenkään taisteluun kansaansa vastaan, sillä
-hän vihaa ainoastaan Antinahuelia, ei araukaneja."
-
-"Pojallani on kaksinainen kieli, kuka uskaltaa uskoa häneen?" vastasi
-Antinahuel pilkallisesti. "Minkätähden vihaa hän Antinahuelia?"
-
-"Antinahuel on salakavala; hänen sydämensä unohtaa pian, mitä hänen
-suunsa puhuu!"
-
-"No, onko Myskirotta samaa mieltä kuin tämä ulvova schakaali?" kysyi
-Antinahuel vavisten vihasta.
-
-"Isälläni ei ole mitään syytä surkutella meitä", vastasi Curumilla
-rauhallisesti. "Hänen henkensä on ollut usein meidän käsissämme, ja
-kuitenkin olemme säästäneet sen. Jos Antinahuel ärsyttää sotilaansa
-kimppuumme, niin ei se ole meidän vikamme. Meidän täytyy puolustautua!"
-
-"Antinahuel on araukanien Suurtoquin; hänen kätensä on vahva!" sanoi
-päällikkö uhaten.
-
-"Minkätähden kerskailee isäni arvosta, jota hänellä ei ole?
-Araukaneilla ei ole enää Suurtoquinia."
-
-Omituinen vavistus värisytti ennen niin mahtavan päällikön vartaloa,
-kun hän kuuli Curumillan sanat, ja muisto tappiostaan näkyi riistävän
-puhelahjan hetkiseksi häneltä. Mutta nähdessään miehen, jonka hän oli
-vannonut kukistavansa, pudisti hän ajatukset pois ja kysyi lyhyesti:
-
-"Tahtovatko poikani luovuttaa minulle vangit, jotka he ovat riistäneet
-minulta?"
-
-"Emme", vastasi Trangoil Lanec. "Valkoihoisten Suuri Kotka ja valkoinen
-neito ovat turvassamme, ja Antinahuelin täytyy kulkea ruumiittemme yli
-saadakseen heidät haltuunsa."
-
-"Hyvä. Onko poikieni päätös peruuttamaton?"
-
-"Ulmen on puhunut", kuului ylpeä vastaus.
-
-"Te olette koiria ja vanhoja akkoja!" sanoi Toquin raivostuneena.
-"Koska ette tahdo antaa minulle vapaaehtoisesti vankejani, riistävät
-sotilaani ne teiltä väkivallalla."
-
-Vihaisena vetäytyi Antinahuel takaisin ja antoi sotilailleen
-hyökkäysmerkin. Kuin myrskytuuli hyökkäsivät araukanit nyt
-vastustajiensa kimppuun. Puolustajat huomasivat heti olevansa hukassa;
-sillä he eivät kauan jaksaisi taistella niin suurta ylivoimaa vastaan,
-mutta he päättivät kaatua uskollisesti täyttäen velvollisuutensa.
-Araukanisotureista oli jo viisi kaatunut maahan vastustajien
-raivoisista iskuista; kolme oli kuolettavasti haavoittunut. Mutta olipa
-Valentinkin saanut lievän kirveeniskun päähänsä, Trangoil Lanecin
-vasemman käden oli keihäs lävistänyt, ja Curumilla ja Ludvig olivat
-saaneet muutamia pieniä haavoja. Ainoastaan don Tadeo oli
-haavoittumaton, hän taisteli poikasiaan puolustavan naarasleijonan
-rohkeudella ja vimmalla.
-
-"Tappakaa ne roistot. Tappakaa ne roistot!" ärjyi hän.
-
-Huolimatta haavoistaan hyökkäsivät Valentin ja Ludvig uudestaan
-vihollisen kimppuun ja iskivät heitä maahan kaikin voimin.
-
-Sotureittensa taistellessa viittä vihollistansa vastaan hiipi
-Antinahuel donna Rosarion luo aikoen ryöstää hänet. Trangoil Lanec
-huomasi heti tämän, ja keveästi kuin pantteri hyökkäsi hän Toquinin
-päälle. Ällistyneenä ulmenin äkillisestä hyökkäyksestä päästi
-Antinahuel tytön ja kääntyi vastustajansa puoleen.
-
-"Takaisin!" huusi hän Trangoil Lanecille kumealla äänellä.
-
-Mutta urhoollinen päällikkö ei ajatellutkaan peräytymistä, vaan kohotti
-tikarinsa iskuun.
-
-"Kuole, koira!" ärjäsi Toquin ja antoi sotakirveensä pudota onnettoman
-päähän.
-
-Trangoil Lanec kaatui. Voittaja kumartui alas kohottaakseen kauhusta
-lamautuneen tytön maasta, mutta nyt hyökkäsi uusi vihollinen, don
-Tadeo, hänen kimppuunsa. Toquin päästi korisevan äänen, joka oli
-vähällä tukehduttaa hänet, hänen otsasuonensa pullistuivat, ja huulet
-vapisivat raivosta. Kauhistuttavalla voimalla heitetty tomahawki vinkui
-taas ilmassa ja sattui vastustajan pyssyyn. Salamoivin silmin ja
-yhteenpuristetuin huulin tarttuivat veriviholliset toistensa vyötäisiin
-ja vierivät maahan koettaen pistää tikareillaan toisiansa kuoliaaksi.
-Taistelu oli peloittava, sitä käytiin urhoollisen ulmenin ruumiin
-vieressä, joka vielä liikahteli kuolemankouristuksissaan. Tadeo oli
-sangen voimakas, mutta hän oli nyt tekemisissä miehen kanssa, jonka
-voimien ja nopeuden uhriksi hän olisi kenties joutunut, jollei tätä
-olisi vaivannut äärettömän raivon tuottamat kärsimykset. Sitäpaitsi ei
-don Tadeo saanut kyllin lujaa otetta intiaanin liukkaasta vartalosta.
-Curumilla ja ranskalaiset eivät voineet auttaa häntä, heidän täytyi
-puolustautua auraukaneja vastaan, jotka pitivät heitä kovilla.
-
-Don Tadeon loppu näytti lähenevän... hän taisteli henkensä edestä
-vastustajansa kauhistuttavissa kourissa. Hänen ajatuksensa alkoivat jo
-tulla epäselviksi; hän teki ainoastaan koneellista vastarintaa, kun...
-sormet, jotka puristivat hänen kurkkuaan, päästivät äkkiä otteensa.
-
-Tadeo ponnisti viimeiset voimansa, hänen onnistui riuhtaista itsensä
-irti vastustajastansa ja nousta polvilleen. Mutta Antinahuel ei
-hyökännyt uudestaan vastustajansa kimppuun, hän ei ajatellut edes
-puolustustakaan, hän päästi vain syvän huokauksen ja vaipui maahan kuin
-laho puu salaman iskiessä siihen.
-
-Sydänhalvaus, joka johtui mielipuolisesta vihan- ja raivon
-purkauksesta, oli äkkiä tehnyt lopun hänen elämästään.
-
-Araukanipäällikön kaatuminen keskeytti taistelun hetkiseksi.
-Kauhistuneina katselivat araukanit toquiniaan, joka makasi nyt kylmänä
-ja liikkumattomana heidän edessään. Mutta olivatpa heidän
-vastustajansakin syvästi liikutettuja. Heidän toverinsa, Trangoil
-Lanecin, onneton kohtalo, tuotti paljon surua ja tuskaa noille neljälle
-miehelle.
-
-Mutta nythän ei ollut aikaa suruun, täytyi valmistautua jatkamaan
-veristä taistelua. Niin pian kun heidän liikutuksensa oli laimentunut,
-aikoivat he taas päättäväisesti hyökätä vastustajiensa kimppuun.
-
-Mutta silloin pääsi kummastuksen huuto kaikkien huulilta... Intiaanit
-olivat kadonneet Antinahuelin ruumis mukanaan.
-
-
-
-
-XXX. LOPPU.
-
-
-Ystäviämme, jotka olivat uskollisesti seuranneet toisiaan
-vastoinkäymisissä, ei viimeisen taistelun jälkeen uhannut mikään vaara.
-Haudattuaan Trangoil Lanecin ruumiin saman ulkonevan kallionkielekkeen
-alle, jota donna Rosario oli käyttänyt turvapaikkanaan, lähtivät he
-vaeltamaan hacienda de la Palomaa kohti, jonne he onnellisesti
-saapuivatkin. Sieltä jatkoivat he matkaansa Santiagoon.
-
-Rauha vallitsi nyt tässä kaupungissa, joka oli kauan ollut kapinan
-lietenä. Don Gregorio Peraltan johtamana, joka don Tadeon katoamisen
-jälkeen oli valittu Chilen tasavallan presidentiksi, parantuivat maan
-olot huomattavasti. Hän oli jo kauan aikaa pitänyt ystäväänsä
-kuolleena. Kukapa voi siis kuvailla hänen iloista kummastustaan, kun
-tämä ilmestyi eräänä päivänä terveenä ja hyvinvoipana Santiagoon. Kuin
-kulovalkea levisi tieto hänen paluustaan kaikkialle. Peralta tahtoi
-jättää paikkansa ystävälleen, mutta tästä ei don Tadeo tahtonut kuulla
-puhuttavankaan -- hänen isänmaansa oli pelastettu, ja niiden monien
-liikuttavien tapausten jälkeen, joita hän oli kokenut, halusi hän
-vetäytyä perhe-elämän rauhaan.
-
-Nuo viisi vangittua araukani-päällikköä oli todellakin ammuttu, ja jo
-ennen mainitsemiemme ehtojen mukaan tehtiin molempien kansojen kesken
-liitto, joka myös tulevaisuudessa takasi heille siunaustatuottavan
-rauhan.
-
-Kuukausi äskenkuvailemiemme tapahtumien jälkeen vietettiin don Tadeon
-talossa hiljaista mutta iloista juhlaa; kreivi Ludvig Preboisin ja
-donna Rusarion häitä. Täten täytti entinen Mustan Sydämen johtaja
-lupauksen, jonka hän oli antanut itselleen elämänsä kohtalokkaimpien
-hetkien aikana, ja täytti myös samalla kaksi nuorta sydäntä onnella.
-
-Huolimatta Ludvigin ja muiden hartaista rukouksista ja pyynnöistä eivät
-Valentin ja Curumilla jääneet ystäviensä maakartanoon. Kuinka vaikeiksi
-jäähyväiset tulivatkaan, etenkin ensinmainitulle, joka oli monta vuotta
-ollut Ludvigin ystävä ja toveri, veti häntä kuitenkin sisäinen
-levottomuus ja uudestaan herännyt kuljeskeluhalu eteenpäin. Minkätähden
-jäisi hän tälle paikalle, josta hänellä oli enemmän synkkiä kuin
-iloisia muistoja? Ludvig oli iloinen ja tyytyväinen, ja se oli kylliksi
-Valentinille.
-
-Kun kreivi eräänä päivänä etsi ystäviään puhuakseen heille tästä
-asiasta, olivat he kadonneet. Myöhemmin sai hän tietää, että he olivat
-menneet Curumillan kotipaikalle ja sitten yhä syvemmälle erämaahan, kun
-Kepeäjalka -- päällikön vaimo -- oli surmattu sodassa.
-
-Viisi vuotta myöhemmin päätti don Louis -- siksi kutsuttiin
-ranskalaista yleisesti -- matkustaa nuoren vaimonsa kera chileläisille
-tasangoille. Matka vei heidät Rio Pablo joen läheisyyteen, ja heille
-muistui heti mieleen pieni särkkä, joka oli ollut surullisten
-tapahtumain näyttämöpaikkana. He löysivät sen aivan samanlaisena kuin
-ennenkin lukuunottamatta muutamia yksinkertaisia, liikuttavia sanoja,
-jotka olivat hakatut haudalla seisovaan graniittipatsaaseen:
-
-    "_Trangoil Lanec -- Syvä Laakso. Rauha jalon sotilaan
-    ja urhoollisen päällikön, muistolle_."
-
-Ludvig aavisti, mistä tämä kirjoitus oli tullut. Se oli viimeinen
-kiitollisuudenosoitus ystävän kädestä.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK ARAUKANIEN PÄÄLLIKKÖ***
-
-
-******* This file should be named 58000-8.txt or 58000-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/8/0/0/58000
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-