diff options
Diffstat (limited to '57997-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57997-8.txt | 4347 |
1 files changed, 0 insertions, 4347 deletions
diff --git a/57997-8.txt b/57997-8.txt deleted file mode 100644 index 011bbcf..0000000 --- a/57997-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4347 +0,0 @@ -The Project Gutenberg eBook, Kolme tyttöä tuntureilla, by Dikken -Zwilgmeyer, Translated by Antti Rytkönen - - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most -other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms of -the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll have -to check the laws of the country where you are located before using this ebook. - - - - -Title: Kolme tyttöä tuntureilla - - -Author: Dikken Zwilgmeyer - - - -Release Date: October 1, 2018 [eBook #57997] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - - -***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME TYTTÖÄ TUNTUREILLA*** - - -E-text prepared by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - -KOLME TYTTÖÄ TUNTUREILLA - -Kirj. - -DIKKEN ZWILGMEYER - -Suomentanut - -Antti Rytkönen - - -Kariston nuorisokirjoja N:o 5. - - - - - - -Hämeenlinnassa, -Arvi A. Karisto, -1916. - - - - -I. - - -Kuinkako tuumasta tuli tosi? - -Se kävi itse asiassa yhtä helposti kuin lapasien paikkaaminen -kuutamossa. - -Olen uskonut ja uskon sallimukseen, sillä kaikki kävi aivan kuin -ikivanhoista ajoista olisi määrätty niin käymään. Meille ratkaisu ei -tosiaankaan tuottanut mitään vaikeuksia. Mutta isillämme ja äideillämme -kyllä oli omat epäröimisensä. - -Olisiko nyt niin merkillistä, jos kolme nuorta tyttöä -- kyllin vanhoja -lisäksi -- viettäisivät muutamia kesäviikkoja yksin tunturituvassa! - -Susanna oli todellakin kuukausi sitten täyttänyt kahdeksantoista -vuotta, Dorthe oli seitsemäntoista vuoden ja kolmen kuukauden ja minä -kuudentoista vuoden ja kahden kuukauden ikäinen. Jos olisimme olleet -aivan nuoria, esimerkiksi viisitoista-vuotiaita, niin asianlaita -luonnollisesti olisi ollut toinen, Nyt saatoimme kaikin puolin -selviytyä erinomaisesti omin neuvoin. - -En kuolemaksenikaan olisi muistanut, kuka sen ajatuksen ensiksi keksi, -Seikka oli vain se, että olimme rahapulassa. Olisimmehan mielellämme -menneet tuntureille, kuten säätyläisperheet näin yleiseen viettävät -kesäänsä, Mutta jos vain hiemankin tuntui tunturin tuulahdusta, -alettiin heti puhua kalleudesta. Isä rypisti kulmakarvojaan ja sanoi -"ei", kohta kun minä mitä varovimmin olin ruvennut vetämään virttä --- kävelyretkistä, tunturi-ilmasta ja muusta sellaisesta. Ja äiti ei -hiiskunut sanaakaan, mutta pudisti päätänsä. - -Sama oli asianlaita Boltin ja Jehningenin perheissä. - -Minulla on näet kaksi uutta parasta ystävää: Dorthe Bolt ja Susanna -Jehningen. - -Dorthe sanoi suoraan: -- Pyh -- luuletko että meillä on varoja -sellaiseen! -- Mutta Susanna ei tahdo koskaan myöntää, ettei heillä ole -riittävästi rahaa. Hänen huulillaan on niin moni "jos" ja "mutta", kun -sitävastoin me vain puhumme siitä, onko varoja vai eikö ole varoja. -Tuo on sanomattoman tyhmää. Rahattomuus ei ole mikään häpeä. Juuri -tästä meidän suloisesta kesästämmekin näkee, ettei ole hyvä omistaa -paljon rahoja. Muutoinhan me kolme emme olisi koskaan joutuneet asumaan -tunturitupaan. No niin, me juttelimme ja tarinoimme keskenämme kaiken -kevättä tunturiretkistä ja jalkamatkoista ja niiden hauskuuksista. - -Susannalla ei ole sisaruksia, ei veljeä eikä sisarta, minkä varsin -hyvin näkeekin siitä, että kaiken pitää hänen mukana ollessaan mennä -kuin viivalla vetäen. Kun on paljon sisaruksia, ei juuri maksa vaivaa -asettaa mitään ojennusnuoria. Dorthella on Finn-niminen veli. Hän -on ylioppilas ja on saanut pienen apurahan hyönteisten tahi pikku -matelijain kokoomista varten pohjoisesta. Hän ei ole erittäin hauska, -mutta eipähän hänellä niin hupaisaa lienekään, kun lakkaamatta vain -istuu suurennuslasiinsa tirkistäen. - -Finn Boltin piti niinmuodoin lähteä pohjoiseen, ja sitten hänen piti -asua jossakin tuvassa. - -Kuullessamme tämän, heräsi eräässä meistä se huimaavan iloinen ajatus, -että me yhtä hyvin kuin Finn Bolt saattaisimme vuokrata itsellemme -mökin, hoitaa taloutemme ja pitää hirveän hauskaa. - -Siitä lähtien oli mökki jokapäiväinen puheenaiheemme. Mutta missä sen -piti olla? Niin, se oli aivan samantekevä. Kun se vain oli Norjan -tuntureilla, niin se sai olla missä hyvänsä. Yksinäistä ja kaunista -siellä piti olla. - -Mutta kukaan meistä, paha kyllä, ei tuntenut ketään, joka olisi tiennyt -jotakin tällaisista tuvista. Ilmoittaminen oli liian kallista -- siinä -sitten oltiin. - -Sitten me kuljimme eräänä päivänä kadulla, kaikki kolme. Dorthe Bolt -keskellä. Tummatukka, neliskulmaiset kasvot, suuri suu. Ei rahtuakaan -kaunis, ja kuitenkin hän on kaunis. Hänessä on sitä mitä sanotaan -tenhoamiskyvyksi. Se ilmenee ainoastaan siinä, että hän hymyilee -kauhean kauniisti. On kuin Dorthe Bolt antaisi sille, jolle hän -hymyilee, hauskan lahjan. On tosiaankin totta, että tuntuu siltä. - -Susanna on pitkä ja melkein komea. Hänellä on hyvin hienot kulmakarvat, -kaikkityyni on sellaista kuin Susanna-nimiselle sopiikin, säännöllistä -ja hienoa. Mutta kukaan ei tule iloiseksi, kun hän hymyää. - -Minuahan tunnette hieman. En ole rahtuakaan muuttunut. Kuulen että -astun yhtä rumasti kuin aina olen tehnyt. Keinuen ja keikutellen. Mutta -sen olen perinyt, sillä koko äidin suku astuu samalla tavalla. Ja -silloinhan olisi kumma, jos minä kävelisin kauniisti. - -Siinä me siis astelimme. - -Ja siinä hän tuli, tunturiseudulta kotoisin oleva papintytär, kadun -toisella puolella. Olimme käyneet hänen kanssaan oppikurssilla, mutta -muutoin emme häntä tunteneet. - -Hänellä oli paksu, vahva tukka, joka peitti kokonaan korvat, ja -keikarimainen hattu. Silmät olivat ihmeelliset, valppaat, hipiä -likaisen tumma. Hän oli hienossa puvussa, mutta se ei hänelle -soveltunut. - -Yhtäkkiä pisti päähäni ajatus: hän, joka on tuntureilta, tietää -varmaankin jonkun tuvan! - -Hyökkäsimme kadun poikki hänen luokseen ja kävimme suoraan asiaan. - --- Eikö ylhäällä, siellä mistä olette kotoisin, ole halpaa mökkiä -vuokrattavana? - --- Mökkiä -- mitä varten? -- Hän katsoi meihin jokaiseen valppailla -silmillään. - --- Niin, me tahdomme vuokrata kesäksi mökin, me kolmisin. - --- Miksi niin? -- hän katsoi jälleen meitä kaikkia. - --- Huvin vuoksi, ymmärrättekös -- lähteäksemme tuntureille, -päästäksemme pois kaupungista, -- luulen, että kaikki kolme sanoimme -sen yht'aikaa. - --- Voiko sekin olla hauskaa, se? - --- Niin, tiedättekös -- - --- Minusta on hauskempaa päästä pois sieltä kokonaan -- - --- Päästä pois -- - --- Niin, yksinäisestä, pimeästä metsästä ja synkiltä poluilta -- - --- Mutta teidän kotinnehan on siellä, -- sanoin minä. - --- Uh, on -- - --- Ettekö siis mene kesäksi kotiin? - --- Kyllä kai minun täytyy. - -Miten ilkeä hän oli! - --- Onko siellä ylhäällä koskia? -- kysyi Susanna. - --- Uh, on -- aivan pappilan vieressä -- sellaiset kosket ovat niin -ryöppyisiä -- - --- Ettekö ole ollenkaan ihastunut tuntureihin? -- sanoi Dorthe -viattomasti. - --- En, se on varma, siellä on aivan kuin vankeudessa -- - --- Hyvä ystävä, tuntureilla on kai vapaata -- - --- Koreaakin vapautta! - --- Pidättekö kaupungista? -- kysyi Dorthe jälleen. - --- Pidän, täällä saattaa hengittää -- - -Ja me tahdoimme tuntureille voidaksemme hengittää. - --- Mehän aiomme olla tuntureilla vain muutamia viikkoja, -- sanoi -Susanna. - --- Ei, totta tosiaan, minä en tahtoisi hautautua sinne muutamiksi -viikoiksikaan, -- sanoi hän; -- uh -- - --- Ettekö tiedä mitään tupaa? -- tiedustin vihdoin. - --- En. - --- No, anteeksi, että hyökkäsimme kimppuunne. - --- Oh -- - --- Hyvästi sitten. - --- Hyi, miten hän oli kuiva! -- sanoin minä. - --- Siinä määrin ilkeä! -- sanoi Susanna. - --- Aivan toivoton. - -Sitten me annoimme hänen mennä emmekä enää häntä ajatelleet. - -Mutta seuraavana päivänä minä tapasin jälleen papintyttären. Hänen -levottomat, valppaat silmänsä huomasivat heti minut. Tällä kertaa hän -puolestaan tuli viistoon kadun yli luokseni. - --- Minä ajattelin asiaa sitten, ja tiedän kuitenkin yhden tuvan -- - --- Oi, onko se mahdollista? - --- Se on pappilan yläpuolella mäellä. - --- Se on viehättävää -- - --- Niin, siellä on kaunista, mutta synkkäähän siellä aina on -- - --- Kertokaa hieman siitä! - --- Siitä ei ole mitään kertomista, muuta kuin että se on siellä -- -siellä ei asu nyt ketään, torpaneukko, joka asui siinä, kuoli viime -vuonna -- - --- Kuka sen omistaa? - --- Siinä ei ole mitään omistamista -- muuten se varmaankin kuuluu -Opstadin taloihin -- - --- Mikä sen nimi on? - --- Me sanomme sitä Aaste-tuvaksi -- - --- Se kuulostaa kauhean hauskalta! - -Hän nauroi: -- Hah, hah -- haa, arvelinkin, että te haluaisitte -juuri sellaista mökkiä -- siunaa ja varjele, miten tyhmiä te olette. -Hah-hah-haa -- - --- Niin, mutta tehän sanoitte sen olevan kauniilla paikalla. - --- Kauniilla, niin -- niin, se on kauniilla sille, joka jaksaa katsella -tuntureita -- - --- Oi, kirjoittakaa isällenne, niin olette kiltti, ja kysykää saammeko -vuokrata sen täksi kesäksi -- - --- Saatanhan tuon tehdä -- muuten voitte aivan huoleti mennä sinne -ilmankin -- - --- Ei, oletteko hullu? - --- Häh! - --- Kirjoittakaa jo tänään -- - --- Hah, hah, -- nauroi hän mennessään matkoihinsa. - -Hänpä oli vastenmielinen. Mutta eihän meillä ollut hänen kanssaan -mitään muuta tekemistä, kun hän vain kirjoittaisi isälleen. En -nähnytkään häntä sen enempää. - -Kuinka odotimmekaan sitä vastausta! Emmehän saattaneet puhua kotona -sanaakaan ennenkuin Aaste-tupa niin sanoaksemme oli kourissamme. - -Olin varma, että siellä oli ihanaa, aivan sellaista kuin olimme -itsellemme halunneetkin. Sanoihan tuo vastenmielinen olentokin, -papintytär, että siellä oli viehättävää. - -Ah, minulla on kaikesta niin selvä mielikuva! - -Punaiseksi maalattu tupa -- valkoiset ikkunanpielet -- hauskat portaat, -joilla istua -- tuoreet, vihannat niityt yltympärillä -- pieni, -miellyttävä, tummanruskea, päivänpaahtama aitta -- metsä, joka hiljaa -humisee -- metsä silmänkantaman laajuinen, kuin rajaton meri -- ja -lumitunturi, joka kimaltaa päiväpaisteessa ja hohtaa kuutamossa kuin -hopea. - -Juuri sellainen Aaste-tuvan piti olla -- ja sellainen se olikin, siitä -olin aivan varma. - -Mutta kuitenkin -- joskus minulla oli yksityiset epäilyni siitä, -soveltuisivatko Dorthe ja Susanna myöskin asumaan mökissä. He olivat -kilttejä ja hauskoja, kun käveltiin ja tarinoitiin, mutta, mutta -- - -Dorthe Boltin laita oli sellainen, että hän pelkäsi kaikkea. Hän -löysi vaaroja joka asiassa. Hän oli aivan nerokas keksimään niitä. -Hän pelkäsi esimerkiksi kauheasti koiria. Jos viaton koira lepäsi -portailla, niin hän ei uskaltanut siitä nousta. Nähdessään kissan hän -kirkasi, ja hevosiakin hän pelkäsi. Kohdatessaan hevosen, joka juoksi -tavallista nopeammin, hän asettui jäykkänä sitä tuijottamaan, kunnes se -oli mennyt ohi. - -Mutta luonnollisesti hän parantuisi päästyään tupaamme. - -Susannan laita oli toinen. Hän oli melkoisen oikullinen ja tahtoi että -kaikki kävisi hänen ajatustensa mukaan. Jollemme täyttäneet juuri -hänen tahtoaan, niin seurasi syvä hiljaisuus; ei sanaakaan, ainoastaan -kaikkien taiteen sääntöjen mukainen loukkaantunut naama. Silloin hän -saattoi olla varsin suututtava. - -Mutta he molemmathan tahtoivat niin kauhean mielellään tuntureille -ja asua mökissä, niin että asian piti käydä erinomaisesti. Sillä he -molemmat olivat joka tapauksessa varsin hauskoja. - -Tuleepa sitten isä eräänä päivänä kotiin konttorista -- silmälasit hän -oli lykännyt otsalleen. - --- Mitä ihmettä tämä on? -- sanoi hän -- tässä on kirje pastori O:lta. -Tyttäreni tahtoo vuokrata tuvan, sanoo hän; mitä kummaa sinä nyt olet -keksinyt? - -Kavahdin pystyyn. -- Voi, onko se vihdoinkin tullut? Nyt saat kuulla, -isä -- - -Ja minä kerroin vinhaa vauhtia, miten kauheasti me olimme iloinneet -siitä, että saisimme koko kesäajan pitää talouttamme yksinäisessä -tuvassa -- kerroin Aaste-tuvasta, joka oli niin viehättävä, ja -papintyttärestä, joka oli sitä niin ylistänyt -- - --- Hullutuksia, -- sanoi isä ja katsoi äitiin. - --- Niin, en tiedä, -- alkoi äiti. - --- Äiti hyvä, -- huusin minä, sillä huomasin heti, että äitiin oli -helpompi vaikuttaa. - --- Kuulkaamme mitä pastori sanoo, -- esitti äiti. - -No niin. Aaste-tupa oli saatavissa. Se kuului Opstadiin, pappi oli -kirjoittanut Opstadin isännälle, ja hän oli vastannut, että he saivat, -jos olivat siivoa väkeä, huoleti asua ilmaiseksi hänen pikku mökissään. - --- Ilmaiseksi. Kuule nyt, isä -- kuule, äiti -- ja siellä ylhäällä -taitaa olla aivan ihmeellistä -- - --- Niin, se on varmastikin viehättävä huvila, -- sanoi isä kuivasti. - --- Ei tee mitään, jos se on pieni, viheliäinen tupa, -- sanoi äiti; --- heillehän tekee vain hyvää, että oppivat olemaan tyytyväisiä ja -auttamaan itseään; mutta entäs vihaiset elukat -- - --- Ja sitten ilkeät maankiertäjät, joita vetelehtää kaikkialla, -- -sanoi isä. - -Itsekseni ajattelin Dorthea ja kaikkia hänen kauhujaan. - --- Mutta minä olen niin hirveän väkevä, -- sanoin minä. -- Minä kyllä -pidän huolen sekä häristä että maankiertäjistä -- tunnustelkaapa vaan -minun käsivarsiani, miten vahvat ne ovat. - -Isä ei kiinnittänyt rahtuakaan huomiota minun vahvoihin käsivarsiini. - --- Niille tekisi kyllä hyvää sellainen ulkoilmaelämä, -- sanoi äiti. - --- Eikö sinulla tosiaankaan ole mitään väittämistä sellaista -suunnitelmaa vastaan? -- sanoi isä, ja tällä kertaa hän katsoi äitiin -silmälasiensa ylitse. - --- Meidän täytyy ajatella asiaa, -- sanoi äiti. - -Isä ja äiti ajattelivat ajattelemistaan, Boltin luona ajateltiin -myöskin ja Jehningenin luona niinikään. Vaikkakin minä luulen, että -siellä ajateltiin kaikkein vähimmän, sillä Susanna on sitä onnellista -laatua, että hän saa luvan mihin hyvänsä, sen vuoksi että hän on -ainoa lapsi, ja kaikki mitä hän tekee, on vanhempien mielestä niin -erinomaisen hyvin tehtyä. - -Boltin luona painoi raskaana vaakalaudassa se seikka, että Finn Bolt -päätettyään stipendimatkansa saattoi tulla Aaste-tupaan -- meidän ei -siis tarvinnut olla yksin muuta kuin nipin napin kolme viikkoa. - -Sanalla sanoen -- juteltiin kauheasti puoleen ja toiseen -- äiti meni -rouva Boltin luokse, ja rouva Bolt rouva Jehningenin luokse, ja niin -juttua kesti kestämistään! - -Lopuksi asia ratkaistiin. Me saimme joka tapauksessa luvan. Hurjan -iloisia me olimme kaikki kolme. - -Ja sitten alkoivat varustukset. Kaikki äidit tahtoivat, että meidän -piti ottaa joukko tavaroita mukaamme -- makuuvaatteita, keittoastioita -ja ruokaa. - -Me pyysimme päästä melkoista vähemmällä. Rakkaat ystävät -- mehän -saatamme maata oljilla -- ja munia ja maitoa siellä kait oli yllin -kyllin! - -Mutta ikkunanverhot me otimme mukaamme ja kirjattuja pikku liinoja ja -kukkalaseja -- koko tuvan piti tuoksua vanamoille! - - - - -II. - - -Asemalla me olimme saaneet pienen vaaleanruskean ja pienen kellertävän -hevosen kyytirattaineen. Niihin me kasasimme kaikki matkatavaramme, -arkkumme, laatikkomme ja tyynymme; meidän piti istua kaiken kukkurana --- ja lisänä oli vielä kaksi kookasta kyytimiestä. - -Dorthe teki muutamia pieniä vastaväitteitä, kun hänen piti nousta -kuormaan. Toinen kyytimiehistä nosti hänet ylös -- näin hänen pitävän -kiinni matkakorin rivasta -- ikäänkuin siitä olisi ollut apua. Mutta -hän ei sanonut kuitenkaan mitään. - -Susanna ja Dorthe istuivat ensimäisillä rattailla vaaleanruskea -edessään, minulla oli voikko ja suurempi kuorma. Miehet astelivat -vieressä toinen käsi kuormassa ja toinen ohjaksissa. - -Suloinen ilma -- hopeankirkas ja vilpoisa. - --- Minnekkäs myö männää? -- kysyivät kyytimiehet. - --- Aaste-tupaan. - -He katsoivat toisiinsa. -- Onko se se Aasten pikku tupa Storliassa, -pappilan pohjoispuolella? - --- Niin, juuri se, -- sanoimme me kaikki kolme. - -Miehet kakistelivat kurkkuaan ja sylkivät ojaan. - --- Vain niin, Männöövätkö niin hieno herrasväk' sinne? - --- Niin, me olemme siellä kesän. - --- Mut minä en tiijä piäsöökö sinne kärrillä ylös asti, -- sanoi toinen. - --- Eiköpähän tuonne piässe, kun aijaa hyvästi, -- sanoi toinen. - --- Onko sinne vaikea ajaa? -- sanoi Dorthe, -- ja minä kun istun -kuormassa niin korkealla! - --- Sehän on vain hauskaa, että se on niin ylhäällä, -- sanoin minä, -- -sitähän me juuri tahdoimmekin. - --- Niin, mutta -- epäröi Dorthe kuormalta. - -Edessämme oli leveä viertotie tienviittoineen. Siitä aukeni laaja -näköala yli laakson. - -Suuria, punaisiksi maalattuja taloja metsäisten tunturien varjossa. -Riippakoivujen pitkät oksat kaareutuivat maantien yli, ja alhaalla -laaksossa vieri virta muodostaen pieniä kohisevia koskia, joissa oli -vihreänkirkas vesi. - -Se oli suloista -- suloista! - -Yht'äkkiä me käännyimme jyrkästi kapealle syrjätielle. - --- Onko meidän mentävä tätä tietä? -- kysyimme kaikki kolme. - --- Tästähän sitä pittää männä, jos miel' piästä Aaste-tuppaa. - -Siinä oli oikeastaan mitä kaunein tie, syvine pyöränjälkineen ja -suurine, pitkulaisine kivineen, jotka kohosivat keskeltä tietä kuin -pienet tunturit. Molemmin puolin oli tuuheaa pikku kuusikkoa. Jollemme -pitäneet varaamme, niin kuusenoksat huiskivat meitä kasvoihin. - -Tie vei ylös, lakkaamatta ylös. Siellä täällä pieni kurkistusaukko -laaksoon, sitten metsä jälleen sulki kaiken. Me olimme olleet yötä -kahta asemaa alempana olevassa hotellissa, ehtiäksemme joltisenkin -hyvissä ajoin Aaste-tupaan. Aurinko oli vielä korkealla. - -Yhä kauniimpaa oli, mitä kauemmaksi tulimme. - -Tuossa oli vanamo! Kaikki mättäät täynnä niin kauaksi kuin silmä kantoi. - -Ja metsätähtiä vihreässä, kosteassa sammaleessa. Aurinko paistoi -pitkinä juomuina -- miten ihanasti metsä täällä tuoksuikaan. - -Ei, sitten me tahdoimme pois rattailta. Dorthe oli nostettava alas, hän -ei uskaltanut hypätä. - -Me poimimme vanamoja ja metsätähtiä ja katsoimme suoraan vasten -voimakasta, väreilevää päivänpaistetta. Tahdoimme tulla kauhean -ruskeiksi -- - --- Ja tätä niiden täytyi kotona niin paljon harkita, ennenkuin me -saimme luvan, -- sanoin minä. -- Sepä on vasta oikein hullunkurista! - -Aurinko paistoi. Me joimme kourastamme tunturipurojen vettä. - -Hevoset olivat hyvän matkaa edellä. Me emme kuulleet emmekä nähneet -enää niitä. - -Se olikin aivan samantekevä -- suloisempaa jalkamatkaa emme olisi -voineet saada. - -Ylöspäin, ylöspäin! Vielä enemmän vanamoita. Siellä oli myöskin -mustikanraakaleita! Polku kapeni ja jyrkkeni. - -Päivä paahtoi helteisenä metsän harvetessa. - -Mutta minkä kumman vuoksi miehet jättivät meidät -- vihdoin meitä -kaikkia kolmea rupesi väsyttämään. Me kuljimme kulkemistamme. Ei mitään -hevosia eikä miehiä. - --- Ohoi, ohoi! -- me huhusimme ylämäkeä. - -Linnut lensivät ylös, ne visersivät ja raksuttivat hieman -päivänpaisteessa, sitten kaikki oli jälleen hiljaista kuivassa -päivänpaahteisessa kuusentuoksussa. - -Hiki valui otsiltamme. -- Hävytöntä jättää tuolla tavalla, -- sanoi -Susanna; -- hävyttömiä miehenlurjuksia. - -No vihdoinkin! Tuossa olivat ajopelimme, miehet loikoivat tien vieressä -polttaen piippunysiään. - -Rattaille nousimme jälleen, mutta uupuneina päivänpaahteesta me emme -hyvään aikaan jaksaneet puhua emmekä huutaa toisillemme. - --- Onko Aaste-tupaan vielä pitkä matka? -- kysyin minä. - --- Taijetaa olla puoltiessä -- - --- Siunaa ja varjele, niin etäällä! Mutta olihan vain hirveän hauskaa, -että se oli niin korkealla. - -Ajoimme, ja ajoimme ajamistamme. Kurkistusaukot, joista näkyi seudun -yli, suurenivat suurenemistaan, ja näköala yhä avartui ja syveni. - --- Tässä tahdon laskeutua rattailta, -- huusi Dorthe; -- en uskalla -ajaa tämän kuilun ohi. - --- Eihän se oo mittää -- sanoivat miehet, -- pahempi siellä ylläällä -tulloo -- - -Mutta Dorthe oli jo ilman apua hypännyt kuormalta. - --- Odottakaa -- älkää millään muotoa ajako, -- huudahti hän. - -_Hän_ ei tahtonut istua kuormalla, eikä hän tahtonut, että _mekään_ -ajaisimme. - -Miehet sylkäisivät kuiluun ja jatkoivat ajoaan. - -Dorthe tuli kauhistunein kasvoin varovaisesti perässä. - -Rattaille hän nousi jälleen, ja niinpä lähdettiin taas. - -Tuli taas äkkijyrkkä, syvyyksiin syöksyvä rinne, Dorthe jälleen maahan, -mutta Susanna saarnasi, miten tyhmää oli laittaa tiet tuolla tavalla. - -Ennenkuin Dorthe oli ehtinyt jälleen rattaille, tuli vieläkin pahempi -rotko; me ajoimme korkeimpain mastopuiden huippujen tasalla tietä, joka -mahdollisesti oli kahta tuumaa leveämpi kuin rattaat. Toisella puolella -pystysuora tunturiseinämä ja toisella koski, joka kuilun pohjassa -kumeana kohisi. - -Uh, miten ilkeätä! - --- Tässä suatta kaikki nousta pois, -- sanoivat ajomiehet. - -Dorthe tarrautui lujasti pystysuoraan tunturiseinämään, kasvoissaan -ilme, joka oli kauhusta aivan vääristynyt -- toisen miehen täytyi -palata noutamaan häntä. - --- Voi, kuinka kauheata! -- huudahti hän, -- käännymmekö takaisin? - --- Sehän olisi yhtä mieletöntä, -- sanoin minä; -- kyytimies sanoo, -että pahin on nyt ohi. - --- On kamalaa, että on tällaisia teitä, -- sanoi Susanna. - -Luonnollisesti pääsimme onnellisesti ohi. Pitkän, ja pitkääkin pitemmän -ajan jälkeen, kuten saduissa sanotaan, olimme vihdoinkin saapuneet -metsästä pienelle, vihreälle niitylle. - --- Armias taivas, mikä näköala! Lumihuippuja ja sinertäviä tuntureita -toistensa ja jälleen toistensa takana, ja metsää mihin vain silmänsä -käänsi! - --- Niin, nyt sitä ollaa perillä, -- sanoivat miehet. - --- Perillä, mutta missä on Aaste-tupa? - -He viittasivat: -- Tuossa se on. - -Tuijotimme siihen kaikki kolme -- sehän näytti vain pieneltä harmaalta, -viheliäiseltä navetalta! - --- Tämä ei luonnollisesti ole oikea, -- sanoi Susanna -- he ovat -ajaneet harhaan. - --- Palaisimmeko samaa vaarallista tietä? -- sanoi Dorthe. - -Siinä ei ollut lukkoa ovella, ainoastaan kuusenoksa säpissä. - --- Viijääkö nämä tavarat tuppaa? -- sanoi kyytimies. - -Kukaan meistä ei vastannut -- he muuttivat ne sisälle joka tapauksessa: -matkalaukut, laatikot ja säkit. - -Huone tuli kamaa täyteen. Se oli hirmuinen pöksä. Ovi vei aivan suoraan -pihalle, pieni, neliruutuinen ikkuna -- kaikki sisällä oli niin -sanomattoman harmaata. Ja mikä merkillinen haju! - -Pikkuruisen ikkunan edessä oli rahi, nurkassa pöytä, keskellä pisintä -seinää takka ja toisessa nurkassa kaksikerroksinen sänky. - -Siellä oli aivan kauheata. - --- Ei, tämä on todellakin sellaista, -- alkoi Susanna -- ettei meillä -ole muuta neuvoa kuin ajaa alas jälleen. - --- Ei, ei, -- sanoi Dorthe -- niin, silloin tahdon kävellä koko matkan. - --- Myö otetaa vähä ettonetta ja lähtää sitte takasi, -- sanoi ajuri -pistäen päänsä ovesta. - --- Olisipa se papintytär saattanut sanoa, kuinka inhoittavaa täällä on, --- valitin minä. - --- Hän on halpamaisesti meitä pettänyt, -- sanoi Susanna. - --- Mutta ei sekään mitään pyhitä, että heti paikalla lähdemme takaisin, --- sanoin minä -- ja mihinpä me sitten menisimme? - --- Minä en nyt jaksakaan mennä, -- sanoi Dorthe, -- minua väsyttää niin -kauheasti. - --- Hui, hai, on parasta, että jäämme tänne -- päätin minä. - --- Hyi toki, -- sanoi Susanna -- tähän kauheaan tupaan -- täällähän on -köyhän ja vanhan haju! - -Me puhuimme yhteen ääneen, tarkastelimme mökkiä ylt'ympariinsä ja -katselimme kaikkea. Sen vieritse pulpahteli mitä viehättävin puro, -teräksenkirkas ja jääkylmä, pienen pienine koskineen -- siellä kasvoi -jonkinlaisia kelmeänpunaisia, huojuvia kukkia. Metsä humisi hyvin -hiljaa, ja humina tuli jostakin kaukaa, kasvaen, laajeten -- - --- Lopultakin täällä on kaunista, -- sanoin minä -- juuri tällaista me -halusimmekin -- - -Sitten tuli toinen kyytimies. - --- Jos lähettä kulukemaa tuota aitoviertä ja määttä sitä myöten aivan -alas, niin piäsettä pappilaa kahenkymmenen minuutin perästä. - -Hui, hai! Jos pappilassa oltiin kahdenkymmenen minuutin kuluttua, niin -eipä mitään hätää. - -Juoksimme kaikin katsomaan polkua. - --- Kuulkaapa nyt, sitten me jäämme tänne! -- sanoin minä. - --- Niin, saatammehan koettaa -- sanoi Susanna. - --- Onko tässä metsässä vihaisia härkiä? -- kysyi Dorthe viitaten -alhaalle. - --- Tokkopa nuo laskenoot vihasii härkii tänne, -- sanoi toinen -kyytimies. - --- Niillä on vihanen sonni tuolla Alatalossa, mut eihän ne sitä -vuorille piästä, -- lisäsi toinen. - -Joutavia, kaksikymmentä minuuttia! Jos juoksimme, olimme alhaalla -kenties kymmenessä! Ei silti, että siitä paikasta olisimme nähneet -hiventäkään pappilasta. - --- Se on allaalla, tuolla puolella, -- selitti kyytimies. - --- No hyvästi sitte ja onnee vuan -- - -Kumpikin nousi rattailleen -- hypähdys -- ja sitten sitä mentiin -- he -katosivat pian metsän peittoon. - -Siinä me seisoimme jäljellä -- nyt oli arpa heitetty. - -Mutta kahdenkymmenen minuutin kuluttuahan me saatoimme olla pappilassa! - -Menimme polulle tuijottaen pappilaan päin, kaikki kolme. - --- Jos meidän mieli olla täällä yötä, niin meidän on puhdistettava ja -pestävä koko tupa; on niin paha haju, -- sanoin minä. - -Ja sitten pesu alkoi. En kykene kuvaamaan, miten me hankasimme! Vihdoin -koko tupa lainehti pelkkänä vetenä. Dorthe sai kantaa ämpärin toisensa -jälkeen. Peseminen ei ollut varsin hauskaa. - -Dorthe ja Susanna väsyivät vihdoin siinä määrin, että painautuivat -penkerelle ja oikaisivat käsivartensa pelkästä uupumuksesta. Vihdoin -minäkin olin pitkänäni. Luonnollisesti meillä oli rajattoman nälkä, -mutta kukaan ei jaksanut valmistaa ruokaa eikä teetäkään. Sitten söimme -voileipää ja joimme vettä jääkylmästä purosta. Rahtuakaan enempää emme -syöneet. - -Pestessämme ja syödessämme emme olleet katsoneet aurinkoa. Äkkiä siitä -näkyi ainoastaan loistava reuna tunturien takaa lännestä. Hetkisen -kuluttua se oli hävinnyt. - -Äkkiä tuli niin kolakkaa. Metsä pimeni -- sitä syvä-äänisemmäksi tuli -sen suhina -- huu, ei, menkäämme sisälle -- - -Mutta siellä oli kaiken pesumme jälkeen likomärkää. Ylemmästä sängystä -tippui vesi alempaan. Lattialla olisi melkein saattanut uida -- sisällä -oli raaka haju, ja olo oli epämieluisaa. - --- Täällä meidän on tänä yönä mahdoton nukkua -- sanoi Susanna. - --- Aivan mahdoton -- - --- Mutta emmehän voi ulkonakaan nukkua, -- sanoi Dorthe surkeana. - --- Oli todellakin tyhmää, että pesimme tuvan tänä iltana, -- sanoin -minä; -- saamme mennä navettaan -- - --- Navettaan nukkumaan, -- valitti Dorthe. - -Kiiruhdimme metsänliepeessä olevaan pieneen hökkeliin. Ovi oli -raollaan; vastassa kauhean likainen ja väkevä navetanhaju. - -Tuiki mahdotonta olla siellä. - -Aivan oven editse veivät yliselle tikapuut, joissa oli viisi, kuusi -puolaa. Kapusin sinne. Se oli puoli pimeä, ikkunaton huone. Siellä ei -ollut mitään muuta valoa kuin mikä tuli luukusta, josta olin noussut -sisälle. - --- Saamme nukkua täällä, -- huusin minä alas. - --- Oletko hullu? -- kuului alhaalta kaksiääninen kuoro. - -Hapuilin ylhäällä sinne tänne. -- Täällä on hieman heiniäkin -- on -paras paneutua tänne nukkumaan -- - --- Miten julmaa tämä on! -- kuulin Dorthen äänen alhaalta. - --- Lähdemme huomenna! -- kuulin Susannan sanovan. - --- Mehän olemme täällä aivan yksin, -- valitti Dorthe; kuulin, ettei -itku ollut kaukana. - -Se oli kauheaa, mutta mitäpä itku auttoi. - -Laskeuduin jälleen alas. -- Saamme kukin ottaa tyynymme ja huopamme ja -ruveta nukkumaan, -- sanoin minä tekeytyen ylen uljaaksi. - --- Mutta emmehän voi sulkea oveakaan, -- sanoi Dorthe vielä surkeampana. - --- Ja miten täällä haisee, -- sanoi Susanna. - -Ulkona oli vieläkin kolkompaa -- siellä tuuli, ja tunturimetsän tumma -rinne lainehti kuin myrskyävä meri -- - -Kiiruhdimme sisälle, saimme kukin käsiimme huopamme ja tyynymme ja -riensimme jälleen hökkeliin -- kasasimme pimeässä heiniä kokoon ja -painauduimme tiiviisti toisiimme. - -Riisuutuminen ei luonnollisesti tullut kysymykseenkään. Me vain -kuiskailimme; oli kuin olisi ollut kamalaa puhua ääneensä. - -Levättyämme hetkisen sanoi Dorthe: -- Entä jos joku nousee portaita -- - -Se oli peloittava ajatus. Lepäsin sanaakaan sanomatta hetkisen, sitten -nousin äkkiä. -- Vedän ylös tikapuut, -- sanoin. - -Kavahdimme pystyyn kaikki kolme ja kiskoimme ne sisälle. Se ei ollut -helppoa, mutta ylös saimme ne lopuksi kuitenkin. - -Millaisen helpoituksen se tuottikaan! Nyt ei kissakaan olisi luoksemme -päässyt. - --- Minun on niin paha levätä, -- sanoi Susanna. - --- Kuulitko tuota ääntä? -- kuiskasi Dorthe. Me kuuntelimme kaikki -kolme. - -Ei, minä kuulin ainoastaan tuulen suhinaa. - --- On kuin joku huokaisi, -- kuiskasi Dorthe jälleen -- ettekö kuule -- -aivan seinän takaa -- aivan altamme. - --- Se on tuuli, -- sanoin minä -- lepää hiljaa. - -Se oli ihmeellisin yö mitä olen viettänyt. Väkevä metsäilma, tuoreen -mullan ja valkoisen sammalen tuoksu virtasi avoimesta luukusta, tuuli -vinkui harvasta katosta -- ja ylhäällä olevasta raosta minä näin -suuren, kirkkaan tähden. - -Oli kauheata levätä siellä. Mutta samalla myöskin niin erikoista, niin -jännittävää. En olisi tahtonut olla sitä vailla. - -Uuu, miten tuuli ulvahteli -- - - - - -III. - - -Kavahdin pystyyn. Missä olin? - -Laulurastas -- siu -- siu -- siu -- liverteli aivan pääni yläpuolella --- -- toinen vastasi syvemmällä äänellä -- ja tuolla taas oli yksi -- -siuu -- siuu -- - -Kultainen auringonsäde väreili katossa. - --- Olemmekohan nukkuneet? -- huudahti Dorthe. - --- Ah, miten minua paleltaa! -- huudahti Susanna. - --- Paljonko kello on? - --- Ulkona paistaa päivä -- - --- Olemmeko todellakin nukkuneet näillä kauheilla ylisillä? -- sanoi -Dorthe jälleen. Ruumiimme olivat noustessamme melkein kangistuneet. - -Suurella vaivalla saimme portaat paikoilleen ja lasketuiksi alas. - -Mutta suuri Luoja! Miten ihanaa olikaan ulkona! - -Kirkas aamuaurinko -- yökasteesta kosteata -- raitista vilpoisaa -metsäntuoksua. - -Aurinko loi pitkiä valojuovia tunturin rinteelle tumman metsän varjojen -väliin -- tunturit siintävät sinelle päivän hohteessa. - -Jäimme äänettöminä seisomaan. Sellaista näkyä en ollut koskaan nähnyt. - --- Oi, miten ihanaa, -- sanoi Dorthe. - --- Niin, tämä on tosiaankin viehättävintä mitä olen koskaan elänyt, -- -sanoi Susanna. - -Juoksimme tupaan. Millainen teräksenkirkas ilma! - -Ovi oli seposeljällään. Yöilma oli kuivannut hyvin, aurinko paahtoi -lattialle. Ensiksi juoksimme metsään kokoamaan hieman tikkuja ja puita -saadaksemme tulen takkaan. - -Miten komean roihun saimmekaan lieteen -- kahvi kiehui niin, että -pannun hattu hyppi, ja kauas pihalle levisi sen tuoksu. - -Oven edessä olevalla porraspaadella söimme aamiaisemme aamuauringon -loisteessa. - --- Emme lähde tänään, -- sanoin minä. - --- Emme, voimmehan jäädä tänne vielä toiseksi yöksi, -- suostui Susanna. - --- Niin, täällähän saatamme nyt nukkua -- sanoi Dorthe; -- minusta -melkein tuntuu kuin tupa olisi tänään kauniimpi. - --- Jospa meillä vain olisi hieman kahvikermaa, -- sanoi Susanna. - -Ensiksi oli melko joukko tavaroita järjestettävänä -- minä en voi -kärsiä sitä, että kaikki viereksii sikin sokin. - -Sitten meidän piti mennä pappilaan ilmoittamaan korkeata tuloamme. -Panimme kuusenoksan lukoksi Aaste-tuvan säppiin ja läksimme liikkeelle. - -Miten ihmeellinen olikaan tuo metsän läpi vievä polku! Ilma oli -hopeankirkas ja kuitenkin täynnä kuusentuoksua -- kimalaiset pörisivät, -kärpäset surisivat ja hyttyset lauloivat aukeammalla, missä kasvoi -metsätähteä ja puolukanvartta. Sitten vaelsimme jälleen tuuheiden -kuusien alitse mehevänvihreää sammalikkoa, jossa vain pienen pienet -päivänpilkkeet väikkyivät. - -Alempana mäellä yksinäinen, kumea lehmänkellon kilahdus. - --- Kuulitteko? sanoi Dorthe pysähtyen -- täällä on lehmiä -- - -Monet rohkaisut, ennenkuin häntä sai eteenpäin. - -Sitten alkoi koivua ja leppää ja pähkinämetsikköä. Ja tuolla oli -käkikin. - --- Hs -- kuunnelkaa -- kuinka monta vuotta naimatonna käyn -- - -Käki kukkui kaksikymmentäviisi kertaa -- voi, miten me nauroimme! - -Dorthe livertää nauraessaan. - -Kas, Siinähän oli pappila. Suuri ja autio, eikä erikoisen kaunis. Monta -ikkunaa ilman verhoja. - -Autiota ja hiljaista myöskin päivänpaisteisella, tyhjällä pihalla. - -Siltä ei ainakaan näytä minun pappilassani, kun tulen papinrouvaksi, -sen tiedän. - -Minulla ei muutoin olisi mitään vastaan tulla papinrouvaksi juuri tähän -seutuun -- kuka silloin olisi pappi -- niin, sitä en sanoisi, vaikka -polttaisitte minut elävältä. - -Tuolla tuli varmaankin pastori -- pitkä ja laiha -- hän näytti siltä -kuin olisi ollut valkaistavana -- hänen partansa ei ollut ajeltu, sen -vuoksi hän siveli koko ajan leukaansa. - --- Kas niin, vai te sitä asutte Aaste-tuvassa -- niin, niin -- se on -kai vaihtelua -- niin, siellä ylhäällä on kaunista -- (hän siveli -leukaansa) -- tämä on rauhallista seutua -- saatatte huoleti asua -siellä -- - --- Puhuimme kaupungissa teidän tyttärenne keralla -- - --- Vai niin -- niin, niinhän te teitte -- niin, hänhän tahtoi -kaupunkiin -- minähän elelen täällä yksin -- vaimoni kuoli kolme vuotta -sitten -- - --- Täällä on kaunista, -- sanoin minä. - --- Niin, kun on päässyt rauhaan -- mutta nuorisolle kenties liian -hiljaista -- en tiedä -- minun tyttäreni kaipasi aina pois -- niin, -niin -- - --- Minusta häntä on sääli, -- sanoin minä noustessamme jälleen -ylämäkeä; -- näittekö miten repaleiset hänen paidanhihansa olivat -ranteista? Jos minulla olisi noin kalpea isä, joka paidanhihat -repaleina yksin istuisi autiossa pappilassa, niin minä en matkustaisi -hänen luotaan -- tekisittekö te sen? - --- Huh, -- sanoi Susanna, -- ymmärrän niin hyvin, että hän matkusti -- -hänhän on nuori, ja hänenhän tulee elää omaa elämäänsä -- - --- Minä en saata ajatella, että minun isäni noin kulkisi yksin -pappilassa, -- sanoi Dorthe; -- olen sydämeni pohjasta iloinen, että -hän on kaupungissa, konttorissa -- - --- Niin, mutta jos hän -- - --- Niin, juuri sitä en _voi_ ajatella, -- nauroi Dorthe. - -Illalla laulurastas liversi niin että me aivan hiljaa istuimme -porraskivellä kuunnellen. - --- Tuolla on taas yksi -- siu -- siu -- - -Ja vielä kauempana mäessä -- siu -- siu. - -Ja aurinko kylvi kultiaan pitkinä valoviiruina tuntureille. - --- Kuulkaa, me jäämme tänne, -- sanoin minä, -- emmekä matkusta. - --- Niin, luonnollisesti me jäämme tänne, -- sanoi Susanna. - --- Täällä on niin sanoin selittämätöntä, -- sanoi Dorthe. - -Ainoastaan pieni oven haka oli salpana, mikä eroitti meidät suuren -suuresta, pimeästä metsästä, mutta meille ei tosiaankaan jäänyt aikaa -ajatella sitä. - -Sillä pantuamme nukkumaan täytyi meidän ensin kuunnella laulurastasta --- oli kuin se olisi ollut aivan seinän takana. - -Ja sitten me heti nukuimme, kaikki kolme. - - - - -IV. - - -Täsmälleen kolmantena päivänä tapahtui tuo hirveän hauska ja -ihmeellinen. - -Nyt saatte kuulla. - -Olimme päättäneet nousta mäelle, vielä korkeammalle, aina huipuille -asti -- sieltä meidän täytyi nähdä kauas ja kaukaistakin kauemmaksi. - -Tie oli täynnä vanhoja, tummanruskeita viime vuoden havuja. Se oli -jyrkkä, me lipesimme ja ilakoimme, ja aurinko paistoi. - -Äkkiä näimme hieman korkeammalla hienoa savua, joka nousi keskeltä -tietä. Me pysähdyimme. - --- Mitä ihmettä, siellä savuaa jokin -- - -Sininen sauhu kiemurteli ylös hienoina renkaina. - --- Meidän täytyy katsoa mitä se on, -- sanoin minä. - --- Ei, -- sanoi Dorthe pidättäen minua, -- emme mene sinne ylös -- -saattaahan tapahtua, että siellä on pommi -- - --- Hah, hah, miten mieletön olet -- pommi -- kuka panisi pommin sinne -- - --- Kenties se on maanjäristyksen alku, -- sanoi Dorthe jälleen. - -Savu nousi yhä ja minusta se näytti taajenevan. - --- Ei, meidän täytyy mennä katsomaan mitä se on, -- sanoin minä. - -Dorthe ei tahtonut tulla mukaan, vaan seisoi kauan paikoillaan -tuijottaen kauhistuneena ylös. Susanna ja minä lähestyimme varovasti. - --- Taivas varjelkoon, sehän on palava sikarinpätkä, -- huudahdin. - -Sikari, palava sikari! Silloinhan täällä täytyi olla jotakin miesväkeä -lähistöllä. - -Sillä oli myöskin kauhean hieno tuoksu. Mutta tuli oli jo tarttunut -männynneulasiin, ja hetkisen kuluttua siitä olisi virinnyt oikea -kulovalkea. - -Tallasimme ja sammutimme sen ja vaivuimme mietteisiin tämän ihmeellisen -tapauksen johdosta, että keskellä yksinäistä metsää oli palava sikari. - -Jos tuo salaperäinen mies olisi kulkenut tietä, jota olimme tulleet, -niin olisimmehan tavanneet hänet. - --- Käännymmekö takaisin? -- sanoi Dorthe. - --- Emme käännykään, -- sanoimme sekä Susanna että minä. - -Ylös päin vei matkamme jälleen. Mutta äkkiä näin kaksi kengänanturaa -pienellä pengermällä. Ne olivat hiljaa, liikkumatta. Kengät olivat -ruskeat, komeat. Jatkoimme sanaakaan sanomatta hiljaa kulkuamme. - -Tultuamme pengermän korkeudelle, näimme vaaleat sukat ja polvihousut -- -siinä loikoi mustikanvarsissa nuori, valkopukuinen herra kädet niskan -alla, olkihattu otsalla, mutta hatunlieren alta loisti meitä vastaan -kapeat silmäraot. - --- Tuossa lepää valkopukuinen herra, emme ole näkevinämmekään, -- -kuiskasin minä. - --- Uh, kääntykäämme takaisin, hän on varmaankin hullu, -- kuiskasi -Dorthe. - --- Se ei käy päinsä, -- kuiskasin minä vastaan. - -Astuimme edelleen pari askelta. Samassa mustikanvarsissa loikova herra -kavahti pystyyn ja otti päästään hattunsa: - --- I beg your pardon -- - -Taivas, se oli englantilainen! Nuori hän oli myöskin ja melkein -miellyttävä. Musta sileä tukka, pähkinänruskeat, keltaiselle vivahtavat -silmät -- hän hymyili -- - -Jäimme kaikki seisomaan kuin naulitut. Hän lateli koko joukon sanoja --- ymmärsin noin kolmannen osan, vaikkakin olin keskikoulututkinnossa -saanut englannissa "tyydyttävän". Toisetkaan eivät paljoa käsittäneet, -sen kyllä huomasin. - -Hän katsoi meihin kysyen, me emme sanoneet mitään -- silloin hän -hymyili vielä enemmän. - --- Minä puhu hyvin vähä norja -- - --- Ja me hyvin vähän englantia, -- sanoin minä. - --- Pelästyikö my ladies minu? -- sanoi hän hilpeä välke noissa -pähkinänruskeissa. - --- Emme suinkaan, -- vastasimme kaikki yhteen ääneen. - --- Te varmaankin olitte heittänyt pois sikarin, -- sanoin minä. -- -Olitte vähällä polttaa metsän -- se oli jo tulessa alempana tien -kohdalla. - --- Minä ei ajatellu -- minä hyvin onneton -- - --- Me sammutimme sen, -- sanoi Dorthe. - -Hän kääntyi Dortheen ja hymyili vielä enemmän. - --- Minä kiittä paljo -- - -Susanna sanoi sitten, ja se olikin aivan totta, että hän kiitti -ainoastaan Dorthea, ja toinen otti vastaan, vaikka hän oli koko ajan -vain seisonut huutaen, että siellä oli pommi ja että meidän tuli varoa. - --- Minä ilon hämmästy kohdata nuoret ladies täällä hyvin yksinäne, -- -sanoi hän vieläkin enemmän hymyten. - --- Asumme eräässä täällä lähellä olevassa tuvassa, -- sanoi Dorthe. - --- Minä myös asu tupa tuolla ylhäl -- ja isä ja minä pyytä paljo lohi -- - --- Missä siellä? -- kysyi Dorthe. - --- Vähä tätä tietä -- - --- Eikö teistä ole hauska asua tuvassa? -- kysyin minä. - --- Ei -- minu kauhea ikävä -- mutta ei nyt enä -- hän hymyili jälleen. - -Mitäpä enää olisimme saattaneet sanoa tahi tehdä. Hän ei näyttänyt -aikovan mennä matkoihinsa, eikä meilläkään luonnollisesti ollut halua -lähteä. - --- Me kai jatkamme matkaamme, -- sanoin minä vihdoin -- sillä niin kai -minun oli sanottava, arvelin minä. - --- Saako minä tulla teidän muka -- minu täyty saada tulla teidän muka --- minu kauhe ikävä. - --- Tiedätkö kenen näköinen hän on? -- kuiskasi Susanna; -- kreivi -Danilon -- - --- Juuri niin, -- kuiskasin minä vastaan -- ihme, että on eläviäkin -sellaisia ihmisiä. - --- Me aiomme mennä näköalaa katsomaan, -- sanoi Dorthe hymyillen. - --- Minä seura kaikkeen, -- sanoi hän. - -Sitten me kuljimme edelleen. Mitä perinpohjaisin seikkailu, näettekös, -tahi uni! - --- Nyt Jim olla taas hyvä onni, -- sanoi hän nauraen ja löi rintaansa; --- minä aina olla hyvä onni -- kaikessa -- - --- Hah, hah, haa -- me nauroimme kaikki kolme. Mutta me emme sanoneet, -että meillä oli ollut onni. - --- Eikö metsä ole ihana? -- sanoi Susanna hänelle. - --- Mutta ei yksin -- nyt se olla hyvin ihana -- näin ihana ei pitkä -aika -- - -Silloin me jälleen nauroimme. - --- Oletteko ollut kauan täällä? -- sanoi Dorthe. - --- Ikuisesti -- viisi -- ei, kuusi päivä. -- Oh, miten nuo -pähkinänruskeat, keltaiset silmät hymyilivät! - --- Me olemme olleet täällä kolme päivää, -- sanoi Dorthe. - --- Niin moni päivä mennyt multa hukka -- - -Miten hirveän herttainen hän olikaan! Hän tahtoi auttaa meitä kaikkia -samalla kertaa mäkeä ylös. - --- Ah, minu piti olla kolme käsi, -- nauroi hän. - --- Me selviydymme erinomaisesti omin neuvoin, -- sanoin minä. - --- Ei, -- nauroi Dorthe, -- minä tahdon mielelläni apua. - -Ja miten viehättävästi hän tarttuikaan meitä jokaista käteen ja veti -meidät ylös. - -Ajattelin mielessäni: -- Sinä olet loordi -- sinä olet ehdottomasti -loordi. - -Ajatelkaapa sitten mitä suloisinta kesäpäivää -- vanamon tuoksu -huumaa, auringonsäteet luovat hohtoaan punasenruskeihin mäntyihin ja -vihreisiin, tuoksuviin mättäisiin ja mustikanvarsiin -- - -En osaa kuvata, miten kaikki todellisuudessa oli -- se on elettävä. - -Me kuljimme luonnollisesti harhaan, emmehän tunteneet tietä -- -emmekähän me sitä niin paljoa tarkanneetkaan. Emme löytäneet mitään -näköalapaikkaa. - --- Mutta kuinka löydämme jälleen tupamme? -- sanoi Susanna äkkiä. - --- Minä tule muka, -- lupasi hän. Aivan varmana siitä, että me -empimättä löytäisimme, jos hän vain tulisi mukaan. - --- Minä kulke hyvin mielellä koko päivän teidä kera, -- sanoi hän -jälleen. - -Niin, niinpä muuten mekin. Mutta meidänhän täytyi takaisin kotiin. - --- Me laitamme päivällistä, -- sanoin minä. - --- Minä oike hyvin paista pihvi, -- sanoi hän, -- ja hyvä putinki osa -laitta -- minä seura teitä laitta putinki. - -Ah -- mistäpä me laittaisimme vanukasta! Meillä piti olla -lihapallero-säilykkeitä, ei hituistakaan muuta. Hän tahtoi välttämättä -seurata meitä takaisin. - --- Voitteko sitten olla poissa isänne luota, -- sanoin minä, -- eikö -hän tule teistä levottomaksi? - --- Minu isä ajattele vain lohi, -- sanoi hän ja hymyili niin -säteilevästi. -- Minun isä seiso koko päivä, -- (hän matki vanhaa, -jäykkää herraa, joka seisoo liikkumatonna onkivapa kädessään) -- hän ei -ajattele nyt minu -- vasta kuin ilta tule. - -Hän aikoi varmaankin jäädä luoksemme koko päiväksi! - -Oh! - -En tiedä mistä johtuu, että minun, vaikka olenkin nuorin, pitää aina -olla järkevin. Minä ajattelin heti ruokaa -- josta toiset varmaankaan -eivät uneksineetkaan. - -Kyllin siitä -- hän seurasi meitä -- edestakaisin me kuljimme, ristiin -rastiin -- mahdoton oli löytää tietä. Dorthe, ihmeellistä kyllä, ei -pelännyt ollenkaan, niin pelkurimainen kuin olikin ollut ennen. - --- Entä jos me joudummekin aivan harhaan ja saamme nukkua yömme -metsässä, -- sanoi Susanna äkkiä. - --- Silloin minä nukku maassa, -- sanoi hän säteilevänä, -- ja my ladies -laske päänsä minun päälle -- minä hyvin hyvä tyyny -- - -Nauroimme koko ajan. Odottamatta tulimme tielle, suunnilleen siihen, -missä olimme tavanneet hänet. Silloinhan ei ollut mitään hätää, me -juoksimme kilpaa tupaan. - -Aaste-tupa oli viehättävä päivänpaisteessa, kuusenoksa säpissä -lukkonaan. - --- Eikö täällä ole kaunista? -- sanoin minä. - --- Minä luule, minä ole taivaassa, -- sanoi hän. - -Hän oli kauhea sanomaan kohteliaisuuksia, -- mutta juuri se oli hirveän -hauskaa. - -Samaa kyytiä hän kokosi äkkiä tikkuja ja sai oivallisen valkean takkaan. - -Säilykerasian, joka muutoin on niin kiusallinen, hän sai auki tuossa -tuokiossa. - --- Nyt minä laitta putinki, -- sanoi hän. - --- Meillä ei ole mitään, mistä laittaa, -- sanoin minä. - --- Ah, sitten me syö lihapallero, hyvä -- - -Katoimme pöydän tuvan siimekseen, vilpoisaan paikkaan, missä ruoho oli -sanomattoman raitista. Hän kilisti meidän kanssamme jääkylmää purovettä -teekupissa. - --- Minä kiittä teitä ja pyydä kauniisti -- saanko tulla taas? - --- Saatte, saatte, saatte, -- huusimme me kaikki kolme. Ja Dorthe -lisäsi: -- Tulkaa huomenna -- - -Silloin vieras kilisti kuppiaan hänen kanssaan yksin. Ja Dorthe säteili. - -Sitten me keitimme väkevää kahvia, sillä sitä me osasimme, ja lepäsimme -mäellä vihreässä ruohostossa. - -Vieras kantoi vettä purosta, monta ämpäriä, ja tahtoi välttämättä -huuhtoa astiat. Mutta sitä me emme sallineet. Ei, emme millään muotoa. - -Vasta auringon ollessa lähellä sinisiä tuntureita etäällä lännessä ja -heittäessä pitkän pitkiä, kultaisia säteitään metsiin ja tuntureille, -hän nousi: - --- Hyvin kova elä, -- sanoi hän, ja pähkinänruskeat silmät hymyilivät -meihin, -- nyt Jim täyty mennä -- minä kiittä kaunis, kaunis päivästä -- - -Hän kumarsi miellyttävästi meille kaikille kolmelle -- kumarrus -kullekin -- ja hän oli jo kaukana pihalla, mutta saapui juosten -takaisin. - --- Minä paljon tyhmä täällä, -- sanoi hän lyöden otsaansa -- minä ei -sanonut minu nimi. -- I beg your pardon -- mr. Burns -- Jim Burns, my -ladies. - -Jälleen kolme aivan hullaannuttavaa kumarrusta -- sitten hän meni. - -Seisoimme paikoillamme katsellen toisiimme. -- Oletteko nähneet mitään -viehättävämpää? -- sanoin minä. - --- Ja niin hienoa! -- Susanna sanoi. - --- Jollei hän vain olisi lumottu prinssi, -- sanoi Dorthe. - --- Sepä olisi erinomaista, -- sanoin minä. - --- Ei, uh, eihän, -- sanoi Dorthe katsellen pitkälle kaukaisuuteen. - -Emme saattaneet nukkua sinä yönä, puhuimme vain koko ajan hänestä. - -Emmekä ajatelleet rahtuakaan, että meidän ja suuren avaran metsän -välillä oli ainoastaan pieni irtonainen ovenripa. - - - - -V. - - -Seuraavana päivänä satoi vettä virtanaan. Mikä olisikaan korvannut -sellaisen pettymyksen! Ei ainoastaan sateen vuoksi eikä siksi että -meidän täytyi istua sisällä harmaassa tuvassa koko Luojan pitkä päivä, -vaan enin siksi, että nyt oli mahdoton odottaa mr. Burnsin saapumista. -Tosin hän ei ollut nimenomaan sanonut saapuvansa tänään, -- ja olihan -itse asiassa kauhean epävarmaa, saapuisiko hän ja milloin, mutta joka -tapauksessa me odotimme -- - -Se oli viimeinen asia, mistä olimme ennen nukkumistamme puhuneet -- ja -sitten me heräsimme rankkasateeseen. - -Täällä ei yleensä satanut niin kauniisti ja hiljaa kuin kaupungissa. -Kaukana siitä -- tuli pitkiä vesisateita, jotka ponnahtivat takaisin -mäenrinteestä. Ja kaikkien tunturien päällä ja ympärillä riippui -harmaita pilvikuontaloita. Niin, emme nähneet silloin vilahdukseltakaan -mitään tunturia. - -Jos sytytimme valkean takkaan, niin savu tuli sisään. Ja jos panimme -oven auki, niin lattia tuli likomäräksi. Hu-uu-uu! - -Nyt oltiin kymmenen ajoissa aamupäivällä -- mitä ihmettä me tekisimme -kymmeneen illalla? - -Kaksitoista loppumatonta tuntia! Se tuntui vielä lohduttomammalta sen -vuoksi, että olimme tavanneet mr. Burnsin edellisenä päivänä. - -Vihdoin meille sananmukaisesti ei jäänyt muuta tehtävää kuin lojahtaa -sänkyyn ja ruveta lukemaan. - -Ovi oli auki, muutoin olisi sisällä ollut aivan pimeä. Näimme -ovenraosta ainoastaan likomärän kynnyskiven, palan mehevää, vihreää -ruohoa ja sateen, joka pitkinä juomuina virtasi katonräystäältä. - --- Haluaisin tietää, mitä mr. Burns tekee tänään, -- sanoi Dorthe. - --- Hän tekee kai samaa kuin mekin, -- sanoi Susanna juuri kun oli -päässyt kirjaansa ahmimaan. - --- Hän kalastaa luonnollisesti, -- sanoin minä, -- kalahan nykii -sateessa. - --- Miten hauskaa hänellä onkaan! Toista on meidän laitamme, -- sanoi -Dorthe jälleen, -- uh, minulla ei ole enää halua lukea. Sellaisia -silmiä kuin hänellä en ole koskaan ennen nähnyt -- oletteko te? - --- Ne ovat keltaiset, -- sanoi Susanna. - --- Ei, tiedätkös -- väitti Dorthe. - --- Kultaiset sitten, -- ehdotti Susanna. - --- Kultaisista silmistä en ole koskaan kuullut puhuttavan, -- sanoi -Dorthe jälleen miettien; -- muuten, kyllä ne varmasti olivat -kultaiset -- - -Silloin Susannakin heitti kirjan pois -- minä olin tehnyt sen jo aikoja -sitten. -- Miten tottunut hän olikaan sanomaan kauniita asioita, sinä -- - --- Ah, niin, -- huokasi Dorthe -- mutta ajatteleppa, minä luulen, että -hän tarkoittikin sitä. - -Juuri kun hän oli sen sanonut, me kuulimme nopeita askelia ulkoa -ruohikosta -- ja siinä mr. Burns seisoi oven raossa! - -Me kavahdimme pystyyn sängyistämme. -- Ah, tekö se olette! Tällaisessa -ilmassa -- miten kiltisti teittekään, kun tulitte; taivas, miten -kiltisti! - -Tänään hän ei ollut valkoisissa, vaan kahvinruskea kiireestä -kantapäähän -- hänellä oli reppu ja polvihousut -- ja koko hänen -kasvonsa nauroivat. - --- Onko my ladies odottaneet minua? -- - --- Emme -- olemme -- e-emme -- - --- Minä arveli aamu viipy kaua tänään, minä tahto juosta heti tänne -- -tuleko minä liian varhain? - -Me nauroimme kaikki kolme. Emme sanoneet, että olimme odottaneet häntä, -sen kai voitte ymmärtää. Ah, emme suinkaan! - --- Olemme lepäilleet ja lukeneet, -- sanoin minä. - --- Te ole hyvin onnelline, kun jaksa luke -- minä ei jaksa lukemine -tänä -- minä tahto juosta tänne tuoda putinkijauho -- - -Ja hän purki vinhaa vauhtia repusta laatikoita, joissa oli -vanukasjauhoja, ananas- ja mansikkarasioita ja monenmoista muuta. - --- Eilen minä my ladies vieras -- saako minä tänä laitta päivälline -- -säteilevin silmin hän katseli meitä. - -Niin, hän sai armollisen luvan: -- Ah, minä teke erinomaine -- istu -rauha kaikki -- minä hoita kaikki -- - -Äkkiä hän pysähtyi: -- Mutta minä ei tiedä my ladies nimi -- minu isä -kysy nimi -- minä sano: ei tiedä -- minä sano: oli kolme haltia, minä -satumaassa koko päivä -- - -Me lausuimme nimemme, ja hän solkkasi kauheasti koettaessaan niitä -lausua, ja viehättävästi samalla kertaa. - --- Minu isä kysy, tahtoko my ladies tehdä meille se kunnia syödä meidän -kera lunch huomen? - -Kiitos, kauhean mieluisasti luonnollisesti. Uh, Dorthe ja minä -punastuimme hieman ilosta -- Susanna on niin onnellinen, ettei hän -milloinkaan punastu, hän. - --- Minä tulla tänne ja seurata my ladies ja seurata takaisin, -- sanoi -Jim. - -Tuhannet kiitokset -- - -Millainen päivä harmaassa tuvassa sateen vihmoessa vettä lattialle -- -meidänhän täytyi saada ilmaa. Me lauloimme kaikki laulut mitä taisimme -ja tanssimme hänen kanssaan vuorotellen kaikki kolme. - -Hän oli lumoava poika -- hän jonka tukka oli musta ja sileä, silmät -pähkinänruskeat ja hampaat tasaiset ja valkoiset. - -Miten hän hymyili! Kaikki mitä hän teki, oli muuten niin ihmeellistä ja -omituista -- vaikka hän vain avasi pullon korkin tahi otti ampiaisen -hengiltä, niin hän teki sen eri lailla kuin toiset. - -Vihdoin, sateen lopultakin hieman tauottua, hän istui kynnykselle, -jalat ristissä laulaen hauskoja neekerilauluja ja opettaen meitä niitä -kertaamaan. - -Me lauloimme harmaassa, vanhassa tuvassa: Ha li a ha -- ha li a ha -- - --- Minä en milloinka elänyt sellaine elämä kuin täällä, -- sanoi hän, --- minä en milloinka luullut, että tupa saatta olla niin suloine -- -hali -- a ha -- ha li a ha -- mutta minä luule, että my ladies tarvitse -palvelija -- minä ole my ladies palvelija. - -Ooh, miten me nauroimme! Itse asiassa me nauroimme lakkaamatta koko -tuon pitkän, harmaan sadepäivän. - --- Nyt saatte nähdä meidän vierashuoneemme -- sanoin minä. Juoksimme -yhtä kyytiä kostean heinikon läpi navettaan ja kapusimme ylisille. - -Kerroimme hänelle nukkuneemme siellä ensimäisen yön ja näytimme, -miten olimme vetäneet tikapuut jälkeemme. Hän, ihmeellistä kyllä, ei -nauranut, vaan tuli vakavaksi. - --- Minä ei pidä, että my ladies nukku täällä, -- sanoi hän -- minä pidä -hyvin vähä siitä -- minä nukku täällä mainiosti -- mutta my ladies ei -sopi nukku sellaine paikka. - -Hän läksi vasta sitten kun iltatuuli alkoi metsässä suhista ja -tunturien varjot tummenivat. - -Me puhuimme luonnollisesti koko ajan hänestä. Me sanoimme ainoastaan -"hän". Oli kuin hänen tultuaan muita herroja ei enää olisi ollutkaan -maailmassa. - --- Ulkona maailmassa mahtaa olla ihanaa, -- sanoi Susanna, -- jos se on -täynnä hänen kaltaisiaan herroja. - --- Oh, ei ole olemassa toista hänen kaltaistaan, -- sanoi Dorthe. - -Ajatelkaa, että illalla meidän laskettuamme levolle tapahtui se kumma, -että Susanna ja Dorthe riitaantuivat. He nukkuivat yhdessä alasängyssä, -minä yksin ylemmässä. - --- Uh, -- kuulin Susannan sanovan -- sinä otat aivan liian paljon tilaa --- minä olen täällä aivan kuin pieni viiva seinän vieressä -- muutappa -itseäsi hieman, muoriseni -- - --- Ei, tiedätkös, -- sanoi Dorthe -- minähän olen aivan sängyn reunalla. - --- Etpä suinkaan -- ja sitten sinä olet niin kauhean kuuma -- uh -- -aivan kuin uuni -- uh -- minä en siedä tätä, minä -- - -He torailivat hetkisen. - --- Dorthehan voi nukkua täällä ylhäällä, -- minä sanoin. - -Dorthe kapusi ylös luokseni, ja me teimme olomme mukavaksi. - --- Ei, millaista elämää te pidättekään, -- sanoi Susanna jälleen -- -minä en siedä sitä, että Dorthe on aivan pääni päällä -- hänhän ei nuku -hiljaa hetkistäkään -- kaikellahan pitää kuitenkin olla rajansa. - --- Miten ilkeä sinä olet, -- sanoi Dorthe. - --- Entä sinä, -- sanoi Susanna. - -Töytäsin Dorthea, jotta hän olisi hiljaa. Pitkä hiljaisuus. - --- Näittekö miten viehättävä nenäliina hänellä oli? -- sanoi Dorthe -keskellä hiljaisuutta. - --- Nyt hän minusta jo saisi olla rauhassa, raukka -- jutuilta, -- -kuului alasängystä. - -Dorthe ja minä tyrkkäsimme toisiamme, -- mikähän Susannalla oli? - - - - -VI. - - -Svartlie, missä vanha mr. Burns oli vuokrannut joen kalastusvedeksi, -oli omituinen, autiomainen paikka. Se oli tunnin matkan päässä tahi -etäämpänä Aaste-tuvasta. Ensin rinnettä ylös ja sitten jälleen alas -toiselle puolelle, missä virta vaahtosi pikku koskina, jääkylmänä ja -mustana. Väliin se vieri ahtaissa solissa pystysuorien tunturiseinämien -lomitse -- se näytti aivan kamalalta. Metsä oli äsken hakattu, vain -tuoreet, valkoiset juurenkaunot olivat jääneet jäljelle paljaina -törröttämään. - -Ei ollut ollenkaan ihme, että Jim Burns mieluummin halusi olla meidän -luonamme Aaste-tuvassa, joka kohosi niin valoisana ja vapaana laakson -yläpuolella. - -Sydämemme jyskytti, kun meidän piti mennä vieraisille mr. Burnsin -luokse. Susanna oli muuten aamullakin ollut ilkeä Dorthelle. - --- Otatko todellakin päällesi kauneimman hameesi, mikä sinulla on? -- -sanoi hän toiselle. - -Pikku Dorthe katsoi häneen ruskeilla samettisilmillään: - --- Otan, sillä kaikki sanovat, että tämä tummanpunainen soveltuu -minulle paraiten. - --- Ja sen sinä tahdot turmella metsässä, tuollaisella retkellä -- sanoi -Susanna jälleen. - --- En ole koskaan ennen ollut puolisella englantilaisen luona, -- sanoi -Dorthe, -- siksi tahdon mielelläni olla hieno. - --- Hui hai -- sanoi Susanna -- siihen tarkoitukseen pitäisin itseäni ja -hamettani liian hyvinä. - -Luonnollisesti oli Dorthella joka tapauksessa päällään tummanpunainen --- Susannalla ja minulla oli valkoiset hameet -- me olimme kauhean -hienoja kaikkityyni. - -Talo, minkä mr. Burns oli vuokrannut, ei ollut sellainen, jota -minä sanoisin viehättäväksi. Se oli melko suuri, äsken rakennettu, -lautaseinät olivat maalaamattomat; aivan seinien vieressä olevat suuret -kuuset pimittivät ikkunat. - -Miten olikaan -- nyt me juuri teimme tuloamme. Olihan Jim ollut meitä -noutamassa. - -Talon siimespuolella oli kaksi korituolia, vaippa ja koripöytä enkä -tiedäkään mitä kaikkea. Vanhahko, harmaapukuinen herra tuli ovesta. -Me astuimme ylös tervehtiäksemme -- pikku Dorthe on niin miellyttävä, -milloin hänen on tervehdittävä. Hän ikäänkuin valmistaikse siihen niin -kauan ja tekee sen niin juhlallisesti. Huomasin, että hänen kasvoissaan -jo oli tervehdysilme. Susanna venytti alahuultaan ja näytti ylpeältä. -Minä hätäilin kauheasti. - -Mutta ei -- Jim ei ollenkaan esitellyt vanhempaa herraa -- sanoi vain -hänelle jotakin englanniksi -- harmaapukuinen teki täyskäännöksen ja -meni jälleen sisälle. - --- Oliko se teidän isänne? -- sanoin minä kummastuneena Jimille. - --- Hah hah haa, -- nauroi hän -- se on Butler, meidän palvelijamme. - -Minua rupesi yhä enemmän ahdistamaan. Hieno, harmaapukuinen mies heidän -palvelijansa! - --- Eikö teitä ujostuta? -- kuiskasin minä toisille. - --- Kauheasti, -- sanoi Dorthe -- minä olen siinä määrin -- - --- Mitäpä me ujostelisimme? -- sanoi Susanna keikauttaen niskaansa -- -meidäthän on kutsuttu tänne. - -Butler saapui tuoleineen, ja me istuuduimme niihin kaikki kolme kädet -sylissä odottaen. - --- Minu isä tule pian, -- sanoi Jim, - --- Pitäkö my ladies talosta? -- kysyi hän sitte. - --- Kyllähän me -- - --- My ladies hauskempi tupa -- - -Niin -- siinä kyllä olimme yhtä mieltä -- - -Tuossa tuli vihdoin vanha Burns talon takaa. - -Valkoinen liinahattu, lasit vaaleansinisillä silmillä -- enempää en -kiireessä nähnyt. - --- Isäni -- mökin kolme ladies, -- esitteli Jim. - -Hän katsoi terävästi meihin, ensin Susannaan, sitten minuun ja sitten -Dortheen. Antoi sitten kättä ja sanoi jotakin harmaaseen partaansa. - -Dorthe oli tervehtinyt sanomattoman juhlallisesti ja huolellisesti -ikäänkuin olisi pelännyt, ettei tervehtinyt kyllin kauniisti. Hän -näytti oikein keventyneeltä, kun se oli tehty. - --- Minu isä hyvi iloine nähdä my ladies, -- sanoi Jim. - -Hän ei näyttänyt juuri ihastuneelta, mutta kenties hän oli kuitenkin. - --- Istukaa, istukaa, -- sanoi vanha mr. Burns; me istuuduimme jälleen -hyvin juhlallisina kukin tuolillemme. - -Hiljaisuus. - --- Well -- well, -- sanoi vanha mies. - -Tuossa Butler tuli ovelle kumartaen. Vanha mr. Burns tarjosi Susannalle -käsivartensa. Susanna nousi tummanpunaisena aina tukanrajaan asti, ja -laski valkoisen käsivartensa hänen harmaalleen. - -Sitten Jim tarjosi minulle toisen käsivartensa ja Dorthelle toisen, ja -me astuimme huoneeseen. - -Ensiksi kapeaan, maalaamattomaan käytävään, sitten suureen, -maalaamattomaan huoneeseen, missä oli katettu pöytä. Asetuimme sen -ääreen. - -Butler tarjosi. Me otimme lautasillemme hyvin säästäväisesti kaikki -kolme. Pöydällä oli paljon hopeakalustoa. Minun täytyi ajatella, miten -Jim eusimäisenä päivänä söi meidän luonamme lihapalleroita haljenneelta -lautaselta. Ukko puhui jälleen partaansa. - --- Minu isä kysy, -- sanoi Jim -- asuko my ladies mielellä tuvassa, -- -hän hymyili meille. - --- Erinomaisen, -- sanoimme me. Jälleen vanhus solkkasi jotakin. - --- Minu isä kysy, asuko nuoret ladies aina mökeissä täällä päin -- - -Minä punastuin, sen minä tunsin. Siunaa ja varjele! Kenties tuo vanha -jörri piti sopimattomana, että asuimme yksin tuvassa. - --- En tiedä, -- sanoin minä, -- olemme itse keksineet sen. - --- Miksi? -- kysyi vanha herra jälleen. - --- Siksi ettei meillä ollut rahoja muulla tavalla päästä tuntureille, --- sanoin minä. Arvelin, että oli hyvä sanoa suoraan. - -Jim selitti asian isälleen. - --- Eikö my ladies ole häiritty tuvassa? -- kysyi ukko jälleen. - --- Oh, ei suinkaan, -- sanoimme kaikki yhteen ääneen. - --- Well -- well -- - -Butler tarjosi jälleen uutta lajia. Taivas -- mitä kaikkea he -söivätkään puoliseksi. - -Jim ei ollut ollenkaan samankaltainen kuin Aaste-tuvassa, vaan -juhlallinen ja ylen kohtelias isälleen. - --- Isä kysy tahtoko my ladies lohi, jonka hän itse onki -- - -Me punastuimme jälleen ja kiitimme. - --- Butler tuo sen teille, -- sanoi vanha herra. - -Siunaa ja varjele. Toisiko hieno Butler lohen -- silloin olisi parempi, -että me itse ottaisimme sen mukaamme. - -Minä sanoin sen Jimille. Mutta hän pudisti vain päätään sanoen: -- Ei, -ei. - -Jos englantilaisista tuntuu samalta kuin meistä tällä puolisella -Svartliessa, niin minun täytyy sanoa, että heillä on murheellista ja -ikävää. - -Ainoastaan hienoa ja juhlallista ja paljon hopeaa ja takana vanha -palvelija, joka laskee ruokapalat. - -Susanna ja Dorthe vaikenivat kokonaan, vihdoin minäkään en sanonut -mitään. Pelkästä hienoudesta söimme myöskin hyvin vähän -- enkä minä -luule senkään tehneen mitään vaikutusta, että me olimme koristaneet -itsemme niin ihastuttaviksi. - -Vihdoin ateria päättyi. Me kiitimme ruuasta, mutta vanha herra oli -aivan jäykkä eikä sanonut mitään. Ja ulos me siirryimme samalla -tavalla: Susanna ja ukko edellä, Dorthe ja minä ja Jim jäljessä. - -Onneksi vanhus meni matkoihinsa lepäämään. - -Äkkiä Jim tuli jälleen kaltaisekseen, käski Butlerin tuoda kaksi -lepotuolia lisää, ja sitten hän saattoi meidät tuoleihimme, asettaen -vaipan kunkin ylle. Ajatelkaapa, vaippa kesälämpimässä! - -No niin, siinä me lepäsimme. - -Jim lepäsi neljännessä tuolissa ja kujeili tapansa mukaan. - --- Onko teidän isänne mielestä kummallista, että me asumme tuvassa -yksin? - --- Ei paljo kummalli -- ei ollenkaan paljo kummalli -- - --- Niin, mutta vähän -- - --- Ei, ei -- hän ei vaan siihen tottunut -- - -Susanna oli paljoa paremmalla tuulella, senjälkeen kun vanha herra -Burns oli vienyt hänet pöytään. - -Hetkisen kuluttua vanha hiilihanko seisoi jälleen edessämme. - --- Minu isä kysy tahtoko my ladies kalasta -- - --- Ah, hirveän hauskaa, -- me hyökkäsimme vaipoistamme kaikki kolme. - -Millainen iltapäivä! Me koetimme kukin onkivapa kädessä pitää -tasapainoa kosken roiskeen kostuttamilla kivillä, heitimme siimaa ja -vedimme jälleen. - -Jim auttoi meitä kaikkia, hyppi kuin orava virran kivillä -- molskahti -veteen, hyppäsi ylös jälleen -- me nauroimme kaikelle -- - -Susanna oli asettunut paraalle kivelle: hän heitti ongensiimaansa hyvin -arvokkaasti. - -Keskellä pahinta koskea, jossa virta valkeana vaahtosi, seisoi vanha -Burns onkivapa kädessään, liikkumatonna kuin muistopatsas. - -Sinä päivänä minä ensi kerran kiinnitin huomioni siihen, että Jim -oli aina siellä missä Dorthekin. Koreanpunaisessa hameessaan seisoi -ruskea- ja samettisilmäinen tyttö hyvin pienellä kivellä. Mutta ettekö -luule, että Jim mahtui samalle kivelle -- kuulin melkoista alempana, -halki virran pauhun, Dorthen kevyen, hauskan naurun. - -Butler tuli rantaan ruokaa ja viiniä korissa. Oh -- ajatelkaapa, -hänellä oli samppanjaa! - -Vanha mr. Burns oli saanut lohen ja tuli hieman hauskemmaksi. Jim -nauroi. - --- Minu isä sano, my ladies saa kukin lohi koti -- - -Kolme isoa lohta Aaste-tuvassa! Aivan mahdotonta -- mutta tuhannet -kiitokset yhdestä! - -Jim kilisti samppanjassa: -- Kiitos suuri, että minä saa tulla -Aaste-tupa -- - -Ja vanha mr. Burns kilisti: -- Terve tulemaan takaisin kalastamaan! - -Ajatelkaapa! Hän melkein hymyili Dorthelle. - -Se oli ainoastaan pienen pieni hymy, joka tuskin oli hymy ollenkaan, -mutta se oli kuitenkin hänen silmissään. - --- Well, well, -- sanoi hän. Mutta mitä hän tarkoitti well'illään, -siitä minulla ei ole aavistustakaan. - -Sitten vaistoni sanoi minulle, että meidän piti kiittää -- ja lähteä. - -Jim ei pannut vastaan. Annoimme vanhalle herralle kättä ja kiitimme --- Dorthe otti jäähyväiset yhtä kauniisti ja juurtajaksain kuin -hän tervehtikin -- muuan poika kantoi lohta jälkeemme, se ei siis -kuitenkaan ollut Butler. - -Jim saattoi meitä, ja sitten me läksimme metsäpolkua. - -Jimin, paha kyllä, täytyi kääntyä takaisin meidän ollessamme -puolivälissä; hänen näet tuli kello puoli kahdeksan mennä kotiin -syömään isän kanssa päivällistä. Vielä pitkän matkan päästä hän -hoilotti ja huusi metsäpolulta: -- Minä tule huomena hyvi varhain. - -Me huusimme vastaan: -- Tulkaa, tulkaa -- - -Kotonahan he luulivat, että me tapaisimme metsässä vain lurjuksia -- ja -nyt me olimme syöneet murkinan loordin luona -- tahi ainakin melkein -loordin. - -Menimme aikaisin levolle. Viimeinen mitä kuulin, oli Dorthen pakina: - --- Vanhuskin oli miellyttävä -- - - - - -VII. - - -Kavahdin pystyyn unesta. Ovella oli varmaan joku! Kuuntelin -jännityksessä -- säppiä kiskaistiin kovasti -- - -Oli kaiketikin keskiyö. Tuvassa hämärää. Ikkunasta himmeä hohde -harmaalle lattialle. - -Jälleen nykäistiin ovea -- - -Hyvä Jumala -- mitä tämä oli! Herätin toiset. - --- Hs -- hs -- ovella on joku -- miten me pelkäsimmekään, kuuntelimme -suu auki kaikki kolme -- - -Jälleen valtava oven nykäisy -- joku mutisi ja puheli. - --- Meidän täytyy pukeutua, -- kuiskasin minä, -- meidän täytyy oikein -pukeutua -- - -Voi, miten kätemme vapisivat. Oven kiskontaa, mutinaa ja torailua -yöpimeässä -- - -Joku kulkea tassutteli tuvan ympäri -- hetkisen kuluttua ikkuna himmeni --- joku katsoi ruudusta -- me sullouduimme kaikki sängyn nurkkaan. - --- Jotakin kimalti ulkona -- siellä raapaistiin tulitikkua, jota -pidettiin ikkunan edessä, heikko, pieni liekki loisti ikkunanpielessä -- - -Olin nähnyt parrakkaat kasvot. -- Oh, -- siellä on kauhea maankiertäjä --- kuiskasin minä. - -Useampia tulitikkuja ei sytytetty, me kuppuroimme ääneti yhdessä -mylläkässä löytääksemme vaatteitamme. Oh -- miten kauheaa -- - -Seinän takaa kuului mutinaa ja ärhentelyä, oli kuin olisi siellä -kiroiltu. - -Hän oli jälleen ovella -- minä hiivin sinne pitämään rivasta kiinni. - -Ennenkuin olin ehtinyt lattian yli -- koetin kulkea ylen hiljaa -- -heittäytyi joku ulkopuolelta kiivaasti ovea vasten -- se lentää pamahti -auki -- suuri mies romahti kynnykseltä sisään. - -Me kirkaisimme kaikki kolme -- en ikinä ole siinä määrin pelännyt. - --- Herranen aika, onko tiällä immeisii? -- sanoi kummitus; hän oli -kompuroinut jälleen ylös. - -Hampaani kalisivat pelosta, en voinut virkkaa sanaakaan, - --- Onko tiällä velehoja vai immeisii? - -Seisoimme kaikki kolme yhdessä rysyssä sängyn ääressä. - --- Minä kysyn onko tiällä ristittyjä immeisii? - --- On, -- sanoin minä vihdoin. Oli juuri kaunista seisoa siinä pimeässä -todistamassa olevansa kristitty -- - --- Mittee tiällä sitte on -- kuka sinn'oot -- tahi työ -- koko karja --? - --- Me asumme täällä, -- sain vaivoin sanotuksi. - --- Asutta tiällä Uaste-tuvassa, vai niin -- viime viikolla tämä ol' -aivan tyhjä. - --- Tulimme tänne muutamia päiviä sitten -- - --- Vain nii, no, minä ruppeen tänne makkoomaa. - -Siunaa ja varjele! - --- Ei taija teillä olla antoo minulle vähän kahvii? - -Olihan -- olihan, meillä oli kahvia. - --- Minä sytytän uunii tulen, -- suatta männä uuvellee makkoomaa. - -Siunaa ja varjele! - -Hän raapaisi tulen tikkuun ja alkoi myllätä takassa. - --- Mistä työ sitte outta? - -Sanoimme sen seisoessamme etäällä seinänvieressä. - --- Outta kai työ kuullut huastettavan Mualiman Matista? Minnuu sillä -meinataa -- - --- Ei olla. - --- Vai ette työ oo kuullut huastettavan Mualiman Matista? -- Hän näytti -ylen hämmästyneeltä ja tuli aivan meidän luoksemme. - -Me sullouduimme yhä enemmän yhteen. - --- Tämän kylän kaikkiin paras kalastaja. - --- Olemme tulleet äsken, -- sanoin minä; saattoihan helposti tapahtua, -että hän suuttuisi siitä, ettemme häntä tunteneet. - --- Minä meinasin, jotta eiköhän tuota Mualiman Mattii tunnettane -muuvallahhii -- - --- Niin, kyllähän hänet tunnetaan, -- sanoin minä. - --- Mut työ että minnuu tuntena -- likat. - -Miten me pelkäsimme! -- Hän ei kuitenkaan näyttänyt olevan kaikkein -vaarallisimpia. - -Nyt, tulen palaessa takassa me näimme, että hän oli vanha mies, jolla -oli keltainen ja harmaa parta, ja pitkä tukka ja suippulakki. - --- No tuokeehan sitte kahvi. - -Uskalsimme astua esiin ja annoimme hänelle kahvipussin. - --- Nepä vasta likkoja ne -- kun on kahviihii, -- sanoi hän ja pani -kahvit pannuun. - --- Ruvetkoo työ makkoomaa, -- lisäsi hän -- minä sammutan tulen, kun se -on valamista -- minä makkoon tässä uunin vieressä lattiilla -- - -Ajatelkaapa! Me hiivimme sänkyymme, kaikki kolme samaan sänkyyn --- lepäsimme tuijottaen häntä, hänen istuessaan tulen loimussa ja -pistäessään tupakkaa pikku nysäänsä. - --- Ihanhan minnuu naurattaa -- hän kääntyi meihin -- minä kun ihan -luulin, jotta tiäl' ol' kummituksii -- vaik' oon näin vanaha mies -- - --- Oletko ennen nähnyt kummituksia? -- kysyin minä. Minun täytyi puhua, -toiset eivät tikahtaneetkaan. - --- Enköpähän nuita lie nähny, mut ne nyt on semmosii asijoita, joista -ei huastella kovasti -- - -En uskaltanut kysyä enempää, koska hän ei tahtonut puhua niistä -ääneensä. - --- Minun piti männä kallaa Vartliijaa uamupuhteessa, sentähehän minä -meinasin ensin muata hieman tiällä Uaste-tuvassa -- ja sitte lähtee -pohjosee päin -- - -Säikähdys alkoi asettua -- hän ei ollut mikään pelättävä. - --- Svartliessa on nyt eräs englantilainen kalastamassa, -- sanoin minä. - -Asia kiinnitti suuresti hänen mieltään, ja hän tuli aivan sängyn -viereen. - --- Niin, niinhän min' oon kuullu sanottavan, -- sanoi hän; -- mikähän -mies se oikeestaa on? - --- Saimme häneltä tänään lohen. - --- Elähän, likka -- missees se lohi on? - --- Se on ruohikossa oven takana. - -Hän meni ulos aamukoitteessa, tarkasti lohta -- ja pitkäksi aikaa hän -jäi pois. Mitä ihmettä hän nyt teki! - --- Oilhan tuo aika otus -- sanoi hän tullessaan jälleen sisään -- mut -sinun ois pitänä puhkasta se eilis-iltana -- minä puhkasin sen samalla, -kun se nyt sillä tavalla passas'. - -Hän oli kaiketikin kiltti! Ajatelkaapa, hän oli varmasti kiltti! - -Hän sulki jälleen oven ja istuutui takan ääreen tupakoimaan, -- pian -koko tupa oli täynnä kitkerää savua. Dorthe kuiski hiljaa. - --- Ettäkös työ makkookkaa, likat -- sanoi hän ja luimuili meihin. - --- Kyllä me nukumme, -- sanoin minä aivan hereilläni. - --- Kohta tulloo uamu -- on paras muata nyt, -- sanoi hän laskeutuen -pitkin pituuttaan lattialle. Päänsä alle hän laski repun, jota oli -kantanut seljässään -- eikä kestänyt viittä minuuttia ennenkuin hän -kuorsasi. - -Siinä me lepäsimme. Ulkona alkoi päivänkajastus kullata kaikkea. - -Tupa oli mustanaan savua, ja Maailman Matti kuorsasi lattialla. - -Me elämme monia ihmeellisiä tapahtumia, arvelin minä. Tänään me olemme -syöneet murkinaa loordin luona ja juoneet samppanjaa -- ja nyt me -lepäämme täällä kuunnellen miten Maailman Matti kuorsaa ja saatamme -tuskin hengittää tupakansavulta. - -Mutta voisitteko uskoa -- me nukuimme silti kaikki kolme samaan sänkyyn. - - - - -VIII. - - -Herättyämme seuraavana aamuna oli ovi auki, ja aurinko valoi kultaansa -laajalti lattialle -- kahvipannu kiehui poristen takassa. - -Nousin ylös vuoteeltani: mitä ihmettä, keittääkö tämä merkillinen -yövieras kahvia! - -Toisetkin heräsivät. Siinäpä Maailman Matti tosiaankin seisoi ovella, -sylissään kantamus oksia ja puita. - --- Minä oon tuumina tätä asijoo, -- sanoi hän, -- työ tarviitta tiällä -apulaisen; suotanhan minähii jiähä tänne -- - -Susanna, Dorthe ja minä katsoimme toisiimme; sitten meidän täytyi -nauraa, ja sitten Maailman Mattikin nauroi, -- hi hii -- hi hii -- - --- Työ outta liijan hienoja tavallissee työhö' -- ja kukas hakkee -teille maitoo? - -Niin, meillä ei ollut maitoa koko aikana, minkä olimme olleet täällä. - --- Jopas nyt kummia kuuluu, -- sanoi Maailman Matti, -- minä mään kohta -Opstattii ostamaa teille maitoo -- - -Hän oli päivänvalossa vielä pelottavamman näköinen kuin yöllä. Hänellä -oli paksu, vanukkeinen parta, joka oli keskeltä harmaa ja poskilta -korean keltainen. Niissä kohdissa, missä karvat eivät peittäneet hänen -kasvojaan, kulki ryppyjä ristiin rastiin, ja kaikki rypyt olivat täynnä -likaa. Muuten oli hänen päällään vanha, keltaisenharmaa nuttu, paikkoja -täynnä -- paikat oli pitkin pistoin ommeltu kiinni purjelangalla -- ja -paita oli liasta musta! - -Mutta silmät olivat lempeät ja vaaleansiniset, ne tanssivat hänen -nauraessaan. Itse asiassa minä en pelännyt häntä enää rahtuakaan. - --- Haluamme kyllä että tuot maitoa, mutta silloin saat ensiksi peseytyä. - --- Minä peseyvyin viime sunnuntaina, -- sanoi hän, -- niin jotta oonhan -minä nyt jotennii puhas -- mut suattas tuota nyt vähän hierasta. - -Hän sai saippuan ja pyyhinliinan, ja me seurasimme alas purolle kaikki -kolme. - -Tuli oikein perinpohjainen pesu, kasvot olivat pelkkänä saippuavaahtona. - --- Näin hienoo saippuuta ei oo milloinkaa ollu' minun nuamassan', -- -sanoi hän ja hieroi jälleen. - --- Entäs korvat, Maailman Matti -- - --- Ei, korvija minä en pese, min' oon aina kuullu', jotta se suattaa -olla vuarallista -- vettä suattaa männä piähän vierästä kohti -- ei, -korvii minä en liikuta -- - -Korvistaan hän oli aivan järkähtämätön, niin että meidän täytyi tyytyä -siihen. - --- Käit likkautuu kohta uuvestaa, -- sanoi hän, -- niin että niit' ei -kannata pestä -- - -Mutta kädetkin saivat yhtäkaikki pesunsa. - --- Meillä ei ole varoja pitää ketään auttamassa itseämme, Maailman -Matti, -- sanoin minä, -- saamme auttaa itseämme kaikessa. - --- Tottapahan teillä on sitä kahvii välistä, likat -- niin minä sitte -makkoon navetan ylisillä ja laitan teille ruokoo -- - --- Mitä ruokaa osaat keittää, Maailman Matti? - --- Potattii ja kahvii ja lohta ossoon keittee, ja sitte minä ostan -puojista leipee ja Opstatista maitoo -- - --- Kuinka pitkä matka puotiin on? - --- Sinne on peninkuluma, likat -- - -Meidän olisi kyllä hyvä pitää hänet, se on varma, se -- - --- Jos menet noutamaaan maitoa, niin saat kotiin tultuasi kahvia -- - --- Suattaahan tuota männä -- - -Hän sai sekä ämpärimme että rahat ja läksi metsään päin. - --- Hän ei palaa, vaan pitää sekä sangot että rahat, sen tietää -- sanoi -Susanna. - --- Kun ei vain joisi kerma-astiasta, -- pelkäsi Dorthe. - --- Näemmehän onko hänellä palatessaan kermaa parrassa, -- sanoin minä. - -Ah, miten me nauroimme. Olimme saaneet oikein korean ja siistin -kyökkipiian! - -Sitten me suoritimme aamupukeutumisemme puron varrella, kuusimetsän -aamuraittiina suhistessa. - --- Miten ihanaa meillä onkaan, -- sanoin minä. - --- Niin, ja nyt tulee pian Jim, -- sanoi Dorthe. - -Tuossa hän tulikin kukkakimppu napinreiässä. - -Jim kulki melkein aina paljaspain. Me juoksimme häntä vastaan kertoen -Maailman Matista ja kauheasta pelästymisestämme -- puhuimme kaikki -yhteen ääneen. - --- Minä ei ymmärtä sanaka, -- sanoi Jim katsoen toisesta toiseen -pähkinänruskeilla silmillään. - --- Sallikaa minun puhua yksin, -- sanoin minä; -- voinette uskoa, että -me pelkäsimme -- ajatelkaapa, että hän potkasi oven auki. - --- Hän saa selkä, -- sanoi Jim uhkaavasti. - --- Mutta hän oli kiltti sitten, ajatelkaas, hän nukkui viime yön -luonamme lattialla -- - --- Minä anta hänelle paljo selkä, -- sanoi Jim kiihtyneenä. - --- Mutta ajatelkaapa, hän perkasi lohen keskellä yötä, ja nyt hän on -mennyt noutamaan maitoa -- - --- Minä jää häntä katso, -- sanoi Jim, -- minä pian näke, pitäkö hän -saada selkä, vai ei. - -Miten me nauroimmekaan! Jim on niin hullunkurinen, kun hänen pitäisi -olla ankara. - --- Maailman Matti sanoo tahtovansa jäädä tänne, -- nauroi Dorthe, -- -hän näyttää olevan täällä hyvin mielellään. - --- Häpytön mies, -- sanoi Jim, -- hän ei olla täällä, minä täällä, -nukku heinäylisi, passa my ladies. - --- Hän valmistaa meille päivällistä tänään, -- nauroin minä, -- teidän -on välttämättä syötävä täällä. - --- Minä -- minä arvele, minä syä päivälline tänä my ladies luona, minä -tahto näke kuka se maakulkija. - -Kului melkoisen pitkä aika, mutta mitään Mattia ei tullut. Jim ja minä -pesimme purossa lohen ja perunat ja teimme tulen takkaan. - --- Ihana maa asu, -- sanoi Jim -- minä halu asu kaikki päivä täällä, ei -kaipa mitä -- mitä sano te, miss Dorothy -- - - --- Missään ei ole milloinkaan ollut niin hauskaa kuin täällä, -- sanoi -pikku Dorthe, -- sillä täällä on niin sanomattoman vapaata ja raitista. - -Meillä oli niin kiire, ettemme huomanneet Matin seisovan ovella, täysi -ämpäri kummassakin kädessä. - --- Oletko saanut maitoa, Matti? -- huusimme me -- hänellä ei ollutkaan -kermaa parrassaan -- - --- Ka minkäpästähen min' en suana rahalla maitoo -- mut kukas tuo on? --- Matti mulkoili epäluuloisena Jimiin. - --- Hän on eräs, jonka tunnemme hyvin, -- sanoi Dorthe. - --- Mittee se tiällä tekköö?-- Hah hah, -- nauroimme Susanna ja minä. - -- kysyi Matti jälleen. - --- Hän auttaa meitä -- joka asiassa, -- sanoi Dorthe. - --- Työ että tarvihe mittää appuu, sillon kun teillä on Mualiman Matti. - --- Niin, mutta sinähän tulit vasta viime yönä, -- sanoin minä. - --- No, sitte että ennee tarvihe -- - -Jim seisoi supisuorana tuijottaen Mattiin. - --- Minä kuuli, te oli raaka viime yö -- alkoi Jim. - --- Mittee se sannoo? -- sanoi Matti meille. - --- Älkää sanoko mitään, -- kuiskasin minä Jimille. -- Hän on -englantilainen, ymmärrättekö? -- sanoin minä Matille. - --- Vain nii, onko se nuita hiton enkelismannija -- sano terveisii ja -sano, jotta se suap männä sinne, mistä on tulluttii -- tiällä se pyytää -kaikki joit tyhjiks. - -Uhkasi käydä ikäväksi. -- Nyt saat kahvia kerman kanssa, Matti, -- -lupasin minä. - --- Minä en tarvihe kermoo -- hän istuutui mäelle kädet polvillaan ja -näytti loukkaantuneelta. - --- Teillä pitäs' olla tiällä oikeeta miesväkkee auttamassa, -- sanoi -Matti -- eikä tuollaista mongertaijoo -- - --- Hän hyvi kauhea, -- sanoi Jim, -- antako minä selkä sille heti -- - -Matti joi pitkin siemauksin kahvia teevadilta: - --- Kukas se teistä on tämän herran henttu? -- sanoi hän. - -Ah -- miten hyvä, ettei Jim sitä kuullut. Sehän olisi ollut kauhean -noloa -- - --- Jos puhut sillä tavalla, Maailman Matti, niin et saa olla täällä, -- -sanoin minä. - -Matti loukkaantui vielä enemmän eikä vastannut sanaakaan. - --- Matti nukkuu ylisillä ensiyön, -- sanoin minä Jimille, -- me emme -pelkää häntä rahtuakaan. - -Jim rypisti hienoa otsaansa, mutta ei sanonut mitään hänkään. - -Jim oli mennyt. -- Matti nukkui heinäylisillä -- metsän suhina kuului -kaukaa kasvaen ja paisuen; yli tumman metsänreunan etäältä idästä -kohosi, kuu -- kirkas sirppi kelmeällä yötaivaalla -- sen alla metsää -peninkulmittain. - -Me tarinoimme tuvassa: -- On hyvin ikävää, etteivät Jim ja Maailman -Matti sovi keskenään -- huomenna me sanomme Matille, että hän saa -jälleen mennä matkoihinsa -- - - - - -IX. - - --- Minä mään kottii tänä iltana, minä, -- sanoi Matti; hän oli pistänyt -kätensä housuntaskuihin ja näytti miettiväiseltä. - --- Vai niin, menetkö sinä, Matti -- - --- Niin, sehän on viisasta se, Matti. - --- No, kiitos vaan, Matti, siitä mitä olet meille tehnyt -- - -Tähän tapaan me lausuimme kaikki kolme. Olipa erittäin hyvä, että -hän taas lähti! Hän ei ollut ollenkaan peseytynyt ensimäisestä -tulopäivästään saakka. - -Hän sylki pitkiä, ruskeita säteitä joka taholle: -- Min' oon meinanna -lähtee, minä mään kottii tänä iltana, -- lausui hän taas ja näytti yhä -miettiväisemmältä. - -Me innostimme häntä jälleen. - --- Miten kauvan työ outta tiällä? -- kysyi hän vihdoin pitkän ja syvän -miettimisen jälkeen, samalla kun tupakkamälli vaelsi poskelta toiselle. - --- No, sitä ei ole vielä niin päätetty, Maailman Matti. - --- Vai ei oo -- no hyvästi sitte -- - -Seurasimme häntä aidalle asti ja näimme hänen kaikella kunnialla -vaeltavan polkuaan. Kas, kun hän tosiaankin läksi! - --- Saattepa nähdä ja kuulla, että hän tulee takaisin, -- sanoi Susanna. - -Dorthe ja minä emme ollenkaan uskoneet hänen palaavan. - -Nyt saatoimme siis kertoa Jimille, että Matti oli lähtenyt. Oli melkein -sääli Mattia, joka mennä köntysti selkä kyyryssä ja huonossa asussa; -hän muistutti vanhaa, lahonutta puunkantoa, joka on saanut jalat. - -Oli polttavan kuumaa, ilma mäen rinteellä väreili lämmöstä; alempana -aidan luona oli hieman puna-apilasta, muutoin Aaste-tuvan ympärillä oli -enimmäkseen voikukkia ja päivänkakkaroita. - -Istuimme varjossa metsänrinteellä. Susanna ompeli loppumatonta -koruompelustaan, Dorthe tuijotti taivaan pilviin ja minä loioin -vatsallani katsellen ahomataroita. Puhelimme vaihteen vuoksi Jimistä. - --- Minusta hän on jalo, -- sanoi Dorthe. - --- Jalo! -- tuhahti Susanna; -- mitä sinä sillä tarkoitat? - --- Tarkoitan luonnollisesti, että hän on jalo, -- sanoi Dorthe. - --- Hän lienee hyvin kiltti, -- sanoin minä. - --- Niin, kiltti ja ylevä, -- sanoi Dorthe. - --- Ylevä! -- Susanna ja minä nauroimme. - -Silloin Dorthekin nauroi: -- Sanokaa mitä hyvänsä, hän on ylevä. - -Joku tuli metsästä. Ihme ja kumma! Siinä oli Jim ja hänen isänsä. - -Vanha herra, ilmi elävänä! Me sinkosimme kaikki ylös kuin raketit ja -menimme heitä vastaan. - --- Se oli kauhean hauskaa, -- huusimme kaikki kolme yhteen ääneen. - -Vanhus lateli koko joukon sanoja, ja Jim käänsi: -- Minun isä tule -tänne kysy my ladies, tahtoko he asu minu talo -- kaksi huone ylhä -- -olla minu vieras. - --- Taivas! -- katselimme toisiimme. - --- Minä kerto isä maakiertäjä, joka potki ovi -- hän ei pidä siitä -- -siksi hän kysy -- tahto my ladies asu häne tykö -- minä paljo iloine. - -Jim hymyili meille kaikille kolmelle: -- Me pyytä suuri lohi, paljo -- -eikö tosi? - --- Mutta Maailman Matti on nyt lähtenyt, -- sanoin minä. - -Jim käänsi: -- Well, well, -- sanoi vanhus, -- mutta toinen saattaa -tulla. - --- Me tahdomme kauhean mielellämme asua teidän luonanne, -- sanoi -Dorthe katsoen Jimiin. - --- Tuhannet kiitokset, mutta meidän täytyy ensin kysyä kotoa, -- sanoin -minä. - --- Well, well, -- sanoi vanhus jälleen. - -Me istuuduimme mäelle, josta koko laakso aukeni eteemme. Sinä päivänä -oli ylen ihanaa katsella ulos; peninkulmittain näkyi ilmavia sinisiä -tuntureita -- alhaalla laaksossa näimme jokaisen vihreän peltotilkun, -jokaisen vaalean koivun -- ja ilma väreili päivänpaisteessa. - -Mutta Jim lepäili molemmat kyynärpäät maassa ja pää kyynärvarsien -nojassa tuijottaen ainoastaan Dortheen. Ja tyttö ei luonut katsettakaan -vihreään, loistavaan laaksoon, vaan ainoastaan Jimin kullanruskeihin -silmiin. - --- Millainen maa teillä onkaan! -- sanoi vanha herra Burns viitaten -kädellään. - -Ensi kerran elämässäni minä ajattelin, että tämä maa oli myöskin minun --- ja se oli Susannan -- ja se oli Dorthen -- jotakin liikahteli aivan -sananmukaisesti rinnassani -- tämä ihana maa oli meidän. Miten ylpeä -minä olinkaan Norjasta -- rakastaisin sitä kuolemaan asti -- - -Mr. Burns ja Jim olivat menneet. Vanha, jäykkä herra seisoi -liikkumatonna ja sanoi ilmettäkään muuttamatta: -- Te tulette milloin -tahdotte ja olette niin kauan kuin haluatte -- - -Ja heidän mennessään pois Jim kääntyi monta kertaa taakseen ja heilutti -kädellään ennenkuin metsä peitti heidät molemmat. - -Siinä me seisoimme katsellen toisiamme. - --- Miten kauhean ystävällistä, -- huudahti Dorthe. - --- Niin, siitä tulee elämys, -- sanoi Susanna. - --- Minulla puolestani ei ole halua asua Svartliessa. - --- Oletko hullu, miksi ei? -- kysyin minä. - --- Ajatelkaapa vaan, kuinka vapaat me olemme täällä -- ja ajatelkaa, -että Butler olisi syödessämme aina seisomassa tuolimme takana -- ja -täällä me saatamme istua kynnyskivellä aamuauringossa ja kaataa kahvia -teevadille ja puhaltaa sitä -- ja me saatamme kulkea paljain jaloin -- -ja harjata hampaamme ulkona seinävierellä -- luuletteko, että saatamme -tehdä niin Svartliessa? - --- Siellä tuntisi itsensä niin aristokraattiseksi, -- sanoi Susanna, -- -ja se olisi niin miellyttävää -- - --- Minun mielestäni ei olisi ollenkaan hauskaa loikoa tuolissa vaippa -yllään tahi syödä perunoita hopeavadista, -- sanoin minä; -- sitäpaitsi -ei Jim ollut siellä ollenkaan samanlainen kuin hän on täällä, se teidän -on myönnettävä. - --- Niin, mutta toisenlaista on, kun on siellä joka päivä, -- sanoi -Susanna. - --- Niin, -- sanoi Dorthe säteilevin silmin. - --- Minä nyt en luule ollenkaan, että isä ja äiti pitäisivät siitä; joka -tapauksessa täytyy meidän kirjoittaa ja kysyä -- - --- Hui, hai, -- sanoi Susanna, -- sen me ymmärrämme paraiten -- sillä -mehän tunnemme mr. Burnsin ja Jimin, mutta he eivät tunne. - --- Nythän meistä kukaan ei enää pelkää olla täällä yksin, -- sanoin -minä. - -Ei, se oli totta. Me sovimme, että ajattelemme asiaa pari päivää. -Huomennahan Jim tulisi jälleen, ja silloin saisimme puhua yksin hänen -kanssaan. - -En voinut sovittautua siihen, että meidän pitäisi muuttaa viehättävästä -Aaste-tuvasta. En saanut unta pelkästään siltä ajatukselta. Varhain -seuraavana aamuna minä kavahdin pystyyn ja avasin oven suoraan -voimakasta aamuaurinkoa vasten, toisten loikoessa vielä vuoteellaan. - --- Saatammeko kenties tehdä täten Svartliessa! -- huudahdin minä. - -Jäin seisomaan kuin salaman iskemä. Ulkona kynnyskivellä istui Maailman -Matti päivänpaisteessa, keskenkasvuinen tyttö rinnallaan. - --- Kiitoksii viimesestä, -- sanoi Matti ja ojensi kyhmyisen kätensä; -- -myö on istuttu tässä hiljoo kuin on osattu -- tämä tytöntynkä ja minä, -jottei havvautettas teitä liijan aikasee -- - --- Maailman Matti on tullut takaisin, -- sanoin minä toisille, kääntyen -tupaan. - --- Minä meinasin, jotta mitenkähän työ tuletta tiällä toimee yksinännö, --- sanoi Matti, -- ja sentähen minä otin tämän tytöntyngän mukkaa ja -tulin uuvestaa teijän luokse -- - --- Mikä tyttö se on? - --- Ka se on Mar' -- se minun lapsen' laps -- se assuu minun luonan' -- -se ol' yksinää se raukka, ja sitten minä otin sen mukkaan' -- - --- Mihin te nyt menette? - --- Minä jiän tänne, minä autan teitä -- ja tuo Mar' -- niin se on hyvä -sehhii, hyvä pesemää -- - -Yöpuvussamme me kaikki seisoimme ovella katsellen vieraitamme. - --- Tällä tavalla saamme pian täysihoitolan, -- sanoi Susanna. - -Matin Mari oli laiha, hento, kolmentoistavuotias tyttönen, kasvot ja -kaula aivan ruskeiksi paahtuneet, mutta otsalla olivat hiukset päivän -valkaisemat. - --- Oliko sinulla, Matti, jo eilen lähtiessäsi mieli tulla takaisin? -- -sanoin minä. - --- Kyllähän minä meinasin -- minä ajattelin sitä tytön tynkee, joka oil -yksinää, ymmärräthän -- - -Heidän puheestaan päättäen he molemmat asuivat samassa tuvassa; Marin -äiti oli kuollut viime vuonna. - --- Luulimme, ettet sinä enää tule takaisin luoksemme, Matti -- - --- No oisinkos minä teitä jättänä -- samahan se on missä minn'oon -kesäpäivät, kun tuo tyttö on mukana -- -- minä mään pohjosee päin -pyytämää kaloja ja pienii taimenii teille puol'päiväseks. - -Niin, olihan hyvä saada taimenia. - -Pikku Mari istui siinä ruskeaksi päivettyneenä, nyhti heinätukkoja ja -vain tuijotti eteensä. - -Hän oli varmaankin oppinut isoisältä, että "korvii ei sua liikuttoo --" - - - - -X. - - -Olimme nimittäneet sen paikan, jossa ensi kerran tapasimme Jimin, -"Ensi näkemisen makeudeksi". Meitä huvitti ylen suuresti, kun Jim -ei aavistanut, mitä makeus merkitsi. Hän luuli sen merkitsevän -kaunista paikkaa tahi jotakin sellaista. Tullessamme johonkin oikein -viehättävään paikkaan metsässä, sanoi Jim aina: -- Tässä on makeus, -tässä me vähän aika istu -- - -Me loikoilimme kanervikossa, olimme väsyneet pelkästä naurusta! - -Matti oli mennyt noutamaan taimenia, -- Mari nukkui siimeksessä kuin -pikku koira -- tuossa saapui Jim juosten: -- Menekö me Ensi näkemise -makeus? - -Juoksimme rinnettä ylös. Mutta puolivälissä kohtasimme vanhan naisen. -Pieni musta, kireä hilkka reunusti ryppyiset kasvot. Hän pysähtyi -juhlallisesti tervehtien. - --- Hyvää päivää, -- sanoimme kaikin. - --- Mistäs työ outta? - --- Me asumme kesää Aaste-tuvassa -- mutta mistäs sinä olet? - --- Min' oon Hevoskorvesta -- - --- Vai niin, onko sinne pitkä matka? - --- Ka eihän tuo ou niin pitkäkää, tuskin kahta peninkulumoo -- - --- Onpa sinne matkaa -- mihin sinä menet? - --- Meinasin männä pappilaa, arvelin pyytee papilta viismarkkasta -- - --- Vai niin. - --- Minä alan tulla niin vanahaks, jotten jaksa suaha yksinän' heinii -kokkoo -- - --- Asutko sitten yksin? - --- Oun asuna yksinän' toistakymmentä vuotta ja tehny' kaikki työt ite. - -Asia kiinnitti suuresti Jimin mieltä: -- Mitä hän sano --? - --- Mut tänä vuonna min' en enää jaksa -- ja se Havukaisen Jussi -niäthänsen tahtoo viis markkoo, kun haravoip' minun heinän' -- sen se -tahtoo, sano se -- minä tykkeen kyllä, jotta se on liijan paljo, ja -sentähenhän minä niäthänsen mään pyytämää, jotta pappi ois hyvä ja -antas' minulle viis markkoo. - --- Tahtoko hän viisi markka? -- sanoi Jim ja otti heti lompakostaan -- -olka hyvä -- - --- Kylläpä sinä olit hyvä, -- sanoi eukko; -- sitte minun ei -tarvihekkaa männä etemmä -- suurkiitosta vuan. - --- Niin, mutta mene papin luo, niin saat sieltäkin viisi markkaa -- -sanoin minä. - --- Minu anta -- sanoi Jim, ja hän otti jälleen esille lompakkonsa. - --- Ei, min' en tarvihe muuta kun viis markkoo, -- sanoi nainen. - --- Niin, mutta onhan raha hyvä olemassa. - --- Ei, minä en tarvihe muuta kun viis markkoo, toisti hän; -- olpas se -merkillistä että minä tapasin näin hyvvii immeisii -- suurkiitos nyt -vuan teille kaikille ja Luoja teitä siunatkoo -- minä mään nyt kottii --- minulla ei oo ennee kylässä mittää tekemistä. - -Hän astui pari askelta, kääntyi sitten taakseen. - --- Työ että niä ennee minnuu tässä mualimassa -- muistakee sitte -Hevoskorven Lienoo -- - -Hän kääntyi ja lähti. Kauan näimme pienen mustan hilkan vilkuttavan -tiellä. - --- Hyvi ihmeline, -- sanoi Jim harkiten; -- hän hyvi köyhä, mutta ei -tahto otta raha -- minä ei ymmartä. - -Me emme myöskään sitä ymmärtäneet. Mutta minä muistan kyllä sinut, sinä -vanha köyryselkä Hevoskorven Leena, joka et tahtonut ottaa enempää -rahaa kuin tarvitsit! - -Tuossapa tuli tosiaankin Maailman Matti kantaen pajuvitsassa kahta ylen -lihavaa taimenta. - --- Tästä suatta kalloo, -- sanoi Maailman Matti mahdikkaasti. -- Hyvä -se on Mualiman Mattihii olemassa. - --- Te sano -- hän meni matka, -- sanoi Jim hämmästyneenä, -- ja nyt hän -on jälleen täällä. - --- Niin, hän tuli takaisin, -- sanoin minä. - -Mutta Jim karjaisi hänelle: -- Sinä mene matka hyvin pia -- sano minä -- - --- Mittee se sannoo? -- kysyi Matti. - --- Minä sano, sinä mene pia! -- hän antoi Matille nyrkkitaistelijan -sysäyksen rintaa vasten. - --- Hyppeetkö sinä immeisten silimille, -- sanoi Matti uskomattoman -levollisena. - --- Jos sinä teke -- my ladies pelko -- niin minä tule ja sinä saa paljo -selkä -- - --- Mittee se sannoo? -- tuumi Matti jälleen; -- sepä vasta topakka -mies, vaikka vielä nuin nuori. - -Saimme Matin lähtemään ja Jimin rauhoittumaan. - --- Paljo ihmeline tämä maa kansa, -- sanoi Jim. - - - - -XI. - - -Olin ollut alhaalla pesemässä pataa purossa -- niitä meillä oli -ainoastaan yksi. Tuvalle tullessani Susanna istui kynnyskivellä -yksin ommellen. Näin heti jotakin olevan viistossa. Hänen, puhtaat -säännölliset kasvonsa näyttivät vieläkin säännöllisemmiltä, eikä hän -kertaakaan nostanut silmiään. - --- Istutko yksin? -- sanoin minä. - --- Kuten näet. - --- Missä Dorthe on? - --- En tiedä, hän katosi äskettäin. - --- Katosi -- - --- Niin, hän on luonnollisesti mennyt tapaamaan häntä, -- (kertaakaan -hän ei kohottanut katsettaan, ompeli vain hitaasti ja huolellisesti -ylen pitkällä säikeellä) -- mutta siihen minä todellakin pitäisin -itseni liian hyvänä -- (taaskin hyvin huolellinen pisto) -- tällä -tavalla hän varmaankin saa hyvin omituisen käsityksen -- (sitten -Susanna silitti työtään, kallisti päätänsä tutkien sitä) -- meistä -kaikista kolmesta -- - --- Luuletko, että he ovat päättäneet tavata toisiaan? -- kysyin minä. - --- Sen voit ymmärtää, -- sanoi Susanna kauhean loukkaantuneena. - --- Niin, tiedämmehän, että Dorthe on liian pelkuri kulkeakseen yksin -metsässä. - --- Mitä luulet hänen vanhan, hienon isänsä sanovan -- teen sinulle -tämän omantunnonkysymyksen -- (ja Susanna katsoi ankarana minuun) -- -eikö sinunkin mielestäsi ole sopimatonta oikein päättää tapaamisia -englantilaisen kanssa? - --- Sehän on vain Jim -- - --- Vain Jim! -- äyhkäisi Susanna; -- on todellakin suututtavaa nähdä, -miten Dorthe keikailee hänelle. - --- Sitä me totisesti teemme kaikki kolme, Susanna -- - --- Tiedätkö -- siitä minä olen erossa -- - --- Sinunkin mielestäsi hän on suloinen -- - --- Oh! -- nyt Susanna jälleen ompeli kauhealla kiivaudella. - -Dorthe viipyi kauan -- kun ei vain olisi eksynyt metsään ja kulkisi -siellä itkien -- mitä me tekisimme -- - --- Ei ole yhtään varmaa, ettei hän ole vierryt jotakin jyrkännettä -alas, -- sanoi Susanna; hän puhui aivan välinpitämättömästi. Vihdoin -me arvelimme, että meidän oli lähdettävä katsomaan, mihin Dorthe oli -joutunut. - -Mutta tuossa he tulivatkin molemmat, sekä Jim että Dorthe. - -Tyttö oli kuuma, aivan kuin olisi juossut kiivaasti, ja hänen silmänsä -säteilivät. - --- Minä kohta miss Dorothy "Ensi näkemise makeus", -- kertoi Jim. - --- Olisitte tässä ajassa jo voineet vaeltaa pitkät matkat, -- sanoi -Susanna. - --- Ei, me oli koko aika "Ensi näkemise makeus", -- sanoi Jim jälleen. - -Hän ilakoi koko ajan ylenpalttisesti, hyppelehti navetan seinävierellä -olevan tahkopenkin yli, kapusi Aaste-tuvan katolle ja hyppäsi -jälleen alas, kiilloitti kahvipannun niin että se aivan loisti, eikä -ärhennellyt Matillekaan. - --- Matti saa nyt olla rauha, -- sanoi hän vieläkin säteilevämpänä; -sitten hän tuli vakavaksi, istuutui mäelle kädet polvillaan ja tuijotti -laaksoon. - --- Minä olla satumaa neljätoista päivä, -- sanoi hän hiljaa. Koko -päivän oli ollut typötyyntä ja paahtavan helteistä. Allamme oleva -valoisa, vihreä laakso pikku taloineen ja peltotilkkuineen oli -autereisessa verhossaan -- miten metsä tuoksuikaan pihkalle ja miten -käki kukkui! - -Kuulimme kolmen käen samalla kertaa kukkuvan alhaalla mäellä -- kukkuu --- kukkuu -- kukkuu. - -Kuuntelimme kuinka ne usvan keskeltä kukkuivat. Tuolla etempänä yksi -jälleen. - --- Miten täällä on ihanaa, -- sanoi Dorthe. - --- Paratiisimaa, -- sanoi Jim itsekseen. - -Kaukaa lännestä oli liihoitellut muutamia villaisia, harmaita, -punareunaisia pilviä -- etäältä metsien takaa kuului heikkoa jyrinää. - -Jim oli mennyt. Saatoimme tapamme mukaan häntä jonkun matkaa. - -Sinä yönä raivosi kamalin rajuilma, mitä olen koskaan elänyt. Keskellä -yötä herätti meidät jyrisevä ukkonen. Oli kuin miljoonia kivikuormia -olisi kuljetettu päämme yläpuolella ja kaadettu Aaste-tuvan päälle. - -Leimahtelevia salamoita -- sinelle siintäviä -- sikin sokin pikimustia -pilviä vasten ja sitten räjähdys räjähdyksen jälkeen -- kaiku kantoi ne -tunturilta tunturille, ja sade valui pimeässä virtanaan. - -Kavahdimme pystyyn. -- Se iskee maahan! -- kirkui Dorthe. - -Vavisten me pukeuduimme tiheiden salamain välkkyessä ja miljaardien -kivikuormain päämme päällä vyöryessä. - --- Mitä me teemme, -- pelosta me ainoastaan kuiskutimme. Voimakkaita -iskuja ovelle: -- Avatkaa -- avatkaa! -- Matti ja Mari kömpivät sisälle -sateesta likomärkinä. - --- Ei siellä ylisillä suattana mikkää olla, -- sanoi Matti; -- mänkee -pois uunin luota -- ukkonen lyöp' piipusta sissää. - -Me sullouduimme nurkkaan -- koko tupa paljaana valomerenä, ja korvia -huumaava räjähdys -- - --- Herranen aika, -- sanoi Matti, -- tällä tavalla myö piästää aivan -suoroo tietä taivaasee. - --- Myö männää taivaasee, -- kirkui Mari. - --- Toissa kesänä, -- sanoi Matti, -- ukkonen iski piipusta ja tappo -Suonperän Pekan -- sen akka tul' siitä niin kummalliseks -- surkeeks, -eikä siit' oo ennee mihinkää -- - -Tiheitä salamoita ja jyrähdys toisensa jälkeen. - --- Samana kesänä ukkonen iski tänne itäpuolella olevaa hakkaa ja -tappo kolome lehmee -- ol' männy toisesta toisee -- ne ol' aivan -kärventynneet, sano immeiset -- herranen aika, nyt tuas rämähti -- - -Me vapisimme, ja hampaamme kalisivat säikähdyksestä. Ja Matti alkoi -jälleen: -- Tässä haassa ukkonen isköö joka kesä. - --- Ah, jospa olisimme Svartliessa, -- kuiskasi Dorthe. - --- Menemme sinne huomenna, -- sanoin minä, -- hänhän kutsui meidät -- - --- Niin, tämähän on siinä määrin -- sanoi Susanna -- - -Vihdoinkin tuli levollisempaa -- rajuilma vetäytyi itään päin metsän -yli -- mutta sade solisi ulkona aamun mustanharmaassa hämyssä. - --- Myö tahotaa muata tiällä lattiilla, tämä likka ja minä, -- sanoi -Matti. - -Niin, huomenna me menemme Svartlieen, mr. Burnsin luo, sillä tämä oli -jo ollut kauheaa. - - - - -XII. - - -Raitis, puhdistava tuuli vinkui yöllisen rajuilman jälkeen laaksossa. -Suuria, valkoisia, villaisia pilviä leijaili päämme päällä -kaunokinsinisellä taivaalla; mutta ilma oli kylmä. - -Me värisimme ja palelimme istuessamme kynnyskivellä oven edessä; maa -oli sateesta likomärkä, ja puro kohisi kellervänä ja tulvien. - -Ja tupamme oli täynnä hapanta, harmaata savua. - -Tuuli yltyi, emme saattaneet olla ulkona emmekä sisälläkään. Metsässä -sihisi ja suhisi, puut taipuivat tuimassa tuulessa. -- Ensi yöksikin -tulee rajuilma, -- sanoi Dorthe surkeana; -- uskallammeko jäädä tänne? - --- Menemmekö Svartlieen? -- sanoin minä. -- Hän on meitä pyytänyt -- - --- Minusta meidän on ehdottomasti mentävä, -- sanoi Susanna. -- -Ajatelkaammepa vain Mattia ja Maria, jotka luonamme kuorsaavat ja -haisevat. - -Jospa vain Jim tulisi! - -Dorthe istui punaisessa villanutussaan kynnyskivellä tuijottaen koko -päivän metsätielle: -- Voitko käsittää, ettei hän tule? - -Odotimme odottamistamme; ei, ei mitään Jimiä. - -Kello tuli kaksi, tuli kolme -- neljä, -- Jos meidän mieli ehtiä -Svartlieen, niin meidän on lähdettävä kello viisi, -- sanoi Dorthe. - -Soveltuiko nyt totta tosiaankin, että me menimme noin vain, muitta -mutkitta --! - -Minun täytyi vihdoin taipua. Molemmat toiset houkuttelivat ja saivat -minut taipumaan; sitäpaitsi näytti tosiaankin siltä kuin rajuilma -yltyisi yöksi. - -Mutta Matti ja Mari! Kun ne eivät vaan menisi nukkumaan meidän -sänkyihimme. - --- Matti, -- sanoin minä kopeana, -- meitä on kutsuttu englantilaisen -luo Svartlieen, ja jäämme sinne yöksi; mutta jos sinä ja Mari -ollessamme poissa menette tupaan, niin me ilmoitamme sinut -nimismiehelle, ja sinä saat rangaistuksen. - --- Enhän tok', minä vuan vahin tuppoo, niäthän sen, -- sanoi Matti. - -Panimme säppiin kaksi kuusenoksaa, ja sitten läksimme yötamineet -kullakin käsilaukussamme. - -Minä olin huolissani. Sillä minunhan täytyi puhua, sen kyllä tiesin. -Molemmat toiset työnsivät aina minut esille. - -Dorthe oli muuten hyvin alakuloinen; hän kulki maahan katsellen. -Susanna kysyi lakkaamatta, oliko hänen tukkansa kunnossa, oliko hame -oikein napitettu ja muuta samankaltaista. Tosin me emme yksikään olleet -minkään näköisiä, niin märkiä ja pörröisiä me olimme. - -Ei, miten metsässä tuulikaan! Yllämme ratisi ja ryskyi ja suhisi, ja -maahan satoi tuulen katkomia pieniä oksia. Jos olisimme olleet vesillä, -niin olisimme sanoneet, että oli hurja myrsky. Minusta asema oli -läpeensä kauhean vastenmielinen. Kun läksimmekään anomaan asuinsijaa! - -Kuluttaaksemme aikaa kuljimme hitaasti; vihdoin olimme kuitenkin -perillä. Kuusien välitse näimme Svartlien maalaamattomat lautaseinät. -Virta kohisi ja pauhasi. - -Ei näkynyt elävää sielua, mutta tiesihän sen -- moisessa ilmassa. - -Olin niin hädissäni, että olin tulikuuma ankarasta tuulesta huolimatta. -Ketään ei näkynyt, käytävällä oli vain joukko matkatamineita; kaksi -suurta arkkua sulkivat melkein kokonaan ahtaan käytävän tien. - --- He matkustavat varmaankin, -- kuiskasin minä. Dorthe karahti -tulipunaiseksi. - --- Luulen, että menemme tiehemme, -- kuiskasin minä jälleen. - --- Oletko hullu, -- kuiskasi Susanna tyrkäten minua selkään. - -Silloin kuulimme ääniä ylhäältä. Vilkasta englantilaista puhetta, mutta -siellähän oli naisääniäkin -- - --- Siellä on naisia, -- kuiskasin minä. Toiset tuijottivat silmät -pyöreinä kuin pallot. - -No, siunaa ja varjele -- tuolla tulee nuori nainen kapeita -kierreportaita. - -Kasvoni muistuttivat keitettyä merikrapua. -- Haluaisimme puhutella -nuorta mr. Burnsia. - -Hän näytti hämmästyneeltä. Tuo ihminen ei ollut suinkaan kaunis -- -hampaat ulkonevat ja pitkät, silmät liikkumattomat, kaunokinsiniset, ja -tukkamytty punaisenkeltainen. Astuessaan hän nosti jalkojaan kuin olisi -kulkenut korkeassa heinikossa. - --- Jim -- Jim, -- huusi hän portaita ylös, -- täällä on kolme ladies. - -Ja Jimin ääni ylhäältä.: -- My ladies, my ladies, -- hän hyökkäsi alas. - -Ja sitten minun täytyi ruveta selittämään asemaa, samalla kun -punaisenkeltainen, pitkähampainen seisoi tarkastellen meitä. - -Oli hirveän noloa. Mieluummin olisin kestänyt kymmenen ukkosenilmaa -Aaste-tuvassa. - --- Hyvin hauska, hyvin hauska, että my ladies tulla, -- sanoi Jim, -mutta koko hänen kauniit kasvonsa olivat ruusunpunaiset, hän tuntui -kauhean levottomalta ja huusi joka ovesta: - --- Butler, Butler! -- - -Butler tuli arvokkaana ja totisena, matalalla äänellä ja nopeaan -Jim puhui pitkät jutut hänen kanssaan. Vanha mr. Burns tuli vielä -jäykempänä ja vielä kankeampana. - --- Minu isä pahoilla, että my ladies saa vain yksi huone, kun minu -täti, mrs. Lowell ja häne tytär tuli juuri tänne meidän luo -- - --- On parasta, että me käännymme takaisin, -- sanoin minä. - --- Ei, ei -- hyvin hyvä huone -- me ei tiesi yhtä, mrs. Lowell täällä -hyvin äkki, -- sanoi Jim. - -Hän ei näyttänyt erittäin ihastuneelta. - -Emme nähneet sen enempää tätiä emmekä serkkua, mutta Jim sijoitti -meidät kolmelle tuolille ruokasaliin ja antoi meille portviiniä -äärettömän suurista laseista. Ollessaan yksin meidän kanssamme oli Jim -entisellään, mutta heti Butlerin tultua sisään hän kävi jäykäksi ja -ylen kohteliaaksi. - -Ylhäällä myllisteltiin ja muuteltiin huonekaluja. Jim kulki -edestakaisin, ja hänen kasvonsa tulivat yhä punaisemmiksi. - --- Luulen, että me lähdemme takaisin, -- kuiskasin minä molemmille -toisille. - --- Oletko hullu? -- kuiskasivat he vastaan. - -Butler tuli ovessa: -- Neitien huone on valmis. -- Tunsin itseni -kokonaan kuokkavieraaksi. Kolme telttasänkyä oli vierekkäin varsin -pienessä huoneessa. - -Istuimme kukin sängyssämme. Ajatelkaapa, että Dorthe melkein itki. -- -Minusta Jimkin on niin kummallinen, -- kuiskasi hän. - --- Niin, joko Lowellit tahi me tulimme sopimattomaan aikaan, -- sanoin -minä. - --- Tietysti nuo kaksi häijyläistä, sanoi Susanna. - -Alkoi jälleen sataa. Tuuli pieksi sadetta ikkunaan. - --- Tämä on oikea elämys, kuten sinä, Susanna, arvelit, -- sanoin minä; --- minä hyppäisin mielelläni ikkunasta ja menisin takaisin Aaste-tupaan. - -Ovelle naputettiin. Butler jälleen -- ylpeänä ja inhoittavana: -- -Dinner. - -Me korjasimme hieman tukkaamme ja menimme alas hätääntyneinä. - -Vanhus esitteli: -- Mrs. Lowell -- miss Lowell. - -Jim mongerteli kauheasti meidän nimiämme, ja sitten me istuuduimme. - -Uh, miten paha minulla oli! - -Mrs. Lowell oli noin neljäkymmentä vuotta tytärtä vanhempi; hänellä oli -pitsejä ja koristeita kaikkialla, ja hampaat olivat hyvin ulkonevat. - -Miss tuijotti liikkumattomilla silmillään, vanha mr. Burns mutisi -partaansa, Jim oli toivottoman kohtelias joka taholle ja suunnalle -- -hänen kasvonsa olivat koko ajan ruusunpunaiset -- ja Butler seisoi -mahdikkaana tuoliemme takana. - -Kummastuksekseni kuulin, että mr. Burnsin ja Jimin mielestä yöllinen -rajuilma oli ollut suuremmoinen ja aivan poikkeuksellisen ihana; -ainoastaan troopillisissa maissa saattoi elää jotakin sen kaltaista. - -Meidän piti saada kuulla ja nähdä, että olimme tunkeilevat tullessamme -tänne ja tehdessämme tekosyyksi rajuilman. - -Mrs. Lowell ei muuten ymmärtänyt mitään; nähtävästi hän ei tiennyt ei -Aaste-tuvasta, ei ukkosenilmasta eikä meistä kolmesta yleensä. - -Yleensä minä osun oikeaan kaikissa olettamisissani. - -Olin tuntenut, että tämä Svartliessa käynti oli tuleva ikäväksi. - -Vihdoinkin ylen vastenmielinen päivällinen oli lopussa. - --- Nyt me sytytä takkavalke, -- sanoi Jim. Takka oli samassa huoneessa, -jossa olimme syöneet. Pian leimahti ilmoille oikea rovio. - --- Olette kai iloinen tädin ja serkun tulosta, -- sanoin minä. - -Jim teki pienen, tuskin huomattavan irvistyksen, mutta sanoi heti sen -jälkeen: - --- Niin, hyvi iloine -- - -Tuossa tulivat jälleen Lowellit, molemmat. Vanha tyytymättömänä ja -arvokkaana, nuori pitkin askelin ja koipiaan korkealle nostellen -- -heidät asetettiin molemmat pölkkytuoleihin. [Yhdestä ainoasta tukista -veistetty tuoli.] - -Ja sitten vanhus tarvitsi tyynyn ja kaksikin. - --- Nuoret neidit asuvat varmaankin jollakin tilalla täällä lähistöllä, --- sanoi vanha rouva. - --- Niin, tilallahan me asumme -- - --- Englannissa on suuria taloja, paljon vieraita, -- sanoi hän jälleen. - -Olihan meilläkin vieraita. - --- Vai niin -- paljonkin kenties? - --- Tällä kertaa ainoastaan kaksi -- - --- Ah, kenties kaunis paikka? - --- Erinomainen -- - --- Menemme huomenna sitä katsomaan -- - -Korkea Himalaja! -- me katsoimme kauhistuneina Jimiin. - --- Liian kaukana auntien kävellä, -- selitti Jim hyvin kohteliaasti; -- -huono tie, mahdoton ajaa -- - --- Kenties, -- sanoi vanhus, -- mutta Kate kävelee mielellään -- tässä -maassa on yleensä varsin kaunista, mutta Sveitsiinhän sitä ei missään -tapauksessa voi verrata -- ah ei -- - -Jätimme Jimin tehtäväksi Norjan puolustamisen -- ja sen hän suoritti -erinomaisesti. Minä olin kauhean ylpeä kuullessani kaiken mitä hän -sanoi. - --- Mutta mitä sinä teet täällä kaiken päivää? -- sanoi miss Jimille. - -Jim katsoi meihin ja hymyili: -- Me elä ihana elämä metsässä, -- sanoi -hän. - --- Huh, -- sanoi toinen, kohautti olkapäitään ja nauroi, -- minä tahdon -olla mukana metsässä näkemässä sitä suloista elämää, jota sinä olet -elänyt neljätoista päivää -- - --- Kenties liian rasittavaa sinulle, -- sanoi Jim veitikkamaisesti, ja -sitten hän kuiskasi minulle: Hän ei sopiva mennä ensi näkemise makeus --- ei mitenkä sopiva -- mitä te arvele? - -Jim ja Dorthe istuivat vierekkäin, ja ajatelkaapas -- kun hetkiseksi -tuli leimahti, näytti minusta, että Jim olisi pitänyt Dorthea kädestä, -mutta kohta sen jälkeen tuli jälleen pimeä -- sen vuoksi en ole aivan -varma asiasta. Dorthe oli muuten koko ajan hyvin hiljainen, mutta -Susanna keskusteli vanhan rouvan kanssa englanniksi jotta pois tieltä. -Susannan mielestä rikkaat ja koristellut ihmiset ovat aina niin -ensiluokkaisia. - -Se siitä, meidän oli mentävä nukkumaan. Tultuamme omaan huoneeseemme -ainoastaan kuiskutimme, sillä Lowellit olivat aivan seinämme takana. - --- Ha haa, -- me nauroimme äänettömästi. - -Tultuamme sänkyyn kuiskasi Susanna: -- Minun mielestäni Jim oli tänä -iltana aivan sietämätön -- - --- Tiedätkös, -- kuohahti Dorthe, -- mitä sinä sillä tarkoitat? - --- Sanoithan itsekin ennen päivällistä, että hän oli kummallinen -- - --- Niin, mutta ei nyt illalla. - --- Niin, hän oli melkein hieman ilkeä. - --- Minun mielestäni on kauhean hävytöntä, että sinä sanot niin, -- -sanoi Dorthe. - --- Kylläpä sinä kiivastut, -- sanoi Susanna. - --- Näithän, että me tulimme sopimattomaan aikaan, -- sanoi Dorthe, -- -mutta miten kiltti hän oli kuitenkin koko ajan -- - --- Minusta hän oli kyllin jäykkä ja ikävä meidän tullessamme. - -He puhuivat äänekkäämmin -- minä viittasin Lowellien seinään: -- St -- -hiljaa -- - --- Minulle samantekevä, -- sanoi Susanna, -- mutta hän _oli_ kuiva -meidän tullessamme. - --- Sinä olet inhoittava, sinä -- sanoi Dorthe. - -He murisivat peiton alla molemmat -- vihdoinkin he lopettivat. - -Eihän saattanut kieltää, että sängyt olivat paremmat kuin -Aaste-tuvassa, mutta me siitä huolimatta emme nukkuneet sen paremmin. - -Seuraavana aamuna Jim ei ollenkaan tahtonut ilmaista, missä hän oli -yön nukkunut. Vihdoin me saimme selville, että hän oli istunut koko -yön pölkkytuolissa takan vieressä. Talossa ei ollut enää huoneen -pahaistakaan; Lowellit asuivat molemmissa vierashuoneissa ja meillä oli -ollut Jimin huone. - -Arvaatte miten noloja olimme. Butler kantoi aamiaisen huoneeseen -- -hopeatarjottimella teetä ja keksiä -- me olimme nälkäisiä kuin korpit -ja söimme jok'ikisen murun. - -Tänään aurinko jälleen paistoi. Niin, heti kun ilkeisimme, lähtisimme -pois, se oli varma. - - - - -XIII. - - -Milloinkaan ei ole luotettava ihmisiin, joilla on liikkumattomat -silmät. Ei, silloin kun silmät tanssivat jonkun ihmisen päässä, -on hän paljoa luotettavampi. Ne ovat niin juonikkaita, tuollaiset -liikkumattomat naamat. - -Kate Lowell oli eräs tuollaista vastenmielistä laatua. Miksi hänen -nyt piti tulla keikahtaa tähän keskelle meidän ihaninta idylliämme -turmelemaan viimeiset päivät. Sillä loppu läheni vinhaa vauhtia, -joskaan me emme sitä tienneet. - -Hän käyttäytyi Jimiä kohtaan aivan kuin tämä olisi hänen omaisuuttaan. -Aina hän kulki pitäen häntä kiinni käsivarresta kuin ystävätär. Ei -tullut kysymykseen, että Jim olisi saanut puhua puoltakaan sanaa -yksin meidän kanssamme; hän tuli heti pistäen väliin vaaleanpunaisen -pörrötukkansa ja pitkät hampaansa. - -Niin, odotappa vaan, kun pääsemme Aaste-tupaan, niin silloin Jim on -jälleen meidän! - -No, me lausuimme jäähyväiset vanhalle mr. Burnsille ja kiitimme häntä -kauniisti olostamme. Oli selvä, että hän kysyi emmekö tahtoneet jälleen -lohta. Luulen, ettei hänen vanhoissa aivoissaan ollut muita ajatuksia -kuin lohet ja lohet. - -Jim seisoi paljain päin tukka sileänä; ruskea niittyvilla lepatti -napinreiässä. - --- Minä saatta my ladies, -- sanoi Jim. - -Luonnollisesti, johan edeltäpäinkin tiesimme, että hän sen tekisi. - --- Ei, Jim, sinun on tultava minun mukanani näyttämään putousta -- sinä -lupasit eilen, -- sanoi miss. - --- Minä saatta my ladies vain vähä matka, -- sanoi Jim. - -Hyi, Jim todellakin pelkäsi häntä eikä uskaltanut tunnustaa tahtovansa -saattaa meitä Aaste-tupaan asti. - --- Nuoret neidit tuntevat tien erinomaisen hyvin, -- sanoi miss, -- -mutta minä en löydä koskelle -- - -Eukkokin tuli keppeineen, riippukiharoineen ja pitseineen: -- Jim, sinä -seuraat Katea -- - -Ja miss tuli korkein askelin ja jäi riippumaan hänen käsivarteensa: -- -Tule, sitten Jim -- - -Me astuimme takaperin: Luonnollisesti me saatoimme erinomaisen hyvin -mennä yksin -- hänen ei suinkaan tarvinnut vaivautua rahtuakaan meidän -tähtemme -- - -Jim loi meihin pitkän katseen. Me hapuilimme ylämäkeä kotiin päin, -Aaste-tupaan. - -Uh, miten kiusallista tämä oli. Kun saattoikin olla ketään sellaista, -jolla oli olevinaan suurempi oikeus Jimiin kuin meillä! Kaikki -huvihan oli talla tavalla ollutta ja mennyttä -- mitä iloa oli olla -Aaste-tuvassa, jos tuo inhoittava miss piti hänet erillään meistä. - --- Hyi, -- sanoi Susanna, -- miksi menimmekään eilen Svartlieen -- minä -kadun suuresti. - --- Oli paha Jimillekin, että tulimme, -- sanoi Dorthe. - --- Sitähän minä sanoin -- mutta milloinkaan te ette kuuntele minun -ajatustani, -- jatkoin minä. - --- Emme, kun sinulla on niin sietämätön tapa huomautella kaikesta. - -Tietysti minun täytyi vastata sellaiseen. Me riitelimme kauheasti! - -Se oli ikävin päivä, mitä olimme Aaste-tupaan tulomme jälkeen -viettäneet. Susanna oli aivan inhoittava. Miten kyllästynyt esimerkiksi -olenkaan kaikkeen hänen järjestyksenpuutteeseensa. -- Laittaessaan -vuoteen hän esimerkiksi ei pane koskaan lakanan reunoja patjan alle, ja -tyynyn hän aina paiskaa muitta mutkitta sänkyyn. - --- Sinusta ei koskaan tule kalua, -- sanoin minä. - --- Kun minä en seiso ja näpli ja vedä lakanaa -- hah hah haa -- on -aivan kuin sinä olisit meidän kaikkien komentaja ja kuin kutkaan muut -kuin sinä eivät voisi saada mitään aikaan täällä Aaste-tuvassa -- - -Siinä kiitos kaikesta minun uurastuksestani. Sillä minähän se olin -kantanut koko päivän helteen. - --- No, saatathan keittää kaurapuuron illaksi, -- sanoin minä -Susannalle, -- koska sanot, ettet saa mitään tehdä. - -Susanna hikoili ja hämmensi takan edessä pataa -- puuro tuli -luonnollisesti huonoa, puoleksi pohjaanpalanutta ja puoleksi raakaa. - -Minä istuin loukkaantuneena kynnyskivellä tuijottaen eteeni kylmille, -sinisille tuntureille. - -Ilma oli kirkas ja pureva, ikäänkuin olisimme olleet pitkällä -syyskuussa -- ja kesä ja kaikki, mikä oli hauskaa, olisi ollut mennyttä. - - - - -XIV. - - -Susanna ja minä olimme riidassa seuraavankin päivän. Puhuessamme -toisillemme me katsoimme ilmaan. - -Oli ikävää olla vihoissaan; minä ainakin olin aikoja sitten siihen -väsynyt. -- Dorthe oli hajamielinen eikä kuullut mitä me sanoimme. -Milloin hän ei nyppinyt lehtiä päivänkakkarasta, istui hän vain kädet -ristissä polvilla ja tuijotti ulos. - -Koko aamupäivä meni, eikä Jimiä saapunut. Aluksi emme maininneet -hänestä sanaakaan; emme näet todellakaan tahtoneet näyttää olevamme -hänestä riippuvaisia, tulipa hän tai ei. Aaste-tupa oli ihana joka -tapauksessa. - -Mutta kun aamupäivä kului, eikä häntä kuulunut, niin rupesimme -kuitenkin hänestä puhumaan. - -Oli selvää, ettei miss Lowell antanut hänen lähteä. Millainen aasi! Me -vihasimme häntä sydämemme pohjasta kaikki kolme -- niin, sen me teimme. - -Ollessamme päivällislevolla alhaalla niityllä olevan pihlajan varjossa -juosta hölkytti luoksemme poika Svartliesta. Kavahdimme jälleen -pystyyn. Hänellä oli mukanaan kirje. - -"Menemme katsomaan tukkien laskua. Tahtovatko my ladies tulla mukaan? -Kello neljä tiellä, joka on hyvin jyrkkää. Jim." - -Tunsimme varsin hyvin tapaamispaikan. Se oli polku, joka vei asutuille -seuduille. Aaste-tupa oli näet pienessä syrjälaaksossa; kauempana -pohjoisessa oli itse päälaakso, missä virta vaahtosi valtavina koskina -ja missä tukkeja uitettiin. - -Oli sanomattoman lämmin. Ilma metsässä ei liikahtanutkaan -mastonkorkuisten kuusien alla. Tie oli liukas punaisenruskeista -neulasista, matta kauempana metsässä, niin pitkälle kuin silmä kantoi, -oli rehevää ja paksua mustikanvartta ja varret aivan sinisenään -mustikkaa -- kaupunkilaiset eivät aavistakaan, että saattaa olla niin -suuria mustikoita. - -Saavuttuamme vihdoin yhtymäpaikalle seisoi Jim jo siellä ratsu ja -poika rinnallaan, ja ratsun seljässä miss Lowell -- näin kaksi -samppanjapulloa korissa, satulan vieressä. - -Miss Lowell ei edes koettanutkaan olla ystävällinen ja kohtelias. Hänen -tervehdyksensä oli mahdollisimman niukka, hän tuijotti silmät suurina -eikä sanonut sanaakaan. - -Jim näytti nololta, mutta oli kauhean kohtelias. Olimmehan jo tottuneet -siihen, ettei hän ollut kaltaisensa toisten läsnäollessa. Oli ikäänkuin -jokin asia olisi häntä painostanut toisten seurassa, mutta kun hän oli -meidän kerallamme tuvassa, oli painostus poissa. - -Kulkue läksi liikkeelle, hevonen ja miss Lowell ja samppanja -etumaisina; poika talutti hevosta suitsista ja Jim oli pitelevinään -jalustimista; me kolme tulimme peräkkäin takana. Tästä näytti tulevan -hilpeä retki! Kukaan ei puhunut sanaakaan. - --- Hyvin paljo tukki joessa, -- sanoi Jim, -- hyvin kumma nähdä, kun -tukit lähte. - --- Niin, -- sanoimme me, -- se on hauskaa. - -Kuljimme kulkemistamme. Kuumuus yltyi yltymistään, mikäli metsä harveni -ja lähenimme asuttuja seutuja. Kuusikko oli loppunut -- kuljimme -kapeita karjapolkuja pähkinä- ja leppämetsässä; kaukaa lepikosta kuului -väliin lehmänkellon uninen kilahdus. - --- Onkohan vielä pitkä matka? -- kysyi Dorthe, -- en jaksa enää astua -edemmäksi. - --- Tosiaankin, etköhän saisi ratsastaa, -- sanoin minä; -- kysyn -Jimiltä. - --- Älä, -- sanoi Dorthe, -- älä millään muotoa. - -Luonnollisesti minä sanoin Jimille. Ja Jim näytti säikähtyneeltä, mutta -kysyi sitten kauniisti ja kohteliaasti miss Lowellilta, eikö miss -Dorothy saisi hieman ratsastaa -- hän oli niin väsynyt. - -Mutta siinä hän erehtyi pahasti. Miss Lowell tuijotti suoraan eteensä -ja sanoi, että hänkin oli väsynyt; hän ei tosiaankaan jaksanut laskea -jalkaansa tämän maan kauhistaville kujille. - -Dorthen lempeät samettisilmät näyttivät onnettomilta: -- Uh, miten -ikävää, että hän kysyi missiltä -- - -Miss Lowell ei ollut koko aikana puhunut meille. Aloimme katua, että -olimme tulleet mukaan. Mutta sitähän emme tahtoneet sanoa Jimille. - -Vihdoinkin olimme asutuilla seuduilla ja saimme jättää kiviset, -likaiset karjapolut. - -Tässä riippakoivut alkoivat. Pitkin kapeaa kylätietä lakaisivat niiden -pitkät, huojuvat lehdet kiviaitausta, missä kasvoi orjanruusupensaita. - -Ja tuolta kuului kosken kohina. Yhä voimakkaampana ja voimakkaampana -- -me tunsimme sen vilpoisen tuulahduksen. - -Sitten tie kulki virran vartta, joka soljui leveänä ja mahtavana -pitkissä, keltaisenvalkeissa juovissa ja muodostaen korkealle kuohuvia -könkäitä, kihisi ja kohisi niin kovaa, että meidän täytyi huutaa -kuullaksemme toistemme puhetta. - -Ja siinä tuli suihku suihkun jälkeen räiskyttäen päällemme jääkylmiä -pisaroita -- - -Mutta rannan vieressä virta vieri mustankirkkaana ja hiljaa muodostaen -tyveniä poukamia ja suvantoja. Kävi rytinä ja ryske, kun tukit koskea -alas karkelivat. Rannalla ja suvannossa oli väylältään vierähtäneitä -valtavia hirsiä, jotka keinuivat ja natisivat. - -Oi, miten virran raitis henki tuntui virkistävältä! - -Edempänä alhaalla olivat tukit kasautuneet keskelle virtaa. Pitkin ja -poikin, päällekkäin monen metrin korkeudelta, oli suuria mastopuita -puristunut toisiaan vasten, ja tukkikasojen kahden puolen vaahtosi ja -pauhasi virta -- ja vähän alempana suuri koski, jonka mustankirkkaasta -putouksesta valkea vaahto kuohui korkealle. - -Alhaalla jääkylmässä virrassa -- sehän tuli suoraan tunturin -ikuisesta lumesta ja jäästä -- kulki neljä miestä irroittamassa -yhteenkasaantuneita tukkeja. He seisoivat virrassa, vedessä -vyötäisiään myöten -- kumma etteivät saaneet vatsatulehdusta siinä -silmänräpäyksessä. - -Miten reippaita he olivatkaan! Tyyninä ja levollisina he kahlasivat -tuntikausia jääkylmässä vedessä irroitellen raskaita tukkeja ikäänkuin -se olisi ollut oikein hupaisaa ja hauskaa työtä, jota ei tarvinnut -ollenkaan kiiruhtaa. - -Väliin heidän täytyi hakata suurilla kirveillä saadakseen irti tukin, -joka oli kääntynyt poikkipäin. Ja kun monta suurehkoa tukkia irtaantui -samalla kertaa, niin oli nopeasti päästävä pois, sillä jos tukki veti -jonkun mukanaan, niin silloin hän suistui kosken kuohuihin. - -Istuimme henkeä pidättäen alhaalla joen äyräällä ja katselimme tarkasti -koko ajan vanhahkoa miestä, jolla oli punaisenruskea paita. - -Mitään järkähtämättömämpää ja turvallisempaa emme koskaan olleet -nähneet. Hänen otteensa tuntui, koskaan hän ei erehtynyt. Jännitys -kasvoi mikäli kasa irtaantui ja tukit läjittäin syöksyivät alas. - -Huusimme jännityksestä siinä istuessamme. Jim oli aivan haltioissaan. - --- En ole koska nähny sellaine -- minä ihaile -- ne ei pelkä kuolema -- -se oli aivan liki -- ne kaikki olla tyyni -- ah, miten minä ihaile! -- - -Mutta miss Lowell ei hiiskahtanutkaan -- olisin halunnut tietää, pitikö -hän noita, jotka kahlasivat jäisessä vedessä, kolmen metrin päässä -kuolemasta, ihmisinä, kuten hänkin, istuessaan tuossa sinisessä crêpe -de chine-hameessaan! - -Äkkiä Jim kavahti pystyyn: -- Minä anta heille raha -- paljo raha -- -hän otti esille lompakkonsa ja kohotti siitä setelikimpun. - -Mutta se oli minusta ihmeellistä. -- Miksi tahdotte antaa heille rahaa? --- sanoin minä; -- eiväthän he ole pyytäneet mitään rahoja -- he eivät -varmaankaan tarvitse -- en luule, että he pitäisivät siitä -- - -Jim tuijotti minuun pari sekuntia, hänen kauniit kasvonsa punehtuivat: --- Anteksi paljo, -- sanoi hän, -- minä luule, minä teke mielellä -- -minä ei tunne ihmise täällä -- ja hän pisti suuren setelikimpun takasin -lompakkoonsa. Pitkän aikaa hän oli ääneti ja nolona. - --- Mutta minä anta heille samppanja -- eikö tosi, -- hänen katseensa -kirkastui jälleen. - -Me kavahdimme pystyyn kaikkityyni. Heidän piti saada samppanjaa -kaikkien neljän miehen, jotka olivat virrassa. Me huusimme ja -hoilasimme, heilutimme samppanjapulloa ja huusimme halki virran pauhun: --- Tulkaa maihin saamaan samppanjaa! - -Vihdoinkin he ymmärsivät. Saatoimme nähdä, että he harkitsivat -keskenään, tulisivatko he. - -Ajatelkaapa, tuossa he tulivat! Tulivat kahlaten maihin, kädessä suuret -keksinsä ja kirveensä. Jim säteili, hän meni vastaan samppanja ja lasit -kädessään. - --- Minä olla englantilainen, ei puhu hyvin norja -- mutta minä ihaile -teitä -- tahtoko tehdä minulle se ilo juoda samppanja? - -Joka mies otti lakin päästään seisoessaan likomärissä sarkahousuissaan: --- Maljanne -- sanoivat he hyvin vakavina ja joivat lasit pohjaan -- -kiitos, se oli hyvää -- - -Jim kaasi toiset lasit. -- Maljanne, -- sanoivat he yhtä vakavina, ja -lasit tyhjennettiin pohjaan asti. - --- Eikö työnne ole vaarallista? -- sanoin minä. - --- No ei, ei, kun on varovainen, -- vastasi se, jolla oli -punaisenruskea paita. - --- Mutta eikö siellä ole kylmä? - --- Tiedät, että on kylmä -- - --- Entä jos menisitte kosken mukana -- - --- Niin, silloin olisi kuolema edessä, -- vastasi hän levollisesti. - -Kiitos ja kunnia, he eivät tahtoneet maistaa kahta lasia enempää, ja -sitten he jälleen kahlasivat jokeen -- - -Mutta nyt me olimme tulleet iloisiksi -- me hyppelimme ja karkelimme -rantaan ajautuneilla hirsillä ja virran kivillä, jotka olivat liukkaat -ja vaahdosta kosteat. - -Miss Lowell tahtoi myöskin olla mukana. Ah, -- kuinka kömpelösti hän -hyppikään! Hän kohotteli molempia käsivarsiaan ikäänkuin olisi tahtonut -lentää, ja sitten kauhean kömpelö loikkaus! - -Jim hyppi kuin västäräkki -- me nauroimme niin että sen eroitti -putouksenkin pauhusta -- huusimme toisillemme ja koetimme pysyä -tasapainossa kivillä. - -Äkkiä miss Lowell kirkaisi. Hänen jalkansa oli tarttunut kahden kiven -väliin. Eikä ollut mitään mahdollisuutta saada sitä irti. - -Ei, hän oli liian kömpelö sellaiseen. Me vedimme ja kiskoimme häntä, -ja hän kirkui ja valitti englanniksi. Vihdoin me saimme hänen jalkansa -kengästä, ja vihdoin pääsi vapaaksi kapea, sinisilkkisukkainen jalka. - -Mutta olettekos kuulleet kummempaa, silloin hän ei saattanutkaan seisoa -jalallaan. Hauska tilanne sekä hänelle että meille -- joka puolelta -monen tunnin matka ihmisten ilmoille. Meillähän oli kaikeksi onneksi -ratsuhevonen, mutta sittenkin. - -Jalka turposi kauheasti, hän heittäytyi pitkin pituuttaan heinikkoon ja -nyyhkytti. - -Niin ikävä kuin hän oli kaiken aikaa ollutkin, säälitti hän kuitenkin -minua kauheasti levätessään maassa koristeltuna ja itkettyneenä. - -Minä keksin, että me ottaisimme nenäliinamme ja asettaisimme jalalle -kylmän kääreen. Kylmää vettähän meillä oli riittävästi. Laitoimme niin, -että hän vain sai levätä ja lakkaamatta vaihtaa kääreitä. Jim tekin -kaiken mitä minä pyysin hänen tekemään. - --- Te on taitava -- minä ihaile kaikke tässä maassa, -- sanoi Jim. - -Miss lepäsi katsoen meitä suurilla liikkumattomilla silmillään, mutta -ei sanonut sanaakaan. Antoi meidän vain tehdä mitä tahdoimme. - -Virrassa hyörineet miehet olivat menneet matkoihinsa, aurinko oli -vaipunut lännen korkeiden tunturien taakse, kylmä henkäys tuntui virran -äyräälle, oli kuin virran pauhu ja könkäistä ja koskista kuuluva natina -ja jyrinä olisi kaikunut voimakkaampana illan hämärässä. - -On hauskaa tuottaa hyötyä. Minä tahdon tulla maailmassa kauhean -hyödylliseksi ihmiseksi. -- Sen tiedän nyt. - -Repäisin kahtia lautasliinan, johon korissa olevat lasit olivat -kiedotut, ja asetin kääreen jalalle -- minusta tuntui kuin olisin -tehnyt erinomaisen hyvin, mutta saattoihan myöskin olla mahdollista, -että tein rutihullusti. - -Suurella vaivalla me saimme hänet hevosen selkään; korin, jossa -oli ollut samppanjaa, me ripustimme siten, että hän saattoi nojata -jalkaansa siihen -- ja niinpä lähdettiin pitkin rinnettä jälleen. - -Hän valitteli ja itki, mutta me kuljimme kaikki kolme hänen ympärillään -ja lohdutimme häntä. Dorthe poimi hänelle vattuja ja oli herttainen -ojentaessaan ne hänelle. - -Jim kuiskasi minulle: - --- Sano koko ajan -- te oli kolme hyvä keiju -- ja minä hyvin -onnellinen -- kun kohtasi keijut. -- Ja hän nauroi minulle. - -Yhä kiltimmiksi me tulimme miss Lowellille, saatattekos ymmärtää, -sillä on todellakin suloista saada hyvän keijun ja hengettären nimi. -Vaikkakin keiju on jokin, josta ei kuule puhuttavan täällä Norjassa -- -mutta Englannissa kai ollaan paljon tekemisissä niiden kanssa -- niin -ainakin Jimin puheesta voi päättää. Sellaisistahan kirjoitetaan myöskin -kaikissa englantilaisissa lastenkirjoissa. - -Metsässä oli hämärää; kello oli yksitoista ennenkuin olimme ehtineet -ylös -- mutta emme kuitenkaan olleet kovin väsyneitä senvuoksi, että -vain ajattelimme, miten saisimme miss Lowellin olon mukavimmaksi. - -Ajatelkaapas! Erotessamme hän ojensi meille kapean, pitkän kätensä ja -sanoi: -- Kiitän teitä suuresti. -- Ja se oli todellakin suurenmoista -hänen menettelykseen, joka oli ennen moisella tavalla käyttäytynyt. - -Muuten olen iloinen siitä, että hän sai meistä hyvän käsityksen sen -vuoksi, että olemme norjalaisia. - -Myöhempinä aikoina olen kauheasti ihastunut meidän maahamme. - - - - -XV. - - -Istuimme kaikki kolme mäellä pihlajan alla tuijottaen Jimiin. Suuret -ajelehtavat pilvet heittivät pehmeitä, sinisiä varjojaan tuntureille. -Kaukaa, kaukaa alhaalta me kuulimme niittokoneen rätinän. - --- Hyvin kauhea suru, -- sanoi Jim hengästyneenä, -- mutta me mene -kaikki koti tänä. - --- Menette kotiin --? - --- Niin, Englantiin kaikkityyni -- miss Lowellin jalka hyvin huono -- -minu täti kauhe pelkä, tahto heti lähte -- - --- Matkustatteko tekin -- - --- Matkustan -- minu isä väsy lohi nyt -- ei enä lohi koski -- ja me -mene kaikki -- - -Me kimposimme pystyyn kaikki kolme. -- Miten kauhean ikävää -- - --- Niin, paljo, paljo ikävä jättä Aaste-tupa ainia, -- hän seisoi -katsoen eteensä; -- minä ei koska ajatellu, että sellainen paikka kuin -tämä oli -- hän teki voimakkaan liikkeen käsivarrellaan ja viittasi -sinisiin tuntureihin, jotka kohosivat niin kauneina, niin kauneina -taivasta vasten -- allamme olevaan kauniiseen seutuun -- ja samalla -meihin kaikkiin kolmeen. - -Tuijotimme kaikin ilmaan, mutta minä en ainakaan ajatellut tuntureita -enkä liiteleviä pilviä. Ja luulenpa totisesti, etteivät toisetkaan sitä -tehneet. Dorthe oli tullut tulipunaiseksi. - -Oliko kaikki se hauskuus, jota olimme nauttineet Jimin keralla, jo -mennyttä -- ainiaaksi! - -Emme keksineet sanoja -- - -Jim laskeutui mäenrinteelle meidän väliimme -- hän lepäsi käsi poskella -nojaten kyynärpäänsä Dorthen hameeseen, joka oli levällään heinikossa. - --- Jim, -- sanoin minä äkkiä -- ettekö te oikeastaan ole loordi? - -Hän nauroi omalla hauskalla tavallaan. - --- Ah, te hauska, kun kysy niin -- - --- Niin, mutta ettekö te ole? - --- En vielä -- ja kenties en koska -- isäni veli on lordi Armstrong -- -ja jos minä itse elä kaua, minä kenties peri arvonimi -- mutta minä ei -välitä nyt muu kuin Aaste-tupa -- - -Äkkiä hän laski päänsä Dorthen syliin -- Dorthe punastui jälleen -pehmeitä, ruskeita hiuksiaan myöten -- ja sitten Jim alkoi laulaa. -Jotakin matkustamisesta -- "far -- far away --" - -Vihdoin se joka lauloi oli far -- far away -- oli kuoleman porttien -toisella puolella. - -Oli jotakin liikuttavaa ja valittavaa tavassa, jolla hän lauloi pää -Dorthen sylissä. - --- Teidän täytyy tulla takaisin, Jim, -- sanoin minä, -- tänne meidän -luoksemme. - --- Luonnollisesti minä tulla takaisin, -- sanoi hän päättäväisenä, -- -mutta kauan, kauan ennekuin Jim saatta tulla. - --- Kuinka kauan? - --- Minä mene hyvin pian Intiaan ja ole siellä kaua -- kenties kolme, -kenties viisi vuosi. - -Ah, viisi vuotta, sehän oli ikuisuus eteenpäin ajatellen! - --- Minä ei koska enne ymmärtäny -- ihmine ei tarvis enempä olla -onnelline -- ah, niin onnelline, -- jatkoi Jim. - -Kukaan meistä ei puhunut; minä nyhtäisin heinänkorren ja heitin sen -pois jälleen. - -Jim nousi nopeasti: -- Minä on täällä liian kaua -- minä juokse pian -koti. - --- Ettekö tule enää tänne? -- sanoin minä. - --- Jos voin -- minä tulla tänä ilta -- - -Hän tarttui meitä jokaista kolmea käteen, sitä hän ei ollut milloinkaan -ennen tehnyt -- heilutti sitten kädellään monta kertaa ja katosi -nopeasti metsään. - -Dorthe ei ollut koko aikana sanonut sanaakaan. Hän istui kädet polvilla -tuijottaen ulos, mutta hänen silmänsä loistivat. - -Ah, miten kauhean alakuloista kaikki oli. Vanhat ihmisethän sanoivat -aina, että kaikki on katoavaista, mutta sitä ei uskottu -- tuntui kuin -itse aina olisi poikkeus. - -Kaikkien ihmisten tulee esimerkiksi kuolla. Kuitenkin oli aivan -mahdotonta ajatella, että itsekin kuolisi. - -Uh, koko elämähän oli niin alakuloista. Oli myöskin alakuloista istua -katsellen yli tämän vihreän laakson, jossa oli peltotilkkuja ja -harmaita tupia. Köyhä, syrjäinen, kätkössä oleva seutu. - -Illalla poika tuli juosten Svartliesta ja toi mukanaan Jimin kirjeen. -Päällekirjoitus oli Dorthelle. - -Luonnollisesti me tahdoimme sen lukea, mutta Dorthe painoi kirjeen -rinnalleen, ja molemmat ruskeat, hennot kätösensä sen päälle ja katsoi -meitä samettisilmillään, sanoen: - --- Älkää pyytäkö minulta sitä. - -Hän läksi heti. Hänen tuli tavata Jim viimeisen kerran "Ensimäisen -näkemisen makeudessa". - -Susanna ja minä emme puhuneet paljoa, istuessamme yksin. Saattoihan -olla mahdollista, että ajattelimme samaa, mutta emme sitä sanoneet. - -Minä puolestani ajattelin vain sitä, että surullisinta maailmassa oli -se, että me istuimme täällä yksin, kenenkään meistä välittämättä -- -aivan niin oikealla tavalla kuin Jim välitti varmaan Dorthesta. - -Huu, ilma oli jo kylmää -- tunturit olivat sinä iltana niin jyrkästi -tummansiniset. Ne näyttivät olevan niin lähellä meitä. - -Itse asiassa tunturit sittenkin olivat synkkiä -- - - - - -XVI. - - -Laskettuamme illalla levolle sanoi Dorthe äkkiä: - --- Teidän täytyy luvata minulle, ett'ette puhu kenellekään ihmiselle -- -mutta ajatelkaas, Jim ja minä olemme kihloissa -- - --- Oletko hullu! -- pääsi minulta. - --- Rakkaani, senhän saatoimme ymmärtää, -- tuli Susannalta alasängystä. - --- Saatoitteko todellakin ymmärtää sen? -- sanoi Dorthe. - --- Ei, mutta kerro -- oletko hirveän iloinen -- kuinka se kävi -- mitä -hän sanoi -- oletko suudellut häntä? -- minä utelin. - -Dorthe lepäsi kädet niskan alla ja tuijotti Aaste-tuvan harmaaseen, -ikivanhaan kattoon ja ainoastaan hymyili. - --- Kerro, mitä hän sanoi, -- ahdistin minä. - --- En. - --- Onko hänellä sisaruksia? - --- Ei, ja hänen äitinsä on kuollut. - --- Kertoiko hän sinulle muuten paljon itsestään? - --- Kertoi, kaikkityyni -- hän on vain käynyt koulua ja opiskellut ja -kasvanut äärettömässä pakossa, ja isä on jäykkä ja ankara. - --- Niin, senhän me näimme, -- lisäsin minä. - --- Hänellä ei ole ollut ikänään niin hauskaa kuin täällä, -- jatkoi -Dorthe; -- milloinkaan hän ei ole ollut niin vapaa -- - --- Ajatelkaa -- tällaistahan meillä on melkein aina, -- lisäsin minä -taaskin; -- uh, miten ilkeää mahtaa olla asua ulkomailla -- - --- Hän menee intialaiseen armeijaan, -- sanoi Dorthe. - --- Suuri taivas, aivan kuin Kiplingin romaaneissa! -- sanoin minä. - --- Onko hän kauhean rikas? -- tuli jälleen alasängystä. - --- Sitä en tiedä. - --- Eikö hän sanonut siitä sanaakaan? -- kysyi Susanna hämmästyneenä. - --- Ei, sitä hän ei tehnyt, sitähän hänen ei tarvinnut kertoa; on aivan -sama, olipa hän rikas tahi ei. - --- Julkaistaanko se pian? -- kysyi Susanna jälleen. - --- Ei -- me ainoastaan odotamme toisiamme. - --- Kuinka kauan? -- sanoi Susanna. - --- Viisi vuotta -- - -Pysähdys. - --- Herrat unohtavat kyllä pian, niin sanovat kaikki, -- sanoi Susanna. - --- Oh, Jim ei unohda, -- sanoi Dorthe. - --- Ajatelkaapa, viisi vuotta, -- sanoin minä. Se oli sellainen -ikuisuus, että sitä tuskin saattoi ajatella. - -Vaikkakin minä olin tuntevinani Jimin niin hyvin, niin minulla oli -kuitenkin melkoinen joukko asioita kyseltävänä. En tiedä, kuinka -asianlaita on, mutta kun ihmiset menevät kihloihin, niin he ovat kuin -olisivat uusia. - --- Nyt minä olen elänyt seitsemäntoista vuotta, -- sanoi Dorthe, -- ja -Jimiä olen tavannut seitsemäntoista kertaa -- - --- Paljoa useammin, -- keskeytin minä. - --- En, minä olen laskenut, -- sanoi Dorthe jälleen, -- ja ne -seitsemäntoista kertaa ovat enempi kuin kaikki seitsemäntoista vuotta -yhteensä. - -Voi, miten ihmeellistä! Niin ihmeellisen merkillistä mahtaa olla -kihloissa oleminen -- melkein sellaista, että tuskin saattaisi elää. - -Taivas oli pilvistä harmaa, ja usva peitti seuraavana päivänä laaksot --- se liiteli pieninä kuontaloina sinisillä tuntureilla. - -Aaste-tuvassa oli tullut hieman alakuloista -- sehän oli vain vanha, -harmaa mökki etäällä syrjäseudussa. - -Ei kannattanut enää vähääkään pestä pöytiä ja penkkejä ja saada niitä -häikäisevän valkoisiksi. Eikä koristaa takkaa koivunoksilla. - -Uh, itse asiassahan me olimme hyvin yksinäisiä täällä mökissä. Ei -ollut kulunut edes päivääkään Jimin matkustamisesta -- mutta oli niin -autiota, oli kuin meillä ei enää olisi ollut mitään odotettavaa. - --- Entä Finn? -- sanoi Dorthe äkkiä; -- olihan puhe, että hän tulisi -tänne kolmen viikon kuluttua. - -Ajatelkaapa, Finnin olin melkein unohtanut; hänessä nyt sitäpaitsi ei -ollut mitään odottamista -- minun mielestäni. - -Matti oli mennyt postia noutamaan eikä tuntunut tulevan koskaan -takaisin. Olen tosin unohtanut kertoa, että Mari on lähetetty pois jo -kauhean kauan sitten; on jo varmaankin kulunut viikko siitä, kun Matti -meni hänen kanssaan Opstadiin kysymään, saiko tyttö olla siellä sen -ajan kun hän oli meidän palveluksessamme. - -Päivä kulki kuin ryömien eteenpäin. - --- Onko teillä halua vielä olla täällä? -- sanoin minä äkkiä. - --- Minä olen väsynyt täälläoloon, -- sanoi Susanna. - --- En tiedä, mutta minusta on kuin olisin täällä lähempänä Jimiä, -- -sanoi Dorthe. - -Päätimme panna varhain nukkumaan, sillä meillä ei todellakaan ollut -mitään tekemistä. Postissahan ei myöskään tullut niin mitään hauskaa -- -ihmiset unohtivat nyt meidät kokonaan. - -Olimme juuri lukinneet oven ja alkaneet riisuutua. - --- Ts, -- sanoin minä, -- joku on ulkona -- - -Kuuntelimme suut auki. Joku sipsutti heinikossa. - -Pyhimysten nimessä, kuka siellä saattoi olla? Muutamia hetkiä kului, me -pukeuduimme nopeasti. - -Entä jos siellä oli joku kulkuri. - --- Ha lia ha -- ha lia ha, -- kuului laulua ovenraosta. - --- Se on Jim, -- huusimme me kaikki ja hyökkäsimme ulos. - -Siinä hän seisoi kynnyskivellä ilmi elävänä ruskeassa puvussaan. -Ajatelkaapa, hän ja Dorthe syöksyivät suoraa päätä toistensa syliin, -vaikka me olimme näkemässä! - --- Mutta mitä, oletteko täällä -- mutta kertokaa -- miten ihmeessä -- - -Ja Jim nauroi säteilevänä: -- Minä hyvin viekas -- ja hyvin iloinen nyt --- me ole hotellissa -- laaksossa -- etäällä alhaalla, miss Lowell ei -siedä jalka vuoksi aja enempä -- minä ei sano mitä -- ei yhtä sana -- -mutta otta hevonen ja aja tänne -- ja olla Aaste-tupa kaksi tunti -- ja -mennä pois jälle -- eikä kuka aavista, missä minä ollut -- ha haa -- -minä hyvin iloine -- - --- Ettekö aio kertoa olleenne täällä? - -Hän asetti etusormensa suunsa eteen: -- Oi, en -- minu suu hyvi kiinni --- nyt me pitä hyvi hauska hetki, sitte minä lähte -- - -Oli hirveän hauskaa. Me sytytimme suuren valkean takkaan, niin että se -loisti kauas pimeään yöhön. Sillä sumu oli ohentunut, sininen harso -verhosi tunturit, sinervä usva kattoi laaksot, mutta kaukana lounaassa -kohosi metsän reunasta täysi punainen kuu harmaankelmeällä taivaalla. - -Luulen että me lauloimme koko yön. Olimme ulkona ja olimme sisällä -- -kuu kohosi kohoamistaan ja tuli keltaiseksi, ja tunturit tummenivat, -ja Jim lauloi noita pitkäveteisiä englantilaisia sävelmiä, jotka aina -ovat samanlaisia; me joimme kahvia ja me kolme tuvassa olijaa lauloimme -täyttä kurkkua yli tunturien: - -"Me tunnemme maan." - -Ja Jim sanoi: -- Jos minä karka kaikesta ja jää tänne. - -Mutta silloin me kaikki nauroimme. - --- Talvella täällä on lunta kattoon asti, -- sanoin minä, -- eikä -täällä ole polkua eikä tietä, ja lumi tuiskuaa -- tahtoisitteko silloin -olla täällä? - --- Oi, hyvin mieluista, -- nauroi Jim. - --- Mutta silloin te olette Intiassa, missä aurinko teitä paahtaa -- - --- Mutta minä ajattele Aaste-tupa, -- sanoi Jim. - -Hevonen odotti häntä, kyytimies joi kahvia kanssamme. Täsmälleen kolme -tuntia Jim oli viimeisellä kerralla Aaste-tuvassa. - -Me pidimme kaikki kolme rattaista kiinni ja saatoimme häntä metsätiellä. - -Mutta Jim piti kätensä Dorthen kädessä, joka oli rattaiden -selkänojalla. Koko ajan hän puhui Dorthelle englantia, ainoa mitä minä -ymmärsin oli "my darling" -- mutta sen hän sanoi monta kertaa. - -Sitten metsä tuli pikimustaksi, emmekä me uskaltaneet muuta kuin -kääntyä takaisin. Ja Jim nousi ylös rattaissa ja huusi tummalta -metsätieltä: -- Eläkä hyvin kaikki kolme, kunnes minä tule jälle. - -Oli niin kolkkoa saapuessamme jälleen Aaste-tupaan, tumma yö verhosi -tunturit, takkavalkea loi hohdettaan kauas ruohoiselle mäenrinteelle. -Tunturin yläpuolelta näkyi jo kapea päivänjuomu, joka ennusti -auringonnousua. - -Dorthe istuutui pankolle ja itki haikeasti. - --- Sellaista se on kun menee kihloihin, -- sanoi Susanna pisteliäästi; --- silloin tulevat surut -- - -Sitten hän sanoi: -- Merkillistä, että sinun piti pyydystää tuollainen -kultalintu täällä ylhäällä Aaste-tuvassa -- muuten tuo sormus, jonka -hän on antanut sinulle, ei oikeastaan todista rikkautta. -- Ja Susanna -kulki sinne tänne jäykkänä ja säännöllisin kasvonpiirtein ja puristi -yhteen suupieliään. - -Näettekös miten ilkeiksi ihmiset tulevat, kun he ovat mustasukkaisia! - - - - -XVII. - - -Seuraavana iltana tämän rikasmuistoisen yön jälkeen tuli Finn Bolt. - -Hän seisoi pihalla laukku seljässä terävine pikku kasvoineen, emmekä me -olleet huomanneet hänen tuloaan. - -Minusta Finn Bolt ei ollut vähääkään hauska, mutta oli hyvä, että hän -tuli; olihan se kuitenkin vaihtelua. - -Hänellä ei muuten ole koskaan mitään lepoa. Aina hänen luisevien, -kesakkoisten käsiensä pitää näperrellä jotakin -- aina hänellä on -jotakin tekemistä. Ei tulisi esimerkiksi milloinkaan kysymykseen, että -Finn lepäisi viisi minuuttia vihreällä rinteellä tuijottaen siniselle -taivaalle tai istuisi hiljaa kahta minuuttia ja katselisi laaksoon ja -olisi hieman surumielinen. - -Ei, kaukana siitä, sellainen hän ei ole. - -Niinpä hän oli tuskin ehtinyt saada laukkua seljästään ennenkuin jo -tahtoi tahkota veitsiä. Hän oli näet ohimennen nähnyt vanhan tahkon -navetan seinämällä, korkeiksi kasvaneiden viholaisten keskellä. - -Nytpä siis kaikki oli tahkottava. Hän tahkosi minun koruompelusakseni -aivan naskaliksi -- ehdittyään olla ainoastaan kaksikymmentä minuuttia -Aaste-tuvassa. Minä en sanonut hänelle saksista yhtään pahaa sanaa, -mutta se tahkoaminen tuottaa minulle haittaa joka kerta kun niitä -käytän. Meidän pöytäveitsemme -- meillä oli niitä neljä -- hän myöskin -tahkosi, niin että saattaisimme niillä murhata kenet hyvänsä. Lopuksi -hän oli melkein loukkaantunut siitä, ettei meillä enää ollut mitään -tahkotuttamista -- hän seisoi navetan seinää vasten ja huusi: -- Kun -teillä kerran on niin erinomaisen hyvä tilaisuus tahkotuttaa, niin on -teidän sitä käytettävä -- - -Sitten hän oli Aaste-tuvan katolla ja heitti alas turvetta, kiviä ja -rojua, niin että korvissamme suhisi! - --- Täällä tarvitaan järjestävää kättä! -- huusi hän katolta. - -Aaste-tuvan päädyssä oli luukku; luonnollisesti Finn luukkuun sitä -tarkastamaan. -- Olisi sääli ottaa Matilta kaikki se komeus, jota hän -nauttii navetan ylisillä, -- huusi hän; -- minä voin erinomaisen hyvin -olla täällä yötä. -- Hän asetti navetanportaat luukun eteen ja kantoi -sinne pari tukevaa heinärukoa. Siellä hän aikoi nukkua. - --- Mutta kertokaa minulle, -- sanoi hän saatuaan heinät kaikella -kunnialla ullakolle, -- miten ihmeessä olette saattaneet kestää täällä -kokonaista kolme viikkoa yhtämittaa -- - --- Ah, täällä on ollut niin ihanaa, -- sanoin minä. - --- Niin, jospa vaan tietäisit, -- sanoi Dorthe. - --- Tietäisin mitä? - --- Miten lumoavaa täällä on ollut, -- sanoi Dorthe; hän punastui ja -hymyili Susannalle ja minulle. - --- Sanokaa minulle -- oh, sanokaa minulle -- mikä täällä oikeastaan -lumoaa, -- pyysi Finn. - --- Kerro siis, Dorthe, -- sanoin minä. - --- Finn, kuuleppa -- niin, täytyyhän minun puhua se -- toisethan -tietävät sen myöskin -- minä olen täällä mennyt kihloihin -- - --- Mennyt kihloihin täällä -- kenen kanssa, tuhat tulimmaista -- en näe -täällä mitään muuta kuin metsän ja Maailman Matin -- - -Silloin me kerroimme kaikkityyni. -- Jimin tapaamisesta, hänen -isästään, joka kalasti Mustastavirrasta ja oli melkein loordi -- miten -ihastuttava Jim oli -- paljoa viehättävämpi kuin kaikki Norjan herrat --- viime yönä hän oli matkustanut Intiaan ja aikoi jäädä sinne viideksi -vuodeksi. - -Kerrankin Finn istui paikoillaan kokonaista viisi minuuttia kuunnellen, -ja hänen silmänsä pysyivät liikkumatta. - --- Ja hänen kanssaan sinä olet mennyt kihloihin, -- tuli lopuksi. - --- Hänen. - --- Oletko aivan menettänyt sen vähäisenkin järkipahaisen, mitä sinulla -on ollut? -- sanoi Finn jälleen. Niin sanovat veljet aina, heidän -mielestään ei sisarilla koskaan ole mitään järkeä -- senhän tiedätte -- - -Dorthe oli luonnollisesti siihen tottunut, sillä hän ei sanonut -sanaakaan, tuijotti vain veljeensä ruskeilla samettisilmillään. - --- Sepä oli hullunkurisinta mitä olen milloinkaan kuullut, -- jatkoi -Finn; -- hän pysyy poissa viisi vuotta ja häntä sinä odotat -- ha haa -- - -Dorthen kasvot nytkähtelivät, mutta hän ei sanonut vieläkään mitään. - --- Kiitos, sellaisesta kesäkihlauksesta me emme välitä -- ja hän on -lisäksi korkeaa englantilaista aatelia -- yhä parempaa ja parempaa! -- - --- Hän oli kauhean suloinen, -- sanoin minä. - --- Hyvä Jumala -- miten päättömiä te olette kaikki kolme, -- sanoi Finn. - --- Minä arvelin kyllä, ettei hän ollut mikään luotettava, -- sanoi -Susanna. - --- Sitä sinä et ole koskaan sanonut, -- kuohahdin minä. - --- Mutta minä ajattelin sitä aina, -- sanoi Susanna ja puristi yhteen -suupieliään. - -Mutta silloin Dorthe ei voinut enää itseään hillitä. Hän painoi pienet, -ruskeat kätensä kasvoilleen ja nyyhkytti: -- Oi, sanokaapa mitä -tahdotte -- aivan mitä tahdotte -- minä uskon Jimiin, minä odotan -Jimiä -- - --- Hän ei ikinä palaa, -- sanoi Finn ja löi nyrkkinsä nurmeen, jolla -istui -- englantilaiseen armeijaan kuuluva upseeri, joka jää Intiaan -viideksi vuodeksi -- ja hän palaisi tänne sinun luoksesi, jonka hän on -tavannut täällä Aaste-tuvassa -- hah haa! -- Hän kieri maassa nauraen. - --- Minä lupasin odottaa, -- nyyhkytti Dorthe. - --- "Mä kyllä ootan, kun lupasin sen", -- lausui Finn ivallisesti -- -niin, jos tahdot tuhota elämäsi, niin kulje sinä vain odottaen -- mutta -tuossa tulee Maailman Matti, -- jatkoi hän, -- hänhän saattaa toisten -puutteessa olla terveen järjen edustajana -- - -Ennenkuin me ehdimme estää, sanoi Finn: - --- Kuuleppa, Maailman Matti -- tämä pieni tytön tyllerö on mennyt -kihloihin sen englantilaisen kanssa, joka asui täällä jossakin -- -hän on matkustanut Intiaan -- mutta viiden vuoden kuluttua hän palaa -sydänkäpyään noutamaan -- niin hän on sanonut -- uskotko sinä hänen -tulevan jälleen -- sano suoraan, hyvä herra. - -Maailman Matti sylkeä läiskähytti ensin pitkän ja ruskean suihkun, -sitten hän nauroi koko ryppynaamallaan: - --- No, sitähän minnäi, jotta yks' teistä se ol' sen henttu -- mut jos -sanon suoraa sen mitä meinoon, se ei tule millonkaa takasi -- ei, -niillä on liijan paljo rahhaa, tuollaisilla, ei ne piittoo muutamista -kolikoista. - --- Näin puhui Zarathustra -- kuuntele hänen sanojaan, -- lausui Finn. - --- Ja onhan niitä tuollaisii tytönheilakkoja Intijassahii, -- Maailman -Matti lähetti jälleen pitkän, ruskean säteen heinikkoon. - -Minä kavahdin Dorthen kaulaan. -- Älä välitä siitä, mitä nuo sanovat, -Dorthe; me tunnemme Jimin, mutta eivät nuo. - -Ja siinä oli Aaste-tupa päivänpaisteessa ja varjossa, ja valkoiset, -liitelevät pilvet heittivät pitkiä, pehmeitä värivivahduksiaan -tuntureille -- pihlajissa, jotka varjostivat Aaste-tuvan kattoa, oli jo -suuria, punaisia terttuja -- ne loistivat syvänsinistä taivasta vasten. - -Mutta seitsemäntoista vuoden ja kolmen kuukauden ikäinen Dorthe lepäsi -pitkin pituuttaan lyhyessä, vihreässä ruohikossa ja itki. - -Tietysti Jim tulee takaisin Dorthen luokse. - -Niin, ettekö tekin sitä usko? - - - -***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK KOLME TYTTÖÄ TUNTUREILLA*** - - -******* This file should be named 57997-8.txt or 57997-8.zip ******* - - -This and all associated files of various formats will be found in: -http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/9/9/57997 - - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |