diff options
Diffstat (limited to '57873-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57873-0.txt | 5383 |
1 files changed, 5383 insertions, 0 deletions
diff --git a/57873-0.txt b/57873-0.txt new file mode 100644 index 0000000..2c302b4 --- /dev/null +++ b/57873-0.txt @@ -0,0 +1,5383 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57873 *** + + + +E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen + + + +LUONTO JA IHMINEN + +Poimintoja eri teoksista + +Kirj. + +JOHN RUSKIN + +Suomentanut + +Vihtori Lehtonen + + + + + + +Porvoossa, +Werner Söderström Osakeyhtiö, +1911. + + + + +I. TAITEEN EDELLYTYKSET. + + +Täysin kehittynyt maku merkitsee kykyä saada mahdollisimman suurta +nautintoa niistä aineellisista lähteistä, jotka vetävät puoleensa +meidän puhtainta, täydellisintä henkistä olemustamme; mutta miksi me +nautimme näistä muodoista ja väreistä emmekä noista, on kysymys, johon +yhtä vähän voidaan vastausta odottaa kuin kysymykseen, miksi me pidämme +sokerista, vaan emme malista. + +2. Mielenlaatu, joka auttaa oikean maun kehittymistä, on ennen +kaikkea kärsivällisyyttä. Se askaroi kaiken sen kanssa, joka sen +tielle osuu. Se ei tallaa sitä -- siinähän voisi olla helmiä, vaikka +ne näyttäisivätkin akanoilta. Se mielenlaatu on hyvää maata, joka on +helppo puhkaista, mutta joka hyvin säilyttää siemenensä; se ei salli +kelvottomain ajatusten orjantappurain nousta tukahuttamaan heikkoa +orasta; lisäksi on se nälkäinen ja janoinen ja se juo kaiken kasteen, +mikä siihen putoaa. Se on kunniallinen ja kelpo sydän, joka ei liian +hetaasti avaudu, ennenkuin aurinko on noussut, mutta joka ei sitten +myös petä; se epäilee itseänsä, voidakseen olla valmis uskomaan ja +koettelemaan kaikkea, mutta luottaa kuitenkin itseensä niin paljon, +että se ei halua heittää kesken sitä, minkä kerran on alkanut, eikä +taas alkaa mitään ensin sitä tutkimatta. Ja nautinto, jonka se saa +todeksi ja hyväksi havaitsemastaan, on niin suuri, ett'ei se hevillä +anna muodin oikkujen tai sairaloisen turhamaisuuden johtaa itseään +harhaan; se ei päästä puoluevimmaa eikä teeskentelyä silpomaan ja +vääntämään johtopäätöksiään; sen katse ja sen ihailu ovat liian +läpitunkevia -- liian eläviä -- jotta valkeaksi sivuttu hauta tai +matala lähde kykenisivät sitä viekoittelemaan tai sitä ajan pitkään +tyydyttämään. Se tarttuu kaikkeen, mitä se rakastaa, niin lujasti, että +se musertaa sen, jos se sattuu olemaan ontto. + +3. Ihmiset ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että jokainen askartelu, +joka tarkoittaa ruumiillisen mukavuuden edistämistä ja aineellista +hyötyä, on epäjalo, sekä että jokainen askartelu, joka kohdistuu +vain henkeen, on jalo; minkä takia geologia muka menettelee paremmin +pukiessaan kuivuneita luita niiden entiseen asuun ja kaivaessaan +ilmoille ammoin hävinneitä olentoja kuin etsiessään lyijysuonia tai +rautakerrostumia; minkä takia tähtitiede toimii viisaammin avatessaan +meille taivaan asunnot kuin opettaessaan meitä purjehtimaan; minkä +takia kasvitiede tekee kiitettävämmän työn selvitellessään kasvien +rakennetta kuin puristaessaan niiden mehuja; minkä takia lääketiede +suorittaa paremman tehtävän tutkiessaan ihmisruumiin elimistöä +kuin asetellessaan sen jäseniä paikoilleen. -- Niin on kuitenkin +järjestetty, että meidän kehoitukseksemme jokainen askel, jonka me +suuntaamme tietämisen korkeampia aloja kohti, myös jossakin suhteessa +antaa käytännöllisiä tuloksia; että kaikki luonnon suuret ilmiöt, +joista vain enkelit voivat pyrkiä saavuttamaan täydellistä tietoa, +mutta joita me voimme oppia tuntemaan vain osittain, vaikuttavat +kuitenkin, yhä enemmän ja enemmän ilmaistessaan meille Hänen +olemustansa ja kunniaansa, jossa ne iloitsevat ja me elämme, niin +suotuisasti ja levittävät niin suurta aineellistakin siunausta, että +kaikki alemmat olennot iloiten sen tuntevat ja halajavat sitä koko +sillä voimalla, minkä heidän epätäydellinen luontonsa sisältää; +että suurien virtojen, jotka riemuiten täyttävät kummut kumealla +kohinallansa ja laaksot kiemurtelevalla hohteellansa, täytyy kuitenkin +elättää oma osansa ketoa ja kantaa omia lastilaivojansa; että ne hurjat +liekit, joita Alppien on kiittäminen syntymisestään ja tultasyöksyväin +vuorten kauhuistaan, sulattavat meille metallisuonen ja lämmittävät +elähyttävän lähteen; ja kaikki tämä tapahtuu, toistan sen vieläkin, +meidän kannustamiseksemme eteenpäin eikä meidän parkitsemiseksemme -- +sillä tieto on oma palkintonsa: -- yrteillä on parantava voimansa, +kivillä raha-arvonsa ja tähdillä määrätyt kimaltelemishetkensä. + +4. Jos kaikkivaltias olisi järjestänyt niin, että näköaistin korkeimmat +nautinnot olisivat kaikkein vaikeimmin saavutettavissa ja jos täytyisi +niitä saavuttaakseen kasata kultalinnoja ja torneja toinen toisensa +hartioille ja kohottaa keinotekoisia vuoria keinotekoisten järvien +rantamille, ei olisi koskaan syntynyt suoranaista vastakohtaa yksilön +uhrautuvien velvollisuuksien ja hänen synnynnäisten toiveittensa +välille. Mutta mitään sellaista vastakohtaa ei sisälly jumalallisen +kaitselmuksen järjestelmään: se jättää meidän huoleksemme ratkaista, +haluammeko me koeteltuina käyttää väärin tätä aistia, kuten kaikkia +muita, ja ravita sitä itsekkäästi ja ajatuksettoman turhamaisesti, +kuten me saatamme kiihoittaa kitalakeamme vahingollisilla herkuilla +siksi kunnes yhä vaateliaamman maun himo muuttuu sairaloiseksi +kyllääntymiseksi, joka on kykenemätön nauttimaan, ell'ei se Caligulan +tavoin kokoa miljoonien elämäin työtä lyhyen hetken aistimuksiin; -- +kaitselmus jättää siis meille vapauden nöyrin ja rakastavin keinoin +hankkia itsellemme suurta iloa, joka ei vieroita meitä kaltaisistamme +eikä vaadi meitä uhraamaan velvollisuuksiamme eikä tehtäviämme, vaan +joka yhä lujemmin kiinnittää meitä ihmisiin ja Jumalaan, joka on aina +meidän saavutettavissamme ja sopusoinnussa kaikkien meidän tekojemme +kanssa ja joka muuttumattomana ja ikuisena muodostaa kaikkien meidän +harrastustemme ja pyrkimystemme sisällön. + +5. Suuri ihanteiden ihminen ei voi koskaan olla itsekäs. Koko hänen +voimansa johtuu siitä, että hän kadottaa oman olemisensa näkyvistään +ja tuntuvistaan ja muuttuu vain totuuden todistajaksi ja kuvastimeksi +sekä näkyjensä kertojaksi -- pysyen aina passiivisena kaikessa mitä hän +näkee, passiivisena lausunnoissaan, mutta yhä valittaen, ett'ei hän voi +kyllin täydellisesti kuvastaa tai kyllin selvästi ilmaista kaikkea sitä +mitä hän on nähnyt -- mikä ei totisesti ole kovin ylväs tila ihmiselle. +Mutta ihminen, jolla ei ole vähintäkään keksimiskykyä, on alituisessa +puuhassa järjestellessään ja kohennellessaan maailman asioita, ja +parantaen ja kaunistaen ylpeilee hän kaikesta, mitä tekee, koska se +hänen mielestään on mainiointa mitä ajatella voi. + +6. Mikäli kasvatus itse asiassa pyrkii muodostamaan aisteja +hienostuneemmiksi ja käsityskykyä terävämmäksi ja siten johtaa +ihmisiä iloitsemaan vienoista eikä räikeistä väreistä ja suloisista +eikä karkeista muodoista, sekä huolellisesti tutustuttamalla heitä +parhaimpaan kaikissa suhteissa, opettaa heitä nopeasti eroittamaan +kehittyneen, hienostuneen yksinkertaisesta ja alhaisesta -- sikäli +on täten hankittu maku kunnioitettava ominaisuus ja sikäli on +todellista ylistystä lauseessa, että joku "osoittaa hyvää makua". Mutta +mikäli tällä korkeammalla kasvatuksella on taipumusta typistämään +lähimmäisenrakkauden tunnetta ja koventamaan sydäntä, siten että +se tutustuttamalla ihmistä liian läheisesti kaikenlaisiin asioihin +vähentää kiintymystä kaikkeen kauniiseen, kunnes lopulta parhainkin +vain vaivoin viehättää ja loistavinkin vain vaivoin jaksaa huvittaa; -- +mikäli se kehittää ylpeyttä ja johtaa ihmisiä etsimään nautintoansa, +ei enään esineen omasta arvosta, vaan siitä, mikäli se kuvastaa heidän +omaa suuruuttaan (esimerkiksi kun ihmiset laitattavat marmorisia +pilarikäytäviä tai marmorilattioita ei niin paljon sen takia että +he pitäisivät marmorin väristä tai nauttisivat marmorilattialla +kävelemisestä, vaan siksi, että moiset käytävät ja lattiat maksavat +paljon rahaa ja eroavat kaikkien silmissä tavallisista yksinkertaisista +kivikäytävistä ja puulattioista); -- mikäli se viettelee ihmisiä +panemaan suurempaa merkitystä puvun, käytöstavan ja ulkomuodon +viehättäväisyydelle kuin aineen ja sydämen arvolle, ja pitämään _hyvin +lausutusta_ sanasta enemmän kuin _todesta_ sanasta, huolitellusta +esiintymistavasta enemmän kuin vilpittömästä ja hienosti muodostuneista +kasvoista enemmän kuin hyväntahtoisista, -- ja kaikessa muussa +antamaan tavan ja näön vallita ikuisen totuuden kustannuksella; -- +mikäli lopuksi tuo korkeampi kasvatus kehittää tunteen synnynnäisestä +erilaisuudesta eri luokkien välille ja johtaa siihen, että kaikkia +niitä enemmän tai vähemmän halveksitaan, jotka eivät ole jollakin +määrätyllä yhteiskunnallisella arvo-asteella, niin ett'ei moukan +tunteita, iloja ja suruja pidetä minkään arvoisina hyvinkasvatetun +ihmisen tunteisiin ja suruihin verrattuina; -- sikäli on kaikissa +näissä erilaisissa suhteissa se tunne, jonka tuo "vapaamieliseksi" +sanottu kasvatus herättää, ehdottomasti ja jyrkästi ristiriidassa jalon +taiteen oikean käsityksen ja tajunnan kanssa. + +7. Joka jokapäiväisessä elämässään totuttautuu etsimään vakavia +puolia kaikesta kuulemastaan ja näkemästään, on havaitseva näiden +puolien tahattoman mielikuvituksen vaikutuksesta esiintyvän itselleen +niiden jaloimmissa yhdistelmissä, ja joka etsii vain pintapuolisuutta +ja petollisuutta, hän näkee unissaan vain pintapuolisuutta ja +petollisuutta. [Aivan oikein. Harvat käsittävät, kuinka paljon +tärkeämpää olisi hillitä henkeänsä kuin pakottaa sitä ylenmääräiseen +toimintaan. Melkein kaikki ihmiset ruoskivat hevosiaan näkemättä minne +ne vievät.] + + + + +II. MIELIKUVITUKSEN VOIMA JA TEHTÄVÄ. + + +Millä tavalla on ihminen oikeutettu käyttämään mielikuvitustansa, +s.o. kykyään tajuta tai ajatuksin käsittää asioita, joita aistit +eivät voi havaita? Sen ensimäisenä ja jaloimpana tehtävänä on ollut +havaannollisesti loihtia silmiemme eteen seikkoja, joiden sanotaan +kuuluvan meidän tulevaan elämäämme tai näkymättöminä ympäröivän meitä +nykyisessä olotilassamme. Se on annettu meille, jotta me voisimme +kuvitella taivaaseen, maahan ja mereen suuret joukot ikäänkuin aina +läsnäolevia todistajia -- vanhurskaiden sieluja, jotka odottavat +meitä; jotta me voisimme havaita taivaan asujanten suuren sotajoukon +ja löytää siitä ne, joiden seurassa me hartaimmin haluaisimme olla +ijankaikkisesti; jotta me kykenisimme ikäänkuin näyssä katselemaan +enkelten toimintaa ympärillämme ja näkemään tulivaunuja kaikkien +vuorten huipuilla; mutta ennen kaikkea jotta me voisimme kuvitella +itsellemme ne tapahtumat ja seikat, joihin me olemme velvoitetut +uskomaan ja jotta me voisimme ikäänkuin ruumiillisessa muodossa olla +läsnä jokaisessa muistiinmerkityssä kohdassa Vapahtajan elämää. Sen +toisena, tavallisena tehtävänä on johtaa meitä tajuamaan muiden +kertomusten tapauksia ja pakottaa niitä uudelleen muuttumaan +näkyväisiksi, niin että ne tekevät meihin saman vaikutuksen kuin jos +olisimme ne omin silmin nähneet; sekä elämän vähäpätöisemmissä oloissa +saattaa meitä kokoamaan suurimman mahdollisen ilon siitä hyvästä, joka +on ulottuvillamme, yhdistämällä siihen onnellisia lisiä, ja kaikessa +pahassa, joka meitä ahdistaa, vähentää onnettomuutta tuomalla mieleemme +muiden iloisempien hetkien muiston; kuin myöskin sattuvasti ilmaista +järjen totuuksia vertauksen, kuvan tai henkilöllisentämisen muodossa, +jotka siten painavat nuo totuudet mahdollisimman syvälle sydämeemme; +ja lopuksi on mielikuvituksen tehtävänä, kun sielu on perin väsynyt, +elähyttää sitä sellaisella viattomalla leikillä, joka parhaiten sointuu +luonnon esineiden houkutteleviin ääniin ja joka sallii sen vaikenevan +kauneuden sijasta joutua elävään seuraan ja omiksi iloikseen loihtia +keijukaisia nurmikentille ja vedenneitoja aaltojen helmaan. + +9. Mutta näin kunnioittaessamme mielikuvituksen voimaa ja taidetta, +älköön kukaan meistä halveksiko muistin voimaa ja taidetta. + +Ottakoon lukija vakavasti harkitakseen, mitä hän haluaisi antaa siitä, +että hänellä vain silmänräpäyksenkin ajaksi olisi voima pysyttää +sellaisinaan edes muutamia niistä viehättävistä näyistä, jotka niin +usein ilmestyvät hänelle vain samassa kadotakseen: haihtuva pilvi, +väräjävä lehti, kiitävä varjo; pakottaa kiehuva vaahto pysähtymään +aallon harjalle ja viri alituisesti karehtimaan järven pinnalla; ja +viedä mukanaan ei vain hämäryyttä tai heikkoa auringonpilkkua (vaikka +sekin jo on kaunista), vaan mukailun, joka ei näyttäisi vain mukailulta +-- mutta joka olisi todellinen, täydellinen kuva elämästä. Tai ottakoon +hän mieluummin huomioonsa (sillä siten ei saateta moisen voiman +ylevyyttä riittävästi ilmaista), että se itse asiassa merkitsisi kykyä +milloin tahansa siirtyä määrättyyn ympäristöön -- lahja niin suuri, +että sen voi saada osakseen vain ruumiista vapautunut henki; lisäksi +otaksukoon hän, ett'ei tämä taikakyky käsittäisi ainoastaan nykyistä +aikaa, vaan myös menneisyyden ja että se tekisi meille mahdolliseksi +tunkeutua niin sanoaksemme sellaistenkin ihmisten ruumiilliseen +olemukseen, jotka ammoin ovat tuhaksi rauvenneet; tarkastella heitä +toiminnassa ikäänkuin he vielä eläisivät, mutta edullisemmin ehdoin +kuin milloinkaan oli suotu heidän ohimenevän elämäntyönsä näkijöille; +katsella heitä aina mielemme mukaan pysähtyneinä silmänräpäyksen +eleeseen ja ilmeeseen ja seisovina jonkun suurtyön äärellä, hehkuvan +aikomuksen kuolemattomuudessa. -- Kuvitelkoon lukija, mikäli se +on mahdollista, moista kykyä ja sanokoon sitten, tuleeko puhua +kevytmielisesti taiteesta, joka sen meille antaa, vai tuleeko meidän +pikemminkin puoleksi jumalallisena kunnioittaa lahjaa, joka saattaa +koroittaa meidät aina enkelten tasalle ja antaa meille aavistuksen +heidän autuudestaan. + +10. Minä luulen, että paras todistus totisesti suuresta miehestä on +hänen nöyryytensä. Minä en tarkoita nöyryydellä epäilystä omasta +voimastaan tai pelkoa lausua vakaumustansa julki, vaan oikeata +käsitystä suhteesta, joka vallitsee sen välillä, mitä _hän_ voi tehdä +ja sanoa ja sen välillä, mitä muu maailma tekee ja sanoo. Kaikki +suuret miehet eivät ainoastaan ymmärrä asiaansa, vaan tietävät myös +tavallisesti, että he sen ymmärtävät; eivätkä he ole oikeassa vain +pääasiallisiin mielipiteisiinsä nähden, vaan he tietävät lisäksi +olevansa niihin nähden oikeassa; mutta eivät he sen tähden nosta +itsestänsä suurta melua. Arnolfo tietää kykenevänsä rakentamaan kauniin +tuomiokirkon Firentseen; Albrecht Dürer kirjoittaa tyynesti henkilölle, +joka löytää virheitä hänen teoksistaan: "Sitä ei voida paremmin tehdä"; +sir Isaac Newton tietää ratkaisseensa parisen ongelmaa, jotka olisivat +panneet kaikkien muiden päät pyörälle; mutta he eivät odota, että +heidän kanssa-ihmisensä sen takia lankeaisivat maahan ja palvoisivat +heitä. Heillä on omituinen tunne voimattomuudestaan, ja he tajuavat, +ett'ei suuruus ole _heissä_, vaan että se vaikuttaa _heidän kauttansa_ +-- ett'eivät he olisi voineet muuta tehdä eivätkä muuta olla kuin +miksi Jumala oli heidät määrännyt; ja he näkevät jotakin jumalaista ja +Jumalan luomaa jokaisessa ihmisessä ja ovat rajattoman, houkkamaisen, +uskomattoman sääliväisiä. + +11. Mikäli saatan havaita, on olemassa muuttumattomana lakina +se, että suurimmat miehet, olkootpa he sitten runoilijoita tai +historiankirjoittajia, elävät kokonaan omassa ajassaan ja että heidän +teostensa tärkeimmät hedelmät ovat peräisin juuri heidän omalta +ajaltaan. Dante kuvaa kolmannentoista vuosisadan Italiaa; Chaucer +neljännentoista vuosisadan Englantia; Masaccio viidennentoista +vuosisadan Firentseä; Tintoretto kuudennentoista vuosisadan Venetsiaa; +mutta he eivät kiinnitä lainkaan huomiotaan aikavirheisiin ja +kaikenlaisiin pienempiin erehdyksiin, koska he ovat aina houkutelleet +elävän totuuden esiin oman elävän aikansa tarkastelusta. Kun +sanotaan Shakespearen kirjoittaneen mestarillisia historiallisia +näytelmäkappaleita aiheista, jotka kuuluvat menneisiin vuosisatoihin, +vastaan minä, että ne _ovat_ mestarillisia näytelmäkappaleita +juuri siksi, ett'ei niissä ole vähintäkään huomiota kiinnitetty +vuosisatoihin, vaan että niissä huokuu elämä, jonka kaikki ihmiset +tunnustavat kaikkien aikojen ihmiselämäksi -- eikä siksi, että +Shakespeare pyrki julistamaan yleismaailmallisia totuuksia, vaan siksi, +että hän rehellisesti ja täydellisesti niiden ihmisten mukaan, jotka +elivät hänen ympärillään, kuvaili ihmisluontoa, joka itse asiassa on +aina sama -- koska viidennentoista vuosisadan konna _sielun ja sydämen_ +puolesta oli aivan samaa lajia kuin on konna yhdeksännellätoista +vuosisadalla ja kuin oli konna kahdennellatoista vuosisadalla; ja +niin ikään muistuttaa kunniallinen ja ritarillinen mies suuresti +muita kunniallisia ja ritarillisia miehiä millä ajalla tahansa. +Tähän nähden on moisen suuren ihanteellisen taiteilijan teos aina +yleismaailmallinen; ei siksi, ett'ei se ole _muotokuva_, vaan siksi, +että se on _täydellinen_ muotokuva, täydellinen aina sydämen sopukoihin +asti, sydämen, joka pysyy samana läpi kaikkien aikojen; kun sitä +vastoin heikon ihantelijan teos _ei_ ole yleismaailmallinen, ei siksi, +ett'ei se ole muotokuva, vaan siksi, että se on vain _puolinainen_ +muotokuva -- ulkokuoresta, tavoista, puvusta, vaan ei sydämestä. +Siten kuvailevat Tintoretto ja Shakespeare aivan yksinkertaisesti +venetsialaista ja englantilaista luonnetta sellaisena kuin he näkivät +sen omalla ajallaan, aina juuriin asti, _kaikiksi_ ajoiksi; mutta mitä +tulee pyrkimykseen valaa historiallisiin teoksiinsa menneiden aikojen +erikoisia aatteita, tapoja ja oloja, niin emme sellaista pyrkimystä +huomaa heillä enemmän kuin kenelläkään muullakaan täydellisen +suurella miehellä, jonka minä tunnen. [Mitä jälkiä havaitaan esim. +Kleopatrassa egyptiläisestä luonteesta? -- atenalaisesta Theseuksessa +tai Timonissa? -- muinaisenglantilaisesta Imogenissa tai Cordeliassa? +-- muinaisskotlantilaisesta Macbethissa? -- tai edes keski-ajan +italialaisesta luonteesta Petrucchiossa, Venetsian kauppiaassa tai +Desdemonassa? Ja roomalaisaiheiset näytelmät tuntuvat niin väkevän +roomalaisilta vain siksi, että Rooman voima perustui maailman ikuiseen +voimaan -- puhtaaseen perhe-elämään, jota kannatti maanviljelys ja +suojeli uljas, turmeltumaton urhoollisuus.] + +12. Runouden jaloimmissa luomissa ei ole ainuttakaan sanaa niin +jokapäiväistä, ett'ei suuri mies saisi siitä tehdyksi jotakin mainiota, +tai pikemminkin, ett'ei se tekisi hänelle jotakin oivaa palvelusta +ja vastaisi jotakin tarkoitusta, johon ei mikään muu sana olisi niin +hyvin sopinut. Tavallinen ihminen joutuisi auttamattomaan pulaan, jos +hänen esim. tulisi käyttää sanaa "pentu" jotakuta imarrellakseen. +Itsessään sanassa on kyllä eräänlaista tuoreutta ja voimaa, joka +viehättää, mutta kun sen kuulee, tuntuu ensimmältä vaikealta käyttää +sitä kohteliaisuuslauselmassa. Jos henkilö, josta on kysymys, on +prinssi, tuntuu vaikeus vieläkin suuremmalta, ja jos häntä lisäksi +samassa silmänräpäyksessä sanotaan "pennuksi" ja ylistetään sankariksi, +näyttää tavallinen ihantelija ehdottomasti joutuneen umpikujaan! Mutta +kuulkaahan kuinka Shakespeare suoriutuu pulasta: + + Esille nyt hänen sankarhaamunsa + Ja enonne, Mustan Prinssin, loihtikaa, + Tuon, mi suuren surunäytelmänsä suori + Ranskan mahtavimman voiman hävittäin. + Isänsä hymyellen katsellessa + Kuin tuo uljaan jalopeuran uljas pentu + Ranskan aateliston verta latki viljoin. + +13. Vaikka jokaisessa viehättävässä luonnonnäyssä ennen kaikkea on +suuri määrä yksinkertaista kauneutta, joka tehoo suorastaan silmään, +niin muodostanee kuitenkin se, mikä meihin eniten vaikuttaa, vain +hyvin pienen osan tästä näkyvästä kauneudesta. Tämän kauneuden +voivat esimerkiksi synnyttää ihanat kukat ja hopeanhohtoiset purot, +sininen taivas ja valkoiset pilvet; ja kuitenkin voisi se, joka +meitä eniten viehättää ja jota me etusijassa kaipaisimme, olla ohut, +harmaa usvakaistale kaukana näköpiirin rajalla, niin pieni tilaltaan +näyttämöllä, että tuo palanen seittiä tuossa pensaassa aivan lähellämme +veisi siitä voiton, ja ett'ei se silmälle millään tavalla tarjoaisi +suurempaa nautintoa kuin seittikään; mutta sentähden, että me tiedämme +tuon seitin olevan palasen hämähäkinverkkoa ja tuon harmaan kaistaleen +ilmoittavan kymmenentuhannen jalan korkuista vuorta, jossa jalo +vuoristolaiskansa asuu, saamme me tuosta harmaasta juovasta juhlallisen +vaikutuksen, huolimatta siitä, että ne ajatukset ja tiedot, jotka +tekevät meille tämän vaikutuksen mahdolliseksi, ovat niin hämäriä, +ett'emme mielessämme ole lainkaan selvillä niistä. + +14. Tutki sen vaikutelman laatua, jonka tunnet (jos jotakin tunnet) +Alppeja tarkastellessasi, ja sinä olet havaitseva tämän vaikutelman +kirkkauden riippuvan kuten kaste hämähäkinseitillä omituisesta +hennon kuvittelun ja epätäydellisen tiedon kutomuksesta. Ensi +sijassa saat sinä hämärän käsityksen niiden suuruudesta, ja siihen +yhtyy ihmettely töistä, joita niiden muurien ja perustusten suuri +rakentaja on suorittanut; sitten valtaa sinut aavistus niiden +kestävyydestä, juhlallinen tunne niiden ikuisuudesta ja sinun omasta +katoavaisuudestasi, joka on kuin niiden rinteillä vihoittavan ruohon +-- sitten nousee mieleesi omituisen kaihoisa, menneisiin sukupolviin +pakeneva ajatus, katsellessasi nyt siinä sitä, mitä hekin kerran +katselivat. He eivät ole nähneet noita pilviä, jotka nyt kiitävät sinun +pääsi yli, eivät majan seinää pellon tuolla puolen, eivät tietä, jota +sinä nyt astut. Mutta _tämän_ he näkivät: taivaisiin asti kohoavat +kallioseinät olivat samat heille kuin sinullekin. He ovat lakanneet +niitä näkemästä; sinä olet myöskin pian lakkaava niitä näkemästä, +mutta kallioseinät tulevat pysymään paikoillaan toisia varten. +Sekautuneena näihin juhlallisiin tunteisiin syntyy sitten käsityksesi +Alppien ihanuuksista ja lahjoista; ja sitä varten tarvitsee sinun +vain mielessäsi kuvitella kaikkia niitä lähteitä, jotka vierittävät +vesiänsä niiden kalliorinteitä pitkin, kaikkia suuria jokia, jotka +saavat alkunsa niiden jäistä, kaikkia niitä hurmaavia laaksoja, +jotka kiertelevät niiden paasiseinien väliä, kaikkia taloja, jotka +häämöittävät niiden pilvivaipan läpi ja onnellisia paimenmajoja, jotka +kohoavat niiden laitumilla; ja kaikkien näiden ajatusten mukana nousee +rintaasi voimakas aavistus kaikesta tuntemattomasta ihmiselämässä, +onnesta ja kuolemasta, mihin viittaa tuo kapea valkoheijastus ikuisen +lumen mailta, kaukaa aamupilvien lomasta. Nämä monet muut kuvat ja +ajatukset vaikuttavat sen liikutuksen, joka sinut valtaa Alppeja +katsellessasi. Mutta sinä et niitä keksi sydämestäsi, sillä sinun +sydämessäsi on niin paljon muuta, sekä pahaa että hyvää, jota sinä et +milloinkaan keksi; mutta ne innostuttavat ja elähyttävät sinua joka +tapauksessa. Jos sinä tunnet enemmän tarkastellessasi lumipeitteisiä +vuoria kuin mitään muuta samaan lempeään hopeanharmaaseen väriin +vivahtavaa esinettä katsellessasi, niin kuuluvat nämä kuvat ja +ajatukset epäilemättä sellaisiin, jotka sinut siihen pakottavat; +ja huomaa, ett'eivät ne itse asiassa merkitse muuta kuin syvempää +käsitystä kaiken olevaisen _todellisesta laadusta_. Me sanomme tätä +voimaa tai kykyä "mielikuvitukseksi", sentähden että se kuvittelee ja +tajuaa, mutta se on jalo mielikuvitus vasta sitten kun se kuvittelee +ja tajuaa _totuuden_. Ja samassa suhteessa kuin ovat sinun omaamasi +tietomäärä ja sinun herkkyytesi tunnettujen esineiden liikuttaville tai +ilmeikkäille piirteille, samassa suhteessa on myös oleva se nautinto, +jonka mielikuvituksesi sinulle tarjoaa. + + + + +III. MAITA JA IHMISIÄ. + + +Lähdin Roomasta juuri raju-ilman asettuessa. Rikinsiniset pilvet +kiitivät tuolloin tällöin jyrähtäen yli Campagnan, ja pilkistävän +auringon säteet valaisivat Klaudion vesijohdon silmänkantamattomia +kaaria kuin alkusumuun häipyvää siltaa. Mutta minun kiivetessäni +korkeata Albanovuorta, pakeni ukonilma pohjoiseen päin, ja Albanon +tuomiokirkon jalot viivat ja sen viehättävät, tummat tammilehdot +kuvastuivat tarkkapiirteisesti väliin siniseen, väliin meripihkaan +vivahtavia kirkkaita juovia vasten näköpiirin rajalla, ja taivas +yläpuolellani alkoi vähitellen, värisevän, syvän sinisenä, puoliksi +eetterinä, puoliksi vesihöyrynä loistaa viimeisten yhä harvenevien +sadepilvien välistä. Keskipäivän aurinko valaisi La Riccian +kalliorinteitä ja niiden korkeita, toisiinsa kietoutuneita lehväryhmiä, +ja kirkasti valosäteen tavoin niiden syksyisiä, tuhansiin märkiin, +ikiviheriöiviin puihin sekautuneita värisävyjä. Ei eroittanut enää +värejä: ne olivat muuttuneet tulenhehkuksi. Purppura, karmosini ja +helakanpunainen muodostivat ikäänkuin verhon Jumalan kaikkein pyhimmän +eteen, ja riemuitsevat puut kumartuivat valovirtoihin peittyneinä +laaksoon päin, ja jokainen lehti värisi elämänvoimaa ja elämänhehkua; +ja kun se lehti kääntyi ja lähetti toisaalle tai heijasti suoraan +auringonvalon, oli se ensin kuin soihtu ja sitten kuin smaragdi. +Korkealla laakson itäisemmissä kainaloissa kaartuivat viheriät +lehväryhmät kuin kristallimeren mahtavat aallot mansikkapensaan +kukkien särkyessä vaahdon tavoin niiden rantapenkereitä vasten, ja +kaikkialla ilmassa tanssi oranssinkukkien hopeahiutaleita, viiman +kieputellessa niitä harmaiden kallioseinien ympärillä kuin tuhansia, +tuolloin kimaltelevia, tällöin liehahtelevia pikkutähtiä, aina +miten tuuli sattui niitä lennättämään eteenpäin tai painamaan alas. +Pieninkin nurmikko paloi kuin taivaan kultainen parvi ja välkähti +kuin kalevantuli iltapilvien raosta, lehväkatosten avautuessa tai +sulkeutuessa sen yläpuolella; mustat, liikkumattomat kalliot -- ne +olivat mustia, vaikka niitä hehkuttivat helakanpunaiset jäkälät -- +heittivät tyynet varjonsa tuohon levottomaan värileikkiin, kaivot +peittivät kuurottaisesti kohisten marmoriaitaansa sinisumuun; ja kaiken +tämän yläpuolella parveili lukemattomia punertavia ja vaaleankeltaisia +pilvenlonkia -- pyhiä pilviä, jotka eivät pimeydestä mitään tiedä +ja jotka ovat vain taivaan valohäiveinä -- kiitäen mittaamattomien +matkojen päässä vienosti pyöristyneiden, juhlallisten kivimäntyjen +välitse ja häipyen näkyvistä siihen rajattomaan huikaisevan valkoiseen +valojuovaan, missä Campagna sulaa meren hehkuun. + +16. Itse asiassa on parempi ihmiskunnalle, ett'eivät sen +tavalliset olinpaikat tarjoa liian voimakkaita vaikutelmia -- +että rauhaisat, auran kaartuvain vakojen mustaamat ylänkömaat +ja vehmaat, nurmipeitteiset kalkkikummut ja vaatimattomina +koukertelevat pensaikkaat laaksot ovat useammin ihmisen näkösällä +kuin pilviä piirteleväin vuorten ja kasvullisuutta uhkuvain +laaksojen arkadiset seudut; ahtaan toimintapiirimme tarjotessa +meille vain yksinkertaisempia -- vaikka silti lukemattomia -- +vaikutelmamahdollisuuksia, tulisi suuremmoisempien, kaukaisempien +ihmeiden olla seikkailujen esineinä, nuorekkaan mielikuvituksen +tähtisikerminä, vanhuuden suloisten muistojen ja talvisten tärinäin +aiheina. + +17. Ihmissydämen on niin luonnollista kiintyä enemmän toivoon kuin +siihen, mitä se kulloinkin omistaa, ja se viehätys, jonka mielikuvitus +luo kaikkeen siihen, mikä on kaukaista tai kiellettyä, on niin syvä +ja voimakas, että usein liittyy liikuttavampi tunnelma maisemiin, +jotka sisältävät ikäänkuin etäisen lupauksen jostakin suuremmasta +kuin ne itse ovat, kuin semmoisiin, jotka yhdellä iskulla tyhjentävät +luonnon aarteet ja voimat saavuttamattomaan, voittamattomaan loistoon, +eivätkä jätä mitään mielikuvituksen omin päin maalattavaksi tai +täydennettäväksi. En luule maailmassa löytyvän paikkaa toista, joka +olisi suuremmassa määrin omiansa aavistavasti herättämään meissä +tätä odottavan mielikuvituksen taipumusta kuin seutu, joka ympäröi +Freiburgin kaupunkia Sveitsissä ja joka siitä lähtien ulottuu Berniin +asti. Sen pohjan muodostaa harmaa hiekkakivi, se on melkoisen +korkealla, mutta ei näytä satunnaiselle matkailijalle mitään erikoisen +mieltäkiinnittävää; minkä vuoksi sitä tavallisesti katsastetaankin +vain hätäisellä matkalla Bernin Alpeilta Savoijan vuorille, ja harvoin +suodaan sille muuta kuin väsynyt silmäys -- mikä väsymys on sitäkin +tuskallisempi, kun se seuraa jonkunlaisena vastavaikutuksena sen +suuren ihastuksen jälkeen, joka valtaa matkailijan Bernin ylämaata +katsellessa. Matkustaja kallistuu, jalat hellinä, kuumeisena ja +väsyneenä jäätiköihin ja rotkoihin, vaunujen nurkkaan ja näkee tuskin +muuta kuin että tie kiertelee ja on kovin mäkistä, ja että maa, +jonka läpi hän kulkee, on viljeltyä ja kesytettyä. Mutta jos hän, +tehdäkseen tälle kesytetylle maalle oikeutta, pysähtyy muutamiksi +päiviksi seudulle, siksi kunnes hänen mielensä on ennättänyt saada +entisen joustavuutensa takaisin, ja tekee pari pitkää kävelymatkaa +sen ketojen halki, on hän saava siitä kokonaan toisen käsityksen. Maa +on, kuten sanoin, aaltomaista ja pääasiassa harmaata hiekkakiveä; +se ei miltään kohdaltaan kohoa erikoisen korkeaksi, mutta siinä +vallitsee kuitenkin riittävä vuoristohenki, niin että se muodostuu +katkeamattomaksi sarjaksi rohkeita kukkuloita ja laaksoja; ja on seutu +kylliksi korkealla meren pinnasta, jotta mänty esiintyy yleisimpänä +metsäpuuna sen säännöttömien harjujen kupeilla. Tämän korkean ylängön +läpi uurtaa joki tiensä viisisataa, kuusisataa jalkaa syvässä +uomassaan, joka penikulmamäärin kiertelee vaatimattomien kumpujen +väliä, huomaamattomana aivan siksi kunnes saavut sen reunalle; silloin +näet yht'äkkiä petäjäin oksien välitse allasi tuon viheriän, hiljalleen +vierivän virran, ja ne leveät, kalliomaiset hiekkakiviselänteet, +jotka muodostavat sen rannat, ovat siltä kohdalta, missä virta +taivepaikoissaan niitä nuoleskelee, kaivertuneet vaarallisiksi +ulkonemiksi; ja vastaavalle kohdalle toisella rannalla jättää se +ulkoneman ja veden välille puoliksi pensaittuneita niittykaistaleita, +jotka on ylhäältä luoksepääsemättöminä hyljätty sinne omaan +sulouteensa; harvoin käy niitä katsomassa utelias vaeltaja, seuraten +sitä tuskin näkyvää jalkapolkua, joka kallioiden juurella taistelee +olemassa-olostaan. Mutta siellä aaltoilee ja pyörii ja solisee virta +yksinäisenä ja hyljättynä. Se kulkee läpi tiheään asutun maan, mutta +ei koskaan ole virta ollut niin yksin. Pienimmälläkin, etäisimmälläkin +metsäpurolla kaukana tunturein harteilla on seuralaisensa: vuohet +näpertelevät ruohoa sen rantamilla, vaeltaja sammuttaa siitä janonsa ja +hyppää sauvansa nojassa sen yli, ja talonpoika johdattaa sen uutta uraa +myöten myllynrattaaseensa. Mutta tällä virralla ei ole seuralaisia; +se vain vierii ja vierii, ikuisesti muista erossa, ei salakavalana +eikä katkerasti uhkaavana, vaan lempeänä ja hiljaisena, vienona kuin +päivänsäde, vapaana kuin ilma -- se on avara alue täynnä syvää, +hiljaista ystävällistä yksinäisyyttä, joka on vaipunut lepoon keskellä +meluavaa ja hyörivää ihmiselämää: aallot loiskivat hiljalleen ilman +että kukaan niiden puhelua kuuntelee, linnut rakentelevat pesiänsä +oksille, ilman että kukaan niitä säikäyttää, ja kauniit, tuoksuvat +kukat kasvavat ja hengittävät ja kuihtuvat ilman että ainutkaan käsi +niitä poimisi; -- ja kuitenkin on kaikki niin avonaista ja vapaata +pilville tuolla ylhäällä, raikkaalle auringonvalolle ja puhdistavalle +sateelle. + +Mutta jyrkkien kalliorantojen laella muuttuu näky silmänräpäyksessä. +Vain muutamia askeleita petäjistä, jotka heittävät koukeroiset, +kesyttömät, salamanvalkoiset oksansa ylös rotkosta korkeuksia kohti +-- seisot keskellä hedelmällisintä viljelysmaata; aaltoileva vilja +hehkuu ja lähettelee laineitaan pellolta pellolle: sen somia pikkukyliä +vilkastuttavat hedelmiä ja kukkia uhkuvat puutarhat, ja koko maisema +näyttää niin ystävällisen kutsuvalta teräväkattoisine latoineen ja +aittoineen; hyvin hoidetut, kovat, puistomaiset tiet kulkevat vuoria +ylös ja alas tai katoavat ruskeiden sammalmättäiden ja villien +vadelma- ja orjantappurapensaiden sekaan tai pilkistävät näkyviin +pitkien, puoliksi vapaata lehtoa, puoliksi puistokatua muistuttavien +korkeiden puurivien takaa: veräjiä avautuu niiden vierille ja sivutiet +johtavat niiltä tuttavallisesti ja esteettä johonkin suurempaan +taloon, jota maalaisen ylväästi ympäröivät kultaiset mehiläiskeot +ja veistoksin koristetut karjahuoneet, muodostaen säännöttömän +ryhmän kaikenlaisia aitauksia ja sälepeitteisiä rakennuksia ja +tupia, mitkä kaikki ovat varsin viehättäviä huolettomassa, mutta +jollakin tavoin alkuperäisessä kodikkuudessaan, siinä tuntuvasti +eroten englantilaisista kodeista, joissa kaikki on niin perinpohjin +sievistettyä, jäykkää ja moitteettoman mukavaa, kun taas näiden talojen +kaikissa osissa vallitsee omituinen huolettomuus ja avaruus, mikä onkin +täydessä sopusoinnussa tienoon vapaan sulouden kanssa. Sillä tässä +lempeässä, viehättävässä maassakin piilee kesyttämätön voima. Sitä +kultaa kylläkin teräinen laiho ja mehevä ruoho tuoksuaa sen harteilla, +mutta siitä huolimatta ei sitä ole lannistanut ei aura eikä viikate. +Se antaa lahjansa omasta vapaasta tahdostaan; tuntuu kuin siltä ei +olisi mitään otettu pakolla tai ryöstäen. Se ei ole aivan vapaa erämaan +luonteesta, mutta sitä ei myöskään ole tuomittu hedelmättömyyteen; -- +tämä antelias maa loistaa oikullisessa ylenpalttisuudessaan, hymyillen +väliin ystävällisesti, väliin uhkaavasti yhä vaihtelevin rikkauksin +laaksosta laaksoon. Mutta vakavampiakin aineksia tapaat sen sydämestä. +Sillä pitkin kukkuloita seisovat lukemattomien kuusien tummat ryhmät, +ottamatta osaa sen iloihin, ikäänkuin ikikivettyneinä haamuina, joiden +läpi ei voimakkainkaan auringonvalo pääse tunkeutumaan eikä niitä +karkoittamaan -- yön sirpaleita, synkkiä joukkoja nuo kuuset, jotka +niin juhlallisina kohoavat siinä keskellä puutarhojen rusohedelmiä ja +viljapeltojen kullankeltaisia teriä, kalpeansinisen pilven kehystäessä +niiden tummia, hievahtamattomia reunatupsuja pyhimyssäteineen. Mutta +siitä huolimatta eivät ne synkennä maisemaa -- ne näyttävät päinvastoin +seisovan siinä erikoisesti osoittaakseen, miten valoisaa ja kirkasta +kaikki muu on niiden ympärillä; ja kaikki pilvet ovat kuin puhdasta +hopeaa, ja koko ilma tuntuu olevan täynnä hohtoisampaa, elävämpää +auringonpaistetta juuri sillä kohdalla, missä sen lävistävät kuusien +peitsenkärjet; ja nurmimatot näyttävät hehkuvan lämpimämpää viheriätä +pilkistäessään punertavain puurunkojen välistä; ja ketojen viehättävät +jalkapolut hiipovat metsän reunaa pysyäkseen varjossa, kiemurrellen +sinne ja tänne niljakoita juuria vältellessään ja tuon tuostakin +toivottomasti kadoten orvokkien, murattiköynnösten ja ruskeiden +havuneulojen sekaan, kunnes ne lopulta sukeltavat näkymättömiin +jollakin avonaisella paikalla, missä harventuneiden runkojen välistä +pilkistävä valo ilmaisee niiden voivan tulla jälleen ihmisten ilmoille +toisella puolen; -- ja pian ne pölähtävätkin esiin metsän tuoksuvasta, +hämärästä helmasta jälleen valoisaan ilmaan, keskelle tuota ihmeellistä +maisemaa, joka vastakkaisella taholla leviää, yhä uudelleen ja +uudelleen vaihdellen lehtojaan ja puutarhojaan, siksi kunnes +Simmenthalin rosoiset huiput alkavat kohota etelän vyöryviin pilviin. + +18. On paljon kiistelty sveitsiläisten luonteesta, eritotenkin koska +muiden kansojen on ollut niin vaikeata käsittää heidän yksinkertaisia +olojansa. Heitä pidettiin joko romantillisen hyveisinä tai alhaisen +ahneina, kun he itse asiassa eivät olleet sankarillisia eivätkä +alhaisia, vaan uskollisia, järkähtämättömän sisukkaita ihmisiä, paljon +sisukkaampia, kuin historia kertoo; he eivät niin suunnattomasti +välittäneet hengestään, mutta eivät myös sitä suotta hukanneet; +he eivät muodostaneet itselleen niin kovin korkeita käsityksiä +edistyksestä, mutta pitivät sitkeästi kiinni siitä, minkä kerran olivat +saavuttaneet ja hyväksi nähneet; vaikka he olivatkin vailla kaikkea +romantillista tunnekuohuntaa, rakastivat he sentään todellisella ja +kestävällä rakkaudella, joka ei koskaan väsynyt eikä pettänyt; vaikka +olivatkin hyvin vähän taipuvaisia uskonnolliseen intoiluun, säilyttivät +he kuitenkin uskonsa puhtaana eivätkä päästäneet maailmallista +mieltä sitä tylsyttämään tai tekopyhyyttä sitä tahraamaan; vaikka +he eivät olleetkaan ritarillisen jalomielisiä eivätkä intohimoisen +lähimmäisrakkaita, eivät he kuitenkaan koskaan vainonneet voitettuja +vihollisiaan eivätkä kärsineet köyhiensä näkevän nälkää; he olivat +ylpeitä, mutta eivät koskaan sallineet ylpeytensä kiihoittaa itseään +ajattelemattomiin tai arvottomiin taisteluihin; he olivat kitsaita, +mutta siitä huolimatta antoivat he mielellään naapurilleen, mikä +naapurin oli; he eivät olleet neroja, mutta heillä oli terävä silmä +huomaamaan oikeuden kaikki perusteet; he olivat kärsivällisiä, mutta +eivät koskaan sallineet hitauden synnyttää viivykkeitä tai pelon +laiminlyöntejä. + +Nämä sveitsiläisen luonteen omituisuudet versoivat, vaikka ne +elähyttivätkin koko liittokuntaa, sentään uhkeimmin eräällä pienellä +alueella, joka muodosti maan sydämen, mutta joka ei sijainnut +korkeimmilla tuntureilla. Zermattin ja Evolinan jäätiköiden ja +Wallisin kanttoonin kuumien rinteiden vaiheilla ojentelivat +talonpojat kuulumattoman velttouden ja hitauden vallassa suuren +Sionin hiippakunnan kuuliaisina vasalleina. Mutta siellä, missä +Vierwaldstätterjärven lahdelmat tunkeutuvat syvemmälle kalkkikallioihin +ja missä ankarat pohjatuulet puhaltavat, estäen viinirypäleiden +kypsymisen ja pakottaen talonpojat kokonaan turvautumaan paimenelämään +-- siellä kasvoi toisenlainen ihmisrotu. Sen vähäistä aluetta +merkittäisiin jokaisella Europan kartalla pienellä viheriällä läikällä. +Se ulottuu lähes neljäkymmentä Englannin peninkulmaa idästä länteen +ja saman verran pohjoisesta etelään; kuningaskuntien kaikkialla sen +ympärillä kohotessa ja kukistuessa kohtalon eri vaiheiden alaisina +ja kaikkien kansojen sen lähitienoilla sekautuessa toisiin kansoihin +tai hävitessä, säilyi tällä karulla kallio-alueella paimenten valta +puhtaana. Heidän syntyperästään ei ole vähintäkään tietoa. He eivät +ole gootteja, eivät burgundilaisia, eivät romaaneja, eivät germaaneja. +He olivat vanhastaan helvetialaisia ja ammoisista ajoista asti +vapaita. Omasta tahdostaan asettuivat he Habsburgin hallitsijasuvun +suojelukseen, tunnustivat sen ylivallan, mutta eivät kärsineet sen +sortoa, vaan nousivat heitä hallitsemaan asetettuja omavaltaisia +vouteja vastaan, ei saadakseen vapauttaan, vaan valloittaakseen +sen takaisin. Voitettuaan Aegeri-järven taistelussa seisoivat he +Europan kansojen keskellä lainkuuliaisuuden ja elämän ensimäisinä +lipunkantajina -- taistellen lainkuuliaisuuden puolesta sanan +korkeimmassa merkityksessä, Jumalan avuliaan oikeuden lakien ja +uskollisen, veljeyteen johtavan järkähtämättömyyden puolesta. + +Kuten sanottu, ei heidän keskuudestaan tapaa mitään hienostunutta +henkeä eikä korkeata innostusta, mutta kyllä pettämättömän +tervettä järkeä ja sitkeätä rehellisyyttä. Heidän päähänsä ei +tarvitse ajaa heidän velvollisuuksiaan, he tuntevat ne ilmankin; +he eivät tuhlaa ystävyyslauseparsia, mutta hädän hetkellä voi +heihin luottaa. Uskonkysymykset, joita muut kansat ovat koettaneet +ratkaista ajatusjohdatteluin tai haaveiluin, selvittivät nämä +paimenet käytännöllistä tietä: he kestivät tyynesti luostariensa +esimiesten kirojulistukset, kun näiden teki mieli päästää elukkansa +muiden laitumille, ja hävittivät tapparakeihäin sveitsiläisen +uskonpuhdistuksen, koska Zürichin evankelilaiset olivat kieltäytyneet +heille lähettämästä määrättyjä suolavaroja. He eivät helposti taipuneet +taikauskon vaatimuksiin, vaan mukautuivat kärsivällisesti viisaan +taloudenhoidon lakeihin: he ostivat itsensä vapaiksi veroista, mutta +eivät synneistä, ja silloin kun Einsiedelnin kirkossa yhtä rohkeasti +kuin Wittenbergin porteilla manattiin anekauppaa lakkaamaan, eivät +Frutingenin laakson asukkaat seitsemään vuoteen syöneet lainkaan lihaa, +rauhallisella tavalla vapauttaakseen itsensä ja jälkeläisensä niistä +hallitusoikeuksista, joita Thurmin vapaaherroilla oli heidän suhteensa. + +Meiltä puuttuu kenties luotettavaa lähtökohtaa määritelläksemme +kiitosta, joka on tuleva noin viisaasti punnitsevain hyveiden osaksi. +Pitkiksi ajoiksi on pysyvä ratkaisemattomana kysymys, missä määrin +korkeamman sivistyksen saavutukset sovittavat sen paheita ja missä +määrin ylimaailmallisen hartauden innostus tekee sen hairahdukset +anteeksi-annettaviksi. Ajateltakoon tästä mitä tahansa, ainakin +on varmaa, että näiden talonpoikain luonne tuottaa apua muille ja +hankkii heille itselleen rauhaa. Teeskentelemättömän yksinkertaisuuden +ja sitkeyden puolesta seisoo se yksinäisenä ilmiönä ihmissydämen +historiassa. Voisi myöskin kiistellä siitä, missä määrin luonnonsuhteet +ovat sitä luonnetta kehittäneet, mutta moiseen kiistaan en minä +puolestani antautuisi tarkasti määritellyin mielipitein. Vuoriensa +suhteen ei sveitsiläisillä varmasti ole tunteita, joita voisi verrata +meidän tunteisiimme. Suoranaisemmin puolustuslinnoituksena kuin +loistavana näköalana ovat Rothstock'in kukkulat vallinneet ympäristön +asukkaiden kohtaloita; ja se kasvatus, josta vuoriston poikain on +kiittäminen Muottalaakson rinteitä, on paljon enemmän kehittänyt +terveitä keuhkoja ja vahvoja jäseniä kuin korkeita ajatuksia. Mutta +muuan kohta, johon toivoisin lukijan kiinnittävän huomiotansa, on se, +että jos yleensä mikään tämän seudun piirre on vaikuttanut asukkaihin, +niin se on se, jonka mekin havaitsemme saapuessamme niille main. Eivät +järvistään, kallioistaan, eivätkä jäätiköistään -- vaikka ne kaikki +ovatkin oleellisia tunnusmerkkejä -- ole nämä kolme kunnianarvoista +kanttoonia saaneet nimeänsä. Niitä ei sanottu kallio-, eikä +järviseuduiksi, vaan metsäseuduiksi. Ja yksi näistä kolmesta valtiosta, +sama, joka säilyttää liikuttavaa kuvaa sveitsiläisen uskonnon +henkisestä voimasta luostarinnimessä "Enkelivuori", ei puolestaan +pyydä muuta nimeä kuin tuon soman, lapsellisen "Metsien siimeksessä" +(Unterwalden). + +Ja totta puhuen voitkin kulkea "metsän siimeksessä", jos, lähtiessäsi +Sveitsin historian kaikkein pyhimmästä: noiden kolmen lähteen niityltä, +käsket venemiehesi soutamaan kappaleen matkaa etelään pitkin Urin +lahden rantaa. Sen läntisellä rannalla kohoavat kallioseinät jyrkimpinä +taivasta kohti. Kaukana sinisessä iltahämyssä lepää järvi kuin +valtavan tuomiokirkon lattia, ja sinä saatat eroittaa lukemattomien +vesiputousten kohinan, joka ontoiksi kovertuneista kallioista kaikuen +kuuluu kuin hiljaa rukoilevan seurakunnan hyminältä. + +Siellä missä kalliot kumartuvat eteenpäin yli mustan syvyyden, kuolee +tuon tuostakin hiljaa kohouva aalto raskaasti huoahtaen, kuten +sielumessun viimeinen sävel. Vastaisella taholla kohoaa Frohn-alp +meheville ruohomatoille koristeiden lailla kiinnitettyine kylineen, +loistavana, juhlallisena kuvana paimenten valosta ja paimenten +rauhasta; ja tuolla korkeammalla hämärtävien pilvien puolessa seisovat +aavemaisina harmaiden rotkojen reunoilla tummat sotajoukot, tuhannet ja +taas tuhannet Unterwaldenin kuuset. + +19. Pieni kanttooni, vain neljä englantilaista neliöpenikulmaa avara, +joka ei halunnut olla kuutta neliöpenikulmaa laaja. Pieni kaupunki, +jonka muodosti ryhmä vesimyllyjä, päärakennuksiin liitettyjen +suojakatosten reunustama katu, kaksi puusiltaa, pari tusinaa kivitaloja +matalalla kummulla ja kolme, neljä kumpua jyrkästi ylös ja alas +kiipeilevää kaduntapaista. Ne neljä penikulmaa maata siinä ympärillä +olivat laitumia vaatimattomine puutarhoineen ja maataloineen; kansa +hurskasta, taitavaa ja uurasta ja kaikki työssä, miehet, naiset -- +pojat, tytöt; kaikki kulkivat enimmäkseen jalkaisin ja vain sinne, +minne velvollisuus kutsui. Ja tämä pieni pesä oli koko elävän Europan +uskonnollisen ja yhteiskunnallisen ajattelun keskuksena, samalla +kun se omisti mitä ihanimman ympäristön! Se merkitsi: sen Europan, +joka ajatteli ja pyrki: Ranskan, Saksan ja Italian. Kaikkien maiden, +ja niiden pyhimpien harrastusten ja niiden pöyhkeyden, niiden +taiteiden ja niiden hulluuden, niiden vihan ja veritöiden, näiden, +jotka orastivat ja kukoistivat, rakensivat ja loivat linnoituksia, +kuohuivat ja jyristelivät tämän käsittämättömän kärsivällisyyden +tyyssijan ympärillä: viehättävin, mutta myös ehdottomasti merkillisin +paikka europalaisessa maailmassa -- vaikk'eivätkään kansakunnat +sinne halaja eivätkä pyri -- ja mikä on vieläkin ihmeellisempää, +eivät tee siitä erämaata. Ne taistelevat taistelujaan Châlonsin ja +Leipzigin lähettyvillä; ne rakentavat puuvillakehräämöitään Airen +rannoille ja antavat Rhônen, joka miljoonakertaisesti voittaa +Airen tarjoaman voiman, sitä tärvelemättä juosta käyttämätönnä. Ne +rakentavat huviloitaan Temsin someropartaille tai Seinen rämerannoille +katsellakseen vastapäistä Lambethia tai Seinen toisella puolen +avautuvia näkyjä. He perustavat sotavoimansa Berlinin hiekalle, +mutta jättävät tämän rotkojen suojeleman tasangon rauhaan. Ja +kuitenkin hallitsee heitä tämä tasanko -- joka on heidän ajattelunsa +ja tunteidensa, heidän tieteensä ja heidän _contrat socialinsa_ +polttopiste; järkevän taloudenhoidon ja säädyllisten -- ja muiden -- +tapojen keskus, Saussuren ja Calvinin, Rousseaun ja Byronin ja Turnerin +koulu. + +Koetan kuvata, miltä geneveläisen kotipaikka näytti sellaisena kuin +minä sen näin. + +Ennen kaikkea oli tuo kaupunki merkillinen siitä, että se muuriensa +sisäpuolella piti huolta köyhistään. Juuri sen keskipisteessä -- +pienellä paalutetulla saarella ja jyrkkien syrjäkatujen varsilla +asuivat Geneven köyhät ullakkohuoneissaan, missä he ahkerasti +kehräsivät tai leikkelivät kellonrattaita -- pienissä pimeissä +sopukoissaan tai ulkonevissa kulmauksissaan, ja oli heillä enimmäkseen +työtä niin paljon kuin jaksoivat tehdä; heikkoja ja vanhoja hoidettiin +huolellisesti, heidän kulhonsa täyttivät ja heidän yksinkertaisia +vuoteitaan kohentelivat toimelliset kädet. + +Mutta muurien ulkopuolellakaan ei köyhiä ollut. Ehkä muutamia harvoja +etelän puolessa Savoijantien varrella, mutta ei myöskään koko +ympäristössä ollut surkeita rivejä leveänkömpelöitä vuokrataloja +dorilaisine pylväskäytävineen; ei saastaisia, liejun ja ohdakkeiden +täyttämiä ketoja, ei erämaita hyljättyine tiilipolttimoineen ja +hävinneine vihannestarhoineen. Heti Geneven porttien ulkopuolella +näit aivan tasaisia, siistejä, kauniisti aidattuja tai viehättävillä +muureilla varustettuja maanteitä, joista levein päätie esiintyi +mahtavasti, sen osoittajataulussa kun upeili: "_Route de Paris_". +Oikealle ja vasemmalle haaraantui siitä sekava sokkelo teitä hienoston +talojen ja niiden ulkorakennusten väliin, yhtä hyvin hoidettuina +parempienkin vaunujen kulkea kuin päätie; jokaisella talonomistajalla +oli 15 tai 20, jopa 50:kin akrea maata, enimmäkseen niittyä -- siihen +aikaan, kun minä siellä olin -- korutähystimen tavoin kirjavana +loistelevaa, korkeana aaltoilevaa nurmi- ja kukkaiskenttää. Mahtavia +plataaneja, haapoja tai pähkinäpuita, muodostaen siellä ja täällä +lehtokujia, jotka levittelivät ilmavia, ei koskaan synkkiä varjojansa +asuinhuoneiden ympärille. Totta kyllä: vain yksi ainoa asuinhuone, yksi +ja sama läpi vuoden; ei matkoja kauniimpiin maihin; ei vuodenaikaa, +jolloin olisi käynyt sulkeutuminen kaupunkiin: vain heinänteonaika ja +elonkorjuuaika, kouluaika ja leikki-aika, sukupolvi sukupolven jälkeen +samassa iloisessa asuinhuoneessa, jota koristivat vihreät akkunanluukut +ja kivikatto ja joskus nurkkiin ikäänkuin pilaillen nostetut pienet +tornit, ja kulmissa kimalteli hopean tavoin hohtava tina. Kaikki maa +käytettyä, ei ylvästellen anastettuna, mutta mitä huolellisimmin +hoidettuna. Asukkaissa oli leikkuumiestä tarpeeksi korjaamaan elot, +viininviljelijää tarpeeksi puristamaan viinit, hoitajattaria tarpeeksi +pienokaisten varalle; mutta ei ketunmetsästystä, eikä linnustusta; vaan +tuota kotoista onnea, joka seuraa vain huolellisuutta ja rehellisyyttä +ja joka täyttää elämän sulollaan lapsesta ikä-ihmiseksi asti... Ja +ylt'ympärillä sinisen järven kuvailematon kauneus ja kaikki se, mikä +sen rantamilla kohoaa taivasta kohti siihen yhtyäkseen, vuoret ja +vuorilumet ja tasangon elämä: Veveyn kukoistavat niityt, ja viihtymys, +joka paistaa valoisista asumuksista... linnunrata sinne tänne +aurinkoiseen sineen siroiteltuja asuttuja tähtiä. + +20. Torcellon tuomiokirkko on siitä erikoisesti omituinen, että se +on sisältä niin valoisa. Miten liikuttavaa onkaan ajatella, että +ihmiset, jotka niin runsaasti päästivät auringonvaloa kirkkoonsa, +elivät hyvin tukalaa elämää. He eivät enää tarvinneet pimeyttä; +he eivät olisi ehkä sitä enää kestäneet. Ilman tätä aineellista +synkkyyttäkin oli heillä kylliksi tuskaa ja ahdistusta. He etsivät +uskonnostaan virvoitusta, havainnollista toivoa ja lupauksia, eivät +uhkauksia eivätkä salaisuuksia. Tosin ovat seiniin muovaellut +mosaikkikuvat vakavaluontoisia, mutta niissä ei huomaa lainkaan +keinotekoisia varjoja eikä tummia värejä. Kaikki on heleätä ja kirkasta +ja ilmeisesti tarkoitettua toivon eikä kauhun synnyttämiseksi... +Mutta erittäinkin kiintyy huomio niiden istuinten juhlalliseen +vakavuuteen, jotka kohoavat kuorissa piispantuolin ympärillä. Jo +itse asettelussa on jotakin roomalaisen pyöröteatterin tapaista. +Tämän järjestelyn yksinkertaisessa ankaruudessa ja ennen kaikkea +täydellisessä mukavuuden halveksimisessa (kaikki on marmoria, mutta +keskimäisen istuimen käsinojat eivät palvele mukavuutta, vaan on niiden +tarkoituksena vain eroittaa se sitä selvemmin muista istuimista) on +jotakin arvokasta, jota eivät kuori-istuinten komeampi koristelu eikä +veistoksin sirostettu korukatos olisi voineet koskaan saavuttaa, ja +jota sopii hyvin protestantinkin katsella, se kun on erikoisesti +kuvaavaa arvolle, jota piispa kenenkään vastustamatta nautti kirkon +varhaisempina aikoina ja jonka koko vaikutus johtui sen täydellisestä +pöyhkeyden ja itsehemmottelun halveksimisesta. Mutta vielä toinenkin +seikka tekee tämän piispanistuimen aseman tässä saarikirkossa +erikoisesti huomattavaksi, se nimittäin, että kaikki vanhemmat +kristityt ajattelivat enimmäkseen kirkkoa laivaksi, jonka perämies +piispa oli. Miten valtavasti mahtoikaan tämä vertauskuva vaikuttaa +ihmisten mieliin, joille hengellinen kirkko oli tullut suojelevaksi +arkiksi joka paikassa uhkaavan hävityksen keskellä!... He näkivät tämän +kirkon arkin lailla kohoavan yli vesien. Eipä ihme siis, että he Adrian +meren hyöky-aaltojen hyrskyessä heidän ja heidän kotimaansa rantojen +välillä, kotimaansa, josta he olivat ijäksi eroitetut, katselivat +toisiaan kuin myrskyn raivotessa opetuslapset Tiberian järvellä ja +tottelivat auliisti ja kiitollisesti miehiä, jotka hallitsivat heitä +sen nimessä, joka tuolla järvellä käski tuulet taukoamaan ja hillitsi +aaltojen raivon. Jos muukalainen tahtoo nyt tunkeutua siihen henkeen, +joka alussa elähytti Venetsian valtaa; jos hän haluaa oppia tuntemaan +voiman, jonka turvin sen pojat laskivat ulapalle valloittamaan ja +voittamaan, niin ei hänen suinkaan pidä lähteä lukemaan heidän +asevarastojensa aarteita eikä heidän sotajoukkojensa määrää; niin ei +hänen tule tarkastella heidän palatsiensa komeutta ja loistoa eikä +yrittää syventyä heidän neuvottelujensa salaisuuksiin, vaan tulee hänen +nousta sen korokkeen ylimmälle askelmalle, joka voimakkaasti ympäröi +Torcellon alttaria ja sieltä tulee hänen, kuten muinoin perämiehen, +ohjata katseensa oivallisesti muodostetun temppelilaivan marmorisiin +kylkikaariin; hänen tulee jälleen loihtia suonten risteilemälle katolle +kuolleiden merimiesten haamut; hänen tulee sydämeensä herättää voima, +joka hehkutti heidän mieltään, kun temppelin pylväät ensi kerran +seisoivat vahvoina hiekassa ja kun sen katto esti näkymästä vihastuneen +taivaan, jota vielä punasivat heidän palavain asuntojensa liekit; kun +he ensi kerran tämän kallionlujan rakennuksen muurien suojassa -- meren +tyrskyäväin aaltojen ja liihottelevien vesilintujen ympäröiminä -- +yhteisesti virittivät vanhan hymnin: "Hänelle kuuluu meri, Hän on sen +tehnyt, ja Hänen kätensä loivat kuivan maan". + +Kuinka perin erilaisia ovatkaan sydämet, joita lämmittää uskon pyhä +hartaus, kuin ne, joilta se puuttuu! Kuinka toisin katselleekaan Jumala +itsetietoisia, itsetyytyväisiä, itserakkaita, oman minänsä johtamia +ihmisiä, kuin luja-uskoisia, ihmeitten täyttämiä, taistelevia, itkeviä, +taivaan johtamia, niitä, jotka sanovat sydämessään: "ei Jumalaa +olekkaan", kuin niitä, jotka jokaisella askeleellaan ylistävät Jumalaa +ja jotka Häntä etsivät Hänet viimein tunteakseen ja löytääkseen... +Sillä eroitus tämän santasaaren nykyisten ja entisten rakennusmestarien +välillä kärjistyy huippuunsa siinä seikassa, että jälkimäiset +sisimmässä sielussaan kunnioittivat jotakin, että he uskoivat jonkun +henki-olennon kaikkialla läsnä-olevaksi, jonkun, joka tuomitsee, +elähyttää, lohduttaa, että he _hänen_ kunniakseen rakensivat majan -- +tyytyväisinä, vaikka saivatkin hävitä nimettömään joukkoon, kunhan +vain heidän kättensä työ keskelle riehuvaa merta kohotti valtaistuimen +heidän suojelusenkelilleen. Siinä oli heidän voimansa -- ja tosiaankin, +keskellä merta oli henki heitä läsnä, vaikk'eivät he hänen muotoansa +havainneet, vaikkeikaan mestarin ääni: "Olkaat hyvässä turvassa, minä +olen teidän kanssanne!" heille kaikunut. + +21. Venetsian Pyhän Markuksen kirkko nousee kuin ilmestys maasta, +ja suuri tori sen edustalla on ikäänkuin kunnioittaen avautunut, +päästääkseen sen paremmin näkyviin. Lukematon joukko pylväitä ja +valkeita kupukattoja muodostaa pitkän, matalan, värikkään pyramidin; +se on kuin osaksi kullasta, osaksi opaalista ja helmistä rakennettu +aarrekammio. Alhaalla avautuu viisi suurta, syväholvista ovea, ja +niitä koristavat loistavat mosaikit ja alabasteriveistokset, jotka +ovat kirkkaita kuin ambra ja hienoja kuin norsunluu, ja haaveellisesti +toisiinsa kietoutuneina kiertelevät niitä palmulehvät ja liljat ja +viinimarjat ja kranaatti-omenat ja linnut, jotka tarrautuvat oksiin +tai liehuvat niiden ympärillä; ja kaikkea tätä sitoo loputon kudos +silmikoita ja sulkia; ja keskellä -- yli oven toisiinsa nojaten -- +seisoo juhlallisia enkeli-olentoja valtikoineen ja pitkäliepeisine +vaatteineen, valaisemina hehkuvan kultapohjan, joka niitä kehystäen +heikosti ja himmeästi paistaa läpi lehväverkon samaten kuin muinoin +aamurusko lie valjulla loisteellaan paistanut Edenin oksain läpi, +silloin kun sen porteille aikoja sitten asetettiin enkelit vartioimaan. +Ja ovien kahden puolen kohoaa kirjavista kivilajeista, jaspiksesta ja +porfyrista ja syvänsinisestä, lumitäplin siroitellusta käärmekivestä +muovaeltuja pylväitä, sekä pylväitä marmorilajeista, jotka +Kleopatran tavoin puolittain kieltäen, puolittain myöntäen sallivat +auringonvalon "suudella sini-suoniaan", -- kun varjot vetäytyvät +niistä pois, paljastavat ne aaltomaisia siniviivoja, kuten pakeneva +luode paljastaa hiekka-aallot; pylväiden latvukset ovat runsaasti +koristetut jykevin ruohokudoksin, versovin akantus- ja viininlehdin +ja salaperäisin, rististä lähtevin ja siihen palaavin merkein; ja +niiden yläpuolella leveässä kattokaaren alustassa kiertelee elävä ja +puhuva ketju, joka keskeymättä kutoo enkeleitä ja taivaan merkkejä +toisiinsa ja ihmisten kuhunkin vuodenaikaan soveltuviin töihin; ja +vielä niitäkin korkeammalla kohoaa rivi hohtavia torneja ja niiden +väliä kulkee valkoisia, helakanpunaisin kukin koristeltuja kaaria +-- kokonaisuus muodostaa mitä viehättävimmän sekamelskan, jonka +keskeltä loistavat kultaa hehkuen, leveärintaisina, kreikkalaiset +hevoset ja Pyhän Markuksen leijona sinistä, tähdin siroiteltua +taustaa vastaan, ja viimeksi kohoavat päätykoristeet, pyhässä +innostuksessa kuohuttaen kuin marmorivaahtoa taltan luomia salamoita +ja loiskivia laineita korkealle sinitaivasta kohti, aivan kuin +olisi Lidon rantaan roiskahtava hyrsky-aalto ennen pakenemistaan +jähmettynyt jääksi ja vedenneidot kylväneet siihen koralleja ja +sinikiviä... Tämän rakennuksen taiteellinen arvo on ennen kaikkea +sen kuihtumattomien värien sopusoinnussa... Tätä yksinkertaista +raakalaiskristillisyyttä saattoivat viehättää vain värihohtoisat kuvat, +niin että rakennuksen sekä ulkonaisen että sisäisen järjestelyn oli +taipuminen palvelemaan maalauksellisia näkökohtia. Koko rakennus ei +näytäkään niin paljon olevan rukoukselle pyhitetty temppeli kuin suuri +yhteinen rukouskirja, runsaasti kuvitettu messukirja, jossa sitomus +on alabasteria pergamentin asemesta, jota koristavat porfyripylväät +jalokivien asemesta ja jota ulkoa ja sisältä kiertävät emalji- ja +kultakirjaimet... Yhtä vähän voisi kuuro muodostaa arvosteluaan +täydellisen orkesterin esityksistä, kuin arkkitehti, joka on kehittänyt +vain muoto-aistiaan, voisi käsittää Pyhän Markuksen kirkon kauneutta. +Siinä asuu sama värien viehätys, joka vallitsee suurimmaksi osaksi +itämaiden rakennustaiteessa, mutta myöskin niiden teollisuustuotteissa. +Venetsialaiset ansaitsevat erikoista huomiota siksi, että he ovat ainoa +kansa Europassa, jossa ilmenee harrasta mieltymystä itämaisiin rotuihin +niin syvälle juurtuneeseen vaistoon. Heidän oli tosin pakko tuottaa +taiteilijoita Konstantinopolista tekemään luonnoksia Markuksen kirkon +kupukaarrosten mosaikkeihin ja määräämään sen oviryhmien värit; mutta +pian käsittivät he sen taidelajin, jossa kreikkalaiset kulkivat heidän +oppainaan, ja he kehittivät sitä edelleen paljon tarmokkaammin; Sillä +välin kun Pohjolan porvarit ja ritarit rakentelivat synkkiä asumuksiaan +ja harmahtavia linnojaan tammesta ja hiekkakivestä, peittivät +Venetsian kauppiaat palatsinsa porfyrilla ja kullalla; ja kun sitten +heidän suuret maalarinsa keksivät kultaa ja porfyria arvokkaampia +värejä, käyttivät he näitä aarteistaan parhaita tuhlaten seiniinsä, +joiden perustuksia meren aallot jyrsivät; ja vielä tänä päivänä punaa +Giorgionen freskon heijastus Rialton väkevänä paisuvan veden. + +22. Marmorikaupunkiko? -- Ei! -- mieluummin kultakaupunki, jossa +katukivitys on smaragdia. Tosiaankin hohtivat kaikki tornit, kaikki +huiput kultaa tai kirjavana kimaltelevaa jaspista. Niiden juurella +aaltoili kirkkaana ja puhtaana, syvin henkäyksin, viheriä meri. +Uljaina, ylevinä, peloittavina kuin meri -- niin kävivät Venetsian +miehet vallan ja sodan mahtajina; puhtaina kuin alabasteripylväät +-- niin seisoivat sen äidit ja neidot; jalomuotoisina kiireestä +kantapäähän -- niin esiintyivät sen ritarit; meren ruostuttamain +rautavarustusten heikko pronssinloiste paistoi uhmaten heidän +veripunaisten viittojensa laskosten alta. Pelottomana, hurskaana, +salaperäisenä, taipumattomana -- kohtalo joka sanassaan -- niin +kokoontui sen senaatti. Toivon ja kunnian ympäröiminä, pyhän hiekan +muodostamain saariensa rannoilla lainehtivan meren uneen hyräileminä, +nimi ja risti joka haudalla -- niin nukkuvat sen kuolleet. Merkillinen +kappale maailmaa! Taikka pikemminkin oma maailmansa. Vesiltä +katsottuna ei se ollut suurempi auringon jättämää vinoa valojuovaa, +joka ei osaa kadota -- siltä näytti kaupunki sen merimiehistä, jotka +illalla tähystelivät sitä laivansa mastosta -- vaikka tuon ylpeän +kaupungin mahdin täytyikin näyttää heistä rajattomalta, aivan kuin +olisivat he purjehtineet suoraan taivaankannen sineen, ja ikäänkuin +olisi se ollut suuri kiertotähti, joka läpi eetterin olisi avartunut +itäänpäin. Karkoitettu oli tästä maailmasta kaikki alhainen huoli +ja pienet ajatukset, sekä kaikki, mikä tekee ihmiselämän epäjaloksi +ja kurjaksi. Ei mitään rumaa, ei mitään meluavaa kaduilla, jotka +väristen nousivat ja laskivat kuun paisteessa; vaan aaltoilevaa, +ylevää soitantoa tai väräjävää hiljaisuutta. Ei heikkoja muureja sen +ympärillä; ei matalia majoja eikä olkikattoisia latoja: vain kallion +vahvuutta ja mestarillisesti liitettyä, kallisarvoista kiveä. Ja +ylt'ympärillä, niin pitkälle kuin silmä kantoi, hiljaisena, kirkkaana +ja ylpeänä keinuva vesi. Yhtä vähän kuin kukka, menestyi ohdakekin tai +orjantappura tällä kimaltelevalla maalla. Eetteri-utuna hohtivat Alpit +juhlallisessa rivissä Torcellon rantojen takaa; Paduan sinenpaistavat +kukkulat kohottivat huippujaan kullanloistoisen lännen ilmaan. Kaiken +yllä leikkivät vapaat tuulet ja tulipilvet. -- Loistetta pohjoisesta, +sulotuoksua etelästä, ja kirkkaana vilkutti aamu- ja iltatähti +rajattoman taivaan kuvusta yli meren hurmaavan vyön. + +23. Maailmankartat, joita nykyaikainen tiede on valmistanut, kasaavat +pieneen alaan valtavat tietomäärät, mutta siitä huolimatta en ole vielä +nähnyt karttaa, jonka avulla voisi jotenkuten päästä selville niistä +vastakohdista, mitkä aineellisessa katsannossa vallitsevat etelän ja +pohjolan maiden välillä. Yksityiskohdittain voimme kyllä kuvitella +nuo erilaisuudet, mutta meiltä puuttuu yleissilmäystä ja näkökantaa, +joiden avulla saisimme niistä kokonaisen käsityksen. Me tiedämme kyllä +katkeron kasvavan Alpeilla ja öljypuun Apennineilla; mutta siitä +huolimatta emme me saata kyllin tarkasti kuvitella maan kirjavaa +mosaikkikudosta sellaisena kuin muuttolintu sen näkee, tai jokaista +eroitusta katkeron ja öljypuun kotimaiden välillä sellaisena kuin +haikara ja pääskynen sen havaitsevat korkeudestaan, kun sirocco-tuuli +niitä keinuttelee. Koettakaamme hetkiseksi kohota vielä korkeammalle +kuin ne ja kuvitelkaamme Välimeren lepäävän allamme kuin mikäkin +epäsäännöllinen järvipahanen, kaikkine ikivanhoine, auringonvalossa +nukkuvine niemekkeineen: tuolla ja täällä kumiseva ukkonen, harmaa +myrskytäplä, joka ulvoen kiitää hehkuvia kenttiä pitkin; tuolla ja +täällä tultasyöksevän vuoren tuhkakehyksen yllä liehuva valkoinen +savupilvi; mutta enimmäkseen vallitsee suuri, rauhaisa valkeus; Syyria +ja Kreikka, Italia ja Espanja lepäävät merensinen ympäröiminä kuten +kultalattian palaset, ja kun sitten lähenemme hiukan enemmän maata, +missä mahtavat vuorijonot nousevat ja laskevat, niin kirkkaasti +paistavat niiden ihanat riippuvat puutarhat tuoksuvine kukkineen, ja +niiden välissä upeilee laakeri- ja oranssilehtoja ja viuhkapalmuja, +joiden harmaanvihreät varjot vaimentavat kimaltelevasta hiekasta +kohoavain marmorikallioiden ja porfyyrisärkkäin hehkua. Sitten +käännymme kauvemmas pohjoiseen nähdäksemme, miten itämaiden värit +vähitellen katoavat ja miten esiintyy valtavan suuri, kostean viheriä +vyöhyke, joka käsittää Sveitsin nurmimatot, Ranskan poppelilaaksot, +Tonavan ja Karpaattien synkät metsät Loiren suulta Volgan alajuoksuun +asti, häämöittäen harmaiden sadepilvenriekaleiden raoista ja läpi +purojen utuharsojen, jotka liehuvat matalalla laidunten yllä. +Senjälkeen käännymme vieläkin pohjoisempaan nähdäksemme, miten +alkaa esiintyä mahtavia, harmaita vuoria ja kanervaisia rämeitä, +jotka ympäröivät tämän pelto- ja metsävyöhykkeen autiolla, leveällä +purppurakaistaleella, pian hajautuen pohjoisten merten kolkoiksi, +muodottomiksi saariksi, joita myrskyt ruoskivat, joita uivien +jäävuorien kylmyys värisyttää, joita kyntävät ja repivät ulvovat +aallot, kunnes viimeisen metsikköpensaan juurilla ei ole vuorten +rotkoissa enää maata mihin tarttua kiinni, kunnes pureva pohjoistuuli +nälissään jyrsii kukkulat paljaiksi, ja kunnes vihdoin raudanjykevä +jääseinä tuijottaa meihin uhkaavana kuin kuolema, näytellen valkeita +hampaitaan hämynvaloisain revontulten loimossa. + +Ja kun täten olemme ajatuksissamme kuvitelleet maan kirjavina +väikkyvät näyt niiden kaikessa muotorikkaudessa, on meidän vielä +kerran palaaminen sen lähelle pannaksemme merkille eläinkunnan +vastaavat vaihtelut eri vivahduksineen: nuo lukemattomat, nopeat, +ihmeelliset olennot, jotka säteilevät ilmassa ja vedessä tai polkevat +etelän hiekkaa; tuon juovikkaan sebran ja täpläisen leopardin, +välähtelevät käärmeet ja punavärein välkkyvät linnut. Verratkaamme +näiden eläinten värien kauneutta ja loistoa, niiden liikkeiden +nopeutta pohjoisten lajien kylmänkankeaan voimaan, tuuheaan turkkiin, +synkkään höyhenpukuun; verratkaamme Arabian hevosia Shetlannin +ponikääpiöihin, tiikeriä ja leopardia suteen ja karhuun, antilopia +hirveen, paratiisilintua kalasääkseen; -- silloin on meidät valtaava +nöyryys, ja mukautuen korkeampiin lakeihin, jotka sisimmältä johtavat +maata ja kaikkea, mitä sen pinnalla on, emme me ole tuomitseva +ihmisiä, vaan heistä iloitseva, jos he löytävät ilmaisukeinoja sille, +mitä heidän synnyinmaansa heille opettaa ja jos he noudattavat sen +määräyksiä. Me olemme kunnioittaen huomioiva, miten he asettelevat +hohtavia kivilajeja, miten he hienosti veistelevät ja siloittavat +jaspispylväitä, joiden on oleva määrä kohota pilvetöntä taivasta kohti +ja heijastaa ikuista auringonpaistetta: mutta kunnioituksemme ei ole +oleva pienempi lähestyessämme niitä heistä, jotka kukistumattomin +alkuvoimin ja nopein iskuin luovat eriskummallista elämää +rahkarämeiltään vierittämiinsä kiviin ja jotka kohottavat rautaisia +tukipylväitä ja karkeita kiviseiniä korkealle harmaaseen ilmaan -- +töitä, jotka todistavat mielikuvitusta hurjaa ja oikullista kuin +Pohjolan meri; kömpelöitä, jyhkeitä luomia, mutta jotka ovat täynnä +susimaista elämää; yrmeitä kuin tuuli, joka ulvoo niiden ympärillä, +vaihtelevia kuin pilvet, jotka niitä varjostavat. + +24. Minulta puuttuu sanoja kuvatakseni sitä syvää tyydytystä, joka +aina valtaa minut, kun minä pitemmän aikaa Englannissa oleskeltuani +jälleen seison Calaisin kirkon vanhan tornin juurella. Suunnaton +huolimattomuus, jolla sitä hoidetaan; sen ylevä vaatimattomuus; sen +korkea ikä, joka on sen seiniin niin selvästi piirretty, vaikk'eikaan +vielä näy heikkouden tai rappeutumisen merkkejä; sen totisen synkkä ja +hävitetty ulkopuoli, jota Englannin kanavan myrskyt jäytävät ja jota +meren kirpeä ruoho peittää; sen kattoliuskat ja tiilet, joista osa +on irti, osa murtunut, mutta jotka vielä pitävät jäykästi puoliansa; +sen raadellut muurit, jotka ovat täynnä rautahakoja, aukkoja ja +muita repeymiä, mutta jotka ovat vielä vahvat kuin alaston, ruskea +kallio; sen ylväs välinpitämättömyys siitä, mitä siitä ajatellaan tai +puhutaan; se on vailla vaatimuksia, vailla kauneutta, vailla toiveita, +vailla ylpeyttä, vailla suloa, mutta se ei koskaan alennu kerjäämään +sääliä; sillä ei ole hyödyttömien raunioiden tapoja, raunioiden, +jotka herättävät surkuttelua ja jotka mielellään kuiskivat menneistä +paremmista päivistään, vaan on se vielä hyödyksi ja toimessa yöt, +päivät; -- kuten vanha myrskyissä harmaantunut kalastaja vielä joka +päivä heittää verkkonsa, seisoo se siinä valittamatta menetettyä +nuoruuttaan, ilmojen vaalentamana, lujana ja varmana alastomuudessaan, +keräten, yhä käyttökelpoisena, ihmissieluja kattonsa alle, kun sen +kellojen kaiku vielä kumisee sen halkeamissa; ja sen harmaja huippu +näkyy kauas yli meren, tärkeimpänä niistä kolmesta tornista, jotka +kohoavat yli hyrskyisän hiekka-erämaan ja matalakumpuisen rannan -- +majakasta, joka varjelee ihmisten henkeä, isosta kellotapulista, +joka kutsuu työhön, ja vanhasta kirkontornista, joka kehoittaa +kärsivällisyyteen ja kiitollisuuteen. + + + + +IV. TAIVAS. + + +On kummallista, kuinka vähän ihmiset yleensä tietävät taivaasta. +Ja kuitenkin on taivas se osa luomakuntaa, jossa luonto ihmistä +viehättääkseen, -- vain hänelle puhuakseen ja häntä opettaakseen -- on +tehnyt enemmän kuin missään muussa ihmeessään; mutta siitä huolimatta +omistamme me taivaalle kaikkein vähimmin huomiotamme. Luonto ei ole +synnyttänyt paljoa sellaista, joka olisi niin muodostettu, että +kaikki sen osat vastaisivat sen aineellista ja oleellista tarkoitusta +valmistaa ihmisille tyydytystä ja iloa; mutta mikäli tiedämme, +täyttyisi tämä oleellinen tarkoitus taivaan suhteen, jos joka kolmas +päivä, tai sinne päin, suuri, ruma, musta sadepilvi tuoksahtaisi +taivaan sinilaelle ja, kun kaikki olisi perinpohjin kastunut, jättäisi +taivaan seuraavaan kertaan asti yhtä kirkkaaksi kuin ennenkin, ehkäpä +sentään levittäen kedoille ohuen kasteverhon aamuin ja illoin; -- +mutta sen sijaan ei kulu ainuttakaan päivää elämästämme ilman ett'ei +luonto loihtisi nähtäviksemme yhä uusia muoto- ja väkirikkaita, +loistavia kuvia ja herkeämättä huolittelisi niitä korkeimman kauneuden +jalojen, pysyvien lakien mukaan, minkä vuoksi saammekin pitää aivan +varmana, että tämä tapahtuu meidän alituiseksi tyydytykseksemme. Ja +jokaisella meistä, missä hän sattuneekin oleskelemaan, kuinka kaukana +hän lieneekin muista kauneuden ja mielenkiinnon lähteistä, on alituinen +osansa tästä luomistyöstä. Vain harvojen on suotu nähdä ja oppia +tuntemaan maailman mahtavimmat seudut; tarkoitus ei ole, että ihminen +aina eläisi niiden keskellä, sillä hän loukkaa niitä läsnä-olollaan, +hän lakkaa kokonaan huomaamasta niitä, jos hän aina on niiden keskellä; +mutta taivas on aina olemassa kaikille: se on kirkas, mutta ei +kuitenkaan + + "kirkas liikaa eikä liian hyvä: + sen hoimassa on meidän leiväksemme jyvä", + +ja se on niin tehty, että sen olemus aina lohduttaa, kohottaa, +rauhoittaa ihmissydäntä ja puhdistaa sen kuonasta ja tomusta. Se on +milloin lempeä, milloin oikullinen, milloin kaamea ja peloittava -- +eikä se siis koskaan ole entisensä kaltainen hetkestä toiseen; jotakin +inhimillistä on sen rajuissa purkauksissa, jotakin hengenlaista +sen huolenpidossa, jotakin jumalallista sen rajattomuudessa, ja +sen kehoitushuuto kuolemattomalle osalle meissä on yhtä helposti +kuultavissa kuin sen kurittava tai siunaava toiminta on tähdellistä +ja välttämätöntä meidän maallisille askarteluillemme. Ja kuitenkaan +emme me koskaan kiinnitä huomiotamme taivaaseen, emme koskaan sitä +ajattele, mikäli se ei suorastaan vaikuta meidän eläimellisiin +aistimuksiimme; kaikki se, minkä kautta se puhuu meille selvemmin +kuin luontokappaleille, kaikki, mikä julistaa Korkeimman tarkoitusta, +että meidän tulee taivaan korkeuksista saada muutakin kuin valon ja +kasteen, jotka me ja'amme rikkaruohojen ja matojen kanssa, kaikki tämä +tuntuu meistä ajatuksettomalta ja yksitoikkoiselta sattumain sarjalta, +sattumain, jotka ovat liian vähäpätöisiä ja naurettavia ansaitakseen +edes lyhyeksikään hetkeksi tarkastelua tai ihailua. Jos me joskus +toimettomuuden tai henkisen väsyneisyyden hetkinä etsimme taivaasta +viimeistä keskustelu-aihetta, mistä ilmiöistä puhumme silloin? Yksi +sanoo ilman olevan tyynen; toinen ilmoittaa tuulevan; kolmas vakuuttaa +olevan kuuman. Saattaako kukaan noista monista lörpöttelijöistä +kuvata niiden suurten, valkoisten vuorten muodot ja syvänteet, joiden +ketju eilen puolenpäivän aikaan ympäröi näköpiiriä? Kuka näki kapean +valojuovan lankeavan etelästä käsin niiden huipuille siksi kunnes +ne sulivat siniseksi utusateeksi? Kuka näki edellisenä päivänä +voimattomien pilvien tanssivan kuivuneiden lehtien tavoin, länsituulen +ajaessa niitä laskevan auringon eteen? Kaikki katosi kaihotta, +näkemätönnä; tai jos me joskus hetkiseksi pudistaudummekin hereille +välinpitämättömyydestämme, niin tapahtuu se vain silmiinpistävän, +tavattoman ja kummallisen takia. Ja kuitenkaan ei korkeuden sisäisin +olemus paljastu hurjien alkuvoimien kaikkimurtavassa raivossa, ei +rakeiden räiskinässä, ei pyörremyrskyn kohinassa. Jumala ei ole +maanjäristyksessä eikä salamassa, vaan vienossa, lempeässä suhinassa. +Edelliset herättävät meissä vain karkeita, alhaisia vaistoja, joihin +voivat vaikuttaa vain pikimusta ja ukontulen räikeys. Tyynen, ylevän, +joka kulkee tietänsä hiljaa ja rauhallisesti; syvän, vakavan, +ikuisen; sen, jota meidän täytyy etsiä, ennenkuin me sen löydämme +ja rakastaa, ennenkuin me sen ymmärrämme; esineiden, joita enkelit +joka päivä muovailevat meitä varten yhä uusiin muotoihin; joita ei +koskaan puutu, mutta jotka eivät koskaan esiinny toistamiseen; jotka +ovat aina löydettävissä, mutta jotka kukin vain kerran löytää: -- +näiden kautta painuu ennen kaikkea sieluumme hartauden oppi ja jaetaan +meille kauneuden siunaus. Näiden koulua käy taiteilija, joka pyrkii +korkeimpaan; näiden täytyy muodostaa hänen ihanteensa. + +26. Kuten maan pinnalla on myöskin ilmojen korkeuksissa avaroita +vesiä, jotta pilvien taso vastaisi meren pintatasoa. Nämä korkeammat, +taivaalliset vesipinnat ovat tavallista vettä, joka oli vain jalostettu +ja kirkastettu: ne eivät enää sammuta tulta, vaan hoitavat sitä omassa +povessaan; ne eivät vain kohise, kun tuulet niitä myllertävät tai kun +kalliot käyvät esteeksi niiden tielle; ne vastailevat korkealla äänellä +toisilleen navalta navalle; niitä eivät enää sulje kahleisiinsa ahtaat, +muuttumattomat uomat, eivätkä hievahtamattomat rannat, vaan kulkevat +ne nyt vapaina kuin enkelijoukot, minne tahtonevatkin, ja ne etsivät +vuorten huipuilta leposijojaan; niitä ei ajeta enää yhä askelittain +alaspäin, eikä niitä enää hukuteta rotkojen valottomiin onkaloihin, +vaan peittävät ne idän ja lännen siipiensä riehunnalla, ja etäisen +näköpiirin kolkon hämärän ylle heittävät ne kirjavan vaatteen, joka on +kudottu purppuralangoin ja tulipunavärein ja jonka korukudokset ovat +liekkiä... "Pilviin on Jumala pystyttänyt tabernakelin auringolle". Sen +hehkuva pallo, joka ilman pilviä tuntuisi tuskaisesti korventavalta +ympyrältä autiossa, mustassa avaruudessa, on niistä saanut loistavan +joukon palvelijoita, jotka lievittävät ja tyynnyttävät; taivaan pilvet +levittävät aamuisin kultalattian auringon tulivaunujen ajettavaksi; +taivaan pilvet rakentavat keskipäivän aikaan temppelin, jonka se +täyttää valollaan; taivaan pilvet laskevat purppuraverhon sen kaikkein +pyhimmän eteen, minne se käy lepoonsa; taivaan utukerrokset taittavat +armottomain auringonsäteiden voiman ja valmistavat siten lievennetystä +valosta sen lempeän sinen, joka väikkeellään täyttää avaran etäisyyden, +ja ne värit, joissa vuoret hehkuvat juodessaan päivänkoiton tulvivasta +lähteestä. + +27. Tavallisimmin kuvittelemme me sadepilviä vain harmaiksi, +synkiksi, emmekä tiedä, että meidän on niitä kiittäminen ehkä +kaikkein kauneimmista, ell'eikään kaikkein huikaisevimmista taivaan +vivahduksista. Usein muodostavat Englannissa aamuiset sadepilvet päivän +koittaessa vienoja, tasaisia, juovikkaita aloja, jotka huomaamattomasti +sulavat taivaan sineen; taikka kasautuvat ne, jos ne ovat pienempiä, +selviksi töyränteiksi, jotka puhkovat ylipuoleltaan leveämpiä +pilviseiniä; ja kaikki uivat ne sanoin kuvaamattomassa valomeressä, +missä ruusunpunaisen, purppuran, ambran ja taivaansinen puhtaat +värit heloittavat; kokonaisuus ei paista, vaan on vienon utuista; +töyränteiden lävistämät pilvijoukot muodostavat lähemmin tarkastaessa +möhkäleitä ja kasautumia, jotka ovat röyhelöisiä kuin silkkihetaleet, +ja jokainen pikku möhkäle näyttää pieneltä hehkuvalta sadekimpulta. + +28. Onko lukijalla määrättyä käsitystä siitä, mitä pilvet oikeastaan +ovat? + +Se valkoinen utu, joka aamuisin niin tasaisena, valkoisena ja pehmeänä +lepää laaksossa ja josta puiden latvat kohoavat kuin tulvavedestä -- +miksi on _se_ niin raskas ja miksi asuu se niin alhaalla, vaikka se on +niin ohutta ja heikkoa, että se kokonaan häviää aamunsarastukseen, heti +kun aurinko on ennättänyt valaista sitä edes muutamia silmänräpäyksiä? +Nämä valtavat pyramidit, joiden viivat ovat niin korkeita ja ja +kestäviä kuin olisivat ne kallioon hakatut, joiden kyljet ovat +kylliksi vahvoja uhmaamaan keskipäivän auringon hehkua -- miksi ovat +_ne_ niin keveitä, että ne liitelevät korkealla päittemme yllä, +paljon korkeammalla kuin Alppien huiput? Miks'eivät ne sula auringon +_noustessa_, vaan vasta sen _laskiessa_, niin että me selvästi näemme +hämärän tähdet; sillä välin kun laaksojen usvat asettuvat jälleen +maan herroiksi ja vaipuvat sen peitoksi kuolinliinan tavoin? Entä +tämä pilvikummitus, joka livahti tuon mäntyryhmän ohi -- ei, _ei_ +livahtanut, vaan haamun tavoin hiipii se sen ympärillä ja käärii sen +hitaasti, hitaasti vaippaansa, joka on milloin hieno, poimuinen kuin +naisen huntu ja joka väliin kalpenee, kalpenee -- ja äkkiä katoaa +se; katsomme hiukan toisaalle, ja haamu on siinä jälleen. Mitä on +sillä tekemistä tuossa mäntyryhmässä, siten istuakseen sen harteille +ja kutoutuakseen sen oksiin? -- Onko se kätkenyt sen sammaltuneiden +juurien väliin pilvi-aarteen, jota se nyt vartioi? Tai onko joku +mahtava noita manannut sen alituisesti palaamaan samalle paikalle ja +sitonut sen mäntyjen oksiin? Ja puolikuu sitten, joka on niin kevyesti +kudottu pilviin ja joka on kuin tuon korkeimman lumipeitteisen huipun +yläpuolelle jännitetty kaari -- tuo valkoinen kaari, joka muodostuu +vain korkeimpien huippujen kohdalle -- mikä sitä siellä pitelee? lumi +työntää sitä luotaan -- missään se ei siihen koske; sen ja vuoren +harjan välistä loistaa kirkas taivas -- mistä johtuu, ett'ei kaari +koskaan sitä jätä, vaan leijuu sen yläpuolella kuin valkoinen lintu +pesänsä lähettyvillä? Entä nuo sotaa ja vainoa uhkaavat pilvet, jotka +lohikäärmeenharjoineen ja tulikielineen kokoontuvat taivaan rannalle -- +kuka hillitsee niiden julman taistelukiihkon? Mitä suitsia pureskelevat +ne höyryävissä kidoissaan, joista musta vaahto pursuaa? Taivaanmeren +Leviataniolentoja, jotka matkaavat parvissa -- sieraimistaan huokuvat +ne savua, ja heidän silmänsä ovat kuin aamun luomet; jos niihin +miekankin iskee, ei se voi mitään niiden keihäille, peitsille eikä +rautapaidalle. Missä ratsastavat näiden sotajoukkojen johtajat? Mikä on +heidän kulkunsa päämäärä? Ylpeinä riitelevät ja äkeilevät ne aamusta +iltaan; -- mutta kenen viha on pelästyttävä ne rauhallisiksi? -- kenen +käsi hillitsee ne ja ohjaa ne takaisin niiden tulemateille? + +En tiedä, onko lukijan mielestä moisiin kysymyksiin helppo vastata. +Minä puolestani melkein luulen, ett'emme milloinkaan tule selvittämään +useita pilvien salaisuuksia. "Mitä tiedät sinä kiitävistä pilvistä?" +Tyydyttääkö vastaus milloinkaan meidän ylpeyttämme? Miten ihmeellisiä +ovatkaan Hänen tekonsa, jolla on kaikki tieto! Pääsemmekö _me_ +milloinkaan sellaiseen tietoon?... + +29. Miten monia kysymyksiä onkaan meidän herättäminen pilvien +muodostumisesta, näöstä, korkeudesta ja loistosta. Mikä niitä +rajoittaa? Mikä nostaa niiden ainejoukot toistensa harteille? +Mikä niitä kutoo ja muovailee niistä kuvioita? Joskus ovat pilvet +jyrkkäpiirteisiä, putoavia ja rosoisia kuin kallio, joskus ammahtavat +ne taivaan porttien eteen hehkuviksi salparaudoiksi tai kutouvat ne +ristiin rastiin esiripuiksi tai paneutuvat aalloiksi kuin veden uurtama +merihiekka tai liehuvat kielekkeinä ja loiskeina kuin tuli. Millaisilla +alasimilla ja millaisilla koneilla teroitetaan, sorvataan, taotaan, +kieputetaan pilviä kuin savenvalajan astiaa? Kenen kädet muovailevat +marmorisia kupukattoja meren suitsutussavusta? + +Mitä hyödyttävät moiset kysymykset? Minua nämä salaisuudet viehättävät, +ja ehkäpä lukijaakin. Ainakin tulisi niin olla, ja lukijan tulisi yhtä +kiitollisena tervehtiä kesäsadetta ja pitää aamupilveä yhtä kauniina, +vaikka se nostaakin hänen vastattavakseen vaikeita kysymyksiä, joihin +me kuitenkin taivaan käärykirjaa tarkemmin tutkiessamme olemme ehkä +löytävä muutamia selittäviä, tuolloin tällöin kuvien koristamia sanoja. + +Ja vaikka ilmanala etelässä ja idässä saattaakin olla _verrattain_ +kirkasta, ei se ole ehdottomasti sen kirkkaampaa kuin meidän +pohjoinenkaan taivaamme. Täydellinen kirkkaus, joko pohjoisessa sateen +jälkeen tai sitä ennen, tahi etelässä erinäisinä hämäränhetkinä, on +aina, sikäli kuin minä tunnen luonnon ilmiöitä, sangen _merkittävä_ +seikka. Monenlaiset sumumuodostumat tai kangastus tai hajanainen +sekoitus valoa ja pilveä kuuluvat tavallisuuksiin, vaikkakin etäisyys, +miltä sumu alkaa vaikuttaa, vaihtelee eri ilmanalojen mukaan; joka +tapauksessa vaikuttaa se aina, ja siksi onkin todennäköisesti +tarkoitus, että meille siitä iloa koituisi... Meidän ei ole tietenkään +tarvis ihmetellä sitä seikkaa, että sumu ja kaikki nämä ilmiöt meitä +niin suuresti viehättävät, koska meidän onnemme ajattelevina olentoina +täytyy riippua siitä, että me tyydymme puolinaiseen tietoon siinäkin, +mikä oleellisesti meitä koskee. Jos me vaadimme täydellistä tietoa +ja täydellistä selvitystä jokaisesta aatekysymyksestä, lankeamme +me piankin epä-uskon kurjuuteen. Koko meidän onnemme ja kykymme +voimakkaaseen toimintaan on siinä, että me saatamme hengittää ja elää +pilvessä tyytyen näkemään sen tässä avautuvan ja tuolla sulkeutuvan, +riemuiten siitä, että me sen ohuimpien möhkäleiden läpi keksimme +välkähdyksiä ikuisista, tärkeistä seikoista, mutta myöskin siitä, että +me huomaamme jaloutta salatussakin, ja iloiten siitä, että lempeä +verho leviää kohdalle, mistä lieventämätön valo olisi huikaissut tai +ääretön kirkkaus väsyttänyt meidät. Minä luulen, että harmittelu sumun +asettumisesta sille kohdalle on muuan niitä ylpeyden erehdyksiä, +joita liian helposti viehätytään pitämään hyveinä. Kyllähän itse +asiassa on ihmiselle arvotonta tyytyä äärimmäiseen pimeyteen ja +tietämättömyyteen, ja siksi uskommekin, että on aina oikein rakastaa +valoa ja etsiä ja löytää tietoa. Mutta -- kuten kaikessa muussakin +-- siinä, missä _ylpeys_ on päässyt tekosiaan tekemään, saatetaan +tietoa ja valoa tavoitella huonollakin tavalla. Tieto on hyvää; valo +on hyvää: mutta siitä huolimatta lankesi ihminen tietoa etsiessään, +ja koiperhonen joutuu tuhon omaksi valoon tupsahtaessaan, ja ell'emme +me, jotka olemme kukistuneet ennen koiperhosta, tahdo suostua niihin +salaisuuksiin, jotka ovat meille välttämättömiä, joudumme me turmioon +samalla tavalla. Mutta jos otamme ne vastaan nöyrästi, muodostuvat ne +kohta ilon aiheiksi; ja minä luulen jokaisen jalon hengen täytyvän +iloita ei niin paljon siitä, että hän varmasti tietää jotakin, kuin +siitä, että hän tuntee olevan äärettömän paljon enemmän sellaista, +josta hän ei koskaan saa selvää. Vain ylpeät ja heikot ihmiset sitä +surevat, sillä mehän voimme aina oppia tietämään enemmän, jos haluamme, +jatkamalla työtämme; mutta nöyrien ihmisten ilona on luullakseni se +tieto, että matka on loputon, aarre ehtymätön -- ja he katselevat +pilvenpatsasta, joka yhä kulkee heidän edellään huippuaan vailla, ja he +ovat varmoja siitä, että ajan täyttyessä ja ijankaikkisuuden kuluessa +sen äärettömyyden salaisuudet paljastuvat yhä enemmän, pimeyden ollessa +niiden loppumattomuuden merkkinä ja välttämättömänä lisänä. Minä +tiedän, että on olemassa pahaa salaisuutta ja turmiollista pimeyttä +-- suuren Babylonin salaisuutta -- suljetun silmän ja lukotun sielun +pimeyttä; mutta älkäämme sekoittako niitä siihen kaiken olevaisen +ankaraan salaisuuteen, johon "enkelit haluavat katsahtaa", tai siihen +pimeyteen, joka kirkkaallekin silmälle ja avoimellekin mielelle +vallitsee ijankaikkisuuden kirjan sinetillä suljetuilla sivuilla. + +30. Katsele joltakin yksinäiseltä vuorenhuipulta päivän koittaessa ja +yön sumujen noustessa laaksoista, miten pilvet valkoisin, järvimäisin +aloin, aukein poukamin ja kiertelevin lahdelmin vain hieman aamuruskon +koskettamina leijailevat saarentapaisten matalain kukkulain vaiheilla, +kylmempinä, tyynempinä kuin keski-yön kuutamon valaisema aalloton meri; +huomaa, miten, auringon lähettäessä ensimäisen säteensä hopeakanaviin, +niiden lainehtivan pinnan vaahto jakauu ja haihtuu, ja miten tuo +hohtava kaupunki ja tuo viheriöivä niitty lepäävät Atlantiin haavemaan +kaltaisina kiemurtelevain jokien valkovöitten välissä; näe, miten +valonkipinöitä joka hetki yhä taajemmin ja runsaammin putoaa tähtien +lailla kimalteleviin torninhuippuihin, kiemuroivien sumujoukkojen +särkyessä ja hävitessä niiden yltä ja tummien kukkuloiden hajanaisten +harjujen ja töyränteiden heittäessä yhä lyhyempiä harmaita varjoja +tasangolle. Viivy vielä hetkinen, ja sumut kokoontuvat jälleen +rotkoissa ja kohoavat aina sinun luoksesi laaksojen polvekkeita +pitkin, kunnes ne rauhallisina, aamun valaisemina, sateenkaaren +värein vivahtelevina joukkioina hiipivät tunturein leveälle povelle, +sillä välin kun näiden peninkulmaiset, aaltomaiset jonot sulavat +pilviin ja häipyvät niiden valokuteisen vaipan suojiin, jälleen +ylhäällä kirkkaassa avaruudessa esiintyäkseen hurjana, valoisana, +mahdottomana unelmana, vapaasti leijailevina ja tavoittamattomina, +niiden juurten alhaalla laaksossa kadotessa syvän järven oleettomaan, +ilvehtivään sineen. Viivy vielä kauvemmin, ja sinä olet näkevä näiden +sumujen kohoutuvan valkoisiksi torneiksi ja seisovan linnoituksina +pitkin vuorenkärkiä, raskaina, hievahtamattomina, mutta joka hetki +yhä korkeammiksi ladottuina taivaaseen päin ja heittäen pitkiä +varjoja yli kallioiden; sinä olet havaitseva joukon kapeita, mustia, +teräviä pilviä kokoontuvan kalpeansiniselle näkörajalle ja ryntäävän +eteenpäin; tuuma tuumalta peittävät ne taivaan harmaalla verkollaan, +ryöstävät maisemalta valon ja saavat aikaan sellaisen pimeyden, että +linnut herkeävät laulamasta ja lehdet lepattamasta; -- ja sitten +näet sinä mustia, vaakasuoria pitkiä pilvikasoja muodostuvan niiden +alle ja kaameita pilvikiemuroita nousevan, sinä et tiedä miten, +vuorten harteille; sinä et huomaa niiden muodostumista, mutta kun +sinä katsahdat paikkaan, joka vielä äsken oli kirkas, törröttää siinä +pilvi, riippuen syvänteen yläpuolella kuin saalistaan tuijottava +haukka; -- sitten kuulet sinä tuulen heräävän äkillisesti suhahtaen, +sinä näet kaikkien näiden pilvilinnojen tornien suistuvan sijoiltaan +ja läpinäkymättömän, aaltoilevan, mustin, kiemurtelevin hetalein +varustetun sadeverhon laskeutuvan laakson eteen, tunkeutuvan alas +pilvistä tai kalpeina pylväinä kulkevan yli järven ja nostavan sen +pinnan kuohuun. Auringon laskiessa näet sinä myrskyn hetkiseksi +pakenevan vuorilta ja jättävän niiden leveät rinteet savuamaan, +oikullisen, väliin hajoavan, väliin kasautuvan usvamaisen höyryn +lumivalkoisten riekaleiden peittäminä -- hehkuvan auringon, joka +siinä vieressäsi polttaa tulipunaiseksi kuumennetun pallon tavoin +ja näyttää olevan niin lähellä, että sinä luulet voivasi sitä käsin +koskettaa, sukeltaessa ryskyävän myrskyn vyöryvien pilvien keskelle +niin nopeasti kuin ei se koskaan enään aikoisi sieltä nousta, punaten +koko ilman ympärillään verenkarvaiseksi; -- ja sitten kuulet sinä +myrskyn vaimenevan ja kuolevan vähitellen yön hiljaisuuteen, ja sinä +näet viheriän sädekiehkuran syttyvän itäisten huippujen kiireelle +ja kirkastuvan kirkastumistaan, kunnes kuu hitaasti kohottaa askel +askeleelta, viiva viivalta suuren, valkoisen kiekkonsa ahtaantuneiden +pilvien yläpuolelle, sammuttaa enenevällä valollaan tähden toisensa +jälkeen ja tuo taivaalle niiden sijasta valoa maahan levittämään +kokonaisen sotajoukon kalpeita, läpinäkyviä, lienteitä kehiä, jotka +kulkevat käsi kädessä, ryhmä ryhmän, joukko joukon vieressä, osoittaen +sellaista yhteyttä hillityssä liikunnassaan, että koko taivaankansi +tuntuu vyöryvän eteenpäin niiden mukana ja maa kiertää hurisevan niiden +alapuolella. Vielä hetki, ja itä alkaa jälleen pukeutua purppuraan, ja +vuoret, jotka äskettäin ankarasti aaltoilevan meren laineiden tavoin +kohosivat pimeyteen kääntyneinä sen rantoja kohti, uppoavat yksi +toisensa jälkeen sen paistavaan hehkuun; huomaa nuo valkoiset jäätiköt, +jotka kiemurtelevassa uomassaan vuorten välissä ovat kuin suunnattomia +tulisuomuisia käärmeitä; huomaa nuo yksinäiset, pylvääntapaiset +lumihuiput, jotka rotko rotkolta hohtavat yhä alempaa, muodostaen +siten kullakin kohdallaan uuden aamun; -- katsele, miten niiden +pitkät lumivyöryt syöksyvät alas rohkein virroin, kimaltelevampina +kuin salama, jokaisen lähettäessä lumitupruveronsa alttarisavuna +taivasta kohti, sillä välin kun niiden hiljaisilta huipuilta lähtenyt +ruusunpunainen valo värittää taivaan niiden yläpuolella ja niiden +ympärillä, lävistää puhtaammin sätein korkealla liehuvain pilvien +purppuraviivat ja levittää uutta hohdetta jokaiseen pilvikehään sen +kulkiessa ohi, siksi kunnes koko taivas on yhtenä ainoana tulipunaisena +valtaistuintelttana, jonka katos on aaltoilevaa valoa ja joka +vyöryttelee holvikaarroksiaan kuin enkelijoukot levitettyjä siipiään; +-- ja kun et sinä sitten enää saata riemultasi katsella, vaan taivutat +pelon ja rakkauden valtaamana pääsi tämän kaiken luojan ja tekijän +edessä, niin sano minulle, kuka on paremmin toimittanut hänen sanomiaan +ihmisille! + +31. Luonnolla on tuhansittain keinoja ja tapoja voittaa oma itsensä, +mutta mitä se tarjoaa meille väreissä auringon laskiessa korkeihin +pilviin, on tosiaankin verratonta. Minä puhun eritotenkin hetkestä +juuri ennen auringon katoamista, jolloin sen valo tulee ruusunpunaisen +kirkkaaksi, langeten vastapäisiin lukemattomiin käsittämättömän +hienosti muodostuneihin juomuisiin tai hahtuvamaisiin pilviin, jotka +tavallisessa päivänvalossa olisivat puhtaita kuin lumi ja jotka juuri +siksi tarjoavat oivallisen alan valon värileikeille. Ei ole silloin +rajaa värien moninaisuudella, ei estettä niiden loistolla. Koko taivas, +laeltaan aina näköpiirin rajalle asti, muuttuu rajattomana hehkuvaksi +väri- ja tulimereksi; jokainen musta juova on kuin paksua kultaa, +jokainen pikkupilvikin selkeätä, varjotonta karmosinia ja purppuraa ja +tulipunaa ja niin väririkas, että kieleltä puuttuu sanoja ja hengeltä +kuvitteluvoimaa sitä esittääkseen -- seikkoja, joita voi käsittää +vain niiden näkysällä ollessa; väkevästi tummansininen taivaankansi +sulaa tähän kokonaisuuteen, näyttää täällä syvältä ja puhtaalta ja +valottomalta, tuolla taas esiytyen harvan, muodottoman, läpinäkyvän +pilviverhon vaimentamana, siksi kunnes sekin huomaamattomasti pukeutuu +karmosiniin ja kultaan. + +Ehdot, jotka ovat välttämättömiä moisen auringonlaskun syntymiseksi, +yhtyvät vain viisi tai kuusi kertaa kesässä ja silloinkin vain viideksi +tai kymmeneksi minuutiksi, auringon juuri koskettaessa taivaanrantaa. + +32. En luule olevan useatakaan luonnon ystävää, joka ei pitäisi +nuoruutensa tietämättömimpiä päiviä aikana, jolloin hän syvimmin, +hartaimmin, herkimmin, aavistavimmin ja autuaallisimmin huomioi +luonnon ihanuuksia. Jos me voisimme jälleen muistiimme johdattaa +kaikki nämä selittämättömät vaistot kypsyneemmän harkinnan avulla +vetääksemme niistä johtopäätöksiä, astuisimme me nopeampia ja parempia +edistysaskeleita kuin mihin viisaustiede ja petolliset taidekeinot +tähän asti ovat päässeet. Mutta nuo huomioinnit menevät meiltä +hukkaan, meidän voimatta niitä tutkia ja tarkistaa. Muuan näistä +lapsellisista vaistoista, jonka minun luullakseni harvat unohtavat, +on se tunnelma, minkä synnyttävät taivaaseen kohouvat kukkulat, +joiden takana saattaa aavistaa meren piilevän. Tunnelma on puhtaampi +kuin se, minkä itsensä meren näkeminen herättää. Millaista ihanuutta +vaikutelmat synnyttänevätkin etualalla -- kaste ruohossa, vesiputouksen +kimallus, koivunrungon paiste tai kirkas päivänvalo mustalla pohjalla +-- kaikki tämä on viehättävää; mutta kuitenkin on olemassa valo, jota +silmä syvässä kauneudenjanossaan alituisesti etsii: laskevan tai +nousevan auringon valo ja pilvenlonkareen loiste, joka punanhehkuvana +liekehtii taivaanrannan äärimmäisellä viheriällä partaalla... Jätän +lukijan ratkaistavaksi, eikö nautinto, jonka tyyni, kirkkaasti hohtava +etäisyys hänelle valmisti, ole merkillisin, omituisin, mitä hän tuntee; +eikö joku värihehku, joku muodon täydellisyys, joku ilonpaiste jätä +katoavan heikkoa vaikutelmaa verrattuna hämyviivan hiljaiseen, heikkoon +kuiskeeseen sinertävillä kukkuloilla tai vahvistuvan aamuruskon +purppurakaareen synkän, liikkumattoman meren näkörajalla. + + + + +V. VESI, VIRRAT JA JÄRVET. + + +Kaikesta epä-elimellisestä, joka oman luontonsa mukaisesti toimii +ilman apua ja yhdistymistä, on vesi ihmeellisin. Kuvitellessamme vettä +kaikkien monimuotoisten, kauniiden pilvien synnyttäjäksi; voimaksi, +joka on tasoittanut maan ja miellyttävästi vuoleskellut sen huiput; +lumeksi, joka käsittämättömän kauniina, ylimaallisesti sädehtien, +peittää vuoret; virtojen vaahdoksi; taivaankaareksi, joka vyöttää maan; +aamusumuksi, joka kohoaa laaksoista; syvänheijastavaksi kristalliksi +tyynen lähteen rannalla; leveäksi järveksi; hohtelevaksi joeksi; -- jos +me lopuksi kuvittelemme sitä kaikkien meidän mielestämme sattuvimmaksi +vertauskuvaksi väsymättömästä, voittamattomasta voimasta, mereksi, +suureksi, hurjaksi, monimuotoiseksi, kesyttämättömäksi mereksi, +mitä vertaisimme kunnian ja kauneuden puolesta tähän mahtavimpaan +yleisimpään alkuaineeseen? Tai miten voisimme käsittää sen sisäisintä +olemusta sen ikuisesti vaihdellessa? Se olisi samaa kuin yrittää +maalata sielua. + +34. Suuri merenenkeli -- sade; se enkeli, huomaa, joka tuo määrätyn +sanoman määrättyyn paikkaan. Ei se liikkumaton sumu- ja usvataakka, +joka leviää kaikille tahoille, vaan pilvi, joka tulee ja menee ja +palaa. Kaikki riippuu tästä suunnitelmallisesta palaamisesta. Pehmeä +sammal kiven ja kallion kupeella; vilvakka sananjalka tiheäkasvuisessa +rotkossa; lähde tien vieressä -- ehtymätön, hidas, äänetön, kirkas +lähde, joka hiipii kätköstään karkeatekoiseen, nelikulmaiseen +kivi-altaaseensa; aina yhtä syvänä, ei koskaan syvempänä; -- +jota eivät talven tuhot saa hävitetyksi, jota ei kuivata kesän +jano, jota ei kukaan voi pilata eikä tyhjentää; -- sen pinnalla +soutavat pudonneet lehdet mätänemättä, ja hyönteiset liitelevät +sen yli sitä saastuttamatta: nousuruohon täyttämä puro, ikuisesti +lirisevä vuorivirta, joka tuskin kevättulvienkaan aikana kohoaa yli +astuinkiviensä -- joka koko ihanan kesän kaiuttelee solinasoittoaan, +musta vesi sen harpun kielinä ja ukonkivet sen hopeasormina. Kaukana +etelässä ovat väkevät jokijumalat jo aikoja sitten kiiruhtaneet +mereen ja heittäytyneet sen helmaan. Autioina ja korventuneina kuin +valkoisenhehkuvat hiekka-uunit haukottelevat niiden kaameat, paljaat +uomat; mutta täällä ylhäällä sammalten maassa tippuu vielä kastetta +merenenkelin pehmeistä siivistä, ja niiden sulkien varjo häilähtelee +kukkuloilla; ihmeellisesti riemuitsevat ja kimaltelevat hopearihmat, +jotka äkkiä syntyvät ja tihkuvissa ojanteissaan kiemurtelevat +sammalpeitteisten ylänteiden ympäri, vasten merenenkelin siipien +löyhyntää. + +35. Mutta muitakin sanomia tuo meren enkeli -- "voimansa sadevirrat", +koetuskuurot, jotka kohisten lakaisevat sijoiltaan petollisesti +lasketut perustukset. Silloin ei hänen pukunsa leviä hienona ja +lempeänä huntuna yli koko taivaan, vaan putoaa raskaasti, vinosti, +kauhistuttavasti hänen harteiltaan, jättäen hänen miekkaaheiluttavan +käsivartensa vapaaksi. + +Koettelevan pyörremyrskyn lähetessä leviävät pilvet, kuten +lempeämmänkin sateen aikana, laajalti yli näköpiirin; mutta ei hitaasti +eikä vaakasuoraan, vaan kiireisesti ja pystysuoraan; kiireisesti +ahnaiden tuulten voimasta, pystysuoraan kuin mustat vuorenrotkot. +Etumaiset pilvet ryntäävät esiin kurkoitetuin kauloin, toinen työntää +toisen sivulle tai eteenpäin; ne ovat hurjia, mahtavia, uhkaavan +riippuvia kuin jättiläisten kasaamat vuoret -- Ossa Olympon harteilla +-- kaikki kiitäen eteenpäin yhdessä rykelmässä juoksevan laavan tavoin +-- pilvikidat auki kuin haudat. Niiden takana raivoaa synkkänä vinosti +valuva sade, vaaleanharmaana kuin tukka, tiheänä kuin ryöppykuuro, +jokainen vesisäije aavemaisen elävänä; saderaivottaret kirkuvat +kimeästi paetessaan ja suomivat ilmaa kuin skorpiooniruoskin; maa +vapisee ja järisee niiden alla, avaruus ulisee hurjana, puut taipuvat +sokeasti peittääkseen kasvonsa, jokainen lehti värisee pelosta, ja +katkenneet oksat tuoksahtelevat niiden ympärillä mustana sänkenä. + +36. Jumala näyttää tahtovan sääntää ihmisten elämän erittäinkin kahden +suuren ja väkevän tunteen kautta: rakkauden Jumalaan ja synnin ja +sen seuralaisen -- kuoleman, pelon kautta. Miten paljon on sellaista +maailmassa, joka elähyttää rakkauttamme, joka herättää ihailuamme, +joka velvoittaa meitä kiitollisuuteen, sitä tuntemaan ja opettamaan on +onneksi meidän keskuudessamme runsaasti ihmisiä. Kuitenkaan ei ole, +niin luulisin, vielä tarpeeksi painostettu sitä seikkaa, miten selvä +on kautta koko luomakunnan Jumalan tarkoitus saattaa meidät usein +pelon valtaan; ei tuollaisen äkillisen, itsekkään ja halveksittavan +välittömän vaaran pelon, vaan pelon, jonka herättää mahtavain +hävittäväin voimain näkeminen ja ennen muuta kuoleman alituisen +läheisyyden havaitseminen, Mikään ei minusta näytä niin merkilliseltä, +kuin se suurenmoisten näkyjen järjestely; joka tuhoisissa tapauksissa +saa mielikuvituksen hurjan pelon valtaan, vaikka todellinen vaara +olisikin verrattain vähäpätöinen... Katsellaanpas esim. hetkinen +ukonilman siveellistä vaikutusta... Me näemme kaikki nuo viimeisen +tuomion valmistelut; miten pilvet valtavina kasautuvat pilvien +laelle, miten puiden lehdet kauhistuneen hiljaisina kuuntelevat miltä +suunnalta tuuli alkaa puhaltaa; miten ne jo kaukaa kuiskivat toisilleen +hävityksen enkeleistä, ennenkuin nämä vielä ovat edes ehtineet +heilauttamaan tulimiekkojaan; miten mustat surukulkueet levittävät +pimeyttä valoisalle keskipäivän taivaalle ja miten avaruuden kansi +ryskyy kuoleman vaununpyörien alla, -- kuinka moniin mieliin tekeekään +tämä niin syvän vaikutuksen, kuin olisi nyt uhkaamassa täydellinen +lopullinen tuomionhävitys, ja miten ihmeellisiä ovatkaan raivoavain +alku-aineiden ihmissielun mukaan sovitetut purkaukset! Synkät värit, +pitkällinen, säännötön, kouristava jyrinä, pilvien aavemaiset, +liekehtivät ja paisuvat muodot -- kaikki tämä on aivan erinomaisesti +omiansa herättämään meidän vaaravaistoamme, samaten kuin ihmisäänen +valitus ja voihkina herättää meidän sääliväisyysvaistomme. + +37. Epäilen, onko koko epä-elimellisessä luonnossa mitään niin +täydellisen kaunista kuin tuore, korkea, lämpimässä valossa nähty +lumikinos. Sen aaltomaiset viivat ovat käsittämättömän ihania ja +hohtavia; sen pinta ja läpinäkyvä ainejoukko ovat yhtä hurmaavia; sen +valot ja varjot ovat tavattoman monivivahteisia ja jäljittelemättömän +täydellisiä -- varjot teräviä, kalpeita ja taivaallisen kauniita +väriltään; niihin sattuvat valonsäteet vaikuttavat voimakkaasti, ja +heijastavan valon viehättävä värileikki lisää siihen tuhansia uusia +vivahduksia... + +38. Mahtava, useampia päiviä kestävä myrsky nostattaa kiehuvasta +vedestä vaahtoa, joka köyden tai kukkakiehkuran tavoin kiemurtelee +aallolta aallolle ja joka suistuviin harjoihin muodostaa reunuksia +-- myrsky sieppaa ne mukaansa, mutta ei riko niitä, vaan heittää ne +riippuviksi kasoiksi ylös ilmaan, niin että ne lentelevät ympäriinsä +kuin lumihiutaleet, jotka ovat pitkiä ja paksuja kuin käsivarsi. +Vyöryvät aallot purskuttavat valkoista vaahtoa syvimpiinkin +laaksoihinsa kuin vesi putouksen kuoppiin, ja myrsky kiidättää sen +tukahuttavien höyryjen tavoin pois niiden jälleen kohoutuessa. Meren ja +ilman rajaviiva katoaa. Matalimmat sadepilvet repeytyvät ja paloittuvat +ja lentävät hurjaa vauhtia yli aaltojen, jotka mahtavalla voimalla, +salamannopeasti, raivoisasti paiskaavat huippunsa nurinniskoin +syvyyteen. + +39. Asetu puoleksi tunniksi Schaffhausenin putouksen pohjoiselle +partaalle, siihen, missä kosket ovat pisimmät, ja katsele, miten +vesikaaret heittäytyvät ensin putouksen partaalta rikkoumattomina, +hohtavina, nopeuden silittäminä pyöristyneiden kalliokärkien yli, +peittäen ne kaksikymmentä jalkaa paksulla kristallikupoolilla, +niin nopeasti, ett'ei liikettä lainkaan eroita, paitsi milloin +vaahtokupla ammahtaa ylhäältä niiden yli kuin tähdenlento; ja miten +ylempänä seisovain puiden lehdet kirkastuvat alapuoleltaan samassa +silmänräpäyksessä kun kristallikupooli hajoaa roiskuvaksi vaahdoksi; +ja miten kaikki vaahdon kuplat palavat viheriänä tulena kuten sinne +tänne siroitellut viheriäkivet; ja miten tuon tuostakin hypähtää +putouksesta kuohuva vesisäije kuin sähikäinen, särkyy tuulessa, haihtuu +usvana ja valaisee ilman; ja miten levottomana riehuvan syvyyden +valkovaahtoisten pyörteiden läpi näkyy kuohun kalventama sininen +vesi, puhtaampana kuin valkeiden sadepilvien välistä pilkistelevä +taivas, sillä välin kun hiljainen sateenkaari heittää kaiken tämän yli +väräjävän vyönsä, väliin loistaen, väliin kadoten ja peittyen vaahtoon +ja reveltyyn auringonvaloon, kunnes se lopulta kätkeytyy paksujen, +hurjan veden kanssa hyvässä toveruudessa liehuvain kultalehtien +taa, väliin nostattaa putouksen väkevämpi työntö nuo vettä valuvat +lehvät kuin teräisen laihon, mutta pian painuvat ne kosken jylinän +vaimetessa sammaleisille kallioilleen taas, -- kasteen tippuessa niiden +paksuista oksista viheriäiselle, lakoilevalle nurmelle ja kimallellessa +valkoisina rihmoina pitkin mustia rantakallioita, kostuttaen jäkäliä, +jotka niiden kupeille kutovat kirjavia purppura- ja hopeamattojaan. + +40. Kaikkiin muihin jokiin kuvittelemme me erikseen pinnalla kulkevan +vesikerroksen ja syvemmällä kulkevan, ja jotakin epämääräisesti +vastenmielistä pohjalle. Mutta Rhône vyöryy tietänsä yhtenä +värivivahteisena jalokivenä; sen pintaa ei ole missään, sen kirkas itse +on kaikkialla, sen taivaankaaren väreissä loisteleva kiitävä vuo ja +sen läpikuultava vesipaljous ovat sinisiä aina rantaan ja säteileviä +aina syvyyksiin saakka. Viisitoista jalkaa paksu kerros lentävää, ei +juoksevaa vettä -- ei vettä: sulaneeksi jäätiköksi sitä mieluummin +sanoisi; siinä on jään jykevyyttä, pilven kihertymystä, taivaan riemua +ja ajan ikuisuutta. + +Ihanaa on kylläkin katsella kirkkaan meren aaltoja; mutta ne tulevat +ja menevät herkeämättä, eikä mikään muoto pysähdy sellaisekseen +edes silmänräpäyksen ajaksi. Mutta täällä näet mahtavan aallon, +joka oli aina samanlainen ja jonka jokainen kare pysyy sellaisenaan +kuin simpukan kierrekotelo. Ei vaahtoa, joka irtautuisi ja häviäisi +olemattomiin; ei levähdyshetkeä voimien kokoamiseksi; ei avutonta +nousuveden peräytymistä, vaan kaikki pysyy semmoisenaan selkeällä +päivällä tai vienosti suhisevana yönä; keskeymätöntä vierimistä +eteenpäin ja keskeymätöntä loistoa ja keskeymätöntä kuisketta ja +auringon paistaessa ehtymätöntä, ylimaallisen kaunista merenvihreän, +ultramarinin, orvokinsinisen, katkeronsinisen, riikinkukonsinisen, +paratiisinjoensinisen värileikkiä, värikimaltelua sellaista, jota +aurinko houkuttelee maalattuihin ruutuihin; säikeitä, joita Alppien +velhotar kehrää ja iki-ajoiksi heittää alas lumituntureiltaan. + +Entä sitten virran viaton tapa seisahtua katsomaan ympärilleen +pienimmässäkin polvekkeessa! Suuret vuorivirrat näyttävät aina +olevan vihapäissään, ja suuret joet ovat useimmiten luihuja; mutta +Rhône ei tunne vihaa enempää kuin salakaunaakaan. Vuorivirta +näyttää riemuitsevan siitä, että se oli jättänyt järven rauhaisan +unen taakseen ja että se oli löytänyt jälleen oman itsensä, ja se +raivosi siksi, että se rakasti hurjaa vauhtia, ja kuitenkin olisi +se seisahtanut mielellään ja palannut entisille jäljilleen. Siinä +näit pikku-aaltoja, jotka tanssivat päivät pääksytysten, aivan kuin +olisi Perdita oppiakseen katselemassa niiden karkeloa; siinä oli +pikkuvirtoja, jotka hyppivät kuin karitsat tai vuorivuohet; ja pyöriviä +vesijoukkoja, jotka ravisteleivat auringonpaisteessa, niin että ne +vääntyivät ylhäältä kierteille kuten kristallihiekka niiden alla; +siinä oli virtapaikkoja, jotka kutoivat valosta kultapunoksia ja +sovittelivat niihin säikeitä, jotka olivat kuin silattuja turkoseja; +siinä oli ojanteita, jotka aivan varmasti järven toisella puolen olivat +myllynuomia ja jotka nyt toimekkaina vilkuivat ympärilleen, etsien +uusia pyöriä liikuttaakseen; siinä oli vesiputouksia, jotka kerran +hypähtivät mahtavasti ilmaan yhä suorittaen saman tempun uudestaan +ja nauraen sitä, että ne putosivatkin vain pari jalkaa korkealta; ja +kaiken tämän kirjavan aaltojen vilinän keskeltä hohtaa keskimäinen, +syvä valtaväylä hitaasti vyöryen, niin voimakkaana, mutta kuitenkin +niin peloittavuudesta vapaana ja suuttumattomana pääskysineen, jotka +myrskylintujen asemesta liihoittelevat sen yllä; ja se rakas vanha +kaupunki kyhjöttää tämän kimaltelevan vesivyön ympäröimänä kuin olisi +se puetettu sinikivikoristeeseen. + + + + +VI. VUORET. + + +Sanoja, jotka luomiskirjan ensi luvussa ilmoittavat meille pilvien +tarkoituksen, seuraa välittömästi tämä huomattava lause: -- "Ja Jumala +sanoi: kokoontukoon vesi taivaan alla erinäiseen paikkaan, niin että +kuiva näkyy." Me emme ehkä useinkaan kylliksi käsitä tämän ajatuksen +syvää merkitystä. Me olemme liian taipuvaisia pitämään sitä kuvauksena +tapauksesta, joka oli mahtavampi vain laajuudeltaan, eikä luonnoltaan +kuin Punaiselle merelle annettu käsky väistyä, jotta Israelin lapset +voisivat käydä sen lävitse. Me kuvittelemme jumalaisen voiman samalla +tavalla vyöryttävän avaramman valtameren aaltoja kasaan ja asettavan +niille patoja ja sulkuja ijankaikkisiksi ajoiksi. Mutta niissä on +paljoa syvempi ajatus näissä luomiskirjan juhlallisissa sanoissa ja +eräässä niitä vastaavassa psalmien säkeessä: "Hänen kätensä valmistivat +kuivan maan." Tähän silmänräpäykseen asti oli maa ollut _tyhjä_, +sillä siltä oli puuttunut _muotoa_. Käsky, että veden piti kokoontua, +merkitsi samalla käskyä, että maan piti _muodostuman_. Merta ei ajettu +asemilleen äkkiä kukistetun kapinan jälkeen, vaan se karkoitettiin +entisiltä sijoiltaan täydellisen, kärsivällisen tottelemisen tietä. +Kuiva maa ei astunut näkyviin autioina, hyöky-aaltojen hylkääminä +hiekkarantoina, joita laineet saattoivat vaatia alueikseen jälleen, +vaan kerros kerrokselta kohoavina kukkuloina ja raudanlujina kallioina, +jotka ijankaikkisesti saattoivat kerskua sukulaisuudestaan taivaan +vahvuuden kanssa ja pitää seuraa pilville. + +Tässä kohdassa ei ole lainkaan tarpeellista ryhtyä tarkastelemaan, +kuinka pitkän ajan luomiskirjan mainitsema "päivä" todellisuudessa +käsitti. Joskus myöhemmin yritämme me ehkä kuvailla, millaiset +tuliuunit sulattivat timantin, millaisten maanjäristyspyörien välissä +maa ruhjoontui, millaiset jäätikköhampaat ja raskaat merenaallot +sitä jyrsivät ja kaivoivat ja muovailivat, niin että se lopulta sai +nykyisen muotonsa; mutta kuten luomistyön historian kirjoittaja sulkee +tapahtuman muutamiin harvoihin sanoihin, niin koetamme me tässä +muutamin yleisin käsittein päästä siitä selville; ja lukiessamme tuon +mahtavan lauseen: "Kuiva näkyköön", pyrimme me seuraamaan Jumalan +sormea, kun se maan kivitauluihin piirsi sen ikuisen muodon kirjaimet +ja lain, sitä mukaa kuin lahti lahdelta syvyyden haudat kynnettiin +ja kärki kärjeltä viivat vedettiin ja siten jumalaisen viisaasti +suunniteltiin rannat, joiden tuli olla kansojen rajoina; ja jono +jonolta vuoret pitennettiin ja niiden perustukset ijäksi vahvistettiin; +ja ilmansuunnat painettiin syvyyden kasvoihin, ja kedot ja maan tomun +korkein ilmenemismuoto luotiin; ja Kristuksen oikea käsi kylvi lunta +Libanonille ja tasoitti Golgathan rinteet. + +Ei ole tarpeellista, toistan sen vieläkin, eikä monessa suhteessa +mahdollistakaan yrittää määrätä, miten ja milloin tämä työ +toimitettiin; mutta erinomaisen tarpeellista on, että jokainen ihminen +selvittää itselleen sen valtavan tarkoituksenmukaisuuden ja sen +syvän viisauden ja rakkauden, jotka puhuvat vuorten järjestelystä. +Sillä huomaa hyvin: jotta maa olisi saanut nykyisen näkönsä, siihen +ei tarvittu ainoastaan ja pelkästään _muovailevan_ voimaa; vuoret +eivät olisi voineet pysyä pystyssä päivääkään, ell'ei niitä olisi +tehty aineista, jotka täydellisesti erosivat niistä aineista, mistä +matalammat kummut ja laaksojen pinnat syntyivät. Kovempaa ainesta +täytyi hankkia vuorijonoille, mutta ei kuitenkaan niin kovaa, ett'ei +se murenisi mullaksi, elättämään Alppien metsiä ja Alppien kukkia; +ei niin kovaa, ett'ei se keskellä ylvään mahtavuutensa voimaakin +näyttäisi kuoleman leimaa otsallaan ja samaa tuomiokirjoitusta, joka on +painettu ihmisen kasvoihin: "Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää +sinun jälleen tuleman." Ja tästä katoavasta aineesta rakennettiin +ylevimmät muodot, mitkä sopeutuvat ihmisen turvallisuuteen; ja huiput +korotettiin niin korkealle ja rotkot painettiin niin syvälle kuin +mahdollista, jotta kaikesta huolimatta paimen saattaisi käyttää +karjaansa vuorten rinteillä ja rakentaa majansa niiden varjoon. +Ja huomaa, että tämä tapahtui kahdessa tarkoituksessa. Oli itse +asiassa aivan välttämätöntä luoda moisia korkeuksia, jotta maa +tulisi soveliaaksi ihmisten asua; sillä ilman vuoria ei olisi voitu +puhdistaa ilmaa eikä elättää jokia, ja maa olisi suurimmalta osaltaan +muodostunut aroksi tai seisovaksi rämeeksi. Mutta jokien elättäminen +ja tuulien puhdistaminen ovat pienimpiä vuorien toimittamista +palveluksista. Niiden korkeampana tehtävänä on sammuttaa ihmissydämen +kauneudenjanoa, joka löytää tyydytyksensä Jumalan käsialoista -- +pudistaa se hereille horrostilastaan syvän ja puhtaan hämmästyksen +avulla. Vuoret ovat kuin suuri, jalo rakennus, joka ensi sijassa +antaa suojaa, mukavuutta ja lepoa ja joka sen lisäksi on koristettu +mahtavin veistoksin ja satumaisin maalauksin. On mahdotonta tarkastella +tavallisimpienkin vuoriseutujen peruspiirteitä havaitsematta, että +ne ovat luodut pienimmällä alalla yhdistämään, mikäli mahdollista, +kaikki, mikä hurmaa ja kohottaa ihmissydäntä: "mikäli _mahdollista_" +-- se on: mikäli se soveltuu koko maata kohdanneen hylkäystuomion +täyttymiseen. Kuoleman on istuminen vuorilla; ja julman myrskyn on +niitä raateleminen ja orjantappurain ja ohdakkeiden on kasvaminen +niiden kupeilla; mutta myrsky vasaroi niiden kallioita mitä ihanimpiin +muotoihin ja orjantappurat menestyvät niiden kupeilla, jotta itse +erämaakin kukoistaisi kuin ruusutarha. On omituista, että meidän +omilla vuorillammekin, Skotlannin ja Cumberlannin kallioilla, vaikka +ne usein ovatkin liian kaljuja ollakseen täysin kauniita ja aina +liian matalia ollakseen täysin yleviä, niin moni syvä ihastuksen ja +ilon lähde avautuu niiden solissa ja laaksoissa; ja sielläkin, missä +niiden kätketyimmät kukat ahtautuvat tietymättömimmille paikoille ja +missä niiden pienet ojanteet hitaasti kiemurtelevat, näyttää luonnon +koko sydän halajavan antaa ja yhä antaa ja siroitella ehtymättömiä +aarteitaan niin kärsivällisen, niin rakastavan anteliaasti, että meidän +huomaavinkin kiitollisuutemme on lopultakin vain välinpitämättömyyttä +sen jaloutta kohtaan ja huolimattomuutta sen rakkauteen verrattuna. +Mutta todellisilla, korkeammanlaatuisilla vuorilla tuntuu jumalallinen +tarkoitus heti vedota ihmishengen kaikkiin kykyihin vielä selvemmin +ilmaantuvan. Matalat vuoret katkaisevat tavallisesti johonkin määrin +niiden juurella avautuvien laaksojen rehevyyden; Etelä-Englannin +harmailta hiekkasärkiltä ja Keski-Ranskan puuttomilta rinteiltä +kuten Skotlannin harmailta, aaltomaisiltakin nummilta puuttuu -- +mitä erikoista viehätystä ne muuten tarjonnevatkaan -- se kauneus, +joka on ominaista alankomaiden metsille ja kedoille. Mutta suuret +vuoriseudut _nostavat_ alankomaat _rinnalleen_. Kuvitelkoon lukija +ensin mielessään jonkun alituisesti vaihtelevan, hedelmällisellä, +oivallisesti viljellyllä tienoolla avautuvan tasangon näkyä; hän +ajatelkoon sen kauniiden metsäin varjostamaksi ja ihanain niittyjen +väriloiston koristamaksi; täyttäköön hän tämän maiseman etäisimmälle +taivaanrannalle asti lukemattomilla yhä vaihtelevilla maalaiselämän +kuvilla; johtakoon iloisia puroja nurmikenttäin halki, siroitelkoon +taloryhmiä sinne ja tänne niiden rannoille, piirtäköön tasaisia +polkuja sen puurivien välille ja vilkastuttakoon sen ketoja onnellisin +laumoin ja hitaasti vaeltavin karjatäplin; ja kun hän siten on +väsynyt lukemattomiin tämäntapaisiin kuvitteluihin eikä ole jättänyt +pienintäkään kaistaletta vaille omaa viehätystänsä, ajatelkoon hän +koko tämän suuren tasangon loppumattomme luonnollisen kauneuden +aarteineen ja inhimillisen onnen ilmauksineen näköpiirin rannasta +toiseen kudotuksi vaatteeksi, jonka Jumalan käsi vetäisee koholle ja +joka luo valtavia poimuja kuten kuninkaan hartioilta aaltoileva viitta; +kuvitelkoon hän kaikki nämä kirkkaat purot vaahtoavina hyökyviksi +jyrkänteeltä toiselle, ja kaikki nämä metsät taipuviksi taaksepäin +rinteitä vasten kuten ratsastaja, jonka hevonen äkisti vajoaa, ja +kaikki nämä kylät pesiytyneiksi kiemurteleviin laaksoihin, ja kaikki +nämä laitumet leviäviksi vihreinä, syvinä, liepeiltään kasteen +liottamina nurmikko-aaltoina, jatkuviksi alaspäin loppumattomina +rinteinä, siellä ja täällä varjostamina liikkumattoman pilven, joka +puoliksi nojaa maahan, puoliksi leijailee ilmassa -- ja hän on koko +tässä korkeassa maailmassa näkevä vasta jonkun suuremman Alppimaiseman +peruspiirteet. Ja kaikki, mikä on viehättävää alankomaan tasangolla, +tulee vielä viehättävämmäksi tämän muutoksen kautta; puut, jotka +ylenivät jäykkinä ja kömpelöinä tasangon yksitoikkoisesta pinnasta, +saavat täällä omituisen koukeroisia, voimakkaan kauneita muotoja, +nojautuessaan vuorten kylkiin; ne hengittävät vapaammin ja levittelevät +oksiansa huolettomammin sitä mukaa kuin ne vääntäytyvät ylemmäksi ja +tuijottavat kirkkaaseen valoon veljiensä korkeimpien huippujen yli; +kukat, joita pellolla aura kumoilee, kasvavat nyt pääsemättömillä +paikoilla, minne ne joka vuosi keräävät yhä iloisemman seuran ja missä +ne eivät pelkää mitään pahaa; ja joet, jotka tasangolla ryömivät +tietänsä mustin pyörtein saastaisten rantojensa välissä, kiitävät nyt +hopeakoskin ja pukeutuvat sateenkaaren väreihin ja tuovat terveyttä ja +elämää kaikkialle, minne vain niiden aaltojen kimallus ulottuu... + +Ei liene sentähden aivan hyödytöntä eikä ehkä tarpeetontakaan lyhyesti +tarkastella niitä kolmea suurta palvelusta, jotka vuorijonojen +on määrä suorittaa ihmisten terveyden säilyttämiseksi ja heidän +onnensa lisäämiseksi. Ensimäinen tehtävä on yksinkertaisesti vesien +saattaminen liikkeeseen. Jokaisen lähteen ja jokaisen virran, +kirkkaana solisevasta, tuumansyvyisestä pikkupurosta, joka katkaisee +kyläkujan, Amatsonin tai Gangeen ehtymättömiin, äänettä ikuisesti +vieriviin vesijoukkoihin asti, kaikkien on niiden kiittäminen +maan ylänkömuodostumia kirkkaudestaan ja voimastaan. Täytyy olla +jonkunlainen loiva tai jyrkkä, pitkä tai pudottava vieru, jotta aallot +matkallaan pääsisivät kaisla- ja ruokoviidakkojen läpi; mutta kuinka +harvoin ajattelemmekaan, kuljeskellessamme viehättäväin purojemme +rantoja, kuinka ihana ja ihmeellinen on tämä järjestelmä, josta +jokainen kirkkaassa vedessä huojuva korsi meitä muistuttaa -- sekä +ett'ei sateella eikä kasteella ole maan pinnalla levähdyspaikkaa, vaan +tapaavat ne päin vastoin, lähtien tunturien sisimmistä rotkoista, niitä +varten uurrettuja uomia, joissa ne virtana kuohahdellen syöksyvät alas +alankomaan laidunten varjoisain rantojen väliin, kierrellen vanojen +ja liljan lehtien lomitse; ja niiden täytyy yhä laskeutua niille +määrättyä ojannetta pitkin ja määrätyin päivämatkoin, väliin tyynesti +ja hiljaa, väliin kiitäen ja kuohuen, mutta ei koskaan leväten; +niiden on kuljettava säädetty palanen maata päivässä, ennen seuraavaa +auringonnousua, eikä paikka, joka ne näki, tunne niitä enää, ja +suojelevat vuoret avaavat niille kuiluissaan ja halkeamissaan niiden +kulkua estävät veräjänsä; ja kaukaa houkuttelee meren mahtava syli +niitä luokseen! "Syvyys huutaa syvyydelle!" + +Koska vuoret toiselta puoleltaan paistuvat täydessä auringonvalossa +ja toiselle puolelleen taas heittävät peninkulmaisia varjoja, +jakavat ne maan ei ainoastaan eri alueisiin, vaan kokonaisiin +ilmastovyöhykkeisiin ja puhaltavat herkeämättä tuhansittain erilaisia +ilmavirtoja solistaan; kostuttaen niitä vesiputoustensa ryöpyllä, +painaen ne alas ja lennätellen jokiensa pyörteissä sinne ja tänne, +pysähyttäen ne kuiluihinsa ja rotkoihinsa, minne ei aurinko koskaan +tunkeudu, kunnes ne ovat kylmiä kuin marraskuun usva; sitten pääsevät +ne jälleen vapaiksi, puhaltamaan yli sametinpehmoisten nurmirinteiden +ja kuivumaan auringon paahtamain kallioiden ruohottomain huippujen +keskellä; jäätikkökuilut nielevät ne puuskuvin vihurituoksahduksin, ja +ne tanssivat kevyinä pilvenpalteina lumikenttien yllä; niitä puhkovat +sähköpurkausten vasamat ja ihmeellisesti leiskuvat vuoristotulet, ja +ne ponnahtavat yläilmoihin haaveenomaisten myrskypilvien tavoin, aivan +niinkuin heinämies pelmuuttelee kuivia rukojaan, lopulta saadakseen +puhtaina ja viattomina kulkea teitään, vilvastuttamaan kaukaisten +alamaiden turmiollisia usvahuuruja. + +Vuoret pitävät kolmanneksi huolta siitä, että maan _ydin_ alati +uudistuu. Korkeat huiput hajoavat kappaleiksi, jotka syöksyvät alas +valtavina kallioina ja jotka sisältävät kaikkia kasveille tarpeellisia +ravintoaineita; pakkanen pienentelee vielä näitä pudonneita lohkareita, +vesi murentaa ne erilaisiksi hiekka- ja savilajeiksi, joita sitten +väkevät virrat huuhtovat mukaansa ja kuljettavat yhä kauvemmas ja +kauvemmas vuoristosta. Jokainen puroa paisuttava sadekuuro lisää veden +voimaa asetella maajoukkojaan uusiin kerrostumiin ja vähitellen kaivaa +uusia ranta-alueita. Hurjistuneiden vesien kuohunta, -- raivo, jolla +ne raastavat mukaansa sulut ja kalliot, -- eivät suinkaan merkitse +häiriötä luonnon lempeässä järjestyksessä, vaan ovat ne, ihmisen +onneksi ja maan kauneudeksi, ankarain lakien sitomia ilmiöitä, jotka +tapahtuvat kyllä pienemmässä mitassa, mutta eivät silti ole vailla +vaikutustaan matalimmillakaan ylängöillä; ja jokainen kesäsade, joka +tihkuu yläväin niittymaiden läpi, ottaa mukaansa määrätyn taakkansa +multaa ja pudottaa sen alempaan laaksoon, jonkun luonnollisen puutarhan +tarpeiksi. + +Siten nämä synkät ja autiot ja peloittavat vuorijonot, joita melkein +kaikkina aikoina on katseltu inhoten ja kauhistuen ja joita on +väistelty, aivan kuin majailisi niillä vain herkeämättä toimivia +kuolemanhaamuja, ovat siis itse asiassa elämän ja onnen lähteitä ja +levittävät suurempaa siunausta kuin alamaan uhkuva hedelmällisyys. +Laaksot vain ruokkivat meitä, vuoret ruokkivat, suojelevat ja +vahvistavat meitä. Me lainaamme käsitteemme rohkeudesta ja ylevyydestä +milloin vuorilta, milloin mereltä; mutta me erehdymme näiden +käsitteiden sovelluttamisessa, Meren aalto pysyy, huolimatta kaikesta +sen alttiudesta palvella meitä, ahnaana ja kauhistavana; sinivuorien +äänetön aalto kohoaa sitä vastoin, herkeämättä lahjojaan jaellen, +taivasta kohti, tyynenä kuin ijankaikkinen sääli; toisen aalto-alueen +pimeys on tutkimaton, toisen uskollisuus horjumaton, mutta molemmat +kantavat ne ainian sen mahtavan vertauskuvan leimaa, joka on niihin +sovitettu: Sinun _oikeutesi_ on kuin valtavat vuoret; sinun _tuomiosi_ +ovat kuin suuri syvyys! + +43. Paras kuva, jonka koko maailma voi antaa paratiisista, on korkealle +työntyvä Alppi vierettävine nurmimattoineen, hedelmätarhoineen ja +viljapeltoineen, jota kaikkea seppelöivät punertavat kalliot ja +ikuiset lumikentät; koko tämä ihanuus ei ole suinkaan vain tunteen +tai henkilökohtaisen maun tuotetta, vaan voi sen tyynesti todistaa, +viittaamalla runsaampiin, viehättävämpiin väreihin kukkuloilla ja +kukkulain ympärillä, puiden monimuotoisempiin ryhmityksiin tai niihin +lukemattomiin, loistaviin näkyihin, joita virrat, kalliot ja pilvet +tarjoavat silmälle hetkestä toiseen... Vuoriston kimalteleva etäisyys +näyttää niin laajoja puhtaan orvokin ja purppuran hehkuttamia alueita, +että sellaisia tasangoilta kokonaan puuttuu, mutta myöskin läheltä +katsoen synnyttää tummien rotkojen ja metsien laella liehuva pilvihuntu +kaikenlaisia, mitä hienoimpia sinisiä värisävyjä; sininen ja purppura +muuttuvat korkeammilla huipuilla niin hienoksi ruusunpunaksi, ett'ei +sellaista näe muualla, ja lisäksi on taivaan sini täällä syvempää ja +puhtaampaa kuin alamailla. + +Paitsi tätä värien moninaisempaa täyteläisyyttä ja rikkautta ilmavilla +ylängöillä, tulee ottaa myös huomioon se väriloisto ja värihehku, +joka koristaa jokaista kiveä, kasvilajien alituinen vaihtuminen, +minkä ohella useimmat alppikukat jo itsessään ovat viehättävämpiä +kuin tasankojen kukat... Tämä sammalten ja kukkien vuoristolle +hankkima etevämmyys saa lisäksi erinomaisen avustajan vedestä, joka +kaikkialla osoittaa suurta voimaansa. Ei ainoastaan sen kirkkaus, +väri, vaihtelevat virtaukset, sen tyyni, tutkimaton syvyys, sen +taivaanpuhdas kuvastin, vaan myöskin sen viha ja raivo -- kaikki nämä +ovat seikkoja, joista merestä ulohtaalla asuva tasankolainen ei voi +muodostaa itselleen minkäänlaista käsitystä. Tosin on meren aalto +paljoa mahtavampi kuin vuori virran voimakkainkaan ryöpsähdys, mutta +meri, vaikka se _voikin_ olla kirkas, ei ole meidän rannoillamme +koskaan tyyni tunturijärven lailla. Meri näyttää vain olevan alallaan, +mutta vuoristojärvi nukkuvan ja uneksivan. Vuoristovesien kiemuroiminen +ja karehtiminen kalliorotkojen varjossa, kultaiset valonkipinät, jotka +tuon tuostakin laskeutuvat niiden pinnalle putoavain lehtien tavoin, +vuoripurojen solina matalassa uomassaan, kosken värileikki ja utuharso, +putouksen vyöryntä ja järinä, kumina ja kuohu, pitkät, puolittain +veteen, puolittain utuun heijastuvat viivat, jotka näyttävät vuorten +nurinpäin käännetyn kuvan ja sinisen aamutaivaan -- kaikki tämä jää +vuoriston eittämättömäksi perintö-osaksi. + +Muuan etu liittyy vielä edellisiin -- puiden mahtavampi luonne. Vasta +silloin kun niiden on voitettava vaikeuksia, kehittyy niiden sisäinen +jäntevyys, joka opettaa niitä työntämään juurensa karuun kallioon, +kallistumaan yli kuilujen, piiloittautumaan jäätikkötuulten kylmiltä +henkäyksiltä, ojentumaan kohti harvinaisia auringonsäteitä, yhtymään +ryhmänä juomaan iloisesta purosta, käsi kädessä kiipeämään jyrkimpiäkin +rinteitä, järjestymään sammalpeitteisten kumpujen ympärille ikäänkuin +tanssiriveihin, toverillisesti levähtämään tuoksuvilla nurmipatjoilla, +asettumaan ikäänkuin juhlakulkueeksi taivaita tavoitteleville +harjanteille -- moista ei näe alankomaan metsissä, joiden rauhaisaa +kauneutta ei mikään häiritse. Samaten esiintyy metsien lehvärunsaus +Alpeilla enemmän edukseen, sillä kohoavilla rinteillä kasvaa puu +puuta ylempänä, kuvastuen selväpiirteisinä taivasta vasten, kun taas +alamailla näemme puuryhmistä vain latvat ja sivut. + +Tähän puiden etevämmyyteen liittyy lopuksi vuorien suurempi +pilvikomeus. Alankomaan yllä kaartuva taivas ei tarjoa mitään +vaihtelevaa näkyä, josta ei myös saisi nauttia vuoristossa, kun taas +edellisessä seudussa puuttuu tuhansia vaikutelmia, jotka jälkimäisessä +esiintyvät yhden ainoan päivän kuluessa. Jo pelkkä oleskelu pilvien +parissa, kuljeskelu niiden peitossa tai niiden yläpuolella oikaisee +ja selvittää meidän koko käsitystämme taivaan perustuksettomasta +rakenteesta; ja hienon koukeropiirteinen pieni aamupilvi, joka kiitää +yli mäntyryhmän tai lepää sen latvoilla, on kauniimpi kuin kaikki ne +valkoiset pilvikasat, jotka peittävät alankomaan taivaankannen idästä +länteen. Ja entä sitten nuo suurenmoiset pilvimuodostukset: niiden +mahtavat hyökyaallot, jotka murtuvat kukkuloita vasten, mustat hirviöt, +jotka linkoavat ukonvasamia; tai liikkuva marmorilattia, joka ulottuu +lumikentältä toiselle, aamuruskon siltana -- kaikki tämä on alankomaan +asukkaan mielikuvitukselle yhtä outoa kuin jonkun vieraan kiertotähden +näyt. Mutta vuoriston väriloisto, muodon täydellisyys, vaihtelevaisuus, +ihmeellinen rakenne, hurmaavat jokaisen terveen ihmismielen; ja yhtä +hyvin voidaan todistaa vuoriseudun etevämmyys kaikissa näissä suhteissa +alankomaahan verrattuna kuin runsaasti maalatun akkunan suurempi komeus +pelkän valkoisen ruudun rinnalla. + +Mitä kauvemmin viivyin Alpeilla ja mitä lähemmin niitä tutkin, +sitä paremmin selvisi minulle se suuri yleissuhde, että ne aina +muodostavat laajan ylätasangon tai mahtavan ylämaan, jolta melkein +kaikki korkeimmat kukkulat kohoavat kuten pöydälle nostetut lapset, +useimmissa tapauksissa verrattain etäällä ylätasangon laidoilta +-- aivan kuin putoamistaan peljäten; toiselta puolen syntyvät +Alppien komeimmat näyt ei niin paljon tämän lain poikkeuksena, +kuin siitä, että joku noista korkeista kukkuloista on ilmeisesti +lähennyt pöydän reunaa, katsahtaakseen sen yli, näyttäytyen siten +äkkiä laaksolle koko mahtavuudessaan. Näin on laita Wetterhornin +ja Eigerin Grindelwaldissa, kuten Grande Jorassen Col de Ferretin +yläpuolella. Mutta tuo ylävä tasanne tai pöytä esiintyy selvästi +näissä näennäisissä poikkeustapauksissakin; useimmiten ei ole +kuitenkaan korkeiden huippujen sallittu tulla aivan pöydän reunalle, +vaan ovat ne linnoituksen tornien tavoin pysähtyneet loitolle siitä, +penikulmamäärin verrattain tasaisten kalliopaasien ympäröiminä, joiden +yli valtavat jäätiköt polveilevat ja levenevät, vaahdoten synkkien +keskeisharjujen juurella kuin suunnattoman hyöky-aallon roiskeet, +aallon, joka syöksyy yli pyöristyneen kallion, keskeensä saaren tavoin +sulkien osan siitä. Tuloksena tästä järjestelystä on, että koko +Sveitsi on tavallaan jakautunut ylempään ja alempaan vuoristoon -- +alemman muodostavat hedelmälliset laaksot, joita rajoittavat jyrkät, +mutta helppopääsyiset metsää kasvavat, enemmän tai vähemmän rotkojen +halkomat rinteet ja joiden takaa korkeat Alpit häämöittävät; ylemmän, +jonne pääsee vasta ensimäiset 3000-4000 jalkaa korkeat kukkulat +kiivettyään, muodostavat verrattain tasaiset, mutta erinomaisen +autiot sammaleiset paasi-alueet, joita jäätiköt puoliksi peittävät +ja jotka ulottuvat aina jonon päähuippujen juurille asti. On tuskin +tarpeellista huomauttaa tämän järjestelyn erinomaista viisautta ja +hyvyyttä korkeiden tunturiseutujen asukkaiden turvallisuudeksi. Jos nuo +korkeat kukkulat kohoisivat suoraan syvimmistä laaksoista, syöksyisi +jokainen niiden huipuilta irtautuva kivi ja jokainen niiden kupeilta +lähtevä lumimöhkäle suoraan asutuille seuduille, joissa ei kuluisi +yhtään ainoata vuotta ilman maanvieremää tai lumivyöryä; lisäksi +hävittäisivät kivet ja lumi pudotessaan metsät kukkulain rinteiltä ja +jättäisivät vain alastomia uomia osoittamaan hävityksen tietä siinä, +missä nyt upeilee vierettäviä niittyjä ja kastanjalehtoja. Sitä paitsi +sulaisivat ne lumijoukot, jotka äkkiä joutuisivat lämpimämpään ilmaan, +sangen nopeasti keväällä ja aiheuttaisivat tuhoisia tulvia jokaisessa +suuremmassa joessa kuukauden tai kuuden viikon n ajaksi. Kun siten +kaikki lumi, paitsi korkeimmilla kukkuloilla, melkein ikuisen pakkasen +mailla säilyvä, olisi sulanut, ruokkisivat jokia kesällä vain lähteet +ja se merkityksetön vesimäärä, joka aurinkoisempina päivinä tihkuisi +korkeammilta lumikentiltä. Moisten olosuhteiden vallitessa olisi +Rhône kesäiseen aikaan tuskin Severniä leveämpi, ja monet Sveitsin +laaksot olisivat melkein kokonaan vailla kosteutta. Kaikki tämänlaiset +onnettomuudet ehkäisee kuitenkin ylempänä kuvailemani Alppien omituinen +rakenne. Irtautuvat kalliot ja korkeilta kukkuloilta liukuva lumi +pysähtyvät, syöksymättä suoraan laaksoihin, niihin autioihin koloihin +ja alanteihin, jotka kaikkialla ympäröivät keskeisharjuja. Ne pehmeät +töyräät, jotka seuraavat näitä pengermiä, mutta joihin eivät putoavain +järkäleiden hävitykset enää ulotu, pukeutuvat mitä uhkeimpaan +metsäpeitteeseen, lumijoukkojen keräytyessä niiden ylisille reunoille +ilmanalaan, joka ei ole niin lämmintä, että ne sulaisivat nopeasti +keväällä, eikä niin kylmää, että se suojelisi niitä kokonaan kesäisen +auringon paahteelta, vaan muuttuvat ne joko jäätiköiksi tai jäävät +laajoina alueina hitaasti sulamaan vuoden loppuun asti; -- molemmissa +tapauksissa synnyttävät ne tasaisia, runsasvetisiä ja säännöllisiä +virtoja alemman vuoriston kylille ja laitumille, ja muulle Europalle +jaloja, purjehdittavia jokia. + +Koska moinen rakenne on mahdollisimman paras ja viisas, on se myös +riittävä syy sen olemiseen, ja monesta tuntuisi ehkä tarpeettomalta +lähteä enempää tutkimaan sen syntyä. Mutta minusta on vaikeata +käsittää, miten joku saattaisi seisoa näitä kalliotorneja ihailemassa +vuoriston sydämessä, eikä kysyisi itseltään, oikeinko tosiaan hän nyt +tarkastelee jumalaisen rakennusmestarin ensimäistä teosta? Loiko hänen +sormensa pohjattoman syvyyden silloin kuin Aatami luotiin tomusta? +Leikkasiko sen luoja nämä rotkot ja portaat ja reunat kuten kirjaimet +uurrettiin lain tauluihin, ja jätettiinkö teos silleen, kantamaan +ikuista todistusta hänen ihanuudestaan taivaan pilvissä? Tai onko +se jätteitä pitkästä sarjasta vuoria, jotka ovat olleet olemassa +syntymisen, kasvamisen, kuoleman ja hävityksen taipumattomien lakien +mukaisesti? Vastaus tähän kysymykseen ei voi jäädä epäiltäväksi. Itse +kallio vastaa kuuluvasti putoavan kiven tai halkeavain huippujen +ryskinällä. Teos _ei_ ole enää se, mikä se on kerran ollut. Vuorten +juurella avautuvat laajat tasangot kantavat runsain määrin sen +muinaisuuden sirpaleita. Kaikista vuorista on ehkä Alppien otsaan +selvimmin kirjoitettu hävityksen jäljet; niiden ympärille ovat niiden +ylpeyden muistot ja niiden nöyryytyksen merkit kaikkein kaameimmalla +tavalla siroitellut. + +Mitä olivat ne sitten kerran? Ainoa vastaus on jälleen: -- "Katsele +pilveä!" + +44. Alppien matalampien selänteiden, kuten Col de Ferret'in, Col +d'Anternen ja Buet'in ja niihin yhtyvien harjujen helmassa on useita +paikkoja, jotka, vaikka ne tarjoavatkin suuren, jalon kauniita näkyjä, +itsessään ovat melkein esikuvallisia kaikelle, mikä eniten ahdistaa +ja tuskastuttaa ihmissielua. Avaroita vuoristo-erämaita, siellä ja +täällä tupsunen rumaa harmaata ruohoa tai sammalta, erämaita, jotka +alituisesti murtuvat mustiksi ahtautuneesta, murskatusta liuskakivestä +muodostuneiksi harjanteiksi; niiden rinteillä kimaltelee hitaasti +tihkuvia, tyrehtyneitä, voimattomia virtoja, ja niiden läpi tunkeutuu +lumivesi kylmän hien tavoin, levitäkseen sitten ryömivissä ojanteissaan +niiden sirpaleiden keskeen; väliin näyttävät ne ikäänkuin joutuvan +vavistuksen valtaan, ja tuolla ja täällä pudota romahtaa silloin +yksikin kourantäyteinen niiden ainesosia tai liuskeita, katselijan +saattamatta havaita ilmiön syytä, sitten joutuen perinpohjaisemman +raukenemisen uhriksi ja jättäen tilalleen muutamia kuluneita piikkejä, +jotka ovat kuin etikan syövyttämiä puukonteriä ja jotka ulkonevat +varsinaisesta kalliosta puoliksi irtautuneen kivikasauman läpi, mutta +jotka ovat kyllin teräviä haavoittamaan kättä tai jalkaa, jos sattuu +niihin nojautumaan, ja jotka rikkoutuvat haavoittaessaan ja raukeavat +pian sileiksi, niljakkaiksi ja tahmeiksi läjiksi; siten ovat ne kuin +merenranta, jonka myrkylliset aallot ovat viskelleet täyteen kuolleiden +kalojen mustia suomuja, ja ne vierettävät alaspäin vastenmielisin +rotkoin, haarautuen avaroiksi, autioiksi, hedelmättömiksi jyrkänteiksi, +joilla tuulet herkeämättä ulvovat ja mellastavat, ja lumi leviää yli +karujen, kaameiden ketojen, joita peittää nokinen pöly; tämä pöly taas +kerääntyy juomuiksi ja tahroiksi kaikkien sulavien ojanteiden pohjaan. + +En tunne seutua toista, joka myrskyssä tarjoaisi liikuttavamman tai +auringonpaisteessa surullisemman näyn. Missä samanlaisia kallioita +esiintyy edullisemmissa asemissa -- se on: pienempinä harjuina +ja matalammalla -- muodostavat ne mitä suotuisimman maaperän +kasvullisuudelle; ja Savoijan laaksojen onkin kiittäminen niitä +muutamista viehättävimmistä yksinäispaikoistaan -- harvinaisen +vehmaita laitumia vieri vierin peltojen ja hedelmä-istutusten kanssa, +pähkinä- ja kirsikkalehtojen varjostamina. Moiset maisemat ja nuo +ylempänä kuvaillut, jotka ovat toisilleen niin omituisia vastakohtia, +on ilmeisesti rinnastettu täydentämään ja selvittämään toisiaan, ja +ne ovat luonteellisia erinäisille yhtenäisille liuskakivi-alueille, +jotka käsittävät avaroita ylänköjä ja jotka hyvin helposti häviävät. +Walesissa ja Skotlannissa ovat samat kallioryhmät paljoa kovempia, +mutta eivät myös kohoa läheskään niin korkeiksi; ja tuloksena on, +että maisema saa kokonaan toisenlaisen ulkomuodon. Ankara ilmanala ja +kallion verrattainen kovuus estävät runsaamman kasvullisuuden; mutta +alastomat huiput, niin kuivia ja viljelykseen kelpaamattomia kuin +ovatkin, eivät kuitenkaan ole niin nopeasti vaikuttavien ja tuhoisain +hävityksenlakien alaisia kuin Sveitsissä, ja kallion luonnollinen +väri esiintyy useammin purppurana ja harmaana, mitkä yhdessä kanervan +kanssa muodostavat parhaan osan brittiläisten kumpujen syvää ja +kaunista sini-etäisyyttä. Niiden hiljaisemmat, hitaammat tunturipurot +sallivat myös rantojensa kalliokerrosten esittää lujempia, vaikkakin +haaveenomaisia muotoja, ja koskien ja pyörteiden asteettainen vaikutus +liuskakiveen synnyttää etu-alalla monia näkyjä, joille korkeammilta +kukkuloilta turhaan saat hakea vastinetta. + +45. Aivan toisin kuin Chamouni Aiguilles eivät Matterhornin rinteet +osoita mitään hävityksen merkkejä. Sen kalliot eivät ole mitään +rauenneiden huippujen sirpalejätteitä, jotka siru sirulta, pala palalta +häviävät ja kutistuvat. Ne ovat päin vastoin kuin mikäkin järkähtämätön +muistomerkki, joka, siltä näyttää, on veistetty jo ammoin sitten, +ja jonka mahtavat seinämät eivät ole vieläkään menettäneet niille +kerran suunniteltuja muotoja, vaan seisovat jykevinä kuin egyptiläinen +temppeli: -- se muistomerkki seisoo siinä oivallisessa asemassa, +kauniiksi maalattuna, valaisemana auringon, joka mittaamattomat ajat +on herkeämättä noussut ja laskenut, heittäen säteensä sen kiireelle +ja joka yhä vielä levittää saman varjoviivan idästä länteen, joka +vielä vuosisatojen jälkeen valaisee samaa purppuraryöppyä sen +lotuspilareilla, erämaanhiekan luoteen ja vuoksen noustessa ja +laskiessa sen perustusten ympärillä niinkuin nämä kallion syyslehdet +lepäävät pehmeissä kasoissa Cervinin juurella. + +Eikö tämä ole omituinen esikuva itsessään näiden salaperäisten, +korkeiden Alppien sydämessä -- näiden lumipeitteisessä, kylmässä, +harmaassa vanhuudessaan kurttuisten huippujen, jotka ensin ovat niin +äänettömiä, mutta jotka sitten, meidän pysytellessämme hiljaa niiden +juurella, niin puheliaina mumisevat ja kuiskailevat, katkonaisin, +uneksivin lausein, lapsuudestaan, niin sanoaksemme -- eikö tämä ole +omituinen esikuva niistä, jotka "ovat väkeviksi heikkoudesta tulleet?" +Jos joku näistä pienistä liuskiosuomuista, joka pyöriskellen ja +hohtaen viskautui pitkin vanhan virran pohjaa, ja joka oli liian kevyt +vajotakseen, liian hento vieriäkseen mukana, melkein liian pieni +näkyäkseen, olisi voinut saada osakseen sielun, kun se lopullisesti +sukulaistomuhiukkastensa seurassa kulkeutui virran syvyyksiin ja +kerrostui -- kuten voisi luulla -- toivottoman ijankaikkisuuden ajaksi +mustaan liejuun, tuo halveksituin, unohdetuin ja heikoin kaikista +maallisista ainehiukkasista, joka on kaikkeen käytäntöön kelpaamaton ja +kykenemätön mihinkään muutokseen, joka ei edes alku-yön pimeydessäkään +ollut mahdollinen auttamaan maan vaapsahaista pesän rakentamisessa +tai elättämään jäkälän ensimäisiä kudossäikeitä; mitä olisi tämä +pieni liuskiosuomu ajatellut, jos sille olisi sanottu, että se +jonakin päivänä murenemattoman raudan lujasti, ilman kalvamattomaksi, +tulen sulattamattomaksi, yhdistettäisiin tovereineen aineeksi, josta +Jumalan taltta oli muovaileva tämän Alppien tornin? -- että hurjat +pohjoistuulet turhaan tulisivat raivoamaan _sitä_, tätä pientä, +avutonta kiiltoliuskio-parkaa vastaan -- että _sen_, tämän mitättömän, +maahan pudonneen kiillesuomun alapuolella tulisivat lumipeitteiset +huiput makaamaan kuin lammaskaatraat ja maan kuningaskunnat katoamaan +häämöittävään sineen; ja että _sen_, tämän heikon, aaltojen ajeleman +kiillesuomun ympärillä taivaanlaen suuret sodat tulisivat puhkeamaan +ukkosen jyrinänä, mutta ei sitä horjuttamaan; ja että yön tulinuolet +ja raivoten kiitävät hehkuvat pallot tupsahtaisivat tylstyen siitä +takaisin avaruuteen; ja että kaikki kirkkaan avaruuden tähdet tulisivat +jokainen vuoroonsa, ikäänkuin nousten, sytyttämään uusia soihtuja +lumikukkuloille, jotka ympäröivät sen lepopaikkaa ikikestävällä +huipulla? + +46. En tunne ainuttakaan seutua, jolla olisi puhtaampi ja ehyempi, +huomattavasti vähemmän vieraiden vaikutusten häiritsemä tunturiluonne +-- ja mitä korkeinta lajia -- kuin pitkin Triensin rantoja Valorsinesta +Martignyyn ulottuvalla. Polut, jotka johtavat sinne Rhônen alanteesta, +nousevat ensin jyrkin kiertein pähkinäpuiden lomasta kuin kierreportaat +gotilaisen tornin pylväiden keskeltä ja urkenevat sitten pitkin ylämaan +harjuja erääseen melkein tuntemattomaan, ahkeran ja kunnollisen väestön +tiheästi asumaan laaksoon. Muinoisten jäätiköiden aaltomaisiksi +pyöristämillä kalliojonoilla, sileillä ja mustilla kuin juoksijaisen +selät, panee talonpoika merkille sammaltupsut ja orastavat yrtit, +jotka hitaasti saavat värinsä ja jotka kovalle pohjalleen vähitellen +keräävät hiukan multaa; hän kiinnittää silloin kivillä täten syntyneen +maan, alkaa muokata sitä lapiollaan, ja parin vuoden kuluttua näet +pienen viljatäplän kasvavan kalliokypärän huipulla. Epäsäännölliset +niityt puikkelehtivat kuin järven lahdet näiden viljelykselle +voitettujen kallioiden välissä; herkeämättä juoksee pieniä vesi-ojia +niiden yli, ja ne näyttävät alemmas laskeutuessaan aina valinneen +jyrkimmät kohdat hypättävikseen, ja yhtä viehättävinä, vaikka ei niin +yksimuotoisina kuin lähteet, sirottavat ne tuulenpuuskan sieppaamina +tuhansia kristalleja ympärilleen ja näyttelevät vielä entisten +graniitti-uomiensa jälkiä, kuten nopeakulkuinen ihmiskieli joskus +vielä ilmaisee kajahduksen menneistä, voitetuista vaikeuksista; sitten +kokoontuu niiden kuohuva vaahto jälleen, joka askeleellaan vuorta +alaspäin huuhdellakseen mustan kiven teräviä reunoja ja koristaakseen +ja kirkastaakseen niitä hopeapaltein ja kimaltelevin lasikatoin; ja +lopuksi kun kaikki jälleen on lähtenyt kulkuun -- ottamatta lukuun ehkä +muutamia kastepisaroita, jotka jäävät hohtelemaan hiukan lähempänä +putousta kuin edellisenä keväänä kukoistaneella omenapuunkukalla +välkkyessään -- hakevat ne tiensä alas niitylle ja häviävät hiljaisina +niiden keskeen; kirkkaan veden tyyneydellä hiipivät ne syvänteihin +ruohonkorsien väliin ja näyttävät aivan niiden varjoilta; mutta +äkkiä roiskahtavat ne ilveileväin säteiden tavoin jälleen hymyilevän +nopeasti eteenpäin, aivan kuin olisi niiden mielestä päivä liian lyhyt +rauhallisesti soudateltavaksi kumpua alas. + +Viheriä niitty ja kimalteleva kallio ja hohtava puro laskeutuvat kaikki +auringon valaisemina rotkojen reunoja kohti, joilla kuuset vartioivat +surumielisen varjoisaa valtakuntaansa ja joilla voimakkaammat, kalpeat +jäätikkövedet herkeämättä pauhaten syöksyvät hämärään syvyyteen, +täyttäen kaikki onkalot vilpoisalla henkäyksellään, musertuessaan omia +vierittämiään kallionlohkareita vasten ja hurjina raivaten tietään +niiden kauhistavan painon alitse. + +Vuoripolut koukuttelevat pitkin näiden rotkojen reunoja, johtaen +ohi eräänkin synkän ja ahtaan, ylt'ympäriinsä valoa kaihtavain +sananjalkojen vyöttämän, kaamean holvin; sen katon suojassa seisoo +raudoin lujitettu, karkeasti veistetty petäjäristi, kuvastuen tummine +viivoineen mielettömänä vaahtoavaa putousta vasten. Pysähtyessäsi +korkealle rotkon yläpuolelle ristin viereen näet taivaan pilkistävän +kuusien lomitse; ne näyttävät niin solakoilta valon kirkkaana +säteilevässä, koko avaruuden hukuttavassa täyteläisyydessä, joka +kutistaa rosoiset huiputkin ja pyöristää niiden kärjet juhlaruunuiksi +ja otsarivoiksi, kaiken hohtaessa lempeätä, suloista auringonpaistetta, +joka on niin täynnä syvää surumielisyyttä; nuo huiput näyttävät niin +mahtavilta, mutta ovat kuitenkin heikkoja kuin varjot; ne näyttävät +elottomilta kuin haudan seinät, mutta ovat kuitenkin sangen kauniita +poimuilevassa tulipunaisessa puvussaan, ja niitä voisi verrata +vedenneidon huntuun, joka välähtää kuohun seasta, samassa kadoten kuin +salama; ja nämä ruunut ja otsarivat on kiinnitetty valta-istuimeen, +joka ei kumarra mitään mahtia, joka on kaikkien surujen yläpuolella, +mutta joka sentään valahtaa olemattomiin, häviää ja hiukenee viimeisen, +noiden kahden kultapilven raosta pilkistävän auringonsäteen sitä +valaistessa. Se on kyllä kohotettu kaikkien surujen yläpuolelle, +mutta se saa kuitenkin olla monen tuskan näkijänä. Kun vaeltaja +onnellisella matkallaan luo katseensa yli pehmeän ruohomaton ja kun +hänen jalkansa panee piikiven hauskasti hypähtämään yli vuoripolun, +keksii hän ilostuen ruskeita majoja, jotka kyyhöttävät vierettävien +hedelmätarhojen laiteella ja välkkyvät kuusien välistä. Täällä, +ajattelee hän, täytyy toki, kaikista vaivoista ja kieltäymyksistä +huolimatta, viattomuuden ja rauhan ja vilpittömän syvän yhteyden +ihmissielun ja luonnon välillä vallita. Niin ei kuitenkaan ole asian +laita. Villit vuohet, jotka hyppelevät kallioilla, riemuitsevat +ehkä sydämellisemmin Jumalan ihanasta luonnosta kuin vuorten +rinteillä raatavat ihmiset. Kulje näiden kylien läpi ja sinä olet +havaitseva, että niihin on pesiytynyt se synkeä loka, joka voi +syntyä vain tylstymyksestä ja sielunpimeydestä. Täällä ei vallitse +suoranainen kärsimys, vaan tylstymys, ei nälkä eikä tauti, vaan tyynen +välinpitämättömyyden ja huolettomuuden surullinen kaameus; kevättä +pidetään vain viikate-aikana ja syksyä vain sirppi-aikana, aurinkoa +vain jonakin lämpöisenä, tuulta vain jonakin kylmänä ja vuorta vain +jonakin vaarallisena. Asukkaat tuskin tietävät, mitä tarkoitetaan +sanoilla kauneus ja tieto. Heillä on jonkunlainen aavistus siitä, mitä +on hyve. Rakkauden, kärsivällisyyden, vieraanvaraisuuden ja uskon +-- nämä he tuntevat. Vierekkäisten niittyjen korjaaminen yht'aikaa +tekee heidät onnellisemmiksi; hengästyneinä, mutta nurisematta +kantavat he taakkojansa vuorta ylös; vieraalle tarjoavat he juotavaa +maito-astiastaan; kurjien kuolinvuoteidensa jalkopäähän katselevat +he muuatta ristille ripustettua kalpeata olentoa ja siirtyvät +rauhallisesti ja alistuneesti toiseen elämään; -- kaikessa tässä +eroavat ne eläimistä ja kallioista, mutta kaikki tämä ei korvaa heille +heidän ajallista elämäänsä. Heille ei ole olemassa ei toivoa eikä +hengen hehkua; ei edistystä eikä iloa. Musta leipä, kurja asunto, +pimeä yö, raskas päivä, väsyneet käsivarret auringon laskiessa; ja +elämä vierii pois. Ei kirjoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei lepoa, +-- joskus vain päivänpaistatus penkillä kirkon edustalla, pienen +kappelinkellon heikosti ja ikäänkuin kaukaa kaijuttaessa hentoa ääntään +vuori-ilmaan; ymmärtämättömien rukousten mumina Jumalan alttarin edessä +himmeäkultauksisessa kappelissa, -- ja sitten taas synkkään kotiin, +vaivan ja surun pilven levätessä yhtä raskaana heidän yläpuolellaan +-- tämän synkän pilven, joka lyijynraskaana nousee hurjista +vuorikoskista ja luihujen kallioiden takaa; uskonto ei auta heitä +hävittämään tätä pilveä, lupaileehan vain heille epämääräisesti jotakin +tuntematonta parempaa, sekoittaen siihen uhkauksia ja synkistäen +sitä kuvailemattomalla pelolla -- kuten marttyriuden savupatsaskin +suitsutuskylläisenä kiemurtelee taivasta kohti ja räiskyvässä helvetin +tulessa piinattujen ruumiiden ja tuskasta ulvovien henkien kuvausten +takaa hohtaa ristikin heille paljoa verisempänä kuin muille. + +Älköön kuitenkaan pidettäkö tätä kuvausta näiden vuoristolaisten +elämästä liian synkkänä. Se on kirjaimellisesti totta. Ei mikään +vastakohta ole tuskallisempi kuin vastakohta kunnollisen englantilaisen +kyläläisen asunnon ja samaten kunnollisen savoijalaisen asunnon +välillä. Edellisen tupa laakeiden niittyjen ja ikävien pensasaitojen +keskellä ilmaisee kuitenkin jonkunlaista iloisen koristelevaisuuden +ja kauneuden makua: sen kukkaisat puutarhalavat, sen siisti, talon +kynnykselle johtava tiilitie, sen puhtaalla hiekalla siroitettu +lattia ja sen talousesineillä somasti koristellut hyllyt, kaikki tämä +todistaa sitä sydämellisyyttä, sitä sisäistä iloa, jota sen asukkaat +osaavat vuodattaa jokapäiväisenkin elämän yksinkertaiseen kulkuun ja +puutteellisiin esineihin. Toisen tupa taas, joka käsittämättömän, +kuvailemattoman kauneuden ympäröimänä seisoo kultaisella +nurmirinteellä, kirkkaiden purojen ja ihanain kukkien, jalojen puiden +ja kauniiden, paratiisilliseksi kokonaisuudeksi yhtyneiden kallioiden +piirittämänä, muodostaa itse pimeän, ruttolöyhkäisen tahran hurmaavan +maiseman keskelle. Etäälle sen kynnyksestä on maa likaista ja elukoiden +sorkkimaa; sen puu-osat ovat savun mustaamia, sen puutarhatilkku on +täynnä rikkaruohoa ja jätteitä, huoneet ovat tyhjiä ja ilottomia, +ja valo ja tuuli tunkeutuvat kutsumatta sisään niiden raoista ja +halkeamista. Kaikki osoittaa, että asukkaille on maailma vain vaivaa +ja turhuutta; ett'ei heille kukka heloita eikä lintu laula eikä lähde +läikähtele; ja että heidän sielunsa tuskin eroaa tuosta harmaasta +pilvestä, joka kulkee pitkin kukkuloita ja katoaa, kuitenkin sillä +eroituksella, ett'ei auringonsäde koskaan pilkahda heidän elämänsä +piiriin. + +Useilla korkeilla vuoriseuduilla eivät asukkaat huonone huononemistaan +vain elämän raskauden painamina eivätkä jää alemmalle kehitysasteelle +vain tapojensa raakuuden takia, vaan tottuvat heidän silmänsä +erinäisiin elementtien raivon synnyttämiin rumiin, muodottomiin +näkyihin. He oppivat pitämään näitä epäsuhteita luonnollisina ja +väistämättöminä ja he sovittavat helposti moiset käsityksensä myös +kotinsa ulkonäköön. Ja voimmekohan oikeastaan heitä siitä moittiakaan, +kun tunturivirrat alituisesti peittävät heidän peltonsa mustilla +liejukasoilla ja tulvan aikana vyöryvät yli pensaikkojen heidän +viheriöille tilkuilleen, missä jokainen lehti, jokainen oksa veden +alennuttua peittyy graniittipölyyn, viheriöimättä enää koko kesänä; +voimmekohan moittia heitä, kun maanvyörymä tekee heidän ruohoisilla +rinteillään kauheata jälkeä; kun jäätiköt puhkovat kallioihin halkeamia +ja haavoja, jotka eivät koskaan parane, ja kun jääkin peninkulmien +laajuudelta peittyy mustiin, irtonaisiin, sen pinnalle ikäänkuin +jostakin pitkästä, lokaisesta syvennyksestä työntyneihin hävityksen +jätteihin; -- voimmeko soimata heitä siitä, sanon minä, että he, +pitäen näitä seikkoja, joita he joka päivä näkevät ympärillään, +jonakin välttämättömänä mahtavan luonnon menossa, muuttuvat kyllin +huolettomiksi ja välinpitämättömiksi salliakseen samaa epäjärjestystä +omissa majoissaan ja omilla pihoillaan, ja ett'ei heitä suututa se, +että heidän seinänsä ovat halkeamia täynnä kuten kalliotkin, että +heidän talousesineensä ovat pölyisiä kuten puutkin ja että heidän +puutarhatukkunsa ovat jäätiköitten tavoin rumia kuin saartokaivannot ja +autioita kuin multavallit. + +47. Varhaisempina aikoina upeilivat kreikkalaisten sotapäälliköiden +palatsit puutarhojen, peltojen ja maatilusten keskellä, lähellä jotakin +vireätä kaupunkia tai vilkasta merisatamaa; myöhemmin tuli tuo kaupunki +heidän varsinaiseksi asuinpaikakseen, ja he näkivät maaseutua vain +tiluksiaan tarkastellessaan tai kulkiessaan sen läpi sotajoukkoineen. +Aivan toisenlaista oli keski-aikaisten paroonien elämä yksinäisillä +kalliohuipuillaan; moinen aatelismies tuli vain sattumalta kaupunkiin, +vakavain valtiollisten tai sotaisten asiain niin vaatiessa; enimmäkseen +vietti hän koko ikänsä yksinäisyydessä leijonan tavoin; hänen +alamaistensa asuma kylä levisi siinä vuoren rinteillä hänen jalkojensa +juuressa, mutta siitä erossa kohosi hänen synkkä linnansa, nuivat +pilvet yllään ja edessään aamusta iltaan hohteleva, tyynesti virtaava, +koskematon joki ja poluttomien vuorten loppumattomat aaltoviivat. +Kuinka toisin täytyikään ajatella luonnosta kreikkalaisen ylimyksen, +joka eli kreikkalaisten temppeliryhmien ja palatsien hohtavasta +marmorista hakattujen pylväskäytävien mailla -- viljapelloilla ja +oliivilehdoissa -- kimaltelevan, vilkasliikkeisen meren rannalla -- +kuin jonkun Pohjois-Europan viheriöivissä piilopaikoissa kohoavan +kukkulan herra, joka yö yöltä myrskyn lohkomista kivistä kyhätystä +tornistaan katseli, miten meri pilkahteli Harleckin hiekkasärkkien +takaa ja miten usvajoukot alituiseen muuttelivat muotoaan Juran +petäjäpeitteisillä, hievahtamattomilla rinteillä! + +Matkustukset ja pyhiinvaellukset, joita keski-aikana sattui useammin, +ulottuen laajemmille aloille, samaten kuin matkustustapakin, joka +muodostui paljon jörömmäksi kuin kreikkalaisilla, ovat kai myöskin +vastaavalla tavalla vaikuttaneet ihmishenkeen. Matka Egyptiin tai +Hellespontoon oli kreikkalaiselle ikuisen maineen ja runoilun aihe, +ja hänen mielestään rajoittui käsitettävä maailma Tonavan metsiin ja +sisilialaisiin kallioihin. Minne ikinä hän lähtikin tässä ahtaassa +maailmassaan, seurasi häntä aina laivasto ja sotajoukko; leiripaikka +tasangolla oli aina täynnä väen vilinää ja alukset vedettiin +huolellisen säännöllisesti rannalle. Mutta keski-aikaiselle ritarille +oli maailma Skotlannin nummilta Syyrian hiekka-aavikoille yhtä +taistelutannerta, yhtä seikkailujen näyttämöä; hänen sotaratsunsa varma +astunta kulki läpi etäisimpienkin, poluttomimpienkin metsäseutujen ja +kesti kaukaisimmankin erämaan kauhean polton. Matkaten usein yksin, +joskus seuraamana vain alhaissäätyisten asemiesten, jotka eivät +suuresti voineet ottaa osaa hänen ajatuksiinsa, lie hän etupäässä +halunnut tehdä hiljaisen luonnon uskotukseen, ja hän kertoi kai tien +poskessa paistaville kukille rakkaudestaan ja ohi kiitäville pilville +kunnianjanostaan. + +48. Mutta halu paeta maailmaa kiduttaakseen itseään, taistellakseen +pahoja henkiä vastaan, lähestyäkseen enkeleitä ja heidän kuningastaan, +-- seuraten Kristuksen kaikkia velvoittavaa esimerkkiä -- antoi +toiselta puolen keski-aikaisen ihmisen mielessä vuorten yksinäisyydelle +jotakin pyhää, jotakin kaameaa, jotakin, joka täydellisesti poikkesi +ennen kristinuskoa vallinneesta tunnelmasta. Mielissä asui pyhä kauhu +tuota autiota kallioseutua kohtaan siksi, että jumaluuden oli aina +ollut tapana moisissa paikoissa esiintyä ihmisille; pyhimys pakeni +vuoristoon mietiskelläkseen, tullakseen osalliseksi Jumalastaan ja +valmistuakseen kuolemaan. Ihmiset, jotka tunsivat tarinan Mooseksesta +Horebin vuorella tai Israelin lapsista Sinain juurella; kertomuksen +Eliaasta Kidronin puron partaalla ja Horebin luolassa; kertomuksen +Mooseksen ja Aaronin kuolemasta Horin ja Nebon vuorilla; tarinan +Jeftan tyttärestä, joka valmistihen kuolemaan Judean vuorilla; +kertomuksen Kristuksen omasta elämästä, missä mainitaan hänen aina +vetäytyneen vuorille rukoilemaan ja missä puhutaan hänen kiusauksestaan +erämaassa Kuolleen Meren seutuvilla, hänen saarnastaan Kapernaumin +kummuilla, hänen kirkastuksestaan Hermonin vuorella, hänen aamu- ja +iltakäynneistään Öljymäellä neljänä tai viitenä päivänä ennen +ristiinnaulitsemista: -- nämä ihmiset eivät suinkaan kunnioituksetta +tai välinpitämättöminä katselleet noita sinivuoria, jotka rajoittivat +kultaista näköpiiriä tai jotka salaperäisesti vetivät pilvet otsalleen +mustalta taivaanlaelta. Mutta tämän korkeamman pyhyydentunteen ohella +herättivät vuoret heissä myös omituista pelkoa. Vapisuttavat muistelmat +profetoista, enkelein ilmestyksistä, Vapahtajan katoamattomista +sanoista ja ajatuksista -- kaikki tämä näytti eroittavan vuorten +maailman tavallisesta maailmasta, ja sitä olivat kyllin arvokkaita +lähestymään vain sydämet, jotka tuomitsivat tämän jälkimäisen. Sikäli +kuin jaloimmat ihmiset pitivät välttämättömänä vetäytyä vuorten +kätköihin ennen kuin he olivat valmiita täyttämään tehtävänsä ja +ennen kuin heidän henkensä oli täysin kehittynyt, sikäli tuntui +jokapäiväinen maailma heistä saastaiselta ja vaaralliselta; ja vuoret +puhuivat herkeämättä nuhdellen kaikille, jotka rakastivat maailmaa ja +sen polkuja, ja herättivät heissä tuskaa ja pelkoa, sellaista, jota +turhamaisuuden pöyhistämät ihmiset tuntevat sattumalta kuullessaan +vakuuttavan saarnan tai pakosta ottaessaan osaa hautajaisiin. +Sitä tunnetta vahvistivat vielä ajan esimerkit ja tapaukset, ja +tuhannet sydämet, jotka muutoin olisivat nauttineet vuorten sulosta +ja villiydestä, pakenivat peljästyneinä niitä tietäessään munkin +väistyneen sinne parannusta tekemään ja erakon rakentavan sinne majansa +elääkseen mietiskelylle omistettua elämää. Kammo, jota kreikkalaiset +tunsivat vain autioita, asumattomia vuoria kohtaan, siirtyi nyt mitä +viehättävimpienkin seutujen osaksi. Tämän tunteen voittivat vain +valtiolliset näkökohdat, eikä suinkaan ihailun voima. Sotilaallinen +kunnianhimo miehitti rajakallion tai varusti valloittamattomat +solat, mutta vain rangaistus tai epätoivo pakoitti ihmisiä pysyvästi +asettumaan Chartreusen safranipeitteisille rinteille tai Vallombrosan +ihaniin laaksoihin ja sen kasteisille nurmikentille. + + + + +VII. KIVET. + + +Maailmankaikkeuden laeista on ensimäinen ja korkein -- ja samalla +toinen nimi elämälle: "auta". Toinen nimi kuolemalle on: "eroita". +Hallitseminen ja yhteistyö muodostavat kaikessa ikuiset elämän lait. +Laittomuus ja kilpailu muodostavat ijäti kaikessa kuoleman lait. + +Paras, vaikka mitä koruttomin esimerkki, joka voidaan mainita +yhdistymisen luonnosta ja voimasta, ovat ne moninaiset muodot, joihin +tomu jalkaimme alla saattaa pukeutua. + +Lienee vaikeata kuvitella mitään saastaisempaa -- ell'emme ota +lukuun eläimellistä mädännystä -- kuin ovat lika ja lieju jollakin +vilkasliikkeisellä märällä polulla tehdaskaupungin laidassa. Minä en +puhu katuloasta, sillä se sisältää eläinten jätteitä. Mutta otettakoon +moiselta tehdaskaupunkiin johtavalta polulta jonakin sateisena päivänä +pari naulaa mustinta liejua. Useimmissa tapauksissa huomaamme sen +sisältävän savea tai tiilenpölyä, mikä on poltettua savea, nokea, +hiukan hiekkaa ja vettä. Kaikki nämä aine-osat käyvät leppymätöntä +sotaa keskenään ja hävittävät vastavuoroon toistensa luonteen ja +voiman, kokiessaan jokaiselta jalan ottamalta askelelta sokeasti +kilpaillen työntää toisiaan tieltä. Hiekka pursuaa savesta, savi +vedestä, ja noki sekoittuu kaikkeen ja likaa kaikki. Kuviteltakoon +tämä lokanaula jätetyksi täydelliseen lepotilaan ja sen ainesosat +liittyneiksi toisiinsa, kukin laji omaan ryhmäänsä, siten, että +hiukkaset joutuvat niin läheiseen yhteyteen toistensa kanssa kuin +mahdollista. + +Alkakoon savi. Siitä muodostuu vähitellen, kun se vapautuu kaikista +vieraista aineksista jo sangen kaunista valkeata savi-ainesta, josta +väkevän tulen avulla voi tehdä mitä hienointa porsliinia; sellaisena +sopii sitä maalata ja sellaisena kelpaa se kuninkaidenkin palatseihin. +Mutta tämä keinotekoinen yhtymys ei ole paras. Jätettäköön tuo +valkoinen savi-aine oman kokoutumisvaistonsa valtaan; silloin ei se +ainoastaan muutu valkoiseksi, vaan kirkastuu läpinäkyväksi; mutta +ei vain kirkastu, vaan kovenee; eikä vain kirkastu ja kovene, vaan +muovautuu niin että se jollakin ihmeellisellä tavalla kykenee jakamaan +valoa, kokoamaan siitä vain ihanat sinisäteet ja lähettämään muut +tiehensä. Silloin sanotaan sitä safiriksi. + +Siinä on savi saavuttanut korkeimman täydellisyytensä. Nyt annamme +yhtä suuren hiekkamäärän muodostua samalla tavalla. Hiekastakin tulee +ensin valkeata ainesta, joka kirkastuu ja kovettuu; lopulta rivittyy se +salaperäisesti rajattoman hienoihin yhdensuuntaisiin viivoihin, joilla +on voima heijastaa ei vain sinisiä, vaan myöskin punaisia, vihreitä ja +purppuraisia säteitä niin kauneina, ett'eivät ne sellaisina esiinny +missään muussa kovassa aineessa. Sitä sanotaan silloin opaliksi. + +Päästäkäämme nyt hiili vuorostaan työhön. Se ei voi heti vaaleta. +Mutta antamatta rohkeutensa lannistua, lisää se sitä yhä ja tulee kun +tuleekin lopulta kirkkaaksi ja läpinäkyväksi ja maailman kovimmaksi +esineeksi. Entisen mustan värinsä sijasta on se nyt saanut kyvyn +ihanammin kuin mikään muu kova aine heijastaa samalla kertaa kaikkia +valonsäteitä. Siitä puhuen mainitaan nyt nimi timantti. + +Lopuksi puhdistuu vesi ja kokoontuu sangen tyytyväisenä vain +kastepisaran muotoon. Mutta jos haluamme nähdä sitä täysin +kehittyneenä, niin kiteytyy se tähden muotoiseksi. + +Ja niin olemme me lokanaulasta, jonka kansantaloudellinen kilpailu +antoi meille, saaneet kansantaloudellisen yhteistoiminnan avulla +lumitähteen puutetun safirin, opalin ja timantin. + +50. Ei ole olemassa mitään muita luonnon esineitä, joista voisi +oppia niin paljon kuin kivistä. Ne näyttävät erikoisesti luoduilta +palkitsemaan kärsivällisen huomioijan vaivat. Melkein mitä muuta +tahansa voi johonkin määrin tarkastella ilman kärsivällisyyden lahjaa +ja saada siitä pintapuolisellakin työllä hauskutusta. Ajatuksetonkin +voi iloita puista, pilvistä ja joista; mutta kivi hänen jaloissaan ei +tarjoa ajatuksettomalle mitään muuta kuin kompastuksia; laiska ei saa +siitä huvia eikä ravintoa eikä muutakaan hyvää; ei mitään muuta kuin +kuvan kovasta sydämestä ja töykeästä lahjasta. Katsele kuitenkin kiveä +hiukan kunnioittavasti ja tarkkaavasti, ja se on tarjoava sinulle +enemmän ajatuksen aihetta kuin joku tavallinen maisema. Kivi, tarkemmin +harkiten, on vuori pienoiskoossa. Niin tavattoman hienosti työskentelee +luonto, että se voi muutamien jalkojen suuruiseen kivilohkareeseen +pienennetyssä mittakaavassa sulkea niin monia muotoja ja vivahduksia +kuin se suuremmassa mitassa tarvitsee vuoriinsa; ja jos kuvittelee +sammaleen metsäksi ja kristallikiteet kallioiksi, niin on kiven pinta +usein mieltä kiinnittävämpi kuin jonkun tavallisen kummun; muodoltaan +haaveenomaisempi, väriltään verrattomasti rikkaampi. Kun kivilohkare +on jonkun ajan ilman vaikutuksen alaisena, muovailee luonto sitä +omalla tavallaan. Ensiksikin omistaa se aivan ihmeellistä huolta sen +muodoille, veistellen siihen ihanasti moninaisia lovia ja syvänteitä, +pyöristäen ja kaivertaen reunaviivat niin tavattoman hienoiksi, ett'ei +ihmiskäsi voi sitä seurata; sitten maalaa se kiven, ja jokainen väri +on -- ei enään mitään öljyyn sekoitettua jauhetta -- vaan pieni metsä +eläviä puita, metsä ihanan vahva ja kaunis, kätkien helmaansa rakenteen +ihmeitä. + +51. Siellä, missä graniittikallioita esiintyy helpompipääsyisillä +vuorilla, näyttävät ne muodostavan oman maailmansa, alkaen +laaksonpohjan alimmasta syvänteestä aina pilviin kiipeileville +huipuille asti, oman kukistamattoman valtakuntansa, rajoittamattoman +hallitusalueensa kallioita, jotka meihin tekevät ikuisen, +lannistumattoman voiman vaikutuksen. Tämä kivilaji näyttää kaikista +aineista maan päällä olevan kestävintä; vähiten ulkonaisesta +väkivallasta välittävää. Ja katso! Jos tarkastat sitä lähempää, +havaitset siinä keinunnan ja värinän ja vapinan kuin kesäisen +tuulahduksen nostaman aallonkäynnin, joka kuitenkin on paljon hienompi +meren tai järven viriä; _nämä jälkimäiset_ aaltoilevat vain pinnaltaan, +-- näissä kallioissa värähtelee jokainen viiva vienosti kuin +tuulikanteleen kieli, kuin lempein keväthengähdys, kuin lapsen ääni. + +Tämä omituinen viri ulottuu aina näiden mahtavain vuorten sydämeen +asti, niiden lukemattomien huippujen ja tornien jokaiseen koukerrukseen +ja syvälle niiden pohjattomiin kuiluihin -- läpi koko kivilajin. + +Heikommat esineet näyttävät ainoastaan ohimenevällä pelonvärähdyksellä +ilmaisevan riippuvaisuutensa rajattomasta voimasta: kukat painavat +päänsä kuuman, kuivan tuulen puhaltaessa, ja korkeiden puiden latvoissa +käy kohahdus ennen kuin pilvet purkautuvat niiden yllä, ja tummille +vesille avautuu valoisia kohtia niin ihmeellisesti kuin siroittelisi +näkymätön käsi tuhkaa niiden pinnalle, varoittaen myrskyn uhkaavalta +raivolta. Ja meissä saattaa helposti syntyä ajatus, että ruoho, vesi +ja lehdet pelkäävät sitä väkevää henkeä, joka on ilmestyvä päästämään +myrskytuulen valloilleen; mutta niiden pelko katoaa, ja elähyttävä +rauha virkistää aina jälleen ruohon ja aallot. Niin ei ole vuorten +laita. Näihin, jotka ensi silmäykseltä näyttävät kaikkea väkivaltaa +ja onnen vaihteita uhmaavilta, on kuitenkin painettu ikuisen pelon +vertauskuva. Se vavistus ja värinä, joka häipyy järven tyyntyneestä +kuvastimesta ja hehkuvan virran pinnalta, on ikuisiksi ajoiksi +kaivertunut kallioon; ja sillä välin kun monet muut, jotka ilmeisesti +kulkevat vain kehdosta hautaan, ovat useasti saattaneet unohtaa +heikkoutensa, ovat vuoret niin luodut, että ne kantavat lähtemätöntä +merkkiä lapsuudestaan -- lapsuudesta, jonka profeetta näki näyssään: + +"Minä katsoin maata, ja katso, se oli muodoton ja tyhjä; ja taivaita, +eikä niissä valoa ollut. Minä katsoin vuoria, ja katso, ne _vapisivat_, +ja kaikki kukkulat liikkuivat _keveästi_!" + +52. Se seikka, että kalliot ovat kootut useammista erilaisista +aineksista, pakottaa ne olemaan enemmän tai vähemmän pilkullisia ja +kirjavia. Yleensä esiintyy niissä joku vallitseva pohjaväri ynnä +muita heikompia, sen yli leviäviä vivahduksia, jotka ovat useimmiten +hopeanharmaita, lämpimän tai himmeän punertavia tai purppuraisia +sävyltään. Tässä ilmenee ihmeellinen huoli korkeiden tunturien +kaunistamisesta. Muiden alempana vuoristossa sijaitsevien kallioiden +pintaa värittävät kaikenlaiset pikkukasvit, mutta korkeammat huiput, +jotka uhmailevat ilmoja, ovat vaarassa jäädä paljaiksi useilta +kohdiltaan; niiden hurjat muodot vaativat usein rohkeita taitepintoja, +jotta niiden räikeä, vähimmälläkään tavalla miedontamaton väri osuisi +terävästi silmään. + +Luonto ei näytä kuitenkaan tahtoneen, että tämä väri jäisi +katkeamattomaksi tai yksitoikkoiseksi, vaan syntyy se -- kuten tapahtuu +kaikkien kauniiden värien -- useiden värien yhteissekoituksesta, ja se +väri on totisessa komeudessaan hyvin sen värin kaltaista, jota näkee +jonkun neljännentoista vuosisadan käsikirjoitusten ristiraidoissa, +väri, joka on erikoisesti sopiva etäisille valovaikutelmille, +useimmiten verrattain lämpimänä sävyltään, jotta se ennen kaikkea +vetäisi puoleensa auringonvalon punaisia ja oranssinkeltaisia säteitä. +Tätä lämpimyyttä kohottaa vielä melkein aina hehkuva oranssinkeltainen +vivahdus, joka johtuu raudan hajoamisesta, raudan, joka, vaikka sitä +esiintyykin ainoastaan vähemmissä määrin, tavallisesti muodostaa +niiden kokoomuksessa hyvin huomattavan tekijän: tuo oranssinkeltainen +väritys leviää epätasaisin suonin ja pilkuin yli pintojen, jotka +saavat kauvemmin olla ilman vaikutuksen alaisina, tummentaen niitä +enemmän tai vähemmän; ja muuan tavattoman pieni musta jäkälä, niin +pieni, että se on melkein kuin musta väritäplänen -- sitä lämmittävät +ja vahvistavat vielä hohtavat kultajäkälät -- himmentää yhä enemmän +korkeampien graniittikallioiden vaaleampia värisävyjä. Jos tuollaista +pintaa katselee neljän tai viiden englannin peninkulman päästä lämpimän +valo- ja ilmakerroksen läpi, niin muuttuu sen oranssinkeltainen väritys +punaisen ruskeaksi, joka taas aina valonsäteiden voiman mukaan enemmän +tai vähemmän lähenee puhdasta punaväriä; mutta musta jäkälä muuttuu +aivan tummansiniseksi; ja tämä yhdistelmä muodostaa sen omituisen +purppuranhohteen, joka on niin huomattavana piirteenä korkeiden Alppien +kallioissa. Useimmat matkailijat, jotka ovat nähneet Chamounilaakson, +ovat lähteneet sieltä se syvä vakaumus mielessään, että sen ylempien +rotkojen seinät ovat punaista kiveä. Ne ovat kuitenkin poikkeuksetta +vaaleanharmaita, vaikka raudan, jäkäläin ja valon yhteisvaikutus on +niiden värin muuntanut. + +53. Erilaisissa kivilajeissa esiintyvät melkein kaikki silmää +miellyttävät värit, joiden viehätys ei sen vuoksi vähene että ne +useimmiten ovat hieman himmeitä tai tummentuneita. Porfyreissä +näemme kauniita, himmeänpunaisia, samaten kuin syviä purppurasävyjä; +graniiteissa kalpeita punavärejä; liuskakivissä kaikenlaisia hopeaisia +ja harmaansinisiä sävyjä, jotka joskus vaihtuvat punertavaan; +tuliperäisissä kivilajeissa ja käärmekivissä tummanvihreitä ja kaikki +harmaanvihreän vivahdukset; gneississä vehmaita oranssinkeltaisia ja +kullanruskeita; kovassa kalkissa mustia, ja marmorissa kaikki nämät ja +lisäksi puhtaan valkoisen värin. + +Minä toivon sen ajan pian tulevan, jolloin oikein käsitetään ja +ymmärtävästi käytetään tätä rikasta ja ihanaa väri-uhkeutta, jonka +Luoja on meille lahjoittanut, ja jolloin julkipuoltemme värikirjavuus +on estävä nimitystä "kivenvärinen" yhtä vähän synnyttämästä mitään +määrättyä kuvaa arkkitehdin mielessä kuin sana "kukanvärinen" +puutarhurin. + +54. Valkoisten marmorilajien väri on tavattoman hienoa, mikä johtuu +siitä, että puhdas kivi on osittain läpinäkyvää; ja minusta onkin aina +näyttänyt ihmeelliseltä järjestelyltä -- yhdeltä niitä piirteitä, +jotka luomistyössä selvimmin _osoittavat_ määrättyä tarkoitusta -- se, +että kaikki kirjavat marmorilajit ovat verrattain läpinäkymättömiä, +niin että ne kerrostavat värinsä pinnalleen, kun taas valkea marmori, +joka, jos se olisi ollut läpikuultamatonta, olisi näyttänyt hieman +karkealta (kuten on esimerkiksi laita tavallisen kalkkikiven), on +juuri riittävän läpikuultavaa tehdäkseen mitä puhtaimman vaikutuksen, +mutta ei kuitenkaan niin läpinäkyvää, että se vähimmässäkään määrässä +häiritsee niiden muotojen selkeytä, jotka siihen hakataan. Kirjavien +marmorilajien värit ovat niinikään sangen kauniita, eritotenkin +ne, joissa valkoinen yhtyy purppuraan, ambraan ja viheriään; ja +ihmismielelle on jotakin erikoisen viehättävää niissä _epämääräisissä_, +sokkelomaisissa suonissa, joihin niiden värit ovat järjestyneet. + +55. Minulla on usein ollut tilaisuus huomauttaa siitä ilmeisestä +yhteydestä, joka vallitsee kirkkaiden värien ja aineen elinvoiman +ja puhtauden välillä. Näin on erikoisesti laita kivikunnassa. +Täydellisyys, jolla jonkun aineen eri osaset yhtyvät kiteiksi, vastaa +tässä kunnassa elimellisen luonnon elinvoimaa; ja yleisenä lakina on, +että jonkun aineen kauneus tai loisto on sopusoinnussa sen puhtauden +ja kiteytymisvoiman kanssa. Puhtaat maalajit ovat jauhemuodossaan +valkeita; ja samat maalajit, jotka sisältyvät saveen ja hiekkaan, +muodostavat kiteytyessään smaragdeja, rubineja, safireja, opaleja ja +sinervikiviä. + +56. Graniittikallioiden omituisuutena on, että ne murenevat mitä +puhtaimmaksi saveksi ja hiekaksi. Savi on parasta, hienointa ainetta +porsliinin valmistukseen; hiekka on usein mitä puhtaimman valkoista, +osasiltaan aina kimaltelevaa ja kirkasta. Tästä omituisuudesta +johtuu, että seudulla, jonka maaperä on tätä kivilajia, on omituisen +puhdas ulkomuoto, eikä se voi tulla rämeiseksi, vesiperäiseksi +tai epäterveelliseksi. Tosin voivat sen läpi juoksevat joet olla +läpikuultamattomia ja sameita ja liettyneiden graniittihiekkajyvästen +takia valkeita kuin kerma; mutta kun nämä jyväset ovat laskeutuneet +pohjaan, muuttuu vesi hyväksi ja puhtaaksi, eivätkä joen rannat +ole liejuisia tai petollisia, vaan ovat ne piikiveä tai kiinteätä, +välkkyvää hiekkaa. Tyynet virrat, lähteet ja järvet ovat aina ihanan +kirkkaita, ja meri, joka huuhtelee graniittirantoja, on niin selkeä +kuin puhdas smaragdi. + +On ihmeellistä havaita, kuinka suuressa määrin tämä maaperän +erinomainen puhtaus saattaa vaikuttaa asukkaiden luonteeseen. On +melkein mahdotonta rakentaa graniittiseudulle kokonaan kurjaa, +surkeannäköistä majaa. Se saattaa olla vastenmielinen, huonosti +hoidettu ja kylmä ja ilmaista suurta köyhyyttä ja ankaraa raadantaa, +mutta se ei koskaan näytä _lahoneelta_; kuinka huolimattomasti sen +asukkaat elänevätkin, ei vesi heidän oviensa edustalle koskaan +muodosta rämeitä, maa heidän jalkainsa alla ei tule liejuiseksi, +heidän aitaustensa puu-aine ei mätäne; heidän ei edes onnistuisi, +vaikka koettaisivatkin, tahrata kasvojaan ja käsiään; vaikka he +menettelisivätkin mitä huonoimmin, aina tuntevat he kuitenkin vahvan +pohjan allaan ja puhtaan ilman ympärillään, ja heidän asuinpaikassaan +on jotakin terveyttä-edistävää, jonka vaikutuksen vasta vuosikautinen +kurjuus saattaa hävittää. + +Mikäli muistan, on graniittiseutujen asukkaiden luonteessa aina +jotakin tervettä ja voimakasta, luonnollisesti enemmän tai vähemmän +rajoitettuna tai hillittynä, riippuen muista elämän ehdoista, mutta +aina jotakin vain heille ominaista epäpuhtaampien vuoriseutujen +asukkaihin verrattuina. + +57. Ylämaavuorten vierteillä rehoittaa laajoja sananjalka- ja +kanervaryhmiä; Alppien rinteillä taas näkee laajoja kastanja- ja +kuusiryhmiä. Nämä eri lajit voivat olla yhtä lukuisia, mutta +rajattomuuden tunne on jälkimäisessä tapauksessa paljoa suurempi, +koska itse lajitkin ovat jalompia. Mikäli ainoastaan sen alueen +suuruus, joka sisältyy näköpiiriin, on esineiden mittana, saattaa +kymmenen jalkaa korkea multatöyränne, jos seisomme sen juurella, +ottaa aivan yhtä suuren tilan taivaalla kuin Villeneuven koko +vuorijono; niin, ja usein saattavat sen pienet rotkot ja jyrkänteet, +jos niitä katselee mielikuvituksen suurennuslasilla, käydä sangen +tyydyttävistä näiden mahtavain vuorten edustajista; ja kun minä +yhdistän kaiken veden uurteleman ja repelemän vuorimaan vaatimattomaan +yleisnimitykseen harju, tarkoitan minä sillä vain sitä rakenteen +sukulaisuutta, joka vallitsee pienimmänkin kummun ja korkeimpien +tunturein välillä. Mutta heti kun tulee puhe _ainemäärästä_, selviävät +myös niiden erilaiset arvot. Multatöyränne elättää muutamia sammal- tai +ruohotupsuja; ylämaa- tai Cumberlandin vuorilla on hunajaiset +kanervansa ja tuoksuvat sananjalkansa; mutta jokaisessa Martignyn tai +Villeneuven suurten vuorten kalliokainalossa leviää viini-istutuksia +ja jokaisella harjanteella kohoaa kastanjalehto... Nuo niin pieniltä +näyttävät kukkulat ja rotkot, joita on siroiteltu pitkin tätä suurta +vuori-ulkonemaa, muuttuvat, kun kolmen tai neljän tunnin kiipeämisen +jälkeen tosiaankin saapuu niiden lähettyville, itsenäisiksi kummuiksi +oikeine _puistoineen_ ja laaksoihin sulkeutuneine viehättävine +niittyineen, ja kastanja-, pähkinä-, kuusikuja toisensa jälkeen +kiertelee niiden juuria; syvemmissä laaksonpoukamissa sitovat +kirjaimellisesti kansakkaita kyliä kallioon suunnattomat viinipuut, +jotka ensin keveinä liehuivat irtonaisilla kivikatoilla, mutta +jotka vuosien kuluessa heittivät hedelmällisen verkkonsa yli koko +kylän ja kiinnittivät sen maahan purppurapainollaan ja oikullisilla +köynnöksillään, yhtä lujasti kuin ihmissydämen on milloinkaan sitonut +maahan imartelijan verkko. + +58. Hajoavain kidekallioiden etu-alalla näyttävät sammaleet +itsepäisesti ja järjestelmällisesti ottaneen tehtäväkseen synnyttää +mitä ihanimpia värisointuja. Ne eivät tahdo peittää kallion muotoja, +vaan nostavat sen pinnalle pieniä ruskeahtavia kimppuja, ikäänkuin +pieniä samettipieluksia, jotka on kudottu tumman rubininpunaisin +silkki- ja kultalangoin, mikä taas on pyörretty yli vaaleanharmaiden, +pakkasen pudottamain lehtien tavoin röyhelöreunaisten kalvojen; ja +niihin on sovitettu lisäksi pieniä oranssinkeltaisia vanoja, jotka +kannattavat pieniä, terävähuippuisia hytyröitä, sekä kirjavia, +tummanvihreitä, kultaisia ja purppuraisia säikeitä; kaikki tuo +noudattelee hennon elinidun käsittämättömällä hienoudella kallion +aaltoviivoja ja hyväilee sitä niin kauvan, että se lopulta on aivan +tulvillaan värejä, voimatta enää itseensä mahduttaa enempää; ja niin +on se kylmän ja kolkon ja rosoisen ulkomuodon asemesta, jollaiseksi +oikeastaan kiveä kuvitellaan, saanut harteilleen ikäänkuin tumman, +pehmeän, purppuraisin ja hopeaisin koukerokuvioin koristetun +leopardintaljan. + +59. Vaeltaessamme vuorilla, joita maanjäristykset ovat halkoilleet ja +täräykset lohkoneet, havaitsemme täydellisen rauhan aikojen seuraavan +hävityksen aikaa. Tyynivetiset lampareet lepäävät niin kirkkaina +niiden suistuneiden kallioiden välissä, vesililjat hehkuvat, ja +kaislat kuiskivat niiden varjossa; pieni kylä kohoaa taas unohdetuilla +haudoilla, ja sen myrskyjen kalvistama, valkoinen kirkontorni julistaa +jälleen rukoilevansa suojaa Häneltä, jonka kädessä "maan perustukset +ja vuorten korkeudet ovat". Eikä Alpeilla ole ainoatakaan viehättävää +laaksoa, joka ei julistaisi samaa oppia. Juuri niillä paikoin, +missä "suistuvat vuoret käyvät kohti tuhoansa ja kallio temmaistaan +sijaltansa", juuri siellä kukoistavat vuoden läpeensä uhkeimmat +nurmimatot sirpaleiden välissä, solisevat kirkkaimmat purot halkeamissa +kukkain keskellä, kohoaa maja majan vieressä, kukin suojaamana +sammaleisen kallion, jota ei nyt enää temmaista sijaltansa, kaitsee +paimen laumaansa, pelkäämättä kotkan kynsiä tai suden hampaita; siellä +ilmaisee kaikki uskoa noihin vanhoihin, yksinkertaisiin sanoihin, jotka +lupaavat: "Sinä et kauhistu hävitystä, koska se tulee; sillä sinun +liittosi on kedon kivien kanssa, ja maan eläimet pitävät rauhaa sinun +kanssasi." + + + + +VIII. KASVIKUNTA. + + +Mitä loppumattomia, ihmeellisiä aarteita tarjookaan kasvikunta, kun me +katselemme sitä sellaisena kuin se tosiaankin on -- välittäjänä, jonka +avulla maasta tulee ihmisen toveri, ystävä ja opettaja... Syvyyksissään +pysyy maa ihmiselle kuolleena ja kylmänä; mutta sen pinnalla, jonka +ihminen aina näkee ja jolla hän työskentelee, seisoo kasvimaailma +hänen rinnallaan, verhottuna ja omituisella tavalla elävänä, ikäänkuin +jonkunlaisena välimuotona, joka hengittää, mutta jolla ei ole ääntä -- +joka liikkuu, mutta joka ei pääse paikaltaan -- joka käy läpi _elämän_ +ilman tajuntaa ja kuolee ilman katkeruutta -- jossa on nuoruuden +viehkeys ilman sen intohimoja ja joka vaipuu vanhuudenheikkouteen ilman +vanhuuden kaihoja. + +Ja tähän salaperäiseen välimuotoon, yhdyssiteeseen maan ja ihmisen +välillä sisältyvät useimmat ulkonaisen maailman nautinnot ja useimmat +opetukset, joita me tarvitsemme; se yhdistää itseensä suloisen +viehätyksen ja kaikenlaiset kehoitukset; ja kuinka ihmeellisesti +onkaan se luotu noudattamaan meidän toiveitamme ja tarpeitamme +ja opettamaan meitä! Kuinka ihmeellisesti jakaakaan Jumala siinä +meille joka päivä elämän kauniita lahjoja! Ensin kutoo se maton, +jotta maa tulisi pehmeäksi meidän kävelläksemme; sitten sovittaa se +siihen värikkäitä, mielikuvitusrikkaita kuvioita; sitten levittää se +korkeuksiin lehväkatoksen, suojellakseen meitä auringon paahteelta +ja pidättääkseen sadevettä, jott'ei se heti haihtuisi ja kohoisi +jälleen pilviin, vaan jäisi sammaleeseen ruokkimaan lähteitä. Ja +näitä lehväkatoksia kannattamaan nostaa se voimakkaita puita, joita +ei ole vaikea kaataa, mutta jotka kuitenkin ovat kyllin kestäviä ja +samalla keveitä meidän tehdä niistä talomme ja työkalumme -- aina +miten vain ihminen haluaa: peitsenvarsia tai aurankurkia -- jotka +olisivat hyödyttömiä, jos ne olisivat kovempia, hyödyttömiä, jos niissä +olisi vähemmän syitä, hyödyttömiä, elleivät ne olisi niin taipuisia. +Talvi tulee, ja lehväkatoksen varjo katoaa, jotta aurinko pääsisi +lämmittämään maata; mutta vahvat oksat jäävät paikoilleen murtamaan +talvisten myrskyjen voimaa. Siemenet, joiden tulee jatkaa sukua, ovat +lukemattomia, aina kutsumuksensa mukaan, kauniita ja maukkaita, vedoten +ihanalla moninaisuudellaan ihmisen mielikuvitukseen tai tehden hänelle +hyviä palveluksia; vilvoittavia mehuja tai kepeitä mausteita, voiteita, +suitsutusta, pehmittäviä öljyjä, mädännystä ehkäisevää pihkaa, +vertapuhdistavia ja kuumetta ehkäiseviä lääkkeitä tai viihdyttäviä +nukutusaineita, kaikkea tätä lukemattomin lajein! Heikkoutta ja tarmoa, +lienteyttä ja voimaa kaikin vivahduksin ja kaikin muodoin; pystypäistä +järkähtämättömyyttä, ylvästä kuin temppelipylvään, ja uusien köynnösten +säännötöntä kiemurtelua maassa; sitkeitä runkoja ja oksia uhmailemassa +aikojen myrskyjä tai heikkoja korsia, jotka taipuvat kesäpuron +pienimmästäkin sykähdyksestä; juuria, jotka halkovat kallioita tai +sitovat lentohiekan jyväsiä; ruohotupsuja, jotka paistattavat päivää +erämaassa tai kätkeytyvät valottomiin luoliin tippuvien lähteiden +alle; lehviä, jotka sekavasti kietoutuneina kasoina heittäytyvät meren +helmaan tai jotka kattavat poluttomia vuorenhuippuja kirjavalla, +ikikestävällä matollaan tai palvelevat köyhimmässäkin majassa +ihmissydämen hellimpiä tunteita ja yksinkertaisinta iloa. + +61. Jos me joskus syksyllä, kuivuneiden lehtien pyöriskellessä +ympärillämme, vaivumme ajatuksiimme, eikö meidän silloin toivoen ja +luottaen pidä katsahtaman niiden korkeihin muistopatsaihin? Nähkääpäs +vain, miten ihanina laaksojen puistokäytävät, kumpujen reunusteet +leviävät pitkin kupukaarroksin ja siivin, niin juhlallisina -- niin +ikikestävinä! Oltuaan ihmisen ilona, kaikkien elävien olentojen +lohdutuksena, maan kunniana, -- ovat ne nyt vain niiden lehtiraukkojen +hautapatsaita, jotka tuosta meidän edestämme liehuvat kuolemaansa. +Älkäämme antako niiden kadota ilman, että me olisimme koettaneet +ymmärtää niiden viimeistä neuvoa ja esimerkkiä: että meidänkin, +välittämättä haudan muistopatsaasta, täytyy täällä maailmassa rakentaa +se muistopatsas, joka opettaa ihmisiä muistamaan ei paikkaa, missä he +kuolivat, vaan paikkaa, missä he elivät. + +62. On tosiaan sangen kummallinen seikka se, että kuusi, joka on +erikoisesti määrätty koristamaan jylhiä vuoria, on kaikista puista +kokonaisuudessaan katsoen sopusuhtaisin. Viinipuu, ihmisen iloinen +seuralainen, on ihmeellisen tottelevainen kasvussaan ja lähettää +köynnöksensä pitkin hänen viljapeltojaan, peittää hänen puutarhansa +muureja ja varjostaa kesäisin hänen majaansa. Pysyen alituisessa +yhteydessä ankaransäännöllisen viljelyksen kanssa, tarjoaa se kuitenkin +nähtäväksi kaikki vallattoman viehätyksen mahdollisuudet. Kuusi, joka +melkein aina kasvaa yksinäisillä, autioilla paikoilla, tarjoaa taas +nähtäväksi kaikki jäykän järjestyksen mahdollisuudet. Tasamaiden +puut taipuvat sinne ja tänne, vaikka niitä koskettaisikin vain vieno +niityiltä noussut tuulahdus ja vaikka niiden kasvua haittaisikin vain +nurmimättään kaltevuus. Mutta kuusi kasvaa suorana kuin kynttilä, +vaikka se tapaakin jalansijakseen vain kapean kaistaleen rotkon +reunalla ja vaikka myrsky ja lumivyöryt panevat pahintansa. Istuta sen +nuorimpien oksien vesa alaskäsin sen runkoon, ja se on, niin kauvan +kuin puu elää, osoittava maan keskipistettä kohti. + +Alankomaan puiden sopii myös rehoittaakseen ulottaa oksiaan kaikkiin +suuntiin ja pukeutua kaikenlaisiin epäsäännöllisiin muotoihin. +Mutta kuusi on luotu olemaan kaikkea vailla ja kestämään kaikkea. +Se pyrkii lujasti itsenäisyyteen; se haluaa vain kasvaa suoraksi ja +solakaksi, tyytyen täydellisyyteen määrättyjen rajojen sisällä. Olkoon +se sitten pitkä tai lyhyt, aina haluaa se seisoa suorana. Olkoon se +sitten pieni tai suuri, aina haluaa se muotonsa pyöreäksi. Tasangon +hemmoteltujen puiden sallittakoon myös koristellaida iloisin kukin ja +riemuita ihanain hedelmäinsä runsaudesta. Mutta meillä kuusilla, jotka +rakennamme miekan voimalla, on ankarampi tehtävä täytettävänä ihmisen +hyväksi ja meidän täytyy toimittaa se suljetuin rivein: meidän tulee +pysäyttää vuorilta vyöryvä lumi, joka muuten hautaisi hänet alleen; +meidän tulee miekankärkinemme jakaa ja pidättää sadepisarat, jotka +muutoin huuhtoisivat hänet mukaansa ja hänen runsaan satonsa; meidän +tulee varjossamme suojella pisaroita, jotka putoavat neulastemme +sekaan, jotta puroille riittäisi vettä kesäkuumina; meidän tulee +kohottaa murtumaton kilpi talvimyrskyä vastaan, joka ulvoen läpäisee +tasangon puiden paljaat oksat: -- tällaista palvelusta tulee meidän +järkähtämättä suorittaa ihmiselle koko elämämme ajan. Meidän ruumiimme +-- sekin on ihmiselle hyödyksi -- on pehmeämpää kuin muiden puiden, +vaikka työmme onkin kovempaa. Ihminen käyttäköön sitä miten haluaa, +taloikseen tai laivoikseen. Tasangon hennot puut puistelkoot kaikkia +lehtiään ja nostakoot ne kirkkaan kalpeina kohti taivasta, jos vain +pieninkin sadekuuro hurahtaa niiden yli, ja pudottakoot ne sitten +kokonaan kuivina ja kuihtuneina. Mutta meidän kuusien on huolettomina +eläminen raivoavien pilvien alla. Vain myrskyjen kamppaillessa +kanssamme, ojentelemme me oksiamme sinne ja tänne, kuten ihmisetkin +ojentelevat käsiään unissaan. Ja lopuksi puolustakoot tasangon heikot +puut liian kiihkeästi viimeistä elonkipinäänsä ja työntäkööt ne +hakattuina heikkoja vesoja juuristaan. Mutta me, jotka rakennamme +miekan voimalla, kaadumme urheasti; meidän kuolemamme tulee olla +täydellisen ja juhlallisen kuten meidän taistelutapammekin: me heitämme +henkemme vastustelematta ja ijäksi. + +Miten ihana onkaan kuusen solakka kasvu! Ihana ja kuitenkin joskus +melkein peloittava! Toiset puut, jotka koristavat vuoria tai +kukkuloita, muovailevat muotojansa maanpinnan muodon ja laadun mukaan, +pukevat sitä ystävällisen avuliaasti ja ovat osaksi sen alamaisia, +osaksi sen imartelijoita, osaksi sen lohduttajia. Mutta kuusi kohoaa +lujasti itseensä luottaen; enkä minä voi koskaan kauvemmin oleskella +Alppien korkeilla kukkuloilla, etäällä ihmisten asunnoista ja +askareista, pelokkaan ihailevasti katsahtamatta kuusiin, jotka seisovat +siinä luoksepääsemättömillä ulkonemillaan ja vaarallisilla kallioillaan +suunnattoman vuoriseinän kupeella, rauhallisissa ryhmissään, kukin +ikäänkuin naapurinsa varjona -- hoikkina, korkeina, kestävinä, kaameina +kuin haamujen sotajoukko Hadeksen muureilla, tuntematta toisiaan, +ikuisessa äänettömyydessä. Sinä et pääse niiden luo, sinä et voi +niille huutaa: nämä puut eivät ole milloinkaan kuulleet ihmisen ääntä; +ne ovat kaukana kaikista äänistä, paitsi tuulen ulvonnasta. Jalka ei +ikänä tallaa niiden kuivuneita neulasia; ilottomina seisovat ne kahden +ijankaikkisuuden välillä: tyhjän avaruuden ja alastoman kallion, +mutta niin raudanlujaa tahtoa hehkuen, että kivikin niihin verrattuna +näyttää taipuisalta ja särkyvältä, -- heikolta, murtuvalta, katoavalta +verrattuna niiden synkkään pyrkimykseen kohti elämää ja vavahtamatonta, +tenhoavaa ylpeyttä -- lukemattomina, voittamattomina! + +Huomaa lisäksi niiden täydellisyys. Vaikutus, jonka ne tekevät +useimpain ihmisten mieliin, johtuu epäilemättä enemmän kuusten kuvista +kuin todellisista kuusista, niin takkuisena ja epäsäännöllisenä +näet, mikäli minä voin arvostella, kuusta pidetään, kun sen paraina +tuntomerkkeinä sen täyden voiman aikoina ovat puhdas vehreys ja +säännöllinen _pyöreys_. Kuusi seisoo siinä täyteläisenä kuin sen oma +käpy, hieman sivuille taipuneena, ihmeellisenä ja vanhanaikaisena kuten +leikelty puu jostakin kuningatar Elisabetin aikuisesta puutarhasta; +ja sen sijaan, että se vaikuttaisi jylhältä, ei ole koko metsässä +niin vapaasti muodostunutta puuta kuin kuusi; sillä toiset puut +näyttelevät runkojaan ja koukeroisia oksiaan; mutta kuusi, joka kasvaa +joko suurissa ryhmissä tai onnellisessa yksinäisyydessä, ei paljasta +oksiaan. Sen pyramidirivit nousevat tasaisesti toistensa yläpuolelle, +tai viistävät sen oksat ympyränmuotoisesti ruohoa, niin ett'ei näy +muuta kuin viheriät kävyt ja viheriä matto. Sen latvus ei ole sen +lisäksi vain muodostunut hienommin, vaan myös, niin sanoaksemme, +ystävällisemmin ja iloisemmin kuin toisten puiden lehvälatvukset, +sillä se luo vain pyramidimaisen varjon. Tasangon metsät muodostavat +ylä-ilmoihin kupukaarroksen ja kirjavoivat maan tummin varjoin, +mutta hajanaisissa ryhmissä kasvavat kuuset jättävät väliinsä +smaragdinvärisiä aukkoja. Surumielisyytensä pitävät ne kokonaan +omina hyvinään; työntäessään kärkensä taivasta kohti, antavat ne +auringon paistaa kasteheinään asti. Ja jos joskus taika-uskoinen tunne +hiipii sieluuni kuusimetsässä, niin ei siihen milloinkaan sekaannu +muinaisgermaanilaista metsänkammoa, vaan on se ainoastaan juhlallisempi +muoto sitä tenhovoimaa, joka on ominaista meidän englantilaisille +niittymaillemme, niin että minä olenkin aina nimittänyt Chamounin +kauneinta kuusikkoa "haltijattaren luolaksi". Se kohoaa eräästä +rotkosta Pont Pelissierin yläpuolelta lähtevän jyrkän rinteen alta, ja +sinne pääsee pientä vuorta alaspäin kiemurtelevaa polkua pitkin, -- +rotko ei itse asiassa ole niin paljon rotko kuin leveä kallionpengermä, +jota peittää sammal ja turve ja joka ulkonee yli kauhistuttavan, +vaikka kauniiden kuusten salaaman äkkijyrkänteen, jonka pohjassa Arve +juoksee. Melkein kokonaan eristetty, monivärinen kallio-ulkonema kohoaa +sen molemmissa päissä. Muita sivuja reunustavat kalliot, joita pitkin +pieni vesiputous syöksyy kuusien sekaan, hajoten pelkäksi helmisateeksi +auringonpaisteessa, niin ett'eivät kuuset voi eroittaa sitä sumusta, +vaan kasvavat sen usvapilven peitossa sitä huomaamattakaan. Syvimmälle +alaspäin uskaltaa vain hiljainen sammal, ja korkeimmalla vallitsee +nimettömän huipun ikuinen lumi. + +Toiset puut kohottavat taivasta kohti pahkamaisia, tölppämäisiä +lehviään, mutta kuusi reunaripsujaan. Et koskaan näe teräviä kulmia, +niin tavattoman hienoja ne ovat, minkä tähden kuusi onkin minun +tietääkseni ainoa puu, jossa voi syttyä sellainen tulenhohde kuin se, +minkä jo Shakespeare huomasi. Kun aurinko nousee jonkun kuusipeitteisen +harjanteen takaa, joka on noin kahden peninkulman päässä, mutta jonka +sentään selvästi näkee, niin ikäänkuin kirkastuvat kaikki puut, jotka +ovat kolmen tai neljän asteen kulmassa molemmin puolin aurinkoa, ja +piirtyvät kirkkain liekein tummempaa taivasta vasten, hehkuen yhtä +häikäisevästi kuin aurinko itse. Ensin luulin tämän johtuvan neulasten +hohteesta, mutta nyt olen sitä mieltä, että sen synnyttää pilvien +kaste -- koska jokaisessa, pienimmässäkin neulasessa kimaltelee oma +jalokivensä. Näyttää aivan siltä kuin olisivat puut, jotka aina elävät +pilvissä, niiltä saaneet osan niiden ihanuutta, ja kuin saattaisivat +ne, niin kasvikunnan tummimpia kuin ovatkin, kohottaa jopa itsensä +auringonkin loistoa. + +Eniten hurmasivat minua kuitenkin kuusen tavattoman hienot piirteet +hieman ulohtaammalla keskeistuntureista, Emmenthalin laidunkummuilla +tai Bernin alamaa-alueilla, missä näitä puita kasvaa ryhmissä majojen +välissä, joiden syvän sinisenharmaat liuskakivikatot -- nekin kuusta +-- ja keveästi veistetyt julkipuolet kimaltelevat syysauringon valossa +kultaa ja oranssinkeltaista siinä töyränteillään ja nurmirinteillään +-- loputtomilla rinteillään, joille on järjestelmällisesti siroiteltu +korkealle kaartuvia heinärukoja, tummanvihreiden jalokivikoristusten +kaltaisia, sillä runsaslähteisten vuoriniittyjen heinä pysyy koko +päivän, niittämisen jälkeenkin, harvinaisen viheriänä ja tuoreena. Ja +keskellä tätä jaloa majojen ja niittyjen kimallusta seisovat nuoret +kuuset, kauneimpina kaikesta, ikäänkuin hyvänhajuisen suitsutuksen +täyttäminä. Niiden solakat rungot, suorat kuin nuolet ja valkoiset +kuin kristalli, näyttävät aivan siltä kuin voisi ne katkaista yhdellä +otteella kuin neulan; ja niiden tummat, arabeskimaiset lehvät, jotka +täydelleen läpäisee taivaan kirkkaansininen hohde, ovat opalinsinisiä +siinä kiemurrellessaan toinen toistaan seuraten ylös ja alas vienosti +aaltomaisia selänteitä pitkin. Minä huomioin niitä näissä seuduissa +lähemmin ja uteliaammin, koska ne kaikista puista ovat tähän asti +eniten vaikuttaneet ihmisluonteeseen. Kuinka suuri muiden kasvien +vaikutus lieneekin ollut, on se aina jakautunut lukuisille lajeille; +jalavalla ja tammella Englannissa, poppelilla Ranskassa, koivulla +Skotlannissa, öljypuulla Italiassa ja Espanjassa on kilpailijoinaan +useita alempia puita ja vaihtelua tarjoavan maanviljelyksen viehättävä +moninaisuus. Mutta kuusen kauhistuttava yksinäisyys muokkaa ja +muovailee kokonaisen kansanheimon elämän. Kuusen varjot syöpyvät +kokonaiseen kansakuntaan. Pohjoismaalaiset ovat vuosisatoja eläneet +kahden suurmahdin vaikutuksen alaisina: kuusen ja meren -- molemmat +ovat rajattomia. Samoin kuin pohjoismaalaiset asuivat metsissä, samoin +olivat he kuin kotonaan vesillä, eivätkä he nähneet muuta rajaa +tai muunlaista taivaanrantaa kuin puiden ikihimmeän vehreyden tai +tummanvihreän veden, kuusten tai meren vaahdon reunustaman aamuruskon. +Ja mitä uusia mielikuvitusaineksia, sotaista voimaa tai kotoisen +oikeuden peri-aatteita norjalaiset ja gootit toivatkaan mukanaan ja +asettivatkaan Etelä-Europan mädännäisyyttä ja turmelusta vastaan, niin +olivat he oppineet ne kuusten viheriän katoksen alla ja niiden jylhässä +pyhäkössä. + +63. Kukat näyttävät määrätyiltä lohdutukseksi ja virvoitukseksi +tavallisille ihmisille: lapset pitävät niistä; tyyni, tyytyväinen, +teeskentelemätön kansa pitää niistä sellaisinaan, kasvavina; ylelliset +ja rauhattomat ihmiset nauttivat niiden poimimisesta; ne ovat +halvimmankin majan aarre; ja täyteenahdetussa kaupungissa koristavat +ne ikäänkuin pienenä sateenkaaren palasena työläisten akkunoita, +työläisten, joiden sydämessä asuu rauhan liitto. + +64. Mutta sittenkin välittää oikeastaan harva kukista. Tosin on moni +hyvin mielissään löytäessään uusia kukkamuotoja, ja hän nauttii niistä +kuten lapset nauttivat kaunotähystimestä. Monet pitävät myös paljon +kauniista kukkalaitelmasta ansarissa aivan samalla tavoin kuin he +pitävät kauniista pöytäkalustosta. Toiset taas kiinnittävät niihin +tieteellistä huomiota, vaikkakin enemmän nimityksen kuin itse kukan +takia; ja muutamat nauttivat puutarhoistaan... Sillä vaikka vuoden +kukkimisaika onkin etupäässä kevät, näen minä kuitenkin useimpain +ihmisten viipyvän silloin kaupungeissa. Parisen vuotta sitten matkusti +muuan terävänäköinen, eriskummallisuuksiin taipuvainen ystäväni, joka +oli saanut päähänsä loukata tätä kansallista tapaa ja lähteä keväällä +Tyroliin, erään Landeckin lähellä sijaitsevan laakson läpi useiden yhtä +kapinallisten toverien seurassa. Etäältä häämöitti omituinen vuori, +joka povellaan kantoi sinistä nauhaa kuten Englannin kuningatar. Oliko +se sininen pilvi, sininen, vaakasuora kerrostuma sitä ilmaa, jota +Titian hengitti nuoruudessaan, mutta jota nyt oli katseleminen kaukaa, +koska kukaan kuolevainen ei ole enää koskaan saava sitä hengittää? +Oliko se kangastus -- tai meteoori? Pysähtyisikö se, niin että sitä +voisi lähestyä? -- kymmenen peninkulmaa kiemurtelevaa tietä oli vielä +heidän ja vuoren juuren välillä -- näin kyselivät he toisiltaan. +Terävänäköinen ystäväni yksin väitti sen olevan jotakin aineellista; +-- mitä se lieneekin, niin ei se ole ilmaa, eikä se ole katoava. +Kuljettuaan nuo kymmenen peninkulmaa, astuivat he vaunuista ja alkoivat +nousta vuorelle. Se pysyi kärsivällisesti paikallaan ja levitteli yhä +komeammaksi ja taivaisen loistavammaksi -- katkeronauhaansa. Moista +voi tosiaankin nähdä Alpeilla keväällä, mutta vain keväällä; ja vaikka +näin on asian laita, huomaan minä useimpain ihmisten pitävän parempana +matkustaa sinne syksyllä. + +65. Harvat ihmiset ovat todennäköisesti kysyneet itseltään, miksi +he ihailevat ruusuja niin paljon enemmän kuin muita kukkia. Jos he +ajattelisivat asiaa tarkemmin, huomaisivat he ensiksikin, että punainen +erilaisine hienoine vivahduksineen on viehättävin kaikista puhtaista +väreistä, ja toiseksi, että ruusussa ei ole _vähintäkään varjoa_, +paitsi sitä, minkä itse väri muodostaa. Kaikki sen varjostukset +ovat täyteläisempiä väriltään kuin sen kirkkaat pinnat, mikä johtuu +terälehtien läpikuultavuudesta ja kyvystä heijastaa valoa. + +66. Onko lukija koskaan ajatellut äärettömän keveiden aineiden +tavallisimpien muotojen olemusta. Miten pieniä, miten moninaisia +ovatkaan ne näkymättömät hiukkaset, jotka aiheuttavat ruusun tuoksun, +ja kuinka runsaasti lennähtääkään niitä ilmaan joka hetki! + +67. Kun toukokuun alussa kuljeskelee matalammilla Alpeilla ja astelee +pitkin lumikentän reunaa, niin huomaa melkein varmasti siihen +puhkaistuksi pari, kolme pyöreätä aukkoa; näiden keskeltä ojentuu +hento, nuokkuva, heikko pikku kukkanen, joka riiputtaa pientä, tummin +ja purppuraisin ripsein koristettua kelloansa. Se näyttää niin +paleltuneelta, tirkistellessään siinä jäähän avaamastaan halkeamasta, +ikäänkuin täytyisi sen kummastellen katsella äskeistä hautaansa ja +hengellään maksaa se voitto, jonka se on vaivoin kamppaillut itselleen. +Tämä kukka herättää -- tai sen pitäisi herättää -- meissä aivan +toisenlaisesti suloisen tunteen kuin kuollut jää tai valju taivas; +siinä on jotakin, joka puhuu meidän sydämellemme, tässä tarjoutuu +meille kuva siveellisestä kamppailusta ja saavutuksesta. Miten +itsetiedoton, miten tunteeton se pieni kukka lieneekin, joka siten +lausuu meille kehoituksen sanoja, kuka on sittenkään sulkeva sydämensä +sen puheelta, kuka on katseleva sitä ilman syvää ihailua, jos vain +mieli on turmeltumaton ja katse kirkas ja selkeä? + +68. Tri Herbert on selvästi osoittanut, että useita villejä kasveja +tavataan ainoastaan määrätyssä maanlaadussa tai määrätyllä maaperällä, +ei siksi, että tämä maanlaatu tai tämä maaperä olisi niille erikoisen +suotuisa, vaan siksi, että ne vain siinä voivat menestyä, koska sen +karuus karkoittaa kaikki vaaralliset kilpailijat. Jos me nyt irroitamme +kasvin tältä paikalta, missä se vain vaivoin voi elää, ja annamme +sille tarpeeksi multaa ja hankimme sen ympärille lämpötilan, josta +se pitää, ja samalla karkoitamme kaikki kilpailijat, jotka luonto +näissä olosuhteissa sille lähettäisi, saamme me tosiaankin syntymään +loistavasti kehittyneen kappaleen tätä kasvia, jättiläissuuren +ja ihanasti muodostuneen, mutta me kadotamme siinä kokonaan sen +siveellisen ihanteen, joka riippuu siitä, että se täydellisesti +suoritti kaikki sille määrätyt tehtävät. Jumala tarkoitti ja loi sen +peittämään sellaisia yksinäisiä paikkoja, joilla ei mikään muu kasvi +voinut elää. Siksi annettiin sille rohkeutta ja voimaa ja kestävyyttä; +sen luonteena ja kunniana ei siis ole ahnaasti ja laiskotellen ruokkia +omaa rehevyyttään toisten olentojen kustannuksella, olentojen, jotka +kokonaan häviävät ja kuihtuvat vain tämän yhden ainoan eduksi; vaan +on sen kunniana täyttää kunnollisesti vaikea velvollisuutensa ja +urhoollisesti kiivetä noille toivottomille alueille, missä se yksin +voi todistaa sen kaikkivaltiaan hengen hyvyyttä ja läsnä-oloa, joka +juoksuttaa joet vuorista ja täyttää laaksot viljalla; ja tällä autiolla +ja hyljätyllä paikalla ja vain täällä, missä se ei keneltäkään mitään +ryöstä eikä vahingoita ketään ja missä ei mikään voi jakaa sen kunniaa +tai anastaa sen valtaa, siellä voivat vasta sen väkevyys ja kauneus ja +erinomaisuus ja hyvyys päästä täyteen arvoonsa Jumalan kasvojen edessä. +Kun minä ensi kerran näin alppikellon, _Soldanella Alpinan_, kasvoi +se rehevän suurena aurinkoisella alppiniityllä määkivien lampaiden ja +ammuvien lehmien keskellä, yhdessä tavattoman runsaasti esiintyvän +_Geum montanumin_ ja _Ranunculus pyrenaeuksen_ kanssa. Minä huomasin +sen vain siksi, että se oli minulle outo -- mutta minä en keksinyt +mitään erinomaista kauneutta sen halkonaisissa kukissa. Muutamia päiviä +myöhemmin näin minä sen yksinään kallioiden keskellä ylhäällä pilvissä, +ulvovien jäätikkötuulten tuivertamana: se kasvoi erään lumivieremän +reunalla, joka takaisin vetäytyessään oli jättänyt ruskean maan +paljaaksi ja autioksi ja ikäänkuin tulen polttamaksi. Kasvi oli pieni +ja heikko ja ilmeisesti väsähtänyt ponnistuksistaan -- mutta vasta nyt +ymmärsin minä sen ihanteellisen luonteen ja näin sen jalon tehtävän ja +sen erikoisen kunnian kaiken maan ihanuuden seassa. + +69. Ruohot. -- Pieniä siemenkoteloita, hienojyväisiä, sulka- tai +untuvamaisia, jotka läheisille kukoistaville kedoille lähettävät +ruskeahtavia, omituisesti väräjäviä ja tanssivia pölyhiukkasia ja jotka +ovat pitkin pintojaan vetäneet hopeanharmaita juovia kuin seittiä ja +haituvamaista utua, mikä on yhtä salaperäistä aamun kasteessa kuin +keskipäivän auringon paahteessa ja minkä tekee vielä salaperäisemmäksi +noiden hienojen, rihmamaisten muotojen värinä, joista jokainen on pieni +alituisesti soivien siemenkellojen torni. + +70. Poimi ruohonkorsi ja tarkastele hetkinen rauhassa tuota pientä, +miekkamaista, viheriätä kortta. Mikään siinä ei herätä huomiotamme +erikoisella kauneudellaan tai oivallisuudellaan. Sen voima on ylen +pieni, sen koko mitätön. Muutamat viivat päättyvät kärkeen, joka ei +sekään ole täydellinen, vaan tylppä ja ikäänkuin keskeneräinen: korsi +ei tosiaankaan ole mikään ylistettävä ja luonnon suuressa pajassa +huolellisesti muovaeltu mestariteos, vaan on se ilmeisesti olemassa +vain tänään tallattavaksi ja huomenna pätsiin heitettäväksi; kalpeasta, +ontosta varresta roikkuu heikkoja, himmeänruskeita juuririhmoja. +Mutta kuitenkin, ajattelehan hiukan ja päätä sitten, onko kaikista +komeista kukista, jotka loistavat kesän hohteessa, kaikista vahvoista +ja kauneista puista, jotka ilahuttavat silmää tai kantavat maukkaita +hedelmiä -- uljaista palmuista tai kuusista, vahvoista jalavista tai +tammista, tuoksuvista sitruunoista ja rypäleittensä notkistamista +viinipuista -- yhtäkään, jota ihminen niin syvästi rakastaisi ja jolle +Jumala olisi runsaammin lahjojansa jakanut, kuin tuolle pienelle, +heikolle ruohonkorrelle. Ja kuinka hyvin täyttääkään se tehtävänsä! +Ajattelehan vain, mistä kaikesta meidän on kiittäminen niittyjen +ruohoa, tuota ihanaa värihehkua, joka peittää mustan maan suloisilla, +lukemattomilla, rauhallisilla keihäillä. Keto! Mieti hetkinenkin, +mitä kaikkea tämä sana tuo mieleemme. Siihen sisältyy kevään ja kesän +koko ihanuus -- vaellukset hiljaisilla, tuoksuvilla poluilla -- +levähdyshetket puolipäivän kuumuudessa -- karjalaumojen ja lintuparvien +ilot -- paimenelämän ja mietiskelyn viehätys -- auringonvalo, joka +täällä alhaalla alkaa elää, langeten smaragditäplille ja hajoten +hienoiksi sinivarjoiksi siellä, missä se muutoin olisi tavannut vain +mustan maan tai kuivan tomun. Laitumia solisevien purojen partailla, +vienoja rinteitä ja matalia harjuja, ajuruohotuoksuisia hiekkakumpuja, +joiden takaa meren sininen viiva pilkistää, nurmimattoja, joita +aamukaste himmentää tai joita verhoutuneen auringon iltalämpö +sulostuttaa, niiden säilyttäessä onnellisten jalkojen jälkiä ja +vaimentaessa rakastavain äänten loppukuiskauksia -- kaikkea tätä ja +vielä paljon muutakin ilmaisee tämä yksinkertainen sana. Meidän ei +tule mitata kaikkien näiden jumalallisten lahjojen ylenpalttisuutta +yksinomaan kotimaamme mukaan, vaikkakin, mitä enemmän niitä +tarkastelemme, sitä enemmän avautuu meille tämä loppumattomien +niittyjen lumous, joka oli jo Shakespearen erikoisena ilona; mutta +vain pientä osaa siitä voimme sanoa omaksemme. Mene keväällä niille +nurmikentille, jotka leviävät sveitsiläisten järvien rantamilla ja +etenevät aina matalampien vuorten juurelle asti. Siellä kasvaa vapaata +rehevää ruohoa, johon sekoittuu korkeita katkeroita ja valkeita +narsisseja, ja seuraa vuoripolkuja, jotka kiemurtelevat ylläsi +kaartuvien, kokonaan kukkien verhoamain oksien alla -- polkuja, jotka +lakkaamatta nousevat ja laskevat viheriäin töyränteiden ja mäkien yli, +vilvakkaita aaltoviivoja, jotka jyrkkinä ulottuvat aina siniseen veteen +asti ja joita siellä, täällä peittää vastaniitetty, ilman vienolla +tuoksullaan täyttävä heinä; -- katsahda sitten korkeammille vuorille, +missä nuo ikivihreät aallot pitkine lahdelmineen sulavat kuusten +varjoalueisiin; ja lopulta on ehkä selviävä meille näiden 147 psalmin +yksinkertaisten sanojen ajatus: "Hän antaa ruohon kasvaa vuorilla." + +Jos me nyt yhteisesti tarkastamme edellä esittämiämme kuvia ja +liitämme niihin kaikkein yksinkertaisimman Jesajan 40:n luvun 6:sta +säkeestä, niin havaitsemme, että ruoho ja kukat katoavaisuudessaan +ovat ihmiselämän katoavaisuuden esikuvia ja ihanuudessaan ihmiselämän +ihanuuden esikuvia, kahdella tavalla: ensiksi hyödyllisyytensä ja +toiseksi kestävyytensä kautta -- maan ruoho antamalla meille siementä +ja kauniina kaatuessaan jalan poljennan ja viikatteen iskun tieltä; +ja veden ruoho vilvoittamalla meidän lepoamme ja taipumalla aallon +sysäyksestä. Mutta jos me katselemme asiaa avarammassa inhimillisessä +ja jumalallisessa mielessä, sisältää "_ruoho_, joka antaa siemenen" -- +vastakohtana puulle, joka kantaa hedelmän -- kolmannenkin kasviheimon +ja täyttää kolmannenkin tehtävän ihmiskunnan palveluksessa. Se sisältää +sen suuren heimon, johon pumpuli ja pellava kuuluvat, ja se suorittaa +siis nuo kolme tehtävää: antaa ravintoa, vaatteita ja lepoa. Ajattele, +mitä tämä suoritus merkitsee; ajattele yhteyttä liinavaatteiden ja +liinakirjauksen toiselta puolen ja papillisen toimen ja tabernaakkelin +varustusten välillä toiselta puolen, ja muista, että kaisla on kaikkina +aikoina ollut ensimäinen matto, jonka luonto asetti ihmisen jalan +alle. Huomaa sitten ne kolme hyvettä, joita niin selvästi esittää nuo +kolme kasviheimoa -- joita ei vain sattumalta tai mielikuvituksen +ajamana niihin liitetä, vaan jotka kaikissa kolmessa tapauksessa +meille osoittavat raamatun sanat, nimittäin 1) Iloisuus ja hilpeä +tyyneys vastaa ruohoilla ravintoa ja kauneutta: -- "Katsokaat liljoja +kedolla, kuinka ne kasvavat; eivät ne tee työtä eivätkä kehrää"; 2) +Nöyryys; vastaa ruohon rauhallista lepoa: -- "Muserrettua ruokoa +ei hän ole katkaiseva"; 3) Rakkaus; vastaa ruohoilla vaatetusta +(niiden nopean syttymisen takia): -- "Suitsuavaa pellavaa ei hän ole +sammuttava". Huomaa lopuksi vahvistus näihin kahteen viimeiseen kuvaan +minun mielestäni tärkeimmässä Vanhassa Testamentissa esiintyvistä +ennustuksista kristillisen kirkon tulevasta tilasta, nimittäin siinä, +joka sisältyy Hesekielin viimeisiin lukuihin. Mitta on otettava Jumalan +temppelistä; ja koska nämä mitat on otettava ei vain laupeudessa vaan +myös nöyryydessä, on enkelillä "kädessään _pellavainen_ nuora ja ruoko +mitatakseen". Nuoraa käytettiin maan mittauksessa ja ruokoa rakennusten +suuruutta määrätessä; ja siksi on kirkon rakennuksia eli töitä +mitattava nöyryydessä ja sen alueita eli maata rakkaudessa. + +71. Liikkumattomien lehvien yläpuolella huojuvat suuret kuuset, ja +niiden juurella värisevät ruohon hennot korret, mutta kirkkaiden +tähtien tuike leviää yli maan taivaallisena rauhana, ja kaukana +raudankovien vuoriharjanteiden kupeilla punoittavat, yhtä +liikkumattomina kuin nekin, alppiruusujen rubininhehkuvat kukat +aamu-auringon heikoissa ensi säteissä. + +72. _Sammaleet_. -- Nöyriä olentoja! Maan ensimäinen armolahja, +joka hellin hyväilyin verhoaa sen alastomia kallioita; säälin +täyttämiä olentoja, jotka eriskummallisen kunnioittavasti peittävät +rappeutumisen ja hävityksen häpeällisiä arpia ja jotka hiljaa +kietovat sormensa irtonaisten kivien ympärille, opettaakseen +niille lepoa. Minulta puuttuu sanoja ilmaistakseni, mitä sammaleet +oikeastaan ovat, sillä mikään sana ei ole kylliksi nöyrä, kylliksi +täydellinen, kylliksi avara. Miten kuvailisin noita pieniä, +pyöristyneitä, taljamaisia patjoja ja niiden hohtavaa vehreyttä, -- +niiden sädehtiviä, tähtimäisiä, rubininpunaisia kukkalehtiä, jotka +ovat niin hienosäikeisiä kuin osaisivat kivimaailman henget kehrätä +samoin porfyria kuin me lasia -- niiden hienosti kietoutuneita +hopearihmoja, joiden reunat ovat kuin ambraa, jotka kiiltelevät, +jotka ovat kuin puita ja joiden jokainen säije kimaltelee oikullista +hehkua ja silkinlienteitä värejä, mutta kuitenkin on kaikki niin +vaatimatonta ja nöyrää, luotua vain yksinkertaisimpaan, hellimpään +rakkaudenpalvelukseen? Niitä ei voi kukkien tavoin poimia seppeleiksi +eikä lemmenmerkeiksi; mutta taivaan lintu tekee niistä pesänsä ja +väsynyt lapsi valitsee ne päänalusekseen. + +Ja niinkuin sammaleet ovat maan ensimäinen lahja, tuovat ne myös meille +sen viimeisen antimen. Kun toiset kasvit ja puut eivät enää meitä +hyödytä, ryhtyvät pehmeät sammalet ja harmaat jäkälät pitämään vartiota +meidän hautakiviemme ympärillä. Metsät, kukat, anteliaat ruohot ovat +aikansa tehneet parastaan, mutta sammalten palvelus on ikuinen. Puu +kirvesmiehen työhuoneeseen, kukat morsiuskammioon, vilja aittaan, mutta +sammal haudalle. + +73. _Jäkälät_. -- Kuten nämä erinäisessä mielessä ovat nöyrimpiä, niin +ovat ne taas toisessa mielessä kunnioitetuimpia maan lapsista. Ne +ovat hievahtamattomia, katoamattomia: niitä ei kalva mato, eikä niitä +hävitä syksy. Ne ovat aina viehättäviä: niitä ei vaalenna kuumuus, eikä +niitä kuihduta kylmyys. Niiden sormet ovat hitaat, mutta niiden sydän +on luja, ja niiden tehtäväksi on annettu kutoa kukkuloiden mustaa, +ikuista kangasta; näitä hitaita piirrostaiteilijoita on käsketty +valmistamaan luonnokset niihin moninaisiin kuviin, jotka sitten +upeilevat sateenkaaren kaikissa väreissä. Ne yhtyvät intohimottoman +kallion tyyneen rauhaan, mutta niillä on myös sen ikikestävyys; +ja kun pakenevan kevään tuulet pyörittävät edellään orapihlajan +valkeita kukkia kuin lunta, ja kun kesä polttaa nääntyvältä niityltä +esikkojen kuihtuvan kullan, upeilee korkealla vuorikallioiden kupeella +tähtimäisiä hopeajäkälä-alueita, ja noiden läntisten huippujen +oranssinkeltaiset täplät heijastavat laskevan auringon säteitä tuhannet +vuodet. + + + + +IX. MAISEMAN SIVEELLINEN VAIKUTUS. + + +Siellä, minne rakkaus luontoon on koteutunut, on se ollut uskoa +lisäävänä, pyhänä aineksena ihmismielessä... Sitä, joka rakastaa +luontoa, elähyttää aina helpommin kuin muita korkea _usko_ Jumalaan... +Rakkaus luontoon tuo mukanaan voimakkaamman tunteen korkeamman +hengen läsnä-olosta ja kaikkivallasta, kuin mikään todistelu tai +perustelu; ja kun tätä luonnonpalvelua viattomasti harjoitetaan muuten +ottamalla huomioon ajan, tunteen ja muiden pyrkimysten vaatimukset +ja yhdistämällä sen uskonnon korkeampiin peri-aatteisiin -- voi se +avata meille erinäisiä pyhiä totuuksia, joista emme muutoin pääsisi +selville. Otaksumatta, että tämä rakkaus luontoon olisi välttämättä +yhteydessä ajan epä-uskon kanssa, olen minä sitä mieltä, että se +liittyy suorastaan ajan kauneimpiin pyrkimyksiin ja vapauteen ja että +se on nyky-ajan tervein aines, joka on sille erikoisesti ominaista; +ja ell'ei tätä luonnonrakkautta viljellä enää kevytmielisesti eikä +taitamattomasti, vaan jos sitä hoidellaan ankarana velvollisuutena, +aiheuttaisi se ehkä tähän asti aavistamatonta edistystä; se selvittäisi +ehkä ensi kertaa ihmiskunnan historiassa ihmiselle hänen elämänsä +oikean olemuksen, hänen toiminta-alueensa ja hänen oikean suhteensa +Luojaansa... + +Yksinkertaisimpiakin luonnon esineitä elähyttää eriskummallisesti tunne +jumalaisesta läsnä-olosta. Puut ja kukat näyttävät kaikki jollakin +tavoin olevan Jumalan lapsia; ja me itsekin, niiden toverit, jotka +olemme luodut samasta tomusta kuin nekin, mutta jotka olemme suurempia +kuin ne vain siitä syystä, että meidän ruumiillemme on annettu +suurempi osallisuus jumalaiseen voimaan ja että meidän mieltämme +vähemmän kiinnittää esineiden yleinen käytäntö, käsin koetettavat, +silmin nähtävät muodot kuin niiden sisäinen ihanuus: tuo salaperäinen +kieli, jolla ne puhuvat meille Jumalasta, ja ne vaihtelevat pysyvät +näyt, jotka todistavat meille pyhästä totuudesta ja täyttävät meidät +tottelevaisella, iloisella ja kiitollisella liikutuksella. + +Tieteellisiä harrastuksia on ylistettävä etupäässä sikäli, kuin +ne johtavat meidät toimettoman haaveilun ensimäiseltä askelmalta +tarkoituksenmukaisen ajattelun lähimmälle askelmalle. Mutta niitä +on moitittava ja peljättävä, jos ne tälle toiselle askelmalle +kokevat pysäyttää meidät ja tukahuttaa pyrkimystä yhä korkeampaan +mietiskelyyn. Vain silloin tällöin onnistunee jonkun ainoan saattaa ne +sopusointuun tämän mietiskelyn kanssa; mutta se tapahtuu vain vaivoin +ja ponnistuksin -- sisäiseltä olemukseltaan ovat ne sille vihollisia, +koska niillä on taipumusta halveksimaan ja tukahuttamaan tunteita ja +hajoittamaan kaikki atomeihin ja lukuihin. Useimmille ihmisille on ilo, +joka johtuu tietämättömyydestä parempi kuin oppinut ilo. On parempi +kuvitella taivasta sinikuvuksi kuin synkäksi ilmattomaksi avaruudeksi +ja pilviä kultaisiksi valta-istuimiksi kuin kylmiksi usviksi... Me +emme voi saada selkoa yhdenkään ainoan kukan salaisuuksista, eikä se +ole tarkoituskaan; mutta tarkoitus on sitä vastoin, että tieteellisiä +harrastuksia on aina kauneudenrakkauden ja tiedontäsmällisyyttä +herkkätunteisuuden tukeminen. + +Ei ole myöskään oikein merkitä kauneudenrakkautta kokonaan +epätieteelliseksi; sillä on olemassa tiede esineiden ulkonaisista +ominaisuuksista yhtä hyvin kuin niiden luonnosta; ja puheen ollen +niiden rakenteesta täytyy yhtä hyvin ottaa se seikka huomioon, miksi +esim. mollisäveleet herättävät surumielisyyttä tai miten esineet +vaikuttavat meidän silmäämme tai meidän sydämeemme, kuin mistä +atomeista tai värähdyksistä ne ovat syntyneet. Nykyajan valtavat +koneelliset saavutukset, joista useimmat meistä ovat niin ylpeitä, ovat +pelkkää ohimenevää kuumetta, osaksi keinottelun, osaksi lapsellisten +harhaluulojen tuloksia. Kerran tullaan huomaamaan, että on yhtä +mahdotonta rakentaa yleisiä valtateitä, joiden olisi määrä viedä meitä +joillekin toivotuille perille, raudasta kuin tomustakin; niin, tullaan +kerran vakuutetuiksi siitä, ett'ei yleensä ole sellaisia valtateitä, +jotka veisivät jonnekin minne kannattaisi mennä; sillä jos niitä +olisi, lakkaisi se paikka siinä silmänräpäyksessä olemasta menemisen +arvoinen -- minä tarkoitan, mikäli halutuille esineille voi jollakin +tavoin määritellä _hinnan_. Minkäänlainen tinkiminen tai petos ei +voi koskaan peijata luonnon "liikkeestä" mitään puoleen hintaan. Jos +tahdomme tulla vahvoiksi, on meidän tekeminen työtä. Jos mielimme +saada ruokahalua, on meidän ensin kärsiminen nälkää. Jos aijomme tulla +onnellisiksi, täytyy meidän ensin olla hyviä. Jos haluamme tulla +ymmärtäväisiksi -- tulee meidän katsella ympärillemme ja ajatella. Ei +mikään paikanvaihdos, joka käy sadan peninkulman nopeudella tunnissa, +ei kangas, jota syntyy tuhannen kyynärää minuutissa, voi tehdä meitä +hituistakaan väkevämmiksi, viisaammiksi tai onnellisemmiksi. Maailmassa +on aina ollut enemmän nähtävää kuin ihmiset ovat voineet nähdä, miten +hitaasti sitten liikkuivatkin; liikkumalla nopeammin eivät he ole +näkevät enempää, eivätkä paremmin. Eikä mahda kauvan viipyä, ennen kuin +huomataan, että tuo muka niin suuri keksintö voittaa (kuten luullaan) +paikallisuus ja aika ei itse asiassa voita mitään; sillä paikallisuutta +ja aikaa ei voida sisäisimmältä olemukseltaan koskaan voittaa, eikä +sitä paitsi kuulu lainkaan niiden luontoon niiden voittaminen, vaan +niiden _käyttäminen_. Hullu aina haluaisi lyhentää paikallisuutta ja +aikaa; viisas haluaisi aina niitä pitentää. Hullu tahtoisi tappaa +paikan ja ajan; viisas tahtoisi valloittaa ne, antaakseen niille eloa. +Rautatiesi on, jos oikein asian ymmärrät, vain keino tehdä maailma +pienemmäksi. Mutta lopultakin on meidän myöntäminen, mikä meidän olisi +pitänyt havaita jo aikoja sitten, -- että ajatteleminen ja näkeminen +ovat ihaninta maan päällä, eikä hurja kiiruhtaminen... Jalkaisin on +levitetty uskonnon useimmat sanomat, ja olisikin totta tosiaan ollut +vaikeata levittää niitä nopeammin muutoin kuin jalkaisin... Oikea +onni ja jalous asuvat aivan lähellämme, mutta me emme niistä koskaan +välitä, ja ennen kuin me itse olemme oppineet olemaan onnellisia ja +jaloja, ei meillä enään ole paljoa sanottavana edes indiaaneille. +Kilpa-ajojen ja metsästyksen kiihoitus, vieraspitojen remu yöllä, +vaan ei päivällä, kallis ja väsyttävä musiikki, kallis ja hankala +vaateparsi, huoliin upottava kilpailu paikasta, vallasta, rikkaudesta +tai ulkonaisesta komeudesta, aherrus ilman päämäärää ja toimettomuus +ilman lepoa -- kaikki nämä sivistyneen nyky-maailman nautinnot ovat +sellaisia, ett'ei niitä minun mielestäni juuri kannata levittää. Ja +kuitenkin ovat kaikki oikeat ja terveelliset nautinnot aina, siitä +lähtien kun hän luotiin maan tomusta, kuten nykyaikaankin, olleet +ihmisen saavutettavissa, saavutettavissa enimmiten rauhassa ja rauhan +kautta. Katsella, miten vilja orastaa ja kukat kehittyvät; vetää syviä +henkäyksiä auran tai lapion puuhissa; lukea, ajatella, rakastaa, toivoa +ja., rukoilla -- nämä ne tekevät ihmisen onnelliseksi; hänen voimassaan +on aina ollut niille omistautuminen; eikä hänellä _ole_ koskaan _oleva_ +voimaa enempään. Maailman onni tai onnettomuus riippuu siitä, että me +opimme ja osaamme kaiken tämän vähäisen; mutta ne eivät lainkaan riipu +raudasta, lasista, sähköstä tai höyrystä. + +Minä olen niin suuri haaveiden mies ja niin täynnä innostusta, että +minä luulen vielä kerran sen ajan tulevan, jolloin maailma on tämän +huomaava. Se on tähän asti tehnyt kaikki mahdolliset yritykset kaikille +mahdollisille tahoille, paitsi oikealle; ja minusta näyttää, että sen +matemaattisen välttämättömyyden pakosta on kerran tekeminen yritys +myös oikealle taholle. Se on koettanut sotaa, saarnaa ja paastoa, +ostoa ja myymistä, tuhlailevaa komeutta ja säästäväisyyttä, ylpeyttä +ja nöyryyttä -- jokaista mahdollista elämäntapaa, joka suinkin näytti +lupaavan onnea tai arvoa, mutta koko sinä aikana, jolloin se osti +ja myi, taisteli, paastosi ja kidutti itseään valtion asioilla, +kunnianhimoisilla suunnitelmilla ja kieltäymyksillä, oli kuitenkin +ihmiskunnan onni Jumalan määräyksen mukaan siinä, että se tarkasteli +hentoja sammalia tien reunalla ja yläpuolellaan kiitäviä taivaan +pilviä. Silloin tällöin keksi joku väsynyt hallitsija tai kidutettu +orja, missä maailman oikeat kuningaskunnat olivat, ja tuli muutaman +auranalan suuruisen puutarhamaan omistajana mittaamattomien alueiden +valtijaaksi. Mutta maailma ei lainkaan uskonut heidän kertomuksiaan, +vaan tallasi yhä niitä hentoja sammalia ja halveksi yhä pilviä, +etsien onnea omalla tavallaan, kunnes lopulta eksyksissä harhaillut +luonnontiede saapui avuksi, eikä ainoastaan terävämmin huomioinut +kaikkia esineitä, vaan keksi myös niille uusia käyttämistapoja. + +Koska maailma on vapaa valitsemaan mitä se tahtoo, erehtyi se +luonnollisesti jälleen, tavallisuuden mukaan, ja kuvitteli, että sen +onnen lähde oli tuossa pelkässä aineellisessa hyväkseenkäyttämisessä. +Se ahtoi pilvet rautaputkiin, jotta sen rikkiviisas minä voisi kiitää +yhtä nopeasti kuin pilvet. Sammalista keksi se syitä, joita saattoi +kehrätä, ja niistä valmisti se itselleen helppoja ja hienoja vaatteita +-- siinäpä sitä onnea olikin! Lentää yhtä nopeasti kuin pilvet ja tehdä +kaikkea mahdollista kaikesta mahdollisesta -- eikö tämä totisesti ollut +paratiisia! + +Mutta kun maailma jälleen jonkun ajan kuluttua jäi ilman paratiisia, +niin tekisi se luonnollisesti jonkun toisen erehdyksen, mikäli se vain +olisi mahdollista. Mutta minä en enää näe minkään uuden erehdyksen +mahdollisuutta; kun on kerta kaikkiaan tavannut älynsä rajan ja tehnyt +sen havainnon, ett'ei ole lainkaan sen paratiisillisempaa siihen +kerran tottuneena kiitää hurjaa vauhtia, kuin kulkea hiljalleen, ja +ett'eivät Manchesterin kaikki kukikkaat puuvillakankaat voi lahjoittaa +mielenrauhaa -- niin, silloin uskon minä tosiaankin vähitellen +opittavan ymmärtämään, että Jumala maalaa pilvet ja kutoo sammalten +syyt, jotta ihmiset tuntisivat onnea katsellessaan Hänen luomistyötään +ja seisoessaan rauhallisina Hänen rinnallaan nauttimassa Hänen +työstään, jotta jokainen sen voiman jälkeen, mikä on hänelle annettu, +ja Hänen johdollaan, levittäisi rauhaa ja rakkautta kaikkien Hänen +luotujensa piiriin -- kuten Hän tahtoo, ja että nämä ovat ne ainoat +todelliset inhimillisen onnen lähteet, mitkä koskaan ovat olleet +mahdollisia tai tulevat olemaan. + +75. "Viljelemään ja varjelemaan maata." + +Tämän siis tunsi olla meidän työnämme. Mutta ah! Miten me sen +suoritamme! Me olemme hävittäneet puutarhan, sen sijaan että meidän +olisi pitänyt sitä varjeleman -- me ruokimme sotaratsujamme sen kukilla +ja valmistamme keihäänvarsia sen puista! + +"Ja idänpuolelle liekehtivän miekan." + +Eikö sen liekkiä voida sammuttaa? Eikö milloinkaan päästä +astumaan niistä porteista sisälle, jotka sulkevat tien? Vai eikö +meiltä pikemminkin puutu halua astua sisälle? Sillä millaiseksi +kuvittelemmekin muinoisen Eedenin, niin mitä siinä olisi ollut, jota me +emme, jos oikein tahtoisimme, voisi vallata takaisin? + +Sanotaan sen olleen kukkaisan puutarhan. Entä sitten: kukat ovat +valmiit kasvamaan kaikkialla, missä me niitä vain siedämme, ja mitä +tiheämmässä, sitä kauniimpaa. Kukkakin lienee ihmisen tavoin langennut; +mutta eivätpä varmaan sellaiset olennot kuin me osaa kuvitella mitään +ihanampaa kuin ruusut ja liljat, jotka tihein ryhmin kasvavat lehti +lehdeltä yhä korkeammiksi, kunnes maa, jos me vain haluaisimme, olisi +niistä aivan punainen ja valkoinen. + +"Ja paratiisi oli täynnä suloista siimestä ja hedelmällisiä lehtoja." +Entä sitten: mikä estää meitä peittämästä maata mielemme mukaan +suloisella siimeellä ja kauneilla kukilla ja ihanilla hedelmillä? +Kuka kieltää sen laaksoja kantamasta viljaa niin runsaasti että ne +lopulta nauravat ja laulavat? Kuka estää meitä tekemästä lukemattomia +hedelmätarhoja sen synkistä, kaameista, asumattomista metsistä, niin +että kaikkia kukkuloita aina tuonne keväisen vaalenevaan taivaanrantaan +saakka seppelöivät värähtelevät lumivalkoiset kukat ja että koko +syksyinen maa hohtaa ravintoaineiden kasapäistä yltäkylläisyyttä? + +Mutta paratiisi, sanotaan, oli rauhan paikka, ja kaikki eläimet olivat +meidän säyseitä palvelijoitamme. Entä sitten: maailma olisi vieläkin +rauhan paikka, jos vain kaikki olisivat rauhanrakentajia, ja kaikki +sen olennot palvelisivat meitä säyseästi, jos me hallitsisimme niitä +ystävällisesti. Mutta niin kauvan kun me pidämme urheiluna lintujen +ja metsänelävien tappamista ja mieluummin taistelemme lähimmäisiämme +kuin omia vikojamme vastaan ja teemme niityistämme tappelutantereita +emmekä rauhallisia laidunmaita -- niin kauvan tulee totisesti tuo +liekehtivä miekka heilahtamaan puoleen ja toiseen, ja niin kauvan +tulevat paratiisin portit pysymään kyllin lujasti suljettuina, kunnes +me pistämme omien intohimojemme vielä terävämmän, vielä liekehtivämmän +miekan tuppeen ja särjemme oman sydämemme porttien vielä lujemmat +salparaudat. + +76. Valitettava esimerkki siitä, miten surkeilla erhepoluilla maailma +kulkee, on se seikka, että sana "maa" merkitessään seutua, missä on +peltoja ja metsiä, sisältää soimauksen sen asukkaita kohtaan, ja että +vielä meidänkin päivinämme sanat "talonpoika, maalainen, kyläläinen", +verrattuina sanoihin "porvari ja kaupunkilainen", merkitsevät raakuutta +ja typeryyttä. + +Käyttäessämme näitä sanoja annamme liiankin helposti niiden pahemman +merkityksen päästä vallitsevaksi, ikäänkuin olisi ja täytyisi olla +aivan luonnollista, että maalaiset olisivat raakoja ja sivistymättömiä +ja kaupunkilaiset sivistyneitä. Mutta minä luulen, että kehitys on +etäisessä tulevaisuudessa johtava siihen asiain tilaan, että syntyy +aivan vastakkainen suhde ja että sanojen tarkoitus uuden olojen +käsityksen mukana kokonaan muuttuu, niin että on pakko sanoa: "tämä +henkilö on sivistynyt ja hienotunteinen - hän on kaikin puolin +maalaisihminen; tämä henkilö on sivistymätön ja raaka -- hän on kaikin +puolin kaupunkilaisihminen". + +Miten tämän asianlaita lieneekään, se vain on ilmeistä, että +kaupunkilaisen hyvän maineen perusti etupäässä hurja elämä, joka +keski-aikana sisältyi vanhana pahana tapana kaikkien sotaan kaikkia +vastaan. Ei mikään paikka ollut niihin aikoihin turvassa hävitykseltä, +ja koska kaikki polut olivat avoinna rosvoritarille, liittyivät +rauhaarakastavat ihmiset yhteen, etsivät suojaa kaupungin muurien takaa +ja rakensivat niin vähän maanteitä kuin mahdollista; jota vastoin juuri +ne ihmiset, jotka kylvivät ja korjasivat viljan Europassa, olivat vain +paroonien alustalaisia tai orjia. + +Aateliston vastenmielisyys maanviljelykseen ja luostarilaitoksen +haluttomuus tunnustaa olevia oloja pitkittivät Europassa henkistä +tilaa, jolta puuttui kaikkea aistia sille, mikä koski luontoa; ruumis +ja sielu tuhlattiin päättömiin sotiin ja ajatuksettoman sanasälyn +pohtimiseen. Luostareissa ja turnajaisissa hankkivat ihmiset +taitavuutta miekan ja sanan käyttelyyn ja sitä erehdyttiin pitämään +kasvatuksena; Jumalan avarassa maailmassa nähtiin ennen kaikkea vain +paikka, missä opetettiin sotaratsuja ja kasvatettiin elintarpeita. + +Tätä ihmisten intohimoista johtunutta luonnon kauneuden halveksimista +kuvaa mainiosti eräs Paolo Uccellon taulu, joka käsittelee +Pyhän Aegidion tappelua. Sotajoukot seisovat vastakkain villien +ruusupensaiden saartamalla maantiellä; hennot punaiset kukat nuokkuvat +kypäräin yllä ja hehkuvat tulisesti hyökkäysvalmiiden keihäiden +välitse; sillä niihin aikoihin näyttäytyi koko luonto ihmiselle +vain liehuvain kypäräntöyhtöjen välistä. Usean kerran en voi estää +itseäni kuvittelemasta, että puutkin kaikessa epätäydellisyydessään +kykenevät ikäänkuin tuntemaan surua siitä, että niiden viattomat lehvät +lämpimässä kevätilmassa turhaan aukenivat ihmistä varten; ja Englannin +laaksoissa loivat yötkin väräjäviä varjojaan vain siellä, missä rosvo +jännitti joustansa ja metsästävä kuningas kiiti ratsunsa selässä, +luontoa huomaamattakaan; ja Ranskan viehättävien virtojen rantamilla +huojuivat korkeat poppelirivit hämärässä vain näyttääkseen oksiensa +välitse palavien kaupunkien liekit etäisellä taivaanrannalla; keskellä +Apenninein ihanoita solia kätkivät omituisesti koukeroivat öljypuut +suojaansa petollisen salaväijytyksen; ja niiden laaksoniittyjen liljat, +jotka aamulla olivat valkeita, olivat auringon laskiessa veripunaisia. + +77. On mahdotonta todellisen siveellisyyden, todellisen onnen ja oikean +taiteen asua maassa, missä kaupungit ovat rakennetut sillä tavalla, +tai, paremminkin sanoen, ovat mätetyt sellaisiksi rumiksi läjiksi kuin +meillä; ne ovat kuin inhoittavaa hometta, joka täplin ja nyppylöin +leviää yli maan, sen tuhoten. Meillä pitäisi olla viehättäviä, +järkevästi järjestettyjä, vaan ei sattumalta kasautuneita, alueeltaan +rajoitettuja kaupunkeja, jotka eivät ympärilleen syytäisi kauhistavia +kuona- ja saastaläjiään, vaan joita piirittäisivät pyhät hedelmätarhat +ja kukkivien puiden ja vienosti juoksevain jokien seppeleet. + +Mahdotonta! vastataan minulle. Olkoon niinkin. Minulla ei ole tekemistä +mahdottomuuden, vaan ehdottoman välttämättömyyden kanssa. Mutta +kuitenkin täytyy sen tulla mahdolliseksi, ennen kuin voimme saada +oman taidekoulun; meidän täytyy näet löytää paikka, minne sijoittaa +tulella käyvät tehtaamme, muualle kuin Englantiin tai ainakin sen +muutoin hyödyttömille seuduille; ja rajoittaa tehdasteollisuus +kaikkein vähimpään, niin ett'ei mitään laiteta raudasta, joka yhtä +hyvin saatetaan valmistaa puusta tai kivestä, eikä mitään käytetä +höyryllä, jota luonnolliset voimalähteet saattavat käyttää yhtä +hyvin. Ja huomaa hyvin: on olemassa paljon enemmän kuin riittävästi +vesivoimaa sille koneelliselle toiminnalle, jota yhteiskunta-elämä +ja kaupungit vaativat; sillä suurille joille ankkuroidut myllyt ja +nousuveden täyttämäin patosäiliöiden käyttämät laitokset asettavat +riittävän määrän alituista käyttövoimaa meidän palvelukseemme. Maan +muokkaus ihmiskäsin ja ehdoton tarpeettoman höyryvoiman välttäminen +ovatkin sentähden ensimäisiä ehtoja taidekoulun syntymiseen jokaisessa +maassa. Ja niin kauvan kun me siihen pääsemme, tapahtukoon se +ennemmin tai myöhemmin, on se voitonriemuinen asiaintila jatkuva, +jonka koneteollisuus on luonut jalompien taiteiden puutteessa; sillä +vaikka Englannin huumaa kutomoittensa jyrinä, käyvät sen lapset ilman +vaatteita; vaikka hiilikaivosten tomu mustaa sen kokonaan, paleltuvat +ne kuoliaiksi; vaikka se on myynyt sielunsa kullasta, kuolevat ne +nälkään. Me voimme tyytyä tähän voittoon, jos se näyttää Teistä +otolliselta; mutta siitä saamme ainakin olla varmat: kaunotaiteet eivät +ole siihen voittoon yhtyvät. + +78. Jos ihmiset eläisivät niinkuin heidän tulisi, olisivat heidän +talonsa pyhättöjä -- pyhättöjä, joita me emme uskaltaisi vahingoittaa +ja jotka, jos me saisimme asua niissä, jollakin tavalla pyhittäisivät +meidätkin. Luonnolliset rakkaudensiteet ovat varmaankin oudosti +höltyneet, outo kiittämättömyys isänkodin antimia ja opetuksia +kohtaan on varmaankin vallalla, me olemme varmaankin tulleet siihen +tietoisuuteen, että me hylkäämme vanhanaikuisen kunnon, emmekä omalla +elämäntavallamme pyhitä kotejamme lapsillemme, koska jokainen rakentaa +asumuksensa vain oman ikänsä lyhyeksi ajaksi, ja minä katselen +noita kurjia kalkki- ja savihökkeleitä; joita liian aikaisin ja +liian kypsymättöminä kohoaa suurkaupunkiemme ulkolaidoille -- minä +katselen näitä keveitä, horjuvia, kallistelevia, pienistä puista ja +jäljitellystä kivestä kyhättyjä korttirakennuksia -- näitä synkkiä +talorivejä, jotka ovat kaikki yhtä mitättömiä, toinen toisensa +näköisiä, ilman vaihtelua, ilman erilaisuutta, ilman kokonaisuutta +-- yhtä kurjia kuin samannäköisiä -- minä katselen niitä, en vain +mauttomuuden loukkaaman silmän välinpitämättömyydellä, en vain +surren sitä, että ne rumentavat maiseman, vaan myöskin tuskaisesti +aavistaen, että meidän kansallisen suuruutemme juuret ovat +mädäntyneet, kun niillä on niin vähän jalansijaa kodin maaperässä. +Minä pidän näitä lohduttomia ja arvottomia asunnoita merkkinä kansan +yhä kasvavasta tyytymättömyydestä; ajan merkkinä, jolloin jokainen +tavoittelee korkeampaa tasoa kuin mikä hänelle luonnostaan kuuluu, +yhä halveksivammin katsahtaen kuluneeseen elämäänsä; jolloin jokainen +rakentaa siinä toivossa, että pian saisi lähteä rakentamastaan talosta, +ja elää toivossa, että hän pian unohtaisi ne vuodet, jotka hän siinä +vietti; jolloin ei enää tunneta kodin lohtua, rauhaa eikä lepoa. Nuo +ahdinkoon asti täytetyt asumukset, joissa vaivaloisesti kamppaileva +ja herkeämättä ahertava ihmisjoukko elää, eroavat arabialaisen ja +mustalaisen teltasta vain sikäli, että ne tehokkaammin estävät raittiin +ilman pääsyä niihin, etteivät ne salli kauniin leiriytymiskentän +vapaata valintaa, että ne ryöstävät vapauden suomatta lepoa tai +rauhaa ja että ne estävät ylellisyyden saada tuon tuostakin vaihtaa +oleskelupaikkaa. + +79. _Turner ei voi maalata maisemaa, ellei hänellä ole maisemaa +käytettävänään; Titian ei voi maalata muotokuvaa, ellei hänellä ole +ihmistä mallina edessään_. Minun ei luullakseni tarvinne näissä +ahtaissa rajoissa lähteä sitä todistamaan; mutta lopultakaan ei minun +onnistu tavata ainoatakaan sielua, joka uskoisi, että taiteen alkuna +_on maamme pitäminen puhtaana ja kansamme tekeminen kauniiksi_. +Vuosikymmenen olen minä työskennellyt, jolla, elleikään uskoen +hyväksyttäisi näitä selviä tosi-asioita, niin ainakin ajateltaisiin +niitä ehdotuksena, joka ei ole peräti hullu. Minä vakuutan vieläkin: +maamme puhtaana pitäminen ja kansamme tekeminen kauniiksi ovat ne +välttämättömät taideteokset, joista meidän on alkaminen! On tosin ollut +taidetta maissa, joissa ihmiset elivät loassa palvellakseen Jumalaa, +mutta koskaan ei ole taidetta ollut maissa, missä ihmiset ovat eläneet +loassa palvellakseen paholaista. Tosin on taidetta ollut sielläkin, +missä kansa ei ole ollut lainkaan kaunista, missä sen huulet ovat +olleet paksuja ja sen iho auringon paahteen mustaama; mutta koskaan +ei ole taidetta ollut maissa, missä kansa on ollut kalpeata kurjasta +raadannasta ja missä se on kuihtunut kuoleman varjossa, missä nuorison +huulet eivät ole olleet verenhohtavia, vaan nälän vaalentamia tai +myrkyn vääristämiä. + +Ja siksi on kaiken sanottavani alku ja loppu tämä: me emme lähene +jaloja taiteita matkustamalla nopeammin, vaan tekemällä asuntomme +miellyttävämmiksi ja pysymällä niissä; me emme opi jaloja taiteita +kilpaillen, vaan tyynesti panemalla parastamme, kukin omalla tavallaan; +me emme opi jaloja taiteita näyttelyissä, vaan tekemällä sitä, mikä +on oikein ja luomalla sitä, mikä on vilpitöntä, joko sitä sitten +asetetaan näytteille tai ei, ja -- lyhyesti sanoen -- siten, että +ihmiset rakentavat ja maalaavat ei ylpeydestä eikä rahanhimosta, vaan +rakkaudesta, rakkaudesta taiteeseensa, rakkaudesta lähimmäiseensä tai +korkeammasta rakkaudesta, jonka juuret ovat näissä tunteissa. + + + + +X. KASVATUS. + + +Siunauksellisin ja pyhin työ, jonka nykyään voi tehdä ihmiskunnan +hyväksi, on opettaa ihmisille -- mieluimmin esimerkin kautta, sillä +esimerkki on paras opettaja -- ei miten "he parantaisivat itsensä", +vaan miten "he osaisivat olla tyytyväisiä". Jokaisen alhaisen luonteen +ja jokaisen alhaisen olennon kirouksena on, että he syövät, _eivätkä_ +tule ravituiksi. Siunauksen sanat ovat, että heidän pitää syömän ja +tuleman ravituiksi; ja koska on olemassa vain yhdenlaista vettä, joka +sammuttaa kaiken janon, niin on myös olemassa vain yhdenlaista leipää, +joka tyydyttää kaiken nälän -- oikeuden ja vanhurskauden leipä; jos +ihmiset tätä isoovat, pitää heidän nälkänsä aina sammutettaman, koska +se on taivaan leipää; mutta jos he isoovat jumalattomuuden leipää ja +palkkaa, ei heidän nälkänsä ole tyyntyvä, sillä se on Sodoman leipää. +Mutta opettaakseen ihmisiä olemaan tyytyväisiä, on tarpeellista täysin +ymmärtää taito olla iloinen ja elää nöyrää elämää -- sillä kaikista +taidoista ja tiedoista täytyy juuri tätä eniten tutkia. Nöyrä elämä, +se on elämä, joka ei aseta päämaalikseen tulevaa ylenemistä, vaan +tyytyy rauhalliseen ja suloiseen olemiseen; joka ei karkoita ajatusta +tulevaisuuden huolehtimisesta, vaan ainoastaan turhan ennakkopelon +ja tulevien päivien surun; joka kyllä suvaitsee varovaisuutta ja +varustautumista, mutta ei kasaamista, -- elämä, joka on täynnä +rakkautta kotilieteen ja kodin rauhaan, täynnä antautumusta kaikelle +helposti saavutettavalle, herttaiselle ilolle -- ja juuri siksi +etupäässä täynnä rakkautta luonnon maailmaan. + +81. Tietämisen todellinen elähyttävä voima esiintyy vain siinä +silmänräpäyksessä, jolloin se saavutetaan, jolloin se täyttää meidät +ihmettelyllä ja ilolla; ilolla, jota varten, se on hyvin huomattava +seikka, äskeinen tietämättömyys on aivan yhtä tärkeä kuin nykyinen +tieto. _Se_, ihminen on aina onnellinen, joka tutkii sellaista, +mitä hän ei voi päästä täysin tuntemaan, vaan mitä hän joka hetki +oppii yhä enemmän tuntemaan, Tämä on välttämätön ehto kuolevaiselle +olennolle ja hänen järjelleen, jonka alku ja johto ovat Jumalassa; +siksi on tämä sen onnen tila -- mutta huomaa hyvin; tila, joka ei +ole pöyhkeyttä ja joka ei riemuitse siitä, mitä se tietää, vaan joka +riemuitsee siitä, että se joka hetki keksii uutta tietämättömyyttä, +että se joka hetki nöyrtyy ja joka hetki vaipuu ihmettelyn valtaan. +Jos me olemme kerran kokonaan omaksuneet tiedon, lakkaa se meitä +ilahuttamasta. Se saattaa valmistaa meille käytännöllistä hyötyä, se +saattaa olla muille hyväksi tai tuottaa meille yhä suurenevaa voittoa +kuin koronkiskurille; mutta jos me olemme päässeet sen perin pohjin +tuntemaan, on se kuollut. Ihmeellisyys on siitä kadonnut, ja samaten se +hieno väri, joka siinä välkähteli meidän ensi kertaa kiskoessamme sitä +rajattoman meren helmasta... Kaikki ihmiset tämän tuntevat, vaikk'eivät +he sitä ajattelekaan, eivätkä punnitse sen seurauksia. He muistelevat +lapsuutensa päiviä onnellisimpinaan, sillä nämä päivät olivat +suurimpain ihmeiden, suurimman yksinkertaisuuden ja voimakkaimman +mielikuvituksen päiviä. Koko eroitus nerokkaan ihmisen ja muiden +ihmisten välillä on siinä, kuten on oikein sanottu tuhansia kertoja, +että tuo ensinmainittu pysyy paraasta päästä lapsena, joka katselee +lapsen suurin silmin, alituisesti ihmetellen, tajuamatta suuria tietoja +-- pikemminkin tajuten rajattoman tietämättömyytensä, mutta siitä +huolimatta rajattoman voimansa; hänessä on ikuisen ihailun, hurmauksen +ja luomisvoiman lähde, jossa hän tapaa näkyväisten ja kuvattavain +esineiden valtameren ympärillään. + +82. Kuten meidän ruumistamme täytyy _yleisesti_ harjoittaa, jotta se +pysyisi terveenä, niin täytyy myös henkisiä kykyjämme _yleisesti_ +kehittää, jotta ne pysyisivät terveinä. Emme sanoisi terveeksi ihmistä, +jolla olisi voimakkaat käsivarret, mutta jonka jalat olisivat rammat; +emmekä sitäkään, joka osaisi kävellä moitteettomasti, mutta joka ei +voisi käyttää käsiään; emmekä sellaista, joka näkisi hyvin, mutta ei +kuulisi lainkaan. Tieten tahtoen ei kai kukaan haluaisi ruumistaan +moiseen vain osittain kehittyneeseen tilaan. Sitä suuremmasta syystä ei +kai myös kukaan, jos hän voi sitä välttää, haluaisi saattaa henkeään +moiseen tilaan. Ihmishenki on kuitenkin varustettu hyvin moninaisilla, +aivan eri tarkoituksiin aijotuilla taipumuksilla -- niin sanoaksemme +sielun jäsenillä., jotka surkastuvat, ell'ei niitä harjoiteta. Muuan +sellainen jäsen on tiedonhalu; se on taipumus, kyky saada tyydytystä +tietämisestä, ja jos se hävitetään, tulee ihminen kylmäksi ja +typeräksi. Toinen on tunne-alttius; jos tämä kyky ottaa osaa elävien +olentojen tunteisiin hävitetään, tulee ihminen kovaksi ja julmaksi. +Kolmas sielun jäsen on ihailu; jos hävitetään tämä taipumus nauttimaan +kauneudesta ja viattomuudesta, tulee ihmisestä alhainen ja ynseä. +Neljäs on sukkeluus eli kyky leikkiä totuuden eri puolten valolla; +jos tämä kyky hävitetään, tulee ihmisestä synkkä ja hyödyttömämpi ja +ikävystyttävämpi muille ihmisille kuin mitä hän voisi olla. Sen tähden +on jokaisen velvollisuutena toiminta-uraansa valitessaan niin paljon +kuin mahdollista kehittää kaikkia näitä taipumuksia, mikäli niitä on +olemassa, eikä vain tuota tai tätä, vaan kaikkia. Ja niiden +kehittämis- ja jalostamistapa on yksinkertaisesti se, että tarkkaavasti +tutkitaan jokaisen ominaisuuden esineitä. Vahvistaakseen ja +kehittääkseen tunne-alttiuttaan täytyy elää elävien olentojen parissa +ja huomioita niitä ajatellen, ja vahvistaakseen ja kehittääkseen +ihailua täytyy oleskella kauniiden esineiden parissa ja tarkastella +niitä. + +83. Lienee kylläkin kiistanalainen kysymys se, mikä menettelytapa +eniten vaikuttaa järkeen ja sitä kehittää, mutta niistä seikoista, +jotka ihmisen elämään astuessaan ennen muita täytyy tarkoin tuntea, +saattanee tuskin riitaa syntyä. + +Minä luulen lyhyesti, että hänen täytyy tietää kolme seikkaa: + +Ensiksi ja ennen kaikkea: missä hän on. + +Toiseksi: minne hän menee. + +Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä. + +Ensiksi: missä hän on. -- Se merkitsee: millaiseen maailmaan hän on +joutunut; kuinka suuri se maailma on; millaisia olentoja siinä elää ja +millä tavalla; mistä hän on luotu ja mitä hänestä voi tehdä. + +Toiseksi: minne hän menee. -- Se merkitsee: millaisia tietoja tai +millaisia ajatuksia on olemassa jostakin toisesta maailmasta kuin +tämä; millainen tämä toinen maailma näyttää luonnoltaan olevan, ja +mitä tiedonlähdettä hänen olisi viisainta tutkia, päästäkseen siitä +selville: raamattua, koraania vaiko Tridentin kirkolliskokousta. + +Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä. -- +Se merkitsee: mitä taipumuksia hänellä on; millainen on ihmiskunnan +nykyinen tila ja millaisia ovat sen tarpeet; mikä asema on hänellä +yhteiskunnassa ja millä keinoin saattaa hän helpoimmin saavuttaa +onnen ja levittää sitä. Ihmistä, joka tietää nämä seikat, joka niitä +oppiessaan siihen määrin kukisti tahtonsa että hän on valmis aina +tekemään sitä, mitä hän tietää pitävänsä tehdä, häntä sanoisin minä +hyvin kasvatetuksi; mutta sitä, joka ei niitä tiedä -- huonosti +kasvatetuksi, vaikka hän osaisi puhua kaikkia Babelin kieliä... + +Uudemman ajan suurena johtavana erehdyksenä on, että se pitää oppia +kasvatuksena. Minä nimitän tätä erehdystä johtavaksi, sillä minä +luulen, ett'ei olisi erikoisen vaikeata osoittaa melkein kaikkien +muiden erehdysten johtuvan siitä, sekä pahimpain erehdysten ennen +kaikkea kohdanneen taidetta. + +Kasvatus on siis lyhyesti ihmissielujen opastamista parhaaseen ja +tekemistä parasta niistä, ja nämä molemmat päämäärät voidaan aina +saavuttaa yhdessä ja samoin keinoin; kasvatus, joka tuottaa ihmiselle +itselleen eniten onnea, tekee hänet myös avuliaisimmaksi muita kohtaan. +Oikeaan kasvatukseen sisältyy siis ensiksi kunnioitus niitä päämääriä +kohtaan, joita ihmiselle saatetaan asettaa ja jotka hän voi saavuttaa, +ja toiseksi kunnioitus ainesta kohtaan, josta ihminen on luotu. Mikäli +se suinkin voi, valitsee kasvatus päämäärän, joka on sopusoinnussa tuon +aineksen kanssa; mutta se ei voi aina valita päämäärää, sillä monen +ihmisen aseman elämässä määrää välttämättömyys; vielä vähemmin voi se +valita ainesta, ja siksi supistuu koko kasvatuksen tehtävä siihen, että +se sovittaa toisen toisen mukaan niin hyvin kuin se käy päinsä. + +Ensimäinen kohta, josta kuitenkin täytyy olla tarkoin selvillä, +on, että aines on yhtä moninainen kuin päämäärä vaihteleva; ett'ei +ainoastaan yksi ihminen ole erilainen kuin toinen, vaan että _jokainen_ +ihminen oleellisesti eroaa jokaisesta _toisesta_ ihmisestä, niin ett'ei +minkäänlainen harjoitus, kouluutus eikä opetus voi koskaan tehdä +kahta henkilöä aivan samanlaiseksi ajatuksien tai voiman puolesta. +Kaikkien ihmisten kesken, kuulukootpa he sitten alhaisempiin tai +ylhäisempiin luokkiin, ovat erilaisuudet yksilöiden välillä ikuisia +ja muuttumattomia, vaikka he olisivatkin syntyneet aivan samoissa +olosuhteissa. Tämä ihminen on tehty helopiistä, tuo tammesta; yksi +liuskakivestä, toinen savesta. Ensimäisen kasvatus on kiilloittamista; +toisen kuivattamista, kolmannen halkomista ja neljännen muovailemista. +Ei maksa vaivaa ruveta kuivattamaan helopiitä; turhaan saa yrittää +liuskakiven kiilloittamista, mutta ne molemmat ovat luonnollisten +ominaisuuksiensa mukaan kutsutut suorittamaan palveluksia, joista +meidän on niitä kunnioittaminen. + +Huuto alempien luokkien kasvattamisesta, joka päivä päivältä kaikuu yhä +useammin ja yhä kovempaa, on viisas ja pyhä huuto, edellyttäen, että +se laajennetaan huudoksi _kaikkien_ luokkien kasvattamisesta, selvästi +ilmaisemalla kaikkien kunnioituksen sitä työtä kohtaan, mikä on kunkin +suoritettavana, ja ainesta kohtaan, mistä hän on tehty. Mutta se on +järjetön ja turha huuto, jos se, kuten sen ajatus onkin useimmissa +tapauksissa, ilmaisee vain suurempia tiedonvaatimuksia, kokonaan +välittämättä elämän yksinkertaisista tehtävistä, sellaisina kuin ne +nykyään esiintyvät, ja sen elämän siunauksesta, joka on tuleva. + +Suuri erehdys, johon ihmiset tästä kysymyksestä puhuessaan mielellään +eksyvät, on, että muka valo sellaisenaan aina olisi hyvää, ja +pimeys sellaisenaan aina olisi pahaa. Kaukana siitä. Himmentämätön +valo merkitsisi kaiken hävitystä. Se on hyvä niille, jotka istuvat +pimeydessä ja kuoleman varjossa; mutta niille, jotka nääntyvät +erämaassa, on suuren kallionkin varjo näillä vaivaloisilla seuduilla +tervetullut. Jos on auringonpaiste hyvä, niin on myöhästynyt +sadepilvikin hyvä. Vain silloin kun varjo vaimentaa valoa, on se +kaunista ja elämälle hyödyllistä, puhdas valo on vaarallista, eikä +ihmiskunta voi sitä sietää. On myös yhtä naurettavaa kuin sanoa +valon sellaisenaan aina olevan hyvää, sanoa pimeyden olevan myös +itsessään hyvää. Molemmat yhdessä tekevät toisensa vahingottomiksi, +terveellisiksi ja hyödyllisiksi; niin menettelee päivä yön ja yö päivän +suhteen, ja niin kauvan kun olemme inhimillisiä olentoja, voimme me +yhtä vähän elää ilman aamuruskoa kuin iltahämyäkään. Taivaallisesta +kaupungista tiedämme, ett'ei "siellä pidä yötä oleman", ja silloin +me tunnemme niinkuin meidät tutaan; mutta yö ja salaperäisyys ovat +molemmat tarpeellisia täällä, eikä meidän tehtävämme ole yrittää +muuttaa yötä päiväksi, vaan tulla varmoiksi siitä, että me olemme kuin +ne, jotka aamua odottavat,. + +Senpä tähden ei kasvatuksessa, olkoon sitten kysymys alhaisempien +tai ylhäisempien luokkien kasvatuksesta, merkitsekään mitään, kuinka +paljon tai kuinka vähän ihmiset tietävät, kunhan vain edellytetään +heidän tietävän juuri sen, mikä tekee heidät soveliaiksi suorittamaan +heille määrätyn työn ja olemaan sen kautta onnellisia. Millainen heidän +tietojensa suuruus tai laatu on oleva määrättynä aikana ja määrätyssä +tapauksessa, se on kokonaan toinen kysymys; pääasia, josta on päästävä +selville, on, ett'ei ihminen missään mielessä ole hyvin kasvatettu +vain siksi, että hän osaa lukea latinaa tai kirjoittaa englantia tai +käyttäytyä sirosti vierashuoneessa, vaan että hän on ainoastaan silloin +hyvin kasvatettu, jos hän on onnellinen, ahkera, avulias ja hyödyllinen +maailmassa; että siksi miljoonat talonpojat ovat tälläkin hetkellä +paremmin kasvatettuja kuin useimmat niistä, jotka sanovat itseään +maailmanmiehiksi; että keinot, joita käytetään alempien luokkien +"kasvattamiseksi" jokaisessa muussa mielessä kuin tämä, sangen usein +tuottavat aivan päinvastaisia tuloksia kuin oli toivottu. + +Huomaa hyvin, ett'en minä sano enkä usko, ett'eikö alempia luokkia +olisi tuhansin tavoin paremmin kasvatettava kuin nykyään on tehty. +Minä uskon, että _jokaisen ihmisen kristityssä maassa tulisi olla yhtä +hyvin kasvatetun kuin toisenkin_. Mutta minä vaadin kasvatusta, joka +johtaa johonkin päämäärään, vakavaa, käytännöllistä, vastustamatonta +kasvatusta siveellisiin tapoihin, ruumiilliseen voimaan ja kauneuteen, +sielunominaisuuksiin, joita voidaan kehittää aina kunkin yksilön +mahdollisuuksien mukaan, ja varsinkin yksityiskohtaiseen tietoon +kunkin ihmisen erikoisesta tehtävästä; mutta kaikesta tästä huolimatta +pyrkimyksissään rajattomasti vaihtelevaa kasvatusta, joka tekee tästä +nuorukaisesta nöyrän ja tuosta itseensäluottavaisen; tyynnyttäen tämän +sielua, tai puhaltaen tuohon kunnianhimon kipinän; milloin kiihoittaen, +milloin hilliten, ja näin tehden kuitenkin pitäen tietoa vain yhtenä +käytettävistään myriadeista keinoista tai myriadeista lahjoista, ja +antaen tai kieltäen, aivan niinkuin viisas taloudenhoitaja kastelee +puutarhaansa ja ohjaa täyden vesiryöpyn vain janoisiin kasveihin ja +vain silloin, kun ne ovat janoisia; jota vastoin me nykyään valamme +tietoja nuorukaistemme päähän kuin lunta sataa Alpeille, yhtä paljon +tälle kuin tuollekin, kunnes he eivät enää jaksa enempää kantaa, +ja kaiken lisäksi me vielä ylpeilemme siitä, että siellä ja täällä +virta painuu niiden harjoilta alas laaksoihin, huomaamatta, että me +ikiajoiksi kuivatimme liiaksi sälytetyt huiput. + +84. Meidän arvosteluumme vaikuttaa luonnollisesti aina sangen suuressa +määrin kirjallinen makumme. Tunnen tosiaankin monta henkilöä, joilla +kirjallisuuden alalla on mitä puhtain maku, mutta joiden maku +taiteeseen nähden on peräti turmeltunut, ja tämä on ilmiö, joka minua +hyvin suuresti hämmästyttää; mutta minä en ole myöskään koskaan +tuntenut henkilöä, jolla olisi ollut väärä kirjallinen maku ja oikea +maku maalaustaiteeseen nähden. Onkin sentähden hyvin tärkeätä, ei +ainoastaan taiteen, vaan kaiken muunkin takia, että näinä kirjatulvien +aikoina kukin pysyttelee kaukana kirjallisuuden suolasoista ja elää +omalla pienellä kalliosaarellaan, jota virkistävät lähde ja lampi, +molemmat puhtaita ja kauniita. Luonnollisesti voisin minä ehdottaa +kirjakokoelman valintaa: erilaiset luonteet tarvitsevat tosin erilaisia +kirjoja, mutta on kuitenkin kirjoja, joita kaikki tarvitsevat, +ja jos sinä tosiaankin luet Homerostasi, Platoasi, Aiskylostasi, +Herodotostasi, Danteasi, Shakespeareasi oikealla tavalla, ei sinun ole +tarvis laajentaa kirjahyllyäsi niistä oikeaan ja vasempaan alituisten +uusien tutkimusten takia. Nykyaikaisesta kirjallisuudesta vältä +yleensä sanomalehtiä ja kuukausikirjallisuutta. Joskus saattavat ne +sisältää hyödyllisen lyhennystiedon tai perinpohjaisen arvostelun, +mutta kymmenen mahdollisuutta on olemassa yhtä vastaan, että ne vain +hävittävät sinun aikaasi tai johtavat sinut harhaan. Jos haluat +tutustua johonkin seikkaan ja sen ymmärtää, niin lue sitä käsittelevä +paras kirja, mistä kuulet puhuttavan, äläkä sen lyhennysotetta. Ell'et +pidä ensimäisestä kirjasta, jota koetat, niin etsi toinen, mutta +älä milloinkaan toivo pääseväsi ymmärtämään asiaa vaivatta ja vain +yleiskatsausten avulla. Vältä erikoisesti sitä kirjallisuudenlajia, +joka käyttää korskeaa, asiantuntevaa sävyä; se on turmiollisinta +kaikista. Jokainen hyvä kirja tai sellaisen kirjan osa on täynnä +ihailua ja vapistusta; se saattaa sisältää vakuutteluja tai vakavaa +ivaa, mutta se ei kovene koskaan kylmäksi eikä määrää mitään ylpeästi, +vaan johtaa sinut aina kunnioittamaan ja rakastamaan jotakin koko +sydämestäsi. Ei ole aina helppoa eroittaa jalojen ja puhtaiden kirjojen +ivaa, mutta yleensä saatat olla varma siitä, että kylmäveriset, +rapumaiset ja sammakkomaiset kirjat pilkkaavat tunnetta, mutta +lämminveriset, inhimilliset kirjat syntiä... + +Lue vähän kerrallaan, pyri tuntemaan mielenkiintoa pikkuseikkoihin, +äläkä lue niin paljon itsensä kertomuksen takia, kuin tutustuaksesi +niihin viehättäviin henkilöihin, joiden seuraan nämä kirjailijat sinut +vievät. Tavallinen kirja voi usein sinua suuresti huvittaa, mutta vain +jalo kirja lahjoittaa sinulle hyviä ystäviä. Muista myös, että on +vähemmän tärkeää, luetko sinä nuorempina vuosinasi sukkelia kirjoja +kuin luetko sinä rehellisiä ja oikeamielisiä kirjoja. Minä en sen takia +tarkoita, että niiden pitäisi oleman ikävystyttäviä tai vastenmielisen +opettavia, vaan että niiden lausumat ajatukset ovat kunniallisia ja +niiden herättämät tunteet jaloja. + +Toistaiseksi ja ehkäpä koko ijäksesikin tekevät opettajasi viisaimmin +yrittäessään saada sinua tyytymään hiljaiseen hyveeseen, ja sellainen +kirjallisuus ja sellainen taide ovat paraita sinulle, jotka +jokapäiväisestäkin elämästä ja tutuistakin seikoista osoittavat sinulle +toivovan työn ja nöyrän rakkauden esineitä. + +85. Kaikkien nuorukaisten, mitä säätyä ovatkin, tulisi perusteellisesti +oppia joku käsityö, sillä on tosiaankin ihmeellistä, kuinka paljon +ihmisen mielipiteet elämästä selkenevät sen kautta, että hän hankkii +itselleen kyvyn tehdä joku esine hyvin käsillään. Entisinä aikoina +riippui koko Europan korkeampien luokkien varsinainen elämä suurissa +määrin jokaiselle välttämättömästä miekkailutaidosta; nykyään on +luullakseni hyödyllisintä, mitä pojat oppivat yleisissä kouluissa, +ratsastaminen, soutaminen ja pallon lyöminen. Mutta olisi paljoa +parempi, jos parlamentin jäsen osaisi kyntää suoran vaon ja takoa +hevosenkengän kuin sirosti nostella airojaan tai pitää moitteettomasti +varpaitaan jalustimessa. + +86. Jos meiltä yht'äkkiä kysyttäisiin, vaatimalla lyhyttä vastausta, +mitkä ominaisuudet pääasiallisesti asettavat suuret taiteilijat +kehnojen edelle, vastaisimme me luullakseni, että ennen kaikkea heidän +tunteellisuutensa ja herkkyytensä, toiseksi heidän mielikuvituksensa ja +kolmanneksi heidän ahkeruutensa. Jotkut meistä mahtavat ehkä epäillä, +onko oikein kiinnittää niin suurta huomiota tähän viimeksi mainittuun +ominaisuuteen, koska me kaikki olemme tunteneet eteviä ja lahjakkaita +miehiä, jotka olivat peräti laiskoja, ja lahjattomia miehiä, jotka +olivat ahkeroita. Mutta vaikka sinä ehkä olet tuntenut lahjakkaita +miehiä, jotka ovat olleet laiskoja, et sinä ole koskaan tuntenut +_suurta_ miestä, joka olisi ollut laiska; ja niiden tutkimusten +kestäessä, joita minulla on ollut tilaisuus toimittaa kaikkein +jaloimpia teoksia tuottaneiden taiteilijain elämästä, ei ole mikään +seikka niin usein herättänyt huomiotani -- ei mikään laki osoittautunut +niin pettämättömäksi yleispätevyydessään kuin se seikka ja se laki, +että he kaikki ovat olleet suuria työntekijöitä: ei mikään heitä +koskeva seikka synnytä suurempaa ihmettelyä kuin se teosmäärä, jonka +he ovat eläessään valmistaneet; ja kun minä kuulen puhuttavan jostakin +nuoresta miehestä, jonka suurta lahjakkaisuutta minulle kehutaan, on +ensimäinen kysymykseni hänestä aina: tekeekö hän työtä? + +Mutta vaikka tämä ahkeruuden ominaisuus onkin oleellinen taiteilijalle, +ei se kuitenkaan millään tavalla tee taiteilijaa; useat ihmiset +ahertavat uutterasti, vaikk'eikaan se, mitä he saavat aikaan, maksa +paljoa. Eikä myöskään tunne tee taiteilijaa, koska toivoakseni monet +voivat tuntea väkevästi ja jalosti, silti lainkaan välittämättä +taiteesta. Mutta ne lahjat, jotka erityisesti merkitsevät taiteilijan +-- _ilman_ hän on pysyvä heikkona elämässä ja unohdettuna kuolemassa +-- joiden _avulla_ hänestä voi tulla maan vapisuttajia ja taivaan +mahtavimpia valoja -- ovat tunnealttiuden ja mielikuvituksen +ominaisuudet. + +87. Ei mikään minun väitteistäni ole herättänyt vakavampaa vastustusta +eikä useammin joutunut kiistan esineeksi kuin se väite, että hyvä maku +on etupäässä siveellinen ominaisuus. "Ei", sanovat monet vastustajani, +"maku on yhtä, siveys toista. Sanokaa meille, mikä on kaunista; meitä +ilahuttaisi tietää se; mutta me emme tarvitse saarnoja, vaikka te niitä +osaisittekin pitää, mikä kuitenkin lienee epäiltävää." + +Minun sallittanee sentähden vielä jonkun verran tukea vanhaa +väitettäni. Maku ei ole ainoastaan osa siveellisyyttä ja sen merkki; +-- se on _pelkästään_ siveellisyyttä. Ensimäinen ja viimeinen ja +terävin koettelukysymys elävälle olennolle on: "Mistä sinä pidät?" +Sano minulle, mistä sinä pidät, ja minä sanon sinulle, mikä sinä +olet. Mene kadulle ja kysy ensimäiseltä mieheltä tai naiselta, jonka +tapaat, heidän "makuansa", ja jos he vastaavat rehellisesti, tunnet +sinä heidät kokonaan, ruumiineen ja sieluineen. "Sinä, repaleinen +ystäväni, joka astut niin epävarmasti, mistä _Sinä_ pidät?" +"Piipusta ja katajaviinaneljänneksestä." Minä tunnen Sinut. "Entä +sinä, nopeakäyntinen, kaunispäähineinen kunnon eukkoseni, mistä +Sinä pidät?" "Puhtaasta liedestä ja siististä teepöydästä, jonka +ääressä mieheni istuu minua vastapäätä, pienen lapsukaiseni levätessä +rinnoillani." Hyvä, minä tunnen Sinutkin. "Entä Sinä, kultakiharainen, +lempeäsilmäinen pikku tyttöseni, mistä Sinä pidät?" "Kanarialinnustani +ja juoksentelemisesta metsän kukkien keskellä." "Ja Sinä sitten, +mustakätinen ja matala-otsainen poikaseni, mistä Sinä pidät?" +"Varpusten kivittämisestä ja rahanheitosta." Hyvä; me tunnemme nyt +heidät kaikki. Mitä me enempää kyselisimme? + +"Niinpä niin", vastattanee, "mutta meidän pitäisikin ennemmin +kysyä, mitä nämä aika-ihmiset ja lapset tekevät, kuin mistä he +pitävät. Jos he _tekevät_ oikein, ei merkitse mitään, vaikka he +pitäisivätkin sellaisesta, mikä on väärin; ja jos he _tekevät_ väärin, +on samantekevää, pitävätkö se sellaisesta, mikä on oikein. Teko on +pää-asia; eikä merkitse mitään, vaikka ihminen pitäisikin juomisesta, +ell'ei hän vain juo; ja vaikka tyttönen mielellään hyväilisikin +kanarialintuaan, ell'ei hän halua lukea läksyjänsä, tai vaikka +pikkupoika kivittääkin varpusia, jos hän vain käy säännöllisesti +pyhäkoulussa." Toistaiseksi ja tässä kohdassa myönnän, että se on +totta. Sillä jos ihmiset päättävästi tekevät sitä, mikä on oikein, +tulevat he kyllä aikanaan tekemään sen mielelläänkin. Mutta vasta +sitten kun he _ovat_ päässeet tekemään sen mielellään, on heidän +siveellinen tilansa oikea; ja niin kauvan kun he eivät tee sitä +mielellään, on heidän tilansa väärä ja petollinen. Se mies ei ole +ruumiillisesti terve, joka alituisesti ajattelee kaappiaan ja pulloaan, +vaikka hän urhoollisesti kestääkin janonsa; vaan se mies, joka +sydämellisesti nauttii vedestä aamulla ja viinistä illalla, molemmista +oikeaan aikaan ja kohtuullisin määrin. Totisen kasvatuksen koko +tarkoituksena ei olekaan saattaa ihmisiä vain _tekemään_ oikein, vaan +_myös iloitsemaan_ juuri tuosta oikeasta; ei vain olemaan ahkeria, vaan +myös rakastamaan ahkeruutta -- ei vain tulemaan oppineiksi, vaan myös +rakastamaan tietoa -- ei vain olemaan puhtaita, vaan myös rakastamaan +puhtautta -- ei vain olemaan vanhurskaita, vaan myös isoomaan ja +janoomaan vanhurskautta. + +Tähän kuitenkin väitettänee tai ajateltanee: "Onko nyt mieltymys +ulkonaiseen kauneuteen -- tauluihin tai kuvapatsaihin tai huonekaluihin +tai rakennustaiteeseen mikään siveellinen ominaisuus?" Kyllä, +totisesti, jos tuo mieltymys on oikeutettu. Mieltymys _kaikenlaisiin_ +tauluihin tai kuvapatsaisiin ei ole siveellinen ominaisuus, mutta +mieltymys hyviin tauluihin ja kuvapatsaihin on siveellinen ominaisuus. +Tässä täytyy meidän kuitenkin lähemmin määritellä, mitä tarkoitetaan +sanalla "hyvä". "Hyvällä" en minä tarkoita taiturimaista enkä oppinutta +-- enkä vaikeatekoista. Katso jotakuta Teniersin taulua, joka esittää +paria noppapelissään riitautunutta juoppoa; se on läpeensä erinomaisen +taitavasti tehty taulu, jopa niin taitavasti, ett'ei ole voitu luoda +mitään samanlaatuista, joka voisi kilpailla sen kanssa; mutta se on +kuitenkin läpeensä alhainen ja huono taulu. Se ilmaisee ihastusta kauan +aikaa tarkasteltuun alhaiseen ja raakamaiseen aiheeseen, ja se ihastus +on "säädytön" tai "epäsiveellinen" ominaisuus. Se on "huonoa makua" +sanan syvimmässä merkityksessä -- se on paholaisten makua. Toiselta +puolen ilmaisee joku Titianin taulu tai joku kreikkalainen veistos tai +joku kreikkalainen raha tai joku Turnerin maisema ihastusta alituisesti +tarkasteltuun hyvään ja täydelliseen aiheeseen. Se ihastus on kokonaan +siveellinen ominaisuus -- se on enkelten makua. Koko taidenautinto +ja koko taiderakkaus supistuu aivan yksinkertaisesti siihen, että +rakastamme sitä, mikä ansaitsee rakkautta. Tämä ansio on ominaisuus, +jota sanomme "rakastettavaksi" (vastakohdaksi "vihattavalle" esineistä, +jotka ansaitsevat vihaa); eikä ole suinkaan mikään samantekevä tai +mielivaltainen asia, vaan koko olemuksemme elinhermo, pidämmekö tuosta +tai tästä. Mistä me _pidämme_, määrää, mitä me _olemme_, ja on merkkinä +siitä, mitä me olemme; ja luonteen muodostamiseksi on välttämätöntä +opettaa oikeata makua. + +88. Kaikki kirjat saattaa jakaa kahteen luokkaan: hetken kirjoihin ja +kaikkien aikojen kirjoihin. Huomaa tämä eroitus -- se ei koske vain +laatua. Se ei koske vain huonoa kirjaa, joka ei elä, ja hyvää, joka +elää. Se on laji-eroitusta. On olemassa hyviä hetken kirjoja ja hyviä +kaikkien aikojen kirjoja; huonoja hetken kirjoja ja huonoja kaikkien +aikojen kirjoja. Ennen kuin jatkan, täytyy minun lähemmin kuvailla +näitä molempia lajeja. + +Hyvä hetken kirja on siis -- minä en nyt puhu huonoista -- aivan +yksinkertaisesti sellaisen henkilön hyödyllinen tai huvittava meitä +varten painettu puhelu, jonka kanssa emme muutoin voisi keskustella. Se +on usein sangen hyödyllinen, koska se ilmaisee sinulle jotakin, jota +sinun tarvitsee tietää; ja usein sangen huvittavakin, kuten voisi olla +älykkään ystävän suullinen puhelu. Nämä loistavat matkakuvaukset; nämä +keveät ja näppärät pakinat päivän kysymyksistä; nämä uutelon muotoon +puetut eloisat ja liikuttavat kertomukset; nämä täsmälliset ja tarkat +tapahtumien esitykset, joita kirjoittavat päivän historiaa muodostavien +tapausten todelliset toimimiehet, -- kaikki nämä hetken kirjat, joiden +luku yhä lisääntyy sivistyksen levitessä, ovat meidän aikakautemme +erikoisomaisuutta; meidän täytyy olla niistä hyvin kiitollisia ja +syvästi hävetä, ell'emme käytä niitä hyvin. Mutta me käytämme niitä +mahdollisimman huonosti, jos sallimme niiden anastaa todellisten +kirjojen paikan; sillä tarkemmin sanoaksemme eivät ne olekaan kirjoja, +vaan kauniiseen paino-asuun laitettuja kirjeitä tai sanomalehtiä. +Ystävämme kirjeet voivat olla varsin miellyttäviä tai välttämättömiäkin +hetkellään, mutta ansaitsevatko ne säilyttämistä vaiko eivät, on toinen +kysymys. Sanomalehti on erinomaisesti paikallaan aamiaispöydässä, +mutta sitä ei tosiaankaan tule lukea koko päivää. Samaten on laita sen +pitkän kirjeen, joka, vaikka onkin sidottu kirjaksi, niin huvittavasti +kertoo majataloista ja teistä ja ilmoista viime vuonna siellä ja +siellä, tai joka taritsee hauskan jutun tai selvittää siinä tai siinä +tapauksessa sattuneita todellisia seikkoja; ja kuinka arvokas hetken +käyttöön moinen kirja saattaakin olla, niin ei se missään tapauksessa +voi olla mikään "kirja", eikä ainakaan kirja, jota varsinaisessa +mielessä kannattaisi "lukea". Kirja ei olemukseltaan ole puhuttu asia, +vaan kirjoitettu asia, joka on kirjoitettu ei vain ilmoittaakseen +jotakin, vaan pysyäkseen ja säilyäkseen. Tuollainen pakinakirja +painetaan vain siksi, ett'ei sen tekijä voi puhua tuhansille ihmisille +yht'aikaa; jos hän voisi, tekisi hän sen -- kirja on siis vain hänen +äänensä _monistus_. Sinä et voi keskustella Indiassa oleskelevan +ystäväsi kanssa; jos voisit, niin sinä sen tekisit; sen sijaan sinä +kirjoitat, mutta se on vain äänen _siirtämistä_ paikasta toiseen. +Kirjaa ei sitävastoin kirjoiteta yksinomaan äänen monistuksen eikä sen +siirtämisen, vaan sen ikuistamisen takia. Tekijällä on sanottavana +jotakin, jota hän pitää totena ja hyödyllisenä tai välttämättömänä ja +kauniina. Mikäli hän tietää, ei ole kukaan vielä ennen häntä siitä +puhunut; mikäli hän tietää, ei kukaan muu osaa siitä siten puhua. Hän +katsoo siis olevansa velvollinen sanomaan sen, kaikissa tapauksissa +selvästi ja täsmällisesti ja, jos hän voi, myöskin sulosointuisesti. +Ikäänkuin elämänsä koko tuloksena pitää hän sitä sinä asiana tai +sinä asiaryhmänä, joka on ilmoitettu hänelle; -- pitää hän sitä sinä +totisen tiedon tai tajuamisen palasena, jonka hänen osalleen tullut +auringonpaiste ja maa on tehnyt hänelle mahdolliseksi saavuttaa. Hän +ikuistuttaisi sen mielellään kaikiksi ajoiksi; hän kaivertaisi sen +kallioon, jos voisi, sanoen: "Tämä on minun parhaani; muutoin olen +minä syönyt, juonut, nukkunut, rakastanut ja vihannut samoin kuin +kaikki muutkin; minun elämäni oli kuin sumua, eikä sitä ole enää; mutta +tämän minä näin ja tunsin; tämä, jos minusta mikään, on muistamisen +arvoista." Tämä on hänen "kirjoituksensa"; se on hänen pienen +inhimillisen kykynsä ja hänelle annetun totisen tajuamisen mukainen +muistokirjoitus tai pyhä sana. Se on "kirja". + +89. Tämänlaatuisia kirjoja ovat kaikkina aikoina kirjoittaneet +suurimmat miehet: -- suuret kirjailijat, suuret valtiomiehet ja suuret +ajattelijat. Kaikki nämä kirjat ovat valittavissasi; ja elämä on lyhyt. +Sinä olet kuullut tämän ennenkin; -- mutta oletko sinä mitannut ja +jakanut sen lyhyen elämän ja sen mahdollisuudet? Tiedätkö, että jos +sinä luet tämän, et sinä voi lukea tuota -- ett'et sinä huomenna enää +voi voittaa takaisin tänään menettämääsi? Pysähdytkö sinä lavertelemaan +palvelustyttösi tai tallirenkisi kanssa silloin kun sinä saat puhella +kuningatarten ja kuninkaiden kanssa? Tai mielisteletkö itseäsi +sillä, että sinä vain arvokkaasti tajuten omat kunnioitusoikeutesi +tungeskelet nälkäisen ja typerän joukon kanssa saamaan _sisäänpääsyn_ +tänne ja _puheillepääsyn_ tuonne, sillä välin kun tämä ikuinen hovi +on sinulle avoinna seurueineen, avarana kuin maailma, moninaisena +kuin sen vaiheet, kaikkien aikojen hienoimpana ja mahtavimpana? Sinne +voit aina päästä; siellä voit oman mielesi mukaan valita ystäväsi +ja arvosi; ja jos kerran olet siihen hoviin päässyt, ei sinua voida +sieltä koskaan ajaa pois muutoin kuin omasta syystäsi; ylimyksellinen +seurapiirisi vahvistaa sinun synnynnäistä ylimyksellisyyttäsi, ja niitä +vaikuttimia, jotka ajavat sinut tavoittelemaan korkeata paikkaa elävien +yhteiskunnassa, arvostellaan, katsoen kaikkeen niiden totuuteen ja +vilpittömyyteen, sen aseman mukaan, minkä sinä haluat saavuttaa näiden +kuolleiden seurassa. + +"Sen aseman, minkä sinä haluat", ja aseman, jonka sinä _itse itsellesi +valmistat_, täytyy minun lisätä, sillä -- huomaa hyvin -- tämä +menneisyyden hovi eroaa sikäli kaikesta elävästä ylimyksellisyydestä, +että se on avoinna vain työlle ja ansiolle, eikä millekään muulle. Ei +ole rikkaus lahjova, ei nimi peljästyttävä, ei mikään juoni pettävä sen +elyseolaisten porttien vartijaa. Syvimmässä merkityksessä ei kukaan +alhainen eikä typerä henkilö pääse sisään. Tämän hiljaisen Faubourg +St. Germainin ovella tehdään vain lyhyt kysymys; "Ansaitsetko sinä +sisäänpääsyn?" Mene. Pyritkö jalojen miesten seuraan? Jalostu itse, ja +sinä pääset sinne. Haluatko puhella viisaan kanssa? Opi ymmärtämään +hänen sanojaan ja sinä kuulet hänen äänensä. Mutta et muutoin. Ell'et +tahdo kohoutua meidän luoksemme, emme me voi alentua sinun tasollesi. +Elävä aatelismies voi osoittaa sinulle kohteliaisuuttaan, elävä +filosofi voi nähdä paljon vaivaa selvittäessään sinulle ajatustaan; +mutta täällä ei teeskennellä eikä selitellä; sinun täytyy nousta +meidän ajatustemme tasalle, jos tahdot niistä iloita, ja yhtyä meidän +tunteisiimme, jos tahdot nauttia seurastamme. + +90. Sinä voit lukea kaikki British Museumin kirjat -- jos ikäsi vain +siihen riittäisi -- ja kuitenkin jäädä ylen "sivistymättömäksi", +kehittymättömäksi ihmiseksi; mutta jos sinä luet kymmenen sivua +hyvää kirjaa, kirjain kirjaimelta, se on: todellisella tarkkuudella +-- olet sinä siitä lähtien jossakin määrin sivistynyt ihminen. Koko +eroitus sivistyksen ja ei-sivistyksen välillä -- mikäli se koskee +vain sen älyllistä puolta -- on tässä tarkkuudessa. Sivistyneen, +hyvin kasvatetun miehen ei tarvitse osata monia kieliä -- ei tarvitse +osata puhua muuta kuin omaa kieltänsä -- ja hän on saattanut lukea +vain muutamia kirjoja. Mutta kielen, jonka hän tuntee, tuntee hän +perinpohjin; sanat, jotka hän lausuu, ääntää hän oikein; hän tajuaa +ennen kaikkea sanojen ylimyksellisyyden, tuntee oikeata perua ja +vanhaa verta olevat sanat ensi silmäyksellä ja osaa eroittaa ne +uudenaikaisista alhaisosanoista; hän muistaa niiden kaikki esi-isät, +niiden sukulaisuussuhteet ja niiden etäiset heimolaiset ja hän tietää +alat, joilla niiden käyttö on sallittu ja ne palvelukset, joita ne +suorittavat kansallisen sana-aatelin parvessa kunakin aikana ja +kussakin maassa. Mutta sivistymätön, huonosti kasvatettu henkilö +saattaa hyvän muistinsa avulla oppia monia kieliä ja puhua niitä +kaikkia, eikä kuitenkaan tuntea sanaakaan niistä -- niin, ei sanaakaan +edes omasta kielestään. Tavallinen valpas ja lahjakas merimies +saattaa kielen puolesta tulla toimeen useimmissa satamissa, joissa +hän nousee maalle; mutta hänen on tarvis ääntää vain yksikin lause +jostakin kielestä, ja hänet huomaa heti sivistymättömäksi henkilöksi; +samaten voi jo korostus tai tapa ääntää yksikin lause heti paljastaa +sivistyneen henkilön. Tämän tuntevat niin syvästi ja tunnustavat niin +ehdottomasti sivistyneet ihmiset, että väärä korostus tai tavunkin +erehdys on omiansa jokaisen sivistyneen kansan eduskunnassa iki-ajoiksi +osoittamaan sellaisen henkilön alemmalle sivistystasolle. + +91. Niillä nyky-aikaisilla orja- ja hulluraukoilla, jotka laahauttavat +itseänsä karjan tai puupölkkyjen lailla läpi maiden, joissa he +kuvittelevat käyneensä, ei voi olla pienintäkään aavistusta siitä +monipuolisesta huvista ja niistä iloisista toiveista, mitkä liittyivät +matkavaunun valitsemiseen ja järjestämiseen muinoisina aikoina. Ensiksi +esiintyivät rakennetta koskevat kysymykset kestävyydestä ja keveydestä +sekä henkilöitten ja tavarain varmasta ja soveliaasta asettelemisesta +ja jakamisesta; sitten suunniteltiin se mahtava yleisvaikutus, jonka +piti hämmästyttämän töllisteleviä katsojajoukkoja; sitten järjestettiin +ovelasti varastopaikkoja istuinten alle, salalaatikoita akkunain +puitteiden peittoon, näkymättömiä onkaloita täytteen alle, jotka +kaikki olivat tomuntiiviit ja joihin pääsi vain salaisten rakojen +tai Aladdinin lasku-ovien tapaisten lumoluukkujen kautta; sitten +kiinnitettiin korvalliset niin ett'eivät ne päässeet liikkumaan; sitten +pyöristettiin kaikki kulmat mukavaa lepoa varten; sitten kiinnitettiin +taitavasti akkunaverhot ja niiden vetonauhat; akkunat istutettiin +paikoilleen, sillä siitä riippui itse asiassa puolet vaunumatkan +viehätyksestä; ja koko tämä pieneen alaan kasattu komeus sovitettiin +sen henkilön vaatimusten mukaan, joka todennäköisesti tulisi istumaan +vaunuissa, tuossa pienessä huoneessa, joka viiden, kuuden kuukauden +aikana tulisi olemaan hänen varsinaisena kotinaan, -- kaikki tämä +oli jo itsessään oikea mielikuvitusmatka, kaikkine todellisen matkan +viehätyksineen, mutta ilman sen ikävyyksiä... + +Näin tukevasti varustetuille ja tavaroiden lisäksi kuudelle, jopa +useammallekin henkilölle aijotuille perhevaunuille tarvittiin +välttämättä neljä hevosta, jos mieli niiden liikkua edes kutakuinkin +nopeasti; ja puoli tusinaa moisia valjakkoja pidettiinkin aina varalta +jokaisessa postitalossa. Vaikka nyky-aikaisen lukijan lieneekin +yhtä vaikeata kuvitella tätä aikaa, jolloin matkustus tapahtui niin +kehittymättömällä ja kömpelöllä tavalla ja jolloin koko toimitus, +vaikk'ei siitä olekaan vielä kovin kauvan, muistutti saksien ja +goottien vaelluksia, niin älköön hän kuitenkaan luulko minun puhuvan +puuta heinää sitä kuvatessani. + +Ranskalaiset hevoset -- ja seikka oli jokseenkin sama kaikilla +suurilla europalaisilla kulkureiteillä -- olivat vankasti hölköttäviä, +väkeviä vetohevosia, jotka hyvin täyttivät tehtävänsä, jopa ylikin, +ruokkoamattomia, pitkähäntäisiä, hyvänsävyisiä, jotka hirnahtelivat ja +kujeilivat keskenään niin usein kuin vain saivat siihen tilaisuutta; +lisäksi olivat ne kestäviä ja tasaisia työssään, enimmäkseen +totellen jo pelkkää huutoa, sillä vain selvyyden vuoksi tarvittiin +ohjaksia; ruoskaa ei niiden tarvinnut koskaan maistaa, ja sitä +käytteli ajomies vain ilmaistakseen tyytyväisyyttään itseensä ja +hevosiin, antaakseen tietä tukkeaville vaunuille merkkejä väistymään +syrjään, ja julistaakseen niiden kylien ja kaupunkien asukkaille, +joiden läpi lasketettiin päivän kuluessa, että korkea-arvoiset +henkilöt kunnioittivat heitä ohimenevällä läsnä-olollaan. Jos kaikki +oli niinkuin olla piti, ajoi noita neljää hevosta yksi mies, joka +ratsasti toisella aisahevosella; mutta jos hevoset olivat hyvin nuoria +tai ratsastaja tottumaton, istui toinen mies etuhevosen selässä, +Tavallisesti saatiin kuitenkin neljä varmaa ja säyseätä hevosta ja +oivallinen ajaja, joka oli harvoin juovuksissa, mutta usein sensijaan +varsin nuori, koska vanhemmat ja väkevämmät miehet voivat edullisemmin +tehdä muuta työtä, ja kuka reipas nuori ratsastaja tahansa saattoi +ohjata noita työhönsä tottuneita ja sävyisiä hevosia, hän kun lisäksi +painoi vähemmän niiden selässä. Puolet ratsastajan painoa oli hänen +saappaissaan, joita usein kuljetettiin sidottuina molemmin puolin +satulaa kuin kahta sankoa, ja sitten kun hevoset oli valjastettu +vaunujen eteen, nousi ajomies väli-aisalle ja keinotteli jalkansa ja +säärensä saappaisiin. + +Tuskin vähemmän virallisen leiman kuin ajomiehet antoi +paremmanpuoleisille matkavaunuille niiden sanansaattaja tai oikeammin +sanoen etulähetti, jonka varsinaisena tehtävänä oli ratsastaa edellä +tasaista ravia ja tilata hevosia postitaloista, niin että ne olivat +valmiiksi valjastetut vaihdettaviksi, eikä aikaa tarvinnut hukata +taipaleiden välillä. Hänen korkeampana toimenaan oli myös kaikkien +ostosten suorittaminen ja laskujen maksaminen, säästääkseen perheeltä +turhia vaivoja ja pieniä ikävyyksiä sekä lopuksi huolen ja vaikeuden +puhua ranskaa tai muita vieraita kieliä. Lisäksi tunsi hän jokaisen +kaupungin kaikki hyvät majatalot ja jokaisen majatalon kaikki hyvät +huoneet, niin että hän saattoi jo etukäteen kirjoittamalla tilata +kaiken sen, mikä parhaiten sopi hänen palvelemalleen perheelle. Jos +hän oli älykäs mies ja ensimäisen luokan etulähettejä, tunsi hän +myös tarkoin kunkin kaupungin nähtävyydet sekä kaikki ne salaiset +keinot ja koukut, joita käytettiin saadakseen nähdä sellaistakin, +mitä ei näytetty kenelle tahansa. Kuten lukija muistanee, ei Murrayn +matkakäsikirjoja ollut vielä siihen aikaan olemassa, ja siksi toimitti +sanansaattaja yksityisen matkakäsikirjan virkaa, ja tiesi, jos hän +hyvin oivalsi asiansa, ei vain sen, mikä oli näkemisen arvoista, vaan +myöskin mitä kukin mieluimmin halusi nähdä; tämän mukaisesti antoi +hän myös ohjeitaan palveleville oppaille ja puuttui asiaan ikäänkuin +korkeampana voimana vain silloin kun vaikeuksia esiintyi ja hänen +sovittelunsa kävi välttämättömäksi maksuun tai käyttäytymiseen nähden. +Hän seurasi säännöllisesti naisia näiden myymäläretkeilyillä, vieden +heidät aina kaikkein hienoimpiin liikkeisiin ja tinkien tavaroiden +hintaa määrään, joka hänestä näytti kohtuulliselta. Lopuksi tunsi +hän luonnollisesti kaikki muut ensimäisen luokan sananlennättäjät +matkan varrella ja ilmoitti, jos niin haluttiin, ketä muita arvokkaita +henkilöitä, paitsi matkustajaa itseään, oli sattunut pysähtymään samaan +majataloon. + +92. Polignyn kylä tai maalaiskaupunki, jonka muodostaa ryhmä hyvin +rakennettuja vanhoja kivitaloja puutarhoineen ja hedelmälehtoineen +ja jonka halkaisee jonkunlainen kaduksi yrittelevä kujanne, leviää +Juravuorten juurella erään pienen laakson aukeamassa, joka Yorkshiren +tai Derbyshiren kalkkiseuduilla olisi nuokkuvien jyrkänteiden väliin +ahtautunut rotko ja jonka pohjalla hyppelisi reipas, soliseva puro, +mutta joka täällä Juravuorilla on etäisyyteen pakeneva, eri korkeuksiin +kohoaville pengermille asettautuneiden pelto- ja puutarhatukkujen +muodostama teateri; terävätorninen luostari kohoaa sen syvänteessä, +ja siististi rakennettuja talonpoikaismajoja, kodikkaita pikku pesiä, +kyyhöttää niityn reunamilla ja kallion ulkonemilla; mutta puroa ei näy, +eikä lähteitäkään, eikä tapaa pienintäkään järjellistä syytä, minkä +vuoksi niitä ei näkyisi, ell'eihän, että Jumala on niin tahtonut. + +"Etäisyyteen" pakeneva, sanoin -- ehkäpä peninkulman verran kumpujen +sekaan, ulommaisesta tasangosta lukien; ja laakson leikkaa puolen +peninkulman pituinen poikki-aukeama, joka sallii suuren Pariisista +Geneveen johtavan maantien oikullisin polvekkein ja viattomin +tempuin kiemurrella kalliopengermiä ylös, tuolloin tällöin päätyen +paikalle, mihin saapumisestaan sillä ei ollut aavistustakaan, ja aivan +sekapäissään tähystellen kohtaa, mihin sen siitä olisi meneminen; +-- heittäen jäähyväiskatseen Burgundian tasangolle, joka leviää sen +pakenevien polvekkeiden takana, kunnes se vihdoin erään halenneen +jyrkän kallion kohdalla törmää suoraan ylös rotkon rinnettä ja +kulkee sitten pitkin sen reunaa paikassa, missä rotko sulkeutuu yhtä +oikullisesti kuin se äsken oli avautunut, ja hämmästynyt matkustaja +on ikäänkuin taikaiskusta jälleen tasangolla, mutta korkeammassa +maailmassa. Maailmassa tasaisten kallioiden, joiden pinta rouheutuu +kellertäväksi mullaksi, ja siihen on juurtunut ohut, mutta voimakas +ruohomatto ja sinne tänne siroiteltuja pensaikkoja, kun taas etäämpänä +siintävä kuusirivi nousee tuon tuostakin näkyviin, ja sen yläpuolella +häilähtelee, jos ilta tai aamu on kirkas, kapea hopeanhohtava +pilventapainen. + +Nämä Juravuorten alkuseudut eroavat monella miellyttävällä tavalla +Ingleboroughin ympärillä leviävistä kalkkikivitasangoista, jotka ovat +niiden englantilaisia vastineita. Yorkshiren nevat ovat enimmäkseen +sata tai kaksisataa jalkaa korkeammalla, ja niitä huuhtelevat +sadekuurot ja pieksee väkevä, melkein herkeämättä puhaltava tuuli. +Ne hajoavat avaroiksi kentiksi irtonaisine kallionlohkareineen ja +rosoisine liuskakivirinteineen, mitkä väliin vaihtuvat hiekkaan ja +hiekkakivestä muodostuneeseen saveen, jotka elättävät pitkää ruohoa +ja tuolloin tällöin ympäröivät jotakin lamparetta, väkevän tuulen +estäessä nousemasta pienimmänkin ilahuttavan jäljen puusta, paitsi +muutamia suojaisia kolkkia, missä on voitu harjoittaa istutustyötä. +Mutta Juravuorten taivas on yhtä tyyni ja kirkas kuin muunkin Ranskan; +jos päivä on sees tasangolla, on niin laita myös rajakukkuloilla; +Juravuoria, jotka kokoonpanoltaan ovat kalkkia ja marmoria, kyntävät +sateet ja tuulet sangen omituisiin halkeamiin ja uurteihin, mutta ne +rikkoutuvat harvoin ja ovat jo aikoja sitten peittyneet joko metsän +kukkiin tai lyhyeen, mehevään ruohoon ja kaikkiin auringonpaistetta +rakastaviin kasveihin. Puhdas ilma, joka säilyttää puhtautensa myös +alemmilla harjuilla, noin tuhannen jalkaa merenpintaa ylempänä, huokuu +niiden suloisimpia tuoksuja ja loistaa mitä kirkkaimpia värejä, ja +talvi valmistaa niille leposijan lumen valkoisen, suojelevan vaipan +alle. + +Vielä suurempi ja omituisempi erilaisuus näytäksen jokien +järjestelmässä. Miten ne häviävätkin ja kätkeytyvätkin ja +pienenevätkin, huomaa ne sentään aina varsin selvästi Yorkshiren +nevoilla; näkee paikat, missä ne olivat eilen, uomat, mihin ne tulevat +ensi sadekuuron jälkeen juoksemaan, ja tuo ojanne tämän kallion +kupeella tai sen huipulta kuuluva solina saattaa matkustajan aina +ihmetellen kysymään, että ollaanko sitä tässä nyt Airen lähteillä +tai Ribblen ylähaaraumilla tai Bolton Stridin alkupäässä tai niiden +hopearihmojen lähettyvillä, jotka sitten kutoutuvat Teesiksi. + +Mutta ei tuulen suhina, ei purojen eikä virtojen solina eikä loiske +eikä laulu häiritse Juran avonaisten seutujen lumottua hiljaisuutta. +Sadepilvi sulkee sen kalliot syliinsä ja kastelee sen kedot; mutta se +vilahtaa ohi, ja tuntia myöhemmin on kallio jälleen kuiva, ja vain +kastehelmiä kimaltelee poimulehden säiliöissä, -- mutta puroista ja +ojanteista -- ei jälkeäkään, ei eilen, eikä tänään, eikä huomenna. +Näkymättömistä halkeamista ja vain hienon kalvon peittämistä raoista +on vesi valunut pois kalliolta ja kedolta, ja vasta syvällä päälaakson +pohjassa virtaa suuri joki, joka pysyy aina kaltaisenaan. + +93. Oletko konsanaan kuullut puhuttavan mistään niin surkeamaineisesta +kuin on se mielikuvituksen sikiö, jolle on annettu nimi "viisasten +kivi?" Taikakalua, joka muuttaisi halvan metallin jaloksi metalliksi, +ei luonto tunne; eivätkä sitä muut kuin hullut etsisikään. Sen sijaan +on luonto antanut meille taikakalun, joka voi muuttaa alhaisia sieluja +jaloiksi sieluiksi! Ja se on tosiaankin "viisasten kivi", mutta se on +kivi, jonka rakentajat hylkäävät. + +Jos olisi Kaliforniassa tai Australiassa kaksi laaksoa ja niiden +pohjalla kahta erilaista soraa; ja jos sinä toisesta virranuomasta +aivan puhtaan sattuman oikusta osuisit keksimään kultamöhkäleitä; +ja toisesta uomasta, täysin varmasti ilman sattuman apua, voisit +poimia pieniä lippaita, joissa olisi pitkää ikää ja lepoa +lahjoittavia taikakaluja, ja alabasteri-astioita, jotka sisältäisivät +niin kallisarvoisia voiteita, että ne voittaisivat arabialaisen +kerjäläismunkinkin öljyt ja että ne saattaisivat ei ainoastaan silmät +näkemään, vaan myös sielun tietämään mitä tahansa se haluaisi -- niin +mietin minä tässä juuri, kumpaisessako laaksossa olisi enemmän kaivajia? + +"Aika on rahaa" -- niin sanovat meidän kokeneet kauppiaamme ja +taloustieteilijämme. Mutta kukaan heistä ei luullakseni kuoleman +lähestyessä katso vastakohtaa oikeaksi väittämällä, että "raha on +aikaa?" Ehkäpä lopultakin olisi sentään parasta heille, ett'eivät he +muuttaisi niin paljoa ajastaan rahaksi, mikäli he eivät mahdollisesti +voi muuttaa myös ijankaikkisuutta rahaksi! On kuitenkin paljon +sellaista, joka on rahaa tai jota voidaan muuttaa rahaksi samassa +merkityksessä kuin että aika on rahaa. Terveys on rahaa, lahjakkaisuus +on rahaa, tieto on rahaa; ja kaikki sinun terveytesi, älysi ja tietosi +voidaan vaihtaa kultaan, ja siten saavuttaa sairaan, höperön ja sokean, +kultaan uppoavan vanhuuden onnellinen päämäärä; mutta kultaa ei voida +vuorostaan muuttaa terveydeksi eikä älyksi jälleen. + +"Aika on rahaa"; sanat kaikuvat korvissani niin että tuskin voin +jatkaa kirjoittamistani. Eikö siis ole olemassa mitään parempaa? Jos +me osaisimme oikein ymmärtää, että aika on -- _itseänsä_, niin eikö +se olisi tarkoituksenmukaisempaa? Sellaista, jonka menettäminen tai +voittaminen olisi ehdotonta menettämistä tai täydellistä voittoa. Ja +että samaten olisi otollista ostaa terveyttä ja tietoja rahalla, mikäli +niitä voidaan sillä ostaa; mutta ei ostaa rahaa _niillä_? + +Tosin voidaan niitä ostaakin elämän alussa, vaikk'ei enää sen lopussa. +Niitä voidaan aina ostaa muille, elleikään meille itsellemme. Sinä +voit ostaa, ja vielä hyvin helposta hinnasta, elämää, ikuisen +elämän, kristillisen uskosi mukaan (ja siinä on kauppa, joka sinulle +kelpaa!) Mutta sinä voit myös ostaa pitkiä tiedon ja rauhan ja voiman +ja rakkauden ja onnen vuosia -- varmasti ja kokonaan riippumatta +uskosta tai mielipiteistä -- kaikille noille epätoivon täyttämille, +kuihtuneille lapsille, jotka juoksentelevat kaduillamme. + +"Tuo nyt ei ainakaan ole mitään kansantaloutta." Anteeksi! Tuo +lohduttava, lupaava sana: "Mitä hän kuluttaa, se pitää hänelle jälleen +maksettaman", on yhtä kirjaimellisesti totta silloinkin kun se +sovitetaan kasvatukseen; ei mitään rahankylvöä voida toimittaa niin +varman ja suuren elonkorjuu voiton toivossa kuin tätä; mutta tästä +rahankylvöstä puhuen pitää vain vieläkin enemmän kuin lihan kylvöstä +paikkansa se, että "mitä sinä kylvät, ei ole nouseva oraalle, ell'ei se +ensin _kuole_". Sinun täytyy unohtaa rahasi ja kaikki muut aineelliset +etusi ja kasvattaa vain kasvatuksen vuoksi! Sillä muussa tapauksessa +on se hyväkin, mitä sinä koetat toimittaa, myrkyttyvä, ja niin menevät +sekä se että sinun rahasi hukkaan. + +Ja tämä on ollut todellisena syynä siihen, että me olemme tähän asti +epäonnistuneet kasvatusyrityksissämme -- tulivatpa nämä sitten ylhäältä +tai alhaalta. Ei ole ollut rehellistä pyrkimystä itsensä asian hyväksi +sellaisenaan. Alemmat luokat huutavat kasvatusta sentähden, että ne +luulevat heti sen saatuansa pakostakin joutuvansa kuulumaan ylempiin +luokkiin. Nykyään vallitsee omituinen harhaluulo kansan syvissä +riveissä -- ja niihin lasken minä ilman muuta, kuten hyvällä syyllä +voin tehdäkin, kaikki meidän helppotajuiset taloustieteilijämme ja +kasvattajamme -- että nimittäin _jokainen_ voi tulla ensimäiseksi, tai +ainakin että yleisen rynnistyksen ja kilpailun tila, jolloin jokainen +on vuorostaan joutuva päällimmäiseksi, on mainio ihanne-tila, ja +että jos vain jokainen poikanulikka on asianmukaisesti saanut hyvän +kasvatuksen, ei hän voi kerran olla keinumatta omissa vaunuissaan -- +sillä ei oteta lainkaan huomioon, mistä silloin saataisiin ajajia ja +jalankävijöitä. Mutta minä sanon teille mitä vakavimmin -- ja minä +puhun varman tiedon pohjalla -- että on parempi miehen olla oppimatta +lainkaan lukemaan ja kirjoittamaan kuin saada kasvatuksensa moisissa +merkeissä. + +Ensimäisenä ehtona, jotta kasvatuksesta olisi hyötyä, on selvään +havaita, ett'ei kasvatus suinkaan ole keino päästä eteenpäin +maailmassa, vaan keino tyytyväisenä pysyä siinä kerran saavuttamallaan +paikalla; ja valtion antaman kasvatuksen ensimäisten alkeiden tulisi +samoin eritotenkin pitää silmällä kunkin luokan saamaa hyötyä +henkilöistä, jotka muodostavat valtion. Alimmasta ylimpään luokkaan +asti tulisi jokainen tällä saarella syntynyt lapsi laillisesti +velvoittaa oppimaan inhimillisen kasvatuksen yleiset perusteet, +ja hänet tulisi kastaa -- ei muutamilla otsalle pirskoitetuilla +vesipisaroilla -- vaan taivaallisen viisauden ja maallisen voiman +pilvessä ja meressä. + +Tämän valtion huoltaman yleisen kasvatuksen perusteet olisivat lyhyesti +seuraavat: + +Ensiksi. -- Ruumis pitää nuoruudessa tehtämän niin kauniiksi +ja täydelliseksi kuin mahdollista, kokonaan riippumatta muista +tarkoitusperistä. Jos sinä sitten haluat panna elävän olennon toimiin, +jotka heikontaisivat sen ruumista ja lyhentäisivät sen elämää, niin +sanon minä ensiksi, että sinun olisi parasta jättää moiset toimet +sikseen; mutta jos sinä välttämättä haluat saada ne suoritetuiksi, +niin anna ainakin tuon elävän olennon, jonka aijot tappaa, sitä ennen +saavuttaa täysi ruumiillinen voimansa ja maistaa nuoruuden riemua ja +kehittää sen kauneutta. Sitten voit myrkyttää hänet, jos niin haluat. +Taloudelliselta kannalta on tämä järjestelmä viisaampi, sillä hänestä +lähtee nyt henki hitaammin kuin jos sinä olisit alkanut jo hänen +nuorena ollessaan; ja sinä saat suoritetuksi suuremman määrän työtä, +joka monin kerroin korvaa hänen harjoittamisensa kulut. + +Opettakaa siis ensiksi terveyden lait ja ne ruumiinharjoitukset, +joita ne vaativat; ja siksi tulee teidän koulujenne sijaita ulkona +raittiin maaseudun puhtaassa ilmassa, ja niillä tulee olla ympärillään +avaroita alueita vapaasti käytettävänään. Ratsastaminen, juoksu ja +henkilökohtaiset harjoitukset, joissa rehellisesti hyökätään ja +puolustaudutaan, samaten kuin soitanto muodostaisivat pää-osat tässä +ruumiin kasvatuksessa. + +Lähinnä näitä ruumiinharjoituksia tulee opettaa ne kaksi ominaisuutta, +jotka antavat sielulle sen sulon, nimittäin kunnioitus ja sääli. +Niitä ei tosin voida kirjaimellisesti "opettaa", sillä ne ovat +synnynnäisiä jokaiselle luonnostaan hyvälle ihmiselle, mutta niitä +pitää kehittää, aivan samoin kuin ruumiin voimaa täytyy kehittää +huolellisin ja herkeämättömin harjoituksin. Minä en ole koskaan +voinut ymmärtää, miksi Goethe -- "Wilhelm Meisterissa" esittämässään +kasvatussuunnitelmassa -- sanoo, ettei kunnioitus ole synnynnäistä, +vaan että se on opittava ulkoapäin; minusta nähden on kunnioitus +niin väkevä ihmishengen ominaisuus, että ell'ei ihmisillä ole muuta +kunnioitettavaa, niin palvovat ne jotakin hullua tai kiveä tai kasvia. +[Alituisesti saarnaamalla sitä vastaan voidaan kunnioitus tukahuttaa +ja kiihoittaa julkeus huippuunsa, mutta vaistoa ei voida milloinkaan +kokonaan hävittää.] Mutta kunnioituksen oikea opettaminen tarkoittaa +sen kohdistamista oikeihin henkilöihin ja esineihin ennen kaikkea +asettamalla nuorison opettajiksi henkilöitä, joita sen täytyy rakastaa +ja kunnioittaa; sitten kokoamalla sen hyväksi menneiden aikain +historiasta kaikki, mitä on ollut arvokkainta ihmistoiminnassa ja +ihmistunteissa, ja aina kiinnittämällä sen huomiota moisiin esikuviin +ja tekemällä niistä sen kilvoittelun etevin päämaali, ja lopuksi +antamalla sen, mikäli se saattaa tapahtua, oikeudenmukaisesti tuntea, +kuinka mitättömiä sen oma voima ja tieto ovat siihen verrattuina, mitä +muut ovat kyenneet suorittamaan. + +Sääliä pitää toiselta puolen pääasiallisesti opetettaman tekemällä +siitä rohkeuden vertainen kunnia-asia ja suomalla sille yhtä suurta +arvoa, koska se itse asiassa onkin rohkeuden lisä ja todiste, niin +että koulun kirjoittamattomassa laissa pidetään yhtä häpeällisenä +julmuutta kuin pelkurimaisuuttakin. Miehelle sopimattomaksi rikokseksi +pitää leimattaman heikommalle olennolle saatettu tuska, ja jokaista +tilaisuutta pitää käytettämän nuorison totuttamiseksi velvollisuutensa +mukaisesti antamaan käytännöllistä apua, ja sen tutustuttamiseksi +niihin todellisiin suruihin ja onnettomuuksiin, joita niiden on niin +vaikea käsittää, jotka riemuiten astuvat elämään, kärsimyksistä mitään +tietämättä. + +Kunnioitusta ja sääliä tulee meidän siis ennen kaikkea opettaa, ja +näiden ominaisuuksien lisäksi, ikäänkuin niiden siteeksi ja vartijaksi, +totuutta henkeen ja puheeseen, ajatuksiin ja mielipiteisiin. Totuutta, +vakavaa ja syvää totuutta, pitää tavoiteltaman kuin aarretta ja +varjeltaman kuin ruunua. + +Tällainen totuuden teroittaminen, niin että se lopulta muuttuu +tavaksi, on opettajan tärkeimpiä tehtäviä; ja sen pitää sisältymän +kaikkiin kasvatuksen osiin. Ensiksikin täytyy teidän totuttaa lapsenne +noudattamaan suurta tarkkuutta kaikissa esittämissään selonteoissa; se +on nimittäin sekä kunnianasia että kieliharjoitus ja saattaa heidät +kilpailemaan, ken totuuden paraiten puhuisi, katsoen sekä itse siihen +tapahtumaan, joka heillä on kerrottavanaan tai esitettävänään, niin +ett'eivät he salaa eivätkä liioittele mitään, että heidän käyttämiensä +sanojen täsmällisyyteen; ja täten tekevät he totuuden täydellisen +kielen koetuskiveksi -- mikä se itse asiassa onkin -- ja antavat +siveellisen tarkoituksen voiman sanojen huolittelulle ja taiteelle, +minkä jälkeen he sovittavat tämän tarkkuuden myös ajatuksen ja +havainnon kaikkiin tapoihin, niin että he aina _ajattelevat_ asiat +ja esineet sellaisiksi kuin ne todellisuudessa ovat ja _näkevät_ +ne sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mikäli se on meidän +vallassamme. Ja paljon on meidän vallassamme, sillä kaikki väärät +ajatukset ja kaikki väärät huomiot johtuvat etupäässä siitä, että me +ajattelemme sellaista, mikä ei meitä koske ja katselemme sellaista mitä +meidän tekee mieli nähdä, sellaisen asemasta, mitä meidän tulisi nähdä. + +"Älä puhu muusta kuin siitä, minkä tunnet; älä ajattele muuta kuin +sitä, mitä sinulla on edellytyksiä ajatella oikein; äläkä katsele +vain sellaista, josta pidät, jos on muutakin nähtävänä": tämä on se +oppi, joka on painettava nuorisomme mieliin, ja etupäässä meidän +oman esimerkkimme ja itsehillintämme avulla. Älä milloinkaan opeta +lapselle sellaista, mistä et itse ole varma; ja ennen kaikkea, jos +sinä pyrit sen aivan nuorena ollessa painamaan jotakin sen mieleen, +jotta nuoruuden herkkyys ja varhainen yhdistämiskyky sen sinne +sitoisivat irroittamattomaksi, niin hanki ensin varmuus siitä, ett'et +vain valhetta siten pyhittäisi. On aina olemassa enemmän ehdotonta, +riidatonta tietoa kuin lapsi voi sen kyvyille soveltuvana oppia, ja +siksi ei ole välttämätöntä opettaa sille mitään epäiltävää. On parempi +sen jäädä tietämättömäksi tuhansista totuuksista kuin että yksikään +valhe pääsee juurtumaan sen sydämeen. + +Tästä ja monista muista syistä tulee kasvatuksen pää-asiallisimpina +aineina lähinnä historiaa olla luonnontieteet ja matematiikka; +mutta näihin opinnoihin katsoen tulee teidän jakaa koulunne kolmeen +ryhmään: yksi lapsille, jotka todennäköisesti ovat tuomitut elämään +kaupungeissa, yksi lapsille, jotka tulevat elämään maalla ja yksi +niille, jotka tulevat elämään merellä; näille viimeksimainituille +aijottujen koulujen tulee luonnollisesti aina sijaita rannikolla. +Lapsille, joiden elämä tulee kulumaan kaupungeissa, tulee +opetusaineina, mikäli heidän taipumuksensa ja lahjansa sallivat, olla +matematiikka ja taiteet; lapsille, jotka tulevat elämään maalla, pitää +aineina oleman lintujen, hyönteisten ja kasvien luonnonhistoria ynnä +maanviljelys käytännöllisesti opittuna; ja merimiehiksi varttuville +lapsille tulee aineiden olla fysillinen maantiede, tähtitiede sekä +merikalojen ja merilintujen luonnonhistoria. + +94. Rikosta ei voida estää rangaistuksella; se on aina keksivä jonkun +rankaisemattoman, paljastumattoman muodon tai ilmauksen. Rikosta +voidaan varmasti ehkäistä vain siten, ett'ei kukaan ihminen pääse +kasvamaan rikokselliseksi; -- hävittämällä _tahdon_ syntiin, eikä vain +sitä rankaisemalla sitten kun synti on tehty. Rikokset, suuret ja +pienet, voidaan varmasti ehkäistä vain kasvatuksella -- ei yksin järjen +kasvatuksella, joka monissa ihmisissä menee aivan hukkaan, toisissa +vaikuttaen vahingollisesti, vaan sydämen kasvatuksella, joka on yhtä +hyvä ja yhtä tarpeellinen kaikille. + +95. Milloin luulette lapsen kasvatuksen alkavan? Kuuden kuukauden +vanhana voi se vastata hymyyn hymyllä ja kärsimättömyyteen +kärsimättömyydellä. Se osaa tehdä huomioita, nauttia ja kärsiä syvästi +ja jossain määrin tajunnallisestikin. Luuletteko ehkä, ett'ei se huomaa +mitään eroitusta siinä, vallitseeko oivallinen järjestys kodissa ja +onko kaikki siellä tyyntä ja hiljaista, ovatko sen isän ja äidin kasvot +rauhalliset, onko sen korva tottunut heidän lempeisiin ääniinsä ja +puhuttelevatko vieraatkin sitä ystävällisesti; vai heittelevätkö sitä +sylistä syliin kovat ja välinpitämättömät tai turhamieliset ihmiset +rappeutuneen talouden synkässä ympäristössä tai riehakkaan kodin +meluavassa hälinässä? Siveelliset taipumukset määrätään, siitä ei voi +olla epäilystä, etupäässä juuri näinä ensimäisinä mykkinä vuosina. +Erikoisesti luulen minä puolestani, että tyyneys ja rauha ja sellaisten +esineiden poistaminen, jotka huvittamalla lasta voivat vähentää sen +tarkkaavaisuutta, niin että se häiriintymättä voi kiinnittää huomionsa +pienimpiinkin näkyviin esineihin ympärillään, ovat suuressa määrin +omiansa muodostamaan osan sen parasta ajatusvoimaa. + +96. Väistämättömänä lakina meidän heikolle inhimilliselle luonnollemme +on, että taivas pakottaa sen ehdottomasti varhaisimman nuoruutensa +kehitysaikana käyttämään mielikuvitustaan yhtä paljon kuin keuhkojaan +ja sääriään; -- että sen on pakko kehittää keksimiskykyään kuten linnun +siipiään; -- ett'ei minkään lahjoittamasi leikkikalun tuottama ilo +voita sitä iloa, jonka lapset tuntevat kuvitellessaan olemattomia; +eivätkä opettavimmatkaan tarinat, joita sinä saatat sepittää heille +maailman ihmeistä, milloinkaan saavuta sitä mielenkiintoa, joka +sisältyy lahjakkaan lapsen itsensä laatimaan kertomukseen ruusunlehden +haaksirikosta puron pyörteissä. + +Erään ihmeellisimpiä todistuksia lapsen tarpeesta saada kehittää +keksimis- ja uskomiskykyään -- sen _besoin de croire_, joka käy sen +_besoin d'aimer'in_ edellä -- näet sinä siinä tavassa, millä sinä +hävität niiden mielestä jonkun leikkikalun elävyyden antamalla sen +noudattaa liian läheltä todellista elämää. Et koskaan näe lapsen +valitsevan suosikikseen koneellista rottaa, joka osaa vipeltää yli +lattian, tai villakoiraa, joka haukkuu -- tai taitoniekkaa, joka hyppii +terästangoilla. Lapsi rakastuu liikkumattomaan esineeseen, rumaan +esineeseen, usein myös sellaiseen esineeseen, joka meistä näyttää +kokonaan turhanpäiväiseltä. Pieni serkkuni Lilly otti eräänä päivänä +nukekseen puunpätkän, jonka päässä oli pyöreä oksa, -- hoiteli sitä +mitä huolellisimmin en tiedä kuinka monen sairauden aikana, ja siinä +erikoisen tärkeässä tilaisuudessa, jolloin nukelle oli tehtävä uusi +yöpuku, taivutti hän äitinsä pään lähemmäksi, uskoakseen hänelle +kainosti kuiskaten seuraavaa: "Äiti, ehkä on parasta, ett'ei tehdä +lainkaan hihoja, koska ei Bibseyllä ole käsiä, eikä se sentähden niistä +pitäisi." + +97. Älä luule voivasi tehdä tyttöä viehättäväksi tekemättä häntä +onnelliseksi. Sinä et voi millään tavalla muuttaa hyvän tytön +luontoa -- sinä et voi millään tavalla tukahuttaa niitä vaistoja, +jotka kutsuvat häntä rakkauteen ja ponnistuksiin -- ilman että se +lähtemättömin kirjaimin kaivertuu hänen kasvoihinsa ja tuo niihin +kovuuden, joka on sitäkin tuskallisempi nähdä, kun se ryöstää +kirkkauden viattomuuden silmistä ja sulouden hyveen otsalta. + +Naisellisten kasvojen täydellinen sulous voi johtua ainoastaan siitä +ylevästä rauhasta, joka perustuu onnelliseen ja hyödylliseen elämään +-- hempeäin muistojen täyttämään, ja tämän rauhan yhtymisestä siihen +vieläkin ylevämpään lapsellisuuteen, joka on yhä täynnä luottamusta ja +lupausta; -- joka samalla kainona ja iloisena aina herättää toivon yhä +paremmista voitoista ja saavutuksista. Siellä ei ole vanhuutta, missä +tämä lupaus on vielä säilynyt. + +Sinun velvollisuutesi on siis ensiksi kehittää hänen ruumiillista +olemustaan, ja sitten, mikäli hänen vahvistuvat voimansa sallivat, +täyttää ja kasvattaa hänen sieluansa kaikella sillä tiedolla ja +kaikilla niillä ajatuksilla, jotka ovat omiansa tukemaan hänen +luonnollista oikeudentunnettaan ja jalostamaan hänen luonnollista +rakkaudenvaistoaan. + +Kaikkea sellaista tietoa on hänelle annettava, joka tekee hänet +kykeneväksi ymmärtämään, jopa avustamaankin miesten työtä; mutta +sitä ei ole annettava vain paljaana tietona, -- ei niin kuin olisi +se tai voisi olla hänelle oppi-aineena, vaan ainoastaan opastuksena +tunteelle ja arvostelulle. Hänen ylpeytensä tai täydellisyytensä +päämääränä ei sillä seikalla sellaisenaan ole mitään merkitystä, +osaako hän useita kieliä vaiko vain yhtä; mutta erinomaisen tärkeätä +on, että hän osaa olla hyväntahtoinen muukalaista kohtaan ja että +hän ymmärtää vieraan kielen kauneuden. Ei merkitse mitään hänen +omaan arvoonsa tai hänen omaan arvokkaisuuteensa nähden, tunteeko +hän tätä tai tuota tiedettä; mutta erinomaisen tärkeätä on, että +hän on hankkinut itselleen tavan ajatella oikein, että hän tajuaa +luonnonlakien tarkoituksen, väistämättömyyden ja rakkauden ja että +hän voi seurata ainakin yhden tieteellisen tutkimusalan polkuja aina +sen nöyryyden laakson kynnykselle asti, jonne vain viisaimmat ja +jaloimmat miehet pääsevät, tunnustaen ijäti olevansa vain lapsia, +jotka poimivat kiviä rajattomalta rannalta. Ei merkitse paljoa, +kuinka monen kaupungin aseman hän tuntee tai kuinka monen tapahtuman +vuosiluvusta tai kuinka monen kuuluisan henkilön nimestä hän on +selvillä -- ei ole lainkaan kasvatuksen tarkoituksena tehdä naisesta +hakemistokirjaa; mutta erinomaisen tärkeätä on, että hän oppii koko +olemuksellaan tunkeutumaan siihen historian kohtaan, jota hän lukee, +eloisasti ja voimakkaasti toistamaan sen tapahtumat omassa kirkkaassa +mielikuvituksessaan, tarkalla vaistollaan tajuamaan sen kiihkeät +kohtaukset ja näytelmälliset suhteet, jotka historiankirjoittaja liian +usein himmentää omilla mietelmillään ja rikkoo omilla järjestelyillään; +hänen tulee havaita jumalallisen palkinnon salattu tasapuolisuus ja +läpi pimeydenkin nähdä sen tulikutomuksen kohtalokkaat langat, jotka +sitovat hairahduksen sovitukseen. Mutta ennen kaikkea tulee hänen oppia +avartamaan tunne-alttiutensa rajoja, kunnioittaen sitä historiaa, +joka ikuisiksi ajoiksi muodostuu sen silmänräpäyksen kiitäessä ohi, +missä hän itse rauhassa elää, ja sitä nykyistä onnettomuutta, jota, +jos hän vain oikein siitä huolehtisi, ei enään senjälkeen esiintyisi. +Hänen pitäisi kuvitella, mitä vaikutusta sillä saattaisi olla hänen +ajatuksiinsa ja käyttäytymiseensä, jos hänet joka päivä asetettaisiin +katselemaan kärsimyksiä, jotka eivät sen takia ole vähemmän todellisia, +että ne ovat kätkettyjä hänen katseiltansa. Hänen tulisi edes joten +kuten oppia näkemään sen pienen maailman mitättömyys, missä hän elää ja +rakastaa, verrattuna siihen maailmaan, missä Jumala elää ja rakastaa; +-- ja juhlallisesti tulisi häntä opettaa pyrkimään siihen, ett'eivät +hänen hurskaat ajatuksensa olisi heikkoja niiden seikkojen lukuun +nähden, jotka niihin sisältyvät, tai ett'ei hänen rukouksensa olisi +veltompi silloin kun hän pyytää hetkellistä lievitystä puolisonsa tai +lapsensa tuskiin, kuin silloinkaan kun hän rukoilee niiden monien +puolesta, joilla ei ole ketään rakastavaa olentoa hoivanaan ja +"kaikkien niiden puolesta, jotka ovat epätoivossa ja raskautetut". + +98. Huolimatta kaikesta siitä ulkokultaisuudesta, johon julmat, typerät +tai kavalat ihmiset tekevät itsensä vikapäiksi alituisesti puhuessaan +"velvollisuudesta tyytyä siihen osaan, jonka Kaitselmus on kullekin +määrännyt", on sentään hitunen syvintä ja pyhintä totuutta tässä +sanassa, ja siitä saa se sen voiman, joka sillä vieläkin on, vaikka +sitä lakkaamatta hokevatkin säälimättömät ja ymmärtämättömät huulet ja +vaikka sen kätkevätkin syvyyksiinsä epäilevät ja katkeroituneet sydämet. + +Ell'ei tosiaankaan tehtäisi vähintäkään yritystä heidän varhaisimman +kasvatuksensa aikana määritellä, mihin toimiin kansan nuorukaisista +kukin yksilöllisesti soveltuu, tai ell'ei lainkaan huolittaisi asettaa +niitä, jotka eittämättömästi ovat osoittaneet kykyä erikoisiin +tehtäviin, niille paikoille, jotka he parhaiten voivat täyttää -- niin +silloin olisi mitä julkeimpia ja hävyttömimpiä tapoja, millä voidaan +Jumalan nimeä väärin käyttää, sanoa hurjan kilpailun ja taistelun +aikaansaamaa yhteiskunnallisen järjestyksen ja elämän surkeata +sekamelskaa Kaitselmuksen työksi. Mutta jos oikealla hetkellä vakavasti +yritetään hankkia nuorisolle, sen kykyjen mukaan, työtä, johon se +parhaiten soveltuu, luulen minä lopulta sen järjestelmän osoittautuvan +parhaaksi, joka vähiten herättää ajatuksia yhteiskunta-elämän tulevasta +tavattomasta edistyksestä. + +Edistyksen oikea tarkoitus, jota ei ihmisten voiman ja onnen nimessä +voida kieltää, ei ole korkeampien asemien ja arvojen valloittamiseksi +käydyn taistelun telmeessä ja levottomuudessa, vaan siinä, että +asteettain parannetaan keinoja sen elämän tarkoituksen täyttämiseksi, +jonka olemme valinneet tai jonka olosuhteet ovat meille määränneet. +Minä luulen sentähden, ett'ei työmiehen kunnianhimon päämääränä +pitäisi oleman mestariksi pääseminen, vaan jokapäiväinen yhä +hienostuneemman ja yhä esikuvallisemman taitavuuden hankkiminen +omassa ammatissaan, palkkansa säästeliäs käyttäminen, niin että hän +vähitellen rikastuttaisi ja somistaisi kotiansa yhä valikoidumpaan, +vankempaan ja mukavampaan suuntaan, ja että hän kykenisi varaamaan +onnellisen vanhuutensa täydelliseksi turvaksi summan, joka tekisi +hänet riippumattomaksi vain sairaille ja rutiköyhille tarkoitetusta +avusta, ja joka myös riittäisi auttamaan hänen lapsiaan sellaiseen +asemaan elämässä, mikä vastaisi hänen omaa asemaansa. Ell'ei hänen +palkkansa riitä kaikkeen tähän, on se suhteettoman pieni; mutta +jos se on saavuttanut tämän oikeudenmukaisen korkeuden, en minä +luule hänen ajautuvan, tulojen mahdollisesti kasvaessa suotuisten +liike-olojen vallitessa tai jakamalla voiton mestarinsa kanssa, +kuumeenomaiseen toimintaan elinehtojensa täydelliseksi muuttamiseksi +ja ryhtyvän melkein välttämättömänä seurauksena edellisestä viettämään +päiviänsä tuskallisessa tyytymättömyydessä oloihinsa ja lohduttomassa +jokapäiväisen elämänsä halveksunnassa, koska ei mikään tuleva menestys +voisi korvata hänelle kaikkea tätä. Minä pysyn tässä uskossani sitäkin +suuremmalla syyllä, kun, vaikka otaksuisimmekin asteettaisen nousun +yhteiskunnallisessa asemassa kaikille niille henkilöille mahdolliseksi, +jotka käyttäytyvät oikein, kokemukseni ei johda minua luulemaan, että +tuo ylennys sellaisenaan, jos se saavutettaisiinkin, edistäisi heidän +onneansa. + +99. Ota meren rannalta kourallinen pikkukiviä, jotka kaikkia +samalla lailla kohteleva meri on hyökyaaltojensa veljellisellä +tasapuolisuudella kasvattanut kaikki eroituksetta pyöreiksi, ja sinä +olet havaitseva hyvin pienen eroituksen jalojen ja arvottomien kivien +välillä. Mutta se ankara kasvatus, jonka jalokiviseppä niille antaa, +kertoo sinulle toisenlaisen tarinan. Halvinkin kivi siitä parantuu, +mutta jaloin tulee niin paljon arvokkaammaksi, ett'et sinä enää voi +lukea niitä molempia samaan ryhmään. Kauniit suonet ja värit ovat nyt +kaikki kirkastuneet, ja niin voimakas on tässä luonnon pyrkimys, ett'ei +hiominen ainoastaan osoita, mikä kivistä on paras, vaan että se paras +on juuri ihanimmaksi hiottavissa. Sinä et ainoastaan havaitse, että +sellaisilla kivillä on enemmän arvoa kuin toisilla, vaan sinä näet myös +selvemmin tämän arvon enemmyyden; ja jota vähemmän kivellä on arvoa, +sitä huonommin näet sinä sen vähänkin, mikä sillä on. + +Mutta se kasvatuksen laki, joka tavalliselle ylpeydelle tuottaa +suurinta surua, on se, että kaikki sen voitot kasvavat korkoa korolle, +niin että jota pitemmälle työssämme ehdimme, sitä kauvemmaksi jättää +jokainen hetki meidät niistä nerokkaammista henkilöistä, joiden kanssa +me alkuaan samanlaisten olosuhteiden vallitessa läksimme taipaleelle. +Kaksi lasta käy koulua käsi kädessä ja tavaa puolisen tuntia samaa +sivua. Koko ikänänsä eivät he sitten enää tavaa samaa sivua. Toinen on +pian sivun edellä -- kaksi sivua, kymmenen sivua -- ja vaikka molemmat +tekevät yhtäläisesti työtä, suurenee välimatka alituisesti -- lasten +syntyessä ei sitä ollut lainkaan olemassa, niiden kuollessa on se +suunnaton. + +Tässä saatat sinä eroittaa oikean kasvatuksen väärästä. Väärä kasvatus +on ihana ja suloinen, se lämmittää sinua ja saa sinut päivä päivältä +ajattelemaan yhä parempaa itsestäsi. Kun sitä vastoin oikea kasvatus on +kuolettavan kylmä, sen kilvessä on Medusan pää ja se saa sinut päivä +päivältä ajattelemaan itseäsi yhä mitättömämmäksi. + +100. Alituisesti kuulen minä tuota kummallista puhetta, että "kuinka +vaikeata onkaan saada ihmiset maksamaan kasvatuksestaan!" Ajattelisinko +minä niin! Panetko sinä lapsesi maksamaan kasvatuksestaan tai ajatko +sinä sen niihin pakolla ja ilmaiseksi. Ethän sinä odota _heidän_ +maksavan sinulle opetuksestaan muulla tavoin kuin tulemalla hyviksi +lapsiksi. Miksi vaadit siis, että talonpoika maksaisi kasvatuksestaan +muulla tavoin kuin tulemalla hyväksi, kelvolliseksi mieheksi? -- +Luulisinpa, että siinä on maksua kylliksi, jos me vain pääsemme siitä +selville. Maksua kylliksi sekä hänelle että meille. Sillä siinä on +jälleen yksi suuria kansallisia erehdyksiämme, että ihmiset aina +pitävät kasvatusta keinona paremman toimeentulon hankkimiseksi. +Kasvatus ei ole mikään tuottava kauppa, vaikka se on kylläkin +kallista; eivätkä sen parhaatkaan saavutukset tuota milloinkaan mitään +rahanarvoista. Ei mikään kansa ole konsanaan ansainnut leipäänsä ei +suurilla taiteillaan eikä suurella viisaudellaan. Mutta kylläkin +pienemmillä taiteillaan tai teollisuudellaan ja käytännöllisillä +tiedoillaan; sen jaloa oppia, sen jaloa viisautta ja sen jaloa taidetta +täytyy aina ostaa aarteena, mutta niitä ei voida koskaan myydä väestön +elatukseksi. Sinä et opi elääksesi -- sinä elät oppiaksesi. Sinun +velvollisuutesi on uhrata ja uhrautua kansakunnan kasvatukselle, +eikä siten tuottaa enemmän rahaa, mutta parempia -- ihmisiä; -- +mahdollisimman paljon hyviä ja kunniallisia kansalaisia. _Heissä_ on +sinun "rahojesi arvo". + +101. On vapautta ja vapautta. Tuo virta tuolla, niin kristallinkirkas +ja nuolennopea, jonka kuohu temmeltää ilmassa kuin metsävuohen +varsain valkoinen lauma, on kyllä vapaa, Nyt katoaa se rannattomiin, +rajattomiin rämeihin -- tihkuu näkyviin taas, matalana ja hitaana, aina +mistä sitä vain haluttaa, väliin sieltä, väliin täältä, myrkyllisten +kaislojen ja poreilevan liejun keskeltä -- se on yhä vapaa. +Valittavinamme ovat kumpikin laji vapautta -- kumisevan kallioseinän +ahtaus tai hyllyvän hiekan mykkä ja muodoton ranta... + +Tahdotko lähettää lapsesi -- tahdotko tosiaankin -- huoneeseen, +missä on pöytä katettu makein viinin ja hedelmin -- joista toiset +myrkytettyjä, toiset eivät? Ja voitko sanoa: "Valitse vapaasti +lapsukaiseni! On niin hyödyllistä sinulle saada valita vapaasti; se +kehittää sinun luonnettasi -- yksilöllisyyttäsi! Jos valitset väärän +maljan tai väärän hedelmän, kuolet sinä ennen päivän laskua, mutta sinä +olet hankkinut itsellesi vapaan lapsen arvon." + +Tuntuuko sinusta tämä kysymyksen tahalliselta kärjistämiseltä? Mutta +minä sanon sinulle, sinä vapauden ihailija, ett'ei ole valintaa, joka +ei samaten koskisi elämää tai kuolemaa. Mikään teko ei ole mahdollinen, +mikään teon valinta ei ole mahdollinen väärän teon, väärän valinnan +tuomatta mukanaan myrkkyä, joka sitten ijäksi on jäävä suoniisi. Et +ikinä voi enää sen jälkeen tulla siksi, miksi sinä olisit voinut tulla, +ellet olisi tehnyt sitä tai valinnut tätä. Sinä olet "kehittänyt +luonnettasi", ehkä! Et suinkaan! Jos valitsit väärin, turmelit sen, ja +vielä ikipäiviksi! Useasti olisi ollut sinulle parempi, että tulikuuma +rautakanki olisi iskenyt sinuun ja heittänyt sinut pois siltä paikalta, +poltettuna ja avuttomana, kuin että sinä valitsit niinkuin valitsit. +"Sinä olet menettelevä paremmin seuraavalla kerralla!" Ei. Seuraavaa +kertaa ei tule koskaan. Seuraavalla kerralla esiintyy valinta vallan +toisessa muodossa -- koskee vallan toisia asioita -- ja sinä itsekin +olet heikompi kuin ennen sen pahan takia, johon lankesit, kuten +valintakin on oleva epäilyttävämpi kuin koskaan ennen sumentuneen +katseesi takia. Ei kukaan tule viisaammaksi eikä väkevämmäksi tekemällä +sitä, mikä on väärin. Sinä tulet viisaammaksi ja väkevämmäksi vain +tekemällä sitä, mikä on oikein, joko sinua siihen sitten pakotetaan +tai ei; tärkeintä, yksinään välttämätöntä on tehdä _niin_, minkälaisen +pakon alaisena tahansa, siksi kunnes voit tehdä sen ilman pakkoakin. +Mutta silloin oletkin sinä mies. + +"Mitä!" saattaisi joku itsepäinen nuorukainen ehkä epäillen väittää +--; "eikö kukaan viisastu tekemällä sitä, mikä on väärin? Enkö minä +paraiten opi tuntemaan maailmaa kokemalla, mitä siinä on pahuutta +ja katumalla sitä? Enkö minä ole tällaisenanikin oppinut paljon +hairahduksistani?" Se ponnistus, joka sai sinut jälleen osaksi +parantumaan, maksoi todellisuudessa kalliin hinnan; se ajatustesi osa, +joka sai sinut huomaamaan hairahduksesi, maksoi kalliin hinnan. Äly +ja voima, jotka sinulle jäivät ja joita sinä käytit oikein, saavat +palkintonsa; ja tuskastasi ja katumuksestasi ja tutustumisestasi +hulluuden ja synnin hahmoihin opit sinä kyllä _jotakin_; kuinka +paljon vähemmän sinä olisit oppinut, jos sinä olisit aina pysynyt +oikealla polulla, sitä ei voida konsanaan ratkaista, mutta varmaa +on, että se _on_ vähemmän. Vapaa valintasi hävitti sinulta aivan +yksinkertaisesti paljon elämää ja voimaa, joita sinä et koskaan enää +voi voittaa takaisin. On totta, että sinä nyt tunnet sian tavat ja +ravan maun, mutta etkö usko, että isäsi olisi voinut opettaa sinut +tuntemaan parempia tapoja ja miellyttävämpää makua, jos olisit +pysynyt hänen talossaan, ja että se tieto, jonka menetit, oli paljoa +suurempi ja suloisempi kuin se, jonka voitit? Mutta "vapaus kehittää +minun yksilöllisyyttäni!" Yksilöllisyytesi on Jumala sinulle antanut +ja se riippuu sinun rodustasi; ja jos sinun yksilöllisyytesi on +sellainen, että siitä kannattaa puhua, et sinä tarvitse vapautta. +Sinä tarvitset vain pakopaikan, missä voit työskennellä, ja rauhaa ja +valoa -- et mitään muuta -- siinä vain sinun ehdottomat tarpeesi; jos +enempää vaadit, ei se suinkaan enää koske vapautta, vaan ohjausta, +opetusta, nuhdetta ja osanottoa. Mutta ell'ei sinulla ole varsinaista +yksilöllisyyttä, jos sinulta puuttuu todellista luonnetta tai ell'ei +sinussa kuohu oikea pyrkimys, silloin tahdot sinä kyllä olla vapaa. +Sinä alat aikaisin ja poikana sinä jo vaadit ollaksesi mies ja miehenä +luulet sinä olevasi yhtä hyvä kuin kuka tahansa. Sinä valitset vapaasti +syödäksesi, vapaasti juodaksesi, vapaasti kompastuaksesi ja kaatuaksesi +ja lopulta vapaasti kirotaksesi itsesi ja kuollaksesi. Kuolema on ainoa +todellinen vapaus, mikä on meille mahdollinen, ja se on täydellistä +vapautta -- se on lupa jokaisen mädäntyvän ruumiin hiukkasen irtautua +viereisistä hiukkasista ja pitää huolta vain itsestään. Sinä nimität +sitä lihan "turmelukseksi"; mutta ennen kuin siihen tullaan, on koko +vapaus samanlaista sielun turmelusta. Sinä vaadit ajatuksen vapautta; +mutta ell'ei sinulla ole riittävää aihetta ajattelemiseen, ei sinulla +myöskään ole ajattelemisen tarvetta; ja jos sinulla on riittävää +aihetta, ei sinulla kuitenkaan ole tarvetta ajatella väärin. Vain +yksi ajatus on sinulle mahdollinen, jos olet viisas, ja se on -- että +vapautesi on geometrisessä suhteessa tyhmyyteesi. + +"Mutta eikö meidän ole kiittäminen yksinomaan ajatuksenvapauttamme koko +aikamme edistyksestä ja toiminnasta?" Jossakin määrin on meidän niistä +-- siitä hyvästä, mikä meissä on -- kiittäminen useiden valheiden +paljastamista ja pääsemistämme pahan pauloista. Mutta tästä ei meidän +tule olla kiitollisia vapaudelle, vaan vapautumisellemme paheista ja +julmista valtijoistamme. Jalot miehet ovat uskaltaneet ryhtyä tutkimaan +valheita, joita oli kauvan julistettu, ei siksi, että nämä miehet +olisivat olleet _vapaa_-ajattelijoita, vaan siksi, että he olivat +niin rehellisiä ja syvällisiä ajattelijoita, ett'ei valhe enää voinut +jäädä heiltä huomaamatta. Ajatuksen tai sen ilmaisujen supistaminen +vainon avulla on luonnollisesti vain yksi muoto väkivaltaa, jota +saattaa puolustaa tai ei, kuten kaikkea muutakin väkivaltaa, aina sen +henkilön luonteen mukaan, jota se kohtaa, ja niiden jumalallisten +ja ikuisten lakien mukaan, joihin se nojaa tai joita se loukkaa. +Meidän ei pidä polttaa ihmistä elävältä vain siksi, että hän sanoo +Atanasiuksen uskontunnustuksen loukkaavan kieli-opin sääntöjä, eikä +anastaa piispalta hänen palkkaansa vain siksi, että joudumme hänen +kanssaan väittelyssä tappiolle; mutta ei meidän myöskään tule sallia +juopuneiden miesten hoilata kadulla öiseen aikaan. On paljon totta +siinä Millin tutkielman osassa "Vapaudesta", joka käsittelee ajatuksen +vapautta; useita tärkeitä totuuksia on siinä kauniisti esitetty, mutta +monta, jotka ovat vähintäin yhtä tärkeitä, on jätetty pois, ja vaaka +kallistuu sen tähden epätasaisesti. Sanan vapauden tulisi suuren kansan +keskuudessa muodostua samanlaiseksi kuin sivistyneessä seurassa, missä +kyllä vallitsee puhevapaus, mutta missä ei kirkuminen eikä reuhaaminen +kävisi päinsä; tai samanlaiseksi kuin tavallisessa neuvoskunnassa missä +kuunnellaan kuuntelemisen arvoisia miehiä sopivaan aikaan ja määrätyin +rajoituksin. Se määrä vapautta, jonka sinä oikeuden ja kohtuuden mukaan +voit luovuttaa sille tai tälle ihmisjoukolle, on tavallisesti kääntäin +verrannollinen sen pyrkimykseen saada se; ja yleinen sivistys tai +järjestykseen kutsuminen olisivat sangen usein paikallaan tässä meidän +Englannissamme. Muutoin on vapauden hyviä vaikutuksia tai vahingollista +höllyyttä punnitessa mahdotonta ratkaista, mikä johtuu rajoituksesta +ja mikä johtuu hillittömyydestä tai missä on niiden oikea raja. Minä +kiukustuin kerran pari kesää sitten varsin ankarasti Skotlannissa sen +tähden, että Atholin herttua esti minut tutkimasta Glen Tiltin +gneissi- ja liuskakivimuodostumia ajalla, joka olisi minulle paraiten +sopinut; mutta lopulta minä ne kuitenkin näin ja kaikessa rauhassapa +vielä, ja juuri tuosta estelystä, joka minua suututti, riippui +todennäköisesti se seikka, että ne vielä olivat paikoillaan, ja ettei +mikään roisto-osakeyhtiö ollut räjäyttänyt niitä ilmaan; jota vastoin +Loch Katrinen ja Geneve-järven "vapaat" tiet ja lahdelmat on iki-ajoiksi +halveksien sotkettu ja hävitetty, ei jonkun herttuan, vaan kymmenien +tuhansien typeräin tyrannien toimesta. + +Joku rovasti tai tuomiokapituli saattaa siis ehkä väärin määrätä +minut maksamaan pari penceä sen tai tämän tuomiokirkon näkemisestä; +-- mutta sinun vapaa roskajoukkosi repii tornit ja kaikki aivan +minun kuuluvissani, enkä minä koskaan enää pääse näkemään mitään. +Ja ell'en minä pääsekään rotkon graniittikerrostumille asti, tulee +niiltä joka tapauksessa virta alas minun luokseni Garryyn, puhtaana +ja iloisena; mutta Beddington Parkissa estää minua etenemästä jonkun +rakennuskeinottelijan hiljattain pystytetty lauta-aitaus; ja kirkkaan +Wandelin (Popen "sinisen läpikuultavan Wandelin"), jonka vesi on +yhtä jumalallista kuin kastalialaisen lähteen, täyttää vapaa yleisö +vanhoilla kenkärajoilla, inhoittavilla saviastianpalasilla ja tuhkalla. + +102. Kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut viehättävämpää +alankomaamaisemaa koko Etelä-Englannissa tai vienon inhimillisen +leimansa ja elämänsä takia liikuttavampaa näkyä maailmassa kuin seutu, +joka välittömästi koskettaa Wandelin lähteitä ja sulkee piiriinsä +Addingtonin matalan nummen ja Beddingtonin ja Carshaltonin kylät +kaikkine lammikoineen ja virtoineen. Ei koskaan laulanut väsymättömin +huulin kirkkaampi ja jumalallisempi vesi kädestä, "joka langettaa +sateen taivaasta"; eivät loistaneet koskaan laitumet keväisin +eloisampaa kukkaisuhkeutta; ei ilahuttanut koti ihanammin vaeltajan +sydäntä rauhallisen ylpeällä iloisuudellaan, jota koetettiin kätkeä, +mutta joka siitä huolimatta tuli täydelleen ilmi. Tienoot ovat +nykyäänkin (1870) vielä yleisissä karkeammissa piirteissään melkein +muuttamattomat; mutta täysissä tosissani väitän minä, ett'en ollut +koskaan nähnyt mitään niin ankaran tragillisessa mielessä kaameaa +-- en edes Pisan rämeillä -- en Campagnan haudoilla -- en Torcellon +hiekkasaarten rannoilla -- kuin ne hitaasti silmiin hiipivät +näyt, jotka veltto, välinpitämätön, eläimellinen huolimattomuus +ja hoidon puute päästävät peittämään tämän viehättävän, jalon +englantilaisen maiseman kauneutta; eikä olekaan minusta mikään +herjaus eikä jumalattomuus, ei mikään järjetön väite eikä häpeällinen +ajatus vastenmielisempi eikä kuohuttavampi, käyttäessäni parasta +arvostelukykyäni sen ajatuksen ja tarkoituksen selvittämiseksi, kuin +se inhoittava saastutus, joka on tullut näiden lähteiden osaksi +niistä juovain ihmislaumain puolelta. Juuri siihen, missä kirkas +vesi, värisevänä ja tahratonna kuin puhdas valo laskee Carshaltonin +lammikkoon ja kaivaa itselleen säkenöivän uoman someroon läpi +sulkamaisen ruohon, joka keinuu ja nuokkuu, levittäen kaikkialle syviä, +läpikuultavan kirkkaita juoviaan, jotka ovat kuin sammaleenväriseen +helopiihin juotettuja kalcedonikiviä ja joiden sekaan on sinne ja +tänne siroiteltu valkeita vesileinikköjä tähdiksi; juuri siihen, missä +ensimäiset ojanteet kuplivat ja solisevat, juuri siihen syytävät +lähettyvillä asuvat ihmisheittiöt katujensa ja talojensa saastan; +lokaläjänsä ja rupajätteensä ja vanhan metalliromunsa ja mädät +vaaterääsynsä; sillä koska ei heillä ole kylliksi tarmoa viemään +törkyään muualle tai säädyllisyydentuntoa tarpeeksi kaivamaan sen +maahan, heittävät he sen virtaan levittämään myrkkyään, joka irtautuu +ja kulkee kauvas kaikkiin niihin paikkoihin, joihin Jumalan tarkoitus +oli tämän veden mukana lähettää iloa ja terveyttä. Ja pienessä +lammikossa muutamien talojen takana etempänä kylässä, missä toinen +lähde porisee, makaavat lähteen ja sen pienen sortuneen kanavan, +jonka aikoja sitten kaivoivat ja viitoittivat lempeämmät kädet, +rikkoutuneet kivet hajallaan, saastaisen, muurisavesta, kuonasta ja +tiilenpalasista muodostuneen läjän alla, jota tuo kirkas vesi kuitenkin +pitää pakostakin puhtaana; mutta se ei voi valloittaa kuollutta maata +loitompaa, ja toisella puolen ahdistaa ja ympäröi lammikon maatuvaa +reunaa inhoittava vaahto, ja niin muuttuu se vähitellen mustaksi +liejurinteeksi vuosikausien laiskuuden tuloksena. Puoli tusinaa miehiä +voisi kuitenkin yhdessä päivässä puhdistaa nämä lammikot ja istuttaa +kukkia niiden rannoille, niin että jokainen kesäisen tuulen henkäys +levittäisi virvoittavaa tuoksua ja että jokainen kuin Bethesdan +lammikon enkelten liikuttama kimalteleva aalto olisi ihmisten ilmoille +tullessaan täynnä parantavaa voimaa. Mutta sitä päivätyötä ei ole +koskaan uhrattu eikä luullakseni koskaan uhratakaan; eikä koskaan enään +ole ihmissydän iloitseva näistä englantilaisista vesilähteistä. + +103. Tiedätkö, mitä on orjuus? Otaksu, että jonkun sivistyneen miehen +ottaa joku Barbarian merirosvo vangiksi -- että hänet pakotetaan +raatamaan peltotöissä, että hänet pannaan kahleisiin, että hänet +ruoskien ajetaan työhön aamusta iltaan. Onko hän silti välttämättä +orja? Ei suinkaan; hän on vain raa'asti kohdeltu vanki. On kuitenkin +olemassa työtä, jota ei mikään Barbarian merirosvo saa häntä tekemään, +sellaista työtä nimittäin, jota ei kunniallinen kristitty voi tehdä, +ei tahdo tehdä, vaikka hän siitä sitten kärsisi kuoleman. Hänet +sidottakoon ja häntä suomittakoon, mutta hän on kuullut puhuttavan +eräästä henkilöstä, joka muinoin myös sidottiin ja jota myös +suomittiin, mutta joka siitä huolimatta ei ollut orja. Hän ei siis +ole orja pienimmässäkään määrässä. Mutta otaksuppas, että hän ryhtyy +merirosvon palvelukseen ja asianomaista korvausta vastaan pinnistelee +merirosvon airoissa, miten on silloin asian laita? Otaksu vielä, että +hän soveliaasta maksusta kavaltaa vankitoverinsa ja että hän itse +ryhtyy ruoskaa heiluttamaan sen sijaan että saisi sen lyöntejä maistaa +-- muuttuu piiskuriksi afrikalaisen käskystä, oltuaan ennen piiskattava +-- miten on silloin asianlaita? Kaikista typeristä harhaluuloista, +joita meidän "yleinen mielipiteemme" suosii, luulen minä typerimmän +olevan juuri sen, että orjuutta ei enää muka olisi lainkaan olemassa, +jos siitä saa hyvän palkan! Kun itse asiassa juuri se seikka, että +siitä maksetaan, tekee sen täydelliseksi. Miehen, jonka toinen on +myynyt, tarvitsee olla vain puoliksi orja tai ei ensinkään; mutta mies, +joka on itse myynyt itsensä! Hän on juuri oikea orja. + +104. Me olemme tyhmiä, anteeksiantamattoman tyhmiä, puhuessamme toisen +sukupuolen "paremmuudesta" toisen edellä, ikäänkuin niitä voitaisiin +verrata moisissa suhteissa. Toisella on sitä, mitä toiselta puuttuu; +toinen täydentää toista, ja sitä täydentää toinen; ne eivät ole missään +kohdassa toistensa kaltaisia, ja molempain onni ja täydellisyys on +siinä, että toinen pyytää ja saa toiselta, mitä vain tuo toinen voi +antaa. + +Niiden erilaiset luonteet ovat lyhyesti seuraavat. Miehen voima +on toimelias, eteenpäinpyrkivä, suojeleva. Hän on oleellisesti +tekijä, luoja, keksijä, puolustaja. Hänen älynlahjansa soveltuvat +ajatteluun ja kekseliäisyyteen; hänen tarmonsa seikkailuun, sotaan +ja valloitukseen, missä sota on oikeutettu ja valloitus välttämätön. +Mutta naisen voima tarkoittaa hallitsemista, eikä taistelemista -- +eivätkä hänen järjenlahjansa sovellu kekseliäisyyteen eikä luomiseen, +vaan lempeään järjestelyyn, ohjaukseen ja päättämiseen. Hän näkee +esineiden ominaisuudet, niiden vaatimukset ja niiden paikan. Hänen +suurena tehtävänään on jakaa palkinnot: hän ei antaudu taisteluun, +mutta hän määrää erehtymättä taistelun seppeleen. Velvollisuutensa ja +asemansa suojelevat häntä kaikelta vaaralta ja kiusaukselta. Miehen +täytyy ankarassa kamppailussaan ulkona maailmalla alistua kaikkiin +vaaroihin ja koettelemuksiin; hänen täytyy taipua epä-onnistuneihin +yrityksiin, hänen täytyy kärsiä vääryyttä ja tehdä väistämättömiä +erehdyksiä; usein on hänen pakko saada haavoja ja joutua tappiolle; +usein johdetaan häntä harhaan, mutta _aina_ täytyy hänen karaistua. +Kaikesta tästä suojelee hän kuitenkin naista; hänen taloonsa, jota +nainen hoitaa, ei pidä, ell'ei nainen itse ole siihen syypää, minkään +vaaran, minkään kiusauksen, minkään erehdyksen tai loukkauksen aiheen +tunkeutuman. Siinä on kodin oikea olemus, että se on rauhan paikka; +ei vain suoja kaikkea vääryyttä, vaan myös kaikkea pelkoa, kaikkea +epäilystä ja kaikkea riitaa vastaan. Ellei koti ole tätä, ei se ole +koti; jos ulko-elämän levottomuus tunkeutuu sinne ja jos mies tai vaimo +päästää ulkomaailman vaihtelevan, tuntemattoman, tylyn tai vihamielisen +seuran astumaan sen kynnyksen yli, lakkaa se olemasta koti; siitä +tulee silloin vain tuon ulkomaailman osa, jonka suojaksi sinä olet +nostanut katon ja jonne sinä olet tulen sytyttänyt. Mutta mikäli koti +on pyhä paikka, Vestan temppeli, sydämen temppeli, perheen jumalien +vartioima, jumalien, joiden kasvojen eteen ei kenenkään pidä astuman, +jota ne eivät voi rakastavasti ottaa vastaan -- mikäli koti on tätä, +ja mikäli katto ja tuli ovat vain jalomman varjon ja jalomman valon +esikuvia -- varjon kuin kallion polttavassa erämaassa ja valon kuin +majakan myrskyisen meren rannalla -- sikäli ansaitsee se kodin nimen ja +kohottaa kodin kunniaa. + +Ja minne oikea vaimo tuleekaan, kaikkialla on tämä koti aina hänen +ympärillään. Vaikkapa vain tähdet kiiluisivat hänen päänsä päällä; +vaikkapa vain kiiltomato öisenkylmässä ruohossa olisi ainoa tuli hänen +jalkojensa juuressa; on koti sittenkin siellä, missä hän on; ja jalon +naisen koti avautuu laajalle hänen ympärilleen, ihanampana kuin koti, +jonka katto olisi seeteriä ja jonka seiniä purppura koristaisi, ja se +levittää rauhoittavaa valoaan kauvas niillekin, joilla ei muutoin kotia +ole. + +105. Jumalan tarkoitus miehen ja naisen suhteen oli, että he olisivat +täysin jaloja ja kauniita toistensa silmissä. Se puku on oikea, joka +heidät sellaisiksi tekee. Paras puku on se, joka on kaunis jalojen ja +viisaiden ihmisten silmissä. + +Oikea puku on sentähden se, joka soveltuu kantajansa asemaan elämässä +ja siihen työhön, joka hänen on siinä suoritettava, mutta joka lisäksi +on miellyttävä -- vaatettava -- kestävä -- terveellinen -- ja mukava, +jopa komeakin tarpeen vaatiessa; mutta _aina_ niin kaunis kuin +mahdollista. + +Oikea puku on siis vahva -- yksinkertainen -- säteilevän puhdas -- +huolellisesti sovitettu -- huolellisesti pidetty. + +Halpa puku, joka on ostettu vain halpuutensa takia, ja kallis puku, +joka on ostettu vain kalleutensa takia, ovat _molemmat_ inhoittavia. +Oikea puku ostetaan sen arvon takia ja sen täydestä arvosta, ja se +ostetaan vain tarvittaessa. + +Kaunis puku on etupäässä kaunis väriltään -- osiensa sopusoinnulta +-- ja tavalta, jolla se on sovitettu päälle ja jolla sitä kannetaan. +Ei missään ilmene niin selvästi mielen jalous kuin tavassa kantaa +yksinkertaista pukua. + +Koristukset, joihin sisältyy kuvioita, kuten koruompelusta j.n.e., ja +jotka ovat _kokonaan käsin_ valmistetut, ovat erinomaisen toivottavia +kaikkien luokkien, halvimman maatyöntekijänkin, juhlapukuihin. + +Viisaasti valittu ja aina pidettävä kansallispuku ei ole ainoastaan +suotava, vaan jopa suorastaan välttämätönkin jokaisessa oikeassa +kansallisessa yhteiskunnassa. On suurta hulluutta ja vielä suurempi +rikos totella muotia; mutta vähitellen sukeutuvat vaateparren muutokset +seuraavat hyvällä syyllä terveellistä kansallista kehitystä. + +Puku, jota pidetään vain turhamaisuudesta tai jota kateus saattaa +haluamaan, on itsessään yhtä suuri paha kuin kaikki muukin, jota +käytetään väärin samalla tavalla. Naisen pitäisi vakavasti pyrkimän +kauniiksi, yhtä hyvin kuin hänen pitäisi pyrkimän älykkääksi; hänen +pitäisi harkitseman pukuaan yhtä tarkkaan kuin sanojaan; mutta jos +edellistä pidetään ja jälkimäiset lausutaan turhamaisuudesta ja +ylpeydestä, ovat ne molemmat yhtä rikollisia. + +106. Me olemme yleensä sitä mieltä, että miehen velvollisuudet kuuluvat +julkiselle, naisen taas yksityiselle elämälle. Mutta asian laita ei +ole lainkaan niin. Miehellä on oma henkilökohtainen toimensa tai +tehtävänsä, joka koskee hänen kotiaan, ja sen lisäksi julkinen toimi +tai tehtävä, joka on edellisen avartumus ja joka koskee valtiota. +Samaten on naisella oma henkilökohtainen toimensa tai tehtävänsä, joka +koskee hänen kotiansa, ja julkinen toimi tai tehtävä, joka samaten on +edellisen avartumus. + +Miehen velvollisuutena kotiaan kohtaan on, kuten jo ylempänä +viittasimme, tukea sen elämää ja menestystä ja puolustaa sitä; naisen +toimena on pitää huolta sen järjestyksestä, hempeydestä ja sulosta. + +Avarra nämä molemmat tehtävät. Miehelle yhteiskunnan jäsenenä kuuluva +velvollisuus on osaltaan auttaa valtion elämää ja kestävyyttä, +menestystä ja puolustusta. Naiselle yhteiskunnan jäsenenä kuuluva +velvollisuus on osaltaan auttaa valtion järjestystä, levittää siihen +kodikkaisuutta ja sulostuttaa sitä. + +Mikä on miehen tehtävänä omalla ovellaan, jota hänen tulee tarpeen +vaatiessa puolustaa loukkaukselta ja ryöstöltä, sama tulee olla +hänen tehtävänsä ei suinkaan pienemmässä, vaan vieläpä laveammassa +mitassa maansa rajalla; ja täyttääkseen siellä tämän tärkeämmän +velvollisuutensa, täytyy hänen, jos niin tarvitaan, jättää kotinsakin +hävityksen saaliiksi. + +Mitä naisen samalla tavoin tulee olla kodin seinien sisäpuolella: +järjestyksen keskipisteenä, surujen hoivaajana ja kauneuden +kuvastimena, sitä tulee hänen myös olla omaa kynnystään tuonnempana, +siellä, missä järjestystä on vaikeampi pitää pystyssä, missä surut ovat +suuremmat ja missä rakkaus on harvinaisempi. + +Ja niinkuin ihmissydämessä aina on vaistomainen taipumus kaikkiin sen +todellisiin velvollisuuksiin, -- taipumus, jota sinä et voi tukahuttaa, +vain väärentää tai turmella, jos sinä käännät sen pois oikeasta +päämäärästään; -- niin kuin siellä on voimakas rakkaudenvaisto, joka +oikein hoidettuna pitää pystyssä kaiken, mikä on pyhää elämässä, +mutta joka väärään vietynä sitä kaataa, ja jonka _täytyy_ tehdä +niin tai näin; -- niin on myös ihmissydämessä sammuttamaton vaisto, +vallanrakkaus, joka oikeaan ohjattuna pitää pystyssä lain ja elämän +koko ylevyyden, mutta joka harhaan johdettuna hävittää ne molemmat. + +Jumala laski sen juuret syvälle miehen ja naisen sydämen sisimpään, ja +Jumala sitä siellä elättääkin. Yhtä turhaa kuin vaaraakin on moittia +tai yrittää kukistaa vallanhalua! -- Taivaan tähden ja ihmisten tähden, +halua valtaa niin paljon kuin vain jaksat. Mutta _mitä_ valtaa? +Siinä on koko kysymys. Hävittämisen valtaako? Jalopeuran käpälääkö +vaiko lohikäärmeen myrkyllistä henkäystä? Ei niitä. Parantamisen, +vapahtamisen, ohjaamisen ja varjelemisen valtaa. Valtikan ja kilven +valtaa; kuninkaallisen käden valtaa, joka parantaa koskettaessaan -- +joka vangitsee vihollisen ja päästää vangin; valta-istuinta, joka +kohoaa oikeuden kalliolta ja jolta astutaan alas vain laupeuden +portaita. Ettekö tahdo yrittää saada sellaista valtaa ja nousta +sellaiselle valtaistuimelle, ettekö tahdo lakata olemasta vaimoja ja +tulla kuningattariksi? + +107. "Rauhan ruhtinas." Huomaa tämä nimi. Kun kuninkaat hallitsevat +tässä nimessä ja maan ylimykset ja tuomarit, saavat he myöskin sen +vallan kukin omalla ahtaalla alueellaan ja siinä määrässä kuin on +kuolevaisille suotu. Ei ole muita hallitsijoita; muu hallitus kuin +heidän on vain epähallitusta; mutta ne, jotka tosiaan hallitsevat +"Dei gratia", ovat kaikki rauhanruhtinaita ja rauhan ruhtinattaria. +Ei synny sotaa maailmassa, ei tapahdu pienintäkään vääryyttä, teidän, +naisten, olematta niistä edesvastuussa; ei niin, että te olisitte ne +aiheuttaneet, vaan siksi, ett'ette ole niitä estäneet. Miehet ovat +luonnostaan taisteluun taipuvaisia; he haluavat taistella minkä asian +puolesta tahansa tai sitten ilman asiaakin. Mutta teidän tehtävänänne +on valita heidän asiansa ja kieltää taistelu siinä, missä ei mitään +syytä siihen ole. Ei ole maan päällä sitä kärsimystä, sitä vääryyttä, +sitä kurjuutta, josta te ette kantaisi syytä. Miehet voivat sietää +moista, mutta teidän ei tule sitä sallia. Miehet tallatkoot sen +säälimättä temmellyksensä jalkoihin; mutta miehet ovat heikkoja +säälissä, ja heidän toivonsa on surkastunut; vain te voitte tuntea +tuskan syvyydet ja löytää keinon sen parantamiseksi. Mutta yrittämättä +tehdä kaikkea tätä, käännytte te siitä pois; te sulkeudutte puistojenne +muurien ja puutarhojenne porttien taakse; ja te tyydytte tietämään, +että niiden tuolla puolen on kokonainen maailma erämaata -- maailma +salaisuuksia, joihin te ette uskalla tunkeutua, ja kärsimyksiä, joihin +te ette uskalla katsahtaa. + +Minä sanon teille, että tämä on minusta masentavimpia kaikista +inhimillisistä ilmiöistä. Minua ei hämmästytä enää mikään syvyys, johon +ihmiskunta saattaa vajota, koska se on kerran kääntänyt kunnialleen +selkänsä. Minä en lainkaan ihmettele saiturin kuolemaa, kun hänen +raukenevat kätensä irtautuvat kullasta. Minä en ihmettele nähdessäni +irstailun orjan elävän kuolemanliinat käärittyinä jalkojen ympärille. +Minä en ihmettele sitä, että salamurhaaja ilman apulaisia surmaa +yksinäisen uhrinsa pimeässä rautatiellä tai lammen kaislojen suojassa. +Minä en ihmettele edes sitä joukkomurhaa, jonka myriadit kädet +pöyhkeillen suorittavat keskellä päivää kansojen järjettömän raivon +kohottamina, enkä minä ihmettele sitä mittaamatonta, käsittämätöntä +rikostaakkaa, jonka ovat niiden kansojen papit ja kuninkaat kasanneet +helvetistä taivaaseen ulottuvaksi. Mutta sitä minä ihmettelen ja sitä +pidän minä -- ah, miten outona! -- kun minä näen hennon, hempeän naisen +teidän keskellänne lapsi povellaan ja varustettuna voimalla, joka, +kunhan hän vain haluaisi sovelluttaa sitä lapseensa ja sen isään, +on puhtaampi kuin taivaan ilma ja väkevämpi kuin kaikki maailman +meret -- niin, siunauksella niin suurella, ett'ei hänen puolisonsa +haluaisi luopua siitä koko maapallon hinnasta, vaikka se olisikin yksi +ainoa täydellinen krysoliitti: -- kun minä näen hänen luopuvan tästä +ylevästä vallastaan kilpaillakseen etusijasta lähimmän ovinaapurinsa +kanssa! On hämmästyttävää -- hyvin hämmästyttävää! -- nähdä hänen +kaikkien oikeiden ja viattomien tunteiden kaunistamana menevän aamuisin +puutarhaansa leikkimään sen hyvin hoidettujen kukkien hetaleilla +ja nostamaan niiden päätä, jos ne sen kallistavat, onnellinen hymy +kasvoillaan ja otsa pilvetönnä siksi että pieni muuri ympäröi tätä +rauhallista paikkaa; ja kuitenkin tietää hän sydämessään -- jos hän +vain haluaa käyttää hyväkseen sitä, mitä se tietää -- että tämän +ruusujen peittämän muurin tuolla puolen aina taivaanrannalle asti +ihmiset kuolemantuskissaan raastavat villiä ruohoa ja että sen ruohon +takovat maan tasalle heidän sydänverensä lyönnit... + +Te olette kuulleet kerrottavan -- ja minun luullakseni on tässä +väitteessä muutakin kuin mielikuvitusta, mutta pitäkäämme sitä +nyt joka tapauksessa vain mielikuvituksen tuotteena -- että kukat +menestyvät oikein vain sellaisen ihmisen puutarhassa, joka niitä +rakastaa. Minä tiedän teidän toivovan, että tämä olisi totta; teistä +tuntuisi ihanalta lumovoimalta, jos te voisitte sytyttää kukkiinne +syvempiä, lämpimämpiä värejä vain luomalla niihin lempeän katseen; +niin, ja vieläkin ihanammalta, jos teidän katseellanne olisi voima +ei ainoastaan elähyttää, vaan myös säilyttää; -- jos te voisitte +käskeä mustan ruosteen pysymään niistä loitolla, ja nivelikkään toukan +säästämään niitä -- jos te voisitte käskeä kasteen lankeamaan niille +kuivuuden vallitessa ja sanoa etelätuulelle pakkasen saapuen: "Tule, +etelätuuli, ja huo'u puutarhaani, jotta sen jalo tuoksu leviäisi +avaralle." Tämä tuntuisi teistä ihanalta? Mutta eikö teistä tuntuisi +se vielä ihanammalta kuin kaikki tämä -- ja kuinka rajattomasti +suuremmoisemmalta -- minkä te _voitte_ tehdä kukkien hyväksi, jotka +ovat kauniimpia kuin nämä -- kukkien, jotka osaavat siunata teitä, +koska te olette niitä siunanneet, ja jotka osaavat rakastaa teitä, +koska te olette niitä rakastaneet, -- kukkien, jotka ajattelevat kuten +te ja joilla on samanlainen henki kuin teilläkin; ja jotka, jos te +ne pelastatte, ovat pelastettuja ijäksi? Onko tällainen valta pieni? +Tuolla kaukana rämeiden ja kallioiden keskellä -- kaukana kammoittavien +katujen pimeässä -- venyvät nämä heikot pikku kukat, kaikki lehdet +kuihtuneina ja varret taittuneina: ettekö sitten koskaan haluaisi mennä +niiden luo tai järjestää niitä omiin pieniin, tuoksuviin lavoihinsa tai +laittaa niille omaa taimitarhaa, noille kylmässä tuulessa väriseville? +Pitääkö aamun seuraaman aamua vain teille, eikä heille; ja päivän +nouseman etäältä katselemaan tätä kamalaa kuolontanssia, mutta ei +koskaan päivän nouseman tuulahduksellaan virvoittamaan näitä villien +orvokkien ja kuusamain ja orjantappurain muodostamia eläviä kukkaryhmiä +ja huutelemaan teitä akkunastanne -- ei englantilaisen runoilijan +valtijattaren nimeltä, vaan Danten suuren Matildan nimeltä, hänen, joka +seisoi onnellisen Lethen rannalla kukkaseppeltä sitoen -- sanoen: + + "Matilda, nyt käyös yrttitarhaan: + Jo väistymys tul' yön, tuon peikon mustan, + Jo kuusan tienoot täyttää tuoksullaan + Ja ruusuin henkäys käy yli maan?" + +Ettekö tahdo laskeutua niiden luo? -- näiden suloisten elävien +olentojen luo, jotka uusi rohkeus on putkahuttanut maasta taivaan syvän +hohteen värittäminä -- ja jotka pyrkivät ylöspäin versomisen jumalaisen +voiman nostamina, ja joiden puhtaus, tomusta ja pölystä vapaana, umppu +umpulta avautuu lupauksen kukaksi; -- ja ne kääntyvät teidän puoleenne +teitä odottaen: "kuunteleepi kukonkannus -- mä kuulen, kuulen! Ja lilja +kuiskaa -- mä ootan!" + +Huomasitteko, että minä äskeistä runoa esittäessäni sivuutin kaksi +säettä; luulette ehkä minun ne unohtaneen? Tässä ne ovat: + + "Matilda, nyt käyös yrttitarhaan; + Jo väistymys tul' yön, tuon peikon mustan, + Matilda, nyt käyös yrttitarhaan: + Mä veräjällä yksin ootan." + +Mutta kenen luulette yksinään seisovan tämän ihanamman puutarhan +veräjällä, odottaen teitä? Oletteko joskus kuulleet puhuttavan ei +Matildasta, mutta Magdalenasta, joka aamulla meni yrttitarhaansa ja +siellä tapasi veräjällä odottamassa miehen, jota hän luuli yrttitarhan +hoitajaksi? Ettekö ole häntä etsineet usein, -- etsineet häntä turhaan +läpi yön; -- etsineet häntä turhaan sen vanhan yrttitarhan veräjältä, +jossa säkenöivä miekka odottaa? Häntä ei ole siellä koskaan, mutta +_tämän_ puutarhan veräjällä, siellä odottaa hän aina -- odottaa +tarttuakseen teidän käteenne -- valmiina lähteäkseen katselemaan +laakson hedelmiä, lähteäkseen katselemaan, onko viinipuu jo kukkinut ja +onko kranaatti-omenan kukka jo käynyt umpuille. Siellä käyskentelette +te Hänen kanssansa katselemassa niitten viinipuitten pieniä köynnöksiä, +joita hänen kätensä hoitaa -- siellä näette te kranaatti-omenan kukan +avautuvan siinä, mihin hänen kätensä oli kylvänyt sen veripunaisen +siemenen; -- vielä enemmän: te näette enkelten joukon pitävän vartiota +ja siivillään karkoittavan kaikki nälkäiset linnut hänen kylvämiltään +tienvieriltä ja te kuulette heidän huutelevan toisilleen viinipuurivien +välistä: "Ottakaa kiinni ne ketut, ne pikku ketut, jotka hävittävät +viinipuut, sillä meidän viinipuittemme rypäleet ovat vielä hentoja." +Oi te kuningattaret -- te kuningattaret! pitääkö teidän maanne vuorten +kätköissä ja onnellisissa lehdoissa ketuilla oleman luolansa ja +taivaan linnuilla pesänsä; mutta pitääkö kaupunkienne kivien huutaman +teille, että ne ovat ainoat pielukset, joille Ihmisen Poika voi päänsä +kallistaa? + + + +JOHN RUSKIN. + +_John Ruskin_, kuuluisa englantilainen taide-arvostelija ja kauneuden +apostoli, syntyi Lontoossa, 8 p. helmik. 1819. Hän oli vanhempiensa, +viinikauppias John James Ruskinin ja tämän puolison Margaret Coxin +ainoa lapsi. Saatuaan tiedon ensimäiset alkeet ja etenkin kaikelle +kauniille herkän mielensä herätyksen taiteita rakastavassa kodissaan, +harjoitti hän jonkun aikaa lukuja Oxfordin yliopistossa, samalla +matkustellen vanhempiensa kanssa Englannin ja Europan mantereen ristiin +rastiin. Näillä matkoilla ja yksinäisillä vaelluksilla metsissä ja +kedoilla ja vuorilla kehittyi hänen erinomaisen herkkä luonnon- ja +kauneudentajunsa yhä hienostuneemmaksi ja yhä hartaammaksi, ja niinpä +hän vasta 24 vanhana kirjoittaa siihen asti halveksitun ja parjatun +maisemamaalari _Turnerin_ puolustukseksi ensi niteen kuuluisaa teostaan +_Modern Painters_, herättäen sillä suunnatonta huomiota ja lisäten +siihen vielä vuosien mittaan 4 uutta nidettä (1843-1860). + +Matkusteltuaan sitten Italiassa ja Alpeilla tutkimassa rakennustaidetta +ja vuorimaalauksen "totuutta", julkaisee hän retkiensä tuloksena +v. 1849 teoksen "_The Seven Lamps of Architecture_", omilla +piirustuksillaan varustettuna. + +Sitten joutuu Ruskin onnettomiin naimisiin -- avioliitto purkautuu v. +1854 ja rouva Ruskin menee toiselle miehelle -- viettää pitkät ajat +Italiassa, Venetsiassa, valmistellen suurta ja syystä kyllä kuuluisaa +teostaan "_The Stones of Venice_", joka sitten ilmestyykin 3:na vahvana +niteenä 1851-53, jossa hän loistavalla, innostuneella ja sytyttävän +runollisella tavallaan osoittaa rakennustaiteenkin noudattelevan kunkin +kansan ja ajan uskontoa, siveyskäsitteitä, tapoja ja harrastuksia ja +jossa hän ylistää gotiikkaa renesanssin kustannuksella. + +Samana vuonna, jolloin _"Venetsian kivien"_ ensi osa ilmestyi, julkaisi +Ruskin myös n.s. prerafaelistisen maalaussuunnan puolustus- ja +selitysteoksen _Pre-Raphaelitism_ (1851), joka suuresti auttoi tämän +merkillisen taideliikkeen kehkeymistä. + +1853 aloittaa Ruskin pitkän ja suunnatonta huomiota herättäneen +luentotoimintansa Edinburghissa, Manchesterissa y.m., käsitellen +eloisasti, mukaansatempaavasti rakennustaidetta, Turneria, +prerafaelitismia, taiteen siveellistä ja yhteiskunnallista sovellutusta +ja tiivistäen ajatuksensa sitten kirjoiksi sellaisiksi kuin _A Joy for +Ever, On The Old Road, The Two Paths_. Muita samanaikuisia teoksia ovat +_Harbours of England_ (1856), _Elements of Drawing_ (1857), _Elements +of Perspective_ (1859) sekä _Modern Painters'in_ viides ja viimeinen +nide (1860). + +Tämä vuosi 1860 osoittaa taitekohtaa Ruskinin elämässä ja tuotannossa. +Nyt loppuu hänen askartelunsa suoranaisen taiteen kanssa, ja hän +ryhtyy nyt sovelluttamaan oppejaan ja taiteen syvintä tarkoitusperää +tavoittelevaa maailmankatsomustaan elävään elämään, yhteiskunnallisiin +laitoksiin, kansaan. Hän saarnaa suurteollisuuden raaistuttavaa, +rumentavaa, tappavaa, ihmissielua surkastuttavaa vaikutusta vastaan, +tuomitsee rautatiet maiseman tärvelijöinä, kokee nostaa kunniaan +vanhaa englantilaista käsiteollisuutta ja toimittaa työväelle +siedettäviä asunto-oloja j.m.s. Hänestä tulee täten säkenöivänä +puhujana, lukemattomien, mitä omituisimmilla nimillä varustettujen +kirjojen, lentolehtisten, aikakauskirjojen sepittäjänä ja toimittajana +väsymätön, innostunut _kauneuden apostoli_ keskelle suurteollisuuden +kiirettä, kurjuutta ja rumuutta. Hän ei jätä koskematta ainuttakaan +yhteiskunnan mätähaavaa, hän pohtii kansantaloutta ja kasvatusta, hän +tuhlaa koko suuren omaisuutensa aatteidensa toteuttamiseksi ja hänen +vaikutuksensa niin kotona kuin ulkomailla onkin ollut erinomaisen +runsas ja hedelmöittävä taiteen yleisiin suuntiin, kasvatukseen, elämän +kauneuteen, luonnontajuun nähden. + +Ruskin on kirjoittanut kaiken kaikkiaan yli 50 eri teosta, ottamatta +lukuun hänen pienempiä julkaisujaan. Kuuluisin ja suosituin hänen +apostoliaikakautensa teoksista on epäilemättä _Sesame and Lilies_ +(1871), joka Manchesterissa ja Dublinissa pidettyinä luentoina +käsittelee lennokkaalla tavallaan kasvatusta, naisen asemaa ja +tehtävää, yhteiskunnan suhdetta yksilöön. Muista myöhemmistä teoksista +mainittakoot tytöille kirjoitettu _Ethics of the Dust_ (1886), suurta +suosiota saavuttanut _The Crown of Wild Olive_ (1866), ajatuskokoelma +_Time and Tide_ (1867), kreikkalaista jumalaistarustoa käsittelevä +_Queen of The Air_ (1869). 1870-1885 julkaisee hän teokset _Aratra +Pentelici, The Eagle's Nest, Love's Meinie, Ariadne Florentina, Val +d'Arno, Proserpina, Deucalion, The Laws of Fesolé, The Bible of Amiens, +The Art of England, The Pleasures of England_, omatekoisen elämäkerran +_Praeterita_ j.n.e. + +Vv. 1869-1884 toimii hän kaunotieteiden professorina Oxfordin +yliopistossa sekä julkaisee vv. 1871-1884 pientä kuukauslehteä _Fors +clavigera_ työmiehille. + +Ruskin, Luonto ja ihminen. -- 13 + +Hän kuolee 20 p. jouluk. 1900 yksinkertaisesta talossaan Conistonissa. + +John Ruskinilla oli jokaiselle profeetalle välttämätön hehkuva innostus +asiaansa, ja se vei hänet nykyisen onnettoman yhteiskunnan onneksi +ainakin osittaiseen voittoon. + +Hänen sanontansa oli ensi alussa pitkin, suunnattomasti sälytetyin +lausein liikkuvaa ja siis vaikeatajuista, eikä ole aina suomentajan +syy, jos lukija tässä kirjassa onkin tavannut kohtia, joiden +ajatukseen hän vain ankarasti ponnistellen on päässyt syventymään. +Mutta myöhemmin, kun hän alkoi puhua kansalle, muuttui myös hänen +esitystapansa lyhyeksi, täsmälliseksi, iskeväksi, sytyttäväksi ja +hänen oppinsa selväksi ja kohottavaksi. Ja mitä hän vaati taiteelta +ja elämältä: totuutta, luonnollisuutta, puhtautta, vakavuutta, onkin +sittemmin tullut yleisesti tunnustetuksi, ja mikä vielä parempi, +johonkin määrin myös seuratuksi. Tutustuminen Ruskinin elämäntyöhön, +ajatuksiin ja opetuksiin onkin jalostavinta, kohottavinta ja henkisiä +näkö-aloja avartavinta askartelua, mitä todelliseen sivistykseen +pyrkivä ihminen saattaa löytää. + +Tämän kirjan pikkukappaleet on suomennettu erään ulkomaalaisen +valikoiman mukaan alkuperäisistä teoksista, ja pyrkivät ne osoittamaan +Ruskinin suhdetta luontoon ja kasvatukseen. + +Toivokaamme, ett'ei mene pitkää aikaa, ennenkuin suomalainen yleisö saa +jonkun Ruskinin teoksen kokonaisuudessaan nautittavakseen. + +_Suomentaja_. + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57873 *** |