diff options
Diffstat (limited to '57965-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57965-8.txt | 4622 |
1 files changed, 0 insertions, 4622 deletions
diff --git a/57965-8.txt b/57965-8.txt deleted file mode 100644 index c20110b..0000000 --- a/57965-8.txt +++ /dev/null @@ -1,4622 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Kun me olimme tyttöjä, by Sarah Doudney - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Kun me olimme tyttöjä - -Author: Sarah Doudney - -Translator: Valfrid Hedman - -Release Date: September 24, 2018 [EBook #57965] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN ME OLIMME TYTTÖJÄ *** - - - - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - - - - - - - - -KUN ME OLIMME TYTTÖJÄ - -Kirj. - -Sarah Doudney - - -Englanninkielestä suomentanut - -Valfrid Hedman - - -Kariston Nuorisonkirjoja 8. - - - - - -Hameenlinnassa, -Arvi A. Karisto Oy, -1918. - - - - - - - "Kuin eilispäivää muistelen - mä tyttövuosiamme." - - Vanha laulu. - - - -SISÄLLYS: - - 1. Muutamia tytöistä. - 2. Jennetin sukulaisista. - 3. Haastelu puutarhassa. - 4. Tapaturma. - 5. Ensimäinen ero. - 6. Jennetin koettelemukset. - 7. Charlotten vihamielisyys. - 8. Retkeily. - 9. Hurja teko. -10. Tikkaiden lainaaminen. -11. Horjahdus. -12. Heltyminen. -13. Kielletyillä poluilla. -14. Lisätodistus. -15. Epäsuosiossa. -16. Charlotten pyyntö. -17. Täysi tunnustus. -18. Helmaystävät. -19. Kohtaloiden kirja. -20. Kotiintulo. -21. Pelon aiheita. -22. Viimeinen kohtaaminen. -23. Päätös. - - - - -1. luku. - -Muutamia tytöistä. - - -On syyskuun iltapuoli, kultalehvät kimaltelevat ja taivas on -tyyni. Eläintieteellisen puutarhan kukkalavat välkkyvät syksyn -rikkaassa, syväsävyisessä väriloistossa. Penkin päässä, vähän matkaa -isoimpien karhujen häkeistä istuu nuori nainen, nähtävästi kirjaan -syventyneenä, ja saman penkin toisessa päässä on kaksi viisitoista- tai -kuusitoistavuotiasta tyttöä hartaassa keskustelussa. - -"Mitä pidät hänestä?" kysyy toinen näistä, päättäväisen näköinen tumma -tyttö, jonka oranssinvärinen silkkinen kaulahuivi lieventää mustan -takin koruttomuutta. "Jos sinua pyydettäisiin häntä kuvailemaan, niin -mitä sanoisit?" - -"Sanoisin, että hän on aivan moukkamainen." - -"Minä sanoisin, että hän on täysi tolvana." - -"Charlotte!" virkahtaa lukeva nainen hyvin tyynellä äänellä. - -"Mitä niin, neiti Thornhill?" - -"Toivon, etten koskaan kuule sinun toistavan tuota epäystävällistä ja -epänaisellista lausetta." - -Charlotte Ashleyn ruskeat posket leimahtavat, ja sekunniksi hänen -silmänsä säkenöivät uhmaa. Jos neiti Thornhill olisi sanonut vain -"epäystävällistä", hän olisi voinut sen tyynesti kestää; mutta -"epänaisellinen" oli sietämätöntä! Saattoiko joku Ashley koskaan olla -epänaisellinen? - -On kuitenkin aivan mahdotonta yrittää riidellä neiti Thornhillin -kanssa. Hän on nuorempi muita opettajattaria ja on ollut -täysihoitola-opistossa vasta kuusi kuukautta; mutta rouva Mayfield -tahtoo ehdottomasti säilyttää arvovaltansa kaikessa. Sitäpaitsi on -tuossa nuoressa naisessa itsessään joku hiljainen voima, mikä tekee -mahdottomaksi kohdella häntä epäkunnioituksella. Kuvailemattomalla -tavalla hän kykenee herättämään kuuliaisuutta -- sellaista -tottelevaisuutta, mihin taivutaan mielihyvällä, kunnioituksella ja -rakkaudella. - -Lausuttuaan moitteensa, neiti Thornhill kumartui jälleen kirjansa yli; -ja lyhyen äänettömyyden jälkeen tytöt alkavat uudelleen jutella. - -Charlotte Ashleylla on aina paljon puhuttavaa varsin monista asioista; -ja Pamela Rye on hänen mielitoverinsa. He ovat hyvin sopiva pari, -sillä Charlotte kuuntelee mielellään oman äänensä sointua, kun Pamela -sitävastoin paljoa kernaammin tahtoo olla vaiti. Hänen koulutoverinsa -väittävät, että hän on liian veltto puhuakseen; mutta kuitenkin hän -kuuntelee ja muistaa paljon siitä, mitä hänen kuullensa sanotaan. - -Hän on sievä -- hyvin sievä, sanovat jotkut hänen ystävänsä, -- -ja hänen kauneutensa on sitä lajia, jonka kaikki tunnemme. Hänen -tuttavapiiristään voi löytää ainakin pari kolme tyttöä, jotka ovat -hyvin Pamelan näköiset. Hän on melkein liian hoikka, eivätkä hänen -kasvonsa olleet erittäin ilmeikkäät; mutta ei taas voi olla ihailematta -hänen hienoa kyömynenäänsä, kirkkaan sinisiä silmiään ja omenankukilta -hohtavaa hipiäänsä. - -"Katsohan tuota tyttöä!" huudahtaa Charlotte äkkiä, naurahtaen -hillittömän huvitettuna. "Neiti Thornhill, jos olette vihainen, -en sille mitään voi. Katsokaa häntä itse -- katsokaa, kuinka hän -tuijottaa tuohon häkkiin! Kuvittelen kuulevani hänen huudahtelevan kuin -paimentyttö kuninkaan linnassa: 'ihmeellisempää!' Yhä ihmeellisempää!" - -Neiti Thornhill kohottaa silmänsä, hymyilee, eikä ole ollenkaan -vihainen. - -"Tosiaankin, siltä se vähän näyttää", sanoo hän nousten ja mennen -kuin loihdittuna katselevaa olentoa kohti. "Päätäni rupeaa melkein -huimaamaan aina, kun katselen kauan tuota suurta mustaa karhua; se ei -koskaan käänny lyhyttä rataansa kiertäessään eikä koskaan hetkeksikään -pysähdy. Rakas tyttöseni, eikö se sinusta muistuta pahaa unta?" - -Lausuessaan viime sanansa hän laskee kätensä haltioituneen oppilaansa -olalle. Vastatullut tyttö hätkähtää, kohtaa hymyilevät silmät ja vastaa -sitten ujostelematta: - -"Kyllä, niin luulen. Se tuo mieleeni prinsessan aasinpäällä varustetun -kosijan. Tämä on hauska paikka, neiti Thornhill; toivon, että saamme -tulla tänne hyvin usein." - -"Oh, kyllä hyvin usein. Puutarha on sinulle uutta, eikä se pitkään -aikaan menetä tenhoaan." - -"Kaikki on uutta", sanoo tyttö hiukan huoahtaen, ja pilvi häilähtää -äkkiä noille kukoistaville nuorille kasvoille. "Minä näetten", lisää -hän epävarmasti, "en voi olla tuntematta, että vanha ja tutunomainen on -parasta." - -"Niin on minustakin", vastaa opettajatar; ja jos tarkkakorvainen -Charlotte Ashley olisi ollut kuulemassa, hän olisi heti huomannut -heikon värähdyksen hänen äänessään. "Mutta, Jennet, ethän ole -menettänyt mitään entisistä. Vielä palaat kotiisi ja tapaat kaikki -aivan samoillaan." - -"Ah, jospa voisi olla siitä varma!" sanoo Jennet Fowler, katsahtaen -neiti Thornhillin kasvoihin isoilla, vakavilla, harmailla silmillään. -"Kaikista enin pelkään muutosta. Tahdon, että kaikki pysyisi -paikallaan; ja kuitenkin tiedän, etten voi menetellä kodissani niinkuin -oli tapani menetellä nukkehuoneessani -- järjestää kaiken parhaan -makuni mukaan ja olla aivan varma, että kaikki pysyisi sellaisena." - -"On Eräs, joka määrää kaiken sekä taivaassa että maan päällä", lausui -neiti Thornhill vastaukseksi kaihomieliseen katseeseen. "Meidän tulee -jättää Hänen haltuunsa kaikki, mikä meille on arvokkainta. Emmekä saa -unhoittaa, että Hän on Isä, joka tahtoo meidän Häneen luottavan." - -Hiukan väsyneinä toisiinsa Charlotte ja Pamela nousevat kuin yhteisestä -sopimuksesta penkiltään ja kävelevät verkalleen opettajattaren -luo. Heidän mielestään tämä uhrautuu aivan tarpeettomasti uudelle -oppilaalle; ja varsinkin Charlotte on taipuvainen pikkuiseen kateuteen, -jos neiti Thornhill kiinnittää liian paljon huomiota uusiin tulokkaihin. - -"Hän tekee tuon Fowlerin tytön aivan itserakkaaksi, jos hän kovin -paljon hänestä huolehtii", kuiskaa hän Pamelalle. Ja Pamela avaa ja -sulkee sinisilmänsä myöntymyksen merkiksi. - -"Jos neiti, hm... Fowler on saanut kyllikseen karhuista", alottaa -Charlotte, oivallisesti matkien veljeänsä kapteeni Ashleyä, "emmekö -mielestänne voisi lähteä kotiin, neiti Thornhill?" - -"Oletko valmis tulemaan, Jennet?" kysyi opettajatar ystävällisesti. - -"Kyllä... kyllä, jos te sitä haluatte; mutta tahtoisin pikimältään -katsoa biisonia." - -"Se käy helposti päinsä, lapseni; biisonin karsina ei ole kaukana." Ja -neiti Thornhill astuu edellä karjavajoille vievää tietä. - -"Aika kiusankappale", mutisee Charlotte, joka kulkee perässä Pamelan -kanssa. - -"Oi, onko täällä todellakin karju?" [Englanninkielen sanat _bore_ -(kiusankappale) ja _boar_ (metsäkarju) äännetään samalla tavalla. -Suom.] kysyy Jennet kääntyen pelokkaan uteliaana uusien koulutoveriensa -puoleen. - -"Niitä on joukottain", vastaa Charlotte. "Ne ovat päästetyt irralleen -puistoon ja samoilevat ympäriinsä, missä haluavat." - -Kaikki neljä nauravat hilpeästi niinkuin nuoret ihmiset kernaasti -nauravat hyvin lauhkealle leikille. Mutta Jennetin posket kuumottavat, -ja polttava puna viipyy hetkisen hänen kasvoillaan. Kodissaan hän ei -koskaan hävennyt olla pikkuisen hupakko; mutta täällä hän tuntee, että -joku aina vaanii hänen virheitänsä, ja että Charlotten ja Pamelan nauru -ei ole aivan yhtä hyväluontoista ja hempeätä kuin entinen kodin hilpeys. - -Mutta vaikka hän hiukan aavistaakin, että hänen selkänsä takana -irvistellään, hän kuitenkin nauttii biisonin näkemisestä. Se on kyllin -ystävällinen tullakseen puisen hökkelinsä ovelle ja näyttääkseen, -kuinka se osaa töllistellä. Neiti Thornhill antaa tytön katsella -hetkisen; ja sitten he lähtevät eläintarhasta ja kävelevät kotiin päin -päivän hämärtyessä. - -Osan tiestä he ajavat raitiovaunulla ja kun he vihdoin pääsevät -Brunswickin torille, tuntuu teen ja voileipien ajatteleminen Jennetistä -hyvin tervetulleelta. He astuvat sisään korkeaan muuriin lävistetystä -rautaportista, mikä saa maalaistytön ajattelemaan luostaria, ja -kulkevat hiekoitettua, syksyn varisseiden lehtien peittämää käytävää -pitkin rakennuksen ovelle. - -Niin vakavalta ja yksitoikkoiselta kuin Pyhän Annan opisto ulkopuolelta -näyttääkin, on siellä sisällä aina iloista ja hilpeätä. Maatilan -talonpoikaiseen kodikkuuteen tottunut Jennetkään ei näe mitään -synkkää näissä mukavissa suojissa, ja rouva Mayfieldillä, laitoksen -johtajattarella, taas on niin vaikuttavan äidillinen sävy, että se -saa ujot tytöt heti reipastumaan. Vielä parempi, hänen laajassa -povessansa sykkii oikea äidin sydän, eikä kukaan ole liian arka -uskomaan huoliansa hänen auliiseen korvaansa. Pieniksi, vähäpätöisiksi -suruiksi niitä jotkut nimittäisivät, keveiksi heinäsirkan kuormiksi! -Mutta rouva Mayfield tietää nuorten uskovan, että jokainen suru on -ikuinen, ja katselevan toivottomasti sumein silmin tulevaisuuteen, jota -heidän nykyisten huoltensa pilvi tummentaa. Hän ymmärtää kokemattoman -sydämen epätoivoisen huudon: "Minä en enää koskaan tule onnelliseksi!" -Myöhemmin tuo sama sydän elämän toistuneista koetuksista viisastuneena -voi sanoa: "Tie näyttää nyt pimeältä, mutta kyllä se käy valoisaksi -jälleen, kunhan olen kulkenut kauemmaksi." - -Mutta vaikka Pyhän Annan opisto on todella hupaisa, Jennet Fowlerin -ajatukset kääntyvät surumielin ja kaivaten takaisin etäiseen -maalaiskotiin. - -Äänekäs kellonsoitto kutsuu teelle; mutta hetkiseksi hän viipyy -käytävässä erään puutarhaan antavan ikkunan luona. Ja näiden Lontoon -puiden, noiden savuttuneiden seinien ja tuon hämärän taivaan asemasta -hän näkee punoittavan iltaruskon hehkuvan kummulta metsän läpi -isän peltosarkojen takaa ja tutunomaisten hahmojen palaavan kotiin -laidunmaan yli. - --- Ah, -- huoahtaa hän pyyhkien kyyneleen, -- tavannenkohan todellakin -kaiken samanlaisena, kun pääsen kotiin? Miten iloinen... miten -sanomattoman iloinen olisinkaan, jos voisin kohottaa vanhan oven säppiä -ja vilkaista sinne sisälle heidän luokseen tänä iltana! - - - - -2. luku. - -Jennetin sukulaisista. - - -Fowlerin perheelle Chestnutin vuokratilalla Devonshiressa ei koskaan -ollut onnistunut koota varallisuutta, vaikka sen jäsenet olivat -ahkerasti uurastaneet sukupolvesta sukupolveen. - -Ei mikään maatila koko seudulla tarjonnut niin selvää todistusta -huolenpidosta ja toimeliaisuudesta. - -Maanviljelijä Fowlerin pellot olivat aina hyvin hoidetut kuin puutarha; -rikkinäistä aitaa tai tasaiseksi leikkaamatonta pensasriviä ei näkynyt -missään; maata viljeltiin aina taitavasti ja vuokra suoritettiin -oikealla ajalla. Ja kuitenkin Fowlerit vuosien vieriessä tulivat -ilmeisesti yhä köyhemmiksi. - -Asia oli niin, että heidän tulonsa pysyivät ennallaan menojen -karttuessa. Oli kahdeksan lasta tuossa somassa pienessä maatalossa, -joka oli tarjonnut suojaa useille Fowlerin sukupolville. Kaksi poikaa -ja kuusi tytärtä -- kaikki vahvoja ja tukevia paitsi yhtä -- oli -elätettävinä, vaatetettavina ja hoivattavina, eikä ollut ihme, että isä -ja äiti toisinaan kävivät perin levottomiksi heidän tulevaisuudestaan. -Eikä myöskään kummastuta, että Brambletreen kunnon ihmiset kyselivät -toisiltaan: "Miksei rouva Belfont tee mitään Chestnutin vuokratilan -asukkaiden hyväksi?" - -Tietysti ei heidän ollut tarvis haastella naapuriensa asioista; -mutta ylimalkaan he kaikki olivat hyväluontoisia ahertajia, jotka -katselivat Fowlereja vilpittömällä myötätunnolla; ja uskoen yhä -vanhaan sananparteen, että veri on vettä sakeampaa, he ihmettelivät, -ettei rouva Belfont osoittanut syvempää harrastusta sisartansa, rouva -Fowleria kohtaan. - -Rouva Fowleria itseänsä -- tuota huolellista ja monien seikkojen -rasittamaa naista -- loukkasi hänen sisarensa välinpitämättömyys -enemmän kuin hän koskaan huoli tunnustaa. Hänestä tuntui toisinaan, -että oli kulunut vain lyhykäinen aika siitä, kun hän Judithin kanssa -istui työssä, kääntäen vanhoja pukuja, korjaillen, paikaten ja parsien, -kuten sadat muut köyhät papintyttäret ovat tehneet ikimuistoisista -ajoista. Hyvin köyhä pappismies oli Judithin ja Kate Mauricen isä -tosiaan ollut; mutta tytöt olivat käyttäneet pienet apuneuvonsa -parhaansa mukaan ja rakastaneet lujasti toisiansa. - -Mutta jos köyhyys yhdistää, varallisuus usein eroittaa. Kun Judith -meni naimisiin rikkaan lakimiehen, herra Belfontin kanssa, hän huomasi -pian, että hänen puolisonsa aikoi vaatia osakseen kaiken hänen -huolenpitonsa ja huomionsa. Mies oli paljoa vanhempi häntä itseänsä; -ja pari vietti hiljaista, itsekästä ja upeata elämää isossa talossaan -Parkleyn vanhassa markkinakaupungissa. Brambletree oli ainoastaan -kahdentoista penikulman [Englannin penikulma on lähes 1 2/3 kilometriä. -Suom.] päässä Parkleystä; mutta Fowlerin lapsia ei koskaan kutsuttu -vierailemaan täti Judithin luo. Belfont-eno ei juuri pitänyt nuorisosta -ja riemuitsi aina siitä, ettei hänellä itsellänsä ollut lapsia. - -Mutta herra Belfontin kuoltua ja lesken jäätyä melkoisen omaisuuden -ainoaksi haltijattareksi luonnollisesti odotettiin, että rouva -lähestyisi sisartaan ja hänen perhettänsä. - -"Nyt kun Belfont on poissa, Judith varmaan tahtoo meitä useammin -tavata", sanoi rouva Fowler. "Hän tuntee itsensä kyllä yksinäiseksi -suuressa talossaan, nais-rukka." - -"Älä ole siitä niin varma", vastasi maanviljelijä. "Jos hän olisi sinua -kaivannut, hän olisi etsinyt seuraasi jo kauan sitten." - -"Mutta hänen puolisonsa oli perin vaativainen mies ja hallitsi häntä -täydellisesti, Robert." - -"Niin, niin; mutta kun on tahtoa, on tavallisesti keinojakin." - -"Ihmisten täytyy toisinaan uhrata oma tahtonsa", sanoi rouva Fowler -hiukan kiusaantuneena miehensä epäilevästä äänestä: "Sinä, Robert, et -itse ole tyranni, etkä aavista, kuinka jyrkkiä sellaiset voivat olla." - -"Totta kyllä, Kate. Mutta rouva Belfont on kovaluontoisempi nainen -kuin sinä; ja luullakseni hän olisi vetänyt vertoja herralleen ja -mestarilleen, jos olisi tahtonut." - -Rouva Fowler mietti. - -"Niin", myönsi hän vihdoin, "Judithilla on lujempi tahto kuin minulla, -ja aina hän ennen onnistuikin pitämään oman päänsä. Mutta, Robert, -hän oli hellä sisar ennen avioliittoansa, enkä voi uskoa, että hänen -rakkautensa minuun koskaan on sammunut." - -"En sano, että se on sammunut. Mutta minä uskon, että sisarenrakkauden, -kuten kaiken muunkin, voivat rikkaruohot tukehduttaa. Ja itsensä -hemmoittelu, laiskuus ja saituus ovat rikkaruohoja, jotka kasvavat -tiheinä ja vahvoina, varsinkin kun ovat saaneet vuosikaudet versoa." - -Rouva Fowler mietti taas ja katsahti vakavasti puolisoonsa. Tämä ei -suinkaan ollut suuri puhuja, mutta toisinaan hän kummastutti vaimoaan -pukemalla ajatuksensa tehokkaaseen muotoon; ja kokemus oli rouvalle -vakuuttanut, että hänen arvosteluunsa yleensä voi luottaa. Mutta tässä -tapauksessa hän hartaasti toivoi miehensä olevan väärässä. - -Rouva Fowler oli aina uskotellut itselleen, että herra Belfont oli -ainoana syynä Judithin välinpitämättömyyteen. Jos puoliso joutuisi -pois (niin hän oli ajatellut), vaimon sydän kääntyisi rakastavaisena -takaisin nuoruutensa toveriin. Hän muistaisi, että Kate-sisko oli hänen -ainoa sukulaisensa maan päällä, eikä aikaakaan, kun hän iloisesti ja -hartaasti tottelisi vanhojen tunteiden voimakasta ääntä. - -Keskustelu Fowlerin kanssa toi ensimäisen epäilyksen häivän vaimon -mieleen. Hän ei tahtonut uskoa, että miehensä oli oikeassa; ja -kuitenkin hän yhdeksässä kymmenestä tapauksesta oli nähnyt hänen -ennustustensa käyvän toteen. Fowler ei tosin ollut nimenomaan sanonut, -että Judith yhä laiminlöisi sisartansa; mutta rouva tiesi, ettei hänen -miehensä siltä taholta mitään odottanut. Fowler ei tahtonut rohkaista -vaimonsa toiveita. Ilmeisesti hän uskoi, että Judith Belfont oli -sulkeutunut itseensä eikä halunnut kenenkään tungettelevan mukavaa -elämäänsä häiritsemään. - -Kuinka hänen elämänsä saattoi olla hauskaa? Rouva Fowler tunsi, -että hän itse, vaikka olikin monien huolien alainen ja monien -levottomuuksien ahdistama eli tuhat kertaa onnellisempana kuin -sisarensa. Hänellä oli puoliso, jota hän kaikesta sydämestään rakasti, -ja lapsia, jotka häntä melkein jumaloivat. Hänen pienoismaailmassaan -ei ollut ainoatakaan tyhjää paikkaa. Jokainen sopukka oli hellyyden -täyttämä. Mutta poloisella rouva Belfontilla ei ollut mitään tällaisia -siunauksia. Rakkaudella oli ollut vain varsin vähäinen osa hänen -elämässänsä. Sen asemasta hän oli lohduttautunut kaikella sillä -loistolla, minkä rahalla voi ostaa. - --- Mutta se ei koskaan voi tyydyttää häntä, -- ajatteli rouva Fowler. - -Hän oli väärässä. Niin uskomattomalta kuin se tuntuikin, Judith -Belfont todellakin tyytyi rikkautensa tuottamaan onneen eikä ikävöinyt -mitään muuta. Alussa, mutta siitä oli jo pitkä aika, hän oli tuntenut -korkeammankin luonteensa vaatimuksia -- sellaisen kaipuuta, mikä on -rahatta ja hinnatta ostettava. Mutta sitten tämä kaipaus tukehtui, -velttouden ja itsekyllyyden rikkaruoho alkoi kasvaa ja kuten -maanviljelijä oli sanonut, se oli kasvanut tiheäksi ja vahvaksi. - -Viikot vierivät, kuukaudet kuluivat; eikä uhkeassa leskeydessään elävä -rouva Belfont vieläkään näkynyt laisinkaan muistavan sisariansa. Rouva -Fowlerin hellään osanotto-kirjeeseen hän oli vastannut surukortilla, -jossa (kuten sellaisten korttien laita usein on) oli mitä sopimattomin -teksti vainajan muistoksi. Ja sitten seurasi äänettömyys -- -keskeyttämätön äänettömyys -- ja maanviljelijän vaimo koetti turhaan -salata pettymystänsä ja tuskaansa. - -"Luulin, että hän auttaisi meitä, Robert", sanoi hän miehelleen. "Mutta -en ainoastaan toivonut apua, vaan tahdoin ilostuttaa hänen elämäänsä; -senhän täytyy tuntua perin synkältä. Tahdoin, että hän näkisi lapseni -ja saisi osansa niiden hellyydestä. Ja, oi, minä haluaisin jutella -vanhoista, vanhoista päivistä pappilassa." - -"Pelkäsin, että se koskisi sinuun, rakkaani", vastasi herra Fowler -surumielin. "Sinulla on hellä sydän, Kate! Ja kaikki sinun hellyytesi -ja myötätuntosi on pysynyt hereillä, näetkös, kun hänen sydämensä -tunteet sensijaan ovat uinuneet sikeätä unta. Millainen se satu taas -olikaan, josta lapset pitävät niin paljon? Eikö siinä kerrottu jotakin -pojasta, joka vietiin pois lumipalatsiin ja joka ei siellä ollenkaan -huomannut, että oli vilusta sininen?" - -"Kyllä; Jennet sitä aina lueskelee nuoremmille lapsille." - -"Niin, tuo poika muistuttaa sisartasi. Hän ei ollenkaan aavista -istuvansa jäisen järven keskellä sydän hyytyneenä. Hän tuntee elämänsä -aivan mukavaksi, vakuutan sinulle. Sinun, rakas Kate, ei tule sitä -seikkaa enempää murehtia, vaan sinun on jätettävä hänet omiin -oloihinsa." - -"Minä yritän", vastasi rouva Fowler säveästi. "Mutta se on vaikeata, -Robert -- se on tosiaan hyvin vaikeata. Minä rakastan häntä yhä." - - - - -3. luku. - -Haastelu puutarhassa. - - -Mutta sittenkään eivät Kate Fowler ja Judith Belfont olleet määrätyt -iäksi elämään erillään loisistansa. Kuitenkin tapasivat he toisensa -vasta sitten, kun edellinen jo oli kaikessa hiljaisuudessa menettänyt -viimeisenkin toivonsa yhtymisestä; ja silloinkaan kohtaus ei ollut -mitenkään heidän itsensä järjestämä. - -Eräänä suvisena iltapäivänä rouva Fowler Katherine-tyttärensä -kanssa lähti katselemaan kukkasiansa ja lepäämään ahkeran aamun -jälkeen. Kello oli neljä, teepöytä oli katettu, ja maanviljelijä -palasi poikansa Derrickin kanssa peltotöistä. Huoneusto monine -päätyineen ja savupiippuineen sijaitsi herttaisessa monenlaisten -ruusujen reunustamassa ja matalan, huolellisesti leikatun pensasaidan -suojaamassa vanhassa puutarhassa. Oli kesäkuu ja ruusut heloittivat -ihanimmillaan, vaaleanpunaisina, kermanvärisinä, tulipunaisina ja -tummina kuin rubiinit. Ne tekivät koko tarhan värin ja tuoksun -paratiisiksi. - -Puutarhan halki kulki kapeita, ruohoisia polkuja pengerten välillä; -täällä nähtiin iso hyödyllisillä keittiökasveilla istutettu neliö, -tuolla oli pieni tilkku säästetty lapsien lempikukkia varten; ja -vanhanaikainen lavendeli, jota Fowlerit aina olivat rakastaneet, -kiersi tiheänä, helttaisena reunuksena kaalisarkaa. Mehiläisiä surisi -kaikkialla; linnut livertelivät ja visertelivät rakennuksen muratin -verhoamilla seinillä; sirot pensasaidat sulkivat sisälleen pyhitetyn -paikan, jossa oli päiväpaistetta ja vallitsi leppoinen rauha. - -Nojaten hellästi tyttärensä käsivarteen ja verkalleen astuen -ruusupensaiden vierustaa rouva Fowler ajatteli, kuinka ihanaa elämä -oli tällä vanhalla rakkaalla maatilalla. Hän rakasti täällä jokaista -sopukkaa, joka puuta ja kukkasta, mikä täällä kasvoi, rakennuksen -takamusta varjostavista pähkinäpuista julkisivua kiertevään villiin -viiniköynnökseen, joka riippui isoina röykkiöinä olkikattoisen -ovikäytävän yli. Jos heillä vain olisi enemmän rahaa, he eivät mitään -muuta kaipaisi. - -"Miten lohdullista on, että Martin on saanut toimeentulon!" virkkoi hän -pukien äkkiä syntyneen ajatuksen sanoiksi. - -Martin Fowler, heidän vanhin poikansa oli äsken päässyt pehtooriksi -herraskartanoon ja nautti varsin hyvää palkkaa. Hän asui yhä -vanhempiensa katon alla ja kykeni nykyisin maksamaan ylläpidostansa, -kun taas hänen nuorempi veljensä Derrick oli asettunut hänen paikalleen -kotitöissä. - -"Emme koskaan toivoneet voivamme säilyttää häntä luonamme", sanoi -Katherine loistavin silmin. "Kovin usein kiusaannuimme ajatuksesta, -että oli Martinista erottava, ja kuitenkin säästyimme siltä surulta!" - -"Katherine, sinä olet minun kaltaiseni", huudahti äiti, lempeästi -puristaen tytön käsivartta. "Sinä pelkäät eroa enemmän kuin mitään -muuta. Rukoukseni on aina ollut, että saisimme elää yhdessä, vaikka -ajat ovatkin ankarat. Mutta sinä tiedät, mikä minulle enimmin -levottomuutta aiheuttaa." - -"Tyttöjen kasvatus, äiti. Se on pääsurujasi, eikö olekin?" - -"Niin on. Jos olisin ollut yhtä taitava kuin tätisi Judith, minun ei -tarvitsisi olla laisinkaan levoton. Mutta eihän minua koskaan opiskelu -viehättänyt; rakastin aina neulaa enemmän kuin kirjojani, ja pelkään -tuhlanneeni tilaisuuteni. Judith kykeni oppimaan mitä tahansa. Minä en. -Kaikki läksymme tuntuivat minusta raskailta ja vaikeilta. Se on kovin -surkuteltavaa." - -"Mutta, äiti, me emme tahtoisi, että olisit toisenlainen." - -"Muutamissa suhteissa haluaisin olla toisenlainen. Muistini ei koskaan -ollut varsin hyvä, ja nyt olen unohtanut senkin vähän, minkä tyttönä -opin. Minä näet osaan opettaa tytöilleni ainoastaan ihan jokapäiväisiä -asioita. Sinä olet minunlaiseni, Katherine; et pidä rahtuakaan -opinnoista etkä niihin vastedeskään viehäty. Mutta Jennet janoo -tietoja, ja on vaikeata häneltä niitä kieltää." - -"Jennet kummastuttaa minua toisinaan", huomautti Katherine, ja hänen -huulillaan värähti eräs niitä harvoja hymyjä, jotka tekivät hänen -vakavat kasvonsa niin miellyttäviksi. "Hän poimii tietoja niinkuin -linnut noukkivat ravintoansa. Ja hän tietää todellakin hyvin paljon, -äiti." - -Rouva Fowler pudisti päätänsä. - -"Rakas tyttöni, sinä et tunne sivistynyttä maailmaa", vastasi hän -murheellisesti. "Jennet-rukan tietovarasto on todellisuudessa -perin pieni, vaikka se täällä näyttää suurelta, kun sinä olet niin -herttaisen tietämätön. Mutta jos voisimme hankkia hänelle täysipitoisen -kasvatuksen, hän luullakseni loistaisi." - -"Ja hän voisi opettaa toisia", huokasi Katherine. "Hilarynkin olisi -hyvä oppia enemmän; hän on teräväpäinen ja sukkela." - -"Liiankin sukkela, pelkään. Emme saa jättää hänen nokkaviisauttaan -huomaamatta, Katherine; se on toisinaan hupaisaa, mutta hillitä se -täytyy. Ellenillä näkyy olevan taipumuksia samaan suuntaan." - -"Ketään meistä ei voi verrata Mabeliin", sanoi Katherine miettivänä. -"Hän on vain lapsi, vastikään täyttänyt kaksitoista, mutta ajatteles -hänen taloudellista kykyään! Pelkällä katseellansa olen nähnyt hänen -vaientavan Hilaryn." - -Rouva Fowler oli ääneti, ja sanomattoman murheellisuuden varjo häilähti -hänen kasvoilleen. Hän oli pysähtynyt rakkaimman ruusupensaansa -eteen, mutta vaikka se oli kukkien peittämä, hän ei huomannut niiden -kauneutta. Miksi he hetkinen sitten olivat puhuneet eroamisista? Eikö -Mabelin kadottamisen pelko alituisesti järkyttänyt heidän onnensa -perusteita? - -Ison perheen jäsenien keskuudessa on usein joku "enkeli", ja Mabel oli -Fowlerien enkeli -- tyttö, joka syntymästään asti oli ollut heikko. -Toiset olivat terveitä ja tukevia, mutta eivät koskaan unohtaneet -Mabelin heutoutta, ja, kuten Katherine oli sanonut, tämän voiman tunsi -ja tunnusti Hilarykin, vaikeimmin ohjattava heistä kaikista. - -Seisoessaan silmät sumeina ruusuja katselemassa äiti ajatteli sitä -alituista lempeyttä, joka oli tehnyt Mabelin hänen sydämelleen niin -rakkaaksi. Hän muisti tämän herttaisen lapsen suloisen esiintymisen, -mieluisat puheet ja tyynen kärsivällisyyden sekä mietiskeli, miten hän -jaksaisi kantaa eroamisen. - -Hänen mielensä huojentui, kun Katherine taas puhui käytännölliseen -sävyyn ja palautti hänen ajatuksensa elämän jokapäiväisimpiin asioihin. - -"Tytöt kasvavat hyvin nopeasti, äiti", hän sanoi; "Hilary ja Mabel ovat -molemmat pitkiä ikäisikseen ja heidän on pian saatava uudet puvut. -Heidän paraat hameensa ovat jo aivan kuluneita." - -"Lapsi parat", vastasi rouva Fowler; "miten hauskoilta he -näyttäisivätkään sellaisissa kermanvaaleissa pukimissa kuin on -Ellwoodin lapsilla! Ja miten helppoa täti Judithille olisi lähettää -heille sieviä vaatteita!" - -Katherine ei ollut pahoillaan, että oli kääntänyt äitinsä ajatukset -toiselle taholle. Pieni huoli on hyödyksi, milloin se häätää -mielestämme suuren surun. Ja juuri silloin kuului kukkatarhaa -hedelmäpuutarhasta eroittavan matalan aidan takaa miesten ääniä, ja -eteisestä kajahti heleä tytönnauru. - -"Isä ja Derrick tulevat teelle", sanoi äiti kääntyen rakennusta kohti; -"ja tuolla leikkii Ellen kissanpoikien kanssa, ja Lucy on sitonut -nukkensa myssyn emäkissan päähän. Meidän täytyy rientää tupaan, hyvä -lapsi." - -Mennessään sisälle avoimesta etuovesta heitä vastaan tuli maanviljelijä -poikineen, takaoven kautta. Nuoremmat tytöt olivat jo jättäneet -kissanpojat; Jennet oli kutsunut heidät teelle, ja he asettuivat juuri -paikoilleen pöydän ääreen. - -"Mikä melu tuo on?" kysyi maanviljelijä äkkiä. Hän pysähtyi arkihuoneen -kynnykselle, ja lapsien puhe vaikeni. He kuuntelivat kaikki kiitävien -pyörien ratinaa ja lentävien kavioiden töminää, ja jyske tuntui joka -hetki lähenemistään lähenevän. Herra Fowler pani olkihattunsa jälleen -päähänsä ja läksi Derrickin seuraamana puutarhaan. - - - - -4. luku. - -Tapaturma. - - -"Ne ovat nuoren Ellwoodin kiesit, joiden eteen on valjastettu uusi -raudikko." - -Herra Fowler oli ensi silmäyksellä tuntenut sirot ajopelit. Raudikon, -komean nuoren tamman oli Brambletreen rikkaimman maanviljelijän -poika äskettäin ostanut, ja naapuristossa se jo tunnettiin raisuksi -eläimeksi, joka pian saattoi tehdä pilloja. Se oli ehtinyt ansaita -maineensa; ja nyt se laukkasi vinhaa vauhtia hiljaisella tiellä, -kevyet, tyhjät kiesit kieppuen perässä. - -Brambletreesta Parkleyhin kulkeva maantie kävi kapeammaksi -sivuutettuaan Chestnutin maatilan ja muuttui nummeksi, joka kesäisin -oli tuuheiden puiden varjostama. Tässä oli jyrkkä alamäki, hyvin -tunnettu maanviljelijöille ja kuorma-ajureille, jotka aina olivat -varovaisia rinnettä alas ajaessaan. - -Mutta ei ollut kättä tammaa ohjaamassa, ei hillikettä sen hurjalle -vauhdille, ja eteenpäin se syöksyi nummen hämärään. - -Herra Fowler oli avannut puutarhan portin ja rientänyt maantielle -Derrick mukanansa. Kesäpäivän hiljaisuudessa he olivat kuulleet pyörien -äänen vastakkaiselta taholta ja molemmat kävivät levottomiksi aavistaen -onnettomuutta. - -Seuraavassa silmänräpäyksessä kuului parkunaa ja äänekkäitä -huudahduksia, ja Fowlerit juoksivat minkä jaksoivat tapaturmapaikalle. -Tamma oli laukannut eteenpäin jättäen jälkeensä tomupilven ja kumoon -kaadetut ajopelit, joiden vieressä kaksi henkilöä virui maantieojassa. -Kärryt ja niiden ajajan tunsivat kaikki Brambletreen asukkaat hyvin, -ja molemmat olivat varsin vanhanaikaista mallia, jollaisia harvoin -tapaa muualla kuin syrjäisellä maaseudulla. Poloinen herra Dover, joka -äkillisessä tapaturmassa oli kellistynyt tiepuoleen, näki ilokseen -ystävällisten kasvojen kumartuvan ylitseen, ja Derrickin voimakkaan -käsivarren auttamana hän pian nousi jaloillensa. Saatuaan miehen -pystyyn Fowlerit käänsivät huomionsa hänen matkatoveriinsa, arvokkaan -näköiseen viisikymmenvuotiaaseen naishenkilöön, joka surkeasti -vaikeroiden virui pensasaidan vieressä. - -"En tiedä, mitä vaimoni aikoo sanoa", virkkoi herra Dover avuttomana -katsahtaen kärsivään. "Tämä on hänen oma sisarentyttärensä; hänen piti -tulla muutamiksi päiviksi luoksemme, ja minä ajoin Parkleyhin häntä -noutamaan." - -Herra Dover oli äskettäin nainut kuudenkymmenenviiden vuoden -varttuneella iällä henkilön, jonka otaksuttiin olevan häntä itseänsä -hiukan vanhempi. Tämä oli tuntematon Brambletreessa ja oli tuonut -omia varojansa ja huonekaluja pieneen, sievään mökkiin, missä Dover -oli yksinänsä elellyt monet vuodet. Naapurit väittivät, että vaimo -luonteeltaan oli umpimielinen ja itara, sekä lisäsivät, että aviomies -kovin pelkäsi hänen terävää kieltänsä. - -"Minua ei voi syyttää tapaturmasta", jatkoi Dover koettaen vapisevilla -käsillään ravistella tomua vaatteistansa, "Ja vaimoni tahto oli, että -hänen sukulaisensa viipyisi meillä; mutta ei ollut tarkoitus, että hän -viipyisi kahta päivää pitemmältä. Ja nyt näyttää siltä, että saamme -hänet kuukausiksi hoivataksemme! Ja kärryt... oi voi, voi, ne eivät -enää kelpaa mihinkään." - -Hänen täten valitellessaan isä ja poika nostivat onnetonta naista -mahdollisimman huolellisesti ja hellävaroen. Hän ei ollut menettänyt -tajuntaansa, mutta pian huomasivat he hänen olevan liiaksi loukkautunut -seisoakseen. Ei ollut siis muuta neuvoa kuin enemmättä viivyttelyttä -kantaa hänet kujaa pitkin ylös taloon ja asettaa hänet varovaisesti -sohvalle heidän parhaaseen vierashuoneeseensa. - -Ja sitten he laupiaina samarialaisina palasivat raihnaisen Doverin luo -ja auttoivat häntä nostamaan kärryt takaisin pyörilleen. Huomattiin, -että ne eivät olleetkaan paljoa vioittuneet; ja omituisin säälin -ja leikin sekaisin tuntein he katselivat, kuinka ukkeli tomuisessa -takissaan verkalleen tallusteli kotiinpäin, taluttaen vanhaa hiirakkoa, -joka oli kestänyt kolauksen paljoa kylmäverisemmin kuin sen isäntä. - -Sillävälin ystävälliset kädet hoitelivat nais-rukkaa sohvalla ja -lempeät äänet tyynnyttelivät hänen järkkyneitä hermojansa. Hän oli -saanut muutamia vaikeita iskuja ja ruhjevammoja, mutta toinnuttuaan -säikähdyksestänsä hän tyyntyi kylliksi myöntääkseen, ettei mitään luita -ollut taittunut. Heidän ei tarvinnut hänestä liiaksi huolehtia, lisäsi -hän, ponnistaen parhaansa puhuakseen hilpeästi. Hän viipyisi hetkisen, -jos he sen sallisivat, ja ottaisi sitten vuokra-ajurin palatakseen -Parkleyhin. - -"En halua, että minut sijoitetaan täti Doverin asuntoon", sanoi hän -avomielisesti; "se tuottaisi hänelle paljon kiusaa; ja hyvä emäntäni -kyllä antaa minua vaalia, jos se on tarpeellista". - -"En luule, että tänään kykenette mihinkään lähtemään", vastasi rouva -Fowler ystävällisesti. "Yön levättyänne ehkä voitte paremmin." - -Potilas yritti nousta vuoteeltaan, mutta vaipui voihkaisten takaisin. - -"Kunpa vain pääsisin rouva Belfontin luo!" sanoi hän koettaen hillitä -nyyhkytystä. - -"Rouva Belfontin! Asutteko rouva Belfontin luona?" kysyi Fowlerin -vaimo, jonka kasvot äkkiä alkoivat hehkua. - -"Kyllä, hyvä rouva; minä olen hänen palvelijattarensa ja olen ollut -hänen talossaan jo kaksikymmentä vuotta. Tiedän hänen tahtovan, että -heti palaan ja saan tarpeellista hoitoa. Muuten kiusaantuisikin -Dover-tätini kovin, jos minut tässä tilassa toimitettaisiin hänen -tölliinsä. Minun täytyy tavalla tai toisella päästä Parkleyhin vielä -tänä iltana." - -"Kuulkaahan", sanoi rouva Fowler; "tilanne ei siedä, että teitä -nykyisin mihinkään muutetaan, enkä minä suinkaan lähetä teitä -Dovereille. Rouva Belfont on oma sisareni, ja te jäätte tänne -hoidettavaksi, kunnes tulette kyllin terveeksi palataksenne hänen -luokseen." - -Anne Robson oli lämminsydäminen nainen, aina herkkä tunnustamaan -ystävyyden; ja se huolenpito, minkä hän oli saanut osakseen, oli -nopeasti herättänyt hänen kiitollisuutensa. Ja kun rouva Fowler -ilmoitti suhteensa rouva Belfontiin, palvelijatar aivan ihastui ja -katseli kiiltävät kyyneleet silmissä sekä äitiä että tyttäriä. - -"Jos tahdotte olla niin ystävällinen, että pidätte minut täällä yön -yli, hyvä rouva, olen siitä kiitollinen. Ja tekisitte minulle suuren -palveluksen, jos kirjoittaisitte rakkaalle emännälleni ja kertoisitte -hänelle, mitä minulle on tapahtunut." - -Hänen rakkaalle emännälleen! Tytöt kuuntelivat ja ihmettelivät. -He eivät voineet käsittää, että se, joka oli unohtanut sisaren, -oli saattanut vaivautua voittamaan palkollisen kiintymyksen. Mutta -tosiasia oli, että rouva Belfont ei siinä ollut nähnyt minkäänlaista -vaivaa. Hän oli alusta pitäen havainnut, että Anne Robsonilla oli -hyödyllisiä ominaisuuksia, ja senvuoksi hän oli osoittautunut häntä -kohtaan runsaskätiseksi ja huomaavaiseksi. Vuosien vieriessä herra -Belfontin terveys riutui yhä enemmän, ja silloin Robsonin uskollisuus -tuli kaksinverroin arvokkaaksi. Puolison viimeisen sairauden aikana -tämä oli ottanut hoitamisen taakan kokonaan hartioilleen. Ja kun -loppu tuli ja ruumiiltaan ja sielultaan väsynyt rouva Belfont ennen -kaikkea halusi täydellistä lepoa, hän oli palvelijattaressaan saanut -mitä huolehtivimman ja valppaimman vartijan, joka alati oli valmiina -suojelemaan häntä ikävyyksiltä ja turvaamaan hänen rauhansa. - -Kuten rouva Belfont halusi itseään palveltavan, samaten Robsonia -viehätti palveleminen. Hän ei laskenut apuaan sen täyden arvon mukaan, -koska palveleminen kuului hänen luonteeseensa. Ellei hän olisi saanut -ketään palvella, hänen elämänsä olisi ollut epätäydellistä, ja niin -kiitollinen hän oli rouva Belfontin hänen palveluksistaan antamasta -tunnustuksesta, että hän auliisti ja yllin kyllin korvasi sen -vilpittömällä rakkaudella. - -Rouva Fowlerin luvattua kirjoittaa kirjeen hän lepäsi sohvalla aivan -tyytyväisenä. Hän rakasti emäntäänsä niin paljon, että hänelle oli -ollut kokonainen koettelemus jättää hänet edes kahdeksi päiväksi. Ja -nyt, sensijaan että olisi nauttinut tätinsä laihaa vieraanvaraisuutta, -kestitsi häntä Chestnutin maatilalla rouva Belfontin oma sisar; eikä -kukaan näkynyt lukevan vaivakseen täyttää hänen tarpeitansa ja osoittaa -hänelle ystävällisyyttä. - -Seuraavana päivänä hän oli kyllin toipunut kohdistaakseen ajatuksensa -syvällä mielenkiinnolla ystävällisiin hoitajiinsa, vaikka ruhjoutuneet -ja haavoittuneet jäsenet tuottivat hänelle melkoista tuskaa. Hänen -käytettäväkseen annettiin vierashuone, johon hänen hauskuudekseen -asetettiin kukkavihkoja. Ellen ja Lucy toivat kissanpojat häntä -huvittamaan, vanhemmat tytöt palvelivat häntä auliisti, ja -- mikä -parasta -- Jennet istui hänen sohvansa ääressä jutellen monenlaisista -asioista. - -Tyttö ei tiennyt, paljoko hän tässä haastelussa itsestään ilmaisi. -Mutta Robson oli nähnyt jonkun verran maailmaa ja osasi arvostella -hänen kykyjänsä. Jennet ei puhunut kuin tavallinen nuori neitonen; -hänen keskustelunsa vilisi omituisia lauselmia, uusia ajatuksia -vanhoista aiheista, ja kaiken alta pilkoitti voimakas tiedonhalu -- -ikävöiminen syvemmistä tiedonhetteistä juomaan. Ja sohvalla levätessään -ja katsellessaan noita vakavia nuoria kasvoja ja kuunnellessaan -intomielisiä sanoja Robson alkoi toivoa, että tuo kaipuu saisi -tyydytystä. - -Toisena päivänä, kun aikainen päivällinen oli syöty ja Robson -puolinukuksissa venyi vuoteellaan hiljaisessa huoneessa, kaksivaljakko -ajoi portille. Pyörien ratina keskeytti hänen leponsa; hän kohotti -päänsä pielukselta ja sanoi nopeasti: "Emäntäni on tullut." - -Jennet, joka istui sohvan vieressä kirja polvellaan, karahti -tulipunaiseksi ja vapisi. Mutta hän ei liikahtanut paikaltaan, vaikka -kuuli ääniä eteisestä; hänen äitinsä puhui tavallista epävarmemmalla -sävyllä, ja joku toinen vastasi selvästi ja päättäväisesti, äänen -värähtelemättä minkäänlaista liikutusta. Täti Judith oli ilmeisesti -itsetietoinen henkilö, ajatteli tyttö, vuoroin ristien ja vuoroin -eroittaen kätensä avoimen kirjan alla. Hän toivoi, että tämä -muukalaissukulainen ei pitäisi heitä hermostuneitten hölmöjen perheenä, -joka joutuisi suunniltaan hänen armollisen, alentuvan käyntinsä -johdosta. - - - - -5. luku. - -Ensimäinen ero. - - -Rouva Belfontilla oli hienostunut maku, hän piti paljon sievistä -maalauksista, ja tänä hiljaisena kesän iltapäivänä vuokratalon -vanhanaikainen vierashuone oli todellakin miellyttävä näky. - -Päiväpaiste oli vaimentunut kultaiseksi hehkuksi, - -Ensimäinen ero ja lämmin valo väreili vanhalla, ympyriäisellä, -kiillotetulla tammipöydällä sekä tumman kiiltävillä messinkipitimillä -varustetun vaatekaapin ympärillä. Vanhanaikaisten kukkien tuoksu -tervehti häntä suloisella tuoreudellaan; pöydällä ja ikkunalaudalla -oli sinisiä fajanssiruukkuja, joissa kasvoi kuusamaa, ruusuja ja -sulkamaista saniaista. Hänen sisään astuessaan pitkä tyttö nousi -verkalleen varputuolilta ja seisoi hänen edessään ujosti, mutta samalla -jokseenkin sirossa asennossa. - -Jennet oli kukoistava neitonen, suorine nenineen, persikanpunaisine -poskineen ja täyteläisine, pehmeine, hitaasti ja harvoin hymyilevine -huulineen. Ruskea, aaltoileva tukka painui syvään otsalle, kulmakarvat -olivat tuuheat, tummat ja tiheät, mustat ripset varjostivat hänen -syvänharmaita silmiänsä. Myöhemmin elämässä ihmiset usein sanoivat, -että hänellä oli erilaisia kasvoja, ja moittivat joskus hänen synkkää -ilmettään. Mutta niille, jotka häntä rakastivat, hänellä oli aina sama -luottavainen sävy, aina sama loistava kirkkaus vakavissa silmissään. - -Rouva Belfont näki ensi katseella, että Jennet oli sievä tyttö, ja -löysi jotain kuvaamataiteellistakin hänen kauhtuneen puuvillapukunsa -kuosissa tytön seisoessa siinä iso tulipunainen ruusu povellansa. Rouva -Fowlerin vanhemmat tyttäret eivät paljoa muistuttaneet häntä itseään. -Äiti oli pienikasvuinen ja vaaleanverevä; tyttäret taas olivat perineet -isänsä tumman ihonvärin, komean, kookkaan vartalon ja vakavan ilmeen. - -Täti Judith puristi sydämellisesti sisarentyttärensä kättä ja -sanoi, että häntä ilahdutti häneen tutustua. Sitten hän kääntyi -palvelijattareensa, teki levottomia kysymyksiä ja osoitti niin -vilpitöntä harrastusta tämän hyvinvointiin nähden, että se liikutti -Jennetiä. - -"Voin jo paremmin, hyvä rouva; se on näiden ystävällisten naisten ja -heidän hellän huolenpitonsa ansio", vastasi Robson kiitollisesti. - -Kaikista tuntui, että täti Judith ei olisi aivan paikallaan -perheen teepöydän ääressä; ja hänen teensä kaadettiin omituiseen -porsliinikannuun ja vietiin vierashuoneeseen. Jennet huolehti -tarjoilusta, osaksi senvuoksi, että Katherinen oli katsottava pienempiä -lapsia, ja osaksi siitä syystä, että hän ei huolinut uskoa tehtävää -Rachelille, talon hyväntahtoiselle, mutta kömpelölle palvelustytölle. -Sillävälin rouva Fowler helakka hohto kuihtuneilla poskillaan istui -juttelemassa sisarensa kanssa; ja Robson tarkkasi heitä ääneti -lepopaikaltaan. - -Rouva Belfont viipyi vuokratilalla iltaan asti, ja tämä syrjäinen -sopukka tuntui hänestä omituisen tuoreelta ja hauskalta. Jokainen -perhekunnan jäsen esitettiin hänelle vuorostaan ja sai osakseen -tarkkaavaista huomiota; mutta ketään heistä ei hänen mielestään voinut -verrata Jennetiin. Katherinen kasvoissa, vaikka piirteet olivat -moitteettomat, oli perheen vakavailmeisyys liian tuntuva, ja hänen -esiintymisensä oli jäykkää ja kylmää. Hilaryn isot pähkinänruskeat -silmät olivat liian kirkkaat ja rohkeat, ja hän oli muita sisaria -iloisempi, vaikkei yhtä kaunis. Mabelilla oli äidin vaalea hipiä ja -kullankellertävä tukka; mutta noista puhtaista, suloisista, nuorista -piirteistä rouva Belfont luki hänen elämänlankansa lyhyyden ja kääntyi -murheellisena pois. Ellen ja Lucy olivat vain lapsia, jotka iloitsivat -päästessään tätinsä seurasta pihalle juoksemaan. - -Robson jätettiin maatilalle kahdeksi päiväksi hoivattavaksi tullakseen -aivan terveeksi; sitten hänen emäntänsä palasi häntä noutamaan. Rouva -Belfont oli toisella käynnillään sydämellisempi; hän lupasi hyvin pian -tulla heitä jälleen tervehtämään ja lähti talosta Jennetin poimima -ruusukimppu kädessä. - -"Olenpa varma, ettemme häntä enää näe", virkkoi Hilary nenäkkäästi, kun -vaunut olivat hävinneet tanhuan lehväiseen hämärään. - -"Oh, näemme kyllä", vastasi Jennet täysin tuottavasti, "Luullakseni hän -on pahoillaan, että on pysytellyt niin kauan poissa luotamme." - -"Hiljaa, Hilary!" varoitti Katherine nähdessään pikku suupaltin -valmiina tekemään terävän huomautuksen. "Tuskin voinen mennä niin -pitkälle kuin sinä, Jennet. Hän ei luullakseni ole sitä lajia, että -olisi pahoillaan jostakin." - -"Minä melkein pidin siitä, ettei hän pyydellyt laiminlyöntiänsä -anteeksi", vastasi Jennet. "Siinä ei tosiaan ollut mitään sanottavaa, -eikä hän pitänyt mitään turhanaikaisia puheita. Olen varma, Katherine, -että hän on hyvillään, kun tutustuu meihin, ja hän on jo melkein -kiintymäisillään meihin." - -"Minua ilahduttaa, että äiti-kulta on mielissään", sanoi Katherine -sydämellisesti; "en ole nähnyt häntä niin säteilevänä moneen aikaan". - -Äiti-kulta säteili vielä enemmän, kun postinkuljettaja toi hänelle -kirjeen sisarelta. Hän ei lukenut sitä ääneensä perheen kesken, -mutta vähän myöhemmin kaikille tytöille Katherinesta Lucyyn asti -lahjoitettiin uudet puvut. He olivat kaikki mielissään; isä tosin -ei ilmaissut suurta iloa näiden pukujen johdosta, mutta nähdessään -vaimonsa niin onnellisena hän ei lausunut mitään moittivaa. Jos häntä -sapetti lahjojen vastaanottaminen henkilöltä, joka niin kauan oli -heidät laiminlyönyt, hän kantoi nöyryytyksensä tyynesti vaimonsa tähden. - -Ja vain kaksi viikkoa edellisen käyntinsä jälkeen rouva Belfont tuli jo -uudelleen. - -Tällä kertaa hänellä oli ehdotus tehtävänä rouva Fowlerille, ja kaksin -he juttelivat kauan vierashuoneessa suljetun oven takana. Puoli tuntia -kului; lapset olivat perin uteliaita, ja Hilary olisi unohtanut -sopivaisuuden siihen määrin, että olisi tirkistänyt sisään avoimesta -ikkunasta, ellei Katherine olisi häntä siitä ankarasti ehkäissyt. -Vihdoin äiti tuli ulos loistavin silmin ja onnellinen, kirkas ilme -herttaisilla kasvoillaan. - -"Missä Jennet on?" kysyi hän. "Käskekää hänet heti luokseni." - -Jennet ei ollut kaukana. Hän oli kävellyt kapeata ruohopolkua pitkin -ja viivyskeli puutarhan rauhallisessa sopukassa pitkien kukkivien -valkoliljain luona. Seisoen siinä hetkisen ja katsellen vanhan aidan -yli varjokkaaseen hedelmätarhaan hän ajatteli, ettei hän elämässään -koskaan ollut matkustanut isänsä viljelyksien rajan tuolle puolen. -Jatkuisiko tätä iäti? Täällä oli hyvin suloista; siunaukset olivat -monet ja vastoinkäymisiä vähän, ja kuitenkin hänen rintaansa paisutti -tyttömäinen muutoksen kaipuu. - -"Jennet, Jen...net!" - -Kukaan talon asukkaista ei kyennyt huutamaan niinkuin Hilary. Veljiäkin -suututti kuulla hänen kirkuvan heidän nimiänsä kimeällä nuotillaan, -ja usein he kehoittivat häntä käyttämään pehmeämpää puhetapaa; mutta -Hilarya ei koskaan voitu saada muuntamaan ääntänsä. - -"Jen... net!" - -"Minä tulen", sanoi Jennet anteeksiannettavan ärtyisästi. "Tiedäthän, -etten voinut olla kaukana. Mitä ajattelee täti Judith, kun hän kuulee -sinun noin kiljuvan?" - -"Sinua erityisesti kaivataan." Hilary näytti hyvin tärkeältä. -"Katherine läksi sinua etsimään, mutta minä ehdin hänen edelleen. Äiti -sanoo, että sinun on heti mentävä vierashuoneeseen." - -Jennetin sydän alkoi sykkiä rajummin. Tyttöiällä täyttävät mielen -hämärät ja ihanat toiveet, ja tuhat kirkasta ajatusta huikaisi -häntä hänen kiiruhtaessaan rakennusta kohti. Ennenkuin oli ehtinyt -polun päähän, hän oli vakuuttautunut, että täti Judith odotti häntä -vierashuoneessa antaakseen hänelle komean lahjan. Ja pysähtyessään -ovikäytävässä hän tuli siihen johtopäätökseen, että lahjana olisi -timantteja, ehkä rintaneula, tai kaikkein luultavimmin sormus. Hänestä -tuntui sormus mieluisimmalta. - -"Tädilläsi on sinulle jotakin sanottavaa, tyttöseni", virkkoi herra -Fowler, saattaen hänet huoneeseen ja nopeasti sulkien oven Hilaryn -rohkeiden kasvojen edessä, Jennet oli ulkonaisesti tyyni ja onnitteli -itseään siitä, että oli valmistunut mihin tahansa. - -"Niin, Jennet, tahdon että kuuntelet minua hyvin tarkkaavaisesti", -sanoi rouva Belfont puhuen vaikuttavasti. "Sinä olet kaiketi järkevä -tyttö." - -Jennetin loistavat kuvittelut alkoivat äkkiä haihtua. Ihmiset -tuskin puhuisivat juuri tuohon tapaan, jos he aikoisivat lahjoittaa -timantteja. Hän virkkoi ainoastaan: "Niin, täti", ja odotti. - -"Senvuoksi, että täysin luotan järkevyyteesi", jatkoi rouva Belfont, -"en epäröi tehdä sinulle ehdotusta. Haluan lähettää sinut erääseen -Lontoon parhaista kouluista opiskellaksesi siellä ainakin kahden vuoden -ajan. Äitisi on jo antanut suostumuksensa; sinun tarvitsee vain sanoa, -että olet halukas lähtemään." - -Täti Judithin puhuessa hänen katseensa lepäsi tarkkaavaisena nuoren -sisarentyttären kasvoilla. Häntä tuskin kummastutti nähdä verevän -posken äkkiä kalpenevan, ja luulipa hän huomaavansa eittämättömän -pettymyksen ilmeenkin. - -Jennet-rukka oli todellakin pettynyt. Hän oli mielessään kuvitellut -jotakin aivan muuta. Että hänet lähetettäisiin opistoon -- -lähetettäisiin pois kodista, jota hän niin suuresti rakasti. Tuo ajatus -oli sietämätön. - -"Oi ei, täti Judith!" änkytti hän. "Minä en voi lähteä. En koskaan, -koskaan voi jättää kotiväkeäni!" - -"Ajattele tarkoin, ennenkuin teet päätöksesi, rakas lapsi", sanoi täti -puhuen ystävällisesti ja tyynesti. "En otaksunutkaan, että alussa -pitäisit ehdotuksestani. Se ei tietenkään kuulosta kovin viettelevältä." - -"Olette hyvin ystävällinen, täti Judith. Pelkään näyttäväni hirveän -kiittämättömältä. Mutta... äiti, haluatko todella, että menisin -kouluun?" - -"Rakas Jennettini, olen varma, että se olisi sinulle kaikkein parasta", -sanoi rouva Fowler, ja hänen lempeät silmänsä täyttyivät kyynelistä. -"Et aavista, kuinka vaikeata minun on se sinulle sanoa; mutta Katherine -ja minä olemme tätä kauan toivoneet." - -"Olen sitä itsekin joskus toivonut", virkkoi Jennet hitaasti. "Mutta se -oli paljoa parempaa, silloin kun se näytti aivan saavuttamattomalta." - -Rouva Belfont naurahti, ja hänen sisarensa hymyili heikosti. - -"Mutta, äiti, voitko suostua eroon?" kysyi Jennet moittivasti. - -Hänestä he käsittelivät hänen tunteitansa aivan liian keveästi, -ja hänen sydäntänsä kivisti. Vain muutama minuutti sitten hän oli -epämääräisesti toivonut muutosta; nyt hän alkoi käsittää, että muutos, -tulkoon se missä muodossa tahansa, useimmiten tuo muassaan tuskaa. - -"Antaissani auliisti myöntymykseni, rakas lapseni, teen sen ainoastaan -sinun tähtesi", sanoi rouva Fowler, jonka silmät jälleen täyttyivät -kyynelistä. "Voitto siitä koituu sinulle, ja menetys on minun." - -"Te haastatte ikäänkuin olisin ehdottanut ikuista eroa", huomautti -rouva Belfont hiukan ivallisesti. "Rakas Kate, sinä olit aina -jokseenkin tunteellinen. Koetahan käyttää asiassa vähän tervettä -järkeä. Miksi olet noin tavattoman vakava?" - -"Tosiaan, Jennet, pelkään, että molemmat olemme kovin hupsuja, sekä -sinä että minä", sanoi äiti kirkastuvin kasvoin. "Aivanhan unohdamme, -että opistolaisilla on loma-aikojakin! No, rakas lapsi, kiitä täti -Judithia hänen ystävällisyydestään ja ilmoita hänelle, että olet aivan -valmis lähtemään kouluun syyskuussa." - -"Minä kiitän teitä hyvin paljon, täti; ja minä olen aivan valmis." - -Jennet lausui nämä sanat välttävän tyynesti; mutta ne lausuttuaan hän -heti kääntyi ja lähti huoneesta, juosten piiloutumaan puutarhaan. - -Syyskuu tuli liiankin pian; Jennetin valmistukset olivat myöskin -tehdyt. Hänen matkalaukkunsa oli valmis -- hänen sydämensä ei sitä -ollut. - - - - -6. luku. - -Jennetin koettelemukset. - - -Opiston makuusuojat olivat hyvin avarat ja jokaisessa oli vuoteet -kolmelle hengelle. Kullakin tytöllä oli oma sänkynsä ja oma -nurkkasensa; ja Jennet Fowlerin huonetoverit näkyivät vallan kernaasti -sallivan hänen pitää soppensa aivan yksin. - -Charlotte Ashley ei yöllä ollut taipuvaisempi ystävällisyyteen -kuin päivälläkään. Jostakin oikusta hän levolle mentäessä ei ollut -Jennetistä tietävinäänkään, vaan lörpötteli Minnie Woodille ikäänkuin -ei kolmatta henkilöä olisi ollutkaan saapuvilla. Toisin kuin Pamela -Rye, ei Minnie tyytynyt vain kuuntelemaan ja vastailemaan; hän halusi -puhuakin, ja tuo kielipari piti sellaista sipinää, että se joka -minuutti uhkasi tuoda jonkun opettajattaren huoneeseen. - -Kun Jennet-rukka polvistui vuoteensa ääreen, molemmat tytöt pyrähtivät -hillittyihin naurunpurskahduksiin ja sitten alkoivat jälleen puhua -vähintäkään vaimentamatta ääntänsä. Se oli kovin vaikeata; uusi -opistolainen huomasi konemaisesti toistavansa vanhoja rukouksia, -joutumatta laisinkaan ajattelemaan niiden sisältöä, ja vihdoin hän -karahti ylös aivan epätoivoissaan. - -"Ne, jotka kaikkea ihmettelevät", kuuli hän Charlotten lausuvan, "ovat -aina maailman ikävimpiä ihmisiä. Tiedätkö, Minnie, miten kiusallista -on seurustella sellaisten kanssa, jotka kaiken ikänsä ovat eläneet -johonkin maaseudun nurkkaan suljettuina? Ne töllistelevät aina, -asettuvat omituisiin asentoihin ja saattavat itsensä yleisen huomion -alaisiksi. 'Yksinkertaisimmat esineet', kuten neiti Sand sanoisi, -'herättävät heissä rajatonta riemua'. Mutta minä en juuri pidä -rajattomasta riemusta; se on varma sivistymättömyyden merkki." - -"Epäilemättä olet oikeassa", vastasi Minnie hiukan pitkäveteisesti. -"Mutta tosiaan, kun en ole sitä koskaan kokenut, tuskin tiedän, -miltä se tuntuu. Onko sitten olemassa mitään sellaista, josta voisi -haltioitua? Aina yrittelen hiukan innostua, mutta en siinä koskaan -onnistu." - -"Muokkaamaton sielu", jatkoi Charlotte tuntien hallitsevansa -asemaa, "muistuttaa lapsen sielua; se on aina kummastuksen tilassa. -Mutta kummastuminen, tiedäthän, sopii vain sylivauvalle, pienelle, -pullakalle, pyöreäsilmäiselle olennolle, jolla on kuoppasia poskissa -ja joka sopertelee ensimäisiä sanojaan. Mutta kun iso nuori tyttö -käyttäytyy pikkulapsen tavoin, näyttää se tavattoman typerältä." - -Jos Jennet tällä hetkellä olisi voinut kätkeytyä, hän olisi hyrähtänyt -itkuun; mutta aavistus naisen arvokkuudesta tuli hänelle avuksi, hän -hillitsi kyyneleensä ja puristi kädellään kurkkuansa pidättääkseen -karvaan palan siellä. - -Ja sitten auttoi häntä ylpeys, se oikea ja luvallinen ylpeys, joka ei -salli vihollisen tietää päässeensä meistä voitolle. Jennet kohotti -päänsä ja kääntyi tyynesti pientä yöpöytäänsä kohti, tietäen, että -tutkivat silmät häntä tarkastelivat. Varmalla kädellä hän päästi -paksuista palmikoista runsaat ruskeat suortuvansa ja alkoi niitä -tarmokkaasti harjata, viskaten hulmuavat hiusjoukot puolelle ja -toiselle, nähtävästi liian kiintyneenä työhönsä huomatakseen toveriensa -tarkkaavaisia katseita. - -Jos on jotakin suloa, mikä tavallista enemmän herättää kateutta -koulutytön sydämessä, on se kauniiden hiuksien runsaus. Charlotte -Ashleyllä oli jokseenkin paksut kiiltävän mustat palmikot; mutta -Minnien vaaleammat kiharat olivat harvanlaiset eivätkä suinkaan -tyydyttäneet omistajatartaan. Tyttöpari katseli siis ihmetellen uutta -tulokasta, joka nurkassaan harjasi tukkaansa, ikäänkuin ei tietäisikään -heidän läsnäolostansa ja hiukan muistuttaen ratsastusretkelleen -valmistautuvaa lady Godivaa. - -Mutta Jennetin harkitut liikkeet eivät johtuneet turhamaisuudesta. -Harjatessaan verkalleen ja haaveillen, ikäänkuin nauttisi -toimituksesta, hän ajatteli rakastavia käsiä, jotka vielä jokunen aika -sitten puuhailivat hänen hiuksissaan. Hän muisteli harvoja juhlapäiviä, -jolloin äiti tai Katherine tahtoivat järjestää nuo rehevät suortuvat -oman makunsa mukaan, ryhtyen työhönsä hellällä ylpeydellä ja ilolla -sekä kutsuen koko talonväen saavutuksiansa ihailemaan. - -Ja nämä vaatimattomat muistelmat olivat kuin balsamia haavoitetulle -sielulle; ne poistivat Charlotten tylyjen sanojen aiheuttaman kirvelyn, -ja pian oli Jennet melkein unohtanut avaran huoneen toisella puolen -olevat epäystävälliset tytöt. Hänen tyynessä esiintymisessään oli -jotakin, mikä oli heidät hillinnyt; ahkerat kielet olivat lakanneet -käymästä; Charlottenkin sanatulva oli tyrehtynyt, ja lausuttuaan: -"Hyvää yötä, Minnie", hän meni rauhallisesti vuoteeseensa. - -Kodin suloisten muistojen lohduttamana Jennet vaipui sikeään uneen, -jota eivät mitkään tuskalliset unennäöt häirinneet. Ensimäisen -opistoyönsä hän oli nukkunut neiti Thornhillin huoneessa, ja -ystävällinen nuori opettajatar oli lempeästi herättänyt hänet oikeaan -aikaan. -- Koulun kello soitti äänekkään kutsunsa sen kilinään -tottuneille korville, mutta sikeän unen helmoihin vaipunut Jennet -oli kuuro sen kaikuvalle kilinälle. Vihdoin hän heräsi ja katsahti -uneliaasti ihmetellen ympäriinsä oudossa huoneessa. Missä hän oli? - -Sitten hänen aivonsa nopeasti selviytyivät unen usvista, ja hän -vilkaisi vaistomaisesti noihin kahteen pieneen vuoteeseen, jotka -olivat toisissa nurkissa. Molemmat olivat tyhjät, ja Jennet huomasi, -että kaksi sievää kalikopukua oli poissa nauloistaan, missä hän oli -edellisenä iltana nähnyt niiden riippuvan. Oli selvää, että Charlotte -ja Minnie olivat lähteneet, jättäen uuden toverinsa edelleen nukkumaan -vasten opiston ensimäistä sääntöä. - -Se oli epäystävällistä -- katkeran epäystävällistä, ajatteli Jennet -hypähtäen vuoteestansa lattialle. Hän uskoi, että tytöt olivat -tahallaan liikkuneet hiljaa. Jos he olisivat antaneet perään -luontaisille taipumuksilleen, puhuen ja lörpötellen tavallisuuden -mukaan, hänen olisi täytynyt herätä. Mutta he olivat päättäneet olla -pitämättä hänestä, eikä hänellä ollut heiltä odotettavissa muuta kuin -kepposia ja pahansuopuutta. - -Tuntien itsensä äärettömän yksinäiseksi ja kurjaksi hän kulki -alikertaan ja pysähtyi tuskallisen ujona avaran virvoitushuoneen -ovelle. Pitkä aamiaispöytä, jonka kummallakin puolella oli rivi -nuoria kasvoja, näytti kylläkin hauskalta ja kuuman kahvin tuoksu -hiveli nenää; mutta Jennetillä ei ollut rohkeutta astua esille, vaan -hän jäi vapisten ja punastuen seisomaan kynnykselle. Kuinka kauan -hän olisi siinä seisonut, on epätietoista; mutta ystävälliset silmät -vartioitsivat häntä, ja pian nousi neiti Thornhill levollisesti -paikaltaan. - -"Tule, hyvä lapsi", sanoi hän, suojelevasti tarttuen Jennetin käteen, -"saat istua minun vieressäni tänä aamuna; ja huomenna sinä tulet -ajoissa. Toivoakseni rouva Mayfield tänään suo sinulle anteeksi." - -Charlotte Ashley teki parhaansa saadakseen tytöt tirskumaan; mutta -neiti Thornhill katsahti ympärilleen niin käskevästi, että heikko nauru -heti taukosi. Sitäpaitsi olivat muutamat oppilaat kyllin hyväsydämisiä -tunteakseen hiukan sääliä ujoa muukalaista kohtaan; ja kaiken kaikkiaan -peljätty koettelemus sujui paremmin kuin olisi saattanut odottaa. - -Kun oli noustu pöydästä, Jennet pysytteli yhä suojelijattarensa -lähettyvillä ja käveli hänen vieressään oppisaliin johtavan käytävän -läpi. - -"Koetan nousta aikaisin huomenaamulla", kuiskasi hän; "mutta, neiti -Thornhill, olisivathan he voineet minut herättää". - -"Sinun on opittava itse heräämään, lapseni", vastasi hänen ystävänsä. -"Älä luota muihin; luota ainoastaan itseesi, ja ole riippumaton. Kun -toiset näkevät, että tulet ilman heitä toimeen, niin he alkavat pitää -sinua arvossa." - -Jennet lupasi innokkaasti tehdä parhaansa -- kaikkein parhaansa; ja -ilmeisesti hän antautui sinä päivänä opintoihinsa kaikki vaikeudet -voittavalla päättäväisyydellä. Hillitty supattelu koulusalissa aluksi -häiritsi häntä kohdistamasta huomiotaan tehtäviinsä; mutta hänellä oli -luja tahto ja hän ponnisteli keskittääkseen ajatuksensa luettaviin -sivuihin. Saattoi huomata, että hän herkeämättä käänsi katseensa -pois siitä penkistä, millä Charlotte Ashley istui; ja närkästyneenä -siitä, että noin kokonaan jäi huomaamatta, nuori neitonen alkoi tehdä -suunnitelmia saattaakseen uuden tytön hämilleen. - -"Ole varuillasi, Charlotte", virkkoi neiti Thornhill ennenkuin päivä -oli päättynyt. "Jokaisen kiusaajan aseet ovat aina kääntyneet lopuksi -häntä itseänsä vastaan." - -Ja vaikka Charlotte yritti hymyillä varoitukselle, hän punehtui hiukan -ja näytti levottomalta opettajattaren kääntyessä pois. - - - - -7. luku. - -Charlotten vihamielisyys. - - -"Hänen ylvään välinpitämätön ilmeensä minua inhottaa!" sanoi Charlotte -Ashley Pamela Ryelle. "Varmaan hän ei ole mitään ja kuitenkin -hän pyrkii käyttäytymään kuin _grande dame_. Mutta minä aion sen -järjettömyyden hänestä puristaa." - -"Hän näkyy olevan neiti Thornhillin suojeluksessa", huomautti Pamela. - -"Niin kyllä. Hempeä Thornhill aina ottaa vastatulleet siipiensä -turviin. Mutta tämä tyttö ei kaipaa minkäänlaista suojaa; hän on -itsekylläisin olento, mitä olen koskaan tavannut." - -"Luullakseni hän on tavattoman turhamainen", mutisi Minnie Wood. - -"Ylpeilee kai ko'ostaan; hän on luullakseni pitempi kuin kukaan muu -opiston tytöistä." - -"Ei minua pitempi", sanoi Pamela raukeasti. - -"No, ainakin yhtä pitkä. Sinä olet norjempi, eivätkä hartiasi ole yhtä -leveät kuin hänen." - -"Hän on liian iso", selitti Charlotte. "Hän ei näytä ollenkaan -hienostuneelta; hänen pitäisi olla karjatyttönä tai heinänkorjaajana. -Olen varma, ettei hän koskaan kelpaa seuraelämään." - -"Mutta seurapiireissä on kehittymässä oikea kiihko isoja, terveitä -kaunottaria kohtaan", sanoi Pamela halveksivasti hymyillen. "Neiti -Jennet Fowler voi vielä kerran olla muodissa -- kuka tietää?" - -"Seurapiirit eivät rohkaisisi kummankaan sukupuolen moukkia", huusi -Charlotte, jonka ruskeille poskille tuli lämmin hehku. "Jennet Fowlerin -kaltainen iso, raskasliikkeinen tyttö ei koskaan menesty missään. Ja -hän on tyhmä -- tavattoman tyhmä; hänen täytyy lujasti ponnistella -ennenkuin saa ainoankaan ajatuksen mahtumaan hitaisiin aivoihinsa." - -"Hän on tietenkin lähetetty tänne valmistuakseen opettajattareksi", -lausui Minnie Wood. "Opistosta lähdettyämme emme saa häntä enää nähdä. -Tai ehkä tapaamme hänet jossakin kotiopettajattarena ahertamassa. Rouva -Mayfieldillä on suuri vaikutusvalta, tiedättehän, ja hän saa usein -opettajatar-oppilaansa sijoitetuiksi parhaisiin perheisiin." - -"En käsitä, miksi vähääkään välittäisimme hänen tulevasta -kohtalostaan", huomautti neiti Ashley sievä pieni nenänsä pystyssä -ja suupielessä halveksiva virnistys. "Meidän on vain ajateltava, -miten voimme häntä nykyisin sietää. Jos hän aina nukkuu meidän -makuuhuoneessamme, meidän on annettava hänen ymmärtää, ettei hän tee -meihin mitään vaikutusta ja ettemme piittaa hänestä rahtuakaan, siinä -kaikki!" - -Joskus myöhemmin Charlotte muisti sanansa kyyneleet silmissä ja -polttavin poskin. Hän ei aavistanut, että kerran tulisi aika, jolloin -tuollaiset hillittömät puheet sanomattoman katkerina palaisivat häntä -itseänsä kiusaamaan. Mikään iva ei tunnu niin raskaalta kuin omien -muistelmiemme ilveily; ja muisto menestyksemme päivinä lausutuista -kurjista uhman sanoista on usein nöyryytyksemme hetkellä terävin -tutkain. - -Hänen opistotoverinsakin, vaikka he hänestä paljon pitivät, sanoivat -joskus toisilleen, että Charlotte oli "tosiaan aivan liian ylpeä". -Mutta aina oli ollut hyväksytty tosiasia, että hänestä kerran tulisi -salonkien suosikki. Hänen suhteensa olivat hyvät; hänen nuoren elämänsä -pääpyrkimyksenä oli saavuttaa menestystä seuraelämässä; ja koska -hän oli sievä, pirteä ja älykäs, niin jokainen uskoi, että hänen -kunnianhimoisimmatkin unelmansa toteutuisivat. - -Charlottella taas oli tähän aikaan rajaton itseluottamus. Hän ei -koskaan hetkeksikään epäillyt, että loistava tulevaisuus häntä odotti; -pieninkään varjo ei koskaan surua ennustavana häilähtänyt hänen -päiväpaisteiselle polulleen. Hän oli iloinen -- joskus sopimattoman -iloinen, -- mutta hänen riemussaan oli jotakin tarttuvaa, ja hänen -viehättävässä rohkeudessaan jotakin mukaansa tempaavaa. Hänen liian -ilmeinen ylpeytensä annettiin hänelle anteeksi, koska tuohon ylvääseen -esiintymiseen liittyi mitä ihastuttavin elokkuus; ja ainoastaan -opistossa hän viitsi kuunnella tavallisia jokapäiväisiä totuuksia. -Rouva Mayfield ja neiti Thornhill olivat hänen parhaita ystäviään; -mutta hän ei vielä ymmärtänyt uskollisen ystävyyden arvoa. Tähän aikaan -hän oli valmis sotaan jokaista vastaan, ken laiminlöi tunnustaa hänen -viehätyksensä tenhon. Hän tunsi vaistomaisesti, että Jennet Fowler -ei ollut tyttö, joka ketään kumartelisi. Charlotte oli aivan varma, -että Jennet kaikista hänen sanoistaan tai teoistaan huolimatta kulkisi -omaa tietänsä ja noudattaisi omia mielipiteitään. Charlotten loisto ei -häntä häikäisisi eikä hänen ylpeytensä häntä musertaisi; hän kulkisi -määrättyä tietään järkkymättä edelleen, kääntymättä oikealle tai -vasemmalle. - -Toinen yö tyttöjen makuuhuoneessa oli parempi kuin ensimäinen. Jennet -oli valmistautunut kaikkeen ja terästi itsensä päättäväisesti kaikkia -häneen tähdättyjä teräviä sananuolia vastaan. Täytyy tunnustaa, että -Charlotte sinä iltana oli kovin huonolla tuulella. Koskaan ei mikään -ollut häntä niin ärsyttänyt kuin Jennetin läpitunkematon mielenmaltti. - -"Isokasvuiset ihmiset tavallisesti nukkuvat raskaasti", hän huomautti -Minnie Woodille. "Ne syövät liian paljon ja tulevat hitaiksi ja -tyhmiksi. Minusta on heidän seurassaan jotakin rasittavaa. Toivoisinpa, -että rouva Mayfield jakaisi nämä suuret suojat ja antaisi kullekin -tytölle pienen komeronsa, jonka hän saisi pitää aivan yksinään! Mutta -hän ei salli meidän edes uutimilla verhota osastojamme; se on perin -tuskallista!" - -Selkä mahdollisimman paljon puhujaan päin käännettynä Jennet suoritti -tyynesti tavalliset iltatoimensa ja laski sitten päänsä pielukselleen -toivoen, että Charlotte pian väsyisi lörpöttelyynsä. Mutta tyttö oli -kiihoittunut ja hänen hillitön luonteensa puhkesi esille. Hän haastoi -yhä edelleen kovalla äänellä kunnes Minniekin alkoi peljätä tämän -luvattoman kielenpieksemisen seurauksia. - -"Tulee myöhä, Charlotte", rohkeni hän vihdoin huomauttaa. - -"Sanotko tätä myöhäiseksi?" kysyi Charlotte. "Ihmettelenpä, mitä -sanoisit valvomisestani kotona. En inhoa mitään niin paljoa kuin -aikaisia makuullemenojamme täällä. Ihminen lähetetään kuin kana -orrelleen, juuri kun sielunkyvyt ovat terävimmillään ja kun olisi -valmis kaikenlaiseen hauskaan. Hai-jai! On ilahduttavaa ajatella, että -tämä on viimeinen vuoteni Pyhän Annan opistossa!" - -Silloin ovi äkkiä avautui, ja Minnie, joka istui sänkynsä laidalla, -viskautui kiireesti vuoteeseensa. Keskellä huonetta jokseenkin ohuesti -puettu Charlotte näytti romanttiselta pikku olennolta heiluttaessaan -siroa kenkää toisessa kädessään. Mutta neiti Sandilla ei liene ollut -kuvaamataiteellista silmää; hän oli laitoksen ankarin opettajatar, ja -useimmissa tytöissä hänen tuikea katseensa ja terävä kielensä herätti -terveellistä pelkoa. Kaikki muut kasvot olisivat olleet tervetulleemmat -kuin hänen; ja Charlottekin, tuo rohkea Charlotte, nolostui ilmeisesti -hänen äkkiä näyttäytyessään. - -Jennet taasen, jolla ei ollut mitään peljättävää, vain kohotti päätänsä -pielukselta ja katseli tyynesti kohtausta. - -"Onko neiti Ashley unohtanut säännöt?" lausui opettajatar ankarimmalla -äänellään. "Saat huomenna kirjoittaa kaksitoista sivua Ranskan -historiaa rangaistukseksi tottelemattomuudestasi; ja sinulle annetaan -muistutuskin kovaäänisestä ja epänaisellisesta puhetavasta. Miten -voivat toiset neidit nukkua, kun sinä teuhaat ja haastat viisi -minuuttia yli kymmenen?" - -"En minä teuhannut, neiti Sand", vastasi kiukustunut Charlotte. - -"Saat toisen muistutuksen ylpeähenkisestä vastauksestasi, Charlotte -Ashley. Salli minun neuvoa sinua kasvattamaan itsellesi nöyrempää -mieltä." - -Ja sitten neiti Sand lähti, jättäen Charlotten sulattamaan tätä -epämieluista neuvoa miten hän parhaiten taisi. Hymyillen salaa -itsekseen Jennet ajatteli, että se neuvo oli oikein hyvä, ja ihmetteli, -että Charlotten terve järki ei opettanut häntä sitä noudattamaan. - -Sinä iltana ei enää virketty sanaakaan; huoneessa vallitsi täydellinen -hiljaisuus, ja pian sulkeutuivat Jennetin silmät. Unessa hän ajelehti -takaisin vanhan kotitilansa metsiin ja pelloille ja käyskenteli käsi -kädessä Mabelin kanssa noilla tutuilla teillä. Hänen unelmissaan Mabel -ei enää ollut hento ja kivuloinen; hän ei enää tarvinnut tuekseen -sisarensa vahvaa käsivartta, askeleet olivat varmat, ääni selvä ja -voimakas. Äkkiä vanhan kirkon kellot kajahduttivat iloisen soiton, -ja Jennet heräsi; mutta hänen ympärillään ei ollutkaan kenttiä eikä -vainioita, ja Mabel oli kaukana poissa. Opiston kello soitti ensimäistä -varoitustaan, ja hän nousi ripeästi, päättäen, ettei mikään saisi häntä -myöhästyttää. - - - - -8. luku. - -Retkeily. - - -Kaksitoista sivua Ranskan historiaa ja kaksi muistutusta päiväkirjaan -tekivät Charlotte Ashleyn hieman alakuloiseksi. Mutta hän oli aivan -liian kopea näyttääkseen, että hänet oli nöyryytetty, ja hän suoritti -kuritusläksyn ja otti muistutukset vastaan niin hilpeänä, että se aivan -kummastutti hänen tovereitaan. - -Mielessään hän kuitenkin kiukutteli ja koetti uskoa, että häntä -oli syyttä rangaistu. Jos ainoastaan Minnie Wood olisi ollut hänen -nöyryytyksensä todistajana, olisi sen muisto pian haihtunut hänen -mielestään; mutta Jennet oli ollut näkemässä ja epäilemättä nauttinut -pienestä kohtauksesta. Tämä ajatus vihloi Charlotten ylpeyttä ja -kartutti hänen aiheetonta vastenmielisyyttänsä uutta koulutoveriansa -kohtaan. - -Neiti Thornhill, joka aina huolellisesti tutki ympärillään olevien -luonteita, kykeni lukemaan paljon siitä, mitä Charlotten mielessä -liikkui. Hän pahoitteli tuota pientä makuuhuoneessa sattunutta -kohtausta, ei ollenkaan siksi, että hän olisi arvellut Charlottelle -tapahtuneen vääryyttä, vaan senvuoksi, että se oli enentänyt tytön -vastenmielisyyttä Jennetiä kohtaan. Ennen kaikkea toivoi hän, että -näistä kahdesta tulisi ystävykset; hän uskoi, että he tietämättään -voisivat auttaa ja parantaa toisiansa, jos heidät vain voitaisiin -saada sydämelliseen seurusteluun. Nyt jo Charlotte oli vaistomaisesti -tunnustanut Jennetin tahdon hänen omaansa voimakkaammaksi, ja hänen -vastenmielisyytensä aiheutui pohjaltaan salaisesta tietoisuudesta, että -Jennet oli hänen yläpuolellaan. - -"Haluaisin järjestää pienen retkeilyn muutamille vanhemmista tytöistä", -sanoi neiti Thornhill rouva Mayfieldilie. "Tuskin voimme toivoa, että -tätä mainiota ilmaa enää pitkälti kestää. Olisi Charlotte Ashleyn -ja Pamela Ryen vuoro päästä jaloittelemaan. Minnie Woodin ja Agnes -Quintonin pitää myöskin tulla; ja retki tuottaisi suurta iloa Jennet -Fowlerille." - -"Olen iloinen, että olette ajatellut häntä", vastasi rouva Mayfield. -"En halua nähdä häntä noin murheellisena. Hänellä on varmaan -koti-ikävä; ja pelkään, että jotkut hänen opistotovereistaan eivät ole -hänelle niin ystävällisiä kuin heidän tulisi." - -"Hän tuntee itsensä yksinäiseksi", vastasi neiti Thornhill. "Toiset -jättävät hänet liian paljon yksikseen, luullakseni osaksi senvuoksi, -että hän on niin pitkä ja miellyttävän näköinen. He kadehtivat häntä -ja puolittain pelkäävätkin. Eikä hän voi eikä tahdo tungetella heidän -seuraansa." - -"Lapsi-parka", huokasi rouva Mayfield säälivästi. "Tuollaiset komeat, -majesteetilliset tytöt ovat varsin usein arkoja ja tarvitsevat -paljoa enemmän rohkaisua kuin pienet. Niin, hyvä ystävä, retkenne on -oivallinen tuuma. Minne aiotte mennä?" - -"Olen ajatellut, että matkustaisimme junalla Richmondiin ja sitten -kävelisimme Hamin kenttien yli. Muutamat tytöistä eivät ole koskaan -nähneet Hamin linnaa, ja varmaankin paikka heitä miellyttäisi. -Sanommeko huomenna?" - -Näitä retkeilyjä usein suunniteltiin ja suoritettiin kauniilla ilmalla, -ja aina järjestettiin niin, että jokainen vanhemmista tytöistä pääsisi -sellaiselle mukaan ennenkuin päivät kävivät pimeiksi ja kolkoiksi. -Neiti Thornhillin ilmoitusta tervehdittiin suurella tyytyväisyydellä; -ja Jennet, joka tietysti ei koskaan ollut nähnyt Richmondia, ilostui -silminnähtävästi tästä suunnitelmasta. Hän ei voinut olla toivomatta, -että Charlotte Ashley olisi jäänyt pois, mutta häntä lohdutti ajatus, -että neiti Thornhill varmaan pitäisi hänen vastustajaansa aisoissa. - -Pieni joukkue lähti kello yhdeltä eräänä kauneimpia syyspäiviä, mitä he -olivat nähneet. Niin sulotuoksuista oli ilma ja niin pehmeänä väreili -valo, että syyskuun rauhallinen tenho valtasi Charlottenkin, joten -hän oli tavallista tyynempi ja lempeämpi. Useimpia ihmisiä veti hän -vastustamattomasti puoleensa huimassa hilpeydessään, mutta Jennet piti -hänen kasvoistaan, silloin kun niillä oli levollinen ilme. Silloin -mustat ripset verhosivat tummain silmien säihkyn ja hienopiirteiset -huulet kaartuivat pehmeästi, mikä ilmaisi ajatusta ja tunnetta. -Charlotten levollisina hetkinä se, mikä hänessä oli parasta, näkyi -nousevan pinnalle; vahinko vain, että hän niin harvoin oli levollinen. - -"Puistoa tarkastamme toisella kertaa", sanoi neiti Thornhill Jennetille -heidän saapuessaan Richmondiin. "Toivoakseni tulemme tänne monet kerrat -niin kauan kuin sinä olet kanssamme." - -Hän opasti parvensa jokea reunustavien alavain niittyjen poikki, ja -Jennet seurasi kuin onnellisessa unessa. Pääsy savuisista huoneista -ja vilkasliikkeisiltä kaduilta tuotti maalla syntyneelle tytölle -tavatonta huojennusta; ja täällä tapasi hän entisten kotikenttiensä -tutunomaista vehreyttä, näki levollisesti laitumella käyvää karjaa, -puiden lakastuvien lehvien pehmeän värityksen. Oikealla juoksi kaunis -joki hopeisin valovärähdyksin ja vienoin varjoin; ylhäällä oli -vaaleansininen taivas matalalla ajelehtiville pilvineen, ja ruohikon -yli huokui heikon heikko kellastuneiden lehtien tuoksulla täytetty -syystuulonen. Jennet oli vaiti. Toiset tytöt nauroivat ja juttelivat -hänen takanaan, mutta hän tuskin kuuli heidän ääniänsä. Hänen sydämensä -täyttyi kodin ajatuksista ja hellistä muistoista. - -Mutta heidän pysähtyessään ruohottuneen ojan partaalle, joka eroittaa -Hamin kartanon sen vainioista, Jennetin mielentila muuttui nopeasti, -ja hän pommitteli neiti Thornhillia innokkailla kysymyksillä paikan -suhteen. - -Vanha Jaakko kuninkaan aikuinen rakennus punertavine tiiliseinineen ja -lukuisine ikkunoineen seisoi siinä, tyynessä päiväpaisteessa kylpien, -äänettömänä ja autiona kuin loihduttu palatsi. Koko paikka näytti -loihditulta; pitkässä holvikäytävässä ei ollut mitään elonmerkkejä, -ovet olivat tiukasti suljetut ja suunnattoman suuri joenjumala nurmikon -keskellä näkyi harmaantuneen tätä yleistä autiutta vartioidessaan. -Vähintäänkin vuosisata sitten Horace Walpole valitti, ettei korkeita -rautaportteja koskaan avattu, ja vuosi vuodelta näemme ne yhä -suljettuina, yhä maalaamattomina ja verkalleen ruosteesta murenevina. - -"Ne ovat avatut vain kerran siitä asti, kun ne Kaarlo II:n jälkeen -suljettiin", sanoi neiti Thornhill. "Ihmettelenpä kääntyisivätkö ne -vielä saranoillaan toisen kuninkaan vuoksi!" - -"Kovin surullisesti Jaakko II varmaan vietti täällä joulunsa!" huudahti -Jennet. "Ajatelkaahan talvituulen valittelevaa viuhuntaa noita vanhoja -muureja vasten hänen miettiessään menetettyä kuningaskuntaansa, -sillävälin kun Vilhelm Oranialainen St. Jamesissa todenteolla hallitsi. -Ettekö luule, että meidän sallittaisiin, jos sitä oikein hartaasti -pyytäisimme, vilkaista tuon ison ulko-oven sisäpuolelle?" - -"Sinun täytyy tyytyä katselemaan rakennusta ulkopuolelta", vastasi -neiti Thornhill. "Mutta minulla on itsellänikin kova halu nähdä nuo -upeat vanhat huoneet ja kaikki aarteet, mitä niissä on. Haluaisin -tirkistää salakammioon, missä juonia punottiin. Ja mielelläni -tarkastelisin Lauderdalen herttuattaren budoaaria; siellä säilytetään -hänen nojatuoliansa ja kirjoituspöytäänsä sekä kävelykeppejä, joita -hänellä oli tapana käyttää. Tällä paikalla on ihmeellinen tenhonsa, -Jennet, ja olen mielissäni, että tunnet sen vaikutuksen." - -"Voisin viipyä täällä tuntikausia", vastasi Jennet. - -"Mikään ei täällä muutu", jatkoi neiti Thornhill. "Linna on aina -samanlainen -- kaunis ja äänetön ja ränsistynyt. Keväisinkin, kun isot -keltaleiniköt loistavat kaikkialla niityillä, on jotakin uinailevaa -ja juhlallista Hamin puistokäytävillä, joilla Swift, Pope ja Gay -aikoinaan vaelsivat. Varmaankaan ei ole noiden isojen, vanhojen -jalavien vertaisia puita! Et aavista, kuinka usein näen tämän paikan -unelmissani, muinaisaikaisen rakennuksen, siimeksiset käytävät ja -virran hopeavälkkeen. Olen ollut täällä hyvin onnellisena ja kovin -murheellisena." - -Jennet kääntyi katsahtamaan opettajattaren sieviin kasvoihin ja näki -niissä jotakin, mikä sai hänet nopeasti luomaan silmänsä toisaalle. -Tällä hetkellä Jennet oli äkkiä nähnyt vilahduksen suruista, joita hän -ei ollut koskaan kokenut; ja hän tunsi, että olisi vakava asia astua -rajan yli, joka eroittaa tytön naisesta. Hänen katseensa harhaili -heitä ympäröiville varjoisille niityille, joille syksy oli paksulta -siroitellut ruskeita ja kullankellerviä lehviään, ja hän näki virran -kimaltelun isojen jalavien runkojen lomitse. Kuolevan kesän tyyneys ja -surumielisyys tuntui hiipivän hänen sieluunsa; nuoruus liukui pois, -täydellisempi elämä tutkimattomine polkuineen odotti hänen kokemattoman -jalkansa astuntaa. Mutta sillävälin oli ihanaa uneksia täällä syksyn -päiväpaisteessa ja tyynen leppoisissa siimeksissä. - -Ellei neiti Thornhill olisi ollut vaipuneena omiin unelmiinsa, mikä -hänelle harvoin tapahtui, hän olisi huomannut, että kaksi hänen -oppilaistaan oli poissa. Pamela Rye ja Agnes Quinton olivat kulkeneet -vain lyhyen matkan päähän ja katselivat vanhan puun alla piirtävää -taiteilijatarta, jota iso newfoundlandilainen koira valppaasti -vartioitsi. Mutta Charlotte Ashleytä ja Minnie Woodia ei näkynyt -missään. - - - - -9. luku. - -Hurja teko. - - -Sillaikaa kun neiti Thornhill ja Jennet viipyivät Hamin linnan -edustalla, Charlotte ja Minnie olivat samoilleet vanhan rakennuksen -toiselle puolen ja pysähtyneet muurin edustalle. Molemmat aikoivat -hiukan tuskastua; ja Charlotte tunnusti avoimesti, että häntä väsytti -tästä kartanosta ja sen muistoista haaveileminen. - -"Neiti Thornhill ja Fowlerin tyttö vaeltelevat iät kaiket", selitti -hän, "ja minun kärsivällisyyteni on jo aivan lopussa. Se Fowler on -vielä hassumpi täällä kuin eläintieteellisessä puutarhassa. Olen -kuitenkin vilpittömän kiitollinen, ettei ketään tuttavistani sattunut -samaan vaunuun kanssamme. Tietysti otaksutaan, että he kaikki ovat -nykyisin poissa kaupungista; mutta ei koskaan tiedä, kenen saattaa -kohdata, missä sitä kaikkein vähimmin odottaa, ja minua pöyristyttäisi, -jos minut nähtäisiin sen hirveän maalaistollon seurassa, olipa se missä -tahansa." - -"Tänään hän ei ole varsin huonosti puettu", huomautti Minnie. - -Charlotte kohotti kätensä tehden pienen, sievän kauhua ja kummastusta -osoittavan liikkeen. "Rakas lapsi, mitä sinä puhut?" kysyi hän. -"Ensiksikin tuo vyötäisille sidottu pieni kamala viitta tekee hänet -naurettavasti täysikasvuisen lapsen näköiseksi. Ja oletko sitten -huomannut hänen kenkiään?" - -"Rouva Mayfieldin pitäisi todellakin puhua hänelle niistä", myönsi -Minnie. - -"Pelkään opiston menevän alaspäin", virkkoi Charlotte salaperäisesti -huoahtaen. "Emme ole niin tarkkoja kuin ennen." - -"Eipä sinun tarvitse siitä kaikesta paljoa välittää", vastasi Minnie; -"vielä kaksitoista kuukautta, ja sitten pääset vapaaksi". - -"Niin, minä pääsen vapaaksi", toisti Charlotte. Ja sitten eräs niitä -äkillisiä mielenmuutoksia, jotka tekivät hänet opistotovereilleen niin -käsittämättömäksi, sai hänet jälleen huoahtamaan; ja tällä kertaa -huokaus oli todellinen. - -"Sittenkin", sanoi hän leppeämmällä ja pehmeämmällä äänellä, -"kouluaikamme ei ole varsin kurjaa, tiedäthän. Meillä on melko lailla -huvia, vaikka huvituksemme eivät ole kiihoittavaa laatua; ja meistä -pidetään todellakin hyvää huolta. Kun viime vuonna olin sairaana, -iloitsin aivan, että olin silloin opistossa; jokainen oli niin -ystävällinen, eikä minua vielä iässäni ole niin hemmoiteltu." - -"Eikö sinua kotona hemmoitella?" kysyi Minnie. - -"Hyvä ystävä, sellaiseen ei siellä ole aikaa. Meillä on aina -päivällisiä ja kutsuja ja kaikenlaisia muita puuhia, jotka kuuluvat -seurapiireissä liikkuvien velvollisuuksiin. Odotetaan, että kestitsemme -ja itse käymme kesteissä; isä ja äiti käyvät kaikkialla ja tuntevat -jokaisen. Se on tietysti hirveän hauskaa; mutta se vie kaiken ajan -ja voimat, eikä kellään ole ainoatakaan ylimääräistä minuuttia -käytettävissään, jos joku sairastelee ja tarvitsee huolenpitoa." - -"No, harvoinpa sitä sairastellaan", sanoi Minnie viisitoistavuotiaan -onnellisella varmuudella. "Minua ei koskaan vaivaa mikään, ja sinun -kipusi ei ollut ensinkään vakavaa. Uskallan väittää, ettet enää joudu -vuoteen omaksi ennenkuin olet vanha." - -"Toivoakseni en", vastasi Charlotte; "mutta jos niin käy, tiedän, että -kaipaisin vanhan opiston sairaskammiota ja koulun tutunomaisia kasvoja -ja ääniä". - -Sitten hän äkkiä palaten entiseen sävyynsä alkoi laskea leikkiä -vakavasta mielentilastaan. - -"Onko mahdollista, että alan käydä hempeätunteiseksi?" kysyi hän -ottaen tehokkaan asennon. "Luulen tosiaan, että puhuin jotakin -ikävöimisestä ja kaipuusta, ja olisin saattanut jo ryhtyä julistamaan, -että koulumuistoni olivat 'erinomaisen rakkaita ja arvokkaita', ellen -olisi muistanut itseäni. Nyt minun täytyy tehdä jotakin huimapäistä -päästäkseni edes varmuuteen siitä, kuka olen." - -"Miten hauskaa olisi, jos vain voisimme kiivetä tuon muurin yli", -huokasi Minnie, joka oli olevinaan hieno nainen, mutta jolla siitä -huolimatta oli eräitä rasavillin vaistoja. "Se ei ole korkea, ja -vähäisellä kipuamisella voisimme päästä pengermälle. Minusta on -hirveätä, ettei edes saa nähdä vanhaa puutarhaa." - -Charlotte oli täydellisesti oma itsensä jälleen ja yhtyi innokkaasti -tuumaan. - -"Me yritämme sitä, me teemme sen!" huudahteli hän tanssien ruohikolla -ja heittäen pois päivänvarjonsa. "Vahinko, ettei tämä _toqueni_ ole -toivomuslakki! Silloin hankkisin tänne tikkaat silmänräpäyksessä." - -Tuskin olivat nämä sanat lausutut, kun Minnieltä pääsi iloisen -kummastuksen huudahdus. Hän oli kumartunut puun alla olevan esineen -puoleen ja huitoi vilkkaasti käsillänsä. - -"Charlotte, Charlotte, luulen tosiaan, että olet velho! Tässähän ovat -tikkaat ja ne ovat vallan pienet. Yhteisvoimin kykenemme ne nostamaan. -Tule heti." - -Kuten Minnie sanoi, tikapuut olivat pienet ja keveät, ja tytöt olivat -liian ihastuneina löydöstään kyselläkseen, miksi ne olivat sinne -jätetyt. He eivät pysähtyneet ajattelemaan, että henkilö, joka oli -ne siihen pannut, saattaisi jonkun minuutin perästä palata niitä -noutamaan, eivätkä he huomanneet, miten lähellä ne olivat ruokavasua, -jollaisia työmiehet usein käyttävät työkalujensa kuljettamiseen. Heille -oli kylliksi, kun he löysivät kapineen, jota juuri halusivat; ja he -ryhtyivät käyttämään tikkaita vähääkään pelkäämättä seurauksia. - -"Meidän ei tarvitse tätä pientä keppostamme koko maailmalle ilmoittaa", -sanoi Charlotte tarttuen tikkaiden toiseen päähän. "Muutamilla -ihmisillä on niin pingoitetut käsitteet sopivaisuudesta, että voisivat -pitää tekoamme aivan säädyttömänä. Mutta en voi torjua tunnetta, että -minulla on jonkinlainen oikeus tämän linnan näkemiseen; äitini kuuluu -Walpoleihin, ja kerran eräästä Charlotte Walpolesta tuli kreivitär -Dysart ja tämän saman kartanon haltijatar. Minä olen Charlotte, ja -varmaan on minulle annettu nimi hänen mukaansa." - -Tämän kuohuvan kerskailun jälkeen ei suinkaan näyttänyt arvokkaalta, -kun neiti Ashley varkaan tavoin asetti tikkaansa kiviaitaa vasten. Ne -olivat vanhat ja lahonneet, mutta kiipeejä oli nuori ja ketterä ja -nousi askelmia kuin lyhdynsytyttäjä. - -"En luule voivani kiivetä noin näppärästi", sanoi Minnie ihaillen. - -"Tämä on ihanaa!" huudahti Charlotte seisoen nyt riemuissaan -hiekoitetulla pengermällä. "Voin ymmärtää Jackin tunteet, kun hän pääsi -pavunvarren latvaan." - -"Mitä sieltä näet?" kysyi hänen toverinsa alhaalta. - -"Ensinnäkin kauniin, päivännoutoja kasvavan tiheikön; sitten vanhoja -uinailevia käytäviä kiertelemässä juhlallisten honkien välissä, -penkereitä, suihkukaivoja, jotka eivät ole vuosikausiin pulppuilleet." - -"Onko siellä ketään ihmistä?" - -"Ei mitään niin jokapäiväisiä olentoja. Mutta tuolla juuri honkien -siimeksestä tulemassa näen kuningatar Annan aikuisen rouvashenkilön. -Sillä on soma yölakki päässä ja paksu silkkipuku, mutta tietenkin se on -vain henki!" - -"Loruja", sanoi Minnie alkaen käydä pelokkaaksi. "En usko, että siellä -mitään näet." - -"Minä menen sitä tapaamaan ja puhuttelemaan", jatkoi Charlotte. "Henkiä -on aina puhuteltava, ja silloin ne ilmoittavat meille salaisuuksia. Nyt -minä menen!" - -Minnie kuuli poistuvien hameenhelmojen kahinaa ja tiesi, että Charlotte -pitäisi sanansa. Seuraisiko hän opistotoveriansa vai eikö? Hän -epäröitsi ja vilkaisi ensin tikapuihin ja sitten sivulleen hiljaiselle -niitylle. - -Syksyn aurinko oli vaipumassa yhä alemmaksi. Lämmintä valoa väreili -vielä puiden alemmilla oksilla, ja kaikkialla näkyi hehkun ja varjon -haihtuvaa, loistavaa värileikkiä, jollaista syyskuun iltapäivät -tarjoavat. Minniestä näyttämö tuntui liian tyyneltä ja hiljaiselta; hän -alkoi toivoa olevansa joen partaalla, missä aina oli iloisia venekuntia -ja runsaasti elämää ja iloa. Hupsu päähänpisto se sittenkin oli -johdattanut Charlotten noille kielletyille maille. Mutta kun Charlotte -oli uskaltanut tunkeutua tuohon salaperäiseen paikkaan, Minnie päätti -häntä seurata. Hän tiesi, kuinka ivaileva neiti Ashley saattoi olla, -eikä tahtonut, että koko opisto uskoisi hänen peljästyneen kertomusta -tuosta aavemaisesta yömyssyisestä rouvasta. - -Sielussaan vavisten ja arkaillen hän siis asetti jalkansa ensimäiselle -askelmalle, joka oli vanha ja lahonnut, ja hänestä tuntui kuin olisi -se antanut perään hänen allansa. Hän oli juuri nostamaisillaan toisen -jalkansa maasta, kun karkea ja voimakas miehenääni äkkiä keskeytti -rauhallisen hiljaisuuden. - -"Hoi, siellä", se sanoi; "mitäs te niillä mun tikkaillain teette?" - -Ääni kuului hänen takaansa. Minnie vilkaisi säikähtyneenä olkansa yli -ja näki kuluneisiin vaatteisiin puetun miehen tulevan häntä kohti -uhkaavin elein (kuten hän luulotteli). Kauhu antoi hänelle siivet ja -hän riensi paikalta kuin pelästynyt kauris. - - - - -10. luku. - -Tikkaiden lainaaminen. - - -"Missä ovat Charlotte ja Minnie?" - -Neiti Thornhill lausui nuo sanat terävän itsemoitteen sävyyn. - -Hän oli haaveillut, mutta usein hän ei suonut itselleen uneksumisen -ylellisyyttä kirkkaalla päivällä. Joka tapauksessa se onkin vaarallista -ylellisyyttä. Vaikka uneksija on onnellisissa olosuhteissa elävä -nainen, jolla on runsaasti vapaata aikaa, hän saa usein maksaa -joutavista kuvitteluistaan kalliin hinnan. Mutta Una Thornhill -oli köyhä opettajatar, joka ahersi ankarasti leipänsä edestä ja -tarvitsi kaiken voimansa, tarmonsa ja ajatuskykynsä. Oli sulaa -hulluutta rakentaa satulinna syksyn lehvistä ja kullata se vienolla -päiväpaisteella. - -Hän ravistausi pahoillaan ja terästi herpaantuneet aistimensa. Hänellä -oli sääntönä, ettei koskaan päästäisi holjottejansa silmistänsä. Hän ei -sallinut heidän tuntevan, että hänen katseensa alati heitä vartioitsi, -vaan pysytteli aina turvallisen välimatkan päässä, eikä yltiöpäisinkään -oppilas ollut vielä koskaan kapinoinut hänen lempeää suojelustaan -vastaan. - -"Ne olivat täällä juuri äsken", vastasi Jennet hajamielisesti. - -Sitten, nähdessään levottomuuden varjon neiti Thornhillin kasvoilla, -hän lisäsi nopeasti: - -"Minä menen heitä etsimään." - -"Maltahan!" hillitsi neiti Thornhill säikähtyneenä. - -Hattu kädessä ja hulmuavat hapset irrallaan Minnie Wood juoksi täyttä -vauhtia esille muurin nurkkauksen takaa. Hän ei pysähtynyt ennenkuin -oli päässyt ihan neiti Thornhillin eteen ja alkoi sitten huohottaa -katkonaisia lauseita, joita kukaan ei voinut ymmärtää. - -Jennetin persikanväriset posket kalpenivat. Hän ajatteli, että joku -hirveä onnettomuus oli äkkiä kohdannut Charlotte Ashleya, ja hänen -alati herkkä omatuntonsa soimasi häntä siitä, että oli tuntenut -nurjamielisyyttä tyttöä kohtaan. Olisi ollut helppo rakastaa -Charlottea, jos Charlotte vain olisi antanut itseänsä rakastaa! - -Mutta neiti Thornhill ei niin vähästä säikähtänyt. Hän oli tutkinut -Minnien luonteen ja tiesi, että tämä oli arka tyttö, joka koetti viedä -kaikkia harhaan rohkeutta teeskentelemällä. Tällä hetkellä seisoi hänen -edessään todellinen Minnie hermostuneena ja aiheettoman pelon vallassa; -ja opettajatar riensi häntä tyynnyttämään. - -"Hengähdä, lapseni", sanoi hän nopeasti. "Kah, et voi saada minua -uskomaan, että mitään kauheata on tapahtunut. Charlotte kaiketi on -tekemässä kepposiansa?" - -"Hän... hän on joutunut pihan puolelle", sopersi Minnie vihdoin. - -"Siinäkö kaikki? Tietysti oli hyvin vallatonta ja hupsua rikkoa -määräyksiä; mutta miten hän sinne pääsi?" - -"Ti... tikkailla. Me löysimme ne ruohikosta." - -"No, kun hän kiipesi ylös, voi hän tulla alaskin", sanoi neiti -Thornhill reippaasti ja alkoi lähteä liikkeelle. - -"Ei, ei, ei! Mies tuli ottamaan tikapuut ja silloin minä juoksin -tieheni." - -Jennet nauroi ääneensä, minkä osittain aiheutti helpoituksen tunne; ja -kiihtymyksestään huolimatta Minnie tähtäsi häneen vihaisen katseen. - -"Olet ollut arka", sanoi neiti Thornhill. "Sinun olisi pitänyt kertoa -miehelle, että nuori neitonen oli kiivennyt pengermälle." - -"Oh, minä en voinut! Hän oli tyly mies, joka huusi: 'hoi, siellä!'" - -"En luule, että hänen tarkoituksenaan oli olla tyly. Joka tapauksessa -täytyy meidän tehdä sovinto hänen kanssaan saadaksemme hänet lainaamaan -meille tikkaansa." - -Sillävälin Charlotte, joka oli mennyt niin kauaksi kuin häntä halutti -ja huolellisesti pysytellyt ikkunoista mahdollisesti katselevien -näkyvistä, päätti palata Minnie Woodin luo. - -Hän oli pannut päähänpistonsa täytäntöön, mutta tyydytys siitä oli -sentään ollut pieni. Avara, autio pihamaa, kaameat hongat ja hiljaiset -käytävät näkyivät tekevän masentavan vaikutuksen aina vaikutelmille -alttiiseen mieleen. Jos joku rattoisa toveri olisi ollut hänen kanssaan -piilosilla leikkimässä tuossa vanhassa puutarhassa, niin koko paikka -olisi näyttänyt toisenlaiselta. Mutta äänettömyys ja yksinäisyys -vaimensivat hänen hilpeytensä; päivännoudotkin näkyivät turhaan -tuhlaavan loistoaan ja syysruusujen heikko, sulotuoksuinen henkäys -tuntui perin surulliselta. Charlotten valtasi voimakas halu lähteä -paikalta eikä koskaan sinne palata. - -Hän kiirehti takaisin sille kohtaa, mihin oli jättänyt tikapuut ja -Minnien. Mutta Minnie oli poissa; ja, mikä oli tärkeämpää, tikkaatkin -olivat poissa. - --- Hän on ne vienyt! -- mutisi Charlotte kuohahtaen punaiseksi -äkillisestä suuttumuksesta. -- Mutta ei; hänellä ei olisi ollut ryhtiä -uhmata minua! Kyllä minä Minnien tunnen; hän on opiston suurin pelkuri -ja hiukan hiipiväkin. Olisikohan ehkä Fowlerin tyttö sen tehnyt? Ei. -Hän on alati neiti Thornhillin liepeillä eikä jättäisi häntä mistään -hinnasta. - -Hän asetti pienen jalkansa vallin reunalle ja katsahti kaihomielin alas -ruohikkoon. Voisiko hän hypätä? Matka maahan oli liian pitkä, vaikkei -hän silti varsin korkealla ollut. - -Ei kävisi päinsä, arveli hän, mennä taloon ja antautua sen asukkaiden -armoille? Hän oli keksinyt niin monta juttua Hamin linnasta, että hän -melkein itsekin niitä uskoi. Vilkaisten nopeasti takaporttia kohti -hän loihti mielikuvituksessansa esille noidan kaamean hahmon mustassa -viitassa, piippalakki päässä ja sauva kädessä, aivan sellaisen, miksi -hän sen monet monituiset kerrat oli opistotovereilleen kuvaillut. -Ei, tuota salaperäistä porttikäytävää hän ei arvellut voivansa aivan -yksinään lähestyä. - -Päivä oli hämärtymässä illaksi; kultaiset valojuovat, jotka soluivat -yhä alemmaksi puiden oksilla, ilmoittivat hänelle, että lähdön aika oli -tulossa. Entäpä jos Minnie, uskaltamatta mainita heidän urotyöstään, -tekeytyisi tietämättömäksi Charlotten olopaikasta, ja neiti Thornhill -turhaan etsittyään saisi lähteä rautatieasemalle ilman häntä? - --- Järkeni varmaan minut pettää, -- ajatteli tyttö hymyillen omalla -kustannuksellaan. -- Ennen pitkää ne ovat täällä; mutta... mutta... ne -odotuttavat itseänsä niin hirveän kauan! - -Hänen uskonsa palkittiin. Astuen paljoa nopeammin kuin tavallista -neiti Thornhill tuli äkkiä näkyviin Pamela Rye ja Agnes Quinton -kintereillään. Paljoa jälempänä käveli Minnie näyttäen kuin puusta -pudonneelta ja koettaen kiinnittää epäjärjestykseen joutunutta -tukkaansa. - -"Vai olet sinä pulassa, Charlotte?" sanoi opettajatar vilkaisten -ylös noihin tummiin silmiin, jotka kirkkaina, mutta kuitenkin hiukan -uhmaillen, katselivat häneen. - -"Tiedonhaluni on vienyt minut vähän liian pitkälle", myönsi nuori neiti -hilpeästi. - -"Ja liian korkeallekin, näen minä. Mutta kuinkahan saamme sinut sieltä -alas?" - -"Paras neiti Thornhill, ajattelin, että teidän kekseliäät aivonne..." - -"Älä luota liiaksi minun kekseliäisiin aivoihini; luota pikemmin -Jennet Fowlerin vahvoihin sääriin ja taitavaan kieleen. Hän on juossut -työmiehen perästä taivuttaakseen hänet lainaamaan meille tikkaansa." - -"Työmiesten kanssa hän kai hyvin tuleekin toimeen; olen varma, että -tehtävä hänelle onnistuu", sanoi Charlotte. - -Mutta nämä sanat lausuttuaan hän oli niistä hiukan häpeissään. Kaikki -olivat aivan ääneti. Jos Pamela tunsikin halua hymyillä, hän hillitsi -taipumuksensa; Agnes oli vakava, hyväluontoinen tyttö, jota iva ja -kompasanat harvoin huvittivat; ja Minnie, joka tavallisesti oli niin -valmis naurullaan säestämään Charlotten sukkeluuksia, näytti liian -masentuneelta pitääkseen arvossa nokkelia puheita. Neiti Thornhillin -piirteet osoittivat selvästi äänetöntä halveksumista. - -Kauan senjälkeen Charlotte muisti tuon tyhmän lauseensa ja näki -kuin kankaalle kuvattuna tuon hiljaisen ryhmän muurin juurella. -Ensimäisenä siinä ryhmässä oli ylväskasvuinen ja korkeavartaloinen -neiti Thornhill, ja Charlottesta hän ei koskaan ollut näyttänyt -ylväämmältä ja pitemmältä kuin tuolla hetkellä. Taustana oli syksyn -puita, kultaiset valojuovat välkkyivät vinosti siellä täällä, punaisia -ja ruskeankellerviä lehtiä oli satanut tummanvihreälle nurmelle. - -"Tuolla tulee Jennet", sanoi Agnes huojentuneella äänellä, "ja hänen -mukanaan on mies, joka kantaa tikkaita". - - - - -11. luku. - -Horjahdus. - - -Jennet tuli nopeasti ruohon yli muurin juurelle, näyttäen palavalta -ja iloiselta. Hän oli tavoittanut miehen ja selittänyt hänelle -opistotoverinsa pulan yksinkertaisella, avomielisellä tavalla, ja -tämä oli kernaasti suostunut tuomaan tikkaansa takaisin sinne, mistä -oli ne löytänyt. Jennet oli tuntenut itsensä hyvin onnelliseksi -voidessaan tehdä tämän pienen palveluksen Charlotte Ashleylle. -Charlotten ylpeydestä ja oikullisesta itsepäisyydestä huolimatta tuossa -tytössä näkyi olevan jotakin, mikä teki hänen rakkautensa voittamisen -arvoiseksi. - -Mutta Jennetillä oli luontainen kyky piirteiden lukemisessa ja -Charlotten siinä tuijottaessa alas häneen kiviaidan harjalta hänen -kasvonsa eivät ilmaisseet suurtakaan kiitollisuutta. Hän oli ottanut, -niinkuin hän usein teki, kuvaamataiteellisen asennon, ja hänen pieni, -sievä vartalonsa esiintyi hyvin edukseen tiukassa päärmätyssä röijyssä. -Tulipunainen _toque_, joka olisi ollut liian näkyisä vähemmän sirolle -ja hienostuneelle tytölle, sopi varsin hauskasti kaunismuotoiseen -päähän ja mustan tukan väriin ja tehosti hänen kuulakkaan, tumman -hipiänsä vaikutusta. Mutta huulilla värähteli entinen halveksiva ilme, -ja Jennetiä ja työmiestä tähystävät silmät näkyivät sulkevan heidät -molemmat samaan katseeseen ja osoittavan heitä kohtaan äänetöntä -halveksumista. - -"Oletpa sinä ystävällinen, rakas Jennet, kun olet nähnyt niin paljon -vaivaa", virkkoi neiti Thornhill ja kääntyi sitten muutamin sanoin -kiittämään miestä, joka juuri sovitti tikkaitaan kiviseinämää vasten. - -"Tule varovaisesti alas, Charlotte." - -Charlotte huomasi neiti Thornhillin puhuvan hänelle jokseenkin -kylmästi, ja hän tunsi myöskin, että se ei ollut aivan ansaitsematonta. - -Ehkäpä hän ennakkoluuloissaan Fowlerin tyttöä kohtaan oli tosiaan -mennyt liian pitkälle. Pitäisi osoittaa kohtuullista kiitollisuutta -alemmilleenkin, tuumi hän; ja Jennet oli tosiaankin auliisti ja -hyväntahtoisesti antanut apuansa. No, hän pitäisi hänelle pienen, -sievän puheen, ja sillä asia olisi hyvä. - -Mutta kaikkinainen itsensä tuomitsemiseen vivahtava oli uutta -Charlottelle, ja se järkytti hänen tasapainonsa, kuten oudot -mielenliikutukset yleensä. Jokaisella muulla hetkellä hän olisi voinut -astua tikkaita alas kevyesti kuin keijukainen; mutta, miten olikaan, -hänen eloisa joustavuutensa petti hänet, juuri kun hän olisi sitä -eniten tarvinnut. - -Tuntematta itseänsä aivan yhtä varmaksi kuin tavallista hän hyökkäsi -huimapäänä tikkaita alas ja sai neiti Thornhillin toistamiseen -varoittavasti huudahtamaan. - -"Katso toki eteesi, lapsi!" sanoi opettajatar. - -Mutta varoitushuuto sai Charlotten vain kiirehtimään liikkeitänsä, ja -seuraavassa silmänräpäyksessä hänen jalkansa luiskahti. Hän putosi, ja -Jennetin auliit käsivarret kohottivat hänet ylös ennenkuin kukaan muu -ehti häneen koskettaa. - -"En ole vähääkään loukkautunut", selitti hän katsahtaen uhmamielin -heihin kaikkiin. "Vain pienoinen putous. Kuinka sinä tuijotat, Pamela! -Rientäkäämme pois, neiti Thornhill, ja jättäkäämme tämä noiduttu paikka -iäksi kaikeksi." - -Mutta hänen nämä sanat lausuessaan ruskeat posket kävivät vähitellen -yhä kalpeammiksi, ja ensimäisellä askeleelle hänen täytyi hyvin -vastahakoisesti tunnustaa tuntevansa tuskaa. - -"Jalkaani hiukan vihloo; mutta ei se mitään tee... ei mitään! Tuossa -tuokiossa kykenen kävelemään." - -Jennet asetti käsivartensa hänen vyötäisilleen, mutta se työnnettiin -heti takaisin. - -"Älä ole niin kärkäs ihmisiä syleilemään, neiti Fowler", sanoi hän -ärtyisästi. "Sinä olet luullakseni jossakin aikaisemmassa olotilassasi -ollut _boa constrictor_ [jättiläiskäärme, joka surmaa uhrinsa -kiertäytymällä sen ruumiin ympärille]. Minä voin nyt kävellä varsin -hyvin... niin, ihan varmaan." - -Neiti Thornhill huomasi Jennetin nopeasti punastuvan hänen ylpeästi -vetäytyessään pois; ja säälissäänkään opettajatar ei voinut olla -tuntematta syvää suuttumusta Charlottea kohtaan. Oliko omapäisempää -ja ylpeämpää olentoa olemassa? Näytti siltä kuin tämä tyttö tahtoisi -työntää luotaan jokaisen ystävällisen käden, mikä ojentui häntä -auttamaan. - -Ylpeys ja päättäväisyys veivät Charlotten muutaman askeleen eteenpäin; -sitten hän äkkiä pysähtyi, puri huultansa ja taisteli ääneti voimakasta -itkun tarvetta vastaan. - -"Kovin typerää ja väsyttää", läähätti hän, "mutta en voi päästä -minnekkään, ellen saa johonkin nojata. Neiti Thornhill, tahdotteko -tarjota minulle käsivartenne?" - -Neiti Thornhill täytti tyynesti tämän pyynnön; mutta nyrjähtynyt jalka -tuotti yhä enemmän kipua, ja kärsivä tyttö alkoi menehtyä tuskasta. - -"Luullakseni täytyy minun pyytää vielä toista käsivartta", sanoi hän -vihdoin. "Pamela ei ollenkaan kelpaa... hän on liian hintelä; ja Minnie -on heikko kuin hyttynen! Oh, kiitoksia vain, Agnes, mutta pelkään, että -sinä et ole kovinkaan vahva." - -Agnes Quinton oli hento tyttö, joka ei kestänyt paljoa ponnistuksia ja -jota aina huolellisesti hoivattiin opistossa. Neiti Thornhill puuttui -lempeästi puheeseen. - -"Ei, Agnes ei saa tulla; parempi että pyytäisit Pamelaa, hyvä lapsi." - -Mutta Pamela ei ollut halukas tueksi. Hän oli hintelä, kuten Charlotte -oli sanonut, heikko ruumiiltaan, ja hänen jäseniänsä kivisti helposti. -Hän epäröitsi. - -"Älä vaivaudu", sanoi Charlotte nopeasti. "Pääsenhän tästä eteenpäin -nyt, kun olen levännyt. Mutta kovalle se ottaa ja käy rasittavaksi -neiti Thornhillille; hänen täytyy kannattaa koko painoani." - -Jennet, joka oli kulkenut edeltä, kuuli näinä sanat ja palasi heti -toisten luo. - -"Ehkä sallit minun auttaa itseäsi neiti Thornhillin tähden", sanoi hän -hiljaa. - -Puna nousi Charlotten kalpeille kasvoille; hän vastaanotti tarjotun -käsivarren lausumalla juhlallisesti "kiitos", ja kaikki kolme -liikkuivat verkalleen eteenpäin. - -Kulku oli nyt varmempaa ja tasaisempaa; Jennet oli hyvin vahva; ja kun -Charlotte huomasi itseänsä tuettavan ja melkein kannettavan eteenpäin, -hän ajatteli hymyn vivahdus suupielessä noita "aurankurjen tyttäriä", -jotka aina olivat Ida-prinsessan kutsuttavina ja käskettävinä. Vaikka -hänen tuskansa olikin suuri, se ei estänyt häntä silloin tällöin -vaivihkaa vilkaisemasta pitkään, komeaan tyttöön, jonka käsivarteen hän -nojasi. Jennetiä ei kuorma näyttänyt ollenkaan rasittavan; hän kantoi -sen aivan keveästi; ja kuitenkin hänen voimaansa liittyi sellainen -hellätunteinen lempeys, että se lopulta liikutti Charlotten ylpeätä -sydäntä. - -Heidän vihdoin päästyään takaisin maantielle neiti Thornhill kutsui -nopeasti ajurin. Hän jätti Charlotten Agnes Quintonin ja Jennetin -huostaan, käski ajamaan asemalle ja seurasi itse jalkaisin Pamela Ryen -ja Minnie Woodin kanssa. - -Jennet havaitsi pian, että hänen palveluksensa jo olivat tervetulleita. -Hänen ponnistuksensa Charlotten mukavuudeksi palkittiin hiljaisella -kiitollisuudella, ja heidän pysähtyessään rautatieasemalle tyttö -kääntyi luottavaisesti voimakkaaseen toveriinsa. Agnes Quinton maksoi -ajurin, ja kolmisin he menivät odotushuoneeseen vuottaakseen siellä -neiti Thornhillin ja toisten tyttöjen saapumista. - -Charlotte oli hiljaa ja kovin kalpea. Monesta olisi ollut vaikeata -uskoa, että hän tuon rohkean ja kylmän pinnan alla aina oli kätkenyt -herkän ja perin tuntehikkaan luonteen. Hänen uhmailunsa oli vain huntu, -jonka alla piili paljon lempeyttä ja naisellisuutta. Jennet oli alusta -pitäen aavistellut tuossa näkyväisessä Charlottessa olevan salattuna -toisen Charlotte Ashleyn; ja tänään hän oli sen vilahdukselta nähnytkin. - -Istuessaan kovalla jouhipenkillä ja lepuuttaessaan nyrjähtynyttä -jalkaansa, tuolilla, Charlotte näytti todellakin perin hennolta -olennolta. Oli jotakin melkein lapsellista noissa riippuvissa tummissa -silmäripsissä ja sievän suun alakuloisessa väännähdyksessä. Ja kun -Jennet katseli häntä täydellisessä äänettömyydessä, hänen sydämessään -syntyi voimakas halu lohduttaa ja suojella tätä ylpeätä, hemmoteltua -tyttöä, joka oli niin kopea ja uhmaileva ja kuitenkin niin hento ja -heikko. - - - - -12. luku. - -Heltyminen. - - -Matka Richmondista Brunswickin torille tuntui Charlotte Ashleysta -loppumattomalta. Jennetin ystävälliset palvelukset hän otti vaieten, -vaan ei kiittämättömästi vastaan. Charlotte vältti puhumista, jotta -ei hyrähtäisi itkuun; hänen jalkansa alkoi ajettua, ja tuska oli niin -kova, että hän vaivoin jaksoi sen kestää siihen paikkaan nääntymättä. - -Ei se suinkaan ollut varsin vakava vamma; mutta tyttö näkyi kärsivän -paljon ja hänen herkät kasvonsa ilmaisivat pian tuskan merkkejä. Hän -oli myöskin hermostunut ja kuumeinen, jonka vuoksi neiti Thornhill vei -hänet omaan kammioonsa sen sijaan, että olisi lähettänyt hänet isompaan -huoneeseen ylikerrassa. Tyttö vietti levottoman yön eikä tullut -oppisaliin seuraavana päivänä. - -"Jennet", virkkoi neiti Thornhill iltapäivällä, "olen ajatellut, että -ehkä haluaisit mennä istumaan hetkiseksi Charlotten luo". - -Jennet epäröitsi. - -"Mikäli hän minusta huolii?" - -"Ellei, niin voit lähteä pois. Mutta en luule hänen vastustelevan; -menehän katsomaan." - -Jennet siis meni. - -Rouva Mayfieldillä ja neiti Thornhillillä oli kummallakin makuusuojansa -toisessa kerroksessa; ja heidän kammioidensa välillä oli pieni -päivähuone, jota toisinaan käytettiin eräänlaisena pyhättönä, kun joku -oli hiukan pahoinvoipa. Tässä pienessä kammiossa Charlotte lepäsi -pehmeällä sohvalla. Hän oli kuullut Jennetin askeleet kynnykseltä ja -kohotti raukeasti päätänsä nähdäkseen, kuka tuli sisään. - -"Onko sinulla kovia tuskia?" kysyi Jennet lähestyen vuodetta. - -"On... ei. Kaikki tuska tuntuu suurelta; mutta minun kipuni on toki -pieni. En ainakaan kärsi mitään vihlovaa kivistystä." - -"Mutta silti se riitti pitämään sinut valveilla viime yön?" - -"Ei tuska yksinomaan pitänyt minua valveilla. Minulla on kiusallisen -herkät hermot, ja ne olivat epäkunnossa. Sinulla kaiketi ei olekaan -hermoja?" lisäsi Charlotte, hiukan vilkuttaen tummia silmiänsä. -"Vakuutan sinulle, että voi tulla paljoa paremmin toimeen ilman niitä." - -"Niin olen usein ajatellut", vastasi Jennet vakavasti. - -"Oh, mutta sinullahan ei niitä ole, vai kuinka?" - -"Minun hermoni ovat kurissa pidettävissä". Jennetin hymy oli hyvin -lempeä, kun se valaisi hänen kasvojensa vakavuutta. "Mutta äitini -on arka ja kovin tunteikas, joten olen oppinut myötätuntoiseksi -hermostuneita ihmisiä kohtaan." - -"Me emme tavallisesti saa osaksemme paljoa myötätuntoa", sanoi -Charlotte kohottaen kulmakarvojansa. "Isä ei koskaan siedä hermoja, ja -senvuoksi koetan aina pitää ne näkymättömissä. Luullakseni ne kostavat -sellaisen pakon." - -"Enpä tiedä", vastasi Jennet epäilevästi. "Ei kai ole hyvä niitä -liiaksi hemmotellakaan; mutta minä en aavistanut että sinä olisit -herkkähermoinen." - -"Etkö? Minua ilahduttaa kuulla, että osaan menestyksellä teeskennellä!" -Charlotte puhui entiseen rajun hilpeään tapaansa. "Koetan aina antaa -ihmisille väärän käsityksen itsestäni, niin kuin Rosalinda, kun hän -tekeytyi 'pöyhkeäksi ja sotaiseksi'". - -"Tuo muistuttaa minulle kotiani", sanoi Jennet elostuen. "Lapsina me -usein omalla tavallamme esitimme näytelmää _Kuten haluatte_. Omalla -tilallamme meillä oli oivallinen Ardennien metsä; sisareni Katherine -oli Celiana, ja minä esitin mieheksi pukeutuvan Rosalindan osaa -- - - "'Kosk' olen mitaltain mä varsin pitkä.' - -"Ja Derrick lepäsi puiden alla synkkämielisenä Jacquesina." - -Charlotte avasi silmänsä ja katseli miettiväisesti Jennetiä. -Hänestä oli vaikeata uskoa, että tämä maalaistyttö oli tutustunut -Shakespeareen. Ja kun hänen arvosteleva silmänsä sitten huomasi Jennet -Fowlerin majesteetillisen ja kuitenkin tyttömäisen kauneuden hän ei -voinut olla ajattelematta, että tämä tyttö oli todellinen Rosalindan -perikuva voimakas ja silti herttainen ja rakastettava, hellä ja samalla -perin uskollinen. - -"Se oli varmaan hyvin hauskaa", sanoi hän tavallista sydämellisemmin. -"Tunnen kovin vähän maaseutua, mutta joskus ajattelen, että -jonkinlainen sinipiian elämä viehättäisi minuakin. Monet monituiset -kerrat olen kadehtinut Rosalindaa ja Celiaa, kun he yhdessä lähtivät -metsään, mielissään, että pääsivät hovin kahleista." - -"Mutta sinussa on jotakin, mikä tuo mieleeni hovit", huomautti Jennet -vaistomaisesti. "Sinä kykenisit johtamaan saattuetta ja osaisit tehdä -vanhanaikaisen kumarruksen. Ei, minä en mitenkään voi uskoa, että -metsässä tuntisit olevasi kotona." - -Charlotte hymyili mielissään. - -"En saa koskaan tilaisuutta kokea maalaiselämää", hän vastasi. -"Opistosta päästyäni olen valmis ensimäistä seurustelukauttani varten, -eikä minulle jää yhtään aikaa maalaiselämän riemuista uneksiakseni. -Mitä sinä aiot tehdä, kun olet päättänyt opintosi täällä?" - -"Oh, siihen kysymykseen on helppo vastata. Minä palaan kotikylääni -opettamaan nuorempia sisariani. On hyvin luultavaa, etten sitten enää -koskaan näe Lontoota." - -"Saat kokea, että opettaminen on raskasta työtä. En luule, että _minä_ -voisin opettaa", sanoi Charlotte säälivästi. - -"En minäkään luule, että se toimi sinulle sopisi. Mutta tiemme ovat -meille viitoitetut, näethän", Jennet lausui luottavaisesti. "Sinä -olet määrätty hienoksi maailmannaiseksi ja minä taas vaatimattomiin -maalaisoloihin elämäni loppuun asti." - -Kunpa he olisivat tietäneet, miten nämä kuvat vastaisuudessa tulivat -vaihtumaan! - -"Kuka Derrick on?" kysyi Charlotte hetkisen vaiettuaan. - -"Veljeni. Hän on minua vuotta vanhempi, ja olemme aina olleet mitä -hartaimmat toverit." - -"Onko hän synkkämielinen kuten Jacques?" - -"Kyllä, hiukan. Isä sanoo, että muutamia poikia voi muovata millaisiksi -tahansa ja kasvattaa heidät mihin toimeen hyvänsä; mutta Derrick ei ole -niitä. Hän on niin hyväluontoinen nuorukainen, että hän kärsivällisesti -uurastaa maan töissä; mutta sydämessään hän ei siitä laisinkaan pidä, -ja raskasta on puuhata sellaisessa työssä, missä sydän ei ole mukana." - -Charlotten myötätunto oli herännyt. Jos hän olisi ollut terve -ja reipas, kuten tavallista, kertomus Derrickistä ja hänen -koettelemuksistaan ehkei olisi häntä viehättänyt. Mutta tuntien itsensä -raukeaksi ja väsyneeksi hän oli tyynessä mielentilassa, ja sellaisessa -mielentilassa se, mikä hänen luonteessaan oli parasta, tavallisesti -nousi pinnalle. - -"Miksi hän tahtoisi tulla?" kysyi tyttö. - -"Papiksi. Ennen kaikkea hän tahtoisi päästä opistoon. Hän sanoo aina, -ettei koskaan pitäisi yrittää opettaa muita, ellei ole opetusalalle -perusteellisesti valmistautunut. Mutta ei ole mitään toivoa hänen -opistoon pääsemisestään." - -"Miksi ei?" Charlotte alkoi innostua. "Jos hän on aivan tosissaan, -hän varmaan onnistuu. On epäilemättä suuri vahinko tukehduttaa hyvä -taipumus!" - -"Ah, kukaan ei halua sitä tukehduttaa! Isä tekisi mitä tahansa -Derrickin vuoksi, mutta hän ei ole kyllin rikas maksaakseen -opistokuluja; ja toisinaan olen toivonut, että täti Belfont olisi -lähettänyt Derrickin Oxfordiin, sensijaan että lähetti minut tänne." - -Jennet oli lausunut ajatuksensa enempää miettimättä ja melkein -unohtaen, että hänen toverinsa oli uusi tuttavuus. Mutta Charlotten -terävä korva oli kiintynyt nimeen, joka oli hänelle tuttu. - -"Me tunnemme muutamia Belfonteja", sanoi hän, "he asuvat Park Lanen -varrella. Isäni tutustui kenraali Belfontiin Intiassa." - -"Judith-täti meni naimisiin kenraali Belfontin veljen kanssa", huudahti -Jennet koruttomasti. "Hänen miehensä on kuollut." - -"Ja leski on luullakseni varakas? Belfontin suvulla on melkoisesti -rahoja." - -"Niin, hän on varakas; äiti ja täti Judith Belfont ovat sisarukset, ja -kun Judith-tädillä ei ole lapsia, hän on osoittanut harrastusta minuun." - -"Sinusta voi vielä tulla perijätär!" virkkoi Charlotte miettiväisestä. -"Mielestäni sinun pitäisi koettaa olla enemmän... enemmän -maailmallinen, käsitäthän." - -Jennetin syvät, harmaat silmät avautuivat kummastuneina. - -"Se ei ole mahdollista", vastasi hän suoraan tapaansa. "Enkä ymmärrä, -miksi minun pitäisi oppia maailmallisuutta. Kun kasvatukseni on -päättynyt, palaan omaan kyläämme, eikä siellä kukaan maailman menosta -paljoa tiedä." - -"Kuitenkin on viisasta valmistautua muutoksien varalta. Etkö tiedä, -että koskaan ei tapahdu muuta kuin odottamatonta", sanoi terävä-älyinen -Charlotte. "Mutta tuolla tulee Ann tuoden kaksi teekuppia -tarjottimella, ja sinun on siis juotava teesi minun kanssani. Rouva -Mayfield lähettää aina mansikkahilloa sairaille; siten hän koettaa -lohduttaa, ja hyvin miellyttävä tapa se onkin. Sinun täytyy jäädä tänne -istumaan ja saada osasi." - - - - -13. luku. - -Kielletyillä poluilla. - - -Oli sunnuntain iltapäivä -- aina joutilas aika opistossa, sillä -opettajattaret vetäytyivät tavallisesti omiin huoneisiinsa eivätkä -näyttäytyneet ennenkuin kellonsoitto kutsui heidät teelle. Jätettyinä -melkein omiin hoteisiinsa tyttöjen oli tapana istuskella ryhmissä -opintosalissa, ja erityiset ystävykset juttelivat keskenään -luottavaisesti kuiskaillen. - -Jennetillä ei ollut mitään erityistä ystävää, eikä neiti Thornhill -ollut saapuvilla. Charlotte Ashleyn täytyi vielä pysyä ylikerran -lepokammiossa, ja rouva Mayfield oli kehoittanut häntä nukahtamaan. Sen -vuoksi Jennet istui yksinään erään pitkän pöydän ääressä, leuka käden -varassa ja silmät tähdättyinä kouluhuoneen seinällä olevaan karttaan, -vaikkei hän siitä mitään nähnyt. - -Vihdoin hänelle äkkiä juolahti mieleen katkennut kengänrihmansa ja -muistaen, että illalla oli käveltävä kirkkoon, hän nousi ja meni -ylikertaan. Iso huoneusto oli hyvin hiljainen hänen kulkiessaan -pitkien käytävien läpi; kaikkien kammioiden ovet olivat suljetut eikä -ollut näkyvissä opettajattaria, oppilaita eikä palvelusväkeä. Oli -ihanaa päästä pois kouluhuoneesta, missä kukaan ei välittänyt hänen -seurastaan, ja etsiä oman makuukammion yksinäisyyttä. Pamela Rye ja -Minnie Wood olivat kumpikin alikerrassa, joten hän luuli olevansa -turvassa kaikilta häiritsemisiltä. - -Oppilaiden mukavuudesta ja hauskuudesta Pyhän Annan opistossa -huolehdittiin monella tavalla. Joka tytöllä oli oma vuoteensa, oma -pesulaitteensa ja oma pukeumapöytänsäkin, eivätkä he pitäneet mitään -ylellisyyttä niin suuressa arvossa kuin näitä pöytiä. Ei tarvinnut -riidellä kuvastimesta eikä siitä, kenen oli vuoro kammata hiuksensa. -Pöydät olivat pienet, mutta jokaisessa oli laatikko hiusneuloja ja -muita pikkutavaroita varten, ja tästä pöytälaatikosta Jennet meni -etsimään uutta kengännauhaa. - -Laatikko avautui tavallista kankeammin, ja sen etukulmaan oli sullottu -jotakin, mikä heti kiinnitti hänen katseensa. Se oli koreakuvaisilla -kansilehdillä varustettu kahden shillingin romaani, kylläkin kiehtova -uteliaille nuorille silmille. Mutta miten se oli sinne joutunut? - -Kaunokirjallisuus ei suinkaan ollut opistosta pannaan julistettu, -mutta sääntönä oli että tytöt eivät saaneet lukea mitään kirjaa -ennenkuin opettajisto oli sen tarkastanut. Suuri määrä niin sanottua -"kevyttä kirjallisuutta" saavutti rouva Mayfieldin hyväksymisen, -sillä hän ymmärsi ja katseli myötätunnolla tyttöjen sammuttamatonta -halua kertomusten lukemiseen. Sitäpaitsi rohkaistiin heitä puhumaan -lukemisistaan ja vapaasti lausumaan mielipiteensä eri kirjailijain -ansioista. - -Mutta oli eräitä romaaninkirjoittajia, joiden teoksia ei koskaan -siedetty opiston seinien sisällä; ja kiellettyjen kirjojen salaa -kuljettamisesta rangaistiin ankarasti. Säännöissä, jotka painettuina ja -puitteisiin asetettuina olivat ripustetut jokaisen huoneen seinälle, -sanottiin selvästi, että kaikki kirjat olivat ennen lukemista -jätettävät opettajattaren tarkastettaviksi. - -Syrjäisessä kylässä kasvaneena Jennetimme ei ollut laisinkaan -tutustunut "seurapiirien" romaaneihin. Kirjan nimilehdellä mainitusta -tekijästä hän ei ollut koskaan kuullut; ja kuitenkin oli hänen nimensä -laajalti tunnettu. Tyttö ei tiennyt, että tämä teos oli niitä, joita -monet isät, aviomiehet ja veljet eivät haluaisi nähdä kotiensa -pöydällä, eikä hän pysähtynyt itseltänsä kysymään, tekikö hän oikein -avatessaan sen. - -Paikka ja hetki olivat otolliset lukemiselle. Isossa suojassa oli neljä -ikkunaa, ja syksyn aurinko paistoi rauhallisesti seinille. Katsahtaen -ulos Jennet näki tyynen taivaan puutarhan puiden yläpuolella ja pari, -kolme vilkasta varpusta hyppimässä oksalta oksalle. Hän oli tuntenut -itsensä alakuloiseksi ja yksinäiseksi, ja nyt tarjosi kirja hänelle -uuden viihdykkeen, missä hän voisi unohtaa itsensä ja omat huolensa. -Kuinka onnellinen hän olisikaan istuessaan täällä päiväpaisteessa ja -hiljaa ajelehtiessaan kirjojen maailmaan! - -Ainoastaan ne, jotka intohimoisesti rakastavat lukemista, voivat -arvostella, kuinka voimakas Jennetin kiusaus oli. Mutta monet meistä -muistavat kyllä ne ihanat hetket, jotka olemme viettäneet jonkun -romuhuoneen permannolla hupaisa kirja polvillamme. Noina kultaisina -päivinä olimme liian nuoret välittääksemme istuinpaikkamme kovuudesta; -luimme yhä eteenpäin päätämme koskaan pakottamatta, silmiemme koskaan -väsymättä, kunnes meiltä katosi kaikki tietoisuus todellisesta -ympäristöstä ja elimme ja liikuimme ja tunsimme vain romaanimme -sankarien ja sankarittarien mukana. - -Kengännauha unohtui. Jennet ei edes pysähtynyt laatikkoa sulkemaan. - -Hän vaipui päiväpaisteiselle paikalle lattialle ja "alotti alusta"; ja -hyvin kiehtova alku se olikin. - -Se vei hänet maailmaan, josta hän ei koskaan ollut edes uneksinut, -sulotuoksuiseen ilmakehään, missä muodinmukaiset kaunottaret liikkuivat -laahaten silkkiliepeitänsä marmorilattioilla ja pudotellen harvinaisia -kukkia valkoisista käsistään. Kaikki värit olivat lämpöisiä, uhkeita -ja pehmeitä; kaikilla miehillä oli arvonimet; kaikki naiset olivat -vastustamattoman suloisia ja omistivat satumaisen kalliita jalokiviä. -Näin luki Jennet yhä edemmäksi ja edemmäksi, unohtaen, ajan kulun, -unohtaen, että häntä voitaisiin häiritä. Kirja oli vallannut hänen -ruumiinsa ja sielunsa, ja hän istui liikahtamatta kuin lumouksen -alaisena. - -Mutta neiti Sand, laitoksen vanhin opettajatar, oli henkilö, -johon voimakkaimmatkaan lumot eivät tehonneet. Hänellä oli niin -rautainen ruumis ja päättäväinen tahto, että hän halveksi sunnuntain -iltapäiväksi suotua leppoista lepoakin. Tiedettiin, että rouva Mayfield -itse toisinaan katseli häntä pelonsekaisella ihmettelyllä. Hänen -työkykynsä ja väsymätön valppautensa oli miltei yliluonnollista. Hän -ei koskaan kaivannut lepoa, hänen harvat lupapäivänsä olivat hänelle -vastenmieliset, ja hän selitti täysin todenmukaisesti, että hän oli -onnellinen ainoastaan täyttäessään velvollisuutensa. Ehkä hän siinä -meni liiallisuuksiin ja senvuoksi kuihtui ja kävi nyreäksi. Tapaa -kai useammin sellaisia, jotka tekevät työnsä vaillinaisesti, kuin -liian työteliäitä; mutta viimemainitut ovat aivan yhtä ärsyttäviä -lähimmäisilleen. Neiti Sand ei ollut suosittu koulussa, jonka hyväksi -hän tuhlasi tavattoman määrän tarmoansa. - -Jennet ei ollut viettänyt kyllin pitkää aikaa Pyhän Annan opistossa -tunteakseen neiti Sandin hyökkäilytavat. Tällä oli ikäänkuin pesä -jokaisessa huoneuston osassa ja sieltä hän iski pahaa aavistamattomien -tyttöjen niskaan, peljästyttäen heidät tolkuttomiksi, musertaen heidän -tarmonsa ja riistäen heiltä kaiken kyvyn itsepuolustukseen. - -Jonkun kerran hän oli tullut hyökänneeksi viattomien yhtä hyvin kuin -syyllistenkin kimppuun; mutta näistä erehdyksistä rouva Mayfield oli -häntä kahden kesken niin ankarasti nuhdellut, että hän nyttemmin kyllä -varoi iskemästä harhaan. Hän epäili jokaista. Jos tytöt eivät olleet -ilkivaltaisia, johtui se muka tilaisuuden eikä suinkaan taipumuksen -puutteesta; elleivät palvelijattaret varastaneet, oli se huolellisen -silmälläpidon tulos. Ja koska hän ei salannut epäluottamustaan -ihmisluontoon, ei ollut ihmeellistä, että ihmisluonto aina olikin -sotajalalla häntä vastaan. - -Jennetin saapumisesta asti neiti Sand oli epäilevin silmin vaaninut -hänen tekojansa. Niin pitkä, niin kaunis ja niin hillitty tyttö -varmaankin kaikessa hiljaisuudessa kykeni mihin häijyyksiin tahansa. -Neiti Sand oli päättänyt yllättää hänet jostakin, ja se hänelle vihdoin -varsin loistavasti onnistuikin. - -Uhkaavien onnettomuuksien varjot laajenivat romaanin kauniin -sankarittaren ympärillä; jokaisella sivulla vilisi hienoja -vihjauksia lähenevästä vaarallisesta käänteestä. Huulet raollaan, -silmät laajenneina ja nopeasti hengittäen Jennet oli äärettömässä -jännityksessä tietääkseen muodikkaan julmuuden ihastuttavan uhrin -kohtalon. Ovi aukeni; mutta hän oli liiaksi vaipunut kertomukseensa -edes säpsähtääkseen. Neiti Sand ei nähnyt mitään syyntuntoista -punehdusta eikä kuullut mitään pelon parahdusta. Rikollinen katsahti -ylös uneksivin silmin ja jäi yhä lattialle istumaan. - -"Neiti Fowler, tämä on julkein harkitun uhman teko, mitä olen koskaan -nähnyt!" - -Vähitellen ja hämärästi Jennet-rukka alkoi käsittää oikean asemansa. -Vainottu sankaritar, uhkeat kukkaset, silkit ja jalokivet olivat vain -varjoja ja unta. Mutta siinä hänen edessään seisoi neiti Sand ankarana -todellisuutena; ja hän muisti olevansa Pyhän Annan opistossa ja -rikkoneensa yhden sen tärkeimmistä säännöistä. - - - - -14. luku. - -Lisätodistus. - - -Kun rouva Mayfield tuli omasta huoneestaan rauhallisen lepohetken -jälkeen, hänet kohtasivat neiti Sand ja vieläkin hämmästynyt Jennet. - -"Mikä nyt on?" kysyi opiston johtajatar hiukkasen ärtyisästi. "Emmekö -saa viettää edes levollista sunnuntaita?" - -"Olen kovin pahoillani, että häiritsen", sanoi neiti Sand juron -kohteliaasti, "mutta minun täytyy pyytää teitä heti tulemaan neiti -Fowlerin huoneeseen. Tapasin hänet lattialla istumassa ja lukemassa -erästä kaikkein julkeimmista romaaneista, mitä koskaan on kirjoitettu. -On parasta oitis tutkia hänen kirstunsa; hänellä on epäilemättä oikea -kokoelma häijyjä kirjoja." - -"Mikä oli romaanin nimi?" kysyi rouva Mayfield. - -Neiti Sand mainitsi sen, ja johtajatar ilmeisesti säpsähti ja kauhistui. - -"Toitko sen kirjan kotoasi?" kysyi hän kääntyen terävästi Jennetiin. - -"En", vastasi tyttö; "minä löysin sen tänä iltapäivänä pukeumapöytäni -laatikosta. Mutta en tiedä, miten se sinne oli joutunut." - -Neiti Sand keikautti päätänsä ja murahti epäilevästi. Rouva Mayfield -näytti kovin tuskastuneelta; Jennetin sävy oli niin omituinen ja hänen -kertomuksensa niin uskomaton, että useimmat ihmiset, jotka eivät häntä -hyvin tunteneet, olisivat häntä epäilleet. - -"Tuo kuulostaa hyvin uskomattomalta, neiti Fowler", sanoi johtajatar -ankarasti. "Ole hyvä ja anna avaimesi minulle." - -Tyttö totteli äänettömänä käskyä, ja rouva Mayfield suuntasi askeleensa -rikollisen huoneeseen neiti Sandin seuratessa pitäen Jennetiä lujasti -käsivarresta. - -Kolme isoa, mustalla nahalla peitettyä ja omistajiensa nimikirjaimilla -varustettua pukuvasua oli asetettuina seinää vasten. Näyttäen vielä -tavattoman ankaralta rouva Mayfield pysähtyi sen vasun eteen, mikä oli -merkitty alkukirjaimilla J. F., valitsi avaimen pienestä nipusta ja -kohotti kannen. - -Kaikki Fowlerin lapset olivat opetetut harrastamaan siisteyttä ja -järjestystä, ja ne vaatekappaleet, joita ei joka päivä tarvittu, -olivat käärityt niin huolellisesti, että se olisi miellyttänyt -vaativaisintakin silmää. Rouva Mayfield kumartui nostamaan pienen, -mytyn talvivaatteita, ja sen alta tuli heti esille toinen koreakansinen -kahden shillingin romaani. - -"Sitä minä ajattelinkin", sanoi neiti Sand mielissään. "Tietysti -samalta tekijältä?" - -"Niin on", vastasi rouva Mayfield vilkaistuaan nimilehteen. Sitten hän -kääntyi Jennetiin, katsoi häneen vakavasti ja kysyi hyvin tyynellä -äänellä: - -"Onko sinulla mitään muita romaaneja kätkettyinä kirstuusi tai muualle?" - -"En tiedä", vastasi Jennet avuttomana. - -"Minun kanssani ei ole leikkimistä, neiti Fowler". Rouva Mayfieldin -huulet tiukkenivat uhkaavasti hänen puhuessaan. "On viisainta, että -annat suorat vastaukset." - -Seurasi hetkisen vaitiolo. Johtajattaren tyynet kasvot ilmaisivat -kärsimättömyyden ja suuttumuksen merkkejä, jollaisia niillä ei usein -nähty. Neiti Sand (jolla oli melko paljon salapoliisin luonnetta) -katseli tätä kaikkea äänettömällä voitonriemulla. - -"Minä en tiedä", toisti Jennet, tällä kertaa äärimmäisen epätoivon -sävyyn; "minä en tiedä -- muuta en voi sanoa!" - -Rouva Mayfieldillä oli melkoista kokemusta tytöistä ja heidän -tavoistaan, mutta tässä hän joutui aivan hämilleen. - -Ellei Jennet ollut tosiaan tolkuttomaksi hölmistynyt, hän oli -taitavimpia näyttelijättäriä, mitä koskaan tapaa. Hänen poskillaan oli -kuuma hohde, silmissä omituinen unenpöpperöinen ilme; hän ei välttänyt -johtajattaren katsetta, vaan vastasi siihen tajuttomasti. Koko hänen -käytöksensä oli niin kummallinen, että rouva Mayfield jäi sanattomana -seisomaan. - -Mutta ei neiti Sand. Huomatessaan johtajattaren pysyvän vaiti hän puhui -ominaisella kirpeällä tavallansa. - -"Vaaditko meitä uskomaan, ettet tiedä mitä omassa kirstussasi on?" - -"Minä en tiedä", toisti Jennet vielä. "Kaikki tämä on kuin noituutta. -Kirjaa, joka teillä on kädessänne, en ole koskaan nähnyt ennenkuin sen -löysitte." - -"Tämä en hyvin vakava asia", lausui rouva Mayfield; "en voi seisoa -tässä kuuntelemassa enempiä valheita. Avaimesi jäävät minun haltuuni, -ja huomenna sinun tavarasi tutkitaan perin pohjin. Emme tietysti voi -asiaan tänään pitemmältä puuttua. Maanantaina täytyy minun miettiä, -mitä on tehtävä." - -"Saako hän mennä alikertaan toisten pariin?" kysyi neiti Sand. - -"Ei, jääköön hän kirjastoon ja nukkukoon teidän huoneenne -ylimääräisessä vuoteessa." - -Ellei Jennet jo olisi ollut aivan hölmistynyt kummastuksesta ja -kurjuudesta, nämä viime sanat olisivat koskeneet häneen kipeämmin. -Häntä pidettäisiin vankina ja neiti Sand olisi hänen vartiansa; -hän ei edes saisi nukkua samassa huoneessa muiden koulutoveriensa -kanssa! Syysaurinko oli alenemassa, mutta valo viipyi vielä lämpimänä -lattialla, eikä ilmassa tuntunut viileyttä. Mutta silti häntä -puistatti, ja hänen hehkuvat poskensa kävivät kylmiksi ja kalpeiksi. - -"Sinä saat aikaa miettiäksesi", virkkoi johtajatar leppeämmin. -"Huomenna toivottavasti olet kyllin pehmennyt puhuaksesi totta." - -"Minä olen puhunut totta." Jennet ei edes kohottanut päätänsä ja lausui -nuo sanat soinnuttomalla äänellä. Rouva Mayfield kääntyi vihaisesti -poispäin ja neiti Sand hymyili ilkeästi. - -Kirjasto oli varsin hauska huone, ja tuli paloi ristikon takana -takassa. Mutta Jennetiä puistatti jälleen, kun hän kuuli avainta -käännettävän hänen jälkeensä sulkeutuvan oven lukossa; sensijaan että -olisi valinnut nojatuolin (kuten paatuneempi syntinen luultavasti olisi -tehnyt), hän asettui ikkunan pieleen ja tuijotti tylsästi puutarhaan. - -Mikä muutos olikaan eilisen jälkeen tapahtunut hänen pienessä -maailmassaan! Silloin oli hän tuntenut alkavansa tottua ja -kotiutua opistoon ja sen tapoihin; neiti Thornhill oli kuin vanha -kauan rakastettu ystävä, Charlotte Ashley kävi säveämmäksi ja -miellyttävämmäksi, ja uusia ajatuksia ja harrastuksia tulvaili -maalaistytön yksinkertaiseen elämään. Hän oli kirjoittanut pitkän -kirjeen äidilleen, sanoen olevansa onnellisempi kuin oli saattanut -toivoakaan. Niin eilen. Näin tänään. Kummallinen, hämmentävä, kurja -päivä oli tänään. - -Hän tiesi, ettei hän olisi saanut viehättyä lukemaan tuota kirjaa, joka -niin salaperäisesti oli asetettu hänen laatikkoonsa. Sen avatessaan -hän ei ollut aikonutkaan sitä lukea. Oikea menettely olisi ollut viedä -se jollekulle opettajattarelle uskaltautumatta itse sitä selailemaan. -Mutta jo ensi sivulla oli kertomus kiinnittänyt ja vanginnut hänen -huomionsa, eikä hän ollut yrittänytkään sen ihmeellistä tenhoa -vastustaa. Nytkään, surujensa sortamana, hän ei voinut olla tuumimatta, -miten tuolle ihastuttavalle sankarittarelle lienee käynyt. - -Ja katsellessaan ikkunasta Lontoon kellastuvia puita hän sitten äkkiä -muisti erään vanhan kirsikkapuun kotona. Sen hedelmät olivat niukat ja -happamat, mutta herra Fowlerin isä oli sen istuttanut, ja perhe piti -sitä pyhänä. Sitäpaitsi se kasvoi takaoven edustalla, ja keväisin oli -ihanaa katsella hopealta hohtavien kukkain paljoutta sen oksilla ja -kuunnella mehiläisten surinaa niiden ympärillä. Hän tiesi täsmälleen, -millaiselta tuo vanha puu näytti syyspuvussansa. Vaikkei se tuottanut -yhtä runsaasti hedelmiä kuin omena- ja päärynäpuut, sen lehtiverho -oli paljoa upeampi ja hehkui sellaisessa pehmeässä punaisessa -ja kullanvärisessä hohteessa, että olisi luullut sen lainanneen -väriloistonsa iltaruskolta. - -Jennet toivoi, ettei olisi tullut tuota kirsikkapuuta ajatelleeksi. -Pelkkä muisto siitä liikutti hänen sydämensä äkilliseen vihlovaan -tuskaan, ja hän alkoi ääneensä nyyhkyttää. Oi, jospa hän ei koskaan -olisi jättänyt kotiaan ja tullut tänne, missä salaiset viholliset -virittelivät hänelle ansojansa! - -Jonkun ajan perästä hänen kyyneltensä vuolaus tyyntyi, mutta vielä -hän itki, kun neiti Sand astui sisään, tuoden kupin teetä ja muutamia -voileipiä. Sanaakaan ei puhuttu. Opettajatar asetti teekupin pöydälle -ja meni pois, sulkien oven jälkeensä. - -Päiväpaiste oli haihtunut. Jennet astui raukeasti ikkunan luota ja -kyyristyi epätoivoisena takkavalkean eteen. - - - - -15. luku. - -Epäsuosiossa. - - -Sillävälin kun Jennet Fowler oli joutunut pulaan, Charlotte Ashley -nukkui makeasti pyhätön pehmeällä sohvalla ja neiti Thornhill oli -sulkeutuneena huoneeseensa. Teekellon kutsu herätti edellisen unestaan -ja havahdutti jälkimäisen tilapäisestä haaveilusta. Avaten hiljaa -lepohuoneen oven neiti Thornhill katsahti sisään nähdäkseen, miten -potilas voi. - -"Kauanpa olen nukkunut!" huudahti Charlotte kohottaen päänsä -pieluksilta. "Minulla on kova jano, neiti Thornhill; tahdotteko -lähettää minulle pian teetä?" - -"Kyllä; annanko Pamela Ryen tuoda sen sinulle?" - -"Oh, ei; Pamela ei ole hauska. Kun olen puhetuulella, pidän kylläkin -hänen seurastaan; hän on oivallinen kuuntelija; mutta tänään en ole -puhelias." - -"Lähetänkö Minnie Woodin?" - -"Hän on niin tyhmä." - -"Rakas Charlotte, sinulle on vaikea tehdä mieliksi." - -"Mutta tiedättehän kai, että Minnie on tyhmä -- ettekö, neiti -Thornhill? Tietysti ette tahdo vastata", lisäsi Charlotte vanha -veitikkamainen välähdys silmissään. "Te ette sano mitään rumaa toisesta -tytöstä toiselle." - -"Toivoisin, että noudattaisit esimerkkiäni siinä suhteessa", sanoi -neiti Thornhill hymyillen. - -"Silloin olisi kouluelämäni kovin mautonta ja yksitoikkoista", vastasi -Charlotte täysin rehellisesti. "Toisistamme jutteleminen on tärkeimpiä -huvituksiamme. En voi luvata siitä luopua." - -"Mutta etkö voi luvata luopua häijyistä puheista?" - -Charlotte pudisti päätänsä. - -"Haluaisin todella tehdä teille mieliksi, neiti Thornhill, mutta en -tiedä, miten se käy päinsä. Ei ole mahdollista puhua opistotovereistaan -sanomatta mitään häijyä; ne eivät ole enkeleitä." - -"Et ole sinäkään, ystäväni!" - -"Enpä suinkaan; tiedän varmaan saavani täyden osani parjauksesta, enkä -välitä siitä rahtuakaan." - -"Kyllä kai sinä sentään välität, Charlotte; hyväksymisen tavoittelu on -sinussa kehittynyt varsin voimakkaaksi." - -"Ehkä muutamien ihmisten hyväksymisen. Mutta neiti Thornhill, ette -suinkaan usko että tavoittelen kaikkien noiden tyttöjen kiintymystä ja -ihailua, jotka ovat tuolla alhaalla?" - -"Uskon rehellisesti, että sinua kiusoittaisi, jos he ihailisivat -enemmän jotakuta muuta. Sinä tahdot kaikkialla olla kuningattarena, -Charlotte." - -Charlotte hymyili pientä, sievää itsetietoisen varmaa hymyä, joka sopi -hänen kasvoilleen varsin hyvin. - -"Kovin teitä huvittaa tutkia ihmisten luonteita, neiti Thornhill", hän -huomautti. - -Opettajatar naurahti ja kääntyi ovea kohti. - -"Käskenkö Jennet Fowlerin tuomaan teesi?" kysyi hän katsahtaen olkansa -yli. - -"No... kyllä, olkaa niin hyvä... jos tahdotte." - -Neiti Thornhill meni alas ruokasaliin hymyillen itsekseen. Hän oli -saavuttanut erään hartaimpia toivomuksiansa; Charlotte oli ilmeisesti -alkanut pitää Jennetistä, ja nuo kaksi olivat tulemassa hyviksi -ystäviksi. - -Tytöt asettuivat juuri paikoilleen pitkän pöydän ääreen, kun hän astui -huoneeseen. Rouva Mayfield nautti aina teensä yksinään, ja neiti Sand -istui paikoillaan ison teekeittiön takana. Madame de Bèze, jolla -oli toinen teekeittiö edessänsä, hoiteli nuorempia oppilaita pöydän -alapäässä. Neiti Thornhill etsi silmillään turhaan Jennetiä. - -"Missä on Jennet Fowler?" kysyi hän. - -"Kirjastossa", vastasi neiti Sand. - -"Eikö hän ole terve?" - -"Hän on epäsuosiossa", selitti neiti Sand lyhyeen. Hän epäili neiti -Thornhillia puolueellisuudesta Jennetiä kohtaan ja asettui aina lujasti -suosikkeja vastaan. Sitäpaitsi hän mielessään ajatteli, että hiukan -enemmän kuria tekisi hyvää neiti Thornhillille itselleenkin. - -Molempain opettajattarien katseet sattuivat yhteen, ja madame de -Bèze omassa pöydänpäässänsä luuli huomaavansa heidän silmissään -molemminpuolista uhmaa. Neiti Thornhill ei kuitenkaan kysellyt enempää, -hän vain kääntyi erään oppilaan puoleen nuorimpien joukosta ja pyysi -tätä viemään kupillisen teetä Charlotte Ashleylle. - -Kun joku tyttö oli sairaan kirjoissa, katsottiin tavallisesti -mieluisaksi tehtäväksi häntä vaalia; varsinkin pikkutytöt tekivät -ilolla pieniä palveluksia ja juoksivat kernaasti ylikerran lepolaan. - -Pieni Kate Russell nousi hilpeästi ja riensi riemuiten viemään pientä -tarjotinta kuppineen ja lautasineen. Tavallista vakavamman näköisenä -neiti Thornhill asettui entiselle paikalleen, joka sattui olemaan -vastapäätä Pamela Ryetä. - -Huolellisesti tarkastamalla olisi voinut havaita, että Pamelan -hennoilla poskilla oli syvä puna. Hänen silmänsä olivat luotuina -lautaseen ja hän alkoi hermostuneesti tuijottaa teehensä. Mutta -tuskastuneena ja mietteissään neiti Thornhill ei vilkaissutkaan -naapuriinsa pöydän takana. - -Neiti Sand oli kerran suoraan sanonut rouva Mayfieldille, että neiti -Thornhill oli liian nuori opettajattareksi; mutta johtajatar oli -ollut jyrkästi toista mieltä. Una Thornhill oli viidennelläkolmatta -ikävuodellaan ja oli opettanut eräässä Brysselin koulussa -ennenkuin tuli tänne opistoon. Tosin olivat muut opettajattaret -vanhempia: Fräulein Braun, tuo tukeva, hyväluontoinen saksatar oli -nelikymmenvuotias, ja madame de Bèzellä oli viisiviidettä ikävuotta, -mutta kukaan ei voinut väittää kahtakymmentäneljää vuotta äärimmäiseksi -nuoruudeksi. - -Neiti Sand oli myöntänyt, vaikka jokseenkin vastahakoisesti, että neiti -Thornhill ehkä oli kyllin iäkäs tehdäkseen työnsä hyvin; ja hän oli -myöskin myöntänyt, että tämä oli hyvin sivistynyt. - -"Mutta", hän oli lisännyt, "hän on aivan liian tyylikäs. Ei näytä -siltä, että koulusali olisi hänen oikea paikkansa. Häntä katsellessa -johtuu ajattelemaan, että hän on aina elänyt seurapiireissä." - -Rouva Mayfield oli vastannut varsin lyhyeen, että tytöille aina oli -etua seurustelusta oivallisesti kasvatetun naisen kanssa. Neiti Sandin -alituiset syyttelyt tuntuivat hänestä väsyttäviltä, vaikkei hän -ollutkaan sokea tämän arvokkaille ominaisuuksille. Ja kun neiti Sand -havaitsi, ettei hänen huomautuksiaan kernaasti kuunneltu, hän kävi -varovaisen vaiteliaaksi; mutta hän pysyi yhä uskossaan, että neiti -Thornhill oli erehtynyt uransa valinnassa. - -Katsellen häntä aivan tasapuolisesti, kun hän istui paikallaan tyttöjen -parissa, monet olisivat saattaneet olla samaa mieltä neiti Sandin -kanssa. - -Kaikki Una Thornhillissa oli siroa ja hienostunutta; hänen sileä -pukunsa näkyi soveltuvan täydellisesti hänen solakan vartalonsa -miellyttäviin, keveihin muotoihin. Hänen kullanruskea tukkansa oli -nuputettu klassillisen pään niskapuolelle. Kasvot olivat maidonvalkeat, -silmät tummansiniset, nenä kauniisti kaareva (ei puhtaasti -kreikkalainen), ja suu vieno ja hymyilevä. Tuo suu näytti Jennetistä -aina herttaisimmalta, mitä hän koskaan oli nähnyt; täyteläisten, -punaisten huulien hymy oli sanomattoman unelmoiva ja suloinen. Hänestä -Una Thornhill syvän sinisine silmineen ja kermanvaaleine hipiöineen oli -taikuri; ja "Taikuriksi" hän ajatuksissaan häntä nimittikin, ollenkaan -aavistamatta että juuri tällä nimellä neiti Thornhill oli muinoin ollut -tunnettu. - -Muinoin! Eipä ihme, että opettajatar toisinaan muisteli noita aikoja -ja kyseli itseltään, oliko nykyisyys unta ja entisyys todellisuutta. -Epäilemättä olisi hänen ollut helpompi uskoa olevansa entinen Una -Thornhill -- kaunotar ja otaksuttu perijätär, jonka alttarilla niin -monet olivat suitsuttaneet, -- kuin vaatimaton opettajatar Pyhän Annan -opistossa. - -Mutta päättäväisenä luonteeltaan Una oli ryhtynyt käyttämään -muuttuneita olosuhteita parhaansa mukaan ja oli siinä aika hyvin -onnistunut. Se nainen on järkevä, joka käyttää lahjojaan alhaisessa -asemassaan, mihin kohtalo on hänet korkeammalta viskannut. Sensijaan -että olisi sallinut taikavoimansa jäädä karuksi, Una käytti sitä nyt -paremmin kuin koskaan ennen. Hän oli oppinut sovelluttamaan "maalliset -lahjat jumalallisiin tarkoitusperiin". - -Silmien ja hymyn omituinen tenho, joka oli "lumonnut" monta maailmaa -kokenutta miestä ja naista, voitti nyt niidenkin koulutyttöjen -sydämet, jotka olivat vaikutuksille vähimmin alttiit, ja taivutti -useamman itsepäisen tahdon kuin mitä neiti Sand koskaan saattoi -kehua masentaneensa. Ehkä näin ollen ei tarvitsekaan ihmetellä, että -neiti Sand huomatessaan Unan merkillisen menestyksen uppiniskaisten -oppilaiden käsittelyssä, selitti tämän saavuttavan voittonsa luvattomin -keinoin. - --- Hän on sievä, ja hän tietää sen ja lumoaa tytöt kauneudellaan ja -viehkeydellään; mutta niitä tulisi hallita eikä lumota, -- tuumi neiti -Sand itsekseen. Ja vilkaistessaan sitten pöydän sivua pitkin Unan -murheellisiin kasvoihin hän tunsi salaista voitonriemua siitä, että oli -paljastanut Jennet Fowlerin synnit. - - - - -16. luku. - -Charlotten pyyntö. - - -Tyttöjen noustua teepöydästä neiti Thornhill kiirehti heti ylikertaan -rouva Mayfieldin huoneeseen. - -"Sisään!" sanoi johtajatar vastaukseksi hänen koputukseensa, ja neiti -Thornhill huomasi uupumisen vivahduksen äänessä. Hän astui kammioon ja -sai tervehdykseksi jokseenkin väsyneen hymyn. Oli ilmeistä, että hänen -tulonsa ei ollut aivan yhtä mieluisa kuin tavallisesti. Rouva Mayfield -oli väsynyt ja perin masentunut. - -"Haluaisin puhua teille Jennet Fowlerista", alotti opettajatar. - -"Niin, sitä odotinkin, rakas ystävä. Mutta olen saanut aivan -tarpeekseni siitä tytöstä tällä kertaa", vastasi johtajatar. - -"Neiti Sand sanoi, että hänet lähetettiin epäsuosiossa -kirjastohuoneeseen. Paras rouva Mayfield, onko se jotakin hyvin -vakavaa? Tiedätte, että se tyttö kiinnittää mieltäni." - -"Minä tiedän sen, Una, ja tiedän myöskin, että olette hänen suhteensa -pettynyt. Tänä iltapäivänä neiti Sand tapasi hänet istumassa -makuukammionsa lattialla ja lukemassa mitä sopimattominta kirjaa. -Avasimme hänen tavaravasunsa ja löysimme toisen saman kirjailijan -romaanin liinavaatteisiin kätkettynä. Hän vakuutti itsepintaisesti, -ettei tiennyt, miten teos oli sinne joutunut." - -Neiti Thornhill näytti tuskastuneelta ja toivottoman hämmästyneeltä. - -"Minä olen aina pitänyt häntä täysin rehellisenä", sanoi hän -murhemielin. "Olisiko mahdollista, että joku olisi pannut kirjan hänen -arkkuunsa?" - -"Miten se olisi voinut tapahtua? Arkku oli lukittu, ja hänen avaimensa -olivat hänen taskussaan. Ja sitäpaitsi valehteli hän siitä kirjasta, -jota hän luki, kun neiti Sand hänet yllätti." - -"Neiti Sand aina yllättelee." - -"Rakas Una, olkaa oikeamielinen; meidän tulisi olla hänelle kiitollisia -hänen tekemästään paljastuksesta. Luuletteko, että tyttöjen vanhemmat -ja holhoojat soisivat heidän lukevan sellaisia kirjoja kuin Jennet -tänään lukee?" - -"Eivät suinkaan, rouva Mayfield. On aivan oikein antaa esimerkki -rikollisille." - -"Tiedätte, etten koskaan ole kiivas, Una; mutta myönnän tänä -iltapäivänä suuttuneeni. Kuulin, että Jennet yllätettynä lukemasta -romaania, mihin hän oli kokonaan syventynyt, selitti löytäneensä -sen pukeumapöytänsä laatikosta. Pelkään, ettemme koskaan saa häntä -tunnustamaan totuutta; hänen käytöksessään oli jotakin itsepintaisen -päättäväistä." - -"Sallitteko minun jutella hänen kanssaan?" kysyi neiti Thornhill. - -"Ei, on parempi jättää hänet itsekseen huomiseksi. Hän saa maata yönsä -neiti Sandin huoneessa." - -Neiti Thornhill ei sanonut enempää, vaan meni alakuloisena omaan -huoneeseensa. Oli vielä puolitoista tuntia kirkonaikaan, ja hän halusi -rauhassa mietiskellä; mutta siinä hänet keskeytti Charlotte Ashleyn -ääni, joka kuului hänen korviinsa pyhätöstä, kutsuen häntä. - -"Neiti Thornhill", alotti Charlotte, "mitä on Jennet Fowlerille -tapahtunut? Lapsi, joka toi minulle teeni, kertoi, että hän oli -joutunut epäsuosioon." - -"Emme saa puhua siitä asiasta ennen huomista", vastasi neiti Thornhill. -"On kyllä totta, että hän on epäsuosiossa, mutta tytöt eivät ensinkään -tunne syytä siihen." - -Charlotte nousi istualleen sohvallaan ja katsahti opettajattareen -vakavin silmin. - -"En usko, että Jennet on tehnyt mitään järin pahaa", sanoi hän -varmasti; "ja tahtoisinpa tietää, kuka on hänen syyttäjänsä". - -"Neiti Sand." - -"Oh, se hyökkääjälintu. Hän on henkilö, joka kaikkein vähimmin ymmärtää -Jennetiä." - -Neiti Thornhill hillitsi hymyilyn halun ja puhui moittivaan sävyyn. - -"Rakas Charlotte, sinä et saa puhua noin halveksivasti neiti Sandista. -Tuo nimitys on todellakin varsin..." - -"Varsin sopiva! En käytä sitä enää teidän kuullenne, neiti Thornhill; -teidän täytyy tietysti puolustaa neiti Sandin arvokkuutta, vaikka siinä -onkin perin vähän puolustettavaa." - -"Charlotte!" - -"No, täytyyhän teidän myöntää, että väijyskely on arvotonta hommaa. -Mutta kertokaa toki minulle kaikki, neiti Thornhill; minä olen varma, -että Jennetiä on tuomittu väärin." - -"Mutta oletko varovainen, Charlotte? Jos tapaat jonkun tytöistä ennen -levolle menoa, sinä et saa mainita mitään." - -"Lupaan kunniasanallani, etten hiisku mitään", vastasi Charlotte -ylpeästi. - -Nopeasti ja matalalla äänellä kertoi neiti Thornhill Jennetin -makuusuojassa sattuneen kohtauksen aivan niinkuin rouva Mayfield -oli sen hänelle kuvaillut, ja Charlotten ruskeat posket hehkuivat -kuunnellessa ja kalpenivat, ja hänen tummissa silmissään hohti -kuumeinen kiilto. - -"Neiti Thornhill, kuulitteko te niiden kirjojen nimet?" - -"En." - -"Tahtoisitteko sitten ottaa niistä selvän? Tai vielä parempi, että -toisitte nuo kirjat minulle!" - -"Miksi tahdot niitä nähdä?" kysyi neiti Thornhill. - -"Sitä en voi nyt sanoa; mutta... mutta tuokaa ne minulle vielä tänä -iltana ennenkuin nukun." - -"Ei tänä iltana, Charlotte." - -"Sitten en saa unta silmääni. Ajatelkaa toki, neiti Thornhill; eihän -pyyntööni suostumisesta mitään haittaa ole." - -"Se on perin kummallinen pyyntö, ja sinä olet omituinen tyttö, mutta -minä näen, että olet tosissasi." - -"Hirveän tosissani", vakuutti Charlotte. - -"Minä koetan täyttää pyyntösi." Neiti Thornhill antoi lupauksen pienen -vaitiolon jälkeen ja lisäsi sitten suruisesti: - -"Jos olen pettynyt Jennet Fowlerista, on se minulle ankara isku. -En ole koskaan tavannut tyttöä, joka olisi näyttänyt niin peräti -vilpittömältä. Ja kuitenkin on hän tosiaan menetellyt mitä -valheellisimmin hiipiessään ylikertaan yksinäisyydessä ahmiakseen -kiellettyjä kirjoja. Se oli sitäpaitsi hyvin ajattelematonta; täytyihän -hänen tietää, että hänet varmaankin keksittäisiin." - -"Mutta kenties ette olekaan hänen suhteensa pettynyt?" virkkoi -Charlotte vapisevalla äänellä. "Entä, jos joku tarkoituksella pani -kirjan hänen laatikkoonsa vietelläkseen häntä?" - -"Charlotte, en voi mitään sellaisia otaksua." - -"Neiti Thornhill, en luule teidän tietävän, kuinka häijyjä jotkut -ihmiset voivat olla. Jokainen opiston tyttö tuntee Jennetin -intohimoisen lukuhalun; hän on jo ahminut kaikki kirjat, joita meidän -on lupa lukea. Pidän hyvin paljon kertomuksista itsekin, mutta en -ahmi niitä sellaisella halulla kuin hän. Olen varma -- aivan varma, --- että hän ennen tänne saapumistaan on lukenut ainoastaan mitä -yksinkertaisimpia kirjoja." - -"Mitenkä voit olla siitä varma?" kysyi neiti Thornhill syvää -mielenkiintoa ilmaisevalla äänellä. - -Charlotte punastui, mutta vastasi rehellisesti ja järkevästi, kuten -aina: - -"Siksi, että hän ei tiedä mitään siitä, mitä romaanit meille opettavat; -ja hän on aivan toisenlainen kuin ne tytöt, jotka alati niitä lukevat. -Tosiaan, neiti Thornhill, jos kuulisitte muutamien meistä juttelevan -kirjoista, niin kummastuisitte suuresti. Ei meitä kaikkia kodeissamme -vartioida yhtä ankarasti kuin täällä koulussa." - -Neiti Thornhill oli vaiti tuntien, että Charlotte oppilaana voi -syvemmin tutustua tyttöjen elämään kuin mitä hän itse opettajattarena -koskaan olisi saattanut. Sitäpaitsi hän tiesi, että suoruus oli -Charlotten parhaimpia puolia; tytön pahoissa teoissakin oli usein -rehellisyyttä; se oli hänen luonteensa suola. Tämä tyttö, niin ylpeä ja -omapäinen kuin olikin, saattoi kunnioittaa ja puolustaa koulutoveria, -joka alussa ei ollut häntä vähääkään miellyttänyt. Neiti Thornhill -tunsi sisimmässään olevansa varma siitä, että Charlotten arvostelu -Jennetistä oli oikea; mutta tässä oli salaisuus selvitettävänä, ja -miten se olisi tehtävä? - -"Ettehän unohda lupaustanne?" muistutti Charlotte, kun opettajatar -aikoi lähteä hänen luotaan. "Te näytätte minulle ne kirjat ennen -nukkumistani tänä iltana?" - -"Sen teen, jos vain voin saada ne käsiini", kuului vastaus. Ja sitten -neiti Thornhill meni takaisin omaan huoneeseensa ja valmistautui -lähtemään kirkkoon. - -Neiti Sand oli hänen seurassaan, eikä matkalla virketty mitään. Una -Thornhill tiesi, että hänen virkatoverinsa ei hänestä pitänyt eikä -hyväksynyt hänen vaikutustaan tyttöihin; mutta hän säilytti sen tiedon -huolellisesti omana salaisuutenaan. Vasta kun jumalanpalvelus oli -ohi ja sekä opettajattaret että oppilaat olivat palanneet laitoksen -suojiin, neiti Thornhill teki kysymyksen. - -"Neiti Sand", sanoi hän leppeimmällä äänellään, "ikäväkseni kuulin -Jennet Fowlerin huoneessa tekemästänne havainnoista. Rouva Mayfield -sanoi kirjojen olleen mitä paheksuttavinta lajia. Oletteko ottanut ne -huostaanne?" - -"Olen", vastasi neiti Sand. - -"Tahtoisitteko olla niin ystävällinen, että antaisitte minun ne nähdä?" - - - - -17. luku. - -Täysi tunnustus. - - -Neiti Thornhillin sävyssä ja äänenpainossa oli jotakin, mikä sai neiti -Sandin otaksumaan, että hän oli saanut nöyryyttävän läksyn. Tämä Jennet -Fowlerin petoksen ilmitulo opettaisi hänelle, miten järjetöntä oli -luottaa muotoihin. Vanhempi opettajatar ei pannut pyyntöä pahakseen. - -"Tässä ovat kirjat", sanoi hän, ottaen ne esille huoneessaan olevasta -laatikosta. "Tietysti täytyy Jennet Fowleria ankarasti rangaista. Tämä -on paha asia -- perin paha asia tosiaan." - -Neiti Thornhill vastasi, että se oli perin paha asia tosiaan, -ja vei sitten nuo kaksi keltakantista nidosta kammioonsa, jonne -hän ne lukitsi. Sinä iltana hän meni aikaisin levolle, ottaen -kynttilänjalkansa ja seuraten tyttöjä; ja rouva Mayfield huomautti, -että hän näytti väsyneeltä. Charlotte Ashleyllä oli vielä pieni -vuoteensa neiti Thornhillin huoneen vieressä ja hän odotti levottomasti -tämän tuloa. Opettajatar ei pitänyt häntä pitkälti jännityksessä. Sanaa -sanomatta hän toi kirjat Charlotten vuodekomeroon ja odotti hiljaa -kuullakseen, mitä tytöllä olisi sanottavaa. - -Seurasi hetkisen äänettömyys. Charlotte tarkasteli kirjoja -kynttilänvalossa, ja katsahti sitten ylös helakka puna poskilla. - -"Neiti Thornhill", sanoi hän varmasti, "nämä kaksi romaania ovat minun. -Minä ne ostin ja toin tänne vastoin sääntöjä." - -Tuli taaskin lyhyt äänettömyys; opettajatar näytti kauhistuneelta ja -vakavalta. - -"Jos se on totta", alotti hän, "on velvollisuuteni ilmoittaa asia. -Mutta, Charlotte, ajattele; oletko varma, että kirjat ovat todella -sinun?" - -"Katsokaa!" Charlotte näytti punaista täplää toisen nidoksen kannessa -ja samanlaista merkkiä toisen nimilehdellä. "Nämä tahrat ovat -damaskonluumuhillosta. Noin kuukausi sitten Pamela Rye ja minä luimme -näitä romaaneja puutarhassa. Istuimme huvimajan perälle piiloutuneina, -hillopurkki välillämme." - -"Mutta miten ne joutuivat Jennetin haltuun?" kysyi neiti Thornhill. - -"En voi varmasti väittää Pamelan pistäneen kirjaa Jennetin laatikkoon -ja toista hänen kirstuunsa. En _nähnyt_ hänen sitä tekevän, mutta olen -aivan varma, että hän sen teki. Luettuamme kirjat halusimme päästä -niistä eroon; piiloittelimme niitä paikasta toiseen ja pelkäsimme alati -Hyökkääjälintua." - -Tällä kertaa käytti Charlotte kiellettyä nimeä saamatta muistutusta. -Hänen kuuntelijansa oli liian kummastunut ja tuskastunut sitä -huomatakseen. - -"Vihdoin", jatkoi hän, "päätimme ottaa ne mukaamme retkeilylle -lähtiessämme ja jättää ne rautatieasemalle tai vainiolle. Se olisi -käynyt hyvin päinsä, mutta onnettomuudeksemme ne viime hetkellä -unohdimme. Tiedätte, miten huviretkemme päättyä; olen siitä asti -maannut nyrjähtynein nilkoin, ja Pamela on ollut aivan ymmällä." - -"Mutta Pamela ei olisi voinut avata Jennetin kirstua hänen -tietämättään, Charlotte." - -"Malttakaa silmänräpäys, neiti Thornhill. Eilen kävi Pamela lainaamassa -avaimeni eikä hän ole niitä vielä palauttanut. Minun kirstuni avain -sopii Jennet Fowlerin lukkoon. Eräänä päivänä, kun olin kadottanut -avaimeni, Jennet lainasi minulle omansa; ja lukot osoittautuivat -samanlaisiksi. Jälkeenpäin", lisäsi Charlotte, ilmeisesti häveten, -"muistan maininneeni asiasta Pamelalle ja sanoneeni jotain häijyä -siihen suuntaan, että olisi annettava vaihtaa lukko. Jennet-parka, -kylläpä olemme häntä pahoin kohdelleet!" - -"Etkö aavistanut Pamelan tarkoitusta hänen lainatessaan avaimesi?" -sanoi neiti Thornhill. - -"Kuinka minulta sellaista kysytte?" huudahti Charlotte, silmät -säkenöiden suuttumuksesta. "Enkä kuitenkaan voi ihmetellä epäluuloanne; -menettelinhän varsin petollisesti tuodessani kirjat salaa opistoon. -Mutta tosiaan, neiti Thornhill, minä inhoan Pamelan tekemää kepposta. -Aina pidin häntä viekkaana, mutta en uskonut häntä niin pahaksi kuin -hän todella on." - -"Jennet-rukka", sanoi opettajatar murheellisesti; "en voi sietää -ajatusta hänen ansaitsemattomista kärsimyksistänsä. Kunpa hän vain -olisi jättänyt tuon inhoittavan kirjan avaamatta!" - -"Mutta vaikka hän olisikin sen jättänyt avaamatta, toinen kirja olisi -voitu löytää hänen lippaastaan jonakuna päivänä! Tiedätte, miten -neiti Sand äkkiä ja aavistamatta vaatii meiltä avaimet ja myllertää -kirstuissamme? Pamelan käytös on ollut todella häijyä, neiti Thornhill." - -Puhuessaan tyttö vapisi suuttumuksesta, ja opettajatar alkoi katsoa -välttämättömäksi tyynnytellä häntä. - -"Emme puhu enempää tänä iltana", sanoi hän lähtien vuoteen äärestä. -"Ja, Charlotte, sinun pitäisi koettaa hiukan nukkua." - -"Nukkua!" toisti Charlotte katkerasti. "Luuletteko minua sellaiseksi, -että voisin nukkua yöni rauhassa? Uni on viattomia ihmisiä varten, -joilla ei ole mitään rikoksia omallatunnollaan. Ei, minä en nuku, -neiti Thornhill; minä valvon vuoteessani ja odottelen aamua voidakseni -kertoa rouva Mayfieldille ja neiti Sandille kaiken, minkä olen teille -kertonut. Kaiketi minut karkoitetaan opistosta", jatkoi hän heittäytyen -takaisin pieluksille. "Kaiketi minut ajetaan pois tästä rakkaasta, -vanhasta, tyhmästä paikasta niinkuin Eva ajettiin ulos paratiisista. -Minä olen oikea Evan tytär, ja kielletyn hedelmän halu on aiheuttanut -kaiken tämän hälinän. Oh, neiti Thornhill, kuvittelen näkeväni teidät -vartioimassa portteja välkkyvällä miekalla kuin enkeli!" - -"Hiljaa, Charlotte." Neiti Thornhill laski pehmoisen kätensä leppeästi -tyynnytellen kuumalle otsalle. "Sinua ei eroiteta, lapseni, mutta sinun -on luvattava, ettet enää riko järjestystä. Toivoisin sinun käsittävän, -että nämä säännöt, jotka tuntuvat niin väsyttäviltä, ovat kaikkein -parasta sinunlaisillesi luonteille. Koeta nyt nuoruudessasi alistua -terveelliseen pakkoon, niin kerran kiitollisena tunnustat, kuinka hyvää -se oli." - -Nämä niin tyynesti lausutut sanat löysivät vastakaikua Charlotten -ylpeässä, levottomassa sydämessä, ja jäivät sinne pitkäksi aikaa. -Yksitoikkoisena ja ikävänäkin opisto oli ainoa todellinen koti, -minkä hän koskaan oli tuntenut, ja hän rakasti sitä samalla kun hän -uhmaili sen lakeja ja nauroi sen asukkaiden tavoille. Hän ivasi usein -sellaista, mitä hän rakasti; mutta Charlotten ivan takana piili -kyyneleitä, niinkuin muutamien ihmisten kyyneleiden takana on ivaa. - -Hän painautui äänettömästi pieneen valkoiseen vuoteeseensa ja tarkkasi -neiti Thornhillin siroa vartaloa tämän liikkuessa hiljaa huoneessa. -Miten kauniilta näyttikään opettajatar kalpeine kasvoineen ja tukka -höllällä! Charlotte tunsi, ettei hän ansainnut Una Thornhillin -kaltaista ystävää; ja kuitenkin, jos tuo ystävä olisi ollut -hituistakaan vähemmän lempeä, tyttö olisi tunnustuksensa jälkeen tullut -kovaksi ja katkeraksi. - -Mutta ei ollut mitään katkeruutta kyynelissä, jotka kostuttivat hänen -pielustaan ennenkuin hän nukahti. Hän katui -- katui todella kaikkea -pahaa, minkä oli tehnyt; ja hänen mielensä täyttyi surullisista ja -kuitenkin toivehikkaista ajatuksista. Hän oli päättänyt korvata tuskan, -minkä Jennet oli kärsinyt; vastaisuudessa hän olisi Jennetin puolustaja -ja uskollinen ystävä. Hän koetti keksiä jotakin sopivaa lahjaa -Jennetille ja oli jo melkein valinnut rubiinisormuksen, kun hänen -silmänsä sulkeutuivat ja hän leijaili pois rauhalliseen unenmaahan. - -Mutta Jennetille itselleen, joka lepäsi silmät avoinna neiti Sandin -huoneen ylimääräisessä vuoteessa, yö tuntui pitemmältä ja synkemmältä -kuin yksikään muu yö hänen elämässään. - -Neiti Sand pysyi juron äänettömänä, minkä vaitiolon vain silloin -tällöin keskeytti yskähdys, joka Jennetistä kuulosti karmealta ja -tuomitsevalta ja kiusasi häntä sanomattomasti. Hänestä tuntui, että -puhuttelemisen asemesta hänelle yskittiin, ja vihdoin hänen osakseen -tullut kohtelu alkoi häntä närkästyttää, ja hän alkoi mielessään käydä -melkein yhtä hillittömäksi kuin Charlotte samanlaisissa olosuhteissa -olisi ollut. Tietäen joutuneensa halpamaisen juonen uhriksi hän -kyseli itseltään, oliko viisasta enää jäädä opistoon. Neiti Sand, hän -ajatteli, oli hänen piintynyt vihollisensa, useimmat tytöt karttoivat -häntä hänen tietämättään miksi, ja nyt näytti siltä, että rouva -Mayfield oli valmis uskomaan kaikkea, mikä oli hänelle epäedullista. - --- Oh, -- huoahti hän levottomasti heitellen itseään vuoteessaan, -- -kunpa vain minulla olisi rohkeutta nousta ylös ja paeta yön selkään. -Mitähän ne minulle huomenna tekevät? - - - - -18. luku. - -Helmaystävät. - - -Kun aamiainen oli syöty, rouva Mayfieldiä ei näkynyt tavallisella -paikallaan kouluhuoneessa. Neiti Sandkin oli poissa ja samaten Jennet -Fowler. Mutta neiti Thornhill oli saapuvilla, ja Pamela Ryen mielestä -hän näytti iloisemmalta. - --- Mitähän lienee tapahtunut? -- ajatteli Pamela, jota kiusasi -tietoisuus siitä, että hänellä oli Charlotten avaimet taskussaan. -- -Onko mahdollista, että Charlotte epäilee minua? Tietysti hän kuulee -Jennetin häpeästä, ja minä kerron hänelle jättäneeni kirjat johonkin, -mistä Jennet ne löysi lukeakseen. Ja vaikka... vaikka hän uskoisi -pahintakin, hän itsensä tähden on kavahtava hiiskumasta sanakaan. - -Vähää myöhemmin neiti Sand ja Jennet astuivat yhdessä kouluhuoneeseen, -edellinen näyttäen vähän toisenlaiselta, vähemmän kankealta ja -viralliselta kuin tavallista ja jälkimäinen kovin kalpealta. Rouva -Mayfield seurasi, ja päivän tehtävät menivät tavallista uraansa. Mutta -se oli Pamelalle pitkä aamukausi, ja hänen monet muistamattomuutensa -tuottivat hänelle muutamia ankaria huomautuksia. Kun kello tuli -kaksitoista, tytöt päästettiin vapaiksi tuntia ennen aikaista -päivällistään, ja silloin rouva Mayfield viittasi Pamela Ryelle. - -Tyttö tiesi, että molemmat englantilaiset opettajattaret tutkivasti -tarkkasivat hänen kasvojansa, ja hän tiesi myöskin, että hän itse -kalpeni pelon aiheuttamasta huimauksesta. Hän meni rouva Mayfieldin luo -jonkinlaisin epätoivon tuntein, mutta johtajatar lausui vain muutamia -jokapäiväisiä sanoja. - -"Neiti Rye", sanoi hän kylmästi, "sinä lainasit lauantaina Charlotte -Ashleyn avaimet. Mene leposuojaan ja anna ne hänelle heti takaisin." - -Jos katse ja äänensävy eivät olisi olleet niin kylmät ja ankarat, -Pamela olisi tuntenut tavatonta huojennusta. Mutta hänen mennessään -ulos oppisalista kaikki hänen pelkonsa palasi täysivoimaisena. - -Miksi oli Charlotte ilmoittanut rouva Mayfieldille, että avaimet olivat -lainatut? Pamelan sydän kutistui hänen kiertäessään pyhätön oven ripaa, -ja häntä kammotti joutua katselemaan ystäväänsä kasvoista kasvoihin. -Ystäväänsä! Kaikki heidän koulutoverinsa olivat yksimielisesti -nimittäneet näitä kahta "ystäviksi", mutta heidän liittonsa ei -ollut koskaan ollut kiinteintä laatua. He olivat olleet tovereita -ilkivaltaisuudessa, yhdessä punoneet koulutyttöjen juonia, mutta heidän -tuttavuutensa ei ollut koskaan kohonnut sydämelliseksi ystävyydeksi ja -nyt se oli hyvin lähellä loppuansa. - -Charlotten jalka oli paranemaan päin, ja hän oli siirtynyt vuoteesta -nojatuoliin. Hänen kasvonsa olivat käännetyt ovea kohti hänen -istuessaan takkavalkean edessä kirja helmassa. Kun Pamela puolittain -arasti astui sisään, hänen katseensa kohtasi noiden tummien silmien -ylpeän säihkyn, ja hän valmistautui hiljaa pahimpaan. - -"Sinä olet siis tullut tuomaan avaimeni takaisin", virkkoi Charlotte -ylväimpään sävyynsä. "Olen pahoillani, että ne sinulle lainasin. Tämä -on ensi kerta, kun mitään minulle kuuluvaa on käytetty halpamaisiin -tarkoituksiin." - -"En ymmärrä sinua", vastasi Pamela laskien avaimet pöydälle ja kääntyen -pois. - -"Ymmärrät kyllä. Koska kukaan ei nähnyt sinun panevan kirjaa Jennetin -kirstuun, pääset luultavasti rangaistuksesta vapaaksi. Joillekuille -sinun asemassasi rangaistus tuottaisi kevennystä, mutta sinä olet -tietääkseni kyllin halpamielinen iloitaksesi siitä, että sen vältät." - -"En tiedä, mitä tarkoitat", mutisi Pamela poistuen kiireisesti ja -sulkien oven jälkeensä. - -Osoittautui että Charlotte oli oikeassa. Pamela vältti todellakin -rangaistuksen. Asia vaiennettiin, eivätkä sen todellista laitaa koskaan -saaneet tietää ne oppilaat, joita se ei koskenut. Kului muutamia -päiviä, ja sitten Charlotte Ashley palasi paikalleen kouluhuoneessa ja -esiintyi nyttemmin tovereilleen entisestään erilaisena. - -Kaikki tunsivat hänet nyt Jennet Fowlerin ystävänä ja uskollisena -liittolaisena. Tämän ystävyyden julkinen osoittaminen ei näyttänyt -ensinkään naurettavalta; sillä kaiken, minkä Charlotte teki, hän teki -ominaisella viehkeydellään. Hän ei välittänyt siitä, että jotkut tytöt -muistuttivat hänelle hänen aikaisempia ennakkoluulojaan Jennetiä -kohtaan ja virnistelivät muutokselle. "Ellemme koskaan muuttuisi, -täytyisi meidän pysyä erehdyksissämme", sanoi hän vastaukseksi -syytökseen häilyväisyydestä. - -Jennetille oli opisto äkkiä aivan muuttunut; se ei enää ollut -muukalaisten maailmaa, missä kaikki olivat ylpeitä ja kylmiä, vaan -siitä oli tullut päiväpaisteinen, ystävällisyyttä ja tyytyväisyyttä -säteilevä koti. Ja juuri Charlotte loi ujon, arastelevan tytön -ympärille uuden ilmakehän, minkä lämmössä ja hempeydessä Jennet pian -alkoi kukoistaa kuin ruusu. - -"Mitä nyt ajattelette Jennet Fowlerista, neiti Thornhill", kysyi -Charlotte riemuissaan eräänä päivänä. "Eikö hän ole kaunis? Nyt kun -hän on jättänyt suremiset ja jöröttelyt, ei voi olla häntä ihailematta -pitkin päivää." - -"Kyllä", vastasi neiti Thornhill hymyillen. "Eikä voi olla -havaitsematta, mikä voima Charlotte Ashleyllä on. Ah, Charlotte, kykyä -kirkastuttaa toisten elämää ei suinkaan voi liian usein käyttää. -Olen iloinen nähdessäni, että vihdoinkin olet käyttänyt sitä hyvään -tarkoitukseen!" - -Juuri se, mitä neiti Thornhill oli halunnut nähdä, oli todella -tapahtunut. Nämä kaksi tyttöä, jotka kumpikin olivat hänelle rakkaat, -olivat tehneet liiton, mistä koitui molemminpuolista hyvää. Melkein -synkkämielisyyteen taipuva vakavuus, joka kuului Fowlerin tyttöjen -luonteenominaisuuksiin, hälveni nyt vähitellen Jennetistä Charlotten -päiväpaisteisen tenhovoiman vaikutuksesta. Jennet hymyili useammin, -hänessä alkoi kehittyä tyyntä iloisuutta, ja opistotoverien seura -alkoi hänestä tuntua kodikkaalta. Tietämättään hän myöskin oli -hyödyksi Charlottelle, toimien terveellisenä pidäkkeenä, milloin hänen -huimapäinen ystävänsä oli taipuvainen luvattomiin vallattomuuden -purskahduksiin. - -Molemmat tytöt pysyttelivät tyynesti erillään Pamela Ryestä, välttäen -pienintäkin avoimen vihollisuuden merkkiä. Sen koommin ei enää mainittu -Jennetin kirstusta löydettyä romaania, mutta Pamela tunsi, että totuus -tiedettiin ja että johtajatar oli menettänyt kaiken luottamuksensa -häneen. Hän ymmärsi varsin hyvin sen juron kohteliaisuuden, mitä neiti -Sand hänelle osoitti, ja tiesi, mikä jäädytti neiti Thornhillin hauskan -sävyn, milloin tuolla opettajattarella oli hänelle jotakin sanottavaa. -Mitä Charlotteen ja Jennetiin tuli, hän julisti, että näiden ystävyys -ennen pitkää loppuisi katkeraan riitaan; se oli muka liian tulinen -kestääkseen ja johtui ainoastaan jostakin Charlotten lukemattomista -oikuista. Mutta hänen ennustelunsa näkyivät tekevän häntä ympäröiviin -tovereihin varsin vähäisen vaikutuksen, eivätkä taitavimmatkaan -salaviittaukset kyenneet järkyttämään Charlotten suosiota koulussa. - -Itsekseen Pamela päätti, että hän oli saanut aivan tarpeeksensa -opistosta, ja hänen kirjoiteltuaan useita kirjeitä ystävilleen, tuli -yleisesti tunnetuksi, että hän joulun tienoissa jättäisi Pyhän Annan -tyttökoulun. - -Eräänä päivänä Charlotte Ashley toi ystävälleen Jennetille sormuksen -ja pyysi häntä käyttämään sitä "koulutuntien väliajoilla". Se oli -rubiinisormus, ja Jennet katseli tuota tummanpunaista kiveä hyvin -ihastuneena ja piti sitä kaikkea muuta maallista omaisuuttaan -arvokkaampana. Vähän sen jälkeen, kun lahja oli annettu ja -vastaanotettu, Charlotte istahti pöytänsä ääreen ja kyhäsi kirjeen -veljellensä kapteeni Ashleylle. - - "Rakas Nigel (niin kuului kirje), - - Olen lahjoittanut pois rubiinisormuksen, minkä annoit minulle - viime syntymäpäivänäni. Älä ole minulle siitä vihainen, vaan - katselehan sen tytön valokuvaa, jonka sormea se nyt somistaa. - En eläissäni, Nigel, ole pitänyt mistään tytöstä niin paljoa. - Kenties johtuu se siitä, että hän on niin peräti erilainen kuin - minä -- niin arvokas ja kuitenkin vaatimaton, niin herttainen ja - silti vakava. Minusta hän on oikea puritanilaisneidon Priscillan - perikuva. Hän on kotoisin etäisestä maalaiskylästä ja voi - kuvitella, että - - majan köyhänki, vaattehet halvat, - kaunihiks kauneus sen, rikkahaks lempensä luo. - - Hellä sisaresi Charlotte. - - J.K. -- Ole hyvä ja palauta valokuva." - -Vastaus saapui ensi postissa ja kuului näin: - - "Rakas Charlotte, -- - - Jos Priscilla oli edes puoliksi niin kaunis kuin uusi ystäväsi, - oli John Alden onnellinen mies. Suon sinulle anteeksi, että - luovuit sormuksesta, jos sallit minun pitää valokuvan. - - Hellästi rakastava veljesi Nigel Ashley." - - - - -19. luku. - -Kohtaloiden kirja. - - -Marraskuun viidentenätoista oli neiti Thornhillin syntymäpäivä, -ja hän oli niin hartaasti anonut iltapäivä-lupaa tytöille, että -johtajatar oli hänen pyyntöönsä suostunut. Oli juhlallinen teenjuonti. -Virkistyshuoneen pitkä pöytä oli koristettu vihreillä köynnöksillä, -jotka ranskankielen opettajattaren taiteelliset kädet olivat -järjestäneet; sillä, kuten hänen koko kansaansa, häntäkin tenhosi -kaikki, missä oli jotain juhlaan vivahtavaa. Neiti Sandkin näkyi kerran -tahtovan unohtaa kurin ja antautua hetken tunnelmaan; ja jokaisella oli -kemujen toimeenpanijalle ystävällisiä katseita ja sydämellisiä sanoja. - -Myöhemmin he kaikki kerääntyivät hilpeissä ryhmissä koulusaliin, joka -oli hyvin lämmitetty ja valaistu, ja yhtyivät leikkimään vanhanaikaisia -leikkejä. Se ilta oli tulevina vuosina säilyvä monen mielessä tuoreen, -nuorekkaan riemun hetkenä, vapaana murheen kosketuksesta, joka niin -usein painostaa myöhemmän elämän iloja. - -Vihdoin, kun he olivat väsyneet karkeloimiseen ja kaikki halusivat -hetkisen rauhallista lepoa, neiti Thornhill toi pienen pöydän avaran -huoneen keskelle ja asetti sille juhtinahkaisiin kansiin sidotun -albumin. - -"Kuulkaa", sanoi hän istahtaen tuolille pöydän ääreen. "Tämä on minun -kohtaloni kirja. Se sisältää kolmesataakuusikymmentäviisi värsyä -- -yhden jokaiselle vuoden päivälle. Kaikki ovat aivan alkuperäisiä, eikä -niitä koskaan ole missään muussa kokoelmassa käytetty. Tahtooko joku -valita numeron ja tietää kohtalonsa?" - -Kaikki vastasivat kysymykseen yhteen ääneen ja hyökkäsivät kilvan -pientä pöytää kohti. Mutta hymyillen ja heilauttaen kättään -ennustajatar viittasi innokkaan joukon peräytymään. - -"Oraakkeli voi puhua vain yhdelle kerrallaan", sanoi hän vakavasti. -"Teidän on tultava yksitellen. Kuka tahtoo olla ensimäinen?" - -Seurasi hetkisen pysähdys. Useimmilla nuorilla on jonkun verran -taipumusta taikauskoon, ja kaikki, mikä tuntuu ennustamiselta, -viehättää omituisesti tyttöjä. Sitäpaitsi olivat he nyt oikeassa -mielentilassa ollakseen vakaville vaikutuksille alttiita -- hiukan -väsyneitä riemun ja karkelon jälkeen ja kuitenkin kyllin kiihtyneitä -sovittaakseen jokapäiväisiin asioihin uuden sisällön. Mutta epäröimistä -ei kestänyt pitkälti, ja useat kädet työnsivät esille Agnes Quintonin, -joka oli laitoksen vanhimpia ja vakavimpia oppilaita. Hän astui hiljaa -esille hänelle ominaisella vitkastelevalla tavalla ja mainitsi numeron -seitsemänkymmentäseitsemän. - -Neiti Thornhill avasi kirjan, eikä muutamaan sekuntiin kuulunut muuta -ääntä kuin lehtien kahina. Sitten hän alkoi lukea tyynellä, lempeällä -ja täysin selvällä äänellä: - - "Ain' etsi seuraa ihmislapsien, - sun elos ihanampaa silloin on; - sä jätä hämyn piiri hallainen, - tee työtä, aherra, oo pelvoton, - niin moni askeleitas siunaapi, - ja Herra sinut lepoon johtavi." - -Kun kirkas ääni oli vaiennut, syntyi uusi hiljaisuus -- niin syvä, että -melkein olisi luullut enkelin puhuneen. Kaikki vanhemmat tytöt, jotka -tieten tai tietämättään tutkivat toistensa luonteita, tunsivat, että -värsy erityisesti soveltui sille, jolle se osui. Luonteeltaan hiljainen -ja mietiskelevä Agnes Quinton oli ruumiinrakenteeltaankin hento, ja -hänen elämäänsä oli aina suojattu ja sitä tarvitsisi vastakin suojata. -Hänelle ei näkynyt olevan tarjolla iloa, vaan tyyntä rauhaa. Hän -välitti vähän tovereistaan ja näiden hommista, kulkien tasaista tietään -ajattelemattakaan erästä vanhaa ohjetta, joka käskee riemuitsemaan -riemuitsevien kanssa ja itkemään itkevien kanssa. Hän oli rikas, mutta -harvoin näkyi hänen mieleensä juolahtavan, että oli köyhiäkin. Hänellä -oli hellä luonto, mutta hänen päähänsä ei koskaan pälkähtänyt sääliä -niitä, jotka olivat jokaisen intohimon tuulenpuuskan ajeltavina. Kaikki -hänestä pitivät, mutta kukaan ei häntä suuresti rakastanut. Näin hän -liikkui koulutoveriensa keskellä kuin varjo, jota heidän yhteiset -inhimilliset surunsa tai ilonsa eivät liikuttaneet. - -Kukaan ei koskaan saanut tietää, oliko värsy herättänyt hänen raukeassa -sielussaan ajatuksia ja tunteita. Hitain askelin ja levollisin kasvoin, -kuten aina, hän palasi paikalleen takkavalkean ääreen; ja sitte kun -muiden tyttöjen parvessa oli hiukan kuiskailtu, Jennet Fowler astui -ujosti pöydän luo. - -"Minä valitsen numeron viisi", virkkoi hän arasti. - -Taas kahisivat lehdet hiljaa äänettömyydessä, ja jotkut luulottelivat -neiti Thornhillin äänen hiukan värisseen, kun hän luki: - - "Ma katson yrttimaahas: siellä nään, - ah, parhaan kukan tuhottuna, tarhan pään; - mutt' aina luota Luojan johtohon, - niin ruusuillas viel' uusi hohto on. - Kas, näen sinut elon syksyllä - ikikukkain kruunun seppelöimänä!" - -"Mutta ensin täytyy kukan tuhoutua!" sanoi Jennet, puhuen väkinäisesti -ja katsahtaen lukijaan laajentunein silmin. - -"Rakas Jennet, jokaisessa puutarhassa täytyy olla muutamia tuhotuita -kukkia", vastasi neiti Thornhill. "Jos oraakkeli olisi luvannut sinulle -täydellisen vapauden surusta, et varmaankaan olisi sitä uskonut." - -"En." Jennetin kasvot näkyivät heijastavan opettajattaren rauhoittavaa -hymyä. "Minä pidän niistä säkeistä hyvin paljon", lisäsi hän astuen -poispäin, "ja olen ajatteleva niitä usein". - -Vakavuuden varjo, joka nopeasti hiipi tyttöparveen, näkyi melkein -haihtuvan, kun Charlotte Ashley astui pöydän ääreen koomillinen -alistuminen kasvoillaan. - -"Minä valitsen seitsemän, luvuista täydellisimmän", alotti hän. "Enpä -siksi, että odotan sen tuovan itselleni paljoa hyvää. Jos sellaista -viatonta olentoa kuin Jennetiä, joka ei tee kellekään pahaa, uhataan -kuihtuneilla kukkasilla, on epäilemättä jotakin kauheata varastossa -minunlaiselleni horjahtelevalle ja vallattomalle pyryharakalle! Panenpa -kymmenen yhtä vastaan, että minulle luvataan myrskyjä, tuulenpyörteitä, -kareja, okaita ja verta tihkuvia jalkoja! Mutta: - - "'Mikä tuuli tuiskuttaakin, - pelkää en mä kohtaloa!' - -"Siis, kaunis sibylla, olen valmis kuulemaan pahinta." - -Iloisten naurunpurskahdusten kaikuessa neiti Thornhill käänsi taaskin -lehtiä ja etsi pyydetyn numeron. Sitten hän hetkiseksi pysähtyen -katsahti Charlotten tummiin silmiin veitikkamaisesti hymyillen -ennenkuin luki: - - "Laula, laula, älä huoli, - kunnes joku pikku nuoli - sinut tapaa, sydämestä laulun vaientaa. - Mutta yhä riemuele, - ei sun äänes silti mene, - haavat hetken lyömät pian umpeen saa. - - Sun ilos vielä karttuu, - jos kätes toimeen tarttuu - kohottamaan uupuneita pitkän tien - ja hetken uhraat silloin, - aamuin taikka illoin. -- - Nää terveisetkö sinulta mä vien?" - -"Paljoa parempaa kuin ansaitsen", sanoi Charlotte. Hänen silmänsä -olivat tavallista sumeammat, vaikka hymy yhtä kirkas kuin konsaan. -"Mutta olen puolittain taipuvainen uskomaan, että noita säkeitä ei -laisinkaan ollut piirrettyinä kohtalon kirjassa, vaan että ne vereksinä -ja täydellisinä tulivat sibyllan kekseliäistä aivoista. Antakaa minun -varmentuakseni itse vilkaista lehdelle." - -"Kernaasti", vastasi neiti Thornhill nauraen. "Vakuutan sinulle, että -asiassa ei ole mitään petosta. Eivätkä minun aivoni ole läheskään niin -kekseliäät kuin kuvittelet; ne eivät kykene hetkellisestä sysäyksestä -sepittämään runoja. Mene nyt takaisin paikallesi miettimään oraakkelin -ennustusta, sillä minä näen, että Minnie Wood kärsimättömänä odottaa -vuoroaan." - -Kun kaikkien kohtalot olivat luetut, oli aika mennä levolle. Kirjan -omistajatar sulki oraakkelinsa ja vei sen pois; valot sammutettiin, ja -koulusali jäi pimeäksi ja äänettömäksi. Mutta ylhäällä kammioissaan -monet tytöistä mietiskelivät osakseen sattuneiden säkeiden sisältöä; -moni hämärä toive hahmottui ja sai merkityksen, moni salainen pelko -lieventyi. Ja noustessaan polvistumasta sinä iltana, Jennet näki -äänettömällä kummastuksella, että Charlotte vaivihkaa pyyhki kyyneleen -silmästään. - - - - -20. luku. - -Kotiintulo. - - -Joululoma tuli; ja lähdettäessä Jennet Fowler ja Charlotte Ashley -sanoivat toisilleen hiljaiset, mutta hyvin sydämelliset jäähyväiset. -Ero oli sitä helleinpä, kun pieni epävarmuuden varjo häilyi heidän ensi -kohtauksensa yllä. - -"Kuulin äidin sanovan jotakin, mikä saa minut ajattelemaan", virkkoi -Charlotte pitäen ystävänsä käsiä. "Hän aikoo lähettää minut Pariisiin, -mutta en luule, että niin käy. En halua matkustaa sinne; kaipaan -takaisin vanhaan, rakkaaseen opistoon. Etkö sinäkin?" - -"Minä ikävöitsen vain sinua", vastasi Jennet, "mutta mikään paikka -maailmassa ei koskaan voi olla minulle niin rakas kuin kotini. Toivon, -että lähtisit sinne mukaani; mutta koruttomat maalaistapamme sinua -tuskin viehättäisivät." - -"Luullakseni viihtyisin siellä jonkun aikaa. Eräissä mielentiloissa -tuntuu minusta, että maalaiselämä tyydyttäisi minua paremmin kuin -mikään muu." - -"Ei tähän vuodenaikaan", sanoi Jennet hymyillen. "Mutta tule luokseni -joskus, kun ruusut kukkivat ja olet väsähtänyt moniin huveihisi ja -voittoihisi." - -"Sen teenkin", huudahti Charlotte innokkaasti. "Miten elävästi -voinkaan tuon kaiken kuvitella! Näen itseni väsyneenä ja uupuneena -kaikkien huvittelujeni jälkeen saapuvan pienelle, muratin ja ruusujen -peittämälle mökille, jonka kynnyksellä seisot sinä, ojennetuin -käsivarsin minua tervehtimässä." - -Charlotte sanoi tämän hiukan näytelmätaiteellisin elein, jotka oli -ranskankielen opettajattarelta oppinut, ikäänkuin hän todella näkisi -kuvailemansa taulun edessään. Hän oli tosiaan nähnyt profeetallisen -ilmestyksen, mutta henkilöt olivat päinvastaisissa osissa. - -Oli vielä tunti keskipäivään, jolloin juna lähti isolta Lontoon -asemalta, vieden Jennet Fowlerin takaisin lapsuutensa tuttujen kasvojen -ja muistojen pariin. Vaikka hän olikin onnellinen, sekaantui hänen -iloonsa epämääräinen levottomuuden tunne; hämärä pelko, että kaikki ei -olisi aivan samanlaista kuin hänen lähtiessään. Epäilemättä se vivahti -lapsen pelkoon, joka temmattuna lelujensa äärestä pelkää, että vieraat -kädet sillävälin ovat koskeneet sen aarteisiin. Tämä ajatus juolahti -Jennetin mieleen ja sai hänet hymyilemään. Kaikki kirjeet kotoa olivat -olleet hilpeitä ja reippaita; niissä ei ollut sanallakaan mainittu -huolista tai muutoksista, ja Mabelin viimeksi lähettämä kirjelappunen -oli kertonut parantuneesta terveydestä. Hän ravisti päätään hetkellisen -alakuloisuuden vallassa ja katsahti kaihoavin silmin talvisia kenttiä -ja lehdettömiä puita. - -Joulukuun hämärällä ja hiljaisella maisemalla näkyi olevan oma tenhonsa -häneen. Nuo ohimenevät vilahdukset niityistä ja kylistä saivat hänet -kaipaamaan Brambletreen kunnaita, ja vanha, yksinään puutarhassa tien -vieressä sijaitseva maatalo kohosi selväpiirteisenä hänen silmiensä -eteen. Hyvin hän tunsi talvikukkaset, jotka yrittivät korvata kesän -loistavat lapset -- nuo lämmin-, mutta kuitenkin raitisväriset -päivänkukat ja kuukausruusut, jotka availivat hentoja nuppujaan -tummakiiltoisen muratin keskellä! Hän nousisi aikaisin ylös ja poimisi -pienen kukkavihon huomenaamulla. - -Juna pysähtyi vihdoin vähäiselle asemalle noin kolmen penikulman -päähän Brambletreesta, ja täällä hän tiesi Derrickin olevan vanhoilla -kieseillä häntä vastassa. Hänen sydämensä pamppaili ilosta, kun hän -näki veljen tutunomaiset kasvot asemasillalla; mutta hymy, jolla toinen -vastasi, oli hänestä tavattoman vakava. - -"Derrick, onko kaikki hyvin?" kysyi hän, kun poika tuli vaununovelle. - -"Kaikki on hyvin kotona", vastasi Derrick rauhoittavasti. - -"Miksi sitten näytät niin synkältä?" kysyi tyttö pistäen käsivartensa -hänen kainaloonsa heidän astuessaan asemasillan yli. "Tiedätkö, -Derrick, ettet suinkaan näytä kyllin iloiselta sisaresi tavatessasi?" - -"Sisareni pitäisi tietää, kuinka iloinen olen", sanoi hän puristaen -tämän kättä ja katsahtaen vakavasti hänen kohotettuihin kauniisiin -kasvoihinsa. - -Jennet huoahti pitkään helpoituksesta heidän saapuessaan hiljaiselle -tielle, missä kiesit odottivat. Hänen kirstunsa lähetettäisiin vanhan, -hitaan kuorma-ajurin mukana; mutta matkalaukku sullottiin kiesien -takaistuimen alle. Derrick auttoi sisaren ajopeleihin ja kietoi hänet -huolellisesti paksuun vaippaan, joka oli jo kauan palvellut ja monta -tuiskua kokenut. Tarttuen sitten ohjaksiin hän virkahti sanasen -säyseälle tammalle, joka alkoi tasaisesti juosta hiljaisia kyläteitä -pitkin. - -Oli hämärä, mutta punaisia pilviä päilyi lännen taivaalla, ja ilma -oli kirkas ja tyyni. Alussa Jennet oli liian onnellinen puhuakseen. -Derrick'kin oli vaiti, eikä hetkiseksi mikään keskeyttänyt illan rauhaa. - -"On hyvin hauskaa päästä pois niiltä loppumattomilta kaduilta", virkkoi -neitonen vihdoin. "Toivon että saamme sateettoman joulun. Sinun pitää -viedä minut pitkälle, pitkälle kävelylle huomenna." - -Nuori mies ei vastannut, ja tyttö laverteli edelleen. - -"Menemme etsimään misteliä metsästä, ja meidän täytyy saada oikein -paljon rautatammea. Aion somistaa päivähuoneemme oikein komeaksi joulua -varten. Madame -- ranskan opettajattaremme -- on neuvonut minulle, -miten kierretään oikein ihania kiehkuroita vihreistä kasveista, ja -tahdon kummastuttaa teitä kaikkia. Oi, Derrick, minulla on aika nälkä. -Onko äiti laittanut minulle aniskakun?" - -"Kakku kyllä on valmiina", sanoi Derrick hajamielisesti; "mutta, -Jennet, äiti on muuten poissa kotoa". - -"Poissa kotoa!" - -Jennet toisti nämä sanat mitä säikähtyneimmin ilmein. Kaikki ilo oli -silmänräpäyksessä poistunut hänen kasvoiltaan ja äänestään. Mitä koti -olisi ilman äitiä? Ja mikä kamala välttämättömyys oli kutsunut hänet -pois juuri samana päivänä, kun hänen tyttärensä palasi koulusta? - -"Ajattelinkin, että jotakin oli vinossa", sanoi hän yrittäen pidättää -nyyhkytystä. "Yhtä hyvin voit heti sanoa, mitä se merkitsee; -epätietoisuus on pahinta kaikesta. Mitä on tapahtunut? Missä on äiti?" - -"Hän on täti Judithin luona", vastasi Derrick. "Äiti voi tosiaankin -hyvin, Jennet; eikä meitä muitakaan mikään vaivaa. Mutta lauantaina -täti Judith lähetti vaunut äitiä noutamaan, eikä hän tietysti voinut -kieltäytyä lähtemästä sairaan sisaren luo." - -"En tiennyt, että täti Judith oli sairaana. Kukaan ei kirjeessä -kertonut hänen sairaudestaan. Miksei sitä minulle ilmoitettu?" - -"Emme tienneet siitä ennenkuin vaunut saapuivat tuoden erään rouva -Belfontin palvelijan, jolla oli määräys emännältään ja kirjelappu -Robsonilta. Sen luettuamme käsitimme heti, että tauti oli hyvin vakavaa -laatua. Poloinen Judith-täti ei enää voi elää pitkää aikaa; hänen -päivänsä ovat luetut." - -Jennet ei voinut puhua, vaan värisi kiireestä kantapäähän, ja Derrick -kumartui hänen puoleensa levottomin katsein. - -"Olen kovin pahoillani tähtesi, rakas sisko", sanoi hän hellästi. "Tämä -ei ole hauska kotiintulo; mutta meidän tulee olla kiitollisia, ettei -päällämme ajelehdi synkempiä pilviä. Saimme tänä aamuna kirjekortin -äidiltä, ja hän sanoo täti Judithin pyytävän sinua luokseen." - -"Minuako?" - -"Niin, rakas Jennet. Sinun on lähdettävä aikaisin huomenaamulla, ja -minä kyyditsen sinut aamiaisen jälkeen Parkleyhin. Tämä on koettelemus; -sinä odotit saavasi nauttia kodin rauhaa ja onnea, ja nyt sinut äkkiä -kutsutaan kuolinvuoteelle. Sisko kulta, toivoisin voivani säästää -sinulta kaikki surut." - -"Se on ystävällinen toivomus, rakas Derrick", vastasi Jennet yrittäen -puhua reippaasti; "mutta minulle ei olisi hyvä säästyä kaikelta -murheelta. Sinun pitää rukoilla, että saan voimaa tähän surulliseen -eroon. Se on ero, enkä voi olla sitä pelkäämättä. En ole tarpeeksi -tuntenut täti Judithia voidakseni häntä kovin suuresti rakastaa, -mutta..." - -"Hän on ollut sinulle hyvä, Jennet. Hänen kiintymyksensä sinuun -ilmautui niin äkkiä, mutta jos hän olisi saanut elää, se olisi -kirkastanut ja sulostuttanut hänen koko elämänsä. Hän tuntee nyt, että -hän oppi rakastamaan sinua liian myöhään." - -"Sen tiedän", myönsi Jennet surullisesti. "Eräänä päivänä kuulin -neiti Thornhillin sanovan, että elämä on kuin iso puutarha ja että -ihmiset keksivät sen parhaimmat kukkaset, vasta kun ovat sieltä -lähtemäisillään. Niin on luullakseni Judith-tädin laita. Hän eli kauan -elämän tarhassa ennenkuin löysi rakkauden." - -"Neiti Thornhill", huomautti Derrick, "hänhän on se kaunis opettajatar, -joka on sinulle niin ystävällinen? Sinä kirjoittelit hänestä paljon, -mutta sittenkin on minusta huvittavampaa kuulla siitä vilkkaasta, -iloisesta, tummasilmäisestä tytöstä." - -"Sepä omituista!" huudahti Jennet mielissään. "Hänkin haluaa kuulla -sinusta ja on antanut minun kuvailla sinut sata kertaa." - -"Minusta näyttää, että tunnen hänet varsin hyvin", sanoi veli -miettivästi; "näen hänen loistavat silmänsä ja herkkävivahteiset -ruskeat kasvot. Saanenkohan häntä koskaan tavata?" - -"Kenties. Mutta, Derrick, sinä ja Charlotte varmaankin riitelisitte. -Minusta aina tuntuu, että olisi vaarallista tuoda molemmat suosikkini -yhteen, koska pelkään etteivät he pitäisi toisistaan ja tekisivät minut -onnettomaksi." - - - - -21. luku. - -Pelon aiheita. - - -Hämärä oli käynyt läpikuultamattomammaksi, kun kiesit pysähtyivät -puutarhan portille, ja ylösvedetty kaihdin arkihuoneen ikkunassa -paljasti kirkkaan, lampun valaiseman kuvan. Samassa tuokiossa jo -hyökättiin ovikäytävään ja kuului kuoro iloisia ääniä, Hilaryn -tervehdyshuudon kaikuessa yli kaiken. Senjälkeen isä vahvoilla -käsivarsillaan nosti Jennetin kieseistä ja puristi häntä hetkisen -rintaansa vasten. Herra Fowler ei suinkaan ollut äänekäs -mielenilmaisuissaan, ja paljon sanoin lausumatonta liikutusta sisältyi -tuohon hartaaseen syleilyyn. Jennet ymmärsi jälkeenpäin, mitä kaikkea -isä juuri silloin rinnassansa tunsi. - -Kerkeänä kuten aina Hilary oli senjälkeen ensimäinen häntä -tervehtimässä, sitten seurasi Katherinen tyyni suudelma ja Mabelin -kuiskaamat rakkauden sanat. Lopulta viimeisinä molemmat nuorimmat -lapset tarttuivat Jennetiin ja veivät hänet riemun myrskyssä sisälle. - -"Kylläpä sinua varmaan hirveästi palelee", sanoi Ellen vetäen hänet -loimuavan takkavalkean ääreen. - -"Ja olet tietysti kauhean nälissäsi", huusi Hilary. "Älkäähän nyt -touhutko niin paljoa, lapset, vaan antakaa hänen riisua puuhkansa ja -päällystakkinsa. Kannanko kapineesi ylikertaan, Jennet?" - -"Ei", vastasi Jennet väsähtäneestä, "minä menen heti huoneeseeni". - -"Älä viivy kauaa", pyysi Hilary. "Tee ja voikorput jäähtyvät kovin -pian. Ehkä on parasta, että minä tulen mukaasi." - -"Käy istumaan, Hilary, äläkä yhtäpäätä haasta", sanoi herra Fowler -tavallista ankarammalla äänellä. Katherine loi häneen kiitollisen -katseen ja Jennetin helpotuksenhuokaus voitiin seivästi kuulla. Hilary -alkoi käydä liian ärsyttäväksi heille kaikille. - -Hitain askelin Jennet nousi tuttuja portaita omaan, vanhaan kammioonsa -ja kiirehti sulkemaan oven siellä rauhassa itkeäkseen. Hän kaipasi -äitinsä tervehdystä enemmän kuin sanoilla saattoi ilmaista; ja hänen -sydäntään rasitti ajatus murheellisesta huomispäivästä. Ei ollut mikään -helppo asia seisoa täti Judithin kuolinvuoteen ääressä kuuntelemassa -hänen viimeisiä sanojaan, ja tytön herkkä sielu kavahti tätä koetusta. - -Kuitenkin hän kiitti Jumalaa siitä, että koti oli vielä koti, ja -tyynnytteli itseään toivolla, että äiti pian palaisi ja että kaikki -taas kerran sujuisi entiseen tapaansa. Sitten hän riisuen nopeasti -päällysvaatteensa kuivasi kyyneleensä ja riensi takaisin alhaalla -odottavien luo. - -"Tuntuupa hyvältä, kun olet jälleen luonamme", sanoi Katherine alkaen -täyttää teekuppeja. "Ja aika terveeltä sinä näytät, -- Jennet. Melkein -pelkäsimme, että Lontoon ilma ei sinulle sopisi, ja äitiä aina -huolestutti ajatus, että ehkä opiskelisit liian uutterasti. Mutta -mikään ei näy sinua vahingoittaneen." - -"Minä voin oikein hyvin, Kathie", vastasi Jennet, "ja aloin todella -pitää opistosta. Mutta tiedättehän, että oli aikoja, jolloin minua -vaivasi ankara koti-ikävä." - -He menivät aikaisin levolle sinä iltana, ja Katherine varoitti Jennetiä -valvomasta matkalaukkujensa purkamisessa. - -"Sinun tulisi saada nukkua runsaasti tänä yönä", sanoi hän; "minun -täytyy herättää sinut aikaisin aamulla. Parasta, että käytät -matkapukuasi ja jätät minun tehtäväkseni ottaa tavarat ulos -kirstustasi." - -"Miksi sinä vaivautuisit minun tavaroitteni tähden, Kathie?" kysyi -Jennet. "Minä tulen kotiin nähtyäni täti Judithin. Minun ei odoteta -viipyvän hänen talossaan." - -"Pelkään, että sitä odotetaan, rakas sisar, ja sinun läsnäolosi -tuottaa äidille mitä suurinta lohdutusta. Hän sanoo, että täti Judith -on laskenut hetkiä sinun palaamiseesi, ja ikävöi sinua luokseen. -Jennet-rukka, toivoisin voivani lähteä sinun asemestasi." - -"Ihmeellistä, ettei hän mieluummin haluakin sinua, Kathie. Sinä olet -paljoa epäitsekkäämpi ja hyödyllisempi kuin minä." - -"Ei, Jennet, minä en ole vähemmän itsekäs. En tunne ketään, joka voi -täydellisemmin unohtaa itsensä kuin sinä. Sinussa, näet, ei vielä ole -kehittynyt itsekkäisyyttä, mutta lahjasi ovat korkeampaa laatua kuin -minun." - -"Eikö isä sinusta näytä alakuloiselta?" kysyi Jennet lyhyen vaitiolon -jälkeen. - -"Hän kaipaa äitiä; tämä on vasta ensi kerta, kun he ovat olleet -eroitettuina." - -"Tietysti hän kaipaa häntä; mutta on jotain muutakin, mikä tuntuu häntä -vaivaavan. Pari kertaa kuvittelin, että hän oli huolestunut minun -suhteeni. Sano minulle, Kathie, olenko oikeassa?" - -Katherine, joka tavallisesti oli suorapuheisin kuolevaisista, vältti -nyt sisarensa vakavaa katsetta. - -"Siis se koskee minua." Jennet laski kätensä Katherinen olkapäille -ja ravisti häntä lempeästi. Molemmat olivat pitkiä tyttöjä, ja nuo -kaksi tummatukkaista päätä olivat toistensa tasalla heidän seisoessaan -siinä kynttilänvalossa. "Oi, Kathie, miksi tarvitsee meillä nyt olla -perhesalaisuuksia? Tämä on uutta ja outoa." - -"Ei ole mitään salaisuutta, rakas Jennet." Kyyneleet pulpahtivat -Katherinen ystävällisiin ruskeihin silmiin. "Älä puhu enempää nyt; -ajattele aikaista matkaasi huomenna ja kaikkea, mitä sinun on -kestettävä. Etkö huomaa, että käy myöhäiseksi?" - -Jennetin kädet vaipuivat surullisesti alas. - -"Kathie", sanoi hän murheellisella äänellä, "kotiintuloni on tuottanut -minulle surkean pettymyksen. Minulla on joku aavistus, että muutoksia -on hiipimässä pieneen maailmaani, enkä minä enää koskaan ole sama -Jennet." - -"Sinä pysyt aina samana", vastasi hänen sisarensa vakavasti. "Muutos -olosuhteissa ei merkitse muutosta sydämessä. Minä luotan täydellisesti -horjumattomuuteesi, Jennet; uskon sinun kestävän jokaisen koetuksen." - -"No", sanoi Katherine suostutellen, "luulin, että olimme päättäneet -olla enempää juttelematta tällä kertaa. Katso, tulta tarvitsee kohentaa -ja lisätä hiiliä takkaan. Sinun on nukuttava sikeästi ja runsaasti." - -Jennetille ei jäänyt muuta neuvoa kuin alistua. Hän oli kiihoittunut -ja väsynyt, huomisesta tulisi raskas päivä. Jättäen Katherinen -hoitamaan tulta hän alkoi ääneti riisuutua, ja pian hänen päänsä lepäsi -rauhallisesti lavendelilta tuoksuvalla pielukselta. - -Vihdoin lempeä käsi kosketti hänen poskeansa ja tuttu ääni kutsui hänet -hellästi unen maailmasta. Avatessaan silmänsä hän näki Katherinen -seisovan, vuoteensa ääressä, ojentaen hänelle kupin teetä ja viipaleen -paahdettua vehnäleipää. Aamu aikoi vasta sarastaa, ja huonetta valaisi -vain himmeä kynttilän liekki. - -"Mutta nythän varmaankin on vasta keskiyö!" mutisi Jennet unisesti. -"Olen ollut vuoteessa vasta kymmenkunnan minuuttia, ja sinä tulet -herättämään minut ensi unestani. Salli minun levätä vielä vähän aikaa." - -"Olen hyvin pahoillani, että minun täytyi sinut herättää, tyttöseni; -se näyttää kyllä julmalta", vastasi sisar. "Mutta sitä ei voi auttaa, -Jennet. Aikaa hukkaamatta on riennettävä Parkleyhin; äiti kehoitti -sinua pitämään mahdollisimman suurta kiirettä." - -"Miksi minun on sinne lähdettävä?" kysyi Jennet painuen takaisin -pielukselleen ja sulkien silmänsä ennenkuin oli lauseensa lopettanut. - -"Koska... oi, rakas lapsi, et saa enää vaipua uneen! Tässä on hyvää, -kuumaa teetä; juo se, Jennet, ja ravistaudu valveille kaikin mokomin!" - -Ruskeiden silmien raskaat luomet avautuivat hitaasti jälleen, ja -puoleksi nukkuva tyttö ponnisteli ankarasti totellakseen Katherinen -kehoitusta. Hän kohosi istualleen ja joi hiukan teetä, vielä kuitenkaan -täydellisesti ymmärtämättä syytä tähän aikaiseen nousemiseen, kunnes -Hilaryn kimeä ääni kuului oveni takaa. - -"Joko Jennet nousee ylös?" hän huusi. "Älkää nuhdelko minua, että tulen -kysymään; Derrick tahtoo tietää." - -"Oh, nyt muistan kaiken", virkkoi Jennet aivan hereillään. "Käske hänen -sanoa vain Derrickille, että olen tuossa paikassa valmis. Älä jätä -minua, Kathie; jää tänne auttamaan minua minkä voit. Olen itsekäs, -uninen olento... uh! Kylläpä tässä huoneessa on kylmä!" - -Mutta sillä hetkellä Rachel astui sisään ja sytytti uudestaan tulen; ja -Jennet nousi ja ryhtyi pukeutumaan sen lämpimässä loisteessa. Kukaan -kamaripalvelija ei olisi voinut olla Katherinea tarkkaavaisempi, ja -hänen sisarensa pukeutuminen oli päättynyt ennenkuin myöhäinen aurinko -oli lähettänyt valonsa talviseen maailmaan. - - - - -22. luku. - -Viimeinen kohtaaminen. - - -Raikas aamuilma karkoitti unen usvat Jennetin aivoista, ja Derrickin -hilpeä haastelu vahvisti hänen hermojansa, terästäen häntä tulevaan -kokeeseen. Mutta kun he ajoivat Parkleyn pääkadulle ja pysähtyivät -korkean, synkännäköisen rakennuksen eteen, hänen mielensä alkoi jälleen -lannistua. - -"Muista, että äiti on täällä", sanoi Derrick tytön astuessa alas -kieseistä. - -Joku oli arvattavasti ollut hänen tuloansa tähystelemässä. Ennenkuin -hänen kätensä oli koskettanut kelloon, ovi aukeni ja harmaahapsinen -miespalvelija näyttäytyi. Heti hänen jälestään tuli Robson, kalpeana -ja riutuneena pitkistä valvomisista sairaskammiossa, mutta ilmeisesti -ilostuen odotetun vieraan näkemisestä. - -"Miten tätini voi?" oli Jennetin ensimäinen kysymys. - -"Hänellä on ollut levoton yö, ja hän on herkeämättä puhunut teistä, -neiti Jennet", vastasi vanha palvelijatar. "Pelkäsimme, ettette -saapuisi ajoissa -- hän on käynyt perin heikoksi." - -Puhuessaan Robson johdatti Jennetin aamiaishuoneeseen ja toimitti -hänelle kuumaa kahvia. Tyttö katsahti ympärilleen kallisarvoisiin -esineihin, mitkä joka puolella kohtasivat hänen silmänsä, ja ajatteli -niitä pitkiä yksinäisen loiston vuosia, jotka rouva Belfont oli tämän -katon alla viettänyt. Miten hauskan valoisat täti Judithin päivät -olisivatkaan voineet olla, jos hän olisi avannut nämä ovet nuorille -sukulaisilleen ja täyttänyt synkän huoneuston näiden tarmokkaalla -elämällä! Kaikki oli upeata ja mukavaa; mutta tarkka silmä saattoi -kuitenkin huomata, että vähän tämä upeus ja mukavuus oli talon asukasta -hyödyttänyt. - -"Teitä varmaan kovin palelee pitkän ajomatkanne jälkeen, rakas -neiti Jennet", alotti Robson, mutta hänet keskeytti tytön äkillinen -ilonhuudahdus. - -"Äiti, rakas äiti", sanoi hän hyökäten ovea kohti, "kuinka olen -ikävöinyt sinua! Koti ei tunnu kodilta, kuu sinä olet poissa." - -Muutamaan sekuntiin rouva Fowler oli kykenemätön puhumaan mitään; -hän vain kietoi käsivartensa tyttärensä ympärille ja katseli häntä -hellästi, Robsonin seisoessa vieressä ja tarkatessa heitä kyyneleet -silmissä. Ja sitten uskollinen palvelija huoahtaen muisti ylikerrassa -lepäävän kuolevan naisen, joka ei koskaan elämässään ollut saanut kokea -tällaisen rakkauden suloisuutta. Vaikka rouva Fowler aina oli ollut -köyhä ja ison perheen huolten painostama, hän oli paljoa rikkaampi -sisartansa. - -Robson hiipi hiljaa sairaskammioon, jättäen äidin ja lapsen -kahdenkesken. Mutta pitkälti he eivät keskustelleet; oli kerrottava ja -kuultava tuhat seikkaa, jotka täytyi jättää sopivampaan aikaan. Rouva -Fowlerin ensimäinen ajatus koski Judith-tätiä: hänen hetkensä olivat -luetut ja hänen viimeiset toivomuksensa täytyi tyydyttää, maksoi mitä -maksoi. - -"Tulehan heti hänen huoneeseensa, Jennet", lausui äiti vakavasti. "Ja -sinun on kuunneltava hänen viimeisiä sanojaan ja kätkettävä ne visusti -mieleesi, rakkaani. Tuskin voit kuvitella, kuinka paljon hän on sinua -ajatellut. Tule nopeasti; hän odottaa levottomana. Robson on hänelle -ilmoittanut, että olet täällä." - -Hellällä väkivallalla rouva Fowler tarttui tyttärensä käsivarteen -vieden hänet ylikertaan ja kuljettaen hänet pitkän käytävän kautta. -Nuorekkaihin ääniin ja monien jalkojen astuntaan tottuneelle Jennetille -talon hiljaisuus tuntui painostavalta, ja talvipäivän kolkkous rasitti -hänen sieluansa. Heidän pysähtyessään suljetulle ovelle hän alkoi -hiukan vavista, ja rouva Fowler, joka yhä piti häntä käsivarresta, vei -hänet ääneti sairaan kammioon. - -Mutta hänen luodessaan ensimäisen katseen kuihtuneille kasvoille -pieluksella Jennetiltä katosi kaikki tietoisuus omasta itsestänsä. -Hänellä oli vain selvillä se tosiasia, että tässä lepäsi täti -Judith, hänen oma hyväntekijättärensä kuoleman kutsua odottamassa. -Vaistomaisesti hän vastasi rouva Belfontin hartaaseen katseeseen -hellällä hymyllä ja kumartuen vuoteen yli painoi pehmeän suudelman -ohuelle poskelle. - -"Sinä näytät terveeltä ja kauniilta", sanoi heikko ääni. "Jennet, -tahtoisin, että olisin nähnyt sinut aikaisemmin. Silloin olisin ollut -onnellisempi. Minulta on elämässäni puuttunut paljon todellista onnea, -lapseni." - -"Älä ajattele menneisyyttä, rakas Judith", puuttui rouva Fowler -lempeästi puheeseen. "Sinä et tiedä, mitä kaikkea Jumalalla saattaa -olla sinulle varattuna iankaikkisessa tulevaisuudessa." - -Rouva Belfont vastasi hänelle kiitollisella hymyllä. Näinä viimeisinä -päivinä hän oli oppinut pitämään sisarensa sanoja suuressa arvossa -ja oli löytänyt niiden yksinkertaisuudesta syvempää viisautta kuin -mitä rikkaus ja maallinen tieto oli hänelle koskaan tuonut. Ja -sitten hänen katseensa palasi Jennetiin ja viipyi tytön herttaisilla -kasvonpiirteillä hellän ylpeästi. - -"Mitä minulla on sanottavaa, täytyy nopeasti sanoa", jatkoi hän. -"Lapseni, olen jättänyt kaiken omaisuuteni sinulle. Jumala opettaa -sinut käyttämään varallisuutta paremmin kuin minä koskaan olen -käyttänyt. Et tietysti saa hallita omaisuuttasi ennenkuin tulet -täysi-ikäiseksi, mutta olen antanut määräyksiä, jotka takaavat, että -hartaimmat toivomuksesi käyvät toteen. Derrick -- ah, minä tiedän -kaiken, mitä olet hänen puolestaan tuntenut! -- Derrick lähetetään -opistoon." - -Jennetin kasvoilla ilmenevä sanomaton ilo heijastui kuolevan silmissä, -jotka katsoivat syvään hänen omiinsa. Mutta hänen uskollisille -vartijoilleen oli selvää, että potilaan voimat olivat lopussa; ja -äitinsä viittauksesta tyttö kuiskasi hellät jäähyväiset. Hän ei -yrittänyt pukea kiitollisuuttaan moniin sanoihin, eikä sitä ollut -tarviskaan. Täti Judith ymmärsi kaiken, mitä nuori tyttö tunsi, ja oli -tyytyväinen. - -Loppuajaksi tätä pitkää päivää Jennet jäi enimmiten yksikseen, koska -rouva Fowler enempää kuin Robsonkaan ei hennonut poistua sairaan -huoneesta. Niille, jotka häntä vaalivat, oli ilmeistä, että rouva -Belfontia oli tukenut teennäinen tarmo hänen sisarentyttärensä -tuloon asti. Häntä oli ylläpitänyt harras halu nähdä Jennet ja vielä -kerran häntä puhutella; hän oli koonnut riutuvat voimansa viimeiseen -ponnistukseen. Mutta nyt, kun hänen toivonsa oli toteutunut, hän vaipui -horrostilaan, josta hänen sisarensakaan ääni tuskin saattoi hänet -herättää. - -Omiin hoteisiinsa jätettynä Jennet vaelsi huoneesta huoneeseen, -koettaen käsittää olosuhteissaan tapahtunutta ihmeellistä muutosta -ja tuntien omituista kaipausta halpaa maalaistyttöä Jennet Fowleria -kohtaan, joka näkyi äkkiä poistuneen elämästä. Kaikki muuttuisi nyt, ja -rikkautta seuraisi rikkauden raskas vastuunalaisuus. Mutta Katherine -oli uskonut sisarensa luonteen kestävän jokaisen koetuksen, ja Jennet -puolestaan rukoili, että aina ansaitsisi Katherinen luottamuksen. - -Iso talo kaikkine kallisarvoisine huonekaluineen joutuisi pian -hänen omakseen, ja tämä ajatus oli niin yllättävän painostava, että -hän alkoi koettaa sen kokonaan unohtaa. Kirjastohuone, missä herra -Belfont-vainaja oli viettänyt enimmän aikansa, oli hänelle erityisesti -mielenkiintoinen. Eivät ainoastaan arvokkailla teoksilla täytetyt -kirjahyllyt seinillä, vaan koko huoneen sisustus oli aiottu tuottamaan -viihdytystä ja lepoa. Iloinen valkea paloi uunin tiilireunaisella -ristikolla; karhuntalja-matolla oli sametilla päällystetty nojatuoli, -ja siihen Jennet asettui antautuen lukemiseen ja lepoon. - -Silloin tällöin hänen äitinsä kävi häntä katsomassa, ja rouva -Fowlerille tuotti sanomatonta lohtua nähdä tyttärensä niin tyynenä. -Jennet oli liljan vaalea; hänen koulutoveriensa kovin ihailemat -persikanvärin vivahdukset olivat paenneet hänen sileiltä poskiltaan, ja -hänen silmänsä näyttivät raskailta. Mutta hänen sävynsä oli levollinen -ja hän pyysi, ettei kukaan olisi hänen suhteensa huolissaan. Hän sanoi -kirjoittavansa kirjeen Katherinelle ja kertovansa hänelle kaiken, mitä -oli tapahtunut. Mutta äiti pyysi häntä olemaan sulkematta koteloa ennen -iltaa. - -Juuri kun päivä oli loppumassa ja viimeiset valonkajastukset sammuneet -joulukuun taivaalta, täti Judithin sielu pakeni. Ja rouva Fowler lisäsi -kirjeen perään muutaman sanan ilmoittaen, että vaunut seuraavana -päivänä toisivat Jennetin takaisin maatilalle. - -Hän vietti unettoman yön, eikä aamiainen hänelle paljoa maistunut. Aamu -oli alussa harmaata, mutta vähitellen aurinko pistäysi esille pilvien -lomasta valaisten hilpeätä talvista maailmaa. Linnut piipittivät ja -visertelivät iloisesti lakastuneissa pensasaidoissa, ja siellä täällä -tulipunainen marjaterttu kimalteli päivänsäteitten kosketuksesta. -Raikas ilma ja tieto siitä, että oli kotimatkalla, elähdytti Jennetiä -ja karkoitti hänen nuoreen sieluunsa hiipineen synkeyden. Ja kun vaunut -vihdoin pysähtyivät vanhalle puutarhanportille, hänen sydämensä paisui -kiitollisuudesta, ja Katherinen nähdessään hän purskahti kyyneliin. - -"Oi, Kathie!" hän kuiskasi pää sisarensa povella. "Ethän salli -varallisuuteni meitä eroittaa? Jennetisi on yhäti sama rakastavainen -Jennet!" - - - - -23. luku. - -Päätös. - - -Viikkoa myöhemmin rouva Fowler palasi maatilalle, ja siellä -syntyi paljon tyyntä iloa hänen asettuessaan vanhalle paikalleen -perheen keskuuteen. Hänen oman sydämensä täyttivät vielä ajatukset -sisaresta, joka oli annettu hänelle takaisin vain tullakseen jälleen -poistemmatuksi. Vuosikausien unelma oli toteutunut; Judith oli vielä -kerran palannut vanhaan sisarelliseen kanssakäymiseen saadakseen -lohdutusta ja voimaa, mutta yhdistyminen oli ollut lyhytaikainen. - -"Miten toisin olisikaan saattanut olla!" Nuo sanat kaikuivat rouva -Fowlerin korvissa hänen tyttäriensä iloitessa hänen palaamisestaan. Ei -voinut odottaa, että he täydellisesti ymmärtäisivät äidin hiljaisen -surun kuolemantapauksen johdosta. He eivät saattaneet muistaa niitä -päiviä, jolloin sisarukset olivat asuneet saman katon alla, jakaneet -keskenään taloudelliset huolet, nauttineet sitä vähäistä ylellisyyttä, -mitä heidän vaatimaton elämänsä tarjosi. Joukko vähäpätöisiä muistoja -parveili takaisin nykypäivien maailmaan, saaden rouva Fowlerin silmät -äkkiä kyyneltymään hänen lastensa jutellessa muusta; ja silloin nuoret -äänet nopeasti vaikenivat ja Hilarykin talttui nähdessään merkkejä -murheesta, joka oli hänelle salaisuus. - -Senvuoksi he muutamiksi päiviksi jättivät äidin ja isän yksikseen -ja puuhailivat omissa hommissaan. Derrickillä ja Jennetillä, noilla -kahdella, joiden kohtalot olivat äkkiä mitä suurimmassa määrässä -muuttuneet, oli paljon sanottavaa toisilleen, ja parhaiten he voivat -keskustella ulkosalla. - -"Lähtekäämme metsään", ehdotti Derrick eräänä iltapäivänä. "Talvi ei -meille koskaan tuhlaa liikaa päiväpaistetta, ja tänään on ilma lauhkea. -Rautatammet ovat tänä vuonna uhkeita; en ole koskaan nähnyt sellaista -varjojen loistoa." - -"Siinä menevät perijätär ja pastori!" huusi Hilary, kun pari astui -ulos puutarhan portista. "Perheen arvokkaimmat jäsenet", lisäsi hän -Katherinen suureksi kiusaksi. "Miksi rypistät minulle otsaasi, Kathie? -Tiedäthän, että puhun totta." - -"Sinulla on kovin vastenmielinen tapa puhua totta", sanoi Katherine -ankaranlaisesi. "Etkö näe, että olet tuottanut heille tuskaa? He -tahtovat unohtaa eroitukset." - -Mutta Hilary oli masentumaton niinkuin aina. - -"Ei saisi ollakaan eroitusta", huudahti hän. "Juuri eilen kuulin -kappalaisen sanovan isälle, kuinka valitettavaa oli, että rouva Belfont -ei jakanut omaisuuttaan yhtä suuriin osiin tasan kullekin." - -"Kappalainen voisi pitää huolta omista asioistaan." Vakava Katherine -osoitti harvoin näin suurta suuttumusta. "Ja saat nähdä, Hilary, että -sinullekin vielä koituu hyvää Jennetin onnesta. Satun tietämään, että -hänen vallassaan on tehdä jotakin sinun eduksesi." - -"Oi, Kathie, mitä hän aikoo tehdä? Oletko sitoutunut vaitioloon? -Saanenkohan muutamia niistä jalokivistä, jotka lukittiin raha-arkkuun? -Kerro pian." - -"Kyllä se sinulle kumminkin pian on ilmoitettava", vastasi Katherine -tyynesti hymyillen. "Ja yhtä hyvin voit sen saada heti kuulla; tieto -ehkä tekee sinut vähän selväpäisemmäksi." - -"No, sano suoraan; kovinpa sinä hidastelet!" - -"Joulun jälkeen sinä lähdet Jennetin mukana opistoon. Koko asia on -järjestetty aivan valmiiksi. Ensi viikolla alamme ommella pukujasi ja -laittaa muita tarpeita." - -Se säikähdyksen ja alakuloisuuden peittämätön ilme, minkä tämä ilmoitus -Hilaryn kasvoille nostatti, oli liikaa hänen sisarensa vakavuudelle. -Nähdessään Katherinen hilpeyden Hilary karahti tulipunaiseksi ja sanoa -tuiskahdutti vihaisesti: "Sinä koetat minua kiusoitella! Siinä teet -kovin häijysti, Kathie." - -"Ei, minä en kiusoittele", vastasi Katherine tyyntyen ja käyden -vakavaksi jälleen. "Tosiaan, Hilary, kerran tulee aika, jolloin olet -kiitollinen Jennetin sinulle tarjoamista eduista. Tietysti hän ei vielä -itse vallitse omaisuuttaan, mutta hänen menoihinsa myönnetty vuotuinen -määräraha on kyllin runsas, että hän voisi auttaa niitä, joita hän -rakastaa. Tulee hauskaa, kun kaksi sisarusta ovat koulussa yhdessä." - -"Kaikkea muuta kuin hauskaa!" Hilaryn mieli kuohui hillittyä -suuttumusta. "Minä en tahdo lähteä opistoon. Tiedäthän, että minulla -aina on ollut oma vapauteni." - -"Aivan liian suuri vapaus, Hilary." - -"Pakko ei tee minulle hyvää, Katherine. Se saattaa sopia varsin hyvin -Jennetille, mutta hänen luonteensa ei ole samanlainen kuin minun. Minun -vapaudenrakkauteni on niin voimakas" (tässä Hilary alkoi uikuttaa), -"että vankeudessa luullakseni riudun ja kuolen". - -"Kuin metsälintu häkissä? Älä pelkää, Hilary; tytöt eivät riudu eivätkä -kuole opistossa. He harjaantuvat siellä hyviin tapoihin ja palaavat -kotiin pirteinä ja iloisina." - -Mutta nämä rauhoittavat sanat eivät tyrehdyttäneet Hilaryn kyyneleitä, -ja Katherinesta olikin muuten viisainta antaa niiden vuotaa. Harvoinpa -Hilary itki, mutta hänen terävä kielensä sai toiset usein itkemään. -Pieni alakuloisuus ja nolaus teki hänelle hyvää. - -Kun Hilary oli jäänyt yksikseen, hänen murheensa yltyi rajuksi, -mutta muutaman minuutin perästä nyyhkytykset päättyivät pariin, -kolmeen raskaaseen huokaukseen. Voiko olla ihan totta, että hänen oli -lähdettävä rakkaasta, vanhasta kodista, missä hän näin kauan oli saanut -noudattaa omia mielitekojaan ja oikkujaan? Kyllä sen täytyi olla totta. -Katherine oli puhunut hirveän vakavasti; ei ollut pienintäkään toivoa -välttää julmaa kohtaloa. - -Itsesäälin puuska seurasi hänen ensimäistä suuttumuksensa purskahdusta. -Hänen nuoremmat sisarensa olivat äidin luona, Jennet oli ulkosalla, -Katherine oli vetäytynyt ruoka-aittaan ja keskusteli keittiöasioista -Rachelin kanssa. Tässä surullisessa mielentilassa Hilaryn päähän -pälkähti samoilla yksinään kautta koko vanhan rakennuksen ja heittää -pitkät jäähyväiset noille tutuille huoneille. - --- Kuka tietää, milloin siihen taas saan tilaisuuden, -- vaikeroi -hän itsekseen. -- Koko ensi viikon ja seuraavat viikot ne hyörivät -ympärilläni vaatteitteni valmistamisessa, leikaten ja nyppien ja -koettaen pukuja päälleni, kunnes vihaan jokaisen vaatekappaleen -näkemistäkin. En saa pahaakaan rauhaa, sen tiedän, ennenkuin ne ovat -kunnollisesti toimittaneet minut matkaan ja päässeet minusta. - -Vilkasluontoinen Hilary-parka, joka usein oli tuskastuttanut jokaista -perheenjäsentä, ei ollut menettänyt hitustakaan näiden rakkaudesta. -Hänen astellessaan edestakaisin talvisen iltapäivän hämärtyvässä -valossa oman kovan kohtalon surkuttelu vähitellen haihtui kodin -hellyyden lämpimässä hehkussa. Ajatus opistoon lähdöstä ei häntä sen -enempää miellyttänyt, mutta hän lakkasi sättimästä niiden viisasta -huolenpitoa, jotka hänet sinne lähettäisivät. - -Sillävälin Jennet ja Derrick olivat etsineet lempisopukkansa metsästä, -missä pistiäis- eli rautatammet upeilivat runsaiden tulipunaisten -marjojensa loistossa. Tuskin tuntui tuulenhenkäystäkään, valo oli -tyyntä ja kirkasta, ja ainoastaan kultarintakertun liverrys keskeytti -äänettömyyden. He seisoivat ylävällä maalla, ja aukosta puiden lomitse -he saattoivat nähdä kylän vanhan, harmaan kirkon muratin kiertämine -torneineen ja rauhallisine hautuumaineen, ja sisar huomasi veljensä -silmien lepäävän tuolla pyhällä paikalla. - -"Monet siellä rukoillut rukoukset ovat tulleet kuulluiksi", virkkoi hän -koskettaen hellästi nuoren miehen käsivartta. "Oi Derrick, olen hyvin -kiitollinen, että sydämesi toivo toteutuu!" - -Veljen hymy osoitti tyyntä onnea. Ainoastaan Jennet oli käsittänyt, -kuinka voimakas tuo toivo oli, ja hänen myötätuntonsa oli tuottanut -suurinta lohtua, kun sen toivon toteutuminen näytti aivan -mahdottomalta. Nyt ne olivat kaikki ohitse -- nuo vastenmielisen -uurastuksen ja tyydyttämättömän kaipuun vuodet, ja uusi työ ja uusi -elämä oli pian alkava. - -"Mutta me emme saa lakata rukoilemasta siksi, että rukouksiin on -vastattu", sanoi hän hetkiseksi vaiettuaan. "Kristityn elämä on -alituista rukousta. Kun halu tulee, täytyy Jumalan armon seurata sen -mukana, muutoin se ei koskaan ole tuleva meille 'elämän puuksi'." - -"Joskus", kuiskasi Jennet, jonka silmät äkkiä kyyneltyivät, "tuntuu -minusta kuin suuri onneni musertaisi minut maahan. Derrick, tiedämme, -että rahat eivät aina ole hyväksi; ne saattavat muuttua esteeksi, joka -taittaa sielun siivet. Sano minulle, veli, pelkäätkö minun tähteni -paljon? Luuletko minun kykenevän kohoamaan sydämessäni ja sielussani -yhtä hyvin kuin silloin, jolloin tämä kultainen taakka ei minua vielä -painanut?" - -"Pelätessäsi, Jennet, olet turvassa. Tämä pyhä pelko varjelee sinut -itsekkäästi hemmoittelemasta itseäsi ja liiallisesta rakkaudesta -maalliseen. Ole onnellinen, rakas sisar, ja 'anna valosi niin loistaa -ihmisten edessä, että he näkevät hyvät työsi ja kunnioittavat Isääsi, -joka on taivaissa'." - -Seurasi hetkisen hiljaisuus; kultarintakerttu täytti äänettömyyden -helskähdyttämällä raikuvamman säveleen, ja molemmat nuoret sydämet -lähettivät ylös sanattoman kiitos-psalmin. Mutta kun he olivat -lähtemässä paikalta, Derrick viivähti vielä ja kohottaen hattuansa -katsahti ylöspäin ja lausui juhlallisella äänellä vanhat, tutut sanat: -"Kaikkina ahdistustemme aikoina, _kaikkena myötäkäymisemme aikana_, -kuolemamme hetkellä ja viimeisen tuomion päivänä, vapahda meitä, oi -Herra!" - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Kun me olimme tyttöjä, by Sarah Doudney - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK KUN ME OLIMME TYTTÖJÄ *** - -***** This file should be named 57965-8.txt or 57965-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/9/6/57965/ - -Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |