diff options
Diffstat (limited to '57938-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57938-8.txt | 11019 |
1 files changed, 0 insertions, 11019 deletions
diff --git a/57938-8.txt b/57938-8.txt deleted file mode 100644 index 22a0fc6..0000000 --- a/57938-8.txt +++ /dev/null @@ -1,11019 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Uuteen maailmaan, by Akseli Rauanheimo - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - - -Title: Uuteen maailmaan - Romaani Pennsylvanian ensimmäisistä uutisasukkaista - -Author: Akseli Rauanheimo - -Release Date: September 19, 2018 [EBook #57938] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUTEEN MAAILMAAN *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -UUTEEN MAAILMAAN - -Romaani Pennsylvanian ensimmäisistä uutisasukkaista - - -Kirj. - -Akseli Järnefelt Rauanheimo - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Osakeyhtiö, -1921. - - - - -SISÄLLYS: - -Alkulause. Historiallinen tausta. - - I. Vermlannissa. - - Syysmyrskyjen edellä. - Ilta Marttilassa. - Lapsuuden ystävät. - Hirvenajo alkaa. - Erkki joutuu vangiksi. - Hirvenajon päätös. - Vankeudessa. - Erkki toverien jäljillä. - Mieliala Marttilassa. - Pelastusta tarjotaan. - Oikeutta etsimässä. - Maaherran luona. - Punatukkainen huomaa vangin karanneen. - Hävityksiä suomalaismetsissä. - Fryksdalin markkinoilla. - Tuomiot. - Tärkeitä päätöksiä Dalbon talossa. - Matkavalmistuksia suomalaismetsissä. - Erkki ja Stina. - Lähtö Uuteen Maailmaan. - -II. Delaware-joella. - - Uuden ja Vanhan Maailman välillä. - Uusi maa. - Uuden Ruotsin siirtokunta. - Pietari Rambo. - "Charitas" tuo yllätyksen. - Oman kodin raivaus käy mahdolliseksi. - Erkki ja Stina. - Suomi-siirtola pannaan alulle. - "Marjetan kärki". - Ridder luopuu. - Kuvernööri Printz saapuu. - Uusi vauhti siirtokunnan kehityksessä. - Tervehdykset vanhasta maasta. - Armgard Printz. - Reetalla on ystäviä. - Taikakeinot. - Lemmen nosto. - Reeta ja Stina. - Erkki rakentaa sovintoa. - Väijyvät vaarat. - Tietäjä. - Erkki lähtee hakemaan Gustafia. - Retkellä. - Uudessa Amsterdamissa. - Gustaf vaatii omaansa. - Printzin hovissa. - Pako. - Helme löytää Erkin. - Schuylkill-joella. - Minquasien luo. - Tulijuoma ja tuliluikku. - Loppuselvitys. - Muutamia vuosia jälkeen päin. - - - - -ALKULAUSE. - -HISTORIALLINEN TAUSTA. - - -Suomen kansa on korpikansaa. Ammoisista ajoista asuen ja viihtyen -metsämailla on se kehittänyt omat metsäelämään soveltuvat elämäntavat. -Vaikkakin maaperä enimmäkseen oli karu ja kivikkoinen, kasvatti kansa -itse kehittämällään kaskeamismenettelyllä viljaa niin paljon, että -edullisina vuosina sitä voitiin viedä muuallekin. Jo vanhoina aikoina -oli suomalaisilla korvenraatajan maine. - -Kun Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle sai herttuakunnakseen -Keski-Ruotsin erämaat ja halusi ne asuttaa, piti hän parhaana -houkutella suomalaisia muuttamaan sinne. Ruotsalaiset olivat tosin jo -asettuneet jokien varsille viljaville seuduille, mutta niiden laajoilla -metsäisillä takamailla liikkuivat vielä vain karhut, hirvet ja muut -metsänelävät. V. 1579 julkaisi herttua Kaarle ensimmäisen kirjelmänsä, -jossa hän lupasi 7 verovapaata vuotta kaikille, jotka ryhtyvät -perustamaan uutistaloja herttuakunnassa oleville asumattomille aloille, -kuten Vermlannin metsiin. - -1500-luvun lopulla oli Suomessa katovuosia, sota oli hävittänyt -maata ja sotilasmajoitukset sekä verot rasittivat kansaa. Senvuoksi -suomalaiset, varsinkin liikkumiseen kerkeämmät savolaiset olivatkin -halukkaita noudattamaan herttuan kehoitusta. Heitä muutti jo silloin -sekä erittäin 1600-luvun alkupuoliskolla suuret joukot meren -tuolle puolen, niin että he asuttivat melkein kaikki Keski-Ruotsin -metsäseudut. He elivät noissa metsissä hiljakseen metsästäen ja kaskea -kaataen. Useita vuosikymmeniä he olivat ikäänkuin piiloutuneina -syvimpiin korpiin. Heitä tuskin ollenkaan huomattiin, paitsi kun he -tulivat joukoittain markkinoille tai veronmaksuun, hävitäkseen taas -teille tietymättömille. - -Ajanoloon kuitenkin jokivarsien viljelijät kävivät suomalaisille -vihamielisiksi. He katsoivat myöskin maittensa takana olevien -metsäalueiden kuuluvan itselleen, eivätkä voineet sietää sitä, että -suomalaiset taitavina metsänkävijöinä ampuivat riistan. Sattui joskus -niinkin, että suomalaisten kaskenpoltossa pääsi tuli irralleen ja teki -hävitystä ruotsalaisten alueella. Ruotsalaisten ja suomalaisten välinen -viha kiihtyi yhä, johtaen verisiin kahakoihin ja murhiin molemmin -puolin. - -Metsäsuomalaisten alueelta löydettiin hyödyllisiä mineraaleja ja sinne -syntyi kaivoksia. Alussa olivat kaivosten omistajien ja suomalaisten -välit hyvät (olivathan suomalaiset olleet useiden tällaisten alueitten -löytäjiä sekä joka tapauksessa hyviä kaivosmiehiä), mutta vähitellen -kehittyi ristiriitaa. Kaivostyötä varten tarvittiin paljon metsää, jota -suomalaiset kaskiviljelyksellään hävittivät. - -Sekä kaivosten omistajat että ruotsalaiset talonpojat tekivät -suomalaisista hallitukselle valituksia ja saivat vihdoin tämän -puolelleen. Niin alkoi vuodesta 1636 suomalaisvainojen aika. Ruotsin -metsäsuomalaisia vangittiin, pantiin pakkotöihin j.n.e. V. 1640 antoi -hallitus käskyn polttaa suomalaisten riihet ja metsiin rakennetut -asunnot, ja määräsi heidän viljansa otettavaksi pois tai poltettavaksi, -"jotta he elintarpeiden puutteessa lähtisivät metsistään." -Ainoastaan ne suomalaiset, jotka olivat hankkineet tiloihinsa täydet -omistusoikeuspaperit, saivat erityisellä luvalla jäädä paikoilleen. - -Tämä sattui samoihin aikoihin, jolloin Ruotsin hallitus kokosi -siirtolaisia Uuden Ruotsin siirtokuntaan, jonka se oli perustanut -Eteläjoen (Delawaren) rannalle Amerikassa. - -Ruotsalaiset eivät olleet halukkaita lähtemään, sillä heillä ei ollut -taipumusta erämaitten asuttamiseen. Siksi nyt Ruotsin hallitus käänsi -huomionsa suomalaisiin. Heidän kaskenpoltto-innostuksensa soveltui -erittäin hyvin Amerikan erämaissa, joissa he saattoivat olla mitä -parhaimpia siirtolaisia. Lähettämällä suomalaiset Amerikkaan pääsisi -Ruotsi vapaaksi epämieluisista metsänhaaskaajista. - -Hallituksen toimesta kierteli Vermlannissa ja muualla suomalaismetsissä -lähettejä, joista Maunu Klinga oli huomattavin. Kun suomalaiset -epäilivät, että heitä houkuteltiin kauniilla lupauksilla, mutta sitten -ruvetaan vainoamaan, kuten oli Ruotsissa tehty, eivät hekään olleet -aluksi valmiita vapaaehtoisesti lähtemään. Ainoastaan osa ilmoittautui. -Silloin hallitus vangitutti heitä useita ja kuljetti kahleissa -laivoihin. - -Ensimmäinen varsinainen siirtolaisretkikunta lähti Ruotsista 1641. -Siinä, samoin kuin useimmissa seuraavissakin retkikunnissa, oli -siirtolaisten maanviljelijäaines suurimmaksi osaksi suomalaisväestöä. -Nämä asuttivat laajimman osan Uuden Ruotsin siirtokuntaa. -Suhteellisesti vähän asettui heitä Christina-linnoituksen luo, jotkut, -kuten Tossavaiset, Brandywine-joen varrelle. Enimmäkseen painautuivat -suomalaiset ylämaahan, Delawaren vartta ylöspäin. Ensimäinen siirtola, -jonka he perustivat, sai nimekseen Finland. Siellä loi muitten muassa -Olli Räsänen suvulleen varman asutuspohjan. Siitä vielä ylemmäs -muodostui Ylämaan (Uplannin) siirtola ja sen taakse Takamaan siirtola. -Sinne laskivat viljelyksen pohjan Martti Marttiset, Pietari Kokkiset, -Pietari Rambot ja monet muut suomalaiset, jotka ovat joutuneet laajojen -ja arvokkaiden amerikkalaisten sukujen kanta-isiksi. Siellä asui -Putkosia, Pelkosia, Kolehmaisia ja muita savolaisia sukuja. Suomalaiset -ulottivat vaikutuksensa myös Delaware-joen toiselle puolelle nykyiseen -New Jerseyn valtioon. Rakuunajoen varsilla on suomalainen asutuspohja, -ja Mullica-Hill (Mulikanmäki) on vielä muistuttamassa suomalaisesta -uutisviljelijästä Erkki Mulikasta. - -Amerikkalainen historioitsija Bancroft sanoo, että joka 18:s -yankee polveutuu Delawaren siirtokunnasta. Kun tuon siirtokunnan -pysyväinen, maahan jäänyt aines oli valtavalta osaltaan suomalaista, -on suomalaista verta sangen runsaasti amerikkalaisissa, vaikkakin -suomalaiset sukunimet ovat hävinneet tai muuttuneet tuntemattomiksi: -Marttisesta on tullut Morton, Räsäsestä Rawson, Kokkisesta Cock -ja Cox, Kolehmaisesta Coleman, Tossavaisesta Thorson ja Tussey, -Väinämöstä Vanneaman, Halttusesta Holsten, Sinikasta Sinnex ja Seneca -j.n.e. Suomalaiset ovat amerikkalaistuneet ja niin kantaneet kortensa -yhteiseen kekoon. Muutamat suomalaisperäiset henkilöt ovat Amerikan -historiassa saavuttaneet huomattavan aseman. Niinpä John Morton, -itsenäisyysjulistuksen mainehikas allekirjoittaja, oli Martti Marttisen -jälkeläisiä. - -Suomalaiset joutuivat Uuden Ruotsin siirtokunnassa asumaan lähinnä -intiaaneja. Näiden kanssa he elivät mitä parhaimmissa väleissä. Kun -hollantilaiset ja myöhemmin englantilaiset tarvitsivat tulkkeja -asioidessaan intiaanien kanssa, käyttivät he apunaan suomalaisia. - -Erityinen merkitys on suomalaisilla sen seudun ensimmäisessä -asuttamisessa, jossa nykyään on Philadelphian miljoonakaupunki. -Kaikkein ensimmäisessä hollantilaisessa kartassa on tälle seudulle -merkitty vain yksi nimi: "Sauno". Historia todistaa, että Pietari -Kokkisella ja Rambolla sekä heidän jälkeläisillään oli William Pennin -tulon aikana siellä asumukset laajoine maa-alueineen. William Pennin -ja intiaanien välinen mainehikas neuvottelu nykyisen Philadelphian -paikalla tapahtui Pietari Kokkisen pojan Lassi Cockin maalla. - -Tämän asutuskertomuksen ensi osassa luodaan silmäys Vermlannin -metsäsuomalaisten oloihin heidän Amerikkaan muuttonsa aikoina. -Esitetyt tapahtumat samoin kuin kuvatut henkilötkin ovat enimmäkseen -historiallisia. Kertomuksessa käsitelty murhajuttu nojautuu oikeuden -pöytäkirjoihin. - -Kertomuksen pääosa käsittelee elämää ja oloja Uuden Ruotsin -siirtokunnassa Amerikassa aivan sen siirtolan alkuaikoina. Se kuvaa -historiallisten lähteitten mukaan vanhaa suomalaista asutusta nykyisen -Philadelphian paikalla ja sen lähimmässä ympäristössä. Sitkeä -ponnistelu uutistalojen perustamiseksi ja viljelysten raivaamiseksi, -väärinkäsitykset ja sovittelut, taikauskon mainingit, suhteet -intiaaneihin ja muihin naapureihin, kaikki se kuuluu sen aikuiseen -historiaan. Luonto on pyritty esittämään sellaisena kuin se oli niinä -aikoina, jolloin ihmiskäsi vasta alkoi painaa siihen leimaansa. - - - - - - -I - -VERMLANNISSA. - - - - -SYYSMYRSKYJEN EDELLÄ. - - -Oli lokakuun alku vuonna 1640. Ruis oli leikattu ja aumoihin koottu. -Marttilan talon nuori isäntä Martti Marttinen oli huhdallaan -Lehtovaaran rinteellä Laasarin kulmakunnalla aitaa tekemässä aumansa -ympärille. Hän kokosi huhdan reunalta nokisia rankoja, jotka olivat -kaskenpoltossa jääneet palamatta, ja kantoi niitä selässään auman luo. -Hän tahtoi jouduttaa työtään, sillä hirvet olivat jo käyneet lyhteitä -repimässä ja aumaa hajoittamassa. - -Saatuaan työnsä tehdyksi istahti hän kivelle ja loi katseensa vaaran -rinnettä pitkin. Lehtovaara on osa pitkästä selänteestä, joka muodostuu -useista vaaroista. Laajalti on rinnettä autioksi hakattu. Useampia -vuosia on siinä kaskea kaadettu. Martti oli pieni poika, kun tultiin -Suomesta Rautalammilta tänne Vermlannin salolle. Metsä oli silloin -aivan koskematon. Kauas korpeen aluksi tehtiin sauna ja ensimmäinen -kaski kaadettiin sen ympärille. Sitten vuosi vuodelta hakattiin lohko -lohon viereen pitkin rinnettä. Noiden lohkojen lukumäärästä voi päättää -kuinka monen vuoden työ siinä oli ollut. Nykyinen kaskimaa oli jonkun -virstan päässä entisen saunan viereen rakennetusta talosta. Vanhemmat -kaskialueet olivat ottaneet vesakkoa, joten niitä voi muutaman vuoden -päästä ruveta uudelleen kaatamaan. Talon ympärillä oli kuitenkin -palanen sulaa peltoa, jota kynnettiin ja viljeltiin ruotsalaiseen -tapaan. - -Martti suuntasi katseensa vaaran rinnettä pitkin metsään päin. Lähinnä -oli siinä lohko, johon äsken kylvetty siemen nyt näkyi kauniina -oraana. Sen -- takana oli metsää, metsää ja aina vain metsää. Onpa -siinä vielä kaskeamiselle tilaa pitkiksi ajoiksi, jopa minun iäkseni, -mietti Martti. Kauempana paistoi naapurin, Oinosen kaskeamisalue. -Tuollaisia aukeita, jotka pilkoittivat suurien metsien sisällä, oli -toistenkin vaarojen kupeilla. Ne olivat kuin kellertäviä saarekkeita -tummanvihreässä metsämeressä. Ne olivat kaikki metsäsuomalaisten -asuinaloja. - -Laakso vaaran alla oli suona, jonka keskellä oli pitkulainen lampi. -Lammesta kovertui lahti Martin kotirantaan. Muuten olivat lammen rannat -vetelää suota ja täynnä kylmiä lähteitä. Sieltä se tuli halla, joka -toisina vuosina kiipesi huuruisena vaaranrinnettä pitkin kylvömaille -ja vikuutti tähkäpäät. Sen jälkeisinä talvina syötiin Marttilassa -petäjäleipää. Viime aikoina oli Marttilassa kuitenkin niin vaurastuttu, -että aina oli aitassa toki parin vuoden vara, jos sattuisi hallavuosia -tulemaan. Suo oli leppymätön, sen sääliin ei koskaan ollut luottamista. - -Suon takana oli kumpuja, jotka nekin kasvoivat metsää. Ja vasta -tuolla kauempana näkyi pitkä suikale alankoa, Isonjoen laakso, missä -ruotsalaiset peltoviljelijät asuivat. Heitä eli siellä kyläkunnittain, -heillä oli hallussaan multavat jokirannat, joilla halla vain harvoin -kävi. - -Isonjoen laakson takana näkyi toisia vaaroja ja selänteitä, näkyi -suurta saloa, jossa Martti tiesi myöskin asuvan suomalaisia -kaskenviljelijöitä, hajallaan siellä täällä. Harvoin nämä jokilaakson -eri puolilla elävät suomalaiset kävivät toisissaan. Laakso oli aluetta, -jonka poikki suomalaiset vain vastahakoisesti kulkivat. Suomalaiset -ja ruotsalaiset olivat huonoissa väleissä keskenään. Ruotsalaiset -väittivät, että suomalaiset olivat anastaneet heidän metsämaansa ja -saivat aikaan metsänpaloja, pidellen tulta varomattomasti kaskia -poltellessaan. - -Sivulla häämötti kaukana korkea kaivostorni. Siellä oli uusi -vuorikaivos, jonka suomalainen oli löytänyt ja ilmoittanut -hallitukselle. Se oli luovutettu eräälle Tukholman herralle. Alussa -oli metsäsuomalaisilla ollut hyvät välit kaivoksenhallinnon kanssa, -mutta sitten nekin herrat suuttuivat ja moittivat suomalaisia metsien -hävittämisestä. - -Martin herätti ajatuksistaan rasahdus, joka kuului hänen selkänsä -takaa. Ennenkuin hän ennätti käännähtää, syöksähti kaksi hirveä -aukeamalle. Toinen niistä oli komea sarvipää, joka huomatessaan Martin -pysähtyi etujalat jäykkinä ja hajallaan. - -Martti kapsahti kiveltä pystyyn, tavoitteli rankaa, jolla hätisteli. -Eläimet säikähtivät, hyppäsivät uuden huhta-aidan yli ja juoksivat -metsään. Vielä kauan jälkeen päin kuului ryske niiden paetessa. - --- Eipäs sattunut mukaani pyssyä, päivitteli Martti. -- Olisipa -helpolla saanut hyvän paistin. - -Hirvet eivät seutukunnalla olleet harvinaisia, vaikka olivatkin -suomalaisten kiihkeän metsästyksen johdosta vähentyneet. Jokaiseen -taloon koottiin syksyllä talven varaksi hirvenlihaa, nahat vietiin -veronkantajalle tai myytiin markkinoilla. Suomalainen ei säästänyt -hirviä senkään vuoksi, kun ne tunkeutuivat kaskimaille ja söivät -tuoretta ruislaihoa ja penkoivat lyhteet irti aumoista. - -Martti hankkiutui lähtemään kotimatkalle, kun alkoi lähestyä -sauna-aika. Hän poikkesi aukeaman alareunaan, missä oli pieni -nauris-huhta. Tuhkan päällä kasvaneet nauriit olivat kehittyneet -maukkaiksi. Hän kokosi niistä hyvän kantamuksen, muistaen että sen -tervetulleempaa lahjaa hän ei voi pojalleen kolmivuotiaalle Martille -viedä. Ja täytyi niitä olla paistikkaiksikin, kun uuni leipomuksen -jäljeltä oli lämmin. - -Koira haukahti metsässä rinteen alla, ja pian oli Martin vierellä -naapurin, Pekka Oinosen Killi. Tämä pystykorva oli Suomesta tuotu ja -oli paikkakunnan paras ja suosituin hirvikoira. Martti ei malttanut -olla tuttuaan hyväilemättä ja arvasi, ettei Killin nuori isäntä -ollut kaukana. Sieltä alhaalta nousikin kolme miestä, Pekka Oinonen, -renkimies Paavo ja tunnettu metsänkävijä Luukas. Miehillä oli selässään -vahvat kantamukset heiniä, joita he olivat suolta koonneet karjan -talvirehuksi. Kun ei raivattuja niittyjä ollut, koottiin heinää -vanhoilta huhta-ahoilta ja muualta sen verran, että voitiin elättää -muutamia lehmiä talven yli. Heinät kannettiin syksyllä kotiin, jotta ne -olisivat tarvittaessa lähellä. - --- Terve, huusi Martti tulokkaille. -- Tulittepa kuin kutsuttuina. - --- Onko karhua näkynyt? kysyi Pekka ajatellen laitumella kulkevia -lehmiä, jotka olivat aina vaarassa joutua karhun raadeltaviksi. - --- Ei karhua, mutta hirviä ja komeita on nähty aivan tuoreeltaan, -selitti Martti. - -Miehet jättivät taakan maahan ja seurasivat Marttia, joka ohjasi -heidät auman luo. He eivät ehtineet montakaan askelta ottaa, ennenkuin -Killi jo keksi hirvien jälet. Koira painoi kuononsa maata vasten, -kulki hiljalleen häntäänsä heilutellen ja nuuski. Vihdoin ulvahti se -innostuksesta, pujahti aidan alitse ja alkoi haukkuen edetä metsään -päin. - --- Kutsu Killi pois, kehoitti Martti. Pekka vihelsi ja huusi koiraa -takaisin. Killi ei ollut halukas hylkäämään löytöänsä, mutta totteli -kuitenkin kutsua ja palasi Pekan luo. Luukas sitoi köyden koiran -kaulaan ja piteli sitä siitä kiinni. - --- Niin, kyllä Killi jälet tuntee, vakuutti Martti. -- Tuskin on -hetkistä siitä kun tästä kulki kaksi hirveä. Ne pysähtyivät ensin minua -katsomaan ja sitten painalsivat poikki huhdan metsään. - --- Sieltäpähän löytyvät, arveli tyynesti Luukas, joka oli kaatanut -paljon hirviä. - -Kun miehillä ei kellään ollut pyssyä mukana, oli Pekka halukas -sellaisen hakemaan ja kiiruhtamaan hirven ajoon. - --- Pimeän tuloon ei ole pitkä aika, huomautti Martti. -- Minun neuvoni -on, että Luukas ja Paavo vievät heinät Oinolaan ja tulevat sitten -pyssyineen meille. Me menemme Pekan kanssa sinne jo edeltäpäin. Mennään -tänä iltana saunaan ja lähdetään aamulla aikaisin ajolle. Mulikan Erkki -saadaan myös mukaan. On hyvä, että meitä on useampia, jos ajo tulisi -pitkäksi. Ruotsalaiset ovat taasen alkaneet metsänkäyntiä hätyyttää. -Viime viikolla veivät Tossavaiselta kaadetun hirven lihat. Olivatpa -vähällä tappaa ampujatkin. - -Luukas kannatti ehdotusta, otti taakan selkäänsä ja lähti taivaltamaan -Oinolaa kohti Paavon seuratessa taakkoineen perässä. Lupasivat hetken -kuluttua olla Marttilassa. - --- Hyvin me saunaan ehdimme, vakuutti Luukas. - -Martti kokosi nauriinsa, Pekka kuljetti Killiä, joka hyppeli -levottomana eikä olisi tahtonut hirvenjäliltä luopua. - -Polku johti ahon reunaa. Välillä oli vähän leppäviidakkoa. Lähellä -taloa aukeni pieni pelto. Maa oli kivikkoista, ja paljon oli työtä -tuossa pienessä pellossa, kun olivat kivet koottavat kasoihin. Joukossa -oli suurempiakin kiviä, joiden siirteleminen oli vaatinut voimia, -mutta voimaahan suomalaisilla oli, he kun olivat yli koko valtakunnan -tunnetut väkevyydestään. - - - - -ILTA MARTTILASSA. - - -Marttilan talo oli tehty vahvoista hirsistä ulkonevin nurkin. -Asuinrakennuksen vastassa pihan toisella puolen oli matalampi rakennus, -jossa oli suoja hevosta ja toinen talon lehmiä varten. Piha oli -nurmikkoinen, talon päädyssä pihlaja, jonka lehdet olivat syksyn -vaikutuksesta jo punaisen kellertävät ja marjatertut helakanpunaiset. -Mäen alla, lahteen vieressä oli musta sauna, Marttisten ensimmäinen -asunto tällä uutispaikalla. Saunan takana, näkyi vähän lahtea ja sen -rannassa vene. - -Martti, talon nuori isäntä astui vieraansa kera matalasta ovesta -eteiseen ja heitti pärevasuun tuomansa nauriit, joista hän poimi pari -kauneinta pienelle pojalleen tuomisiksi. Tuvassa vallitsi melkoisen -pimeä, vaikka akkunaluukku oli auki. Oven vieressä oli iso kivistä -kokoon kyhätty uuni. Lämmitettäessä tulvi siitä savu pirttiin, josta -se aukon kautta vähitellen haihtui katosta ulos. Lämmittäminen oli -päättynyt ja viimeinen savu oli juuri haihtumassa. Martin nuori emäntä -Leena, Oinosten sukua, Pekan serkku, työnsi parhaillaan pitkävartisella -puulapiolla paistettavia leipäkakkaroita uuniin. Uunin kupeella, -matalalla puurahilla istui talon vanha vaari, Martin isoisä Heikki -Marttinen kiskoen puukollaan päreitä mäntypuun pölkystä. Lattialla -pärekasan ääressä leikki Martin kolmivuotias poika, isänsä kaima, -Martti, joka huomattuaan tulijat, riensi isän luo ja pyrki syliin. - --- Isä toi Martille nauriin, huudahti poika ja tempasi isomman nauriin -käteensä. -- Jältä se, hyvä isä, jältä se Martille, jokelteli hän. - -Tulijat istuutuivat seinänvierustapenkille, ison pöydän ääreen. Isä -halkaisi nauriin ja alkoi veitsellään raapia sen sisustaa, jota -poika ahmi suuhunsa. Kun silmät tottuivat hämäryyteen, huomasivat -tulijat penkillä pihanpuoleisella seinustalla oudon miehen. Tämä -istui äänettömänä etukumarassa, kyynärpäät polvien varassa, käsillään -kannattaen päätänsä. Hampaissa oli hänellä piipunnysä, josta veteli -sauhuja niin että piippu silloin tällöin päästi korahtavan äänen. -Väliin sylkäisi mies pitkän syljen permannolle. - --- Mistäs kaukaa vieras on? kysäisi Martti ottaen toisen -nauriinpuolikkaan jältettäväkseen. - --- Kaukaa olen tullut, sanoi mies. Hetken perästä hän alkoi kertoa: -- -Mitäpä salaisin, kun olen maalaisteni joukkoon tullut. Olen saapunut -aina Saksasta asti. Olen Piikki, peräisin Suomesta, Savosta, vaikka -moniin vuosiin en ole kotimaastani mitään kuullut. - -Muutaman savun vedeltyään hän jatkoi: - --- Sotamiehenä olen ollut. Jouduin sotaan jo silloin kun kuninkaamme -Kustaa Adolf lähti Saksaan. Lähes 10 vuotta olin ollut mukana ja saanut -useampia miekaniskuja. Sain sitten luodin jalkaani, polveeni, joka teki -kävelemisen jäykäksi. Kun siellä nyt enimmäkseen vain marssitetaan -paikasta toiseen, lännestä itään, pohjoisesta etelään, katsottiin minut -kelvottomaksi ja lähetettiin kotiin. Pääsin Ruotsiin asti. Hidasta on -kävely kankealla jalalla ja toisinaan on jalassa ollut kova pakotus. -Tällä tavoin hiljaa Ruotsia samotessani ehdin Tukholmaan asti ja odotin -suomalaista laivaa, jolla olisin kotiin päässyt. Siellä alkoivat minua -uudelleen sotaväkeen vaatia. Sanoivat miehiä tarvittavan. Matkalla -olivat paperini hävinneet. Rupesivat selittämään karkuriksi. Katsoin -viisaimmaksi poistua Tukholmasta odottamatta laivaa. Niin olen nyt -Ruotsia kävellyt. Jouduin tuonne Isonjoen laaksoon. Siellä pilkalla -kehoittivat minua menemään toisten suomalaisten luo metsiin, minne muka -muutkin rosvot ja karkurit pakenevat. Siten jouduin tänne ja tuntuu -siltä kuin olisin kotiin päässyt, niin savolaista on teillä puheentapa. - -Pekka siirtyi puhujaa lähemmäksi. Leena otti leipiä uunista. - -Reeta, Martin sisar oli ollut saunaa lämmittämässä. Hän asettui uunin -nurkkaan rukin ääreen ja ryhtyi kehräämään. - --- Mitenkäs ne suomalaiset siellä sodassa menestyvät, kysyi Martti. -- -Sanotaan, että heidät pannaan siellä kovimpaan tuleen ja etunenässä -kulkemaan, kun oikein tiukka paikka tulee. Oletko tavannut muita -savolaisia, ehkäpä rautalampilaisiakin? - -Piikki sylkäisi ensin ja hieroskeli polveaan. Sitten alkoi selittää: - --- Paljonhan siellä suomalaisia on. Sanovat niitä olevan Ruotsin -armeijasta neljännen osan. Meillä on siellä omat joukko-osastomme, -useimmat Torstensonin tai Stålhandsken johdon alaisina, joskus -Wrangelinkin komennuksessa. Monessa tulessa olemme olleet. Kuuminta, -missä olen ollut, oli silloin kun oli kulettava Lech-virran yli -Baierissa. Keisarin sotapäällikkö Tilly piti kovasti puoliaan ja -esti ylitsekulkua. Silloin kuningas huusi 300 savolaista esiin. -'Minä tiedän, että te ette välitä keisarillisten luodeista. Menkää -veneillä virran yli, valloittakaa vastapäisellä rannalla oleva saari -ja luokaa sinne etuvarustus. Kymmenen taaleria jokaiselle, kun työ on -suoritettu.' Näin sanoi kuningas, ja tietysti me lähdimme. Luoteja -tuli kuin rakeita rankkasateella. Ei siinä kauan viivytty, kun olimme -saaren rannalla. Ja sitten me huusimme "hakkaa päälle!" ja hakkasimme -maahan keisarillisia. Tuo huuto vaikutti yhtä paljon kuin miekan iskut. -Huomasivatpa keisarilliset, että me olimme suomalaisia. Meitä he olivat -oppineet pelkäämään ja tuota huutoamme. He juoksivat kuin säikähtäneet -lampaat kapeaan salmeen, joka erotti saaren heidän pääjoukoistaan. -Ei niistä monestakaan ollut enää morsiamensa luokse. Me valloitimme -saaren, laitoimme varustuksen ja saimme kukin kuninkaan omasta kädestä -10-taalarisemme. Ja hän sanoi: Sillä tavalla ne Savon pojat tappelee. - --- Hän se kuningas oli, se Kustaa Adolf, lopetti sotilas innostuneena. - -Silmät kiiluvina innostuksesta Pekka kuunteli sotamies Piikin puhetta. -Keskustelun aikana olivat Luukas ja Paavokin saapuneet, varustauneena -hirven ajoon. Killi makasi rauhassa Pekan jalkain juuressa. - -Käytyään ulkona Leena ilmoitti saunan olevan valmiina. -- - -Miesten kylvettyä oli illan hämärä jo muuttunut pimeäksi. Puinen -luukku vedettiin akkuna-aukon eteen ja päre sytytettiin pihtiin -uunin nurkalle. Lisävalon saamiseksi kokosi Reeta tervaksia takkaan -leivinuunin kupeelle ja sytytti ne tuleen. - -Miehet olivat virkeitä ja puheliaita. Kyseltiin Piikiltä uutisia -suuresta maailmasta, joka metsäsuomalaisista tuntui niin kaukaiselta. - -Piikki kertoi havainneensa, että paha metsäpalo, joka oli sattunut -alempana joen varrella, oli ärsyttänyt peltoviljelijöitä tuimasti, -he kun saivat sen käsityksen, että palo oli lähtöisin suomalaisten -kaskitulesta. Se oli polttanut laajalti metsää. - --- Sattuuhan se kovalla tuulella kuivana aikana joskus tuli saamaan -vallan sellaisen, ettei sitä voi hallita, myönsi vanha Marttinen. --- Mutta on täällä metsiä palamaankin. Ja palaneesta alastahan -ruotsalaiset saavat parempaa laidunmaata lehmilleen. - --- Ruotsalaiset ovat uhanneet ajaa kaikki suomalaiset täältä pois. -Kehuivat hallituksen olevan heidän takanaan, selitti Piikki. - -Kuullessaan tätä, vanha vaari puhkesi sanoiksi: - --- Vai on jo niin pitkälle jouduttu, lausui hän harvakseen. -- Ei ole -enää Kaarle kuningas elossa, sen näkee kaikesta. Hän ei talonpoikia -vainonnut, ei ainakaan suomalaisia. Hän se meitä tänne kehoitti -muuttamaankin, hänen omaan herttuakuntaansa. Ei hän kaskenpolttoa -vihannut, päinvastoin käski meitä huhtia raatamaan. Saimme kaataa -metsää kuinka paljon tahansa, kun vain veromme maksoimme. Minä en -aluksi hennonut Savosta lähteä, kun siellä oli niin hyvät kalavedet. -Olin tottunut muikkuihin ja lahnoihin enkä luullut eläväni ilman -niitä. Mutta tuli sitten minunkin pakko lähteä. Kaarle kuningas oli -jo kuollut ja taaskin saivat herrat valtaa. Sotaväkeä majoitettiin -sinne Rautalammillekin. Ja ne sotamiesten päälliköt menettelivät -hyvin omavaltaisesti, ottivat vaan taloista mitä saivat ja kantoivat -luvattomasti veroja. Missä talossa uskallettiin vastustaa, siellä -ruoskat vinkuivat, ja kostoksi otettiin nuoret miehet sotaväkeen. -Niinpä yhtenä päivänä tuli sotilaitten päällikkö Erik Knuutinpoika -26 miehen kanssa minun kotiini muka sotamiehiä ottamaan. Kun muut -eivät iän puolesta sopineet, tahtoi hän vangita renkini Pekka -Asikaisen. Pekka asettui vastaan ja kiinniotettaessa löi puukolla -erästä sotamiestä. Hänet pantiin käsirautoihin. Kun en minä voinut -tuollaista vääryyttä suvaita ja kun minusta oli liikaa, että 26 miestä -komennettiin yhtä vastaan, asetuin puolustamaan renkiäni. Poikani -tuli minun avukseni. Hänet he tappoivat. Siitälähtien olet sinä, -Martti, ollut isätön. Minut he panivat rautoihin, vaikka koetin kaikin -voimineni taistella vastaan. Minä sain asiani kuitenkin oikeuteen, joka -minut päästi vapaaksi, mutta sain maksaa suuret sakot. Ja vapaaksi -päästyäni oli elämäni sietämätöntä. Äitisi kuoli surusta ja murheesta -jättäen Reetan aivan pieneksi. Minua vainottiin sentähden, että olin -asettunut herroja vastaan. -- Niin muutimme tänne. Kyllä sinä Martti -sen muistat; olit jo siinä iässä, kun minun ja mummovainajan keralla -tänne tulit. - --- Muistan, muistan, vakuutti nuori Martti-isäntä. -- Olinhan jo -10-vuotias. Muistanhan, kun tulimme tähän korpeen ja sinä, vaari, aloit -raataa. - --- Niin, raataneet olemme, noudattaen Kaarle kuninkaan kehoitusta. -Ja verrattain rauhassa olemme saaneet olla. Ei meiltä ole mitään -ryöstetty. Ruotsalaisetkin ovat vasta viime vuosina käyneet -vihamielisiksi, syyttäen, että olemme luvatta heidän mailleen tulleet. - --- Eikös meillä ole olleet kirjat, lupakirjat, kysyi Martti. - --- Ei täällä mitään kirjoja ole tarvittu, vastasi ukko. -- Oli meillä -kyllä paperi, maaherralta saatu ja minä säilytin sitä saunan luona -olevan koivun kolossa. Sieltä se on hävinnyt, lienevätkö sen tikat -hakanneet rikki vai olisiko muuten hukkaan joutunut. - --- Mutta jos --, lausui Martti miettiväisenä, -- jos ne nyt kuitenkin -vaatisivat, kun ovat käyneet meille vihamielisiksi. - -Siihen se asia sillä kerralla jäi. Kukaan ei ollut halukas jatkamaan. - - - - -LAPSUUDEN YSTÄVÄT. - - -Marttilan lähimmät naapurit olivat Oinola ja Mulikka, nekin Lehtovaaran -selänteen rinteellä. Talot olivat jotakuinkin saman mallin mukaan -tehdyt ja varallisuus oli jotenkin samalla tasolla. Myös Mulikan väki -oli tullut Rautalammilta, muutamaa vuotta myöhemmin kuin Oinoset ja -Marttiset. Mulikan isäntä oli harvasanainen korvenraataja, emäntä vähän -kivuloinen. - -Mulikan suuresta lapsisarjasta oli vanhin Erkki, mies parhaassa -nuoruuden iässä. Hän oli vilkas liikkumaan ja uuttera metsänkävijä ja -kalastaja. Hän oli Martti Marttisen paras ystävä, vaikkakin heillä -oli lähes kymmenen vuotta ikäeroa. Luonteet soveltuivat sangen hyvin -yhteen. Martin vakavaa jäykkyyttä kevensi Erkin iloluontoisuus ja -leikillisyys. Toinen oli kuin korven jättiläiskuusi, juhlallinen ja -vahva kestämään suuriakin myrskyjä, toinen kangasmaalla kasvanut -solkipetäjä, solakka ja sorea. Miehet olivat melkein joka ilta yhdessä. -Hämärän tullen käveli Erkki tavallisesti Marttilaan, jossa oli kuin -kotonaan. - -Jo lapsuudessaan oli hän näin tehnyt, silloinkin, kun ei vielä työhön -pystynyt. Kun Martti ei joutanut hänen kanssaan aikaa kuluttamaan, -oli toverina Reeta, joka oli melkein yhden ikäinen hänen kanssaan. -Muita naistuttavia ei Erkillä ollutkaan sanottavasti. Riitan ja hänen -välillään kasvoi ystävyyssuhde, jota oli kestänyt näihin saakka. -Kesäisin istuivat he iltakaudet veneessä ahvenia onkien. Marja-aikana -kulkivat ahot mansikoita poimien ja suot lakkoja ja karpaloita kooten. -Usein oli Reeta mukana metsästykselläkin, kun Erkki ampui oravia tai -metsälintuja. - -Kun ilta tuli, ei ainoastaan Martti odottanut ystävänsä tuloa. Vaikka -kullakin oli jo omat toimensa, oudoksuttiin Marttilassa, jos milloin ei -alkanut Erkkiä näkyä puhteen tullessa. - -Nytkin oli Reeta jo vähän levotonna katsellut tuvan ovea, milloin se -aukenisi. Vain toisella korvallaan hän kuuli miesten keskusteluja, -toinen kuunteli liikettä pihalta. Kerran hän jätti rukkinsa ja siirtyi -ulos muka aikoen korjata saunaa naisväen kylvettäväksi. Hän kuulikin -reippaita, tuttuja askeleita. Nuori, kaunis mies tuli pihalle. - --- Miehet kävivät jo saunassa. Olisitko sinäkin halunnut kylpeä? kysyi -tyttö. - --- Kävin kotona saunassa ja sen vuoksi viivyin, vastasi nuori mies. --- Oletpas sinä uuttera, jatkoi hän lempeästi. -- Eikö päivätyösi ole -vielä päättynyt? - --- Saunavettä tarvitaan, sanoi tyttö ja otti ämpärin kiehuvaa vettä -kodasta. - --- Malta, minä autan, lupasi Erkki, mutta jäi kuitenkin istumaan kodan -rahille seuraten ilmeisellä mielihyvällä rotevan punaposkisen tytön -liikkeitä. - --- Onko tuo mielestäsi auttamista, nauroi tyttö. Nuori mies ei -vastannut mitään, silmät vain vilkkuivat hymyilevästi ja tyttö punastui. - --- Mitä siinä töllistelet, sanoi tyttö nakaten niskaansa. - --- Autan sinua silmilläni, eikö niin? Erkki naljaili. -- Ajattelin -tässä, että en ole nähnyt toista mieleisempää tyttöä -- -- mutta enhän -ole nähnytkään monta naista alle viidenkymmenen. Kun oikein ajattelen, -en ole muita tyttöjä nähnytkään kuin sinut, nauroi hän. - --- Kun toisia näet, silloin mielesi muutat. -- Reeta aikoi tämän -leikiksi, mutta hänen äänensä värähti, ja jokin ilme hänen kasvoissaan -osoitti, että siinä takana oli totta. - --- Kukapa sen tietää, sanoi Erkki kevyesti. Hän ei huomannut mitä -Reetan mielessä piili. - --- Lähtekäämme sisään, täällä on viileätä, sanoi Reeta lopettaen -keskustelun. - -Nuoret lähtivät tupaan. Siellä Leena laitteli ruokapöytää kuntoon. -Leena oli talon emännyyttä hoitanut talon vanhan muorin kuolemasta -asti. Martti oli hänet hakenut vaimokseen Savosta saakka, vanhasta -Oinosten kotitalosta Rautalammilta puolikymmentä vuotta sitten ja oli -hänestä hyvän emännän saanut. Kun Reetakin oli kasvanut aikaihmiseksi, -oli talossa nyt naistyön tekijöitä. Sen vuoksi oli viime aikoina -pidetty useampia lehmiä, joten myös maitoruokaa riitti isommalle -joukolle. - -Reeta istui jatkamaan kehräystään, kunnes tulisi heille sauna-aika. - -Pekka ja Martti kertoivat aterioidessaan Erkille aiotusta -hirvenmetsästyksestä ja, kuten arvasivat, saivat hänet heti innostumaan -asiaan. - --- Hulluhan hirvet pyytämättä jättäisi, sanoi hän. - --- Hyvä se on hirvenliha talven varaksi, sanoi vanha vaari, leikaten -aimo kimpaleen hirven reittä eteensä. -- Kun Tapio, metsän jumala -riistan näkyviin ajaa, tottapa on tarkoitus, että se lahjana otetaan -vastaan. - -Pekka lisäsi: - --- Veronkantaja vaatii veroina myös hirvennahkoja. Mistä niitä saisi -jos ei kaataisi. - --- Ei se ole muuta kuin kateutta ruotsalaisten puolelta, arveli Luukas, --- etteivät he sallisi suomalaisten metsästää. Kun ei riistaa saada, -syytetään siitä suomalaisia. Kyllä sitä on riistaa heidänkin varalleen, -mutta eihän metsänelävä aivan kotipirttiin Isonjoen laaksoon juokse. -Metsästä se on haettava, ja metsästä sen suomalaiset hakevat. - --- Käyvät ne joskus ruotsalaisetkin näissä metsissä, puuttui puheeseen -Erkki Mulikka. -- Kesällä kaskenpolton aikana olivat suomalainen ja -ruotsalainen metsämies tavanneet toisensa Kurkilouhen alla kaadetun -peuran raadolla. Kumpikin, sekä suomalainen että ruotsalainen, -väittivät peuraa omakseen. Ruotsalainen sanoi sen haavoittaneensa ja -jälkiä seuranneensa. Suomalainen sanoi: Minä en sitä haavoittanut, minä -ammuin sen tähän paikkaan, enkä ole koko aikana päästänyt silmistäni. -Siitä syntyi tappelu ja suomalainen tappoi ruotsalaisen. - -Paavo-renki tiesi, että nyt eivät ruotsalaiset enää liiku yksinään -metsissä. Heitä on useampia yhdessä, ja monen suomalaisen henki on -mennyt, kun on varustamattomana saapunut heidän tielleen. - --- Meitä lähtee nyt kuitenkin siksi monta liikkeelle, että saa olla -parvi ruotsalaisia ennenkuin meiltä hirvennahka viedään, jos elukka -saadaan ammutuksi, vakuutti Pekka, heittäen samalla luupalan Killille -järsittäväksi. - -Miehillä oli, kuten tavallista suomalaismetsissä, hyvä ruokahalu. Leipä -mieheen kului, lisäksi suuri kimpale hirvenlihaa ja aimo padallinen -lintukeittoa nauriiden kera. - -Saunasta palanneet naiset kantoivat olkia lattialle, ja sinne -paiskautui väki levolle riisuutumatta. Mitään peitettä ei ollut, osalla -oli hirven- tai poronnahkat allaan. Miehet sopivat siitä, että hyvissä -ajoin ennen auringonnousua lähtevät liikkeelle. Reeta toimittaa sanan -Mulikkaan Erkin lähdöstä. Martti lupasi palata seuraavaksi illaksi. -Leena laittoi evästä konttiin koko seurueen tarpeiksi. - - - - -HIRVENAJO ALKAA. - - --- Ylös miehet! herätteli Luukas jo ennenkuin Otavan sarvet olivat -kääntyneet päivän nousulle. - -Pian oli metsästäjäseura jalkeilla. Kun ei Erkki Mulikalla ollut -pyssyä mukana, otti hän vanhan vaarin jousen, jolla tältä salolta oli -aikoinaan monet peurat kaadettu -- ja kerran karhua haavoitettu niin, -että kirveellä saatiin lopetetuksi. - -Komea oli katsella sitä joukkoa, joka aukeaman reunaa astuskeli -hirvenjälille raittiina lokakuun aamuna. Vaatetukseltaan se ei ollut -huomattava. Päässä oli kullakin reunaton patalakki. Ruumista verhosi -polvien yläpuolelle ulottuva sarkatakki, jota sitoi kirjailtu vyö -ja puunappulat nappeina. Housut olivat polven alapuolelta nauhoilla -kierretyt. Jalassa oli tuohivirsut. Paavolla ja Luukkaalla oli -kontti selässä. Pukua komeampi oli vankka vartalo. Pekka, Erkki ja -etenkin Martti olivat ryhdiltään sankareita, Mulikkaa pidettiin -kauneimpana seutukunnan nuorista miehistä. Jousi olallaan hän oli kuin -muinaissuomalainen jumala, Lemminkäinen, joka naisissa herätti ihailua. - -Kun he saapuivat sille kohdalle, missä hirvet oli eilen nähty, -ohjattiin Killi jälille. Yön aikana olivat jälet vähän haihtuneet, -niin että Martin täytyi kulettaa koiraa metsään, minne hirvet olivat -kadonneet. Siellä ei Killin tarvinnut kauan kierrellä ennenkuin se -alkoi, varovasti kyllä, mutta jatkuvasti kuono maahan painettuna kulkea -laaksoon suolle päin. Suon reunalla jo koira haukahti ja kiiruhti -kulkuaan. Vihdoin suon takana alkoi säännöllinen haukunta merkiksi -siitä, että koira oli varmasti hirven jälillä. - -Miehet seurasivat mukana. Kun oli vähän aikaa kävelty, löytyi -kalliojyrkänteen alta vastapäisen vaaran rinteeltä sammalikosta hirvien -makuupaikka. Kaksi niitä oli ollut, ilmeisesti samat, jotka Martti oli -nähnyt. Koira oli kai ne yhdyttänyt, koska sen haukunta oli jo kiihkeää -ja äreää. Miehet hajautuivat vähän. - -Martti ja Erkki nousivat vaaralle, jonka takana oli toinen suo ja sen -keskellä lampi. Ennakolta oli vaikea päättää, mistä hirvet olivat -tavattavissa. Koirakin toisinaan hiljenti haukuntaansa, jopa kokonaan -pysähtyi. Olisikohan se häipynyt jäliltä? Ystävykset tähystävät ja -kuuntelevat. Vihdoin koira alkaa taas haukunnan, joka kuuluu toiselta -vaaralta laakson takaa. Sinne on pitkä matka. Miehet silmäilevät eri -tahoille, näkyisikö metsästäjätovereita. - --- Kas, kas tuolla! huusi Martti ja osoitti lammelle päin. Hänen tarkka -silmänsä oli huomannut hirven pyrkivän suon poikki. -- Tuo on koiras, -se sarvipää. Hirvet ovat hajaantuneet ja Killi ajaa naarasta toisella -suunnalla. - -Juuri kun sarvipää oli päässyt suon reunaan, kuului sieltä pamahdus. -Joku oli ampunut, mutta ilmeisesti harhaan, koska hirvi otti pitkän -loikkauksen ja jatkoi nopeata juoksuaan. - --- Sitä on mahdoton seurata, kun Killi on toisen perässä, päätti Erkki, -ja he lähtivät astelemaan sinne päin, mistä haukunta kuului. Eräässä -mutkassa he yhdyttivät Luukkaan. Päivä oli jo puolissa. - --- Tästä näkyy tulevan pitkä ajo, selitti Luukas. -- Turha on meidän -kiirehtiä. Voimme hyvin tässä levätä ja odottaa, mille suunnalle -haukunta kallistuu. - -He istuutuivat sammalikolle puron reunalle. Ahtaaseen laaksoon ei -kuulunut ollenkaan haukuntaa. Ehkä oli hirvi edennyt hyvinkin kauas. -Kuultuaan koirashirven pakenemisesta Luukas sanoi: - --- En luule, että Killin ajama hirvi hyvin kauas juoksee. Se palaa -takaisin seudulle, missä eksyi toveristaan. - -He nousivat mäelle, ja sinne kuului taas haukunta. Aivan oikein. Nyt -oli haukunta siirtymässä sinne, mistä miehet olivat tulleet. Luukas -lähti kiertämään selänteen toista kuvetta, Martti ja Erkki toista. -Kotvasen käveltyään pysähtyivät ystävykset aukeamalle, joka oli -ennen ollut kaskena. Tällä paikalla oli sopiva pitää vahtia. Sinne -päin, mistä haukunta kuului, oli vastatuuli, joten, jos hirvi tänne -päin tulisi, se ei hajua ihmisestä saisi sieraimiinsa. He etsivät -suojapaikan kaatuneen puun juurien takaa. Siinä he odottivat. Ja -todella tuntui haukunta lähenevän. Martti odotti hermot jännittyneinä, -Erkki oli apuna tähystämässä, hänen joustaan ei nyt tarvittu. - -Yhtäkkiä nykäisi Erkki Marttia takin liepeestä ja osoitti metsään, -joka oli palanut. Samalla kuivunut oksa risahti. Martti huomasi hirven -vilahtavan mustien puunrunkojen välistä. Tuokiossa oli hirvi jo -aukeamalla ja Martin pyssy ojennettuna. Pamaus. Hirvi hyppäsi pystyyn -takajaloilleen ja kaatui maahan kuperikeikkaa heittäen. Martin pyssy -oli tehnyt tehtävänsä. Kun he saapuivat kaatuneen luo, loi elukka -syvän, rukoilevan katseen, joka pian sammui. Hirvi oikaisi pitkät -säärensä ja oli kuollut. Martin avatessa puukolla kurkkua saapui Killi -ja alkoi latkia haavasta pulppuavaa lämmintä verta. Nahkaa nylettäessä -kokoontuivat muutkin metsästäjätoverit ja auttoivat työssä. - -Katsottuaan hirveä, sanoi Pekka: - --- Ei tämä ole minun hirveni. Se, jota minä ammuin, juoksee vielä -metsässä. - -Hän kertoi, että hän kiiruhtaessaan Killin haukuntaa kohti huomasi -lammen takana suuren sarvipäähirven, joka oli nousemassa metsän -reunaan. Välimatka oli liian pitkä. Hän ampui kuitenkin. Arvatenkaan ei -luoti kantanut. Ja hirvi katosi metsään. - --- En minä ennen kotiin palaa kuin olen ampunut hirveni, vakuutti hän -innostuneena. - --- Nyt kuitenkin lepäämme ja laitamme ateriaksi kunnon paistin, päätti -Luukas. - -Ahon alareunalle, lähelle lähdettä oli Paavo laittanut nuotion, -ja siinä paistettiin ateriaksi hirvenlihaa. Lähde antoi raikasta -juomavettä. - -Aterioidessaan juttelivat miehet tarinoita vanhoista suomalaisista, -jotka olivat Suomesta näihin metsiin tulleet. Luukas, joka oli -metsämatkoillaan laajasti kulkenut, oli tavannut useita noita vanhempia -asukkaita. Hän kertoi: - --- Kaikkialla näissä metsissä monien kymmenien peninkulmien alueella -on suomalaisia sekä Ruotsin että Norjan puolella. Rajaseuduilla -onkin suuria suomalaisia taloja, jotka ovat vaurastuneet laajoilla -kaskiviljelyksillä. Siellä se elää vielä myös Risto Havuinen, Pitkäksi -Ristoksi sanottu. Hän on mainio metsästäjä, mutta luonteeltaan kiivas. -Tultuaan Suomesta hän ampui yhdeltä paikalta viisi hirveä, ja sille -kohdalle hän rakensi talonsa. Mukana oli hänellä vain eväspussinsa -ja siinä kourallinen rukiinsiemeniä, mutta mitä käytti hän niin -taitavasti, että muutamien vuosien kuluttua oli hänellä kolme aittaa -viljaa täynnä. Myymällä viljaa ruotsalaisille sai hän niin paljon -rahaa, että kehui sitä olevan kellarillisen. Ruotsalaiset väittivät, -että hän oli itse nuo rahat tehnyt, mutta oikeudessa mies näytti, että -kyllä hänen rahansa olivat oikeita. -- Olen minä käynyt Pitkän-Riston -kotona, vakuutti Luukas. Näkyi, että siellä asui hyviä metsämiehiä. -Suuren uhrihongan ympärillä oli seipäissä ja puiden oksilla kymmeniä -karhunpääkalloja. - --- Väkevin mies, jonka minä olen tavannut, jatkoi Luukas muisteloitaan, -on Tikkanen, Savosta hänkin kotoisin. Hän matkusti kerran talvella -jokilaakson asutuksilla. Hän oli juonut ja makasi rekensä pohjalla -nukuksissa, hevosen kulkiessa hiljalleen. Vastaan tuli maaherra. Lunta -oli paljon tienvierissä ja tie oli kapea. Kun ei maaherra päässyt -hevosineen ohi, hyppäsi kuski istuimeltaan ja löi nukkuvaa Tikkasta, -sekä käski siirtymään syrjään. Tikkanen suuttui piiskansivalluksesta ja -veti maaherran hevosineen rekineen lumihankeen ja jatkoi matkaansa. - -Näin juttelivat miehet aterioidessaan. - -Heidän oli myös tehtävä suunnitelma hirvenajon jatkamista varten. Pekka -puolestaan oli taaskin innokas lähtemään oitis ajamaan hirveä, jota hän -oli jo kerran ampunut. - --- Jätämme nytkin ajon huomiseen, sanoi Luukas. -- Kyllä ne jäljet -yhdytämme kuten tänäänkin. - -Kaadetun hirven lihat oli kuitenkin vietävä talteen, etteivät -petoeläimet niitä raatelisi. - --- Hirvi on sinun, Martti. Vie se kotiin, niin minäkin saan pyssyn, -ehdotti Erkki. - -Näin sovittiin, että Martti palaisi kotiin, jossa häntä odotettiin. - --- Tuossa on jousi, sanoi Erkki. -- Olenkin sitä turhaan kantanut... -Ei, maltappas, keskeytti hän. Ammun metson tuolta. -- Hän oli huomannut -ison linnun ahon reunassa kuusen latvassa ja lähti sitä hiljaa ja -varovasti kiertämään. Hetken perästä kuului nuolen suhahdus, ja metso -pudota ropsahti maahan. Erkki toi sen Martille ja sanoi: - --- Anna se Reetalle. Syödään lintukeitto, kun palaan. - -Martti sitoi hirven nahan ja parhaimmat lihat kannalmukseen, otti -taakan selkäänsä ja lähti. Hämärä oli jo tullut. - --- Joutukaa huomenillaksi saunaan, kutsui Martti. - --- Ellemme huomiseksi, niin ainakin ylihuomiseksi, lupasi Luukas. - -Hirvenajolle aikovat jäivät nuotiolle yötään kuluttamaan ja aamua -odottamaan. - -He jatkoivat keskustelua. Puhe kantausi suomalaisten ja ruotsalaisten -välisiin vainoihin. - --- Syytä on varoa ruotsalaisia, sanoi Luukas, korjatessaan tulta -nuotiossa. -- Kerran minäkin jouduin heidän kanssaan tekemisiin. Olimme -karhun kaataneet ja nylimme sitä, kun saapui ruotsalaisjoukko. En tiedä -mitä heillä lienee ollut mielessään, mutta kun näkivät, että kaadettu -eläin oli karhu, eivät ryhtyneet väkivallantekoihin, sillä heille juuri -olimme palveluksen tehneet karhun ampumisella ja niin turvanneet heidän -lehmiään. Uhkasivat kuitenkin lähtiessään, että jos tapaavat meidät -hirven ampumisessa, he säälittä tappavat jokaisen. - --- Vähälläpä pääsitte, huomautti Pekka. -- Moni suomalainen on saanut -pahempaakin kokea. Ostmarkilla tulivat ruotsalaiset taloon juuri kun -koko väki oli saunassa. Ovi teljettiin ulkoapäin ja nurkkiin pantiin -tuli. Kaikki paloivat sisällä. Äiti heitti nuorimman lapsensa ulos, -mutta murhamiehet nakkasivat sen takaisin liekkien uhriksi. - --- Niin, niin, kyllähän ne ovat julmia tekoja, myönsi Paavo. -- Paikoin -kuuluvat kokonaisia kyliä polttaneen. Mutta eivät suomalaisetkaan ole -jättäneet kostamatta. Puralaan tulivat ruotsalaiset ja äkkirynnäköllä -yllättivät talon asukkaat. Kuusi henkilöä tapettiin, seitsemäs pääsi -pakoon ja toi Mongalla asuvia suomalaisia avukseen. Nämä hyökkäsivät -ruotsalaisten kimppuun, eikä yhtään pelastunut. - --- Viha synnyttää vihaa, päätti Luukas. -- Antaisivat meidän täällä -olla rauhassa ja metsästää sekä kalastaa, niin ei heillä olisi -suomalaisten puolelta mitään pelättävää. - -Näin jutellen miehet nukahtivat. Vuorotellen kuitenkin yksi piti vahtia -ja hoiti nuotiota, jottei syksy-yö kovin kangistaisi jäseniä. - -Aamulla aikaisin lähdettiin liikkeelle. Killi ohjattiin lammen rannalle -sille kohdalle, missä Pekka oli sarvipäätä ampunut. Täytyi kierrellä -jonkun aikaa ennenkuin koira löysi hirven jäljet. Vasta pitemmän matkan -kuluttua alkoi haukunta. Hirvi oli arvatenkin edellisen päivän ajon -johdosta siirtynyt kauas. - -Ajo alkoi ja hirvi pakeni Isonjoen laaksoa kohti. Metsästäjät, Pekka, -Erkki, Paavo ja Luukas, olivat jo monta tuntia samonneet Killin -haukunnan jälestä, kunnes saapuivat mäelle, josta aukeni iso laakso. -Heidän edessään olivat ruotsalaisten pellonviljelijäin taloryhmät, -jotka olivat ketjussa pitkin laaksoa. Isojoki kierteli peltojen välissä. - -Metsästäjät pysähtyivät. - --- Tokkohan me lähdemme kauemmas, epäröi Luukas. -- Hirvi pyrkii joen -yli vastakkaiseen metsään. Jos tahdomme sen saavuttaa, täytyisi meidän -mennä poikki ruotsalaisten peltojen. Minua ei huvita niitä lähestyä -tänä aikana. - -Miehet jäivät pitämään neuvottelua. - --- Jos meidän on laakson yli mentävä, suunnitteli Erkki, -- on -etsittävä paikka, missä metsä ulottuu joelle saakka. Näin voimme -ruotsalaisten huomion välttää. - -Pekka ei ollut halukas luopumaan hirvenajosta. Killi kaikkein vähimmin. -Koira oli saatu vähäksi ajaksi rauhoittumaan, mutta ennen kuin miesten -neuvottelu oli päättynyt, juoksi se metsästä laaksoon ja alkoi -kiihkeästi haukkua. - -Hirvikin oli epäillyt lähtisikö laakson aukeille. Mutta kun se kuuli -Killin kiihtymyksen, vavahti se säikähdyksestä, kohotti päänsä pystyyn -niin että sarvet koskettivat selkää ja kiiti nopeata vauhtia joelle. -Metsämiehet huomasivat sen luonnollisesti. Pekka tarttui pyssyynsä -ja lähti juoksemaan mäkeä alas. Hänen metsästysintonsa voitti -varovaisuuden. - --- Älä kulje joen yli aukealta, huusi Erkki jälkeen. -- Tuolla -sivummalla ulottuvat metsien reunat koskeen. - --- Emme nyt enää voi salata metsästystämme ruotsalaisilta, huomautti -Luukas. -- Killikin jo tekee sen tunnetuksi. Sen haukunta kuuluu -kylälle. Minä seuraan Pekkaa. Mene sinä ja kierrä kosken kautta, jos -hirvi sattuisi kääntymään sinne päin. - -Luukas ja Paavo lähtivät Pekan jälkiä. Hirvi ui joessa ja koira pian -sen jälkeen. - - - - -ERKKI JOUTUU VANGIKSI. - - -Erkki Mulikka kiersi metsän reunaa. Siellä päin joki näytti kapeammalta -ja ehkäpä ylikulkupaikkakin pikemmin löytyisi. - -Jouduttuaan rannalle hän näki Pekan, Paavon ja Luukkaan keksineen -veneen, jolla soutivat joen yli. Hän huusi heille, mutta he eivät -metsästysinnossaan häntä kuulleet. - -Hän katseli rannalta venettä tai lauttaa, mutta sellaista ei näkynyt. -Nopeasti hän kantoi kaksi kuivaa puuta rantaan, sitoi ne pajuvitsalla -toisiinsa kiinni ja, ottaen sauvan käteensä, alkoi meloa lauttaansa -joen yli. Joki oli sillä kohdalla kivikkoinen ja virtaava. - -Kun hän tuli keskelle, ei sauva pohjannut ja virta alkoi viedä -lauttaa alaspäin, missä vesi kuohui koskena. Tilanne ei häntä -arveluttanut, sillä hän uskoi pääsevänsä onnellisesti yli vaikka koskea -laskemallakin. Kahdesta puusta kyhätty lautta oli niin pieni, että se -hädin tuskin kannatti häntä. Koskessa hän oikaisi itsensä suoraksi, -pitäen pyssyä toisessa ja sauvaa toisessa kädessään. - -Nuori suomalainen näytti komealta kiitäessään kuohuissa melkein -näkymättömällä lautallaan. Arvatenkin olisi kaikki käynyt hyvin, ellei -virta olisi vienyt lauttaa kiveä kohti, mihin se jysähti niin, että -hento pajuside katkesi ja puut hajaantuivat. Notkea mies huomasi vaaran -ja nopeasti päättäen hyppäsi kivelle. - -Siinä hän nyt seisoi pelastuneena kosken kivellä. Vastapäiselle -rannalle oli siksi pitkä matka, ettei juuri hypätä voinut. Välillä oli -väkevä virta. - -Katsellessaan mahdollisuutta ylipääsyyn kuuli hän helakkaa naisen -naurua rannan kalliolta. - -Siellä seisoi nuori tyttö marjatuohinen kädessään. - --- Uljaasti laskit kosken ja taitavasti hyppäsit kivelle, sanoi hän -ilakoiden. -- Mutta nyt olet kiikissä etkä pääse minnekkään. -- Tyttö -puhui ruotsia. Erkki päätti, että hän oli tästä rantakylästä. - --- Jos en muuten pääse, tulen uimalla, uhkasi Erkki. Hän huomasi -rannalla tytön lähellä pitkän kuivan kelon. -- Pääsisin kuivin jaloin, -jos ohjaisit tuon kelon virtaan, että virta kääntäisi sen latvan tätä -kiveä kohti. - --- Ohoh, sitä en tee. Ruotsalainen tyttö ei auta metsäsuomalaista, -vaikka kuulunetkin metsän aateliin, vastasi tyttö veikistellen, -siirtyen kuitenkin puun lähelle aikoen sitä nostaa. - --- Koska asiat niin on, en huolikaan avustasi, sanoi Erkki, viskasi -seipään koskeen, puristi pyssyn kouraansa, otti ponnistusasennon ja -teki hirveän hypyn. - -Tyttö kirkaisi kauhistuneena, mutta samassa oli nuori mies hänen -vierellään. - --- Suomalainen voi tulla toimeen ilman ruotsalaisen apuakin. -- Erkin -ääni värähti äskeisestä ponnistuksesta ja ylpeydestä. - -Poislähtöä tehdessään hän sanoi: - --- Saisinko tietää soman ruotsalaisen nimen, joka on niin valmis -auttamaan muukalaista? - -Sekavat tunteet värähtivät tytön kasvoilla. Niistä näkyi ihailun -selvä leima. Miehen sulava ja samalla voimakas ryhti vaikutti hänen -naisellisuuteensa. Miehen pelottomuus hurmasi hänet, vaikka tämän tehty -tai todellinen välinpitämättömyys kiusasi. Tyttö oli kaunein niillä -tienoin. - --- Minun nimelläni taitaa olla yhtä vähän merkitystä sinulle kuin sinun -minulle, sanoi tyttö. -- Sinä osaat paremmin loikata kuin tajuta pilaa. - -Kuului lähestyviä askeleita. Tytön kasvot muuttuivat. - --- Pakene, pakene pian, sanoi hän hätäisesti. -- Usko pois, se on hyvä -neuvo, vaikka häpeän pehmeyttäni, jatkoi hän silitellen sanojaan. - -Erkki näki parhaaksi ottaa neuvosta vaarin. Hän aikoi juuri paeta, -kun metsän reunasta näkyi miehiä. Nopeudestaan huolimatta hän ei -ehtinyt tiheikössä karkuun. Tuokiossa otettiin hänet kiinni ja hänen -oli alistuttava ylivoimaan. Kiinniottajien johtaja heitti ankaran -silmäyksen tyttöön ja sanoi: - --- Stina, poistu täältä. Sinulla ei ole mitään tekemistä suomalaisen -roiston kanssa. -- Ja kääntyen vangin puoleen hän päästi vihansa -valloilleen: - --- Olettepa te suomalaiset jo häikäilemättömiksi tulleet, sanoi hän. --- Ette enää tyydy metsästelemään korvissa, vaan tulette tänne meidän -rintamaillemme ja ammutte hirvet meidän tupiemme nurkilta. - --- Sieltä metsistä me hirven ajoimme, meidän omilta aloiltamme. Ei -hirvi valitse ampujaansa. Yhtähyvin se on teidän kuin meidänkin -pyssyjemme tavoitettavissa. Taitaa vain niin olla, että teidän pyssynne -ei osaa maaliin. -- Erkki oikaisi itsensä ja katsoi pelkäämättä -vihollisiinsa. - --- Eikö osaa? Annapas kun koetan, uhkasi nuorempi, punatukkainen -ruotsalainen ja ojensi pyssynsä Erkki Mulikkaa kohti. Vanha isäntä esti -murhatyön. - --- Gustaf, älä ammu vankia, joka ei pysty itseään puolustamaan. - --- Mitäs säälit suomalaista, Dalbo, sanoi Gustaf. -- Suomalainen -on henkipatto, jonka saa ampua missä vain. Taitaa kuitenkin luoti -olla liian arvokas hänenlaiseensa. Parempi on, että sidomme hänet -myös jaloista ja heitämme koskeen virran vietäväksi. Niin on yhdestä -suomalaisesta päästy näillä mailla. - --- Jätetään rankaiseminen oikeuden käsiin, päätti Dalbo. -- Kuulethan -koiran haukunnan. Voimme vielä yhdyttää ne. Otamme ne kaikki kiinni ja -tuomme kylään. Teljetkää tämä vanki siksi aikaa meidän aittaan. - -Miehet tarttuivat Erkkiin kiinni ja lähtivät häntä kuljettamaan. Gustaf -ja hänen toverinsa Klas puristivat häntä säälimättömästi käsipuolista -ja potkivat kuljettaessaan. - --- Ei minua vain niin potkita, kivahti Erkki ja tyrkkäsi hartioillaan -niin, että molemmat miehet lensivät sivulle. Vakavana, pää pystyssä, -hän lähti kävelemään taloa kohti Gustafin muristessa takana vastaisesta -kostosta. - -Stina oli vähän matkan päässä seurannut tapahtumaa ja oli tuntenut -sydämessään outoa kouristusta kuullessaan Gustafin ehdotusta -suomalaisen hukuttamisesta. Häntä ihmetytti, mitä häntä liikutti tuon -suomalaisen kohtalo. Oli hän joskus ennen nähnyt suomalaisia, vaikka -harvoin ne näihin kyliin tulivat, viime aikoina tuskin ollenkaan. -Fryksdalin markkinoilla niitä näki suurissa joukoissa. Siellä ne -tappelivat ja tekivät häiriöitä niin, että nimismies heitä telkesi -putkaan. Mitä Stina suomalaisista oli kuullut, oli aina koskenut -väkivallantekoa tai rikoksia. Hän ei tahtonut tätäkään suomalaista -puolustaa, mutta oli tämä kuitenkin ristiriidassa sen käsityksen -kanssa, jonka hän oli saanut suomalaisista. Hän melkein ylpeili -siitä voimannäytöksestä, millä tuo suomalainen oli työntänyt syrjään -Gustafin, jota kylän nuorten miesten joukossa pidettiin rotevimpana. -Gustaf oli tämän paikkakunnan kilpailuissa aina esiintynyt sankarina ja -kylän nuoret tytöt olivat yleensä häneen ihastuneita huolimatta hänen -punaisesta tukastaan ja useinkin hillittömän rajusta esiintymisestään. -Hän ja Stina, -- niin se ei ollut pelkästään isän tahto, kyllä siinä -oli Stinan suoranainen suostumus, -- heidän piti pian viettää häitä. - -Kuinka kaukaiselta ja vieraalta tuo ajatus nyt tuntuikaan Stinasta! - -Miksi se nyt siltä tuntui? - -Ja punapäinen Gustaf, joka kulki uhitellen suomalaisen vangin rinnalla, -näytti kaikelta muulta kuin miellyttävältä. Sankarin osat olivat -vaihtuneet. - -Stina unhotti marjatuohisensa kivelle ja käveli rantatietä hiljalleen -kotiin. - -Dalbon kartanon sivulla oli rakennus, joka oli jaettu useampiin -aittoihin. Kaikkiin niihin johti eri ovet pihalta, ja olivat ne niin -jaetut, että Stinalla oli omansa, pojalla omansa, piioilla ja rengeillä -myös molemmilla omansa. Kesällä käyteltiin niitä makuuhuoneina. -Nyt syksyn tultua olivat jo kuitenkin useat muuttaneet vuoteensa -asuinhuoneisiin. - -Stinan saapuessa taloon oli vanki teljetty pojan aittaan, joka -oli tyhjä. Vahva rautakanki ovessa esti sitä aukeamasta. Miehet, -isännän ja Gustafin johdolla olivat valmistautumassa metsästäjien -kiinniottamiseen. Heitä oli kaikkiaan kahdeksan ja oli heillä mukanaan -pyssyjä sekä nuijia. Metsästyskoira liikkui heidän kintereillään. - --- Panitteko vangille ruokaa siltä varalta, jos kauankin viivytte, -huomautti Stina ujosti. - --- Mitään ruokaa hän ei tarvitse, kivahti Gustaf, -- pian hänen -päivänsä joka tapauksessa päättyvät. - --- Emme me kauan viivy. Huomenna ennen puoltapäivää olemme takaisin, -vakuutti Dalbo. Jos viipyisimme, työnnä kissankolosta vettä ja leipää. - -Aitoissa ei yleensä ollut mitään aukkoa. Oven alasyrjässä oli vain -pieni reikä, mistä kissa voi kulkea pyytäessään hiiriä. - --- Minä tulen pian perästä, huusi Gustaf toisille. - --- Unohdin jotain. - -Hän lähestyi Stinaa, tarttui hänen käsipuoleensa ja puristi sitä -kovasti. - --- Sinä näyt hellivän tätä suomalaista. Kavahda! Teeppäs tiliä kuinka -sinä jouduit hänen seuraansa? - --- Hänen silmänsä leimusivat. - --- Se ei sinuun kuulu, vastasi Stina loukkautuen sulhasensa -kovakouraisuudesta ja tempautui hänestä irti. - --- Sinä tiedät että minä olen raju mies enkä tunne sääliä suomalaista -kohtaan. -- Gustaf oli sangen ärtynyt. -- Pane mieleesi, että tuo mies -ei tästä talosta elävänä lähde. - -Näin vannottuaan hän lähti tavoittamaan tovereitaan. - - - - -HIRVENAJON PÄÄTÖS. - - -Erkki Mulikan joutuessa näin vangiksi jatkoivat Pekka, Paavo ja Luukas -hirvenajoaan. Päästyään joen yli he sivulleen katsomatta riensivät -Killin haukuntaa kohti metsään. Rannalta kohosi loiva mäki, jonka -takana oli laaja metsä. Hirvi kiersi mäen rintaa ja kääntyi sitten -salolle päin. - -Kauan kesti kiivas ajo. Pekka oli väsymätön. Hän piti hirveä -omaisuutenaan, kun oli sitä kerran ampunut. Hän uskoi, että se oli -jonkun verran haavoittunut, joten sen täytyi lopulta antautua. -Syyspäivä oli kolea ja uhkasi yöksi pakkasta. - -Miehet ihmettelivät jonkun verran, kun ei Erkkiä kuulunut. He olivat -kuitenkin vakuutettuja, että hän kuulee Killin haukunnan ja joutuu -jäljille. - -Vihdoinkin, kun ilta alkoi jo lähetä, huomasivat he haukunnasta, että -hirvi oli lähellä saavutettavissa. Killi nosti kiihkeän äläkän. Komea -elukka oli sortunut suohon. Pekka, joka kulki edellä, näki sen ensiksi. -Nyt hän oli saaliistaan varma. Hän ampui hirveä päähän, joka painui -sivulle niin, että sarvenkuve maata koski. Ruumis retkahti alas ja -Killi kiiruhti sen kimppuun. - -Yhteisesti nostivat miehet elukan suosta, asettivat pajunvitsat sen -jalkoihin ja vetivät suon reunalle. - -Nyt vasta ennättivät he ajatella väsymystään. Luonnollisesti roihusi -ennen pitkää nuotio pimenevän illan hämyssä. Tuntui kylmältä, minkä -vuoksi tuli tehtiin tavallista isompi. - --- Ei tässä vielä levolle jouda ennenkuin hirvi on nyletty, tuumi Pekka -ja valmistautui Paavon kanssa työhön. - -Luukas istui nuotion ääressä ja kohenteli tulta. Omituinen -herpautuminen valtasi hänen ruumiinsa. Hän oli ollut sadoilla -metsästysretkillä, kierrellyt kaikki Keski-Ruotsin metsäseudut, käynyt -Norjankin puolella ja ollut monessa seikkailussa. Tänään painoi hänen -mieltään selittämätön tunnelma. Haaveellisena hän katsoi kimmeltävää -tähtitaivasta, joka näkyi puitten latvojen yltä. Metsä oli melkein -yhtämittaa ollut hänen kotinaan. Lämmintä tupaa, omaa kotia ei -ollut. Suurin nautinto oli verryttää jäseniään Oinolan saunassa, kun -metsästyksen väliaikoina sai siellä majailla. - -Pekka ja Paavo olivat saaneet hirven teurastetuksi. He olivat -erottaneet hyvän lihapalan ateriaksi. Muut paistit he olivat kasanneet -läjiin ja sitoneet ne kannalmuksiksi kotiin vietäväksi. Niinikään nahka -sidottiin kokoon, jotta se olisi helpompi kantaa. - -Hekin tulivat nuotiolle, jossa alettiin valmistaa ruokaa. Osa lihasta -pantiin paistumaan tulelle, osa paloiteltiin pieniksi. Luukas meni -etsimään lähdettä, joka oli suossa kuusen tiheitten juurien suojassa. -Herneitä ja lihapaloja pantiin astiaan, joka ripustettiin tulelle -kiehumaan. Killi oli teurastuksessa saanut koiralle kuuluvat osat ja -asettui levolle miesten jalkojen juureen. Vallan rauhallinen se ei -ollut. Lieneekö ollut vielä ajosta jännittyneenä. Aina väliin siirsi -makuupaikkaansa. - -Ateriaa odotellessaan vaipui Luukas taaskin mietteisiinsä. - --- Me olemme nyt turvattomalla puolella metsässä, sanoi hän. -- Täällä -ei ole meillä tuttavia eikä suojaa. On parasta, että, kun on vähän -levätty, lähdemme yön selässä paluulle. Ehdimme pimeässä kulkea poikki -Isonjoen laakson ja välttää ruotsalaiset kylät. - --- Kotiin täytyy kiiruhtaa, myönsi Pekkakin, muistellen nuorta -vaimoaan, joka siellä kotona odotti. -- Tuosta saa Miina komean -hirvensarven tuvan seinälle, sanoi hän heittäen irtisahaamansa sarvet -pyssynsä viereen mättäälle. - -Paavo tunsi hiukaisevaa nälkää ja koetti ateriaa kiiruhtaa. Hänestäkin -alkoi tämä outo korpi tuntua kaamealta. Hän oli kuullut paljon -kertomuksia ruotsalaisten harjoittamasta vainosta, vaikka ei ollut -sattunut koskaan riitaan heidän kanssaan. Oli hän ollut kerran -kesärenkinäkin eräässä ruotsalaisessa talossa, missä kaikki olivat -olleet hyvin ystävällisiä. Vasta myöhemmin oli se suomalaisten ja -ruotsalaisten välinen viha leimahtanut liekkiin. - --- Epäilemättä ne ruotsalaiset meidät huomasivat, kun kiiruhdimme -laakson poikki, hän puhui puoleksi itsekseen. -- Mutta jos olisivat -lähteneet meitä takaa-ajamaan, olisivat he jo meidät yllättäneet. - --- Onkohan Erkille jotain tapahtunut, kun ei kuulu, mietti Pekka. -- -Hän on kuitenkin sellainen kärppä, että käpälälaudasta pääsee. - -Miehet keräsivät kuusenhavuja alleen ja alkoivat aterioida. Tuskin he -olivat ennättäneet ensimmäisiä suupaloja haukata, kun Killi kohotti -päätänsä kuunnellakseen. Korvat törröttivät koiralla pystyssä ja se -murisi vihaisesti. Metsästä kuuluikin pian risahduksia. Killi ryntäsi -sinne ja aloitti vihaisen haukunnan. - --- Hei, miehet, kutsukaa koiranne pois, jottei pure rauhallisia -ihmisiä, kuului ääni korven pimeydestä. - -Miehet olivat nuotiolla kavahtaneet ylös ja tarttuneet pyssyihinsä. -Kuultuaan äänen he huomattavasti rauhoittuivat, ja Pekka vihelsi -Killiä luokseen. Koira ei totellut kutsua, mutta heitti haukunnan. Se -vain murahteli seuratessaan outoja tulijoita. Sen selkäkarvat olivat -pystyssä. - --- Hyvää iltaa metsämiehet, toivotti tulijain johtaja, vanha -ruotsalainen, astuessaan nuotion ääreen. Lähinnä häntä tuli kaksi -vastenmielisen näköistä miestä. Tulen valossa näkyi toisella hatun -alta punainen tukka. Lieneekö valo hänen silmiänsä häikäissyt, kun hän -käänsi ne pois eikä katsonut suomalaisia silmiin. Yhä enemmän näkyi -metsästä tulevan miehiä, kaikkiaan kahdeksan henkeä, kaikki hyvin -asestettuina. - --- Älkää pelätkö, emme me mitään pahaa teille tahdo, vakuutti vanha -ruotsalainen, huomattuaan suomalaisten säikähdyksen. -- Mekin olemme -metsämiehiä, joiden on tarpeen yöpyä täällä korvessa. Sattumalta -huomasimme tämän tulen ja arvelimme, että on rattoisampi asettua -naapuriksi. - --- Sopiihan tähän nuotiolle useampiakin, esitti Pekka vieraanvaraisena. -Pelko alkoi vähitellen hänestä häipyä. - --- Pitäkää te vain nuotionne, sanoi punatukkainen kalseasti. -- Me -laitamme omamme vähän sivummalle. Tule Klas, tulkaa miehet. - -He poistuivat pimeään, ja pian kuului kuivien puiden kaadantaa sekä -kuusenoksien karsimista. Jonkun matkan päähän kuusipensaikon taakse -laittoivat ruotsalaiset nuotionsa. Puhetta ei sieltä asti voinut -erottaa, mutta väliin kuuli Luukas heidän karkeata nauruaan. - -Suomalaiset jatkoivat keskenjäänyttä ateriaansa. Tarjosivat sitä -vanhalle miehellekin, joka edelleen viipyi heidän nuotiollaan. - --- Pian kai meidänkin ateriamme valmistuu, vastasi ruotsalaisten -johtaja, vältellen ja tarjoukseen suostumatta. Vanha mies kyseli heiltä -yhtä ja toista, kyseli heidän nimiään, asuntopaikkaansa sekä uteli -tietoja yleensä suomalaisten oloista. - --- Teette väärin kun tulette näin pitkälle metsästämään, huomautti -vieras. -- Tällä tavalla särkyy naapurisopu. Luulisi teillä siellä -omissa metsissänne olevan kylliksi riistaa. - -Vaikka vanhan miehen sanat olivatkin moittivia, sanoi hän ne kuitenkin -siksi hyväntahtoisesti, etteivät suomalaiset mitään pahaa epäilleet. - --- Ensimmäistä kertaa me näillä mailla olemme, vakuutti Pekka. -- Hirvi -lähti liikkeelle meidän halmeiltamme. Me emme voineet sen kulkua ohjata -ja niin jouduimme tänne. - --- Kuinkas teidän metsästyksenne on luonnistunut, kysyi Luukas. -- -Oliko teillä otus ajettavana; hirvi, peura tai ehkäpä karhu? Teitä -näkyy olevan monta miestä. - --- Ky-yllä, kyllä mekin olemme saaliin ajossa, vastasi vanha mies -epäröiden. - -Vieraitten koira oli osunut hirven teurastuspaikalle ja alkanut siellä -jäännöksiä syödä. Killi, joka kaiken aikaa oli ollut hyvin äreänä ja -pitänyt vihaisena silmällä outoja henkilöitä, riensi koiraa ajamaan -pois. Niiden kesken syntyi ärhäkkä tappelu, jossa vieras koira jäi -alapaulalle. Se parahti silloin tällöin surkeasti. Vihdoin se kolmella -jalalla liikaten pakeni ruotsalaisten nuotiolle. - --- Suomalaisen koira ei rankaisematta pure ruotsalaista, karjaisi -silloin punatukkainen ja ryntäsi suomalaisten nuotiolle. Hän kiirehti -Killin kimppuun ja potkaisi sitä niin, että koira kiljahti tuskasta. -Pekka kiivastui tästä ja tarttui pyssyynsä, mutta vanha mies ehti -välittäjäksi. - --- Ette kai koirien takia tappelua nosta, hän rauhoitti. -- Pane, -suomalainen, pyssysi puun oksaan, kun ei vastustajallasikaan sellaista -ole. Rauhoitu, Gustaf, lepytteli hän toveriaan. - -Ruotsalaiset poistuivat nuotiolta. - -Tapahtuma oli tehnyt suomalaiset sen verran rauhattomiksi, että -he pelkäsivät käydä levolle. Myöskään eivät he uskaltaneet lähteä -liikkeelle, kun pelkäsivät ruotsalaisten pimeässä tekevän pahaa. He -koettivat seurata vieraiden liikkeitä, vaikka tiheä kuusikko rajoitti -näkemistä. Ruotsalaiset puuhasivat omissa askareissaan. Aterioituaan he -hajaantuivat eri tahoille. - --- Täytyy koota lisää havuja vuodetta varten, sanoi punatukkainen. -Parin toverin kanssa hän lähestyi kuusipensaikkoa ja karsi oksia. - --- Jo riittää, huusi hän sitten miehille. - -Aivan kuin komennettuina syöksähtivät ruotsalaiset pensaikon läpi -esiin, paitsi vanha mies. Hyökkääjät tempasivat suomalaisten pyssyt, -jotteivät nämä voineet niitä käyttää. Punatukkainen tarttui Pekkaan -kiinni. Hänen toverinsa, Klasiksi kutsuttu, otti osalleen Paavon ja -kolmas piti Luukkaan käsiä kahlehdittuina. - --- Kyllä me teille roistoille ja metsäsisseille nyt näytämme -ruotsalaisen koston, kähisi punatukkainen ja piti Pekkaa kurkusta -kiinni, niin ettei tämä voinut ääntä päästää. Muuten eivät miehet -sanaakaan vaihtaneet. - -Syntyi kiivas kamppailu suomalaisten nuotion ympärillä. Pekka, joka oli -yllätettynä joutunut punatukkaisen alle, ponnisteli päästäkseen irti -vankasta otteesta. Kun hän oli tukehtumaisillaan, kohotti hän hartiansa -sellaisella voimalla, että punatukkainen kierähti sivulle ja käsi -irtautui. Mutta mies kiersi kätensä hänen kaulansa ympärille ja niin -pyörivät he maassa vuoroin toinen, vuoroin toinen päällimmäisenä. Killi -otti urheasti osaa isäntänsä puolustukseen. Se kiljui ja puri Gustafia, -mistä milloinkin kiinni sai. - -Samanlainen kamppailu oli Paavon ja Klasin välillä. Suomalainen ei -vain saanut ruotsalaisen kättä kurkustaan. Hänen silmänsä mustenivat. -Klas tarttui puukkoonsa, millä iski mihin osui. Vihdoin sai hän puukon -työnnetyksi Paavon rintaan. Suomalainen sortui veriinsä. - -Pekka oli punatukkaisen saanut alleen ja toisella kädellään hän otti -puukkonsa tupesta, jolla yritti vastustajalleen antaa kuolettavan -iskun. Toverit tulivat hätäänjoutunutta auttamaan. He monin miehin -tempasivat Pekan Gustafin päältä ja sitoivat hänen kätensä ja jalkansa, -sekä heittivät kuusenrunkoa vastaan, johon hän jäi istuvaan asentoon. - -Luukas oli ainoa yllätetyistä, joka ehti nousta ylös vihollisten -hyökätessä. Hänkään ei saanut käsiinsä pyssyä, mutta puukolla hän -torjui vihollisia, jotka monilukuisina hyökkäsivät hänen kimppuunsa. -Taistelu oli tuimaa, ja verta virtasi sekä ruotsalaisista että -Luukkaasta. Pekka näki toverinsa vaikean aseman. Hänen puukkonsa oli -pudonnut maahan. Vaivoin sai hän sen sidottuun käteensä. Hän ponnisti -hartioillaan puunrunkoa vastaan, side jalkojen ympäriltä höltyi ja hän -pääsi seisaalleen. Punatukkainen huomasi tämän. - --- Vai vielä sinä yrität, hän huusi ja tempasi pyssynsä. Kuului -pamahdus. Luoti oli sattunut. Pekka kaatui maahan. Myös Klas oli nähnyt -Pekan yrityksen ja tarttunut kirveeseen. - -Vaikka vastustaja oli kaatunut, iski Klas kiihkoissaan kirveellä päähän. - -Laukauksen kuultuaan riensi Dalbo nuotiolta. - --- Kuka ampuma-asetta käyttää, hän huusi. Hänen silmiänsä kohtasi -kauhistuttava näky. - -Kaksi suomalaista makasi verissään. Kolmannen ympärillä riehui taistelu -elämästä ja kuolemasta. Ennenkuin hän ehti enempää, löi yksi mies -Luukasta kirveellä. Päähän tähdätty isku sattui käsivarteen. Luukas -horjahti ja katosi pimeyteen. - --- Kyllä hänkin sai tarpeekseen, sanoi eräs miehistä huohottaen. - -Jälellä oli enää Killi, suomalainen pystykorva. Pelkäämättä se yksinään -taisteli miesjoukkoa vastaan, puri heitä käsistä ja jaloista, mistä -vain kiinni sai. Yrittivät sitä kirveellä lyödä, mutta koira vältti -iskun sukkelasti. Gustafilla oli vielä pyssy kädessään, hän ojensi sen -Killiä kohti, ja niin kuoli hirvikoira, uhraten viimeisenä verensä -ruotsalaisten kostolle. - -Taistelu oli päättynyt. Suomalaiset makasivat viimeistä untansa -verissään. Voittajat pyyhkivät verta haavoistaan. Nuotiotuli oli jäänyt -hoitamatta. Ennen sammumistaan se loi viimeisen valon kaatuneitten -nuorten miesten, isännän ja rengin, kalpeille kasvoille. - -Ruotsalaiset poistuivat nuotiolta ja alkoivat tehdä poislähtöä. - --- Gustaf, eihän tällaisesta menettelystä sovittu. Olihan vain puhe -heidän vangitsemisestaan. -- Vanha mies puhui vakavasti ja nuhdellen. - --- Eivät muuten antautuneet, puolusteli punatukkainen. - --- Olipa kuinka tahansa, ei tämä ole teille kunniaksi. Oli teitä -kylliksi monta saamaan heidät surmaamatta kiinni. - -Gustaf ei kertonut Dalbolle mitään siitä, että hän oli jo ennakolta -tehnyt toveriensa kanssa sopimuksen miesten tappamisesta. Salahyökkäys -oli tapahtunut valmiin suunnitelman mukaisesti. - -Miehet kokosivat tavaransa, sälyttivät selkäänsä myös suomalaisten -ampuman hirven lihat ja nahkan. Hajoitettuaan nuotionsa sammumaan -lähtivät he pyrkimään korven läpi kotikyläänsä, valaisten pimeyttä -tulisoihduillaan. - -Äskeinen hälinä oli muuttunut synkäksi hiljaisuudeksi. Tähdet -vilkkuivat kylmässä yössä. Korvessa vallitsi rauha. - - - - -VANKEUDESSA. - - -Erkki Mulikka vietti tämän ajan vankilassaan, Dalbon aitassa. Hän oli -kuullut miesten lähtövalmistelut suomalaisten takaa-ajoon, kuullut -myöskin punatukkaisen miehen uhkauksen hänen kohtalostaan. Hän -oli kuullut enemmänkin, kuullut Stinan ja tuon inhoittavan miehen -keskustelusta sellaista, josta hän mielikuvituksessa päätti enemmän -kuin mihin sanat antoivat aihetta. Mitä tekemistä oli tuolla miehellä -tytön kanssa? Toiselta puolen hän ajatteli: mitä aihetta hänellä -puolestaan oli ajatella tuon tytön kohtaloa. Erkki oli metsissä -kasvanut ja elänyt metsämiehen elämää. Ensi kerran yhdytti hänen -tiensä tuohon tyttöön, joka oli ulkonäöltään erilainen kuin ne tytöt, -joita hän tähän saakka oli tavannut. Kasvojen muoto oli soman soukka, -hipiä oli puhdas ja valkoinen. Hieno puna poskilla, nenä suora ja -ohut, silmät vaaleahkot, ja kulmakarvat silkkisen hienot. Kaula kuin -joutsenella ja ruumis solakka kuin peuralla. - -Tällaisena tyttö eli hänen mielikuvituksessaan, kun hän miesten -lähdettyä kuuli tämän puuhailevan aitassaan seinän toisella puolen. Hän -päätti aloittaa keskustelun nähdäkseen, miten tyttö siihen suhtautuisi. - --- Stina, sainpas tietää nimesi, sanoi hän. Seinän takaa ei kuulunut -mitään vastausta. Erkki jatkoi tuttavuuden tekoaan. - --- Sinutko jätettiin vanginvartijaksi? Ellei minun olisi jouduttava -toverieni avuksi, en haluaisi tuollaiselta vartijalta karata. - -Ei vieläkään mitään vastausta. Tyttö oli viereisessä aitassa, sen kuuli -hän askeleista. - -Erkki istui pimeässä tikapuilla, jotka veivät ullakolle. - --- Tämä taitaa olla veljesi aitta ja se siellä sinun, pitkitti hän -edelleen yksinkeskusteluaan. -- Jos olisi ovi välillä, tulisin sinne. -Tulisin "yökenkään". - -Tyttö ei malttanut enää olla ääneti. - --- Kovin olet häpeämätön. Mutta mistäpä metsässä ihmistapoja oppii, -sanoi hän. - --- Pyydän anteeksi, että vasten tahtoasi tulin vieraaksesi. Myönnän, -ettei se tapahtunut minunkaan tahdostani. Mieluummin olisin talon -kiertänyt. -- Miksi olet äänetön, kaunis tyttö? Onko sinulla ikävä -sulhastasi, sitä punatukkaista... - -Erkki kuuli tytön vihaisena lähtevän aitastaan sanaakaan sanomatta ja -paiskaavan oven kiinni. - -Nyt oli hän yksikseen. Hän mietti hetkisen tilannetta. Ei hän ollut -niin paljon huolissaan itsensä kuin tovereittensa takia. Hän tiesi -olevansa turvassa niin kauan kuin miehet metsässä viipyvät. Ehkäpä -siihen mennessä keinon keksii, mutta toverit... Heitä oli vain kolme. -Asestettuja vainoojia oli hän laskenut ainakin kahdeksan. Parempi olisi -ollut antaa hirven mennä eikä sitä tavoittaa laakson poikki. Mutta -tehty, mikä tehty. Ja Erkki oli varma, etteivät toveritkaan hevillä -anna itseään surmata. - -Jo heti kun hänet oli teljetty aittaan, oli hän koettanut avata ovea. -Se oli sisäänpäin aukeava, joten sitä ei voinut työntämällä saada auki. -Mitään aukkoja tai luukkuja ei ollut, paitsi pieni kissanrako ovessa. -Hirret olivat vahvoja seinissä. Kopeloimallakaan hän ei löytänyt -tyhjästä aitasta mitään asetta millä olisi voinut särkeä oven. - -Tällaiset aitat ovat kaksinkertaisia. Yläkerran lattiassa on aukko, -jolle johtaa alhaalta tikapuut. Ullakolla oli tapana säilyttää -vaatteita nauloihin tai orsille ripustettuina. Hän kiipesi sinne -tekemään tarkastustaan. Katon räystään ja seinän yläosan välissä oli -kapea rako, josta pääsi vähän valoa tunkeutumaan. - -Hän kuuli pihalta liikettä. Vanhempi naisääni kuului sanovan: - --- Stina, anna vangille ruokaa. Ties milloin hän on syönyt. Ei tässä -talossa ennenkään ketään ole tapettu nälkään, eikä tapeta nytkään, -olipa kysymyksessä vaikka suomalainen. - --- Ei ole tapettu nälkään eikä muutenkaan, vastasi Stina merkitsevästi. - -Mulikka katseli kattoa, joka luisusti laskeutui molemmille puolille. -Jos voisi sen puhkaista hartiavoimilla... Hän koetti. Turha yritys. -Se oli alapuolelta kahtia halaistuista puista tiheäksi kyhätty, -päällimmäisinä oli tuohet. Kummallakin väliseinämällä oli viereisiin -aittoihin johtavat matalat ovet. Erkki ilostui tämän havaittuansa. -Jos niistä voisi päästä, onnistuisi hän ehkä viereisestä aitasta -pakenemaan. Mutta hänen pettymyksensä oli suuri. Ovet olivat -ulkopuolelta lukitut. Hän koetti voimiaan vuoroon kumpaankin oveen, -mutta ne olivat lujaa tekoa ja kestivät. - -Hän joutui neuvottomaksi. Hetken mietittyään hän laskeutui tikapuita -alas päättäen odottaa tilanteen kehittymistä. - -Tuskin hän oli päässyt alas, kun kuuli taas askeleita pihalta, jotka -lähestyivät ovea. Pienestä kissankolosta työnnettiin ruisleipää ja -lihaa viipaleina sekä lopuksi pieni tuoppi maitoa. - --- Ota tuoppi vastaan, ettei pääse kaatumaan, kuului Stinan ääni. - -Erkki kumartui ottamaan. - -Kun hän oli saanut tuopin käteensä, sattui toinen tapaamaan antajan -käden. Erkki puristi sitä lämpimästi -- kiitollisuudestako vai mistä? -Ja hänestä tuntui kuin olisi tuo käsi vastannut puristukseen, vaikkakin -heikosti. Hän ei olisi tahtonut päästää irti, mutta tyttö vetäisi sen -pois ja sanoi nuhtelevasti: - --- Älä nyt kättä katkaise. Vai sillä tavallako suomalaiset maksavat -palkan hyvästä teosta! - --- En voi muutenkaan kiittää sinua, sanoi Erkki. -- Vapaaksi päästyäni -maksan palkan toisella tavalla. - --- Tuskinpa vain vapaaksi pääset, tuskin edes henkesi säilytät. -- -Tyttö poistui kiireesti, ja Erkki kuuli hänen pihalla keskustelevan -mieshenkilön kanssa. - --- Oli toki hyvä, ettet sinä, Anders, lähtenyt mukaan, kuului Stina -puhuvan. -- Olisi isäkin saanut vallan hyvin pysyä poissa. - --- Minulle eivät ole suomalaiset mitään pahaa tehneet, sanoi mies. -- -Elettävä on heidänkin eikä taida leipä olla helpossa siellä metsässä. --- Äidin luvalla kai annoit vangille ruokaa. - --- Äidin sekä isän luvalla, vastasi tyttö. - --- Mene tupaan äidin luo. Minä vahdin vankia. Menen renkien kanssa -aittaan yöksi. Lukitse hyvin aittasi. - --- Kyllä minä pidän siitä huolen. Panen sen oitis lukkoon. -- Tyttö -sulki aitan oven kaksinkertaiseen säppiin. Veli ja sisar erosivat. - -Nyt ei Erkki kuullut pitkään aikaan mitään. Hän söi hyvällä -ruokahalulla aterian, jonka Stina oli antanut. Sen jälkeen hän vaipui -mietteisiinsä. - -Hänellä voi olla surma edessä. Näkisikö hän enää ensi iltaa. Mikä -oli toverien kohtaloa Erkin ajatukset lensivät kotiin, missä häntä -kaivattiin. Ja Marttilassa odotti häntä sauna ja lintukeitto. Ja odotti -siellä Reetakin. Hänestä oli niin omituista, että Reetan muisto tuntui -hänestä niin kaukaiselta. Nyt tuntui Erkistä siltä, että Reeta oli -hänen sisarensa. Hänen tunteeseensa oli tullut jotain sellaista, johon -verratessaan suhdettaan Reetaan hän sai sen käsityksen, ettei hänen ja -Reetan välillä ollut rakkautta. Rakkaus lienee jotain toisenlaista. Ja -hänen silmiensä eteen tuli kuva tytöstä, joka rannan kivellä nauroi -hänelle helakasti ja joka hetken perästä kehoitti häntä pakenemaan -vainoojiaan. Mikä oli tuo tyttö? Kylmä ja ylpeä ruotsalainen? Mutta... -Ei hän päässyt oikein selville itsestään eikä tuosta tytöstä. Sen hän -vain huomasi, ettei hän ollut ennen ollut tällaisessa mielentilassa. -Hän istuutui tikapuille ja päätti jo illan tulleen, vaikka pimeässä ei -voinutkaan ajan kulkua seurata. - -Renkien aittaan, joka oli toisella puolella seinän takana, tuli miehiä. -Hän kuuli heidän levolle asettuessaan keskustelevan. - --- Vaino ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on leimahtanut -ilmiliekkiin, kuului eräs ääni puhuvan. -- Hallitus on asettunut meitä -kannattamaan. Sekin tahtoo karkoittaa suomalaiset pois omaan maahansa. -Tahi, jos eivät sinne lähde, lähetetään heidät Amerikkaan. - --- Mistä sinä olet sitä kuullut, kysyi toinen ääni, jonka Erkki tunsi -Andersin, talon pojan ääneksi. - --- Kun vein Fryksdaliin isännän puolesta karjaveroa, kerrottiin -siellä paraillaan olevan hallituksen lähettämän miehen, joka oli itse -ollut tuossa uudessa maassa ja aikoi sinne mennä uudelleen sekä viedä -mukanaan uutisasukkaita. - -Pitkälti miehet seinän takana juttelivat asiasta. Vihdoin sanoi Anders: - --- Eivät ne suomalaisten kiinniottajat näytä vielä tänä iltana kotiin -saapuvan. Meidän on vartioitava vankia. Minä tarkastan, ovatko salvat -paikoillaan. - -Erkki kuuli kuinka Anders ulkona koetteli salpaa ja tarkasteli ovea. -Sisälle tultuaan hän kävi vielä ullakolla ovea koettamassa. - --- Varmasti on hän tallessa, eikä minnekään pääse, vakuutti Anders. -- -Ei pääse, ellei ole noita. - --- Suomalaiset ovat noitia, huomautti toinen rengeistä. -- Noidat -pääsevät läpi kissankolostakin. Muuttavat itsensä käärmeeksi ja -luikertavat ulos. - --- Ei tämä sellaiselta näytä, päätti Anders. -- On ihminen kuin -muutkin. Solakka, sukkela ja voimakas. Komea poika. Minun on sääli -häntä. Mitä miehet tehnevätkin kun palaavat. - --- Isäsi puolelta ei hänellä ole vaaraa. Gustafista en mene takuuseen. -Hän on raju mies ja vihaa suomalaisia sydämensä pohjasta. - -Vihdoin lakkasi puhelu renkien aitasta. Erkki kuuli miesten nukkuvan. - -Oli jonkun aikaa hiljaista. Sitten tuli hänen korviinsa pihalta -sipsuttelevaa astuntaa. Se pysähtyi renkien ovelle. Kulkija arvatenkin -kuunteli nukkuivatko sisälläolijat. Hetken perästä hiipivät askeleet -vankiaitan ohi Stinan aitalle. Siellä aukeni ovi hiljaa. Askeleet -nousivat tikapuita ullakolle. Kuului käden hipumista ullakon -väliovella. Sitten askeleet laskeutuivat alas. Ovi painettiin kiinni. -Liike siirtyi aitan sivuitse. Poistuessa kuului pientä naputusta hänen -ovellaan. Erkkiä ihmetytti tämä hiljainen liike, jota hän tuskin -kuuli. Haamuko kulki yössä? Vai valehtelivatko hänen korvansa vankilan -pimeydessä. - -Vielä kerran hän päätti tarkastaa aitan mahdollisen paon varalta. Nyt -oli hänen toimittava, kun kaikki nukkuivat. Aamulla oli epäilemättä -myöhäistä. Hän riisui virsut jalastaan, ettei mitään ääntä kuuluisi. -Kädellään seiniä hipoen hän kiersi vankilansa. Kohosi sitten -yläkertaan. Erittäinkin hän tahtoi tutkia ullakon ovia. Poikien -puoleinen oli kuin luja seinä. Turha olisikin sieltä yrittää pakoon. -Mutta jos toiselle ullakolle vievän oven saisi murretuksi auki... - -Hän lähestyi ovea. Tuskin oli hänen kätensä sitä koskettanut, kun se -aukeni itsestään. - -Mitä? Haamu oli häntä auttanut ja avannut lukon. - -Ilon valtaamana hänen oli vaikea hillitä itseään. Hän haki virsut -käteensä, kömpi toiseen aittaan, sulki oven lukkoon ja laskeutui -tikapuita alas. - -Ulko-ovikin aukeni. - -Hän oli vapaa. - -Tähdet kiiluivat taivaalla. Vaikka oli yö, oli se hänelle pimeydestä -tulleelle kuin päivä. Hän sulki säppeihin aitan oven ja katseli -ympärilleen. Hän koetti arvata mikä haamu hänet oli pelastanut ja etsi -sitä silmillään. - -Ulkoveräjällä hän näki valkoista. Hän kiirehti sinne. - --- Jos etsit tovereitasi, pidä tuo punaisesti loistava tähti oppaanasi, -kuiskasi haamu ja viittasi ilmansuuntaa taivaalle. - -Erkki näki tähtienvalossa haamun valkeat kasvot. Hän ei malttanut. -Sanaa sanomatta hän tarttui tyttöä kiinni, puristi rintaansa vasten ja -painoi pitkän suudelman hänen huulilleen. Suudelma oli lämmin ja sai -Erkin veret kuumenemaan. - --- Maksan tässä aikaisemman velkani lupauksen mukaan. - -Uudelleen suudellen hän sanoi: - --- Ja tässä on viimeisestä palveluksestasi, pelastuksestani. - -Tyttö riuhtaisi itsensä irti voimakkaasta syleilystä. Hänen huuliaan -poltti. Mutta hänen silmänsä iskivät tulta niin, että Erkki päästi -vaistomaisesti tytön. - -Stina oikaisi itsensä. Ylpeys valtasi hänet. - --- En ole suomalaisen suudeltava. Mene! Hänen kasvojensa ilmi oli -käskevä. Ja hän kääntyi kotiin päin. Hänen ruumiinsa vapisi. Ei se -vapissut kylmästä, eikä pelkästään vihastakaan. - -Erkki katsoi kummastuneena hänen jälkeensä. Sitten painui hän metsään. - -Jos hän olisi seurannut tyttöä, olisi hän nähnyt jo kotiportailla -ylpeän pään painuvan alas. Kylmästä yöstä välittämättä Stina pysähtyi -kuistille. Hänen poskiaan poltti ja veri virtasi lämpimästi suonissa. - -Jonkun ajan kuluttua hän poistui sisälle. Vielä hänen vuoteelle -käytyään tuntui kauniin miehen kiihkeä suudelma hänen huulillaan. Stina -oli kuin noiduttu. Hän luuli olevansa sydämensä pohjasta vihainen, -mutta tunsi itsensä onnelliseksi. - -Sinä yönä Stina ei voinut nukkua. - - - - -ERKKI TOVERIEN JÄLJILLÄ. - - -Erkki harhaili pimeässä metsässä. Hän tunsi itsensä erinomaisen -tyytyväiseksi eikä huomannut pimeässä kulkemisen vaikeuksia. Kylmäkään -ei häntä hätyyttänyt. - -Matkan päämäärä oli tietymätön. Missä hän toverinsa yhdyttäisi? Hän -koetti kulkea mahdollisimman suoraan, kahlasi myös soitten poikki, -missä niitä eteen sattui. - -Kauan oli hän kulkenut, kun näki tulisoihdun valoa puitten välissä. -Sillä kohdalla oli kahden suon välinen kuiva kannas, jossa korkeitten -puitten alla kasvoi tiheätä kuusinäreikköä. Hän huomasi parhaaksi -vetäytyä puitten suojaan, kunnes keksisi mitä väkeä tulijat olivat. -Kuului koiran haukuntaa. Se oli löytänyt jäniksen jäljet ja hyppäsi -niiden ohjaamana suon poikki. Ei se ollut Killin ääntä. Eikä hirvikoira -jänistä aja. - -Tulijat, joukko miehiä, olivat myös joutuneet suon reunaan, mutta eivät -lähteneet sen yli kahlaamaan. He etsivät kuivempaa paikkaa päästäkseen -toiselle puolen. Ja niin he tulivat kannasta kohti. Erkki erotti -tulijoista vihamiehensä, punatukkaisen, joka kantoi soihtua. Hänen -jälessään tuli Stinan isä sekä koko joukko. Joillakin oli kannalmukset -selässään. - --- Huono on hirvikoiraksi Prisse, kun lähtee jäniksiä ajamaan, kuuli -Erkki Dalbon puhuvan. -- Ei olisi pitänyt suomalaista koiraa ampua. - --- Hyvin jouti mennä yhdessä isäntäväkensä kanssa, murahti -punatukkainen. -- Suomalainen isäntä ja suomalainen koira ovat samaa -maata. Minä tunnen sen puremat vielä pohkeessani. - -Erkki piilottautui puiden suojaan. Häntä puistatti. Joukkue kulki hänen -ohitsensa. Hän huomasi Gustafin toisessa kädessä komeat hirvensarvet. -Yhdellä kantajalla oli selkätaakkana hirvennahka, parilla ehkä hirven -lihat. Toisilla oli pari pyssyä olkapäillä. Punatukkainen käveli -jonkunverran ontuen. Joillakin näkyi veritahroja. - -Olisivatkohan todella ampuneet hirven, tai olisiko se... niin, olisiko -se sama hirvi, jota Erkki tovereittensa kanssa oli mennyt metsästämään? -Mutta missä toverit olivat? Vankina ei heitä näkynyt. - -Hän lähti liikkeelle vasta sitten kun ruotsalaiset olivat häipyneet -metsään. Hän koetti pitää sitä suuntaa, mitä miehet olivat tulleet. - -Yö oli pitkälle kulunut. Kuu oli noussut, ja aamukajastustakin jo -havaitsi. Erkki käveli ja tarkasteli ympärilleen. Metsässä eläneenä oli -hänellä tarkka silmä. Hän näki suossa metsän reunassa vasta astuttuja -jalan jälkiä. Tästä he ovat kulkeneet, nuo vainolaiset, hän ajatteli. -Hän piti jälkiä silmällä, ja kun oli vielä kotvasen astunut, näki hän -sammalessa virsun jäljet. Tästä on suomalainen kulkenut. Hän silmäili -eri tahoille. Tuossa on sammuva nuotio. Sen ääressä ei ollut mitään -paitsi ruuan tähteitä. Tämä on ollut ruotsalaisten majapaikka. Hän -käveli ja katseli... toinen nuotio, sammunut, on tuossa. Hän tunkeutui -pensaiden lävitse sinne, ja hänen silmiään kohtasi kauhistava näky. -Tuossa on Paavo kuolleena verissään! Ja tuossa on Pekka, päässä -ammottava haava. Kiivas oli temmellys ollut, havut ja sammaleet olivat -hajaantuneet hujan hajan. Ja Killi, kunnon koira, siinä sekin makasi -kuolleena, vieläkin ikenet irvissä ja karva pystyssä kiukusta. Luukasta -ei näkynyt. - -Erkki kokosi ajatuksiaan. Hänen oli vaikea uskoa tapahtumaa todeksi. -Mutta todistukset olivat silmien edessä. Hän tunsi kuinka hän vihasi -ruotsalaisia. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin. Ja murhaajajoukon -johtajana oli mies, jonka tytärtä hän oli muutama tunti sitten -suudellut hellästi! - -Hän lähti tarkastamaan ympärystää, näkyisikö Luukasta. Ehkä hän olikin -pelastunut. Veriset jäljet joita ei ollut vaikea seurata, johtivat -suon reunalle. Kuusen juurella oli ihminen. Suurin osa ruumiista -oli lähteessä. Ainoastaan pää ja hartiat nojasivat jäätyneeseen -sammaleeseen. Siinä oli Luukas, kuolleenako vai tajuttomana? Erkki -nosti onnettoman kylmästä vedestä ja veti maalle. Luukas avasi silmänsä -ja vilusta väristen sanoi heikosti melkein kuin houraillen: - --- Saunaan, viekää minut saunaan! - -Erkki ilostui tästä elonmerkistä ja kantoi sairaan nuotion ääreen, jota -kohenteli palamaan. - -Jättäen sairaan virkoamaan, kaivoi hän kuolleille tovereilleen haudan, -johon kantoi ruumiit. Viimeksi toi hän Killin ruumiin ja sijoitti -sen Pekan jalkoihin. Hän peitti haudan vain niin ohuelta, etteivät -pedot pääsisi ruumiita repimään. Päällimmäiseksi hän kasasi havut -nuotion ympäriltä. Ennen kuin hän meni takaisin Luukkaan luo, poimi -hän puolukoita, joiden syönti virkistäisi haavoittunutta. Hirven -teurastuspaikalta hän kokosi kylkiluitten jätteitä ja muita paloja, -jotka oli arvottomina jätetty. Niitä hän paistoi ruuaksi. Hän oli -iloinen, että Luukkaan haavat olivat tyrehtyneet ja verenvuoto -lakannut. Hän ei puhunut sanaakaan ennenkuin sairas oli vähän syönyt ja -näytti voimistuneemmalta. Sitten hän kysyi vakavasti: - --- Vanha mieskö johti murhatöissä? - --- Punatukkainen, vastasi Luukas heikosti. -- Vanha mies ei ollut -läsnä, nuhteli punaista jälkeen päin. - -Erkki oli saanut vastauksen, jota kaipasi. Gustafia ajatellen hän -kirosi: Se punainen roisto. - -Erkki tutki Luukkaan haavat, jotka eivät olleet vaarallisissa -paikoissa. Hän koetti nostaa toverin pystyyn, mutta jalat olivat vielä -liian jäykät. Lähteen kylmä vesi oli ne kangistanut. Hieromalla sai -Erkki ne vetreämmiksi. - --- Saunaa todella tarvitset, sanoi Mulikka. -- Meidän täytyy koettaa -päästä täältä pois. - -Kauan he vielä viipyivät ennen kuin Luukas pystyi lähtemään liikkeelle. -Erkki pani haavojen tukkeeksi puhtaita sammalia, jotka sitoi kiinni -vainajien vaatteista repimillään suikaleilla. Taluttaen toveria aloitti -hän vaivaloisen matkan. Vähän väliä he lepäsivät ja vaikeammissa -paikoissa kantoi Mulikka toveriaan. Joelle tultuaan he etsivät -ylimenopaikan kosken alapuolelta, missä ei ollut ruotsalaisten taloja. -Erkki laittoi lautan, jolla he pääsivät yli. Tuntui turvallisemmalta, -kun he olivat tulleet metsään omalle puolelle. - -Vielä täytyi heidän viettää yksi yö metsässä. Oinolaan olisi ollut -lyhempi matka, mutta Erkki katsoi parhaaksi mennä ensin Marttilaan, -josta Pekan vaimolle ja isälle sanoma vietäisiin. - -Koko matkalla eivät Erkki ja Luukas olleet tapahtumasta mitään -keskustelleet. Kumpikaan ei halunnut johtaa mieleen hirveitä kuvia. -Luukas oli vain kertonut, että kun hän pakoon päästyään oli ryöminyt -lähteelle huuhdellakseen haavojaan, oli hän pudonnut sinne voimatta -nousta ylös. Joko verenvuodosta tai kylmyydestä oli hän mennyt -tajuttomaksi. Marttilassa oli metsästäjiä odotettu pari päivää. -Aavistuksia oli siitä, että he olivat joutuneet ruotsalaisten käsiin. -Martti asetti Luukkaan tupaan vuoteeseen, ja vanha Marttinen ryhtyi -yrteillään haavoja parantelemaan. Ei sielläkään paljoa kysytty. Martti -vain lyhyesti tiedusti Pekan ja Paavon kohtaloa. - --- Tapetut, vastasi Erkki kolkosti yksikantaan. - -Kuka heidät oli surmannut, sitä ei tarvinnut kysyä. - - - - -MIELIALA MARTTILASSA. - - -Illalla oli saunassa kylvetty. Luukastakin oli siellä käytetty, hänen -haavansa pesty ja sidottu. Oinolasta oli saapunut Pekan vaimo ja isä. -Erkin veli Niilo oli Mulikan talosta tullut tietoja hakemaan. Huhu -asiasta oli levinnyt, ja niin oli kerääntynyt muitakin naapureita, -kuten Pietari Kokkinen, Olli Räsänen ja Matti Tossavainen. - -Ilta-aterian jälkeen istuttiin ison tuvan pitkän pöydän ympärillä. -Luukkaan vuode oli siirretty lähelle. Takassa paloi loimuava valkea. -Naiset olivat uunin kupeella tavallisella paikallaan kartaten ja -kehräten. Vanha vaari Marttinen ei myöskään jättänyt rakasta työtään, -päreitten kiskomista. Siellä päreitten seassa, lähellä äitiään, pikku -Marttikin mieluimmin askarteli. - --- Nyt Erkki ja Luukas voitte tarkemmin kertoa miten kaikki tapahtui, -pyysi Martti. - -Erkki kuvasi hirvenajon siihen saakka kun hän erosi toisista. Kertoi -vangitsemisestaan ja pakoonpääsystään, välttäen kuitenkin Stinan -mainitsemista. Kertoi myös kuinka oli metsässä sivuuttanut murhamiehet -ja kuinka sitten oli tavannut murhatut ja Luukkaan. - -Luukkaan vuoro tuli tehdä selkoa nuotiolla sattuneista tapahtumista. -Hän kertoi kuinka ruotsalaisjoukko tuli nuotiolle ja kuinka he -ystävällisellä esiintymisellään saivat heidät varomattomiksi ja -luottavaisiksi. Kuvasi salahyökkäyksen ja taistelun. Kertoi Paavon ja -Pekan kuolemasta sekä Killin urheasta viimeisestä taistelusta. - --- Ei ole oikeutta maassa, jos ei tätä saada rangaistuksi, sanoi -Martti. -- Me emme ole ruotsalaisille mitään pahaa tehneet. Jos -hirvenmetsästys ruotsalaisten alueella on kiellettyä, jota me emme -tunnusta, kun emme estä heidän metsästämistään näillä mailla, voisivat -he saattaa meidät syytteeseen oikeudessa. Nyt he tulevat salakavalasti -kahdeksan miehen voimalla kolmea vastaan ja tekevät murhatekoja. - --- Tulivatko he todellakin suoraan tappamaan, kysyi Pekka-vainajan isä. - --- Vaikea on minun sitä päättää, vastasi Luukas, -- Heidän johtajansa -ainoastaan moitti meitä heidän metsästysmailleen tulemisesta. Jos ei -murha ollut lähtiessä ajateltu, suunnitteli sen punatukkainen miestensä -kanssa siellä. Mahdollisesti he olivat lähteneet meitä vangitsemaan, ja -sen he olisivat voineet ilman murhiakin suorittaa. - --- Minä lähden huomenna voudille asiasta ilmoittamaan, päätti Martti. - --- Tarpeen on, että sinä Erkki lähdet mukaan. Luukas tervehtynee siksi, -kun asia oikeudessa tutkitaan. - -Vanha vaari keskeytti päreiden kiskomisen. - --- Ei ole ruotsalaisissa ollut oikeutta siitä lähtien, kun -Kaarle-kuningas kuoli, sanoi hän. - --- Eivätpähän ole saaneet rangaistusta nekään, jotka ovat suomalaisten -taloja ja vilja-aumoja polttaneet. - -Miesten keskustellessa aukeni tuvan ovi ja sisälle tuli kaksi miestä, -sotilaita. Toisen huomasi Piikki heti alemmaksi upseeriksi. - -Hyvää iltaa toivottivat he tupaan. He astuivat takkavalkean ääreen -lämmittelemään käsiään. Ilta oli kylmä. Valo levisi kasvoille. - --- Klinga, sotatoverini Klinga, huudahti Piikki ja kompuroi kankealla -jalallaan tulijoita tervehtimään. -- En ole sinua moneen vuoteen nähnyt. - -Upseeri tervehti Piikkiä tuttavallisesti ja lämpimästi. - --- Et todellakaan ole nähnyt, kun minä olen ollut kaukana poissa. Siitä -on jo neljä vuotta, kun Saksasta lähdin. - --- Täälläpä on paljon väkeä koolla, sanoi hän katsellen tupaan. -- Se -on minulle mieleistä. Kunhan tässä hiukan lämmittelen, kerron teille -matkoistani. Talossa on lämmintä, ja tietysti saa ruokaa sekä yösijaa. -Tulen kuningattaren asioilla. - --- Hyvillä vaiko huonoilla asioilla? kysyi Martti Marttinen varovasti. --- Näinä aikoina taitaa meille suomalaisille olla vain huonoja asioita. - --- Minulla on hyviä asioita. Minä tulenkin pelastusta tuomaan, vakuutti -tulija. - -Vieras tovereineen tietysti pyydettiin pöydän päähän ja hänelle -alettiin kantaa ruokaa kaikenlaista, mitä talossa oli. Kulkiessaan -Luukkaan vuoteen ohi, hän huomasi haavat. - --- Sotaako täälläkin käydään, kun haavoitettuja näkee, sanoi hän. -- -Luulisi, että riittää kun Saksassa taistellaan. Pitääkö täälläkin verta -vuodattaa? - --- Sota ja vaino on tullut meidänkin metsiimme, aloitti Martti. -- -Ruotsalaiset hyökkäävät salakavalasti kimppuumme ja surmaavat meitä. -Pari päivää sitten tuli kaksi meidänkin joukostamme vainajiksi ja -kolmas tuossa makaa haavoissaan. - --- Tiedän jonkun verran äskeisestä vainosta, myönsi Klinga aterialle -käydessään. -- Kuulin siitä jo ennen tähän Fryksdalin kihlakuntaan -tuloani. Tarkoituksena näkyy olevan karkoittaa suomalaiset kaikki -pois. Surullisinta on, että ruotsalaiset maanviljelijät ovat saaneet -pyrkimyksilleen hallitukselta tukea. Uusia asetuksia on ilmestynyt, -jotka asettavat suomalaiset täällä turvattomiksi. - --- Sellaisiako ne uutisesi ovatkin, sanoi Martti. -- Eivät mieltä -ilahduta. - --- Ilman muutako kaikki ajetaan pois tai vangitaan, kysyi Matti -Tossavainen. -- Kutsuttuinahan suomalaiset tänne tulivat ja juuri -kaskenkaadantaan heitä käskettiin. - --- Ei kai niitä suomalaisia hätyytetä, joilla on talon kirjat ja -jotka siirtyvät peltoviljelykseen, lohdutteli Klinga. -- Ainoastaan -kaskenviljelijöitä ei suvaita eikä myös niitä, jotka ovat myöhemmin -ominlupinsa metsiin asettuneet. - --- Olli Räsäsellä on sitten selvä lähtö uutispaikaltaan. Ei muuta -kuin kontti selkään ja pois, sanoi Pietari Kokkinen savolaisella -leikillisyydellään nuorelle naapurilleen. - --- Niin on, jos todella tuon ohjeen mukaan menettelevät, myönsi -Olli, joka oli vasta lyhyen aikaa uutispaikkaansa asunut eikä ollut -viranomaisille edes tehnyt siitä ilmoitusta. - --- Ei tässä vielä tiedä, miten meidän muittenkaan käy, puhui Martti -miettiväisenä, -- meidänkään, joiden taloja on vuosikymmeniä asuttu. -Kuinkahan monella on kirjoja, ja jos on ollut, monellako ne ovat -tallella? - --- Millaisia kirjoja ne sitten vaativat? kyseli Pietari Kokkinen vähän -säikähtäen. -- Ei minullakaan mitään kirjoja ole, mutta verot olen -maksanut ja ovat ne kelvanneet. - --- En minä talonkirjoista mitään tiedä, tunnusti Matti Tossavainen. --- Kylmään korpeen olen taloni raivannut ja toista vuosikymmentä sitä -asunut. Jos en ole milloin verojani vienyt, kyllä ovat tulleet hakemaan -ja vieneet kaupanpäällisineen. Tottapa Tossavala on heidän kirjoissaan. - --- Tämä on kiusallinen seikka, päivitteli Martti. Selvä siitä -täytyy saada, etteivät aja pakkaseen talven selkään. Käyn minä sitä -maaherralta saakka kysymässä, kun tätä murha-asiaa lähden ajamaan. Hän -voinee antaa varmuuden. - -Martti oli viime päivinä ajatellut paljon sitä talonkirja-asiaa. Hän -oli koivunkoloa, missä kirjat säilytettiin, käynyt penkomassa, mutta -ei sieltä tullut kuin pieniä paperipaloja ja irtaantunut sinetti -nauhoineen. - -Tunnelma kävi raskaaksi tuvassa. Nämä metsäsuomalaiset olivat jo ennen -tulleet siihen käsitykseen, että mitä viestejä metsän ulkopuolelta -tuleekin, aina ne ovat huonoja ja tekevät mielen apeaksi. Ainoastaan -elämä metsän sisällä, elämä omassa keskuudessa ilman yhteyttä -ulkomaailman kanssa antoi viihdytystä ja onnea. Miksikä pitikin tuon -vieraan maailman tulla rauhaa häiritsemään?' - - - - -PELASTUSTA TARJOTAAN. - - -Maunu Klinga oli keskustelussa Piikin kanssa kysellen tämän -elämänvaiheita ja sotakokemuksia. - --- Silloin se sota sotaa oli ja silloin siellä mielellään oli, kun itse -kuningas Kustaa Adolf oli johtamassa, myönsi hänkin. -- Sen jälkeen -on minun mieleni palanut rauhallisiin toimiin. Valloituksia voi tehdä -rauhallisellakin tavalla. - -Ja hän alkoi kertoa suurista hankkeista, jotka olivat rauhallisia -ja jotka voivat edistää Ruotsin suuruutta ja mainetta enemmän kuin -sotateot. Hän kertoi että jo kuningasvainaja oli aikonut perustaa uuden -Ruotsin, uuden tytärvaltakunnan sinne, missä on vielä maata vapaasti -saatavana, tarvitsematta sitä miekka kädessä toisilta valloittaa. - --- Kuninkaan kuolema teki näistä hankkeista lopun, mutta asiaan tarttui -amiraali, Klaus Fleming, suomalainen kuten mekin. Hänen innokkaasta -puuhastaan on syntynyt yhtiö, jonka avulla Ruotsin hallitus on -perustanut siirtokunnan Amerikkaan, Eteläjoelle, ja siellä on nyt -Uusi-Ruotsi, jossa ei ole vihaa eikä vainoa, jossa kaikki asukkaat -saavat elää rauhassa. Siellä on maata niin runsaasti, ettei toinen ole -toisen tiellä. - --- Onkohan sellaista maata missään, epäili Pietari Kokkinen. - -Joku toinen sanoi: -- Luulisi sitä maata olevan täälläkin, jos on vain -puhe asumattomista seuduista. On täällä korpia niin että rupeamittain -saa samota tapaamatta ihmisten jälkiä. Mutta kaadapas kaski, laitapas -asuntosi ja yritä yksinäisyydessäsi elää, pian tulee toinen ja tahtoo -sinut karkoittaa pois. Olet muka tullut hänen maalleen, vaikka et häntä -ole elämässäsi nähnyt. - --- On kai sielläkin herroja, jotka sortavat talonpoikaa, murahti vanha -vaari. - --- Tiedän minä, että on maata, jonne eivät herratkaan ole päässeet, -sanoi Matti Tossavainen. -- Se on Lapin raukoilla rajoilla, Turjan -tunturien takana. Mutta ei siellä vilja kasva, ei siellä elä muu kuin -Lapin väki. - --- Maa, josta minä puhun, ei ole sellainen, vakuutti Klinga. -- Maa on -mitä ihanin, lehtometsät suunnattomat. Ja metsän alla muheva multa, -joka kasvaa mitä vain. Kun kaadat kasken, heleä aurinko muutamassa -päivässä kuivaa lehdet ja voit halmeesi polttaa. Eivät ole kivet tiellä -kyntämisessä, irtonaista kiveä tuskin maasta tapaat. - --- Kasvaakohan sellainen kivetön peltoa Maa on hikevämpi kiven -juuressa. Se kokemus on täällä ja Suomessa tehty, epäili Matti -Tossavainen. Hän oli aina kivikoita kyntänyt. - -Klinga innostui selittämään: - --- Kylväpäs siihen Amerikan maahan ruista. Se kohoaa miehen -korkuiseksi, jopa niin korkeaksi, ettei miestä pellosta näy. Yhdestä -jyvästä nousee kymmenenkin olkea ja jokaisen oljen päässä on korttelin -pituiset tähkät. Vielä paremmin siellä kasvaa etelämmän maan -viljalajit, joita ei täällä voi viljelläkään. Vehnä, josta leipä tulee -valkeaa kuin voi, ja ohra sellainen, ettette ole missään nähneet. -Se kasvaa pensaina. Tähkät ovat suuremmat kuin kuusenkävyt, puolta -suuremmat, ja jyvät kuin isot herneet. Yhdestä tähkästä saat satoja -jyviä. Ja siitä tulee rieska valkeaa kuin maito. - -Miehet kuuntelivat sotilaan kertomusta ihmetellen. He eivät sellaista -maata olleet osanneet ajatellakaan. Epäilytti tokkopahan puhe totta -olikaan. - --- Taidat puhua omiasi, sanoi vanha vaari. -- Sotilaat ovat tottuneet -liikoja panemaan. Olen minä kylvänyt lihavaankin maahan, voimakkaasti -lannoitettuun. Ei siitä sellaista satoa lähde. - -Klinga vakuutti: -- En minä kuulemiani kerro, puhun näkemiäni. Läksin -sinne varta vasten katsomaan. Viime laivassa palasin. - -Piikki kiiruhti sotilastoveriaan puolustamaan. - --- Minä tunnen Maunu Klingan rehelliseksi mieheksi. Vuosikausia olemme -palvelleet yhdessä ja hän on aliupseerina ollut lähin esimieheni. Olen -minäkin nähnyt etelän viljavia maita, vaikka en tuollaista Goosenia. -Uskon, että tällainen on mahdollista. Ja kun Klinga kerran näin -vakuuttaa, täytyy asian niin olla. - --- Ei täällä Vermlannissa eikä Suomessa mikään sellainen kasvu olisi -mahdollista, vaikka kuinka olisi maa viljavaa, myönsi Klinga. -- -Täällä on yleensä liian kylmä. Ja kesä on lyhyt. Siellä on lämmintä, -talvellakin melkein niin lämmintä kuin täällä sydänkesällä. Halla ei -vie koskaan viljaa. - --- Hallako ei vie, ihmettelivät miehet ja höristivät korviaan. - -Halla oli heille aina ollut luonnon pahin vihollinen, yhtä paha kuin on -karhu lehmälle. Sen takia on monet talvet syöty petäjänkuorta, vaikka -ruiskylvöt olivatkin laajat. - --- Mitenkäs siellä voisi halloja olla, kun ei vesi jäädy -sydäntalvellakaan, paitsi aivan muutamina viikkoina. Ja kesällä on -usein niin lämmin kuin meillä saunassa. Saa siellä auringossa hikensä -niin, että voi vastalla kylpeä. Ei sitä varten muuta saunaa tarvita. - -Tämä oli miehistä kaikkein ihmeellisintä. Suomalaiset olivat aina -olleet halukkaita kylpemään, ja nyt he kuulivat, että siellä voi kylpeä -ilman saunaakin, ulkoilmassa vain. - --- Kerropas, missä kaukana tuo tuollainen paratiisi on, uteli nuorekas -Olli Räsänen. - --- Suuren meren takana on suuri maa, jonka Luoja on säästänyt -nykyisille ja tuleville sukupolville. Amerikka se on, luonnon rikkauden -ja ihanuuden maa. Siellä on suuri joki, suurempi kuin tämä Isojoki, -leveä kuin meren lahti. Jokeen laskee useita pieniä jokia ja puroja. -Purot ovat niin täynnä kaloja, että verkot repeävät niiden paljoudesta. -Vanhat tuuheat puut kuvastuvat joen pintaan. Ihmisen kirves ei ole -noihin metsiin vielä käynyt, kukaan ei niihin vielä kaskea tehnyt. -Tuollaista koskematonta metsää voit päiväkausittain kävellä. Nämä -metsät täällä eivät ole kuin saarekkeita sen rinnalla. Lieneekö sillä -ollenkaan loppua. - --- Lie siellä sitten metsäneläviäkin, uteli Kokkinen -metsästysintoisena. -- Onko hirviä? - --- On vaikka kuinka paljon, peuroja aivan laumoittain. Ja majavia niin -että voit seipäällä muutamassa tunnissa tusinan niitä tappaa. - --- Eipä veronahkoja kauan pyydystäisi, päätti Matti Tossavainen. -- -Täältä ne ovat jo niin loppuneetkin, että vaivoin jonkun löytää. - --- Totta kai siellä on ihmisiäkin, kun on riistaa niin yllin kyllin? -kyselivät miehet. - --- Vähän on, hyvin vähän. Eivät ole vielä osanneet täältä. Metsissä on -pakanoita, jotka alastomina liikkuvat. Niitäkin on vain siellä täällä. -Ne ovat iholtaan punaisia kuin kalkutetun vaskikattilan kylki. Ne ovat -sen maan oikeita isäntiä, mutta meidän hallituksemme on heiltä ostanut -maata niin paljon, että sinne sopisi koko Vermlannin väki. Jos tämä -maa käy vähäksi, lisää on saatavissa kuinka paljon tahansa. Niin ovat -sieltä maata ostaneet hollantilaiset, samoin englantilaiset. - --- Vai sinne se uusi Ruotsin valtakunta tulee? Tulevat kai -verottajatkin ja herrain valtaa kyselivät miehet epäillen. - -Klinga selitti: - --- Hallitus on laittanut yhtiön tämän maan asuttamista varten. -Toistaiseksi on maa vasta ostettu ja tarkastettu. Nyt on se valmiina -asuttavaksi. Hallitus tahtoo sinne suomalaisia, jotka ovat parhaita -korven perkaajia. Maata saa jokainen riittävästi ja kaskea saa -kaataa niin paljon kuin tahtoo. Alussa ei ole veroja minkäänlaisia. -Kehoitetaan viljelemään tupakkaa hallitusta varten, joka maksaa siitä -hyvän hinnan. Sieltä se oikea tupakka tähän maahan tuodaan ja se -kasvaakin siellä mainiosti. Näihin saakka on tupakka vierailta ostettu, -mutta nyt tahdotaan sitä kasvattaa itse. - -Vielä kyselivät miehet yhtä ja toista. Klinga oli valmis selittämään. -Hän kuvasi maan erittäin juuri suomalaisille sopivaksi. Vihdoin hän -otti apulaisensa selkälaukusta papereita ja levitti niitä pöydälle. - --- Niin, te olette nyt kuulleet minkälainen se uusi maa, se uusi -Ruotsin valtakunta Amerikassa on, hän lausui. -- Minut on lähetetty -hallituksen puolesta teille asiaa selittämään ja tarjoamaan teille -uusia asutustiloja, joissa teillä on oikeus kaskianne kaataa ja riistaa -pyytää. Hallitus antaa teille ja tavaroillenne vapaan kuljetuksen, -vieläpä apuakin uuden kodin perustamiseen. Kuka ilmoittautuu lähtijäksi? - -Miehet katsoivat toisiinsa. Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Hetken -kuluttua sanoi Marttisen vanha vaari: - --- Samanlaisilla lupauksilla meidät tänne houkuteltiin Suomesta. Me -uskoimme niitä. Nyt meitä täällä ryöstetään ja surmataan. Samoin -taitaisi käydä sielläkin. - -Klinga jäi vähäksi aikaa sanattomaksi. - --- Ainakin minun mieleni tekee sinne. Olen siellä käynyt ja lähden -uudelleen, sanoi hän. - --- Jos minusta kankeajalkaisesta sinne olisi, lähtisin toveriksesi, -lupautui Piikki. - --- Tule mukaan! Sinä teet vartijan tehtäviä, jos et muuhun pysty. -- -Siis on yksi tiedossa. Kai niitä muitakin tulee? - --- En tiedä pystynenkö enää mihinkään, sanoi Luukas vuoteeltaan. -- Ei -minusta maanmuokkaajaksi ole vaikka tervehdynkin. Oikea käteni taitaa -jäädä kankeaksi, mutta ehkä se vielä pyssyä pitelisi. Täällä ei minulla -ole mitään tekemistä, kun eivät salli metsästää. Ehkäpä toki majavan -hengiltä saisin, koskapa niitä seipäilläkin tapetaan. - -Klinga katsahti sairaaseen. - --- Jätetään sinun asiasi riippumaan siitä kuinka tervehdyt. Tarvitaan -siellä metsästäjiäkin, mutta etupäässä maanperkaajia, uutisasukkaita. -Ajatelkaa nyt asiaa, miehet, ajatelkaa myös sitä, että näin saatte -riidat loppumaan ruotsalaisten kanssa. Voihan olla niin, että teidät -ajetaan pois taloistanne ja vangitaan. Siellä Amerikassa on teillä -turvapaikka. - -Miehet alkoivat keskenään vaihtaa ajatuksia asiasta. Loppupäätökseksi -sanoi Martti: - --- Vapaaehtoisesti minä en jätä tilaa. Täällä olemme kaikin voimimme -raataneet. Asumattomaan korpeen on talo laitettu. Olen ajatellut, -että tästä tulisi koti minulle ja jälkeläisilleni. Minä koetan tehdä -minkä voin oikeutemme säilyttämiseksi. Naapurit, minä valvon teidänkin -asiaanne. Uhkailemalla ja peloittelulla ei meitä ajeta pois. - - - - -OIKEUTTA ETSIMÄSSÄ. - - -Seuraavana päivänä lähtivät Martti ja Erkki herroihin. Leena ja -Reeta laittoivat heille parhaat eväät. Koko aikana Erkin surullisen -paluun jälkeen eivät hän ja Reeta olleet sanaakaan vaihtaneet. Reeta -oli odottanut, että Erkki tavallisuuden mukaan olisi etsinyt hänen -seuraansa, mutta muut ajatukset kiinnittivät Erkin mieltä niin, että -hän oli kuin unhottanut tytön. - --- Varo nyt, etteivät ruotsalaiset sinua uudelleen vangitse! pyysi -Reeta ujosti tuodessaan eväskonttia Erkille. -- Karkasit heiltä, siksi -ne koettanevat saada sinut vielä valtaansa. Joudu pian takaisin. Sairas -äitisikin on levoton, jos viivyt. - --- Me tulemme niin pian kuin ehdimme, vakuuttivat miehet. -- Monta -asiaa on toimitettava. - -Maunu Klinga meni toisiin suomalaismetsiin asiaansa etsittämään. -Erotessaan Erkistä ja Martista hän neuvoi heitä etupäässä turvautumaan -maaherraan, joka oli oikeudentuntoinen ja kansalle ystävällinen mies. - --- Minä puolestani luulen, että te ette talojanne pelasta. Ei -maaherrakaan voi vasten hallituksen käskyjä tehdä. Joka tapauksessa -ajatelkaa Amerikkaa varmana turvapaikkananne, jossa, minä vakuutan, -sellaisen tulevaisuuden rakennatte, ettette voi täällä sellaista -uneksiakaan. - -Erotessa puristivat miehet toistensa kättä. Erkki pyysi Klingaa -toistekin talossa käymään. - --- Saammehan niistä asioista vielä jutella, sanoi Erkki. - -Pitkä on matka suomalaisseuduilta virkamiesten luo, niin pitkä, -että heitä harvoin tavataan. Virkamiehet pitivät sitä suurena -rangaistuksena, jos heidän täytyi noihin metsiin matkustaa veroja -perimään tai rikosasioissa. Eikä se matka ollut aivan vaaratonkaan. -Suomalaiset olivat harvinaisen yksimielisiä keskenään. Kun he -tulivat siihen käsitykseen, että virkamiehet menettelivät väärin, -asettuivat he vastarintaan. Erittäinkin olivat suomalaiset uskollisia -puolustamaan pakolaisia, jotka oikeuden vainoilta hakivat heiltä -turvaa. Ottamatta selvää pakolaisen syyllisyydestä, olipa hän -suomalainen tai ruotsalainen, he vierasvaraisuuden vuoksi usein -puolustivat rikoksellisiakin, murhamiehiä ja varkaita. Tämä pahensi -suuressa määrässä suomalaisten asiaa viranomaisten silmissä. Näiden -väkivaltaisuuksien vuoksi tulivat virkamiehet metsiin sotilasjoukko -mukanaan. - -Martti ja Erkki kulkivat nyt virallisissa asioissa. Vaikka -metsäsuomalaisten ja peltoruotsalaisten välit olivat kireät, oli -suomalaisilla harvoin mitään peljättävää ruotsalaisten taholta paitsi -metsästysmatkoillaan ja sellaisissa kylissä, jotka olivat saaneet -kärsiä metsänpaloista. Muuten kävivät metsäsuomalaiset ruotsalaisten -kanssa rauhallista kauppaakin. - -Isollejoelle saapuivat miehet alempana kuin missä Erkki oli joutunut -vangiksi. Itse Erkki ei kyllä olisi pelännyt samoille paikoille -uudestaan lähteä -- hän tunsi sinne omituista vetovoimaakin, mutta -Martti oli sitä mieltä, että turhanpäiten ei pidä saattaa itseään -vaaranalaiseksi. Matka ei olisi käynyt suoremmaksi sitäkään tietä. - -Vouti asui Fryksdalissa, mikä oli samalla veronkanto- ja käräjäpaikka. -Vakavina kävelivät miehet vartioiden ohitse, ja pienempien selittelyjen -jälkeen pääsivät he voudin puheille. Tämä oli entinen sotilas ja -osoittautui karskiksi herraksi. - -Kun suomalaiset alkoivat kertoa hirvenajosta ja murhatapahtumasta, -kivahti hän: - --- Ettekö te tiedä, että hirvenmetsästys on jo sellaisenaan kiellettyä? -On mahdotonta teitä siitä estää, mutta mitä te menette metsästelemään -ruotsalaisten maille! Jokien varsilla asuvat ruotsalaiset käyvät -alinomaa kantelemassa teistä suomalaisista ja pyytävät apua teidän -omavaltaisuuttanne vastaan. Te ette välitä mistään laeista ja -asetuksista. Täällä ei ennen synny rauha kuin teidät on perinjuurin -raivattu pois. Menkää kotimaahanne, menkää Suomeen! Täällä ei teitä -tarvita! - -Martin veri kuohahti. Hän oli luullut että vouti alunpitäen rupeaisi -heille myötämieliseksi ja antaisi kannatusta heidän asialleen, joka -hänen mielestään oli päivänselvä. Sen sijaan heitä nyt kohdeltiin -ynseästi. - --- Vai ei meitä täällä enää tarvita, sanoi hän kiukustuneena. -- -Kyllä meitä on tarvittu ja sitä varten kutsuttu. Emme pyydä mitään -etuoikeuksia, pyydämme vain oikeutta. - --- Teidän oikeutenne on siinä, että teidät pannaan kaikki kahleisiin ja -viedään täältä pois. - --- Sellainenko se on laki Ruotsinmaassa? kysyi Martti tiukasti. - --- Muuta lakia te ette tarvitse! jyrähti vouti. -- Te olette rosvoja, -metsänpolttajia, sala-ampujia. Vaikka hallitus on teiltä kieltänyt -kaskenpolton, ette te muuta osaa tehdäkkään. Te olette vain vahingoksi -valtiolle. Malttakaa, ensi kerran kun minä tulen metsiinne, poltan -minä teidän talonne ja viljanne. Varmasti silloin kaikkoatte pois. Vai -kysytte te Ruotsin lakia! Teistä on jo neljä vuotta sitten sellainen -laki annettu, että teidän on muutettava pois. Mutta siitä te ette ole -välittäneet. Mutta jos ette muuta ennen kevättä, vangitaan teistä -jokainen. - --- Ettekö murhateon johdosta aio ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin -murhaajia vastaan? Olemme tulleet tänne saattaaksemme asian oikeuden -käsiin. Tahdomme tietää, saammeko siinä oikeutta vai ei. -- Martti -puhui vakavasti, mutta jyrkästi. - --- Mihin toimenpiteisiin minä tässä ryhdyn, se on minun asiani, vastasi -vouti. -- Ensi tehtäväkseni vangitsen minä tämän toverisi, joka itse -otti osaa metsästykseen ruotsalaisten maalla. - -Hän meni porstuaan, kutsui sieltä sotilasvartioston, joka otti Erkin -kiinni. Martti aikoi ryhtyä vastarintaan, mutta Erkki kielsi ja -antautui vapaasti. - --- Hänet minä tarvitsen asiaa tutkittaessa, sanoi vouti. -- Sinä voit -mennä kotiisi kertomaan, että tämä on ainoastaan sen tanssin alkua, -jota tänä talvena tullaan tanssimaan suomalaismetsissä. - -Martti ja Erkki olivat hämmästyksissään siitä käänteestä, minkä heidän -asiansa sai. Keskenään he saivat vaihtaa ajatuksiaan vain sen verran, -että Martti lupasi mennä maaherran luo. - --- Minä koetan eikö sielläkään anneta meille oikeutta ja kerron siellä -tämänkin tapauksen. - -Apealla mielellä lähti Martti yksinään kävelemään etelää kohti -läänin pääkaupunkiin, missä maaherra asui. Hän käsitti, että -tässä on kysymyksessä enemmän kuin murhajuttu. Tässä on kysymys -suomalaisten asumisesta tai karkoittamisesta näiltä seuduilta. Tämä -oli kansakunnan yhteinen asia. Hän suunnitteli jo mielessään, että jos -ei maaherraltakaan apua lähde, järjestää hän suomalaisen lähetyskunnan -ja yhdessä he lähtevät kuningattaren luo Tukholmaan. Suomalaiset ovat -ennenkin turvautuneet suoraan hallitsijaan ja saaneet siltä apua -herrojen väkivaltaisuutta vastaan. - -Suuren asian kannustamana kiiruhti hän askeleitaan. Nopealla -toiminnalla hän tahtoi auttaa toveriakin, jonka vapauttamista hän aikoi -maaherralta anoa. - - - - -MAAHERRAN LUONA. - - -Maaherra Olof Stake oli hyväntahtoinen mies. Hänellä oli hallituksen -luottamus ja kuningattaren neuvoskunnassa läheisiä ystäviä. Hänen -veljensä oli maan suurimpia sotapäälliköitä. Maaherra tahtoi -lääninsä parasta ja suojeli sen asukkaita liian raskailta veroilta -ja sotaväenotolta. Hänelle oli kyllä saapunut määräys suomalaisten -karkoituksesta ja heidän asuntojensa sekä vilja-aumojensa -hävittämisestä, mutta hän oli pannut sitä täytäntöön vain aivan -poikkeustapauksissa, milloin suomalaisten taholta oli karkeita rikoksia -tehty. Tehtaiden omistajat ja ruotsalaiset maanviljelijät tekivät tästä -maaherran pehmeydestä valituksia hallitukselle, mutta ystävien suosio -pelasti hänet aina. Viime aikoina oli kuitenkin Tukholmasta ilmoitettu, -että maaherran täytyi ryhtyä jyrkempiin toimenpiteisiin. Asetukset -ovat pantavat täytäntöön. Stake sai toki jonkun verran huojennuksia -niihin. Niinpä ne metsäsuomalaiset saivat luvan jäädä paikoilleen, -jotka olivat myös peltoja tehneet ja joilla oli kirjat taloihinsa. -Kaikki suomalaiset kiertolaiset, salametsästäjät ja yksinomaan kaskien -viljelyksellä eläjät oli ehdottomasti karkoitettava. Jos he eivät -vapaaehtoisesti lähde, on heidät vangittava. Vangeista on toiset -pantava sotaväkeen ja toiset lähetettävä uutisasukkaina Amerikkaan. -Erittäin teroitettiin uutisasukkaiden hankkimista. Ne suomalaiset, -jotka sitoutuisivat perheineen lähtemään, saisivat vapauden ja maata -riittävästi asuakseen. - -Näitä asioita harkitsi maaherra Stake huoneessaan, kun hänelle -ilmoitettiin metsäsuomalaisen Martti Marttisen tulo. Tämä tapahtui -sopivaan aikaan. Suomalaisten kanssa hän oli sattunut vain ani harvoin -tekemisiin. He elivät metsissään eivätkä persoonallisesti vaivanneet -korkeita viranomaisia. Stakella oli se käsitys suomalaisista, että -he olivat yleensä hidastuumaista, mutta ylpeäluontoista kansaa. -Suomalaisesta metsäaatelista hän oli kuullut ja oli vakuutettu, että -sellaista oli laajaltikin. - -Sisälle tuli isokasvuinen, harteikas suomalainen. "Salon aatelismies", -ajatteli maaherra heti miehen nähtyään. Hän pyysi miehen istumaan -työpöytänsä ääreen, ja kysyi ystävällisesti, mitä tällä oli asiaa. - -Martti vertasi tämän korkean herran käytöstä siihen, mitä oli saanut -voudin luona kokea. Hän alkoi luottaa siihen, että hän menestyy -asioissaan ja saa täällä oikeutta. Ensin hän esitti murhajutun ja -toverinsa vangitsemisen. - -Maaherra mietti hetken asiaa, pyyhkäisi hiuksiaan ja sanoi: - --- Asia ei ole niin yksinkertainen kuin se sinusta ehkä näyttää. On -luonnollista, että murhamiehet heti vangitaan ja saatetaan vastaamaan -teostaan. Minä pidän siitä huolen, että niin tapahtuu. Ensi käräjillä -joutuu heidän asiansa esiin, ja saat nähdä, että Ruotsissa on oikeutta, -joka tällaiset rikokset rankaisee. - --- Mutta --, jatkoi hän -- vouti ei menetellyt laittomasti -pidättäessään toverisi. Hän olisi voinut vangita sinutkin. Näes, se -on tosiasia, että hirven metsästäminen näillä mailla on kielletty, -vaikka te suomalaiset ette siitä välitä, tuskinpa edes tiedättekään. -Eivät siitä välitä muutkaan, vaikka ristiriitaa ei tule muulloin kuin -suomalaisten ja ruotsalaisten sattuessa vastakkain. - -Martti katsoi parhaaksi ottaa esille sen toisen asian, joka hänen -mieltään oli kauan askarruttanut ja jonka hän tiesi elinkysymykseksi -metsäsuomalaisille yleensä. - --- Kiitän teitä siitä, että olette luvannut murhajutun selvittää, -sanoi hän. -- Minulla olisi toinenkin asia. Siellä metsillä puhutaan, -että kaikki suomalaiset tulevat metsistään karkoitettaviksi ja heidän -talonsa ja viljansa hävitettäviksi. Me tahtoisimme tietää, mitä perää -tässä puheessa on. - --- Kyllä siinä on perää enemmän kuin te ehkä siellä voitte uskoakaan. -Näes, teidän viljelystapanne on hallituksen ja maan muitten asukasten -mielestä vahingollista. Jo pitemmän aikaa sitten kiellettiin -kaskimaiden teko yhteisiin metsiin. Ainoastaan niillä mailla, jotka -ovat omistajilleen jaetut, on se luvallista. Mutta teidän suomalaisten -maat siellä metsäseuduilla ovat kaikki jakamatta. Toistaiseksi ei -teillä kenelläkään ole oikeutta maihinne. Peltoviljelijät tahtovat, -että metsämaitakin on heille jaettava, ja se heidän vaatimuksensa on -oikeutettu. Niiden suomalaisten, jotka asuvat lähellä, on muutettava -pois. Kahta peninkulmaa lähemmäksi ei suomalaisten taloja suvaita. -Siellä, missä rantakylät ovat tiheämmät, täytyy ruotsalaisten -saada maata aina viiden peninkulman päähän saakka. Lisäksi tulee -rautaruukkien metsäntarve. Siltä ympäristöltä, missä niitä on, -täytyy kaikkien suomalaisten muuttaa. Sano kotipuolellasi, että minä -otan auttaakseni niitä suomalaisia perintökirjojen saannissa, jotka -ovat kauemman aikaa paikoillaan asuneet ja joiden talot eivät ole -äskenmainittujen rajalinjain sisällä. Miltä metsäseudulta sinä olet? -Onko sinulla tilaasi mitään kirjoja? - -Martti oli nyt saanut surullisen vahvistuksen kerrottuihin huhuihin, -vaikka tuo vahvistus ei tullutkaan niin jyrkässä ja sovittamattomassa -muodossa kuin minkä vouti oli antanut. - --- Sieltä minä olen ylämaasta, Laasarin Lehtovaaralta, Isojoen -takaa. Meitä on siellä suuri joukko suomalaisia, joista jotkut ovat -kymmeniä vuosia talojaan asuneet ja rakentaneet ne täysikuntoisiksi. -Parikymmentä vuotta olemme mekin taloamme asuneet. Isoisä tuli Suomesta -luottaen kuninkaan kutsuun. Oli meillä kirjatkin, mutta ne ovat -hävinneet. - --- Niillä hävinneillä kirjoilla ei olisi pääasiaan nähden ollut -mitään merkitystä. Ne vain antoivat oikeuden uutisviljelykseen ja -kaskenkaadantaan ja sellaisina kyllä olivat hyvät. Mutta varma -omistusoikeus annetaan vasta perintökirjoissa. Pelkään pahoin, että -teidän seudullenne ei voida antaa niitä kirjoja. Osaksi on seutu liian -lähellä kyliä, osaksi se kuuluu rautatehtaan alueisiin. Kuitenkaan -älkää olko ennen aikoja huolissanne. Tulkoon kustakin talosta isäntä -tai isännän edustaja Fryksdaliin ensi markkinoille, jolloin on käräjät -sekä verollepano. Minä katson silloin mitä voin hyväksenne tehdä. - -Katkera oli totuus kuulla, mutta Martti näki, että maaherra ei tahtonut -heille pahaa, vaan oli päinvastoin halukas auttamaan. - --- Vielä yksi asia, sanoi maaherra. -- Arvatenkin on myös teidän -seudullanne sellaisia, jotka eivät ole alkaneet vakinaisesti mitään -seutua viljellä, jotka kaatavat kasken milloin sinne, milloin tänne, -eivätkä yritäkään peltoa tehdä. Heitä ei voida missään tapauksessa -suvaita. Heidät kuten muutkin kiertolaiset ja pahantekijät, vangitaan -ja toimitetaan sotaväkeen, jos he iältään ovat soveliaita. Mutta -heillä samoinkuin teillä kaikilla on pelastuksena eräs tie, jonka -tahtoisin erityisesti painaa mieliinne. Kaikki te voitte päästä -uutisviljelijöiksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Oletteko -siitä kuulleet? - --- Aivan äsken kävi meillä hallituksen lähettiläs Maunu Klinga, joka -kertoi siitä, vastasi Martti. - --- Hän sen parhaiten tietää, kun on itse käynyt siirtokunnassa. Niin, -hallitus tahtoo viljelijöiksi sinne maahan, missä kirjaimellisesti -rieska ja hunaja vuotaa, etupäässä suomalaisia, koska he siihen -parhaiten soveltuvat. Ainoastaan suomalaiset voivat kaskeksi kaataa -suuret metsät sekä tehdä pellot niiden tilalle. Siellä olisi teillä -rajattomat työalat eikä polttaminen siellä lopeta maan kasvuvoimaa. -Panen tämän asian sydämellenne ja suorastaan kehoitan teitä sinne -muuttamaan. - -Kun Martti lähti ystävällisen, mutta samalla vakavan ja suorapuheisen -maaherran luota pois, oli hänen päänsä täynnä ajatuksia. Hän huomasi, -että heidän elämänsä siellä metsissä oli aivan epävarmalla pohjalla. - -Hän lähti kulkemaan pohjoista kohti, missä metsien poveen kätketyt -suomalaisten kodit olivat vaarallisella tavalla tulleet ulkopuolelta -suunnatun huomion kohteeksi. - - - - -PUNATUKKAINEN HUOMAA VANGIN KARANNEEN. - - -Dalbon kartano kuului Isonjoen varrella olevaan Dalbyn kylään. Kylä -ei ollut suuri, eikä se vanhakaan ollut. Se oli myös tavallaan -uutisseutua, vaikka ruotsalaiset olivatkin sinne tulleet aikoja ennen -kuin suomalaiset metsiinsä. Pellot olivat ensin hyvin pienet, mutta -vähitellen ne laajentuivat. Sitä mukaa oli myös varallisuus kasvanut. -Varakkain oli Dalbon talo, johon olemme tutustuneet. - -Retkikunta palasi aamulla murhatyön jälkeisenä päivänä. Hidasta -oli ollut näidenkin miesten kulku, sillä useilla heistä oli pahoja -haavoja, joita suomalaiset olivat iskeneet. Gustafilla oli kaksi haavaa -kasvoissa, jotka tekivät ne kamalan näköisiksi. Pahin oli jalassa ja -sai aikaan sen, että mies ontui huomattavasti. Mutta rajua luontoaan -hän ei ollut kadottanut. Hänen ensimmäinen kysymyksensä koski vankia. - --- Rauhoittunut kai hän on, koska sieltä aitasta ei ole mitään -kuulunut, vastasi Anders. -- Minä itse makasin renkien aitassa -vartioiden suomalaista. Illalla kuului liikettä. Sittemmin on kai -nukkunut. - --- Muistithan Stina antaa vangille ruokaa, kysyi Dalbo. - --- Annoin illalla sen verran kuin kissankolosta mahtui. - --- Hyvä on. Me otamme hänen asiansa esille, kun olemme ensin levänneet. - -Gustaf tarkasteli aitan oven salpaa ja näytti tyytyväiseltä. - -Kotonaolijat eivät kysyneet matkan menestymistä. Kotiintuotu saalis -ja vielä enemmän haavat viittasivat tulokseen. Stina ihmetteli, ettei -vankeja näkynyt. Hän arveli heidän päässeen pakoon ja oli siitä -mielissään. - -Vanha Dalbo oli tavallista harvasanaisempi. Näytti siltä, kuin hän -olisi tahallaan karttanut Gustafia. He eivät keskenään juuri mitään -puhuneet. Gustaf lähestyi Stinaa ja pyysi häntä sitomaan kasvoihin -lyötyjä haavoja. Stina toi vettä puhdistaakseen ne ensin. Ryhtyessään -pesemään hänen kätensä vavahti. - --- Älä nyt revi niitä auki. Kipeät ne ilmankin ovat ne suomalaisten -koirain puremat, murahti Gustaf kärsimättömästi. - --- En minä ole tottunut haavoja sitomaan, puolusteli Stina. -- -Suomalaiset ovat näiden parantamisessa erinomaisia. Heillä on -tiedossaan yrttejä, ja he osaavat veren tyrehdyttää noituudellakin. - --- Oletko sinä heidän noituuttaan kokenut? kysyi Gustaf pilkallisesti. --- Kyllä suomalaiset koirat nuolevat omat haavansa, vaikka eivät -sitä enää tee ne suomalaiset, jotka metsään jäivät. Näitä haavojani -en kellekään suomalaiselle jättäisi, en, vaikka siihen paikkaan -menehtyisin. Vai tahtoisitko sinä, että tuo, joka tuolla aitassa?... -- -Hän katsoi epäluuloisesti Stinaan. - --- En minä sillä mitään sellaista tarkoittanut, puolustelihe tyttö. - --- Maltas! kivahti Gustaf ja kohosi pystyyn. -- Pian tulee sille -itselleen sidottavaa. Mutta niitä haavoja et sinä sido, vaikka kuinka -haluaisitkin. -- Hänen poskilihaksensa pullistuivat vihasta ja haavat -rupesivat vuotamaan. - --- Parasta on, että etsit haavansitojan muualta, -- sanoi Stina -ylpeästi ja lähti pois tuvasta. Gustaf poistuikin kotiinsa, joka oli -vähän matkan päässä samassa kylässä. - --- Älkää ottako ulos vankia ennen kuin minä palaan, varoitti hän -Andersia. -- Tahdon olla itse mukana tilinteossa. - --- Kuinka olet niin synkkämielinen, Nils, sanoi Dalbon vaimo -miehelleen. -- Sinua väsyttää. Heittäydy levolle. - --- Väsyttää todella, myönsi isäntä. -- Parempi olisi ollut, etten olisi -koko matkalle lähtenyt. - -Kun miehet olivat levänneet, palasi Gustaf takaisin. - --- Nyt otamme vangin esille. Minun tekee mieli nähdä suomalaisen verta, -irvisti hän. - -Suomalaisella nuotiolla ollut joukkue kokoontui aitan luo. - --- Älkää ryhtykö mihinkään ennenkuin minä haen isän paikalle, sanoi -Anders ja riensi tupaan. Dalbo tuli ja asettui miesten keskelle. - --- Tällä kertaa minä en enää anna yllättää itseäni, hän sanoi -vakavasti. -- Minä olen teidän johtajanne ja teidän on minua kuultava. -Sitä paitsi te olette minun maallani, minun pihallani. Minä olen täällä -isäntä. Muista myös sinä se, Gustaf. Vangin kanssa ei meillä ole muuta -tekemistä kuin lähettää hänet Fryksdaliin oikeuden käsiin. Saavat -menetellä sitten lain mukaan. Kaksi saattajaa riittää. Anders saa mennä -kolmanneksi. - -Gustaf astui aitan luo. Hän koetteli puukkoa tupessaan. Sitten hän -irroitti rautasalvan ovessa. - --- Astu ulos suomalainen konna, hän huusi. Pimeään aittaan ei voinut -mitään nähdä. Sieltä ei tullut ketään. Gustaf ja Klas astuivat -kynnyksen yli, varovaisina, etteivät tulisi yllätetyiksi. Ei kuulunut -mitään liikettä, eikä näkynyt ketään. He tarkastivat ala-aitan, -kiipesivät sitten ylös. Ei sielläkään ketään. Tarkastivat katon ja -toisten aittojen ullakoille vievät ovet. Ei näkynyt merkkiäkään, mistä -vanki olisi päässyt karkaamaan. - -Mutta poissa hän oli. - -Noloina palasivat he pihalle. - --- Lintu on päässyt häkistään, julisti Klas. Gustaf puri hammastaan. -Miehet tarkastivat viereiset aitat, kiersivät rakennuksen ympäri. -Selitystä siihen, miten karkaaminen oli tapahtunut, ei löytynyt. - --- Luonnollisella tavalla karkaaminen on ollut mahdotonta, vakuutti -Anders, ja rengit todistivat sen. -- Me kaikki olimme vartiossa ja -olisimme kuulleet. - -Yksi rengeistä lausui: - --- Mutta jos hän olikin noitaa Suomalaiset osaavat noituuden taidon. On -voinut savuna nousta taivaalle tai käärmeenä luikertaa kissankolosta. - --- Niin se on käynyt, päätti toinen renki. -- Minä aavistinkin -sitä. Sellaista sattuu suomalaisten kesken useinkin. -- Ja hän oli -huomaavinaan pakkasen panemassa ruohikossa kiemurtelevia jälkiä. - -Kaikki olivat hämmästyneitä. Gustaf ei voinut löytää selitystä. - --- Onko tyttöjen aitan ovi ollut kaiken aikaa lukittuna? hän kysyi, ja -hänen silmänsä etsivät Stinaa, jota hän ei kuitenkaan löytänyt. - --- Minä näin että Stina ennen maatapanoaan lukitsi aittansa oven -huolellisesti, todisti Anders. - --- En minä sittenkään usko noituutta, sanoi Gustaf ja erosi miehistä -etsien Stinaa tuvasta. Tyttö oli tulossa portailla. - --- Sinä päästit vangin karkuun, kähisi Gustaf tytölle ja puristi häntä -niin kovasti käsivarresta, että Stina tuskasta parahti. Tyttö huudahti: - --- Mene, peto! Minä en tahdo sinua enää nähdä. Mene, äläkä koskaan -näytä kasvojasi täällä, inhoittava murhamies! - -Stina oli jo Gustafin esiintymisestä ja muista lauseista saanut -selville, mitä metsässä oli tehty. Sen vuoksi hän kammoen irroittautui -miehestä. Kasvot kalpeina ja silmät iskien tulta hän vetäytyi isänsä -turviin. - --- Kyllä minä sinusta oikut kitken, uhkasi Gustaf, mutta ei lähestynyt -enää morsiantaan. - --- Et minuun enää koske, vakuutti Stina ja kohotti ylpeästi -hartioitaan. -- Meidän välimme ovat poikki, poikki tästä päivästä -alkaen. Tiedä se! - -Hampaitaan kiristellen Gustaf lähti kävelemään kotiansa kohti. - --- Vie nuo hirvenlihat ja nahka mukanasi, kehoitti Dalbo. -- Minä en -niihin koske. - -Klas lähti parin toverin kanssa auttamaan Gustafia saaliin pois -viemisessä. -- -- - -Hiljaisuudessa ja jokapäiväisissä askareissa kului muutamia päiviä. -Sanoma murhatuista suomalaisista levisi myös kylälle. Kukaan ei sen -johdosta kysellyt mitään, ei Stinakaan, vaikka hänen sydäntään ahdisti -epätietoisuus siitä, mikä osuus hänen isällään oli tapahtumassa. -Isä oli kaiken aikaa ollut synkkä ja vaitelias. Eräänä päivänä ajaa -karahutti joukko sotilaita pihamaalle. Heidän johtajansa meni Dalbon -kanssa kamariin ja viipyi siellä hetken aikaa. Sitten hajaantuivat -ratsut kylän eri osiin. Seurauksena oli, että pian tuotiin vangittuina -Gustaf, Klas ja kaikki muut, jotka olivat olleet mukana suomalaisia -vastaan tähdätyssä retkikunnassa. Vanha Dalbo antautui vapaaehtoisesti. -Oli käsketty heidät kaikki ottaa kiinni ja toimittaa Fryksdalin -vankilaan. Pienempi sotilasjoukko lähti vankeja saattamaan. Isompi -osasto jatkoi matkaansa suomalaismetsiin. - --- Meillä on sielläkin toimittamista, sanoi joukkueen päällikkö. - --- Tuokaa myös juttuun sekaantunut hirvenampuja, neuvoi Gustaf näöltään -tyynenä, vaikka hänen sisällään kuohui. Hän teki selkoa Erkki Mulikan -ulkonäöstä. - --- Hän on jo hallussamme, vakuutti joukon johtaja. -- Fryksdalissa -hänet tapaatte. - -Apean alakuloisuuden valtaan jäi Dalbon väki sekä koko kylä näitten -vangitsemisien jälkeen. Isän poisvienti oli Stinalle ankara isku. Hän -olisi tahtonut päästä varmuuteen. Oikein häntä kadutti, ettei hän ollut -suoraan isältä kysynyt. Hän kysyi äidiltään. - --- Isä ei vielä tähän saakka ole murhannut ketään, lausui äiti. -- Ei -hän ole voinut sitä nytkään tehdä. Mutta kun hän oli joukossa mukana, -niin hänetkin vangittiin. - --- Niin, mukana oli. Vieläpä joukon johtajana, lisäsi Stina -miettiväisenä. - -Hän toivoi isänsä pikaista vapauttamista. Ja samalla toisenkin, sen -komean suomalaisen, joka oli ollut heidän aitassaan vankina ja joka -ei missään tapauksessa voinut olla murhatekoihin syyllinen. Hänen -kohtalonsa liittyi Stinan mielessä isän kohtaloon. Melkeinpä enemmän -askartelivat ajatukset hänessä. Miksi hänet oli vangittu? - -Gustafin kohtalo ei häntä vähääkään säälittänyt. Pikemmin oli hän -mielissään, että hänet oli viety pois. - - - - -HÄVITYKSIÄ SUOMALAISMETSISSÄ. - - -Kun Martti Martinpoika Marttinen saapui matkaltaan maaherran luota -kotiin, tulivat suomalaiset laajalti Marttilaan kuulemaan, kuinka matka -oli onnistunut. Olivathan kaikki pelänneet pahaa. Heistä tuntui, että -maapohja heidän jalkainsa alla huojui. - -Mitään varmuutta ei Marttikaan voinut antaa. Murhajutun hän oli saanut -oikeuteen, mutta valitettavasti oli Erkki myöskin pidätetty. Pahoja -uhkauksia suomalaisia vastaan oli olemassa. Maaherraan täytyi asettaa -toiveet. Kaikkien oli mentävä käräjille Fryksdaliin ja koetettava saada -perintökirjat. Suomalaistenkin mielestä oli välttämätöntä, että asiat -selvitettiin, että vihdoinkin voitaisiin turvallisina elää. Martille -oltiin kiitollisia, kun hän oli heidän kaikkien asioita ajanut. -Tapahtuipa mitä tapahtui, he tiesivät, että Martti maaherran avulla -koettaisi heidän hyväkseen parastaan. - --- Ja lopulta, jos meidät häädetään, täytyy turvautua Amerikkaan. -Vieraita me olemme täälläkin, tokkopa vieraampia siellä, päätti Olli -Räsänen keskustelun. Hän oli Amerikan asiaa paljon miettinyt, kun -hänellä näytti olevan vähimmin toivoa uutisasutuksensa säilyttämisestä. -Nuorena miehenä hän tunsi houkutustakin koettaa uudestaan ja uudessa -maassa. Kun Pietari Kokkinen oli aikaisemmin hänen turvattomuudestaan -huomauttanut, katsoi hän sopivaksi varoittaa naapuriaan: - --- Kaikesta päättäen olet heikoilla kantimilla sinäkin, Pietari, -mikäli kuuluu. Olet kaatanut kaskea milloin mihinkin metsään, kauas -kotoasikin. Vakituisia peltoja sinulla ei ole. Taitaa olla niin, että -sinä joudut minulle matkatoveriksi. - --- Mielisuosiolla en alistu karkoitukseen, uhkasi Pietari. -- Vastaan -minä panen. - -Miesten lähdettyä ryhtyi Martti jokapäiväisiin talon askareihin. Oli -riihenpuinnin aika, ja uutterasti lämmitettiin Marttilassa riihtä. -Myöskin täytyi käydä auttamassa Oinolassa, kun se talo oli nyt kolmea -työkuntoista vajaa. Luukkaan haavat olivat vanhan vaarin hoidolla -paljon parantuneet. Kangistuneet jalatkin olivat tulleet notkeammiksi. -Piikki auttoi uskollisesti talossa. Mulikassa oli paljon nuorta väkeä, -joten siellä ei niin kaivattu Erkkiä työhön. Hänen kohtalonsa kuitenkin -suretti kovasti. Äiti itki silmänsä kipeiksi. Itki häntä toinenkin, -- -Reeta Marttilassa, vaikka hän tahtoi sen salata ja huuhtoi kasvonsa -kylmällä vedellä, jottei huomattaisi. - -Näin elettiin suomalaismetsissä muutamia päiviä verrattain hiljaisesti -syksyn toimissa ja askareissa odotellen Fryksdalin markkinoita, jolloin -käräjät pidettäisiin ja verot kannettaisiin. - -Hiljaisuus häiriytyi surullisella tavalla. Suomalaismetsä joutui tuhon -alaiseksi, aivan kuin olisi kulovalkea tullut sitä polttamaan. - -Voudin lähettämä retkikunta saapui. Se kulki metsän ristiin rastiin, -kävi talolta talolle. Muutaman päivän perästä tuli vouti apulaisineen -ja toi lisää sotaväkeä. Joukot ilmoittivat etsivänsä karkureita, -tarkastelevansa kaskimaita ja ottavansa selvää, millä oikeudella kukin -tilaansa asui. - -Metsässä kulkiessaan tulivat he suurelle kaskimaalle, jonka lähellä ei -näkynyt yhtään ihmisasunnoita. Tämä oli niitä suomalaisten ulkokaskia, -joita jotkut raatoivat tavatessaan sopivan paikan. Sato oli kaskesta -ollut hyvä. Useampia aumoja oli rukiita koottu ja ne seisoivat -aidattuina aukeaman keskellä. - -Oppailtaan tiedustelivat, kenen huhta se oli. Omistaja Pietari Kokkinen -asui vähintäin peninkulman päässä. - --- Viljat on poltettava, kuului päällikön määräys. Ja niin paloivat -poroksi Kokkisen koko vuoden tulokset. Samoin tehtiin monella muulla -yksinäisellä huhdalla. - -He tulivat Kokkisen kotiin. - --- Sinäkö katsot, että koko tämä laaja metsä on sinun aluettasi, koska -teet kaskiasi mihin sattuu? kysyi sotilasten johtaja ankaralla äänellä. - --- Kun aluetta eivät muutkaan ole käyttäneet, olen ottanut rukiin -sieltä, missä maa on ollut sopivinta, puolusteli metsäsuomalainen. -- -Isäni on tätä viljelystapaa harjoittanut vuosikymmeniä, ja minä olen -seurannut esimerkkiä. - --- Et ainakaan viimekesän kaskelta mitään korjaa. Me olemme polttaneet -aumasi maan tasalle, julisti johtaja. - --- Mitä, minunko viljani olette polttaneet? huudahti Pietari -kauhistuneena. Vaistomaisesti hän tarttui pyssyynsä, joka oli tuvan -seinällä. - --- Vai vastarintaan sinä aiot kruunun miehiä vastaan? Tule järkiisi -poika! lausui johtaja ankarana temmaten Pietarin keskelle lattiaa. Hän -käski miesten vangita nuoren talonpojan, joka oli uskaltanut tarttua -aseeseen heitä vastaan. - --- Me viemme sinut voudin luo. - -Kokkisen nuori vaimo -- jäi lapsineen itkemään. - -Myöskin Olli Räsäseltä poltettiin viljat, ja lisäksi pantiin tuleen -hänen uutisasuntonsa, jona oli vastarakennettu sauna, missä tämä -uutisviljelijä oli yksinäisyydessä asunut. Myöskin Olli saatettiin -vangittuna voudin luo, joka oli sijoittunut Tossavaiselle. - -Joka päivä tehtiin ilmoituksia poltetuista viljoista, riihistä ja -asuinrakennuksista. Joka päivä kuljetettiin vankeja. Joukossa oli -yksinäisiä pakolaisia, jotka olivat täällä metsissä olleet turvassa, -oli kiertäviä metsästäjiä sekä satunnaisia kaskenviljelijöitä ilman -vakituista asuinpaikkaa. - -Pietari Kokkisen asiaa tutkittaessa uskalsi tämä panna vastalauseensa -menettelyä vastaan. Hän kysyi, mikä laki ja oikeus salli kallista -Jumalan viljaa hävittää. Kun ihmiset viljan puutteessa saavat syödä -pettuleipää ja kärsiä nälkää, on suuri synti tuhota sitä, mitä Jumala -on kasvattanut. - --- Suus kiinni, metsänraiskaaja, jyrisi voudin karkea ääni. -- -Ryöstöviljelyksestä ja virkavallan vastustamisesta vangitaan sinut -ja rangaistukseksi tehdään sotamieheksi. Huomenaamuna saat lähteä -marssimaan Tukholmaan. Vankilassa saat tarkemmin tutkia mikä on laki ja -oikeus! Kun vuorosi tulee, pääset kuulan ruuaksi sotaan. - -Vouti oli mies, joka ei tuntenut sääliä. Kysellessä Tossavaiselta, -jonka talossa hän oli majaillut, turhaan talonkirjoja, haastoi hän myös -tämän käräjille kuulemaan häädetäänkö hänet vai jätetäänkö asumaan. -Räsänen vietiin vangittuna Fryksdaliin. - -Oinolassa vouti ei ketään vanginnut. Se olikin vanhimpia vakituisia -asuintiloja paikkakunnalla. Mutta lempeätä ei hänen esiintymisensä -täälläkään ollut. Hän karjui hirven metsästyksestä niin että vanha -isäntä ja Pekka-vainajan leski säikähtivät. - --- Omiansa oli salametsästäjille se kuolema minkä he saivat, oli voudin -tuomio. - -Ennen Marttilaan tuloansa hän kävi Mulikassa. Kuultuaan, että tästä -talosta oli se poika, jonka hän oli jo pidättänyt Fryksdalissa, jätti -hän talon sillensä tällä kertaa. - -Vihdoin hän tuli Marttilaan. Ehkä oli jättänyt tämän talon tahallaan -viimeiseksi. Saavuttuaan taloon hän kävi tervehtimättä pöydän päähän, -otti pöydän haltuunsa kirjojaan varten ja sijoitti sotamiehet seisomaan -riviin ovelta tuvan perälle saakka. - --- Jahah, täällä se nyt sitten on se metsäsuomalaisten nuori ruhtinas -ja päällikkö, joka käy aina maaherroissa asti. Oletko talon isäntää Jos -olet, näytä talonkirjat! - -Martti Martinpoika Marttinen astui rohkeasti pöydän viereen. - --- En ole isäntä. Iso-isäni täällä isännyyttä pitää. - --- Astukoon hän sitten esiin vastaamaan. Sinulla ei ole puhevaltaa, -komensi vouti. - -Vanha vaari astui pöydän ääreen. Hän oli monissa tuulissa ja tuiskuissa -ollut, oli jo Suomessa herrojen kanssa kinaa pitänyt, taistellut heitä -vastaan aina korkeimpiin asteisiin saakka. - --- Mistä minun vastata pitäisit Siitäkö että olen korpea perkannut ja -leipää ottanut sieltä, missä ei ennen ole Jumalan jyvää kasvanut? - --- Onko lupakirjaa kivahti vouti. - --- En katso tarvitsevani mitään kirjoja, murahti vanha mies kohottaen -ylpeästi päätään. - --- Kun ei ole kirjoja, pois talosta, julisti vouti. Ukon veri kiehahti. -Hän oikaisi itsensä koko pituuteen. - --- Katsokaa raivattuja aukeamia, katsokaa tätä taloa, eikö se kaikki -osoita omistusoikeutta. Katsokaa verokirjoista, eikö sieltä löydy -Marttilan nimi ja eivätkö verot ole säännöllisesti maksetut. - --- Sinulla ei ole oikeutta tähän asumiseen, väitti virkamies. - --- Vai ei ole oikeutta! huudahti ukko. -- Tiedä se, en ole tänne omin -lupineni tullut. Itse kuninkaalta olen luvan saanut. Sinunlaisia -herroja en ole palvellut ennenkään, enkä palvele nytkään. - -Vanhan vaarin esiintyminen kävi kovasti voudin sisulle. Hän olisi -tahtonut miehen rusentaa, mutta näki edessään tavallisuudesta -poikkeavan talonpojan, joka tiesi mitä sanoi. Hän näki, että tässä oli -kova kovaa vastassa, ja niin hän koetti hillitä itseään. - --- Suulliset lupaukset eivät ole perintökirjoja. Nyt ovat uudet tavat -ja lait. Nyt ei kukaan saa asua taloa muitten kuin perintökirjain -nojalla. - --- Olkaa huoletta, vouti, puuttui Martti Martinpoika puheeseen. -- -Minun isoisäni on tottunut kuninkaissa käymään. Minä osaan saman tien. -Herrallakin on herransa ja talonpojalla Jumala. Jos rupeatte meitä -häätämään, näytämme teille, missä teidän herruutenne herrat ovat. Älkää -luulko, että olemme vain maaherran varassa, vaikka siinäkin taitaa -olla teille kylliksi. Osaamme mennä pitemmällekin. On suomalaisillakin -ystäviä. Mitäs sanotte valtakunnan herroista Pietari Brahesta ja Klas -Flemingistä. - --- Tämä ei ole sinun asiasi, kivahti vouti. -- Ellet hillitse suutasi, -panetan oitis kahleisiin. - -Vanha ukko Marttinen löi luisevan kätensä pöytään. Hänen sanansa olivat -voimakkaat. - --- Tämä on hänen asiansa, se on minun asiani ja meidän kaikkien -suomalaisten asia. Mikä sinä olet miehiäsi? kysyi hän pilkallisesti. -- -Murhapolttaja, rikoksellinen. Se sinä olet. Sinä olet täällä metsissä -tehnyt hävityksen töitä. Sinä olet Jumalan viljaa poroksi polttanut -ja taloja tuhonnut. Sinä olet saattanut tänne surua ja onnettomuutta. -Mutta kaikki tämä onnettomuus lankeaa vielä tuhatkertaisena sinun -päällesi. - -Vanhuksen voimakkaat sanat jyrisivät kuin ukkonen. - -Vouti hämmentyi hetkeksi. Hän kiristi hampaitaan ja mietti, mitä -voisi tuolle ylpeälle suomalaiselle tehdä. Koko tämä joukko on -kapinoitsijasukua. Se olisi hävitettävä, sen pesäpaikka poltettava maan -tasalle. Näin hän olisi halunnut tehdä. Mutta hänen täytyi hillitä -itseänsä. Näitä miehiä ei kukisteta tavallisilla virkavallan aseilla. -Täytyy odottaa aikaa. Heillä on voimaa ja mahtavia puoltajia. Maaherra -oli hänelle jo antanut ankarat nuhteet puolueellisuudesta murha-asiassa -ja uhannut hänet erottaa. Hän näki sopivaksi kääntää vihansa toisaalle. -Hän huomasi Piikin ja sanoi: - --- Mikä olet sinä repaleisissa sotilasvaatteissa? Oletko karkuri? -Tutkikaa hänet. -- Ja hän käski sotamiesten tuoda miehen luokseen. - -Piikki kertoi, kuka oli ja miten oli saapunut. - --- Paperit hukassa. Teiltä on kaikilta paperit hukassa, puhui vouti -ankarana. -- Me otamme hänet mukaamme ja annamme hänen vankilassa -selvittää papereitaan. - -Martin teki mieli asettua Piikkiä puolustamaan, mutta huomasi -viisaimmaksi vaieta. Hän päätti kuitenkin mielessään Klingan avulla -toimittaa Piikin ensi tilassa vapaaksi. - --- Mikä on tuo haavoitettu tuolla vuoteessa? kysyi vouti vielä. - --- Hän on yksi niitä Dalbyn kyläläisten uhreja hirvenampumismatkalta, -vastasi Martti. -- Ainoa eloon jäänyt niiltä murhaajilta, joiden -vangitsemista olin luonanne vaatimassa. - --- Hän kuuluu siis samaan juttuun. Hänet on vangittava, määräsi vouti. - --- Ette häntä elävänä perille saa, jos lähdette viemään, vakuutti -Martti. -- Hänessä on niin monta puukon haavaa, ja niin syvä kirveen -jälki, ettei liikkumaan pysty. Jutusta hän ei tahdo olla poissa, mutta -jos hän kuolee ennen juttua, saattaisi siitä koitua voudille itselleen -paha juttu. - -Taaskin oli tuo ylpeä suomalainen häntä pistänyt, ymmärsi vouti. Mutta -hänen täytyi niellä kiukkunsa. - --- Takaatko, että hän tulee käräjiin? kysyi hän kuin ei olisi pistosta -huomannut. - --- Takaan, jos liikkeelle pystyy, vastasi Martti. -- Ei meillä ole -mitään halua jäädä siitä pois, päinvastoin. - -Vouti lähti Marttilasta vähemmällä saaliilla kuin oli toivonut. -Ainoastaan Piikki seurasi sotilaita. Mutta kostonhalu kyti voudin -rinnassa. - -Voudin käynti metsäsuomalaisten keskuudessa oli tehnyt täyden -mullistuksen sikäläisiin rauhallisiin oloihin. Monta kotia oli -hävitetty ja monta tuhoa tehty. Monta henkilöä oli vankina viety pois -kohti tuntematonta tulevaisuutta. - -Tuntui kuin tuvan ovi olisi otettu pois ja päästetty kylmät viimat -puhaltamaan sisälle ennen niin lämpimiin ja rauhallisiin koteihin. - - - - -FRYKSDALIN MARKKINOILLA. - - -Oli eletty joulukuulle niihin aikoihin, jolloin seutukunnan pääpaikassa -Fryksdalissa pidettiin markkinoita. Silloin olivat siellä myös käräjät -ja tärkeä veronkanto. Verot maksettiin näillä seuduin vielä suureksi -osaksi metsäeläinten nahoissa. Veronmaksajat toivat tavallisesti koko -karttuneen varastonsa. Mitä veroista jäi yli, se myytiin vapaassa -kaupassa niille ostajille, jotka olivat liikekeskuksista, ainapa -Tukholmasta asti saapuneet. Myöskin oli kaupan lintuja, viljaa y.m. -metsän- ja maanviljelyksen tuotteita. Kaupunkien kauppiaat toivat -kaikenlaista rihkamaa, myöskin korutavaraa paikkakuntalaisten -mielihyviksi. - -Vallitsi kipakka pakkanen. Kaupustelijat pitkävartisissa -nahkakengissään löivät jalkojansa yhteen saadaksensa lämmintä. -Reenjalakset natisivat lumessa. Matkustajani hevoset olivat yltä päältä -lumihuurteessa ja niiden sieraimet höyrysivät lämmintä ilmaa. - -Metsäsuomalaisia oli suurehko joukko hiihtänyt suksilla yhdessä -parvessa. Heillä oli taakat nahkoja selässään. Siinä oli ketun, peuran -ja hirven nahkoja. Useammalla oli karhunnahka ja jonkun hyväksi -oli myös susi saanut heittää henkensä. Ainoastaan kaukaisimmilta -syrjäseuduilta tulleilla oli joku majavan nahka. Sen sijaan oli -kaikilla käsissään isot kimput oravan, kärpän ja näädän nahkoja. - -Miehet pysähtyivät majapaikan eteen, nostivat suksensa seinämälle -yhteen kasaan pystyyn. Joukossa oli Tossavainen, Mulikan ja Oinolan -vanhat isännät, sekä muita, joten Isonjoen takalistolta melkein -jokainen suomalainen talo oli edustettuna, paitsi mistä isäntä oli -vankeuteen viety. Johtajana oli Martti Martinpoika Marttinen. Myöskin -oli Luukas mukana. - --- Me käymme sisään lämmittelemään, sanoi Martti. -- Minä menen sitten -ottamaan selvää voiko vankilaan päästä tapaamaan ja kuinka ne siellä -voivat. Otan myös tiedon siitä, onko maaherra jo tullut ja milloin -häntä voisi tavata. Käräjätalolta kuulemme juttujen kulusta. - -Vanha Mulikka sanoi: - --- Minä annan kontistani käärön, koeta viedä se Erkille. Siinä on -kalakukko, hänen äitinsä paistama pojan mieliksi. Jos eivät päästä -sinua hänen puheilleen, antanevat kai tuomiset kuitenkin. - --- On minullakin hänelle viemisiä. Piirakaisia, jotka Reeta teki. Ei -väliä vaikka olisi viemisiä enemmänkin. On siellä monta meidän miestä, -jotka lienevät olleet heikoissa kruununruuissa. - -He aukaisivat oven isoon tupaan, jossa ylämaan markkinaväki -tavallisesti majaili. Lämmin tulvahti höyrynä ulos talvi-ilmaan. - -Sisällä oli pienissä ryhmissä markkinaväkeä eri puolilta. Oli siellä -myös suomalaisia toisista metsistä. Heillä oli kerrottavana samanlaista -kuin oli tapahtunut Isonjoen takalistolla. Kaikkialla oli viljoja -poltettu, asuntoja hävitetty ja miehiä vangittu. Fryksdalin vankila -kuuluu tulleen niin täyteen, että osa vangeista oli vietävä aina -Karlstadiin asti. - -Tuvassa oli muutamia naisiakin. Eräällä penkillä istui nuori tyttö -kaivellen eväslaukkuaan. - --- Emmekö jo lähde yrittämään tavata isää? puhui tyttö toverilleen, -nuorelle miehelle. - --- Parasta lienee, että sinä Stina menet tädin luo siksi aikaa, kuin -minä käyn vankilassa, neuvoi nuori mies. -- Vankien luo on vaikea -päästä, sen sain viime kerralla nähdä. En luule, että he naisia sinne -ollenkaan laskevat. - --- Hyvä Anders, ota minut mukaan. Tahtoisin niin mielelläni nähdä isää -ja antaa omin käsin tuomiseni. -- Stina otti laukustaan esille kaksi -kääröä. - --- Ovatko nuo kumpikin isälle? Kyllä minä ne toimitan perille. - --- Minä tahtoisin niin mielelläni itse. Tahtoisin nähdä vankilan ja... - --- Ehkä tuo toinen käärö onkin Gustafille... ilkamoi tytön veli. -- -Saanko katsoa, mitä hyvää olet siihen varannut? - --- Vai Gustafille! Että viitsitkin. Kuule, ellet tahdo minua suututtaa, -niin ole puhumatta minulle Gustafista. - -Tyttö peitti käärön esiliinansa suojaan. - --- En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut, puolusti Anders. -- -Luulin, että kun sinä ja Gustaf olette kihloissa, niin tahdot häntäkin -ilahuttaa. - -Tyttö nousi seisaalleen. Hänen poskensa punehtuivat vihasta. - --- Vaikene! Älä koskaan puhu meistä yhtaikaa. Veli ja sisar lähtivät -ulos. - -Marttikin hankkiutui lähtemään. Ovessa tuli häntä vastaan Maunu Klinga -pudistellen lumihuurretta turkistaan. - --- Kuinka matkasi on luonnistanut? kysyi Martti. -- Ovatko suomalaiset -halukkaita lähtemään paratiisiisi? - --- Eivät ole, eivät ymmärrä omaa parastaan, vastasi Klinga. -- Mutta -uuden maan uutisasukkaiksi he sittenkin joutuvat. Siirtyminen tapahtuu -vain ikävämmällä tavalla. Luulen, että näilläkin käräjillä tehdään -paljon uusia siirtolaisia. - -Martti kertoi mitä kotona oli tapahtunut, myös Piikin vangitsemisesta. - --- Me lähdemme yhdessä vankilaan. Minä tunnen vankilan päällikön. -Koetetaan mitä voidaan Piikin hyväksi tehdä. En muuten olekaan levoton -hänen puolestaan. Itsehän hän jo lupasi lähteä Amerikkaan. Jos hänet -sinne tuomitaan, on se ainoastaan hänen oman päätöksensä vahvistamista. -Sitäpaitsi on hän jo minun kirjoissani, joten luulen hänen ilman muuta -pääsevän vapaaksi. -- Hän lisäsi: -- Odota hetkinen. Pian olen valmis -lähtemään kanssasi. - -Klinga suoritti nopeasti asiansa ja miehet lähtivät tapaamaan -vangituita. - -Maunu tervehti vankilanjohtajaa ja ilmoitti asiansa. He tahtoivat -tavata Erkki Mulikkaa ja muita sen puolen metsäsuomalaisia sekä -sotamies Piikkiä. -- En yleensä ole näin markkina-aikana päästänyt -kävijöitä vankien luo, sanoi johtaja. -- Pyytäjiä on paljon ja -helposti syntyy häiriöitä. Sitäpaitsi alkavat käräjät jo huomenna, -joten sukulaiset ja tuttavat saavat odottaa niiden päättymistä. Käykää -vasemmanpuoliseen tupaan. Luullakseni ovat he kaikki siellä, paitsi -Mulikka, jonka lähetän. - -Miehet astuivat ison maalaistuvan malliseen tupaan. Akkunoita peittivät -vain rautaristikot. Ovella oli sotilasvartiot, sekä ulko- että -sisäpuolella. - -Piikki istui penkillä ja paikkasi kenkiään. Hän ilostui suuresti -tavatessaan tuttavansa. - --- Minä olen valmis lähtemään Amerikkaan millä hetkellä hyvänsä, kunhan -hankit näiltä viranomaisilta luvan, sanoi hän leikillisesti. -- Aika -käy pitkäksi täällä. - -Klinga meni neuvottelemaan johtajan kanssa. Martti jäi siksi aikaa -puhelemaan. Hän tervehti Räsästä ja muita tuttaviaan, joita siellä oli -useita ja joilla ei ollut muuta valittamista, kuin että he kaipasivat -vapauttaan, ja myös kotiaan ne, joilla oli omaisia ja joiden asunnot -olivat jääneet polttamatta. - -Mennessään välihuoneen lävitse huomasi Klinga kaksi henkilöä, nuoren -naisen ja miehen, anomassa johtajalta pääsyä sisälle. - --- Niitä, jotka ovat murhasta syytettyjä, ei saa nyt tavata. Minulla ei -ole aikaa pitää heitä silmällä. Tulkaa käräjien jälkeen, jos he silloin -vielä ovat täällä. - -Tyttö selitti itku kurkussa, että hänen isänsä ei ole murhamies. Hän -katsoi ikäänkuin apua etsien ympärilleen ja rukoili johtajaa tekemään -poikkeuksen. Klingaa säälitti tytön tuska ja hän sanoi johtajalle: - --- Jos ei muuta syytä ole kuin se, ettei ole aikaa vartioida vankeja, -otan minä pitääkseni huolen, ettei vanki karkaa sillaikaa kuin hän -tapaa tytärtään. - --- Sinun vastuullasi siis, päätti johtaja. -- Menkää sisälle tupaan, -neuvoi hän tyttöä ja hänen veljeään. - -Klinga lähti hänen johdollaan hakemaan vankia ja samalla hän esitti -Piikin asian. - --- Ei sotamies voi ennen oikeuden päätöstä päästä pois. Mutta kun -asia on niin kuin kerrot, olen varma, että oikeus jättää hänet sinun -huostaasi. - -Dalbo laskettiin kahlehdittuna tapaamaan tytärtään. Raskain askelin hän -käveli Klingan ohjaamana tupaan. Nähtyään isänsä Stina syöksähti hänen -kaulaansa. - --- Isä, isä, minun on ollut sinua niin ikävä. -- Ja hän lisäsi -kiihkeästi, vaikka kuiskaamalla: -- Isä, ethän ole syyllinen murhaan, -sano, ethän? Minä en sitä usko. - -Kun isällä oli kädet kahleissa, ei hän voinut painaa tytärtään -rintaansa vasten, kuten olisi tahtonut. Hän sanoi vain vakuuttavaisesti: - --- Ei, en ole kättäni murhatyöhön nostanut. - --- Kiitos, kuului tytön huulilta, jotka painoivat suudelman isän -kädelle. - -Suomalaiset eivät olleet kohtausta huomanneet. Heillä oli keskenään -keskustelemista. - --- Valvo sinä Martti meidän kaikkien asiaa. Me luotamme sinuun, -vakuutti Olli Räsänen toisten suomalaisten nyökätessä myöntymyksestä -päätään. - --- Minä puolestani olen valmis Amerikkaan lähtemään, jatkoi Räsänen. -- -Minulla ei ole täällä enää mitään. - --- Se on oikein sanottu, puuttui Klinga puheeseen. -- Toivon, että te -muutkin asetutte samalle kannalle, kun on lopullisesti päätettävä. - -Taaskin aukeni tuvan ovi, ja Erkki Mulikka tuotiin kahleissa sisälle. -Hänelläkin oli käsiraudat, jotka eivät nuorta miestä näkyneet paljon -painavan. Kun hän astui ystävänsä luo, huudahti Martti: - --- Kahleisiinko sinut pantiin, kuten murhamies! Luulen, että se on -voudin kosto minulle eikä sinulle, vaikka sinä saat puolestani kärsiä. - --- Ei näistä väliä, naurahti Mulikka. -- Se osoittaa vain, että -pitävät minua tavallista suuremmassa arvossa. Ei Räsäselle ole sitä -kunniaa suotu, että koristettaisiin helyillä ja annettaisiin erityinen -suojelusvartio, huomautti hän leikillisesti. - -Näytti siltä kuin ei vankilan komento olisi nuorta sankaria painanut. - -Stina oli heti huomannut Erkin tulon. Hänen silmänsä seurasivat uljasta -nuorukaista. Peittääkseen hämmästystään otti hän isomman käärön ja -antoi sen isälle lausuen lyhyesti jotain tuomisista, jättäen sitten -isänsä Andersin kanssa keskustelemaan. Toinen käärö oli jäänyt Stinan -käteen ja hän näytti olevan epätietoinen miten menettelisi. - -Erkkikin huomasi tytön. Miehet olivat juuri kääntyneet keskustelemaan -Piikin asiasta, ja Klinga teki selkoa vankilanjohtajan vastauksesta. -Erkki näki tilaisuuden sopivaksi, vetäytyi hiukan syrjään ja lähestyi -tyttöä. - --- Kiitän viimeisestä, lausui hän puoliääneen. - --- Minä, minä... yritti tyttö sanoa, -- minä unhotin antaa evästä -mukaan. Kun kuulin, että sinä olet täällä, arvelin, että ehkä nytkin -sitä tarvitset. Kas tässä, jos kelpaa. -- Tytön silmät olivat maahan -luotuina, kun hän jätti käärön suomalaiselle. - --- Ellei olisi näitä helyjä käsissä, sanoi Erkki kilistäen rautojaan, -maksaisin palkan kuten viimeksi erottaessa. -- Hänen äänensä ei ollut -enää kuiskausta. - -Stina vavahti. Ylpeys voitti hänessä. Ja hän heitti niskaansa, vetäytyi -isänsä luo, eikä ollut näkevinänsä. - --- Erkki, minulla on sinulle vähän tuomista, huusi Martti. -- Tässä on -äidiltäsi kalakukko, ja tässä Reetalta piirakaisia -- vaikka lienetkö -niiden tarpeessa, koska on muitakin, jotka sinua muistavat, lisäsi hän -leikillä. - -Stina kuuli tämän. Veri sävähti hetkeksi hänen kasvoillaan. Sitten hän -tuntui yhä kylmemmäksi ylpistyvän. Isänsä ja Andersin kanssa siirtyi -hän kauemmaksi suomalaisista. - -Martti huomasi tärkeäksi lähteä tiedustelemaan maaherraa sekä ottamaan -selkoa milloin maakirjojen tarkastaminen alkaisi. - -Majatalossa odottivat suomalaiset Martin paluuta. He olivat tyytyväisiä -tuloksiin, joista Martti teki selvää. Huominen päivä siis ratkaisisi -heidän asiansa. - - - - -TUOMIOT. - - -Paljon kokoontui väkeä käräjätalolle, kun suomalaisten asioita käytiin -tutkimaan. Vouti teki vangittujen jutuissa syytteitä ja vaati asukkaita -kartoitettaviksi. - -Vouti ilmoitti Pietari Kokkisen jutun. Hänet oli tehty sotamieheksi -ja lähetetty Tukholmaan. Häätömatkalla olleet sotamiehet esiintyivät -voudin hyväksi todistajina. Martti Martinpoika Marttinen huomautti, -että syytettyä olisi ensin kuulusteltava. Oikeus ei ottanut sitä -huomioon, vaan vahvisti häädön ja sotamieheksi oton. - -Tuli esille Olli Räsäsen juttu. Mies tuotiin vankilasta. Vouti vaati -karkoittamista. Martti Marttinen katsoi, että kun ne alueet, joita -Räsänen oli ruvennut viljelemään, olivat asumatonta korpea ja kun -hän siinä oli paljon työtä ja vaivaa nähnyt, tulisi hänen saada -korvaus hävitetystä omaisuudesta, ellei hänelle talonkirjoja voitu -antaa. Syytetty tuomittiin vankeuteen, jonka sai vaihtaa Amerikkaan -siirtymiseen. Räsänen ilmoitti valitsevansa Amerikan. - -Näin jatkui toimitus juttu jutulta. Martti koetti puolustaa syytettyjä -ja vaati heille korvausta, mutta vouti oli taipumaton. Tuomari jätti -useille vaihtoehdon, jonka toisena puolena oli Amerikkaan siirtyminen. -Monet eivät alistuneet tähän ehtoon, vaan mieluummin jäivät vankilaan. -Kaikkiin karkoitustuomioihin liittyi se ehto, että karkoitetut saivat -uudessa maailmassa työllään lunastaa itselleen vapautensa. - -Kun voudin syytejutut häätöasioissa olivat käydyt läpi, lausui Martti -Marttinen oikeudelle: - --- Me suomalaiset olemme kaikki turvattomassa asemassa, kun on -selvitettävä oikeus niihin tiloihin, joita me olemme asuneet ja -viljelleet. On tiloja sellaisia, jotka jo kolmannessa polvessa ovat -saman suvun asuttavina. Me olemme luottaneet siihen kehoitukseen ja -lupaukseen, mikä meidän tullessamme annettiin, eikä meillä mitään -kirjoja ole. Koska voi käydä niin, että vouti saattaa millä hetkellä -tahansa tulla kotiimme, polttaa viljamme ja asuntomme sekä vangita -meidät ja ajaa perheemme mieron tielle, anomme me, että oikeus -vahvistaa meidät tiloihimme ja turvaa asumis- ja viljelemisoikeutemme. - -Martti tunsi saavansa rohkeutta nähdessäni maaherran istuvan tuomarin -takana seuraamassa oikeuden kulkua. Kuultuaan Martin esityksen hän -nousi ja lausui: - --- Se epäjärjestys ja oikeudettomuus, joka on olemassa suomalaisten -tiloihin nähden, on saatava loppumaan. Pyydän oikeutta käsittelemään -niitä tiloja koskevia asioita, joiden edustajat ovat saapuvilla. - -Asiat otettiin tila tilalta esille. Useissa tapauksissa tuli oikeuden -päätös sellainen, että asukkaat tuomittiin pois tiloiltaan, elleivät -yhden vuoden kuluessa saa maakonttorista kirjoja tiloihinsa. Marttinen -esiintyi asukkaiden puoltajana ja sai siitä osakseen voudilta sekä -pistosanoja että vihaisia silmäyksiä. - -Viimeksi tuli esille Marttilan talon asia. Martti selitti kuinka -sitä oli ruvettu asumaan ja kuinka heillä oli siihen kuninkaallinen -kirjakin, vaikka hän ei voinut sitä oikeudelle esittää. Vouti teki -vastahuomautuksia ja vaati tilan menetystä. Oikeus antoi asiassa saman -päätöksen kuin m.m. Mulikan ja Oinolan asiassa: myönsi yhden vuoden -ajan kiinnekirjojen hankkimiseksi. - -Ilmeisesti suututti tämä päätös enemmän kuin muut voutia. Hän oli -halunnut rusentaa tuon suomalaisen metsäruhtinaan. - --- Minä ilmoitan oikeudelle, sanoi hän kaikuvalla äänellään -- että -tämä mies on suomalaisten villitsijä. Hänen yllytyksestään suomalaiset -ovat asettuneet hallitusta vastaan. Sitäpaitsi hän on salametsästäjä -ja on ollut muiden mukana eräässä hirventappojutussa, jota myöhemmin -oikeudessa käsitellään. Näiden syiden nojalla minä vangitsen hänet ja -jätän hänen rikoksensa huomenna oikeuden käsiteltäväksi. - -Martti säpsähti tästä odottamattomasta käänteestä. Hän huomasi, että -maaherrakin liikahti tuolillaan. Martin aivoissa kulkivat suomalaisten -asiat, jotka voivat jäädä hoitamatta. Olihan hänen aikomuksenaan vielä -tänään maaherran kautta tehdä maakonttoriin anomukset talonkirjain -saamisesta niille tiloille, joille tämä tilaisuus oli jätetty. Ja -vielä olisi hän halunnut olla tovereitaan auttamassa murhajuttua -käsiteltäessä. Hän näki, että vouti tahtoi estää hänet kaikista näistä. -Veri nousi hänen päähänsä ja hän kiivastui. - -Voudin palvelijat tarttuivat häneen. Martin voimakkaat lihakset -jännittyivät. Kun hän oikaisi käsivartensa, kimmahtivat miehet pitkän -matkan päähän hänestä maahan. Oitis tarttui häneen viisi uutta miestä. -Martin viha oli noussut. Hän ei ajatellut seurauksia. Yhden miehistä -heitti hän seinää vasten sellaisella voimalla, että tämä lysähti -tunnottomana maahan. Toista otti hän hartioista, nosti ilmaan ja huitoi -sillä muut hyökkääjät pakosalle. - -Voitonriemuisena katsoi hän voutia ja huusi: - --- Tule tänne koko voimallasi. Minä näytän, mihin metsäsuomalainen -pystyy. - -Oikeussalissa oli syntynyt suuri hämmennys ja sekasorto. Ei kukaan enää -uskaltanut käydä väkevän suomalaisen kimppuun. Martti oli tilanteen -valtias. - -Maaherra, joka oli noussut tuoliltaan, tahtoi rauhoittaa vihastunutta -miestä. - --- Suomalainen, sanoi hän vakavasti, mutta ystävällisesti. -- Sinä -olet tehnyt häiriötä oikeuspaikassa. Sinun on siitä vastattava. Mutta -minä puolestani vastaan sinusta. Jättäkää mies minun huostaani. Hän on -esiintyvä oikeudessa silloin kun kutsutaan. - -Ystävälliset sanat tekivät Marttiin rauhoittavan vaikutuksen. Hän -päästi miehen, jota oli käyttänyt aseenaan ja lähestyi maaherraa. - --- Viekää minut, minne tahdotte. - --- Tule mukaan minun huoneisiini. Maaherra ja Martti lähtivät -oikeussalista, jossa käräjäyleisö ihaillen katseli tuota nuorta, -uljasta miestä, joka oli voutia uhmannut. - -Seuraavana aamuna alkoi oikeus istuntonsa aikaisin. Ensimmäisten -juttujen joukossa oli suomalaisten murhaa koskeva. Syytetyt -ruotsalaiset tuotiin sisälle, samoin Erkki Mulikka, kaikki kahleissa. -Vouti oli haastanut asiallisena Luukkaan. Yleisön joukossa nähtiin -paljon suomalaisia sekä Dalbyn kylän ruotsalaisia. Anders ja Stina -olivat myös läsnä. - -Dalbon isäntä kantoi alakuloisena kahleitaan. Punatukkainen Gustaf sen -sijaan näytti röyhkeältä. - -Luukas kutsuttiin ensin sisään. Hän kertoi yhtäjaksoisesti ja -seikkaperäisesti tapahtumien kulun. Sitten saivat Martti ja Erkki tehdä -selvää osallisuudestaan. Luonnollisesti vältti Erkki visusti sekoittaa -Stinaa juttuun. Tyttö oli siitä hänelle kiitollinen. Syytetyistä sai -Dalbo ensin puheenvuoron. Hän kertoi tarkoituksensa olleen saattaa -metsäsuomalaiset tilille heidän luvattomasta metsästyksestään. Oli -tahdottu vangita hirvenajajat ja toimittaa ne oikeuden käsiin. - -Gustaf antoi selityksen, jossa hän ei peittänyt mitään. Melkoisella -nautinnolla hän kertoi murhateosta, josta sanoi ennakolta sopineensa -toisten miesten kanssa. Kertomuksensa lopussa hän puhui: - --- Oikeus tietää, että suomalaiset metsäsissit ovat henkipattoja, -joilla ei ole lain turvaa. Minä olen vain käyttänyt oikeuttani. -Rangaistuksen ulkopuolelle jäi tämä kahleissa oleva mies, -- Gustaf -viittasi Erkkiä. -- Pyydän, että oikeus tutkii erittäin sitä, miten -hän lukitusta ovesta karkasi. Tekikö hän sen luonnollisella tavalla -vai käyttikö suomalaista noituutta? Lain mukaan noidat ovat roviolla -poltettavat. -- Tämän sanottuaan hän irvisti ilkeämielisesti. - -Tuomari ei kiinnittänyt viimemainittuun asiaan huomiota eikä voutikaan -tehnyt siitä mitään vaatimusta. Oikeus julisti päätöksessään, että -ruotsalaiset kukin tuomitaan 40 taalarin sakkoon, koska he kahdeksan -miehen voimalla olisivat voineet saada vangituiksi kolme suomalaista -ilman murhaakin. Nils Dalbo ei tosin ottanut osaa murhaan, mutta koska -hän oli ollut joukon johtaja, katsottiin oikeaksi langettaa hänet -samaan sakkoon kuin muutkin. Erkki Mulikka, Luukas ja myöskin Martti -Marttinen tuomittiin hirvenmetsästyksestä kukin niinikään 40 taalarin -sakkoon. -- Ihmismurha ei siis ole suurempi rikos kuin hirvenampuminen, -huudahti Martti kiukustuneena. -- Suomalaisen saa tappaa kuten metsän -elukan. - -Tämä oli uusi oikeuden loukkaus, johon tuo pelkäämätön suomalainen teki -itsensä syylliseksi. - -Hänen erikoisjuttunsa tulikin seuraavana esille. Vouti syytti Marttia -suomalaisten villitsemisestä, viranomaisten vastustamisesta sekä -oikeuden loukkauksesta. Ensimmäistä syytöstään hän ei yrittänytkään -näyttää toteen, viittasi vain Martin esiintymiseen suomalaisten -asianajajana edellisen päivän oikeuden istunnossa. Muut syytökset sanoi -hän oikeudelle itselleen olevan selvät ilman selityksiä ja todistuksia, -Tämän päivän tapahtuma vahvisti eilispäivän esiintymistä. Vouti vaati -vankeutta ja karkoittamista. - -Lyhyen harkinnan jälkeen tuomitsi oikeus Martti Martinpoika Marttisen -kartoitettavaksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Läänin -viranomaisten harkittavaksi jätettiiin, katsovatko he karkaamisen -pelosta vangitsemisen tarpeelliseksi. - -Martti otti tuomionsa vastaan tyynesti. Jos se olisi annettu ennenkuin -tehtiin päätös murhajutussa, olisi se koskenut häneen kovasti, mutta -nyt hän oli saanut sen käsityksen, ettei suomalainen tässä maassa saa -oikeutta. Turvattomampaa ei voi elämä olla muuallakaan. Ylpeänä hän -kohotti päätään. - --- Seison tässä, vangitkaa jos tahdotte, sanoi hän uhmaavasti. - -Vouti kiiruhti panemaan vangitsemista täytäntöön. - --- Seis, huusi maaherra. -- Antakaa hänen olla vapaana. Minä vastaan -hänestä. Minä luotan suomalaiseen. - -Erkki poistui Martin kera salista. - --- Saat minusta seuralaisen Amerikkaan, sanoi hän. -- Ehkäpä siellä -annetaan ihmiselle suurempi arvo kuin täällä. - - - - -TÄRKEITÄ PÄÄTÖKSIÄ DALBON TALOSSA. - - -Saatuaan tuomionsa Dalbo näytti sangen välinpitämättömältä. Hänen -mielialansa jäi alakuloiseksi ja hartiansa kumariksi. Tytär ja poika -poistuivat yhdessä isän kanssa oikeussalista. - -Tehtäessä lähtöä kotiin tapasi Mauno Klinga heidät ja pyysi päästä -heidän reessään Dalbyhyn, josta hän sanoi vielä matkustavansa -suomalaismetsiin puhumaan Amerikan eduista, Klinga oli myös vapauttanut -Piikin, joka muiden suomalaisten keralla palasi Isonjoen takalistolle -hiihtämällä. - -Mieliala Dalbossa ei ottanut noustakseen, vaikka isäntä oli palannut -kotiin. Isäntä, joka ennen oli ollut toimelias ja reipas, jopa -ylpeäluontoinenkin, oli yhtä masennuksissa kuin murharetkeltä palattua. -Hän pyysi Klingaa huoneeseensa, jossa he keskustelivat kauan kahden -kesken. Dalbo kyseli Amerikasta, matkasta sinne ja oloista siellä. -Lopputuloksena oli se, että hän tarjoutui muuttamaan Amerikkaan. - -Klingaa ihmetytti tämä, että kylän rikkain talonpoika, ylpeä Nils -Dalbo aikoi siirtyä vapaaehtoisesti Amerikkaan, jonne ei lähtijöitä -pakollakaan tahdottu saada. Hän iloitsi asiasta ja halusi sen tehdä -tunnetuksi. Dalbo pyysi kuitenkin pitämään asiaa toistaiseksi salassa, -luvaten sen sitten aikanaan ilmoittaa. Elämä jatkui tämän jälkeen -Dalbyn kylässä hiljaista kulkuaan. Miehet maksoivat sakkonsa. Uusiin -suomalaisvainoihin heillä ei ollut halua. Gustaf olisi siihen ehkä -ollut valmis, mutta hänellä ei ollut tovereita. Hän alkoi käydä -Dalbossa kuten ennenkin, vaikka hän huomasi siellä vallitsevan kylmän -ja raskaan mielialan. Stina karttoi häntä ilmeisesti. Myös Dalbo itse -oli juro ja umpimielinen. - -Gustafia kiusasi Stinan käytös. Kylälläkin oli tuo kylmentyminen alettu -huomata. Siitä puhuttiin ja Gustafia ivailtiin sen johdosta. Olihan -heidän ollut määrä viettää häitä. Hän päätti tehdä asiassa ratkaisun. -Hän meni Dalbon luo ja pyysi tavata isäntää kamarissa. - --- Te muistatte vallan hyvin, että Stinan ja minun häät oli vietettävä -tänä talvena. Minulla on teidän lupauksenne. Minä tahdon, että asia nyt -päätetään. - -Nils Dalbo kuunteli vakavana. - --- Sen jälkeen kun asiasta sovimme on tapahtunut yhtä ja toista, -lausui hän, -- sellaistakin, joka voisi vaikuttaa ratkaisuun, jos -se nyt olisi edessä. Sinä olet käyttänyt luottamustani väärin ja -vienyt minut ansaan, joka on tuottanut häpeää elämälleni myös omissa -silmissäni. Minä toivoisin, etten olisi lupaustani antanut, yhtä -paljon kuin toivoisin, etten olisi tuolla vainoretkellä ollut mukana. -Mutta, -- jatkoi hän, -- miehen velvollisuus on pysyä sanassaan. -Ruotsalaisena talonpoikana en petä, mitä olen luvannut. Milloin olet -häät suunnitellut pidettäväksi? - --- Viimeistään pääsiäisenä. - --- Oletko puhunut siitä Stinan kanssa? - --- En. Hän on karttanut minua viime aikoina. - --- Ruotsalaisen talonpojan tytär myös pysyy sanassaan. Minä puhun hänen -kanssaan. - -Pois lähtiessään kohtasi Gustaf Stinan kaivolla. - --- Minä olen puhunut isäsi kanssa meidän häistämme. Ne vietetään -viimeistään ensi pääsiäisenä. -- Gustafin äänessä kuului voiton -varmuutta. - -Stina säpsähti kuin olisi käärme purrut. - --- Sinä tiedät, mitä minä sinusta ajattelen. Oletko mies, joka koetat -viedä tytön vihille vastoin hänen tahtoaan? - --- Naisten mieli pian muuttuu. Jos ajattelet suomalaista, jonka karkuun -päästit, voin ilmoittaa, että hän lähtee ensi laivalla Amerikkaan. -- -Gustaf oli kuullut tämän Klingalta. - -Pian senjälkeen kutsui Nils Dalbo vaimonsa, poikansa ja tyttärensä -kamariin, jossa hän lausui: - --- Minun mieleni on ollut raskas siitä päivästä lähtien, jolloin -suomalaisten murhat metsässä tapahtuivat. En ole eläissäni murhatöitä -tehnyt enkä silloinkaan sitä halunnut. Kuitenkin jouduin syylliseksi, -kun petollisen ystävyyden varjolla tein suomalaiset huolettomiksi ja -niin saatoin yllätyksen mahdolliseksi. Oikeus on minua rangaissut, -mutta se ei ole syyllisyyden tunnettani helpottanut. Pienemmistä -rikoksista on ihmisiä tuomittu Amerikkaan. Minä olen päättänyt lähteä -sinne vapaaehtoisesti. Se ajatus on tuottanut minulle lohdutusta ja -rauhaa. Olen suunnitellut, että äidin kanssa lähdemme sinne ensi -keväänä. - -Tämä oli kaikille yllätys. Isän tahto on laki talossa. Sen vuoksi ei -kukaan katsonut voivansa asiassa tehdä vastaväitteitä. - --- Tämän asian yhteydessä on toinen myös ratkaistava, jatkoi vanha -Dalbo. Gustaf on ilmoittanut tahtovansa pitää häät viimeistään -pääsiäisenä. Myönnän, että en häntä katso enää samoilla silmillä -kuin keväällä, jolloin Stinan ja hänen naimisasiansa päätettiin. -Mutta annettu sana pysyy. Olen ajatellut niin, että kun työvoimat ja -talouden johto Dalbossa vähenevät, muuttaa Gustaf tänne. Silloin ei -Stinan tarvitse lähteä kotoa pois. Kun Anders milloin menee naimisiin, -jaettakoon talo, tai ehkä toinen tai toinen haluaa tulla Amerikkaan. -Riippuu siitä, miten asiat siellä menestyvät. Joka tapauksessa täytyy -Gustafille annetun sanan pysyä, ja Stinan on valmistauduttava miehelään. - --- Isä, isä, minä en voi, huudahti Stina syöksyen isänsä kaulaan. -- -Gustaf inhoittaa minua. Minä kammoan häntä. Joka kerran kun näen hänet, -on kuin hänen käsissään olisi verta. Minä en voi mennä hänen kanssaan -naimisiin. - --- Dalbon tytär ei saa pettää annettua lupausta. - --- Minä olin houkka silloin, valitti Stina. -- Kun kylän tytöt häntä -ihannoivat, oli hänen kosintansa minulle mairittelevaa. Ei se ollut -rakkautta, minä tunnen sen nyt. Minä en rakasta, minä vihaan häntä. - --- Ei puhuta siitä enää. Minä kysyn Gustafilta tahtooko hän muuttaa -tänne. - --- Isä, ota minut mukaasi, rukoili tyttö itku kurkussa. -- Minä teen -työtä kuin orja. Minä palvelen teitä. Ehkä voin siellä uusissa oloissa -olla suureksikin avuksi. - --- Päätetty sana pysyy. Sinulla on aikaa valmisteluihin. Toivottavasti -siinä ajassa vastenmielisyytesi häviää. - --- Ei koskaan, päätti tyttö. - - - - -MATKAVALMISTUKSIA SUOMALAISMETSISSÄ. - - -Synkkä oli mieliala suomalaismetsissäkin. Monen elämänuran olivat -viimeiset tapahtumat kääntäneet uusille raiteille. - -Mulikassa Erkin isä ja äiti koettivat taivuttaa poikaansa jäämään -kotiin. - --- Kun ei sinulla ole pakkoa, miksi lähdet sinne tietymättömiin, he -sanoivat hänelle. - --- Oliko teillä suurempi pakko, kun lähditte Suomesta tänne onnea -etsimään. Huonot vuodet teidät ajoivat ja herrojen sorto. Eikö siinä -ole minulle pakkoa yllin kyllin, kun suomalaista ei täällä pidetä -suuremmassa arvossa kuin elukkaa, kun täällä ajetaan suomalaisia kuin -metsän eläviä, ryöstetään ja tapetaan? Ei, minun luontoni ei sitä -siedä. Jos siellä uudessa maassa ovat paremmat olot, kutsun teidätkin -sinne. Toistaiseksi toivon, että maaherra saa teille talonkirjat, jotta -ette ole aivan tuuliajolla. Jäähän tänne vielä nuorempia lapsia teitä -auttamaan. - -Tapansa mukaan hän lähti Marttilaan. - -Pihalla hän huomasi Reetan menevän navettaan karjaa ruokkimaan. Olli -Räsänen, joka oli kodittomana asettunut Marttilaan asumaan, kantoi -Reetalle ämpäriä. - --- Räsänen kaataa ämpärin, tuo sinä se, Erkki. - -Tämä oli ilmeisesti tarkoituksella sanottu. Se soveltui Erkille hyvin. -Hän oli monta kertaa aikonut Reetan kanssa tehdä välit selviksi, mutta -ei ollut hennonut kosketella asiaa, josta ei ollut ennenkään sanaa -vaihdettu. Nyt hän seurasi lapsuuden toveriaan. Räsänen siirtyi tupaan. - --- Sinäkin siis lähdet Amerikkaan, sanoi Reeta. -- Taitaisi olla -parasta, että kaikki täältä lähtisimme. Niin on elämä alkanut -vastaiseksi käydä. - --- Me menemme Martin kanssa katsomaan, miltä siellä näyttää. Ehkäpä te -muut voitte tulla myöhemmin. Tottahan muistat minua, merentakaista, -puhui Erkki kuin leikillä. - --- Ei lapsuuden toveri hevillä mielestä häivy! tunnusti tyttö. Erkin -oli vaikea huomata, oliko tämän tunnustuksen takana mitään enempää. - --- Niin, Reeta, lapsuuden tovereina olemme olleet ja hyvinä naapureina -kasvaneet. Kun nyt lähtö mielessä ajattelen yhdessä vietettyjä aikoja, -tuntuu siltä kuin minulta jäisi tänne sisar, rakkain sisar. - -Reeta, joka oli käynyt lypsämään, jäi sanattomaksi. Erkki koetti -arvata, mitä hän ajatteli. Hetken kuluttua sanoi Reeta, äänessä jonkun -verran soinnuton kaiku: - --- Sisaria sinulla on lähempiä omassa kodissasi. Jos en voi sinua muuna -muistella, lapsuuden toverina kuitenkin. - -Leena, Martin vaimo, tuli navettaan hänkin lehmiä lypsämään. Erkki -poistui tupaan. Hän tunsi pääasian sanoneensa, mutta hänen mieltään -kalvoi, että lopullista selvitystä ei tullut. Hän huomasi, että Reeta -jäi jotain vaille. Mitä hän olisi voinut tehdä? Olipa melkein helpotus, -että Leena oli tullut häiritsemään. - -Tuvassa oli useita miehiä, jotka valmistautuivat Amerikkaan, toiset -pakosta, toiset vapaaehtoisesti. Miehet tahtoivat yhdessä neuvotella. -Aikaa heillä oli hyvin, sillä kaskenviljelijän talvityöt ovat vähäiset. -Eikä tehnyt mieli metsällekään lähteä, paitsi minkä jousella käytiin -metsälintuja ravinnoksi ampumassa. Luukas oli vanhan vaarin johdolla -opetellut kanteletta soittamaan ja vanhoja runoja laulamaan. Päätti -viedä kanteleen mukanaan iltahetkien iloksi. - -Naiset tulivat navetasta iso rainta maitoa täynnä. - -Maitoa siivilöidessään Leena sanoi: - --- Kyllä minun tulee siellä Amerikassa suuresti ikävä Muurikkia. Se -on niin hyvä lehmä. Kun on sen vasikkana Suomesta asti tuonut ja itse -kasvattanut, on se rakkaaksi käynyt. - --- Otetaan Muurikki mukaan, päätti Martti. -- Kyllä lehmä vielä sen -matkan kestää, kun on jaksanut Suomesta saakka kävellä. Ei tässä tule -niinkään pitkää kävelymatkaa satamaan. Ja laivassa sillä on vapaa -kyyti. Klinga oli kehoittanutkin ottamaan karjaa mukaan, jotta pääsisi -karjanhoidon alkuun. - --- Eikö siellä lehmiäkään ole? ihmetteli vanha vaari. -- Mahtaakohan se -maa niin kovin rikas olla, kun lehmiäkin puuttuu. - -Tuntui se asia muistakin merkilliseltä. - --- En tiedä, ehkä siellä lehmiä onkin. Mutta miksi emme ottaisi omaa, -kun vapaasti saamme viedä? päätti Martti. - -Yhtä vastahakoiselta kuin Martista oli ennen tuntunut Amerikkaan lähtö, -yhtä mieluisaa se nyt oli. Tarmokkaana hän matkaa puuhasi ja auttoi -muitakin matkallehankkijoita. Leena ja poika Martti seuraisivat mukana. -Hänkin arveli, että mahdollisesti voivat toiset tulla myöhemmin, jos -toimeentulo tulisi täällä tukalaksi. Ensin täytyy nuorempien ottaa -selvä, miten siellä menestyy. Vanhemmat tulevat sitten valmiimpiin -oloihin. - --- Luonnollisesti sinä Martti menet, kun ei ole muuta valittavana, -sanoi vanha vaari. -- Mutta minä en sinne koskaan lähde. Olen jo -kerran ennen kotini hylännyt ja lähtenyt joutavan jälille. Jos täältä -vielä pitää muuttaa, vanhaan kotiin minä menen, takaisin Suomeen -Rautalammille. Saisipa siellä taas niitä muikkuja! Lämmin on kotoinen -liesi, vilu on vieras tupa. Kepeämpi on turpeen allakin siellä vanhassa -kotimaassa nukkua ikuista unta siunatussa maassa. - --- Kyllä sinne Amerikkaan kuuluu mukaan lähtevän pappi, tiesi Olli -Räsänen. -- Täällä tuota ei ole pappia koskaan kuullut, omakielistä -ainakaan. Kastamatta ovat jääneet lapset ja siunaamatta ruumiit. - -Martti otti pienen poikansa polvelleen. - --- Sinä poikani, saat siellä uudessa maassa oppia. Opit -kirjoittamaankin, jota taitoa täällä ei ole voitu saada. Sinusta tulee -oppinut mies, oppineempi kuin isästäsi. - --- Tietymätöntä on, mitä kirjanoppia sielläkään saa, epäili Räsänen. -- -Erämaahan sekin on. Mutta välipä sillä. Kunhan vain saisi rauhallisen -kodin perustaa, josta ei mitään puuttuisi. - --- Vaikka voissa ja voirasvassa uisit, tulet sinäkin, Olli, kaipaamaan, -huomautti vanha vaari leikillisesti. -- Mistäpä emännänkään siellä -itsellesi otat. Se kuitenkin kodissa tarvitaan. Vai niistä pakanoistako -valitset? - --- Totta, totta, myönsi Olli. -- Eihän se koti emännättä. -- Ja hän -katsoi Reetaan. - --- Taitaa monenkin ajatukset tänne kotipuoleen painautua, puhui Erkki. --- Jäähän tänne tuttuja, lapsuudentovereita ja omaisia. - --- Niin, _sisaria_, sanoi Reeta vähän katkerasti. -- Vähän kai te näitä -korpia ja tätä korvenväkeä muistatte, kun hyville päiville joudutte. - --- Älä toki niin ajattele, torui Martti. -- Kun ei vaari sinua milloin -tarvitse, tule sinne. - --- Heti kutsutaan, kun alkuun päästään, kiirehti Räsänen vakuuttamaan. - --- Kutsutaan, jos kutsutaan, ja riippuu siitä kuka kutsuu, vastasi -tyttö veikeästi. - -Näin suunniteltiin Marttilan tuvassa tulevaisuutta ja mielikuvituksen -annettiin siinä lentää, mistä varmempia tietoja puuttui. Uusi -tuntematon maailma alkoi houkutella salaperäisyydellään. - - - - -ERKKI JA STINA. - - -Talvikuukaudet kuluivat. Päivä alkoi pidetä ja maaliskuun aurinko -heloitti hangilla. Amerikkaan menijät odottivat Klingaa, joka -oli luvannut käydä kokoamassa siirtolaiset opastaakseen heidät -satamakaupunkiin. - -Erkki nousi sunnuntaiaamuna suksilleen ja ilmoitti käyvänsä -rintakylillä kuulustelemassa kuuluisiko siellä mitään Klingan tulosta. - -Tämä asia oli hänellä pikemminkin tekosyy. Koko ajan vankilasta -päästyään oli hänen mielessään kytenyt halu käydä Dalbon kylässä. Syytä -hän ei tahtonut itselleenkään tunnustaa. - -Reippaasti hiihti hän mäet ja laaksot. Hanki oli kova, sitä olisi -voinut suksittakin kävellä. Sukset kiitivät pikaista vauhtia. Miehen -tarmo ja matkan joutumisen halu niitä kiidätti. - -Hän katsoi kylää samalta vaaralta, missä oli kohtalokkaana päivänä -tovereistaan eronnut. Nyt ei hän pelännyt ruotsalaisia. Raitis ilma -teki mielen keveäksi. Dalbon talo oli tuolla. Pihalla näkyi joku -naishenkilö liikkuvan. Hänkö se oli? - -Sauvoillaan hän työnsi sukset liukumaan mäkeä alas. Kova vauhti -kiidätti hänet jäälle, jopa toiselle rannalle. Kevyesti hän kohosi -peltoaukeaa pitkin suoraan taloa kohti. - -Hänet oli huomattu. Ja hänet oli nähnyt juuri hän, tuo Dalbon kaunis, -ylpeä tytär. Mutta Stina ei jäänyt odottamaan. Kun Erkki navetan nurkan -taitse saapui pihaan, ei tyttöä missään näkynyt. Anders tuli tuvasta. - -Nuori Dalbo tervehti ystävällisesti tulijaa. - --- Olen kuullut, että sinäkin matkustat Amerikkaan, sanoi Anders. - --- Niin matkustan ja tulin kylään kuulustelemaan onko Klingaa näkynyt -tai onko tietoa milloin hän tulee. - --- Ei ole näkynyt, mutta ei hän enää kauan viivy. Ja Anders lisäsi: -- -Meiltäkin mennään Amerikkaan, isä ja äiti. - -Tämä oli Erkille yllätys. - --- Isä on ollut niin synkkä surullisten tapahtumain jälkeen, eikä enää -viihdy kotona. Minä ja Stina jäämme kotia hoitamaan. Gustaf muuttaa -tänne, selitti poika. - --- Gustaf, punatukkainenko? -- Erkki melkein kiljahti. - --- Niin, hänen ja Stinan häät pidetään ennen vanhusten lähtöä. -Pariskunta jää tänne asumaan. - -Se oli Erkille kuin isku vasten kasvoja. - -Hänelle tuli kiire pois talosta. Nopeasti hyvästeltyään hän lähti -hiihtämään. Aivan vaistomaisesti johtivat sukset rantatietä myöten -koskelle. Tultuaan lähelle koskea hän näki lehdettömien puitten läpi -Stinan. Hän tunsi sen aivan varmaan. Hän otti muutaman potkahduksen -suksillaan ja oli pian tytön vieressä. Stina ei hämmästynyt. Oli kuin -hän olisi tätä kohtausta odottanut. - --- Stinakin on lähtenyt hankiaisille, vieläpä yksinään. -- Erkin sanat -oli lausuttu ystävällisessä mielessä. - --- Raitis keväinen sunnuntai houkutteli. -- Stina pysähdytti kulkuaan, -kun olivat saapuneet kosken partaalle. Koski huokui vesihöyryä -raittiiseen pakkasilmaan. Jäät olivat muodostaneet rannoille -röykkiöitä, joiden välistä vesi ryöppysi. Ne olivat kasvattaneet -leveäksi ja korkeaksi sen kiven, jolla Erkki oli syksyllä seisonut. - --- Muistatko tuota kiveä? kysyi Erkki. - --- Hyvin muistan, vastasi tyttö, ja hänen vakavuutensa häipyi. Hän -purskahti nauramaan. -- Muistan kun loikkasit sieltä tänne rannalle. Se -oli aimo loikkaus. - --- Tahdotko, että loikkaan uudelleen. - --- Ei, en tahdo. Väli ei ole nyt talvella niin pitkä, mutta jää kivien -ympärillä saattaa olla pettävää. - --- Teen sen vieläkin ja kannan sinut mukanani. - -Ennenkuin tyttö ehti aavistaakaan oli Erkki jättänyt suksensa, -tarttunut häneen kiinni ja voimakkaalla hyppäyksellä siirtynyt hänen -kanssaan kiven jäätikölle, joka kesti. - --- Kas nyt olet täällä eikä sinun ole helppo päästä pakoon, sanoi -Erkki. -- Minun pitää kerrankin saada vähän puhella kanssasi. Tämä on -ehkä viimeinen tilaisuus, kun pian matkustan Amerikkaan. Anders kertoi, -että isäsi ja äitisi myös lähtevät sinne. Etkö sinäkin lähde? - -Tyttö painoi päänsä alas eikä vastannut mitään. - --- Minulla ei ole oikeutta sinulta mitään vaatia. En ole mitään tehnyt -hyväksesi. Sinä päinvastoin olet minun henkeni pelastanut. Tekisin -hyväksesi minkä voisin. Nyt olemme ratkaisukohdassa. Nyt on kysymys -siitä eroavatko tiemme vai johtavatko yhteen. Ne eivät ainakaan -eroaisi, jos seuraisit isääsi ja äitiäsi uuteen maailmaan. Sano, -lähdethän? -- Erkin sanat olivat melkein nöyrät ja pyytävät. - -Tyttö peitti kasvonsa eikä vastannut mitään. - --- Me olemme eri rotua, sinä ja minä, jatkoi nuori mies. -- Näiden -rotujen välillä on vallinnut viha ja vaino. Sinun rotusi vihaa minua, -metsäsuomalaista. Mikäli voin päättää, ei isäsi ole siitä poikkeuksena. -Sinun menettelysi osoittaa, ettei viha ole sinussa vallalla, ei -ainakaan yksinomaan. Minä toivon, että siellä meren takana viha häipyy -ja nämä eri rodut lähenevät toisiaan. - -Tyttö oli liikutuksen vallassa, mutta pysyi sanattomana. - -Erkki jatkoi vielä jonkun verran kärsimättömänä: - --- Sen vähän perustalla, mitä minusta tiedät, voit pitää minua -kevytmielisenä hulttiona. Enkä kiellä, ettei luontoni olisi kevyt. -Mutta tällä hetkellä, joka voi olla ikuisen eron hetki, olen puhunut -sydämeni koko vakavuudella. Sano nyt toki jotain, sano lähdetkö -Amerikkaan? - -Stina oli kääntänyt kasvonsa pois. Hänen sydämessään liikkui -voimakkaita tunteita. Mitä? Se oli Erkille arvoitus. Vihdoin nuoren -miehen kärsivällisyys loppui. - --- Enkö saa sanaakaan suustasi? Vielä teen yhden kysymyksen. Sen -nimessä, mitä tiedät tapahtuneen, sinä et voi olla vastaamatta. _Sano -onko totta että sinä menet naimisiin punatukkaisen kanssa?_ - --- Se on isäni tahto, pääsi vihdoin tytön huulilta hiljaa ja nöyrästi. - --- Onko se myös sinun tahtosi? kysyi Erkki kiivaasti. - -Tyttö nosti päänsä ja katsoi Erkkiä suoraan silmiin sekä huudahti -varmasti ja jyrkästi: - --- Ei koskaan! - --- Se on vastaus kaikkeen! riemuitsi Erkki. Enempää ajattelematta -hän tempasi tytön syliinsä, painoi hänet rintaansa vasten ja suuteli -intohimoisesti. - -Tyttö ei vastustanut. Hänen tunteensa saivat voiton. Hän ei ajatellut -entisyyttä, eikä tulevaisuutta. - -Tätä kesti kuitenkin vain hetken ja hän heräsi kuin unesta. - --- Ei, tämä ei käy päinsä, puhui hän kyynelten valuessa. -- Ei sinun -olisi pitänyt etsiä minua -- nyt teet minut onnettomammaksi kuin olen -ollut. Minä häpeän itseäni. Asiaa ei voida muuttaa. Joka tapauksessa -minä olen Gustafin kihlattu morsian. - -Ja tyttö teki nopean päätöksen, otti jäätiköstä ponnahduksen ja hyppäsi -takaisin rannalle. Hyppäys onnistui niin, että Stinan jalat ottivat -rantajäätikön reunaan. Mutta siitä ne luiskahtivat. Stina putosi -koskeen. - -Kaikki tapahtui niin nopeasti, että Erkki ei ehtinyt sitä estää. Hän -oli rajattomasti hämmästynyt. Hän huomasi vaaran ja hyppäsi rannalle. -Juosten alaspäin hän sai Stinan hameesta kiinni ennenkuin koski ennätti -viedä hänet kauemmaksi rannasta. - --- Koetin paeta sinua, en päässyt, kuiskasi tyttö ja painoi silmänsä -kiinni. Erkki otti tytön syliinsä, nousi suksilleen ja hiihti taloon -nopeasti. Pakkanen oli kovettunut iltaa vasten. Tyttö oli vaarassa -paleltua. - -Koko matkalla ei kumpikaan puhunut sanaakaan. Pihalle päästyä tulivat -äiti ja Anders hätäisinä ulos. He olivat nähneet tyttöä kannettavan. -Äiti kiljahti kauhistuksesta. Stina aukaisi silmänsä ja kuiskasi -Erkille: - --- Kiitos sinulle. Poistu heti, että päästään selityksistä. -- Ääni oli -ystävällinen ja rukoileva. - -Erkki jätti tytön Andersin käsivarsille, käänsi suksensa kotivaaroja -kohti ja pian oli hän poissa näkyvistä. - -Ennenkuin Stina ehdittiin kantaa tupaan, tuli vanha Dalbo portailla -vastaan. - --- Mikä hätänä? Mitä on tapahtunut? kysyi hän. - --- Stina oli hypännyt koskeen. Suomalainen pelasti, selitti äiti. -Mielikuvituksessaan hän oli tapahtuman näin rakennellut. - -Jäätymäisillään olevat vaatteet riisuttiin tytön päältä ja hänet -pantiin lämpimään sänkyyn. Stina sulki silmänsä. Hän tunsi itsensä -sangen väsyneeksi. Mutta muuten oli hänen hyvä olla. - -Häärätessään vuoteen ympärillä äiti puhui isälle: - --- Stina on viime aikoina ollut niin kummallinen ja synkkä. Kyllä hän -nyt sairastuu. Me emme voi hänelle puhua häiden valmistuksista. Ne -täytyy lykätä tuonnemmaksi. -- Hän siveli tyttärensä kelmenneitä poskia -ja silitti kosteata tukkaa. - --- Odotetaan kuinka käy, taipui Dalbo. -- Vielä on aikaa. - -Stina sairastui todellakin. Tiedotonna hän houraili punatukkaisesta, -murhaajasta, miehestä, joka tahtoi häntä suudella, koskesta, -Amerikasta... - -Kun hän näin väikkyi elämän ja kuoleman välillä, oli häiden valmistelu -luonnollisesti lykättävä tuonnemmaksi. - - - - -LÄHTÖ UUTEEN MAAILMAAN. - - -Toukokuun alkupäivinä 1641 oli Tukholman satamassa vilkasta liikettä. -Varustettiin kahta laivaa viemään siirtolaisia ja kaikenlaista tavaraa -Uuden Ruotsin siirtokuntaan Eteläjoelle (Delawareen). Toinen näistä -laivoista, "Kalmarin Avain", oli tämän matkan jo kahdesti ennen tehnyt. -Toinen oli "Charitas", johon oli tarkoitus sijoittaa suurin osa -Amerikkaan menevästä tavaralastista. - -Siirtolaisia oli koottu yli koko Ruotsin valtakunnan. Niitä oli -värvätty sekä Suomesta että Ruotsista. Vapaaehtoisesti lähteviä -oli kertynyt sangen vähän, mutta sen sijaan olivat maaherrat eri -tahoilta lähettäneet oikeuden tuomitsemia henkilöitä, jotka oli -määrätty karkotettaviksi Amerikkaan. Karkeista rikoksista ei ketään -tuomittu Amerikkaan, koska ei tahdottu Uutta Ruotsia tehdä rikollisten -siirtolaksi. Sen sijaan lähetettiin sinne etupäässä metsissä asuvia ja -kierteleviä suomalaisia. - -Osa karkoitettavia oli sijoitettu Smedjegårdenin vankilaan Tukholmaan, -ja osa tuotiin Karlstadin, Kopparbergin y.m. vankiloista Osa oli saanut -vapaasti liikkua, kunnes koottiin yhteen ja tuotiin satamakaupunkiin. -Printz, myöhemmin Uuden Ruotsin kuvernööri, oli tuonut suomalaisia -Suomesta. Maunu Klinga oli käynyt kokoamassa joukkonsa Vermlannista, Se -olikin kaikkein lukuisin. - -Satamassa tapaamme myös tuttavamme. Pietari Kokkinen (laivakirjoissa -Peter Cock) oli tuotu Smedjegårdenista. Klinga oli tuonut Martti -Martinpoika Marttisen, Olli Räsäsen ja Matti Tossavaisen sekä joukon -muita. Myös olivat Luukas ja Piikki mukana, viimemainittu vapaasta -tahdostaan sotamieheksi tehtynä. Klinga oli korotettu luutnantiksi ja -hän otti Piikin omaan joukkoonsa. Erkki Mulikka seurasi ystäväänsä -Marttia. Luonnollisesti olivat mukana myös Martin, Tossavaisen ja -Kokkisen perheet. Martti itse oli koko matkan kantanut poikaansa -Marttia. Ja Piikki oli taluttanut lehmää, Muurikkia, joka sekin oli -suorittanut matkan onnellisesti ja ihmetteli outoa ihmisvilinää -satamassa. Tossavainen oli ottanut mukaan hevosensa. Paljon oli heillä -myös muuta tavaraa, mitä katsoivat uudessa maassa tarvitsevansa tai -mistä eivät hennoneet luopua. Luukas oli muistanut ottaa kanteleen. - -Toisessa ryhmässä oli pieni parvi ruotsalaisia, niiden joukossa Dalbo -ja hänen vaimonsa. Anders oli tullut heitä saattamaan. Erkin silmät -etsivät parvesta Stinaa, mutta häntä ei näkynyt. Erkki ei malttanut -olla lähestymättä Andersia ja kysymättä kuinka Stina oli selvinnyt -kylmettymisestään, jonka koskessa sai. - --- Hän sairastui pahoin ja tuli hyvin heikoksi. Sen vuoksi ei -voinut tännekään tulla, selitti poika ja sanoi Stinan tulleen hyvin -umpimieliseksi ja omituiseksi. -- Tauti lienee hänen järkeensä -vaikuttanut. Hän ei puhu juuri mitään, paitsi itsekseen. Ja toisinaan -olen kuullut hänen yksinään nauravan. Vanhempien lähtiessä ei hänen -silmistään kyynelpisaraa vuotanut. Hän näytti välinpitämättömältä. -- -Ei siis punatukkainen asu teillä? uskalsi Erkki kysyä. - --- Ei vielä. Häät on lykätty siksi, kunnes Stina tervehtyy, vastasi -Anders. - --- Mitä Stina niistä häistä sanoo? kysyi Erkki odotellen vastausta -henkeään pidätellen. - --- Ei sano mitään. Ei kiirehdi eikä vastusta. Gustafia kohtaan hän on -ollut ystävällisempi. - -Maunu Klinga tuli heidän joukkoonsa ja antoi kaikenlaisia neuvoja. - --- Kuinka sairas tyttärenne voi viime käyntini jälkeeni kysyi hän -Dalbolta, jonka talon kautta hän oli äskettäin kulkenut. - --- Hänhän keskusteli kauan teidän kanssanne, vastasi Dalbo. -- Sen -jälkeen on hän mielestäni muuttunut edukseen. On ollut iloisempi -ja voimakkaampi. Luulen, että häät voidaan pitää piakkoin. Heidät -kuulutettiin jo viime sunnuntaina kirkossa. Stina ei olisi tahtonut, -mutta minä katsoin tarpeelliseksi viedä asian niin pitkälle ennen -lähtöä. Niinpä voin verrattain huolettomana nyt matkustaa. - -Tieto kuulutuksesta ja muustakin tapahtumien kehityksestä Dalbossa -vaikutti niin Erkkiin, että hänkin piti parhaana päästä pois uusiin -oloihin. Mitä hän olikin mielessään kuvitellut, se oli nyt särkynyt. - -Klinga ilmoitti vielä, että siirtolaiset sijoitetaan, mikäli sopivat, -"Kalmarin Avaimeen", joka on nopeakulkuisempi ja jonka ei tarvitse -odottaa tavaran lastausta Göteporissa, missä Charitas viipyy joitakin -viikkoja. - --- Hyvä oli, että jouduitte pois metsistä. Vouti on uhannut tehdä uuden -perinpohjaisemman hävitysretken, lisäsi hän lopuksi. - -Muutaman päivän kuluttua olivat laivat valmiit lähtemään. Ne -pysähtyivät vielä kumpikin Göteporissa, mutta "Kalmarin Avain" jatkoi -pian matkaa Hollantiin ja Englantiin. Charitas jäi odottamaan. Rannalle -jäi myös Maunu Klinga, joka ilmoitti hakevansa ylämaasta perheensä sekä -palvelijattarensa, joiden kanssa hän tulee "Charitaksessa." - --- Onnea matkalle. Uudessa maailmassa tavataan, oli hänen viimeinen -toivotuksensa. - -Ahtaat olivat laivassa tilat ja hidasta oli kulku. Viipyminen -Hollannissa ja Englannissa tuntui pitkälliseltä. Paljon oli sairautta -ja kärsimyksiä. - -Elokuun 19 päivänä jätti Kalmarin Avain vihdoinkin Europan rannat. -Suuri meri oli kynnettävänä. Tiedettiin kuluvan kuukausia ennen kuin -sen vaon päähän päästäisiin. - -Mitä siellä perillä olisi? Millainen olisi kohtalo, millainen -tulevaisuus? Löytyisikö sieltä uusi isänmaa, jossa elämä tulisi -onnellisemmaksi?' - -Pienen laivan keinuessa suurilla aalloilla, kuun illalla laineita -kullatessa Luukas otti kanteleensa, helähytteli sen kieliä sormillansa -ja lauloi esi-isien vanhoja lauluja: - - "Siitä vanha Väinämöinen - Siirti silmänsä ylemmä, - Katsahtavi kaunihisti - Päälle pään on taivosehen, - Sanovi sanalla tuolla, - Lausui tuolla lausehella: - Tuoltapa aina armot käyvät, - Turvat tuttavat tulevat - Ylähältä taivahasta - Luota Luojan kaikkivallan. - Jumalass' on juoksun määrä, - Luojassa lopun asetus, - Ei uron osoannassa, - Vallassa väkevänkänä." - - - - - - -II. - -DELAWARE-JOELLA - - - - -UUDEN JA VANHAN MAAILMAN VÄLILLÄ. - - -Yli puolentoista sataa päivää oli kulunut siitä, kun "Kalmarin Avain" -lähti Tukholmasta, ja yli kaksi kuukautta siitä kun laiva oli jättänyt -Euroopan rannat. Laivan suunta oli ensin ollut eteläinen, sitten -oli käännytty Länsi-Intiaa kohti ja nyt ohjattiin pohjoiseen, missä -tiedettiin matkan päämäärän olevan. - -Ahtaassa laivassa oli tämän ajan kuluessa kärsitty paljon, sillä matka -oli enimmäkseen myrskyinen ja kaikki olivat olleet merisairaita, -muutamat koko ajankin. Jotkut kuitenkin jaksoivat harvoina kauniina -päivinä nousta kannelle. Pikku Martista oli silloin nautinto isänsä -sylissä katsoa delfiinien hyppelyä ja kilpajuoksua laivan kupeella -sekä lentokalojen vilkasta kiidäntää. Mutta tyyntä kesti kulloinkin -vain vähän aikaa. Kun myrsky heilutti laivaa niin, että se oli -pyörähtää ympäri, eivät ketkään pystyssä kestäneet, eivät myöskään -ne kotieläimet, jotka oli otettu mukaan. Niinpä Matti Tossavaisen -hevoselta katkesi jalka ja Marttisen Leenan Muurikilta se niukahti -sijoiltaan. - -Matti oli sangen murheellinen hevosestaan ja Leena valitti onnettomana -Muurikin kohtaloa, ne kun jo aiottiin lopettaa. - -Avuksi tuli silloin eräs matkustaja, joka ryhtyi elukoita hoitelemaan. -Hän oli Väinämön vaimo Mongan suomalaismetsästä. Väinämön perhe -oli karkoitettu sen vuoksi, että vaimo Kaisa oli ollut syytettynä -taikuudesta. Laivan päällystö antoi vastenmielisesti elukat Kaisan -hoitoon, sillä se pelkäsi, että jos laivassa ruvetaan noitakeinoja -tekemään, seuraa siitä onnettomuus. Muutenkin olisi se mielellään -tahtonut näiden elukkain lihalla kartuttaa laivan suuresti vähentyneitä -ruokavaroja. - -Kaisa hääri uutterasti hevosen ja lehmän luona niiden ahtaissa -pilttuissa. Hän kiersi niiden ympäri moneen kertaan myötä- ja -vastapäivään, kiinnitti lehmän sarveen ja hevosen harjaan erivärisiä -vaatekappaleita, hymisten jotain vanhaa runoa, jota eivät muut kuin -suomalaiset ymmärtäneet. Kipeät paikat hän pesi lämpimällä keitoksella, -jota oli itse valmistanut. Sitten hän hieroi niitä, venytteli ja -pudisteli sekä asetti niille lujan kääreen. Lopuksi eläimet sidottiin -makuulleen niin, etteivät päässeet muuta kuin päätänsä liikuttamaan, ja -siten ne jonkun ajan kuluttua täydelleen parantuivat. - -Kaisa hääri uutterasti eläinten parissa, vaikka hänellä itsellään -oli suuria huolia. Hänen miehensä, Väinämö, oli kivuloinen ja oli -sairastanut melkein koko ajan laivalla. Hän ei voinut mitään syödä -ja senkin vuoksi olivat voimat suuresti vähentyneet. Kaisan lapsista -sillävälin Marttisen Leena kiitollisuuden osoitteeksi piti huolen. -Niitä oli poika Antti ja tytär Marjetta, ensinmainittu Martin ikäinen -ja tytär juuri kävelemään oppinut. Pojat kävelyttivät Marjettaa -ja koettivat keksiä hänelle leikkimistä. Äidit istuivat sillaikaa -mytyillään laivan kannella ja keskustelivat. - -Naiset ymmärsivät hyvin toisensa. Kaisa kertoi, että hän oli syntyisin -Lapista, missä oli oppinut luottamaan sanan voimaan ja parantamaan -tauteja. Ei hän ollut tyrkyttänyt kellekään taitoaan. Nykyisenä -aikana se olisi ollut vaarallista, sillä noidat poltettiin roviolla. -Mutta kun hätään joutunut turvautui hänen apuunsa, ei hän sitä voinut -kieltää. Etupäässä hän oli parantanut lehmiä ja lisännyt niiden -lypsykykyä juottamalla erilaisista kasviksista keittämiään hauteita. -Myöskin ihmisten tauteja hän oli yrteillään parantanut. Haavoja hän -oli lääkinnyt sitomalla lehtiä kipeisiin paikkoihin ja samalla hiljaa -lukemalla loitsuja. Myönsi hän myöskin nuorille tytöille naimaonnea -loitsineensa: - --- En tiedä lienevätkö neuvot, yrtit, temput tai luvut auttaneet, mutta -apua vain on tullut. Sehän se on pääasia. - --- Kun sinä voit näin muita auttaa, tokihan pystyt miehesikin -parantamaan, puhui Leena muistaen Väinämöä, joka nyt laivan -Länsi-Intiasta pohjoiseen kääntyessä makasi kuoleman kielissä. - --- Sepä se on kaikkein onnettominta, valitti Kaisa, -- etten minä -hänelle mitään voi. Olen koettanut kaikkeni. Olen juottanut hänelle -keitoksiani. Olen lukenut parhaimmat loitsulukuni. Mutta mikään ei -näy auttavan. Syyn minä arvaan, vaikka tuskin sinä sitä hyväksyt. Hän -on meren haltijan vallassa, joka ei salli hänen mitään syödä ja joka -kiusaa häntä kaikella tavalla. Tuo haltija on outo minulle, maissa -eläneelle. Häntä eivät lepytä tai taivuta maan haltijoille tehdyt -loitsut. Minä en tunne hänen syntysanojaan ja niin olen oman mieheni -tautiin nähden avuton. - -Martti Marttinen tuli ilmoittamaan, että Väinämö oli saanut ankaran -kohtauksen. Kaisa hypähti hätäisenä ja riensi miehensä luo. Martti -otti poikansa syliinsä, Leena kantoi Marjettaa ja talutti Anttia -sairaan luo, joka Martin tiedon mukaan oli kuolemaisillaan. Vuoteen -ääressä oli lääkäriparturi, joka lääkevarastoineen oli hallituksen -puolesta matkalla siirtokuntaan, ja pappi, joka valmistautui tarjoamaan -kuolevalle viimeistä ehtoollista. Pappi koetti puhutella sairasta, -antoi sitten ehtoollisen ja luki rukouksen, jota kaikki kuuntelivat -paljain päin. Sairas sai kouristuksia, jotka olivat lopun enteitä. -Kaisa hieroi epätoivoisena miehensä käsiä ja jalkoja. Kun lääkäri -sanoi, ettei tästä ole enää mitään apua, joutui Kaisa hirveään hätään. -Hyökäten sairaan pääpuoleen, huitoi hän käsillään ristiin ilmassa ja -kolkon kaamealla äänellä alkoi lukea jotain lukua, jota ei kukaan -ymmärtänyt. Melkein tajuttomassa tilassa hän vihdoin lopetti, langeten -polvilleen vuoteen viereen ja kiertäen kätensä miehensä kaulan ympäri. - -Yhtäkkiä huomattiin, että sairas oli avannut kirkkaat, kuumeiset -silmänsä ja katseli ympäri huoneen. Hän virkkoi sitte hiljaa, mutta -kuuluvasti: "Uuteen maailmaan." Ja sen sanottuaan hänen päänsä oikeni -taaksepäin; hän oli kuollut. - -Ruumiin ympärillä vallitsi vain hetkisen se rauha, joka kuoleman -käynnille kuuluu. Kun laivan kapteeni saapui paikalle, riensi pastori -häntä vastaan ja kauhistuksen ilme kasvoillaan kertoi: - -"Pyhän häväistys on täällä tapahtunut. Sen jälkeen kun kuoleva -sai sakramentin, teki paholainen sen vaikutuksen tehottomaksi -harjoittamalla noituutta vaimon suun kautta. Sielu, on mennyt -kadotukseen." - -Hän vaati, että vaimo, joka on paholaisen riivaama, on vangittava. -Muuten antaa Herra tuhon kohdata koko laivaa. - -Yleisö, joka ei ollut tapahtukaa ymmärtänyt, joutui kauhun valtaan. -Taikauskoisena se poistui nopeasti kuolleen luota. Jälelle jäi vain -muutamia, niiden joukossa viranomaiset sekä vainajan lapset, jotka -pyrkivät isän luo. Leski oli kuin tainnuksissa kuolleen rintaa vasten. -Kun laivan sotamiehet päällikön käskystä tulivat häntä vangitsemaan, -ei hän oikein tajunnut tilannetta, mutta poisvietäessä hän kuitenkin -heitti silmäyksen Martti ja Leena Marttiseen, joiden hän näki hänen -lapsistaan huolehtivan. - -Kuljettiin lämpimässä meren virrassa. Huolimatta siitä, että oltiin -lokakuun lopulla, paahtoi aurinko kuumasti. Laiva kulki hiljaa vienossa -tuulessa. Jo samana päivänä tahdottiin saada ruumis haudatuksi, jottei -se saattaisi laivaa tuhon omaksi. Se sidottiin lautaan ja heitettiin -kaikkien, paitsi vainajan oman puolison läsnäollessa mereen. Pastori -luki siunauksen. - -Tämän jälkeen kului matka verrattain sujuvasti. Sää oli suotuisa, ja -katsottiin, että noituuden tuottama onnettomuuden uhka oli välttynyt. - -Asia oli kuitenkin tärkeä ja aiheutti laajan oikeudenkäynnin. -Todistajilta kysyttiin aluksi ymmärsikö kukaan, mitä oli se puhe, -joka kuului vaimon suusta miehen kuolinvuoteen ääressä. Eivät -suomalaisetkaan ymmärtäneet ja lapinkielen taitajia ei ollut. Vihdoin -Kaisa itse selitti, että se ei ollut mitään pakanallista puhetta. Oli -vain Isämeidän rukous, jonka hän hätäisenä ja suuremman vaikutuksen -vuoksi oli lukenut nurinpäin loppukirjaimesta alkuun. Hän oli tahtonut -tehdä mitä tahansa, jotta olisi saanut miehensä hengen pelastetuksi. -Se selitys helpotti Kaisan asiaa. Pappi tosin piti Jumalan sanan -vääntämistä suurena syntinä, mutta laivan kapteeni katsoi, että kun -Jumalan sanaa voidaan Lutheruksen opin ja esimerkin mukaan kääntää -mille vieraalle kielelle tahansa, ei tätäkään kääntämistä voida -rikokseksi katsoa. Voihan kieli olla niin rakennettu, että sanat -näin käännettyinä ovat sen kielen mukaisia. Jumalan sanaahan se joka -tapauksessa on. Lainoppineita ei laivassa ollut ja niin jätettiin asia -tämän ratkaisun varaan. Kaisa päästettiin vapaaksi. - -Mutta vaikka hän oli loppumatkan vapaa, huomasi hän, että useimmat -ihmiset, myös suomalaiset karttoivat häntä. Marttisten käytöksessä -hän ei mitään muutosta huomannut, ellei ehkä sitä, että he olivat -häntä kohtaan ystävällisempiä ja avuliaampia. Se vaikutti, että -Marttisen lähin seurapiiri, entiset tuttavamme Erkki Mulikka, Olli -Räsänen, Tossavaiset, Kokkiset, Luukas ja Piikki suvaitsivat häntä ja -koettivat viihdyttää hänen turvattomia lapsiaan. Kaikissa heissäkin oli -taikauskoa, mutta se kallistui pikemmin Kaisan uskon puoleen. Erkin -mielessä oli kysyä häneltä sydämensä hellintä asiaa ja neuvoa sen -johdosta, mutta miehekäs ylpeys esti ajatuksia sanoiksi puhkemasta. - -Luukas otti entistä useammin kanteleensa esille ja lauloi sen -säestyksellä Väinämön lesken lohdutukseksi suuresta sankarista -Väinämöisestä: - - "Siitä vanha Väinämöinen - Laskea karehtelevi - Venehellä vaskisella, - Kuutilla kuparisella - Yläisihin maaemoihin, - Alaisihin taivosihin." - --- Niin Kaisa, sanoi hän, -- miehesi meni uuteen maailmaan, joka me -emme ole nähneet. Hän tavoitteli toista, sitä mihin me olemme nyt -pyrkimässä ja mihin toivottavasti pian saavumme. Jos täällä on sijaa -meille, on sitä sinullekin ja lapsillesi. - -Uteliaina alkoivat matkustajat odottaa uuden maailman näkymistä. - - - - -UUSI MAA. - - --- Maata näkyvissä, kuului laivan tähystäjän ääni ylhäältä kojusta. - -Matkustajat terästivät silmiään, mutta eivät nähneet mitään. - --- Isä, tuossa on kivi, huudahti pikku Martti isänsä käsivarrella. - -Omituista: merestä oli sukeltautunut esiin pieni musta paasi. Erkki, -joka seisoi Martin vierellä, sai mieleensä kallion Isojoen koskessa. -Samanlainen se oli, muutama henkilö sopi seisomaan. Mutta tämä meren -paasi painui pian näkymättömiin. Samalta suunnalta kohosi vesisuihku, -kaksi, kolme, useampia Laivamiehet selittivät, että siellä on -valaskaloja. Niitä nousee tänne Eteläjoen suulle, missä hollantilaiset -niitä pyytävät. Ne ovat samoja kuin se kala, joka profeetta Joonaan -nieli. - -Hetkisen kuluttua alkoi todellinen maa näkyä, kaukaisena täplänä -aaltojen harjoilta. Selittämätön tunne valtasi matkustajat, jotka -olivat olleet kuukausimääriä yhteen sullottuina. - -Se tieto, että tuossa nyt on se odotettu, toiveitten, unelmien maailma, -se teki niin valtavan vaikutuksen, että moni itsestään lankesi -polvilleen kiittäen Jumalaa, joka oli meren vaaroista pelastanut ja -johdattanut onnellisesti päämäärään. Niemen ohi kuljettaessa pappi piti -rukouksen ja luki siunauksen. - -Henlopenin niemi oli sivuutettu, maa katosi sillä kertaa näkyvistä, -ja laivamiehet vakuuttivat vielä kuluvan muutamia päiviä ennenkuin -perillä ollaan. Seuraavina päivinä aallot olivat kenties terävämpiä, ja -myrsky heitteli entistäkin pahemmin laivaa. Vihdoin koitti kuitenkin -aamu, jolloin silmien edessä oli todella nähtävää. Kaikki matkustajat -ahtautuivat laivan kokkaan ja sivuille. - -"Kalmarin Avain" liukui hiljalleen ylös mahtavaa virtaa. Vasemmalla -puolen oli ranta lähellä. Oikealta vain häämötti maata. Joeksi sitä -tuskin olisi voinut tietää. - -Oli kirkas päivä. Mitään syksyn merkkejä ei näkynyt luonnossa, vaikka -tähän aikaan, marraskuun alussa, Vermlannissa lumivaippa jo peitti -maan. Mikäli voi huomata oli täällä kaikki kesäistä. Ihmetellen ahmivat -siirtolaiset vaikutelmia uudesta maasta ja sen luonnosta. - -Metsää, metsää ja aina vain metsää. Vuoria ei ollut näköalaa -peittämässä, kumpuja vain, jotka erotti siitä, että metsän vihreys -niillä kohdin kaareutui taivasta kohti. Kun laiva kulki lähellä rantaa, -saattoi erottaa tuuheita puita, joiden haarat levittäytyivät paksuina -käsivarsina sivulle, kaikille suunnille, varjostaen laajan alueen. -Paikoin oli näiden jättiläispuiden alla rantamalla tiheä alusvesakko -kaikenlaista lehtipuuta ja köynnöstä. Paikoin taas oli tämä alusmetsä -palanut, joten isot puut yksinäisinä hallitsivat juuriaan. Koko laivan -väestö olisi yhden tuollaisen puun suojassa saattanut pitää sadetta. - --- Muheva ja voimakas on epäilemättä maa, joka tuollaisia puita -kasvattaa, huomautti Martti Erkille. - --- Kääpiöitä ovat niiden rinnalla ne, joita kuninkaan linnan puistoissa -Tukholmassa kasvaa ja joita kävimme katsomassa, vastasi Erkki. -- No, -Kokkinen, sinulta ei tavallisesti sanoja puutu, mitäs mietitä kysyi hän -toisella sivulla olevalta toveriltaan. - --- Lasken vain kuinka monta tuollaista puuta täytyy kaataa tynnyrin -kylvölle, vastasi Pietari Kokkinen, ja kohotti poikaansa Lassia -näkemään maisemaa. -- Ei monta puuta kaataa tarvitse, mutta jokaisessa -on kuntturalle kisapaikka. Mitenhän sinäkin, Matti, selviät -tuollaisesta metsästä? ilkkui hän Tossavaiselle. - --- Sen sanon vain, että kyllä tuollaiset lehvät, kun kuivaksi käyvät, -helposti kaskessa palavat. Mutta ei noita runkoja, ei oksiakaan yksi -mies kasken vierrossa kangella käännä. -- Tämä oli Tossavaisen arvelu. - -Olli Räsänen hautoi hänkin ajatusta mielessään. - --- Sitä minä tässä tuumailen, sanoi hän, -- miten noista hirsistä tuvan -tekee? Paksuutta on kyllä, vaikka linnan seiniksi, mutta tuskin on -suoraa kohtaa kyynärän pituudelta. Ei niistä ole rakennuspuiksi. Ei saa -kunnon lautaakaan. - --- Mitäpäs sen kummempaa taloa tarvitset, neuvoi Kokkinen, -- kun teet -mökkisi puun oksalle. Kyllä vain nuo oksat kannattavat vaikka eukonkin -ottaisit. Kokoat pikkuisen risuja oksien väliin ja, jos komeilla -tahdot, laitat risuista kattoa ja seiniä, pian on Räsälä valmis. Se on -kuin harakan pesä, mutta eipä täällä näy kylmä hätyyttävän. - --- Kovin on metsä yhdenlaista ja puut rakennushirsiksi sopimattomia, -myönsi Marttikin, -- mutta tällaista lehtoa, tällaista kaskimaata -en ole osannut uneksiakaan. Ei sitä ole missään meidän mailla, ei -Ruotsissa, ei Suomessa. Kuvittelen mielessäni, että tällainen se oli -se suomalaisten pyhä lehto ennen aikaan, se jossa uhrit uhrattiin. -Ja tällainen kai se oli se Kalevan kaskimaa, se minkä Väinämöinen -kaasi. Tulepas Luukas, huusi hän sivulleen, -- tule kanteleillesi ja -laula runo Kalevan kasken kaadannasta uuden maamme kunniaksi ja uuden -elinkeinomme ylistykseksi. - -Luukas viritti kanteleensa ja lauloi suomalaisten hartaasti -kuunnellessa: - - "Vaka vanha Väinämöinen - Teetti kirvehen terävän. - Siitä kaatoi kasken suuren, - Mahottoman maan alisti. - Kaikki sorti puut soreat: - Yhen jätti koivahaisen - Lintujen leposijaksi, - Käkösen kukuntapuuksi." - -Siirtolaisten mielessä vallitsi pyhä juhlatunnelma uuden maailman -näyttäessä aarteitaan. He näkivät siinä niin paljon, että olivat -valmiit ottamaan vastaan arkipäivän, pitkän ja raskaan työviikon. -Tuollaista metsää katsoessa heidän kämmenpohjaansa syhysi. Innokkaasti -he halusivat tarttua kirveisiinsä ja ryhtyä mahdollisimman pian metsää -raivaamaan, tekemään sen pohjalle viljelystä, missä vilja lainehtisi -omien ja jälkipolvien toimeentuloksi. - -Laiva jatkoi edelleen kulkuaan pitkin joen rantavesiä. Näköala siirtyi -toisensa tieltä. Tarkka silmä huomasi aran peuran rannalla. Kokkinen -viittasi Luukkaalle: - --- Ollapa pyssy käsillä, paisti tulisi. Maltahan, vielä me täälläkin -peuran lihaa syömme. Ja tuskinpa vouti on kimpussamme, ei ainakaan -Fryksdalin vouti. - -Ahnaasti Luukaskin silmäsi riistaa. Hänen käsivartensa oli kyllä -kankea, mutta sormet olivat vetreät, joten voivat pyssyn lukon -laukaista. Hän toivoi voivansa vielä metsällä käydä. - -Erään niemen nenässä, laivan aivan läheltä hipuessa ohitse kuului -yhtäkkiä tavatonta meteliä. Pensaat ruskivat ja matkustajat näkivät -pienen aukeaman kautta kulkevan koko parven isoja lintuja, matalampia -kuin kurjet, mutta isoja ja lihavia. - --- Ovatkohan nuo syötäviä lintuja? kysyi Olli Räsänen laivamieheltä. - -Kuuli niiden olevan kalkkunoita, parasta syötävää mitä olla voi. - --- Jopa ovat isoja nämä Amerikan metsot, ihmetteli Tossavainen. -- Yksi -vastaa kolmea, ehkä neljää meidän metsoa. - -Kokkinen tokaisi tähän: - --- Siellä Ruotsissa me sanoimme: "ei pyystä kahden jakamista". Nyt -sanokaamme: "kolme syö Amerikan pyytä." - -Tällaisia vertauksia tehdessä ja uutta ja aina vain uutta ihmetellessä -kului päivä iltapuoleen. Jo Räsänen näki sellaista metsää, josta voi -saada rakennuspuita, pitkiä ja komeita. Ne olivat kuin kuusia, oksat -kummallisen säännöllisesti haarautuvia. - -Ja vihdoin huomasivat he rannalla kaksi merkillistä olentoa, jotka -näyttivät ihmisiltä. Toinen heistä varjosti käsillä silmiään laivaa -tähystellessään. Heidän ruumiinsa olivat paljaat, vain pieni mekko -keskiruumiin ympärillä. Päässä oli sulkatöyhtö, joka ulottui selkään. - --- Kukoksi tuota luulisi, naljaili Kokkinen. -- Se vain on eroa, että -on pyrstön pannut harjaksi. - -Hän ei malttanut olla huutamatta "kukkokiekuuta" tervehdykseksi. - --- Älä tee pilkkaa intiaanista, muistutti Erkki. -- Kokkisesta on jo -ennen tehty kukko ja Kockina lienet laivankirjoissakin. Katso ettet -jääkin kukoksi ja ettei intiaanit kyni sinulta höyheniä. - -Erkki oli arvannut nuo tähystelijät intiaaneiksi, joista laivamiehet -olivat matkalla paljon kertoneet. Marttikin puuttui keskusteluun. - --- Ne ovat tämän maan oikeita isäntiä, alkuperäisiä asukkaita, sanoi -hän. -- Epäilemättä joudumme heidän kanssaan paljon tekemisiin. -Luvatkaamme tässä, kun nyt ensi kerran heitä näemme, olla rehellisiä -ja oikeudentuntoisia intiaaneille. Niinkuin me olimme Ruotsissa -metsäsuomalaisia, niin ovat he täällä metsien asukkaita ja valtiaita. -Me emme sorra heitä, jos he antavat meidän rauhassa asua. Me haluamme -elää heidän kanssaan sovussa. Eikö niin, kansalaiset? - --- Oikein sanottu, vakuutti Räsänen, ja muut yhtyivät siihen. - -Intiaanit kääntyivät rannalta metsään päin ja hävisivät sinne. Heidän -käyntinsä näytti arvokkaalta, ruhtinaalliselta. - -Pimeän tultua ilmoitettiin matkustajille, että huomenaamuna ollaan -määrän päässä, Christina-linnoituksella. - - - - -UUDEN RUOTSIN SIIRTOKUNTA. - - -Uuden Ruotsin siirtokunnalle oli vasta perustukset laskettu. -Hollantilainen Peter Minuit, joka oli intiaaneilta ostanut -Manhattan-saaren ja perustanut sinne Uuden Amsterdamin (New Yorkin) -kaupungin sekä toiminut Uusien Alankomaitten maaherrana, oli, erottuaan -hollantilaisen yhtiön palveluksesta, johtanut ruotsalaiset v. 1638 -Delaware-joelle. Hollantilaiset olivat jo tätä ennen ulottaneet myös -sinne vaikutuksensa, joka kuitenkin oli sangen vähäinen ja ilmeni -melkein yksinomaan kaupankäyntinä. Pieni Fort Nassaun linnoitus, jossa -oli vain muutamia vartijoita, oli yhtiön ostomiesten suojapaikkana. - -Peter Minuit tunsi nämä omien maanmiestensä toimenpiteet, mutta tiesi -samalla myös, että maa oli asumatonta. Hän osti maata intiaaneilta -ruotsalaisten asutusta varten ja perusti Christina-nimisen -linnoituksen. Kun hän ei tahtonut ärsyttää hollantilaisia, sijoitti -hän sen noin yhden ruotsin virstan (kahden mailin) päähän Delaware- -eli Eteläjoesta sivujoen varrelle, mitä nimitti Christina Creekiksi. -V. 1640 tuli ensimäinen aivan pieni retkikunta Ruotsista, pääasiassa -linnoituksen vahvistamista ja kaupan ylläpitämistä varten, sekä saman -vuoden lopulla muutamia hollantilaisia, jotka asettuivat asumaan noin -10 ruotsin virstan (20 mailin) päähän Christinasta. - -Ruotsalaiset kaipasivat kipeästi lisävoimia. Siirtokunnan -päällikkö ilmoitti kaiken olevan valmiina asutusta varten ja pyysi -uutisasukkaiden sekä tarpeiden lähettämistä. Kului talvi 1640-1641 -odotuksessa. Kului kesä, mutta odotettua laivaa ei tullut. Sen sijaan -alkoivat myös englantilaiset New Havenista toimia tällä joella. -Ruotsalaisen siirtokunnan alku oli häviämisen varassa. Lienee jo ollut -puhetta sen lopettamisesta ja sulautumisesta hollantilaiseen Uuden -Amsterdamin siirtokuntaan. - -Tällaisissa oloissa oli komentaja Ridderille ja hänen pienelle -joukolleen erinomainen ilosanoma se, minkä joen suupuolen intiaanit -juoksuttivat linnoitukseen: Ruotsalainen laiva oli tulossa, sama, joka -oli jo kaksi kertaa ennen seutukunnalla käynyt. - -Komentaja valmistautui vastaanottoon ja lähetti tähystäjiä -Christina-joen suulle. Ruotsin juhlalippu nostettiin linnoituksen -katolle ja suuri tykki laitettiin kuntoon kunnialaukauksen ampumista -varten. Vihdoin marraskuun 7 päivän aamuna 1641 tähystäjä näki odotetun -laivan tulevan ylös Delaware-virtaa. Ennen kuin hän ehti sanaa tuomaan, -kuului laivasta tykin laukaus saattaen sanoman odottajille. - -Komentaja ja miehistö pukeutuivat juhlapukuun ja asettuivat rannalle. -Myös oli keräytynyt parvi intiaaneja joen toiselle rannalle uteliaina -katsomaan. Ruotsin lippu laivan mastossa tervehti siirtokuntaa -iloisesti lepattaen. Linnoituksesta pamahti jymeä kunnialaukaus. Siihen -vastattiin laivasta uudella kunnialaukauksella. - -Joen rannalla oli luonnon valmistama laituriksi sopiva kivitys. Laiva -laski siihen. Yhteys laivan ja siirtokunnan välillä alkoi pian. -Komentaja otti kunnioittaen vastaan laivan päällikön, kyseli tärkeimmät -uutiset sekä kokosi kirjelähetykset. Molemminpuolista iloa on vaikea -kuvata. Nyt oli siirtokunnalle alkava uusi edistyksen aika. - -Suuri osa matkustajia oli pitkän matkan rasituksista kovin väsyneenä -ja heikkona. Moni täytyi kantamalla tai taluttamalla viedä maihin. -Elukat, joita viimeiseksi kuljetettiin, olivat kärsineet eniten, sillä -ne olivat saaneet olla loppumatkan sangen vähäisellä rehulla. - -Linnoitusta ympäröi neliskulmainen vallitus, jonka jokaisessa kulmassa -oli nuolenkärjen muotoinen sarvi. Yhdeltä puolen ulottui vallitus -jokeen, kahdella sivulla oli vetelät suot. Neljännellä puolella -ainoastaan kapea kannas soitten välissä yhdisti sen mantereeseen. -Tällainen asema oli tahallaan valittu, jotta olisi helpompi -puolustautua mahdollisia, erittäinkin intiaanihyökkäyksiä vastaan. - -Vallituksen sisällä oli puusta kyhättyjä rakennuksia, joista viisi oli -asunnoiksi varattu. Kuudes oli kirkkona sekä samalla kouluna. Lisäksi -oli tavara- ja eläinsuojuksia. Ulkopuolella linnoituksen oli muutamia -asuntoja, joiden ympärillä oli pienempiä viljelyksiä, etenkin tupakan -kasvattamista varten. Kaikki oli vielä aivan alkeellista. Pientä -linnoitusasutusta ympäröivät vesiperäiset maat sekä niiden takana -lehtevät kumpumaisemat. - -Päivän merkityksen vuoksi ja ajan tapojen mukaan kokoonnuttiin -laivasta suoraan kirkkoon. Myöskin sairaat kannettiin sinne siunausta -saamaan. Kirkossa pidettiin tulojumalanpalvelus. Siirtokunnan -pappi, pastori Reorus Torkillus, joka oli edellisen vuoden alusta -saapunut siirtokuntaan, ollen ensimäinen luterilainen pappi uudella -mantereella, toimitti uuden tulokkaan, pastori Christoferin kanssa -alttaripalveluksen. Uudella pastorilla oli kaunis messuääni, joka teki -harvinaisen toimituksen erikoisen juhlalliseksi. - -Saarnan tekstiksi oli pastori valinnut Johanneksen Ilmestyskirjan 21 -luvun värssyt 1-8. - -Seurakunnan seisoallaan kuullessa luki hän sanat: - -"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimäinen maa ja -ensimäinen taivas ovat kadonneet, ja merta ei ole enää. - -"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin minä näin laskeutuvan alas -taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin miehelleen kaunistettu -morsian. - -"Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan: 'Katso Jumalan maja -ihmisten keskellä, ja hän on asuva heidän keskellään, ja he ovat hänen -kanssaan, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.' - -"Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä eikä -kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua ole enää oleva, -sillä kaikki entinen on mennyt. - -"Ja valtaistuimella istuja sanoi: 'Katso uudeksi minä teen kaikki'. Ja -hän sanoi minulle: 'Kirjoita, sillä nämä sanat ovat todet ja varmat.' - -"Ja hän sanoi minulle: 'Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja -loppu. Minä annan janoovalle lahjaksi elämänveden lähteestä.' - -"'Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja -hän on oleva minun poikani.' - -"'Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja ilkimysten ja murhaajien ja -huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien -valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä -palaa, tämä on toinen kuolema.'" - -Tilanteeseen sopiva teksti antoi pastorille aiheen kuvata sitä uutta -maata, johon siirtolaiset olivat saapuneet. Ruotsin rannoilta lähdettyä -oli kotiseutu, synnyinmaa kadonnut näköpiirin taakse. Sitten oli ollut -kuukausimääriä merta ja vaikeata matkaa. Nyt on sekin kadonnut. Nyt -on edessä uusi maa, joka on silmälle mieluisa, joka on neitseelliseen -vehmauteen pukeutunut kuin kaunis morsian. Monen mielessä se on ihana -kuin Uusi Jerusalem, jossa ei ole kylmää eikä kärsimyksiä. Pohjan -pakkasista tulleelle se on ihmemaa. Ja todellakin se on suuri Jumalan -lahja, josta on syytä kantaa Kaikkivaltiaalle kiitokset. Puutetta -kärsineet ja vaivatut odottavat, että tästä tulee heille paratiisi, -jossa on hyvä olla, jossa kyyneleet kuivuvat silmistä, jossa murhe -loppuu ja jossa entiset kärsimykset unhottuvat. Mutta ihmisen toiveet -ovat pettäviä, ne haihtuvat kuin tuhka tuuleen, jos ne perustuvat -vain unelmiin. Tämä maa ei suo yhtään parempia elämisen hetkiä -kuin entinenkään sille, joka kädet ristissä odottaa kaikkea hyvää -valmiina. Ei, päinvastoin on tämä maa aivan muokkaamaton. Siitä voi -tulla rikas ja tuottava, jos ihminen noudattaa sitä Herran käskyä, -jonka hän aivan ensimmäisenä ihmiselle antoi ja josta luemme Pyhän -Raamatun ensimmäisessä luvussa, jo luomiskertomuksessa. Jumala käski: -tehkää tämä maa alamaiseksenne. Ihmisen on työllään pantava maa -tottelemaan Jumalan hedelmällisyyden ja tuottavaisuuden lakeja. Työtä, -pitkä-aikaista, sitkeätä työtä vaatii tämä maa ennen kuin se alistuu -ihmisen alamaiseksi. Joka ei työtä tee, joka ei noudata Herran käskyä, -hän ei menesty täällä eikä hän menesty missään. Ihmisen on täälläkin -elettävä Jumalan kasvojen edessä, jotka näkevät kaikkialle. Ne kasvot -katsoivat teitä vanhassa kotimaassanne, ne katsovat täälläkin. Ne, -jotka ovat pelkureita eivätkä uskalla kovin käsin siihen työhön, jonka -Jumala on määrännyt, ne, jotka eivät Häntä usko, ne jotka tekevät -ilkitöitä ja rikoksia, ne, jotka harjoittavat siveettömyyttä ja -turvautuvat pakanallisiin Jumaliin, turhaan ne täältä onneaan etsivät. -He eivät täälläkään saavuta paratiisia, vaan päinvastoin helvetin. He -joutuvat siihen järveen, joka tulta ja tulikiveä palaa. Tämä on toinen -kuolema, sanoo Herra. - -Ainoastaan sillä, joka kilvoittelee Herran käskyjen täyttämiseksi, -on voittamisen toivo. Vain hän menestyy. Hänelle antaa Herra voiton -palkinnon. Hän saa juoda elämänveden lähteestä, hän saa elämän ja -onnen. Hänelle ja hänen suvulleen tulee tämä maa Uudeksi Jerusalemiksi, -jossa ei ole itkua eikä hammasten kiristystä, jossa Herra itse asuu ja -suojelee omiansa kuin isä poikaansa. Nämä hänen sanansa ovat varmat ja -todet. - -Tähän suuntaan kävivät kunnianarvoisan pastorin sanat. Nekin -suomalaiset, jotka eivät ruotsinkieltä ymmärtäneet, tunsivat pastorin -sanoista siunauksen valuvan ylitsensä ja kyselivät myöhemmin toisilta -sanojen merkitystä. Metsissään ei heillä ollut tilaisuutta olla läsnä -missään jumalanpalveluksessa. Nuoremmat eivät olleet milloinkaan -käyneet missään kirkossa. Heidän uskonnollisia tarpeitaan ei oltu -vähimmässäkään määrässä tyydytetty. Nyt he täällä Uuden Ruotsin -erämaassa pakanoitten ympäröiminä pääsivät ensi kerran osallisiksi -Herran sanan julistamisesta. He käsittivät sen omalla tavallaan. Siihen -käsitykseen liittyi epäilemättä paljon suomalaisen muinaisuskonnon -taikuutta. - -Yhden asian he ymmärsivät hyvin: tämä uusi maa on hyvä maa. Joka siinä -tekee työtä, hän menestyy. - - - - -PIETARI RAMBO. - - -Kirkosta tultua oli ruoka odottamassa. Kaikki eivät suinkaan sopineet -huoneissa aterioimaan, joten suuri osa nautti ensimäisen ateriansa -uudella mantereella luonnon helmassa. - -Komentaja Ridderillä oli nyt iso perhe elätettävänä. Se oli vietävä -hengissä läpi ensi kesään saakka. Asia ei kuitenkaan häntä paljoa -huolettanut, ei ainakaan poistanut sitä iloa, minkä laivan tulo oli -aiheuttanut. Talvivarustukset oli tehty ja sen vuoksi oli viljaa -varastossa pitkäksi aikaa. Komentaja tiesi myös saavansa vastaista -tarvetta varten ostaa ruokatavaroita hollantilaisilta Uudesta -Amsterdamista sekä englantilaisilta Virginiasta, sillä molemmilta -tahoilta oli tehty tarjouksia. Myös intiaanit luovuttivat mielellään -maissia, jota he viljelivät erittäinkin yläjoella suuren kosken -kylä-yhteiskunnassa. Viljan loppumisesta ei siis ollut pelkoa. Lihaa ei -tarvinnut suuria määriä koota varastoihin. Sitä sai metsässä melkein -mielin määrin. Kalastusta haittasi se, ettei ollut riittävästi verkkoja -ja koukkuja, mutta niitä ilmoitettiin tulevan "Charitaksessa", jota -voitiin odottaa saapuvaksi aivan lähipäivinä. Tämä myöhemmin lähtenyt -laiva oli tulossa suorempia teitä. - -"Kalmarin Avainta" alettiin heti purkaa. Miehet, myöskin äsken -tulleet, työskentelivät siinä pimeään saakka. Kun laivasta muun lastin -mukana otettiin esille uusia kirveitä 600 kappaletta, oli komentaja -siitä sangen mielissään, ajatellen suoritettavia rakennustöitä sekä -maanraivauksia. - -Komentaja oli sangen hyvällä tuulella. Hänellä oli tähän erittäinkin -kaksi syytä. Pitkän odotuksen ja monen puutteen jälkeen hän tiesi nyt -saavansa helpotusta ja apua. Toinen syy oli persoonallista laatua. Hän -oli leskimies ja tunsi yksinäisen elämänsä ikäväksi. Siirtokunnassa ei -ollut aviopuolisoksi valittavaa. Muitten kansallisuuksien kanssa oli -aivan vähän yhteyttä. Sitäpaitsi hän tahtoi ottaa puolison itselleen -ruotsalaisten joukosta. Muuta neuvoa hän ei ollut tiennyt kuin -kirjoittaa yhtiölle, jonka palveluksessa oli, ja pyytää, että se muun -siirtokuntaan tarvittavan mukana lähettäisi sopivan vaimon hänelle -itselleen. - -Hän odotti nyt myös tätä lähetystä. Papereissa ei ollut siitä kyllä -mitään mainittu, kuten ei siirtolaisista yleensäkään. Eikä hän -saapuneissa keksinyt tällaista lähetystä. Mutta hän oli edelleen -hyvässä toivossa. Olihan luonnollista, että yhtiö voi sellaisen -arvokkaan lähetyksen uskoa ainoastaan hänen tulevan apulaisensa Maunu -Klingan huostaan, joka perheineen ja tärkeine papereineen saapuisi -"Charitaksessa". Hän vihelteli tyytyväisenä. - -Tämä päällikön hyvä tuuli vaikutti myös siihen millainen kohtelu tuli -hänen puoleltaan saapuneiden siirtolaisten osaksi. Hän tiesi, että -saapuneiden joukossa oli ehkä hyvinkin runsas määrä tuomittuja ja -karkoitettuja, jotka olivat oikeastaan vankila- ja pakkotyösääntöjen -alaisia. Tästä hän ei välittänyt, vaan salli kaikkien olla vapaiden -miesten asemassa. Paperit tulisivat Klingan mukana ja sitten ehtisi -asiat järjestää. Täällä kaukana esivallan silmien alta ei tarvinnut -olla erikoisen muodollinen. Eikä vapaina kulkevien tuomittujen -karkaamisesta ollut mitään pelkoa, sillä mihinkäpä he osaisivat oudossa -maassa. - -Niinpä ei nyt ainakaan alussa ollut mitään eroa vapaitten ja -tuomittujen välillä. Kaikki saivat katsella ympärilleen ja tutustua -oloihin. - -Moni tulokas oli kuitenkin sangen väsynyt, jopa sairas. Useilla oli -naisia tai lapsia hoidettavinaan. Ensi tehtävä illan tullen oli saada -naiset ja lapset sekä sairaat levolle. Yksi rakennus oli heitä varten. - -Ymmärrettävissä on, että niiden tulokkaiden, jotka jaksoivat pystyssä -pysyä, ei sen päivän iltana sallittu levätä. Sotilailla ja työmiehillä, -jotka olivat pitkät ajat olleet erotettuina emämaasta, oli paljon -kyselemistä. Haluttiin tietää, miten kotimaassa jaksetaan, mitä -suurempia tapahtumia oli sattunut, kuinka sota Saksassa edistyi j.n.e. -Haluttiin tietää omaisistakin, minkä vuoksi otettiin selkoa tulokkaiden -kotipaikoista. - -Linnoituksen ravintolana oli iso tupa, jossa oli tanakoita -ristijalkaisia tammipöytiä ja raskaita penkkejä. Laivaa odottaessa oli -valmistettu hyvää, vahvaa olutta, jota linnoitusväki halusi vapaasti -tarjota tulokkaitten kielenkannan irroittamiseksi. Koskaan ennen -ei tässä tuvassa ollut niin paljon väkeä. Puheensorinaa kuului ja -tuttavuuksia rakennettiin. - --- Onko täällä suomalaisia? huusi eräs sotilas suomenkielellä. - --- Onhan niitä, ei paljon muita olekaan, vastasi kerkeästi Olli -Räsänen, joka sattui olemaan lähellä. - -Vallaten isoimman pöydän komensi sotilas ravintolanpitäjälle: - --- Lähetäpä Anthony tuomaan tänne oluthaarikoita tusinan verran. Nyt -pannaan pöytä koreaksi. - -Sitten hän kutsui: - --- Suomalaiset tänne! Nyt juodaan tervetuliaismaljat. - -Pöydän ympärille karttui heti suuri joukko. - --- Ei tusina haarikoita mihinkään riitä, jos aiot kaikille -suomalaisille tarjota, sanoi Pietari Kokkinen asettuen istumaan -sotilaan viereen. - --- Toinen tusina sitten. Joudu Anthony! - --- Enemmän meitä on kuin kaksi tusinaa, yllytti Pietari. - -Musta ravintolanpalvelija hyppyytti haarikoita minkä ennätti. - -Pietari katsoi ihmetellen neekeriä, jollaista ei ollut ennen nähnyt. - --- Mikä paholainen tuo on? kysyi hän sotilaalta. - --- Orja se on, meidän neekeriorjamme, ainoa orja Ruotsin valtakunnassa, -selitti sotilas. - --- Onko se tullut alas lakeistorvesta, vai miten se on noin mustaksi -käynyt, tiedusteli Räsänen. - --- Niin mustaksi sinäkin vielä käyt, kun ehdit riittävän kauan olla -Amerikan auringon paahteessa, jutteli sotilas leikki suupielessä. -- -Näes, täällä on kesäisin aurinko niin kuuma että paistaa ihon. Ensin -tulee kattilan väriseksi, kuten ne, jotka näit laivan tullessa joen -vastaisella rannalla. Sitten paistuu mustaksi, kuten tämä tässä. Minä -olen tässä maassa ollut vasta lyhyen aikaa, joten en ole ehtinyt paljon -paistua. Maltas, kun olemme paistuneet muutamia vuosikymmeniä, alamme -olla kuin intiaanit. Ja meidän lapsistamme tulee näitä aivan mustia. - -Miehet eivät tienneet mitä uskoa. Heille johtui mieleen Klingan -kertomukset kesän kuumuudesta. Ehkäpä hyvinkin paistuu tuollaiseksi. - --- Kiitä onneasi Olli, ettet ole naimisissa, puheli Pietari Kokkinen. --- Lapsesi olisivat mustia kuin paholaiset. - --- No niin, jätetään ne tulevaisuuden varaan, kehoitti sotilas. -- Nyt -ryypätään. Malja pohjaan. Terveydeksi. Lisääntykää ja täyttäkää maa! - -Penkit pöydän ympärillä olivat pakaten täynnä suomalaisia. Toiset -seisoivat ja joivat maljansa. Siinä olivat Martti Marttinen, Erkki -Mulikka, Matti Tossavainen, Luukas ja Piikki ja useita matkan varrella -tuttaviksi tulleita, kuten Mauno Antinpoika, Heikki Kolehmainen, Antti -ja Matti Hannunpojat, Iivertti Heikinpoika, Manne Halttunen, Klemetti -ja Maunu Yrjänänpojat, Eskeli Laurinpoika, Nuutti Martinpoika, Maunu -Maununpoika ja Pietari Valkonen. - --- Onko täällä ketään minun kotipuolestani, Vermlannista? kysyi -sotilas, kun ensimmäiset haarikat oli tyhjennetty ja orja täytteli -toisia. - --- Enimmäkseen me sieltä ollaan, ilmoittivat miehet. -- Meitä siellä -vainotaan ja ajetaan tänne. - -Sotilas pyyhkäisi partaansa ja vakuutti: - --- Jos ei sen suurempaa rangaistusta anneta kuin tänne karkoitetaan, -kiittäkää Jumalaa ja rukoilkaa, että kaikki Vermalannin ja Taalain -suomalaiset lähetettäisiin tänne. Onni olisi, vaikka koko Suomen kansa -sieltä Suomen niemeltä sodan ja hävityksen sekä puutteen jaloista tänne -toimitettaisiin. Kyllä täällä elää ja kyllä tänne sopii. - -Seurueessa nousi hilpeä mieliala. Miehet kertoivat kotimaan tapauksista -ja kyselivät uuden maailman oloja. Kyseltyään Vermlannin asioita -selitti sotilas: - --- En näitä kysele sitä varten, että tuttavistani kuulisin. Jos -lieneekin minulla siellä omaisia, en heitä muista. Tietänettekö Rambon -talosta siellä itäisessä Vermlannissa Degerforsin pitäjässä. Minä olen -siitä talosta syntyisin, mutta jouduin aikaisin sisaruksieni kanssa -maailmalle. Jotakuinkin samasta syystä kuin tekin. Olimme rautaruukkien -tiellä. Hisingenin saarella sitten asuimme ja siellä ovat omaiseni -vielä. Minä opin merimieheksi, ja kun tänne lähtevään laivaan heitä -etsittiin, lähti Pietari Rambo Amerikkaan. Tänne jäin ja tänne aion -jäädä ainaiseksi. - -Miehet katsoivat ihastuneina ja luottavin mielin uutta tuttavaansa, -joka näytti päättäväiseltä, voimakkaalta mieheltä. - -Rambo sanoi mahdollisimman pian lähtevänsä viljelystöihin. - --- Ei täällä jouda aikaansa sotilaana kuluttamaan, kun hyvä maa odottaa -muokkaajaansa. - --- Sitä mekin tässä olemme miettineet, että maatyöhön pitäisi päästä, -puhui Martti Marttinen. - --- Niin pitäisi, vakuutti Rambo. -- Kuitenkaan ei siihen aivan heti -pääse, selitti hän. -- Minua sitoo sopimukseni yhtiön kanssa. Ja teitä -useimpia näkyy sitovan se, että olette tuomioistuimen karkoittamia. -Ruotsin hallitus ja kauppayhtiö tarvitsevat sotilaita ja työntekijöitä. -Linnoituksia on rakennettava ja yhtiölle tupakkaviljelyksiä raivattava. -Meidän on kaikkien ensin palveltava itsemme vapaiksi. Mutta sitten -me lähdemme, lähdemme joukolla. Me perustamme uuden Suomen. Tähän me -emme jää linnoituksen jalkoihin, tänne keräytyvät ne, jotka eivät -ole erämaitten lapsia. Me suomalaiset kuulumme ylämaahan. Sinne -painauduimme Ruotsissa, sinne painaudumme täälläkin ja elämme omaa -elämäämme. Suomi ja Ylämaa, ne on meidän luotava. Nyt ei niitä vielä -ole, mutta käsillämme ne syntyvät. Jokea ylös kulkien paranevat maat -aina vain. Tähän asti minä olen ollut yksin. Nyt meitä on monta. Me -olemme Suomen karhuja, joilla on jokaisella yhdeksän miehen voima. -Sellaisella voimalla kun maata mullistamme, eivätköhän vielä meidänkin -silmämme näe tätä maata toisenlaisena leivänkasvattajana kuin nykyään. - -Sotilas oli puhunut voimakkaasti, silmät tähdättyinä miesten päitten -yli aivan kuin ne olisivat katsoneet tulevaisuuteen. Hänen puheensa, -joka käsitti kokonaisen tulevaisuuden ohjelman, teki uutistulokkaisiin -suuren sytyttävän vaikutuksen. - -Rambo oli sitten hetkisen vaiti. Ei muistanut haarikkaansakaan. Hän -havahtui unelmistaan, kun Anthony tuli kysymään vieläkö halutti lisää -olutta. - --- Tuo lisää vain! Tänään vietetään tuliaisia. Minä tunnen itseni nyt -niin onnelliseksi, kun olen saanut tänne maanmiehiä. - -Uusia haarikoita tyhjennettäessä kyseli Rambo Klingasta. Hänen ilonsa -nousi ylimmilleen, kun hän kuuli Klingan olevan tulossa, jopa olevan -täällä ehkä hyvinkin pian. - --- Siinä oikea mies, ylisti hän. -- Jos me tänne oman valtakunnan -perustaisimme ja kuningasta etsisimme, niin Klingalle minä ääneni -antaisin. Hän oli täällä, kun linnoitusta alkuun pantiin. Maaherran -lähdettyä oli hän jonkun aikaa linnan päällikkönä. Silloin oli -mieluisat ajat. Työ sujui kuin rasvattu. Hän sanoi lähtevänsä hakemaan -lisää väkeä, suomalaisia, jotka hänestä ovat sopivimpia. Kun katson -teitä, näenpä että hän on täyttänyt hyvin lupauksensa. Juodaan siis -Klingan malja. - --- Oikein sanottu, vakuutti Mulikka. Yhteisesti juotiin haarikat -tyhjiksi. - -Seurueesta huomasi, että olut oli kihonnut useille päähän. Matkan -rasittamat väsyneet miehet eivät paljoa kestäneet. He alkoivat katsella -väkeä toisten pöytien ympärillä. Samanlainen iloinen remakka vallitsi -kaikkialla. - -Erkki huomasi erään pöydän ääressä Dalbon istuvan sanattomana. -Ruotsalainen ei ottanut osaa keskusteluun pöytätoverien kanssa, oli -synkkänä, kuten yleensä laivamatkallakin. Erkki oli joskus halunnut -rakentaa keskustelua hänen kanssaan, mutta se oli rauennut Dalbon -harvapuheisuuden vuoksi. Erityistä ynseyttä ruotsalainen tosin ei ollut -häntä kohtaan osoittanut, mutta hän pysyi suljettuna. Sensijaan Dalbon -emäntä oli aina ollut sangen ystävällinen. Nyt halusi Erkki lähteä -Dalbota puhuttelemaan. - -Hän siirtyi penkille ruotsalaisen viereen. - --- Miltä näyttää uusi maailma? kysyi hän. -- Eikös olekin tämä Isojoki -vähän isompi kuin se siellä Ruotsissa? - --- Kyllä on, myönteli Dalbo. -- Ei joeksi uskoisikaan. - --- Täällä näyttää olevan kaikki suuremmoisempaa kuin siellä kotona, -jatkoi Erkki keskustelua. -- Kyllä tämä maa jaksaa elättää asujansa. -Jokea ylöspäin kulkiessa kuuluu maat yhä paranevan. Me suomalaiset -aiomme täälläkin lähteä ylämaahan. Tulkaa tekin, Dalbo, sinne. -Laittakaa samoille seuduin kotinne ja kutsukaa koko perheenne -Ruotsista. Täällä ei ole rotuvihaa. Täällä ei suomalaisilla ja -ruotsalaisilla ole mitään syytä asettua vastakkain. - --- Koko perheenikö? puhui Dalbo, mietteissään, melkein kuin yksikseen. - -Erkki havahtui siitä tunnelmasta, jossa oli ollut. Hän säpsähti: - --- Tarkoitan lapsianne, puhui hän hellästi, mutta sitten kivahti: -- Se -roisto ei saa koskaan tänne tulla. - -Jos tulee, niin minä surmaan. - -Dalbo oli sanatonna ja katsoi synkästi eteensä. Erkki kävi taas -hellämieliseksi. - --- Teillä on tytär kuin enkeli, sanoi hän. -- Niin, Stina on enkeli. -Mutta Punatukkainen on susi. - -Ja hän nousi seisoalleen, löi nyrkillään pöytään ja kiljaisi: - --- Miksi jätitte enkelin suden suuhun? Tämän sanottuaan hän lähti -kiireesti pois. Dalbo hätkähti, mutta ei kiivastunut. Hän ei puhunut -mitään, mutta kun hän lähti yöteloilleen, kaikui hänen korvissaan -syytös: - --- Miksi jätitte enkelin suden suuhun? - - - - -"CHARITAS" TUO YLLÄTYKSEN. - - -Sitä mukaa kuin matkan vaivat oli levätty ryhtyivät uudet tulokkaat -ottamaan osaa siirtokunnan töihin. Linnoituksen valliseinät olivat -paikoin sortuneet. Osa miehistä kävi niitä laittamaan kuntoon. Toiset -ryhtyivät rakentamaan hirsistä asuntoja lisääntyneen väestön tarpeiksi. -Väljemmän tilan vuoksi valittiin rakennuspaikkoja linnavallien -ulkopuolelta, minne suunniteltiin katuja vastaista kaupunkia varten. -Maan perkkaustakaan ei unhotettu, koska yhtiön tupakkaviljelyksiä oli -laajennettava. - -Kun siirtokunnassa oli ennestään vain kolme hevosta, tulivat ne -muutamat, jotka laivassa tuotiin, hyvään tarpeeseen. Tosin joku kuoli -linnoituksessa matkan kärsimyksistä ja kului jonkun aikaa ennenkuin -toiset vahvistuivat työkuntoon. Uuden maan ruoho näytti olevan -vahvistavaa, joten Matti Tossavainenkin pääsi verrattain pian hevostaan -käyttämään. Hänet vietiin muutamien toverien kanssa metsätöihin -erään sivujoen vartta ylöspäin, missä kasvoi rakennuspuiksi sopivaa -hirsimetsää. Siellä kaatoivat toiset puita ja Matti vedätti hevosellaan -niitä rantaan, josta ne oli kuletettava virtaa alas linnoitukselle. - -Näissä töissä viipyivät miehet yhteen jaksoon vuorokausia. Eväät heillä -oli vahvat. Juomaksi käytettiin joen kirkasta vettä, joka oli "kirkasta -kuin viina", kuten Matti usein sanoi vetäen sitä aterian jälkeen hyvät -siemaukset sisäänsä. Niinpä ruvettiin jokea kutsumaan Viinajoeksi -(Brantvine), josta myöhemmin tuli nimitys Brandywine. Toisten mielestä -oli joki hyvin kalainen ja ansaitsi sen vuoksi Kalajoen nimen. Matin -nimitys kuitenkin voitti. - -Matti ihastui heti ensi näkemältään niihin maisemiin, joita oli joen -varrella. Niiden mäkisyys viehätti, rannoilla kasvoi suuria puita, -joiden latvat tapasivat joen yli toisiaan. Joessa oli somia koskia. -Laaksot olivat erinomaisen viljavia. - --- Sinne minä itselleni talon laitan, sanoi hän suomalaisille -tovereilleen heidän uittaessaan tukkilauttaa linnoitukseen päin. - -Toverit ihmettelivät, että Matti, hidastuumaisin kaikista, valitsi -ensiksi itselleen paikan. Mutta Mattihan olikin oikea suomalaisen -turpeenpuskijan perikuva: harvasanainen mies, jonka ajatukset aina -olivat maassa kiinni. - --- Matti, ethän sinä kuitenkaan seuran pettäjäksi rupeaa sanoi Olli -Räsänen. -- Tuumasimmehan yhdessä lähteä suuren joen ylämaahan ja nyt -sinä yksinäsi etsit pienen joen ylämaata. - --- Matin ilmansuunnat ovat vähän sekaisin, huomautti Kokkinen. -- Ei se -ole kumma. Onhan hän juonut viinaa joesta liiaksi. Kuule, Matti, jos -sinä sinne Viinajoelle muutat, tokko olet päivääkään selvänä? - --- Ei tässä vielä päästä oman mökin raivaamiseen, muistutti Martti -Marttinen. -- Kuulittehan; että meidän on ensin palveltava itsemme -vapaiksi. Paljon on nytkin rakennuksia ja yhtiön tupakkaviljelyksiä -alulla. Ennenkuin, ne ovat tehdyt, kuluu aikaa. Hyvä kuitenkin on, että -pidämme silmällä oman kodin laittamista. - -Näin keskustellen olivat he lähestyneet linnoitusta. Siellä näkyi -jotain erikoista olevan tekeillä. - -Kotosalla oleva linnoituksen väki oli kerääntynyt rantaan. Sotilaat -seisoivat kunnia-asennossa. Juhlalippu liehui linnan katolla. - -Odotettiin huomattavaa tapahtumaa, "Charitas" laivan tuloa, josta -muutamat intiaanit olivat tuoneet tiedon. - -Laivan näkyessä ammuttiin suurella tykillä kunnialaukaus, johon -laivasta vastattiin. - -Suomalaiset tuttavamme riensivät kaikki laivan tulolle. Rannalla oli -myös Dalbo vaimoineen. Olihan tämä laiva ensimäinen, joka toi terveiset -Ruotsista, mihin heidän rakkaitaan oli jäänyt. Lähellä ollen siirtyi -Erkki heitä puhuttelemaan. - -Linnoituksen päällikkö meni laivaan. Lämpimästi hän tervehti uutta -apulaistaan Klingaa, joka oli hänelle tuttu entuudestaan. Iloisesti hän -tervehti myös Klingan puolisoa ja pientä poikaa. Näiden mukana hän näki -miellyttävän naisen. Ennenkuin hän kävi tätä tervehtimään, otti hän -Klingan erilleen ja kysyi osoittaen naista: - --- Onko hänet lähetetty minua vartena - -Kun Klinga ei ymmärtänyt kysymystä, selitti Ridder lyhyesti -pyytäneensä, että lähetettäisiin sopiva Ruotsin tyttö hänelle -puolisoksi. - -Uusi komentajan apulainen naurahti hyväntahtoisesti: - --- Valitettavasti ei yhtiöllä ole varastossa naisia tällaisia tilauksia -varten. Tämä nainen on minun palvelijattareni. Hänestä näette, kuten -muutenkin tiedätte, että kyllä Ruotsissa on paljon kauniita tyttöjä, -myös monta sellaista, jotka mielellään tulisivat komentajan puolisoksi. -Toivottavasti voidaan tämä asia vielä järjestää. Neuvotellaan siitä -myöhemmin. - -Komentaja loi vielä katseensa rouva Klingan seuralaiseen. Hän olisi -mielellään ottanut tämän lähetyksen itseään varten. Hän tunsi nyt -jonkun verran pettymystä. Mutta velvollisuuksilleen uskollisena hän -käänsi huomionsa virallisiin asioihin ja alkoi laivalistasta tarkastaa, -mitä muuta hyödyllistä tavaraa oli saapunut. - -Klinga ryhtyi auttamaan maihin perhettään. Hetken perästä hän astui -rannalle kantaen sylissään poikaansa ja taluttaen vaimoaan. Jälestä -tuli palvelijatar kantaen matkatavaroita. - -Erkki, joka samoin kuin toisetkin oli seurannut Klingan liikkeitä sekä -huutanut hänelle tervehdyksensä, katseli perheen saapumista ja loi -silmänsä Klingan palvelijattareen. Yhtäkkiä hän huudahti: - --- Stina! - -Tyttö käänsi nopeasti päänsä ääntä kohti. Isä ja äiti näkivät -tyttärensä ja kiiruhtivat vastaan. Ei Erkkikään hidastellut. Stina -lepäsi äitinsä rinnoilla kädet kierrettyinä hänen kaulansa ympäri. - -Hämmästys oli suuri. Isä ei voinut tapausta käsittää, mutta ei myös -salata riemuaan. - -Ensi vaikutuksen mentyä ohi alkoi hän kysellä miten tämä oli -ymmärrettävä. - -Stina selitti, että hänen oli mahdoton mennä naimisiin Gustafin kanssa. -Kun ei muuta pelastuksen keinoa ollut, oli hän pyytänyt päästä Klingan -mukaan. Stinan epätoivosta ja rukouksista heltyneenä oli Klinga -suostunut ottamaan hänet palvelijattarekseen. Tämä oli tapahtunut jo -ennen vanhempien lähtöä. Asia pidettiin salassa, mutta tietoisuus -pelastuksen järjestelystä oli antanut Stinalle voimia kestää heidän -lähtönsä. Näin hän oli voinut sallia isän tahtoman kuulutuksenkin -Gustafin kanssa tapahtua. - --- Mutta kun sinut on kuulutettu Gustafiin, olet sinä häneen sidottu, -lausui isä vakavana. -- Minä en voi lupaustani peruuttaa, ja pelkään, -että kirkko pitää kiinni muodoista. - -Isällä ei kuitenkaan ollut sydäntä moittia tytärtä siitä, mitä tämä oli -tehnyt. Rakkautensa osoitukseksi avasi hän tyttärelleen sylinsä, ja -tämä painautui siihen, kuten petolinnun ahdistama kyyhkynen. - -Erkki oli kaiken aikaa seurannut läheltä tätä kohtausta ja kuullut -keskustelun. Hänkin olisi halunnut sulkea tytön syliinsä, mutta -ymmärsi, että se ei käynyt päinsä. Myöskin Stina oli huomannut nuoren -suomalaisen ja oli kärsimättömänä odotuksesta. Koko laivamatkan hän oli -kuvitellut mielessään tätä kohtausta uudella mantereella, kohtausta, -joka oli ensimmäinen sen jälkeen kun Erkki oli hänet pelastanut -koskesta ja kantanut sylissään kotiin. - -Nyt se kohtaus tuli kylmän muodolliseksi. Nuoret tervehtivät toisiaan -tosin kyllä lämpimin kädenpuristuksin, mutta kumpikin oli odottanut ja -kaipasi enempää. - - - - -OMAN KODIN RAIVAUS KÄY MAHDOLLISEKSI. - - -Kauppayhtiö, joka oli varsinainen siirtokunnan perustaja, tosin yksissä -neuvoin Ruotsin hallituksen kanssa, halusi liikkeestä taloudellista -hyötyä. Tärkeimmät yhtiön tarkoitusperät olivat saada intiaaneilta -ostetuksi nahkoja, erittäinkin majavannahkoja, ja viedyksi Ruotsiin -niitä sekä tupakkaa, jonka käytäntö alkoi tulla yleiseksi. Hallituksen -harrastuksena oli siirtokunnan asuttaminen ja viljelykseen saattaminen, -mikä lisäisi Ruotsin vaikutusta. - -Ensimäisissä lähetyksissä voitiin siirtokunnasta toimittaa Ruotsiin -suuret määrät nahkoja, mutta tällä kertaa niitä oli karttunut vähän, -kun Ridderillä ei ollut riittävästi vaihtotavaroita ostamiseen tai -varoja wampunin, intiaanirahan hankkimiseen. Tupakkaviljelykset olivat -vasta alussa, joten niidenkään tuotteita ei ollut paljoa lähettää. -Laivojen pääasiallinen lasti koottiin englantilaisilta Virginiasta. - -Kun laivat lähtivät takaisin Ruotsiin, jäi siirtokunta työhön ja -toimeen, jotta olisi lastia, kun laivat uudestaan tulevat sitä -hakemaan. Tämän vuoksi pyrittiin varsinkin tupakankasvatusta lisäämään. - -Ne, jotka olivat vapaaehtoisesti tulleet siirtokuntaan, saivat valita -itselleen viljelysalueensa, mistä tahtoivat, mutta yhtiön tarpeet -sitoivat heitäkin. Heitäkin tarvittiin rakennustöissä ja odotettiin -heidän suuntaavan peltotyönsä tupakan viljelykseen. Näin ollen he eivät -vapaasti voineet siirtyä kauemmas linnoituksesta. Niiden taas, jotka -olivat tuomioistuimen päätöksestä Amerikkaan lähetetyt, oli pakko -tehdä yhtiön töitä. Vaikka heitä ei kohdeltu vankeina, ei heillä ollut -vapautta lähteä omia uutisasutuksia raivaamaan. Siitä olivat varsinkin -suomalaiset tyytymättömiä. He olivat tottumattomia asumaan tiheissä -ryhmissä. Heidän mielensä teki väljille, vapaille alueille. - -Pahimpana kiusana uutisasukkaille oli asuntojen ahtaus. Uusia -rakennuksia saatiin kyllä valmiiksi, mutta vasta kevätpuoleen voitiin -perheellisille antaa omat asunnot. Suurin osa siirtokunnasta eli -yhteisessä taloudessa. Siihen olivat varsinkin perheen emännät -tyytymättömiä. Leenakin olisi mielellään tahtonut Muurikkinsa maidon -käyttää oman väen hyväksi, mutta nyt se kului yhteisiin tarpeisiin. -Kuitenkin oli hänellä ilo saada Muurikista hyvä vasikka suomalaisen -karjakannan jatkamiseksi. Myöskin Matti Tossavaisen tammalla oli ennen -pitkää varsa, jonka hän lahjoitti Martille palkinnoksi siitä mitä tämä -oli hänen hyväkseen tehnyt. - -Suomalaiset oudoksuivat talvea, kun lunta ei tullut. Erittäinkin -jouluksi he kaipasivat lumivaippaa, joka olisi antanut juhlan vietolle -kotoisan leiman. - -Joka tapauksessa he viettivät joulun mikäli mahdollista vanhaan -malliin. Olkia oli asuinhuoneitten lattioilla, kalja oli tavallista -väkevämpää ja kylpy otettiin perinpohjaisempi. Erikoista oli se, että -kokoonnuttiin kynttilöillä valaistuun kirkkoon aikaisin aamulla. - -Harvinaisuutena suomalaisten jouluruuassa oli tällä kertaa -karhunpaisti, muisto parhaimmilta Ruotsin ajoilta. Tämä paistin saanti -todisti hauskalla tavalla metsänriistan runsautta siirtokunnassa. - -Joulujuhlaa varten oli olut asetettu keittämisen jälkeen ulos isoihin -astioihin jäähtymään. Yön aikana pistäytyi metsästä karhu suloisen -maltaanhajun houkuttelemana herkkua maistelemaan. Yrittäessään juoda -se poltti hiukan kuonoaan ja sen vuoksi murahti suuttumuksesta. Tästä -kuultiin kutsumaton vieras. - -Pietari Kokkinen sattui olemaan vahdissa. Hän kaatoi luodillaan karhun, -joka oli komea ja musta. - --- Kun oli ikävä joutilaana valvoa yö, katsoin parhaaksi toimittaa -jouluksi karhunpaistia, johon te olette tottuneet, kehasteli hän -niille, joita laukaus oli houkutellut yövuoteelta. - -Metsänriistasta ei siirtokunnassa todellakaan ollut puutetta, vaikka -väestö ei suurin joutanut metsästämään. Intiaaneja kävi Christinassa -harva se päivä ja heillä oli mukana, paitsi nahkoja, myös monenlaista -riistaa. Suomalaiset saivat tutustua Amerikan peuroihin, lihaviin -kalkkunoihin, kauniisiin fasaaneihin ja moniin muihin. - -Intiaanit toivat myös maissin tähkiä, joista suomalaiset saivat nähdä, -että Klingan puheissa Amerikan ohran valtavuudesta oli perää. - -Kaikki nämä kiihoittivat mieltä tutustumaan tähän maahan ja sen -ihmeisiin. Martti Marttinen koetti miettiä keinoa, miten voitaisiin -saada aikaan järjestely, joka tekisi uutisasutuksen perustamisen myös -karkoitetuille mahdolliseksi. - -Nyt työskentelivät suomalaiset enimmäkseen yhtiön rakennus- ja -tupakanviljelystöissä. Piikki oli sotaväessä Klingan osastossa, samoin -Pietari Kokkinen, joka oli sotilaana siirtokuntaan lähetetty, mutta -joka niinikään halusi hartaasti omintakeisiin toimiin. Luukas, joka -ei raskaaseen työhön pystynyt, harjaantui tynnyrintekijäksi ja oli -sellaisena varsin tarpeellinen siirtokunnassa. Metsästysmatkoja hän -suuresti kaipasi. Niitä muistellessaan hän lauloi iltaisin kanteleensa -säestyksellä vanhoja lauluja Hiiden hirven hiihdännästä ja karhun -peijaisista. - -Erkki Mulikka, joka oli vapaamies, ei olisi ehdottomasti ollut sidottu -yhtiön töihin. Kuitenkaan ei hän halunnut tovereitaan jättää. Tai oli -jotain muutakin, joka pidätti häntä linnoituksen lähettyvillä. Hän -kuletti tukkilauttoja Viinajoelta Christinan rantaan ja näin hän sai -taas kerran laskea koskea, mihin oli osoittautunut taitavaksi siellä -kotipuolella Isojoen koskessa. Tästä toimestaan hän nautti suuresti -luonnon suuressa pyhätössä. - -Monen mietiskelyn perästä Martti Marttinen luuli keksineensä -ehdotuksen, joka soveltuisi myös yhtiön tarkoitusperiin. Hän esitti -ensin Klingalle ja sitten yhdessä komentajalle, että ne karkoitetut, -jotka haluaisivat ryhtyä maanviljelykseen, saisivat avata itselleen -viljelyksiä, joissa kasvattaisivat m.m. tupakkaa senverran kuin yhtiö -vähintäin vaati. Se työvelvollisuus, jota yhtiö vaatisi rakennus- ynnä -muita yhtiön töitä varten, voitaisiin suorittaa niinä aikoina vuodesta, -jolloin maatyöt eivät ole pakottavan kiireelliset. Tästä järjestelystä -hyötyisi yhtiö, Ruotsin hallitus sekä asianomainen viljelijä itse. - -Helppo oli Klingan saada komentaja vakuutetuksi järjestelyn -edullisuudesta. Tämä suostui tekemään sopimuksia niiden tuomittujen -kanssa, jotka hän katsoi soveliaiksi, siitä, että heidän tarvitsi -vain puolen vuotta kerrallaan olla yhtiön välittömässä työssä, kunhan -toisen puolen vuoden aikana raivaavat uutisasutusta ja myyvät yhtiölle -kasvattamansa tupakan. Kun hallitukselta saapuneiden määräysten -mukaan tuomittujen pakollinen palvelusaika oli neljä vuotta, oli -heidän, tämän uuden järjestelyn mukaan, palveltava yhtiötä kahdeksan -puolivuosikautta, ellei yhtiö syystä tai toisesta tulevaisuudessa tahdo -aikaa lyhentää. - -Näin katsoi yhtiö täydellisesti valvoneensa yhtiön etuja. - -Järjestely tyydytti suomalaisia, jotka olivat valmiit ja sangen -innostuneet ensi tilaisuuden tullen lähtemään sopivia viljelysmaita -tarkastelemaan, jopa itse uutisasutuksia perustamaan. - -He koettivat tehdä tuttavuutta linnoituksessa käyvien intiaanien -kanssa. Siihen johti osaksi heidän luontainen uteliaisuutensa, enemmän -kuitenkin halu saada selville sopivimmat uutisviljelysseudut. Kieli -oli alussa suurena esteenä tuttavuuden teolle. Rambo, joka oli oppinut -näiden lähiseutujen intiaanien, lenapien, kielen, toimi tulkkina, -milloin sattui paikalla olemaan. Pian alkoi myös Pietari Kokkinen -solkata intiaanien kieltä niin että toimeen tuli. Kevään saavuttua jo -muutamat toisetkin, kuten Martti Marttinen, Erkki Mulikka ja etenkin -Olli Räsänen osasivat selvitellä asioitaan intiaanien kanssa. - -Yleensä olivat tämän siirtokunnan ja intiaanien välit alusta pitäen -mitä parhaat. Lenapit olivat aivan rauhallisia ja huomasivat, että -heillä oli näistä valkoisista suurta apua. He kyllä kertoivat, että -sisämaassa jokien latvoilla ja vedenjakajalla asui toista heimoa, -minquasia, jotka ovat uusille asukkaille kuten heillekin vihamielisiä. -He ovat sotaisia ja voimakkaita. Heidän sotiaan sekä orjuuttaan ovat -lenapitkin eri aikoina saaneet katkerasti tuntea. - -Eräänä päivänä kevätpuolella tuli intiaanipäällikkö läheisestä -ylämaasta siirtokuntaan komentajan puheille. Hän oli tavallisia -intiaaneja arvokkaampi. Arvon merkkinä oli pitkä sulkatöyhtö, -joka ulottui päästä syvälle alas niskaan. Hän kävi komentajalle -kertomassa, että minquasit olivat levottomia, ja oli pelättävissä -että he hyökkäävät joen rannalle. Intiaani arveli että siitä voisi -seurata onnettomuutta ei ainoastaan rauhallisille lenapeille vaan myös -valkoisille. Komentaja lupasi suojella lenapeja, kun he puolestaan -tarpeen tullen auttavat häntä. - -Kun intiaanipäällikkö tuli komentajan luota ja ryhdikkään arvokkaana -käveli linnan pihalla, ympäröivät suomalaiset uteliaina hänet ja -koettivat saada aikaan keskustelua. Suomalaiset kyselivät mistä -päällikkö oli kotoisin, millaisia olivat maat siellä päin, oliko -riistaa j.n.e. - -Päällikkö osoittautui halukkaaksi keskusteluun, ja niin siirryttiin -tupaan, jossa Kokkinen tarjosi vieraalle piippua -- hän oli jo Rambolta -kuullut rauhanpiipun merkityksestä. - -Intiaani kertoi olevansa Naaman, läheisimpien perheyhdyskuntien -päällikkö ja asuvansa Naamanjoella, joka on jonkun matkaa ylöspäin. -Hän kertoi, että maat ovat hyvät kasvamaan ohraa ja että metsissä -on riistaa enemmän kuin täällä linnoituksen luona. Vedet ovat hyvin -kalaiset. Erittäinkin on lohia paljon. - -Sen verran kuin Räsänen ymmärsi näitä selittelyjä sai hän sen -käsityksen, että nuo seudut olisivat uutisasutukselle mitä edullisimpia. - --- Näinköhän, hän koetti huonolla intiaaninkielellään kysyä, -- olisi -Noamasella mitään sitä vastaan, että me tulisimme sinne paikkoja -katselemaan? Me etsimme sopivata maata missä voisi tupakkaa ja viljaa -kasvattaa. Mahtaisiko Noamanen sallia meidän siellä hiukan kalastaa ja -metsästääkin, noin koetteeksi vain? - -Päällikkö veteli muutamia savuja piipustaan ja mietti hetkisen. Hänen -mieleensä tuli minquasien uhkaama hyökkäys ja siitä johtuva vaara. -Näistä valkoisista, joihin hän oli alusta pitäen mieltynyt, saattaisi -siellä kotiseudulla olla apua ja hyötyä. Hänen kasvonsa ilmeet olivat -vakavat eikä niistä voinut lukea hänen ajatuksiaan. - --- Valkoinen mies on tervetullut Naaman-joelle, hän sanoi, -- minulla -on maata ja minulla on metsää. Naaman on valmis jakamaan tätä maata ja -metsää valkoisen miehen kanssa, joka Valkean Manitoun aseilla suojelee -häntä vihollisilta. - -Suomalaiset lupasivat pian tulla tervehtimään päällikköä. - --- Jos valitsemme maata punaisen miehen alueelta, turvaamme häntä kuten -itseämme, vakuutti Martti Marttinen. - -Tämä oli suomalaisten ensimäinen sopimus intiaanien kanssa. - - - - -ERKKI JA STINA. - - -Maunu Klinga, kuten muutkin siirtokunnan johtavat henkilöt, asui -linnoituksen sisällä hallintorakennuksessa. Hänen lähin naapurinsa -oli komentaja Ridder, joka edelleenkin oli murheellisena siitä, ettei -yhtiö hänen kaikkein hartainta pyyntöään täyttänyt. Ikävissään istui -hän usein apulaisensa herttaisessa kodissa ja keinutteli pientä -Klingaa polvellaan. Tällöin hän johtui luomaan katseensa pojan -hoitajattareen, joka sirona ja sulavana liikkui huoneissa. Komentajan -sydän lämpeni. Hän oli kyllä jo päässyt yli keski-iän, mutta naisen -sulous ei jättänyt häntä kylmäksi. Hetki hetkeltä vakaantui hänessä -ajatus, että rouva Klingan apulainen soveltui hänen vaimokseen. Ridder -oli tosin aatelismies, joka ei olisi Ruotsissa käynyt vaimoa etsimään -omaa säätyään alempaa. Mutta täällä oli hän tullut monessa suhteessa -demokraattisemmaksi. Eikä hänellä ollut valitsemisen varaa. Stina Dalbo -oli rehellisen talonpojan, siirtokunnassa "vapaanmiehen" tytär, joka -kaikilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan oli kuin luotu komentajan -rouvaksi. - -Vähitellen hän alkoi osoittaa selvää huomiotaan tytölle ja koetti -lähennellä häntä. Hän tahtoi olla myöskin avulias Stinan vanhemmille, -valitsi heille linnoituksessa parhaimman vapaanmiehen asunnon sekä -lähetti heille useasti osan niistä hyvistä paisteista, joita itse oli -onnistunut hankkimaan. Tästä ystävällisyydestä olivat vanhat Dalbot -mielissään. Ennen pitkää he alkoivat aavistaa, mikä oli tähän syynä. -Stinallekin he jo vihjasivat mitä hän arvelisi, jos hänestä tulisi -komentajan rouva. - -Stina otti komentajan huomaavaisuuden vastaan verrattain tyynesti. -Hänen naisellisuuttaan kyllä mairitteli se, että siirtokunnan arvokkain -henkilö, itse päällikkö asetti hänet kaikkien edelle, vieläpä näytti -olevan valmis kohottamaan hänet aatelisnaisen asemaan. Mutta hänen -sydämeensä ei se mitään vaikuttanut. Niinpä hän voi ilman vähintäkään -suuttumusta sivuuttaa vanhempiensa vihjauksenkin isänsä aikaisemmalla -huomautuksella: - --- Mutta minähän olen sidottu Gustafiin. - -Tämä side koski häneen hyvin kipeästi, mutta komentaja Ridderiin nähden -hän voi siihen vedota. - --- Se on kyllä tosi, tunnusti isä, -- mutta komentaja on mahtava -ja hänellä on mahtavia ystäviä Ruotsissa. Hän voinee vaikuttaa -piispaankin. Minä en voi asettua Gustafia vastaan, mutta jos komentaja -pyytää minulta sinun kättäsi, selitän minä, mikä on esteenä. Ja hänellä -on vapaus toimia. - -Stina ei puhunut siihen mitään. Hän toivoi sydämestään, että komentaja -todellakin ryhtyisi häntä vapauttamaan Gustafista. Siitä lähtien hän, -kohdatessaan komentajan, käytöksellään melkein rohkaisi tätä ja niin -saattoi vanhan miehen siihen luuloon, että hän oli saavuttanut tytön -sydämessä sijaa. - -Komentaja tulikin jonkun ajan kuluttua Nils Dalbon luo, ilmoitti -aikeistaan ja pyysi häneltä rehellisesti sekä koruttomasti Stinaa -vaimokseen. - -Nils Dalbo ei omasta puolestaan sanonut mitään, vaikkakin asia oli -hänelle sangen mieleinen. Ilmoitti vain Stinan kuulutuksesta Gustafin -kanssa. - --- Ei suinkaan tyttärenne voi pitää tuosta miehestä, koska on lähtenyt -yksinään tänne? kysyi Ridder. - -Dalbo myönsi rehellisesti, että tyttö ei suosi tuota avioliittoa. - --- Minä voin siis ryhtyä toimenpiteisiin kuulutuksen purkamiseksi? -kysyi komentaja. - --- Voitte tehdä kuten tahdotte, vastasi Dalbo. - -Komentaja käsitti tämän myöntymykseksi. Pian sen jälkeen hän kirjoitti -kirjeitä, joita hollantilaisella laivalla lähetti Eurooppaan ja joissa -hän ystäviään pyysi järjestämään asian. - -Stina tunsi tuntoaan jonkun verran vaivaavan, että hän oli -käytöksellään houkutellut komentajaa tällaisiin toimenpiteisiin. -Komentaja ei kuitenkaan ollut tungetteleva, vaan ritarillisena odotti -Stinan vapautumista avioliittokuulutuksen siteestä. - -Pitäessään silmällä Stinaa tuli myöskin Erkki rauhattomaksi. Hän oli -nähnyt komentajan tiheät käynnit sekä Stinan suopean käytöksen häntä -kohtaan. Vihdoin hän päätti puhua asiansa Stinan kanssa selväksi. -Olihan selvitys joka tapauksessa tarpeen. Hän ei ollut vielä koskaan -suoraan kosinut Stinaa ja pyytänyt häntä vaimokseen. Ei Stinakaan ollut -sanoillaan ilmaissut rakkautta, vaikka Erkki katsoi voivansa uskoa, -että Stina rakasti häntä. - -Erkki puuhaili yhä joella tukkilauttojensa uitossa. Norja, kaunis -suomalainen oli Stinan sydämen vallannut jo sinä hetkenä, jona tyttö -näki tämän ensi kerran laskevan koskea. Kun hän liikkui ulkona pienen -Klingan kanssa, johtivat hänen askeleensa melkein säännöllisesti -rannalle. Hän ei kyllä mennyt niin lähelle, että keskustelua olisi -syntynyt, mutta seurasi suomalaisen toimia kauempaa. - -Eräänä päivänä oli nuori Klinga hoitajattarensa kanssa siirtynyt -rannalle. Törmä oli sillä kohdalla jyrkkä, sen alla oli vain vähän -maata, mihin poika kaivoi käsillään ojia ja kanavia. Erkki puuhaili -vähän matkan päässä irroitellen tukkeja puomista. Tämä lienee tytön -ajatuksia niin kiinnittänyt, ettei hän huomannut pikku poikaa. -Yht'äkkiä kuuli hän lapsen parkaisevan kauhistuksesta. Stina tarttui -poikaan kiinni ja veti häntä pystyyn. Mutta samassa hänkin huudahti. -Hirmuinen eläin oli tarttunut poikaa sormista eikä päästänyt irti. Se -oli ihmisen pään kokoinen ja tavattoman ruma. Sillä oli monta jalkaa, -jotka tavoittelivat poikaa, jopa hoitajatartakin. Stina oli pyörtyä. - -Erkki kuuli huudot ja riensi rantaa myöten avuksi. Muutaman -silmänräpäyksen kuluttua oli poika vapautunut elukasta, joka makasi -selällään maassa. Rauhoittaakseen poikaa selitti Erkki: -- Eihän tuo -mikään vaarallinen otus ole. On vain merikrapu, jollaisia on näillä -rannoille paljon. Nyt se on kuollut ja voit viedä sen kotiin. - -Hän laski pojan maahan ja tarttumalla kravun sääriin osoitti, ettei se -voinut tehdä mitään pahaa. Poika, joka oli lakannut itkemästä, pelkäsi -ensin elukkaa, mutta kun huomasi, että se oli kuollut, alkoi hän sillä -leikitellä. Stina oli vielä säikähdyksestä kalpeana. Katsoessaan -häntä Erkki ei voinut enää tunteitaan hillitä. Hän kiersi kätensä -tytön kaulaan ja puristi hänet hellästi rintaansa vastaan. Stina ei -vastustanut, vaan painoi päänsä nuoren miehen olkapäälle ja purskahti -itkuun. - -Nyt oli vihdoinkin tullut hetki, jota kumpikin oli pitkät odotuksen -ja kärsimyksen ajat haaveksinut. Stina havahtui ensiksi tilanteen -hurmauksesta. Heikosti ponnistaen hän yritti irtaantua Erkin -syleilystä, mutta tämä puristi hänet yhä lujemmin rintaansa vasten. - --- Stina, hän sanoi, -- Jumala on johtanut meidät yhteen. Minä olen -varma siitä. Minä rakastin sinua siellä kaukana kotimaassa, siellä, -missä näytti mielettömältä pyytää ylpeän Dalbon ylpeätä tytärtä, joka -meitä metsäsuomalaisia oli tottunut tuskin ihmisinä pitämään. Ollessani -vankina isäsi kotona, mistä autoit minua pakenemaan, tiesin, että minä -ainaisesti jäisin sinun vangiksesi. Sen tunsin niin selvästi sinun -suudelmastasi siellä veräjällä, siitä syleilystä, johon kiedoin sinun -väräjävän ruumiisi. Koko ajan sen jälkeen on muisto tästä kahlehtinut -minua. En voi sanoin selittää sitä tuskaa, jota tunsin ajatellessani, -että kuulut tuolle Gustaf-hirviölle. Se minut ajoi tähän kaukaiseen -maahan. - -Hän puhui lämpimästi ja vakuuttavasti. Sulku, joka oli tähän saakka -hänen kieltään salvannut, oli poistunut. Ja hän jatkoi: - --- En uskaltaisi tätä sanoa sinulle, ellen tietäisi, että sinun omassa -sydämessäsi on jotain, joka puhuu minun hyväkseni. Minä sain siitä -aavistuksen jo silloin, kun vapautit minut vankeudesta, yhä selvemmin -huomasin sen Fryksdalissa ja varmuuteen tulin silloin, kun kannoin -sinua kotiin koskelta. Samalla tunsin minä kärsimyksesi. Mutta sinä -olet päättäväinen ja rohkea. Sinä et ilman taistelua antautunut siihen -kurjuuteen ja häpeään, mikä olisi tullut osaksesi pahan miehen vaimona. -Sinä ansaitset siitä tunnustuksen. Mutta älä jää nyt puolitiehen. Älä -anna ennakkoluulojen ja väärän ylpeyden tukahduttaa sydämesi ääntä, -joka huutaa rakkautta ja onnea. Katso, me olemme nyt uudessa maassa. -Aloitetaan täällä myös uusi elämä ja unohdetaan kaikki, mikä ennen -meitä erotti. Muistakaamme, että meillä ei ole oikeutta sysätä pois -luotamme sitä onnea, joka on meidät kohdannut. Rakkaani, älä epäile -hetkeäkään. Tule omakseni! Tehkäämme tämä maa siksi, joka yhdistää sen, -mikä on erotettuna. - -Erkki painoi rintaansa vasten Stinaa, joka nyyhkytti hiljalleen, mutta -ei enää ponnistellut vastaan. Onnen leima kuvastui nuoren miehen -kasvoilta. Hän tiesi voittaneensa, vaikka hänen rakastettunsa ei ollut -sanonut sanaakaan. Pehmoisesti hän siveli Stinan hiuksia. - -Vihdoinkin kohotti Stina päänsä, pyyhki kyyneleet silmistään ja sanoi -kiertäen kätensä Erkin kaulaan: - --- Erkki, nyt vasta minä täysin selvästi tunnen, että minä en Ruotsista -paennut sen tähden, että pelkäsin Gustafia. Minut ajoi sieltä pois se, -että sinä olit täällä. Minun onnenkaipuuni se pakotti minut uhmaamaan -isänikin tahtoa. - -Nyt nämä kaksi vihdoin ymmärsivät toisensa. - -Heidän ikuisen liiton lupaustaan, joka vahvistettiin rakkauden -suudelmalla, ei ollut kukaan muu todistamassa kuin pieni lapsi, joka -hänkin oli kiintynyt leikkiinsä. - -Erkki ja Stina sopivat, että he puhuvat ensin asiastaan Stinan -vanhemmille ja tarpeen tullen siirtokunnan pastorille. He tiesivät -esteen, joka oli heidän avioliittonsa tiellä, mutta olivat myös -vakuutetut, että heidän rakkautensa saa sen esteen poistumaan ennemmin -tai myöhemmin, kun he nyt olivat keskenään asiasta sopineet, että he -jaksoivat odottaakin. - -Erkki auttoi nuorta Klingaa kantamaan saalista kotiin. Linnan pihalla -alkoi poika kertoa äidilleen hirveästä elävästä, joka tarttui hänen -käteensä. Äitinsä saattamana meni hän sisään. - -Erkki ja Stina astuivat oikopäätä Stinan vanhempien luo. Sekä isä että -äiti olivat Erkille olleet ystävällisiä siitä saakka, kun hän kantoi -koskeen pudonneen -- tai pudottautuneen, kuten äiti luuli -- tyttären -kotiin siellä Dalbyssä. - -Oli päivällisen aika. Vanhukset olivat juuri aloittaneet aamiaisensa. -Dalbo paloitteli parhaillaan mainiota, lihavaa kalkkunaa, jonka Ridder -oli lähettänyt tervehdystensä kera. - --- Niin muori, sanoi hän ja hänen kasvonsa loistivat tyytyväisyydestä. --- Kukapa olisi uskonut, että vanha Dalbo tulisi niin huomatuksi ja -arvokkaaksi henkilöksi. Aatelismiehet etsivät hänen suosiotaan ja -lähettävät hänelle lahjoja. - --- Enkös ollutkin oikeassa, lausui vaimo yhtä tyytyväisenä, -- kun -sanoin, ettei ole mitään huolehtimisen syytä. Kaikki kääntyy parhain -päin. Niinhän on tapahtunutkin. Eikös olekin meillä ollut hyvä onni -siitä lähtien, kun saavuimme tähän maahan? Kuka aatelismies meistä -välitti Ruotsissa? Mutta täällä -- ei tarvitse muuta kuin Dalbo tahtoo, -niin hän heti saa. Ja mitä tuleekaan, kun Stina on komentajan puoliso? - --- Kas vain äitiä, naurahti Dalbo. -- Hän näkee itsensä jo siirtokunnan -ensimmäisen miehen anoppina ja aatelismiehen isoäitinä. Älähän anna -ylpeytesi viedä kovin pitkälle. - --- Toivon, että voin olla samalla hyvä kristitty ja ylpeä asemastani. -En koskaan halveksi muita ihmisiä sen vuoksi, että Jumala on nostanut -minut suurempaan arvoon. En halveksi, vaikka muut niin tekisivätkin, -vakuutti Dalbon emäntä. - -Nyt kuului askeleita eteisestä. Pian olivat Erkki ja Stina sisällä. -Nähdessään Erkin riemastuneen ilmeen sekä Stinan punehtuneet kasvot, -vanhukset arvasivat mistä tuli kysymys. - --- En tiedä kuinka sanani sievästi sovittaisin, alkoi Erkki. -- Voin -vain lyhyesti mainita sen, että Stina ja minä rakastamme syvästi -toisiamme ja olemme päättäneet kestää elämämme kohtalot yhdessä. - -Stina tiesi, että tämä ilmoitus oli pettymys hänen vanhemmilleen, ja -hän oli siitä pahoillaan. Äitiparka -- hän näki suuruuden unelmansa -särkyneinä. - --- Stina ei voi näin työntää luotaan onnea, joka hänelle on tulossa, -alkoi äiti, mutta sen pitemmälle hän ei päässyt, sillä Stina kiersi -kätensä hänen kaulaansa ja huudahti: - --- Äiti, rakas äiti. Minä tiedän, että te olette uneksinut -toista tulevaisuutta minulle. Te rakastatte minua ja tahdotte -minut onnelliseksi. Niinhän? Uskokaa minua, minä en koskaan -tulisi onnelliseksi miehen kanssa, joka pian huomaisi ottaneensa -halpasäätyisen vaimon. Minä en ole hänen vertaisensa. Erkistä saatte -hyvän pojan. Me olemme nuoret ja pystymme rakentamaan mitä parhaan -tulevaisuuden. Hän on säädyltään meidän vertaisemme. - -Dalbo itse oli niin hämmentynyt, ettei voinut ensin mitään puhua. Hän -vain tuijotti nuorta paria ja oli ilmeisesti hyvin tyytymätön. Vihdoin -hän katkaisi äänettömyyden. Hänen sanansa olivat ankarat ja niiden sävy -ei sietänyt vastaväitteitä. - --- Kunnon mies kysyy tyttöä ensin vanhemmilta. Hän ei varkaan tavoin -vie tytärtä äidiltä ja isältä. Hänen häpeänsä on sitä suurempi, kun -tyttö on jo toiselle luvattu. - --- Saat sinäkin hävetä, jatkoi hän Stinalle. -- Sinä olet Gustafin -kihlattu morsian ja kuulutus sitoo sinua vielä. Sinä olet pettänyt -minua. Tähän avioliittoon minä en suostu koskaan. - -Hänen sanansa sattuivat niin, että nuoret huomasivat parhaaksi poistua -ja jäädä odottamaan, että hän tulevaisuudessa muuttaisi mielensä. - -Erkki ja Stina eivät olleet suurestikaan masennuksissa näistä -vastoinkäymisistä. Rakkaus yhdisti heitä ja antoi voimia. He olivat -vakuutetut siitä, että mikään heitä ei enää tästä puoleen erota. - --- Sittenkin minä nyt ryhdyn uuden kodin paikkaa etsimään ja -uutisasutusta raivaamaan. Me voitamme vielä. Nyt on minulla se, jonka -puolesta kannattaa tehdä työtä ja voimia ponnistaa. - -Näin vakuutti nuori mies morsiamelleen heidän erotessaan. - - - - -SUOMI-SIIRTOLA PANNAAN ALULLE. - - -Uuden Ruotsin siirtokunnassa oli jo täysi kevät maaliskuulla, jolloin -vanhassa Ruotsissa Isojoen takalistolla Laasarissa hanget vielä -vahvoina heloittivat. Suomalaisten mielestä tämä kevät uudessa maassa -oli kuin kesää eivätkä he talvesta sanottavasti tienneet, vaikka -intiaanit olivat valittaneet talven tällä kerralla olleen tavallista -kylmemmän. Suomalaiset eivät sitä ihmetelleet, että intiaanien oli -silloin tällöin kylmä, kulkivathan nämä miltei alasti, vain aivan lyhyt -mekko verhosi keskiruumista. Ainoastaan kovimmilla kylmillä riippui -heidän hartioillaan irrallaan joku metsäeläimen nahka. Suomalaisilla -oli sen sijaan kotoiset lammasnahkaturkit, vaikka harvoin hekään -sellaista tarvitsivat. - -Kun työväkeä oli ollut runsaasti, olivat työt siirtokunnassa edistyneet -hyvin. Rakennuksia katsottiin yhtiön tarpeisiin olevan toistaiseksi -riittävästi, sillä monet hankkiutuivat perustamaan omia asuntoja -uusille viljelyspaikoilleen ja siten siirtyivät yhtiön rakennuksista -pois. Ruotsalaiset ryhmittyivät pääasiassa Christinan ympärille. Monta -ei heistä sijoittunutkaan uutisasukkaiksi, sillä useimmat kuuluivat -linnoitusväkeen. - -Talven aikana tehtiin myös yksi isompi ja pari pienempää venettä -yhteisiä tarpeita varten. Toisen pienistä veneistä tekivät suomalaiset -vanhaan savolaiseen malliin. Se muistutti kokaltaan intiaanien -kanoottia, oli hyvistä laudoista tehty, nopeakulkuinen ja kevyt soutaa. - -Kauniina varhaisena kevätaamuna lähti suuri ryhmä suomalaisia -katselemaan maisemia ja valitsemaan mahdollisia asuntopaikkoja. -Martti ja Räsänen muistivat intiaanipäällikkö Naamanin (Noamasen, -kuten suomalaiset häntä nimittivät) kutsun ja päättivät pyrkiä hänen -luokseen. Rambo lähti mukaan, samoin Luukas ja Piikki. Ensin päättivät -he kaikin lähteä jalkaisin, jotta paremmin tutustuisivat maihin, mutta -Rambo ilmoitti, että matkan varrella sattui useita, tosin pieniä jokia, -joiden ylikulku tekisi haittaa. Sen vuoksi seurue jakaantui kahtia, -toiset ottivat savolaismallisen veneen, jolla soutaisivat Delaware-joen -rantoja. Kun toiset kulkisivat maitse läheltä rantaa, voisi vene auttaa -heitä jokien yli. - -Leipää varattiin runsaasti mukaan. Riistaa tiedettiin saatavan metsästä -ja sen vuoksi otettiin pyssyjä ampumatarpeineen. Kirveitä tietysti oli -riittävästi. - --- Nyt me lähdemme etsimään uutta Suomea, joka tänne perustetaan, -sanoi Rambo. -- Minä olen sitä jo kauan haaveksinut. Nyt on meillä sen -asuttamiseksi hyvä alku olemassa. - -Reippaasti lähdettiin liikkeelle. Christinan lähistöllä ja useissa -paikoin Delaware-joen rannalla oli märkiä maita, joita oli vaikea -kulkea. Nämä seudut kasvoivat tiheää viidakkoa, jonka läpi pääsi vain -kirveen avulla. Erittäin kiusallisia olivat köynnöskasvit, jotka -tarttuivat jalkoihin ja kaatoivat helposti kävelijän. Sen vuoksi -maantarkastajat huomasivat parhaaksi seurata intiaanipolkua, kunhan -pidettiin siitä huolta, ettei jouduttu kauas Delaware-joen rantamilta. - -Polku seurasi kuivempia paikkoja, joissa oli jättiläispuista -muodostunut puistikon tapainen metsä. Huomasi, että intiaanitkin olivat -varomattomasti pidelleet tulta tai ehkä olivat laskeneet sen vapaasti -valloilleen, jotta alusmetsä häviäisi. Tällaisia paikkoja oli helppo -kävellä. Liikkui kuin suuressa pyhätössä. Kaunis ruohopeite verhosi -maan joka paikassa ulettuen puiden juurille saakka. - -Metsänriistan runsaudesta näkivät matkailijat alinomaa todistuksia. -Jänikset olivat aivan yleisiä, oravia hyppeli puiden oksilla -lukemattomia. Huvittavia olivat lento-oravat, joita kiiti puusta -puuhun. Myöskään peurat, pienet ja sirot, eivät olleet harvinaisia. -Miesten teki mieli niitä ampua, mutta he säästivät intonsa kunnes -tulisivat lepopaikalle. - --- Näitähän on kuin valmiina aitassa, huomautti Martti. -- Mitäpä -lähtisimme niitä pitkiä, matkoja kanniskelemaan. - --- Ja kyllä tämä aitta näyttää suurelta. Tokko riista milloinkaan -loppunee, puhui Luukas. Juhlallinen hartaus vallitsi hänen mielensä. - -Tuon tuostakin tuli vastaan puroja ja pieniä jokia. Intiaanien polku -ohjasi sopivimmille ylikulkupaikoille. Nyt oli kyllä kevätvesien aika, -mutta siitä huolimatta päästiin monen puron yli kahlaamalla. Toisissa -paikoin oli helppo punoa kokoon lautta. Ainoastaan muutamassa täytyi -turvautua veneeseen, joka uskollisesti seurasi rantoja. - -Vihdoin tulivat he jonkun verran isommalle joelle, jonka suukohta, -missä se laskeutui Delaware-jokeen, oli leveä, lahdentapainen. Jo ennen -sinne tuloa kuului kosken kohinaa, jota kohti matkailijat kulkivat. - -Heidän eteensä aukeni viehättävä maisema. Jokea ylöspäin kohosivat -maisemat siroina kumpuina. Koskessa oli putous. - --- Mainio myllynpaikka, huudahti Räsänen. -- Tähän tulee Uuden Suomen -mylly ja minä rupean mylläriksi. -- Hän tutki maata kosken ympäriltä ja -huomasi sen viljelykseen erittäin sopivaksi. - -Lahti kosken alapuolella oli matala ja liejuinen. Se mutkitteli useissa -koukeroissa ja rannat olivat tiheän viidakon reunustamat. Luukas ja -Kokkinen lähtivät kiertämään joen suulle kutsuakseen veneessä tulijoita -lepopaikalle. Hekottivat pyssyt mukaansa ja Kokkinen sanoi: - --- Pankaa pata tulelle. Me käymme aitassa hakemassa keittämistä. -- Hän -oli kuullut omituista äänen sorinaa lahden mutkan takaa. - -Kauan ei miesten tarvinnut kävellä ennen kuin he yhdyttivät suuren -hanhiparven, joka uiskenteli rauhallisena. - --- Minä täräytän parven keskeltä tuon ison ja lihavan, sanoi Kokkinen. - -Luukas valitsi toisen samanlaisen, joka parhaillaan nosti päätään -vedestä ja nieli pohjasta kiskomaansa ruohoa. - -Yhteislaukaus kajahti veneessä olijain ja lepopaikassa odottavain -korviin sekä vielä kauemmas. Intiaanitkin havahtuivat rauhallisissa -majoissaan, sillä pyssyn ääntä he olivat vasta viime aikoina kuulleet -ja sitäkään tuskin vielä koskaan näillä mailla. Hanhiparvi kohosi -raskaasti vedestä ja lensi lyhyen matkan päähän. Ammutut jäivät -jälelle, ja Luukas sekä Kokkinen korjasivat ne saaliinaan. Samassa -lensi säikähtynyt joutsen heidän ylitseen. Luukas oli ehtinyt laittaa -pyssynsä kuntoon ja ampui senkin. Nyt oli heillä vesilinnun lihaa -hyväksi ateriaksi koko, joukolle. Jatkaessaan matkaa niemekkeelle -siirtyäkseen sieltä lähestyvään veneeseen, kohtasivat he vielä villejä -ankkoja, joita ammunta ei ollut säikähdyttänyt. Pari niistä joutui -lisäämään ruokavarastoa. - -Kun he palasivat veneessä kosken partaalle, missä toverit odottivat, -heitti Kokkinen ylimielisesti saaliin rannalle ja sanoi: - --- Toimme pienen näytteen pitkäkaulaisista. On siinä sulkia, jotta -voitte koristaa itsenne kuin intiaanit. - -Veneessä siirryttiin joen toiselle rannalle ja miehet asettuivat -nurmikolle ateriaa valmistamaan. - --- Kyllä Räsänen paikan osaa arvioida, myönsi Martti Marttinen -ympäristöä tarkastaessaan. -- Kelpaisi tänne asettua asumaan ja elämään. - --- Nämä ovatkin niitä sakhemi Naamanin maita, jonne hän meitä kutsui, -selitti Rambo. -- En varmasti tunne hänen asuntopaikkaansa, mutta pian -se saadaan selville, sillä luulenpa laukausten houkuttelevan uteliaita -punanahkoja luoksemme. - -Hän arvasi oikein. Jokivartta ylhäältäpäin juoksi muutamia intiaaneja, -ja lahdelta tuli punanahkapoikanen, joka oli ollut kanotillaan -kalastamassa ja jota suomalaiset eivät olleet metsän varjosta -huomanneet. - -Päästyään seurueen luo pakanat pysähtyivät vähän matkan päähän ja -katsoivat äänettöminä. Joku heistä palasi hetken kuluttua takaisin, -arvatenkin viemään sanaa kylään, joka oli jossain ylempänä. - -Rambo houkutteli poikasta tulemaan lähemmäksi. Arkaillen tämä lähestyi -pitäen kalastusneuvoaan, onkivavan tapaista kädessään. - -Räsänen kysyi: - --- Tiedätkö sinä, punainen vekara, missä Noamanen asuu? - -Poika ei heti tajunnut kysymystä, viittasi sitten ylöspäin jokivartta. - --- Oikeassa ollaan, vakuutti Rambo. -- Pian pääsemme kuninkaissa -käymään. - --- Tai ehkä kuningas tulee meitä tervehtimään, arveli Kokkinen. -- -Ei sitä kunniaa Ruotsissa sattunut. Laittakaa keitto hyväksi, jotta -on kuninkaallekin tarjota. Kohta syömme samasta padasta ja vaikkapa -samalla lusikallakin. - -Tällä välin oli Piikki tarkastellut intiaanipojan kalastuslaitetta. Se -oli sangen alkuperäinen: lyhyt vapa, siinä paksua lankaa sekä langan -päässä petolinnun terävästä kynnestä tehty koukku. - --- Jos tällä vehkeellä kaloja saa, hän sanoi, -- kyllä niitä sitten on -vaikka käsillä ammennettavaksi, tai ovat kalat hyvin tyhmiä. - -Hänellä oli mukanaan rautakoukkuja sekä lujaa liinalankaa. - --- Tällaisen kosken alla ne siellä kotona lohet asuivat. Jospa -koettaisi täälläkin, sanoi hän ja laittoi kalastusneuvon. Poika -seurasi uteliaana Piikin toimia. Piikki viittasi koukkuun sekä kosken -alla olevaan suuntaan. Poika ymmärsi ja kiiruhti etsimään sopivaa -perhossyöttiä. - -He laskeutuivat yhdessä kanootille ja hetken kuluttua olivat -onkimassa. Ainoastaan muutaman kerran ehti Piikki onkeaan heittää, -kun lohi hyppäsi ilmaan, tarrauduttuaan syöttiin kiinni. Poika huusi -ihastuksesta ja alkoi ohjata kanoottia tottuneen kalastajan taidolla. -Kun kalaa oli jonkun aikaa väsytetty, vei hän veneen matalikolle, -hyppäsi itse veteen ja nopealla liikkeellä tempasi kalan veneeseen. - -Tätä menettelyä uudistettiin muutamia kertoja, ja saaliina korjattiin -kookkaita, kauniita lohia. Viimeksi tuli isopäinen sangen ruma kala, -jonka silmät olivat suuret kuin sarkanapit, päästä hyvin ulkonevat. - --- Kas paholainen, arveli Piikki ja jätti kalastamisen. Hän tarjosi sen -kalan pojalle, joka kiitollisena otti lahjan vastaan. - -Leiripaikalle tultuaan ja levitettyään lohet tunnustivat miehet, että -kyllä tällä seudulla näkyy olevan vedenkin rikkautta. Se houkutteli yhä -enemmän perustamaan tänne uutisasutusta. - -Piikki antoi intiaanipojalle hänen avustuksestaan yhden ongenkoukun, -josta lahjasta poika oli vallan riemuissaan ja jota hän kävi -näyttämässä toisille punanahoille, jotka vielä arkoina pysyttelivät -syrjässä. Tämä lahja sai heidät vakuutetuksi siitä, että nuo valkoiset -miehet olivat ystäviä, ja hekin uskalsivat lähestyä. - -Ruoka oli juuri valmistumassa, kun itse intiaanipäällikkö Naaman -seuralaisineen lähestyi. Hän otti kohtauksen juhlalliselta kannalta ja -oli pukeutunut juhlapukuunsa, pitkään höyhentöyhtöön. Arvokkaasti hän -lähestyi suomalaisten kookkainta miestä Martti Marttista, jonka hän -käsitti valkonaamain johtajaksi ja tunsi siksi, joka hänen kanssaan oli -linnoituksessa sopimuksen tehnyt. - --- Itah, sanoi hän ja kohotti kätensä. - --- Itah, vastasi Marttinen. Tämä oli intiaanitervehdys ja merkitsi: -"Jumala olkoon kanssasi." - -Poika riensi päällikön luo näyttämään ongenkoukkuaan, jonka oli saanut. -Naaman silitti pojan päätä ja lausui lahjasta kiitoksensa. Sitten hän -valitsi penkereellä korkeamman paikan ison yksinäisen puun alla ja -istuutui siihen arvokkaasti. Hänen seurueensa istui puolikehään hänen -molemmille sivuilleen. Muut intiaanit kokosivat päällikön eteen kehän -keskelle risuja ja puita, pyysivät suomalaisilta tulta ja sytyttivät -nuotion, jota kaiken aikaa pitivät palamassa. - -Päällikkö täytti piipun tupakalla ja viittasi eräälle seuralaiselleen, -joka nuotiosta ottamallaan kekäleellä sytytti sen. Vetäistyään muutaman -savun, hän lähetti piipun Marttiselle, joka katsoi asiaan kuuluvaksi -vetää niinikään muutaman savun. - -Tämän toimituksen aikana ei sanaakaan sanottu. - -Kokkinen, jota huvitti se juhlallisuus, millä kaikki tapahtui, täytti -astian valmiilla linnunkeitolla ja, asettaen siihen lusikan, meni -Marttisen luo ja kohteliaasti kumartaen tarjosi nautittavaksi. Martti -pysyttäytyi vakavana ja söi pari lusikallista. Kokkinen kääntyi sitten -Naamanin puoleen ja tarjosi keittoa hänelle sanoen: - --- Meillä on tapana ensin syödä ja sitte tupakoida. Intiaanipäällikkö -uudisti erittäin arvokkaana saman tempun kuin Martti Marttinen. - -Sitten kutsui Räsänen kaikkia yhteiselle aterialle. Intiaanit ja -valkoihoiset hyörivät pian yhdessä ja söivät aterian, ensimäisen -"kuninkaallisen", mihin suomalaiset olivat koskaan ottaneet osaa. - -Sen jälkeen istui Naaman samaan arvopaikkaan, minkä oli äsken valinnut, -seuralaistensa keskeen. Suomalaiset muodostivat nuotion toiselle -puolelle samanlaisen kehän, jossa Martti Marttinen oli päällikön -asemassa, Rambo ja Kokkinen hänen sivuillaan. Nyt alkoi rauhanpiipun -polttaminen. - -Naaman nousi seisaalleen ja lausui: - --- Minä olen kuullut valkoisen Jumalan jymeän äänen ensimäisen -kerran näillä rauhallisilla kotipaikoillani. Valkoinen mies on minun -kutsustani tullut Naamanjoelle. Valkoiset miehet ovat tervetulleet. He -sopivat tänne ja me sovimme tänne. Me voimme rauhassa ja sovussa elää. -Maata on kylliksi meille kaikille, metsän riistaa on kylliksi ja veden -riistaa on kylliksi. Isonjoen rannat ovat valkoisen miehen käytettävänä -niin pitkälle kuin Naamanin valtakunta ulottuu. Valkoiset miehet -asettuvat meidän keskuuteemme ja antavat mahtavan Jumalansa suojella -myös meitä meidän vihollisiamme vastaan. Valkoinen mies ja lenapit ovat -tehneet keskenään liiton ja yhtyneet eroamattomasti yhteen kuin nämä -tässä. - -Hän otti neljä ohutta seeteripuun oksaa, joista laittoi neljä rengasta -ja solmi parittain yhteen. Toisen rengasparin hän antoi Martti -Marttiselle ja toisen piti itse. - -Sitten hän poistui juhlallisesti, pyytäen lähtiessään Martti Marttista -käymään hänen kotiaan katsomassa. - -Intiaanien lähdettyä pitivät suomalaiset neuvottelua keskenään. -He sopivat siitä, että he tältä joelta lähtevät raivaamaan -uutisasutuksiaan ja jos kauempana jatkuvat samanlaiset olosuhteet, -ulottavat siirtokunnan niin kauas kuin heidän voimiaan riittää. Työ -aloitetaan heti. Ensin rakennetaan yhteisesti asuntoja ja pidetään maat -yhteisenä. Sitten ratkaistaan kenelle kukin paikka lopullisesti jää ja -ketkä siirtyvät kauemmaksi. - - - - -"MARJETAN KÄRKI". - - -Koko sen kevään vallitsi Naaman-joella ja sen lähitienoilla vilkas -työn touhu. Suuret puut kaatuilivat kirveitten iskuista, mahdottomat -kaskimaat aukenivat. Suomalaiset tekivät mielityötään jättiläisen -voimilla. Nyt ei ollut pelkoa ruotsalaisten vainoista eikä hallituksen -ahdistelusta. - -Kuuma aurinko kuivasi lyhyessä ajassa lehvät. Pian roihusivat -valtavat kaskitulet herättäen intiaanien huomiota laajalla alalla. -He kerääntyivät tätä ihmeellistä maailmanpaloa katselemaan ja olivat -alussa suuresti peloissaan. Nähtyään millä taitavuudella ja tarmolla -suomalaiset hoitivat tuliaan, punanahat rauhoittuivat ja heidän -kunnioituksensa uusia naapureita kohtaan kasvoi. He näkivät tässäkin -valkoisen Jumalan ihmeellisen voiman. Viljelysmaat aukenivat kuin -taikavoimalla. Kivikauden kansa ei voinut tulla muuhun käsitykseen kuin -että nämä meren takaa tulleet ihmiset olivat kaikki yliluonnollisia -olentoja. He käyttelivät voimia, jotka olivat intiaaneilta salatut. - -Ryhtyessään maata muokkaamaan huomasivat uutisasukkaat miten paljon -heiltä puuttui. Kaskimaihin jääneitä jättiläisrunkoja ja niiden suuria -oksia oli ihmisvoimalla vaikea liikuttaa. Kaikesta huolimatta ne -pantiin kasoihin. Matti Tossavaisen hevonen ja toinen linnoituksesta -lainaksi saatu olivat uutterassa kyntämistyössä. Puunoksista tehtiin -karhit ja ihmisvoimilla niitä vedettiin. Pahin oli se, että siemeniä -oli niukalti viljan kylvöön. Kukin uutisasukas sai osalleen ainoastaan -pienen pussillisen. Ehkä viranomaiset tahtoivat antaa niitä niukalti -senkin vuoksi, että tupakkaa istutettaisiin sitä enemmän. Sitä oli -kaikille riittävästi. - -Suomalainen ymmärtää parhaiten leivän arvon, ja sen vuoksi se halusi -ennen kaikkea viljaa. Niinpä pantiin viljan siemen käsin jyvä jyvältä -maahan, jottei mitään joutuisi hukkaan. Siihen, mikä maata jäi yli -rukiilta ja vehnältä sekä välttämättömältä tupakalta, istutettiin -kokeeksi intiaanien ohraa, jonka siemeniä lenapit mielellään -luovuttivat. - -Asunnoiksi rakennettiin kutakin uutisasukasta varten hirsistä pienet -tuvat, saunat, joita käytettiin samalla kylpemiseen. Uunit tehtiin -kivistä. Päällykseksi koetettiin saada pyöreitä kiviä, koska niistä -lähtisi paras löyly. Luonnollisesti ei ollut mitään savutorvea. -Savu haihtui katossa olevasta reiästä. Akkunat olivat hyvin pienet, -mutta niissä oli lasiset ruudut ja sen vuoksi pidettiin niitä -suurena edistyksenä niihin akkunoihin verrattuna, joita käytettiin -suomalaismetsissä Ruotsissa, nämä viimemainitut kun olivat avonaiset ja -vain yöksi puuluukuilla sulettavat. - -Uutisasutuksilla vallitsi suuri karjan puute. Aluksi oli lehmiä -vain Marttisen Muurikki ja tämän vasikka. Kun Tossavainen vei pois -hevosensa pannakseen alulle oman asutuksensa Viinajoella, johon hän -oli mieltynyt, ja kun yhtiönkin hevonen tarvittiin töihin muualla, -jäi jälelle vain se varsa, jonka Marttinen oli saanut Tossavaiselta. -Intiaaneilta ei ollut mitään elukoita saatavissa, sillä ainoa kotieläin -heillä oli koira. Pian kuitenkin saatiin muutamia vuohia, lampaita ja -sikoja, joita linnoituksen komentaja kauppayhtiön laskuun osti toisista -siirtokunnista hollantilaisilta ja englantilaisilta. - -Suuri apu Suomi siirtolalle tuli kuin ihmeen kautta. Eräänä päivänä -näki Kokkinen oudon hevosen laitumella, työpaikkansa äärellä. Mistä se -oli tullut, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan. Hän yritti lähestyä -hevostaan, mutta se vetäytyi arkana sivulle. Hän kävi hakemassa köyden, -jonka pään sitoi silmukalle. Varovasti hän pyrki hevosen luo puitten -suojassa. Monen turhan yrityksen jälkeen hän pääsi hevosta niin -lähelle, että voi heittää silmukan sen kaulaan. Nytkös kyyti alkoi. -Hevonen lähti laukkaamaan minkä pääsi. Kokkinen oli vaarassa ruhjoutua. -Vihdoin näki Erkki hänen temmellyksensä ja rientäen hevosta vastaan -sai sen pysähdytetyksi sen verran, että Kokkinen ehti kiertää köyden -puunrungon ympäri. Näin joutui hevonen kiinni. Kauan kuitenkin kesti -ennenkuin villi varsa tasaantui ajoon. Myöhemmin kertoivat intiaanit, -että valkoisilta oli etelässä Elk-joen takana hevosia karannut ja ne -olivat villiytyneinä joutuneet metsiin alkaen siellä lisääntyä. Tämän -johdosta oli viime aikoina joskus noita eläimiä näkynyt myös tällä -puolen vedenjakajaa. Kokkinen katsoi näin ollen hevosen omakseen. - -Kun Naamanjoen suu oli matala lastiveneellä kulettavaksi eikä siinä -ollut sopivaa laiturirantaa, kuletettiin tavarat Suomi-siirtolaan -parin mailin päässä olevan toisen suuremman joen suulle. Se muodostui -siirtolan varsinaiseksi satamapaikaksi. Myös sinne syntyi suomalaisia -uutisasutuksia. Yhteen niistä asettui Martti Marttinen, jolla oli -toinen kotipaikka Olli Räsäsen luona Naamankosken varrella. Martti -ei ollut vielä valinnut itselleen lopullista asuntoa. Hän oli -auttanut rakennustöissä muita, etenkin Räsästä. Hän mieli katsella -näiltä seuduilta maata vielä tarkemmin ennen kuin varsinaisen kodin -perustaisi. Lastauspaikan luona olevan asumuksen hän aikoi jättää -Väinämön leskelle, Kaisalle, joka lastensa kanssa oli turvaton eikä -pystynyt kotia itselleen laittamaan. Tämä leski lapsineen tuli -suomalaissiirtolaan Marttisen perheen mukana ja he asuivat sen jälkeen -yhdessä. - -Tupa oli pieni, mutta kauniilla paikalla niemen kärjessä. Lasten oli -hauska leikkiä rannalla ja luonnon nurmikolla asunnon ympärillä. Leena -ja leski pitivät lapsia silmällä mikäli töiltään joutivat. - -Se joki, jonka suulla Martin asumus ja lastauspaikka olivat, tuli -kaukaa kumpujen takaa. Suomalaiset tunsivat sitä vain vähän matkaa -ylöspäin eikä tiedetty sen varrella lenapejakaan asuvan. Rambo -tiesi kuitenkin, että sitä polkua myöten, joka näkyi joen vartta -Delawarelle tulevan, saapui joskus intiaaneja, mukanaan suuria -majavannahkakimppuja. Juuri heiltä oli Minuit saanut suurimman määrän -niitä nahkoja, joita ensimäisellä laivalla lähetettiin Ruotsiin. -Nämä intiaanit eivät kuuluneet lenapeihin, vaan olivat minquaseja, -joita pidettiin tämän seutukunnan intiaaneista kaikkein sotaisimpina. -Rannikolla pelättiin heidän tarmokkuuttaan ja sotakuntoaan. He olivat -taitavia koskenlaskijoita, tullen kanooteillaan jokea alas huolimatta -sen vaikeakulkuisuudesta. - -Suomalaiset eivät olleet heitä vielä nähneet. - -Yksi heidän heimoonsa kuuluva oli nyt aivan lähellä Martti Marttisen -asuntoa. Hän oli tullut ottamaan selkoa niistä uusista tulokkaista, -joista huhu oli jo joen latvoillekin ehtinyt. - -Nuori intiaani makasi näkymättömänä ruohokossa, jota iso puu -varjosti. Sieltä hän voi seurata liikettä sekä lastauspaikalla että -uutisasutuksen pihalla. Hän ja hänen heimonsa olivat kuulleet niistä -ihmeellisistä salaisista voimista, joita uusilla asukkailla kerrottiin -olevan. Hänen heimonsa ei käyttämillään kivikirveillä olisi ihmisiässä -saanut sellaisia aloja metsää kaadetuksi, joita hän oli tällä -matkallaan tullut näkemään. Hänen mieleensä tuli, että tuota voimaa -pitäisi saada heidänkin heimoonsa. Sitten ei olisi pelkoa irokeeseista -tai muista suurista ja voimakkaista heimoista. - -Kolme valkoista lasta leikki ruohikossa hänen silmiensä edessä, kaksi -poikaa ja aivan pieni tyttö, jota toiset opastelivat. Lapset olivat -iloisia. Naurun remakka kuului vähän väliä leikkipaikalta. - -Intiaanin tarkkoihin korviin sattui samalla äkkiä kalisevaa ääntä, -joka kuului vähän sivulla lapsista. Tuo ääni ei ollut outoa. Häntä -puistatti. Ja hän näki miten iso kalkkarokäärme lähestyi lapsia. -Myös lapset huomasivat sen ja alkoivat huutaa. Ei kauhusta, vaan -ihastuksesta. Pikku tyttö lähti tepastamaan käärmettä kohti pyrkien -sitä tavoittamaan kiinni. Ja yksi pojista huusi: - --- Äiti, äiti, täällä on iso, kaunis käärme. Me otamme sen Marjetalle -leikkikaluksi. - -Pihalla oleva nainen juoksi lasten luo. Hän tempasi heidät taakseen, -sylkäsi käärmeen päälle ja, silmät tiukasti tuijottavina sekä -sormellaan osoittaen matelijaa, joka oli nostanut päänsä pystyyn, huusi -kolkolla kuin haudantakaisella äänellä vanhan loitsun: - - "Hoi mato, Jumalan luoma. - Kuka nosti nokkoasi, - Kenpä käski ja kehotti - Päätä pystyssä piteä, - Kaulan vartta kankeata? - Pois nyt tieltä poikellaite, - Tungeite kulohon kurja, - Alas kursohon kuoita, - Heilauta heinikkohon. - Josp' on tuolta pääsi nostat, - Ukko pääsi särkenevi - Nuolilla teräsnenillä, - Rakehilla rautasilla." - -Puun varjossa oleva intiaani ei ymmärtänyt tuon naisen lausumia sanoja, -mutta hän ymmärsi tarkoituksen. - -Ja hän näki ihmeen. Käärme painoi ylpeän päänsä alas, kääntyi takaisin -ja pakeni. Se totteli naisen sanaa. Intiaani kuuli käärmeen hännän -kalistuksen, kun se kiiruhti pois seudulta. - -Punanahka makasi ruohikossa ja mietti. Jospa olisi mahdollista saada -tuollainen voima auttamaan ja tukemaan myös hänen heimoansa! Miten se -kävisi päinsä. Jo tuossa pienessä tytössä oli sitä salaperäistä voimaa. -Hänhän lähestyi käärmettä pelkäämättä eikä tämä uskaltanut sille -mitään tehdä. Siitä tytöstä voisi kasvaa nainen, joka olisi minquasien -suojelushengetär. - -Hänen päähänsä iski ajatus, joka kehittyi pakottavaksi voimaksi. -Jos hän ottaisi tytön ja veisi heimon keskuuteen, missä hänet -kasvatettaisiin, tekisi hän suuren hyvän työn. - -Lapset, jotka olivat ensin menneet tuvan luo, palasivat pian äskeisille -leikkipaikoilleen. He lähestyivät sitä puuta, jonka varjossa intiaani -oli vaanimassa. - -Yhtäkkiä he huomasivat ruohikosta nousevan punaisen miehen, joka -tempaisi pikku-Marjetan syliinsä ja lähti kiireesti juoksemaan joen -latvoja kohti. Pojat, Martti ja Antti, huusivat ja kiiruhtivat tupaan -ilmoittamaan. - -Kauhistuneena riensi Kaisa ulos. Hän ei nähnyt mitään. Marjetta oli -poissa. Leenakin tuli hätään. Naiset eivät ymmärtäneet mitä ajatella -tapahtumasta eivätkä lapset osanneet muuta selittää kuin että -ruohikosta nousi punainen mies ja vei Marjetan. Kaisa joutui kauheisiin -sieluntuskiin. Se käärme oli paholainen, johon hänen lukunsa eivät -pystyneet kuin hetkeksi. Se lähti pois, mutta palasi pian omassa -hahmossaan ja kosti: vei Marjetan. - -Leena vei sanan Martille ja muille suomalaisille heidän työpaikkaansa. -Koetettiin etsiä ja kuulustella kadonnutta. Kukaan ei ollut punaista -miestä nähnyt. Marjetta oli ja pysyi kadonneena. - -Siitä lähtien nimitettiin tätä niemeä ja seutua Marjetan Kärjeksi. -Myöhemmin käytettiin paikasta nimeä Marcus Hook. - - - - -RIDDER LUOPUU. - - -Kun vuodentulo oli korjattu, olivat uutisasukkaat valmiit uudelleen -ryhtymään siirtokunnan töihin. Tupakan sato oli ollut hyvä, joten -viljelijät voivat Ruotsiin lähetettäväksi luovuttaa tätä tuotetta -suhteellisen runsaasti. Komentaja Ridder oli siitä mielissään ja -tuli nyt yhä enemmän vakuutetuksi sen järjestelyn hyödyllisyydestä, -jonka oli suomalaisiin karkoitettuihin nähden pannut toimeen. -Suomalaiset olivat saaneet myös hyvän viljasadon. Ainoastaan maissi -ei ollut tyydyttävästi onnistunut. Syynä siihen oli tottumattomuus -viljelystapoihin. - -Syksyllä tuli siirtokuntaan tieto, että sen hallintoon nähden oli -Ruotsissa tehty muutoksia. Kauppayhtiö, Uuden Ruotsin Komppania, oli -muodostettu uudestaan ja se tuli yhä enemmän riippuvaksi valtiosta. -Komentaja Ridder oli pyytänyt lähettämään lisää uutisasukkaita sekä -tottuneita käsityöläisiä. Hän oli kehoittanut yhtiötä yleensä ryhtymään -entistä enemmän siirtokunnasta huolehtimaan. Hallitus oli päättänyt -asettaa Uuden Ruotsin ylimpään johtoon kuvernöörin, laajoin valtuuksin, -sekä valinnut siihen toimeen everstiluutnantti _Johan Printzin_. -Myöskin oli hänelle annettu uusia apulaisia. Useampia laivoja -varustettiin Ruotsissa matkalle. - -Nämä tiedot aiheuttivat vilkasta toimintaa Christinassa. Katsottiin -tarvittavan enemmän rakennuksia. Ryhdyttiin valmisteluihin -majavannahkojen saamiseksi intiaaneilta. Ridder tahtoi saada -mahdollisimman paljon tehdyksi ennen kuvernöörin tuloa. - -Suomalaiset olivat kesän aikana ainoastaan välttämättömissä tarpeissaan -käyneet Christinassa. Myös Erkki Mulikka toimi sellaisella innolla -uutisasutuksensa kuntoonsaattamisessa, että hän tapasi Stinaa vain -sen verran, että molemmat osoittivat elossa olevansa ja luottavansa -tulevaisuuteen. - -Joulu teki tuloaan. Erkki oli saapunut linnoitukseen viettääkseen -juhlat siellä, semminkin kun laivoja tiedettiin silloin saapuvan -Ruotsista. - -Hän teki asiaa silloin tällöin Klingalle tavatakseen rakastettuaan. -Komentaja Ridder vieraili siellä entiseen tapaan ja Erkkikin tutustui -häneen, jolloin Klinga puhui hyvää suomalaisista yleensä sekä Erkistä -erittäinkin. - -Komentaja sanoi tuntevansa suomalaiset, olihan hän ollut ennen Suomessa -palvelemassa ja mainitsi edelleen Suomeen haluavansa. - -Eräänä päivänä Ridder oli juuri astumassa huoneeseen, missä -tavallisesti kohtasi Stina Dalbon nuoren Klingan kanssa, kun kuuli -Erkki Mulikan äänen: - --- Minä miekkoinen sentään! Sinä, Ruotsin kaunein tyttö, jolla olisi -tilaisuus tulla aatelisrouvaksi ja komentajan puolisoksi, valitset -minut, metsäsuomalaisen. - -Samalla hän kuuli, kuinka vieno ääni suuteloiden kesken vastasi: - --- Minulle sinä olet aatelismies, arvokkaampi ja rakkaampi kuin -komentajat ja korkeat herrat. - -Mitä Ridder tunsi sillä hetkellä, on vaikea kuvata. Tavaton hämmennys -ilmeni hänen kasvoillaan, kun hän astui huoneeseen ja näki onnelliset. -Myös nuoret säikähtivät kauheasti. Ridder tunsi itsensä syyllisimmäksi, -vaikka hänellä oli siihen vähimmin aihetta. - -Stina sai ensin mielenmalttinsa. Todellisella naisen vaistolla hän -kääntyi Ridderin puoleen ja sanoi: - --- Komentaja, te olette ollut minulle hyvin ystävällinen ja -huomaavainen, vaikka minä olenkin vain talonpoikaistyttö ja toisen -palvelija. Teidän hyväntahtoisuutenne nimessä uskallan vedota apuunne. -Minä olen lupautunut Erkin vaimoksi. Te tiedätte, että tiellämme on -monta estettä. Olkaa uskollinen ystävä ja auttakaa meitä ne voittamaan. -Jumala on siunaava teitä ja te saatte meidän ikuisen kiitollisuutemme. -Minä rukoilen Teitä. Näin hälvenevät nekin juorut, joita on olemassa -siitä, että muka Te tahtoisitte mennä naimisiin minun kanssani. Tuo -juoru on teitä loukkaava ja teidän arvoanne alentava. Minä tiedän, että -teillä on hyvä ja jalo sydän ja minä luotan, että se asettuu meidän -puolellemme. - -Ridder oli yhä edelleen hämmennyksissä. Hän kuuli tytön sanat ja -rukoilevan äänen, mutta hän ei voinut vastata mitään. Yhtäkkiä hän -kääntyi ovelle ja poistui huoneesta. - -Komentaja kuului kävelevän edes takaisin omassa huoneessaan. Hänen -ylpeyttään ja arvoaan oli loukattu syvästi. Se koski häneen enemmän -kuin mitä sydän parka sai kärsiä. - -Ridder valvoi myöhään mietteissään. Hän ajatteli tulevaisuuttaan, -jota hän oli kuvitellut onnelliseksi täällä siirtokunnassa pienen -yhteiskunnan ensimmäisenä miehenä, rinnallaan suloinen vaimo, joka -voisi tehdä kodin viihtyisäksi. Nyt oli tämä kuvitelma täydellisesti -särkynyt. Se oli särkynyt toisestakin syystä. Nyt tulee tänne uusi -päällikkö, kuvernööri, joka asettuu hänen yläpuolelleen. Parempi on -että hän palaa Ruotsiin. Se lienee ollut hallituksenkin tarkoitus, kun -toinen henkilö tänne nimitettiin. - -Ruotsi ja Suomi tulivat rakkaina mieleen. Siellähän voi uusi onni -rakentua. Ja kuten Klinga sanoi, on siellä todellakin paljon kauniita -tyttöjä, jotka ovat valmiit ja soveltuvat tulemaan komentajan rouvaksi. -Kun hän kirjoitti hallitukselle pyytäen lähettämään hänelle vaimon, -oli se hänen ikävän yksinäisyytensä vaikutusta. Sama syy kai oli ollut -vaikuttamassa hänen kiintymykseensä tähän talonpoikaistyttöön, joka -tuskin olisi tullut mieleen Ruotsissa. Kun järjellä asiaa ajattelee, -olisi ollut vaikeata viedä häntä aateliseen seurapiiriin kotona. - -Missään tapauksessa komentaja ei ollut aikonut tänne iäksi jäädä. Ei, -nyt on sopiva tilaisuus palata takaisin. Siellä on valinnan varaa ja -voi valita aatelisnaisten joukosta. - -Komentajassa voitti järki tunteen. Hän päätti palata Ruotsiin samassa -laivassa, joka toisi kuvernöörin tänne. - -Tämän päätöksen jälkeen hän oli rauhallisempi. Oikeastaan -- mietti hän --- on luonnollisempaa, että nuo nuoret, joita rakkauden side yhdisti, -saavat toisensa. Stina on hyvä tyttö, ja komentaja tahtoi, että hän -tulee onnelliseksi. Järjen ja virka-aseman kannalta katsoen hänen -velvollisuutensa on auttaa heidän asiaansa. He olivat niin avoimesti ja -turvallisesti vedonneet häneen. Hän tahtoo olla ritarillinen. Hän menee -huomenna Dalbon luo ja puhuu isälle nuorten puolesta. - -Tässä ajatuksessa hän nukkui rauhallisesti. - -Aamulla hän tuli Dalbon asuntoon. - -Kunnioittavan tervehdyksen jälkeen Dalbo kysyi: - --- Onko tyttäreni asiaan tullut Ruotsista mitään vastausta? - --- Ei vielä, vastasi komentaja. -- Mahdollisesti tulee kuvernöörin -mukana. - -Hetken vaitiolon jälkeen hän jatkoi: - --- Minä tulin puhumaan tyttärestänne, jonka onnen ja menestyksen -tunnen sydämen-asiakseni. Tyttärenne ei ole valinnut minua, hän on -katsonut itselleen toisen, joka hänen nuoruudelleen ja asemalleen sopii -paremmin. Se suomalainen, jonka hän on valinnut, on hyvin kelpo mies, -siirtokunnan komein ja miellyttävin nuorukainen. Sallikaa heidän mennä -naimisiin keskenään niin pian kuin tyttärenne aikaisempi kuulutus on -peruutettu. - --- Tekö tätä ehdotatte? kysyi Dalbo hämmästyneenä. - --- Nähkääs, hyvä isäntä, selitti komentaja, -- minä matkustan ensi -laivassa Ruotsiin. Minun haluni on nähdä tyttärenne onnellisena. Ja -olen vakuutettu että hän näin saavuttaa onnensa parhaiten. - -Talonpojan maailmankäsitykseen kuuluu läheisesti alistuminen kohtaloon, -vaikka se rikkoisi raunioiksi kauniit kuvitelmat. - -Niinpä ukko Dalbo ei näyttänyt mitään muuta pettymyksen ilmettä, kuin -että äänessä oli pieni katkeruuden vivahdus, kun hän vastasi. - --- Minä kiitän huolenpidostanne, herra komentaja. Niin kauan kuin tyttö -on sidottu kuulutettuun sulhaseen, ei hän voi mennä naimisiin kenenkään -muun kanssa. Minä puolestani en aio vähääkään toimia tämän siteen -purkamiseksi. - -Ridder tunsi pienen ivan kärjen, mutta vastasi: - --- Kaikesta huolimatta minä jatkan edelleen yritystäni tytön -vapauttamiseksi siteestä, joka on hänen onnensa tiellä. - - - - -KUVERNÖÖRI PRINTZ SAAPUU. - - -Helmikuun alussa 1643 pyrki kaksi ruotsalaista laivaa Henlopenin -niemen ohitse Delaware-lahteen. Nämä laivat, "Fama" ja "Svan", olivat -jo elokuulla edellisenä vuonna lähteneet Tukholmasta. Ne olivat -kulkeneet Kanarian-saarien ja Länsi-Intian kautta nauttien Antiguassa -ranskalaisen siirtokunnan vierasvaraisuutta. Matka oli siihen saakka -ollut hidasta, mutta muuten onnellista. Samoin pääsivät laivat -turvallisesti aina Henlopenille saakka. - -Mutta siellä nousi harvinaisen voimakas pohjoismyrsky. Aallot ärjyivät -vaahtopäinä ja huuhtoivat yli laivojen. Myrsky toi mukanaan lumipilven, -joka eksytti laivat. "Fama" ajoi matalikolle, sen toinen masto katkesi -ja iso purje meni mereen sen mukana. Laivaa yritettiin kiinnittää maan -suojaan, mutta ankkuriköysi ei kestänyt. Kolme ankkuria menetettiin, -kunnes vihdoin laiva saatiin pysymään sopivassa paikassa. - -Kului toista viikkoa ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa. Myrskyn -jälkeen tuli suloinen sää ja matkustajia rohkaisi tieto siitä, että -aivan kohta ollaan perillä ja loppuu tämä noin 150 päivää kestänyt -matka. - -Kuvernöörin perhe oleskelee kannella katsellen uuden maailman -maisemia. Printz itse kävelee jykevästi tavaramyttyjen välissä. Hän -sivelee partaansa ja kohentelee asentoaan valmistuakseen kyllin -vaikuttavasti ja arvokkaasti esiintymään uusien alamaisten joukossa. -Hän on iso, mahtava mies, päätä pitempi kaikkea kansaa. Muutenkin -on hän ruumiinrakennukseltaan niin jykevä, että painossa vastaa -kolmea tavallista miestä [Historia tietää, että kuvernööri Printz -painoi yli 400 naulaa]. Hän ei ole tietääkseenkään siitä, että hänen -uusi virka-asemansa, niin korkea kuin se olikin, oli tavallaan -myös karkoitusta. Hän oli ollut urhoollinen upseeri sodassa ja oli -palkinnoksi siitä saanut kuninkaallisia lahjoituksia. Mutta sitten -kohtasi häntä kova onni. Ollessaan Chemnitzin linnan päällikkönä -hänen täytyi se luovuttaa ylivoimaiselle viholliselle, mistä joutui -syytteeseen. Pyytämättä sodan johtajilta lupaa hän matkusti Ruotsiin. -Se tottelemattomuus luettiin hänelle uudeksi rikokseksi. Toimitetussa -tutkinnossa selveni, että hänen urhoollisuuttaan vastaan ei ollut -mitään muistuttamista. Mutta häntä rangaistiin tottelemattomuudesta. -Suuttuneena tästä hän matkusti Suomeen, missä vietti muutaman -rauhallisen ajan monivuotisten temmellysten jälkeen. Uutta tointa -sodassa ei hänelle suotu, sen sijaan määrättiin hänet kuvernööriksi -merentakaiseen siirtokuntaan. Hänen ärtyneen mielensä lohdutukseksi -annettiin hänelle täysi valta alamaistensa yli. Hän tuli olemaan -Uudessa Ruotsissa melkein itsevaltiaan asemassa, mikä jonkun verran -tyynnytti hänen ylpeää luontoaan. - -Nyt lähestyi hetki, jolloin hän astuisi uuteen valtakuntaansa. - -Hänen luokseen tuli hänen vanhin tyttärensä, vilkas Armgard, joka -oli täysikasvuinen neito. Äitinsä kuoleman jälkeen oli hän perheen -varsinainen valtijatar. Jäykkä isäkin sai monesti taipua hänen -oikkuihinsa. - --- Isä, tässä on nyt sinun valtakuntasi. Se otti sinut vastaan -myrskyllä, jonka olet kuitenkin voittanut. Oi, kuinka minusta -tuntuu ihanalta ajatella, että me olemme täällä arvoltamme kaikkein -korkeimmat, joiden yläpuolella ei ketään ole. - --- Ei ketään muita kuin Jumala, myönsi kuvernööri, kohotti hartioitaan -ja jatkoi kävelemistä. - -Armgard oli pitkän matka-ajan kuluessa ottanut selvää matkustajien -elämästä ja oloista, joten hän tunsi huomattavan osan tulevia -alamaisiaan. Hän tahtoi olla heidän valtiattarensa, kuten kuningatar -Christina Ruotsissa. Erittäin oli hän mieltynyt suomalaisiin, ja katsoi -heidän kuuluvan hänen erityiseen suojelukseensa, kun hän oli viime -vuodet elänyt Suomessa. - --- Pian olet sinäkin veljesi luona ja voit aloittaa uuden elämän, -sanoi hän suomalaiselle tytölle, joka äänettömänä katseli ohi liukuvia -maisemia. Tämä turvaton ja maailmaa kokematon tyttö, joka kaikessa -oli altis auttamaan häntä, oli saavuttanut hänen täyden suosionsa. -- -Hetken perästä joudut sinä siellä naimisiin ja sinulla on uusi koti, -parempi kuin on koskaan ollut. Oletko tätä asiaa koskaan ajatellut? -Hetken epäiltyään tunnusti tyttö ujosti: - --- Olen minä joskus. - --- Ehkä sinulla on ollut jo sulhanenkin. Sellainen reipas, solakka -sieltä suomalaismetsistä. Kuinka hennoit hänet jättää? - --- Eihän minulla vielä sulhasta. Lapsuudentoveri vain. -- Tyttö ilmaisi -täten ne ajatukset, jotka parhaillaan askarruttivat hänen mieltään. - --- Me voimme puhua hänestä millä nimellä tahansa, puhui kuvernöörin -tytär leikillisesti. -- Itkitkö kovin lähtiessäsi? - --- Ei hän silloin ollut siellä. -- Tyttö katsoi uneksivana etäisyyteen. - --- Ahaa, huudahti Armgard Printz ja löi käsiään yhteen. -- Hän onkin -tietysti jo ennen tullut tänne. Nyt minä ymmärrän, nyt ymmärrän miksi -yksinäsi uskalsit tälle pitkälle matkalle. Sinä olet aina puhunut vain -veljestäsi ja hänen perheestään. Ehkä teillä on jo asiat selvillä ja -hän vie sinut oitis omaan kotiinsa. - -Nuori tyttö painoi päänsä alas ja sanoi kuin itsekseen: - --- En minä tiedä. - -Kuvernöörin tytär tarttui häntä olkapäästä rohkaisevasti. - --- Pian se tiedetään, hän sanoi. -- Luultavasti hän on jo rannalla -sinua ottamassa vastaan. Minä tahdon, että sinä näytät minulle hänet -heti. Jos on vielä mitä epäselvyyttä, kyllä me sen selvitämme. - -Ja hän kääntyi kahden lähellä seisovan nuoren miehen puoleen, jotka -olivat matkan varrella usein pitäneet heille seuraa: - --- Pojat, jos olette luoneet katseenne tähän tyttöön, tietäkää, ettei -hän ole vapaa. Hän on onnellisempi kuin te ja onnellisempi kuin -minäkin. Hänellä on omansa rannalla vastassa. Amerikka tarjoo hänelle -jo alunpitäen kaikki. - -Miesten kasvot menivät irvistävään nauruun, joka oli tarkoitettu -kohteliaisuudeksi kuvernöörin tytärtä kohtaan. - --- Onpa soma nähdä hänen valittunsa, se onnellinen, joka saa emännän -kotiinsa, nauroi toinen miehistä, punatukkainen. -- Luulen, ettei -täällä ole emäntiä kovinkaan tarjolla, ellei niitä puissa kasva. - --- Pakanoihin kai moni nuori mies saa turvautua, huomautti hänen -toverinsa. - -Armgard Printz pujahti toisten matkustajien luo juttelemaan heidän -kanssaan. - - * * * * * - -Pienen linnoituksen laivalaiturille oli siirtokunta kokoontunut -vastaanottoon, jonka komentaja tahtoi tehdä tavallista juhlallisemmaksi. - -Suomalaisia oli joukko yhdessä ryhmässä. Ehkä tulijoissa oli -heimolaisia, ehkä uusi parvi karkoitettuja kaskenkaatajia Vermlannista. - -Olli Räsänen siristi silmiään, nykäisi Martti Marttista ja huudahti: - --- Jos eivät silmäni petä, on tuolla Reeta. - --- Miten hän olisi tänne joutunut? epäili Martti. Mutta kun hänkin -tähysti tarkkaan, oli hän tuntevinaan sisarensa kasvot. - -Erkki Mulikka oli samassa miesjoukossa. Myös hän loi katseensa -osoitettuun suuntaan. Yhtäkkiä pääsi Erkin huulilta: - --- Se roisto. -- Ja hän pui nyrkkiään. - -Martti Marttinen ja Olli Räsänen kiiruhtivat laivaan tervehtimään -ja auttamaan Reetaa. Ilonkyynel silmissä tarttui sisar hämmästyneen -veljensä käteen. - --- Miten sinä olet täällä? Onko vaari kuollut? kysyi Martti sulkien -sisaren syliinsä. - --- Kuollut on vaari. Minun ainoa turvapaikkani oli täällä. - -Reeta ei halunnut tällä kertaa enempää kertoa. Mainitsi vain, että -metsäsuomalaisia tuli useampia, samoin Suomen suomalaisia. - -Erkki Mulikka ei seurannut Marttia ja Ollia heidän mennessään laivalle. -Hän ja hänen lapsuudentoverinsa olivat kyllä nähneet toisensa, mutta -sitten piti Erkki silmänsä naulattuina punatukkaiseen ja tämän -toveriin, jotka hän tiesi katkerimmiksi vihollisikseen. - -Reeta kummasteli jonkun verran Erkin viipymistä. Olihan hän huomannut -hänet hyvin toisten joukosta rannalla. - -Martin ja Ollin kootessa Reetan tavaroita lähestyi heitä kuvernöörin -tytär. - --- Veljesi oli siis vastassa, sanoi hän tytölle. - --- Tässä hän on, näytti Reeta Marttia. - --- Ja tämä on siis se toinen, sanoi Armgard osoittaen Olli Räsästä. - -Reeta punastui. Nopeasti, melkein suuttuneena hän vastasi: - --- Eihän toki. - -Armgard Printz tarttui Reetan käsivarteen ja vei hänet sivulle... - --- Mitä? Eikö hän ollutkaan vastassa? Millainen sulhanen se on? - -Reeta vakuutti että kyllä hän on täällä. - --- Missä, missä hän sitten on, kysyi kuvernöörin tytär hiukan -kärsimättömänä. - -Reeta osoitti kädellään Erkkiä. - --- Vai niin. Komea näkyy olevan. Mutta miksi hän viipyy? Se ei ole hyvä -merkki. -- Tämä oli kuvernöörin tyttären mielipide. -- Jos jotain on -vinossa, kyllä minä autan tuon vinon oikaisemisessa. - -Heidän lähellään oli ollut punatukkainen, joka oli nähnyt Reetan -viittaaman henkilön ja kuullut keskustelun. - --- Ahaa, huudahti hän itsekseen ja hänen päähänsä juolahti jotain... - -Maihin saatettiin ensin juhlallisuuksin kuvernööri Printz perheineen -ja seurueineen. Tähän seurueeseen kuului muiden muassa kaksi pappia, -Campanius ja Fluviander, sekä apulaispäällikkö Sven Skute ja -muutamia aatelisnuorukaisia. Arvon merkkinä ympäröi uutta päämiestä -sotilaskunniavartiosto. Kuvernöörin valtava personallisuus teki syvän -vaikutuksen siirtokunnan jäseniin. Hänen äänensä kaikui jymeänä; kuin -ukkonen, kun hän lausui tervehdyksensä ja antoi käskyjään. - -Muiden matkustajien mukana tuli Reeta, veljensä ja Olli Räsäsen -saattamana. He saapuivat suomalaisten ryhmään. Ystävällisesti tervehti -Erkki lapsuudentoveriaan. Reetan puristaessa hänen kättänsä kohosi puna -tytön poskille. Punehtui Erkkikin, vaikka ehkä ei samasta syystä. Hän -oli jonkun verran hajamielinen. - -Hän näki Gustafin toverinsa kanssa menevän Dalbon luo, joka seisoi -lähellä suomalaisia. - --- Minä tulin hakemaan Stinaa, sanoi punatukkainen käheästi. -- -Minulla on syytä päättää, että hän on paennut tänne -- ehkä teidän -suostumuksellanne. Minä en aio antaa leikitellä kanssani. -- Hänen -sanansa olivat purevat ja ilkeät. - --- Kyllä hän on täällä, myönsi Dalbo. -- Hän tuli minun tietämättäni. -Mutta ethän toki väkisin häntä vaimoksesi ota. - --- Otanpa niinkin, vastasi punatukkainen jyrkästi. - --- Silloin et voi odottaa minun kannatustani, päätti Nils Dalbo ja -erosi kyläläisestään. - --- Sitä en tarvitse. Minulla on kaikki aseet käsissäni, singahutti -punatukkainen hänen jälkeensä. - -Erkin ja Gustafin välillä ei sanaakaan vaihdettu. Ilman sitäkin he -tunsivat vihaavansa toisiaan. Ja tiesivät nyt alkavan leppymättömän -taistelun tytöstä, jota kumpikin halusi omakseen. - - - - -UUSI VAUHTI SIIRTOKUNNAN KEHITYKSESSÄ. - - -Seuraavaksi päiväksi oli kirkkoon järjestetty tulojumalanpalvelus. Uusi -pastori Johan Campanius saarnasi pastorien Christoferin ja Fluvianderin -toimiessa apulaisina. Pastori Torkillus ei voinut olla mukana, sillä -hän oli sairasvuoteessa, mistä ei enää noussut. - -Saarnan jälkeen koottiin seurakunta suureen hallintosaliin, missä -luettiin kuningattaren antama valtakirja uudelle kuvernöörille, jolle -komentaja Ridder luovutti päällikkyyden. - -Kuvernööri Printz ryhtyi heti tarmokkaisiin toimenpiteisiin -siirtokunnan kehittämiseksi. Muutaman päivän levon jälkeen hän lähti, -mukanaan Ridder, Sven Skute ja Maunu Klinga sekä miehistöön kuuluvina -muiden muassa Pietari Kokkinen ja Pietari Rambo laivalla tarkastelemaan -siirtokunnan maa-alueita sekä ympäristöjä. Hän tahtoi tutustua -valtakuntaansa sekä järjestää asutuksen ja puolustuksen tukevalle -perustalle. - -Intiaaneista ei toistaiseksi ole pelkoa, päätti kuvernööri. -Mutta kauppa intiaanien kanssa on niin turvattava, etteivät muut -kansallisuudet pääse sitä häiritsemään. Tässä oli tähdättävä isku -etupäässä hollantilaisia vastaan. - -Hollantilaiset, joiden siirtokunta ja kauppa Uudessa Amsterdamissa -menestyi, katsoivat myös tämän Eteläjoen (Delawaren) kuuluvan heille. -He olivat sinne valkoisista ensimäisinä asettuneet ja perustaneet -ensimäisen siirtokunnan, jonka tosin intiaanit hävittivät. Myöskin -olivat he ylemmäs joen varteen perustaneet Fort Nassau nimisen -varustuspaikan, joka kuitenkin ruotsalaisten tullessa oli tyhjänä ja -jota käytettiin pääasiassa vain kauppapaikkana intiaaneilta tavaroita -ostettaessa. Ruotsalaisten tultua joelle sijoittivat hollantilaisetkin -varustuspaikkaansa pienen miehistön ja sen nojalla panivat -väsymättöminä vastalauseitaan ruotsalaisten asutus- y.m. toimintaa -vastaan. - -Myöskin englantilaiset olivat ostelleet intiaaneilta maata ja sen -nojalla pitivät ainakin osaa seudusta heille kuuluvana. Tämän asutuksen -tueksi oli heillä pieni varustuspaikka nykyisessä New Jerseyssä, jossa -hollantilaistenkin varustukset olivat. - -Syynä eri kansallisuuksien kilpailuun oli se, että Delawarea ja -sen sivujokia, erittäinkin vuolasta Schyulkill-jokea myöten kävi -tiettävästi paras turkistavarain kauppa intiaanien kanssa. Se, joka voi -pitää hallussaan Delaware-joen ja sen sivujoet, hallitsi tätä tärkeätä -kauppaa. Ruotsalaiset olivat Fort Christinalla ottaneet haltuunsa yhden -tärkeän kulkuväylän minquasien luo, sen, joka kulki Christina-jokea -ja sen sivujokia myöten. Mutta tämä linnoitus ei mitenkään sulkenut -vapaata kauppaa Delawarea pitkin. - -Ruotsalaiset olivat onnistuneet saavuttamaan intiaanien luottamuksen. -He rakensivat ystävyyssiteitä punanahkain kanssa, maksoivat tuotteista -parhaat hinnat ja menettelivät yleensä rehellisesti. Hollantilaisten -aikaisempi kaupankäynti surkastui Fort Nassausta huolimatta ja tämä -synnytti heissä tyytymättömyyttä ruotsalaisia kohtaan. - -Kuvernööri Printz oli lähtiessään saanut ohjeet pitää yllä ystävällisiä -välejä intiaanien ja muiden kansallisuuksien kanssa ja tunnustaa -heidän oikeutettu maanomistuksensa. Mutta kun hollantilaiset ja -osaksi englantilaisetkin vaativat itselleen sellaisiakin maa-alueita, -joita ruotsalaiset olivat intiaaneilta ostaneet, syntyi ristiriitoja. -Ilmeisesti olivat intiaanit myyneet samoja maa-alueita useampaan -kertaan, ja oli vaikea päättää, mitkä niistä kaupoista olivat päteviä -ja kenellä lenapien pikkupäälliköistä oli todellinen myyntioikeus. - -Ratkaistakseen riitakysymyksen päätti kuvernööri Printz sulkea kaikki -muut eurooppalaiset siirtokunnat pois Delaware-joelta tai pakottaa ne -tunnustamaan ruotsalaisten ylivallan. - -Sen vuoksi katsoi hän tarpeelliseksi rakentaa varustuksia useampaan -paikkaan. - -Erään linnoituspaikan hän valitsi melkein Christinan vastapäätä -tai hiukan alapuolelta Delawaren toiselta rannalta. Nimeksi sille -linnoitukselle hän tahtoi antaa Helsingborg ja tulisi sen, yhdessä -Christina-linnoituksen kanssa, vallita Delaware-jokea ja pystyä -estämään muita ilman lupaa menemästä ylöspäin. - -Vastapainoksi ylempänä olevalle hollantilaisten Fort Nassaulle, joka -todellisuudessa jo Helsingborgin vuoksi jäisi ruotsalaisten pussin -sisälle, valitsi hän toisen linnoituksen paikan tätä hollantilaisten -varustusta vastapäätä olevalta rannalta Tenakonk-nimisellä saarella, -jonka erotti mantereesta vain kapea joenmuotoinen vesi. Tuo saari -kuvernööriä miellytti erikoisesti, joten hän valitsi sen myös -omaksi asuntopaikakseen. Saari oli viljavaa ja enimmäkseen matalaa, -mutta ala-osassa Delawaren rannalla oli soma korkeampi kumpu. Tänne -rakennettavan linnoituksen nimeksi hän valitsi "Uusi Götepori". Sen -viereen tulisi "Printzin Hovi", mahdollisimman komea ja ajanmukainen -hallintorakennus. - -Kuvernööri jatkoi matkaansa virtaa ylöspäin. Sangen tärkeäksi paikaksi -hän huomasi seudun, missä Schuylkill-joki laskee Delawareen. Myöskin -tänne tarvittaisiin linnoitus, mutta sen rakentaminen lykättiin hiukan -tuonnemmaksi. Hän kehoitti suomalaisia perustamaan sinne uutisasuntoja, -koska niillä tulisi olemaan menestystä ja koska ne, ollen kaukana -muista, sopisivat juuri metsien yksinäisyyteen pyrkiville. Kuvernööri -lupasi rakentaa suojavarustuksia kaikkiin paikkoihin, mihin -asuntoryhmiä syntyisi. Ne varustukset olisivat turvana, jos milloin -sopu intiaanien kanssa rikkoutuisi. - -Kuvernööri kävi aina Delawaren suurilla putouksilla saakka, jota -paikkaa hän piti Uuden Ruotsin äärimmäisenä rajana. - -Matka oli sangen opettava. Kuvernööri oppi tuntemaan uutta maata ja -huomasi sen sangen arvokkaaksi. - -Kotiin tultuaan hän alkoi suunnitelmiaan toteuttaa reippaasti. Hän -lähetti ensi tilassa osan miehiä Sven Skuten johdolla Helsingborgia -pystyttämään. Toisten oli mentävä Maunu Klingan johdolla rakentamaan -Uutta Göteporia sekä Printzin Hovia. Ankara määräys kuului, että nämä -työt oli suoritettava ennen kesäkiireiden alkamista. - -Skute ja Klinga saivat itse valita miehensä. Klinga keräsi joukkonsa -pääasiassa tuttavistaan suomalaisista, jotka lähtivät mielellään -hänen mukaansa senkin vuoksi, että ne seudut olivat Suomi-siirtolaa -lähempänä, joskin vielä enemmän ylämaahan päin, jonne suomalaiset -halusivat uutisasutusta jatkaa. Ennen pitkää nimitettiin aluetta siellä -päin Ylämaaksi tai Uplandiksi. - - - - -TERVEHDYKSET VANHASTA MAASTA. - - -Suomalaiset uutisasukkaat saivat viimeksi tulleilta kuulla, että vainot -suomalaismetsissä olivat jatkuneet, raivoten, jos mahdollista, entistä -kiihkoisempina. Viljelyksiä oli hävitetty ja taloja poltettu. Useita -murhiakin oli tapahtunut. - -Reetan kertomus, yksi monista kuvauksista, oli sydäntäsärkevä. - -Tuttuja suomalaisia oli useampia kokoontunut Martti Marttisen asuntoon, -kun Reeta toi viestit kaukaiselta kotiseudulta. - -Niiden suurien käräjien ja karkoittamisten jälkeen, joitten seurauksena -suomalaisia joutui Maunu Klingan mukana Amerikkaan, oli vouti jonkun -aikaa näyttäytymättä. Arvatenkin hän odotti niiden maakirja-asiain -ratkaisua, jotka olivat maaherran avustuksella vireillä. Mutta jo -seuraavana talvena hän tuli uudelleen. Omistusoikeus tiloihin oli -myönnetty muutamille, mutta toisilta se oli kielletty. Mulikka ja -Oinonen olivat saaneet vahvistuksen taloihinsa, mutta Marttila oli -tuomittu hävitettäväksi. - --- Marttilaa huudahti Martti. -- Minkä vuoksia Sehän oli ainakin yhtä -vanha viljelys kuin ne toisetkin, ja asumisoikeus oli vähintään yhtä -turvatulla pohjalla. - --- Niin kuitenkin vouti ilmoitti, kertoi Reeta. -- Sen jälkeen kun te -lähditte, ei Laasarin puolella ollut ketään, joka olisi asiaa pystynyt -ajamaan. Arvatenkin vouti oli saanut aikaan tämän päätöksen Marttilan -vahingoksi. Jos nimittäin sellainen päätös on annettu. Ei meillä ole -siitä mitään varmuutta. Se vain oli varmaa, että vouti vihasi Marttia -ja vihasi myös vaaria, joka oli hänelle edellisellä kerralla lukenut -lakia ja puhunut totuuden sanaa. - --- Oli pakkaspäivä, kun vouti tuli taloon. Meitä oli, vain kaksi, vanha -vaari ja minä. Ylpeänä astui vouti tupaan ja ilmoitti, että tämän talon -asukkaat häädetään ja talo hävitetään. Vaari kimmastui ja hypähti -penkiltään. 'Minä en lähde talosta, jonka olen itse rakentanut, minä -en luovu maistani, jotka itse olen raivannut. Sellaista lakia ei ole -olemassa, joka minut täältä pois saa.' Vouti antoi seuralaisilleen -käskyn ottaa ovet pois sijoiltaan sekä särkeä akkunaluukut. Toisia -komensi purkamaan uunia. Silmät vihasta palavina näki vaari miesten -ryhtyvän hävitystyöhönsä. Kun ensimäinen kivi kotiliedestä irtaantui, -tempasi vaari sen käsiinsä ja ryntäsi voutia kohti. Voudin apulaiset -asettuivat väliin. Yksinään taisteli vaari heitä vastaan eikä lähtenyt -pois, vaikka minä koetin vetää. 'Siirry syrjään Reeta', huusi hän, -'minä en anna kotiani hävittää.' Vaarin raivo oli hillitön ja hänen -voimansa vielä ihmeellisemmät. Hän iski ja huusi. Vouti käski miesten -lyödä kapinoitsijaa. Ja vihdoin lysähti vaari kuolleena maahan. -Minä pakenin kauhistuneena metsään. Odotin miesten lähtemistä. Kun -he vihdoin tulivat ulos, sytyttivät he talon tuleen. Minä pakenin -Mulikkaan. Palon lieska leimusi kauas. Vaarin ruumis paloi sisälle. - -Martti Marttinen oli tätä kuullessaan vihan ja tuskan vallassa. Hän ei -voinut sanoa sanaakaan. - -Luukas lausui vakavana: - --- Se oli vanhan korvenraatajan palkka oikeudettomassa maassa. - -Erkki lisäsi siihen: - --- Ukko kuoli kunnialla oman kurkihirren alla. - -Reeta jatkoi: - --- Minä olisin saanut Mulikassa suojaa ja asuntoa. Mutta mieleni -oli järkytetty enkä voinut niille seuduille jäädä. Minä halusin -tänne. Läksin kiertelemään saadakseni selville, miten voisin päästä -meren yli. Tuomittuja oli monella seudulla odottamassa hakijoita. -Taalain kaivosseuduilla oli näiden lähtijäin keskuspaikka. Paitsi -viljelijöitä oli nyt määrätty myös lähtemään kaivosmiehiä. Matkalla -tulin tuntemaan Israel Helmeen perheen, jonka myöskin oli lähdettävä. -Minä pääsin heidän mukaansa. Niin tulimme Tukholmaan ja laivaan. Minä -jouduin erilleen Taalain suomalaisista, jouduin kuvernöörin laivaan. -Kuvernöörin tytär on minua auttanut. Niin olen nyt teidän joukossanne. - --- Hyvä oli että tulit, sanoi Olli Räsänen. -- Kohta täältä olisi -kutsuttukin. - --- Kutsumatta tulin, mutta en käskemälläkään lähde takaisin, vakuutti -Reeta tarttuen veljeänsä kädestä. - -Martti havahtui kuin unesta. - --- Siihen maahan, jossa tuollaista tapahtuu, meillä ei tule asiaa, -sanoi hän päättävästi. -- Meillä ei olekaan siellä enää mitään, kun -vaarikin on kuollut ja vanha koti on tuhkana. Oikein sanoit, Reeta, -käskemälläkään emme lähde takaisin. Me painamme juuremme tähän maahan. -Sen kohtalot ovat meidän kohtalomme. - -Illan kuluessa jatkettiin keskustelua, joka vähitellen sai yleisemmän -luonteen. - -Olli Räsänen huomautti punatukkaisesta, jonka oli nähnyt tulijain -joukossa ja kysyi: - --- Mitähän varten se tänne tuli. Ei varmaan häntä ole karkoitettu, -sillä niin uskollinen suomalaisten vihaaja hän oli. - --- Laivassa hän ei mitään vihan merkkejä osoittanut, sanoi Reeta. -- -Usein pyrki keskusteluihin minunkin kanssani. Kun pitkän matkan aikana -opin jonkun verran ruotsiakin, ymmärsin, että hän tuli tänne mennäkseen -naimisiin. Kehui täällä olevan morsiamensa. - --- Jopa vain, ihmetteli Olli Räsänen. -- Kun täällä on naisista -ilmeinen puute, mistä hän eukon itselleen koppaat Punaisten pakanain -joukosta ehkä. - -Erkki ei virkkanut mitään. Hän oli tavallista harvasanaisempi ja -kiiruhti ennen muita asuntoonsa. - -Ennen levolle panoaan ajatteli Reeta vielä Erkkiä. Todellakin hän -oli vieraantunut. Olisikohan häneen nähden jotain vinossa, kuten -kuvernöörin tytär oli lausunut... - - - - -ARMGARD PRINTZ. - - -Kuvernööri Printz otti hallitusohjat oitis jänteviin käsiinsä. -Pitkän toimikautensa aikana sodassa hän oli tottunut käskemään ja -saamaan käskynsä täytäntöön. Hänen esiintymisensä oli karskia ja -hallitsijamaista. Hovitapoja hän ei tuntenut. Hän saattoi puheessaan -olla raaka, varsinkin, jos väkijuomat, joita uutterasti käytti, -olivat himmentäneet hänen sydämensä pohjalla asuvan lempeyden. Sen -aikuisen tavan mukaan hän oli ankarasti uskonnollinen ja vaati tarkkaa -kirkollisten määräysten noudattamista. - -Uuden kodin kuntoon panossa ja "alamaisten" arvonannon hankkimisessa -oli hänen vilkas tyttärensä Armgard hänelle suurena apuna. Tämä oli -teräväpäinen ja huomaavainen, joten hän suuressa määrin paransi isänsä -useinkin hidasta ajatuksenkulkua. Kuvernööri Printz ei tunnustanut -kenenkään komentovaltaa. Siitä huolimatta onnistui Armgard melkein -aina saamaan tahtonsa toteutetuksi. Kuta enemmän siirtokunnan asujamet -oppivat uutta esivaltaansa tuntemaan, tulivat he huomaamaan, että -kuvernöörin itsepäisyyden taivutti ainoastaan hänen tyttärensä, jota -moni pitikin varsinaisena valtiattarena. Kuvernööri luotti tähän -vanhimpaan tyttäreensä enemmän kuin poikaansa Gustafiin, joka myöskin -oli täysikasvuinen. - -Christina-linnoituksessa huomattiin heti ensi päivästä, että komento -oli muuttunut. Pehmeäluontoinen Ridder valmisteli kotiinlähtöä eikä -ottanut ollenkaan osaa hallitusasioihin. Maunu Klinga tunsi olevansa -jonkun verran syrjäytetty, sen vaikutti uuden apulaisen, Skuten, -tulo. Hän halusi pysyväistä toimintaa linnoituksen ulkopuolella ja -pyrki mieluummin suomalaisten pariin. Rakennuspuuha Tenakonk-saarella -soveltui hyvin hänen harrastuksiinsa, vaikka hän käsitti, että kun -linnoitus ja Printzin Hovi siellä tulevat valmiiksi ja hallinto siirtyy -sinne, hänen on etsittävä itselleen toimintaa muualla. - -Rakentajat olivat ennen Ridderin lähtöä ja menneet Tenakonkille Klingan -opastamina. Sinne siirtyivät ystävämme Martti Marttinen, Pietari -Kokkinen ja aluksi myös Olli Räsänen. Sen sijaan Erkki Mulikka, -vapaamies, siirsi lähtöään päivä päivältä. Hän käsitti vaaran uhkaavan -Stinaa ja sen vuoksi hän halusi pysytellä lähettyvillä. Klingan -perhe asui edelleen linnoituksessa ja Stina jatkoi oloaan siellä. -Reeta oli jäänyt toistaiseksi linnoitukseen kuvernöörin tyttären -pyynnöstä. Armgard Printz nimittäin tarvitsi hänen apuaan, kunnes koti -on pantu kuntoon. Dalbo oli siirtynyt Skuten työkuntaan ja puuhaili -Helsingborg-linnoituksen rakentamisessa, käyden kuitenkin tiheään -kotona. - -Armgard Printz oppi pian tuntemaan ne perheet ja henkilöt, jotka -Christinassa asuivat. Hän kävi Klingalla kuin kotonaan ja tapasi siellä -säännöllisesti Stina Dalbon. Nuori lapsenhoitajatar oli miellyttävällä -käytöksellään saavuttanut suosiota hänen silmissään. - -Erkki ei voinut estää askeleitaan johtamasta sangen usein Stinan luo. -Ja vielä enemmän seurasi hän häntä ulkona linnoituksen ympäristössä. -Kaikesta tarkkaamisesta huolimatta ei hän tavannut punatukkaista -Gustafia. Tämä hänen vihamiehensä oli tovereineen jo melkein heti -tulonsa jälkeen kadonnut tietymättömiin. Kukaan ei heitä tosin -kaivannut. Erkki koetti arvoitusta turhaan selittää. Joku oli nähnyt -tulopäivänä punatukkaisen olevan keskusteluissa jonkun paikkakunnalla -sattumalta käyvän hollantilaisen kanssa. Toinen vakuutti, että nämä -miehet hollantilaisen ja oudon intiaanin kanssa kulkivat Christina-joen -vartta ylöspäin minquas-intiaanien maita kohti. - -Valmistellessaan lähtöään ritarillinen Ridder ei unohtanut Stinan -asiaa. Hän hankki ajoissa valtakirjat, joita ehkä tarvittaisiin Stinan -avioliittokuulutuksen peruuttamista varten, ellei asiaa olisi vielä -Ruotsissa ratkaistu. Vanha Dalbo ei ollut erityisen halukas tätä -valtuutusta puolestaan antamaan. Pastorin välityksellä suostui hän -niin pitkälle, että ilmoitti olevansa vastustamatta toimenpidettä. -Gustaf ei ollut enää ollenkaan hänen suosiossaan, mutta toiselta puolen -hän ei tahtonut auttaa suomalaisenkaan pyrkimyksiä. Periaatteelleen -uskollisena ei hän, kun oli aikanaan antanut lupauksen Gustafille, -katsonut voivansa toimia tätä vastaan, mutta salli muitten toimia, jos -nämä sitä halusivat. Sydämessään hän joka tapauksessa toivoi, että -hänen tyttärensä pääsisi vapaaksi. Voisihan ilmestyä uusia sopivia -mahdollisuuksia, vaikka komentajaan asetetut toiveet eivät toteutuneet. - -Ridderistä oli häipynyt se vastenmielisyys, jota hän alussa tunsi -suomalaista kohtaan, tämä kun oli voittanut hänet kilpailussa Stinan -sydämestä. Kun hän meni jäähyväiskäynnille Klingan perheen luo, valitsi -hän ajan, jolloin Erkki oli siellä. Hän tahtoi osoittaa rehellisesti -harrastavansa nuorten parasta. Nuoret kertoivat Gustafista sekä hänen -tulostaan siirtokuntaan. Se tieto säikähdytti Ridderiä kovin. - --- Tässä on suurempi vaara kuin kenties arvaattekaan, sanoi hän. -- Jos -hänellä on kuulutustodistus mukanaan, voi hän millä hetkellä tahansa -vaatia morsiamensa vihille eikä mikään voi avioliittoa estää. - -Tämä selitys sai nuorten sydämet hätkähtämään. - --- Ennen minä hukutan itseni kuin menen hänen kanssaan naimisiin, -vakuutti tyttö ja katsoi hellästi Erkkiä silmiin. - --- Ei nyt ole syytä vielä toivottomuuteen vaipua, lohdutteli -Ridder. -- Kun hän ei ole vielä näyttäytynyt, ei hänellä ehkä ole -tarvittavaa todistusta. Muuten on hänen viipymistään vaikea selittää. -Sitä parempi on, mitä kauemmin hän pysyy poissa. Nyt on tärkeintä -voittaa aikaa. Minä olen vakuutettu onnistumisestani, kunhan pääsen -Ruotsiin. En luule antavani teille turhia toiveita, kun lupaan, että -ensimmäisessä palaavassa laivassa minun lähtöni jälkeen voitte odottaa -sitä asiakirjaa, joka ratkaisee teidän onnenne. Kuitenkin on teidän -taivutettava vanhukset kannattamaan liittoanne. - -Nuoret olivat kiitollisia entiselle komentajalle hänen -jalomielisyydestään. Se kädenpuristus, jolla Stina sanoi hänelle -jäähyväiset, oli lämpimämpi kuin mikään tätä ennen. - -Armgard Printz piti uteliaisuutensa houkuttelemana silmällä Erkkiä, -jota Reeta oli hänelle osoittanut laivarannassa. Eikä häneltä suinkaan -jäänyt huomaamatta se läheinen seurustelu, joka vallitsi tämän ja -Klingalla palvelevan lapsenhoitajan välillä. Suhde olikin helposti -arvattavissa. Niin mielellään kuin hän yleensä tahtoi edistää nuoren -väen sydämen harrastuksia, katsoi hän tässä joutuvansa ristiriitaan -velvollisuuksiensa kanssa. "Alamaisten" onnen valvominen kuului -hänelle. Reeta oli melkein kuin hänen holhokkinsa ja siis läheisempi -kuin Stina. - -Avatakseen Reetan silmät hän järjesti tilaisuuden, missä kokematon -suomalaistyttö saisi kumoamattoman todistuksen lapsuudentoverinsa -todellisesta sydämentilasta. - -Kauniina maaliskuun iltapäivänä olivat Erkki ja Stina siirtyneet -mielipaikalleen linnan sarvekkeen kupeelle. Nuori Klinga sai vapaasti -juosta etsimässä vastapuhjenneita kevään kukkia. Häntä vartioitiin vain -sen verran, ettei hän päässyt putoamaan törmältä alas. - -Kuvernöörin tytär teki asiaa lähellä olevalle laivalaiturille. Hän oli -ottanut Reetan mukaansa, koska heillä muka oli sieltä jotain tuotavaa. -Linnan sarveke esti rakastavaisia heitä huomaamasta. Mutta heidän -äänensä kuului selvästi. - -Armgard ei ollut mistään tietääkseenkään, mutta Reetan korvat kuulivat -heti Erkin äänen. Hän tunsi olonsa vaikeaksi, mutta ei hennonut -poiskaan lähteä. - -Rakastavaisten keskustelu koski sitä asiaa, joka oli heillä kaikki -kaikessa. Tyttö sanoi: - --- Sinun olen enkä kenenkään muun. Olenhan meren takaa lähtenyt sinua -hakemaan. Kuinka kohtalo voisi olla niin julma, että se vielä meidät -erottaisi? - -Erkki vastasi siihen: - --- Ei mikään voikaan meitä erottaa. Kyllä me poistamme esteet, olkoot -ne kuinka suuria tahansa. - -Reeta kuuli nämä sanat hyvin ja tajusi niiden merkityksen. Hänen -poskensa punehtuivat ja hän lähti kiiruhtamaan pois. Armgard seurasi -häntä. - --- Siinä on syy, jonka tähden hän sinua jo rannalla vieroi, sanoi -kuvernöörin tytär tarttuen nyyhkyttävää tyttöä käsivarteen. -- Älä -kuitenkaan vielä vaivu epätoivoon. Vielä ei ole pappi sanonut aamenta -heidän liitolleen. - -Reeta ei kyennyt lausumaan mitään. - --- Rakastatko sinä häntä täydestä sydämestäsi? kysyi Armgard -osaaottavaisena. - --- Rakastan, myönsi Reeta avomielisesti. - --- Onko hän ilmoittanut rakastavansa sinua? Ehkä on kosinutkin? - --- Ei hän ole minulle sitä sanonut. Minulla oli vain syytä niin uskoa. - -Kyyneleet valuivat punehtuneen tytön poskilta. - --- Mies voi pettää naista monella muulla tavalla kuin vain sanoilla, -lausui kuvernöörin tytär. -- Maltahan, ei ole vielä kaikki menetetty. -Minä autan sinua. Kyllä minä saatan hänet tuntemaan velvollisuutensa. - -Hän oikaisi itsensä ruhtinaallisen ryhdikkääksi. Hän tunsi tilaisuuden -tulleen, jossa hänen oli näytettävä, että hänellä oli valta tässä -maassa. Hänen mielessään väikkyi kuva Kristiina-kuningattaresta juuri -tällaisessa tilanteessa. - --- Minun valtakunnassani eivät miehet saa rankaisematta pettää naista, -vakuutti hän mennessään sisälle. - -Reeta jäi vielä pihamaalle kuivaamaan kyyneleitään. Ennenkuin hän -seurasi valtiatartaan, näki hän Erkin tulevan portista linnan pihalle. -Hän kantoi käsivarrellaan pikku poikaa, joka hyväili kantajansa poskia, -ja hänen vierellään kävi nuoren Klingan hoitajatar, jonka kasvoilla oli -onnen loiste. - -Jotain tuollaista oli Reeta mielessään kuvitellut keinuessaan -valtameren aalloilla, joitten hän luuli vievän kohti onnen satamaa. -Mutta tuon toisen sijasta oli hän silloin nähnyt itsensä Erkin -rinnalla. Nyt oli hänen onnensa mennyt. - - - - -REETALLA ON YSTÄVIÄ. - - -Armgard Printz oli nainen, joka ei miettinyt kauan tekojaan. Nähtyään, -että Reeta ei seurannut, palasi hän huoneista takaisin pihalle ja -komentavasti kutsui tytön luokseen. Tarttuen Reetan käsivarteen hän -sanoi päättävästi: - --- Me lähdemme oitis kuvernöörin luo. Kuvernööri Printz käveli jykevin -askelin kookkaan salin lattiata edestakaisin. Hänen kirjurinsa Johan -Fransson, kotoisin Itä-Suomesta, istui ison tammipöydän ääressä ja -kirjoitti kuvernöörin sanelun mukaan. Kysymyksessä oli vastauskirje -hollantilaisten tekemään vastalauseeseen. - --- -- 'me emme tule sallimaan yhdenkään hollantilaisen tai minkään -muun vieraan laivan liikkua meidän aluevesillämme alistumatta meidän -määräyksiimme ja tunnustamatta korkean kuningattaremme ylivaltaa tällä -alueella, jonka olemme laillisesti itsellemme ostaneet.' -- Kirjoita -niin, kirjuri. Vedä viiva 'emme' ja 'sallimaan' sanojen alle. - --- Niin, tuhat tulimmaista, me emme sitä salli, jatkoi kuvernööri, -pysähtyi sihteerinsä eteen ja, korostaakseen sanojaan, löi nyrkillä -pöytään, niin että kirjoitustarpeet hypähtivät. - -Sitten hän meni kaapille, kaasi lasin viinaa, jonka kulahutti yhdellä -siemauksella. Sen jälkeen hän rauhoittui ja jatkoi: - --- Kirjoita edelleen: 'Me emme ole tulleet tänne haastamaan -riitaa. Me tahdomme elää eurooppalaisten samoin kuin intiaanienkin -kanssa sovinnossa, mutta me tahdomme säilyttää arvovaltamme ja -omistusoikeutemme. Sen vuoksi jokainen laiva, joka tavataan vesillämme -osoittamatta kunnioitusta Ruotsin lipulle, ammutaan armotta upoksiin'. - -Näin pitkälle oli kirjeessä ehditty, kun kuvernöörin tytär -seuralaisensa keralla astui sisälle. - --- Isä, huudahti Armgard. -- Meillä on tärkeätä asiaa. - --- Minun virkatoimeni ovat tärkeämmät, murahti isä, mutta kun tyttö -kiepsahti hänen kaulaansa, kysyi hän: - --- Mikä nyt on hätänä? Haluatko lähteä ajelemaan hevosilla, -jotka kuningatar minulle lahjoitti? Ne eivät ole oikein tottuneet -ratsastukseen eikä täällä ole vielä muita ajoteitä. - --- Ei, isä, sanoi tytär ja veti kuvernöörin istumaan puiseen -nojatuoliin, jota käytettiin virallisissa vastaanotoissa -hallitustuolina. -- Minulla on virka-asia, tärkeä ja painava, joka -koskee alamaisesi onnea ja menestystä. - -Jättiläiskuvernööri oli kuin karhu kesyttäjänsä kuletettavana. - --- Minä kysyn sinulta, joka olet tämän siirtokunnan herra ja -kuvernööri, -- alkoi tytär juhlallisena, -- minä kysyn eikö tässä -maassa ole jokainen mies velvollinen menemään naimisiin sen tytön -kanssa, jota on liehitellyt, nimittäin jos tyttö sitä vaatii? - -Kuvernööri naurahti, kun sai selville asian laadun. - --- Avioliitot ovat siirtokunnan menestymisen ehto, sanoi hän. -- -Hallituksen on edistettävä niiden muodostumista. Mutta täällä on -toistaiseksi vielä aivan vähän avioliittoon sopivia naisia. Minun -pitäisi saada niitä Ruotsista kokonainen laivalasti. - --- Juuri senpä vuoksi sinun täytyy auttaa, että ne muutamat naiset, -jotka ovat tänne saapuneet, pääsevät oikeuksiinsa. Eikö tyttö ole -ansainnut itselleen sitä miestä, jota hän on varta vasten lähtenyt -Ruotsista saakka täältä hakemaan? - -Armgard Printz koetti edelleen olla juhlallinen. - --- Totta kai, totta kai, myönteli kuvernööri. -- Kuitenkin lienee -asiassa miehelläkin jotain sanomista. Hallitukselle on yhdentekevää -kenen kanssa avioliitto solmitaan, kunhan niitä vain solmitaan. - -Avioliiton asianajaja jatkoi: - --- Tässä on kysymys suhteesta, joka on kehittynyt lapsuudesta saakka. -Tämä tyttö tässä, jonka sinä tunnet tulomatkalta ja joka edelleen -on ollut meillä apulaisena ja kuuluu siis erityisesti hallituksen -suojeltaviin, on tullut etsimään täältä sulhastaan. Hän onkin löytänyt -miehen, mutta tuo mies kiertelee toista pauloihinsa. - -Reeta oli ujona pysytellyt ovensuussa. Hän häpesi, kun hänen salaista -asiaansa ruvettiin noin julkisesti esittämään. Hän painoi alas päänsä -ja peitti esiliinalla kasvonsa. - --- Tyttö, sanoi kuvernööri. -- Me emme voi näin nopeasti tässä asiassa -päätöstä tehdä. Jos sinulle on vääryyttä tehty, niin minä takaan, että -se hyvitetään. Minä otan asiasta selvää ja hankin sinulle oikeutta. - --- Kirjuri, olet kuullut, mitä kuvernööri on sanonut. Kirjoita se -pöytäkirjaan, ehti Armgard pistää väliin. - -Kuvernööri jatkoi: - --- Sinä ujo tyttö siellä oven suussa, älä ole suruissasi. Jos et saa -miestä, jota olet ajatellut, saat toisen. Kyllä täällä sulhasia on, on -vaikka kuinka monta. Ennen tämän vuoden loppua saat keikkua emäntänä -omassa talossa. Ole nyt rauhassa ja mene taloustoimiin. - -Reeta poistui sangen halukkaasti kuvernöörin luota. Hänellä oli se -käsitys, että tämä käynti ei vienyt hänen asiaansa vähääkään eteenpäin. -Ellei Erkki omasta tahdostaan taivu, mitä auttaa kuvernööri tai muut -vallanpitäjät? Kuta enemmän hän käyntiään ajatteli, sitä enemmän kohosi -häpeän puna hänen kasvoilleen. Hän oli melkein kiukkuinen kuvernöörin -tyttärelle, joka oli hänet tähän johtanut. - -Hän halusi poistua tästä piiristä, missä ehkä uudelleen sattuisi -kohtaamaan Erkin sen toisen kanssa. Sen vuoksi pyysi hän lupaa saada -lähteä veljensä kotiin. - --- Mene nyt toistaiseksi, lausui Armgard. -- Sinun asiasi on hyvissä -käsissä. Kyllä minä pidän silmällä miestä. Ja tarpeen tullen -turvaudutaan kuvernööriin. Älä hellitä. Jos minä johonkin mieheen -silmäni isken, otan hänet vaikka kiven kolosta. - -Olli Räsänen sattui olemaan linnoituksessa hakemassa siemeniä -kevätkylvöjä varten. Tapansa mukaan kävi hän Reetaa tervehtimässä, ja -kun tämä oli juuri lähdössä Suomi-siirtolaan, pyysi hän saada opastaa. - -Teitä ei vielä ollut, eikä siltoja jokien ylitse, mutta polku oli -polettu ja lautat rannoille rakennettu. - -Nuoret kävelivät yhdessä kevääseen puhjenneita maisemia. Reeta oli -melkein sanaton. Ennen niin puhelias Olli Räsänen oli myöskin sangen -vaitelias. Kömpelöllä kohteliaisuudella auttoi hän tyttöä purojen yli -kuljettaessa. Sikäli kuin hän puhui, koetti hän viitata tämän maan -luonnonrikkauteen ja hyviin elämisen mahdollisuuksiin. - --- Katsos Reeta, sanoi hän, -- tämä on nuorten yrittelijäin maa. Tämä -on heidän paratiisinsa. Ei niin, ettei täälläkin pitäisi työtä tehdä. -Paljon sitä pitää tehdä, mutta täällä saa myös työstään palkan. Ei -täällä halla hätyyttele eivätkä vieraat vie. - -Räsäsen hillitty ystävällisyys herätti Reetan vähitellen murheellisista -unelmista ja jottei hän aivan kylmäkiskoiselta tuntuisi, heitti hän -jonkun kysymyksen, kun mies kertoi siirtolan puuhista. - --- Kai sinulla jo lehmäkin on? kysyi Reeta keskustelun ylläpitämiseksi. - --- Jo minä yhden hiehon sain, alkoi nuori mies kertoa. -- Pian siitä -lehmä varttuu. On minulla pari lammastakin ja muutama kana. Kyllähän -se muuten menisi, mutta yksinään on vähän hankala kaikkia hoitaa. -Kun Martti olisi asettunut Räsälään, joka yhdessä hänen kanssaan -rakennettiin, olisi Leenasta ollut apua naisväen töihin. On se Leena -kuitenkin sieltä Marjetan Kärjestä käynyt tarpeen tullen auttamassa, -mutta ei se sama ole kuin apu kotona. Kun he vielä muuttavat kauemmas, -kuten Martti aikoo, ei ole mitään naisen apua kodin pidossa. Täytyy -oppia lehmääkin lypsämään. - -Reeta vaipui taas mietteisiin. - -Vihdoin he tulivat Naamankosken partaalle. Joen yli oli tehty -väliaikainen silta. Räsänen ei puhunut mitään, että tässä se nyt hänen -kotinsa, Räsälä, oli. - --- Onpas tämä kaunis talon paikka, tunnusti Reeta. -- Koskeen saisi -hyvän myllyn. Mitä! Johan täällä sellaista suunnitellaankin, sanoi hän -katsoen alulle pantuja myllyn perustuksia. - -Reetan maanviljelysinnostus heräsi kun hän näki avatut uutisviljelykset. - --- Johan tästä yhteen taloon leipää karttuu, sanoi hän lyöden käsiään -yhteen. -- Ja mitkä erinomaiset laidunmaat karjalle! - --- Niin on, niin on, myönteli Olli harvasanaisesta Hänen ajatuksensa -kiertelivät omia teitään. - --- Kyllä tässä kelpaa asua, kuka sitten asuneekin, lausui Reeta jo -vilkkaasti ja kysyi: -- Kuuluuko tämä Suomi-siirtolaan? - --- Kuuluuhan se, on ensimmäinen talo siirtolassa, sanoi Räsänen pieni -veitikkamaisuus silmäkulmassa. -- Tämä on Räsälä. - -Reeta säpsähti vähän ja jäi sanattomaksi. Olli Räsänen pyysi -poikkeamaan sisälle ja katsomaan vähän aittojakin, kuinka niissä on -elämisen varaa. - -Reeta ei halunnut. Hän pyysi neuvomaan tietä Marjetan Kärkeen, jonne -tahtoi kiiruhtaa ennen illan tuloa. - -Olli lähti edelleen saattamaan. Nuorten kesken ei enää sanaa vaihdettu. -Ollilla olisi ollut paljonkin puhumista, mutta hän katsoi parhaaksi -vaieta. - -Tultuaan Marttisen uutisasutuksen veräjälle sanoi Reeta Ollille -jäähyväiset. - --- Olet sinä ahertava maamies, lausui hän saattajalleen tunnustukseksi. - -Sitten hän siirtyi veljensä kotiin. - - - - -TAIKAKEINOT. - - -Leena, joka jo kerran oli käynyt kälyään tervehtimässä linnoituksessa, -otti hänet sydämellisesti vastaan ensi kerran uudessa Marttilassa. -Pikku Martti riemuitsi rajattomasti tavatessaan tätinsä, jonka vielä -muisti vanhasta maasta etenkin sen vuoksi, että oli tottunut häneltä -saamaan maukkaita naurishaudikkaita. Iloisena hän esitti tädille -leikkitoverinsa Väinämön Antin ja kertoi pikku Marjetasta, jonka -punainen mies oli vienyt ja josta ei ole sittemmin mitään kuulunut. - -Martti Marttinen kävi kotona vain kerran viikossa. Rakennuspaikka -Tenakonkilla oli Marjetan Kärjestä 7 mailin päässä, joten oli -liian pitkä matka joka yöksi tulla kotiin, varsinkin kun taival -oli pääasiassa veneellä kulettavaa. Lopputalvi ja kevät oli siellä -kiireisesti työskennelty. Alkukesäksi olivat valmistumassa sekä -Uuden Göteporin linnoitus että Printzin Hovi asuttavaan kuntoon. -Soudellessaan lauantaisin kotiinsa tarkasteli Martti uutta -asuntopaikkaa, johon rakentaisi pysyväisen, suuremman kodin. - -Väinämön leski Kaisa nautti edelleen sitä ystävällisyyttä, jota -hänelle oli Marttisten luona osoitettu. Vaikka Martti Marttinen oli -luvannut jättää tämän sauna-asunnon yksinomaan hänelle niin pian kuin -varsinaisen oman kodin saisi perustetuksi, ei Kaisa vielä hennonut -pitää sitä omanaan, kun hän ei voinut sen rakentamisessa olla -osallisena eikä hänellä ollut rahoja korvaamiseen. Hän koetti kyllä -taloustoimissa ja kesäkiireissä olla apuna, mutta kun talven aikana -työt olivat vähissä, kierteli hän siirtokunnassa, koettaen ansaita -elantonsa. Joskus hänellä oli poikansa Antti mukanaan, mutta useimmiten -hän liikkui yksinään. Niissä siirtokunnan osissa, joissa häntä ei -tarkemmin tunnettu, sanottiin hänen kerjäävän. Totta siinä oli sikäli, -että kun ei missä hänelle työtä annettu, pyysi hän ravintoa nälkänsä -tyydykkeeksi. - -Koko siirtokunnassa kulki puhe hänen taikatöistään, ja moni pelkäsi -häntä sen vuoksi. Todistuksia ei häntä vastaan tiedetty, paitsi, mitä -oli nähty laivalla hänen tullessaan ja mistä oli mitä ihmeellisimpiä -tarinoita laadittu. Kerrottiin kuinka hän sen jälkeen, kun hänen -miesvainajansa ruumis mereen heitettiin, oli lähtenyt laivan kannelta -laudalla lentämään ja rääkynyt ilmassa pahasti. Erittäinkin kammottiin -häntä Christinassa, missä pastori Christofer oli uhannut hänet -vangituttaa. Nyt oli kyllä tämä pastori palannut takaisin Eurooppaan, -mutta oli muita, jotka olivat valmiit saattamaan rangaistukseen hänet -niin pian kuin huomaisivat hänen vähääkään harjoittavan noituutta. - -Suomalaisten keskuudessa suvaittiin Kaisaa paremmin, vaikka oli -sielläkin niitä, jotka katsoivat sielunsa autuuden olevan vaarassa -tämän noidan lähettyvillä. - -Paitsi toimeentulon ansaitseminen oli Kaisan liikkumiseen syynä myös -se, että hänellä joskus oli hieman toivoa tyttärensä, pikku Marjetan, -mahdollisesta löytämisestä. Hänellä kyllä oli itsellään se vakaumus, -että vihastunut paha henki oli tahtonut hänelle kostaa ottamalla -Marjetan, mutta omaatuntoaan lohduttaakseen oli hän liikkeellä -etsimisyrityksissä. Pikku lapsi oli ollut hänelle sangen rakas. - -Kun katoamisen jälkeen pojat olivat puhuneet punaisesta miehestä, tuli -Kaisalle joskus sellainenkin ajatus, että ehkä tyttö oli joutunut -intiaanien saaliiksi. Sen vuoksi hän tekeytyi tuttavaksi heidän -kanssaan ja kävi heidän kotonaan sekä opetteli heidän kieltään ja -tapojaan. Nämä osoittivat hänelle suurta kunnioitusta ja lienee hän -joskus heidän keskuudessaan taikatemppujakin tehnyt, koska häntä -pidettiin poppamiehen vertaisena. - -Palatessaan kotiin pitkältä kiertomatkalta keväällä kylvöajan -lähestyessä joutui hän yhtäkkiä outojen intiaanien piirittämäksi. Ne -eivät olleet lenapeja. Kuin taikavoimalla kohosi heitä maasta hänen -ympärilleen. Yhdellä näistä oli niin pitkä sulkatöyhtö, että se -ylettyi selän yli polviin saakka. Toiset osoittivat hänelle suurta -kunnioitusta. Tultuaan Kaisan luo hän puolestaan lankesi pitkälleen -maahan ja levitti kätensä. Noustuaan ylös hän pyysi Kaisaa lähtemään -heidän heimonsa luo, heidän äidikseen, heidän auttajakseen ja -noidakseen. Heidän keskuudessaan raivosi ruttotauti, johon moni kuoli. -Kun tuo tauti näytti tulleen valkoisilta, tarvittiin valkea noita -taudin tyrehdyttäjäksi. - -Kierrellessään tätä uutta maata oli Kaisa nähnyt paljon ihmeitä ja -kokenut monta kovaa. Sen vuoksi hän ei kovin säikähtänyt punanahkain -ilmestymistä eikä myöskään oudoksunut heidän käytöstään. Ollakseen -intiaaneja pahoin loukkaamatta hän ei jyrkästi kieltäytynyt. - --- Nyt en pääse tulemaan, sanoi hän. -- Jos jolloinkin tulen, miten -luoksenne osaisin? Hänen puheensa oli sangen vaikeatajuista, mutta ehkä -juuri sen vuoksi herätti intiaaneissa suurta arvonantoa. - -Päällikkö neuvoi, kunnioittavasti heilutellen itseään: - --- Kulje tämän suuren joen vartta ylöspäin, kunnes toinen suuri joki -tulee siihen vasemmalta. Seuraa sitä niin pitkälti, että joudut korkean -vesiputouksen luo. Jos tulet kesän aikana, otamme sinut jo siellä -vastaan. Jos et ketään tapaa, jatka kulkuasi polkua myöten, joka on -hyvästi polettu ja johtaa meidän luoksemme. Polku vie sinut suurien -metsien läpi korkeille maille. Kun kahden vuoren yli kiivettyäsi olet -joutunut polulla ahtaaseen kalliosolaan, olet meidän portillamme. -Silloin olet luonamme. Me odotamme sinua. Tule pian, ettei koko -kansamme kuolisi valkoiseen tautiin. - -Kaisa vakuutti uudelleen, ettei hän voinut nyt tulla. - --- Auta kuitenkin meitä. Auta valkoisen Manitoun voimalla, pyysi -päällikkö. - -Kaisa mietti hetkisen. Sitten hän sanoi: - --- Ehkä voin auttaa, vaikka en ole luonanne. Tehkää kuten sanon. -Valitkaa heimostanne viisi vahvaa miestä, jotka ovat sitkeitä -voimiltaan ja laihoja ruumiiltaan. Ainoastaan ne saavat sairaisiin -koskea, ei muut. Ne kantavat sairaat ulos kylästä lähteen luo. Ne -valavat sairaita kylmällä vedellä ja hankaavat heidän ruumiitaan -hiekalla. Jos he kuolevat, Manitou heitä tahtoo; jos he parantuvat, -Manitou heitä säästää. Kukaan terve, paitsi nuo viisi, ei saa lähteelle -mennä eikä kukaan terve saa siitä lähteestä juoda tai vettä ottaa. - -Kaisa ei ollut ollenkaan varma ymmärsivätkö intiaanit hänen -mongerrustaan eikä hän sitä niin tärkeänä pitänyt. - --- Sillä aikaa kun odotamme sinua, teemme kuten sanot, vakuutti -johtaja. -- Pyyntömme on, että tulet pian. Kun tulet, et sitä koskaan -kadu. Sinulla on itselläsi etua siitä. - -Päällikkö laskeutui taaskin pitkälleen maahan sanoen siten jäähyväiset. -Intiaanit hävisivät nopeasti näkymättömiin. - -Kaisa oli lähellä Marjetan Kärkeä. Kotiin astuessaan hän ajatteli -mielessään, että jos olisi ollut syksy, olisi hän ollut joutilas -lähtemään. Nyt Kesän tullen on uutisasutuksella työn aika. Hänenkin -tulee voimillaan auttaa maatöissä ystäviään, jotka olivat häntä -auttaneet ja kaiken aikaa hänen poikaansa vaalineet ja kasvattaneet. - -Kotona hän tapasi Reetan ensi kerran. - -Heistä tuli pian hyvät ystävät. Yhdessä he sitten työskentelivät -kevättöissä. Kun miehet tarvittiin rakennuksilla, joista -annettiin vapautta kotitöihin vain niukalti, oli työvoimista myös -Suomi-siirtolassa puute ja sen vuoksi jokaisen täytyi koettaa -kaikkensa. Olli Räsänen kävi Marttilassa kylvö- y.m. raskaampia -töitä tekemässä, ja luonnollisesti Martti itse auttoi, mikäli voi -olla kotona. Joka tapauksessa tuli tänä vuonna tehdyksi vähemmän -uutisraivausta, jopa vähemmän kylvöjäkin kuin edellisenä. Siinä -suhteessa olivat laajat rakennustyöt haitaksi. - -Erkki kävi vain muutaman kerran ystäviään tervehtimässä. Hän puuhasi -uutterasti omalla uutisasutuksellaan. Välttämättömiin rakennustöihin -hän oli palkkautunut Christinaan voidakseen olla lähempänä -rakastettuaan. - --- Erkki on muuttunut entisestään paljon, huomautti Leena eräänä iltana -naisten ollessa yksinään kotona. -- Ennen Ruotsissa hän oli joka ilta -meillä, mutta nyt hän melkein karttaa. En tiedä mitä väliin on tullut. -Ei liene Martin ja hänen välillään mitään sattunut. - -Reeta kyllä tiesi syyn, mutta ei siitä mitään sanonut. Hän istui -ajatuksiinsa vaipuneena ja oli ikävissään. - --- Komea mies se Erkki, sanoi Kaisa. -- Komein koko siirtokunnassa. -Onnellinen se tyttö, joka hänet miehekseen saa. Reeta ja hän sopisivat -hyvin pariksi. - --- Niinhän sitä on näihin saakka luultukin, myönteli Leena. -- Vanhassa -maassa näytti asia aivan selvältä. Olitte kai jo kihloissakin? kysyi -hän Reetalta. - --- Eihän toki, vastusteli Reeta. -- Lapsuuden tovereita vain. -- -Hänen poskilleen kohosi puna, josta Väinämön Kaisan tarkka silmä näki -totuuden. - --- Muutakin siinä oli kuin lapsuuden toveruutta, väitti Leena polkien -rukkiaan. -- Siinä oli rakkautta, joka nyt on kylmentynyt. Kuule Kaisa, -jatkoi hän, -- sinähän voit kadotetun rakkauden palauttaa ja uuden -lemmen nostaa. Jospa saisit Erkin vielä palautumaan entiselleen! Minä, -me kaikin siitä iloitsisimme, Reeta luonnollisesti eniten. - -Reeta ei jaksanut kuulla Leenan puhetta loppuun. Hän pillahti itkemään -ja lähti ulos. - -Leena ei ystävällisyydessään huomannut kuinka arkaan kohtaan hän -kosketteli. Kuin korjatakseen asiaa hän Reetan lähdettyä taivutteli -Kaisaa: - --- Jos todellakin voit Reetalle apua antaa, tarvitsisi hän sitä nyt. -Hänkin on suuresti muuttunut entisestään. Hän on synkkämielinen ja -usein katkera. Syynä ei voi olla muu kuin Erkin kylmeneminen. - -Kaisa esteli: - --- Kyllä minä siellä kotona useinkin nostin lempeä tytöille, jotka -olivat sen kadottaneet. Ja monesta tiesin, että he saivat kadotetun -takaisin. Nyt en enää tahdo uskaltaa sellaiseenkaan, oikeastaan -viattomaan, mikä ei kenellekään ole onnettomuudeksi vaan päinvastoin -asianomaiselle suureksi onneksi. Minua vainotaan ja uhataan roviolla -polttaa, jos loitsimisesta keksitään. Olen itsekin alkanut taikomista -tässä uudessa maassa kammoa, kun luulen sen johdosta rakkaan Marjetan -menettäneeni. - --- Ei se Marjetta sen takia mennyt, lohdutteli Leena, -- eihän siitä -muiden tarvitse sitä paitsi tietää, jos Reetalle apua annat. Vieläkin -Kaisalla oli arveluita: -- Asia ei ole niin yksinkertainen. Ensiksi -täytyy Reetan itsensä tahtoa ja sanan voimalle alttiiksi antautua. -Toiseksi täytyy lemmennoston tapahtua siellä, missä kylmentynyt -rakastettu liikkuu. Mieluimmin paikalla, mikä on pyhitetty. Täytyy -tietää onko rakastettu iskenyt silmänsä johonkin toiseen. Myös sen -toisen pitäisi olla lähellä, jotta sana tehoaisi. Monta on siinä -mutkaa. Jos ei kaikki ole kohdallaan, sattuvat sanat turhaan. - --- Niinhän se taitaa olla, myönsi Leena. -- Mutta mihinkä se Reeta nyt -hävisit Taitaa itkeä silmänsä kipeiksi. Kipeä on hänelle asia. - -Kaisa lähti ulos ja kohtasi Reetan niemen kärjessä itkemässä. Oli -pimeä, mutta kuu valaisi maisemaa. - --- Rakastatko sinä todellakin häntä niin kovasti, kysyi Kaisa hellästi. --- Luuletko, että hänet on joku toinen vallannut? - -Reeta painautui leskivaimon syliin ja kertoi, mitä tiesi, kertoi, että -Erkki kuului nyt toiselle. - -Yhtäkkiä tarttui tyttö intohimoisesti lappalaissyntyisen ystävättärensä -kaulaan ja rukoili: - --- Kuule Kaisa, auta sinä minua. Leena sanoi, että sinä voit lemmen -nostaa ja kodotetun palauttaa. Me olimme Erkin kanssa niin onnellisia -ennen. Sinun avullasi me voimme vielä tulla onnellisiksi. - -Kaisa oli hetken ääneti. - --- Olin jo mielessäni päättänyt luopua vanhasta viisaudesta, sanoi hän -vihdoin. -- Nykyaikana ja uusissa oloissa ei sillä ole enää entistä -tehoa. Olen sitä viimeksi käyttänyt vain hätätilassa ja silloinkin olen -joutunut kärsimään, Nyt on uutta viisautta joka vihaa sitä vanhaa. -Kuitenkin tahdon auttaa sinua, mikäli voin. Marttinen ja Leena ovat -tehneet minulle niin paljon hyvää, että olen valmis heidän tähtensä -menettämään vaikka henkeni. Ainoastaan heidän avullaan olen jaksanut -tässä uudessa maassa tulla toimeen, kun leskeksi jäin. Mielelläni -tahtoisin tehdä sinut onnelliseksi. - -Lemmen nostaminen Erkissä täytyi suorittaa salaisesti ja erittäin -varovasti. Heidän piti yhdessä lähteä Christinaan, missä kumpikin -asianomainen oli tavattavissa. Sitä ennen lupasi Kaisa tehdä -tarpeelliset valmistukset. - -Yhdessä he siirtyivät tupaan. - -Maatapannessa Reeta oli ristiriitaisten tunteitten vallassa. Oliko se -tie oikea, jolle hän nyt oli lähtenyt? Hän teki sen vain rakkautensa -vuoksi. Ja hän tarkoitti sillä yhtä paljon Erkin onnea kuin omaansa. - - - - -LEMMEN NOSTO. - - -Vaikka Kaisa ei enää harrastanut taikomista kokosi hän entisen -tottumuksen johtamana aineita, joita siihen tarvittiin. Tätä hän teki -kaikkien tietämättä hiljaisuudessa. Niinpä hän oli siltä karhulta, -joka ensimäisenä talvena tapettiin, ottanut sydämen ja aivot, joista -hän pusersi öljyä. Myös oli hän nylkenyt käärmeen nahan ja kuivannut -sen torveksi. Kedolta ja purojen varsilta hän oli koonnut yrttejä, -jotka kyllä eivät olleet samoja kuin siellä kotona, missä jokaisen -yrtin voiman tiesi. Intiaaneilta hän oli nyt koettanut ottaa oppia ja -oli yrttien hajuja toisiinsa verrannut. Maissin tähkistä koverretuissa -pienissä pulloissa hänellä oli monenlaisia yrteistä keitetyitä nesteitä. - -Hänen suunnitelmansa lemmen nostamiseksi Erkissä Reetaa kohtaan oli -seuraava: Piti saada Erkki ja Reeta juomaan samasta astiasta vettä, -joka oli laskettu käärmeennahkaisen putken läpi. Vielä piti saada -Erkki syömään karhun sydämestä ja aivoista keitettyä öljyä. Erkin -askelten jälet sen tytön luo, jonka pauloihin hän oli joutunut, piti -katajanoksilla pyyhkiä näkymättömiin. Katajia tässä maassa ei kyllä -ollut, mutta Kaisa arveli sypressin oksan tekevän saman vaikutuksen. -Paluuaskeleita oli loihdittava, kirkko kierrettävä kolmeen kertaan sekä -myötä- että vastapäivään. Useampia temppuja oli tehtävä, vanhoja lukuja -luettava ja loitsittava. - -Reetalle hän ei uskaltanut asioita perinpohjin selittää, koska varoi -hänen kauhistuneena peräytyvän yrityksestä. Hän pyysi leipomaan pienen -kalakukon vanhaan savolaiseen malliin. Tämän sisälle hän salaa kaatoi -tuota taikaöljyä. Kalakukko vietäisiin Erkille tuliaisiksi ja tulisi -Reetan päästä sen syömisestä osalliseksi. - -Sopivasti varustettuina lähtivät Kaisa ja Reeta matkalle. Tyttö oli -vähän arka, mutta Kaisa rohkaisi häntä hyvän tuloksen toiveilla. - -Oli lämmin alkukesän päivä. Erkki työskenteli hirsirakennuksella -Christinassa. Rakennuksen joka nurkalla oli kaksi miestä. Erkin -toverina oli Israel Helme, viime laivassa Ruotsista tullut, Reetan -tuttava. Toisilla nurkilla oli muita siirtolaisia, jotka nähtyään Kaisa -Väinämön alkoivat häntä pilkata ja herjata noituudesta. Tahtoen välttää -huomiota Kaisa vetäytyi syrjään lähdekaivon luo. Reetalle hän neuvoi -miten oli meneteltävä. - -Kun miehet laskeutuivat rakennukselta aterialle, meni Reeta ujona Erkin -luo. - --- Kas, Reeta, sanoi Erkki iloisena. -- Kuinka Suomi-siirtolassa -voidaan? Minä olen siellä päässyt vain kiireiseltä käymään, tuskin -silloinkaan muualla kuin oman mökin töissä. Milloinka Martti vapautuu -rakennustöistä? - -Erkki oli hyvällä tuulella. Gustaf oli yhä vielä kadoksissa, joten -hänen omat toiveensa vahvistuivat. - -Hänellä oli Reetalle kysymys toisensa perästä eikä niihin ehtinyt -vastaustakaan odottaa. - --- Tämä on minun kasvinkumppanini, lapsuudentoverini, selitti hän -työtoverilleen Helmeelle. - --- Me olemme Reetan kanssa jo vanhoja tuttuja Ruotsista, Morasta -saakka, sanoi Helme ja tervehti ystävällisesti. - -Erkki kertoi, että Helme, joka jo Ruotsissa harjoitti kaupantekoa, oli -nyt vain kiireiden pakotuksesta rakentamispuuhissa. Kuvernööri tahtoi -hänestä tehdä hallituksen kaupanhoitajan ja siirtyy hän siihen toimeen -aivan ensi tilassa. Tähän juuri rakennetaan kauppataloa, Helmeen -tulevaa kotia. - -Erkki istui mättäälle ja avasi eväslaukkunsa. Reeta katsoi sopivan -hetken tulleen. - --- Jos et pahastu, toin sinulle pienen kalakukon lämpimäisiksi, sanoi -hän. -- Niinhän minä ennen aikaan... -- Hänen sanansa tulivat vähän -katkonaisina. - --- Niin, niin, monta kalakukkoa olet sinä minulle paistanut ja -syöttänyt, nauroi Erkki. -- Olet sinä herttainen tyttö, oikein kullan -muru. Aivanpa tuntuu kuin olisimme Ruotsissa. Helme, tule, saat oikeata -kalakukkoa. Ja sen takaan, että se on hyvää. - -Reeta vavahti. Hän säikähti, että jos toinenkin söisi sitä kukkoa. - --- Pieni se on kahdelle miehelle, mikä on yhdelle tarkoitettu, sanoi -Helme leikillä. -- Sitäpaitsi minuahan kotona ruoka ja perhe odottavat. - -Poislähtiessään hän huusi Reetalle: -- Käy toki meidän muoria ja lapsia -katsomassa. Reeta seisoi Erkin luona jännittävässä odotuksessa. - --- Istu sinä tähän toverikseni, pyysi Erkki. -- Istu kuten ennen -vanhaan. On tässä kukossa sinullekin. -- Hän leikkasi kukosta palasen -Reetalle. Tyttö tarttui ahnaasti siihen. Yhdessä he siinä aterioivat, -kumpikin osaansa. Reeta oli mielissään. Ensimäinen tehtävä tärkeässä -asiassa onnistui yli toiveitten. - -Erkki oli puheliaalla tuulella. - --- Työ antaa hyvän ruokahalun, puhui hän. -- Kai sinullekin ehti nälkä -tulla, kun sieltä saakka kävelit. Hyvältä maistuu kukkosi, vaikka ei -niin hyvältä kuin siellä vanhassa maassa. Tässä on omituinen rasvan -maku. Mutta erilaisiahan täällä ovat kalat, rasvaisempia. -- Muistatko -kun ongimme siitä lammesta kerran koko ämpärillisen kiiskiä. Niistä -sinä laitoit niin ison kukon, että siitä oli ei ainoastaan Marttilan -ja Mulikan väelle, vaan myös Oinolaisille. Se oli herkkua se. Kiisket -olivat niin hautuneet, ettei luun piikkiä tuntunut. Ja rasvainen sekin -kukko oli, höysteenä oikeata sian rasvaa, joka oli tunkeutunut kuoren -joka osaan. Se kuori suli suussa purematta. Malta, kunhan täälläkin -saadaan porsaita kasvatetuksi, tuntuu näissäkin kukoissa sianrasvan -maku. - -Reeta ei paljoa puhunut. Hymyili vain. Hänen oli niin hyvä olla. Hän -muisteli aikoja siellä lapsuuden kotiseudulla, missä he aterioivat -monet kerrat kahden yhteisestä eväslaukusta. - --- Hyvin sinä siellä kotona minua ruokit, mutta herkullinen oli tämäkin -ateria, sanoi Erkki tyytyväisenä, kun oli viimeisen kukkopalasen -syönyt. -- Hyvä, vankka suomalainen ateria tuo myös hyvän janon. Täytyy -lähteä kaivolle. - --- Istu täällä rauhassa... minä haen... niinhän tein ennenkin, ehätti -Reeta sanomaan. - --- Jos tahdot minun mielikseni hakea, sanoi Erkki tyytyväisenä. -- -Eletään siinäkin vanhan tavan mukaan. Kovin on tämä päivä ollut kuuma -ja hikeä pusertava. Näin lämpimiä päiviä ei siellä kotona koskaan ollut. - -Erkki heittäytyi mättään kupeelle pitkäkseen odottaen työn alkamista. - -Reeta kiiruhti Kaisan luo lähdekaivolle. - --- Kaikki sujuu kuin itsestään, iloitsi Kaisa. Hän otti mukana tuodun -pienen juomaleilin. - -Samalla hän luki hiljaa jotain loitsulukua. Reeta vei täytetyn leilin -Erkille. - --- Hyvään tarpeeseen se juoma on, sanoi nuori mies ja nousi -seisoalleen. Hän joi hyvät siemaukset. - --- Ansaitset tästäkin kauniit kiitokset? En raskinut aivan kaikkea -juoda, jotta jäisi sinullekin. - -Hän ojensi astian tytölle, joka nautti ahneesti vedestä. Hänestä tuntui -tämä juoma huumaavan aivan kuin paras olut. - -Nuoret istuutuivat maahan. - --- Minulla on ollut tunnonvaivoja siitä, että olen niin harvoin teillä -käynyt, sanoi Erkki katuvaisena. -- Täällä ei ole mies enää niin -vapaa kuin siellä kotona. Täällä on niin paljon muuta, joka ajatuksia -kiinnittää. Siellä olivat vain ne yhdet ja samat. Ja ne olivat rakkaat. -Kuules, minä olen niin usein kaipauksella muistanut niitä rauhallisia -iltahetkiä pärevalkean ääressä siellä Marttilan tuvassa. Ne olivat -lapsuuden viattomuuden onnenhetkiä. -- Mutta nyt on Marttilakin vain -tuhkaläjä. Vihollinen on sen hävittänyt. Muistot ovat vain jälellä. - -Reeta tunsi itsensä onnelliseksi. Hän alkoi uskoa, että Kaisan lääkkeet -jo tekivät vaikutustaan. - -Miehet palasivat aterialta töihinsä. Myös Erkin täytyi nousta -rakennukselle Helmeen kanssa osaansa hoitamaan. - -Reeta kiiruhti iloisena Kaisan luo. - --- Lääkkeesi näyttävät olevan hyviä. Entisyys alkaa palata, hän -riemuitsi. - --- Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo, muistutti Kaisa. -- -Meillä on vielä paljon tekemättä. Todellakin nyt ovat vasta alkaneet -entisyyden muistot palautua. Nykyisyys on vielä koskematon. Kun vain -nyt saisimme häiritsemättä tehtävämme loppuun suorittaa. Meidän on -odotettava iltaan saakka ja pidettävä silmällä meneekö nuori mies -tervehtimään sitä naista, josta meidän on hänet vieroitettava. Siihen -mennessä sinä voit käydä tuttaviasi tervehtimässä. Hämärän tullen -tapaamme toisemme täällä kaivolla. - -Reeta näki tarpeelliseksi käydä näyttäytymässä kuvernöörin tyttärelle. - -Armgard Printz oli sama vilkas ja puhelias kuin ennenkin. - --- Minä olen siitä tytöstä, jonka perässä sulhasesi juoksee, saanut -merkillisiä tietoja, selitti hän tärkeänä. -- Hän on toisen miehen -kuulutettu morsian. Ei hän voi mennä sinun Erkkisi kanssa naimisiin. -Se toinen mies on myös tullut tähän maahan, mutta on hävinnyt teille -tietymättömille. Me olemme koettaneet etsiä häntä käsiimme. Kuvernööri -on antanut kuulustella siirtokunnasta, mutta miestä ei ole vielä -löytynyt. Kun hän löytyy, panemme hänet ottamaan omansa. Silloin ei -sinulla ole enää kilpailijaa. Omasi saat kuten olen luvannutkin. - -Reeta kuunteli ihmetyksen valtaamana tätä uutista. - --- Me tiedämme kuka se toinen mies on, jatkoi Armgard Printz. -- Tunnet -sen sinäkin. Hän on se punatukkainen, joka tuli samassa laivassa ja -puheli usein kanssasi sekä auttoi meitä monessa tilaisuudessa. Hänet -on helppo tuntea vaikka missä. On hyvin kummallista, mihin hän on -hävinnyt. On ajateltu... niin, mitäpä minä niistä luuloista kerron. -Ehkä häntä ei olekaan murhattu vaikka siitä on jo useita viikkoja -salaperäisiä juttuja ja kuiskeita kuulunut. Ehkä hän syystä tai -toisesta on mennyt hollantilaisten tai englantilaisten luo, vaikka -outoa sekin olisi. Isäni pitää asiata hyvin tärkeänä. Ellei asiassa -pian ala jotain selvetä, tulee siitä hyvin ikävä juttu. Minä säälin -sinua. Se tulisi hyvin läheltä koskemaan sinuakin. - --- Kuinka niin? kysyi Reeta kummastuneena. - --- Näes, jos se punatukkainen on täällä murhattu, selitti kuvernöörin -tytär, ajattelematta seurauksia, -- on teon täytynyt tapahtua niiden -toimesta, joille siitä on ollut hyötyä. -- Kuka voisi uskoa, että sen -enkelimäisen tytön sisällä asuu paholainen. Ensi näkemältä minä pidin -siitä tytöstä paljon, mutta näyttää olevan niin, että kuori pettää. -Olen pyytänyt rouva Klingaa ajamaan tytön kotoaan pois, mutta hän ei -vielä usko mitään pahaa, kun ei ole todistuksia. Pitkäksi aikaa ei asia -kuitenkaan voi tälleen jäädä. Ehkä piankin kuulet täältä kummia. Jos se -punatukkainen on tapettu, ei tyttö luonnollisesti ole sitä yksin voinut -tehdä. Tytöllä on täytynyt olla ainakin yksi apulainen. Kuka se olisi, -sitä ei ole vaikea arvata. - -Reeta sävähti kalpeaksi. - -Hän ei saanut ajatusta loppuun sanotuksi, tuskin ajatelluksikaan. - --- Ei meillä ole vielä mistään varmuutta, väitteli Armgard, huomaten -puhuneensa liian paljon. -- Tutkinnossa asiat selvenee. Mutta voihan -se kadonnut mies pian ilmestyä. Se olisi onnellisin ratkaisu. Ja sitä -täytyy meidän kaikkien toivoa. - --- Ei, se ei ole totta, että Erkki olisi... huudahti Reeta. -- Yhtä -hyvin voisitte minusta sitä ajatella. - --- Tietysti ei ole totta, lauhdutteli Armgard. -- Asianhaarat puhuvat -kuitenkin häntä vastaan. Minä en tee sinua rauhattomaksi kertomalla -kaikkea, mitä on jo saatu selville. Kuvernööri tahtoi jo hänet vangita, -mutta minä sain sen estetyksi, ainakin siirretyksi toistaiseksi. -_Sinun_ tähtesi sen tein. En hänen tähtensä. Sillä tiedä, että mies, -joka on sinua kohtaan menetellyt, niinkuin hän on menetellyt, ei minun -silmissäni ansaitse sääliä. - -Reeta oli mykkänä kauhistuksesta. Nähdessään tytön tuskan Armgard -koetti häntä viihdyttää. Hän siveli tytön poskia ja sanoi: - --- Minä säästän sinua niin paljon kuin voin. Ja sinun tähtesi myös -häntä. Sinun on kuitenkin hyvä tietää, millä kannalla asiat ovat, jos -jotain tapahtuisi. - -Reeta oli niin järkytetty, ettei hän voinut viipyä kuvernöörin tyttären -luona. Hän etsi yksinäisyyttä ja meni suuren lehmuksen varjoon joen -rannalle. - -Kauan hän siellä istui synkissä ajatuksissa. - -Hän oli vakuuttanut kuvernöörin tyttärelle, että Erkki ei voinut olla -syyllinen murhaan. Sitä oli mahdoton uskoa. Mutta... - - - - -REETA JA STINA. - - -Reetan ajatukset olivat sangen ristiriitaiset. Hän ei itsekään voinut -niiden kulkua ymmärtää. Jos punatukkainen oli kuulutettu Klingan -lapsenhoitajattareen ja jos hän tuli täältä saakka häntä hakemaan, -miksi hän nyt pysyi poissa ja piileskeli? Itse hän oli kertonut -Reetalle laivalla, että hän tuli tänne mennäkseen naimisiin. Vallan -selvä on, että hänen morsiamensa ei tahtonut suostua avioliittoon. -Kuulutetun sulhasen tulo oli luonnollisesti sangen vastenmielinen -tapaus. Se teki tyhjäksi toiset suunnitelmat. Erkki rakasti tyttöä. -Siitäkin oli Reetalla todistukset. He eivät tahtoneet erota toisistaan. -Este oli raivattava tieltä. Siinä tapauksessa... - -Hyvä Jumala, kuinka tällaiset ajatukset olivat kauheita! Jos tuo kaikki -olisi totta, on myöhäistä, vaikka Erkin rakkaus kääntyisikin siitä -toisesta pois. Onnettomuus on tapahtunut. - -Varmuus, varmuus, mistä saisi varmuuden? Reeta muisti Kaisan. Kun Kaisa -pystyy palauttamaan kadotetun rakkauden, kai hän myös saa kadonneen -henkilön palaamaan. Tai ainakin tietoon, missä kadonnut henkilö on. -Se olisi tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Se antaisi takeet Erkin -syyttömyydestä. Tai -- ainakin tulisi varmuus. Missään tapauksessa -Erkki ei ollut varsinainen syyllinen. Korkeintaan hän on ollut vain ase -toisen kädessä. Se tyttö on oikea syyllinen. Hän saisi rangaistuksensa. -Kuvernöörin tyttären avulla Erkki ehkä voisi päästä vapaaksi. - -Jos taas punatukkainen on elossa, on hänet saatava tänne ottamaan -omansa. Silloin Erkki vapautuu lumouksesta. - -Kaisa voi tässä auttaa. Reeta päätti turvautua häneen oitis, kun he -tapaavat toisensa. - -Tällaiset olivat Reetan mietteet kun hän näki Klingan -lapsenhoitajattaren tulevan pienen pojan kanssa joen törmälle. Nainen -oli kepeissä kesäpukimissa. Poika heitteli palloa, jota he yhdessä -tavoittivat kiinni. - -Läheiseltä rakennukselta kuului kirveiden kalsketta ja lastujen -putoilemista. - -Kun Reeta katsoi sinne, näki hän Erkin silloin tällöin luovan katseensa -tuohon naiseen. - -Reeta tunsi voimakkaasti kuinka hän vihasi tuota naista. Hänen teki -mielensä kuristaa hänet tai työntää jokeen. - -Poika heitti palloa. Se lensi lehmuksen juurelle heinikkoon. Poika ja -hänen hoitajattarensa riensivät sitä etsimään. - -Reeta ja Stina kohtasivat toisensa. Ensi kerran elämässään silmä silmää -vasten. - --- Oletko nähnyt palloa, kysyi valkeapukuinen säyseästi. - --- Minä vähät sinun palloistasi, vastasi suomalainen tyttö kiukkuisena. - -Valkopukuisen isot, kauniit silmät katsoivat ihmettelevästi tyttöä. - --- Sinä, toisen miehen kihlattu, houkuttelet ja vieroitat toisen omaa. --- Reetan ääni pursui vihasta. Hänen kätensä himoitsivat tarttua kiinni -tuohon naiseen. - -Stina hämmästyi sanattomaksi. Hänen silmänsä kuvastivat suurta -kummastusta. - -Reeta oli vaipunut puunrunkoa vasten ja itki ääneen. - -Hetken perästä Stina lähestyi itkevää tyttöä, pani pehmeästi kätensä -hänen olkapäälleen ja puhui lepyttävällä äänellä: - --- En tiedä miten olen pahoittanut mielesi. Minä en tahdo kenellekään -pahaa. Kaikkein vähimmin sinulle, jota en edes tunne. Sano kuka olet ja -mitä itket. Autan jos se on vallassani. - --- Kyllä Erkki Reetan tuntee, sai tyttö nyyhkytysten lomasta sanotuksi. - --- Mitä, oletko Reeta, Erkin lapsuuden toveri, huudahti Stina -riemastuneena. -- Erkki on sinusta paljon, paljon puhunut. Olet hänen -kasvinkumppalinsa ja parhain ystävänsä. Voi, kuinka olen iloinen, kun -tulin sinut tuntemaan. Meistä pitää tulla hyvät ystävät, meistä, jotka -olemme kaikkein lähimpänä Erkin sydäntä, sinä, joka olet Erkille kuin -paras sisar, ja minä, jonka Erkki on omakseen valinnut. - -Reetan kielen kärjellä oli uusi vihan purkaus, mutta Stinan ääni oli -lempeä kuin harpun sävel, se pakotti hänet hillitsemään itseään. Reeta -ei vastannut mitään, mutta ei sovinnonkaan ääni saanut sijaa hänen -sydämessään. - -Silloin Stinan silmiin osui käärme, joka luikerteli puun juurella -Reetan jalkain vieressä. - --- Käärme, huu, käärme, huusi hän kauhistuneella äänellä ja temmaten -pienen pojan syliinsä riensi viemään sitä syrjään. - -Mutta Reetan ärtyneisiin hermoihin vaikutti kaikki tuo järkyttävästi. -Hän ei voinut liikahtaakaan, hänen koko ruumiinsa vapisi ja silmänsä -liekehtivät kuin mielipuolella ja osoittaen Stinaa täräjävällä -kädellään huusi hän niin että kuului kauas: - --- Käärme, käärme. Sinä itse olet käärme! Sinä olet murhannut sulhasesi -ja kielotellut toisen, joka ei ollut sinun omasi. - -Tämä huuto kuului rakennukselle saakka. Erkki hyppäsi alas telineiltä -ja riensi apuun. Hän polki vaarattoman matelijan maahan kuoliaaksi, -tempasi pyörtyneen Reetan syliinsä ja lähti viemään häntä pois. Myös -Helme ja muutamia muita rakennuksella työskennelleistä saapui paikalle. -Helmeen tarjouksesta vietiin Reeta hänen kotiinsa. - -Stina seurasi jälessä horjuen kamalan syytöksen painosta. Hän näki -miesten karttavan häntä. Ja nyt, kun hän olisi tarvinnut Erkin suojaa, -ei tämä tuntunut muistavan häntä. Lapsuudentoveri oli vallannut hänen -huomionsa. - -Helmeen emäntä ryhtyi hoitamaan Reetaa, joka hetken kuluttua tointui -pyörtymyksestä. Erkki siirtyi pois sairaan luota luvaten käydä -myöhemmin katsomassa. - -Hämärän saavuttua tuli vuoteen ääreen Kaisa, joka oli Reetaa kaivolla -turhaan odotellut ja sitten lähtenyt etsimään. Kun Kaisa juotti -sairaalle keittämäänsä teetä, tointui tämä nopeasti, mutta oli -äärimmäisen järkyttynyt. - -Kaisa oli sitä mieltä, että nyt luonnollisesti täytyy lykätä ne -tehtävät, joita varten oli Christinaan tultu. - --- Ei, ei, nyt minä vasta tarvitsenkin sinun apuasi, sanoi Reeta -kiihtyneenä. -- Nyt on toinen asia saatava selväksi ja aivan heti. - -Kaisa ja Reeta olivat kahden. Viereisestä huoneesta kuului Helmeen -lasten melu, jota heidän äitinsä koetti vaimentaa. - -Reeta kertoi mitä oli kuvernöörin tyttäreltä kuullut sekä mitä hän -muisti lehmuksen juurella tapahtuneen. - --- Minä heitin raskaan syytöksen sitä naista vastaan. Jos se syytös on -väärä, olen tehnyt pahan teon, jota ei Erkkikään voi antaa anteeksi, -valitti Reeta. -- Jos nainen on syytön, eivät mitkään taikakeinot auta -Erkin palauttamiseen. Sen tiedän. Minun täytyy nyt saada selville, -onko tuo punatukkainen mies murhattu vai ei. Etkö sinä voi saada tästä -tietoa minkään voimien avulla? - --- Se on hyvin vaikeata, sanoi Kaisa miettiväisenä. -- Kyllä minäkin -sen miehen näin rannalla laivan tullessa, mutta vain ohimennen. Jos -mieli manata silmien eteen henkilö, joka ehkä on hyvinkin kaukana, -täytyy ainakin hänen kasvonpiirteenpä olla hyvin selvillä. Tosin -tuolla miehellä oli hyvin omalaatuiset ja toisista eroavat piirteet, -mutta epäilen tokko ne ovat mieleeni tarpeeksi syvälle painuneet. -Enkä muuten tunne häntä ollenkaan. Tuttavan henkilön voisin täällä, -tässäkin huoneessa löytää hengen silmien eteen, mutta en tätä. Sitä -varten täytyisi olla tehokkaampi paikka. Jos pääsisimme kirkon sisälle, -siellä näkemys terästyy. Ellemme sinne pääse, voisi ajatella kirkon -portaita. Mutta tämä kaikki on niin vaarallista. Tiedät miten noituutta -nykyään kohdellaan. Minun pitäisi langeta loveen, saada henkeni -irroitetuksi ruumiista. Itseni tähden en siitä välitä, palaako henkeni -kiertomatkalta takaisin ruumiiseen. Mutta jos se ei palaa, et saa -asiallesi yhtään mitään valaistusta. En voisi sinua olla auttamassa -Erkinkään asiassa. - -Tämän selityksen kuultuaan Reeta jäi pitkäksi ajaksi miettimään. Hänen -mieltään ahdisti kysymys punatukkaisen kohtalosta. - --- Minä tunnen, etten saa rauhaa ennenkuin olen päässyt selville -asiasta. Se painaa minun tuntoani niin kovasti. - --- Yritetään sitten, lupasi Kaisa. -- Joka tapauksessa on sinun -levättävä ja koottava voimia. Jos jaksat, lähdemme puolen yön aikana. - -Kaisa jätti Reetan lepäämään ja poistui tekemään valmistelujaan. - - - - -ERKKI RAKENTAA SOVINTOA. - - -Illemmalla tuli Erkki sairasta katsomaan. Hän kuului oven takana jotain -puhuvan, mutta Reeta ei sitä tarkemmin erottanut. Sisälle hän tuli -yksinään. - -Hän istui sairaan vuoteen ääreen ja tarttui hänen käteensä. Reeta -huomasi kuinka liikutettu Erkki oli. Hänen kätensä vapisi. - --- Voitko nyt paremmin, kysyi nuori mies. - --- Kun en ole koskaan ennen sairastanut, tuntuu tämä varsin oudolta, -vastasi tyttö. -- En osaa selittää mikä minuun on tullut. - -Erkki mietti hetkisen. - --- Minun täytyy puhua sinulle asioista, jotka ovat meille kummallekin -sekä myös muille tärkeät. Ensin tahtoisin saada erään asian -selvitetyksi. - -Hetken vaitiolon jälkeen Erkki jatkoi: - --- Meitä oli monta kuulemassa, mitä sinä sanoit tuolla puun juurella -sille naiselle, joka oli ystävällisenä sinua lähestynyt. Minä en -niitä sanojasi silloin ymmärtänyt. Tällä väliajalla luulen päässeeni -selville, mitä tarkoitit. Olen nyt myös muulta taholta saanut samoja -viittauksia hirveästä epäluulosta, joka on olemassa ja josta tähän -saakka minulla ei ole ollut aavistustakaan. Jaksatko keskustella tästä? - -Reeta, joka oli tuntenut miellyttävää rauhaa pitäessään Erkin kättä, -havahtui unelmistaan. Päivän muistot palasivat. - --- Täytyyhän minun, vastasi hän väristen. - --- Jos jaksat, niin todella sinun täytyy. Kas niin, koeta olla -rauhallinen. Sinä olet jostain saanut tietoa siitä salaisuudesta, joka -koskee minulle hyvin läheistä naista. Tiedätkö, että hänet on Ruotsissa -kuulutettu mieheen, jota hän ei rakasta? - --- Kuulin sen tänään, vastasi tyttö heikosti. - --- Kuulin myös, että mies on tullut hakemaan omaansa ja sitten kadonnut. - --- Ja kun hän on kadonnut, jatkoi Erkki selvittelyä, -- luullaan, että -tämä nainen on hänet raivannut pois tieltään, luullaan, että hänet on -murhattu. Eikö niin? - -Reeta ei voinut vastata mitään. Kuitenkin hän nyökähytti päätään. - --- Se epäluulo on väärä, sanoi Erkki jyrkästi. -- Se nainen on jaloin -olento maan päällä. Hänen käsiään ei mikään rikos ole tahrannut, ei -edes hänen ajatuksiaan. - --- Mutta missä se mies on? Miksi hän pysyy piilossa? -- Reeta melkein -huudahti tehdessään nämä kysymykset. - --- Se on arvoitus meille kaikille. On ainakin ollut, sanoi Erkki. --- Luulen kuitenkin voivani nyt hiukan aavistaa, miksi hän on -poissa. Juorut hänen murhastaan ovat hiljaa ja järjestelmällisesti -hiipineet linnoitukseen. Niitä on taitavasti levitetty. Ne ovat -tulleet joen toiselta puolen, alkaneet ensin Helsingborgin -linnoituksen rakennuksella, joutuneet vähitellen tytön isän sekä myös -apulaispäällikkö Skuten korviin. Ne ovat tulleet siinä muodossa, että -varsinaisen murhan on tehnyt henkilö, joka tyttöä rakastaa ja jota -tyttö rakastaa. - --- Sinä! pääsi Reetan huulilta kimeänä kirkaisuna. - --- Niin, ystäväni, sanoi Erkki vakavana. -- Se punatukkainen mies -tahtoo minut raivata pois tieltään. Kun näyt olevan näin pitkälti -selvillä, helpottaa se minua toisen, pääasian, selvittämisessä. Totta -on, että minä sitä tyttöä rakastan, olen rakastanut Ruotsista saakka. -Hänkin rakastaa minua. Totta on, että tuo mies on meidän onnemme -tiellä. Mutta sitä tietä me emme ole aukaisseet emmekä aukaise murhan -avulla. Sinä, joka olet minun lapsuudenystäväni, ethän sinä voi -sellaista uskoa? - -Reeta oli tämän selityksen aikana irroittanut kätensä ja kääntänyt -kasvonsa sivulle. Erkki käänsi hellästi tytön kasvot uudelleen itseään -kohti. Hänen silmänsä olivat rukoilevat. - -Erkki sanoi lempeällä äänellä: -- Minun olisi pitänyt uskoa sinulle -rakkauteni Stinaan heti siitä hetkestä, jolloin se alkoi. Niin aioinkin -tehdä, mutta en saanut asiaani suoritetuksi. Jos olisin niin tehnyt, -olisi Stina säilynyt siltä katkeralta loukkaukselta, siltä syytökseltä, -jonka häntä kohtaan heitit. - -Reeta vältti Erkin katsetta ja puna kohosi hänen kasvoilleen. Hänen -mieleensä kuvastui tuo viehkeä tyttö ja korviinsa kuuluivat hänen -sanansa: 'minä, jonka Erkki on valinnut'. Hän tunsi menetelleensä -halpamaisesti. - -Mutta rakkaus Erkkiin ja mustasukkaisuus tyttöä kohtaan eivät olleet -vieläkään niin hävinneet, että hän olisi voinut sanoa Erkille mitään. - -Erkki puhui edelleen. Hänen sanansa olivat ystävälliset ja sydämeen -sattuviksi tarkoitetut: - --- Minun lapsuudentoverini, minun paras ystäväni lähinnä Stinaa ei -suinkaan tahdo minun onneani vastustaa. Minun tähteni sinä et voi -vihata sitä naista, joka minut on onnelliseksi tehnyt. Hän ei ole -sinulle tehnyt mitään pahaa. Hän tahtoo olla ystäväsi. Hän on enkeli, -ei murhaaja. Sinä olet hänelle velkaa hyvityksen siitä, että olet häntä -loukannut. - -Reeta ei halunnut puolustautua. Hän vain katsoi Erkkiin katuvaisena. - --- Huolimatta siitä, mitä olet hänelle sanonut, jatkoi Erkki, -- on hän -ystäväsi. Hän on huolissaan sinun sairaudestasi. Hän tahtoisi puristaa -kättäsi, hän tahtoisi pyytää anteeksi, jos on tietämättään sinua -vastaan rikkonut. Tahdothan sinä ojentaa hänelle kätesi? - -Reetan silmät olivat kyynelissä. Hän nyökäytti hiljaa päätänsä. - -Erkki meni ovesta ulos. Hän tuli pian takaisin taluttaen kädestä -Stinaa, joka oli vielä samassa valkeassa puvussa, missä oli päivällä -tavannut Reetan. Hänen silmänsä loistivat yhä ihmeellistä valoa. -Kenties vielä enemmän kuin ennen, sillä niistä kuvastui myös pohjatonta -kärsimystä. - -Hän meni hiljaa Reetan vuoteen viereen, lankesi polvilleen ja painoi -päänsä peitettä vasten. Reeta ojensi väsyneesti kätensä, mutta käänsi -pian kasvonsa pois. Stina tarttui hervottomaan käteen ja painoi sille -huulensa. - - - - -VÄIJYVÄT VAARAT. - - -Helme, Erkin hyvä ystävä, oli ollut kemuissa, joita kuvernööri piti -Helsingborgin linnoituksen valmistumisen johdosta. Sieltä hän nyt -riensi hätäisenä rakastavien luo kertomaan tärkeää uutista. - -Se mies, Klas, joka oli seurannut Gustafia Ruotsissa, oli nyt taas -ilmestynyt siirtolaan Helsingborgin rakentajien mukana. Hän oli -juuri käynyt kuvernöörille todistamassa että huhu punatukkaisen -murhasta puhui totta. Ja aivan äsken oli Huggen, taloudenhoitaja, -Helmeelle kertonut, kuinka kuvernööri raivostuneena jalkaa polkien oli -vakuuttanut heti paikalla vangituttavansa sen "murhamiehen". - --- Jos aiot pitää itsesi vapaana, niin on parasta, että lähdet oitis -jonnekin piiloon, kunnes asiaa edes ehditään tutkia, kehoitti Helme -ystäväänsä. - --- Kuinka sinun sitten käy, rakkaani? sanoi Erkki pitäen kiihkeästi -kiinni rakastetustaan. -- Syyttäväthän ne katalat sinuakin. - --- Klinga on siellä kesteissä holhokkiaan puoltamassa, ilmoitti Helme. -Hän tekee asiassa voitavansa. - -Reeta neuvoi Erkkiä menemään Martin luo Marjetan Kärkeen, missä -odottaisi ainakin huomiseen päivään. -- Siihen mennessä koetamme etsiä -keinoja, millä sinut voisi pelastaa. Tärkeintä on saada selville, missä -se mies piileksii. - -Stina heittäytyi Erkin kaulaan. - --- Mene, rakkaani, mene pian ennenkuin saavat sinut kiinni, rukoili hän. - -Eteisessä kuului jo miesten askeleita. Helmeen asunnon ovea -jyskytettiin ja kysyttiin, onko Erkki Mulikka siellä. - -Nyt oli viimeinen tilaisuus. - -Erkki olisi vielä viipynyt, mutta koputus ovella yltyi. Helme avasi -ikkunan. - --- Kulje huoneitten varjossa suon reunaa myöten metsään, neuvoi hän ja -työnsi ystävänsä ulos. - -Vasta kun varjo oli liikkunut pimentoon ja siellä kadonnut, avasi Helme -oven, josta pari sotilasta tuli sisään. - --- Meillä on käsky vangita Mulikka, he sanoivat. - --- Kuinka niin, mitä hän on tehnyt? ihmetteli Helme. - -Sotilaat eivät siihen mitään vastanneet, toimittivat vain tarkastuksen, -mutta eivät mitään löytäneet. Kun he poistuivat, läksi heidän mukanaan -myös Helme. Ilmeistä oli, että sotilaille annettu käsky ei koskenut -Stinaa, sillä he tunsivat Klingan hoitajattaren niin hyvin, että muuten -olisivat varmasti hänet ottaneet. - -Reeta ja Stina jäivät hämärtyvään huoneeseen kahden kesken. Stina -nojautui vuoteen seinustaa vastaan ja itki. - -Äkkiä Reeta nousi vuoteelta ja riensi viereiseen huoneeseen. Kului -kotvan aikaa, sitten hän palasi tuoden mukanaan Kaisan. Stina katsoi -vähän ihmetellen, sillä hän oli suomalaisvaimosta kuullut omituisia -puheita. -- Reeta osoitti suurta toimekkuutta. - --- Nyt on meidän naisten toimittava, sanoi hän. - --- Sinä, Kaisa, voit saada tietoosi Gustafin olinpaikan. - --- Koetan lupaukseni täyttää, vakuutti Kaisa. Kääntyen Stinaan hän -kysyi: -- Vihaatko sinä sitä kadonnutta? - --- En tiedä sanoisinko sitä vihaksi, virkkoi tyttö. - --- Minä inhoan häntä, inhoan sydämeni pohjasta. - --- Tahdotko välttämättömästi, että me löydämme hänet? - --- Minulla ei ole muuta mahdollisuutta, vastasi tyttö. - --- Minä koetan parastani asian auttamiseksi, lupasi Kaisa Väinämö. --- Sinun on suostuttava tulemaan täsmälleen puolenyön aikana kirkon -portaille. Sinun on ehdottomasti noudatettava minun määräyksiäni. Kun -minä vaivun tainnuksiin, on sinun koko ajan pidettävä kättäsi minun -pääni päällä ja kiinnitettävä ajatuksesi yksinomaan inhoosi ja tuohon -mieheen. Mitään muuta et saa ajatella, vaikka kuluisi pitempikin aika. -Suostutko tähän? - -Stinaa puistatti. Ajan tavan mukaan oli hänkin taikauskoinen, mutta -noituus häntä kammoksutti, suomalaisten noituus erittäinkin, josta hän -oli kuullut kummallisia juttuja ja kertomuksia. Toiselta puolen hän -ajatteli omaa ja rakastettunsa kohtaloa. Heillä oli edessään vankeus ja -ehkä mestauslava, ellei tule todistetuksi, että se henkilö on elossa, -jonka murhaajiksi heitä epäillään. - -Vaaran uhka voitti. Hän ilmoitti suostuvansa. He sopivat, että Stina -menisi asuntoonsa ja tulisi sieltä puolen yön aikana sovittuun -kohtauspaikkaan. - --- Sinun ei ole välttämätöntä saapua paikalle, sanoi Kaisa Reetalle -Stinan lähdettyä. -- Tämä päivä on tärisyttänyt liian kovasti sinun -mieltäsi. Sinä olet väsynyt ja sairas. Kolmannen läsnäolo voisi meitä -häiritä. Ole täällä rauhassa. Tänä yönä vielä tai, jos väsyn liiaksi -raskaasta ponnistuksesta, huomen-aamuna annan sinulle ne tiedot, joita -mahdollisesti onnistun saamaan. - -Kaisa huomasi, että Stinalta oli solahtanut kaulahuivi pois ja -unohtunut lattialle. - --- Tämä on hyvään tarpeeseen, sanoi hän tyytyväisenä. -- Jos hän vain -voi olla ajattelematta mitään muuta kuin tuota etsittävää miestä, -luulen onnistuvani. -- Sitten hän kysyi: -- Vieläkö sinä tahdot, että -Erkki ja Stina vieraantuvat toisistaan ja että tyttö palautuu sitä -entistä ajattelemaan. - --- Vielä, vastasi Reeta. -- Jos se vain on mahdollista. - -Hän käsitti, että siinä asiassa hän ei ollut noitaan sovintoa tehnyt. -Eikä hänen sydämensä olisi sellaiseen sovintoon suostunutkaan. - -Kaisa pujotti huivin kolmeen kertaan renkaan läpi. Sitten hän teki -siihen kaksi solmua, purki solmut, levitti huivin levälleen ja -pudisteli sitä akkunasta. Suljettuaan akkunan teki hän uudelleen kaksi -solmua ja pujotti taas huivin renkaan läpi. Näin tehdessään mumisi hän -koko ajan loitsuja. - -Kun alkoi lähestyä puoliyön aika, lähti Kaisa ulos. Reeta näki -akkunasta, että hän kulki luuta kädessä asuntorivien taakse, mistä -Erkki oli kulkenut. Kuutamon valossa hän voi huomata kuinka Kaisa -siellä luudallaan lakaisi ja kulki takaperin. Hän ilmeisesti taikoi -Erkin askeleita. - -Onneksi ei siihen sattunut muita näkijöitä, kuin muuan juopunut -mies, joka arvatenkin palasi kuvernöörin pidoista. Reeta kuuli tämän -murahtavan: - --- Mitä sinä, akka, yöllä tietä lakaiset? - -Kaisa peräytyi piiloon, ja mies jatkoi hoippuvaa kulkuaan. - -Sitten ei Reeta nähnyt eikä kuullut mitään. Arvatenkin Kaisa siirtyi -kirkolle. - -Reeta odotti jännittyneenä. Hän odotti kauan, mutta ketään ei kuulunut. -Linnoituksesta kuului hälyä. Kaikesta päättäen juomingit jatkuivat... - - - - -TIETÄJÄ. - - -Kuvernööri Printzin luona pidettiin kemuja. - -Ensimmäinen uuden hallitusmiehen uusista rakennussuunnitelmista oli -loppuun suoritettu. Helsingborgin linnoitus Delawaren vastaisella -rannalla oli nyt kuin portin toinen puoli avaamassa tai sulkemassa -pääsyä Uuden Ruotsin siirtokuntaan. - -Kuvernööri oli hyvällä tuulella. Hän oli käskenyt pöytään parasta, -mitä siirtokunnassa oli tarjottavana. Neekeri Anthony, joka oli -tarjoojana, kuljetti kuvernöörin varastosta harvinaisuuksia. Siellä -oli oikeata Ruotsista tuotua olutta ja viinaa, oli hollantilaista -giniä, englantilaista whiskyä ja Länsi-Intian rommia, parasta mitä -ruotsalaiset tiesivät koskaan maistaneensa. - -Kuvernööri oli hyvä juomien tuntija. Nuoruuden seikkailuaikana hän oli -maistellut kaikkia herkkuja, joita Euroopan maissa oli tarjottavana ja -olikin hän käyttänyt niitä mainehikkaalla tavalla hyväkseen. Sodassa -olivat Saksan luostarit ja itävaltalaisten ruhtinasten linnat saaneet -hänelle avata kellarinsa, joissa oli runsaasti viinejä ja väkevämpiä -juomia. - -Tällaisissa kesteissä oli kuvernööri suuriääninen ja sanojaan -säästämätön. Hän kertoili karkeita juttuja sotaseikkailuistaan ja joi -monien muistojen maljat. Kuningasvainajan maljaa ei tietysti koskaan -unohdettu. Se juotiin suurella kunnioituksella. Samoin kuningatar -Kristiinan malja. Maljoja omistettiin lisäksi leikillä paaville, -Tillylle ja munille vihollisille, mutta ei myöskään unohdettu omia -sotapäälliköitä eikä kotimaata. Pääasia oli, että ryyppyjen määrä -karttui monilukuiseksi. - --- Nyt on joki lukossa, iloitsi kuvernööri. -- Kukaan ei pääse siitä -ylös, ellemme lukkoa aukaise. - --- Helsingborgin malja! - -Tämä oli ties kuinka mones uudelle linnoitukselle. Sven Skute, joka oli -ollut linnoitusta rakentamassa, katsoi sopivaksi muuttaa nuottia. - --- Myggenborgin malja! huusi hän. -- Siellä on niin paljon sääskiä, -että tuo nimi soveltuu yhtä hyvin. - --- Sama se, myönteli kuvernööri. -- Joka tapauksessa se on linna, joka -tappaa hollantilaiset sääsket, yrittivätpä ne uimalla tai lentämällä -meidän valtakuntaamme tulla. Ja pian on valmiina Uusi Göteborg sekä -Printzin Hovi. Klinga, kiiruhda töitä, että päästään siellä tuliaisia -pitämään. Saatte siellä juomingit, joiden rinnalla nämä eivät ole -mitään. Tahdon, että siirtokunta iät kaiket muistaa, milloin kuvernööri -Printz alkoi hallita omassa hovissaan. Kauanko saamme vielä odottaa? - --- Viimeistään kuukauden perästä saatte muuttaa sinne, lupasi Klinga. - --- Hyvä on, lausui kuvernööri tyytyväisenä. - --- Printzin Hovin malja ja se yhdellä kertaa pohjaan. Ja toinen Uuden -Göteborgin malja. - -Luonnollisesti alamaiset tottelivat kuvernöörinsä käskyä. Maljojen -vaikutus oli jo kauan aikaa tuntunut. - --- Paljon siellä on ollut työtä Tenakonk-saarella, myönsi kuvernööri -Klingalle. - --- Paljon siellä vieläkin tulee olemaan, sillä minä tahdon sinne -laittaa sellaisen paratiisin, jollaista ei valtiokanslerilla ole -kotimaassa. Minä tiedän, että suomalaiset ovat hyviä rakentajia. Minä -tunnen suomalaiset, sillä itse olen Suomessa onnellisimmat päiväni -viettänyt. Heidän maljansa. - -Kukaan ei tästäkään kieltäytynyt. Kuvernööri oli avomielinen kertomaan -suunnitelmistaan. - --- Näin puskemme jokea ylöspäin. Ylämaahan rakennetaan -puolustuslaitoksia sitä mukaa kuin asutusta voidaan siirtää. Ehdottakaa -nimiä! - --- Ylämaa on suomalaisten asumaa, siis uutta Suomea. Annetaan sille -Suomen paikkakuntain nimiä, ehdotti joku. - --- Vaasa, huusi muuan. - --- Tornio sopii kaukaisimman nimeksi, arveli kolmas. -- Perustetaan -se sinne suurten jokien yhtymäkohtaan. Se on jo niin kaukana kuin -Lapinmaassa, ainakin Lapin porstuassa. - --- Hyvähän Tornio-nimikin olisi, myönsi neljäs. -- Niin tärkeälle -paikalle täytyy kuitenkin saada arvokas linnoitus ja sille arvokas -nimikin. Korsholma on Suomen ylämaan linnoitus. Ristitään se uudeksi -Korsholmaksi. - -Näin kului ilta juomingeissa. Puolen yön aikana alkoivat miehet -hoippuvina hajaantua asuntoihinsa. Kuvernööri katsoi akkunasta ulos. - --- Siellä on lämmin ja kaunis kuuvalo. Jaloitteleminen pitkän istumisen -jälkeen tekee hyvää. Haihduttaa vähän höyryjäkin päästä. - -Kuvernööri lähti Skuten ja muutamien nuorien aatelismiesten kanssa -ulos. Lähestyessään kirkkoa näkivät he portailla oudon näyn. Ylimmällä -korokkeella makasi jotain pitkällään ja vieressä oli valkea haamu. - -Taikausko vaikutti heissä sen verran, että he pysähtyivät ja vaikenivat. - -Ilmiö näytti ensin kuvapatsaalta, johon kuu loi salaperäisen valon. -Miehet seisoivat hetken hämmästyneinä eivätkä tienneet mitä ajatella. -Vihdoin kuulivat he puhetta, kolkkoa kuin haudantakaista. - --- Henkeni liitää... liitää... yli maita... meriä... pohjoista kohti. -Minä näen saaren, joka on kuin pieni mantere. Kapea meri sen erottaa -suuresta mantereesta. Tämä meri on eteläosassaan kapea kuin salmi. Näen -suuren joen, joka pohjoisesta tulee meren lahteen... joki on sellainen -kuin tämä Isojoki. Joen suun ja salmen välillä on niemi... ei... saari, -koska pohjoispuolella kapea lätäkköinen joki katkaisee niemen... -Metsää... metsää on siellä, kuten täälläkin... Niemen tai saaren... -miksi sitä sanoisin... eteläkärjessä on taloja, kuten täällä... vähän -enemmän kuitenkin... Talot ovat sellaisia kuin laivalla tullessani -näin Hollannissa... Yö on... pimeätä on... joku kapakka on auki ja -valaistu... huonossa kapakassa istuu miehiä... juovat ja päissään -räyhäävät... Kas... kas... punatukkainen on siellä... Hän näyttää -paholaiselta... tuo paholainen puhuu murhasta ja mestauslavasta... -sanoo, minä haen omani... huu... Paholainenko vai ihminen... hän on -varmasti sama henkilö. Minun henkeni on löytänyt etsityn. Salaiset -voimat ovat auttaneet... Minä palajan... minä palajan takaisin. - -Jos katsojat olisivat voineet läheltä nähdä, kuten valkopukuinen tyttö, -joka vapisevana piti kättään kalpean, tainnoksissa makaavan naisen -päällä, olisivat he huomanneet kylmettyneen ruumiin värähtelevän ja -saavan vähitellen eloa. Silmät, jotka olivat sulkeutuneet, aukenivat, -niiden eloton ilme sai kiiltoa. Nainen, joka oli näyttänyt kuolleelta, -tuli eläväksi. - -Hän käänsi kasvonsa tyttöä kohti ja kuiskasi heikolla äänellä: - --- Minä olen niin kovin väsynyt. - -Miehet, jotka aluksi seisoivat taikauskon kiinninaulaamina, tulivat -kärsimättömiksi. Humala oli heistä osaksi haihtunut. - --- Pirujako lienevät vai enkeleitä, arveli kuvernööri. -- Kumpaisiakin -olen ennen nähnyt. En kuitenkaan naispiruja. Eteenpäin! - -Miehet lähestyivät kirkon rappusia. Valkopukuinen nainen säikähtää, -hypähtää ylös. Toinen makaa edelleen portailla. - --- Mitä temppuja täällä tehdään, keskiyön aikana pyhitetyllä paikalla? -ärjäisi kuvernööri. - --- Kas, sehän onkin Klingan lapsenhoitajatar, huomasi Sven Skute -lähelle tullessaan. - --- Ahaa! huudahti kuvernööri. -- Sama, joka on epäilyksen alainen -murhasta. Tietysti taas salaperäisiä juonia punomassa. Mitä sinä kirkon -rappusilta haet? Kuka sinulla on toverina? - -Joku miehistä nousi katsomaan makaavaa naista. - --- Kiertävä kerjäläinen, se noita-akka, ilmoitti hän kuvernöörille. - --- Nyt minä ymmärrän, puhui kuvernööri. -- Te olette rohjenneet käydä -noituutta harjoittamaan kirkon portailla puolenyön aikana. Kyllä minä -ne tavat vanhasta maasta tunnen. Kotona poltetaan noidat nuotiolla. -Luuletteko, että pirulle annetaan täällä enemmän valtaa? Käykää, pojat, -hakemassa sotilasvahdit tänne. - -Kaisa yritti nousta, mutta ei jaksanut. - --- Emme me mitään pahaa tahtoneet, kuului hän kuiskaavan. - -Pelko jähmetytti Stinan kielen. - -Paikalle kerääntyi useita juomingeissa olleita. Heillä oli useampia -syytöksiä "noita-akkaa" vastaan. Se, joka oli nähnyt Kaisan tietä -lakaisevan muutama hetki sitten, ilmaisi näkemänsä. Toinen oli -huomannut näiden naisten kiertävän kirkkoa lukien salaperäisiä lukuja. -Kolmas oli nähnyt oudon olennon pyörivän kirkon portailla kuin väkkärän -sekä sitten kaatuvan maahan; oli luullut sitä paholaiseksi, mutta nyt -huomasi, että sama akkahan se oli, vaikka hänellä taisi todellakin olla -paholaisen hahmo. - -Mieliala joukossa kiihtyi naisia kohtaan. Kun sotilaat saapuivat ja -kuvernöörin käskystä vangitsivat naiset, ei näillä onnettomilla ollut -ketään puolustajaa, ei edes säälijää. - --- Roviolle joutavat sekä murhaaja että noita-akka, tuomitsi joku. - --- Viekää ne täksi yöksi linnan vankilaan, määräsi kuvernööri. -- -Katsomme, voiko heidät jo huomenna siirtää Helsingborgiin. Heidät -tutkitaan ja tuomitaan oikeudessa. - -Kaisa oli niin heikko, että sotilaitten täytyi kantaa häntä. -Taluttamalla oli Stinakin vietävä. Häntä värisytti, vaikka yö oli -lämmin. - - - - -ERKKI LÄHTEE HAKEMAAN GUSTAFIA. - - -Aamulla herättyään Reeta kuuli ensimäiseksi uutisekseen mitä yön aikana -oli tapahtunut. Hän säikähti kovin ja tunsi itsensä syylliseksi. Hän -oli koko hankkeen alkuunpanija. Väinämön leski oli joka tapauksessa -viaton. Nyt hän oli joutunut ansaan, jonka Reeta tietämättään oli -asettanut. - -Helmeellä ja hänen vaimollaan oli täysi työ saada Reeta rauhoittumaan. -Tyttö tahtoi ensin mennä itse ilmoittautumaan viranomaisille. -Vihdoin hän käsitti, että Kaisan asia ei siitä mitään voittaisi. -Lisäseurauksena vain olisi, että hänkin menettäisi vapautensa eikä -voisi enää toimia. Stinan asia taas riippui kokonaan muista syistä. -Jos Gustaf löytyy, pääsee Stina luonnollisesti vapaaksi joutuen hänen -vaimokseen. - -Reetan oli Erkille saatava sana. Sitä ennen hänen täytyi tavata Kaisa -ja kuulla oliko tämän onnistunut hankkia tarvittavat tiedot. Hän lähti -kuvernöörin tyttären luo saadakseen hänen kauttaan luvan päästä Kaisaa -näkemään. - -Armgard oli jäntevällä kädellään johtamassa kuvernöörin asunnon -kuntoonlaittamista juhlimisen jälkeen. - --- Nyt tarvitsisin sinua avukseni, sanoi tyttö. - --- Miesapua on, mutta naisista on puute. Nehän kuitenkin -siistimistöihin parhaiten soveltuvat. - -Reeta ilmoitti, että hänen on mahdoton jäädä, kun kotona odottavat -häntä välttämättömiin töihin. - --- Mitäs pidät nyt asiain kulusta? siirtyi vilkas Armgard kysymään. --- Eikös se käy kuin nuottien mukaan? Nyt on sinun kilpailijattaresi -kiinni. Vapaaksi hän ei pääse, ellei hänen ensimäistä sulhastaan löydy. -Jos taas löytyy, käy tytön tie suoraan vihille hänen kanssaan. - --- Vangitsemiskäsky on annettu myös Erkistä, muistutti Reeta. - --- Mutta häntä ei ole tavattu, vastasi Armgard Printz. Veitikkamainen -hymy suupielissä hän lisäsi: - --- Kai sinä voit siitä pitää huolen, ettei häntä tavata ennenkuin -sopiva hetki tulee. - --- Stina Dalbon kanssa vangittiin Kaisa Väinämö syytettynä noituudesta, -jatkoi Reeta. -- Minä tiedän, että hän ei ole paha ihminen. Hän on -asunut veljeni luona, ja siellä on hoidossa hänen poikansa. Minun -täytyisi välttämättä tavata hänet, jotta saisin kuulla, miten pojan -hoito nyt järjestetään. - --- Kyllähän se käy päinsä, lupasi Armgard, -- kun häntä ei ole vielä -viety Helsingborgiin. Luulen, että voin hankkia sinulle pääsyn ilman -että meidän tarvitsee kääntyä isäni puoleen. Ukko on nyt vähän -ärtyisellä päällä. - -Erääseen hirsirakennuksen osaan oli vankila sijoitettu. Suuri se ei -ollut, mutta ei siellä ollut paljon pidettäviäkään. Tällä kerralla -olivat nämä viime yönä vangitut ainoat. - -Piikki teki vahtipalvelusta: hän käveli musketti olalla etuhuoneessa. - -Kuvernöörin tytär meni sotilaan luo ja määräsi, että tyttö on -päästettävä sisälle vankeja puhuttelemaan. -- Nyt on sinulla tie auki, -sanoi hän Reetalle. -- Minä voin mennä omiin hommiini. Kun tarvitset -apua, turvaudu vastakin minuun. Se merkitsee ainakin yhtä paljon kuin -jos turvautuisit suoraan kuvernööriin. - -Kuvernöörin tyttären poistuttua asetti Piikki muskettinsa nurkkaan, -tervehti Reetaa tuttavallisesti ja sanoi: - --- Kyllä tästä olisit sisälle päässyt ilman kuvernöörin tytärtäkin. -Kuitenkin onhan hyvä, että on myös sellainen takaamassa. Olen minäkin -käynyt siellä heidän luonaan juttelemassa. Ovat kovin toivottomia ja -murtuneita. Hyvä on, että tulit. - -Piikki avasi oven ja Reeta astui sisälle. Vangitut naiset olivat -todellakin lohdutuksen tarpeessa. Molemmat olivat myös ruumiillisesti -hyvin heikkoja. Kaisa vähän väliä värähti hermostuksesta. Erkin kohtalo -ja hänen tehtävänsä näkyi olevan heille kaikille tärkein. - --- Erkin onnistumisesta voi tulla apu ja pelastus kaikkeen, huomautti -Kaisa. - --- Pahoin pelkään, ettei se pelasta kaikkea, päinvastoin, sanoi Stina -miettiväisenä. -- Joka tapauksessa Erkki pelastuu. Vie hänelle sana, -ettei hän huolehdi minusta. Kyllä minä asiani hoidan. - -Kaisa Väinämö kertoi niin tarkkaan kuin muisti näkynsä, ja Stina -täydensi sitä kuulemansa perusteella. Mikä tuo paikkakunta oli, joka -näyssä kangasti, sitä he eivät voineet sanoa. - --- Mutta varmasti se löytyy, kun menee meren rantaa pohjoiseen. Eikä -kauan tarvitse mennäkään, muistutti Kaisa. -- Pitäköön vain varansa. - -Palattuaan Helmeen luo sai Reeta tehdä selkoa kuulemistaan. Helme sanoi -heti arvaavansa paikan, missä punatukkainen piileilee. - --- Se on Uusi Amsterdam Manhattanilla Pohjoisjoen suulla, vakuutti -hän. -- Kaisan näky soveltuu siihen aivan selvästi. Ja onhan se -ymmärrettävissäkin, että hän on sinne siirtynyt ja sieltä apulaisensa -kautta levittää myrkyllistä epäluuloa. Niin pian kuin hän saisi Erkin -pois tieltään, olisi hän täällä omaansa vaatimassa. Hän ei tyydy -puolitiehen, hän tahtoo tehdä täyden leikkauksen. - -Hetken kuluttua Helme selitti edelleen Reetalle: - --- Erkin tehtävä on sangen vaikea. Paikka ei ole niin iso, ettei sieltä -löytäisi, mutta toinen kysymys on, miten saada mies sieltä tänne. Hän -vihaa Erkkiä, joten hän ei Erkin toivomuksesta tee mitään. Heillä -voi siellä syntyä tappelukin. Punatukkainen on väkevä, vaikka Erkki -on väkevämpi. Mutta kysymyshän ei ole siitä, vaan siitä, että tulee -todistetuksi punatukkaisen hengissäolo, joten murhajuorut lakkaavat. - --- Maltas, sanoi hän, keksittyään keinon, -- me voimme olla apuna. -Anna Erkille ne tiedot, jotka sinulla on ja neuvo häntä ensi tilassa -kiiruhtamaan hollantilaiseen siirtokuntaan. Pian minäkin koetan -päästä sinne. Ja minä otan, jos mahdollista, Luukkaan mukaan. -Uutta kauppapuotia varten me tarvitsemme monenlaista tavaraa. -Vaikka hollantilaisten ja meidän välillä vallitsee kilpailu ja -vihamielisyys, myyvät he kyllä mielellään meille tavaroita, varsinkin -jos saavat vaihdossa nahkoja tai metallia. Kuvernööri on minulle -tuosta kaupanteosta puhunut ja minä luulen, että me pääsemme piankin -lähtemään. Täällä on puute myös vampunista, intiaanirahasta, joten -ei punanahkojen kanssa suurempiin kauppoihin kyetä. Sinä tiedät tuon -rahan, kalansuomuista puristetut helmet, joita me emme vielä ole -tottuneet valmistamaan, mutta joita hollantilaisilla kuuluu olevan -runsaasti. -- Sano Erkille, että Uudessa Amsterdamissa tavataan. - -Reeta kiiruhti jo samana päivänä Suomi-siirtolaan, Marjetan Kärkeen, -missä Erkki oli odottamassa. Marttikin oli tullut muutamiksi päiviksi -kotiin, joten ystävykset pitemmän eron jälkeen saattoivat vaihtaa -keskenään mielipiteitä. - -Erkki katsoi tarpeelliseksi selittää ystävälleen Martille asiansa, -kertoa suhteensa Stinaan sekä sen vaaran, mihin he nyt olivat -joutuneet. Martti, joka oli kyllä aikanaan toivonut Erkistä -lankomiestä, ymmärsi hänet heti täydellisesti ja oli valmis -neuvottelemaan parhaasta menettelytavasta vaaran torjumiseksi. - -Reeta saapuessaan illalla tupaan huomasi, että kaikki siellä sisällä -parhaansa mukaan suunnittelivat Erkin ja Stinan onnen rakentamista. -Hänestä tuntui oudolta ottaa osaa tähän keskusteluun. Hän puolestaan -koetti teroittaa kuinka tärkeätä oli Erkin etsintätyö. Ja hän teki -tarkkaan selkoa tiedoistaan. - --- Mutta jos sinä sen roiston haalit siirtokuntaan näytteeksi, että hän -on elossa, samalla sinä morsiamesi heität hänen syliinsä, muistutti -Martti. -- Kiusallinen on asemasi, mutta muutakaan neuvoa ei liene. - --- Käsitän kaiken tämän, myönsi Erkki. -- Samalla tiedän kuitenkin, -että Stina ei koskaan tule tuon miehen vaimoksi. Onneksiko vai -onnettomuudeksi lie etsimistyöni, minä käsitän sen kuitenkin -velvollisuudekseni. - -Ystävykset sopivat, että Martti lähtee aamulla aikaisin saattamaan -Erkkiä joen yli ja ohjaamaan oudolla matkalla alkuun. Paras oli mennä -nyt poikkimaisin sitä polkua, jota intiaanit sekä valko-ihoiset olivat -tottuneet käyttämään pohjoisesta päin Delawarelle tullessaan. Uusi -Amsterdam oli siksi tunnettu, että jokainen punanahkakin pystyi sinne -opastamaan. - -Kaisa Väinämön vangitsemista surtiin Marjetan Kärjessä kovasti. Leena -oli häntä oppinut pitämään hyvänä ystävänään. Luonnollisesti päättivät -he hoitaa poikaa kuin omaansa. Reeta katsoi sen huolenpidon erityisesti -omakseen. - -Pieni Antti Väinämö ei tajunnut orpouttaan. Hän kysyi kyllä äitiään, -mutta rauhoittui pian. Ja hän nukkui kaulakkain ystävänsä ja -leikkitoverinsa Martti Marttisen, nuoremman, kanssa vuoteessa. - - - - -RETKELLÄ. - - -Oli lämmin kesäaamu, kun Martti Marttinen lähti Marjetan Kärjestä -soutamaan ystäväänsä Erkki Mulikkaa Delaware-joen yli. - --- Me olemme olleet kovin hajallamme näiden rakennuskiireiden aikana, -puheli Martti. -- Se on häirinnyt uutisasutustamme ja uhkaa myös -hajoittaa meidät erilleen. Olen sitä mieltä, että heti kuvernöörin -Hovin valmistuttua, siis jo tänä syksynä, täytyy tarmokkaasti tarttua -kiinni oman pysyväisen kodin rakentamiseen. Minä puolestani olen täysin -mieluisen paikan löytänyt. Se on vielä enemmän ylämaassa kuin tämä -Marjetan Kärki. Se on Tenakonk-saarta vastapäätä mantereen puolella -kahden joen välissä. Saaren ja mantereen välinen vesi on kapea ja sillä -kohdallaan kauniisti kiemurtava. -- Kenties soudankin sinut sieltä -kautta. - -Siro savolaismallinen vene liukui nopeasti Delawarea Martin soutaessa -voimakkailla vedoilla ja Erkin huovatessa peräteljolta. Hetken kuluttua -tulivat he kuin lahden pohjukkaan tai joen suuhun. Martti viittasi -oikealle kädelle: - --- Tuo on se saari, jolle Göteborgin linna ja Printzin Hovi -rakennetaan. Ne ovat lähempänä Isoajokea. Me lähdemme näitä kapeita -vesiä, niin näytän mieluisan asuntopaikan. - -Niillä tienoilla olivat rannat matalat ja maat vesiperäiset. -Vesilintuja, joutsenista ja hanhista lähtien, uiskenteli ruohistojen -välisissä vesissä lukemattomia. Salmeen tuli pieniä jokia molemmin -puolin. Majavat olivat tehneet patoja ja siten salvanneet seudun vielä -vesiperäisemmäksi. Erkki tunsi itsensä vähän pettyneeksi. - --- Kuinka tällaiseen märkään paikkaan itsellesi kotia etsit? huomautti -hän ystävälleen. -- Kumpuja ja vaarojahan me näihin saakka olemme -ainoina sopivina pitäneet. Niin oli meillä Vermlannissa ja niin oli -esi-isillämme Suomen Savossa. - --- Malta vähän, hyvä ystävä, tyynnytteli Martti. -- Katso toki tämän -luonnon yltäkylläisyyttä. Katso, mikä voimakas kasvullisuus. Maapohja -on parasta, mitä tässä maassa vielä olemme nähneet. Ja se on paljon -sanottu, sillä hyvää täällä on kaikki. -- Hetken soudettuaan hän -lisäsi: -- Kumpuiset maisemat ovat kieltämättä kauniit, ja mäellä -olevasta talosta on komeata katsella. Mutta sellainen asumistapa ei -ole käytännöllisintä. Kylmemmissä seuduin oli korkealla asuminen -tarpeellista sen vuoksi, että alempana asui halla. Matalien paikkojen -viljeleminen oli vaaranalaista. Halla pyrki kiipeämään mäkienkin -kuvetta ylöspäin. Täällä ei tarvitse sen vuoksi korkealle kavuta. -- -Mitäs sanot näistä seuduista? - -Vene oli lipunut seudulle, joka rehoitti luonnon rikkautta. Vahvat -tammimetsiköt verhosivat pienikumpuista seutua rannasta saakka. Terävä -lahti leikkasi korkeampaa rantaa. Sillä seudulla ei näkynyt suota. - --- Eikö tämä ole kuin paratiisin yrttitarhaa kysyi Martti viitaten -vasemmalla näkyvää maisemaa. -- Tähän paikkaan olen minä mielistynyt, -tähän tahdon Marttisen suvulle kodin perustaa. Jos se suku kasvaa ja -laajenee, levitköön tästä muualle. Katsos, eikö tuossa lahden kupeessa -ole mitä ihanin asuinpaikka? - -Erkki ei voinut muuta kuin myönnytellä. Hän tunnusti, että siihen saa -hyvän kodin. Martti selitti edelleen: - --- Kun kävin siellä Suomessa Rautalammilla vanhan sukuni kotipaikoilla, -oli siellä silmiä hivelevä lehtomaisema ja tämänsuuntainen lahti, -jonka rannalle olisin kotini tehnyt, jos sinne olisin jäänyt sen -jälkeen, kun Leenan kanssa häät pidettiin. Lahden teräväsärmäisten -reunojen vuoksi kutsuttiin sitä Hammaslahdeksi. Se mikä Suomeen jäi -silloin tekemättä, se tehdään nyt tänne. Uusi Marttila laitetaan tähän -Hammaslahteen. Toivon, että kuukauden perästä jo kirves heiluu tämän -kodin rakentamisessa. - -Pitkin rantoja soudeltaessa Martti esitti suunnitelmiaan. Hän tekee -alunpitäen isomman tuvan, jottei heti ole ahdasta. Sauna tulee tähän -rannalle, luonnollisesti. Pellot on mainio saada pitkin rantoja. - -Kierrettäessä Tenakonk-saarta yläpuolelta havaitsi Erkki maisemat -niin alaviksi, että ne ovat silloin tällöin veden alla. Mutta -ruohokasvullisuus oli niillä hyvä, ja Martti kertoi Kokkisen valinneen -ne itselleen heinämaiksi. -- Kokkinenkin aikoo tänne takamaahan -pysyväisen kodin laittaa, jotta olisi, kuten hän sanoo, lapsillekin -jakaa, vaikka perhe suureksi paisuisi. - -Veneen tullessa avoimelle Delaware-joelle kuvasi Martti maisemia. - --- Vähän matkan päässä vasemmalla kädellä laskeutuu tähän suurempi -joki. Näiden jokien välinen niemeke on mieluisa intiaanien -asuntopaikka. Houkutteleva se on valkoisillekin. Me olemme aikoneet -syksymmällä tulla tänne joukolla ja ottaa sen huostaamme yhteisiä -tarpeita varten. Siellä Takamaassa on mainio metsästää ja kalastaa. - -Nyt oikaisi Martti veneellään Delaware-joen poikki. Leveällä virralla -keinuttivat aallot pientä venettä. Toiselta rannalta hän etsi sopivan -piilopaikan, mihin voisi veneen kätkeä. - --- Minä saatan sinua jonkun verran, jotta tutustuisimme näihin tämänkin -puolen maisemiin, sanoi hän, ja vahvistettuaan itseään eväillä lähtivät -ystävykset tuntemattomia seutuja kohti. - -Ilmansuunta oli heillä selvillä, mihin oli kuljettava. He arvasivat -kyllä tuolla tuonnempana jonkun polunkin tulevan näkyviin. Maisemat -olivat suurin piirtein samanlaisia kuin joen toisellakin puolen, -joskaan ei niin viljavan muhevia. Oli muutamia korkeampia vaaroja, -joilta oli soma näköala jokilaaksoon. - -Juuri ennenkuin Martti palasi takaisin veneelleen ja kotiin, nousivat -he eräälle tällaiselle mäelle. Rinne kasvoi matalampia lehtipuita sekä -vesakkoa ja köynnöskasveja, joten läpikulku oli hankalaa. Samalla he -joutuivat metsän sisustaa tarkemmin näkemään. He tekivät havainnon, -että suurin osa näistä puista ja pensaista oli hedelmiä kasvavia. -Omenapuitten oksat painuivat paikoin niin raskaina alas, että olivat -taittumaisillaan. Toisissa puissa väikkyi persikoita ja luumuja. -Kirsikat heloittivat kuin suuret tuomenmarjat. Pähkinöitä oli useampia -lajeja. - -Osa hedelmistä ja marjoista oli kypsiä, osa vasta kypsymässä. -Uteliaisuuden houkuttelemina maistelivat miehet näitä luonnonantimia ja -tunsivat useimpien maun sangen miellyttäväksi. - --- Kyllä vain tämä maa on ihmeellinen verrattuna siihen siellä kotona, -mistä läksimme, ihmetteli Erkki. -- Hedelmiä, meille aivan outojakin, -kasvaa niin paljon, että yksistään niistä jo pystyy kokoamaan -välttämättömän ruuan talven varaksi. Olen huvikseni maistellut noita -pieniä mustikannäköisiä marjoja, joita täällä kasvaa, paitsi pienissä -varvuissa, kuten siellä kotona, myöskin pensaissa, jopa puissa. -Maistelepas, niin huomaat, että mustikoita ne todellakin ovat. - -Hän tarjosi muutamia puusta ottamiaan marjoja toverilleen. - --- Niin on, niin on, myönsi Martti. -- Kyllä täällä mustikat puissa -kasvavat. Paljon täällä on toisin kuin siellä. Ei meillä siellä kotona -ollut mustia vattujakaan, joita täällä on niin runsaasti, että niiden -piikkisiin varsiin on aivan sotkeutua. - -Kun miehet olivat tulleet laelle, avautui valtava näköala kaikille -suunnille. Metsä, loppumaton metsä oli tuolle näköalalle ominaisinta. -Sitä paloittelivat kapeat kirkkaat hopeajuovat, joet, joista Delaware -oli valtavin. - -Kuumaksi oli kesäpäivä käynyt. Vaaran laki hautui tässä lämpimässä. -Miehille oli kiivetessä tullut hiki. - --- Totta puhui Klinga, kun siellä kotona ensin näitä seutuja kuvaili, -muisteli Erkki, -- totta puhui, että täällä vallitsee kesällä saunan -kuumuus auringonpaisteessa. Mitäs meiltä muuta puuttuu kuin vastat, ja -niitäkin saa mainioita näistä puista. On valitsemisen varaa. - -Erkki oli erinomaisen ihastunut tähän luontoon ja maisemaan. Hän -vakuutti Martille pitävänsä tästä enemmän kuin Hammaslahdesta. - --- Ellei olisi niin kaukana muista, en hetkeäkään epäilisi kotiani -tälle mäelle perustaa, sanoi hän. -- Mahdollista on, että tänne se uusi -Mulikka vielä syntyykin, tänne vaaralle, muistoksi siitä Mulikasta, -joka sinne vanhaan maahan Lehtovaaran kupeelle jäi. - -Synkkä hiljaisuus vallitsi asumattomassa salossa. Ystävykset koettivat -päästä sellaiseen varjopaikkaan; mihin vähän tuulenhenkeä kävisi. -Hetken levättyään he sitten erosivat. Martti palasi venettä kohti. - -Erkki otti maisemista ja auringosta merkin ja lähti jatkamaan -matkaansa. Jonkun matkan päässä mäen alla hän yhtyi polkuun, jota -lähti seuraamaan. Pimeän tullen hän yöpyi metsään, valiten makuupaikan -sellaisen, että voi olla turvassa matelijoilta. - -Yö asumattomassa aarniometsässä, yksinään luonnon suuressa -hiljaisuudessa on niin valtava, ettei sen vaikutusta voi sanoin -selittää. Hiljaisuus on vain harhaluuloa, sillä joka hetki voi erottaa -erilaisia ääniä. Whip-poor-will huutaa yksitoikkoista, valittavaa -säveljaksoaan ikäänkuin sen olisi vilu tässä yön tukahduttavassa -kuumuudessa. Apinalintu päästelee ääniään. Käkikään ei puutu -seurasta, vaikka se on laiska kukkumaan. Aamun tullen lintujen äänet -moninaistuvat. - -Ja kuivuneet oksat katkeilevat silloin tällöin, kun peura tai -kauris kulkee purolle juomaan. Hirvikin on vallan yleinen. Pieni -puhvelilaumakin voi painautua Delaware-joelle, vaikka se on täällä -harvinaisuus. - -Suhteellisesti vähän virkistyneenä jatkoi Erkki aamulla aikaisin -matkaansa. Koko päivänä hän tapasi vain muutaman intiaanin matkalla -pohjoisesta etelää kohti etsimässä mieluisaa asuntopaikkaa sieltä, -missä majavannahkojen saanti olisi helppoa. - -Suuret vedet näkyivät, mutta kun niiden rannat olivat osittain pahasti -meriveden huuhtelemia, kuletti polku suurelle Pohjoisjoelle kiertotietä -useita maileja joen suusta ylöspäin. Siellä oli kalliojyrkänteitä, ja -vuori kohosi pystysuoraan kuin seinä joesta. - -Matalammalla kohdalla oli intiaanien kylä Hobock. Siellä vietti Erkki -viimeisen yön. Seuraavana aamuna lauttasivat intiaanit hänet joen -toiselle puolelle. - -Niin hän tuli matkansa päämäärään, Manhattanille, jonka eteläisessä -kärjessä oli Uuden Amsterdamin linnoitus ja kauppakylä. - - - - -UUDESSA AMSTERDAMISSA. - - -Erkki Mulikka oli tullut Manhattan-saaren luoteiskulmalle. Siellä -asuivat ne intiaanit, jotka parikymmentä vuotta aikaisemmin olivat koko -tämän merkillisen saaren myyneet Pietari Minuitille hollantilaista -siirtokuntaa varten mitättömän vähäisestä hinnasta. - -Täältä johti polku metsien läpi hollantilaisten asumaan osaan saarta. -Polku vei osittain joen uomaa, osittain kallioisia jyrkänteitä. Vihdoin -alkoi joku yksinäinen uutisasutustalo näkyä. Nämä olivat eurooppalaisen -asutuksen ensi päiviä näillä tienoin. - -Aivan eteläisimpään kärkeen saapuneet tulokkaat olivat pystyttäneet -paalutuksen joen rannalta salmen rantaan saaren poikki. Se oli -kauppakylän suojavarustus ulospäin. Kylän sisällä oli pieni linnoitus -ja sen ympärillä ryhmä pieniä taloja. Kylän valtakatu kulki joen -perkaamatonta rantaa. Sen varrella olivat kauppapuodit ja kapakat sekä -yleensä kaikki tärkeimmät paikat. - -Erkki käveli ensin tätä "valtakatua" tutustuakseen kylään. Kadun -eteläpää päättyi kallioihin, joita nousuvesi huuhtoi. Siihen oli tehty -tilapäinen laituri laivoja varten. Jonkun matkan päässä rannasta oli -kallioita, jotka oli ulkosatamaksi valittu. Välillä olevaa matalikkoa -oli alettu täyttää, vaikka työ oli vielä aivan kesken. - -Erkki etsi sivummalta asunnoksi merimieskapakan. Sen yläkerrasta hän -sai pienen komeron itselleen vuokratuksi. Ensi tehtäväkseen hän lepäsi -matkan jälkeen ja suunnitteli asiansa ajamista. - -Sitten hän aloitti rohkeasti etsimistyönsä. Hän teki kiertomatkan -kapakoissa, työpaikoilla ja satamassa. Mutta hän ei tavannut missään -punatukkaista. Illemmalla hän ryhtyi uudelleen toimeen mutta yhtä -huonolla tuloksella. Seuraavakaan päivä ei tuonut selvyyttä. Hän -tuli siihen johtopäätökseen, että etsitty mies ei ollut ainakaan -tällä kerralla Uudessa Amsterdamissa. Hän saattoi sinne tulla jokea -ja rannikkoa kulkevissa laivoissa tai maata myöten samaa tietä, jota -hänkin oli tullut. Sen vuoksi hän piti silmällä erittäinkin satamaa. - -Vaikka Uusi Amsterdam kaupunkina oli vielä aivan vähäpätöinen, -oli siinä joltinenkin laivaliike. Hollantilaisilla oli useampia -pieniä laivoja, jotka pitivät yllä yhteyttä ylemmäs joen varrelle -perustettujen siirtokuntien kanssa. Myös oltiin vilkkaassa -vuorovaikutuksessa Long Islandin kanssa, jonka pienet siirtokunnat -elivät pääasiassa kalastuksella. Erittäinkin pyydettiin niitä kaloja, -joiden suomuja puristettiin intiaanirahoiksi, vampunihelmiksi. - -Englantilaiset sekä New-Haven-siirtokunnasta että myös etelästä, -Virginiasta, kävivät kaupanteossa hollantilaisten kanssa. Satamassa -saattoi tavata myös meren yli purjehtineen verrattain ison laivan. - -Erkillä oli tässä kaikessa katsomista. Aikansa kuluksi hän palkkautui -lastaustöihin ja teki vähitellen tuttavuutta eräiden työmiesten -kanssa. Ruotsinkielen taitonsa avulla hän sai jotakuinkin selkoa -hollantilaisten puheesta. - -Viikon verran odotettuaan huomasi hän, kantaessaan rakennusaineita -laivasta, vihdoinkin punatukkaisen puuhailevan pienessä jokipurressa, -joka juuri äsken oli tullut suuremman laivan kupeelle jokivarrelta. -Erkki ei ollut ainoa, joka teki tärkeän huomion, sillä hänet oli jo -aikaisemmin huomattu. - --- Tuosta saat miehen, jota tarvitset, sanoi punatukkainen purren -kipparille. -- Hän on vieras täällä eikä kukaan kysele häntä, vaikka -katoaisi ikipäiviksi. - -Kippari tähysti Mulikkaa, joka juuri kantoi raskasta taakkaa maalle. - --- Ei hän liene aivan helposti otettavissa, hän lausui matalalla -äänellä. - --- Ellemme saa väkivallalla purteen, saamme ainakin viekkaudella, -neuvoi Gustaf. -- Kun hän on täällä, on hänet helppo toimittaa -Karhusaareen ja siellä kyllä Nicholas Koorn hänen niskansa taivuttaa. - -Erkki ei luonnollisesti kuullut mitään tästä keskustelusta. Hän kehitti -päässään tuumaa, miten saisi punatukkaisen lähtemään Christinaan. - -Gustaf nousi purresta maihin ja kulkiessaan läheltä Erkkiä tervehti -häntä, huomauttaen: - --- Kas onhan täällä niitä vanhan maan ystäviä. Eikö enää miellyttänyt -Christinassa olo? - --- Eipä siellä mitään hätää ole, vastasi Erkki. -- Kyllä sinne sopii. -Sovit sinäkin, juuri sinua siellä odottavat. - --- Onpa hyvä, että ollaan jo niin pitkällä, että minua odotetaan, -lausui Gustaf. -- Siihen olen halunnut päästäkin. Ehkä sinäkin jo -haluaisit minua sinne. Ja luovuttaisit sen, jonka olet minulta -ryöstänyt. Mutta se, että sinä olet vielä hengissä, todistaa, että asia -ei ole vielä lopussa. Hirsipuu, se on sinun osasi. Sitten minä omani -haen. - --- Silloin saat odottaa kauan, sanoi Erkki kiivaasti ja ryhtyi taas -työhönsä. Hän oli aikonut rauhallisesti keskustella punatukkaisen -kanssa, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Hän ei voinut teeskennellä. - -Punatukkainen ei malttanut olla vielä lähestymättä suomalaista. - --- Minun kärsivällisyyteni on alkanut loppua, kähisi hän. -- Siellä -siirtokunnassa käy kaikki niin hitaasti. On mahdollista, että lähden -sinne jo piankin. Mutta, usko se, sinä et tule minun kanssani. Me emme -sovi samaan siirtokuntaan. - --- En seuraasi ikävöi, sanoi Erkki. -- Mielelläni jään tänne, jos sinä -menet siirtokuntaan. - -Gustaf vetäytyi toveriensa luo purteen. Erkki huomasi hetken kuluttua -purren ja miehet hävinneiksi. Mihin ne olivat menneet, sitä hän ei -keksinyt. Työtoverilleen hän selitti, että tuota punatukkaista on -etsitty Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Hän pyysi tätä painamaan mieleensä -miehen piirteet. - --- Kyllä minä ne kasvot ja tuon pään aina muistan, vakuutti Erkin -hollantilainen työtoveri. -- Ei hän ole ensimmäistä kertaa täällä. Hän -kuuluu Killian van Rensselaerin joukkoon ja liikkuu hänen asioillaan. -Toisinaan häntä ei näe viikkokausiin, toisinaan hän taas viipyy täällä -useita päiviä. Vakituisesti hän asunee Killian-herran linnoituksessa -Rensselaersteënilla. Hänen hommansa näyttävät olevan hyvin salaperäisiä. - -Laivaa purettiin iltapimeään saakka. - -Pimeässä sattui tapaturma. Kun Erkki Mulikka otti laivan kupeelta -raskasta lautataakkaa hartioilleen, luiskahti hänen jalkansa ja -hän putosi veteen. Viedessään taakkaansa maihin työtoveri huomasi -onnettomuuden niin myöhään, että kun hän ehti katsomaan laivan laidan -yli ulkosivulle, ei hän siellä nähnyt muuta kuin uivia lautoja ja -kadonneen lakin. Hän hälyytti väen liikkeelle, vene pantiin kiertämään -laivan ympärystää ja seipäällä koetettiin tavoitella pohjaa. Mitään ei -tavattu. Pimeys teki tarkemman etsimisen mahdottomaksi. - -Kun mies oli tuona kuumana kesäpäivänä tehnyt raskasta työtä, päätti -laivaväki, että hän oli kuumuuden rasituksesta pyörtynyt ja painunut -pohjaan. Vain tämä voi selittää miten kaikki tapahtui niin äänettömästi. - -Kun kadonnutta työmiestä vielä etsittiin laivan luota, riensi pieni -pursi Hudson-virtaa ylöspäin illan pimeydessä. Tämä pursi oli ollut -laivan kupeella piilossa ja ottanut hiljaa saaliinsa, kun se, kaulan -ympäri kietoutuneen silmukan vetämänä, putosi veteen. Pursi pääsi -hiljalleen pimeässä irtautumaan laivasta ja loittonemaan ennenkuin -tapaturma herätti yleisempää huomiota. - -Purren pohjalla makasi vahvasti nuoriin sidottuna Erkki Mulikka, -jonka kaulan ympäriltä oli silmukka höllennetty. Vangitun luona piti -punatukkainen vahtia ja ilkkui onnettomalle: - --- Katsoin parhaaksi muuttaa menettelytapaani. Minä lähden nyt sinun -sijastasi Stinan luo. Minullehan hän kuuluukin ja minä otan nyt omani. -On yhdentekevää hirtetäänkö sinut vai jätetäänkö henkiin. Meidän -rauhaamme et enää pääse häiritsemään. - -Erkki kuuli tämän katalan miehen puheen. Hänen nyrkkinsä olivat -puristuneina, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Kauhun kuvat kiitivät -mielikuvituksessa hänen silmiensä ohi. - -Hetken kuluttua pysähtyi pursi kalliorantaan. Punatukkainen ja hänen -toverinsa kantoivat sidotun vangin linnoituksen portista sisälle. - -Purren kippari selitti karkeaääniselle vartijalle: - --- Tässä on työvoimaa linnoitukseen niiden tilalle, jotka lähtevät -kauppa-asioille. Alussa hän kai on vastahakoinen, mutta Koorn on -tottunut äkäpussit kesyttämään. Tällä miehellä on se etu, että häntä ei -suurin kuulustella. Hän on vain tilapäisesti tullut siirtokuntaan, eikä -hänellä ole omaisia ja ystäviä. Hänestä ei mitään melua tehdä. - --- Viekää tornikamariin, komensi vartija. - -Erkki tunsi kohta olevansa tukehduttavan lämpimän huoneen lattialla. -Hänen kätensä ja jalkansa oli päästetyt siteistä. Ovi oli teljetty, -ja akkuna, pieni aukko, oli ylhäällä saavuttamattomissa. Huone oli -osittain niiden portaiden alla, jotka johtivat torniin. - -Vanki tunsi ruumiissaan väsymyksen herpaantumista. Hän oli liian -voimaton harkitsemaan pelastustaan. - -Horroksissa maaten hän yön aikana kuuli portaita kuljettavan ja -raskaita esineitä kannettavan. - --- Me joudumme matkaan ennen päivän koittoa, sanoi joku ääni. -- Lasti -on jo pian laivassa. On sekä väkevää että pistävää. Kyllä niillä -vaihdetaan lasti nahkoja. - --- Minun matkallani voi ehkä tulla häiriöitä, lausui toinen, jonka -Erkki horroksissakin tunsi punatukkaisen ääneksi. -- Aion viettää nyt -hääni ja tuoda vaimon mukanani tänne. - -Erkki koetti pysytellä hereillä. Mutta luonto vaati osansa. Hän nukkui -pian sikeään uneen. - - - - -GUSTAF VAATII OMAANSA. - - -Ne juorut Gustafin katoamisesta, joita oli Helsingborgin linnoitukseen -ja sieltä muuallekin järjestelmällisesti levitetty, olivat -kulkeuneet myös Stinan isän korviin, vaikka hän ei niitä ottanut -vakavalta kannalta. Mutta kun hänen tyttärensä vangittiin ja kun -murhaan syylliseksi mainittu Erkki Mulikka katosi paikkakunnalta, -tuli Nils Dalbon mieliala sangen synkäksi. Hän ei jaksanut uskoa -murhaa mahdolliseksi, mutta ei hän osannut selittää ihmeellistä -katoamistakaan. Miksi Gustaf ei tule hakemaan omaansa? Miksi hän kiusaa -koko siirtokuntaa rikoshuhuilla? Myös Stinan äiti vuodatti asian -johdosta katkeria kyyneleitä. - -Näytti siltä, että siirtokuntaan ei sillä hetkellä kukaan ollut -tervetulleempi kuin punatukkainen Gustaf. Kaikki olivat valmiit -ottamaan hänet avosylin vastaan. - -Hänen saapumistaan odotti myös Stina, joka Kaisa Väinämön kanssa -oli siirretty Helsingborgin linnan vankilaan. Niinikään odotti -Stina jotakin tietoa Erkistä, josta hän ei ollut kuullut mitään sen -kohtalokkaan illan jälkeen, jolloin tämä hänen pyynnöstään pakeni -pimeyteen. Hän tiesi, että Erkki oli lähtenyt vihamiestään etsimään. -Oliko hän löytänyt? Miten olivat he keskinäiset asiansa selvittäneet? -Olivatko he tulossa? Nämä kaikki olivat kysymyksiä, jotka risteilivät -usein Stinan ajatuksissa. - -Ja tätä monien kysymysten sarjaa hän jatkoi uusilla kysymyksillä. -Mitä sitten seuraa, kun Gustaf tulee tänne? Erkki pääsee vapaaksi -epäluulosta. Myös hän itse pääsee vankilasta -- mutta mihin? -Mestauslava kyllä välttyy, mutta sen sijaan uhkaa häntä kauheampi, -uhkaa pakollinen avioliitto vihatun miehen kanssa. - -Hän ei salannut näitä ajatuksiaan onnettomalta vankilatoveriltaan. - --- Minä en voi mennä hänen kanssaan naimisiin, vakuutti hän. -- Minä -inhoan häntä, minä vihaan häntä. Luultavasti ei minulla ole muuta -keinoa kuin hukuttaa itseni. - --- Älä toki niin toivoton ole, lohdutti Kaisa. -- Pelastuksen teitä on -monenlaisia. - -Nils Dalbo tuli tytärtään katsomaan. - --- Siinä asiassa, jonka tähden sinut on vangittu, alkaa tutkinto -huomenna, ilmoitti hän. -- Kuvernööri tulee itse oikeutta istumaan. Hän -on jo asettanut lautakunnan. Olisi nyt perin tärkeä voida todistaa, -että Gustaf on elossa. Siihen raukeaisi heti koko syyte. - --- Kunhan odotetaan, vielä se asia voidaan todistaa, vakuutti Stina. - --- Kuvernööri ilmoittaa jo liian kauan odottaneensa. On mahdollista, -että hän ei enää odota. - --- Minulla on syytä luulla, että aivan pian saamme tietoja Gustafista, -sanoi Stina. - -Hän saattoi isäänsä ovelle ja sanoi: - --- Lohduttakaa äitiä. Vakuuttakaa hänelle, että kyllä nämä asiat vielä -hyvin päättyvät. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna käytiin Stina hakemassa oikeuden istuntoon. - -Kuvernööri Printz ei ollut hiukkaakaan lainoppinut. Hän tunsi sen itse -ja sen vuoksi hän oli halunnut tuomariksi siirtokuntaan lainoppinutta -miestä. Kun sitä ei saanut, täytyi hänen itsensä edustaa myös lain -ja oikeuden korkeaa arvovaltaa. Siltä varalta hän oli jo lähtiessään -varoittanut, etteivät kovin hämmästyisi, jos tuomiot eivät aivan lain -kirjaimen mukaan sattuisi. Hänen johtamissaan oikeuden istunnoissa ei -noudatettu mitään muodollisuuksia. Hän käsitti, että alussa hänen oli -voitettava asema ankaruudella, ja sen vuoksi hänen täytyi tehdä tuomiot -jyrkiksi. - -Klingan lapsenhoitajattaren, Stina Dalbon asia oli ensimmäinen -merkittävämpi juttu, joka joutui hänen ratkaistavakseen. Tyttöä vastaan -tehty syytös oli raskas ja perin salaperäinen. Syytetty ei tunnustanut -mitään ja turhaan kuvernööri yritti kovuudellakaan taivuttaa häntä -tunnustamaan. - -Kuta pitemmälle kuulustelua kesti, sitä hämärämmältä asia näytti. - -Hän selaili lakikirjaa, suuttuen ja tuskastuen sitä enemmän kuta -vähemmän hän siitä selvää sai. Oliko hän mikä kirjanoppinut? Hän -oli tottunut sodassa antamaan tuomioita, mutta niitä ei perustettu -mihinkään pykäliin. Tuomioiden piti olla käytännöllisiä, niillä piti -saada aikaan se mihin tähdättiin. Muodoista vähät väliä. - --- Mestattavaksi ja oikea käsi pois sahattavaksi, kuului yhtäkkiä -kuvernöörin tuomio, yllättäen täydellisesti koko salintäyteisen -kuulijajoukon. - -Lautakunnan jäsenet katsoivat ihmetellen toisiinsa, mutta ei kukaan -uskaltanut ääntään korottaa. - -Stina vaipui pyörtyneenä lattialle. - -Kuvernööri oli mielestään antanut oikean ja viisaan tuomion. Hänellä -ei ollut aikomusta panna sitä täytäntöön -- hänestähän se riippui. Kun -näin raskas rangaistus on uhkaamassa, pannaan varmasti kaikki voimat -liikkeelle oikean selvityksen saamiseksi. Tuomio oli siis kuvernöörin -mielestä vain uhka, joka pakottaisi totuuden esille. - -Samalla kuvernööri määräsi, että vapaamiestä Erkki Mulikkaa oli -etsittävä yli koko siirtokunnan ja tavattaessa oli hänet kiinniotettava -sekä sidottuna linnoitukseen lähetettävä, jotta sama rangaistus voisi -häntä kohdata. - -Sekin oli tarkoitettu enemmän uhkaukseksi kuin käytännössä -toteutettavaksi. - -Ennenkuin Stina vietiin takaisin vankilaansa joen toiselle puolen, sai -hän tervehtiä ja tavata vanhempiaan. Sydäntäsärkevä oli Stinan kohtaus -äitinsä kanssa. He eivät nähneet tuomiossa mitään valopilkkua. Millä -hetkellä tahansa voidaan tuomio panna täytäntöön. Näkisikö äiti enää -tämän jälkeen lastaan? - -Isä ei ollut yhtä toivoton. Hän ymmärsi, että tuomio oli ehdollinen. -Hän katsoi kuitenkin viisaimmaksi olla tyttärensä huolia lieventämättä -enempää kuin oli välttämätöntä. - -Saman päivän iltana kuvernööri Printz hämmästyi aika lailla. Hän oli -juuri lopettanut ilta-ateriansa, kun eräs mies pyysi tavata häntä. - -Se oli Klas. - --- Mitä sinulla nyt on asiaa? kysyi kuvernööri lyhyesti. - --- Armollinen herra, alkoi Klas nöyrästi. -- Tulen ilmoittamaan, että -se mies, jonka murhasta Stina Dalbo on tänään tuomittu, on elossa. -Yhä vieläkin olen järkytettynä säikähdyksestä, jonka tänään sain, -kun näin ystäväni ilmielävänä edessäni. Luulin ensin häntä haamuksi -ja aioin paeta. Hän huusi minulle: 'Mies, oletko hullu? Etkö minua -tunne? Tervehdi toki toveriasi, joka on pitkältä matkalta palannut ja -ansaitsee hyvän ryypyn tervetuliaisiksi.' Toinnuttuani moitin häntä -siitä, että hän oli saanut suurta häiriötä aikaan, ja sanoin, ettei -Stina hänelle voi poissaoloa antaa anteeksi. 'Enpä luullut, että hän -niin kaipaa minua', hän sanoi. 'Hänen mielensä lienee aika lailla -muuttunut.' Hänellä ei ollut vähintäkään aavistusta siitä, mitä oli -tapahtunut. Hän oli kaikesta pahoillaan, mutta ilmoitti kaiken nyt -hyvittävänsä. Hän on valmis menemään naimisiin ja lähetti minut sitä -varten asialleen. Klas veti paperin taskustaan ja sanoi: -- Tässä -on todistus siitä, että hän ja Stina ovat Ruotsissa laillisesti -kuulutetut. Hän pyytää morsiamensa vapauttamista, jotta häät voitaisiin -ensi tilassa viettää. - -Kuvernööri oli sangen hämmästyksissään tästä ilmestymisestä. Hän huusi -kiukkuisella äänellä: - --- Onko ollut tarkoituksena pitää minua sekä korkeaa lakia ja oikeutta -pilkkana? - -Kenties olisi Gustafin asiamies saanut pahempiakin seurauksia tästä -jutusta, ellei kuvernöörin nopeaälyinen tytär Armgard olisi ehättänyt -väliin. - --- Isä, sinun viisautesi oikeuden jakamisessa selvitti tämän sangen -salaperäisen jutun, sanoi hän. -- Ilman sinun ankaraa tuomiotasi olisi -asia jäänyt hämäryyteen ehkä ikipäiviksi. - --- Niin, ilahtui kuvernööri, -- tiesinhän minä, että miestä ei oltu -murhattu. Minä pakotin hänet esiin. Ja nyt minä olen valmis pitämään -nämä harvinaiset häät siirtokunnassa. Ensi viikolla muutamme Hoviimme -Tenakonkille, ja yhtenä tulojuhlan ohjelman numeroista ovat nämä häät. -Armgard, pidä huolta niiden valmistuksista. Minun kustannuksellani. -Käy, nuori mies, hän sanoi, kääntyen Klasin puoleen, -- papereinesi -pastori Campaniuksen luona ja järjestä niin asiat, ettei enää mitään -häiriötä tapahdu. - -Klasin lähdettyä sanoi kuvernööri tyttärelleen: - --- Nyt ei ole mitään syytä pitää tyttöä vangittuna. Minä päästän hänet -irti viipymättä. - --- Odota isä, kiiruhti Armgard sanomaan. -- Minulla on hyvä ajatus. -Stina viedään Tenakonkille eikä sallita kenenkään kohdata häntä. -Ei anneta hänelle mitään tietoa asioista ennen kuin hänet viedään -vankilasta vihille. - --- Mutta eikös se ole sydämetöntä? - --- Ei vähääkään, sanoi Armgard päättävästi. - --- Hänen ilonsa tulee sitä suuremmaksi. Jos välttämättä tahdot, voit -vähää ennen häitä ilmoittaa, ettei Gustaf ole murhattu. Näin asiat -parhaiten järjestyvät. - --- Sinä olet järkevä, Armgard, myönsi Printz. - --- Sinä puhut kuin vanha ihminen, vaikka olet vasta täysi-ikään -kehittynyt tyttö. Rakkauden houreet eivät sinua pimitä. - --- Järki kaikessa, sanoi tytär ja lähti huoneesta. - - - - -PRINTZIN HOVISSA. - - -Maunu Klinga oli miehineen kiirehtinyt Uuden Göteporin sekä Printzin -Hovin rakentamista Tenakonk-saarella. Kesä oli kuuma, joten miehet -tottumattomina ilmanalaan saivat monta hikeä pusertaa. Kuitenkin -ne, jotka olivat olleet myös Helsingborgia rakentamassa, kehuivat -työntekoa Tenakonk-saarella mieluisammaksi. Täällä ei ollut niitä isoja -purevia itikoita, jotka tekivät olon joen toisella puolella aivan -sietämättömäksi. - -Sekä linnoitus että kuvernöörin hallintorakennus tehtiin vahvoista -hirsistä. Osa tarvittavista puista otettiin saarella olevasta suosta, -johon oli aikoinaan suuri metsä painunut ja siellä hyvin säilynyt. - -Hallintorakennus, Printzin Hovi, oli koetettu ensin saada valmiiksi, -jotta kuvernööri pääsisi perheineen muuttamaan sinne. Suuressa -asuinrakennuksessa oli kuvernöörillä useita tilavia huoneita. Sitä -paitsi oli suuria saleja virastohuoneiksi. Valmiina oli myös muita -välttämättömiä rakennuksia. Monet rakennukset sotilaita, alempaa -virkakuntaa y.m. varten olivat kuitenkin vasta tekeillä ja valmistuivat -hitaammin. Tännekin oli, pikemmin tavan mukaan kuin tarpeen -vaatimuksesta, rakennettu vankila, jonka ensimmäisiksi asukkaiksi -siirrettiin siirtokunnan ainoat vangit, Stina Dalbo ja Kaisa Väinämö. - -Sen jälkeen kun tuomio oli langetettu, odotti Stina joka päivä milloin -hänet viedään mestauslavalle. Aamulla ylös noustessa oli aina hänen -mielessään, että tämä lienee viimeinen päivä. Kun hänet siirrettiin -Tenakonkille, päätti hän, että nyt viedään viimeiselle matkalle. -Henkinen kidutus vaikutti häneen niin, että hän oli vain varjo -entisestä. Eräänä päivänä tuli kuvernöörin lähettämä sotilas vankilaan. - -Stina koetti nousta seisomaan. Hänen polvensa vapisivat. - --- Älä pelkää, sanoi sotilas. -- Minä tuon hyviä tietoja. Paremmat -päivät sinua odottavat. Kuvernööri on lähettänyt minut ilmoittamaan, -että hän tietää sinun ja Erkki Mulikan olevan viattomia, sillä -murhatuksi luultu henkilö on löydetty. Kuvernööri tahtoo antaa -hyvitystä kärsimyksiesi johdosta. Tästä vankilasta saat kävellä -morsiamena vihkiäisiisi ja kuvernööri itse pitää häät mitä loistavimmat. - -Stina kuultuaan, että Gustaf oli löytynyt, huudahti riemusta. Ilon -kyyneleet valuivat silmistä ja hän kiitti Jumalaa. Vasta sitten kun -sanantuoja oli mennyt hän alkoi miettiä tiedonannon toista puolta. -Vankilastako suoraan vihille? Kuinka oli kaikki voinut tapahtua? -Tietysti niin, että Erkki, tuo rakas, kelpo Erkki, oli löytänyt -Gustafin, tuonut hänet kuvernöörin eteen ja paljastanut katalan juonen. -Kuvernööri oli tietysti pannut Gustafin lujille, ehkäpä rangaissutkin -häntä. Ja palkinnoksi Erkille hänen reippaudestaan kuvernööri tahtoi -nyt järjestää häät. Voi, jospa aika nopeasti rientäisi! - -Kuvernöörin tytär, joka oli itse tullut muuttotavaroiden mukana uutta -kotia panemaan kuntoon, oli Martti Marttisen mukana lähettänyt Reetalle -sanan ja pyytänyt häntä avustamaan. - --- Nyt on sinullakin moninkertainen syy iloita, sanoi Armgard Printz -suojatilleen. -- Minä itse valmistan häitä Stina Dalbolle. Pian ei -sinulla ole hänestä mitään vaaraa. Kun Erkkisi saapuu näille main, olet -sinä hänen ainoansa. Kaikki riippuu silloin vain sinusta. Tietysti sinä -ymmärrät tehtäväsi. - -Ehdittiin vihdoin niin pitkälle, että kuvernööri Johan Printzin laiva -saapui Uuden Göteporin rantaan muuttaen siirtokunnan hallituksen -Christinasta Printzin Hoviin. Tapahtuman merkityksen vuoksi -suoritettiin siirtyminen laivasta juhlakulkueessa. Ensin lähtivät -laivasta airuet keskiaikaisiin pukuihin puettuina ja soittaen pitkillä -torvillaan. Kuvernööri itse astui mahtavana soittajien jälestä, -peitsillä varustetun sotilaskunniavartioston ympäröimänä. Hänen -jälessään tulivat hänen apulaisensa Sven Skute ja ryhmä sotilaita. -Saattueessa oli aatelisnuorukaisilla ja siirtokunnan virkakunnalla oma -osastonsa. - -Lämmin kesäpäivä pusersi hien lihavan kuvernöörin kasvoilta -hänen kävellessään puhkuvana mäkeä ylös sille paikalle, mihin -hallintorakennus oli hänen tahdostaan kohonnut. Portilla oli -juhlasaattoa vastaanottamassa rakennuttaja Maunu Klinga työläisten sekä -muutamien sotilasten kera, jotka olivat hänen komennossaan. Klinga -antoi kuvernöörille juhlallisesti uusien rakennuksien avaimet, jotka -Printz kiinnitti renkaaseen vyöllensä. - -Juhlakulkue marssi ensin väliaikaiseen kirkkoon, jossa pastori -Campanius tervehti siirtokunnan päämiestä tervetulleeksi uuteen -hallintopaikkaan sekä rukoili Jumalan siunausta aloitettavalle työlle. -Kuvernööri polvistui alttarin ääreen, missä pastori, pannen kätensä -hänen päänsä päälle, siunasi häntä. - -Tämän jälkeen marssi juhlakulkue itse hallintorakennukseen, jonka -portailla oli kuvernöörin tytär palvelija- ja apulaisjoukkoineen sitä -ottamassa vastaan. Torvensoittajat kääntyivät yleisöä kohti, jota -oli laajalti kokoontunut, ja puhalsivat torviinsa. Yleisön joukossa -näkyi myös intiaaneja, jotka uteliaina seurasivat tätä juhlallista -toimitusta. Punanahkoja oli saapunut aina kaukaa Takamaalta asti, myös -sellaisia, jotka eivät olleet ennen valkoisia nähneet. - -Kun luutnantti Klinga juhlan kunniaksi antoi uudesta linnoituksesta -ampua muutamia tykinlaukauksia, säikähtivät intiaanit pahanpäiväisesti -ja lankesivat maahan. - --- Valkoisten Manitou puhuu kovalla äänellä, sanoivat he toisilleen. - -Illalla alkoivat ne suuret pidot, jotka kuvernööri oli aikaisemmin -luvannut. Tätä varten oli harvinaisia ruokia ja juomia ostettu entisten -lisäksi englantilaisilta, jotka Virginiasta olivat saapuneet laivallaan -kaupantekoon. Monta intiaaneilta saatua majavannahkaa oli vaihdettaessa -saatu luovuttaa näistä tavaroista. - -Oli päästy vasta nousevalle juhlatuulelle, kun ohjelman mukaan oli -toimitettava ensimmäinen avioliiton vahvistaminen tällä uudella -hallituspaikalla. Tämän numeron oli kuvernöörin tytär järjestänyt. -Kirkkosali oli koristettu kesän aikaisella sadolla. Hedelmällisyyden -merkiksi oli koottu maissilyhteitä alttarin molemmille puolin ja -seinistä riippumaan hedelmäpuitten oksia, jotka olivat täynnä -kypsyneitä hedelmiä. Portaille ja käytäville oli metsästä tuotu -laakeripensaita. Alttari oli koristettu myrtinoksilla, Lavendelikimput -levittivät väkevää tuoksuaan. Pimeä oli jo tullut, mutta se ei -tuonut sanottavasti viileyttä kesän hehkuun. Tulikärpäset lensivät -pensaikossa. Salaperäistä huumaa oli ilmassa. Vuosituhansia -koskematonna olleen erämaan rauha oli häiriytynyt. Sivistynyt maailma -hipaisi sitä ensi kerran. - -Armgard Printz piti huolen morsiamen pukemisesta ja tahtoi johtaa -morsiuskulkuetta. Klas oli kuvernöörin sihteerin johtamana saanut -varmat ohjeet miten hänen tuli menetellä. Ohjelma oli yksityiskohtia -myöten tarkkaan harkittu. - -Kuvernööri keskeytti tyttärensä viittauksesta ilonpidon juhlasalin -pitkien pöytien ääressä. Hän nousi seisomaan ja puhui kaikuvalla -äänellä: - --- Meillä on merkkipäivä tänään. Siirtokunnan hallitus on asettunut -uuteen pysyväiseen paikkaansa. Täältä on tarkoituksena ohjata tätä -siirtokuntaa edistykseen ja kukoistukseen. Lisääntykää ja täyttäkää -maa. Hedelmällisyys tuottaa edistystä ja kukoistusta. Esikuvallisena -toimituksena on näihin tulojuhliin liitetty ensimmäinen kristillinen -avioliiton solmiminen tällä saarella ja tässä hallintopaikassa, -Toimitus tapahtuu kirkossa, johon me kaikki juhlakulkueessa siirrymme. - -Sven Skute järjesti rivit ulkona: airuet ensin, aatelisnuorukaiset -sen jälkeen hovipoikina, keskuksena itse mahtava kuvernööri ja -arvojärjestyksessä muu yleisö. - -Tulisoihdut lepattivat kutsuvina. Pappi odotti kirkon portailla. - -Vasemmalta lähestyi morsiuskulkue Armgard Printzin johdattamana. Naiset -olivat siihen liittyneet. - -Stina oli ihastuttavan kaunis, oli enemmän yliluonnollisen olennon kuin -ihmisen näköinen. Kärsimykset olivat tehneet hänet kalpeaksi, mutta -samalla kirkastuttaneet. Hänen silmänsä olivat rakkautta loistavat -ja sydämensä kiitollinen Jumalalle siitä, että kaikki oli kääntynyt -hyvään päin. Hän koetti silmillään etsiä Erkkiä, mutta ei soihtujen -lepattaessa voinut häntä huomata. Ehkäpä hän olikin sisällä kirkossa -odottamassa... - -Kirkon portailla hän näki seisojan kaksi miestä. Stina ei voinut heidän -piirteitään erottaa. Kenties... hän kiiruhti askeleitaan. Mutta kun hän -tuli lähemmäksi, kiljahti hän kauhistuksesta. Se kuului monen korviin, -vaikka musiikki soi. - -Stina oli kuin halvauksen saanut: ei voinut ottaa askeltakaan ja hänen -ruumiinsa tuntui lyijynraskaalta. Ne, jotka olivat lähinnä häntä, -huomasivat muutoksen ja taluttivat häntä. Nähdessään isänsä Stina sai -vähän rohkeutta. - -Nils Dalbo talutti tyttärensä sulhasen luo, joka odotti alttarin -edessä. Pastori laskeutui alttarikorokkeelta heidän eteensä. -Tulisoihdut valaisivat kirkkaasti tämän ryhmän. Vihkimistoimitus alkoi. - -Pastori ehti siihen kohtaan, missä hänen oli kummaltakin, sulhaselta ja -morsiamelta, erikseen kysyttävä tahtoivatko he ottaa rinnallaan olevan -aviopuolisokseen. - -Gustaf vastasi onton kumealla äänellä: "Tahdon". - -Tuli morsiamen vuoro vastata. - -Stina kohotti silmänsä pastoria kohti ja vastasi jyrkästi ja selvästi: -"En tahdo". - -Vastaus kuului yli koko kirkon hiljaisuuden. - -Pastori säpsähti. Seurakunta hämmästyi. - -Pastori kysyi uudelleen. - -Vastaus oli sama, ehkä vieläkin jyrkempi ja selvempi: "En tahdo". - -Uusi humaus kävi läpi seurakunnan. Kuvernööri osoitti hermostuvansa. - -Pastori uudisti kysymyksensä kolmannen kerran. - -Vastauksena tuli melkein epätoivoinen kirkaisu: - -"En koskaan ota häntä". - -Stina olisi pyörtyneenä vaipunut maahan, ellei hänen isänsä olisi -ehtinyt häntä tukemaan. - -Pastori ilmoitti että morsiamen vastustamisen vuoksi vihkiminen -keskeytetään. Luterilainen kirkko ei pakota ketään vasten tahtoaan -avioliittoon. - -Kuvernööri katsoi oman arvovaltansa tulleen loukatuksi. Hänen -tuliaisjuhlansa säännöllinen kulku oli häiriytynyt. Hän nousi -kiukkuisena penkiltään ja olisi epäilemättä tehnyt kirkonhäväistyksen, -ellei hänen tyttärensä olisi rientänyt hänen luokseen ja hillinnyt -häntä. - -Kuvernööri viittasi kädellään morsianta kohti ja sopersi joitain -käsittämättömiä kiukun sanoja. Vihdoin hän jyrkästi sanoi: - --- Viekää hänet uudelleen vankilaan. Yleisö palasi kirkosta pettyneenä. -Pettynein oli kuitenkin sulhanen, joka kiiruhti mahdollisimman pian -pois kirkosta ja katosi pimeyteen. - -Stina vietiin vankilaan ja pyysi saada olla rauhassa, kun hän oli niin -perin uupunut. - -Kuvernööri seurueineen meni jatkamaan tulojuhlan viettoa. Ja pian -olivat juomingit täydessä käynnissä aivan kuin ei mitään välikohtausta -olisi sattunut. - - - - -PAKO. - - -Juomien päähän kihotessa muuan nuori aatelismies rohkeni illan kuluessa -hiukan ärsyttää kuvernööriä. Hän sanoi: - --- Ehdottaisin siirtokunnan hedelmällisyyden maljan, mutta en -saa oikein lähtökohtaa. Avioliitot eivät näy olevan helposti -rakennettavissa täällä. - -Toinen jatkoi: - --- Avioliittoasioihin ei hallitusvallan pidä sekaantua. Koko -siirtokunta sai nyt kuulla, että naisvalta on niissä voimakkaampi. - -Kolmas lisäsi: - --- Tämä tyttö oli tuomittuna sen miehen murhaamisesta, jonka kanssa -hänet nyt tänä iltana yritettiin naittaa. Nyt mies tuli itse tänne. -- -Olisi huvittavaa tietää minkätähden tyttö nyt taas on vangittuna. - -Kuvernööri kuuli kaikki nämä puheet. Hän oli jo entisestään ärtynyt. -Tämä keskustelu ärsytti yhä enemmän. - --- Kyllä minä teille syyn näytän, hän murahti. -- Silloin kun tyttö -otettiin ensi kerran kiinni, oli hänet tavattu noituudesta. Ja noidat -viedään roviolle. - --- Siinähän sinulla on, kuvernööri, ohjelmaa tämän illan juhlaan, huusi -eräs päihtyneistä, -- repäisevämpää kuin se, mitä yritettiin kirkossa -suorittaa. - --- Siinä olisi todella teko, joka muodostaisi tämän päivän sellaiseksi -juhlaksi, että sitä muistettaisiin niin kauan kuin tämä siirtokunta -pysyy. - -Kolmas ehdotti: - --- Kootaan risuja ja sytykkeitä tuohon mäen harjalle. Siihen -syntyisi kokko sellainen, että se näkyisi yli koko siirtokunnan, -vieläpä toiselle puolen Fort Nassauhun saakka. Kyllä näin suurissa -rakennuspuuhissa on sen verran lastuja jäänyt, että niillä muutamia -noitia voidaan polttaa. - -Kuvernööri ryyppäsi rommilasin pohjaan ja kehoitti toisia tekemään -samoin. - --- Mitä uutta nyt ohjelmaan saadaan, kun kirkkojuttu päättyi niin -nolosti? kysyi Sven Skute. -- Lupasit, että näissä juhlissa remutaan -enemmän kuin Helsingborgin valmistumisjuhlissa. - --- Eikö sinulla ole juomista enemmän kuin tarpeeksi? kivahti kuvernööri -ärtyneenä. -- Nyt sitä paitsi työväki myös juhlii. Oletko nähnyt heidän -pitkiä pöytiään pihamaalla? - --- Niin, koko siirtokunta on koolla, myönsi Skute. -- Ensimmäisen -ja ehkä ainoan kerran. Nyt pitäisi saada heille repäisevää ja -ikimuistettavaa huvia. - --- Mitäs ajattelet noitien polttamisesta? kysyi kuvernööri. - --- Niidenkö, jotka viime juhlan iltana keksittiin? Olisihan tosiaankin -sopivaa antaa niille rangaistus tässä juhlassa. - --- Nyt ryypätään, huusi kuvernööri yli koko salin. Maljoja -tyhjennettiin. Uusia täytettiin ja taas tyhjennettiin. Päihtymys alkoi -olla yleinen. - -Ulkona olevat juhlijat olivat kantaneet kokoon risuja ja lastuja -kummulle ja sytyttäneet sen tuleen. Valo loimusi pimeässä yössä kauas -joelle. - --- Miksi roviota turhaan poltatte, kuului pimeästä ääni, -- kun on -noitiakin, joita voitte samalla polttaa. - --- Noidat roviolle, kaikui useiden suusta huuto. Se kuului avoimista -akkunoista sisälle saakka, huolimatta päihtyneitten melusta ja palavien -risujen räiskeestä. - -Kuvernööri teki nopean päätöksen. Hän huusi akkunasta: - --- Kootkaa toinen rovio kummulle. Kootkaa siihen puita, risuja ja -lastuja. Vietämme muuttomme kunniaksi suuren, ikimuistettavan juhlan. -Poltamme noidat, paholaisen palvelijat. - -Kuului riemuhuutoa yleisön joukosta ja miesjoukko kiiruhti roviota -laittamaan. - -Juhlijain joukossa oli muitakin kuin niitä, jotka ottivat tämän sanoman -riemulla vastaan. Juhlaan olivat saapuneet Martti Marttinen, Luukas -sekä koko joukko suomalaisia, jotka kauhistuivat sekä ehdotusta että -kuvernöörin ilmoitusta. He aavistivat mitä tämä merkitsee päihtyneessä -kansanjoukossa. - -Martti ja Luukas kiiruhtivat vankilalle, joka oli hiukan syrjemmässä. -Martti oli jo aikaisemmin huomannut, että Piikki oli tälläkin kertaa -vahdissa. Martti sanoi Luukkaalle ja Piikille: - --- Kiireesti naiset pakoon. Heidät on ohjattava niin kauas, etteivät -he ole tavoitettavissa. On mahdollista, että heidän täytyy olla -kauan poissa, kuten teidänkin. Rannalla vesakon suojassa on minun, -veneeni. Siinä on aluksi ruokavaroja. Toinen tai toinen käyköön minun -luonani lisää hakemassa, kun vakinaisen piilopaikan olette löytäneet. -Kiiruhtakaa! Minä lähden laittamaan venettä kuntoon. Tulkaa sinne pian -naisten kanssa. Tietysti kenenkään näkemättä. - -Martti riensi rannalle. Hän varasi veneeseen tarpeita, joita käsiinsä -sai. Hän jätti sinne myöskin pari pyssyä ampumatarpeineen. Rannalle -saakka kuului päihtyneitten melu. Lyhyen odotuksen jälkeen tulivat -Luukas ja Piikki taluttaen naisia, jotka värisivät kauhistuksesta. He -olivat kuulleet huutoja, jotka ilmaisivat mikä oli heidän kohtalokseen -aiottu. Hiljaa siirtyivät he veneeseen, Piikki soutamaan ja Luukas -perään, naiset toisiinsa puristautuneina keskelle. - -Martti työnsi veneen vesille. Hän kuiskasi: -- Soutakaa virtaa ylöspäin -ja antakaa itsestänne tieto niin pian kuin mahdollista. - -Kun vene lähti liikkeelle, kiersi Martti sivumpaa juhlapaikalle, missä -suuri rovio oli jo melkein valmiiksi laitettu. - -Kiihkoisimmat vaativat vankien hakemista ja rovion sytyttämistä. - --- Ei ennen kuin olette maljanne uudelleen täyteen saaneet, huusi -kuvernööri. - -Uusia maljoja täytettiin ja juotiin. Ajatukset olivat jo kovin sekavat -ja askeleet epävakaat, kun vihdoin lähdettiin vankeja hakemaan. - -Vankila oli tyhjä. Ei ollut noitia eikä noidan vartijoita. Sana siitä -saatettiin kuvernöörille. Tämä julmistui tiedosta ja uhkasi polttaa -kaikki, jotka ovat karkaamista avustaneet. Käski etsiä karanneet sekä -heidän apurinsa. - -Eräs juomatoveri kuvernöörin lähellä tarjosi pikarin hänen käteensä ja -sanoi: - --- Juo Printz! Juo karanneitten malja. Eiväthän he noitia ja tietäjiä -olisi olleet, jos olisivat vapaaehtoisesti jääneet poltettaviksi. -Sitä paitsi he paollaan pelastivat sinun sielusi. Huomenna olisit -jo tätä päätöstäsi katunut. Juo, Johan Printz, ei tämä siirtokunta -kaipaa noitarovioita. Taistelkoot vanhassa maassa uskonsuunnat. Täällä -vallitkoon omantunnon vapaus! Juo, Printz, juo, karhu, joka voit olla -äreä, mutta joka olet pohjaltasi helläluontoinen. Sinun maljasi, ja -pohjaan saakka! - -Printz jatkoi juomistaan. Toverit tulivat toinen toisensa jälkeen hänen -pöytäänsä, ja vähitellen hän unhotti tapahtuman. - -Reeta ja Martti lähtivät juhlasta Räsäsen veneessä. - --- Minä en lähde enää koskaan tällaisiin tilaisuuksiin, sanoi Reeta. --- Toivon, että Kaisa ja Stina ovat varman pakopaikan löytäneet. Kun -huomasin, missä vaarassa he olivat, selveni minulle oma syyllisyyteni. -Minä olen tehnyt heille niin pahoin, etten tiedä voinko koskaan -hyvittää. - --- Kyllä minustakin on parempi kotona olla kuin tällaisissa kesteissä, -päätti Räsänen. - - - - -HELME LÖYTÄÄ ERKIN. - - -Israel Helme, siirtokunnan tuleva kaupanhoitaja, ei päässytkään -kauppamatkalleen Uuteen Amsterdamiin niin pian kuin oli alussa -suunnitellut. Myöskään ei hän saanut seuralaisekseen Luukasta, joka -kuvernöörin tulojuhlan jälkeen oli kadonnut jäljettömiin. Sen sijaan -tuli mukaan taloudenhoitaja Henrik Huygen, hollantilaissyntyinen, -joka siirtokunnan alusta saakka oli ollut yhtiön palveluksessa. -Hollanninkielen hyvänä taitajana ja rehellisenä miehenä soveltui hän -erinomaisesti kauppa-asioissa käytettäväksi. - -Lähetit matkustivat laivalla kiertäen Kap Mayn sekä pyrkien sieltä -kohti Long Islandia. - -Muutamien päivien jälkeen he olivat perillä ja sijoittivat laivansa -kallioiden kupeelle tuulen suojaan. Vaikkakin Uusien Alankomaitten -kuvernööri William Kieft oli pannut vastalauseensa ruotsalaisten -asettumista vastaan Eteläjoelle (Delawarelle), otti hän kuvernööri -Printzin kauppalähetit vastaan varsin kohteliaasti ja lupasi auttaa -heidän hankkeitaan parhaansa mukaan. - -Siirtokunta oli pääasiassa kauppiaita, jotka olivat kateellisia -toisilleen. Kahden varsinaisen puolueen, "Pitkien piippujen" ja -"Lyhyiden piippujen" ohella ajoi mahtava aatelismies Killian van -Rensselaer omaa politiikkaansa, uhmaten myös hallituksen edustajaa. -Tällä aatelismiehellä oli oma laivastonsa, oma suuri palvelijajoukkonsa -sekä omat maa-alueensa, Osittain oli hän ne linnoittanutkin ja vaati -niiden riippumattomuuden tunnustamista. Killian van Rensselaer -harjoitti omassa nimessään laajaa kauppaa myös intiaanien kanssa ja -hänen edustajansa kävivät kaukaisilla intiaaniseuduilla, myöskin -Eteläjoen takamailla. Ruotsalaiset olivat haluttuja kauppatuttavia, -sillä heillä oli maksuksi luovuttaa paitsi harvinaisia turkiksia, -kuten majavannahkoja, joiden saanti ei missään ollut niin helppoa kuin -Delawarella, myöskin metallia. Ruotsalaiset olivat panneet alulle -kaivostyön Brandywinen latvoilla ja niiden takana ja sitä varten oli -Ruotsista tuotu suomalaisia kaivostyömiehiä. Kaivostyö ei kuitenkaan -vielä tuottanut. Mutta ruotsalaisilla oli kaupankäyntiä varten -Ruotsista tuotua metallia. - -Huygenillä ja Helmeellä oli myöskin, paitsi kauppa-asioita, eräs -siirtokuntia koskeva selvittely. Uuden Ruotsin siirtokunnasta oli -aikojen kuluessa karannut joitakin siirtolaisia, jotka olivat olleet -yhtiön töissä. Nämä olivat yhtiöltä ottaneet laskuun elintarpeita -y.m., ja kun velka oli kasvanut suuremmaksi kuin mitä siirtolaiset -katsoivat sopivaksi työllään maksaa, karkasivat he hollantilaisten -puolelle. Heidän joukossaan oli hollantilaisia, ruotsalaisia ja -suomalaisia. Uusien Alankomaitten kuvernöörillä ei suinkaan ollut -syytä asettua näitä karkureita puoltamaan. Sehän olisi saanut -aikaan sen, että Uudessa Ruotsissa käytiin suojelemaan niitä, -jotka karkasivat hollantilaisten puolelta. Kuvernööri Kieft näin -ollen salli ruotsalaisten viranomaisten etsiä karkureita ja tehdä -heistä ilmoituksia. Etsimistyötä varten hän antoi heille erityisen -suojeluskunnan. - -Helme pani etsittävien luetteloon myös Erkki Mulikan nimen sekä -tuntomerkit, koska häntä ei löytynyt siirtokunnasta. Myös muita -etsittäviä oli poissa. Niistä eivät viranomaiset voineet muuta sanoa, -kuin että ne mahdollisesti ovat Killian-herran alueella, jolleivät ole -jatkaneet pakomatkaansa pohjoisessa olevien englantilaisten luo. - -Myös Killian-herran oma etu vaati ruotsalaisten karkurien -luovuttamista, sillä näin oli hänellä toivo saada takaisin ne karkurit, -jotka hänen luotaan piiloutuisivat ruotsalaisten suojaan. Paitsi sitä -hän halusi säilyttää kauppaystävyyden ruotsalaisten kanssa, jotka -vallitsivat tärkeitä majavannahkamarkkinoita. Helme oli käyttänyt -aikaansa uutterasti Erkki Mulikan tiedusteluun. Hän oli asiasta -joutunut puheikkain myös sen satamatyömiehen kanssa, joka oli ollut -Erkin työtoverina katoamispäivänä. Miehen selityksistä päättäen oli -kadonnut mies varmasti Erkki. Kuitenkaan ei Helme jaksanut uskoa -tapaturmaista hukkumista. Jo punatukkaisen vihamiehen läsnäolo pani -hänen epäilemään muuta. Jos Erkki on löydettävissä, löydetään hänet -ehkä van Rensselaerin alueelta tai hänen miestensä joukosta. - -Sen vuoksi hän tahtoi päästä tuon mahtavan miehen "valtakuntaan". Hän -liitti karkurien etsimiseen kauppa-asiat, ja niin kuljetettiin häntä ja -Huygenia suojeluskunnan turvin Killian-herran alueilla. Myöskin vietiin -heidät Rensselaersteënin pikku linnoitukseen. Ruokatunnin alkaessa -saivat he katsoa miehiä, jotka tulivat, työstä yhteiselle aterialle. -Erkki Mulikkaa ei niissä näkynyt. - --- Onko tässä kaikki väki mitä saarella on, vai onko sitä muualla? -kysyi Helme linnoituksen päälliköltä Nicholas Koornilta. - --- Kaikki ovat, vakuutti Koorn, -- paitsi ne, jotka ovat -kauppa-asioilla pitempien matkojen päässä. On meillä parhaillaan m.m. -ruotsalaisia Fort Nassausta käsin tekemässä kauppaa minquas-intiaanien -kanssa, mutta ne ovat meidän vakinaisessa palveluksessamme eikä heidän -nimiään ole teidän listassanne. - --- Onko teillä nyt tai onko ollut tämännimistä? kysyi Helme osoittaen -Erkki Mulikan nimeä sekä katsoen tiukasti hollantilaiseen. - --- En tiedä, kierteli Nicholas Koorn. - -Tämä epäröiminen ärsytti Helmettä. Hän päätti uskaltaa. - --- Minäpä tiedän, että teillä on ollut, sanoi hän jyrkästi ja mainitsi -Erkin katoamispäivän. -- Siitä ajasta lähtien te olette täällä -salanneet ja väkisin pitäneet miestä, joka ei teille kuulu ja joka ei -tahdo teitä palvella. Etsikää pian mies käsiin. - -Päällikkö Koorn näytti jonkun verran hämmentyvän. - --- En todellakaan tiedä, sopersi hän. -- Nimethän eivät täällä mitään -merkitse. - --- Tiedän, että eräs nimi merkitsee täällä muita enemmän, jyrisi Helme. --- Se on sinun isäntäsi nimi. Mutta tässä sinä olet toiminut isäntäsi -selän takana. Ilmoita vänkkäilemättä, missä sinulla on vielä miehiä, -jotka eivät ole tässä ryhmässä. - -Helme oli tehnyt keksinnön, jota hän nopeasti päätti käyttää hyväkseen. -Intiaanirahaa, vampunia, vaihtaessaan hän oli Uudessa Amsterdamissa -huomannut, että sitä oli myös väärennettyä, simpukan kuorista tehtyä, -kun oikeiden helmien täytyi olla puristettuja määrättyjen kalain -suomuista. Nyt hän näki Karhusaaren rannalla isot kasat särettyjä -simpukankuoria. Tuo väärennetyn rahan paja oli siis täällä. Ja -kuitenkin juuri Killian-herra oli kaupanteossa muistuttanut väärän -rahan olemassaolosta ja valittanut, että se tekee suurta häiriötä -liikkeessä. - -Kun Koorn vielä epäili ja tahtoi vetäytyä kuulustelusta pois, otti -Helme taskustaan muutamia väärennettyjä helmiä, joita oli saanut, piti -niitä Koornin silmien edessä ja sanoi: - --- Tunnetkos näitä? Tiedätkös niiden valmistuspaikan? Minä sen tiedän -ja sinä sen tiedät, mutta sinun herrasi ei ole siitä tietänyt. Sinä -harjoitat täällä omaan laskuusi teollisuutta, joka ei ole oikein -kunniallista. Näin häpäiset myös herrasi nimeä. Ja tietysti sinulla on -sitä varten työläisjoukko, jota et henno näyttää. Jos tahdot pelastaa -nahkasi oman isäntäsi vihalta, ilmoita heti, missä nuo miehet ovat ja -milloin he saapuvat, jotta saan heidät nähdä? - -Nyt oli Nicholas Koorn voitettu. Muita hän ei pelännyt kuin omaa -herraansa, ja nyt oli Killian-herran viha uhkaamassa. - -Hän tunnusti, että miehet soutavat illalla lastin simpukankuoria saaren -rantaan. - -Helmeellä ja Huygenillä olisi ollut muuta toimittamista, mutta he eivät -katsoneet voivansa poistua ennenkuin tämä asia oli loppuun hoidettu. He -pitivät myös luonaan sotilasvartijat. - -Oli jo pimeä ilta, kun rantaan saapui pitkä vene, jossa oli useampia -pareja soutajia. Helme ja Huygen olivat rannalla. Lastina veneessä oli -iso kasa simpukankuoria. Omituisinta oli, että jokainen soutaja oli -kahlehdittu airoonsa, aivan kuin orjat merirosvolaivoissa. - -Nicholas Koorn oli sangen häpeissään ja tuli selittämään, että ilman -tätä varovaisuustoimenpidettä miehet karkaisivat. - --- Herra on antanut suostumuksensa tähän, hän lausui puolustuksekseen. - --- Me emme halua sekaantua sinun ja herrasi välisiin asioihin, sanoi -Helme. -- Ne eivät meitä liikuta. Tee tili toimistasi hänen kanssaan. -Mutta omamme me tahdomme saada. - -Helme huomasi Erkin, jota juuri irroitettiin airosta. - --- Tuo kuuluu meille, huusi hän. - -Helme riensi Erkin luo, komensi Koornin miehet hänestä pois ja käski -Erkin mennä purteen. - --- Nyt olemme valmiit lähtemään. - -Koorn katsoi tätä kuin halvauksen saaneena. Hän oli kuitenkin siitä -hyvillään, etteivät nämä tahtoneet huonontaa hänen välejään ankaran -isännän kanssa. - - - - -SCHUYLKILL-JOELLA. - - -Erkki Mulikan palattua Uuden Ruotsin siirtokuntaan ei kukaan muistanut -niitä kuulutuksia, jotka olivat koskeneet häntä. Kuvernööri Printz -kaikkein vähimmin. Hän ei suvainnut kuulla puhuttavankaan tulojuhlan -yhteyteen liittyvistä asioista. - -Kun välttämättömimmät rakennustyöt oli suoritettu, alkoi -siirtokunnan jäsenille helpommat päivät ja he pääsivät puuhailemaan -omissa harrastuksissaan. Niinpä toiset paransivat ja vahvistivat -uutisasutuksiaan, toiset perustivat itselleen uusia koteja, toiset -kokosivat vuosisatoaan, toiset metsästelivät j.n.e. Kaikilla oli työtä -ja touhua. - -Myöskin Hammaslahdella oli työ vilkkaassa käynnissä. Martti Marttinen -rakensi itselleen ja suvulleen tulevaisuuden kotia. Erkki oli häntä -auttamassa, samoin Olli Räsänen. - -Eräänä iltana kokoontui tänne rakennukselle yhteen muutamia -suomalaisia. Tuli Pietari Rambo ja Pietari Kokkinen, jotka olivat -jo aikaisemmin tehneet sopimuksen lähteä syksyllä sopivaan aikaan -Takamaahan metsästämään ja maita katselemaan. - -Nyt oli otollinen hetki. Seuraavana aamuna aikaisin lähti rannalta -liikkeelle vene, jossa istuivat Martti, Erkki, Rambo ja Kokkinen. -Mukana oli pyssyt sekä ampumatarpeita ja evästä. - -Voimakkaat aironvedot veivät nopeasti venettä eteenpäin, huolimatta -vastavirrasta. Maisemat liukuivat ohitse. Kokkinen ihaili matalia -heinäsaariaan, jotka hän oli aikaisemmin itselleen valinnut ja joille -hän nyt tahtoi löytää keskipisteen, asumuksen pääpaikan. - -Kuljettiin näiden saarien ohitse, poikettiin Schuylkillin suurelle -sivujoelle ja noustiin maihin lähellä joen suuta, missä oli matalasta -rannasta vähän kohoava, ruohoinen, suurten puitten verhoama kumpu. - -Luonto oli täällä mitä yltäkylläisin täydessä rehevyydessään. Joki -laskeutui tyynenä ja vuolaana Delawaren syliin. Rantoja verhoavat -mahtavat puut kuvastuivat ilta-auringon varjostamina veteen. Luonto oli -jotakuinkin koskematonta. - -Kummun rinteellä lähellä rantaa oli pieni hirsistä tehty ihmisasunto, -ainoa ja ensimmäinen tässä seudussa, jota suomalaiset sanoivat -Takamaaksi. - -Se ihmisasunto oli Sauna, suomalaisten ensimmäinen asunto ja samalla -kylpyhuone. Tulijat huomataan Saunasta ja heitä vastaan rientävät tämän -yksinäisen erämaan asukkaat, vanhat tuttavamme Piikki ja Luukas. - -Tämä oli iloinen yllätys kaikille muille paitsi Martille, joka tiesi -tästä piilopirtistä ja joka oli kaikessa hiljaisuudessa avustanut sen -rakentamista. Kun Piikki ja Luukas olivat onnellisesti saattaneet -naiset turvaan, olivat he asettuneet tähän asumaan ja rakentaneet tähän -asuntonsa, saunansa. Siinä oli Piikillä veden runsas riista vierellä. -Ja Luukkaalle, joka oli metsämies, tulivat metsän antimet melkein -saunan ovelle. He eivät katsoneet voivansa palata siirtokuntaan, kun -olivat ilman lupaa lähteneet. Mutta eivät he sinne kaivanneetkaan. He -elivät täällä rauhassa ja saivat juuri sitä, mikä heidän sydäntään -viihdytti. Päivät he liikkuivat ulkona askareissaan. Illalla pistettiin -tuvassa päre pihtiin ja nautittiin sitä onnea, minkä hiljaisuus -yksinäisyyttä haluavalle tuottaa. Luukas ja Piikki olivat Martin -välityksellä hankkineet tänne rakkaaseen saunaansa ne vähäiset -tavaransa, jotka heillä oli. Kallein niistä oli kantele, joka illoin -säesti soturin ja metsämiehen vanhoja lauleloita. - -Ystävien saapuminen oli yksinäisille korven asukkaille sangen -mieluinen. Ilta oli lämmin ja lauha. Vanhaa suomalaista tapaa -noudattaen tahtoivat Piikki ja Luukas tarjota ystävilleen kylvyn. -Niinpä pantiin Sauna lämmitä. Kylpyä odotellessa pakistiin ulkona joen -rannalla. Kodan hiilloksella laitettiin ruokaa. - -Sauna oli siksi suuri, että lauteille hyvin mahtui sekä isäntä että -vierasväet. Höyry kihosi kuumista kivistä ruumista hivelevänä, kuten -ennen vanhassa maassa. Seeterivastat antoivat hautuessaan kiviä vasten -hyvän tuoksun, ja kylpeminen niillä tuotti sanoin selittämättömän -hyvän tunteen. Vieraaseen maahan joutuneet nauttivat sanomattomasti -kotoisesta tunnelmasta. Kylpeminen kuumassa höyrysaunassa on -suomalaisten suloisin nautinto, peritty esi-isiltä jo ammoisesta -muinaisuudesta. - -Suomalainen ja sauna kuuluvat yhteen. - -Kylvyn jälkeen ateria maistui. Se nautittiin kodassa padan ympärillä. -Lattialle oli sirotettu pehmeitä lehviä, joilla oli mukava lojua. -Keskustelu sujui mainiosti. Muisteltiin entisiä oloja siellä vanhassa -maassa, niitä kärsimyksiä ja puutteita, joita siellä oli, mutta myös -iloja, jotka juuri kärsimysten välissä niin riemastuttavasti mieleen -vaikuttivat. Kerrottiin vanhat kaskut kotipuolen asuttamisesta, -väkevistä suomalaisista ja myös onnettomista vainoista suomalaisten ja -ruotsalaisten välillä. - --- Siellä kotona oli maailma sittenkin liian pieni, sanoi Marttinen. --- Siellä ei ollut mahdollista vetäytyä syrjään, jottei toinen olisi -ennen pitkää potkaissut. En tiedä kuinka suuri maa tämä on, mutta -minusta näyttää siltä, että tänne sopii. En tarkoita, että pakenisimme -ihmisiä, mutta hyvä on kuitenkin tietää, ettei ole pakko olla kenenkään -survottavana. - --- Ei tiedä miten nämäkin seudut vielä ihmisistä täyttyvät, arveli -Pietari Kokkinen. -- Minusta on kumma, jos tällainen paratiisi saa iät -kaiket olla erämaana. Mutta minun ja meidän onnemme on, että näin on -tähän saakka ollut. Senpä vuoksi haluni on nyt lohkaista täältä niin -suuri pala, että siitä on helppo monelle pikku Kokkiselle ja heidän -jälkeläisilleen ositella. - --- Samaan pyrin minä, vakuutti Pietari Rambo. -- Kun me olemme palat -itsellemme lohkaisseet, tulkoon tänne sitten muita kuinka paljon -tahansa. Minä en lainkaan kadehdi. Kyllä minulta naapurisovun saa. - --- Me kun Piikin kanssa olemme täällä kahden asuneet, olemme tunteneet -itsemme niin sanomattoman onnellisiksi ja tyytyväisiksi. Eipä olisi -ihme, jos täällä vielä voisi syntyä suuriakin asutuksia. Miljoonia -tänne mahtuu, ja minä suon heille siunaukseni. - -Kun tuli puhe Kaisa Väinämöstä, nosti Pietari Kokkinen kysymyksen, -missä hän ja se tyttö, joka karkasi hänen kanssaan, nykyään lienevät. - --- Piikki ja Luukas voisivat siihen ehkä jotain valaistusta antaa, -tunnusti Martti. -- Eikä sen tiedoksi tulemisesta laajemmissakaan -piireissä nyt luullakseni enää mitään vaaraa ole. - -Piikki kertoi: - --- Vähän mekin siitä asiasta tiedämme. Kun poistuimme tuona kamalana -yönä jokea ylöspäin, näkyi roihu kauas takaamme. Päivän vaietessa -soudimme tätä jokea. Kaisa tahtoi aina vain kauemmas ja kauemmas. -Me tulimme pitkän matkan kuljettuamme suurelle koskelle, josta emme -enää päässeet ylös. Siinä Kaisa nousi veneestä, otti Stinan mukaansa -ja he lähtivät kosken vartta kävelemään ylöspäin. 'Odottakaa täällä -puoli päivää', hän sanoi ja lisäsi: 'Jollemme ole silloin täällä -takaisin, palatkaa pois. Me olemme silloin saaneet turvan, johon eivät -kuvernöörinkään voimat pysty.' Me jäimme katsomaan, kun he poistuivat. -Minusta näytti, että kosken yläpuolella kohtasi heidät intiaani, joka -lähti opastamaan. Ainakaan emme ole siitä lähtien heitä nähneet. Me -läksimme paluumatkalle. Mutta emmehän me voineet palata siirtokuntaan, -kun olimme auttaneet karkureita pakosalle. Niinpä pysähdyimme tähän -mieluisaan paikkaan ja rakensimme Saunamme. Te olette ensimmäiset meitä -tervehtimässä, ellemme ota lukuun intiaaneja, joita melkein joka päivä -tapaamme virralla. - --- Ei tämä kuitenkaan niin kovin yksinäistä ole kuin luulisi, alkoi -Luukas puolestaan selittää. -- Jokea myöten kulkee punanahkoja vallan -tiheään kuljettamassa turkiksia. Joskus näkee valkoisienkin veneellä -pyrkivän ylöspäin. Ovatko ne hollantilaisia vai englantilaisia, en voi -sanoa. Vasta muutama päivä sitten eräs tuollainen retkikunta souti -ylöspäin. Luulin tuntevani kaksi siinä menevistä, mutta saattoihan -se olla erehdyskin. Olin nimittäin näkevinäni punatukkaisen ja hänen -toverinsa. Mutta mitä heillä olisi asiaa siellä päin? En ole nähnyt -heidän palaavan. Ehkä ovat tulleet yön aikaan. - -Miehet kävivät vähitellen levolle, toiset kotaan, toiset saunaan. -Aamulla he aikoivat lähteä retkeilemään. - -Luukkaan arvelut askartelivat Erkin päässä, joten hän ei saanut heti -unta. - - - - -MINQUASIEN LUO. - - -Kauniina ja lämmittävänä nousi syksyn aurinko rikkaan luonnon -reunustamalla Schuylkill-joella. - -Pietari Kokkinen kävi seutuja tarkastelemaan jo aamuaterian -valmistumista odottaessaan. Ei kauan kestänyt, kun hän palasi kantaen -kotaan ampumansa ison kalkkunan ja sanoi: - --- Tahdoin hiukan katsoa kuinka runsaasti on riistaa tässä aitassa. -Ja kyllä sitä näkyy olevan. Näitä kalkkunoita asusti iso parvi tuossa -niemekkeellä. En viitsinyt useampia ottaa. Tallellapahan ovat vastaista -varten. - -Hän istui rahille saunan kupeelle ja puhui ruokaa valmistaville -isännilleen: - --- Hyvän olette paikan itsellenne valinneet. Olen kiertänyt tuon kummun -ja katsellut näitä seutuja. Pelloiksi nämä pitäisi tehdä, leipää -kasvaviksi. - -_Teissä_ ei siihen ole ettekä te semmoisesta välitä. Piikin iäksi -riittää kaloja joessa eikä Luukkaalta metsänriista koskaan puutu. -Ja kenellepä te täällä peltoja raivaisitte? Kun kuolette, ei teiltä -jää perijää tai työnne jatkajaa. En tiedä, tokko eukon ottoa -ajattelettekaan. Mutta jos ajattelette, turhaa se on. Ei teille jää -enää tyttöjä siirtokunnassa, entiset ovat tilatut, eikä uusi polvi -joudu valmiiksi ennenkuin te turpeeseen keperrytte. Ikäväksi teidän -vanhuutenne käy täällä yksinäisyydessä. Ette kuule lasten leperryksiä, -ette näe oikeata kotielämää. Unehtuu mielestänne karjankellonkin -kilkatus. - -Luukas ja Piikki kuuntelivat askarrellessaan Kokkisen puhetta ja -miettivät mielessään: mitähän se noilla kuvauksillaan tarkoitti ja -mihin pyrki? - -Kauan ei heidän tarvinnut olla epätietoisina. - --- Omaa maapalstaa te ette oikeastaan tarvitse, kun ette sitä -kuitenkaan viljele, jatkoi Kokkinen. -- Mutta lämmintä kodin hoitoa te -sitä enemmän tarvitsette, kuta vanhemmiksi tulette. Mitähän sanoisitte, -jos minä tekisin taloni tuohon mäelle ja kuljettaisin joukkoni tänne? -Te asuisitte Saunassa ja eläisitte omaa elämäänne. Minä muokkaisin -maata. Ja sitä mukaa kuin lapseni kasvavat, jatkaisin viljelyksiä. Näin -olisi teilläkin hoitoa ja turvaa, elittepä kuinka kauan tahansa. - --- Ei minulla ole mitään sitä vastaan, sanoi Piikki hetken mietittyään. - --- Hyvin se minullekin sopii, kunhan lupaat meistä huolehtia, jos -avuntarpeeseen joudumme, lausui Luukas. - -Niin oli asia ratkaistu. Uusi Kokkilan paikka oli selvillä. - -Erkki oli ollut rauhaton eilisestä illasta lähtien. Hän tiesi suunnan, -minne päin Stina oli paennut. Ilmeisesti Stina oli hädissään mennyt -Kaisa Väinämön kera minquas-intiaanien luo. Näistä täkäläisistä -minquaseista ei ollut takeita. Mutta jos hän heiltä säästyi, oli toinen -vielä suurempi vaara Gustafissa, jonka Luukas luuli menneen samaan -suuntaan. Erkillä oli se tunne, että Stina oli avun tarpeessa. Hänen -teki mieli lähteä morsiantaan etsimään ja suojelemaan. Hän puhui siitä -ystävälleen Martille. - --- Luulen, ettei Stinalla ole siirtokunnassa kuvernöörin puolelta enää -sen suurempaa pelättävää kuin sinullakaan, arveli puolestaan Martti. -- -Tuskin kuvernööri häntä edes tutkinnolle panisi. Mutta se ei vielä auta -teidän avioliitto-asianne selviämistä. Siinä ei teillä luultavasti ole -muuta keinoa kuin odottaa komentaja Ridderin lupaamia toimenpiteitä. -Kuulutuksen purkamispäätös voi tulla Ruotsista ensi laivassa. Mutta -milloin se laiva tulee, siitä tuskin on mitään tietoa. Näin ollen ei -liene syytä vetää morsiantasi esiin piilopaikasta, jos hänellä on -muuten siedettävät olot. - --- Minun tekee niin mieleni lähteä ottamaan hänestä selkoa, -sanoi Erkki. -- En saa ennen rauhaa kuin olen tavannut hänet tai -ainakin saanut varmoja tietoja. Lähdetkö seuralaisekseni? Kaksin -olisi turvallisenpa liikkua oudon intiaaniheimon keskuudessa. Jos -Luukas lähtisi kolmanneksi, olisi meitä jo riittävän monta, vaikka -punatukkainenkin olisi siellä juoniaan punomassa. - --- Minä autan sinua mielelläni mikäli voin, lupasi ystävä. -- Työt -Hammaslahdella saavat hetken odottaa. Kotona Marjetan Kärjessä ei ole -hätää. Leenalla on Reeta apuna, ja Olli Räsänen käy tekemässä siellä -miesten työt. - -Luukas oli valmis lähtemään kolmanneksi. Piikki jäisi kotimieheksi. -Kokkinen tahtoi suunnitella uutisasutustaan ja niin ollen hänkin olisi -puolittain kotimiehenä. Rambo puolestaan oli innostunut etsimään -itselleen seudulta samanlaista kodin paikkaa kuin minkä Kokkinen oli -valinnut. Hän lähti yksinään pyssyineen kiertelemään Schuylkill- ja -Delaware-jokien välistä maa-aluetta ristiin rastiin. Kaikki lupasivat -aikanaan palata Saunalle. -- Ennemmin tai myöhemmin, oli Erkin -epämääräinen vastaus. - - * * * * * - -Erkki, Martti ja Luukas lähtivät veneellä Schuylkill-jokea ylöspäin. He -soutivat samoille putouksille, jonne pakolaisnaiset oli jätetty. Vene -vedettiin huolellisesti piiloon rantapensaikkoon. - -Ottaen eväät ja pyssyt mukaansa miehet nousivat rinnettä ylös ja -keksivät putouksen latvalla hyvin tallatun intiaanipolun. Kaikesta -päättäen oli tämä tienoo varsin huomattava intiaanien satama- ja -liikepaikka. - -Tällä kertaa ei siellä kuitenkaan näkynyt ketään. - -Miehet jatkoivat matkaansa polkua myöten. Tie johti ylämaahan suurien -metsien läpi. Maisemat olivat epätasaisia. Puroja laskeutui jokeen -tuontuostakin. Ne tulivat kuohahdellen kallioita alas ja muodostivat -kauniita pikku putouksia. Seutu oli ihastuttavaa ja mieleenpainuvaa. -Kun matkailijat olivat vuorimaan korkeimmalle kohdalle saapuneet, -näkivät he takanaan komean jokimaiseman. Mahtavana kiemurteli Delaware -ja siihen laskeutui Schuylkill ylevänä ja hopeanhohtoisena. Edessäpäin -näytti olevan laakso ja sen takana taas mäkimaisemaa. Vieläkään he -eivät ihmisolentoja tavanneet. - -He laskeutuivat laaksoon. Siellä kulki vuoristopuro, joka oli paikoin -sulloutunut ahtaasti kallioiden väliin, paikoin taas kulki kapean -vesiperäisen tasangon läpi. Tuo vuorien välissä oleva tasanko oli kuin -ihmiskäsillä kaivettu sulkuihin ja kanaviin. Veden patoamiseksi oli -laitettu taitavia laitoksia, puusulkuja, joihin oli koottu risuja ja -turpeita. Kun tuli lähelle, oli helppo huomata mikä nämä ihmeelliset -vesi- ja sulkurakenteet oli saanut aikaan. Siellä uiskenteli ja -puuhaili satoja, ehkä tuhansia majavia. Aivan kuin muurahaisten -rakentamalla tiellä tai mehiläispesässä näkee säännöllistä, -järjestelmällistä joukkotyötä, jossa toinen auttaa toistaan ja kaikki -pyrkivät yhteiseen päämäärään, aivan samanlaista saattoi huomata tässä -suurenmoisessa majavayhteiskunnassa. - -Matkailijat näkivät, että koko tämän joen laakso kuului majavien -asutusalueeseen. - --- Täällä se on se majavannahkain aarreaitta, päätti Martti, -- aitta, -josta maine on kaikkiin siirtokuntiin kulkeutunut ja jonka omistamista -kaikki himoitsevat. - -Luukas sanoi: - --- Minusta tämä on niin ihmeellistä ja harvinaista, ettei ole vähääkään -halua käydä näiden eläinten verta vuodattamaan. Tuntuu siltä kuin -olisimme Tapion kotitanhuvilla. Tässä yltäkylläisyydessä suurikin -metsästys into laimentuu. - -Reippaina astelivat matkailijat ihmeellisessä luonnon valtakunnassa. -Väsyneinä lepäsivät ja sitten taas jatkoivat matkaa. Heidän alkaessaan -kiivetä toiselle vuorijyrkänteelle tuli metsän rinteellä heitä vastaan -hirviä, kauriita ja muita metsäneläviä. Ne olivat niin kesyjä, että -tuskin tieltä väistyivät. - -Kun oli jouduttu mäkiryhmän laelle, ei enää Delawarelta päin voinut -vesijaksoja huomata. Sen sijaan edessä häämötti sangen kaukaa uusia -tuntemattomia vesiä ja suuria metsiä. Lähempänä näkyi useampia pieniä -aukeita, jotka ehkä olivat intiaanien kyliä. - -Miehiä vähän arvelutti matkan jatkaminen tässä tuntemattomassa -aarniometsässä. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä mihin polku -päättyisi. - -Iltakin oli tulossa. Luukas ehdotti, että tehtäisiin nuotio ja -käytäisiin levolle. Mutta Erkki oli sangen levoton eikä halunnut hukata -hetkeäkään aikaa. - --- Jatketaan sitten vielä matkaa, päätti Martti. -- Mutta kun me -liikumme aivan tuntemattomilla seuduilla ja tiedämme vain, että näiden -seutujen alkuasukkaat ovat sotaisia, täytyy meidän olla erinomaisen -varovaisia. Jos huomataan mitään vähänkään epäiltävää, täytyy jättää -matkan jatkaminen pimeässä ja odottaa huomiseen. - -Polku vei taas mäkeä alas. Puiden varjot pitenivät ja hämärä laskeutui -maille. Oli tultu rotkoiseen maisemaan. Polun molemmin puolin kohosivat -vuoret, jotka olivat paikoin jyrkemmät, paikoin loivemmat. Vuorien -seinämät lähenivät toisiaan ja näyttivät edessä melkein yhtyvän. - -Juuri kun miehet, varovaisina liikkuen, olivat tulossa tähän kapeimpaan -kohtaan, kuulivat he keskustelua. Vaistomaisesti he nousivat polulta -hieman syrjään, vuoren rinteellä kasvavan ison puun taakse. Se -intiaanien kieli, jota keskustelussa käytettiin, poikkesi lenapien -kielestä, mutta miehet tajusivat sitä kuitenkin jonkun verran. Sen he -myöskin huomasivat, että henkilöt, jotka ottivat osaa keskusteluun, -eivät kaikki olleet intiaaneja. - -Mitä! Erkki tunsi selvästi vihamiehensä Gustafin äänen. Siitä saattoi -jo päättää, että toinen oli Klasin ääni. Mukana heillä oli ilmeisesti -joku hollantilainen, joka toimi tulkkina. - -Miesten oli nyt syytä olla erikoisen varovaisia. He nousivat vielä -hiukan ylemmäs ja piiloutuivat puitten suojaan. He olivat aivan lähellä -niitä, jotka alhaalla solan kapeimmassa kohdassa keskustelivat. Jos -irtonainen kivi heidän jaloistaan olisi vierähtänyt, olisi se pudonnut -salajuonittelijoiden keskelle. - -Kuuntelijat pääsivät vähitellen perille siitä, mitä juonittelu -tarkoitti. Intiaanit, joita oli pari henkeä, olivat jonkunlaisia -yhteiskuntaan johtavan portin vartioita. Vieraat tekeytyivät heidän -kanssaan ystäviksi ja tarjosivat ryyppyjä. - -Väkijuomien tarjoaminen intiaaneille oli kaikkien eurooppalaisten -siirtokuntain määräyksissä jo siihen aikaan kielletty. Alkuasukkaat -olivat tavattomasti näihin juomiin meneviä. Juomat vaikuttivat heihin -hurjistuttavasta He riehuivat mielettöminä eikä mikään järjensana -silloin pystynyt heihin. Jos he tällöin vielä saivat eurooppalaisia -ampuma-aseita, oli yhteiskunta suuressa vaarassa. Sen vuoksi oli myös -ampuma-aseitten levittäminen intiaanien keskuuteen jyrkästi kielletty. - -Vartijat olivat päässeet "tulijuoman" makuun. - --- Saatte lisää kun palaamme, virkkoi Gustaf ja perääntyi Klasin ja -hollantilaisen kanssa sivulle. - -Nyt kuulivat suomalaiset seuraavan keskustelun hollannin- ja -ruotsinkielen sekaisella murteella. - -Gustaf sanoi Klasille: - --- Odota sinä niin kauan kuin me viivymme apuneuvoja hakemassa. Kun ne -ovat aivan lähellä, ei sinun tarvitse kauan pitää vahtia. Jos punanahat -tulevat kärsimättömiksi, tarjoa viinaa. Mutta varovasti, jotteivät -he liiaksi villiinny ennen aikojaan. Tiedäthän, että meillä on koko -suuri turkismäärä voitettavissamme. Jos minä onnistun tekemään oman -kaappaukseni, saat neljänneksen minun turkisosuudestani. - -'Gustaf ja hollantilainen menivät vuorensolaa taaksepäin, mistä -suomalaiset juuri äsken olivat tulleet. Klas jäi pitämään seuraa -intiaaneille tarjoten silloin tällöin ryyppyjä. - --- Me tahdomme tehdä teidän kanssanne hyviä kauppoja, vakuutti Klas. --- Me maksamme hyvin ja annamme tulijuomaa. Parhaimmassa tapauksessa -voitte saada valkoisten tuiiluikun. Kutsu päällikkö tänne, niin minä -annan hänelle hyvää maistiaisiksi. - --- Sachem vihaa valkoisten tulijuomaa, virkkoi punanahka. -- Sachem ei -myy nahkoja juomaan. Vampunia pitää olla. - --- Vampunia hän saa, kehui Klas. -- Sitä menivät hakemaan. Hae -odotellessamme tovereitasi tänne maistelemaan. - -Toinen intiaaneista juoksi hakemaan. Klas jatkoi keskustelua toisen -kanssa. - -Ylhäällä puitten suojassa kuunteleville miehille kävi aika pitkäksi, -ja he huomasivat, ettei heidän ollut mahdollista päästä huomiota -herättämättä solan kautta. Hiljaa ja varovasti he koettivat nousta -vuoren jyrkkää rinnettä ylemmäs auttaen ja tukien toisiaan. Näin he -pääsivät -- tosin kyllä suurella vaivalla -- kuilun harjanteelle, mistä -voivat nähdä "porttien" sisäpuolelle. - -Vaikka olikin jo aikalailla hämärä, näkivät he kookkaan -intiaanikyläryhmän, jossa oli useampia paaluaitauksia. Ylhäältä katsoen -oli helppo havaita jokaisen paaluaitauksen sisällä joko useita tai vain -joitakuita intiaaniasumuksia, jotka kukin olivat avoimia paalutuksen -keskitse kulkevaa käytävää kohti. Tuolle käytävälle oli asetettu -nuotioita niin, että yksi nuotio tuli kutakin neljää asumusta kohti. -Nuotioitten ääressä istuivat perhekunnat, etupäässä lapsia ja naisia. -Keskimmäinen paaluaitaus oli suurin ja huolellisimmin laitettu. Sen -sisällä oli kaksitoista nuotiota, ja kun jokaiseen nuotioon kuului -neljä perhekuntaa, käsitti tuo aitaus 48 perhettä. - -Suomalaisista oli hauskaa seurata täältä korkealta näköpaikalta -intiaanien elämää. - -Muita puita korkeammaksi ja laajemmaksi oli siellä kasvanut jalava, -jonka oksat olivat miehen paksuiset ja haaraantuivat alhaalta -tasaisesti. Miehet kapusivat näille oksille ja istuivat niillä -mukavasti kuin nojatuolissa. Siellä voivat he myös rauhassa aterioida -ja melkeinpä yönsäkin viettää. - -Juuri kun miehet olivat päässeet lähelle toisiaan mukavaan -lepoasentoon, näkivät he muutamien intiaanien tulevan solaan. Klas -kestitsi heitä ja sen vaikutuksesta he alkoivat hetken kuluttua -hoilata. Ennenkuin pahempaa elämää syntyi, saapui paikalle Gustaf ja -hollantilainen. Heillä oli vahvat kantamukset tavaraa. - --- Tässä on rahaa ja tässä on tulijuomaa, kehui Gustaf intiaaneille. --- Ja tässä on valkoisten tuliluikku sille, joka tuo salaa ja ilman -hälinää minun luokseni tänne solalle kalpeanaamaisen tytön. - --- Valkoiset ovat Sachemin aitauksessa, huomautti eräs punanahoista. -- -Noitanaiseen ei kukaan uskalla koskea, ei myöskään hänen ystäväänsä. - --- Joka lupaa ryhtyä yritykseen, hänelle annan minä rohkeutta, -kiihoitti Gustaf. -- Sinä olet reipas ja notkea. Eikö sinua tuliluikku -houkuttele? - --- Koetan parastani, lupasi intiaani. - --- Tästä saat rohkaisua, sanoi Gustaf, tarjosi muutamia ryyppyjä ja vei -intiaanin sivulle, missä alkoi neuvotella hänen kanssaan. - -Sitten kannettiin vampunikasa paaluaitausten edessä olevan suuren -nuotion ääreen ja ryhdyttiin tekemään turkiskauppoja. Intiaanit toivat -kaikista aitauksista majavan sekä muiden kallisarvoisten eläinten -nahkoja. - -Klas kulki väkijoukossa tarjoten ryyppyjä ja siten yllyttäen -kaupantekoon. - -Erkki ei voinut enää hillitä malttamattomuuttaan, kun tiesi -morsiantansa uhkaavan vaaran. - --- Minun täytyy mennä Stinaa suojelemaan, sanoi hän ja laskeutui -puusta. -- Seuratkaa te täältä korkealta asiain kulkua ja auttakaa, -milloin tarvis on. - -Erkki laskeutui jyrkänteeltä tasangon puoleista rinnettä alas. - - - - -TULIJUOMA JA TULILUIKKU. - - -Martti ja Luukas seurasivat korkeasta piilopaikastaan kaupankäyntiä. - -Hollantilainen kokosi nahkoja kasaan, Gustaf maksoi hinnan -helminauhassa, mitaten sen pituutta. Helmet kimaltelivat tulen -valossa. Muutamat intiaaneista olivat tulleet jo niin päihdyksiin, -että yrittelivät sotatanssia. Heidän joukossaan oli myös se, jolle -Gustaf oli erikoisen tehtävän uskonut ja sitä varten antanut runsaasti -rohkaisua. - -Intiaanipäällikkö tuli keskimmäisestä paaluaitauksesta -kaupantekopaikalle. Hän näytti vielä nuorelta mieheltä ja oli -komeampi ja ryhdikkäämpi kuin lenapipäälliköt. Hänen rasvattu ihonsa -kiilsi tulen valossa tummanruskealta. Töyhtö oli tehty joutsenen -sulkahöyhenistä ja ulottui, kierrettyään ensin pään ympäri, niskasta -alas selkää pitkin polvitaipeen kohdalle saakka. - --- Katsos, sanoi Martti Luukkaalle. -- En ole noin pitkää töyhtöä vielä -nähnyt. Taitaa olla mahtavampi päällikkö kuin ystävämme Noamanen. Moni -joutsen on saanut uhrata sulkansa hänen arvonmerkkiinsä. On hän oikea -Svanahäntä. - -Nimitys on Vermlannin suomalaisten murretta, ja se myös Luukkaan -mielestä mainion hyvästi kuvasi tätä päällikköä. Sillä nimellä hän -sitten aina kävi suomalaisten, jopa muittenkin keskuudessa. - -"Svanahäntä" ei ollut tyytyväinen tulijuoman jakeluun, mutta kun sitä -oli jo suuri osa miehistä nauttinut, ei hän katsonut viisaaksi ruveta -ankariin toimenpiteisiin, koska olisi voinut syntyä ankaraa vastarintaa. - -Hän tahtoi saada kaupanteon loppuun suoritetuksi niin pian kuin -suinkin. Mutta kun intiaanit olivat päässeet tulijuoman makuun, -halusivat he sitä lisää ja sen vuoksi kuljettivat aina vain uusia -nahkakimppuja, saaden hinnaksi ryyppyjä ja helmiä. Nahkakasat -hollantilaisen ympärillä paisuivat korkeiksi. Gustafilla oli vielä -suuret määrät helmiä. Päihtynyt intiaani ei sanottavasti välittänyt -rahasta, ja sen vuoksi Gustaf sai ostaa halvalla. - -"Svanahäntä" meni ostajan luo ja ilmoitti hänelle: -- Minulla on -tuhannen majavannahkaa. Kuinka paljon annat vampunia? - -Gustaf mittasi pitkän kasan helminauhaa. - --- Ei riitä. Enemmän tahdon, vaati Svanahäntä. - -Gustaf mittasi vielä lisää. - -Intiaanipäällikkö tinki yhä. - -Kiukustumatta Gustaf lisäsi maksua. - -Vihdoin tyytyi päällikkö kauppaan ja lähetti nuoria intiaanipoikia -hakemaan myytyjä nahkoja varastosta. - -Tällä välin oli päihtymys joukossa lisääntynyt ja toinen puoli -kyläkunnan miesväestä jo tanssi sotatanssia ja karjui sotahuutoja. - -Päällikkö koetti heitä hillitä, mutta he kävivät uhkaaviksi. Joku jo -sanoi: - --- Emme me sinua enää pelkää. Valkoinen mies antaa meille hyvää. Siirry -pois tieltä. - -Svanahäntä näki tässä vaaran. Hän riensi aitaukseen kysyäkseen neuvoa -valkoiselta tietäjältä. - -Kuultuaan millainen mies oli juovuttamishankkeissa ja -kaupantekopuuhissa päähenkilönä Kaisa käsitti, että tässä oli suuri -vaara, joka ei uhannut ainoastaan intiaanipäällikön arvovaltaa, vaan -myös heitä valkoisia. - --- Luuletko että sinulla on vielä valtaa useimpiin miehiin? -- kysyi -hän päälliköltä. - --- Minä luotan siihen, vastasi Svanahäntä. -- Ja kunhan tulijuoman -höyryt saisin haihtumaan, olisivat kaikki taas nöyriä alistumaan -tahtoni alle. - --- Koetetaan sitten, sanoi Kaisa Väinämö. -- Käske koolle kaikki -yhteiskunnan miehet suurelle nuotiolle. Sitten lähdetään jonossa -vuoristopuron putoukselle. Aseta niin, että niitä, jotka eivät ole -päihtyneitä, on päihtyneitten joukossa järjestystä pitämässä. Kaikkien -päihtyneiden on käytävä seisomassa hetkinen putouksen alla. Kylmä -vesiryöppy saa huuhtoa heidän päätänsä. Tämä tapahtuu sen vuoksi, ettei -valkoisiin paennut rutto palaisi takaisin yhteiskuntaan. Minä tulen -auttamaan, jotta kaikki paremmin onnistuisi. - -Päällikkö riensi poppamiehen luo ja käski panna rummun pärisemään -kansan kokoamiseksi. - -Rumpu pärisi, ja kansa kokoontui nuotion ympärille avoimelle paikalle, -missä oli kaupantekoa harjoitettu ja missä päihtyneet hihkuivat -säännöttömissä tansseissaan. Gustaf ja hänen toverinsa vetäytyivät -syrjään. He olisivat mielellään jo kokonaan peräytyneet ja vieneet -saaliinsa, joka oli paisunut suureksi. Mutta Gustaf ei ollut saanut -vielä järjestetyksi sitä, mikä oli hänelle kaikkein tärkein. Intiaani, -jonka hän oli tähän tehtävään, Stinan ryöstöön, valinnut, oli saanut -edeltäpäin niin paljon "rohkaisua", ettei kiirehtinyt lupaustaan -täyttämään. Gustaf oli kuitenkin varma siitä, että hän tavalla tai -toisella saa tahtonsa läpi. Jollei muu auttaisi, niin olihan hänellä -tuliluikku, jonka avulla hän voisi kyllä ihmeitä suorittaa. - -Kun kansa oli kokoontunut kentälle, astui Svanahäntä juhlallisesti -keskeen ja puhui: - --- Minquasit, olemme liian aikaisin iloinneet siitä, että rutto on -meidät jättänyt. Rutto meni meiltä valkoisten luo, mutta on nyt tulossa -tänne takaisin. Te tiedätte, kuinka se oli viedä koko heimomme. Nyt on -estettävä sen tulo. Valkoinen poppanainen, joka paransi meidät rutosta, -tahtoo ajaa nytkin sen kauas. Totelkaa häntä. - -Kaisa Väinämö astui silloin esiin ja sanoi käskevällä äänellä: - --- Minquasilaismiehet, astukaa riviin. Seuratkaa minua purolle. -Jokainen puhdistautukoon minun määräysteni mukaan. - -Juopuneiden tanssi oli keskeytynyt, kun päällikkö oli alkanut puhua -rutosta. Se tauti oli vielä tuoreessa muistissa, ja se oli ollut niin -kamala, että siihen vetoaminen pani vavahtamaan. Kun sitten valkoinen -noita antoi määräyksensä, katsoivat enimmät velvollisuudekseen -noudattaa sitä. - -Joukko marssi jo putoukselle, missä Kaisa komensi kutakin seisomaan -kylmän ryöpyn alla sen mukaan miten juovuksissa oli. - -Vain pieni osa jäi kulkueesta pois ja hoiperteli päihdyksissä nuotion -ympärillä. - -Gustaf näki, että hänen valtansa ja vaikutuksensa oli vaarassa. -Hän mietti jo lähteä itse toimeen, mutta hän ei tuntenut tarkemmin -paaluaitausta eikä niin ollen ollut selvillä mahdollisen vastarinnan -suuruudesta. Sillaikaa kun kulkue vielä viipyi putouksella oli -toimittava. Hän päätti nyt nopeasti saattaa suunnitelmansa päätökseen. - -Hän etsi apuriksi lupautuneen punanahan, joka makasi täysin -humaltuneena nuotion lähellä. - --- Oletko unohtanut tehtäväsi? sanoi Gustaf pudistaen hänet hereille. - -Mies koetti puolustautua, soperrellen, ettei sopivaa tilaisuutta ollut -vielä tarjoutunut. - -Gustaf näytti pyssyä, jonka oli luvannut. -- Tiedä, että tämä on omasi -heti kun tuot tytön solalle, hän sanoi. -- Tämän avulla sinä pääset -muista edelle, sillä sellaista ei ole vielä heimossasi kenelläkään -muulla. Punanahka innostui. - --- Odota täällä, minä tuon hänet, hän vakuutti ja lähti hoippuvin -askelin kulkemaan keskimmäistä paaluaitausta kohti. - - - - -LOPPUSELVITYS. - - -Kun Erkki oli laskeutunut alas tasangolle toveriensa luota, kiersi hän -suuren nuotion ja kaupantekijät sivulta välttääkseen huomion, ja niin -pääsi pujahtamaan huomaamatta aina keskimmäiselle aitaukselle saakka. - -Pelkäämättä ja vitkastelematta hän rohkeasti astui aitauksen sisään. -Useimmat perhenuotiot olivat siellä sammumaisillaan, sillä väki, nuoret -ja vanhat, olivat rientäneet kaupantekotilaisuuteen. - -Keskimmäinen nuotio oli hyvin hoidettu. Erkki näki sen ääressä -kauniisti kirjaellun vanhan naisen. Hän oli tämän yhteiskunnan -valtaemäntä. Koko yhteiskunta oli hänen sukuaan, hänen jälkeläisiään -ja jälkeläistensä jälkeläisiä, kuitenkin yksinomaan äidin puolelta -lasketun sukulaisuuden nojalla. Niinpä esimerkiksi ei tässä -yhteiskunnassa voinut olla valtaemännän naimisissa olevia poikia, koska -he kuuluivat vaimojensa yhteiskuntiin, jota vastoin tytärten miehet ja -perheet olivat täällä. - -Erkki näki tämän nuotion vierellä omituisen korkeamallisen ja komeasti -punaisilla nauhoilla kirjaellun kehdon, jossa makasi lapsi. - -Mutta Stinaa ei näkynyt. - -Erkki koetti arvata, missä noista majoista Stina asusti. Majat olivat -matalia, nahoista tai puunkuorista kyhättyjä katoksia, joissa oli -seinä vain kolmella puolella. Keskikäytävän puoleinen seinä oli avoin, -ainoastaan mattojen verhoama. Erkki hiipi varovasti, jottei herättäisi -turhanpäiten huomiota. Hän tahtoi, jos mahdollista, ilman apua löytää -rakastettunsa. Lähellä nuotiota olevan asumuksen suojaan hän pysähtyi -kuulostamaan. Silloin hän näki Väinämön Kaisan tulevan kokouspaikasta -aitaukseen ja menevän asumukseen niin läheltä Erkkiä, että tämä olisi -voinut koskettaa häntä kädellään. Hän arvasi Stinan asuvan siellä, -ja kun Kaisa hetken kuluttua palasi, kiiruhti Erkki sisään, työntäen -verhon tieltä. Majassa istui Stina nypläten jotain lankaneulomusta. -Tyttö loi katseensa tulijaan, veret sävähtivät hänen poskilleen, -hän hypähti istuimeltaan ja oli samassa tuokiossa kauan kaivatun, -rakastetun Erkin sylissä. - -Hetken kuluttua istuivat nuoret kertomassa toisilleen vaiheistaan ja -kokemuksistaan. - -Stina kertoi: - --- Kun me läksimme polttoroviota pakoon, muisti Kaisa saaneensa kutsun -tulla intiaanien luo sekä matkaohjeet. Sen vuoksi tulimme niille -putouksille. Intiaaneilla lienee tapana pitää siellä vahtia. Ainakin me -tapasimme silloin vahdin, jolle oli huomautettu valkoisen tietäjänaisen -mahdollisesta tulosta, koska intiaaninuorukainen heittäytyi Kaisan -eteen pitkäkseen kunnioituksesta ja lähti sitten sanaa sanomatta meitä -ohjaamaan. Tulimme tänne illan suussa. Täällä vietettiin parhaillaan -kiitosjuhlaa sen johdosta, että oli saatu häviämään rutto, joka oli -heimoa pahasti hävittänyt. - --- Kaisan ilmestyminen juhlaan oli iloinen yllätys päällikölle ja -muille juhlan johtajille, jatkoi Stina kertomustaan. -- He käsittivät -sen johtuneen taikavoimista, sillä he olivat juuri sillä hetkellä -ylistäen maininneet häntä, kun heidän käsityksensä oli, että Kaisa oli -pelastanut heidät rutosta. Hän oli antanut taikaneuvoja ja ne olivat -hänen poissaollessaankin vaikuttaneet. - --- Juhlapaikalla, jonne meidät nyt vietiin, oli päällikön ja -lääkemiehen väliin sijoitettu pieni valkoinen lapsi korokkeelle -kaiken kansan katseltavaksi. Heti kun Kaisa siihen katsahti, -tunsi hän sen tyttärekseen, omaksi Marjetakseen, joka oli häneltä -salaperäisellä tavalla kadonnut. Välittämättä mistään riensi hän kesken -juhlatoimituksia lavalle ja painoi lapsen sydäntään vasten. - --- Kun päällikkö nyt ilmoitti kansalle kuka merkillinen olento oli -juhlaan tullut, lankesivat kaikki maahan ja kunnioittivat häntä. - --- Niin olemme sitten täällä eläneet. Arvaa sen, että hyvä meillä on -ollut eikä ole mitään puuttunut. Kaisa on hoitanut tytärtään, jota nämä -minquasit pitävät onnensa suojelijattarena. Kaisan takia on minuakin -kohdeltu kuin ruhtinatarta. - -Erkki ei ollut malttanut keskeyttää rakastetun tytön kertomusta -mainitsemalla niistä vaaroista, jotka heitä uhkasivat. Hän piti -kuitenkin silmänsä ja korvansa valppaina siltä varalta että jotakin -outoa tapahtuisi. - -Silloin hän äkkiä huomasi verhon liikahtavan ja intiaanin varovasti -työntävän päätään sen alitse sisään. Tekemättä asiasta suurempaa ääntä -tarttui Erkki punanahkaa niskasta kiinni, veti hänet sisään ja ravisti -lujasti. Intiaani hätääntyi, sillä hän ei ollut odottanut tällaista -vastarintaa. Erkin kovissa kourissa hän tunnusti, että tarkoituksena -oli ryöstää nainen ja viedä valkoiselle, joka jakeli vampunia ja lupasi -tuliluikun. - -Erkki raivostui tästä konnantyöstä. Vetäen intiaania mukanaan hän -riensi kauppapaikalle ja huusi: -- Missä on se valkoinen mies, joka -punaisten kestiystävyyttä häpäisee ja tahtoo ryöstää valkoisen tytön? -Gustaf kalpeni nähdessään vihamiehensä, jonka läsnäoloa hän ei ollut -osannut aavistaakaan. Hän tiesi, että nyt oli leikki kaukana. Hän -käsitti, että hänen oli toimittava nopeasti, nyt kun kentällä oli -enimmäkseen hänen kannattajiaan ja toiset olivat vielä ottamassa kylmää -kylpyään. - -Hän ryntäsi röyhkeästi esiin. -- Miten lienetkin tänne tullut, hän -huusi, -- et ainakaan täältä elävänä pääse. - -Hän tempasi puukkonsa ja huutaen hollantilaista ja Klasia avukseen -hyökkäsi Erkkiä kohti. Tämä oli valmis torjumaan, ja laajalle alalle -ulottuva temmellys alkoi valkoisten kesken punaisten suuren nuotion -äärellä. Päihtyneet punanahat jäivät tätä ihmetellen katsomaan. - -Erkki olisi helposti voittanut Gustafin tahi kenen tahansa -vastustajistaan yksinään, mutta kolmessa oli sentään hänellekin -liiaksi. Gustaf sai sitä paitsi intiaanit pysymään erossa huutamalla -heille, että tämä mies oli muka ruton tuoja. Nekin punanahat, jotka -olivat kylmästä kylvystä tulleet ja selvenneet, elivät epätietoisia -siitä, miten heidän tulisi menetellä. Odottaessaan poppanaista, jota -he sanoivat ruton tappajaksi, he vain estivät päihtyneitä miehiä -lähestymästä taistelevia. - -Martti ja Luukas olivat kaiken aikaa korkealta tähystyspaikaltaan -seuranneet tapahtumain kehitystä. - -Nyt he näkivät Erkin vaaran. - -Martti hyppäsi alas puusta ja sanoi Luukkaalle: - --- Minä riennän Erkkiä auttamaan. Pidä sinä täällä vahtia ja toimi sen -mukaan miten näet asiain vaativan. - -Kun Martti Marttinen laskeutui jyrkännettä alas, tuli hän sellaisella -vauhdilla, että lennähti kuin pilvistä taistelevien keskelle. Tämä -herätti suurta hämmästystä intiaanien keskuudessa ja vavahtivat siitä -Erkin vastustajatkin. - -Kun Martti tarttui Gustafia ja Klasia hartioista kiinni, oli heiltä -tarmo poissa. Mutta hollantilainen, nähtyään joutuvansa alakynteen, -heittäytyi syrjään. Hän tempasi pyssynsä ja aikoi sen avulla muuttaa -tilanteen. Läsnäolevista, joiden silmät olivat tähdätyt pilvistä -ilmestyneeseen voimamieheen, ei kukaan kiinnittänyt riittävästi -huomiota hollantilaisen aikeisiin. Mies ojensi jo pyssynsä ja tähtäsi -Marttia. - -Silloin kuului kuin ukkosen pamahdus ylhäältä. - -Luukas ohjasi tarkalla kädellään kohtaloa, ja hollantilainen kaatui -kuoliaana maahan. - -Nyt oli asia intiaaneille selvä; valkoinen, taivaasta laskeutunut -ilmestys tuhosi salaman avulla vastustajansa. Ja yliluonnolliselta -olennolta näytti Marttikin, kun hän nyt vihastuneena kohotti -Gustafia toisella ja Klasia toisella kädellä maasta ylös ja näytteli -heitä intiaaniyhteiskunnalle. Nuotion valtava loimu valaisi hänen -voimakaspiirteisiä kasvojaan. - -Erkki ratkaisi lopullisesti tilanteen. Hän lausui kovalla äänellä: - --- Minquasit, katsokaa mitä rahoja olette saaneet tavarasta, jota -olette myyneet. Vampuni, jolla hän on maksanut, ei ole oikeata. Se on -väärennettyä. - -Intiaaneilla oli syvälle juurtunut käsitys siitä, että epärehellisyys -kaupanteossa oli kauheimpia rikoksia. Kun heidän epäluulonsa nyt -oli herännyt, riensivät he tarkastamaan rahojansa. Martti hellitti -silloin otteensa miehistä. Hän huomasi, että näille tulee toisenlainen -tilinteko. Raivostuneina ryntäsivätkin intiaanit miesten kimppuun, -jotka koettivat peräytyä solaa kohti. Klas ehti temmata piilopaikasta -jälellä olevan väkijuoma-astian, jota hän kohotti ilmaan ja huusi: - --- Joka puolustaa meitä, sille annetaan tulijuomaa. - -Silloin sekaantui kahakkaan itse Svanahäntä. - -Hän oli käynyt tarkastamassa ne vampunirahat, joilla mies oli ostanut -häneltä tuhat majavannahkaa, ja huomannut ne vääriksi. Hän tuli -joukkoineen ja päättävästi sulki solan ennenkuin väärän rahan kauppiaat -ehtivät paeta. - -Intiaanipäällikkö lähestyi Gustafia ja Klasia, jotka askel askeleelta -perääntyivät. Nuotion loimu ei tänne vaikuttanut, mutta kuun valo -näytti, että Svanahännän sotakirves oli kohotettuna. Viina-astia oli -jäänyt syrjään, samoin ahdistettujen pyssyt, joita he eivät nyt voineet -käyttää. Heillä ei ollut nyt yhtään puoltajaa, sillä viinanhimoiset -saivat astian ilman heidän lupaansa ja siirtyivät saaliineen pois. - --- Te olette meitä pettäneet, kuului Svanahännän tuomio. -- Te -olette ensin juottaneet tulijuomaa ja sitten väärän rahan petoksella -ryöstäneet meiltä nahkavarastot. Sellaisen petoksen palkka on kuolema. - -Kostajat lähestyivät kirveineen vääjäämättöminä. Gustaf ja Klas -työntyivät kallionseinää vasten, jota kauemmas ei voinut peräytyä. - -Nähtyään paon mahdottomaksi, ryntäsivät miehet ahdistajiaan vastaan -toivottomina yrittäen pimeässä puikahtaa läpi. - -Syntyi käsirysy. Intiaanien tomahawkit heiluivat ilmassa. - -Korkealta paikaltaan huomasi Luukas ensimmäisenä, että kun Svanahäntä -palasi isolle nuotiolle, oli hänen vyöllään päänahka, jonka punaisista -hiuksista tippui verta. Eräällä toisella intiaanilla hän näki toisen -päänahan. - -Sitten komensi Svanahäntä miehensä hakemaan väärillä rahoilla ostetut -nahat yhteiseen varastoon. - -Myös Luukas laskeutui puusta. Yhdessä valkoiset miehet kävelivät nyt -keskimmäiseen aitaukseen, missä Kaisa Väinämö esitti nämä henkilöt -parhaimmiksi ystävikseen. - - * * * * * - -Seuraavana aamuna miehet lähtivät paluumatkalle. - -Svanahäntä oli asettunut heidän kanssaan keskusteluun ja sopinut siitä, -että jos he oikealla, hyväksytyllä vampunilla maksavat nahkojen hinnan, -saavat he ne omikseen. Tarjous oli erinomainen, ja kun onneksi Helme -oli juuri hakenut oikeata vampunia Uudesta Amsterdamista, niin Erkki -lupasi muutaman päivän perästä palata ja suorittaa vaaditun hinnan. - -Naiset jäivät vielä intiaanileiriin, mutta Erkki ja Martti sopivat -Kaisan kanssa, että molemmin puolin koetettaisiin tehdä mahdolliseksi -heidänkin paluunsa Erkin ja Helmeen mukana lähimmässä tulevaisuudessa. - - - - -MUUTAMIA VUOSIA JÄLKEEN PÄIN. - - -Muutamia vuosia edellämainittujen tapausten jälkeen ulottuivat -metsäsuomalaisten uutisasutukset Naamanjoelta Finland, Upland y.m. -siirtolain kautta nykyisen Philadelphian seuduille saakka. Ennen -englantilaisten tuloa oli siellä vain muutamia muita asukkaita. - -Suomalaiset elivät alussa aivan samanlaista elämää kuin ennen vanhassa -maassa. Metsät hävisivät heidän tieltään ja sijaan tuli viljelyksiä, -jotka antoivat tuloja ja lisäsivät hyvinvointia. - -Kertomuksessamme mainitut henkilöt edistyivät ja vaurastuivat -uutisasunnoillaan. - -Naaman joen alimman kosken rannalla on Räsälä, Olli Räsäsen koti. -Koskeen on tehty mylly, jossa jauhatetaan Suomi-siirtolan viljat. -Läheisenä naapurina on edelleen intiaanipäällikkö "Noamanen", Ollin -hyvä tuttava. - -Olli Räsänen ei ole enää naimaton. - -Hän oli kauan ja sitkeästi halunnut puolisokseen Martti Marttisen -sisarta Reetaa. Kosia hän ei uskaltanut niin kauan kuin Reetan toiveet -olivat Erkki Mulikassa. Avuliaisuudella ja rehellisellä käytöksellään -hän ensin saavutti Reetan luottamuksen. - -Kun Martti ja Erkki sekä vihdoin myös Stina ja Kaisa palasivat -intiaanien luota, näki Reeta, että Erkin ja Stinan vieroittaminen -toisistaan oli mahdoton. Sitä vakuutti Kaisakin, jonka noitakeinot -eivät Erkkiin yhtään tehonneet. Näin tottui Reeta tyytymään Olliin ja -antamaan arvoa hänen uskollisuudelleen. - -Olli ja Reeta vihittiin Hammaslahdessa, Martti Marttisen uudessa -kodissa, joka oli vain noin parin mailin päässä Printzin Hovista, -uudesta hallituspaikasta. Vihkiäiset toimitettiin kuvernöörin tyttären -Armgardin hoivin. - -Siinä tilaisuudessa Armgard Printz valitsi itselleen puolisoksi -Ruotsista äsken saapuneen luutnantin, Johan Papegoijan. Kuvernööri -oli ensin jyrkästi tätä vastaan, mutta kun Armgard oli tottunut -pienemmissäkin asioissa saamaan tahtonsa läpi, osasi hän murtaa isänsä -vastarinnan tässä, hänelle itselleen niin tärkeässä asiassa. Ennen -pitkää sai Reeta olla auttamassa kuvernöörin tyttären häissä, jotka -vietettiin Printzin Hovissa sangen suurenmoisesti. - -Räsälän isäntä ja emäntä olivat toimellisia molemmat. Pellot -laajenivat ja viljaa kertyi aittaan. Myöskin karja lisääntyi ja tuli -monipuolisemmaksi. Savolaisen talon hyvinvointia kuvaa talon emännän -lihavuus. Räsälä pääsi siinä suhteessa ensimmäisten joukkoon. Reetan -kävellessä ison tuvan vahvat lattiapalkit notkuivat. - -Räsälästä Hammaslahteen käy tie Marjetan Kärjen kautta. Siinä -pienessä asunnossa elää Kaisa Väinämö lastensa kanssa. Se on hänen -kotinsa, mutta verrattain harvoin hän on kotona. Syytteet noituudesta -häntä vastaan raukesivat, kun tuli selväksi, ettei hän ollut -ketään vahingoittanut. Kaisa itse karttoi turvautumista vanhoihin -loitsulukuihin. Neuvoja moninaisissa taudeissa y.m. hän edelleenkin -antoi. Toisten mielestä niihin sisältyi noituutta, toisten mielestä ne -tähtäsivät luonnonparannukseen. Kaisa ei nyt enää kulkenut kerjuulla. -Oma pelto antoi vähän, eikä hän paljoa tarvinnutkaan kahden lapsensa -kanssa. Mulikan ja Marttisen talot olivat hänelle kuin toinen koti. -Ja erityinen arvoasema hänellä oli minquas-intiaanien luona. Heidän -päällikkönsä Svanahäntä kävi häneltä usein kysymässä neuvoa. Ja -monesti hänet vietiin heidän luokseen, kun oli joku vaikeampi pulma -ratkaistavana. Ainoastaan siksi, että Kaisa lupasi olla aina aulis -auttamaan, vapautettiin pikku Marjetta ja luovutettiin äidin hoitoon. -Joka kerran toi Kaisa intiaanien luota lahjoina majavan y.m. nahkoja, -joista hän myydessä sai hyvät rahat. - -Hammaslahteen kohosi komea rakennus, komeampi kuin kenenkään muun -uutisasukkaan. Martti Marttinen olikin edelleen suomalaisten -uutisasukkaiden ruhtinaan maineessa ja asemassa. Sitä sai joskus itse -kuvernööri Printz kokea, kun hän itsepäisyydessään sattui päättämään -tai tekemään jotain, joka Martti Marttisen mielestä ei ollut oikein. -Myöskin tulivat Hammaslahden pellot ennen pitkää kuuluisiksi. Ei -missään kylvetty niin paljon viljaa tai saatu niin runsasta satoa kuin -siellä. Martti laajensikin alueitaan aina Kalkkunakärkeen saakka. - -Myös Martilla oli onni nähdä perheensä varttuvan ja lisääntyvän. -Leena oli taitava talonemäntä sekä vierasvarainen ja kohtelias niille -lukuisille vieraille, joita tässä vaurastuneessa talossa kävi. Pikku -Martti kasvoi voimakkaaksi nuorukaiseksi. Amerikassa syntyi hänelle -veljiä Matti, Antti ja Lassi. - -Erkki Mulikka ei voinut enää olla yhtä jokapäiväinen vieras Martti -Marttisen kotona kuin ennen aikaan. Hän oli hylännyt pienen -asumuksensa Suomi-siirtolassa ja siirtynyt väljemmille tiloille. Se -mäki Delaware-joen toisella puolen, johon hän ihastui ensimmäisellä -matkallaan Uuteen Amsterdamiin, oli hänen mieleensä yhtä syvälle -syöpynyt kuin Viinajoki Matti Tossavaisen mieleen. Sinne hän ryhtyi -rakentamaan itselleen tupaa ja laittoi sen heti sellaiseksi, että -siihen sopi suurempikin perhe. - -Gustafin kuolema selvitti ne vaikeudet, joita oli ollut hänen ja -Stinan avioliiton tiellä. Heillä itsellään ei ollut sen jälkeen mitään -pelättävää. Stinan isä ja äiti eivät enää vastustaneet, kun näkivät, -että tyttären päätä ei millään voida Erkistä kääntää pois ja kun -heidän täytyi tunnustaa, että Erkki Mulikka oli siirtokunnan kaikkein -parhaimpia nuoria miehiä. - -Kuvernöörin viha lauhtui heti sen jälkeen kun Erkki kävi Helmeen -kanssa suhteellisesti pienellä vampuni-määrällä ostamassa minquaseilta -suuret kasat majavannahkoja, jommoisia siinä siirtokunnassa ei vielä -oltu nähty. Kuvernööri huomasi, että Erkki, samoin kuin Helme, oli -vastaisissakin kaupoissa intiaanien kanssa korvaamaton henkilö. -Kuvernöörin tytär oli Erkin ja Stinan avioliiton puolella siitä -hetkestä alkaen, jolloin hänen suojattinsa, Reeta, luovutti Erkin -ja valitsi Olli Räsäsen. Kaikkien epäilysten poistamiseksi saapui -ensimmäisessä Ruotsista tulleessa laivassa komentaja Ridderin hankkima -todistus vanhan kuulutuksen mitättömäksi julistamisesta. Nyt ei ollut -enää mitään muodollisiakaan esteitä, joten häät vietettiin pian. - -Kun Mulikkamäki valmistui, siirtyi pariskunta Hammaslahdelta sinne. - -Erkki ja Stina pyysivät, että vanhat Dalbot muuttaisivat Mulikkamäelle -heidän luokseen, kun siellä oli runsaasti tilaa, mutta vanhukset eivät -siihen taipuneet. Hekin halusivat oman uutisasutuksensa ja valitsivat -täksi paikan suomalaisten Takamaalta, osoittaen myös siten, että vanhat -rotuvihat olivat hälvenneet. - --- Tässä maassa ei saa olla väliä sillä onko ruotsalainen, suomalainen, -hollantilainen vai englantilainen. Kaikki ovat tänne tullessaan yhtä -vieraita, mutta maa on yhtä avoin heille kaikille ja heistä itsestään -riippuu, miten he edistyvät. - -Tämä oli vanhan Dalbon mielipide. Ei koskaan kuultu hänen enää -suomalaista halventavan. - -Sinne Takamaahan, jossa aikoinaan oli vain Piikin ja Luukkaan Sauna, -syntyi useita suomalaisia farmitaloja. Pietari Kokkinen laittoi, kuten -oli luvannut, talonsa siihen mäelle, jonka juurella oli edellämainittu -Sauna. Kokkinen lisäsi asumustaan vuosi vuodelta. Hänen perheensä -kasvoi suureksi. Kokkisen pojat ja tytöt olivat yhtä teräviä ja -sukkelasanaisia kuin isäkin. Lapsista oli Lassi vanhassa maassa -syntynyt. Amerikassa syntyivät Otto Ernst, Peter, Maunu, Erkki, Juho ja -Kaaperi sekä neljä tyttöä, joista yhden nimi oli Riita. - -Lähelle siihen asettui Pietari Rambokin, viljeli maata voimakkaasti -ja laittoi perheelleen hyvän talon. Myös hän meni naimisiin. Sukua -jatkamaan syntyi ikäjärjestyksessä neljä vankkaa poikaa: Pietari, -Gunnar, Antti ja Juho. - -Maunu Klinga oli useita vuosia Takamaan ihastunut asukas. Heti Uuden -Göteporin ja Printzin Hovin valmistuttua suunnitteli kuvernööri -lupauksensa mukaan uusia varustuspaikkoja. Sellaisia tehtiin Tornio, -Vasa ja muutamia muita. Huomattavin oli Korsholman linnoitus, jonka -päälliköksi asettui Klinga. - -Se linnoitus oli perustettu enemmän kaupankäyntiä kuin sotatarkoituksia -varten. Siinä tehtiin Klingan johdolla monet suuret turkiskaupat. -Kateellisina hollantilaiset vihasivat tätä linnoitusta enemmän kuin -mitään muuta. Hekin rakensivat samoille tienoille ja samaa tarkoitusta -varten toisen pienen linnoituksen Bevesreden. - -Ajan ollen sijoittui myös Sven Gunnerson Skute, kuvernöörin apulainen, -seutukunnalle ja tuli laajan suvun kantaisäksi. - - * * * * * - -Eräänä syksypäivänä oli metsästäjiä kokoontunut Pietari Kokkisen -tupaan Schuylkill-joelle. He olivat kaikki peräisin Vermlannin -suomalaismetsistä. - -Täällä oli heillä uutisasutukset ja hyvä toimeentulo. Joskus he -kokoontuivat yhteen vanhoja muistoja uudistamaan. - -Onnistuneen metsästyksen jälkeen siirtyivät he Luukkaan ja Piikin -asunnolle, Saunalle, minkä edustalla olevalle nurmikolle he istuivat -levähtämään ja katselivat virran tyyntä kulkua. - -Martti Marttisen ajatukset kantautuivat vanhaan maahan: - --- Nämä vedet soluvat suureen valtamereen. Sen meren takana on maa, -missä oli lapsuutemme koti. Kovat olivat siellä kokemuksemme ja ankaraa -elämä. Täällä on toista, täällä on helpompaa. Siitä huolimatta nuo -entiset asuinpaikat eivät mielestä hälvene. - --- Siellä ovat minunkin vanhempani, veljeni ja sisareni, muisteli Erkki -Mulikka. - --- Mutta jos valita pitäisi entisen ja nykyisen välillä, kaikesta -kaipuusta huolimatta en ikinä entistä ottaisi takaisin. - --- Ihmisen elämä on pyrkimistä eteenpäin, vakuutti Pietari Rambo. -- -Eteenpäin olemme täällä päässeet, ja, mikäli näyttää, ei täällä ole -vanhan maan esteitä tuon edistymisen tiellä. Täällä luonto näyttää -ihmistä auttavan, siellä se sen sijaan pani vastaan. - --- Polttivat siellä vanhassa maassa minun vaivalla kasvattamani viljan, -muisteli Pietari Kokkinen. -- Kipeästi se silloin koski, kun nälkä -ahdisti. Täällä en itke niin pieniä asioita. Nyt voisin voudille -kevyesti lahjoittaa suurempia määriä. - --- Paljon olemme kokeneet, paljon oppineet uusissa oloissa. Luulen, -että se on meitä suuresti nostanut, se vasta on meistä tehnyt -vapaudentuntoisia ihmisiä. Orjan merkki on otsastamme hävinnyt. - -Luukas lausui tämän ja otti kanteleensa, jonka säestyksellä lauloi -ilta-auringon kullatessa Schuylkill-joen pintaa: - - "Paistavi Jumalan päivä - Muuallakin maailmassa - Ei isosi ikkunoilla, - Veikkosi veräjän suulla, - Myös on marjoja mäellä, - Ahomailla mansikoita - Ilmassa etempänäki, - Ei aina ison ahoilla, - Veikon viertokankahilla." - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Uuteen maailmaan, by Akseli Rauanheimo - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK UUTEEN MAAILMAAN *** - -***** This file should be named 57938-8.txt or 57938-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/9/3/57938/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions -will be renamed. - -Creating the works from public domain print editions means that no -one owns a United States copyright in these works, so the Foundation -(and you!) can copy and distribute it in the United States without -permission and without paying copyright royalties. Special rules, -set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to -copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to -protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project -Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you -charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you -do not charge anything for copies of this eBook, complying with the -rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose -such as creation of derivative works, reports, performances and -research. They may be modified and printed and given away--you may do -practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is -subject to the trademark license, especially commercial -redistribution. - - - -*** START: FULL LICENSE *** - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project -Gutenberg-tm License (available with this file or online at -http://gutenberg.org/license). - - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm -electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy -all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession. -If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project -Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the -terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or -entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement -and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic -works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation" -or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project -Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the -collection are in the public domain in the United States. If an -individual work is in the public domain in the United States and you are -located in the United States, we do not claim a right to prevent you from -copying, distributing, performing, displaying or creating derivative -works based on the work as long as all references to Project Gutenberg -are removed. Of course, we hope that you will support the Project -Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by -freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of -this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with -the work. You can easily comply with the terms of this agreement by -keeping this work in the same format with its attached full Project -Gutenberg-tm License when you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in -a constant state of change. If you are outside the United States, check -the laws of your country in addition to the terms of this agreement -before downloading, copying, displaying, performing, distributing or -creating derivative works based on this work or any other Project -Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning -the copyright status of any work in any country outside the United -States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate -access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently -whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the -phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project -Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed, -copied or distributed: - -This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with -almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or -re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included -with this eBook or online at www.gutenberg.org/license - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived -from the public domain (does not contain a notice indicating that it is -posted with permission of the copyright holder), the work can be copied -and distributed to anyone in the United States without paying any fees -or charges. If you are redistributing or providing access to a work -with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the -work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1 -through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the -Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or -1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional -terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked -to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the -permission of the copyright holder found at the beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any -word processing or hypertext form. However, if you provide access to or -distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than -"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version -posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.org), -you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a -copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon -request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other -form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm -License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided -that - -- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is - owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he - has agreed to donate royalties under this paragraph to the - Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments - must be paid within 60 days following each date on which you - prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax - returns. Royalty payments should be clearly marked as such and - sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the - address specified in Section 4, "Information about donations to - the Project Gutenberg Literary Archive Foundation." - -- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or - destroy all copies of the works possessed in a physical medium - and discontinue all use of and all access to other copies of - Project Gutenberg-tm works. - -- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any - money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days - of receipt of the work. - -- You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm -electronic work or group of works on different terms than are set -forth in this agreement, you must obtain permission in writing from -both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael -Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the -Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -public domain works in creating the Project Gutenberg-tm -collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic -works, and the medium on which they may be stored, may contain -"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or -corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual -property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a -computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by -your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium with -your written explanation. The person or entity that provided you with -the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a -refund. If you received the work electronically, the person or entity -providing it to you may choose to give you a second opportunity to -receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy -is also defective, you may demand a refund in writing without further -opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER -WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO -WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages. -If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the -law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be -interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by -the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any -provision of this agreement shall not void the remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance -with this agreement, and any volunteers associated with the production, -promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works, -harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees, -that arise directly or indirectly from any of the following which you do -or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm -work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any -Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause. - - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of computers -including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists -because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from -people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need, are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations. -To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation -and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4 -and the Foundation web page at http://www.pglaf.org. - - -Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive -Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at -http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent -permitted by U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S. -Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered -throughout numerous locations. Its business office is located at -809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email -business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact -information can be found at the Foundation's web site and official -page at http://pglaf.org - -For additional contact information: - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To -SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any -particular state visit http://pglaf.org - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. -To donate, please visit: http://pglaf.org/donate - - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic -works. - -Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm -concept of a library of electronic works that could be freely shared -with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project -Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support. - - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S. -unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily -keep eBooks in compliance with any particular paper edition. - - -Most people start at our Web site which has the main PG search facility: - - http://www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. |