diff options
Diffstat (limited to '57938-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57938-0.txt | 10640 |
1 files changed, 10640 insertions, 0 deletions
diff --git a/57938-0.txt b/57938-0.txt new file mode 100644 index 0000000..16ccbd3 --- /dev/null +++ b/57938-0.txt @@ -0,0 +1,10640 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57938 *** + + + + + + + + + + + +UUTEEN MAAILMAAN + +Romaani Pennsylvanian ensimmäisistä uutisasukkaista + + +Kirj. + +Akseli Järnefelt Rauanheimo + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1921. + + + + +SISÄLLYS: + +Alkulause. Historiallinen tausta. + + I. Vermlannissa. + + Syysmyrskyjen edellä. + Ilta Marttilassa. + Lapsuuden ystävät. + Hirvenajo alkaa. + Erkki joutuu vangiksi. + Hirvenajon päätös. + Vankeudessa. + Erkki toverien jäljillä. + Mieliala Marttilassa. + Pelastusta tarjotaan. + Oikeutta etsimässä. + Maaherran luona. + Punatukkainen huomaa vangin karanneen. + Hävityksiä suomalaismetsissä. + Fryksdalin markkinoilla. + Tuomiot. + Tärkeitä päätöksiä Dalbon talossa. + Matkavalmistuksia suomalaismetsissä. + Erkki ja Stina. + Lähtö Uuteen Maailmaan. + +II. Delaware-joella. + + Uuden ja Vanhan Maailman välillä. + Uusi maa. + Uuden Ruotsin siirtokunta. + Pietari Rambo. + "Charitas" tuo yllätyksen. + Oman kodin raivaus käy mahdolliseksi. + Erkki ja Stina. + Suomi-siirtola pannaan alulle. + "Marjetan kärki". + Ridder luopuu. + Kuvernööri Printz saapuu. + Uusi vauhti siirtokunnan kehityksessä. + Tervehdykset vanhasta maasta. + Armgard Printz. + Reetalla on ystäviä. + Taikakeinot. + Lemmen nosto. + Reeta ja Stina. + Erkki rakentaa sovintoa. + Väijyvät vaarat. + Tietäjä. + Erkki lähtee hakemaan Gustafia. + Retkellä. + Uudessa Amsterdamissa. + Gustaf vaatii omaansa. + Printzin hovissa. + Pako. + Helme löytää Erkin. + Schuylkill-joella. + Minquasien luo. + Tulijuoma ja tuliluikku. + Loppuselvitys. + Muutamia vuosia jälkeen päin. + + + + +ALKULAUSE. + +HISTORIALLINEN TAUSTA. + + +Suomen kansa on korpikansaa. Ammoisista ajoista asuen ja viihtyen +metsämailla on se kehittänyt omat metsäelämään soveltuvat elämäntavat. +Vaikkakin maaperä enimmäkseen oli karu ja kivikkoinen, kasvatti kansa +itse kehittämällään kaskeamismenettelyllä viljaa niin paljon, että +edullisina vuosina sitä voitiin viedä muuallekin. Jo vanhoina aikoina +oli suomalaisilla korvenraatajan maine. + +Kun Kustaa Vaasan nuorin poika Kaarle sai herttuakunnakseen +Keski-Ruotsin erämaat ja halusi ne asuttaa, piti hän parhaana +houkutella suomalaisia muuttamaan sinne. Ruotsalaiset olivat tosin jo +asettuneet jokien varsille viljaville seuduille, mutta niiden laajoilla +metsäisillä takamailla liikkuivat vielä vain karhut, hirvet ja muut +metsänelävät. V. 1579 julkaisi herttua Kaarle ensimmäisen kirjelmänsä, +jossa hän lupasi 7 verovapaata vuotta kaikille, jotka ryhtyvät +perustamaan uutistaloja herttuakunnassa oleville asumattomille aloille, +kuten Vermlannin metsiin. + +1500-luvun lopulla oli Suomessa katovuosia, sota oli hävittänyt +maata ja sotilasmajoitukset sekä verot rasittivat kansaa. Senvuoksi +suomalaiset, varsinkin liikkumiseen kerkeämmät savolaiset olivatkin +halukkaita noudattamaan herttuan kehoitusta. Heitä muutti jo silloin +sekä erittäin 1600-luvun alkupuoliskolla suuret joukot meren +tuolle puolen, niin että he asuttivat melkein kaikki Keski-Ruotsin +metsäseudut. He elivät noissa metsissä hiljakseen metsästäen ja kaskea +kaataen. Useita vuosikymmeniä he olivat ikäänkuin piiloutuneina +syvimpiin korpiin. Heitä tuskin ollenkaan huomattiin, paitsi kun he +tulivat joukoittain markkinoille tai veronmaksuun, hävitäkseen taas +teille tietymättömille. + +Ajanoloon kuitenkin jokivarsien viljelijät kävivät suomalaisille +vihamielisiksi. He katsoivat myöskin maittensa takana olevien +metsäalueiden kuuluvan itselleen, eivätkä voineet sietää sitä, että +suomalaiset taitavina metsänkävijöinä ampuivat riistan. Sattui joskus +niinkin, että suomalaisten kaskenpoltossa pääsi tuli irralleen ja teki +hävitystä ruotsalaisten alueella. Ruotsalaisten ja suomalaisten välinen +viha kiihtyi yhä, johtaen verisiin kahakoihin ja murhiin molemmin +puolin. + +Metsäsuomalaisten alueelta löydettiin hyödyllisiä mineraaleja ja sinne +syntyi kaivoksia. Alussa olivat kaivosten omistajien ja suomalaisten +välit hyvät (olivathan suomalaiset olleet useiden tällaisten alueitten +löytäjiä sekä joka tapauksessa hyviä kaivosmiehiä), mutta vähitellen +kehittyi ristiriitaa. Kaivostyötä varten tarvittiin paljon metsää, jota +suomalaiset kaskiviljelyksellään hävittivät. + +Sekä kaivosten omistajat että ruotsalaiset talonpojat tekivät +suomalaisista hallitukselle valituksia ja saivat vihdoin tämän +puolelleen. Niin alkoi vuodesta 1636 suomalaisvainojen aika. Ruotsin +metsäsuomalaisia vangittiin, pantiin pakkotöihin j.n.e. V. 1640 antoi +hallitus käskyn polttaa suomalaisten riihet ja metsiin rakennetut +asunnot, ja määräsi heidän viljansa otettavaksi pois tai poltettavaksi, +"jotta he elintarpeiden puutteessa lähtisivät metsistään." +Ainoastaan ne suomalaiset, jotka olivat hankkineet tiloihinsa täydet +omistusoikeuspaperit, saivat erityisellä luvalla jäädä paikoilleen. + +Tämä sattui samoihin aikoihin, jolloin Ruotsin hallitus kokosi +siirtolaisia Uuden Ruotsin siirtokuntaan, jonka se oli perustanut +Eteläjoen (Delawaren) rannalle Amerikassa. + +Ruotsalaiset eivät olleet halukkaita lähtemään, sillä heillä ei ollut +taipumusta erämaitten asuttamiseen. Siksi nyt Ruotsin hallitus käänsi +huomionsa suomalaisiin. Heidän kaskenpoltto-innostuksensa soveltui +erittäin hyvin Amerikan erämaissa, joissa he saattoivat olla mitä +parhaimpia siirtolaisia. Lähettämällä suomalaiset Amerikkaan pääsisi +Ruotsi vapaaksi epämieluisista metsänhaaskaajista. + +Hallituksen toimesta kierteli Vermlannissa ja muualla suomalaismetsissä +lähettejä, joista Maunu Klinga oli huomattavin. Kun suomalaiset +epäilivät, että heitä houkuteltiin kauniilla lupauksilla, mutta sitten +ruvetaan vainoamaan, kuten oli Ruotsissa tehty, eivät hekään olleet +aluksi valmiita vapaaehtoisesti lähtemään. Ainoastaan osa ilmoittautui. +Silloin hallitus vangitutti heitä useita ja kuljetti kahleissa +laivoihin. + +Ensimmäinen varsinainen siirtolaisretkikunta lähti Ruotsista 1641. +Siinä, samoin kuin useimmissa seuraavissakin retkikunnissa, oli +siirtolaisten maanviljelijäaines suurimmaksi osaksi suomalaisväestöä. +Nämä asuttivat laajimman osan Uuden Ruotsin siirtokuntaa. +Suhteellisesti vähän asettui heitä Christina-linnoituksen luo, jotkut, +kuten Tossavaiset, Brandywine-joen varrelle. Enimmäkseen painautuivat +suomalaiset ylämaahan, Delawaren vartta ylöspäin. Ensimäinen siirtola, +jonka he perustivat, sai nimekseen Finland. Siellä loi muitten muassa +Olli Räsänen suvulleen varman asutuspohjan. Siitä vielä ylemmäs +muodostui Ylämaan (Uplannin) siirtola ja sen taakse Takamaan siirtola. +Sinne laskivat viljelyksen pohjan Martti Marttiset, Pietari Kokkiset, +Pietari Rambot ja monet muut suomalaiset, jotka ovat joutuneet laajojen +ja arvokkaiden amerikkalaisten sukujen kanta-isiksi. Siellä asui +Putkosia, Pelkosia, Kolehmaisia ja muita savolaisia sukuja. Suomalaiset +ulottivat vaikutuksensa myös Delaware-joen toiselle puolelle nykyiseen +New Jerseyn valtioon. Rakuunajoen varsilla on suomalainen asutuspohja, +ja Mullica-Hill (Mulikanmäki) on vielä muistuttamassa suomalaisesta +uutisviljelijästä Erkki Mulikasta. + +Amerikkalainen historioitsija Bancroft sanoo, että joka 18:s +yankee polveutuu Delawaren siirtokunnasta. Kun tuon siirtokunnan +pysyväinen, maahan jäänyt aines oli valtavalta osaltaan suomalaista, +on suomalaista verta sangen runsaasti amerikkalaisissa, vaikkakin +suomalaiset sukunimet ovat hävinneet tai muuttuneet tuntemattomiksi: +Marttisesta on tullut Morton, Räsäsestä Rawson, Kokkisesta Cock +ja Cox, Kolehmaisesta Coleman, Tossavaisesta Thorson ja Tussey, +Väinämöstä Vanneaman, Halttusesta Holsten, Sinikasta Sinnex ja Seneca +j.n.e. Suomalaiset ovat amerikkalaistuneet ja niin kantaneet kortensa +yhteiseen kekoon. Muutamat suomalaisperäiset henkilöt ovat Amerikan +historiassa saavuttaneet huomattavan aseman. Niinpä John Morton, +itsenäisyysjulistuksen mainehikas allekirjoittaja, oli Martti Marttisen +jälkeläisiä. + +Suomalaiset joutuivat Uuden Ruotsin siirtokunnassa asumaan lähinnä +intiaaneja. Näiden kanssa he elivät mitä parhaimmissa väleissä. Kun +hollantilaiset ja myöhemmin englantilaiset tarvitsivat tulkkeja +asioidessaan intiaanien kanssa, käyttivät he apunaan suomalaisia. + +Erityinen merkitys on suomalaisilla sen seudun ensimmäisessä +asuttamisessa, jossa nykyään on Philadelphian miljoonakaupunki. +Kaikkein ensimmäisessä hollantilaisessa kartassa on tälle seudulle +merkitty vain yksi nimi: "Sauno". Historia todistaa, että Pietari +Kokkisella ja Rambolla sekä heidän jälkeläisillään oli William Pennin +tulon aikana siellä asumukset laajoine maa-alueineen. William Pennin +ja intiaanien välinen mainehikas neuvottelu nykyisen Philadelphian +paikalla tapahtui Pietari Kokkisen pojan Lassi Cockin maalla. + +Tämän asutuskertomuksen ensi osassa luodaan silmäys Vermlannin +metsäsuomalaisten oloihin heidän Amerikkaan muuttonsa aikoina. +Esitetyt tapahtumat samoin kuin kuvatut henkilötkin ovat enimmäkseen +historiallisia. Kertomuksessa käsitelty murhajuttu nojautuu oikeuden +pöytäkirjoihin. + +Kertomuksen pääosa käsittelee elämää ja oloja Uuden Ruotsin +siirtokunnassa Amerikassa aivan sen siirtolan alkuaikoina. Se kuvaa +historiallisten lähteitten mukaan vanhaa suomalaista asutusta nykyisen +Philadelphian paikalla ja sen lähimmässä ympäristössä. Sitkeä +ponnistelu uutistalojen perustamiseksi ja viljelysten raivaamiseksi, +väärinkäsitykset ja sovittelut, taikauskon mainingit, suhteet +intiaaneihin ja muihin naapureihin, kaikki se kuuluu sen aikuiseen +historiaan. Luonto on pyritty esittämään sellaisena kuin se oli niinä +aikoina, jolloin ihmiskäsi vasta alkoi painaa siihen leimaansa. + + + + + + +I + +VERMLANNISSA. + + + + +SYYSMYRSKYJEN EDELLÄ. + + +Oli lokakuun alku vuonna 1640. Ruis oli leikattu ja aumoihin koottu. +Marttilan talon nuori isäntä Martti Marttinen oli huhdallaan +Lehtovaaran rinteellä Laasarin kulmakunnalla aitaa tekemässä aumansa +ympärille. Hän kokosi huhdan reunalta nokisia rankoja, jotka olivat +kaskenpoltossa jääneet palamatta, ja kantoi niitä selässään auman luo. +Hän tahtoi jouduttaa työtään, sillä hirvet olivat jo käyneet lyhteitä +repimässä ja aumaa hajoittamassa. + +Saatuaan työnsä tehdyksi istahti hän kivelle ja loi katseensa vaaran +rinnettä pitkin. Lehtovaara on osa pitkästä selänteestä, joka muodostuu +useista vaaroista. Laajalti on rinnettä autioksi hakattu. Useampia +vuosia on siinä kaskea kaadettu. Martti oli pieni poika, kun tultiin +Suomesta Rautalammilta tänne Vermlannin salolle. Metsä oli silloin +aivan koskematon. Kauas korpeen aluksi tehtiin sauna ja ensimmäinen +kaski kaadettiin sen ympärille. Sitten vuosi vuodelta hakattiin lohko +lohon viereen pitkin rinnettä. Noiden lohkojen lukumäärästä voi päättää +kuinka monen vuoden työ siinä oli ollut. Nykyinen kaskimaa oli jonkun +virstan päässä entisen saunan viereen rakennetusta talosta. Vanhemmat +kaskialueet olivat ottaneet vesakkoa, joten niitä voi muutaman vuoden +päästä ruveta uudelleen kaatamaan. Talon ympärillä oli kuitenkin +palanen sulaa peltoa, jota kynnettiin ja viljeltiin ruotsalaiseen +tapaan. + +Martti suuntasi katseensa vaaran rinnettä pitkin metsään päin. Lähinnä +oli siinä lohko, johon äsken kylvetty siemen nyt näkyi kauniina +oraana. Sen -- takana oli metsää, metsää ja aina vain metsää. Onpa +siinä vielä kaskeamiselle tilaa pitkiksi ajoiksi, jopa minun iäkseni, +mietti Martti. Kauempana paistoi naapurin, Oinosen kaskeamisalue. +Tuollaisia aukeita, jotka pilkoittivat suurien metsien sisällä, oli +toistenkin vaarojen kupeilla. Ne olivat kuin kellertäviä saarekkeita +tummanvihreässä metsämeressä. Ne olivat kaikki metsäsuomalaisten +asuinaloja. + +Laakso vaaran alla oli suona, jonka keskellä oli pitkulainen lampi. +Lammesta kovertui lahti Martin kotirantaan. Muuten olivat lammen rannat +vetelää suota ja täynnä kylmiä lähteitä. Sieltä se tuli halla, joka +toisina vuosina kiipesi huuruisena vaaranrinnettä pitkin kylvömaille +ja vikuutti tähkäpäät. Sen jälkeisinä talvina syötiin Marttilassa +petäjäleipää. Viime aikoina oli Marttilassa kuitenkin niin vaurastuttu, +että aina oli aitassa toki parin vuoden vara, jos sattuisi hallavuosia +tulemaan. Suo oli leppymätön, sen sääliin ei koskaan ollut luottamista. + +Suon takana oli kumpuja, jotka nekin kasvoivat metsää. Ja vasta +tuolla kauempana näkyi pitkä suikale alankoa, Isonjoen laakso, missä +ruotsalaiset peltoviljelijät asuivat. Heitä eli siellä kyläkunnittain, +heillä oli hallussaan multavat jokirannat, joilla halla vain harvoin +kävi. + +Isonjoen laakson takana näkyi toisia vaaroja ja selänteitä, näkyi +suurta saloa, jossa Martti tiesi myöskin asuvan suomalaisia +kaskenviljelijöitä, hajallaan siellä täällä. Harvoin nämä jokilaakson +eri puolilla elävät suomalaiset kävivät toisissaan. Laakso oli aluetta, +jonka poikki suomalaiset vain vastahakoisesti kulkivat. Suomalaiset +ja ruotsalaiset olivat huonoissa väleissä keskenään. Ruotsalaiset +väittivät, että suomalaiset olivat anastaneet heidän metsämaansa ja +saivat aikaan metsänpaloja, pidellen tulta varomattomasti kaskia +poltellessaan. + +Sivulla häämötti kaukana korkea kaivostorni. Siellä oli uusi +vuorikaivos, jonka suomalainen oli löytänyt ja ilmoittanut +hallitukselle. Se oli luovutettu eräälle Tukholman herralle. Alussa +oli metsäsuomalaisilla ollut hyvät välit kaivoksenhallinnon kanssa, +mutta sitten nekin herrat suuttuivat ja moittivat suomalaisia metsien +hävittämisestä. + +Martin herätti ajatuksistaan rasahdus, joka kuului hänen selkänsä +takaa. Ennenkuin hän ennätti käännähtää, syöksähti kaksi hirveä +aukeamalle. Toinen niistä oli komea sarvipää, joka huomatessaan Martin +pysähtyi etujalat jäykkinä ja hajallaan. + +Martti kapsahti kiveltä pystyyn, tavoitteli rankaa, jolla hätisteli. +Eläimet säikähtivät, hyppäsivät uuden huhta-aidan yli ja juoksivat +metsään. Vielä kauan jälkeen päin kuului ryske niiden paetessa. + +-- Eipäs sattunut mukaani pyssyä, päivitteli Martti. -- Olisipa +helpolla saanut hyvän paistin. + +Hirvet eivät seutukunnalla olleet harvinaisia, vaikka olivatkin +suomalaisten kiihkeän metsästyksen johdosta vähentyneet. Jokaiseen +taloon koottiin syksyllä talven varaksi hirvenlihaa, nahat vietiin +veronkantajalle tai myytiin markkinoilla. Suomalainen ei säästänyt +hirviä senkään vuoksi, kun ne tunkeutuivat kaskimaille ja söivät +tuoretta ruislaihoa ja penkoivat lyhteet irti aumoista. + +Martti hankkiutui lähtemään kotimatkalle, kun alkoi lähestyä +sauna-aika. Hän poikkesi aukeaman alareunaan, missä oli pieni +nauris-huhta. Tuhkan päällä kasvaneet nauriit olivat kehittyneet +maukkaiksi. Hän kokosi niistä hyvän kantamuksen, muistaen että sen +tervetulleempaa lahjaa hän ei voi pojalleen kolmivuotiaalle Martille +viedä. Ja täytyi niitä olla paistikkaiksikin, kun uuni leipomuksen +jäljeltä oli lämmin. + +Koira haukahti metsässä rinteen alla, ja pian oli Martin vierellä +naapurin, Pekka Oinosen Killi. Tämä pystykorva oli Suomesta tuotu ja +oli paikkakunnan paras ja suosituin hirvikoira. Martti ei malttanut +olla tuttuaan hyväilemättä ja arvasi, ettei Killin nuori isäntä +ollut kaukana. Sieltä alhaalta nousikin kolme miestä, Pekka Oinonen, +renkimies Paavo ja tunnettu metsänkävijä Luukas. Miehillä oli selässään +vahvat kantamukset heiniä, joita he olivat suolta koonneet karjan +talvirehuksi. Kun ei raivattuja niittyjä ollut, koottiin heinää +vanhoilta huhta-ahoilta ja muualta sen verran, että voitiin elättää +muutamia lehmiä talven yli. Heinät kannettiin syksyllä kotiin, jotta ne +olisivat tarvittaessa lähellä. + +-- Terve, huusi Martti tulokkaille. -- Tulittepa kuin kutsuttuina. + +-- Onko karhua näkynyt? kysyi Pekka ajatellen laitumella kulkevia +lehmiä, jotka olivat aina vaarassa joutua karhun raadeltaviksi. + +-- Ei karhua, mutta hirviä ja komeita on nähty aivan tuoreeltaan, +selitti Martti. + +Miehet jättivät taakan maahan ja seurasivat Marttia, joka ohjasi +heidät auman luo. He eivät ehtineet montakaan askelta ottaa, ennenkuin +Killi jo keksi hirvien jälet. Koira painoi kuononsa maata vasten, +kulki hiljalleen häntäänsä heilutellen ja nuuski. Vihdoin ulvahti se +innostuksesta, pujahti aidan alitse ja alkoi haukkuen edetä metsään +päin. + +-- Kutsu Killi pois, kehoitti Martti. Pekka vihelsi ja huusi koiraa +takaisin. Killi ei ollut halukas hylkäämään löytöänsä, mutta totteli +kuitenkin kutsua ja palasi Pekan luo. Luukas sitoi köyden koiran +kaulaan ja piteli sitä siitä kiinni. + +-- Niin, kyllä Killi jälet tuntee, vakuutti Martti. -- Tuskin on +hetkistä siitä kun tästä kulki kaksi hirveä. Ne pysähtyivät ensin minua +katsomaan ja sitten painalsivat poikki huhdan metsään. + +-- Sieltäpähän löytyvät, arveli tyynesti Luukas, joka oli kaatanut +paljon hirviä. + +Kun miehillä ei kellään ollut pyssyä mukana, oli Pekka halukas +sellaisen hakemaan ja kiiruhtamaan hirven ajoon. + +-- Pimeän tuloon ei ole pitkä aika, huomautti Martti. -- Minun neuvoni +on, että Luukas ja Paavo vievät heinät Oinolaan ja tulevat sitten +pyssyineen meille. Me menemme Pekan kanssa sinne jo edeltäpäin. Mennään +tänä iltana saunaan ja lähdetään aamulla aikaisin ajolle. Mulikan Erkki +saadaan myös mukaan. On hyvä, että meitä on useampia, jos ajo tulisi +pitkäksi. Ruotsalaiset ovat taasen alkaneet metsänkäyntiä hätyyttää. +Viime viikolla veivät Tossavaiselta kaadetun hirven lihat. Olivatpa +vähällä tappaa ampujatkin. + +Luukas kannatti ehdotusta, otti taakan selkäänsä ja lähti taivaltamaan +Oinolaa kohti Paavon seuratessa taakkoineen perässä. Lupasivat hetken +kuluttua olla Marttilassa. + +-- Hyvin me saunaan ehdimme, vakuutti Luukas. + +Martti kokosi nauriinsa, Pekka kuljetti Killiä, joka hyppeli +levottomana eikä olisi tahtonut hirvenjäliltä luopua. + +Polku johti ahon reunaa. Välillä oli vähän leppäviidakkoa. Lähellä +taloa aukeni pieni pelto. Maa oli kivikkoista, ja paljon oli työtä +tuossa pienessä pellossa, kun olivat kivet koottavat kasoihin. Joukossa +oli suurempiakin kiviä, joiden siirteleminen oli vaatinut voimia, +mutta voimaahan suomalaisilla oli, he kun olivat yli koko valtakunnan +tunnetut väkevyydestään. + + + + +ILTA MARTTILASSA. + + +Marttilan talo oli tehty vahvoista hirsistä ulkonevin nurkin. +Asuinrakennuksen vastassa pihan toisella puolen oli matalampi rakennus, +jossa oli suoja hevosta ja toinen talon lehmiä varten. Piha oli +nurmikkoinen, talon päädyssä pihlaja, jonka lehdet olivat syksyn +vaikutuksesta jo punaisen kellertävät ja marjatertut helakanpunaiset. +Mäen alla, lahteen vieressä oli musta sauna, Marttisten ensimmäinen +asunto tällä uutispaikalla. Saunan takana, näkyi vähän lahtea ja sen +rannassa vene. + +Martti, talon nuori isäntä astui vieraansa kera matalasta ovesta +eteiseen ja heitti pärevasuun tuomansa nauriit, joista hän poimi pari +kauneinta pienelle pojalleen tuomisiksi. Tuvassa vallitsi melkoisen +pimeä, vaikka akkunaluukku oli auki. Oven vieressä oli iso kivistä +kokoon kyhätty uuni. Lämmitettäessä tulvi siitä savu pirttiin, josta +se aukon kautta vähitellen haihtui katosta ulos. Lämmittäminen oli +päättynyt ja viimeinen savu oli juuri haihtumassa. Martin nuori emäntä +Leena, Oinosten sukua, Pekan serkku, työnsi parhaillaan pitkävartisella +puulapiolla paistettavia leipäkakkaroita uuniin. Uunin kupeella, +matalalla puurahilla istui talon vanha vaari, Martin isoisä Heikki +Marttinen kiskoen puukollaan päreitä mäntypuun pölkystä. Lattialla +pärekasan ääressä leikki Martin kolmivuotias poika, isänsä kaima, +Martti, joka huomattuaan tulijat, riensi isän luo ja pyrki syliin. + +-- Isä toi Martille nauriin, huudahti poika ja tempasi isomman nauriin +käteensä. -- Jältä se, hyvä isä, jältä se Martille, jokelteli hän. + +Tulijat istuutuivat seinänvierustapenkille, ison pöydän ääreen. Isä +halkaisi nauriin ja alkoi veitsellään raapia sen sisustaa, jota +poika ahmi suuhunsa. Kun silmät tottuivat hämäryyteen, huomasivat +tulijat penkillä pihanpuoleisella seinustalla oudon miehen. Tämä +istui äänettömänä etukumarassa, kyynärpäät polvien varassa, käsillään +kannattaen päätänsä. Hampaissa oli hänellä piipunnysä, josta veteli +sauhuja niin että piippu silloin tällöin päästi korahtavan äänen. +Väliin sylkäisi mies pitkän syljen permannolle. + +-- Mistäs kaukaa vieras on? kysäisi Martti ottaen toisen +nauriinpuolikkaan jältettäväkseen. + +-- Kaukaa olen tullut, sanoi mies. Hetken perästä hän alkoi kertoa: -- +Mitäpä salaisin, kun olen maalaisteni joukkoon tullut. Olen saapunut +aina Saksasta asti. Olen Piikki, peräisin Suomesta, Savosta, vaikka +moniin vuosiin en ole kotimaastani mitään kuullut. + +Muutaman savun vedeltyään hän jatkoi: + +-- Sotamiehenä olen ollut. Jouduin sotaan jo silloin kun kuninkaamme +Kustaa Adolf lähti Saksaan. Lähes 10 vuotta olin ollut mukana ja saanut +useampia miekaniskuja. Sain sitten luodin jalkaani, polveeni, joka teki +kävelemisen jäykäksi. Kun siellä nyt enimmäkseen vain marssitetaan +paikasta toiseen, lännestä itään, pohjoisesta etelään, katsottiin minut +kelvottomaksi ja lähetettiin kotiin. Pääsin Ruotsiin asti. Hidasta on +kävely kankealla jalalla ja toisinaan on jalassa ollut kova pakotus. +Tällä tavoin hiljaa Ruotsia samotessani ehdin Tukholmaan asti ja odotin +suomalaista laivaa, jolla olisin kotiin päässyt. Siellä alkoivat minua +uudelleen sotaväkeen vaatia. Sanoivat miehiä tarvittavan. Matkalla +olivat paperini hävinneet. Rupesivat selittämään karkuriksi. Katsoin +viisaimmaksi poistua Tukholmasta odottamatta laivaa. Niin olen nyt +Ruotsia kävellyt. Jouduin tuonne Isonjoen laaksoon. Siellä pilkalla +kehoittivat minua menemään toisten suomalaisten luo metsiin, minne muka +muutkin rosvot ja karkurit pakenevat. Siten jouduin tänne ja tuntuu +siltä kuin olisin kotiin päässyt, niin savolaista on teillä puheentapa. + +Pekka siirtyi puhujaa lähemmäksi. Leena otti leipiä uunista. + +Reeta, Martin sisar oli ollut saunaa lämmittämässä. Hän asettui uunin +nurkkaan rukin ääreen ja ryhtyi kehräämään. + +-- Mitenkäs ne suomalaiset siellä sodassa menestyvät, kysyi Martti. -- +Sanotaan, että heidät pannaan siellä kovimpaan tuleen ja etunenässä +kulkemaan, kun oikein tiukka paikka tulee. Oletko tavannut muita +savolaisia, ehkäpä rautalampilaisiakin? + +Piikki sylkäisi ensin ja hieroskeli polveaan. Sitten alkoi selittää: + +-- Paljonhan siellä suomalaisia on. Sanovat niitä olevan Ruotsin +armeijasta neljännen osan. Meillä on siellä omat joukko-osastomme, +useimmat Torstensonin tai Stålhandsken johdon alaisina, joskus +Wrangelinkin komennuksessa. Monessa tulessa olemme olleet. Kuuminta, +missä olen ollut, oli silloin kun oli kulettava Lech-virran yli +Baierissa. Keisarin sotapäällikkö Tilly piti kovasti puoliaan ja +esti ylitsekulkua. Silloin kuningas huusi 300 savolaista esiin. +'Minä tiedän, että te ette välitä keisarillisten luodeista. Menkää +veneillä virran yli, valloittakaa vastapäisellä rannalla oleva saari +ja luokaa sinne etuvarustus. Kymmenen taaleria jokaiselle, kun työ on +suoritettu.' Näin sanoi kuningas, ja tietysti me lähdimme. Luoteja +tuli kuin rakeita rankkasateella. Ei siinä kauan viivytty, kun olimme +saaren rannalla. Ja sitten me huusimme "hakkaa päälle!" ja hakkasimme +maahan keisarillisia. Tuo huuto vaikutti yhtä paljon kuin miekan iskut. +Huomasivatpa keisarilliset, että me olimme suomalaisia. Meitä he olivat +oppineet pelkäämään ja tuota huutoamme. He juoksivat kuin säikähtäneet +lampaat kapeaan salmeen, joka erotti saaren heidän pääjoukoistaan. +Ei niistä monestakaan ollut enää morsiamensa luokse. Me valloitimme +saaren, laitoimme varustuksen ja saimme kukin kuninkaan omasta kädestä +10-taalarisemme. Ja hän sanoi: Sillä tavalla ne Savon pojat tappelee. + +-- Hän se kuningas oli, se Kustaa Adolf, lopetti sotilas innostuneena. + +Silmät kiiluvina innostuksesta Pekka kuunteli sotamies Piikin puhetta. +Keskustelun aikana olivat Luukas ja Paavokin saapuneet, varustauneena +hirven ajoon. Killi makasi rauhassa Pekan jalkain juuressa. + +Käytyään ulkona Leena ilmoitti saunan olevan valmiina. -- + +Miesten kylvettyä oli illan hämärä jo muuttunut pimeäksi. Puinen +luukku vedettiin akkuna-aukon eteen ja päre sytytettiin pihtiin +uunin nurkalle. Lisävalon saamiseksi kokosi Reeta tervaksia takkaan +leivinuunin kupeelle ja sytytti ne tuleen. + +Miehet olivat virkeitä ja puheliaita. Kyseltiin Piikiltä uutisia +suuresta maailmasta, joka metsäsuomalaisista tuntui niin kaukaiselta. + +Piikki kertoi havainneensa, että paha metsäpalo, joka oli sattunut +alempana joen varrella, oli ärsyttänyt peltoviljelijöitä tuimasti, +he kun saivat sen käsityksen, että palo oli lähtöisin suomalaisten +kaskitulesta. Se oli polttanut laajalti metsää. + +-- Sattuuhan se kovalla tuulella kuivana aikana joskus tuli saamaan +vallan sellaisen, ettei sitä voi hallita, myönsi vanha Marttinen. +-- Mutta on täällä metsiä palamaankin. Ja palaneesta alastahan +ruotsalaiset saavat parempaa laidunmaata lehmilleen. + +-- Ruotsalaiset ovat uhanneet ajaa kaikki suomalaiset täältä pois. +Kehuivat hallituksen olevan heidän takanaan, selitti Piikki. + +Kuullessaan tätä, vanha vaari puhkesi sanoiksi: + +-- Vai on jo niin pitkälle jouduttu, lausui hän harvakseen. -- Ei ole +enää Kaarle kuningas elossa, sen näkee kaikesta. Hän ei talonpoikia +vainonnut, ei ainakaan suomalaisia. Hän se meitä tänne kehoitti +muuttamaankin, hänen omaan herttuakuntaansa. Ei hän kaskenpolttoa +vihannut, päinvastoin käski meitä huhtia raatamaan. Saimme kaataa +metsää kuinka paljon tahansa, kun vain veromme maksoimme. Minä en +aluksi hennonut Savosta lähteä, kun siellä oli niin hyvät kalavedet. +Olin tottunut muikkuihin ja lahnoihin enkä luullut eläväni ilman +niitä. Mutta tuli sitten minunkin pakko lähteä. Kaarle kuningas oli +jo kuollut ja taaskin saivat herrat valtaa. Sotaväkeä majoitettiin +sinne Rautalammillekin. Ja ne sotamiesten päälliköt menettelivät +hyvin omavaltaisesti, ottivat vaan taloista mitä saivat ja kantoivat +luvattomasti veroja. Missä talossa uskallettiin vastustaa, siellä +ruoskat vinkuivat, ja kostoksi otettiin nuoret miehet sotaväkeen. +Niinpä yhtenä päivänä tuli sotilaitten päällikkö Erik Knuutinpoika +26 miehen kanssa minun kotiini muka sotamiehiä ottamaan. Kun muut +eivät iän puolesta sopineet, tahtoi hän vangita renkini Pekka +Asikaisen. Pekka asettui vastaan ja kiinniotettaessa löi puukolla +erästä sotamiestä. Hänet pantiin käsirautoihin. Kun en minä voinut +tuollaista vääryyttä suvaita ja kun minusta oli liikaa, että 26 miestä +komennettiin yhtä vastaan, asetuin puolustamaan renkiäni. Poikani +tuli minun avukseni. Hänet he tappoivat. Siitälähtien olet sinä, +Martti, ollut isätön. Minut he panivat rautoihin, vaikka koetin kaikin +voimineni taistella vastaan. Minä sain asiani kuitenkin oikeuteen, joka +minut päästi vapaaksi, mutta sain maksaa suuret sakot. Ja vapaaksi +päästyäni oli elämäni sietämätöntä. Äitisi kuoli surusta ja murheesta +jättäen Reetan aivan pieneksi. Minua vainottiin sentähden, että olin +asettunut herroja vastaan. -- Niin muutimme tänne. Kyllä sinä Martti +sen muistat; olit jo siinä iässä, kun minun ja mummovainajan keralla +tänne tulit. + +-- Muistan, muistan, vakuutti nuori Martti-isäntä. -- Olinhan jo +10-vuotias. Muistanhan, kun tulimme tähän korpeen ja sinä, vaari, aloit +raataa. + +-- Niin, raataneet olemme, noudattaen Kaarle kuninkaan kehoitusta. +Ja verrattain rauhassa olemme saaneet olla. Ei meiltä ole mitään +ryöstetty. Ruotsalaisetkin ovat vasta viime vuosina käyneet +vihamielisiksi, syyttäen, että olemme luvatta heidän mailleen tulleet. + +-- Eikös meillä ole olleet kirjat, lupakirjat, kysyi Martti. + +-- Ei täällä mitään kirjoja ole tarvittu, vastasi ukko. -- Oli meillä +kyllä paperi, maaherralta saatu ja minä säilytin sitä saunan luona +olevan koivun kolossa. Sieltä se on hävinnyt, lienevätkö sen tikat +hakanneet rikki vai olisiko muuten hukkaan joutunut. + +-- Mutta jos --, lausui Martti miettiväisenä, -- jos ne nyt kuitenkin +vaatisivat, kun ovat käyneet meille vihamielisiksi. + +Siihen se asia sillä kerralla jäi. Kukaan ei ollut halukas jatkamaan. + + + + +LAPSUUDEN YSTÄVÄT. + + +Marttilan lähimmät naapurit olivat Oinola ja Mulikka, nekin Lehtovaaran +selänteen rinteellä. Talot olivat jotakuinkin saman mallin mukaan +tehdyt ja varallisuus oli jotenkin samalla tasolla. Myös Mulikan väki +oli tullut Rautalammilta, muutamaa vuotta myöhemmin kuin Oinoset ja +Marttiset. Mulikan isäntä oli harvasanainen korvenraataja, emäntä vähän +kivuloinen. + +Mulikan suuresta lapsisarjasta oli vanhin Erkki, mies parhaassa +nuoruuden iässä. Hän oli vilkas liikkumaan ja uuttera metsänkävijä ja +kalastaja. Hän oli Martti Marttisen paras ystävä, vaikkakin heillä +oli lähes kymmenen vuotta ikäeroa. Luonteet soveltuivat sangen hyvin +yhteen. Martin vakavaa jäykkyyttä kevensi Erkin iloluontoisuus ja +leikillisyys. Toinen oli kuin korven jättiläiskuusi, juhlallinen ja +vahva kestämään suuriakin myrskyjä, toinen kangasmaalla kasvanut +solkipetäjä, solakka ja sorea. Miehet olivat melkein joka ilta yhdessä. +Hämärän tullen käveli Erkki tavallisesti Marttilaan, jossa oli kuin +kotonaan. + +Jo lapsuudessaan oli hän näin tehnyt, silloinkin, kun ei vielä työhön +pystynyt. Kun Martti ei joutanut hänen kanssaan aikaa kuluttamaan, +oli toverina Reeta, joka oli melkein yhden ikäinen hänen kanssaan. +Muita naistuttavia ei Erkillä ollutkaan sanottavasti. Riitan ja hänen +välillään kasvoi ystävyyssuhde, jota oli kestänyt näihin saakka. +Kesäisin istuivat he iltakaudet veneessä ahvenia onkien. Marja-aikana +kulkivat ahot mansikoita poimien ja suot lakkoja ja karpaloita kooten. +Usein oli Reeta mukana metsästykselläkin, kun Erkki ampui oravia tai +metsälintuja. + +Kun ilta tuli, ei ainoastaan Martti odottanut ystävänsä tuloa. Vaikka +kullakin oli jo omat toimensa, oudoksuttiin Marttilassa, jos milloin ei +alkanut Erkkiä näkyä puhteen tullessa. + +Nytkin oli Reeta jo vähän levotonna katsellut tuvan ovea, milloin se +aukenisi. Vain toisella korvallaan hän kuuli miesten keskusteluja, +toinen kuunteli liikettä pihalta. Kerran hän jätti rukkinsa ja siirtyi +ulos muka aikoen korjata saunaa naisväen kylvettäväksi. Hän kuulikin +reippaita, tuttuja askeleita. Nuori, kaunis mies tuli pihalle. + +-- Miehet kävivät jo saunassa. Olisitko sinäkin halunnut kylpeä? kysyi +tyttö. + +-- Kävin kotona saunassa ja sen vuoksi viivyin, vastasi nuori mies. +-- Oletpas sinä uuttera, jatkoi hän lempeästi. -- Eikö päivätyösi ole +vielä päättynyt? + +-- Saunavettä tarvitaan, sanoi tyttö ja otti ämpärin kiehuvaa vettä +kodasta. + +-- Malta, minä autan, lupasi Erkki, mutta jäi kuitenkin istumaan kodan +rahille seuraten ilmeisellä mielihyvällä rotevan punaposkisen tytön +liikkeitä. + +-- Onko tuo mielestäsi auttamista, nauroi tyttö. Nuori mies ei +vastannut mitään, silmät vain vilkkuivat hymyilevästi ja tyttö punastui. + +-- Mitä siinä töllistelet, sanoi tyttö nakaten niskaansa. + +-- Autan sinua silmilläni, eikö niin? Erkki naljaili. -- Ajattelin +tässä, että en ole nähnyt toista mieleisempää tyttöä -- -- mutta enhän +ole nähnytkään monta naista alle viidenkymmenen. Kun oikein ajattelen, +en ole muita tyttöjä nähnytkään kuin sinut, nauroi hän. + +-- Kun toisia näet, silloin mielesi muutat. -- Reeta aikoi tämän +leikiksi, mutta hänen äänensä värähti, ja jokin ilme hänen kasvoissaan +osoitti, että siinä takana oli totta. + +-- Kukapa sen tietää, sanoi Erkki kevyesti. Hän ei huomannut mitä +Reetan mielessä piili. + +-- Lähtekäämme sisään, täällä on viileätä, sanoi Reeta lopettaen +keskustelun. + +Nuoret lähtivät tupaan. Siellä Leena laitteli ruokapöytää kuntoon. +Leena oli talon emännyyttä hoitanut talon vanhan muorin kuolemasta +asti. Martti oli hänet hakenut vaimokseen Savosta saakka, vanhasta +Oinosten kotitalosta Rautalammilta puolikymmentä vuotta sitten ja oli +hänestä hyvän emännän saanut. Kun Reetakin oli kasvanut aikaihmiseksi, +oli talossa nyt naistyön tekijöitä. Sen vuoksi oli viime aikoina +pidetty useampia lehmiä, joten myös maitoruokaa riitti isommalle +joukolle. + +Reeta istui jatkamaan kehräystään, kunnes tulisi heille sauna-aika. + +Pekka ja Martti kertoivat aterioidessaan Erkille aiotusta +hirvenmetsästyksestä ja, kuten arvasivat, saivat hänet heti innostumaan +asiaan. + +-- Hulluhan hirvet pyytämättä jättäisi, sanoi hän. + +-- Hyvä se on hirvenliha talven varaksi, sanoi vanha vaari, leikaten +aimo kimpaleen hirven reittä eteensä. -- Kun Tapio, metsän jumala +riistan näkyviin ajaa, tottapa on tarkoitus, että se lahjana otetaan +vastaan. + +Pekka lisäsi: + +-- Veronkantaja vaatii veroina myös hirvennahkoja. Mistä niitä saisi +jos ei kaataisi. + +-- Ei se ole muuta kuin kateutta ruotsalaisten puolelta, arveli Luukas, +-- etteivät he sallisi suomalaisten metsästää. Kun ei riistaa saada, +syytetään siitä suomalaisia. Kyllä sitä on riistaa heidänkin varalleen, +mutta eihän metsänelävä aivan kotipirttiin Isonjoen laaksoon juokse. +Metsästä se on haettava, ja metsästä sen suomalaiset hakevat. + +-- Käyvät ne joskus ruotsalaisetkin näissä metsissä, puuttui puheeseen +Erkki Mulikka. -- Kesällä kaskenpolton aikana olivat suomalainen ja +ruotsalainen metsämies tavanneet toisensa Kurkilouhen alla kaadetun +peuran raadolla. Kumpikin, sekä suomalainen että ruotsalainen, +väittivät peuraa omakseen. Ruotsalainen sanoi sen haavoittaneensa ja +jälkiä seuranneensa. Suomalainen sanoi: Minä en sitä haavoittanut, minä +ammuin sen tähän paikkaan, enkä ole koko aikana päästänyt silmistäni. +Siitä syntyi tappelu ja suomalainen tappoi ruotsalaisen. + +Paavo-renki tiesi, että nyt eivät ruotsalaiset enää liiku yksinään +metsissä. Heitä on useampia yhdessä, ja monen suomalaisen henki on +mennyt, kun on varustamattomana saapunut heidän tielleen. + +-- Meitä lähtee nyt kuitenkin siksi monta liikkeelle, että saa olla +parvi ruotsalaisia ennenkuin meiltä hirvennahka viedään, jos elukka +saadaan ammutuksi, vakuutti Pekka, heittäen samalla luupalan Killille +järsittäväksi. + +Miehillä oli, kuten tavallista suomalaismetsissä, hyvä ruokahalu. Leipä +mieheen kului, lisäksi suuri kimpale hirvenlihaa ja aimo padallinen +lintukeittoa nauriiden kera. + +Saunasta palanneet naiset kantoivat olkia lattialle, ja sinne +paiskautui väki levolle riisuutumatta. Mitään peitettä ei ollut, osalla +oli hirven- tai poronnahkat allaan. Miehet sopivat siitä, että hyvissä +ajoin ennen auringonnousua lähtevät liikkeelle. Reeta toimittaa sanan +Mulikkaan Erkin lähdöstä. Martti lupasi palata seuraavaksi illaksi. +Leena laittoi evästä konttiin koko seurueen tarpeiksi. + + + + +HIRVENAJO ALKAA. + + +-- Ylös miehet! herätteli Luukas jo ennenkuin Otavan sarvet olivat +kääntyneet päivän nousulle. + +Pian oli metsästäjäseura jalkeilla. Kun ei Erkki Mulikalla ollut +pyssyä mukana, otti hän vanhan vaarin jousen, jolla tältä salolta oli +aikoinaan monet peurat kaadettu -- ja kerran karhua haavoitettu niin, +että kirveellä saatiin lopetetuksi. + +Komea oli katsella sitä joukkoa, joka aukeaman reunaa astuskeli +hirvenjälille raittiina lokakuun aamuna. Vaatetukseltaan se ei ollut +huomattava. Päässä oli kullakin reunaton patalakki. Ruumista verhosi +polvien yläpuolelle ulottuva sarkatakki, jota sitoi kirjailtu vyö +ja puunappulat nappeina. Housut olivat polven alapuolelta nauhoilla +kierretyt. Jalassa oli tuohivirsut. Paavolla ja Luukkaalla oli +kontti selässä. Pukua komeampi oli vankka vartalo. Pekka, Erkki ja +etenkin Martti olivat ryhdiltään sankareita, Mulikkaa pidettiin +kauneimpana seutukunnan nuorista miehistä. Jousi olallaan hän oli kuin +muinaissuomalainen jumala, Lemminkäinen, joka naisissa herätti ihailua. + +Kun he saapuivat sille kohdalle, missä hirvet oli eilen nähty, +ohjattiin Killi jälille. Yön aikana olivat jälet vähän haihtuneet, +niin että Martin täytyi kulettaa koiraa metsään, minne hirvet olivat +kadonneet. Siellä ei Killin tarvinnut kauan kierrellä ennenkuin se +alkoi, varovasti kyllä, mutta jatkuvasti kuono maahan painettuna kulkea +laaksoon suolle päin. Suon reunalla jo koira haukahti ja kiiruhti +kulkuaan. Vihdoin suon takana alkoi säännöllinen haukunta merkiksi +siitä, että koira oli varmasti hirven jälillä. + +Miehet seurasivat mukana. Kun oli vähän aikaa kävelty, löytyi +kalliojyrkänteen alta vastapäisen vaaran rinteeltä sammalikosta hirvien +makuupaikka. Kaksi niitä oli ollut, ilmeisesti samat, jotka Martti oli +nähnyt. Koira oli kai ne yhdyttänyt, koska sen haukunta oli jo kiihkeää +ja äreää. Miehet hajautuivat vähän. + +Martti ja Erkki nousivat vaaralle, jonka takana oli toinen suo ja sen +keskellä lampi. Ennakolta oli vaikea päättää, mistä hirvet olivat +tavattavissa. Koirakin toisinaan hiljenti haukuntaansa, jopa kokonaan +pysähtyi. Olisikohan se häipynyt jäliltä? Ystävykset tähystävät ja +kuuntelevat. Vihdoin koira alkaa taas haukunnan, joka kuuluu toiselta +vaaralta laakson takaa. Sinne on pitkä matka. Miehet silmäilevät eri +tahoille, näkyisikö metsästäjätovereita. + +-- Kas, kas tuolla! huusi Martti ja osoitti lammelle päin. Hänen tarkka +silmänsä oli huomannut hirven pyrkivän suon poikki. -- Tuo on koiras, +se sarvipää. Hirvet ovat hajaantuneet ja Killi ajaa naarasta toisella +suunnalla. + +Juuri kun sarvipää oli päässyt suon reunaan, kuului sieltä pamahdus. +Joku oli ampunut, mutta ilmeisesti harhaan, koska hirvi otti pitkän +loikkauksen ja jatkoi nopeata juoksuaan. + +-- Sitä on mahdoton seurata, kun Killi on toisen perässä, päätti Erkki, +ja he lähtivät astelemaan sinne päin, mistä haukunta kuului. Eräässä +mutkassa he yhdyttivät Luukkaan. Päivä oli jo puolissa. + +-- Tästä näkyy tulevan pitkä ajo, selitti Luukas. -- Turha on meidän +kiirehtiä. Voimme hyvin tässä levätä ja odottaa, mille suunnalle +haukunta kallistuu. + +He istuutuivat sammalikolle puron reunalle. Ahtaaseen laaksoon ei +kuulunut ollenkaan haukuntaa. Ehkä oli hirvi edennyt hyvinkin kauas. +Kuultuaan koirashirven pakenemisesta Luukas sanoi: + +-- En luule, että Killin ajama hirvi hyvin kauas juoksee. Se palaa +takaisin seudulle, missä eksyi toveristaan. + +He nousivat mäelle, ja sinne kuului taas haukunta. Aivan oikein. Nyt +oli haukunta siirtymässä sinne, mistä miehet olivat tulleet. Luukas +lähti kiertämään selänteen toista kuvetta, Martti ja Erkki toista. +Kotvasen käveltyään pysähtyivät ystävykset aukeamalle, joka oli +ennen ollut kaskena. Tällä paikalla oli sopiva pitää vahtia. Sinne +päin, mistä haukunta kuului, oli vastatuuli, joten, jos hirvi tänne +päin tulisi, se ei hajua ihmisestä saisi sieraimiinsa. He etsivät +suojapaikan kaatuneen puun juurien takaa. Siinä he odottivat. Ja +todella tuntui haukunta lähenevän. Martti odotti hermot jännittyneinä, +Erkki oli apuna tähystämässä, hänen joustaan ei nyt tarvittu. + +Yhtäkkiä nykäisi Erkki Marttia takin liepeestä ja osoitti metsään, +joka oli palanut. Samalla kuivunut oksa risahti. Martti huomasi hirven +vilahtavan mustien puunrunkojen välistä. Tuokiossa oli hirvi jo +aukeamalla ja Martin pyssy ojennettuna. Pamaus. Hirvi hyppäsi pystyyn +takajaloilleen ja kaatui maahan kuperikeikkaa heittäen. Martin pyssy +oli tehnyt tehtävänsä. Kun he saapuivat kaatuneen luo, loi elukka +syvän, rukoilevan katseen, joka pian sammui. Hirvi oikaisi pitkät +säärensä ja oli kuollut. Martin avatessa puukolla kurkkua saapui Killi +ja alkoi latkia haavasta pulppuavaa lämmintä verta. Nahkaa nylettäessä +kokoontuivat muutkin metsästäjätoverit ja auttoivat työssä. + +Katsottuaan hirveä, sanoi Pekka: + +-- Ei tämä ole minun hirveni. Se, jota minä ammuin, juoksee vielä +metsässä. + +Hän kertoi, että hän kiiruhtaessaan Killin haukuntaa kohti huomasi +lammen takana suuren sarvipäähirven, joka oli nousemassa metsän +reunaan. Välimatka oli liian pitkä. Hän ampui kuitenkin. Arvatenkaan ei +luoti kantanut. Ja hirvi katosi metsään. + +-- En minä ennen kotiin palaa kuin olen ampunut hirveni, vakuutti hän +innostuneena. + +-- Nyt kuitenkin lepäämme ja laitamme ateriaksi kunnon paistin, päätti +Luukas. + +Ahon alareunalle, lähelle lähdettä oli Paavo laittanut nuotion, +ja siinä paistettiin ateriaksi hirvenlihaa. Lähde antoi raikasta +juomavettä. + +Aterioidessaan juttelivat miehet tarinoita vanhoista suomalaisista, +jotka olivat Suomesta näihin metsiin tulleet. Luukas, joka oli +metsämatkoillaan laajasti kulkenut, oli tavannut useita noita vanhempia +asukkaita. Hän kertoi: + +-- Kaikkialla näissä metsissä monien kymmenien peninkulmien alueella +on suomalaisia sekä Ruotsin että Norjan puolella. Rajaseuduilla +onkin suuria suomalaisia taloja, jotka ovat vaurastuneet laajoilla +kaskiviljelyksillä. Siellä se elää vielä myös Risto Havuinen, Pitkäksi +Ristoksi sanottu. Hän on mainio metsästäjä, mutta luonteeltaan kiivas. +Tultuaan Suomesta hän ampui yhdeltä paikalta viisi hirveä, ja sille +kohdalle hän rakensi talonsa. Mukana oli hänellä vain eväspussinsa +ja siinä kourallinen rukiinsiemeniä, mutta mitä käytti hän niin +taitavasti, että muutamien vuosien kuluttua oli hänellä kolme aittaa +viljaa täynnä. Myymällä viljaa ruotsalaisille sai hän niin paljon +rahaa, että kehui sitä olevan kellarillisen. Ruotsalaiset väittivät, +että hän oli itse nuo rahat tehnyt, mutta oikeudessa mies näytti, että +kyllä hänen rahansa olivat oikeita. -- Olen minä käynyt Pitkän-Riston +kotona, vakuutti Luukas. Näkyi, että siellä asui hyviä metsämiehiä. +Suuren uhrihongan ympärillä oli seipäissä ja puiden oksilla kymmeniä +karhunpääkalloja. + +-- Väkevin mies, jonka minä olen tavannut, jatkoi Luukas muisteloitaan, +on Tikkanen, Savosta hänkin kotoisin. Hän matkusti kerran talvella +jokilaakson asutuksilla. Hän oli juonut ja makasi rekensä pohjalla +nukuksissa, hevosen kulkiessa hiljalleen. Vastaan tuli maaherra. Lunta +oli paljon tienvierissä ja tie oli kapea. Kun ei maaherra päässyt +hevosineen ohi, hyppäsi kuski istuimeltaan ja löi nukkuvaa Tikkasta, +sekä käski siirtymään syrjään. Tikkanen suuttui piiskansivalluksesta ja +veti maaherran hevosineen rekineen lumihankeen ja jatkoi matkaansa. + +Näin juttelivat miehet aterioidessaan. + +Heidän oli myös tehtävä suunnitelma hirvenajon jatkamista varten. Pekka +puolestaan oli taaskin innokas lähtemään oitis ajamaan hirveä, jota hän +oli jo kerran ampunut. + +-- Jätämme nytkin ajon huomiseen, sanoi Luukas. -- Kyllä ne jäljet +yhdytämme kuten tänäänkin. + +Kaadetun hirven lihat oli kuitenkin vietävä talteen, etteivät +petoeläimet niitä raatelisi. + +-- Hirvi on sinun, Martti. Vie se kotiin, niin minäkin saan pyssyn, +ehdotti Erkki. + +Näin sovittiin, että Martti palaisi kotiin, jossa häntä odotettiin. + +-- Tuossa on jousi, sanoi Erkki. -- Olenkin sitä turhaan kantanut... +Ei, maltappas, keskeytti hän. Ammun metson tuolta. -- Hän oli huomannut +ison linnun ahon reunassa kuusen latvassa ja lähti sitä hiljaa ja +varovasti kiertämään. Hetken perästä kuului nuolen suhahdus, ja metso +pudota ropsahti maahan. Erkki toi sen Martille ja sanoi: + +-- Anna se Reetalle. Syödään lintukeitto, kun palaan. + +Martti sitoi hirven nahan ja parhaimmat lihat kannalmukseen, otti +taakan selkäänsä ja lähti. Hämärä oli jo tullut. + +-- Joutukaa huomenillaksi saunaan, kutsui Martti. + +-- Ellemme huomiseksi, niin ainakin ylihuomiseksi, lupasi Luukas. + +Hirvenajolle aikovat jäivät nuotiolle yötään kuluttamaan ja aamua +odottamaan. + +He jatkoivat keskustelua. Puhe kantausi suomalaisten ja ruotsalaisten +välisiin vainoihin. + +-- Syytä on varoa ruotsalaisia, sanoi Luukas, korjatessaan tulta +nuotiossa. -- Kerran minäkin jouduin heidän kanssaan tekemisiin. Olimme +karhun kaataneet ja nylimme sitä, kun saapui ruotsalaisjoukko. En tiedä +mitä heillä lienee ollut mielessään, mutta kun näkivät, että kaadettu +eläin oli karhu, eivät ryhtyneet väkivallantekoihin, sillä heille juuri +olimme palveluksen tehneet karhun ampumisella ja niin turvanneet heidän +lehmiään. Uhkasivat kuitenkin lähtiessään, että jos tapaavat meidät +hirven ampumisessa, he säälittä tappavat jokaisen. + +-- Vähälläpä pääsitte, huomautti Pekka. -- Moni suomalainen on saanut +pahempaakin kokea. Ostmarkilla tulivat ruotsalaiset taloon juuri kun +koko väki oli saunassa. Ovi teljettiin ulkoapäin ja nurkkiin pantiin +tuli. Kaikki paloivat sisällä. Äiti heitti nuorimman lapsensa ulos, +mutta murhamiehet nakkasivat sen takaisin liekkien uhriksi. + +-- Niin, niin, kyllähän ne ovat julmia tekoja, myönsi Paavo. -- Paikoin +kuuluvat kokonaisia kyliä polttaneen. Mutta eivät suomalaisetkaan ole +jättäneet kostamatta. Puralaan tulivat ruotsalaiset ja äkkirynnäköllä +yllättivät talon asukkaat. Kuusi henkilöä tapettiin, seitsemäs pääsi +pakoon ja toi Mongalla asuvia suomalaisia avukseen. Nämä hyökkäsivät +ruotsalaisten kimppuun, eikä yhtään pelastunut. + +-- Viha synnyttää vihaa, päätti Luukas. -- Antaisivat meidän täällä +olla rauhassa ja metsästää sekä kalastaa, niin ei heillä olisi +suomalaisten puolelta mitään pelättävää. + +Näin jutellen miehet nukahtivat. Vuorotellen kuitenkin yksi piti vahtia +ja hoiti nuotiota, jottei syksy-yö kovin kangistaisi jäseniä. + +Aamulla aikaisin lähdettiin liikkeelle. Killi ohjattiin lammen rannalle +sille kohdalle, missä Pekka oli sarvipäätä ampunut. Täytyi kierrellä +jonkun aikaa ennenkuin koira löysi hirven jäljet. Vasta pitemmän matkan +kuluttua alkoi haukunta. Hirvi oli arvatenkin edellisen päivän ajon +johdosta siirtynyt kauas. + +Ajo alkoi ja hirvi pakeni Isonjoen laaksoa kohti. Metsästäjät, Pekka, +Erkki, Paavo ja Luukas, olivat jo monta tuntia samonneet Killin +haukunnan jälestä, kunnes saapuivat mäelle, josta aukeni iso laakso. +Heidän edessään olivat ruotsalaisten pellonviljelijäin taloryhmät, +jotka olivat ketjussa pitkin laaksoa. Isojoki kierteli peltojen välissä. + +Metsästäjät pysähtyivät. + +-- Tokkohan me lähdemme kauemmas, epäröi Luukas. -- Hirvi pyrkii joen +yli vastakkaiseen metsään. Jos tahdomme sen saavuttaa, täytyisi meidän +mennä poikki ruotsalaisten peltojen. Minua ei huvita niitä lähestyä +tänä aikana. + +Miehet jäivät pitämään neuvottelua. + +-- Jos meidän on laakson yli mentävä, suunnitteli Erkki, -- on +etsittävä paikka, missä metsä ulottuu joelle saakka. Näin voimme +ruotsalaisten huomion välttää. + +Pekka ei ollut halukas luopumaan hirvenajosta. Killi kaikkein vähimmin. +Koira oli saatu vähäksi ajaksi rauhoittumaan, mutta ennen kuin miesten +neuvottelu oli päättynyt, juoksi se metsästä laaksoon ja alkoi +kiihkeästi haukkua. + +Hirvikin oli epäillyt lähtisikö laakson aukeille. Mutta kun se kuuli +Killin kiihtymyksen, vavahti se säikähdyksestä, kohotti päänsä pystyyn +niin että sarvet koskettivat selkää ja kiiti nopeata vauhtia joelle. +Metsämiehet huomasivat sen luonnollisesti. Pekka tarttui pyssyynsä +ja lähti juoksemaan mäkeä alas. Hänen metsästysintonsa voitti +varovaisuuden. + +-- Älä kulje joen yli aukealta, huusi Erkki jälkeen. -- Tuolla +sivummalla ulottuvat metsien reunat koskeen. + +-- Emme nyt enää voi salata metsästystämme ruotsalaisilta, huomautti +Luukas. -- Killikin jo tekee sen tunnetuksi. Sen haukunta kuuluu +kylälle. Minä seuraan Pekkaa. Mene sinä ja kierrä kosken kautta, jos +hirvi sattuisi kääntymään sinne päin. + +Luukas ja Paavo lähtivät Pekan jälkiä. Hirvi ui joessa ja koira pian +sen jälkeen. + + + + +ERKKI JOUTUU VANGIKSI. + + +Erkki Mulikka kiersi metsän reunaa. Siellä päin joki näytti kapeammalta +ja ehkäpä ylikulkupaikkakin pikemmin löytyisi. + +Jouduttuaan rannalle hän näki Pekan, Paavon ja Luukkaan keksineen +veneen, jolla soutivat joen yli. Hän huusi heille, mutta he eivät +metsästysinnossaan häntä kuulleet. + +Hän katseli rannalta venettä tai lauttaa, mutta sellaista ei näkynyt. +Nopeasti hän kantoi kaksi kuivaa puuta rantaan, sitoi ne pajuvitsalla +toisiinsa kiinni ja, ottaen sauvan käteensä, alkoi meloa lauttaansa +joen yli. Joki oli sillä kohdalla kivikkoinen ja virtaava. + +Kun hän tuli keskelle, ei sauva pohjannut ja virta alkoi viedä +lauttaa alaspäin, missä vesi kuohui koskena. Tilanne ei häntä +arveluttanut, sillä hän uskoi pääsevänsä onnellisesti yli vaikka koskea +laskemallakin. Kahdesta puusta kyhätty lautta oli niin pieni, että se +hädin tuskin kannatti häntä. Koskessa hän oikaisi itsensä suoraksi, +pitäen pyssyä toisessa ja sauvaa toisessa kädessään. + +Nuori suomalainen näytti komealta kiitäessään kuohuissa melkein +näkymättömällä lautallaan. Arvatenkin olisi kaikki käynyt hyvin, ellei +virta olisi vienyt lauttaa kiveä kohti, mihin se jysähti niin, että +hento pajuside katkesi ja puut hajaantuivat. Notkea mies huomasi vaaran +ja nopeasti päättäen hyppäsi kivelle. + +Siinä hän nyt seisoi pelastuneena kosken kivellä. Vastapäiselle +rannalle oli siksi pitkä matka, ettei juuri hypätä voinut. Välillä oli +väkevä virta. + +Katsellessaan mahdollisuutta ylipääsyyn kuuli hän helakkaa naisen +naurua rannan kalliolta. + +Siellä seisoi nuori tyttö marjatuohinen kädessään. + +-- Uljaasti laskit kosken ja taitavasti hyppäsit kivelle, sanoi hän +ilakoiden. -- Mutta nyt olet kiikissä etkä pääse minnekkään. -- Tyttö +puhui ruotsia. Erkki päätti, että hän oli tästä rantakylästä. + +-- Jos en muuten pääse, tulen uimalla, uhkasi Erkki. Hän huomasi +rannalla tytön lähellä pitkän kuivan kelon. -- Pääsisin kuivin jaloin, +jos ohjaisit tuon kelon virtaan, että virta kääntäisi sen latvan tätä +kiveä kohti. + +-- Ohoh, sitä en tee. Ruotsalainen tyttö ei auta metsäsuomalaista, +vaikka kuulunetkin metsän aateliin, vastasi tyttö veikistellen, +siirtyen kuitenkin puun lähelle aikoen sitä nostaa. + +-- Koska asiat niin on, en huolikaan avustasi, sanoi Erkki, viskasi +seipään koskeen, puristi pyssyn kouraansa, otti ponnistusasennon ja +teki hirveän hypyn. + +Tyttö kirkaisi kauhistuneena, mutta samassa oli nuori mies hänen +vierellään. + +-- Suomalainen voi tulla toimeen ilman ruotsalaisen apuakin. -- Erkin +ääni värähti äskeisestä ponnistuksesta ja ylpeydestä. + +Poislähtöä tehdessään hän sanoi: + +-- Saisinko tietää soman ruotsalaisen nimen, joka on niin valmis +auttamaan muukalaista? + +Sekavat tunteet värähtivät tytön kasvoilla. Niistä näkyi ihailun +selvä leima. Miehen sulava ja samalla voimakas ryhti vaikutti hänen +naisellisuuteensa. Miehen pelottomuus hurmasi hänet, vaikka tämän tehty +tai todellinen välinpitämättömyys kiusasi. Tyttö oli kaunein niillä +tienoin. + +-- Minun nimelläni taitaa olla yhtä vähän merkitystä sinulle kuin sinun +minulle, sanoi tyttö. -- Sinä osaat paremmin loikata kuin tajuta pilaa. + +Kuului lähestyviä askeleita. Tytön kasvot muuttuivat. + +-- Pakene, pakene pian, sanoi hän hätäisesti. -- Usko pois, se on hyvä +neuvo, vaikka häpeän pehmeyttäni, jatkoi hän silitellen sanojaan. + +Erkki näki parhaaksi ottaa neuvosta vaarin. Hän aikoi juuri paeta, +kun metsän reunasta näkyi miehiä. Nopeudestaan huolimatta hän ei +ehtinyt tiheikössä karkuun. Tuokiossa otettiin hänet kiinni ja hänen +oli alistuttava ylivoimaan. Kiinniottajien johtaja heitti ankaran +silmäyksen tyttöön ja sanoi: + +-- Stina, poistu täältä. Sinulla ei ole mitään tekemistä suomalaisen +roiston kanssa. -- Ja kääntyen vangin puoleen hän päästi vihansa +valloilleen: + +-- Olettepa te suomalaiset jo häikäilemättömiksi tulleet, sanoi hän. +-- Ette enää tyydy metsästelemään korvissa, vaan tulette tänne meidän +rintamaillemme ja ammutte hirvet meidän tupiemme nurkilta. + +-- Sieltä metsistä me hirven ajoimme, meidän omilta aloiltamme. Ei +hirvi valitse ampujaansa. Yhtähyvin se on teidän kuin meidänkin +pyssyjemme tavoitettavissa. Taitaa vain niin olla, että teidän pyssynne +ei osaa maaliin. -- Erkki oikaisi itsensä ja katsoi pelkäämättä +vihollisiinsa. + +-- Eikö osaa? Annapas kun koetan, uhkasi nuorempi, punatukkainen +ruotsalainen ja ojensi pyssynsä Erkki Mulikkaa kohti. Vanha isäntä esti +murhatyön. + +-- Gustaf, älä ammu vankia, joka ei pysty itseään puolustamaan. + +-- Mitäs säälit suomalaista, Dalbo, sanoi Gustaf. -- Suomalainen +on henkipatto, jonka saa ampua missä vain. Taitaa kuitenkin luoti +olla liian arvokas hänenlaiseensa. Parempi on, että sidomme hänet +myös jaloista ja heitämme koskeen virran vietäväksi. Niin on yhdestä +suomalaisesta päästy näillä mailla. + +-- Jätetään rankaiseminen oikeuden käsiin, päätti Dalbo. -- Kuulethan +koiran haukunnan. Voimme vielä yhdyttää ne. Otamme ne kaikki kiinni ja +tuomme kylään. Teljetkää tämä vanki siksi aikaa meidän aittaan. + +Miehet tarttuivat Erkkiin kiinni ja lähtivät häntä kuljettamaan. Gustaf +ja hänen toverinsa Klas puristivat häntä säälimättömästi käsipuolista +ja potkivat kuljettaessaan. + +-- Ei minua vain niin potkita, kivahti Erkki ja tyrkkäsi hartioillaan +niin, että molemmat miehet lensivät sivulle. Vakavana, pää pystyssä, +hän lähti kävelemään taloa kohti Gustafin muristessa takana vastaisesta +kostosta. + +Stina oli vähän matkan päässä seurannut tapahtumaa ja oli tuntenut +sydämessään outoa kouristusta kuullessaan Gustafin ehdotusta +suomalaisen hukuttamisesta. Häntä ihmetytti, mitä häntä liikutti tuon +suomalaisen kohtalo. Oli hän joskus ennen nähnyt suomalaisia, vaikka +harvoin ne näihin kyliin tulivat, viime aikoina tuskin ollenkaan. +Fryksdalin markkinoilla niitä näki suurissa joukoissa. Siellä ne +tappelivat ja tekivät häiriöitä niin, että nimismies heitä telkesi +putkaan. Mitä Stina suomalaisista oli kuullut, oli aina koskenut +väkivallantekoa tai rikoksia. Hän ei tahtonut tätäkään suomalaista +puolustaa, mutta oli tämä kuitenkin ristiriidassa sen käsityksen +kanssa, jonka hän oli saanut suomalaisista. Hän melkein ylpeili +siitä voimannäytöksestä, millä tuo suomalainen oli työntänyt syrjään +Gustafin, jota kylän nuorten miesten joukossa pidettiin rotevimpana. +Gustaf oli tämän paikkakunnan kilpailuissa aina esiintynyt sankarina ja +kylän nuoret tytöt olivat yleensä häneen ihastuneita huolimatta hänen +punaisesta tukastaan ja useinkin hillittömän rajusta esiintymisestään. +Hän ja Stina, -- niin se ei ollut pelkästään isän tahto, kyllä siinä +oli Stinan suoranainen suostumus, -- heidän piti pian viettää häitä. + +Kuinka kaukaiselta ja vieraalta tuo ajatus nyt tuntuikaan Stinasta! + +Miksi se nyt siltä tuntui? + +Ja punapäinen Gustaf, joka kulki uhitellen suomalaisen vangin rinnalla, +näytti kaikelta muulta kuin miellyttävältä. Sankarin osat olivat +vaihtuneet. + +Stina unhotti marjatuohisensa kivelle ja käveli rantatietä hiljalleen +kotiin. + +Dalbon kartanon sivulla oli rakennus, joka oli jaettu useampiin +aittoihin. Kaikkiin niihin johti eri ovet pihalta, ja olivat ne niin +jaetut, että Stinalla oli omansa, pojalla omansa, piioilla ja rengeillä +myös molemmilla omansa. Kesällä käyteltiin niitä makuuhuoneina. +Nyt syksyn tultua olivat jo kuitenkin useat muuttaneet vuoteensa +asuinhuoneisiin. + +Stinan saapuessa taloon oli vanki teljetty pojan aittaan, joka +oli tyhjä. Vahva rautakanki ovessa esti sitä aukeamasta. Miehet, +isännän ja Gustafin johdolla olivat valmistautumassa metsästäjien +kiinniottamiseen. Heitä oli kaikkiaan kahdeksan ja oli heillä mukanaan +pyssyjä sekä nuijia. Metsästyskoira liikkui heidän kintereillään. + +-- Panitteko vangille ruokaa siltä varalta, jos kauankin viivytte, +huomautti Stina ujosti. + +-- Mitään ruokaa hän ei tarvitse, kivahti Gustaf, -- pian hänen +päivänsä joka tapauksessa päättyvät. + +-- Emme me kauan viivy. Huomenna ennen puoltapäivää olemme takaisin, +vakuutti Dalbo. Jos viipyisimme, työnnä kissankolosta vettä ja leipää. + +Aitoissa ei yleensä ollut mitään aukkoa. Oven alasyrjässä oli vain +pieni reikä, mistä kissa voi kulkea pyytäessään hiiriä. + +-- Minä tulen pian perästä, huusi Gustaf toisille. + +-- Unohdin jotain. + +Hän lähestyi Stinaa, tarttui hänen käsipuoleensa ja puristi sitä +kovasti. + +-- Sinä näyt hellivän tätä suomalaista. Kavahda! Teeppäs tiliä kuinka +sinä jouduit hänen seuraansa? + +-- Hänen silmänsä leimusivat. + +-- Se ei sinuun kuulu, vastasi Stina loukkautuen sulhasensa +kovakouraisuudesta ja tempautui hänestä irti. + +-- Sinä tiedät että minä olen raju mies enkä tunne sääliä suomalaista +kohtaan. -- Gustaf oli sangen ärtynyt. -- Pane mieleesi, että tuo mies +ei tästä talosta elävänä lähde. + +Näin vannottuaan hän lähti tavoittamaan tovereitaan. + + + + +HIRVENAJON PÄÄTÖS. + + +Erkki Mulikan joutuessa näin vangiksi jatkoivat Pekka, Paavo ja Luukas +hirvenajoaan. Päästyään joen yli he sivulleen katsomatta riensivät +Killin haukuntaa kohti metsään. Rannalta kohosi loiva mäki, jonka +takana oli laaja metsä. Hirvi kiersi mäen rintaa ja kääntyi sitten +salolle päin. + +Kauan kesti kiivas ajo. Pekka oli väsymätön. Hän piti hirveä +omaisuutenaan, kun oli sitä kerran ampunut. Hän uskoi, että se oli +jonkun verran haavoittunut, joten sen täytyi lopulta antautua. +Syyspäivä oli kolea ja uhkasi yöksi pakkasta. + +Miehet ihmettelivät jonkun verran, kun ei Erkkiä kuulunut. He olivat +kuitenkin vakuutettuja, että hän kuulee Killin haukunnan ja joutuu +jäljille. + +Vihdoinkin, kun ilta alkoi jo lähetä, huomasivat he haukunnasta, että +hirvi oli lähellä saavutettavissa. Killi nosti kiihkeän äläkän. Komea +elukka oli sortunut suohon. Pekka, joka kulki edellä, näki sen ensiksi. +Nyt hän oli saaliistaan varma. Hän ampui hirveä päähän, joka painui +sivulle niin, että sarvenkuve maata koski. Ruumis retkahti alas ja +Killi kiiruhti sen kimppuun. + +Yhteisesti nostivat miehet elukan suosta, asettivat pajunvitsat sen +jalkoihin ja vetivät suon reunalle. + +Nyt vasta ennättivät he ajatella väsymystään. Luonnollisesti roihusi +ennen pitkää nuotio pimenevän illan hämyssä. Tuntui kylmältä, minkä +vuoksi tuli tehtiin tavallista isompi. + +-- Ei tässä vielä levolle jouda ennenkuin hirvi on nyletty, tuumi Pekka +ja valmistautui Paavon kanssa työhön. + +Luukas istui nuotion ääressä ja kohenteli tulta. Omituinen +herpautuminen valtasi hänen ruumiinsa. Hän oli ollut sadoilla +metsästysretkillä, kierrellyt kaikki Keski-Ruotsin metsäseudut, käynyt +Norjankin puolella ja ollut monessa seikkailussa. Tänään painoi hänen +mieltään selittämätön tunnelma. Haaveellisena hän katsoi kimmeltävää +tähtitaivasta, joka näkyi puitten latvojen yltä. Metsä oli melkein +yhtämittaa ollut hänen kotinaan. Lämmintä tupaa, omaa kotia ei +ollut. Suurin nautinto oli verryttää jäseniään Oinolan saunassa, kun +metsästyksen väliaikoina sai siellä majailla. + +Pekka ja Paavo olivat saaneet hirven teurastetuksi. He olivat +erottaneet hyvän lihapalan ateriaksi. Muut paistit he olivat kasanneet +läjiin ja sitoneet ne kannalmuksiksi kotiin vietäväksi. Niinikään nahka +sidottiin kokoon, jotta se olisi helpompi kantaa. + +Hekin tulivat nuotiolle, jossa alettiin valmistaa ruokaa. Osa lihasta +pantiin paistumaan tulelle, osa paloiteltiin pieniksi. Luukas meni +etsimään lähdettä, joka oli suossa kuusen tiheitten juurien suojassa. +Herneitä ja lihapaloja pantiin astiaan, joka ripustettiin tulelle +kiehumaan. Killi oli teurastuksessa saanut koiralle kuuluvat osat ja +asettui levolle miesten jalkojen juureen. Vallan rauhallinen se ei +ollut. Lieneekö ollut vielä ajosta jännittyneenä. Aina väliin siirsi +makuupaikkaansa. + +Ateriaa odotellessaan vaipui Luukas taaskin mietteisiinsä. + +-- Me olemme nyt turvattomalla puolella metsässä, sanoi hän. -- Täällä +ei ole meillä tuttavia eikä suojaa. On parasta, että, kun on vähän +levätty, lähdemme yön selässä paluulle. Ehdimme pimeässä kulkea poikki +Isonjoen laakson ja välttää ruotsalaiset kylät. + +-- Kotiin täytyy kiiruhtaa, myönsi Pekkakin, muistellen nuorta +vaimoaan, joka siellä kotona odotti. -- Tuosta saa Miina komean +hirvensarven tuvan seinälle, sanoi hän heittäen irtisahaamansa sarvet +pyssynsä viereen mättäälle. + +Paavo tunsi hiukaisevaa nälkää ja koetti ateriaa kiiruhtaa. Hänestäkin +alkoi tämä outo korpi tuntua kaamealta. Hän oli kuullut paljon +kertomuksia ruotsalaisten harjoittamasta vainosta, vaikka ei ollut +sattunut koskaan riitaan heidän kanssaan. Oli hän ollut kerran +kesärenkinäkin eräässä ruotsalaisessa talossa, missä kaikki olivat +olleet hyvin ystävällisiä. Vasta myöhemmin oli se suomalaisten ja +ruotsalaisten välinen viha leimahtanut liekkiin. + +-- Epäilemättä ne ruotsalaiset meidät huomasivat, kun kiiruhdimme +laakson poikki, hän puhui puoleksi itsekseen. -- Mutta jos olisivat +lähteneet meitä takaa-ajamaan, olisivat he jo meidät yllättäneet. + +-- Onkohan Erkille jotain tapahtunut, kun ei kuulu, mietti Pekka. -- +Hän on kuitenkin sellainen kärppä, että käpälälaudasta pääsee. + +Miehet keräsivät kuusenhavuja alleen ja alkoivat aterioida. Tuskin he +olivat ennättäneet ensimmäisiä suupaloja haukata, kun Killi kohotti +päätänsä kuunnellakseen. Korvat törröttivät koiralla pystyssä ja se +murisi vihaisesti. Metsästä kuuluikin pian risahduksia. Killi ryntäsi +sinne ja aloitti vihaisen haukunnan. + +-- Hei, miehet, kutsukaa koiranne pois, jottei pure rauhallisia +ihmisiä, kuului ääni korven pimeydestä. + +Miehet olivat nuotiolla kavahtaneet ylös ja tarttuneet pyssyihinsä. +Kuultuaan äänen he huomattavasti rauhoittuivat, ja Pekka vihelsi +Killiä luokseen. Koira ei totellut kutsua, mutta heitti haukunnan. Se +vain murahteli seuratessaan outoja tulijoita. Sen selkäkarvat olivat +pystyssä. + +-- Hyvää iltaa metsämiehet, toivotti tulijain johtaja, vanha +ruotsalainen, astuessaan nuotion ääreen. Lähinnä häntä tuli kaksi +vastenmielisen näköistä miestä. Tulen valossa näkyi toisella hatun +alta punainen tukka. Lieneekö valo hänen silmiänsä häikäissyt, kun hän +käänsi ne pois eikä katsonut suomalaisia silmiin. Yhä enemmän näkyi +metsästä tulevan miehiä, kaikkiaan kahdeksan henkeä, kaikki hyvin +asestettuina. + +-- Älkää pelätkö, emme me mitään pahaa teille tahdo, vakuutti vanha +ruotsalainen, huomattuaan suomalaisten säikähdyksen. -- Mekin olemme +metsämiehiä, joiden on tarpeen yöpyä täällä korvessa. Sattumalta +huomasimme tämän tulen ja arvelimme, että on rattoisampi asettua +naapuriksi. + +-- Sopiihan tähän nuotiolle useampiakin, esitti Pekka vieraanvaraisena. +Pelko alkoi vähitellen hänestä häipyä. + +-- Pitäkää te vain nuotionne, sanoi punatukkainen kalseasti. -- Me +laitamme omamme vähän sivummalle. Tule Klas, tulkaa miehet. + +He poistuivat pimeään, ja pian kuului kuivien puiden kaadantaa sekä +kuusenoksien karsimista. Jonkun matkan päähän kuusipensaikon taakse +laittoivat ruotsalaiset nuotionsa. Puhetta ei sieltä asti voinut +erottaa, mutta väliin kuuli Luukas heidän karkeata nauruaan. + +Suomalaiset jatkoivat keskenjäänyttä ateriaansa. Tarjosivat sitä +vanhalle miehellekin, joka edelleen viipyi heidän nuotiollaan. + +-- Pian kai meidänkin ateriamme valmistuu, vastasi ruotsalaisten +johtaja, vältellen ja tarjoukseen suostumatta. Vanha mies kyseli heiltä +yhtä ja toista, kyseli heidän nimiään, asuntopaikkaansa sekä uteli +tietoja yleensä suomalaisten oloista. + +-- Teette väärin kun tulette näin pitkälle metsästämään, huomautti +vieras. -- Tällä tavalla särkyy naapurisopu. Luulisi teillä siellä +omissa metsissänne olevan kylliksi riistaa. + +Vaikka vanhan miehen sanat olivatkin moittivia, sanoi hän ne kuitenkin +siksi hyväntahtoisesti, etteivät suomalaiset mitään pahaa epäilleet. + +-- Ensimmäistä kertaa me näillä mailla olemme, vakuutti Pekka. -- Hirvi +lähti liikkeelle meidän halmeiltamme. Me emme voineet sen kulkua ohjata +ja niin jouduimme tänne. + +-- Kuinkas teidän metsästyksenne on luonnistunut, kysyi Luukas. -- +Oliko teillä otus ajettavana; hirvi, peura tai ehkäpä karhu? Teitä +näkyy olevan monta miestä. + +-- Ky-yllä, kyllä mekin olemme saaliin ajossa, vastasi vanha mies +epäröiden. + +Vieraitten koira oli osunut hirven teurastuspaikalle ja alkanut siellä +jäännöksiä syödä. Killi, joka kaiken aikaa oli ollut hyvin äreänä ja +pitänyt vihaisena silmällä outoja henkilöitä, riensi koiraa ajamaan +pois. Niiden kesken syntyi ärhäkkä tappelu, jossa vieras koira jäi +alapaulalle. Se parahti silloin tällöin surkeasti. Vihdoin se kolmella +jalalla liikaten pakeni ruotsalaisten nuotiolle. + +-- Suomalaisen koira ei rankaisematta pure ruotsalaista, karjaisi +silloin punatukkainen ja ryntäsi suomalaisten nuotiolle. Hän kiirehti +Killin kimppuun ja potkaisi sitä niin, että koira kiljahti tuskasta. +Pekka kiivastui tästä ja tarttui pyssyynsä, mutta vanha mies ehti +välittäjäksi. + +-- Ette kai koirien takia tappelua nosta, hän rauhoitti. -- Pane, +suomalainen, pyssysi puun oksaan, kun ei vastustajallasikaan sellaista +ole. Rauhoitu, Gustaf, lepytteli hän toveriaan. + +Ruotsalaiset poistuivat nuotiolta. + +Tapahtuma oli tehnyt suomalaiset sen verran rauhattomiksi, että +he pelkäsivät käydä levolle. Myöskään eivät he uskaltaneet lähteä +liikkeelle, kun pelkäsivät ruotsalaisten pimeässä tekevän pahaa. He +koettivat seurata vieraiden liikkeitä, vaikka tiheä kuusikko rajoitti +näkemistä. Ruotsalaiset puuhasivat omissa askareissaan. Aterioituaan he +hajaantuivat eri tahoille. + +-- Täytyy koota lisää havuja vuodetta varten, sanoi punatukkainen. +Parin toverin kanssa hän lähestyi kuusipensaikkoa ja karsi oksia. + +-- Jo riittää, huusi hän sitten miehille. + +Aivan kuin komennettuina syöksähtivät ruotsalaiset pensaikon läpi +esiin, paitsi vanha mies. Hyökkääjät tempasivat suomalaisten pyssyt, +jotteivät nämä voineet niitä käyttää. Punatukkainen tarttui Pekkaan +kiinni. Hänen toverinsa, Klasiksi kutsuttu, otti osalleen Paavon ja +kolmas piti Luukkaan käsiä kahlehdittuina. + +-- Kyllä me teille roistoille ja metsäsisseille nyt näytämme +ruotsalaisen koston, kähisi punatukkainen ja piti Pekkaa kurkusta +kiinni, niin ettei tämä voinut ääntä päästää. Muuten eivät miehet +sanaakaan vaihtaneet. + +Syntyi kiivas kamppailu suomalaisten nuotion ympärillä. Pekka, joka oli +yllätettynä joutunut punatukkaisen alle, ponnisteli päästäkseen irti +vankasta otteesta. Kun hän oli tukehtumaisillaan, kohotti hän hartiansa +sellaisella voimalla, että punatukkainen kierähti sivulle ja käsi +irtautui. Mutta mies kiersi kätensä hänen kaulansa ympärille ja niin +pyörivät he maassa vuoroin toinen, vuoroin toinen päällimmäisenä. Killi +otti urheasti osaa isäntänsä puolustukseen. Se kiljui ja puri Gustafia, +mistä milloinkin kiinni sai. + +Samanlainen kamppailu oli Paavon ja Klasin välillä. Suomalainen ei +vain saanut ruotsalaisen kättä kurkustaan. Hänen silmänsä mustenivat. +Klas tarttui puukkoonsa, millä iski mihin osui. Vihdoin sai hän puukon +työnnetyksi Paavon rintaan. Suomalainen sortui veriinsä. + +Pekka oli punatukkaisen saanut alleen ja toisella kädellään hän otti +puukkonsa tupesta, jolla yritti vastustajalleen antaa kuolettavan +iskun. Toverit tulivat hätäänjoutunutta auttamaan. He monin miehin +tempasivat Pekan Gustafin päältä ja sitoivat hänen kätensä ja jalkansa, +sekä heittivät kuusenrunkoa vastaan, johon hän jäi istuvaan asentoon. + +Luukas oli ainoa yllätetyistä, joka ehti nousta ylös vihollisten +hyökätessä. Hänkään ei saanut käsiinsä pyssyä, mutta puukolla hän +torjui vihollisia, jotka monilukuisina hyökkäsivät hänen kimppuunsa. +Taistelu oli tuimaa, ja verta virtasi sekä ruotsalaisista että +Luukkaasta. Pekka näki toverinsa vaikean aseman. Hänen puukkonsa oli +pudonnut maahan. Vaivoin sai hän sen sidottuun käteensä. Hän ponnisti +hartioillaan puunrunkoa vastaan, side jalkojen ympäriltä höltyi ja hän +pääsi seisaalleen. Punatukkainen huomasi tämän. + +-- Vai vielä sinä yrität, hän huusi ja tempasi pyssynsä. Kuului +pamahdus. Luoti oli sattunut. Pekka kaatui maahan. Myös Klas oli nähnyt +Pekan yrityksen ja tarttunut kirveeseen. + +Vaikka vastustaja oli kaatunut, iski Klas kiihkoissaan kirveellä päähän. + +Laukauksen kuultuaan riensi Dalbo nuotiolta. + +-- Kuka ampuma-asetta käyttää, hän huusi. Hänen silmiänsä kohtasi +kauhistuttava näky. + +Kaksi suomalaista makasi verissään. Kolmannen ympärillä riehui taistelu +elämästä ja kuolemasta. Ennenkuin hän ehti enempää, löi yksi mies +Luukasta kirveellä. Päähän tähdätty isku sattui käsivarteen. Luukas +horjahti ja katosi pimeyteen. + +-- Kyllä hänkin sai tarpeekseen, sanoi eräs miehistä huohottaen. + +Jälellä oli enää Killi, suomalainen pystykorva. Pelkäämättä se yksinään +taisteli miesjoukkoa vastaan, puri heitä käsistä ja jaloista, mistä +vain kiinni sai. Yrittivät sitä kirveellä lyödä, mutta koira vältti +iskun sukkelasti. Gustafilla oli vielä pyssy kädessään, hän ojensi sen +Killiä kohti, ja niin kuoli hirvikoira, uhraten viimeisenä verensä +ruotsalaisten kostolle. + +Taistelu oli päättynyt. Suomalaiset makasivat viimeistä untansa +verissään. Voittajat pyyhkivät verta haavoistaan. Nuotiotuli oli jäänyt +hoitamatta. Ennen sammumistaan se loi viimeisen valon kaatuneitten +nuorten miesten, isännän ja rengin, kalpeille kasvoille. + +Ruotsalaiset poistuivat nuotiolta ja alkoivat tehdä poislähtöä. + +-- Gustaf, eihän tällaisesta menettelystä sovittu. Olihan vain puhe +heidän vangitsemisestaan. -- Vanha mies puhui vakavasti ja nuhdellen. + +-- Eivät muuten antautuneet, puolusteli punatukkainen. + +-- Olipa kuinka tahansa, ei tämä ole teille kunniaksi. Oli teitä +kylliksi monta saamaan heidät surmaamatta kiinni. + +Gustaf ei kertonut Dalbolle mitään siitä, että hän oli jo ennakolta +tehnyt toveriensa kanssa sopimuksen miesten tappamisesta. Salahyökkäys +oli tapahtunut valmiin suunnitelman mukaisesti. + +Miehet kokosivat tavaransa, sälyttivät selkäänsä myös suomalaisten +ampuman hirven lihat ja nahkan. Hajoitettuaan nuotionsa sammumaan +lähtivät he pyrkimään korven läpi kotikyläänsä, valaisten pimeyttä +tulisoihduillaan. + +Äskeinen hälinä oli muuttunut synkäksi hiljaisuudeksi. Tähdet +vilkkuivat kylmässä yössä. Korvessa vallitsi rauha. + + + + +VANKEUDESSA. + + +Erkki Mulikka vietti tämän ajan vankilassaan, Dalbon aitassa. Hän oli +kuullut miesten lähtövalmistelut suomalaisten takaa-ajoon, kuullut +myöskin punatukkaisen miehen uhkauksen hänen kohtalostaan. Hän +oli kuullut enemmänkin, kuullut Stinan ja tuon inhoittavan miehen +keskustelusta sellaista, josta hän mielikuvituksessa päätti enemmän +kuin mihin sanat antoivat aihetta. Mitä tekemistä oli tuolla miehellä +tytön kanssa? Toiselta puolen hän ajatteli: mitä aihetta hänellä +puolestaan oli ajatella tuon tytön kohtaloa. Erkki oli metsissä +kasvanut ja elänyt metsämiehen elämää. Ensi kerran yhdytti hänen +tiensä tuohon tyttöön, joka oli ulkonäöltään erilainen kuin ne tytöt, +joita hän tähän saakka oli tavannut. Kasvojen muoto oli soman soukka, +hipiä oli puhdas ja valkoinen. Hieno puna poskilla, nenä suora ja +ohut, silmät vaaleahkot, ja kulmakarvat silkkisen hienot. Kaula kuin +joutsenella ja ruumis solakka kuin peuralla. + +Tällaisena tyttö eli hänen mielikuvituksessaan, kun hän miesten +lähdettyä kuuli tämän puuhailevan aitassaan seinän toisella puolen. Hän +päätti aloittaa keskustelun nähdäkseen, miten tyttö siihen suhtautuisi. + +-- Stina, sainpas tietää nimesi, sanoi hän. Seinän takaa ei kuulunut +mitään vastausta. Erkki jatkoi tuttavuuden tekoaan. + +-- Sinutko jätettiin vanginvartijaksi? Ellei minun olisi jouduttava +toverieni avuksi, en haluaisi tuollaiselta vartijalta karata. + +Ei vieläkään mitään vastausta. Tyttö oli viereisessä aitassa, sen kuuli +hän askeleista. + +Erkki istui pimeässä tikapuilla, jotka veivät ullakolle. + +-- Tämä taitaa olla veljesi aitta ja se siellä sinun, pitkitti hän +edelleen yksinkeskusteluaan. -- Jos olisi ovi välillä, tulisin sinne. +Tulisin "yökenkään". + +Tyttö ei malttanut enää olla ääneti. + +-- Kovin olet häpeämätön. Mutta mistäpä metsässä ihmistapoja oppii, +sanoi hän. + +-- Pyydän anteeksi, että vasten tahtoasi tulin vieraaksesi. Myönnän, +ettei se tapahtunut minunkaan tahdostani. Mieluummin olisin talon +kiertänyt. -- Miksi olet äänetön, kaunis tyttö? Onko sinulla ikävä +sulhastasi, sitä punatukkaista... + +Erkki kuuli tytön vihaisena lähtevän aitastaan sanaakaan sanomatta ja +paiskaavan oven kiinni. + +Nyt oli hän yksikseen. Hän mietti hetkisen tilannetta. Ei hän ollut +niin paljon huolissaan itsensä kuin tovereittensa takia. Hän tiesi +olevansa turvassa niin kauan kuin miehet metsässä viipyvät. Ehkäpä +siihen mennessä keinon keksii, mutta toverit... Heitä oli vain kolme. +Asestettuja vainoojia oli hän laskenut ainakin kahdeksan. Parempi olisi +ollut antaa hirven mennä eikä sitä tavoittaa laakson poikki. Mutta +tehty, mikä tehty. Ja Erkki oli varma, etteivät toveritkaan hevillä +anna itseään surmata. + +Jo heti kun hänet oli teljetty aittaan, oli hän koettanut avata ovea. +Se oli sisäänpäin aukeava, joten sitä ei voinut työntämällä saada auki. +Mitään aukkoja tai luukkuja ei ollut, paitsi pieni kissanrako ovessa. +Hirret olivat vahvoja seinissä. Kopeloimallakaan hän ei löytänyt +tyhjästä aitasta mitään asetta millä olisi voinut särkeä oven. + +Tällaiset aitat ovat kaksinkertaisia. Yläkerran lattiassa on aukko, +jolle johtaa alhaalta tikapuut. Ullakolla oli tapana säilyttää +vaatteita nauloihin tai orsille ripustettuina. Hän kiipesi sinne +tekemään tarkastustaan. Katon räystään ja seinän yläosan välissä oli +kapea rako, josta pääsi vähän valoa tunkeutumaan. + +Hän kuuli pihalta liikettä. Vanhempi naisääni kuului sanovan: + +-- Stina, anna vangille ruokaa. Ties milloin hän on syönyt. Ei tässä +talossa ennenkään ketään ole tapettu nälkään, eikä tapeta nytkään, +olipa kysymyksessä vaikka suomalainen. + +-- Ei ole tapettu nälkään eikä muutenkaan, vastasi Stina merkitsevästi. + +Mulikka katseli kattoa, joka luisusti laskeutui molemmille puolille. +Jos voisi sen puhkaista hartiavoimilla... Hän koetti. Turha yritys. +Se oli alapuolelta kahtia halaistuista puista tiheäksi kyhätty, +päällimmäisinä oli tuohet. Kummallakin väliseinämällä oli viereisiin +aittoihin johtavat matalat ovet. Erkki ilostui tämän havaittuansa. +Jos niistä voisi päästä, onnistuisi hän ehkä viereisestä aitasta +pakenemaan. Mutta hänen pettymyksensä oli suuri. Ovet olivat +ulkopuolelta lukitut. Hän koetti voimiaan vuoroon kumpaankin oveen, +mutta ne olivat lujaa tekoa ja kestivät. + +Hän joutui neuvottomaksi. Hetken mietittyään hän laskeutui tikapuita +alas päättäen odottaa tilanteen kehittymistä. + +Tuskin hän oli päässyt alas, kun kuuli taas askeleita pihalta, jotka +lähestyivät ovea. Pienestä kissankolosta työnnettiin ruisleipää ja +lihaa viipaleina sekä lopuksi pieni tuoppi maitoa. + +-- Ota tuoppi vastaan, ettei pääse kaatumaan, kuului Stinan ääni. + +Erkki kumartui ottamaan. + +Kun hän oli saanut tuopin käteensä, sattui toinen tapaamaan antajan +käden. Erkki puristi sitä lämpimästi -- kiitollisuudestako vai mistä? +Ja hänestä tuntui kuin olisi tuo käsi vastannut puristukseen, vaikkakin +heikosti. Hän ei olisi tahtonut päästää irti, mutta tyttö vetäisi sen +pois ja sanoi nuhtelevasti: + +-- Älä nyt kättä katkaise. Vai sillä tavallako suomalaiset maksavat +palkan hyvästä teosta! + +-- En voi muutenkaan kiittää sinua, sanoi Erkki. -- Vapaaksi päästyäni +maksan palkan toisella tavalla. + +-- Tuskinpa vain vapaaksi pääset, tuskin edes henkesi säilytät. -- +Tyttö poistui kiireesti, ja Erkki kuuli hänen pihalla keskustelevan +mieshenkilön kanssa. + +-- Oli toki hyvä, ettet sinä, Anders, lähtenyt mukaan, kuului Stina +puhuvan. -- Olisi isäkin saanut vallan hyvin pysyä poissa. + +-- Minulle eivät ole suomalaiset mitään pahaa tehneet, sanoi mies. -- +Elettävä on heidänkin eikä taida leipä olla helpossa siellä metsässä. +-- Äidin luvalla kai annoit vangille ruokaa. + +-- Äidin sekä isän luvalla, vastasi tyttö. + +-- Mene tupaan äidin luo. Minä vahdin vankia. Menen renkien kanssa +aittaan yöksi. Lukitse hyvin aittasi. + +-- Kyllä minä pidän siitä huolen. Panen sen oitis lukkoon. -- Tyttö +sulki aitan oven kaksinkertaiseen säppiin. Veli ja sisar erosivat. + +Nyt ei Erkki kuullut pitkään aikaan mitään. Hän söi hyvällä +ruokahalulla aterian, jonka Stina oli antanut. Sen jälkeen hän vaipui +mietteisiinsä. + +Hänellä voi olla surma edessä. Näkisikö hän enää ensi iltaa. Mikä +oli toverien kohtaloa Erkin ajatukset lensivät kotiin, missä häntä +kaivattiin. Ja Marttilassa odotti häntä sauna ja lintukeitto. Ja odotti +siellä Reetakin. Hänestä oli niin omituista, että Reetan muisto tuntui +hänestä niin kaukaiselta. Nyt tuntui Erkistä siltä, että Reeta oli +hänen sisarensa. Hänen tunteeseensa oli tullut jotain sellaista, johon +verratessaan suhdettaan Reetaan hän sai sen käsityksen, ettei hänen ja +Reetan välillä ollut rakkautta. Rakkaus lienee jotain toisenlaista. Ja +hänen silmiensä eteen tuli kuva tytöstä, joka rannan kivellä nauroi +hänelle helakasti ja joka hetken perästä kehoitti häntä pakenemaan +vainoojiaan. Mikä oli tuo tyttö? Kylmä ja ylpeä ruotsalainen? Mutta... +Ei hän päässyt oikein selville itsestään eikä tuosta tytöstä. Sen hän +vain huomasi, ettei hän ollut ennen ollut tällaisessa mielentilassa. +Hän istuutui tikapuille ja päätti jo illan tulleen, vaikka pimeässä ei +voinutkaan ajan kulkua seurata. + +Renkien aittaan, joka oli toisella puolella seinän takana, tuli miehiä. +Hän kuuli heidän levolle asettuessaan keskustelevan. + +-- Vaino ruotsalaisten ja suomalaisten välillä on leimahtanut +ilmiliekkiin, kuului eräs ääni puhuvan. -- Hallitus on asettunut meitä +kannattamaan. Sekin tahtoo karkoittaa suomalaiset pois omaan maahansa. +Tahi, jos eivät sinne lähde, lähetetään heidät Amerikkaan. + +-- Mistä sinä olet sitä kuullut, kysyi toinen ääni, jonka Erkki tunsi +Andersin, talon pojan ääneksi. + +-- Kun vein Fryksdaliin isännän puolesta karjaveroa, kerrottiin +siellä paraillaan olevan hallituksen lähettämän miehen, joka oli itse +ollut tuossa uudessa maassa ja aikoi sinne mennä uudelleen sekä viedä +mukanaan uutisasukkaita. + +Pitkälti miehet seinän takana juttelivat asiasta. Vihdoin sanoi Anders: + +-- Eivät ne suomalaisten kiinniottajat näytä vielä tänä iltana kotiin +saapuvan. Meidän on vartioitava vankia. Minä tarkastan, ovatko salvat +paikoillaan. + +Erkki kuuli kuinka Anders ulkona koetteli salpaa ja tarkasteli ovea. +Sisälle tultuaan hän kävi vielä ullakolla ovea koettamassa. + +-- Varmasti on hän tallessa, eikä minnekään pääse, vakuutti Anders. -- +Ei pääse, ellei ole noita. + +-- Suomalaiset ovat noitia, huomautti toinen rengeistä. -- Noidat +pääsevät läpi kissankolostakin. Muuttavat itsensä käärmeeksi ja +luikertavat ulos. + +-- Ei tämä sellaiselta näytä, päätti Anders. -- On ihminen kuin +muutkin. Solakka, sukkela ja voimakas. Komea poika. Minun on sääli +häntä. Mitä miehet tehnevätkin kun palaavat. + +-- Isäsi puolelta ei hänellä ole vaaraa. Gustafista en mene takuuseen. +Hän on raju mies ja vihaa suomalaisia sydämensä pohjasta. + +Vihdoin lakkasi puhelu renkien aitasta. Erkki kuuli miesten nukkuvan. + +Oli jonkun aikaa hiljaista. Sitten tuli hänen korviinsa pihalta +sipsuttelevaa astuntaa. Se pysähtyi renkien ovelle. Kulkija arvatenkin +kuunteli nukkuivatko sisälläolijat. Hetken perästä hiipivät askeleet +vankiaitan ohi Stinan aitalle. Siellä aukeni ovi hiljaa. Askeleet +nousivat tikapuita ullakolle. Kuului käden hipumista ullakon +väliovella. Sitten askeleet laskeutuivat alas. Ovi painettiin kiinni. +Liike siirtyi aitan sivuitse. Poistuessa kuului pientä naputusta hänen +ovellaan. Erkkiä ihmetytti tämä hiljainen liike, jota hän tuskin +kuuli. Haamuko kulki yössä? Vai valehtelivatko hänen korvansa vankilan +pimeydessä. + +Vielä kerran hän päätti tarkastaa aitan mahdollisen paon varalta. Nyt +oli hänen toimittava, kun kaikki nukkuivat. Aamulla oli epäilemättä +myöhäistä. Hän riisui virsut jalastaan, ettei mitään ääntä kuuluisi. +Kädellään seiniä hipoen hän kiersi vankilansa. Kohosi sitten +yläkertaan. Erittäinkin hän tahtoi tutkia ullakon ovia. Poikien +puoleinen oli kuin luja seinä. Turha olisikin sieltä yrittää pakoon. +Mutta jos toiselle ullakolle vievän oven saisi murretuksi auki... + +Hän lähestyi ovea. Tuskin oli hänen kätensä sitä koskettanut, kun se +aukeni itsestään. + +Mitä? Haamu oli häntä auttanut ja avannut lukon. + +Ilon valtaamana hänen oli vaikea hillitä itseään. Hän haki virsut +käteensä, kömpi toiseen aittaan, sulki oven lukkoon ja laskeutui +tikapuita alas. + +Ulko-ovikin aukeni. + +Hän oli vapaa. + +Tähdet kiiluivat taivaalla. Vaikka oli yö, oli se hänelle pimeydestä +tulleelle kuin päivä. Hän sulki säppeihin aitan oven ja katseli +ympärilleen. Hän koetti arvata mikä haamu hänet oli pelastanut ja etsi +sitä silmillään. + +Ulkoveräjällä hän näki valkoista. Hän kiirehti sinne. + +-- Jos etsit tovereitasi, pidä tuo punaisesti loistava tähti oppaanasi, +kuiskasi haamu ja viittasi ilmansuuntaa taivaalle. + +Erkki näki tähtienvalossa haamun valkeat kasvot. Hän ei malttanut. +Sanaa sanomatta hän tarttui tyttöä kiinni, puristi rintaansa vasten ja +painoi pitkän suudelman hänen huulilleen. Suudelma oli lämmin ja sai +Erkin veret kuumenemaan. + +-- Maksan tässä aikaisemman velkani lupauksen mukaan. + +Uudelleen suudellen hän sanoi: + +-- Ja tässä on viimeisestä palveluksestasi, pelastuksestani. + +Tyttö riuhtaisi itsensä irti voimakkaasta syleilystä. Hänen huuliaan +poltti. Mutta hänen silmänsä iskivät tulta niin, että Erkki päästi +vaistomaisesti tytön. + +Stina oikaisi itsensä. Ylpeys valtasi hänet. + +-- En ole suomalaisen suudeltava. Mene! Hänen kasvojensa ilmi oli +käskevä. Ja hän kääntyi kotiin päin. Hänen ruumiinsa vapisi. Ei se +vapissut kylmästä, eikä pelkästään vihastakaan. + +Erkki katsoi kummastuneena hänen jälkeensä. Sitten painui hän metsään. + +Jos hän olisi seurannut tyttöä, olisi hän nähnyt jo kotiportailla +ylpeän pään painuvan alas. Kylmästä yöstä välittämättä Stina pysähtyi +kuistille. Hänen poskiaan poltti ja veri virtasi lämpimästi suonissa. + +Jonkun ajan kuluttua hän poistui sisälle. Vielä hänen vuoteelle +käytyään tuntui kauniin miehen kiihkeä suudelma hänen huulillaan. Stina +oli kuin noiduttu. Hän luuli olevansa sydämensä pohjasta vihainen, +mutta tunsi itsensä onnelliseksi. + +Sinä yönä Stina ei voinut nukkua. + + + + +ERKKI TOVERIEN JÄLJILLÄ. + + +Erkki harhaili pimeässä metsässä. Hän tunsi itsensä erinomaisen +tyytyväiseksi eikä huomannut pimeässä kulkemisen vaikeuksia. Kylmäkään +ei häntä hätyyttänyt. + +Matkan päämäärä oli tietymätön. Missä hän toverinsa yhdyttäisi? Hän +koetti kulkea mahdollisimman suoraan, kahlasi myös soitten poikki, +missä niitä eteen sattui. + +Kauan oli hän kulkenut, kun näki tulisoihdun valoa puitten välissä. +Sillä kohdalla oli kahden suon välinen kuiva kannas, jossa korkeitten +puitten alla kasvoi tiheätä kuusinäreikköä. Hän huomasi parhaaksi +vetäytyä puitten suojaan, kunnes keksisi mitä väkeä tulijat olivat. +Kuului koiran haukuntaa. Se oli löytänyt jäniksen jäljet ja hyppäsi +niiden ohjaamana suon poikki. Ei se ollut Killin ääntä. Eikä hirvikoira +jänistä aja. + +Tulijat, joukko miehiä, olivat myös joutuneet suon reunaan, mutta eivät +lähteneet sen yli kahlaamaan. He etsivät kuivempaa paikkaa päästäkseen +toiselle puolen. Ja niin he tulivat kannasta kohti. Erkki erotti +tulijoista vihamiehensä, punatukkaisen, joka kantoi soihtua. Hänen +jälessään tuli Stinan isä sekä koko joukko. Joillakin oli kannalmukset +selässään. + +-- Huono on hirvikoiraksi Prisse, kun lähtee jäniksiä ajamaan, kuuli +Erkki Dalbon puhuvan. -- Ei olisi pitänyt suomalaista koiraa ampua. + +-- Hyvin jouti mennä yhdessä isäntäväkensä kanssa, murahti +punatukkainen. -- Suomalainen isäntä ja suomalainen koira ovat samaa +maata. Minä tunnen sen puremat vielä pohkeessani. + +Erkki piilottautui puiden suojaan. Häntä puistatti. Joukkue kulki hänen +ohitsensa. Hän huomasi Gustafin toisessa kädessä komeat hirvensarvet. +Yhdellä kantajalla oli selkätaakkana hirvennahka, parilla ehkä hirven +lihat. Toisilla oli pari pyssyä olkapäillä. Punatukkainen käveli +jonkunverran ontuen. Joillakin näkyi veritahroja. + +Olisivatkohan todella ampuneet hirven, tai olisiko se... niin, olisiko +se sama hirvi, jota Erkki tovereittensa kanssa oli mennyt metsästämään? +Mutta missä toverit olivat? Vankina ei heitä näkynyt. + +Hän lähti liikkeelle vasta sitten kun ruotsalaiset olivat häipyneet +metsään. Hän koetti pitää sitä suuntaa, mitä miehet olivat tulleet. + +Yö oli pitkälle kulunut. Kuu oli noussut, ja aamukajastustakin jo +havaitsi. Erkki käveli ja tarkasteli ympärilleen. Metsässä eläneenä oli +hänellä tarkka silmä. Hän näki suossa metsän reunassa vasta astuttuja +jalan jälkiä. Tästä he ovat kulkeneet, nuo vainolaiset, hän ajatteli. +Hän piti jälkiä silmällä, ja kun oli vielä kotvasen astunut, näki hän +sammalessa virsun jäljet. Tästä on suomalainen kulkenut. Hän silmäili +eri tahoille. Tuossa on sammuva nuotio. Sen ääressä ei ollut mitään +paitsi ruuan tähteitä. Tämä on ollut ruotsalaisten majapaikka. Hän +käveli ja katseli... toinen nuotio, sammunut, on tuossa. Hän tunkeutui +pensaiden lävitse sinne, ja hänen silmiään kohtasi kauhistava näky. +Tuossa on Paavo kuolleena verissään! Ja tuossa on Pekka, päässä +ammottava haava. Kiivas oli temmellys ollut, havut ja sammaleet olivat +hajaantuneet hujan hajan. Ja Killi, kunnon koira, siinä sekin makasi +kuolleena, vieläkin ikenet irvissä ja karva pystyssä kiukusta. Luukasta +ei näkynyt. + +Erkki kokosi ajatuksiaan. Hänen oli vaikea uskoa tapahtumaa todeksi. +Mutta todistukset olivat silmien edessä. Hän tunsi kuinka hän vihasi +ruotsalaisia. Hänen kätensä puristuivat nyrkkiin. Ja murhaajajoukon +johtajana oli mies, jonka tytärtä hän oli muutama tunti sitten +suudellut hellästi! + +Hän lähti tarkastamaan ympärystää, näkyisikö Luukasta. Ehkä hän olikin +pelastunut. Veriset jäljet joita ei ollut vaikea seurata, johtivat +suon reunalle. Kuusen juurella oli ihminen. Suurin osa ruumiista +oli lähteessä. Ainoastaan pää ja hartiat nojasivat jäätyneeseen +sammaleeseen. Siinä oli Luukas, kuolleenako vai tajuttomana? Erkki +nosti onnettoman kylmästä vedestä ja veti maalle. Luukas avasi silmänsä +ja vilusta väristen sanoi heikosti melkein kuin houraillen: + +-- Saunaan, viekää minut saunaan! + +Erkki ilostui tästä elonmerkistä ja kantoi sairaan nuotion ääreen, jota +kohenteli palamaan. + +Jättäen sairaan virkoamaan, kaivoi hän kuolleille tovereilleen haudan, +johon kantoi ruumiit. Viimeksi toi hän Killin ruumiin ja sijoitti +sen Pekan jalkoihin. Hän peitti haudan vain niin ohuelta, etteivät +pedot pääsisi ruumiita repimään. Päällimmäiseksi hän kasasi havut +nuotion ympäriltä. Ennen kuin hän meni takaisin Luukkaan luo, poimi +hän puolukoita, joiden syönti virkistäisi haavoittunutta. Hirven +teurastuspaikalta hän kokosi kylkiluitten jätteitä ja muita paloja, +jotka oli arvottomina jätetty. Niitä hän paistoi ruuaksi. Hän oli +iloinen, että Luukkaan haavat olivat tyrehtyneet ja verenvuoto +lakannut. Hän ei puhunut sanaakaan ennenkuin sairas oli vähän syönyt ja +näytti voimistuneemmalta. Sitten hän kysyi vakavasti: + +-- Vanha mieskö johti murhatöissä? + +-- Punatukkainen, vastasi Luukas heikosti. -- Vanha mies ei ollut +läsnä, nuhteli punaista jälkeen päin. + +Erkki oli saanut vastauksen, jota kaipasi. Gustafia ajatellen hän +kirosi: Se punainen roisto. + +Erkki tutki Luukkaan haavat, jotka eivät olleet vaarallisissa +paikoissa. Hän koetti nostaa toverin pystyyn, mutta jalat olivat vielä +liian jäykät. Lähteen kylmä vesi oli ne kangistanut. Hieromalla sai +Erkki ne vetreämmiksi. + +-- Saunaa todella tarvitset, sanoi Mulikka. -- Meidän täytyy koettaa +päästä täältä pois. + +Kauan he vielä viipyivät ennen kuin Luukas pystyi lähtemään liikkeelle. +Erkki pani haavojen tukkeeksi puhtaita sammalia, jotka sitoi kiinni +vainajien vaatteista repimillään suikaleilla. Taluttaen toveria aloitti +hän vaivaloisen matkan. Vähän väliä he lepäsivät ja vaikeammissa +paikoissa kantoi Mulikka toveriaan. Joelle tultuaan he etsivät +ylimenopaikan kosken alapuolelta, missä ei ollut ruotsalaisten taloja. +Erkki laittoi lautan, jolla he pääsivät yli. Tuntui turvallisemmalta, +kun he olivat tulleet metsään omalle puolelle. + +Vielä täytyi heidän viettää yksi yö metsässä. Oinolaan olisi ollut +lyhempi matka, mutta Erkki katsoi parhaaksi mennä ensin Marttilaan, +josta Pekan vaimolle ja isälle sanoma vietäisiin. + +Koko matkalla eivät Erkki ja Luukas olleet tapahtumasta mitään +keskustelleet. Kumpikaan ei halunnut johtaa mieleen hirveitä kuvia. +Luukas oli vain kertonut, että kun hän pakoon päästyään oli ryöminyt +lähteelle huuhdellakseen haavojaan, oli hän pudonnut sinne voimatta +nousta ylös. Joko verenvuodosta tai kylmyydestä oli hän mennyt +tajuttomaksi. Marttilassa oli metsästäjiä odotettu pari päivää. +Aavistuksia oli siitä, että he olivat joutuneet ruotsalaisten käsiin. +Martti asetti Luukkaan tupaan vuoteeseen, ja vanha Marttinen ryhtyi +yrteillään haavoja parantelemaan. Ei sielläkään paljoa kysytty. Martti +vain lyhyesti tiedusti Pekan ja Paavon kohtaloa. + +-- Tapetut, vastasi Erkki kolkosti yksikantaan. + +Kuka heidät oli surmannut, sitä ei tarvinnut kysyä. + + + + +MIELIALA MARTTILASSA. + + +Illalla oli saunassa kylvetty. Luukastakin oli siellä käytetty, hänen +haavansa pesty ja sidottu. Oinolasta oli saapunut Pekan vaimo ja isä. +Erkin veli Niilo oli Mulikan talosta tullut tietoja hakemaan. Huhu +asiasta oli levinnyt, ja niin oli kerääntynyt muitakin naapureita, +kuten Pietari Kokkinen, Olli Räsänen ja Matti Tossavainen. + +Ilta-aterian jälkeen istuttiin ison tuvan pitkän pöydän ympärillä. +Luukkaan vuode oli siirretty lähelle. Takassa paloi loimuava valkea. +Naiset olivat uunin kupeella tavallisella paikallaan kartaten ja +kehräten. Vanha vaari Marttinen ei myöskään jättänyt rakasta työtään, +päreitten kiskomista. Siellä päreitten seassa, lähellä äitiään, pikku +Marttikin mieluimmin askarteli. + +-- Nyt Erkki ja Luukas voitte tarkemmin kertoa miten kaikki tapahtui, +pyysi Martti. + +Erkki kuvasi hirvenajon siihen saakka kun hän erosi toisista. Kertoi +vangitsemisestaan ja pakoonpääsystään, välttäen kuitenkin Stinan +mainitsemista. Kertoi myös kuinka oli metsässä sivuuttanut murhamiehet +ja kuinka sitten oli tavannut murhatut ja Luukkaan. + +Luukkaan vuoro tuli tehdä selkoa nuotiolla sattuneista tapahtumista. +Hän kertoi kuinka ruotsalaisjoukko tuli nuotiolle ja kuinka he +ystävällisellä esiintymisellään saivat heidät varomattomiksi ja +luottavaisiksi. Kuvasi salahyökkäyksen ja taistelun. Kertoi Paavon ja +Pekan kuolemasta sekä Killin urheasta viimeisestä taistelusta. + +-- Ei ole oikeutta maassa, jos ei tätä saada rangaistuksi, sanoi +Martti. -- Me emme ole ruotsalaisille mitään pahaa tehneet. Jos +hirvenmetsästys ruotsalaisten alueella on kiellettyä, jota me emme +tunnusta, kun emme estä heidän metsästämistään näillä mailla, voisivat +he saattaa meidät syytteeseen oikeudessa. Nyt he tulevat salakavalasti +kahdeksan miehen voimalla kolmea vastaan ja tekevät murhatekoja. + +-- Tulivatko he todellakin suoraan tappamaan, kysyi Pekka-vainajan isä. + +-- Vaikea on minun sitä päättää, vastasi Luukas, -- Heidän johtajansa +ainoastaan moitti meitä heidän metsästysmailleen tulemisesta. Jos ei +murha ollut lähtiessä ajateltu, suunnitteli sen punatukkainen miestensä +kanssa siellä. Mahdollisesti he olivat lähteneet meitä vangitsemaan, ja +sen he olisivat voineet ilman murhiakin suorittaa. + +-- Minä lähden huomenna voudille asiasta ilmoittamaan, päätti Martti. + +-- Tarpeen on, että sinä Erkki lähdet mukaan. Luukas tervehtynee siksi, +kun asia oikeudessa tutkitaan. + +Vanha vaari keskeytti päreiden kiskomisen. + +-- Ei ole ruotsalaisissa ollut oikeutta siitä lähtien, kun +Kaarle-kuningas kuoli, sanoi hän. + +-- Eivätpähän ole saaneet rangaistusta nekään, jotka ovat suomalaisten +taloja ja vilja-aumoja polttaneet. + +Miesten keskustellessa aukeni tuvan ovi ja sisälle tuli kaksi miestä, +sotilaita. Toisen huomasi Piikki heti alemmaksi upseeriksi. + +Hyvää iltaa toivottivat he tupaan. He astuivat takkavalkean ääreen +lämmittelemään käsiään. Ilta oli kylmä. Valo levisi kasvoille. + +-- Klinga, sotatoverini Klinga, huudahti Piikki ja kompuroi kankealla +jalallaan tulijoita tervehtimään. -- En ole sinua moneen vuoteen nähnyt. + +Upseeri tervehti Piikkiä tuttavallisesti ja lämpimästi. + +-- Et todellakaan ole nähnyt, kun minä olen ollut kaukana poissa. Siitä +on jo neljä vuotta, kun Saksasta lähdin. + +-- Täälläpä on paljon väkeä koolla, sanoi hän katsellen tupaan. -- Se +on minulle mieleistä. Kunhan tässä hiukan lämmittelen, kerron teille +matkoistani. Talossa on lämmintä, ja tietysti saa ruokaa sekä yösijaa. +Tulen kuningattaren asioilla. + +-- Hyvillä vaiko huonoilla asioilla? kysyi Martti Marttinen varovasti. +-- Näinä aikoina taitaa meille suomalaisille olla vain huonoja asioita. + +-- Minulla on hyviä asioita. Minä tulenkin pelastusta tuomaan, vakuutti +tulija. + +Vieras tovereineen tietysti pyydettiin pöydän päähän ja hänelle +alettiin kantaa ruokaa kaikenlaista, mitä talossa oli. Kulkiessaan +Luukkaan vuoteen ohi, hän huomasi haavat. + +-- Sotaako täälläkin käydään, kun haavoitettuja näkee, sanoi hän. -- +Luulisi, että riittää kun Saksassa taistellaan. Pitääkö täälläkin verta +vuodattaa? + +-- Sota ja vaino on tullut meidänkin metsiimme, aloitti Martti. -- +Ruotsalaiset hyökkäävät salakavalasti kimppuumme ja surmaavat meitä. +Pari päivää sitten tuli kaksi meidänkin joukostamme vainajiksi ja +kolmas tuossa makaa haavoissaan. + +-- Tiedän jonkun verran äskeisestä vainosta, myönsi Klinga aterialle +käydessään. -- Kuulin siitä jo ennen tähän Fryksdalin kihlakuntaan +tuloani. Tarkoituksena näkyy olevan karkoittaa suomalaiset kaikki +pois. Surullisinta on, että ruotsalaiset maanviljelijät ovat saaneet +pyrkimyksilleen hallitukselta tukea. Uusia asetuksia on ilmestynyt, +jotka asettavat suomalaiset täällä turvattomiksi. + +-- Sellaisiako ne uutisesi ovatkin, sanoi Martti. -- Eivät mieltä +ilahduta. + +-- Ilman muutako kaikki ajetaan pois tai vangitaan, kysyi Matti +Tossavainen. -- Kutsuttuinahan suomalaiset tänne tulivat ja juuri +kaskenkaadantaan heitä käskettiin. + +-- Ei kai niitä suomalaisia hätyytetä, joilla on talon kirjat ja +jotka siirtyvät peltoviljelykseen, lohdutteli Klinga. -- Ainoastaan +kaskenviljelijöitä ei suvaita eikä myös niitä, jotka ovat myöhemmin +ominlupinsa metsiin asettuneet. + +-- Olli Räsäsellä on sitten selvä lähtö uutispaikaltaan. Ei muuta +kuin kontti selkään ja pois, sanoi Pietari Kokkinen savolaisella +leikillisyydellään nuorelle naapurilleen. + +-- Niin on, jos todella tuon ohjeen mukaan menettelevät, myönsi +Olli, joka oli vasta lyhyen aikaa uutispaikkaansa asunut eikä ollut +viranomaisille edes tehnyt siitä ilmoitusta. + +-- Ei tässä vielä tiedä, miten meidän muittenkaan käy, puhui Martti +miettiväisenä, -- meidänkään, joiden taloja on vuosikymmeniä asuttu. +Kuinkahan monella on kirjoja, ja jos on ollut, monellako ne ovat +tallella? + +-- Millaisia kirjoja ne sitten vaativat? kyseli Pietari Kokkinen vähän +säikähtäen. -- Ei minullakaan mitään kirjoja ole, mutta verot olen +maksanut ja ovat ne kelvanneet. + +-- En minä talonkirjoista mitään tiedä, tunnusti Matti Tossavainen. +-- Kylmään korpeen olen taloni raivannut ja toista vuosikymmentä sitä +asunut. Jos en ole milloin verojani vienyt, kyllä ovat tulleet hakemaan +ja vieneet kaupanpäällisineen. Tottapa Tossavala on heidän kirjoissaan. + +-- Tämä on kiusallinen seikka, päivitteli Martti. Selvä siitä +täytyy saada, etteivät aja pakkaseen talven selkään. Käyn minä sitä +maaherralta saakka kysymässä, kun tätä murha-asiaa lähden ajamaan. Hän +voinee antaa varmuuden. + +Martti oli viime päivinä ajatellut paljon sitä talonkirja-asiaa. Hän +oli koivunkoloa, missä kirjat säilytettiin, käynyt penkomassa, mutta +ei sieltä tullut kuin pieniä paperipaloja ja irtaantunut sinetti +nauhoineen. + +Tunnelma kävi raskaaksi tuvassa. Nämä metsäsuomalaiset olivat jo ennen +tulleet siihen käsitykseen, että mitä viestejä metsän ulkopuolelta +tuleekin, aina ne ovat huonoja ja tekevät mielen apeaksi. Ainoastaan +elämä metsän sisällä, elämä omassa keskuudessa ilman yhteyttä +ulkomaailman kanssa antoi viihdytystä ja onnea. Miksikä pitikin tuon +vieraan maailman tulla rauhaa häiritsemään?' + + + + +PELASTUSTA TARJOTAAN. + + +Maunu Klinga oli keskustelussa Piikin kanssa kysellen tämän +elämänvaiheita ja sotakokemuksia. + +-- Silloin se sota sotaa oli ja silloin siellä mielellään oli, kun itse +kuningas Kustaa Adolf oli johtamassa, myönsi hänkin. -- Sen jälkeen +on minun mieleni palanut rauhallisiin toimiin. Valloituksia voi tehdä +rauhallisellakin tavalla. + +Ja hän alkoi kertoa suurista hankkeista, jotka olivat rauhallisia +ja jotka voivat edistää Ruotsin suuruutta ja mainetta enemmän kuin +sotateot. Hän kertoi että jo kuningasvainaja oli aikonut perustaa uuden +Ruotsin, uuden tytärvaltakunnan sinne, missä on vielä maata vapaasti +saatavana, tarvitsematta sitä miekka kädessä toisilta valloittaa. + +-- Kuninkaan kuolema teki näistä hankkeista lopun, mutta asiaan tarttui +amiraali, Klaus Fleming, suomalainen kuten mekin. Hänen innokkaasta +puuhastaan on syntynyt yhtiö, jonka avulla Ruotsin hallitus on +perustanut siirtokunnan Amerikkaan, Eteläjoelle, ja siellä on nyt +Uusi-Ruotsi, jossa ei ole vihaa eikä vainoa, jossa kaikki asukkaat +saavat elää rauhassa. Siellä on maata niin runsaasti, ettei toinen ole +toisen tiellä. + +-- Onkohan sellaista maata missään, epäili Pietari Kokkinen. + +Joku toinen sanoi: -- Luulisi sitä maata olevan täälläkin, jos on vain +puhe asumattomista seuduista. On täällä korpia niin että rupeamittain +saa samota tapaamatta ihmisten jälkiä. Mutta kaadapas kaski, laitapas +asuntosi ja yritä yksinäisyydessäsi elää, pian tulee toinen ja tahtoo +sinut karkoittaa pois. Olet muka tullut hänen maalleen, vaikka et häntä +ole elämässäsi nähnyt. + +-- On kai sielläkin herroja, jotka sortavat talonpoikaa, murahti vanha +vaari. + +-- Tiedän minä, että on maata, jonne eivät herratkaan ole päässeet, +sanoi Matti Tossavainen. -- Se on Lapin raukoilla rajoilla, Turjan +tunturien takana. Mutta ei siellä vilja kasva, ei siellä elä muu kuin +Lapin väki. + +-- Maa, josta minä puhun, ei ole sellainen, vakuutti Klinga. -- Maa on +mitä ihanin, lehtometsät suunnattomat. Ja metsän alla muheva multa, +joka kasvaa mitä vain. Kun kaadat kasken, heleä aurinko muutamassa +päivässä kuivaa lehdet ja voit halmeesi polttaa. Eivät ole kivet tiellä +kyntämisessä, irtonaista kiveä tuskin maasta tapaat. + +-- Kasvaakohan sellainen kivetön peltoa Maa on hikevämpi kiven +juuressa. Se kokemus on täällä ja Suomessa tehty, epäili Matti +Tossavainen. Hän oli aina kivikoita kyntänyt. + +Klinga innostui selittämään: + +-- Kylväpäs siihen Amerikan maahan ruista. Se kohoaa miehen +korkuiseksi, jopa niin korkeaksi, ettei miestä pellosta näy. Yhdestä +jyvästä nousee kymmenenkin olkea ja jokaisen oljen päässä on korttelin +pituiset tähkät. Vielä paremmin siellä kasvaa etelämmän maan +viljalajit, joita ei täällä voi viljelläkään. Vehnä, josta leipä tulee +valkeaa kuin voi, ja ohra sellainen, ettette ole missään nähneet. +Se kasvaa pensaina. Tähkät ovat suuremmat kuin kuusenkävyt, puolta +suuremmat, ja jyvät kuin isot herneet. Yhdestä tähkästä saat satoja +jyviä. Ja siitä tulee rieska valkeaa kuin maito. + +Miehet kuuntelivat sotilaan kertomusta ihmetellen. He eivät sellaista +maata olleet osanneet ajatellakaan. Epäilytti tokkopahan puhe totta +olikaan. + +-- Taidat puhua omiasi, sanoi vanha vaari. -- Sotilaat ovat tottuneet +liikoja panemaan. Olen minä kylvänyt lihavaankin maahan, voimakkaasti +lannoitettuun. Ei siitä sellaista satoa lähde. + +Klinga vakuutti: -- En minä kuulemiani kerro, puhun näkemiäni. Läksin +sinne varta vasten katsomaan. Viime laivassa palasin. + +Piikki kiiruhti sotilastoveriaan puolustamaan. + +-- Minä tunnen Maunu Klingan rehelliseksi mieheksi. Vuosikausia olemme +palvelleet yhdessä ja hän on aliupseerina ollut lähin esimieheni. Olen +minäkin nähnyt etelän viljavia maita, vaikka en tuollaista Goosenia. +Uskon, että tällainen on mahdollista. Ja kun Klinga kerran näin +vakuuttaa, täytyy asian niin olla. + +-- Ei täällä Vermlannissa eikä Suomessa mikään sellainen kasvu olisi +mahdollista, vaikka kuinka olisi maa viljavaa, myönsi Klinga. -- +Täällä on yleensä liian kylmä. Ja kesä on lyhyt. Siellä on lämmintä, +talvellakin melkein niin lämmintä kuin täällä sydänkesällä. Halla ei +vie koskaan viljaa. + +-- Hallako ei vie, ihmettelivät miehet ja höristivät korviaan. + +Halla oli heille aina ollut luonnon pahin vihollinen, yhtä paha kuin on +karhu lehmälle. Sen takia on monet talvet syöty petäjänkuorta, vaikka +ruiskylvöt olivatkin laajat. + +-- Mitenkäs siellä voisi halloja olla, kun ei vesi jäädy +sydäntalvellakaan, paitsi aivan muutamina viikkoina. Ja kesällä on +usein niin lämmin kuin meillä saunassa. Saa siellä auringossa hikensä +niin, että voi vastalla kylpeä. Ei sitä varten muuta saunaa tarvita. + +Tämä oli miehistä kaikkein ihmeellisintä. Suomalaiset olivat aina +olleet halukkaita kylpemään, ja nyt he kuulivat, että siellä voi kylpeä +ilman saunaakin, ulkoilmassa vain. + +-- Kerropas, missä kaukana tuo tuollainen paratiisi on, uteli nuorekas +Olli Räsänen. + +-- Suuren meren takana on suuri maa, jonka Luoja on säästänyt +nykyisille ja tuleville sukupolville. Amerikka se on, luonnon rikkauden +ja ihanuuden maa. Siellä on suuri joki, suurempi kuin tämä Isojoki, +leveä kuin meren lahti. Jokeen laskee useita pieniä jokia ja puroja. +Purot ovat niin täynnä kaloja, että verkot repeävät niiden paljoudesta. +Vanhat tuuheat puut kuvastuvat joen pintaan. Ihmisen kirves ei ole +noihin metsiin vielä käynyt, kukaan ei niihin vielä kaskea tehnyt. +Tuollaista koskematonta metsää voit päiväkausittain kävellä. Nämä +metsät täällä eivät ole kuin saarekkeita sen rinnalla. Lieneekö sillä +ollenkaan loppua. + +-- Lie siellä sitten metsäneläviäkin, uteli Kokkinen +metsästysintoisena. -- Onko hirviä? + +-- On vaikka kuinka paljon, peuroja aivan laumoittain. Ja majavia niin +että voit seipäällä muutamassa tunnissa tusinan niitä tappaa. + +-- Eipä veronahkoja kauan pyydystäisi, päätti Matti Tossavainen. -- +Täältä ne ovat jo niin loppuneetkin, että vaivoin jonkun löytää. + +-- Totta kai siellä on ihmisiäkin, kun on riistaa niin yllin kyllin? +kyselivät miehet. + +-- Vähän on, hyvin vähän. Eivät ole vielä osanneet täältä. Metsissä on +pakanoita, jotka alastomina liikkuvat. Niitäkin on vain siellä täällä. +Ne ovat iholtaan punaisia kuin kalkutetun vaskikattilan kylki. Ne ovat +sen maan oikeita isäntiä, mutta meidän hallituksemme on heiltä ostanut +maata niin paljon, että sinne sopisi koko Vermlannin väki. Jos tämä +maa käy vähäksi, lisää on saatavissa kuinka paljon tahansa. Niin ovat +sieltä maata ostaneet hollantilaiset, samoin englantilaiset. + +-- Vai sinne se uusi Ruotsin valtakunta tulee? Tulevat kai +verottajatkin ja herrain valtaa kyselivät miehet epäillen. + +Klinga selitti: + +-- Hallitus on laittanut yhtiön tämän maan asuttamista varten. +Toistaiseksi on maa vasta ostettu ja tarkastettu. Nyt on se valmiina +asuttavaksi. Hallitus tahtoo sinne suomalaisia, jotka ovat parhaita +korven perkaajia. Maata saa jokainen riittävästi ja kaskea saa +kaataa niin paljon kuin tahtoo. Alussa ei ole veroja minkäänlaisia. +Kehoitetaan viljelemään tupakkaa hallitusta varten, joka maksaa siitä +hyvän hinnan. Sieltä se oikea tupakka tähän maahan tuodaan ja se +kasvaakin siellä mainiosti. Näihin saakka on tupakka vierailta ostettu, +mutta nyt tahdotaan sitä kasvattaa itse. + +Vielä kyselivät miehet yhtä ja toista. Klinga oli valmis selittämään. +Hän kuvasi maan erittäin juuri suomalaisille sopivaksi. Vihdoin hän +otti apulaisensa selkälaukusta papereita ja levitti niitä pöydälle. + +-- Niin, te olette nyt kuulleet minkälainen se uusi maa, se uusi +Ruotsin valtakunta Amerikassa on, hän lausui. -- Minut on lähetetty +hallituksen puolesta teille asiaa selittämään ja tarjoamaan teille +uusia asutustiloja, joissa teillä on oikeus kaskianne kaataa ja riistaa +pyytää. Hallitus antaa teille ja tavaroillenne vapaan kuljetuksen, +vieläpä apuakin uuden kodin perustamiseen. Kuka ilmoittautuu lähtijäksi? + +Miehet katsoivat toisiinsa. Ei kukaan virkkanut sanaakaan. Hetken +kuluttua sanoi Marttisen vanha vaari: + +-- Samanlaisilla lupauksilla meidät tänne houkuteltiin Suomesta. Me +uskoimme niitä. Nyt meitä täällä ryöstetään ja surmataan. Samoin +taitaisi käydä sielläkin. + +Klinga jäi vähäksi aikaa sanattomaksi. + +-- Ainakin minun mieleni tekee sinne. Olen siellä käynyt ja lähden +uudelleen, sanoi hän. + +-- Jos minusta kankeajalkaisesta sinne olisi, lähtisin toveriksesi, +lupautui Piikki. + +-- Tule mukaan! Sinä teet vartijan tehtäviä, jos et muuhun pysty. -- +Siis on yksi tiedossa. Kai niitä muitakin tulee? + +-- En tiedä pystynenkö enää mihinkään, sanoi Luukas vuoteeltaan. -- Ei +minusta maanmuokkaajaksi ole vaikka tervehdynkin. Oikea käteni taitaa +jäädä kankeaksi, mutta ehkä se vielä pyssyä pitelisi. Täällä ei minulla +ole mitään tekemistä, kun eivät salli metsästää. Ehkäpä toki majavan +hengiltä saisin, koskapa niitä seipäilläkin tapetaan. + +Klinga katsahti sairaaseen. + +-- Jätetään sinun asiasi riippumaan siitä kuinka tervehdyt. Tarvitaan +siellä metsästäjiäkin, mutta etupäässä maanperkaajia, uutisasukkaita. +Ajatelkaa nyt asiaa, miehet, ajatelkaa myös sitä, että näin saatte +riidat loppumaan ruotsalaisten kanssa. Voihan olla niin, että teidät +ajetaan pois taloistanne ja vangitaan. Siellä Amerikassa on teillä +turvapaikka. + +Miehet alkoivat keskenään vaihtaa ajatuksia asiasta. Loppupäätökseksi +sanoi Martti: + +-- Vapaaehtoisesti minä en jätä tilaa. Täällä olemme kaikin voimimme +raataneet. Asumattomaan korpeen on talo laitettu. Olen ajatellut, +että tästä tulisi koti minulle ja jälkeläisilleni. Minä koetan tehdä +minkä voin oikeutemme säilyttämiseksi. Naapurit, minä valvon teidänkin +asiaanne. Uhkailemalla ja peloittelulla ei meitä ajeta pois. + + + + +OIKEUTTA ETSIMÄSSÄ. + + +Seuraavana päivänä lähtivät Martti ja Erkki herroihin. Leena ja +Reeta laittoivat heille parhaat eväät. Koko aikana Erkin surullisen +paluun jälkeen eivät hän ja Reeta olleet sanaakaan vaihtaneet. Reeta +oli odottanut, että Erkki tavallisuuden mukaan olisi etsinyt hänen +seuraansa, mutta muut ajatukset kiinnittivät Erkin mieltä niin, että +hän oli kuin unhottanut tytön. + +-- Varo nyt, etteivät ruotsalaiset sinua uudelleen vangitse! pyysi +Reeta ujosti tuodessaan eväskonttia Erkille. -- Karkasit heiltä, siksi +ne koettanevat saada sinut vielä valtaansa. Joudu pian takaisin. Sairas +äitisikin on levoton, jos viivyt. + +-- Me tulemme niin pian kuin ehdimme, vakuuttivat miehet. -- Monta +asiaa on toimitettava. + +Maunu Klinga meni toisiin suomalaismetsiin asiaansa etsittämään. +Erotessaan Erkistä ja Martista hän neuvoi heitä etupäässä turvautumaan +maaherraan, joka oli oikeudentuntoinen ja kansalle ystävällinen mies. + +-- Minä puolestani luulen, että te ette talojanne pelasta. Ei +maaherrakaan voi vasten hallituksen käskyjä tehdä. Joka tapauksessa +ajatelkaa Amerikkaa varmana turvapaikkananne, jossa, minä vakuutan, +sellaisen tulevaisuuden rakennatte, ettette voi täällä sellaista +uneksiakaan. + +Erotessa puristivat miehet toistensa kättä. Erkki pyysi Klingaa +toistekin talossa käymään. + +-- Saammehan niistä asioista vielä jutella, sanoi Erkki. + +Pitkä on matka suomalaisseuduilta virkamiesten luo, niin pitkä, +että heitä harvoin tavataan. Virkamiehet pitivät sitä suurena +rangaistuksena, jos heidän täytyi noihin metsiin matkustaa veroja +perimään tai rikosasioissa. Eikä se matka ollut aivan vaaratonkaan. +Suomalaiset olivat harvinaisen yksimielisiä keskenään. Kun he +tulivat siihen käsitykseen, että virkamiehet menettelivät väärin, +asettuivat he vastarintaan. Erittäinkin olivat suomalaiset uskollisia +puolustamaan pakolaisia, jotka oikeuden vainoilta hakivat heiltä +turvaa. Ottamatta selvää pakolaisen syyllisyydestä, olipa hän +suomalainen tai ruotsalainen, he vierasvaraisuuden vuoksi usein +puolustivat rikoksellisiakin, murhamiehiä ja varkaita. Tämä pahensi +suuressa määrässä suomalaisten asiaa viranomaisten silmissä. Näiden +väkivaltaisuuksien vuoksi tulivat virkamiehet metsiin sotilasjoukko +mukanaan. + +Martti ja Erkki kulkivat nyt virallisissa asioissa. Vaikka +metsäsuomalaisten ja peltoruotsalaisten välit olivat kireät, oli +suomalaisilla harvoin mitään peljättävää ruotsalaisten taholta paitsi +metsästysmatkoillaan ja sellaisissa kylissä, jotka olivat saaneet +kärsiä metsänpaloista. Muuten kävivät metsäsuomalaiset ruotsalaisten +kanssa rauhallista kauppaakin. + +Isollejoelle saapuivat miehet alempana kuin missä Erkki oli joutunut +vangiksi. Itse Erkki ei kyllä olisi pelännyt samoille paikoille +uudestaan lähteä -- hän tunsi sinne omituista vetovoimaakin, mutta +Martti oli sitä mieltä, että turhanpäiten ei pidä saattaa itseään +vaaranalaiseksi. Matka ei olisi käynyt suoremmaksi sitäkään tietä. + +Vouti asui Fryksdalissa, mikä oli samalla veronkanto- ja käräjäpaikka. +Vakavina kävelivät miehet vartioiden ohitse, ja pienempien selittelyjen +jälkeen pääsivät he voudin puheille. Tämä oli entinen sotilas ja +osoittautui karskiksi herraksi. + +Kun suomalaiset alkoivat kertoa hirvenajosta ja murhatapahtumasta, +kivahti hän: + +-- Ettekö te tiedä, että hirvenmetsästys on jo sellaisenaan kiellettyä? +On mahdotonta teitä siitä estää, mutta mitä te menette metsästelemään +ruotsalaisten maille! Jokien varsilla asuvat ruotsalaiset käyvät +alinomaa kantelemassa teistä suomalaisista ja pyytävät apua teidän +omavaltaisuuttanne vastaan. Te ette välitä mistään laeista ja +asetuksista. Täällä ei ennen synny rauha kuin teidät on perinjuurin +raivattu pois. Menkää kotimaahanne, menkää Suomeen! Täällä ei teitä +tarvita! + +Martin veri kuohahti. Hän oli luullut että vouti alunpitäen rupeaisi +heille myötämieliseksi ja antaisi kannatusta heidän asialleen, joka +hänen mielestään oli päivänselvä. Sen sijaan heitä nyt kohdeltiin +ynseästi. + +-- Vai ei meitä täällä enää tarvita, sanoi hän kiukustuneena. -- +Kyllä meitä on tarvittu ja sitä varten kutsuttu. Emme pyydä mitään +etuoikeuksia, pyydämme vain oikeutta. + +-- Teidän oikeutenne on siinä, että teidät pannaan kaikki kahleisiin ja +viedään täältä pois. + +-- Sellainenko se on laki Ruotsinmaassa? kysyi Martti tiukasti. + +-- Muuta lakia te ette tarvitse! jyrähti vouti. -- Te olette rosvoja, +metsänpolttajia, sala-ampujia. Vaikka hallitus on teiltä kieltänyt +kaskenpolton, ette te muuta osaa tehdäkkään. Te olette vain vahingoksi +valtiolle. Malttakaa, ensi kerran kun minä tulen metsiinne, poltan +minä teidän talonne ja viljanne. Varmasti silloin kaikkoatte pois. Vai +kysytte te Ruotsin lakia! Teistä on jo neljä vuotta sitten sellainen +laki annettu, että teidän on muutettava pois. Mutta siitä te ette ole +välittäneet. Mutta jos ette muuta ennen kevättä, vangitaan teistä +jokainen. + +-- Ettekö murhateon johdosta aio ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin +murhaajia vastaan? Olemme tulleet tänne saattaaksemme asian oikeuden +käsiin. Tahdomme tietää, saammeko siinä oikeutta vai ei. -- Martti +puhui vakavasti, mutta jyrkästi. + +-- Mihin toimenpiteisiin minä tässä ryhdyn, se on minun asiani, vastasi +vouti. -- Ensi tehtäväkseni vangitsen minä tämän toverisi, joka itse +otti osaa metsästykseen ruotsalaisten maalla. + +Hän meni porstuaan, kutsui sieltä sotilasvartioston, joka otti Erkin +kiinni. Martti aikoi ryhtyä vastarintaan, mutta Erkki kielsi ja +antautui vapaasti. + +-- Hänet minä tarvitsen asiaa tutkittaessa, sanoi vouti. -- Sinä voit +mennä kotiisi kertomaan, että tämä on ainoastaan sen tanssin alkua, +jota tänä talvena tullaan tanssimaan suomalaismetsissä. + +Martti ja Erkki olivat hämmästyksissään siitä käänteestä, minkä heidän +asiansa sai. Keskenään he saivat vaihtaa ajatuksiaan vain sen verran, +että Martti lupasi mennä maaherran luo. + +-- Minä koetan eikö sielläkään anneta meille oikeutta ja kerron siellä +tämänkin tapauksen. + +Apealla mielellä lähti Martti yksinään kävelemään etelää kohti +läänin pääkaupunkiin, missä maaherra asui. Hän käsitti, että +tässä on kysymyksessä enemmän kuin murhajuttu. Tässä on kysymys +suomalaisten asumisesta tai karkoittamisesta näiltä seuduilta. Tämä +oli kansakunnan yhteinen asia. Hän suunnitteli jo mielessään, että jos +ei maaherraltakaan apua lähde, järjestää hän suomalaisen lähetyskunnan +ja yhdessä he lähtevät kuningattaren luo Tukholmaan. Suomalaiset ovat +ennenkin turvautuneet suoraan hallitsijaan ja saaneet siltä apua +herrojen väkivaltaisuutta vastaan. + +Suuren asian kannustamana kiiruhti hän askeleitaan. Nopealla +toiminnalla hän tahtoi auttaa toveriakin, jonka vapauttamista hän aikoi +maaherralta anoa. + + + + +MAAHERRAN LUONA. + + +Maaherra Olof Stake oli hyväntahtoinen mies. Hänellä oli hallituksen +luottamus ja kuningattaren neuvoskunnassa läheisiä ystäviä. Hänen +veljensä oli maan suurimpia sotapäälliköitä. Maaherra tahtoi +lääninsä parasta ja suojeli sen asukkaita liian raskailta veroilta +ja sotaväenotolta. Hänelle oli kyllä saapunut määräys suomalaisten +karkoituksesta ja heidän asuntojensa sekä vilja-aumojensa +hävittämisestä, mutta hän oli pannut sitä täytäntöön vain aivan +poikkeustapauksissa, milloin suomalaisten taholta oli karkeita rikoksia +tehty. Tehtaiden omistajat ja ruotsalaiset maanviljelijät tekivät tästä +maaherran pehmeydestä valituksia hallitukselle, mutta ystävien suosio +pelasti hänet aina. Viime aikoina oli kuitenkin Tukholmasta ilmoitettu, +että maaherran täytyi ryhtyä jyrkempiin toimenpiteisiin. Asetukset +ovat pantavat täytäntöön. Stake sai toki jonkun verran huojennuksia +niihin. Niinpä ne metsäsuomalaiset saivat luvan jäädä paikoilleen, +jotka olivat myös peltoja tehneet ja joilla oli kirjat taloihinsa. +Kaikki suomalaiset kiertolaiset, salametsästäjät ja yksinomaan kaskien +viljelyksellä eläjät oli ehdottomasti karkoitettava. Jos he eivät +vapaaehtoisesti lähde, on heidät vangittava. Vangeista on toiset +pantava sotaväkeen ja toiset lähetettävä uutisasukkaina Amerikkaan. +Erittäin teroitettiin uutisasukkaiden hankkimista. Ne suomalaiset, +jotka sitoutuisivat perheineen lähtemään, saisivat vapauden ja maata +riittävästi asuakseen. + +Näitä asioita harkitsi maaherra Stake huoneessaan, kun hänelle +ilmoitettiin metsäsuomalaisen Martti Marttisen tulo. Tämä tapahtui +sopivaan aikaan. Suomalaisten kanssa hän oli sattunut vain ani harvoin +tekemisiin. He elivät metsissään eivätkä persoonallisesti vaivanneet +korkeita viranomaisia. Stakella oli se käsitys suomalaisista, että +he olivat yleensä hidastuumaista, mutta ylpeäluontoista kansaa. +Suomalaisesta metsäaatelista hän oli kuullut ja oli vakuutettu, että +sellaista oli laajaltikin. + +Sisälle tuli isokasvuinen, harteikas suomalainen. "Salon aatelismies", +ajatteli maaherra heti miehen nähtyään. Hän pyysi miehen istumaan +työpöytänsä ääreen, ja kysyi ystävällisesti, mitä tällä oli asiaa. + +Martti vertasi tämän korkean herran käytöstä siihen, mitä oli saanut +voudin luona kokea. Hän alkoi luottaa siihen, että hän menestyy +asioissaan ja saa täällä oikeutta. Ensin hän esitti murhajutun ja +toverinsa vangitsemisen. + +Maaherra mietti hetken asiaa, pyyhkäisi hiuksiaan ja sanoi: + +-- Asia ei ole niin yksinkertainen kuin se sinusta ehkä näyttää. On +luonnollista, että murhamiehet heti vangitaan ja saatetaan vastaamaan +teostaan. Minä pidän siitä huolen, että niin tapahtuu. Ensi käräjillä +joutuu heidän asiansa esiin, ja saat nähdä, että Ruotsissa on oikeutta, +joka tällaiset rikokset rankaisee. + +-- Mutta --, jatkoi hän -- vouti ei menetellyt laittomasti +pidättäessään toverisi. Hän olisi voinut vangita sinutkin. Näes, se +on tosiasia, että hirven metsästäminen näillä mailla on kielletty, +vaikka te suomalaiset ette siitä välitä, tuskinpa edes tiedättekään. +Eivät siitä välitä muutkaan, vaikka ristiriitaa ei tule muulloin kuin +suomalaisten ja ruotsalaisten sattuessa vastakkain. + +Martti katsoi parhaaksi ottaa esille sen toisen asian, joka hänen +mieltään oli kauan askarruttanut ja jonka hän tiesi elinkysymykseksi +metsäsuomalaisille yleensä. + +-- Kiitän teitä siitä, että olette luvannut murhajutun selvittää, +sanoi hän. -- Minulla olisi toinenkin asia. Siellä metsillä puhutaan, +että kaikki suomalaiset tulevat metsistään karkoitettaviksi ja heidän +talonsa ja viljansa hävitettäviksi. Me tahtoisimme tietää, mitä perää +tässä puheessa on. + +-- Kyllä siinä on perää enemmän kuin te ehkä siellä voitte uskoakaan. +Näes, teidän viljelystapanne on hallituksen ja maan muitten asukasten +mielestä vahingollista. Jo pitemmän aikaa sitten kiellettiin +kaskimaiden teko yhteisiin metsiin. Ainoastaan niillä mailla, jotka +ovat omistajilleen jaetut, on se luvallista. Mutta teidän suomalaisten +maat siellä metsäseuduilla ovat kaikki jakamatta. Toistaiseksi ei +teillä kenelläkään ole oikeutta maihinne. Peltoviljelijät tahtovat, +että metsämaitakin on heille jaettava, ja se heidän vaatimuksensa on +oikeutettu. Niiden suomalaisten, jotka asuvat lähellä, on muutettava +pois. Kahta peninkulmaa lähemmäksi ei suomalaisten taloja suvaita. +Siellä, missä rantakylät ovat tiheämmät, täytyy ruotsalaisten +saada maata aina viiden peninkulman päähän saakka. Lisäksi tulee +rautaruukkien metsäntarve. Siltä ympäristöltä, missä niitä on, +täytyy kaikkien suomalaisten muuttaa. Sano kotipuolellasi, että minä +otan auttaakseni niitä suomalaisia perintökirjojen saannissa, jotka +ovat kauemman aikaa paikoillaan asuneet ja joiden talot eivät ole +äskenmainittujen rajalinjain sisällä. Miltä metsäseudulta sinä olet? +Onko sinulla tilaasi mitään kirjoja? + +Martti oli nyt saanut surullisen vahvistuksen kerrottuihin huhuihin, +vaikka tuo vahvistus ei tullutkaan niin jyrkässä ja sovittamattomassa +muodossa kuin minkä vouti oli antanut. + +-- Sieltä minä olen ylämaasta, Laasarin Lehtovaaralta, Isojoen +takaa. Meitä on siellä suuri joukko suomalaisia, joista jotkut ovat +kymmeniä vuosia talojaan asuneet ja rakentaneet ne täysikuntoisiksi. +Parikymmentä vuotta olemme mekin taloamme asuneet. Isoisä tuli Suomesta +luottaen kuninkaan kutsuun. Oli meillä kirjatkin, mutta ne ovat +hävinneet. + +-- Niillä hävinneillä kirjoilla ei olisi pääasiaan nähden ollut +mitään merkitystä. Ne vain antoivat oikeuden uutisviljelykseen ja +kaskenkaadantaan ja sellaisina kyllä olivat hyvät. Mutta varma +omistusoikeus annetaan vasta perintökirjoissa. Pelkään pahoin, että +teidän seudullenne ei voida antaa niitä kirjoja. Osaksi on seutu liian +lähellä kyliä, osaksi se kuuluu rautatehtaan alueisiin. Kuitenkaan +älkää olko ennen aikoja huolissanne. Tulkoon kustakin talosta isäntä +tai isännän edustaja Fryksdaliin ensi markkinoille, jolloin on käräjät +sekä verollepano. Minä katson silloin mitä voin hyväksenne tehdä. + +Katkera oli totuus kuulla, mutta Martti näki, että maaherra ei tahtonut +heille pahaa, vaan oli päinvastoin halukas auttamaan. + +-- Vielä yksi asia, sanoi maaherra. -- Arvatenkin on myös teidän +seudullanne sellaisia, jotka eivät ole alkaneet vakinaisesti mitään +seutua viljellä, jotka kaatavat kasken milloin sinne, milloin tänne, +eivätkä yritäkään peltoa tehdä. Heitä ei voida missään tapauksessa +suvaita. Heidät kuten muutkin kiertolaiset ja pahantekijät, vangitaan +ja toimitetaan sotaväkeen, jos he iältään ovat soveliaita. Mutta +heillä samoinkuin teillä kaikilla on pelastuksena eräs tie, jonka +tahtoisin erityisesti painaa mieliinne. Kaikki te voitte päästä +uutisviljelijöiksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Oletteko +siitä kuulleet? + +-- Aivan äsken kävi meillä hallituksen lähettiläs Maunu Klinga, joka +kertoi siitä, vastasi Martti. + +-- Hän sen parhaiten tietää, kun on itse käynyt siirtokunnassa. Niin, +hallitus tahtoo viljelijöiksi sinne maahan, missä kirjaimellisesti +rieska ja hunaja vuotaa, etupäässä suomalaisia, koska he siihen +parhaiten soveltuvat. Ainoastaan suomalaiset voivat kaskeksi kaataa +suuret metsät sekä tehdä pellot niiden tilalle. Siellä olisi teillä +rajattomat työalat eikä polttaminen siellä lopeta maan kasvuvoimaa. +Panen tämän asian sydämellenne ja suorastaan kehoitan teitä sinne +muuttamaan. + +Kun Martti lähti ystävällisen, mutta samalla vakavan ja suorapuheisen +maaherran luota pois, oli hänen päänsä täynnä ajatuksia. Hän huomasi, +että heidän elämänsä siellä metsissä oli aivan epävarmalla pohjalla. + +Hän lähti kulkemaan pohjoista kohti, missä metsien poveen kätketyt +suomalaisten kodit olivat vaarallisella tavalla tulleet ulkopuolelta +suunnatun huomion kohteeksi. + + + + +PUNATUKKAINEN HUOMAA VANGIN KARANNEEN. + + +Dalbon kartano kuului Isonjoen varrella olevaan Dalbyn kylään. Kylä +ei ollut suuri, eikä se vanhakaan ollut. Se oli myös tavallaan +uutisseutua, vaikka ruotsalaiset olivatkin sinne tulleet aikoja ennen +kuin suomalaiset metsiinsä. Pellot olivat ensin hyvin pienet, mutta +vähitellen ne laajentuivat. Sitä mukaa oli myös varallisuus kasvanut. +Varakkain oli Dalbon talo, johon olemme tutustuneet. + +Retkikunta palasi aamulla murhatyön jälkeisenä päivänä. Hidasta +oli ollut näidenkin miesten kulku, sillä useilla heistä oli pahoja +haavoja, joita suomalaiset olivat iskeneet. Gustafilla oli kaksi haavaa +kasvoissa, jotka tekivät ne kamalan näköisiksi. Pahin oli jalassa ja +sai aikaan sen, että mies ontui huomattavasti. Mutta rajua luontoaan +hän ei ollut kadottanut. Hänen ensimmäinen kysymyksensä koski vankia. + +-- Rauhoittunut kai hän on, koska sieltä aitasta ei ole mitään +kuulunut, vastasi Anders. -- Minä itse makasin renkien aitassa +vartioiden suomalaista. Illalla kuului liikettä. Sittemmin on kai +nukkunut. + +-- Muistithan Stina antaa vangille ruokaa, kysyi Dalbo. + +-- Annoin illalla sen verran kuin kissankolosta mahtui. + +-- Hyvä on. Me otamme hänen asiansa esille, kun olemme ensin levänneet. + +Gustaf tarkasteli aitan oven salpaa ja näytti tyytyväiseltä. + +Kotonaolijat eivät kysyneet matkan menestymistä. Kotiintuotu saalis +ja vielä enemmän haavat viittasivat tulokseen. Stina ihmetteli, ettei +vankeja näkynyt. Hän arveli heidän päässeen pakoon ja oli siitä +mielissään. + +Vanha Dalbo oli tavallista harvasanaisempi. Näytti siltä, kuin hän +olisi tahallaan karttanut Gustafia. He eivät keskenään juuri mitään +puhuneet. Gustaf lähestyi Stinaa ja pyysi häntä sitomaan kasvoihin +lyötyjä haavoja. Stina toi vettä puhdistaakseen ne ensin. Ryhtyessään +pesemään hänen kätensä vavahti. + +-- Älä nyt revi niitä auki. Kipeät ne ilmankin ovat ne suomalaisten +koirain puremat, murahti Gustaf kärsimättömästi. + +-- En minä ole tottunut haavoja sitomaan, puolusteli Stina. -- +Suomalaiset ovat näiden parantamisessa erinomaisia. Heillä on +tiedossaan yrttejä, ja he osaavat veren tyrehdyttää noituudellakin. + +-- Oletko sinä heidän noituuttaan kokenut? kysyi Gustaf pilkallisesti. +-- Kyllä suomalaiset koirat nuolevat omat haavansa, vaikka eivät +sitä enää tee ne suomalaiset, jotka metsään jäivät. Näitä haavojani +en kellekään suomalaiselle jättäisi, en, vaikka siihen paikkaan +menehtyisin. Vai tahtoisitko sinä, että tuo, joka tuolla aitassa?... -- +Hän katsoi epäluuloisesti Stinaan. + +-- En minä sillä mitään sellaista tarkoittanut, puolustelihe tyttö. + +-- Maltas! kivahti Gustaf ja kohosi pystyyn. -- Pian tulee sille +itselleen sidottavaa. Mutta niitä haavoja et sinä sido, vaikka kuinka +haluaisitkin. -- Hänen poskilihaksensa pullistuivat vihasta ja haavat +rupesivat vuotamaan. + +-- Parasta on, että etsit haavansitojan muualta, -- sanoi Stina +ylpeästi ja lähti pois tuvasta. Gustaf poistuikin kotiinsa, joka oli +vähän matkan päässä samassa kylässä. + +-- Älkää ottako ulos vankia ennen kuin minä palaan, varoitti hän +Andersia. -- Tahdon olla itse mukana tilinteossa. + +-- Kuinka olet niin synkkämielinen, Nils, sanoi Dalbon vaimo +miehelleen. -- Sinua väsyttää. Heittäydy levolle. + +-- Väsyttää todella, myönsi isäntä. -- Parempi olisi ollut, etten olisi +koko matkalle lähtenyt. + +Kun miehet olivat levänneet, palasi Gustaf takaisin. + +-- Nyt otamme vangin esille. Minun tekee mieli nähdä suomalaisen verta, +irvisti hän. + +Suomalaisella nuotiolla ollut joukkue kokoontui aitan luo. + +-- Älkää ryhtykö mihinkään ennenkuin minä haen isän paikalle, sanoi +Anders ja riensi tupaan. Dalbo tuli ja asettui miesten keskelle. + +-- Tällä kertaa minä en enää anna yllättää itseäni, hän sanoi +vakavasti. -- Minä olen teidän johtajanne ja teidän on minua kuultava. +Sitä paitsi te olette minun maallani, minun pihallani. Minä olen täällä +isäntä. Muista myös sinä se, Gustaf. Vangin kanssa ei meillä ole muuta +tekemistä kuin lähettää hänet Fryksdaliin oikeuden käsiin. Saavat +menetellä sitten lain mukaan. Kaksi saattajaa riittää. Anders saa mennä +kolmanneksi. + +Gustaf astui aitan luo. Hän koetteli puukkoa tupessaan. Sitten hän +irroitti rautasalvan ovessa. + +-- Astu ulos suomalainen konna, hän huusi. Pimeään aittaan ei voinut +mitään nähdä. Sieltä ei tullut ketään. Gustaf ja Klas astuivat +kynnyksen yli, varovaisina, etteivät tulisi yllätetyiksi. Ei kuulunut +mitään liikettä, eikä näkynyt ketään. He tarkastivat ala-aitan, +kiipesivät sitten ylös. Ei sielläkään ketään. Tarkastivat katon ja +toisten aittojen ullakoille vievät ovet. Ei näkynyt merkkiäkään, mistä +vanki olisi päässyt karkaamaan. + +Mutta poissa hän oli. + +Noloina palasivat he pihalle. + +-- Lintu on päässyt häkistään, julisti Klas. Gustaf puri hammastaan. +Miehet tarkastivat viereiset aitat, kiersivät rakennuksen ympäri. +Selitystä siihen, miten karkaaminen oli tapahtunut, ei löytynyt. + +-- Luonnollisella tavalla karkaaminen on ollut mahdotonta, vakuutti +Anders, ja rengit todistivat sen. -- Me kaikki olimme vartiossa ja +olisimme kuulleet. + +Yksi rengeistä lausui: + +-- Mutta jos hän olikin noitaa Suomalaiset osaavat noituuden taidon. On +voinut savuna nousta taivaalle tai käärmeenä luikertaa kissankolosta. + +-- Niin se on käynyt, päätti toinen renki. -- Minä aavistinkin +sitä. Sellaista sattuu suomalaisten kesken useinkin. -- Ja hän oli +huomaavinaan pakkasen panemassa ruohikossa kiemurtelevia jälkiä. + +Kaikki olivat hämmästyneitä. Gustaf ei voinut löytää selitystä. + +-- Onko tyttöjen aitan ovi ollut kaiken aikaa lukittuna? hän kysyi, ja +hänen silmänsä etsivät Stinaa, jota hän ei kuitenkaan löytänyt. + +-- Minä näin että Stina ennen maatapanoaan lukitsi aittansa oven +huolellisesti, todisti Anders. + +-- En minä sittenkään usko noituutta, sanoi Gustaf ja erosi miehistä +etsien Stinaa tuvasta. Tyttö oli tulossa portailla. + +-- Sinä päästit vangin karkuun, kähisi Gustaf tytölle ja puristi häntä +niin kovasti käsivarresta, että Stina tuskasta parahti. Tyttö huudahti: + +-- Mene, peto! Minä en tahdo sinua enää nähdä. Mene, äläkä koskaan +näytä kasvojasi täällä, inhoittava murhamies! + +Stina oli jo Gustafin esiintymisestä ja muista lauseista saanut +selville, mitä metsässä oli tehty. Sen vuoksi hän kammoen irroittautui +miehestä. Kasvot kalpeina ja silmät iskien tulta hän vetäytyi isänsä +turviin. + +-- Kyllä minä sinusta oikut kitken, uhkasi Gustaf, mutta ei lähestynyt +enää morsiantaan. + +-- Et minuun enää koske, vakuutti Stina ja kohotti ylpeästi +hartioitaan. -- Meidän välimme ovat poikki, poikki tästä päivästä +alkaen. Tiedä se! + +Hampaitaan kiristellen Gustaf lähti kävelemään kotiansa kohti. + +-- Vie nuo hirvenlihat ja nahka mukanasi, kehoitti Dalbo. -- Minä en +niihin koske. + +Klas lähti parin toverin kanssa auttamaan Gustafia saaliin pois +viemisessä. -- -- + +Hiljaisuudessa ja jokapäiväisissä askareissa kului muutamia päiviä. +Sanoma murhatuista suomalaisista levisi myös kylälle. Kukaan ei sen +johdosta kysellyt mitään, ei Stinakaan, vaikka hänen sydäntään ahdisti +epätietoisuus siitä, mikä osuus hänen isällään oli tapahtumassa. +Isä oli kaiken aikaa ollut synkkä ja vaitelias. Eräänä päivänä ajaa +karahutti joukko sotilaita pihamaalle. Heidän johtajansa meni Dalbon +kanssa kamariin ja viipyi siellä hetken aikaa. Sitten hajaantuivat +ratsut kylän eri osiin. Seurauksena oli, että pian tuotiin vangittuina +Gustaf, Klas ja kaikki muut, jotka olivat olleet mukana suomalaisia +vastaan tähdätyssä retkikunnassa. Vanha Dalbo antautui vapaaehtoisesti. +Oli käsketty heidät kaikki ottaa kiinni ja toimittaa Fryksdalin +vankilaan. Pienempi sotilasjoukko lähti vankeja saattamaan. Isompi +osasto jatkoi matkaansa suomalaismetsiin. + +-- Meillä on sielläkin toimittamista, sanoi joukkueen päällikkö. + +-- Tuokaa myös juttuun sekaantunut hirvenampuja, neuvoi Gustaf näöltään +tyynenä, vaikka hänen sisällään kuohui. Hän teki selkoa Erkki Mulikan +ulkonäöstä. + +-- Hän on jo hallussamme, vakuutti joukon johtaja. -- Fryksdalissa +hänet tapaatte. + +Apean alakuloisuuden valtaan jäi Dalbon väki sekä koko kylä näitten +vangitsemisien jälkeen. Isän poisvienti oli Stinalle ankara isku. Hän +olisi tahtonut päästä varmuuteen. Oikein häntä kadutti, ettei hän ollut +suoraan isältä kysynyt. Hän kysyi äidiltään. + +-- Isä ei vielä tähän saakka ole murhannut ketään, lausui äiti. -- Ei +hän ole voinut sitä nytkään tehdä. Mutta kun hän oli joukossa mukana, +niin hänetkin vangittiin. + +-- Niin, mukana oli. Vieläpä joukon johtajana, lisäsi Stina +miettiväisenä. + +Hän toivoi isänsä pikaista vapauttamista. Ja samalla toisenkin, sen +komean suomalaisen, joka oli ollut heidän aitassaan vankina ja joka +ei missään tapauksessa voinut olla murhatekoihin syyllinen. Hänen +kohtalonsa liittyi Stinan mielessä isän kohtaloon. Melkeinpä enemmän +askartelivat ajatukset hänessä. Miksi hänet oli vangittu? + +Gustafin kohtalo ei häntä vähääkään säälittänyt. Pikemmin oli hän +mielissään, että hänet oli viety pois. + + + + +HÄVITYKSIÄ SUOMALAISMETSISSÄ. + + +Kun Martti Martinpoika Marttinen saapui matkaltaan maaherran luota +kotiin, tulivat suomalaiset laajalti Marttilaan kuulemaan, kuinka matka +oli onnistunut. Olivathan kaikki pelänneet pahaa. Heistä tuntui, että +maapohja heidän jalkainsa alla huojui. + +Mitään varmuutta ei Marttikaan voinut antaa. Murhajutun hän oli saanut +oikeuteen, mutta valitettavasti oli Erkki myöskin pidätetty. Pahoja +uhkauksia suomalaisia vastaan oli olemassa. Maaherraan täytyi asettaa +toiveet. Kaikkien oli mentävä käräjille Fryksdaliin ja koetettava saada +perintökirjat. Suomalaistenkin mielestä oli välttämätöntä, että asiat +selvitettiin, että vihdoinkin voitaisiin turvallisina elää. Martille +oltiin kiitollisia, kun hän oli heidän kaikkien asioita ajanut. +Tapahtuipa mitä tapahtui, he tiesivät, että Martti maaherran avulla +koettaisi heidän hyväkseen parastaan. + +-- Ja lopulta, jos meidät häädetään, täytyy turvautua Amerikkaan. +Vieraita me olemme täälläkin, tokkopa vieraampia siellä, päätti Olli +Räsänen keskustelun. Hän oli Amerikan asiaa paljon miettinyt, kun +hänellä näytti olevan vähimmin toivoa uutisasutuksensa säilyttämisestä. +Nuorena miehenä hän tunsi houkutustakin koettaa uudestaan ja uudessa +maassa. Kun Pietari Kokkinen oli aikaisemmin hänen turvattomuudestaan +huomauttanut, katsoi hän sopivaksi varoittaa naapuriaan: + +-- Kaikesta päättäen olet heikoilla kantimilla sinäkin, Pietari, +mikäli kuuluu. Olet kaatanut kaskea milloin mihinkin metsään, kauas +kotoasikin. Vakituisia peltoja sinulla ei ole. Taitaa olla niin, että +sinä joudut minulle matkatoveriksi. + +-- Mielisuosiolla en alistu karkoitukseen, uhkasi Pietari. -- Vastaan +minä panen. + +Miesten lähdettyä ryhtyi Martti jokapäiväisiin talon askareihin. Oli +riihenpuinnin aika, ja uutterasti lämmitettiin Marttilassa riihtä. +Myöskin täytyi käydä auttamassa Oinolassa, kun se talo oli nyt kolmea +työkuntoista vajaa. Luukkaan haavat olivat vanhan vaarin hoidolla +paljon parantuneet. Kangistuneet jalatkin olivat tulleet notkeammiksi. +Piikki auttoi uskollisesti talossa. Mulikassa oli paljon nuorta väkeä, +joten siellä ei niin kaivattu Erkkiä työhön. Hänen kohtalonsa kuitenkin +suretti kovasti. Äiti itki silmänsä kipeiksi. Itki häntä toinenkin, -- +Reeta Marttilassa, vaikka hän tahtoi sen salata ja huuhtoi kasvonsa +kylmällä vedellä, jottei huomattaisi. + +Näin elettiin suomalaismetsissä muutamia päiviä verrattain hiljaisesti +syksyn toimissa ja askareissa odotellen Fryksdalin markkinoita, jolloin +käräjät pidettäisiin ja verot kannettaisiin. + +Hiljaisuus häiriytyi surullisella tavalla. Suomalaismetsä joutui tuhon +alaiseksi, aivan kuin olisi kulovalkea tullut sitä polttamaan. + +Voudin lähettämä retkikunta saapui. Se kulki metsän ristiin rastiin, +kävi talolta talolle. Muutaman päivän perästä tuli vouti apulaisineen +ja toi lisää sotaväkeä. Joukot ilmoittivat etsivänsä karkureita, +tarkastelevansa kaskimaita ja ottavansa selvää, millä oikeudella kukin +tilaansa asui. + +Metsässä kulkiessaan tulivat he suurelle kaskimaalle, jonka lähellä ei +näkynyt yhtään ihmisasunnoita. Tämä oli niitä suomalaisten ulkokaskia, +joita jotkut raatoivat tavatessaan sopivan paikan. Sato oli kaskesta +ollut hyvä. Useampia aumoja oli rukiita koottu ja ne seisoivat +aidattuina aukeaman keskellä. + +Oppailtaan tiedustelivat, kenen huhta se oli. Omistaja Pietari Kokkinen +asui vähintäin peninkulman päässä. + +-- Viljat on poltettava, kuului päällikön määräys. Ja niin paloivat +poroksi Kokkisen koko vuoden tulokset. Samoin tehtiin monella muulla +yksinäisellä huhdalla. + +He tulivat Kokkisen kotiin. + +-- Sinäkö katsot, että koko tämä laaja metsä on sinun aluettasi, koska +teet kaskiasi mihin sattuu? kysyi sotilasten johtaja ankaralla äänellä. + +-- Kun aluetta eivät muutkaan ole käyttäneet, olen ottanut rukiin +sieltä, missä maa on ollut sopivinta, puolusteli metsäsuomalainen. -- +Isäni on tätä viljelystapaa harjoittanut vuosikymmeniä, ja minä olen +seurannut esimerkkiä. + +-- Et ainakaan viimekesän kaskelta mitään korjaa. Me olemme polttaneet +aumasi maan tasalle, julisti johtaja. + +-- Mitä, minunko viljani olette polttaneet? huudahti Pietari +kauhistuneena. Vaistomaisesti hän tarttui pyssyynsä, joka oli tuvan +seinällä. + +-- Vai vastarintaan sinä aiot kruunun miehiä vastaan? Tule järkiisi +poika! lausui johtaja ankarana temmaten Pietarin keskelle lattiaa. Hän +käski miesten vangita nuoren talonpojan, joka oli uskaltanut tarttua +aseeseen heitä vastaan. + +-- Me viemme sinut voudin luo. + +Kokkisen nuori vaimo -- jäi lapsineen itkemään. + +Myöskin Olli Räsäseltä poltettiin viljat, ja lisäksi pantiin tuleen +hänen uutisasuntonsa, jona oli vastarakennettu sauna, missä tämä +uutisviljelijä oli yksinäisyydessä asunut. Myöskin Olli saatettiin +vangittuna voudin luo, joka oli sijoittunut Tossavaiselle. + +Joka päivä tehtiin ilmoituksia poltetuista viljoista, riihistä ja +asuinrakennuksista. Joka päivä kuljetettiin vankeja. Joukossa oli +yksinäisiä pakolaisia, jotka olivat täällä metsissä olleet turvassa, +oli kiertäviä metsästäjiä sekä satunnaisia kaskenviljelijöitä ilman +vakituista asuinpaikkaa. + +Pietari Kokkisen asiaa tutkittaessa uskalsi tämä panna vastalauseensa +menettelyä vastaan. Hän kysyi, mikä laki ja oikeus salli kallista +Jumalan viljaa hävittää. Kun ihmiset viljan puutteessa saavat syödä +pettuleipää ja kärsiä nälkää, on suuri synti tuhota sitä, mitä Jumala +on kasvattanut. + +-- Suus kiinni, metsänraiskaaja, jyrisi voudin karkea ääni. -- +Ryöstöviljelyksestä ja virkavallan vastustamisesta vangitaan sinut +ja rangaistukseksi tehdään sotamieheksi. Huomenaamuna saat lähteä +marssimaan Tukholmaan. Vankilassa saat tarkemmin tutkia mikä on laki ja +oikeus! Kun vuorosi tulee, pääset kuulan ruuaksi sotaan. + +Vouti oli mies, joka ei tuntenut sääliä. Kysellessä Tossavaiselta, +jonka talossa hän oli majaillut, turhaan talonkirjoja, haastoi hän myös +tämän käräjille kuulemaan häädetäänkö hänet vai jätetäänkö asumaan. +Räsänen vietiin vangittuna Fryksdaliin. + +Oinolassa vouti ei ketään vanginnut. Se olikin vanhimpia vakituisia +asuintiloja paikkakunnalla. Mutta lempeätä ei hänen esiintymisensä +täälläkään ollut. Hän karjui hirven metsästyksestä niin että vanha +isäntä ja Pekka-vainajan leski säikähtivät. + +-- Omiansa oli salametsästäjille se kuolema minkä he saivat, oli voudin +tuomio. + +Ennen Marttilaan tuloansa hän kävi Mulikassa. Kuultuaan, että tästä +talosta oli se poika, jonka hän oli jo pidättänyt Fryksdalissa, jätti +hän talon sillensä tällä kertaa. + +Vihdoin hän tuli Marttilaan. Ehkä oli jättänyt tämän talon tahallaan +viimeiseksi. Saavuttuaan taloon hän kävi tervehtimättä pöydän päähän, +otti pöydän haltuunsa kirjojaan varten ja sijoitti sotamiehet seisomaan +riviin ovelta tuvan perälle saakka. + +-- Jahah, täällä se nyt sitten on se metsäsuomalaisten nuori ruhtinas +ja päällikkö, joka käy aina maaherroissa asti. Oletko talon isäntää Jos +olet, näytä talonkirjat! + +Martti Martinpoika Marttinen astui rohkeasti pöydän viereen. + +-- En ole isäntä. Iso-isäni täällä isännyyttä pitää. + +-- Astukoon hän sitten esiin vastaamaan. Sinulla ei ole puhevaltaa, +komensi vouti. + +Vanha vaari astui pöydän ääreen. Hän oli monissa tuulissa ja tuiskuissa +ollut, oli jo Suomessa herrojen kanssa kinaa pitänyt, taistellut heitä +vastaan aina korkeimpiin asteisiin saakka. + +-- Mistä minun vastata pitäisit Siitäkö että olen korpea perkannut ja +leipää ottanut sieltä, missä ei ennen ole Jumalan jyvää kasvanut? + +-- Onko lupakirjaa kivahti vouti. + +-- En katso tarvitsevani mitään kirjoja, murahti vanha mies kohottaen +ylpeästi päätään. + +-- Kun ei ole kirjoja, pois talosta, julisti vouti. Ukon veri kiehahti. +Hän oikaisi itsensä koko pituuteen. + +-- Katsokaa raivattuja aukeamia, katsokaa tätä taloa, eikö se kaikki +osoita omistusoikeutta. Katsokaa verokirjoista, eikö sieltä löydy +Marttilan nimi ja eivätkö verot ole säännöllisesti maksetut. + +-- Sinulla ei ole oikeutta tähän asumiseen, väitti virkamies. + +-- Vai ei ole oikeutta! huudahti ukko. -- Tiedä se, en ole tänne omin +lupineni tullut. Itse kuninkaalta olen luvan saanut. Sinunlaisia +herroja en ole palvellut ennenkään, enkä palvele nytkään. + +Vanhan vaarin esiintyminen kävi kovasti voudin sisulle. Hän olisi +tahtonut miehen rusentaa, mutta näki edessään tavallisuudesta +poikkeavan talonpojan, joka tiesi mitä sanoi. Hän näki, että tässä oli +kova kovaa vastassa, ja niin hän koetti hillitä itseään. + +-- Suulliset lupaukset eivät ole perintökirjoja. Nyt ovat uudet tavat +ja lait. Nyt ei kukaan saa asua taloa muitten kuin perintökirjain +nojalla. + +-- Olkaa huoletta, vouti, puuttui Martti Martinpoika puheeseen. -- +Minun isoisäni on tottunut kuninkaissa käymään. Minä osaan saman tien. +Herrallakin on herransa ja talonpojalla Jumala. Jos rupeatte meitä +häätämään, näytämme teille, missä teidän herruutenne herrat ovat. Älkää +luulko, että olemme vain maaherran varassa, vaikka siinäkin taitaa +olla teille kylliksi. Osaamme mennä pitemmällekin. On suomalaisillakin +ystäviä. Mitäs sanotte valtakunnan herroista Pietari Brahesta ja Klas +Flemingistä. + +-- Tämä ei ole sinun asiasi, kivahti vouti. -- Ellet hillitse suutasi, +panetan oitis kahleisiin. + +Vanha ukko Marttinen löi luisevan kätensä pöytään. Hänen sanansa olivat +voimakkaat. + +-- Tämä on hänen asiansa, se on minun asiani ja meidän kaikkien +suomalaisten asia. Mikä sinä olet miehiäsi? kysyi hän pilkallisesti. -- +Murhapolttaja, rikoksellinen. Se sinä olet. Sinä olet täällä metsissä +tehnyt hävityksen töitä. Sinä olet Jumalan viljaa poroksi polttanut +ja taloja tuhonnut. Sinä olet saattanut tänne surua ja onnettomuutta. +Mutta kaikki tämä onnettomuus lankeaa vielä tuhatkertaisena sinun +päällesi. + +Vanhuksen voimakkaat sanat jyrisivät kuin ukkonen. + +Vouti hämmentyi hetkeksi. Hän kiristi hampaitaan ja mietti, mitä +voisi tuolle ylpeälle suomalaiselle tehdä. Koko tämä joukko on +kapinoitsijasukua. Se olisi hävitettävä, sen pesäpaikka poltettava maan +tasalle. Näin hän olisi halunnut tehdä. Mutta hänen täytyi hillitä +itseänsä. Näitä miehiä ei kukisteta tavallisilla virkavallan aseilla. +Täytyy odottaa aikaa. Heillä on voimaa ja mahtavia puoltajia. Maaherra +oli hänelle jo antanut ankarat nuhteet puolueellisuudesta murha-asiassa +ja uhannut hänet erottaa. Hän näki sopivaksi kääntää vihansa toisaalle. +Hän huomasi Piikin ja sanoi: + +-- Mikä olet sinä repaleisissa sotilasvaatteissa? Oletko karkuri? +Tutkikaa hänet. -- Ja hän käski sotamiesten tuoda miehen luokseen. + +Piikki kertoi, kuka oli ja miten oli saapunut. + +-- Paperit hukassa. Teiltä on kaikilta paperit hukassa, puhui vouti +ankarana. -- Me otamme hänet mukaamme ja annamme hänen vankilassa +selvittää papereitaan. + +Martin teki mieli asettua Piikkiä puolustamaan, mutta huomasi +viisaimmaksi vaieta. Hän päätti kuitenkin mielessään Klingan avulla +toimittaa Piikin ensi tilassa vapaaksi. + +-- Mikä on tuo haavoitettu tuolla vuoteessa? kysyi vouti vielä. + +-- Hän on yksi niitä Dalbyn kyläläisten uhreja hirvenampumismatkalta, +vastasi Martti. -- Ainoa eloon jäänyt niiltä murhaajilta, joiden +vangitsemista olin luonanne vaatimassa. + +-- Hän kuuluu siis samaan juttuun. Hänet on vangittava, määräsi vouti. + +-- Ette häntä elävänä perille saa, jos lähdette viemään, vakuutti +Martti. -- Hänessä on niin monta puukon haavaa, ja niin syvä kirveen +jälki, ettei liikkumaan pysty. Jutusta hän ei tahdo olla poissa, mutta +jos hän kuolee ennen juttua, saattaisi siitä koitua voudille itselleen +paha juttu. + +Taaskin oli tuo ylpeä suomalainen häntä pistänyt, ymmärsi vouti. Mutta +hänen täytyi niellä kiukkunsa. + +-- Takaatko, että hän tulee käräjiin? kysyi hän kuin ei olisi pistosta +huomannut. + +-- Takaan, jos liikkeelle pystyy, vastasi Martti. -- Ei meillä ole +mitään halua jäädä siitä pois, päinvastoin. + +Vouti lähti Marttilasta vähemmällä saaliilla kuin oli toivonut. +Ainoastaan Piikki seurasi sotilaita. Mutta kostonhalu kyti voudin +rinnassa. + +Voudin käynti metsäsuomalaisten keskuudessa oli tehnyt täyden +mullistuksen sikäläisiin rauhallisiin oloihin. Monta kotia oli +hävitetty ja monta tuhoa tehty. Monta henkilöä oli vankina viety pois +kohti tuntematonta tulevaisuutta. + +Tuntui kuin tuvan ovi olisi otettu pois ja päästetty kylmät viimat +puhaltamaan sisälle ennen niin lämpimiin ja rauhallisiin koteihin. + + + + +FRYKSDALIN MARKKINOILLA. + + +Oli eletty joulukuulle niihin aikoihin, jolloin seutukunnan pääpaikassa +Fryksdalissa pidettiin markkinoita. Silloin olivat siellä myös käräjät +ja tärkeä veronkanto. Verot maksettiin näillä seuduin vielä suureksi +osaksi metsäeläinten nahoissa. Veronmaksajat toivat tavallisesti koko +karttuneen varastonsa. Mitä veroista jäi yli, se myytiin vapaassa +kaupassa niille ostajille, jotka olivat liikekeskuksista, ainapa +Tukholmasta asti saapuneet. Myöskin oli kaupan lintuja, viljaa y.m. +metsän- ja maanviljelyksen tuotteita. Kaupunkien kauppiaat toivat +kaikenlaista rihkamaa, myöskin korutavaraa paikkakuntalaisten +mielihyviksi. + +Vallitsi kipakka pakkanen. Kaupustelijat pitkävartisissa +nahkakengissään löivät jalkojansa yhteen saadaksensa lämmintä. +Reenjalakset natisivat lumessa. Matkustajani hevoset olivat yltä päältä +lumihuurteessa ja niiden sieraimet höyrysivät lämmintä ilmaa. + +Metsäsuomalaisia oli suurehko joukko hiihtänyt suksilla yhdessä +parvessa. Heillä oli taakat nahkoja selässään. Siinä oli ketun, peuran +ja hirven nahkoja. Useammalla oli karhunnahka ja jonkun hyväksi +oli myös susi saanut heittää henkensä. Ainoastaan kaukaisimmilta +syrjäseuduilta tulleilla oli joku majavan nahka. Sen sijaan oli +kaikilla käsissään isot kimput oravan, kärpän ja näädän nahkoja. + +Miehet pysähtyivät majapaikan eteen, nostivat suksensa seinämälle +yhteen kasaan pystyyn. Joukossa oli Tossavainen, Mulikan ja Oinolan +vanhat isännät, sekä muita, joten Isonjoen takalistolta melkein +jokainen suomalainen talo oli edustettuna, paitsi mistä isäntä oli +vankeuteen viety. Johtajana oli Martti Martinpoika Marttinen. Myöskin +oli Luukas mukana. + +-- Me käymme sisään lämmittelemään, sanoi Martti. -- Minä menen sitten +ottamaan selvää voiko vankilaan päästä tapaamaan ja kuinka ne siellä +voivat. Otan myös tiedon siitä, onko maaherra jo tullut ja milloin +häntä voisi tavata. Käräjätalolta kuulemme juttujen kulusta. + +Vanha Mulikka sanoi: + +-- Minä annan kontistani käärön, koeta viedä se Erkille. Siinä on +kalakukko, hänen äitinsä paistama pojan mieliksi. Jos eivät päästä +sinua hänen puheilleen, antanevat kai tuomiset kuitenkin. + +-- On minullakin hänelle viemisiä. Piirakaisia, jotka Reeta teki. Ei +väliä vaikka olisi viemisiä enemmänkin. On siellä monta meidän miestä, +jotka lienevät olleet heikoissa kruununruuissa. + +He aukaisivat oven isoon tupaan, jossa ylämaan markkinaväki +tavallisesti majaili. Lämmin tulvahti höyrynä ulos talvi-ilmaan. + +Sisällä oli pienissä ryhmissä markkinaväkeä eri puolilta. Oli siellä +myös suomalaisia toisista metsistä. Heillä oli kerrottavana samanlaista +kuin oli tapahtunut Isonjoen takalistolla. Kaikkialla oli viljoja +poltettu, asuntoja hävitetty ja miehiä vangittu. Fryksdalin vankila +kuuluu tulleen niin täyteen, että osa vangeista oli vietävä aina +Karlstadiin asti. + +Tuvassa oli muutamia naisiakin. Eräällä penkillä istui nuori tyttö +kaivellen eväslaukkuaan. + +-- Emmekö jo lähde yrittämään tavata isää? puhui tyttö toverilleen, +nuorelle miehelle. + +-- Parasta lienee, että sinä Stina menet tädin luo siksi aikaa, kuin +minä käyn vankilassa, neuvoi nuori mies. -- Vankien luo on vaikea +päästä, sen sain viime kerralla nähdä. En luule, että he naisia sinne +ollenkaan laskevat. + +-- Hyvä Anders, ota minut mukaan. Tahtoisin niin mielelläni nähdä isää +ja antaa omin käsin tuomiseni. -- Stina otti laukustaan esille kaksi +kääröä. + +-- Ovatko nuo kumpikin isälle? Kyllä minä ne toimitan perille. + +-- Minä tahtoisin niin mielelläni itse. Tahtoisin nähdä vankilan ja... + +-- Ehkä tuo toinen käärö onkin Gustafille... ilkamoi tytön veli. -- +Saanko katsoa, mitä hyvää olet siihen varannut? + +-- Vai Gustafille! Että viitsitkin. Kuule, ellet tahdo minua suututtaa, +niin ole puhumatta minulle Gustafista. + +Tyttö peitti käärön esiliinansa suojaan. + +-- En minä sillä mitään pahaa tarkoittanut, puolusti Anders. -- +Luulin, että kun sinä ja Gustaf olette kihloissa, niin tahdot häntäkin +ilahuttaa. + +Tyttö nousi seisaalleen. Hänen poskensa punehtuivat vihasta. + +-- Vaikene! Älä koskaan puhu meistä yhtaikaa. Veli ja sisar lähtivät +ulos. + +Marttikin hankkiutui lähtemään. Ovessa tuli häntä vastaan Maunu Klinga +pudistellen lumihuurretta turkistaan. + +-- Kuinka matkasi on luonnistanut? kysyi Martti. -- Ovatko suomalaiset +halukkaita lähtemään paratiisiisi? + +-- Eivät ole, eivät ymmärrä omaa parastaan, vastasi Klinga. -- Mutta +uuden maan uutisasukkaiksi he sittenkin joutuvat. Siirtyminen tapahtuu +vain ikävämmällä tavalla. Luulen, että näilläkin käräjillä tehdään +paljon uusia siirtolaisia. + +Martti kertoi mitä kotona oli tapahtunut, myös Piikin vangitsemisesta. + +-- Me lähdemme yhdessä vankilaan. Minä tunnen vankilan päällikön. +Koetetaan mitä voidaan Piikin hyväksi tehdä. En muuten olekaan levoton +hänen puolestaan. Itsehän hän jo lupasi lähteä Amerikkaan. Jos hänet +sinne tuomitaan, on se ainoastaan hänen oman päätöksensä vahvistamista. +Sitäpaitsi on hän jo minun kirjoissani, joten luulen hänen ilman muuta +pääsevän vapaaksi. -- Hän lisäsi: -- Odota hetkinen. Pian olen valmis +lähtemään kanssasi. + +Klinga suoritti nopeasti asiansa ja miehet lähtivät tapaamaan +vangituita. + +Maunu tervehti vankilanjohtajaa ja ilmoitti asiansa. He tahtoivat +tavata Erkki Mulikkaa ja muita sen puolen metsäsuomalaisia sekä +sotamies Piikkiä. -- En yleensä ole näin markkina-aikana päästänyt +kävijöitä vankien luo, sanoi johtaja. -- Pyytäjiä on paljon ja +helposti syntyy häiriöitä. Sitäpaitsi alkavat käräjät jo huomenna, +joten sukulaiset ja tuttavat saavat odottaa niiden päättymistä. Käykää +vasemmanpuoliseen tupaan. Luullakseni ovat he kaikki siellä, paitsi +Mulikka, jonka lähetän. + +Miehet astuivat ison maalaistuvan malliseen tupaan. Akkunoita peittivät +vain rautaristikot. Ovella oli sotilasvartiot, sekä ulko- että +sisäpuolella. + +Piikki istui penkillä ja paikkasi kenkiään. Hän ilostui suuresti +tavatessaan tuttavansa. + +-- Minä olen valmis lähtemään Amerikkaan millä hetkellä hyvänsä, kunhan +hankit näiltä viranomaisilta luvan, sanoi hän leikillisesti. -- Aika +käy pitkäksi täällä. + +Klinga meni neuvottelemaan johtajan kanssa. Martti jäi siksi aikaa +puhelemaan. Hän tervehti Räsästä ja muita tuttaviaan, joita siellä oli +useita ja joilla ei ollut muuta valittamista, kuin että he kaipasivat +vapauttaan, ja myös kotiaan ne, joilla oli omaisia ja joiden asunnot +olivat jääneet polttamatta. + +Mennessään välihuoneen lävitse huomasi Klinga kaksi henkilöä, nuoren +naisen ja miehen, anomassa johtajalta pääsyä sisälle. + +-- Niitä, jotka ovat murhasta syytettyjä, ei saa nyt tavata. Minulla ei +ole aikaa pitää heitä silmällä. Tulkaa käräjien jälkeen, jos he silloin +vielä ovat täällä. + +Tyttö selitti itku kurkussa, että hänen isänsä ei ole murhamies. Hän +katsoi ikäänkuin apua etsien ympärilleen ja rukoili johtajaa tekemään +poikkeuksen. Klingaa säälitti tytön tuska ja hän sanoi johtajalle: + +-- Jos ei muuta syytä ole kuin se, ettei ole aikaa vartioida vankeja, +otan minä pitääkseni huolen, ettei vanki karkaa sillaikaa kuin hän +tapaa tytärtään. + +-- Sinun vastuullasi siis, päätti johtaja. -- Menkää sisälle tupaan, +neuvoi hän tyttöä ja hänen veljeään. + +Klinga lähti hänen johdollaan hakemaan vankia ja samalla hän esitti +Piikin asian. + +-- Ei sotamies voi ennen oikeuden päätöstä päästä pois. Mutta kun +asia on niin kuin kerrot, olen varma, että oikeus jättää hänet sinun +huostaasi. + +Dalbo laskettiin kahlehdittuna tapaamaan tytärtään. Raskain askelin hän +käveli Klingan ohjaamana tupaan. Nähtyään isänsä Stina syöksähti hänen +kaulaansa. + +-- Isä, isä, minun on ollut sinua niin ikävä. -- Ja hän lisäsi +kiihkeästi, vaikka kuiskaamalla: -- Isä, ethän ole syyllinen murhaan, +sano, ethän? Minä en sitä usko. + +Kun isällä oli kädet kahleissa, ei hän voinut painaa tytärtään +rintaansa vasten, kuten olisi tahtonut. Hän sanoi vain vakuuttavaisesti: + +-- Ei, en ole kättäni murhatyöhön nostanut. + +-- Kiitos, kuului tytön huulilta, jotka painoivat suudelman isän +kädelle. + +Suomalaiset eivät olleet kohtausta huomanneet. Heillä oli keskenään +keskustelemista. + +-- Valvo sinä Martti meidän kaikkien asiaa. Me luotamme sinuun, +vakuutti Olli Räsänen toisten suomalaisten nyökätessä myöntymyksestä +päätään. + +-- Minä puolestani olen valmis Amerikkaan lähtemään, jatkoi Räsänen. -- +Minulla ei ole täällä enää mitään. + +-- Se on oikein sanottu, puuttui Klinga puheeseen. -- Toivon, että te +muutkin asetutte samalle kannalle, kun on lopullisesti päätettävä. + +Taaskin aukeni tuvan ovi, ja Erkki Mulikka tuotiin kahleissa sisälle. +Hänelläkin oli käsiraudat, jotka eivät nuorta miestä näkyneet paljon +painavan. Kun hän astui ystävänsä luo, huudahti Martti: + +-- Kahleisiinko sinut pantiin, kuten murhamies! Luulen, että se on +voudin kosto minulle eikä sinulle, vaikka sinä saat puolestani kärsiä. + +-- Ei näistä väliä, naurahti Mulikka. -- Se osoittaa vain, että +pitävät minua tavallista suuremmassa arvossa. Ei Räsäselle ole sitä +kunniaa suotu, että koristettaisiin helyillä ja annettaisiin erityinen +suojelusvartio, huomautti hän leikillisesti. + +Näytti siltä kuin ei vankilan komento olisi nuorta sankaria painanut. + +Stina oli heti huomannut Erkin tulon. Hänen silmänsä seurasivat uljasta +nuorukaista. Peittääkseen hämmästystään otti hän isomman käärön ja +antoi sen isälle lausuen lyhyesti jotain tuomisista, jättäen sitten +isänsä Andersin kanssa keskustelemaan. Toinen käärö oli jäänyt Stinan +käteen ja hän näytti olevan epätietoinen miten menettelisi. + +Erkkikin huomasi tytön. Miehet olivat juuri kääntyneet keskustelemaan +Piikin asiasta, ja Klinga teki selkoa vankilanjohtajan vastauksesta. +Erkki näki tilaisuuden sopivaksi, vetäytyi hiukan syrjään ja lähestyi +tyttöä. + +-- Kiitän viimeisestä, lausui hän puoliääneen. + +-- Minä, minä... yritti tyttö sanoa, -- minä unhotin antaa evästä +mukaan. Kun kuulin, että sinä olet täällä, arvelin, että ehkä nytkin +sitä tarvitset. Kas tässä, jos kelpaa. -- Tytön silmät olivat maahan +luotuina, kun hän jätti käärön suomalaiselle. + +-- Ellei olisi näitä helyjä käsissä, sanoi Erkki kilistäen rautojaan, +maksaisin palkan kuten viimeksi erottaessa. -- Hänen äänensä ei ollut +enää kuiskausta. + +Stina vavahti. Ylpeys voitti hänessä. Ja hän heitti niskaansa, vetäytyi +isänsä luo, eikä ollut näkevinänsä. + +-- Erkki, minulla on sinulle vähän tuomista, huusi Martti. -- Tässä on +äidiltäsi kalakukko, ja tässä Reetalta piirakaisia -- vaikka lienetkö +niiden tarpeessa, koska on muitakin, jotka sinua muistavat, lisäsi hän +leikillä. + +Stina kuuli tämän. Veri sävähti hetkeksi hänen kasvoillaan. Sitten hän +tuntui yhä kylmemmäksi ylpistyvän. Isänsä ja Andersin kanssa siirtyi +hän kauemmaksi suomalaisista. + +Martti huomasi tärkeäksi lähteä tiedustelemaan maaherraa sekä ottamaan +selkoa milloin maakirjojen tarkastaminen alkaisi. + +Majatalossa odottivat suomalaiset Martin paluuta. He olivat tyytyväisiä +tuloksiin, joista Martti teki selvää. Huominen päivä siis ratkaisisi +heidän asiansa. + + + + +TUOMIOT. + + +Paljon kokoontui väkeä käräjätalolle, kun suomalaisten asioita käytiin +tutkimaan. Vouti teki vangittujen jutuissa syytteitä ja vaati asukkaita +kartoitettaviksi. + +Vouti ilmoitti Pietari Kokkisen jutun. Hänet oli tehty sotamieheksi +ja lähetetty Tukholmaan. Häätömatkalla olleet sotamiehet esiintyivät +voudin hyväksi todistajina. Martti Martinpoika Marttinen huomautti, +että syytettyä olisi ensin kuulusteltava. Oikeus ei ottanut sitä +huomioon, vaan vahvisti häädön ja sotamieheksi oton. + +Tuli esille Olli Räsäsen juttu. Mies tuotiin vankilasta. Vouti vaati +karkoittamista. Martti Marttinen katsoi, että kun ne alueet, joita +Räsänen oli ruvennut viljelemään, olivat asumatonta korpea ja kun +hän siinä oli paljon työtä ja vaivaa nähnyt, tulisi hänen saada +korvaus hävitetystä omaisuudesta, ellei hänelle talonkirjoja voitu +antaa. Syytetty tuomittiin vankeuteen, jonka sai vaihtaa Amerikkaan +siirtymiseen. Räsänen ilmoitti valitsevansa Amerikan. + +Näin jatkui toimitus juttu jutulta. Martti koetti puolustaa syytettyjä +ja vaati heille korvausta, mutta vouti oli taipumaton. Tuomari jätti +useille vaihtoehdon, jonka toisena puolena oli Amerikkaan siirtyminen. +Monet eivät alistuneet tähän ehtoon, vaan mieluummin jäivät vankilaan. +Kaikkiin karkoitustuomioihin liittyi se ehto, että karkoitetut saivat +uudessa maailmassa työllään lunastaa itselleen vapautensa. + +Kun voudin syytejutut häätöasioissa olivat käydyt läpi, lausui Martti +Marttinen oikeudelle: + +-- Me suomalaiset olemme kaikki turvattomassa asemassa, kun on +selvitettävä oikeus niihin tiloihin, joita me olemme asuneet ja +viljelleet. On tiloja sellaisia, jotka jo kolmannessa polvessa ovat +saman suvun asuttavina. Me olemme luottaneet siihen kehoitukseen ja +lupaukseen, mikä meidän tullessamme annettiin, eikä meillä mitään +kirjoja ole. Koska voi käydä niin, että vouti saattaa millä hetkellä +tahansa tulla kotiimme, polttaa viljamme ja asuntomme sekä vangita +meidät ja ajaa perheemme mieron tielle, anomme me, että oikeus +vahvistaa meidät tiloihimme ja turvaa asumis- ja viljelemisoikeutemme. + +Martti tunsi saavansa rohkeutta nähdessäni maaherran istuvan tuomarin +takana seuraamassa oikeuden kulkua. Kuultuaan Martin esityksen hän +nousi ja lausui: + +-- Se epäjärjestys ja oikeudettomuus, joka on olemassa suomalaisten +tiloihin nähden, on saatava loppumaan. Pyydän oikeutta käsittelemään +niitä tiloja koskevia asioita, joiden edustajat ovat saapuvilla. + +Asiat otettiin tila tilalta esille. Useissa tapauksissa tuli oikeuden +päätös sellainen, että asukkaat tuomittiin pois tiloiltaan, elleivät +yhden vuoden kuluessa saa maakonttorista kirjoja tiloihinsa. Marttinen +esiintyi asukkaiden puoltajana ja sai siitä osakseen voudilta sekä +pistosanoja että vihaisia silmäyksiä. + +Viimeksi tuli esille Marttilan talon asia. Martti selitti kuinka +sitä oli ruvettu asumaan ja kuinka heillä oli siihen kuninkaallinen +kirjakin, vaikka hän ei voinut sitä oikeudelle esittää. Vouti teki +vastahuomautuksia ja vaati tilan menetystä. Oikeus antoi asiassa saman +päätöksen kuin m.m. Mulikan ja Oinolan asiassa: myönsi yhden vuoden +ajan kiinnekirjojen hankkimiseksi. + +Ilmeisesti suututti tämä päätös enemmän kuin muut voutia. Hän oli +halunnut rusentaa tuon suomalaisen metsäruhtinaan. + +-- Minä ilmoitan oikeudelle, sanoi hän kaikuvalla äänellään -- että +tämä mies on suomalaisten villitsijä. Hänen yllytyksestään suomalaiset +ovat asettuneet hallitusta vastaan. Sitäpaitsi hän on salametsästäjä +ja on ollut muiden mukana eräässä hirventappojutussa, jota myöhemmin +oikeudessa käsitellään. Näiden syiden nojalla minä vangitsen hänet ja +jätän hänen rikoksensa huomenna oikeuden käsiteltäväksi. + +Martti säpsähti tästä odottamattomasta käänteestä. Hän huomasi, että +maaherrakin liikahti tuolillaan. Martin aivoissa kulkivat suomalaisten +asiat, jotka voivat jäädä hoitamatta. Olihan hänen aikomuksenaan vielä +tänään maaherran kautta tehdä maakonttoriin anomukset talonkirjain +saamisesta niille tiloille, joille tämä tilaisuus oli jätetty. Ja +vielä olisi hän halunnut olla tovereitaan auttamassa murhajuttua +käsiteltäessä. Hän näki, että vouti tahtoi estää hänet kaikista näistä. +Veri nousi hänen päähänsä ja hän kiivastui. + +Voudin palvelijat tarttuivat häneen. Martin voimakkaat lihakset +jännittyivät. Kun hän oikaisi käsivartensa, kimmahtivat miehet pitkän +matkan päähän hänestä maahan. Oitis tarttui häneen viisi uutta miestä. +Martin viha oli noussut. Hän ei ajatellut seurauksia. Yhden miehistä +heitti hän seinää vasten sellaisella voimalla, että tämä lysähti +tunnottomana maahan. Toista otti hän hartioista, nosti ilmaan ja huitoi +sillä muut hyökkääjät pakosalle. + +Voitonriemuisena katsoi hän voutia ja huusi: + +-- Tule tänne koko voimallasi. Minä näytän, mihin metsäsuomalainen +pystyy. + +Oikeussalissa oli syntynyt suuri hämmennys ja sekasorto. Ei kukaan enää +uskaltanut käydä väkevän suomalaisen kimppuun. Martti oli tilanteen +valtias. + +Maaherra, joka oli noussut tuoliltaan, tahtoi rauhoittaa vihastunutta +miestä. + +-- Suomalainen, sanoi hän vakavasti, mutta ystävällisesti. -- Sinä +olet tehnyt häiriötä oikeuspaikassa. Sinun on siitä vastattava. Mutta +minä puolestani vastaan sinusta. Jättäkää mies minun huostaani. Hän on +esiintyvä oikeudessa silloin kun kutsutaan. + +Ystävälliset sanat tekivät Marttiin rauhoittavan vaikutuksen. Hän +päästi miehen, jota oli käyttänyt aseenaan ja lähestyi maaherraa. + +-- Viekää minut, minne tahdotte. + +-- Tule mukaan minun huoneisiini. Maaherra ja Martti lähtivät +oikeussalista, jossa käräjäyleisö ihaillen katseli tuota nuorta, +uljasta miestä, joka oli voutia uhmannut. + +Seuraavana aamuna alkoi oikeus istuntonsa aikaisin. Ensimmäisten +juttujen joukossa oli suomalaisten murhaa koskeva. Syytetyt +ruotsalaiset tuotiin sisälle, samoin Erkki Mulikka, kaikki kahleissa. +Vouti oli haastanut asiallisena Luukkaan. Yleisön joukossa nähtiin +paljon suomalaisia sekä Dalbyn kylän ruotsalaisia. Anders ja Stina +olivat myös läsnä. + +Dalbon isäntä kantoi alakuloisena kahleitaan. Punatukkainen Gustaf sen +sijaan näytti röyhkeältä. + +Luukas kutsuttiin ensin sisään. Hän kertoi yhtäjaksoisesti ja +seikkaperäisesti tapahtumien kulun. Sitten saivat Martti ja Erkki tehdä +selvää osallisuudestaan. Luonnollisesti vältti Erkki visusti sekoittaa +Stinaa juttuun. Tyttö oli siitä hänelle kiitollinen. Syytetyistä sai +Dalbo ensin puheenvuoron. Hän kertoi tarkoituksensa olleen saattaa +metsäsuomalaiset tilille heidän luvattomasta metsästyksestään. Oli +tahdottu vangita hirvenajajat ja toimittaa ne oikeuden käsiin. + +Gustaf antoi selityksen, jossa hän ei peittänyt mitään. Melkoisella +nautinnolla hän kertoi murhateosta, josta sanoi ennakolta sopineensa +toisten miesten kanssa. Kertomuksensa lopussa hän puhui: + +-- Oikeus tietää, että suomalaiset metsäsissit ovat henkipattoja, +joilla ei ole lain turvaa. Minä olen vain käyttänyt oikeuttani. +Rangaistuksen ulkopuolelle jäi tämä kahleissa oleva mies, -- Gustaf +viittasi Erkkiä. -- Pyydän, että oikeus tutkii erittäin sitä, miten +hän lukitusta ovesta karkasi. Tekikö hän sen luonnollisella tavalla +vai käyttikö suomalaista noituutta? Lain mukaan noidat ovat roviolla +poltettavat. -- Tämän sanottuaan hän irvisti ilkeämielisesti. + +Tuomari ei kiinnittänyt viimemainittuun asiaan huomiota eikä voutikaan +tehnyt siitä mitään vaatimusta. Oikeus julisti päätöksessään, että +ruotsalaiset kukin tuomitaan 40 taalarin sakkoon, koska he kahdeksan +miehen voimalla olisivat voineet saada vangituiksi kolme suomalaista +ilman murhaakin. Nils Dalbo ei tosin ottanut osaa murhaan, mutta koska +hän oli ollut joukon johtaja, katsottiin oikeaksi langettaa hänet +samaan sakkoon kuin muutkin. Erkki Mulikka, Luukas ja myöskin Martti +Marttinen tuomittiin hirvenmetsästyksestä kukin niinikään 40 taalarin +sakkoon. -- Ihmismurha ei siis ole suurempi rikos kuin hirvenampuminen, +huudahti Martti kiukustuneena. -- Suomalaisen saa tappaa kuten metsän +elukan. + +Tämä oli uusi oikeuden loukkaus, johon tuo pelkäämätön suomalainen teki +itsensä syylliseksi. + +Hänen erikoisjuttunsa tulikin seuraavana esille. Vouti syytti Marttia +suomalaisten villitsemisestä, viranomaisten vastustamisesta sekä +oikeuden loukkauksesta. Ensimmäistä syytöstään hän ei yrittänytkään +näyttää toteen, viittasi vain Martin esiintymiseen suomalaisten +asianajajana edellisen päivän oikeuden istunnossa. Muut syytökset sanoi +hän oikeudelle itselleen olevan selvät ilman selityksiä ja todistuksia, +Tämän päivän tapahtuma vahvisti eilispäivän esiintymistä. Vouti vaati +vankeutta ja karkoittamista. + +Lyhyen harkinnan jälkeen tuomitsi oikeus Martti Martinpoika Marttisen +kartoitettavaksi Uuden Ruotsin siirtokuntaan Amerikkaan. Läänin +viranomaisten harkittavaksi jätettiiin, katsovatko he karkaamisen +pelosta vangitsemisen tarpeelliseksi. + +Martti otti tuomionsa vastaan tyynesti. Jos se olisi annettu ennenkuin +tehtiin päätös murhajutussa, olisi se koskenut häneen kovasti, mutta +nyt hän oli saanut sen käsityksen, ettei suomalainen tässä maassa saa +oikeutta. Turvattomampaa ei voi elämä olla muuallakaan. Ylpeänä hän +kohotti päätään. + +-- Seison tässä, vangitkaa jos tahdotte, sanoi hän uhmaavasti. + +Vouti kiiruhti panemaan vangitsemista täytäntöön. + +-- Seis, huusi maaherra. -- Antakaa hänen olla vapaana. Minä vastaan +hänestä. Minä luotan suomalaiseen. + +Erkki poistui Martin kera salista. + +-- Saat minusta seuralaisen Amerikkaan, sanoi hän. -- Ehkäpä siellä +annetaan ihmiselle suurempi arvo kuin täällä. + + + + +TÄRKEITÄ PÄÄTÖKSIÄ DALBON TALOSSA. + + +Saatuaan tuomionsa Dalbo näytti sangen välinpitämättömältä. Hänen +mielialansa jäi alakuloiseksi ja hartiansa kumariksi. Tytär ja poika +poistuivat yhdessä isän kanssa oikeussalista. + +Tehtäessä lähtöä kotiin tapasi Mauno Klinga heidät ja pyysi päästä +heidän reessään Dalbyhyn, josta hän sanoi vielä matkustavansa +suomalaismetsiin puhumaan Amerikan eduista, Klinga oli myös vapauttanut +Piikin, joka muiden suomalaisten keralla palasi Isonjoen takalistolle +hiihtämällä. + +Mieliala Dalbossa ei ottanut noustakseen, vaikka isäntä oli palannut +kotiin. Isäntä, joka ennen oli ollut toimelias ja reipas, jopa +ylpeäluontoinenkin, oli yhtä masennuksissa kuin murharetkeltä palattua. +Hän pyysi Klingaa huoneeseensa, jossa he keskustelivat kauan kahden +kesken. Dalbo kyseli Amerikasta, matkasta sinne ja oloista siellä. +Lopputuloksena oli se, että hän tarjoutui muuttamaan Amerikkaan. + +Klingaa ihmetytti tämä, että kylän rikkain talonpoika, ylpeä Nils +Dalbo aikoi siirtyä vapaaehtoisesti Amerikkaan, jonne ei lähtijöitä +pakollakaan tahdottu saada. Hän iloitsi asiasta ja halusi sen tehdä +tunnetuksi. Dalbo pyysi kuitenkin pitämään asiaa toistaiseksi salassa, +luvaten sen sitten aikanaan ilmoittaa. Elämä jatkui tämän jälkeen +Dalbyn kylässä hiljaista kulkuaan. Miehet maksoivat sakkonsa. Uusiin +suomalaisvainoihin heillä ei ollut halua. Gustaf olisi siihen ehkä +ollut valmis, mutta hänellä ei ollut tovereita. Hän alkoi käydä +Dalbossa kuten ennenkin, vaikka hän huomasi siellä vallitsevan kylmän +ja raskaan mielialan. Stina karttoi häntä ilmeisesti. Myös Dalbo itse +oli juro ja umpimielinen. + +Gustafia kiusasi Stinan käytös. Kylälläkin oli tuo kylmentyminen alettu +huomata. Siitä puhuttiin ja Gustafia ivailtiin sen johdosta. Olihan +heidän ollut määrä viettää häitä. Hän päätti tehdä asiassa ratkaisun. +Hän meni Dalbon luo ja pyysi tavata isäntää kamarissa. + +-- Te muistatte vallan hyvin, että Stinan ja minun häät oli vietettävä +tänä talvena. Minulla on teidän lupauksenne. Minä tahdon, että asia nyt +päätetään. + +Nils Dalbo kuunteli vakavana. + +-- Sen jälkeen kun asiasta sovimme on tapahtunut yhtä ja toista, +lausui hän, -- sellaistakin, joka voisi vaikuttaa ratkaisuun, jos +se nyt olisi edessä. Sinä olet käyttänyt luottamustani väärin ja +vienyt minut ansaan, joka on tuottanut häpeää elämälleni myös omissa +silmissäni. Minä toivoisin, etten olisi lupaustani antanut, yhtä +paljon kuin toivoisin, etten olisi tuolla vainoretkellä ollut mukana. +Mutta, -- jatkoi hän, -- miehen velvollisuus on pysyä sanassaan. +Ruotsalaisena talonpoikana en petä, mitä olen luvannut. Milloin olet +häät suunnitellut pidettäväksi? + +-- Viimeistään pääsiäisenä. + +-- Oletko puhunut siitä Stinan kanssa? + +-- En. Hän on karttanut minua viime aikoina. + +-- Ruotsalaisen talonpojan tytär myös pysyy sanassaan. Minä puhun hänen +kanssaan. + +Pois lähtiessään kohtasi Gustaf Stinan kaivolla. + +-- Minä olen puhunut isäsi kanssa meidän häistämme. Ne vietetään +viimeistään ensi pääsiäisenä. -- Gustafin äänessä kuului voiton +varmuutta. + +Stina säpsähti kuin olisi käärme purrut. + +-- Sinä tiedät, mitä minä sinusta ajattelen. Oletko mies, joka koetat +viedä tytön vihille vastoin hänen tahtoaan? + +-- Naisten mieli pian muuttuu. Jos ajattelet suomalaista, jonka karkuun +päästit, voin ilmoittaa, että hän lähtee ensi laivalla Amerikkaan. -- +Gustaf oli kuullut tämän Klingalta. + +Pian senjälkeen kutsui Nils Dalbo vaimonsa, poikansa ja tyttärensä +kamariin, jossa hän lausui: + +-- Minun mieleni on ollut raskas siitä päivästä lähtien, jolloin +suomalaisten murhat metsässä tapahtuivat. En ole eläissäni murhatöitä +tehnyt enkä silloinkaan sitä halunnut. Kuitenkin jouduin syylliseksi, +kun petollisen ystävyyden varjolla tein suomalaiset huolettomiksi ja +niin saatoin yllätyksen mahdolliseksi. Oikeus on minua rangaissut, +mutta se ei ole syyllisyyden tunnettani helpottanut. Pienemmistä +rikoksista on ihmisiä tuomittu Amerikkaan. Minä olen päättänyt lähteä +sinne vapaaehtoisesti. Se ajatus on tuottanut minulle lohdutusta ja +rauhaa. Olen suunnitellut, että äidin kanssa lähdemme sinne ensi +keväänä. + +Tämä oli kaikille yllätys. Isän tahto on laki talossa. Sen vuoksi ei +kukaan katsonut voivansa asiassa tehdä vastaväitteitä. + +-- Tämän asian yhteydessä on toinen myös ratkaistava, jatkoi vanha +Dalbo. Gustaf on ilmoittanut tahtovansa pitää häät viimeistään +pääsiäisenä. Myönnän, että en häntä katso enää samoilla silmillä +kuin keväällä, jolloin Stinan ja hänen naimisasiansa päätettiin. +Mutta annettu sana pysyy. Olen ajatellut niin, että kun työvoimat ja +talouden johto Dalbossa vähenevät, muuttaa Gustaf tänne. Silloin ei +Stinan tarvitse lähteä kotoa pois. Kun Anders milloin menee naimisiin, +jaettakoon talo, tai ehkä toinen tai toinen haluaa tulla Amerikkaan. +Riippuu siitä, miten asiat siellä menestyvät. Joka tapauksessa täytyy +Gustafille annetun sanan pysyä, ja Stinan on valmistauduttava miehelään. + +-- Isä, isä, minä en voi, huudahti Stina syöksyen isänsä kaulaan. -- +Gustaf inhoittaa minua. Minä kammoan häntä. Joka kerran kun näen hänet, +on kuin hänen käsissään olisi verta. Minä en voi mennä hänen kanssaan +naimisiin. + +-- Dalbon tytär ei saa pettää annettua lupausta. + +-- Minä olin houkka silloin, valitti Stina. -- Kun kylän tytöt häntä +ihannoivat, oli hänen kosintansa minulle mairittelevaa. Ei se ollut +rakkautta, minä tunnen sen nyt. Minä en rakasta, minä vihaan häntä. + +-- Ei puhuta siitä enää. Minä kysyn Gustafilta tahtooko hän muuttaa +tänne. + +-- Isä, ota minut mukaasi, rukoili tyttö itku kurkussa. -- Minä teen +työtä kuin orja. Minä palvelen teitä. Ehkä voin siellä uusissa oloissa +olla suureksikin avuksi. + +-- Päätetty sana pysyy. Sinulla on aikaa valmisteluihin. Toivottavasti +siinä ajassa vastenmielisyytesi häviää. + +-- Ei koskaan, päätti tyttö. + + + + +MATKAVALMISTUKSIA SUOMALAISMETSISSÄ. + + +Synkkä oli mieliala suomalaismetsissäkin. Monen elämänuran olivat +viimeiset tapahtumat kääntäneet uusille raiteille. + +Mulikassa Erkin isä ja äiti koettivat taivuttaa poikaansa jäämään +kotiin. + +-- Kun ei sinulla ole pakkoa, miksi lähdet sinne tietymättömiin, he +sanoivat hänelle. + +-- Oliko teillä suurempi pakko, kun lähditte Suomesta tänne onnea +etsimään. Huonot vuodet teidät ajoivat ja herrojen sorto. Eikö siinä +ole minulle pakkoa yllin kyllin, kun suomalaista ei täällä pidetä +suuremmassa arvossa kuin elukkaa, kun täällä ajetaan suomalaisia kuin +metsän eläviä, ryöstetään ja tapetaan? Ei, minun luontoni ei sitä +siedä. Jos siellä uudessa maassa ovat paremmat olot, kutsun teidätkin +sinne. Toistaiseksi toivon, että maaherra saa teille talonkirjat, jotta +ette ole aivan tuuliajolla. Jäähän tänne vielä nuorempia lapsia teitä +auttamaan. + +Tapansa mukaan hän lähti Marttilaan. + +Pihalla hän huomasi Reetan menevän navettaan karjaa ruokkimaan. Olli +Räsänen, joka oli kodittomana asettunut Marttilaan asumaan, kantoi +Reetalle ämpäriä. + +-- Räsänen kaataa ämpärin, tuo sinä se, Erkki. + +Tämä oli ilmeisesti tarkoituksella sanottu. Se soveltui Erkille hyvin. +Hän oli monta kertaa aikonut Reetan kanssa tehdä välit selviksi, mutta +ei ollut hennonut kosketella asiaa, josta ei ollut ennenkään sanaa +vaihdettu. Nyt hän seurasi lapsuuden toveriaan. Räsänen siirtyi tupaan. + +-- Sinäkin siis lähdet Amerikkaan, sanoi Reeta. -- Taitaisi olla +parasta, että kaikki täältä lähtisimme. Niin on elämä alkanut +vastaiseksi käydä. + +-- Me menemme Martin kanssa katsomaan, miltä siellä näyttää. Ehkäpä te +muut voitte tulla myöhemmin. Tottahan muistat minua, merentakaista, +puhui Erkki kuin leikillä. + +-- Ei lapsuuden toveri hevillä mielestä häivy! tunnusti tyttö. Erkin +oli vaikea huomata, oliko tämän tunnustuksen takana mitään enempää. + +-- Niin, Reeta, lapsuuden tovereina olemme olleet ja hyvinä naapureina +kasvaneet. Kun nyt lähtö mielessä ajattelen yhdessä vietettyjä aikoja, +tuntuu siltä kuin minulta jäisi tänne sisar, rakkain sisar. + +Reeta, joka oli käynyt lypsämään, jäi sanattomaksi. Erkki koetti +arvata, mitä hän ajatteli. Hetken kuluttua sanoi Reeta, äänessä jonkun +verran soinnuton kaiku: + +-- Sisaria sinulla on lähempiä omassa kodissasi. Jos en voi sinua muuna +muistella, lapsuuden toverina kuitenkin. + +Leena, Martin vaimo, tuli navettaan hänkin lehmiä lypsämään. Erkki +poistui tupaan. Hän tunsi pääasian sanoneensa, mutta hänen mieltään +kalvoi, että lopullista selvitystä ei tullut. Hän huomasi, että Reeta +jäi jotain vaille. Mitä hän olisi voinut tehdä? Olipa melkein helpotus, +että Leena oli tullut häiritsemään. + +Tuvassa oli useita miehiä, jotka valmistautuivat Amerikkaan, toiset +pakosta, toiset vapaaehtoisesti. Miehet tahtoivat yhdessä neuvotella. +Aikaa heillä oli hyvin, sillä kaskenviljelijän talvityöt ovat vähäiset. +Eikä tehnyt mieli metsällekään lähteä, paitsi minkä jousella käytiin +metsälintuja ravinnoksi ampumassa. Luukas oli vanhan vaarin johdolla +opetellut kanteletta soittamaan ja vanhoja runoja laulamaan. Päätti +viedä kanteleen mukanaan iltahetkien iloksi. + +Naiset tulivat navetasta iso rainta maitoa täynnä. + +Maitoa siivilöidessään Leena sanoi: + +-- Kyllä minun tulee siellä Amerikassa suuresti ikävä Muurikkia. Se +on niin hyvä lehmä. Kun on sen vasikkana Suomesta asti tuonut ja itse +kasvattanut, on se rakkaaksi käynyt. + +-- Otetaan Muurikki mukaan, päätti Martti. -- Kyllä lehmä vielä sen +matkan kestää, kun on jaksanut Suomesta saakka kävellä. Ei tässä tule +niinkään pitkää kävelymatkaa satamaan. Ja laivassa sillä on vapaa +kyyti. Klinga oli kehoittanutkin ottamaan karjaa mukaan, jotta pääsisi +karjanhoidon alkuun. + +-- Eikö siellä lehmiäkään ole? ihmetteli vanha vaari. -- Mahtaakohan se +maa niin kovin rikas olla, kun lehmiäkin puuttuu. + +Tuntui se asia muistakin merkilliseltä. + +-- En tiedä, ehkä siellä lehmiä onkin. Mutta miksi emme ottaisi omaa, +kun vapaasti saamme viedä? päätti Martti. + +Yhtä vastahakoiselta kuin Martista oli ennen tuntunut Amerikkaan lähtö, +yhtä mieluisaa se nyt oli. Tarmokkaana hän matkaa puuhasi ja auttoi +muitakin matkallehankkijoita. Leena ja poika Martti seuraisivat mukana. +Hänkin arveli, että mahdollisesti voivat toiset tulla myöhemmin, jos +toimeentulo tulisi täällä tukalaksi. Ensin täytyy nuorempien ottaa +selvä, miten siellä menestyy. Vanhemmat tulevat sitten valmiimpiin +oloihin. + +-- Luonnollisesti sinä Martti menet, kun ei ole muuta valittavana, +sanoi vanha vaari. -- Mutta minä en sinne koskaan lähde. Olen jo +kerran ennen kotini hylännyt ja lähtenyt joutavan jälille. Jos täältä +vielä pitää muuttaa, vanhaan kotiin minä menen, takaisin Suomeen +Rautalammille. Saisipa siellä taas niitä muikkuja! Lämmin on kotoinen +liesi, vilu on vieras tupa. Kepeämpi on turpeen allakin siellä vanhassa +kotimaassa nukkua ikuista unta siunatussa maassa. + +-- Kyllä sinne Amerikkaan kuuluu mukaan lähtevän pappi, tiesi Olli +Räsänen. -- Täällä tuota ei ole pappia koskaan kuullut, omakielistä +ainakaan. Kastamatta ovat jääneet lapset ja siunaamatta ruumiit. + +Martti otti pienen poikansa polvelleen. + +-- Sinä poikani, saat siellä uudessa maassa oppia. Opit +kirjoittamaankin, jota taitoa täällä ei ole voitu saada. Sinusta tulee +oppinut mies, oppineempi kuin isästäsi. + +-- Tietymätöntä on, mitä kirjanoppia sielläkään saa, epäili Räsänen. -- +Erämaahan sekin on. Mutta välipä sillä. Kunhan vain saisi rauhallisen +kodin perustaa, josta ei mitään puuttuisi. + +-- Vaikka voissa ja voirasvassa uisit, tulet sinäkin, Olli, kaipaamaan, +huomautti vanha vaari leikillisesti. -- Mistäpä emännänkään siellä +itsellesi otat. Se kuitenkin kodissa tarvitaan. Vai niistä pakanoistako +valitset? + +-- Totta, totta, myönsi Olli. -- Eihän se koti emännättä. -- Ja hän +katsoi Reetaan. + +-- Taitaa monenkin ajatukset tänne kotipuoleen painautua, puhui Erkki. +-- Jäähän tänne tuttuja, lapsuudentovereita ja omaisia. + +-- Niin, _sisaria_, sanoi Reeta vähän katkerasti. -- Vähän kai te näitä +korpia ja tätä korvenväkeä muistatte, kun hyville päiville joudutte. + +-- Älä toki niin ajattele, torui Martti. -- Kun ei vaari sinua milloin +tarvitse, tule sinne. + +-- Heti kutsutaan, kun alkuun päästään, kiirehti Räsänen vakuuttamaan. + +-- Kutsutaan, jos kutsutaan, ja riippuu siitä kuka kutsuu, vastasi +tyttö veikeästi. + +Näin suunniteltiin Marttilan tuvassa tulevaisuutta ja mielikuvituksen +annettiin siinä lentää, mistä varmempia tietoja puuttui. Uusi +tuntematon maailma alkoi houkutella salaperäisyydellään. + + + + +ERKKI JA STINA. + + +Talvikuukaudet kuluivat. Päivä alkoi pidetä ja maaliskuun aurinko +heloitti hangilla. Amerikkaan menijät odottivat Klingaa, joka +oli luvannut käydä kokoamassa siirtolaiset opastaakseen heidät +satamakaupunkiin. + +Erkki nousi sunnuntaiaamuna suksilleen ja ilmoitti käyvänsä +rintakylillä kuulustelemassa kuuluisiko siellä mitään Klingan tulosta. + +Tämä asia oli hänellä pikemminkin tekosyy. Koko ajan vankilasta +päästyään oli hänen mielessään kytenyt halu käydä Dalbon kylässä. Syytä +hän ei tahtonut itselleenkään tunnustaa. + +Reippaasti hiihti hän mäet ja laaksot. Hanki oli kova, sitä olisi +voinut suksittakin kävellä. Sukset kiitivät pikaista vauhtia. Miehen +tarmo ja matkan joutumisen halu niitä kiidätti. + +Hän katsoi kylää samalta vaaralta, missä oli kohtalokkaana päivänä +tovereistaan eronnut. Nyt ei hän pelännyt ruotsalaisia. Raitis ilma +teki mielen keveäksi. Dalbon talo oli tuolla. Pihalla näkyi joku +naishenkilö liikkuvan. Hänkö se oli? + +Sauvoillaan hän työnsi sukset liukumaan mäkeä alas. Kova vauhti +kiidätti hänet jäälle, jopa toiselle rannalle. Kevyesti hän kohosi +peltoaukeaa pitkin suoraan taloa kohti. + +Hänet oli huomattu. Ja hänet oli nähnyt juuri hän, tuo Dalbon kaunis, +ylpeä tytär. Mutta Stina ei jäänyt odottamaan. Kun Erkki navetan nurkan +taitse saapui pihaan, ei tyttöä missään näkynyt. Anders tuli tuvasta. + +Nuori Dalbo tervehti ystävällisesti tulijaa. + +-- Olen kuullut, että sinäkin matkustat Amerikkaan, sanoi Anders. + +-- Niin matkustan ja tulin kylään kuulustelemaan onko Klingaa näkynyt +tai onko tietoa milloin hän tulee. + +-- Ei ole näkynyt, mutta ei hän enää kauan viivy. Ja Anders lisäsi: -- +Meiltäkin mennään Amerikkaan, isä ja äiti. + +Tämä oli Erkille yllätys. + +-- Isä on ollut niin synkkä surullisten tapahtumain jälkeen, eikä enää +viihdy kotona. Minä ja Stina jäämme kotia hoitamaan. Gustaf muuttaa +tänne, selitti poika. + +-- Gustaf, punatukkainenko? -- Erkki melkein kiljahti. + +-- Niin, hänen ja Stinan häät pidetään ennen vanhusten lähtöä. +Pariskunta jää tänne asumaan. + +Se oli Erkille kuin isku vasten kasvoja. + +Hänelle tuli kiire pois talosta. Nopeasti hyvästeltyään hän lähti +hiihtämään. Aivan vaistomaisesti johtivat sukset rantatietä myöten +koskelle. Tultuaan lähelle koskea hän näki lehdettömien puitten läpi +Stinan. Hän tunsi sen aivan varmaan. Hän otti muutaman potkahduksen +suksillaan ja oli pian tytön vieressä. Stina ei hämmästynyt. Oli kuin +hän olisi tätä kohtausta odottanut. + +-- Stinakin on lähtenyt hankiaisille, vieläpä yksinään. -- Erkin sanat +oli lausuttu ystävällisessä mielessä. + +-- Raitis keväinen sunnuntai houkutteli. -- Stina pysähdytti kulkuaan, +kun olivat saapuneet kosken partaalle. Koski huokui vesihöyryä +raittiiseen pakkasilmaan. Jäät olivat muodostaneet rannoille +röykkiöitä, joiden välistä vesi ryöppysi. Ne olivat kasvattaneet +leveäksi ja korkeaksi sen kiven, jolla Erkki oli syksyllä seisonut. + +-- Muistatko tuota kiveä? kysyi Erkki. + +-- Hyvin muistan, vastasi tyttö, ja hänen vakavuutensa häipyi. Hän +purskahti nauramaan. -- Muistan kun loikkasit sieltä tänne rannalle. Se +oli aimo loikkaus. + +-- Tahdotko, että loikkaan uudelleen. + +-- Ei, en tahdo. Väli ei ole nyt talvella niin pitkä, mutta jää kivien +ympärillä saattaa olla pettävää. + +-- Teen sen vieläkin ja kannan sinut mukanani. + +Ennenkuin tyttö ehti aavistaakaan oli Erkki jättänyt suksensa, +tarttunut häneen kiinni ja voimakkaalla hyppäyksellä siirtynyt hänen +kanssaan kiven jäätikölle, joka kesti. + +-- Kas nyt olet täällä eikä sinun ole helppo päästä pakoon, sanoi +Erkki. -- Minun pitää kerrankin saada vähän puhella kanssasi. Tämä on +ehkä viimeinen tilaisuus, kun pian matkustan Amerikkaan. Anders kertoi, +että isäsi ja äitisi myös lähtevät sinne. Etkö sinäkin lähde? + +Tyttö painoi päänsä alas eikä vastannut mitään. + +-- Minulla ei ole oikeutta sinulta mitään vaatia. En ole mitään tehnyt +hyväksesi. Sinä päinvastoin olet minun henkeni pelastanut. Tekisin +hyväksesi minkä voisin. Nyt olemme ratkaisukohdassa. Nyt on kysymys +siitä eroavatko tiemme vai johtavatko yhteen. Ne eivät ainakaan +eroaisi, jos seuraisit isääsi ja äitiäsi uuteen maailmaan. Sano, +lähdethän? -- Erkin sanat olivat melkein nöyrät ja pyytävät. + +Tyttö peitti kasvonsa eikä vastannut mitään. + +-- Me olemme eri rotua, sinä ja minä, jatkoi nuori mies. -- Näiden +rotujen välillä on vallinnut viha ja vaino. Sinun rotusi vihaa minua, +metsäsuomalaista. Mikäli voin päättää, ei isäsi ole siitä poikkeuksena. +Sinun menettelysi osoittaa, ettei viha ole sinussa vallalla, ei +ainakaan yksinomaan. Minä toivon, että siellä meren takana viha häipyy +ja nämä eri rodut lähenevät toisiaan. + +Tyttö oli liikutuksen vallassa, mutta pysyi sanattomana. + +Erkki jatkoi vielä jonkun verran kärsimättömänä: + +-- Sen vähän perustalla, mitä minusta tiedät, voit pitää minua +kevytmielisenä hulttiona. Enkä kiellä, ettei luontoni olisi kevyt. +Mutta tällä hetkellä, joka voi olla ikuisen eron hetki, olen puhunut +sydämeni koko vakavuudella. Sano nyt toki jotain, sano lähdetkö +Amerikkaan? + +Stina oli kääntänyt kasvonsa pois. Hänen sydämessään liikkui +voimakkaita tunteita. Mitä? Se oli Erkille arvoitus. Vihdoin nuoren +miehen kärsivällisyys loppui. + +-- Enkö saa sanaakaan suustasi? Vielä teen yhden kysymyksen. Sen +nimessä, mitä tiedät tapahtuneen, sinä et voi olla vastaamatta. _Sano +onko totta että sinä menet naimisiin punatukkaisen kanssa?_ + +-- Se on isäni tahto, pääsi vihdoin tytön huulilta hiljaa ja nöyrästi. + +-- Onko se myös sinun tahtosi? kysyi Erkki kiivaasti. + +Tyttö nosti päänsä ja katsoi Erkkiä suoraan silmiin sekä huudahti +varmasti ja jyrkästi: + +-- Ei koskaan! + +-- Se on vastaus kaikkeen! riemuitsi Erkki. Enempää ajattelematta +hän tempasi tytön syliinsä, painoi hänet rintaansa vasten ja suuteli +intohimoisesti. + +Tyttö ei vastustanut. Hänen tunteensa saivat voiton. Hän ei ajatellut +entisyyttä, eikä tulevaisuutta. + +Tätä kesti kuitenkin vain hetken ja hän heräsi kuin unesta. + +-- Ei, tämä ei käy päinsä, puhui hän kyynelten valuessa. -- Ei sinun +olisi pitänyt etsiä minua -- nyt teet minut onnettomammaksi kuin olen +ollut. Minä häpeän itseäni. Asiaa ei voida muuttaa. Joka tapauksessa +minä olen Gustafin kihlattu morsian. + +Ja tyttö teki nopean päätöksen, otti jäätiköstä ponnahduksen ja hyppäsi +takaisin rannalle. Hyppäys onnistui niin, että Stinan jalat ottivat +rantajäätikön reunaan. Mutta siitä ne luiskahtivat. Stina putosi +koskeen. + +Kaikki tapahtui niin nopeasti, että Erkki ei ehtinyt sitä estää. Hän +oli rajattomasti hämmästynyt. Hän huomasi vaaran ja hyppäsi rannalle. +Juosten alaspäin hän sai Stinan hameesta kiinni ennenkuin koski ennätti +viedä hänet kauemmaksi rannasta. + +-- Koetin paeta sinua, en päässyt, kuiskasi tyttö ja painoi silmänsä +kiinni. Erkki otti tytön syliinsä, nousi suksilleen ja hiihti taloon +nopeasti. Pakkanen oli kovettunut iltaa vasten. Tyttö oli vaarassa +paleltua. + +Koko matkalla ei kumpikaan puhunut sanaakaan. Pihalle päästyä tulivat +äiti ja Anders hätäisinä ulos. He olivat nähneet tyttöä kannettavan. +Äiti kiljahti kauhistuksesta. Stina aukaisi silmänsä ja kuiskasi +Erkille: + +-- Kiitos sinulle. Poistu heti, että päästään selityksistä. -- Ääni oli +ystävällinen ja rukoileva. + +Erkki jätti tytön Andersin käsivarsille, käänsi suksensa kotivaaroja +kohti ja pian oli hän poissa näkyvistä. + +Ennenkuin Stina ehdittiin kantaa tupaan, tuli vanha Dalbo portailla +vastaan. + +-- Mikä hätänä? Mitä on tapahtunut? kysyi hän. + +-- Stina oli hypännyt koskeen. Suomalainen pelasti, selitti äiti. +Mielikuvituksessaan hän oli tapahtuman näin rakennellut. + +Jäätymäisillään olevat vaatteet riisuttiin tytön päältä ja hänet +pantiin lämpimään sänkyyn. Stina sulki silmänsä. Hän tunsi itsensä +sangen väsyneeksi. Mutta muuten oli hänen hyvä olla. + +Häärätessään vuoteen ympärillä äiti puhui isälle: + +-- Stina on viime aikoina ollut niin kummallinen ja synkkä. Kyllä hän +nyt sairastuu. Me emme voi hänelle puhua häiden valmistuksista. Ne +täytyy lykätä tuonnemmaksi. -- Hän siveli tyttärensä kelmenneitä poskia +ja silitti kosteata tukkaa. + +-- Odotetaan kuinka käy, taipui Dalbo. -- Vielä on aikaa. + +Stina sairastui todellakin. Tiedotonna hän houraili punatukkaisesta, +murhaajasta, miehestä, joka tahtoi häntä suudella, koskesta, +Amerikasta... + +Kun hän näin väikkyi elämän ja kuoleman välillä, oli häiden valmistelu +luonnollisesti lykättävä tuonnemmaksi. + + + + +LÄHTÖ UUTEEN MAAILMAAN. + + +Toukokuun alkupäivinä 1641 oli Tukholman satamassa vilkasta liikettä. +Varustettiin kahta laivaa viemään siirtolaisia ja kaikenlaista tavaraa +Uuden Ruotsin siirtokuntaan Eteläjoelle (Delawareen). Toinen näistä +laivoista, "Kalmarin Avain", oli tämän matkan jo kahdesti ennen tehnyt. +Toinen oli "Charitas", johon oli tarkoitus sijoittaa suurin osa +Amerikkaan menevästä tavaralastista. + +Siirtolaisia oli koottu yli koko Ruotsin valtakunnan. Niitä oli +värvätty sekä Suomesta että Ruotsista. Vapaaehtoisesti lähteviä +oli kertynyt sangen vähän, mutta sen sijaan olivat maaherrat eri +tahoilta lähettäneet oikeuden tuomitsemia henkilöitä, jotka oli +määrätty karkotettaviksi Amerikkaan. Karkeista rikoksista ei ketään +tuomittu Amerikkaan, koska ei tahdottu Uutta Ruotsia tehdä rikollisten +siirtolaksi. Sen sijaan lähetettiin sinne etupäässä metsissä asuvia ja +kierteleviä suomalaisia. + +Osa karkoitettavia oli sijoitettu Smedjegårdenin vankilaan Tukholmaan, +ja osa tuotiin Karlstadin, Kopparbergin y.m. vankiloista Osa oli saanut +vapaasti liikkua, kunnes koottiin yhteen ja tuotiin satamakaupunkiin. +Printz, myöhemmin Uuden Ruotsin kuvernööri, oli tuonut suomalaisia +Suomesta. Maunu Klinga oli käynyt kokoamassa joukkonsa Vermlannista, Se +olikin kaikkein lukuisin. + +Satamassa tapaamme myös tuttavamme. Pietari Kokkinen (laivakirjoissa +Peter Cock) oli tuotu Smedjegårdenista. Klinga oli tuonut Martti +Martinpoika Marttisen, Olli Räsäsen ja Matti Tossavaisen sekä joukon +muita. Myös olivat Luukas ja Piikki mukana, viimemainittu vapaasta +tahdostaan sotamieheksi tehtynä. Klinga oli korotettu luutnantiksi ja +hän otti Piikin omaan joukkoonsa. Erkki Mulikka seurasi ystäväänsä +Marttia. Luonnollisesti olivat mukana myös Martin, Tossavaisen ja +Kokkisen perheet. Martti itse oli koko matkan kantanut poikaansa +Marttia. Ja Piikki oli taluttanut lehmää, Muurikkia, joka sekin oli +suorittanut matkan onnellisesti ja ihmetteli outoa ihmisvilinää +satamassa. Tossavainen oli ottanut mukaan hevosensa. Paljon oli heillä +myös muuta tavaraa, mitä katsoivat uudessa maassa tarvitsevansa tai +mistä eivät hennoneet luopua. Luukas oli muistanut ottaa kanteleen. + +Toisessa ryhmässä oli pieni parvi ruotsalaisia, niiden joukossa Dalbo +ja hänen vaimonsa. Anders oli tullut heitä saattamaan. Erkin silmät +etsivät parvesta Stinaa, mutta häntä ei näkynyt. Erkki ei malttanut +olla lähestymättä Andersia ja kysymättä kuinka Stina oli selvinnyt +kylmettymisestään, jonka koskessa sai. + +-- Hän sairastui pahoin ja tuli hyvin heikoksi. Sen vuoksi ei +voinut tännekään tulla, selitti poika ja sanoi Stinan tulleen hyvin +umpimieliseksi ja omituiseksi. -- Tauti lienee hänen järkeensä +vaikuttanut. Hän ei puhu juuri mitään, paitsi itsekseen. Ja toisinaan +olen kuullut hänen yksinään nauravan. Vanhempien lähtiessä ei hänen +silmistään kyynelpisaraa vuotanut. Hän näytti välinpitämättömältä. -- +Ei siis punatukkainen asu teillä? uskalsi Erkki kysyä. + +-- Ei vielä. Häät on lykätty siksi, kunnes Stina tervehtyy, vastasi +Anders. + +-- Mitä Stina niistä häistä sanoo? kysyi Erkki odotellen vastausta +henkeään pidätellen. + +-- Ei sano mitään. Ei kiirehdi eikä vastusta. Gustafia kohtaan hän on +ollut ystävällisempi. + +Maunu Klinga tuli heidän joukkoonsa ja antoi kaikenlaisia neuvoja. + +-- Kuinka sairas tyttärenne voi viime käyntini jälkeeni kysyi hän +Dalbolta, jonka talon kautta hän oli äskettäin kulkenut. + +-- Hänhän keskusteli kauan teidän kanssanne, vastasi Dalbo. -- Sen +jälkeen on hän mielestäni muuttunut edukseen. On ollut iloisempi +ja voimakkaampi. Luulen, että häät voidaan pitää piakkoin. Heidät +kuulutettiin jo viime sunnuntaina kirkossa. Stina ei olisi tahtonut, +mutta minä katsoin tarpeelliseksi viedä asian niin pitkälle ennen +lähtöä. Niinpä voin verrattain huolettomana nyt matkustaa. + +Tieto kuulutuksesta ja muustakin tapahtumien kehityksestä Dalbossa +vaikutti niin Erkkiin, että hänkin piti parhaana päästä pois uusiin +oloihin. Mitä hän olikin mielessään kuvitellut, se oli nyt särkynyt. + +Klinga ilmoitti vielä, että siirtolaiset sijoitetaan, mikäli sopivat, +"Kalmarin Avaimeen", joka on nopeakulkuisempi ja jonka ei tarvitse +odottaa tavaran lastausta Göteporissa, missä Charitas viipyy joitakin +viikkoja. + +-- Hyvä oli, että jouduitte pois metsistä. Vouti on uhannut tehdä uuden +perinpohjaisemman hävitysretken, lisäsi hän lopuksi. + +Muutaman päivän kuluttua olivat laivat valmiit lähtemään. Ne +pysähtyivät vielä kumpikin Göteporissa, mutta "Kalmarin Avain" jatkoi +pian matkaa Hollantiin ja Englantiin. Charitas jäi odottamaan. Rannalle +jäi myös Maunu Klinga, joka ilmoitti hakevansa ylämaasta perheensä sekä +palvelijattarensa, joiden kanssa hän tulee "Charitaksessa." + +-- Onnea matkalle. Uudessa maailmassa tavataan, oli hänen viimeinen +toivotuksensa. + +Ahtaat olivat laivassa tilat ja hidasta oli kulku. Viipyminen +Hollannissa ja Englannissa tuntui pitkälliseltä. Paljon oli sairautta +ja kärsimyksiä. + +Elokuun 19 päivänä jätti Kalmarin Avain vihdoinkin Europan rannat. +Suuri meri oli kynnettävänä. Tiedettiin kuluvan kuukausia ennen kuin +sen vaon päähän päästäisiin. + +Mitä siellä perillä olisi? Millainen olisi kohtalo, millainen +tulevaisuus? Löytyisikö sieltä uusi isänmaa, jossa elämä tulisi +onnellisemmaksi?' + +Pienen laivan keinuessa suurilla aalloilla, kuun illalla laineita +kullatessa Luukas otti kanteleensa, helähytteli sen kieliä sormillansa +ja lauloi esi-isien vanhoja lauluja: + + "Siitä vanha Väinämöinen + Siirti silmänsä ylemmä, + Katsahtavi kaunihisti + Päälle pään on taivosehen, + Sanovi sanalla tuolla, + Lausui tuolla lausehella: + Tuoltapa aina armot käyvät, + Turvat tuttavat tulevat + Ylähältä taivahasta + Luota Luojan kaikkivallan. + Jumalass' on juoksun määrä, + Luojassa lopun asetus, + Ei uron osoannassa, + Vallassa väkevänkänä." + + + + + + +II. + +DELAWARE-JOELLA + + + + +UUDEN JA VANHAN MAAILMAN VÄLILLÄ. + + +Yli puolentoista sataa päivää oli kulunut siitä, kun "Kalmarin Avain" +lähti Tukholmasta, ja yli kaksi kuukautta siitä kun laiva oli jättänyt +Euroopan rannat. Laivan suunta oli ensin ollut eteläinen, sitten +oli käännytty Länsi-Intiaa kohti ja nyt ohjattiin pohjoiseen, missä +tiedettiin matkan päämäärän olevan. + +Ahtaassa laivassa oli tämän ajan kuluessa kärsitty paljon, sillä matka +oli enimmäkseen myrskyinen ja kaikki olivat olleet merisairaita, +muutamat koko ajankin. Jotkut kuitenkin jaksoivat harvoina kauniina +päivinä nousta kannelle. Pikku Martista oli silloin nautinto isänsä +sylissä katsoa delfiinien hyppelyä ja kilpajuoksua laivan kupeella +sekä lentokalojen vilkasta kiidäntää. Mutta tyyntä kesti kulloinkin +vain vähän aikaa. Kun myrsky heilutti laivaa niin, että se oli +pyörähtää ympäri, eivät ketkään pystyssä kestäneet, eivät myöskään +ne kotieläimet, jotka oli otettu mukaan. Niinpä Matti Tossavaisen +hevoselta katkesi jalka ja Marttisen Leenan Muurikilta se niukahti +sijoiltaan. + +Matti oli sangen murheellinen hevosestaan ja Leena valitti onnettomana +Muurikin kohtaloa, ne kun jo aiottiin lopettaa. + +Avuksi tuli silloin eräs matkustaja, joka ryhtyi elukoita hoitelemaan. +Hän oli Väinämön vaimo Mongan suomalaismetsästä. Väinämön perhe +oli karkoitettu sen vuoksi, että vaimo Kaisa oli ollut syytettynä +taikuudesta. Laivan päällystö antoi vastenmielisesti elukat Kaisan +hoitoon, sillä se pelkäsi, että jos laivassa ruvetaan noitakeinoja +tekemään, seuraa siitä onnettomuus. Muutenkin olisi se mielellään +tahtonut näiden elukkain lihalla kartuttaa laivan suuresti vähentyneitä +ruokavaroja. + +Kaisa hääri uutterasti hevosen ja lehmän luona niiden ahtaissa +pilttuissa. Hän kiersi niiden ympäri moneen kertaan myötä- ja +vastapäivään, kiinnitti lehmän sarveen ja hevosen harjaan erivärisiä +vaatekappaleita, hymisten jotain vanhaa runoa, jota eivät muut kuin +suomalaiset ymmärtäneet. Kipeät paikat hän pesi lämpimällä keitoksella, +jota oli itse valmistanut. Sitten hän hieroi niitä, venytteli ja +pudisteli sekä asetti niille lujan kääreen. Lopuksi eläimet sidottiin +makuulleen niin, etteivät päässeet muuta kuin päätänsä liikuttamaan, ja +siten ne jonkun ajan kuluttua täydelleen parantuivat. + +Kaisa hääri uutterasti eläinten parissa, vaikka hänellä itsellään +oli suuria huolia. Hänen miehensä, Väinämö, oli kivuloinen ja oli +sairastanut melkein koko ajan laivalla. Hän ei voinut mitään syödä +ja senkin vuoksi olivat voimat suuresti vähentyneet. Kaisan lapsista +sillävälin Marttisen Leena kiitollisuuden osoitteeksi piti huolen. +Niitä oli poika Antti ja tytär Marjetta, ensinmainittu Martin ikäinen +ja tytär juuri kävelemään oppinut. Pojat kävelyttivät Marjettaa +ja koettivat keksiä hänelle leikkimistä. Äidit istuivat sillaikaa +mytyillään laivan kannella ja keskustelivat. + +Naiset ymmärsivät hyvin toisensa. Kaisa kertoi, että hän oli syntyisin +Lapista, missä oli oppinut luottamaan sanan voimaan ja parantamaan +tauteja. Ei hän ollut tyrkyttänyt kellekään taitoaan. Nykyisenä +aikana se olisi ollut vaarallista, sillä noidat poltettiin roviolla. +Mutta kun hätään joutunut turvautui hänen apuunsa, ei hän sitä voinut +kieltää. Etupäässä hän oli parantanut lehmiä ja lisännyt niiden +lypsykykyä juottamalla erilaisista kasviksista keittämiään hauteita. +Myöskin ihmisten tauteja hän oli yrteillään parantanut. Haavoja hän +oli lääkinnyt sitomalla lehtiä kipeisiin paikkoihin ja samalla hiljaa +lukemalla loitsuja. Myönsi hän myöskin nuorille tytöille naimaonnea +loitsineensa: + +-- En tiedä lienevätkö neuvot, yrtit, temput tai luvut auttaneet, mutta +apua vain on tullut. Sehän se on pääasia. + +-- Kun sinä voit näin muita auttaa, tokihan pystyt miehesikin +parantamaan, puhui Leena muistaen Väinämöä, joka nyt laivan +Länsi-Intiasta pohjoiseen kääntyessä makasi kuoleman kielissä. + +-- Sepä se on kaikkein onnettominta, valitti Kaisa, -- etten minä +hänelle mitään voi. Olen koettanut kaikkeni. Olen juottanut hänelle +keitoksiani. Olen lukenut parhaimmat loitsulukuni. Mutta mikään ei +näy auttavan. Syyn minä arvaan, vaikka tuskin sinä sitä hyväksyt. Hän +on meren haltijan vallassa, joka ei salli hänen mitään syödä ja joka +kiusaa häntä kaikella tavalla. Tuo haltija on outo minulle, maissa +eläneelle. Häntä eivät lepytä tai taivuta maan haltijoille tehdyt +loitsut. Minä en tunne hänen syntysanojaan ja niin olen oman mieheni +tautiin nähden avuton. + +Martti Marttinen tuli ilmoittamaan, että Väinämö oli saanut ankaran +kohtauksen. Kaisa hypähti hätäisenä ja riensi miehensä luo. Martti +otti poikansa syliinsä, Leena kantoi Marjettaa ja talutti Anttia +sairaan luo, joka Martin tiedon mukaan oli kuolemaisillaan. Vuoteen +ääressä oli lääkäriparturi, joka lääkevarastoineen oli hallituksen +puolesta matkalla siirtokuntaan, ja pappi, joka valmistautui tarjoamaan +kuolevalle viimeistä ehtoollista. Pappi koetti puhutella sairasta, +antoi sitten ehtoollisen ja luki rukouksen, jota kaikki kuuntelivat +paljain päin. Sairas sai kouristuksia, jotka olivat lopun enteitä. +Kaisa hieroi epätoivoisena miehensä käsiä ja jalkoja. Kun lääkäri +sanoi, ettei tästä ole enää mitään apua, joutui Kaisa hirveään hätään. +Hyökäten sairaan pääpuoleen, huitoi hän käsillään ristiin ilmassa ja +kolkon kaamealla äänellä alkoi lukea jotain lukua, jota ei kukaan +ymmärtänyt. Melkein tajuttomassa tilassa hän vihdoin lopetti, langeten +polvilleen vuoteen viereen ja kiertäen kätensä miehensä kaulan ympäri. + +Yhtäkkiä huomattiin, että sairas oli avannut kirkkaat, kuumeiset +silmänsä ja katseli ympäri huoneen. Hän virkkoi sitte hiljaa, mutta +kuuluvasti: "Uuteen maailmaan." Ja sen sanottuaan hänen päänsä oikeni +taaksepäin; hän oli kuollut. + +Ruumiin ympärillä vallitsi vain hetkisen se rauha, joka kuoleman +käynnille kuuluu. Kun laivan kapteeni saapui paikalle, riensi pastori +häntä vastaan ja kauhistuksen ilme kasvoillaan kertoi: + +"Pyhän häväistys on täällä tapahtunut. Sen jälkeen kun kuoleva +sai sakramentin, teki paholainen sen vaikutuksen tehottomaksi +harjoittamalla noituutta vaimon suun kautta. Sielu, on mennyt +kadotukseen." + +Hän vaati, että vaimo, joka on paholaisen riivaama, on vangittava. +Muuten antaa Herra tuhon kohdata koko laivaa. + +Yleisö, joka ei ollut tapahtukaa ymmärtänyt, joutui kauhun valtaan. +Taikauskoisena se poistui nopeasti kuolleen luota. Jälelle jäi vain +muutamia, niiden joukossa viranomaiset sekä vainajan lapset, jotka +pyrkivät isän luo. Leski oli kuin tainnuksissa kuolleen rintaa vasten. +Kun laivan sotamiehet päällikön käskystä tulivat häntä vangitsemaan, +ei hän oikein tajunnut tilannetta, mutta poisvietäessä hän kuitenkin +heitti silmäyksen Martti ja Leena Marttiseen, joiden hän näki hänen +lapsistaan huolehtivan. + +Kuljettiin lämpimässä meren virrassa. Huolimatta siitä, että oltiin +lokakuun lopulla, paahtoi aurinko kuumasti. Laiva kulki hiljaa vienossa +tuulessa. Jo samana päivänä tahdottiin saada ruumis haudatuksi, jottei +se saattaisi laivaa tuhon omaksi. Se sidottiin lautaan ja heitettiin +kaikkien, paitsi vainajan oman puolison läsnäollessa mereen. Pastori +luki siunauksen. + +Tämän jälkeen kului matka verrattain sujuvasti. Sää oli suotuisa, ja +katsottiin, että noituuden tuottama onnettomuuden uhka oli välttynyt. + +Asia oli kuitenkin tärkeä ja aiheutti laajan oikeudenkäynnin. +Todistajilta kysyttiin aluksi ymmärsikö kukaan, mitä oli se puhe, +joka kuului vaimon suusta miehen kuolinvuoteen ääressä. Eivät +suomalaisetkaan ymmärtäneet ja lapinkielen taitajia ei ollut. Vihdoin +Kaisa itse selitti, että se ei ollut mitään pakanallista puhetta. Oli +vain Isämeidän rukous, jonka hän hätäisenä ja suuremman vaikutuksen +vuoksi oli lukenut nurinpäin loppukirjaimesta alkuun. Hän oli tahtonut +tehdä mitä tahansa, jotta olisi saanut miehensä hengen pelastetuksi. +Se selitys helpotti Kaisan asiaa. Pappi tosin piti Jumalan sanan +vääntämistä suurena syntinä, mutta laivan kapteeni katsoi, että kun +Jumalan sanaa voidaan Lutheruksen opin ja esimerkin mukaan kääntää +mille vieraalle kielelle tahansa, ei tätäkään kääntämistä voida +rikokseksi katsoa. Voihan kieli olla niin rakennettu, että sanat +näin käännettyinä ovat sen kielen mukaisia. Jumalan sanaahan se joka +tapauksessa on. Lainoppineita ei laivassa ollut ja niin jätettiin asia +tämän ratkaisun varaan. Kaisa päästettiin vapaaksi. + +Mutta vaikka hän oli loppumatkan vapaa, huomasi hän, että useimmat +ihmiset, myös suomalaiset karttoivat häntä. Marttisten käytöksessä +hän ei mitään muutosta huomannut, ellei ehkä sitä, että he olivat +häntä kohtaan ystävällisempiä ja avuliaampia. Se vaikutti, että +Marttisen lähin seurapiiri, entiset tuttavamme Erkki Mulikka, Olli +Räsänen, Tossavaiset, Kokkiset, Luukas ja Piikki suvaitsivat häntä ja +koettivat viihdyttää hänen turvattomia lapsiaan. Kaikissa heissäkin oli +taikauskoa, mutta se kallistui pikemmin Kaisan uskon puoleen. Erkin +mielessä oli kysyä häneltä sydämensä hellintä asiaa ja neuvoa sen +johdosta, mutta miehekäs ylpeys esti ajatuksia sanoiksi puhkemasta. + +Luukas otti entistä useammin kanteleensa esille ja lauloi sen +säestyksellä Väinämön lesken lohdutukseksi suuresta sankarista +Väinämöisestä: + + "Siitä vanha Väinämöinen + Laskea karehtelevi + Venehellä vaskisella, + Kuutilla kuparisella + Yläisihin maaemoihin, + Alaisihin taivosihin." + +-- Niin Kaisa, sanoi hän, -- miehesi meni uuteen maailmaan, joka me +emme ole nähneet. Hän tavoitteli toista, sitä mihin me olemme nyt +pyrkimässä ja mihin toivottavasti pian saavumme. Jos täällä on sijaa +meille, on sitä sinullekin ja lapsillesi. + +Uteliaina alkoivat matkustajat odottaa uuden maailman näkymistä. + + + + +UUSI MAA. + + +-- Maata näkyvissä, kuului laivan tähystäjän ääni ylhäältä kojusta. + +Matkustajat terästivät silmiään, mutta eivät nähneet mitään. + +-- Isä, tuossa on kivi, huudahti pikku Martti isänsä käsivarrella. + +Omituista: merestä oli sukeltautunut esiin pieni musta paasi. Erkki, +joka seisoi Martin vierellä, sai mieleensä kallion Isojoen koskessa. +Samanlainen se oli, muutama henkilö sopi seisomaan. Mutta tämä meren +paasi painui pian näkymättömiin. Samalta suunnalta kohosi vesisuihku, +kaksi, kolme, useampia Laivamiehet selittivät, että siellä on +valaskaloja. Niitä nousee tänne Eteläjoen suulle, missä hollantilaiset +niitä pyytävät. Ne ovat samoja kuin se kala, joka profeetta Joonaan +nieli. + +Hetkisen kuluttua alkoi todellinen maa näkyä, kaukaisena täplänä +aaltojen harjoilta. Selittämätön tunne valtasi matkustajat, jotka +olivat olleet kuukausimääriä yhteen sullottuina. + +Se tieto, että tuossa nyt on se odotettu, toiveitten, unelmien maailma, +se teki niin valtavan vaikutuksen, että moni itsestään lankesi +polvilleen kiittäen Jumalaa, joka oli meren vaaroista pelastanut ja +johdattanut onnellisesti päämäärään. Niemen ohi kuljettaessa pappi piti +rukouksen ja luki siunauksen. + +Henlopenin niemi oli sivuutettu, maa katosi sillä kertaa näkyvistä, +ja laivamiehet vakuuttivat vielä kuluvan muutamia päiviä ennenkuin +perillä ollaan. Seuraavina päivinä aallot olivat kenties terävämpiä, ja +myrsky heitteli entistäkin pahemmin laivaa. Vihdoin koitti kuitenkin +aamu, jolloin silmien edessä oli todella nähtävää. Kaikki matkustajat +ahtautuivat laivan kokkaan ja sivuille. + +"Kalmarin Avain" liukui hiljalleen ylös mahtavaa virtaa. Vasemmalla +puolen oli ranta lähellä. Oikealta vain häämötti maata. Joeksi sitä +tuskin olisi voinut tietää. + +Oli kirkas päivä. Mitään syksyn merkkejä ei näkynyt luonnossa, vaikka +tähän aikaan, marraskuun alussa, Vermlannissa lumivaippa jo peitti +maan. Mikäli voi huomata oli täällä kaikki kesäistä. Ihmetellen ahmivat +siirtolaiset vaikutelmia uudesta maasta ja sen luonnosta. + +Metsää, metsää ja aina vain metsää. Vuoria ei ollut näköalaa +peittämässä, kumpuja vain, jotka erotti siitä, että metsän vihreys +niillä kohdin kaareutui taivasta kohti. Kun laiva kulki lähellä rantaa, +saattoi erottaa tuuheita puita, joiden haarat levittäytyivät paksuina +käsivarsina sivulle, kaikille suunnille, varjostaen laajan alueen. +Paikoin oli näiden jättiläispuiden alla rantamalla tiheä alusvesakko +kaikenlaista lehtipuuta ja köynnöstä. Paikoin taas oli tämä alusmetsä +palanut, joten isot puut yksinäisinä hallitsivat juuriaan. Koko laivan +väestö olisi yhden tuollaisen puun suojassa saattanut pitää sadetta. + +-- Muheva ja voimakas on epäilemättä maa, joka tuollaisia puita +kasvattaa, huomautti Martti Erkille. + +-- Kääpiöitä ovat niiden rinnalla ne, joita kuninkaan linnan puistoissa +Tukholmassa kasvaa ja joita kävimme katsomassa, vastasi Erkki. -- No, +Kokkinen, sinulta ei tavallisesti sanoja puutu, mitäs mietitä kysyi hän +toisella sivulla olevalta toveriltaan. + +-- Lasken vain kuinka monta tuollaista puuta täytyy kaataa tynnyrin +kylvölle, vastasi Pietari Kokkinen, ja kohotti poikaansa Lassia +näkemään maisemaa. -- Ei monta puuta kaataa tarvitse, mutta jokaisessa +on kuntturalle kisapaikka. Mitenhän sinäkin, Matti, selviät +tuollaisesta metsästä? ilkkui hän Tossavaiselle. + +-- Sen sanon vain, että kyllä tuollaiset lehvät, kun kuivaksi käyvät, +helposti kaskessa palavat. Mutta ei noita runkoja, ei oksiakaan yksi +mies kasken vierrossa kangella käännä. -- Tämä oli Tossavaisen arvelu. + +Olli Räsänen hautoi hänkin ajatusta mielessään. + +-- Sitä minä tässä tuumailen, sanoi hän, -- miten noista hirsistä tuvan +tekee? Paksuutta on kyllä, vaikka linnan seiniksi, mutta tuskin on +suoraa kohtaa kyynärän pituudelta. Ei niistä ole rakennuspuiksi. Ei saa +kunnon lautaakaan. + +-- Mitäpäs sen kummempaa taloa tarvitset, neuvoi Kokkinen, -- kun teet +mökkisi puun oksalle. Kyllä vain nuo oksat kannattavat vaikka eukonkin +ottaisit. Kokoat pikkuisen risuja oksien väliin ja, jos komeilla +tahdot, laitat risuista kattoa ja seiniä, pian on Räsälä valmis. Se on +kuin harakan pesä, mutta eipä täällä näy kylmä hätyyttävän. + +-- Kovin on metsä yhdenlaista ja puut rakennushirsiksi sopimattomia, +myönsi Marttikin, -- mutta tällaista lehtoa, tällaista kaskimaata +en ole osannut uneksiakaan. Ei sitä ole missään meidän mailla, ei +Ruotsissa, ei Suomessa. Kuvittelen mielessäni, että tällainen se oli +se suomalaisten pyhä lehto ennen aikaan, se jossa uhrit uhrattiin. +Ja tällainen kai se oli se Kalevan kaskimaa, se minkä Väinämöinen +kaasi. Tulepas Luukas, huusi hän sivulleen, -- tule kanteleillesi ja +laula runo Kalevan kasken kaadannasta uuden maamme kunniaksi ja uuden +elinkeinomme ylistykseksi. + +Luukas viritti kanteleensa ja lauloi suomalaisten hartaasti +kuunnellessa: + + "Vaka vanha Väinämöinen + Teetti kirvehen terävän. + Siitä kaatoi kasken suuren, + Mahottoman maan alisti. + Kaikki sorti puut soreat: + Yhen jätti koivahaisen + Lintujen leposijaksi, + Käkösen kukuntapuuksi." + +Siirtolaisten mielessä vallitsi pyhä juhlatunnelma uuden maailman +näyttäessä aarteitaan. He näkivät siinä niin paljon, että olivat +valmiit ottamaan vastaan arkipäivän, pitkän ja raskaan työviikon. +Tuollaista metsää katsoessa heidän kämmenpohjaansa syhysi. Innokkaasti +he halusivat tarttua kirveisiinsä ja ryhtyä mahdollisimman pian metsää +raivaamaan, tekemään sen pohjalle viljelystä, missä vilja lainehtisi +omien ja jälkipolvien toimeentuloksi. + +Laiva jatkoi edelleen kulkuaan pitkin joen rantavesiä. Näköala siirtyi +toisensa tieltä. Tarkka silmä huomasi aran peuran rannalla. Kokkinen +viittasi Luukkaalle: + +-- Ollapa pyssy käsillä, paisti tulisi. Maltahan, vielä me täälläkin +peuran lihaa syömme. Ja tuskinpa vouti on kimpussamme, ei ainakaan +Fryksdalin vouti. + +Ahnaasti Luukaskin silmäsi riistaa. Hänen käsivartensa oli kyllä +kankea, mutta sormet olivat vetreät, joten voivat pyssyn lukon +laukaista. Hän toivoi voivansa vielä metsällä käydä. + +Erään niemen nenässä, laivan aivan läheltä hipuessa ohitse kuului +yhtäkkiä tavatonta meteliä. Pensaat ruskivat ja matkustajat näkivät +pienen aukeaman kautta kulkevan koko parven isoja lintuja, matalampia +kuin kurjet, mutta isoja ja lihavia. + +-- Ovatkohan nuo syötäviä lintuja? kysyi Olli Räsänen laivamieheltä. + +Kuuli niiden olevan kalkkunoita, parasta syötävää mitä olla voi. + +-- Jopa ovat isoja nämä Amerikan metsot, ihmetteli Tossavainen. -- Yksi +vastaa kolmea, ehkä neljää meidän metsoa. + +Kokkinen tokaisi tähän: + +-- Siellä Ruotsissa me sanoimme: "ei pyystä kahden jakamista". Nyt +sanokaamme: "kolme syö Amerikan pyytä." + +Tällaisia vertauksia tehdessä ja uutta ja aina vain uutta ihmetellessä +kului päivä iltapuoleen. Jo Räsänen näki sellaista metsää, josta voi +saada rakennuspuita, pitkiä ja komeita. Ne olivat kuin kuusia, oksat +kummallisen säännöllisesti haarautuvia. + +Ja vihdoin huomasivat he rannalla kaksi merkillistä olentoa, jotka +näyttivät ihmisiltä. Toinen heistä varjosti käsillä silmiään laivaa +tähystellessään. Heidän ruumiinsa olivat paljaat, vain pieni mekko +keskiruumiin ympärillä. Päässä oli sulkatöyhtö, joka ulottui selkään. + +-- Kukoksi tuota luulisi, naljaili Kokkinen. -- Se vain on eroa, että +on pyrstön pannut harjaksi. + +Hän ei malttanut olla huutamatta "kukkokiekuuta" tervehdykseksi. + +-- Älä tee pilkkaa intiaanista, muistutti Erkki. -- Kokkisesta on jo +ennen tehty kukko ja Kockina lienet laivankirjoissakin. Katso ettet +jääkin kukoksi ja ettei intiaanit kyni sinulta höyheniä. + +Erkki oli arvannut nuo tähystelijät intiaaneiksi, joista laivamiehet +olivat matkalla paljon kertoneet. Marttikin puuttui keskusteluun. + +-- Ne ovat tämän maan oikeita isäntiä, alkuperäisiä asukkaita, sanoi +hän. -- Epäilemättä joudumme heidän kanssaan paljon tekemisiin. +Luvatkaamme tässä, kun nyt ensi kerran heitä näemme, olla rehellisiä +ja oikeudentuntoisia intiaaneille. Niinkuin me olimme Ruotsissa +metsäsuomalaisia, niin ovat he täällä metsien asukkaita ja valtiaita. +Me emme sorra heitä, jos he antavat meidän rauhassa asua. Me haluamme +elää heidän kanssaan sovussa. Eikö niin, kansalaiset? + +-- Oikein sanottu, vakuutti Räsänen, ja muut yhtyivät siihen. + +Intiaanit kääntyivät rannalta metsään päin ja hävisivät sinne. Heidän +käyntinsä näytti arvokkaalta, ruhtinaalliselta. + +Pimeän tultua ilmoitettiin matkustajille, että huomenaamuna ollaan +määrän päässä, Christina-linnoituksella. + + + + +UUDEN RUOTSIN SIIRTOKUNTA. + + +Uuden Ruotsin siirtokunnalle oli vasta perustukset laskettu. +Hollantilainen Peter Minuit, joka oli intiaaneilta ostanut +Manhattan-saaren ja perustanut sinne Uuden Amsterdamin (New Yorkin) +kaupungin sekä toiminut Uusien Alankomaitten maaherrana, oli, erottuaan +hollantilaisen yhtiön palveluksesta, johtanut ruotsalaiset v. 1638 +Delaware-joelle. Hollantilaiset olivat jo tätä ennen ulottaneet myös +sinne vaikutuksensa, joka kuitenkin oli sangen vähäinen ja ilmeni +melkein yksinomaan kaupankäyntinä. Pieni Fort Nassaun linnoitus, jossa +oli vain muutamia vartijoita, oli yhtiön ostomiesten suojapaikkana. + +Peter Minuit tunsi nämä omien maanmiestensä toimenpiteet, mutta tiesi +samalla myös, että maa oli asumatonta. Hän osti maata intiaaneilta +ruotsalaisten asutusta varten ja perusti Christina-nimisen +linnoituksen. Kun hän ei tahtonut ärsyttää hollantilaisia, sijoitti +hän sen noin yhden ruotsin virstan (kahden mailin) päähän Delaware- +eli Eteläjoesta sivujoen varrelle, mitä nimitti Christina Creekiksi. +V. 1640 tuli ensimäinen aivan pieni retkikunta Ruotsista, pääasiassa +linnoituksen vahvistamista ja kaupan ylläpitämistä varten, sekä saman +vuoden lopulla muutamia hollantilaisia, jotka asettuivat asumaan noin +10 ruotsin virstan (20 mailin) päähän Christinasta. + +Ruotsalaiset kaipasivat kipeästi lisävoimia. Siirtokunnan +päällikkö ilmoitti kaiken olevan valmiina asutusta varten ja pyysi +uutisasukkaiden sekä tarpeiden lähettämistä. Kului talvi 1640-1641 +odotuksessa. Kului kesä, mutta odotettua laivaa ei tullut. Sen sijaan +alkoivat myös englantilaiset New Havenista toimia tällä joella. +Ruotsalaisen siirtokunnan alku oli häviämisen varassa. Lienee jo ollut +puhetta sen lopettamisesta ja sulautumisesta hollantilaiseen Uuden +Amsterdamin siirtokuntaan. + +Tällaisissa oloissa oli komentaja Ridderille ja hänen pienelle +joukolleen erinomainen ilosanoma se, minkä joen suupuolen intiaanit +juoksuttivat linnoitukseen: Ruotsalainen laiva oli tulossa, sama, joka +oli jo kaksi kertaa ennen seutukunnalla käynyt. + +Komentaja valmistautui vastaanottoon ja lähetti tähystäjiä +Christina-joen suulle. Ruotsin juhlalippu nostettiin linnoituksen +katolle ja suuri tykki laitettiin kuntoon kunnialaukauksen ampumista +varten. Vihdoin marraskuun 7 päivän aamuna 1641 tähystäjä näki odotetun +laivan tulevan ylös Delaware-virtaa. Ennen kuin hän ehti sanaa tuomaan, +kuului laivasta tykin laukaus saattaen sanoman odottajille. + +Komentaja ja miehistö pukeutuivat juhlapukuun ja asettuivat rannalle. +Myös oli keräytynyt parvi intiaaneja joen toiselle rannalle uteliaina +katsomaan. Ruotsin lippu laivan mastossa tervehti siirtokuntaa +iloisesti lepattaen. Linnoituksesta pamahti jymeä kunnialaukaus. Siihen +vastattiin laivasta uudella kunnialaukauksella. + +Joen rannalla oli luonnon valmistama laituriksi sopiva kivitys. Laiva +laski siihen. Yhteys laivan ja siirtokunnan välillä alkoi pian. +Komentaja otti kunnioittaen vastaan laivan päällikön, kyseli tärkeimmät +uutiset sekä kokosi kirjelähetykset. Molemminpuolista iloa on vaikea +kuvata. Nyt oli siirtokunnalle alkava uusi edistyksen aika. + +Suuri osa matkustajia oli pitkän matkan rasituksista kovin väsyneenä +ja heikkona. Moni täytyi kantamalla tai taluttamalla viedä maihin. +Elukat, joita viimeiseksi kuljetettiin, olivat kärsineet eniten, sillä +ne olivat saaneet olla loppumatkan sangen vähäisellä rehulla. + +Linnoitusta ympäröi neliskulmainen vallitus, jonka jokaisessa kulmassa +oli nuolenkärjen muotoinen sarvi. Yhdeltä puolen ulottui vallitus +jokeen, kahdella sivulla oli vetelät suot. Neljännellä puolella +ainoastaan kapea kannas soitten välissä yhdisti sen mantereeseen. +Tällainen asema oli tahallaan valittu, jotta olisi helpompi +puolustautua mahdollisia, erittäinkin intiaanihyökkäyksiä vastaan. + +Vallituksen sisällä oli puusta kyhättyjä rakennuksia, joista viisi oli +asunnoiksi varattu. Kuudes oli kirkkona sekä samalla kouluna. Lisäksi +oli tavara- ja eläinsuojuksia. Ulkopuolella linnoituksen oli muutamia +asuntoja, joiden ympärillä oli pienempiä viljelyksiä, etenkin tupakan +kasvattamista varten. Kaikki oli vielä aivan alkeellista. Pientä +linnoitusasutusta ympäröivät vesiperäiset maat sekä niiden takana +lehtevät kumpumaisemat. + +Päivän merkityksen vuoksi ja ajan tapojen mukaan kokoonnuttiin +laivasta suoraan kirkkoon. Myöskin sairaat kannettiin sinne siunausta +saamaan. Kirkossa pidettiin tulojumalanpalvelus. Siirtokunnan +pappi, pastori Reorus Torkillus, joka oli edellisen vuoden alusta +saapunut siirtokuntaan, ollen ensimäinen luterilainen pappi uudella +mantereella, toimitti uuden tulokkaan, pastori Christoferin kanssa +alttaripalveluksen. Uudella pastorilla oli kaunis messuääni, joka teki +harvinaisen toimituksen erikoisen juhlalliseksi. + +Saarnan tekstiksi oli pastori valinnut Johanneksen Ilmestyskirjan 21 +luvun värssyt 1-8. + +Seurakunnan seisoallaan kuullessa luki hän sanat: + +"Ja minä näin uuden taivaan ja uuden maan, sillä ensimäinen maa ja +ensimäinen taivas ovat kadonneet, ja merta ei ole enää. + +"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin minä näin laskeutuvan alas +taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin miehelleen kaunistettu +morsian. + +"Ja minä kuulin suuren äänen taivaasta sanovan: 'Katso Jumalan maja +ihmisten keskellä, ja hän on asuva heidän keskellään, ja he ovat hänen +kanssaan, ja Jumala itse on oleva heidän kanssaan, heidän Jumalansa.' + +"Ja Jumala on pyyhkivä pois kaikki kyyneleet heidän silmistänsä eikä +kuolemaa ole enää oleva, eikä murhetta eikä parkua ole enää oleva, +sillä kaikki entinen on mennyt. + +"Ja valtaistuimella istuja sanoi: 'Katso uudeksi minä teen kaikki'. Ja +hän sanoi minulle: 'Kirjoita, sillä nämä sanat ovat todet ja varmat.' + +"Ja hän sanoi minulle: 'Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja +loppu. Minä annan janoovalle lahjaksi elämänveden lähteestä.' + +"'Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja +hän on oleva minun poikani.' + +"'Mutta pelkurien ja epäuskoisten ja ilkimysten ja murhaajien ja +huorintekijäin ja velhojen ja epäjumalanpalvelijain ja kaikkien +valehtelijain osa on oleva siinä järvessä, joka tulta ja tulikiveä +palaa, tämä on toinen kuolema.'" + +Tilanteeseen sopiva teksti antoi pastorille aiheen kuvata sitä uutta +maata, johon siirtolaiset olivat saapuneet. Ruotsin rannoilta lähdettyä +oli kotiseutu, synnyinmaa kadonnut näköpiirin taakse. Sitten oli ollut +kuukausimääriä merta ja vaikeata matkaa. Nyt on sekin kadonnut. Nyt +on edessä uusi maa, joka on silmälle mieluisa, joka on neitseelliseen +vehmauteen pukeutunut kuin kaunis morsian. Monen mielessä se on ihana +kuin Uusi Jerusalem, jossa ei ole kylmää eikä kärsimyksiä. Pohjan +pakkasista tulleelle se on ihmemaa. Ja todellakin se on suuri Jumalan +lahja, josta on syytä kantaa Kaikkivaltiaalle kiitokset. Puutetta +kärsineet ja vaivatut odottavat, että tästä tulee heille paratiisi, +jossa on hyvä olla, jossa kyyneleet kuivuvat silmistä, jossa murhe +loppuu ja jossa entiset kärsimykset unhottuvat. Mutta ihmisen toiveet +ovat pettäviä, ne haihtuvat kuin tuhka tuuleen, jos ne perustuvat +vain unelmiin. Tämä maa ei suo yhtään parempia elämisen hetkiä +kuin entinenkään sille, joka kädet ristissä odottaa kaikkea hyvää +valmiina. Ei, päinvastoin on tämä maa aivan muokkaamaton. Siitä voi +tulla rikas ja tuottava, jos ihminen noudattaa sitä Herran käskyä, +jonka hän aivan ensimmäisenä ihmiselle antoi ja josta luemme Pyhän +Raamatun ensimmäisessä luvussa, jo luomiskertomuksessa. Jumala käski: +tehkää tämä maa alamaiseksenne. Ihmisen on työllään pantava maa +tottelemaan Jumalan hedelmällisyyden ja tuottavaisuuden lakeja. Työtä, +pitkä-aikaista, sitkeätä työtä vaatii tämä maa ennen kuin se alistuu +ihmisen alamaiseksi. Joka ei työtä tee, joka ei noudata Herran käskyä, +hän ei menesty täällä eikä hän menesty missään. Ihmisen on täälläkin +elettävä Jumalan kasvojen edessä, jotka näkevät kaikkialle. Ne kasvot +katsoivat teitä vanhassa kotimaassanne, ne katsovat täälläkin. Ne, +jotka ovat pelkureita eivätkä uskalla kovin käsin siihen työhön, jonka +Jumala on määrännyt, ne, jotka eivät Häntä usko, ne jotka tekevät +ilkitöitä ja rikoksia, ne, jotka harjoittavat siveettömyyttä ja +turvautuvat pakanallisiin Jumaliin, turhaan ne täältä onneaan etsivät. +He eivät täälläkään saavuta paratiisia, vaan päinvastoin helvetin. He +joutuvat siihen järveen, joka tulta ja tulikiveä palaa. Tämä on toinen +kuolema, sanoo Herra. + +Ainoastaan sillä, joka kilvoittelee Herran käskyjen täyttämiseksi, +on voittamisen toivo. Vain hän menestyy. Hänelle antaa Herra voiton +palkinnon. Hän saa juoda elämänveden lähteestä, hän saa elämän ja +onnen. Hänelle ja hänen suvulleen tulee tämä maa Uudeksi Jerusalemiksi, +jossa ei ole itkua eikä hammasten kiristystä, jossa Herra itse asuu ja +suojelee omiansa kuin isä poikaansa. Nämä hänen sanansa ovat varmat ja +todet. + +Tähän suuntaan kävivät kunnianarvoisan pastorin sanat. Nekin +suomalaiset, jotka eivät ruotsinkieltä ymmärtäneet, tunsivat pastorin +sanoista siunauksen valuvan ylitsensä ja kyselivät myöhemmin toisilta +sanojen merkitystä. Metsissään ei heillä ollut tilaisuutta olla läsnä +missään jumalanpalveluksessa. Nuoremmat eivät olleet milloinkaan +käyneet missään kirkossa. Heidän uskonnollisia tarpeitaan ei oltu +vähimmässäkään määrässä tyydytetty. Nyt he täällä Uuden Ruotsin +erämaassa pakanoitten ympäröiminä pääsivät ensi kerran osallisiksi +Herran sanan julistamisesta. He käsittivät sen omalla tavallaan. Siihen +käsitykseen liittyi epäilemättä paljon suomalaisen muinaisuskonnon +taikuutta. + +Yhden asian he ymmärsivät hyvin: tämä uusi maa on hyvä maa. Joka siinä +tekee työtä, hän menestyy. + + + + +PIETARI RAMBO. + + +Kirkosta tultua oli ruoka odottamassa. Kaikki eivät suinkaan sopineet +huoneissa aterioimaan, joten suuri osa nautti ensimäisen ateriansa +uudella mantereella luonnon helmassa. + +Komentaja Ridderillä oli nyt iso perhe elätettävänä. Se oli vietävä +hengissä läpi ensi kesään saakka. Asia ei kuitenkaan häntä paljoa +huolettanut, ei ainakaan poistanut sitä iloa, minkä laivan tulo oli +aiheuttanut. Talvivarustukset oli tehty ja sen vuoksi oli viljaa +varastossa pitkäksi aikaa. Komentaja tiesi myös saavansa vastaista +tarvetta varten ostaa ruokatavaroita hollantilaisilta Uudesta +Amsterdamista sekä englantilaisilta Virginiasta, sillä molemmilta +tahoilta oli tehty tarjouksia. Myös intiaanit luovuttivat mielellään +maissia, jota he viljelivät erittäinkin yläjoella suuren kosken +kylä-yhteiskunnassa. Viljan loppumisesta ei siis ollut pelkoa. Lihaa ei +tarvinnut suuria määriä koota varastoihin. Sitä sai metsässä melkein +mielin määrin. Kalastusta haittasi se, ettei ollut riittävästi verkkoja +ja koukkuja, mutta niitä ilmoitettiin tulevan "Charitaksessa", jota +voitiin odottaa saapuvaksi aivan lähipäivinä. Tämä myöhemmin lähtenyt +laiva oli tulossa suorempia teitä. + +"Kalmarin Avainta" alettiin heti purkaa. Miehet, myöskin äsken +tulleet, työskentelivät siinä pimeään saakka. Kun laivasta muun lastin +mukana otettiin esille uusia kirveitä 600 kappaletta, oli komentaja +siitä sangen mielissään, ajatellen suoritettavia rakennustöitä sekä +maanraivauksia. + +Komentaja oli sangen hyvällä tuulella. Hänellä oli tähän erittäinkin +kaksi syytä. Pitkän odotuksen ja monen puutteen jälkeen hän tiesi nyt +saavansa helpotusta ja apua. Toinen syy oli persoonallista laatua. Hän +oli leskimies ja tunsi yksinäisen elämänsä ikäväksi. Siirtokunnassa ei +ollut aviopuolisoksi valittavaa. Muitten kansallisuuksien kanssa oli +aivan vähän yhteyttä. Sitäpaitsi hän tahtoi ottaa puolison itselleen +ruotsalaisten joukosta. Muuta neuvoa hän ei ollut tiennyt kuin +kirjoittaa yhtiölle, jonka palveluksessa oli, ja pyytää, että se muun +siirtokuntaan tarvittavan mukana lähettäisi sopivan vaimon hänelle +itselleen. + +Hän odotti nyt myös tätä lähetystä. Papereissa ei ollut siitä kyllä +mitään mainittu, kuten ei siirtolaisista yleensäkään. Eikä hän +saapuneissa keksinyt tällaista lähetystä. Mutta hän oli edelleen +hyvässä toivossa. Olihan luonnollista, että yhtiö voi sellaisen +arvokkaan lähetyksen uskoa ainoastaan hänen tulevan apulaisensa Maunu +Klingan huostaan, joka perheineen ja tärkeine papereineen saapuisi +"Charitaksessa". Hän vihelteli tyytyväisenä. + +Tämä päällikön hyvä tuuli vaikutti myös siihen millainen kohtelu tuli +hänen puoleltaan saapuneiden siirtolaisten osaksi. Hän tiesi, että +saapuneiden joukossa oli ehkä hyvinkin runsas määrä tuomittuja ja +karkoitettuja, jotka olivat oikeastaan vankila- ja pakkotyösääntöjen +alaisia. Tästä hän ei välittänyt, vaan salli kaikkien olla vapaiden +miesten asemassa. Paperit tulisivat Klingan mukana ja sitten ehtisi +asiat järjestää. Täällä kaukana esivallan silmien alta ei tarvinnut +olla erikoisen muodollinen. Eikä vapaina kulkevien tuomittujen +karkaamisesta ollut mitään pelkoa, sillä mihinkäpä he osaisivat oudossa +maassa. + +Niinpä ei nyt ainakaan alussa ollut mitään eroa vapaitten ja +tuomittujen välillä. Kaikki saivat katsella ympärilleen ja tutustua +oloihin. + +Moni tulokas oli kuitenkin sangen väsynyt, jopa sairas. Useilla oli +naisia tai lapsia hoidettavinaan. Ensi tehtävä illan tullen oli saada +naiset ja lapset sekä sairaat levolle. Yksi rakennus oli heitä varten. + +Ymmärrettävissä on, että niiden tulokkaiden, jotka jaksoivat pystyssä +pysyä, ei sen päivän iltana sallittu levätä. Sotilailla ja työmiehillä, +jotka olivat pitkät ajat olleet erotettuina emämaasta, oli paljon +kyselemistä. Haluttiin tietää, miten kotimaassa jaksetaan, mitä +suurempia tapahtumia oli sattunut, kuinka sota Saksassa edistyi j.n.e. +Haluttiin tietää omaisistakin, minkä vuoksi otettiin selkoa tulokkaiden +kotipaikoista. + +Linnoituksen ravintolana oli iso tupa, jossa oli tanakoita +ristijalkaisia tammipöytiä ja raskaita penkkejä. Laivaa odottaessa oli +valmistettu hyvää, vahvaa olutta, jota linnoitusväki halusi vapaasti +tarjota tulokkaitten kielenkannan irroittamiseksi. Koskaan ennen +ei tässä tuvassa ollut niin paljon väkeä. Puheensorinaa kuului ja +tuttavuuksia rakennettiin. + +-- Onko täällä suomalaisia? huusi eräs sotilas suomenkielellä. + +-- Onhan niitä, ei paljon muita olekaan, vastasi kerkeästi Olli +Räsänen, joka sattui olemaan lähellä. + +Vallaten isoimman pöydän komensi sotilas ravintolanpitäjälle: + +-- Lähetäpä Anthony tuomaan tänne oluthaarikoita tusinan verran. Nyt +pannaan pöytä koreaksi. + +Sitten hän kutsui: + +-- Suomalaiset tänne! Nyt juodaan tervetuliaismaljat. + +Pöydän ympärille karttui heti suuri joukko. + +-- Ei tusina haarikoita mihinkään riitä, jos aiot kaikille +suomalaisille tarjota, sanoi Pietari Kokkinen asettuen istumaan +sotilaan viereen. + +-- Toinen tusina sitten. Joudu Anthony! + +-- Enemmän meitä on kuin kaksi tusinaa, yllytti Pietari. + +Musta ravintolanpalvelija hyppyytti haarikoita minkä ennätti. + +Pietari katsoi ihmetellen neekeriä, jollaista ei ollut ennen nähnyt. + +-- Mikä paholainen tuo on? kysyi hän sotilaalta. + +-- Orja se on, meidän neekeriorjamme, ainoa orja Ruotsin valtakunnassa, +selitti sotilas. + +-- Onko se tullut alas lakeistorvesta, vai miten se on noin mustaksi +käynyt, tiedusteli Räsänen. + +-- Niin mustaksi sinäkin vielä käyt, kun ehdit riittävän kauan olla +Amerikan auringon paahteessa, jutteli sotilas leikki suupielessä. -- +Näes, täällä on kesäisin aurinko niin kuuma että paistaa ihon. Ensin +tulee kattilan väriseksi, kuten ne, jotka näit laivan tullessa joen +vastaisella rannalla. Sitten paistuu mustaksi, kuten tämä tässä. Minä +olen tässä maassa ollut vasta lyhyen aikaa, joten en ole ehtinyt paljon +paistua. Maltas, kun olemme paistuneet muutamia vuosikymmeniä, alamme +olla kuin intiaanit. Ja meidän lapsistamme tulee näitä aivan mustia. + +Miehet eivät tienneet mitä uskoa. Heille johtui mieleen Klingan +kertomukset kesän kuumuudesta. Ehkäpä hyvinkin paistuu tuollaiseksi. + +-- Kiitä onneasi Olli, ettet ole naimisissa, puheli Pietari Kokkinen. +-- Lapsesi olisivat mustia kuin paholaiset. + +-- No niin, jätetään ne tulevaisuuden varaan, kehoitti sotilas. -- Nyt +ryypätään. Malja pohjaan. Terveydeksi. Lisääntykää ja täyttäkää maa! + +Penkit pöydän ympärillä olivat pakaten täynnä suomalaisia. Toiset +seisoivat ja joivat maljansa. Siinä olivat Martti Marttinen, Erkki +Mulikka, Matti Tossavainen, Luukas ja Piikki ja useita matkan varrella +tuttaviksi tulleita, kuten Mauno Antinpoika, Heikki Kolehmainen, Antti +ja Matti Hannunpojat, Iivertti Heikinpoika, Manne Halttunen, Klemetti +ja Maunu Yrjänänpojat, Eskeli Laurinpoika, Nuutti Martinpoika, Maunu +Maununpoika ja Pietari Valkonen. + +-- Onko täällä ketään minun kotipuolestani, Vermlannista? kysyi +sotilas, kun ensimmäiset haarikat oli tyhjennetty ja orja täytteli +toisia. + +-- Enimmäkseen me sieltä ollaan, ilmoittivat miehet. -- Meitä siellä +vainotaan ja ajetaan tänne. + +Sotilas pyyhkäisi partaansa ja vakuutti: + +-- Jos ei sen suurempaa rangaistusta anneta kuin tänne karkoitetaan, +kiittäkää Jumalaa ja rukoilkaa, että kaikki Vermalannin ja Taalain +suomalaiset lähetettäisiin tänne. Onni olisi, vaikka koko Suomen kansa +sieltä Suomen niemeltä sodan ja hävityksen sekä puutteen jaloista tänne +toimitettaisiin. Kyllä täällä elää ja kyllä tänne sopii. + +Seurueessa nousi hilpeä mieliala. Miehet kertoivat kotimaan tapauksista +ja kyselivät uuden maailman oloja. Kyseltyään Vermlannin asioita +selitti sotilas: + +-- En näitä kysele sitä varten, että tuttavistani kuulisin. Jos +lieneekin minulla siellä omaisia, en heitä muista. Tietänettekö Rambon +talosta siellä itäisessä Vermlannissa Degerforsin pitäjässä. Minä olen +siitä talosta syntyisin, mutta jouduin aikaisin sisaruksieni kanssa +maailmalle. Jotakuinkin samasta syystä kuin tekin. Olimme rautaruukkien +tiellä. Hisingenin saarella sitten asuimme ja siellä ovat omaiseni +vielä. Minä opin merimieheksi, ja kun tänne lähtevään laivaan heitä +etsittiin, lähti Pietari Rambo Amerikkaan. Tänne jäin ja tänne aion +jäädä ainaiseksi. + +Miehet katsoivat ihastuneina ja luottavin mielin uutta tuttavaansa, +joka näytti päättäväiseltä, voimakkaalta mieheltä. + +Rambo sanoi mahdollisimman pian lähtevänsä viljelystöihin. + +-- Ei täällä jouda aikaansa sotilaana kuluttamaan, kun hyvä maa odottaa +muokkaajaansa. + +-- Sitä mekin tässä olemme miettineet, että maatyöhön pitäisi päästä, +puhui Martti Marttinen. + +-- Niin pitäisi, vakuutti Rambo. -- Kuitenkaan ei siihen aivan heti +pääse, selitti hän. -- Minua sitoo sopimukseni yhtiön kanssa. Ja teitä +useimpia näkyy sitovan se, että olette tuomioistuimen karkoittamia. +Ruotsin hallitus ja kauppayhtiö tarvitsevat sotilaita ja työntekijöitä. +Linnoituksia on rakennettava ja yhtiölle tupakkaviljelyksiä raivattava. +Meidän on kaikkien ensin palveltava itsemme vapaiksi. Mutta sitten +me lähdemme, lähdemme joukolla. Me perustamme uuden Suomen. Tähän me +emme jää linnoituksen jalkoihin, tänne keräytyvät ne, jotka eivät +ole erämaitten lapsia. Me suomalaiset kuulumme ylämaahan. Sinne +painauduimme Ruotsissa, sinne painaudumme täälläkin ja elämme omaa +elämäämme. Suomi ja Ylämaa, ne on meidän luotava. Nyt ei niitä vielä +ole, mutta käsillämme ne syntyvät. Jokea ylös kulkien paranevat maat +aina vain. Tähän asti minä olen ollut yksin. Nyt meitä on monta. Me +olemme Suomen karhuja, joilla on jokaisella yhdeksän miehen voima. +Sellaisella voimalla kun maata mullistamme, eivätköhän vielä meidänkin +silmämme näe tätä maata toisenlaisena leivänkasvattajana kuin nykyään. + +Sotilas oli puhunut voimakkaasti, silmät tähdättyinä miesten päitten +yli aivan kuin ne olisivat katsoneet tulevaisuuteen. Hänen puheensa, +joka käsitti kokonaisen tulevaisuuden ohjelman, teki uutistulokkaisiin +suuren sytyttävän vaikutuksen. + +Rambo oli sitten hetkisen vaiti. Ei muistanut haarikkaansakaan. Hän +havahtui unelmistaan, kun Anthony tuli kysymään vieläkö halutti lisää +olutta. + +-- Tuo lisää vain! Tänään vietetään tuliaisia. Minä tunnen itseni nyt +niin onnelliseksi, kun olen saanut tänne maanmiehiä. + +Uusia haarikoita tyhjennettäessä kyseli Rambo Klingasta. Hänen ilonsa +nousi ylimmilleen, kun hän kuuli Klingan olevan tulossa, jopa olevan +täällä ehkä hyvinkin pian. + +-- Siinä oikea mies, ylisti hän. -- Jos me tänne oman valtakunnan +perustaisimme ja kuningasta etsisimme, niin Klingalle minä ääneni +antaisin. Hän oli täällä, kun linnoitusta alkuun pantiin. Maaherran +lähdettyä oli hän jonkun aikaa linnan päällikkönä. Silloin oli +mieluisat ajat. Työ sujui kuin rasvattu. Hän sanoi lähtevänsä hakemaan +lisää väkeä, suomalaisia, jotka hänestä ovat sopivimpia. Kun katson +teitä, näenpä että hän on täyttänyt hyvin lupauksensa. Juodaan siis +Klingan malja. + +-- Oikein sanottu, vakuutti Mulikka. Yhteisesti juotiin haarikat +tyhjiksi. + +Seurueesta huomasi, että olut oli kihonnut useille päähän. Matkan +rasittamat väsyneet miehet eivät paljoa kestäneet. He alkoivat katsella +väkeä toisten pöytien ympärillä. Samanlainen iloinen remakka vallitsi +kaikkialla. + +Erkki huomasi erään pöydän ääressä Dalbon istuvan sanattomana. +Ruotsalainen ei ottanut osaa keskusteluun pöytätoverien kanssa, oli +synkkänä, kuten yleensä laivamatkallakin. Erkki oli joskus halunnut +rakentaa keskustelua hänen kanssaan, mutta se oli rauennut Dalbon +harvapuheisuuden vuoksi. Erityistä ynseyttä ruotsalainen tosin ei ollut +häntä kohtaan osoittanut, mutta hän pysyi suljettuna. Sensijaan Dalbon +emäntä oli aina ollut sangen ystävällinen. Nyt halusi Erkki lähteä +Dalbota puhuttelemaan. + +Hän siirtyi penkille ruotsalaisen viereen. + +-- Miltä näyttää uusi maailma? kysyi hän. -- Eikös olekin tämä Isojoki +vähän isompi kuin se siellä Ruotsissa? + +-- Kyllä on, myönteli Dalbo. -- Ei joeksi uskoisikaan. + +-- Täällä näyttää olevan kaikki suuremmoisempaa kuin siellä kotona, +jatkoi Erkki keskustelua. -- Kyllä tämä maa jaksaa elättää asujansa. +Jokea ylöspäin kulkiessa kuuluu maat yhä paranevan. Me suomalaiset +aiomme täälläkin lähteä ylämaahan. Tulkaa tekin, Dalbo, sinne. +Laittakaa samoille seuduin kotinne ja kutsukaa koko perheenne +Ruotsista. Täällä ei ole rotuvihaa. Täällä ei suomalaisilla ja +ruotsalaisilla ole mitään syytä asettua vastakkain. + +-- Koko perheenikö? puhui Dalbo, mietteissään, melkein kuin yksikseen. + +Erkki havahtui siitä tunnelmasta, jossa oli ollut. Hän säpsähti: + +-- Tarkoitan lapsianne, puhui hän hellästi, mutta sitten kivahti: -- Se +roisto ei saa koskaan tänne tulla. + +Jos tulee, niin minä surmaan. + +Dalbo oli sanatonna ja katsoi synkästi eteensä. Erkki kävi taas +hellämieliseksi. + +-- Teillä on tytär kuin enkeli, sanoi hän. -- Niin, Stina on enkeli. +Mutta Punatukkainen on susi. + +Ja hän nousi seisoalleen, löi nyrkillään pöytään ja kiljaisi: + +-- Miksi jätitte enkelin suden suuhun? Tämän sanottuaan hän lähti +kiireesti pois. Dalbo hätkähti, mutta ei kiivastunut. Hän ei puhunut +mitään, mutta kun hän lähti yöteloilleen, kaikui hänen korvissaan +syytös: + +-- Miksi jätitte enkelin suden suuhun? + + + + +"CHARITAS" TUO YLLÄTYKSEN. + + +Sitä mukaa kuin matkan vaivat oli levätty ryhtyivät uudet tulokkaat +ottamaan osaa siirtokunnan töihin. Linnoituksen valliseinät olivat +paikoin sortuneet. Osa miehistä kävi niitä laittamaan kuntoon. Toiset +ryhtyivät rakentamaan hirsistä asuntoja lisääntyneen väestön tarpeiksi. +Väljemmän tilan vuoksi valittiin rakennuspaikkoja linnavallien +ulkopuolelta, minne suunniteltiin katuja vastaista kaupunkia varten. +Maan perkkaustakaan ei unhotettu, koska yhtiön tupakkaviljelyksiä oli +laajennettava. + +Kun siirtokunnassa oli ennestään vain kolme hevosta, tulivat ne +muutamat, jotka laivassa tuotiin, hyvään tarpeeseen. Tosin joku kuoli +linnoituksessa matkan kärsimyksistä ja kului jonkun aikaa ennenkuin +toiset vahvistuivat työkuntoon. Uuden maan ruoho näytti olevan +vahvistavaa, joten Matti Tossavainenkin pääsi verrattain pian hevostaan +käyttämään. Hänet vietiin muutamien toverien kanssa metsätöihin +erään sivujoen vartta ylöspäin, missä kasvoi rakennuspuiksi sopivaa +hirsimetsää. Siellä kaatoivat toiset puita ja Matti vedätti hevosellaan +niitä rantaan, josta ne oli kuletettava virtaa alas linnoitukselle. + +Näissä töissä viipyivät miehet yhteen jaksoon vuorokausia. Eväät heillä +oli vahvat. Juomaksi käytettiin joen kirkasta vettä, joka oli "kirkasta +kuin viina", kuten Matti usein sanoi vetäen sitä aterian jälkeen hyvät +siemaukset sisäänsä. Niinpä ruvettiin jokea kutsumaan Viinajoeksi +(Brantvine), josta myöhemmin tuli nimitys Brandywine. Toisten mielestä +oli joki hyvin kalainen ja ansaitsi sen vuoksi Kalajoen nimen. Matin +nimitys kuitenkin voitti. + +Matti ihastui heti ensi näkemältään niihin maisemiin, joita oli joen +varrella. Niiden mäkisyys viehätti, rannoilla kasvoi suuria puita, +joiden latvat tapasivat joen yli toisiaan. Joessa oli somia koskia. +Laaksot olivat erinomaisen viljavia. + +-- Sinne minä itselleni talon laitan, sanoi hän suomalaisille +tovereilleen heidän uittaessaan tukkilauttaa linnoitukseen päin. + +Toverit ihmettelivät, että Matti, hidastuumaisin kaikista, valitsi +ensiksi itselleen paikan. Mutta Mattihan olikin oikea suomalaisen +turpeenpuskijan perikuva: harvasanainen mies, jonka ajatukset aina +olivat maassa kiinni. + +-- Matti, ethän sinä kuitenkaan seuran pettäjäksi rupeaa sanoi Olli +Räsänen. -- Tuumasimmehan yhdessä lähteä suuren joen ylämaahan ja nyt +sinä yksinäsi etsit pienen joen ylämaata. + +-- Matin ilmansuunnat ovat vähän sekaisin, huomautti Kokkinen. -- Ei se +ole kumma. Onhan hän juonut viinaa joesta liiaksi. Kuule, Matti, jos +sinä sinne Viinajoelle muutat, tokko olet päivääkään selvänä? + +-- Ei tässä vielä päästä oman mökin raivaamiseen, muistutti Martti +Marttinen. -- Kuulittehan; että meidän on ensin palveltava itsemme +vapaiksi. Paljon on nytkin rakennuksia ja yhtiön tupakkaviljelyksiä +alulla. Ennenkuin, ne ovat tehdyt, kuluu aikaa. Hyvä kuitenkin on, että +pidämme silmällä oman kodin laittamista. + +Näin keskustellen olivat he lähestyneet linnoitusta. Siellä näkyi +jotain erikoista olevan tekeillä. + +Kotosalla oleva linnoituksen väki oli kerääntynyt rantaan. Sotilaat +seisoivat kunnia-asennossa. Juhlalippu liehui linnan katolla. + +Odotettiin huomattavaa tapahtumaa, "Charitas" laivan tuloa, josta +muutamat intiaanit olivat tuoneet tiedon. + +Laivan näkyessä ammuttiin suurella tykillä kunnialaukaus, johon +laivasta vastattiin. + +Suomalaiset tuttavamme riensivät kaikki laivan tulolle. Rannalla oli +myös Dalbo vaimoineen. Olihan tämä laiva ensimäinen, joka toi terveiset +Ruotsista, mihin heidän rakkaitaan oli jäänyt. Lähellä ollen siirtyi +Erkki heitä puhuttelemaan. + +Linnoituksen päällikkö meni laivaan. Lämpimästi hän tervehti uutta +apulaistaan Klingaa, joka oli hänelle tuttu entuudestaan. Iloisesti hän +tervehti myös Klingan puolisoa ja pientä poikaa. Näiden mukana hän näki +miellyttävän naisen. Ennenkuin hän kävi tätä tervehtimään, otti hän +Klingan erilleen ja kysyi osoittaen naista: + +-- Onko hänet lähetetty minua vartena + +Kun Klinga ei ymmärtänyt kysymystä, selitti Ridder lyhyesti +pyytäneensä, että lähetettäisiin sopiva Ruotsin tyttö hänelle +puolisoksi. + +Uusi komentajan apulainen naurahti hyväntahtoisesti: + +-- Valitettavasti ei yhtiöllä ole varastossa naisia tällaisia tilauksia +varten. Tämä nainen on minun palvelijattareni. Hänestä näette, kuten +muutenkin tiedätte, että kyllä Ruotsissa on paljon kauniita tyttöjä, +myös monta sellaista, jotka mielellään tulisivat komentajan puolisoksi. +Toivottavasti voidaan tämä asia vielä järjestää. Neuvotellaan siitä +myöhemmin. + +Komentaja loi vielä katseensa rouva Klingan seuralaiseen. Hän olisi +mielellään ottanut tämän lähetyksen itseään varten. Hän tunsi nyt +jonkun verran pettymystä. Mutta velvollisuuksilleen uskollisena hän +käänsi huomionsa virallisiin asioihin ja alkoi laivalistasta tarkastaa, +mitä muuta hyödyllistä tavaraa oli saapunut. + +Klinga ryhtyi auttamaan maihin perhettään. Hetken perästä hän astui +rannalle kantaen sylissään poikaansa ja taluttaen vaimoaan. Jälestä +tuli palvelijatar kantaen matkatavaroita. + +Erkki, joka samoin kuin toisetkin oli seurannut Klingan liikkeitä sekä +huutanut hänelle tervehdyksensä, katseli perheen saapumista ja loi +silmänsä Klingan palvelijattareen. Yhtäkkiä hän huudahti: + +-- Stina! + +Tyttö käänsi nopeasti päänsä ääntä kohti. Isä ja äiti näkivät +tyttärensä ja kiiruhtivat vastaan. Ei Erkkikään hidastellut. Stina +lepäsi äitinsä rinnoilla kädet kierrettyinä hänen kaulansa ympäri. + +Hämmästys oli suuri. Isä ei voinut tapausta käsittää, mutta ei myös +salata riemuaan. + +Ensi vaikutuksen mentyä ohi alkoi hän kysellä miten tämä oli +ymmärrettävä. + +Stina selitti, että hänen oli mahdoton mennä naimisiin Gustafin kanssa. +Kun ei muuta pelastuksen keinoa ollut, oli hän pyytänyt päästä Klingan +mukaan. Stinan epätoivosta ja rukouksista heltyneenä oli Klinga +suostunut ottamaan hänet palvelijattarekseen. Tämä oli tapahtunut jo +ennen vanhempien lähtöä. Asia pidettiin salassa, mutta tietoisuus +pelastuksen järjestelystä oli antanut Stinalle voimia kestää heidän +lähtönsä. Näin hän oli voinut sallia isän tahtoman kuulutuksenkin +Gustafin kanssa tapahtua. + +-- Mutta kun sinut on kuulutettu Gustafiin, olet sinä häneen sidottu, +lausui isä vakavana. -- Minä en voi lupaustani peruuttaa, ja pelkään, +että kirkko pitää kiinni muodoista. + +Isällä ei kuitenkaan ollut sydäntä moittia tytärtä siitä, mitä tämä oli +tehnyt. Rakkautensa osoitukseksi avasi hän tyttärelleen sylinsä, ja +tämä painautui siihen, kuten petolinnun ahdistama kyyhkynen. + +Erkki oli kaiken aikaa seurannut läheltä tätä kohtausta ja kuullut +keskustelun. Hänkin olisi halunnut sulkea tytön syliinsä, mutta +ymmärsi, että se ei käynyt päinsä. Myöskin Stina oli huomannut nuoren +suomalaisen ja oli kärsimättömänä odotuksesta. Koko laivamatkan hän oli +kuvitellut mielessään tätä kohtausta uudella mantereella, kohtausta, +joka oli ensimmäinen sen jälkeen kun Erkki oli hänet pelastanut +koskesta ja kantanut sylissään kotiin. + +Nyt se kohtaus tuli kylmän muodolliseksi. Nuoret tervehtivät toisiaan +tosin kyllä lämpimin kädenpuristuksin, mutta kumpikin oli odottanut ja +kaipasi enempää. + + + + +OMAN KODIN RAIVAUS KÄY MAHDOLLISEKSI. + + +Kauppayhtiö, joka oli varsinainen siirtokunnan perustaja, tosin yksissä +neuvoin Ruotsin hallituksen kanssa, halusi liikkeestä taloudellista +hyötyä. Tärkeimmät yhtiön tarkoitusperät olivat saada intiaaneilta +ostetuksi nahkoja, erittäinkin majavannahkoja, ja viedyksi Ruotsiin +niitä sekä tupakkaa, jonka käytäntö alkoi tulla yleiseksi. Hallituksen +harrastuksena oli siirtokunnan asuttaminen ja viljelykseen saattaminen, +mikä lisäisi Ruotsin vaikutusta. + +Ensimäisissä lähetyksissä voitiin siirtokunnasta toimittaa Ruotsiin +suuret määrät nahkoja, mutta tällä kertaa niitä oli karttunut vähän, +kun Ridderillä ei ollut riittävästi vaihtotavaroita ostamiseen tai +varoja wampunin, intiaanirahan hankkimiseen. Tupakkaviljelykset olivat +vasta alussa, joten niidenkään tuotteita ei ollut paljoa lähettää. +Laivojen pääasiallinen lasti koottiin englantilaisilta Virginiasta. + +Kun laivat lähtivät takaisin Ruotsiin, jäi siirtokunta työhön ja +toimeen, jotta olisi lastia, kun laivat uudestaan tulevat sitä +hakemaan. Tämän vuoksi pyrittiin varsinkin tupakankasvatusta lisäämään. + +Ne, jotka olivat vapaaehtoisesti tulleet siirtokuntaan, saivat valita +itselleen viljelysalueensa, mistä tahtoivat, mutta yhtiön tarpeet +sitoivat heitäkin. Heitäkin tarvittiin rakennustöissä ja odotettiin +heidän suuntaavan peltotyönsä tupakan viljelykseen. Näin ollen he eivät +vapaasti voineet siirtyä kauemmas linnoituksesta. Niiden taas, jotka +olivat tuomioistuimen päätöksestä Amerikkaan lähetetyt, oli pakko +tehdä yhtiön töitä. Vaikka heitä ei kohdeltu vankeina, ei heillä ollut +vapautta lähteä omia uutisasutuksia raivaamaan. Siitä olivat varsinkin +suomalaiset tyytymättömiä. He olivat tottumattomia asumaan tiheissä +ryhmissä. Heidän mielensä teki väljille, vapaille alueille. + +Pahimpana kiusana uutisasukkaille oli asuntojen ahtaus. Uusia +rakennuksia saatiin kyllä valmiiksi, mutta vasta kevätpuoleen voitiin +perheellisille antaa omat asunnot. Suurin osa siirtokunnasta eli +yhteisessä taloudessa. Siihen olivat varsinkin perheen emännät +tyytymättömiä. Leenakin olisi mielellään tahtonut Muurikkinsa maidon +käyttää oman väen hyväksi, mutta nyt se kului yhteisiin tarpeisiin. +Kuitenkin oli hänellä ilo saada Muurikista hyvä vasikka suomalaisen +karjakannan jatkamiseksi. Myöskin Matti Tossavaisen tammalla oli ennen +pitkää varsa, jonka hän lahjoitti Martille palkinnoksi siitä mitä tämä +oli hänen hyväkseen tehnyt. + +Suomalaiset oudoksuivat talvea, kun lunta ei tullut. Erittäinkin +jouluksi he kaipasivat lumivaippaa, joka olisi antanut juhlan vietolle +kotoisan leiman. + +Joka tapauksessa he viettivät joulun mikäli mahdollista vanhaan +malliin. Olkia oli asuinhuoneitten lattioilla, kalja oli tavallista +väkevämpää ja kylpy otettiin perinpohjaisempi. Erikoista oli se, että +kokoonnuttiin kynttilöillä valaistuun kirkkoon aikaisin aamulla. + +Harvinaisuutena suomalaisten jouluruuassa oli tällä kertaa +karhunpaisti, muisto parhaimmilta Ruotsin ajoilta. Tämä paistin saanti +todisti hauskalla tavalla metsänriistan runsautta siirtokunnassa. + +Joulujuhlaa varten oli olut asetettu keittämisen jälkeen ulos isoihin +astioihin jäähtymään. Yön aikana pistäytyi metsästä karhu suloisen +maltaanhajun houkuttelemana herkkua maistelemaan. Yrittäessään juoda +se poltti hiukan kuonoaan ja sen vuoksi murahti suuttumuksesta. Tästä +kuultiin kutsumaton vieras. + +Pietari Kokkinen sattui olemaan vahdissa. Hän kaatoi luodillaan karhun, +joka oli komea ja musta. + +-- Kun oli ikävä joutilaana valvoa yö, katsoin parhaaksi toimittaa +jouluksi karhunpaistia, johon te olette tottuneet, kehasteli hän +niille, joita laukaus oli houkutellut yövuoteelta. + +Metsänriistasta ei siirtokunnassa todellakaan ollut puutetta, vaikka +väestö ei suurin joutanut metsästämään. Intiaaneja kävi Christinassa +harva se päivä ja heillä oli mukana, paitsi nahkoja, myös monenlaista +riistaa. Suomalaiset saivat tutustua Amerikan peuroihin, lihaviin +kalkkunoihin, kauniisiin fasaaneihin ja moniin muihin. + +Intiaanit toivat myös maissin tähkiä, joista suomalaiset saivat nähdä, +että Klingan puheissa Amerikan ohran valtavuudesta oli perää. + +Kaikki nämä kiihoittivat mieltä tutustumaan tähän maahan ja sen +ihmeisiin. Martti Marttinen koetti miettiä keinoa, miten voitaisiin +saada aikaan järjestely, joka tekisi uutisasutuksen perustamisen myös +karkoitetuille mahdolliseksi. + +Nyt työskentelivät suomalaiset enimmäkseen yhtiön rakennus- ja +tupakanviljelystöissä. Piikki oli sotaväessä Klingan osastossa, samoin +Pietari Kokkinen, joka oli sotilaana siirtokuntaan lähetetty, mutta +joka niinikään halusi hartaasti omintakeisiin toimiin. Luukas, joka +ei raskaaseen työhön pystynyt, harjaantui tynnyrintekijäksi ja oli +sellaisena varsin tarpeellinen siirtokunnassa. Metsästysmatkoja hän +suuresti kaipasi. Niitä muistellessaan hän lauloi iltaisin kanteleensa +säestyksellä vanhoja lauluja Hiiden hirven hiihdännästä ja karhun +peijaisista. + +Erkki Mulikka, joka oli vapaamies, ei olisi ehdottomasti ollut sidottu +yhtiön töihin. Kuitenkaan ei hän halunnut tovereitaan jättää. Tai oli +jotain muutakin, joka pidätti häntä linnoituksen lähettyvillä. Hän +kuletti tukkilauttoja Viinajoelta Christinan rantaan ja näin hän sai +taas kerran laskea koskea, mihin oli osoittautunut taitavaksi siellä +kotipuolella Isojoen koskessa. Tästä toimestaan hän nautti suuresti +luonnon suuressa pyhätössä. + +Monen mietiskelyn perästä Martti Marttinen luuli keksineensä +ehdotuksen, joka soveltuisi myös yhtiön tarkoitusperiin. Hän esitti +ensin Klingalle ja sitten yhdessä komentajalle, että ne karkoitetut, +jotka haluaisivat ryhtyä maanviljelykseen, saisivat avata itselleen +viljelyksiä, joissa kasvattaisivat m.m. tupakkaa senverran kuin yhtiö +vähintäin vaati. Se työvelvollisuus, jota yhtiö vaatisi rakennus- ynnä +muita yhtiön töitä varten, voitaisiin suorittaa niinä aikoina vuodesta, +jolloin maatyöt eivät ole pakottavan kiireelliset. Tästä järjestelystä +hyötyisi yhtiö, Ruotsin hallitus sekä asianomainen viljelijä itse. + +Helppo oli Klingan saada komentaja vakuutetuksi järjestelyn +edullisuudesta. Tämä suostui tekemään sopimuksia niiden tuomittujen +kanssa, jotka hän katsoi soveliaiksi, siitä, että heidän tarvitsi +vain puolen vuotta kerrallaan olla yhtiön välittömässä työssä, kunhan +toisen puolen vuoden aikana raivaavat uutisasutusta ja myyvät yhtiölle +kasvattamansa tupakan. Kun hallitukselta saapuneiden määräysten +mukaan tuomittujen pakollinen palvelusaika oli neljä vuotta, oli +heidän, tämän uuden järjestelyn mukaan, palveltava yhtiötä kahdeksan +puolivuosikautta, ellei yhtiö syystä tai toisesta tulevaisuudessa tahdo +aikaa lyhentää. + +Näin katsoi yhtiö täydellisesti valvoneensa yhtiön etuja. + +Järjestely tyydytti suomalaisia, jotka olivat valmiit ja sangen +innostuneet ensi tilaisuuden tullen lähtemään sopivia viljelysmaita +tarkastelemaan, jopa itse uutisasutuksia perustamaan. + +He koettivat tehdä tuttavuutta linnoituksessa käyvien intiaanien +kanssa. Siihen johti osaksi heidän luontainen uteliaisuutensa, enemmän +kuitenkin halu saada selville sopivimmat uutisviljelysseudut. Kieli +oli alussa suurena esteenä tuttavuuden teolle. Rambo, joka oli oppinut +näiden lähiseutujen intiaanien, lenapien, kielen, toimi tulkkina, +milloin sattui paikalla olemaan. Pian alkoi myös Pietari Kokkinen +solkata intiaanien kieltä niin että toimeen tuli. Kevään saavuttua jo +muutamat toisetkin, kuten Martti Marttinen, Erkki Mulikka ja etenkin +Olli Räsänen osasivat selvitellä asioitaan intiaanien kanssa. + +Yleensä olivat tämän siirtokunnan ja intiaanien välit alusta pitäen +mitä parhaat. Lenapit olivat aivan rauhallisia ja huomasivat, että +heillä oli näistä valkoisista suurta apua. He kyllä kertoivat, että +sisämaassa jokien latvoilla ja vedenjakajalla asui toista heimoa, +minquasia, jotka ovat uusille asukkaille kuten heillekin vihamielisiä. +He ovat sotaisia ja voimakkaita. Heidän sotiaan sekä orjuuttaan ovat +lenapitkin eri aikoina saaneet katkerasti tuntea. + +Eräänä päivänä kevätpuolella tuli intiaanipäällikkö läheisestä +ylämaasta siirtokuntaan komentajan puheille. Hän oli tavallisia +intiaaneja arvokkaampi. Arvon merkkinä oli pitkä sulkatöyhtö, +joka ulottui päästä syvälle alas niskaan. Hän kävi komentajalle +kertomassa, että minquasit olivat levottomia, ja oli pelättävissä +että he hyökkäävät joen rannalle. Intiaani arveli että siitä voisi +seurata onnettomuutta ei ainoastaan rauhallisille lenapeille vaan myös +valkoisille. Komentaja lupasi suojella lenapeja, kun he puolestaan +tarpeen tullen auttavat häntä. + +Kun intiaanipäällikkö tuli komentajan luota ja ryhdikkään arvokkaana +käveli linnan pihalla, ympäröivät suomalaiset uteliaina hänet ja +koettivat saada aikaan keskustelua. Suomalaiset kyselivät mistä +päällikkö oli kotoisin, millaisia olivat maat siellä päin, oliko +riistaa j.n.e. + +Päällikkö osoittautui halukkaaksi keskusteluun, ja niin siirryttiin +tupaan, jossa Kokkinen tarjosi vieraalle piippua -- hän oli jo Rambolta +kuullut rauhanpiipun merkityksestä. + +Intiaani kertoi olevansa Naaman, läheisimpien perheyhdyskuntien +päällikkö ja asuvansa Naamanjoella, joka on jonkun matkaa ylöspäin. +Hän kertoi, että maat ovat hyvät kasvamaan ohraa ja että metsissä +on riistaa enemmän kuin täällä linnoituksen luona. Vedet ovat hyvin +kalaiset. Erittäinkin on lohia paljon. + +Sen verran kuin Räsänen ymmärsi näitä selittelyjä sai hän sen +käsityksen, että nuo seudut olisivat uutisasutukselle mitä edullisimpia. + +-- Näinköhän, hän koetti huonolla intiaaninkielellään kysyä, -- olisi +Noamasella mitään sitä vastaan, että me tulisimme sinne paikkoja +katselemaan? Me etsimme sopivata maata missä voisi tupakkaa ja viljaa +kasvattaa. Mahtaisiko Noamanen sallia meidän siellä hiukan kalastaa ja +metsästääkin, noin koetteeksi vain? + +Päällikkö veteli muutamia savuja piipustaan ja mietti hetkisen. Hänen +mieleensä tuli minquasien uhkaama hyökkäys ja siitä johtuva vaara. +Näistä valkoisista, joihin hän oli alusta pitäen mieltynyt, saattaisi +siellä kotiseudulla olla apua ja hyötyä. Hänen kasvonsa ilmeet olivat +vakavat eikä niistä voinut lukea hänen ajatuksiaan. + +-- Valkoinen mies on tervetullut Naaman-joelle, hän sanoi, -- minulla +on maata ja minulla on metsää. Naaman on valmis jakamaan tätä maata ja +metsää valkoisen miehen kanssa, joka Valkean Manitoun aseilla suojelee +häntä vihollisilta. + +Suomalaiset lupasivat pian tulla tervehtimään päällikköä. + +-- Jos valitsemme maata punaisen miehen alueelta, turvaamme häntä kuten +itseämme, vakuutti Martti Marttinen. + +Tämä oli suomalaisten ensimäinen sopimus intiaanien kanssa. + + + + +ERKKI JA STINA. + + +Maunu Klinga, kuten muutkin siirtokunnan johtavat henkilöt, asui +linnoituksen sisällä hallintorakennuksessa. Hänen lähin naapurinsa +oli komentaja Ridder, joka edelleenkin oli murheellisena siitä, ettei +yhtiö hänen kaikkein hartainta pyyntöään täyttänyt. Ikävissään istui +hän usein apulaisensa herttaisessa kodissa ja keinutteli pientä +Klingaa polvellaan. Tällöin hän johtui luomaan katseensa pojan +hoitajattareen, joka sirona ja sulavana liikkui huoneissa. Komentajan +sydän lämpeni. Hän oli kyllä jo päässyt yli keski-iän, mutta naisen +sulous ei jättänyt häntä kylmäksi. Hetki hetkeltä vakaantui hänessä +ajatus, että rouva Klingan apulainen soveltui hänen vaimokseen. Ridder +oli tosin aatelismies, joka ei olisi Ruotsissa käynyt vaimoa etsimään +omaa säätyään alempaa. Mutta täällä oli hän tullut monessa suhteessa +demokraattisemmaksi. Eikä hänellä ollut valitsemisen varaa. Stina Dalbo +oli rehellisen talonpojan, siirtokunnassa "vapaanmiehen" tytär, joka +kaikilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan oli kuin luotu komentajan +rouvaksi. + +Vähitellen hän alkoi osoittaa selvää huomiotaan tytölle ja koetti +lähennellä häntä. Hän tahtoi olla myöskin avulias Stinan vanhemmille, +valitsi heille linnoituksessa parhaimman vapaanmiehen asunnon sekä +lähetti heille useasti osan niistä hyvistä paisteista, joita itse oli +onnistunut hankkimaan. Tästä ystävällisyydestä olivat vanhat Dalbot +mielissään. Ennen pitkää he alkoivat aavistaa, mikä oli tähän syynä. +Stinallekin he jo vihjasivat mitä hän arvelisi, jos hänestä tulisi +komentajan rouva. + +Stina otti komentajan huomaavaisuuden vastaan verrattain tyynesti. +Hänen naisellisuuttaan kyllä mairitteli se, että siirtokunnan arvokkain +henkilö, itse päällikkö asetti hänet kaikkien edelle, vieläpä näytti +olevan valmis kohottamaan hänet aatelisnaisen asemaan. Mutta hänen +sydämeensä ei se mitään vaikuttanut. Niinpä hän voi ilman vähintäkään +suuttumusta sivuuttaa vanhempiensa vihjauksenkin isänsä aikaisemmalla +huomautuksella: + +-- Mutta minähän olen sidottu Gustafiin. + +Tämä side koski häneen hyvin kipeästi, mutta komentaja Ridderiin nähden +hän voi siihen vedota. + +-- Se on kyllä tosi, tunnusti isä, -- mutta komentaja on mahtava +ja hänellä on mahtavia ystäviä Ruotsissa. Hän voinee vaikuttaa +piispaankin. Minä en voi asettua Gustafia vastaan, mutta jos komentaja +pyytää minulta sinun kättäsi, selitän minä, mikä on esteenä. Ja hänellä +on vapaus toimia. + +Stina ei puhunut siihen mitään. Hän toivoi sydämestään, että komentaja +todellakin ryhtyisi häntä vapauttamaan Gustafista. Siitä lähtien hän, +kohdatessaan komentajan, käytöksellään melkein rohkaisi tätä ja niin +saattoi vanhan miehen siihen luuloon, että hän oli saavuttanut tytön +sydämessä sijaa. + +Komentaja tulikin jonkun ajan kuluttua Nils Dalbon luo, ilmoitti +aikeistaan ja pyysi häneltä rehellisesti sekä koruttomasti Stinaa +vaimokseen. + +Nils Dalbo ei omasta puolestaan sanonut mitään, vaikkakin asia oli +hänelle sangen mieleinen. Ilmoitti vain Stinan kuulutuksesta Gustafin +kanssa. + +-- Ei suinkaan tyttärenne voi pitää tuosta miehestä, koska on lähtenyt +yksinään tänne? kysyi Ridder. + +Dalbo myönsi rehellisesti, että tyttö ei suosi tuota avioliittoa. + +-- Minä voin siis ryhtyä toimenpiteisiin kuulutuksen purkamiseksi? +kysyi komentaja. + +-- Voitte tehdä kuten tahdotte, vastasi Dalbo. + +Komentaja käsitti tämän myöntymykseksi. Pian sen jälkeen hän kirjoitti +kirjeitä, joita hollantilaisella laivalla lähetti Eurooppaan ja joissa +hän ystäviään pyysi järjestämään asian. + +Stina tunsi tuntoaan jonkun verran vaivaavan, että hän oli +käytöksellään houkutellut komentajaa tällaisiin toimenpiteisiin. +Komentaja ei kuitenkaan ollut tungetteleva, vaan ritarillisena odotti +Stinan vapautumista avioliittokuulutuksen siteestä. + +Pitäessään silmällä Stinaa tuli myöskin Erkki rauhattomaksi. Hän oli +nähnyt komentajan tiheät käynnit sekä Stinan suopean käytöksen häntä +kohtaan. Vihdoin hän päätti puhua asiansa Stinan kanssa selväksi. +Olihan selvitys joka tapauksessa tarpeen. Hän ei ollut vielä koskaan +suoraan kosinut Stinaa ja pyytänyt häntä vaimokseen. Ei Stinakaan ollut +sanoillaan ilmaissut rakkautta, vaikka Erkki katsoi voivansa uskoa, +että Stina rakasti häntä. + +Erkki puuhaili yhä joella tukkilauttojensa uitossa. Norja, kaunis +suomalainen oli Stinan sydämen vallannut jo sinä hetkenä, jona tyttö +näki tämän ensi kerran laskevan koskea. Kun hän liikkui ulkona pienen +Klingan kanssa, johtivat hänen askeleensa melkein säännöllisesti +rannalle. Hän ei kyllä mennyt niin lähelle, että keskustelua olisi +syntynyt, mutta seurasi suomalaisen toimia kauempaa. + +Eräänä päivänä oli nuori Klinga hoitajattarensa kanssa siirtynyt +rannalle. Törmä oli sillä kohdalla jyrkkä, sen alla oli vain vähän +maata, mihin poika kaivoi käsillään ojia ja kanavia. Erkki puuhaili +vähän matkan päässä irroitellen tukkeja puomista. Tämä lienee tytön +ajatuksia niin kiinnittänyt, ettei hän huomannut pikku poikaa. +Yht'äkkiä kuuli hän lapsen parkaisevan kauhistuksesta. Stina tarttui +poikaan kiinni ja veti häntä pystyyn. Mutta samassa hänkin huudahti. +Hirmuinen eläin oli tarttunut poikaa sormista eikä päästänyt irti. Se +oli ihmisen pään kokoinen ja tavattoman ruma. Sillä oli monta jalkaa, +jotka tavoittelivat poikaa, jopa hoitajatartakin. Stina oli pyörtyä. + +Erkki kuuli huudot ja riensi rantaa myöten avuksi. Muutaman +silmänräpäyksen kuluttua oli poika vapautunut elukasta, joka makasi +selällään maassa. Rauhoittaakseen poikaa selitti Erkki: -- Eihän tuo +mikään vaarallinen otus ole. On vain merikrapu, jollaisia on näillä +rannoille paljon. Nyt se on kuollut ja voit viedä sen kotiin. + +Hän laski pojan maahan ja tarttumalla kravun sääriin osoitti, ettei se +voinut tehdä mitään pahaa. Poika, joka oli lakannut itkemästä, pelkäsi +ensin elukkaa, mutta kun huomasi, että se oli kuollut, alkoi hän sillä +leikitellä. Stina oli vielä säikähdyksestä kalpeana. Katsoessaan +häntä Erkki ei voinut enää tunteitaan hillitä. Hän kiersi kätensä +tytön kaulaan ja puristi hänet hellästi rintaansa vastaan. Stina ei +vastustanut, vaan painoi päänsä nuoren miehen olkapäälle ja purskahti +itkuun. + +Nyt oli vihdoinkin tullut hetki, jota kumpikin oli pitkät odotuksen +ja kärsimyksen ajat haaveksinut. Stina havahtui ensiksi tilanteen +hurmauksesta. Heikosti ponnistaen hän yritti irtaantua Erkin +syleilystä, mutta tämä puristi hänet yhä lujemmin rintaansa vasten. + +-- Stina, hän sanoi, -- Jumala on johtanut meidät yhteen. Minä olen +varma siitä. Minä rakastin sinua siellä kaukana kotimaassa, siellä, +missä näytti mielettömältä pyytää ylpeän Dalbon ylpeätä tytärtä, joka +meitä metsäsuomalaisia oli tottunut tuskin ihmisinä pitämään. Ollessani +vankina isäsi kotona, mistä autoit minua pakenemaan, tiesin, että minä +ainaisesti jäisin sinun vangiksesi. Sen tunsin niin selvästi sinun +suudelmastasi siellä veräjällä, siitä syleilystä, johon kiedoin sinun +väräjävän ruumiisi. Koko ajan sen jälkeen on muisto tästä kahlehtinut +minua. En voi sanoin selittää sitä tuskaa, jota tunsin ajatellessani, +että kuulut tuolle Gustaf-hirviölle. Se minut ajoi tähän kaukaiseen +maahan. + +Hän puhui lämpimästi ja vakuuttavasti. Sulku, joka oli tähän saakka +hänen kieltään salvannut, oli poistunut. Ja hän jatkoi: + +-- En uskaltaisi tätä sanoa sinulle, ellen tietäisi, että sinun omassa +sydämessäsi on jotain, joka puhuu minun hyväkseni. Minä sain siitä +aavistuksen jo silloin, kun vapautit minut vankeudesta, yhä selvemmin +huomasin sen Fryksdalissa ja varmuuteen tulin silloin, kun kannoin +sinua kotiin koskelta. Samalla tunsin minä kärsimyksesi. Mutta sinä +olet päättäväinen ja rohkea. Sinä et ilman taistelua antautunut siihen +kurjuuteen ja häpeään, mikä olisi tullut osaksesi pahan miehen vaimona. +Sinä ansaitset siitä tunnustuksen. Mutta älä jää nyt puolitiehen. Älä +anna ennakkoluulojen ja väärän ylpeyden tukahduttaa sydämesi ääntä, +joka huutaa rakkautta ja onnea. Katso, me olemme nyt uudessa maassa. +Aloitetaan täällä myös uusi elämä ja unohdetaan kaikki, mikä ennen +meitä erotti. Muistakaamme, että meillä ei ole oikeutta sysätä pois +luotamme sitä onnea, joka on meidät kohdannut. Rakkaani, älä epäile +hetkeäkään. Tule omakseni! Tehkäämme tämä maa siksi, joka yhdistää sen, +mikä on erotettuna. + +Erkki painoi rintaansa vasten Stinaa, joka nyyhkytti hiljalleen, mutta +ei enää ponnistellut vastaan. Onnen leima kuvastui nuoren miehen +kasvoilta. Hän tiesi voittaneensa, vaikka hänen rakastettunsa ei ollut +sanonut sanaakaan. Pehmoisesti hän siveli Stinan hiuksia. + +Vihdoinkin kohotti Stina päänsä, pyyhki kyyneleet silmistään ja sanoi +kiertäen kätensä Erkin kaulaan: + +-- Erkki, nyt vasta minä täysin selvästi tunnen, että minä en Ruotsista +paennut sen tähden, että pelkäsin Gustafia. Minut ajoi sieltä pois se, +että sinä olit täällä. Minun onnenkaipuuni se pakotti minut uhmaamaan +isänikin tahtoa. + +Nyt nämä kaksi vihdoin ymmärsivät toisensa. + +Heidän ikuisen liiton lupaustaan, joka vahvistettiin rakkauden +suudelmalla, ei ollut kukaan muu todistamassa kuin pieni lapsi, joka +hänkin oli kiintynyt leikkiinsä. + +Erkki ja Stina sopivat, että he puhuvat ensin asiastaan Stinan +vanhemmille ja tarpeen tullen siirtokunnan pastorille. He tiesivät +esteen, joka oli heidän avioliittonsa tiellä, mutta olivat myös +vakuutetut, että heidän rakkautensa saa sen esteen poistumaan ennemmin +tai myöhemmin, kun he nyt olivat keskenään asiasta sopineet, että he +jaksoivat odottaakin. + +Erkki auttoi nuorta Klingaa kantamaan saalista kotiin. Linnan pihalla +alkoi poika kertoa äidilleen hirveästä elävästä, joka tarttui hänen +käteensä. Äitinsä saattamana meni hän sisään. + +Erkki ja Stina astuivat oikopäätä Stinan vanhempien luo. Sekä isä että +äiti olivat Erkille olleet ystävällisiä siitä saakka, kun hän kantoi +koskeen pudonneen -- tai pudottautuneen, kuten äiti luuli -- tyttären +kotiin siellä Dalbyssä. + +Oli päivällisen aika. Vanhukset olivat juuri aloittaneet aamiaisensa. +Dalbo paloitteli parhaillaan mainiota, lihavaa kalkkunaa, jonka Ridder +oli lähettänyt tervehdystensä kera. + +-- Niin muori, sanoi hän ja hänen kasvonsa loistivat tyytyväisyydestä. +-- Kukapa olisi uskonut, että vanha Dalbo tulisi niin huomatuksi ja +arvokkaaksi henkilöksi. Aatelismiehet etsivät hänen suosiotaan ja +lähettävät hänelle lahjoja. + +-- Enkös ollutkin oikeassa, lausui vaimo yhtä tyytyväisenä, -- kun +sanoin, ettei ole mitään huolehtimisen syytä. Kaikki kääntyy parhain +päin. Niinhän on tapahtunutkin. Eikös olekin meillä ollut hyvä onni +siitä lähtien, kun saavuimme tähän maahan? Kuka aatelismies meistä +välitti Ruotsissa? Mutta täällä -- ei tarvitse muuta kuin Dalbo tahtoo, +niin hän heti saa. Ja mitä tuleekaan, kun Stina on komentajan puoliso? + +-- Kas vain äitiä, naurahti Dalbo. -- Hän näkee itsensä jo siirtokunnan +ensimmäisen miehen anoppina ja aatelismiehen isoäitinä. Älähän anna +ylpeytesi viedä kovin pitkälle. + +-- Toivon, että voin olla samalla hyvä kristitty ja ylpeä asemastani. +En koskaan halveksi muita ihmisiä sen vuoksi, että Jumala on nostanut +minut suurempaan arvoon. En halveksi, vaikka muut niin tekisivätkin, +vakuutti Dalbon emäntä. + +Nyt kuului askeleita eteisestä. Pian olivat Erkki ja Stina sisällä. +Nähdessään Erkin riemastuneen ilmeen sekä Stinan punehtuneet kasvot, +vanhukset arvasivat mistä tuli kysymys. + +-- En tiedä kuinka sanani sievästi sovittaisin, alkoi Erkki. -- Voin +vain lyhyesti mainita sen, että Stina ja minä rakastamme syvästi +toisiamme ja olemme päättäneet kestää elämämme kohtalot yhdessä. + +Stina tiesi, että tämä ilmoitus oli pettymys hänen vanhemmilleen, ja +hän oli siitä pahoillaan. Äitiparka -- hän näki suuruuden unelmansa +särkyneinä. + +-- Stina ei voi näin työntää luotaan onnea, joka hänelle on tulossa, +alkoi äiti, mutta sen pitemmälle hän ei päässyt, sillä Stina kiersi +kätensä hänen kaulaansa ja huudahti: + +-- Äiti, rakas äiti. Minä tiedän, että te olette uneksinut +toista tulevaisuutta minulle. Te rakastatte minua ja tahdotte +minut onnelliseksi. Niinhän? Uskokaa minua, minä en koskaan +tulisi onnelliseksi miehen kanssa, joka pian huomaisi ottaneensa +halpasäätyisen vaimon. Minä en ole hänen vertaisensa. Erkistä saatte +hyvän pojan. Me olemme nuoret ja pystymme rakentamaan mitä parhaan +tulevaisuuden. Hän on säädyltään meidän vertaisemme. + +Dalbo itse oli niin hämmentynyt, ettei voinut ensin mitään puhua. Hän +vain tuijotti nuorta paria ja oli ilmeisesti hyvin tyytymätön. Vihdoin +hän katkaisi äänettömyyden. Hänen sanansa olivat ankarat ja niiden sävy +ei sietänyt vastaväitteitä. + +-- Kunnon mies kysyy tyttöä ensin vanhemmilta. Hän ei varkaan tavoin +vie tytärtä äidiltä ja isältä. Hänen häpeänsä on sitä suurempi, kun +tyttö on jo toiselle luvattu. + +-- Saat sinäkin hävetä, jatkoi hän Stinalle. -- Sinä olet Gustafin +kihlattu morsian ja kuulutus sitoo sinua vielä. Sinä olet pettänyt +minua. Tähän avioliittoon minä en suostu koskaan. + +Hänen sanansa sattuivat niin, että nuoret huomasivat parhaaksi poistua +ja jäädä odottamaan, että hän tulevaisuudessa muuttaisi mielensä. + +Erkki ja Stina eivät olleet suurestikaan masennuksissa näistä +vastoinkäymisistä. Rakkaus yhdisti heitä ja antoi voimia. He olivat +vakuutetut siitä, että mikään heitä ei enää tästä puoleen erota. + +-- Sittenkin minä nyt ryhdyn uuden kodin paikkaa etsimään ja +uutisasutusta raivaamaan. Me voitamme vielä. Nyt on minulla se, jonka +puolesta kannattaa tehdä työtä ja voimia ponnistaa. + +Näin vakuutti nuori mies morsiamelleen heidän erotessaan. + + + + +SUOMI-SIIRTOLA PANNAAN ALULLE. + + +Uuden Ruotsin siirtokunnassa oli jo täysi kevät maaliskuulla, jolloin +vanhassa Ruotsissa Isojoen takalistolla Laasarissa hanget vielä +vahvoina heloittivat. Suomalaisten mielestä tämä kevät uudessa maassa +oli kuin kesää eivätkä he talvesta sanottavasti tienneet, vaikka +intiaanit olivat valittaneet talven tällä kerralla olleen tavallista +kylmemmän. Suomalaiset eivät sitä ihmetelleet, että intiaanien oli +silloin tällöin kylmä, kulkivathan nämä miltei alasti, vain aivan lyhyt +mekko verhosi keskiruumista. Ainoastaan kovimmilla kylmillä riippui +heidän hartioillaan irrallaan joku metsäeläimen nahka. Suomalaisilla +oli sen sijaan kotoiset lammasnahkaturkit, vaikka harvoin hekään +sellaista tarvitsivat. + +Kun työväkeä oli ollut runsaasti, olivat työt siirtokunnassa edistyneet +hyvin. Rakennuksia katsottiin yhtiön tarpeisiin olevan toistaiseksi +riittävästi, sillä monet hankkiutuivat perustamaan omia asuntoja +uusille viljelyspaikoilleen ja siten siirtyivät yhtiön rakennuksista +pois. Ruotsalaiset ryhmittyivät pääasiassa Christinan ympärille. Monta +ei heistä sijoittunutkaan uutisasukkaiksi, sillä useimmat kuuluivat +linnoitusväkeen. + +Talven aikana tehtiin myös yksi isompi ja pari pienempää venettä +yhteisiä tarpeita varten. Toisen pienistä veneistä tekivät suomalaiset +vanhaan savolaiseen malliin. Se muistutti kokaltaan intiaanien +kanoottia, oli hyvistä laudoista tehty, nopeakulkuinen ja kevyt soutaa. + +Kauniina varhaisena kevätaamuna lähti suuri ryhmä suomalaisia +katselemaan maisemia ja valitsemaan mahdollisia asuntopaikkoja. +Martti ja Räsänen muistivat intiaanipäällikkö Naamanin (Noamasen, +kuten suomalaiset häntä nimittivät) kutsun ja päättivät pyrkiä hänen +luokseen. Rambo lähti mukaan, samoin Luukas ja Piikki. Ensin päättivät +he kaikin lähteä jalkaisin, jotta paremmin tutustuisivat maihin, mutta +Rambo ilmoitti, että matkan varrella sattui useita, tosin pieniä jokia, +joiden ylikulku tekisi haittaa. Sen vuoksi seurue jakaantui kahtia, +toiset ottivat savolaismallisen veneen, jolla soutaisivat Delaware-joen +rantoja. Kun toiset kulkisivat maitse läheltä rantaa, voisi vene auttaa +heitä jokien yli. + +Leipää varattiin runsaasti mukaan. Riistaa tiedettiin saatavan metsästä +ja sen vuoksi otettiin pyssyjä ampumatarpeineen. Kirveitä tietysti oli +riittävästi. + +-- Nyt me lähdemme etsimään uutta Suomea, joka tänne perustetaan, +sanoi Rambo. -- Minä olen sitä jo kauan haaveksinut. Nyt on meillä sen +asuttamiseksi hyvä alku olemassa. + +Reippaasti lähdettiin liikkeelle. Christinan lähistöllä ja useissa +paikoin Delaware-joen rannalla oli märkiä maita, joita oli vaikea +kulkea. Nämä seudut kasvoivat tiheää viidakkoa, jonka läpi pääsi vain +kirveen avulla. Erittäin kiusallisia olivat köynnöskasvit, jotka +tarttuivat jalkoihin ja kaatoivat helposti kävelijän. Sen vuoksi +maantarkastajat huomasivat parhaaksi seurata intiaanipolkua, kunhan +pidettiin siitä huolta, ettei jouduttu kauas Delaware-joen rantamilta. + +Polku seurasi kuivempia paikkoja, joissa oli jättiläispuista +muodostunut puistikon tapainen metsä. Huomasi, että intiaanitkin olivat +varomattomasti pidelleet tulta tai ehkä olivat laskeneet sen vapaasti +valloilleen, jotta alusmetsä häviäisi. Tällaisia paikkoja oli helppo +kävellä. Liikkui kuin suuressa pyhätössä. Kaunis ruohopeite verhosi +maan joka paikassa ulettuen puiden juurille saakka. + +Metsänriistan runsaudesta näkivät matkailijat alinomaa todistuksia. +Jänikset olivat aivan yleisiä, oravia hyppeli puiden oksilla +lukemattomia. Huvittavia olivat lento-oravat, joita kiiti puusta +puuhun. Myöskään peurat, pienet ja sirot, eivät olleet harvinaisia. +Miesten teki mieli niitä ampua, mutta he säästivät intonsa kunnes +tulisivat lepopaikalle. + +-- Näitähän on kuin valmiina aitassa, huomautti Martti. -- Mitäpä +lähtisimme niitä pitkiä, matkoja kanniskelemaan. + +-- Ja kyllä tämä aitta näyttää suurelta. Tokko riista milloinkaan +loppunee, puhui Luukas. Juhlallinen hartaus vallitsi hänen mielensä. + +Tuon tuostakin tuli vastaan puroja ja pieniä jokia. Intiaanien polku +ohjasi sopivimmille ylikulkupaikoille. Nyt oli kyllä kevätvesien aika, +mutta siitä huolimatta päästiin monen puron yli kahlaamalla. Toisissa +paikoin oli helppo punoa kokoon lautta. Ainoastaan muutamassa täytyi +turvautua veneeseen, joka uskollisesti seurasi rantoja. + +Vihdoin tulivat he jonkun verran isommalle joelle, jonka suukohta, +missä se laskeutui Delaware-jokeen, oli leveä, lahdentapainen. Jo ennen +sinne tuloa kuului kosken kohinaa, jota kohti matkailijat kulkivat. + +Heidän eteensä aukeni viehättävä maisema. Jokea ylöspäin kohosivat +maisemat siroina kumpuina. Koskessa oli putous. + +-- Mainio myllynpaikka, huudahti Räsänen. -- Tähän tulee Uuden Suomen +mylly ja minä rupean mylläriksi. -- Hän tutki maata kosken ympäriltä ja +huomasi sen viljelykseen erittäin sopivaksi. + +Lahti kosken alapuolella oli matala ja liejuinen. Se mutkitteli useissa +koukeroissa ja rannat olivat tiheän viidakon reunustamat. Luukas ja +Kokkinen lähtivät kiertämään joen suulle kutsuakseen veneessä tulijoita +lepopaikalle. Hekottivat pyssyt mukaansa ja Kokkinen sanoi: + +-- Pankaa pata tulelle. Me käymme aitassa hakemassa keittämistä. -- Hän +oli kuullut omituista äänen sorinaa lahden mutkan takaa. + +Kauan ei miesten tarvinnut kävellä ennen kuin he yhdyttivät suuren +hanhiparven, joka uiskenteli rauhallisena. + +-- Minä täräytän parven keskeltä tuon ison ja lihavan, sanoi Kokkinen. + +Luukas valitsi toisen samanlaisen, joka parhaillaan nosti päätään +vedestä ja nieli pohjasta kiskomaansa ruohoa. + +Yhteislaukaus kajahti veneessä olijain ja lepopaikassa odottavain +korviin sekä vielä kauemmas. Intiaanitkin havahtuivat rauhallisissa +majoissaan, sillä pyssyn ääntä he olivat vasta viime aikoina kuulleet +ja sitäkään tuskin vielä koskaan näillä mailla. Hanhiparvi kohosi +raskaasti vedestä ja lensi lyhyen matkan päähän. Ammutut jäivät +jälelle, ja Luukas sekä Kokkinen korjasivat ne saaliinaan. Samassa +lensi säikähtynyt joutsen heidän ylitseen. Luukas oli ehtinyt laittaa +pyssynsä kuntoon ja ampui senkin. Nyt oli heillä vesilinnun lihaa +hyväksi ateriaksi koko, joukolle. Jatkaessaan matkaa niemekkeelle +siirtyäkseen sieltä lähestyvään veneeseen, kohtasivat he vielä villejä +ankkoja, joita ammunta ei ollut säikähdyttänyt. Pari niistä joutui +lisäämään ruokavarastoa. + +Kun he palasivat veneessä kosken partaalle, missä toverit odottivat, +heitti Kokkinen ylimielisesti saaliin rannalle ja sanoi: + +-- Toimme pienen näytteen pitkäkaulaisista. On siinä sulkia, jotta +voitte koristaa itsenne kuin intiaanit. + +Veneessä siirryttiin joen toiselle rannalle ja miehet asettuivat +nurmikolle ateriaa valmistamaan. + +-- Kyllä Räsänen paikan osaa arvioida, myönsi Martti Marttinen +ympäristöä tarkastaessaan. -- Kelpaisi tänne asettua asumaan ja elämään. + +-- Nämä ovatkin niitä sakhemi Naamanin maita, jonne hän meitä kutsui, +selitti Rambo. -- En varmasti tunne hänen asuntopaikkaansa, mutta pian +se saadaan selville, sillä luulenpa laukausten houkuttelevan uteliaita +punanahkoja luoksemme. + +Hän arvasi oikein. Jokivartta ylhäältäpäin juoksi muutamia intiaaneja, +ja lahdelta tuli punanahkapoikanen, joka oli ollut kanotillaan +kalastamassa ja jota suomalaiset eivät olleet metsän varjosta +huomanneet. + +Päästyään seurueen luo pakanat pysähtyivät vähän matkan päähän ja +katsoivat äänettöminä. Joku heistä palasi hetken kuluttua takaisin, +arvatenkin viemään sanaa kylään, joka oli jossain ylempänä. + +Rambo houkutteli poikasta tulemaan lähemmäksi. Arkaillen tämä lähestyi +pitäen kalastusneuvoaan, onkivavan tapaista kädessään. + +Räsänen kysyi: + +-- Tiedätkö sinä, punainen vekara, missä Noamanen asuu? + +Poika ei heti tajunnut kysymystä, viittasi sitten ylöspäin jokivartta. + +-- Oikeassa ollaan, vakuutti Rambo. -- Pian pääsemme kuninkaissa +käymään. + +-- Tai ehkä kuningas tulee meitä tervehtimään, arveli Kokkinen. -- +Ei sitä kunniaa Ruotsissa sattunut. Laittakaa keitto hyväksi, jotta +on kuninkaallekin tarjota. Kohta syömme samasta padasta ja vaikkapa +samalla lusikallakin. + +Tällä välin oli Piikki tarkastellut intiaanipojan kalastuslaitetta. Se +oli sangen alkuperäinen: lyhyt vapa, siinä paksua lankaa sekä langan +päässä petolinnun terävästä kynnestä tehty koukku. + +-- Jos tällä vehkeellä kaloja saa, hän sanoi, -- kyllä niitä sitten on +vaikka käsillä ammennettavaksi, tai ovat kalat hyvin tyhmiä. + +Hänellä oli mukanaan rautakoukkuja sekä lujaa liinalankaa. + +-- Tällaisen kosken alla ne siellä kotona lohet asuivat. Jospa +koettaisi täälläkin, sanoi hän ja laittoi kalastusneuvon. Poika +seurasi uteliaana Piikin toimia. Piikki viittasi koukkuun sekä kosken +alla olevaan suuntaan. Poika ymmärsi ja kiiruhti etsimään sopivaa +perhossyöttiä. + +He laskeutuivat yhdessä kanootille ja hetken kuluttua olivat +onkimassa. Ainoastaan muutaman kerran ehti Piikki onkeaan heittää, +kun lohi hyppäsi ilmaan, tarrauduttuaan syöttiin kiinni. Poika huusi +ihastuksesta ja alkoi ohjata kanoottia tottuneen kalastajan taidolla. +Kun kalaa oli jonkun aikaa väsytetty, vei hän veneen matalikolle, +hyppäsi itse veteen ja nopealla liikkeellä tempasi kalan veneeseen. + +Tätä menettelyä uudistettiin muutamia kertoja, ja saaliina korjattiin +kookkaita, kauniita lohia. Viimeksi tuli isopäinen sangen ruma kala, +jonka silmät olivat suuret kuin sarkanapit, päästä hyvin ulkonevat. + +-- Kas paholainen, arveli Piikki ja jätti kalastamisen. Hän tarjosi sen +kalan pojalle, joka kiitollisena otti lahjan vastaan. + +Leiripaikalle tultuaan ja levitettyään lohet tunnustivat miehet, että +kyllä tällä seudulla näkyy olevan vedenkin rikkautta. Se houkutteli yhä +enemmän perustamaan tänne uutisasutusta. + +Piikki antoi intiaanipojalle hänen avustuksestaan yhden ongenkoukun, +josta lahjasta poika oli vallan riemuissaan ja jota hän kävi +näyttämässä toisille punanahoille, jotka vielä arkoina pysyttelivät +syrjässä. Tämä lahja sai heidät vakuutetuksi siitä, että nuo valkoiset +miehet olivat ystäviä, ja hekin uskalsivat lähestyä. + +Ruoka oli juuri valmistumassa, kun itse intiaanipäällikkö Naaman +seuralaisineen lähestyi. Hän otti kohtauksen juhlalliselta kannalta ja +oli pukeutunut juhlapukuunsa, pitkään höyhentöyhtöön. Arvokkaasti hän +lähestyi suomalaisten kookkainta miestä Martti Marttista, jonka hän +käsitti valkonaamain johtajaksi ja tunsi siksi, joka hänen kanssaan oli +linnoituksessa sopimuksen tehnyt. + +-- Itah, sanoi hän ja kohotti kätensä. + +-- Itah, vastasi Marttinen. Tämä oli intiaanitervehdys ja merkitsi: +"Jumala olkoon kanssasi." + +Poika riensi päällikön luo näyttämään ongenkoukkuaan, jonka oli saanut. +Naaman silitti pojan päätä ja lausui lahjasta kiitoksensa. Sitten hän +valitsi penkereellä korkeamman paikan ison yksinäisen puun alla ja +istuutui siihen arvokkaasti. Hänen seurueensa istui puolikehään hänen +molemmille sivuilleen. Muut intiaanit kokosivat päällikön eteen kehän +keskelle risuja ja puita, pyysivät suomalaisilta tulta ja sytyttivät +nuotion, jota kaiken aikaa pitivät palamassa. + +Päällikkö täytti piipun tupakalla ja viittasi eräälle seuralaiselleen, +joka nuotiosta ottamallaan kekäleellä sytytti sen. Vetäistyään muutaman +savun, hän lähetti piipun Marttiselle, joka katsoi asiaan kuuluvaksi +vetää niinikään muutaman savun. + +Tämän toimituksen aikana ei sanaakaan sanottu. + +Kokkinen, jota huvitti se juhlallisuus, millä kaikki tapahtui, täytti +astian valmiilla linnunkeitolla ja, asettaen siihen lusikan, meni +Marttisen luo ja kohteliaasti kumartaen tarjosi nautittavaksi. Martti +pysyttäytyi vakavana ja söi pari lusikallista. Kokkinen kääntyi sitten +Naamanin puoleen ja tarjosi keittoa hänelle sanoen: + +-- Meillä on tapana ensin syödä ja sitte tupakoida. Intiaanipäällikkö +uudisti erittäin arvokkaana saman tempun kuin Martti Marttinen. + +Sitten kutsui Räsänen kaikkia yhteiselle aterialle. Intiaanit ja +valkoihoiset hyörivät pian yhdessä ja söivät aterian, ensimäisen +"kuninkaallisen", mihin suomalaiset olivat koskaan ottaneet osaa. + +Sen jälkeen istui Naaman samaan arvopaikkaan, minkä oli äsken valinnut, +seuralaistensa keskeen. Suomalaiset muodostivat nuotion toiselle +puolelle samanlaisen kehän, jossa Martti Marttinen oli päällikön +asemassa, Rambo ja Kokkinen hänen sivuillaan. Nyt alkoi rauhanpiipun +polttaminen. + +Naaman nousi seisaalleen ja lausui: + +-- Minä olen kuullut valkoisen Jumalan jymeän äänen ensimäisen +kerran näillä rauhallisilla kotipaikoillani. Valkoinen mies on minun +kutsustani tullut Naamanjoelle. Valkoiset miehet ovat tervetulleet. He +sopivat tänne ja me sovimme tänne. Me voimme rauhassa ja sovussa elää. +Maata on kylliksi meille kaikille, metsän riistaa on kylliksi ja veden +riistaa on kylliksi. Isonjoen rannat ovat valkoisen miehen käytettävänä +niin pitkälle kuin Naamanin valtakunta ulottuu. Valkoiset miehet +asettuvat meidän keskuuteemme ja antavat mahtavan Jumalansa suojella +myös meitä meidän vihollisiamme vastaan. Valkoinen mies ja lenapit ovat +tehneet keskenään liiton ja yhtyneet eroamattomasti yhteen kuin nämä +tässä. + +Hän otti neljä ohutta seeteripuun oksaa, joista laittoi neljä rengasta +ja solmi parittain yhteen. Toisen rengasparin hän antoi Martti +Marttiselle ja toisen piti itse. + +Sitten hän poistui juhlallisesti, pyytäen lähtiessään Martti Marttista +käymään hänen kotiaan katsomassa. + +Intiaanien lähdettyä pitivät suomalaiset neuvottelua keskenään. +He sopivat siitä, että he tältä joelta lähtevät raivaamaan +uutisasutuksiaan ja jos kauempana jatkuvat samanlaiset olosuhteet, +ulottavat siirtokunnan niin kauas kuin heidän voimiaan riittää. Työ +aloitetaan heti. Ensin rakennetaan yhteisesti asuntoja ja pidetään maat +yhteisenä. Sitten ratkaistaan kenelle kukin paikka lopullisesti jää ja +ketkä siirtyvät kauemmaksi. + + + + +"MARJETAN KÄRKI". + + +Koko sen kevään vallitsi Naaman-joella ja sen lähitienoilla vilkas +työn touhu. Suuret puut kaatuilivat kirveitten iskuista, mahdottomat +kaskimaat aukenivat. Suomalaiset tekivät mielityötään jättiläisen +voimilla. Nyt ei ollut pelkoa ruotsalaisten vainoista eikä hallituksen +ahdistelusta. + +Kuuma aurinko kuivasi lyhyessä ajassa lehvät. Pian roihusivat +valtavat kaskitulet herättäen intiaanien huomiota laajalla alalla. +He kerääntyivät tätä ihmeellistä maailmanpaloa katselemaan ja olivat +alussa suuresti peloissaan. Nähtyään millä taitavuudella ja tarmolla +suomalaiset hoitivat tuliaan, punanahat rauhoittuivat ja heidän +kunnioituksensa uusia naapureita kohtaan kasvoi. He näkivät tässäkin +valkoisen Jumalan ihmeellisen voiman. Viljelysmaat aukenivat kuin +taikavoimalla. Kivikauden kansa ei voinut tulla muuhun käsitykseen kuin +että nämä meren takaa tulleet ihmiset olivat kaikki yliluonnollisia +olentoja. He käyttelivät voimia, jotka olivat intiaaneilta salatut. + +Ryhtyessään maata muokkaamaan huomasivat uutisasukkaat miten paljon +heiltä puuttui. Kaskimaihin jääneitä jättiläisrunkoja ja niiden suuria +oksia oli ihmisvoimalla vaikea liikuttaa. Kaikesta huolimatta ne +pantiin kasoihin. Matti Tossavaisen hevonen ja toinen linnoituksesta +lainaksi saatu olivat uutterassa kyntämistyössä. Puunoksista tehtiin +karhit ja ihmisvoimilla niitä vedettiin. Pahin oli se, että siemeniä +oli niukalti viljan kylvöön. Kukin uutisasukas sai osalleen ainoastaan +pienen pussillisen. Ehkä viranomaiset tahtoivat antaa niitä niukalti +senkin vuoksi, että tupakkaa istutettaisiin sitä enemmän. Sitä oli +kaikille riittävästi. + +Suomalainen ymmärtää parhaiten leivän arvon, ja sen vuoksi se halusi +ennen kaikkea viljaa. Niinpä pantiin viljan siemen käsin jyvä jyvältä +maahan, jottei mitään joutuisi hukkaan. Siihen, mikä maata jäi yli +rukiilta ja vehnältä sekä välttämättömältä tupakalta, istutettiin +kokeeksi intiaanien ohraa, jonka siemeniä lenapit mielellään +luovuttivat. + +Asunnoiksi rakennettiin kutakin uutisasukasta varten hirsistä pienet +tuvat, saunat, joita käytettiin samalla kylpemiseen. Uunit tehtiin +kivistä. Päällykseksi koetettiin saada pyöreitä kiviä, koska niistä +lähtisi paras löyly. Luonnollisesti ei ollut mitään savutorvea. +Savu haihtui katossa olevasta reiästä. Akkunat olivat hyvin pienet, +mutta niissä oli lasiset ruudut ja sen vuoksi pidettiin niitä +suurena edistyksenä niihin akkunoihin verrattuna, joita käytettiin +suomalaismetsissä Ruotsissa, nämä viimemainitut kun olivat avonaiset ja +vain yöksi puuluukuilla sulettavat. + +Uutisasutuksilla vallitsi suuri karjan puute. Aluksi oli lehmiä +vain Marttisen Muurikki ja tämän vasikka. Kun Tossavainen vei pois +hevosensa pannakseen alulle oman asutuksensa Viinajoella, johon hän +oli mieltynyt, ja kun yhtiönkin hevonen tarvittiin töihin muualla, +jäi jälelle vain se varsa, jonka Marttinen oli saanut Tossavaiselta. +Intiaaneilta ei ollut mitään elukoita saatavissa, sillä ainoa kotieläin +heillä oli koira. Pian kuitenkin saatiin muutamia vuohia, lampaita ja +sikoja, joita linnoituksen komentaja kauppayhtiön laskuun osti toisista +siirtokunnista hollantilaisilta ja englantilaisilta. + +Suuri apu Suomi siirtolalle tuli kuin ihmeen kautta. Eräänä päivänä +näki Kokkinen oudon hevosen laitumella, työpaikkansa äärellä. Mistä se +oli tullut, siitä hänellä ei ollut aavistustakaan. Hän yritti lähestyä +hevostaan, mutta se vetäytyi arkana sivulle. Hän kävi hakemassa köyden, +jonka pään sitoi silmukalle. Varovasti hän pyrki hevosen luo puitten +suojassa. Monen turhan yrityksen jälkeen hän pääsi hevosta niin +lähelle, että voi heittää silmukan sen kaulaan. Nytkös kyyti alkoi. +Hevonen lähti laukkaamaan minkä pääsi. Kokkinen oli vaarassa ruhjoutua. +Vihdoin näki Erkki hänen temmellyksensä ja rientäen hevosta vastaan +sai sen pysähdytetyksi sen verran, että Kokkinen ehti kiertää köyden +puunrungon ympäri. Näin joutui hevonen kiinni. Kauan kuitenkin kesti +ennenkuin villi varsa tasaantui ajoon. Myöhemmin kertoivat intiaanit, +että valkoisilta oli etelässä Elk-joen takana hevosia karannut ja ne +olivat villiytyneinä joutuneet metsiin alkaen siellä lisääntyä. Tämän +johdosta oli viime aikoina joskus noita eläimiä näkynyt myös tällä +puolen vedenjakajaa. Kokkinen katsoi näin ollen hevosen omakseen. + +Kun Naamanjoen suu oli matala lastiveneellä kulettavaksi eikä siinä +ollut sopivaa laiturirantaa, kuletettiin tavarat Suomi-siirtolaan +parin mailin päässä olevan toisen suuremman joen suulle. Se muodostui +siirtolan varsinaiseksi satamapaikaksi. Myös sinne syntyi suomalaisia +uutisasutuksia. Yhteen niistä asettui Martti Marttinen, jolla oli +toinen kotipaikka Olli Räsäsen luona Naamankosken varrella. Martti +ei ollut vielä valinnut itselleen lopullista asuntoa. Hän oli +auttanut rakennustöissä muita, etenkin Räsästä. Hän mieli katsella +näiltä seuduilta maata vielä tarkemmin ennen kuin varsinaisen kodin +perustaisi. Lastauspaikan luona olevan asumuksen hän aikoi jättää +Väinämön leskelle, Kaisalle, joka lastensa kanssa oli turvaton eikä +pystynyt kotia itselleen laittamaan. Tämä leski lapsineen tuli +suomalaissiirtolaan Marttisen perheen mukana ja he asuivat sen jälkeen +yhdessä. + +Tupa oli pieni, mutta kauniilla paikalla niemen kärjessä. Lasten oli +hauska leikkiä rannalla ja luonnon nurmikolla asunnon ympärillä. Leena +ja leski pitivät lapsia silmällä mikäli töiltään joutivat. + +Se joki, jonka suulla Martin asumus ja lastauspaikka olivat, tuli +kaukaa kumpujen takaa. Suomalaiset tunsivat sitä vain vähän matkaa +ylöspäin eikä tiedetty sen varrella lenapejakaan asuvan. Rambo +tiesi kuitenkin, että sitä polkua myöten, joka näkyi joen vartta +Delawarelle tulevan, saapui joskus intiaaneja, mukanaan suuria +majavannahkakimppuja. Juuri heiltä oli Minuit saanut suurimman määrän +niitä nahkoja, joita ensimäisellä laivalla lähetettiin Ruotsiin. +Nämä intiaanit eivät kuuluneet lenapeihin, vaan olivat minquaseja, +joita pidettiin tämän seutukunnan intiaaneista kaikkein sotaisimpina. +Rannikolla pelättiin heidän tarmokkuuttaan ja sotakuntoaan. He olivat +taitavia koskenlaskijoita, tullen kanooteillaan jokea alas huolimatta +sen vaikeakulkuisuudesta. + +Suomalaiset eivät olleet heitä vielä nähneet. + +Yksi heidän heimoonsa kuuluva oli nyt aivan lähellä Martti Marttisen +asuntoa. Hän oli tullut ottamaan selkoa niistä uusista tulokkaista, +joista huhu oli jo joen latvoillekin ehtinyt. + +Nuori intiaani makasi näkymättömänä ruohokossa, jota iso puu +varjosti. Sieltä hän voi seurata liikettä sekä lastauspaikalla että +uutisasutuksen pihalla. Hän ja hänen heimonsa olivat kuulleet niistä +ihmeellisistä salaisista voimista, joita uusilla asukkailla kerrottiin +olevan. Hänen heimonsa ei käyttämillään kivikirveillä olisi ihmisiässä +saanut sellaisia aloja metsää kaadetuksi, joita hän oli tällä +matkallaan tullut näkemään. Hänen mieleensä tuli, että tuota voimaa +pitäisi saada heidänkin heimoonsa. Sitten ei olisi pelkoa irokeeseista +tai muista suurista ja voimakkaista heimoista. + +Kolme valkoista lasta leikki ruohikossa hänen silmiensä edessä, kaksi +poikaa ja aivan pieni tyttö, jota toiset opastelivat. Lapset olivat +iloisia. Naurun remakka kuului vähän väliä leikkipaikalta. + +Intiaanin tarkkoihin korviin sattui samalla äkkiä kalisevaa ääntä, +joka kuului vähän sivulla lapsista. Tuo ääni ei ollut outoa. Häntä +puistatti. Ja hän näki miten iso kalkkarokäärme lähestyi lapsia. +Myös lapset huomasivat sen ja alkoivat huutaa. Ei kauhusta, vaan +ihastuksesta. Pikku tyttö lähti tepastamaan käärmettä kohti pyrkien +sitä tavoittamaan kiinni. Ja yksi pojista huusi: + +-- Äiti, äiti, täällä on iso, kaunis käärme. Me otamme sen Marjetalle +leikkikaluksi. + +Pihalla oleva nainen juoksi lasten luo. Hän tempasi heidät taakseen, +sylkäsi käärmeen päälle ja, silmät tiukasti tuijottavina sekä +sormellaan osoittaen matelijaa, joka oli nostanut päänsä pystyyn, huusi +kolkolla kuin haudantakaisella äänellä vanhan loitsun: + + "Hoi mato, Jumalan luoma. + Kuka nosti nokkoasi, + Kenpä käski ja kehotti + Päätä pystyssä piteä, + Kaulan vartta kankeata? + Pois nyt tieltä poikellaite, + Tungeite kulohon kurja, + Alas kursohon kuoita, + Heilauta heinikkohon. + Josp' on tuolta pääsi nostat, + Ukko pääsi särkenevi + Nuolilla teräsnenillä, + Rakehilla rautasilla." + +Puun varjossa oleva intiaani ei ymmärtänyt tuon naisen lausumia sanoja, +mutta hän ymmärsi tarkoituksen. + +Ja hän näki ihmeen. Käärme painoi ylpeän päänsä alas, kääntyi takaisin +ja pakeni. Se totteli naisen sanaa. Intiaani kuuli käärmeen hännän +kalistuksen, kun se kiiruhti pois seudulta. + +Punanahka makasi ruohikossa ja mietti. Jospa olisi mahdollista saada +tuollainen voima auttamaan ja tukemaan myös hänen heimoansa! Miten se +kävisi päinsä. Jo tuossa pienessä tytössä oli sitä salaperäistä voimaa. +Hänhän lähestyi käärmettä pelkäämättä eikä tämä uskaltanut sille +mitään tehdä. Siitä tytöstä voisi kasvaa nainen, joka olisi minquasien +suojelushengetär. + +Hänen päähänsä iski ajatus, joka kehittyi pakottavaksi voimaksi. +Jos hän ottaisi tytön ja veisi heimon keskuuteen, missä hänet +kasvatettaisiin, tekisi hän suuren hyvän työn. + +Lapset, jotka olivat ensin menneet tuvan luo, palasivat pian äskeisille +leikkipaikoilleen. He lähestyivät sitä puuta, jonka varjossa intiaani +oli vaanimassa. + +Yhtäkkiä he huomasivat ruohikosta nousevan punaisen miehen, joka +tempaisi pikku-Marjetan syliinsä ja lähti kiireesti juoksemaan joen +latvoja kohti. Pojat, Martti ja Antti, huusivat ja kiiruhtivat tupaan +ilmoittamaan. + +Kauhistuneena riensi Kaisa ulos. Hän ei nähnyt mitään. Marjetta oli +poissa. Leenakin tuli hätään. Naiset eivät ymmärtäneet mitä ajatella +tapahtumasta eivätkä lapset osanneet muuta selittää kuin että +ruohikosta nousi punainen mies ja vei Marjetan. Kaisa joutui kauheisiin +sieluntuskiin. Se käärme oli paholainen, johon hänen lukunsa eivät +pystyneet kuin hetkeksi. Se lähti pois, mutta palasi pian omassa +hahmossaan ja kosti: vei Marjetan. + +Leena vei sanan Martille ja muille suomalaisille heidän työpaikkaansa. +Koetettiin etsiä ja kuulustella kadonnutta. Kukaan ei ollut punaista +miestä nähnyt. Marjetta oli ja pysyi kadonneena. + +Siitä lähtien nimitettiin tätä niemeä ja seutua Marjetan Kärjeksi. +Myöhemmin käytettiin paikasta nimeä Marcus Hook. + + + + +RIDDER LUOPUU. + + +Kun vuodentulo oli korjattu, olivat uutisasukkaat valmiit uudelleen +ryhtymään siirtokunnan töihin. Tupakan sato oli ollut hyvä, joten +viljelijät voivat Ruotsiin lähetettäväksi luovuttaa tätä tuotetta +suhteellisen runsaasti. Komentaja Ridder oli siitä mielissään ja +tuli nyt yhä enemmän vakuutetuksi sen järjestelyn hyödyllisyydestä, +jonka oli suomalaisiin karkoitettuihin nähden pannut toimeen. +Suomalaiset olivat saaneet myös hyvän viljasadon. Ainoastaan maissi +ei ollut tyydyttävästi onnistunut. Syynä siihen oli tottumattomuus +viljelystapoihin. + +Syksyllä tuli siirtokuntaan tieto, että sen hallintoon nähden oli +Ruotsissa tehty muutoksia. Kauppayhtiö, Uuden Ruotsin Komppania, oli +muodostettu uudestaan ja se tuli yhä enemmän riippuvaksi valtiosta. +Komentaja Ridder oli pyytänyt lähettämään lisää uutisasukkaita sekä +tottuneita käsityöläisiä. Hän oli kehoittanut yhtiötä yleensä ryhtymään +entistä enemmän siirtokunnasta huolehtimaan. Hallitus oli päättänyt +asettaa Uuden Ruotsin ylimpään johtoon kuvernöörin, laajoin valtuuksin, +sekä valinnut siihen toimeen everstiluutnantti _Johan Printzin_. +Myöskin oli hänelle annettu uusia apulaisia. Useampia laivoja +varustettiin Ruotsissa matkalle. + +Nämä tiedot aiheuttivat vilkasta toimintaa Christinassa. Katsottiin +tarvittavan enemmän rakennuksia. Ryhdyttiin valmisteluihin +majavannahkojen saamiseksi intiaaneilta. Ridder tahtoi saada +mahdollisimman paljon tehdyksi ennen kuvernöörin tuloa. + +Suomalaiset olivat kesän aikana ainoastaan välttämättömissä tarpeissaan +käyneet Christinassa. Myös Erkki Mulikka toimi sellaisella innolla +uutisasutuksensa kuntoonsaattamisessa, että hän tapasi Stinaa vain +sen verran, että molemmat osoittivat elossa olevansa ja luottavansa +tulevaisuuteen. + +Joulu teki tuloaan. Erkki oli saapunut linnoitukseen viettääkseen +juhlat siellä, semminkin kun laivoja tiedettiin silloin saapuvan +Ruotsista. + +Hän teki asiaa silloin tällöin Klingalle tavatakseen rakastettuaan. +Komentaja Ridder vieraili siellä entiseen tapaan ja Erkkikin tutustui +häneen, jolloin Klinga puhui hyvää suomalaisista yleensä sekä Erkistä +erittäinkin. + +Komentaja sanoi tuntevansa suomalaiset, olihan hän ollut ennen Suomessa +palvelemassa ja mainitsi edelleen Suomeen haluavansa. + +Eräänä päivänä Ridder oli juuri astumassa huoneeseen, missä +tavallisesti kohtasi Stina Dalbon nuoren Klingan kanssa, kun kuuli +Erkki Mulikan äänen: + +-- Minä miekkoinen sentään! Sinä, Ruotsin kaunein tyttö, jolla olisi +tilaisuus tulla aatelisrouvaksi ja komentajan puolisoksi, valitset +minut, metsäsuomalaisen. + +Samalla hän kuuli, kuinka vieno ääni suuteloiden kesken vastasi: + +-- Minulle sinä olet aatelismies, arvokkaampi ja rakkaampi kuin +komentajat ja korkeat herrat. + +Mitä Ridder tunsi sillä hetkellä, on vaikea kuvata. Tavaton hämmennys +ilmeni hänen kasvoillaan, kun hän astui huoneeseen ja näki onnelliset. +Myös nuoret säikähtivät kauheasti. Ridder tunsi itsensä syyllisimmäksi, +vaikka hänellä oli siihen vähimmin aihetta. + +Stina sai ensin mielenmalttinsa. Todellisella naisen vaistolla hän +kääntyi Ridderin puoleen ja sanoi: + +-- Komentaja, te olette ollut minulle hyvin ystävällinen ja +huomaavainen, vaikka minä olenkin vain talonpoikaistyttö ja toisen +palvelija. Teidän hyväntahtoisuutenne nimessä uskallan vedota apuunne. +Minä olen lupautunut Erkin vaimoksi. Te tiedätte, että tiellämme on +monta estettä. Olkaa uskollinen ystävä ja auttakaa meitä ne voittamaan. +Jumala on siunaava teitä ja te saatte meidän ikuisen kiitollisuutemme. +Minä rukoilen Teitä. Näin hälvenevät nekin juorut, joita on olemassa +siitä, että muka Te tahtoisitte mennä naimisiin minun kanssani. Tuo +juoru on teitä loukkaava ja teidän arvoanne alentava. Minä tiedän, että +teillä on hyvä ja jalo sydän ja minä luotan, että se asettuu meidän +puolellemme. + +Ridder oli yhä edelleen hämmennyksissä. Hän kuuli tytön sanat ja +rukoilevan äänen, mutta hän ei voinut vastata mitään. Yhtäkkiä hän +kääntyi ovelle ja poistui huoneesta. + +Komentaja kuului kävelevän edes takaisin omassa huoneessaan. Hänen +ylpeyttään ja arvoaan oli loukattu syvästi. Se koski häneen enemmän +kuin mitä sydän parka sai kärsiä. + +Ridder valvoi myöhään mietteissään. Hän ajatteli tulevaisuuttaan, +jota hän oli kuvitellut onnelliseksi täällä siirtokunnassa pienen +yhteiskunnan ensimmäisenä miehenä, rinnallaan suloinen vaimo, joka +voisi tehdä kodin viihtyisäksi. Nyt oli tämä kuvitelma täydellisesti +särkynyt. Se oli särkynyt toisestakin syystä. Nyt tulee tänne uusi +päällikkö, kuvernööri, joka asettuu hänen yläpuolelleen. Parempi on +että hän palaa Ruotsiin. Se lienee ollut hallituksenkin tarkoitus, kun +toinen henkilö tänne nimitettiin. + +Ruotsi ja Suomi tulivat rakkaina mieleen. Siellähän voi uusi onni +rakentua. Ja kuten Klinga sanoi, on siellä todellakin paljon kauniita +tyttöjä, jotka ovat valmiit ja soveltuvat tulemaan komentajan rouvaksi. +Kun hän kirjoitti hallitukselle pyytäen lähettämään hänelle vaimon, +oli se hänen ikävän yksinäisyytensä vaikutusta. Sama syy kai oli ollut +vaikuttamassa hänen kiintymykseensä tähän talonpoikaistyttöön, joka +tuskin olisi tullut mieleen Ruotsissa. Kun järjellä asiaa ajattelee, +olisi ollut vaikeata viedä häntä aateliseen seurapiiriin kotona. + +Missään tapauksessa komentaja ei ollut aikonut tänne iäksi jäädä. Ei, +nyt on sopiva tilaisuus palata takaisin. Siellä on valinnan varaa ja +voi valita aatelisnaisten joukosta. + +Komentajassa voitti järki tunteen. Hän päätti palata Ruotsiin samassa +laivassa, joka toisi kuvernöörin tänne. + +Tämän päätöksen jälkeen hän oli rauhallisempi. Oikeastaan -- mietti hän +-- on luonnollisempaa, että nuo nuoret, joita rakkauden side yhdisti, +saavat toisensa. Stina on hyvä tyttö, ja komentaja tahtoi, että hän +tulee onnelliseksi. Järjen ja virka-aseman kannalta katsoen hänen +velvollisuutensa on auttaa heidän asiaansa. He olivat niin avoimesti ja +turvallisesti vedonneet häneen. Hän tahtoo olla ritarillinen. Hän menee +huomenna Dalbon luo ja puhuu isälle nuorten puolesta. + +Tässä ajatuksessa hän nukkui rauhallisesti. + +Aamulla hän tuli Dalbon asuntoon. + +Kunnioittavan tervehdyksen jälkeen Dalbo kysyi: + +-- Onko tyttäreni asiaan tullut Ruotsista mitään vastausta? + +-- Ei vielä, vastasi komentaja. -- Mahdollisesti tulee kuvernöörin +mukana. + +Hetken vaitiolon jälkeen hän jatkoi: + +-- Minä tulin puhumaan tyttärestänne, jonka onnen ja menestyksen +tunnen sydämen-asiakseni. Tyttärenne ei ole valinnut minua, hän on +katsonut itselleen toisen, joka hänen nuoruudelleen ja asemalleen sopii +paremmin. Se suomalainen, jonka hän on valinnut, on hyvin kelpo mies, +siirtokunnan komein ja miellyttävin nuorukainen. Sallikaa heidän mennä +naimisiin keskenään niin pian kuin tyttärenne aikaisempi kuulutus on +peruutettu. + +-- Tekö tätä ehdotatte? kysyi Dalbo hämmästyneenä. + +-- Nähkääs, hyvä isäntä, selitti komentaja, -- minä matkustan ensi +laivassa Ruotsiin. Minun haluni on nähdä tyttärenne onnellisena. Ja +olen vakuutettu että hän näin saavuttaa onnensa parhaiten. + +Talonpojan maailmankäsitykseen kuuluu läheisesti alistuminen kohtaloon, +vaikka se rikkoisi raunioiksi kauniit kuvitelmat. + +Niinpä ukko Dalbo ei näyttänyt mitään muuta pettymyksen ilmettä, kuin +että äänessä oli pieni katkeruuden vivahdus, kun hän vastasi. + +-- Minä kiitän huolenpidostanne, herra komentaja. Niin kauan kuin tyttö +on sidottu kuulutettuun sulhaseen, ei hän voi mennä naimisiin kenenkään +muun kanssa. Minä puolestani en aio vähääkään toimia tämän siteen +purkamiseksi. + +Ridder tunsi pienen ivan kärjen, mutta vastasi: + +-- Kaikesta huolimatta minä jatkan edelleen yritystäni tytön +vapauttamiseksi siteestä, joka on hänen onnensa tiellä. + + + + +KUVERNÖÖRI PRINTZ SAAPUU. + + +Helmikuun alussa 1643 pyrki kaksi ruotsalaista laivaa Henlopenin +niemen ohitse Delaware-lahteen. Nämä laivat, "Fama" ja "Svan", olivat +jo elokuulla edellisenä vuonna lähteneet Tukholmasta. Ne olivat +kulkeneet Kanarian-saarien ja Länsi-Intian kautta nauttien Antiguassa +ranskalaisen siirtokunnan vierasvaraisuutta. Matka oli siihen saakka +ollut hidasta, mutta muuten onnellista. Samoin pääsivät laivat +turvallisesti aina Henlopenille saakka. + +Mutta siellä nousi harvinaisen voimakas pohjoismyrsky. Aallot ärjyivät +vaahtopäinä ja huuhtoivat yli laivojen. Myrsky toi mukanaan lumipilven, +joka eksytti laivat. "Fama" ajoi matalikolle, sen toinen masto katkesi +ja iso purje meni mereen sen mukana. Laivaa yritettiin kiinnittää maan +suojaan, mutta ankkuriköysi ei kestänyt. Kolme ankkuria menetettiin, +kunnes vihdoin laiva saatiin pysymään sopivassa paikassa. + +Kului toista viikkoa ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa. Myrskyn +jälkeen tuli suloinen sää ja matkustajia rohkaisi tieto siitä, että +aivan kohta ollaan perillä ja loppuu tämä noin 150 päivää kestänyt +matka. + +Kuvernöörin perhe oleskelee kannella katsellen uuden maailman +maisemia. Printz itse kävelee jykevästi tavaramyttyjen välissä. Hän +sivelee partaansa ja kohentelee asentoaan valmistuakseen kyllin +vaikuttavasti ja arvokkaasti esiintymään uusien alamaisten joukossa. +Hän on iso, mahtava mies, päätä pitempi kaikkea kansaa. Muutenkin +on hän ruumiinrakennukseltaan niin jykevä, että painossa vastaa +kolmea tavallista miestä [Historia tietää, että kuvernööri Printz +painoi yli 400 naulaa]. Hän ei ole tietääkseenkään siitä, että hänen +uusi virka-asemansa, niin korkea kuin se olikin, oli tavallaan +myös karkoitusta. Hän oli ollut urhoollinen upseeri sodassa ja oli +palkinnoksi siitä saanut kuninkaallisia lahjoituksia. Mutta sitten +kohtasi häntä kova onni. Ollessaan Chemnitzin linnan päällikkönä +hänen täytyi se luovuttaa ylivoimaiselle viholliselle, mistä joutui +syytteeseen. Pyytämättä sodan johtajilta lupaa hän matkusti Ruotsiin. +Se tottelemattomuus luettiin hänelle uudeksi rikokseksi. Toimitetussa +tutkinnossa selveni, että hänen urhoollisuuttaan vastaan ei ollut +mitään muistuttamista. Mutta häntä rangaistiin tottelemattomuudesta. +Suuttuneena tästä hän matkusti Suomeen, missä vietti muutaman +rauhallisen ajan monivuotisten temmellysten jälkeen. Uutta tointa +sodassa ei hänelle suotu, sen sijaan määrättiin hänet kuvernööriksi +merentakaiseen siirtokuntaan. Hänen ärtyneen mielensä lohdutukseksi +annettiin hänelle täysi valta alamaistensa yli. Hän tuli olemaan +Uudessa Ruotsissa melkein itsevaltiaan asemassa, mikä jonkun verran +tyynnytti hänen ylpeää luontoaan. + +Nyt lähestyi hetki, jolloin hän astuisi uuteen valtakuntaansa. + +Hänen luokseen tuli hänen vanhin tyttärensä, vilkas Armgard, joka +oli täysikasvuinen neito. Äitinsä kuoleman jälkeen oli hän perheen +varsinainen valtijatar. Jäykkä isäkin sai monesti taipua hänen +oikkuihinsa. + +-- Isä, tässä on nyt sinun valtakuntasi. Se otti sinut vastaan +myrskyllä, jonka olet kuitenkin voittanut. Oi, kuinka minusta +tuntuu ihanalta ajatella, että me olemme täällä arvoltamme kaikkein +korkeimmat, joiden yläpuolella ei ketään ole. + +-- Ei ketään muita kuin Jumala, myönsi kuvernööri, kohotti hartioitaan +ja jatkoi kävelemistä. + +Armgard oli pitkän matka-ajan kuluessa ottanut selvää matkustajien +elämästä ja oloista, joten hän tunsi huomattavan osan tulevia +alamaisiaan. Hän tahtoi olla heidän valtiattarensa, kuten kuningatar +Christina Ruotsissa. Erittäin oli hän mieltynyt suomalaisiin, ja katsoi +heidän kuuluvan hänen erityiseen suojelukseensa, kun hän oli viime +vuodet elänyt Suomessa. + +-- Pian olet sinäkin veljesi luona ja voit aloittaa uuden elämän, +sanoi hän suomalaiselle tytölle, joka äänettömänä katseli ohi liukuvia +maisemia. Tämä turvaton ja maailmaa kokematon tyttö, joka kaikessa +oli altis auttamaan häntä, oli saavuttanut hänen täyden suosionsa. -- +Hetken perästä joudut sinä siellä naimisiin ja sinulla on uusi koti, +parempi kuin on koskaan ollut. Oletko tätä asiaa koskaan ajatellut? +Hetken epäiltyään tunnusti tyttö ujosti: + +-- Olen minä joskus. + +-- Ehkä sinulla on ollut jo sulhanenkin. Sellainen reipas, solakka +sieltä suomalaismetsistä. Kuinka hennoit hänet jättää? + +-- Eihän minulla vielä sulhasta. Lapsuudentoveri vain. -- Tyttö ilmaisi +täten ne ajatukset, jotka parhaillaan askarruttivat hänen mieltään. + +-- Me voimme puhua hänestä millä nimellä tahansa, puhui kuvernöörin +tytär leikillisesti. -- Itkitkö kovin lähtiessäsi? + +-- Ei hän silloin ollut siellä. -- Tyttö katsoi uneksivana etäisyyteen. + +-- Ahaa, huudahti Armgard Printz ja löi käsiään yhteen. -- Hän onkin +tietysti jo ennen tullut tänne. Nyt minä ymmärrän, nyt ymmärrän miksi +yksinäsi uskalsit tälle pitkälle matkalle. Sinä olet aina puhunut vain +veljestäsi ja hänen perheestään. Ehkä teillä on jo asiat selvillä ja +hän vie sinut oitis omaan kotiinsa. + +Nuori tyttö painoi päänsä alas ja sanoi kuin itsekseen: + +-- En minä tiedä. + +Kuvernöörin tytär tarttui häntä olkapäästä rohkaisevasti. + +-- Pian se tiedetään, hän sanoi. -- Luultavasti hän on jo rannalla +sinua ottamassa vastaan. Minä tahdon, että sinä näytät minulle hänet +heti. Jos on vielä mitä epäselvyyttä, kyllä me sen selvitämme. + +Ja hän kääntyi kahden lähellä seisovan nuoren miehen puoleen, jotka +olivat matkan varrella usein pitäneet heille seuraa: + +-- Pojat, jos olette luoneet katseenne tähän tyttöön, tietäkää, ettei +hän ole vapaa. Hän on onnellisempi kuin te ja onnellisempi kuin +minäkin. Hänellä on omansa rannalla vastassa. Amerikka tarjoo hänelle +jo alunpitäen kaikki. + +Miesten kasvot menivät irvistävään nauruun, joka oli tarkoitettu +kohteliaisuudeksi kuvernöörin tytärtä kohtaan. + +-- Onpa soma nähdä hänen valittunsa, se onnellinen, joka saa emännän +kotiinsa, nauroi toinen miehistä, punatukkainen. -- Luulen, ettei +täällä ole emäntiä kovinkaan tarjolla, ellei niitä puissa kasva. + +-- Pakanoihin kai moni nuori mies saa turvautua, huomautti hänen +toverinsa. + +Armgard Printz pujahti toisten matkustajien luo juttelemaan heidän +kanssaan. + + * * * * * + +Pienen linnoituksen laivalaiturille oli siirtokunta kokoontunut +vastaanottoon, jonka komentaja tahtoi tehdä tavallista juhlallisemmaksi. + +Suomalaisia oli joukko yhdessä ryhmässä. Ehkä tulijoissa oli +heimolaisia, ehkä uusi parvi karkoitettuja kaskenkaatajia Vermlannista. + +Olli Räsänen siristi silmiään, nykäisi Martti Marttista ja huudahti: + +-- Jos eivät silmäni petä, on tuolla Reeta. + +-- Miten hän olisi tänne joutunut? epäili Martti. Mutta kun hänkin +tähysti tarkkaan, oli hän tuntevinaan sisarensa kasvot. + +Erkki Mulikka oli samassa miesjoukossa. Myös hän loi katseensa +osoitettuun suuntaan. Yhtäkkiä pääsi Erkin huulilta: + +-- Se roisto. -- Ja hän pui nyrkkiään. + +Martti Marttinen ja Olli Räsänen kiiruhtivat laivaan tervehtimään +ja auttamaan Reetaa. Ilonkyynel silmissä tarttui sisar hämmästyneen +veljensä käteen. + +-- Miten sinä olet täällä? Onko vaari kuollut? kysyi Martti sulkien +sisaren syliinsä. + +-- Kuollut on vaari. Minun ainoa turvapaikkani oli täällä. + +Reeta ei halunnut tällä kertaa enempää kertoa. Mainitsi vain, että +metsäsuomalaisia tuli useampia, samoin Suomen suomalaisia. + +Erkki Mulikka ei seurannut Marttia ja Ollia heidän mennessään laivalle. +Hän ja hänen lapsuudentoverinsa olivat kyllä nähneet toisensa, mutta +sitten piti Erkki silmänsä naulattuina punatukkaiseen ja tämän +toveriin, jotka hän tiesi katkerimmiksi vihollisikseen. + +Reeta kummasteli jonkun verran Erkin viipymistä. Olihan hän huomannut +hänet hyvin toisten joukosta rannalla. + +Martin ja Ollin kootessa Reetan tavaroita lähestyi heitä kuvernöörin +tytär. + +-- Veljesi oli siis vastassa, sanoi hän tytölle. + +-- Tässä hän on, näytti Reeta Marttia. + +-- Ja tämä on siis se toinen, sanoi Armgard osoittaen Olli Räsästä. + +Reeta punastui. Nopeasti, melkein suuttuneena hän vastasi: + +-- Eihän toki. + +Armgard Printz tarttui Reetan käsivarteen ja vei hänet sivulle... + +-- Mitä? Eikö hän ollutkaan vastassa? Millainen sulhanen se on? + +Reeta vakuutti että kyllä hän on täällä. + +-- Missä, missä hän sitten on, kysyi kuvernöörin tytär hiukan +kärsimättömänä. + +Reeta osoitti kädellään Erkkiä. + +-- Vai niin. Komea näkyy olevan. Mutta miksi hän viipyy? Se ei ole hyvä +merkki. -- Tämä oli kuvernöörin tyttären mielipide. -- Jos jotain on +vinossa, kyllä minä autan tuon vinon oikaisemisessa. + +Heidän lähellään oli ollut punatukkainen, joka oli nähnyt Reetan +viittaaman henkilön ja kuullut keskustelun. + +-- Ahaa, huudahti hän itsekseen ja hänen päähänsä juolahti jotain... + +Maihin saatettiin ensin juhlallisuuksin kuvernööri Printz perheineen +ja seurueineen. Tähän seurueeseen kuului muiden muassa kaksi pappia, +Campanius ja Fluviander, sekä apulaispäällikkö Sven Skute ja +muutamia aatelisnuorukaisia. Arvon merkkinä ympäröi uutta päämiestä +sotilaskunniavartiosto. Kuvernöörin valtava personallisuus teki syvän +vaikutuksen siirtokunnan jäseniin. Hänen äänensä kaikui jymeänä; kuin +ukkonen, kun hän lausui tervehdyksensä ja antoi käskyjään. + +Muiden matkustajien mukana tuli Reeta, veljensä ja Olli Räsäsen +saattamana. He saapuivat suomalaisten ryhmään. Ystävällisesti tervehti +Erkki lapsuudentoveriaan. Reetan puristaessa hänen kättänsä kohosi puna +tytön poskille. Punehtui Erkkikin, vaikka ehkä ei samasta syystä. Hän +oli jonkun verran hajamielinen. + +Hän näki Gustafin toverinsa kanssa menevän Dalbon luo, joka seisoi +lähellä suomalaisia. + +-- Minä tulin hakemaan Stinaa, sanoi punatukkainen käheästi. -- +Minulla on syytä päättää, että hän on paennut tänne -- ehkä teidän +suostumuksellanne. Minä en aio antaa leikitellä kanssani. -- Hänen +sanansa olivat purevat ja ilkeät. + +-- Kyllä hän on täällä, myönsi Dalbo. -- Hän tuli minun tietämättäni. +Mutta ethän toki väkisin häntä vaimoksesi ota. + +-- Otanpa niinkin, vastasi punatukkainen jyrkästi. + +-- Silloin et voi odottaa minun kannatustani, päätti Nils Dalbo ja +erosi kyläläisestään. + +-- Sitä en tarvitse. Minulla on kaikki aseet käsissäni, singahutti +punatukkainen hänen jälkeensä. + +Erkin ja Gustafin välillä ei sanaakaan vaihdettu. Ilman sitäkin he +tunsivat vihaavansa toisiaan. Ja tiesivät nyt alkavan leppymättömän +taistelun tytöstä, jota kumpikin halusi omakseen. + + + + +UUSI VAUHTI SIIRTOKUNNAN KEHITYKSESSÄ. + + +Seuraavaksi päiväksi oli kirkkoon järjestetty tulojumalanpalvelus. Uusi +pastori Johan Campanius saarnasi pastorien Christoferin ja Fluvianderin +toimiessa apulaisina. Pastori Torkillus ei voinut olla mukana, sillä +hän oli sairasvuoteessa, mistä ei enää noussut. + +Saarnan jälkeen koottiin seurakunta suureen hallintosaliin, missä +luettiin kuningattaren antama valtakirja uudelle kuvernöörille, jolle +komentaja Ridder luovutti päällikkyyden. + +Kuvernööri Printz ryhtyi heti tarmokkaisiin toimenpiteisiin +siirtokunnan kehittämiseksi. Muutaman päivän levon jälkeen hän lähti, +mukanaan Ridder, Sven Skute ja Maunu Klinga sekä miehistöön kuuluvina +muiden muassa Pietari Kokkinen ja Pietari Rambo laivalla tarkastelemaan +siirtokunnan maa-alueita sekä ympäristöjä. Hän tahtoi tutustua +valtakuntaansa sekä järjestää asutuksen ja puolustuksen tukevalle +perustalle. + +Intiaaneista ei toistaiseksi ole pelkoa, päätti kuvernööri. +Mutta kauppa intiaanien kanssa on niin turvattava, etteivät muut +kansallisuudet pääse sitä häiritsemään. Tässä oli tähdättävä isku +etupäässä hollantilaisia vastaan. + +Hollantilaiset, joiden siirtokunta ja kauppa Uudessa Amsterdamissa +menestyi, katsoivat myös tämän Eteläjoen (Delawaren) kuuluvan heille. +He olivat sinne valkoisista ensimäisinä asettuneet ja perustaneet +ensimäisen siirtokunnan, jonka tosin intiaanit hävittivät. Myöskin +olivat he ylemmäs joen varteen perustaneet Fort Nassau nimisen +varustuspaikan, joka kuitenkin ruotsalaisten tullessa oli tyhjänä ja +jota käytettiin pääasiassa vain kauppapaikkana intiaaneilta tavaroita +ostettaessa. Ruotsalaisten tultua joelle sijoittivat hollantilaisetkin +varustuspaikkaansa pienen miehistön ja sen nojalla panivat +väsymättöminä vastalauseitaan ruotsalaisten asutus- y.m. toimintaa +vastaan. + +Myöskin englantilaiset olivat ostelleet intiaaneilta maata ja sen +nojalla pitivät ainakin osaa seudusta heille kuuluvana. Tämän asutuksen +tueksi oli heillä pieni varustuspaikka nykyisessä New Jerseyssä, jossa +hollantilaistenkin varustukset olivat. + +Syynä eri kansallisuuksien kilpailuun oli se, että Delawarea ja +sen sivujokia, erittäinkin vuolasta Schyulkill-jokea myöten kävi +tiettävästi paras turkistavarain kauppa intiaanien kanssa. Se, joka voi +pitää hallussaan Delaware-joen ja sen sivujoet, hallitsi tätä tärkeätä +kauppaa. Ruotsalaiset olivat Fort Christinalla ottaneet haltuunsa yhden +tärkeän kulkuväylän minquasien luo, sen, joka kulki Christina-jokea +ja sen sivujokia myöten. Mutta tämä linnoitus ei mitenkään sulkenut +vapaata kauppaa Delawarea pitkin. + +Ruotsalaiset olivat onnistuneet saavuttamaan intiaanien luottamuksen. +He rakensivat ystävyyssiteitä punanahkain kanssa, maksoivat tuotteista +parhaat hinnat ja menettelivät yleensä rehellisesti. Hollantilaisten +aikaisempi kaupankäynti surkastui Fort Nassausta huolimatta ja tämä +synnytti heissä tyytymättömyyttä ruotsalaisia kohtaan. + +Kuvernööri Printz oli lähtiessään saanut ohjeet pitää yllä ystävällisiä +välejä intiaanien ja muiden kansallisuuksien kanssa ja tunnustaa +heidän oikeutettu maanomistuksensa. Mutta kun hollantilaiset ja +osaksi englantilaisetkin vaativat itselleen sellaisiakin maa-alueita, +joita ruotsalaiset olivat intiaaneilta ostaneet, syntyi ristiriitoja. +Ilmeisesti olivat intiaanit myyneet samoja maa-alueita useampaan +kertaan, ja oli vaikea päättää, mitkä niistä kaupoista olivat päteviä +ja kenellä lenapien pikkupäälliköistä oli todellinen myyntioikeus. + +Ratkaistakseen riitakysymyksen päätti kuvernööri Printz sulkea kaikki +muut eurooppalaiset siirtokunnat pois Delaware-joelta tai pakottaa ne +tunnustamaan ruotsalaisten ylivallan. + +Sen vuoksi katsoi hän tarpeelliseksi rakentaa varustuksia useampaan +paikkaan. + +Erään linnoituspaikan hän valitsi melkein Christinan vastapäätä +tai hiukan alapuolelta Delawaren toiselta rannalta. Nimeksi sille +linnoitukselle hän tahtoi antaa Helsingborg ja tulisi sen, yhdessä +Christina-linnoituksen kanssa, vallita Delaware-jokea ja pystyä +estämään muita ilman lupaa menemästä ylöspäin. + +Vastapainoksi ylempänä olevalle hollantilaisten Fort Nassaulle, joka +todellisuudessa jo Helsingborgin vuoksi jäisi ruotsalaisten pussin +sisälle, valitsi hän toisen linnoituksen paikan tätä hollantilaisten +varustusta vastapäätä olevalta rannalta Tenakonk-nimisellä saarella, +jonka erotti mantereesta vain kapea joenmuotoinen vesi. Tuo saari +kuvernööriä miellytti erikoisesti, joten hän valitsi sen myös +omaksi asuntopaikakseen. Saari oli viljavaa ja enimmäkseen matalaa, +mutta ala-osassa Delawaren rannalla oli soma korkeampi kumpu. Tänne +rakennettavan linnoituksen nimeksi hän valitsi "Uusi Götepori". Sen +viereen tulisi "Printzin Hovi", mahdollisimman komea ja ajanmukainen +hallintorakennus. + +Kuvernööri jatkoi matkaansa virtaa ylöspäin. Sangen tärkeäksi paikaksi +hän huomasi seudun, missä Schuylkill-joki laskee Delawareen. Myöskin +tänne tarvittaisiin linnoitus, mutta sen rakentaminen lykättiin hiukan +tuonnemmaksi. Hän kehoitti suomalaisia perustamaan sinne uutisasuntoja, +koska niillä tulisi olemaan menestystä ja koska ne, ollen kaukana +muista, sopisivat juuri metsien yksinäisyyteen pyrkiville. Kuvernööri +lupasi rakentaa suojavarustuksia kaikkiin paikkoihin, mihin +asuntoryhmiä syntyisi. Ne varustukset olisivat turvana, jos milloin +sopu intiaanien kanssa rikkoutuisi. + +Kuvernööri kävi aina Delawaren suurilla putouksilla saakka, jota +paikkaa hän piti Uuden Ruotsin äärimmäisenä rajana. + +Matka oli sangen opettava. Kuvernööri oppi tuntemaan uutta maata ja +huomasi sen sangen arvokkaaksi. + +Kotiin tultuaan hän alkoi suunnitelmiaan toteuttaa reippaasti. Hän +lähetti ensi tilassa osan miehiä Sven Skuten johdolla Helsingborgia +pystyttämään. Toisten oli mentävä Maunu Klingan johdolla rakentamaan +Uutta Göteporia sekä Printzin Hovia. Ankara määräys kuului, että nämä +työt oli suoritettava ennen kesäkiireiden alkamista. + +Skute ja Klinga saivat itse valita miehensä. Klinga keräsi joukkonsa +pääasiassa tuttavistaan suomalaisista, jotka lähtivät mielellään +hänen mukaansa senkin vuoksi, että ne seudut olivat Suomi-siirtolaa +lähempänä, joskin vielä enemmän ylämaahan päin, jonne suomalaiset +halusivat uutisasutusta jatkaa. Ennen pitkää nimitettiin aluetta siellä +päin Ylämaaksi tai Uplandiksi. + + + + +TERVEHDYKSET VANHASTA MAASTA. + + +Suomalaiset uutisasukkaat saivat viimeksi tulleilta kuulla, että vainot +suomalaismetsissä olivat jatkuneet, raivoten, jos mahdollista, entistä +kiihkoisempina. Viljelyksiä oli hävitetty ja taloja poltettu. Useita +murhiakin oli tapahtunut. + +Reetan kertomus, yksi monista kuvauksista, oli sydäntäsärkevä. + +Tuttuja suomalaisia oli useampia kokoontunut Martti Marttisen asuntoon, +kun Reeta toi viestit kaukaiselta kotiseudulta. + +Niiden suurien käräjien ja karkoittamisten jälkeen, joitten seurauksena +suomalaisia joutui Maunu Klingan mukana Amerikkaan, oli vouti jonkun +aikaa näyttäytymättä. Arvatenkin hän odotti niiden maakirja-asiain +ratkaisua, jotka olivat maaherran avustuksella vireillä. Mutta jo +seuraavana talvena hän tuli uudelleen. Omistusoikeus tiloihin oli +myönnetty muutamille, mutta toisilta se oli kielletty. Mulikka ja +Oinonen olivat saaneet vahvistuksen taloihinsa, mutta Marttila oli +tuomittu hävitettäväksi. + +-- Marttilaa huudahti Martti. -- Minkä vuoksia Sehän oli ainakin yhtä +vanha viljelys kuin ne toisetkin, ja asumisoikeus oli vähintään yhtä +turvatulla pohjalla. + +-- Niin kuitenkin vouti ilmoitti, kertoi Reeta. -- Sen jälkeen kun te +lähditte, ei Laasarin puolella ollut ketään, joka olisi asiaa pystynyt +ajamaan. Arvatenkin vouti oli saanut aikaan tämän päätöksen Marttilan +vahingoksi. Jos nimittäin sellainen päätös on annettu. Ei meillä ole +siitä mitään varmuutta. Se vain oli varmaa, että vouti vihasi Marttia +ja vihasi myös vaaria, joka oli hänelle edellisellä kerralla lukenut +lakia ja puhunut totuuden sanaa. + +-- Oli pakkaspäivä, kun vouti tuli taloon. Meitä oli, vain kaksi, vanha +vaari ja minä. Ylpeänä astui vouti tupaan ja ilmoitti, että tämän talon +asukkaat häädetään ja talo hävitetään. Vaari kimmastui ja hypähti +penkiltään. 'Minä en lähde talosta, jonka olen itse rakentanut, minä +en luovu maistani, jotka itse olen raivannut. Sellaista lakia ei ole +olemassa, joka minut täältä pois saa.' Vouti antoi seuralaisilleen +käskyn ottaa ovet pois sijoiltaan sekä särkeä akkunaluukut. Toisia +komensi purkamaan uunia. Silmät vihasta palavina näki vaari miesten +ryhtyvän hävitystyöhönsä. Kun ensimäinen kivi kotiliedestä irtaantui, +tempasi vaari sen käsiinsä ja ryntäsi voutia kohti. Voudin apulaiset +asettuivat väliin. Yksinään taisteli vaari heitä vastaan eikä lähtenyt +pois, vaikka minä koetin vetää. 'Siirry syrjään Reeta', huusi hän, +'minä en anna kotiani hävittää.' Vaarin raivo oli hillitön ja hänen +voimansa vielä ihmeellisemmät. Hän iski ja huusi. Vouti käski miesten +lyödä kapinoitsijaa. Ja vihdoin lysähti vaari kuolleena maahan. +Minä pakenin kauhistuneena metsään. Odotin miesten lähtemistä. Kun +he vihdoin tulivat ulos, sytyttivät he talon tuleen. Minä pakenin +Mulikkaan. Palon lieska leimusi kauas. Vaarin ruumis paloi sisälle. + +Martti Marttinen oli tätä kuullessaan vihan ja tuskan vallassa. Hän ei +voinut sanoa sanaakaan. + +Luukas lausui vakavana: + +-- Se oli vanhan korvenraatajan palkka oikeudettomassa maassa. + +Erkki lisäsi siihen: + +-- Ukko kuoli kunnialla oman kurkihirren alla. + +Reeta jatkoi: + +-- Minä olisin saanut Mulikassa suojaa ja asuntoa. Mutta mieleni +oli järkytetty enkä voinut niille seuduille jäädä. Minä halusin +tänne. Läksin kiertelemään saadakseni selville, miten voisin päästä +meren yli. Tuomittuja oli monella seudulla odottamassa hakijoita. +Taalain kaivosseuduilla oli näiden lähtijäin keskuspaikka. Paitsi +viljelijöitä oli nyt määrätty myös lähtemään kaivosmiehiä. Matkalla +tulin tuntemaan Israel Helmeen perheen, jonka myöskin oli lähdettävä. +Minä pääsin heidän mukaansa. Niin tulimme Tukholmaan ja laivaan. Minä +jouduin erilleen Taalain suomalaisista, jouduin kuvernöörin laivaan. +Kuvernöörin tytär on minua auttanut. Niin olen nyt teidän joukossanne. + +-- Hyvä oli että tulit, sanoi Olli Räsänen. -- Kohta täältä olisi +kutsuttukin. + +-- Kutsumatta tulin, mutta en käskemälläkään lähde takaisin, vakuutti +Reeta tarttuen veljeänsä kädestä. + +Martti havahtui kuin unesta. + +-- Siihen maahan, jossa tuollaista tapahtuu, meillä ei tule asiaa, +sanoi hän päättävästi. -- Meillä ei olekaan siellä enää mitään, kun +vaarikin on kuollut ja vanha koti on tuhkana. Oikein sanoit, Reeta, +käskemälläkään emme lähde takaisin. Me painamme juuremme tähän maahan. +Sen kohtalot ovat meidän kohtalomme. + +Illan kuluessa jatkettiin keskustelua, joka vähitellen sai yleisemmän +luonteen. + +Olli Räsänen huomautti punatukkaisesta, jonka oli nähnyt tulijain +joukossa ja kysyi: + +-- Mitähän varten se tänne tuli. Ei varmaan häntä ole karkoitettu, +sillä niin uskollinen suomalaisten vihaaja hän oli. + +-- Laivassa hän ei mitään vihan merkkejä osoittanut, sanoi Reeta. -- +Usein pyrki keskusteluihin minunkin kanssani. Kun pitkän matkan aikana +opin jonkun verran ruotsiakin, ymmärsin, että hän tuli tänne mennäkseen +naimisiin. Kehui täällä olevan morsiamensa. + +-- Jopa vain, ihmetteli Olli Räsänen. -- Kun täällä on naisista +ilmeinen puute, mistä hän eukon itselleen koppaat Punaisten pakanain +joukosta ehkä. + +Erkki ei virkkanut mitään. Hän oli tavallista harvasanaisempi ja +kiiruhti ennen muita asuntoonsa. + +Ennen levolle panoaan ajatteli Reeta vielä Erkkiä. Todellakin hän +oli vieraantunut. Olisikohan häneen nähden jotain vinossa, kuten +kuvernöörin tytär oli lausunut... + + + + +ARMGARD PRINTZ. + + +Kuvernööri Printz otti hallitusohjat oitis jänteviin käsiinsä. +Pitkän toimikautensa aikana sodassa hän oli tottunut käskemään ja +saamaan käskynsä täytäntöön. Hänen esiintymisensä oli karskia ja +hallitsijamaista. Hovitapoja hän ei tuntenut. Hän saattoi puheessaan +olla raaka, varsinkin, jos väkijuomat, joita uutterasti käytti, +olivat himmentäneet hänen sydämensä pohjalla asuvan lempeyden. Sen +aikuisen tavan mukaan hän oli ankarasti uskonnollinen ja vaati tarkkaa +kirkollisten määräysten noudattamista. + +Uuden kodin kuntoon panossa ja "alamaisten" arvonannon hankkimisessa +oli hänen vilkas tyttärensä Armgard hänelle suurena apuna. Tämä oli +teräväpäinen ja huomaavainen, joten hän suuressa määrin paransi isänsä +useinkin hidasta ajatuksenkulkua. Kuvernööri Printz ei tunnustanut +kenenkään komentovaltaa. Siitä huolimatta onnistui Armgard melkein +aina saamaan tahtonsa toteutetuksi. Kuta enemmän siirtokunnan asujamet +oppivat uutta esivaltaansa tuntemaan, tulivat he huomaamaan, että +kuvernöörin itsepäisyyden taivutti ainoastaan hänen tyttärensä, jota +moni pitikin varsinaisena valtiattarena. Kuvernööri luotti tähän +vanhimpaan tyttäreensä enemmän kuin poikaansa Gustafiin, joka myöskin +oli täysikasvuinen. + +Christina-linnoituksessa huomattiin heti ensi päivästä, että komento +oli muuttunut. Pehmeäluontoinen Ridder valmisteli kotiinlähtöä eikä +ottanut ollenkaan osaa hallitusasioihin. Maunu Klinga tunsi olevansa +jonkun verran syrjäytetty, sen vaikutti uuden apulaisen, Skuten, +tulo. Hän halusi pysyväistä toimintaa linnoituksen ulkopuolella ja +pyrki mieluummin suomalaisten pariin. Rakennuspuuha Tenakonk-saarella +soveltui hyvin hänen harrastuksiinsa, vaikka hän käsitti, että kun +linnoitus ja Printzin Hovi siellä tulevat valmiiksi ja hallinto siirtyy +sinne, hänen on etsittävä itselleen toimintaa muualla. + +Rakentajat olivat ennen Ridderin lähtöä ja menneet Tenakonkille Klingan +opastamina. Sinne siirtyivät ystävämme Martti Marttinen, Pietari +Kokkinen ja aluksi myös Olli Räsänen. Sen sijaan Erkki Mulikka, +vapaamies, siirsi lähtöään päivä päivältä. Hän käsitti vaaran uhkaavan +Stinaa ja sen vuoksi hän halusi pysytellä lähettyvillä. Klingan +perhe asui edelleen linnoituksessa ja Stina jatkoi oloaan siellä. +Reeta oli jäänyt toistaiseksi linnoitukseen kuvernöörin tyttären +pyynnöstä. Armgard Printz nimittäin tarvitsi hänen apuaan, kunnes koti +on pantu kuntoon. Dalbo oli siirtynyt Skuten työkuntaan ja puuhaili +Helsingborg-linnoituksen rakentamisessa, käyden kuitenkin tiheään +kotona. + +Armgard Printz oppi pian tuntemaan ne perheet ja henkilöt, jotka +Christinassa asuivat. Hän kävi Klingalla kuin kotonaan ja tapasi siellä +säännöllisesti Stina Dalbon. Nuori lapsenhoitajatar oli miellyttävällä +käytöksellään saavuttanut suosiota hänen silmissään. + +Erkki ei voinut estää askeleitaan johtamasta sangen usein Stinan luo. +Ja vielä enemmän seurasi hän häntä ulkona linnoituksen ympäristössä. +Kaikesta tarkkaamisesta huolimatta ei hän tavannut punatukkaista +Gustafia. Tämä hänen vihamiehensä oli tovereineen jo melkein heti +tulonsa jälkeen kadonnut tietymättömiin. Kukaan ei heitä tosin +kaivannut. Erkki koetti arvoitusta turhaan selittää. Joku oli nähnyt +tulopäivänä punatukkaisen olevan keskusteluissa jonkun paikkakunnalla +sattumalta käyvän hollantilaisen kanssa. Toinen vakuutti, että nämä +miehet hollantilaisen ja oudon intiaanin kanssa kulkivat Christina-joen +vartta ylöspäin minquas-intiaanien maita kohti. + +Valmistellessaan lähtöään ritarillinen Ridder ei unohtanut Stinan +asiaa. Hän hankki ajoissa valtakirjat, joita ehkä tarvittaisiin Stinan +avioliittokuulutuksen peruuttamista varten, ellei asiaa olisi vielä +Ruotsissa ratkaistu. Vanha Dalbo ei ollut erityisen halukas tätä +valtuutusta puolestaan antamaan. Pastorin välityksellä suostui hän +niin pitkälle, että ilmoitti olevansa vastustamatta toimenpidettä. +Gustaf ei ollut enää ollenkaan hänen suosiossaan, mutta toiselta puolen +hän ei tahtonut auttaa suomalaisenkaan pyrkimyksiä. Periaatteelleen +uskollisena ei hän, kun oli aikanaan antanut lupauksen Gustafille, +katsonut voivansa toimia tätä vastaan, mutta salli muitten toimia, jos +nämä sitä halusivat. Sydämessään hän joka tapauksessa toivoi, että +hänen tyttärensä pääsisi vapaaksi. Voisihan ilmestyä uusia sopivia +mahdollisuuksia, vaikka komentajaan asetetut toiveet eivät toteutuneet. + +Ridderistä oli häipynyt se vastenmielisyys, jota hän alussa tunsi +suomalaista kohtaan, tämä kun oli voittanut hänet kilpailussa Stinan +sydämestä. Kun hän meni jäähyväiskäynnille Klingan perheen luo, valitsi +hän ajan, jolloin Erkki oli siellä. Hän tahtoi osoittaa rehellisesti +harrastavansa nuorten parasta. Nuoret kertoivat Gustafista sekä hänen +tulostaan siirtokuntaan. Se tieto säikähdytti Ridderiä kovin. + +-- Tässä on suurempi vaara kuin kenties arvaattekaan, sanoi hän. -- Jos +hänellä on kuulutustodistus mukanaan, voi hän millä hetkellä tahansa +vaatia morsiamensa vihille eikä mikään voi avioliittoa estää. + +Tämä selitys sai nuorten sydämet hätkähtämään. + +-- Ennen minä hukutan itseni kuin menen hänen kanssaan naimisiin, +vakuutti tyttö ja katsoi hellästi Erkkiä silmiin. + +-- Ei nyt ole syytä vielä toivottomuuteen vaipua, lohdutteli +Ridder. -- Kun hän ei ole vielä näyttäytynyt, ei hänellä ehkä ole +tarvittavaa todistusta. Muuten on hänen viipymistään vaikea selittää. +Sitä parempi on, mitä kauemmin hän pysyy poissa. Nyt on tärkeintä +voittaa aikaa. Minä olen vakuutettu onnistumisestani, kunhan pääsen +Ruotsiin. En luule antavani teille turhia toiveita, kun lupaan, että +ensimmäisessä palaavassa laivassa minun lähtöni jälkeen voitte odottaa +sitä asiakirjaa, joka ratkaisee teidän onnenne. Kuitenkin on teidän +taivutettava vanhukset kannattamaan liittoanne. + +Nuoret olivat kiitollisia entiselle komentajalle hänen +jalomielisyydestään. Se kädenpuristus, jolla Stina sanoi hänelle +jäähyväiset, oli lämpimämpi kuin mikään tätä ennen. + +Armgard Printz piti uteliaisuutensa houkuttelemana silmällä Erkkiä, +jota Reeta oli hänelle osoittanut laivarannassa. Eikä häneltä suinkaan +jäänyt huomaamatta se läheinen seurustelu, joka vallitsi tämän ja +Klingalla palvelevan lapsenhoitajan välillä. Suhde olikin helposti +arvattavissa. Niin mielellään kuin hän yleensä tahtoi edistää nuoren +väen sydämen harrastuksia, katsoi hän tässä joutuvansa ristiriitaan +velvollisuuksiensa kanssa. "Alamaisten" onnen valvominen kuului +hänelle. Reeta oli melkein kuin hänen holhokkinsa ja siis läheisempi +kuin Stina. + +Avatakseen Reetan silmät hän järjesti tilaisuuden, missä kokematon +suomalaistyttö saisi kumoamattoman todistuksen lapsuudentoverinsa +todellisesta sydämentilasta. + +Kauniina maaliskuun iltapäivänä olivat Erkki ja Stina siirtyneet +mielipaikalleen linnan sarvekkeen kupeelle. Nuori Klinga sai vapaasti +juosta etsimässä vastapuhjenneita kevään kukkia. Häntä vartioitiin vain +sen verran, ettei hän päässyt putoamaan törmältä alas. + +Kuvernöörin tytär teki asiaa lähellä olevalle laivalaiturille. Hän oli +ottanut Reetan mukaansa, koska heillä muka oli sieltä jotain tuotavaa. +Linnan sarveke esti rakastavaisia heitä huomaamasta. Mutta heidän +äänensä kuului selvästi. + +Armgard ei ollut mistään tietääkseenkään, mutta Reetan korvat kuulivat +heti Erkin äänen. Hän tunsi olonsa vaikeaksi, mutta ei hennonut +poiskaan lähteä. + +Rakastavaisten keskustelu koski sitä asiaa, joka oli heillä kaikki +kaikessa. Tyttö sanoi: + +-- Sinun olen enkä kenenkään muun. Olenhan meren takaa lähtenyt sinua +hakemaan. Kuinka kohtalo voisi olla niin julma, että se vielä meidät +erottaisi? + +Erkki vastasi siihen: + +-- Ei mikään voikaan meitä erottaa. Kyllä me poistamme esteet, olkoot +ne kuinka suuria tahansa. + +Reeta kuuli nämä sanat hyvin ja tajusi niiden merkityksen. Hänen +poskensa punehtuivat ja hän lähti kiiruhtamaan pois. Armgard seurasi +häntä. + +-- Siinä on syy, jonka tähden hän sinua jo rannalla vieroi, sanoi +kuvernöörin tytär tarttuen nyyhkyttävää tyttöä käsivarteen. -- Älä +kuitenkaan vielä vaivu epätoivoon. Vielä ei ole pappi sanonut aamenta +heidän liitolleen. + +Reeta ei kyennyt lausumaan mitään. + +-- Rakastatko sinä häntä täydestä sydämestäsi? kysyi Armgard +osaaottavaisena. + +-- Rakastan, myönsi Reeta avomielisesti. + +-- Onko hän ilmoittanut rakastavansa sinua? Ehkä on kosinutkin? + +-- Ei hän ole minulle sitä sanonut. Minulla oli vain syytä niin uskoa. + +Kyyneleet valuivat punehtuneen tytön poskilta. + +-- Mies voi pettää naista monella muulla tavalla kuin vain sanoilla, +lausui kuvernöörin tytär. -- Maltahan, ei ole vielä kaikki menetetty. +Minä autan sinua. Kyllä minä saatan hänet tuntemaan velvollisuutensa. + +Hän oikaisi itsensä ruhtinaallisen ryhdikkääksi. Hän tunsi tilaisuuden +tulleen, jossa hänen oli näytettävä, että hänellä oli valta tässä +maassa. Hänen mielessään väikkyi kuva Kristiina-kuningattaresta juuri +tällaisessa tilanteessa. + +-- Minun valtakunnassani eivät miehet saa rankaisematta pettää naista, +vakuutti hän mennessään sisälle. + +Reeta jäi vielä pihamaalle kuivaamaan kyyneleitään. Ennenkuin hän +seurasi valtiatartaan, näki hän Erkin tulevan portista linnan pihalle. +Hän kantoi käsivarrellaan pikku poikaa, joka hyväili kantajansa poskia, +ja hänen vierellään kävi nuoren Klingan hoitajatar, jonka kasvoilla oli +onnen loiste. + +Jotain tuollaista oli Reeta mielessään kuvitellut keinuessaan +valtameren aalloilla, joitten hän luuli vievän kohti onnen satamaa. +Mutta tuon toisen sijasta oli hän silloin nähnyt itsensä Erkin +rinnalla. Nyt oli hänen onnensa mennyt. + + + + +REETALLA ON YSTÄVIÄ. + + +Armgard Printz oli nainen, joka ei miettinyt kauan tekojaan. Nähtyään, +että Reeta ei seurannut, palasi hän huoneista takaisin pihalle ja +komentavasti kutsui tytön luokseen. Tarttuen Reetan käsivarteen hän +sanoi päättävästi: + +-- Me lähdemme oitis kuvernöörin luo. Kuvernööri Printz käveli jykevin +askelin kookkaan salin lattiata edestakaisin. Hänen kirjurinsa Johan +Fransson, kotoisin Itä-Suomesta, istui ison tammipöydän ääressä ja +kirjoitti kuvernöörin sanelun mukaan. Kysymyksessä oli vastauskirje +hollantilaisten tekemään vastalauseeseen. + +-- -- 'me emme tule sallimaan yhdenkään hollantilaisen tai minkään +muun vieraan laivan liikkua meidän aluevesillämme alistumatta meidän +määräyksiimme ja tunnustamatta korkean kuningattaremme ylivaltaa tällä +alueella, jonka olemme laillisesti itsellemme ostaneet.' -- Kirjoita +niin, kirjuri. Vedä viiva 'emme' ja 'sallimaan' sanojen alle. + +-- Niin, tuhat tulimmaista, me emme sitä salli, jatkoi kuvernööri, +pysähtyi sihteerinsä eteen ja, korostaakseen sanojaan, löi nyrkillä +pöytään, niin että kirjoitustarpeet hypähtivät. + +Sitten hän meni kaapille, kaasi lasin viinaa, jonka kulahutti yhdellä +siemauksella. Sen jälkeen hän rauhoittui ja jatkoi: + +-- Kirjoita edelleen: 'Me emme ole tulleet tänne haastamaan +riitaa. Me tahdomme elää eurooppalaisten samoin kuin intiaanienkin +kanssa sovinnossa, mutta me tahdomme säilyttää arvovaltamme ja +omistusoikeutemme. Sen vuoksi jokainen laiva, joka tavataan vesillämme +osoittamatta kunnioitusta Ruotsin lipulle, ammutaan armotta upoksiin'. + +Näin pitkälle oli kirjeessä ehditty, kun kuvernöörin tytär +seuralaisensa keralla astui sisälle. + +-- Isä, huudahti Armgard. -- Meillä on tärkeätä asiaa. + +-- Minun virkatoimeni ovat tärkeämmät, murahti isä, mutta kun tyttö +kiepsahti hänen kaulaansa, kysyi hän: + +-- Mikä nyt on hätänä? Haluatko lähteä ajelemaan hevosilla, +jotka kuningatar minulle lahjoitti? Ne eivät ole oikein tottuneet +ratsastukseen eikä täällä ole vielä muita ajoteitä. + +-- Ei, isä, sanoi tytär ja veti kuvernöörin istumaan puiseen +nojatuoliin, jota käytettiin virallisissa vastaanotoissa +hallitustuolina. -- Minulla on virka-asia, tärkeä ja painava, joka +koskee alamaisesi onnea ja menestystä. + +Jättiläiskuvernööri oli kuin karhu kesyttäjänsä kuletettavana. + +-- Minä kysyn sinulta, joka olet tämän siirtokunnan herra ja +kuvernööri, -- alkoi tytär juhlallisena, -- minä kysyn eikö tässä +maassa ole jokainen mies velvollinen menemään naimisiin sen tytön +kanssa, jota on liehitellyt, nimittäin jos tyttö sitä vaatii? + +Kuvernööri naurahti, kun sai selville asian laadun. + +-- Avioliitot ovat siirtokunnan menestymisen ehto, sanoi hän. -- +Hallituksen on edistettävä niiden muodostumista. Mutta täällä on +toistaiseksi vielä aivan vähän avioliittoon sopivia naisia. Minun +pitäisi saada niitä Ruotsista kokonainen laivalasti. + +-- Juuri senpä vuoksi sinun täytyy auttaa, että ne muutamat naiset, +jotka ovat tänne saapuneet, pääsevät oikeuksiinsa. Eikö tyttö ole +ansainnut itselleen sitä miestä, jota hän on varta vasten lähtenyt +Ruotsista saakka täältä hakemaan? + +Armgard Printz koetti edelleen olla juhlallinen. + +-- Totta kai, totta kai, myönteli kuvernööri. -- Kuitenkin lienee +asiassa miehelläkin jotain sanomista. Hallitukselle on yhdentekevää +kenen kanssa avioliitto solmitaan, kunhan niitä vain solmitaan. + +Avioliiton asianajaja jatkoi: + +-- Tässä on kysymys suhteesta, joka on kehittynyt lapsuudesta saakka. +Tämä tyttö tässä, jonka sinä tunnet tulomatkalta ja joka edelleen +on ollut meillä apulaisena ja kuuluu siis erityisesti hallituksen +suojeltaviin, on tullut etsimään täältä sulhastaan. Hän onkin löytänyt +miehen, mutta tuo mies kiertelee toista pauloihinsa. + +Reeta oli ujona pysytellyt ovensuussa. Hän häpesi, kun hänen salaista +asiaansa ruvettiin noin julkisesti esittämään. Hän painoi alas päänsä +ja peitti esiliinalla kasvonsa. + +-- Tyttö, sanoi kuvernööri. -- Me emme voi näin nopeasti tässä asiassa +päätöstä tehdä. Jos sinulle on vääryyttä tehty, niin minä takaan, että +se hyvitetään. Minä otan asiasta selvää ja hankin sinulle oikeutta. + +-- Kirjuri, olet kuullut, mitä kuvernööri on sanonut. Kirjoita se +pöytäkirjaan, ehti Armgard pistää väliin. + +Kuvernööri jatkoi: + +-- Sinä ujo tyttö siellä oven suussa, älä ole suruissasi. Jos et saa +miestä, jota olet ajatellut, saat toisen. Kyllä täällä sulhasia on, on +vaikka kuinka monta. Ennen tämän vuoden loppua saat keikkua emäntänä +omassa talossa. Ole nyt rauhassa ja mene taloustoimiin. + +Reeta poistui sangen halukkaasti kuvernöörin luota. Hänellä oli se +käsitys, että tämä käynti ei vienyt hänen asiaansa vähääkään eteenpäin. +Ellei Erkki omasta tahdostaan taivu, mitä auttaa kuvernööri tai muut +vallanpitäjät? Kuta enemmän hän käyntiään ajatteli, sitä enemmän kohosi +häpeän puna hänen kasvoilleen. Hän oli melkein kiukkuinen kuvernöörin +tyttärelle, joka oli hänet tähän johtanut. + +Hän halusi poistua tästä piiristä, missä ehkä uudelleen sattuisi +kohtaamaan Erkin sen toisen kanssa. Sen vuoksi pyysi hän lupaa saada +lähteä veljensä kotiin. + +-- Mene nyt toistaiseksi, lausui Armgard. -- Sinun asiasi on hyvissä +käsissä. Kyllä minä pidän silmällä miestä. Ja tarpeen tullen +turvaudutaan kuvernööriin. Älä hellitä. Jos minä johonkin mieheen +silmäni isken, otan hänet vaikka kiven kolosta. + +Olli Räsänen sattui olemaan linnoituksessa hakemassa siemeniä +kevätkylvöjä varten. Tapansa mukaan kävi hän Reetaa tervehtimässä, ja +kun tämä oli juuri lähdössä Suomi-siirtolaan, pyysi hän saada opastaa. + +Teitä ei vielä ollut, eikä siltoja jokien ylitse, mutta polku oli +polettu ja lautat rannoille rakennettu. + +Nuoret kävelivät yhdessä kevääseen puhjenneita maisemia. Reeta oli +melkein sanaton. Ennen niin puhelias Olli Räsänen oli myöskin sangen +vaitelias. Kömpelöllä kohteliaisuudella auttoi hän tyttöä purojen yli +kuljettaessa. Sikäli kuin hän puhui, koetti hän viitata tämän maan +luonnonrikkauteen ja hyviin elämisen mahdollisuuksiin. + +-- Katsos Reeta, sanoi hän, -- tämä on nuorten yrittelijäin maa. Tämä +on heidän paratiisinsa. Ei niin, ettei täälläkin pitäisi työtä tehdä. +Paljon sitä pitää tehdä, mutta täällä saa myös työstään palkan. Ei +täällä halla hätyyttele eivätkä vieraat vie. + +Räsäsen hillitty ystävällisyys herätti Reetan vähitellen murheellisista +unelmista ja jottei hän aivan kylmäkiskoiselta tuntuisi, heitti hän +jonkun kysymyksen, kun mies kertoi siirtolan puuhista. + +-- Kai sinulla jo lehmäkin on? kysyi Reeta keskustelun ylläpitämiseksi. + +-- Jo minä yhden hiehon sain, alkoi nuori mies kertoa. -- Pian siitä +lehmä varttuu. On minulla pari lammastakin ja muutama kana. Kyllähän +se muuten menisi, mutta yksinään on vähän hankala kaikkia hoitaa. +Kun Martti olisi asettunut Räsälään, joka yhdessä hänen kanssaan +rakennettiin, olisi Leenasta ollut apua naisväen töihin. On se Leena +kuitenkin sieltä Marjetan Kärjestä käynyt tarpeen tullen auttamassa, +mutta ei se sama ole kuin apu kotona. Kun he vielä muuttavat kauemmas, +kuten Martti aikoo, ei ole mitään naisen apua kodin pidossa. Täytyy +oppia lehmääkin lypsämään. + +Reeta vaipui taas mietteisiin. + +Vihdoin he tulivat Naamankosken partaalle. Joen yli oli tehty +väliaikainen silta. Räsänen ei puhunut mitään, että tässä se nyt hänen +kotinsa, Räsälä, oli. + +-- Onpas tämä kaunis talon paikka, tunnusti Reeta. -- Koskeen saisi +hyvän myllyn. Mitä! Johan täällä sellaista suunnitellaankin, sanoi hän +katsoen alulle pantuja myllyn perustuksia. + +Reetan maanviljelysinnostus heräsi kun hän näki avatut uutisviljelykset. + +-- Johan tästä yhteen taloon leipää karttuu, sanoi hän lyöden käsiään +yhteen. -- Ja mitkä erinomaiset laidunmaat karjalle! + +-- Niin on, niin on, myönteli Olli harvasanaisesta Hänen ajatuksensa +kiertelivät omia teitään. + +-- Kyllä tässä kelpaa asua, kuka sitten asuneekin, lausui Reeta jo +vilkkaasti ja kysyi: -- Kuuluuko tämä Suomi-siirtolaan? + +-- Kuuluuhan se, on ensimmäinen talo siirtolassa, sanoi Räsänen pieni +veitikkamaisuus silmäkulmassa. -- Tämä on Räsälä. + +Reeta säpsähti vähän ja jäi sanattomaksi. Olli Räsänen pyysi +poikkeamaan sisälle ja katsomaan vähän aittojakin, kuinka niissä on +elämisen varaa. + +Reeta ei halunnut. Hän pyysi neuvomaan tietä Marjetan Kärkeen, jonne +tahtoi kiiruhtaa ennen illan tuloa. + +Olli lähti edelleen saattamaan. Nuorten kesken ei enää sanaa vaihdettu. +Ollilla olisi ollut paljonkin puhumista, mutta hän katsoi parhaaksi +vaieta. + +Tultuaan Marttisen uutisasutuksen veräjälle sanoi Reeta Ollille +jäähyväiset. + +-- Olet sinä ahertava maamies, lausui hän saattajalleen tunnustukseksi. + +Sitten hän siirtyi veljensä kotiin. + + + + +TAIKAKEINOT. + + +Leena, joka jo kerran oli käynyt kälyään tervehtimässä linnoituksessa, +otti hänet sydämellisesti vastaan ensi kerran uudessa Marttilassa. +Pikku Martti riemuitsi rajattomasti tavatessaan tätinsä, jonka vielä +muisti vanhasta maasta etenkin sen vuoksi, että oli tottunut häneltä +saamaan maukkaita naurishaudikkaita. Iloisena hän esitti tädille +leikkitoverinsa Väinämön Antin ja kertoi pikku Marjetasta, jonka +punainen mies oli vienyt ja josta ei ole sittemmin mitään kuulunut. + +Martti Marttinen kävi kotona vain kerran viikossa. Rakennuspaikka +Tenakonkilla oli Marjetan Kärjestä 7 mailin päässä, joten oli +liian pitkä matka joka yöksi tulla kotiin, varsinkin kun taival +oli pääasiassa veneellä kulettavaa. Lopputalvi ja kevät oli siellä +kiireisesti työskennelty. Alkukesäksi olivat valmistumassa sekä +Uuden Göteporin linnoitus että Printzin Hovi asuttavaan kuntoon. +Soudellessaan lauantaisin kotiinsa tarkasteli Martti uutta +asuntopaikkaa, johon rakentaisi pysyväisen, suuremman kodin. + +Väinämön leski Kaisa nautti edelleen sitä ystävällisyyttä, jota +hänelle oli Marttisten luona osoitettu. Vaikka Martti Marttinen oli +luvannut jättää tämän sauna-asunnon yksinomaan hänelle niin pian kuin +varsinaisen oman kodin saisi perustetuksi, ei Kaisa vielä hennonut +pitää sitä omanaan, kun hän ei voinut sen rakentamisessa olla +osallisena eikä hänellä ollut rahoja korvaamiseen. Hän koetti kyllä +taloustoimissa ja kesäkiireissä olla apuna, mutta kun talven aikana +työt olivat vähissä, kierteli hän siirtokunnassa, koettaen ansaita +elantonsa. Joskus hänellä oli poikansa Antti mukanaan, mutta useimmiten +hän liikkui yksinään. Niissä siirtokunnan osissa, joissa häntä ei +tarkemmin tunnettu, sanottiin hänen kerjäävän. Totta siinä oli sikäli, +että kun ei missä hänelle työtä annettu, pyysi hän ravintoa nälkänsä +tyydykkeeksi. + +Koko siirtokunnassa kulki puhe hänen taikatöistään, ja moni pelkäsi +häntä sen vuoksi. Todistuksia ei häntä vastaan tiedetty, paitsi, mitä +oli nähty laivalla hänen tullessaan ja mistä oli mitä ihmeellisimpiä +tarinoita laadittu. Kerrottiin kuinka hän sen jälkeen, kun hänen +miesvainajansa ruumis mereen heitettiin, oli lähtenyt laivan kannelta +laudalla lentämään ja rääkynyt ilmassa pahasti. Erittäinkin kammottiin +häntä Christinassa, missä pastori Christofer oli uhannut hänet +vangituttaa. Nyt oli kyllä tämä pastori palannut takaisin Eurooppaan, +mutta oli muita, jotka olivat valmiit saattamaan rangaistukseen hänet +niin pian kuin huomaisivat hänen vähääkään harjoittavan noituutta. + +Suomalaisten keskuudessa suvaittiin Kaisaa paremmin, vaikka oli +sielläkin niitä, jotka katsoivat sielunsa autuuden olevan vaarassa +tämän noidan lähettyvillä. + +Paitsi toimeentulon ansaitseminen oli Kaisan liikkumiseen syynä myös +se, että hänellä joskus oli hieman toivoa tyttärensä, pikku Marjetan, +mahdollisesta löytämisestä. Hänellä kyllä oli itsellään se vakaumus, +että vihastunut paha henki oli tahtonut hänelle kostaa ottamalla +Marjetan, mutta omaatuntoaan lohduttaakseen oli hän liikkeellä +etsimisyrityksissä. Pikku lapsi oli ollut hänelle sangen rakas. + +Kun katoamisen jälkeen pojat olivat puhuneet punaisesta miehestä, tuli +Kaisalle joskus sellainenkin ajatus, että ehkä tyttö oli joutunut +intiaanien saaliiksi. Sen vuoksi hän tekeytyi tuttavaksi heidän +kanssaan ja kävi heidän kotonaan sekä opetteli heidän kieltään ja +tapojaan. Nämä osoittivat hänelle suurta kunnioitusta ja lienee hän +joskus heidän keskuudessaan taikatemppujakin tehnyt, koska häntä +pidettiin poppamiehen vertaisena. + +Palatessaan kotiin pitkältä kiertomatkalta keväällä kylvöajan +lähestyessä joutui hän yhtäkkiä outojen intiaanien piirittämäksi. Ne +eivät olleet lenapeja. Kuin taikavoimalla kohosi heitä maasta hänen +ympärilleen. Yhdellä näistä oli niin pitkä sulkatöyhtö, että se +ylettyi selän yli polviin saakka. Toiset osoittivat hänelle suurta +kunnioitusta. Tultuaan Kaisan luo hän puolestaan lankesi pitkälleen +maahan ja levitti kätensä. Noustuaan ylös hän pyysi Kaisaa lähtemään +heidän heimonsa luo, heidän äidikseen, heidän auttajakseen ja +noidakseen. Heidän keskuudessaan raivosi ruttotauti, johon moni kuoli. +Kun tuo tauti näytti tulleen valkoisilta, tarvittiin valkea noita +taudin tyrehdyttäjäksi. + +Kierrellessään tätä uutta maata oli Kaisa nähnyt paljon ihmeitä ja +kokenut monta kovaa. Sen vuoksi hän ei kovin säikähtänyt punanahkain +ilmestymistä eikä myöskään oudoksunut heidän käytöstään. Ollakseen +intiaaneja pahoin loukkaamatta hän ei jyrkästi kieltäytynyt. + +-- Nyt en pääse tulemaan, sanoi hän. -- Jos jolloinkin tulen, miten +luoksenne osaisin? Hänen puheensa oli sangen vaikeatajuista, mutta ehkä +juuri sen vuoksi herätti intiaaneissa suurta arvonantoa. + +Päällikkö neuvoi, kunnioittavasti heilutellen itseään: + +-- Kulje tämän suuren joen vartta ylöspäin, kunnes toinen suuri joki +tulee siihen vasemmalta. Seuraa sitä niin pitkälti, että joudut korkean +vesiputouksen luo. Jos tulet kesän aikana, otamme sinut jo siellä +vastaan. Jos et ketään tapaa, jatka kulkuasi polkua myöten, joka on +hyvästi polettu ja johtaa meidän luoksemme. Polku vie sinut suurien +metsien läpi korkeille maille. Kun kahden vuoren yli kiivettyäsi olet +joutunut polulla ahtaaseen kalliosolaan, olet meidän portillamme. +Silloin olet luonamme. Me odotamme sinua. Tule pian, ettei koko +kansamme kuolisi valkoiseen tautiin. + +Kaisa vakuutti uudelleen, ettei hän voinut nyt tulla. + +-- Auta kuitenkin meitä. Auta valkoisen Manitoun voimalla, pyysi +päällikkö. + +Kaisa mietti hetkisen. Sitten hän sanoi: + +-- Ehkä voin auttaa, vaikka en ole luonanne. Tehkää kuten sanon. +Valitkaa heimostanne viisi vahvaa miestä, jotka ovat sitkeitä +voimiltaan ja laihoja ruumiiltaan. Ainoastaan ne saavat sairaisiin +koskea, ei muut. Ne kantavat sairaat ulos kylästä lähteen luo. Ne +valavat sairaita kylmällä vedellä ja hankaavat heidän ruumiitaan +hiekalla. Jos he kuolevat, Manitou heitä tahtoo; jos he parantuvat, +Manitou heitä säästää. Kukaan terve, paitsi nuo viisi, ei saa lähteelle +mennä eikä kukaan terve saa siitä lähteestä juoda tai vettä ottaa. + +Kaisa ei ollut ollenkaan varma ymmärsivätkö intiaanit hänen +mongerrustaan eikä hän sitä niin tärkeänä pitänyt. + +-- Sillä aikaa kun odotamme sinua, teemme kuten sanot, vakuutti +johtaja. -- Pyyntömme on, että tulet pian. Kun tulet, et sitä koskaan +kadu. Sinulla on itselläsi etua siitä. + +Päällikkö laskeutui taaskin pitkälleen maahan sanoen siten jäähyväiset. +Intiaanit hävisivät nopeasti näkymättömiin. + +Kaisa oli lähellä Marjetan Kärkeä. Kotiin astuessaan hän ajatteli +mielessään, että jos olisi ollut syksy, olisi hän ollut joutilas +lähtemään. Nyt Kesän tullen on uutisasutuksella työn aika. Hänenkin +tulee voimillaan auttaa maatöissä ystäviään, jotka olivat häntä +auttaneet ja kaiken aikaa hänen poikaansa vaalineet ja kasvattaneet. + +Kotona hän tapasi Reetan ensi kerran. + +Heistä tuli pian hyvät ystävät. Yhdessä he sitten työskentelivät +kevättöissä. Kun miehet tarvittiin rakennuksilla, joista +annettiin vapautta kotitöihin vain niukalti, oli työvoimista myös +Suomi-siirtolassa puute ja sen vuoksi jokaisen täytyi koettaa +kaikkensa. Olli Räsänen kävi Marttilassa kylvö- y.m. raskaampia +töitä tekemässä, ja luonnollisesti Martti itse auttoi, mikäli voi +olla kotona. Joka tapauksessa tuli tänä vuonna tehdyksi vähemmän +uutisraivausta, jopa vähemmän kylvöjäkin kuin edellisenä. Siinä +suhteessa olivat laajat rakennustyöt haitaksi. + +Erkki kävi vain muutaman kerran ystäviään tervehtimässä. Hän puuhasi +uutterasti omalla uutisasutuksellaan. Välttämättömiin rakennustöihin +hän oli palkkautunut Christinaan voidakseen olla lähempänä +rakastettuaan. + +-- Erkki on muuttunut entisestään paljon, huomautti Leena eräänä iltana +naisten ollessa yksinään kotona. -- Ennen Ruotsissa hän oli joka ilta +meillä, mutta nyt hän melkein karttaa. En tiedä mitä väliin on tullut. +Ei liene Martin ja hänen välillään mitään sattunut. + +Reeta kyllä tiesi syyn, mutta ei siitä mitään sanonut. Hän istui +ajatuksiinsa vaipuneena ja oli ikävissään. + +-- Komea mies se Erkki, sanoi Kaisa. -- Komein koko siirtokunnassa. +Onnellinen se tyttö, joka hänet miehekseen saa. Reeta ja hän sopisivat +hyvin pariksi. + +-- Niinhän sitä on näihin saakka luultukin, myönteli Leena. -- Vanhassa +maassa näytti asia aivan selvältä. Olitte kai jo kihloissakin? kysyi +hän Reetalta. + +-- Eihän toki, vastusteli Reeta. -- Lapsuuden tovereita vain. -- +Hänen poskilleen kohosi puna, josta Väinämön Kaisan tarkka silmä näki +totuuden. + +-- Muutakin siinä oli kuin lapsuuden toveruutta, väitti Leena polkien +rukkiaan. -- Siinä oli rakkautta, joka nyt on kylmentynyt. Kuule Kaisa, +jatkoi hän, -- sinähän voit kadotetun rakkauden palauttaa ja uuden +lemmen nostaa. Jospa saisit Erkin vielä palautumaan entiselleen! Minä, +me kaikin siitä iloitsisimme, Reeta luonnollisesti eniten. + +Reeta ei jaksanut kuulla Leenan puhetta loppuun. Hän pillahti itkemään +ja lähti ulos. + +Leena ei ystävällisyydessään huomannut kuinka arkaan kohtaan hän +kosketteli. Kuin korjatakseen asiaa hän Reetan lähdettyä taivutteli +Kaisaa: + +-- Jos todellakin voit Reetalle apua antaa, tarvitsisi hän sitä nyt. +Hänkin on suuresti muuttunut entisestään. Hän on synkkämielinen ja +usein katkera. Syynä ei voi olla muu kuin Erkin kylmeneminen. + +Kaisa esteli: + +-- Kyllä minä siellä kotona useinkin nostin lempeä tytöille, jotka +olivat sen kadottaneet. Ja monesta tiesin, että he saivat kadotetun +takaisin. Nyt en enää tahdo uskaltaa sellaiseenkaan, oikeastaan +viattomaan, mikä ei kenellekään ole onnettomuudeksi vaan päinvastoin +asianomaiselle suureksi onneksi. Minua vainotaan ja uhataan roviolla +polttaa, jos loitsimisesta keksitään. Olen itsekin alkanut taikomista +tässä uudessa maassa kammoa, kun luulen sen johdosta rakkaan Marjetan +menettäneeni. + +-- Ei se Marjetta sen takia mennyt, lohdutteli Leena, -- eihän siitä +muiden tarvitse sitä paitsi tietää, jos Reetalle apua annat. Vieläkin +Kaisalla oli arveluita: -- Asia ei ole niin yksinkertainen. Ensiksi +täytyy Reetan itsensä tahtoa ja sanan voimalle alttiiksi antautua. +Toiseksi täytyy lemmennoston tapahtua siellä, missä kylmentynyt +rakastettu liikkuu. Mieluimmin paikalla, mikä on pyhitetty. Täytyy +tietää onko rakastettu iskenyt silmänsä johonkin toiseen. Myös sen +toisen pitäisi olla lähellä, jotta sana tehoaisi. Monta on siinä +mutkaa. Jos ei kaikki ole kohdallaan, sattuvat sanat turhaan. + +-- Niinhän se taitaa olla, myönsi Leena. -- Mutta mihinkä se Reeta nyt +hävisit Taitaa itkeä silmänsä kipeiksi. Kipeä on hänelle asia. + +Kaisa lähti ulos ja kohtasi Reetan niemen kärjessä itkemässä. Oli +pimeä, mutta kuu valaisi maisemaa. + +-- Rakastatko sinä todellakin häntä niin kovasti, kysyi Kaisa hellästi. +-- Luuletko, että hänet on joku toinen vallannut? + +Reeta painautui leskivaimon syliin ja kertoi, mitä tiesi, kertoi, että +Erkki kuului nyt toiselle. + +Yhtäkkiä tarttui tyttö intohimoisesti lappalaissyntyisen ystävättärensä +kaulaan ja rukoili: + +-- Kuule Kaisa, auta sinä minua. Leena sanoi, että sinä voit lemmen +nostaa ja kodotetun palauttaa. Me olimme Erkin kanssa niin onnellisia +ennen. Sinun avullasi me voimme vielä tulla onnellisiksi. + +Kaisa oli hetken ääneti. + +-- Olin jo mielessäni päättänyt luopua vanhasta viisaudesta, sanoi hän +vihdoin. -- Nykyaikana ja uusissa oloissa ei sillä ole enää entistä +tehoa. Olen sitä viimeksi käyttänyt vain hätätilassa ja silloinkin olen +joutunut kärsimään, Nyt on uutta viisautta joka vihaa sitä vanhaa. +Kuitenkin tahdon auttaa sinua, mikäli voin. Marttinen ja Leena ovat +tehneet minulle niin paljon hyvää, että olen valmis heidän tähtensä +menettämään vaikka henkeni. Ainoastaan heidän avullaan olen jaksanut +tässä uudessa maassa tulla toimeen, kun leskeksi jäin. Mielelläni +tahtoisin tehdä sinut onnelliseksi. + +Lemmen nostaminen Erkissä täytyi suorittaa salaisesti ja erittäin +varovasti. Heidän piti yhdessä lähteä Christinaan, missä kumpikin +asianomainen oli tavattavissa. Sitä ennen lupasi Kaisa tehdä +tarpeelliset valmistukset. + +Yhdessä he siirtyivät tupaan. + +Maatapannessa Reeta oli ristiriitaisten tunteitten vallassa. Oliko se +tie oikea, jolle hän nyt oli lähtenyt? Hän teki sen vain rakkautensa +vuoksi. Ja hän tarkoitti sillä yhtä paljon Erkin onnea kuin omaansa. + + + + +LEMMEN NOSTO. + + +Vaikka Kaisa ei enää harrastanut taikomista kokosi hän entisen +tottumuksen johtamana aineita, joita siihen tarvittiin. Tätä hän teki +kaikkien tietämättä hiljaisuudessa. Niinpä hän oli siltä karhulta, +joka ensimäisenä talvena tapettiin, ottanut sydämen ja aivot, joista +hän pusersi öljyä. Myös oli hän nylkenyt käärmeen nahan ja kuivannut +sen torveksi. Kedolta ja purojen varsilta hän oli koonnut yrttejä, +jotka kyllä eivät olleet samoja kuin siellä kotona, missä jokaisen +yrtin voiman tiesi. Intiaaneilta hän oli nyt koettanut ottaa oppia ja +oli yrttien hajuja toisiinsa verrannut. Maissin tähkistä koverretuissa +pienissä pulloissa hänellä oli monenlaisia yrteistä keitetyitä nesteitä. + +Hänen suunnitelmansa lemmen nostamiseksi Erkissä Reetaa kohtaan oli +seuraava: Piti saada Erkki ja Reeta juomaan samasta astiasta vettä, +joka oli laskettu käärmeennahkaisen putken läpi. Vielä piti saada +Erkki syömään karhun sydämestä ja aivoista keitettyä öljyä. Erkin +askelten jälet sen tytön luo, jonka pauloihin hän oli joutunut, piti +katajanoksilla pyyhkiä näkymättömiin. Katajia tässä maassa ei kyllä +ollut, mutta Kaisa arveli sypressin oksan tekevän saman vaikutuksen. +Paluuaskeleita oli loihdittava, kirkko kierrettävä kolmeen kertaan sekä +myötä- että vastapäivään. Useampia temppuja oli tehtävä, vanhoja lukuja +luettava ja loitsittava. + +Reetalle hän ei uskaltanut asioita perinpohjin selittää, koska varoi +hänen kauhistuneena peräytyvän yrityksestä. Hän pyysi leipomaan pienen +kalakukon vanhaan savolaiseen malliin. Tämän sisälle hän salaa kaatoi +tuota taikaöljyä. Kalakukko vietäisiin Erkille tuliaisiksi ja tulisi +Reetan päästä sen syömisestä osalliseksi. + +Sopivasti varustettuina lähtivät Kaisa ja Reeta matkalle. Tyttö oli +vähän arka, mutta Kaisa rohkaisi häntä hyvän tuloksen toiveilla. + +Oli lämmin alkukesän päivä. Erkki työskenteli hirsirakennuksella +Christinassa. Rakennuksen joka nurkalla oli kaksi miestä. Erkin +toverina oli Israel Helme, viime laivassa Ruotsista tullut, Reetan +tuttava. Toisilla nurkilla oli muita siirtolaisia, jotka nähtyään Kaisa +Väinämön alkoivat häntä pilkata ja herjata noituudesta. Tahtoen välttää +huomiota Kaisa vetäytyi syrjään lähdekaivon luo. Reetalle hän neuvoi +miten oli meneteltävä. + +Kun miehet laskeutuivat rakennukselta aterialle, meni Reeta ujona Erkin +luo. + +-- Kas, Reeta, sanoi Erkki iloisena. -- Kuinka Suomi-siirtolassa +voidaan? Minä olen siellä päässyt vain kiireiseltä käymään, tuskin +silloinkaan muualla kuin oman mökin töissä. Milloinka Martti vapautuu +rakennustöistä? + +Erkki oli hyvällä tuulella. Gustaf oli yhä vielä kadoksissa, joten +hänen omat toiveensa vahvistuivat. + +Hänellä oli Reetalle kysymys toisensa perästä eikä niihin ehtinyt +vastaustakaan odottaa. + +-- Tämä on minun kasvinkumppanini, lapsuudentoverini, selitti hän +työtoverilleen Helmeelle. + +-- Me olemme Reetan kanssa jo vanhoja tuttuja Ruotsista, Morasta +saakka, sanoi Helme ja tervehti ystävällisesti. + +Erkki kertoi, että Helme, joka jo Ruotsissa harjoitti kaupantekoa, oli +nyt vain kiireiden pakotuksesta rakentamispuuhissa. Kuvernööri tahtoi +hänestä tehdä hallituksen kaupanhoitajan ja siirtyy hän siihen toimeen +aivan ensi tilassa. Tähän juuri rakennetaan kauppataloa, Helmeen +tulevaa kotia. + +Erkki istui mättäälle ja avasi eväslaukkunsa. Reeta katsoi sopivan +hetken tulleen. + +-- Jos et pahastu, toin sinulle pienen kalakukon lämpimäisiksi, sanoi +hän. -- Niinhän minä ennen aikaan... -- Hänen sanansa tulivat vähän +katkonaisina. + +-- Niin, niin, monta kalakukkoa olet sinä minulle paistanut ja +syöttänyt, nauroi Erkki. -- Olet sinä herttainen tyttö, oikein kullan +muru. Aivanpa tuntuu kuin olisimme Ruotsissa. Helme, tule, saat oikeata +kalakukkoa. Ja sen takaan, että se on hyvää. + +Reeta vavahti. Hän säikähti, että jos toinenkin söisi sitä kukkoa. + +-- Pieni se on kahdelle miehelle, mikä on yhdelle tarkoitettu, sanoi +Helme leikillä. -- Sitäpaitsi minuahan kotona ruoka ja perhe odottavat. + +Poislähtiessään hän huusi Reetalle: -- Käy toki meidän muoria ja lapsia +katsomassa. Reeta seisoi Erkin luona jännittävässä odotuksessa. + +-- Istu sinä tähän toverikseni, pyysi Erkki. -- Istu kuten ennen +vanhaan. On tässä kukossa sinullekin. -- Hän leikkasi kukosta palasen +Reetalle. Tyttö tarttui ahnaasti siihen. Yhdessä he siinä aterioivat, +kumpikin osaansa. Reeta oli mielissään. Ensimäinen tehtävä tärkeässä +asiassa onnistui yli toiveitten. + +Erkki oli puheliaalla tuulella. + +-- Työ antaa hyvän ruokahalun, puhui hän. -- Kai sinullekin ehti nälkä +tulla, kun sieltä saakka kävelit. Hyvältä maistuu kukkosi, vaikka ei +niin hyvältä kuin siellä vanhassa maassa. Tässä on omituinen rasvan +maku. Mutta erilaisiahan täällä ovat kalat, rasvaisempia. -- Muistatko +kun ongimme siitä lammesta kerran koko ämpärillisen kiiskiä. Niistä +sinä laitoit niin ison kukon, että siitä oli ei ainoastaan Marttilan +ja Mulikan väelle, vaan myös Oinolaisille. Se oli herkkua se. Kiisket +olivat niin hautuneet, ettei luun piikkiä tuntunut. Ja rasvainen sekin +kukko oli, höysteenä oikeata sian rasvaa, joka oli tunkeutunut kuoren +joka osaan. Se kuori suli suussa purematta. Malta, kunhan täälläkin +saadaan porsaita kasvatetuksi, tuntuu näissäkin kukoissa sianrasvan +maku. + +Reeta ei paljoa puhunut. Hymyili vain. Hänen oli niin hyvä olla. Hän +muisteli aikoja siellä lapsuuden kotiseudulla, missä he aterioivat +monet kerrat kahden yhteisestä eväslaukusta. + +-- Hyvin sinä siellä kotona minua ruokit, mutta herkullinen oli tämäkin +ateria, sanoi Erkki tyytyväisenä, kun oli viimeisen kukkopalasen +syönyt. -- Hyvä, vankka suomalainen ateria tuo myös hyvän janon. Täytyy +lähteä kaivolle. + +-- Istu täällä rauhassa... minä haen... niinhän tein ennenkin, ehätti +Reeta sanomaan. + +-- Jos tahdot minun mielikseni hakea, sanoi Erkki tyytyväisenä. -- +Eletään siinäkin vanhan tavan mukaan. Kovin on tämä päivä ollut kuuma +ja hikeä pusertava. Näin lämpimiä päiviä ei siellä kotona koskaan ollut. + +Erkki heittäytyi mättään kupeelle pitkäkseen odottaen työn alkamista. + +Reeta kiiruhti Kaisan luo lähdekaivolle. + +-- Kaikki sujuu kuin itsestään, iloitsi Kaisa. Hän otti mukana tuodun +pienen juomaleilin. + +Samalla hän luki hiljaa jotain loitsulukua. Reeta vei täytetyn leilin +Erkille. + +-- Hyvään tarpeeseen se juoma on, sanoi nuori mies ja nousi +seisoalleen. Hän joi hyvät siemaukset. + +-- Ansaitset tästäkin kauniit kiitokset? En raskinut aivan kaikkea +juoda, jotta jäisi sinullekin. + +Hän ojensi astian tytölle, joka nautti ahneesti vedestä. Hänestä tuntui +tämä juoma huumaavan aivan kuin paras olut. + +Nuoret istuutuivat maahan. + +-- Minulla on ollut tunnonvaivoja siitä, että olen niin harvoin teillä +käynyt, sanoi Erkki katuvaisena. -- Täällä ei ole mies enää niin +vapaa kuin siellä kotona. Täällä on niin paljon muuta, joka ajatuksia +kiinnittää. Siellä olivat vain ne yhdet ja samat. Ja ne olivat rakkaat. +Kuules, minä olen niin usein kaipauksella muistanut niitä rauhallisia +iltahetkiä pärevalkean ääressä siellä Marttilan tuvassa. Ne olivat +lapsuuden viattomuuden onnenhetkiä. -- Mutta nyt on Marttilakin vain +tuhkaläjä. Vihollinen on sen hävittänyt. Muistot ovat vain jälellä. + +Reeta tunsi itsensä onnelliseksi. Hän alkoi uskoa, että Kaisan lääkkeet +jo tekivät vaikutustaan. + +Miehet palasivat aterialta töihinsä. Myös Erkin täytyi nousta +rakennukselle Helmeen kanssa osaansa hoitamaan. + +Reeta kiiruhti iloisena Kaisan luo. + +-- Lääkkeesi näyttävät olevan hyviä. Entisyys alkaa palata, hän +riemuitsi. + +-- Alku työn kaunistaa, lopussa kiitos seisoo, muistutti Kaisa. -- +Meillä on vielä paljon tekemättä. Todellakin nyt ovat vasta alkaneet +entisyyden muistot palautua. Nykyisyys on vielä koskematon. Kun vain +nyt saisimme häiritsemättä tehtävämme loppuun suorittaa. Meidän on +odotettava iltaan saakka ja pidettävä silmällä meneekö nuori mies +tervehtimään sitä naista, josta meidän on hänet vieroitettava. Siihen +mennessä sinä voit käydä tuttaviasi tervehtimässä. Hämärän tullen +tapaamme toisemme täällä kaivolla. + +Reeta näki tarpeelliseksi käydä näyttäytymässä kuvernöörin tyttärelle. + +Armgard Printz oli sama vilkas ja puhelias kuin ennenkin. + +-- Minä olen siitä tytöstä, jonka perässä sulhasesi juoksee, saanut +merkillisiä tietoja, selitti hän tärkeänä. -- Hän on toisen miehen +kuulutettu morsian. Ei hän voi mennä sinun Erkkisi kanssa naimisiin. +Se toinen mies on myös tullut tähän maahan, mutta on hävinnyt teille +tietymättömille. Me olemme koettaneet etsiä häntä käsiimme. Kuvernööri +on antanut kuulustella siirtokunnasta, mutta miestä ei ole vielä +löytynyt. Kun hän löytyy, panemme hänet ottamaan omansa. Silloin ei +sinulla ole enää kilpailijaa. Omasi saat kuten olen luvannutkin. + +Reeta kuunteli ihmetyksen valtaamana tätä uutista. + +-- Me tiedämme kuka se toinen mies on, jatkoi Armgard Printz. -- Tunnet +sen sinäkin. Hän on se punatukkainen, joka tuli samassa laivassa ja +puheli usein kanssasi sekä auttoi meitä monessa tilaisuudessa. Hänet +on helppo tuntea vaikka missä. On hyvin kummallista, mihin hän on +hävinnyt. On ajateltu... niin, mitäpä minä niistä luuloista kerron. +Ehkä häntä ei olekaan murhattu vaikka siitä on jo useita viikkoja +salaperäisiä juttuja ja kuiskeita kuulunut. Ehkä hän syystä tai +toisesta on mennyt hollantilaisten tai englantilaisten luo, vaikka +outoa sekin olisi. Isäni pitää asiata hyvin tärkeänä. Ellei asiassa +pian ala jotain selvetä, tulee siitä hyvin ikävä juttu. Minä säälin +sinua. Se tulisi hyvin läheltä koskemaan sinuakin. + +-- Kuinka niin? kysyi Reeta kummastuneena. + +-- Näes, jos se punatukkainen on täällä murhattu, selitti kuvernöörin +tytär, ajattelematta seurauksia, -- on teon täytynyt tapahtua niiden +toimesta, joille siitä on ollut hyötyä. -- Kuka voisi uskoa, että sen +enkelimäisen tytön sisällä asuu paholainen. Ensi näkemältä minä pidin +siitä tytöstä paljon, mutta näyttää olevan niin, että kuori pettää. +Olen pyytänyt rouva Klingaa ajamaan tytön kotoaan pois, mutta hän ei +vielä usko mitään pahaa, kun ei ole todistuksia. Pitkäksi aikaa ei asia +kuitenkaan voi tälleen jäädä. Ehkä piankin kuulet täältä kummia. Jos se +punatukkainen on tapettu, ei tyttö luonnollisesti ole sitä yksin voinut +tehdä. Tytöllä on täytynyt olla ainakin yksi apulainen. Kuka se olisi, +sitä ei ole vaikea arvata. + +Reeta sävähti kalpeaksi. + +Hän ei saanut ajatusta loppuun sanotuksi, tuskin ajatelluksikaan. + +-- Ei meillä ole vielä mistään varmuutta, väitteli Armgard, huomaten +puhuneensa liian paljon. -- Tutkinnossa asiat selvenee. Mutta voihan +se kadonnut mies pian ilmestyä. Se olisi onnellisin ratkaisu. Ja sitä +täytyy meidän kaikkien toivoa. + +-- Ei, se ei ole totta, että Erkki olisi... huudahti Reeta. -- Yhtä +hyvin voisitte minusta sitä ajatella. + +-- Tietysti ei ole totta, lauhdutteli Armgard. -- Asianhaarat puhuvat +kuitenkin häntä vastaan. Minä en tee sinua rauhattomaksi kertomalla +kaikkea, mitä on jo saatu selville. Kuvernööri tahtoi jo hänet vangita, +mutta minä sain sen estetyksi, ainakin siirretyksi toistaiseksi. +_Sinun_ tähtesi sen tein. En hänen tähtensä. Sillä tiedä, että mies, +joka on sinua kohtaan menetellyt, niinkuin hän on menetellyt, ei minun +silmissäni ansaitse sääliä. + +Reeta oli mykkänä kauhistuksesta. Nähdessään tytön tuskan Armgard +koetti häntä viihdyttää. Hän siveli tytön poskia ja sanoi: + +-- Minä säästän sinua niin paljon kuin voin. Ja sinun tähtesi myös +häntä. Sinun on kuitenkin hyvä tietää, millä kannalla asiat ovat, jos +jotain tapahtuisi. + +Reeta oli niin järkytetty, ettei hän voinut viipyä kuvernöörin tyttären +luona. Hän etsi yksinäisyyttä ja meni suuren lehmuksen varjoon joen +rannalle. + +Kauan hän siellä istui synkissä ajatuksissa. + +Hän oli vakuuttanut kuvernöörin tyttärelle, että Erkki ei voinut olla +syyllinen murhaan. Sitä oli mahdoton uskoa. Mutta... + + + + +REETA JA STINA. + + +Reetan ajatukset olivat sangen ristiriitaiset. Hän ei itsekään voinut +niiden kulkua ymmärtää. Jos punatukkainen oli kuulutettu Klingan +lapsenhoitajattareen ja jos hän tuli täältä saakka häntä hakemaan, +miksi hän nyt pysyi poissa ja piileskeli? Itse hän oli kertonut +Reetalle laivalla, että hän tuli tänne mennäkseen naimisiin. Vallan +selvä on, että hänen morsiamensa ei tahtonut suostua avioliittoon. +Kuulutetun sulhasen tulo oli luonnollisesti sangen vastenmielinen +tapaus. Se teki tyhjäksi toiset suunnitelmat. Erkki rakasti tyttöä. +Siitäkin oli Reetalla todistukset. He eivät tahtoneet erota toisistaan. +Este oli raivattava tieltä. Siinä tapauksessa... + +Hyvä Jumala, kuinka tällaiset ajatukset olivat kauheita! Jos tuo kaikki +olisi totta, on myöhäistä, vaikka Erkin rakkaus kääntyisikin siitä +toisesta pois. Onnettomuus on tapahtunut. + +Varmuus, varmuus, mistä saisi varmuuden? Reeta muisti Kaisan. Kun Kaisa +pystyy palauttamaan kadotetun rakkauden, kai hän myös saa kadonneen +henkilön palaamaan. Tai ainakin tietoon, missä kadonnut henkilö on. +Se olisi tällä hetkellä kaikkein tärkeintä. Se antaisi takeet Erkin +syyttömyydestä. Tai -- ainakin tulisi varmuus. Missään tapauksessa +Erkki ei ollut varsinainen syyllinen. Korkeintaan hän on ollut vain ase +toisen kädessä. Se tyttö on oikea syyllinen. Hän saisi rangaistuksensa. +Kuvernöörin tyttären avulla Erkki ehkä voisi päästä vapaaksi. + +Jos taas punatukkainen on elossa, on hänet saatava tänne ottamaan +omansa. Silloin Erkki vapautuu lumouksesta. + +Kaisa voi tässä auttaa. Reeta päätti turvautua häneen oitis, kun he +tapaavat toisensa. + +Tällaiset olivat Reetan mietteet kun hän näki Klingan +lapsenhoitajattaren tulevan pienen pojan kanssa joen törmälle. Nainen +oli kepeissä kesäpukimissa. Poika heitteli palloa, jota he yhdessä +tavoittivat kiinni. + +Läheiseltä rakennukselta kuului kirveiden kalsketta ja lastujen +putoilemista. + +Kun Reeta katsoi sinne, näki hän Erkin silloin tällöin luovan katseensa +tuohon naiseen. + +Reeta tunsi voimakkaasti kuinka hän vihasi tuota naista. Hänen teki +mielensä kuristaa hänet tai työntää jokeen. + +Poika heitti palloa. Se lensi lehmuksen juurelle heinikkoon. Poika ja +hänen hoitajattarensa riensivät sitä etsimään. + +Reeta ja Stina kohtasivat toisensa. Ensi kerran elämässään silmä silmää +vasten. + +-- Oletko nähnyt palloa, kysyi valkeapukuinen säyseästi. + +-- Minä vähät sinun palloistasi, vastasi suomalainen tyttö kiukkuisena. + +Valkopukuisen isot, kauniit silmät katsoivat ihmettelevästi tyttöä. + +-- Sinä, toisen miehen kihlattu, houkuttelet ja vieroitat toisen omaa. +-- Reetan ääni pursui vihasta. Hänen kätensä himoitsivat tarttua kiinni +tuohon naiseen. + +Stina hämmästyi sanattomaksi. Hänen silmänsä kuvastivat suurta +kummastusta. + +Reeta oli vaipunut puunrunkoa vasten ja itki ääneen. + +Hetken perästä Stina lähestyi itkevää tyttöä, pani pehmeästi kätensä +hänen olkapäälleen ja puhui lepyttävällä äänellä: + +-- En tiedä miten olen pahoittanut mielesi. Minä en tahdo kenellekään +pahaa. Kaikkein vähimmin sinulle, jota en edes tunne. Sano kuka olet ja +mitä itket. Autan jos se on vallassani. + +-- Kyllä Erkki Reetan tuntee, sai tyttö nyyhkytysten lomasta sanotuksi. + +-- Mitä, oletko Reeta, Erkin lapsuuden toveri, huudahti Stina +riemastuneena. -- Erkki on sinusta paljon, paljon puhunut. Olet hänen +kasvinkumppalinsa ja parhain ystävänsä. Voi, kuinka olen iloinen, kun +tulin sinut tuntemaan. Meistä pitää tulla hyvät ystävät, meistä, jotka +olemme kaikkein lähimpänä Erkin sydäntä, sinä, joka olet Erkille kuin +paras sisar, ja minä, jonka Erkki on omakseen valinnut. + +Reetan kielen kärjellä oli uusi vihan purkaus, mutta Stinan ääni oli +lempeä kuin harpun sävel, se pakotti hänet hillitsemään itseään. Reeta +ei vastannut mitään, mutta ei sovinnonkaan ääni saanut sijaa hänen +sydämessään. + +Silloin Stinan silmiin osui käärme, joka luikerteli puun juurella +Reetan jalkain vieressä. + +-- Käärme, huu, käärme, huusi hän kauhistuneella äänellä ja temmaten +pienen pojan syliinsä riensi viemään sitä syrjään. + +Mutta Reetan ärtyneisiin hermoihin vaikutti kaikki tuo järkyttävästi. +Hän ei voinut liikahtaakaan, hänen koko ruumiinsa vapisi ja silmänsä +liekehtivät kuin mielipuolella ja osoittaen Stinaa täräjävällä +kädellään huusi hän niin että kuului kauas: + +-- Käärme, käärme. Sinä itse olet käärme! Sinä olet murhannut sulhasesi +ja kielotellut toisen, joka ei ollut sinun omasi. + +Tämä huuto kuului rakennukselle saakka. Erkki hyppäsi alas telineiltä +ja riensi apuun. Hän polki vaarattoman matelijan maahan kuoliaaksi, +tempasi pyörtyneen Reetan syliinsä ja lähti viemään häntä pois. Myös +Helme ja muutamia muita rakennuksella työskennelleistä saapui paikalle. +Helmeen tarjouksesta vietiin Reeta hänen kotiinsa. + +Stina seurasi jälessä horjuen kamalan syytöksen painosta. Hän näki +miesten karttavan häntä. Ja nyt, kun hän olisi tarvinnut Erkin suojaa, +ei tämä tuntunut muistavan häntä. Lapsuudentoveri oli vallannut hänen +huomionsa. + +Helmeen emäntä ryhtyi hoitamaan Reetaa, joka hetken kuluttua tointui +pyörtymyksestä. Erkki siirtyi pois sairaan luota luvaten käydä +myöhemmin katsomassa. + +Hämärän saavuttua tuli vuoteen ääreen Kaisa, joka oli Reetaa kaivolla +turhaan odotellut ja sitten lähtenyt etsimään. Kun Kaisa juotti +sairaalle keittämäänsä teetä, tointui tämä nopeasti, mutta oli +äärimmäisen järkyttynyt. + +Kaisa oli sitä mieltä, että nyt luonnollisesti täytyy lykätä ne +tehtävät, joita varten oli Christinaan tultu. + +-- Ei, ei, nyt minä vasta tarvitsenkin sinun apuasi, sanoi Reeta +kiihtyneenä. -- Nyt on toinen asia saatava selväksi ja aivan heti. + +Kaisa ja Reeta olivat kahden. Viereisestä huoneesta kuului Helmeen +lasten melu, jota heidän äitinsä koetti vaimentaa. + +Reeta kertoi mitä oli kuvernöörin tyttäreltä kuullut sekä mitä hän +muisti lehmuksen juurella tapahtuneen. + +-- Minä heitin raskaan syytöksen sitä naista vastaan. Jos se syytös on +väärä, olen tehnyt pahan teon, jota ei Erkkikään voi antaa anteeksi, +valitti Reeta. -- Jos nainen on syytön, eivät mitkään taikakeinot auta +Erkin palauttamiseen. Sen tiedän. Minun täytyy nyt saada selville, +onko tuo punatukkainen mies murhattu vai ei. Etkö sinä voi saada tästä +tietoa minkään voimien avulla? + +-- Se on hyvin vaikeata, sanoi Kaisa miettiväisenä. -- Kyllä minäkin +sen miehen näin rannalla laivan tullessa, mutta vain ohimennen. Jos +mieli manata silmien eteen henkilö, joka ehkä on hyvinkin kaukana, +täytyy ainakin hänen kasvonpiirteenpä olla hyvin selvillä. Tosin +tuolla miehellä oli hyvin omalaatuiset ja toisista eroavat piirteet, +mutta epäilen tokko ne ovat mieleeni tarpeeksi syvälle painuneet. +Enkä muuten tunne häntä ollenkaan. Tuttavan henkilön voisin täällä, +tässäkin huoneessa löytää hengen silmien eteen, mutta en tätä. Sitä +varten täytyisi olla tehokkaampi paikka. Jos pääsisimme kirkon sisälle, +siellä näkemys terästyy. Ellemme sinne pääse, voisi ajatella kirkon +portaita. Mutta tämä kaikki on niin vaarallista. Tiedät miten noituutta +nykyään kohdellaan. Minun pitäisi langeta loveen, saada henkeni +irroitetuksi ruumiista. Itseni tähden en siitä välitä, palaako henkeni +kiertomatkalta takaisin ruumiiseen. Mutta jos se ei palaa, et saa +asiallesi yhtään mitään valaistusta. En voisi sinua olla auttamassa +Erkinkään asiassa. + +Tämän selityksen kuultuaan Reeta jäi pitkäksi ajaksi miettimään. Hänen +mieltään ahdisti kysymys punatukkaisen kohtalosta. + +-- Minä tunnen, etten saa rauhaa ennenkuin olen päässyt selville +asiasta. Se painaa minun tuntoani niin kovasti. + +-- Yritetään sitten, lupasi Kaisa. -- Joka tapauksessa on sinun +levättävä ja koottava voimia. Jos jaksat, lähdemme puolen yön aikana. + +Kaisa jätti Reetan lepäämään ja poistui tekemään valmistelujaan. + + + + +ERKKI RAKENTAA SOVINTOA. + + +Illemmalla tuli Erkki sairasta katsomaan. Hän kuului oven takana jotain +puhuvan, mutta Reeta ei sitä tarkemmin erottanut. Sisälle hän tuli +yksinään. + +Hän istui sairaan vuoteen ääreen ja tarttui hänen käteensä. Reeta +huomasi kuinka liikutettu Erkki oli. Hänen kätensä vapisi. + +-- Voitko nyt paremmin, kysyi nuori mies. + +-- Kun en ole koskaan ennen sairastanut, tuntuu tämä varsin oudolta, +vastasi tyttö. -- En osaa selittää mikä minuun on tullut. + +Erkki mietti hetkisen. + +-- Minun täytyy puhua sinulle asioista, jotka ovat meille kummallekin +sekä myös muille tärkeät. Ensin tahtoisin saada erään asian +selvitetyksi. + +Hetken vaitiolon jälkeen Erkki jatkoi: + +-- Meitä oli monta kuulemassa, mitä sinä sanoit tuolla puun juurella +sille naiselle, joka oli ystävällisenä sinua lähestynyt. Minä en +niitä sanojasi silloin ymmärtänyt. Tällä väliajalla luulen päässeeni +selville, mitä tarkoitit. Olen nyt myös muulta taholta saanut samoja +viittauksia hirveästä epäluulosta, joka on olemassa ja josta tähän +saakka minulla ei ole ollut aavistustakaan. Jaksatko keskustella tästä? + +Reeta, joka oli tuntenut miellyttävää rauhaa pitäessään Erkin kättä, +havahtui unelmistaan. Päivän muistot palasivat. + +-- Täytyyhän minun, vastasi hän väristen. + +-- Jos jaksat, niin todella sinun täytyy. Kas niin, koeta olla +rauhallinen. Sinä olet jostain saanut tietoa siitä salaisuudesta, joka +koskee minulle hyvin läheistä naista. Tiedätkö, että hänet on Ruotsissa +kuulutettu mieheen, jota hän ei rakasta? + +-- Kuulin sen tänään, vastasi tyttö heikosti. + +-- Kuulin myös, että mies on tullut hakemaan omaansa ja sitten kadonnut. + +-- Ja kun hän on kadonnut, jatkoi Erkki selvittelyä, -- luullaan, että +tämä nainen on hänet raivannut pois tieltään, luullaan, että hänet on +murhattu. Eikö niin? + +Reeta ei voinut vastata mitään. Kuitenkin hän nyökähytti päätään. + +-- Se epäluulo on väärä, sanoi Erkki jyrkästi. -- Se nainen on jaloin +olento maan päällä. Hänen käsiään ei mikään rikos ole tahrannut, ei +edes hänen ajatuksiaan. + +-- Mutta missä se mies on? Miksi hän pysyy piilossa? -- Reeta melkein +huudahti tehdessään nämä kysymykset. + +-- Se on arvoitus meille kaikille. On ainakin ollut, sanoi Erkki. +-- Luulen kuitenkin voivani nyt hiukan aavistaa, miksi hän on +poissa. Juorut hänen murhastaan ovat hiljaa ja järjestelmällisesti +hiipineet linnoitukseen. Niitä on taitavasti levitetty. Ne ovat +tulleet joen toiselta puolen, alkaneet ensin Helsingborgin +linnoituksen rakennuksella, joutuneet vähitellen tytön isän sekä myös +apulaispäällikkö Skuten korviin. Ne ovat tulleet siinä muodossa, että +varsinaisen murhan on tehnyt henkilö, joka tyttöä rakastaa ja jota +tyttö rakastaa. + +-- Sinä! pääsi Reetan huulilta kimeänä kirkaisuna. + +-- Niin, ystäväni, sanoi Erkki vakavana. -- Se punatukkainen mies +tahtoo minut raivata pois tieltään. Kun näyt olevan näin pitkälti +selvillä, helpottaa se minua toisen, pääasian, selvittämisessä. Totta +on, että minä sitä tyttöä rakastan, olen rakastanut Ruotsista saakka. +Hänkin rakastaa minua. Totta on, että tuo mies on meidän onnemme +tiellä. Mutta sitä tietä me emme ole aukaisseet emmekä aukaise murhan +avulla. Sinä, joka olet minun lapsuudenystäväni, ethän sinä voi +sellaista uskoa? + +Reeta oli tämän selityksen aikana irroittanut kätensä ja kääntänyt +kasvonsa sivulle. Erkki käänsi hellästi tytön kasvot uudelleen itseään +kohti. Hänen silmänsä olivat rukoilevat. + +Erkki sanoi lempeällä äänellä: -- Minun olisi pitänyt uskoa sinulle +rakkauteni Stinaan heti siitä hetkestä, jolloin se alkoi. Niin aioinkin +tehdä, mutta en saanut asiaani suoritetuksi. Jos olisin niin tehnyt, +olisi Stina säilynyt siltä katkeralta loukkaukselta, siltä syytökseltä, +jonka häntä kohtaan heitit. + +Reeta vältti Erkin katsetta ja puna kohosi hänen kasvoilleen. Hänen +mieleensä kuvastui tuo viehkeä tyttö ja korviinsa kuuluivat hänen +sanansa: 'minä, jonka Erkki on valinnut'. Hän tunsi menetelleensä +halpamaisesti. + +Mutta rakkaus Erkkiin ja mustasukkaisuus tyttöä kohtaan eivät olleet +vieläkään niin hävinneet, että hän olisi voinut sanoa Erkille mitään. + +Erkki puhui edelleen. Hänen sanansa olivat ystävälliset ja sydämeen +sattuviksi tarkoitetut: + +-- Minun lapsuudentoverini, minun paras ystäväni lähinnä Stinaa ei +suinkaan tahdo minun onneani vastustaa. Minun tähteni sinä et voi +vihata sitä naista, joka minut on onnelliseksi tehnyt. Hän ei ole +sinulle tehnyt mitään pahaa. Hän tahtoo olla ystäväsi. Hän on enkeli, +ei murhaaja. Sinä olet hänelle velkaa hyvityksen siitä, että olet häntä +loukannut. + +Reeta ei halunnut puolustautua. Hän vain katsoi Erkkiin katuvaisena. + +-- Huolimatta siitä, mitä olet hänelle sanonut, jatkoi Erkki, -- on hän +ystäväsi. Hän on huolissaan sinun sairaudestasi. Hän tahtoisi puristaa +kättäsi, hän tahtoisi pyytää anteeksi, jos on tietämättään sinua +vastaan rikkonut. Tahdothan sinä ojentaa hänelle kätesi? + +Reetan silmät olivat kyynelissä. Hän nyökäytti hiljaa päätänsä. + +Erkki meni ovesta ulos. Hän tuli pian takaisin taluttaen kädestä +Stinaa, joka oli vielä samassa valkeassa puvussa, missä oli päivällä +tavannut Reetan. Hänen silmänsä loistivat yhä ihmeellistä valoa. +Kenties vielä enemmän kuin ennen, sillä niistä kuvastui myös pohjatonta +kärsimystä. + +Hän meni hiljaa Reetan vuoteen viereen, lankesi polvilleen ja painoi +päänsä peitettä vasten. Reeta ojensi väsyneesti kätensä, mutta käänsi +pian kasvonsa pois. Stina tarttui hervottomaan käteen ja painoi sille +huulensa. + + + + +VÄIJYVÄT VAARAT. + + +Helme, Erkin hyvä ystävä, oli ollut kemuissa, joita kuvernööri piti +Helsingborgin linnoituksen valmistumisen johdosta. Sieltä hän nyt +riensi hätäisenä rakastavien luo kertomaan tärkeää uutista. + +Se mies, Klas, joka oli seurannut Gustafia Ruotsissa, oli nyt taas +ilmestynyt siirtolaan Helsingborgin rakentajien mukana. Hän oli +juuri käynyt kuvernöörille todistamassa että huhu punatukkaisen +murhasta puhui totta. Ja aivan äsken oli Huggen, taloudenhoitaja, +Helmeelle kertonut, kuinka kuvernööri raivostuneena jalkaa polkien oli +vakuuttanut heti paikalla vangituttavansa sen "murhamiehen". + +-- Jos aiot pitää itsesi vapaana, niin on parasta, että lähdet oitis +jonnekin piiloon, kunnes asiaa edes ehditään tutkia, kehoitti Helme +ystäväänsä. + +-- Kuinka sinun sitten käy, rakkaani? sanoi Erkki pitäen kiihkeästi +kiinni rakastetustaan. -- Syyttäväthän ne katalat sinuakin. + +-- Klinga on siellä kesteissä holhokkiaan puoltamassa, ilmoitti Helme. +Hän tekee asiassa voitavansa. + +Reeta neuvoi Erkkiä menemään Martin luo Marjetan Kärkeen, missä +odottaisi ainakin huomiseen päivään. -- Siihen mennessä koetamme etsiä +keinoja, millä sinut voisi pelastaa. Tärkeintä on saada selville, missä +se mies piileksii. + +Stina heittäytyi Erkin kaulaan. + +-- Mene, rakkaani, mene pian ennenkuin saavat sinut kiinni, rukoili hän. + +Eteisessä kuului jo miesten askeleita. Helmeen asunnon ovea +jyskytettiin ja kysyttiin, onko Erkki Mulikka siellä. + +Nyt oli viimeinen tilaisuus. + +Erkki olisi vielä viipynyt, mutta koputus ovella yltyi. Helme avasi +ikkunan. + +-- Kulje huoneitten varjossa suon reunaa myöten metsään, neuvoi hän ja +työnsi ystävänsä ulos. + +Vasta kun varjo oli liikkunut pimentoon ja siellä kadonnut, avasi Helme +oven, josta pari sotilasta tuli sisään. + +-- Meillä on käsky vangita Mulikka, he sanoivat. + +-- Kuinka niin, mitä hän on tehnyt? ihmetteli Helme. + +Sotilaat eivät siihen mitään vastanneet, toimittivat vain tarkastuksen, +mutta eivät mitään löytäneet. Kun he poistuivat, läksi heidän mukanaan +myös Helme. Ilmeistä oli, että sotilaille annettu käsky ei koskenut +Stinaa, sillä he tunsivat Klingan hoitajattaren niin hyvin, että muuten +olisivat varmasti hänet ottaneet. + +Reeta ja Stina jäivät hämärtyvään huoneeseen kahden kesken. Stina +nojautui vuoteen seinustaa vastaan ja itki. + +Äkkiä Reeta nousi vuoteelta ja riensi viereiseen huoneeseen. Kului +kotvan aikaa, sitten hän palasi tuoden mukanaan Kaisan. Stina katsoi +vähän ihmetellen, sillä hän oli suomalaisvaimosta kuullut omituisia +puheita. -- Reeta osoitti suurta toimekkuutta. + +-- Nyt on meidän naisten toimittava, sanoi hän. + +-- Sinä, Kaisa, voit saada tietoosi Gustafin olinpaikan. + +-- Koetan lupaukseni täyttää, vakuutti Kaisa. Kääntyen Stinaan hän +kysyi: -- Vihaatko sinä sitä kadonnutta? + +-- En tiedä sanoisinko sitä vihaksi, virkkoi tyttö. + +-- Minä inhoan häntä, inhoan sydämeni pohjasta. + +-- Tahdotko välttämättömästi, että me löydämme hänet? + +-- Minulla ei ole muuta mahdollisuutta, vastasi tyttö. + +-- Minä koetan parastani asian auttamiseksi, lupasi Kaisa Väinämö. +-- Sinun on suostuttava tulemaan täsmälleen puolenyön aikana kirkon +portaille. Sinun on ehdottomasti noudatettava minun määräyksiäni. Kun +minä vaivun tainnuksiin, on sinun koko ajan pidettävä kättäsi minun +pääni päällä ja kiinnitettävä ajatuksesi yksinomaan inhoosi ja tuohon +mieheen. Mitään muuta et saa ajatella, vaikka kuluisi pitempikin aika. +Suostutko tähän? + +Stinaa puistatti. Ajan tavan mukaan oli hänkin taikauskoinen, mutta +noituus häntä kammoksutti, suomalaisten noituus erittäinkin, josta hän +oli kuullut kummallisia juttuja ja kertomuksia. Toiselta puolen hän +ajatteli omaa ja rakastettunsa kohtaloa. Heillä oli edessään vankeus ja +ehkä mestauslava, ellei tule todistetuksi, että se henkilö on elossa, +jonka murhaajiksi heitä epäillään. + +Vaaran uhka voitti. Hän ilmoitti suostuvansa. He sopivat, että Stina +menisi asuntoonsa ja tulisi sieltä puolen yön aikana sovittuun +kohtauspaikkaan. + +-- Sinun ei ole välttämätöntä saapua paikalle, sanoi Kaisa Reetalle +Stinan lähdettyä. -- Tämä päivä on tärisyttänyt liian kovasti sinun +mieltäsi. Sinä olet väsynyt ja sairas. Kolmannen läsnäolo voisi meitä +häiritä. Ole täällä rauhassa. Tänä yönä vielä tai, jos väsyn liiaksi +raskaasta ponnistuksesta, huomen-aamuna annan sinulle ne tiedot, joita +mahdollisesti onnistun saamaan. + +Kaisa huomasi, että Stinalta oli solahtanut kaulahuivi pois ja +unohtunut lattialle. + +-- Tämä on hyvään tarpeeseen, sanoi hän tyytyväisenä. -- Jos hän vain +voi olla ajattelematta mitään muuta kuin tuota etsittävää miestä, +luulen onnistuvani. -- Sitten hän kysyi: -- Vieläkö sinä tahdot, että +Erkki ja Stina vieraantuvat toisistaan ja että tyttö palautuu sitä +entistä ajattelemaan. + +-- Vielä, vastasi Reeta. -- Jos se vain on mahdollista. + +Hän käsitti, että siinä asiassa hän ei ollut noitaan sovintoa tehnyt. +Eikä hänen sydämensä olisi sellaiseen sovintoon suostunutkaan. + +Kaisa pujotti huivin kolmeen kertaan renkaan läpi. Sitten hän teki +siihen kaksi solmua, purki solmut, levitti huivin levälleen ja +pudisteli sitä akkunasta. Suljettuaan akkunan teki hän uudelleen kaksi +solmua ja pujotti taas huivin renkaan läpi. Näin tehdessään mumisi hän +koko ajan loitsuja. + +Kun alkoi lähestyä puoliyön aika, lähti Kaisa ulos. Reeta näki +akkunasta, että hän kulki luuta kädessä asuntorivien taakse, mistä +Erkki oli kulkenut. Kuutamon valossa hän voi huomata kuinka Kaisa +siellä luudallaan lakaisi ja kulki takaperin. Hän ilmeisesti taikoi +Erkin askeleita. + +Onneksi ei siihen sattunut muita näkijöitä, kuin muuan juopunut +mies, joka arvatenkin palasi kuvernöörin pidoista. Reeta kuuli tämän +murahtavan: + +-- Mitä sinä, akka, yöllä tietä lakaiset? + +Kaisa peräytyi piiloon, ja mies jatkoi hoippuvaa kulkuaan. + +Sitten ei Reeta nähnyt eikä kuullut mitään. Arvatenkin Kaisa siirtyi +kirkolle. + +Reeta odotti jännittyneenä. Hän odotti kauan, mutta ketään ei kuulunut. +Linnoituksesta kuului hälyä. Kaikesta päättäen juomingit jatkuivat... + + + + +TIETÄJÄ. + + +Kuvernööri Printzin luona pidettiin kemuja. + +Ensimmäinen uuden hallitusmiehen uusista rakennussuunnitelmista oli +loppuun suoritettu. Helsingborgin linnoitus Delawaren vastaisella +rannalla oli nyt kuin portin toinen puoli avaamassa tai sulkemassa +pääsyä Uuden Ruotsin siirtokuntaan. + +Kuvernööri oli hyvällä tuulella. Hän oli käskenyt pöytään parasta, +mitä siirtokunnassa oli tarjottavana. Neekeri Anthony, joka oli +tarjoojana, kuljetti kuvernöörin varastosta harvinaisuuksia. Siellä +oli oikeata Ruotsista tuotua olutta ja viinaa, oli hollantilaista +giniä, englantilaista whiskyä ja Länsi-Intian rommia, parasta mitä +ruotsalaiset tiesivät koskaan maistaneensa. + +Kuvernööri oli hyvä juomien tuntija. Nuoruuden seikkailuaikana hän oli +maistellut kaikkia herkkuja, joita Euroopan maissa oli tarjottavana ja +olikin hän käyttänyt niitä mainehikkaalla tavalla hyväkseen. Sodassa +olivat Saksan luostarit ja itävaltalaisten ruhtinasten linnat saaneet +hänelle avata kellarinsa, joissa oli runsaasti viinejä ja väkevämpiä +juomia. + +Tällaisissa kesteissä oli kuvernööri suuriääninen ja sanojaan +säästämätön. Hän kertoili karkeita juttuja sotaseikkailuistaan ja joi +monien muistojen maljat. Kuningasvainajan maljaa ei tietysti koskaan +unohdettu. Se juotiin suurella kunnioituksella. Samoin kuningatar +Kristiinan malja. Maljoja omistettiin lisäksi leikillä paaville, +Tillylle ja munille vihollisille, mutta ei myöskään unohdettu omia +sotapäälliköitä eikä kotimaata. Pääasia oli, että ryyppyjen määrä +karttui monilukuiseksi. + +-- Nyt on joki lukossa, iloitsi kuvernööri. -- Kukaan ei pääse siitä +ylös, ellemme lukkoa aukaise. + +-- Helsingborgin malja! + +Tämä oli ties kuinka mones uudelle linnoitukselle. Sven Skute, joka oli +ollut linnoitusta rakentamassa, katsoi sopivaksi muuttaa nuottia. + +-- Myggenborgin malja! huusi hän. -- Siellä on niin paljon sääskiä, +että tuo nimi soveltuu yhtä hyvin. + +-- Sama se, myönteli kuvernööri. -- Joka tapauksessa se on linna, joka +tappaa hollantilaiset sääsket, yrittivätpä ne uimalla tai lentämällä +meidän valtakuntaamme tulla. Ja pian on valmiina Uusi Göteborg sekä +Printzin Hovi. Klinga, kiiruhda töitä, että päästään siellä tuliaisia +pitämään. Saatte siellä juomingit, joiden rinnalla nämä eivät ole +mitään. Tahdon, että siirtokunta iät kaiket muistaa, milloin kuvernööri +Printz alkoi hallita omassa hovissaan. Kauanko saamme vielä odottaa? + +-- Viimeistään kuukauden perästä saatte muuttaa sinne, lupasi Klinga. + +-- Hyvä on, lausui kuvernööri tyytyväisenä. + +-- Printzin Hovin malja ja se yhdellä kertaa pohjaan. Ja toinen Uuden +Göteborgin malja. + +Luonnollisesti alamaiset tottelivat kuvernöörinsä käskyä. Maljojen +vaikutus oli jo kauan aikaa tuntunut. + +-- Paljon siellä on ollut työtä Tenakonk-saarella, myönsi kuvernööri +Klingalle. + +-- Paljon siellä vieläkin tulee olemaan, sillä minä tahdon sinne +laittaa sellaisen paratiisin, jollaista ei valtiokanslerilla ole +kotimaassa. Minä tiedän, että suomalaiset ovat hyviä rakentajia. Minä +tunnen suomalaiset, sillä itse olen Suomessa onnellisimmat päiväni +viettänyt. Heidän maljansa. + +Kukaan ei tästäkään kieltäytynyt. Kuvernööri oli avomielinen kertomaan +suunnitelmistaan. + +-- Näin puskemme jokea ylöspäin. Ylämaahan rakennetaan +puolustuslaitoksia sitä mukaa kuin asutusta voidaan siirtää. Ehdottakaa +nimiä! + +-- Ylämaa on suomalaisten asumaa, siis uutta Suomea. Annetaan sille +Suomen paikkakuntain nimiä, ehdotti joku. + +-- Vaasa, huusi muuan. + +-- Tornio sopii kaukaisimman nimeksi, arveli kolmas. -- Perustetaan +se sinne suurten jokien yhtymäkohtaan. Se on jo niin kaukana kuin +Lapinmaassa, ainakin Lapin porstuassa. + +-- Hyvähän Tornio-nimikin olisi, myönsi neljäs. -- Niin tärkeälle +paikalle täytyy kuitenkin saada arvokas linnoitus ja sille arvokas +nimikin. Korsholma on Suomen ylämaan linnoitus. Ristitään se uudeksi +Korsholmaksi. + +Näin kului ilta juomingeissa. Puolen yön aikana alkoivat miehet +hoippuvina hajaantua asuntoihinsa. Kuvernööri katsoi akkunasta ulos. + +-- Siellä on lämmin ja kaunis kuuvalo. Jaloitteleminen pitkän istumisen +jälkeen tekee hyvää. Haihduttaa vähän höyryjäkin päästä. + +Kuvernööri lähti Skuten ja muutamien nuorien aatelismiesten kanssa +ulos. Lähestyessään kirkkoa näkivät he portailla oudon näyn. Ylimmällä +korokkeella makasi jotain pitkällään ja vieressä oli valkea haamu. + +Taikausko vaikutti heissä sen verran, että he pysähtyivät ja vaikenivat. + +Ilmiö näytti ensin kuvapatsaalta, johon kuu loi salaperäisen valon. +Miehet seisoivat hetken hämmästyneinä eivätkä tienneet mitä ajatella. +Vihdoin kuulivat he puhetta, kolkkoa kuin haudantakaista. + +-- Henkeni liitää... liitää... yli maita... meriä... pohjoista kohti. +Minä näen saaren, joka on kuin pieni mantere. Kapea meri sen erottaa +suuresta mantereesta. Tämä meri on eteläosassaan kapea kuin salmi. Näen +suuren joen, joka pohjoisesta tulee meren lahteen... joki on sellainen +kuin tämä Isojoki. Joen suun ja salmen välillä on niemi... ei... saari, +koska pohjoispuolella kapea lätäkköinen joki katkaisee niemen... +Metsää... metsää on siellä, kuten täälläkin... Niemen tai saaren... +miksi sitä sanoisin... eteläkärjessä on taloja, kuten täällä... vähän +enemmän kuitenkin... Talot ovat sellaisia kuin laivalla tullessani +näin Hollannissa... Yö on... pimeätä on... joku kapakka on auki ja +valaistu... huonossa kapakassa istuu miehiä... juovat ja päissään +räyhäävät... Kas... kas... punatukkainen on siellä... Hän näyttää +paholaiselta... tuo paholainen puhuu murhasta ja mestauslavasta... +sanoo, minä haen omani... huu... Paholainenko vai ihminen... hän on +varmasti sama henkilö. Minun henkeni on löytänyt etsityn. Salaiset +voimat ovat auttaneet... Minä palajan... minä palajan takaisin. + +Jos katsojat olisivat voineet läheltä nähdä, kuten valkopukuinen tyttö, +joka vapisevana piti kättään kalpean, tainnoksissa makaavan naisen +päällä, olisivat he huomanneet kylmettyneen ruumiin värähtelevän ja +saavan vähitellen eloa. Silmät, jotka olivat sulkeutuneet, aukenivat, +niiden eloton ilme sai kiiltoa. Nainen, joka oli näyttänyt kuolleelta, +tuli eläväksi. + +Hän käänsi kasvonsa tyttöä kohti ja kuiskasi heikolla äänellä: + +-- Minä olen niin kovin väsynyt. + +Miehet, jotka aluksi seisoivat taikauskon kiinninaulaamina, tulivat +kärsimättömiksi. Humala oli heistä osaksi haihtunut. + +-- Pirujako lienevät vai enkeleitä, arveli kuvernööri. -- Kumpaisiakin +olen ennen nähnyt. En kuitenkaan naispiruja. Eteenpäin! + +Miehet lähestyivät kirkon rappusia. Valkopukuinen nainen säikähtää, +hypähtää ylös. Toinen makaa edelleen portailla. + +-- Mitä temppuja täällä tehdään, keskiyön aikana pyhitetyllä paikalla? +ärjäisi kuvernööri. + +-- Kas, sehän onkin Klingan lapsenhoitajatar, huomasi Sven Skute +lähelle tullessaan. + +-- Ahaa! huudahti kuvernööri. -- Sama, joka on epäilyksen alainen +murhasta. Tietysti taas salaperäisiä juonia punomassa. Mitä sinä kirkon +rappusilta haet? Kuka sinulla on toverina? + +Joku miehistä nousi katsomaan makaavaa naista. + +-- Kiertävä kerjäläinen, se noita-akka, ilmoitti hän kuvernöörille. + +-- Nyt minä ymmärrän, puhui kuvernööri. -- Te olette rohjenneet käydä +noituutta harjoittamaan kirkon portailla puolenyön aikana. Kyllä minä +ne tavat vanhasta maasta tunnen. Kotona poltetaan noidat nuotiolla. +Luuletteko, että pirulle annetaan täällä enemmän valtaa? Käykää, pojat, +hakemassa sotilasvahdit tänne. + +Kaisa yritti nousta, mutta ei jaksanut. + +-- Emme me mitään pahaa tahtoneet, kuului hän kuiskaavan. + +Pelko jähmetytti Stinan kielen. + +Paikalle kerääntyi useita juomingeissa olleita. Heillä oli useampia +syytöksiä "noita-akkaa" vastaan. Se, joka oli nähnyt Kaisan tietä +lakaisevan muutama hetki sitten, ilmaisi näkemänsä. Toinen oli +huomannut näiden naisten kiertävän kirkkoa lukien salaperäisiä lukuja. +Kolmas oli nähnyt oudon olennon pyörivän kirkon portailla kuin väkkärän +sekä sitten kaatuvan maahan; oli luullut sitä paholaiseksi, mutta nyt +huomasi, että sama akkahan se oli, vaikka hänellä taisi todellakin olla +paholaisen hahmo. + +Mieliala joukossa kiihtyi naisia kohtaan. Kun sotilaat saapuivat ja +kuvernöörin käskystä vangitsivat naiset, ei näillä onnettomilla ollut +ketään puolustajaa, ei edes säälijää. + +-- Roviolle joutavat sekä murhaaja että noita-akka, tuomitsi joku. + +-- Viekää ne täksi yöksi linnan vankilaan, määräsi kuvernööri. -- +Katsomme, voiko heidät jo huomenna siirtää Helsingborgiin. Heidät +tutkitaan ja tuomitaan oikeudessa. + +Kaisa oli niin heikko, että sotilaitten täytyi kantaa häntä. +Taluttamalla oli Stinakin vietävä. Häntä värisytti, vaikka yö oli +lämmin. + + + + +ERKKI LÄHTEE HAKEMAAN GUSTAFIA. + + +Aamulla herättyään Reeta kuuli ensimäiseksi uutisekseen mitä yön aikana +oli tapahtunut. Hän säikähti kovin ja tunsi itsensä syylliseksi. Hän +oli koko hankkeen alkuunpanija. Väinämön leski oli joka tapauksessa +viaton. Nyt hän oli joutunut ansaan, jonka Reeta tietämättään oli +asettanut. + +Helmeellä ja hänen vaimollaan oli täysi työ saada Reeta rauhoittumaan. +Tyttö tahtoi ensin mennä itse ilmoittautumaan viranomaisille. +Vihdoin hän käsitti, että Kaisan asia ei siitä mitään voittaisi. +Lisäseurauksena vain olisi, että hänkin menettäisi vapautensa eikä +voisi enää toimia. Stinan asia taas riippui kokonaan muista syistä. +Jos Gustaf löytyy, pääsee Stina luonnollisesti vapaaksi joutuen hänen +vaimokseen. + +Reetan oli Erkille saatava sana. Sitä ennen hänen täytyi tavata Kaisa +ja kuulla oliko tämän onnistunut hankkia tarvittavat tiedot. Hän lähti +kuvernöörin tyttären luo saadakseen hänen kauttaan luvan päästä Kaisaa +näkemään. + +Armgard oli jäntevällä kädellään johtamassa kuvernöörin asunnon +kuntoonlaittamista juhlimisen jälkeen. + +-- Nyt tarvitsisin sinua avukseni, sanoi tyttö. + +-- Miesapua on, mutta naisista on puute. Nehän kuitenkin +siistimistöihin parhaiten soveltuvat. + +Reeta ilmoitti, että hänen on mahdoton jäädä, kun kotona odottavat +häntä välttämättömiin töihin. + +-- Mitäs pidät nyt asiain kulusta? siirtyi vilkas Armgard kysymään. +-- Eikös se käy kuin nuottien mukaan? Nyt on sinun kilpailijattaresi +kiinni. Vapaaksi hän ei pääse, ellei hänen ensimäistä sulhastaan löydy. +Jos taas löytyy, käy tytön tie suoraan vihille hänen kanssaan. + +-- Vangitsemiskäsky on annettu myös Erkistä, muistutti Reeta. + +-- Mutta häntä ei ole tavattu, vastasi Armgard Printz. Veitikkamainen +hymy suupielissä hän lisäsi: + +-- Kai sinä voit siitä pitää huolen, ettei häntä tavata ennenkuin +sopiva hetki tulee. + +-- Stina Dalbon kanssa vangittiin Kaisa Väinämö syytettynä noituudesta, +jatkoi Reeta. -- Minä tiedän, että hän ei ole paha ihminen. Hän on +asunut veljeni luona, ja siellä on hoidossa hänen poikansa. Minun +täytyisi välttämättä tavata hänet, jotta saisin kuulla, miten pojan +hoito nyt järjestetään. + +-- Kyllähän se käy päinsä, lupasi Armgard, -- kun häntä ei ole vielä +viety Helsingborgiin. Luulen, että voin hankkia sinulle pääsyn ilman +että meidän tarvitsee kääntyä isäni puoleen. Ukko on nyt vähän +ärtyisellä päällä. + +Erääseen hirsirakennuksen osaan oli vankila sijoitettu. Suuri se ei +ollut, mutta ei siellä ollut paljon pidettäviäkään. Tällä kerralla +olivat nämä viime yönä vangitut ainoat. + +Piikki teki vahtipalvelusta: hän käveli musketti olalla etuhuoneessa. + +Kuvernöörin tytär meni sotilaan luo ja määräsi, että tyttö on +päästettävä sisälle vankeja puhuttelemaan. -- Nyt on sinulla tie auki, +sanoi hän Reetalle. -- Minä voin mennä omiin hommiini. Kun tarvitset +apua, turvaudu vastakin minuun. Se merkitsee ainakin yhtä paljon kuin +jos turvautuisit suoraan kuvernööriin. + +Kuvernöörin tyttären poistuttua asetti Piikki muskettinsa nurkkaan, +tervehti Reetaa tuttavallisesti ja sanoi: + +-- Kyllä tästä olisit sisälle päässyt ilman kuvernöörin tytärtäkin. +Kuitenkin onhan hyvä, että on myös sellainen takaamassa. Olen minäkin +käynyt siellä heidän luonaan juttelemassa. Ovat kovin toivottomia ja +murtuneita. Hyvä on, että tulit. + +Piikki avasi oven ja Reeta astui sisälle. Vangitut naiset olivat +todellakin lohdutuksen tarpeessa. Molemmat olivat myös ruumiillisesti +hyvin heikkoja. Kaisa vähän väliä värähti hermostuksesta. Erkin kohtalo +ja hänen tehtävänsä näkyi olevan heille kaikille tärkein. + +-- Erkin onnistumisesta voi tulla apu ja pelastus kaikkeen, huomautti +Kaisa. + +-- Pahoin pelkään, ettei se pelasta kaikkea, päinvastoin, sanoi Stina +miettiväisenä. -- Joka tapauksessa Erkki pelastuu. Vie hänelle sana, +ettei hän huolehdi minusta. Kyllä minä asiani hoidan. + +Kaisa Väinämö kertoi niin tarkkaan kuin muisti näkynsä, ja Stina +täydensi sitä kuulemansa perusteella. Mikä tuo paikkakunta oli, joka +näyssä kangasti, sitä he eivät voineet sanoa. + +-- Mutta varmasti se löytyy, kun menee meren rantaa pohjoiseen. Eikä +kauan tarvitse mennäkään, muistutti Kaisa. -- Pitäköön vain varansa. + +Palattuaan Helmeen luo sai Reeta tehdä selkoa kuulemistaan. Helme sanoi +heti arvaavansa paikan, missä punatukkainen piileilee. + +-- Se on Uusi Amsterdam Manhattanilla Pohjoisjoen suulla, vakuutti +hän. -- Kaisan näky soveltuu siihen aivan selvästi. Ja onhan se +ymmärrettävissäkin, että hän on sinne siirtynyt ja sieltä apulaisensa +kautta levittää myrkyllistä epäluuloa. Niin pian kuin hän saisi Erkin +pois tieltään, olisi hän täällä omaansa vaatimassa. Hän ei tyydy +puolitiehen, hän tahtoo tehdä täyden leikkauksen. + +Hetken kuluttua Helme selitti edelleen Reetalle: + +-- Erkin tehtävä on sangen vaikea. Paikka ei ole niin iso, ettei sieltä +löytäisi, mutta toinen kysymys on, miten saada mies sieltä tänne. Hän +vihaa Erkkiä, joten hän ei Erkin toivomuksesta tee mitään. Heillä +voi siellä syntyä tappelukin. Punatukkainen on väkevä, vaikka Erkki +on väkevämpi. Mutta kysymyshän ei ole siitä, vaan siitä, että tulee +todistetuksi punatukkaisen hengissäolo, joten murhajuorut lakkaavat. + +-- Maltas, sanoi hän, keksittyään keinon, -- me voimme olla apuna. +Anna Erkille ne tiedot, jotka sinulla on ja neuvo häntä ensi tilassa +kiiruhtamaan hollantilaiseen siirtokuntaan. Pian minäkin koetan +päästä sinne. Ja minä otan, jos mahdollista, Luukkaan mukaan. +Uutta kauppapuotia varten me tarvitsemme monenlaista tavaraa. +Vaikka hollantilaisten ja meidän välillä vallitsee kilpailu ja +vihamielisyys, myyvät he kyllä mielellään meille tavaroita, varsinkin +jos saavat vaihdossa nahkoja tai metallia. Kuvernööri on minulle +tuosta kaupanteosta puhunut ja minä luulen, että me pääsemme piankin +lähtemään. Täällä on puute myös vampunista, intiaanirahasta, joten +ei punanahkojen kanssa suurempiin kauppoihin kyetä. Sinä tiedät tuon +rahan, kalansuomuista puristetut helmet, joita me emme vielä ole +tottuneet valmistamaan, mutta joita hollantilaisilla kuuluu olevan +runsaasti. -- Sano Erkille, että Uudessa Amsterdamissa tavataan. + +Reeta kiiruhti jo samana päivänä Suomi-siirtolaan, Marjetan Kärkeen, +missä Erkki oli odottamassa. Marttikin oli tullut muutamiksi päiviksi +kotiin, joten ystävykset pitemmän eron jälkeen saattoivat vaihtaa +keskenään mielipiteitä. + +Erkki katsoi tarpeelliseksi selittää ystävälleen Martille asiansa, +kertoa suhteensa Stinaan sekä sen vaaran, mihin he nyt olivat +joutuneet. Martti, joka oli kyllä aikanaan toivonut Erkistä +lankomiestä, ymmärsi hänet heti täydellisesti ja oli valmis +neuvottelemaan parhaasta menettelytavasta vaaran torjumiseksi. + +Reeta saapuessaan illalla tupaan huomasi, että kaikki siellä sisällä +parhaansa mukaan suunnittelivat Erkin ja Stinan onnen rakentamista. +Hänestä tuntui oudolta ottaa osaa tähän keskusteluun. Hän puolestaan +koetti teroittaa kuinka tärkeätä oli Erkin etsintätyö. Ja hän teki +tarkkaan selkoa tiedoistaan. + +-- Mutta jos sinä sen roiston haalit siirtokuntaan näytteeksi, että hän +on elossa, samalla sinä morsiamesi heität hänen syliinsä, muistutti +Martti. -- Kiusallinen on asemasi, mutta muutakaan neuvoa ei liene. + +-- Käsitän kaiken tämän, myönsi Erkki. -- Samalla tiedän kuitenkin, +että Stina ei koskaan tule tuon miehen vaimoksi. Onneksiko vai +onnettomuudeksi lie etsimistyöni, minä käsitän sen kuitenkin +velvollisuudekseni. + +Ystävykset sopivat, että Martti lähtee aamulla aikaisin saattamaan +Erkkiä joen yli ja ohjaamaan oudolla matkalla alkuun. Paras oli mennä +nyt poikkimaisin sitä polkua, jota intiaanit sekä valko-ihoiset olivat +tottuneet käyttämään pohjoisesta päin Delawarelle tullessaan. Uusi +Amsterdam oli siksi tunnettu, että jokainen punanahkakin pystyi sinne +opastamaan. + +Kaisa Väinämön vangitsemista surtiin Marjetan Kärjessä kovasti. Leena +oli häntä oppinut pitämään hyvänä ystävänään. Luonnollisesti päättivät +he hoitaa poikaa kuin omaansa. Reeta katsoi sen huolenpidon erityisesti +omakseen. + +Pieni Antti Väinämö ei tajunnut orpouttaan. Hän kysyi kyllä äitiään, +mutta rauhoittui pian. Ja hän nukkui kaulakkain ystävänsä ja +leikkitoverinsa Martti Marttisen, nuoremman, kanssa vuoteessa. + + + + +RETKELLÄ. + + +Oli lämmin kesäaamu, kun Martti Marttinen lähti Marjetan Kärjestä +soutamaan ystäväänsä Erkki Mulikkaa Delaware-joen yli. + +-- Me olemme olleet kovin hajallamme näiden rakennuskiireiden aikana, +puheli Martti. -- Se on häirinnyt uutisasutustamme ja uhkaa myös +hajoittaa meidät erilleen. Olen sitä mieltä, että heti kuvernöörin +Hovin valmistuttua, siis jo tänä syksynä, täytyy tarmokkaasti tarttua +kiinni oman pysyväisen kodin rakentamiseen. Minä puolestani olen täysin +mieluisen paikan löytänyt. Se on vielä enemmän ylämaassa kuin tämä +Marjetan Kärki. Se on Tenakonk-saarta vastapäätä mantereen puolella +kahden joen välissä. Saaren ja mantereen välinen vesi on kapea ja sillä +kohdallaan kauniisti kiemurtava. -- Kenties soudankin sinut sieltä +kautta. + +Siro savolaismallinen vene liukui nopeasti Delawarea Martin soutaessa +voimakkailla vedoilla ja Erkin huovatessa peräteljolta. Hetken kuluttua +tulivat he kuin lahden pohjukkaan tai joen suuhun. Martti viittasi +oikealle kädelle: + +-- Tuo on se saari, jolle Göteborgin linna ja Printzin Hovi +rakennetaan. Ne ovat lähempänä Isoajokea. Me lähdemme näitä kapeita +vesiä, niin näytän mieluisan asuntopaikan. + +Niillä tienoilla olivat rannat matalat ja maat vesiperäiset. +Vesilintuja, joutsenista ja hanhista lähtien, uiskenteli ruohistojen +välisissä vesissä lukemattomia. Salmeen tuli pieniä jokia molemmin +puolin. Majavat olivat tehneet patoja ja siten salvanneet seudun vielä +vesiperäisemmäksi. Erkki tunsi itsensä vähän pettyneeksi. + +-- Kuinka tällaiseen märkään paikkaan itsellesi kotia etsit? huomautti +hän ystävälleen. -- Kumpuja ja vaarojahan me näihin saakka olemme +ainoina sopivina pitäneet. Niin oli meillä Vermlannissa ja niin oli +esi-isillämme Suomen Savossa. + +-- Malta vähän, hyvä ystävä, tyynnytteli Martti. -- Katso toki tämän +luonnon yltäkylläisyyttä. Katso, mikä voimakas kasvullisuus. Maapohja +on parasta, mitä tässä maassa vielä olemme nähneet. Ja se on paljon +sanottu, sillä hyvää täällä on kaikki. -- Hetken soudettuaan hän +lisäsi: -- Kumpuiset maisemat ovat kieltämättä kauniit, ja mäellä +olevasta talosta on komeata katsella. Mutta sellainen asumistapa ei +ole käytännöllisintä. Kylmemmissä seuduin oli korkealla asuminen +tarpeellista sen vuoksi, että alempana asui halla. Matalien paikkojen +viljeleminen oli vaaranalaista. Halla pyrki kiipeämään mäkienkin +kuvetta ylöspäin. Täällä ei tarvitse sen vuoksi korkealle kavuta. -- +Mitäs sanot näistä seuduista? + +Vene oli lipunut seudulle, joka rehoitti luonnon rikkautta. Vahvat +tammimetsiköt verhosivat pienikumpuista seutua rannasta saakka. Terävä +lahti leikkasi korkeampaa rantaa. Sillä seudulla ei näkynyt suota. + +-- Eikö tämä ole kuin paratiisin yrttitarhaa kysyi Martti viitaten +vasemmalla näkyvää maisemaa. -- Tähän paikkaan olen minä mielistynyt, +tähän tahdon Marttisen suvulle kodin perustaa. Jos se suku kasvaa ja +laajenee, levitköön tästä muualle. Katsos, eikö tuossa lahden kupeessa +ole mitä ihanin asuinpaikka? + +Erkki ei voinut muuta kuin myönnytellä. Hän tunnusti, että siihen saa +hyvän kodin. Martti selitti edelleen: + +-- Kun kävin siellä Suomessa Rautalammilla vanhan sukuni kotipaikoilla, +oli siellä silmiä hivelevä lehtomaisema ja tämänsuuntainen lahti, +jonka rannalle olisin kotini tehnyt, jos sinne olisin jäänyt sen +jälkeen, kun Leenan kanssa häät pidettiin. Lahden teräväsärmäisten +reunojen vuoksi kutsuttiin sitä Hammaslahdeksi. Se mikä Suomeen jäi +silloin tekemättä, se tehdään nyt tänne. Uusi Marttila laitetaan tähän +Hammaslahteen. Toivon, että kuukauden perästä jo kirves heiluu tämän +kodin rakentamisessa. + +Pitkin rantoja soudeltaessa Martti esitti suunnitelmiaan. Hän tekee +alunpitäen isomman tuvan, jottei heti ole ahdasta. Sauna tulee tähän +rannalle, luonnollisesti. Pellot on mainio saada pitkin rantoja. + +Kierrettäessä Tenakonk-saarta yläpuolelta havaitsi Erkki maisemat +niin alaviksi, että ne ovat silloin tällöin veden alla. Mutta +ruohokasvullisuus oli niillä hyvä, ja Martti kertoi Kokkisen valinneen +ne itselleen heinämaiksi. -- Kokkinenkin aikoo tänne takamaahan +pysyväisen kodin laittaa, jotta olisi, kuten hän sanoo, lapsillekin +jakaa, vaikka perhe suureksi paisuisi. + +Veneen tullessa avoimelle Delaware-joelle kuvasi Martti maisemia. + +-- Vähän matkan päässä vasemmalla kädellä laskeutuu tähän suurempi +joki. Näiden jokien välinen niemeke on mieluisa intiaanien +asuntopaikka. Houkutteleva se on valkoisillekin. Me olemme aikoneet +syksymmällä tulla tänne joukolla ja ottaa sen huostaamme yhteisiä +tarpeita varten. Siellä Takamaassa on mainio metsästää ja kalastaa. + +Nyt oikaisi Martti veneellään Delaware-joen poikki. Leveällä virralla +keinuttivat aallot pientä venettä. Toiselta rannalta hän etsi sopivan +piilopaikan, mihin voisi veneen kätkeä. + +-- Minä saatan sinua jonkun verran, jotta tutustuisimme näihin tämänkin +puolen maisemiin, sanoi hän, ja vahvistettuaan itseään eväillä lähtivät +ystävykset tuntemattomia seutuja kohti. + +Ilmansuunta oli heillä selvillä, mihin oli kuljettava. He arvasivat +kyllä tuolla tuonnempana jonkun polunkin tulevan näkyviin. Maisemat +olivat suurin piirtein samanlaisia kuin joen toisellakin puolen, +joskaan ei niin viljavan muhevia. Oli muutamia korkeampia vaaroja, +joilta oli soma näköala jokilaaksoon. + +Juuri ennenkuin Martti palasi takaisin veneelleen ja kotiin, nousivat +he eräälle tällaiselle mäelle. Rinne kasvoi matalampia lehtipuita sekä +vesakkoa ja köynnöskasveja, joten läpikulku oli hankalaa. Samalla he +joutuivat metsän sisustaa tarkemmin näkemään. He tekivät havainnon, +että suurin osa näistä puista ja pensaista oli hedelmiä kasvavia. +Omenapuitten oksat painuivat paikoin niin raskaina alas, että olivat +taittumaisillaan. Toisissa puissa väikkyi persikoita ja luumuja. +Kirsikat heloittivat kuin suuret tuomenmarjat. Pähkinöitä oli useampia +lajeja. + +Osa hedelmistä ja marjoista oli kypsiä, osa vasta kypsymässä. +Uteliaisuuden houkuttelemina maistelivat miehet näitä luonnonantimia ja +tunsivat useimpien maun sangen miellyttäväksi. + +-- Kyllä vain tämä maa on ihmeellinen verrattuna siihen siellä kotona, +mistä läksimme, ihmetteli Erkki. -- Hedelmiä, meille aivan outojakin, +kasvaa niin paljon, että yksistään niistä jo pystyy kokoamaan +välttämättömän ruuan talven varaksi. Olen huvikseni maistellut noita +pieniä mustikannäköisiä marjoja, joita täällä kasvaa, paitsi pienissä +varvuissa, kuten siellä kotona, myöskin pensaissa, jopa puissa. +Maistelepas, niin huomaat, että mustikoita ne todellakin ovat. + +Hän tarjosi muutamia puusta ottamiaan marjoja toverilleen. + +-- Niin on, niin on, myönsi Martti. -- Kyllä täällä mustikat puissa +kasvavat. Paljon täällä on toisin kuin siellä. Ei meillä siellä kotona +ollut mustia vattujakaan, joita täällä on niin runsaasti, että niiden +piikkisiin varsiin on aivan sotkeutua. + +Kun miehet olivat tulleet laelle, avautui valtava näköala kaikille +suunnille. Metsä, loppumaton metsä oli tuolle näköalalle ominaisinta. +Sitä paloittelivat kapeat kirkkaat hopeajuovat, joet, joista Delaware +oli valtavin. + +Kuumaksi oli kesäpäivä käynyt. Vaaran laki hautui tässä lämpimässä. +Miehille oli kiivetessä tullut hiki. + +-- Totta puhui Klinga, kun siellä kotona ensin näitä seutuja kuvaili, +muisteli Erkki, -- totta puhui, että täällä vallitsee kesällä saunan +kuumuus auringonpaisteessa. Mitäs meiltä muuta puuttuu kuin vastat, ja +niitäkin saa mainioita näistä puista. On valitsemisen varaa. + +Erkki oli erinomaisen ihastunut tähän luontoon ja maisemaan. Hän +vakuutti Martille pitävänsä tästä enemmän kuin Hammaslahdesta. + +-- Ellei olisi niin kaukana muista, en hetkeäkään epäilisi kotiani +tälle mäelle perustaa, sanoi hän. -- Mahdollista on, että tänne se uusi +Mulikka vielä syntyykin, tänne vaaralle, muistoksi siitä Mulikasta, +joka sinne vanhaan maahan Lehtovaaran kupeelle jäi. + +Synkkä hiljaisuus vallitsi asumattomassa salossa. Ystävykset koettivat +päästä sellaiseen varjopaikkaan; mihin vähän tuulenhenkeä kävisi. +Hetken levättyään he sitten erosivat. Martti palasi venettä kohti. + +Erkki otti maisemista ja auringosta merkin ja lähti jatkamaan +matkaansa. Jonkun matkan päässä mäen alla hän yhtyi polkuun, jota +lähti seuraamaan. Pimeän tullen hän yöpyi metsään, valiten makuupaikan +sellaisen, että voi olla turvassa matelijoilta. + +Yö asumattomassa aarniometsässä, yksinään luonnon suuressa +hiljaisuudessa on niin valtava, ettei sen vaikutusta voi sanoin +selittää. Hiljaisuus on vain harhaluuloa, sillä joka hetki voi erottaa +erilaisia ääniä. Whip-poor-will huutaa yksitoikkoista, valittavaa +säveljaksoaan ikäänkuin sen olisi vilu tässä yön tukahduttavassa +kuumuudessa. Apinalintu päästelee ääniään. Käkikään ei puutu +seurasta, vaikka se on laiska kukkumaan. Aamun tullen lintujen äänet +moninaistuvat. + +Ja kuivuneet oksat katkeilevat silloin tällöin, kun peura tai +kauris kulkee purolle juomaan. Hirvikin on vallan yleinen. Pieni +puhvelilaumakin voi painautua Delaware-joelle, vaikka se on täällä +harvinaisuus. + +Suhteellisesti vähän virkistyneenä jatkoi Erkki aamulla aikaisin +matkaansa. Koko päivänä hän tapasi vain muutaman intiaanin matkalla +pohjoisesta etelää kohti etsimässä mieluisaa asuntopaikkaa sieltä, +missä majavannahkojen saanti olisi helppoa. + +Suuret vedet näkyivät, mutta kun niiden rannat olivat osittain pahasti +meriveden huuhtelemia, kuletti polku suurelle Pohjoisjoelle kiertotietä +useita maileja joen suusta ylöspäin. Siellä oli kalliojyrkänteitä, ja +vuori kohosi pystysuoraan kuin seinä joesta. + +Matalammalla kohdalla oli intiaanien kylä Hobock. Siellä vietti Erkki +viimeisen yön. Seuraavana aamuna lauttasivat intiaanit hänet joen +toiselle puolelle. + +Niin hän tuli matkansa päämäärään, Manhattanille, jonka eteläisessä +kärjessä oli Uuden Amsterdamin linnoitus ja kauppakylä. + + + + +UUDESSA AMSTERDAMISSA. + + +Erkki Mulikka oli tullut Manhattan-saaren luoteiskulmalle. Siellä +asuivat ne intiaanit, jotka parikymmentä vuotta aikaisemmin olivat koko +tämän merkillisen saaren myyneet Pietari Minuitille hollantilaista +siirtokuntaa varten mitättömän vähäisestä hinnasta. + +Täältä johti polku metsien läpi hollantilaisten asumaan osaan saarta. +Polku vei osittain joen uomaa, osittain kallioisia jyrkänteitä. Vihdoin +alkoi joku yksinäinen uutisasutustalo näkyä. Nämä olivat eurooppalaisen +asutuksen ensi päiviä näillä tienoin. + +Aivan eteläisimpään kärkeen saapuneet tulokkaat olivat pystyttäneet +paalutuksen joen rannalta salmen rantaan saaren poikki. Se oli +kauppakylän suojavarustus ulospäin. Kylän sisällä oli pieni linnoitus +ja sen ympärillä ryhmä pieniä taloja. Kylän valtakatu kulki joen +perkaamatonta rantaa. Sen varrella olivat kauppapuodit ja kapakat sekä +yleensä kaikki tärkeimmät paikat. + +Erkki käveli ensin tätä "valtakatua" tutustuakseen kylään. Kadun +eteläpää päättyi kallioihin, joita nousuvesi huuhtoi. Siihen oli tehty +tilapäinen laituri laivoja varten. Jonkun matkan päässä rannasta oli +kallioita, jotka oli ulkosatamaksi valittu. Välillä olevaa matalikkoa +oli alettu täyttää, vaikka työ oli vielä aivan kesken. + +Erkki etsi sivummalta asunnoksi merimieskapakan. Sen yläkerrasta hän +sai pienen komeron itselleen vuokratuksi. Ensi tehtäväkseen hän lepäsi +matkan jälkeen ja suunnitteli asiansa ajamista. + +Sitten hän aloitti rohkeasti etsimistyönsä. Hän teki kiertomatkan +kapakoissa, työpaikoilla ja satamassa. Mutta hän ei tavannut missään +punatukkaista. Illemmalla hän ryhtyi uudelleen toimeen mutta yhtä +huonolla tuloksella. Seuraavakaan päivä ei tuonut selvyyttä. Hän +tuli siihen johtopäätökseen, että etsitty mies ei ollut ainakaan +tällä kerralla Uudessa Amsterdamissa. Hän saattoi sinne tulla jokea +ja rannikkoa kulkevissa laivoissa tai maata myöten samaa tietä, jota +hänkin oli tullut. Sen vuoksi hän piti silmällä erittäinkin satamaa. + +Vaikka Uusi Amsterdam kaupunkina oli vielä aivan vähäpätöinen, +oli siinä joltinenkin laivaliike. Hollantilaisilla oli useampia +pieniä laivoja, jotka pitivät yllä yhteyttä ylemmäs joen varrelle +perustettujen siirtokuntien kanssa. Myös oltiin vilkkaassa +vuorovaikutuksessa Long Islandin kanssa, jonka pienet siirtokunnat +elivät pääasiassa kalastuksella. Erittäinkin pyydettiin niitä kaloja, +joiden suomuja puristettiin intiaanirahoiksi, vampunihelmiksi. + +Englantilaiset sekä New-Haven-siirtokunnasta että myös etelästä, +Virginiasta, kävivät kaupanteossa hollantilaisten kanssa. Satamassa +saattoi tavata myös meren yli purjehtineen verrattain ison laivan. + +Erkillä oli tässä kaikessa katsomista. Aikansa kuluksi hän palkkautui +lastaustöihin ja teki vähitellen tuttavuutta eräiden työmiesten +kanssa. Ruotsinkielen taitonsa avulla hän sai jotakuinkin selkoa +hollantilaisten puheesta. + +Viikon verran odotettuaan huomasi hän, kantaessaan rakennusaineita +laivasta, vihdoinkin punatukkaisen puuhailevan pienessä jokipurressa, +joka juuri äsken oli tullut suuremman laivan kupeelle jokivarrelta. +Erkki ei ollut ainoa, joka teki tärkeän huomion, sillä hänet oli jo +aikaisemmin huomattu. + +-- Tuosta saat miehen, jota tarvitset, sanoi punatukkainen purren +kipparille. -- Hän on vieras täällä eikä kukaan kysele häntä, vaikka +katoaisi ikipäiviksi. + +Kippari tähysti Mulikkaa, joka juuri kantoi raskasta taakkaa maalle. + +-- Ei hän liene aivan helposti otettavissa, hän lausui matalalla +äänellä. + +-- Ellemme saa väkivallalla purteen, saamme ainakin viekkaudella, +neuvoi Gustaf. -- Kun hän on täällä, on hänet helppo toimittaa +Karhusaareen ja siellä kyllä Nicholas Koorn hänen niskansa taivuttaa. + +Erkki ei luonnollisesti kuullut mitään tästä keskustelusta. Hän kehitti +päässään tuumaa, miten saisi punatukkaisen lähtemään Christinaan. + +Gustaf nousi purresta maihin ja kulkiessaan läheltä Erkkiä tervehti +häntä, huomauttaen: + +-- Kas onhan täällä niitä vanhan maan ystäviä. Eikö enää miellyttänyt +Christinassa olo? + +-- Eipä siellä mitään hätää ole, vastasi Erkki. -- Kyllä sinne sopii. +Sovit sinäkin, juuri sinua siellä odottavat. + +-- Onpa hyvä, että ollaan jo niin pitkällä, että minua odotetaan, +lausui Gustaf. -- Siihen olen halunnut päästäkin. Ehkä sinäkin jo +haluaisit minua sinne. Ja luovuttaisit sen, jonka olet minulta +ryöstänyt. Mutta se, että sinä olet vielä hengissä, todistaa, että asia +ei ole vielä lopussa. Hirsipuu, se on sinun osasi. Sitten minä omani +haen. + +-- Silloin saat odottaa kauan, sanoi Erkki kiivaasti ja ryhtyi taas +työhönsä. Hän oli aikonut rauhallisesti keskustella punatukkaisen +kanssa, mutta huomasi sen mahdottomaksi. Hän ei voinut teeskennellä. + +Punatukkainen ei malttanut olla vielä lähestymättä suomalaista. + +-- Minun kärsivällisyyteni on alkanut loppua, kähisi hän. -- Siellä +siirtokunnassa käy kaikki niin hitaasti. On mahdollista, että lähden +sinne jo piankin. Mutta, usko se, sinä et tule minun kanssani. Me emme +sovi samaan siirtokuntaan. + +-- En seuraasi ikävöi, sanoi Erkki. -- Mielelläni jään tänne, jos sinä +menet siirtokuntaan. + +Gustaf vetäytyi toveriensa luo purteen. Erkki huomasi hetken kuluttua +purren ja miehet hävinneiksi. Mihin ne olivat menneet, sitä hän ei +keksinyt. Työtoverilleen hän selitti, että tuota punatukkaista on +etsitty Uuden Ruotsin siirtokuntaan. Hän pyysi tätä painamaan mieleensä +miehen piirteet. + +-- Kyllä minä ne kasvot ja tuon pään aina muistan, vakuutti Erkin +hollantilainen työtoveri. -- Ei hän ole ensimmäistä kertaa täällä. Hän +kuuluu Killian van Rensselaerin joukkoon ja liikkuu hänen asioillaan. +Toisinaan häntä ei näe viikkokausiin, toisinaan hän taas viipyy täällä +useita päiviä. Vakituisesti hän asunee Killian-herran linnoituksessa +Rensselaersteënilla. Hänen hommansa näyttävät olevan hyvin salaperäisiä. + +Laivaa purettiin iltapimeään saakka. + +Pimeässä sattui tapaturma. Kun Erkki Mulikka otti laivan kupeelta +raskasta lautataakkaa hartioilleen, luiskahti hänen jalkansa ja +hän putosi veteen. Viedessään taakkaansa maihin työtoveri huomasi +onnettomuuden niin myöhään, että kun hän ehti katsomaan laivan laidan +yli ulkosivulle, ei hän siellä nähnyt muuta kuin uivia lautoja ja +kadonneen lakin. Hän hälyytti väen liikkeelle, vene pantiin kiertämään +laivan ympärystää ja seipäällä koetettiin tavoitella pohjaa. Mitään ei +tavattu. Pimeys teki tarkemman etsimisen mahdottomaksi. + +Kun mies oli tuona kuumana kesäpäivänä tehnyt raskasta työtä, päätti +laivaväki, että hän oli kuumuuden rasituksesta pyörtynyt ja painunut +pohjaan. Vain tämä voi selittää miten kaikki tapahtui niin äänettömästi. + +Kun kadonnutta työmiestä vielä etsittiin laivan luota, riensi pieni +pursi Hudson-virtaa ylöspäin illan pimeydessä. Tämä pursi oli ollut +laivan kupeella piilossa ja ottanut hiljaa saaliinsa, kun se, kaulan +ympäri kietoutuneen silmukan vetämänä, putosi veteen. Pursi pääsi +hiljalleen pimeässä irtautumaan laivasta ja loittonemaan ennenkuin +tapaturma herätti yleisempää huomiota. + +Purren pohjalla makasi vahvasti nuoriin sidottuna Erkki Mulikka, +jonka kaulan ympäriltä oli silmukka höllennetty. Vangitun luona piti +punatukkainen vahtia ja ilkkui onnettomalle: + +-- Katsoin parhaaksi muuttaa menettelytapaani. Minä lähden nyt sinun +sijastasi Stinan luo. Minullehan hän kuuluukin ja minä otan nyt omani. +On yhdentekevää hirtetäänkö sinut vai jätetäänkö henkiin. Meidän +rauhaamme et enää pääse häiritsemään. + +Erkki kuuli tämän katalan miehen puheen. Hänen nyrkkinsä olivat +puristuneina, mutta hän ei voinut tehdä mitään. Kauhun kuvat kiitivät +mielikuvituksessa hänen silmiensä ohi. + +Hetken kuluttua pysähtyi pursi kalliorantaan. Punatukkainen ja hänen +toverinsa kantoivat sidotun vangin linnoituksen portista sisälle. + +Purren kippari selitti karkeaääniselle vartijalle: + +-- Tässä on työvoimaa linnoitukseen niiden tilalle, jotka lähtevät +kauppa-asioille. Alussa hän kai on vastahakoinen, mutta Koorn on +tottunut äkäpussit kesyttämään. Tällä miehellä on se etu, että häntä ei +suurin kuulustella. Hän on vain tilapäisesti tullut siirtokuntaan, eikä +hänellä ole omaisia ja ystäviä. Hänestä ei mitään melua tehdä. + +-- Viekää tornikamariin, komensi vartija. + +Erkki tunsi kohta olevansa tukehduttavan lämpimän huoneen lattialla. +Hänen kätensä ja jalkansa oli päästetyt siteistä. Ovi oli teljetty, +ja akkuna, pieni aukko, oli ylhäällä saavuttamattomissa. Huone oli +osittain niiden portaiden alla, jotka johtivat torniin. + +Vanki tunsi ruumiissaan väsymyksen herpaantumista. Hän oli liian +voimaton harkitsemaan pelastustaan. + +Horroksissa maaten hän yön aikana kuuli portaita kuljettavan ja +raskaita esineitä kannettavan. + +-- Me joudumme matkaan ennen päivän koittoa, sanoi joku ääni. -- Lasti +on jo pian laivassa. On sekä väkevää että pistävää. Kyllä niillä +vaihdetaan lasti nahkoja. + +-- Minun matkallani voi ehkä tulla häiriöitä, lausui toinen, jonka +Erkki horroksissakin tunsi punatukkaisen ääneksi. -- Aion viettää nyt +hääni ja tuoda vaimon mukanani tänne. + +Erkki koetti pysytellä hereillä. Mutta luonto vaati osansa. Hän nukkui +pian sikeään uneen. + + + + +GUSTAF VAATII OMAANSA. + + +Ne juorut Gustafin katoamisesta, joita oli Helsingborgin linnoitukseen +ja sieltä muuallekin järjestelmällisesti levitetty, olivat +kulkeuneet myös Stinan isän korviin, vaikka hän ei niitä ottanut +vakavalta kannalta. Mutta kun hänen tyttärensä vangittiin ja kun +murhaan syylliseksi mainittu Erkki Mulikka katosi paikkakunnalta, +tuli Nils Dalbon mieliala sangen synkäksi. Hän ei jaksanut uskoa +murhaa mahdolliseksi, mutta ei hän osannut selittää ihmeellistä +katoamistakaan. Miksi Gustaf ei tule hakemaan omaansa? Miksi hän kiusaa +koko siirtokuntaa rikoshuhuilla? Myös Stinan äiti vuodatti asian +johdosta katkeria kyyneleitä. + +Näytti siltä, että siirtokuntaan ei sillä hetkellä kukaan ollut +tervetulleempi kuin punatukkainen Gustaf. Kaikki olivat valmiit +ottamaan hänet avosylin vastaan. + +Hänen saapumistaan odotti myös Stina, joka Kaisa Väinämön kanssa +oli siirretty Helsingborgin linnan vankilaan. Niinikään odotti +Stina jotakin tietoa Erkistä, josta hän ei ollut kuullut mitään sen +kohtalokkaan illan jälkeen, jolloin tämä hänen pyynnöstään pakeni +pimeyteen. Hän tiesi, että Erkki oli lähtenyt vihamiestään etsimään. +Oliko hän löytänyt? Miten olivat he keskinäiset asiansa selvittäneet? +Olivatko he tulossa? Nämä kaikki olivat kysymyksiä, jotka risteilivät +usein Stinan ajatuksissa. + +Ja tätä monien kysymysten sarjaa hän jatkoi uusilla kysymyksillä. +Mitä sitten seuraa, kun Gustaf tulee tänne? Erkki pääsee vapaaksi +epäluulosta. Myös hän itse pääsee vankilasta -- mutta mihin? +Mestauslava kyllä välttyy, mutta sen sijaan uhkaa häntä kauheampi, +uhkaa pakollinen avioliitto vihatun miehen kanssa. + +Hän ei salannut näitä ajatuksiaan onnettomalta vankilatoveriltaan. + +-- Minä en voi mennä hänen kanssaan naimisiin, vakuutti hän. -- Minä +inhoan häntä, minä vihaan häntä. Luultavasti ei minulla ole muuta +keinoa kuin hukuttaa itseni. + +-- Älä toki niin toivoton ole, lohdutti Kaisa. -- Pelastuksen teitä on +monenlaisia. + +Nils Dalbo tuli tytärtään katsomaan. + +-- Siinä asiassa, jonka tähden sinut on vangittu, alkaa tutkinto +huomenna, ilmoitti hän. -- Kuvernööri tulee itse oikeutta istumaan. Hän +on jo asettanut lautakunnan. Olisi nyt perin tärkeä voida todistaa, +että Gustaf on elossa. Siihen raukeaisi heti koko syyte. + +-- Kunhan odotetaan, vielä se asia voidaan todistaa, vakuutti Stina. + +-- Kuvernööri ilmoittaa jo liian kauan odottaneensa. On mahdollista, +että hän ei enää odota. + +-- Minulla on syytä luulla, että aivan pian saamme tietoja Gustafista, +sanoi Stina. + +Hän saattoi isäänsä ovelle ja sanoi: + +-- Lohduttakaa äitiä. Vakuuttakaa hänelle, että kyllä nämä asiat vielä +hyvin päättyvät. + + * * * * * + +Seuraavana aamuna käytiin Stina hakemassa oikeuden istuntoon. + +Kuvernööri Printz ei ollut hiukkaakaan lainoppinut. Hän tunsi sen itse +ja sen vuoksi hän oli halunnut tuomariksi siirtokuntaan lainoppinutta +miestä. Kun sitä ei saanut, täytyi hänen itsensä edustaa myös lain +ja oikeuden korkeaa arvovaltaa. Siltä varalta hän oli jo lähtiessään +varoittanut, etteivät kovin hämmästyisi, jos tuomiot eivät aivan lain +kirjaimen mukaan sattuisi. Hänen johtamissaan oikeuden istunnoissa ei +noudatettu mitään muodollisuuksia. Hän käsitti, että alussa hänen oli +voitettava asema ankaruudella, ja sen vuoksi hänen täytyi tehdä tuomiot +jyrkiksi. + +Klingan lapsenhoitajattaren, Stina Dalbon asia oli ensimmäinen +merkittävämpi juttu, joka joutui hänen ratkaistavakseen. Tyttöä vastaan +tehty syytös oli raskas ja perin salaperäinen. Syytetty ei tunnustanut +mitään ja turhaan kuvernööri yritti kovuudellakaan taivuttaa häntä +tunnustamaan. + +Kuta pitemmälle kuulustelua kesti, sitä hämärämmältä asia näytti. + +Hän selaili lakikirjaa, suuttuen ja tuskastuen sitä enemmän kuta +vähemmän hän siitä selvää sai. Oliko hän mikä kirjanoppinut? Hän +oli tottunut sodassa antamaan tuomioita, mutta niitä ei perustettu +mihinkään pykäliin. Tuomioiden piti olla käytännöllisiä, niillä piti +saada aikaan se mihin tähdättiin. Muodoista vähät väliä. + +-- Mestattavaksi ja oikea käsi pois sahattavaksi, kuului yhtäkkiä +kuvernöörin tuomio, yllättäen täydellisesti koko salintäyteisen +kuulijajoukon. + +Lautakunnan jäsenet katsoivat ihmetellen toisiinsa, mutta ei kukaan +uskaltanut ääntään korottaa. + +Stina vaipui pyörtyneenä lattialle. + +Kuvernööri oli mielestään antanut oikean ja viisaan tuomion. Hänellä +ei ollut aikomusta panna sitä täytäntöön -- hänestähän se riippui. Kun +näin raskas rangaistus on uhkaamassa, pannaan varmasti kaikki voimat +liikkeelle oikean selvityksen saamiseksi. Tuomio oli siis kuvernöörin +mielestä vain uhka, joka pakottaisi totuuden esille. + +Samalla kuvernööri määräsi, että vapaamiestä Erkki Mulikkaa oli +etsittävä yli koko siirtokunnan ja tavattaessa oli hänet kiinniotettava +sekä sidottuna linnoitukseen lähetettävä, jotta sama rangaistus voisi +häntä kohdata. + +Sekin oli tarkoitettu enemmän uhkaukseksi kuin käytännössä +toteutettavaksi. + +Ennenkuin Stina vietiin takaisin vankilaansa joen toiselle puolen, sai +hän tervehtiä ja tavata vanhempiaan. Sydäntäsärkevä oli Stinan kohtaus +äitinsä kanssa. He eivät nähneet tuomiossa mitään valopilkkua. Millä +hetkellä tahansa voidaan tuomio panna täytäntöön. Näkisikö äiti enää +tämän jälkeen lastaan? + +Isä ei ollut yhtä toivoton. Hän ymmärsi, että tuomio oli ehdollinen. +Hän katsoi kuitenkin viisaimmaksi olla tyttärensä huolia lieventämättä +enempää kuin oli välttämätöntä. + +Saman päivän iltana kuvernööri Printz hämmästyi aika lailla. Hän oli +juuri lopettanut ilta-ateriansa, kun eräs mies pyysi tavata häntä. + +Se oli Klas. + +-- Mitä sinulla nyt on asiaa? kysyi kuvernööri lyhyesti. + +-- Armollinen herra, alkoi Klas nöyrästi. -- Tulen ilmoittamaan, että +se mies, jonka murhasta Stina Dalbo on tänään tuomittu, on elossa. +Yhä vieläkin olen järkytettynä säikähdyksestä, jonka tänään sain, +kun näin ystäväni ilmielävänä edessäni. Luulin ensin häntä haamuksi +ja aioin paeta. Hän huusi minulle: 'Mies, oletko hullu? Etkö minua +tunne? Tervehdi toki toveriasi, joka on pitkältä matkalta palannut ja +ansaitsee hyvän ryypyn tervetuliaisiksi.' Toinnuttuani moitin häntä +siitä, että hän oli saanut suurta häiriötä aikaan, ja sanoin, ettei +Stina hänelle voi poissaoloa antaa anteeksi. 'Enpä luullut, että hän +niin kaipaa minua', hän sanoi. 'Hänen mielensä lienee aika lailla +muuttunut.' Hänellä ei ollut vähintäkään aavistusta siitä, mitä oli +tapahtunut. Hän oli kaikesta pahoillaan, mutta ilmoitti kaiken nyt +hyvittävänsä. Hän on valmis menemään naimisiin ja lähetti minut sitä +varten asialleen. Klas veti paperin taskustaan ja sanoi: -- Tässä +on todistus siitä, että hän ja Stina ovat Ruotsissa laillisesti +kuulutetut. Hän pyytää morsiamensa vapauttamista, jotta häät voitaisiin +ensi tilassa viettää. + +Kuvernööri oli sangen hämmästyksissään tästä ilmestymisestä. Hän huusi +kiukkuisella äänellä: + +-- Onko ollut tarkoituksena pitää minua sekä korkeaa lakia ja oikeutta +pilkkana? + +Kenties olisi Gustafin asiamies saanut pahempiakin seurauksia tästä +jutusta, ellei kuvernöörin nopeaälyinen tytär Armgard olisi ehättänyt +väliin. + +-- Isä, sinun viisautesi oikeuden jakamisessa selvitti tämän sangen +salaperäisen jutun, sanoi hän. -- Ilman sinun ankaraa tuomiotasi olisi +asia jäänyt hämäryyteen ehkä ikipäiviksi. + +-- Niin, ilahtui kuvernööri, -- tiesinhän minä, että miestä ei oltu +murhattu. Minä pakotin hänet esiin. Ja nyt minä olen valmis pitämään +nämä harvinaiset häät siirtokunnassa. Ensi viikolla muutamme Hoviimme +Tenakonkille, ja yhtenä tulojuhlan ohjelman numeroista ovat nämä häät. +Armgard, pidä huolta niiden valmistuksista. Minun kustannuksellani. +Käy, nuori mies, hän sanoi, kääntyen Klasin puoleen, -- papereinesi +pastori Campaniuksen luona ja järjestä niin asiat, ettei enää mitään +häiriötä tapahdu. + +Klasin lähdettyä sanoi kuvernööri tyttärelleen: + +-- Nyt ei ole mitään syytä pitää tyttöä vangittuna. Minä päästän hänet +irti viipymättä. + +-- Odota isä, kiiruhti Armgard sanomaan. -- Minulla on hyvä ajatus. +Stina viedään Tenakonkille eikä sallita kenenkään kohdata häntä. +Ei anneta hänelle mitään tietoa asioista ennen kuin hänet viedään +vankilasta vihille. + +-- Mutta eikös se ole sydämetöntä? + +-- Ei vähääkään, sanoi Armgard päättävästi. + +-- Hänen ilonsa tulee sitä suuremmaksi. Jos välttämättä tahdot, voit +vähää ennen häitä ilmoittaa, ettei Gustaf ole murhattu. Näin asiat +parhaiten järjestyvät. + +-- Sinä olet järkevä, Armgard, myönsi Printz. + +-- Sinä puhut kuin vanha ihminen, vaikka olet vasta täysi-ikään +kehittynyt tyttö. Rakkauden houreet eivät sinua pimitä. + +-- Järki kaikessa, sanoi tytär ja lähti huoneesta. + + + + +PRINTZIN HOVISSA. + + +Maunu Klinga oli miehineen kiirehtinyt Uuden Göteporin sekä Printzin +Hovin rakentamista Tenakonk-saarella. Kesä oli kuuma, joten miehet +tottumattomina ilmanalaan saivat monta hikeä pusertaa. Kuitenkin +ne, jotka olivat olleet myös Helsingborgia rakentamassa, kehuivat +työntekoa Tenakonk-saarella mieluisammaksi. Täällä ei ollut niitä isoja +purevia itikoita, jotka tekivät olon joen toisella puolella aivan +sietämättömäksi. + +Sekä linnoitus että kuvernöörin hallintorakennus tehtiin vahvoista +hirsistä. Osa tarvittavista puista otettiin saarella olevasta suosta, +johon oli aikoinaan suuri metsä painunut ja siellä hyvin säilynyt. + +Hallintorakennus, Printzin Hovi, oli koetettu ensin saada valmiiksi, +jotta kuvernööri pääsisi perheineen muuttamaan sinne. Suuressa +asuinrakennuksessa oli kuvernöörillä useita tilavia huoneita. Sitä +paitsi oli suuria saleja virastohuoneiksi. Valmiina oli myös muita +välttämättömiä rakennuksia. Monet rakennukset sotilaita, alempaa +virkakuntaa y.m. varten olivat kuitenkin vasta tekeillä ja valmistuivat +hitaammin. Tännekin oli, pikemmin tavan mukaan kuin tarpeen +vaatimuksesta, rakennettu vankila, jonka ensimmäisiksi asukkaiksi +siirrettiin siirtokunnan ainoat vangit, Stina Dalbo ja Kaisa Väinämö. + +Sen jälkeen kun tuomio oli langetettu, odotti Stina joka päivä milloin +hänet viedään mestauslavalle. Aamulla ylös noustessa oli aina hänen +mielessään, että tämä lienee viimeinen päivä. Kun hänet siirrettiin +Tenakonkille, päätti hän, että nyt viedään viimeiselle matkalle. +Henkinen kidutus vaikutti häneen niin, että hän oli vain varjo +entisestä. Eräänä päivänä tuli kuvernöörin lähettämä sotilas vankilaan. + +Stina koetti nousta seisomaan. Hänen polvensa vapisivat. + +-- Älä pelkää, sanoi sotilas. -- Minä tuon hyviä tietoja. Paremmat +päivät sinua odottavat. Kuvernööri on lähettänyt minut ilmoittamaan, +että hän tietää sinun ja Erkki Mulikan olevan viattomia, sillä +murhatuksi luultu henkilö on löydetty. Kuvernööri tahtoo antaa +hyvitystä kärsimyksiesi johdosta. Tästä vankilasta saat kävellä +morsiamena vihkiäisiisi ja kuvernööri itse pitää häät mitä loistavimmat. + +Stina kuultuaan, että Gustaf oli löytynyt, huudahti riemusta. Ilon +kyyneleet valuivat silmistä ja hän kiitti Jumalaa. Vasta sitten kun +sanantuoja oli mennyt hän alkoi miettiä tiedonannon toista puolta. +Vankilastako suoraan vihille? Kuinka oli kaikki voinut tapahtua? +Tietysti niin, että Erkki, tuo rakas, kelpo Erkki, oli löytänyt +Gustafin, tuonut hänet kuvernöörin eteen ja paljastanut katalan juonen. +Kuvernööri oli tietysti pannut Gustafin lujille, ehkäpä rangaissutkin +häntä. Ja palkinnoksi Erkille hänen reippaudestaan kuvernööri tahtoi +nyt järjestää häät. Voi, jospa aika nopeasti rientäisi! + +Kuvernöörin tytär, joka oli itse tullut muuttotavaroiden mukana uutta +kotia panemaan kuntoon, oli Martti Marttisen mukana lähettänyt Reetalle +sanan ja pyytänyt häntä avustamaan. + +-- Nyt on sinullakin moninkertainen syy iloita, sanoi Armgard Printz +suojatilleen. -- Minä itse valmistan häitä Stina Dalbolle. Pian ei +sinulla ole hänestä mitään vaaraa. Kun Erkkisi saapuu näille main, olet +sinä hänen ainoansa. Kaikki riippuu silloin vain sinusta. Tietysti sinä +ymmärrät tehtäväsi. + +Ehdittiin vihdoin niin pitkälle, että kuvernööri Johan Printzin laiva +saapui Uuden Göteporin rantaan muuttaen siirtokunnan hallituksen +Christinasta Printzin Hoviin. Tapahtuman merkityksen vuoksi +suoritettiin siirtyminen laivasta juhlakulkueessa. Ensin lähtivät +laivasta airuet keskiaikaisiin pukuihin puettuina ja soittaen pitkillä +torvillaan. Kuvernööri itse astui mahtavana soittajien jälestä, +peitsillä varustetun sotilaskunniavartioston ympäröimänä. Hänen +jälessään tulivat hänen apulaisensa Sven Skute ja ryhmä sotilaita. +Saattueessa oli aatelisnuorukaisilla ja siirtokunnan virkakunnalla oma +osastonsa. + +Lämmin kesäpäivä pusersi hien lihavan kuvernöörin kasvoilta +hänen kävellessään puhkuvana mäkeä ylös sille paikalle, mihin +hallintorakennus oli hänen tahdostaan kohonnut. Portilla oli +juhlasaattoa vastaanottamassa rakennuttaja Maunu Klinga työläisten sekä +muutamien sotilasten kera, jotka olivat hänen komennossaan. Klinga +antoi kuvernöörille juhlallisesti uusien rakennuksien avaimet, jotka +Printz kiinnitti renkaaseen vyöllensä. + +Juhlakulkue marssi ensin väliaikaiseen kirkkoon, jossa pastori +Campanius tervehti siirtokunnan päämiestä tervetulleeksi uuteen +hallintopaikkaan sekä rukoili Jumalan siunausta aloitettavalle työlle. +Kuvernööri polvistui alttarin ääreen, missä pastori, pannen kätensä +hänen päänsä päälle, siunasi häntä. + +Tämän jälkeen marssi juhlakulkue itse hallintorakennukseen, jonka +portailla oli kuvernöörin tytär palvelija- ja apulaisjoukkoineen sitä +ottamassa vastaan. Torvensoittajat kääntyivät yleisöä kohti, jota +oli laajalti kokoontunut, ja puhalsivat torviinsa. Yleisön joukossa +näkyi myös intiaaneja, jotka uteliaina seurasivat tätä juhlallista +toimitusta. Punanahkoja oli saapunut aina kaukaa Takamaalta asti, myös +sellaisia, jotka eivät olleet ennen valkoisia nähneet. + +Kun luutnantti Klinga juhlan kunniaksi antoi uudesta linnoituksesta +ampua muutamia tykinlaukauksia, säikähtivät intiaanit pahanpäiväisesti +ja lankesivat maahan. + +-- Valkoisten Manitou puhuu kovalla äänellä, sanoivat he toisilleen. + +Illalla alkoivat ne suuret pidot, jotka kuvernööri oli aikaisemmin +luvannut. Tätä varten oli harvinaisia ruokia ja juomia ostettu entisten +lisäksi englantilaisilta, jotka Virginiasta olivat saapuneet laivallaan +kaupantekoon. Monta intiaaneilta saatua majavannahkaa oli vaihdettaessa +saatu luovuttaa näistä tavaroista. + +Oli päästy vasta nousevalle juhlatuulelle, kun ohjelman mukaan oli +toimitettava ensimmäinen avioliiton vahvistaminen tällä uudella +hallituspaikalla. Tämän numeron oli kuvernöörin tytär järjestänyt. +Kirkkosali oli koristettu kesän aikaisella sadolla. Hedelmällisyyden +merkiksi oli koottu maissilyhteitä alttarin molemmille puolin ja +seinistä riippumaan hedelmäpuitten oksia, jotka olivat täynnä +kypsyneitä hedelmiä. Portaille ja käytäville oli metsästä tuotu +laakeripensaita. Alttari oli koristettu myrtinoksilla, Lavendelikimput +levittivät väkevää tuoksuaan. Pimeä oli jo tullut, mutta se ei +tuonut sanottavasti viileyttä kesän hehkuun. Tulikärpäset lensivät +pensaikossa. Salaperäistä huumaa oli ilmassa. Vuosituhansia +koskematonna olleen erämaan rauha oli häiriytynyt. Sivistynyt maailma +hipaisi sitä ensi kerran. + +Armgard Printz piti huolen morsiamen pukemisesta ja tahtoi johtaa +morsiuskulkuetta. Klas oli kuvernöörin sihteerin johtamana saanut +varmat ohjeet miten hänen tuli menetellä. Ohjelma oli yksityiskohtia +myöten tarkkaan harkittu. + +Kuvernööri keskeytti tyttärensä viittauksesta ilonpidon juhlasalin +pitkien pöytien ääressä. Hän nousi seisomaan ja puhui kaikuvalla +äänellä: + +-- Meillä on merkkipäivä tänään. Siirtokunnan hallitus on asettunut +uuteen pysyväiseen paikkaansa. Täältä on tarkoituksena ohjata tätä +siirtokuntaa edistykseen ja kukoistukseen. Lisääntykää ja täyttäkää +maa. Hedelmällisyys tuottaa edistystä ja kukoistusta. Esikuvallisena +toimituksena on näihin tulojuhliin liitetty ensimmäinen kristillinen +avioliiton solmiminen tällä saarella ja tässä hallintopaikassa, +Toimitus tapahtuu kirkossa, johon me kaikki juhlakulkueessa siirrymme. + +Sven Skute järjesti rivit ulkona: airuet ensin, aatelisnuorukaiset +sen jälkeen hovipoikina, keskuksena itse mahtava kuvernööri ja +arvojärjestyksessä muu yleisö. + +Tulisoihdut lepattivat kutsuvina. Pappi odotti kirkon portailla. + +Vasemmalta lähestyi morsiuskulkue Armgard Printzin johdattamana. Naiset +olivat siihen liittyneet. + +Stina oli ihastuttavan kaunis, oli enemmän yliluonnollisen olennon kuin +ihmisen näköinen. Kärsimykset olivat tehneet hänet kalpeaksi, mutta +samalla kirkastuttaneet. Hänen silmänsä olivat rakkautta loistavat +ja sydämensä kiitollinen Jumalalle siitä, että kaikki oli kääntynyt +hyvään päin. Hän koetti silmillään etsiä Erkkiä, mutta ei soihtujen +lepattaessa voinut häntä huomata. Ehkäpä hän olikin sisällä kirkossa +odottamassa... + +Kirkon portailla hän näki seisojan kaksi miestä. Stina ei voinut heidän +piirteitään erottaa. Kenties... hän kiiruhti askeleitaan. Mutta kun hän +tuli lähemmäksi, kiljahti hän kauhistuksesta. Se kuului monen korviin, +vaikka musiikki soi. + +Stina oli kuin halvauksen saanut: ei voinut ottaa askeltakaan ja hänen +ruumiinsa tuntui lyijynraskaalta. Ne, jotka olivat lähinnä häntä, +huomasivat muutoksen ja taluttivat häntä. Nähdessään isänsä Stina sai +vähän rohkeutta. + +Nils Dalbo talutti tyttärensä sulhasen luo, joka odotti alttarin +edessä. Pastori laskeutui alttarikorokkeelta heidän eteensä. +Tulisoihdut valaisivat kirkkaasti tämän ryhmän. Vihkimistoimitus alkoi. + +Pastori ehti siihen kohtaan, missä hänen oli kummaltakin, sulhaselta ja +morsiamelta, erikseen kysyttävä tahtoivatko he ottaa rinnallaan olevan +aviopuolisokseen. + +Gustaf vastasi onton kumealla äänellä: "Tahdon". + +Tuli morsiamen vuoro vastata. + +Stina kohotti silmänsä pastoria kohti ja vastasi jyrkästi ja selvästi: +"En tahdo". + +Vastaus kuului yli koko kirkon hiljaisuuden. + +Pastori säpsähti. Seurakunta hämmästyi. + +Pastori kysyi uudelleen. + +Vastaus oli sama, ehkä vieläkin jyrkempi ja selvempi: "En tahdo". + +Uusi humaus kävi läpi seurakunnan. Kuvernööri osoitti hermostuvansa. + +Pastori uudisti kysymyksensä kolmannen kerran. + +Vastauksena tuli melkein epätoivoinen kirkaisu: + +"En koskaan ota häntä". + +Stina olisi pyörtyneenä vaipunut maahan, ellei hänen isänsä olisi +ehtinyt häntä tukemaan. + +Pastori ilmoitti että morsiamen vastustamisen vuoksi vihkiminen +keskeytetään. Luterilainen kirkko ei pakota ketään vasten tahtoaan +avioliittoon. + +Kuvernööri katsoi oman arvovaltansa tulleen loukatuksi. Hänen +tuliaisjuhlansa säännöllinen kulku oli häiriytynyt. Hän nousi +kiukkuisena penkiltään ja olisi epäilemättä tehnyt kirkonhäväistyksen, +ellei hänen tyttärensä olisi rientänyt hänen luokseen ja hillinnyt +häntä. + +Kuvernööri viittasi kädellään morsianta kohti ja sopersi joitain +käsittämättömiä kiukun sanoja. Vihdoin hän jyrkästi sanoi: + +-- Viekää hänet uudelleen vankilaan. Yleisö palasi kirkosta pettyneenä. +Pettynein oli kuitenkin sulhanen, joka kiiruhti mahdollisimman pian +pois kirkosta ja katosi pimeyteen. + +Stina vietiin vankilaan ja pyysi saada olla rauhassa, kun hän oli niin +perin uupunut. + +Kuvernööri seurueineen meni jatkamaan tulojuhlan viettoa. Ja pian +olivat juomingit täydessä käynnissä aivan kuin ei mitään välikohtausta +olisi sattunut. + + + + +PAKO. + + +Juomien päähän kihotessa muuan nuori aatelismies rohkeni illan kuluessa +hiukan ärsyttää kuvernööriä. Hän sanoi: + +-- Ehdottaisin siirtokunnan hedelmällisyyden maljan, mutta en +saa oikein lähtökohtaa. Avioliitot eivät näy olevan helposti +rakennettavissa täällä. + +Toinen jatkoi: + +-- Avioliittoasioihin ei hallitusvallan pidä sekaantua. Koko +siirtokunta sai nyt kuulla, että naisvalta on niissä voimakkaampi. + +Kolmas lisäsi: + +-- Tämä tyttö oli tuomittuna sen miehen murhaamisesta, jonka kanssa +hänet nyt tänä iltana yritettiin naittaa. Nyt mies tuli itse tänne. -- +Olisi huvittavaa tietää minkätähden tyttö nyt taas on vangittuna. + +Kuvernööri kuuli kaikki nämä puheet. Hän oli jo entisestään ärtynyt. +Tämä keskustelu ärsytti yhä enemmän. + +-- Kyllä minä teille syyn näytän, hän murahti. -- Silloin kun tyttö +otettiin ensi kerran kiinni, oli hänet tavattu noituudesta. Ja noidat +viedään roviolle. + +-- Siinähän sinulla on, kuvernööri, ohjelmaa tämän illan juhlaan, huusi +eräs päihtyneistä, -- repäisevämpää kuin se, mitä yritettiin kirkossa +suorittaa. + +-- Siinä olisi todella teko, joka muodostaisi tämän päivän sellaiseksi +juhlaksi, että sitä muistettaisiin niin kauan kuin tämä siirtokunta +pysyy. + +Kolmas ehdotti: + +-- Kootaan risuja ja sytykkeitä tuohon mäen harjalle. Siihen +syntyisi kokko sellainen, että se näkyisi yli koko siirtokunnan, +vieläpä toiselle puolen Fort Nassauhun saakka. Kyllä näin suurissa +rakennuspuuhissa on sen verran lastuja jäänyt, että niillä muutamia +noitia voidaan polttaa. + +Kuvernööri ryyppäsi rommilasin pohjaan ja kehoitti toisia tekemään +samoin. + +-- Mitä uutta nyt ohjelmaan saadaan, kun kirkkojuttu päättyi niin +nolosti? kysyi Sven Skute. -- Lupasit, että näissä juhlissa remutaan +enemmän kuin Helsingborgin valmistumisjuhlissa. + +-- Eikö sinulla ole juomista enemmän kuin tarpeeksi? kivahti kuvernööri +ärtyneenä. -- Nyt sitä paitsi työväki myös juhlii. Oletko nähnyt heidän +pitkiä pöytiään pihamaalla? + +-- Niin, koko siirtokunta on koolla, myönsi Skute. -- Ensimmäisen +ja ehkä ainoan kerran. Nyt pitäisi saada heille repäisevää ja +ikimuistettavaa huvia. + +-- Mitäs ajattelet noitien polttamisesta? kysyi kuvernööri. + +-- Niidenkö, jotka viime juhlan iltana keksittiin? Olisihan tosiaankin +sopivaa antaa niille rangaistus tässä juhlassa. + +-- Nyt ryypätään, huusi kuvernööri yli koko salin. Maljoja +tyhjennettiin. Uusia täytettiin ja taas tyhjennettiin. Päihtymys alkoi +olla yleinen. + +Ulkona olevat juhlijat olivat kantaneet kokoon risuja ja lastuja +kummulle ja sytyttäneet sen tuleen. Valo loimusi pimeässä yössä kauas +joelle. + +-- Miksi roviota turhaan poltatte, kuului pimeästä ääni, -- kun on +noitiakin, joita voitte samalla polttaa. + +-- Noidat roviolle, kaikui useiden suusta huuto. Se kuului avoimista +akkunoista sisälle saakka, huolimatta päihtyneitten melusta ja palavien +risujen räiskeestä. + +Kuvernööri teki nopean päätöksen. Hän huusi akkunasta: + +-- Kootkaa toinen rovio kummulle. Kootkaa siihen puita, risuja ja +lastuja. Vietämme muuttomme kunniaksi suuren, ikimuistettavan juhlan. +Poltamme noidat, paholaisen palvelijat. + +Kuului riemuhuutoa yleisön joukosta ja miesjoukko kiiruhti roviota +laittamaan. + +Juhlijain joukossa oli muitakin kuin niitä, jotka ottivat tämän sanoman +riemulla vastaan. Juhlaan olivat saapuneet Martti Marttinen, Luukas +sekä koko joukko suomalaisia, jotka kauhistuivat sekä ehdotusta että +kuvernöörin ilmoitusta. He aavistivat mitä tämä merkitsee päihtyneessä +kansanjoukossa. + +Martti ja Luukas kiiruhtivat vankilalle, joka oli hiukan syrjemmässä. +Martti oli jo aikaisemmin huomannut, että Piikki oli tälläkin kertaa +vahdissa. Martti sanoi Luukkaalle ja Piikille: + +-- Kiireesti naiset pakoon. Heidät on ohjattava niin kauas, etteivät +he ole tavoitettavissa. On mahdollista, että heidän täytyy olla +kauan poissa, kuten teidänkin. Rannalla vesakon suojassa on minun, +veneeni. Siinä on aluksi ruokavaroja. Toinen tai toinen käyköön minun +luonani lisää hakemassa, kun vakinaisen piilopaikan olette löytäneet. +Kiiruhtakaa! Minä lähden laittamaan venettä kuntoon. Tulkaa sinne pian +naisten kanssa. Tietysti kenenkään näkemättä. + +Martti riensi rannalle. Hän varasi veneeseen tarpeita, joita käsiinsä +sai. Hän jätti sinne myöskin pari pyssyä ampumatarpeineen. Rannalle +saakka kuului päihtyneitten melu. Lyhyen odotuksen jälkeen tulivat +Luukas ja Piikki taluttaen naisia, jotka värisivät kauhistuksesta. He +olivat kuulleet huutoja, jotka ilmaisivat mikä oli heidän kohtalokseen +aiottu. Hiljaa siirtyivät he veneeseen, Piikki soutamaan ja Luukas +perään, naiset toisiinsa puristautuneina keskelle. + +Martti työnsi veneen vesille. Hän kuiskasi: -- Soutakaa virtaa ylöspäin +ja antakaa itsestänne tieto niin pian kuin mahdollista. + +Kun vene lähti liikkeelle, kiersi Martti sivumpaa juhlapaikalle, missä +suuri rovio oli jo melkein valmiiksi laitettu. + +Kiihkoisimmat vaativat vankien hakemista ja rovion sytyttämistä. + +-- Ei ennen kuin olette maljanne uudelleen täyteen saaneet, huusi +kuvernööri. + +Uusia maljoja täytettiin ja juotiin. Ajatukset olivat jo kovin sekavat +ja askeleet epävakaat, kun vihdoin lähdettiin vankeja hakemaan. + +Vankila oli tyhjä. Ei ollut noitia eikä noidan vartijoita. Sana siitä +saatettiin kuvernöörille. Tämä julmistui tiedosta ja uhkasi polttaa +kaikki, jotka ovat karkaamista avustaneet. Käski etsiä karanneet sekä +heidän apurinsa. + +Eräs juomatoveri kuvernöörin lähellä tarjosi pikarin hänen käteensä ja +sanoi: + +-- Juo Printz! Juo karanneitten malja. Eiväthän he noitia ja tietäjiä +olisi olleet, jos olisivat vapaaehtoisesti jääneet poltettaviksi. +Sitä paitsi he paollaan pelastivat sinun sielusi. Huomenna olisit +jo tätä päätöstäsi katunut. Juo, Johan Printz, ei tämä siirtokunta +kaipaa noitarovioita. Taistelkoot vanhassa maassa uskonsuunnat. Täällä +vallitkoon omantunnon vapaus! Juo, Printz, juo, karhu, joka voit olla +äreä, mutta joka olet pohjaltasi helläluontoinen. Sinun maljasi, ja +pohjaan saakka! + +Printz jatkoi juomistaan. Toverit tulivat toinen toisensa jälkeen hänen +pöytäänsä, ja vähitellen hän unhotti tapahtuman. + +Reeta ja Martti lähtivät juhlasta Räsäsen veneessä. + +-- Minä en lähde enää koskaan tällaisiin tilaisuuksiin, sanoi Reeta. +-- Toivon, että Kaisa ja Stina ovat varman pakopaikan löytäneet. Kun +huomasin, missä vaarassa he olivat, selveni minulle oma syyllisyyteni. +Minä olen tehnyt heille niin pahoin, etten tiedä voinko koskaan +hyvittää. + +-- Kyllä minustakin on parempi kotona olla kuin tällaisissa kesteissä, +päätti Räsänen. + + + + +HELME LÖYTÄÄ ERKIN. + + +Israel Helme, siirtokunnan tuleva kaupanhoitaja, ei päässytkään +kauppamatkalleen Uuteen Amsterdamiin niin pian kuin oli alussa +suunnitellut. Myöskään ei hän saanut seuralaisekseen Luukasta, joka +kuvernöörin tulojuhlan jälkeen oli kadonnut jäljettömiin. Sen sijaan +tuli mukaan taloudenhoitaja Henrik Huygen, hollantilaissyntyinen, +joka siirtokunnan alusta saakka oli ollut yhtiön palveluksessa. +Hollanninkielen hyvänä taitajana ja rehellisenä miehenä soveltui hän +erinomaisesti kauppa-asioissa käytettäväksi. + +Lähetit matkustivat laivalla kiertäen Kap Mayn sekä pyrkien sieltä +kohti Long Islandia. + +Muutamien päivien jälkeen he olivat perillä ja sijoittivat laivansa +kallioiden kupeelle tuulen suojaan. Vaikkakin Uusien Alankomaitten +kuvernööri William Kieft oli pannut vastalauseensa ruotsalaisten +asettumista vastaan Eteläjoelle (Delawarelle), otti hän kuvernööri +Printzin kauppalähetit vastaan varsin kohteliaasti ja lupasi auttaa +heidän hankkeitaan parhaansa mukaan. + +Siirtokunta oli pääasiassa kauppiaita, jotka olivat kateellisia +toisilleen. Kahden varsinaisen puolueen, "Pitkien piippujen" ja +"Lyhyiden piippujen" ohella ajoi mahtava aatelismies Killian van +Rensselaer omaa politiikkaansa, uhmaten myös hallituksen edustajaa. +Tällä aatelismiehellä oli oma laivastonsa, oma suuri palvelijajoukkonsa +sekä omat maa-alueensa, Osittain oli hän ne linnoittanutkin ja vaati +niiden riippumattomuuden tunnustamista. Killian van Rensselaer +harjoitti omassa nimessään laajaa kauppaa myös intiaanien kanssa ja +hänen edustajansa kävivät kaukaisilla intiaaniseuduilla, myöskin +Eteläjoen takamailla. Ruotsalaiset olivat haluttuja kauppatuttavia, +sillä heillä oli maksuksi luovuttaa paitsi harvinaisia turkiksia, +kuten majavannahkoja, joiden saanti ei missään ollut niin helppoa kuin +Delawarella, myöskin metallia. Ruotsalaiset olivat panneet alulle +kaivostyön Brandywinen latvoilla ja niiden takana ja sitä varten oli +Ruotsista tuotu suomalaisia kaivostyömiehiä. Kaivostyö ei kuitenkaan +vielä tuottanut. Mutta ruotsalaisilla oli kaupankäyntiä varten +Ruotsista tuotua metallia. + +Huygenillä ja Helmeellä oli myöskin, paitsi kauppa-asioita, eräs +siirtokuntia koskeva selvittely. Uuden Ruotsin siirtokunnasta oli +aikojen kuluessa karannut joitakin siirtolaisia, jotka olivat olleet +yhtiön töissä. Nämä olivat yhtiöltä ottaneet laskuun elintarpeita +y.m., ja kun velka oli kasvanut suuremmaksi kuin mitä siirtolaiset +katsoivat sopivaksi työllään maksaa, karkasivat he hollantilaisten +puolelle. Heidän joukossaan oli hollantilaisia, ruotsalaisia ja +suomalaisia. Uusien Alankomaitten kuvernöörillä ei suinkaan ollut +syytä asettua näitä karkureita puoltamaan. Sehän olisi saanut +aikaan sen, että Uudessa Ruotsissa käytiin suojelemaan niitä, +jotka karkasivat hollantilaisten puolelta. Kuvernööri Kieft näin +ollen salli ruotsalaisten viranomaisten etsiä karkureita ja tehdä +heistä ilmoituksia. Etsimistyötä varten hän antoi heille erityisen +suojeluskunnan. + +Helme pani etsittävien luetteloon myös Erkki Mulikan nimen sekä +tuntomerkit, koska häntä ei löytynyt siirtokunnasta. Myös muita +etsittäviä oli poissa. Niistä eivät viranomaiset voineet muuta sanoa, +kuin että ne mahdollisesti ovat Killian-herran alueella, jolleivät ole +jatkaneet pakomatkaansa pohjoisessa olevien englantilaisten luo. + +Myös Killian-herran oma etu vaati ruotsalaisten karkurien +luovuttamista, sillä näin oli hänellä toivo saada takaisin ne karkurit, +jotka hänen luotaan piiloutuisivat ruotsalaisten suojaan. Paitsi sitä +hän halusi säilyttää kauppaystävyyden ruotsalaisten kanssa, jotka +vallitsivat tärkeitä majavannahkamarkkinoita. Helme oli käyttänyt +aikaansa uutterasti Erkki Mulikan tiedusteluun. Hän oli asiasta +joutunut puheikkain myös sen satamatyömiehen kanssa, joka oli ollut +Erkin työtoverina katoamispäivänä. Miehen selityksistä päättäen oli +kadonnut mies varmasti Erkki. Kuitenkaan ei Helme jaksanut uskoa +tapaturmaista hukkumista. Jo punatukkaisen vihamiehen läsnäolo pani +hänen epäilemään muuta. Jos Erkki on löydettävissä, löydetään hänet +ehkä van Rensselaerin alueelta tai hänen miestensä joukosta. + +Sen vuoksi hän tahtoi päästä tuon mahtavan miehen "valtakuntaan". Hän +liitti karkurien etsimiseen kauppa-asiat, ja niin kuljetettiin häntä ja +Huygenia suojeluskunnan turvin Killian-herran alueilla. Myöskin vietiin +heidät Rensselaersteënin pikku linnoitukseen. Ruokatunnin alkaessa +saivat he katsoa miehiä, jotka tulivat, työstä yhteiselle aterialle. +Erkki Mulikkaa ei niissä näkynyt. + +-- Onko tässä kaikki väki mitä saarella on, vai onko sitä muualla? +kysyi Helme linnoituksen päälliköltä Nicholas Koornilta. + +-- Kaikki ovat, vakuutti Koorn, -- paitsi ne, jotka ovat +kauppa-asioilla pitempien matkojen päässä. On meillä parhaillaan m.m. +ruotsalaisia Fort Nassausta käsin tekemässä kauppaa minquas-intiaanien +kanssa, mutta ne ovat meidän vakinaisessa palveluksessamme eikä heidän +nimiään ole teidän listassanne. + +-- Onko teillä nyt tai onko ollut tämännimistä? kysyi Helme osoittaen +Erkki Mulikan nimeä sekä katsoen tiukasti hollantilaiseen. + +-- En tiedä, kierteli Nicholas Koorn. + +Tämä epäröiminen ärsytti Helmettä. Hän päätti uskaltaa. + +-- Minäpä tiedän, että teillä on ollut, sanoi hän jyrkästi ja mainitsi +Erkin katoamispäivän. -- Siitä ajasta lähtien te olette täällä +salanneet ja väkisin pitäneet miestä, joka ei teille kuulu ja joka ei +tahdo teitä palvella. Etsikää pian mies käsiin. + +Päällikkö Koorn näytti jonkun verran hämmentyvän. + +-- En todellakaan tiedä, sopersi hän. -- Nimethän eivät täällä mitään +merkitse. + +-- Tiedän, että eräs nimi merkitsee täällä muita enemmän, jyrisi Helme. +-- Se on sinun isäntäsi nimi. Mutta tässä sinä olet toiminut isäntäsi +selän takana. Ilmoita vänkkäilemättä, missä sinulla on vielä miehiä, +jotka eivät ole tässä ryhmässä. + +Helme oli tehnyt keksinnön, jota hän nopeasti päätti käyttää hyväkseen. +Intiaanirahaa, vampunia, vaihtaessaan hän oli Uudessa Amsterdamissa +huomannut, että sitä oli myös väärennettyä, simpukan kuorista tehtyä, +kun oikeiden helmien täytyi olla puristettuja määrättyjen kalain +suomuista. Nyt hän näki Karhusaaren rannalla isot kasat särettyjä +simpukankuoria. Tuo väärennetyn rahan paja oli siis täällä. Ja +kuitenkin juuri Killian-herra oli kaupanteossa muistuttanut väärän +rahan olemassaolosta ja valittanut, että se tekee suurta häiriötä +liikkeessä. + +Kun Koorn vielä epäili ja tahtoi vetäytyä kuulustelusta pois, otti +Helme taskustaan muutamia väärennettyjä helmiä, joita oli saanut, piti +niitä Koornin silmien edessä ja sanoi: + +-- Tunnetkos näitä? Tiedätkös niiden valmistuspaikan? Minä sen tiedän +ja sinä sen tiedät, mutta sinun herrasi ei ole siitä tietänyt. Sinä +harjoitat täällä omaan laskuusi teollisuutta, joka ei ole oikein +kunniallista. Näin häpäiset myös herrasi nimeä. Ja tietysti sinulla on +sitä varten työläisjoukko, jota et henno näyttää. Jos tahdot pelastaa +nahkasi oman isäntäsi vihalta, ilmoita heti, missä nuo miehet ovat ja +milloin he saapuvat, jotta saan heidät nähdä? + +Nyt oli Nicholas Koorn voitettu. Muita hän ei pelännyt kuin omaa +herraansa, ja nyt oli Killian-herran viha uhkaamassa. + +Hän tunnusti, että miehet soutavat illalla lastin simpukankuoria saaren +rantaan. + +Helmeellä ja Huygenillä olisi ollut muuta toimittamista, mutta he eivät +katsoneet voivansa poistua ennenkuin tämä asia oli loppuun hoidettu. He +pitivät myös luonaan sotilasvartijat. + +Oli jo pimeä ilta, kun rantaan saapui pitkä vene, jossa oli useampia +pareja soutajia. Helme ja Huygen olivat rannalla. Lastina veneessä oli +iso kasa simpukankuoria. Omituisinta oli, että jokainen soutaja oli +kahlehdittu airoonsa, aivan kuin orjat merirosvolaivoissa. + +Nicholas Koorn oli sangen häpeissään ja tuli selittämään, että ilman +tätä varovaisuustoimenpidettä miehet karkaisivat. + +-- Herra on antanut suostumuksensa tähän, hän lausui puolustuksekseen. + +-- Me emme halua sekaantua sinun ja herrasi välisiin asioihin, sanoi +Helme. -- Ne eivät meitä liikuta. Tee tili toimistasi hänen kanssaan. +Mutta omamme me tahdomme saada. + +Helme huomasi Erkin, jota juuri irroitettiin airosta. + +-- Tuo kuuluu meille, huusi hän. + +Helme riensi Erkin luo, komensi Koornin miehet hänestä pois ja käski +Erkin mennä purteen. + +-- Nyt olemme valmiit lähtemään. + +Koorn katsoi tätä kuin halvauksen saaneena. Hän oli kuitenkin siitä +hyvillään, etteivät nämä tahtoneet huonontaa hänen välejään ankaran +isännän kanssa. + + + + +SCHUYLKILL-JOELLA. + + +Erkki Mulikan palattua Uuden Ruotsin siirtokuntaan ei kukaan muistanut +niitä kuulutuksia, jotka olivat koskeneet häntä. Kuvernööri Printz +kaikkein vähimmin. Hän ei suvainnut kuulla puhuttavankaan tulojuhlan +yhteyteen liittyvistä asioista. + +Kun välttämättömimmät rakennustyöt oli suoritettu, alkoi +siirtokunnan jäsenille helpommat päivät ja he pääsivät puuhailemaan +omissa harrastuksissaan. Niinpä toiset paransivat ja vahvistivat +uutisasutuksiaan, toiset perustivat itselleen uusia koteja, toiset +kokosivat vuosisatoaan, toiset metsästelivät j.n.e. Kaikilla oli työtä +ja touhua. + +Myöskin Hammaslahdella oli työ vilkkaassa käynnissä. Martti Marttinen +rakensi itselleen ja suvulleen tulevaisuuden kotia. Erkki oli häntä +auttamassa, samoin Olli Räsänen. + +Eräänä iltana kokoontui tänne rakennukselle yhteen muutamia +suomalaisia. Tuli Pietari Rambo ja Pietari Kokkinen, jotka olivat +jo aikaisemmin tehneet sopimuksen lähteä syksyllä sopivaan aikaan +Takamaahan metsästämään ja maita katselemaan. + +Nyt oli otollinen hetki. Seuraavana aamuna aikaisin lähti rannalta +liikkeelle vene, jossa istuivat Martti, Erkki, Rambo ja Kokkinen. +Mukana oli pyssyt sekä ampumatarpeita ja evästä. + +Voimakkaat aironvedot veivät nopeasti venettä eteenpäin, huolimatta +vastavirrasta. Maisemat liukuivat ohitse. Kokkinen ihaili matalia +heinäsaariaan, jotka hän oli aikaisemmin itselleen valinnut ja joille +hän nyt tahtoi löytää keskipisteen, asumuksen pääpaikan. + +Kuljettiin näiden saarien ohitse, poikettiin Schuylkillin suurelle +sivujoelle ja noustiin maihin lähellä joen suuta, missä oli matalasta +rannasta vähän kohoava, ruohoinen, suurten puitten verhoama kumpu. + +Luonto oli täällä mitä yltäkylläisin täydessä rehevyydessään. Joki +laskeutui tyynenä ja vuolaana Delawaren syliin. Rantoja verhoavat +mahtavat puut kuvastuivat ilta-auringon varjostamina veteen. Luonto oli +jotakuinkin koskematonta. + +Kummun rinteellä lähellä rantaa oli pieni hirsistä tehty ihmisasunto, +ainoa ja ensimmäinen tässä seudussa, jota suomalaiset sanoivat +Takamaaksi. + +Se ihmisasunto oli Sauna, suomalaisten ensimmäinen asunto ja samalla +kylpyhuone. Tulijat huomataan Saunasta ja heitä vastaan rientävät tämän +yksinäisen erämaan asukkaat, vanhat tuttavamme Piikki ja Luukas. + +Tämä oli iloinen yllätys kaikille muille paitsi Martille, joka tiesi +tästä piilopirtistä ja joka oli kaikessa hiljaisuudessa avustanut sen +rakentamista. Kun Piikki ja Luukas olivat onnellisesti saattaneet +naiset turvaan, olivat he asettuneet tähän asumaan ja rakentaneet tähän +asuntonsa, saunansa. Siinä oli Piikillä veden runsas riista vierellä. +Ja Luukkaalle, joka oli metsämies, tulivat metsän antimet melkein +saunan ovelle. He eivät katsoneet voivansa palata siirtokuntaan, kun +olivat ilman lupaa lähteneet. Mutta eivät he sinne kaivanneetkaan. He +elivät täällä rauhassa ja saivat juuri sitä, mikä heidän sydäntään +viihdytti. Päivät he liikkuivat ulkona askareissaan. Illalla pistettiin +tuvassa päre pihtiin ja nautittiin sitä onnea, minkä hiljaisuus +yksinäisyyttä haluavalle tuottaa. Luukas ja Piikki olivat Martin +välityksellä hankkineet tänne rakkaaseen saunaansa ne vähäiset +tavaransa, jotka heillä oli. Kallein niistä oli kantele, joka illoin +säesti soturin ja metsämiehen vanhoja lauleloita. + +Ystävien saapuminen oli yksinäisille korven asukkaille sangen +mieluinen. Ilta oli lämmin ja lauha. Vanhaa suomalaista tapaa +noudattaen tahtoivat Piikki ja Luukas tarjota ystävilleen kylvyn. +Niinpä pantiin Sauna lämmitä. Kylpyä odotellessa pakistiin ulkona joen +rannalla. Kodan hiilloksella laitettiin ruokaa. + +Sauna oli siksi suuri, että lauteille hyvin mahtui sekä isäntä että +vierasväet. Höyry kihosi kuumista kivistä ruumista hivelevänä, kuten +ennen vanhassa maassa. Seeterivastat antoivat hautuessaan kiviä vasten +hyvän tuoksun, ja kylpeminen niillä tuotti sanoin selittämättömän +hyvän tunteen. Vieraaseen maahan joutuneet nauttivat sanomattomasti +kotoisesta tunnelmasta. Kylpeminen kuumassa höyrysaunassa on +suomalaisten suloisin nautinto, peritty esi-isiltä jo ammoisesta +muinaisuudesta. + +Suomalainen ja sauna kuuluvat yhteen. + +Kylvyn jälkeen ateria maistui. Se nautittiin kodassa padan ympärillä. +Lattialle oli sirotettu pehmeitä lehviä, joilla oli mukava lojua. +Keskustelu sujui mainiosti. Muisteltiin entisiä oloja siellä vanhassa +maassa, niitä kärsimyksiä ja puutteita, joita siellä oli, mutta myös +iloja, jotka juuri kärsimysten välissä niin riemastuttavasti mieleen +vaikuttivat. Kerrottiin vanhat kaskut kotipuolen asuttamisesta, +väkevistä suomalaisista ja myös onnettomista vainoista suomalaisten ja +ruotsalaisten välillä. + +-- Siellä kotona oli maailma sittenkin liian pieni, sanoi Marttinen. +-- Siellä ei ollut mahdollista vetäytyä syrjään, jottei toinen olisi +ennen pitkää potkaissut. En tiedä kuinka suuri maa tämä on, mutta +minusta näyttää siltä, että tänne sopii. En tarkoita, että pakenisimme +ihmisiä, mutta hyvä on kuitenkin tietää, ettei ole pakko olla kenenkään +survottavana. + +-- Ei tiedä miten nämäkin seudut vielä ihmisistä täyttyvät, arveli +Pietari Kokkinen. -- Minusta on kumma, jos tällainen paratiisi saa iät +kaiket olla erämaana. Mutta minun ja meidän onnemme on, että näin on +tähän saakka ollut. Senpä vuoksi haluni on nyt lohkaista täältä niin +suuri pala, että siitä on helppo monelle pikku Kokkiselle ja heidän +jälkeläisilleen ositella. + +-- Samaan pyrin minä, vakuutti Pietari Rambo. -- Kun me olemme palat +itsellemme lohkaisseet, tulkoon tänne sitten muita kuinka paljon +tahansa. Minä en lainkaan kadehdi. Kyllä minulta naapurisovun saa. + +-- Me kun Piikin kanssa olemme täällä kahden asuneet, olemme tunteneet +itsemme niin sanomattoman onnellisiksi ja tyytyväisiksi. Eipä olisi +ihme, jos täällä vielä voisi syntyä suuriakin asutuksia. Miljoonia +tänne mahtuu, ja minä suon heille siunaukseni. + +Kun tuli puhe Kaisa Väinämöstä, nosti Pietari Kokkinen kysymyksen, +missä hän ja se tyttö, joka karkasi hänen kanssaan, nykyään lienevät. + +-- Piikki ja Luukas voisivat siihen ehkä jotain valaistusta antaa, +tunnusti Martti. -- Eikä sen tiedoksi tulemisesta laajemmissakaan +piireissä nyt luullakseni enää mitään vaaraa ole. + +Piikki kertoi: + +-- Vähän mekin siitä asiasta tiedämme. Kun poistuimme tuona kamalana +yönä jokea ylöspäin, näkyi roihu kauas takaamme. Päivän vaietessa +soudimme tätä jokea. Kaisa tahtoi aina vain kauemmas ja kauemmas. +Me tulimme pitkän matkan kuljettuamme suurelle koskelle, josta emme +enää päässeet ylös. Siinä Kaisa nousi veneestä, otti Stinan mukaansa +ja he lähtivät kosken vartta kävelemään ylöspäin. 'Odottakaa täällä +puoli päivää', hän sanoi ja lisäsi: 'Jollemme ole silloin täällä +takaisin, palatkaa pois. Me olemme silloin saaneet turvan, johon eivät +kuvernöörinkään voimat pysty.' Me jäimme katsomaan, kun he poistuivat. +Minusta näytti, että kosken yläpuolella kohtasi heidät intiaani, joka +lähti opastamaan. Ainakaan emme ole siitä lähtien heitä nähneet. Me +läksimme paluumatkalle. Mutta emmehän me voineet palata siirtokuntaan, +kun olimme auttaneet karkureita pakosalle. Niinpä pysähdyimme tähän +mieluisaan paikkaan ja rakensimme Saunamme. Te olette ensimmäiset meitä +tervehtimässä, ellemme ota lukuun intiaaneja, joita melkein joka päivä +tapaamme virralla. + +-- Ei tämä kuitenkaan niin kovin yksinäistä ole kuin luulisi, alkoi +Luukas puolestaan selittää. -- Jokea myöten kulkee punanahkoja vallan +tiheään kuljettamassa turkiksia. Joskus näkee valkoisienkin veneellä +pyrkivän ylöspäin. Ovatko ne hollantilaisia vai englantilaisia, en voi +sanoa. Vasta muutama päivä sitten eräs tuollainen retkikunta souti +ylöspäin. Luulin tuntevani kaksi siinä menevistä, mutta saattoihan +se olla erehdyskin. Olin nimittäin näkevinäni punatukkaisen ja hänen +toverinsa. Mutta mitä heillä olisi asiaa siellä päin? En ole nähnyt +heidän palaavan. Ehkä ovat tulleet yön aikaan. + +Miehet kävivät vähitellen levolle, toiset kotaan, toiset saunaan. +Aamulla he aikoivat lähteä retkeilemään. + +Luukkaan arvelut askartelivat Erkin päässä, joten hän ei saanut heti +unta. + + + + +MINQUASIEN LUO. + + +Kauniina ja lämmittävänä nousi syksyn aurinko rikkaan luonnon +reunustamalla Schuylkill-joella. + +Pietari Kokkinen kävi seutuja tarkastelemaan jo aamuaterian +valmistumista odottaessaan. Ei kauan kestänyt, kun hän palasi kantaen +kotaan ampumansa ison kalkkunan ja sanoi: + +-- Tahdoin hiukan katsoa kuinka runsaasti on riistaa tässä aitassa. +Ja kyllä sitä näkyy olevan. Näitä kalkkunoita asusti iso parvi tuossa +niemekkeellä. En viitsinyt useampia ottaa. Tallellapahan ovat vastaista +varten. + +Hän istui rahille saunan kupeelle ja puhui ruokaa valmistaville +isännilleen: + +-- Hyvän olette paikan itsellenne valinneet. Olen kiertänyt tuon kummun +ja katsellut näitä seutuja. Pelloiksi nämä pitäisi tehdä, leipää +kasvaviksi. + +_Teissä_ ei siihen ole ettekä te semmoisesta välitä. Piikin iäksi +riittää kaloja joessa eikä Luukkaalta metsänriista koskaan puutu. +Ja kenellepä te täällä peltoja raivaisitte? Kun kuolette, ei teiltä +jää perijää tai työnne jatkajaa. En tiedä, tokko eukon ottoa +ajattelettekaan. Mutta jos ajattelette, turhaa se on. Ei teille jää +enää tyttöjä siirtokunnassa, entiset ovat tilatut, eikä uusi polvi +joudu valmiiksi ennenkuin te turpeeseen keperrytte. Ikäväksi teidän +vanhuutenne käy täällä yksinäisyydessä. Ette kuule lasten leperryksiä, +ette näe oikeata kotielämää. Unehtuu mielestänne karjankellonkin +kilkatus. + +Luukas ja Piikki kuuntelivat askarrellessaan Kokkisen puhetta ja +miettivät mielessään: mitähän se noilla kuvauksillaan tarkoitti ja +mihin pyrki? + +Kauan ei heidän tarvinnut olla epätietoisina. + +-- Omaa maapalstaa te ette oikeastaan tarvitse, kun ette sitä +kuitenkaan viljele, jatkoi Kokkinen. -- Mutta lämmintä kodin hoitoa te +sitä enemmän tarvitsette, kuta vanhemmiksi tulette. Mitähän sanoisitte, +jos minä tekisin taloni tuohon mäelle ja kuljettaisin joukkoni tänne? +Te asuisitte Saunassa ja eläisitte omaa elämäänne. Minä muokkaisin +maata. Ja sitä mukaa kuin lapseni kasvavat, jatkaisin viljelyksiä. Näin +olisi teilläkin hoitoa ja turvaa, elittepä kuinka kauan tahansa. + +-- Ei minulla ole mitään sitä vastaan, sanoi Piikki hetken mietittyään. + +-- Hyvin se minullekin sopii, kunhan lupaat meistä huolehtia, jos +avuntarpeeseen joudumme, lausui Luukas. + +Niin oli asia ratkaistu. Uusi Kokkilan paikka oli selvillä. + +Erkki oli ollut rauhaton eilisestä illasta lähtien. Hän tiesi suunnan, +minne päin Stina oli paennut. Ilmeisesti Stina oli hädissään mennyt +Kaisa Väinämön kera minquas-intiaanien luo. Näistä täkäläisistä +minquaseista ei ollut takeita. Mutta jos hän heiltä säästyi, oli toinen +vielä suurempi vaara Gustafissa, jonka Luukas luuli menneen samaan +suuntaan. Erkillä oli se tunne, että Stina oli avun tarpeessa. Hänen +teki mieli lähteä morsiantaan etsimään ja suojelemaan. Hän puhui siitä +ystävälleen Martille. + +-- Luulen, ettei Stinalla ole siirtokunnassa kuvernöörin puolelta enää +sen suurempaa pelättävää kuin sinullakaan, arveli puolestaan Martti. -- +Tuskin kuvernööri häntä edes tutkinnolle panisi. Mutta se ei vielä auta +teidän avioliitto-asianne selviämistä. Siinä ei teillä luultavasti ole +muuta keinoa kuin odottaa komentaja Ridderin lupaamia toimenpiteitä. +Kuulutuksen purkamispäätös voi tulla Ruotsista ensi laivassa. Mutta +milloin se laiva tulee, siitä tuskin on mitään tietoa. Näin ollen ei +liene syytä vetää morsiantasi esiin piilopaikasta, jos hänellä on +muuten siedettävät olot. + +-- Minun tekee niin mieleni lähteä ottamaan hänestä selkoa, +sanoi Erkki. -- En saa ennen rauhaa kuin olen tavannut hänet tai +ainakin saanut varmoja tietoja. Lähdetkö seuralaisekseni? Kaksin +olisi turvallisenpa liikkua oudon intiaaniheimon keskuudessa. Jos +Luukas lähtisi kolmanneksi, olisi meitä jo riittävän monta, vaikka +punatukkainenkin olisi siellä juoniaan punomassa. + +-- Minä autan sinua mielelläni mikäli voin, lupasi ystävä. -- Työt +Hammaslahdella saavat hetken odottaa. Kotona Marjetan Kärjessä ei ole +hätää. Leenalla on Reeta apuna, ja Olli Räsänen käy tekemässä siellä +miesten työt. + +Luukas oli valmis lähtemään kolmanneksi. Piikki jäisi kotimieheksi. +Kokkinen tahtoi suunnitella uutisasutustaan ja niin ollen hänkin olisi +puolittain kotimiehenä. Rambo puolestaan oli innostunut etsimään +itselleen seudulta samanlaista kodin paikkaa kuin minkä Kokkinen oli +valinnut. Hän lähti yksinään pyssyineen kiertelemään Schuylkill- ja +Delaware-jokien välistä maa-aluetta ristiin rastiin. Kaikki lupasivat +aikanaan palata Saunalle. -- Ennemmin tai myöhemmin, oli Erkin +epämääräinen vastaus. + + * * * * * + +Erkki, Martti ja Luukas lähtivät veneellä Schuylkill-jokea ylöspäin. He +soutivat samoille putouksille, jonne pakolaisnaiset oli jätetty. Vene +vedettiin huolellisesti piiloon rantapensaikkoon. + +Ottaen eväät ja pyssyt mukaansa miehet nousivat rinnettä ylös ja +keksivät putouksen latvalla hyvin tallatun intiaanipolun. Kaikesta +päättäen oli tämä tienoo varsin huomattava intiaanien satama- ja +liikepaikka. + +Tällä kertaa ei siellä kuitenkaan näkynyt ketään. + +Miehet jatkoivat matkaansa polkua myöten. Tie johti ylämaahan suurien +metsien läpi. Maisemat olivat epätasaisia. Puroja laskeutui jokeen +tuontuostakin. Ne tulivat kuohahdellen kallioita alas ja muodostivat +kauniita pikku putouksia. Seutu oli ihastuttavaa ja mieleenpainuvaa. +Kun matkailijat olivat vuorimaan korkeimmalle kohdalle saapuneet, +näkivät he takanaan komean jokimaiseman. Mahtavana kiemurteli Delaware +ja siihen laskeutui Schuylkill ylevänä ja hopeanhohtoisena. Edessäpäin +näytti olevan laakso ja sen takana taas mäkimaisemaa. Vieläkään he +eivät ihmisolentoja tavanneet. + +He laskeutuivat laaksoon. Siellä kulki vuoristopuro, joka oli paikoin +sulloutunut ahtaasti kallioiden väliin, paikoin taas kulki kapean +vesiperäisen tasangon läpi. Tuo vuorien välissä oleva tasanko oli kuin +ihmiskäsillä kaivettu sulkuihin ja kanaviin. Veden patoamiseksi oli +laitettu taitavia laitoksia, puusulkuja, joihin oli koottu risuja ja +turpeita. Kun tuli lähelle, oli helppo huomata mikä nämä ihmeelliset +vesi- ja sulkurakenteet oli saanut aikaan. Siellä uiskenteli ja +puuhaili satoja, ehkä tuhansia majavia. Aivan kuin muurahaisten +rakentamalla tiellä tai mehiläispesässä näkee säännöllistä, +järjestelmällistä joukkotyötä, jossa toinen auttaa toistaan ja kaikki +pyrkivät yhteiseen päämäärään, aivan samanlaista saattoi huomata tässä +suurenmoisessa majavayhteiskunnassa. + +Matkailijat näkivät, että koko tämän joen laakso kuului majavien +asutusalueeseen. + +-- Täällä se on se majavannahkain aarreaitta, päätti Martti, -- aitta, +josta maine on kaikkiin siirtokuntiin kulkeutunut ja jonka omistamista +kaikki himoitsevat. + +Luukas sanoi: + +-- Minusta tämä on niin ihmeellistä ja harvinaista, ettei ole vähääkään +halua käydä näiden eläinten verta vuodattamaan. Tuntuu siltä kuin +olisimme Tapion kotitanhuvilla. Tässä yltäkylläisyydessä suurikin +metsästys into laimentuu. + +Reippaina astelivat matkailijat ihmeellisessä luonnon valtakunnassa. +Väsyneinä lepäsivät ja sitten taas jatkoivat matkaa. Heidän alkaessaan +kiivetä toiselle vuorijyrkänteelle tuli metsän rinteellä heitä vastaan +hirviä, kauriita ja muita metsäneläviä. Ne olivat niin kesyjä, että +tuskin tieltä väistyivät. + +Kun oli jouduttu mäkiryhmän laelle, ei enää Delawarelta päin voinut +vesijaksoja huomata. Sen sijaan edessä häämötti sangen kaukaa uusia +tuntemattomia vesiä ja suuria metsiä. Lähempänä näkyi useampia pieniä +aukeita, jotka ehkä olivat intiaanien kyliä. + +Miehiä vähän arvelutti matkan jatkaminen tässä tuntemattomassa +aarniometsässä. Heillä ei ollut aavistustakaan siitä mihin polku +päättyisi. + +Iltakin oli tulossa. Luukas ehdotti, että tehtäisiin nuotio ja +käytäisiin levolle. Mutta Erkki oli sangen levoton eikä halunnut hukata +hetkeäkään aikaa. + +-- Jatketaan sitten vielä matkaa, päätti Martti. -- Mutta kun me +liikumme aivan tuntemattomilla seuduilla ja tiedämme vain, että näiden +seutujen alkuasukkaat ovat sotaisia, täytyy meidän olla erinomaisen +varovaisia. Jos huomataan mitään vähänkään epäiltävää, täytyy jättää +matkan jatkaminen pimeässä ja odottaa huomiseen. + +Polku vei taas mäkeä alas. Puiden varjot pitenivät ja hämärä laskeutui +maille. Oli tultu rotkoiseen maisemaan. Polun molemmin puolin kohosivat +vuoret, jotka olivat paikoin jyrkemmät, paikoin loivemmat. Vuorien +seinämät lähenivät toisiaan ja näyttivät edessä melkein yhtyvän. + +Juuri kun miehet, varovaisina liikkuen, olivat tulossa tähän kapeimpaan +kohtaan, kuulivat he keskustelua. Vaistomaisesti he nousivat polulta +hieman syrjään, vuoren rinteellä kasvavan ison puun taakse. Se +intiaanien kieli, jota keskustelussa käytettiin, poikkesi lenapien +kielestä, mutta miehet tajusivat sitä kuitenkin jonkun verran. Sen he +myöskin huomasivat, että henkilöt, jotka ottivat osaa keskusteluun, +eivät kaikki olleet intiaaneja. + +Mitä! Erkki tunsi selvästi vihamiehensä Gustafin äänen. Siitä saattoi +jo päättää, että toinen oli Klasin ääni. Mukana heillä oli ilmeisesti +joku hollantilainen, joka toimi tulkkina. + +Miesten oli nyt syytä olla erikoisen varovaisia. He nousivat vielä +hiukan ylemmäs ja piiloutuivat puitten suojaan. He olivat aivan lähellä +niitä, jotka alhaalla solan kapeimmassa kohdassa keskustelivat. Jos +irtonainen kivi heidän jaloistaan olisi vierähtänyt, olisi se pudonnut +salajuonittelijoiden keskelle. + +Kuuntelijat pääsivät vähitellen perille siitä, mitä juonittelu +tarkoitti. Intiaanit, joita oli pari henkeä, olivat jonkunlaisia +yhteiskuntaan johtavan portin vartioita. Vieraat tekeytyivät heidän +kanssaan ystäviksi ja tarjosivat ryyppyjä. + +Väkijuomien tarjoaminen intiaaneille oli kaikkien eurooppalaisten +siirtokuntain määräyksissä jo siihen aikaan kielletty. Alkuasukkaat +olivat tavattomasti näihin juomiin meneviä. Juomat vaikuttivat heihin +hurjistuttavasta He riehuivat mielettöminä eikä mikään järjensana +silloin pystynyt heihin. Jos he tällöin vielä saivat eurooppalaisia +ampuma-aseita, oli yhteiskunta suuressa vaarassa. Sen vuoksi oli myös +ampuma-aseitten levittäminen intiaanien keskuuteen jyrkästi kielletty. + +Vartijat olivat päässeet "tulijuoman" makuun. + +-- Saatte lisää kun palaamme, virkkoi Gustaf ja perääntyi Klasin ja +hollantilaisen kanssa sivulle. + +Nyt kuulivat suomalaiset seuraavan keskustelun hollannin- ja +ruotsinkielen sekaisella murteella. + +Gustaf sanoi Klasille: + +-- Odota sinä niin kauan kuin me viivymme apuneuvoja hakemassa. Kun ne +ovat aivan lähellä, ei sinun tarvitse kauan pitää vahtia. Jos punanahat +tulevat kärsimättömiksi, tarjoa viinaa. Mutta varovasti, jotteivät +he liiaksi villiinny ennen aikojaan. Tiedäthän, että meillä on koko +suuri turkismäärä voitettavissamme. Jos minä onnistun tekemään oman +kaappaukseni, saat neljänneksen minun turkisosuudestani. + +'Gustaf ja hollantilainen menivät vuorensolaa taaksepäin, mistä +suomalaiset juuri äsken olivat tulleet. Klas jäi pitämään seuraa +intiaaneille tarjoten silloin tällöin ryyppyjä. + +-- Me tahdomme tehdä teidän kanssanne hyviä kauppoja, vakuutti Klas. +-- Me maksamme hyvin ja annamme tulijuomaa. Parhaimmassa tapauksessa +voitte saada valkoisten tuiiluikun. Kutsu päällikkö tänne, niin minä +annan hänelle hyvää maistiaisiksi. + +-- Sachem vihaa valkoisten tulijuomaa, virkkoi punanahka. -- Sachem ei +myy nahkoja juomaan. Vampunia pitää olla. + +-- Vampunia hän saa, kehui Klas. -- Sitä menivät hakemaan. Hae +odotellessamme tovereitasi tänne maistelemaan. + +Toinen intiaaneista juoksi hakemaan. Klas jatkoi keskustelua toisen +kanssa. + +Ylhäällä puitten suojassa kuunteleville miehille kävi aika pitkäksi, +ja he huomasivat, ettei heidän ollut mahdollista päästä huomiota +herättämättä solan kautta. Hiljaa ja varovasti he koettivat nousta +vuoren jyrkkää rinnettä ylemmäs auttaen ja tukien toisiaan. Näin he +pääsivät -- tosin kyllä suurella vaivalla -- kuilun harjanteelle, mistä +voivat nähdä "porttien" sisäpuolelle. + +Vaikka olikin jo aikalailla hämärä, näkivät he kookkaan +intiaanikyläryhmän, jossa oli useampia paaluaitauksia. Ylhäältä katsoen +oli helppo havaita jokaisen paaluaitauksen sisällä joko useita tai vain +joitakuita intiaaniasumuksia, jotka kukin olivat avoimia paalutuksen +keskitse kulkevaa käytävää kohti. Tuolle käytävälle oli asetettu +nuotioita niin, että yksi nuotio tuli kutakin neljää asumusta kohti. +Nuotioitten ääressä istuivat perhekunnat, etupäässä lapsia ja naisia. +Keskimmäinen paaluaitaus oli suurin ja huolellisimmin laitettu. Sen +sisällä oli kaksitoista nuotiota, ja kun jokaiseen nuotioon kuului +neljä perhekuntaa, käsitti tuo aitaus 48 perhettä. + +Suomalaisista oli hauskaa seurata täältä korkealta näköpaikalta +intiaanien elämää. + +Muita puita korkeammaksi ja laajemmaksi oli siellä kasvanut jalava, +jonka oksat olivat miehen paksuiset ja haaraantuivat alhaalta +tasaisesti. Miehet kapusivat näille oksille ja istuivat niillä +mukavasti kuin nojatuolissa. Siellä voivat he myös rauhassa aterioida +ja melkeinpä yönsäkin viettää. + +Juuri kun miehet olivat päässeet lähelle toisiaan mukavaan +lepoasentoon, näkivät he muutamien intiaanien tulevan solaan. Klas +kestitsi heitä ja sen vaikutuksesta he alkoivat hetken kuluttua +hoilata. Ennenkuin pahempaa elämää syntyi, saapui paikalle Gustaf ja +hollantilainen. Heillä oli vahvat kantamukset tavaraa. + +-- Tässä on rahaa ja tässä on tulijuomaa, kehui Gustaf intiaaneille. +-- Ja tässä on valkoisten tuliluikku sille, joka tuo salaa ja ilman +hälinää minun luokseni tänne solalle kalpeanaamaisen tytön. + +-- Valkoiset ovat Sachemin aitauksessa, huomautti eräs punanahoista. -- +Noitanaiseen ei kukaan uskalla koskea, ei myöskään hänen ystäväänsä. + +-- Joka lupaa ryhtyä yritykseen, hänelle annan minä rohkeutta, +kiihoitti Gustaf. -- Sinä olet reipas ja notkea. Eikö sinua tuliluikku +houkuttele? + +-- Koetan parastani, lupasi intiaani. + +-- Tästä saat rohkaisua, sanoi Gustaf, tarjosi muutamia ryyppyjä ja vei +intiaanin sivulle, missä alkoi neuvotella hänen kanssaan. + +Sitten kannettiin vampunikasa paaluaitausten edessä olevan suuren +nuotion ääreen ja ryhdyttiin tekemään turkiskauppoja. Intiaanit toivat +kaikista aitauksista majavan sekä muiden kallisarvoisten eläinten +nahkoja. + +Klas kulki väkijoukossa tarjoten ryyppyjä ja siten yllyttäen +kaupantekoon. + +Erkki ei voinut enää hillitä malttamattomuuttaan, kun tiesi +morsiantansa uhkaavan vaaran. + +-- Minun täytyy mennä Stinaa suojelemaan, sanoi hän ja laskeutui +puusta. -- Seuratkaa te täältä korkealta asiain kulkua ja auttakaa, +milloin tarvis on. + +Erkki laskeutui jyrkänteeltä tasangon puoleista rinnettä alas. + + + + +TULIJUOMA JA TULILUIKKU. + + +Martti ja Luukas seurasivat korkeasta piilopaikastaan kaupankäyntiä. + +Hollantilainen kokosi nahkoja kasaan, Gustaf maksoi hinnan +helminauhassa, mitaten sen pituutta. Helmet kimaltelivat tulen +valossa. Muutamat intiaaneista olivat tulleet jo niin päihdyksiin, +että yrittelivät sotatanssia. Heidän joukossaan oli myös se, jolle +Gustaf oli erikoisen tehtävän uskonut ja sitä varten antanut runsaasti +rohkaisua. + +Intiaanipäällikkö tuli keskimmäisestä paaluaitauksesta +kaupantekopaikalle. Hän näytti vielä nuorelta mieheltä ja oli +komeampi ja ryhdikkäämpi kuin lenapipäälliköt. Hänen rasvattu ihonsa +kiilsi tulen valossa tummanruskealta. Töyhtö oli tehty joutsenen +sulkahöyhenistä ja ulottui, kierrettyään ensin pään ympäri, niskasta +alas selkää pitkin polvitaipeen kohdalle saakka. + +-- Katsos, sanoi Martti Luukkaalle. -- En ole noin pitkää töyhtöä vielä +nähnyt. Taitaa olla mahtavampi päällikkö kuin ystävämme Noamanen. Moni +joutsen on saanut uhrata sulkansa hänen arvonmerkkiinsä. On hän oikea +Svanahäntä. + +Nimitys on Vermlannin suomalaisten murretta, ja se myös Luukkaan +mielestä mainion hyvästi kuvasi tätä päällikköä. Sillä nimellä hän +sitten aina kävi suomalaisten, jopa muittenkin keskuudessa. + +"Svanahäntä" ei ollut tyytyväinen tulijuoman jakeluun, mutta kun sitä +oli jo suuri osa miehistä nauttinut, ei hän katsonut viisaaksi ruveta +ankariin toimenpiteisiin, koska olisi voinut syntyä ankaraa vastarintaa. + +Hän tahtoi saada kaupanteon loppuun suoritetuksi niin pian kuin +suinkin. Mutta kun intiaanit olivat päässeet tulijuoman makuun, +halusivat he sitä lisää ja sen vuoksi kuljettivat aina vain uusia +nahkakimppuja, saaden hinnaksi ryyppyjä ja helmiä. Nahkakasat +hollantilaisen ympärillä paisuivat korkeiksi. Gustafilla oli vielä +suuret määrät helmiä. Päihtynyt intiaani ei sanottavasti välittänyt +rahasta, ja sen vuoksi Gustaf sai ostaa halvalla. + +"Svanahäntä" meni ostajan luo ja ilmoitti hänelle: -- Minulla on +tuhannen majavannahkaa. Kuinka paljon annat vampunia? + +Gustaf mittasi pitkän kasan helminauhaa. + +-- Ei riitä. Enemmän tahdon, vaati Svanahäntä. + +Gustaf mittasi vielä lisää. + +Intiaanipäällikkö tinki yhä. + +Kiukustumatta Gustaf lisäsi maksua. + +Vihdoin tyytyi päällikkö kauppaan ja lähetti nuoria intiaanipoikia +hakemaan myytyjä nahkoja varastosta. + +Tällä välin oli päihtymys joukossa lisääntynyt ja toinen puoli +kyläkunnan miesväestä jo tanssi sotatanssia ja karjui sotahuutoja. + +Päällikkö koetti heitä hillitä, mutta he kävivät uhkaaviksi. Joku jo +sanoi: + +-- Emme me sinua enää pelkää. Valkoinen mies antaa meille hyvää. Siirry +pois tieltä. + +Svanahäntä näki tässä vaaran. Hän riensi aitaukseen kysyäkseen neuvoa +valkoiselta tietäjältä. + +Kuultuaan millainen mies oli juovuttamishankkeissa ja +kaupantekopuuhissa päähenkilönä Kaisa käsitti, että tässä oli suuri +vaara, joka ei uhannut ainoastaan intiaanipäällikön arvovaltaa, vaan +myös heitä valkoisia. + +-- Luuletko että sinulla on vielä valtaa useimpiin miehiin? -- kysyi +hän päälliköltä. + +-- Minä luotan siihen, vastasi Svanahäntä. -- Ja kunhan tulijuoman +höyryt saisin haihtumaan, olisivat kaikki taas nöyriä alistumaan +tahtoni alle. + +-- Koetetaan sitten, sanoi Kaisa Väinämö. -- Käske koolle kaikki +yhteiskunnan miehet suurelle nuotiolle. Sitten lähdetään jonossa +vuoristopuron putoukselle. Aseta niin, että niitä, jotka eivät ole +päihtyneitä, on päihtyneitten joukossa järjestystä pitämässä. Kaikkien +päihtyneiden on käytävä seisomassa hetkinen putouksen alla. Kylmä +vesiryöppy saa huuhtoa heidän päätänsä. Tämä tapahtuu sen vuoksi, ettei +valkoisiin paennut rutto palaisi takaisin yhteiskuntaan. Minä tulen +auttamaan, jotta kaikki paremmin onnistuisi. + +Päällikkö riensi poppamiehen luo ja käski panna rummun pärisemään +kansan kokoamiseksi. + +Rumpu pärisi, ja kansa kokoontui nuotion ympärille avoimelle paikalle, +missä oli kaupantekoa harjoitettu ja missä päihtyneet hihkuivat +säännöttömissä tansseissaan. Gustaf ja hänen toverinsa vetäytyivät +syrjään. He olisivat mielellään jo kokonaan peräytyneet ja vieneet +saaliinsa, joka oli paisunut suureksi. Mutta Gustaf ei ollut saanut +vielä järjestetyksi sitä, mikä oli hänelle kaikkein tärkein. Intiaani, +jonka hän oli tähän tehtävään, Stinan ryöstöön, valinnut, oli saanut +edeltäpäin niin paljon "rohkaisua", ettei kiirehtinyt lupaustaan +täyttämään. Gustaf oli kuitenkin varma siitä, että hän tavalla tai +toisella saa tahtonsa läpi. Jollei muu auttaisi, niin olihan hänellä +tuliluikku, jonka avulla hän voisi kyllä ihmeitä suorittaa. + +Kun kansa oli kokoontunut kentälle, astui Svanahäntä juhlallisesti +keskeen ja puhui: + +-- Minquasit, olemme liian aikaisin iloinneet siitä, että rutto on +meidät jättänyt. Rutto meni meiltä valkoisten luo, mutta on nyt tulossa +tänne takaisin. Te tiedätte, kuinka se oli viedä koko heimomme. Nyt on +estettävä sen tulo. Valkoinen poppanainen, joka paransi meidät rutosta, +tahtoo ajaa nytkin sen kauas. Totelkaa häntä. + +Kaisa Väinämö astui silloin esiin ja sanoi käskevällä äänellä: + +-- Minquasilaismiehet, astukaa riviin. Seuratkaa minua purolle. +Jokainen puhdistautukoon minun määräysteni mukaan. + +Juopuneiden tanssi oli keskeytynyt, kun päällikkö oli alkanut puhua +rutosta. Se tauti oli vielä tuoreessa muistissa, ja se oli ollut niin +kamala, että siihen vetoaminen pani vavahtamaan. Kun sitten valkoinen +noita antoi määräyksensä, katsoivat enimmät velvollisuudekseen +noudattaa sitä. + +Joukko marssi jo putoukselle, missä Kaisa komensi kutakin seisomaan +kylmän ryöpyn alla sen mukaan miten juovuksissa oli. + +Vain pieni osa jäi kulkueesta pois ja hoiperteli päihdyksissä nuotion +ympärillä. + +Gustaf näki, että hänen valtansa ja vaikutuksensa oli vaarassa. +Hän mietti jo lähteä itse toimeen, mutta hän ei tuntenut tarkemmin +paaluaitausta eikä niin ollen ollut selvillä mahdollisen vastarinnan +suuruudesta. Sillaikaa kun kulkue vielä viipyi putouksella oli +toimittava. Hän päätti nyt nopeasti saattaa suunnitelmansa päätökseen. + +Hän etsi apuriksi lupautuneen punanahan, joka makasi täysin +humaltuneena nuotion lähellä. + +-- Oletko unohtanut tehtäväsi? sanoi Gustaf pudistaen hänet hereille. + +Mies koetti puolustautua, soperrellen, ettei sopivaa tilaisuutta ollut +vielä tarjoutunut. + +Gustaf näytti pyssyä, jonka oli luvannut. -- Tiedä, että tämä on omasi +heti kun tuot tytön solalle, hän sanoi. -- Tämän avulla sinä pääset +muista edelle, sillä sellaista ei ole vielä heimossasi kenelläkään +muulla. Punanahka innostui. + +-- Odota täällä, minä tuon hänet, hän vakuutti ja lähti hoippuvin +askelin kulkemaan keskimmäistä paaluaitausta kohti. + + + + +LOPPUSELVITYS. + + +Kun Erkki oli laskeutunut alas tasangolle toveriensa luota, kiersi hän +suuren nuotion ja kaupantekijät sivulta välttääkseen huomion, ja niin +pääsi pujahtamaan huomaamatta aina keskimmäiselle aitaukselle saakka. + +Pelkäämättä ja vitkastelematta hän rohkeasti astui aitauksen sisään. +Useimmat perhenuotiot olivat siellä sammumaisillaan, sillä väki, nuoret +ja vanhat, olivat rientäneet kaupantekotilaisuuteen. + +Keskimmäinen nuotio oli hyvin hoidettu. Erkki näki sen ääressä +kauniisti kirjaellun vanhan naisen. Hän oli tämän yhteiskunnan +valtaemäntä. Koko yhteiskunta oli hänen sukuaan, hänen jälkeläisiään +ja jälkeläistensä jälkeläisiä, kuitenkin yksinomaan äidin puolelta +lasketun sukulaisuuden nojalla. Niinpä esimerkiksi ei tässä +yhteiskunnassa voinut olla valtaemännän naimisissa olevia poikia, koska +he kuuluivat vaimojensa yhteiskuntiin, jota vastoin tytärten miehet ja +perheet olivat täällä. + +Erkki näki tämän nuotion vierellä omituisen korkeamallisen ja komeasti +punaisilla nauhoilla kirjaellun kehdon, jossa makasi lapsi. + +Mutta Stinaa ei näkynyt. + +Erkki koetti arvata, missä noista majoista Stina asusti. Majat olivat +matalia, nahoista tai puunkuorista kyhättyjä katoksia, joissa oli +seinä vain kolmella puolella. Keskikäytävän puoleinen seinä oli avoin, +ainoastaan mattojen verhoama. Erkki hiipi varovasti, jottei herättäisi +turhanpäiten huomiota. Hän tahtoi, jos mahdollista, ilman apua löytää +rakastettunsa. Lähellä nuotiota olevan asumuksen suojaan hän pysähtyi +kuulostamaan. Silloin hän näki Väinämön Kaisan tulevan kokouspaikasta +aitaukseen ja menevän asumukseen niin läheltä Erkkiä, että tämä olisi +voinut koskettaa häntä kädellään. Hän arvasi Stinan asuvan siellä, +ja kun Kaisa hetken kuluttua palasi, kiiruhti Erkki sisään, työntäen +verhon tieltä. Majassa istui Stina nypläten jotain lankaneulomusta. +Tyttö loi katseensa tulijaan, veret sävähtivät hänen poskilleen, +hän hypähti istuimeltaan ja oli samassa tuokiossa kauan kaivatun, +rakastetun Erkin sylissä. + +Hetken kuluttua istuivat nuoret kertomassa toisilleen vaiheistaan ja +kokemuksistaan. + +Stina kertoi: + +-- Kun me läksimme polttoroviota pakoon, muisti Kaisa saaneensa kutsun +tulla intiaanien luo sekä matkaohjeet. Sen vuoksi tulimme niille +putouksille. Intiaaneilla lienee tapana pitää siellä vahtia. Ainakin me +tapasimme silloin vahdin, jolle oli huomautettu valkoisen tietäjänaisen +mahdollisesta tulosta, koska intiaaninuorukainen heittäytyi Kaisan +eteen pitkäkseen kunnioituksesta ja lähti sitten sanaa sanomatta meitä +ohjaamaan. Tulimme tänne illan suussa. Täällä vietettiin parhaillaan +kiitosjuhlaa sen johdosta, että oli saatu häviämään rutto, joka oli +heimoa pahasti hävittänyt. + +-- Kaisan ilmestyminen juhlaan oli iloinen yllätys päällikölle ja +muille juhlan johtajille, jatkoi Stina kertomustaan. -- He käsittivät +sen johtuneen taikavoimista, sillä he olivat juuri sillä hetkellä +ylistäen maininneet häntä, kun heidän käsityksensä oli, että Kaisa oli +pelastanut heidät rutosta. Hän oli antanut taikaneuvoja ja ne olivat +hänen poissaollessaankin vaikuttaneet. + +-- Juhlapaikalla, jonne meidät nyt vietiin, oli päällikön ja +lääkemiehen väliin sijoitettu pieni valkoinen lapsi korokkeelle +kaiken kansan katseltavaksi. Heti kun Kaisa siihen katsahti, +tunsi hän sen tyttärekseen, omaksi Marjetakseen, joka oli häneltä +salaperäisellä tavalla kadonnut. Välittämättä mistään riensi hän kesken +juhlatoimituksia lavalle ja painoi lapsen sydäntään vasten. + +-- Kun päällikkö nyt ilmoitti kansalle kuka merkillinen olento oli +juhlaan tullut, lankesivat kaikki maahan ja kunnioittivat häntä. + +-- Niin olemme sitten täällä eläneet. Arvaa sen, että hyvä meillä on +ollut eikä ole mitään puuttunut. Kaisa on hoitanut tytärtään, jota nämä +minquasit pitävät onnensa suojelijattarena. Kaisan takia on minuakin +kohdeltu kuin ruhtinatarta. + +Erkki ei ollut malttanut keskeyttää rakastetun tytön kertomusta +mainitsemalla niistä vaaroista, jotka heitä uhkasivat. Hän piti +kuitenkin silmänsä ja korvansa valppaina siltä varalta että jotakin +outoa tapahtuisi. + +Silloin hän äkkiä huomasi verhon liikahtavan ja intiaanin varovasti +työntävän päätään sen alitse sisään. Tekemättä asiasta suurempaa ääntä +tarttui Erkki punanahkaa niskasta kiinni, veti hänet sisään ja ravisti +lujasti. Intiaani hätääntyi, sillä hän ei ollut odottanut tällaista +vastarintaa. Erkin kovissa kourissa hän tunnusti, että tarkoituksena +oli ryöstää nainen ja viedä valkoiselle, joka jakeli vampunia ja lupasi +tuliluikun. + +Erkki raivostui tästä konnantyöstä. Vetäen intiaania mukanaan hän +riensi kauppapaikalle ja huusi: -- Missä on se valkoinen mies, joka +punaisten kestiystävyyttä häpäisee ja tahtoo ryöstää valkoisen tytön? +Gustaf kalpeni nähdessään vihamiehensä, jonka läsnäoloa hän ei ollut +osannut aavistaakaan. Hän tiesi, että nyt oli leikki kaukana. Hän +käsitti, että hänen oli toimittava nopeasti, nyt kun kentällä oli +enimmäkseen hänen kannattajiaan ja toiset olivat vielä ottamassa kylmää +kylpyään. + +Hän ryntäsi röyhkeästi esiin. -- Miten lienetkin tänne tullut, hän +huusi, -- et ainakaan täältä elävänä pääse. + +Hän tempasi puukkonsa ja huutaen hollantilaista ja Klasia avukseen +hyökkäsi Erkkiä kohti. Tämä oli valmis torjumaan, ja laajalle alalle +ulottuva temmellys alkoi valkoisten kesken punaisten suuren nuotion +äärellä. Päihtyneet punanahat jäivät tätä ihmetellen katsomaan. + +Erkki olisi helposti voittanut Gustafin tahi kenen tahansa +vastustajistaan yksinään, mutta kolmessa oli sentään hänellekin +liiaksi. Gustaf sai sitä paitsi intiaanit pysymään erossa huutamalla +heille, että tämä mies oli muka ruton tuoja. Nekin punanahat, jotka +olivat kylmästä kylvystä tulleet ja selvenneet, elivät epätietoisia +siitä, miten heidän tulisi menetellä. Odottaessaan poppanaista, jota +he sanoivat ruton tappajaksi, he vain estivät päihtyneitä miehiä +lähestymästä taistelevia. + +Martti ja Luukas olivat kaiken aikaa korkealta tähystyspaikaltaan +seuranneet tapahtumain kehitystä. + +Nyt he näkivät Erkin vaaran. + +Martti hyppäsi alas puusta ja sanoi Luukkaalle: + +-- Minä riennän Erkkiä auttamaan. Pidä sinä täällä vahtia ja toimi sen +mukaan miten näet asiain vaativan. + +Kun Martti Marttinen laskeutui jyrkännettä alas, tuli hän sellaisella +vauhdilla, että lennähti kuin pilvistä taistelevien keskelle. Tämä +herätti suurta hämmästystä intiaanien keskuudessa ja vavahtivat siitä +Erkin vastustajatkin. + +Kun Martti tarttui Gustafia ja Klasia hartioista kiinni, oli heiltä +tarmo poissa. Mutta hollantilainen, nähtyään joutuvansa alakynteen, +heittäytyi syrjään. Hän tempasi pyssynsä ja aikoi sen avulla muuttaa +tilanteen. Läsnäolevista, joiden silmät olivat tähdätyt pilvistä +ilmestyneeseen voimamieheen, ei kukaan kiinnittänyt riittävästi +huomiota hollantilaisen aikeisiin. Mies ojensi jo pyssynsä ja tähtäsi +Marttia. + +Silloin kuului kuin ukkosen pamahdus ylhäältä. + +Luukas ohjasi tarkalla kädellään kohtaloa, ja hollantilainen kaatui +kuoliaana maahan. + +Nyt oli asia intiaaneille selvä; valkoinen, taivaasta laskeutunut +ilmestys tuhosi salaman avulla vastustajansa. Ja yliluonnolliselta +olennolta näytti Marttikin, kun hän nyt vihastuneena kohotti +Gustafia toisella ja Klasia toisella kädellä maasta ylös ja näytteli +heitä intiaaniyhteiskunnalle. Nuotion valtava loimu valaisi hänen +voimakaspiirteisiä kasvojaan. + +Erkki ratkaisi lopullisesti tilanteen. Hän lausui kovalla äänellä: + +-- Minquasit, katsokaa mitä rahoja olette saaneet tavarasta, jota +olette myyneet. Vampuni, jolla hän on maksanut, ei ole oikeata. Se on +väärennettyä. + +Intiaaneilla oli syvälle juurtunut käsitys siitä, että epärehellisyys +kaupanteossa oli kauheimpia rikoksia. Kun heidän epäluulonsa nyt +oli herännyt, riensivät he tarkastamaan rahojansa. Martti hellitti +silloin otteensa miehistä. Hän huomasi, että näille tulee toisenlainen +tilinteko. Raivostuneina ryntäsivätkin intiaanit miesten kimppuun, +jotka koettivat peräytyä solaa kohti. Klas ehti temmata piilopaikasta +jälellä olevan väkijuoma-astian, jota hän kohotti ilmaan ja huusi: + +-- Joka puolustaa meitä, sille annetaan tulijuomaa. + +Silloin sekaantui kahakkaan itse Svanahäntä. + +Hän oli käynyt tarkastamassa ne vampunirahat, joilla mies oli ostanut +häneltä tuhat majavannahkaa, ja huomannut ne vääriksi. Hän tuli +joukkoineen ja päättävästi sulki solan ennenkuin väärän rahan kauppiaat +ehtivät paeta. + +Intiaanipäällikkö lähestyi Gustafia ja Klasia, jotka askel askeleelta +perääntyivät. Nuotion loimu ei tänne vaikuttanut, mutta kuun valo +näytti, että Svanahännän sotakirves oli kohotettuna. Viina-astia oli +jäänyt syrjään, samoin ahdistettujen pyssyt, joita he eivät nyt voineet +käyttää. Heillä ei ollut nyt yhtään puoltajaa, sillä viinanhimoiset +saivat astian ilman heidän lupaansa ja siirtyivät saaliineen pois. + +-- Te olette meitä pettäneet, kuului Svanahännän tuomio. -- Te +olette ensin juottaneet tulijuomaa ja sitten väärän rahan petoksella +ryöstäneet meiltä nahkavarastot. Sellaisen petoksen palkka on kuolema. + +Kostajat lähestyivät kirveineen vääjäämättöminä. Gustaf ja Klas +työntyivät kallionseinää vasten, jota kauemmas ei voinut peräytyä. + +Nähtyään paon mahdottomaksi, ryntäsivät miehet ahdistajiaan vastaan +toivottomina yrittäen pimeässä puikahtaa läpi. + +Syntyi käsirysy. Intiaanien tomahawkit heiluivat ilmassa. + +Korkealta paikaltaan huomasi Luukas ensimmäisenä, että kun Svanahäntä +palasi isolle nuotiolle, oli hänen vyöllään päänahka, jonka punaisista +hiuksista tippui verta. Eräällä toisella intiaanilla hän näki toisen +päänahan. + +Sitten komensi Svanahäntä miehensä hakemaan väärillä rahoilla ostetut +nahat yhteiseen varastoon. + +Myös Luukas laskeutui puusta. Yhdessä valkoiset miehet kävelivät nyt +keskimmäiseen aitaukseen, missä Kaisa Väinämö esitti nämä henkilöt +parhaimmiksi ystävikseen. + + * * * * * + +Seuraavana aamuna miehet lähtivät paluumatkalle. + +Svanahäntä oli asettunut heidän kanssaan keskusteluun ja sopinut siitä, +että jos he oikealla, hyväksytyllä vampunilla maksavat nahkojen hinnan, +saavat he ne omikseen. Tarjous oli erinomainen, ja kun onneksi Helme +oli juuri hakenut oikeata vampunia Uudesta Amsterdamista, niin Erkki +lupasi muutaman päivän perästä palata ja suorittaa vaaditun hinnan. + +Naiset jäivät vielä intiaanileiriin, mutta Erkki ja Martti sopivat +Kaisan kanssa, että molemmin puolin koetettaisiin tehdä mahdolliseksi +heidänkin paluunsa Erkin ja Helmeen mukana lähimmässä tulevaisuudessa. + + + + +MUUTAMIA VUOSIA JÄLKEEN PÄIN. + + +Muutamia vuosia edellämainittujen tapausten jälkeen ulottuivat +metsäsuomalaisten uutisasutukset Naamanjoelta Finland, Upland y.m. +siirtolain kautta nykyisen Philadelphian seuduille saakka. Ennen +englantilaisten tuloa oli siellä vain muutamia muita asukkaita. + +Suomalaiset elivät alussa aivan samanlaista elämää kuin ennen vanhassa +maassa. Metsät hävisivät heidän tieltään ja sijaan tuli viljelyksiä, +jotka antoivat tuloja ja lisäsivät hyvinvointia. + +Kertomuksessamme mainitut henkilöt edistyivät ja vaurastuivat +uutisasunnoillaan. + +Naaman joen alimman kosken rannalla on Räsälä, Olli Räsäsen koti. +Koskeen on tehty mylly, jossa jauhatetaan Suomi-siirtolan viljat. +Läheisenä naapurina on edelleen intiaanipäällikkö "Noamanen", Ollin +hyvä tuttava. + +Olli Räsänen ei ole enää naimaton. + +Hän oli kauan ja sitkeästi halunnut puolisokseen Martti Marttisen +sisarta Reetaa. Kosia hän ei uskaltanut niin kauan kuin Reetan toiveet +olivat Erkki Mulikassa. Avuliaisuudella ja rehellisellä käytöksellään +hän ensin saavutti Reetan luottamuksen. + +Kun Martti ja Erkki sekä vihdoin myös Stina ja Kaisa palasivat +intiaanien luota, näki Reeta, että Erkin ja Stinan vieroittaminen +toisistaan oli mahdoton. Sitä vakuutti Kaisakin, jonka noitakeinot +eivät Erkkiin yhtään tehonneet. Näin tottui Reeta tyytymään Olliin ja +antamaan arvoa hänen uskollisuudelleen. + +Olli ja Reeta vihittiin Hammaslahdessa, Martti Marttisen uudessa +kodissa, joka oli vain noin parin mailin päässä Printzin Hovista, +uudesta hallituspaikasta. Vihkiäiset toimitettiin kuvernöörin tyttären +Armgardin hoivin. + +Siinä tilaisuudessa Armgard Printz valitsi itselleen puolisoksi +Ruotsista äsken saapuneen luutnantin, Johan Papegoijan. Kuvernööri +oli ensin jyrkästi tätä vastaan, mutta kun Armgard oli tottunut +pienemmissäkin asioissa saamaan tahtonsa läpi, osasi hän murtaa isänsä +vastarinnan tässä, hänelle itselleen niin tärkeässä asiassa. Ennen +pitkää sai Reeta olla auttamassa kuvernöörin tyttären häissä, jotka +vietettiin Printzin Hovissa sangen suurenmoisesti. + +Räsälän isäntä ja emäntä olivat toimellisia molemmat. Pellot +laajenivat ja viljaa kertyi aittaan. Myöskin karja lisääntyi ja tuli +monipuolisemmaksi. Savolaisen talon hyvinvointia kuvaa talon emännän +lihavuus. Räsälä pääsi siinä suhteessa ensimmäisten joukkoon. Reetan +kävellessä ison tuvan vahvat lattiapalkit notkuivat. + +Räsälästä Hammaslahteen käy tie Marjetan Kärjen kautta. Siinä +pienessä asunnossa elää Kaisa Väinämö lastensa kanssa. Se on hänen +kotinsa, mutta verrattain harvoin hän on kotona. Syytteet noituudesta +häntä vastaan raukesivat, kun tuli selväksi, ettei hän ollut +ketään vahingoittanut. Kaisa itse karttoi turvautumista vanhoihin +loitsulukuihin. Neuvoja moninaisissa taudeissa y.m. hän edelleenkin +antoi. Toisten mielestä niihin sisältyi noituutta, toisten mielestä ne +tähtäsivät luonnonparannukseen. Kaisa ei nyt enää kulkenut kerjuulla. +Oma pelto antoi vähän, eikä hän paljoa tarvinnutkaan kahden lapsensa +kanssa. Mulikan ja Marttisen talot olivat hänelle kuin toinen koti. +Ja erityinen arvoasema hänellä oli minquas-intiaanien luona. Heidän +päällikkönsä Svanahäntä kävi häneltä usein kysymässä neuvoa. Ja +monesti hänet vietiin heidän luokseen, kun oli joku vaikeampi pulma +ratkaistavana. Ainoastaan siksi, että Kaisa lupasi olla aina aulis +auttamaan, vapautettiin pikku Marjetta ja luovutettiin äidin hoitoon. +Joka kerran toi Kaisa intiaanien luota lahjoina majavan y.m. nahkoja, +joista hän myydessä sai hyvät rahat. + +Hammaslahteen kohosi komea rakennus, komeampi kuin kenenkään muun +uutisasukkaan. Martti Marttinen olikin edelleen suomalaisten +uutisasukkaiden ruhtinaan maineessa ja asemassa. Sitä sai joskus itse +kuvernööri Printz kokea, kun hän itsepäisyydessään sattui päättämään +tai tekemään jotain, joka Martti Marttisen mielestä ei ollut oikein. +Myöskin tulivat Hammaslahden pellot ennen pitkää kuuluisiksi. Ei +missään kylvetty niin paljon viljaa tai saatu niin runsasta satoa kuin +siellä. Martti laajensikin alueitaan aina Kalkkunakärkeen saakka. + +Myös Martilla oli onni nähdä perheensä varttuvan ja lisääntyvän. +Leena oli taitava talonemäntä sekä vierasvarainen ja kohtelias niille +lukuisille vieraille, joita tässä vaurastuneessa talossa kävi. Pikku +Martti kasvoi voimakkaaksi nuorukaiseksi. Amerikassa syntyi hänelle +veljiä Matti, Antti ja Lassi. + +Erkki Mulikka ei voinut enää olla yhtä jokapäiväinen vieras Martti +Marttisen kotona kuin ennen aikaan. Hän oli hylännyt pienen +asumuksensa Suomi-siirtolassa ja siirtynyt väljemmille tiloille. Se +mäki Delaware-joen toisella puolen, johon hän ihastui ensimmäisellä +matkallaan Uuteen Amsterdamiin, oli hänen mieleensä yhtä syvälle +syöpynyt kuin Viinajoki Matti Tossavaisen mieleen. Sinne hän ryhtyi +rakentamaan itselleen tupaa ja laittoi sen heti sellaiseksi, että +siihen sopi suurempikin perhe. + +Gustafin kuolema selvitti ne vaikeudet, joita oli ollut hänen ja +Stinan avioliiton tiellä. Heillä itsellään ei ollut sen jälkeen mitään +pelättävää. Stinan isä ja äiti eivät enää vastustaneet, kun näkivät, +että tyttären päätä ei millään voida Erkistä kääntää pois ja kun +heidän täytyi tunnustaa, että Erkki Mulikka oli siirtokunnan kaikkein +parhaimpia nuoria miehiä. + +Kuvernöörin viha lauhtui heti sen jälkeen kun Erkki kävi Helmeen +kanssa suhteellisesti pienellä vampuni-määrällä ostamassa minquaseilta +suuret kasat majavannahkoja, jommoisia siinä siirtokunnassa ei vielä +oltu nähty. Kuvernööri huomasi, että Erkki, samoin kuin Helme, oli +vastaisissakin kaupoissa intiaanien kanssa korvaamaton henkilö. +Kuvernöörin tytär oli Erkin ja Stinan avioliiton puolella siitä +hetkestä alkaen, jolloin hänen suojattinsa, Reeta, luovutti Erkin +ja valitsi Olli Räsäsen. Kaikkien epäilysten poistamiseksi saapui +ensimmäisessä Ruotsista tulleessa laivassa komentaja Ridderin hankkima +todistus vanhan kuulutuksen mitättömäksi julistamisesta. Nyt ei ollut +enää mitään muodollisiakaan esteitä, joten häät vietettiin pian. + +Kun Mulikkamäki valmistui, siirtyi pariskunta Hammaslahdelta sinne. + +Erkki ja Stina pyysivät, että vanhat Dalbot muuttaisivat Mulikkamäelle +heidän luokseen, kun siellä oli runsaasti tilaa, mutta vanhukset eivät +siihen taipuneet. Hekin halusivat oman uutisasutuksensa ja valitsivat +täksi paikan suomalaisten Takamaalta, osoittaen myös siten, että vanhat +rotuvihat olivat hälvenneet. + +-- Tässä maassa ei saa olla väliä sillä onko ruotsalainen, suomalainen, +hollantilainen vai englantilainen. Kaikki ovat tänne tullessaan yhtä +vieraita, mutta maa on yhtä avoin heille kaikille ja heistä itsestään +riippuu, miten he edistyvät. + +Tämä oli vanhan Dalbon mielipide. Ei koskaan kuultu hänen enää +suomalaista halventavan. + +Sinne Takamaahan, jossa aikoinaan oli vain Piikin ja Luukkaan Sauna, +syntyi useita suomalaisia farmitaloja. Pietari Kokkinen laittoi, kuten +oli luvannut, talonsa siihen mäelle, jonka juurella oli edellämainittu +Sauna. Kokkinen lisäsi asumustaan vuosi vuodelta. Hänen perheensä +kasvoi suureksi. Kokkisen pojat ja tytöt olivat yhtä teräviä ja +sukkelasanaisia kuin isäkin. Lapsista oli Lassi vanhassa maassa +syntynyt. Amerikassa syntyivät Otto Ernst, Peter, Maunu, Erkki, Juho ja +Kaaperi sekä neljä tyttöä, joista yhden nimi oli Riita. + +Lähelle siihen asettui Pietari Rambokin, viljeli maata voimakkaasti +ja laittoi perheelleen hyvän talon. Myös hän meni naimisiin. Sukua +jatkamaan syntyi ikäjärjestyksessä neljä vankkaa poikaa: Pietari, +Gunnar, Antti ja Juho. + +Maunu Klinga oli useita vuosia Takamaan ihastunut asukas. Heti Uuden +Göteporin ja Printzin Hovin valmistuttua suunnitteli kuvernööri +lupauksensa mukaan uusia varustuspaikkoja. Sellaisia tehtiin Tornio, +Vasa ja muutamia muita. Huomattavin oli Korsholman linnoitus, jonka +päälliköksi asettui Klinga. + +Se linnoitus oli perustettu enemmän kaupankäyntiä kuin sotatarkoituksia +varten. Siinä tehtiin Klingan johdolla monet suuret turkiskaupat. +Kateellisina hollantilaiset vihasivat tätä linnoitusta enemmän kuin +mitään muuta. Hekin rakensivat samoille tienoille ja samaa tarkoitusta +varten toisen pienen linnoituksen Bevesreden. + +Ajan ollen sijoittui myös Sven Gunnerson Skute, kuvernöörin apulainen, +seutukunnalle ja tuli laajan suvun kantaisäksi. + + * * * * * + +Eräänä syksypäivänä oli metsästäjiä kokoontunut Pietari Kokkisen +tupaan Schuylkill-joelle. He olivat kaikki peräisin Vermlannin +suomalaismetsistä. + +Täällä oli heillä uutisasutukset ja hyvä toimeentulo. Joskus he +kokoontuivat yhteen vanhoja muistoja uudistamaan. + +Onnistuneen metsästyksen jälkeen siirtyivät he Luukkaan ja Piikin +asunnolle, Saunalle, minkä edustalla olevalle nurmikolle he istuivat +levähtämään ja katselivat virran tyyntä kulkua. + +Martti Marttisen ajatukset kantautuivat vanhaan maahan: + +-- Nämä vedet soluvat suureen valtamereen. Sen meren takana on maa, +missä oli lapsuutemme koti. Kovat olivat siellä kokemuksemme ja ankaraa +elämä. Täällä on toista, täällä on helpompaa. Siitä huolimatta nuo +entiset asuinpaikat eivät mielestä hälvene. + +-- Siellä ovat minunkin vanhempani, veljeni ja sisareni, muisteli Erkki +Mulikka. + +-- Mutta jos valita pitäisi entisen ja nykyisen välillä, kaikesta +kaipuusta huolimatta en ikinä entistä ottaisi takaisin. + +-- Ihmisen elämä on pyrkimistä eteenpäin, vakuutti Pietari Rambo. -- +Eteenpäin olemme täällä päässeet, ja, mikäli näyttää, ei täällä ole +vanhan maan esteitä tuon edistymisen tiellä. Täällä luonto näyttää +ihmistä auttavan, siellä se sen sijaan pani vastaan. + +-- Polttivat siellä vanhassa maassa minun vaivalla kasvattamani viljan, +muisteli Pietari Kokkinen. -- Kipeästi se silloin koski, kun nälkä +ahdisti. Täällä en itke niin pieniä asioita. Nyt voisin voudille +kevyesti lahjoittaa suurempia määriä. + +-- Paljon olemme kokeneet, paljon oppineet uusissa oloissa. Luulen, +että se on meitä suuresti nostanut, se vasta on meistä tehnyt +vapaudentuntoisia ihmisiä. Orjan merkki on otsastamme hävinnyt. + +Luukas lausui tämän ja otti kanteleensa, jonka säestyksellä lauloi +ilta-auringon kullatessa Schuylkill-joen pintaa: + + "Paistavi Jumalan päivä + Muuallakin maailmassa + Ei isosi ikkunoilla, + Veikkosi veräjän suulla, + Myös on marjoja mäellä, + Ahomailla mansikoita + Ilmassa etempänäki, + Ei aina ison ahoilla, + Veikon viertokankahilla." + + + + + + + + +End of the Project Gutenberg EBook of Uuteen maailmaan, by Akseli Rauanheimo + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57938 *** |