diff options
Diffstat (limited to '57991-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57991-0.txt | 4857 |
1 files changed, 4857 insertions, 0 deletions
diff --git a/57991-0.txt b/57991-0.txt new file mode 100644 index 0000000..4acfb4c --- /dev/null +++ b/57991-0.txt @@ -0,0 +1,4857 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57991 *** + + + + + + + + + + + +IHMISEN VELVOLLISUUDET + +Kirj. + +Giuseppe Mazzini + + +Italiankielestä suomentanut + +Eino Palola + + + + + +Hämeenlinnassa, +Arvi A. Karisto Osakeyhtiö, +1918. + + + + + + +SISÄLLYS. + + Giuseppe Mazzini. + Italian työläisluokalle. + I. Italian työmiehille. + II. Jumala. + III. Laki. + IV. Velvollisuudet ihmiskuntaa kohtaan. + V. Velvollisuudet isänmaata kohtaan. + VI. Velvollisuudet perhettä kohtaan. + VII. Velvollisuuksia itseänne kohtaan. + VIII. Vapaus. + IX. Kasvatus. + X. Yhdistyminen -- Edistys. + XI. Taloudellinen kysymys. + XII. Loppusanat. + + + + +Giuseppe Mazzini. + + +Napoleon oli kukistunut, Eurooppa vihdoinkin riisunut yltään +verisen vaippansa, ja kansat, jotka vierasta valloittajaa vastaan +taistellessaan vihdoinkin olivat heränneet itsetuntoon, palasivat +koteihinsa odottaen uuden, vapauden ajan alkua. Mutta sitä ei +saapunutkaan. + +"Pyhä Allianssi", joka saatuaan tehtäväkseen Euroopan olojen uudelleen +järjestämisen ryhtyi taas määrittelemään valtakuntien rajoja, ei +tuntenutkaan käsitettä "kansa". Se tunsi vain käsitteen "ruhtinas", tai +käsitteen "valtio" ruhtinaan hallitseman maa-alueen muodossa, jonka +rajojen sisällä saattoi asua joko yksi tai useampia kansallisuuksia. +Ja niin piirrettiin Euroopan kartta uudelleen kokonaan syrjäyttäen +kansalliset näkökohdat ja pyrkimykset. Puolan jako jäi pysyväiseksi, +Itävaltaan liitettiin kirjava joukko kansoja, Saksa pysyi yhä +edelleen satoihin pikkuvaltioihin jakautuneena ja Italia paloiteltiin +kotimaisten ja ulkomaisten ruhtinaiden kesken. + +Mutta silti ei vanha, Ranskan suuren Vallankumouksen herättämä vapauden +rakkaus ollut kuollut. Se kyti yhä edelleen tuhankin alla, sytyttäen +kapinoita siellä täällä, johtaen monissa paikoin suuriin tulipaloihin, +joiden leimu vieläkin kangastelee silmissämme, kun luemme 19. +vuosisadan historiaa. Milloin huomaamme välähdyksen Puolassa, milloin +Kreikassa, milloin Ranskassa. Joskus ne tukahtuvat, joskus ne sammuvat, +mutta siellä täällä kohoo liekeistä uusia maita, ja vuosisadan lopulla +astuu jo yhdistynyt Saksa rautaisin askelin Euroopan suurvaltojen +rinnalle, ja jokseenkin samoihin aikoihin pääsee Italiakin yhdistymään, +monivuotisesta alennustilastaan uhkeana kohoten. + +Se mies, joka Garibaldin rinnalla on enimmin vaikuttanut Italian +syntymiseen, on GIUSEPPE MAZZINI, genovalaisen lääketieteen professorin +poika, s. 1805. + +Hänen vanhempansa olivat molemmat älykkäitä, sivistyneitä ihmisiä, +jotka tarkoin seurasivat tapauksia ympärillään, ja poika kuuli joka +päivä heidän puhuvan "tasavallasta" ja kohtelevan ylhäisiä ja alhaisia +samanlaisella huomaavaisuudella. + +Jo neljäntoista vanhana tuli Giuseppe ylioppilaaksi, ja hänen piti +antautua isänsä alalle. Mutta hän sairastui leikkaushuoneissa +ja kääntyi pian tutkimaan lakitiedettä. Sekään ei miellyttänyt +nuorukaisen herkkää, vaikutuksille altista henkeä: kirjallisuus oli +hänen ihanteensa. "Tuhansia historiallisten draamojen ja romaanien +suunnitelmia kulki sieluni silmien ohitse", kirjoittaa hän itse. +Rakas kirjallisuus jäi sittenkin syrjään toisen, vielä suuremman, +vielä ihanamman rinnalla. Italia, sen hajanaisuus, sen kansan ja +varsinkin työkansan kurja tila vaikutti syvästi hänen mieleensä, ja +Mazzinissa syntyi pyhä päätös uhrata kaikki voimansa ja taitonsa sen +puolustamiseksi, sen kohottamiseksi. + +Heräämisestään kertoo hän seuraavaa: + +Hän oli kerran, kuudentoista vanhana ollessaan, ulkona kävelemässä +äitinsä ja erään perheen ystävän seurassa. Silloin tuli heidän +luokseen "pitkä, mustatukkainen mies, vakavin ja tarmokkain ilmein, +silmissään ylpeä katse, jota en ole koskaan sen jälkeen unohtanut. +Hän ojensi meitä kohti valkoista liinaa, sanoen vain: Italialaisille +pakolaisille! -- Äitini ja ystävämme pudottivat kolikon nenäliinaan, ja +hän lähti pois pyytääkseen toisilta samaa." Mies oli Genovaan paenneita +kapinallisia, jotka olivat tehneet turhan yrityksen Itävaltaa vastaan. +Siitä saakka kiintyi nuoren Mazzinin mieli yhä enemmän Italiaan ja sen +kohtaloihin. Hän miettii, lukee ja tutkii. Oppii Byronilta vihaamaan +Pyhää Alliansia ja rakastamaan vapautta ja Dantelta yhä suurempaa +rakkautta Italiaa kohtaan. Sen liittäminen yhdeksi suureksi valtioksi, +ennen kaikkea _tasavallaksi_, on nyt Mazzinin toinen lempiaate. Toinen +taas on Italian rahvaan, etenkin työväen aseman parantaminen, ja siinä +hän pienemmässä tai suuremmassa määrässä kannattaa sosialismin oppeja. + +Nuoruutensa kaikella innolla ja hehkulla ryhtyikin Mazzini toimeen. +Uneksivan, hiukan hentomielisen ajatustapansa vuoksi ei hänestä tullut +miekan miestä niinkuin Garibaldista. Suurten esikuviensa Byronin ja +Danten esimerkkiä noudattaen valitsi hän aseekseen kynän. + +Hän kirjoitti artikkeleita Italian asiasta eri lehtiin m.m. +arvokkaaseen _Antologiaan_. Sitäpaitsi liittyi hän Italiassa siihen +aikaan hyvin tunnettuun _Carbonarien_ salaseuraan. Siihen oli aluksi +kuulunut innostuneita vapaamielisiä aineksia, pääasiallisesti nuorta +väkeä, jotka pyrkivät, käytännöllisiä keinoja omaamatta, vapauttamaan +Italian. Tosin oli seuran loistoaika jo ohi, epäonnistuneet +kapinanyritykset olivat saattaneet sen huonoon huutoon. Mutta +Mazzini luuli voivansa kohottaa sen, uneksi suurista teoista nuorten +intomielisten eturivissä, haaveili kaikesta kauniista, mitä nuorukaisen +sielussa suinkin saattaa kyteä. + +Mutta Mazzinille kävi niinkuin monille muillekin. Hallitus huomasi +hänen puuhailevan vaarallisia, ja hänet suljettiin Savonan +linnoitukseen. Siellä katseli hän ikkunastaan "merta ja taivasta, +äärettömyyden molempia tunnuskuvia, jotka Alppeja lukuunottamatta +olivat ylevintä maailmassa". Siellä valmisteli hän, aatteistaan +luopumatta, _Nuoren Italian_, kansallis-vapaamielisen julkaisun +suunnitelmia, seuranaan Raamattu, Tacitus ja Byron, sekä pieni +viheriävarpunen toverina. + +Kun hän pääsi pois vankilasta, oli koko ohjelma selvänä hänen +mielessään. Ei siinä mitään uutta ollut. Samat sanat oli jo Dante +lausunut, samat unet nähnyt. Samojen ihanteiden takia oli moni vielä +Mazzininkin aikana käynyt vankeuteen ja kuolemaan. Mutta hän toi noihin +aatteisiin oman persoonallisen lisänsä. "Hän sytytti ne tuleen", kuten +eräs hänen englantilainen ystävänsä ja hänen elämäkertansa julkaisija +sanoo. Voimakkain, pateettisin, intoa hehkuvin sanoin ajaa hän +asiaansa. Kirjoitus seuraa kirjoitusta, runo runoa, tutkielma toistansa: + +/# + "Minä näen kansan kulkevan silmieni editse turmeluksen ja + valtiollisen sorron leimaamana, ryysyisenä ja nälkäisenä, + vaivalla kooten ne murut, mitä rikkaat solvaten sille pöydältään + pudottelevat, tai minä näen sen hukkaan menneenä kulkevan villin, + eläimellisen, turmelevan ilon nautinnoissa ja myrskyissä. Ja minä + muistan, että noilla eläimellisillä kasvoilla on Jumalan sormen + leima, saman tehtävän merkit kuin meillä itsellämmekin. Minä + nostan katseeni tulevaisuutta näkemään, ja minä huomaan kansojen + nousevan majesteetillisina, veljinä samassa uskossa, samassa + tasa-arvoisuuden ja rakkauden liitossa, minä näen kansalaiskunnon + ihanteen, joka yhä kasvaa kauneudessa ja vallassa, tulevaisuuden + kansan, jota himot eivät ole raiskanneet, johon turmelus ei + ole tarttunut, joka on pelottava tuntiessaan oikeutensa ja + velvollisuutensa." +#/ + +Siinä runoilijan unelma, siinä ihanteellisen elämänuskon tunnuslause! +Mutta kirjoittaapa hän voimakkaampiakin sanoja selittäessään, kuinka +kansan on pyrittävä vapauteen. Siihen aikaan luotettiin tavallisesti +vapaaseen vallankumoukselliseen Ranskaan, odotettiin, että se auttaisi +Italiaa karkoittamaan itävaltalaiset sortajat. Tästä kirjoittaa Mazzini: + +"Ei mikään kansa ansaitse vapautta, eikä voi sitä pitkälti säilyttää, +jollei se itse hanki sitä. Kansan tulee itsensä tehdä vallankumous +kansaa varten" -- ajatuksia, joita hän myöhemmin tarkemmin selvittelee +pääteoksessaan _"Ihmisen velvollisuuksista"_. + +Tällaista toimintaa ei Itävallan silloinen hallitus tietenkään +voinut hyväksyä. Se tarjosi hänelle "pidätyksen jossakin pienessä +kaupungissa tai maanpaon". Mazzini valitsi jälkimäisen, niin katkeraa +kuin luopuminen isänmaasta olikin. V. 1831 lähti hän Ranskaan, ensin +Lyoniin ja sieltä Marseilleen. Köyhänä ja yksinäisenä, vain muutamia +karkoitettuja kansalaisiaan ympärillänsä jatkoi hän täältä käsin +työtänsä Italian hyväksi, josta vaikkapa ase kädessä oli tehtävä +riippumaton, yhtenäinen tasavalta, ja näiden aatteittensa puolesta oli +Mazzini yhä valmis astumaan vankilaan tai mestauslavallekin, jos asia +sitä vaati. + +Hänen omakohtainen vaikutuksensa, jota erinomaisen miellyttävä ulkonäkö +lisäsi, tuli yhä suuremmaksi, hänen sanansa yhä voimakkaammiksi, +iskevämmiksi, kauemmas kantaviksi. "Nuoren Italian" liitto laajeni +laajenemistaan. Lentokirjasia, runoja ja puheita aivan tulvi rajan +yli, haaraosastoja ja salaisia seuroja syntyi kaikkialla. Kiihotus +ulottui matalimpaan majaan, köyhimpiin kaupunginosiin: oli syntymässä +todellinen kansanliike, joka siinä määrin herätti Itävallan hallituksen +huomiota, että se v. 1833 sääti kuolemanrangaistuksen "Nuoren Italian" +jäsenille. + +Nyt alkoivat henkilökohtaiset kärsimykset raskaina langeta, nyt +alkoi nuorelle taistelijalle sorron ja ahdistuksen kausi, joka oli +vähällä murtaa hänen luottamuksensa ja voimansa. Itävallan hallitus +pani toimeen todellisen ajojahdin, kaikkialta etsien "Nuoren Italian" +jäseniä. Ilmiantoja satoi, vangitsemisia ja kuolemantuomioita seurasi +tuhkatiheään. + +Mazzini kääntyi apua saadakseen Piemontin kuninkaan Kaarlo Albertin +puoleen, jota -- omituista kyllä -- pidettiin vapausliikkeen ystävänä, +vaikka hän todellisuudessa ei ollut uskaltanut nostaa kättänsä sen +puolesta. Mazzinin kirje hänelle hehkui intoa ja isänmaanrakkautta, +muistuttaen kuninkaalle palavin sanoin hänen velvollisuuttaan kansaa +ja isänmaata kohtaan. Mutta näin "carbonarien tikarin ja jesuiittain +myrkytetyn suklaan välillä seistessään" vastasi kuningas Mazzinin +kirjeeseen vangitsemiskäskyllä. Nyt suunnittelivat kapinalliset +kansannousua, joka pakottaisi kuninkaan joko liittymään heihin tai +luopumaan. Vangiksi joutuneille alkoi kamala aika. Ei mitään keinoja +häikäilty, kidutustakin käytettiin saadakseen vangitut ilmaisemaan +toverinsa. Mazzinin paras ystävä Jacopo Ruffini teki itsemurhan +vankilassa kidutuksen uuvuttamana, ja Mazzini itse tuomittiin +kuolemaan. Ranskan hallituskin karkoitti hänet maasta, mutta hän pysyi +piilossa Marseillessa, jatkaen kiihotusta. V. 1833 tapaamme hänet taas +Genovassa järjestämässä uutta kapinaa. Mutta se epäonnistui surkeasti +eräiden liittolaisten epäluotettavuuden tähden, ja nyt oli Mazzinin +paettava Sveitsiin. Hänen epätoivoista mielialaansa todistaa seuraava +ote: + +/# + "Kuolleitten toverieni haamut kohoavat eteeni kuin rikoksen ja + sitä seuraavan turhan katumuksen aaveet. Minä en saata herättää + heitä eloon. Kuinka monen äidin olen minä saattanut itkemään + Kuinka monet saavat vielä oppia itkemään, jos minä pysyn + yrityksessäni nostattaa Italian nuoriso jaloon tekoon, herättää + heissä yhteisen isänmaan kaipuu! Ja entäpä, jos tuo isänmaa onkin + vain harhakuva!" +#/ + +Sveitsinkin hallitus karkoitti hänet Itävallan painostuksesta, ja nyt +harhaili hän levottomana paikasta toiseen tunnon tuskien ja vihollisen +vakoojien takaa-ajamana. Mutta pian kirkastuu hänen mielensä taas. +Hänen sanansa saavat takaisin voimakkaan sointunsa, hänen sielunsa +jännittyy jälleen, ja taas palaa taistelun tuli hänen sielussaan: + +"Nuoret veljeni!" kirjoittaa hän kerran; "jos te joskus olette +sielussanne käsittäneet tehtävänne, älkää antako pysäyttää +askeleitanne. Kulkekaa määräänne voimalla, täyttäkää tehtävänne joko +rakkauden siunaamina tai vihan ahdistamina, joko voimakkaampina, +toisiin liittyneinä, tai siinä mykässä yksinäisyydessä, mikä ajatuksen +marttyyrejä ympäröi. Tie on selvänä edessämme, te olette pelkureita, +tulevaisuuteenne luottamattomia, jos te ette kulje tietänne loppuun +suruista ja pettymyksistä huolimatta." + +Nyt pakeni Mazzini, v. 1837, hänen kohtaloaan pelkäävien ystävien +kehoituksista Englantiin, tuohon "auringottomaan ja soitannottomaan +maahan", joka tähän aikaan oli kaikkien valtiollisten pakolaisten +turvapaikka. + +Lontoossa oli toimeentulo perin vaikeaa. Mazzini eli mitä suurimmassa +köyhyydessä ansaiten elatuksensa sanomalehtikirjoituksilla ja +yksityisopetuksella. Sitäpaitsi oli hänen ympärillään alituiseen +joukko vähemmän hienotuntoisia italialaisia pakolaisia, joilta Mazzini +hyväluontoisuutensa takia ei saattanut kieltää mitään. Mutta kuitenkin +tutustui Mazzini useihin kuuluisiin englantilaisiin, jotka taas +omasta puolestaan kiintyivät nuoreen, miellyttävään, laajahenkiseen +italialaiseen. Niinpä joutui hän m.m. Carlylen perheen tuttavaksi +ja liittyi lujilla ystävyyden siteillä kuuluisaan skotlantilaiseen +aatteenmieheen. Tässä kodissa oli Mazzinilla mieluinen olinpaikka, +ja sekä Carlyle että hänen viehättävä vaimonsa tekivät kaikkensa +lievittääkseen maanpakolaisen ankaraa kohtaloa. Äidin ja rouva Carlylen +lempeät kuvat ovat kai väikkyneet Mazzinin silmäin edessä, kun hän +_"Ihmisen velvollisuuksissa"_ kirjoittaa kauniit sanansa kodista ja +naisesta, "kodin enkelistä". + +Mazzini oli nyt rauhassa poliittisilta myrskyiltä, rauhassa vainolta, +ja hänen taloudellinenkin asemansa oli hiljalleen parantunut. Mutta +hänen henkensä kaipasi työtä, tyytymättä tyyneyteen ja rauhaan. Nyt +kirjoitti hän suuret tutkistelmansa Byronista ja Goethestä, Dantesta +ja Lamennaisista, osoittaen harvinaista kykyä tunkeutua kirjailijain +sieluun, tulkitsemaan heidän aatteitansa ja näkyjään. + +Varsinkin teki _Lamennaisin_ äsken ilmestynyt kirja _Paroles d'un +croyant_ suuren vaikutuksen häneen, kuten myös saman tekijän _Le livre +du peuple_ ("Kansan kirja"). Ne aatteet, jotka Mazzinin sielussa +temmelsivät, saivat Lamennaisista kuin kirkastajansa. Sama rakkaus +kansaan, sama uskonnon, velvollisuuden ja edistyksen ihailu puhui +voimakkaan, runollisen kielen ja korkean paatoksen kannattamana hänelle +Lamennaisin kirjoituksista. Tähän asti paraastapäästä revittyään, alkoi +Mazzini nyt rakentaa, luoda velvollisuuden, ihmisyyden ja edistyksen +rakennusta, esittäen aatteensa kiihkeällä innolla, lämpimästi ja +kaunopuheisesti teoksessaan _Dei doveri del' uomo_; tämän ensimäinen +osa ilmestyi v. 1848 eräässä italialaisessa lehdessä, jonka hän oli +perustanut Lontooseen, täältäkin merien ja maiden takaa puhuakseen +kansalaisilleen, rohkaistakseen ja innostaakseen heitä vapauden +taistelussa. + +Sillaikaa oli Mazzinin ystäväpiiri yhä laajentunut. Kerran huomasi +hän, että hänen kirjeitään oli avattu, ja tutkimus osoitti muutamien +korkeiden englantilaisten virkamiesten antautuneen Itävallan +vakoojiksi. Seikka herätti ääretöntä huomiota. Mazzini sai kestää +häikäilemättömiä hyökkäyksiä, joista hän kuitenkin kunnialla selviytyi +ystävien, varsinkin Carlylen voimakkaasti avustaessa. Nyi tuli hänen +nimensä tunnetuksi, ja hänen ympärilleen liittyi yhä enemmän puoltajia, +kuten sanottu. V. 1841 sai hän m.m. toimitetuksi rangaistukseen +muutamia tunnottomia maanmiehiänsä, jotka Italiasta houkuttelivat +nuoria poikasia Euroopassa kiertävien posetiivinsoittajien suoranaiseen +orjuuteen. Jutulla oli siksi suuri merkitys, että se pelotti muitakin +tuon kauniin ammatin harjoittajia. Hänen ihmisystävällisyytensä +suuntautui muillekin aloille. Jo v. 1841 avasi hän koulun pojille +Hatton Gardenissa, opettaen heille tiedon alkeita, Italian historiaa, +suurten miesten elämäkertoja ja yleisinhimillistä ajatustapaa. Nämä +vuodet olivat onnellisimpia, rauhallisimpia Mazzinin elämässä, täynnä +päiväpaistetta, jos varjoakin. + + * * * * * + +Seuraava kausi Mazzinin elämässä sisältää hänen ihanteittensa +kirkkaimman voiton ja samalla niiden syvimmän tappion. -- "Nuori +Italia" oli hajonnut ensimäisten, epäonnistuneiden yritystensä jälkeen, +ja sen johtaja oli liiaksi ihanteen mies, liiaksi runoilija, uskoi +liiaksi oman kansansa kykyyn ja kehitykseen, ryhtyäkseen ajamaan +asiaansa diplomaattisesti, vehkeilyllä ja sovittelulla. Sen jätti hän +muille. + +Hänen ensimäisen maanpakonsa aikana näyttikin vapauden liekki Italiassa +sammuneen. Se tuikahteli vain heikosti "tasaisten" puolueohjelmassa, +pilkahti esiin Giobertin kirjassa paaviuden uudistuksesta, leimahtipa +kohta sammuvaan liekkiinkin äsken valitun paavin Pius IX:n +valtiollisessa anteeksiannossa, jossa sallittiin tuhatkunnan pakolaisen +palata kotimaahansa. + +Mutta taantumus väijyi. Metternich ja Itävalta kuristivat rautaisin +käsin sen ensimäiset taimet. Paavin täytyi perääntyä, ja kaikki näytti +palaavan entiselleen. + +Näitä tapauksia Mazzini kaukaa tarkkaili kiihtyvällä innostuksella. +_Apostolato Popolare_-lehdessään ennusti hän tulevia myrskyjä ja +osoitti paaville hehkuvan kirjeen, vaatien häntä asettumaan Italian +vapausliikkeen etunenään. Ja Mazzini oli ennustanut oikein. Saapui +vuosi 1848, ja taas jyrähti Ranskassa vallankumouksen ukkonen, +kiirittäen kaikuansa kaikkiin Euroopan kulmiin. Joka paikassa +nousi kansa vaatimaan vapautta, vaatimaan perustuslakeja. Näytti +siltä kuin Itävalta, taantumuksen vanha päävarustus, olisi alkanut +horjua. Metternich pakeni, Unkari kapinoi, Pohjois-Italian kaupungit +vapautuivat. + +Nyt tuli Mazzinille kiire. Hänen täytyi päästä Italiaan, vieras maaperä +poltti hänen jalkojensa alla. Nopeasti Lontoosta Pariisiin ja sieltä +Milanoon, missä innostunut väkijoukko otti hänet riemuiten vastaan. +Mutta jo nyt syntyi eripuraisuutta. Ennenkuin voittoa oli saatukaan, +alettiin riidellä Italian hallitusmuodosta, ja sillaikaa voitti +Itävallan sotamarski Radetzky horjuvan ja epäröivän Kaarlo Albertin +taistelussa toisensa jälkeen. + +Roomassa oli voitto kuitenkin ollut varma. Paavi oli paennut vaunuissa +Gaetaan, ja oli valittu väliaikainen hallitus, joka kävi yleisen +äänioikeuden perustalla valituttamaan Kansalliskokousta. Edustajiksi +tulivat myöskin Garibaldi ja Mazzini. Kansalliskokous julisti suurella +äänten enemmistöllä tasavallan. Nyt tunsi Mazzini unelmiensa käyvän +toteen, nyt näki hän jo innoitetussa näyssä Italian yhtyneenä, Rooman +sen pääkaupunkina, kaikki kansat veljinä. Nyt oli keisarien ja +paavien Rooman sijaan tullut _kansan_ kaupunki, joka aatteillaan ja +siveellisellä voimallaan hallitsisi maailmaa mahtavana ja suurena kuin +ennenkin. + +Hän puhui kuin triumfaattori kansan juhlivien huutojen kaikuessa, +kansan, joka tuskin ymmärsi mitä hän puhui, mutta jonka hän +kaunopuheisuutensa tulisella teholla tempasi mukaansa. Ja Mazzini +uskoi, uskoi kaikella ihanteellisen sydämensä voimalla kansansa kykyyn, +asiansa ja aatteittensa lopulliseen voittoon. Ja nyt ryhtyi hän +kokoamaan tasavaltalaisten muualla jo hajonneita voimia. Hän sai Kaarlo +Albertin vielä kerran marssimaan Itävaltaa vastaan, mutta Radetzky +löi tämän taas perin pohjin Novaran luona, ja hänen täytyi luopua +kruunustaan poikansa Viktor Emmanuel II:n hyväksi. + +Tapaus teki järkyttävän vaikutuksen Roomassakin, ja siellä valittiin +"triumvirit" Mazzini, Saffi ja Armellini valtiota johtamaan. Paavikin, +joka tähän saakka oli ollut vaiti Gaetassaan, päästi nyt hätähuudon, +kutsuen katolista maailmaa vapauttamaan hänet "lurjusjoukon" vallasta. +Ranska, joka juuri äsken oli julistanut kunnioittavansa toisten +kansojen vapautta, marssitti sotajoukkonsa rajan yli nuorta tasavaltaa +vastaan. + +Mutta Mazzini ei hämmästynyt. Nyt oli hänen puolustettava ihanteitaan +vereen ja henkeen. Nyt oli hänen näytettävä mitä usko ja ihanteet +voivat. Roselli ja Garibaldi valittiin hoitamaan kaupungin puolustusta, +mutta kaiken sieluna oli Mazzini. Sanotaan, että Rooman puolustus nosti +italialaista luonnetta. "Epäitsekkäänä, väsymättömänä, yksityisestä +mukavuudestaan välittämättä, helläsydämisenä kuin lapsi, suurenmoisine +uskoineen jumalalliseen tehtäväänsä osoitti tuo 'myrkyllinen +vehkeilijä' paavin alamaisille sellaista sielun suuruutta, ettei moista +ollut nähty yhdessäkään Kristuksen sijaisessa koko sinä aikana kuin +Rooma oli ollut kristitty." + +Toinen merkillinen piirre hänessä oli se, ettei hän ollut vähääkään +kostonhaluinen. Kukaan ei saanut koskea kirkon omaisuuteen eikä +sen palvelijoihin. Kun kansanjoukot esim. kantoivat rippituoleja +katusulkuihin, käski Mazzini viedä ne pois. "Hallituksen velvollisuus +on säilyttää uskonnon koskemattomuus", sanoi hän. + +Kun kaupungin puolustajat, torjuessaan hyökkäyksen, saivat joukon +ranskalaisia vangiksi, vietiin heidät Pietarin kirkkoon, jossa Mazzini +lausui heille: "Ranskalaiset ja italialaiset, rukoilkaamme yhdessä +tässä pyhässä paikassa Kaikkivaltiasta kansan vapauden ja yleisen +veljeyden puolesta." Sitten saatettiin heidät kadulle ja lähetettiin +pois, mukanaan suuria sikaarikääryjä lahjaksi tovereilleen. + +Triumviri asui Quirinalilla pienessä huoneessa, jonne kaikilla oli +vapaa pääsy. Hän söi halvassa ravintolassa kahdella frangilla päivässä +ja eli koko piiritysajan leivällä ja rypäleillä, jakaen suuren +palkkansa kokonaan muille. Hänen ainoa ylellisyytensä oli kukkakimppu, +jonka tuntematon käsi joka päivä toi hänelle. + +Mutta päivä päivältä harveni sankarien joukko. Ranskassa pääsi +katolinen puolue voitolle, ja piiritystä jatkettiin. Äkkiä kieltäytyi +Garibaldikin tottelemasta Rosellia ratkaisevalla hetkellä, ja +heinäkuussa päätti Kansalliskokous antautua. Mazzini vastusti +viimeiseen saakka: "Monarkia voi antautua; tasavalta voi vain kuolla +ja todistaa asiansa oikeutta marttyyriuteen saakka." Silloin lähti +Garibaldi joukkoineen, häntä ajettiin takaa, ja hän sai kärsiä kovaa, +menettäen rakkaan vaimonsakin Comacchion soissa. Toiset johtajat +kaatuivat tai ammuttiin. Mazzini piiloitteli Roomassa vielä muutaman +päivän, pelastuen kuin ihmeen kautta. Hänen päänsä oli harmaantunut +kahdessa kuukaudessa, hänen kasvonsa olivat vanhentuneet, mutta +sielussa kyti yhä, ankarasta pettymyksestä huolimatta, entinen tuli. +Ääni kajahti varmalta ja tyyneltä, silmä oli kirkas, vaikka surullinen. +Hänen elämänsä suurin ja kirkkain unelma oli loppunut, ja taas alkoi +taistelu, taas oli edessä köyhyys ja maanpako. + + * * * * * + +Suuren pettymyksensä jälkeen pakeni Mazzini nopeasti Sveitsiin ja +sieltä Englantiin jatkamaan entistä elämäänsä -- suojellen pakolaisia, +kirjoitellen yhä aatteittensa puolesta, m.m. sarjan kirjeitä "Italian +kansalle" vv. 1861-71. + +Vanhat ystävät ottivat hänet avosylin vastaan, ja yleensä herätti hän +yhä enenevää huomiota Englannin älykkäimpien, sivistyneimpien piirien +keskuudessa. Swinburne lauloi hänen kunniakseen, ja häntä ympäröi +liehakoiva, imarteleva ihailijajoukko. Mutta hänen mielensä paloi yhäti +Italiaan. Hän koetti saada Englantia "siveellisesti kannattamaan" +sen asiaa, hän perusti "Italian ystävien" seuran, johon suuri joukko +ajan merkittävimpiä vapaamielisiä kokoontui. Sitäpaitsi järjesti hän +entiselle ohjelmalleen uskollisena kapinoita siellä täällä; niistä +kuitenkin oli enemmän vahinkoa kuin hyötyä, kun toiset miehet olivat +toisin keinoin ryhtyneet ajamaan Italian asiaa. + +Cavour ja Viktor Emmanuel, diplomaatti ja sotilas, toteuttivat sen, +mitä ihanteen mies oli aavistellut. Italia vapautui, Italia yhtyi. +Mutta se, ettei Italiasta tullut tasavaltaa, suretti Mazzinia syvästi +hänen viimeisinä vuosinaan, eikä hän koskaan lakannut ponnistelemasta +tämän ihanteen puolesta. Vielä nytkin on Mazzinin nimi Italian +tasavaltalaisten huulilla, vielä nytkin on ihmisiä, jotka sitä +hänen esimerkkiään seuraten ihanteena tavoittelevat. Ja tasavallan +puolustajana, tasavaltaisen oppisuunnan julistajana on Mazzinin nimi +jäänyt historiaankin. + +Sosialismin historiassa hän myöskin joskus vilaukselta näyttäytyy. +Siihen vaikutti tietysti hänen toimintansa alempien kansanluokkien, +varsinkin työläisluokan kohottamiseksi, ja tapaammehan esim. "Ihmisen +velvollisuuksissa" monta ajatusta, jotka nykyinen sosialismi on +hyväksynyt, kuten aatteet työnjaosta ja palkan suhteesta tehtyyn +työhön, kansojen veljeydestä, yhteiskuntaluokkien suhtautumisesta +toisiinsa j.n.e. + +Mutta Mazzini oli ennen kaikkea ihanteen mies, uskonnollisen ihanteen. +Kaikki oikeutemme ja velvollisuutemme johtaa hän Jumalasta ja Hänen +laistaan. Se, mikä sosialismissa näytti kallistuvan materialismiin, oli +hänelle kauhistus. + +Hän ei myöskään hyväksy yksityisen omaisuuden hävittämistä, +todistaen terävästi ja selvästi, että maailmasta silloin, yksityisen +yritteliäisyyden lakatessa, katoisi myöskin edistymisen halu. Jokainen +eläisi itsekseen harrastuksetonta, harmaata elämää, mikä lopulta veisi +epätoivoon ja anarkiaan. + +Sellainen ei ole Mazzinin tulevaisuusihanne. Pateettisin sanoin lausuu +hän julki uskontunnustuksensa "Ihmisen velvollisuuksien" viimeisillä +sivuilla: "Minä uskon elämän ikuiseen kehitykseen Jumalan luomissa, ja +mietteen ja toiminnan edistykseen, ei ainoastaan menneen, vaan myöskin +tulevan ajan ihmisten keskuudessa... Minä uskon _yhdistymiseen_ ainoana +keinona, mitä meillä on edistyksen täyttämiseksi, ei ainoastaan siksi, +että se monistuttaa tuottavien voimien toiminnan, vaan myöskin sen +vuoksi, että se tuo lähempään yhteyteen kaikki ihmissielun erilaiset +ilmiöt ja asettaa _yksilön_ elämän _yhteiselämän_ yhteyteen." + +Näin ei hänen työnsä kohdistu ainoastaan Italiaan, vaan koko +ihmiskuntaan. Kun Mazzini eli, oli hänen nimensä kuin sotahuuto, +joka sai tyrannit kaikkialla maailmassa vapisemaan. Sanotaan, että +hänen kuolemansa oli mieluinen tapaus monille Euroopan kruunatuista +ja kruunaamattomista hallitsijoista. Oma kansansa kunnioittaa +häntä kansallissankarinaan Garibaldin rinnalla. Kun hän kuoli, v. +1872 matkalla kotimaassaan, saateltiin hänet juhlallisesti hautaan +kotikaupunkinsa kuuluisalle kirkkomaalle, äitinsä viereen, ja kun hänen +syntymänsä satavuotismuistoa juhlittiin, oli kuningas ministereineen +läsnä, kouluissa vietettiin juhlia ja hänen muistopatsaansa oli +kiedottu Italian ja Englannin lippuihin. + +Meihin vaikuttaa hän kuitenkin ennen kaikkea ihmisenä. Mazzini oli +niin peräti kokonainen persoonallisuus, että sellaisia harvoin +tavataan. Ainakin hän itse täytti ne velvollisuudet, joita hän julisti, +milloinkaan poikkeamatta siitä minkä oikeaksi näki, konsaan vastuksia +väistämättä, kumartelematta ja mutkistelematta kulkien suoraan omaa +päämääräänsä kohti. Ja siksi palaakin hänen nimensä yhä vapauden +soihtuna siellä, missä kansa kalleimpansa puolesta taistelee, ja siksi +soivatkin hänen sanansa uskosta lopulliseen voittoon lohduttavina +ja rohkaisevina kaikille sorretuille ja vainotuille. Luulenpa, +että Mazzinilla nyt on sanansa sanottavana meidänkin kärsivälle, +taistelevalle kansallemme. + +Hänen luonteensa rajaton hyvyys pistää silmään kaikkialla. Melkein +arvostelematta saattoi hän tuhlata omaisuutensa, viimeisen roponsakin +sille, joka sanoi sitä tarvitsevansa. Hänen lapsuudestaan kerrotaankin +kuvaava tarina: + +Kuusivuotiaana käveli hän kadulla äitinsä kanssa. Heiltä pyysi almua +kerjäläinen, vanha, kunnianarvoisan näköinen ukko. Mazzini seisahtui +kuin jähmettyneenä, juoksi äitinsä luota, kietoi käsivartensa +kerjäläisen kaulaan ja suuteli häntä huutaen: "Anna hänelle jotakin, +äiti! Anna hänelle jotakin." -- "Rakastakaa häntä paljon, rouva", sanoi +ukko; "hän tulee rakastamaan kansaa". + +Ja ennustus toteutui. Mazzini rakasti kansaa, omaa kansaansa, melkein +sokeasti, sen vikoja näkemättä. Hän asetti omat hehkuvat aatteensa sen +sieluun, uskoen oman lujuutensa, oman rehellisyytensä piilevän jokaisen +työmiehen karkean puvun alla. Ja siitä johtuivat hänen useimmat +pettymyksensäkin. + +Sitäpaitsi oli hänen olemuksensa ja koko käytöksensä erinomaisen +miellyttävää. Hän ei ollut lahjakas ainoastaan puhujana ja kansan +johtajana; hänen runolliset ja soitannollisetkin taipumuksensa olivat +tavallista suuremmat. Väitetään että se, joka hänet tapasi, ei voinut +koskaan unohtaa hänen henkevää keskusteluaan, kauniita, ilmeikkäitä +kasvojaan ja suuria, tummia silmiään, joissa salama joskus välähti +lempeän, surumielisen sävyn takaa. + +Ja niin oli hänen elämänsä kaikesta levottomuudestaan, kaikista +kärsimyksistään ja puutteistaan huolimatta ihana elämä. Vaikka +hänen valtiollisella toiminnallaan ei ollutkaan suuria, suoranaisia +seurauksia -- toisethan hänen työnsä loppuun veivät -- loistaa hän +sentään silmiimme suurena ihmisenä, apostolina, otsallaan uneksijan +miettivä ilme ja silmissään ennustajan kauas tähtäävä, ihmeitä näkevä +katse. + +Tampereella syyskuulla 1917. + +_Suomentaja_. + + + + + + +IHMISEN VELVOLLISUUDET + + + + +Italian työläisluokalle. + + +Teille, kansan pojille ja tyttärille, omistan minä tämän pienen kirjan. +Olen siinä osoittanut ne periaatteet, joiden nimessä ja voimalla te +voitte, jos tahdotte, täyttää kutsumuksenne Italiassa: tasavaltaisen +edistyksen tehtävän kaikkien hyväksi ja oman vapautuksenne itsenne +vuoksi. Sallikaa niiden, joita olosuhteet tai äly ovat erikoisesti +suosineet ja jotka helpommin kykenevät käsittämään nämä periaatteet, +sallikaa heidän selostaa ja eritellä niitä toisille, ja innostakoon +heitä se rakkauden henki, jolla minä kirjoittaessani olen miettinyt +teidän murheitanne ja puhtaita pyrkimyksiänne uuteen elämään, joka -- +sittenkun tuo kiero eriarvoisuus, mikä nyt lamauttaa teidän voimianne, +on voitettu -- syttyy teidän toimestanne Italian maassa. + +Olen rakastanut teitä aikaisimmasta nuoruudestani alkaen. Äitini +tasavaltalainen vaisto sai minut tovereitteni joukosta etsimään +_ihmistä_ eikä pelkästään rikkainta tai mahtavinta yksilöä, ja +isäni yksinkertainen, itsetiedoton kunto totutti minut ihailemaan +-- ennen itserakasta, vaativaista puolitietoa -- tuota hiljaista, +unhotettua uhrautuvaisuuden sankaruutta, mikä niin usein ilmenee teidän +keskuudessanne. Myöhemmin päättelin isänmaamme historiaa lukiessani, +että Italian oikea elämä on sen kansan elämää, ja että vuosisatojen +hidas työ on aina pyrkinyt, eri rotujen keskinäisten yhteentörmäysten +ja anastusten ja valloitusten aikaansaamien pintapuolisten ja +ohimenevien muutosten keskellä, muodostamaan suurta, kansanvaltaista +kansallista yhteyttä. Ja niin kolmekymmentä vuotta sitten annoin minä +itseni teille. + +Minä näin, että valtakunta -- vapaitten, tasa-arvoisten ihmisten +yhdistynyt valtakunta -- ei voinut saada alkuansa ylimystön +keskuudesta, jolla meidän maassamme ei koskaan ole ollut +alotteentekevää tai kokoavaa elämää, eikä monarkiasta, joka +keinottelulla hankkiutui keskuuteemme 1500-luvun puolivälissä, +ulkomaalaisten jäljissä kulkien ilman omaa kutsumusta, ollenkaan +ajattelematta yhteyttä tai vapautumista; ja siispä sen täytyy saada +alkunsa ainoastaan Italian kansasta. Ja minä sanoin niin. Minä näin, +että teille oli välttämätöntä pudistaa päähänne _palkkaamisen_ ies, +ja vähitellen, vapaan yhtymisen avulla, tehdä työ Italian maaperän ja +pääoman herraksi, ja jo ennen kuin Ranskan sosialistiset lahkot olivat +tulleet sekoittamaan kysymyksen, sanoin minä niin. + +Minä näin, ettei Italia, sellaisena kuin me sen sielussamme +kuvittelimme, voisi olla olemassa siksi kunnes siveellinen _laki_, joka +on tunnustettu korkeammaksi kuin kaikki ne, mitkä nyt ovat asetetut +ihmisen ja Jumalan välittäjiksi, ehtisi hävittää kaiken tyrannisen +pakkovallan perusteen, _paaviuden_. Ja niin minä sanoin. Raivoisat +syytökset, herjaukset ja minuun kohdistettu pilkka eivät koskaan +saaneet minua pettämään teitä tai teidän asiaanne, eikä karkaamaan +tulevaisuuden lipun alta, ei edes silloinkaan kun te itse -- neuvosta +sellaisten miesten, jotka olivat pikemmin väärien jumalien palvelijoita +kuin uskovaisia -- jätitte minut niitten vuoksi, jotka käyden kauppaa +verellänne käänsivät katseenne pois teistä itsestänne. + +Muutamien teidän parhaittenne, kansan pojat ja tyttäret, varma ja +sydämellinen kädenlyönti lohdutti minua muitten luopumuksesta ja +monesta mitä katkerimmasta pettymyksestä, joita sieluni sai kokea +paljon rakastamieni miesten puolelta, -- ja hekin olivat sanoneet +rakastavansa minua. Minulla ei enää ole montakaan vuotta elettävänä, +mutta tuota liittoa, joka on solmittu muutamien teikäläisten kanssa, +ei niin kauan kuin elän voi särkeä mikään, ja ehkäpä se jää elämään +kuolemani jälkeenkin. + +Ajatelkaa minua niinkuin minä teitä ajattelen! Olkaamme veljiä +rakkaudessamme isänmaata kohtaan! Teissä piilee todellisesti sen +tulevaisuus. + +Mutta te ette voi hankkia isänmaallenne ettekä itsellenne tuota +tulevaisuutta, jollette vapauta itseänne kahdesta taudista, jotka +nykyään liiaksi saastuttavat omistavia luokkia, -- vaikka toivoakseni +vain lyhyeksi aikaa -- ja uhkaavat johtaa Italian kehityksen väärälle +suunnalle: -- machiavellismista ja materialismista. Ensinmainittu, +huono väännös suuren, vaikka onnettoman miehen opista, johtaa teidät +pois rakkaudesta ja totuuden suorasta, rohkeasta ja puhtaasta +ihailusta; toinen syöksee teidät _oman edun_ palveluksen kautta +itsekkyyteen ja anarkiaan. + +Jos te tahdotte vapautua mielivaltaisesta hallituksesta tai ihmisten +sorrosta, tulee teidän palvella Jumalaa. Ja taistelussa, jota +maailmassa pahan ja hyvän välillä käydään, tulee teidän liittyä hyvän +lipun alle ja sotia pahaa vastaan aselepoa tekemättä, hyljäten kaikki +epäilyttävät keinot, kaikki raukkamaiset teot ja kaiken johtajien +ulkokultaisuuden silloin kun he yrittävät välittää sovintoa molempien +kesken. Ensinmainitun tiellä saatte minut elinikäiseksi toveriksi. + +Ja koska nuo kaksi valhetta esittäytyvät teille kovin usein +viettelemisen tarkoituksella, houkuttelevien toiveitten varjon alla, +jotka vain usko Jumalaan ja totuuteen voi muuttaa _tosiseikoiksi_, olen +tuntenut olevani velvollinen varoittamaan teitä niistä, kirjoittamalla +tämän kirjan. Rakastan teitä liiaksi hellitelläkseni intohimojanne, +tai suvaitakseni niitä kultaisia unelmia, joilla toiset koettavat +saavuttaa suosiotanne. Minun ääneni saattaa tuntua karkealta ja +liian itsepintaiselta, tehostaessani teille uhrautumisen ja hyveen +välttämättömyyttä toisiin nähden. Mutta minä tiedän, -- ja te, jotka +olette hyviä ja joita väärät opit ja rikkaudet eivät ole turmelleet, +tulette kohta ymmärtämään, -- että jokainen _oikeutenne_ voi johtua +ainoastaan täytetystä _velvollisuudesta_. + +Jääkää hyvästi! Pitäkää minua nyt ja aina veljenänne. + +Huhtik. 23 p. 1860. + +Giuseppe Mazzini. + + + + +I + +Italian työmiehille. + + +Tahdon puhua teille velvollisuuksistanne. Tahdon puhua teille, niin +kuin sydämeni minua käskee, kalleimmista, mitä me tunnemme, Jumalasta, +ihmisyydestä, isänmaasta ja perheestä. Kuunnelkaa minua rakkaudella, +niinkuin minäkin rakkaudella puhun teille. Minun sanani ovat +vakaumuksen sanoja, jotka pitkät kärsimysten, huomioiden ja opinnoiden +täyttämät vuodet ovat kypsyttäneet. Velvollisuudet, jotka tässä olen +osoittava teille, koetan minä nyt ja aina täyttää siinä määrin kuin +voimani myöntävät. Saatanhan erehtyä, mutta sydämeni ei erehdy. + +Saatanhan pettyä, mutta en pettää teitä. Kuunnelkaa siis veljellisesti +minua. Arvostelkaa vapaasti keskuudessanne puhunko teidän mielestänne +totuutta; hyljätkää minut, jos teidän mielestänne julistan vääryyttä, +mutta seuratkaa minua ja toimikaa neuvojeni mukaan, jos pidätte minua +totuuden kuuluttajana. Erehtyminen on säälittävä onnettomuus, mutta jos +tunnet totuuden, etkä toimi sen mukaan, teet rikoksen, jonka taivas ja +maa tuomitsee. + +Miksikä puhun minä teille _velvollisuuksistanne_, ennen kuin mainitsen +mitään _oikeuksistanne_? Miksikä minä, yhteiskunnassa, missä kaikki +tahtoen tai tahtomattaan sortaa teitä, missä kaikkien, ihmiselle +kuuluvien oikeuksien nauttiminen alituisesti riistetään teiltä, missä +kaikki onnettomuus on jäänyt teidän osaksenne, ja se, mitä onneksi +sanotaan toisten yhteiskuntaluokkien jäsenille; -- miksi puhun minä +teille _uhrautumisesta_, enkä _anastuksesta_, kunnosta, siveellisestä +kohoamisesta, kasvatuksesta, enkä aineellisesta _hyvinvoinnista_? Siinä +kysymys, joka minun täytyy ensiksi selittää ennen kuin jatkan, koska +juuri tässä piilee eroavaisuus meidän ja monen muun opin välillä, joita +nykyään Euroopassa julistetaan, ja sitten vielä siksi, että juuri tuo +kysymys kohoaa helposti kärsivän työläisen kiukustuneesta sielusta. + +"Me olemme köyhiä, orjia, onnettomia: puhukaa meille aineellisista +parannuksista, vapaudesta, onnesta. Sanokaa, olemmeko tuomitut +ikuisesti kärsimään, vai saammeko mekin vuorostamme iloita. Saarnatkaa +velvollisuuden tuntoa isännillenne, meitä ylempänä oleville luokille, +jotka kohtelevat meitä kuin koneita ja pitävät yksityisoikeutenaan +kaikille kuuluvia aarteita. Meille tulee teidän puhua oikeuksista, +puhukaa niiden saavuttamisen keinoista, puhukaa meidän voimastamme. +Odottakaa siksi, kun meidän olemassaolomme on tunnustettu, ja puhukaa +meille sitten velvollisuuksista ja uhrautuvaisuudesta." Niin sanovat +monet meidän työmiehistämme ja seuraavat oppeja ja yhdistyksiä, jotka +vastaavat heidän mielihalujaan, muistamatta yhtä ainoata asiaa, +nimittäin sitä, että tuota oppia, johon he vetoavat, on esitetty jo +viisikymmentä vuotta, sen vähintäkään parantamatta työväen aineellisia +elinehtoja. + +Mitä viimeisinä viitenäkymmenenä vuonna on tehty edistyksen ja +yhteishyvän puolesta yksinvaltaista hallitusmuotoa ja perinnöllistä +ylimystöä vastaan, se kaikki on tehty ihmisen oikeuden nimessä; -- +vapauden nimessä keinona ja hyvinvoinnin nimessä elämän päämääränä. +Kaikki Ranskan vallankumouksen ja sitä seuraavien ja jäljittelevien +oppien tulokset, olivat ihmisen _oikeuksien julistuksen_ seurauksia. +Kaikkien filosofien tutkimukset, jotka sitä valmistivat, perustuivat +vapauden teoriaan ja tarpeeseen tehdä jokaiselle yksilölle tiettäviksi +hänen omat oikeutensa. Kaikki vallankumoukselliset oppisuunnat +julistivat ihmiselle, että hän on syntynyt onneen, että hänellä on +oikeus hakea sitä kaikin keinoin, ettei kellään ole oikeutta estää +häntä tässä pyrkimyksessä, ja että hänellä taas on valta murtaa hänen +tielleen asettuvat esteet. Ja esteet murrettiin, vapaus saavutettiin, +säilyi jonkun vuoden muutamissa maissa, vallitsee muutamissa vieläkin. +Onko _rahvaan_ asema parantunut? Miljoonat, jotka elävät omien käsiensä +jokapäiväisellä työllä, ovatko he ehkä saavuttaneet pienintäkään osaa +toivotusta, luvatusta _hyvinvoinnista_? + +Ei, rahvaan asema ei ole parantunut, se on pikemmin huonontunut ja +yhä huononee melkein kaikissa maissa. Melkein kaikissa maissa, ja +erikoisesti siinä, missä tätä kirjoitan, on elämän välttämättömien +tarpeiden hinta asteettaisesti noussut, työmiehen palkka monissa +teollisuuden lajeissa asteettaisesti vähentynyt, ja asutus kasvanut. + +Melkein kaikissa maissa on työ-ihmisten kohtalo tullut epävarmemmaksi, +huolestuttavammaksi, pulmat, jotka tuomitsevat tuhansia työläisiä +joksikin aikaa työttömyyteen, ovat tulleet tavallisemmiksi. Rahvaan +aineellisen tilan huononemisesta puhumme numeroin ja tosiseikoin +_Apostolaton_ seuraavissa numeroissa, mutta maasta maahan ja +Euroopasta muihin maanosiin siirtymisen jokavuotinen kasvu, ja +hyväntekeväisyyslaitoksien, köyhien veron, ja vaivaisten huoltamista +tarkoittavien toimenpiteiden luvun nouseminen riittää todistamaan sen. +Viimemainitut todistavat myöskin, että yleisön harrastus yhä enemmän +suuntautuu herättämään kansaa näkemään omat puutteensa: mutta sen +tehottomuus vähentämään silmin nähtävästi noita puutteita osoittaa +kurjuuden yhtä asteettaista lisääntymistä niiden luokkien keskuudessa, +joiden avustamista ne tarkoittavat. + +Ja siitä huolimatta ovat yhteiskunnallisen varakkuuden lähteet ja +aineellisen omaisuuden määrä yhä kasvaneet viimeisinä viitenäkymmenenä +vuonna. + +Tuotanto on tullut kaksinkertaiseksi. Kauppa on, päästyään +loppumattomista pulista, joita ei järjestelmällisyyden täydellisen +puutteen vuoksi ole voitu välttää, saanut suuremman toimintatarmon, +laajemman alan yrityksilleen. Kulkuneuvot ovat melkein kaikkialla +saavuttaneet varmuuden ja nopeuden, ja niin on liikakustannusten +vähentyessä myöskin elintarpeiden hinta alentunut. Ja toiselta puolen +tunnustetaan nykyään yleisesti inhimilliseen luonteeseen läheisesti +kuuluvat oikeudet, tunnustetaan sanoissa silläkin taholla, missä +koetetaan niitä teeskennellen kiertää. Miksi ei rahvaan asema siis +ole parantunut? Miksikä tuotteiden kulutus, sen sijaan, että olisi +tasaisesti jakautunut Euroopan yhteiskuntien jäsenten välille, on +keskittynyt muutamien, uuteen ylimystöön kuuluvien henkilöiden käsiin? +Miksi ovat kaupan ja teollisuuden saamat uudet herätteet luoneet vain +muutamien ylellisyyden, eikä yleistä hyvinvointia? + +Vastaus on selvä, jos haluamme tarkastella syitä hiukan +syvemmältä. Ihmiset ovat kasvatuksen tulos, ja toimivat vain sen +kasvatusperiaatteen mukaan, joka on heille annettu. Miehet, jotka ovat +edistäneet tähänastisia vallankumouksia, vetosivat yksilölle kuuluvien +_oikeuksien_ ihanteeseen. Vallankumoukset julkaisivat nuo oikeudet, +julistivat, että korkein onni oli vapaus. Vallankumoukset anastivat +vapauden, yksityisen vapauden, opetuksen vapauden, uskonnon vapauden, +kaupan vapauden, kaiken vapauden kaikille. + +Mutta mitä hyötyä oli oikeuksien tunnustamisesta niille, joilla ei +ollut tilaisuutta käyttää niitä hyväkseen? Mitä hyötyä oli opetuksen +vapaudesta sille, jolla ei ollut aikaa, eikä tilaisuutta hyötyä +siitä? Mitä hyötyä oli kaupan vapaudesta sille, jolla ei ollut mitään +kaupaksi tarjottavaa, ei pääomaa, eikä luottoa? Niissä maissa, joissa +nuo periaatteet julistettiin, kuului yhteiskuntaan pieni määrä maata, +luottoa, pääomaa omistavia yksilöitä, ja suuri paljous ihmisiä, +joilla ei ollut muuta kuin omat käsivartensa, ja joitten oli pakko, +elääkseen, antaa ne työaseiksi ensinmainituille millä ehdoilla hyvänsä, +pakko menettää aineelliseen yksitoikkoiseen raadantaan koko päivänsä. +Mitä oli muuta vapaus noille, nälän ahdistuksessa taisteleville kuin +katkeran irooninen harhakuva? Jotta asiain tila olisi muuttunut, olisi +omistaviin luokkiin kuuluvien ihmisten välttämättömästi tullut myöntyä +lyhentämään työaikaa, korottamaan palkkoja, hankkimaan enemmistölle +yhdenlaista, ilmaista opetusta, ulottaa työn välineet kaikkien +saataviksi, myöntää kyvykkäälle ja aloterikkaalle työläiselle luottoa. +Mutta miksi olisivat he tehneet sen? Eikö hyvinvointi ollut elämän ylin +tarkoitus? Eivätkö aineelliset edut olleet ennen kaikkea haluamisen +arvoisia? Miksikä siis vähentää omaa nautinto-oikeuttaan toisten +hyväksi? Auttakoon itseään ken voi. Kun yhteiskunta kerran vakuuttaa +jokaiselle ihmisluonteeseen kuuluvien oikeuksien nautinnon, tekee se +kaiken, mitä on velvollinenkin tekemään. Jos kerran on sellaisia, jotka +oman asemansa mahdottomuuden vuoksi eivät voi nauttia yhdestäkään +noista oikeuksista, tyytykööt he osaansa älköötkä moittiko ketään. + +Oli luonnollista että sanottaisiin niin ja niin todella sanottiinkin. +Ja tämä onnen etuoikeuttamien luokkien suhtautuminen köyhiin +kansanluokkiin tulikin kohta jokaisen yksilön suhteeksi toiseen +yksilöön. Jokainen pitää huolta omista oikeuksistaan ja oman asemansa +parantamisesta koettamattakaan huolehtia muista; ja kun omat edut +olivat ristiriidassa toisten etujen kanssa, syntyi taistelu. Ei +taistelu verellä, vaan kullalla ja vehkeilyillä. Paljon vähemmän +miehekäs taistelu kuin edellämainittu, vaan kuitenkin yhtä tuhoisa. +Mitä muuta on _vapaa kilpailu_ kuin katkeraa sotaa, jossa voimakkaat, +omaten kaikki edut, armotta musertavat heikot ja kokemattomat? Tässä +alituisessa sodassa tottuvat ihmiset itsekkyyteen ahnehtien yksinomaan +aineellisia etuja. + +Uskonnon vapaus rikkoo kaiken uskon yhteisyyden. Opetuksen vapaus +synnyttää siveellisen anarkian. Kun ihmisten välillä ei ole yhteistä +sidettä, ei uskonnollisen tunteen eikä päämäärän yhteyttä, kun he +saavat vain nauttia, mitään muuta hakematta, etsivät he jokainen oman +tiensä varomatta, etteivät he sitä kulkiessaan polje rikki veljiensä +päitä, veljien nimellisesti, vihollisten todellisuudessa. Siihen olemme +nyt päässeet _oikeuksien_ teorian avulla. + +Varmasti on oikeuksia olemassa, mutta kun yksilön oikeudet +joutuvat ristiriitaan toisen oikeuksien kanssa, kuinka voimme +toivoa sovittavamme ne, saattavamme ne sopusointuun, nojautumatta +johonkin kaikkia oikeuksia korkeampaan? Ja kun yksilön oikeudet, +monien yksilöiden oikeudet joutuvat ristiriitaan maan oikeuksien +kanssa, mihinkä tuomioistuimeen silloin vedotaan? Jos _hyvinvoinnin_ +oikeus, mahdollisimman suuren hyvinvoinnin oikeus ulottuu jokaiseen +elävään ihmiseen, kuka ratkaisee riitakysymyksen työmiehen ja +teollisuudenharjoittajan välillä? Jos olemisen oikeus on joka ihmisen +ensimäinen, loukkaamaton oikeus, kuka voi vaatia häntä uhraamaan sen +toisten ihmisten aseman parantamiseksi? Voitteko vaatia sitä isänmaan, +yhteiskunnan, veljesjoukkonne nimessä? + +Mikä on isänmaa niitten mielestä, joista puhuin, jollei se paikka, +missä yksilölliset oikeutemme ovat paraiten turvatut? Mikä on +yhteiskunta, jollei ihmisryhmä, missä monien voima on sopimuksesta +asetettu kannattamaan _jokaisen_ etuja? Ja yksilön totuttua +viidenkymmenen vuoden aikana siihen ajatukseen, että yhteiskunta on +säädetty _vahvistamaan hänelle oikeuksiensa nauttimisen_, kuinka voi +silloin pyytää häntä uhraamaan kaikki yhteiskunnalle, alistumaan, +jos tarve vaatii, alituisiin vaivoihin, vankeuteen, maanpakoon +sen parantamiseksi? Saarnattuanne hänelle kaikkialla, että elämän +päämääränä on _hyvinvointi_, voisitteko yht'äkkiä kehoittaa häntä +hävittämään _hyvinvointinsa_ ja elämänsäkin vapauttaakseen isänmaansa +vieraan vallan alamaisuudesta tai hankkiakseen paremmat elinehdot +luokalle, joka ei ole hänen omansa. Puhuttuanne hänelle vuosikausia +_aineellisista eduista_, kuinka voisitte välttää, juuri kun hänellä on +valta ja rikkaus käsissään -- ettei hän ojentaisi kättään pitääkseen +kiinni niistä, vaikkapa veljiensä vahingoksikin? + +Italian työväki! Nämä eivät ole mieleeni juolahtaneita, tosiasioista +riippumattomia mielipiteitä: -- ne ovat historiaa, meidän aikamme +historiaa, historiaa, jonka sivut kuohuvat verta, kansan verta. +Kyselkääpä kaikilta niiltä miehiltä, jotka ovat muuttaneet 1830:n +vallankumouksen henkilöiden vaihdokseksi ja ovat tehneet teidän +tovereittenne ruumiista Ranskassa, niiden, jotka kaatuivat +kolmipäiväisessä taistelussa, oman valtansa astinlaudan: kaikki heidän +oppinsa ennen vuotta 1830 perustuivat vanhaan aatteeseen _oikeuksista_, +eikä uskoon ihmisen _velvollisuuksista_. + +Te sanotte heitä nyt pettureiksi ja luopioiksi, mutta todellisuudessa +edustivat he vain oman oppinsa tuloksia. He taistelivat suorin mielin +Kaarle X:n hallitusta vastaan, koska tuo hallitus oli suorastaan +vihamielinen luokalle, mihin he kuuluivat, loukkasi ja koetti poistaa +heidän oikeutensa. He taistelivat _hyvinvoinnin_ nimessä, jota heillä +ei ollut niin paljoa kuin he mielestään olisivat ansainneet. Muutamia +vainottiin ajatuksen vapauden tähden, toiset, voimakkaat kyvyt, +tunsivat olevansa syrjäytettyjä, estettyjä saamasta virkoja, joita +hoitivat heitä kyvyttömämmät henkilöt. Ja sitten suututtivat myöskin +kansan kärsimykset heitä. Silloin kirjoittivat he rohkeasti ja hyvässä +uskossa kaikille ihmisille kuuluvista oikeuksista. Ja sitten, kun +heidän _omat_ poliittiset ja henkiset oikeutensa olivat vahvistetut, +kun virkaura oli heille avoinna, kun he olivat saavuttaneet sen +_hyvinvoinnin_, mitä hakivat, unohtivat he kansan, unohtivat, että +miljoonat, jotka olivat heitä alempana kasvatuksen ja harrastusten +puolesta, hakivat toisenlaisten _oikeuksien_ nautintolupaa, pyrkien +toisenlaiseen _hyvinvointiin_, ja he rauhoittivat sielunsa, eivätkä +välittäneet muista kuin itsestään. Miksi sanotte heitä pettureiksi? +Miksikä ei pikemmin nimitetä tuota oppia petolliseksi? + +Siihen aikaan eli ja kirjoitti Ranskassa mies, joka älyltään oli paljon +mahtavampi kuin kaikki nuo muut. Silloin oli hän meidän vihollisemme, +kaikkien vallankumouksellisten käsitystapojen vihollinen, mutta hän +uskoi _velvollisuuteen_, velvollisuuteen uhrata koko olemassa olo +yhteisen hyvän vuoksi, totuuden etsimisen ja sen riemuvoiton hyväksi. + +Hän tutki tarkkaavasti ihmisiä ja aikoja; hän ei antanut hyväksymisen +vietellä, eikä pettymysten lamauttaa itseään. Yritettyään yhteen +suuntaan ja erehdyttyään, haki hän toiselta taholta joukkojen aseman +parannusta. Ja kun tapausten kulku osoitti hänelle, että yksi ainoa +mahti saattoi toimittaa sen, kun kansa esiintyi areenalla paljon +kunnokkaampana ja uskovampana kuin kaikki ne, jotka olivat väittäneet +ajavansa sen asiaa, tuli hänestä, _Lamennaisista, Uskovan Sanojen_ +tekijästä, jonka teoksen te kaikki olette lukeneet, etevin julistaja +sen aatteen, jossa me olemme veljiä, ja se hän vielä tänäänkin on. +Hänessä ja niissä henkilöissä, joista nyt olemme puhuneet, näemme +selvästi erotuksen _oikeuksien_ miesten ja _velvollisuuden_ miesten +välillä. Ensinmainituille riittää heidän yksilöllisten oikeuksiensa +saavuttaminen poistaen varsinaisen kiihokkeen ja siksi he pysähtyvät +siihen; viimeksimainittujen työ ei pysähdy täällä maailmassa, ennenkuin +elämän sammuessa. + +Ja niitten kansojen keskuudessa, jotka elävät täydellisessä orjuudessa, +missä taistelu on aivan toisella lailla vaarallista, missä joka +askel parempaa kohti on merkitty marttyyrien verellä, missä työltä +hallitsevaa vääryyttä vastaan puuttuu julkisuuden ja hyväksymisen tuki, +mikä kiihoke kestävyyteen voi siellä pidättää hyveen tiellä ihmiset, +jotka supistavat pyhän, yhteiskunnallisen sodan, jota me edistämme, +taisteluksi omien _oikeuksiensa_ puolesta? + +Puhumme tietysti yleistapauksista, emme poikkeuksista, joita +jokaisessa koulukunnassa on. Kun ajatusten melske ja tyranniutta +vastaan kohdistuva kumousliike, joka luonnostaan vetää nuorisoa +puoleensa, on tauonnut muutaman vuoden ponnistusten ja tällaisissa +yrityksissä välttämättömien pettymysten jälkeen, ketkä eivät lopultakin +väsähtäisi? Kuinka eivät he pitäisi minkälaista lepoa hyvänsä parempana +vastakohtien ja vaarojen kuohuttamaa elämää, joka minä päivänä +hyvänsä saattaa loppua vankilassa, mestauslavalla tai maanpaossa? +Se on liiankin tavallinen tarina nykypäivien italialaisista, jotka +ovat vanhojen, ranskalaisten aatteiden läpitunkemia, hyvin surullinen +tarina, mutta kuinka voisi sen lopettaa muuttamatta periaatetta, jonka +johtamina he ovat taisteluun lähteneet? Kuinka ja minkä nimessä voi +heidät saada vakautuneiksi siitä, että vaarojen ja pettymysten tulisi +vahvistaa heitä, ettei heidän ole taisteltava vain muutamia vuosia, +vaan koko elämänsä? Kuka saattaa sanoa ihmiselle: _jatka taistelua +oikeuksiesi puolesta_! kun se taistelu tulee hänelle kalliimmaksi kuin +oikeuksista luopuminen? + +Ja kuka voi, sellaisessakin yhteiskunnassa, joka on rakennettu +oikeammille perusteille kuin meidän, saada ainoastaan omaan +_oikeus_-teoriaansa nojaavan henkilön vakautuneeksi siitä, että +hänen on työskenneltävä yhteishyvän vuoksi, koetettava kehittää +_yhteisaatetta_? Otaksukaapa, että hän nousee vastaan, otaksukaapa, +että hän tuntee itsensä voimakkaaksi ja sanoo teille: "minä rikon +yhteiskuntasopimuksen, minun harrastukseni, minun taipumukseni vaativat +minua toisaalle; minulla on pyhitetty, loukkaamaton oikeus kehittää +niitä, ja minä ryhdyn sotaan kaikkia vastaan". Minkä vastauksen voitte +antaa hänelle, jos hän pysyy omassa opissaan? Mikä oikeus on teillä, +enemmistönä ollen, vaatia häntä tottelemaan lakeja, jotka eivät sovellu +hänen pyrkimyksiinsä, hänen haluihinsa? Millä oikeudella rankaisette te +häntä, jos hän rikkoo niitä vastaan? + +Kaikilla ihmisillä on samanlaiset oikeudet, yhteiskunnallinen +yhteiselämä ei voi luoda yhtään uutta. Yhteiskunnalla on enemmän +voimaa, ei suurempia oikeuksia kuin yksilöllä. Kuinka voitte te siis +todistaa yksilölle, että hänen tulee yhdistää tahtonsa veljiensä +tahtoon isänmaan tai ihmiskunnan piirissä? Mestauksillako, vankiloilla? +Tähänastiset yhteiskunnat ovat niin menetelleet. Mutta se on sotaa, +ja me tahdomme rauhaa; se on väkivaltaista pakkoa, ja me tahdomme +kasvatusta. + +_Kasvatusta_, sanoimme, ja siihenpä suureen sanaan koko meidän +oppimme sisältyykin. Se elinkysymys, mikä liikuttaa mieliä meidän +aikakaudellamme, on juuri kysymys kasvatuksesta. Ei ole luotava +uutta asiaintilaa väkivallalla: väkivallalla luotu tilanne on aina +väkivaltainen, vaikka ehkä onkin parempi kuin entinen. Meidän on +väkivoimalla muserrettava se raaka voima, joka nyt asettuu kaikkia +parannusaikeita vastaan, jätettävä kansakunnan hyväksyttäväksi, kun +se nyt on vapaa lausumaan tahtonsa, mielipiteemme asioiden paraasta +selvittelystä, ja _kasvatettava_ kaikin keinoin ihmisiä kehittämään +sitä ja toimimaan sen mukaisesti. _Oikeus_teorialla voimme me kaataa ja +murtaa esteet, mutta emme luoda vahvaa ja kestävää sopusointua kaikkien +niiden eri ainesten välille, joita kansakuntaan kuuluu. Nojaten onnen +ja hyvinvoinnin teorioihin, asettaen ne elämän ylimmäksi silmämääräksi +luomme me itsekkäitä, aineellisuutta palvelevia ihmisiä, jotka tuovat +vanhat intohimot uusiin oloihin ja turmelevat ne muutamassa kuukaudessa. + +Meidän on siis löydettävä opetusmenetelmä, joka on kaikkia muita +etevämpi, johtaen ihmisiä parempaan -- joka opettaisi heille +mielenlujuutta uhrautuvaisuudessa ja yhdistäisi heidät tovereihinsa +tekemättä heitä riippuvaisiksi yksityisen oikusta tai kaikkien +voimasta. Ja tämä periaate on _velvollisuus_. Täytyy saada ihmiset +vakautuneiksi siitä, että heidän, ainoan Jumalan lapsina, tulee täällä +maan päällä olla yhden ainoan lain täyttäjiä -- ettei kenenkään +tule elää itseään vaan toisia varten -- ettei elämän tarkoituksena +ole suurempi tai pienempi onni, vaan itsensä ja toisten paremmaksi +tekeminen -- että vääryyttä ja petosta vastaan taisteleminen +veljienne hyväksi, missä hyvänsä, ei ainoastaan ole _oikeus_, +vaan _velvollisuus_, velvollisuus, jonka laiminlyöminen on synti, +velvollisuus, jota kestää koko elämän. + +Italian työläiset, veljeni, kuunnelkaa meitä tarkoin! Kun sanoimme, +ettei oikeuksiensa tajuaminen riitä ihmisille heidän työskennellessään +tärkeiden, kestävien parannusten puolesta, emme suinkaan luovu noista +oikeuksista. Sanoimme vain, että ne ovat ainoastaan täytettyjen +velvollisuuksien seurauksia, ja että täytyy alottaa viimemainituista, +päästäkseen ensinmainittuihin. Ja kun me sanoimme, että asettaessamme +elämän päämääräksi _onnen, hyvinvoinnin, aineelliset_ edut, joudumme +vaaraan luoda itsekkäitä ihmisiä, ei tarkoituksemme ollut olla noita +etuja hankkimatta; sanoimme vain, että jos yksistään haemme aineellisia +etuja, ei keinoina, vaan loppumääränä, johtavat ne aina mitä +surullisimpaan tulokseen. + +Kun entiset roomalaiset keisariajalla tyytyivät pyytämään _leipää +ja huvituksia_, olivat he alhaisinta joukkoa mitä olla voi, ja +kärsittyään keisariuden julmaa ja typerää hirmuhallitusta lankesivat he +pelkurimaisesti maahan tunkeutuvien barbaarien orjuuteen. Nykyään ovat +Itävallan arkkiherttuakunnan, Wienin asukkaat hyvinvoinnin puolesta +paljon paremmassa asemassa kuin kaikkien muiden kansakuntien jäsenet. +Kuka italialainen haluaisi olla heidän kaltaisensa? Kuka tahtoisi +menettää ihmisarvokkuutensa muuttuakseen rajattoman mielivallan +tahdottomaksi koneeksi? + +Ranskassa ja muualla ovat kaiken inhimillisen edistyksen viholliset +levittäneet turmelusta ja koettaneet saada ihmiset pettämään +uudistusten aatteen, edistäen _aineellisen_ toiminnan kehitystä. Ja +auttaisimmeko me vihollista käsivarsillamme? Aineelliset parannukset +ovat välttämättömiä, ja me taistelemme saavuttaaksemme ne. Emme +kuitenkaan siksi, että ihmiselle olisi tärkeää vain syödä ja asua +hyvin, vaan pikemmin sen tähden, että tietoisuus omasta arvostanne ja +siveellinen kehityksenne ei saata kohota, koska te olette, niinkuin +tänä päivänäkin, alituisessa taistelussa kurjuutta vastaan. Te teette +työtä kymmenen tai kaksitoista tuntia päivässä; mistä saisitte aikaa +opintojen harjoittamiseen? Useimmat teistä ansaitsevat tuskin omansa ja +perheensä elatuksen; millä voisitte hankkia opiskelun välikappaleita? + +Teidän työnne epävarmuus ja sen keskeytymiset saavat teidät liikkumaan +liiallisen toiminnan täyttämien tai joutilaiden ajanjaksojen välillä: +kuinka voisitte näin ollen kasvaa säännöllisiksi ja uutteriksi? Teidän +ansionne niukkuus ehkäisee kaikki niin tehokkaan säästämisen toiveet, +että siitä voisi olla jotain hyötyä lapsillenne ja teille itsellenne +vanhuuden päivinä; kuinka voisitte te siis tottua taloudellisiin +tapoihin? Useiden teistä on pakko erottaa lapsensa, jollei juuri +huolenpidosta minkälaisen kasvatuksen osaisivat työmiesten vaimoparat +lapsilleen antaa? -- niin ainakin äitiensä rakkauden ja hoidon +ulottuvilta lähettääksenne heidät muutamasta pennistä epäterveellisiin +töihin teollisuuslaitoksissa -- kuinka saattaisivat siis perhetunteet +näin ollen kehittyä ja jalostua? + +Teillä ei ole kansalaisoikeuksia, ette ota osaa vaaleihin ettekä +äänestyksiin, ette lainsäädäntään, mikä järjestää teidän toimintanne ja +elämänne; kuinka voisi teillä näin ollen olla kansalaistietoisuutta, +harrastusta valtion asioihin ja syvää kunnioitusta lakeja kohtaan? +Oikeudenkäyttö on epätasaisesti jaettu teidän ja muiden luokkien +välillä; mistä tulisi teille siis lain kunnioitus ja rakkaus? +Yhteiskunta kohtelee teitä ilman myötämielisyyden varjoakaan; mikä +siis opettaisi teidät olemaan myötämielisiä yhteiskunnalle? Siis on +tarpeellista, että teidän aineelliset edellytyksenne muuttuisivat +voidaksenne siveellisesti kehittyä. + +Teidän on välttämätöntä tehdä vähemmän työtä voidaksenne uhrata jonkun +tunnin päivästä sielunkykyjenne kehittämiseen. Te tarvitsette työstänne +palkan, mikä antaa teille tilaisuuden tehdä säästöjä, rauhoittaa +mieltänne tulevaisuuteen nähden, puhdistaa ennen kaikkea sielunne +kaikista kostotuumista, kaikista rankaisuyrityksistä, kaikista oikeutta +loukkaavista ajatuksista niitä kohtaan, jotka ovat tehneet vääryyttä +teille. Teidän täytyy siis pyrkiä tätä asiaintilan uudistusta kohti, +mutta teidän tulee hakea sitä _keinona, ei päämääränä_, hakea sitä +_velvollisuutenne_, eikä ainoastaan _oikeutenne_ tuntien, pyrkiä siihen +tullaksenne _paremmiksi_, eikä ainoastaan aineellisesti onnellisiksi. +Joll'ei, mikä erotus olisi silloin teidän ja sortajienne välillä? +He ovat sortajia juuri sen tähden, etteivät he ajattele muuta kuin +hyvinvointia, huvituksia ja valtaa. + +Paremmaksi tuleminen, olkoon se elämänne päämäärä! Te ette voi +pysyvästi päästä vähemmän onnettomiksi, jollette itse tule paremmiksi. +Teidän keskuudestanne nousee sortajia tuhansittain, jos te taistelette +heitä vastaan ainoastaan aineellisten etujen, tai jonkun järjestelmän +nimessä. Yhteiskunnallisen järjestelmän muuttaminen ei vaikuta +paljoakaan, jos te ja muut pidätte kiinni nykyisistä intohimoistanne +ja itsekkyydestänne. Järjestelmät ovat samanlaisia kuin eräät +kasvit, jotka myrkyttävät tai parantavat sen mukaan kuin niitä +käytetään. Hyvät ihmiset tekevät kehnostakin järjestelmästä hyvän, +huonot tekevät hyvätkin kelvottomiksi. Jos on tehtävä paremmiksi ja +velvollisuudentuntoisiksi ne luokat, jotka teitä nyt tahtomattaan tai +tahallaan sortavat, ette te onnistu siinä, jollette alusta alkaen tee +itseänne paremmiksi. + +Kun siis kuulette niitten, jotka julistavat yhteiskunnallisen +uudistuksen välttämättömyyttä, sanovan teille, että voitte saada sen +aikaan ainoastaan oikeuksiinne vedoten, olkaa heille kiitollisia +hyvästä tarkoituksestaan, mutta älkää uskoko sen onnistumiseen. +Etuoikeutetut luokat tietävät kyllä ainakin jossain määrin köyhän +kärsimykset, _tietävät_, mutta eivät _tunne_. + +Yhteisen uskon puutteesta syntyneen yleisen välinpitämättömyyden +vuoksi, itsekkyyden tähden, joka on monivuotisen, aineellista +hyvinvointia tehostavan saarnan välttämätön seuraus, ovat ne, +jotka eivät kärsi, vähitellen tottuneet pitämään noita kärsimyksiä +yhteiskuntajärjestyksestä johtuvana surullisena välttämättömyytenä, +tai jättämään huolehtimisen niistä tuleville sukupolville. Vaikeus +ei piile heidän vakaannuttamisessaan, vaan siinä, että heistä saisi +pois pudistetuksi välinpitämättömyyden, ajetuksi heitä, vakautuneita +kun ovat, _toimimaan_, liittymään yhteen, veljeytymään teidän +kanssanne, luodaksenne yhteiskunnallisen järjestelmän, joka tekisi +lopun, siinä määrin kuin inhimilliset olosuhteet sen sallivat, teidän +kärsimyksistänne ja vaivoistanne. Tämä on uskon tehtävä, uskon siihen +kutsumukseen, jonka Jumala on antanut ihmisolennolle täällä maan +päällä, uskon vastuunalaisuuteen, joka painaa kaikkia kutsumuksensa +pettäneitä, uskon velvollisuuteen, joka käskee kaikkia työskentelemään +lakkaamatta uhrautuen totuuden puolesta. Kaikki mahdolliset opit +_oikeuksista_ ja aineellisesta _hyvinvoinnista_ saattavat johtaa vain +yrityksiin, jotka pysyvät eristettyinä, ja ainoastaan teidän voimiinne +nojaten eivät ne onnistu. Ne saattavat vain valmistaa raskainta +yhteiskunnallista onnettomuutta: kansalaissotaa eri luokkien välillä. + +Italian työväki! Kun Kristus tuli ja muutti maailman muodon, +ei hän puhunut oikeuksista rikkaille, joitten ei ollut tarvis +vallata niitä, eikä köyhille, jotka ehkä olisivat käyttäneet niitä +väärin rikkaita jäljitellen. Eikä hän puhunut hyödystä ja eduista +sukukunnalle, jonka etujen ja hyödyn tavoittelu oli turmellut. Hän +puhui _velvollisuudesta_, puhui rakkaudesta, uhrautuvaisuudesta, +uskosta. Hän sanoi, _että vain ne tulisivat ensimäisiksi, jotka olivat +työllään ilahuttaneet kaikkia_. Ja nuo elon kipinääkin vailla olevan +yhteiskunnan korvaan kuiskatut sanat elähyttivät sen, valloittivat +miljoonia, valloittivat maailman, ja saivat ihmiskunnan kasvatuksen +astumaan askeleen kauemmas edistyksen tiellä. + +Italian työväki! Me elämme samanlaista aikakautta kuin Kristus. +Elämme mädäntyneen yhteiskunnan keskuudessa, samanlaisen kuin Rooman +valtakunta oli, ja meidän mielessämme kytee halu herättää se elämään, +uudistaa se, yhdistää kaikki sen jäsenet ja työntekijät samaan uskoon, +saman yhteisen lain alle, samaa päämäärää kohti kulkemaan, kaikkien +niiden taipumusten asteettaista kehitystä edistämään, jonka siemenen +Jumala on kylvänyt luomansa sieluun. Me haemme Jumalan valtakuntaa maan +päällä niinkuin taivaissakin, tai pikemmin pyrimme siihen, että maa +olisi taivaan valmistajana ja yhteiskunta yritys asteettaan lähentyä +jumalallista ajatusta. + +Mutta jokainen Kristuksen toimi vastasi oppia, jota hän julisti, ja +hänen ympärillään oli apostoleita, jotka töissään ruumiillistuttivat +hyväksymänsä uskon. Olkaa sellaisia, ja te tulette voittamaan. +Julistakaa velvollisuuden oppia teitä ylempänä oleville luokille, +ja täyttäkää velvollisuutenne mikäli mahdollista. Julistakaa +puhtautta, uhrautuvaisuutta, rakkautta, ja olkaa puhtaita, nopeita +uhrautuvaisuuteen ja rakkauteen. Ilmaiskaa pelottomasti tarpeenne ja +ajatuksenne, mutta vihatta, uhmatta ja uhkauksitta. Voimakkain uhka, +jos te sitä tarvitsette, on lujuus, ei kiukkuinen suunpieksäntä. + +Sillävälin levittäkää tovereittenne keskuudessa heidän tulevien +kohtalojensa aatetta, aatetta kansallisuudesta, joka on antava heille +nimen, sivistyksen, työtä ja ansionmukaisen palkan, ja käsitystä +ihmisen arvosta ja kutsumuksesta. Sillävälin sulattakaa heihin +välttämättömän taistelun tietoisuus, johon heidän tulee valmistautua, +niin että he kerran voivat anastaa kaiken tuon oman ja vieraan mahdin +vastustuksesta huolimatta. Koettakaa sivistää heitä, parantaa heitä, +opettaa heidät täysin tuntemaan velvollisuuksiensa täyttäminen. + +Tämä työ on Italiassa mahdoton suurimmaksi osaksi. Ei mikään tasainen +kansanopetustyö saata toteutua meillä ilman kansan aineellisten +olosuhteiden uudistumista, eikä ilman valtiollista vallankumousta. Ken +itsensä pettäen toivoo sitä ja julistaa sen välttämättömäksi kaikille +vapautuspyrinnöille, hän saarnaa velttoutta eikä mitään muuta. Mutta ne +harvat teistä, joiden olosuhteet ovat suotuisammat, ja joille oleskelu +vierailla mailla suo vapaampia sivistysvälikappaleita, he saattavat sen +tehdä, ja se on siis heidän velvollisuutensakin. Ja ne harvat teistä, +joille kerran on auennut oikea käsitys siitä, mistä kansan kasvatus +riippuu, riittänevät kerran levittämään sitä tuhansien keskuuteen, +johtamaan heitä tiellä ja suojelemaan heitä viisastelijoilta ja +vääriltä opeilta, jos ne pyrkisivät heitä eksyttämään. + + + + +II + +Jumala. + + +Teidän _velvollisuuksienne_ alkulähde on Jumalassa. Teidän +velvollisuutenne määritelmät löydätte hänen laistaan. Hänen lakinsa +asteettainen julkituominen ja käytäntöön sovittaminen on ihmiskunnan +tehtävä. + +Jumala on. Meidän ei tarvitse, emmekä tahdokaan todistaa sitä. Sen +yrittäminen saattaisi tuntua herjaukselta, kieltäminen hulluudelta. +Jumala on, koska mekin olemme olemassa. Jumala elää meidän +omassatunnossamme, ihmiskunnan omassatunnossa, meitä ympäröivän +maailman kaikkeudessa. Meidän tietoisuutemme huutaa hänen puoleensa +surun tai ilon ylevimpinä hetkinä. Ihmiskunta on saattanut muunnella, +häväistä, mutta ei koskaan poistaa hänen pyhää nimeään. + +Maailman kaikkeus ilmaisee hänet sopusoinnullaan, lakiensa ja +ilmiöittensä tarkoituksenmukaisuudella. Teidän joukossanne ei +ole ateisteja, ja jos olisikin, olisivat he pikemmin säälin kuin +kirouksen arvoisia. Se, joka saattaa kieltää Jumalan tähtikirkkaan +yön kimmeltäessä, rakkaimpiensa haudan ääressä, tai marttyyrin +uhrautuvaisuutta katsellessaan, on hyvin onneton tai hyvin rikollinen. +Ensimäinen ateisti oli epäilemättä mies, joka oli salannut rikoksen +muilta ihmisiltä ja pyrki, kieltäen Jumalan, vapautumaan ainoasta +todistajasta, jolta hän ei voinut sitä salata ja tukahuttamaan häntä +tuivertavat omantunnon tuskat. Tai ehkäpä oli hän hirmuhallitsija, +joka oli vapauden ohella ryöstänyt puolet veljiensä sielusta ja koetti +asettaa raa'an _voiman_ kunnioituksen _velvollisuuden_ ja ikuisen +_oikeuden_ uskon sijaan. + +Hänen jälkeensä ilmeni silloin tällöin, jonkun kerran vuosisadassa, +miehiä, jotka filosofiset harhat olivat vieneet ateismiin, mutta +heitä oli vähän ja he olivat hyvin häpeissään. Sitten esiintyi meitä +lähellä olevana aikana joukkokuntia, jotka vihasta väärää, tyhmää +Jumala-käsitettä vastaan, minkä joku kasti, tai väkivaltainen voima +oli omaksi hyödykseen sepittänyt, kielsivät Jumalan itsensä, mutta +sitä kesti vain hetken, ja sen hetken kuluessa kunnioittivat he, +niin tarpeellinen oli heille Jumala. Järjen jumalatarta, Luonnon +haltijatarta. Nyt on taas olemassa ihmisiä, jotka inhoavat kaikkea +uskontoa, nähdessään nykyisten uskomusten turmeluksen, eivätkä aavista +tulevien puhtautta. Muttei yksikään heistä uskalla sanoa olevansa +ateisti. On pappeja, jotka häväisevät Jumalan nimen rahallisilla +laskelmillaan tai mahtavien vihaa peljäten. On hirmuvaltijaita, +jotka pilkkaavat sitä huutaen sitä hirmutöittensä tueksi. Mutta +kieltäisimmekö auringon tai sen säteiden maailmankaikkeutta elähyttävän +voiman sen tähden, että sen valo joskus saapuu meille hämärtyneenä ja +likaisten usvien sumentamana? Moittisimmeko vapautta sen tähden, että +pahanilkiset ihmiset saattavat joskus kohottaa sen keskelle anarkian +kummituksen? + +Usko Jumalaan loistaa kuolemattomalla valolla kaiken pilkan ja +turmeluksen läpi, millä ihmiset ovat sumentaneet hänen nimeänsä. +Pilkka ja turmelus katoavat niinkuin väkivaltakin katoaa. Jumala +kestää niin kuin _kansakin_, tämä Jumalan kuva maan päällä. Niinkuin +kansa läpi orjuuden, kärsimysten ja kurjuuden valtaa askel askeleelta +tietoisuutta, voimaa, vapautta, niin kohoo Jumalan pyhä nimikin +turmeltuneiden uskojen raunioista sädehtiäkseen puhtaamman, tulisemman +ja järjellisemmän ihannoimisen keskellä. + +Minun ei siis tule puhua teille Jumalasta todistaakseni hänen +olemassaolonsa, tai kehoittaakseni teitä häntä palvelemaan. -- Te +palvelette häntä, hänen nimeään mainitsemattakin, joka kerran kun +te _tajuatte elämänne_ ja teitä ympäröivien olentojen _elämän_. -- +Mutta minä puhun sanoakseni _kuinka_ teidän tulee palvella häntä, +puhun huomauttaakseni teille erehdyksestä, mikä johtaa useiden teitä +hallitsevien miesten mieliä ja heidän esimerkkinsä mukaan monia +teistäkin -- erehdyksestä, joka on yhtä suuri ja yhtä vaarallinen kuin +ateismi. + +Tämä enemmän tai vähemmän silmäänpistävä erehdys on siinä, että Jumala +erotetaan töistään, maasta, jossa teidän on vietettävä yksi elämänne +ajanjakso. + +Toiselta puolen sanotaan teille: "Kyllä, Jumala on olemassa, mutta +te voitte vain myöntää sen todeksi ja palvella häntä. Ei kukaan +osaa selittää Jumalan ja ihmisten välillä vallitsevaa suhdetta. Se +on kysymys, josta teidän tietoisuutenne saa sopia Jumalan itsensä +kanssa. Ajatelkaa siitä mitä haluatte, mutta älkää tyrkyttäkö uskoanne +kaltaisillenne, älkää koettako sovittaa sitä tämän maailman asioihin. +Politiikka on seikka sinänsä, uskonto toinen. Älkää sekoittako niitä. +Jättäkää taivaalliset asiat vahvistetulle hengelliselle vallalle, oli +se mikä hyvänsä, säilyttäen itsellenne vapauden olla uskomatta sitä, +jos se teistä näyttää pettävän kutsumuksensa. Antakaa jokaisen ajatella +ja uskoa omalla tavallaan; yhdessä täytyy hoitaa vain maallisia +asioita. Uskotteko te, materialisteina tai spriritualisteina, vapauteen +ja ihmisten yhdenvertaisuuteen? Toivotteko enemmistölle hyvinvointia? +Haluatteko yleistä äänioikeutta? Yhtykää saadaksenne toiveenne +täytetyiksi; sen tähden ei teidän tarvitse käsittää taivaallisia +asioita." + +Toisella puolen on taas ihmisiä, jotka sanovat teille: + +"Jumala on olemassa. Mutta hän on niin suuri, liian paljon ylempänä +kaikkia luotuja, että te voisitte ihmistöillä saavuttaa hänet. Maa +on tomua. Elämää kestää vain hetkinen. Erottautukaa edellisestä niin +paljon kuin voitte, älkääkä antako jälkimäiselle enempää arvoa kuin +se ansaitsee. Mitä ovat kaikki maalliset edut verrattuina sielunne +iankaikkiseen elämään? Ajatelkaa tätä, kohottakaa katseenne taivaaseen. +Mitäpä väliä sillä on, minkälaisessa asemassa te elätte täällä? +Te olette määrätyt kuolemaan, ja Jumala tulee tuomitsemaan teidät +niiden ajatusten mukaan, jotka olette omistaneet hänelle eikä maalle. +Kärsittekö? Siunatkaa Herraa, joka lähettää teille koettelemuksia. +Maallinen elämä on koetuksen aikaa. Maanpäällä te olette kodittomia. +Halveksikaa sitä ja kohotkaa sen yli. Kärsimysten, kurjuuden ja +orjuuden kautta voitte te palata Jumalan luo, ja pyhittää itsenne +häntä palvelemalla, rukoilemalla, maallisia halveksimalla, uskomalla +tulevaisuuteen, joka korvaa teille runsaasti kaiken." + +Näistä, jotka näin puhuvat, eivät edelliset _rakasta_ Jumalaa ja +jälkimäiset eivät _tunne_ häntä. + +Sanokaa edellisille: ihminen on yksi. Te ette voi jakaa häntä kahtia +ja siten saada häntä olemaan yhtä mieltä kanssamme periaatteista, +joiden tulisi säännöstää yhteiskunnan järjestely, koska hän eroaa +teistä alkuperänsä, vaiheittensa ja elämäntapansa puolesta täällä +alhaalla. Uskonnot hallitsevat maailmaa. Koska ihmiset Intiassa +_uskovat_ olevansa syntyneet mikä Braman, heidän Jumalansa, päästä, +mikä käsivarresta, mikä jalasta, järjestävät he yhteiskunnan +ihmisajatusten mukaan kasteihin, määräävät yksille perinnöksi henkisen +työn, toisille sodan toimet, kolmansille orjan työt, tuomiten +siten itsensä liikkumattomuuteen, mitä yhä kestää ja on kestävä, +siksi kunnes usko tuohon periaatteeseen loppuu. Kun _kristityt_ +julistivat maailmalle, että _kaikki_ ihmiset olivat Jumalan lapsia +ja veljiä hänessä, eivät kaikkien antiikin lainlaatijain ja +filosofien opit, jotka määrittelivät ihmisen kaksinaisen luonteen, +riittäneet ehkäisemään orjuuden poistamista, orjuuden joka muodosti +täydellisesti erillisen ihmisryhmän yhteiskunnan keskuuteen. Jokaisen +uskonnollisten tunteiden edistysaskeleen kulussa voimme osoittaa +vastaavan yhteiskunnallisen edistyksen tapahtuneen myöskin ihmiskunnan +historiassa. Mutta uskonnollisen välinpitämättömyyden opille ette voi +löytää muuta vastinetta kuin anarkian. Te kykenette kyllä hävittämään, +ette koskaan rakentamaan, kieltäkää se, jos voitte. Mihin olette +saapuneet liioittelemalla erästä protestanttiseen oppiin sisältyvää +periaatetta, jonka hylkäämisen protestanttinen oppikin nykyään tuntee +tarpeelliseksi -- johtamalla kaikki aatteensa ainoastaan yksilön +vapaudesta? Anarkian yhdyselämään: se on, heikkojen sortamiseen; +vapauteen poliittisessa järjestössä: se on, heikon halveksumiseen, +koska hänellä ei ole aikaa, ei tilaisuutta käyttää omia oikeuksiaan; +siveelliseen itsekkyyteen: se on, heikon eristämiseen ja tuhoamiseen, +kun hän ei voi auttaa itseään. Mutta me pyrimme yhdistymään, ja kuinka +saavutamme sen varmasti, jollemme veljien avulla, jotka uskovat +samoihin, järjestäviin periaatteisiin, jotka yhtyvät samassa uskossa, +jotka vannovat samassa nimessä? Tahdomme yhteistä kasvatusta, ja kuinka +voimme antaa tai ottaa sitä vastaan ilman yhteistä uskoa? Me tahdomme +luoda kansakunnan, ja kuinka onnistuisimme siinä uskomatta samaan +päämäärään, yhteiseen _velvollisuuteen_? Ja mistä voisimme me johtaa +opin yhteisestä velvollisuudesta, jollemme aatteesta, jonka kehitämme +Jumalasta ja hänen suhteestaan meihin? Yleinen äänioikeus on varmasti +mainio asia, on ainoa laillinen keino, millä maata voipi hallita yhä +uudistuvitta, raivokkaitta pulitta. Mutta yleinen äänioikeus saman +uskon hallitsemassa valtakunnassa ilmaisee _kansallisen_ pyrkimyksen +_kansallisen_ tahdon. Mutta kuinka se maassa, jossa ei ole yhteistä +uskoa, voisi ilmaista muuta kuin luvultaan suuremman osan edut sortaen +kaikkia muita? Kaikki uudistukset uskonnottomassa ja uskonnosta väliä +pitämättömässä maassa kestävät niin kauan kuin yksityisten oikut tai +edut sitä vaativat, eikä enempää. Viimeisten viidenkymmenen vuoden +kokemus on vakaannuttanut meidät kylliksi tässä kysymyksessä. + +Sanokaa niille, jotka puhuvat teille _taivaasta_ erottaen sen +_maasta_, että taivas ja maa ovat yhtä niinkuin elämä ja sen loppu. +Älkää sanoko, että maa on tomua. Maa on Jumalan. Hän loi sen, että te +sen kautta voisitte kohota hänen luokseen. Maa ei ole katumuksen ja +kiusausten laakso, se on meidän työtämme ja itseparannustamme varten +varattu paikka, kehittyäksemme korkeampaa olotilan astetta kohti. +Jumala ei luonut meitä mietiskelemään, vaan toimimaan, hän loi meidät +omaksi kuvaksensa ja hänessä on ajatus ja toiminta, -- siispä hänessä +ei ole _ajatusta_ joka ei muuttuisi _toiminnaksi_. Meidän tulee, +sanotaan, halveksia maallisia asioita ja hyljätä maallinen elämä +pitääksemme huolta taivaallisesta; mutta mitä on mainen olo, jollei +taivaallisen alkusoitto, askel kohti sen saavuttamista? Ettekö huomaa, +että siunatessamme viimeisiä astuimia niissä portaissa, joita pitkin +meidän kaikkien tulee nousta, taitamme tiemme ensimäisiä kiroomalla? +Sielun elämä on pyhää kaikilla asteillaan, maallisella niin kuin +seuraavillakin. Jokaisen asteen tulee siis olla seuraavan valmistusta, +kaiken ajallisen edistyksen täytyy avustaa lakkaamatonta ylöspäin +pyrkivää kehitystä ikuista elämää kohti, jonka Jumala vuodattaa +jokaiseen meistä ja yhteisihmisyyteen, joka kehittyy meidän jokaisen +toiminnan ohella. + + * * * * * + +Nyt on Jumala asettanut teidät tänne maan päälle. Hän on asettanut +teidät miljoonien kaltaistenne olentojen keskuuteen, joiden ajatus +saa ravintonsa teidän ajatuksistanne, joiden parantuminen edistyy +tasan teidän parantumisenne rinnalla, joiden elämä hedelmöittää +teidän elämänne. Pelastuaksenne erilleen jäämisestä on hän antanut +teille tarpeita, joita ette yksin voi tyydyttää, ja voimakkaan +yhteiskunnallisen vaiston, joka eläinten sielussa nukkuu, ja joka +erottaa teidät eläimistä. + +Hän on hajoittanut teidät ympäri tämän maailman, jota te nimitätte +_aineeksi_, suurenmoisessa kauneudessaan, elämää kuohuvan, elämää, +-- ette saa sitä unohtaa, -- joka kaikkialla kantaa Jumalan näkyvää +leimaa, mutta siitä huolimatta vaatii teiltä työtä, riippuu teistä +ilmaisumuodoissaan ja kasvaa voimassa sen mukaan kuin teidän +toimintakykynne kohoaa. Hän on kätkenyt teihin sammumattoman osanoton +vaistoja: käskenyt sääliä murehtivia, iloita hymyilevien kanssa, vihata +niitä, jotka sortavat toisia, -- oikeuden loppumattoman kaipuun, neron +ihailun, kun se keksii uusia tuntemattomia totuuksia, innostuksen, +kun joku muuttaa ne kaikille hyödylliseksi toiminnaksi, hartaan +kunnioituksen niitä kohtaan, jotka kuolevat marttyyreinä, kun eivät +ole saattaneet viedä totuutta voittoon, todistaen omalla verellään sen +oikeutuksen puolesta. Kun te nyt kiellätte, halvennatte nämä tehtävänne +merkit, jotka Jumala on teidän läheisyyteenne asettanut, huudatte te +anathemaa hänen ilmestymismuodoilleen vaatien meitä suuntaamaan koko +voimamme sisäiseen puhdistustyöhön, joka pakostakin tulee jäämään +puolinaiseksi, mahdottomaksikin yksin jatkettuna! + +Eikö Jumala rankaise sitä, joka häntä noin kiusaa? Eikö hän alenna +orjaa? Eikö puolet köyhän päivätyöläisen sielusta uppoa aistillisiin +haluihin, sen, mitä te _aineeksi_ nimitätte, sokeihin vaistoihin, +niin kauan kuin hänen on pakko tuhlata omaa jumalaista elämäänsä +ruumiillisiin toimiin ilman sivistyksen valoa? Tapaatteko elävämpää +uskonnollista tunnetta venäläisessä _orjassa_ kuin puolalaisessa, joka +taistelee isänmaansa ja vapautensa puolesta? Tapaatteko tulisempaa +jumalallista rakkautta Kaarlo Albertin tai Modenan herttuan sorrettujen +alamaisten parissa kuin 1100-luvun Lombardian tai 1400-luvun Firenzen +tasavaltalaisten keskuudessa? + +Missä hyvänsä Jumalan henki vallitsee, siellä on vapaus, on sanonut +eräs mahtavimpia apostoleja, mitä me tunnemme. Hänen julistamansa oppi +vaati orjuuden poistamista, sillä kukapa osaisi ymmärtää ja palvella +Jumalaa oikein ryömien hänen luomiensa olentojen jaloissa? Teidän +oppinne ei ole uskontoa, se on ihmisten keksimä lahko, sellaisten, +jotka ovat unohtaneet alkuperänsä, unohtaneet taistelun, jota heidän +isänsä kävivät turmeltunutta yhteiskuntaa vastaan, ja voitot, +jotka he saavuttivat, uudistaen töillään tämän maailman, jota te, +haaveilijat, nyt halveksitte. Mikä hyvänsä vakava usko nouseekaan +vanhojen, pilautuneiden tunnustusten raunioista, on se uudistava nyt +vallitsevan yhteiskunnallisen järjestyksen, koska voimakas oppi aina +pyrkii soveltautumaan inhimillisen toiminnan kaikkiin aloihin, koska +_maa_ kaikkina aikoina on pyrkinyt mukautumaan _taivaan_ mukaan, johon +se uskoi, koska koko ihmiskunnan historia toistaa eri muodoissa, +muunnellen asteettain aikojen mukaan Herran rukouksen sanoja: _Tulkoon +sinun valtakuntasi, niin maan päällä kuin taivaissa!_ + +_Tulkoon Jumalan valtakunta niin maan päälle kuin taivaisiin!_ Olkoon +se, oi veljeni! paremmin käsitettynä ja käytäntöön sovellettuna +kuin ennen, teidän uskontunnustuksenne, rukouksenne! Toistakaa sitä +ja työskennelkää, että se toteutuisi! Älkää kuunnelko niitä, jotka +koettavat saada teidät taipumaan toimettomaan alistuvaisuuteen, +välinpitämättömyyteen maallisista asioista, kumartamaan jokaista +ajallista, vaikkapa väärääkin mahtia, toistaen teille seuraavaa +lausetta sitä ymmärtämättä: "Antakaa keisarille, mitä keisarin on, ja +Jumalalle mitä Jumalan on!" Voitteko mainita jotakin mikä ei olisi +Jumalan? Keisarin ei ole mikään muu kuin se, mikä on Jumalan lain +mukaista. Keisari, toisin sanoen ajallinen valta, varsinainen hallitus +on vain Jumalan tarkoitusten valtuutettu toimeenpanija, siinä määrin +kuin hänen voimansa siihen riittävät. Jos hän rikkoo valtakirjansa, on +teillä, en sano oikeus, vaan velvollisuus korjata se. + +Mikä on teidän tehtävänne täällä maailmassa, jollei harjoitella +kehittämään voimienne mukaan omalla alallanne Jumalan aivoituksia? +Miksikä saarnaisimme ihmissuvun yhteyden oppia, joka on välttämätön +seuraus Jumalan yhteydestä, jollemme työskentelisi sen toteuttamiseksi, +vastustaen mielivaltaisia jaoituksia, vihamielisyyden syitä, jotka +kaikkialla erottavat ihmiskunnan asuttamat alueet? Miksikä uskoisimme +ihmisten yhdenvertaisuuteen, joka on välttämätön seuraus ihmissuvun +yhteydestä Jumalan kasvojen edessä, jos välinpitämättömästi kärsisimme, +että tuota yhdenvertaisuutta yhteiskunnan tietäen hävyttömästi +loukataan? Miksikä uskoisimme ihmisten vapauteen, inhimillisen +vastuunalaisuuden perustaan, jollemme työskentelisi hävittääksemme +kaikki esteet, jotka häiritsevät ensinmainittua ja vahingoittavat +jälkimäistä? Miksikä puhuisimme veljeydestä tietäen että meidän +veljiämme joka päivä sorretaan, pilkataan ja häväistään? Maa on +meidän työpaikkamme. Ei ole tarvis halventaa sitä, vaan pyhittää +se. Aineelliset voimat, joita tapaamme ympärillämme, ovat meidän +työvälineitämme. Ei pidä suinkaan hyljätä, vaan tulee parantaa niitä. + +Mutta sitä te ette saa aikaan Jumalatta. Olen puhunut teille +_velvollisuuksista_. Olen selittänyt, ettei ainoastaan tietoisuus +_oikeuksistanne_ riitä johtamaan teitä kestävästi hyvälle tielle, ei +riitä hankkimaan teille asemanne asteettaisia, jatkuvia parannuksia, +joihin pyritte. Mutta mistä johtuu velvollisuus Jumalatta? Jumalatta +ette te voi millekään haluamallenne yhteiskuntajärjestelmälle keksiä +muuta perustetta kuin sokean, raa'an, väkivaltaisen _voiman_. + +Tästä ei ole poikkeusta. Joko riippuu ihmisellisten asioiden kehitys +_salliman_ laista, jota meidän kaikkien tulee tutkia ja sovittaa +käytäntöön, tai nojaa se sattumaan, hetken olosuhteihin, tai henkilöön, +joka paraiten osaa käyttää tuota sattumaa, noita olosuhteita hyväkseen. +Joko täytyy meidän totella Jumalaa, tai palvella ihmisiä; samantekevää, +yhtäkö tai useampia. Jollei korkein _sielu_ hallitse kaikkia +ihmissieluja, kuka voisi pelastua kaltaistemme mielivallasta, kun he +sattumalta ovat voimakkaampia kuin me? Jollei ole olemassa pyhää, +loukkaamatonta lakia, jota ihmiset eivät ole säätäneet, minkä ohjeen +mukaan arvostelisimme, onko teko oikea tai ei? Kenen nimessä, minkä +nimessä vastustaisimme sortoa ja vääryyttä? + +Jumalatta ei ole muuta valtiasta kuin _tosiasia_, tosiasia, jonka eteen +materialistit aina kumartuvat, olkoon sen nimi sitten Vallankumous +tai Napoleon; tosiasia, jota materialistit vieläkin Italiassa ja +muualla käyttävät kilpenään puolustaakseen velttouttaan silloinkin, +kun he teoreettisesti kannattavat meidän periaatteitamme. Kuinka +voisimme siis vaatia heiltä uhrautuvaisuutta, alttiutta kärsimään, +omien yksilöllisten mielipiteittemme nimessä? Muuttaisimmeko, +ainoastaan omien etujemme painolla, teorian käytännöksi, abstraktisen +periaatteen toiminnaksi? Älkää pettykö siinä. Niin kauan kuin me +yksilöinä puhumme jonkin teorian nimessä, minkä meidän yksilöllinen +älymme meissä herättää, tulee meillä olemaan se, mitä meillä nytkin +on: yhteyttä sanoissa, vaan ei teoissa. Huuto, joka kaikuu kaikkien +suurten vallankumousten keskellä, ristiretkien huuto: "_Jumala sen +tahtoo! Jumala sen tahtoo_!" saattaa yksin muuttaa veltot toimiviksi, +antaa pelokkaille rohkeutta, laskeville luonteille uhrautumisen intoa, +uskoa niille, jotka epäillen hylkäävät kaikki inhimilliset käsitteet. +Todistakaa ihmisille, että vapautuksen ja asteettaisen edistyksen työ, +johon te heitä kutsutte, kuuluu Jumalan tarkoituksiin, ja kukaan ei +nouse vastaan. Todistakaa heille, että täällä suoritettava maallinen +työ on oleellinen kuolemattoman elämän osa, ja kaikki hetken laskelmat +haihtuvat tulevaisuuden tärkeyteen nähden. Jumalatta voitte te käskeä, +ette vakaannuttaa, voitte olla vuorostanne hirmuvaltijaita, ette +kasvattajia ja apostoleja. + +_Jumala sen tahtoo! Jumala sen tahtoo!_ Se on kansan huutoa, veljeni! +Se on _teidän_ kansanne, Italian kansan huuto! Älkää antako niiden +pettää itseänne, te, jotka sydämellisellä rakkaudella työskentelette +kansanne hyväksi, niiden, jotka ehkä selittävät teille, ettei Italian +henki ole valtiollista henkeä, ja että uskonnollinen henki on erinnyt +täältä. + +Uskonnollinen henki ei ole koskaan eronnut Italiasta, niin kauan kuin +Italia, vaikka hajallaankin, on pysynyt suurena ja valveutuneena. +Mutta se erosi siitä silloin kun 1500-luvulla Firenze oli sortunut +Kaarle V:n ulkomaalaisista aseista ja Italian elämän vapaus paavien +petoksen vuoksi. Ja me aloimme menettää kansallisen luonteemme ja elää +niin kuin me olisimme espanjalaisia, saksalaisia tai ranskalaisia. +Silloin alkoivat meidän oppineemme näytellä ruhtinaiden narreja, +poistaa isäntiensä haluttomuutta, nauramalla kaikelle ja kaikille. +Silloin meidän pappimme, nähdessään kaiken uskonnollisen totuuden +sovelluttamisen mahdottomaksi, alkoivat kaupata pyhiä asioita ja +ajatella itseään eikä kansaa, jota heidän olisi tullut valistaa ja +suojata. Ja silloin tuo kirjailijoiden pilkkaama, pappien pettämä ja +nylkemä, kaikesta valtiollisesta vaikutuksesta eristetty kansa alkoi +kostaa, nauraen oppineille, epäillen pappeja, nousten kapinaan kaikkea +uskoa vastaan huomatessaan entisen turmeltuneen, kykenemättä näkemään +tulevaisuuteen. + +Siitä ajasta alkaen me hyljättyinä ja voimattomina vajosimme +tottumuksen ja hallitusten vaikutuksen alaisina taikauskoon ja +uskottomuuteen. Mutta me tahdomme nousta jälleen mahtavina ja +kunnioitettuina. Ja muistakaamme kansallista perintöämme. Muistakaamme, +että Jumalan nimi huulillansa, ja uskonsa merkkien alla taistelun +keskustassa, voittivat meidän lombardialaiset veljemme 1100-luvulla +saksalaiset anastajat ja valloittivat takaisin heiltä riistetyn +vapauden. Muistakaamme, että Toscanan kaupunkien tasavaltalaiset +kokoontuivat neuvottelemaan kirkkoihin. Muistakaamme Firenzen +käsityöläisiä, jotka kieltäytyen alistamasta Medicin perheen +käskynvaltaan kansanvaltaista vapauttaan, valitsivat juhlallisella +äänestyksellä Kristuksen tasavallan johtajaksi. Muistelkaamme veli +Savonarolaa, joka julisti samalla kertaa Jumalan ja kansan oikeutta, +muistelkaamme genovalaisia, jotka kivet aseinaan ja suojelevaa neitsyt +Mariaa avukseen huutaen vapauttivat v. 1746 kaupunkinsa sitä hallussaan +pitävästä saksalaisesta sotajoukosta. Muistelkaa koko samanlaista +tapaussarjaa, missä uskonnollinen ajatus suojeli ja hedelmöitti Italian +kansallisia pyrkimyksiä. + +Ja uskonnollinen tunne lepää kehitystä odottaen kansamme sydämessä. Ken +sen saisi heräämään, tekisi kansakunnan hyväksi paljoa enemmän kuin +parikymmentä valtiollista oppia. Ehkäpä on syynä siihen kylmyyteen, +mitä Italian kansa tähän asti on osoittanut kapinanyrityksille, +yhtä paljon tuon tunteen puute niissä miehissä, jotka ulkomaalaisia +hallitusmuotoja ja monarkistisia menettelytapoja jäljitellen ennen +johtivat näitä yrityksiä Italiassa, kuin selvästi kansallisen +päämääränkin vaillinaisuus. Levittäkää siis oppejanne Jumalan nimessä, +veljet! Se, jolla on italialainen sydän, on seuraava teitä. + +Puhukaa Jumalan nimessä. Oppineet tulevat hymyilemään. Kysykää +oppineilta, mitä he ovat tehneet isänmaansa puolesta. Papit tulevat +julistamaan teidät kirkon kiroukseen. Sanokaa papeille, että te +tunnette Jumalan paremmin kuin he kaikki, ja että Jumalan, hänen +lakinsa ja teidän välillänne ei tarvita välittäjiä. Kansa on ymmärtävä +teitä ja on toistava kanssanne: _Me uskomme isään Jumalaan, ihmiskunnan +Järkeen ja Rakkauteen, Luojaan ja Kasvattajaan_. + +Ja sen sanan merkeissä te ja kansa voitatte. + + + + +III + +Laki. + + +Te elätte. Siis on teillä myös elämän laki. Ei ole elämää ilman +lakia. Kaikki mitä on, on olemassa jollakin määrätyllä tavalla, +määrätyillä ehdoilla, määrättyä lakia seuraten. Mineraaleja johtaa +ryhmityslaki, kasvun laki johtaa kasveja, liikuntolaki tähtiä, ja laki +hallitsee teitä ja teidän elämäänne -- laki, joka on sitä jalompi ja +korkeampi mitä ylempänä te olette kaikkia muita luotuja maan päällä. +Kehittyä, toimia, elää lakinne mukaan on teidän ensimäinen ja ainoa +velvollisuutenne. + +Jumala on antanut teille elämän. Siis on Jumala antanut teille lainkin. +Jumala on ihmisrodun ainoa lainsäätäjä. Hänen lakinsa on ainoa, +jota teidän tulee totella. Ihmiselliset lait ovat elinvoimaisia ja +hyviä vain siinä määrin kuin ne sopeutuvat siihen selittäen sitä ja +sovelluttaen sen käytäntöön. Ne ovat taas huonoja aina, kun ne ovat +ristiriidassa sen kanssa tai eroavat siitä; ja silloin ei ainoastaan +oikeutenne, vaan velvollisuutennekin vaatii olemaan niitä tottelematta +ja hävittämään ne. Se joka paraiten selittää ja inhimillisiin +tapauksiin sovittaa Jumalan lakia on teidän laillinen johtajanne. +Rakastakaa ja seuratkaa häntä. Mutta paitsi Jumalaa ei teillä voi, +eikä saa olla, häntä pettämättä ja häntä vastaan kapinoimatta, toista +_käskijää_. + +Teidän elämänne lain, Jumalan lakien _tuntemisessa_ piilee +moraalin peruste, teidän töittenne ja velvollisuuksienne ohje ja +vastuunalaisuutenne mitta. Se on myöskin puolustajanne vääriä lakeja +ja mielivaltaa vastaan, jos joko yksi tai useat ihmiset koettavat +sortaa teitä. Sitä tuntematta ette voi vaatiakaan _ihmisen_ nimeä tai +oikeuksia. Kaikkien oikeuksien alkuperä on laissa, ja niin kauan kuin +te ette vetoa siihen olette te joko sortovaltiaita tai orjia; ei muuta! +Olette sortajia, jos olette voimakkaita; muiden voiman orjuuttamia, jos +olette heikkoja. Ollaksenne _ihmisiä_ tulee teidän tuntea laki, joka +erottaa ihmisluonteen eläinten, kasvien, mineraalien luonteesta, sekä +toimia sen mukaan. + +Kuinka opimme sen tuntemaan? + +Tämän kysymyksen on ihmiskunta kaikkina aikoina tehnyt kaikille niille, +jotka ovat lausuneet sanan _velvollisuus_, ja tähän päivään saakka ovat +vastaukset olleet erilaisia. + +Eräät ovat vastanneet osoittamalla lakikokoelmaa, kirjaa, sanoen: +"Tähän sisältyy koko siveellinen laki." Toiset ovat sanoneet: +"Kysyköön jokainen omalta sydämeltään; siellä piilevät hyvän ja pahan +määritelmät." Toiset taas ovat vedonneet yleiseen oikeudentuntoon, +hyljäten yksityisen arvostelukyvyn, ja selittäneet, että "missä +ihmiskunta on yhtä mieltä jostakin uskomasta, siellä on tuo uskoma +tosi". + +He erehtyvät kaikki. Ja ihmissuvun historia julistaa, +vastaansanomattomilla syillä, kaikki vastaukset mahdottomiksi. + +Ne, jotka vakuuttavat kirjasta, tai yhden ainoan ihmisen huulilta +lukevansa koko siveellisen lain, ne unohtavat, ettei ole ainoatakaan +lakikokoelmaa, jota ei ihmiskunta vuosisatojakin siihen uskottuaan +olisi hyljännyt hakeakseen ja julistaakseen toista, ja ettei ainakaan +nykyään ole syytä uskoa, että ihmiskunta muuttaisi menettelytapaansa. + +Niiden, jotka väittävät, että _yksilön_ tajunta sellaisenaan olisi +_oikean_ ja _väärän_, siis myöskin hyvän ja pahan ohje, tulee muistaa, +ettei yhdestäkään uskonnosta, oli se miten pyhä hyvänsä, ole puuttunut +kerettiläisiä, puhumattakaan eriuskolaisista, jotka aina ovat nopeita +vakaumuksella käymään marttyyrikuolemaan oman oikeudentajuntansa +nimessä. Nykyään hajaantuu protestanttinen oppi tuhansiin lahkoihin +ja alalahkoihin, jotka kaikki perustuvat _yksilön oikeudentajuntaan_. +Kaikki ovat ne valmiit katkeraan keskinäiseen taisteluun ja tukevat +uskonanarkiaa, joka on sen eripuraisuuden ainoa todellinen lähde, mikä +nykyään valtiollisesti ja yhteiskuunallisesti rasittaa Euroopan kansoja. + +Ja toiselta puolen tulee niiden, jotka kieltävät yksityisen tajunnan +todistuksen vedoten koko ihmiskunnan yksimielisyyteen johonkin uskomaan +nähden, muistaa, että kaikki nuo suuret aatteet, jotka ovat kohottaneet +ihmiskuntaa, alussa esiintyivät vastustaen sitä, minkä ihmiskunta +hyväksyi, ja että niitä julistivat henkilöt, joita ihmiskunta pilkkasi, +ahdisti, ristiinnaulitsi. + +Näistä ohjeista ei siis _yksikään_ riitä hankkimaan _Jumalan lain +totuuden_ tuntemusta. Ja kuitenkin on yksilön tajunta pyhä, ihmiskunnan +yleinen hyväksyminen on pyhä, ja se, joka jättää kysymättä neuvoa +jommaltakummalta, luopuu totuuden tuntemisen oleellisesta keinosta. +Tähänastinen, yleinen erehdys on ollut se, että on tahdottu liittää +totuus yhteen ainoaan näistä keinoista. Seurauksiltaan ratkaiseva +ja mitä turmiollisin erehdys, koska se ei saata määrätä yksityisen +tajuntaa ainoaksi totuuden ohjeeksi anarkiaan lankeamatta, eikä voi +määrätyllä hetkellä vedota yleisen yksimielisyyden peruuttamattomaan +tuomioon tukahuttamatta inhimillistä vapautta, syöksymättä suoraa päätä +hirmuvaltiuteen. + +Mainitsemme nämä esimerkit osoittaaksemme, kuinka näille ensimäisille +perustuksille rakentuu lujemmin kuin luulisikaan koko yhteiskunnallinen +rakennus. Ja niin ovat ihmiset saman erehdyksen vallassa järjestäneet +valtiollisen yhteiskunnan, toiset kunnioittamalla ainoastaan +_yksityisen_ oikeuksia, unohtaen täydellisesti yhteiskunnan kasvattavan +tehtävän, toiset taas _yhteiskunnallisten_ oikeuksien nojalla uhraten +yksilön vapauden ja toimintavallan.[1] Ranska, suuren vallankumouksensa +jälkeen, ja etenkin Englanti osoittavat meille, kuinka edellinen +järjestelmä johtaa vain eriarvoisuuteen ja enemmistön sortoon. +Kommunismi taas, jos se milloinkaan saattaisi muuttua tosiasiaksi, +osoittaisi, kuinka jälkimäinen tuomitsee yhteiskunnan kivettymään, +riistäen siltä kaiken liikunnan ja kaiken edistymiskyvyn. + +Niinpä edelliset, ottaen huomioon vain niin sanotut _yksilön_ +edut, ovat järjestäneet tai pikemmin saattaneet epäjärjestykseen +taloudellisen järjestelmän, asettaen sen ainoaksi perusteeksi +rajattoman, _vapaan kilpailun_ teorian, kun taas jälkimäiset, jotka +ottivat huomioon vain _yhteiskunnallisen_ yhteyden, tahtoisivat siirtää +hallitukselle kaikki valtion tuotantovoimat. Siinä kaksi käsityskantaa, +joista edellinen on antanut meille kaikki anarkian varjopuolet; +jälkimäinen taas johtaisi paikoillaan pysymiseen ja kaikkiin +hirmuvallasta johtuviin onnettomuuksiin. + +Jumala on antanut teille tovereittenne yleisen hyväksymisen ja +omantuntonne kuin siiviksi, joilla voitte kohota niin lähelle +häntä kuin mahdollista. Miksi tahdotte itsepäisesti silpoa toisen? +Miksi tahdotte eristäytyä ja erottautua maailman yhteydestä? Miksi +tahdotte tukahuttaa ihmiskunnan äänen? Molemmat ovat pyhiä; Jumala +puhuu molemmissa. Missä hyvänsä ne kohtaavat toisensa, missä hyvänsä +omantuntonne ääntä tukee ihmiskunnan mielipiteen kannatus, siellä on +Jumala; silloin tiedätte varmasti tavanneenne totuuden. Edellinen +varmentaa jälkimäisen. + +Jos teidän velvollisuutenne olisivat vain kielteisiä, jos tehtävänne +olisi ainoastaan _olla tekemättä pahaa_, olla vahingoittamatta +veljiänne, ehkäpä riittäisi omantuntonne äänikin, sillä kannalla, missä +vähemmänkin sivistyneet nyt ovat, johtamaan teitä. Te olette syntyneet +hyvään, ja joka kerta kun te toimitte suorastaan _lainvastaisesti_, +joka kerta kun teette sellaista, mitä ihmiset sanovat _rikokseksi_, +on teissä jotakin, mikä syyttää teitä kuin moittiva ääni, jonka +voitte salata toisilta, mutta ette itseltänne. Teidän tärkeimmät +velvollisuutenne ovatkin myönteisiä. _Toimettomuus_ ei riitä, täytyy +_toimia_. Ei ole kylliksi se, että te tyydytätte itseänne ollen +rikkomatta lakia; teidän tulee toimia _lain mukaan_. Ei riitä olla +_vahingoittamatta_, tulee _hyödyttää_ veljiään. Liiankin usein tähän +saakka on moraali esiintynyt ihmisille pikemmin kielteisessä kuin +myönteisessä muodossa. Lain selittäjät ovat sanoneet: "älä varasta, +älä tapa!" Harva, tuskinpa kukaan on näyttänyt heille ne velvoitukset, +jotka kuuluvat heille ihmisinä ja sen, kuinka he voivat hyödyttää +lähimäisiään ja Jumalan luomia tarkoituksia. Tämä on siis moraalin +ensimäinen tarkoitus, eikä yksilö, joka kuuntelee ainoastaan oman +oikeustajuntansa ääntä, voi milloinkaan päästä siihen. + +Yksilön oikeudentunto puhuu hänen _kasvatuksensa_, hänen +harrastustensa, tapojensa ja intohimojensa kieltä. Villin irokeesin +omatunto puhuu toisenlaista kieltä kuin 1800-luvun sivistyneen +eurooppalaisen. Vapaan miehen omatunto luo hänelle velvollisuuksia, +joita orjan tajunta ei saata arvatakaan. + +Kyselkääpä köyhältä piemontilaiselta tai lombardialaiselta +päivätyöläiseltä, jonka ainoana moraalin julistajana on ollut halpa +pappi, jonka ainoana, suvaittuna lukemisena, jos hän edes osaa lukea, +on ollut itävaltalainen katkismus; kysykääpä häneltä, niin hän vastaa, +että ankara työ millä palkalla hyvänsä perheen elättämiseksi, rajaton +lakeihin alistuminen tutkimatta, minkälaisia ne ovat, sekä eläminen +toisia vahingoittamatta ovat hänen velvollisuutensa. Sille, joka +puhuisi hänelle velvollisuuksista, jotka yhdistävät hänet isänmaahan +ja ihmiskuntaan, sille, joka sanoisi hänelle: "Te vahingoitatte +tovereitanne suostuessanne tekemään työtä alhaisemmalla palkalla kuin +työn arvo on, te rikotte Jumalaa ja kuolematonta sieluanne vastaan +tottelemalla vääriä lakeja", vastaisi hän kuin mies, joka ei käsitä +kysymystä, nostaen hämmästyneenä kulmiaan. Kysykääpä italialaiselta +työmieheltä, jolle paremmat olosuhteet ja seurustelu älyltään +kehittyneempien ihmisten kanssa ovat opettaneet osan totuutta, vastaa +hän teille, että hänen isänmaansa on sorretussa asemassa, että hänen +toverinsa ovat _väärin_ tuomitut elämään aineellisessa ja siveellisessä +kurjuudessa, ja että hän tuntee tarvetta huutaa vastalauseensa, mikäli +hänen voimistaan riippuu, tuolle vääryydelle. + +Kuinka saattaa omantunnon ääni puhua niin suuresti eroavalla tavalla +kahdelle saman ajan ja saman kansan yksilölle? Minkä tähden löydämme +kymmenen oleellisesti samaan ryhmään kuuluvan yksilön keskuudesta, +jotka kannattavat ihmisrodun kehitystä ja edistystä, kymmenen eri +mielipidettä siitä, kuinka usko on muutettava toiminnaksi, kymmenen eri +käsitystä _velvollisuudesta_? Silminnähtävästi ei yksityisen omantunnon +ääni riitä, kaikissa tilanteissa, muutta ohjeetta, elävöittämään +lakia hänelle. Tajunta riittää vain selvittämään teille, että laki +on olemassa, ei millainen se on, se riittää selvittämään, että +teillä on velvollisuuksia, ei millaisia nuo velvollisuudet ovat. Sen +vuoksi on ihmiskunnan keskuudessa aina ollut marttyyrejä, oli sitten +itsekkyys miten paljon voitolla hyvänsä. Mutta kuinkahan lukuisia +ovat ne marttyyrit, jotka ovat uhranneet elämänsä luuloteltujen +velvollisuuksien vuoksi, nyt kaikille selvinneiden erehdysten hyväksi! + +Teidän tietoisuutenne tarvitsee siis opasta, valoa, joka hälventäisi +teitä ympäröivän pimeyden, ohjetta, joka vahvistaisi sitä ja ohjaisi +vaistojanne. Ja tuo ohje on _ihmisyyden järki_. + +Jumala on antanut _järjen_ teille kaikille, että kasvattaisitte sitä +tuntemaan hänen lakinsa. Nykyään anastaa teiltä kurjuus, vuosisatojen +juurtuneet erehdykset ja isäntienne tahto sen kasvattamisen +mahdollisuudenkin. Ja sen vuoksi on teidän välttämättömästi murrettava +nuo esteet voimalla. Mutta vaikkapa nuo esteet olisivatkin raivatut +pois, ei yhdenkään teidän järkenne riittäisi käsittämään Jumalan lakia, +jollei se nojaisi ihmiskunnan järkeen. Teidän elämänne on lyhyt, teidän +yksilölliset kykynne heikot, voimattomat ja kaipaavat tukipistettä. +Niinpä on Jumala asettanut rinnallemme olennon, jonka elämä on jatkuva, +jonka kyvyt kerääntyvät summaksi kaikkien niiden yksilöllisten kykyjen +määrästä, mitä ehkä neljäntoista vuosisadan kuluessa on kehitetty; +olennon, joka yksilöiden erehdysten ja rikosten keskellä yhä kasvaa +viisaudessa ja siveydessä; olennon, jonka kehitykseen Jumala on +kirjoittanut ja kaikkina aikoina kirjoittaa rivin laistaan. + +Se olento on Ihmiskunta. + +_Ihmiskunta_, niinkuin eräs ajattelija viime vuosisadalla on sanonut, +_on ihminen, joka lakkaamatta oppii_. Yksilöt kuolevat, mutta ei +totuuden määrä, minkä he ovat ilmituoneet; se hyvyyden paljous, mitä he +ovat tehneet, ei mene hukkaan heidän poistuessaan: ihmiskunta kokoaa +sen, ja ihmiset, jotka kulkevat heidän hautojensa yli, käyttävät +sitä hyödykseen. Joku meistä syntyy tänään aatteiden, uskomusten +piirissä, joita koko edeltävä ihmiskunta on muodostellut, ja jokainen +meistä tuopi, tietämättäänkin, enemmän tai vähemmän tärkeän aineksen +tulevaisuuden ihmiskunnan elämään. Ihmiskunnan sivistys kasvaa, +niinkuin kohoavat Itämailla nuo pyramiidit, joihin jokainen matkustaja +lisää kiven. Me kuljemme ohi, päiväkauden kestävällä vaelluksellamme, +kutsuttuina samalla täydentämään yksityistä sivistystämme. Niin +edistyy koko ihmiskunnankin sivistys maan päällä. Jumalan tarkoitus, +mikä väläyksinä esiintyy meissä jokaisessa, kehittää hitaasti, +asteettaisesti, jatkuvasti ihmiskuntaa. Ihmiskunta on Jumalan elävä +sana. Jumalan henki hedelmöittää sen, ja tulee ilmi siinä yhä +puhtaampana, yhä tarmokkaampana, ajanjaksosta ajanjaksoon, joskus +yksilön, joskus kansan välityksellä. Työstä työhön, uskosta uskoon +saa ihmiskunta vähitellen yhä selvemmän käsityksen omasta elämästään, +omasta kutsumuksestaan, Jumalasta ja hänen laistaan. + +Jumala tulee ihmiskunnassa lihaksi _vähitellen_. Jumalan laki on yksi +niinkuin Jumalakin. Mutta meille se selviää kappale kappaleelta, rivi +riviltä, mitä enemmän edeltävien sukupolvien kasvattavaa kokemusta +kokoontuu, mitä enemmän kasvaa laajuudessa ja tarmossa _yhteys_ +rotujen, kansojen, yksilöiden välillä. Ei yksikään ihminen, ei mikään +kansa, ei ainoakaan vuosisata voi väittää selvittäneensä sitä kokonaan. +Vain yhtynyt ihmiskunta voi selvittää siveellisen lain, ihmiskunnan +elämän lain, kun kaikki voimat, kaikki kyvyt, joista ihmisluonne on +koottu, ovat suunnatut toimintaan. Mutta sen ohella opettaa meille se +ihmiskunnan osa, joka on päässyt kauimmas sivistyksessä, kehityksellään +osia siitä laista, jota me haimme. Sen historiasta luemme me Jumalan +tarkoitukset, sen tarpeista omat _velvollisuutemme_, velvollisuudet, +jotka muuttuvat tai paremmin sanoaksemme kasvavat tarpeitten mukaan, +koska meidän ensimäinen velvollisuutemme on avustaa ihmiskunnan nousua +sille sivistyksen ja parannuksen asteelle, jonka Jumala ja kulunut aika +ovat sille valmistaneet. + +Jos te siis haluatte tulla tuntemaan Jumalan lain, täytyy teidän paitsi +omaan tietoisuuteenne vedota myöskin ihmiskunnan omaantuntoon ja +hyväksymiseen. Tunteaksenne omat velvollisuutenne, on teidän otettava +selkoa ihmiskunnan samanaikuisista tarpeista. Moraalin edistyminen on +asteettaista niinkuin ihmissuvun ja teidänkin kuntonne. Kristinuskon +siveysoppi ei ole samanlainen kuin pakanallisten aikojen, meidän +aikamme moraali ei ole sama kuin kahdeksantoista vuosisataa sitten. +Nykyään pyrkivät teidän isäntänne salaamaan teiltä velvollisuutenne +samoinkuin ihmiskunnan tarpeet, erottamalla teidät uusista +luokista, kieltämällä teitä yhtymästä, alistamalla sanomalehdistön +kaksinkertaisen sensuurin alaiseksi. Ja kuitenkin voitte te, jos +tahdotte, ennen sitäkin aikaa, jolloin kansakunta opettaa teille +ilmaiseksi yleissivistävissä kouluissa ihmiskunnan entistä historiaa ja +sen nykyisiä tarpeita, hankkia osittaisia tietoja edellisistä ja arvata +jälkimäiset. + +Ihmiskunnan nykyiset tarpeet ilmenevät suuremmalla tai pienemmällä +voimalla, enemmän tai vähemmän epätäydellisesti, niissä tapauksissa, +joita joka päivä sattuu maissa, missä liikkumattomuus ja hiljaisuus ei +ole aivan ehdoton laki. Mikäpä kieltäisi teitä niitä tietämästä? Mikä +väkivaltaisen epäilyksen voima voisi pitemmän aikaa estää miljoonia +ihmisiä, joista hyvin useat matkustavat Italian rajojen ulkopuolella +taas palatakseen, tietämästä mitä Euroopassa tapahtuu? Jos julkiset +yhdistykset ovat kielletyt teiltä Italiassa, kukapa voisi estää +salaisia seuroja, jos ne välttävät ulkonaisia merkkejä ja monimutkaisia +järjestöjä, muodostaen vain veljellisen ketjun, joka ulottuu maasta +maahan, lopulta koskettamasta jotakin rajan monilukuisista pisteistä? + +Tapaattehan kaikkialla maa- ja merirajalla omia ystäviänne ja +kansalaisianne, miehiä, jotka teidän isäntänne ovat karkoittaneet, +koska he halusivat auttaa teitä, miehiä, jotka tahtovat olla totuuden +sanansaattajia keskuudessanne, jotka kertovat teille mielihalulla +sen, mitä he opinnoilla ja maanpaon surullisella helppoudella ovat +saaneet tietää ihmiskunnan vaiheista ja sen nykyisistä pyrkimyksistä. +Kuka voi estää teitä saamasta jotakin niistä kirjoituksista, joita +teidän veljenne painattavat teitä varten maanpaossa, jos te vain +itse haluatte niitä? Lukekaa niitä ja polttakaa ne, niin että teidän +isäntienne lähettämät urkkijat eivät keksisi niitä teidän käsissänne, +tehdäkseen sen perusteella syytöksen teidän perhettänne vastaan. +Avustakaa meitä tarjouksillanne laajentamaan toiminta-alueitamme, +laatimaan ja painattamaan teitä varten yleisen ja teidän isänmaanne +historian oppikirjoja. Auttakaa meitä avaamalla uusia pääsyteitä, että +ne voisivat levitä mahdollisimman laajalle. + +Olkaa varmoja siitä, ettette opetuksetta saata oppia tuntemaan +velvollisuuksianne ja että yhteiskunnalle, eikä teille, jää kaikki +vastuu jokaisesta oikeuden loukkauksesta, koska se kerran kieltää +teiltä kaiken opetuksen. Teidän vastuunalaisuutenne alkaa siitä +päivästä, kun teille tarjotaan tilaisuutta oppiin ja te lyötte +sen laimin; siitä päivästä, kun teille ilmautuu keinoja kukistaa +yhteiskunta, mikä tuomitsee teidät tietämättömyyteen, ettekä +aio käyttää niitä. Te ette ole syyntakeisia, koska te olette +tietämättömiä. Te olette syyntakeisia silloin, kun te alistutte jäämään +oppimattomiksi, koska, kun teidän tajuntanne ilmaisee teille, ettei +Jumala ole antanut teille lahjoja käskemättä kehittää niitä, kuitenkin +annatte kaikkien järjenlahjojenne nukkua sielussanne, -- koska +tietäessänne, ettei Jumala ole voinut antaa teille totuuden rakkautta +näyttämättä keinoja sen seuraamiseksi, te epätoivoisina ette haekaan +sitä ja hyväksytte tutkimatta oikeaksi sen, mitä mahtimiehet ja heidän +lahjomansa papit teille totuutena esittävät. + +Jumala, _ihmiskunnan isä ja opettaja_, ilmaisee ihmisille lakinsa +aikojen kuluessa. Kysykää neuvoa ihmiskunnan vaiheilta -- teidän +tovereittenne neuvonantajalta -- ei yhden vuosisadan rajoitetulta +alalta tai yhden ajattelijakoulun opeista, vaan kaikilta vuosisadoilta +ja kuolleilta sekä eläviltä ihmisiltä. _Aina kun teidän tajuntanne ääni +on sopusoinnussa ihmiskunnan yleisen äänen kanssa, saatte olla varmat +totuudesta, tietäen varmasti tuntevanne rivin Jumalan laista_. + +_Me uskomme ihmiskuntaan, Jumalan lain ainoaan tulkkiin maan +päällä_. Ja ihmiskunnan äänestä, kun se on sopusoinnussa +oikeustajuntamme kanssa, johdamme me sen, mitä nyt aiomme puhua teille +velvollisuuksistanne. + + + + +IV + +Velvollisuudet ihmiskuntaa kohtaan. + + +Ensimäiset velvollisuutenne ei järjestykseen, vaan tärkeyteen nähden +ovat velvollisuudet ihmiskuntaa kohtaan, koska te niitä käsittämättä +voitte vain epätäydellisesti täyttää muut. Teillä on velvollisuuksia +kaupunkilaisina, poikina, puolisoina, isinä; pyhiä, loukkaamattomia +velvollisuuksia, joista myöhemmin tulemme laajemmin puhumaan. Mutta +pyhiksi ja loukkaamattomiksi tekee nuo velvollisuudet se kutsumus, +_velvollisuus_, jota teidän ihmisyytenne teiltä vaatii. + +Te olette isiä kasvattaaksenne _ihmisiä_ ihailemaan ja kehittämään +Jumalan lakia. Te olette kaupungin asukkaita, teillä on isänmaa, +voidaksenne helposti, rajoitetulla alueella, ihmisten avulla, joita +jo kieli, harrastukset, tottumukset kiinnittävät teihin, voidaksenne +työskennellä kaikkien _ihmisten_ hyväksi, olivat he ketä hyvänsä, +tulevat he minkälaisiksi tahansa -- tehtävä, jonka hyväksi voisitte +huonosti työskennellä erillänne, te yksinäiset ja heikot keskellä +kaltaistenne ääretöntä paljoutta. Ne, jotka opettavat teille _moraalia_ +rajoittaen velvollisuutenne tunnon vain isänmaahan tai perheeseen, +neuvovat teille enemmän tai vähemmän ahdasta itsekkyyttä, ja johtavat +teitä siihen, mikä on paha toisiin ja itseenne nähden. Perhe ja isänmaa +ovat kuin kaksi niitä ympäröivään suurempaan piiriin piirrettyä +ympyrää, kuin kaksi porrasta rapuissa, joita ilman ette voi kohota +korkeammalle, mutta joille teidän ei ole lupa pysähtyä. + +Olette _ihmisiä_, siis _ajattelevia, yhteiskunnan muodostavia_ +olentoja, joitten edistysmahdollisuudet ovat rajattomat. Nuo piirteet +luovat ihmisluonnon, mikä erottaa teidät muista teitä ympäröivistä +olennoista, ja joka on uskottu teille kaikille kuin hedelmöitettävä +siemen. Koko teidän elämänne tulee pyrkiä näiden luonteenne +peruskykyjen harjoitukseen ja säännölliseen kehitykseen. Joka kerta kun +te tukahutatte tai sallitte tukahuttaa jonkun näistä kyvyistä, joko +kokonaan tai osaksi, alenette te ihmisten joukosta alempien eläinten +parveen ja rikotte elämänne lakia, Jumalan lakia. + +Te vaivutte eläinten tasolle ja rikotte Jumalan lakia joka kerran, kun +te tukahutatte tai sallitte tukahtua jonkun niistä lahjoista, jotka +kuuluvat ihmisluonteeseen teissä itsessänne tai muissa. Jumala ei tahdo +ainoastaan sitä, että hänen lakinsa täyttyisi teissä -- jos Jumala ei +olisi muuta tahtonut, olisi hän luonut teidät yksinäisiksi -- vaan että +se täyttyisi maan päällä, ihmisissä, kaikissa olennoissa, jotka hän loi +omaksi kuvaksensa. Hän tahtoo, että täydellisyyden ja rakkauden aate, +jonka hän on maailmaan asettanut, ilmenisi ja loistaisi yhä enemmän +ihailtuna ja edustettuna. Teidän mainen olemassaolonne, jonka aika ja +kyky tarkoin rajoittavat, ei saata edustaa sitä kuin epätäydellisesti +ja väläyksittäin. Ainoastaan ihmiskunta saattaa jatkuvasti sukupolvien +työllä ja älyllä, joka saa ravintonsa kaikkien jäsentensä älystä, +edelleen kehittää jumalallista ajatusta, sovittaa sen käytäntöön ja +kohottaa sen kunniaan. + +Jumala antoi siis elämän teille, että käyttäisitte sitä ihmiskunnan +hyväksi, että kehittäisitte henkilökohtaisia kykyjänne veljienne +lahjojen hedelmöittämiseksi, että te työllänne liittyisitte avustamaan +yhteistä, parannuksia ja totuuden etsimistä tarkoittavaa työtä, +jota sukupolvet hitaasti, mutta jatkuvasti edistävät. Teidän tulee +sivistyä ja sivistää, täydellistyä ja tehdä täydelliseksi. Jumala +on teissä; sitä ei saata epäillä. Mutta Jumala on myöskin kaikissa +ihmisissä, jotka teidän kanssanne maan päällä asuvat. Jumala on +kaikkien edesmenneiden, nyt olevien ja tulevienkin sukupolvien +elämässä, jotka ovat edistäneet ja yhä edistävät ihmiskunnan hänestä, +hänen laeistaan ja meidän velvollisuuksistamme saamaa käsitystä. +Teidän tulee kunnioittaa ja palvella häntä, missä ikinä hän lieneekin. +Maailman kaikkeus on hänen temppelinsä. Ja jokainen tämän temppelin +vastalauseeton, sovittamaton häväistys sattuu kaikkiin uskoviin. + +Ei merkitse mitään, että te voitte sanoa itseänne puhtaiksi; ja +vaikkapa, muista eristäytymällä, voisittekin pysyä puhtaudessa, +ja jos parin askeleen päässä teistä vallitsee turmelus, ettekä +yritä vastustaa sitä, petätte te velvollisuutenne. Ja vaikkapa te +sydämissänne palvelisittekin totuutta, ei siitä ole mitään hyötyä, jos +harhat johtavat veljiänne tämän maan toisessa kulmauksessa, maan joka +on yhteinen äitimme, ettekä halua ettekä yritä kaikin voimin poistaa +niitä, näin pettäen omat velvollisuutenne. Jumalan kuva on vääristynyt +teidän lähimäistenne kuolemattomissa sieluissa. Jumala tahtoo, että +häntä palveltaisiin hänen laissaan, ja teidän keskuudessanne selitetään +väärin, loukataan ja kielletään hänen lakiansa. Ihmisellinen luonne +on väärennetty miljoonissa ihmisissä, joille Jumala, samoin kuin +teillekin, on uskonut tarkoitustensa sopusointuisan täyttämisen. +Voitteko te, toimettomina ollen, sanoa itseänne uskoviksi? + +Kansa, Kreikan, Puolan, Circassian, nousee liehuttaen isänmaan ja +riippumattomuuden lippua, taistelee, voittaa tai kaatuu sen puolesta. +Mikä saa sydämemme sykkimään kuullessamme kerrottavan heidän +taisteluistaan, mikä kohottaa rintaanne ilosta heidän voitoistaan +kuullessanne, mikä tekee mielenne murheelliseksi, kun he joutuvat +tappiolle? Mies, joko meikäläinen tai ulkomaalainen, nousee yleisen +hiljaisuuden keskellä jossakin maankolkassa, julistaa aatteita, +jotka hän uskoo oikeiksi, puolustaa niitä vainottuna tai kahleissa, +kuollen luopumatta niistä mestauslavalla. Miksi kunnioitatte te häntä +pyhän marttyyrin nimellä? Miksi kunnioitatte ja opetatte lapsennekin +kunnioittamaan hänen muistoaan? + +Ja miksi luette te halukkaasti niistä isänmaanrakkauden ihmeistä, +joista Kreikan aikakirjat kertovat, ja toistelette niitä lapsillenne +ylpein tuntein kuin olisivat ne kertomuksia teidän isistänne? Nuo +kreikkalaisten sankarityöt ovat kahdentuhannen vuoden vanhoja ja +kuuluvat sivistyskauteen, joka ei ole teidän eikä milloinkaan tule +olemaankaan. Tuo mies, jota sanotte marttyyriksi, kuoli ehkä aatteiden +vuoksi, jotka eivät ole teidän, ja hän taittoi kuolemallaan kaikki +oman, yksityisen kehityksensä tiet. Tuo kansa, jota te voitoissa ja +tappioissa ihailette, on teille vieras, ehkäpä melkein tuntematonkin, +puhuu toista kieltä, eivätkä sen elinehdotkaan vaikuta merkittävästi +teidän oloonne. Mitäpä se teihin kuuluu, hallitseeko sitä sulttaani, +Baijerin kuningas, Venäjän tsaari, tai kansan myöntymyksellä syntynyt +hallitus? + +Mutta sydämessämme huutaa ääni: "Nuo miehet, jotka elivät kaksituhatta +vuotta sitten, nuo kansat, jotka nyt taistelevat kaukana teistä, nuo +marttyyrit, jotka kaatuivat aatteen puolesta, jonka vuoksi te ette +kuolleet, olivat, ovat teidän veljiänne; eikä ainoastaan alkuperän +ja luonteen yhteyden takia, mutta työn ja tarkoitusten yhtäläisyyden +tähden." Nuo muinaiset kreikkalaiset menivät manalle, mutta heidän +työnsä ei kuollut, ettekä te ilman heitä nykyään olisi sillä älyllisen +ja siveellisen kehityksen asteella, minkä olette saavuttaneet. Nuo +kansat pyhittivät verellään kansallisen vapauden aatteen, jonka +puolesta tekin taistelette. Tuo marttyyri opetti kuolemallaan, että +ihmisen tulee uhrata kaikki, ja tarpeen tullessa elämänsäkin sille, +mitä hän _oikeaksi_ luulee. + +Merkitsee sangen vähän, että hän ja monet muut, todistaen verellään +uskonsa, katkaisivat maailmassa oman yksilöllisen kehityksensä: +Jumala huolehtii heistä muualla. Tärkeä on ihmiskunnan kehitys. +On tärkeää, että tuleva sukupolvi nousee, teidän taistelujenne ja +uhraustenne esimerkkiä seuraten, korkeampana ja voimakkaampana kuin te +lain tajunnassa ja totuuden ihailussa. On tärkeää, että ihmisluonne +esimerkkien vahvistamana paranisi ja toteuttaisi Jumalan tarkoitukset +maan päällä. Ja missä hyvänsä ihmisluonne parantuneekin, ja missä +hyvänsä se vallanneekin omakseen totuuden, missä hyvänsä se päässeekin +askeleen sivistyksen, edistyksen, siveyden tiellä, on se askel voitto, +joka ennemmin tai myöhemmin luottaa hyötyä koko ihmiskunnalle. Te +olette kaikki sotilaita armeijassa, joka liikkuu eri teitä pitkin, eri +osastoihin jaettuna, valloittamaan samaa päämäärää. Tänään tarkkaatte +te vain lähimpiä johtomiehiänne, eri univormut, eri käskysanat, +toimivia ryhmiä erottavat välimatkat ja vuoret, jotka peittävät toiset +toisten katseilta, saavat teidät usein unohtamaan tuon tosiasian +ja kiinnittävät teidän katseenne yksinomaan lähimpään päämäärään. +Mutta on olemassa yksi teitä kaikkia korkeampi, jolla on käsitys +kokonaisuudesta, ja joka johtaa ja liikuttaa sitä. Jumala yksin tietää +taistelun salaisuuden ja saattaa koota teidät kaikki samaan leiriin, +saman lipun alle. + +Kuinka suuri onkaan välimatka tästä uskosta, joka itää sielussanne, +ja josta tulee nyt alkavan aikakauden moraalikäsityksen pohja, siihen +uskoon, joka oli sukukuntien siveyskäsityksen perustana, niiden, joita +me nyt nimitämme muinaisiksi! Ja kuinka likeisesti liittyykään meidän +käsityksemme jumalallisesta vallinnasta siihen käsitykseen, mikä meillä +on velvollisuuksistamme! + + * * * * * + +Ensimäiset ihmiset tunsivat Jumalan olevaksi, käsittämättä häntä, +koettamattakaan ymmärtää häntä hänen lakinsa avulla. He tunsivat +hänen voimansa, mutta eivät hänen rakkauttaan, heillä oli epäselvä +käsitys jonkunlaisista suhteista hänen ja yksilön välillä, mutta +ei muuta. Heillä ei ollut kykyä erottautua aisteilla havaittavien +esineiden piiristä, ja he ruumiillistuttivat hänet johonkin niistä -- +puuhun, johon olivat nähneet salaman lyövän, kiveen, jonka viereen +he olivat telttinsä pystyttäneet, eläimeen, joka ensimäiseksi oli +sattunut heidän silmiinsä. Se oli uskoa, jota uskontojen historiassa +tarkoitetaan _fetishismillä_. Ja siteekseen tunsivat ihmiset _perheen_, +joka tavallaan oli heidän yksilöllisyytensä toinen muoto. Perheen +piirin ulkopuolella oli vain vieraita, tai tavallisimmin vihollisia. +Ainoa siveyden peruste oli heidän ja heidän perheensä säilyttäminen +vihollisilta. + +Myöhemmin laajeni käsitys Jumalasta. Aistihuomioista noustiin varovasti +abstraktisiin käsitteihin, yleistäen. Jumala ei enää ollut vain +perheen, vaan useampien perheiden yhtymien, _kaupunkien, heimojen_ +suojelija. _Fetishismiä_ seurasi _polyteismi_, monien jumalien +palvelus. Silloin laajensi moraalikin toimintapiiriään. Ihmiset +tunnustivat laajempien kuin perhevelvollisuuksien olemassaolon ja +rupesivat työskentelemään _rodun, kansallisuuden_ hyväksi. Kuitenkin +oli _ihmiskunta_-käsite vielä tuntematon. Kaikki kansakunnat nimittivät +ulkomaalaisia _barbaareiksi_, kohtelivat heitä sen mukaan ja pyrkivät +joko voimalla tai viekkaudella kukistamaan heidät ja anastamaan +heidän maansa. Kaikkien kansojen keskuudessa oli ulkomaalaisia tai +barbaareja, ihmisiä, miljoonia ihmisiä, joita ei päästetty kansalaisten +uskonnollisiin toimituksiin, ja joita pidettiin luonteeltaan +erilaisina, orjina vapaiden joukossa. Ihmissuvun ykseyden saattoi vain +jumalan ykseys tuoda mukanaan. Jumalan ykseyttä, jonka muutamat harvat +antiikin ajattelijat olivat aavistaneet, ja jonka Mooses voimakkaasti +oli julistanut (kuitenkin tehden tuon tuhoisan rajoituksen, että vain +yksi kansa oli Jumalan valitsema), ei tunnustettu ennen kuin Rooman +valtakunnan hajoamisen aikana, kristinuskon alettua työnsä. + +Kristus asetti uskonsa ensimäiseksi oppilauseeksi kaksi toisistaan +erottamatonta totuutta: _On ainoastaan yksi Jumala; kaikki ihmiset +ovat Jumalan lapsia_. Ja noiden kahden totuuden julkaiseminen +muutti maailman ulkonäön ja laajensi moraalin piirin aina asutun +maailman äärimmäisille rajoille saakka. Velvollisuuksiin _perhettä_ +ja _isänmaata_ kohtaan liittyivät nyt velvollisuudet _ihmiskuntaa_ +kohtaan. Silloin huomasi ihminen, että missä hän tapasi kaltaisensa, +siellä kohtasi hän myös veljen; veljen, joka oli saanut kuolemattoman +sielun niin kuin hänkin, ollen kutsuttu liittymään Luojaansa, ja että +hän oli velvollinen rakastamaan häntä, jakamaan hänelle uskostaan, +auttamaan häntä toimilla ja neuvoilla, missä ikinä tarvittiin. + +Silloin kuului Apostolien huulilta yleviä, ennen tajuamattomia, +Apostolien seuraajiltakin sitten taas hämärtyneitä tai sikseen jääneitä +sanoja, jotka ennustivat toisia, kristinuskossa piileviä totuuksia: +_Sillä niinkuin meillä on yhdessä ruumiissa monta jäsentä, mutta +ei kaikilla jäsenillä ole yhtäläinen työ, niin mekin monet olemme +yksi ruumis Kristuksessa, mutta keskenämme olemme me toinen toisemme +jäsenet_.[2] _Ja pitää oleman yksi lammashuone ja yksi paimen_.[3] -- +Ja nyt kahdeksantoista vuosisadan opintojen, kokemusten ja vainojen +kuluttua on saatava nuo totuudensiemenet itämään. + +Ei ole ainoastaan tehtävä tiettäväksi että ihmiskunta on yksi ruumis, +ja että yhden ainoan lain tulee sitä hallita, vaan myöskin että tuon +lain ensimäinen pykälä on _edistys_, täällä maan päällä, edistys, +jonka toteuttamiseksi meidän tulee täyttää jumalan tarkoitus voimiemme +mukaan ja kasvatuksen avulla pyrkiä parempaan asemaan. On opetettava +ihmisille, että kun ihmiskunta kerran on yksi ruumis, tulee meidän +kaikkien, tuon ruumiin jäseninä, työskennellä sen kehittämisen +puolesta, saattaa sen elämä sopusointuisemmaksi, toimeliaammaksi +ja voimakkaammaksi. On saatava meidät itsemme vakautuneiksi siitä, +että me voimme kohota Jumalan luo vain veljiemme sielujen avulla, +parantamalla ja puhdistamalla ne, silloinkin kun he eivät itse pyydä +sitä meiltä. Tulee asettaa yksityisiin suuntautuvan armeliaisuustyön +sijaan yhteistyö kokonaisuuden parantamiseksi ja järjestää _perhe_ +ja _yhteiskunta_ sitä varten, koska kerran vain ihmiskunta +kokonaisuudessaan voi toteuttaa Jumalan tarkoituksen, mikä täällä maan +päällä on toteutettava. + +Toisia, vielä laajempia velvollisuuksia on teille tulevaisuudessa +ilmenevä, sikäli kuin me saamme vähemmän epätäydellisen, selvemmän +käsityksen elämämme laista. Näin johtaa Jumala hitaan, mutta +keskeytymättömän uskonnollisen kasvatuksen avulla ihmiskuntaa parempaan +päin. Ja tämä kasvatus parantaa jokaisen yksilönkin. + +Me paranemme ihmiskunnan parantuessa. Jollei kokonaisuus parane, +ette voi toivoakaan, että teidän omat aineelliset ja henkiset +elinehtonne parantuisivat. Yleisesti sanoen ette te voi, vaikka +tahtoisittekin, erottaa elämäänne ihmiskunnasta; te elätte siinä, +sen ohella, sitä varten. Teidän sielunne, lukuunottamatta harvoja, +erikoisen voimakkaita, ei voi vapautua niiden ainesten vaikutuksesta, +joiden keskuudessa te elätte, aivan kuten teidän ruumiinnekaan, oli +se rakenteeltaan kuinka voimakas hyvänsä, ei voi vastustaa sitä +ympäröivän, pilaantuneen ilman vaikutusta. + +Kuinka monella teistä olisi kylliksi mielenlujuutta kasvattaa poikanne +rajattomaan totuuden rakkauteen tietäen lähettävänne heidät vainoille +alttiiksi maahan, missä hirmuvalta ja urkinta pakoittavat teidät +kahdeksi kolmanneksi osaksi salaamaan omatkin mielipiteenne tai +valehtelemaan? Kuinka moni saattaisi kasvattaa heidät halveksimaan +rikkauksia yhteiskunnassa, missä kulta on ainoa mahti, jonka avulla +saavutetaan kunniaa, vaikutusvaltaa, arvonantoa, missä ainoastaan +se suojelee käskijöiden ja heidän kätyreittensä mielivallalta ja +loukkauksilta? Kukapa teistä ei olisi parasta tarkoittaen kuiskannut +rakkaimmilleen Italiassa: "Älkää luottako ihmisiin." "Rehellisen miehen +tulee sulkeutua itseensä ja välttää julkista elämää." "Armeliaisuus +alkaa kodista", sekä samantapaisia, selvästi epämoraalisia neuvoja, +joihin kuitenkin yhteiskunnan yleinen tila antaa aiheen? + +Mikäpä äiti ei olisi, vaikka hän kuuluukin uskoon, joka ihailee +ihmiskunnan vapaaehtoisen marttyyrin Kristuksen kärsimystä, kietonut +käsiään poikansa kaulaan koettaen estää häntä vaarallisista yrityksistä +veljiensä onnen edestä? Ja vaikkapa teillä olisi voimia opettaa +päinvastoinkin, eikö yhteiskunta tuhansin äänin hävittäisi sen +tuloksia, murtaisi tuhansin, surullisin esimerkein teidän sanojenne +vaikutusta? Voitteko puhdistaa, kohottaa sielunne turmeluksen ja +tartunnan saastuttamassa ilmapiirissä? + +Ja jos tarkastatte aineellisia elinehtojanne, luuletteko voivanne +kestävästi parantaa niitä muuta tietä kuin yhteisten parannusten +avulla? Kun täällä Englannissa, missä nyt kirjoitan, määrättiin uusi +vero tuloista, jotka nousivat yli sadan viidenkymmenen punnan vuodessa, +vastasivat rikkaat tehtailijat siihen ilmoittaen työmiehilleen +alentavansa heidän päiväpalkkansa yhdellä shillingillä. Tuleeko +huonosti järjestetyn hallinnon aikana, yhteiskunnassa, missä työläisten +elinehdot ovat jätetyt palkanmaksajien mielivaltaan, tuleeko sieltä +koskaan puuttumaan veroja, joista viimemainitut kostavat alentamalla +teidän palkkojanne? + +Yksityinen hyväntekeväisyys uhraa Englannissa vuosittain miljoonia +puntia kurjuuteen joutuneiden tilan huojentamiseksi. Ja kurjuus +kasvaa vuosittain, hyväntekeväisyys yksityisille on todistettu +kykenemättömäksi korjaamaan epäkohtia, ja yhä selvemmin on opittu +tuntemaan järjestettyjen, kollektiivisten toimenpiteiden tarpeellisuus. +Missä ankara taistelu sortajien ja sorrettujen välillä jatkuvasti +uhkaa maata sitä hallitsevien väärien lakien vuoksi, voitteko uskoa, +että sinne virtaisi kylliksi pääomaa, laajoja, aikaa vieviä, kalliita +yrityksiä varten? Missä verot ja rajoitukset riippuvat rajoittamattoman +hallituksen mielivallasta, jota ei mikään estä, ja jonka menot +sotajoukolle, urkkijoille, asiamiehille ja eläkkeennauttijoille +alituisesti kasvavat sen turvallisuustoimenpiteiden ohella, luuletteko, +että teollisuuden ja kaupan toimintatarmo saattaa siellä päästä +asteettain, jatkuvasti kehittymään? + +Vastannette, että teidän mielestänne on kylliksi, jos kotimaamme +hallitus ja yhteiskunnalliset olot järjestetään paremmin? Se +ei ole kylliksi. Ei mikään kansa elä nykyään ainoastaan omilla +tuotteillaan. Te elätte tavaran vaihdolla, tuonnilla ja viennillä. +Köyhtyvä ulkomainen kansa, missä kuluttajien luku vähenee, on teille +menetetty markkinapaikka. Ulkomainen kauppa, joka kelvottoman +johdon vuoksi joutuu pulaan ja häviöön, aiheuttaa pulia ja häviötä +teidänkin kaupassanne. Vararikot Ameriikassa tai Englannissa johtavat +vararikkoihin Italiassakin. Luotto ei nykyään ole kansallinen, +vaan eurooppalainen laitos. Ja muuten on jokainen teidän tekemänne +kansallisen parannuksen yritys vihollisuuden osoitus kaikkia +hallituksia kohtaan, ruhtinaiden välisten sopimusten johdosta, sillä he +ovat ensimäisiä tunnustamaan, että yhteiskunnallinen kysymys on nykyään +kaikkialla samanlainen. Te ette voi toivoa mitään miltään muulta +kuin yleismaailmallisilta parannuksilta, kaikkien Euroopan kansojen +veljeydeltä ja Euroopan avulla koko ihmiskunnalta. + +Älkää siis, veljeni, velvollisuutenne ja etunne vuoksi, unohtako +koskaan ensimäisiä velvollisuuksianne, niitä, joita noudattamatta +ette voi toivoa täyttävänne velvollisuuksia, joita perhe ja isänmaa +vaativat: velvollisuuksianne ihmiskuntaa kohtaan. Tulkoot sananne ja +työnne kaikkien hyväksi, niin kuin Jumala on kaikkien Jumala laissaan +ja rakkaudessaan. Lienette itse missä hyvänsä, missä mies vain +taistelee oikeuden, hyvän ja toden puolesta, siellä on teidän veljenne. +Missä mies kärsii, erehdysten, vääryyden, hirmuvallan kiusaamana, +siellä on teidän veljenne. Vapaina tai orjina, _olette kaikki veljiä_. + +Teidän alkuperänne on yhteinen, yhteinen on laki, yhteinen teidän +kaikkien päämääränne. Yhteinen olkoon uskokin, yhteinen työ. yhteinen +se lippu, jonka alla te soditte. Älkää sanoko: "mehän puhumme eri +kieliä". Kyyneleet, työt, kärsimys, ne ovat ihmisten yhteisenä kielenä +lukumäärään katsomatta, kielenä, jota te kaikki tajuatte. Älkää +sanoko: "Ihmiskunta on liian laaja ja me liian heikkoja". Jumala ei +katso voimiin, vaan tarkoitukseen. Rakastakaa ihmiskuntaa! Kysykää +aina itseltänne työskennellessänne isänmaan ja perheen piirissä: +"Hyödyttäisikö vai vahingoittaisiko minun työni, jos se olisi kaikkien +tekemää, ihmiskuntaa?" Ja jos omatunto vastaisi: _vahingoittaisi_, +luopukaa siitä; luopukaa, vaikka teistä tuntuisikin, että teidän +työnne tuottaisi välitöntä hyötyä perheelle ja isänmaalle. Te olette +sen uskon julistajia, julistajia kansojen veljeyden ja sen yhteyden, +minkä ihmisrotu nykyään periaatteessa hyväksyy, mutta työssä kieltää. +Julistakaa sitä missä ja miten hyvänsä voitte. Ei Jumala eivätkä +ihmiset voi vaatia enempää teiltä. Mutta minä sanon teille, että te +sellaisiksi apostoleiksi ruvetessanne -- vain itsellennekin, jos ette +muuta voi -- hyödytätte ihmiskuntaa. Jumala mittaa sen sivistysmäärän, +mihin hän sallii ihmiskunnan kohota, uskovien luvun ja puhtauden +mukaan. Kun olette puhtaita ja monilukuisia, avaa teille Jumala, joka +teidän lukunne tietää, tien toimintaan. + + + + +V + +Velvollisuudet isänmaata kohtaan. + + +Teidän ensimäiset velvollisuutenne -- ensimäiset ja viimeiset +tärkeydessä -- kohdistuvat, niinkuin olen teille selittänyt, +ihmiskuntaan. Te olette _ihmisiä_ ennen kuin olette _kansalaisia_ +tai _isiä_. Jollei rakkautenne kohdistu koko ihmiskuntaan, jollette +tunnusta uskovanne sen ykseyteen, joka johtuu Jumalan ykseydestä, ja +kansojen veljeyteen, kansojen, joiden tehtäväksi on annettu muuttaa +tuo ykseys tosiasiaksi -- jollette kaikkialla, missä teidän toverinne +valittavat, kun vääryys ja väkivalta loukkaa inhimillisen luonteen +arvoa, ole valmiita, siihen kyetessänne, auttamaan sorretuita, tai +ette, siihen kyetessänne, tunne olevanne kutsutuita taistelemaan +petettyjen ja sorrettujen asian puolesta -- silloin ette te tottele +elämänne lakia, tai ette ymmärrä sitä uskontoa, joka tulee siunaamaan +tulevaisuuden. + +Mutta mitä saattaa _jokainen_ teistä omin voimin tehdä ihmiskunnan +siveellisen parantumisen, sen edistyksen puolesta? Te voitte joka +hetki antaa hedelmättömiä todisteita uskostanne; te saatatte silloin +tällöin osottaa _armeliaisuutta_ veljellenne, joka ei kuulu teidän +maanne asukkaihin, ettekä mitään enempää. Ei, _armeliaisuus_ ei ole +tulevaisuuden uskon tunnussana. Tulevaisuuden uskon tunnussana on +_yhdistyminen_, veljellinen yhteispyrkimys yhteistä määrää kohti, ja +se on yhtä paljon _armeliaisuutta_ ylempänä kuin monien yhtyneiden työ +yhteisestä sopimuksesta rakentaa talo kaikkien yhteiseksi asunnoksi on +parempi kuin jos te tahtoisitte rakentaa majan jokaiselle erikseen ja +auttaisitte toisianne vain vaihtamalla kiviä, tiiliä ja savea. Mutta +kielten, pyrkimyksien, tapojen ja taipumusten eri ryhmiin jakamina ette +te voi ryhtyä tuohon yhteiseen työhön. + +_Yksilö_ on liian heikko, ihmiskunta liian laaja. "Jumalani", rukoilee +brittiläinen merimies ulapalle lähtiessään, "suojele minua; venheeni on +niin pieni ja valtameri ääretön!" Ja tuo rukous kuvaa teidän jokaisen +asemanne, jollei olisi keinoja teidän voimienne ja toimintatarmonne +vahvistamiseksi loppumattomiin. Ja Jumala antoi teille nuo keinot +antaessaan teille isänmaan, jakaessaan ihmiskunnan kuin ymmärtäväinen +työnjohtaja, joka asettaa tehtävät eri työmiesten kyvyn mukaan, +erillisiin ryhmiin maanpallomme pinnalle kylväen siten kansakuntien +siemenet. Huonot hallitukset ovat turmelleet Jumalan tarkoituksen, +jonka te näette selvästi osoitetun niin kauas kuin Eurooppaa ulottuu +ainakin suurten virtojen juoksulla, korkeilla vuorijonoilla ja muilla +maantieteellisillä merkeillä -- turmelleet sen niin täydellisesti, että +nykyään ei ole yhtään kansaa, Ranskaa ja Englantia lukuunottamatta, +joiden rajat vastaisivat tuota tarkoitusta. Ne eivät tunnustaneet, +eivätkä tunnusta mitään isänmaata omaa perhettään ja sukuaan, +luokka-itsekkyyttään lukuunottamatta. + +Mutta jumalallinen tarkoitus vaatii ehdottomasti täyttymystä. +Luonnolliset jaoitukset, kansojen synnynnäiset, luontaiset taipumukset +tulevat astumaan huonojen hallitusten pyhittämän mielivallan sijaan. +Euroopan kartta on piirrettävä uudelleen. Kansojen isänmaat, +vapaiden äänien määritteleminä, tulevat nousemaan kuninkaiden ja +etuoikeutettujen luokkien isänmaiden raunioille. Niiden välillä tulee +vallitsemaan sopusointu ja veljeys. Ja silloin tulee rauhallinen, +asteettainen kehitys täyttämään ihmiskunnan yleisen parannustyön, +oikean elämänlain tutkimiseen ja sovelluttamiseen nähden, yhdistymisen +edistämänä ja paikallisten taipumusten mukaan jaettuna. Silloin +jokainen teistä, voimakkaana tunteissaan ja miljoonien, samaa kieltä +puhuvien ihmisten avun tukemana, samoja pyrkimyksiä kannattaen, saman +historiallisen perintätiedon kasvattamana, voi toivoa hyödyttävänsä +koko ihmiskuntaa omilla, henkilökohtaisilla ponnistuksillaan. + +Teille, Italiassa syntyneille, on Jumala suonut, aivan kuin teitä +erikoisesti suosien, paraiten määritellyn alueen Euroopassa. Toisissa +maissa, joita epämääräisemmät tai hajanaisemmat rajat saartavat, +saattaa syntyä riitakysymyksiä, jotka kaikkien rauhallinen äänestys +kerran tulee ratkaisemaan, mutta jotka ovat maksaneet ja yhä vieläkin +tulevat maksamaan kyyneleitä ja verta. Teidän maassanne ei koskaan. +Jumala on asettanut ympärillenne ylväitä, kiistämättömiä rajamerkkejä. + +Toiselle puolelle Alpit, Euroopan korkeimmat vuoret, ja toiselle meren, +äärettömän meren. Ota Euroopan kartta ja aseta harpin toinen kärki +Parmaan, Pohjois-Italiassa, aseta toinen Var-joen suulle ja piirrä +puoliympyrä Alppeja kohti. Se kärki, joka puoliympyrän toisessa päässä +sattuu Isonzo-joen suulle, on piirtänyt Jumalan meille antamat rajat. +Näille rajoille saakka puhutaan ja ymmärretään teidän kieltänne; niiden +toisella puolen ei teillä ole mitään oikeuksia. Sicilia, Sardinia, +Corsica ja pienet saaret niiden välillä kuuluvat kieltämättä teille. +Raaka voima saattaa hetkeksi kieltää teiltä nämä rajat, mutta kansojen +yleinen, äänetön hyväksyminen on vanhoista ajoista saakka tunnustanut +ne teille, ja sinä päivänä, kun te yksimielisinä käytte viimeiseen +taisteluun ja pystytätte kolmivärisen lippunne rajoille, tulee koko +Eurooppa hyväksyen tervehtimään ylösnoussutta Italiaa ja ottamaan +sen kansojen yhteyteen. Varustakaa kaikki voimanne tähän viimeiseen +ponnistukseen. + +Isänmaatta ei teillä ole nimeä, ääntä, tunnusmerkkiä, ei oikeuksia, +eikä pääsyä kansojen yhteiseen toveriliittoon. Te olette ihmiskunnan +aviottomia lapsia. Liputtomina sotilaina, Israelin lapsina kansojen +joukossa ei teitä uskota eikä suojella, kukaan ei halua vastata teistä. +Älkää pettäkö itseänne toivoen pääsyä kieroista yhteiskunnallisista +oloista, jollette ensin valloita itsellenne isänmaata. Missä ei +isänmaata ole, siellä ei ole myöskään yhteistä mielipidettä, johon te +voisitte vedota. Oman edun itsekkyys hallitsee ainoastaan, ja se, jolla +on voima puolellaan, pysyy vallassa, koska kaikkien eduilla ei ole +yhteistä suojelijaa. + +Älkää antako aineellisten parannusten ajatuksen johtaa teitä väärille +teille ennen kuin kansallinen kysymys on ratkaistu. Te ette saa sitä +aikaan. Teidän teollisuusyhdistyksenne ja keskinäiset avustusliittonne +ovat hyödyksi sivistys- ja kasvatuskeinoina teitä itseänne varten; +taloudellisina ilmiöinä tulevat ne pysymään hedelmättöminä siksi kunnes +Italia on teidän. Taloudellinen kysymys edellyttää ennen kaikkea +pääoman ja tuotannon kasvua, ja kun teidän maanne on jakautunut +erillisiin paloihin -- koska teillä tullirajojen ja kaikenlaisten +teennäisten hankaluuksien kiertäminä on vain rajoitetut markkinat +avoinna, ette saata toivoa tuota kasvua. Nykyään -- älkää pettäkö +itseänne -- ette te olekaan Italian työläisluokka, te olette vain sen +murto-osa, joka on voimaton, kykenemätön itselleen asettamaansa suureen +tehtävään. Teidän vapautuksenne ei tosiasiassa saata alkaa ennenkuin +_kansallinen hallitus_, joka ymmärtää ajan merkit, Roomasta käsin +laatii Italian kehitystä johtavien periaatteiden julistuksen, liittäen +siihen nämä sanat: _Työ on pyhä, ja se on Italian vaurauden lähde_. + +Älkää antako aineellisen edistyksen toivon, mikä teidän asemanne +nykyisellään ollessa saattaa olla vain erhekuva, johtaa teitä harhaan. +Vain teidän maanne, laaja ja rikas Italian maa, joka ulottuu Alpeista +Sicilian viimeiseen kolkkaan, saattaa toteuttaa sen toiveen. Te voitte +saavuttaa _oikeutenne_ ainoastaan tottelemalla _velvollisuutenne_ +käskyjä. Olkaa niiden arvoiset ja te saatte ne. Oi, veljeni, rakastakaa +maatanne! Meidän maamme on koti, jonka Jumala on antanut meille, +asettaen sinne lukuisan perheen, jota me rakastamme, ja joka rakastaa +meitä, ja johon me ajatuksilla ja tunteilla yhdymme lähemmin kuin +mihinkään muuhun; perheen, joka keskittäen voimansa määrättyyn kohtaan +ja ainestensa yhdenlaisen luonteen vuoksi on saanut osakseen erikoisen +toimintamuodon. + +Meidän maamme on meidän työalamme. Teidän toimeliaisuutenne tulosten +tulee lähteä siitä koko maailman hyväksi, mutta työvälineet, mitä me +paraiten ja vaikuttavimmin osaamme käyttää, sisältyvät siihen ja meidän +ei tule heittää niitä pois ollen luottamatta Jumalan tarkoituksiin, +vähentäen siten omaa voimaamme. Työskennellessämme oikeiden +periaatteiden mukaan maamme hyväksi, työskentelemme me ihmiskunnan +hyväksi, meidän maamme on sen vipusimen tuki, jota meidän tulee hoitaa +yhteisen hyvän vuoksi. Jos te hylkäätte tuon tuen, olette vaarassa +joutua tarpeettomiksi maallenne ja ihmiskunnalle. Ennen kuin liitytte +kansoihin, joista yhdistyy ihmiskunta, täytyy teidän itsenne olla +olemassa kansana. Yhteys saattaa syntyä vain yhdenvertaisten kesken, +eikä teillä ole tunnustettua kokonaisolemusta. + +Ihmiskunta on suuri armeija, joka on lähtenyt liikkeelle valloittamaan +tuntematonta maata mahtavalta ja varovaiselta viholliselta. Kansat ovat +tämän armeijan eri osastoja ja rykmenttejä. Jokaisella on sille uskottu +asema, jokaisella oma tehtävänsä suoritettavanaan, ja yhteinen voitto +riippuu siitä tarkkuudesta, millä eri tehtävät toimitetaan. Ei pidä +häiritä taistelujärjestystä. Älkää hyljätkö lippua, jonka Jumala on +teille antanut. Olkaa missä hyvänsä, minkä kansan keskuuteen olosuhteet +lienevätkin teidät ajaneet, taistelkaa sen kansan vapauden puolesta, +jos aika sitä vaatii. + +Mutta taistelkaa italialaisina, niin että vuodattamastanne verestä +kasvaa kunniaa ja rakkautta ei ainoastaan teille, vaan myöskin +kansallenne. Ja olkoon teidän sielunne ainainen ajatus aina suunnattuna +Italiaan, olkoot teidän elämänne kaikki työt Italian arvoisia, ja +olkoon se lippu, jonka alle te asetutte työskentelemään ihmiskunnan +hyväksi, Italian lippu. Älkää sanoko _minä_, sanokaa _me_. Olkoon +jokainen maansa ruumiistus, ja olkoon sekä tehköön hän itsensä +vastuunalaiseksi kansalaistovereittensa puolesta. Oppikoon jokainen +teistä toimimaan siten, että hänessä ihmiset kunnioittaisivat ja +rakastaisivat hänen maatansa. + +Teidän isänmaanne on yksi ja jakamaton. Aivan kuin perhe ei voi iloita +yhteisen pöydän ympärillä, jos joku sen jäsenistä on kaukana poissa, +veljiensä rakkauden piiristä pois riistettynä, niin ei teilläkään saa +olla iloa eikä rauhaa niin kauan kuin osakaan siitä alueesta, missä +teidän kieltänne puhutaan, on erillään kansakunnasta. + +Teidän isänmaanne on merkki tehtävästä, jonka Jumala on antanut teidän +täytettäväksenne ihmiskunnan keskuudessa. _Kaikkien_ sen poikien +kyvyt ja voimat on liitettävä yhteen tämän kutsumuksen täyttämiseksi. +Määrätty luku yhteisiä velvollisuuksia ja oikeuksia kuuluu jokaiselle, +ken toisten kansojen kysymyksen: "Kuka olet?" vastaa: _Olen +italialainen_. + +Noita oikeuksia ja velvollisuuksia saattaa edustaa vain yksi _ainoa_, +teidän äänestyksenne tulokseen perustuva valta. Maalla täytyy +siis olla vain yksi hallitus. Poliitikot, jotka sanovat itseään +"federalisteiksi", ja jotka tahtovat perustaa Italiassa eri valtioiden +veljesliiton, hajoittavat maan, ymmärtämättä ykseyden aatetta. Ne +valtiot, joihin Italia nyt on jaettu, eivät ole oman kansan luomia, ne +ovat ruhtinaiden tai vierasten valloittajien laskelmien ja vallanhimon +tuloksia, eikä niillä ole muuta tarkoitusta kuin paikallisten ylimysten +turhamaisuuden tyydyttäminen, koska he tarvitsevat pikemmin ahdasta +piiriä kuin suurta maata. + +Se, minkä te kansana olette luoneet, kaunistaneet ja pyhittäneet +lemmellänne, ilollanne, suruillanne ja verellänne, on kaupunki, +kunta, ei maakunta tai valtio. Kaupungissa, kunnassa, jossa isänne +lepäävät ja jossa teidän lapsenne tulevat elämään, missä te harjoitatte +taipumuksianne ja persoonallisia oikeuksianne, siellä elätte te +elämäänne, elätte _yksilöinä_. Te voitte jokainen sanoa kaupungistanne +samaa, mitä venezialaiset omastaan: _Venezia la xe nostra: l'avemo +fatta nu_.[4] Kaupungissanne tarvitsette te _vapautta_ niin kuin te +isänmaassanne tarvitsette _yhteyttä_. Kunnan vapaus ja isänmaan ykseys +-- olkoon se siis teidän uskontunnustuksenne. Älkää sanoko Roma ja +Toscana, Roma ja Lombardia, Roma ja Sicilia; sanokaa Roma ja Firenze, +Roma ja Siena, Roma ja Legnano ja niin läpi kaikkien Italian kuntien. +Kaikki muut jaoitukset ovat teennäisiä, eikä niitä vahvista teidän +kansallinen perintätietonnekaan. + +Isänmaa on vapaiden ja yhdenvertaisten miesten toveruusliitto, joita +lähentää toisiinsa veljellinen yhteistyö samaa päämäärää kohti. +Teidän täytyy tehdä se sellaiseksi ja säilyttää se sellaisena. Maa ei +ole ryhmä, se on _yhdyskunta_. Oikeata maata ei ole olemassa ilman +yhtenäistä oikeutta. Se ei ole mikään oikea isänmaa, missä tuon lain +yhtenäisyyttä loukkaavat luokat, etuoikeudet ja erivertaisuus -- +missä suuren yksilömäärän voimia ja kykyjä sorretaan tai pidetään +toimettomina --, missä ei ole tunnustettua, hyväksyttyä ja kaikkien +kehittämää yhteisperiaatetta. Asiain tilan sellaisena ollessa ei voi +olla kansakuntaa eikä kansaa, vaan ainoastaan joukko, satunnainen +ihmisryhmä, jonka olosuhteet ovat vieneet yhteen ja taas toiset +olosuhteet erottavat. + +Isänmaanne nimessä tulee teidän lakkaamatta taistella kaikkia +etuoikeuksia, kaikkea eriarvoisuutta vastaan siinä maassa, joka on +nähnyt teidän syntyvän. Vain yksi etuoikeus on laillinen -- neron +etuoikeus, kun nero ilmautuu kuntoon liittoutuneena, mutta se on +etuoikeus, jonka Jumala, eivätkä ihmiset, myöntää. Ja kun te sen +tunnustatte ja seuraatte sen ohjeita, tunnustakaa se vapaasti seuraten +omaa järkeänne ja omaa valintaanne. Mikä hyvänsä etuoikeus, joka vaatii +teitä alistumaan voiman tai perinnöllisyyden nimessä, tai oikeus, joka +ei ole yhteisoikeutta, on anastusta ja väkivaltaa, ja teidän tulee +taistella sitä vastaan ja koettaa tehdä se tyhjäksi. Olkoon isänmaanne +teidän temppelinne. Jumala sen huipulla, yhdenvertainen kansa sen +perustana. Älkää hyväksykö mitään muuta tunnuslausetta, mitään muuta +siveellistä lakia, jollette tahdo häväistä maatanne ja itseänne. +Asettakaa olemassaolonne asteettaisen järjestelyn toisarvoiset lait +tuon ylimmän lain asteettaiseksi sovelluttamiseksi. + +Ja että niistä tulisi sellaisia, on välttämätöntä, että _kaikki_ +ottaisivat osaa työhön niitä laadittaessa. Lait, jotka vain osa +kansalaisia on laatinut, eivät koskaan saata ihmisten ja asioiden +luonteen vuoksi kuvastaa muuta kuin juuri sen osan pyrkimyksiä ja +toiveita. Ne eivät edusta koko maata, vaan sen kolmatta tai neljättä +osaa, luokkaa tai piiriä. Lain pitää tuoda ilmi yleiset pyrkimykset, +edistää yhteistä hyvää, vastata kansakunnan sydämen vaatimukseen. +Koko kansan tulee siis, suorasti tai epäsuorasti? olla lainsäätäjänä. +Antaessanne tämän tehtävän muutamille harvoille, asetatte te jonkun +luokan itsekkyyden isänmaan sijalle, joka on _kaikkien_ luokkien liitto. + +Isänmaa ei ole ainoastaan määrätty alue; tuo rajoitettu maa-alue on +vain sen pohja. Isänmaa on se aate, mikä tuolta pohjalta kohoaa, se on +rakkauden tunne, toveruusvaisto, mikä sitoo yhteen kaikki tuon alueen +lapset. Niin kauan kuin joku yksityinen teidän veljienne joukossa ei +ole omalla äänioikeudella edustettu kansallisen elämän kehityksessä, +niin kauan kuin joku yksityinen kasvaa oppia saamatta opin saaneiden +joukossa, niin kauan kuin joku toimintahaluinen ja kykenevä yksilö +kituu köyhyydessä, työnpuutteessa -- ei teillä ole sellaista isänmaata +kuin pitäisi, kaikkien isänmaata kaikille. _Äänioikeus, kasvatus, työ_, +siinä kansakunnan päätuet! Älkää levätkö, ennenkuin teidän kätenne ovat +vahvasti pystyttäneet ne! + +Ja kun ne ovat pystytetyt, kun jokainen teistä saa olla varma sekä +ruumiillisesta että sielullisesta ravinnosta; kun te, vapaasti +yhtyneinä, kierrätte oikean kätenne kuin veljet rakkaan äidin kaulaan, +edistytte kauniissa, pyhässä yksimielisyydessä omien kykyjenne +kehitystä ja Italian tehtävän täyttymistä kohti, muistakaa silloin, +että tuo tehtävä on Euroopan siveellisen ykseyden toteuttaminen; +muistakaa niitä äärettömiä velvollisuuksia, jotka se teille asettaa. + +Italia on ainoa maa, joka kahdesti on lausunut suuren sanan erillisten +kansakuntien yhtymisestä. Ensiksi silloin, kun teidän valloittavat +kotkanne kulkivat tunnetun maailman päästä päähän valmistaen sitä +yhdistymiselle, tuoden muassaan sivistyslaitoksia. Toisen kerran, sen +jälkeen kuin luonnon ja suurten muistojen voima ja hengellinen innostus +oli kukistanut itse pohjoismaiset valloittajatkin, ja Italian olemus +ruumiistui paaviudessa ja ryhtyi juhlalliseen kutsumukseen, jonka se +jo vuosisatoja sitten on hyljännyt -- saarnaamaan sielujen ykseyttä +kristillisen maailman kansoille. Nyt on meidän Italiallemme aukenemassa +kolmas kutsumus, yhtä paljon laajempi kuin entinen, kuin Italian kansa, +vapaa ja yhtynyt isänmaa, jota te ryhdytte perustamaan, on oleva +suurempi ja mahtavampi kuin Caesarien tai paavien maailmanvalta. Tuon +tehtävän aavistus kuohuttaa Eurooppaa ja kääntää kahlittujen kansojen +katseet ja ajatukset Italiaa kohti. + +Velvollisuutenne isänmaatanne kohtaan ovat suhteelliset tämän tehtävän +korkeuteen. Teidän on pidettävä se puhtaana itsekkyydestä, vapaana +vääryyden ja tuon poliittisen jesuitismin tahroista, jota sanotaan +diplomatiaksi. + +Maan hallituksen tulee teidän työnne avulla olla perustettu +periaatteiden kunnioitukselle, ei hyödyn ja tilaisuuden epäjumalan +palvelukselle. Euroopassa on maita, joissa vapaus on pyhitetty laeilla, +mutta joissa sitä järjestelmällisesti loukataan niitä; ihmisiä, jotka +sanovat: "Totuus on seikka sinänsä, hyöty toinen; teoria on seikka +sinänsä, käytäntö toinen." Nuo maat saavat ehdottomasti sovittaa +erehdyksensä pitkänä eristyskautena, sorron ja anarkian vallitessa. +Mutta te tunnette oman maanne tehtävän ja kuljette toista tietä. Teidän +työstänne tulee Italialla olemaan yhden taivaisen Jumalan ohella yksi +ainoa totuus, yksi ainoa usko, yksi ainoa poliittisen elämän laki maan +päällä. Sen rakennuksen harjalle, joka on komeampi kuin Capitolio +tai Vatikaani, ja jonka Italian kansa tulee kohottamaan, nostatte te +vapauden ja yhteisyyden lipun, niin että se loistaa kaikkien kansojen +katseissa, ja sitä ette te enää koskaan laske alas hirmuhaltijoiden +pelosta tai päivän ansion halusta. + +Teillä tulee olemaan rohkeutta niinkuin teillä on uskoa. Te tulette +lausumaan korkealla äänellä maailmalle ja niille, jotka nimittävät +itseään tämän maailman herroiksi, ne ajatukset, jotka värisevät Italian +sydämessä. Te ette koskaan saa kieltää sisarkansojanne. Isänmaan +elämän tulee teidän avullanne kasvaa kauneudessa ja voimassa, vapaana +orjamaisesta pelosta ja epäilyksen epäröimisestä, pitäen _perustanaan_ +kansaa, _ohjeenaan_ periaatteittensa loogillisesti johdetuita ja +tarmokkaasti sovellettuja seurauksia, _voimanaan_ kaikkien voimaa, +_toimeentulonaan_ kaikkien huojennusta, _päämääränään_ sen tehtävän +täyttämistä, jonka Jumala on sille antanut. Ja koska te olette +valmiit kuolemaan ihmiskunnan puolesta, tulee teidän isänmaanne elämä +kuolemattomaksi. + + + + +VI + +Velvollisuuksia perhettä kohtaan. + + +Perhe on sydämen isänmaa. Perheessä on enkeli, joka sulouden, lempeyden +ja rakkauden voimalla helpottaa velvollisuuden täyttämistä, huojentaa +surua. Ilot, joihin ei ole sekoittunut surua, ainoat puhtaat ilot, +joiden nauttimisen ihminen on saanut osakseen maan päällä, ovat tuon +enkelin ansiosta, perhe-iloja. Se, jolla ei olosuhteiden pakosta +ole ollut tilaisuutta elää rauhallista perhe-elämää tuon enkelin +siipien suojassa, sen sieluun on surumielisyys jättänyt varjonsa, ja +hänen sydämessään on tyhjyys, jota mikään ei voi täyttää. Minä, joka +kirjoitan näitä sivuja, tunnen sen. + +Siunatkaa Jumalaa, tuon enkelin luojaa, te, jotka jo nautitte +perheen riemuja ja lohdutusta. Älkää pitäkö itseänne vähäosaisina, +vaikka kuvittelisittekin löytävänne toisaalta kiihkeämpiä riemuja, +tai suruillenne pikaisempaa lohdutusta. Perheessä piilee sellainen +onnenaines, jota harvoin muualta löytää, ja se on uskollisuus. Sen +tunteet kietoutuvat hiljaa ympärillenne, huomaamatta, mutta päättävästi +ja kestävästi kuin köynnös puun ympäri. Ne seuraavat teitä joka hetki +ja sulautuvat hiljaa elämäänne. Joskus te ette ole tietoisia niistä, +koska ne muodostavat osan teistä itsestänne, mutta jos te kadotatte +ne, tunnette te, että jotain määrittelemätöntä, jotain läheistä ja +olemassaolollenne välttämätöntä on kadonnut. Te kuljette rauhattomina +ja allapäin. Te saatatte kyllä löytää lyhyitä iloja ja huojennusta, +mutta ette ylintä lohdutusta, ette rauhaa, aallon rauhaa järvellä, +tyynen unen rauhaa, unen, joka uuvuttaa lapsen äitinsä rinnoille. + +Nainen on perheen enkeli. Äitinä, vaimona tai sisarena on nainen elämän +hyväily, lemmen hiljainen, sen vaivoja lievittävä sulotar, joka kertoo +yksilölle ihmiskuntaa johtavasta rakastavasta sallimuksesta. Hänessä on +lohduttavan hellyyden aarre, joka riittää huojentamaan kaiken tuskan. +Sitäpaitsi on hän useimmille meistä tulevaisuuden tiennäyttäjä. Äidin +ensimäinen suutelo opettaa lapselle rakkautta; rakastetun naisen +ensimäinen hyväily opettaa miehelle toivoa ja uskoa elämään, ja rakkaus +ja usko luovat halun täydellistyä, antavat voimaa nousta ylöspäin askel +askeleelta, luovat -- sanalla sanoen, tulevaisuuden, jonka elävänä +tunnuskuvana on lapsi, tuo side meidän ja tulevan sukupolven välillä. +Naisen kautta tähtää perhe, lisääntymisen jumalallisen arvoituksen +suojassa, ikuisuutta kohti. + +Pitäkää siis perhettä pyhänä, veljeni. Pitäkää sitä elämän +erottamattomana ehtona ja tuhotkaa jokainen sitä vastaan suuntautuva +hyökkäys, jonka tekevät väärän ja raa'an filosofian läpitunkemat +henkilöt, tai pintapuoliset ajattelijat, jotka liian usein nähdessään +siinä itsekkyyden ja luokkahengen hoitolan, katkeroituvat ja luulevat +barbaarein tavoin, että siitä johtuvien epäkohtien ainoa parannuskeino +on sen hävittäminen. + +Perhe on Jumalan luoma, ei ihmisten. Ei mikään inhimillinen mahti saata +hävittää sitä. Niin kuin isänmaa, ja vielä suuremmassa määrässä kuin +isänmaakin, on perhe elämän perusaineksia. + +Vielä suuremmassa määrässä kuin isänmaa, sanoin minä. + +Tuo tällä hetkellä niin pyhä isänmaa saattaa ehkä jonakin päivänä +kadota, kun joku ihminen omassa tietoisuudessaan syventyy ihmiskunnan +siveellisiin lakeihin, mutta perhe on kestävä niin kauan kuin ihmisiä +on olemassa. Se on ihmiskunnan kehto. Niinkuin kaikkien inhimillisen +elämän ainesten tulee senkin olla alttiina kehitykselle, ja sen +pyrkimysten, sen tarkoitusten tulee parantua aikakaudesta aikakauteen, +mutta ei yksikään voi milloinkaan poistaa sitä. + +Teidän tehtävänne on yhä enemmän pyhittää perhe, liittää se yhä +läheisemmin isänmaahan. Mitä isänmaa on ihmiskunnalle, sitä tulee +perheenkin olla isänmaalle. Minä olen sanonut teille, että isänmaan +tehtävänä on kasvattaa _ihmisiä_; niinpä on perheen tarkoituksena +kasvattaa _kansalaisia_. Perhe ja isänmaa ovat saman viivan +päätepisteet. Mutta siellä, missä ei niin ole, johtaa perheen turmelus +itsekkyyteen, -- sitä vastenmielisempään ja raaempaan, mitä enemmän +se asettaa turmiolle alttiiksi pyhimmän kaikesta, lemmen, johtaen sen +harhaan oikeasta tarkoituksestaan. + +Nykyään vallitsee itsekkyys olosuhteiden pakosta liian usein ja +liiaksi perheessä. Huono yhteiskunnallinen järjestys pilaa sen. +Yhteiskunnassa, jota poliisivalta, urkkijat, vankilat ja hirsipuut +kannattavat, on äitiparan, joka saa väristä pelosta poikansa jalojen +pyrkimysten tähden, pakko opettaa hänelle epäluottamusta, pakko +sanoa: "Varo! Mies, joka puhuu sinulle isänmaasta, vapaudesta, +tulevaisuudesta, joka tahtoo painaa sinut rintaansa vasten, onkin +ehkä vain petturi." Yhteiskunnassa, jossa kunto on vaarallista, ja +rikkaus ainoa vaikutusvallan ja turvallisuuden peruste, vainon ja +ahdistuksen este, pakottaa rakkaus isää sanomaan nuorisolle, joka +janoaa totuutta: "Varokaa! Rikkaudessa on pelastus. Oikeus yksin ei +voi pelastaa teitä toisten vallanhimolta ja turmelukselta." Mutta +minä puhun teille ajasta, jolloin te lemmellänne ja verellänne olette +hankkineet pojillenne vapaiden miesten isänmaan, joka on perustettu +kunnolle ja sille hyvälle, mitä jokainen teistä on veljelleen tehnyt. +Siihen hetkeen asti on liiankin totta, että teillä on vain yksi ainoa +edistyksen tie avoinna, yksi äärimmäinen velvollisuus täytettävänä: +kokoontua ja valmistautua valitsemaan oikea hetki taistellaksenne, +voittaaksenne Italianne kapinalla. Vasta silloin saatatte te täyttää +muut velvollisuutenne suuremmitta, jäykemmittä esteittä. Ja sitten, kun +minut jo luultavasti on laskettu maan poveen, tulette te taas lukemaan +nämä minun sanani. Ne harvat, veljelliset neuvot, joita ne sisältävät, +tulevat teitä rakastavasta sydämestä ja ne ovat kirjoitetut vakaumuksen +suoruudella. + +Rakastakaa ja kunnioittakaa naista! Älkää pyytäkö häneltä vain +lohdutusta, vaan voimaa, intoa, siveellisten ja älyllisten kykyjenne +karttumista. Pyyhkikää pois sielustanne ajatus, että te olisitte häntä +korkeammalla; sitä te ette millään lailla ole. Aikojen ennakkoluulot +ovat epäsuotuisalla kasvatuksella ja lakien vuosisataisella sorrolla +luoneet tuon _näennäisen_ älyllisen alemmuuden, johon te nyt vetoatte, +pysyttääksenne sorron voimassa. Mutta eikö kaiken sorron historia opeta +teille, että sortajat aina vetoavat puolustuksekseen itse luomaansa +tosiseikkaan? + +Etuoikeutetut luokat eristivät teidän kansanne lapset sivistyksestä +aina meidän päiviimme saakka, ja johtivat ja johtavat vieläkin teidän +puuttuvasta sivistyksestänne väitteensä, sulkeakseen teidät pois +kaupungin pyhätöistä, sieltä, missä lait ovat laaditut, äänioikeudesta, +jota teidän yhteiskunnallinen tehtävänne edellyttää. Neekerien +omistajat Ameriikassa selittävät rodun olevan kaikin puolin alhaisemman +ja kykenemättömän sivistykseen ja vainoavat vielä jokaista, joka +koettaa sivistää heitä. Puoli vuosisataa sitten selittivät hallitsevien +perheiden kannattajat, että meille, italialaisille, ei vapaus sopinut, +ja kuitenkin pitivät he palkkajoukkojen raa'alla voimalla kaikki tiet +vapauteen suljettuina, ikäänkuin me, jos tuo kykenemättömyys vapauteen +tosiaan olisi ollut olemassa, olisimme niitä myöten voineet hankkia sen +itsellemmekin. -- Ja onko pakkovalta milloinkaan saattanut kasvattaa +vapauteen! + +Niin, me olemme kaikki olleet ja olemme yhäkin yhtä syyllisiä naisen +loukkaamiseen. Ajakaa kauas luotanne tuon loukkauksen varjokin, sillä +Jumalan edessä ei ole katkerampaa loukkausta kuin se, mikä jakaa +ihmisperheen kahteen luokkaan ja tekee toisen sortamisen luvalliseksi +tai pakolliseksi. Ainoan Jumalan ja Isän edessä ei ole _miehiä_ eikä +_naisia_, vaan _ihmisolentoja_, olentoja, joissa miehen ja naisen +muodossa ovat olemassa ne ominaisuudet, jotka erottavat _ihmiskunnan_ +eläinten luokasta, nimittäin yhteispyrkimykset, oppimisen kyky ja +edistymistaipumukset. Missä hyvänsä nuo ominaisuudet esiintyvätkin, +siellä ilmaisee itsensä inhimillinen luonne, sekä sen seurauksina +oikeuksien ja velvollisuuksien tasa-arvoisuus. + +Kuin kaksi samasta rungosta puhkeavaa oksaa, nousevat mies ja nainen +yhteiseltä perustalta, joka on _ihmiskunta_. He eivät ole millään +lailla eriarvoisia keskenään, mutta heillä on, niin kuin usein sattuu +miestenkin keskuudessa, erilaiset harrastukset, erilainen kutsumus. +Onko kaksi saman kielen soipaa ääntä eriarvoisia tai eriluontoisia? +Mies ja nainen ovat nuo kaksi ääntä, joitta _inhimillinen_ kieli ei +ole mahdollinen. Ottakaa kaksi kansaa, joista toinen on erikoisten +taipumustensa, erikoisten elämänehtojensa puolesta kutsuttu levittämään +ihmisten välisen yhtymisen aatetta siirtokuntien avulla, toinen +julistamaan sitä tuottamalla koko maailman ihailemia kirjallisia ja +taiteellisia mestariteoksia; ovatko niiden yleiset velvollisuudet +ja oikeudet erilaisia? Nuo molemmat kansat ovat tietoisesti tai +tiedottomasti saman jumalallisen aatteen apostoleja ja ovat veljiä ja +yhdenvertaisia tehtävänsä vuoksi. Miehellä ja naisella, kuten noilla +kahdella kansallakin, on ihmiskunnassa erikoiset tehtävänsä, mutta +nuo tehtävät ovat molemmat yhtä pyhiä, yhtä välttämättömiä yleisen +kehityksen kannalta, ja ne edustavat kumpikin sitä ajatusta, minkä +Jumala on asettanut kuin maailman kaikkeuden sieluksi. + +Pitäkää siis naista toverina, eikä ainoastaan ilojenne ja surujenne, +vaan myöskin ajatustenne, opinnoittenne, ja yhteiskunnallista +parannusta tarkoittavien ponnistustenne jakajana. Pitäkää häntä +vertaisenanne valtiollisessa ja yhteiskunnallisessa elämässä. Olkaa +yhdessä, te ja hän, _inhimillisen_ sielun siipinä, kohottaaksenne +sen kohti sitä ihannetta, joka meidän tulee saavuttaa. Vanhassa +Testamentissa sanotaan _Jumala loi miehen, ja naisen miehestä_, mutta +teidän Raamattunne, tulevaisuuden Raamattu tulee sanomaan: _Jumala loi +ihmiskunnan, joka jakautuu miehiin ja naisiin_. + +Rakastakaa lapsia, joita sallima teille suo, mutta rakastakaa heitä +oikealla, syvällä, vakavalla rakkaudella, eikä hervottomalla, +järjettömällä, sokealla lemmellä, mikä on itsekkyyttä teissä ja heidän +turmionsa. Kaiken sen nimessä, mikä pyhintä on, älkää koskaan unohtako, +että teidän on huolehdittava tulevasta sukupolvesta, ja että teillä on +mitä vakavin vastuu teille uskotuista sieluista ihmiskunnan ja Jumalan +edessä, pelottavin vastuu, mitä inhimillinen olento saattaa tuntea. +Teidän ei tule johtaa heitä elämän iloihin ja nautintoihin, vaan +itse elämän, sen velvollisuuksien, sitä hallitsevan siveellisen lain +tuntemukseen. + +Harvat äidit, harvat isät tällä uskottomalla vuosisadalla, etenkin +hyvinvoipien luokkien keskuudessa, ymmärtävät kasvattavan tehtävänsä +vakavuuden ja pyhyyden. Harvat äidit, harvat isät ajattelevat, että +meidän aikamme monet uhrit, ainainen taistelu, ja pitkä kärsimys, +ovat suuressa määrässä sen itsekkyyden hedelmiä, jota kolmekymmentä +vuotta sitten hentomieliset äidit ja huolimattomat isät vuodattivat +lastensa sieluihin, sallien heidän tottua katselemaan elämää ei +suinkaan velvollisuuden ja kutsumuksen kannalta, vaan huvin hakeminen +ja itsekkään hyvinvoinnin tavoittelu päämääränä. Teille, työn lapsille, +eivät vaarat ole niin suuria, useimmat teidän lapsistanne oppivat +liiankin hyvin tuntemaan elämän kieltäymykset. Ja, toiselta puolen te, +jotka teidän alempi yhteiskunnallinen asemanne pakottaa alituiseen +raadantaan, teillä ei ole niinkään suurta mahdollisuutta kasvattaa +heitä kunnollisesti. Te saatatte kuitenkin osaksi täyttää vaativan +tehtävänne esimerkillänne ja sanoillanne. + +Te saatatte tehdä sen esimerkillänne. + +/# + "Teidän lapsenne tulevat teidän kaltaisiksenne, turmeltuneiksi + tai kunnialliseksi, riippuen siitä, oletteko te itse + turmeltuneita tai kunniallisia." + + "Kuinka voisi heistä tulla kunnon ihmisiä, sääliviä ja + inhimillisiä, jos te itse ette ole suoria ettekä sääli veljiänne? + Kuinka saattaisitte te hillitä heidän suuria halujansa, jos he + näkevät teidän vaipuvan kohtuuttomuuteen? Kuinka voisitte te + säilyttää koskemattomana lastenne luonnollisen viattomuuden, + jollette pelkää loukata siveyttä heidän läsnäollessaan + sopimattomin teoin ja rivoin sanoin?" + + "Te olette tuo elävä malli, jonka mukaan heidän vaikutteille + alttiit luonteensa muodostuvut. Riippuu teistä, tuleeko + pojistanne ihmisiä vai eläimiä".[4a] +#/ + +Ja te voitte kasvattaa heitä sanoillanne. Puhukaa heille heidän +isänmaastaan, minkälainen se oli, ja minkälaiseksi sen pitäisi tulla. +Kun illalla äidin hymy ja polvillanne istuvan lapsen viaton puhelu +saattaa teidät unohtamaan päivän vaivat, kertokaa heille yhä uudelleen +entisten tasavaltojenne rahvaan kuuluisista urotöistä, opettakaa +heille niitten suurten miesten nimet, jotka rakastivat Italiaa ja sen +kansaa ja pyrkivät läpi kärsimysten, herjauksen ja vainon parantamaan +sen kohtaloa. Älkää vuodattako heidän nuoriin sydämiinsä vihaa +sortajia vastaan, vaan tarmokasta päättäväisyyttä vastustamaan sortoa. +Antakaa heidän omilta huuliltanne, äidin rauhallisesti hyväksyessä +kuulla, kuinka kaunista on kulkea hyveen teillä, kuinka suurta nousta +oikeuden apostoliksi, kuinka pyhää uhrata itsensä, jos vaaditaan, +veljensä puolesta. Sytyttäkää heidän herkkiin mieliinsä, istuttaen +sinne kapinan siemenet kaikkea väkisin anastettua tai sen kannattamaa +valtaa vastaan, ainoan oikean vallan, neron kruunaaman kunnon vallan +ihailu. Pitäkää huolta siitä, että he kasvavat vihaamaan pakkovaltaa ja +anarkiaa yhtä paljon, omantunnon uskonnossa, joka ei perustu mihinkään +perintätapoihin. Kansa haluaa auttaa teitä tässä tehtävässä. Teillä on +lastenne nimessä oikeus vaatia sitä. Ilman kansallista kasvatusta ei +oikeaa kansaa ole olemassa. + +Rakastakaa vanhempianne. Älkää antako sen perheen, joka saa alkunsa +teistä, koskaan saattaa unohduksiin sitä perhettä, josta te saitte +alkunne. Liiankin usein höllyttää uusi side vanhan, ja sen vuoksi +tulee teidän olla sen rakkauden siteen uutena nivelenä, mikä yhdistää +toisiinsa perheen kaksi polvea. Ympäröikää isänne ja äitinne valkeat +päät hellällä ja kunnioittavalla lemmellä heidän viimeiseen päiväänsä +saakka. Siroittakaa kukkasia heidän tielleen, heidän hautaa kohti +vaeltaessaan. Henkikää heidän väsyneihin sieluihinsa uskon intoa ja +kuolemattomuutta rakkautenne uskollisuudella. Ja olkoon se kiintymys, +jonka te ehjänä säilytätte vanhemmillenne, panttina siitä, mitä +lapsenne tulevat tuntemaan teitä kohtaan. + +Vanhemmat, siskot ja veljet, vaimo ja lapset, olkoot ne kaikki +teille kuin eri järjestyksessä saman puun rungosta versovat oksat. +Pyhittäkää perhe rakkauden yhtenäisyydellä. Tehkää siitä temppeli, +jossa te samalla uhraatte isänmaalle. En tiedä, tuletteko onnellisiksi, +mutta sen minä tiedän, että jos te näin teette, lankee teidän +ylitsenne vastoinkäymistenkin keskellä juhlallisen rauhan tunne, +tyynen omantunnon rauha, joka tulee antamaan teille voimaa kaikissa +vaivoissa ja avaamaan silmienne eteen sinisen taivaan kannen kaikkien +myrskyjenkin aikana. + + + + +VII + +Velvollisuuksia itseänne kohtaan. + + +Aikeita. + +Olen sanonut teille: "Te elätte, sen vuoksi on teillä myöskin elämän +laki. -- Itsenne kehittäminen, elämän lain mukaan toimiminen ja +eläminen on teidän ensimäinen, ei, teidän ainoa velvollisuutenne." +Olen selittänyt teille, että Jumala on antanut teille kaksi keinoa, +joiden avulla te opitte tuntemaan elämän lain: oman oikeustajuntanne, +ihmiskunnan omantunnon: tovereittenne yleisen vakaumuksen. Olen +selittänyt teille, että silloin kun te vetoatte omaantuntoonne ja +tunnette sen äänen sopeutuvan ihmisrodun suureen ääneen, jonka historia +on tuonut teille julki, saatte olla varmoja, että olette kohdanneet +ikuisen, muuttumattoman totuuden. + +Nykyään on teidän hyvin vaikea sopivasti tiedustella sen suuren äänen +mielipidettä, jolla ihmiskunta puhuu teille historian lehdiltä; +teiltä puuttuu todella hyviä, helppotajuisia kirjoja, eikä teillä ole +aikaakaan. Mutta ne miehet, jotka taitonsa ja omantunnontarkkuutensa +puolesta paraiten edustavat historian tutkimusta ja tietoa +ihmiskunnasta viimeksi kuluneella puolivuosisadalla, ovat tästä äänestä +johtaneet muutamia meidän elämämme lain piirteitä. + +He ovat huomanneet, että inhimillinen luonne on oleellisesti +yhteiskunnallinen ja kasvatukseen taipuva, että niin kuin on ja +saattaakin olla vain yksi Jumala, samoin saattaa _yksityistä_ ihmistä +ja koko _ihmiskuntaa_ hallita vain yksi laki, ja että tuon lain +pohjimmainen, yleinen ominaisuus on _edistys_. Tästä totuudesta, +joka nykyään on kumoamaton, koska kaikki inhimillisen tiedon haarat +vahvistavat sen, ovat johdetut kaikki velvollisuudet teitä itseänne +kohtaan, ja siis myöskin kaikki _oikeutenne_, jotka taas sisältyvät +yhteen ainoaan: _Oikeuteen olla täydellisesti kahleeton ja saada +määrätyissä rajoissa avustusta velvollisuuksienne täyttämisessä_. + +Te olette _vapaita_, ja te tunnette sen. Mitkään kelvottoman filosofian +viisastelut, jotka tahtovat asettaa en tiedä minkä kohtalo-opin +inhimillisen oikeustajunnan äänen sijalle, eivät voi pakottaa +vaikenemaan kahta voittamatonta todistusta _vapauden_ puolesta: +katumusta ja marttyyriutta. Sokrateesta Jeesukseen, Jeesuksesta +niihin miehiin, joita alituiseen kuolee maansa puolesta, kohottavat +uskon marttyyrit äänensä tuota orjallista oppia vastaan huutaen +teille: "Me rakastimme myös elämää, me rakastimme olentoja, jotka +tekivät sen meille mieluisaksi, ja jotka rukoilivat meitä väistymään. +Heidän sydämensä joka sykähdys vaati meitä _elämään_! Mutta tulevien +sukupolvien pelastukseksi _valitsimme_ me kuoleman." Kainista aina +nykypäivien tavalliseen urkkijaan saakka tuntevat kaikki ne, jotka +pettävät veljensä, kaikki ne, jotka kulkevat pahuuden polkua, sielunsa +syvyydessä oman tuomionsa, rauhattoman, moittivan äänen, joka sanoo +heille: _Kuinka olette hyljänneet hyveen tien?_ + +Te olette _vapaita_, ja sen vuoksi _vastuunalaisia_. Tästä +siveellisestä vapaudesta johtuu teidän oikeutenne valtiolliseen +vapauteen, velvollisuutenne vallata se itsellenne, pitää sitä +loukkaamattomana, ja toisten velvollisuus olla rajoittamatta sitä. + +Te olette _taipuvia kasvatukseen_. Jokaisessa teissä piilee joku määrä +kykyjä, joille vain kasvatus saattaa antaa eloa ja tarmoa, ja jotka +muuten pysyisivät hedelmättöminä ja tylsinä, tai ilmautuisivat vain +välähdyksinä ilman säännöllistä kehitystä. + +Kasvatus on sielun leipää. Niinkuin fyysillinen tai orgaaninen +elämäkään ei voi kasvaa ja kehittyä ravinnotta, niin tarvitsee +moraalinen ja henkinenkin elämä ulkonaisia vaikutteita kehittyäkseen +ja ilmetäkseen täydellisenä, ja sen täytyy sulattaa itseensä ainakin +osa toisten aatteita, harrastuksia ja pyrkimyksiä. Yksilön elämä puhkee +ilmoille kuin kasvi, jonka joka muunnoksella on oma elintapansa, +erikoinen luonteensa, puhkeaa yhteisestä maaperästä ja saa ravintonsa +kaikkien elämän yhteisistä aineksista. Yksilö on ihmiskunnan vesa, ja +se ruokkii ja uudistaa omaa elinvoimaansa ihmiskunnan elinvoimalla. +Tämän ravinnon ja uudistuksen työn toimittaa kasvatus, joka suoraan tai +epäsuorasti välittää yksilölle koko ihmisrodun edistyksen tulokset. + +Teidän ei siis tule hankkia itsellenne niin paljoa kasvatusta +kuin mahdollista ainoastaan sen takia, että se on _välttämätöntä_ +elämällenne, vaan myöskin siksi, että se on jonkunlaista pyhää +seurustelua kaikkien lähimäistenne ja kaikkien jo eläneiden sukukuntien +kanssa; niiden, jotka ovat ajatelleet ja toimineet ennen teitä. +Teidän tulee hankkia moraalista ja älyllistä kasvatusta, jonka tulee +käsittää ja hedelmöittää kaikki ne luonnonlahjat, mitä Jumala on +teille hedelmääkantavaksi siemeneksi antanut, ja joiden tulee kehittää +ja pitää yllä yhteyttä teidän yksilöllisen ja koko ihmiskunnan +yhteiselämän välillä. + +Ja siksi, että tuo kasvatustyö valmistuisi pikemmin, ja että +teidän yksilöllinen elämänne varmemmin ja läheisemmin liittyisi +kaiken yhteiselämään, ihmiskunnan elämään, on Jumala tehnyt teidät +oleellisesti yhteiskunnallisiksi olennoiksi. Mikä alempi olento hyvänsä +saattaa elää vain itselleen, ollen yhteydessä vain luontoon, vain +fyysillisen maailman alkuaineksiin. Sitä ette te voi. Joka askeleella +tarvitsette te veljiänne, ettekä te saattaisi tyydyttää elämän +yksinkertaisimpiakaan tarpeita, ottamatta avuksi heidän työnsä tuloksia. + +Vaikkapa te vertaisiinne yhdistyneinä, olette voimakkaampia kuin mikään +muu olento, olette te eristettyinä voimien puolesta heikompia kuin +monet eläimet, voimattomia, kyvyttömiä kehitykseen ja täydelliseen +elämään. Kaikki sydämenne arvokkaimmat tunteet, niinkuin isänmaan +rakkaus, ja siis myöskin vähemmän arvokkaat kuten kunnian ja muun +kiitoksen halu, ilmaisevat synnynnäistä pyrkimystä yhdistämään +elämänne niihin miljooniin, jotka teitä ympäröivät. Te olette siis +luodut _yhteiselämään_. Se suurentaa teidän voimanne satakertaisiksi, +tekee toisten aatteet, toisten edistysaskeleet omiksenne ja kohottaa, +parantaa, pyhittää luontonne ihmisperheen yhteisyyden kasvavan tunteen +ja myötätuntoisuuden voimalla. Mitä laajempi, mitä läheisempi ja +ymmärtäväisempi suhde veljiinne on, sitä kauemmas tulette te edistymään +yksilöllisen kehityksen tiellä. + +Elämän lakia ei voi _kokonaan_ täyttää muu kuin _kaikkien_ yhteinen +työ. Ja jokaisen suuren edistysaskeleen tapahtuessa, tuon lain +pienenkin osan tunnetuksi tullessa osoittaa historia vastaavaa +inhimillisen yhteistunteen laajennusta, läheisempää kosketusta kansojen +välillä. Kun ensimäiset kristityt julistivat inhimillisen luonteen +ykseyttä vastoin pakanallisia filosofeja, jotka tunnustivat kaksi +ihmisluonnetta, herran ja orjan, oli Rooman kansa kantanut kotkansa +kaikkien tunnettujen kansojen keskuuteen Euroopassa. Ennenkuin paavius +-- nykyään turmiollinen, mutta siunausta tuottava perustamisensa ensi +aikoina -- ilmoitti: _henkinen voima on korkeampi kuin ajallinen_, +olivat maahan tunkeutuneet kansat, joita me sanomme barbaareiksi, +saattaneet germaanisen ja romaanisen maailman kiinteään kosketukseen. +Ennenkuin se aate, että vapaus kuului kansoille, oli herättänyt +sen käsitteen kansallisuudesta, joka nyt myllertää Eurooppaa ja on +määrätty voittamaan, olivat Ranskan vallankumous ja keisariajan sodat +kohottaneet ja kutsuneet toimintaan muusta Euroopasta siihen saakka +eristetyn aineksen, slaavilaiset kansat. + +Lopuksi olette te _edistyviä_ olentoja. + +Tuo sana, _edistys_, jota vanha-aika ei tuntenut, tulee tästä +lähin olemaan pyhä sana ihmiskunnalle. Siihen sisältyy täydellinen +yhteiskunnallinen, valtiollinen ja uskonnollinen uudistuminen. + +Antiikki, muinaisten Itämaiden ihmiset ja pakanalliset uskonnot +luottivat kohtaloon, sattumaan, salaperäisiin, käsittämättömiin +voimiin, jotka mielivaltaisesti hallitsivat ihmisten kohtaloita +vuorotellen luoden ja hävittäen kenenkään saattamatta ymmärtää, +kehittää tai jouduttaa niiden toimintaa. He uskoivat, että ihmisen oli +mahdotonta löytää mitään kestävää ja jatkuvaa maan päällä. He uskoivat, +että kansat olivat tuomitut ainaisesti kiertämään eräitten yksilöiden +täällä muodostamaa piiriä, että ne kohosivat, nousivat ylöspäin +vallan kukkuloille, laskeutuivat sitten alaspäin vanhuuden tullen ja +poistuivat palajamatta. Ahtaiden aatteiden ja tosiseikkojen piiri +edessään, tuntematta ollenkaan historiaa oman maansa ja useinpa oman +kaupunkinsa rajojen ulkopuolella, pitivät he ihmiskuntaa ainoastaan +ihmislaumana, jolla ei ollut omaa elämää, eikä omia lakeja, ja +johtivat käsityksensä siitä vain niistä tuloksista, joita he yksilöitä +tarkastelemalla saivat. + +Tällaisen opin seurauksena oli taipumus hyväksyä olemassa olevat seikat +sellaisinaan niitä häiritsemättä, tai toivomatta muutoksia niihin. +Missä olosuhteet olivat luoneet tasavaltaisen hallitusmuodon, siellä +olivat ihmiset tasavallan kannattajia, missä yksinvalta hallitsi, +siellä he olivat alistuvia, edistyksestä välinpitämättömiä orjia. Mutta +sittenkun he huomasivat, että ihmiskunta kaikkialla sekä tasa- että +itsevaltaisen hallitusmuodon alla oli jaettu joko neljään luokkaan +niinkuin Itämailla, tai kahteen, vapaihin ja orjiin, kuten Kreikassa, +hyväksyivät he luokkajaon, tai uskon kahdenlaatuisiin ihmisiin. Niinpä +Plato ja Aristoteleskin, kreikkalaisen maailman mahtavimmat nerot, +hyväksyivät sen. Teidän luokkanne vapauttaminen olisi tällaisten +ihmisten keskuudessa ollut aivan mahdotonta. + +Ne miehet, jotka Jeesuksen sanoille perustivat uskonnon, korkeamman +kuin muinaisten Itämaiden tai pakanoiden uskomukset, aavistivat +hämärästi, mutta eivät voineet käsittää _edistys_-sanassa piilevää +pyhää aatetta. He ymmärsivät ihmisrodun ykseyden, lain yhtenäisyyden ja +ihmisen täydellistymismahdollisuudet. Mutta he eivät ymmärtäneet millä +voimilla täytettäisiin se, minkä Jumala on ihmiselle antanut, eikä +tapaa millä se tapahtuisi. + +He rajoittuivat siis johtamaan elämän hallinnon +_yksilö_-tutkimuksistaan. Ihmiskunta kokonaisruumiina oli tuntematon +heille. He tunsivat kaitselmuksen ja asettivat sen entisen, sokean +sallimuksen sijaan, mutta he pitivät sitä yksilön suojelijana, +eikä ihmiskunnan lakina. Heidän mielentilansa, äärettömän +täydellistymisaatteen, jonka he olivat aavistaneet, ja yksityisen +lyhyen, surkean elämän tietoisuuden välillä hoippuen, loi tarpeen +keksiä välittävä määritelmä niille, siis Jumalan ja ihmisen välille. Ja +kun he eivät olleet käsittäneet aatetta ihmiskunnasta kokonaisuutena, +turvautuivat he jumalallisen lihaksitulemisen ajatukseen. He +selittivät, että usko tuohon lihaksitulemiseen oli ihmisille ainoa +pelastuksen, voiman ja _armon_ lähde. + +Aavistamatta sitä jatkuvaa ilmestystä, joka ihmiskunnan kautta siirtyy +Jumalasta ihmiseen, uskoivat he _ainoaan välittömään_ ilmestykseen, +joka oli tapahtunut määrätyllä hetkellä Jumalan _erikoisesta +suosiosta_. He käsittivät sen siteen, mikä Jumalassa yhdistää ihmiset +toisiinsa, mutta he eivät käsittäneet sitä, mikä yhdistää heidät +täällä maan päällä ihmiskunnan nimessä. Sukupolvien jatkuvaisuus oli +sangen pienimerkityksinen niille, jotka eivät saattaneet käsittää, +kuinka sukupolvi vaikuttaa toiseen. He totuttautuivat siis jättämään +ne huomiotta ja pyrkivät erottamaan ihmisen maailmasta ja ihmiskuntaa +kokonaisuutena koskevista asioista, nimittäen lopulta maata, jonka +he jättivät vallassa oleville mahdeille, vain katumuksen laaksoksi, +asettaen sen vastakohdaksi taivaan, jonne ihmisen tuli kohota armon +ja uskon avulla, mutta josta hän niitä paitsi oli ijankaikkisesti +karkoitettu. + +Koska ilmestys heidän mielestään oli ollut välitön, kerta kaikkiaan, +määrätyllä hetkellä tapahtunut, päättivät he, ettei siihen voi lisätä +mitään, ja että tuon ilmestyksen säilyttäjät olivat erehtymättömiä. He +unohtivat, että Jeesus juhlallisena hetkenä, ylevällä tulevaisuuden +näkemyksellä oli sanonut: _Minulla on vielä paljon sanomista, mutta +ette voi nyt kantaa. Vaan koska se tulee, totuuden Henki, hän johdattaa +teitä kaikkeen totuuteensa; sillä ei hän puhu itsestänsä, vaan mitä +hän kuulee, sitä hän puhuu_.[5] Näihin sanoihin sisältyy ennustus +edistyksen aatteesta ja totuuden jatkuvasta ilmestymisestä ihmiskunnan +välityksellä, oikeutus sen tunnussanan, jonka uudelleen heräävä Rooma +on tarjoava Italialle sanoissa "Jumala ja kansa", tasavaltaisten +julistusten otsakkeihin kirjoitettuina. Mutta ne miehet, jotka +kannattivat keskiaikaisia uskomuksia, eivät voineet sitä käsittää. Aika +ei vielä ollut täyttynyt. + +Pakanuutta seuraavien uskontojen koko järjestelmä lepää nyt +esittämillämme perusteilla. On selvää, ettei teidän vapautustanne +täällä maailmassa voi perustaa niihin. + +Kolmetoista vuosisataa sen jälkeen, kun mainitsemamme Kristuksen +sanat olivat lausutut, kirjoitti eräs italialainen, suurin kaikista +italialaisista, seuraavat totuudet: "Jumala on. Maailmankaikkeus on +Jumalan ajatus, sen vuoksi on maailmankaikkeuskin yksi. Kaikki tulee +Jumalasta. Kaikilla on suurempi tai pienempi osa jumalallisesta +luonteesta, vastaten tarkoitusta, joihin ne ovat luodut. Ihminen on +jaloin luoduista. Jumala on valanut häneen enemmän omaa luontoaan kuin +muihin. Kaikki, mikä Jumalasta tulee, pyrkii kohti sen saavutettavissa +olevaa täydellisyyttä. Ihmisen täydellistymiskyky on rajaton. +Ihmiskunta on yksi. Jumala ei ole tehnyt mitään tarpeetonta, ja koska +on olemassa vain yksi ihmiskunta, täytyy _kaikilla_ ihmisillä olla +yksi ainoa tarkoitus, tehtävä, joka on loppuun saatettava kaikkien +yhteistyöllä. Ihmisrodun tulee siis työskennellä liitossa, niin että +kaikki siinä hajallaan olevat voimat saavuttaisivat mahdollisimman +korkean kehitysasteen toiminnan ja ajatuksen maailmoissa. Siinä on siis +ihmisrodun yhteinen uskonto." + +Se mies, joka toi ilmi nämä ajatukset, oli nimeltään Dante. Jokaisen +Italian kaupungin, kun Italia on vapaa ja yhtynyt, tulisi pystyttää +patsas hänelle, koska noissa ajatuksissa piilee tulevaisuuden uskonnon +siemen. Hän kirjoitti ne latinan- ja italiankielisissä teoksissa +nimeltä _De Monarchia_ ja _Il Convito_. Ne ovat vaikeita käsittää, +eivätkä nekään, jotka sanovat itseään oppineiksi, nykyään ole pitäneet +väliä niistä.[6] Mutta älyn maailmoihin kylvetyt aatteet eivät koskaan +voi kuolla. Toiset korjaavat niiden sadon, vaikkapa olisivatkin +unohtaneet niiden alkuperän. Ihmiset ihailevat tammea, mutta kukapa +muistelisi terhoa, josta se versoi. + +Siemenet, jotka Dante kylvi, ovat kantaneet hedelmän. Eräiden +voimakkaiden älyjen aikojen kuluessa laajentamina ja hedelmöittäminä +kehittyivät ne etenkin 1700-luvun lopulla. Edistyksen aatteesta elämän +lakina, hyväksyttynä ja kehitettynä, historian toteamana ja tieteen +vahvistamana, tuli tulevaisuuden lippu. Nykyään ei ole olemassa vakavaa +ajattelijaa, joka ei pitäisi sitä elämäntehtävänsä tukipisteenä. + +Me tiedämme nyt, että _edistys_ on elämän laki. _Yksilön_ edistys on +ihmiskunnan edistystä. Ihmiskunta täyttää tuon lain maanpäällä, yksilö +maanpäällä ja muuallakin. Yksi Jumala, yksi laki. Olemassaolonsa ensi +hetkestä saakka on ihmiskunta asteettaisesti, mutta vääjäämättömästi +täyttänyt tuota lakia. Totuus ei ole koskaan ilmennyt täydellisesti, +eikä yhdellä kertaa. Jatkuva ilmestys tuo ilmi totuuden osia, _sanan_ +laista, aikakaudesta aikakauteen. Jokainen noista sanoista myllertää +syvästi inhimillistä elämää sen kulussa _täydellisyyttä_ kohti, luoden +_vakaumuksen_ uskon. + +Uskonnollisen aatteen kehityksellä on siis loppumaton edistymisen +mahdollisuus, ja toisiaan seuraavat vakaumukset, kehittäessään ja +puhdistaessaan tuota aatetta yhä syvemmälti, tulevat jonakin päivänä +kuin temppelin pylväät kannattamaan ihmiskunnan Pantheonia, yhtä +ainoaa, suurta uskontoa maamme päällä. Ne miehet, joita Jumala on +siunannut nerolla tai tavallista suuremmalla kunnolla, ovat sen +apostoleita; kansa, tuo ihmiskunnan yhteistietoisuus on sen selittäjä, +hyväksyy sen totuuden ilmaisun, siirtää sen sukupolvelta sukupolvelle +ja saattaa sen käytäntöön, sovelluttaen sen inhimillisen elämän eri +haaroihin ja ilmiöihin. + +Ihminen on kuin mies, joka elää loppumatonta ajanjaksoa ja oppii aina. +Ihmiset ja vallat eivät ole eivätkä saatakaan olla erehtymättömiä. +Lain tulkitsijoiden tai säilyttäjien keskuudessa ei ole eikä saatakaan +olla etuoikeutettua luokkaa. Jumalan ja ihmisen kesken ei tarvita +eikä voikaan olla muuta _välittäjää_ kuin ihmiskunta. Asettaessaan +kaitselmuksellisen, edistyvän sivistyksen pyrkimyksen ihmiskunnalle, +istuttaessaan edistysvaiston joka ihmisen sydämeen on Jumala siis +kätkenyt ihmisluontoon edistyksen toteuttamiseen vaadittavat kyvyt ja +voimat. + +Yksilöllinen ihminen, tuo vapaa ja vastuunalainen olento, kykenee +käyttämään niitä väärin tai oikein, riippuen siitä antautuuko hän +velvollisuuden tielle, vai kuunteleeko itsekkyyden sokeita houkutuksia. +Hän saattaa hidastuttaa tai jouduttaa omaa kehitystään, mutta +kaitselmuksen tarkoitusta ei mikään inhimillinen voima saata tehdä +tyhjäksi. Ihmiskunnan sivistyksen täytyy itsensä täydentää itseään. +Niinpä barbaarien maahantunkeutumisista, jotka näyttivät tukahuttavan +kaiken sivistyselämän, nousikin uusi, entistä korkeampi sivistys, joka +levisi entistä laajemmille alueille. Yksityisten hirmuhallituksesta +näemme me kohta erkanevan entistä nopeamman vapauden kehityksen. + +Edistyksen lakia tulee jokaisen täyttää maanpäällä niinkuin muuallakin. +Maa ja taivas eivät millään lailla ole toistensa vastakohtia. Ja +on herjausta otaksua, että me voisimme rikosta tekemättä halveksia +Jumalan työtä, majaa, jonka hän on meille antanut, ja jättää sen niille +voimille, jotka kuuluvat, oli niiden luonne mikä hyvänsä. pahan, +itsekkyyden ja hirmuvallan vaikutteihin. Maa ei ole _katumuksen_ +laakso, se on paikka, jossa toimitaan totuuden ja oikeuden _ihanteen_ +puolesta, jota jokainen meistä kantaa sieluunsa istutettuna, se +on porras kohti täydellisyyttä, jonka me voimme saavuttaa vain +kunnioittamalla Jumalaa ihmiskunnassa työllämme ja pyhittämällä itsemme +muuttamalla tosiasiaksi niin monta hänen aivoitustaan kuin mahdollista. +Tuomio, joka meistä jokaisesta tulee lausuttavaksi joko julistaen +meidän ylenevän edistyksemme tällä täydellistymisen asteikolla tai +langettaen meidät laahautumaan vielä kerran sen matkan, minkä jo olemme +astuneet hedelmättömin tuloksin tai syntiä tehden, perustuu siihen +hyvään, mitä me olemme veljillemme tehneet, siihen kehitysasteeseen, +jonka saavuttamisessa me olemme auttaneet toisia. + +Yhä läheisempi ja laajempi yhteys tovereittemme kanssa on se keino, +mikä tekee voimamme moninkertaisiksi, se piiri, jossa teidän tulee +täyttää velvollisuutenne, tie, jolla toimiva edistys toteutetaan. +Teidän tulee pyrkiä tekemään koko ihmiskunta yhdeksi perheeksi, +jonka jokaisen jäsenen tulee itsessään edustaa siveellistä lakia +toisten hyödyksi. Ja niinkuin ihmiskunnan täydellistyminen edistyy +aikakaudesta aikakauteen, sukupolvesta sukupolveen, niin kulkee yksilön +täydellistyminen olennosta olentoon hitaammin tai nopeammin teidän +omista ponnistuksistanne riippuen. + +Tässä on lueteltu eräitä niistä totuuksista, jotka sisältyvät sanaan +_edistys_, josta taas tulevaisuuden uskonto on nouseva. Ainoastaan +siinä sanassa saattaa teidän vapautuksenne toteutua. + + + + +VIII + +Vapaus. + + +Te elätte. Se elämä, joka teissä on, ei ole sattuman ansio. +Sattuma sanalla ei ole minkäänlaista merkitystä ja se keksittiin +vain peittämään ihmisten tietämättömyyttä muutamista asioista. Se +elämä, joka teissä on, tulee Jumalalta ja ilmaisee asteettaisella +kehityksellään järjellisen _aivoituksen_. Teidän elämällänne on siis +välttämättömästi joku määrä, joku tarkoitus. + +Se viimeinen päämäärä, jota varten meidät luotiin, on meille nykyään +tuntematon, eikä toisin saata ollakaan, mutta siitä syystä emme saa +kieltää sitä. Voisiko pienokainen tietää sen tarkoituksen, johon +hänen täytyy pyrkiä perheen, isänmaan, ihmiskunnan kautta? Ei, mutta +tuo tarkoitus on olemassa, ja me alamme tuntea sen hänen sijastaan +häntä varten. Ihmiskunta on Jumalan lapsi. Se tuntee sen määrän, +jota kohti sen tulee kehittyä. Ihmiskunta alkaa juuri nyt käsittää, +että _edistys_ on sen laki, se alkaa juuri nyt epäselvästi ymmärtää +jotakin maailmankaikkeudesta ympärillään, ja suurin osa siihen +kuuluvia yksilöitä on tosin melkein kelvoton raakuuden, orjuuden +ja täydellisen sivistyksenpuutteen vuoksi tutkimaan tuota lakia ja +maailman kaikkeutta, seikka, joka on välttämätön, ennen kuin me +saatamme ymmärtää itseämmekään. Vain vähemmistö niistä miehistä, jotka +asuvat meidän pienessä Euroopassamme, on kykenevä kehittämään älyllisiä +ominaisuuksiaan, tietojen hankkiminen tarkoituksena. + +Teissä itsessännekin -- useimmat teistä kun ovat opetuksesta +eristettyjä ja pakotettuja elämään huonosti järjestetyllä +ruumiillisella työllä -- nukkuvat nuo kyvyt, eivätkä kykene kantamaan +osaansa tiedon pyramiidin rakennukseen. Kuinka me siis nyt luulisimme +voivamme tietää sen, mikä vaatii kaikkien yhteistyötä? Kuinka siis +nousta kapinaan, kun ei vielä ole saavutettu huippua, mikä on maallisen +edistyksemme viimeisin askel, kun vain muutamat meistä, ja hekin +hajallaan, alkavat vasta sopertaa tuota pyhää, hedelmöittävää sanaa? +Tyytykäämme siis olemaan tietämättä niitä seikkoja, jotka pakostakin +ovat saavutettavissamme vasta pitkän ajan kuluttua, älkäämmekä luopuko +lapsellisen kiivauden vallassa tutkimasta sitä, minkä me kykenemme +saavuttamaan. + +Totuuden löytäminen edellyttää vaatimattomuutta ja itsensä +hillitsemistä yhtä paljon kuin lujuutta. Paljon enemmän sieluja on +kadotettu tai johdettu harhaan oikealta tieltä kärsimättömyydellä ja +inhimillisellä ylpeydellä kuin tarkoituksellisella pahuudella. Tätä +totuutta tahtovat muinaisajan viisaat opettaa meille kertomalla, +kuinka ylpeä hirmuvaltias taivaita tavoitellessaan kykeni rakentamaan +vain sekaannuksen tornin, ja kuinka jättiläiset, jotka yrittivät +hyökkäyksellä vallata Olympon, jäivät salaman lyöminä makaamaan meidän +tuliperäisten vuortemme uumeniin. + +Meidän on tärkeä päästä vakautuneiksi siitä, että oli _tarkoitus_, +mihin meidät on määrätty, mikä hyvänsä, saatamme me vain keksiä ja +saavuttaa sen älyllisiä kykyjämme asteettaisesti kehittämällä ja +harjoittamalla. Meidän kykymme ovat Jumalan meille antamia työkaluja. +Sen vuoksi on välttämätöntä, että niiden kehitystä avustetaan ja +edistetään, ja että niiden käyttö on vapaata ja suojattua. Vapaudetta +ette te voi täyttää mitään velvollisuuksianne; teillä on siis vapauden +oikeus ja velvollisuus vallata se kaikin keinoin mahdilta, joka kieltää +sen teiltä. + +Ilman _vapautta_ ei moraalia ole olemassa, sillä jollei ole valinnan +vapautta hyvän ja pahan, yhteisen edistysinnon ja itsekkyyden +hengen välillä, ei ole vastuunalaisuuttakaan. Vapaudetta ei oikeaa +yhteiskuntaa ole olemassa, koska vapaiden miesten ja orjien välillä ei +voi olla _yhteyttä_, vaan toiset ovat toisten vallan alaisia. Vapaus +on pyhä, niinkuin se yksilö, jonka elämää se edustaa, on vapaa. Missä +vapautta ei ole, on elämä supistunut vain elimellisiksi toimiksi. +Mies, joka sallii vapauttaan loukattavan, on kierossa suhteessa omaan +luonteeseensa ja kapinoi Jumalan käskyjä vastaan. + +Siellä ei ole vapautta, missä luokka, perhe tai mies anastaa vallan +toisten yli luuloteltujen jumalallisten oikeuksien nimessä tai +syntyperästä ja vallasta johtuneiden etuoikeuksien perusteella. +Vapauden täytyy olla olemassa kaikkia varten ja kaikkien +saavutettavissa. Jumala ei ole myöntänyt yliherruutta kellekään +yksilölle, sen yliherruuden määrän, mikä meidän maailmassamme +saattaa olla edustettuna, on Jumala uskonut ihmiskunnalle, kansalle, +yhteiskunnalle. Ja tämäkin lakkaa ja hylkää ihmiskunnan yhteisryhmät, +jolleivät ne käytä sitä hyvän eduksi, kaitselmuksellisen tarkoituksen +täyttämiseksi. Siis ei _oikeuksien_ yliherruutta saata olla +kenelläkään, yliherruus riippuu päämäärästä ja toiminnasta, joka siihen +vie. + +Pyrinnöt ja päämäärä, jota kohti me etenemme, täytyy alistaa kaikkien +arvostelulle. Ei ole, eikä saatakaan olla _pysyväistä_ yliherruutta. +Se laitos, jota me nimitämme hallitukseksi, on vain _johtokunta_, +muutamille uskottu tehtävä, sillä käskyllä, että se nopeammin +saavuttaisi kansakunnan päämäärät, ja jos sen jäsenet eivät ole +oikeamielisiä, täytyy tuon harvoille uskotun vallan lakata. Jokainen +hallitukseen kutsuttu on yhteisen tahdon täyttäjä. Hänen täytyy tulla +_valituksi_ ja olla velvollinen eroamaan milloin hyvänsä hän käsittää +väärin tai asettuu tuota tahtoa vastustamaan. Siis ei voi olla +olemassa, minä toistan sen, luokkaa tai perhettä, joka pitäisi valtaa +omalla oikeudellaan loukkaamatta teidän vapauttanne. Kuinka voitte +sanoa olevanne vapaita, kun on olemassa henkilöitä, joilla on valta +käskeä teitä, teidän suostumuksettanne? Tasavalta on ainoa oikeutettu +ja johdonmukainen hallitusmuoto. + +Teillä ei ole muuta herraa kuin Jumala taivaissa ja kansa maanpäällä. +Kun te olette keksineet rivinkin laista, Jumalan tahdosta, tulee +teidän siunata ja totella sitä. Kun kansa, tuo teidän tovereittenne +yhteisruumis, selittää, että se kannattaa jotakin vakaumusta, täytyy +teidän taivuttaa päänne ja luopua kaikista kapinallisista hankkeista. + +Mutta on olemassa seikkoja, joista teidän yksilöllinen olemuksenne +muodostuu, ja jotka ovat oleellisia inhimilliselle elämälle. Ja niihin +ei kansallakaan ole oikeutta kajota. Ei enemmistö, eikä yhteisvoima voi +ryöstää teiltä sitä, mikä tekee teidät _ihmisiksi_. Ei mikään enemmistö +voi julistaa tyranniutta voimaan, eikä sammuttaa tai poistaa omaa +vapauttaan. Kansaa vastaan, joka haluaisi tehdä sellaisen itsemurhan, +ette te voi käyttää voimaa, vaan vastalauseoikeutta, joka elää, +mihin sitten olosuhteet johtanevatkin, ja on elävä jokaisessa teissä +ikuisesti. + +Te haluatte vapautta ja kaikkea, mikä on tarpeellista elämän +siveellistä ja aineellista ylläpitoa varten. + +Henkilökohtainen vapaus, liikuntavapaus, uskonnollisen vakaumuksen +vapaus, mielipiteitten vapaus kaikissa suhteissa, vapaus ilmaista +mielipiteensä painetun sanan avulla, yhdistymisvapaus, niin että +voisitte viljellä sielunkykyjänne kosketuksessa toisiin sieluihin, +ajatustenne ja käsienne tuotteiden kaupan vapaus -- nämä kaikki ovat +seikkoja, joita ei kukaan saa riistää teiltä, -- paitsi muutamissa +harvoissa tapauksissa, joita ei lie tarpeellista tässä mainita, -- +tekemättä suurta vääryyttä, herättämättä teissä vastaansanomisen +velvollisuutta. + +Kellään ei ole oikeutta yhteiskunnan nimessä vangita teitä, tai +toimittaa teitä pakon ja urkinnan alaiseksi mainitsematta teille niin +pian kuin mahdollista syytä siihen ja asettamatta teitä heti maan +oikeusvallan eteen. Kellään ei ole oikeutta passeilla tai muilla +rajoituksilla estää teitä liikkumasta syntymämaassanne. Kellään ei +ole oikeutta vainota teitä, olla suvaitsematta, tai lainsäädännöllä +eristää teitä uskonnollisten mielipiteittenne takia. Ei millään, paitsi +ihmiskunnan suurella, rauhallisella äänellä ole oikeutta asettua +Jumalan ja teidän omantuntonne välille. Jumala on antanut teille +ajatuksen, siis ei kellään ole oikeutta rajoittaa sitä, tai kieltää +ilmitulemasta sitä, mikä on teidän ja veljienne sielun yhdysside ja +ainoa kehitystie, mitä meillä on. + +Sanomalehdistön pitää olla aivan vapaa. Älyn oikeudet ovat +loukkaamattomia, ja kaikenlainen ennakkosensuuri on hirmuvaltaa. +Rangaiskoon yhteiskunta vain kynän rikokset, niin kuin rikollisuuteen +kehoittamisen ja selvään epäsiveellisyyteen opettamisen, samoin kuin se +rankaisee muutkin siveyden loukkaukset. Juhlallisen, julkisen tuomion +langettama rangaistus on inhimillisen vastuunalaisuuden seuraus, mutta +kaikenlainen väliintulo _etukäteen_ on vapauden kieltämistä. + +Rauhallinen _yhdistyminen_ on pyhä, niinkuin ajatuskin. Jumala istutti +teihin yhdistymispyrkimyksen ikuiseksi edistyskeinoksi, sen yhteyden +pantiksi, jonka ihmiskunta lopulta on määrätty saavuttamaan, ja sitä +ei millään mahdilla ole oikeutta estää tai rajoittaa. Teidän jokaisen +velvollisuutena on käyttää elämää, jonka Jumala teille antoi, säilyttää +ja kehittää sitä. Jokainen teistä on siis elämälle velkaa työtä, joka +on ainoa aineellisen pystyssä pysymisen keino. Työ on pyhää. Kellään ei +ole oikeutta estää sen tuotteiden vapaata vaihtoa. Teidän synnyinmaanne +on teidän markkinapaikkanne, jonka yhdestäkään osasta teitä ei saa +karkoittaa pois. + +Mutta kun te olette saavuttaneet sen, että nämä vapaudet tunnustetaan +teille ja pidetään pyhinä, kun te lopulta olette perustaneet valtion +kaikkien äänioikeudelle niin että kaikki inhimillisten taipumusten +kehitykseen johtavat tiet ovat avoinna _yksilölle_, muistakaa silloin, +että jokaisen teidän edessänne on yhä tuo suuri päämäärä, jonka +saavuttaminen on velvollisuutenne: itsenne ja toisten siveellinen +parantaminen ja yhä läheisempi, yhä laajempi yhteys kaikkien +inhimillisen perheen jäsenten välillä, niin että se kerran, jonakin +päivänä tulevaisuudessa, tuntee ainoastaan yhden lain. + +/# + "Teidän tehtävänne on muodostaa yhteisperhe, rakentaa Jumalan + kaupunki, ja yhtämittaisella työllä asteettain muuttaa hänen + työnsä ihmiskunnassa tosiasioiksi. + + "Kun te rakastatte toisianne veljellisesti ja kohtelette + toisianne molemminpuolisesti veljinä, ja jokainen, etsien omaa + hyväänsä toisten onnessa, sulattaa oman elämänsä kaikkien + elämään, omat etunsa kaikkien etuihin, ollen aina valmis + uhraamaan itsensä yhteisen perheen kaikkien jäsenten puolesta, + ja he taas yhtä valmiita hänen puolestaan uhrautumaan, tulevat + useimmat epäkohdat, jotka nyt painavat ihmisrotua, katoamaan + niinkuin katoavat näköpiiriin kokoontuneet paksut usvapilvet + auringon noustessa. Ollen Jumalan tahtoa tulee tuo rakkaus + vähitellen ja yhä lähemmin yhdistämään ihmiskunnan hajalliset + ainekset, yhdistämään ne yhteen ruumiiseen, ja ihmiskunta tulee + olemaan yksi, niinkuin Jumala on yksi".[7] +#/ + +Älkää koskaan, veljeni, jättäkö mielestänne näitä sanoja! Ne lausui +mies, joka eli ja kuoli kuin pyhimys ja rakasti kansaa ja sen +tulevaisuutta äärettömällä rakkaudella. Vapaus on vain _keino_; on +teidän ja tulevaisuutenne onnettomuus, jos te milloin totuttaudutte +pitämään sitä päämääränä. Teidän yksilölliseen olemukseenne kuuluu +oikeuksia ja velvollisuuksia, joita ei koskaan saa luovuttaa +kenellekään. Mutta teille ja tulevaisuudellenne on onnettomuudeksi, +jos tuo kunnioitus, jota te tunnette sitä kohtaan, mikä muodostaa +teidän _yksilöllisen_ elämänne, joskus turmeltuisi kohtalokkaaksi +_itsekkyydeksi_! Teidän vapautenne ei ole kaiken laillisen vallan +kieltämistä, se on hylkäämistä kaiken sellaisen mahdin, mikä ei edusta +kansakunnan yhteistä tarkoitusta, ja joka pyrkii rakentautumaan, +pysyttäytymään millä hyvänsä muulla perusteella kuin teidän omalla +vapaalla ja välittömällä suostumuksellanne. + +Kasuistien opit ovat viime aikoina turmelleet vapauden pyhää +käsitettä. Muutamat ovat supistaneet sen halvaksi ja epämoraaliseksi +_individualismiksi_ sanoen, että _Minä_ on kaikki kaikessa, ja +että inhimillisen työn ja yhteiskunnallisen järjestelmän ainoana +tarkoituksena tulee olla yksilön halujen tyydyttäminen. Toiset +taas ovat julistaneet, että _kaikki_ hallinto, _kaikki_ valta on +välttämätöntä pahaa ja että sitä täytyy supistaa ja kahlita niin +paljon kuin mahdollista: että vapaudella ei ole rajoja, että jokaisen +yhteiskunnan ainoana tehtävänä on laajentaa sitä loppumattomiin; +että ihmisellä on oikeus käyttää vapautta oikein tai väärin, kunhan +hänen toimensa vain eivät suorastaan tuota vahinkoa muille, ja ettei +hallituksella ole muuta tehtävää kuin _estää_ yksilöä tekemästä +_vääryyttä_ toiselle. Hylätkää nuo väärät opit, oi veljeni! Ne, ne +saattoivat turmiolle Italian, kun se juuri oli kulkemassa tulevaa +suuruuttaan kohti. + +Ensinmainitut synnyttivät luokka-itsekkyyden, toiset tekivät +yhteiskunnasta, joka hyvin järjestettynä olisi pyrkinyt edustamaan +teidän yhteistarkoituksianne ja elämäänne, tekivät siitä vain sotilas- +tai poliisivirkailijan, jonka tehtävänä on säilyttää näennäinen rauha. +Molemmat alensivat _vapauden anarkiaksi_. Ne hävittivät yhteisen, +moraalisen uudistuksen aatteen, hävittivät opetuksen ja edistyksen +tehtävän, jonka yhteiskunta itse halusi ottaa suoritettavakseen. Jos +te ymmärtäisitte vapauden tällä lailla, edistäisitte sen kadottamista +ja kadottaisittekin sen ennemmin tai myöhemmin. Teidän vapautenne +tulee olemaan pyhä niin kauan kuin se kehittyy velvollisuuden ja uskon +hallitsevan aatteen vaikutuksen alla yhteisessä täydellistymisessä. +Teidän vapautenne tulee kukoistamaan Jumalan ja ihmisten suojelemana +niin kauan kuin te ette pidä sitä oikeutena käyttää oikein tai väärin +kykyjänne sillä tavalla kuin te mieluimmin haluatte, vaan oikeutena +_valita vapaasti ja sopusoinnussa yksityisten taipumustenne kanssa +keino, jolla voitte tehdä hyvää_. + + + + +IX + +Kasvatus. + + +Jumala on tehnyt teidät kasvatukseen taipuviksi. Sen vuoksi onkin +teidän velvollisuutenne hankkia opetusta niin paljon kuin mahdollista +on; ja teidän oikeutenne on taas siinä, ettei yhteiskunta, johon te +kuulutte, saa _estää_ teitä kasvatustyössä, vaan auttaa teitä siinä ja +_hankkia_ teille opetusvälineitä, kun teiltä puuttuu niitä. + +Vapautenne, oikeutenne, vapautumisenne kieroista yhteiskunnallisista +elinehdoista, elämäntyö, joka jokaisen teistä tulee suorittaa täällä +maailmassa, riippuu siitä sivistysasteesta, mikä teidän on sallittu +saavuttaa. Kasvatuksetta ette te voi selvästi valita oikean ja väärän +välillä, ette voi hankkia omien oikeuksienne tuntemusta, ette saavuttaa +valtiollisessa elämässä sitä osaa, jota ilman teidän oma vapautuksenne +ei saata menestyä, te ette voi määritellä elämäntehtäväänne +itsellenne. Kasvatus on teidän sielunne leipä. Ilman sitä pysyvät +kykynne herpaantuneina ja hedelmättöminä aivan niin kuin se elollinen +voima, mikä piilee siemenessä, pysyy hedelmättömänä, jos se heitetään +muokkaamattomaan maahan, jos siltä puuttuu kastelun hyvä vaikutus tai +ahkeran maamiehen huolenpito. + +Nykypäivinä ei juuri kukaan teistä ole saanut kasvatusta, tai sitten +vain huonoa ja riittämätöntä opetusta, mitä teille ovat antaneet +ihmiset ja vallat, jotka eivät edusta mitään paitsi itseään, eivätkä +noudata minkäänlaista johtavaa periaatetta. Parhaat heistä luulevat +tehneensä kaiken, mitä heiltä vaaditaan, kun he ovat avanneet +hallitsemallaan alueella jonkun määrän epätasaisesti jaettuja kouluja, +joissa teidän lapsenne saavat jonkun verran alkeis-opetusta. Opetukseen +kuuluu pääasiallisesti lukeminen, kirjoittaminen ja laskeminen. + +Sitä sanotaan _opetukseksi_, ja se eroaa _kasvatuksesta_ yhtä paljon +kuin teidän elimenne eroavat teidän elämästänne. Teidän elimenne eivät +ole elämää, ne ovat vain sen välineitä ja sen ilmenemiskeinoja. Ne +eivät voi johtaa tai hallita sitä ja ne ovat yhtä hyvin täysin puhtaan +ja täysin turmeltuneen elämän toimintakeinoja. Samaan tapaan hankkii +opetus keinoja, joilla sovitetaan käytäntöön se, mitä kasvatuksella +saavutetaan, mutta se ei voi astua kasvatuksen sijalle. + +_Kasvatus_ suuntautuu siveellisiin kykyihin, _opetus älyllisiin_. +Ensinmainittu kehittää ihmisessä velvollisuuksien tuntemusta, +jälkimäinen tekee hänet kykeneväksi täyttämään ne. _Opetuksella_ +saattaisi kasvatus liiankin usein olla vaikutukseton, _kasvatuksetta_ +olisi _opetus_ vipuvarsi, tukipistettä vailla. Te osaatte lukea: mitäpä +hyötyä siitä olisi, jos ette osaa arvostella mitkä kirjat sisältävät +erheitä, mitkä totuutta? _Te_ kykenette kirjoittamalla esittämään +ajatuksenne veljillenne; mitä apua siitä on, jos teidän ajatuksenne +ilmaisevat vain itsekkyyttä? _Opetus_, niinkuin rikkauskin, saattaa +olla joko hyvän tai pahan lähteenä, riippuen tarkoituksesta, mihin +sitä käytetään. Yleiselle edistykselle omistettuna on se sivistyksen +ja vapauden välikappale, vain henkilökohtaisen edun hyväksi käytettynä +tulee siitä hirmuvallan ja turmeluksen ase. Nykyisessä Euroopassa +on _opetus_, jota ei seuraa vastaava siveellisen edistyksen aste, +hyvin vaarallinen paha. Se pitää yllä eriarvoisuutta saman kansan +eri luokkien välillä ja taivuttaa mielen laskelmiin, itsekkyyteen, +sovitteluihin oikeuden ja vääryyden ja kaikenlaisten kierojen oppien +välillä. + +Erotus niiden henkilöiden välillä, jotka tarjoavat teille enemmän +tai vähemmän _opetusta_ ja niiden, jotka julistavat _kasvatusta_, on +syvempi kuin te luulettekaan, ja minun täytyy uhrata muutama sana +erikoisesti tälle aiheelle. + +Kaksi ajatussuuntaa jakaa kahtia niiden leirin, jotka taistelevat +vapauden puolesta väkivaltaa vastaan. Toiset selittävät, että +_yliherruus_ piilee _yksilössä_, toiset väittävät, että se kuuluu +ainoastaan _yhteiskunnalle_ ja hallitsee enemmistön ilmaistun +tahdon avulla. Edelliset kuvittelevat, että he ovat täyttäneet +erikoistehtävänsä, kun he ovat julistaneet oletettujen _oikeuksien_ +olevan oleellisia ihmisluonteelle, ja pelastaneet vapauden. Jälkimäiset +ottavat melkein yksinomaan huomioon _yhteyden_ ja johtavat jokaisen +yksilön oikeudet sopimuksesta, mikä on _yhtymyksen_ perusteena. +Edelliset eivät näe kauemmaksi kuin siihen, mitä me sanoimme +_opetukseksi_, koska _opetus_ tosiasiassa pyrkii helpottamaan +yksilöllisten kykyjen kehitystä, kuitenkin ilman yleistä, määrättyä +suuntaa. Jälkimäiset käsittävät sellaisen _kasvatuksen_ tärkeyden, joka +heidän mielestään on _yhteiskunnallinen_ ohjelmajulistus. Edellisten +mielipide johtaa ehdottomasti siveelliseen anarkiaan, jälkimäinen +pyrkii unohtamaan vapauden oikeudet ja on vaarassa johtaa enemmistön +hirmuvaltaan. + +Edelliseen näistä oppisuunnista kuuluivat ne, joita Ranskassa sanottiin +_doktrinääreiksi_.[8] He pettivät kansanjoukot 1830:n vallankumouksen +jälkeen, ja julistamalla _opetuksen vapauden_, eikä mitään enempää, +jättivät he taas edelleen hallitsemisen yksinoikeuden _keskiluokalle_, +jolla on jokseenkin paljon keinoja yksilöllisten kykyjensä +kehittämiseksi. Jälkimäistä edustavat nykyaikana valitettavasti +vain lahkot ja vanhoista vakaumuksista riippuvat vallat, jotka ovat +vihamielisiä tulevaisuuden _edistykselle_. + +Molemmat oppisuunnat erehtyvät liian ahtaan ja yksipuolisen +tarkoituksensa vuoksi. + +Totuus on tämä: Kaikki yliherruus on Jumalalla, siveellisellä +lailla, maailmaa johtavalla kaitselmuksellisella tarkoituksella, -- +jonka asteettain ilmaisee sankariluonteisten ihmisten innoitus ja +ihmiskunnan erilaiset pyrkimykset sen elämän eri kausina -- ja vielä +piilee yliherruus siinä päämäärässä, joka meidän on saavutettava, +kutsumuksessa, jota meidän on seurattava. Yksilöllä ei ole +minkäänlaista yliherruutta, samoin kuin ei yhteiskunnallakaan, paitsi +silloin kun jompikumpi mukautuu tähän tarkoitukseen, tähän lakiin, +ja ohjaa toimintansa tuon tarkoituksen saavuttamiseksi. Hallitseva +yksilö on joko siveellisen lain paras tulkitsija ja hallitsee sen +nimessä, taikka sitten kukistettava vallan anastaja. Enemmistön puhdas +äänioikeus ei perusta yliherruutta, jos se on selvästi korkeimman +siveellisen lain vastainen, tai harkiten sulkee tien tulevalta +edistykseltä. Yhteiskunnallinen hyvinvointi, vapaus, edistys! Näiden +kolmen sanan ulkopuolella ei saata olla yliherruutta. + +Kasvatus opettaa mitä yhteiskunnallinen hyvinvointi on. + +Opetus varaa yksilölle vapaan valinnan niihin keinoihin nähden, joilla +saavutetaan yhtämittainen edistys yhteiskunnallisen hyvinvoinnin +käsitteen rajoissa. + +Teille on erikoisen tärkeää, että te saatte oppia tietämään mitkä +ovat ne vallitsevat periaatteet ja vakaumukset, jotka johtavat teidän +tovereittenne elämää heidän omassa maassaan, mikä on heidän kansansa +siveellinen, yhteiskunnallinen ja valtiollinen ohjelma, mikä on sen +lainsäädännön henki, jonka mukaan heidän tekojaan tullaan tuomitsemaan, +mikä se edistysaste, jonka ihmiskunta jo on saavuttanut ja se, mikä +sen vielä tulisi saavuttaa. Ja teille on hyvin tärkeää, että te jo +aikaisimmista ajoista tuntisitte kuuluvanne yhteen yhdenvertaisuuden +ja yhteisen päämäärän rakkauden hengessä miljoonien veljienne kanssa, +jotka Jumala on teille antanut. + +Kasvatus, joka antaa teidän lapsillenne sellaista opetusta, saattaa +tulla vain isänmaalta. + +Nykyinen siveysopetus on vain anarkiaa. Ainoastaan vanhemmille +jätettynä on se mitätöntä, sillä missä köyhyys ja melkein lakkaamaton +aineellisen raadannan pakko riistää heiltä ajan opettaa itse lapsiaan +ja keinot hankkia heille muita opettajia; se on turmiollista, missä +itsekkyys ja rappiotila ovat pilanneet ja saastuttaneet perheen. Kun +mahdollisuuksia on ollut olemassa, ovat nuoret imeneet sieluunsa +taikauskoisia tai materialistisia aatteita, pyrkimyksiä vapauteen +tai pelkurimaiseen alistumiseen, ylimysmielisyyteen tai ylimystön +vastustukseen, riippuen siitä, minkä maallikon tai papin isällinen +mieltymys on opettajaksi valinnut. Kuinka voisivat siis he, näin +opetettuina, kun ovat ylenneet miehen ikään, yhtyä veljelliseen +liittoon yhteistä tehtävää varten ja itse henkilökohtaisesti edustaa +isänmaanne ykseyttä? + +Yhteiskunta kutsuu heitä edistämään yhteisajatuksen kehittämistä, +johon heitä ei koskaan ole opetettu. Yhteiskunta rankaisee heitä +lainrikoksista, lain, josta he kuitenkin ovat tietämättömiä, ja jonka +henkeä ja tarkoitusta yhteiskunta ei koskaan ole opettanut jäsenilleen. +Yhteiskunta vaatii heiltä yhteistyötä ja uhrautumista tarkoituksen +hyväksi, jota mikään opettaja ei ole heille selittänyt, kun he astuvat +elämään kansalaisina. Omituista kyllä, tuo _doktrinäärinen_ oppisuunta, +jonka ylempänä mainitsin, tunnustaa oikeuden johtaa ja opettaa +nuorisoa _yksilöinä_, mutta ei kaikkien muodostamana _liittona_, ei +kansakuntana. Heidän huutonsa, _opetuksen vapaus_, ottaa isänmaalta sen +siveellisen johdon oikeuden. He selittivät, että rahajärjestelmän ja +mittojen ja painojen yhtäläisyys on tärkeä ennen kaikkea, mutta niiden +periaatteiden yhtäläisyys, joille kansallinen elämä tulisi rakentaa ja +kehittää, ei heistä ole minkään arvoinen. Älkää antako pettää itseänne +tuon huudon, jota useimmat perustuslaillisen hallitusmuodon kannattajat +nykyään toinen toisensa jälkeen toistelevat. + +Ilman kansallista kasvatusta, sitä ainoaa, mistä kansallinen itsetunto +voi nousta, ei kansalla ole minkäänlaista siveellistä olemassaolon +oikeutta. + +Ilman kansallista kasvatusta, joka olisi yhteinen kaikille +kansalaisille, on _velvollisuuksien_ ja _oikeuksien_ tasa-arvoisuus +ajatukseton lauseparsi. Velvollisuuksien tunteminen ja oikeuksien +harjoittamisen kyky ovat jätetyt onnen vaihtelujen, tai niiden +mielivaltaisen tahdon varaan, jotka valitsevat opettajat. + +Henkilöt, jotka julistavat vastustavansa kasvatuksen yhtäläisyyttä +vetoavat vapauteen. Kenen vapauteen? Isienkö vai lastenko? Lasten +vapautta loukataan, heidän järjestelmässään, vanhempien käskynvallalla; +nuoremman polven vapaus uhrataan vanhoille; edistyksen vapaudesta +tulee harhaluulo. Pelkästään yksilöllisiä vakaumuksia, ehkäpä vääriä +ja edistykselle vihamielisiäkin, siirretään nuorisolle isällisen +arvovallan painolla, iällä, jolloin niiden tarkastelu on mahdoton. +Myöhemmin estää kohtalo, joka kahlitsee useimmat teistä aineelliseen +työhön koko päiviksi, nuoria sieluja, joihin nuo uskomukset jo ovat +tarttuneet, vertailemasta niitä muihin tai uudistamasta niitä. Tuon +valheellisen vapauden nimessä tuo anarkinen järjestelmä, josta +minä juuri puhuin, pyrkii perustamaan ja tukemaan kaikkein pahinta +hirmuvaltaa, moraalista kastijakoa. + +Sitä, mitä tuo järjestelmä puolustaa, pitäisi oikeastaan sanoa +omavaltaiseksi tahdoksi eikä vapaudeksi. Oikeaa vapautta ei voi olla +olemassa ilman tasa-arvoisuutta, eivätkä ne voi olla tasa-arvoisia, +joiden toiminta ei nouse samalta perustalta, yhteisestä periaatteesta, +yhteisestä velvollisuuden tunnosta johtuen. Tuon velvollisuuden tunnon +ulkopuolella ei voi olla vapautta. Minä selitin teille muutamaa +sivua aiemmin, ettei todellinen vapaus saa olla oikeutena valita +_pahaa_, vaan oikeutena valita joku niistä poluista, jotka johtavat +_hyvään_. Vapaus, johon väärät filosofit vetoavat, on isälle annettu +mielivaltainen oikeus valita pojalle huonompi tie. Mitä? Jos isä +uhkaisi jollakin tavoin vahingoittaa tai silpoa poikansa ruumista, +astuisi yhteiskunta väliin yleisen mielipiteen kehoituksesta. Tulisiko +siis tuon olennon _sielun_ tai mielen olla vähemmän arvoinen kuin +ruumis? Eikö yhteiskunnan tule suojella sitä sen kykyjen silvonnalta. +tietämättömyydeltä, siveellisen tunteen turmelemiselta ja taikauskolta? + +Tuo huuto opetuksen vapaudesta palveli hyödyllistä tarkoitusta silloin +kun se ensiksi kohosi, ja on hyödyllinen vielä nykyäänkin siellä missä +siveellinen kasvatus on yksinvaltaisen hallituksen, taantumuksellisen +luokan, tai papiston yksityisoikeutena, sellaisen papiston, joka +dogmiensa luonteen perusteella vastustaa edistystä. Se oli ase +hirmuvaltaa vastaan, ja vapautuksen epätäydellinen, mutta välttämätön +tunnussana. Ottakaa se käytäntöön siellä, missä te olette orjia. +Mutta minä puhun teille ajasta, jolloin uskonnollinen vakaumus tulee +kirjoittamaan sanan _edistys_ temppelinsä ovelle, ja jokainen julkinen +laitos tulee toistamaan samaa sanaa eri muodoissa. Puhun ajasta, +jolloin kansallinen kasvatus tulee opetuksen loputtua hyvästelemään +oppilaitaan seuraavin sanoin: _Teille, jotka olette määrätyt elämään +yhteisessä liitossa meidän kanssamme, olemme me opettaneet tuon liiton +perustavat opit, ne periaatteet, joihin teidän kansanne nyt uskoo. +Mutta muistakaa, että ensimäinen näistä periaatteista on edistys. +Muistakaa, että teidän tehtävänne ihmisinä ja kansalaisina on parantaa +veljienne mielet ja sydämet, missä hyvänsä voitte. Menkää, tutkikaa +ja vertailkaa, ja jos löydätte totuuden, joka on korkeampi kuin +omistamamme, julaiskaa se rohkeasti ja te saatte maanne siunauksen_. +Silloin, mutta ei ennemmin, luopukaa vaatimasta _opetuksen vapautta_, +koska se ei vastaa tarpeitanne ja on vaarallinen maanne yhteydelle. +Pyytäkää ja vaatikaa sellaisen vapaan kansallisen kasvatuksen +säätämistä, joka olisi pakollinen kaikille. + +Kansakunnan velvollisuus on tehdä ohjelmansa tunnetuksi jokaiselle +kansalaiselle. Jokaisen kansalaisen tulee saada kouluissa +moraali-opetusta, läpikäydä kurssi kansakuntien historiassa, +johon liittyy nopea katsaus ihmiskunnan edistykseen. Hänen tulee +tutustua oman maansa historiaan, kuulla kansantajuinen esitys niistä +periaatteista, jotka hallitsevat maan lainsäädäntöä, ja saada +alkuopetusta, josta ei ole erimielisyyttä. Jokaisen kansalaisen tulee +näissä kouluissa oppia oikeamielisyyttä ja rakkautta. + +Kun tämä ohjelma kerran tulee kansalaisten tietoon, valloittaa vapaus +oikeutensa takaisin. Ei ainoastaan perheen opetus, vaan kaikki +muukin on pyhää. Joka ihmisellä on rajaton oikeus tutustuttaa toisia +omiin aatteisiinsa, jokaisella ihmisellä on oikeus kuunnella toista. +Yhteiskunnan tulee suojella ja rohkaista ajatuksen vapaata ilmaisua +sen kaikissa muodoissa ja avata kaikki tiet yhteiskunnallisen ohjelman +kehittämiselle ja uudistamiselle Hyvää kohti. + + + + +X + +Yhdistyminen -- Edistys. + + +Jumala on tehnyt teidät yhteyttä harrastaviksi ja edistyviksi +olennoiksi. Teidän velvollisuutenne on siis liittyä yhteen ja edistyä +niin paljon kuin mahdollista siinä toimintapiirissä, johon olosuhteet +ovat asettaneet teidät, ja teillä on oikeus vaatia, että yhteiskunta, +johon te kuulutte, ei saa estää teidän yhdistys- ja edistystyötänne, +vaan sen tulee _auttaa_ teitä yhdistys- ja edistysvälineillä, jos te +niitä kaipaatte. + +Vapaus antaa teille vallan valita hyvän ja pahan välillä, se on, +velvollisuuden ja itsekkyyden välillä. _Kasvatus_ saa opettaa teille, +kuinka on _valittava. Yhdistymisen_ tulee antaa teille ne keinot, +joilla te voitte sovelluttaa valintanne käytäntöön. _Edistys_ on +se _päämäärä_, joka teillä tulee olla silmienne edessä valintaa +tehdessänne, ja se on samalla kertaa, kun se selvästi on perille +viety, todiste siitä, että te ette ole erehtyneet valinnassanne. Kun +jokukaan näistä ehdoista jätetään täyttämättä tai syrjäytetään, ei ole +olemassa _ihmistä_ eikä _kansalaistakaan_, tai ne ovat olemassa vain +kehkeytymättömässä tilassa, kehityksessään pysähtyneinä. + +Teidän tulee siis taistella näiden kaikkien ja etenkin +yhdistymisoikeuden puolesta, jota paitsi vapaus ja kasvatus olisivat +hyödyttömiä. + +Yhdistymisvapaus on yhtä pyhä kuin uskonto, joka on sielujen liityntää. +Te olette kaikki Jumalan lapsia, ja siksi te olette veljiä. Eikö siis +ole rikos rajoittaa yhdistymisvapautta, veljien _uskonyhteyttä_? + +Sanan _uskonyhteys_, jota tässä on tahallaan käytetty,[9] lausui teille +tuo kristinusko, jota ihmiset muinoin julistivat muuttumattomana +totuutena, mutta joka todellisuudessa on ainoastaan yksi aste +ihmiskunnan uskonnollisten mielenilmaisujen nousevassa sarjassa. Ja +se on pyhä sana. Se opetti ihmisille, että he ovat yhtä perhettä, +yhdenvertaisia Jumalan edessä; se yhdisti herrat ja orjat samalla +pelastusajatuksella, samalla toivolla, ja samalla taivaan rakkaudella. + +Entisinä aikoina oli tämä ääretön edistysaskel, kansan ja filosofien +uskoessa, että kansalaisten ja orjien sielut olivat eri luonnetta. +Tämän käsityksen kumoaminen oli kylliksi kristinuskolle. _Uskonyhteys_ +oli sielujen veljeyden ja tasa-arvoisuuden symbooli; ihmiskunnan +tehtäväksi jäi laajentaa ja kehittää tuossa symboolissa piilevää +totuutta. + +Kirkko ei voinut eikä osannut tehdä sitä. Arkana ja epävarmana +alussa, liitossa ruhtinaiden ja ajallisten voimien kanssa myöhemmin, +ja oman edun haun täyttämänä, ylimyksellisten pyrkimysten rinnalla, +jotka olivat vieraita sen perustajan hengelle, erkani se oikealta +tieltä ja peräytyi niin paljon, että se vähensi ehtoollisen arvoa, +supistaen maallikoiden aterian vain leipään ja pidättäen vain papeille +kaksiaineksisen ehtoollisen. + +Siitä saakka kuului niiden vaatimus, jotka tunnustivat koko +ihmisperheen oikeuden rajoittamattomaan ehtoolliseen, tekemättä +erotusta maallikoiden ja pappien välillä: _Kaksiaineksista ehtoollista +kansalle! Kalkki kansallekin!_ Neljätoistasata-luvulla oli tuo +vaatimus kapinaan nousseen joukon huutoa, uskonnollisen uudistuksen +marttyyriuden pyhittämää alkusoittoa. Eräs pyhä mies, böömiläinen Johan +Huss, sortui inkvisitionin sytyttämiin liekkeihin. Monet teistä eivät +tunne historiaa, eikä noita entisiä taisteluita, tai he luulevat, että +ne olivat vain uskonkiihkon riitoja puhtaasti jumaluusopillisista +kysymyksistä. Mutta kun kansallisen kasvatuksen tajuttavaksi tekemä +historia on opettanut teille, että jokainen uskonnollisen ajatuksen +edistysaskel tuo mukanaan vastaavan edistysmäärän kansallisessa +elämässä, opitte te ymmärtämään näiden murtokohtien todellisen arvon, +ja kunnioittamaan noiden marttyyrien muistoa hyväntekijöinänne. + +Heille ja heidän edellään käyneille marttyyreille olemme me velkaa +nykyisen tietomme, ettei Jumalan ja ihmisten välillä ole etuoikeutettua +luokkaa, ja että meidän joukostamme kunnoltaan ja inhimillisten ja +jumalallisten asiain tuntemukseltaan paraan tulee ja täytyykin neuvoa +ja johtaa meitä oikealle tielle, mutta ilman vallan erikoisoikeutta +tai minkäänlaista luokkaylemmyyttä, ja että kaikilla on samanlainen +uskonyhteyden oikeus. Mikä on pyhää taivaassa, on pyhää maankin +päällä. Ja ihmisten uskonyhteydestä Jumalassa johtuu ihmisten yhteys +maisessa elämässä. Sielujen uskonnollisesta yhteydestä kehittyy +yhteysoikeus kykyihin ja töihin nähden, joka taas muuttaa _ajatuksen +todellisuudeksi_. + +Pitäkää siis yhdistymistä velvollisuutenanne ja oikeutenanne. + +Ne, jotka tahtovat rajoittaa kansalaisten yhdistymisvapautta, +sanovat teille, että oikea yhtymä on valtio, kansa, että te olette +ja teidän tuleekin olla sen jäseniä, ja että sen vuoksi kaikenlaiset +erikois-yhtymät teidän keskuudessanne ovat joko valtionvastaisia tai +tarpeettomia. + +Mutta valtio ja kansa edustavat ainoastaan kansalaisyhtymiä sellaisten +seikkojen ja sellaisten päämäärien vuoksi, jotka ovat yhteisiä +_kaikille_ niihin kuuluville jäsenille. On olemassa tarkoituksia ja +päämääriä, jotka eivät koske _kaikkia_ kansalaisia, vaan ainoastaan +määrättyä lukua. Ja niinkuin kaikille yhteiset tarkoitukset ja +päämäärät pitävät kansakuntaa koossa, niin vaativat vain _muutamille_ +kansalaisille yhteiset tarkoitukset ja pyrinnöt muodostamaan +_erikoisia_ yhtymiä. + +Sen lisäksi -- ja se on yhdistymisoikeuden peruskivi -- on yhdistyminen +edistyksen vakuutena. Valtio edustaa erikoista periaateryhmää ja +-määrää, jotka kansalaisten yleinen mielipide on hyväksynyt valtiota +perustettaessa. Otaksukaapa, että muutamat kansalaiset keksivät uuden +ja oikean periaatteen, uuden ja järjellisen, valtiolle elämää antavien +totuuksien kehitysmuodon: kuinka voitaisiin levittää sen tuntemista +ilman yhdistymistä? Otaksukaapa, että tieteellisten keksintöjen +johdosta on avattu uusia yhdysteitä kahden kansan välillä, tai että +jostakin muusta syystä jotkut valtioon kuuluvat henkilöt saavat +selville _uuden_ etua tuottavan seikan; kuinka saattaisivat ne, +jotka ovat ensimäiseksi huomanneet sen, saada sille paikan jo kauan +vaikuttaneiden etujen rinnalla, paitsi yhdistämällä yksilölliset +keinonsa ja voimansa? Kykenemättömyys ja tyytyväisyys jo vallitsevaan +asioiden tilaan, jonka ihmisten yleinen hyväksyminen on pyhittänyt, +ovat liiankin luonnollisia ihmisluonteelle yksityisten henkilöiden +ilman muuta horjuteltaviksi tai voitettaviksi. Mutta joka päivä +kasvavan vähemmistön yhteenliittyminen saattaa tehdä sen. Yhdistyminen +on tulevaisuuden toimintakeinoja. Ilman sitä pysyisi valtio +paikoillaan, kahlittuna silloin saavuttamaansa sivistysasteeseen. + +Yhtymisen tarkoituksen tulee olla niitä totuuksia edistävä, +jotka ihmiskunnan ja kansan yleinen hyväksyminen on ainaisesti +tunnustanut, eikä niiden _vastainen_. Yhtymä, joka on perustettu +helpottamaan toisten kansojen omaisuuden ryöstöä, yhtymä, joka määrää +moniavioisuuden pakolliseksi jäsenilleen, yhtymä, joka kannattaa +kansakunnan hajoittamista tai itsevaltiuden voimaan saattamista, olisi +laiton. Kansakunnalla on oikeus sanoa sen jäsenille: "Me emme voi +suvaita, että meidän keskuudessamme levitetään oppeja, jotka loukkaavat +ihmisluonteen perushyveitä, siveellisyyttä tai isänmaata. Menkää pois +ja perustakaa keskuuteenne, omien rajojenne sisälle, sellainen yhtymä, +mihin teidän pyrkimyksenne viittaavat." + +Yhtymän pitää olla luonteeltaan rauhallinen. Siinä ei saisi käyttää +muita aseita kuin puhuttua tai kirjoitettua sanaa. Sen tarkoituksen +tulee olla kehoittava, ei pakoiltava. + +Yhtymän pitää olla _julkinen_. Salaiset yhdistykset ovat laillisen +taistelun aseita silloin kun vapautta ja isänmaata ei ole olemassa, +mutta ne ovat laittomia ja kansakunnan tulee hajoittaa ne, kun vapaus +on tunnustettu oikeus ja isänmaa suojelee ajatuksen kehitystä ja +loukkaamattomuutta. Silloinkin, kun yhtymä pyrkii avaamaan tietä +edistykselle, tulee sen olla kaikkien tarkastuksen ja tuomion alainen. + +Ja lopulta tulee yhtymän toisissakin kunnioittaa niitä oikeuksia, +jotka johtuvat ihmisluonteen oleellisesta laadusta. Yhtymän, joka +keskiaikaisten yhdistysten tavoin loukkaisi työn vapautta, tai pyrkisi +suorastaan supistamaan omantunnon vapautta, on kansakunta hallituksensa +avulla oikeutettu kukistamaan. + +Näitten rajojen ulkopuolella on yhdistymisvapaus kansalaisten +keskuudessa yhtä pyhä ja loukkaamaton kuin edistys, jolle se +antaa elämän. Hallitus, joka yrittäisi rajoittaa sitä, pettäisi +yhteiskunnallisen tehtävänsä. Kansan velvollisuus olisi ensiksi +varoittaa sitä, ja sitten kun kaikki rauhalliset keinot ovat koetellut, +musertaa se. + +Ja nämä, oi veljeni, ovat ne pääasialliset perusteet, joille teidän +velvollisuutenne rakentuvat, ne lähteet, joista teidän oikeutenne +johtuvat. Te saatatte yksityisessä elämässänne kohdata lukemattoman +määrän erikoiskysymyksiä, mutta tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole +etukäteen selvittää tai auttaa teitä ratkaisemaan niitä. Minun teokseni +ainoana tehtävänä on osoittaa teille ne _periaatteet_, jotka soihtuina +polullanne johtavat teitä näitä kysymyksiä harkitessa, ja jotka +tunnollisesti käytäntöön sovellettuina antavat teille aina keinoja +niiden ratkaisemiseksi. Ja sen luulen minä tehneeni. + +Minä olen viitannut Jumalaan teidän yhdenvertaisuutenne lähteenä ja +huoltajana, siveelliseen lakiin kaiken kansalaislain lähteenä, sinä +ohjeena, jonka mukaan teidän tulee arvostella niiden toimintaa, jotka +säätävät lakeja; kansaan, teihin itseenne, kansalaisten yhteistuntoon, +josta kansakunta syntyy, ainoana oikeutettuna lain tulkitsijana, +valtiollisen vaikutusvallan lähteenä. + +Olen sanonut teille, että lain pohjimmainen luonne on _edistys_, ajasta +aikaan rajaton ja jatkuva edistys, edistys kaikilla inhimillisen +toiminnan aloilla, ajatuksen kaikissa ilmausmuodoissa, uskonnosta +teollisuuteen ja varallisuuden jakautumiseen. + +Minä olen huomauttanut teille, mitkä teidän velvollisuutenne +ihmiskuntaa, isänmaata, perhettä ja teitä itseänne kohtaan ovat. +Ja minä olen johtanut nuo velvollisuudet niistä luonnepiirteistä, +jotka ovat ominaisia ihmisolennolle, ja joita teitä vaaditaan +kehittämään. Nämä joka ihmisessä loukkaamattomat luonnepiirteet ovat: +vapaus, taipuvaisuus kasvatukseen, yhteiskunnalliset pyrkimykset, +edistymisen välttämättömyys ja kykeneväisyys. Ja näistä oleellisista +ominaisuuksista, joita ilman ihmisolento ei ole mies eikä kansalainen, +olen minä johtanut teidän velvollisuutenne, teidän oikeutenne, ja sen +hallituksen yleisen luonteen, jota teidän on omaa isänmaatanne varten +haettava. Älkää koskaan unohtako näitä periaatteita. Pitäkää huolta, +ettei niitä koskaan saa loukata. Juokaa ne veriinne ja te tulette +olemaan vapaita ja edistytte. + +Työ, johon teidän vuoksenne olen ryhtynyt, olisi siis valmis, +jollei teitä estäisi näitä velvollisuuksia täyttämästä ja oikeuksia +harjoittamasta peloittava este suoraan yhteiskunnan sydämestä +sellaisena kuin se nykyään on. Ja tuo este on _keinojen_ epäsuhtaisuus. + +Velvollisuuksienne täyttämistä, oikeuksienne harjoittamista varten, +on kolme seikkaa tarpeen: aikaa, älyllistä kehitystä, ja taattu +aineellinen toimeentulo. + +Nyt, nykypäivinä, ei kovinkaan monella teistä ole noita edistyksen +alkeita. Teidän elämänne on kestävää, epävarmaa taistelua hankkiaksenne +keinoja aineellisen olemassaolon kannattamiseksi. Teihin nähden ei ole +kysymyksessä _edistyminen_, vaan _eläminen_. + +Yhteiskunnassa, sellaisena kuin se nykyään on, piilee siis syvä ja +juurtunut epäkohta. Ja minun työni olisi hyödytön, jollen minä voisi +määritellä tuota epäkohtaa ja osoittaa teille tietä sen korjaamiseksi. + +_Taloudellinen_ kysymys tulee siis olemaan teokseni loppuosan aiheena. + + + + +XI + +Taloudellinen kysymys. + + +I + +Monet, liian monet teistä ovat köyhiä. Ainakin kolme neljättä osaa +työläisluokkiin kuuluvista ihmisistä, olivat he sitten maatyöläisiä tai +teollisuuslaitosten palveluksessa, elävät elämäänsä jokapäiväisessä +taistelussa, ansaitakseen olemassaololleen välttämättömimmät tarpeet. +He tekevät käsillään työtä kymmenen, kaksitoista, joskus neljäkintoista +tuntia päivässä, ja kuitenkin ansaitsevat he tuolla sitkeällä, +yksitoikkoisella, ankaralla työllä vain _ruumiillisen_ toimeentulon +tarpeet. Huomauttaa heille edistymisen velvollisuutta, puhua heille +älyllisestä ja siveellisestä elämästä, valtiollisista oikeuksista, +kasvatuksesta, on valtion ja yhteiskunnan -- nykyisellä kannalla ollen +pelkkää ironiaa. + +Heillä ei ole _aikaa_ eikä _keinoja_ edistymiseen. Loppuun +väsyneinä, nääntyneinä, puolitylsinä viettäessään elämää, joka kuluu +ala-arvoisessa koneellisessa raadannassa, oppivat he kantamaan synkkää, +voimatonta, usein kieroa kaunaa sitä ihmisluokkaa kohtaan, joka käyttää +heitä töissään. He hakevat unhotusta nykyisistä kärsimyksistään ja +huomisen epävarmuudesta väkevien juomien huumauksesta ja heittäytyvät +levolle asunnoissa, joita pikemmin voisi nimittää luoliksi kuin +huoneiksi, odottamaan seuraavaa päivää samoine ruumiillisten voimien +tylsine kulutuksineen. + +Asema on kauhea, ja se täytyy saada muuttumaan. + +Te olette ihmisiä ja sellaisina teillä on kykyjä, ei ainoastaan +ruumiillisia, vaan myöskin älyllisiä ja siveellisiä, joita te olette +velvolliset kehittämään. Te pyritte olemaan _kansalaisia_, ja +sellaisina tulee teidän harjoittautua yleisiä hyödyllisiä oikeuksia +varten, jotka vaativat määrättyä kasvatusastetta ja määrättyä aikaa. + +On selvää, että te haluatte tehdä vähemmän työtä ja ansaita enemmän +kuin nykyään. + +Meidät, jotka kaikki olemme Jumalan lapsia ja toistemme veljiä hänessä, +meidät kaikki on kutsuttu luomaan yhtä ainoaa, suurta perhettä. +Tässä perheessä saattaa olla olemassa erilaisuuksia, jotka johtuvat +erilaisista kyvyistä, eri harrastuksista, taipumuksista erilaisiin +töihin. Mutta vain yhden periaatteen tulee hallita sitä. _Kuka vain on +suostuvainen antamaan toisten hyväksi sen työmäärän, mihin hän kykenee, +hänen tulee myöskin saada siitä kylliksi korvausta voidakseen kehittää +omaa elämäänsä enemmän tai vähemmän, kaikilla niillä tavoilla, joista +se tunnetaan inhimilliseksi_. + +Tämä on se _ihanne_, jota tutkien teidän tulee ajatella, kuinka +pääsisitte yhä lähemmäksi sitä, vuosisadasta vuosisataan. Jokainen +uudistus, jokainen vallankumous, joka ei vie meitä askelta lähemmäksi +sitä, joka ei saata _yhteiskunnallista_ edistystä päätökseen +_valtiollista_ edistystä varten, joka ei yhdelläkään asteella paranna +köyhien kansanluokkien asemaa, loukkaa Jumalan tarkoitusta, ja alentuu +puolueriidaksi, jokaisen etsiessä laitonta ylivaltaa; se on valhetta ja +se on pahaa. + +Mutta missä määrin voimme me nyt toteuttaa tuon ihanteen? Ja _kuinka_ +ja millä keinoin voimme me toteuttaa sen? + +Muutamat teidän pelokkaat ystävänne ovat hakeneet parannusta työmiehen +omasta siveellisyystajusta. Perustamalla säästöpankkeja ja muita +sellaisia laitoksia ovat he sanoneet työmiehille: _Tuokaa palkkanne +tänne! Säästäkää! Luopukaa juomien ja muiden nautintoaineiden +liiallisesta käyttämisestä! Pelastakaa itse itsenne puutteesta +itsekieltäymyksellä!_ Ja nämä ovat erinomaisia neuvoja, koska ne +tarkoittavat työläisluokan siveellistä uudistusta, jota ilman +kaikki parannukset olisivat hyödyttömiä. Mutta ne eivät saata +ratkaista varallisuuskysymystä, eivätkä ne millään lailla kosketa +yhteiskunnallista velvollisuutta. Hyvin harvat teistä _voivat_ +säästää mitään palkoistaan. Ja nuokin harvat saattavat vain hitaasti +ja kärsivällisesti koota rovon vanhojen päiviensä varaksi. Mutta +taloudellisen uudistuksen silmämääränä täytyy olla varastot miehuuden +päiviä, elämän kehitystä ja täyttä laajennusta varten, silloin kun se +on toimintatarmoinen ja voimakas ja saattaa vaikuttavasti kannattaa +isänmaan ja ihmiskunnan edistystä. + +Aineelliseen hyvinvointiin nähden on kysymys siitä, kuinka +varallisuutta ja tuotantoa saatettaisiin lisätä, ja nuo neuvot, joista +minä olen puhunut, eivät saata osoittaa, kuinka jompikumpi olisi +saavutettavissa. Sitäpaitsi yhteiskunta, joka elää kansansa lasten +työllä ja vaatii heiltä veriveron joka kerta kun vaara sitä uhkaa, +on pyhässä velassa heille. On olemassa toisia ajattelijoita, -- ei +kansan vihollisia, vaan ainoastaan välinpitämättömiä heitä ja tuota +tuskanhuutoa kohtaan, joka kohoaa työmiesten rinnoista, -- jotka +pelkäävät kaikkia tärkeitä uudistuksia. + +Nämä, jotka kuuluvat n.s. _ekonomistiseen_ oppikuntaan, joka kunnolla +ja menestyksellisesti taisteli kaikissa vapauden ja teollisuuden +taisteluissa, ottamatta kuitenkaan huomioon edistyksen ja yhdistymisen +tärkeyttä ihmisluonteesta erottamattomina seikkoina, väittivät ja +väittävät yhä, niinkuin nuokin ihmisystävät, joista juuri olen +puhunut, että jokainen, nykyisissä oloissakin, saattaa perustaa omalla +toiminnallaan oman riippumattomuutensa. He selittävät, että jokainen +työjärjestelmän muutos johtaisi liiallisuuksiin ja epäkohtiin, ja että +lauselma: _Jokainen itsensä ja kaikki vapauden vuoksi_ on riittävä +vähitellen luomaan likimääräisen varallisuuden ja toimeentulon +tasapainon yhteiskuntaan kuuluvien luokkien välille. Sisäisen +liikkumisen vapaus, kaupan vapaus kansakuntien kesken, tullimaksujen, +etenkin raaka-aineita koskevien, asteettainen vähentäminen, suurien +liikeyritysten yleinen rohkaiseminen, yhdysteiden luvun ja kaikenlaisen +tuotantoa kasvattavan koneiston kartuttaminen -- siinä kaikki, mitä +yhteiskunta ekonomistien mukaan saattaa tehdä. Kaikki pitemmälle käyvä +välitys sen puolelta olisi heidän mukaansa pahuuden lähde. + +Jos he olisivat oikeassa, olisi köyhyyden tauti parantumaton. Ja Jumala +varjelkoon, veljeni, että minut koskaan saataisiin vakaumuksella +yhtymään heihin ja heittämään vastaukseksi teidän kärsimyksillenne +ja pyrkimyksillenne mainittu epätoivoinen, ateistinen, siveetön +loppupäätelmä. Jumala on varannut teille paremman tulevaisuuden kuin +sen, mikä sisältyy ekonomistien parannuskeinoihin. + +Näitten keinojen ainoana päämääränä todellisuudessa on varallisuuden +_tuotannon_ lisääminen eikä sen entistä tasaisempi _jakautuminen_. +Kun nyt _filantropistit_ ottavat huomioon _ihmisen_ sellaisenaan +ja pyrkivät kohottamaan hänen siveellisyyttään ryhtymättä omasta +puolestaan kasvattamaan yleistä varallisuutta, antamalla hänelle +jonkunlaisen tilaisuuden parantaa aineellista asemaansa, pyrkivät +ekonomistit vain rikastuttamaan _tuotannon_ lähteitä, välittämättä +mitään itse ihmisestä. Silkan vapauden hallinnan aikana, jota he +julistavat, ja joka suuremmassa tai pienemmässä määrässä on järjestänyt +taloudellisen maailman olot meitä lähimpinä vuosina, näyttää meistä +tuottava toiminta ja pääoma, mutta ei yleisesti levinnyt varallisuus, +täysin todistettavalla selvyydellä kasvaneen. Työmiesluokan köyhyys +pysyy muuttumattomana. + +Vapaa kilpailu niihin nähden, jotka eivät omista mitään, joille on +mahdotonta säästää mitään päiväpalkoistaan, ja joilla siis ei ole +mitään, millä alottaa kauppayrityksiä, on valhe, aivan samoin kuin +valtiollinen vapaus on valhe niiden kannalta, jotka kasvatuksen, +opetuksen, tilaisuuden ja ajan puutteessa eivät voi käyttää +hyväkseen oikeuksiaan. Tavaran vaihdon suurempi helppous, jakelun ja +rahanvaihdon keinojen parannus saattaa kyllä vähitellen vapauttaa työn +kauppiasluokan hirmuvallasta, luokan, joka on tuottajan ja kuluttajan +välillä, mutta se ei saata pelastaa sitä _pääoman_ hirmuvallasta, tai +antaa työvälineitä sellaisille, jotka niitä kaipaavat. Ja varallisuuden +tasaisen leviämisen puutteeseen nähden, tuotteiden kohtuullisempaan +jakautumiseen ja kuluttajien luvun asteettaiseen kasvamiseen katsoen +on kapitaali itsekin poikennut oikeasta, taloudellisesta tehtävästään, +ja pysyy osaksi paikoillaan vain harvojen käsissä, hajaantumatta +täydellisesti kiertämään. Sitä käytetään tarpeettomien tavaroiden +ja ylellisyysesineiden tuottamiseen ja keksittyjen tarpeiden +tyydyttämiseen, sen sijaan kuin sen tulisi kohdistua olemassaololle +kaikkein tarpeellisimpiin asioihin; pannaanpa se alttiiksi vaarallisiin +ja usein epäkunniallisiin keinotteluihinkin. + +Nykyään on _pääoma_ -- ja siinä onkin meidän nykyisen taloudellisen +yhteiskuntamme kirous -- työn sortovaltias. Nuo kolme luokkaa, jotka +nykyään muodostavat yhteiskunnan taloudellisessa merkityksessä ovat -- +_kapitalistit_ -- työn välikappaleiden ja apuneuvojen, etenkin maiden, +tehtaiden, puhtaan rahan ja raaka-aineiden omistajat; _hankkijat_ -- +työn johtajat ja alkuunpanijat, kauppamiehet, jotka edustavat tai +pyrkivät edustamaan älyä; ja lopuksi _työmiehet_, jotka edustavat +ruumiillista työtä. + +Näistä on ainoastaan ensiksi mainittu luokka kaiken herrana: sille +kuuluu työn alote, sen tahdosta riippuu työn hidastuttaminen tai +jouduttaminen tai sen johtaminen erikoisia päämääriä kohti. Ja heidän +osuutensa työn hyötyyn ja tuotannon arvoon on jokseenkin tarkasti +määrätty. Työn välineiden sijoittaminen saa vaihdella vain tunnettujen, +ahtaiden rajojen sisällä; ja aika kuuluu heille määrättyyn pisteeseen +saakka, kun he kerran eivät ole täydellisen puutteen vallan alaisia. +Toisen osuus on epämääräinen. Se riippuu heidän omasta työtarmostaan +ja älystään, mutta erittäinkin olosuhteista, kilpailun suuremmasta +tai pienemmästä kehityksestä ja pääoman luoteesta ja vuoksesta, jotka +johtuvat laskelmien ulkopuolella olevien seikkojen vaikutuksesta. +Viimeisen luokan, _työläisten_ osuutena on palkka, joka on määrätty +ennen työn päättymistä, riippumatta yrityksen tuottamasta suuremmasta +tai pienemmästä hyödystä. Ne rajat taas, joiden välillä palkat +vaihtelevat, määrää _tarjotun_ ja _kysytyn_ työn välillä vallitseva +suhde -- toisin sanoen työtätekevän väestön suhtautuminen _pääomaan_. + +Jos siis ensinmainittu pyrkii kasvamaan ja laajenemaan niin paljon, +että se yleensä voittaa, vaikka vähälläkin, jälkimäisen kasvun, alkavat +palkat, jollei muita seikkoja väliin satu, aleta. Ja aika ei ole +työmiehen käsissä. Rahalliset tai valtiolliset pulmat, uusien koneiden +äkillinen käytäntöön tuleminen teollisuustoiminnassa, tuotannon +häiriöt, tai sen liian runsas, usein tapahtuva kasaantuminen yhdelle +suunnalle -- epäkohta, joka aina liittyy lyhytnäköiseen kilpailuun -- +työtätekevän väestön epätasainen jakautuminen toiminnan eri aloille ja +haaroille ja monet muut työtä häiritsevät seikat riistävät työmieheltä +hänen elinehtojensa vapaan valinnan. Hänellä on vaihtoehtoisesti +edessään vain täydellinen puute tai minkä hyvänsä hänelle esitettyjen +ehtojen hyväksyminen. + +Tällaisessa asiaintilassa, minä toistan sen, piilee siemen sairauteen, +joka on parannettava. Mutta _ekonomistien_ ehdottamat keinot ovat +vailla vaikutusta tässä suhteessa. + +Ja kuitenkin on sen luokan asemassa, johon te kuulutte, huomattavissa +kehitystä, historiallista jatkuvaa kehitystä, mikä on voittanut +hyvin monenlaisia esteitä. Kerran olitte te _henkiorjia_, sitten +olitte te _maaorjia_, nyt olette te _palkan alaisia_. Te olette itse +vapauttaneet itsenne orjuudesta, maahan kuuluvaisuudesta; kuinka +ette voisi vapauttaa itseänne _palkan_ ikeestä ja muuttua vapaiksi +tuottajiksi, koko tuotantonne arvon täydellisiksi herroiksi? Kuinka +ette te omalla toiminnallanne ja yhteiskunnan avustuksella -- sillähän +on pyhiä velvollisuuksia jäseniään kohtaan -- voisi rauhallisesti +toimittaa suurinta ja kauneinta vallankumousta, mitä ajatella voi, +vallankumousta, joka tekisi työstä ihmisten keskeisen toveruuden +aineellisen perustan, työn hedelmistä varakkuuden perustan, ja joka +kokoaisi kaikki meidän yhteisen äitimme, isänmaamme, lapset saman +ainoan tuotannon ja kulutuksen tasapainon lain alle, tekemättä +eroa luokkien välillä, toisen työnedellytyksen kohoamatta toisen +hirmuhallitsijaksi? + + +II + +Yhteiskunnallisen velvollisuuden tunne työtätekeviä luokkia kohtaan, +sellainen kuin minä olen huomauttanut, oli hitaasti versomassa +ihmisten mielissä -- kiitos etenkin tasavaltaisen opin levittämisen -- +siten varmistaen tulevaisuuden kansan vallankumousta, kun viimeisinä +kolmenakymmenenä vuonna kohosi, varsinkin Ranskassa, ajattelijakoulu, +johon kuului enimmäkseen hyviä ihmisiä ja kansanystäviä, mutta joita +johti liikanainen järjestelmän rakkaus ja yksilöllinen turhamaisuus. +_Sosialismin_ nimellä nuo miehet ajoivat jyrkkiä, liioiteltuja oppeja, +jotka usein asettuivat sotakannalle muitten luokkien jo saavuttamaa +varallisuutta vastaan, ollen taloudellisesti mahdottomia toteuttaa. +Pelotellen alemman keskiluokan joukkoja, ja synnyttäen epäluottamusta +eri kansalaisluokkien välillä, työnsivät he yhteiskunnallisen +kysymyksen syrjään ja jakoivat tasavaltaisen leirin kahtia. +Ranskassa oli tämän epäluottamuksen ja hirmun ensimäisenä tuloksena +_valtiokaappauksen_ helppo voitto.[10] + +En saata teidän kanssanne yksitellen tarkastella noita eri +järjestelmiä, joita sanotaan saintsimonismiksi, fourierismiksi, +kommunismiksi j.n.e. Yleensä perustettuina itsessään hyville +_aatteille_, jotka kaikki edistyksen uskon kannattajat hyväksyvät, +turmelivat ja väärensivät niiden ajajat ne kelvottomilla tai +tyrannillisilla toimintatavoilla, joilla he yrittivät sovittaa niitä +käytäntöön. Ja on tarpeellista, että minä lyhyesti osoitan teille, +missä kohdin he ovat erehtyneet, koska nuo, näiden systeemien kansalle +antamat lupaukset ovat niin sokaisevia, että ne helposti saattavat +vietellä teidät harhaan, ja te joutuisitte vaaraan niihin liittyessänne +hidastuttaa tulevaa vapautustanne, jonka te varmasti tulette piankin +saavuttamaan. On totta -- ja sen jo pitäisi riittää herättämään +mielessänne vahvoja epäilyksiä -- että kun olosuhteet kutsuivat +jonkun noista miehistä valtaan, eivät he ryhtyneetkään käytännössä +toimeenpanemaan omia oppejaan. Rohkeuden jättiläisiä kirjoituksissaan, +peräytyivät he tosiasioiden kanssa tekemisiin jouduttuaan. + +Jos te joskus tarkkaavasti tutkitte näitä systeemejä ja muistelette +niitä perusviivoja, jotka minä olen teille esittänyt, ja +ihmisluonteeseen eroamattomasti kuuluvia ominaisuuksia, huomaatte te, +että ne kaikki loukkaavat _edistyksen lakia_, sitä tapaa, millä se +ihmiskunnassa täyttyy, ja yhtä tai toista niistä taipumuksista, jotka +kuuluvat ihmiselle. + +Edistys täyttyy askel askeleelta, lain voimalla, jota ei mikään +inhimillinen mahti voi murtaa, niiden ainesten _kehityksen_ +ja lakkaamattoman _uudistumisen_ avulla, jotka ilmaisevat +elämän toiminnan. Eräinä aikakausina, eräissä maissa, eräiden +ennakkoluulojen ja erehdysten vaikutuksesta ovat ihmiset usein +antaneet yhteiskunnallisen elämän edellytysten nimen seikoille, joiden +juuret eivät ulotu luontoon, vaan ainoastaan erehtyneen yhteiskunnan +sovinnaisuuksiin ja tapoihin, ja jotka katoavat tuon erikoisen +aikakauden kuluttua, tai pysyvät noiden erikoisten maiden rajojen +sisällä. Mutta te opitte huomaamaan, mitkä ihmisluonteesta eroamattomat +oikeat ainekset ovat, kysymällä neuvoa -- niinkuin minä jossakin sanoin +-- sielunne vaistoilta, ja todeten kaikkien kansojen keskuudessa +esiintyvät vaistot omiksenne, siinä määrin kuin ne ovat sellaisia kuin +ihmiskunnan vaistot aina ovat olleet. Ja nuo seikat, mitkä synnynnäinen +ääni -- ja ihmiskunnan suuri ääni -- ilmaisee elämän perustavaksi +ainekseksi, ovat uudistuneet ja jatkuvasti kehittyneet aikakaudesta +aikakauteen, mutta niitä ei voi koskaan hävittää. + +Näitten ihmiselimen elämän alkuaineiden joukkoon kuuluu myöskin +yksityisomaisuus, uskonnon, vapauden, yhdistymisen ja muiden tämän +teoksen kulussa mainittujen rinnalla. + +Omaisuuden _periaatteella_, sen alkuperällä, on juurensa itse +inhimillisessä luonteessa, ja se edustaa tuon aineellisen elämän +tarpeita, jonka ylläpitäminen on yksilön velvollisuus. Niin kuin +_yksilö_ on kutsuttu uskonnon, tieteen, vapauden avulla uudistamaan, +parantamaan ja johtamaan _siveellistä_ ja _älyllistä_ maailmaa, niin +on hän myöskin kutsuttu uudistamaan, parantamaan ja hallitsemaan +_fyysillistä_ maailmaa aineellisella _työllä_. Ja omaisuus on tuon +kutsumuksen täyttymisen _merkki_ ja edustaa sitä _työmäärää_, jolla +yksilö on uudistanut, kehittänyt ja kasvattanut luonnon tuottavia +voimia. + +Omaisuus on siis ikuinen _periaatteensa_ puolesta, ja te huomaatte +ihmiskunnan koko olemassaolon suojelevan ja säilyttävän sitä. Mutta ne +menettelytavat, joilla omaisuutta hallitaan, ovat muutoksen alaisia +ja määrätyt, niinkuin kaikki muutkin inhimillisen elämän ilmiöt, +tottelemaan _edistyksen_ lakia. Ne, jotka selittävät, huomatessaan +omaisuuden jo vakiintuneen määrättyyn muotoon, tuon muodon olevan +loukkaamattoman ja vastustavan kaikkia muutosyrityksiä, kieltävät +itse edistyksen. Tarvitsee vain avata pari historiallista, kahta eri +aikakautta käsittelevää teosta, löytääkseen molemmissa muutoksia +omaisuuden olemuksessa. Ja ne, jotka selittävät, huomatessaan sen +huonosti järjestetyksi määrättynä ajanjaksona, että se tulisi hävittää +ja pyyhkiä pois yhteiskunnallisesta järjestelmästä, kieltävät erään +inhimillisen luonteen peruspiirteistä. Ja jos he milloin pääsisivät +kulkemaan omaa polkuaan, onnistuisi heidän vain hidastuttaa edistystä +elämää silpomalla. Omaisuus tulisi ehdottomasti jälleen ilmenemään +lyhyen hetken kuluttua samassa muodossa kuin häviönsä hetkelläkin. + +Yksityisomaisuus on huonosti järjestetty nykyaikana, koska sen nykyinen +jakaantuminen on saanut alkuperänsä, yleisesti puhuen, anastuksesta, +väkivallasta, jolla kaukaisina aikoina muutamat maahantunkeutuvat +kansat riistivät itselleen muille kuuluvaa maata ja työn hedelmiä. +Omaisuus on huonosti järjestetty, koska jakoperuste omistajan ja +työntekijän välillä molempien yhteisiä työntuloksia jaettaessa ei +pysy oikealla ja tasaisella kannalla itse työhön verrattuna. Omaisuus +on huonosti järjestetty, koska annettaessa niille, jotka omistavat +sitä, valtiollisia ja lainsäädännöllisiä oikeuksia, jotka työmieheltä +kielletään, se pyrkii olemaan harvojen yksityisoikeutena ja suuremman +puolen saavuttamattomissa. Omaisuus on huonosti järjestetty, koska +verotusjärjestelmä on huonosti laadittu ja pyrkii pysyttämään omistajan +hallussa vallan yksityisoikeuden, sortaen köyhempiä luokkia ja ottaen +heiltä kaikki säästämisen mahdollisuudet. Mutta jos, sen sijaan +että epäkohtia korjattaisiin ja hitaasti uudistettaisiin omaisuuden +järjestelyä, pyrkisitte hävittämään sen, sulkisitte te varallisuuden, +kilpailun ja toiminnan lähteen, ja te olisitte kuin villejä, jotka +hedelmiä kootakseen kaatavat puun. + +Ei ole välttämätöntä hävittää omaisuutta, vaikka sitä nykyään on +ainoastaan muutamilla, vaan täytyy avata teitä, joilla useammatkin +saattaisivat sitä hankkia. + +Meidän tulee palata periaatteihin, jotka tekevät sen luvalliseksi, ja +järjestää asiat niin, että ainoastaan työllä voi hankkia omaisuutta. + +Yhteiskuntaa tulee johtaa kohti tasapuolisempaa korvausperustaa +omistajan tai kapitalistin ja työmiehen välillä. + +Verotusjärjestelmää tulee korjata niin, ettei se koskisi tuloja, +jotka riittävät vain toimeentuloon, ja että se jättäisi köyhällekin +mahdollisuuden säästöjen kokoamiseen, ja siten vähittäiseen omaisuuden +hankkimiseen. Ja tämän aikaansaamiseksi tulisi omaisuudelle myönnetyt +etuoikeudet hävittää, ja _kaikkien_ tulisi saada ottaa osaa +lainsäädäntötyöhön. + +Nämä kaikki ovat mahdollisia ja oikeudenmukaisia. Kasvattaessanne +itseänne ja järjestyessänne vaatimaan niitä tarmokkaasti ja +päättäessänne ne hankkia, saavutatte te ne. Mutta pyrkiessänne +tuhoamaan omaisuuden, teette te vääryyttä niille, jotka ovat ansainneet +sen omalla työllään, ja te vähennätte tuotantoa, sen sijaan että +saisitte sen kohoamaan. + + +III + +Yksityisomaisuuden hävittäminen on kuitenkin monien _sosialististen_ +järjestelmien, joista minä olen puhunut, ja etenkin kommunismin +ehdottama parannuskeino. Toiset menevät kauemmaksi, ja huomatessaan +uskonnollisten erehdysten, luokkaetujen ja hallitsijahuoneiden +itsekkyyden turmelleen uskonnollisen käsityksen hallituksesta ja +isänmaasta, vaativat he kaiken uskonnon, kaiken hallituksen, kaiken +kansallisuuden hävittämistä. Tämä on lasten ja raakalaisten menettelyä. +Eiköhän olisi yhtä järkevää koettaa hävittää kaikki hengitettävät +kaasut, siksi että turmeltunut ilma usein synnyttää tauteja? + +Mutta te ette kaipaa minun puoleltani mitään niiden erehdyksen vääräksi +todistamista, jotka vapauden nimessä pyrkivät perustamaan _anarkian_ +ja hävittämään _yhteiskunnan_, jättämällä ainoastaan _yksilön_ +oikeuksiinsa. Minun koko toimintani kohdistuu tuota mielipuolista +unta vastaan, joka kieltää edistyksen, velvollisuudet, inhimillisen +veljeyden, kansojen yhteistunnon, kaiken sen, mitä te ja minä +kunnioitamme. Mutta niitten pyrkimys, jotka taloudelliseen kysymykseen +rajoittuen vaativat yksityisomaisuuden hävittämistä ja kommunismin +julistamista, koskettaa kaukaisimpia äärimmäisyyksiä, kieltää +_yksilöllisyyden_, kieltää _vapauden_, sulkee tien edistykseltä ja niin +sanoakseni jähmetyttää yhteiskunnan. + +Kommunismin yleinen tunnuslause on seuraava: kaikkien +tuotantovälineiden omistus, kuten maan, pääoman, koneiden, ja kaikkien +työkalujen j.n.e., tulee keskittää valtiolle; valtion tulee määrätä +jokaiselle työalansa, ja sen tulee järjestää palkkiot, -- muutamain +mielestä täydellisen tasavertaisiksi, toisten mielestä suhteellisiksi +tarpeihin. Sellainen elämä, jos se olisi mahdollinen, olisi majavien, +eikä ihmisten elämää. Vapaus, arvokkuus, yksilön itsetunto katoaisi +kokonaan tuottavien koneiden järjestöön. Se tyydyttäisi kyllä +fyysillistä elämää, mutta siveellinen ja älyllinen elämä katoaisi, ja +sen mukana kilpailu, toiminnan vapaa valinta, menestyksen ilot, vapaa +yhdistyminen, tuotannon kiihotin, ja kaikki edistyksen yllykkeet. +Sellaisen järjestelmän vallitessa tulisi ihmisperheestä lauma, joka +ei kaipaisi mitään muuta kuin riittäviä laitumia. Kuka teistä ottaisi +taipuakseen sellaiseen järjestelmään? + +Tasaisuus tulisi siten taatuksi, sanovat he. Kuinka? + +Yhdenvertaisuudella työn jaossako? Se on mahdotonta. Työ on erilaista, +eikä sitä voi määritellä työajan pituuden tai tunnissa saavutetun +tuloksen mukaan, se riippuu työn vaikeudesta, suuremmasta tai +pienemmästä epämiellyttävyydestä, sen vaatimasta elämän kulutuksesta, +hyödystä, minkä se yhteiskunnalle tuottaa. Kuinka voitte te mitata +eron kivihiilikaivoksessa vietetyn tunnin tai suossa pilaantuneen +veden puhdistamiseksi tai kehruulaitoksessa menetetyn tunnin +välillä? Sellaisen laskun mahdottomuus on saattanut muutamat näiden +järjestelmien perustajat ajattelemaan yritystä panna jokainen +vuorostaan suorittamaan määrätty työpaljous hyödyllisen teollisuuden +eri aloilla. Kelvoton parannuskeino, joka tekisi kunnollisen +tuotannon mahdottomaksi, koska siten ei onnistuttaisi poistamaan eroa +heikon ja vahvan, älykkään kyvyn ja tylsä-älyisen, hidasluontoisen +ja kiivasluontoisen välillä. Työ, joka toisesta on mukavaa ja +miellyttävää, on toisesta raskasta ja vaikeaa. + +Tasaisuudella tuotteiden jaossako? Se on mahdotonta. Kaiken +tasavertaisuuden tulisi olla täydellistä, ja siinä olisi ääretön +vääryys, kun se ei tekisi eroa eri tarpeiden välillä, jotka johtuvat +elimistöjen erilaisuudesta, ei velvollisuuden tunnosta johtuvan vallan +ja kykyjen, eikä suoraan luonnosta, ilman omaa ansiota saatujen +välillä. Taikka sitten tulisi eron olla suhteellinen ja sovellutettu +erilaisten tarpeiden mukaan. Ottamatta huomioon inhimillistä tuotantoa +loukkaisi se niitä omaisuuden oikeuksia, joitten tulisi kuulua +työntekijälle hänen työnsä hedelminä. + +Ja kukapa sitten rupeisi antamaan lausuntonsa joka yksilön tarpeista? +Valtioko? + +Työmiehet, veljeni, oletteko te halukkaat hyväksymään hengenvallan, +jota pitäisivät yhteisen omaisuuden? herrat ja mestarit -- sielujen +haltijat ahtaan kasvatuksen kautta, ruumiin herrat, omistaen vallan +_määrätä_ työnne, taipumuksenne ja tarpeenne? Eikö täten mennä takaisin +entiseen orjuuteen? Eikö noita valtiaita, niin suuria tarpeita +edustaen, tempaisi mukaansa _hyödyn_ teoria, ja heidän omiin käsiinsä +keskitetty voima houkuttelisi taas perustamaan entisten kastien +perinnöllistä diktaattorivaltaa? + +Ei, kommunismi ei tuottaisi työmiehille tasa-arvoisuutta, se ei lisäisi +tuotantoa, mikä on nykypäivien suuri välttämättömyys -- sillä niin +pian kuin elinehdot ovat taatut, on ihmisluonto -- ainakin keskimäärin +-- tyydytetty, ja pyrkimys siihen, että tuotannon kasvu jakaantuisi +kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken, tulee niin vähäiseksi, ettei se +edes riitä virkistämään ihmisen taipumuksia.[11] Tuotannon laatu ei +paranisi. Ei olisi mitään, joka innostaisi edistykseen keksinnöissä, +eikä yleisen järjestön yhteinen, epävarma ja epä-älykäs johto voisi +avustaa edistyksen kulkua. Kommunismin ainoa keino kansan lapsia +rasittavia epäkohtia vastaan on heidän suojaamisensa nälältä. Saattaako +sen tehdä, saattaako työmiehen työn ja elämän oikeuden turvata +kaatamatta koko yhteiskunnallista järjestystä, tekemättä tuotantoa +hedelmättömäksi, hävittämättä yksilön vapautta ja sitomatta häntä +yksinvaltaiseen järjestelmään? + + +IV + +Teidän nykyisen tilanne parannuskeinoa ei saata löytää mistään +mielivaltaisesta yleisestä järjestelmästä, joka olisi rakennettu jonkun +erikoisesti laaditun suunnitelman mukaan, mikä taas olisi ristiriidassa +yleisesti hyväksyttyjen kansalaissuhteiden perusteiden kanssa ja +säädelty kerta kaikkiaan pakkolakien nojalla. Meidän tehtävämme täällä +ei ole luoda ihmiskuntaa, vaan jatkaa sitä. Me saatamme ja meidän +tuleekin uudistaa sen oleelliset ainekset ja järjestää ne paremmin, +mutta me emme voi tuhota niitä. Ihmiskunta kapinoi ja on aina kapinoiva +kaikkia sen laatuisia yrityksiä vastaan. Harhakuvitelmiin menetetty +aika on sen vuoksi tuhlattua aikaa. Eikä parannuskeinoksi myöskään +kelpaa hallitsevan vallan määräämä palkkojen korotus käyttämättä +hyväkseen pääomaa kasvattavia keinoja. Palkkoihin käytetyn rahamäärän +kasvu -- s.o. tuotannon kustannusten lisäys -- toisi muassaan +tuotteiden hinnan nousun, kulutuksen vähenemisen, ja johdonmukaisesti +vähemmän työnsaantia työmiehelle. + +Siihen ei kelpaa mikään keino, joka tekisi tyhjäksi _vapauden_ -- työn +pyhittäjän ja ponnistuksiin innostajan, eikä mikään pääomaa, työn ja +tuotannon välinettä, vähentävä keino. + +Teidän nykyisen asemanne parannuskeino on _pääoman ja työn yhtyminen +samoihin käsiin_. + +Jos yhteiskunta ei tunnustaisi mitään erotusta _tuottajien_ ja +_kuluttajien_ välillä, tai mieluummin, jos jokainen olisi _tuottaja_ +ja _kuluttaja_ -- jos työn koko tulos, sen sijaan että jakautuisi +tuon välittäjäjoukon kesken, mikä alkaa kapitalisteista ulottuen +vähittäiskauppiaihin saakka ja nostaen tuotteiden hintaa 50% sadalta, +pysyisi työn hallussa -- katoaisi teidän keskuudestanne köyhyyden +_pysyvä_ syy. Teidän tulevaisuutenne piilee vapautuksessanne pääoman +kiristyksestä, tuon nykyisen tuotannon määrääjän, tuotannon, jossa +sillä ei ole mitään todellista osaa. + +Puhuin teidän _aineellisesta_ ja _siveellisestä_ tulevaisuudestanne. +Katselkaa ympärillenne. Missä hyvänsä te tapaatte _pääoman_ ja _työn_ +yhtyneinä samoihin käsiin, missä hyvänsä työn tulokset jaetaan +kaikkien työtätekevien kesken suhteellisesti niiden tulosten kasvun +ja sen työmäärän mukaan, millä jokainen työntekijä on avustanut +yhteistä yritystä -- siellä huomaatte te köyhyyden vähenevän, ja +samalla kertaa kunnon kasvavan. Zürichin kantonissa, Engadinissa ja +monessa muussa paikassa Sveitsissä, missä talonpoika on omistaja, ja +maa, pääoma ja työ ovat yhdistyneet samassa yksilössä -- Norjassa, +Flandriassa, Itä-Frisiassa, Holsteinissa, Reinin maakunnassa, +Belgiassa, Guernseyn saarella Englannin rannikolla -- siellä saattaa +huomata varallisuuden olevan suhteellisesti suuremman kuin kaikissa +muissa Euroopan osissa, missä maa ei kuulu sen viljelijälle. Näillä +seuduilla asuu maanviljelijärotu, joka on tunnettu kunniallisuudestaan, +arvokkuudestaan ja riippumattomuudestaan, sekä suorista, rehellisistä +tavoistaan. Cornwallilaisten vuorimiesten elämäntavat Englannissa +samoin kuin amerikkalaisten hylkeenpyytäjien, jotka ovat asioissa +Kiinan kanssa, ja jotka ovat osallisia yrityksen tuottamasta voitosta, +tunnustavat viralliset todistuskappaleet paremmiksi kuin sellaisten +työläisten, jotka ovat alistetut edeltäpäin määrätyn palkkajärjestelmän +alaisiksi. + +_Työn yhdistyminen_, työn tulosten, s.o. tuotteiden myynnistä karttuvan +voiton jakaminen työntekijöiden kesken suhteellisesti tehdyn työn +määrään ja arvoon, siinä on sosialinen tulevaisuus. Siihen sisältyy +myöskin teidän vapautuksenne salaisuus. Te olitte kerran _työorjia_, +sitten _maaorjia_, sitten _palkkalaisia_. Kohta on teistä tuleva, jos +te vain tahdotte, vapaita tuottajia ja liittoveljiä. + +Yhtiö, vapaa ja vapaaehtoinen, ja teidän itsenne määrätyille +perusteille järjestämä, miesten kesken, jotka tuntevat toisensa, +rakastavat ja kunnioittavat toisiaan, ei pakollinen, hallitsevan vallan +käskemä ja yksilöllisistä taipumuksista ja tunteista väliäpitämättä +järjestetty yhtymä, joka kohtelee ihmisiä niinkuin tuotantokoneita eikä +niin kuin vapaan ja välittömän tahdon omaavia olennoita! + +Yhtiö, jota hallitsevat tasavaltaisen veljeyden hengessä teidän omat +valtuuttamanne, ja jotka te saatatte toivomustenne mukaan kutsua pois; +yhtiö, joka ei riipu valtion itsevaltiudesta tai mielivaltaisesti +laaditusta, tarpeitanne ja taipumuksianne tuntemattomasta ylivallasta! + +Ryhmien yhdistyminen, ryhmien, jotka ovat muodostetut teidän omien +pyrkimystenne mukaan; ei sellaisten kuin niiden järjestelmien, joihin +olen kiinnittänyt huomiotanne, alkuunpanijat tahtoisivat, vaan ryhmien, +joihin kuuluvat kaikki määrätyllä teollisuus- tai viljelysalalla +toimivat henkilöt! + +Kaikkien yksilöjen keskittäminen samaan valtioon, tai vaikkapa samaan +kaupunkiin, yhteen ainoaan tuottavaan yhtymään, johtaisi taas vanhaan +väkivaltaiseen ammattikuntain erikoisoikeuteen. Se tekisi tuottajasta +hintojen määrääjän, kuluttajan vahingoksi, antaisi laillisen +muodon vähemmistöjen sorrolle, ottaisi ja riistäisi työmiehellä +kaiken mahdollisuuden työn saantiin, ja poistaisi edistymisen +välttämättömyyden, sammuttaen kaiken kilpailuhalun työssä, kaiken +keksimisinnon. + +Yhdistymisyrityksiä on viimeisinä kahtenakymmenenä vuotena tehty ensin +arasti ja epäsuotuisissa olosuhteissa Ranskassa, sitten Englannissa ja +Belgiassa, ja ne ovat saavuttaneet menestystä kaikkialla, missä niitä +ajettiin tarmolla, päättäväisyydellä ja uhrautuvaisuudella. Niissä +piilee täydellisen yhteiskunnallisen uudistuksen salaisuus, joka teidän +tottumustenne avulla ja alotteillanne yhteiskunnallisen edistyksen +alalla, alotteilla, jotka aina ovat kuuluneet teille, tulee ensiksi +selvenemään Italiassa. Ja tuo uudistus, vapauttaen teidät palkan +orjuudesta, tulee samalla antamaan uutta virikettä tuotannolle kaikkien +luokkien hyväksi, ja tulee parantamaan maamme taloudellista tilaa. + +Nykyisen järjestelmän aikana on kapitalistin päämääränä tavallisesti +koota niin paljon rikkautta kuin hän saattaa voidakseen sitte +vetäytyä pois toiminnan tantereelta. Yhdistymisjärjestelmän avulla +pyrkisitte te sen sijaan turvaamaan työn _jatkuvaisuuden_, -- +tuotannon kestävyyden. Nykyään se työn johtaja tai päämies, joka ei +saata kiittää omaisuudestaan mitään erikoista kykyä, vaan ainoastaan +pääomaansa, on usein ajattelematon, hätäinen tai kykenemätön; yhtymä, +jota johtaa kaikkien sen jäsenten tarkastuksen alaiset valtuutetut, +ei olisi millään lailla sellaisten vajavaisuuksien vaaran alainen. +Nykyään johdetaan työtä usein tuottamaan _ylellisyystavaroita_, ei +_välttämättömiä_ tarpeita. Oikullisen ja väärän epätasaisuuden vuoksi +palkoissa on työntekijöitä liiaksikin jollain toiminta-alalla ja +puuttuu taas toisella. Työmiehellä, jota määrätty palkkio kahlehtii, +ei ole mitään syytä uhrata työlleen kaikkea sitä intoa, mihin hän +kykenee, kaikkea tarmoa, millä hän saattaisi kohottaa tai parantaa +toimeentuloaan. Yhdistyminen, sehän on selvää, voisi korjata tämän ja +monet muut tuotannon säännöttömyyden ja ala-arvoisuuden syyt. + +Vapaus erota, tuottamatta haittaa _yhdistykselle_, kaikkien jäsenten +tasa-arvoisuus valittaessa toimeenpanevaa, rajoitetuksi ajaksi +määrättyä, tai vielä mieluummin erottamisen alaista valtuuskuntaa; +vapaus päästä osalliseksi yhtymän perustamisen jälkeen, olematta +velvollinen sijoittamaan pääomaa, mutta saaden antaa sitä yhteisen +rahaston hyväksi vähennyksenä ensimäisen vuoden voitosta; _yhteisen +pääoman jakamattomuus ja pysyväisyys_; kaikille yhteinen elämän +_välttämättömiä_ tarpeita vastaava hyvitys; työkalujen ja -välineiden +käytettävänä pito, joka vastaa jokaisen työn paljoutta ja laatua -- +siinä ne yleiset periaatteet, joille teidän tulee perustaa yhtiönne, +jos te olette halukkaita tekemään tällä kertaa uhrauksia vaativaa +työtä, joka kuitenkin tulevaisuudessa tuottaa voittoa niille luokille, +joihin te kuulutte. Jokainen näistä periaatteista, ja etenkin se, joka +koskee yhteisen pääoman pysyväisyyttä -- teidän vapautuksenne ehtoa, +sitä sidettä, mikä yhdistää teidät tuleviin sukupolviin -- tarvitsisi +eri kappaleen selvityksekseen. Mutta erikoistutkielma työmiesten +yhdistyksistä ei kuulu tämän teokseni suunnitelmaan. Ehkäpä, jos Jumala +vielä suo minulle muutaman elinvuoden, laadin minä sen erikseen, +rakkaudestani teihin. Olkaa kuitenkin varmat siitä, että nämä säännöt, +jotka tässä olen asettanut teille, ovat syvän ja vakavan tutkimuksen +hedelmiä ja ansaitsevat teidän puoleltanne tarkkaa huomiota. + +Mutta pääoma? Mistä tulee pääoma, jolla tuollainen _yhtiö_ saadaan +alkuun? + +Se on vakava kysymys, ja minä en tässä saata käsitellä sitä niin kuin +tahtoisin. Mutta minä tahdon lyhyesti huomauttaa teille omastanne ja +toisten velvollisuudesta. + +Pääoman alkulähteen tulee olla teissä itsessänne, teidän säästöissänne, +teidän uhrautumishalussanne. Minä tunnen teidän useimpien aseman; mutta +muutamille suo säännöllisen tai hyväpalkkaisen toimen saavuttaminen +tilaisuuden kokoamaan huolellisesti lisäämällä pennin penniin pienen +riittävän summan työn alkamiseksi omaan laskuun. Ja tietoisuuden +siitä, että te täytätte juhlallisen velvollisuuden ansaitessanne oman +vapautuksenne, tulee tukea teitä tässä säästämisessä. Minä saattaisin +kertoa teille teollisuusyhtiöistä, nyt rahallisesti mahtavista +yrityksistä, jotka alotettiin täällä Englannissa niin, että joukko +työmiehiä maksoi 10 penniä päivässä. Voisin toistaa teille monta +tarinaa, Ranskasta ja muualta, uhrauksista, joissa sankarillisesti +kestivät työmiesjoukot, joilla ei nytkään ole hallussaan suuria +pääomia.[12] On tuskin mitään vaikeutta, jota ei voimakas tahto +saattaisi voittaa, kun sitä tukee tietoisuus siitä, että pyrkimys on +hyvä. + +Jokainen teistä voi säästöjensä avulla lisätä hiukan pientä +kantarahastoa rahoilla, aineksilla tai muilla avustuksilla. Te +kykenette kyllä, jos käytöksellänne saatatte voittaa luottamusta ja +arvoa, kokoomaan pieniä lainoja tuttaviltanne tai työtovereiltanne, +jotka tahtoisivat tulla vain osakkaiksi yhtiöön, ja jotka vaatisivat +korkoa lainoistaan vain siinä tapauksessa, että yritys menestyy. +Useissa yrityksissänne, missä raaka-aineen hinta on hyvin pieni, on +pääomakin, joka työn alottamiseen vaaditaan, hyvin vähäpätöinen. +Jos te olette päättäneet saada sen, keksitte te kyllä keinon. Ja on +parempi teille, jos saatte tuon pienen pääoman kokoon aivan omin +voimin, oman otsanne hiellä, tai luotolla, jonka olette hankkineet +kelvollisella työllänne. Samoin kuin kansakunnat, jotka ovat hankkineet +vapauden omalla verellään, säilyttävät sen paraiten, niin saapi teidän +yhtiönnekin suuremman ja _varmemman_ voiton pääomistaan, jotka ovat +kootut pitkinä työpäivinä ja säästävyydellä, kuin sellaisesta, joka +on juossut jostain muusta lähteestä. Sellainen on asiain luonto. +Ne työmiesyhtiöt, jotka perustettiin Parisissa 1848 hallituksen +avustuksella, edistyivät paljoa vaikeammin kuin ne, jotka kokosivat +pääomansa omilla uhrauksillaan. + +Mutta vaikka minä kehoitankin teitä uhrautuvaisuuteen, siksi että +minä rakastan teitä vilpittömästi, enkä orjallisella matelulla koeta +imarrella tai kevyesti kohdella teidän mahdollisia heikkouksianne, ei +se saa vähentää toisten velvollisuuksia. Niiden, joille olosuhteet +ovat suoneet rikkautta, tulee ymmärtää tämä; heidän tulee ymmärtää, +että vapaus on osa sallimuksen tarkoituksista ja että se ehdottomasti +saavutetaan joko heidän avullaan tai heitä vastaan. Monet näistä +miehistä, etenkin ne, jotka kannattavat tasavaltaa, ymmärtävät tämän, +ja näitten joukosta, jos te osoitatte heille päättävää tahtoa ja +kunniallista älyä, saatte te auttajia yrityksillenne. + +He voivat, -- ja heti kun he tajuavat että yhdistymishalu ei ole +ainoastaan hetken oikku, vaan useimpien meidän uskomme, he tahtovat +-- hankkia teille helpotuksia luoton saannissa, joko lainoilla tai +perustamalla pankkeja, jotka antavat luottoa, vakuutena työmiesten +yhteisen joukon tulevan työn tulos, tai ottamalla teidät osallisiksi +hankkeittensa tuloista, -- välittävä aste nykyisyyden ja tulevaisuuden +välillä, jonka avulla te saatatte hankkia sen pienen pääomamäärän, +joka tarvitaan riippumattomaan yhtiöön. Belgiassa on enemmän kuin +muualla sellaisia yhtiöitä kuin minä olen kuvaillut, _Kansan-Pankin_ +tai _Ennakkomaksu-Pankin_ nimellä. Skotlannissa antavat pankit luottoa +jokaiselle kunnialliseksi tunnetulle henkilölle, joka vastaa puolestaan +ja tarjoo vakuudeksi toisen miehen nimen, jonka kunniallisuus on yhtä +varma. Ja työläisten pääsy osalliseksi voitoista on suunnitelma, jota +muutamat työnantajat ovat erikoisella menestyksellä käyttäneet. + + + + +XII Loppusanat. + + +Mutta valtio, hallitus, -- laitos, joka on laillinen ainoastaan silloin +kun se on ottanut ajaakseen kasvatuksen ja edistyksen asiaa, jota ei +vielä ymmärretä -- on juhlallisessa velassa teille, velassa, joka on +helppo suorittaa, jos hallitus milloin on kansallinen, vapaan yhtyneen +kansan hallitus. Silloin saattaa hallitus monella lailla avustaa +kansaa, joka on ratkaiseva yhteiskunnallisen kysymyksen ryöstämättä, +väkivallatta, koskematta käsin kansalaisten aikaisemmin hankkimaan +rikkauteen, synnyttämättä luokkien välille tuota vastenmielisyyttä, +joka on väärää, epäsiveellistä ja kansalle onnettomuutta tuottavaa, ja +joka nyt hidastuttaa Ranskan edistymistä. + +Voimakasta avustusta voi antaa seuraavilla tavoilla: + +Käyttämällä siveellistä vaikutusta yhdistymisen hyväksi. Hallituksen +asiamiesten toiminnan julkisesti ilmenevällä hyväksymisellä, +lukuisilla keskusteluilla heidän perusaatteistaan eduskunnassa, +ja lainsäädännöllä, johon osaaottaminen on sallittu kaikille +vapaaehtoisille, ylempänä mainituiden periaatteiden pohjalle +laadituille yhdistyksille. + +Parantamalla liikenneuria, ja hävittämällä kaikenlaiset vapaan +kuljetuksen ja tuotannon esteet. + +Perustamalla julkisia varastohuoneita ja laitoksia, jotka, kun +säilytetyn tavaran lakimääräinen arvo on varmistettu, myöntävät +yhdistyksille asia- tai velkakirjoja, jotka ovat samanlaisia kuin +pankkivekselit ja kelvollisia siirrettäviksi ja myytäviksi, tehdäkseen +siten mahdolliseksi yhtiölle jatkaa työtänsä olematta pakotettu myymään +heti paikalla mihin hintaan hyvänsä. + +Yleisten töitten myöntämisellä yhdistyksille samoilla ehdoilla kuin +yksityisillekin yrityksille myönnetään. + +Laillisten muotojen yksinkertaistuttamisella, koska ne nyt ovat kovin +kalliita ja köyhien saavuttamattomissa. + +Maaomaisuuden myynnin ja siirron laillisella helpottamisella. + +Perusteellisella verotusjärjestelmän muutoksella, asettamalla +yksinkertainen tulovero nykyisen monimutkaisen ja kalliin suoranaisen +ja välillisen verotusjärjestelmän sijaan. Vahvistamalla periaatteen, +_että elämä on pyhä_, ja että koska ilman elämän oikeutta ei työ, ei +edistys, eikä velvollisuuden täyttäminen ole mahdollista, ei verotus +saa ulottua tuloihin, jotka ovat _välttämättömiä_ elämän ylläpidolle. + +Mutta on muitakin keinoja. Kirkollisen omaisuuden maallistuttaminen tai +käytäntöön ottaminen -- toimenpide, jonka tarkastamisesta ei nyt ole +mitään hyötyä, mutta joka on välttämätön, kun kansakunta kerran ryhtyy +kasvatuksen ja yhteis-edistyksen tehtävään -- tulee tuomaan valtiolle +suuria rikkauksia. Otaksukaapa nyt, että tähän liitetään hedelmällisen +ja viljelyskelpoisen maan arvo, joka tähän asti on jäänyt käyttämättä, +rautateiden ja muiden julkisten yritysten voiton arvo, joiden hallinto +keskitettäisiin valtion käsiin, arvo, jota edustaa kaikki kunnille +kuuluva maaomaisuus, se arvo,[13] jota edustavat _sivulliset_ +perinnöt, joitten neljännessä asteessa tulisi palata valtiolle, ja +kaikkien muiden varallisuuslähteiden arvot, joita on tarpeetonta +luetella. Otaksukaapa, että tästä äärettömästä varallisuusmäärästä +perustettaisiin _Kansallinen rahasto_, jota käytettäisiin koko +maan älyllisen ja taloudellisen edistyksen hyväksi. Miksikä ei +merkittävää osaa tuosta rahastosta voisi muuttaa, ottaen tietenkin +huomioon sen hajoamisen estämisen, lainarahastoksi, josta jaettaisiin +lainoja puolentoista tai kahden prosentin korolla vapaaehtoisille +työläisyhdistyksille, jotka olisivat perustetut ylempänä mainittujen +periaatteiden mukaan, ja jotka tarjoisivat vakuudeksi _kunnon_ ja +_kyvyn_? Se pääoma tulisi siis omistaa tulevaisuudenkin, eikä vain +yhden ainoan sukupolven työlle. Yritysten laaja asteikko takaisi +korvauksen silloin tällöin sattuvista välttämättömistä vahingoista. + +Tuon _luoton_ jakamista ei tulisi toimittamaan hallitus, eikä +Kansallinen Keskuspankki, vaan _paikalliset pankit, joita hoitaisivat +valinnaiset kunnallisneuvostot_, keskushallinnon tarkastuksen alaisina. +Loukkaamatta eri luokkien nykyistä varallisuutta, sallimatta yhden +ainoan luokan ottaa monopoolikseen _kaikilta_ kansalaisilta kannettavaa +veroa, jonka pitäisi palvella _kaikkien_ hyötyä, jakamalla luottoa, +lisäten tuottoa, korkomäärän asteettain vähentyessä, ja luottaen +kaikkien tuottajien intoon ja etuun varmistaa työn edistymistä ja +jatkuvaisuutta, -- näin tulisi muutamiin käsiin kokoutuneen huonosti +hoidetun varallisuusmäärän sijaan rikas _kansa_, oman tuotantonsa +ja kulutuksensa hoitaja. Ja tässä, Italian työmiehet, on teidän +tulevaisuutenne. Te voitte jouduttaa sen tuloa. Valloittakaa +isänmaanne! Perustakaa kansallinen hallitus, joka edustaa sen +kokonaiselämää, sen tehtävää, sen ajatusta. Järjestäytykää laajaksi, +yleismaailmalliseksi _Kansan Liitoksi_, niin että teidän äänenne on +_oleva miljoonain ääni, eikä vain muutaman yksilön_. Teillä on totuus +ja oikeus puolellanne: kansakunta on kuunteleva teitä. + +Mutta varokaa! Uskokaa sanoja miehen, joka on kolmekymmentä vuotta +tutkinut asioiden kulkua Europassa, ja on nähnyt pyhimpien ja +hyödyllisimpien yritysten menevän hukkaan menestyksen hetkellä, +ihmisten kunnottomuuden takia. Te tulette menestymään vain _paremmiksi +kasvamalla_, te ette saavuta oikeuksienne käyttöä muutoin kuin +_ansaitsemalla_ ne uhrautuvaisuudella. Jos te haette niitä täytetyn +tai täytettävän velvollisuuden nimessä, saavutatte te ne, mutta jos +te haette niitä itsekkyyden tai jonkunlaisen _hyvinvointioikeuden_ +nimessä, jota materialistit ovat teille opettaneet, saavutatte te vain +hetkellisiä voittoja, joita pelottavat pettymykset seuraavat. Ne, +jotka puhuvat teille _hyvinvoinnin_ tai aineellisen onnen nimessä, +pettävät teitä. He hakevat vain omaa hyvinvointiaan, ja saavuttaakseen +sen yhtyvät he teihin kuin voima-ainekseen, koska heillä on vastuksia +voitettavana. Mutta niin pian kuin he teidän avullanne ovat +saavuttaneet hyvinvoinnin, tulevat he hylkäämään teidät, nauttiakseen +rauhassa saavutuksistaan. Tämä on viimeisen puolivuosisadan historiaa, +ja tuon ajanjakson nimi on _materialismi_. + +Ja se on surun ja veren historiaa. Minä olen nähnyt heidän -- +noitten miesten, jotka kielsivät Jumalan, uskonnon, velvollisuuden +ja uhrautuvaisuuden voiman ja puhuivat vain _onnen_ ja _nautinnon_ +oikeuden nimessä -- olen nähnyt heidän rohkeasti taistelevan sanat +_kansa_ ja _vapaus_ huulillaan ja sekottautuvan meihin, uuden uskon +miehiin, jotka nopeasti otimme heidät riveihimme. Niin pian kuin sopiva +tilaisuus tarjoutui heille voiton tai pelkurimaisen sovittelun avulla +turvata itselleen mukavuutta ja nautintoa, karkasivat he riveistämme +ja heistä tuli seuraavana päivänä teidän katkeroita vihollisianne. +Vain muutama vuosi vaaroja ja kärsimyksiä riitti uuvuttamaan heidät. +Kuinka olisivat he -- välinpitämättöminä laista ja velvollisuudesta ja +uskomatta ylimmän vallan ihmisille asettamaan tehtävään - voineet pysyä +vakaina uhrautuvaisuudessa elämänsä loppuun saakka? Ja syvällä surulla +olen minä nähnyt kansan lasten, joille moiset filosofit ovat opettaneet +materialismia, pettävän tehtävänsä, pettävän tulevaisuutensa, pettävän +isänmaansa ja itsensä, tyhmän, kelvottoman toiveen vietteleminä, että +he muka löytäisivät aineellisen _hyvinvointinsa_ hirmuvallan oikkuja ja +etuja palvellessaan. + +Minä näin Ranskan työmiesten välinpitämättöminä syrjästäkatsojina +avustavan jouluk. 2 p:n vallankaappausta, koska koko yhteiskunnallinen +kysymys oli heihin nähden supistunut kysymykseksi _aineellisesta_ +menestyksestä, ja he pettivät itseään uskoen, että _lupaukset_, joita +heidän isänmaansa vapauden tukahuttaja oli taitavasti levittänyt heidän +joukkoonsa, muuttuisivat tosiseikoiksi. Nyt valittavat he menetettyä +vapauttaan, eivätkä vieläkään ole saavuttaneet luvattua _hyvinvointia_. +Ei! Minä sanon teille syvällä vakaumuksella, että ilman Jumalaa, +ilman uskoa lakiin, ilman siveellistä kantaa, ilman itseuhrautumisen +voimaa, harhailemalla pois oikealta polulta niiden vanavedessä, +joilla ei ole uskoa, ei totuuden, ei apostolien elämän ihailua, ei +mitään paitsi heidän oman järjestelmänsä turhamaisuutta, ette te +koskaan tule menestymään. Te voitte nostattaa kapinoita, mutta ette +koskaan sitä oikeaa, suurta vallankumousta, jota te ja minä toivomme, +vallankumousta, joka, jos se ei ole itsekkäiden kostonhalun herättämä +harhaluulo, on uskonnon työtä. + +Itsenne ja toisten parantaminen -- olkoon se kaikkien +puhdistusliikkeiden, kaikkien yhteiskunnallisten uudistusten ensimäinen +päämäärä ja korkein toive. Ihmisen osa ei ole muuttunut uudistettaessa +ja kaunistettaessa sitä taloa, missä hän asuu. Missä hengittää vain +orjan ruumis, eikä ihmisen sielu, siellä ovat uudistukset hyödyttömiä. +Sievä, ylellisesti kalustettu asunto on valkaistu hauta, eikä mitään +muuta. Te ette koskaan saa yhteiskuntaa, johon te kuulutte, asettamaan +_yhdistys_-järjestelmää palkkajärjestelmän sijaan, paitsi osoittamalla, +että teidän yhdistyksenne tulee olemaan parannetun tuotannon +ja yhteismenestyksen ase. Ja te voitte todistaa sen ainoastaan +osoittamalla kykenevänne perustamaan ja ylläpitämään yhdistystänne +rehellisyydellä, keskinäisellä hyväntahtoisuudella, uhrautuvaisuuteen +taipumisella ja työn rakkaudella. Edistyäksenne täytyy teidän +näyttäytyä _kykeneviksi_ edistymään. + +Kolme on pyhää: Perintätieto, edistys, yhdistyminen. + +"Minä uskon", niin kirjoitin teille kaksikymmentä vuotta sitten, +"Jumalan mahtavaan ääneen, jonka vuosisadat kantavat kuuluviini +kaikkien ihmiskunnan yleisten vaiheitten läpi. Ja se kertoo minulle, +että perhe, kansa ja ihmiskunta ovat ne kolme piiriä, joitten +keskuudessa ihmisyksilön tulee toimia yhteisen tarkoituksen hyväksi, +itsensä ja toisten siveellisen parannuksen, tai mieluummin oman +parannuksensa hyväksi toisten avulla ja toisten edestä. Se kertoo +minulle, että omaisuus on luotu ilmaisemaan yksilön aineellista +toimeliaisuutta, sitä osaa, mikä hänellä on fyysillisen maailman +uudistuksessa, niinkuin _äänioikeuden_ tulee ilmaista sitä osaa, mikä +hänellä on valtiollisen maailman uudistuksessa. Se kertoo minulle, +että yksityisen ansio tai syyllisyys Jumalan edessä riippuu siitä, +kuinka hän on käyttänyt oikeuksiaan näillä toiminta-aloilla. Se kertoo +minulle, että kaikki nämä, ihmisluonteen aineksina, muuttuvat ja +uudistuvat alituisesti, mitä lähemmäksi ne pääsevät sitä ihannetta, +jonka teidän sielunne hämärästi käsittävät, mutta että niitä ei koskaan +saata hävittää. + +"Ne kertovat vielä, että _kommunismin_ unet yksilön katoamisesta ja +sulautumisesta yhteiskunnalliseen _kokonaisuuteen_ eivät koskaan +ole olleet enempää kuin ihmisrodun elämän satunnaisia ja ohimeneviä +ilmiöitä, näyttäytyen aina suurten siveellisten tai älyllisten +murroskausien aikana, ja ovat mahdottomia toimeenpantaviksi paitsi +aivan pienessä asteikossa niinkuin kristillisissä luostareissa. Minä +uskon elämän ikuiseen kehitykseen Jumalan luomissa, ja mietinnän ja +toiminnan edistykseen, ei ainoastaan menneen, vaan myöskin tulevan ajan +ihmisten keskuudessa. Minä luulen, ettei ole niin tärkeää _määritellä_ +tulevan edistyksen muotoa, -- tärkeämpää on avata oikean, uskonnollisen +kasvatuksen avulla kaikki edistyksen tiet ihmisille ja saattaa +heidät kykeneviksi täyttämään sen. Ja minä luulen, ettei ihmistä +voi tehdä paremmaksi, suuremman rakkauden arvoiseksi, ylevämmäksi, +jumalallisemmaksi -- ja se on teidän päämääränne ja pyrkimyksenne +maailmassa -- kokoamalla hänelle fyysillisiä iloja ja asettamalla hänen +silmäinsä eteen elämän tarkoitukseksi tuon ironian, jota sanotaan +_onneksi_. + +"Minä uskon _yhdistymiseen_ ainoana keinona, mitä meillä on edistyksen +täyttämiseksi, ei ainoastaan siksi, että se monistuttaa tuottavien +voimien toiminnan, vaan myöskin sen vuoksi, että se tuo lähempään +yhteyteen kaikki ihmissielun erilaiset ilmiöt ja asettaa _yksityisen_ +elämän _yhteiselämän_ yhteyteen. Ja minä tiedän, että yhdistyminen +varmaan voi tuottaa hedelmiä ainoastaan _vapaiden yksilöiden_ +keskuudessa, kansojen keskuudessa, joilla on vapaus toteuttaa oma +juhlallinen tehtävänsä. Minä uskon, että voidaan päästä nauttimaan ja +elämään ilman että joka elinhetki kuluu aineellisessa raadannassa; että +ihmisen tulee saada aikaa kehittääkseen korkeampia vaistojaan. Mutta +minä kuuntelen pelolla niitä ääniä, jotka sanovat teille: _Ihmisen +tarkoitus elämässä on itsesäilytys; nautinto on hänen oikeutensa_, +koska minä tiedän, että sellaiset oppilauseet saattavat kasvattaa +vain itsekkyyttä, ja että ne Ranskassa ja muualla ovat hävittäneet +kaikki jalot aatteet uhrautumishalusta, ja kaikki takeet tulevasta +suuruudesta, uhaten tuhota ne Italiassakin. + +"Ihmiskunnan elinvoimaa jäytää nykypäivinä yhteisen uskon, kaikkien +hyväksymän aatesuunnan puute, aatesuunnan, joka yhdistäisi taivaan ja +maan, Jumalan ja maailmankaikkeuden. Vailla tuota yhteistä uskoa on +kumarruttu palvelemaan elotonta ainetta, ja pyhittäydytty jumaloimaan +itsekkyyden kunnioitusta. Ja tämän kohtalokkaan uskon ensimäisiä +pappeja olivat kuninkaat ja ruhtinaat ja huonot hallitukset. He +keksivät tuon hirmuisen sanontatavan: _jokainen omaa itseään varten_; +he huomasivat, että he niin voisivat luoda itsekkyyttä, ja itsekkään ja +orjan välillä on vain askel." + +Italian työmiehet, veljeni, varokaa tuota askelta. Sen kavahtamisesta +riippuu teidän tulevaisuutenne. + +Teillä on juhlallinen tehtävä. Teidän on todistettava, että me kaikki +olemme Jumalan poikia ja veljeksiä hänessä. Sen voitte tehdä ainoastaan +parantaen itseänne ja täyttäen velvollisuutenne. + +Minä olen osoittanut teille parhaani mukaan, mikä teidän +velvollisuutenne on. Ja kaikkein suurin ja olennaisin velvollisuus +kohdistuu isänmaahanne. Isänmaanne vapauden ja yhtenäisyyden +suojaaminen on teidän velvollisuutenne ja on myös välttämätön. Innostus +ja toimintatavat, joista olen teille puhunut, saattavat olla vain +vapaan, yhtenäisen kansan työtä. Teidän yhteiskunnallisen asemanne +paraneminen voi johtua ainoastaan osanotosta kansakunnan elämään. +Äänioikeudettomina ette voi löytää tarpeittenne ja pyrkimyksienne +todellisia edustajia. Ilman kansallista hallitusta, joka Roomassa sijaa +pitäen tulisi antamaan muodon _Italian Sopimukselle_, joka perustuisi +kansakunnan yhteiseen hyväksymiseen ja johtaisi kaikkien valtion +kansalaisten _edistykseen_, ette voi toivoa itsellenne parempaa asemaa. +Sinä päivänä kun te, seuraten Ranskan _sosialistien_ esimerkkiä, +erottaisitte _yhteiskunnallisen_ kysymyksen _valtiollisesta_ ja +sanoisitte: _Me saatamme vapautua, oli isänmaata hallitseva valtiomuoto +mikä hyvänsä_, sinä päivänä sinetöisitte te itse oman yhteiskunnallisen +orjuutenne asiakirjan. + +Ja minä tahdon osoittaa teille, hyvästi sanoessani, toisen +velvollisuuden, joka ei ole vähemmän juhlallinen kuin se, mikä vaatii +teitä perustamaan vapaan ja yhtenäisen kansakunnan. + +Teidän vapautuksenne voi perustua vain yhteen periaatteeseen, +ihmisperheen ykseyteen. Nykyään on puolet ihmisperheestä, se puoli, +jolta me haemme innoitusta ja lohdutusta, se puoli, jolle lastenne +ensi opetus on uskottu, omituisena ristiriitaisuutena, julistettu +kansalaisina, valtiollisesti ja yhteiskunnallisesti alempiarvoiseksi, +ja on suljettu pois tästä ykseydestä. Teidän, jotka pyritte itse +vapautumaan, on uskonnollisen totuuden nimessä suunnattava vastalause +kaikilla tavoin, kaikissa tilaisuuksissa tuohon ykseyden kieltämiseen. + +_Naisen vapautuksen_ tulee kaikkialla teidän keskuudessanne yhtyä +_työmiehen vapautukseen_. Se on antava teidän työllenne yleispätevän +totuuden pyhityksen. + + + + +Viiteselitykset: + + +[1] Puhumme luonnollisesti maista, missä monarkisen, perustuslaillisen +järjestelmän avulla on jollakin lailla koetettu järjestellä +yhteiskuntaa. Yksinvaltaisissa valtioissa ei ole yhteiskuntaa. Sekä +yhteiskunnalliset että yksilölliset oikeudet on siellä uhrattu. + +[2] Paavalin Roomalais-kirje 12: 4-5. + +[3] Johanneksen Evankeliumi 10: 16. + +[4] Venezia on meidän: me olemme tehneet sen. + +[4a] Lamennais, Kansan kirja, XII. + +[5] Joh. Evank. 16: 12-13. + +[6] Mazzini on itse julkaissut tutkimuksen Danten pienemmistä +teoksista. Suom. + +[7] Lamennais, _Kansan kirja_, III. + +[8] Restauration aikuinen vasemmistopuolue-nimitys. He väittivät, että +hallituksen oikeutus riippuu ainoastaan siitä tavasta, millä se käyttää +valtaansa. Suom. + +[9] Italiassa merkitsee _comunione_ myöskin Herran ehtoollista. + +[10] Tarkoittaa Napoleon III:n valtiokaappausta v. 1851. + +[11] On laskettu, että jos sadastatuhannesta työmiehestä yksi tuottaisi +vuodessa sata frangia enemmän kuin tuotannon keskimäärä on, saisi +hän itselleen tuhannennen-osan frangia vuosittain, kolme centimiä +kolmessakymmenessä vuodessa. Kuka voi sanoa tätä tuotannon kiihokkeeksi? + +[12] Vuonna 1848 saattoi suuremman, välttämättömän pääoman puute +muutaman sadan työmiehen valtuutetut, jotka yhtyivät perustaakseen +yhtiön pianojen valmistusta varten, pyytämään hallitukselta 300,000 +frangin avustusta. Hallituksen valiokunta kieltäytyi myöntämästä sitä. +Yhtiö hajosi, mutta neljätoista työmiestä päätti olla välittämättä +vastuksista ja perustaa sen uudelleen, yksin voimin. Heillä ei ollut +rahaa eikä luottoa; heillä oli usko. + +Muutamat heistä toivat uudelle yhtiölle aineksia ja työkaluja noin +2,000 fr. arvosta. Mutta liikkuva pääoma on välttämätön. Jokainen +yhtiömiehistä maksoi, ei suinkaan vaivatta, 10 fr. Muutamat työmiehet, +joilla ei ollut suoranaisia etuja ajettavana yhtiössä, liittivät pienet +roponsa tähän pienoiseen pääomaan. Ja maalisk. 10 p. 1849, kun 229 fr. +50 c. oli koossa, julistettiin yhtiö perustetuksi. + +Yhteinen rahasto riitti tuskin perustamiseen ja pieniin jokapäiväisiin +tehdasliikkeen menoihin. Palkkoja varten ei jäänyt mitään, ja enemmän +kuin kaksi kuukautta kului työläisten saamatta viittäkään penniä +maksuksi. Kuinka elivät he tänä pulmallisena aikana? Niin kuin +työmiehet elävät työttöminä ollessaan: työmiesten avulla, joiden on +onnistunut saada työtä -- myyden ja pantaten huonekalunsa toisen +toisensa jälkeen. + +Kun jonkunverran työtä oli valmiina, maksettiin hinta toukokuun 4 p. +1849. Tämä päivä oli yhtiölle samaa kuin voitto sodan alussa. Kun +velat oli maksettu ja heidän saatavansa kootut, jäi joka jäsenelle 6 +fr. ja 61 c. Sovittiin, että jokainen saisi 5 fr. palkkana ja loput +käytettäisiin veljelliseen ateriaan. Nuo neljätoista jäsentä, joista +useimmat eivät olleet maistaneet viiniä yhteen vuoteen, panivat +perheineen yhdessä toimeen juhlan, joka maksoi 16 pennyä hengeltä. + +Koko kuukautena tästä alkaen olivat palkat vain 5 fr. viikossa. +Kesäkuussa eräs leipuri, soitannonystävä tai keinottelija, halusi +ostaa pianon ja maksaa sen leivässä. Ehdotus hyväksyttiin ja hinnaksi +määrättiin 480 fr. Tämä oli mainio onni yhtiölle, joka nyt oli varma +saavansa ainakin välttämättömimmät elämäntarpeet. Leivän määrää +ei laskettu palkkoihin. Jokainen sai niin paljon kuin tahtoi, ja +naimisissa olevat niin paljon kuin heidän perheensä tarvitsivat. + +Vähitellen voitti yhtiö, johon kuului hyvin kykeneviä työmiehiä, kaikki +esteet ja puutteet, joita se ensi aikoina kohtasi. Sen kirjoista +näkyvät edistysaskeleet paraiten. Elokuussa v. 1849 nousi joka miehen +viikottainen ansio 10, 15, 20 frangiin, eikä tämä summa vielä osoita +koko voittoa; joka jäsen maksoi yhteiseen rahastoon suuremman summan +kuin otti. + +Yhtiön kirjat jouluk. 1850 osoittivat seuraavaa tulosta. Silloin oli +jäseniä 32. Laitos maksoi 2,000 fr. vuokraa, ja huoneustot olivat jo +liian pienet tehtaalle. + +/# + Työaseiden ja kaluston arvo 5,922 fr. 60 c. Valmista tavaraa + ja raaka-aineita 22,972 fr. 28 c. Käteistä rahaa 3,540 fr. + Perimättömiä saatavia, melkein kaikki varmoja 5,861 fr. 90 c. +#/ + +Säästö täten oli 39,317 fr. 88 c. Tästä oli yhtiö velkaa +ainoastaan 4,737 fr. 80 c. muutamille saamamiehille, ja 1,650 fr. +kahdeksallekymmenelle avuliaalle työläiselle, jotka tekivät samaa työtä +ja olivat lainanneet yhtiölle sen alkuaikoina. Lopullinen säästö oli +32,950 fr. 2 c. + +Yhtiö on kukoistanut senkin jälkeen. + +[13] Tällainen omaisuus kuuluu _laillisesti_ kunnalle, _siveellisesti_ +kunnan puutteenalaisille jäsenille. Tarkoitus ei ole, että se +otettaisiin kunnilta, vaan että se käytettäisiin kunnan kaikille +köyhille, jättämällä se kunnan valittavan neuvoston hoidettavaksi, +maanviljelysyhtymäin luovuttamattomaksi _pääomaksi_. + + + + + + + + +End of Project Gutenberg's Ihmisen velvollisuudet, by Giuseppe Mazzini + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57991 *** |