Sentinels relocatedHEADmain

2 files changed, 5383 insertions, 5770 deletions

diff --git a/57873-0.txt b/57873-0.txt
new file mode 100644
index 0000000..2c302b4
--- /dev/null
+++ b/57873-0.txt
@@ -0,0 +1,5383 @@
+*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57873 ***
+
+
+
+E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
+
+
+
+LUONTO JA IHMINEN
+
+Poimintoja eri teoksista
+
+Kirj.
+
+JOHN RUSKIN
+
+Suomentanut
+
+Vihtori Lehtonen
+
+
+
+
+
+
+Porvoossa,
+Werner Söderström Osakeyhtiö,
+1911.
+
+
+
+
+I. TAITEEN EDELLYTYKSET.
+
+
+Täysin kehittynyt maku merkitsee kykyä saada mahdollisimman suurta
+nautintoa niistä aineellisista lähteistä, jotka vetävät puoleensa
+meidän puhtainta, täydellisintä henkistä olemustamme; mutta miksi me
+nautimme näistä muodoista ja väreistä emmekä noista, on kysymys, johon
+yhtä vähän voidaan vastausta odottaa kuin kysymykseen, miksi me pidämme
+sokerista, vaan emme malista.
+
+2. Mielenlaatu, joka auttaa oikean maun kehittymistä, on ennen
+kaikkea kärsivällisyyttä. Se askaroi kaiken sen kanssa, joka sen
+tielle osuu. Se ei tallaa sitä -- siinähän voisi olla helmiä, vaikka
+ne näyttäisivätkin akanoilta. Se mielenlaatu on hyvää maata, joka on
+helppo puhkaista, mutta joka hyvin säilyttää siemenensä; se ei salli
+kelvottomain ajatusten orjantappurain nousta tukahuttamaan heikkoa
+orasta; lisäksi on se nälkäinen ja janoinen ja se juo kaiken kasteen,
+mikä siihen putoaa. Se on kunniallinen ja kelpo sydän, joka ei liian
+hetaasti avaudu, ennenkuin aurinko on noussut, mutta joka ei sitten
+myös petä; se epäilee itseänsä, voidakseen olla valmis uskomaan ja
+koettelemaan kaikkea, mutta luottaa kuitenkin itseensä niin paljon,
+että se ei halua heittää kesken sitä, minkä kerran on alkanut, eikä
+taas alkaa mitään ensin sitä tutkimatta. Ja nautinto, jonka se saa
+todeksi ja hyväksi havaitsemastaan, on niin suuri, ett'ei se hevillä
+anna muodin oikkujen tai sairaloisen turhamaisuuden johtaa itseään
+harhaan; se ei päästä puoluevimmaa eikä teeskentelyä silpomaan ja
+vääntämään johtopäätöksiään; sen katse ja sen ihailu ovat liian
+läpitunkevia -- liian eläviä -- jotta valkeaksi sivuttu hauta tai
+matala lähde kykenisivät sitä viekoittelemaan tai sitä ajan pitkään
+tyydyttämään. Se tarttuu kaikkeen, mitä se rakastaa, niin lujasti, että
+se musertaa sen, jos se sattuu olemaan ontto.
+
+3. Ihmiset ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että jokainen askartelu,
+joka tarkoittaa ruumiillisen mukavuuden edistämistä ja aineellista
+hyötyä, on epäjalo, sekä että jokainen askartelu, joka kohdistuu
+vain henkeen, on jalo; minkä takia geologia muka menettelee paremmin
+pukiessaan kuivuneita luita niiden entiseen asuun ja kaivaessaan
+ilmoille ammoin hävinneitä olentoja kuin etsiessään lyijysuonia tai
+rautakerrostumia; minkä takia tähtitiede toimii viisaammin avatessaan
+meille taivaan asunnot kuin opettaessaan meitä purjehtimaan; minkä
+takia kasvitiede tekee kiitettävämmän työn selvitellessään kasvien
+rakennetta kuin puristaessaan niiden mehuja; minkä takia lääketiede
+suorittaa paremman tehtävän tutkiessaan ihmisruumiin elimistöä
+kuin asetellessaan sen jäseniä paikoilleen. -- Niin on kuitenkin
+järjestetty, että meidän kehoitukseksemme jokainen askel, jonka me
+suuntaamme tietämisen korkeampia aloja kohti, myös jossakin suhteessa
+antaa käytännöllisiä tuloksia; että kaikki luonnon suuret ilmiöt,
+joista vain enkelit voivat pyrkiä saavuttamaan täydellistä tietoa,
+mutta joita me voimme oppia tuntemaan vain osittain, vaikuttavat
+kuitenkin, yhä enemmän ja enemmän ilmaistessaan meille Hänen
+olemustansa ja kunniaansa, jossa ne iloitsevat ja me elämme, niin
+suotuisasti ja levittävät niin suurta aineellistakin siunausta, että
+kaikki alemmat olennot iloiten sen tuntevat ja halajavat sitä koko
+sillä voimalla, minkä heidän epätäydellinen luontonsa sisältää;
+että suurien virtojen, jotka riemuiten täyttävät kummut kumealla
+kohinallansa ja laaksot kiemurtelevalla hohteellansa, täytyy kuitenkin
+elättää oma osansa ketoa ja kantaa omia lastilaivojansa; että ne hurjat
+liekit, joita Alppien on kiittäminen syntymisestään ja tultasyöksyväin
+vuorten kauhuistaan, sulattavat meille metallisuonen ja lämmittävät
+elähyttävän lähteen; ja kaikki tämä tapahtuu, toistan sen vieläkin,
+meidän kannustamiseksemme eteenpäin eikä meidän parkitsemiseksemme --
+sillä tieto on oma palkintonsa: -- yrteillä on parantava voimansa,
+kivillä raha-arvonsa ja tähdillä määrätyt kimaltelemishetkensä.
+
+4. Jos kaikkivaltias olisi järjestänyt niin, että näköaistin korkeimmat
+nautinnot olisivat kaikkein vaikeimmin saavutettavissa ja jos täytyisi
+niitä saavuttaakseen kasata kultalinnoja ja torneja toinen toisensa
+hartioille ja kohottaa keinotekoisia vuoria keinotekoisten järvien
+rantamille, ei olisi koskaan syntynyt suoranaista vastakohtaa yksilön
+uhrautuvien velvollisuuksien ja hänen synnynnäisten toiveittensa
+välille. Mutta mitään sellaista vastakohtaa ei sisälly jumalallisen
+kaitselmuksen järjestelmään: se jättää meidän huoleksemme ratkaista,
+haluammeko me koeteltuina käyttää väärin tätä aistia, kuten kaikkia
+muita, ja ravita sitä itsekkäästi ja ajatuksettoman turhamaisesti,
+kuten me saatamme kiihoittaa kitalakeamme vahingollisilla herkuilla
+siksi kunnes yhä vaateliaamman maun himo muuttuu sairaloiseksi
+kyllääntymiseksi, joka on kykenemätön nauttimaan, ell'ei se Caligulan
+tavoin kokoa miljoonien elämäin työtä lyhyen hetken aistimuksiin; --
+kaitselmus jättää siis meille vapauden nöyrin ja rakastavin keinoin
+hankkia itsellemme suurta iloa, joka ei vieroita meitä kaltaisistamme
+eikä vaadi meitä uhraamaan velvollisuuksiamme eikä tehtäviämme, vaan
+joka yhä lujemmin kiinnittää meitä ihmisiin ja Jumalaan, joka on aina
+meidän saavutettavissamme ja sopusoinnussa kaikkien meidän tekojemme
+kanssa ja joka muuttumattomana ja ikuisena muodostaa kaikkien meidän
+harrastustemme ja pyrkimystemme sisällön.
+
+5. Suuri ihanteiden ihminen ei voi koskaan olla itsekäs. Koko hänen
+voimansa johtuu siitä, että hän kadottaa oman olemisensa näkyvistään
+ja tuntuvistaan ja muuttuu vain totuuden todistajaksi ja kuvastimeksi
+sekä näkyjensä kertojaksi -- pysyen aina passiivisena kaikessa mitä hän
+näkee, passiivisena lausunnoissaan, mutta yhä valittaen, ett'ei hän voi
+kyllin täydellisesti kuvastaa tai kyllin selvästi ilmaista kaikkea sitä
+mitä hän on nähnyt -- mikä ei totisesti ole kovin ylväs tila ihmiselle.
+Mutta ihminen, jolla ei ole vähintäkään keksimiskykyä, on alituisessa
+puuhassa järjestellessään ja kohennellessaan maailman asioita, ja
+parantaen ja kaunistaen ylpeilee hän kaikesta, mitä tekee, koska se
+hänen mielestään on mainiointa mitä ajatella voi.
+
+6. Mikäli kasvatus itse asiassa pyrkii muodostamaan aisteja
+hienostuneemmiksi ja käsityskykyä terävämmäksi ja siten johtaa
+ihmisiä iloitsemaan vienoista eikä räikeistä väreistä ja suloisista
+eikä karkeista muodoista, sekä huolellisesti tutustuttamalla heitä
+parhaimpaan kaikissa suhteissa, opettaa heitä nopeasti eroittamaan
+kehittyneen, hienostuneen yksinkertaisesta ja alhaisesta -- sikäli
+on täten hankittu maku kunnioitettava ominaisuus ja sikäli on
+todellista ylistystä lauseessa, että joku "osoittaa hyvää makua". Mutta
+mikäli tällä korkeammalla kasvatuksella on taipumusta typistämään
+lähimmäisenrakkauden tunnetta ja koventamaan sydäntä, siten että
+se tutustuttamalla ihmistä liian läheisesti kaikenlaisiin asioihin
+vähentää kiintymystä kaikkeen kauniiseen, kunnes lopulta parhainkin
+vain vaivoin viehättää ja loistavinkin vain vaivoin jaksaa huvittaa; --
+mikäli se kehittää ylpeyttä ja johtaa ihmisiä etsimään nautintoansa,
+ei enään esineen omasta arvosta, vaan siitä, mikäli se kuvastaa heidän
+omaa suuruuttaan (esimerkiksi kun ihmiset laitattavat marmorisia
+pilarikäytäviä tai marmorilattioita ei niin paljon sen takia että
+he pitäisivät marmorin väristä tai nauttisivat marmorilattialla
+kävelemisestä, vaan siksi, että moiset käytävät ja lattiat maksavat
+paljon rahaa ja eroavat kaikkien silmissä tavallisista yksinkertaisista
+kivikäytävistä ja puulattioista); -- mikäli se viettelee ihmisiä
+panemaan suurempaa merkitystä puvun, käytöstavan ja ulkomuodon
+viehättäväisyydelle kuin aineen ja sydämen arvolle, ja pitämään _hyvin
+lausutusta_ sanasta enemmän kuin _todesta_ sanasta, huolitellusta
+esiintymistavasta enemmän kuin vilpittömästä ja hienosti muodostuneista
+kasvoista enemmän kuin hyväntahtoisista, -- ja kaikessa muussa
+antamaan tavan ja näön vallita ikuisen totuuden kustannuksella; --
+mikäli lopuksi tuo korkeampi kasvatus kehittää tunteen synnynnäisestä
+erilaisuudesta eri luokkien välille ja johtaa siihen, että kaikkia
+niitä enemmän tai vähemmän halveksitaan, jotka eivät ole jollakin
+määrätyllä yhteiskunnallisella arvo-asteella, niin ett'ei moukan
+tunteita, iloja ja suruja pidetä minkään arvoisina hyvinkasvatetun
+ihmisen tunteisiin ja suruihin verrattuina; -- sikäli on kaikissa
+näissä erilaisissa suhteissa se tunne, jonka tuo "vapaamieliseksi"
+sanottu kasvatus herättää, ehdottomasti ja jyrkästi ristiriidassa jalon
+taiteen oikean käsityksen ja tajunnan kanssa.
+
+7. Joka jokapäiväisessä elämässään totuttautuu etsimään vakavia
+puolia kaikesta kuulemastaan ja näkemästään, on havaitseva näiden
+puolien tahattoman mielikuvituksen vaikutuksesta esiintyvän itselleen
+niiden jaloimmissa yhdistelmissä, ja joka etsii vain pintapuolisuutta
+ja petollisuutta, hän näkee unissaan vain pintapuolisuutta ja
+petollisuutta. [Aivan oikein. Harvat käsittävät, kuinka paljon
+tärkeämpää olisi hillitä henkeänsä kuin pakottaa sitä ylenmääräiseen
+toimintaan. Melkein kaikki ihmiset ruoskivat hevosiaan näkemättä minne
+ne vievät.]
+
+
+
+
+II. MIELIKUVITUKSEN VOIMA JA TEHTÄVÄ.
+
+
+Millä tavalla on ihminen oikeutettu käyttämään mielikuvitustansa,
+s.o. kykyään tajuta tai ajatuksin käsittää asioita, joita aistit
+eivät voi havaita? Sen ensimäisenä ja jaloimpana tehtävänä on ollut
+havaannollisesti loihtia silmiemme eteen seikkoja, joiden sanotaan
+kuuluvan meidän tulevaan elämäämme tai näkymättöminä ympäröivän meitä
+nykyisessä olotilassamme. Se on annettu meille, jotta me voisimme
+kuvitella taivaaseen, maahan ja mereen suuret joukot ikäänkuin aina
+läsnäolevia todistajia -- vanhurskaiden sieluja, jotka odottavat
+meitä; jotta me voisimme havaita taivaan asujanten suuren sotajoukon
+ja löytää siitä ne, joiden seurassa me hartaimmin haluaisimme olla
+ijankaikkisesti; jotta me kykenisimme ikäänkuin näyssä katselemaan
+enkelten toimintaa ympärillämme ja näkemään tulivaunuja kaikkien
+vuorten huipuilla; mutta ennen kaikkea jotta me voisimme kuvitella
+itsellemme ne tapahtumat ja seikat, joihin me olemme velvoitetut
+uskomaan ja jotta me voisimme ikäänkuin ruumiillisessa muodossa olla
+läsnä jokaisessa muistiinmerkityssä kohdassa Vapahtajan elämää. Sen
+toisena, tavallisena tehtävänä on johtaa meitä tajuamaan muiden
+kertomusten tapauksia ja pakottaa niitä uudelleen muuttumaan
+näkyväisiksi, niin että ne tekevät meihin saman vaikutuksen kuin jos
+olisimme ne omin silmin nähneet; sekä elämän vähäpätöisemmissä oloissa
+saattaa meitä kokoamaan suurimman mahdollisen ilon siitä hyvästä, joka
+on ulottuvillamme, yhdistämällä siihen onnellisia lisiä, ja kaikessa
+pahassa, joka meitä ahdistaa, vähentää onnettomuutta tuomalla mieleemme
+muiden iloisempien hetkien muiston; kuin myöskin sattuvasti ilmaista
+järjen totuuksia vertauksen, kuvan tai henkilöllisentämisen muodossa,
+jotka siten painavat nuo totuudet mahdollisimman syvälle sydämeemme;
+ja lopuksi on mielikuvituksen tehtävänä, kun sielu on perin väsynyt,
+elähyttää sitä sellaisella viattomalla leikillä, joka parhaiten sointuu
+luonnon esineiden houkutteleviin ääniin ja joka sallii sen vaikenevan
+kauneuden sijasta joutua elävään seuraan ja omiksi iloikseen loihtia
+keijukaisia nurmikentille ja vedenneitoja aaltojen helmaan.
+
+9. Mutta näin kunnioittaessamme mielikuvituksen voimaa ja taidetta,
+älköön kukaan meistä halveksiko muistin voimaa ja taidetta.
+
+Ottakoon lukija vakavasti harkitakseen, mitä hän haluaisi antaa siitä,
+että hänellä vain silmänräpäyksenkin ajaksi olisi voima pysyttää
+sellaisinaan edes muutamia niistä viehättävistä näyistä, jotka niin
+usein ilmestyvät hänelle vain samassa kadotakseen: haihtuva pilvi,
+väräjävä lehti, kiitävä varjo; pakottaa kiehuva vaahto pysähtymään
+aallon harjalle ja viri alituisesti karehtimaan järven pinnalla; ja
+viedä mukanaan ei vain hämäryyttä tai heikkoa auringonpilkkua (vaikka
+sekin jo on kaunista), vaan mukailun, joka ei näyttäisi vain mukailulta
+-- mutta joka olisi todellinen, täydellinen kuva elämästä. Tai ottakoon
+hän mieluummin huomioonsa (sillä siten ei saateta moisen voiman
+ylevyyttä riittävästi ilmaista), että se itse asiassa merkitsisi kykyä
+milloin tahansa siirtyä määrättyyn ympäristöön -- lahja niin suuri,
+että sen voi saada osakseen vain ruumiista vapautunut henki; lisäksi
+otaksukoon hän, ett'ei tämä taikakyky käsittäisi ainoastaan nykyistä
+aikaa, vaan myös menneisyyden ja että se tekisi meille mahdolliseksi
+tunkeutua niin sanoaksemme sellaistenkin ihmisten ruumiilliseen
+olemukseen, jotka ammoin ovat tuhaksi rauvenneet; tarkastella heitä
+toiminnassa ikäänkuin he vielä eläisivät, mutta edullisemmin ehdoin
+kuin milloinkaan oli suotu heidän ohimenevän elämäntyönsä näkijöille;
+katsella heitä aina mielemme mukaan pysähtyneinä silmänräpäyksen
+eleeseen ja ilmeeseen ja seisovina jonkun suurtyön äärellä, hehkuvan
+aikomuksen kuolemattomuudessa. -- Kuvitelkoon lukija, mikäli se
+on mahdollista, moista kykyä ja sanokoon sitten, tuleeko puhua
+kevytmielisesti taiteesta, joka sen meille antaa, vai tuleeko meidän
+pikemminkin puoleksi jumalallisena kunnioittaa lahjaa, joka saattaa
+koroittaa meidät aina enkelten tasalle ja antaa meille aavistuksen
+heidän autuudestaan.
+
+10. Minä luulen, että paras todistus totisesti suuresta miehestä on
+hänen nöyryytensä. Minä en tarkoita nöyryydellä epäilystä omasta
+voimastaan tai pelkoa lausua vakaumustansa julki, vaan oikeata
+käsitystä suhteesta, joka vallitsee sen välillä, mitä _hän_ voi tehdä
+ja sanoa ja sen välillä, mitä muu maailma tekee ja sanoo. Kaikki
+suuret miehet eivät ainoastaan ymmärrä asiaansa, vaan tietävät myös
+tavallisesti, että he sen ymmärtävät; eivätkä he ole oikeassa vain
+pääasiallisiin mielipiteisiinsä nähden, vaan he tietävät lisäksi
+olevansa niihin nähden oikeassa; mutta eivät he sen tähden nosta
+itsestänsä suurta melua. Arnolfo tietää kykenevänsä rakentamaan kauniin
+tuomiokirkon Firentseen; Albrecht Dürer kirjoittaa tyynesti henkilölle,
+joka löytää virheitä hänen teoksistaan: "Sitä ei voida paremmin tehdä";
+sir Isaac Newton tietää ratkaisseensa parisen ongelmaa, jotka olisivat
+panneet kaikkien muiden päät pyörälle; mutta he eivät odota, että
+heidän kanssa-ihmisensä sen takia lankeaisivat maahan ja palvoisivat
+heitä. Heillä on omituinen tunne voimattomuudestaan, ja he tajuavat,
+ett'ei suuruus ole _heissä_, vaan että se vaikuttaa _heidän kauttansa_
+-- ett'eivät he olisi voineet muuta tehdä eivätkä muuta olla kuin
+miksi Jumala oli heidät määrännyt; ja he näkevät jotakin jumalaista ja
+Jumalan luomaa jokaisessa ihmisessä ja ovat rajattoman, houkkamaisen,
+uskomattoman sääliväisiä.
+
+11. Mikäli saatan havaita, on olemassa muuttumattomana lakina
+se, että suurimmat miehet, olkootpa he sitten runoilijoita tai
+historiankirjoittajia, elävät kokonaan omassa ajassaan ja että heidän
+teostensa tärkeimmät hedelmät ovat peräisin juuri heidän omalta
+ajaltaan. Dante kuvaa kolmannentoista vuosisadan Italiaa; Chaucer
+neljännentoista vuosisadan Englantia; Masaccio viidennentoista
+vuosisadan Firentseä; Tintoretto kuudennentoista vuosisadan Venetsiaa;
+mutta he eivät kiinnitä lainkaan huomiotaan aikavirheisiin ja
+kaikenlaisiin pienempiin erehdyksiin, koska he ovat aina houkutelleet
+elävän totuuden esiin oman elävän aikansa tarkastelusta. Kun
+sanotaan Shakespearen kirjoittaneen mestarillisia historiallisia
+näytelmäkappaleita aiheista, jotka kuuluvat menneisiin vuosisatoihin,
+vastaan minä, että ne _ovat_ mestarillisia näytelmäkappaleita
+juuri siksi, ett'ei niissä ole vähintäkään huomiota kiinnitetty
+vuosisatoihin, vaan että niissä huokuu elämä, jonka kaikki ihmiset
+tunnustavat kaikkien aikojen ihmiselämäksi -- eikä siksi, että
+Shakespeare pyrki julistamaan yleismaailmallisia totuuksia, vaan siksi,
+että hän rehellisesti ja täydellisesti niiden ihmisten mukaan, jotka
+elivät hänen ympärillään, kuvaili ihmisluontoa, joka itse asiassa on
+aina sama -- koska viidennentoista vuosisadan konna _sielun ja sydämen_
+puolesta oli aivan samaa lajia kuin on konna yhdeksännellätoista
+vuosisadalla ja kuin oli konna kahdennellatoista vuosisadalla; ja
+niin ikään muistuttaa kunniallinen ja ritarillinen mies suuresti
+muita kunniallisia ja ritarillisia miehiä millä ajalla tahansa.
+Tähän nähden on moisen suuren ihanteellisen taiteilijan teos aina
+yleismaailmallinen; ei siksi, ett'ei se ole _muotokuva_, vaan siksi,
+että se on _täydellinen_ muotokuva, täydellinen aina sydämen sopukoihin
+asti, sydämen, joka pysyy samana läpi kaikkien aikojen; kun sitä
+vastoin heikon ihantelijan teos _ei_ ole yleismaailmallinen, ei siksi,
+ett'ei se ole muotokuva, vaan siksi, että se on vain _puolinainen_
+muotokuva -- ulkokuoresta, tavoista, puvusta, vaan ei sydämestä.
+Siten kuvailevat Tintoretto ja Shakespeare aivan yksinkertaisesti
+venetsialaista ja englantilaista luonnetta sellaisena kuin he näkivät
+sen omalla ajallaan, aina juuriin asti, _kaikiksi_ ajoiksi; mutta mitä
+tulee pyrkimykseen valaa historiallisiin teoksiinsa menneiden aikojen
+erikoisia aatteita, tapoja ja oloja, niin emme sellaista pyrkimystä
+huomaa heillä enemmän kuin kenelläkään muullakaan täydellisen
+suurella miehellä, jonka minä tunnen. [Mitä jälkiä havaitaan esim.
+Kleopatrassa egyptiläisestä luonteesta? -- atenalaisesta Theseuksessa
+tai Timonissa? -- muinaisenglantilaisesta Imogenissa tai Cordeliassa?
+-- muinaisskotlantilaisesta Macbethissa? -- tai edes keski-ajan
+italialaisesta luonteesta Petrucchiossa, Venetsian kauppiaassa tai
+Desdemonassa? Ja roomalaisaiheiset näytelmät tuntuvat niin väkevän
+roomalaisilta vain siksi, että Rooman voima perustui maailman ikuiseen
+voimaan -- puhtaaseen perhe-elämään, jota kannatti maanviljelys ja
+suojeli uljas, turmeltumaton urhoollisuus.]
+
+12. Runouden jaloimmissa luomissa ei ole ainuttakaan sanaa niin
+jokapäiväistä, ett'ei suuri mies saisi siitä tehdyksi jotakin mainiota,
+tai pikemminkin, ett'ei se tekisi hänelle jotakin oivaa palvelusta
+ja vastaisi jotakin tarkoitusta, johon ei mikään muu sana olisi niin
+hyvin sopinut. Tavallinen ihminen joutuisi auttamattomaan pulaan, jos
+hänen esim. tulisi käyttää sanaa "pentu" jotakuta imarrellakseen.
+Itsessään sanassa on kyllä eräänlaista tuoreutta ja voimaa, joka
+viehättää, mutta kun sen kuulee, tuntuu ensimmältä vaikealta käyttää
+sitä kohteliaisuuslauselmassa. Jos henkilö, josta on kysymys, on
+prinssi, tuntuu vaikeus vieläkin suuremmalta, ja jos häntä lisäksi
+samassa silmänräpäyksessä sanotaan "pennuksi" ja ylistetään sankariksi,
+näyttää tavallinen ihantelija ehdottomasti joutuneen umpikujaan! Mutta
+kuulkaahan kuinka Shakespeare suoriutuu pulasta:
+
+    Esille nyt hänen sankarhaamunsa
+    Ja enonne, Mustan Prinssin, loihtikaa,
+    Tuon, mi suuren surunäytelmänsä suori
+    Ranskan mahtavimman voiman hävittäin.
+    Isänsä hymyellen katsellessa
+    Kuin tuo uljaan jalopeuran uljas pentu
+    Ranskan aateliston verta latki viljoin.
+
+13. Vaikka jokaisessa viehättävässä luonnonnäyssä ennen kaikkea on
+suuri määrä yksinkertaista kauneutta, joka tehoo suorastaan silmään,
+niin muodostanee kuitenkin se, mikä meihin eniten vaikuttaa, vain
+hyvin pienen osan tästä näkyvästä kauneudesta. Tämän kauneuden
+voivat esimerkiksi synnyttää ihanat kukat ja hopeanhohtoiset purot,
+sininen taivas ja valkoiset pilvet; ja kuitenkin voisi se, joka
+meitä eniten viehättää ja jota me etusijassa kaipaisimme, olla ohut,
+harmaa usvakaistale kaukana näköpiirin rajalla, niin pieni tilaltaan
+näyttämöllä, että tuo palanen seittiä tuossa pensaassa aivan lähellämme
+veisi siitä voiton, ja ett'ei se silmälle millään tavalla tarjoaisi
+suurempaa nautintoa kuin seittikään; mutta sentähden, että me tiedämme
+tuon seitin olevan palasen hämähäkinverkkoa ja tuon harmaan kaistaleen
+ilmoittavan kymmenentuhannen jalan korkuista vuorta, jossa jalo
+vuoristolaiskansa asuu, saamme me tuosta harmaasta juovasta juhlallisen
+vaikutuksen, huolimatta siitä, että ne ajatukset ja tiedot, jotka
+tekevät meille tämän vaikutuksen mahdolliseksi, ovat niin hämäriä,
+ett'emme mielessämme ole lainkaan selvillä niistä.
+
+14. Tutki sen vaikutelman laatua, jonka tunnet (jos jotakin tunnet)
+Alppeja tarkastellessasi, ja sinä olet havaitseva tämän vaikutelman
+kirkkauden riippuvan kuten kaste hämähäkinseitillä omituisesta
+hennon kuvittelun ja epätäydellisen tiedon kutomuksesta. Ensi
+sijassa saat sinä hämärän käsityksen niiden suuruudesta, ja siihen
+yhtyy ihmettely töistä, joita niiden muurien ja perustusten suuri
+rakentaja on suorittanut; sitten valtaa sinut aavistus niiden
+kestävyydestä, juhlallinen tunne niiden ikuisuudesta ja sinun omasta
+katoavaisuudestasi, joka on kuin niiden rinteillä vihoittavan ruohon
+-- sitten nousee mieleesi omituisen kaihoisa, menneisiin sukupolviin
+pakeneva ajatus, katsellessasi nyt siinä sitä, mitä hekin kerran
+katselivat. He eivät ole nähneet noita pilviä, jotka nyt kiitävät sinun
+pääsi yli, eivät majan seinää pellon tuolla puolen, eivät tietä, jota
+sinä nyt astut. Mutta _tämän_ he näkivät: taivaisiin asti kohoavat
+kallioseinät olivat samat heille kuin sinullekin. He ovat lakanneet
+niitä näkemästä; sinä olet myöskin pian lakkaava niitä näkemästä,
+mutta kallioseinät tulevat pysymään paikoillaan toisia varten.
+Sekautuneena näihin juhlallisiin tunteisiin syntyy sitten käsityksesi
+Alppien ihanuuksista ja lahjoista; ja sitä varten tarvitsee sinun
+vain mielessäsi kuvitella kaikkia niitä lähteitä, jotka vierittävät
+vesiänsä niiden kalliorinteitä pitkin, kaikkia suuria jokia, jotka
+saavat alkunsa niiden jäistä, kaikkia niitä hurmaavia laaksoja,
+jotka kiertelevät niiden paasiseinien väliä, kaikkia taloja, jotka
+häämöittävät niiden pilvivaipan läpi ja onnellisia paimenmajoja, jotka
+kohoavat niiden laitumilla; ja kaikkien näiden ajatusten mukana nousee
+rintaasi voimakas aavistus kaikesta tuntemattomasta ihmiselämässä,
+onnesta ja kuolemasta, mihin viittaa tuo kapea valkoheijastus ikuisen
+lumen mailta, kaukaa aamupilvien lomasta. Nämä monet muut kuvat ja
+ajatukset vaikuttavat sen liikutuksen, joka sinut valtaa Alppeja
+katsellessasi. Mutta sinä et niitä keksi sydämestäsi, sillä sinun
+sydämessäsi on niin paljon muuta, sekä pahaa että hyvää, jota sinä et
+milloinkaan keksi; mutta ne innostuttavat ja elähyttävät sinua joka
+tapauksessa. Jos sinä tunnet enemmän tarkastellessasi lumipeitteisiä
+vuoria kuin mitään muuta samaan lempeään hopeanharmaaseen väriin
+vivahtavaa esinettä katsellessasi, niin kuuluvat nämä kuvat ja
+ajatukset epäilemättä sellaisiin, jotka sinut siihen pakottavat;
+ja huomaa, ett'eivät ne itse asiassa merkitse muuta kuin syvempää
+käsitystä kaiken olevaisen _todellisesta laadusta_. Me sanomme tätä
+voimaa tai kykyä "mielikuvitukseksi", sentähden että se kuvittelee ja
+tajuaa, mutta se on jalo mielikuvitus vasta sitten kun se kuvittelee
+ja tajuaa _totuuden_. Ja samassa suhteessa kuin ovat sinun omaamasi
+tietomäärä ja sinun herkkyytesi tunnettujen esineiden liikuttaville tai
+ilmeikkäille piirteille, samassa suhteessa on myös oleva se nautinto,
+jonka mielikuvituksesi sinulle tarjoaa.
+
+
+
+
+III. MAITA JA IHMISIÄ.
+
+
+Lähdin Roomasta juuri raju-ilman asettuessa. Rikinsiniset pilvet
+kiitivät tuolloin tällöin jyrähtäen yli Campagnan, ja pilkistävän
+auringon säteet valaisivat Klaudion vesijohdon silmänkantamattomia
+kaaria kuin alkusumuun häipyvää siltaa. Mutta minun kiivetessäni
+korkeata Albanovuorta, pakeni ukonilma pohjoiseen päin, ja Albanon
+tuomiokirkon jalot viivat ja sen viehättävät, tummat tammilehdot
+kuvastuivat tarkkapiirteisesti väliin siniseen, väliin meripihkaan
+vivahtavia kirkkaita juovia vasten näköpiirin rajalla, ja taivas
+yläpuolellani alkoi vähitellen, värisevän, syvän sinisenä, puoliksi
+eetterinä, puoliksi vesihöyrynä loistaa viimeisten yhä harvenevien
+sadepilvien välistä. Keskipäivän aurinko valaisi La Riccian
+kalliorinteitä ja niiden korkeita, toisiinsa kietoutuneita lehväryhmiä,
+ja kirkasti valosäteen tavoin niiden syksyisiä, tuhansiin märkiin,
+ikiviheriöiviin puihin sekautuneita värisävyjä. Ei eroittanut enää
+värejä: ne olivat muuttuneet tulenhehkuksi. Purppura, karmosini ja
+helakanpunainen muodostivat ikäänkuin verhon Jumalan kaikkein pyhimmän
+eteen, ja riemuitsevat puut kumartuivat valovirtoihin peittyneinä
+laaksoon päin, ja jokainen lehti värisi elämänvoimaa ja elämänhehkua;
+ja kun se lehti kääntyi ja lähetti toisaalle tai heijasti suoraan
+auringonvalon, oli se ensin kuin soihtu ja sitten kuin smaragdi.
+Korkealla laakson itäisemmissä kainaloissa kaartuivat viheriät
+lehväryhmät kuin kristallimeren mahtavat aallot mansikkapensaan
+kukkien särkyessä vaahdon tavoin niiden rantapenkereitä vasten, ja
+kaikkialla ilmassa tanssi oranssinkukkien hopeahiutaleita, viiman
+kieputellessa niitä harmaiden kallioseinien ympärillä kuin tuhansia,
+tuolloin kimaltelevia, tällöin liehahtelevia pikkutähtiä, aina
+miten tuuli sattui niitä lennättämään eteenpäin tai painamaan alas.
+Pieninkin nurmikko paloi kuin taivaan kultainen parvi ja välkähti
+kuin kalevantuli iltapilvien raosta, lehväkatosten avautuessa tai
+sulkeutuessa sen yläpuolella; mustat, liikkumattomat kalliot -- ne
+olivat mustia, vaikka niitä hehkuttivat helakanpunaiset jäkälät --
+heittivät tyynet varjonsa tuohon levottomaan värileikkiin, kaivot
+peittivät kuurottaisesti kohisten marmoriaitaansa sinisumuun; ja kaiken
+tämän yläpuolella parveili lukemattomia punertavia ja vaaleankeltaisia
+pilvenlonkia -- pyhiä pilviä, jotka eivät pimeydestä mitään tiedä
+ja jotka ovat vain taivaan valohäiveinä -- kiitäen mittaamattomien
+matkojen päässä vienosti pyöristyneiden, juhlallisten kivimäntyjen
+välitse ja häipyen näkyvistä siihen rajattomaan huikaisevan valkoiseen
+valojuovaan, missä Campagna sulaa meren hehkuun.
+
+16. Itse asiassa on parempi ihmiskunnalle, ett'eivät sen
+tavalliset olinpaikat tarjoa liian voimakkaita vaikutelmia --
+että rauhaisat, auran kaartuvain vakojen mustaamat ylänkömaat
+ja vehmaat, nurmipeitteiset kalkkikummut ja vaatimattomina
+koukertelevat pensaikkaat laaksot ovat useammin ihmisen näkösällä
+kuin pilviä piirteleväin vuorten ja kasvullisuutta uhkuvain
+laaksojen arkadiset seudut; ahtaan toimintapiirimme tarjotessa
+meille vain yksinkertaisempia -- vaikka silti lukemattomia --
+vaikutelmamahdollisuuksia, tulisi suuremmoisempien, kaukaisempien
+ihmeiden olla seikkailujen esineinä, nuorekkaan mielikuvituksen
+tähtisikerminä, vanhuuden suloisten muistojen ja talvisten tärinäin
+aiheina.
+
+17. Ihmissydämen on niin luonnollista kiintyä enemmän toivoon kuin
+siihen, mitä se kulloinkin omistaa, ja se viehätys, jonka mielikuvitus
+luo kaikkeen siihen, mikä on kaukaista tai kiellettyä, on niin syvä
+ja voimakas, että usein liittyy liikuttavampi tunnelma maisemiin,
+jotka sisältävät ikäänkuin etäisen lupauksen jostakin suuremmasta
+kuin ne itse ovat, kuin semmoisiin, jotka yhdellä iskulla tyhjentävät
+luonnon aarteet ja voimat saavuttamattomaan, voittamattomaan loistoon,
+eivätkä jätä mitään mielikuvituksen omin päin maalattavaksi tai
+täydennettäväksi. En luule maailmassa löytyvän paikkaa toista, joka
+olisi suuremmassa määrin omiansa aavistavasti herättämään meissä
+tätä odottavan mielikuvituksen taipumusta kuin seutu, joka ympäröi
+Freiburgin kaupunkia Sveitsissä ja joka siitä lähtien ulottuu Berniin
+asti. Sen pohjan muodostaa harmaa hiekkakivi, se on melkoisen
+korkealla, mutta ei näytä satunnaiselle matkailijalle mitään erikoisen
+mieltäkiinnittävää; minkä vuoksi sitä tavallisesti katsastetaankin
+vain hätäisellä matkalla Bernin Alpeilta Savoijan vuorille, ja harvoin
+suodaan sille muuta kuin väsynyt silmäys -- mikä väsymys on sitäkin
+tuskallisempi, kun se seuraa jonkunlaisena vastavaikutuksena sen
+suuren ihastuksen jälkeen, joka valtaa matkailijan Bernin ylämaata
+katsellessa. Matkustaja kallistuu, jalat hellinä, kuumeisena ja
+väsyneenä jäätiköihin ja rotkoihin, vaunujen nurkkaan ja näkee tuskin
+muuta kuin että tie kiertelee ja on kovin mäkistä, ja että maa,
+jonka läpi hän kulkee, on viljeltyä ja kesytettyä. Mutta jos hän,
+tehdäkseen tälle kesytetylle maalle oikeutta, pysähtyy muutamiksi
+päiviksi seudulle, siksi kunnes hänen mielensä on ennättänyt saada
+entisen joustavuutensa takaisin, ja tekee pari pitkää kävelymatkaa
+sen ketojen halki, on hän saava siitä kokonaan toisen käsityksen. Maa
+on, kuten sanoin, aaltomaista ja pääasiassa harmaata hiekkakiveä;
+se ei miltään kohdaltaan kohoa erikoisen korkeaksi, mutta siinä
+vallitsee kuitenkin riittävä vuoristohenki, niin että se muodostuu
+katkeamattomaksi sarjaksi rohkeita kukkuloita ja laaksoja; ja on seutu
+kylliksi korkealla meren pinnasta, jotta mänty esiintyy yleisimpänä
+metsäpuuna sen säännöttömien harjujen kupeilla. Tämän korkean ylängön
+läpi uurtaa joki tiensä viisisataa, kuusisataa jalkaa syvässä
+uomassaan, joka penikulmamäärin kiertelee vaatimattomien kumpujen
+väliä, huomaamattomana aivan siksi kunnes saavut sen reunalle; silloin
+näet yht'äkkiä petäjäin oksien välitse allasi tuon viheriän, hiljalleen
+vierivän virran, ja ne leveät, kalliomaiset hiekkakiviselänteet,
+jotka muodostavat sen rannat, ovat siltä kohdalta, missä virta
+taivepaikoissaan niitä nuoleskelee, kaivertuneet vaarallisiksi
+ulkonemiksi; ja vastaavalle kohdalle toisella rannalla jättää se
+ulkoneman ja veden välille puoliksi pensaittuneita niittykaistaleita,
+jotka on ylhäältä luoksepääsemättöminä hyljätty sinne omaan
+sulouteensa; harvoin käy niitä katsomassa utelias vaeltaja, seuraten
+sitä tuskin näkyvää jalkapolkua, joka kallioiden juurella taistelee
+olemassa-olostaan. Mutta siellä aaltoilee ja pyörii ja solisee virta
+yksinäisenä ja hyljättynä. Se kulkee läpi tiheään asutun maan, mutta
+ei koskaan ole virta ollut niin yksin. Pienimmälläkin, etäisimmälläkin
+metsäpurolla kaukana tunturein harteilla on seuralaisensa: vuohet
+näpertelevät ruohoa sen rantamilla, vaeltaja sammuttaa siitä janonsa ja
+hyppää sauvansa nojassa sen yli, ja talonpoika johdattaa sen uutta uraa
+myöten myllynrattaaseensa. Mutta tällä virralla ei ole seuralaisia;
+se vain vierii ja vierii, ikuisesti muista erossa, ei salakavalana
+eikä katkerasti uhkaavana, vaan lempeänä ja hiljaisena, vienona kuin
+päivänsäde, vapaana kuin ilma -- se on avara alue täynnä syvää,
+hiljaista ystävällistä yksinäisyyttä, joka on vaipunut lepoon keskellä
+meluavaa ja hyörivää ihmiselämää: aallot loiskivat hiljalleen ilman
+että kukaan niiden puhelua kuuntelee, linnut rakentelevat pesiänsä
+oksille, ilman että kukaan niitä säikäyttää, ja kauniit, tuoksuvat
+kukat kasvavat ja hengittävät ja kuihtuvat ilman että ainutkaan käsi
+niitä poimisi; -- ja kuitenkin on kaikki niin avonaista ja vapaata
+pilville tuolla ylhäällä, raikkaalle auringonvalolle ja puhdistavalle
+sateelle.
+
+Mutta jyrkkien kalliorantojen laella muuttuu näky silmänräpäyksessä.
+Vain muutamia askeleita petäjistä, jotka heittävät koukeroiset,
+kesyttömät, salamanvalkoiset oksansa ylös rotkosta korkeuksia kohti
+-- seisot keskellä hedelmällisintä viljelysmaata; aaltoileva vilja
+hehkuu ja lähettelee laineitaan pellolta pellolle: sen somia pikkukyliä
+vilkastuttavat hedelmiä ja kukkia uhkuvat puutarhat, ja koko maisema
+näyttää niin ystävällisen kutsuvalta teräväkattoisine latoineen ja
+aittoineen; hyvin hoidetut, kovat, puistomaiset tiet kulkevat vuoria
+ylös ja alas tai katoavat ruskeiden sammalmättäiden ja villien
+vadelma- ja orjantappurapensaiden sekaan tai pilkistävät näkyviin
+pitkien, puoliksi vapaata lehtoa, puoliksi puistokatua muistuttavien
+korkeiden puurivien takaa: veräjiä avautuu niiden vierille ja sivutiet
+johtavat niiltä tuttavallisesti ja esteettä johonkin suurempaan
+taloon, jota maalaisen ylväästi ympäröivät kultaiset mehiläiskeot
+ja veistoksin koristetut karjahuoneet, muodostaen säännöttömän
+ryhmän kaikenlaisia aitauksia ja sälepeitteisiä rakennuksia ja
+tupia, mitkä kaikki ovat varsin viehättäviä huolettomassa, mutta
+jollakin tavoin alkuperäisessä kodikkuudessaan, siinä tuntuvasti
+eroten englantilaisista kodeista, joissa kaikki on niin perinpohjin
+sievistettyä, jäykkää ja moitteettoman mukavaa, kun taas näiden talojen
+kaikissa osissa vallitsee omituinen huolettomuus ja avaruus, mikä onkin
+täydessä sopusoinnussa tienoon vapaan sulouden kanssa. Sillä tässä
+lempeässä, viehättävässä maassakin piilee kesyttämätön voima. Sitä
+kultaa kylläkin teräinen laiho ja mehevä ruoho tuoksuaa sen harteilla,
+mutta siitä huolimatta ei sitä ole lannistanut ei aura eikä viikate.
+Se antaa lahjansa omasta vapaasta tahdostaan; tuntuu kuin siltä ei
+olisi mitään otettu pakolla tai ryöstäen. Se ei ole aivan vapaa erämaan
+luonteesta, mutta sitä ei myöskään ole tuomittu hedelmättömyyteen; --
+tämä antelias maa loistaa oikullisessa ylenpalttisuudessaan, hymyillen
+väliin ystävällisesti, väliin uhkaavasti yhä vaihtelevin rikkauksin
+laaksosta laaksoon. Mutta vakavampiakin aineksia tapaat sen sydämestä.
+Sillä pitkin kukkuloita seisovat lukemattomien kuusien tummat ryhmät,
+ottamatta osaa sen iloihin, ikäänkuin ikikivettyneinä haamuina, joiden
+läpi ei voimakkainkaan auringonvalo pääse tunkeutumaan eikä niitä
+karkoittamaan -- yön sirpaleita, synkkiä joukkoja nuo kuuset, jotka
+niin juhlallisina kohoavat siinä keskellä puutarhojen rusohedelmiä ja
+viljapeltojen kullankeltaisia teriä, kalpeansinisen pilven kehystäessä
+niiden tummia, hievahtamattomia reunatupsuja pyhimyssäteineen. Mutta
+siitä huolimatta eivät ne synkennä maisemaa -- ne näyttävät päinvastoin
+seisovan siinä erikoisesti osoittaakseen, miten valoisaa ja kirkasta
+kaikki muu on niiden ympärillä; ja kaikki pilvet ovat kuin puhdasta
+hopeaa, ja koko ilma tuntuu olevan täynnä hohtoisampaa, elävämpää
+auringonpaistetta juuri sillä kohdalla, missä sen lävistävät kuusien
+peitsenkärjet; ja nurmimatot näyttävät hehkuvan lämpimämpää viheriätä
+pilkistäessään punertavain puurunkojen välistä; ja ketojen viehättävät
+jalkapolut hiipovat metsän reunaa pysyäkseen varjossa, kiemurrellen
+sinne ja tänne niljakoita juuria vältellessään ja tuon tuostakin
+toivottomasti kadoten orvokkien, murattiköynnösten ja ruskeiden
+havuneulojen sekaan, kunnes ne lopulta sukeltavat näkymättömiin
+jollakin avonaisella paikalla, missä harventuneiden runkojen välistä
+pilkistävä valo ilmaisee niiden voivan tulla jälleen ihmisten ilmoille
+toisella puolen; -- ja pian ne pölähtävätkin esiin metsän tuoksuvasta,
+hämärästä helmasta jälleen valoisaan ilmaan, keskelle tuota ihmeellistä
+maisemaa, joka vastakkaisella taholla leviää, yhä uudelleen ja
+uudelleen vaihdellen lehtojaan ja puutarhojaan, siksi kunnes
+Simmenthalin rosoiset huiput alkavat kohota etelän vyöryviin pilviin.
+
+18. On paljon kiistelty sveitsiläisten luonteesta, eritotenkin koska
+muiden kansojen on ollut niin vaikeata käsittää heidän yksinkertaisia
+olojansa. Heitä pidettiin joko romantillisen hyveisinä tai alhaisen
+ahneina, kun he itse asiassa eivät olleet sankarillisia eivätkä
+alhaisia, vaan uskollisia, järkähtämättömän sisukkaita ihmisiä, paljon
+sisukkaampia, kuin historia kertoo; he eivät niin suunnattomasti
+välittäneet hengestään, mutta eivät myös sitä suotta hukanneet;
+he eivät muodostaneet itselleen niin kovin korkeita käsityksiä
+edistyksestä, mutta pitivät sitkeästi kiinni siitä, minkä kerran olivat
+saavuttaneet ja hyväksi nähneet; vaikka he olivatkin vailla kaikkea
+romantillista tunnekuohuntaa, rakastivat he sentään todellisella ja
+kestävällä rakkaudella, joka ei koskaan väsynyt eikä pettänyt; vaikka
+olivatkin hyvin vähän taipuvaisia uskonnolliseen intoiluun, säilyttivät
+he kuitenkin uskonsa puhtaana eivätkä päästäneet maailmallista
+mieltä sitä tylsyttämään tai tekopyhyyttä sitä tahraamaan; vaikka
+he eivät olleetkaan ritarillisen jalomielisiä eivätkä intohimoisen
+lähimmäisrakkaita, eivät he kuitenkaan koskaan vainonneet voitettuja
+vihollisiaan eivätkä kärsineet köyhiensä näkevän nälkää; he olivat
+ylpeitä, mutta eivät koskaan sallineet ylpeytensä kiihoittaa itseään
+ajattelemattomiin tai arvottomiin taisteluihin; he olivat kitsaita,
+mutta siitä huolimatta antoivat he mielellään naapurilleen, mikä
+naapurin oli; he eivät olleet neroja, mutta heillä oli terävä silmä
+huomaamaan oikeuden kaikki perusteet; he olivat kärsivällisiä, mutta
+eivät koskaan sallineet hitauden synnyttää viivykkeitä tai pelon
+laiminlyöntejä.
+
+Nämä sveitsiläisen luonteen omituisuudet versoivat, vaikka ne
+elähyttivätkin koko liittokuntaa, sentään uhkeimmin eräällä pienellä
+alueella, joka muodosti maan sydämen, mutta joka ei sijainnut
+korkeimmilla tuntureilla. Zermattin ja Evolinan jäätiköiden ja
+Wallisin kanttoonin kuumien rinteiden vaiheilla ojentelivat
+talonpojat kuulumattoman velttouden ja hitauden vallassa suuren
+Sionin hiippakunnan kuuliaisina vasalleina. Mutta siellä, missä
+Vierwaldstätterjärven lahdelmat tunkeutuvat syvemmälle kalkkikallioihin
+ja missä ankarat pohjatuulet puhaltavat, estäen viinirypäleiden
+kypsymisen ja pakottaen talonpojat kokonaan turvautumaan paimenelämään
+-- siellä kasvoi toisenlainen ihmisrotu. Sen vähäistä aluetta
+merkittäisiin jokaisella Europan kartalla pienellä viheriällä läikällä.
+Se ulottuu lähes neljäkymmentä Englannin peninkulmaa idästä länteen
+ja saman verran pohjoisesta etelään; kuningaskuntien kaikkialla sen
+ympärillä kohotessa ja kukistuessa kohtalon eri vaiheiden alaisina
+ja kaikkien kansojen sen lähitienoilla sekautuessa toisiin kansoihin
+tai hävitessä, säilyi tällä karulla kallio-alueella paimenten valta
+puhtaana. Heidän syntyperästään ei ole vähintäkään tietoa. He eivät
+ole gootteja, eivät burgundilaisia, eivät romaaneja, eivät germaaneja.
+He olivat vanhastaan helvetialaisia ja ammoisista ajoista asti
+vapaita. Omasta tahdostaan asettuivat he Habsburgin hallitsijasuvun
+suojelukseen, tunnustivat sen ylivallan, mutta eivät kärsineet sen
+sortoa, vaan nousivat heitä hallitsemaan asetettuja omavaltaisia
+vouteja vastaan, ei saadakseen vapauttaan, vaan valloittaakseen
+sen takaisin. Voitettuaan Aegeri-järven taistelussa seisoivat he
+Europan kansojen keskellä lainkuuliaisuuden ja elämän ensimäisinä
+lipunkantajina -- taistellen lainkuuliaisuuden puolesta sanan
+korkeimmassa merkityksessä, Jumalan avuliaan oikeuden lakien ja
+uskollisen, veljeyteen johtavan järkähtämättömyyden puolesta.
+
+Kuten sanottu, ei heidän keskuudestaan tapaa mitään hienostunutta
+henkeä eikä korkeata innostusta, mutta kyllä pettämättömän
+tervettä järkeä ja sitkeätä rehellisyyttä. Heidän päähänsä ei
+tarvitse ajaa heidän velvollisuuksiaan, he tuntevat ne ilmankin;
+he eivät tuhlaa ystävyyslauseparsia, mutta hädän hetkellä voi
+heihin luottaa. Uskonkysymykset, joita muut kansat ovat koettaneet
+ratkaista ajatusjohdatteluin tai haaveiluin, selvittivät nämä
+paimenet käytännöllistä tietä: he kestivät tyynesti luostariensa
+esimiesten kirojulistukset, kun näiden teki mieli päästää elukkansa
+muiden laitumille, ja hävittivät tapparakeihäin sveitsiläisen
+uskonpuhdistuksen, koska Zürichin evankelilaiset olivat kieltäytyneet
+heille lähettämästä määrättyjä suolavaroja. He eivät helposti taipuneet
+taikauskon vaatimuksiin, vaan mukautuivat kärsivällisesti viisaan
+taloudenhoidon lakeihin: he ostivat itsensä vapaiksi veroista, mutta
+eivät synneistä, ja silloin kun Einsiedelnin kirkossa yhtä rohkeasti
+kuin Wittenbergin porteilla manattiin anekauppaa lakkaamaan, eivät
+Frutingenin laakson asukkaat seitsemään vuoteen syöneet lainkaan lihaa,
+rauhallisella tavalla vapauttaakseen itsensä ja jälkeläisensä niistä
+hallitusoikeuksista, joita Thurmin vapaaherroilla oli heidän suhteensa.
+
+Meiltä puuttuu kenties luotettavaa lähtökohtaa määritelläksemme
+kiitosta, joka on tuleva noin viisaasti punnitsevain hyveiden osaksi.
+Pitkiksi ajoiksi on pysyvä ratkaisemattomana kysymys, missä määrin
+korkeamman sivistyksen saavutukset sovittavat sen paheita ja missä
+määrin ylimaailmallisen hartauden innostus tekee sen hairahdukset
+anteeksi-annettaviksi. Ajateltakoon tästä mitä tahansa, ainakin
+on varmaa, että näiden talonpoikain luonne tuottaa apua muille ja
+hankkii heille itselleen rauhaa. Teeskentelemättömän yksinkertaisuuden
+ja sitkeyden puolesta seisoo se yksinäisenä ilmiönä ihmissydämen
+historiassa. Voisi myöskin kiistellä siitä, missä määrin luonnonsuhteet
+ovat sitä luonnetta kehittäneet, mutta moiseen kiistaan en minä
+puolestani antautuisi tarkasti määritellyin mielipitein. Vuoriensa
+suhteen ei sveitsiläisillä varmasti ole tunteita, joita voisi verrata
+meidän tunteisiimme. Suoranaisemmin puolustuslinnoituksena kuin
+loistavana näköalana ovat Rothstock'in kukkulat vallinneet ympäristön
+asukkaiden kohtaloita; ja se kasvatus, josta vuoriston poikain on
+kiittäminen Muottalaakson rinteitä, on paljon enemmän kehittänyt
+terveitä keuhkoja ja vahvoja jäseniä kuin korkeita ajatuksia. Mutta
+muuan kohta, johon toivoisin lukijan kiinnittävän huomiotansa, on se,
+että jos yleensä mikään tämän seudun piirre on vaikuttanut asukkaihin,
+niin se on se, jonka mekin havaitsemme saapuessamme niille main. Eivät
+järvistään, kallioistaan, eivätkä jäätiköistään -- vaikka ne kaikki
+ovatkin oleellisia tunnusmerkkejä -- ole nämä kolme kunnianarvoista
+kanttoonia saaneet nimeänsä. Niitä ei sanottu kallio-, eikä
+järviseuduiksi, vaan metsäseuduiksi. Ja yksi näistä kolmesta valtiosta,
+sama, joka säilyttää liikuttavaa kuvaa sveitsiläisen uskonnon
+henkisestä voimasta luostarinnimessä "Enkelivuori", ei puolestaan
+pyydä muuta nimeä kuin tuon soman, lapsellisen "Metsien siimeksessä"
+(Unterwalden).
+
+Ja totta puhuen voitkin kulkea "metsän siimeksessä", jos, lähtiessäsi
+Sveitsin historian kaikkein pyhimmästä: noiden kolmen lähteen niityltä,
+käsket venemiehesi soutamaan kappaleen matkaa etelään pitkin Urin
+lahden rantaa. Sen läntisellä rannalla kohoavat kallioseinät jyrkimpinä
+taivasta kohti. Kaukana sinisessä iltahämyssä lepää järvi kuin
+valtavan tuomiokirkon lattia, ja sinä saatat eroittaa lukemattomien
+vesiputousten kohinan, joka ontoiksi kovertuneista kallioista kaikuen
+kuuluu kuin hiljaa rukoilevan seurakunnan hyminältä.
+
+Siellä missä kalliot kumartuvat eteenpäin yli mustan syvyyden, kuolee
+tuon tuostakin hiljaa kohouva aalto raskaasti huoahtaen, kuten
+sielumessun viimeinen sävel. Vastaisella taholla kohoaa Frohn-alp
+meheville ruohomatoille koristeiden lailla kiinnitettyine kylineen,
+loistavana, juhlallisena kuvana paimenten valosta ja paimenten
+rauhasta; ja tuolla korkeammalla hämärtävien pilvien puolessa seisovat
+aavemaisina harmaiden rotkojen reunoilla tummat sotajoukot, tuhannet ja
+taas tuhannet Unterwaldenin kuuset.
+
+19. Pieni kanttooni, vain neljä englantilaista neliöpenikulmaa avara,
+joka ei halunnut olla kuutta neliöpenikulmaa laaja. Pieni kaupunki,
+jonka muodosti ryhmä vesimyllyjä, päärakennuksiin liitettyjen
+suojakatosten reunustama katu, kaksi puusiltaa, pari tusinaa kivitaloja
+matalalla kummulla ja kolme, neljä kumpua jyrkästi ylös ja alas
+kiipeilevää kaduntapaista. Ne neljä penikulmaa maata siinä ympärillä
+olivat laitumia vaatimattomine puutarhoineen ja maataloineen; kansa
+hurskasta, taitavaa ja uurasta ja kaikki työssä, miehet, naiset --
+pojat, tytöt; kaikki kulkivat enimmäkseen jalkaisin ja vain sinne,
+minne velvollisuus kutsui. Ja tämä pieni pesä oli koko elävän Europan
+uskonnollisen ja yhteiskunnallisen ajattelun keskuksena, samalla
+kun se omisti mitä ihanimman ympäristön! Se merkitsi: sen Europan,
+joka ajatteli ja pyrki: Ranskan, Saksan ja Italian. Kaikkien maiden,
+ja niiden pyhimpien harrastusten ja niiden pöyhkeyden, niiden
+taiteiden ja niiden hulluuden, niiden vihan ja veritöiden, näiden,
+jotka orastivat ja kukoistivat, rakensivat ja loivat linnoituksia,
+kuohuivat ja jyristelivät tämän käsittämättömän kärsivällisyyden
+tyyssijan ympärillä: viehättävin, mutta myös ehdottomasti merkillisin
+paikka europalaisessa maailmassa -- vaikk'eivätkään kansakunnat
+sinne halaja eivätkä pyri -- ja mikä on vieläkin ihmeellisempää,
+eivät tee siitä erämaata. Ne taistelevat taistelujaan Châlonsin ja
+Leipzigin lähettyvillä; ne rakentavat puuvillakehräämöitään Airen
+rannoille ja antavat Rhônen, joka miljoonakertaisesti voittaa
+Airen tarjoaman voiman, sitä tärvelemättä juosta käyttämätönnä. Ne
+rakentavat huviloitaan Temsin someropartaille tai Seinen rämerannoille
+katsellakseen vastapäistä Lambethia tai Seinen toisella puolen
+avautuvia näkyjä. He perustavat sotavoimansa Berlinin hiekalle,
+mutta jättävät tämän rotkojen suojeleman tasangon rauhaan. Ja
+kuitenkin hallitsee heitä tämä tasanko -- joka on heidän ajattelunsa
+ja tunteidensa, heidän tieteensä ja heidän _contrat socialinsa_
+polttopiste; järkevän taloudenhoidon ja säädyllisten -- ja muiden --
+tapojen keskus, Saussuren ja Calvinin, Rousseaun ja Byronin ja Turnerin
+koulu.
+
+Koetan kuvata, miltä geneveläisen kotipaikka näytti sellaisena kuin
+minä sen näin.
+
+Ennen kaikkea oli tuo kaupunki merkillinen siitä, että se muuriensa
+sisäpuolella piti huolta köyhistään. Juuri sen keskipisteessä --
+pienellä paalutetulla saarella ja jyrkkien syrjäkatujen varsilla
+asuivat Geneven köyhät ullakkohuoneissaan, missä he ahkerasti
+kehräsivät tai leikkelivät kellonrattaita -- pienissä pimeissä
+sopukoissaan tai ulkonevissa kulmauksissaan, ja oli heillä enimmäkseen
+työtä niin paljon kuin jaksoivat tehdä; heikkoja ja vanhoja hoidettiin
+huolellisesti, heidän kulhonsa täyttivät ja heidän yksinkertaisia
+vuoteitaan kohentelivat toimelliset kädet.
+
+Mutta muurien ulkopuolellakaan ei köyhiä ollut. Ehkä muutamia harvoja
+etelän puolessa Savoijantien varrella, mutta ei myöskään koko
+ympäristössä ollut surkeita rivejä leveänkömpelöitä vuokrataloja
+dorilaisine pylväskäytävineen; ei saastaisia, liejun ja ohdakkeiden
+täyttämiä ketoja, ei erämaita hyljättyine tiilipolttimoineen ja
+hävinneine vihannestarhoineen. Heti Geneven porttien ulkopuolella
+näit aivan tasaisia, siistejä, kauniisti aidattuja tai viehättävillä
+muureilla varustettuja maanteitä, joista levein päätie esiintyi
+mahtavasti, sen osoittajataulussa kun upeili: "_Route de Paris_".
+Oikealle ja vasemmalle haaraantui siitä sekava sokkelo teitä hienoston
+talojen ja niiden ulkorakennusten väliin, yhtä hyvin hoidettuina
+parempienkin vaunujen kulkea kuin päätie; jokaisella talonomistajalla
+oli 15 tai 20, jopa 50:kin akrea maata, enimmäkseen niittyä -- siihen
+aikaan, kun minä siellä olin -- korutähystimen tavoin kirjavana
+loistelevaa, korkeana aaltoilevaa nurmi- ja kukkaiskenttää. Mahtavia
+plataaneja, haapoja tai pähkinäpuita, muodostaen siellä ja täällä
+lehtokujia, jotka levittelivät ilmavia, ei koskaan synkkiä varjojansa
+asuinhuoneiden ympärille. Totta kyllä: vain yksi ainoa asuinhuone, yksi
+ja sama läpi vuoden; ei matkoja kauniimpiin maihin; ei vuodenaikaa,
+jolloin olisi käynyt sulkeutuminen kaupunkiin: vain heinänteonaika ja
+elonkorjuuaika, kouluaika ja leikki-aika, sukupolvi sukupolven jälkeen
+samassa iloisessa asuinhuoneessa, jota koristivat vihreät akkunanluukut
+ja kivikatto ja joskus nurkkiin ikäänkuin pilaillen nostetut pienet
+tornit, ja kulmissa kimalteli hopean tavoin hohtava tina. Kaikki maa
+käytettyä, ei ylvästellen anastettuna, mutta mitä huolellisimmin
+hoidettuna. Asukkaissa oli leikkuumiestä tarpeeksi korjaamaan elot,
+viininviljelijää tarpeeksi puristamaan viinit, hoitajattaria tarpeeksi
+pienokaisten varalle; mutta ei ketunmetsästystä, eikä linnustusta; vaan
+tuota kotoista onnea, joka seuraa vain huolellisuutta ja rehellisyyttä
+ja joka täyttää elämän sulollaan lapsesta ikä-ihmiseksi asti... Ja
+ylt'ympärillä sinisen järven kuvailematon kauneus ja kaikki se, mikä
+sen rantamilla kohoaa taivasta kohti siihen yhtyäkseen, vuoret ja
+vuorilumet ja tasangon elämä: Veveyn kukoistavat niityt, ja viihtymys,
+joka paistaa valoisista asumuksista... linnunrata sinne tänne
+aurinkoiseen sineen siroiteltuja asuttuja tähtiä.
+
+20. Torcellon tuomiokirkko on siitä erikoisesti omituinen, että se
+on sisältä niin valoisa. Miten liikuttavaa onkaan ajatella, että
+ihmiset, jotka niin runsaasti päästivät auringonvaloa kirkkoonsa,
+elivät hyvin tukalaa elämää. He eivät enää tarvinneet pimeyttä;
+he eivät olisi ehkä sitä enää kestäneet. Ilman tätä aineellista
+synkkyyttäkin oli heillä kylliksi tuskaa ja ahdistusta. He etsivät
+uskonnostaan virvoitusta, havainnollista toivoa ja lupauksia, eivät
+uhkauksia eivätkä salaisuuksia. Tosin ovat seiniin muovaellut
+mosaikkikuvat vakavaluontoisia, mutta niissä ei huomaa lainkaan
+keinotekoisia varjoja eikä tummia värejä. Kaikki on heleätä ja kirkasta
+ja ilmeisesti tarkoitettua toivon eikä kauhun synnyttämiseksi...
+Mutta erittäinkin kiintyy huomio niiden istuinten juhlalliseen
+vakavuuteen, jotka kohoavat kuorissa piispantuolin ympärillä. Jo
+itse asettelussa on jotakin roomalaisen pyöröteatterin tapaista.
+Tämän järjestelyn yksinkertaisessa ankaruudessa ja ennen kaikkea
+täydellisessä mukavuuden halveksimisessa (kaikki on marmoria, mutta
+keskimäisen istuimen käsinojat eivät palvele mukavuutta, vaan on niiden
+tarkoituksena vain eroittaa se sitä selvemmin muista istuimista) on
+jotakin arvokasta, jota eivät kuori-istuinten komeampi koristelu eikä
+veistoksin sirostettu korukatos olisi voineet koskaan saavuttaa, ja
+jota sopii hyvin protestantinkin katsella, se kun on erikoisesti
+kuvaavaa arvolle, jota piispa kenenkään vastustamatta nautti kirkon
+varhaisempina aikoina ja jonka koko vaikutus johtui sen täydellisestä
+pöyhkeyden ja itsehemmottelun halveksimisesta. Mutta vielä toinenkin
+seikka tekee tämän piispanistuimen aseman tässä saarikirkossa
+erikoisesti huomattavaksi, se nimittäin, että kaikki vanhemmat
+kristityt ajattelivat enimmäkseen kirkkoa laivaksi, jonka perämies
+piispa oli. Miten valtavasti mahtoikaan tämä vertauskuva vaikuttaa
+ihmisten mieliin, joille hengellinen kirkko oli tullut suojelevaksi
+arkiksi joka paikassa uhkaavan hävityksen keskellä!... He näkivät tämän
+kirkon arkin lailla kohoavan yli vesien. Eipä ihme siis, että he Adrian
+meren hyöky-aaltojen hyrskyessä heidän ja heidän kotimaansa rantojen
+välillä, kotimaansa, josta he olivat ijäksi eroitetut, katselivat
+toisiaan kuin myrskyn raivotessa opetuslapset Tiberian järvellä ja
+tottelivat auliisti ja kiitollisesti miehiä, jotka hallitsivat heitä
+sen nimessä, joka tuolla järvellä käski tuulet taukoamaan ja hillitsi
+aaltojen raivon. Jos muukalainen tahtoo nyt tunkeutua siihen henkeen,
+joka alussa elähytti Venetsian valtaa; jos hän haluaa oppia tuntemaan
+voiman, jonka turvin sen pojat laskivat ulapalle valloittamaan ja
+voittamaan, niin ei hänen suinkaan pidä lähteä lukemaan heidän
+asevarastojensa aarteita eikä heidän sotajoukkojensa määrää; niin ei
+hänen tule tarkastella heidän palatsiensa komeutta ja loistoa eikä
+yrittää syventyä heidän neuvottelujensa salaisuuksiin, vaan tulee hänen
+nousta sen korokkeen ylimmälle askelmalle, joka voimakkaasti ympäröi
+Torcellon alttaria ja sieltä tulee hänen, kuten muinoin perämiehen,
+ohjata katseensa oivallisesti muodostetun temppelilaivan marmorisiin
+kylkikaariin; hänen tulee jälleen loihtia suonten risteilemälle katolle
+kuolleiden merimiesten haamut; hänen tulee sydämeensä herättää voima,
+joka hehkutti heidän mieltään, kun temppelin pylväät ensi kerran
+seisoivat vahvoina hiekassa ja kun sen katto esti näkymästä vihastuneen
+taivaan, jota vielä punasivat heidän palavain asuntojensa liekit; kun
+he ensi kerran tämän kallionlujan rakennuksen muurien suojassa -- meren
+tyrskyäväin aaltojen ja liihottelevien vesilintujen ympäröiminä --
+yhteisesti virittivät vanhan hymnin: "Hänelle kuuluu meri, Hän on sen
+tehnyt, ja Hänen kätensä loivat kuivan maan".
+
+Kuinka perin erilaisia ovatkaan sydämet, joita lämmittää uskon pyhä
+hartaus, kuin ne, joilta se puuttuu! Kuinka toisin katselleekaan Jumala
+itsetietoisia, itsetyytyväisiä, itserakkaita, oman minänsä johtamia
+ihmisiä, kuin luja-uskoisia, ihmeitten täyttämiä, taistelevia, itkeviä,
+taivaan johtamia, niitä, jotka sanovat sydämessään: "ei Jumalaa
+olekkaan", kuin niitä, jotka jokaisella askeleellaan ylistävät Jumalaa
+ja jotka Häntä etsivät Hänet viimein tunteakseen ja löytääkseen...
+Sillä eroitus tämän santasaaren nykyisten ja entisten rakennusmestarien
+välillä kärjistyy huippuunsa siinä seikassa, että jälkimäiset
+sisimmässä sielussaan kunnioittivat jotakin, että he uskoivat jonkun
+henki-olennon kaikkialla läsnä-olevaksi, jonkun, joka tuomitsee,
+elähyttää, lohduttaa, että he _hänen_ kunniakseen rakensivat majan --
+tyytyväisinä, vaikka saivatkin hävitä nimettömään joukkoon, kunhan
+vain heidän kättensä työ keskelle riehuvaa merta kohotti valtaistuimen
+heidän suojelusenkelilleen. Siinä oli heidän voimansa -- ja tosiaankin,
+keskellä merta oli henki heitä läsnä, vaikk'eivät he hänen muotoansa
+havainneet, vaikkeikaan mestarin ääni: "Olkaat hyvässä turvassa, minä
+olen teidän kanssanne!" heille kaikunut.
+
+21. Venetsian Pyhän Markuksen kirkko nousee kuin ilmestys maasta,
+ja suuri tori sen edustalla on ikäänkuin kunnioittaen avautunut,
+päästääkseen sen paremmin näkyviin. Lukematon joukko pylväitä ja
+valkeita kupukattoja muodostaa pitkän, matalan, värikkään pyramidin;
+se on kuin osaksi kullasta, osaksi opaalista ja helmistä rakennettu
+aarrekammio. Alhaalla avautuu viisi suurta, syväholvista ovea, ja
+niitä koristavat loistavat mosaikit ja alabasteriveistokset, jotka
+ovat kirkkaita kuin ambra ja hienoja kuin norsunluu, ja haaveellisesti
+toisiinsa kietoutuneina kiertelevät niitä palmulehvät ja liljat ja
+viinimarjat ja kranaatti-omenat ja linnut, jotka tarrautuvat oksiin
+tai liehuvat niiden ympärillä; ja kaikkea tätä sitoo loputon kudos
+silmikoita ja sulkia; ja keskellä -- yli oven toisiinsa nojaten --
+seisoo juhlallisia enkeli-olentoja valtikoineen ja pitkäliepeisine
+vaatteineen, valaisemina hehkuvan kultapohjan, joka niitä kehystäen
+heikosti ja himmeästi paistaa läpi lehväverkon samaten kuin muinoin
+aamurusko lie valjulla loisteellaan paistanut Edenin oksain läpi,
+silloin kun sen porteille aikoja sitten asetettiin enkelit vartioimaan.
+Ja ovien kahden puolen kohoaa kirjavista kivilajeista, jaspiksesta ja
+porfyrista ja syvänsinisestä, lumitäplin siroitellusta käärmekivestä
+muovaeltuja pylväitä, sekä pylväitä marmorilajeista, jotka
+Kleopatran tavoin puolittain kieltäen, puolittain myöntäen sallivat
+auringonvalon "suudella sini-suoniaan", -- kun varjot vetäytyvät
+niistä pois, paljastavat ne aaltomaisia siniviivoja, kuten pakeneva
+luode paljastaa hiekka-aallot; pylväiden latvukset ovat runsaasti
+koristetut jykevin ruohokudoksin, versovin akantus- ja viininlehdin
+ja salaperäisin, rististä lähtevin ja siihen palaavin merkein; ja
+niiden yläpuolella leveässä kattokaaren alustassa kiertelee elävä ja
+puhuva ketju, joka keskeymättä kutoo enkeleitä ja taivaan merkkejä
+toisiinsa ja ihmisten kuhunkin vuodenaikaan soveltuviin töihin; ja
+vielä niitäkin korkeammalla kohoaa rivi hohtavia torneja ja niiden
+väliä kulkee valkoisia, helakanpunaisin kukin koristeltuja kaaria
+-- kokonaisuus muodostaa mitä viehättävimmän sekamelskan, jonka
+keskeltä loistavat kultaa hehkuen, leveärintaisina, kreikkalaiset
+hevoset ja Pyhän Markuksen leijona sinistä, tähdin siroiteltua
+taustaa vastaan, ja viimeksi kohoavat päätykoristeet, pyhässä
+innostuksessa kuohuttaen kuin marmorivaahtoa taltan luomia salamoita
+ja loiskivia laineita korkealle sinitaivasta kohti, aivan kuin
+olisi Lidon rantaan roiskahtava hyrsky-aalto ennen pakenemistaan
+jähmettynyt jääksi ja vedenneidot kylväneet siihen koralleja ja
+sinikiviä... Tämän rakennuksen taiteellinen arvo on ennen kaikkea
+sen kuihtumattomien värien sopusoinnussa... Tätä yksinkertaista
+raakalaiskristillisyyttä saattoivat viehättää vain värihohtoisat kuvat,
+niin että rakennuksen sekä ulkonaisen että sisäisen järjestelyn oli
+taipuminen palvelemaan maalauksellisia näkökohtia. Koko rakennus ei
+näytäkään niin paljon olevan rukoukselle pyhitetty temppeli kuin suuri
+yhteinen rukouskirja, runsaasti kuvitettu messukirja, jossa sitomus
+on alabasteria pergamentin asemesta, jota koristavat porfyripylväät
+jalokivien asemesta ja jota ulkoa ja sisältä kiertävät emalji- ja
+kultakirjaimet... Yhtä vähän voisi kuuro muodostaa arvosteluaan
+täydellisen orkesterin esityksistä, kuin arkkitehti, joka on kehittänyt
+vain muoto-aistiaan, voisi käsittää Pyhän Markuksen kirkon kauneutta.
+Siinä asuu sama värien viehätys, joka vallitsee suurimmaksi osaksi
+itämaiden rakennustaiteessa, mutta myöskin niiden teollisuustuotteissa.
+Venetsialaiset ansaitsevat erikoista huomiota siksi, että he ovat ainoa
+kansa Europassa, jossa ilmenee harrasta mieltymystä itämaisiin rotuihin
+niin syvälle juurtuneeseen vaistoon. Heidän oli tosin pakko tuottaa
+taiteilijoita Konstantinopolista tekemään luonnoksia Markuksen kirkon
+kupukaarrosten mosaikkeihin ja määräämään sen oviryhmien värit; mutta
+pian käsittivät he sen taidelajin, jossa kreikkalaiset kulkivat heidän
+oppainaan, ja he kehittivät sitä edelleen paljon tarmokkaammin; Sillä
+välin kun Pohjolan porvarit ja ritarit rakentelivat synkkiä asumuksiaan
+ja harmahtavia linnojaan tammesta ja hiekkakivestä, peittivät
+Venetsian kauppiaat palatsinsa porfyrilla ja kullalla; ja kun sitten
+heidän suuret maalarinsa keksivät kultaa ja porfyria arvokkaampia
+värejä, käyttivät he näitä aarteistaan parhaita tuhlaten seiniinsä,
+joiden perustuksia meren aallot jyrsivät; ja vielä tänä päivänä punaa
+Giorgionen freskon heijastus Rialton väkevänä paisuvan veden.
+
+22. Marmorikaupunkiko? -- Ei! -- mieluummin kultakaupunki, jossa
+katukivitys on smaragdia. Tosiaankin hohtivat kaikki tornit, kaikki
+huiput kultaa tai kirjavana kimaltelevaa jaspista. Niiden juurella
+aaltoili kirkkaana ja puhtaana, syvin henkäyksin, viheriä meri.
+Uljaina, ylevinä, peloittavina kuin meri -- niin kävivät Venetsian
+miehet vallan ja sodan mahtajina; puhtaina kuin alabasteripylväät
+-- niin seisoivat sen äidit ja neidot; jalomuotoisina kiireestä
+kantapäähän -- niin esiintyivät sen ritarit; meren ruostuttamain
+rautavarustusten heikko pronssinloiste paistoi uhmaten heidän
+veripunaisten viittojensa laskosten alta. Pelottomana, hurskaana,
+salaperäisenä, taipumattomana -- kohtalo joka sanassaan -- niin
+kokoontui sen senaatti. Toivon ja kunnian ympäröiminä, pyhän hiekan
+muodostamain saariensa rannoilla lainehtivan meren uneen hyräileminä,
+nimi ja risti joka haudalla -- niin nukkuvat sen kuolleet. Merkillinen
+kappale maailmaa! Taikka pikemminkin oma maailmansa. Vesiltä
+katsottuna ei se ollut suurempi auringon jättämää vinoa valojuovaa,
+joka ei osaa kadota -- siltä näytti kaupunki sen merimiehistä, jotka
+illalla tähystelivät sitä laivansa mastosta -- vaikka tuon ylpeän
+kaupungin mahdin täytyikin näyttää heistä rajattomalta, aivan kuin
+olisivat he purjehtineet suoraan taivaankannen sineen, ja ikäänkuin
+olisi se ollut suuri kiertotähti, joka läpi eetterin olisi avartunut
+itäänpäin. Karkoitettu oli tästä maailmasta kaikki alhainen huoli
+ja pienet ajatukset, sekä kaikki, mikä tekee ihmiselämän epäjaloksi
+ja kurjaksi. Ei mitään rumaa, ei mitään meluavaa kaduilla, jotka
+väristen nousivat ja laskivat kuun paisteessa; vaan aaltoilevaa,
+ylevää soitantoa tai väräjävää hiljaisuutta. Ei heikkoja muureja sen
+ympärillä; ei matalia majoja eikä olkikattoisia latoja: vain kallion
+vahvuutta ja mestarillisesti liitettyä, kallisarvoista kiveä. Ja
+ylt'ympärillä, niin pitkälle kuin silmä kantoi, hiljaisena, kirkkaana
+ja ylpeänä keinuva vesi. Yhtä vähän kuin kukka, menestyi ohdakekin tai
+orjantappura tällä kimaltelevalla maalla. Eetteri-utuna hohtivat Alpit
+juhlallisessa rivissä Torcellon rantojen takaa; Paduan sinenpaistavat
+kukkulat kohottivat huippujaan kullanloistoisen lännen ilmaan. Kaiken
+yllä leikkivät vapaat tuulet ja tulipilvet. -- Loistetta pohjoisesta,
+sulotuoksua etelästä, ja kirkkaana vilkutti aamu- ja iltatähti
+rajattoman taivaan kuvusta yli meren hurmaavan vyön.
+
+23. Maailmankartat, joita nykyaikainen tiede on valmistanut, kasaavat
+pieneen alaan valtavat tietomäärät, mutta siitä huolimatta en ole vielä
+nähnyt karttaa, jonka avulla voisi jotenkuten päästä selville niistä
+vastakohdista, mitkä aineellisessa katsannossa vallitsevat etelän ja
+pohjolan maiden välillä. Yksityiskohdittain voimme kyllä kuvitella
+nuo erilaisuudet, mutta meiltä puuttuu yleissilmäystä ja näkökantaa,
+joiden avulla saisimme niistä kokonaisen käsityksen. Me tiedämme kyllä
+katkeron kasvavan Alpeilla ja öljypuun Apennineilla; mutta siitä
+huolimatta emme me saata kyllin tarkasti kuvitella maan kirjavaa
+mosaikkikudosta sellaisena kuin muuttolintu sen näkee, tai jokaista
+eroitusta katkeron ja öljypuun kotimaiden välillä sellaisena kuin
+haikara ja pääskynen sen havaitsevat korkeudestaan, kun sirocco-tuuli
+niitä keinuttelee. Koettakaamme hetkiseksi kohota vielä korkeammalle
+kuin ne ja kuvitelkaamme Välimeren lepäävän allamme kuin mikäkin
+epäsäännöllinen järvipahanen, kaikkine ikivanhoine, auringonvalossa
+nukkuvine niemekkeineen: tuolla ja täällä kumiseva ukkonen, harmaa
+myrskytäplä, joka ulvoen kiitää hehkuvia kenttiä pitkin; tuolla ja
+täällä tultasyöksevän vuoren tuhkakehyksen yllä liehuva valkoinen
+savupilvi; mutta enimmäkseen vallitsee suuri, rauhaisa valkeus; Syyria
+ja Kreikka, Italia ja Espanja lepäävät merensinen ympäröiminä kuten
+kultalattian palaset, ja kun sitten lähenemme hiukan enemmän maata,
+missä mahtavat vuorijonot nousevat ja laskevat, niin kirkkaasti
+paistavat niiden ihanat riippuvat puutarhat tuoksuvine kukkineen, ja
+niiden välissä upeilee laakeri- ja oranssilehtoja ja viuhkapalmuja,
+joiden harmaanvihreät varjot vaimentavat kimaltelevasta hiekasta
+kohoavain marmorikallioiden ja porfyyrisärkkäin hehkua. Sitten
+käännymme kauvemmas pohjoiseen nähdäksemme, miten itämaiden värit
+vähitellen katoavat ja miten esiintyy valtavan suuri, kostean viheriä
+vyöhyke, joka käsittää Sveitsin nurmimatot, Ranskan poppelilaaksot,
+Tonavan ja Karpaattien synkät metsät Loiren suulta Volgan alajuoksuun
+asti, häämöittäen harmaiden sadepilvenriekaleiden raoista ja läpi
+purojen utuharsojen, jotka liehuvat matalalla laidunten yllä.
+Senjälkeen käännymme vieläkin pohjoisempaan nähdäksemme, miten
+alkaa esiintyä mahtavia, harmaita vuoria ja kanervaisia rämeitä,
+jotka ympäröivät tämän pelto- ja metsävyöhykkeen autiolla, leveällä
+purppurakaistaleella, pian hajautuen pohjoisten merten kolkoiksi,
+muodottomiksi saariksi, joita myrskyt ruoskivat, joita uivien
+jäävuorien kylmyys värisyttää, joita kyntävät ja repivät ulvovat
+aallot, kunnes viimeisen metsikköpensaan juurilla ei ole vuorten
+rotkoissa enää maata mihin tarttua kiinni, kunnes pureva pohjoistuuli
+nälissään jyrsii kukkulat paljaiksi, ja kunnes vihdoin raudanjykevä
+jääseinä tuijottaa meihin uhkaavana kuin kuolema, näytellen valkeita
+hampaitaan hämynvaloisain revontulten loimossa.
+
+Ja kun täten olemme ajatuksissamme kuvitelleet maan kirjavina
+väikkyvät näyt niiden kaikessa muotorikkaudessa, on meidän vielä
+kerran palaaminen sen lähelle pannaksemme merkille eläinkunnan
+vastaavat vaihtelut eri vivahduksineen: nuo lukemattomat, nopeat,
+ihmeelliset olennot, jotka säteilevät ilmassa ja vedessä tai polkevat
+etelän hiekkaa; tuon juovikkaan sebran ja täpläisen leopardin,
+välähtelevät käärmeet ja punavärein välkkyvät linnut. Verratkaamme
+näiden eläinten värien kauneutta ja loistoa, niiden liikkeiden
+nopeutta pohjoisten lajien kylmänkankeaan voimaan, tuuheaan turkkiin,
+synkkään höyhenpukuun; verratkaamme Arabian hevosia Shetlannin
+ponikääpiöihin, tiikeriä ja leopardia suteen ja karhuun, antilopia
+hirveen, paratiisilintua kalasääkseen; -- silloin on meidät valtaava
+nöyryys, ja mukautuen korkeampiin lakeihin, jotka sisimmältä johtavat
+maata ja kaikkea, mitä sen pinnalla on, emme me ole tuomitseva
+ihmisiä, vaan heistä iloitseva, jos he löytävät ilmaisukeinoja sille,
+mitä heidän synnyinmaansa heille opettaa ja jos he noudattavat sen
+määräyksiä. Me olemme kunnioittaen huomioiva, miten he asettelevat
+hohtavia kivilajeja, miten he hienosti veistelevät ja siloittavat
+jaspispylväitä, joiden on oleva määrä kohota pilvetöntä taivasta kohti
+ja heijastaa ikuista auringonpaistetta: mutta kunnioituksemme ei ole
+oleva pienempi lähestyessämme niitä heistä, jotka kukistumattomin
+alkuvoimin ja nopein iskuin luovat eriskummallista elämää
+rahkarämeiltään vierittämiinsä kiviin ja jotka kohottavat rautaisia
+tukipylväitä ja karkeita kiviseiniä korkealle harmaaseen ilmaan --
+töitä, jotka todistavat mielikuvitusta hurjaa ja oikullista kuin
+Pohjolan meri; kömpelöitä, jyhkeitä luomia, mutta jotka ovat täynnä
+susimaista elämää; yrmeitä kuin tuuli, joka ulvoo niiden ympärillä,
+vaihtelevia kuin pilvet, jotka niitä varjostavat.
+
+24. Minulta puuttuu sanoja kuvatakseni sitä syvää tyydytystä, joka
+aina valtaa minut, kun minä pitemmän aikaa Englannissa oleskeltuani
+jälleen seison Calaisin kirkon vanhan tornin juurella. Suunnaton
+huolimattomuus, jolla sitä hoidetaan; sen ylevä vaatimattomuus; sen
+korkea ikä, joka on sen seiniin niin selvästi piirretty, vaikk'eikaan
+vielä näy heikkouden tai rappeutumisen merkkejä; sen totisen synkkä ja
+hävitetty ulkopuoli, jota Englannin kanavan myrskyt jäytävät ja jota
+meren kirpeä ruoho peittää; sen kattoliuskat ja tiilet, joista osa
+on irti, osa murtunut, mutta jotka vielä pitävät jäykästi puoliansa;
+sen raadellut muurit, jotka ovat täynnä rautahakoja, aukkoja ja
+muita repeymiä, mutta jotka ovat vielä vahvat kuin alaston, ruskea
+kallio; sen ylväs välinpitämättömyys siitä, mitä siitä ajatellaan tai
+puhutaan; se on vailla vaatimuksia, vailla kauneutta, vailla toiveita,
+vailla ylpeyttä, vailla suloa, mutta se ei koskaan alennu kerjäämään
+sääliä; sillä ei ole hyödyttömien raunioiden tapoja, raunioiden,
+jotka herättävät surkuttelua ja jotka mielellään kuiskivat menneistä
+paremmista päivistään, vaan on se vielä hyödyksi ja toimessa yöt,
+päivät; -- kuten vanha myrskyissä harmaantunut kalastaja vielä joka
+päivä heittää verkkonsa, seisoo se siinä valittamatta menetettyä
+nuoruuttaan, ilmojen vaalentamana, lujana ja varmana alastomuudessaan,
+keräten, yhä käyttökelpoisena, ihmissieluja kattonsa alle, kun sen
+kellojen kaiku vielä kumisee sen halkeamissa; ja sen harmaja huippu
+näkyy kauas yli meren, tärkeimpänä niistä kolmesta tornista, jotka
+kohoavat yli hyrskyisän hiekka-erämaan ja matalakumpuisen rannan --
+majakasta, joka varjelee ihmisten henkeä, isosta kellotapulista,
+joka kutsuu työhön, ja vanhasta kirkontornista, joka kehoittaa
+kärsivällisyyteen ja kiitollisuuteen.
+
+
+
+
+IV. TAIVAS.
+
+
+On kummallista, kuinka vähän ihmiset yleensä tietävät taivaasta.
+Ja kuitenkin on taivas se osa luomakuntaa, jossa luonto ihmistä
+viehättääkseen, -- vain hänelle puhuakseen ja häntä opettaakseen -- on
+tehnyt enemmän kuin missään muussa ihmeessään; mutta siitä huolimatta
+omistamme me taivaalle kaikkein vähimmin huomiotamme. Luonto ei ole
+synnyttänyt paljoa sellaista, joka olisi niin muodostettu, että
+kaikki sen osat vastaisivat sen aineellista ja oleellista tarkoitusta
+valmistaa ihmisille tyydytystä ja iloa; mutta mikäli tiedämme,
+täyttyisi tämä oleellinen tarkoitus taivaan suhteen, jos joka kolmas
+päivä, tai sinne päin, suuri, ruma, musta sadepilvi tuoksahtaisi
+taivaan sinilaelle ja, kun kaikki olisi perinpohjin kastunut, jättäisi
+taivaan seuraavaan kertaan asti yhtä kirkkaaksi kuin ennenkin, ehkäpä
+sentään levittäen kedoille ohuen kasteverhon aamuin ja illoin; --
+mutta sen sijaan ei kulu ainuttakaan päivää elämästämme ilman ett'ei
+luonto loihtisi nähtäviksemme yhä uusia muoto- ja väkirikkaita,
+loistavia kuvia ja herkeämättä huolittelisi niitä korkeimman kauneuden
+jalojen, pysyvien lakien mukaan, minkä vuoksi saammekin pitää aivan
+varmana, että tämä tapahtuu meidän alituiseksi tyydytykseksemme. Ja
+jokaisella meistä, missä hän sattuneekin oleskelemaan, kuinka kaukana
+hän lieneekin muista kauneuden ja mielenkiinnon lähteistä, on alituinen
+osansa tästä luomistyöstä. Vain harvojen on suotu nähdä ja oppia
+tuntemaan maailman mahtavimmat seudut; tarkoitus ei ole, että ihminen
+aina eläisi niiden keskellä, sillä hän loukkaa niitä läsnä-olollaan,
+hän lakkaa kokonaan huomaamasta niitä, jos hän aina on niiden keskellä;
+mutta taivas on aina olemassa kaikille: se on kirkas, mutta ei
+kuitenkaan
+
+    "kirkas liikaa eikä liian hyvä:
+    sen hoimassa on meidän leiväksemme jyvä",
+
+ja se on niin tehty, että sen olemus aina lohduttaa, kohottaa,
+rauhoittaa ihmissydäntä ja puhdistaa sen kuonasta ja tomusta. Se on
+milloin lempeä, milloin oikullinen, milloin kaamea ja peloittava --
+eikä se siis koskaan ole entisensä kaltainen hetkestä toiseen; jotakin
+inhimillistä on sen rajuissa purkauksissa, jotakin hengenlaista
+sen huolenpidossa, jotakin jumalallista sen rajattomuudessa, ja
+sen kehoitushuuto kuolemattomalle osalle meissä on yhtä helposti
+kuultavissa kuin sen kurittava tai siunaava toiminta on tähdellistä
+ja välttämätöntä meidän maallisille askarteluillemme. Ja kuitenkaan
+emme me koskaan kiinnitä huomiotamme taivaaseen, emme koskaan sitä
+ajattele, mikäli se ei suorastaan vaikuta meidän eläimellisiin
+aistimuksiimme; kaikki se, minkä kautta se puhuu meille selvemmin
+kuin luontokappaleille, kaikki, mikä julistaa Korkeimman tarkoitusta,
+että meidän tulee taivaan korkeuksista saada muutakin kuin valon ja
+kasteen, jotka me ja'amme rikkaruohojen ja matojen kanssa, kaikki tämä
+tuntuu meistä ajatuksettomalta ja yksitoikkoiselta sattumain sarjalta,
+sattumain, jotka ovat liian vähäpätöisiä ja naurettavia ansaitakseen
+edes lyhyeksikään hetkeksi tarkastelua tai ihailua. Jos me joskus
+toimettomuuden tai henkisen väsyneisyyden hetkinä etsimme taivaasta
+viimeistä keskustelu-aihetta, mistä ilmiöistä puhumme silloin? Yksi
+sanoo ilman olevan tyynen; toinen ilmoittaa tuulevan; kolmas vakuuttaa
+olevan kuuman. Saattaako kukaan noista monista lörpöttelijöistä
+kuvata niiden suurten, valkoisten vuorten muodot ja syvänteet, joiden
+ketju eilen puolenpäivän aikaan ympäröi näköpiiriä? Kuka näki kapean
+valojuovan lankeavan etelästä käsin niiden huipuille siksi kunnes
+ne sulivat siniseksi utusateeksi? Kuka näki edellisenä päivänä
+voimattomien pilvien tanssivan kuivuneiden lehtien tavoin, länsituulen
+ajaessa niitä laskevan auringon eteen? Kaikki katosi kaihotta,
+näkemätönnä; tai jos me joskus hetkiseksi pudistaudummekin hereille
+välinpitämättömyydestämme, niin tapahtuu se vain silmiinpistävän,
+tavattoman ja kummallisen takia. Ja kuitenkaan ei korkeuden sisäisin
+olemus paljastu hurjien alkuvoimien kaikkimurtavassa raivossa, ei
+rakeiden räiskinässä, ei pyörremyrskyn kohinassa. Jumala ei ole
+maanjäristyksessä eikä salamassa, vaan vienossa, lempeässä suhinassa.
+Edelliset herättävät meissä vain karkeita, alhaisia vaistoja, joihin
+voivat vaikuttaa vain pikimusta ja ukontulen räikeys. Tyynen, ylevän,
+joka kulkee tietänsä hiljaa ja rauhallisesti; syvän, vakavan,
+ikuisen; sen, jota meidän täytyy etsiä, ennenkuin me sen löydämme
+ja rakastaa, ennenkuin me sen ymmärrämme; esineiden, joita enkelit
+joka päivä muovailevat meitä varten yhä uusiin muotoihin; joita ei
+koskaan puutu, mutta jotka eivät koskaan esiinny toistamiseen; jotka
+ovat aina löydettävissä, mutta jotka kukin vain kerran löytää: --
+näiden kautta painuu ennen kaikkea sieluumme hartauden oppi ja jaetaan
+meille kauneuden siunaus. Näiden koulua käy taiteilija, joka pyrkii
+korkeimpaan; näiden täytyy muodostaa hänen ihanteensa.
+
+26. Kuten maan pinnalla on myöskin ilmojen korkeuksissa avaroita
+vesiä, jotta pilvien taso vastaisi meren pintatasoa. Nämä korkeammat,
+taivaalliset vesipinnat ovat tavallista vettä, joka oli vain jalostettu
+ja kirkastettu: ne eivät enää sammuta tulta, vaan hoitavat sitä omassa
+povessaan; ne eivät vain kohise, kun tuulet niitä myllertävät tai kun
+kalliot käyvät esteeksi niiden tielle; ne vastailevat korkealla äänellä
+toisilleen navalta navalle; niitä eivät enää sulje kahleisiinsa ahtaat,
+muuttumattomat uomat, eivätkä hievahtamattomat rannat, vaan kulkevat
+ne nyt vapaina kuin enkelijoukot, minne tahtonevatkin, ja ne etsivät
+vuorten huipuilta leposijojaan; niitä ei ajeta enää yhä askelittain
+alaspäin, eikä niitä enää hukuteta rotkojen valottomiin onkaloihin,
+vaan peittävät ne idän ja lännen siipiensä riehunnalla, ja etäisen
+näköpiirin kolkon hämärän ylle heittävät ne kirjavan vaatteen, joka on
+kudottu purppuralangoin ja tulipunavärein ja jonka korukudokset ovat
+liekkiä... "Pilviin on Jumala pystyttänyt tabernakelin auringolle". Sen
+hehkuva pallo, joka ilman pilviä tuntuisi tuskaisesti korventavalta
+ympyrältä autiossa, mustassa avaruudessa, on niistä saanut loistavan
+joukon palvelijoita, jotka lievittävät ja tyynnyttävät; taivaan pilvet
+levittävät aamuisin kultalattian auringon tulivaunujen ajettavaksi;
+taivaan pilvet rakentavat keskipäivän aikaan temppelin, jonka se
+täyttää valollaan; taivaan pilvet laskevat purppuraverhon sen kaikkein
+pyhimmän eteen, minne se käy lepoonsa; taivaan utukerrokset taittavat
+armottomain auringonsäteiden voiman ja valmistavat siten lievennetystä
+valosta sen lempeän sinen, joka väikkeellään täyttää avaran etäisyyden,
+ja ne värit, joissa vuoret hehkuvat juodessaan päivänkoiton tulvivasta
+lähteestä.
+
+27. Tavallisimmin kuvittelemme me sadepilviä vain harmaiksi,
+synkiksi, emmekä tiedä, että meidän on niitä kiittäminen ehkä
+kaikkein kauneimmista, ell'eikään kaikkein huikaisevimmista taivaan
+vivahduksista. Usein muodostavat Englannissa aamuiset sadepilvet päivän
+koittaessa vienoja, tasaisia, juovikkaita aloja, jotka huomaamattomasti
+sulavat taivaan sineen; taikka kasautuvat ne, jos ne ovat pienempiä,
+selviksi töyränteiksi, jotka puhkovat ylipuoleltaan leveämpiä
+pilviseiniä; ja kaikki uivat ne sanoin kuvaamattomassa valomeressä,
+missä ruusunpunaisen, purppuran, ambran ja taivaansinen puhtaat
+värit heloittavat; kokonaisuus ei paista, vaan on vienon utuista;
+töyränteiden lävistämät pilvijoukot muodostavat lähemmin tarkastaessa
+möhkäleitä ja kasautumia, jotka ovat röyhelöisiä kuin silkkihetaleet,
+ja jokainen pikku möhkäle näyttää pieneltä hehkuvalta sadekimpulta.
+
+28. Onko lukijalla määrättyä käsitystä siitä, mitä pilvet oikeastaan
+ovat?
+
+Se valkoinen utu, joka aamuisin niin tasaisena, valkoisena ja pehmeänä
+lepää laaksossa ja josta puiden latvat kohoavat kuin tulvavedestä --
+miksi on _se_ niin raskas ja miksi asuu se niin alhaalla, vaikka se on
+niin ohutta ja heikkoa, että se kokonaan häviää aamunsarastukseen, heti
+kun aurinko on ennättänyt valaista sitä edes muutamia silmänräpäyksiä?
+Nämä valtavat pyramidit, joiden viivat ovat niin korkeita ja ja
+kestäviä kuin olisivat ne kallioon hakatut, joiden kyljet ovat
+kylliksi vahvoja uhmaamaan keskipäivän auringon hehkua -- miksi ovat
+_ne_ niin keveitä, että ne liitelevät korkealla päittemme yllä,
+paljon korkeammalla kuin Alppien huiput? Miks'eivät ne sula auringon
+_noustessa_, vaan vasta sen _laskiessa_, niin että me selvästi näemme
+hämärän tähdet; sillä välin kun laaksojen usvat asettuvat jälleen
+maan herroiksi ja vaipuvat sen peitoksi kuolinliinan tavoin? Entä
+tämä pilvikummitus, joka livahti tuon mäntyryhmän ohi -- ei, _ei_
+livahtanut, vaan haamun tavoin hiipii se sen ympärillä ja käärii sen
+hitaasti, hitaasti vaippaansa, joka on milloin hieno, poimuinen kuin
+naisen huntu ja joka väliin kalpenee, kalpenee -- ja äkkiä katoaa
+se; katsomme hiukan toisaalle, ja haamu on siinä jälleen. Mitä on
+sillä tekemistä tuossa mäntyryhmässä, siten istuakseen sen harteille
+ja kutoutuakseen sen oksiin? -- Onko se kätkenyt sen sammaltuneiden
+juurien väliin pilvi-aarteen, jota se nyt vartioi? Tai onko joku
+mahtava noita manannut sen alituisesti palaamaan samalle paikalle ja
+sitonut sen mäntyjen oksiin? Ja puolikuu sitten, joka on niin kevyesti
+kudottu pilviin ja joka on kuin tuon korkeimman lumipeitteisen huipun
+yläpuolelle jännitetty kaari -- tuo valkoinen kaari, joka muodostuu
+vain korkeimpien huippujen kohdalle -- mikä sitä siellä pitelee? lumi
+työntää sitä luotaan -- missään se ei siihen koske; sen ja vuoren
+harjan välistä loistaa kirkas taivas -- mistä johtuu, ett'ei kaari
+koskaan sitä jätä, vaan leijuu sen yläpuolella kuin valkoinen lintu
+pesänsä lähettyvillä? Entä nuo sotaa ja vainoa uhkaavat pilvet, jotka
+lohikäärmeenharjoineen ja tulikielineen kokoontuvat taivaan rannalle --
+kuka hillitsee niiden julman taistelukiihkon? Mitä suitsia pureskelevat
+ne höyryävissä kidoissaan, joista musta vaahto pursuaa? Taivaanmeren
+Leviataniolentoja, jotka matkaavat parvissa -- sieraimistaan huokuvat
+ne savua, ja heidän silmänsä ovat kuin aamun luomet; jos niihin
+miekankin iskee, ei se voi mitään niiden keihäille, peitsille eikä
+rautapaidalle. Missä ratsastavat näiden sotajoukkojen johtajat? Mikä on
+heidän kulkunsa päämäärä? Ylpeinä riitelevät ja äkeilevät ne aamusta
+iltaan; -- mutta kenen viha on pelästyttävä ne rauhallisiksi? -- kenen
+käsi hillitsee ne ja ohjaa ne takaisin niiden tulemateille?
+
+En tiedä, onko lukijan mielestä moisiin kysymyksiin helppo vastata.
+Minä puolestani melkein luulen, ett'emme milloinkaan tule selvittämään
+useita pilvien salaisuuksia. "Mitä tiedät sinä kiitävistä pilvistä?"
+Tyydyttääkö vastaus milloinkaan meidän ylpeyttämme? Miten ihmeellisiä
+ovatkaan Hänen tekonsa, jolla on kaikki tieto! Pääsemmekö _me_
+milloinkaan sellaiseen tietoon?...
+
+29. Miten monia kysymyksiä onkaan meidän herättäminen pilvien
+muodostumisesta, näöstä, korkeudesta ja loistosta. Mikä niitä
+rajoittaa? Mikä nostaa niiden ainejoukot toistensa harteille?
+Mikä niitä kutoo ja muovailee niistä kuvioita? Joskus ovat pilvet
+jyrkkäpiirteisiä, putoavia ja rosoisia kuin kallio, joskus ammahtavat
+ne taivaan porttien eteen hehkuviksi salparaudoiksi tai kutouvat ne
+ristiin rastiin esiripuiksi tai paneutuvat aalloiksi kuin veden uurtama
+merihiekka tai liehuvat kielekkeinä ja loiskeina kuin tuli. Millaisilla
+alasimilla ja millaisilla koneilla teroitetaan, sorvataan, taotaan,
+kieputetaan pilviä kuin savenvalajan astiaa? Kenen kädet muovailevat
+marmorisia kupukattoja meren suitsutussavusta?
+
+Mitä hyödyttävät moiset kysymykset? Minua nämä salaisuudet viehättävät,
+ja ehkäpä lukijaakin. Ainakin tulisi niin olla, ja lukijan tulisi yhtä
+kiitollisena tervehtiä kesäsadetta ja pitää aamupilveä yhtä kauniina,
+vaikka se nostaakin hänen vastattavakseen vaikeita kysymyksiä, joihin
+me kuitenkin taivaan käärykirjaa tarkemmin tutkiessamme olemme ehkä
+löytävä muutamia selittäviä, tuolloin tällöin kuvien koristamia sanoja.
+
+Ja vaikka ilmanala etelässä ja idässä saattaakin olla _verrattain_
+kirkasta, ei se ole ehdottomasti sen kirkkaampaa kuin meidän
+pohjoinenkaan taivaamme. Täydellinen kirkkaus, joko pohjoisessa sateen
+jälkeen tai sitä ennen, tahi etelässä erinäisinä hämäränhetkinä, on
+aina, sikäli kuin minä tunnen luonnon ilmiöitä, sangen _merkittävä_
+seikka. Monenlaiset sumumuodostumat tai kangastus tai hajanainen
+sekoitus valoa ja pilveä kuuluvat tavallisuuksiin, vaikkakin etäisyys,
+miltä sumu alkaa vaikuttaa, vaihtelee eri ilmanalojen mukaan; joka
+tapauksessa vaikuttaa se aina, ja siksi onkin todennäköisesti
+tarkoitus, että meille siitä iloa koituisi... Meidän ei ole tietenkään
+tarvis ihmetellä sitä seikkaa, että sumu ja kaikki nämä ilmiöt meitä
+niin suuresti viehättävät, koska meidän onnemme ajattelevina olentoina
+täytyy riippua siitä, että me tyydymme puolinaiseen tietoon siinäkin,
+mikä oleellisesti meitä koskee. Jos me vaadimme täydellistä tietoa
+ja täydellistä selvitystä jokaisesta aatekysymyksestä, lankeamme
+me piankin epä-uskon kurjuuteen. Koko meidän onnemme ja kykymme
+voimakkaaseen toimintaan on siinä, että me saatamme hengittää ja elää
+pilvessä tyytyen näkemään sen tässä avautuvan ja tuolla sulkeutuvan,
+riemuiten siitä, että me sen ohuimpien möhkäleiden läpi keksimme
+välkähdyksiä ikuisista, tärkeistä seikoista, mutta myöskin siitä, että
+me huomaamme jaloutta salatussakin, ja iloiten siitä, että lempeä
+verho leviää kohdalle, mistä lieventämätön valo olisi huikaissut tai
+ääretön kirkkaus väsyttänyt meidät. Minä luulen, että harmittelu sumun
+asettumisesta sille kohdalle on muuan niitä ylpeyden erehdyksiä,
+joita liian helposti viehätytään pitämään hyveinä. Kyllähän itse
+asiassa on ihmiselle arvotonta tyytyä äärimmäiseen pimeyteen ja
+tietämättömyyteen, ja siksi uskommekin, että on aina oikein rakastaa
+valoa ja etsiä ja löytää tietoa. Mutta -- kuten kaikessa muussakin
+-- siinä, missä _ylpeys_ on päässyt tekosiaan tekemään, saatetaan
+tietoa ja valoa tavoitella huonollakin tavalla. Tieto on hyvää; valo
+on hyvää: mutta siitä huolimatta lankesi ihminen tietoa etsiessään,
+ja koiperhonen joutuu tuhon omaksi valoon tupsahtaessaan, ja ell'emme
+me, jotka olemme kukistuneet ennen koiperhosta, tahdo suostua niihin
+salaisuuksiin, jotka ovat meille välttämättömiä, joudumme me turmioon
+samalla tavalla. Mutta jos otamme ne vastaan nöyrästi, muodostuvat ne
+kohta ilon aiheiksi; ja minä luulen jokaisen jalon hengen täytyvän
+iloita ei niin paljon siitä, että hän varmasti tietää jotakin, kuin
+siitä, että hän tuntee olevan äärettömän paljon enemmän sellaista,
+josta hän ei koskaan saa selvää. Vain ylpeät ja heikot ihmiset sitä
+surevat, sillä mehän voimme aina oppia tietämään enemmän, jos haluamme,
+jatkamalla työtämme; mutta nöyrien ihmisten ilona on luullakseni se
+tieto, että matka on loputon, aarre ehtymätön -- ja he katselevat
+pilvenpatsasta, joka yhä kulkee heidän edellään huippuaan vailla, ja he
+ovat varmoja siitä, että ajan täyttyessä ja ijankaikkisuuden kuluessa
+sen äärettömyyden salaisuudet paljastuvat yhä enemmän, pimeyden ollessa
+niiden loppumattomuuden merkkinä ja välttämättömänä lisänä. Minä
+tiedän, että on olemassa pahaa salaisuutta ja turmiollista pimeyttä
+-- suuren Babylonin salaisuutta -- suljetun silmän ja lukotun sielun
+pimeyttä; mutta älkäämme sekoittako niitä siihen kaiken olevaisen
+ankaraan salaisuuteen, johon "enkelit haluavat katsahtaa", tai siihen
+pimeyteen, joka kirkkaallekin silmälle ja avoimellekin mielelle
+vallitsee ijankaikkisuuden kirjan sinetillä suljetuilla sivuilla.
+
+30. Katsele joltakin yksinäiseltä vuorenhuipulta päivän koittaessa ja
+yön sumujen noustessa laaksoista, miten pilvet valkoisin, järvimäisin
+aloin, aukein poukamin ja kiertelevin lahdelmin vain hieman aamuruskon
+koskettamina leijailevat saarentapaisten matalain kukkulain vaiheilla,
+kylmempinä, tyynempinä kuin keski-yön kuutamon valaisema aalloton meri;
+huomaa, miten, auringon lähettäessä ensimäisen säteensä hopeakanaviin,
+niiden lainehtivan pinnan vaahto jakauu ja haihtuu, ja miten tuo
+hohtava kaupunki ja tuo viheriöivä niitty lepäävät Atlantiin haavemaan
+kaltaisina kiemurtelevain jokien valkovöitten välissä; näe, miten
+valonkipinöitä joka hetki yhä taajemmin ja runsaammin putoaa tähtien
+lailla kimalteleviin torninhuippuihin, kiemuroivien sumujoukkojen
+särkyessä ja hävitessä niiden yltä ja tummien kukkuloiden hajanaisten
+harjujen ja töyränteiden heittäessä yhä lyhyempiä harmaita varjoja
+tasangolle. Viivy vielä hetkinen, ja sumut kokoontuvat jälleen
+rotkoissa ja kohoavat aina sinun luoksesi laaksojen polvekkeita
+pitkin, kunnes ne rauhallisina, aamun valaisemina, sateenkaaren
+värein vivahtelevina joukkioina hiipivät tunturein leveälle povelle,
+sillä välin kun näiden peninkulmaiset, aaltomaiset jonot sulavat
+pilviin ja häipyvät niiden valokuteisen vaipan suojiin, jälleen
+ylhäällä kirkkaassa avaruudessa esiintyäkseen hurjana, valoisana,
+mahdottomana unelmana, vapaasti leijailevina ja tavoittamattomina,
+niiden juurten alhaalla laaksossa kadotessa syvän järven oleettomaan,
+ilvehtivään sineen. Viivy vielä kauvemmin, ja sinä olet näkevä näiden
+sumujen kohoutuvan valkoisiksi torneiksi ja seisovan linnoituksina
+pitkin vuorenkärkiä, raskaina, hievahtamattomina, mutta joka hetki
+yhä korkeammiksi ladottuina taivaaseen päin ja heittäen pitkiä
+varjoja yli kallioiden; sinä olet havaitseva joukon kapeita, mustia,
+teräviä pilviä kokoontuvan kalpeansiniselle näkörajalle ja ryntäävän
+eteenpäin; tuuma tuumalta peittävät ne taivaan harmaalla verkollaan,
+ryöstävät maisemalta valon ja saavat aikaan sellaisen pimeyden, että
+linnut herkeävät laulamasta ja lehdet lepattamasta; -- ja sitten
+näet sinä mustia, vaakasuoria pitkiä pilvikasoja muodostuvan niiden
+alle ja kaameita pilvikiemuroita nousevan, sinä et tiedä miten,
+vuorten harteille; sinä et huomaa niiden muodostumista, mutta kun
+sinä katsahdat paikkaan, joka vielä äsken oli kirkas, törröttää siinä
+pilvi, riippuen syvänteen yläpuolella kuin saalistaan tuijottava
+haukka; -- sitten kuulet sinä tuulen heräävän äkillisesti suhahtaen,
+sinä näet kaikkien näiden pilvilinnojen tornien suistuvan sijoiltaan
+ja läpinäkymättömän, aaltoilevan, mustin, kiemurtelevin hetalein
+varustetun sadeverhon laskeutuvan laakson eteen, tunkeutuvan alas
+pilvistä tai kalpeina pylväinä kulkevan yli järven ja nostavan sen
+pinnan kuohuun. Auringon laskiessa näet sinä myrskyn hetkiseksi
+pakenevan vuorilta ja jättävän niiden leveät rinteet savuamaan,
+oikullisen, väliin hajoavan, väliin kasautuvan usvamaisen höyryn
+lumivalkoisten riekaleiden peittäminä -- hehkuvan auringon, joka
+siinä vieressäsi polttaa tulipunaiseksi kuumennetun pallon tavoin
+ja näyttää olevan niin lähellä, että sinä luulet voivasi sitä käsin
+koskettaa, sukeltaessa ryskyävän myrskyn vyöryvien pilvien keskelle
+niin nopeasti kuin ei se koskaan enään aikoisi sieltä nousta, punaten
+koko ilman ympärillään verenkarvaiseksi; -- ja sitten kuulet sinä
+myrskyn vaimenevan ja kuolevan vähitellen yön hiljaisuuteen, ja sinä
+näet viheriän sädekiehkuran syttyvän itäisten huippujen kiireelle
+ja kirkastuvan kirkastumistaan, kunnes kuu hitaasti kohottaa askel
+askeleelta, viiva viivalta suuren, valkoisen kiekkonsa ahtaantuneiden
+pilvien yläpuolelle, sammuttaa enenevällä valollaan tähden toisensa
+jälkeen ja tuo taivaalle niiden sijasta valoa maahan levittämään
+kokonaisen sotajoukon kalpeita, läpinäkyviä, lienteitä kehiä, jotka
+kulkevat käsi kädessä, ryhmä ryhmän, joukko joukon vieressä, osoittaen
+sellaista yhteyttä hillityssä liikunnassaan, että koko taivaankansi
+tuntuu vyöryvän eteenpäin niiden mukana ja maa kiertää hurisevan niiden
+alapuolella. Vielä hetki, ja itä alkaa jälleen pukeutua purppuraan, ja
+vuoret, jotka äskettäin ankarasti aaltoilevan meren laineiden tavoin
+kohosivat pimeyteen kääntyneinä sen rantoja kohti, uppoavat yksi
+toisensa jälkeen sen paistavaan hehkuun; huomaa nuo valkoiset jäätiköt,
+jotka kiemurtelevassa uomassaan vuorten välissä ovat kuin suunnattomia
+tulisuomuisia käärmeitä; huomaa nuo yksinäiset, pylvääntapaiset
+lumihuiput, jotka rotko rotkolta hohtavat yhä alempaa, muodostaen
+siten kullakin kohdallaan uuden aamun; -- katsele, miten niiden
+pitkät lumivyöryt syöksyvät alas rohkein virroin, kimaltelevampina
+kuin salama, jokaisen lähettäessä lumitupruveronsa alttarisavuna
+taivasta kohti, sillä välin kun niiden hiljaisilta huipuilta lähtenyt
+ruusunpunainen valo värittää taivaan niiden yläpuolella ja niiden
+ympärillä, lävistää puhtaammin sätein korkealla liehuvain pilvien
+purppuraviivat ja levittää uutta hohdetta jokaiseen pilvikehään sen
+kulkiessa ohi, siksi kunnes koko taivas on yhtenä ainoana tulipunaisena
+valtaistuintelttana, jonka katos on aaltoilevaa valoa ja joka
+vyöryttelee holvikaarroksiaan kuin enkelijoukot levitettyjä siipiään;
+-- ja kun et sinä sitten enää saata riemultasi katsella, vaan taivutat
+pelon ja rakkauden valtaamana pääsi tämän kaiken luojan ja tekijän
+edessä, niin sano minulle, kuka on paremmin toimittanut hänen sanomiaan
+ihmisille!
+
+31. Luonnolla on tuhansittain keinoja ja tapoja voittaa oma itsensä,
+mutta mitä se tarjoaa meille väreissä auringon laskiessa korkeihin
+pilviin, on tosiaankin verratonta. Minä puhun eritotenkin hetkestä
+juuri ennen auringon katoamista, jolloin sen valo tulee ruusunpunaisen
+kirkkaaksi, langeten vastapäisiin lukemattomiin käsittämättömän
+hienosti muodostuneihin juomuisiin tai hahtuvamaisiin pilviin, jotka
+tavallisessa päivänvalossa olisivat puhtaita kuin lumi ja jotka juuri
+siksi tarjoavat oivallisen alan valon värileikeille. Ei ole silloin
+rajaa värien moninaisuudella, ei estettä niiden loistolla. Koko taivas,
+laeltaan aina näköpiirin rajalle asti, muuttuu rajattomana hehkuvaksi
+väri- ja tulimereksi; jokainen musta juova on kuin paksua kultaa,
+jokainen pikkupilvikin selkeätä, varjotonta karmosinia ja purppuraa ja
+tulipunaa ja niin väririkas, että kieleltä puuttuu sanoja ja hengeltä
+kuvitteluvoimaa sitä esittääkseen -- seikkoja, joita voi käsittää
+vain niiden näkysällä ollessa; väkevästi tummansininen taivaankansi
+sulaa tähän kokonaisuuteen, näyttää täällä syvältä ja puhtaalta ja
+valottomalta, tuolla taas esiytyen harvan, muodottoman, läpinäkyvän
+pilviverhon vaimentamana, siksi kunnes sekin huomaamattomasti pukeutuu
+karmosiniin ja kultaan.
+
+Ehdot, jotka ovat välttämättömiä moisen auringonlaskun syntymiseksi,
+yhtyvät vain viisi tai kuusi kertaa kesässä ja silloinkin vain viideksi
+tai kymmeneksi minuutiksi, auringon juuri koskettaessa taivaanrantaa.
+
+32. En luule olevan useatakaan luonnon ystävää, joka ei pitäisi
+nuoruutensa tietämättömimpiä päiviä aikana, jolloin hän syvimmin,
+hartaimmin, herkimmin, aavistavimmin ja autuaallisimmin huomioi
+luonnon ihanuuksia. Jos me voisimme jälleen muistiimme johdattaa
+kaikki nämä selittämättömät vaistot kypsyneemmän harkinnan avulla
+vetääksemme niistä johtopäätöksiä, astuisimme me nopeampia ja parempia
+edistysaskeleita kuin mihin viisaustiede ja petolliset taidekeinot
+tähän asti ovat päässeet. Mutta nuo huomioinnit menevät meiltä
+hukkaan, meidän voimatta niitä tutkia ja tarkistaa. Muuan näistä
+lapsellisista vaistoista, jonka minun luullakseni harvat unohtavat,
+on se tunnelma, minkä synnyttävät taivaaseen kohouvat kukkulat,
+joiden takana saattaa aavistaa meren piilevän. Tunnelma on puhtaampi
+kuin se, minkä itsensä meren näkeminen herättää. Millaista ihanuutta
+vaikutelmat synnyttänevätkin etualalla -- kaste ruohossa, vesiputouksen
+kimallus, koivunrungon paiste tai kirkas päivänvalo mustalla pohjalla
+-- kaikki tämä on viehättävää; mutta kuitenkin on olemassa valo, jota
+silmä syvässä kauneudenjanossaan alituisesti etsii: laskevan tai
+nousevan auringon valo ja pilvenlonkareen loiste, joka punanhehkuvana
+liekehtii taivaanrannan äärimmäisellä viheriällä partaalla... Jätän
+lukijan ratkaistavaksi, eikö nautinto, jonka tyyni, kirkkaasti hohtava
+etäisyys hänelle valmisti, ole merkillisin, omituisin, mitä hän tuntee;
+eikö joku värihehku, joku muodon täydellisyys, joku ilonpaiste jätä
+katoavan heikkoa vaikutelmaa verrattuna hämyviivan hiljaiseen, heikkoon
+kuiskeeseen sinertävillä kukkuloilla tai vahvistuvan aamuruskon
+purppurakaareen synkän, liikkumattoman meren näkörajalla.
+
+
+
+
+V. VESI, VIRRAT JA JÄRVET.
+
+
+Kaikesta epä-elimellisestä, joka oman luontonsa mukaisesti toimii
+ilman apua ja yhdistymistä, on vesi ihmeellisin. Kuvitellessamme vettä
+kaikkien monimuotoisten, kauniiden pilvien synnyttäjäksi; voimaksi,
+joka on tasoittanut maan ja miellyttävästi vuoleskellut sen huiput;
+lumeksi, joka käsittämättömän kauniina, ylimaallisesti sädehtien,
+peittää vuoret; virtojen vaahdoksi; taivaankaareksi, joka vyöttää maan;
+aamusumuksi, joka kohoaa laaksoista; syvänheijastavaksi kristalliksi
+tyynen lähteen rannalla; leveäksi järveksi; hohtelevaksi joeksi; -- jos
+me lopuksi kuvittelemme sitä kaikkien meidän mielestämme sattuvimmaksi
+vertauskuvaksi väsymättömästä, voittamattomasta voimasta, mereksi,
+suureksi, hurjaksi, monimuotoiseksi, kesyttämättömäksi mereksi,
+mitä vertaisimme kunnian ja kauneuden puolesta tähän mahtavimpaan
+yleisimpään alkuaineeseen? Tai miten voisimme käsittää sen sisäisintä
+olemusta sen ikuisesti vaihdellessa? Se olisi samaa kuin yrittää
+maalata sielua.
+
+34. Suuri merenenkeli -- sade; se enkeli, huomaa, joka tuo määrätyn
+sanoman määrättyyn paikkaan. Ei se liikkumaton sumu- ja usvataakka,
+joka leviää kaikille tahoille, vaan pilvi, joka tulee ja menee ja
+palaa. Kaikki riippuu tästä suunnitelmallisesta palaamisesta. Pehmeä
+sammal kiven ja kallion kupeella; vilvakka sananjalka tiheäkasvuisessa
+rotkossa; lähde tien vieressä -- ehtymätön, hidas, äänetön, kirkas
+lähde, joka hiipii kätköstään karkeatekoiseen, nelikulmaiseen
+kivi-altaaseensa; aina yhtä syvänä, ei koskaan syvempänä; --
+jota eivät talven tuhot saa hävitetyksi, jota ei kuivata kesän
+jano, jota ei kukaan voi pilata eikä tyhjentää; -- sen pinnalla
+soutavat pudonneet lehdet mätänemättä, ja hyönteiset liitelevät
+sen yli sitä saastuttamatta: nousuruohon täyttämä puro, ikuisesti
+lirisevä vuorivirta, joka tuskin kevättulvienkaan aikana kohoaa yli
+astuinkiviensä -- joka koko ihanan kesän kaiuttelee solinasoittoaan,
+musta vesi sen harpun kielinä ja ukonkivet sen hopeasormina. Kaukana
+etelässä ovat väkevät jokijumalat jo aikoja sitten kiiruhtaneet
+mereen ja heittäytyneet sen helmaan. Autioina ja korventuneina kuin
+valkoisenhehkuvat hiekka-uunit haukottelevat niiden kaameat, paljaat
+uomat; mutta täällä ylhäällä sammalten maassa tippuu vielä kastetta
+merenenkelin pehmeistä siivistä, ja niiden sulkien varjo häilähtelee
+kukkuloilla; ihmeellisesti riemuitsevat ja kimaltelevat hopearihmat,
+jotka äkkiä syntyvät ja tihkuvissa ojanteissaan kiemurtelevat
+sammalpeitteisten ylänteiden ympäri, vasten merenenkelin siipien
+löyhyntää.
+
+35. Mutta muitakin sanomia tuo meren enkeli -- "voimansa sadevirrat",
+koetuskuurot, jotka kohisten lakaisevat sijoiltaan petollisesti
+lasketut perustukset. Silloin ei hänen pukunsa leviä hienona ja
+lempeänä huntuna yli koko taivaan, vaan putoaa raskaasti, vinosti,
+kauhistuttavasti hänen harteiltaan, jättäen hänen miekkaaheiluttavan
+käsivartensa vapaaksi.
+
+Koettelevan pyörremyrskyn lähetessä leviävät pilvet, kuten
+lempeämmänkin sateen aikana, laajalti yli näköpiirin; mutta ei hitaasti
+eikä vaakasuoraan, vaan kiireisesti ja pystysuoraan; kiireisesti
+ahnaiden tuulten voimasta, pystysuoraan kuin mustat vuorenrotkot.
+Etumaiset pilvet ryntäävät esiin kurkoitetuin kauloin, toinen työntää
+toisen sivulle tai eteenpäin; ne ovat hurjia, mahtavia, uhkaavan
+riippuvia kuin jättiläisten kasaamat vuoret -- Ossa Olympon harteilla
+-- kaikki kiitäen eteenpäin yhdessä rykelmässä juoksevan laavan tavoin
+-- pilvikidat auki kuin haudat. Niiden takana raivoaa synkkänä vinosti
+valuva sade, vaaleanharmaana kuin tukka, tiheänä kuin ryöppykuuro,
+jokainen vesisäije aavemaisen elävänä; saderaivottaret kirkuvat
+kimeästi paetessaan ja suomivat ilmaa kuin skorpiooniruoskin; maa
+vapisee ja järisee niiden alla, avaruus ulisee hurjana, puut taipuvat
+sokeasti peittääkseen kasvonsa, jokainen lehti värisee pelosta, ja
+katkenneet oksat tuoksahtelevat niiden ympärillä mustana sänkenä.
+
+36. Jumala näyttää tahtovan sääntää ihmisten elämän erittäinkin kahden
+suuren ja väkevän tunteen kautta: rakkauden Jumalaan ja synnin ja
+sen seuralaisen -- kuoleman, pelon kautta. Miten paljon on sellaista
+maailmassa, joka elähyttää rakkauttamme, joka herättää ihailuamme,
+joka velvoittaa meitä kiitollisuuteen, sitä tuntemaan ja opettamaan on
+onneksi meidän keskuudessamme runsaasti ihmisiä. Kuitenkaan ei ole,
+niin luulisin, vielä tarpeeksi painostettu sitä seikkaa, miten selvä
+on kautta koko luomakunnan Jumalan tarkoitus saattaa meidät usein
+pelon valtaan; ei tuollaisen äkillisen, itsekkään ja halveksittavan
+välittömän vaaran pelon, vaan pelon, jonka herättää mahtavain
+hävittäväin voimain näkeminen ja ennen muuta kuoleman alituisen
+läheisyyden havaitseminen, Mikään ei minusta näytä niin merkilliseltä,
+kuin se suurenmoisten näkyjen järjestely; joka tuhoisissa tapauksissa
+saa mielikuvituksen hurjan pelon valtaan, vaikka todellinen vaara
+olisikin verrattain vähäpätöinen... Katsellaanpas esim. hetkinen
+ukonilman siveellistä vaikutusta... Me näemme kaikki nuo viimeisen
+tuomion valmistelut; miten pilvet valtavina kasautuvat pilvien
+laelle, miten puiden lehdet kauhistuneen hiljaisina kuuntelevat miltä
+suunnalta tuuli alkaa puhaltaa; miten ne jo kaukaa kuiskivat toisilleen
+hävityksen enkeleistä, ennenkuin nämä vielä ovat edes ehtineet
+heilauttamaan tulimiekkojaan; miten mustat surukulkueet levittävät
+pimeyttä valoisalle keskipäivän taivaalle ja miten avaruuden kansi
+ryskyy kuoleman vaununpyörien alla, -- kuinka moniin mieliin tekeekään
+tämä niin syvän vaikutuksen, kuin olisi nyt uhkaamassa täydellinen
+lopullinen tuomionhävitys, ja miten ihmeellisiä ovatkaan raivoavain
+alku-aineiden ihmissielun mukaan sovitetut purkaukset! Synkät värit,
+pitkällinen, säännötön, kouristava jyrinä, pilvien aavemaiset,
+liekehtivät ja paisuvat muodot -- kaikki tämä on aivan erinomaisesti
+omiansa herättämään meidän vaaravaistoamme, samaten kuin ihmisäänen
+valitus ja voihkina herättää meidän sääliväisyysvaistomme.
+
+37. Epäilen, onko koko epä-elimellisessä luonnossa mitään niin
+täydellisen kaunista kuin tuore, korkea, lämpimässä valossa nähty
+lumikinos. Sen aaltomaiset viivat ovat käsittämättömän ihania ja
+hohtavia; sen pinta ja läpinäkyvä ainejoukko ovat yhtä hurmaavia; sen
+valot ja varjot ovat tavattoman monivivahteisia ja jäljittelemättömän
+täydellisiä -- varjot teräviä, kalpeita ja taivaallisen kauniita
+väriltään; niihin sattuvat valonsäteet vaikuttavat voimakkaasti, ja
+heijastavan valon viehättävä värileikki lisää siihen tuhansia uusia
+vivahduksia...
+
+38. Mahtava, useampia päiviä kestävä myrsky nostattaa kiehuvasta
+vedestä vaahtoa, joka köyden tai kukkakiehkuran tavoin kiemurtelee
+aallolta aallolle ja joka suistuviin harjoihin muodostaa reunuksia
+-- myrsky sieppaa ne mukaansa, mutta ei riko niitä, vaan heittää ne
+riippuviksi kasoiksi ylös ilmaan, niin että ne lentelevät ympäriinsä
+kuin lumihiutaleet, jotka ovat pitkiä ja paksuja kuin käsivarsi.
+Vyöryvät aallot purskuttavat valkoista vaahtoa syvimpiinkin
+laaksoihinsa kuin vesi putouksen kuoppiin, ja myrsky kiidättää sen
+tukahuttavien höyryjen tavoin pois niiden jälleen kohoutuessa. Meren ja
+ilman rajaviiva katoaa. Matalimmat sadepilvet repeytyvät ja paloittuvat
+ja lentävät hurjaa vauhtia yli aaltojen, jotka mahtavalla voimalla,
+salamannopeasti, raivoisasti paiskaavat huippunsa nurinniskoin
+syvyyteen.
+
+39. Asetu puoleksi tunniksi Schaffhausenin putouksen pohjoiselle
+partaalle, siihen, missä kosket ovat pisimmät, ja katsele, miten
+vesikaaret heittäytyvät ensin putouksen partaalta rikkoumattomina,
+hohtavina, nopeuden silittäminä pyöristyneiden kalliokärkien yli,
+peittäen ne kaksikymmentä jalkaa paksulla kristallikupoolilla,
+niin nopeasti, ett'ei liikettä lainkaan eroita, paitsi milloin
+vaahtokupla ammahtaa ylhäältä niiden yli kuin tähdenlento; ja miten
+ylempänä seisovain puiden lehdet kirkastuvat alapuoleltaan samassa
+silmänräpäyksessä kun kristallikupooli hajoaa roiskuvaksi vaahdoksi;
+ja miten kaikki vaahdon kuplat palavat viheriänä tulena kuten sinne
+tänne siroitellut viheriäkivet; ja miten tuon tuostakin hypähtää
+putouksesta kuohuva vesisäije kuin sähikäinen, särkyy tuulessa, haihtuu
+usvana ja valaisee ilman; ja miten levottomana riehuvan syvyyden
+valkovaahtoisten pyörteiden läpi näkyy kuohun kalventama sininen
+vesi, puhtaampana kuin valkeiden sadepilvien välistä pilkistelevä
+taivas, sillä välin kun hiljainen sateenkaari heittää kaiken tämän yli
+väräjävän vyönsä, väliin loistaen, väliin kadoten ja peittyen vaahtoon
+ja reveltyyn auringonvaloon, kunnes se lopulta kätkeytyy paksujen,
+hurjan veden kanssa hyvässä toveruudessa liehuvain kultalehtien
+taa, väliin nostattaa putouksen väkevämpi työntö nuo vettä valuvat
+lehvät kuin teräisen laihon, mutta pian painuvat ne kosken jylinän
+vaimetessa sammaleisille kallioilleen taas, -- kasteen tippuessa niiden
+paksuista oksista viheriäiselle, lakoilevalle nurmelle ja kimallellessa
+valkoisina rihmoina pitkin mustia rantakallioita, kostuttaen jäkäliä,
+jotka niiden kupeille kutovat kirjavia purppura- ja hopeamattojaan.
+
+40. Kaikkiin muihin jokiin kuvittelemme me erikseen pinnalla kulkevan
+vesikerroksen ja syvemmällä kulkevan, ja jotakin epämääräisesti
+vastenmielistä pohjalle. Mutta Rhône vyöryy tietänsä yhtenä
+värivivahteisena jalokivenä; sen pintaa ei ole missään, sen kirkas itse
+on kaikkialla, sen taivaankaaren väreissä loisteleva kiitävä vuo ja
+sen läpikuultava vesipaljous ovat sinisiä aina rantaan ja säteileviä
+aina syvyyksiin saakka. Viisitoista jalkaa paksu kerros lentävää, ei
+juoksevaa vettä -- ei vettä: sulaneeksi jäätiköksi sitä mieluummin
+sanoisi; siinä on jään jykevyyttä, pilven kihertymystä, taivaan riemua
+ja ajan ikuisuutta.
+
+Ihanaa on kylläkin katsella kirkkaan meren aaltoja; mutta ne tulevat
+ja menevät herkeämättä, eikä mikään muoto pysähdy sellaisekseen
+edes silmänräpäyksen ajaksi. Mutta täällä näet mahtavan aallon,
+joka oli aina samanlainen ja jonka jokainen kare pysyy sellaisenaan
+kuin simpukan kierrekotelo. Ei vaahtoa, joka irtautuisi ja häviäisi
+olemattomiin; ei levähdyshetkeä voimien kokoamiseksi; ei avutonta
+nousuveden peräytymistä, vaan kaikki pysyy semmoisenaan selkeällä
+päivällä tai vienosti suhisevana yönä; keskeymätöntä vierimistä
+eteenpäin ja keskeymätöntä loistoa ja keskeymätöntä kuisketta ja
+auringon paistaessa ehtymätöntä, ylimaallisen kaunista merenvihreän,
+ultramarinin, orvokinsinisen, katkeronsinisen, riikinkukonsinisen,
+paratiisinjoensinisen värileikkiä, värikimaltelua sellaista, jota
+aurinko houkuttelee maalattuihin ruutuihin; säikeitä, joita Alppien
+velhotar kehrää ja iki-ajoiksi heittää alas lumituntureiltaan.
+
+Entä sitten virran viaton tapa seisahtua katsomaan ympärilleen
+pienimmässäkin polvekkeessa! Suuret vuorivirrat näyttävät aina
+olevan vihapäissään, ja suuret joet ovat useimmiten luihuja; mutta
+Rhône ei tunne vihaa enempää kuin salakaunaakaan. Vuorivirta
+näyttää riemuitsevan siitä, että se oli jättänyt järven rauhaisan
+unen taakseen ja että se oli löytänyt jälleen oman itsensä, ja se
+raivosi siksi, että se rakasti hurjaa vauhtia, ja kuitenkin olisi
+se seisahtanut mielellään ja palannut entisille jäljilleen. Siinä
+näit pikku-aaltoja, jotka tanssivat päivät pääksytysten, aivan kuin
+olisi Perdita oppiakseen katselemassa niiden karkeloa; siinä oli
+pikkuvirtoja, jotka hyppivät kuin karitsat tai vuorivuohet; ja pyöriviä
+vesijoukkoja, jotka ravisteleivat auringonpaisteessa, niin että ne
+vääntyivät ylhäältä kierteille kuten kristallihiekka niiden alla;
+siinä oli virtapaikkoja, jotka kutoivat valosta kultapunoksia ja
+sovittelivat niihin säikeitä, jotka olivat kuin silattuja turkoseja;
+siinä oli ojanteita, jotka aivan varmasti järven toisella puolen olivat
+myllynuomia ja jotka nyt toimekkaina vilkuivat ympärilleen, etsien
+uusia pyöriä liikuttaakseen; siinä oli vesiputouksia, jotka kerran
+hypähtivät mahtavasti ilmaan yhä suorittaen saman tempun uudestaan
+ja nauraen sitä, että ne putosivatkin vain pari jalkaa korkealta; ja
+kaiken tämän kirjavan aaltojen vilinän keskeltä hohtaa keskimäinen,
+syvä valtaväylä hitaasti vyöryen, niin voimakkaana, mutta kuitenkin
+niin peloittavuudesta vapaana ja suuttumattomana pääskysineen, jotka
+myrskylintujen asemesta liihoittelevat sen yllä; ja se rakas vanha
+kaupunki kyhjöttää tämän kimaltelevan vesivyön ympäröimänä kuin olisi
+se puetettu sinikivikoristeeseen.
+
+
+
+
+VI. VUORET.
+
+
+Sanoja, jotka luomiskirjan ensi luvussa ilmoittavat meille pilvien
+tarkoituksen, seuraa välittömästi tämä huomattava lause: -- "Ja Jumala
+sanoi: kokoontukoon vesi taivaan alla erinäiseen paikkaan, niin että
+kuiva näkyy." Me emme ehkä useinkaan kylliksi käsitä tämän ajatuksen
+syvää merkitystä. Me olemme liian taipuvaisia pitämään sitä kuvauksena
+tapauksesta, joka oli mahtavampi vain laajuudeltaan, eikä luonnoltaan
+kuin Punaiselle merelle annettu käsky väistyä, jotta Israelin lapset
+voisivat käydä sen lävitse. Me kuvittelemme jumalaisen voiman samalla
+tavalla vyöryttävän avaramman valtameren aaltoja kasaan ja asettavan
+niille patoja ja sulkuja ijankaikkisiksi ajoiksi. Mutta niissä on
+paljoa syvempi ajatus näissä luomiskirjan juhlallisissa sanoissa ja
+eräässä niitä vastaavassa psalmien säkeessä: "Hänen kätensä valmistivat
+kuivan maan." Tähän silmänräpäykseen asti oli maa ollut _tyhjä_,
+sillä siltä oli puuttunut _muotoa_. Käsky, että veden piti kokoontua,
+merkitsi samalla käskyä, että maan piti _muodostuman_. Merta ei ajettu
+asemilleen äkkiä kukistetun kapinan jälkeen, vaan se karkoitettiin
+entisiltä sijoiltaan täydellisen, kärsivällisen tottelemisen tietä.
+Kuiva maa ei astunut näkyviin autioina, hyöky-aaltojen hylkääminä
+hiekkarantoina, joita laineet saattoivat vaatia alueikseen jälleen,
+vaan kerros kerrokselta kohoavina kukkuloina ja raudanlujina kallioina,
+jotka ijankaikkisesti saattoivat kerskua sukulaisuudestaan taivaan
+vahvuuden kanssa ja pitää seuraa pilville.
+
+Tässä kohdassa ei ole lainkaan tarpeellista ryhtyä tarkastelemaan,
+kuinka pitkän ajan luomiskirjan mainitsema "päivä" todellisuudessa
+käsitti. Joskus myöhemmin yritämme me ehkä kuvailla, millaiset
+tuliuunit sulattivat timantin, millaisten maanjäristyspyörien välissä
+maa ruhjoontui, millaiset jäätikköhampaat ja raskaat merenaallot
+sitä jyrsivät ja kaivoivat ja muovailivat, niin että se lopulta sai
+nykyisen muotonsa; mutta kuten luomistyön historian kirjoittaja sulkee
+tapahtuman muutamiin harvoihin sanoihin, niin koetamme me tässä
+muutamin yleisin käsittein päästä siitä selville; ja lukiessamme tuon
+mahtavan lauseen: "Kuiva näkyköön", pyrimme me seuraamaan Jumalan
+sormea, kun se maan kivitauluihin piirsi sen ikuisen muodon kirjaimet
+ja lain, sitä mukaa kuin lahti lahdelta syvyyden haudat kynnettiin
+ja kärki kärjeltä viivat vedettiin ja siten jumalaisen viisaasti
+suunniteltiin rannat, joiden tuli olla kansojen rajoina; ja jono
+jonolta vuoret pitennettiin ja niiden perustukset ijäksi vahvistettiin;
+ja ilmansuunnat painettiin syvyyden kasvoihin, ja kedot ja maan tomun
+korkein ilmenemismuoto luotiin; ja Kristuksen oikea käsi kylvi lunta
+Libanonille ja tasoitti Golgathan rinteet.
+
+Ei ole tarpeellista, toistan sen vieläkin, eikä monessa suhteessa
+mahdollistakaan yrittää määrätä, miten ja milloin tämä työ
+toimitettiin; mutta erinomaisen tarpeellista on, että jokainen ihminen
+selvittää itselleen sen valtavan tarkoituksenmukaisuuden ja sen
+syvän viisauden ja rakkauden, jotka puhuvat vuorten järjestelystä.
+Sillä huomaa hyvin: jotta maa olisi saanut nykyisen näkönsä, siihen
+ei tarvittu ainoastaan ja pelkästään _muovailevan_ voimaa; vuoret
+eivät olisi voineet pysyä pystyssä päivääkään, ell'ei niitä olisi
+tehty aineista, jotka täydellisesti erosivat niistä aineista, mistä
+matalammat kummut ja laaksojen pinnat syntyivät. Kovempaa ainesta
+täytyi hankkia vuorijonoille, mutta ei kuitenkaan niin kovaa, ett'ei
+se murenisi mullaksi, elättämään Alppien metsiä ja Alppien kukkia;
+ei niin kovaa, ett'ei se keskellä ylvään mahtavuutensa voimaakin
+näyttäisi kuoleman leimaa otsallaan ja samaa tuomiokirjoitusta, joka on
+painettu ihmisen kasvoihin: "Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää
+sinun jälleen tuleman." Ja tästä katoavasta aineesta rakennettiin
+ylevimmät muodot, mitkä sopeutuvat ihmisen turvallisuuteen; ja huiput
+korotettiin niin korkealle ja rotkot painettiin niin syvälle kuin
+mahdollista, jotta kaikesta huolimatta paimen saattaisi käyttää
+karjaansa vuorten rinteillä ja rakentaa majansa niiden varjoon.
+Ja huomaa, että tämä tapahtui kahdessa tarkoituksessa. Oli itse
+asiassa aivan välttämätöntä luoda moisia korkeuksia, jotta maa
+tulisi soveliaaksi ihmisten asua; sillä ilman vuoria ei olisi voitu
+puhdistaa ilmaa eikä elättää jokia, ja maa olisi suurimmalta osaltaan
+muodostunut aroksi tai seisovaksi rämeeksi. Mutta jokien elättäminen
+ja tuulien puhdistaminen ovat pienimpiä vuorien toimittamista
+palveluksista. Niiden korkeampana tehtävänä on sammuttaa ihmissydämen
+kauneudenjanoa, joka löytää tyydytyksensä Jumalan käsialoista --
+pudistaa se hereille horrostilastaan syvän ja puhtaan hämmästyksen
+avulla. Vuoret ovat kuin suuri, jalo rakennus, joka ensi sijassa
+antaa suojaa, mukavuutta ja lepoa ja joka sen lisäksi on koristettu
+mahtavin veistoksin ja satumaisin maalauksin. On mahdotonta tarkastella
+tavallisimpienkin vuoriseutujen peruspiirteitä havaitsematta, että
+ne ovat luodut pienimmällä alalla yhdistämään, mikäli mahdollista,
+kaikki, mikä hurmaa ja kohottaa ihmissydäntä: "mikäli _mahdollista_"
+-- se on: mikäli se soveltuu koko maata kohdanneen hylkäystuomion
+täyttymiseen. Kuoleman on istuminen vuorilla; ja julman myrskyn on
+niitä raateleminen ja orjantappurain ja ohdakkeiden on kasvaminen
+niiden kupeilla; mutta myrsky vasaroi niiden kallioita mitä ihanimpiin
+muotoihin ja orjantappurat menestyvät niiden kupeilla, jotta itse
+erämaakin kukoistaisi kuin ruusutarha. On omituista, että meidän
+omilla vuorillammekin, Skotlannin ja Cumberlannin kallioilla, vaikka
+ne usein ovatkin liian kaljuja ollakseen täysin kauniita ja aina
+liian matalia ollakseen täysin yleviä, niin moni syvä ihastuksen ja
+ilon lähde avautuu niiden solissa ja laaksoissa; ja sielläkin, missä
+niiden kätketyimmät kukat ahtautuvat tietymättömimmille paikoille ja
+missä niiden pienet ojanteet hitaasti kiemurtelevat, näyttää luonnon
+koko sydän halajavan antaa ja yhä antaa ja siroitella ehtymättömiä
+aarteitaan niin kärsivällisen, niin rakastavan anteliaasti, että meidän
+huomaavinkin kiitollisuutemme on lopultakin vain välinpitämättömyyttä
+sen jaloutta kohtaan ja huolimattomuutta sen rakkauteen verrattuna.
+Mutta todellisilla, korkeammanlaatuisilla vuorilla tuntuu jumalallinen
+tarkoitus heti vedota ihmishengen kaikkiin kykyihin vielä selvemmin
+ilmaantuvan. Matalat vuoret katkaisevat tavallisesti johonkin määrin
+niiden juurella avautuvien laaksojen rehevyyden; Etelä-Englannin
+harmailta hiekkasärkiltä ja Keski-Ranskan puuttomilta rinteiltä
+kuten Skotlannin harmailta, aaltomaisiltakin nummilta puuttuu --
+mitä erikoista viehätystä ne muuten tarjonnevatkaan -- se kauneus,
+joka on ominaista alankomaiden metsille ja kedoille. Mutta suuret
+vuoriseudut _nostavat_ alankomaat _rinnalleen_. Kuvitelkoon lukija
+ensin mielessään jonkun alituisesti vaihtelevan, hedelmällisellä,
+oivallisesti viljellyllä tienoolla avautuvan tasangon näkyä; hän
+ajatelkoon sen kauniiden metsäin varjostamaksi ja ihanain niittyjen
+väriloiston koristamaksi; täyttäköön hän tämän maiseman etäisimmälle
+taivaanrannalle asti lukemattomilla yhä vaihtelevilla maalaiselämän
+kuvilla; johtakoon iloisia puroja nurmikenttäin halki, siroitelkoon
+taloryhmiä sinne ja tänne niiden rannoille, piirtäköön tasaisia
+polkuja sen puurivien välille ja vilkastuttakoon sen ketoja onnellisin
+laumoin ja hitaasti vaeltavin karjatäplin; ja kun hän siten on
+väsynyt lukemattomiin tämäntapaisiin kuvitteluihin eikä ole jättänyt
+pienintäkään kaistaletta vaille omaa viehätystänsä, ajatelkoon hän
+koko tämän suuren tasangon loppumattomme luonnollisen kauneuden
+aarteineen ja inhimillisen onnen ilmauksineen näköpiirin rannasta
+toiseen kudotuksi vaatteeksi, jonka Jumalan käsi vetäisee koholle ja
+joka luo valtavia poimuja kuten kuninkaan hartioilta aaltoileva viitta;
+kuvitelkoon hän kaikki nämä kirkkaat purot vaahtoavina hyökyviksi
+jyrkänteeltä toiselle, ja kaikki nämä metsät taipuviksi taaksepäin
+rinteitä vasten kuten ratsastaja, jonka hevonen äkisti vajoaa, ja
+kaikki nämä kylät pesiytyneiksi kiemurteleviin laaksoihin, ja kaikki
+nämä laitumet leviäviksi vihreinä, syvinä, liepeiltään kasteen
+liottamina nurmikko-aaltoina, jatkuviksi alaspäin loppumattomina
+rinteinä, siellä ja täällä varjostamina liikkumattoman pilven, joka
+puoliksi nojaa maahan, puoliksi leijailee ilmassa -- ja hän on koko
+tässä korkeassa maailmassa näkevä vasta jonkun suuremman Alppimaiseman
+peruspiirteet. Ja kaikki, mikä on viehättävää alankomaan tasangolla,
+tulee vielä viehättävämmäksi tämän muutoksen kautta; puut, jotka
+ylenivät jäykkinä ja kömpelöinä tasangon yksitoikkoisesta pinnasta,
+saavat täällä omituisen koukeroisia, voimakkaan kauneita muotoja,
+nojautuessaan vuorten kylkiin; ne hengittävät vapaammin ja levittelevät
+oksiansa huolettomammin sitä mukaa kuin ne vääntäytyvät ylemmäksi ja
+tuijottavat kirkkaaseen valoon veljiensä korkeimpien huippujen yli;
+kukat, joita pellolla aura kumoilee, kasvavat nyt pääsemättömillä
+paikoilla, minne ne joka vuosi keräävät yhä iloisemman seuran ja missä
+ne eivät pelkää mitään pahaa; ja joet, jotka tasangolla ryömivät
+tietänsä mustin pyörtein saastaisten rantojensa välissä, kiitävät nyt
+hopeakoskin ja pukeutuvat sateenkaaren väreihin ja tuovat terveyttä ja
+elämää kaikkialle, minne vain niiden aaltojen kimallus ulottuu...
+
+Ei liene sentähden aivan hyödytöntä eikä ehkä tarpeetontakaan lyhyesti
+tarkastella niitä kolmea suurta palvelusta, jotka vuorijonojen
+on määrä suorittaa ihmisten terveyden säilyttämiseksi ja heidän
+onnensa lisäämiseksi. Ensimäinen tehtävä on yksinkertaisesti vesien
+saattaminen liikkeeseen. Jokaisen lähteen ja jokaisen virran,
+kirkkaana solisevasta, tuumansyvyisestä pikkupurosta, joka katkaisee
+kyläkujan, Amatsonin tai Gangeen ehtymättömiin, äänettä ikuisesti
+vieriviin vesijoukkoihin asti, kaikkien on niiden kiittäminen
+maan ylänkömuodostumia kirkkaudestaan ja voimastaan. Täytyy olla
+jonkunlainen loiva tai jyrkkä, pitkä tai pudottava vieru, jotta aallot
+matkallaan pääsisivät kaisla- ja ruokoviidakkojen läpi; mutta kuinka
+harvoin ajattelemmekaan, kuljeskellessamme viehättäväin purojemme
+rantoja, kuinka ihana ja ihmeellinen on tämä järjestelmä, josta
+jokainen kirkkaassa vedessä huojuva korsi meitä muistuttaa -- sekä
+ett'ei sateella eikä kasteella ole maan pinnalla levähdyspaikkaa, vaan
+tapaavat ne päin vastoin, lähtien tunturien sisimmistä rotkoista, niitä
+varten uurrettuja uomia, joissa ne virtana kuohahdellen syöksyvät alas
+alankomaan laidunten varjoisain rantojen väliin, kierrellen vanojen
+ja liljan lehtien lomitse; ja niiden täytyy yhä laskeutua niille
+määrättyä ojannetta pitkin ja määrätyin päivämatkoin, väliin tyynesti
+ja hiljaa, väliin kiitäen ja kuohuen, mutta ei koskaan leväten;
+niiden on kuljettava säädetty palanen maata päivässä, ennen seuraavaa
+auringonnousua, eikä paikka, joka ne näki, tunne niitä enää, ja
+suojelevat vuoret avaavat niille kuiluissaan ja halkeamissaan niiden
+kulkua estävät veräjänsä; ja kaukaa houkuttelee meren mahtava syli
+niitä luokseen! "Syvyys huutaa syvyydelle!"
+
+Koska vuoret toiselta puoleltaan paistuvat täydessä auringonvalossa
+ja toiselle puolelleen taas heittävät peninkulmaisia varjoja,
+jakavat ne maan ei ainoastaan eri alueisiin, vaan kokonaisiin
+ilmastovyöhykkeisiin ja puhaltavat herkeämättä tuhansittain erilaisia
+ilmavirtoja solistaan; kostuttaen niitä vesiputoustensa ryöpyllä,
+painaen ne alas ja lennätellen jokiensa pyörteissä sinne ja tänne,
+pysähyttäen ne kuiluihinsa ja rotkoihinsa, minne ei aurinko koskaan
+tunkeudu, kunnes ne ovat kylmiä kuin marraskuun usva; sitten pääsevät
+ne jälleen vapaiksi, puhaltamaan yli sametinpehmoisten nurmirinteiden
+ja kuivumaan auringon paahtamain kallioiden ruohottomain huippujen
+keskellä; jäätikkökuilut nielevät ne puuskuvin vihurituoksahduksin, ja
+ne tanssivat kevyinä pilvenpalteina lumikenttien yllä; niitä puhkovat
+sähköpurkausten vasamat ja ihmeellisesti leiskuvat vuoristotulet, ja
+ne ponnahtavat yläilmoihin haaveenomaisten myrskypilvien tavoin, aivan
+niinkuin heinämies pelmuuttelee kuivia rukojaan, lopulta saadakseen
+puhtaina ja viattomina kulkea teitään, vilvastuttamaan kaukaisten
+alamaiden turmiollisia usvahuuruja.
+
+Vuoret pitävät kolmanneksi huolta siitä, että maan _ydin_ alati
+uudistuu. Korkeat huiput hajoavat kappaleiksi, jotka syöksyvät alas
+valtavina kallioina ja jotka sisältävät kaikkia kasveille tarpeellisia
+ravintoaineita; pakkanen pienentelee vielä näitä pudonneita lohkareita,
+vesi murentaa ne erilaisiksi hiekka- ja savilajeiksi, joita sitten
+väkevät virrat huuhtovat mukaansa ja kuljettavat yhä kauvemmas ja
+kauvemmas vuoristosta. Jokainen puroa paisuttava sadekuuro lisää veden
+voimaa asetella maajoukkojaan uusiin kerrostumiin ja vähitellen kaivaa
+uusia ranta-alueita. Hurjistuneiden vesien kuohunta, -- raivo, jolla
+ne raastavat mukaansa sulut ja kalliot, -- eivät suinkaan merkitse
+häiriötä luonnon lempeässä järjestyksessä, vaan ovat ne, ihmisen
+onneksi ja maan kauneudeksi, ankarain lakien sitomia ilmiöitä, jotka
+tapahtuvat kyllä pienemmässä mitassa, mutta eivät silti ole vailla
+vaikutustaan matalimmillakaan ylängöillä; ja jokainen kesäsade, joka
+tihkuu yläväin niittymaiden läpi, ottaa mukaansa määrätyn taakkansa
+multaa ja pudottaa sen alempaan laaksoon, jonkun luonnollisen puutarhan
+tarpeiksi.
+
+Siten nämä synkät ja autiot ja peloittavat vuorijonot, joita melkein
+kaikkina aikoina on katseltu inhoten ja kauhistuen ja joita on
+väistelty, aivan kuin majailisi niillä vain herkeämättä toimivia
+kuolemanhaamuja, ovat siis itse asiassa elämän ja onnen lähteitä ja
+levittävät suurempaa siunausta kuin alamaan uhkuva hedelmällisyys.
+Laaksot vain ruokkivat meitä, vuoret ruokkivat, suojelevat ja
+vahvistavat meitä. Me lainaamme käsitteemme rohkeudesta ja ylevyydestä
+milloin vuorilta, milloin mereltä; mutta me erehdymme näiden
+käsitteiden sovelluttamisessa, Meren aalto pysyy, huolimatta kaikesta
+sen alttiudesta palvella meitä, ahnaana ja kauhistavana; sinivuorien
+äänetön aalto kohoaa sitä vastoin, herkeämättä lahjojaan jaellen,
+taivasta kohti, tyynenä kuin ijankaikkinen sääli; toisen aalto-alueen
+pimeys on tutkimaton, toisen uskollisuus horjumaton, mutta molemmat
+kantavat ne ainian sen mahtavan vertauskuvan leimaa, joka on niihin
+sovitettu: Sinun _oikeutesi_ on kuin valtavat vuoret; sinun _tuomiosi_
+ovat kuin suuri syvyys!
+
+43. Paras kuva, jonka koko maailma voi antaa paratiisista, on korkealle
+työntyvä Alppi vierettävine nurmimattoineen, hedelmätarhoineen ja
+viljapeltoineen, jota kaikkea seppelöivät punertavat kalliot ja
+ikuiset lumikentät; koko tämä ihanuus ei ole suinkaan vain tunteen
+tai henkilökohtaisen maun tuotetta, vaan voi sen tyynesti todistaa,
+viittaamalla runsaampiin, viehättävämpiin väreihin kukkuloilla ja
+kukkulain ympärillä, puiden monimuotoisempiin ryhmityksiin tai niihin
+lukemattomiin, loistaviin näkyihin, joita virrat, kalliot ja pilvet
+tarjoavat silmälle hetkestä toiseen... Vuoriston kimalteleva etäisyys
+näyttää niin laajoja puhtaan orvokin ja purppuran hehkuttamia alueita,
+että sellaisia tasangoilta kokonaan puuttuu, mutta myöskin läheltä
+katsoen synnyttää tummien rotkojen ja metsien laella liehuva pilvihuntu
+kaikenlaisia, mitä hienoimpia sinisiä värisävyjä; sininen ja purppura
+muuttuvat korkeammilla huipuilla niin hienoksi ruusunpunaksi, ett'ei
+sellaista näe muualla, ja lisäksi on taivaan sini täällä syvempää ja
+puhtaampaa kuin alamailla.
+
+Paitsi tätä värien moninaisempaa täyteläisyyttä ja rikkautta ilmavilla
+ylängöillä, tulee ottaa myös huomioon se väriloisto ja värihehku,
+joka koristaa jokaista kiveä, kasvilajien alituinen vaihtuminen,
+minkä ohella useimmat alppikukat jo itsessään ovat viehättävämpiä
+kuin tasankojen kukat... Tämä sammalten ja kukkien vuoristolle
+hankkima etevämmyys saa lisäksi erinomaisen avustajan vedestä, joka
+kaikkialla osoittaa suurta voimaansa. Ei ainoastaan sen kirkkaus,
+väri, vaihtelevat virtaukset, sen tyyni, tutkimaton syvyys, sen
+taivaanpuhdas kuvastin, vaan myöskin sen viha ja raivo -- kaikki nämä
+ovat seikkoja, joista merestä ulohtaalla asuva tasankolainen ei voi
+muodostaa itselleen minkäänlaista käsitystä. Tosin on meren aalto
+paljoa mahtavampi kuin vuori virran voimakkainkaan ryöpsähdys, mutta
+meri, vaikka se _voikin_ olla kirkas, ei ole meidän rannoillamme
+koskaan tyyni tunturijärven lailla. Meri näyttää vain olevan alallaan,
+mutta vuoristojärvi nukkuvan ja uneksivan. Vuoristovesien kiemuroiminen
+ja karehtiminen kalliorotkojen varjossa, kultaiset valonkipinät, jotka
+tuon tuostakin laskeutuvat niiden pinnalle putoavain lehtien tavoin,
+vuoripurojen solina matalassa uomassaan, kosken värileikki ja utuharso,
+putouksen vyöryntä ja järinä, kumina ja kuohu, pitkät, puolittain
+veteen, puolittain utuun heijastuvat viivat, jotka näyttävät vuorten
+nurinpäin käännetyn kuvan ja sinisen aamutaivaan -- kaikki tämä jää
+vuoriston eittämättömäksi perintö-osaksi.
+
+Muuan etu liittyy vielä edellisiin -- puiden mahtavampi luonne. Vasta
+silloin kun niiden on voitettava vaikeuksia, kehittyy niiden sisäinen
+jäntevyys, joka opettaa niitä työntämään juurensa karuun kallioon,
+kallistumaan yli kuilujen, piiloittautumaan jäätikkötuulten kylmiltä
+henkäyksiltä, ojentumaan kohti harvinaisia auringonsäteitä, yhtymään
+ryhmänä juomaan iloisesta purosta, käsi kädessä kiipeämään jyrkimpiäkin
+rinteitä, järjestymään sammalpeitteisten kumpujen ympärille ikäänkuin
+tanssiriveihin, toverillisesti levähtämään tuoksuvilla nurmipatjoilla,
+asettumaan ikäänkuin juhlakulkueeksi taivaita tavoitteleville
+harjanteille -- moista ei näe alankomaan metsissä, joiden rauhaisaa
+kauneutta ei mikään häiritse. Samaten esiintyy metsien lehvärunsaus
+Alpeilla enemmän edukseen, sillä kohoavilla rinteillä kasvaa puu
+puuta ylempänä, kuvastuen selväpiirteisinä taivasta vasten, kun taas
+alamailla näemme puuryhmistä vain latvat ja sivut.
+
+Tähän puiden etevämmyyteen liittyy lopuksi vuorien suurempi
+pilvikomeus. Alankomaan yllä kaartuva taivas ei tarjoa mitään
+vaihtelevaa näkyä, josta ei myös saisi nauttia vuoristossa, kun taas
+edellisessä seudussa puuttuu tuhansia vaikutelmia, jotka jälkimäisessä
+esiintyvät yhden ainoan päivän kuluessa. Jo pelkkä oleskelu pilvien
+parissa, kuljeskelu niiden peitossa tai niiden yläpuolella oikaisee
+ja selvittää meidän koko käsitystämme taivaan perustuksettomasta
+rakenteesta; ja hienon koukeropiirteinen pieni aamupilvi, joka kiitää
+yli mäntyryhmän tai lepää sen latvoilla, on kauniimpi kuin kaikki ne
+valkoiset pilvikasat, jotka peittävät alankomaan taivaankannen idästä
+länteen. Ja entä sitten nuo suurenmoiset pilvimuodostukset: niiden
+mahtavat hyökyaallot, jotka murtuvat kukkuloita vasten, mustat hirviöt,
+jotka linkoavat ukonvasamia; tai liikkuva marmorilattia, joka ulottuu
+lumikentältä toiselle, aamuruskon siltana -- kaikki tämä on alankomaan
+asukkaan mielikuvitukselle yhtä outoa kuin jonkun vieraan kiertotähden
+näyt. Mutta vuoriston väriloisto, muodon täydellisyys, vaihtelevaisuus,
+ihmeellinen rakenne, hurmaavat jokaisen terveen ihmismielen; ja yhtä
+hyvin voidaan todistaa vuoriseudun etevämmyys kaikissa näissä suhteissa
+alankomaahan verrattuna kuin runsaasti maalatun akkunan suurempi komeus
+pelkän valkoisen ruudun rinnalla.
+
+Mitä kauvemmin viivyin Alpeilla ja mitä lähemmin niitä tutkin,
+sitä paremmin selvisi minulle se suuri yleissuhde, että ne aina
+muodostavat laajan ylätasangon tai mahtavan ylämaan, jolta melkein
+kaikki korkeimmat kukkulat kohoavat kuten pöydälle nostetut lapset,
+useimmissa tapauksissa verrattain etäällä ylätasangon laidoilta
+-- aivan kuin putoamistaan peljäten; toiselta puolen syntyvät
+Alppien komeimmat näyt ei niin paljon tämän lain poikkeuksena,
+kuin siitä, että joku noista korkeista kukkuloista on ilmeisesti
+lähennyt pöydän reunaa, katsahtaakseen sen yli, näyttäytyen siten
+äkkiä laaksolle koko mahtavuudessaan. Näin on laita Wetterhornin
+ja Eigerin Grindelwaldissa, kuten Grande Jorassen Col de Ferretin
+yläpuolella. Mutta tuo ylävä tasanne tai pöytä esiintyy selvästi
+näissä näennäisissä poikkeustapauksissakin; useimmiten ei ole
+kuitenkaan korkeiden huippujen sallittu tulla aivan pöydän reunalle,
+vaan ovat ne linnoituksen tornien tavoin pysähtyneet loitolle siitä,
+penikulmamäärin verrattain tasaisten kalliopaasien ympäröiminä, joiden
+yli valtavat jäätiköt polveilevat ja levenevät, vaahdoten synkkien
+keskeisharjujen juurella kuin suunnattoman hyöky-aallon roiskeet,
+aallon, joka syöksyy yli pyöristyneen kallion, keskeensä saaren tavoin
+sulkien osan siitä. Tuloksena tästä järjestelystä on, että koko
+Sveitsi on tavallaan jakautunut ylempään ja alempaan vuoristoon --
+alemman muodostavat hedelmälliset laaksot, joita rajoittavat jyrkät,
+mutta helppopääsyiset metsää kasvavat, enemmän tai vähemmän rotkojen
+halkomat rinteet ja joiden takaa korkeat Alpit häämöittävät; ylemmän,
+jonne pääsee vasta ensimäiset 3000-4000 jalkaa korkeat kukkulat
+kiivettyään, muodostavat verrattain tasaiset, mutta erinomaisen
+autiot sammaleiset paasi-alueet, joita jäätiköt puoliksi peittävät
+ja jotka ulottuvat aina jonon päähuippujen juurille asti. On tuskin
+tarpeellista huomauttaa tämän järjestelyn erinomaista viisautta ja
+hyvyyttä korkeiden tunturiseutujen asukkaiden turvallisuudeksi. Jos nuo
+korkeat kukkulat kohoisivat suoraan syvimmistä laaksoista, syöksyisi
+jokainen niiden huipuilta irtautuva kivi ja jokainen niiden kupeilta
+lähtevä lumimöhkäle suoraan asutuille seuduille, joissa ei kuluisi
+yhtään ainoata vuotta ilman maanvieremää tai lumivyöryä; lisäksi
+hävittäisivät kivet ja lumi pudotessaan metsät kukkulain rinteiltä ja
+jättäisivät vain alastomia uomia osoittamaan hävityksen tietä siinä,
+missä nyt upeilee vierettäviä niittyjä ja kastanjalehtoja. Sitä paitsi
+sulaisivat ne lumijoukot, jotka äkkiä joutuisivat lämpimämpään ilmaan,
+sangen nopeasti keväällä ja aiheuttaisivat tuhoisia tulvia jokaisessa
+suuremmassa joessa kuukauden tai kuuden viikon n ajaksi. Kun siten
+kaikki lumi, paitsi korkeimmilla kukkuloilla, melkein ikuisen pakkasen
+mailla säilyvä, olisi sulanut, ruokkisivat jokia kesällä vain lähteet
+ja se merkityksetön vesimäärä, joka aurinkoisempina päivinä tihkuisi
+korkeammilta lumikentiltä. Moisten olosuhteiden vallitessa olisi
+Rhône kesäiseen aikaan tuskin Severniä leveämpi, ja monet Sveitsin
+laaksot olisivat melkein kokonaan vailla kosteutta. Kaikki tämänlaiset
+onnettomuudet ehkäisee kuitenkin ylempänä kuvailemani Alppien omituinen
+rakenne. Irtautuvat kalliot ja korkeilta kukkuloilta liukuva lumi
+pysähtyvät, syöksymättä suoraan laaksoihin, niihin autioihin koloihin
+ja alanteihin, jotka kaikkialla ympäröivät keskeisharjuja. Ne pehmeät
+töyräät, jotka seuraavat näitä pengermiä, mutta joihin eivät putoavain
+järkäleiden hävitykset enää ulotu, pukeutuvat mitä uhkeimpaan
+metsäpeitteeseen, lumijoukkojen keräytyessä niiden ylisille reunoille
+ilmanalaan, joka ei ole niin lämmintä, että ne sulaisivat nopeasti
+keväällä, eikä niin kylmää, että se suojelisi niitä kokonaan kesäisen
+auringon paahteelta, vaan muuttuvat ne joko jäätiköiksi tai jäävät
+laajoina alueina hitaasti sulamaan vuoden loppuun asti; -- molemmissa
+tapauksissa synnyttävät ne tasaisia, runsasvetisiä ja säännöllisiä
+virtoja alemman vuoriston kylille ja laitumille, ja muulle Europalle
+jaloja, purjehdittavia jokia.
+
+Koska moinen rakenne on mahdollisimman paras ja viisas, on se myös
+riittävä syy sen olemiseen, ja monesta tuntuisi ehkä tarpeettomalta
+lähteä enempää tutkimaan sen syntyä. Mutta minusta on vaikeata
+käsittää, miten joku saattaisi seisoa näitä kalliotorneja ihailemassa
+vuoriston sydämessä, eikä kysyisi itseltään, oikeinko tosiaan hän nyt
+tarkastelee jumalaisen rakennusmestarin ensimäistä teosta? Loiko hänen
+sormensa pohjattoman syvyyden silloin kuin Aatami luotiin tomusta?
+Leikkasiko sen luoja nämä rotkot ja portaat ja reunat kuten kirjaimet
+uurrettiin lain tauluihin, ja jätettiinkö teos silleen, kantamaan
+ikuista todistusta hänen ihanuudestaan taivaan pilvissä? Tai onko
+se jätteitä pitkästä sarjasta vuoria, jotka ovat olleet olemassa
+syntymisen, kasvamisen, kuoleman ja hävityksen taipumattomien lakien
+mukaisesti? Vastaus tähän kysymykseen ei voi jäädä epäiltäväksi. Itse
+kallio vastaa kuuluvasti putoavan kiven tai halkeavain huippujen
+ryskinällä. Teos _ei_ ole enää se, mikä se on kerran ollut. Vuorten
+juurella avautuvat laajat tasangot kantavat runsain määrin sen
+muinaisuuden sirpaleita. Kaikista vuorista on ehkä Alppien otsaan
+selvimmin kirjoitettu hävityksen jäljet; niiden ympärille ovat niiden
+ylpeyden muistot ja niiden nöyryytyksen merkit kaikkein kaameimmalla
+tavalla siroitellut.
+
+Mitä olivat ne sitten kerran? Ainoa vastaus on jälleen: -- "Katsele
+pilveä!"
+
+44. Alppien matalampien selänteiden, kuten Col de Ferret'in, Col
+d'Anternen ja Buet'in ja niihin yhtyvien harjujen helmassa on useita
+paikkoja, jotka, vaikka ne tarjoavatkin suuren, jalon kauniita näkyjä,
+itsessään ovat melkein esikuvallisia kaikelle, mikä eniten ahdistaa
+ja tuskastuttaa ihmissielua. Avaroita vuoristo-erämaita, siellä ja
+täällä tupsunen rumaa harmaata ruohoa tai sammalta, erämaita, jotka
+alituisesti murtuvat mustiksi ahtautuneesta, murskatusta liuskakivestä
+muodostuneiksi harjanteiksi; niiden rinteillä kimaltelee hitaasti
+tihkuvia, tyrehtyneitä, voimattomia virtoja, ja niiden läpi tunkeutuu
+lumivesi kylmän hien tavoin, levitäkseen sitten ryömivissä ojanteissaan
+niiden sirpaleiden keskeen; väliin näyttävät ne ikäänkuin joutuvan
+vavistuksen valtaan, ja tuolla ja täällä pudota romahtaa silloin
+yksikin kourantäyteinen niiden ainesosia tai liuskeita, katselijan
+saattamatta havaita ilmiön syytä, sitten joutuen perinpohjaisemman
+raukenemisen uhriksi ja jättäen tilalleen muutamia kuluneita piikkejä,
+jotka ovat kuin etikan syövyttämiä puukonteriä ja jotka ulkonevat
+varsinaisesta kalliosta puoliksi irtautuneen kivikasauman läpi, mutta
+jotka ovat kyllin teräviä haavoittamaan kättä tai jalkaa, jos sattuu
+niihin nojautumaan, ja jotka rikkoutuvat haavoittaessaan ja raukeavat
+pian sileiksi, niljakkaiksi ja tahmeiksi läjiksi; siten ovat ne kuin
+merenranta, jonka myrkylliset aallot ovat viskelleet täyteen kuolleiden
+kalojen mustia suomuja, ja ne vierettävät alaspäin vastenmielisin
+rotkoin, haarautuen avaroiksi, autioiksi, hedelmättömiksi jyrkänteiksi,
+joilla tuulet herkeämättä ulvovat ja mellastavat, ja lumi leviää yli
+karujen, kaameiden ketojen, joita peittää nokinen pöly; tämä pöly taas
+kerääntyy juomuiksi ja tahroiksi kaikkien sulavien ojanteiden pohjaan.
+
+En tunne seutua toista, joka myrskyssä tarjoaisi liikuttavamman tai
+auringonpaisteessa surullisemman näyn. Missä samanlaisia kallioita
+esiintyy edullisemmissa asemissa -- se on: pienempinä harjuina
+ja matalammalla -- muodostavat ne mitä suotuisimman maaperän
+kasvullisuudelle; ja Savoijan laaksojen onkin kiittäminen niitä
+muutamista viehättävimmistä yksinäispaikoistaan -- harvinaisen
+vehmaita laitumia vieri vierin peltojen ja hedelmä-istutusten kanssa,
+pähkinä- ja kirsikkalehtojen varjostamina. Moiset maisemat ja nuo
+ylempänä kuvaillut, jotka ovat toisilleen niin omituisia vastakohtia,
+on ilmeisesti rinnastettu täydentämään ja selvittämään toisiaan, ja
+ne ovat luonteellisia erinäisille yhtenäisille liuskakivi-alueille,
+jotka käsittävät avaroita ylänköjä ja jotka hyvin helposti häviävät.
+Walesissa ja Skotlannissa ovat samat kallioryhmät paljoa kovempia,
+mutta eivät myös kohoa läheskään niin korkeiksi; ja tuloksena on,
+että maisema saa kokonaan toisenlaisen ulkomuodon. Ankara ilmanala ja
+kallion verrattainen kovuus estävät runsaamman kasvullisuuden; mutta
+alastomat huiput, niin kuivia ja viljelykseen kelpaamattomia kuin
+ovatkin, eivät kuitenkaan ole niin nopeasti vaikuttavien ja tuhoisain
+hävityksenlakien alaisia kuin Sveitsissä, ja kallion luonnollinen
+väri esiintyy useammin purppurana ja harmaana, mitkä yhdessä kanervan
+kanssa muodostavat parhaan osan brittiläisten kumpujen syvää ja
+kaunista sini-etäisyyttä. Niiden hiljaisemmat, hitaammat tunturipurot
+sallivat myös rantojensa kalliokerrosten esittää lujempia, vaikkakin
+haaveenomaisia muotoja, ja koskien ja pyörteiden asteettainen vaikutus
+liuskakiveen synnyttää etu-alalla monia näkyjä, joille korkeammilta
+kukkuloilta turhaan saat hakea vastinetta.
+
+45. Aivan toisin kuin Chamouni Aiguilles eivät Matterhornin rinteet
+osoita mitään hävityksen merkkejä. Sen kalliot eivät ole mitään
+rauenneiden huippujen sirpalejätteitä, jotka siru sirulta, pala palalta
+häviävät ja kutistuvat. Ne ovat päin vastoin kuin mikäkin järkähtämätön
+muistomerkki, joka, siltä näyttää, on veistetty jo ammoin sitten,
+ja jonka mahtavat seinämät eivät ole vieläkään menettäneet niille
+kerran suunniteltuja muotoja, vaan seisovat jykevinä kuin egyptiläinen
+temppeli: -- se muistomerkki seisoo siinä oivallisessa asemassa,
+kauniiksi maalattuna, valaisemana auringon, joka mittaamattomat ajat
+on herkeämättä noussut ja laskenut, heittäen säteensä sen kiireelle
+ja joka yhä vielä levittää saman varjoviivan idästä länteen, joka
+vielä vuosisatojen jälkeen valaisee samaa purppuraryöppyä sen
+lotuspilareilla, erämaanhiekan luoteen ja vuoksen noustessa ja
+laskiessa sen perustusten ympärillä niinkuin nämä kallion syyslehdet
+lepäävät pehmeissä kasoissa Cervinin juurella.
+
+Eikö tämä ole omituinen esikuva itsessään näiden salaperäisten,
+korkeiden Alppien sydämessä -- näiden lumipeitteisessä, kylmässä,
+harmaassa vanhuudessaan kurttuisten huippujen, jotka ensin ovat niin
+äänettömiä, mutta jotka sitten, meidän pysytellessämme hiljaa niiden
+juurella, niin puheliaina mumisevat ja kuiskailevat, katkonaisin,
+uneksivin lausein, lapsuudestaan, niin sanoaksemme -- eikö tämä ole
+omituinen esikuva niistä, jotka "ovat väkeviksi heikkoudesta tulleet?"
+Jos joku näistä pienistä liuskiosuomuista, joka pyöriskellen ja
+hohtaen viskautui pitkin vanhan virran pohjaa, ja joka oli liian kevyt
+vajotakseen, liian hento vieriäkseen mukana, melkein liian pieni
+näkyäkseen, olisi voinut saada osakseen sielun, kun se lopullisesti
+sukulaistomuhiukkastensa seurassa kulkeutui virran syvyyksiin ja
+kerrostui -- kuten voisi luulla -- toivottoman ijankaikkisuuden ajaksi
+mustaan liejuun, tuo halveksituin, unohdetuin ja heikoin kaikista
+maallisista ainehiukkasista, joka on kaikkeen käytäntöön kelpaamaton ja
+kykenemätön mihinkään muutokseen, joka ei edes alku-yön pimeydessäkään
+ollut mahdollinen auttamaan maan vaapsahaista pesän rakentamisessa
+tai elättämään jäkälän ensimäisiä kudossäikeitä; mitä olisi tämä
+pieni liuskiosuomu ajatellut, jos sille olisi sanottu, että se
+jonakin päivänä murenemattoman raudan lujasti, ilman kalvamattomaksi,
+tulen sulattamattomaksi, yhdistettäisiin tovereineen aineeksi, josta
+Jumalan taltta oli muovaileva tämän Alppien tornin? -- että hurjat
+pohjoistuulet turhaan tulisivat raivoamaan _sitä_, tätä pientä,
+avutonta kiiltoliuskio-parkaa vastaan -- että _sen_, tämän mitättömän,
+maahan pudonneen kiillesuomun alapuolella tulisivat lumipeitteiset
+huiput makaamaan kuin lammaskaatraat ja maan kuningaskunnat katoamaan
+häämöittävään sineen; ja että _sen_, tämän heikon, aaltojen ajeleman
+kiillesuomun ympärillä taivaanlaen suuret sodat tulisivat puhkeamaan
+ukkosen jyrinänä, mutta ei sitä horjuttamaan; ja että yön tulinuolet
+ja raivoten kiitävät hehkuvat pallot tupsahtaisivat tylstyen siitä
+takaisin avaruuteen; ja että kaikki kirkkaan avaruuden tähdet tulisivat
+jokainen vuoroonsa, ikäänkuin nousten, sytyttämään uusia soihtuja
+lumikukkuloille, jotka ympäröivät sen lepopaikkaa ikikestävällä
+huipulla?
+
+46. En tunne ainuttakaan seutua, jolla olisi puhtaampi ja ehyempi,
+huomattavasti vähemmän vieraiden vaikutusten häiritsemä tunturiluonne
+-- ja mitä korkeinta lajia -- kuin pitkin Triensin rantoja Valorsinesta
+Martignyyn ulottuvalla. Polut, jotka johtavat sinne Rhônen alanteesta,
+nousevat ensin jyrkin kiertein pähkinäpuiden lomasta kuin kierreportaat
+gotilaisen tornin pylväiden keskeltä ja urkenevat sitten pitkin ylämaan
+harjuja erääseen melkein tuntemattomaan, ahkeran ja kunnollisen väestön
+tiheästi asumaan laaksoon. Muinoisten jäätiköiden aaltomaisiksi
+pyöristämillä kalliojonoilla, sileillä ja mustilla kuin juoksijaisen
+selät, panee talonpoika merkille sammaltupsut ja orastavat yrtit,
+jotka hitaasti saavat värinsä ja jotka kovalle pohjalleen vähitellen
+keräävät hiukan multaa; hän kiinnittää silloin kivillä täten syntyneen
+maan, alkaa muokata sitä lapiollaan, ja parin vuoden kuluttua näet
+pienen viljatäplän kasvavan kalliokypärän huipulla. Epäsäännölliset
+niityt puikkelehtivat kuin järven lahdet näiden viljelykselle
+voitettujen kallioiden välissä; herkeämättä juoksee pieniä vesi-ojia
+niiden yli, ja ne näyttävät alemmas laskeutuessaan aina valinneen
+jyrkimmät kohdat hypättävikseen, ja yhtä viehättävinä, vaikka ei niin
+yksimuotoisina kuin lähteet, sirottavat ne tuulenpuuskan sieppaamina
+tuhansia kristalleja ympärilleen ja näyttelevät vielä entisten
+graniitti-uomiensa jälkiä, kuten nopeakulkuinen ihmiskieli joskus
+vielä ilmaisee kajahduksen menneistä, voitetuista vaikeuksista; sitten
+kokoontuu niiden kuohuva vaahto jälleen, joka askeleellaan vuorta
+alaspäin huuhdellakseen mustan kiven teräviä reunoja ja koristaakseen
+ja kirkastaakseen niitä hopeapaltein ja kimaltelevin lasikatoin; ja
+lopuksi kun kaikki jälleen on lähtenyt kulkuun -- ottamatta lukuun ehkä
+muutamia kastepisaroita, jotka jäävät hohtelemaan hiukan lähempänä
+putousta kuin edellisenä keväänä kukoistaneella omenapuunkukalla
+välkkyessään -- hakevat ne tiensä alas niitylle ja häviävät hiljaisina
+niiden keskeen; kirkkaan veden tyyneydellä hiipivät ne syvänteihin
+ruohonkorsien väliin ja näyttävät aivan niiden varjoilta; mutta
+äkkiä roiskahtavat ne ilveileväin säteiden tavoin jälleen hymyilevän
+nopeasti eteenpäin, aivan kuin olisi niiden mielestä päivä liian lyhyt
+rauhallisesti soudateltavaksi kumpua alas.
+
+Viheriä niitty ja kimalteleva kallio ja hohtava puro laskeutuvat kaikki
+auringon valaisemina rotkojen reunoja kohti, joilla kuuset vartioivat
+surumielisen varjoisaa valtakuntaansa ja joilla voimakkaammat, kalpeat
+jäätikkövedet herkeämättä pauhaten syöksyvät hämärään syvyyteen,
+täyttäen kaikki onkalot vilpoisalla henkäyksellään, musertuessaan omia
+vierittämiään kallionlohkareita vasten ja hurjina raivaten tietään
+niiden kauhistavan painon alitse.
+
+Vuoripolut koukuttelevat pitkin näiden rotkojen reunoja, johtaen
+ohi eräänkin synkän ja ahtaan, ylt'ympäriinsä valoa kaihtavain
+sananjalkojen vyöttämän, kaamean holvin; sen katon suojassa seisoo
+raudoin lujitettu, karkeasti veistetty petäjäristi, kuvastuen tummine
+viivoineen mielettömänä vaahtoavaa putousta vasten. Pysähtyessäsi
+korkealle rotkon yläpuolelle ristin viereen näet taivaan pilkistävän
+kuusien lomitse; ne näyttävät niin solakoilta valon kirkkaana
+säteilevässä, koko avaruuden hukuttavassa täyteläisyydessä, joka
+kutistaa rosoiset huiputkin ja pyöristää niiden kärjet juhlaruunuiksi
+ja otsarivoiksi, kaiken hohtaessa lempeätä, suloista auringonpaistetta,
+joka on niin täynnä syvää surumielisyyttä; nuo huiput näyttävät niin
+mahtavilta, mutta ovat kuitenkin heikkoja kuin varjot; ne näyttävät
+elottomilta kuin haudan seinät, mutta ovat kuitenkin sangen kauniita
+poimuilevassa tulipunaisessa puvussaan, ja niitä voisi verrata
+vedenneidon huntuun, joka välähtää kuohun seasta, samassa kadoten kuin
+salama; ja nämä ruunut ja otsarivat on kiinnitetty valta-istuimeen,
+joka ei kumarra mitään mahtia, joka on kaikkien surujen yläpuolella,
+mutta joka sentään valahtaa olemattomiin, häviää ja hiukenee viimeisen,
+noiden kahden kultapilven raosta pilkistävän auringonsäteen sitä
+valaistessa. Se on kyllä kohotettu kaikkien surujen yläpuolelle,
+mutta se saa kuitenkin olla monen tuskan näkijänä. Kun vaeltaja
+onnellisella matkallaan luo katseensa yli pehmeän ruohomaton ja kun
+hänen jalkansa panee piikiven hauskasti hypähtämään yli vuoripolun,
+keksii hän ilostuen ruskeita majoja, jotka kyyhöttävät vierettävien
+hedelmätarhojen laiteella ja välkkyvät kuusien välistä. Täällä,
+ajattelee hän, täytyy toki, kaikista vaivoista ja kieltäymyksistä
+huolimatta, viattomuuden ja rauhan ja vilpittömän syvän yhteyden
+ihmissielun ja luonnon välillä vallita. Niin ei kuitenkaan ole asian
+laita. Villit vuohet, jotka hyppelevät kallioilla, riemuitsevat
+ehkä sydämellisemmin Jumalan ihanasta luonnosta kuin vuorten
+rinteillä raatavat ihmiset. Kulje näiden kylien läpi ja sinä olet
+havaitseva, että niihin on pesiytynyt se synkeä loka, joka voi
+syntyä vain tylstymyksestä ja sielunpimeydestä. Täällä ei vallitse
+suoranainen kärsimys, vaan tylstymys, ei nälkä eikä tauti, vaan tyynen
+välinpitämättömyyden ja huolettomuuden surullinen kaameus; kevättä
+pidetään vain viikate-aikana ja syksyä vain sirppi-aikana, aurinkoa
+vain jonakin lämpöisenä, tuulta vain jonakin kylmänä ja vuorta vain
+jonakin vaarallisena. Asukkaat tuskin tietävät, mitä tarkoitetaan
+sanoilla kauneus ja tieto. Heillä on jonkunlainen aavistus siitä, mitä
+on hyve. Rakkauden, kärsivällisyyden, vieraanvaraisuuden ja uskon
+-- nämä he tuntevat. Vierekkäisten niittyjen korjaaminen yht'aikaa
+tekee heidät onnellisemmiksi; hengästyneinä, mutta nurisematta
+kantavat he taakkojansa vuorta ylös; vieraalle tarjoavat he juotavaa
+maito-astiastaan; kurjien kuolinvuoteidensa jalkopäähän katselevat
+he muuatta ristille ripustettua kalpeata olentoa ja siirtyvät
+rauhallisesti ja alistuneesti toiseen elämään; -- kaikessa tässä
+eroavat ne eläimistä ja kallioista, mutta kaikki tämä ei korvaa heille
+heidän ajallista elämäänsä. Heille ei ole olemassa ei toivoa eikä
+hengen hehkua; ei edistystä eikä iloa. Musta leipä, kurja asunto,
+pimeä yö, raskas päivä, väsyneet käsivarret auringon laskiessa; ja
+elämä vierii pois. Ei kirjoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei lepoa,
+-- joskus vain päivänpaistatus penkillä kirkon edustalla, pienen
+kappelinkellon heikosti ja ikäänkuin kaukaa kaijuttaessa hentoa ääntään
+vuori-ilmaan; ymmärtämättömien rukousten mumina Jumalan alttarin edessä
+himmeäkultauksisessa kappelissa, -- ja sitten taas synkkään kotiin,
+vaivan ja surun pilven levätessä yhtä raskaana heidän yläpuolellaan
+-- tämän synkän pilven, joka lyijynraskaana nousee hurjista
+vuorikoskista ja luihujen kallioiden takaa; uskonto ei auta heitä
+hävittämään tätä pilveä, lupaileehan vain heille epämääräisesti jotakin
+tuntematonta parempaa, sekoittaen siihen uhkauksia ja synkistäen
+sitä kuvailemattomalla pelolla -- kuten marttyriuden savupatsaskin
+suitsutuskylläisenä kiemurtelee taivasta kohti ja räiskyvässä helvetin
+tulessa piinattujen ruumiiden ja tuskasta ulvovien henkien kuvausten
+takaa hohtaa ristikin heille paljoa verisempänä kuin muille.
+
+Älköön kuitenkaan pidettäkö tätä kuvausta näiden vuoristolaisten
+elämästä liian synkkänä. Se on kirjaimellisesti totta. Ei mikään
+vastakohta ole tuskallisempi kuin vastakohta kunnollisen englantilaisen
+kyläläisen asunnon ja samaten kunnollisen savoijalaisen asunnon
+välillä. Edellisen tupa laakeiden niittyjen ja ikävien pensasaitojen
+keskellä ilmaisee kuitenkin jonkunlaista iloisen koristelevaisuuden
+ja kauneuden makua: sen kukkaisat puutarhalavat, sen siisti, talon
+kynnykselle johtava tiilitie, sen puhtaalla hiekalla siroitettu
+lattia ja sen talousesineillä somasti koristellut hyllyt, kaikki tämä
+todistaa sitä sydämellisyyttä, sitä sisäistä iloa, jota sen asukkaat
+osaavat vuodattaa jokapäiväisenkin elämän yksinkertaiseen kulkuun ja
+puutteellisiin esineihin. Toisen tupa taas, joka käsittämättömän,
+kuvailemattoman kauneuden ympäröimänä seisoo kultaisella
+nurmirinteellä, kirkkaiden purojen ja ihanain kukkien, jalojen puiden
+ja kauniiden, paratiisilliseksi kokonaisuudeksi yhtyneiden kallioiden
+piirittämänä, muodostaa itse pimeän, ruttolöyhkäisen tahran hurmaavan
+maiseman keskelle. Etäälle sen kynnyksestä on maa likaista ja elukoiden
+sorkkimaa; sen puu-osat ovat savun mustaamia, sen puutarhatilkku on
+täynnä rikkaruohoa ja jätteitä, huoneet ovat tyhjiä ja ilottomia,
+ja valo ja tuuli tunkeutuvat kutsumatta sisään niiden raoista ja
+halkeamista. Kaikki osoittaa, että asukkaille on maailma vain vaivaa
+ja turhuutta; ett'ei heille kukka heloita eikä lintu laula eikä lähde
+läikähtele; ja että heidän sielunsa tuskin eroaa tuosta harmaasta
+pilvestä, joka kulkee pitkin kukkuloita ja katoaa, kuitenkin sillä
+eroituksella, ett'ei auringonsäde koskaan pilkahda heidän elämänsä
+piiriin.
+
+Useilla korkeilla vuoriseuduilla eivät asukkaat huonone huononemistaan
+vain elämän raskauden painamina eivätkä jää alemmalle kehitysasteelle
+vain tapojensa raakuuden takia, vaan tottuvat heidän silmänsä
+erinäisiin elementtien raivon synnyttämiin rumiin, muodottomiin
+näkyihin. He oppivat pitämään näitä epäsuhteita luonnollisina ja
+väistämättöminä ja he sovittavat helposti moiset käsityksensä myös
+kotinsa ulkonäköön. Ja voimmekohan oikeastaan heitä siitä moittiakaan,
+kun tunturivirrat alituisesti peittävät heidän peltonsa mustilla
+liejukasoilla ja tulvan aikana vyöryvät yli pensaikkojen heidän
+viheriöille tilkuilleen, missä jokainen lehti, jokainen oksa veden
+alennuttua peittyy graniittipölyyn, viheriöimättä enää koko kesänä;
+voimmekohan moittia heitä, kun maanvyörymä tekee heidän ruohoisilla
+rinteillään kauheata jälkeä; kun jäätiköt puhkovat kallioihin halkeamia
+ja haavoja, jotka eivät koskaan parane, ja kun jääkin peninkulmien
+laajuudelta peittyy mustiin, irtonaisiin, sen pinnalle ikäänkuin
+jostakin pitkästä, lokaisesta syvennyksestä työntyneihin hävityksen
+jätteihin; -- voimmeko soimata heitä siitä, sanon minä, että he,
+pitäen näitä seikkoja, joita he joka päivä näkevät ympärillään,
+jonakin välttämättömänä mahtavan luonnon menossa, muuttuvat kyllin
+huolettomiksi ja välinpitämättömiksi salliakseen samaa epäjärjestystä
+omissa majoissaan ja omilla pihoillaan, ja ett'ei heitä suututa se,
+että heidän seinänsä ovat halkeamia täynnä kuten kalliotkin, että
+heidän talousesineensä ovat pölyisiä kuten puutkin ja että heidän
+puutarhatukkunsa ovat jäätiköitten tavoin rumia kuin saartokaivannot ja
+autioita kuin multavallit.
+
+47. Varhaisempina aikoina upeilivat kreikkalaisten sotapäälliköiden
+palatsit puutarhojen, peltojen ja maatilusten keskellä, lähellä jotakin
+vireätä kaupunkia tai vilkasta merisatamaa; myöhemmin tuli tuo kaupunki
+heidän varsinaiseksi asuinpaikakseen, ja he näkivät maaseutua vain
+tiluksiaan tarkastellessaan tai kulkiessaan sen läpi sotajoukkoineen.
+Aivan toisenlaista oli keski-aikaisten paroonien elämä yksinäisillä
+kalliohuipuillaan; moinen aatelismies tuli vain sattumalta kaupunkiin,
+vakavain valtiollisten tai sotaisten asiain niin vaatiessa; enimmäkseen
+vietti hän koko ikänsä yksinäisyydessä leijonan tavoin; hänen
+alamaistensa asuma kylä levisi siinä vuoren rinteillä hänen jalkojensa
+juuressa, mutta siitä erossa kohosi hänen synkkä linnansa, nuivat
+pilvet yllään ja edessään aamusta iltaan hohteleva, tyynesti virtaava,
+koskematon joki ja poluttomien vuorten loppumattomat aaltoviivat.
+Kuinka toisin täytyikään ajatella luonnosta kreikkalaisen ylimyksen,
+joka eli kreikkalaisten temppeliryhmien ja palatsien hohtavasta
+marmorista hakattujen pylväskäytävien mailla -- viljapelloilla ja
+oliivilehdoissa -- kimaltelevan, vilkasliikkeisen meren rannalla --
+kuin jonkun Pohjois-Europan viheriöivissä piilopaikoissa kohoavan
+kukkulan herra, joka yö yöltä myrskyn lohkomista kivistä kyhätystä
+tornistaan katseli, miten meri pilkahteli Harleckin hiekkasärkkien
+takaa ja miten usvajoukot alituiseen muuttelivat muotoaan Juran
+petäjäpeitteisillä, hievahtamattomilla rinteillä!
+
+Matkustukset ja pyhiinvaellukset, joita keski-aikana sattui useammin,
+ulottuen laajemmille aloille, samaten kuin matkustustapakin, joka
+muodostui paljon jörömmäksi kuin kreikkalaisilla, ovat kai myöskin
+vastaavalla tavalla vaikuttaneet ihmishenkeen. Matka Egyptiin tai
+Hellespontoon oli kreikkalaiselle ikuisen maineen ja runoilun aihe,
+ja hänen mielestään rajoittui käsitettävä maailma Tonavan metsiin ja
+sisilialaisiin kallioihin. Minne ikinä hän lähtikin tässä ahtaassa
+maailmassaan, seurasi häntä aina laivasto ja sotajoukko; leiripaikka
+tasangolla oli aina täynnä väen vilinää ja alukset vedettiin
+huolellisen säännöllisesti rannalle. Mutta keski-aikaiselle ritarille
+oli maailma Skotlannin nummilta Syyrian hiekka-aavikoille yhtä
+taistelutannerta, yhtä seikkailujen näyttämöä; hänen sotaratsunsa varma
+astunta kulki läpi etäisimpienkin, poluttomimpienkin metsäseutujen ja
+kesti kaukaisimmankin erämaan kauhean polton. Matkaten usein yksin,
+joskus seuraamana vain alhaissäätyisten asemiesten, jotka eivät
+suuresti voineet ottaa osaa hänen ajatuksiinsa, lie hän etupäässä
+halunnut tehdä hiljaisen luonnon uskotukseen, ja hän kertoi kai tien
+poskessa paistaville kukille rakkaudestaan ja ohi kiitäville pilville
+kunnianjanostaan.
+
+48. Mutta halu paeta maailmaa kiduttaakseen itseään, taistellakseen
+pahoja henkiä vastaan, lähestyäkseen enkeleitä ja heidän kuningastaan,
+-- seuraten Kristuksen kaikkia velvoittavaa esimerkkiä -- antoi
+toiselta puolen keski-aikaisen ihmisen mielessä vuorten yksinäisyydelle
+jotakin pyhää, jotakin kaameaa, jotakin, joka täydellisesti poikkesi
+ennen kristinuskoa vallinneesta tunnelmasta. Mielissä asui pyhä kauhu
+tuota autiota kallioseutua kohtaan siksi, että jumaluuden oli aina
+ollut tapana moisissa paikoissa esiintyä ihmisille; pyhimys pakeni
+vuoristoon mietiskelläkseen, tullakseen osalliseksi Jumalastaan ja
+valmistuakseen kuolemaan. Ihmiset, jotka tunsivat tarinan Mooseksesta
+Horebin vuorella tai Israelin lapsista Sinain juurella; kertomuksen
+Eliaasta Kidronin puron partaalla ja Horebin luolassa; kertomuksen
+Mooseksen ja Aaronin kuolemasta Horin ja Nebon vuorilla; tarinan
+Jeftan tyttärestä, joka valmistihen kuolemaan Judean vuorilla;
+kertomuksen Kristuksen omasta elämästä, missä mainitaan hänen aina
+vetäytyneen vuorille rukoilemaan ja missä puhutaan hänen kiusauksestaan
+erämaassa Kuolleen Meren seutuvilla, hänen saarnastaan Kapernaumin
+kummuilla, hänen kirkastuksestaan Hermonin vuorella, hänen aamu- ja
+iltakäynneistään Öljymäellä neljänä tai viitenä päivänä ennen
+ristiinnaulitsemista: -- nämä ihmiset eivät suinkaan kunnioituksetta
+tai välinpitämättöminä katselleet noita sinivuoria, jotka rajoittivat
+kultaista näköpiiriä tai jotka salaperäisesti vetivät pilvet otsalleen
+mustalta taivaanlaelta. Mutta tämän korkeamman pyhyydentunteen ohella
+herättivät vuoret heissä myös omituista pelkoa. Vapisuttavat muistelmat
+profetoista, enkelein ilmestyksistä, Vapahtajan katoamattomista
+sanoista ja ajatuksista -- kaikki tämä näytti eroittavan vuorten
+maailman tavallisesta maailmasta, ja sitä olivat kyllin arvokkaita
+lähestymään vain sydämet, jotka tuomitsivat tämän jälkimäisen. Sikäli
+kuin jaloimmat ihmiset pitivät välttämättömänä vetäytyä vuorten
+kätköihin ennen kuin he olivat valmiita täyttämään tehtävänsä ja
+ennen kuin heidän henkensä oli täysin kehittynyt, sikäli tuntui
+jokapäiväinen maailma heistä saastaiselta ja vaaralliselta; ja vuoret
+puhuivat herkeämättä nuhdellen kaikille, jotka rakastivat maailmaa ja
+sen polkuja, ja herättivät heissä tuskaa ja pelkoa, sellaista, jota
+turhamaisuuden pöyhistämät ihmiset tuntevat sattumalta kuullessaan
+vakuuttavan saarnan tai pakosta ottaessaan osaa hautajaisiin.
+Sitä tunnetta vahvistivat vielä ajan esimerkit ja tapaukset, ja
+tuhannet sydämet, jotka muutoin olisivat nauttineet vuorten sulosta
+ja villiydestä, pakenivat peljästyneinä niitä tietäessään munkin
+väistyneen sinne parannusta tekemään ja erakon rakentavan sinne majansa
+elääkseen mietiskelylle omistettua elämää. Kammo, jota kreikkalaiset
+tunsivat vain autioita, asumattomia vuoria kohtaan, siirtyi nyt mitä
+viehättävimpienkin seutujen osaksi. Tämän tunteen voittivat vain
+valtiolliset näkökohdat, eikä suinkaan ihailun voima. Sotilaallinen
+kunnianhimo miehitti rajakallion tai varusti valloittamattomat
+solat, mutta vain rangaistus tai epätoivo pakoitti ihmisiä pysyvästi
+asettumaan Chartreusen safranipeitteisille rinteille tai Vallombrosan
+ihaniin laaksoihin ja sen kasteisille nurmikentille.
+
+
+
+
+VII. KIVET.
+
+
+Maailmankaikkeuden laeista on ensimäinen ja korkein -- ja samalla
+toinen nimi elämälle: "auta". Toinen nimi kuolemalle on: "eroita".
+Hallitseminen ja yhteistyö muodostavat kaikessa ikuiset elämän lait.
+Laittomuus ja kilpailu muodostavat ijäti kaikessa kuoleman lait.
+
+Paras, vaikka mitä koruttomin esimerkki, joka voidaan mainita
+yhdistymisen luonnosta ja voimasta, ovat ne moninaiset muodot, joihin
+tomu jalkaimme alla saattaa pukeutua.
+
+Lienee vaikeata kuvitella mitään saastaisempaa -- ell'emme ota
+lukuun eläimellistä mädännystä -- kuin ovat lika ja lieju jollakin
+vilkasliikkeisellä märällä polulla tehdaskaupungin laidassa. Minä en
+puhu katuloasta, sillä se sisältää eläinten jätteitä. Mutta otettakoon
+moiselta tehdaskaupunkiin johtavalta polulta jonakin sateisena päivänä
+pari naulaa mustinta liejua. Useimmissa tapauksissa huomaamme sen
+sisältävän savea tai tiilenpölyä, mikä on poltettua savea, nokea,
+hiukan hiekkaa ja vettä. Kaikki nämä aine-osat käyvät leppymätöntä
+sotaa keskenään ja hävittävät vastavuoroon toistensa luonteen ja
+voiman, kokiessaan jokaiselta jalan ottamalta askelelta sokeasti
+kilpaillen työntää toisiaan tieltä. Hiekka pursuaa savesta, savi
+vedestä, ja noki sekoittuu kaikkeen ja likaa kaikki. Kuviteltakoon
+tämä lokanaula jätetyksi täydelliseen lepotilaan ja sen ainesosat
+liittyneiksi toisiinsa, kukin laji omaan ryhmäänsä, siten, että
+hiukkaset joutuvat niin läheiseen yhteyteen toistensa kanssa kuin
+mahdollista.
+
+Alkakoon savi. Siitä muodostuu vähitellen, kun se vapautuu kaikista
+vieraista aineksista jo sangen kaunista valkeata savi-ainesta, josta
+väkevän tulen avulla voi tehdä mitä hienointa porsliinia; sellaisena
+sopii sitä maalata ja sellaisena kelpaa se kuninkaidenkin palatseihin.
+Mutta tämä keinotekoinen yhtymys ei ole paras. Jätettäköön tuo
+valkoinen savi-aine oman kokoutumisvaistonsa valtaan; silloin ei se
+ainoastaan muutu valkoiseksi, vaan kirkastuu läpinäkyväksi; mutta
+ei vain kirkastu, vaan kovenee; eikä vain kirkastu ja kovene, vaan
+muovautuu niin että se jollakin ihmeellisellä tavalla kykenee jakamaan
+valoa, kokoamaan siitä vain ihanat sinisäteet ja lähettämään muut
+tiehensä. Silloin sanotaan sitä safiriksi.
+
+Siinä on savi saavuttanut korkeimman täydellisyytensä. Nyt annamme
+yhtä suuren hiekkamäärän muodostua samalla tavalla. Hiekastakin tulee
+ensin valkeata ainesta, joka kirkastuu ja kovettuu; lopulta rivittyy se
+salaperäisesti rajattoman hienoihin yhdensuuntaisiin viivoihin, joilla
+on voima heijastaa ei vain sinisiä, vaan myöskin punaisia, vihreitä ja
+purppuraisia säteitä niin kauneina, ett'eivät ne sellaisina esiinny
+missään muussa kovassa aineessa. Sitä sanotaan silloin opaliksi.
+
+Päästäkäämme nyt hiili vuorostaan työhön. Se ei voi heti vaaleta.
+Mutta antamatta rohkeutensa lannistua, lisää se sitä yhä ja tulee kun
+tuleekin lopulta kirkkaaksi ja läpinäkyväksi ja maailman kovimmaksi
+esineeksi. Entisen mustan värinsä sijasta on se nyt saanut kyvyn
+ihanammin kuin mikään muu kova aine heijastaa samalla kertaa kaikkia
+valonsäteitä. Siitä puhuen mainitaan nyt nimi timantti.
+
+Lopuksi puhdistuu vesi ja kokoontuu sangen tyytyväisenä vain
+kastepisaran muotoon. Mutta jos haluamme nähdä sitä täysin
+kehittyneenä, niin kiteytyy se tähden muotoiseksi.
+
+Ja niin olemme me lokanaulasta, jonka kansantaloudellinen kilpailu
+antoi meille, saaneet kansantaloudellisen yhteistoiminnan avulla
+lumitähteen puutetun safirin, opalin ja timantin.
+
+50. Ei ole olemassa mitään muita luonnon esineitä, joista voisi
+oppia niin paljon kuin kivistä. Ne näyttävät erikoisesti luoduilta
+palkitsemaan kärsivällisen huomioijan vaivat. Melkein mitä muuta
+tahansa voi johonkin määrin tarkastella ilman kärsivällisyyden lahjaa
+ja saada siitä pintapuolisellakin työllä hauskutusta. Ajatuksetonkin
+voi iloita puista, pilvistä ja joista; mutta kivi hänen jaloissaan ei
+tarjoa ajatuksettomalle mitään muuta kuin kompastuksia; laiska ei saa
+siitä huvia eikä ravintoa eikä muutakaan hyvää; ei mitään muuta kuin
+kuvan kovasta sydämestä ja töykeästä lahjasta. Katsele kuitenkin kiveä
+hiukan kunnioittavasti ja tarkkaavasti, ja se on tarjoava sinulle
+enemmän ajatuksen aihetta kuin joku tavallinen maisema. Kivi, tarkemmin
+harkiten, on vuori pienoiskoossa. Niin tavattoman hienosti työskentelee
+luonto, että se voi muutamien jalkojen suuruiseen kivilohkareeseen
+pienennetyssä mittakaavassa sulkea niin monia muotoja ja vivahduksia
+kuin se suuremmassa mitassa tarvitsee vuoriinsa; ja jos kuvittelee
+sammaleen metsäksi ja kristallikiteet kallioiksi, niin on kiven pinta
+usein mieltä kiinnittävämpi kuin jonkun tavallisen kummun; muodoltaan
+haaveenomaisempi, väriltään verrattomasti rikkaampi. Kun kivilohkare
+on jonkun ajan ilman vaikutuksen alaisena, muovailee luonto sitä
+omalla tavallaan. Ensiksikin omistaa se aivan ihmeellistä huolta sen
+muodoille, veistellen siihen ihanasti moninaisia lovia ja syvänteitä,
+pyöristäen ja kaivertaen reunaviivat niin tavattoman hienoiksi, ett'ei
+ihmiskäsi voi sitä seurata; sitten maalaa se kiven, ja jokainen väri
+on -- ei enään mitään öljyyn sekoitettua jauhetta -- vaan pieni metsä
+eläviä puita, metsä ihanan vahva ja kaunis, kätkien helmaansa rakenteen
+ihmeitä.
+
+51. Siellä, missä graniittikallioita esiintyy helpompipääsyisillä
+vuorilla, näyttävät ne muodostavan oman maailmansa, alkaen
+laaksonpohjan alimmasta syvänteestä aina pilviin kiipeileville
+huipuille asti, oman kukistamattoman valtakuntansa, rajoittamattoman
+hallitusalueensa kallioita, jotka meihin tekevät ikuisen,
+lannistumattoman voiman vaikutuksen. Tämä kivilaji näyttää kaikista
+aineista maan päällä olevan kestävintä; vähiten ulkonaisesta
+väkivallasta välittävää. Ja katso! Jos tarkastat sitä lähempää,
+havaitset siinä keinunnan ja värinän ja vapinan kuin kesäisen
+tuulahduksen nostaman aallonkäynnin, joka kuitenkin on paljon hienompi
+meren tai järven viriä; _nämä jälkimäiset_ aaltoilevat vain pinnaltaan,
+-- näissä kallioissa värähtelee jokainen viiva vienosti kuin
+tuulikanteleen kieli, kuin lempein keväthengähdys, kuin lapsen ääni.
+
+Tämä omituinen viri ulottuu aina näiden mahtavain vuorten sydämeen
+asti, niiden lukemattomien huippujen ja tornien jokaiseen koukerrukseen
+ja syvälle niiden pohjattomiin kuiluihin -- läpi koko kivilajin.
+
+Heikommat esineet näyttävät ainoastaan ohimenevällä pelonvärähdyksellä
+ilmaisevan riippuvaisuutensa rajattomasta voimasta: kukat painavat
+päänsä kuuman, kuivan tuulen puhaltaessa, ja korkeiden puiden latvoissa
+käy kohahdus ennen kuin pilvet purkautuvat niiden yllä, ja tummille
+vesille avautuu valoisia kohtia niin ihmeellisesti kuin siroittelisi
+näkymätön käsi tuhkaa niiden pinnalle, varoittaen myrskyn uhkaavalta
+raivolta. Ja meissä saattaa helposti syntyä ajatus, että ruoho, vesi
+ja lehdet pelkäävät sitä väkevää henkeä, joka on ilmestyvä päästämään
+myrskytuulen valloilleen; mutta niiden pelko katoaa, ja elähyttävä
+rauha virkistää aina jälleen ruohon ja aallot. Niin ei ole vuorten
+laita. Näihin, jotka ensi silmäykseltä näyttävät kaikkea väkivaltaa
+ja onnen vaihteita uhmaavilta, on kuitenkin painettu ikuisen pelon
+vertauskuva. Se vavistus ja värinä, joka häipyy järven tyyntyneestä
+kuvastimesta ja hehkuvan virran pinnalta, on ikuisiksi ajoiksi
+kaivertunut kallioon; ja sillä välin kun monet muut, jotka ilmeisesti
+kulkevat vain kehdosta hautaan, ovat useasti saattaneet unohtaa
+heikkoutensa, ovat vuoret niin luodut, että ne kantavat lähtemätöntä
+merkkiä lapsuudestaan -- lapsuudesta, jonka profeetta näki näyssään:
+
+"Minä katsoin maata, ja katso, se oli muodoton ja tyhjä; ja taivaita,
+eikä niissä valoa ollut. Minä katsoin vuoria, ja katso, ne _vapisivat_,
+ja kaikki kukkulat liikkuivat _keveästi_!"
+
+52. Se seikka, että kalliot ovat kootut useammista erilaisista
+aineksista, pakottaa ne olemaan enemmän tai vähemmän pilkullisia ja
+kirjavia. Yleensä esiintyy niissä joku vallitseva pohjaväri ynnä
+muita heikompia, sen yli leviäviä vivahduksia, jotka ovat useimmiten
+hopeanharmaita, lämpimän tai himmeän punertavia tai purppuraisia
+sävyltään. Tässä ilmenee ihmeellinen huoli korkeiden tunturien
+kaunistamisesta. Muiden alempana vuoristossa sijaitsevien kallioiden
+pintaa värittävät kaikenlaiset pikkukasvit, mutta korkeammat huiput,
+jotka uhmailevat ilmoja, ovat vaarassa jäädä paljaiksi useilta
+kohdiltaan; niiden hurjat muodot vaativat usein rohkeita taitepintoja,
+jotta niiden räikeä, vähimmälläkään tavalla miedontamaton väri osuisi
+terävästi silmään.
+
+Luonto ei näytä kuitenkaan tahtoneen, että tämä väri jäisi
+katkeamattomaksi tai yksitoikkoiseksi, vaan syntyy se -- kuten tapahtuu
+kaikkien kauniiden värien -- useiden värien yhteissekoituksesta, ja se
+väri on totisessa komeudessaan hyvin sen värin kaltaista, jota näkee
+jonkun neljännentoista vuosisadan käsikirjoitusten ristiraidoissa,
+väri, joka on erikoisesti sopiva etäisille valovaikutelmille,
+useimmiten verrattain lämpimänä sävyltään, jotta se ennen kaikkea
+vetäisi puoleensa auringonvalon punaisia ja oranssinkeltaisia säteitä.
+Tätä lämpimyyttä kohottaa vielä melkein aina hehkuva oranssinkeltainen
+vivahdus, joka johtuu raudan hajoamisesta, raudan, joka, vaikka sitä
+esiintyykin ainoastaan vähemmissä määrin, tavallisesti muodostaa
+niiden kokoomuksessa hyvin huomattavan tekijän: tuo oranssinkeltainen
+väritys leviää epätasaisin suonin ja pilkuin yli pintojen, jotka
+saavat kauvemmin olla ilman vaikutuksen alaisina, tummentaen niitä
+enemmän tai vähemmän; ja muuan tavattoman pieni musta jäkälä, niin
+pieni, että se on melkein kuin musta väritäplänen -- sitä lämmittävät
+ja vahvistavat vielä hohtavat kultajäkälät -- himmentää yhä enemmän
+korkeampien graniittikallioiden vaaleampia värisävyjä. Jos tuollaista
+pintaa katselee neljän tai viiden englannin peninkulman päästä lämpimän
+valo- ja ilmakerroksen läpi, niin muuttuu sen oranssinkeltainen väritys
+punaisen ruskeaksi, joka taas aina valonsäteiden voiman mukaan enemmän
+tai vähemmän lähenee puhdasta punaväriä; mutta musta jäkälä muuttuu
+aivan tummansiniseksi; ja tämä yhdistelmä muodostaa sen omituisen
+purppuranhohteen, joka on niin huomattavana piirteenä korkeiden Alppien
+kallioissa. Useimmat matkailijat, jotka ovat nähneet Chamounilaakson,
+ovat lähteneet sieltä se syvä vakaumus mielessään, että sen ylempien
+rotkojen seinät ovat punaista kiveä. Ne ovat kuitenkin poikkeuksetta
+vaaleanharmaita, vaikka raudan, jäkäläin ja valon yhteisvaikutus on
+niiden värin muuntanut.
+
+53. Erilaisissa kivilajeissa esiintyvät melkein kaikki silmää
+miellyttävät värit, joiden viehätys ei sen vuoksi vähene että ne
+useimmiten ovat hieman himmeitä tai tummentuneita. Porfyreissä
+näemme kauniita, himmeänpunaisia, samaten kuin syviä purppurasävyjä;
+graniiteissa kalpeita punavärejä; liuskakivissä kaikenlaisia hopeaisia
+ja harmaansinisiä sävyjä, jotka joskus vaihtuvat punertavaan;
+tuliperäisissä kivilajeissa ja käärmekivissä tummanvihreitä ja kaikki
+harmaanvihreän vivahdukset; gneississä vehmaita oranssinkeltaisia ja
+kullanruskeita; kovassa kalkissa mustia, ja marmorissa kaikki nämät ja
+lisäksi puhtaan valkoisen värin.
+
+Minä toivon sen ajan pian tulevan, jolloin oikein käsitetään ja
+ymmärtävästi käytetään tätä rikasta ja ihanaa väri-uhkeutta, jonka
+Luoja on meille lahjoittanut, ja jolloin julkipuoltemme värikirjavuus
+on estävä nimitystä "kivenvärinen" yhtä vähän synnyttämästä mitään
+määrättyä kuvaa arkkitehdin mielessä kuin sana "kukanvärinen"
+puutarhurin.
+
+54. Valkoisten marmorilajien väri on tavattoman hienoa, mikä johtuu
+siitä, että puhdas kivi on osittain läpinäkyvää; ja minusta onkin aina
+näyttänyt ihmeelliseltä järjestelyltä -- yhdeltä niitä piirteitä,
+jotka luomistyössä selvimmin _osoittavat_ määrättyä tarkoitusta -- se,
+että kaikki kirjavat marmorilajit ovat verrattain läpinäkymättömiä,
+niin että ne kerrostavat värinsä pinnalleen, kun taas valkea marmori,
+joka, jos se olisi ollut läpikuultamatonta, olisi näyttänyt hieman
+karkealta (kuten on esimerkiksi laita tavallisen kalkkikiven), on
+juuri riittävän läpikuultavaa tehdäkseen mitä puhtaimman vaikutuksen,
+mutta ei kuitenkaan niin läpinäkyvää, että se vähimmässäkään määrässä
+häiritsee niiden muotojen selkeytä, jotka siihen hakataan. Kirjavien
+marmorilajien värit ovat niinikään sangen kauniita, eritotenkin
+ne, joissa valkoinen yhtyy purppuraan, ambraan ja viheriään; ja
+ihmismielelle on jotakin erikoisen viehättävää niissä _epämääräisissä_,
+sokkelomaisissa suonissa, joihin niiden värit ovat järjestyneet.
+
+55. Minulla on usein ollut tilaisuus huomauttaa siitä ilmeisestä
+yhteydestä, joka vallitsee kirkkaiden värien ja aineen elinvoiman
+ja puhtauden välillä. Näin on erikoisesti laita kivikunnassa.
+Täydellisyys, jolla jonkun aineen eri osaset yhtyvät kiteiksi, vastaa
+tässä kunnassa elimellisen luonnon elinvoimaa; ja yleisenä lakina on,
+että jonkun aineen kauneus tai loisto on sopusoinnussa sen puhtauden
+ja kiteytymisvoiman kanssa. Puhtaat maalajit ovat jauhemuodossaan
+valkeita; ja samat maalajit, jotka sisältyvät saveen ja hiekkaan,
+muodostavat kiteytyessään smaragdeja, rubineja, safireja, opaleja ja
+sinervikiviä.
+
+56. Graniittikallioiden omituisuutena on, että ne murenevat mitä
+puhtaimmaksi saveksi ja hiekaksi. Savi on parasta, hienointa ainetta
+porsliinin valmistukseen; hiekka on usein mitä puhtaimman valkoista,
+osasiltaan aina kimaltelevaa ja kirkasta. Tästä omituisuudesta
+johtuu, että seudulla, jonka maaperä on tätä kivilajia, on omituisen
+puhdas ulkomuoto, eikä se voi tulla rämeiseksi, vesiperäiseksi
+tai epäterveelliseksi. Tosin voivat sen läpi juoksevat joet olla
+läpikuultamattomia ja sameita ja liettyneiden graniittihiekkajyvästen
+takia valkeita kuin kerma; mutta kun nämä jyväset ovat laskeutuneet
+pohjaan, muuttuu vesi hyväksi ja puhtaaksi, eivätkä joen rannat
+ole liejuisia tai petollisia, vaan ovat ne piikiveä tai kiinteätä,
+välkkyvää hiekkaa. Tyynet virrat, lähteet ja järvet ovat aina ihanan
+kirkkaita, ja meri, joka huuhtelee graniittirantoja, on niin selkeä
+kuin puhdas smaragdi.
+
+On ihmeellistä havaita, kuinka suuressa määrin tämä maaperän
+erinomainen puhtaus saattaa vaikuttaa asukkaiden luonteeseen. On
+melkein mahdotonta rakentaa graniittiseudulle kokonaan kurjaa,
+surkeannäköistä majaa. Se saattaa olla vastenmielinen, huonosti
+hoidettu ja kylmä ja ilmaista suurta köyhyyttä ja ankaraa raadantaa,
+mutta se ei koskaan näytä _lahoneelta_; kuinka huolimattomasti sen
+asukkaat elänevätkin, ei vesi heidän oviensa edustalle koskaan
+muodosta rämeitä, maa heidän jalkainsa alla ei tule liejuiseksi,
+heidän aitaustensa puu-aine ei mätäne; heidän ei edes onnistuisi,
+vaikka koettaisivatkin, tahrata kasvojaan ja käsiään; vaikka he
+menettelisivätkin mitä huonoimmin, aina tuntevat he kuitenkin vahvan
+pohjan allaan ja puhtaan ilman ympärillään, ja heidän asuinpaikassaan
+on jotakin terveyttä-edistävää, jonka vaikutuksen vasta vuosikautinen
+kurjuus saattaa hävittää.
+
+Mikäli muistan, on graniittiseutujen asukkaiden luonteessa aina
+jotakin tervettä ja voimakasta, luonnollisesti enemmän tai vähemmän
+rajoitettuna tai hillittynä, riippuen muista elämän ehdoista, mutta
+aina jotakin vain heille ominaista epäpuhtaampien vuoriseutujen
+asukkaihin verrattuina.
+
+57. Ylämaavuorten vierteillä rehoittaa laajoja sananjalka- ja
+kanervaryhmiä; Alppien rinteillä taas näkee laajoja kastanja- ja
+kuusiryhmiä. Nämä eri lajit voivat olla yhtä lukuisia, mutta
+rajattomuuden tunne on jälkimäisessä tapauksessa paljoa suurempi,
+koska itse lajitkin ovat jalompia. Mikäli ainoastaan sen alueen
+suuruus, joka sisältyy näköpiiriin, on esineiden mittana, saattaa
+kymmenen jalkaa korkea multatöyränne, jos seisomme sen juurella,
+ottaa aivan yhtä suuren tilan taivaalla kuin Villeneuven koko
+vuorijono; niin, ja usein saattavat sen pienet rotkot ja jyrkänteet,
+jos niitä katselee mielikuvituksen suurennuslasilla, käydä sangen
+tyydyttävistä näiden mahtavain vuorten edustajista; ja kun minä
+yhdistän kaiken veden uurteleman ja repelemän vuorimaan vaatimattomaan
+yleisnimitykseen harju, tarkoitan minä sillä vain sitä rakenteen
+sukulaisuutta, joka vallitsee pienimmänkin kummun ja korkeimpien
+tunturein välillä. Mutta heti kun tulee puhe _ainemäärästä_, selviävät
+myös niiden erilaiset arvot. Multatöyränne elättää muutamia sammal- tai
+ruohotupsuja; ylämaa- tai Cumberlandin vuorilla on hunajaiset
+kanervansa ja tuoksuvat sananjalkansa; mutta jokaisessa Martignyn tai
+Villeneuven suurten vuorten kalliokainalossa leviää viini-istutuksia
+ja jokaisella harjanteella kohoaa kastanjalehto... Nuo niin pieniltä
+näyttävät kukkulat ja rotkot, joita on siroiteltu pitkin tätä suurta
+vuori-ulkonemaa, muuttuvat, kun kolmen tai neljän tunnin kiipeämisen
+jälkeen tosiaankin saapuu niiden lähettyville, itsenäisiksi kummuiksi
+oikeine _puistoineen_ ja laaksoihin sulkeutuneine viehättävine
+niittyineen, ja kastanja-, pähkinä-, kuusikuja toisensa jälkeen
+kiertelee niiden juuria; syvemmissä laaksonpoukamissa sitovat
+kirjaimellisesti kansakkaita kyliä kallioon suunnattomat viinipuut,
+jotka ensin keveinä liehuivat irtonaisilla kivikatoilla, mutta
+jotka vuosien kuluessa heittivät hedelmällisen verkkonsa yli koko
+kylän ja kiinnittivät sen maahan purppurapainollaan ja oikullisilla
+köynnöksillään, yhtä lujasti kuin ihmissydämen on milloinkaan sitonut
+maahan imartelijan verkko.
+
+58. Hajoavain kidekallioiden etu-alalla näyttävät sammaleet
+itsepäisesti ja järjestelmällisesti ottaneen tehtäväkseen synnyttää
+mitä ihanimpia värisointuja. Ne eivät tahdo peittää kallion muotoja,
+vaan nostavat sen pinnalle pieniä ruskeahtavia kimppuja, ikäänkuin
+pieniä samettipieluksia, jotka on kudottu tumman rubininpunaisin
+silkki- ja kultalangoin, mikä taas on pyörretty yli vaaleanharmaiden,
+pakkasen pudottamain lehtien tavoin röyhelöreunaisten kalvojen; ja
+niihin on sovitettu lisäksi pieniä oranssinkeltaisia vanoja, jotka
+kannattavat pieniä, terävähuippuisia hytyröitä, sekä kirjavia,
+tummanvihreitä, kultaisia ja purppuraisia säikeitä; kaikki tuo
+noudattelee hennon elinidun käsittämättömällä hienoudella kallion
+aaltoviivoja ja hyväilee sitä niin kauvan, että se lopulta on aivan
+tulvillaan värejä, voimatta enää itseensä mahduttaa enempää; ja niin
+on se kylmän ja kolkon ja rosoisen ulkomuodon asemesta, jollaiseksi
+oikeastaan kiveä kuvitellaan, saanut harteilleen ikäänkuin tumman,
+pehmeän, purppuraisin ja hopeaisin koukerokuvioin koristetun
+leopardintaljan.
+
+59. Vaeltaessamme vuorilla, joita maanjäristykset ovat halkoilleet ja
+täräykset lohkoneet, havaitsemme täydellisen rauhan aikojen seuraavan
+hävityksen aikaa. Tyynivetiset lampareet lepäävät niin kirkkaina
+niiden suistuneiden kallioiden välissä, vesililjat hehkuvat, ja
+kaislat kuiskivat niiden varjossa; pieni kylä kohoaa taas unohdetuilla
+haudoilla, ja sen myrskyjen kalvistama, valkoinen kirkontorni julistaa
+jälleen rukoilevansa suojaa Häneltä, jonka kädessä "maan perustukset
+ja vuorten korkeudet ovat". Eikä Alpeilla ole ainoatakaan viehättävää
+laaksoa, joka ei julistaisi samaa oppia. Juuri niillä paikoin,
+missä "suistuvat vuoret käyvät kohti tuhoansa ja kallio temmaistaan
+sijaltansa", juuri siellä kukoistavat vuoden läpeensä uhkeimmat
+nurmimatot sirpaleiden välissä, solisevat kirkkaimmat purot halkeamissa
+kukkain keskellä, kohoaa maja majan vieressä, kukin suojaamana
+sammaleisen kallion, jota ei nyt enää temmaista sijaltansa, kaitsee
+paimen laumaansa, pelkäämättä kotkan kynsiä tai suden hampaita; siellä
+ilmaisee kaikki uskoa noihin vanhoihin, yksinkertaisiin sanoihin, jotka
+lupaavat: "Sinä et kauhistu hävitystä, koska se tulee; sillä sinun
+liittosi on kedon kivien kanssa, ja maan eläimet pitävät rauhaa sinun
+kanssasi."
+
+
+
+
+VIII. KASVIKUNTA.
+
+
+Mitä loppumattomia, ihmeellisiä aarteita tarjookaan kasvikunta, kun me
+katselemme sitä sellaisena kuin se tosiaankin on -- välittäjänä, jonka
+avulla maasta tulee ihmisen toveri, ystävä ja opettaja... Syvyyksissään
+pysyy maa ihmiselle kuolleena ja kylmänä; mutta sen pinnalla, jonka
+ihminen aina näkee ja jolla hän työskentelee, seisoo kasvimaailma
+hänen rinnallaan, verhottuna ja omituisella tavalla elävänä, ikäänkuin
+jonkunlaisena välimuotona, joka hengittää, mutta jolla ei ole ääntä --
+joka liikkuu, mutta joka ei pääse paikaltaan -- joka käy läpi _elämän_
+ilman tajuntaa ja kuolee ilman katkeruutta -- jossa on nuoruuden
+viehkeys ilman sen intohimoja ja joka vaipuu vanhuudenheikkouteen ilman
+vanhuuden kaihoja.
+
+Ja tähän salaperäiseen välimuotoon, yhdyssiteeseen maan ja ihmisen
+välillä sisältyvät useimmat ulkonaisen maailman nautinnot ja useimmat
+opetukset, joita me tarvitsemme; se yhdistää itseensä suloisen
+viehätyksen ja kaikenlaiset kehoitukset; ja kuinka ihmeellisesti
+onkaan se luotu noudattamaan meidän toiveitamme ja tarpeitamme
+ja opettamaan meitä! Kuinka ihmeellisesti jakaakaan Jumala siinä
+meille joka päivä elämän kauniita lahjoja! Ensin kutoo se maton,
+jotta maa tulisi pehmeäksi meidän kävelläksemme; sitten sovittaa se
+siihen värikkäitä, mielikuvitusrikkaita kuvioita; sitten levittää se
+korkeuksiin lehväkatoksen, suojellakseen meitä auringon paahteelta
+ja pidättääkseen sadevettä, jott'ei se heti haihtuisi ja kohoisi
+jälleen pilviin, vaan jäisi sammaleeseen ruokkimaan lähteitä. Ja
+näitä lehväkatoksia kannattamaan nostaa se voimakkaita puita, joita
+ei ole vaikea kaataa, mutta jotka kuitenkin ovat kyllin kestäviä ja
+samalla keveitä meidän tehdä niistä talomme ja työkalumme -- aina
+miten vain ihminen haluaa: peitsenvarsia tai aurankurkia -- jotka
+olisivat hyödyttömiä, jos ne olisivat kovempia, hyödyttömiä, jos niissä
+olisi vähemmän syitä, hyödyttömiä, elleivät ne olisi niin taipuisia.
+Talvi tulee, ja lehväkatoksen varjo katoaa, jotta aurinko pääsisi
+lämmittämään maata; mutta vahvat oksat jäävät paikoilleen murtamaan
+talvisten myrskyjen voimaa. Siemenet, joiden tulee jatkaa sukua, ovat
+lukemattomia, aina kutsumuksensa mukaan, kauniita ja maukkaita, vedoten
+ihanalla moninaisuudellaan ihmisen mielikuvitukseen tai tehden hänelle
+hyviä palveluksia; vilvoittavia mehuja tai kepeitä mausteita, voiteita,
+suitsutusta, pehmittäviä öljyjä, mädännystä ehkäisevää pihkaa,
+vertapuhdistavia ja kuumetta ehkäiseviä lääkkeitä tai viihdyttäviä
+nukutusaineita, kaikkea tätä lukemattomin lajein! Heikkoutta ja tarmoa,
+lienteyttä ja voimaa kaikin vivahduksin ja kaikin muodoin; pystypäistä
+järkähtämättömyyttä, ylvästä kuin temppelipylvään, ja uusien köynnösten
+säännötöntä kiemurtelua maassa; sitkeitä runkoja ja oksia uhmailemassa
+aikojen myrskyjä tai heikkoja korsia, jotka taipuvat kesäpuron
+pienimmästäkin sykähdyksestä; juuria, jotka halkovat kallioita tai
+sitovat lentohiekan jyväsiä; ruohotupsuja, jotka paistattavat päivää
+erämaassa tai kätkeytyvät valottomiin luoliin tippuvien lähteiden
+alle; lehviä, jotka sekavasti kietoutuneina kasoina heittäytyvät meren
+helmaan tai jotka kattavat poluttomia vuorenhuippuja kirjavalla,
+ikikestävällä matollaan tai palvelevat köyhimmässäkin majassa
+ihmissydämen hellimpiä tunteita ja yksinkertaisinta iloa.
+
+61. Jos me joskus syksyllä, kuivuneiden lehtien pyöriskellessä
+ympärillämme, vaivumme ajatuksiimme, eikö meidän silloin toivoen ja
+luottaen pidä katsahtaman niiden korkeihin muistopatsaihin? Nähkääpäs
+vain, miten ihanina laaksojen puistokäytävät, kumpujen reunusteet
+leviävät pitkin kupukaarroksin ja siivin, niin juhlallisina -- niin
+ikikestävinä! Oltuaan ihmisen ilona, kaikkien elävien olentojen
+lohdutuksena, maan kunniana, -- ovat ne nyt vain niiden lehtiraukkojen
+hautapatsaita, jotka tuosta meidän edestämme liehuvat kuolemaansa.
+Älkäämme antako niiden kadota ilman, että me olisimme koettaneet
+ymmärtää niiden viimeistä neuvoa ja esimerkkiä: että meidänkin,
+välittämättä haudan muistopatsaasta, täytyy täällä maailmassa rakentaa
+se muistopatsas, joka opettaa ihmisiä muistamaan ei paikkaa, missä he
+kuolivat, vaan paikkaa, missä he elivät.
+
+62. On tosiaan sangen kummallinen seikka se, että kuusi, joka on
+erikoisesti määrätty koristamaan jylhiä vuoria, on kaikista puista
+kokonaisuudessaan katsoen sopusuhtaisin. Viinipuu, ihmisen iloinen
+seuralainen, on ihmeellisen tottelevainen kasvussaan ja lähettää
+köynnöksensä pitkin hänen viljapeltojaan, peittää hänen puutarhansa
+muureja ja varjostaa kesäisin hänen majaansa. Pysyen alituisessa
+yhteydessä ankaransäännöllisen viljelyksen kanssa, tarjoaa se kuitenkin
+nähtäväksi kaikki vallattoman viehätyksen mahdollisuudet. Kuusi, joka
+melkein aina kasvaa yksinäisillä, autioilla paikoilla, tarjoaa taas
+nähtäväksi kaikki jäykän järjestyksen mahdollisuudet. Tasamaiden
+puut taipuvat sinne ja tänne, vaikka niitä koskettaisikin vain vieno
+niityiltä noussut tuulahdus ja vaikka niiden kasvua haittaisikin vain
+nurmimättään kaltevuus. Mutta kuusi kasvaa suorana kuin kynttilä,
+vaikka se tapaakin jalansijakseen vain kapean kaistaleen rotkon
+reunalla ja vaikka myrsky ja lumivyöryt panevat pahintansa. Istuta sen
+nuorimpien oksien vesa alaskäsin sen runkoon, ja se on, niin kauvan
+kuin puu elää, osoittava maan keskipistettä kohti.
+
+Alankomaan puiden sopii myös rehoittaakseen ulottaa oksiaan kaikkiin
+suuntiin ja pukeutua kaikenlaisiin epäsäännöllisiin muotoihin.
+Mutta kuusi on luotu olemaan kaikkea vailla ja kestämään kaikkea.
+Se pyrkii lujasti itsenäisyyteen; se haluaa vain kasvaa suoraksi ja
+solakaksi, tyytyen täydellisyyteen määrättyjen rajojen sisällä. Olkoon
+se sitten pitkä tai lyhyt, aina haluaa se seisoa suorana. Olkoon se
+sitten pieni tai suuri, aina haluaa se muotonsa pyöreäksi. Tasangon
+hemmoteltujen puiden sallittakoon myös koristellaida iloisin kukin ja
+riemuita ihanain hedelmäinsä runsaudesta. Mutta meillä kuusilla, jotka
+rakennamme miekan voimalla, on ankarampi tehtävä täytettävänä ihmisen
+hyväksi ja meidän täytyy toimittaa se suljetuin rivein: meidän tulee
+pysäyttää vuorilta vyöryvä lumi, joka muuten hautaisi hänet alleen;
+meidän tulee miekankärkinemme jakaa ja pidättää sadepisarat, jotka
+muutoin huuhtoisivat hänet mukaansa ja hänen runsaan satonsa; meidän
+tulee varjossamme suojella pisaroita, jotka putoavat neulastemme
+sekaan, jotta puroille riittäisi vettä kesäkuumina; meidän tulee
+kohottaa murtumaton kilpi talvimyrskyä vastaan, joka ulvoen läpäisee
+tasangon puiden paljaat oksat: -- tällaista palvelusta tulee meidän
+järkähtämättä suorittaa ihmiselle koko elämämme ajan. Meidän ruumiimme
+-- sekin on ihmiselle hyödyksi -- on pehmeämpää kuin muiden puiden,
+vaikka työmme onkin kovempaa. Ihminen käyttäköön sitä miten haluaa,
+taloikseen tai laivoikseen. Tasangon hennot puut puistelkoot kaikkia
+lehtiään ja nostakoot ne kirkkaan kalpeina kohti taivasta, jos vain
+pieninkin sadekuuro hurahtaa niiden yli, ja pudottakoot ne sitten
+kokonaan kuivina ja kuihtuneina. Mutta meidän kuusien on huolettomina
+eläminen raivoavien pilvien alla. Vain myrskyjen kamppaillessa
+kanssamme, ojentelemme me oksiamme sinne ja tänne, kuten ihmisetkin
+ojentelevat käsiään unissaan. Ja lopuksi puolustakoot tasangon heikot
+puut liian kiihkeästi viimeistä elonkipinäänsä ja työntäkööt ne
+hakattuina heikkoja vesoja juuristaan. Mutta me, jotka rakennamme
+miekan voimalla, kaadumme urheasti; meidän kuolemamme tulee olla
+täydellisen ja juhlallisen kuten meidän taistelutapammekin: me heitämme
+henkemme vastustelematta ja ijäksi.
+
+Miten ihana onkaan kuusen solakka kasvu! Ihana ja kuitenkin joskus
+melkein peloittava! Toiset puut, jotka koristavat vuoria tai
+kukkuloita, muovailevat muotojansa maanpinnan muodon ja laadun mukaan,
+pukevat sitä ystävällisen avuliaasti ja ovat osaksi sen alamaisia,
+osaksi sen imartelijoita, osaksi sen lohduttajia. Mutta kuusi kohoaa
+lujasti itseensä luottaen; enkä minä voi koskaan kauvemmin oleskella
+Alppien korkeilla kukkuloilla, etäällä ihmisten asunnoista ja
+askareista, pelokkaan ihailevasti katsahtamatta kuusiin, jotka seisovat
+siinä luoksepääsemättömillä ulkonemillaan ja vaarallisilla kallioillaan
+suunnattoman vuoriseinän kupeella, rauhallisissa ryhmissään, kukin
+ikäänkuin naapurinsa varjona -- hoikkina, korkeina, kestävinä, kaameina
+kuin haamujen sotajoukko Hadeksen muureilla, tuntematta toisiaan,
+ikuisessa äänettömyydessä. Sinä et pääse niiden luo, sinä et voi
+niille huutaa: nämä puut eivät ole milloinkaan kuulleet ihmisen ääntä;
+ne ovat kaukana kaikista äänistä, paitsi tuulen ulvonnasta. Jalka ei
+ikänä tallaa niiden kuivuneita neulasia; ilottomina seisovat ne kahden
+ijankaikkisuuden välillä: tyhjän avaruuden ja alastoman kallion,
+mutta niin raudanlujaa tahtoa hehkuen, että kivikin niihin verrattuna
+näyttää taipuisalta ja särkyvältä, -- heikolta, murtuvalta, katoavalta
+verrattuna niiden synkkään pyrkimykseen kohti elämää ja vavahtamatonta,
+tenhoavaa ylpeyttä -- lukemattomina, voittamattomina!
+
+Huomaa lisäksi niiden täydellisyys. Vaikutus, jonka ne tekevät
+useimpain ihmisten mieliin, johtuu epäilemättä enemmän kuusten kuvista
+kuin todellisista kuusista, niin takkuisena ja epäsäännöllisenä
+näet, mikäli minä voin arvostella, kuusta pidetään, kun sen paraina
+tuntomerkkeinä sen täyden voiman aikoina ovat puhdas vehreys ja
+säännöllinen _pyöreys_. Kuusi seisoo siinä täyteläisenä kuin sen oma
+käpy, hieman sivuille taipuneena, ihmeellisenä ja vanhanaikaisena kuten
+leikelty puu jostakin kuningatar Elisabetin aikuisesta puutarhasta;
+ja sen sijaan, että se vaikuttaisi jylhältä, ei ole koko metsässä
+niin vapaasti muodostunutta puuta kuin kuusi; sillä toiset puut
+näyttelevät runkojaan ja koukeroisia oksiaan; mutta kuusi, joka kasvaa
+joko suurissa ryhmissä tai onnellisessa yksinäisyydessä, ei paljasta
+oksiaan. Sen pyramidirivit nousevat tasaisesti toistensa yläpuolelle,
+tai viistävät sen oksat ympyränmuotoisesti ruohoa, niin ett'ei näy
+muuta kuin viheriät kävyt ja viheriä matto. Sen latvus ei ole sen
+lisäksi vain muodostunut hienommin, vaan myös, niin sanoaksemme,
+ystävällisemmin ja iloisemmin kuin toisten puiden lehvälatvukset,
+sillä se luo vain pyramidimaisen varjon. Tasangon metsät muodostavat
+ylä-ilmoihin kupukaarroksen ja kirjavoivat maan tummin varjoin,
+mutta hajanaisissa ryhmissä kasvavat kuuset jättävät väliinsä
+smaragdinvärisiä aukkoja. Surumielisyytensä pitävät ne kokonaan
+omina hyvinään; työntäessään kärkensä taivasta kohti, antavat ne
+auringon paistaa kasteheinään asti. Ja jos joskus taika-uskoinen tunne
+hiipii sieluuni kuusimetsässä, niin ei siihen milloinkaan sekaannu
+muinaisgermaanilaista metsänkammoa, vaan on se ainoastaan juhlallisempi
+muoto sitä tenhovoimaa, joka on ominaista meidän englantilaisille
+niittymaillemme, niin että minä olenkin aina nimittänyt Chamounin
+kauneinta kuusikkoa "haltijattaren luolaksi". Se kohoaa eräästä
+rotkosta Pont Pelissierin yläpuolelta lähtevän jyrkän rinteen alta, ja
+sinne pääsee pientä vuorta alaspäin kiemurtelevaa polkua pitkin, --
+rotko ei itse asiassa ole niin paljon rotko kuin leveä kallionpengermä,
+jota peittää sammal ja turve ja joka ulkonee yli kauhistuttavan,
+vaikka kauniiden kuusten salaaman äkkijyrkänteen, jonka pohjassa Arve
+juoksee. Melkein kokonaan eristetty, monivärinen kallio-ulkonema kohoaa
+sen molemmissa päissä. Muita sivuja reunustavat kalliot, joita pitkin
+pieni vesiputous syöksyy kuusien sekaan, hajoten pelkäksi helmisateeksi
+auringonpaisteessa, niin ett'eivät kuuset voi eroittaa sitä sumusta,
+vaan kasvavat sen usvapilven peitossa sitä huomaamattakaan. Syvimmälle
+alaspäin uskaltaa vain hiljainen sammal, ja korkeimmalla vallitsee
+nimettömän huipun ikuinen lumi.
+
+Toiset puut kohottavat taivasta kohti pahkamaisia, tölppämäisiä
+lehviään, mutta kuusi reunaripsujaan. Et koskaan näe teräviä kulmia,
+niin tavattoman hienoja ne ovat, minkä tähden kuusi onkin minun
+tietääkseni ainoa puu, jossa voi syttyä sellainen tulenhohde kuin se,
+minkä jo Shakespeare huomasi. Kun aurinko nousee jonkun kuusipeitteisen
+harjanteen takaa, joka on noin kahden peninkulman päässä, mutta jonka
+sentään selvästi näkee, niin ikäänkuin kirkastuvat kaikki puut, jotka
+ovat kolmen tai neljän asteen kulmassa molemmin puolin aurinkoa, ja
+piirtyvät kirkkain liekein tummempaa taivasta vasten, hehkuen yhtä
+häikäisevästi kuin aurinko itse. Ensin luulin tämän johtuvan neulasten
+hohteesta, mutta nyt olen sitä mieltä, että sen synnyttää pilvien
+kaste -- koska jokaisessa, pienimmässäkin neulasessa kimaltelee oma
+jalokivensä. Näyttää aivan siltä kuin olisivat puut, jotka aina elävät
+pilvissä, niiltä saaneet osan niiden ihanuutta, ja kuin saattaisivat
+ne, niin kasvikunnan tummimpia kuin ovatkin, kohottaa jopa itsensä
+auringonkin loistoa.
+
+Eniten hurmasivat minua kuitenkin kuusen tavattoman hienot piirteet
+hieman ulohtaammalla keskeistuntureista, Emmenthalin laidunkummuilla
+tai Bernin alamaa-alueilla, missä näitä puita kasvaa ryhmissä majojen
+välissä, joiden syvän sinisenharmaat liuskakivikatot -- nekin kuusta
+-- ja keveästi veistetyt julkipuolet kimaltelevat syysauringon valossa
+kultaa ja oranssinkeltaista siinä töyränteillään ja nurmirinteillään
+-- loputtomilla rinteillään, joille on järjestelmällisesti siroiteltu
+korkealle kaartuvia heinärukoja, tummanvihreiden jalokivikoristusten
+kaltaisia, sillä runsaslähteisten vuoriniittyjen heinä pysyy koko
+päivän, niittämisen jälkeenkin, harvinaisen viheriänä ja tuoreena. Ja
+keskellä tätä jaloa majojen ja niittyjen kimallusta seisovat nuoret
+kuuset, kauneimpina kaikesta, ikäänkuin hyvänhajuisen suitsutuksen
+täyttäminä. Niiden solakat rungot, suorat kuin nuolet ja valkoiset
+kuin kristalli, näyttävät aivan siltä kuin voisi ne katkaista yhdellä
+otteella kuin neulan; ja niiden tummat, arabeskimaiset lehvät, jotka
+täydelleen läpäisee taivaan kirkkaansininen hohde, ovat opalinsinisiä
+siinä kiemurrellessaan toinen toistaan seuraten ylös ja alas vienosti
+aaltomaisia selänteitä pitkin. Minä huomioin niitä näissä seuduissa
+lähemmin ja uteliaammin, koska ne kaikista puista ovat tähän asti
+eniten vaikuttaneet ihmisluonteeseen. Kuinka suuri muiden kasvien
+vaikutus lieneekin ollut, on se aina jakautunut lukuisille lajeille;
+jalavalla ja tammella Englannissa, poppelilla Ranskassa, koivulla
+Skotlannissa, öljypuulla Italiassa ja Espanjassa on kilpailijoinaan
+useita alempia puita ja vaihtelua tarjoavan maanviljelyksen viehättävä
+moninaisuus. Mutta kuusen kauhistuttava yksinäisyys muokkaa ja
+muovailee kokonaisen kansanheimon elämän. Kuusen varjot syöpyvät
+kokonaiseen kansakuntaan. Pohjoismaalaiset ovat vuosisatoja eläneet
+kahden suurmahdin vaikutuksen alaisina: kuusen ja meren -- molemmat
+ovat rajattomia. Samoin kuin pohjoismaalaiset asuivat metsissä, samoin
+olivat he kuin kotonaan vesillä, eivätkä he nähneet muuta rajaa
+tai muunlaista taivaanrantaa kuin puiden ikihimmeän vehreyden tai
+tummanvihreän veden, kuusten tai meren vaahdon reunustaman aamuruskon.
+Ja mitä uusia mielikuvitusaineksia, sotaista voimaa tai kotoisen
+oikeuden peri-aatteita norjalaiset ja gootit toivatkaan mukanaan ja
+asettivatkaan Etelä-Europan mädännäisyyttä ja turmelusta vastaan, niin
+olivat he oppineet ne kuusten viheriän katoksen alla ja niiden jylhässä
+pyhäkössä.
+
+63. Kukat näyttävät määrätyiltä lohdutukseksi ja virvoitukseksi
+tavallisille ihmisille: lapset pitävät niistä; tyyni, tyytyväinen,
+teeskentelemätön kansa pitää niistä sellaisinaan, kasvavina; ylelliset
+ja rauhattomat ihmiset nauttivat niiden poimimisesta; ne ovat
+halvimmankin majan aarre; ja täyteenahdetussa kaupungissa koristavat
+ne ikäänkuin pienenä sateenkaaren palasena työläisten akkunoita,
+työläisten, joiden sydämessä asuu rauhan liitto.
+
+64. Mutta sittenkin välittää oikeastaan harva kukista. Tosin on moni
+hyvin mielissään löytäessään uusia kukkamuotoja, ja hän nauttii niistä
+kuten lapset nauttivat kaunotähystimestä. Monet pitävät myös paljon
+kauniista kukkalaitelmasta ansarissa aivan samalla tavoin kuin he
+pitävät kauniista pöytäkalustosta. Toiset taas kiinnittävät niihin
+tieteellistä huomiota, vaikkakin enemmän nimityksen kuin itse kukan
+takia; ja muutamat nauttivat puutarhoistaan... Sillä vaikka vuoden
+kukkimisaika onkin etupäässä kevät, näen minä kuitenkin useimpain
+ihmisten viipyvän silloin kaupungeissa. Parisen vuotta sitten matkusti
+muuan terävänäköinen, eriskummallisuuksiin taipuvainen ystäväni, joka
+oli saanut päähänsä loukata tätä kansallista tapaa ja lähteä keväällä
+Tyroliin, erään Landeckin lähellä sijaitsevan laakson läpi useiden yhtä
+kapinallisten toverien seurassa. Etäältä häämöitti omituinen vuori,
+joka povellaan kantoi sinistä nauhaa kuten Englannin kuningatar. Oliko
+se sininen pilvi, sininen, vaakasuora kerrostuma sitä ilmaa, jota
+Titian hengitti nuoruudessaan, mutta jota nyt oli katseleminen kaukaa,
+koska kukaan kuolevainen ei ole enää koskaan saava sitä hengittää?
+Oliko se kangastus -- tai meteoori? Pysähtyisikö se, niin että sitä
+voisi lähestyä? -- kymmenen peninkulmaa kiemurtelevaa tietä oli vielä
+heidän ja vuoren juuren välillä -- näin kyselivät he toisiltaan.
+Terävänäköinen ystäväni yksin väitti sen olevan jotakin aineellista;
+-- mitä se lieneekin, niin ei se ole ilmaa, eikä se ole katoava.
+Kuljettuaan nuo kymmenen peninkulmaa, astuivat he vaunuista ja alkoivat
+nousta vuorelle. Se pysyi kärsivällisesti paikallaan ja levitteli yhä
+komeammaksi ja taivaisen loistavammaksi -- katkeronauhaansa. Moista
+voi tosiaankin nähdä Alpeilla keväällä, mutta vain keväällä; ja vaikka
+näin on asian laita, huomaan minä useimpain ihmisten pitävän parempana
+matkustaa sinne syksyllä.
+
+65. Harvat ihmiset ovat todennäköisesti kysyneet itseltään, miksi
+he ihailevat ruusuja niin paljon enemmän kuin muita kukkia. Jos he
+ajattelisivat asiaa tarkemmin, huomaisivat he ensiksikin, että punainen
+erilaisine hienoine vivahduksineen on viehättävin kaikista puhtaista
+väreistä, ja toiseksi, että ruusussa ei ole _vähintäkään varjoa_,
+paitsi sitä, minkä itse väri muodostaa. Kaikki sen varjostukset
+ovat täyteläisempiä väriltään kuin sen kirkkaat pinnat, mikä johtuu
+terälehtien läpikuultavuudesta ja kyvystä heijastaa valoa.
+
+66. Onko lukija koskaan ajatellut äärettömän keveiden aineiden
+tavallisimpien muotojen olemusta. Miten pieniä, miten moninaisia
+ovatkaan ne näkymättömät hiukkaset, jotka aiheuttavat ruusun tuoksun,
+ja kuinka runsaasti lennähtääkään niitä ilmaan joka hetki!
+
+67. Kun toukokuun alussa kuljeskelee matalammilla Alpeilla ja astelee
+pitkin lumikentän reunaa, niin huomaa melkein varmasti siihen
+puhkaistuksi pari, kolme pyöreätä aukkoa; näiden keskeltä ojentuu
+hento, nuokkuva, heikko pikku kukkanen, joka riiputtaa pientä, tummin
+ja purppuraisin ripsein koristettua kelloansa. Se näyttää niin
+paleltuneelta, tirkistellessään siinä jäähän avaamastaan halkeamasta,
+ikäänkuin täytyisi sen kummastellen katsella äskeistä hautaansa ja
+hengellään maksaa se voitto, jonka se on vaivoin kamppaillut itselleen.
+Tämä kukka herättää -- tai sen pitäisi herättää -- meissä aivan
+toisenlaisesti suloisen tunteen kuin kuollut jää tai valju taivas;
+siinä on jotakin, joka puhuu meidän sydämellemme, tässä tarjoutuu
+meille kuva siveellisestä kamppailusta ja saavutuksesta. Miten
+itsetiedoton, miten tunteeton se pieni kukka lieneekin, joka siten
+lausuu meille kehoituksen sanoja, kuka on sittenkään sulkeva sydämensä
+sen puheelta, kuka on katseleva sitä ilman syvää ihailua, jos vain
+mieli on turmeltumaton ja katse kirkas ja selkeä?
+
+68. Tri Herbert on selvästi osoittanut, että useita villejä kasveja
+tavataan ainoastaan määrätyssä maanlaadussa tai määrätyllä maaperällä,
+ei siksi, että tämä maanlaatu tai tämä maaperä olisi niille erikoisen
+suotuisa, vaan siksi, että ne vain siinä voivat menestyä, koska sen
+karuus karkoittaa kaikki vaaralliset kilpailijat. Jos me nyt irroitamme
+kasvin tältä paikalta, missä se vain vaivoin voi elää, ja annamme
+sille tarpeeksi multaa ja hankimme sen ympärille lämpötilan, josta
+se pitää, ja samalla karkoitamme kaikki kilpailijat, jotka luonto
+näissä olosuhteissa sille lähettäisi, saamme me tosiaankin syntymään
+loistavasti kehittyneen kappaleen tätä kasvia, jättiläissuuren
+ja ihanasti muodostuneen, mutta me kadotamme siinä kokonaan sen
+siveellisen ihanteen, joka riippuu siitä, että se täydellisesti
+suoritti kaikki sille määrätyt tehtävät. Jumala tarkoitti ja loi sen
+peittämään sellaisia yksinäisiä paikkoja, joilla ei mikään muu kasvi
+voinut elää. Siksi annettiin sille rohkeutta ja voimaa ja kestävyyttä;
+sen luonteena ja kunniana ei siis ole ahnaasti ja laiskotellen ruokkia
+omaa rehevyyttään toisten olentojen kustannuksella, olentojen, jotka
+kokonaan häviävät ja kuihtuvat vain tämän yhden ainoan eduksi; vaan
+on sen kunniana täyttää kunnollisesti vaikea velvollisuutensa ja
+urhoollisesti kiivetä noille toivottomille alueille, missä se yksin
+voi todistaa sen kaikkivaltiaan hengen hyvyyttä ja läsnä-oloa, joka
+juoksuttaa joet vuorista ja täyttää laaksot viljalla; ja tällä autiolla
+ja hyljätyllä paikalla ja vain täällä, missä se ei keneltäkään mitään
+ryöstä eikä vahingoita ketään ja missä ei mikään voi jakaa sen kunniaa
+tai anastaa sen valtaa, siellä voivat vasta sen väkevyys ja kauneus ja
+erinomaisuus ja hyvyys päästä täyteen arvoonsa Jumalan kasvojen edessä.
+Kun minä ensi kerran näin alppikellon, _Soldanella Alpinan_, kasvoi
+se rehevän suurena aurinkoisella alppiniityllä määkivien lampaiden ja
+ammuvien lehmien keskellä, yhdessä tavattoman runsaasti esiintyvän
+_Geum montanumin_ ja _Ranunculus pyrenaeuksen_ kanssa. Minä huomasin
+sen vain siksi, että se oli minulle outo -- mutta minä en keksinyt
+mitään erinomaista kauneutta sen halkonaisissa kukissa. Muutamia päiviä
+myöhemmin näin minä sen yksinään kallioiden keskellä ylhäällä pilvissä,
+ulvovien jäätikkötuulten tuivertamana: se kasvoi erään lumivieremän
+reunalla, joka takaisin vetäytyessään oli jättänyt ruskean maan
+paljaaksi ja autioksi ja ikäänkuin tulen polttamaksi. Kasvi oli pieni
+ja heikko ja ilmeisesti väsähtänyt ponnistuksistaan -- mutta vasta nyt
+ymmärsin minä sen ihanteellisen luonteen ja näin sen jalon tehtävän ja
+sen erikoisen kunnian kaiken maan ihanuuden seassa.
+
+69. Ruohot. -- Pieniä siemenkoteloita, hienojyväisiä, sulka- tai
+untuvamaisia, jotka läheisille kukoistaville kedoille lähettävät
+ruskeahtavia, omituisesti väräjäviä ja tanssivia pölyhiukkasia ja jotka
+ovat pitkin pintojaan vetäneet hopeanharmaita juovia kuin seittiä ja
+haituvamaista utua, mikä on yhtä salaperäistä aamun kasteessa kuin
+keskipäivän auringon paahteessa ja minkä tekee vielä salaperäisemmäksi
+noiden hienojen, rihmamaisten muotojen värinä, joista jokainen on pieni
+alituisesti soivien siemenkellojen torni.
+
+70. Poimi ruohonkorsi ja tarkastele hetkinen rauhassa tuota pientä,
+miekkamaista, viheriätä kortta. Mikään siinä ei herätä huomiotamme
+erikoisella kauneudellaan tai oivallisuudellaan. Sen voima on ylen
+pieni, sen koko mitätön. Muutamat viivat päättyvät kärkeen, joka ei
+sekään ole täydellinen, vaan tylppä ja ikäänkuin keskeneräinen: korsi
+ei tosiaankaan ole mikään ylistettävä ja luonnon suuressa pajassa
+huolellisesti muovaeltu mestariteos, vaan on se ilmeisesti olemassa
+vain tänään tallattavaksi ja huomenna pätsiin heitettäväksi; kalpeasta,
+ontosta varresta roikkuu heikkoja, himmeänruskeita juuririhmoja.
+Mutta kuitenkin, ajattelehan hiukan ja päätä sitten, onko kaikista
+komeista kukista, jotka loistavat kesän hohteessa, kaikista vahvoista
+ja kauneista puista, jotka ilahuttavat silmää tai kantavat maukkaita
+hedelmiä -- uljaista palmuista tai kuusista, vahvoista jalavista tai
+tammista, tuoksuvista sitruunoista ja rypäleittensä notkistamista
+viinipuista -- yhtäkään, jota ihminen niin syvästi rakastaisi ja jolle
+Jumala olisi runsaammin lahjojansa jakanut, kuin tuolle pienelle,
+heikolle ruohonkorrelle. Ja kuinka hyvin täyttääkään se tehtävänsä!
+Ajattelehan vain, mistä kaikesta meidän on kiittäminen niittyjen
+ruohoa, tuota ihanaa värihehkua, joka peittää mustan maan suloisilla,
+lukemattomilla, rauhallisilla keihäillä. Keto! Mieti hetkinenkin,
+mitä kaikkea tämä sana tuo mieleemme. Siihen sisältyy kevään ja kesän
+koko ihanuus -- vaellukset hiljaisilla, tuoksuvilla poluilla --
+levähdyshetket puolipäivän kuumuudessa -- karjalaumojen ja lintuparvien
+ilot -- paimenelämän ja mietiskelyn viehätys -- auringonvalo, joka
+täällä alhaalla alkaa elää, langeten smaragditäplille ja hajoten
+hienoiksi sinivarjoiksi siellä, missä se muutoin olisi tavannut vain
+mustan maan tai kuivan tomun. Laitumia solisevien purojen partailla,
+vienoja rinteitä ja matalia harjuja, ajuruohotuoksuisia hiekkakumpuja,
+joiden takaa meren sininen viiva pilkistää, nurmimattoja, joita
+aamukaste himmentää tai joita verhoutuneen auringon iltalämpö
+sulostuttaa, niiden säilyttäessä onnellisten jalkojen jälkiä ja
+vaimentaessa rakastavain äänten loppukuiskauksia -- kaikkea tätä ja
+vielä paljon muutakin ilmaisee tämä yksinkertainen sana. Meidän ei
+tule mitata kaikkien näiden jumalallisten lahjojen ylenpalttisuutta
+yksinomaan kotimaamme mukaan, vaikkakin, mitä enemmän niitä
+tarkastelemme, sitä enemmän avautuu meille tämä loppumattomien
+niittyjen lumous, joka oli jo Shakespearen erikoisena ilona; mutta
+vain pientä osaa siitä voimme sanoa omaksemme. Mene keväällä niille
+nurmikentille, jotka leviävät sveitsiläisten järvien rantamilla ja
+etenevät aina matalampien vuorten juurelle asti. Siellä kasvaa vapaata
+rehevää ruohoa, johon sekoittuu korkeita katkeroita ja valkeita
+narsisseja, ja seuraa vuoripolkuja, jotka kiemurtelevat ylläsi
+kaartuvien, kokonaan kukkien verhoamain oksien alla -- polkuja, jotka
+lakkaamatta nousevat ja laskevat viheriäin töyränteiden ja mäkien yli,
+vilvakkaita aaltoviivoja, jotka jyrkkinä ulottuvat aina siniseen veteen
+asti ja joita siellä, täällä peittää vastaniitetty, ilman vienolla
+tuoksullaan täyttävä heinä; -- katsahda sitten korkeammille vuorille,
+missä nuo ikivihreät aallot pitkine lahdelmineen sulavat kuusten
+varjoalueisiin; ja lopulta on ehkä selviävä meille näiden 147 psalmin
+yksinkertaisten sanojen ajatus: "Hän antaa ruohon kasvaa vuorilla."
+
+Jos me nyt yhteisesti tarkastamme edellä esittämiämme kuvia ja
+liitämme niihin kaikkein yksinkertaisimman Jesajan 40:n luvun 6:sta
+säkeestä, niin havaitsemme, että ruoho ja kukat katoavaisuudessaan
+ovat ihmiselämän katoavaisuuden esikuvia ja ihanuudessaan ihmiselämän
+ihanuuden esikuvia, kahdella tavalla: ensiksi hyödyllisyytensä ja
+toiseksi kestävyytensä kautta -- maan ruoho antamalla meille siementä
+ja kauniina kaatuessaan jalan poljennan ja viikatteen iskun tieltä;
+ja veden ruoho vilvoittamalla meidän lepoamme ja taipumalla aallon
+sysäyksestä. Mutta jos me katselemme asiaa avarammassa inhimillisessä
+ja jumalallisessa mielessä, sisältää "_ruoho_, joka antaa siemenen" --
+vastakohtana puulle, joka kantaa hedelmän -- kolmannenkin kasviheimon
+ja täyttää kolmannenkin tehtävän ihmiskunnan palveluksessa. Se sisältää
+sen suuren heimon, johon pumpuli ja pellava kuuluvat, ja se suorittaa
+siis nuo kolme tehtävää: antaa ravintoa, vaatteita ja lepoa. Ajattele,
+mitä tämä suoritus merkitsee; ajattele yhteyttä liinavaatteiden ja
+liinakirjauksen toiselta puolen ja papillisen toimen ja tabernaakkelin
+varustusten välillä toiselta puolen, ja muista, että kaisla on kaikkina
+aikoina ollut ensimäinen matto, jonka luonto asetti ihmisen jalan
+alle. Huomaa sitten ne kolme hyvettä, joita niin selvästi esittää nuo
+kolme kasviheimoa -- joita ei vain sattumalta tai mielikuvituksen
+ajamana niihin liitetä, vaan jotka kaikissa kolmessa tapauksessa
+meille osoittavat raamatun sanat, nimittäin 1) Iloisuus ja hilpeä
+tyyneys vastaa ruohoilla ravintoa ja kauneutta: -- "Katsokaat liljoja
+kedolla, kuinka ne kasvavat; eivät ne tee työtä eivätkä kehrää"; 2)
+Nöyryys; vastaa ruohon rauhallista lepoa: -- "Muserrettua ruokoa
+ei hän ole katkaiseva"; 3) Rakkaus; vastaa ruohoilla vaatetusta
+(niiden nopean syttymisen takia): -- "Suitsuavaa pellavaa ei hän ole
+sammuttava". Huomaa lopuksi vahvistus näihin kahteen viimeiseen kuvaan
+minun mielestäni tärkeimmässä Vanhassa Testamentissa esiintyvistä
+ennustuksista kristillisen kirkon tulevasta tilasta, nimittäin siinä,
+joka sisältyy Hesekielin viimeisiin lukuihin. Mitta on otettava Jumalan
+temppelistä; ja koska nämä mitat on otettava ei vain laupeudessa vaan
+myös nöyryydessä, on enkelillä "kädessään _pellavainen_ nuora ja ruoko
+mitatakseen". Nuoraa käytettiin maan mittauksessa ja ruokoa rakennusten
+suuruutta määrätessä; ja siksi on kirkon rakennuksia eli töitä
+mitattava nöyryydessä ja sen alueita eli maata rakkaudessa.
+
+71. Liikkumattomien lehvien yläpuolella huojuvat suuret kuuset, ja
+niiden juurella värisevät ruohon hennot korret, mutta kirkkaiden
+tähtien tuike leviää yli maan taivaallisena rauhana, ja kaukana
+raudankovien vuoriharjanteiden kupeilla punoittavat, yhtä
+liikkumattomina kuin nekin, alppiruusujen rubininhehkuvat kukat
+aamu-auringon heikoissa ensi säteissä.
+
+72. _Sammaleet_. -- Nöyriä olentoja! Maan ensimäinen armolahja,
+joka hellin hyväilyin verhoaa sen alastomia kallioita; säälin
+täyttämiä olentoja, jotka eriskummallisen kunnioittavasti peittävät
+rappeutumisen ja hävityksen häpeällisiä arpia ja jotka hiljaa
+kietovat sormensa irtonaisten kivien ympärille, opettaakseen
+niille lepoa. Minulta puuttuu sanoja ilmaistakseni, mitä sammaleet
+oikeastaan ovat, sillä mikään sana ei ole kylliksi nöyrä, kylliksi
+täydellinen, kylliksi avara. Miten kuvailisin noita pieniä,
+pyöristyneitä, taljamaisia patjoja ja niiden hohtavaa vehreyttä, --
+niiden sädehtiviä, tähtimäisiä, rubininpunaisia kukkalehtiä, jotka
+ovat niin hienosäikeisiä kuin osaisivat kivimaailman henget kehrätä
+samoin porfyria kuin me lasia -- niiden hienosti kietoutuneita
+hopearihmoja, joiden reunat ovat kuin ambraa, jotka kiiltelevät,
+jotka ovat kuin puita ja joiden jokainen säije kimaltelee oikullista
+hehkua ja silkinlienteitä värejä, mutta kuitenkin on kaikki niin
+vaatimatonta ja nöyrää, luotua vain yksinkertaisimpaan, hellimpään
+rakkaudenpalvelukseen? Niitä ei voi kukkien tavoin poimia seppeleiksi
+eikä lemmenmerkeiksi; mutta taivaan lintu tekee niistä pesänsä ja
+väsynyt lapsi valitsee ne päänalusekseen.
+
+Ja niinkuin sammaleet ovat maan ensimäinen lahja, tuovat ne myös meille
+sen viimeisen antimen. Kun toiset kasvit ja puut eivät enää meitä
+hyödytä, ryhtyvät pehmeät sammalet ja harmaat jäkälät pitämään vartiota
+meidän hautakiviemme ympärillä. Metsät, kukat, anteliaat ruohot ovat
+aikansa tehneet parastaan, mutta sammalten palvelus on ikuinen. Puu
+kirvesmiehen työhuoneeseen, kukat morsiuskammioon, vilja aittaan, mutta
+sammal haudalle.
+
+73. _Jäkälät_. -- Kuten nämä erinäisessä mielessä ovat nöyrimpiä, niin
+ovat ne taas toisessa mielessä kunnioitetuimpia maan lapsista. Ne
+ovat hievahtamattomia, katoamattomia: niitä ei kalva mato, eikä niitä
+hävitä syksy. Ne ovat aina viehättäviä: niitä ei vaalenna kuumuus, eikä
+niitä kuihduta kylmyys. Niiden sormet ovat hitaat, mutta niiden sydän
+on luja, ja niiden tehtäväksi on annettu kutoa kukkuloiden mustaa,
+ikuista kangasta; näitä hitaita piirrostaiteilijoita on käsketty
+valmistamaan luonnokset niihin moninaisiin kuviin, jotka sitten
+upeilevat sateenkaaren kaikissa väreissä. Ne yhtyvät intohimottoman
+kallion tyyneen rauhaan, mutta niillä on myös sen ikikestävyys;
+ja kun pakenevan kevään tuulet pyörittävät edellään orapihlajan
+valkeita kukkia kuin lunta, ja kun kesä polttaa nääntyvältä niityltä
+esikkojen kuihtuvan kullan, upeilee korkealla vuorikallioiden kupeella
+tähtimäisiä hopeajäkälä-alueita, ja noiden läntisten huippujen
+oranssinkeltaiset täplät heijastavat laskevan auringon säteitä tuhannet
+vuodet.
+
+
+
+
+IX. MAISEMAN SIVEELLINEN VAIKUTUS.
+
+
+Siellä, minne rakkaus luontoon on koteutunut, on se ollut uskoa
+lisäävänä, pyhänä aineksena ihmismielessä... Sitä, joka rakastaa
+luontoa, elähyttää aina helpommin kuin muita korkea _usko_ Jumalaan...
+Rakkaus luontoon tuo mukanaan voimakkaamman tunteen korkeamman
+hengen läsnä-olosta ja kaikkivallasta, kuin mikään todistelu tai
+perustelu; ja kun tätä luonnonpalvelua viattomasti harjoitetaan muuten
+ottamalla huomioon ajan, tunteen ja muiden pyrkimysten vaatimukset
+ja yhdistämällä sen uskonnon korkeampiin peri-aatteisiin -- voi se
+avata meille erinäisiä pyhiä totuuksia, joista emme muutoin pääsisi
+selville. Otaksumatta, että tämä rakkaus luontoon olisi välttämättä
+yhteydessä ajan epä-uskon kanssa, olen minä sitä mieltä, että se
+liittyy suorastaan ajan kauneimpiin pyrkimyksiin ja vapauteen ja että
+se on nyky-ajan tervein aines, joka on sille erikoisesti ominaista;
+ja ell'ei tätä luonnonrakkautta viljellä enää kevytmielisesti eikä
+taitamattomasti, vaan jos sitä hoidellaan ankarana velvollisuutena,
+aiheuttaisi se ehkä tähän asti aavistamatonta edistystä; se selvittäisi
+ehkä ensi kertaa ihmiskunnan historiassa ihmiselle hänen elämänsä
+oikean olemuksen, hänen toiminta-alueensa ja hänen oikean suhteensa
+Luojaansa...
+
+Yksinkertaisimpiakin luonnon esineitä elähyttää eriskummallisesti tunne
+jumalaisesta läsnä-olosta. Puut ja kukat näyttävät kaikki jollakin
+tavoin olevan Jumalan lapsia; ja me itsekin, niiden toverit, jotka
+olemme luodut samasta tomusta kuin nekin, mutta jotka olemme suurempia
+kuin ne vain siitä syystä, että meidän ruumiillemme on annettu
+suurempi osallisuus jumalaiseen voimaan ja että meidän mieltämme
+vähemmän kiinnittää esineiden yleinen käytäntö, käsin koetettavat,
+silmin nähtävät muodot kuin niiden sisäinen ihanuus: tuo salaperäinen
+kieli, jolla ne puhuvat meille Jumalasta, ja ne vaihtelevat pysyvät
+näyt, jotka todistavat meille pyhästä totuudesta ja täyttävät meidät
+tottelevaisella, iloisella ja kiitollisella liikutuksella.
+
+Tieteellisiä harrastuksia on ylistettävä etupäässä sikäli, kuin
+ne johtavat meidät toimettoman haaveilun ensimäiseltä askelmalta
+tarkoituksenmukaisen ajattelun lähimmälle askelmalle. Mutta niitä
+on moitittava ja peljättävä, jos ne tälle toiselle askelmalle
+kokevat pysäyttää meidät ja tukahuttaa pyrkimystä yhä korkeampaan
+mietiskelyyn. Vain silloin tällöin onnistunee jonkun ainoan saattaa ne
+sopusointuun tämän mietiskelyn kanssa; mutta se tapahtuu vain vaivoin
+ja ponnistuksin -- sisäiseltä olemukseltaan ovat ne sille vihollisia,
+koska niillä on taipumusta halveksimaan ja tukahuttamaan tunteita ja
+hajoittamaan kaikki atomeihin ja lukuihin. Useimmille ihmisille on ilo,
+joka johtuu tietämättömyydestä parempi kuin oppinut ilo. On parempi
+kuvitella taivasta sinikuvuksi kuin synkäksi ilmattomaksi avaruudeksi
+ja pilviä kultaisiksi valta-istuimiksi kuin kylmiksi usviksi... Me
+emme voi saada selkoa yhdenkään ainoan kukan salaisuuksista, eikä se
+ole tarkoituskaan; mutta tarkoitus on sitä vastoin, että tieteellisiä
+harrastuksia on aina kauneudenrakkauden ja tiedontäsmällisyyttä
+herkkätunteisuuden tukeminen.
+
+Ei ole myöskään oikein merkitä kauneudenrakkautta kokonaan
+epätieteelliseksi; sillä on olemassa tiede esineiden ulkonaisista
+ominaisuuksista yhtä hyvin kuin niiden luonnosta; ja puheen ollen
+niiden rakenteesta täytyy yhtä hyvin ottaa se seikka huomioon, miksi
+esim. mollisäveleet herättävät surumielisyyttä tai miten esineet
+vaikuttavat meidän silmäämme tai meidän sydämeemme, kuin mistä
+atomeista tai värähdyksistä ne ovat syntyneet. Nykyajan valtavat
+koneelliset saavutukset, joista useimmat meistä ovat niin ylpeitä, ovat
+pelkkää ohimenevää kuumetta, osaksi keinottelun, osaksi lapsellisten
+harhaluulojen tuloksia. Kerran tullaan huomaamaan, että on yhtä
+mahdotonta rakentaa yleisiä valtateitä, joiden olisi määrä viedä meitä
+joillekin toivotuille perille, raudasta kuin tomustakin; niin, tullaan
+kerran vakuutetuiksi siitä, ett'ei yleensä ole sellaisia valtateitä,
+jotka veisivät jonnekin minne kannattaisi mennä; sillä jos niitä
+olisi, lakkaisi se paikka siinä silmänräpäyksessä olemasta menemisen
+arvoinen -- minä tarkoitan, mikäli halutuille esineille voi jollakin
+tavoin määritellä _hinnan_. Minkäänlainen tinkiminen tai petos ei
+voi koskaan peijata luonnon "liikkeestä" mitään puoleen hintaan. Jos
+tahdomme tulla vahvoiksi, on meidän tekeminen työtä. Jos mielimme
+saada ruokahalua, on meidän ensin kärsiminen nälkää. Jos aijomme tulla
+onnellisiksi, täytyy meidän ensin olla hyviä. Jos haluamme tulla
+ymmärtäväisiksi -- tulee meidän katsella ympärillemme ja ajatella. Ei
+mikään paikanvaihdos, joka käy sadan peninkulman nopeudella tunnissa,
+ei kangas, jota syntyy tuhannen kyynärää minuutissa, voi tehdä meitä
+hituistakaan väkevämmiksi, viisaammiksi tai onnellisemmiksi. Maailmassa
+on aina ollut enemmän nähtävää kuin ihmiset ovat voineet nähdä, miten
+hitaasti sitten liikkuivatkin; liikkumalla nopeammin eivät he ole
+näkevät enempää, eivätkä paremmin. Eikä mahda kauvan viipyä, ennen kuin
+huomataan, että tuo muka niin suuri keksintö voittaa (kuten luullaan)
+paikallisuus ja aika ei itse asiassa voita mitään; sillä paikallisuutta
+ja aikaa ei voida sisäisimmältä olemukseltaan koskaan voittaa, eikä
+sitä paitsi kuulu lainkaan niiden luontoon niiden voittaminen, vaan
+niiden _käyttäminen_. Hullu aina haluaisi lyhentää paikallisuutta ja
+aikaa; viisas haluaisi aina niitä pitentää. Hullu tahtoisi tappaa
+paikan ja ajan; viisas tahtoisi valloittaa ne, antaakseen niille eloa.
+Rautatiesi on, jos oikein asian ymmärrät, vain keino tehdä maailma
+pienemmäksi. Mutta lopultakin on meidän myöntäminen, mikä meidän olisi
+pitänyt havaita jo aikoja sitten, -- että ajatteleminen ja näkeminen
+ovat ihaninta maan päällä, eikä hurja kiiruhtaminen... Jalkaisin on
+levitetty uskonnon useimmat sanomat, ja olisikin totta tosiaan ollut
+vaikeata levittää niitä nopeammin muutoin kuin jalkaisin... Oikea
+onni ja jalous asuvat aivan lähellämme, mutta me emme niistä koskaan
+välitä, ja ennen kuin me itse olemme oppineet olemaan onnellisia ja
+jaloja, ei meillä enään ole paljoa sanottavana edes indiaaneille.
+Kilpa-ajojen ja metsästyksen kiihoitus, vieraspitojen remu yöllä,
+vaan ei päivällä, kallis ja väsyttävä musiikki, kallis ja hankala
+vaateparsi, huoliin upottava kilpailu paikasta, vallasta, rikkaudesta
+tai ulkonaisesta komeudesta, aherrus ilman päämäärää ja toimettomuus
+ilman lepoa -- kaikki nämä sivistyneen nyky-maailman nautinnot ovat
+sellaisia, ett'ei niitä minun mielestäni juuri kannata levittää. Ja
+kuitenkin ovat kaikki oikeat ja terveelliset nautinnot aina, siitä
+lähtien kun hän luotiin maan tomusta, kuten nykyaikaankin, olleet
+ihmisen saavutettavissa, saavutettavissa enimmiten rauhassa ja rauhan
+kautta. Katsella, miten vilja orastaa ja kukat kehittyvät; vetää syviä
+henkäyksiä auran tai lapion puuhissa; lukea, ajatella, rakastaa, toivoa
+ja., rukoilla -- nämä ne tekevät ihmisen onnelliseksi; hänen voimassaan
+on aina ollut niille omistautuminen; eikä hänellä _ole_ koskaan _oleva_
+voimaa enempään. Maailman onni tai onnettomuus riippuu siitä, että me
+opimme ja osaamme kaiken tämän vähäisen; mutta ne eivät lainkaan riipu
+raudasta, lasista, sähköstä tai höyrystä.
+
+Minä olen niin suuri haaveiden mies ja niin täynnä innostusta, että
+minä luulen vielä kerran sen ajan tulevan, jolloin maailma on tämän
+huomaava. Se on tähän asti tehnyt kaikki mahdolliset yritykset kaikille
+mahdollisille tahoille, paitsi oikealle; ja minusta näyttää, että sen
+matemaattisen välttämättömyyden pakosta on kerran tekeminen yritys
+myös oikealle taholle. Se on koettanut sotaa, saarnaa ja paastoa,
+ostoa ja myymistä, tuhlailevaa komeutta ja säästäväisyyttä, ylpeyttä
+ja nöyryyttä -- jokaista mahdollista elämäntapaa, joka suinkin näytti
+lupaavan onnea tai arvoa, mutta koko sinä aikana, jolloin se osti
+ja myi, taisteli, paastosi ja kidutti itseään valtion asioilla,
+kunnianhimoisilla suunnitelmilla ja kieltäymyksillä, oli kuitenkin
+ihmiskunnan onni Jumalan määräyksen mukaan siinä, että se tarkasteli
+hentoja sammalia tien reunalla ja yläpuolellaan kiitäviä taivaan
+pilviä. Silloin tällöin keksi joku väsynyt hallitsija tai kidutettu
+orja, missä maailman oikeat kuningaskunnat olivat, ja tuli muutaman
+auranalan suuruisen puutarhamaan omistajana mittaamattomien alueiden
+valtijaaksi. Mutta maailma ei lainkaan uskonut heidän kertomuksiaan,
+vaan tallasi yhä niitä hentoja sammalia ja halveksi yhä pilviä,
+etsien onnea omalla tavallaan, kunnes lopulta eksyksissä harhaillut
+luonnontiede saapui avuksi, eikä ainoastaan terävämmin huomioinut
+kaikkia esineitä, vaan keksi myös niille uusia käyttämistapoja.
+
+Koska maailma on vapaa valitsemaan mitä se tahtoo, erehtyi se
+luonnollisesti jälleen, tavallisuuden mukaan, ja kuvitteli, että sen
+onnen lähde oli tuossa pelkässä aineellisessa hyväkseenkäyttämisessä.
+Se ahtoi pilvet rautaputkiin, jotta sen rikkiviisas minä voisi kiitää
+yhtä nopeasti kuin pilvet. Sammalista keksi se syitä, joita saattoi
+kehrätä, ja niistä valmisti se itselleen helppoja ja hienoja vaatteita
+-- siinäpä sitä onnea olikin! Lentää yhtä nopeasti kuin pilvet ja tehdä
+kaikkea mahdollista kaikesta mahdollisesta -- eikö tämä totisesti ollut
+paratiisia!
+
+Mutta kun maailma jälleen jonkun ajan kuluttua jäi ilman paratiisia,
+niin tekisi se luonnollisesti jonkun toisen erehdyksen, mikäli se vain
+olisi mahdollista. Mutta minä en enää näe minkään uuden erehdyksen
+mahdollisuutta; kun on kerta kaikkiaan tavannut älynsä rajan ja tehnyt
+sen havainnon, ett'ei ole lainkaan sen paratiisillisempaa siihen
+kerran tottuneena kiitää hurjaa vauhtia, kuin kulkea hiljalleen, ja
+ett'eivät Manchesterin kaikki kukikkaat puuvillakankaat voi lahjoittaa
+mielenrauhaa -- niin, silloin uskon minä tosiaankin vähitellen
+opittavan ymmärtämään, että Jumala maalaa pilvet ja kutoo sammalten
+syyt, jotta ihmiset tuntisivat onnea katsellessaan Hänen luomistyötään
+ja seisoessaan rauhallisina Hänen rinnallaan nauttimassa Hänen
+työstään, jotta jokainen sen voiman jälkeen, mikä on hänelle annettu,
+ja Hänen johdollaan, levittäisi rauhaa ja rakkautta kaikkien Hänen
+luotujensa piiriin -- kuten Hän tahtoo, ja että nämä ovat ne ainoat
+todelliset inhimillisen onnen lähteet, mitkä koskaan ovat olleet
+mahdollisia tai tulevat olemaan.
+
+75. "Viljelemään ja varjelemaan maata."
+
+Tämän siis tunsi olla meidän työnämme. Mutta ah! Miten me sen
+suoritamme! Me olemme hävittäneet puutarhan, sen sijaan että meidän
+olisi pitänyt sitä varjeleman -- me ruokimme sotaratsujamme sen kukilla
+ja valmistamme keihäänvarsia sen puista!
+
+"Ja idänpuolelle liekehtivän miekan."
+
+Eikö sen liekkiä voida sammuttaa? Eikö milloinkaan päästä
+astumaan niistä porteista sisälle, jotka sulkevat tien? Vai eikö
+meiltä pikemminkin puutu halua astua sisälle? Sillä millaiseksi
+kuvittelemmekin muinoisen Eedenin, niin mitä siinä olisi ollut, jota me
+emme, jos oikein tahtoisimme, voisi vallata takaisin?
+
+Sanotaan sen olleen kukkaisan puutarhan. Entä sitten: kukat ovat
+valmiit kasvamaan kaikkialla, missä me niitä vain siedämme, ja mitä
+tiheämmässä, sitä kauniimpaa. Kukkakin lienee ihmisen tavoin langennut;
+mutta eivätpä varmaan sellaiset olennot kuin me osaa kuvitella mitään
+ihanampaa kuin ruusut ja liljat, jotka tihein ryhmin kasvavat lehti
+lehdeltä yhä korkeammiksi, kunnes maa, jos me vain haluaisimme, olisi
+niistä aivan punainen ja valkoinen.
+
+"Ja paratiisi oli täynnä suloista siimestä ja hedelmällisiä lehtoja."
+Entä sitten: mikä estää meitä peittämästä maata mielemme mukaan
+suloisella siimeellä ja kauneilla kukilla ja ihanilla hedelmillä?
+Kuka kieltää sen laaksoja kantamasta viljaa niin runsaasti että ne
+lopulta nauravat ja laulavat? Kuka estää meitä tekemästä lukemattomia
+hedelmätarhoja sen synkistä, kaameista, asumattomista metsistä, niin
+että kaikkia kukkuloita aina tuonne keväisen vaalenevaan taivaanrantaan
+saakka seppelöivät värähtelevät lumivalkoiset kukat ja että koko
+syksyinen maa hohtaa ravintoaineiden kasapäistä yltäkylläisyyttä?
+
+Mutta paratiisi, sanotaan, oli rauhan paikka, ja kaikki eläimet olivat
+meidän säyseitä palvelijoitamme. Entä sitten: maailma olisi vieläkin
+rauhan paikka, jos vain kaikki olisivat rauhanrakentajia, ja kaikki
+sen olennot palvelisivat meitä säyseästi, jos me hallitsisimme niitä
+ystävällisesti. Mutta niin kauvan kun me pidämme urheiluna lintujen
+ja metsänelävien tappamista ja mieluummin taistelemme lähimmäisiämme
+kuin omia vikojamme vastaan ja teemme niityistämme tappelutantereita
+emmekä rauhallisia laidunmaita -- niin kauvan tulee totisesti tuo
+liekehtivä miekka heilahtamaan puoleen ja toiseen, ja niin kauvan
+tulevat paratiisin portit pysymään kyllin lujasti suljettuina, kunnes
+me pistämme omien intohimojemme vielä terävämmän, vielä liekehtivämmän
+miekan tuppeen ja särjemme oman sydämemme porttien vielä lujemmat
+salparaudat.
+
+76. Valitettava esimerkki siitä, miten surkeilla erhepoluilla maailma
+kulkee, on se seikka, että sana "maa" merkitessään seutua, missä on
+peltoja ja metsiä, sisältää soimauksen sen asukkaita kohtaan, ja että
+vielä meidänkin päivinämme sanat "talonpoika, maalainen, kyläläinen",
+verrattuina sanoihin "porvari ja kaupunkilainen", merkitsevät raakuutta
+ja typeryyttä.
+
+Käyttäessämme näitä sanoja annamme liiankin helposti niiden pahemman
+merkityksen päästä vallitsevaksi, ikäänkuin olisi ja täytyisi olla
+aivan luonnollista, että maalaiset olisivat raakoja ja sivistymättömiä
+ja kaupunkilaiset sivistyneitä. Mutta minä luulen, että kehitys on
+etäisessä tulevaisuudessa johtava siihen asiain tilaan, että syntyy
+aivan vastakkainen suhde ja että sanojen tarkoitus uuden olojen
+käsityksen mukana kokonaan muuttuu, niin että on pakko sanoa: "tämä
+henkilö on sivistynyt ja hienotunteinen - hän on kaikin puolin
+maalaisihminen; tämä henkilö on sivistymätön ja raaka -- hän on kaikin
+puolin kaupunkilaisihminen".
+
+Miten tämän asianlaita lieneekään, se vain on ilmeistä, että
+kaupunkilaisen hyvän maineen perusti etupäässä hurja elämä, joka
+keski-aikana sisältyi vanhana pahana tapana kaikkien sotaan kaikkia
+vastaan. Ei mikään paikka ollut niihin aikoihin turvassa hävitykseltä,
+ja koska kaikki polut olivat avoinna rosvoritarille, liittyivät
+rauhaarakastavat ihmiset yhteen, etsivät suojaa kaupungin muurien takaa
+ja rakensivat niin vähän maanteitä kuin mahdollista; jota vastoin juuri
+ne ihmiset, jotka kylvivät ja korjasivat viljan Europassa, olivat vain
+paroonien alustalaisia tai orjia.
+
+Aateliston vastenmielisyys maanviljelykseen ja luostarilaitoksen
+haluttomuus tunnustaa olevia oloja pitkittivät Europassa henkistä
+tilaa, jolta puuttui kaikkea aistia sille, mikä koski luontoa; ruumis
+ja sielu tuhlattiin päättömiin sotiin ja ajatuksettoman sanasälyn
+pohtimiseen. Luostareissa ja turnajaisissa hankkivat ihmiset
+taitavuutta miekan ja sanan käyttelyyn ja sitä erehdyttiin pitämään
+kasvatuksena; Jumalan avarassa maailmassa nähtiin ennen kaikkea vain
+paikka, missä opetettiin sotaratsuja ja kasvatettiin elintarpeita.
+
+Tätä ihmisten intohimoista johtunutta luonnon kauneuden halveksimista
+kuvaa mainiosti eräs Paolo Uccellon taulu, joka käsittelee
+Pyhän Aegidion tappelua. Sotajoukot seisovat vastakkain villien
+ruusupensaiden saartamalla maantiellä; hennot punaiset kukat nuokkuvat
+kypäräin yllä ja hehkuvat tulisesti hyökkäysvalmiiden keihäiden
+välitse; sillä niihin aikoihin näyttäytyi koko luonto ihmiselle
+vain liehuvain kypäräntöyhtöjen välistä. Usean kerran en voi estää
+itseäni kuvittelemasta, että puutkin kaikessa epätäydellisyydessään
+kykenevät ikäänkuin tuntemaan surua siitä, että niiden viattomat lehvät
+lämpimässä kevätilmassa turhaan aukenivat ihmistä varten; ja Englannin
+laaksoissa loivat yötkin väräjäviä varjojaan vain siellä, missä rosvo
+jännitti joustansa ja metsästävä kuningas kiiti ratsunsa selässä,
+luontoa huomaamattakaan; ja Ranskan viehättävien virtojen rantamilla
+huojuivat korkeat poppelirivit hämärässä vain näyttääkseen oksiensa
+välitse palavien kaupunkien liekit etäisellä taivaanrannalla; keskellä
+Apenninein ihanoita solia kätkivät omituisesti koukeroivat öljypuut
+suojaansa petollisen salaväijytyksen; ja niiden laaksoniittyjen liljat,
+jotka aamulla olivat valkeita, olivat auringon laskiessa veripunaisia.
+
+77. On mahdotonta todellisen siveellisyyden, todellisen onnen ja oikean
+taiteen asua maassa, missä kaupungit ovat rakennetut sillä tavalla,
+tai, paremminkin sanoen, ovat mätetyt sellaisiksi rumiksi läjiksi kuin
+meillä; ne ovat kuin inhoittavaa hometta, joka täplin ja nyppylöin
+leviää yli maan, sen tuhoten. Meillä pitäisi olla viehättäviä,
+järkevästi järjestettyjä, vaan ei sattumalta kasautuneita, alueeltaan
+rajoitettuja kaupunkeja, jotka eivät ympärilleen syytäisi kauhistavia
+kuona- ja saastaläjiään, vaan joita piirittäisivät pyhät hedelmätarhat
+ja kukkivien puiden ja vienosti juoksevain jokien seppeleet.
+
+Mahdotonta! vastataan minulle. Olkoon niinkin. Minulla ei ole tekemistä
+mahdottomuuden, vaan ehdottoman välttämättömyyden kanssa. Mutta
+kuitenkin täytyy sen tulla mahdolliseksi, ennen kuin voimme saada
+oman taidekoulun; meidän täytyy näet löytää paikka, minne sijoittaa
+tulella käyvät tehtaamme, muualle kuin Englantiin tai ainakin sen
+muutoin hyödyttömille seuduille; ja rajoittaa tehdasteollisuus
+kaikkein vähimpään, niin ett'ei mitään laiteta raudasta, joka yhtä
+hyvin saatetaan valmistaa puusta tai kivestä, eikä mitään käytetä
+höyryllä, jota luonnolliset voimalähteet saattavat käyttää yhtä
+hyvin. Ja huomaa hyvin: on olemassa paljon enemmän kuin riittävästi
+vesivoimaa sille koneelliselle toiminnalle, jota yhteiskunta-elämä
+ja kaupungit vaativat; sillä suurille joille ankkuroidut myllyt ja
+nousuveden täyttämäin patosäiliöiden käyttämät laitokset asettavat
+riittävän määrän alituista käyttövoimaa meidän palvelukseemme. Maan
+muokkaus ihmiskäsin ja ehdoton tarpeettoman höyryvoiman välttäminen
+ovatkin sentähden ensimäisiä ehtoja taidekoulun syntymiseen jokaisessa
+maassa. Ja niin kauvan kun me siihen pääsemme, tapahtukoon se
+ennemmin tai myöhemmin, on se voitonriemuinen asiaintila jatkuva,
+jonka koneteollisuus on luonut jalompien taiteiden puutteessa; sillä
+vaikka Englannin huumaa kutomoittensa jyrinä, käyvät sen lapset ilman
+vaatteita; vaikka hiilikaivosten tomu mustaa sen kokonaan, paleltuvat
+ne kuoliaiksi; vaikka se on myynyt sielunsa kullasta, kuolevat ne
+nälkään. Me voimme tyytyä tähän voittoon, jos se näyttää Teistä
+otolliselta; mutta siitä saamme ainakin olla varmat: kaunotaiteet eivät
+ole siihen voittoon yhtyvät.
+
+78. Jos ihmiset eläisivät niinkuin heidän tulisi, olisivat heidän
+talonsa pyhättöjä -- pyhättöjä, joita me emme uskaltaisi vahingoittaa
+ja jotka, jos me saisimme asua niissä, jollakin tavalla pyhittäisivät
+meidätkin. Luonnolliset rakkaudensiteet ovat varmaankin oudosti
+höltyneet, outo kiittämättömyys isänkodin antimia ja opetuksia
+kohtaan on varmaankin vallalla, me olemme varmaankin tulleet siihen
+tietoisuuteen, että me hylkäämme vanhanaikuisen kunnon, emmekä omalla
+elämäntavallamme pyhitä kotejamme lapsillemme, koska jokainen rakentaa
+asumuksensa vain oman ikänsä lyhyeksi ajaksi, ja minä katselen
+noita kurjia kalkki- ja savihökkeleitä; joita liian aikaisin ja
+liian kypsymättöminä kohoaa suurkaupunkiemme ulkolaidoille -- minä
+katselen näitä keveitä, horjuvia, kallistelevia, pienistä puista ja
+jäljitellystä kivestä kyhättyjä korttirakennuksia -- näitä synkkiä
+talorivejä, jotka ovat kaikki yhtä mitättömiä, toinen toisensa
+näköisiä, ilman vaihtelua, ilman erilaisuutta, ilman kokonaisuutta
+-- yhtä kurjia kuin samannäköisiä -- minä katselen niitä, en vain
+mauttomuuden loukkaaman silmän välinpitämättömyydellä, en vain
+surren sitä, että ne rumentavat maiseman, vaan myöskin tuskaisesti
+aavistaen, että meidän kansallisen suuruutemme juuret ovat
+mädäntyneet, kun niillä on niin vähän jalansijaa kodin maaperässä.
+Minä pidän näitä lohduttomia ja arvottomia asunnoita merkkinä kansan
+yhä kasvavasta tyytymättömyydestä; ajan merkkinä, jolloin jokainen
+tavoittelee korkeampaa tasoa kuin mikä hänelle luonnostaan kuuluu,
+yhä halveksivammin katsahtaen kuluneeseen elämäänsä; jolloin jokainen
+rakentaa siinä toivossa, että pian saisi lähteä rakentamastaan talosta,
+ja elää toivossa, että hän pian unohtaisi ne vuodet, jotka hän siinä
+vietti; jolloin ei enää tunneta kodin lohtua, rauhaa eikä lepoa. Nuo
+ahdinkoon asti täytetyt asumukset, joissa vaivaloisesti kamppaileva
+ja herkeämättä ahertava ihmisjoukko elää, eroavat arabialaisen ja
+mustalaisen teltasta vain sikäli, että ne tehokkaammin estävät raittiin
+ilman pääsyä niihin, etteivät ne salli kauniin leiriytymiskentän
+vapaata valintaa, että ne ryöstävät vapauden suomatta lepoa tai
+rauhaa ja että ne estävät ylellisyyden saada tuon tuostakin vaihtaa
+oleskelupaikkaa.
+
+79. _Turner ei voi maalata maisemaa, ellei hänellä ole maisemaa
+käytettävänään; Titian ei voi maalata muotokuvaa, ellei hänellä ole
+ihmistä mallina edessään_. Minun ei luullakseni tarvinne näissä
+ahtaissa rajoissa lähteä sitä todistamaan; mutta lopultakaan ei minun
+onnistu tavata ainoatakaan sielua, joka uskoisi, että taiteen alkuna
+_on maamme pitäminen puhtaana ja kansamme tekeminen kauniiksi_.
+Vuosikymmenen olen minä työskennellyt, jolla, elleikään uskoen
+hyväksyttäisi näitä selviä tosi-asioita, niin ainakin ajateltaisiin
+niitä ehdotuksena, joka ei ole peräti hullu. Minä vakuutan vieläkin:
+maamme puhtaana pitäminen ja kansamme tekeminen kauniiksi ovat ne
+välttämättömät taideteokset, joista meidän on alkaminen! On tosin ollut
+taidetta maissa, joissa ihmiset elivät loassa palvellakseen Jumalaa,
+mutta koskaan ei ole taidetta ollut maissa, missä ihmiset ovat eläneet
+loassa palvellakseen paholaista. Tosin on taidetta ollut sielläkin,
+missä kansa ei ole ollut lainkaan kaunista, missä sen huulet ovat
+olleet paksuja ja sen iho auringon paahteen mustaama; mutta koskaan
+ei ole taidetta ollut maissa, missä kansa on ollut kalpeata kurjasta
+raadannasta ja missä se on kuihtunut kuoleman varjossa, missä nuorison
+huulet eivät ole olleet verenhohtavia, vaan nälän vaalentamia tai
+myrkyn vääristämiä.
+
+Ja siksi on kaiken sanottavani alku ja loppu tämä: me emme lähene
+jaloja taiteita matkustamalla nopeammin, vaan tekemällä asuntomme
+miellyttävämmiksi ja pysymällä niissä; me emme opi jaloja taiteita
+kilpaillen, vaan tyynesti panemalla parastamme, kukin omalla tavallaan;
+me emme opi jaloja taiteita näyttelyissä, vaan tekemällä sitä, mikä
+on oikein ja luomalla sitä, mikä on vilpitöntä, joko sitä sitten
+asetetaan näytteille tai ei, ja -- lyhyesti sanoen -- siten, että
+ihmiset rakentavat ja maalaavat ei ylpeydestä eikä rahanhimosta, vaan
+rakkaudesta, rakkaudesta taiteeseensa, rakkaudesta lähimmäiseensä tai
+korkeammasta rakkaudesta, jonka juuret ovat näissä tunteissa.
+
+
+
+
+X. KASVATUS.
+
+
+Siunauksellisin ja pyhin työ, jonka nykyään voi tehdä ihmiskunnan
+hyväksi, on opettaa ihmisille -- mieluimmin esimerkin kautta, sillä
+esimerkki on paras opettaja -- ei miten "he parantaisivat itsensä",
+vaan miten "he osaisivat olla tyytyväisiä". Jokaisen alhaisen luonteen
+ja jokaisen alhaisen olennon kirouksena on, että he syövät, _eivätkä_
+tule ravituiksi. Siunauksen sanat ovat, että heidän pitää syömän ja
+tuleman ravituiksi; ja koska on olemassa vain yhdenlaista vettä, joka
+sammuttaa kaiken janon, niin on myös olemassa vain yhdenlaista leipää,
+joka tyydyttää kaiken nälän -- oikeuden ja vanhurskauden leipä; jos
+ihmiset tätä isoovat, pitää heidän nälkänsä aina sammutettaman, koska
+se on taivaan leipää; mutta jos he isoovat jumalattomuuden leipää ja
+palkkaa, ei heidän nälkänsä ole tyyntyvä, sillä se on Sodoman leipää.
+Mutta opettaakseen ihmisiä olemaan tyytyväisiä, on tarpeellista täysin
+ymmärtää taito olla iloinen ja elää nöyrää elämää -- sillä kaikista
+taidoista ja tiedoista täytyy juuri tätä eniten tutkia. Nöyrä elämä,
+se on elämä, joka ei aseta päämaalikseen tulevaa ylenemistä, vaan
+tyytyy rauhalliseen ja suloiseen olemiseen; joka ei karkoita ajatusta
+tulevaisuuden huolehtimisesta, vaan ainoastaan turhan ennakkopelon
+ja tulevien päivien surun; joka kyllä suvaitsee varovaisuutta ja
+varustautumista, mutta ei kasaamista, -- elämä, joka on täynnä
+rakkautta kotilieteen ja kodin rauhaan, täynnä antautumusta kaikelle
+helposti saavutettavalle, herttaiselle ilolle -- ja juuri siksi
+etupäässä täynnä rakkautta luonnon maailmaan.
+
+81. Tietämisen todellinen elähyttävä voima esiintyy vain siinä
+silmänräpäyksessä, jolloin se saavutetaan, jolloin se täyttää meidät
+ihmettelyllä ja ilolla; ilolla, jota varten, se on hyvin huomattava
+seikka, äskeinen tietämättömyys on aivan yhtä tärkeä kuin nykyinen
+tieto. _Se_, ihminen on aina onnellinen, joka tutkii sellaista,
+mitä hän ei voi päästä täysin tuntemaan, vaan mitä hän joka hetki
+oppii yhä enemmän tuntemaan, Tämä on välttämätön ehto kuolevaiselle
+olennolle ja hänen järjelleen, jonka alku ja johto ovat Jumalassa;
+siksi on tämä sen onnen tila -- mutta huomaa hyvin; tila, joka ei
+ole pöyhkeyttä ja joka ei riemuitse siitä, mitä se tietää, vaan joka
+riemuitsee siitä, että se joka hetki keksii uutta tietämättömyyttä,
+että se joka hetki nöyrtyy ja joka hetki vaipuu ihmettelyn valtaan.
+Jos me olemme kerran kokonaan omaksuneet tiedon, lakkaa se meitä
+ilahuttamasta. Se saattaa valmistaa meille käytännöllistä hyötyä, se
+saattaa olla muille hyväksi tai tuottaa meille yhä suurenevaa voittoa
+kuin koronkiskurille; mutta jos me olemme päässeet sen perin pohjin
+tuntemaan, on se kuollut. Ihmeellisyys on siitä kadonnut, ja samaten se
+hieno väri, joka siinä välkähteli meidän ensi kertaa kiskoessamme sitä
+rajattoman meren helmasta... Kaikki ihmiset tämän tuntevat, vaikk'eivät
+he sitä ajattelekaan, eivätkä punnitse sen seurauksia. He muistelevat
+lapsuutensa päiviä onnellisimpinaan, sillä nämä päivät olivat
+suurimpain ihmeiden, suurimman yksinkertaisuuden ja voimakkaimman
+mielikuvituksen päiviä. Koko eroitus nerokkaan ihmisen ja muiden
+ihmisten välillä on siinä, kuten on oikein sanottu tuhansia kertoja,
+että tuo ensinmainittu pysyy paraasta päästä lapsena, joka katselee
+lapsen suurin silmin, alituisesti ihmetellen, tajuamatta suuria tietoja
+-- pikemminkin tajuten rajattoman tietämättömyytensä, mutta siitä
+huolimatta rajattoman voimansa; hänessä on ikuisen ihailun, hurmauksen
+ja luomisvoiman lähde, jossa hän tapaa näkyväisten ja kuvattavain
+esineiden valtameren ympärillään.
+
+82. Kuten meidän ruumistamme täytyy _yleisesti_ harjoittaa, jotta se
+pysyisi terveenä, niin täytyy myös henkisiä kykyjämme _yleisesti_
+kehittää, jotta ne pysyisivät terveinä. Emme sanoisi terveeksi ihmistä,
+jolla olisi voimakkaat käsivarret, mutta jonka jalat olisivat rammat;
+emmekä sitäkään, joka osaisi kävellä moitteettomasti, mutta joka ei
+voisi käyttää käsiään; emmekä sellaista, joka näkisi hyvin, mutta ei
+kuulisi lainkaan. Tieten tahtoen ei kai kukaan haluaisi ruumistaan
+moiseen vain osittain kehittyneeseen tilaan. Sitä suuremmasta syystä ei
+kai myös kukaan, jos hän voi sitä välttää, haluaisi saattaa henkeään
+moiseen tilaan. Ihmishenki on kuitenkin varustettu hyvin moninaisilla,
+aivan eri tarkoituksiin aijotuilla taipumuksilla -- niin sanoaksemme
+sielun jäsenillä., jotka surkastuvat, ell'ei niitä harjoiteta. Muuan
+sellainen jäsen on tiedonhalu; se on taipumus, kyky saada tyydytystä
+tietämisestä, ja jos se hävitetään, tulee ihminen kylmäksi ja
+typeräksi. Toinen on tunne-alttius; jos tämä kyky ottaa osaa elävien
+olentojen tunteisiin hävitetään, tulee ihminen kovaksi ja julmaksi.
+Kolmas sielun jäsen on ihailu; jos hävitetään tämä taipumus nauttimaan
+kauneudesta ja viattomuudesta, tulee ihmisestä alhainen ja ynseä.
+Neljäs on sukkeluus eli kyky leikkiä totuuden eri puolten valolla;
+jos tämä kyky hävitetään, tulee ihmisestä synkkä ja hyödyttömämpi ja
+ikävystyttävämpi muille ihmisille kuin mitä hän voisi olla. Sen tähden
+on jokaisen velvollisuutena toiminta-uraansa valitessaan niin paljon
+kuin mahdollista kehittää kaikkia näitä taipumuksia, mikäli niitä on
+olemassa, eikä vain tuota tai tätä, vaan kaikkia. Ja niiden
+kehittämis- ja jalostamistapa on yksinkertaisesti se, että tarkkaavasti
+tutkitaan jokaisen ominaisuuden esineitä. Vahvistaakseen ja
+kehittääkseen tunne-alttiuttaan täytyy elää elävien olentojen parissa
+ja huomioita niitä ajatellen, ja vahvistaakseen ja kehittääkseen
+ihailua täytyy oleskella kauniiden esineiden parissa ja tarkastella
+niitä.
+
+83. Lienee kylläkin kiistanalainen kysymys se, mikä menettelytapa
+eniten vaikuttaa järkeen ja sitä kehittää, mutta niistä seikoista,
+jotka ihmisen elämään astuessaan ennen muita täytyy tarkoin tuntea,
+saattanee tuskin riitaa syntyä.
+
+Minä luulen lyhyesti, että hänen täytyy tietää kolme seikkaa:
+
+Ensiksi ja ennen kaikkea: missä hän on.
+
+Toiseksi: minne hän menee.
+
+Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä.
+
+Ensiksi: missä hän on. -- Se merkitsee: millaiseen maailmaan hän on
+joutunut; kuinka suuri se maailma on; millaisia olentoja siinä elää ja
+millä tavalla; mistä hän on luotu ja mitä hänestä voi tehdä.
+
+Toiseksi: minne hän menee. -- Se merkitsee: millaisia tietoja tai
+millaisia ajatuksia on olemassa jostakin toisesta maailmasta kuin
+tämä; millainen tämä toinen maailma näyttää luonnoltaan olevan, ja
+mitä tiedonlähdettä hänen olisi viisainta tutkia, päästäkseen siitä
+selville: raamattua, koraania vaiko Tridentin kirkolliskokousta.
+
+Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä. --
+Se merkitsee: mitä taipumuksia hänellä on; millainen on ihmiskunnan
+nykyinen tila ja millaisia ovat sen tarpeet; mikä asema on hänellä
+yhteiskunnassa ja millä keinoin saattaa hän helpoimmin saavuttaa
+onnen ja levittää sitä. Ihmistä, joka tietää nämä seikat, joka niitä
+oppiessaan siihen määrin kukisti tahtonsa että hän on valmis aina
+tekemään sitä, mitä hän tietää pitävänsä tehdä, häntä sanoisin minä
+hyvin kasvatetuksi; mutta sitä, joka ei niitä tiedä -- huonosti
+kasvatetuksi, vaikka hän osaisi puhua kaikkia Babelin kieliä...
+
+Uudemman ajan suurena johtavana erehdyksenä on, että se pitää oppia
+kasvatuksena. Minä nimitän tätä erehdystä johtavaksi, sillä minä
+luulen, ett'ei olisi erikoisen vaikeata osoittaa melkein kaikkien
+muiden erehdysten johtuvan siitä, sekä pahimpain erehdysten ennen
+kaikkea kohdanneen taidetta.
+
+Kasvatus on siis lyhyesti ihmissielujen opastamista parhaaseen ja
+tekemistä parasta niistä, ja nämä molemmat päämäärät voidaan aina
+saavuttaa yhdessä ja samoin keinoin; kasvatus, joka tuottaa ihmiselle
+itselleen eniten onnea, tekee hänet myös avuliaisimmaksi muita kohtaan.
+Oikeaan kasvatukseen sisältyy siis ensiksi kunnioitus niitä päämääriä
+kohtaan, joita ihmiselle saatetaan asettaa ja jotka hän voi saavuttaa,
+ja toiseksi kunnioitus ainesta kohtaan, josta ihminen on luotu. Mikäli
+se suinkin voi, valitsee kasvatus päämäärän, joka on sopusoinnussa tuon
+aineksen kanssa; mutta se ei voi aina valita päämäärää, sillä monen
+ihmisen aseman elämässä määrää välttämättömyys; vielä vähemmin voi se
+valita ainesta, ja siksi supistuu koko kasvatuksen tehtävä siihen, että
+se sovittaa toisen toisen mukaan niin hyvin kuin se käy päinsä.
+
+Ensimäinen kohta, josta kuitenkin täytyy olla tarkoin selvillä,
+on, että aines on yhtä moninainen kuin päämäärä vaihteleva; ett'ei
+ainoastaan yksi ihminen ole erilainen kuin toinen, vaan että _jokainen_
+ihminen oleellisesti eroaa jokaisesta _toisesta_ ihmisestä, niin ett'ei
+minkäänlainen harjoitus, kouluutus eikä opetus voi koskaan tehdä
+kahta henkilöä aivan samanlaiseksi ajatuksien tai voiman puolesta.
+Kaikkien ihmisten kesken, kuulukootpa he sitten alhaisempiin tai
+ylhäisempiin luokkiin, ovat erilaisuudet yksilöiden välillä ikuisia
+ja muuttumattomia, vaikka he olisivatkin syntyneet aivan samoissa
+olosuhteissa. Tämä ihminen on tehty helopiistä, tuo tammesta; yksi
+liuskakivestä, toinen savesta. Ensimäisen kasvatus on kiilloittamista;
+toisen kuivattamista, kolmannen halkomista ja neljännen muovailemista.
+Ei maksa vaivaa ruveta kuivattamaan helopiitä; turhaan saa yrittää
+liuskakiven kiilloittamista, mutta ne molemmat ovat luonnollisten
+ominaisuuksiensa mukaan kutsutut suorittamaan palveluksia, joista
+meidän on niitä kunnioittaminen.
+
+Huuto alempien luokkien kasvattamisesta, joka päivä päivältä kaikuu yhä
+useammin ja yhä kovempaa, on viisas ja pyhä huuto, edellyttäen, että
+se laajennetaan huudoksi _kaikkien_ luokkien kasvattamisesta, selvästi
+ilmaisemalla kaikkien kunnioituksen sitä työtä kohtaan, mikä on kunkin
+suoritettavana, ja ainesta kohtaan, mistä hän on tehty. Mutta se on
+järjetön ja turha huuto, jos se, kuten sen ajatus onkin useimmissa
+tapauksissa, ilmaisee vain suurempia tiedonvaatimuksia, kokonaan
+välittämättä elämän yksinkertaisista tehtävistä, sellaisina kuin ne
+nykyään esiintyvät, ja sen elämän siunauksesta, joka on tuleva.
+
+Suuri erehdys, johon ihmiset tästä kysymyksestä puhuessaan mielellään
+eksyvät, on, että muka valo sellaisenaan aina olisi hyvää, ja
+pimeys sellaisenaan aina olisi pahaa. Kaukana siitä. Himmentämätön
+valo merkitsisi kaiken hävitystä. Se on hyvä niille, jotka istuvat
+pimeydessä ja kuoleman varjossa; mutta niille, jotka nääntyvät
+erämaassa, on suuren kallionkin varjo näillä vaivaloisilla seuduilla
+tervetullut. Jos on auringonpaiste hyvä, niin on myöhästynyt
+sadepilvikin hyvä. Vain silloin kun varjo vaimentaa valoa, on se
+kaunista ja elämälle hyödyllistä, puhdas valo on vaarallista, eikä
+ihmiskunta voi sitä sietää. On myös yhtä naurettavaa kuin sanoa
+valon sellaisenaan aina olevan hyvää, sanoa pimeyden olevan myös
+itsessään hyvää. Molemmat yhdessä tekevät toisensa vahingottomiksi,
+terveellisiksi ja hyödyllisiksi; niin menettelee päivä yön ja yö päivän
+suhteen, ja niin kauvan kun olemme inhimillisiä olentoja, voimme me
+yhtä vähän elää ilman aamuruskoa kuin iltahämyäkään. Taivaallisesta
+kaupungista tiedämme, ett'ei "siellä pidä yötä oleman", ja silloin
+me tunnemme niinkuin meidät tutaan; mutta yö ja salaperäisyys ovat
+molemmat tarpeellisia täällä, eikä meidän tehtävämme ole yrittää
+muuttaa yötä päiväksi, vaan tulla varmoiksi siitä, että me olemme kuin
+ne, jotka aamua odottavat,.
+
+Senpä tähden ei kasvatuksessa, olkoon sitten kysymys alhaisempien
+tai ylhäisempien luokkien kasvatuksesta, merkitsekään mitään, kuinka
+paljon tai kuinka vähän ihmiset tietävät, kunhan vain edellytetään
+heidän tietävän juuri sen, mikä tekee heidät soveliaiksi suorittamaan
+heille määrätyn työn ja olemaan sen kautta onnellisia. Millainen heidän
+tietojensa suuruus tai laatu on oleva määrättynä aikana ja määrätyssä
+tapauksessa, se on kokonaan toinen kysymys; pääasia, josta on päästävä
+selville, on, ett'ei ihminen missään mielessä ole hyvin kasvatettu
+vain siksi, että hän osaa lukea latinaa tai kirjoittaa englantia tai
+käyttäytyä sirosti vierashuoneessa, vaan että hän on ainoastaan silloin
+hyvin kasvatettu, jos hän on onnellinen, ahkera, avulias ja hyödyllinen
+maailmassa; että siksi miljoonat talonpojat ovat tälläkin hetkellä
+paremmin kasvatettuja kuin useimmat niistä, jotka sanovat itseään
+maailmanmiehiksi; että keinot, joita käytetään alempien luokkien
+"kasvattamiseksi" jokaisessa muussa mielessä kuin tämä, sangen usein
+tuottavat aivan päinvastaisia tuloksia kuin oli toivottu.
+
+Huomaa hyvin, ett'en minä sano enkä usko, ett'eikö alempia luokkia
+olisi tuhansin tavoin paremmin kasvatettava kuin nykyään on tehty.
+Minä uskon, että _jokaisen ihmisen kristityssä maassa tulisi olla yhtä
+hyvin kasvatetun kuin toisenkin_. Mutta minä vaadin kasvatusta, joka
+johtaa johonkin päämäärään, vakavaa, käytännöllistä, vastustamatonta
+kasvatusta siveellisiin tapoihin, ruumiilliseen voimaan ja kauneuteen,
+sielunominaisuuksiin, joita voidaan kehittää aina kunkin yksilön
+mahdollisuuksien mukaan, ja varsinkin yksityiskohtaiseen tietoon
+kunkin ihmisen erikoisesta tehtävästä; mutta kaikesta tästä huolimatta
+pyrkimyksissään rajattomasti vaihtelevaa kasvatusta, joka tekee tästä
+nuorukaisesta nöyrän ja tuosta itseensäluottavaisen; tyynnyttäen tämän
+sielua, tai puhaltaen tuohon kunnianhimon kipinän; milloin kiihoittaen,
+milloin hilliten, ja näin tehden kuitenkin pitäen tietoa vain yhtenä
+käytettävistään myriadeista keinoista tai myriadeista lahjoista, ja
+antaen tai kieltäen, aivan niinkuin viisas taloudenhoitaja kastelee
+puutarhaansa ja ohjaa täyden vesiryöpyn vain janoisiin kasveihin ja
+vain silloin, kun ne ovat janoisia; jota vastoin me nykyään valamme
+tietoja nuorukaistemme päähän kuin lunta sataa Alpeille, yhtä paljon
+tälle kuin tuollekin, kunnes he eivät enää jaksa enempää kantaa,
+ja kaiken lisäksi me vielä ylpeilemme siitä, että siellä ja täällä
+virta painuu niiden harjoilta alas laaksoihin, huomaamatta, että me
+ikiajoiksi kuivatimme liiaksi sälytetyt huiput.
+
+84. Meidän arvosteluumme vaikuttaa luonnollisesti aina sangen suuressa
+määrin kirjallinen makumme. Tunnen tosiaankin monta henkilöä, joilla
+kirjallisuuden alalla on mitä puhtain maku, mutta joiden maku
+taiteeseen nähden on peräti turmeltunut, ja tämä on ilmiö, joka minua
+hyvin suuresti hämmästyttää; mutta minä en ole myöskään koskaan
+tuntenut henkilöä, jolla olisi ollut väärä kirjallinen maku ja oikea
+maku maalaustaiteeseen nähden. Onkin sentähden hyvin tärkeätä, ei
+ainoastaan taiteen, vaan kaiken muunkin takia, että näinä kirjatulvien
+aikoina kukin pysyttelee kaukana kirjallisuuden suolasoista ja elää
+omalla pienellä kalliosaarellaan, jota virkistävät lähde ja lampi,
+molemmat puhtaita ja kauniita. Luonnollisesti voisin minä ehdottaa
+kirjakokoelman valintaa: erilaiset luonteet tarvitsevat tosin erilaisia
+kirjoja, mutta on kuitenkin kirjoja, joita kaikki tarvitsevat,
+ja jos sinä tosiaankin luet Homerostasi, Platoasi, Aiskylostasi,
+Herodotostasi, Danteasi, Shakespeareasi oikealla tavalla, ei sinun ole
+tarvis laajentaa kirjahyllyäsi niistä oikeaan ja vasempaan alituisten
+uusien tutkimusten takia. Nykyaikaisesta kirjallisuudesta vältä
+yleensä sanomalehtiä ja kuukausikirjallisuutta. Joskus saattavat ne
+sisältää hyödyllisen lyhennystiedon tai perinpohjaisen arvostelun,
+mutta kymmenen mahdollisuutta on olemassa yhtä vastaan, että ne vain
+hävittävät sinun aikaasi tai johtavat sinut harhaan. Jos haluat
+tutustua johonkin seikkaan ja sen ymmärtää, niin lue sitä käsittelevä
+paras kirja, mistä kuulet puhuttavan, äläkä sen lyhennysotetta. Ell'et
+pidä ensimäisestä kirjasta, jota koetat, niin etsi toinen, mutta
+älä milloinkaan toivo pääseväsi ymmärtämään asiaa vaivatta ja vain
+yleiskatsausten avulla. Vältä erikoisesti sitä kirjallisuudenlajia,
+joka käyttää korskeaa, asiantuntevaa sävyä; se on turmiollisinta
+kaikista. Jokainen hyvä kirja tai sellaisen kirjan osa on täynnä
+ihailua ja vapistusta; se saattaa sisältää vakuutteluja tai vakavaa
+ivaa, mutta se ei kovene koskaan kylmäksi eikä määrää mitään ylpeästi,
+vaan johtaa sinut aina kunnioittamaan ja rakastamaan jotakin koko
+sydämestäsi. Ei ole aina helppoa eroittaa jalojen ja puhtaiden kirjojen
+ivaa, mutta yleensä saatat olla varma siitä, että kylmäveriset,
+rapumaiset ja sammakkomaiset kirjat pilkkaavat tunnetta, mutta
+lämminveriset, inhimilliset kirjat syntiä...
+
+Lue vähän kerrallaan, pyri tuntemaan mielenkiintoa pikkuseikkoihin,
+äläkä lue niin paljon itsensä kertomuksen takia, kuin tutustuaksesi
+niihin viehättäviin henkilöihin, joiden seuraan nämä kirjailijat sinut
+vievät. Tavallinen kirja voi usein sinua suuresti huvittaa, mutta vain
+jalo kirja lahjoittaa sinulle hyviä ystäviä. Muista myös, että on
+vähemmän tärkeää, luetko sinä nuorempina vuosinasi sukkelia kirjoja
+kuin luetko sinä rehellisiä ja oikeamielisiä kirjoja. Minä en sen takia
+tarkoita, että niiden pitäisi oleman ikävystyttäviä tai vastenmielisen
+opettavia, vaan että niiden lausumat ajatukset ovat kunniallisia ja
+niiden herättämät tunteet jaloja.
+
+Toistaiseksi ja ehkäpä koko ijäksesikin tekevät opettajasi viisaimmin
+yrittäessään saada sinua tyytymään hiljaiseen hyveeseen, ja sellainen
+kirjallisuus ja sellainen taide ovat paraita sinulle, jotka
+jokapäiväisestäkin elämästä ja tutuistakin seikoista osoittavat sinulle
+toivovan työn ja nöyrän rakkauden esineitä.
+
+85. Kaikkien nuorukaisten, mitä säätyä ovatkin, tulisi perusteellisesti
+oppia joku käsityö, sillä on tosiaankin ihmeellistä, kuinka paljon
+ihmisen mielipiteet elämästä selkenevät sen kautta, että hän hankkii
+itselleen kyvyn tehdä joku esine hyvin käsillään. Entisinä aikoina
+riippui koko Europan korkeampien luokkien varsinainen elämä suurissa
+määrin jokaiselle välttämättömästä miekkailutaidosta; nykyään on
+luullakseni hyödyllisintä, mitä pojat oppivat yleisissä kouluissa,
+ratsastaminen, soutaminen ja pallon lyöminen. Mutta olisi paljoa
+parempi, jos parlamentin jäsen osaisi kyntää suoran vaon ja takoa
+hevosenkengän kuin sirosti nostella airojaan tai pitää moitteettomasti
+varpaitaan jalustimessa.
+
+86. Jos meiltä yht'äkkiä kysyttäisiin, vaatimalla lyhyttä vastausta,
+mitkä ominaisuudet pääasiallisesti asettavat suuret taiteilijat
+kehnojen edelle, vastaisimme me luullakseni, että ennen kaikkea heidän
+tunteellisuutensa ja herkkyytensä, toiseksi heidän mielikuvituksensa ja
+kolmanneksi heidän ahkeruutensa. Jotkut meistä mahtavat ehkä epäillä,
+onko oikein kiinnittää niin suurta huomiota tähän viimeksi mainittuun
+ominaisuuteen, koska me kaikki olemme tunteneet eteviä ja lahjakkaita
+miehiä, jotka olivat peräti laiskoja, ja lahjattomia miehiä, jotka
+olivat ahkeroita. Mutta vaikka sinä ehkä olet tuntenut lahjakkaita
+miehiä, jotka ovat olleet laiskoja, et sinä ole koskaan tuntenut
+_suurta_ miestä, joka olisi ollut laiska; ja niiden tutkimusten
+kestäessä, joita minulla on ollut tilaisuus toimittaa kaikkein
+jaloimpia teoksia tuottaneiden taiteilijain elämästä, ei ole mikään
+seikka niin usein herättänyt huomiotani -- ei mikään laki osoittautunut
+niin pettämättömäksi yleispätevyydessään kuin se seikka ja se laki,
+että he kaikki ovat olleet suuria työntekijöitä: ei mikään heitä
+koskeva seikka synnytä suurempaa ihmettelyä kuin se teosmäärä, jonka
+he ovat eläessään valmistaneet; ja kun minä kuulen puhuttavan jostakin
+nuoresta miehestä, jonka suurta lahjakkaisuutta minulle kehutaan, on
+ensimäinen kysymykseni hänestä aina: tekeekö hän työtä?
+
+Mutta vaikka tämä ahkeruuden ominaisuus onkin oleellinen taiteilijalle,
+ei se kuitenkaan millään tavalla tee taiteilijaa; useat ihmiset
+ahertavat uutterasti, vaikk'eikaan se, mitä he saavat aikaan, maksa
+paljoa. Eikä myöskään tunne tee taiteilijaa, koska toivoakseni monet
+voivat tuntea väkevästi ja jalosti, silti lainkaan välittämättä
+taiteesta. Mutta ne lahjat, jotka erityisesti merkitsevät taiteilijan
+-- _ilman_ hän on pysyvä heikkona elämässä ja unohdettuna kuolemassa
+-- joiden _avulla_ hänestä voi tulla maan vapisuttajia ja taivaan
+mahtavimpia valoja -- ovat tunnealttiuden ja mielikuvituksen
+ominaisuudet.
+
+87. Ei mikään minun väitteistäni ole herättänyt vakavampaa vastustusta
+eikä useammin joutunut kiistan esineeksi kuin se väite, että hyvä maku
+on etupäässä siveellinen ominaisuus. "Ei", sanovat monet vastustajani,
+"maku on yhtä, siveys toista. Sanokaa meille, mikä on kaunista; meitä
+ilahuttaisi tietää se; mutta me emme tarvitse saarnoja, vaikka te niitä
+osaisittekin pitää, mikä kuitenkin lienee epäiltävää."
+
+Minun sallittanee sentähden vielä jonkun verran tukea vanhaa
+väitettäni. Maku ei ole ainoastaan osa siveellisyyttä ja sen merkki;
+-- se on _pelkästään_ siveellisyyttä. Ensimäinen ja viimeinen ja
+terävin koettelukysymys elävälle olennolle on: "Mistä sinä pidät?"
+Sano minulle, mistä sinä pidät, ja minä sanon sinulle, mikä sinä
+olet. Mene kadulle ja kysy ensimäiseltä mieheltä tai naiselta, jonka
+tapaat, heidän "makuansa", ja jos he vastaavat rehellisesti, tunnet
+sinä heidät kokonaan, ruumiineen ja sieluineen. "Sinä, repaleinen
+ystäväni, joka astut niin epävarmasti, mistä _Sinä_ pidät?"
+"Piipusta ja katajaviinaneljänneksestä." Minä tunnen Sinut. "Entä
+sinä, nopeakäyntinen, kaunispäähineinen kunnon eukkoseni, mistä
+Sinä pidät?" "Puhtaasta liedestä ja siististä teepöydästä, jonka
+ääressä mieheni istuu minua vastapäätä, pienen lapsukaiseni levätessä
+rinnoillani." Hyvä, minä tunnen Sinutkin. "Entä Sinä, kultakiharainen,
+lempeäsilmäinen pikku tyttöseni, mistä Sinä pidät?" "Kanarialinnustani
+ja juoksentelemisesta metsän kukkien keskellä." "Ja Sinä sitten,
+mustakätinen ja matala-otsainen poikaseni, mistä Sinä pidät?"
+"Varpusten kivittämisestä ja rahanheitosta." Hyvä; me tunnemme nyt
+heidät kaikki. Mitä me enempää kyselisimme?
+
+"Niinpä niin", vastattanee, "mutta meidän pitäisikin ennemmin
+kysyä, mitä nämä aika-ihmiset ja lapset tekevät, kuin mistä he
+pitävät. Jos he _tekevät_ oikein, ei merkitse mitään, vaikka he
+pitäisivätkin sellaisesta, mikä on väärin; ja jos he _tekevät_ väärin,
+on samantekevää, pitävätkö se sellaisesta, mikä on oikein. Teko on
+pää-asia; eikä merkitse mitään, vaikka ihminen pitäisikin juomisesta,
+ell'ei hän vain juo; ja vaikka tyttönen mielellään hyväilisikin
+kanarialintuaan, ell'ei hän halua lukea läksyjänsä, tai vaikka
+pikkupoika kivittääkin varpusia, jos hän vain käy säännöllisesti
+pyhäkoulussa." Toistaiseksi ja tässä kohdassa myönnän, että se on
+totta. Sillä jos ihmiset päättävästi tekevät sitä, mikä on oikein,
+tulevat he kyllä aikanaan tekemään sen mielelläänkin. Mutta vasta
+sitten kun he _ovat_ päässeet tekemään sen mielellään, on heidän
+siveellinen tilansa oikea; ja niin kauvan kun he eivät tee sitä
+mielellään, on heidän tilansa väärä ja petollinen. Se mies ei ole
+ruumiillisesti terve, joka alituisesti ajattelee kaappiaan ja pulloaan,
+vaikka hän urhoollisesti kestääkin janonsa; vaan se mies, joka
+sydämellisesti nauttii vedestä aamulla ja viinistä illalla, molemmista
+oikeaan aikaan ja kohtuullisin määrin. Totisen kasvatuksen koko
+tarkoituksena ei olekaan saattaa ihmisiä vain _tekemään_ oikein, vaan
+_myös iloitsemaan_ juuri tuosta oikeasta; ei vain olemaan ahkeria, vaan
+myös rakastamaan ahkeruutta -- ei vain tulemaan oppineiksi, vaan myös
+rakastamaan tietoa -- ei vain olemaan puhtaita, vaan myös rakastamaan
+puhtautta -- ei vain olemaan vanhurskaita, vaan myös isoomaan ja
+janoomaan vanhurskautta.
+
+Tähän kuitenkin väitettänee tai ajateltanee: "Onko nyt mieltymys
+ulkonaiseen kauneuteen -- tauluihin tai kuvapatsaihin tai huonekaluihin
+tai rakennustaiteeseen mikään siveellinen ominaisuus?" Kyllä,
+totisesti, jos tuo mieltymys on oikeutettu. Mieltymys _kaikenlaisiin_
+tauluihin tai kuvapatsaisiin ei ole siveellinen ominaisuus, mutta
+mieltymys hyviin tauluihin ja kuvapatsaihin on siveellinen ominaisuus.
+Tässä täytyy meidän kuitenkin lähemmin määritellä, mitä tarkoitetaan
+sanalla "hyvä". "Hyvällä" en minä tarkoita taiturimaista enkä oppinutta
+-- enkä vaikeatekoista. Katso jotakuta Teniersin taulua, joka esittää
+paria noppapelissään riitautunutta juoppoa; se on läpeensä erinomaisen
+taitavasti tehty taulu, jopa niin taitavasti, ett'ei ole voitu luoda
+mitään samanlaatuista, joka voisi kilpailla sen kanssa; mutta se on
+kuitenkin läpeensä alhainen ja huono taulu. Se ilmaisee ihastusta kauan
+aikaa tarkasteltuun alhaiseen ja raakamaiseen aiheeseen, ja se ihastus
+on "säädytön" tai "epäsiveellinen" ominaisuus. Se on "huonoa makua"
+sanan syvimmässä merkityksessä -- se on paholaisten makua. Toiselta
+puolen ilmaisee joku Titianin taulu tai joku kreikkalainen veistos tai
+joku kreikkalainen raha tai joku Turnerin maisema ihastusta alituisesti
+tarkasteltuun hyvään ja täydelliseen aiheeseen. Se ihastus on kokonaan
+siveellinen ominaisuus -- se on enkelten makua. Koko taidenautinto
+ja koko taiderakkaus supistuu aivan yksinkertaisesti siihen, että
+rakastamme sitä, mikä ansaitsee rakkautta. Tämä ansio on ominaisuus,
+jota sanomme "rakastettavaksi" (vastakohdaksi "vihattavalle" esineistä,
+jotka ansaitsevat vihaa); eikä ole suinkaan mikään samantekevä tai
+mielivaltainen asia, vaan koko olemuksemme elinhermo, pidämmekö tuosta
+tai tästä. Mistä me _pidämme_, määrää, mitä me _olemme_, ja on merkkinä
+siitä, mitä me olemme; ja luonteen muodostamiseksi on välttämätöntä
+opettaa oikeata makua.
+
+88. Kaikki kirjat saattaa jakaa kahteen luokkaan: hetken kirjoihin ja
+kaikkien aikojen kirjoihin. Huomaa tämä eroitus -- se ei koske vain
+laatua. Se ei koske vain huonoa kirjaa, joka ei elä, ja hyvää, joka
+elää. Se on laji-eroitusta. On olemassa hyviä hetken kirjoja ja hyviä
+kaikkien aikojen kirjoja; huonoja hetken kirjoja ja huonoja kaikkien
+aikojen kirjoja. Ennen kuin jatkan, täytyy minun lähemmin kuvailla
+näitä molempia lajeja.
+
+Hyvä hetken kirja on siis -- minä en nyt puhu huonoista -- aivan
+yksinkertaisesti sellaisen henkilön hyödyllinen tai huvittava meitä
+varten painettu puhelu, jonka kanssa emme muutoin voisi keskustella. Se
+on usein sangen hyödyllinen, koska se ilmaisee sinulle jotakin, jota
+sinun tarvitsee tietää; ja usein sangen huvittavakin, kuten voisi olla
+älykkään ystävän suullinen puhelu. Nämä loistavat matkakuvaukset; nämä
+keveät ja näppärät pakinat päivän kysymyksistä; nämä uutelon muotoon
+puetut eloisat ja liikuttavat kertomukset; nämä täsmälliset ja tarkat
+tapahtumien esitykset, joita kirjoittavat päivän historiaa muodostavien
+tapausten todelliset toimimiehet, -- kaikki nämä hetken kirjat, joiden
+luku yhä lisääntyy sivistyksen levitessä, ovat meidän aikakautemme
+erikoisomaisuutta; meidän täytyy olla niistä hyvin kiitollisia ja
+syvästi hävetä, ell'emme käytä niitä hyvin. Mutta me käytämme niitä
+mahdollisimman huonosti, jos sallimme niiden anastaa todellisten
+kirjojen paikan; sillä tarkemmin sanoaksemme eivät ne olekaan kirjoja,
+vaan kauniiseen paino-asuun laitettuja kirjeitä tai sanomalehtiä.
+Ystävämme kirjeet voivat olla varsin miellyttäviä tai välttämättömiäkin
+hetkellään, mutta ansaitsevatko ne säilyttämistä vaiko eivät, on toinen
+kysymys. Sanomalehti on erinomaisesti paikallaan aamiaispöydässä,
+mutta sitä ei tosiaankaan tule lukea koko päivää. Samaten on laita sen
+pitkän kirjeen, joka, vaikka onkin sidottu kirjaksi, niin huvittavasti
+kertoo majataloista ja teistä ja ilmoista viime vuonna siellä ja
+siellä, tai joka taritsee hauskan jutun tai selvittää siinä tai siinä
+tapauksessa sattuneita todellisia seikkoja; ja kuinka arvokas hetken
+käyttöön moinen kirja saattaakin olla, niin ei se missään tapauksessa
+voi olla mikään "kirja", eikä ainakaan kirja, jota varsinaisessa
+mielessä kannattaisi "lukea". Kirja ei olemukseltaan ole puhuttu asia,
+vaan kirjoitettu asia, joka on kirjoitettu ei vain ilmoittaakseen
+jotakin, vaan pysyäkseen ja säilyäkseen. Tuollainen pakinakirja
+painetaan vain siksi, ett'ei sen tekijä voi puhua tuhansille ihmisille
+yht'aikaa; jos hän voisi, tekisi hän sen -- kirja on siis vain hänen
+äänensä _monistus_. Sinä et voi keskustella Indiassa oleskelevan
+ystäväsi kanssa; jos voisit, niin sinä sen tekisit; sen sijaan sinä
+kirjoitat, mutta se on vain äänen _siirtämistä_ paikasta toiseen.
+Kirjaa ei sitävastoin kirjoiteta yksinomaan äänen monistuksen eikä sen
+siirtämisen, vaan sen ikuistamisen takia. Tekijällä on sanottavana
+jotakin, jota hän pitää totena ja hyödyllisenä tai välttämättömänä ja
+kauniina. Mikäli hän tietää, ei ole kukaan vielä ennen häntä siitä
+puhunut; mikäli hän tietää, ei kukaan muu osaa siitä siten puhua. Hän
+katsoo siis olevansa velvollinen sanomaan sen, kaikissa tapauksissa
+selvästi ja täsmällisesti ja, jos hän voi, myöskin sulosointuisesti.
+Ikäänkuin elämänsä koko tuloksena pitää hän sitä sinä asiana tai
+sinä asiaryhmänä, joka on ilmoitettu hänelle; -- pitää hän sitä sinä
+totisen tiedon tai tajuamisen palasena, jonka hänen osalleen tullut
+auringonpaiste ja maa on tehnyt hänelle mahdolliseksi saavuttaa. Hän
+ikuistuttaisi sen mielellään kaikiksi ajoiksi; hän kaivertaisi sen
+kallioon, jos voisi, sanoen: "Tämä on minun parhaani; muutoin olen
+minä syönyt, juonut, nukkunut, rakastanut ja vihannut samoin kuin
+kaikki muutkin; minun elämäni oli kuin sumua, eikä sitä ole enää; mutta
+tämän minä näin ja tunsin; tämä, jos minusta mikään, on muistamisen
+arvoista." Tämä on hänen "kirjoituksensa"; se on hänen pienen
+inhimillisen kykynsä ja hänelle annetun totisen tajuamisen mukainen
+muistokirjoitus tai pyhä sana. Se on "kirja".
+
+89. Tämänlaatuisia kirjoja ovat kaikkina aikoina kirjoittaneet
+suurimmat miehet: -- suuret kirjailijat, suuret valtiomiehet ja suuret
+ajattelijat. Kaikki nämä kirjat ovat valittavissasi; ja elämä on lyhyt.
+Sinä olet kuullut tämän ennenkin; -- mutta oletko sinä mitannut ja
+jakanut sen lyhyen elämän ja sen mahdollisuudet? Tiedätkö, että jos
+sinä luet tämän, et sinä voi lukea tuota -- ett'et sinä huomenna enää
+voi voittaa takaisin tänään menettämääsi? Pysähdytkö sinä lavertelemaan
+palvelustyttösi tai tallirenkisi kanssa silloin kun sinä saat puhella
+kuningatarten ja kuninkaiden kanssa? Tai mielisteletkö itseäsi
+sillä, että sinä vain arvokkaasti tajuten omat kunnioitusoikeutesi
+tungeskelet nälkäisen ja typerän joukon kanssa saamaan _sisäänpääsyn_
+tänne ja _puheillepääsyn_ tuonne, sillä välin kun tämä ikuinen hovi
+on sinulle avoinna seurueineen, avarana kuin maailma, moninaisena
+kuin sen vaiheet, kaikkien aikojen hienoimpana ja mahtavimpana? Sinne
+voit aina päästä; siellä voit oman mielesi mukaan valita ystäväsi
+ja arvosi; ja jos kerran olet siihen hoviin päässyt, ei sinua voida
+sieltä koskaan ajaa pois muutoin kuin omasta syystäsi; ylimyksellinen
+seurapiirisi vahvistaa sinun synnynnäistä ylimyksellisyyttäsi, ja niitä
+vaikuttimia, jotka ajavat sinut tavoittelemaan korkeata paikkaa elävien
+yhteiskunnassa, arvostellaan, katsoen kaikkeen niiden totuuteen ja
+vilpittömyyteen, sen aseman mukaan, minkä sinä haluat saavuttaa näiden
+kuolleiden seurassa.
+
+"Sen aseman, minkä sinä haluat", ja aseman, jonka sinä _itse itsellesi
+valmistat_, täytyy minun lisätä, sillä -- huomaa hyvin -- tämä
+menneisyyden hovi eroaa sikäli kaikesta elävästä ylimyksellisyydestä,
+että se on avoinna vain työlle ja ansiolle, eikä millekään muulle. Ei
+ole rikkaus lahjova, ei nimi peljästyttävä, ei mikään juoni pettävä sen
+elyseolaisten porttien vartijaa. Syvimmässä merkityksessä ei kukaan
+alhainen eikä typerä henkilö pääse sisään. Tämän hiljaisen Faubourg
+St. Germainin ovella tehdään vain lyhyt kysymys; "Ansaitsetko sinä
+sisäänpääsyn?" Mene. Pyritkö jalojen miesten seuraan? Jalostu itse, ja
+sinä pääset sinne. Haluatko puhella viisaan kanssa? Opi ymmärtämään
+hänen sanojaan ja sinä kuulet hänen äänensä. Mutta et muutoin. Ell'et
+tahdo kohoutua meidän luoksemme, emme me voi alentua sinun tasollesi.
+Elävä aatelismies voi osoittaa sinulle kohteliaisuuttaan, elävä
+filosofi voi nähdä paljon vaivaa selvittäessään sinulle ajatustaan;
+mutta täällä ei teeskennellä eikä selitellä; sinun täytyy nousta
+meidän ajatustemme tasalle, jos tahdot niistä iloita, ja yhtyä meidän
+tunteisiimme, jos tahdot nauttia seurastamme.
+
+90. Sinä voit lukea kaikki British Museumin kirjat -- jos ikäsi vain
+siihen riittäisi -- ja kuitenkin jäädä ylen "sivistymättömäksi",
+kehittymättömäksi ihmiseksi; mutta jos sinä luet kymmenen sivua
+hyvää kirjaa, kirjain kirjaimelta, se on: todellisella tarkkuudella
+-- olet sinä siitä lähtien jossakin määrin sivistynyt ihminen. Koko
+eroitus sivistyksen ja ei-sivistyksen välillä -- mikäli se koskee
+vain sen älyllistä puolta -- on tässä tarkkuudessa. Sivistyneen,
+hyvin kasvatetun miehen ei tarvitse osata monia kieliä -- ei tarvitse
+osata puhua muuta kuin omaa kieltänsä -- ja hän on saattanut lukea
+vain muutamia kirjoja. Mutta kielen, jonka hän tuntee, tuntee hän
+perinpohjin; sanat, jotka hän lausuu, ääntää hän oikein; hän tajuaa
+ennen kaikkea sanojen ylimyksellisyyden, tuntee oikeata perua ja
+vanhaa verta olevat sanat ensi silmäyksellä ja osaa eroittaa ne
+uudenaikaisista alhaisosanoista; hän muistaa niiden kaikki esi-isät,
+niiden sukulaisuussuhteet ja niiden etäiset heimolaiset ja hän tietää
+alat, joilla niiden käyttö on sallittu ja ne palvelukset, joita ne
+suorittavat kansallisen sana-aatelin parvessa kunakin aikana ja
+kussakin maassa. Mutta sivistymätön, huonosti kasvatettu henkilö
+saattaa hyvän muistinsa avulla oppia monia kieliä ja puhua niitä
+kaikkia, eikä kuitenkaan tuntea sanaakaan niistä -- niin, ei sanaakaan
+edes omasta kielestään. Tavallinen valpas ja lahjakas merimies
+saattaa kielen puolesta tulla toimeen useimmissa satamissa, joissa
+hän nousee maalle; mutta hänen on tarvis ääntää vain yksikin lause
+jostakin kielestä, ja hänet huomaa heti sivistymättömäksi henkilöksi;
+samaten voi jo korostus tai tapa ääntää yksikin lause heti paljastaa
+sivistyneen henkilön. Tämän tuntevat niin syvästi ja tunnustavat niin
+ehdottomasti sivistyneet ihmiset, että väärä korostus tai tavunkin
+erehdys on omiansa jokaisen sivistyneen kansan eduskunnassa iki-ajoiksi
+osoittamaan sellaisen henkilön alemmalle sivistystasolle.
+
+91. Niillä nyky-aikaisilla orja- ja hulluraukoilla, jotka laahauttavat
+itseänsä karjan tai puupölkkyjen lailla läpi maiden, joissa he
+kuvittelevat käyneensä, ei voi olla pienintäkään aavistusta siitä
+monipuolisesta huvista ja niistä iloisista toiveista, mitkä liittyivät
+matkavaunun valitsemiseen ja järjestämiseen muinoisina aikoina. Ensiksi
+esiintyivät rakennetta koskevat kysymykset kestävyydestä ja keveydestä
+sekä henkilöitten ja tavarain varmasta ja soveliaasta asettelemisesta
+ja jakamisesta; sitten suunniteltiin se mahtava yleisvaikutus, jonka
+piti hämmästyttämän töllisteleviä katsojajoukkoja; sitten järjestettiin
+ovelasti varastopaikkoja istuinten alle, salalaatikoita akkunain
+puitteiden peittoon, näkymättömiä onkaloita täytteen alle, jotka
+kaikki olivat tomuntiiviit ja joihin pääsi vain salaisten rakojen
+tai Aladdinin lasku-ovien tapaisten lumoluukkujen kautta; sitten
+kiinnitettiin korvalliset niin ett'eivät ne päässeet liikkumaan; sitten
+pyöristettiin kaikki kulmat mukavaa lepoa varten; sitten kiinnitettiin
+taitavasti akkunaverhot ja niiden vetonauhat; akkunat istutettiin
+paikoilleen, sillä siitä riippui itse asiassa puolet vaunumatkan
+viehätyksestä; ja koko tämä pieneen alaan kasattu komeus sovitettiin
+sen henkilön vaatimusten mukaan, joka todennäköisesti tulisi istumaan
+vaunuissa, tuossa pienessä huoneessa, joka viiden, kuuden kuukauden
+aikana tulisi olemaan hänen varsinaisena kotinaan, -- kaikki tämä
+oli jo itsessään oikea mielikuvitusmatka, kaikkine todellisen matkan
+viehätyksineen, mutta ilman sen ikävyyksiä...
+
+Näin tukevasti varustetuille ja tavaroiden lisäksi kuudelle, jopa
+useammallekin henkilölle aijotuille perhevaunuille tarvittiin
+välttämättä neljä hevosta, jos mieli niiden liikkua edes kutakuinkin
+nopeasti; ja puoli tusinaa moisia valjakkoja pidettiinkin aina varalta
+jokaisessa postitalossa. Vaikka nyky-aikaisen lukijan lieneekin
+yhtä vaikeata kuvitella tätä aikaa, jolloin matkustus tapahtui niin
+kehittymättömällä ja kömpelöllä tavalla ja jolloin koko toimitus,
+vaikk'ei siitä olekaan vielä kovin kauvan, muistutti saksien ja
+goottien vaelluksia, niin älköön hän kuitenkaan luulko minun puhuvan
+puuta heinää sitä kuvatessani.
+
+Ranskalaiset hevoset -- ja seikka oli jokseenkin sama kaikilla
+suurilla europalaisilla kulkureiteillä -- olivat vankasti hölköttäviä,
+väkeviä vetohevosia, jotka hyvin täyttivät tehtävänsä, jopa ylikin,
+ruokkoamattomia, pitkähäntäisiä, hyvänsävyisiä, jotka hirnahtelivat ja
+kujeilivat keskenään niin usein kuin vain saivat siihen tilaisuutta;
+lisäksi olivat ne kestäviä ja tasaisia työssään, enimmäkseen
+totellen jo pelkkää huutoa, sillä vain selvyyden vuoksi tarvittiin
+ohjaksia; ruoskaa ei niiden tarvinnut koskaan maistaa, ja sitä
+käytteli ajomies vain ilmaistakseen tyytyväisyyttään itseensä ja
+hevosiin, antaakseen tietä tukkeaville vaunuille merkkejä väistymään
+syrjään, ja julistaakseen niiden kylien ja kaupunkien asukkaille,
+joiden läpi lasketettiin päivän kuluessa, että korkea-arvoiset
+henkilöt kunnioittivat heitä ohimenevällä läsnä-olollaan. Jos kaikki
+oli niinkuin olla piti, ajoi noita neljää hevosta yksi mies, joka
+ratsasti toisella aisahevosella; mutta jos hevoset olivat hyvin nuoria
+tai ratsastaja tottumaton, istui toinen mies etuhevosen selässä,
+Tavallisesti saatiin kuitenkin neljä varmaa ja säyseätä hevosta ja
+oivallinen ajaja, joka oli harvoin juovuksissa, mutta usein sensijaan
+varsin nuori, koska vanhemmat ja väkevämmät miehet voivat edullisemmin
+tehdä muuta työtä, ja kuka reipas nuori ratsastaja tahansa saattoi
+ohjata noita työhönsä tottuneita ja sävyisiä hevosia, hän kun lisäksi
+painoi vähemmän niiden selässä. Puolet ratsastajan painoa oli hänen
+saappaissaan, joita usein kuljetettiin sidottuina molemmin puolin
+satulaa kuin kahta sankoa, ja sitten kun hevoset oli valjastettu
+vaunujen eteen, nousi ajomies väli-aisalle ja keinotteli jalkansa ja
+säärensä saappaisiin.
+
+Tuskin vähemmän virallisen leiman kuin ajomiehet antoi
+paremmanpuoleisille matkavaunuille niiden sanansaattaja tai oikeammin
+sanoen etulähetti, jonka varsinaisena tehtävänä oli ratsastaa edellä
+tasaista ravia ja tilata hevosia postitaloista, niin että ne olivat
+valmiiksi valjastetut vaihdettaviksi, eikä aikaa tarvinnut hukata
+taipaleiden välillä. Hänen korkeampana toimenaan oli myös kaikkien
+ostosten suorittaminen ja laskujen maksaminen, säästääkseen perheeltä
+turhia vaivoja ja pieniä ikävyyksiä sekä lopuksi huolen ja vaikeuden
+puhua ranskaa tai muita vieraita kieliä. Lisäksi tunsi hän jokaisen
+kaupungin kaikki hyvät majatalot ja jokaisen majatalon kaikki hyvät
+huoneet, niin että hän saattoi jo etukäteen kirjoittamalla tilata
+kaiken sen, mikä parhaiten sopi hänen palvelemalleen perheelle. Jos
+hän oli älykäs mies ja ensimäisen luokan etulähettejä, tunsi hän
+myös tarkoin kunkin kaupungin nähtävyydet sekä kaikki ne salaiset
+keinot ja koukut, joita käytettiin saadakseen nähdä sellaistakin,
+mitä ei näytetty kenelle tahansa. Kuten lukija muistanee, ei Murrayn
+matkakäsikirjoja ollut vielä siihen aikaan olemassa, ja siksi toimitti
+sanansaattaja yksityisen matkakäsikirjan virkaa, ja tiesi, jos hän
+hyvin oivalsi asiansa, ei vain sen, mikä oli näkemisen arvoista, vaan
+myöskin mitä kukin mieluimmin halusi nähdä; tämän mukaisesti antoi
+hän myös ohjeitaan palveleville oppaille ja puuttui asiaan ikäänkuin
+korkeampana voimana vain silloin kun vaikeuksia esiintyi ja hänen
+sovittelunsa kävi välttämättömäksi maksuun tai käyttäytymiseen nähden.
+Hän seurasi säännöllisesti naisia näiden myymäläretkeilyillä, vieden
+heidät aina kaikkein hienoimpiin liikkeisiin ja tinkien tavaroiden
+hintaa määrään, joka hänestä näytti kohtuulliselta. Lopuksi tunsi
+hän luonnollisesti kaikki muut ensimäisen luokan sananlennättäjät
+matkan varrella ja ilmoitti, jos niin haluttiin, ketä muita arvokkaita
+henkilöitä, paitsi matkustajaa itseään, oli sattunut pysähtymään samaan
+majataloon.
+
+92. Polignyn kylä tai maalaiskaupunki, jonka muodostaa ryhmä hyvin
+rakennettuja vanhoja kivitaloja puutarhoineen ja hedelmälehtoineen
+ja jonka halkaisee jonkunlainen kaduksi yrittelevä kujanne, leviää
+Juravuorten juurella erään pienen laakson aukeamassa, joka Yorkshiren
+tai Derbyshiren kalkkiseuduilla olisi nuokkuvien jyrkänteiden väliin
+ahtautunut rotko ja jonka pohjalla hyppelisi reipas, soliseva puro,
+mutta joka täällä Juravuorilla on etäisyyteen pakeneva, eri korkeuksiin
+kohoaville pengermille asettautuneiden pelto- ja puutarhatukkujen
+muodostama teateri; terävätorninen luostari kohoaa sen syvänteessä,
+ja siististi rakennettuja talonpoikaismajoja, kodikkaita pikku pesiä,
+kyyhöttää niityn reunamilla ja kallion ulkonemilla; mutta puroa ei näy,
+eikä lähteitäkään, eikä tapaa pienintäkään järjellistä syytä, minkä
+vuoksi niitä ei näkyisi, ell'eihän, että Jumala on niin tahtonut.
+
+"Etäisyyteen" pakeneva, sanoin -- ehkäpä peninkulman verran kumpujen
+sekaan, ulommaisesta tasangosta lukien; ja laakson leikkaa puolen
+peninkulman pituinen poikki-aukeama, joka sallii suuren Pariisista
+Geneveen johtavan maantien oikullisin polvekkein ja viattomin
+tempuin kiemurrella kalliopengermiä ylös, tuolloin tällöin päätyen
+paikalle, mihin saapumisestaan sillä ei ollut aavistustakaan, ja aivan
+sekapäissään tähystellen kohtaa, mihin sen siitä olisi meneminen;
+-- heittäen jäähyväiskatseen Burgundian tasangolle, joka leviää sen
+pakenevien polvekkeiden takana, kunnes se vihdoin erään halenneen
+jyrkän kallion kohdalla törmää suoraan ylös rotkon rinnettä ja
+kulkee sitten pitkin sen reunaa paikassa, missä rotko sulkeutuu yhtä
+oikullisesti kuin se äsken oli avautunut, ja hämmästynyt matkustaja
+on ikäänkuin taikaiskusta jälleen tasangolla, mutta korkeammassa
+maailmassa. Maailmassa tasaisten kallioiden, joiden pinta rouheutuu
+kellertäväksi mullaksi, ja siihen on juurtunut ohut, mutta voimakas
+ruohomatto ja sinne tänne siroiteltuja pensaikkoja, kun taas etäämpänä
+siintävä kuusirivi nousee tuon tuostakin näkyviin, ja sen yläpuolella
+häilähtelee, jos ilta tai aamu on kirkas, kapea hopeanhohtava
+pilventapainen.
+
+Nämä Juravuorten alkuseudut eroavat monella miellyttävällä tavalla
+Ingleboroughin ympärillä leviävistä kalkkikivitasangoista, jotka ovat
+niiden englantilaisia vastineita. Yorkshiren nevat ovat enimmäkseen
+sata tai kaksisataa jalkaa korkeammalla, ja niitä huuhtelevat
+sadekuurot ja pieksee väkevä, melkein herkeämättä puhaltava tuuli.
+Ne hajoavat avaroiksi kentiksi irtonaisine kallionlohkareineen ja
+rosoisine liuskakivirinteineen, mitkä väliin vaihtuvat hiekkaan ja
+hiekkakivestä muodostuneeseen saveen, jotka elättävät pitkää ruohoa
+ja tuolloin tällöin ympäröivät jotakin lamparetta, väkevän tuulen
+estäessä nousemasta pienimmänkin ilahuttavan jäljen puusta, paitsi
+muutamia suojaisia kolkkia, missä on voitu harjoittaa istutustyötä.
+Mutta Juravuorten taivas on yhtä tyyni ja kirkas kuin muunkin Ranskan;
+jos päivä on sees tasangolla, on niin laita myös rajakukkuloilla;
+Juravuoria, jotka kokoonpanoltaan ovat kalkkia ja marmoria, kyntävät
+sateet ja tuulet sangen omituisiin halkeamiin ja uurteihin, mutta ne
+rikkoutuvat harvoin ja ovat jo aikoja sitten peittyneet joko metsän
+kukkiin tai lyhyeen, mehevään ruohoon ja kaikkiin auringonpaistetta
+rakastaviin kasveihin. Puhdas ilma, joka säilyttää puhtautensa myös
+alemmilla harjuilla, noin tuhannen jalkaa merenpintaa ylempänä, huokuu
+niiden suloisimpia tuoksuja ja loistaa mitä kirkkaimpia värejä, ja
+talvi valmistaa niille leposijan lumen valkoisen, suojelevan vaipan
+alle.
+
+Vielä suurempi ja omituisempi erilaisuus näytäksen jokien
+järjestelmässä. Miten ne häviävätkin ja kätkeytyvätkin ja
+pienenevätkin, huomaa ne sentään aina varsin selvästi Yorkshiren
+nevoilla; näkee paikat, missä ne olivat eilen, uomat, mihin ne tulevat
+ensi sadekuuron jälkeen juoksemaan, ja tuo ojanne tämän kallion
+kupeella tai sen huipulta kuuluva solina saattaa matkustajan aina
+ihmetellen kysymään, että ollaanko sitä tässä nyt Airen lähteillä
+tai Ribblen ylähaaraumilla tai Bolton Stridin alkupäässä tai niiden
+hopearihmojen lähettyvillä, jotka sitten kutoutuvat Teesiksi.
+
+Mutta ei tuulen suhina, ei purojen eikä virtojen solina eikä loiske
+eikä laulu häiritse Juran avonaisten seutujen lumottua hiljaisuutta.
+Sadepilvi sulkee sen kalliot syliinsä ja kastelee sen kedot; mutta se
+vilahtaa ohi, ja tuntia myöhemmin on kallio jälleen kuiva, ja vain
+kastehelmiä kimaltelee poimulehden säiliöissä, -- mutta puroista ja
+ojanteista -- ei jälkeäkään, ei eilen, eikä tänään, eikä huomenna.
+Näkymättömistä halkeamista ja vain hienon kalvon peittämistä raoista
+on vesi valunut pois kalliolta ja kedolta, ja vasta syvällä päälaakson
+pohjassa virtaa suuri joki, joka pysyy aina kaltaisenaan.
+
+93. Oletko konsanaan kuullut puhuttavan mistään niin surkeamaineisesta
+kuin on se mielikuvituksen sikiö, jolle on annettu nimi "viisasten
+kivi?" Taikakalua, joka muuttaisi halvan metallin jaloksi metalliksi,
+ei luonto tunne; eivätkä sitä muut kuin hullut etsisikään. Sen sijaan
+on luonto antanut meille taikakalun, joka voi muuttaa alhaisia sieluja
+jaloiksi sieluiksi! Ja se on tosiaankin "viisasten kivi", mutta se on
+kivi, jonka rakentajat hylkäävät.
+
+Jos olisi Kaliforniassa tai Australiassa kaksi laaksoa ja niiden
+pohjalla kahta erilaista soraa; ja jos sinä toisesta virranuomasta
+aivan puhtaan sattuman oikusta osuisit keksimään kultamöhkäleitä;
+ja toisesta uomasta, täysin varmasti ilman sattuman apua, voisit
+poimia pieniä lippaita, joissa olisi pitkää ikää ja lepoa
+lahjoittavia taikakaluja, ja alabasteri-astioita, jotka sisältäisivät
+niin kallisarvoisia voiteita, että ne voittaisivat arabialaisen
+kerjäläismunkinkin öljyt ja että ne saattaisivat ei ainoastaan silmät
+näkemään, vaan myös sielun tietämään mitä tahansa se haluaisi -- niin
+mietin minä tässä juuri, kumpaisessako laaksossa olisi enemmän kaivajia?
+
+"Aika on rahaa" -- niin sanovat meidän kokeneet kauppiaamme ja
+taloustieteilijämme. Mutta kukaan heistä ei luullakseni kuoleman
+lähestyessä katso vastakohtaa oikeaksi väittämällä, että "raha on
+aikaa?" Ehkäpä lopultakin olisi sentään parasta heille, ett'eivät he
+muuttaisi niin paljoa ajastaan rahaksi, mikäli he eivät mahdollisesti
+voi muuttaa myös ijankaikkisuutta rahaksi! On kuitenkin paljon
+sellaista, joka on rahaa tai jota voidaan muuttaa rahaksi samassa
+merkityksessä kuin että aika on rahaa. Terveys on rahaa, lahjakkaisuus
+on rahaa, tieto on rahaa; ja kaikki sinun terveytesi, älysi ja tietosi
+voidaan vaihtaa kultaan, ja siten saavuttaa sairaan, höperön ja sokean,
+kultaan uppoavan vanhuuden onnellinen päämäärä; mutta kultaa ei voida
+vuorostaan muuttaa terveydeksi eikä älyksi jälleen.
+
+"Aika on rahaa"; sanat kaikuvat korvissani niin että tuskin voin
+jatkaa kirjoittamistani. Eikö siis ole olemassa mitään parempaa? Jos
+me osaisimme oikein ymmärtää, että aika on -- _itseänsä_, niin eikö
+se olisi tarkoituksenmukaisempaa? Sellaista, jonka menettäminen tai
+voittaminen olisi ehdotonta menettämistä tai täydellistä voittoa. Ja
+että samaten olisi otollista ostaa terveyttä ja tietoja rahalla, mikäli
+niitä voidaan sillä ostaa; mutta ei ostaa rahaa _niillä_?
+
+Tosin voidaan niitä ostaakin elämän alussa, vaikk'ei enää sen lopussa.
+Niitä voidaan aina ostaa muille, elleikään meille itsellemme. Sinä
+voit ostaa, ja vielä hyvin helposta hinnasta, elämää, ikuisen
+elämän, kristillisen uskosi mukaan (ja siinä on kauppa, joka sinulle
+kelpaa!) Mutta sinä voit myös ostaa pitkiä tiedon ja rauhan ja voiman
+ja rakkauden ja onnen vuosia -- varmasti ja kokonaan riippumatta
+uskosta tai mielipiteistä -- kaikille noille epätoivon täyttämille,
+kuihtuneille lapsille, jotka juoksentelevat kaduillamme.
+
+"Tuo nyt ei ainakaan ole mitään kansantaloutta." Anteeksi! Tuo
+lohduttava, lupaava sana: "Mitä hän kuluttaa, se pitää hänelle jälleen
+maksettaman", on yhtä kirjaimellisesti totta silloinkin kun se
+sovitetaan kasvatukseen; ei mitään rahankylvöä voida toimittaa niin
+varman ja suuren elonkorjuu voiton toivossa kuin tätä; mutta tästä
+rahankylvöstä puhuen pitää vain vieläkin enemmän kuin lihan kylvöstä
+paikkansa se, että "mitä sinä kylvät, ei ole nouseva oraalle, ell'ei se
+ensin _kuole_". Sinun täytyy unohtaa rahasi ja kaikki muut aineelliset
+etusi ja kasvattaa vain kasvatuksen vuoksi! Sillä muussa tapauksessa
+on se hyväkin, mitä sinä koetat toimittaa, myrkyttyvä, ja niin menevät
+sekä se että sinun rahasi hukkaan.
+
+Ja tämä on ollut todellisena syynä siihen, että me olemme tähän asti
+epäonnistuneet kasvatusyrityksissämme -- tulivatpa nämä sitten ylhäältä
+tai alhaalta. Ei ole ollut rehellistä pyrkimystä itsensä asian hyväksi
+sellaisenaan. Alemmat luokat huutavat kasvatusta sentähden, että ne
+luulevat heti sen saatuansa pakostakin joutuvansa kuulumaan ylempiin
+luokkiin. Nykyään vallitsee omituinen harhaluulo kansan syvissä
+riveissä -- ja niihin lasken minä ilman muuta, kuten hyvällä syyllä
+voin tehdäkin, kaikki meidän helppotajuiset taloustieteilijämme ja
+kasvattajamme -- että nimittäin _jokainen_ voi tulla ensimäiseksi, tai
+ainakin että yleisen rynnistyksen ja kilpailun tila, jolloin jokainen
+on vuorostaan joutuva päällimmäiseksi, on mainio ihanne-tila, ja
+että jos vain jokainen poikanulikka on asianmukaisesti saanut hyvän
+kasvatuksen, ei hän voi kerran olla keinumatta omissa vaunuissaan --
+sillä ei oteta lainkaan huomioon, mistä silloin saataisiin ajajia ja
+jalankävijöitä. Mutta minä sanon teille mitä vakavimmin -- ja minä
+puhun varman tiedon pohjalla -- että on parempi miehen olla oppimatta
+lainkaan lukemaan ja kirjoittamaan kuin saada kasvatuksensa moisissa
+merkeissä.
+
+Ensimäisenä ehtona, jotta kasvatuksesta olisi hyötyä, on selvään
+havaita, ett'ei kasvatus suinkaan ole keino päästä eteenpäin
+maailmassa, vaan keino tyytyväisenä pysyä siinä kerran saavuttamallaan
+paikalla; ja valtion antaman kasvatuksen ensimäisten alkeiden tulisi
+samoin eritotenkin pitää silmällä kunkin luokan saamaa hyötyä
+henkilöistä, jotka muodostavat valtion. Alimmasta ylimpään luokkaan
+asti tulisi jokainen tällä saarella syntynyt lapsi laillisesti
+velvoittaa oppimaan inhimillisen kasvatuksen yleiset perusteet,
+ja hänet tulisi kastaa -- ei muutamilla otsalle pirskoitetuilla
+vesipisaroilla -- vaan taivaallisen viisauden ja maallisen voiman
+pilvessä ja meressä.
+
+Tämän valtion huoltaman yleisen kasvatuksen perusteet olisivat lyhyesti
+seuraavat:
+
+Ensiksi. -- Ruumis pitää nuoruudessa tehtämän niin kauniiksi
+ja täydelliseksi kuin mahdollista, kokonaan riippumatta muista
+tarkoitusperistä. Jos sinä sitten haluat panna elävän olennon toimiin,
+jotka heikontaisivat sen ruumista ja lyhentäisivät sen elämää, niin
+sanon minä ensiksi, että sinun olisi parasta jättää moiset toimet
+sikseen; mutta jos sinä välttämättä haluat saada ne suoritetuiksi,
+niin anna ainakin tuon elävän olennon, jonka aijot tappaa, sitä ennen
+saavuttaa täysi ruumiillinen voimansa ja maistaa nuoruuden riemua ja
+kehittää sen kauneutta. Sitten voit myrkyttää hänet, jos niin haluat.
+Taloudelliselta kannalta on tämä järjestelmä viisaampi, sillä hänestä
+lähtee nyt henki hitaammin kuin jos sinä olisit alkanut jo hänen
+nuorena ollessaan; ja sinä saat suoritetuksi suuremman määrän työtä,
+joka monin kerroin korvaa hänen harjoittamisensa kulut.
+
+Opettakaa siis ensiksi terveyden lait ja ne ruumiinharjoitukset,
+joita ne vaativat; ja siksi tulee teidän koulujenne sijaita ulkona
+raittiin maaseudun puhtaassa ilmassa, ja niillä tulee olla ympärillään
+avaroita alueita vapaasti käytettävänään. Ratsastaminen, juoksu ja
+henkilökohtaiset harjoitukset, joissa rehellisesti hyökätään ja
+puolustaudutaan, samaten kuin soitanto muodostaisivat pää-osat tässä
+ruumiin kasvatuksessa.
+
+Lähinnä näitä ruumiinharjoituksia tulee opettaa ne kaksi ominaisuutta,
+jotka antavat sielulle sen sulon, nimittäin kunnioitus ja sääli.
+Niitä ei tosin voida kirjaimellisesti "opettaa", sillä ne ovat
+synnynnäisiä jokaiselle luonnostaan hyvälle ihmiselle, mutta niitä
+pitää kehittää, aivan samoin kuin ruumiin voimaa täytyy kehittää
+huolellisin ja herkeämättömin harjoituksin. Minä en ole koskaan
+voinut ymmärtää, miksi Goethe -- "Wilhelm Meisterissa" esittämässään
+kasvatussuunnitelmassa -- sanoo, ettei kunnioitus ole synnynnäistä,
+vaan että se on opittava ulkoapäin; minusta nähden on kunnioitus
+niin väkevä ihmishengen ominaisuus, että ell'ei ihmisillä ole muuta
+kunnioitettavaa, niin palvovat ne jotakin hullua tai kiveä tai kasvia.
+[Alituisesti saarnaamalla sitä vastaan voidaan kunnioitus tukahuttaa
+ja kiihoittaa julkeus huippuunsa, mutta vaistoa ei voida milloinkaan
+kokonaan hävittää.] Mutta kunnioituksen oikea opettaminen tarkoittaa
+sen kohdistamista oikeihin henkilöihin ja esineihin ennen kaikkea
+asettamalla nuorison opettajiksi henkilöitä, joita sen täytyy rakastaa
+ja kunnioittaa; sitten kokoamalla sen hyväksi menneiden aikain
+historiasta kaikki, mitä on ollut arvokkainta ihmistoiminnassa ja
+ihmistunteissa, ja aina kiinnittämällä sen huomiota moisiin esikuviin
+ja tekemällä niistä sen kilvoittelun etevin päämaali, ja lopuksi
+antamalla sen, mikäli se saattaa tapahtua, oikeudenmukaisesti tuntea,
+kuinka mitättömiä sen oma voima ja tieto ovat siihen verrattuina, mitä
+muut ovat kyenneet suorittamaan.
+
+Sääliä pitää toiselta puolen pääasiallisesti opetettaman tekemällä
+siitä rohkeuden vertainen kunnia-asia ja suomalla sille yhtä suurta
+arvoa, koska se itse asiassa onkin rohkeuden lisä ja todiste, niin
+että koulun kirjoittamattomassa laissa pidetään yhtä häpeällisenä
+julmuutta kuin pelkurimaisuuttakin. Miehelle sopimattomaksi rikokseksi
+pitää leimattaman heikommalle olennolle saatettu tuska, ja jokaista
+tilaisuutta pitää käytettämän nuorison totuttamiseksi velvollisuutensa
+mukaisesti antamaan käytännöllistä apua, ja sen tutustuttamiseksi
+niihin todellisiin suruihin ja onnettomuuksiin, joita niiden on niin
+vaikea käsittää, jotka riemuiten astuvat elämään, kärsimyksistä mitään
+tietämättä.
+
+Kunnioitusta ja sääliä tulee meidän siis ennen kaikkea opettaa, ja
+näiden ominaisuuksien lisäksi, ikäänkuin niiden siteeksi ja vartijaksi,
+totuutta henkeen ja puheeseen, ajatuksiin ja mielipiteisiin. Totuutta,
+vakavaa ja syvää totuutta, pitää tavoiteltaman kuin aarretta ja
+varjeltaman kuin ruunua.
+
+Tällainen totuuden teroittaminen, niin että se lopulta muuttuu
+tavaksi, on opettajan tärkeimpiä tehtäviä; ja sen pitää sisältymän
+kaikkiin kasvatuksen osiin. Ensiksikin täytyy teidän totuttaa lapsenne
+noudattamaan suurta tarkkuutta kaikissa esittämissään selonteoissa; se
+on nimittäin sekä kunnianasia että kieliharjoitus ja saattaa heidät
+kilpailemaan, ken totuuden paraiten puhuisi, katsoen sekä itse siihen
+tapahtumaan, joka heillä on kerrottavanaan tai esitettävänään, niin
+ett'eivät he salaa eivätkä liioittele mitään, että heidän käyttämiensä
+sanojen täsmällisyyteen; ja täten tekevät he totuuden täydellisen
+kielen koetuskiveksi -- mikä se itse asiassa onkin -- ja antavat
+siveellisen tarkoituksen voiman sanojen huolittelulle ja taiteelle,
+minkä jälkeen he sovittavat tämän tarkkuuden myös ajatuksen ja
+havainnon kaikkiin tapoihin, niin että he aina _ajattelevat_ asiat
+ja esineet sellaisiksi kuin ne todellisuudessa ovat ja _näkevät_
+ne sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mikäli se on meidän
+vallassamme. Ja paljon on meidän vallassamme, sillä kaikki väärät
+ajatukset ja kaikki väärät huomiot johtuvat etupäässä siitä, että me
+ajattelemme sellaista, mikä ei meitä koske ja katselemme sellaista mitä
+meidän tekee mieli nähdä, sellaisen asemasta, mitä meidän tulisi nähdä.
+
+"Älä puhu muusta kuin siitä, minkä tunnet; älä ajattele muuta kuin
+sitä, mitä sinulla on edellytyksiä ajatella oikein; äläkä katsele
+vain sellaista, josta pidät, jos on muutakin nähtävänä": tämä on se
+oppi, joka on painettava nuorisomme mieliin, ja etupäässä meidän
+oman esimerkkimme ja itsehillintämme avulla. Älä milloinkaan opeta
+lapselle sellaista, mistä et itse ole varma; ja ennen kaikkea, jos
+sinä pyrit sen aivan nuorena ollessa painamaan jotakin sen mieleen,
+jotta nuoruuden herkkyys ja varhainen yhdistämiskyky sen sinne
+sitoisivat irroittamattomaksi, niin hanki ensin varmuus siitä, ett'et
+vain valhetta siten pyhittäisi. On aina olemassa enemmän ehdotonta,
+riidatonta tietoa kuin lapsi voi sen kyvyille soveltuvana oppia, ja
+siksi ei ole välttämätöntä opettaa sille mitään epäiltävää. On parempi
+sen jäädä tietämättömäksi tuhansista totuuksista kuin että yksikään
+valhe pääsee juurtumaan sen sydämeen.
+
+Tästä ja monista muista syistä tulee kasvatuksen pää-asiallisimpina
+aineina lähinnä historiaa olla luonnontieteet ja matematiikka;
+mutta näihin opinnoihin katsoen tulee teidän jakaa koulunne kolmeen
+ryhmään: yksi lapsille, jotka todennäköisesti ovat tuomitut elämään
+kaupungeissa, yksi lapsille, jotka tulevat elämään maalla ja yksi
+niille, jotka tulevat elämään merellä; näille viimeksimainituille
+aijottujen koulujen tulee luonnollisesti aina sijaita rannikolla.
+Lapsille, joiden elämä tulee kulumaan kaupungeissa, tulee
+opetusaineina, mikäli heidän taipumuksensa ja lahjansa sallivat, olla
+matematiikka ja taiteet; lapsille, jotka tulevat elämään maalla, pitää
+aineina oleman lintujen, hyönteisten ja kasvien luonnonhistoria ynnä
+maanviljelys käytännöllisesti opittuna; ja merimiehiksi varttuville
+lapsille tulee aineiden olla fysillinen maantiede, tähtitiede sekä
+merikalojen ja merilintujen luonnonhistoria.
+
+94. Rikosta ei voida estää rangaistuksella; se on aina keksivä jonkun
+rankaisemattoman, paljastumattoman muodon tai ilmauksen. Rikosta
+voidaan varmasti ehkäistä vain siten, ett'ei kukaan ihminen pääse
+kasvamaan rikokselliseksi; -- hävittämällä _tahdon_ syntiin, eikä vain
+sitä rankaisemalla sitten kun synti on tehty. Rikokset, suuret ja
+pienet, voidaan varmasti ehkäistä vain kasvatuksella -- ei yksin järjen
+kasvatuksella, joka monissa ihmisissä menee aivan hukkaan, toisissa
+vaikuttaen vahingollisesti, vaan sydämen kasvatuksella, joka on yhtä
+hyvä ja yhtä tarpeellinen kaikille.
+
+95. Milloin luulette lapsen kasvatuksen alkavan? Kuuden kuukauden
+vanhana voi se vastata hymyyn hymyllä ja kärsimättömyyteen
+kärsimättömyydellä. Se osaa tehdä huomioita, nauttia ja kärsiä syvästi
+ja jossain määrin tajunnallisestikin. Luuletteko ehkä, ett'ei se huomaa
+mitään eroitusta siinä, vallitseeko oivallinen järjestys kodissa ja
+onko kaikki siellä tyyntä ja hiljaista, ovatko sen isän ja äidin kasvot
+rauhalliset, onko sen korva tottunut heidän lempeisiin ääniinsä ja
+puhuttelevatko vieraatkin sitä ystävällisesti; vai heittelevätkö sitä
+sylistä syliin kovat ja välinpitämättömät tai turhamieliset ihmiset
+rappeutuneen talouden synkässä ympäristössä tai riehakkaan kodin
+meluavassa hälinässä? Siveelliset taipumukset määrätään, siitä ei voi
+olla epäilystä, etupäässä juuri näinä ensimäisinä mykkinä vuosina.
+Erikoisesti luulen minä puolestani, että tyyneys ja rauha ja sellaisten
+esineiden poistaminen, jotka huvittamalla lasta voivat vähentää sen
+tarkkaavaisuutta, niin että se häiriintymättä voi kiinnittää huomionsa
+pienimpiinkin näkyviin esineihin ympärillään, ovat suuressa määrin
+omiansa muodostamaan osan sen parasta ajatusvoimaa.
+
+96. Väistämättömänä lakina meidän heikolle inhimilliselle luonnollemme
+on, että taivas pakottaa sen ehdottomasti varhaisimman nuoruutensa
+kehitysaikana käyttämään mielikuvitustaan yhtä paljon kuin keuhkojaan
+ja sääriään; -- että sen on pakko kehittää keksimiskykyään kuten linnun
+siipiään; -- ett'ei minkään lahjoittamasi leikkikalun tuottama ilo
+voita sitä iloa, jonka lapset tuntevat kuvitellessaan olemattomia;
+eivätkä opettavimmatkaan tarinat, joita sinä saatat sepittää heille
+maailman ihmeistä, milloinkaan saavuta sitä mielenkiintoa, joka
+sisältyy lahjakkaan lapsen itsensä laatimaan kertomukseen ruusunlehden
+haaksirikosta puron pyörteissä.
+
+Erään ihmeellisimpiä todistuksia lapsen tarpeesta saada kehittää
+keksimis- ja uskomiskykyään -- sen _besoin de croire_, joka käy sen
+_besoin d'aimer'in_ edellä -- näet sinä siinä tavassa, millä sinä
+hävität niiden mielestä jonkun leikkikalun elävyyden antamalla sen
+noudattaa liian läheltä todellista elämää. Et koskaan näe lapsen
+valitsevan suosikikseen koneellista rottaa, joka osaa vipeltää yli
+lattian, tai villakoiraa, joka haukkuu -- tai taitoniekkaa, joka hyppii
+terästangoilla. Lapsi rakastuu liikkumattomaan esineeseen, rumaan
+esineeseen, usein myös sellaiseen esineeseen, joka meistä näyttää
+kokonaan turhanpäiväiseltä. Pieni serkkuni Lilly otti eräänä päivänä
+nukekseen puunpätkän, jonka päässä oli pyöreä oksa, -- hoiteli sitä
+mitä huolellisimmin en tiedä kuinka monen sairauden aikana, ja siinä
+erikoisen tärkeässä tilaisuudessa, jolloin nukelle oli tehtävä uusi
+yöpuku, taivutti hän äitinsä pään lähemmäksi, uskoakseen hänelle
+kainosti kuiskaten seuraavaa: "Äiti, ehkä on parasta, ett'ei tehdä
+lainkaan hihoja, koska ei Bibseyllä ole käsiä, eikä se sentähden niistä
+pitäisi."
+
+97. Älä luule voivasi tehdä tyttöä viehättäväksi tekemättä häntä
+onnelliseksi. Sinä et voi millään tavalla muuttaa hyvän tytön
+luontoa -- sinä et voi millään tavalla tukahuttaa niitä vaistoja,
+jotka kutsuvat häntä rakkauteen ja ponnistuksiin -- ilman että se
+lähtemättömin kirjaimin kaivertuu hänen kasvoihinsa ja tuo niihin
+kovuuden, joka on sitäkin tuskallisempi nähdä, kun se ryöstää
+kirkkauden viattomuuden silmistä ja sulouden hyveen otsalta.
+
+Naisellisten kasvojen täydellinen sulous voi johtua ainoastaan siitä
+ylevästä rauhasta, joka perustuu onnelliseen ja hyödylliseen elämään
+-- hempeäin muistojen täyttämään, ja tämän rauhan yhtymisestä siihen
+vieläkin ylevämpään lapsellisuuteen, joka on yhä täynnä luottamusta ja
+lupausta; -- joka samalla kainona ja iloisena aina herättää toivon yhä
+paremmista voitoista ja saavutuksista. Siellä ei ole vanhuutta, missä
+tämä lupaus on vielä säilynyt.
+
+Sinun velvollisuutesi on siis ensiksi kehittää hänen ruumiillista
+olemustaan, ja sitten, mikäli hänen vahvistuvat voimansa sallivat,
+täyttää ja kasvattaa hänen sieluansa kaikella sillä tiedolla ja
+kaikilla niillä ajatuksilla, jotka ovat omiansa tukemaan hänen
+luonnollista oikeudentunnettaan ja jalostamaan hänen luonnollista
+rakkaudenvaistoaan.
+
+Kaikkea sellaista tietoa on hänelle annettava, joka tekee hänet
+kykeneväksi ymmärtämään, jopa avustamaankin miesten työtä; mutta
+sitä ei ole annettava vain paljaana tietona, -- ei niin kuin olisi
+se tai voisi olla hänelle oppi-aineena, vaan ainoastaan opastuksena
+tunteelle ja arvostelulle. Hänen ylpeytensä tai täydellisyytensä
+päämääränä ei sillä seikalla sellaisenaan ole mitään merkitystä,
+osaako hän useita kieliä vaiko vain yhtä; mutta erinomaisen tärkeätä
+on, että hän osaa olla hyväntahtoinen muukalaista kohtaan ja että
+hän ymmärtää vieraan kielen kauneuden. Ei merkitse mitään hänen
+omaan arvoonsa tai hänen omaan arvokkaisuuteensa nähden, tunteeko
+hän tätä tai tuota tiedettä; mutta erinomaisen tärkeätä on, että
+hän on hankkinut itselleen tavan ajatella oikein, että hän tajuaa
+luonnonlakien tarkoituksen, väistämättömyyden ja rakkauden ja että
+hän voi seurata ainakin yhden tieteellisen tutkimusalan polkuja aina
+sen nöyryyden laakson kynnykselle asti, jonne vain viisaimmat ja
+jaloimmat miehet pääsevät, tunnustaen ijäti olevansa vain lapsia,
+jotka poimivat kiviä rajattomalta rannalta. Ei merkitse paljoa,
+kuinka monen kaupungin aseman hän tuntee tai kuinka monen tapahtuman
+vuosiluvusta tai kuinka monen kuuluisan henkilön nimestä hän on
+selvillä -- ei ole lainkaan kasvatuksen tarkoituksena tehdä naisesta
+hakemistokirjaa; mutta erinomaisen tärkeätä on, että hän oppii koko
+olemuksellaan tunkeutumaan siihen historian kohtaan, jota hän lukee,
+eloisasti ja voimakkaasti toistamaan sen tapahtumat omassa kirkkaassa
+mielikuvituksessaan, tarkalla vaistollaan tajuamaan sen kiihkeät
+kohtaukset ja näytelmälliset suhteet, jotka historiankirjoittaja liian
+usein himmentää omilla mietelmillään ja rikkoo omilla järjestelyillään;
+hänen tulee havaita jumalallisen palkinnon salattu tasapuolisuus ja
+läpi pimeydenkin nähdä sen tulikutomuksen kohtalokkaat langat, jotka
+sitovat hairahduksen sovitukseen. Mutta ennen kaikkea tulee hänen oppia
+avartamaan tunne-alttiutensa rajoja, kunnioittaen sitä historiaa,
+joka ikuisiksi ajoiksi muodostuu sen silmänräpäyksen kiitäessä ohi,
+missä hän itse rauhassa elää, ja sitä nykyistä onnettomuutta, jota,
+jos hän vain oikein siitä huolehtisi, ei enään senjälkeen esiintyisi.
+Hänen pitäisi kuvitella, mitä vaikutusta sillä saattaisi olla hänen
+ajatuksiinsa ja käyttäytymiseensä, jos hänet joka päivä asetettaisiin
+katselemaan kärsimyksiä, jotka eivät sen takia ole vähemmän todellisia,
+että ne ovat kätkettyjä hänen katseiltansa. Hänen tulisi edes joten
+kuten oppia näkemään sen pienen maailman mitättömyys, missä hän elää ja
+rakastaa, verrattuna siihen maailmaan, missä Jumala elää ja rakastaa;
+-- ja juhlallisesti tulisi häntä opettaa pyrkimään siihen, ett'eivät
+hänen hurskaat ajatuksensa olisi heikkoja niiden seikkojen lukuun
+nähden, jotka niihin sisältyvät, tai ett'ei hänen rukouksensa olisi
+veltompi silloin kun hän pyytää hetkellistä lievitystä puolisonsa tai
+lapsensa tuskiin, kuin silloinkaan kun hän rukoilee niiden monien
+puolesta, joilla ei ole ketään rakastavaa olentoa hoivanaan ja
+"kaikkien niiden puolesta, jotka ovat epätoivossa ja raskautetut".
+
+98. Huolimatta kaikesta siitä ulkokultaisuudesta, johon julmat, typerät
+tai kavalat ihmiset tekevät itsensä vikapäiksi alituisesti puhuessaan
+"velvollisuudesta tyytyä siihen osaan, jonka Kaitselmus on kullekin
+määrännyt", on sentään hitunen syvintä ja pyhintä totuutta tässä
+sanassa, ja siitä saa se sen voiman, joka sillä vieläkin on, vaikka
+sitä lakkaamatta hokevatkin säälimättömät ja ymmärtämättömät huulet ja
+vaikka sen kätkevätkin syvyyksiinsä epäilevät ja katkeroituneet sydämet.
+
+Ell'ei tosiaankaan tehtäisi vähintäkään yritystä heidän varhaisimman
+kasvatuksensa aikana määritellä, mihin toimiin kansan nuorukaisista
+kukin yksilöllisesti soveltuu, tai ell'ei lainkaan huolittaisi asettaa
+niitä, jotka eittämättömästi ovat osoittaneet kykyä erikoisiin
+tehtäviin, niille paikoille, jotka he parhaiten voivat täyttää -- niin
+silloin olisi mitä julkeimpia ja hävyttömimpiä tapoja, millä voidaan
+Jumalan nimeä väärin käyttää, sanoa hurjan kilpailun ja taistelun
+aikaansaamaa yhteiskunnallisen järjestyksen ja elämän surkeata
+sekamelskaa Kaitselmuksen työksi. Mutta jos oikealla hetkellä vakavasti
+yritetään hankkia nuorisolle, sen kykyjen mukaan, työtä, johon se
+parhaiten soveltuu, luulen minä lopulta sen järjestelmän osoittautuvan
+parhaaksi, joka vähiten herättää ajatuksia yhteiskunta-elämän tulevasta
+tavattomasta edistyksestä.
+
+Edistyksen oikea tarkoitus, jota ei ihmisten voiman ja onnen nimessä
+voida kieltää, ei ole korkeampien asemien ja arvojen valloittamiseksi
+käydyn taistelun telmeessä ja levottomuudessa, vaan siinä, että
+asteettain parannetaan keinoja sen elämän tarkoituksen täyttämiseksi,
+jonka olemme valinneet tai jonka olosuhteet ovat meille määränneet.
+Minä luulen sentähden, ett'ei työmiehen kunnianhimon päämääränä
+pitäisi oleman mestariksi pääseminen, vaan jokapäiväinen yhä
+hienostuneemman ja yhä esikuvallisemman taitavuuden hankkiminen
+omassa ammatissaan, palkkansa säästeliäs käyttäminen, niin että hän
+vähitellen rikastuttaisi ja somistaisi kotiansa yhä valikoidumpaan,
+vankempaan ja mukavampaan suuntaan, ja että hän kykenisi varaamaan
+onnellisen vanhuutensa täydelliseksi turvaksi summan, joka tekisi
+hänet riippumattomaksi vain sairaille ja rutiköyhille tarkoitetusta
+avusta, ja joka myös riittäisi auttamaan hänen lapsiaan sellaiseen
+asemaan elämässä, mikä vastaisi hänen omaa asemaansa. Ell'ei hänen
+palkkansa riitä kaikkeen tähän, on se suhteettoman pieni; mutta
+jos se on saavuttanut tämän oikeudenmukaisen korkeuden, en minä
+luule hänen ajautuvan, tulojen mahdollisesti kasvaessa suotuisten
+liike-olojen vallitessa tai jakamalla voiton mestarinsa kanssa,
+kuumeenomaiseen toimintaan elinehtojensa täydelliseksi muuttamiseksi
+ja ryhtyvän melkein välttämättömänä seurauksena edellisestä viettämään
+päiviänsä tuskallisessa tyytymättömyydessä oloihinsa ja lohduttomassa
+jokapäiväisen elämänsä halveksunnassa, koska ei mikään tuleva menestys
+voisi korvata hänelle kaikkea tätä. Minä pysyn tässä uskossani sitäkin
+suuremmalla syyllä, kun, vaikka otaksuisimmekin asteettaisen nousun
+yhteiskunnallisessa asemassa kaikille niille henkilöille mahdolliseksi,
+jotka käyttäytyvät oikein, kokemukseni ei johda minua luulemaan, että
+tuo ylennys sellaisenaan, jos se saavutettaisiinkin, edistäisi heidän
+onneansa.
+
+99. Ota meren rannalta kourallinen pikkukiviä, jotka kaikkia
+samalla lailla kohteleva meri on hyökyaaltojensa veljellisellä
+tasapuolisuudella kasvattanut kaikki eroituksetta pyöreiksi, ja sinä
+olet havaitseva hyvin pienen eroituksen jalojen ja arvottomien kivien
+välillä. Mutta se ankara kasvatus, jonka jalokiviseppä niille antaa,
+kertoo sinulle toisenlaisen tarinan. Halvinkin kivi siitä parantuu,
+mutta jaloin tulee niin paljon arvokkaammaksi, ett'et sinä enää voi
+lukea niitä molempia samaan ryhmään. Kauniit suonet ja värit ovat nyt
+kaikki kirkastuneet, ja niin voimakas on tässä luonnon pyrkimys, ett'ei
+hiominen ainoastaan osoita, mikä kivistä on paras, vaan että se paras
+on juuri ihanimmaksi hiottavissa. Sinä et ainoastaan havaitse, että
+sellaisilla kivillä on enemmän arvoa kuin toisilla, vaan sinä näet myös
+selvemmin tämän arvon enemmyyden; ja jota vähemmän kivellä on arvoa,
+sitä huonommin näet sinä sen vähänkin, mikä sillä on.
+
+Mutta se kasvatuksen laki, joka tavalliselle ylpeydelle tuottaa
+suurinta surua, on se, että kaikki sen voitot kasvavat korkoa korolle,
+niin että jota pitemmälle työssämme ehdimme, sitä kauvemmaksi jättää
+jokainen hetki meidät niistä nerokkaammista henkilöistä, joiden kanssa
+me alkuaan samanlaisten olosuhteiden vallitessa läksimme taipaleelle.
+Kaksi lasta käy koulua käsi kädessä ja tavaa puolisen tuntia samaa
+sivua. Koko ikänänsä eivät he sitten enää tavaa samaa sivua. Toinen on
+pian sivun edellä -- kaksi sivua, kymmenen sivua -- ja vaikka molemmat
+tekevät yhtäläisesti työtä, suurenee välimatka alituisesti -- lasten
+syntyessä ei sitä ollut lainkaan olemassa, niiden kuollessa on se
+suunnaton.
+
+Tässä saatat sinä eroittaa oikean kasvatuksen väärästä. Väärä kasvatus
+on ihana ja suloinen, se lämmittää sinua ja saa sinut päivä päivältä
+ajattelemaan yhä parempaa itsestäsi. Kun sitä vastoin oikea kasvatus on
+kuolettavan kylmä, sen kilvessä on Medusan pää ja se saa sinut päivä
+päivältä ajattelemaan itseäsi yhä mitättömämmäksi.
+
+100. Alituisesti kuulen minä tuota kummallista puhetta, että "kuinka
+vaikeata onkaan saada ihmiset maksamaan kasvatuksestaan!" Ajattelisinko
+minä niin! Panetko sinä lapsesi maksamaan kasvatuksestaan tai ajatko
+sinä sen niihin pakolla ja ilmaiseksi. Ethän sinä odota _heidän_
+maksavan sinulle opetuksestaan muulla tavoin kuin tulemalla hyviksi
+lapsiksi. Miksi vaadit siis, että talonpoika maksaisi kasvatuksestaan
+muulla tavoin kuin tulemalla hyväksi, kelvolliseksi mieheksi? --
+Luulisinpa, että siinä on maksua kylliksi, jos me vain pääsemme siitä
+selville. Maksua kylliksi sekä hänelle että meille. Sillä siinä on
+jälleen yksi suuria kansallisia erehdyksiämme, että ihmiset aina
+pitävät kasvatusta keinona paremman toimeentulon hankkimiseksi.
+Kasvatus ei ole mikään tuottava kauppa, vaikka se on kylläkin
+kallista; eivätkä sen parhaatkaan saavutukset tuota milloinkaan mitään
+rahanarvoista. Ei mikään kansa ole konsanaan ansainnut leipäänsä ei
+suurilla taiteillaan eikä suurella viisaudellaan. Mutta kylläkin
+pienemmillä taiteillaan tai teollisuudellaan ja käytännöllisillä
+tiedoillaan; sen jaloa oppia, sen jaloa viisautta ja sen jaloa taidetta
+täytyy aina ostaa aarteena, mutta niitä ei voida koskaan myydä väestön
+elatukseksi. Sinä et opi elääksesi -- sinä elät oppiaksesi. Sinun
+velvollisuutesi on uhrata ja uhrautua kansakunnan kasvatukselle,
+eikä siten tuottaa enemmän rahaa, mutta parempia -- ihmisiä; --
+mahdollisimman paljon hyviä ja kunniallisia kansalaisia. _Heissä_ on
+sinun "rahojesi arvo".
+
+101. On vapautta ja vapautta. Tuo virta tuolla, niin kristallinkirkas
+ja nuolennopea, jonka kuohu temmeltää ilmassa kuin metsävuohen
+varsain valkoinen lauma, on kyllä vapaa, Nyt katoaa se rannattomiin,
+rajattomiin rämeihin -- tihkuu näkyviin taas, matalana ja hitaana, aina
+mistä sitä vain haluttaa, väliin sieltä, väliin täältä, myrkyllisten
+kaislojen ja poreilevan liejun keskeltä -- se on yhä vapaa.
+Valittavinamme ovat kumpikin laji vapautta -- kumisevan kallioseinän
+ahtaus tai hyllyvän hiekan mykkä ja muodoton ranta...
+
+Tahdotko lähettää lapsesi -- tahdotko tosiaankin -- huoneeseen,
+missä on pöytä katettu makein viinin ja hedelmin -- joista toiset
+myrkytettyjä, toiset eivät? Ja voitko sanoa: "Valitse vapaasti
+lapsukaiseni! On niin hyödyllistä sinulle saada valita vapaasti; se
+kehittää sinun luonnettasi -- yksilöllisyyttäsi! Jos valitset väärän
+maljan tai väärän hedelmän, kuolet sinä ennen päivän laskua, mutta sinä
+olet hankkinut itsellesi vapaan lapsen arvon."
+
+Tuntuuko sinusta tämä kysymyksen tahalliselta kärjistämiseltä? Mutta
+minä sanon sinulle, sinä vapauden ihailija, ett'ei ole valintaa, joka
+ei samaten koskisi elämää tai kuolemaa. Mikään teko ei ole mahdollinen,
+mikään teon valinta ei ole mahdollinen väärän teon, väärän valinnan
+tuomatta mukanaan myrkkyä, joka sitten ijäksi on jäävä suoniisi. Et
+ikinä voi enää sen jälkeen tulla siksi, miksi sinä olisit voinut tulla,
+ellet olisi tehnyt sitä tai valinnut tätä. Sinä olet "kehittänyt
+luonnettasi", ehkä! Et suinkaan! Jos valitsit väärin, turmelit sen, ja
+vielä ikipäiviksi! Useasti olisi ollut sinulle parempi, että tulikuuma
+rautakanki olisi iskenyt sinuun ja heittänyt sinut pois siltä paikalta,
+poltettuna ja avuttomana, kuin että sinä valitsit niinkuin valitsit.
+"Sinä olet menettelevä paremmin seuraavalla kerralla!" Ei. Seuraavaa
+kertaa ei tule koskaan. Seuraavalla kerralla esiintyy valinta vallan
+toisessa muodossa -- koskee vallan toisia asioita -- ja sinä itsekin
+olet heikompi kuin ennen sen pahan takia, johon lankesit, kuten
+valintakin on oleva epäilyttävämpi kuin koskaan ennen sumentuneen
+katseesi takia. Ei kukaan tule viisaammaksi eikä väkevämmäksi tekemällä
+sitä, mikä on väärin. Sinä tulet viisaammaksi ja väkevämmäksi vain
+tekemällä sitä, mikä on oikein, joko sinua siihen sitten pakotetaan
+tai ei; tärkeintä, yksinään välttämätöntä on tehdä _niin_, minkälaisen
+pakon alaisena tahansa, siksi kunnes voit tehdä sen ilman pakkoakin.
+Mutta silloin oletkin sinä mies.
+
+"Mitä!" saattaisi joku itsepäinen nuorukainen ehkä epäillen väittää
+--; "eikö kukaan viisastu tekemällä sitä, mikä on väärin? Enkö minä
+paraiten opi tuntemaan maailmaa kokemalla, mitä siinä on pahuutta
+ja katumalla sitä? Enkö minä ole tällaisenanikin oppinut paljon
+hairahduksistani?" Se ponnistus, joka sai sinut jälleen osaksi
+parantumaan, maksoi todellisuudessa kalliin hinnan; se ajatustesi osa,
+joka sai sinut huomaamaan hairahduksesi, maksoi kalliin hinnan. Äly
+ja voima, jotka sinulle jäivät ja joita sinä käytit oikein, saavat
+palkintonsa; ja tuskastasi ja katumuksestasi ja tutustumisestasi
+hulluuden ja synnin hahmoihin opit sinä kyllä _jotakin_; kuinka
+paljon vähemmän sinä olisit oppinut, jos sinä olisit aina pysynyt
+oikealla polulla, sitä ei voida konsanaan ratkaista, mutta varmaa
+on, että se _on_ vähemmän. Vapaa valintasi hävitti sinulta aivan
+yksinkertaisesti paljon elämää ja voimaa, joita sinä et koskaan enää
+voi voittaa takaisin. On totta, että sinä nyt tunnet sian tavat ja
+ravan maun, mutta etkö usko, että isäsi olisi voinut opettaa sinut
+tuntemaan parempia tapoja ja miellyttävämpää makua, jos olisit
+pysynyt hänen talossaan, ja että se tieto, jonka menetit, oli paljoa
+suurempi ja suloisempi kuin se, jonka voitit? Mutta "vapaus kehittää
+minun yksilöllisyyttäni!" Yksilöllisyytesi on Jumala sinulle antanut
+ja se riippuu sinun rodustasi; ja jos sinun yksilöllisyytesi on
+sellainen, että siitä kannattaa puhua, et sinä tarvitse vapautta.
+Sinä tarvitset vain pakopaikan, missä voit työskennellä, ja rauhaa ja
+valoa -- et mitään muuta -- siinä vain sinun ehdottomat tarpeesi; jos
+enempää vaadit, ei se suinkaan enää koske vapautta, vaan ohjausta,
+opetusta, nuhdetta ja osanottoa. Mutta ell'ei sinulla ole varsinaista
+yksilöllisyyttä, jos sinulta puuttuu todellista luonnetta tai ell'ei
+sinussa kuohu oikea pyrkimys, silloin tahdot sinä kyllä olla vapaa.
+Sinä alat aikaisin ja poikana sinä jo vaadit ollaksesi mies ja miehenä
+luulet sinä olevasi yhtä hyvä kuin kuka tahansa. Sinä valitset vapaasti
+syödäksesi, vapaasti juodaksesi, vapaasti kompastuaksesi ja kaatuaksesi
+ja lopulta vapaasti kirotaksesi itsesi ja kuollaksesi. Kuolema on ainoa
+todellinen vapaus, mikä on meille mahdollinen, ja se on täydellistä
+vapautta -- se on lupa jokaisen mädäntyvän ruumiin hiukkasen irtautua
+viereisistä hiukkasista ja pitää huolta vain itsestään. Sinä nimität
+sitä lihan "turmelukseksi"; mutta ennen kuin siihen tullaan, on koko
+vapaus samanlaista sielun turmelusta. Sinä vaadit ajatuksen vapautta;
+mutta ell'ei sinulla ole riittävää aihetta ajattelemiseen, ei sinulla
+myöskään ole ajattelemisen tarvetta; ja jos sinulla on riittävää
+aihetta, ei sinulla kuitenkaan ole tarvetta ajatella väärin. Vain
+yksi ajatus on sinulle mahdollinen, jos olet viisas, ja se on -- että
+vapautesi on geometrisessä suhteessa tyhmyyteesi.
+
+"Mutta eikö meidän ole kiittäminen yksinomaan ajatuksenvapauttamme koko
+aikamme edistyksestä ja toiminnasta?" Jossakin määrin on meidän niistä
+-- siitä hyvästä, mikä meissä on -- kiittäminen useiden valheiden
+paljastamista ja pääsemistämme pahan pauloista. Mutta tästä ei meidän
+tule olla kiitollisia vapaudelle, vaan vapautumisellemme paheista ja
+julmista valtijoistamme. Jalot miehet ovat uskaltaneet ryhtyä tutkimaan
+valheita, joita oli kauvan julistettu, ei siksi, että nämä miehet
+olisivat olleet _vapaa_-ajattelijoita, vaan siksi, että he olivat
+niin rehellisiä ja syvällisiä ajattelijoita, ett'ei valhe enää voinut
+jäädä heiltä huomaamatta. Ajatuksen tai sen ilmaisujen supistaminen
+vainon avulla on luonnollisesti vain yksi muoto väkivaltaa, jota
+saattaa puolustaa tai ei, kuten kaikkea muutakin väkivaltaa, aina sen
+henkilön luonteen mukaan, jota se kohtaa, ja niiden jumalallisten
+ja ikuisten lakien mukaan, joihin se nojaa tai joita se loukkaa.
+Meidän ei pidä polttaa ihmistä elävältä vain siksi, että hän sanoo
+Atanasiuksen uskontunnustuksen loukkaavan kieli-opin sääntöjä, eikä
+anastaa piispalta hänen palkkaansa vain siksi, että joudumme hänen
+kanssaan väittelyssä tappiolle; mutta ei meidän myöskään tule sallia
+juopuneiden miesten hoilata kadulla öiseen aikaan. On paljon totta
+siinä Millin tutkielman osassa "Vapaudesta", joka käsittelee ajatuksen
+vapautta; useita tärkeitä totuuksia on siinä kauniisti esitetty, mutta
+monta, jotka ovat vähintäin yhtä tärkeitä, on jätetty pois, ja vaaka
+kallistuu sen tähden epätasaisesti. Sanan vapauden tulisi suuren kansan
+keskuudessa muodostua samanlaiseksi kuin sivistyneessä seurassa, missä
+kyllä vallitsee puhevapaus, mutta missä ei kirkuminen eikä reuhaaminen
+kävisi päinsä; tai samanlaiseksi kuin tavallisessa neuvoskunnassa missä
+kuunnellaan kuuntelemisen arvoisia miehiä sopivaan aikaan ja määrätyin
+rajoituksin. Se määrä vapautta, jonka sinä oikeuden ja kohtuuden mukaan
+voit luovuttaa sille tai tälle ihmisjoukolle, on tavallisesti kääntäin
+verrannollinen sen pyrkimykseen saada se; ja yleinen sivistys tai
+järjestykseen kutsuminen olisivat sangen usein paikallaan tässä meidän
+Englannissamme. Muutoin on vapauden hyviä vaikutuksia tai vahingollista
+höllyyttä punnitessa mahdotonta ratkaista, mikä johtuu rajoituksesta
+ja mikä johtuu hillittömyydestä tai missä on niiden oikea raja. Minä
+kiukustuin kerran pari kesää sitten varsin ankarasti Skotlannissa sen
+tähden, että Atholin herttua esti minut tutkimasta Glen Tiltin
+gneissi- ja liuskakivimuodostumia ajalla, joka olisi minulle paraiten
+sopinut; mutta lopulta minä ne kuitenkin näin ja kaikessa rauhassapa
+vielä, ja juuri tuosta estelystä, joka minua suututti, riippui
+todennäköisesti se seikka, että ne vielä olivat paikoillaan, ja ettei
+mikään roisto-osakeyhtiö ollut räjäyttänyt niitä ilmaan; jota vastoin
+Loch Katrinen ja Geneve-järven "vapaat" tiet ja lahdelmat on iki-ajoiksi
+halveksien sotkettu ja hävitetty, ei jonkun herttuan, vaan kymmenien
+tuhansien typeräin tyrannien toimesta.
+
+Joku rovasti tai tuomiokapituli saattaa siis ehkä väärin määrätä
+minut maksamaan pari penceä sen tai tämän tuomiokirkon näkemisestä;
+-- mutta sinun vapaa roskajoukkosi repii tornit ja kaikki aivan
+minun kuuluvissani, enkä minä koskaan enää pääse näkemään mitään.
+Ja ell'en minä pääsekään rotkon graniittikerrostumille asti, tulee
+niiltä joka tapauksessa virta alas minun luokseni Garryyn, puhtaana
+ja iloisena; mutta Beddington Parkissa estää minua etenemästä jonkun
+rakennuskeinottelijan hiljattain pystytetty lauta-aitaus; ja kirkkaan
+Wandelin (Popen "sinisen läpikuultavan Wandelin"), jonka vesi on
+yhtä jumalallista kuin kastalialaisen lähteen, täyttää vapaa yleisö
+vanhoilla kenkärajoilla, inhoittavilla saviastianpalasilla ja tuhkalla.
+
+102. Kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut viehättävämpää
+alankomaamaisemaa koko Etelä-Englannissa tai vienon inhimillisen
+leimansa ja elämänsä takia liikuttavampaa näkyä maailmassa kuin seutu,
+joka välittömästi koskettaa Wandelin lähteitä ja sulkee piiriinsä
+Addingtonin matalan nummen ja Beddingtonin ja Carshaltonin kylät
+kaikkine lammikoineen ja virtoineen. Ei koskaan laulanut väsymättömin
+huulin kirkkaampi ja jumalallisempi vesi kädestä, "joka langettaa
+sateen taivaasta"; eivät loistaneet koskaan laitumet keväisin
+eloisampaa kukkaisuhkeutta; ei ilahuttanut koti ihanammin vaeltajan
+sydäntä rauhallisen ylpeällä iloisuudellaan, jota koetettiin kätkeä,
+mutta joka siitä huolimatta tuli täydelleen ilmi. Tienoot ovat
+nykyäänkin (1870) vielä yleisissä karkeammissa piirteissään melkein
+muuttamattomat; mutta täysissä tosissani väitän minä, ett'en ollut
+koskaan nähnyt mitään niin ankaran tragillisessa mielessä kaameaa
+-- en edes Pisan rämeillä -- en Campagnan haudoilla -- en Torcellon
+hiekkasaarten rannoilla -- kuin ne hitaasti silmiin hiipivät
+näyt, jotka veltto, välinpitämätön, eläimellinen huolimattomuus
+ja hoidon puute päästävät peittämään tämän viehättävän, jalon
+englantilaisen maiseman kauneutta; eikä olekaan minusta mikään
+herjaus eikä jumalattomuus, ei mikään järjetön väite eikä häpeällinen
+ajatus vastenmielisempi eikä kuohuttavampi, käyttäessäni parasta
+arvostelukykyäni sen ajatuksen ja tarkoituksen selvittämiseksi, kuin
+se inhoittava saastutus, joka on tullut näiden lähteiden osaksi
+niistä juovain ihmislaumain puolelta. Juuri siihen, missä kirkas
+vesi, värisevänä ja tahratonna kuin puhdas valo laskee Carshaltonin
+lammikkoon ja kaivaa itselleen säkenöivän uoman someroon läpi
+sulkamaisen ruohon, joka keinuu ja nuokkuu, levittäen kaikkialle syviä,
+läpikuultavan kirkkaita juoviaan, jotka ovat kuin sammaleenväriseen
+helopiihin juotettuja kalcedonikiviä ja joiden sekaan on sinne ja
+tänne siroiteltu valkeita vesileinikköjä tähdiksi; juuri siihen, missä
+ensimäiset ojanteet kuplivat ja solisevat, juuri siihen syytävät
+lähettyvillä asuvat ihmisheittiöt katujensa ja talojensa saastan;
+lokaläjänsä ja rupajätteensä ja vanhan metalliromunsa ja mädät
+vaaterääsynsä; sillä koska ei heillä ole kylliksi tarmoa viemään
+törkyään muualle tai säädyllisyydentuntoa tarpeeksi kaivamaan sen
+maahan, heittävät he sen virtaan levittämään myrkkyään, joka irtautuu
+ja kulkee kauvas kaikkiin niihin paikkoihin, joihin Jumalan tarkoitus
+oli tämän veden mukana lähettää iloa ja terveyttä. Ja pienessä
+lammikossa muutamien talojen takana etempänä kylässä, missä toinen
+lähde porisee, makaavat lähteen ja sen pienen sortuneen kanavan,
+jonka aikoja sitten kaivoivat ja viitoittivat lempeämmät kädet,
+rikkoutuneet kivet hajallaan, saastaisen, muurisavesta, kuonasta ja
+tiilenpalasista muodostuneen läjän alla, jota tuo kirkas vesi kuitenkin
+pitää pakostakin puhtaana; mutta se ei voi valloittaa kuollutta maata
+loitompaa, ja toisella puolen ahdistaa ja ympäröi lammikon maatuvaa
+reunaa inhoittava vaahto, ja niin muuttuu se vähitellen mustaksi
+liejurinteeksi vuosikausien laiskuuden tuloksena. Puoli tusinaa miehiä
+voisi kuitenkin yhdessä päivässä puhdistaa nämä lammikot ja istuttaa
+kukkia niiden rannoille, niin että jokainen kesäisen tuulen henkäys
+levittäisi virvoittavaa tuoksua ja että jokainen kuin Bethesdan
+lammikon enkelten liikuttama kimalteleva aalto olisi ihmisten ilmoille
+tullessaan täynnä parantavaa voimaa. Mutta sitä päivätyötä ei ole
+koskaan uhrattu eikä luullakseni koskaan uhratakaan; eikä koskaan enään
+ole ihmissydän iloitseva näistä englantilaisista vesilähteistä.
+
+103. Tiedätkö, mitä on orjuus? Otaksu, että jonkun sivistyneen miehen
+ottaa joku Barbarian merirosvo vangiksi -- että hänet pakotetaan
+raatamaan peltotöissä, että hänet pannaan kahleisiin, että hänet
+ruoskien ajetaan työhön aamusta iltaan. Onko hän silti välttämättä
+orja? Ei suinkaan; hän on vain raa'asti kohdeltu vanki. On kuitenkin
+olemassa työtä, jota ei mikään Barbarian merirosvo saa häntä tekemään,
+sellaista työtä nimittäin, jota ei kunniallinen kristitty voi tehdä,
+ei tahdo tehdä, vaikka hän siitä sitten kärsisi kuoleman. Hänet
+sidottakoon ja häntä suomittakoon, mutta hän on kuullut puhuttavan
+eräästä henkilöstä, joka muinoin myös sidottiin ja jota myös
+suomittiin, mutta joka siitä huolimatta ei ollut orja. Hän ei siis
+ole orja pienimmässäkään määrässä. Mutta otaksuppas, että hän ryhtyy
+merirosvon palvelukseen ja asianomaista korvausta vastaan pinnistelee
+merirosvon airoissa, miten on silloin asian laita? Otaksu vielä, että
+hän soveliaasta maksusta kavaltaa vankitoverinsa ja että hän itse
+ryhtyy ruoskaa heiluttamaan sen sijaan että saisi sen lyöntejä maistaa
+-- muuttuu piiskuriksi afrikalaisen käskystä, oltuaan ennen piiskattava
+-- miten on silloin asianlaita? Kaikista typeristä harhaluuloista,
+joita meidän "yleinen mielipiteemme" suosii, luulen minä typerimmän
+olevan juuri sen, että orjuutta ei enää muka olisi lainkaan olemassa,
+jos siitä saa hyvän palkan! Kun itse asiassa juuri se seikka, että
+siitä maksetaan, tekee sen täydelliseksi. Miehen, jonka toinen on
+myynyt, tarvitsee olla vain puoliksi orja tai ei ensinkään; mutta mies,
+joka on itse myynyt itsensä! Hän on juuri oikea orja.
+
+104. Me olemme tyhmiä, anteeksiantamattoman tyhmiä, puhuessamme toisen
+sukupuolen "paremmuudesta" toisen edellä, ikäänkuin niitä voitaisiin
+verrata moisissa suhteissa. Toisella on sitä, mitä toiselta puuttuu;
+toinen täydentää toista, ja sitä täydentää toinen; ne eivät ole missään
+kohdassa toistensa kaltaisia, ja molempain onni ja täydellisyys on
+siinä, että toinen pyytää ja saa toiselta, mitä vain tuo toinen voi
+antaa.
+
+Niiden erilaiset luonteet ovat lyhyesti seuraavat. Miehen voima
+on toimelias, eteenpäinpyrkivä, suojeleva. Hän on oleellisesti
+tekijä, luoja, keksijä, puolustaja. Hänen älynlahjansa soveltuvat
+ajatteluun ja kekseliäisyyteen; hänen tarmonsa seikkailuun, sotaan
+ja valloitukseen, missä sota on oikeutettu ja valloitus välttämätön.
+Mutta naisen voima tarkoittaa hallitsemista, eikä taistelemista --
+eivätkä hänen järjenlahjansa sovellu kekseliäisyyteen eikä luomiseen,
+vaan lempeään järjestelyyn, ohjaukseen ja päättämiseen. Hän näkee
+esineiden ominaisuudet, niiden vaatimukset ja niiden paikan. Hänen
+suurena tehtävänään on jakaa palkinnot: hän ei antaudu taisteluun,
+mutta hän määrää erehtymättä taistelun seppeleen. Velvollisuutensa ja
+asemansa suojelevat häntä kaikelta vaaralta ja kiusaukselta. Miehen
+täytyy ankarassa kamppailussaan ulkona maailmalla alistua kaikkiin
+vaaroihin ja koettelemuksiin; hänen täytyy taipua epä-onnistuneihin
+yrityksiin, hänen täytyy kärsiä vääryyttä ja tehdä väistämättömiä
+erehdyksiä; usein on hänen pakko saada haavoja ja joutua tappiolle;
+usein johdetaan häntä harhaan, mutta _aina_ täytyy hänen karaistua.
+Kaikesta tästä suojelee hän kuitenkin naista; hänen taloonsa, jota
+nainen hoitaa, ei pidä, ell'ei nainen itse ole siihen syypää, minkään
+vaaran, minkään kiusauksen, minkään erehdyksen tai loukkauksen aiheen
+tunkeutuman. Siinä on kodin oikea olemus, että se on rauhan paikka;
+ei vain suoja kaikkea vääryyttä, vaan myös kaikkea pelkoa, kaikkea
+epäilystä ja kaikkea riitaa vastaan. Ellei koti ole tätä, ei se ole
+koti; jos ulko-elämän levottomuus tunkeutuu sinne ja jos mies tai vaimo
+päästää ulkomaailman vaihtelevan, tuntemattoman, tylyn tai vihamielisen
+seuran astumaan sen kynnyksen yli, lakkaa se olemasta koti; siitä
+tulee silloin vain tuon ulkomaailman osa, jonka suojaksi sinä olet
+nostanut katon ja jonne sinä olet tulen sytyttänyt. Mutta mikäli koti
+on pyhä paikka, Vestan temppeli, sydämen temppeli, perheen jumalien
+vartioima, jumalien, joiden kasvojen eteen ei kenenkään pidä astuman,
+jota ne eivät voi rakastavasti ottaa vastaan -- mikäli koti on tätä,
+ja mikäli katto ja tuli ovat vain jalomman varjon ja jalomman valon
+esikuvia -- varjon kuin kallion polttavassa erämaassa ja valon kuin
+majakan myrskyisen meren rannalla -- sikäli ansaitsee se kodin nimen ja
+kohottaa kodin kunniaa.
+
+Ja minne oikea vaimo tuleekaan, kaikkialla on tämä koti aina hänen
+ympärillään. Vaikkapa vain tähdet kiiluisivat hänen päänsä päällä;
+vaikkapa vain kiiltomato öisenkylmässä ruohossa olisi ainoa tuli hänen
+jalkojensa juuressa; on koti sittenkin siellä, missä hän on; ja jalon
+naisen koti avautuu laajalle hänen ympärilleen, ihanampana kuin koti,
+jonka katto olisi seeteriä ja jonka seiniä purppura koristaisi, ja se
+levittää rauhoittavaa valoaan kauvas niillekin, joilla ei muutoin kotia
+ole.
+
+105. Jumalan tarkoitus miehen ja naisen suhteen oli, että he olisivat
+täysin jaloja ja kauniita toistensa silmissä. Se puku on oikea, joka
+heidät sellaisiksi tekee. Paras puku on se, joka on kaunis jalojen ja
+viisaiden ihmisten silmissä.
+
+Oikea puku on sentähden se, joka soveltuu kantajansa asemaan elämässä
+ja siihen työhön, joka hänen on siinä suoritettava, mutta joka lisäksi
+on miellyttävä -- vaatettava -- kestävä -- terveellinen -- ja mukava,
+jopa komeakin tarpeen vaatiessa; mutta _aina_ niin kaunis kuin
+mahdollista.
+
+Oikea puku on siis vahva -- yksinkertainen -- säteilevän puhdas --
+huolellisesti sovitettu -- huolellisesti pidetty.
+
+Halpa puku, joka on ostettu vain halpuutensa takia, ja kallis puku,
+joka on ostettu vain kalleutensa takia, ovat _molemmat_ inhoittavia.
+Oikea puku ostetaan sen arvon takia ja sen täydestä arvosta, ja se
+ostetaan vain tarvittaessa.
+
+Kaunis puku on etupäässä kaunis väriltään -- osiensa sopusoinnulta
+-- ja tavalta, jolla se on sovitettu päälle ja jolla sitä kannetaan.
+Ei missään ilmene niin selvästi mielen jalous kuin tavassa kantaa
+yksinkertaista pukua.
+
+Koristukset, joihin sisältyy kuvioita, kuten koruompelusta j.n.e., ja
+jotka ovat _kokonaan käsin_ valmistetut, ovat erinomaisen toivottavia
+kaikkien luokkien, halvimman maatyöntekijänkin, juhlapukuihin.
+
+Viisaasti valittu ja aina pidettävä kansallispuku ei ole ainoastaan
+suotava, vaan jopa suorastaan välttämätönkin jokaisessa oikeassa
+kansallisessa yhteiskunnassa. On suurta hulluutta ja vielä suurempi
+rikos totella muotia; mutta vähitellen sukeutuvat vaateparren muutokset
+seuraavat hyvällä syyllä terveellistä kansallista kehitystä.
+
+Puku, jota pidetään vain turhamaisuudesta tai jota kateus saattaa
+haluamaan, on itsessään yhtä suuri paha kuin kaikki muukin, jota
+käytetään väärin samalla tavalla. Naisen pitäisi vakavasti pyrkimän
+kauniiksi, yhtä hyvin kuin hänen pitäisi pyrkimän älykkääksi; hänen
+pitäisi harkitseman pukuaan yhtä tarkkaan kuin sanojaan; mutta jos
+edellistä pidetään ja jälkimäiset lausutaan turhamaisuudesta ja
+ylpeydestä, ovat ne molemmat yhtä rikollisia.
+
+106. Me olemme yleensä sitä mieltä, että miehen velvollisuudet kuuluvat
+julkiselle, naisen taas yksityiselle elämälle. Mutta asian laita ei
+ole lainkaan niin. Miehellä on oma henkilökohtainen toimensa tai
+tehtävänsä, joka koskee hänen kotiaan, ja sen lisäksi julkinen toimi
+tai tehtävä, joka on edellisen avartumus ja joka koskee valtiota.
+Samaten on naisella oma henkilökohtainen toimensa tai tehtävänsä, joka
+koskee hänen kotiansa, ja julkinen toimi tai tehtävä, joka samaten on
+edellisen avartumus.
+
+Miehen velvollisuutena kotiaan kohtaan on, kuten jo ylempänä
+viittasimme, tukea sen elämää ja menestystä ja puolustaa sitä; naisen
+toimena on pitää huolta sen järjestyksestä, hempeydestä ja sulosta.
+
+Avarra nämä molemmat tehtävät. Miehelle yhteiskunnan jäsenenä kuuluva
+velvollisuus on osaltaan auttaa valtion elämää ja kestävyyttä,
+menestystä ja puolustusta. Naiselle yhteiskunnan jäsenenä kuuluva
+velvollisuus on osaltaan auttaa valtion järjestystä, levittää siihen
+kodikkaisuutta ja sulostuttaa sitä.
+
+Mikä on miehen tehtävänä omalla ovellaan, jota hänen tulee tarpeen
+vaatiessa puolustaa loukkaukselta ja ryöstöltä, sama tulee olla
+hänen tehtävänsä ei suinkaan pienemmässä, vaan vieläpä laveammassa
+mitassa maansa rajalla; ja täyttääkseen siellä tämän tärkeämmän
+velvollisuutensa, täytyy hänen, jos niin tarvitaan, jättää kotinsakin
+hävityksen saaliiksi.
+
+Mitä naisen samalla tavoin tulee olla kodin seinien sisäpuolella:
+järjestyksen keskipisteenä, surujen hoivaajana ja kauneuden
+kuvastimena, sitä tulee hänen myös olla omaa kynnystään tuonnempana,
+siellä, missä järjestystä on vaikeampi pitää pystyssä, missä surut ovat
+suuremmat ja missä rakkaus on harvinaisempi.
+
+Ja niinkuin ihmissydämessä aina on vaistomainen taipumus kaikkiin sen
+todellisiin velvollisuuksiin, -- taipumus, jota sinä et voi tukahuttaa,
+vain väärentää tai turmella, jos sinä käännät sen pois oikeasta
+päämäärästään; -- niin kuin siellä on voimakas rakkaudenvaisto, joka
+oikein hoidettuna pitää pystyssä kaiken, mikä on pyhää elämässä,
+mutta joka väärään vietynä sitä kaataa, ja jonka _täytyy_ tehdä
+niin tai näin; -- niin on myös ihmissydämessä sammuttamaton vaisto,
+vallanrakkaus, joka oikeaan ohjattuna pitää pystyssä lain ja elämän
+koko ylevyyden, mutta joka harhaan johdettuna hävittää ne molemmat.
+
+Jumala laski sen juuret syvälle miehen ja naisen sydämen sisimpään, ja
+Jumala sitä siellä elättääkin. Yhtä turhaa kuin vaaraakin on moittia
+tai yrittää kukistaa vallanhalua! -- Taivaan tähden ja ihmisten tähden,
+halua valtaa niin paljon kuin vain jaksat. Mutta _mitä_ valtaa?
+Siinä on koko kysymys. Hävittämisen valtaako? Jalopeuran käpälääkö
+vaiko lohikäärmeen myrkyllistä henkäystä? Ei niitä. Parantamisen,
+vapahtamisen, ohjaamisen ja varjelemisen valtaa. Valtikan ja kilven
+valtaa; kuninkaallisen käden valtaa, joka parantaa koskettaessaan --
+joka vangitsee vihollisen ja päästää vangin; valta-istuinta, joka
+kohoaa oikeuden kalliolta ja jolta astutaan alas vain laupeuden
+portaita. Ettekö tahdo yrittää saada sellaista valtaa ja nousta
+sellaiselle valtaistuimelle, ettekö tahdo lakata olemasta vaimoja ja
+tulla kuningattariksi?
+
+107. "Rauhan ruhtinas." Huomaa tämä nimi. Kun kuninkaat hallitsevat
+tässä nimessä ja maan ylimykset ja tuomarit, saavat he myöskin sen
+vallan kukin omalla ahtaalla alueellaan ja siinä määrässä kuin on
+kuolevaisille suotu. Ei ole muita hallitsijoita; muu hallitus kuin
+heidän on vain epähallitusta; mutta ne, jotka tosiaan hallitsevat
+"Dei gratia", ovat kaikki rauhanruhtinaita ja rauhan ruhtinattaria.
+Ei synny sotaa maailmassa, ei tapahdu pienintäkään vääryyttä, teidän,
+naisten, olematta niistä edesvastuussa; ei niin, että te olisitte ne
+aiheuttaneet, vaan siksi, ett'ette ole niitä estäneet. Miehet ovat
+luonnostaan taisteluun taipuvaisia; he haluavat taistella minkä asian
+puolesta tahansa tai sitten ilman asiaakin. Mutta teidän tehtävänänne
+on valita heidän asiansa ja kieltää taistelu siinä, missä ei mitään
+syytä siihen ole. Ei ole maan päällä sitä kärsimystä, sitä vääryyttä,
+sitä kurjuutta, josta te ette kantaisi syytä. Miehet voivat sietää
+moista, mutta teidän ei tule sitä sallia. Miehet tallatkoot sen
+säälimättä temmellyksensä jalkoihin; mutta miehet ovat heikkoja
+säälissä, ja heidän toivonsa on surkastunut; vain te voitte tuntea
+tuskan syvyydet ja löytää keinon sen parantamiseksi. Mutta yrittämättä
+tehdä kaikkea tätä, käännytte te siitä pois; te sulkeudutte puistojenne
+muurien ja puutarhojenne porttien taakse; ja te tyydytte tietämään,
+että niiden tuolla puolen on kokonainen maailma erämaata -- maailma
+salaisuuksia, joihin te ette uskalla tunkeutua, ja kärsimyksiä, joihin
+te ette uskalla katsahtaa.
+
+Minä sanon teille, että tämä on minusta masentavimpia kaikista
+inhimillisistä ilmiöistä. Minua ei hämmästytä enää mikään syvyys, johon
+ihmiskunta saattaa vajota, koska se on kerran kääntänyt kunnialleen
+selkänsä. Minä en lainkaan ihmettele saiturin kuolemaa, kun hänen
+raukenevat kätensä irtautuvat kullasta. Minä en ihmettele nähdessäni
+irstailun orjan elävän kuolemanliinat käärittyinä jalkojen ympärille.
+Minä en ihmettele sitä, että salamurhaaja ilman apulaisia surmaa
+yksinäisen uhrinsa pimeässä rautatiellä tai lammen kaislojen suojassa.
+Minä en ihmettele edes sitä joukkomurhaa, jonka myriadit kädet
+pöyhkeillen suorittavat keskellä päivää kansojen järjettömän raivon
+kohottamina, enkä minä ihmettele sitä mittaamatonta, käsittämätöntä
+rikostaakkaa, jonka ovat niiden kansojen papit ja kuninkaat kasanneet
+helvetistä taivaaseen ulottuvaksi. Mutta sitä minä ihmettelen ja sitä
+pidän minä -- ah, miten outona! -- kun minä näen hennon, hempeän naisen
+teidän keskellänne lapsi povellaan ja varustettuna voimalla, joka,
+kunhan hän vain haluaisi sovelluttaa sitä lapseensa ja sen isään,
+on puhtaampi kuin taivaan ilma ja väkevämpi kuin kaikki maailman
+meret -- niin, siunauksella niin suurella, ett'ei hänen puolisonsa
+haluaisi luopua siitä koko maapallon hinnasta, vaikka se olisikin yksi
+ainoa täydellinen krysoliitti: -- kun minä näen hänen luopuvan tästä
+ylevästä vallastaan kilpaillakseen etusijasta lähimmän ovinaapurinsa
+kanssa! On hämmästyttävää -- hyvin hämmästyttävää! -- nähdä hänen
+kaikkien oikeiden ja viattomien tunteiden kaunistamana menevän aamuisin
+puutarhaansa leikkimään sen hyvin hoidettujen kukkien hetaleilla
+ja nostamaan niiden päätä, jos ne sen kallistavat, onnellinen hymy
+kasvoillaan ja otsa pilvetönnä siksi että pieni muuri ympäröi tätä
+rauhallista paikkaa; ja kuitenkin tietää hän sydämessään -- jos hän
+vain haluaa käyttää hyväkseen sitä, mitä se tietää -- että tämän
+ruusujen peittämän muurin tuolla puolen aina taivaanrannalle asti
+ihmiset kuolemantuskissaan raastavat villiä ruohoa ja että sen ruohon
+takovat maan tasalle heidän sydänverensä lyönnit...
+
+Te olette kuulleet kerrottavan -- ja minun luullakseni on tässä
+väitteessä muutakin kuin mielikuvitusta, mutta pitäkäämme sitä
+nyt joka tapauksessa vain mielikuvituksen tuotteena -- että kukat
+menestyvät oikein vain sellaisen ihmisen puutarhassa, joka niitä
+rakastaa. Minä tiedän teidän toivovan, että tämä olisi totta; teistä
+tuntuisi ihanalta lumovoimalta, jos te voisitte sytyttää kukkiinne
+syvempiä, lämpimämpiä värejä vain luomalla niihin lempeän katseen;
+niin, ja vieläkin ihanammalta, jos teidän katseellanne olisi voima
+ei ainoastaan elähyttää, vaan myös säilyttää; -- jos te voisitte
+käskeä mustan ruosteen pysymään niistä loitolla, ja nivelikkään toukan
+säästämään niitä -- jos te voisitte käskeä kasteen lankeamaan niille
+kuivuuden vallitessa ja sanoa etelätuulelle pakkasen saapuen: "Tule,
+etelätuuli, ja huo'u puutarhaani, jotta sen jalo tuoksu leviäisi
+avaralle." Tämä tuntuisi teistä ihanalta? Mutta eikö teistä tuntuisi
+se vielä ihanammalta kuin kaikki tämä -- ja kuinka rajattomasti
+suuremmoisemmalta -- minkä te _voitte_ tehdä kukkien hyväksi, jotka
+ovat kauniimpia kuin nämä -- kukkien, jotka osaavat siunata teitä,
+koska te olette niitä siunanneet, ja jotka osaavat rakastaa teitä,
+koska te olette niitä rakastaneet, -- kukkien, jotka ajattelevat kuten
+te ja joilla on samanlainen henki kuin teilläkin; ja jotka, jos te
+ne pelastatte, ovat pelastettuja ijäksi? Onko tällainen valta pieni?
+Tuolla kaukana rämeiden ja kallioiden keskellä -- kaukana kammoittavien
+katujen pimeässä -- venyvät nämä heikot pikku kukat, kaikki lehdet
+kuihtuneina ja varret taittuneina: ettekö sitten koskaan haluaisi mennä
+niiden luo tai järjestää niitä omiin pieniin, tuoksuviin lavoihinsa tai
+laittaa niille omaa taimitarhaa, noille kylmässä tuulessa väriseville?
+Pitääkö aamun seuraaman aamua vain teille, eikä heille; ja päivän
+nouseman etäältä katselemaan tätä kamalaa kuolontanssia, mutta ei
+koskaan päivän nouseman tuulahduksellaan virvoittamaan näitä villien
+orvokkien ja kuusamain ja orjantappurain muodostamia eläviä kukkaryhmiä
+ja huutelemaan teitä akkunastanne -- ei englantilaisen runoilijan
+valtijattaren nimeltä, vaan Danten suuren Matildan nimeltä, hänen, joka
+seisoi onnellisen Lethen rannalla kukkaseppeltä sitoen -- sanoen:
+
+    "Matilda, nyt käyös yrttitarhaan:
+    Jo väistymys tul' yön, tuon peikon mustan,
+    Jo kuusan tienoot täyttää tuoksullaan
+    Ja ruusuin henkäys käy yli maan?"
+
+Ettekö tahdo laskeutua niiden luo? -- näiden suloisten elävien
+olentojen luo, jotka uusi rohkeus on putkahuttanut maasta taivaan syvän
+hohteen värittäminä -- ja jotka pyrkivät ylöspäin versomisen jumalaisen
+voiman nostamina, ja joiden puhtaus, tomusta ja pölystä vapaana, umppu
+umpulta avautuu lupauksen kukaksi; -- ja ne kääntyvät teidän puoleenne
+teitä odottaen: "kuunteleepi kukonkannus -- mä kuulen, kuulen! Ja lilja
+kuiskaa -- mä ootan!"
+
+Huomasitteko, että minä äskeistä runoa esittäessäni sivuutin kaksi
+säettä; luulette ehkä minun ne unohtaneen? Tässä ne ovat:
+
+    "Matilda, nyt käyös yrttitarhaan;
+    Jo väistymys tul' yön, tuon peikon mustan,
+    Matilda, nyt käyös yrttitarhaan:
+    Mä veräjällä yksin ootan."
+
+Mutta kenen luulette yksinään seisovan tämän ihanamman puutarhan
+veräjällä, odottaen teitä? Oletteko joskus kuulleet puhuttavan ei
+Matildasta, mutta Magdalenasta, joka aamulla meni yrttitarhaansa ja
+siellä tapasi veräjällä odottamassa miehen, jota hän luuli yrttitarhan
+hoitajaksi? Ettekö ole häntä etsineet usein, -- etsineet häntä turhaan
+läpi yön; -- etsineet häntä turhaan sen vanhan yrttitarhan veräjältä,
+jossa säkenöivä miekka odottaa? Häntä ei ole siellä koskaan, mutta
+_tämän_ puutarhan veräjällä, siellä odottaa hän aina -- odottaa
+tarttuakseen teidän käteenne -- valmiina lähteäkseen katselemaan
+laakson hedelmiä, lähteäkseen katselemaan, onko viinipuu jo kukkinut ja
+onko kranaatti-omenan kukka jo käynyt umpuille. Siellä käyskentelette
+te Hänen kanssansa katselemassa niitten viinipuitten pieniä köynnöksiä,
+joita hänen kätensä hoitaa -- siellä näette te kranaatti-omenan kukan
+avautuvan siinä, mihin hänen kätensä oli kylvänyt sen veripunaisen
+siemenen; -- vielä enemmän: te näette enkelten joukon pitävän vartiota
+ja siivillään karkoittavan kaikki nälkäiset linnut hänen kylvämiltään
+tienvieriltä ja te kuulette heidän huutelevan toisilleen viinipuurivien
+välistä: "Ottakaa kiinni ne ketut, ne pikku ketut, jotka hävittävät
+viinipuut, sillä meidän viinipuittemme rypäleet ovat vielä hentoja."
+Oi te kuningattaret -- te kuningattaret! pitääkö teidän maanne vuorten
+kätköissä ja onnellisissa lehdoissa ketuilla oleman luolansa ja
+taivaan linnuilla pesänsä; mutta pitääkö kaupunkienne kivien huutaman
+teille, että ne ovat ainoat pielukset, joille Ihmisen Poika voi päänsä
+kallistaa?
+
+
+
+JOHN RUSKIN.
+
+_John Ruskin_, kuuluisa englantilainen taide-arvostelija ja kauneuden
+apostoli, syntyi Lontoossa, 8 p. helmik. 1819. Hän oli vanhempiensa,
+viinikauppias John James Ruskinin ja tämän puolison Margaret Coxin
+ainoa lapsi. Saatuaan tiedon ensimäiset alkeet ja etenkin kaikelle
+kauniille herkän mielensä herätyksen taiteita rakastavassa kodissaan,
+harjoitti hän jonkun aikaa lukuja Oxfordin yliopistossa, samalla
+matkustellen vanhempiensa kanssa Englannin ja Europan mantereen ristiin
+rastiin. Näillä matkoilla ja yksinäisillä vaelluksilla metsissä ja
+kedoilla ja vuorilla kehittyi hänen erinomaisen herkkä luonnon- ja
+kauneudentajunsa yhä hienostuneemmaksi ja yhä hartaammaksi, ja niinpä
+hän vasta 24 vanhana kirjoittaa siihen asti halveksitun ja parjatun
+maisemamaalari _Turnerin_ puolustukseksi ensi niteen kuuluisaa teostaan
+_Modern Painters_, herättäen sillä suunnatonta huomiota ja lisäten
+siihen vielä vuosien mittaan 4 uutta nidettä (1843-1860).
+
+Matkusteltuaan sitten Italiassa ja Alpeilla tutkimassa rakennustaidetta
+ja vuorimaalauksen "totuutta", julkaisee hän retkiensä tuloksena
+v. 1849 teoksen "_The Seven Lamps of Architecture_", omilla
+piirustuksillaan varustettuna.
+
+Sitten joutuu Ruskin onnettomiin naimisiin -- avioliitto purkautuu v.
+1854 ja rouva Ruskin menee toiselle miehelle -- viettää pitkät ajat
+Italiassa, Venetsiassa, valmistellen suurta ja syystä kyllä kuuluisaa
+teostaan "_The Stones of Venice_", joka sitten ilmestyykin 3:na vahvana
+niteenä 1851-53, jossa hän loistavalla, innostuneella ja sytyttävän
+runollisella tavallaan osoittaa rakennustaiteenkin noudattelevan kunkin
+kansan ja ajan uskontoa, siveyskäsitteitä, tapoja ja harrastuksia ja
+jossa hän ylistää gotiikkaa renesanssin kustannuksella.
+
+Samana vuonna, jolloin _"Venetsian kivien"_ ensi osa ilmestyi, julkaisi
+Ruskin myös n.s. prerafaelistisen maalaussuunnan puolustus- ja
+selitysteoksen _Pre-Raphaelitism_ (1851), joka suuresti auttoi tämän
+merkillisen taideliikkeen kehkeymistä.
+
+1853 aloittaa Ruskin pitkän ja suunnatonta huomiota herättäneen
+luentotoimintansa Edinburghissa, Manchesterissa y.m., käsitellen
+eloisasti, mukaansatempaavasti rakennustaidetta, Turneria,
+prerafaelitismia, taiteen siveellistä ja yhteiskunnallista sovellutusta
+ja tiivistäen ajatuksensa sitten kirjoiksi sellaisiksi kuin _A Joy for
+Ever, On The Old Road, The Two Paths_. Muita samanaikuisia teoksia ovat
+_Harbours of England_ (1856), _Elements of Drawing_ (1857), _Elements
+of Perspective_ (1859) sekä _Modern Painters'in_ viides ja viimeinen
+nide (1860).
+
+Tämä vuosi 1860 osoittaa taitekohtaa Ruskinin elämässä ja tuotannossa.
+Nyt loppuu hänen askartelunsa suoranaisen taiteen kanssa, ja hän
+ryhtyy nyt sovelluttamaan oppejaan ja taiteen syvintä tarkoitusperää
+tavoittelevaa maailmankatsomustaan elävään elämään, yhteiskunnallisiin
+laitoksiin, kansaan. Hän saarnaa suurteollisuuden raaistuttavaa,
+rumentavaa, tappavaa, ihmissielua surkastuttavaa vaikutusta vastaan,
+tuomitsee rautatiet maiseman tärvelijöinä, kokee nostaa kunniaan
+vanhaa englantilaista käsiteollisuutta ja toimittaa työväelle
+siedettäviä asunto-oloja j.m.s. Hänestä tulee täten säkenöivänä
+puhujana, lukemattomien, mitä omituisimmilla nimillä varustettujen
+kirjojen, lentolehtisten, aikakauskirjojen sepittäjänä ja toimittajana
+väsymätön, innostunut _kauneuden apostoli_ keskelle suurteollisuuden
+kiirettä, kurjuutta ja rumuutta. Hän ei jätä koskematta ainuttakaan
+yhteiskunnan mätähaavaa, hän pohtii kansantaloutta ja kasvatusta, hän
+tuhlaa koko suuren omaisuutensa aatteidensa toteuttamiseksi ja hänen
+vaikutuksensa niin kotona kuin ulkomailla onkin ollut erinomaisen
+runsas ja hedelmöittävä taiteen yleisiin suuntiin, kasvatukseen, elämän
+kauneuteen, luonnontajuun nähden.
+
+Ruskin on kirjoittanut kaiken kaikkiaan yli 50 eri teosta, ottamatta
+lukuun hänen pienempiä julkaisujaan. Kuuluisin ja suosituin hänen
+apostoliaikakautensa teoksista on epäilemättä _Sesame and Lilies_
+(1871), joka Manchesterissa ja Dublinissa pidettyinä luentoina
+käsittelee lennokkaalla tavallaan kasvatusta, naisen asemaa ja
+tehtävää, yhteiskunnan suhdetta yksilöön. Muista myöhemmistä teoksista
+mainittakoot tytöille kirjoitettu _Ethics of the Dust_ (1886), suurta
+suosiota saavuttanut _The Crown of Wild Olive_ (1866), ajatuskokoelma
+_Time and Tide_ (1867), kreikkalaista jumalaistarustoa käsittelevä
+_Queen of The Air_ (1869). 1870-1885 julkaisee hän teokset _Aratra
+Pentelici, The Eagle's Nest, Love's Meinie, Ariadne Florentina, Val
+d'Arno, Proserpina, Deucalion, The Laws of Fesolé, The Bible of Amiens,
+The Art of England, The Pleasures of England_, omatekoisen elämäkerran
+_Praeterita_ j.n.e.
+
+Vv. 1869-1884 toimii hän kaunotieteiden professorina Oxfordin
+yliopistossa sekä julkaisee vv. 1871-1884 pientä kuukauslehteä _Fors
+clavigera_ työmiehille.
+
+Ruskin, Luonto ja ihminen. -- 13
+
+Hän kuolee 20 p. jouluk. 1900 yksinkertaisesta talossaan Conistonissa.
+
+John Ruskinilla oli jokaiselle profeetalle välttämätön hehkuva innostus
+asiaansa, ja se vei hänet nykyisen onnettoman yhteiskunnan onneksi
+ainakin osittaiseen voittoon.
+
+Hänen sanontansa oli ensi alussa pitkin, suunnattomasti sälytetyin
+lausein liikkuvaa ja siis vaikeatajuista, eikä ole aina suomentajan
+syy, jos lukija tässä kirjassa onkin tavannut kohtia, joiden
+ajatukseen hän vain ankarasti ponnistellen on päässyt syventymään.
+Mutta myöhemmin, kun hän alkoi puhua kansalle, muuttui myös hänen
+esitystapansa lyhyeksi, täsmälliseksi, iskeväksi, sytyttäväksi ja
+hänen oppinsa selväksi ja kohottavaksi. Ja mitä hän vaati taiteelta
+ja elämältä: totuutta, luonnollisuutta, puhtautta, vakavuutta, onkin
+sittemmin tullut yleisesti tunnustetuksi, ja mikä vielä parempi,
+johonkin määrin myös seuratuksi. Tutustuminen Ruskinin elämäntyöhön,
+ajatuksiin ja opetuksiin onkin jalostavinta, kohottavinta ja henkisiä
+näkö-aloja avartavinta askartelua, mitä todelliseen sivistykseen
+pyrkivä ihminen saattaa löytää.
+
+Tämän kirjan pikkukappaleet on suomennettu erään ulkomaalaisen
+valikoiman mukaan alkuperäisistä teoksista, ja pyrkivät ne osoittamaan
+Ruskinin suhdetta luontoon ja kasvatukseen.
+
+Toivokaamme, ett'ei mene pitkää aikaa, ennenkuin suomalainen yleisö saa
+jonkun Ruskinin teoksen kokonaisuudessaan nautittavakseen.
+
+_Suomentaja_.
+
+
+
+
+
+*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57873 ***
diff --git a/57873-8.txt b/57873-8.txt
deleted file mode 100644
index 19b5f7d..0000000
--- a/57873-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,5770 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Luonto ja ihminen, by John Ruskin, Translated
-by Vihtori Lehtonen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Luonto ja ihminen
-       Poimintoja eri teoksista
-
-
-Author: John Ruskin
-
-
-
-Release Date: September 9, 2018  [eBook #57873]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUONTO JA IHMINEN***
-
-
-E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
-
-
-
-LUONTO JA IHMINEN
-
-Poimintoja eri teoksista
-
-Kirj.
-
-JOHN RUSKIN
-
-Suomentanut
-
-Vihtori Lehtonen
-
-
-
-
-
-
-Porvoossa,
-Werner Söderström Osakeyhtiö,
-1911.
-
-
-
-
-I. TAITEEN EDELLYTYKSET.
-
-
-Täysin kehittynyt maku merkitsee kykyä saada mahdollisimman suurta
-nautintoa niistä aineellisista lähteistä, jotka vetävät puoleensa
-meidän puhtainta, täydellisintä henkistä olemustamme; mutta miksi me
-nautimme näistä muodoista ja väreistä emmekä noista, on kysymys, johon
-yhtä vähän voidaan vastausta odottaa kuin kysymykseen, miksi me pidämme
-sokerista, vaan emme malista.
-
-2. Mielenlaatu, joka auttaa oikean maun kehittymistä, on ennen
-kaikkea kärsivällisyyttä. Se askaroi kaiken sen kanssa, joka sen
-tielle osuu. Se ei tallaa sitä -- siinähän voisi olla helmiä, vaikka
-ne näyttäisivätkin akanoilta. Se mielenlaatu on hyvää maata, joka on
-helppo puhkaista, mutta joka hyvin säilyttää siemenensä; se ei salli
-kelvottomain ajatusten orjantappurain nousta tukahuttamaan heikkoa
-orasta; lisäksi on se nälkäinen ja janoinen ja se juo kaiken kasteen,
-mikä siihen putoaa. Se on kunniallinen ja kelpo sydän, joka ei liian
-hetaasti avaudu, ennenkuin aurinko on noussut, mutta joka ei sitten
-myös petä; se epäilee itseänsä, voidakseen olla valmis uskomaan ja
-koettelemaan kaikkea, mutta luottaa kuitenkin itseensä niin paljon,
-että se ei halua heittää kesken sitä, minkä kerran on alkanut, eikä
-taas alkaa mitään ensin sitä tutkimatta. Ja nautinto, jonka se saa
-todeksi ja hyväksi havaitsemastaan, on niin suuri, ett'ei se hevillä
-anna muodin oikkujen tai sairaloisen turhamaisuuden johtaa itseään
-harhaan; se ei päästä puoluevimmaa eikä teeskentelyä silpomaan ja
-vääntämään johtopäätöksiään; sen katse ja sen ihailu ovat liian
-läpitunkevia -- liian eläviä -- jotta valkeaksi sivuttu hauta tai
-matala lähde kykenisivät sitä viekoittelemaan tai sitä ajan pitkään
-tyydyttämään. Se tarttuu kaikkeen, mitä se rakastaa, niin lujasti, että
-se musertaa sen, jos se sattuu olemaan ontto.
-
-3. Ihmiset ovat yleisesti yhtä mieltä siitä, että jokainen askartelu,
-joka tarkoittaa ruumiillisen mukavuuden edistämistä ja aineellista
-hyötyä, on epäjalo, sekä että jokainen askartelu, joka kohdistuu
-vain henkeen, on jalo; minkä takia geologia muka menettelee paremmin
-pukiessaan kuivuneita luita niiden entiseen asuun ja kaivaessaan
-ilmoille ammoin hävinneitä olentoja kuin etsiessään lyijysuonia tai
-rautakerrostumia; minkä takia tähtitiede toimii viisaammin avatessaan
-meille taivaan asunnot kuin opettaessaan meitä purjehtimaan; minkä
-takia kasvitiede tekee kiitettävämmän työn selvitellessään kasvien
-rakennetta kuin puristaessaan niiden mehuja; minkä takia lääketiede
-suorittaa paremman tehtävän tutkiessaan ihmisruumiin elimistöä
-kuin asetellessaan sen jäseniä paikoilleen. -- Niin on kuitenkin
-järjestetty, että meidän kehoitukseksemme jokainen askel, jonka me
-suuntaamme tietämisen korkeampia aloja kohti, myös jossakin suhteessa
-antaa käytännöllisiä tuloksia; että kaikki luonnon suuret ilmiöt,
-joista vain enkelit voivat pyrkiä saavuttamaan täydellistä tietoa,
-mutta joita me voimme oppia tuntemaan vain osittain, vaikuttavat
-kuitenkin, yhä enemmän ja enemmän ilmaistessaan meille Hänen
-olemustansa ja kunniaansa, jossa ne iloitsevat ja me elämme, niin
-suotuisasti ja levittävät niin suurta aineellistakin siunausta, että
-kaikki alemmat olennot iloiten sen tuntevat ja halajavat sitä koko
-sillä voimalla, minkä heidän epätäydellinen luontonsa sisältää;
-että suurien virtojen, jotka riemuiten täyttävät kummut kumealla
-kohinallansa ja laaksot kiemurtelevalla hohteellansa, täytyy kuitenkin
-elättää oma osansa ketoa ja kantaa omia lastilaivojansa; että ne hurjat
-liekit, joita Alppien on kiittäminen syntymisestään ja tultasyöksyväin
-vuorten kauhuistaan, sulattavat meille metallisuonen ja lämmittävät
-elähyttävän lähteen; ja kaikki tämä tapahtuu, toistan sen vieläkin,
-meidän kannustamiseksemme eteenpäin eikä meidän parkitsemiseksemme --
-sillä tieto on oma palkintonsa: -- yrteillä on parantava voimansa,
-kivillä raha-arvonsa ja tähdillä määrätyt kimaltelemishetkensä.
-
-4. Jos kaikkivaltias olisi järjestänyt niin, että näköaistin korkeimmat
-nautinnot olisivat kaikkein vaikeimmin saavutettavissa ja jos täytyisi
-niitä saavuttaakseen kasata kultalinnoja ja torneja toinen toisensa
-hartioille ja kohottaa keinotekoisia vuoria keinotekoisten järvien
-rantamille, ei olisi koskaan syntynyt suoranaista vastakohtaa yksilön
-uhrautuvien velvollisuuksien ja hänen synnynnäisten toiveittensa
-välille. Mutta mitään sellaista vastakohtaa ei sisälly jumalallisen
-kaitselmuksen järjestelmään: se jättää meidän huoleksemme ratkaista,
-haluammeko me koeteltuina käyttää väärin tätä aistia, kuten kaikkia
-muita, ja ravita sitä itsekkäästi ja ajatuksettoman turhamaisesti,
-kuten me saatamme kiihoittaa kitalakeamme vahingollisilla herkuilla
-siksi kunnes yhä vaateliaamman maun himo muuttuu sairaloiseksi
-kyllääntymiseksi, joka on kykenemätön nauttimaan, ell'ei se Caligulan
-tavoin kokoa miljoonien elämäin työtä lyhyen hetken aistimuksiin; --
-kaitselmus jättää siis meille vapauden nöyrin ja rakastavin keinoin
-hankkia itsellemme suurta iloa, joka ei vieroita meitä kaltaisistamme
-eikä vaadi meitä uhraamaan velvollisuuksiamme eikä tehtäviämme, vaan
-joka yhä lujemmin kiinnittää meitä ihmisiin ja Jumalaan, joka on aina
-meidän saavutettavissamme ja sopusoinnussa kaikkien meidän tekojemme
-kanssa ja joka muuttumattomana ja ikuisena muodostaa kaikkien meidän
-harrastustemme ja pyrkimystemme sisällön.
-
-5. Suuri ihanteiden ihminen ei voi koskaan olla itsekäs. Koko hänen
-voimansa johtuu siitä, että hän kadottaa oman olemisensa näkyvistään
-ja tuntuvistaan ja muuttuu vain totuuden todistajaksi ja kuvastimeksi
-sekä näkyjensä kertojaksi -- pysyen aina passiivisena kaikessa mitä hän
-näkee, passiivisena lausunnoissaan, mutta yhä valittaen, ett'ei hän voi
-kyllin täydellisesti kuvastaa tai kyllin selvästi ilmaista kaikkea sitä
-mitä hän on nähnyt -- mikä ei totisesti ole kovin ylväs tila ihmiselle.
-Mutta ihminen, jolla ei ole vähintäkään keksimiskykyä, on alituisessa
-puuhassa järjestellessään ja kohennellessaan maailman asioita, ja
-parantaen ja kaunistaen ylpeilee hän kaikesta, mitä tekee, koska se
-hänen mielestään on mainiointa mitä ajatella voi.
-
-6. Mikäli kasvatus itse asiassa pyrkii muodostamaan aisteja
-hienostuneemmiksi ja käsityskykyä terävämmäksi ja siten johtaa
-ihmisiä iloitsemaan vienoista eikä räikeistä väreistä ja suloisista
-eikä karkeista muodoista, sekä huolellisesti tutustuttamalla heitä
-parhaimpaan kaikissa suhteissa, opettaa heitä nopeasti eroittamaan
-kehittyneen, hienostuneen yksinkertaisesta ja alhaisesta -- sikäli
-on täten hankittu maku kunnioitettava ominaisuus ja sikäli on
-todellista ylistystä lauseessa, että joku "osoittaa hyvää makua". Mutta
-mikäli tällä korkeammalla kasvatuksella on taipumusta typistämään
-lähimmäisenrakkauden tunnetta ja koventamaan sydäntä, siten että
-se tutustuttamalla ihmistä liian läheisesti kaikenlaisiin asioihin
-vähentää kiintymystä kaikkeen kauniiseen, kunnes lopulta parhainkin
-vain vaivoin viehättää ja loistavinkin vain vaivoin jaksaa huvittaa; --
-mikäli se kehittää ylpeyttä ja johtaa ihmisiä etsimään nautintoansa,
-ei enään esineen omasta arvosta, vaan siitä, mikäli se kuvastaa heidän
-omaa suuruuttaan (esimerkiksi kun ihmiset laitattavat marmorisia
-pilarikäytäviä tai marmorilattioita ei niin paljon sen takia että
-he pitäisivät marmorin väristä tai nauttisivat marmorilattialla
-kävelemisestä, vaan siksi, että moiset käytävät ja lattiat maksavat
-paljon rahaa ja eroavat kaikkien silmissä tavallisista yksinkertaisista
-kivikäytävistä ja puulattioista); -- mikäli se viettelee ihmisiä
-panemaan suurempaa merkitystä puvun, käytöstavan ja ulkomuodon
-viehättäväisyydelle kuin aineen ja sydämen arvolle, ja pitämään _hyvin
-lausutusta_ sanasta enemmän kuin _todesta_ sanasta, huolitellusta
-esiintymistavasta enemmän kuin vilpittömästä ja hienosti muodostuneista
-kasvoista enemmän kuin hyväntahtoisista, -- ja kaikessa muussa
-antamaan tavan ja näön vallita ikuisen totuuden kustannuksella; --
-mikäli lopuksi tuo korkeampi kasvatus kehittää tunteen synnynnäisestä
-erilaisuudesta eri luokkien välille ja johtaa siihen, että kaikkia
-niitä enemmän tai vähemmän halveksitaan, jotka eivät ole jollakin
-määrätyllä yhteiskunnallisella arvo-asteella, niin ett'ei moukan
-tunteita, iloja ja suruja pidetä minkään arvoisina hyvinkasvatetun
-ihmisen tunteisiin ja suruihin verrattuina; -- sikäli on kaikissa
-näissä erilaisissa suhteissa se tunne, jonka tuo "vapaamieliseksi"
-sanottu kasvatus herättää, ehdottomasti ja jyrkästi ristiriidassa jalon
-taiteen oikean käsityksen ja tajunnan kanssa.
-
-7. Joka jokapäiväisessä elämässään totuttautuu etsimään vakavia
-puolia kaikesta kuulemastaan ja näkemästään, on havaitseva näiden
-puolien tahattoman mielikuvituksen vaikutuksesta esiintyvän itselleen
-niiden jaloimmissa yhdistelmissä, ja joka etsii vain pintapuolisuutta
-ja petollisuutta, hän näkee unissaan vain pintapuolisuutta ja
-petollisuutta. [Aivan oikein. Harvat käsittävät, kuinka paljon
-tärkeämpää olisi hillitä henkeänsä kuin pakottaa sitä ylenmääräiseen
-toimintaan. Melkein kaikki ihmiset ruoskivat hevosiaan näkemättä minne
-ne vievät.]
-
-
-
-
-II. MIELIKUVITUKSEN VOIMA JA TEHTÄVÄ.
-
-
-Millä tavalla on ihminen oikeutettu käyttämään mielikuvitustansa,
-s.o. kykyään tajuta tai ajatuksin käsittää asioita, joita aistit
-eivät voi havaita? Sen ensimäisenä ja jaloimpana tehtävänä on ollut
-havaannollisesti loihtia silmiemme eteen seikkoja, joiden sanotaan
-kuuluvan meidän tulevaan elämäämme tai näkymättöminä ympäröivän meitä
-nykyisessä olotilassamme. Se on annettu meille, jotta me voisimme
-kuvitella taivaaseen, maahan ja mereen suuret joukot ikäänkuin aina
-läsnäolevia todistajia -- vanhurskaiden sieluja, jotka odottavat
-meitä; jotta me voisimme havaita taivaan asujanten suuren sotajoukon
-ja löytää siitä ne, joiden seurassa me hartaimmin haluaisimme olla
-ijankaikkisesti; jotta me kykenisimme ikäänkuin näyssä katselemaan
-enkelten toimintaa ympärillämme ja näkemään tulivaunuja kaikkien
-vuorten huipuilla; mutta ennen kaikkea jotta me voisimme kuvitella
-itsellemme ne tapahtumat ja seikat, joihin me olemme velvoitetut
-uskomaan ja jotta me voisimme ikäänkuin ruumiillisessa muodossa olla
-läsnä jokaisessa muistiinmerkityssä kohdassa Vapahtajan elämää. Sen
-toisena, tavallisena tehtävänä on johtaa meitä tajuamaan muiden
-kertomusten tapauksia ja pakottaa niitä uudelleen muuttumaan
-näkyväisiksi, niin että ne tekevät meihin saman vaikutuksen kuin jos
-olisimme ne omin silmin nähneet; sekä elämän vähäpätöisemmissä oloissa
-saattaa meitä kokoamaan suurimman mahdollisen ilon siitä hyvästä, joka
-on ulottuvillamme, yhdistämällä siihen onnellisia lisiä, ja kaikessa
-pahassa, joka meitä ahdistaa, vähentää onnettomuutta tuomalla mieleemme
-muiden iloisempien hetkien muiston; kuin myöskin sattuvasti ilmaista
-järjen totuuksia vertauksen, kuvan tai henkilöllisentämisen muodossa,
-jotka siten painavat nuo totuudet mahdollisimman syvälle sydämeemme;
-ja lopuksi on mielikuvituksen tehtävänä, kun sielu on perin väsynyt,
-elähyttää sitä sellaisella viattomalla leikillä, joka parhaiten sointuu
-luonnon esineiden houkutteleviin ääniin ja joka sallii sen vaikenevan
-kauneuden sijasta joutua elävään seuraan ja omiksi iloikseen loihtia
-keijukaisia nurmikentille ja vedenneitoja aaltojen helmaan.
-
-9. Mutta näin kunnioittaessamme mielikuvituksen voimaa ja taidetta,
-älköön kukaan meistä halveksiko muistin voimaa ja taidetta.
-
-Ottakoon lukija vakavasti harkitakseen, mitä hän haluaisi antaa siitä,
-että hänellä vain silmänräpäyksenkin ajaksi olisi voima pysyttää
-sellaisinaan edes muutamia niistä viehättävistä näyistä, jotka niin
-usein ilmestyvät hänelle vain samassa kadotakseen: haihtuva pilvi,
-väräjävä lehti, kiitävä varjo; pakottaa kiehuva vaahto pysähtymään
-aallon harjalle ja viri alituisesti karehtimaan järven pinnalla; ja
-viedä mukanaan ei vain hämäryyttä tai heikkoa auringonpilkkua (vaikka
-sekin jo on kaunista), vaan mukailun, joka ei näyttäisi vain mukailulta
--- mutta joka olisi todellinen, täydellinen kuva elämästä. Tai ottakoon
-hän mieluummin huomioonsa (sillä siten ei saateta moisen voiman
-ylevyyttä riittävästi ilmaista), että se itse asiassa merkitsisi kykyä
-milloin tahansa siirtyä määrättyyn ympäristöön -- lahja niin suuri,
-että sen voi saada osakseen vain ruumiista vapautunut henki; lisäksi
-otaksukoon hän, ett'ei tämä taikakyky käsittäisi ainoastaan nykyistä
-aikaa, vaan myös menneisyyden ja että se tekisi meille mahdolliseksi
-tunkeutua niin sanoaksemme sellaistenkin ihmisten ruumiilliseen
-olemukseen, jotka ammoin ovat tuhaksi rauvenneet; tarkastella heitä
-toiminnassa ikäänkuin he vielä eläisivät, mutta edullisemmin ehdoin
-kuin milloinkaan oli suotu heidän ohimenevän elämäntyönsä näkijöille;
-katsella heitä aina mielemme mukaan pysähtyneinä silmänräpäyksen
-eleeseen ja ilmeeseen ja seisovina jonkun suurtyön äärellä, hehkuvan
-aikomuksen kuolemattomuudessa. -- Kuvitelkoon lukija, mikäli se
-on mahdollista, moista kykyä ja sanokoon sitten, tuleeko puhua
-kevytmielisesti taiteesta, joka sen meille antaa, vai tuleeko meidän
-pikemminkin puoleksi jumalallisena kunnioittaa lahjaa, joka saattaa
-koroittaa meidät aina enkelten tasalle ja antaa meille aavistuksen
-heidän autuudestaan.
-
-10. Minä luulen, että paras todistus totisesti suuresta miehestä on
-hänen nöyryytensä. Minä en tarkoita nöyryydellä epäilystä omasta
-voimastaan tai pelkoa lausua vakaumustansa julki, vaan oikeata
-käsitystä suhteesta, joka vallitsee sen välillä, mitä _hän_ voi tehdä
-ja sanoa ja sen välillä, mitä muu maailma tekee ja sanoo. Kaikki
-suuret miehet eivät ainoastaan ymmärrä asiaansa, vaan tietävät myös
-tavallisesti, että he sen ymmärtävät; eivätkä he ole oikeassa vain
-pääasiallisiin mielipiteisiinsä nähden, vaan he tietävät lisäksi
-olevansa niihin nähden oikeassa; mutta eivät he sen tähden nosta
-itsestänsä suurta melua. Arnolfo tietää kykenevänsä rakentamaan kauniin
-tuomiokirkon Firentseen; Albrecht Dürer kirjoittaa tyynesti henkilölle,
-joka löytää virheitä hänen teoksistaan: "Sitä ei voida paremmin tehdä";
-sir Isaac Newton tietää ratkaisseensa parisen ongelmaa, jotka olisivat
-panneet kaikkien muiden päät pyörälle; mutta he eivät odota, että
-heidän kanssa-ihmisensä sen takia lankeaisivat maahan ja palvoisivat
-heitä. Heillä on omituinen tunne voimattomuudestaan, ja he tajuavat,
-ett'ei suuruus ole _heissä_, vaan että se vaikuttaa _heidän kauttansa_
--- ett'eivät he olisi voineet muuta tehdä eivätkä muuta olla kuin
-miksi Jumala oli heidät määrännyt; ja he näkevät jotakin jumalaista ja
-Jumalan luomaa jokaisessa ihmisessä ja ovat rajattoman, houkkamaisen,
-uskomattoman sääliväisiä.
-
-11. Mikäli saatan havaita, on olemassa muuttumattomana lakina
-se, että suurimmat miehet, olkootpa he sitten runoilijoita tai
-historiankirjoittajia, elävät kokonaan omassa ajassaan ja että heidän
-teostensa tärkeimmät hedelmät ovat peräisin juuri heidän omalta
-ajaltaan. Dante kuvaa kolmannentoista vuosisadan Italiaa; Chaucer
-neljännentoista vuosisadan Englantia; Masaccio viidennentoista
-vuosisadan Firentseä; Tintoretto kuudennentoista vuosisadan Venetsiaa;
-mutta he eivät kiinnitä lainkaan huomiotaan aikavirheisiin ja
-kaikenlaisiin pienempiin erehdyksiin, koska he ovat aina houkutelleet
-elävän totuuden esiin oman elävän aikansa tarkastelusta. Kun
-sanotaan Shakespearen kirjoittaneen mestarillisia historiallisia
-näytelmäkappaleita aiheista, jotka kuuluvat menneisiin vuosisatoihin,
-vastaan minä, että ne _ovat_ mestarillisia näytelmäkappaleita
-juuri siksi, ett'ei niissä ole vähintäkään huomiota kiinnitetty
-vuosisatoihin, vaan että niissä huokuu elämä, jonka kaikki ihmiset
-tunnustavat kaikkien aikojen ihmiselämäksi -- eikä siksi, että
-Shakespeare pyrki julistamaan yleismaailmallisia totuuksia, vaan siksi,
-että hän rehellisesti ja täydellisesti niiden ihmisten mukaan, jotka
-elivät hänen ympärillään, kuvaili ihmisluontoa, joka itse asiassa on
-aina sama -- koska viidennentoista vuosisadan konna _sielun ja sydämen_
-puolesta oli aivan samaa lajia kuin on konna yhdeksännellätoista
-vuosisadalla ja kuin oli konna kahdennellatoista vuosisadalla; ja
-niin ikään muistuttaa kunniallinen ja ritarillinen mies suuresti
-muita kunniallisia ja ritarillisia miehiä millä ajalla tahansa.
-Tähän nähden on moisen suuren ihanteellisen taiteilijan teos aina
-yleismaailmallinen; ei siksi, ett'ei se ole _muotokuva_, vaan siksi,
-että se on _täydellinen_ muotokuva, täydellinen aina sydämen sopukoihin
-asti, sydämen, joka pysyy samana läpi kaikkien aikojen; kun sitä
-vastoin heikon ihantelijan teos _ei_ ole yleismaailmallinen, ei siksi,
-ett'ei se ole muotokuva, vaan siksi, että se on vain _puolinainen_
-muotokuva -- ulkokuoresta, tavoista, puvusta, vaan ei sydämestä.
-Siten kuvailevat Tintoretto ja Shakespeare aivan yksinkertaisesti
-venetsialaista ja englantilaista luonnetta sellaisena kuin he näkivät
-sen omalla ajallaan, aina juuriin asti, _kaikiksi_ ajoiksi; mutta mitä
-tulee pyrkimykseen valaa historiallisiin teoksiinsa menneiden aikojen
-erikoisia aatteita, tapoja ja oloja, niin emme sellaista pyrkimystä
-huomaa heillä enemmän kuin kenelläkään muullakaan täydellisen
-suurella miehellä, jonka minä tunnen. [Mitä jälkiä havaitaan esim.
-Kleopatrassa egyptiläisestä luonteesta? -- atenalaisesta Theseuksessa
-tai Timonissa? -- muinaisenglantilaisesta Imogenissa tai Cordeliassa?
--- muinaisskotlantilaisesta Macbethissa? -- tai edes keski-ajan
-italialaisesta luonteesta Petrucchiossa, Venetsian kauppiaassa tai
-Desdemonassa? Ja roomalaisaiheiset näytelmät tuntuvat niin väkevän
-roomalaisilta vain siksi, että Rooman voima perustui maailman ikuiseen
-voimaan -- puhtaaseen perhe-elämään, jota kannatti maanviljelys ja
-suojeli uljas, turmeltumaton urhoollisuus.]
-
-12. Runouden jaloimmissa luomissa ei ole ainuttakaan sanaa niin
-jokapäiväistä, ett'ei suuri mies saisi siitä tehdyksi jotakin mainiota,
-tai pikemminkin, ett'ei se tekisi hänelle jotakin oivaa palvelusta
-ja vastaisi jotakin tarkoitusta, johon ei mikään muu sana olisi niin
-hyvin sopinut. Tavallinen ihminen joutuisi auttamattomaan pulaan, jos
-hänen esim. tulisi käyttää sanaa "pentu" jotakuta imarrellakseen.
-Itsessään sanassa on kyllä eräänlaista tuoreutta ja voimaa, joka
-viehättää, mutta kun sen kuulee, tuntuu ensimmältä vaikealta käyttää
-sitä kohteliaisuuslauselmassa. Jos henkilö, josta on kysymys, on
-prinssi, tuntuu vaikeus vieläkin suuremmalta, ja jos häntä lisäksi
-samassa silmänräpäyksessä sanotaan "pennuksi" ja ylistetään sankariksi,
-näyttää tavallinen ihantelija ehdottomasti joutuneen umpikujaan! Mutta
-kuulkaahan kuinka Shakespeare suoriutuu pulasta:
-
-    Esille nyt hänen sankarhaamunsa
-    Ja enonne, Mustan Prinssin, loihtikaa,
-    Tuon, mi suuren surunäytelmänsä suori
-    Ranskan mahtavimman voiman hävittäin.
-    Isänsä hymyellen katsellessa
-    Kuin tuo uljaan jalopeuran uljas pentu
-    Ranskan aateliston verta latki viljoin.
-
-13. Vaikka jokaisessa viehättävässä luonnonnäyssä ennen kaikkea on
-suuri määrä yksinkertaista kauneutta, joka tehoo suorastaan silmään,
-niin muodostanee kuitenkin se, mikä meihin eniten vaikuttaa, vain
-hyvin pienen osan tästä näkyvästä kauneudesta. Tämän kauneuden
-voivat esimerkiksi synnyttää ihanat kukat ja hopeanhohtoiset purot,
-sininen taivas ja valkoiset pilvet; ja kuitenkin voisi se, joka
-meitä eniten viehättää ja jota me etusijassa kaipaisimme, olla ohut,
-harmaa usvakaistale kaukana näköpiirin rajalla, niin pieni tilaltaan
-näyttämöllä, että tuo palanen seittiä tuossa pensaassa aivan lähellämme
-veisi siitä voiton, ja ett'ei se silmälle millään tavalla tarjoaisi
-suurempaa nautintoa kuin seittikään; mutta sentähden, että me tiedämme
-tuon seitin olevan palasen hämähäkinverkkoa ja tuon harmaan kaistaleen
-ilmoittavan kymmenentuhannen jalan korkuista vuorta, jossa jalo
-vuoristolaiskansa asuu, saamme me tuosta harmaasta juovasta juhlallisen
-vaikutuksen, huolimatta siitä, että ne ajatukset ja tiedot, jotka
-tekevät meille tämän vaikutuksen mahdolliseksi, ovat niin hämäriä,
-ett'emme mielessämme ole lainkaan selvillä niistä.
-
-14. Tutki sen vaikutelman laatua, jonka tunnet (jos jotakin tunnet)
-Alppeja tarkastellessasi, ja sinä olet havaitseva tämän vaikutelman
-kirkkauden riippuvan kuten kaste hämähäkinseitillä omituisesta
-hennon kuvittelun ja epätäydellisen tiedon kutomuksesta. Ensi
-sijassa saat sinä hämärän käsityksen niiden suuruudesta, ja siihen
-yhtyy ihmettely töistä, joita niiden muurien ja perustusten suuri
-rakentaja on suorittanut; sitten valtaa sinut aavistus niiden
-kestävyydestä, juhlallinen tunne niiden ikuisuudesta ja sinun omasta
-katoavaisuudestasi, joka on kuin niiden rinteillä vihoittavan ruohon
--- sitten nousee mieleesi omituisen kaihoisa, menneisiin sukupolviin
-pakeneva ajatus, katsellessasi nyt siinä sitä, mitä hekin kerran
-katselivat. He eivät ole nähneet noita pilviä, jotka nyt kiitävät sinun
-pääsi yli, eivät majan seinää pellon tuolla puolen, eivät tietä, jota
-sinä nyt astut. Mutta _tämän_ he näkivät: taivaisiin asti kohoavat
-kallioseinät olivat samat heille kuin sinullekin. He ovat lakanneet
-niitä näkemästä; sinä olet myöskin pian lakkaava niitä näkemästä,
-mutta kallioseinät tulevat pysymään paikoillaan toisia varten.
-Sekautuneena näihin juhlallisiin tunteisiin syntyy sitten käsityksesi
-Alppien ihanuuksista ja lahjoista; ja sitä varten tarvitsee sinun
-vain mielessäsi kuvitella kaikkia niitä lähteitä, jotka vierittävät
-vesiänsä niiden kalliorinteitä pitkin, kaikkia suuria jokia, jotka
-saavat alkunsa niiden jäistä, kaikkia niitä hurmaavia laaksoja,
-jotka kiertelevät niiden paasiseinien väliä, kaikkia taloja, jotka
-häämöittävät niiden pilvivaipan läpi ja onnellisia paimenmajoja, jotka
-kohoavat niiden laitumilla; ja kaikkien näiden ajatusten mukana nousee
-rintaasi voimakas aavistus kaikesta tuntemattomasta ihmiselämässä,
-onnesta ja kuolemasta, mihin viittaa tuo kapea valkoheijastus ikuisen
-lumen mailta, kaukaa aamupilvien lomasta. Nämä monet muut kuvat ja
-ajatukset vaikuttavat sen liikutuksen, joka sinut valtaa Alppeja
-katsellessasi. Mutta sinä et niitä keksi sydämestäsi, sillä sinun
-sydämessäsi on niin paljon muuta, sekä pahaa että hyvää, jota sinä et
-milloinkaan keksi; mutta ne innostuttavat ja elähyttävät sinua joka
-tapauksessa. Jos sinä tunnet enemmän tarkastellessasi lumipeitteisiä
-vuoria kuin mitään muuta samaan lempeään hopeanharmaaseen väriin
-vivahtavaa esinettä katsellessasi, niin kuuluvat nämä kuvat ja
-ajatukset epäilemättä sellaisiin, jotka sinut siihen pakottavat;
-ja huomaa, ett'eivät ne itse asiassa merkitse muuta kuin syvempää
-käsitystä kaiken olevaisen _todellisesta laadusta_. Me sanomme tätä
-voimaa tai kykyä "mielikuvitukseksi", sentähden että se kuvittelee ja
-tajuaa, mutta se on jalo mielikuvitus vasta sitten kun se kuvittelee
-ja tajuaa _totuuden_. Ja samassa suhteessa kuin ovat sinun omaamasi
-tietomäärä ja sinun herkkyytesi tunnettujen esineiden liikuttaville tai
-ilmeikkäille piirteille, samassa suhteessa on myös oleva se nautinto,
-jonka mielikuvituksesi sinulle tarjoaa.
-
-
-
-
-III. MAITA JA IHMISIÄ.
-
-
-Lähdin Roomasta juuri raju-ilman asettuessa. Rikinsiniset pilvet
-kiitivät tuolloin tällöin jyrähtäen yli Campagnan, ja pilkistävän
-auringon säteet valaisivat Klaudion vesijohdon silmänkantamattomia
-kaaria kuin alkusumuun häipyvää siltaa. Mutta minun kiivetessäni
-korkeata Albanovuorta, pakeni ukonilma pohjoiseen päin, ja Albanon
-tuomiokirkon jalot viivat ja sen viehättävät, tummat tammilehdot
-kuvastuivat tarkkapiirteisesti väliin siniseen, väliin meripihkaan
-vivahtavia kirkkaita juovia vasten näköpiirin rajalla, ja taivas
-yläpuolellani alkoi vähitellen, värisevän, syvän sinisenä, puoliksi
-eetterinä, puoliksi vesihöyrynä loistaa viimeisten yhä harvenevien
-sadepilvien välistä. Keskipäivän aurinko valaisi La Riccian
-kalliorinteitä ja niiden korkeita, toisiinsa kietoutuneita lehväryhmiä,
-ja kirkasti valosäteen tavoin niiden syksyisiä, tuhansiin märkiin,
-ikiviheriöiviin puihin sekautuneita värisävyjä. Ei eroittanut enää
-värejä: ne olivat muuttuneet tulenhehkuksi. Purppura, karmosini ja
-helakanpunainen muodostivat ikäänkuin verhon Jumalan kaikkein pyhimmän
-eteen, ja riemuitsevat puut kumartuivat valovirtoihin peittyneinä
-laaksoon päin, ja jokainen lehti värisi elämänvoimaa ja elämänhehkua;
-ja kun se lehti kääntyi ja lähetti toisaalle tai heijasti suoraan
-auringonvalon, oli se ensin kuin soihtu ja sitten kuin smaragdi.
-Korkealla laakson itäisemmissä kainaloissa kaartuivat viheriät
-lehväryhmät kuin kristallimeren mahtavat aallot mansikkapensaan
-kukkien särkyessä vaahdon tavoin niiden rantapenkereitä vasten, ja
-kaikkialla ilmassa tanssi oranssinkukkien hopeahiutaleita, viiman
-kieputellessa niitä harmaiden kallioseinien ympärillä kuin tuhansia,
-tuolloin kimaltelevia, tällöin liehahtelevia pikkutähtiä, aina
-miten tuuli sattui niitä lennättämään eteenpäin tai painamaan alas.
-Pieninkin nurmikko paloi kuin taivaan kultainen parvi ja välkähti
-kuin kalevantuli iltapilvien raosta, lehväkatosten avautuessa tai
-sulkeutuessa sen yläpuolella; mustat, liikkumattomat kalliot -- ne
-olivat mustia, vaikka niitä hehkuttivat helakanpunaiset jäkälät --
-heittivät tyynet varjonsa tuohon levottomaan värileikkiin, kaivot
-peittivät kuurottaisesti kohisten marmoriaitaansa sinisumuun; ja kaiken
-tämän yläpuolella parveili lukemattomia punertavia ja vaaleankeltaisia
-pilvenlonkia -- pyhiä pilviä, jotka eivät pimeydestä mitään tiedä
-ja jotka ovat vain taivaan valohäiveinä -- kiitäen mittaamattomien
-matkojen päässä vienosti pyöristyneiden, juhlallisten kivimäntyjen
-välitse ja häipyen näkyvistä siihen rajattomaan huikaisevan valkoiseen
-valojuovaan, missä Campagna sulaa meren hehkuun.
-
-16. Itse asiassa on parempi ihmiskunnalle, ett'eivät sen
-tavalliset olinpaikat tarjoa liian voimakkaita vaikutelmia --
-että rauhaisat, auran kaartuvain vakojen mustaamat ylänkömaat
-ja vehmaat, nurmipeitteiset kalkkikummut ja vaatimattomina
-koukertelevat pensaikkaat laaksot ovat useammin ihmisen näkösällä
-kuin pilviä piirteleväin vuorten ja kasvullisuutta uhkuvain
-laaksojen arkadiset seudut; ahtaan toimintapiirimme tarjotessa
-meille vain yksinkertaisempia -- vaikka silti lukemattomia --
-vaikutelmamahdollisuuksia, tulisi suuremmoisempien, kaukaisempien
-ihmeiden olla seikkailujen esineinä, nuorekkaan mielikuvituksen
-tähtisikerminä, vanhuuden suloisten muistojen ja talvisten tärinäin
-aiheina.
-
-17. Ihmissydämen on niin luonnollista kiintyä enemmän toivoon kuin
-siihen, mitä se kulloinkin omistaa, ja se viehätys, jonka mielikuvitus
-luo kaikkeen siihen, mikä on kaukaista tai kiellettyä, on niin syvä
-ja voimakas, että usein liittyy liikuttavampi tunnelma maisemiin,
-jotka sisältävät ikäänkuin etäisen lupauksen jostakin suuremmasta
-kuin ne itse ovat, kuin semmoisiin, jotka yhdellä iskulla tyhjentävät
-luonnon aarteet ja voimat saavuttamattomaan, voittamattomaan loistoon,
-eivätkä jätä mitään mielikuvituksen omin päin maalattavaksi tai
-täydennettäväksi. En luule maailmassa löytyvän paikkaa toista, joka
-olisi suuremmassa määrin omiansa aavistavasti herättämään meissä
-tätä odottavan mielikuvituksen taipumusta kuin seutu, joka ympäröi
-Freiburgin kaupunkia Sveitsissä ja joka siitä lähtien ulottuu Berniin
-asti. Sen pohjan muodostaa harmaa hiekkakivi, se on melkoisen
-korkealla, mutta ei näytä satunnaiselle matkailijalle mitään erikoisen
-mieltäkiinnittävää; minkä vuoksi sitä tavallisesti katsastetaankin
-vain hätäisellä matkalla Bernin Alpeilta Savoijan vuorille, ja harvoin
-suodaan sille muuta kuin väsynyt silmäys -- mikä väsymys on sitäkin
-tuskallisempi, kun se seuraa jonkunlaisena vastavaikutuksena sen
-suuren ihastuksen jälkeen, joka valtaa matkailijan Bernin ylämaata
-katsellessa. Matkustaja kallistuu, jalat hellinä, kuumeisena ja
-väsyneenä jäätiköihin ja rotkoihin, vaunujen nurkkaan ja näkee tuskin
-muuta kuin että tie kiertelee ja on kovin mäkistä, ja että maa,
-jonka läpi hän kulkee, on viljeltyä ja kesytettyä. Mutta jos hän,
-tehdäkseen tälle kesytetylle maalle oikeutta, pysähtyy muutamiksi
-päiviksi seudulle, siksi kunnes hänen mielensä on ennättänyt saada
-entisen joustavuutensa takaisin, ja tekee pari pitkää kävelymatkaa
-sen ketojen halki, on hän saava siitä kokonaan toisen käsityksen. Maa
-on, kuten sanoin, aaltomaista ja pääasiassa harmaata hiekkakiveä;
-se ei miltään kohdaltaan kohoa erikoisen korkeaksi, mutta siinä
-vallitsee kuitenkin riittävä vuoristohenki, niin että se muodostuu
-katkeamattomaksi sarjaksi rohkeita kukkuloita ja laaksoja; ja on seutu
-kylliksi korkealla meren pinnasta, jotta mänty esiintyy yleisimpänä
-metsäpuuna sen säännöttömien harjujen kupeilla. Tämän korkean ylängön
-läpi uurtaa joki tiensä viisisataa, kuusisataa jalkaa syvässä
-uomassaan, joka penikulmamäärin kiertelee vaatimattomien kumpujen
-väliä, huomaamattomana aivan siksi kunnes saavut sen reunalle; silloin
-näet yht'äkkiä petäjäin oksien välitse allasi tuon viheriän, hiljalleen
-vierivän virran, ja ne leveät, kalliomaiset hiekkakiviselänteet,
-jotka muodostavat sen rannat, ovat siltä kohdalta, missä virta
-taivepaikoissaan niitä nuoleskelee, kaivertuneet vaarallisiksi
-ulkonemiksi; ja vastaavalle kohdalle toisella rannalla jättää se
-ulkoneman ja veden välille puoliksi pensaittuneita niittykaistaleita,
-jotka on ylhäältä luoksepääsemättöminä hyljätty sinne omaan
-sulouteensa; harvoin käy niitä katsomassa utelias vaeltaja, seuraten
-sitä tuskin näkyvää jalkapolkua, joka kallioiden juurella taistelee
-olemassa-olostaan. Mutta siellä aaltoilee ja pyörii ja solisee virta
-yksinäisenä ja hyljättynä. Se kulkee läpi tiheään asutun maan, mutta
-ei koskaan ole virta ollut niin yksin. Pienimmälläkin, etäisimmälläkin
-metsäpurolla kaukana tunturein harteilla on seuralaisensa: vuohet
-näpertelevät ruohoa sen rantamilla, vaeltaja sammuttaa siitä janonsa ja
-hyppää sauvansa nojassa sen yli, ja talonpoika johdattaa sen uutta uraa
-myöten myllynrattaaseensa. Mutta tällä virralla ei ole seuralaisia;
-se vain vierii ja vierii, ikuisesti muista erossa, ei salakavalana
-eikä katkerasti uhkaavana, vaan lempeänä ja hiljaisena, vienona kuin
-päivänsäde, vapaana kuin ilma -- se on avara alue täynnä syvää,
-hiljaista ystävällistä yksinäisyyttä, joka on vaipunut lepoon keskellä
-meluavaa ja hyörivää ihmiselämää: aallot loiskivat hiljalleen ilman
-että kukaan niiden puhelua kuuntelee, linnut rakentelevat pesiänsä
-oksille, ilman että kukaan niitä säikäyttää, ja kauniit, tuoksuvat
-kukat kasvavat ja hengittävät ja kuihtuvat ilman että ainutkaan käsi
-niitä poimisi; -- ja kuitenkin on kaikki niin avonaista ja vapaata
-pilville tuolla ylhäällä, raikkaalle auringonvalolle ja puhdistavalle
-sateelle.
-
-Mutta jyrkkien kalliorantojen laella muuttuu näky silmänräpäyksessä.
-Vain muutamia askeleita petäjistä, jotka heittävät koukeroiset,
-kesyttömät, salamanvalkoiset oksansa ylös rotkosta korkeuksia kohti
--- seisot keskellä hedelmällisintä viljelysmaata; aaltoileva vilja
-hehkuu ja lähettelee laineitaan pellolta pellolle: sen somia pikkukyliä
-vilkastuttavat hedelmiä ja kukkia uhkuvat puutarhat, ja koko maisema
-näyttää niin ystävällisen kutsuvalta teräväkattoisine latoineen ja
-aittoineen; hyvin hoidetut, kovat, puistomaiset tiet kulkevat vuoria
-ylös ja alas tai katoavat ruskeiden sammalmättäiden ja villien
-vadelma- ja orjantappurapensaiden sekaan tai pilkistävät näkyviin
-pitkien, puoliksi vapaata lehtoa, puoliksi puistokatua muistuttavien
-korkeiden puurivien takaa: veräjiä avautuu niiden vierille ja sivutiet
-johtavat niiltä tuttavallisesti ja esteettä johonkin suurempaan
-taloon, jota maalaisen ylväästi ympäröivät kultaiset mehiläiskeot
-ja veistoksin koristetut karjahuoneet, muodostaen säännöttömän
-ryhmän kaikenlaisia aitauksia ja sälepeitteisiä rakennuksia ja
-tupia, mitkä kaikki ovat varsin viehättäviä huolettomassa, mutta
-jollakin tavoin alkuperäisessä kodikkuudessaan, siinä tuntuvasti
-eroten englantilaisista kodeista, joissa kaikki on niin perinpohjin
-sievistettyä, jäykkää ja moitteettoman mukavaa, kun taas näiden talojen
-kaikissa osissa vallitsee omituinen huolettomuus ja avaruus, mikä onkin
-täydessä sopusoinnussa tienoon vapaan sulouden kanssa. Sillä tässä
-lempeässä, viehättävässä maassakin piilee kesyttämätön voima. Sitä
-kultaa kylläkin teräinen laiho ja mehevä ruoho tuoksuaa sen harteilla,
-mutta siitä huolimatta ei sitä ole lannistanut ei aura eikä viikate.
-Se antaa lahjansa omasta vapaasta tahdostaan; tuntuu kuin siltä ei
-olisi mitään otettu pakolla tai ryöstäen. Se ei ole aivan vapaa erämaan
-luonteesta, mutta sitä ei myöskään ole tuomittu hedelmättömyyteen; --
-tämä antelias maa loistaa oikullisessa ylenpalttisuudessaan, hymyillen
-väliin ystävällisesti, väliin uhkaavasti yhä vaihtelevin rikkauksin
-laaksosta laaksoon. Mutta vakavampiakin aineksia tapaat sen sydämestä.
-Sillä pitkin kukkuloita seisovat lukemattomien kuusien tummat ryhmät,
-ottamatta osaa sen iloihin, ikäänkuin ikikivettyneinä haamuina, joiden
-läpi ei voimakkainkaan auringonvalo pääse tunkeutumaan eikä niitä
-karkoittamaan -- yön sirpaleita, synkkiä joukkoja nuo kuuset, jotka
-niin juhlallisina kohoavat siinä keskellä puutarhojen rusohedelmiä ja
-viljapeltojen kullankeltaisia teriä, kalpeansinisen pilven kehystäessä
-niiden tummia, hievahtamattomia reunatupsuja pyhimyssäteineen. Mutta
-siitä huolimatta eivät ne synkennä maisemaa -- ne näyttävät päinvastoin
-seisovan siinä erikoisesti osoittaakseen, miten valoisaa ja kirkasta
-kaikki muu on niiden ympärillä; ja kaikki pilvet ovat kuin puhdasta
-hopeaa, ja koko ilma tuntuu olevan täynnä hohtoisampaa, elävämpää
-auringonpaistetta juuri sillä kohdalla, missä sen lävistävät kuusien
-peitsenkärjet; ja nurmimatot näyttävät hehkuvan lämpimämpää viheriätä
-pilkistäessään punertavain puurunkojen välistä; ja ketojen viehättävät
-jalkapolut hiipovat metsän reunaa pysyäkseen varjossa, kiemurrellen
-sinne ja tänne niljakoita juuria vältellessään ja tuon tuostakin
-toivottomasti kadoten orvokkien, murattiköynnösten ja ruskeiden
-havuneulojen sekaan, kunnes ne lopulta sukeltavat näkymättömiin
-jollakin avonaisella paikalla, missä harventuneiden runkojen välistä
-pilkistävä valo ilmaisee niiden voivan tulla jälleen ihmisten ilmoille
-toisella puolen; -- ja pian ne pölähtävätkin esiin metsän tuoksuvasta,
-hämärästä helmasta jälleen valoisaan ilmaan, keskelle tuota ihmeellistä
-maisemaa, joka vastakkaisella taholla leviää, yhä uudelleen ja
-uudelleen vaihdellen lehtojaan ja puutarhojaan, siksi kunnes
-Simmenthalin rosoiset huiput alkavat kohota etelän vyöryviin pilviin.
-
-18. On paljon kiistelty sveitsiläisten luonteesta, eritotenkin koska
-muiden kansojen on ollut niin vaikeata käsittää heidän yksinkertaisia
-olojansa. Heitä pidettiin joko romantillisen hyveisinä tai alhaisen
-ahneina, kun he itse asiassa eivät olleet sankarillisia eivätkä
-alhaisia, vaan uskollisia, järkähtämättömän sisukkaita ihmisiä, paljon
-sisukkaampia, kuin historia kertoo; he eivät niin suunnattomasti
-välittäneet hengestään, mutta eivät myös sitä suotta hukanneet;
-he eivät muodostaneet itselleen niin kovin korkeita käsityksiä
-edistyksestä, mutta pitivät sitkeästi kiinni siitä, minkä kerran olivat
-saavuttaneet ja hyväksi nähneet; vaikka he olivatkin vailla kaikkea
-romantillista tunnekuohuntaa, rakastivat he sentään todellisella ja
-kestävällä rakkaudella, joka ei koskaan väsynyt eikä pettänyt; vaikka
-olivatkin hyvin vähän taipuvaisia uskonnolliseen intoiluun, säilyttivät
-he kuitenkin uskonsa puhtaana eivätkä päästäneet maailmallista
-mieltä sitä tylsyttämään tai tekopyhyyttä sitä tahraamaan; vaikka
-he eivät olleetkaan ritarillisen jalomielisiä eivätkä intohimoisen
-lähimmäisrakkaita, eivät he kuitenkaan koskaan vainonneet voitettuja
-vihollisiaan eivätkä kärsineet köyhiensä näkevän nälkää; he olivat
-ylpeitä, mutta eivät koskaan sallineet ylpeytensä kiihoittaa itseään
-ajattelemattomiin tai arvottomiin taisteluihin; he olivat kitsaita,
-mutta siitä huolimatta antoivat he mielellään naapurilleen, mikä
-naapurin oli; he eivät olleet neroja, mutta heillä oli terävä silmä
-huomaamaan oikeuden kaikki perusteet; he olivat kärsivällisiä, mutta
-eivät koskaan sallineet hitauden synnyttää viivykkeitä tai pelon
-laiminlyöntejä.
-
-Nämä sveitsiläisen luonteen omituisuudet versoivat, vaikka ne
-elähyttivätkin koko liittokuntaa, sentään uhkeimmin eräällä pienellä
-alueella, joka muodosti maan sydämen, mutta joka ei sijainnut
-korkeimmilla tuntureilla. Zermattin ja Evolinan jäätiköiden ja
-Wallisin kanttoonin kuumien rinteiden vaiheilla ojentelivat
-talonpojat kuulumattoman velttouden ja hitauden vallassa suuren
-Sionin hiippakunnan kuuliaisina vasalleina. Mutta siellä, missä
-Vierwaldstätterjärven lahdelmat tunkeutuvat syvemmälle kalkkikallioihin
-ja missä ankarat pohjatuulet puhaltavat, estäen viinirypäleiden
-kypsymisen ja pakottaen talonpojat kokonaan turvautumaan paimenelämään
--- siellä kasvoi toisenlainen ihmisrotu. Sen vähäistä aluetta
-merkittäisiin jokaisella Europan kartalla pienellä viheriällä läikällä.
-Se ulottuu lähes neljäkymmentä Englannin peninkulmaa idästä länteen
-ja saman verran pohjoisesta etelään; kuningaskuntien kaikkialla sen
-ympärillä kohotessa ja kukistuessa kohtalon eri vaiheiden alaisina
-ja kaikkien kansojen sen lähitienoilla sekautuessa toisiin kansoihin
-tai hävitessä, säilyi tällä karulla kallio-alueella paimenten valta
-puhtaana. Heidän syntyperästään ei ole vähintäkään tietoa. He eivät
-ole gootteja, eivät burgundilaisia, eivät romaaneja, eivät germaaneja.
-He olivat vanhastaan helvetialaisia ja ammoisista ajoista asti
-vapaita. Omasta tahdostaan asettuivat he Habsburgin hallitsijasuvun
-suojelukseen, tunnustivat sen ylivallan, mutta eivät kärsineet sen
-sortoa, vaan nousivat heitä hallitsemaan asetettuja omavaltaisia
-vouteja vastaan, ei saadakseen vapauttaan, vaan valloittaakseen
-sen takaisin. Voitettuaan Aegeri-järven taistelussa seisoivat he
-Europan kansojen keskellä lainkuuliaisuuden ja elämän ensimäisinä
-lipunkantajina -- taistellen lainkuuliaisuuden puolesta sanan
-korkeimmassa merkityksessä, Jumalan avuliaan oikeuden lakien ja
-uskollisen, veljeyteen johtavan järkähtämättömyyden puolesta.
-
-Kuten sanottu, ei heidän keskuudestaan tapaa mitään hienostunutta
-henkeä eikä korkeata innostusta, mutta kyllä pettämättömän
-tervettä järkeä ja sitkeätä rehellisyyttä. Heidän päähänsä ei
-tarvitse ajaa heidän velvollisuuksiaan, he tuntevat ne ilmankin;
-he eivät tuhlaa ystävyyslauseparsia, mutta hädän hetkellä voi
-heihin luottaa. Uskonkysymykset, joita muut kansat ovat koettaneet
-ratkaista ajatusjohdatteluin tai haaveiluin, selvittivät nämä
-paimenet käytännöllistä tietä: he kestivät tyynesti luostariensa
-esimiesten kirojulistukset, kun näiden teki mieli päästää elukkansa
-muiden laitumille, ja hävittivät tapparakeihäin sveitsiläisen
-uskonpuhdistuksen, koska Zürichin evankelilaiset olivat kieltäytyneet
-heille lähettämästä määrättyjä suolavaroja. He eivät helposti taipuneet
-taikauskon vaatimuksiin, vaan mukautuivat kärsivällisesti viisaan
-taloudenhoidon lakeihin: he ostivat itsensä vapaiksi veroista, mutta
-eivät synneistä, ja silloin kun Einsiedelnin kirkossa yhtä rohkeasti
-kuin Wittenbergin porteilla manattiin anekauppaa lakkaamaan, eivät
-Frutingenin laakson asukkaat seitsemään vuoteen syöneet lainkaan lihaa,
-rauhallisella tavalla vapauttaakseen itsensä ja jälkeläisensä niistä
-hallitusoikeuksista, joita Thurmin vapaaherroilla oli heidän suhteensa.
-
-Meiltä puuttuu kenties luotettavaa lähtökohtaa määritelläksemme
-kiitosta, joka on tuleva noin viisaasti punnitsevain hyveiden osaksi.
-Pitkiksi ajoiksi on pysyvä ratkaisemattomana kysymys, missä määrin
-korkeamman sivistyksen saavutukset sovittavat sen paheita ja missä
-määrin ylimaailmallisen hartauden innostus tekee sen hairahdukset
-anteeksi-annettaviksi. Ajateltakoon tästä mitä tahansa, ainakin
-on varmaa, että näiden talonpoikain luonne tuottaa apua muille ja
-hankkii heille itselleen rauhaa. Teeskentelemättömän yksinkertaisuuden
-ja sitkeyden puolesta seisoo se yksinäisenä ilmiönä ihmissydämen
-historiassa. Voisi myöskin kiistellä siitä, missä määrin luonnonsuhteet
-ovat sitä luonnetta kehittäneet, mutta moiseen kiistaan en minä
-puolestani antautuisi tarkasti määritellyin mielipitein. Vuoriensa
-suhteen ei sveitsiläisillä varmasti ole tunteita, joita voisi verrata
-meidän tunteisiimme. Suoranaisemmin puolustuslinnoituksena kuin
-loistavana näköalana ovat Rothstock'in kukkulat vallinneet ympäristön
-asukkaiden kohtaloita; ja se kasvatus, josta vuoriston poikain on
-kiittäminen Muottalaakson rinteitä, on paljon enemmän kehittänyt
-terveitä keuhkoja ja vahvoja jäseniä kuin korkeita ajatuksia. Mutta
-muuan kohta, johon toivoisin lukijan kiinnittävän huomiotansa, on se,
-että jos yleensä mikään tämän seudun piirre on vaikuttanut asukkaihin,
-niin se on se, jonka mekin havaitsemme saapuessamme niille main. Eivät
-järvistään, kallioistaan, eivätkä jäätiköistään -- vaikka ne kaikki
-ovatkin oleellisia tunnusmerkkejä -- ole nämä kolme kunnianarvoista
-kanttoonia saaneet nimeänsä. Niitä ei sanottu kallio-, eikä
-järviseuduiksi, vaan metsäseuduiksi. Ja yksi näistä kolmesta valtiosta,
-sama, joka säilyttää liikuttavaa kuvaa sveitsiläisen uskonnon
-henkisestä voimasta luostarinnimessä "Enkelivuori", ei puolestaan
-pyydä muuta nimeä kuin tuon soman, lapsellisen "Metsien siimeksessä"
-(Unterwalden).
-
-Ja totta puhuen voitkin kulkea "metsän siimeksessä", jos, lähtiessäsi
-Sveitsin historian kaikkein pyhimmästä: noiden kolmen lähteen niityltä,
-käsket venemiehesi soutamaan kappaleen matkaa etelään pitkin Urin
-lahden rantaa. Sen läntisellä rannalla kohoavat kallioseinät jyrkimpinä
-taivasta kohti. Kaukana sinisessä iltahämyssä lepää järvi kuin
-valtavan tuomiokirkon lattia, ja sinä saatat eroittaa lukemattomien
-vesiputousten kohinan, joka ontoiksi kovertuneista kallioista kaikuen
-kuuluu kuin hiljaa rukoilevan seurakunnan hyminältä.
-
-Siellä missä kalliot kumartuvat eteenpäin yli mustan syvyyden, kuolee
-tuon tuostakin hiljaa kohouva aalto raskaasti huoahtaen, kuten
-sielumessun viimeinen sävel. Vastaisella taholla kohoaa Frohn-alp
-meheville ruohomatoille koristeiden lailla kiinnitettyine kylineen,
-loistavana, juhlallisena kuvana paimenten valosta ja paimenten
-rauhasta; ja tuolla korkeammalla hämärtävien pilvien puolessa seisovat
-aavemaisina harmaiden rotkojen reunoilla tummat sotajoukot, tuhannet ja
-taas tuhannet Unterwaldenin kuuset.
-
-19. Pieni kanttooni, vain neljä englantilaista neliöpenikulmaa avara,
-joka ei halunnut olla kuutta neliöpenikulmaa laaja. Pieni kaupunki,
-jonka muodosti ryhmä vesimyllyjä, päärakennuksiin liitettyjen
-suojakatosten reunustama katu, kaksi puusiltaa, pari tusinaa kivitaloja
-matalalla kummulla ja kolme, neljä kumpua jyrkästi ylös ja alas
-kiipeilevää kaduntapaista. Ne neljä penikulmaa maata siinä ympärillä
-olivat laitumia vaatimattomine puutarhoineen ja maataloineen; kansa
-hurskasta, taitavaa ja uurasta ja kaikki työssä, miehet, naiset --
-pojat, tytöt; kaikki kulkivat enimmäkseen jalkaisin ja vain sinne,
-minne velvollisuus kutsui. Ja tämä pieni pesä oli koko elävän Europan
-uskonnollisen ja yhteiskunnallisen ajattelun keskuksena, samalla
-kun se omisti mitä ihanimman ympäristön! Se merkitsi: sen Europan,
-joka ajatteli ja pyrki: Ranskan, Saksan ja Italian. Kaikkien maiden,
-ja niiden pyhimpien harrastusten ja niiden pöyhkeyden, niiden
-taiteiden ja niiden hulluuden, niiden vihan ja veritöiden, näiden,
-jotka orastivat ja kukoistivat, rakensivat ja loivat linnoituksia,
-kuohuivat ja jyristelivät tämän käsittämättömän kärsivällisyyden
-tyyssijan ympärillä: viehättävin, mutta myös ehdottomasti merkillisin
-paikka europalaisessa maailmassa -- vaikk'eivätkään kansakunnat
-sinne halaja eivätkä pyri -- ja mikä on vieläkin ihmeellisempää,
-eivät tee siitä erämaata. Ne taistelevat taistelujaan Châlonsin ja
-Leipzigin lähettyvillä; ne rakentavat puuvillakehräämöitään Airen
-rannoille ja antavat Rhônen, joka miljoonakertaisesti voittaa
-Airen tarjoaman voiman, sitä tärvelemättä juosta käyttämätönnä. Ne
-rakentavat huviloitaan Temsin someropartaille tai Seinen rämerannoille
-katsellakseen vastapäistä Lambethia tai Seinen toisella puolen
-avautuvia näkyjä. He perustavat sotavoimansa Berlinin hiekalle,
-mutta jättävät tämän rotkojen suojeleman tasangon rauhaan. Ja
-kuitenkin hallitsee heitä tämä tasanko -- joka on heidän ajattelunsa
-ja tunteidensa, heidän tieteensä ja heidän _contrat socialinsa_
-polttopiste; järkevän taloudenhoidon ja säädyllisten -- ja muiden --
-tapojen keskus, Saussuren ja Calvinin, Rousseaun ja Byronin ja Turnerin
-koulu.
-
-Koetan kuvata, miltä geneveläisen kotipaikka näytti sellaisena kuin
-minä sen näin.
-
-Ennen kaikkea oli tuo kaupunki merkillinen siitä, että se muuriensa
-sisäpuolella piti huolta köyhistään. Juuri sen keskipisteessä --
-pienellä paalutetulla saarella ja jyrkkien syrjäkatujen varsilla
-asuivat Geneven köyhät ullakkohuoneissaan, missä he ahkerasti
-kehräsivät tai leikkelivät kellonrattaita -- pienissä pimeissä
-sopukoissaan tai ulkonevissa kulmauksissaan, ja oli heillä enimmäkseen
-työtä niin paljon kuin jaksoivat tehdä; heikkoja ja vanhoja hoidettiin
-huolellisesti, heidän kulhonsa täyttivät ja heidän yksinkertaisia
-vuoteitaan kohentelivat toimelliset kädet.
-
-Mutta muurien ulkopuolellakaan ei köyhiä ollut. Ehkä muutamia harvoja
-etelän puolessa Savoijantien varrella, mutta ei myöskään koko
-ympäristössä ollut surkeita rivejä leveänkömpelöitä vuokrataloja
-dorilaisine pylväskäytävineen; ei saastaisia, liejun ja ohdakkeiden
-täyttämiä ketoja, ei erämaita hyljättyine tiilipolttimoineen ja
-hävinneine vihannestarhoineen. Heti Geneven porttien ulkopuolella
-näit aivan tasaisia, siistejä, kauniisti aidattuja tai viehättävillä
-muureilla varustettuja maanteitä, joista levein päätie esiintyi
-mahtavasti, sen osoittajataulussa kun upeili: "_Route de Paris_".
-Oikealle ja vasemmalle haaraantui siitä sekava sokkelo teitä hienoston
-talojen ja niiden ulkorakennusten väliin, yhtä hyvin hoidettuina
-parempienkin vaunujen kulkea kuin päätie; jokaisella talonomistajalla
-oli 15 tai 20, jopa 50:kin akrea maata, enimmäkseen niittyä -- siihen
-aikaan, kun minä siellä olin -- korutähystimen tavoin kirjavana
-loistelevaa, korkeana aaltoilevaa nurmi- ja kukkaiskenttää. Mahtavia
-plataaneja, haapoja tai pähkinäpuita, muodostaen siellä ja täällä
-lehtokujia, jotka levittelivät ilmavia, ei koskaan synkkiä varjojansa
-asuinhuoneiden ympärille. Totta kyllä: vain yksi ainoa asuinhuone, yksi
-ja sama läpi vuoden; ei matkoja kauniimpiin maihin; ei vuodenaikaa,
-jolloin olisi käynyt sulkeutuminen kaupunkiin: vain heinänteonaika ja
-elonkorjuuaika, kouluaika ja leikki-aika, sukupolvi sukupolven jälkeen
-samassa iloisessa asuinhuoneessa, jota koristivat vihreät akkunanluukut
-ja kivikatto ja joskus nurkkiin ikäänkuin pilaillen nostetut pienet
-tornit, ja kulmissa kimalteli hopean tavoin hohtava tina. Kaikki maa
-käytettyä, ei ylvästellen anastettuna, mutta mitä huolellisimmin
-hoidettuna. Asukkaissa oli leikkuumiestä tarpeeksi korjaamaan elot,
-viininviljelijää tarpeeksi puristamaan viinit, hoitajattaria tarpeeksi
-pienokaisten varalle; mutta ei ketunmetsästystä, eikä linnustusta; vaan
-tuota kotoista onnea, joka seuraa vain huolellisuutta ja rehellisyyttä
-ja joka täyttää elämän sulollaan lapsesta ikä-ihmiseksi asti... Ja
-ylt'ympärillä sinisen järven kuvailematon kauneus ja kaikki se, mikä
-sen rantamilla kohoaa taivasta kohti siihen yhtyäkseen, vuoret ja
-vuorilumet ja tasangon elämä: Veveyn kukoistavat niityt, ja viihtymys,
-joka paistaa valoisista asumuksista... linnunrata sinne tänne
-aurinkoiseen sineen siroiteltuja asuttuja tähtiä.
-
-20. Torcellon tuomiokirkko on siitä erikoisesti omituinen, että se
-on sisältä niin valoisa. Miten liikuttavaa onkaan ajatella, että
-ihmiset, jotka niin runsaasti päästivät auringonvaloa kirkkoonsa,
-elivät hyvin tukalaa elämää. He eivät enää tarvinneet pimeyttä;
-he eivät olisi ehkä sitä enää kestäneet. Ilman tätä aineellista
-synkkyyttäkin oli heillä kylliksi tuskaa ja ahdistusta. He etsivät
-uskonnostaan virvoitusta, havainnollista toivoa ja lupauksia, eivät
-uhkauksia eivätkä salaisuuksia. Tosin ovat seiniin muovaellut
-mosaikkikuvat vakavaluontoisia, mutta niissä ei huomaa lainkaan
-keinotekoisia varjoja eikä tummia värejä. Kaikki on heleätä ja kirkasta
-ja ilmeisesti tarkoitettua toivon eikä kauhun synnyttämiseksi...
-Mutta erittäinkin kiintyy huomio niiden istuinten juhlalliseen
-vakavuuteen, jotka kohoavat kuorissa piispantuolin ympärillä. Jo
-itse asettelussa on jotakin roomalaisen pyöröteatterin tapaista.
-Tämän järjestelyn yksinkertaisessa ankaruudessa ja ennen kaikkea
-täydellisessä mukavuuden halveksimisessa (kaikki on marmoria, mutta
-keskimäisen istuimen käsinojat eivät palvele mukavuutta, vaan on niiden
-tarkoituksena vain eroittaa se sitä selvemmin muista istuimista) on
-jotakin arvokasta, jota eivät kuori-istuinten komeampi koristelu eikä
-veistoksin sirostettu korukatos olisi voineet koskaan saavuttaa, ja
-jota sopii hyvin protestantinkin katsella, se kun on erikoisesti
-kuvaavaa arvolle, jota piispa kenenkään vastustamatta nautti kirkon
-varhaisempina aikoina ja jonka koko vaikutus johtui sen täydellisestä
-pöyhkeyden ja itsehemmottelun halveksimisesta. Mutta vielä toinenkin
-seikka tekee tämän piispanistuimen aseman tässä saarikirkossa
-erikoisesti huomattavaksi, se nimittäin, että kaikki vanhemmat
-kristityt ajattelivat enimmäkseen kirkkoa laivaksi, jonka perämies
-piispa oli. Miten valtavasti mahtoikaan tämä vertauskuva vaikuttaa
-ihmisten mieliin, joille hengellinen kirkko oli tullut suojelevaksi
-arkiksi joka paikassa uhkaavan hävityksen keskellä!... He näkivät tämän
-kirkon arkin lailla kohoavan yli vesien. Eipä ihme siis, että he Adrian
-meren hyöky-aaltojen hyrskyessä heidän ja heidän kotimaansa rantojen
-välillä, kotimaansa, josta he olivat ijäksi eroitetut, katselivat
-toisiaan kuin myrskyn raivotessa opetuslapset Tiberian järvellä ja
-tottelivat auliisti ja kiitollisesti miehiä, jotka hallitsivat heitä
-sen nimessä, joka tuolla järvellä käski tuulet taukoamaan ja hillitsi
-aaltojen raivon. Jos muukalainen tahtoo nyt tunkeutua siihen henkeen,
-joka alussa elähytti Venetsian valtaa; jos hän haluaa oppia tuntemaan
-voiman, jonka turvin sen pojat laskivat ulapalle valloittamaan ja
-voittamaan, niin ei hänen suinkaan pidä lähteä lukemaan heidän
-asevarastojensa aarteita eikä heidän sotajoukkojensa määrää; niin ei
-hänen tule tarkastella heidän palatsiensa komeutta ja loistoa eikä
-yrittää syventyä heidän neuvottelujensa salaisuuksiin, vaan tulee hänen
-nousta sen korokkeen ylimmälle askelmalle, joka voimakkaasti ympäröi
-Torcellon alttaria ja sieltä tulee hänen, kuten muinoin perämiehen,
-ohjata katseensa oivallisesti muodostetun temppelilaivan marmorisiin
-kylkikaariin; hänen tulee jälleen loihtia suonten risteilemälle katolle
-kuolleiden merimiesten haamut; hänen tulee sydämeensä herättää voima,
-joka hehkutti heidän mieltään, kun temppelin pylväät ensi kerran
-seisoivat vahvoina hiekassa ja kun sen katto esti näkymästä vihastuneen
-taivaan, jota vielä punasivat heidän palavain asuntojensa liekit; kun
-he ensi kerran tämän kallionlujan rakennuksen muurien suojassa -- meren
-tyrskyäväin aaltojen ja liihottelevien vesilintujen ympäröiminä --
-yhteisesti virittivät vanhan hymnin: "Hänelle kuuluu meri, Hän on sen
-tehnyt, ja Hänen kätensä loivat kuivan maan".
-
-Kuinka perin erilaisia ovatkaan sydämet, joita lämmittää uskon pyhä
-hartaus, kuin ne, joilta se puuttuu! Kuinka toisin katselleekaan Jumala
-itsetietoisia, itsetyytyväisiä, itserakkaita, oman minänsä johtamia
-ihmisiä, kuin luja-uskoisia, ihmeitten täyttämiä, taistelevia, itkeviä,
-taivaan johtamia, niitä, jotka sanovat sydämessään: "ei Jumalaa
-olekkaan", kuin niitä, jotka jokaisella askeleellaan ylistävät Jumalaa
-ja jotka Häntä etsivät Hänet viimein tunteakseen ja löytääkseen...
-Sillä eroitus tämän santasaaren nykyisten ja entisten rakennusmestarien
-välillä kärjistyy huippuunsa siinä seikassa, että jälkimäiset
-sisimmässä sielussaan kunnioittivat jotakin, että he uskoivat jonkun
-henki-olennon kaikkialla läsnä-olevaksi, jonkun, joka tuomitsee,
-elähyttää, lohduttaa, että he _hänen_ kunniakseen rakensivat majan --
-tyytyväisinä, vaikka saivatkin hävitä nimettömään joukkoon, kunhan
-vain heidän kättensä työ keskelle riehuvaa merta kohotti valtaistuimen
-heidän suojelusenkelilleen. Siinä oli heidän voimansa -- ja tosiaankin,
-keskellä merta oli henki heitä läsnä, vaikk'eivät he hänen muotoansa
-havainneet, vaikkeikaan mestarin ääni: "Olkaat hyvässä turvassa, minä
-olen teidän kanssanne!" heille kaikunut.
-
-21. Venetsian Pyhän Markuksen kirkko nousee kuin ilmestys maasta,
-ja suuri tori sen edustalla on ikäänkuin kunnioittaen avautunut,
-päästääkseen sen paremmin näkyviin. Lukematon joukko pylväitä ja
-valkeita kupukattoja muodostaa pitkän, matalan, värikkään pyramidin;
-se on kuin osaksi kullasta, osaksi opaalista ja helmistä rakennettu
-aarrekammio. Alhaalla avautuu viisi suurta, syväholvista ovea, ja
-niitä koristavat loistavat mosaikit ja alabasteriveistokset, jotka
-ovat kirkkaita kuin ambra ja hienoja kuin norsunluu, ja haaveellisesti
-toisiinsa kietoutuneina kiertelevät niitä palmulehvät ja liljat ja
-viinimarjat ja kranaatti-omenat ja linnut, jotka tarrautuvat oksiin
-tai liehuvat niiden ympärillä; ja kaikkea tätä sitoo loputon kudos
-silmikoita ja sulkia; ja keskellä -- yli oven toisiinsa nojaten --
-seisoo juhlallisia enkeli-olentoja valtikoineen ja pitkäliepeisine
-vaatteineen, valaisemina hehkuvan kultapohjan, joka niitä kehystäen
-heikosti ja himmeästi paistaa läpi lehväverkon samaten kuin muinoin
-aamurusko lie valjulla loisteellaan paistanut Edenin oksain läpi,
-silloin kun sen porteille aikoja sitten asetettiin enkelit vartioimaan.
-Ja ovien kahden puolen kohoaa kirjavista kivilajeista, jaspiksesta ja
-porfyrista ja syvänsinisestä, lumitäplin siroitellusta käärmekivestä
-muovaeltuja pylväitä, sekä pylväitä marmorilajeista, jotka
-Kleopatran tavoin puolittain kieltäen, puolittain myöntäen sallivat
-auringonvalon "suudella sini-suoniaan", -- kun varjot vetäytyvät
-niistä pois, paljastavat ne aaltomaisia siniviivoja, kuten pakeneva
-luode paljastaa hiekka-aallot; pylväiden latvukset ovat runsaasti
-koristetut jykevin ruohokudoksin, versovin akantus- ja viininlehdin
-ja salaperäisin, rististä lähtevin ja siihen palaavin merkein; ja
-niiden yläpuolella leveässä kattokaaren alustassa kiertelee elävä ja
-puhuva ketju, joka keskeymättä kutoo enkeleitä ja taivaan merkkejä
-toisiinsa ja ihmisten kuhunkin vuodenaikaan soveltuviin töihin; ja
-vielä niitäkin korkeammalla kohoaa rivi hohtavia torneja ja niiden
-väliä kulkee valkoisia, helakanpunaisin kukin koristeltuja kaaria
--- kokonaisuus muodostaa mitä viehättävimmän sekamelskan, jonka
-keskeltä loistavat kultaa hehkuen, leveärintaisina, kreikkalaiset
-hevoset ja Pyhän Markuksen leijona sinistä, tähdin siroiteltua
-taustaa vastaan, ja viimeksi kohoavat päätykoristeet, pyhässä
-innostuksessa kuohuttaen kuin marmorivaahtoa taltan luomia salamoita
-ja loiskivia laineita korkealle sinitaivasta kohti, aivan kuin
-olisi Lidon rantaan roiskahtava hyrsky-aalto ennen pakenemistaan
-jähmettynyt jääksi ja vedenneidot kylväneet siihen koralleja ja
-sinikiviä... Tämän rakennuksen taiteellinen arvo on ennen kaikkea
-sen kuihtumattomien värien sopusoinnussa... Tätä yksinkertaista
-raakalaiskristillisyyttä saattoivat viehättää vain värihohtoisat kuvat,
-niin että rakennuksen sekä ulkonaisen että sisäisen järjestelyn oli
-taipuminen palvelemaan maalauksellisia näkökohtia. Koko rakennus ei
-näytäkään niin paljon olevan rukoukselle pyhitetty temppeli kuin suuri
-yhteinen rukouskirja, runsaasti kuvitettu messukirja, jossa sitomus
-on alabasteria pergamentin asemesta, jota koristavat porfyripylväät
-jalokivien asemesta ja jota ulkoa ja sisältä kiertävät emalji- ja
-kultakirjaimet... Yhtä vähän voisi kuuro muodostaa arvosteluaan
-täydellisen orkesterin esityksistä, kuin arkkitehti, joka on kehittänyt
-vain muoto-aistiaan, voisi käsittää Pyhän Markuksen kirkon kauneutta.
-Siinä asuu sama värien viehätys, joka vallitsee suurimmaksi osaksi
-itämaiden rakennustaiteessa, mutta myöskin niiden teollisuustuotteissa.
-Venetsialaiset ansaitsevat erikoista huomiota siksi, että he ovat ainoa
-kansa Europassa, jossa ilmenee harrasta mieltymystä itämaisiin rotuihin
-niin syvälle juurtuneeseen vaistoon. Heidän oli tosin pakko tuottaa
-taiteilijoita Konstantinopolista tekemään luonnoksia Markuksen kirkon
-kupukaarrosten mosaikkeihin ja määräämään sen oviryhmien värit; mutta
-pian käsittivät he sen taidelajin, jossa kreikkalaiset kulkivat heidän
-oppainaan, ja he kehittivät sitä edelleen paljon tarmokkaammin; Sillä
-välin kun Pohjolan porvarit ja ritarit rakentelivat synkkiä asumuksiaan
-ja harmahtavia linnojaan tammesta ja hiekkakivestä, peittivät
-Venetsian kauppiaat palatsinsa porfyrilla ja kullalla; ja kun sitten
-heidän suuret maalarinsa keksivät kultaa ja porfyria arvokkaampia
-värejä, käyttivät he näitä aarteistaan parhaita tuhlaten seiniinsä,
-joiden perustuksia meren aallot jyrsivät; ja vielä tänä päivänä punaa
-Giorgionen freskon heijastus Rialton väkevänä paisuvan veden.
-
-22. Marmorikaupunkiko? -- Ei! -- mieluummin kultakaupunki, jossa
-katukivitys on smaragdia. Tosiaankin hohtivat kaikki tornit, kaikki
-huiput kultaa tai kirjavana kimaltelevaa jaspista. Niiden juurella
-aaltoili kirkkaana ja puhtaana, syvin henkäyksin, viheriä meri.
-Uljaina, ylevinä, peloittavina kuin meri -- niin kävivät Venetsian
-miehet vallan ja sodan mahtajina; puhtaina kuin alabasteripylväät
--- niin seisoivat sen äidit ja neidot; jalomuotoisina kiireestä
-kantapäähän -- niin esiintyivät sen ritarit; meren ruostuttamain
-rautavarustusten heikko pronssinloiste paistoi uhmaten heidän
-veripunaisten viittojensa laskosten alta. Pelottomana, hurskaana,
-salaperäisenä, taipumattomana -- kohtalo joka sanassaan -- niin
-kokoontui sen senaatti. Toivon ja kunnian ympäröiminä, pyhän hiekan
-muodostamain saariensa rannoilla lainehtivan meren uneen hyräileminä,
-nimi ja risti joka haudalla -- niin nukkuvat sen kuolleet. Merkillinen
-kappale maailmaa! Taikka pikemminkin oma maailmansa. Vesiltä
-katsottuna ei se ollut suurempi auringon jättämää vinoa valojuovaa,
-joka ei osaa kadota -- siltä näytti kaupunki sen merimiehistä, jotka
-illalla tähystelivät sitä laivansa mastosta -- vaikka tuon ylpeän
-kaupungin mahdin täytyikin näyttää heistä rajattomalta, aivan kuin
-olisivat he purjehtineet suoraan taivaankannen sineen, ja ikäänkuin
-olisi se ollut suuri kiertotähti, joka läpi eetterin olisi avartunut
-itäänpäin. Karkoitettu oli tästä maailmasta kaikki alhainen huoli
-ja pienet ajatukset, sekä kaikki, mikä tekee ihmiselämän epäjaloksi
-ja kurjaksi. Ei mitään rumaa, ei mitään meluavaa kaduilla, jotka
-väristen nousivat ja laskivat kuun paisteessa; vaan aaltoilevaa,
-ylevää soitantoa tai väräjävää hiljaisuutta. Ei heikkoja muureja sen
-ympärillä; ei matalia majoja eikä olkikattoisia latoja: vain kallion
-vahvuutta ja mestarillisesti liitettyä, kallisarvoista kiveä. Ja
-ylt'ympärillä, niin pitkälle kuin silmä kantoi, hiljaisena, kirkkaana
-ja ylpeänä keinuva vesi. Yhtä vähän kuin kukka, menestyi ohdakekin tai
-orjantappura tällä kimaltelevalla maalla. Eetteri-utuna hohtivat Alpit
-juhlallisessa rivissä Torcellon rantojen takaa; Paduan sinenpaistavat
-kukkulat kohottivat huippujaan kullanloistoisen lännen ilmaan. Kaiken
-yllä leikkivät vapaat tuulet ja tulipilvet. -- Loistetta pohjoisesta,
-sulotuoksua etelästä, ja kirkkaana vilkutti aamu- ja iltatähti
-rajattoman taivaan kuvusta yli meren hurmaavan vyön.
-
-23. Maailmankartat, joita nykyaikainen tiede on valmistanut, kasaavat
-pieneen alaan valtavat tietomäärät, mutta siitä huolimatta en ole vielä
-nähnyt karttaa, jonka avulla voisi jotenkuten päästä selville niistä
-vastakohdista, mitkä aineellisessa katsannossa vallitsevat etelän ja
-pohjolan maiden välillä. Yksityiskohdittain voimme kyllä kuvitella
-nuo erilaisuudet, mutta meiltä puuttuu yleissilmäystä ja näkökantaa,
-joiden avulla saisimme niistä kokonaisen käsityksen. Me tiedämme kyllä
-katkeron kasvavan Alpeilla ja öljypuun Apennineilla; mutta siitä
-huolimatta emme me saata kyllin tarkasti kuvitella maan kirjavaa
-mosaikkikudosta sellaisena kuin muuttolintu sen näkee, tai jokaista
-eroitusta katkeron ja öljypuun kotimaiden välillä sellaisena kuin
-haikara ja pääskynen sen havaitsevat korkeudestaan, kun sirocco-tuuli
-niitä keinuttelee. Koettakaamme hetkiseksi kohota vielä korkeammalle
-kuin ne ja kuvitelkaamme Välimeren lepäävän allamme kuin mikäkin
-epäsäännöllinen järvipahanen, kaikkine ikivanhoine, auringonvalossa
-nukkuvine niemekkeineen: tuolla ja täällä kumiseva ukkonen, harmaa
-myrskytäplä, joka ulvoen kiitää hehkuvia kenttiä pitkin; tuolla ja
-täällä tultasyöksevän vuoren tuhkakehyksen yllä liehuva valkoinen
-savupilvi; mutta enimmäkseen vallitsee suuri, rauhaisa valkeus; Syyria
-ja Kreikka, Italia ja Espanja lepäävät merensinen ympäröiminä kuten
-kultalattian palaset, ja kun sitten lähenemme hiukan enemmän maata,
-missä mahtavat vuorijonot nousevat ja laskevat, niin kirkkaasti
-paistavat niiden ihanat riippuvat puutarhat tuoksuvine kukkineen, ja
-niiden välissä upeilee laakeri- ja oranssilehtoja ja viuhkapalmuja,
-joiden harmaanvihreät varjot vaimentavat kimaltelevasta hiekasta
-kohoavain marmorikallioiden ja porfyyrisärkkäin hehkua. Sitten
-käännymme kauvemmas pohjoiseen nähdäksemme, miten itämaiden värit
-vähitellen katoavat ja miten esiintyy valtavan suuri, kostean viheriä
-vyöhyke, joka käsittää Sveitsin nurmimatot, Ranskan poppelilaaksot,
-Tonavan ja Karpaattien synkät metsät Loiren suulta Volgan alajuoksuun
-asti, häämöittäen harmaiden sadepilvenriekaleiden raoista ja läpi
-purojen utuharsojen, jotka liehuvat matalalla laidunten yllä.
-Senjälkeen käännymme vieläkin pohjoisempaan nähdäksemme, miten
-alkaa esiintyä mahtavia, harmaita vuoria ja kanervaisia rämeitä,
-jotka ympäröivät tämän pelto- ja metsävyöhykkeen autiolla, leveällä
-purppurakaistaleella, pian hajautuen pohjoisten merten kolkoiksi,
-muodottomiksi saariksi, joita myrskyt ruoskivat, joita uivien
-jäävuorien kylmyys värisyttää, joita kyntävät ja repivät ulvovat
-aallot, kunnes viimeisen metsikköpensaan juurilla ei ole vuorten
-rotkoissa enää maata mihin tarttua kiinni, kunnes pureva pohjoistuuli
-nälissään jyrsii kukkulat paljaiksi, ja kunnes vihdoin raudanjykevä
-jääseinä tuijottaa meihin uhkaavana kuin kuolema, näytellen valkeita
-hampaitaan hämynvaloisain revontulten loimossa.
-
-Ja kun täten olemme ajatuksissamme kuvitelleet maan kirjavina
-väikkyvät näyt niiden kaikessa muotorikkaudessa, on meidän vielä
-kerran palaaminen sen lähelle pannaksemme merkille eläinkunnan
-vastaavat vaihtelut eri vivahduksineen: nuo lukemattomat, nopeat,
-ihmeelliset olennot, jotka säteilevät ilmassa ja vedessä tai polkevat
-etelän hiekkaa; tuon juovikkaan sebran ja täpläisen leopardin,
-välähtelevät käärmeet ja punavärein välkkyvät linnut. Verratkaamme
-näiden eläinten värien kauneutta ja loistoa, niiden liikkeiden
-nopeutta pohjoisten lajien kylmänkankeaan voimaan, tuuheaan turkkiin,
-synkkään höyhenpukuun; verratkaamme Arabian hevosia Shetlannin
-ponikääpiöihin, tiikeriä ja leopardia suteen ja karhuun, antilopia
-hirveen, paratiisilintua kalasääkseen; -- silloin on meidät valtaava
-nöyryys, ja mukautuen korkeampiin lakeihin, jotka sisimmältä johtavat
-maata ja kaikkea, mitä sen pinnalla on, emme me ole tuomitseva
-ihmisiä, vaan heistä iloitseva, jos he löytävät ilmaisukeinoja sille,
-mitä heidän synnyinmaansa heille opettaa ja jos he noudattavat sen
-määräyksiä. Me olemme kunnioittaen huomioiva, miten he asettelevat
-hohtavia kivilajeja, miten he hienosti veistelevät ja siloittavat
-jaspispylväitä, joiden on oleva määrä kohota pilvetöntä taivasta kohti
-ja heijastaa ikuista auringonpaistetta: mutta kunnioituksemme ei ole
-oleva pienempi lähestyessämme niitä heistä, jotka kukistumattomin
-alkuvoimin ja nopein iskuin luovat eriskummallista elämää
-rahkarämeiltään vierittämiinsä kiviin ja jotka kohottavat rautaisia
-tukipylväitä ja karkeita kiviseiniä korkealle harmaaseen ilmaan --
-töitä, jotka todistavat mielikuvitusta hurjaa ja oikullista kuin
-Pohjolan meri; kömpelöitä, jyhkeitä luomia, mutta jotka ovat täynnä
-susimaista elämää; yrmeitä kuin tuuli, joka ulvoo niiden ympärillä,
-vaihtelevia kuin pilvet, jotka niitä varjostavat.
-
-24. Minulta puuttuu sanoja kuvatakseni sitä syvää tyydytystä, joka
-aina valtaa minut, kun minä pitemmän aikaa Englannissa oleskeltuani
-jälleen seison Calaisin kirkon vanhan tornin juurella. Suunnaton
-huolimattomuus, jolla sitä hoidetaan; sen ylevä vaatimattomuus; sen
-korkea ikä, joka on sen seiniin niin selvästi piirretty, vaikk'eikaan
-vielä näy heikkouden tai rappeutumisen merkkejä; sen totisen synkkä ja
-hävitetty ulkopuoli, jota Englannin kanavan myrskyt jäytävät ja jota
-meren kirpeä ruoho peittää; sen kattoliuskat ja tiilet, joista osa
-on irti, osa murtunut, mutta jotka vielä pitävät jäykästi puoliansa;
-sen raadellut muurit, jotka ovat täynnä rautahakoja, aukkoja ja
-muita repeymiä, mutta jotka ovat vielä vahvat kuin alaston, ruskea
-kallio; sen ylväs välinpitämättömyys siitä, mitä siitä ajatellaan tai
-puhutaan; se on vailla vaatimuksia, vailla kauneutta, vailla toiveita,
-vailla ylpeyttä, vailla suloa, mutta se ei koskaan alennu kerjäämään
-sääliä; sillä ei ole hyödyttömien raunioiden tapoja, raunioiden,
-jotka herättävät surkuttelua ja jotka mielellään kuiskivat menneistä
-paremmista päivistään, vaan on se vielä hyödyksi ja toimessa yöt,
-päivät; -- kuten vanha myrskyissä harmaantunut kalastaja vielä joka
-päivä heittää verkkonsa, seisoo se siinä valittamatta menetettyä
-nuoruuttaan, ilmojen vaalentamana, lujana ja varmana alastomuudessaan,
-keräten, yhä käyttökelpoisena, ihmissieluja kattonsa alle, kun sen
-kellojen kaiku vielä kumisee sen halkeamissa; ja sen harmaja huippu
-näkyy kauas yli meren, tärkeimpänä niistä kolmesta tornista, jotka
-kohoavat yli hyrskyisän hiekka-erämaan ja matalakumpuisen rannan --
-majakasta, joka varjelee ihmisten henkeä, isosta kellotapulista,
-joka kutsuu työhön, ja vanhasta kirkontornista, joka kehoittaa
-kärsivällisyyteen ja kiitollisuuteen.
-
-
-
-
-IV. TAIVAS.
-
-
-On kummallista, kuinka vähän ihmiset yleensä tietävät taivaasta.
-Ja kuitenkin on taivas se osa luomakuntaa, jossa luonto ihmistä
-viehättääkseen, -- vain hänelle puhuakseen ja häntä opettaakseen -- on
-tehnyt enemmän kuin missään muussa ihmeessään; mutta siitä huolimatta
-omistamme me taivaalle kaikkein vähimmin huomiotamme. Luonto ei ole
-synnyttänyt paljoa sellaista, joka olisi niin muodostettu, että
-kaikki sen osat vastaisivat sen aineellista ja oleellista tarkoitusta
-valmistaa ihmisille tyydytystä ja iloa; mutta mikäli tiedämme,
-täyttyisi tämä oleellinen tarkoitus taivaan suhteen, jos joka kolmas
-päivä, tai sinne päin, suuri, ruma, musta sadepilvi tuoksahtaisi
-taivaan sinilaelle ja, kun kaikki olisi perinpohjin kastunut, jättäisi
-taivaan seuraavaan kertaan asti yhtä kirkkaaksi kuin ennenkin, ehkäpä
-sentään levittäen kedoille ohuen kasteverhon aamuin ja illoin; --
-mutta sen sijaan ei kulu ainuttakaan päivää elämästämme ilman ett'ei
-luonto loihtisi nähtäviksemme yhä uusia muoto- ja väkirikkaita,
-loistavia kuvia ja herkeämättä huolittelisi niitä korkeimman kauneuden
-jalojen, pysyvien lakien mukaan, minkä vuoksi saammekin pitää aivan
-varmana, että tämä tapahtuu meidän alituiseksi tyydytykseksemme. Ja
-jokaisella meistä, missä hän sattuneekin oleskelemaan, kuinka kaukana
-hän lieneekin muista kauneuden ja mielenkiinnon lähteistä, on alituinen
-osansa tästä luomistyöstä. Vain harvojen on suotu nähdä ja oppia
-tuntemaan maailman mahtavimmat seudut; tarkoitus ei ole, että ihminen
-aina eläisi niiden keskellä, sillä hän loukkaa niitä läsnä-olollaan,
-hän lakkaa kokonaan huomaamasta niitä, jos hän aina on niiden keskellä;
-mutta taivas on aina olemassa kaikille: se on kirkas, mutta ei
-kuitenkaan
-
-    "kirkas liikaa eikä liian hyvä:
-    sen hoimassa on meidän leiväksemme jyvä",
-
-ja se on niin tehty, että sen olemus aina lohduttaa, kohottaa,
-rauhoittaa ihmissydäntä ja puhdistaa sen kuonasta ja tomusta. Se on
-milloin lempeä, milloin oikullinen, milloin kaamea ja peloittava --
-eikä se siis koskaan ole entisensä kaltainen hetkestä toiseen; jotakin
-inhimillistä on sen rajuissa purkauksissa, jotakin hengenlaista
-sen huolenpidossa, jotakin jumalallista sen rajattomuudessa, ja
-sen kehoitushuuto kuolemattomalle osalle meissä on yhtä helposti
-kuultavissa kuin sen kurittava tai siunaava toiminta on tähdellistä
-ja välttämätöntä meidän maallisille askarteluillemme. Ja kuitenkaan
-emme me koskaan kiinnitä huomiotamme taivaaseen, emme koskaan sitä
-ajattele, mikäli se ei suorastaan vaikuta meidän eläimellisiin
-aistimuksiimme; kaikki se, minkä kautta se puhuu meille selvemmin
-kuin luontokappaleille, kaikki, mikä julistaa Korkeimman tarkoitusta,
-että meidän tulee taivaan korkeuksista saada muutakin kuin valon ja
-kasteen, jotka me ja'amme rikkaruohojen ja matojen kanssa, kaikki tämä
-tuntuu meistä ajatuksettomalta ja yksitoikkoiselta sattumain sarjalta,
-sattumain, jotka ovat liian vähäpätöisiä ja naurettavia ansaitakseen
-edes lyhyeksikään hetkeksi tarkastelua tai ihailua. Jos me joskus
-toimettomuuden tai henkisen väsyneisyyden hetkinä etsimme taivaasta
-viimeistä keskustelu-aihetta, mistä ilmiöistä puhumme silloin? Yksi
-sanoo ilman olevan tyynen; toinen ilmoittaa tuulevan; kolmas vakuuttaa
-olevan kuuman. Saattaako kukaan noista monista lörpöttelijöistä
-kuvata niiden suurten, valkoisten vuorten muodot ja syvänteet, joiden
-ketju eilen puolenpäivän aikaan ympäröi näköpiiriä? Kuka näki kapean
-valojuovan lankeavan etelästä käsin niiden huipuille siksi kunnes
-ne sulivat siniseksi utusateeksi? Kuka näki edellisenä päivänä
-voimattomien pilvien tanssivan kuivuneiden lehtien tavoin, länsituulen
-ajaessa niitä laskevan auringon eteen? Kaikki katosi kaihotta,
-näkemätönnä; tai jos me joskus hetkiseksi pudistaudummekin hereille
-välinpitämättömyydestämme, niin tapahtuu se vain silmiinpistävän,
-tavattoman ja kummallisen takia. Ja kuitenkaan ei korkeuden sisäisin
-olemus paljastu hurjien alkuvoimien kaikkimurtavassa raivossa, ei
-rakeiden räiskinässä, ei pyörremyrskyn kohinassa. Jumala ei ole
-maanjäristyksessä eikä salamassa, vaan vienossa, lempeässä suhinassa.
-Edelliset herättävät meissä vain karkeita, alhaisia vaistoja, joihin
-voivat vaikuttaa vain pikimusta ja ukontulen räikeys. Tyynen, ylevän,
-joka kulkee tietänsä hiljaa ja rauhallisesti; syvän, vakavan,
-ikuisen; sen, jota meidän täytyy etsiä, ennenkuin me sen löydämme
-ja rakastaa, ennenkuin me sen ymmärrämme; esineiden, joita enkelit
-joka päivä muovailevat meitä varten yhä uusiin muotoihin; joita ei
-koskaan puutu, mutta jotka eivät koskaan esiinny toistamiseen; jotka
-ovat aina löydettävissä, mutta jotka kukin vain kerran löytää: --
-näiden kautta painuu ennen kaikkea sieluumme hartauden oppi ja jaetaan
-meille kauneuden siunaus. Näiden koulua käy taiteilija, joka pyrkii
-korkeimpaan; näiden täytyy muodostaa hänen ihanteensa.
-
-26. Kuten maan pinnalla on myöskin ilmojen korkeuksissa avaroita
-vesiä, jotta pilvien taso vastaisi meren pintatasoa. Nämä korkeammat,
-taivaalliset vesipinnat ovat tavallista vettä, joka oli vain jalostettu
-ja kirkastettu: ne eivät enää sammuta tulta, vaan hoitavat sitä omassa
-povessaan; ne eivät vain kohise, kun tuulet niitä myllertävät tai kun
-kalliot käyvät esteeksi niiden tielle; ne vastailevat korkealla äänellä
-toisilleen navalta navalle; niitä eivät enää sulje kahleisiinsa ahtaat,
-muuttumattomat uomat, eivätkä hievahtamattomat rannat, vaan kulkevat
-ne nyt vapaina kuin enkelijoukot, minne tahtonevatkin, ja ne etsivät
-vuorten huipuilta leposijojaan; niitä ei ajeta enää yhä askelittain
-alaspäin, eikä niitä enää hukuteta rotkojen valottomiin onkaloihin,
-vaan peittävät ne idän ja lännen siipiensä riehunnalla, ja etäisen
-näköpiirin kolkon hämärän ylle heittävät ne kirjavan vaatteen, joka on
-kudottu purppuralangoin ja tulipunavärein ja jonka korukudokset ovat
-liekkiä... "Pilviin on Jumala pystyttänyt tabernakelin auringolle". Sen
-hehkuva pallo, joka ilman pilviä tuntuisi tuskaisesti korventavalta
-ympyrältä autiossa, mustassa avaruudessa, on niistä saanut loistavan
-joukon palvelijoita, jotka lievittävät ja tyynnyttävät; taivaan pilvet
-levittävät aamuisin kultalattian auringon tulivaunujen ajettavaksi;
-taivaan pilvet rakentavat keskipäivän aikaan temppelin, jonka se
-täyttää valollaan; taivaan pilvet laskevat purppuraverhon sen kaikkein
-pyhimmän eteen, minne se käy lepoonsa; taivaan utukerrokset taittavat
-armottomain auringonsäteiden voiman ja valmistavat siten lievennetystä
-valosta sen lempeän sinen, joka väikkeellään täyttää avaran etäisyyden,
-ja ne värit, joissa vuoret hehkuvat juodessaan päivänkoiton tulvivasta
-lähteestä.
-
-27. Tavallisimmin kuvittelemme me sadepilviä vain harmaiksi,
-synkiksi, emmekä tiedä, että meidän on niitä kiittäminen ehkä
-kaikkein kauneimmista, ell'eikään kaikkein huikaisevimmista taivaan
-vivahduksista. Usein muodostavat Englannissa aamuiset sadepilvet päivän
-koittaessa vienoja, tasaisia, juovikkaita aloja, jotka huomaamattomasti
-sulavat taivaan sineen; taikka kasautuvat ne, jos ne ovat pienempiä,
-selviksi töyränteiksi, jotka puhkovat ylipuoleltaan leveämpiä
-pilviseiniä; ja kaikki uivat ne sanoin kuvaamattomassa valomeressä,
-missä ruusunpunaisen, purppuran, ambran ja taivaansinen puhtaat
-värit heloittavat; kokonaisuus ei paista, vaan on vienon utuista;
-töyränteiden lävistämät pilvijoukot muodostavat lähemmin tarkastaessa
-möhkäleitä ja kasautumia, jotka ovat röyhelöisiä kuin silkkihetaleet,
-ja jokainen pikku möhkäle näyttää pieneltä hehkuvalta sadekimpulta.
-
-28. Onko lukijalla määrättyä käsitystä siitä, mitä pilvet oikeastaan
-ovat?
-
-Se valkoinen utu, joka aamuisin niin tasaisena, valkoisena ja pehmeänä
-lepää laaksossa ja josta puiden latvat kohoavat kuin tulvavedestä --
-miksi on _se_ niin raskas ja miksi asuu se niin alhaalla, vaikka se on
-niin ohutta ja heikkoa, että se kokonaan häviää aamunsarastukseen, heti
-kun aurinko on ennättänyt valaista sitä edes muutamia silmänräpäyksiä?
-Nämä valtavat pyramidit, joiden viivat ovat niin korkeita ja ja
-kestäviä kuin olisivat ne kallioon hakatut, joiden kyljet ovat
-kylliksi vahvoja uhmaamaan keskipäivän auringon hehkua -- miksi ovat
-_ne_ niin keveitä, että ne liitelevät korkealla päittemme yllä,
-paljon korkeammalla kuin Alppien huiput? Miks'eivät ne sula auringon
-_noustessa_, vaan vasta sen _laskiessa_, niin että me selvästi näemme
-hämärän tähdet; sillä välin kun laaksojen usvat asettuvat jälleen
-maan herroiksi ja vaipuvat sen peitoksi kuolinliinan tavoin? Entä
-tämä pilvikummitus, joka livahti tuon mäntyryhmän ohi -- ei, _ei_
-livahtanut, vaan haamun tavoin hiipii se sen ympärillä ja käärii sen
-hitaasti, hitaasti vaippaansa, joka on milloin hieno, poimuinen kuin
-naisen huntu ja joka väliin kalpenee, kalpenee -- ja äkkiä katoaa
-se; katsomme hiukan toisaalle, ja haamu on siinä jälleen. Mitä on
-sillä tekemistä tuossa mäntyryhmässä, siten istuakseen sen harteille
-ja kutoutuakseen sen oksiin? -- Onko se kätkenyt sen sammaltuneiden
-juurien väliin pilvi-aarteen, jota se nyt vartioi? Tai onko joku
-mahtava noita manannut sen alituisesti palaamaan samalle paikalle ja
-sitonut sen mäntyjen oksiin? Ja puolikuu sitten, joka on niin kevyesti
-kudottu pilviin ja joka on kuin tuon korkeimman lumipeitteisen huipun
-yläpuolelle jännitetty kaari -- tuo valkoinen kaari, joka muodostuu
-vain korkeimpien huippujen kohdalle -- mikä sitä siellä pitelee? lumi
-työntää sitä luotaan -- missään se ei siihen koske; sen ja vuoren
-harjan välistä loistaa kirkas taivas -- mistä johtuu, ett'ei kaari
-koskaan sitä jätä, vaan leijuu sen yläpuolella kuin valkoinen lintu
-pesänsä lähettyvillä? Entä nuo sotaa ja vainoa uhkaavat pilvet, jotka
-lohikäärmeenharjoineen ja tulikielineen kokoontuvat taivaan rannalle --
-kuka hillitsee niiden julman taistelukiihkon? Mitä suitsia pureskelevat
-ne höyryävissä kidoissaan, joista musta vaahto pursuaa? Taivaanmeren
-Leviataniolentoja, jotka matkaavat parvissa -- sieraimistaan huokuvat
-ne savua, ja heidän silmänsä ovat kuin aamun luomet; jos niihin
-miekankin iskee, ei se voi mitään niiden keihäille, peitsille eikä
-rautapaidalle. Missä ratsastavat näiden sotajoukkojen johtajat? Mikä on
-heidän kulkunsa päämäärä? Ylpeinä riitelevät ja äkeilevät ne aamusta
-iltaan; -- mutta kenen viha on pelästyttävä ne rauhallisiksi? -- kenen
-käsi hillitsee ne ja ohjaa ne takaisin niiden tulemateille?
-
-En tiedä, onko lukijan mielestä moisiin kysymyksiin helppo vastata.
-Minä puolestani melkein luulen, ett'emme milloinkaan tule selvittämään
-useita pilvien salaisuuksia. "Mitä tiedät sinä kiitävistä pilvistä?"
-Tyydyttääkö vastaus milloinkaan meidän ylpeyttämme? Miten ihmeellisiä
-ovatkaan Hänen tekonsa, jolla on kaikki tieto! Pääsemmekö _me_
-milloinkaan sellaiseen tietoon?...
-
-29. Miten monia kysymyksiä onkaan meidän herättäminen pilvien
-muodostumisesta, näöstä, korkeudesta ja loistosta. Mikä niitä
-rajoittaa? Mikä nostaa niiden ainejoukot toistensa harteille?
-Mikä niitä kutoo ja muovailee niistä kuvioita? Joskus ovat pilvet
-jyrkkäpiirteisiä, putoavia ja rosoisia kuin kallio, joskus ammahtavat
-ne taivaan porttien eteen hehkuviksi salparaudoiksi tai kutouvat ne
-ristiin rastiin esiripuiksi tai paneutuvat aalloiksi kuin veden uurtama
-merihiekka tai liehuvat kielekkeinä ja loiskeina kuin tuli. Millaisilla
-alasimilla ja millaisilla koneilla teroitetaan, sorvataan, taotaan,
-kieputetaan pilviä kuin savenvalajan astiaa? Kenen kädet muovailevat
-marmorisia kupukattoja meren suitsutussavusta?
-
-Mitä hyödyttävät moiset kysymykset? Minua nämä salaisuudet viehättävät,
-ja ehkäpä lukijaakin. Ainakin tulisi niin olla, ja lukijan tulisi yhtä
-kiitollisena tervehtiä kesäsadetta ja pitää aamupilveä yhtä kauniina,
-vaikka se nostaakin hänen vastattavakseen vaikeita kysymyksiä, joihin
-me kuitenkin taivaan käärykirjaa tarkemmin tutkiessamme olemme ehkä
-löytävä muutamia selittäviä, tuolloin tällöin kuvien koristamia sanoja.
-
-Ja vaikka ilmanala etelässä ja idässä saattaakin olla _verrattain_
-kirkasta, ei se ole ehdottomasti sen kirkkaampaa kuin meidän
-pohjoinenkaan taivaamme. Täydellinen kirkkaus, joko pohjoisessa sateen
-jälkeen tai sitä ennen, tahi etelässä erinäisinä hämäränhetkinä, on
-aina, sikäli kuin minä tunnen luonnon ilmiöitä, sangen _merkittävä_
-seikka. Monenlaiset sumumuodostumat tai kangastus tai hajanainen
-sekoitus valoa ja pilveä kuuluvat tavallisuuksiin, vaikkakin etäisyys,
-miltä sumu alkaa vaikuttaa, vaihtelee eri ilmanalojen mukaan; joka
-tapauksessa vaikuttaa se aina, ja siksi onkin todennäköisesti
-tarkoitus, että meille siitä iloa koituisi... Meidän ei ole tietenkään
-tarvis ihmetellä sitä seikkaa, että sumu ja kaikki nämä ilmiöt meitä
-niin suuresti viehättävät, koska meidän onnemme ajattelevina olentoina
-täytyy riippua siitä, että me tyydymme puolinaiseen tietoon siinäkin,
-mikä oleellisesti meitä koskee. Jos me vaadimme täydellistä tietoa
-ja täydellistä selvitystä jokaisesta aatekysymyksestä, lankeamme
-me piankin epä-uskon kurjuuteen. Koko meidän onnemme ja kykymme
-voimakkaaseen toimintaan on siinä, että me saatamme hengittää ja elää
-pilvessä tyytyen näkemään sen tässä avautuvan ja tuolla sulkeutuvan,
-riemuiten siitä, että me sen ohuimpien möhkäleiden läpi keksimme
-välkähdyksiä ikuisista, tärkeistä seikoista, mutta myöskin siitä, että
-me huomaamme jaloutta salatussakin, ja iloiten siitä, että lempeä
-verho leviää kohdalle, mistä lieventämätön valo olisi huikaissut tai
-ääretön kirkkaus väsyttänyt meidät. Minä luulen, että harmittelu sumun
-asettumisesta sille kohdalle on muuan niitä ylpeyden erehdyksiä,
-joita liian helposti viehätytään pitämään hyveinä. Kyllähän itse
-asiassa on ihmiselle arvotonta tyytyä äärimmäiseen pimeyteen ja
-tietämättömyyteen, ja siksi uskommekin, että on aina oikein rakastaa
-valoa ja etsiä ja löytää tietoa. Mutta -- kuten kaikessa muussakin
--- siinä, missä _ylpeys_ on päässyt tekosiaan tekemään, saatetaan
-tietoa ja valoa tavoitella huonollakin tavalla. Tieto on hyvää; valo
-on hyvää: mutta siitä huolimatta lankesi ihminen tietoa etsiessään,
-ja koiperhonen joutuu tuhon omaksi valoon tupsahtaessaan, ja ell'emme
-me, jotka olemme kukistuneet ennen koiperhosta, tahdo suostua niihin
-salaisuuksiin, jotka ovat meille välttämättömiä, joudumme me turmioon
-samalla tavalla. Mutta jos otamme ne vastaan nöyrästi, muodostuvat ne
-kohta ilon aiheiksi; ja minä luulen jokaisen jalon hengen täytyvän
-iloita ei niin paljon siitä, että hän varmasti tietää jotakin, kuin
-siitä, että hän tuntee olevan äärettömän paljon enemmän sellaista,
-josta hän ei koskaan saa selvää. Vain ylpeät ja heikot ihmiset sitä
-surevat, sillä mehän voimme aina oppia tietämään enemmän, jos haluamme,
-jatkamalla työtämme; mutta nöyrien ihmisten ilona on luullakseni se
-tieto, että matka on loputon, aarre ehtymätön -- ja he katselevat
-pilvenpatsasta, joka yhä kulkee heidän edellään huippuaan vailla, ja he
-ovat varmoja siitä, että ajan täyttyessä ja ijankaikkisuuden kuluessa
-sen äärettömyyden salaisuudet paljastuvat yhä enemmän, pimeyden ollessa
-niiden loppumattomuuden merkkinä ja välttämättömänä lisänä. Minä
-tiedän, että on olemassa pahaa salaisuutta ja turmiollista pimeyttä
--- suuren Babylonin salaisuutta -- suljetun silmän ja lukotun sielun
-pimeyttä; mutta älkäämme sekoittako niitä siihen kaiken olevaisen
-ankaraan salaisuuteen, johon "enkelit haluavat katsahtaa", tai siihen
-pimeyteen, joka kirkkaallekin silmälle ja avoimellekin mielelle
-vallitsee ijankaikkisuuden kirjan sinetillä suljetuilla sivuilla.
-
-30. Katsele joltakin yksinäiseltä vuorenhuipulta päivän koittaessa ja
-yön sumujen noustessa laaksoista, miten pilvet valkoisin, järvimäisin
-aloin, aukein poukamin ja kiertelevin lahdelmin vain hieman aamuruskon
-koskettamina leijailevat saarentapaisten matalain kukkulain vaiheilla,
-kylmempinä, tyynempinä kuin keski-yön kuutamon valaisema aalloton meri;
-huomaa, miten, auringon lähettäessä ensimäisen säteensä hopeakanaviin,
-niiden lainehtivan pinnan vaahto jakauu ja haihtuu, ja miten tuo
-hohtava kaupunki ja tuo viheriöivä niitty lepäävät Atlantiin haavemaan
-kaltaisina kiemurtelevain jokien valkovöitten välissä; näe, miten
-valonkipinöitä joka hetki yhä taajemmin ja runsaammin putoaa tähtien
-lailla kimalteleviin torninhuippuihin, kiemuroivien sumujoukkojen
-särkyessä ja hävitessä niiden yltä ja tummien kukkuloiden hajanaisten
-harjujen ja töyränteiden heittäessä yhä lyhyempiä harmaita varjoja
-tasangolle. Viivy vielä hetkinen, ja sumut kokoontuvat jälleen
-rotkoissa ja kohoavat aina sinun luoksesi laaksojen polvekkeita
-pitkin, kunnes ne rauhallisina, aamun valaisemina, sateenkaaren
-värein vivahtelevina joukkioina hiipivät tunturein leveälle povelle,
-sillä välin kun näiden peninkulmaiset, aaltomaiset jonot sulavat
-pilviin ja häipyvät niiden valokuteisen vaipan suojiin, jälleen
-ylhäällä kirkkaassa avaruudessa esiintyäkseen hurjana, valoisana,
-mahdottomana unelmana, vapaasti leijailevina ja tavoittamattomina,
-niiden juurten alhaalla laaksossa kadotessa syvän järven oleettomaan,
-ilvehtivään sineen. Viivy vielä kauvemmin, ja sinä olet näkevä näiden
-sumujen kohoutuvan valkoisiksi torneiksi ja seisovan linnoituksina
-pitkin vuorenkärkiä, raskaina, hievahtamattomina, mutta joka hetki
-yhä korkeammiksi ladottuina taivaaseen päin ja heittäen pitkiä
-varjoja yli kallioiden; sinä olet havaitseva joukon kapeita, mustia,
-teräviä pilviä kokoontuvan kalpeansiniselle näkörajalle ja ryntäävän
-eteenpäin; tuuma tuumalta peittävät ne taivaan harmaalla verkollaan,
-ryöstävät maisemalta valon ja saavat aikaan sellaisen pimeyden, että
-linnut herkeävät laulamasta ja lehdet lepattamasta; -- ja sitten
-näet sinä mustia, vaakasuoria pitkiä pilvikasoja muodostuvan niiden
-alle ja kaameita pilvikiemuroita nousevan, sinä et tiedä miten,
-vuorten harteille; sinä et huomaa niiden muodostumista, mutta kun
-sinä katsahdat paikkaan, joka vielä äsken oli kirkas, törröttää siinä
-pilvi, riippuen syvänteen yläpuolella kuin saalistaan tuijottava
-haukka; -- sitten kuulet sinä tuulen heräävän äkillisesti suhahtaen,
-sinä näet kaikkien näiden pilvilinnojen tornien suistuvan sijoiltaan
-ja läpinäkymättömän, aaltoilevan, mustin, kiemurtelevin hetalein
-varustetun sadeverhon laskeutuvan laakson eteen, tunkeutuvan alas
-pilvistä tai kalpeina pylväinä kulkevan yli järven ja nostavan sen
-pinnan kuohuun. Auringon laskiessa näet sinä myrskyn hetkiseksi
-pakenevan vuorilta ja jättävän niiden leveät rinteet savuamaan,
-oikullisen, väliin hajoavan, väliin kasautuvan usvamaisen höyryn
-lumivalkoisten riekaleiden peittäminä -- hehkuvan auringon, joka
-siinä vieressäsi polttaa tulipunaiseksi kuumennetun pallon tavoin
-ja näyttää olevan niin lähellä, että sinä luulet voivasi sitä käsin
-koskettaa, sukeltaessa ryskyävän myrskyn vyöryvien pilvien keskelle
-niin nopeasti kuin ei se koskaan enään aikoisi sieltä nousta, punaten
-koko ilman ympärillään verenkarvaiseksi; -- ja sitten kuulet sinä
-myrskyn vaimenevan ja kuolevan vähitellen yön hiljaisuuteen, ja sinä
-näet viheriän sädekiehkuran syttyvän itäisten huippujen kiireelle
-ja kirkastuvan kirkastumistaan, kunnes kuu hitaasti kohottaa askel
-askeleelta, viiva viivalta suuren, valkoisen kiekkonsa ahtaantuneiden
-pilvien yläpuolelle, sammuttaa enenevällä valollaan tähden toisensa
-jälkeen ja tuo taivaalle niiden sijasta valoa maahan levittämään
-kokonaisen sotajoukon kalpeita, läpinäkyviä, lienteitä kehiä, jotka
-kulkevat käsi kädessä, ryhmä ryhmän, joukko joukon vieressä, osoittaen
-sellaista yhteyttä hillityssä liikunnassaan, että koko taivaankansi
-tuntuu vyöryvän eteenpäin niiden mukana ja maa kiertää hurisevan niiden
-alapuolella. Vielä hetki, ja itä alkaa jälleen pukeutua purppuraan, ja
-vuoret, jotka äskettäin ankarasti aaltoilevan meren laineiden tavoin
-kohosivat pimeyteen kääntyneinä sen rantoja kohti, uppoavat yksi
-toisensa jälkeen sen paistavaan hehkuun; huomaa nuo valkoiset jäätiköt,
-jotka kiemurtelevassa uomassaan vuorten välissä ovat kuin suunnattomia
-tulisuomuisia käärmeitä; huomaa nuo yksinäiset, pylvääntapaiset
-lumihuiput, jotka rotko rotkolta hohtavat yhä alempaa, muodostaen
-siten kullakin kohdallaan uuden aamun; -- katsele, miten niiden
-pitkät lumivyöryt syöksyvät alas rohkein virroin, kimaltelevampina
-kuin salama, jokaisen lähettäessä lumitupruveronsa alttarisavuna
-taivasta kohti, sillä välin kun niiden hiljaisilta huipuilta lähtenyt
-ruusunpunainen valo värittää taivaan niiden yläpuolella ja niiden
-ympärillä, lävistää puhtaammin sätein korkealla liehuvain pilvien
-purppuraviivat ja levittää uutta hohdetta jokaiseen pilvikehään sen
-kulkiessa ohi, siksi kunnes koko taivas on yhtenä ainoana tulipunaisena
-valtaistuintelttana, jonka katos on aaltoilevaa valoa ja joka
-vyöryttelee holvikaarroksiaan kuin enkelijoukot levitettyjä siipiään;
--- ja kun et sinä sitten enää saata riemultasi katsella, vaan taivutat
-pelon ja rakkauden valtaamana pääsi tämän kaiken luojan ja tekijän
-edessä, niin sano minulle, kuka on paremmin toimittanut hänen sanomiaan
-ihmisille!
-
-31. Luonnolla on tuhansittain keinoja ja tapoja voittaa oma itsensä,
-mutta mitä se tarjoaa meille väreissä auringon laskiessa korkeihin
-pilviin, on tosiaankin verratonta. Minä puhun eritotenkin hetkestä
-juuri ennen auringon katoamista, jolloin sen valo tulee ruusunpunaisen
-kirkkaaksi, langeten vastapäisiin lukemattomiin käsittämättömän
-hienosti muodostuneihin juomuisiin tai hahtuvamaisiin pilviin, jotka
-tavallisessa päivänvalossa olisivat puhtaita kuin lumi ja jotka juuri
-siksi tarjoavat oivallisen alan valon värileikeille. Ei ole silloin
-rajaa värien moninaisuudella, ei estettä niiden loistolla. Koko taivas,
-laeltaan aina näköpiirin rajalle asti, muuttuu rajattomana hehkuvaksi
-väri- ja tulimereksi; jokainen musta juova on kuin paksua kultaa,
-jokainen pikkupilvikin selkeätä, varjotonta karmosinia ja purppuraa ja
-tulipunaa ja niin väririkas, että kieleltä puuttuu sanoja ja hengeltä
-kuvitteluvoimaa sitä esittääkseen -- seikkoja, joita voi käsittää
-vain niiden näkysällä ollessa; väkevästi tummansininen taivaankansi
-sulaa tähän kokonaisuuteen, näyttää täällä syvältä ja puhtaalta ja
-valottomalta, tuolla taas esiytyen harvan, muodottoman, läpinäkyvän
-pilviverhon vaimentamana, siksi kunnes sekin huomaamattomasti pukeutuu
-karmosiniin ja kultaan.
-
-Ehdot, jotka ovat välttämättömiä moisen auringonlaskun syntymiseksi,
-yhtyvät vain viisi tai kuusi kertaa kesässä ja silloinkin vain viideksi
-tai kymmeneksi minuutiksi, auringon juuri koskettaessa taivaanrantaa.
-
-32. En luule olevan useatakaan luonnon ystävää, joka ei pitäisi
-nuoruutensa tietämättömimpiä päiviä aikana, jolloin hän syvimmin,
-hartaimmin, herkimmin, aavistavimmin ja autuaallisimmin huomioi
-luonnon ihanuuksia. Jos me voisimme jälleen muistiimme johdattaa
-kaikki nämä selittämättömät vaistot kypsyneemmän harkinnan avulla
-vetääksemme niistä johtopäätöksiä, astuisimme me nopeampia ja parempia
-edistysaskeleita kuin mihin viisaustiede ja petolliset taidekeinot
-tähän asti ovat päässeet. Mutta nuo huomioinnit menevät meiltä
-hukkaan, meidän voimatta niitä tutkia ja tarkistaa. Muuan näistä
-lapsellisista vaistoista, jonka minun luullakseni harvat unohtavat,
-on se tunnelma, minkä synnyttävät taivaaseen kohouvat kukkulat,
-joiden takana saattaa aavistaa meren piilevän. Tunnelma on puhtaampi
-kuin se, minkä itsensä meren näkeminen herättää. Millaista ihanuutta
-vaikutelmat synnyttänevätkin etualalla -- kaste ruohossa, vesiputouksen
-kimallus, koivunrungon paiste tai kirkas päivänvalo mustalla pohjalla
--- kaikki tämä on viehättävää; mutta kuitenkin on olemassa valo, jota
-silmä syvässä kauneudenjanossaan alituisesti etsii: laskevan tai
-nousevan auringon valo ja pilvenlonkareen loiste, joka punanhehkuvana
-liekehtii taivaanrannan äärimmäisellä viheriällä partaalla... Jätän
-lukijan ratkaistavaksi, eikö nautinto, jonka tyyni, kirkkaasti hohtava
-etäisyys hänelle valmisti, ole merkillisin, omituisin, mitä hän tuntee;
-eikö joku värihehku, joku muodon täydellisyys, joku ilonpaiste jätä
-katoavan heikkoa vaikutelmaa verrattuna hämyviivan hiljaiseen, heikkoon
-kuiskeeseen sinertävillä kukkuloilla tai vahvistuvan aamuruskon
-purppurakaareen synkän, liikkumattoman meren näkörajalla.
-
-
-
-
-V. VESI, VIRRAT JA JÄRVET.
-
-
-Kaikesta epä-elimellisestä, joka oman luontonsa mukaisesti toimii
-ilman apua ja yhdistymistä, on vesi ihmeellisin. Kuvitellessamme vettä
-kaikkien monimuotoisten, kauniiden pilvien synnyttäjäksi; voimaksi,
-joka on tasoittanut maan ja miellyttävästi vuoleskellut sen huiput;
-lumeksi, joka käsittämättömän kauniina, ylimaallisesti sädehtien,
-peittää vuoret; virtojen vaahdoksi; taivaankaareksi, joka vyöttää maan;
-aamusumuksi, joka kohoaa laaksoista; syvänheijastavaksi kristalliksi
-tyynen lähteen rannalla; leveäksi järveksi; hohtelevaksi joeksi; -- jos
-me lopuksi kuvittelemme sitä kaikkien meidän mielestämme sattuvimmaksi
-vertauskuvaksi väsymättömästä, voittamattomasta voimasta, mereksi,
-suureksi, hurjaksi, monimuotoiseksi, kesyttämättömäksi mereksi,
-mitä vertaisimme kunnian ja kauneuden puolesta tähän mahtavimpaan
-yleisimpään alkuaineeseen? Tai miten voisimme käsittää sen sisäisintä
-olemusta sen ikuisesti vaihdellessa? Se olisi samaa kuin yrittää
-maalata sielua.
-
-34. Suuri merenenkeli -- sade; se enkeli, huomaa, joka tuo määrätyn
-sanoman määrättyyn paikkaan. Ei se liikkumaton sumu- ja usvataakka,
-joka leviää kaikille tahoille, vaan pilvi, joka tulee ja menee ja
-palaa. Kaikki riippuu tästä suunnitelmallisesta palaamisesta. Pehmeä
-sammal kiven ja kallion kupeella; vilvakka sananjalka tiheäkasvuisessa
-rotkossa; lähde tien vieressä -- ehtymätön, hidas, äänetön, kirkas
-lähde, joka hiipii kätköstään karkeatekoiseen, nelikulmaiseen
-kivi-altaaseensa; aina yhtä syvänä, ei koskaan syvempänä; --
-jota eivät talven tuhot saa hävitetyksi, jota ei kuivata kesän
-jano, jota ei kukaan voi pilata eikä tyhjentää; -- sen pinnalla
-soutavat pudonneet lehdet mätänemättä, ja hyönteiset liitelevät
-sen yli sitä saastuttamatta: nousuruohon täyttämä puro, ikuisesti
-lirisevä vuorivirta, joka tuskin kevättulvienkaan aikana kohoaa yli
-astuinkiviensä -- joka koko ihanan kesän kaiuttelee solinasoittoaan,
-musta vesi sen harpun kielinä ja ukonkivet sen hopeasormina. Kaukana
-etelässä ovat väkevät jokijumalat jo aikoja sitten kiiruhtaneet
-mereen ja heittäytyneet sen helmaan. Autioina ja korventuneina kuin
-valkoisenhehkuvat hiekka-uunit haukottelevat niiden kaameat, paljaat
-uomat; mutta täällä ylhäällä sammalten maassa tippuu vielä kastetta
-merenenkelin pehmeistä siivistä, ja niiden sulkien varjo häilähtelee
-kukkuloilla; ihmeellisesti riemuitsevat ja kimaltelevat hopearihmat,
-jotka äkkiä syntyvät ja tihkuvissa ojanteissaan kiemurtelevat
-sammalpeitteisten ylänteiden ympäri, vasten merenenkelin siipien
-löyhyntää.
-
-35. Mutta muitakin sanomia tuo meren enkeli -- "voimansa sadevirrat",
-koetuskuurot, jotka kohisten lakaisevat sijoiltaan petollisesti
-lasketut perustukset. Silloin ei hänen pukunsa leviä hienona ja
-lempeänä huntuna yli koko taivaan, vaan putoaa raskaasti, vinosti,
-kauhistuttavasti hänen harteiltaan, jättäen hänen miekkaaheiluttavan
-käsivartensa vapaaksi.
-
-Koettelevan pyörremyrskyn lähetessä leviävät pilvet, kuten
-lempeämmänkin sateen aikana, laajalti yli näköpiirin; mutta ei hitaasti
-eikä vaakasuoraan, vaan kiireisesti ja pystysuoraan; kiireisesti
-ahnaiden tuulten voimasta, pystysuoraan kuin mustat vuorenrotkot.
-Etumaiset pilvet ryntäävät esiin kurkoitetuin kauloin, toinen työntää
-toisen sivulle tai eteenpäin; ne ovat hurjia, mahtavia, uhkaavan
-riippuvia kuin jättiläisten kasaamat vuoret -- Ossa Olympon harteilla
--- kaikki kiitäen eteenpäin yhdessä rykelmässä juoksevan laavan tavoin
--- pilvikidat auki kuin haudat. Niiden takana raivoaa synkkänä vinosti
-valuva sade, vaaleanharmaana kuin tukka, tiheänä kuin ryöppykuuro,
-jokainen vesisäije aavemaisen elävänä; saderaivottaret kirkuvat
-kimeästi paetessaan ja suomivat ilmaa kuin skorpiooniruoskin; maa
-vapisee ja järisee niiden alla, avaruus ulisee hurjana, puut taipuvat
-sokeasti peittääkseen kasvonsa, jokainen lehti värisee pelosta, ja
-katkenneet oksat tuoksahtelevat niiden ympärillä mustana sänkenä.
-
-36. Jumala näyttää tahtovan sääntää ihmisten elämän erittäinkin kahden
-suuren ja väkevän tunteen kautta: rakkauden Jumalaan ja synnin ja
-sen seuralaisen -- kuoleman, pelon kautta. Miten paljon on sellaista
-maailmassa, joka elähyttää rakkauttamme, joka herättää ihailuamme,
-joka velvoittaa meitä kiitollisuuteen, sitä tuntemaan ja opettamaan on
-onneksi meidän keskuudessamme runsaasti ihmisiä. Kuitenkaan ei ole,
-niin luulisin, vielä tarpeeksi painostettu sitä seikkaa, miten selvä
-on kautta koko luomakunnan Jumalan tarkoitus saattaa meidät usein
-pelon valtaan; ei tuollaisen äkillisen, itsekkään ja halveksittavan
-välittömän vaaran pelon, vaan pelon, jonka herättää mahtavain
-hävittäväin voimain näkeminen ja ennen muuta kuoleman alituisen
-läheisyyden havaitseminen, Mikään ei minusta näytä niin merkilliseltä,
-kuin se suurenmoisten näkyjen järjestely; joka tuhoisissa tapauksissa
-saa mielikuvituksen hurjan pelon valtaan, vaikka todellinen vaara
-olisikin verrattain vähäpätöinen... Katsellaanpas esim. hetkinen
-ukonilman siveellistä vaikutusta... Me näemme kaikki nuo viimeisen
-tuomion valmistelut; miten pilvet valtavina kasautuvat pilvien
-laelle, miten puiden lehdet kauhistuneen hiljaisina kuuntelevat miltä
-suunnalta tuuli alkaa puhaltaa; miten ne jo kaukaa kuiskivat toisilleen
-hävityksen enkeleistä, ennenkuin nämä vielä ovat edes ehtineet
-heilauttamaan tulimiekkojaan; miten mustat surukulkueet levittävät
-pimeyttä valoisalle keskipäivän taivaalle ja miten avaruuden kansi
-ryskyy kuoleman vaununpyörien alla, -- kuinka moniin mieliin tekeekään
-tämä niin syvän vaikutuksen, kuin olisi nyt uhkaamassa täydellinen
-lopullinen tuomionhävitys, ja miten ihmeellisiä ovatkaan raivoavain
-alku-aineiden ihmissielun mukaan sovitetut purkaukset! Synkät värit,
-pitkällinen, säännötön, kouristava jyrinä, pilvien aavemaiset,
-liekehtivät ja paisuvat muodot -- kaikki tämä on aivan erinomaisesti
-omiansa herättämään meidän vaaravaistoamme, samaten kuin ihmisäänen
-valitus ja voihkina herättää meidän sääliväisyysvaistomme.
-
-37. Epäilen, onko koko epä-elimellisessä luonnossa mitään niin
-täydellisen kaunista kuin tuore, korkea, lämpimässä valossa nähty
-lumikinos. Sen aaltomaiset viivat ovat käsittämättömän ihania ja
-hohtavia; sen pinta ja läpinäkyvä ainejoukko ovat yhtä hurmaavia; sen
-valot ja varjot ovat tavattoman monivivahteisia ja jäljittelemättömän
-täydellisiä -- varjot teräviä, kalpeita ja taivaallisen kauniita
-väriltään; niihin sattuvat valonsäteet vaikuttavat voimakkaasti, ja
-heijastavan valon viehättävä värileikki lisää siihen tuhansia uusia
-vivahduksia...
-
-38. Mahtava, useampia päiviä kestävä myrsky nostattaa kiehuvasta
-vedestä vaahtoa, joka köyden tai kukkakiehkuran tavoin kiemurtelee
-aallolta aallolle ja joka suistuviin harjoihin muodostaa reunuksia
--- myrsky sieppaa ne mukaansa, mutta ei riko niitä, vaan heittää ne
-riippuviksi kasoiksi ylös ilmaan, niin että ne lentelevät ympäriinsä
-kuin lumihiutaleet, jotka ovat pitkiä ja paksuja kuin käsivarsi.
-Vyöryvät aallot purskuttavat valkoista vaahtoa syvimpiinkin
-laaksoihinsa kuin vesi putouksen kuoppiin, ja myrsky kiidättää sen
-tukahuttavien höyryjen tavoin pois niiden jälleen kohoutuessa. Meren ja
-ilman rajaviiva katoaa. Matalimmat sadepilvet repeytyvät ja paloittuvat
-ja lentävät hurjaa vauhtia yli aaltojen, jotka mahtavalla voimalla,
-salamannopeasti, raivoisasti paiskaavat huippunsa nurinniskoin
-syvyyteen.
-
-39. Asetu puoleksi tunniksi Schaffhausenin putouksen pohjoiselle
-partaalle, siihen, missä kosket ovat pisimmät, ja katsele, miten
-vesikaaret heittäytyvät ensin putouksen partaalta rikkoumattomina,
-hohtavina, nopeuden silittäminä pyöristyneiden kalliokärkien yli,
-peittäen ne kaksikymmentä jalkaa paksulla kristallikupoolilla,
-niin nopeasti, ett'ei liikettä lainkaan eroita, paitsi milloin
-vaahtokupla ammahtaa ylhäältä niiden yli kuin tähdenlento; ja miten
-ylempänä seisovain puiden lehdet kirkastuvat alapuoleltaan samassa
-silmänräpäyksessä kun kristallikupooli hajoaa roiskuvaksi vaahdoksi;
-ja miten kaikki vaahdon kuplat palavat viheriänä tulena kuten sinne
-tänne siroitellut viheriäkivet; ja miten tuon tuostakin hypähtää
-putouksesta kuohuva vesisäije kuin sähikäinen, särkyy tuulessa, haihtuu
-usvana ja valaisee ilman; ja miten levottomana riehuvan syvyyden
-valkovaahtoisten pyörteiden läpi näkyy kuohun kalventama sininen
-vesi, puhtaampana kuin valkeiden sadepilvien välistä pilkistelevä
-taivas, sillä välin kun hiljainen sateenkaari heittää kaiken tämän yli
-väräjävän vyönsä, väliin loistaen, väliin kadoten ja peittyen vaahtoon
-ja reveltyyn auringonvaloon, kunnes se lopulta kätkeytyy paksujen,
-hurjan veden kanssa hyvässä toveruudessa liehuvain kultalehtien
-taa, väliin nostattaa putouksen väkevämpi työntö nuo vettä valuvat
-lehvät kuin teräisen laihon, mutta pian painuvat ne kosken jylinän
-vaimetessa sammaleisille kallioilleen taas, -- kasteen tippuessa niiden
-paksuista oksista viheriäiselle, lakoilevalle nurmelle ja kimallellessa
-valkoisina rihmoina pitkin mustia rantakallioita, kostuttaen jäkäliä,
-jotka niiden kupeille kutovat kirjavia purppura- ja hopeamattojaan.
-
-40. Kaikkiin muihin jokiin kuvittelemme me erikseen pinnalla kulkevan
-vesikerroksen ja syvemmällä kulkevan, ja jotakin epämääräisesti
-vastenmielistä pohjalle. Mutta Rhône vyöryy tietänsä yhtenä
-värivivahteisena jalokivenä; sen pintaa ei ole missään, sen kirkas itse
-on kaikkialla, sen taivaankaaren väreissä loisteleva kiitävä vuo ja
-sen läpikuultava vesipaljous ovat sinisiä aina rantaan ja säteileviä
-aina syvyyksiin saakka. Viisitoista jalkaa paksu kerros lentävää, ei
-juoksevaa vettä -- ei vettä: sulaneeksi jäätiköksi sitä mieluummin
-sanoisi; siinä on jään jykevyyttä, pilven kihertymystä, taivaan riemua
-ja ajan ikuisuutta.
-
-Ihanaa on kylläkin katsella kirkkaan meren aaltoja; mutta ne tulevat
-ja menevät herkeämättä, eikä mikään muoto pysähdy sellaisekseen
-edes silmänräpäyksen ajaksi. Mutta täällä näet mahtavan aallon,
-joka oli aina samanlainen ja jonka jokainen kare pysyy sellaisenaan
-kuin simpukan kierrekotelo. Ei vaahtoa, joka irtautuisi ja häviäisi
-olemattomiin; ei levähdyshetkeä voimien kokoamiseksi; ei avutonta
-nousuveden peräytymistä, vaan kaikki pysyy semmoisenaan selkeällä
-päivällä tai vienosti suhisevana yönä; keskeymätöntä vierimistä
-eteenpäin ja keskeymätöntä loistoa ja keskeymätöntä kuisketta ja
-auringon paistaessa ehtymätöntä, ylimaallisen kaunista merenvihreän,
-ultramarinin, orvokinsinisen, katkeronsinisen, riikinkukonsinisen,
-paratiisinjoensinisen värileikkiä, värikimaltelua sellaista, jota
-aurinko houkuttelee maalattuihin ruutuihin; säikeitä, joita Alppien
-velhotar kehrää ja iki-ajoiksi heittää alas lumituntureiltaan.
-
-Entä sitten virran viaton tapa seisahtua katsomaan ympärilleen
-pienimmässäkin polvekkeessa! Suuret vuorivirrat näyttävät aina
-olevan vihapäissään, ja suuret joet ovat useimmiten luihuja; mutta
-Rhône ei tunne vihaa enempää kuin salakaunaakaan. Vuorivirta
-näyttää riemuitsevan siitä, että se oli jättänyt järven rauhaisan
-unen taakseen ja että se oli löytänyt jälleen oman itsensä, ja se
-raivosi siksi, että se rakasti hurjaa vauhtia, ja kuitenkin olisi
-se seisahtanut mielellään ja palannut entisille jäljilleen. Siinä
-näit pikku-aaltoja, jotka tanssivat päivät pääksytysten, aivan kuin
-olisi Perdita oppiakseen katselemassa niiden karkeloa; siinä oli
-pikkuvirtoja, jotka hyppivät kuin karitsat tai vuorivuohet; ja pyöriviä
-vesijoukkoja, jotka ravisteleivat auringonpaisteessa, niin että ne
-vääntyivät ylhäältä kierteille kuten kristallihiekka niiden alla;
-siinä oli virtapaikkoja, jotka kutoivat valosta kultapunoksia ja
-sovittelivat niihin säikeitä, jotka olivat kuin silattuja turkoseja;
-siinä oli ojanteita, jotka aivan varmasti järven toisella puolen olivat
-myllynuomia ja jotka nyt toimekkaina vilkuivat ympärilleen, etsien
-uusia pyöriä liikuttaakseen; siinä oli vesiputouksia, jotka kerran
-hypähtivät mahtavasti ilmaan yhä suorittaen saman tempun uudestaan
-ja nauraen sitä, että ne putosivatkin vain pari jalkaa korkealta; ja
-kaiken tämän kirjavan aaltojen vilinän keskeltä hohtaa keskimäinen,
-syvä valtaväylä hitaasti vyöryen, niin voimakkaana, mutta kuitenkin
-niin peloittavuudesta vapaana ja suuttumattomana pääskysineen, jotka
-myrskylintujen asemesta liihoittelevat sen yllä; ja se rakas vanha
-kaupunki kyhjöttää tämän kimaltelevan vesivyön ympäröimänä kuin olisi
-se puetettu sinikivikoristeeseen.
-
-
-
-
-VI. VUORET.
-
-
-Sanoja, jotka luomiskirjan ensi luvussa ilmoittavat meille pilvien
-tarkoituksen, seuraa välittömästi tämä huomattava lause: -- "Ja Jumala
-sanoi: kokoontukoon vesi taivaan alla erinäiseen paikkaan, niin että
-kuiva näkyy." Me emme ehkä useinkaan kylliksi käsitä tämän ajatuksen
-syvää merkitystä. Me olemme liian taipuvaisia pitämään sitä kuvauksena
-tapauksesta, joka oli mahtavampi vain laajuudeltaan, eikä luonnoltaan
-kuin Punaiselle merelle annettu käsky väistyä, jotta Israelin lapset
-voisivat käydä sen lävitse. Me kuvittelemme jumalaisen voiman samalla
-tavalla vyöryttävän avaramman valtameren aaltoja kasaan ja asettavan
-niille patoja ja sulkuja ijankaikkisiksi ajoiksi. Mutta niissä on
-paljoa syvempi ajatus näissä luomiskirjan juhlallisissa sanoissa ja
-eräässä niitä vastaavassa psalmien säkeessä: "Hänen kätensä valmistivat
-kuivan maan." Tähän silmänräpäykseen asti oli maa ollut _tyhjä_,
-sillä siltä oli puuttunut _muotoa_. Käsky, että veden piti kokoontua,
-merkitsi samalla käskyä, että maan piti _muodostuman_. Merta ei ajettu
-asemilleen äkkiä kukistetun kapinan jälkeen, vaan se karkoitettiin
-entisiltä sijoiltaan täydellisen, kärsivällisen tottelemisen tietä.
-Kuiva maa ei astunut näkyviin autioina, hyöky-aaltojen hylkääminä
-hiekkarantoina, joita laineet saattoivat vaatia alueikseen jälleen,
-vaan kerros kerrokselta kohoavina kukkuloina ja raudanlujina kallioina,
-jotka ijankaikkisesti saattoivat kerskua sukulaisuudestaan taivaan
-vahvuuden kanssa ja pitää seuraa pilville.
-
-Tässä kohdassa ei ole lainkaan tarpeellista ryhtyä tarkastelemaan,
-kuinka pitkän ajan luomiskirjan mainitsema "päivä" todellisuudessa
-käsitti. Joskus myöhemmin yritämme me ehkä kuvailla, millaiset
-tuliuunit sulattivat timantin, millaisten maanjäristyspyörien välissä
-maa ruhjoontui, millaiset jäätikköhampaat ja raskaat merenaallot
-sitä jyrsivät ja kaivoivat ja muovailivat, niin että se lopulta sai
-nykyisen muotonsa; mutta kuten luomistyön historian kirjoittaja sulkee
-tapahtuman muutamiin harvoihin sanoihin, niin koetamme me tässä
-muutamin yleisin käsittein päästä siitä selville; ja lukiessamme tuon
-mahtavan lauseen: "Kuiva näkyköön", pyrimme me seuraamaan Jumalan
-sormea, kun se maan kivitauluihin piirsi sen ikuisen muodon kirjaimet
-ja lain, sitä mukaa kuin lahti lahdelta syvyyden haudat kynnettiin
-ja kärki kärjeltä viivat vedettiin ja siten jumalaisen viisaasti
-suunniteltiin rannat, joiden tuli olla kansojen rajoina; ja jono
-jonolta vuoret pitennettiin ja niiden perustukset ijäksi vahvistettiin;
-ja ilmansuunnat painettiin syvyyden kasvoihin, ja kedot ja maan tomun
-korkein ilmenemismuoto luotiin; ja Kristuksen oikea käsi kylvi lunta
-Libanonille ja tasoitti Golgathan rinteet.
-
-Ei ole tarpeellista, toistan sen vieläkin, eikä monessa suhteessa
-mahdollistakaan yrittää määrätä, miten ja milloin tämä työ
-toimitettiin; mutta erinomaisen tarpeellista on, että jokainen ihminen
-selvittää itselleen sen valtavan tarkoituksenmukaisuuden ja sen
-syvän viisauden ja rakkauden, jotka puhuvat vuorten järjestelystä.
-Sillä huomaa hyvin: jotta maa olisi saanut nykyisen näkönsä, siihen
-ei tarvittu ainoastaan ja pelkästään _muovailevan_ voimaa; vuoret
-eivät olisi voineet pysyä pystyssä päivääkään, ell'ei niitä olisi
-tehty aineista, jotka täydellisesti erosivat niistä aineista, mistä
-matalammat kummut ja laaksojen pinnat syntyivät. Kovempaa ainesta
-täytyi hankkia vuorijonoille, mutta ei kuitenkaan niin kovaa, ett'ei
-se murenisi mullaksi, elättämään Alppien metsiä ja Alppien kukkia;
-ei niin kovaa, ett'ei se keskellä ylvään mahtavuutensa voimaakin
-näyttäisi kuoleman leimaa otsallaan ja samaa tuomiokirjoitusta, joka on
-painettu ihmisen kasvoihin: "Maasta olet sinä tullut ja maaksi pitää
-sinun jälleen tuleman." Ja tästä katoavasta aineesta rakennettiin
-ylevimmät muodot, mitkä sopeutuvat ihmisen turvallisuuteen; ja huiput
-korotettiin niin korkealle ja rotkot painettiin niin syvälle kuin
-mahdollista, jotta kaikesta huolimatta paimen saattaisi käyttää
-karjaansa vuorten rinteillä ja rakentaa majansa niiden varjoon.
-Ja huomaa, että tämä tapahtui kahdessa tarkoituksessa. Oli itse
-asiassa aivan välttämätöntä luoda moisia korkeuksia, jotta maa
-tulisi soveliaaksi ihmisten asua; sillä ilman vuoria ei olisi voitu
-puhdistaa ilmaa eikä elättää jokia, ja maa olisi suurimmalta osaltaan
-muodostunut aroksi tai seisovaksi rämeeksi. Mutta jokien elättäminen
-ja tuulien puhdistaminen ovat pienimpiä vuorien toimittamista
-palveluksista. Niiden korkeampana tehtävänä on sammuttaa ihmissydämen
-kauneudenjanoa, joka löytää tyydytyksensä Jumalan käsialoista --
-pudistaa se hereille horrostilastaan syvän ja puhtaan hämmästyksen
-avulla. Vuoret ovat kuin suuri, jalo rakennus, joka ensi sijassa
-antaa suojaa, mukavuutta ja lepoa ja joka sen lisäksi on koristettu
-mahtavin veistoksin ja satumaisin maalauksin. On mahdotonta tarkastella
-tavallisimpienkin vuoriseutujen peruspiirteitä havaitsematta, että
-ne ovat luodut pienimmällä alalla yhdistämään, mikäli mahdollista,
-kaikki, mikä hurmaa ja kohottaa ihmissydäntä: "mikäli _mahdollista_"
--- se on: mikäli se soveltuu koko maata kohdanneen hylkäystuomion
-täyttymiseen. Kuoleman on istuminen vuorilla; ja julman myrskyn on
-niitä raateleminen ja orjantappurain ja ohdakkeiden on kasvaminen
-niiden kupeilla; mutta myrsky vasaroi niiden kallioita mitä ihanimpiin
-muotoihin ja orjantappurat menestyvät niiden kupeilla, jotta itse
-erämaakin kukoistaisi kuin ruusutarha. On omituista, että meidän
-omilla vuorillammekin, Skotlannin ja Cumberlannin kallioilla, vaikka
-ne usein ovatkin liian kaljuja ollakseen täysin kauniita ja aina
-liian matalia ollakseen täysin yleviä, niin moni syvä ihastuksen ja
-ilon lähde avautuu niiden solissa ja laaksoissa; ja sielläkin, missä
-niiden kätketyimmät kukat ahtautuvat tietymättömimmille paikoille ja
-missä niiden pienet ojanteet hitaasti kiemurtelevat, näyttää luonnon
-koko sydän halajavan antaa ja yhä antaa ja siroitella ehtymättömiä
-aarteitaan niin kärsivällisen, niin rakastavan anteliaasti, että meidän
-huomaavinkin kiitollisuutemme on lopultakin vain välinpitämättömyyttä
-sen jaloutta kohtaan ja huolimattomuutta sen rakkauteen verrattuna.
-Mutta todellisilla, korkeammanlaatuisilla vuorilla tuntuu jumalallinen
-tarkoitus heti vedota ihmishengen kaikkiin kykyihin vielä selvemmin
-ilmaantuvan. Matalat vuoret katkaisevat tavallisesti johonkin määrin
-niiden juurella avautuvien laaksojen rehevyyden; Etelä-Englannin
-harmailta hiekkasärkiltä ja Keski-Ranskan puuttomilta rinteiltä
-kuten Skotlannin harmailta, aaltomaisiltakin nummilta puuttuu --
-mitä erikoista viehätystä ne muuten tarjonnevatkaan -- se kauneus,
-joka on ominaista alankomaiden metsille ja kedoille. Mutta suuret
-vuoriseudut _nostavat_ alankomaat _rinnalleen_. Kuvitelkoon lukija
-ensin mielessään jonkun alituisesti vaihtelevan, hedelmällisellä,
-oivallisesti viljellyllä tienoolla avautuvan tasangon näkyä; hän
-ajatelkoon sen kauniiden metsäin varjostamaksi ja ihanain niittyjen
-väriloiston koristamaksi; täyttäköön hän tämän maiseman etäisimmälle
-taivaanrannalle asti lukemattomilla yhä vaihtelevilla maalaiselämän
-kuvilla; johtakoon iloisia puroja nurmikenttäin halki, siroitelkoon
-taloryhmiä sinne ja tänne niiden rannoille, piirtäköön tasaisia
-polkuja sen puurivien välille ja vilkastuttakoon sen ketoja onnellisin
-laumoin ja hitaasti vaeltavin karjatäplin; ja kun hän siten on
-väsynyt lukemattomiin tämäntapaisiin kuvitteluihin eikä ole jättänyt
-pienintäkään kaistaletta vaille omaa viehätystänsä, ajatelkoon hän
-koko tämän suuren tasangon loppumattomme luonnollisen kauneuden
-aarteineen ja inhimillisen onnen ilmauksineen näköpiirin rannasta
-toiseen kudotuksi vaatteeksi, jonka Jumalan käsi vetäisee koholle ja
-joka luo valtavia poimuja kuten kuninkaan hartioilta aaltoileva viitta;
-kuvitelkoon hän kaikki nämä kirkkaat purot vaahtoavina hyökyviksi
-jyrkänteeltä toiselle, ja kaikki nämä metsät taipuviksi taaksepäin
-rinteitä vasten kuten ratsastaja, jonka hevonen äkisti vajoaa, ja
-kaikki nämä kylät pesiytyneiksi kiemurteleviin laaksoihin, ja kaikki
-nämä laitumet leviäviksi vihreinä, syvinä, liepeiltään kasteen
-liottamina nurmikko-aaltoina, jatkuviksi alaspäin loppumattomina
-rinteinä, siellä ja täällä varjostamina liikkumattoman pilven, joka
-puoliksi nojaa maahan, puoliksi leijailee ilmassa -- ja hän on koko
-tässä korkeassa maailmassa näkevä vasta jonkun suuremman Alppimaiseman
-peruspiirteet. Ja kaikki, mikä on viehättävää alankomaan tasangolla,
-tulee vielä viehättävämmäksi tämän muutoksen kautta; puut, jotka
-ylenivät jäykkinä ja kömpelöinä tasangon yksitoikkoisesta pinnasta,
-saavat täällä omituisen koukeroisia, voimakkaan kauneita muotoja,
-nojautuessaan vuorten kylkiin; ne hengittävät vapaammin ja levittelevät
-oksiansa huolettomammin sitä mukaa kuin ne vääntäytyvät ylemmäksi ja
-tuijottavat kirkkaaseen valoon veljiensä korkeimpien huippujen yli;
-kukat, joita pellolla aura kumoilee, kasvavat nyt pääsemättömillä
-paikoilla, minne ne joka vuosi keräävät yhä iloisemman seuran ja missä
-ne eivät pelkää mitään pahaa; ja joet, jotka tasangolla ryömivät
-tietänsä mustin pyörtein saastaisten rantojensa välissä, kiitävät nyt
-hopeakoskin ja pukeutuvat sateenkaaren väreihin ja tuovat terveyttä ja
-elämää kaikkialle, minne vain niiden aaltojen kimallus ulottuu...
-
-Ei liene sentähden aivan hyödytöntä eikä ehkä tarpeetontakaan lyhyesti
-tarkastella niitä kolmea suurta palvelusta, jotka vuorijonojen
-on määrä suorittaa ihmisten terveyden säilyttämiseksi ja heidän
-onnensa lisäämiseksi. Ensimäinen tehtävä on yksinkertaisesti vesien
-saattaminen liikkeeseen. Jokaisen lähteen ja jokaisen virran,
-kirkkaana solisevasta, tuumansyvyisestä pikkupurosta, joka katkaisee
-kyläkujan, Amatsonin tai Gangeen ehtymättömiin, äänettä ikuisesti
-vieriviin vesijoukkoihin asti, kaikkien on niiden kiittäminen
-maan ylänkömuodostumia kirkkaudestaan ja voimastaan. Täytyy olla
-jonkunlainen loiva tai jyrkkä, pitkä tai pudottava vieru, jotta aallot
-matkallaan pääsisivät kaisla- ja ruokoviidakkojen läpi; mutta kuinka
-harvoin ajattelemmekaan, kuljeskellessamme viehättäväin purojemme
-rantoja, kuinka ihana ja ihmeellinen on tämä järjestelmä, josta
-jokainen kirkkaassa vedessä huojuva korsi meitä muistuttaa -- sekä
-ett'ei sateella eikä kasteella ole maan pinnalla levähdyspaikkaa, vaan
-tapaavat ne päin vastoin, lähtien tunturien sisimmistä rotkoista, niitä
-varten uurrettuja uomia, joissa ne virtana kuohahdellen syöksyvät alas
-alankomaan laidunten varjoisain rantojen väliin, kierrellen vanojen
-ja liljan lehtien lomitse; ja niiden täytyy yhä laskeutua niille
-määrättyä ojannetta pitkin ja määrätyin päivämatkoin, väliin tyynesti
-ja hiljaa, väliin kiitäen ja kuohuen, mutta ei koskaan leväten;
-niiden on kuljettava säädetty palanen maata päivässä, ennen seuraavaa
-auringonnousua, eikä paikka, joka ne näki, tunne niitä enää, ja
-suojelevat vuoret avaavat niille kuiluissaan ja halkeamissaan niiden
-kulkua estävät veräjänsä; ja kaukaa houkuttelee meren mahtava syli
-niitä luokseen! "Syvyys huutaa syvyydelle!"
-
-Koska vuoret toiselta puoleltaan paistuvat täydessä auringonvalossa
-ja toiselle puolelleen taas heittävät peninkulmaisia varjoja,
-jakavat ne maan ei ainoastaan eri alueisiin, vaan kokonaisiin
-ilmastovyöhykkeisiin ja puhaltavat herkeämättä tuhansittain erilaisia
-ilmavirtoja solistaan; kostuttaen niitä vesiputoustensa ryöpyllä,
-painaen ne alas ja lennätellen jokiensa pyörteissä sinne ja tänne,
-pysähyttäen ne kuiluihinsa ja rotkoihinsa, minne ei aurinko koskaan
-tunkeudu, kunnes ne ovat kylmiä kuin marraskuun usva; sitten pääsevät
-ne jälleen vapaiksi, puhaltamaan yli sametinpehmoisten nurmirinteiden
-ja kuivumaan auringon paahtamain kallioiden ruohottomain huippujen
-keskellä; jäätikkökuilut nielevät ne puuskuvin vihurituoksahduksin, ja
-ne tanssivat kevyinä pilvenpalteina lumikenttien yllä; niitä puhkovat
-sähköpurkausten vasamat ja ihmeellisesti leiskuvat vuoristotulet, ja
-ne ponnahtavat yläilmoihin haaveenomaisten myrskypilvien tavoin, aivan
-niinkuin heinämies pelmuuttelee kuivia rukojaan, lopulta saadakseen
-puhtaina ja viattomina kulkea teitään, vilvastuttamaan kaukaisten
-alamaiden turmiollisia usvahuuruja.
-
-Vuoret pitävät kolmanneksi huolta siitä, että maan _ydin_ alati
-uudistuu. Korkeat huiput hajoavat kappaleiksi, jotka syöksyvät alas
-valtavina kallioina ja jotka sisältävät kaikkia kasveille tarpeellisia
-ravintoaineita; pakkanen pienentelee vielä näitä pudonneita lohkareita,
-vesi murentaa ne erilaisiksi hiekka- ja savilajeiksi, joita sitten
-väkevät virrat huuhtovat mukaansa ja kuljettavat yhä kauvemmas ja
-kauvemmas vuoristosta. Jokainen puroa paisuttava sadekuuro lisää veden
-voimaa asetella maajoukkojaan uusiin kerrostumiin ja vähitellen kaivaa
-uusia ranta-alueita. Hurjistuneiden vesien kuohunta, -- raivo, jolla
-ne raastavat mukaansa sulut ja kalliot, -- eivät suinkaan merkitse
-häiriötä luonnon lempeässä järjestyksessä, vaan ovat ne, ihmisen
-onneksi ja maan kauneudeksi, ankarain lakien sitomia ilmiöitä, jotka
-tapahtuvat kyllä pienemmässä mitassa, mutta eivät silti ole vailla
-vaikutustaan matalimmillakaan ylängöillä; ja jokainen kesäsade, joka
-tihkuu yläväin niittymaiden läpi, ottaa mukaansa määrätyn taakkansa
-multaa ja pudottaa sen alempaan laaksoon, jonkun luonnollisen puutarhan
-tarpeiksi.
-
-Siten nämä synkät ja autiot ja peloittavat vuorijonot, joita melkein
-kaikkina aikoina on katseltu inhoten ja kauhistuen ja joita on
-väistelty, aivan kuin majailisi niillä vain herkeämättä toimivia
-kuolemanhaamuja, ovat siis itse asiassa elämän ja onnen lähteitä ja
-levittävät suurempaa siunausta kuin alamaan uhkuva hedelmällisyys.
-Laaksot vain ruokkivat meitä, vuoret ruokkivat, suojelevat ja
-vahvistavat meitä. Me lainaamme käsitteemme rohkeudesta ja ylevyydestä
-milloin vuorilta, milloin mereltä; mutta me erehdymme näiden
-käsitteiden sovelluttamisessa, Meren aalto pysyy, huolimatta kaikesta
-sen alttiudesta palvella meitä, ahnaana ja kauhistavana; sinivuorien
-äänetön aalto kohoaa sitä vastoin, herkeämättä lahjojaan jaellen,
-taivasta kohti, tyynenä kuin ijankaikkinen sääli; toisen aalto-alueen
-pimeys on tutkimaton, toisen uskollisuus horjumaton, mutta molemmat
-kantavat ne ainian sen mahtavan vertauskuvan leimaa, joka on niihin
-sovitettu: Sinun _oikeutesi_ on kuin valtavat vuoret; sinun _tuomiosi_
-ovat kuin suuri syvyys!
-
-43. Paras kuva, jonka koko maailma voi antaa paratiisista, on korkealle
-työntyvä Alppi vierettävine nurmimattoineen, hedelmätarhoineen ja
-viljapeltoineen, jota kaikkea seppelöivät punertavat kalliot ja
-ikuiset lumikentät; koko tämä ihanuus ei ole suinkaan vain tunteen
-tai henkilökohtaisen maun tuotetta, vaan voi sen tyynesti todistaa,
-viittaamalla runsaampiin, viehättävämpiin väreihin kukkuloilla ja
-kukkulain ympärillä, puiden monimuotoisempiin ryhmityksiin tai niihin
-lukemattomiin, loistaviin näkyihin, joita virrat, kalliot ja pilvet
-tarjoavat silmälle hetkestä toiseen... Vuoriston kimalteleva etäisyys
-näyttää niin laajoja puhtaan orvokin ja purppuran hehkuttamia alueita,
-että sellaisia tasangoilta kokonaan puuttuu, mutta myöskin läheltä
-katsoen synnyttää tummien rotkojen ja metsien laella liehuva pilvihuntu
-kaikenlaisia, mitä hienoimpia sinisiä värisävyjä; sininen ja purppura
-muuttuvat korkeammilla huipuilla niin hienoksi ruusunpunaksi, ett'ei
-sellaista näe muualla, ja lisäksi on taivaan sini täällä syvempää ja
-puhtaampaa kuin alamailla.
-
-Paitsi tätä värien moninaisempaa täyteläisyyttä ja rikkautta ilmavilla
-ylängöillä, tulee ottaa myös huomioon se väriloisto ja värihehku,
-joka koristaa jokaista kiveä, kasvilajien alituinen vaihtuminen,
-minkä ohella useimmat alppikukat jo itsessään ovat viehättävämpiä
-kuin tasankojen kukat... Tämä sammalten ja kukkien vuoristolle
-hankkima etevämmyys saa lisäksi erinomaisen avustajan vedestä, joka
-kaikkialla osoittaa suurta voimaansa. Ei ainoastaan sen kirkkaus,
-väri, vaihtelevat virtaukset, sen tyyni, tutkimaton syvyys, sen
-taivaanpuhdas kuvastin, vaan myöskin sen viha ja raivo -- kaikki nämä
-ovat seikkoja, joista merestä ulohtaalla asuva tasankolainen ei voi
-muodostaa itselleen minkäänlaista käsitystä. Tosin on meren aalto
-paljoa mahtavampi kuin vuori virran voimakkainkaan ryöpsähdys, mutta
-meri, vaikka se _voikin_ olla kirkas, ei ole meidän rannoillamme
-koskaan tyyni tunturijärven lailla. Meri näyttää vain olevan alallaan,
-mutta vuoristojärvi nukkuvan ja uneksivan. Vuoristovesien kiemuroiminen
-ja karehtiminen kalliorotkojen varjossa, kultaiset valonkipinät, jotka
-tuon tuostakin laskeutuvat niiden pinnalle putoavain lehtien tavoin,
-vuoripurojen solina matalassa uomassaan, kosken värileikki ja utuharso,
-putouksen vyöryntä ja järinä, kumina ja kuohu, pitkät, puolittain
-veteen, puolittain utuun heijastuvat viivat, jotka näyttävät vuorten
-nurinpäin käännetyn kuvan ja sinisen aamutaivaan -- kaikki tämä jää
-vuoriston eittämättömäksi perintö-osaksi.
-
-Muuan etu liittyy vielä edellisiin -- puiden mahtavampi luonne. Vasta
-silloin kun niiden on voitettava vaikeuksia, kehittyy niiden sisäinen
-jäntevyys, joka opettaa niitä työntämään juurensa karuun kallioon,
-kallistumaan yli kuilujen, piiloittautumaan jäätikkötuulten kylmiltä
-henkäyksiltä, ojentumaan kohti harvinaisia auringonsäteitä, yhtymään
-ryhmänä juomaan iloisesta purosta, käsi kädessä kiipeämään jyrkimpiäkin
-rinteitä, järjestymään sammalpeitteisten kumpujen ympärille ikäänkuin
-tanssiriveihin, toverillisesti levähtämään tuoksuvilla nurmipatjoilla,
-asettumaan ikäänkuin juhlakulkueeksi taivaita tavoitteleville
-harjanteille -- moista ei näe alankomaan metsissä, joiden rauhaisaa
-kauneutta ei mikään häiritse. Samaten esiintyy metsien lehvärunsaus
-Alpeilla enemmän edukseen, sillä kohoavilla rinteillä kasvaa puu
-puuta ylempänä, kuvastuen selväpiirteisinä taivasta vasten, kun taas
-alamailla näemme puuryhmistä vain latvat ja sivut.
-
-Tähän puiden etevämmyyteen liittyy lopuksi vuorien suurempi
-pilvikomeus. Alankomaan yllä kaartuva taivas ei tarjoa mitään
-vaihtelevaa näkyä, josta ei myös saisi nauttia vuoristossa, kun taas
-edellisessä seudussa puuttuu tuhansia vaikutelmia, jotka jälkimäisessä
-esiintyvät yhden ainoan päivän kuluessa. Jo pelkkä oleskelu pilvien
-parissa, kuljeskelu niiden peitossa tai niiden yläpuolella oikaisee
-ja selvittää meidän koko käsitystämme taivaan perustuksettomasta
-rakenteesta; ja hienon koukeropiirteinen pieni aamupilvi, joka kiitää
-yli mäntyryhmän tai lepää sen latvoilla, on kauniimpi kuin kaikki ne
-valkoiset pilvikasat, jotka peittävät alankomaan taivaankannen idästä
-länteen. Ja entä sitten nuo suurenmoiset pilvimuodostukset: niiden
-mahtavat hyökyaallot, jotka murtuvat kukkuloita vasten, mustat hirviöt,
-jotka linkoavat ukonvasamia; tai liikkuva marmorilattia, joka ulottuu
-lumikentältä toiselle, aamuruskon siltana -- kaikki tämä on alankomaan
-asukkaan mielikuvitukselle yhtä outoa kuin jonkun vieraan kiertotähden
-näyt. Mutta vuoriston väriloisto, muodon täydellisyys, vaihtelevaisuus,
-ihmeellinen rakenne, hurmaavat jokaisen terveen ihmismielen; ja yhtä
-hyvin voidaan todistaa vuoriseudun etevämmyys kaikissa näissä suhteissa
-alankomaahan verrattuna kuin runsaasti maalatun akkunan suurempi komeus
-pelkän valkoisen ruudun rinnalla.
-
-Mitä kauvemmin viivyin Alpeilla ja mitä lähemmin niitä tutkin,
-sitä paremmin selvisi minulle se suuri yleissuhde, että ne aina
-muodostavat laajan ylätasangon tai mahtavan ylämaan, jolta melkein
-kaikki korkeimmat kukkulat kohoavat kuten pöydälle nostetut lapset,
-useimmissa tapauksissa verrattain etäällä ylätasangon laidoilta
--- aivan kuin putoamistaan peljäten; toiselta puolen syntyvät
-Alppien komeimmat näyt ei niin paljon tämän lain poikkeuksena,
-kuin siitä, että joku noista korkeista kukkuloista on ilmeisesti
-lähennyt pöydän reunaa, katsahtaakseen sen yli, näyttäytyen siten
-äkkiä laaksolle koko mahtavuudessaan. Näin on laita Wetterhornin
-ja Eigerin Grindelwaldissa, kuten Grande Jorassen Col de Ferretin
-yläpuolella. Mutta tuo ylävä tasanne tai pöytä esiintyy selvästi
-näissä näennäisissä poikkeustapauksissakin; useimmiten ei ole
-kuitenkaan korkeiden huippujen sallittu tulla aivan pöydän reunalle,
-vaan ovat ne linnoituksen tornien tavoin pysähtyneet loitolle siitä,
-penikulmamäärin verrattain tasaisten kalliopaasien ympäröiminä, joiden
-yli valtavat jäätiköt polveilevat ja levenevät, vaahdoten synkkien
-keskeisharjujen juurella kuin suunnattoman hyöky-aallon roiskeet,
-aallon, joka syöksyy yli pyöristyneen kallion, keskeensä saaren tavoin
-sulkien osan siitä. Tuloksena tästä järjestelystä on, että koko
-Sveitsi on tavallaan jakautunut ylempään ja alempaan vuoristoon --
-alemman muodostavat hedelmälliset laaksot, joita rajoittavat jyrkät,
-mutta helppopääsyiset metsää kasvavat, enemmän tai vähemmän rotkojen
-halkomat rinteet ja joiden takaa korkeat Alpit häämöittävät; ylemmän,
-jonne pääsee vasta ensimäiset 3000-4000 jalkaa korkeat kukkulat
-kiivettyään, muodostavat verrattain tasaiset, mutta erinomaisen
-autiot sammaleiset paasi-alueet, joita jäätiköt puoliksi peittävät
-ja jotka ulottuvat aina jonon päähuippujen juurille asti. On tuskin
-tarpeellista huomauttaa tämän järjestelyn erinomaista viisautta ja
-hyvyyttä korkeiden tunturiseutujen asukkaiden turvallisuudeksi. Jos nuo
-korkeat kukkulat kohoisivat suoraan syvimmistä laaksoista, syöksyisi
-jokainen niiden huipuilta irtautuva kivi ja jokainen niiden kupeilta
-lähtevä lumimöhkäle suoraan asutuille seuduille, joissa ei kuluisi
-yhtään ainoata vuotta ilman maanvieremää tai lumivyöryä; lisäksi
-hävittäisivät kivet ja lumi pudotessaan metsät kukkulain rinteiltä ja
-jättäisivät vain alastomia uomia osoittamaan hävityksen tietä siinä,
-missä nyt upeilee vierettäviä niittyjä ja kastanjalehtoja. Sitä paitsi
-sulaisivat ne lumijoukot, jotka äkkiä joutuisivat lämpimämpään ilmaan,
-sangen nopeasti keväällä ja aiheuttaisivat tuhoisia tulvia jokaisessa
-suuremmassa joessa kuukauden tai kuuden viikon n ajaksi. Kun siten
-kaikki lumi, paitsi korkeimmilla kukkuloilla, melkein ikuisen pakkasen
-mailla säilyvä, olisi sulanut, ruokkisivat jokia kesällä vain lähteet
-ja se merkityksetön vesimäärä, joka aurinkoisempina päivinä tihkuisi
-korkeammilta lumikentiltä. Moisten olosuhteiden vallitessa olisi
-Rhône kesäiseen aikaan tuskin Severniä leveämpi, ja monet Sveitsin
-laaksot olisivat melkein kokonaan vailla kosteutta. Kaikki tämänlaiset
-onnettomuudet ehkäisee kuitenkin ylempänä kuvailemani Alppien omituinen
-rakenne. Irtautuvat kalliot ja korkeilta kukkuloilta liukuva lumi
-pysähtyvät, syöksymättä suoraan laaksoihin, niihin autioihin koloihin
-ja alanteihin, jotka kaikkialla ympäröivät keskeisharjuja. Ne pehmeät
-töyräät, jotka seuraavat näitä pengermiä, mutta joihin eivät putoavain
-järkäleiden hävitykset enää ulotu, pukeutuvat mitä uhkeimpaan
-metsäpeitteeseen, lumijoukkojen keräytyessä niiden ylisille reunoille
-ilmanalaan, joka ei ole niin lämmintä, että ne sulaisivat nopeasti
-keväällä, eikä niin kylmää, että se suojelisi niitä kokonaan kesäisen
-auringon paahteelta, vaan muuttuvat ne joko jäätiköiksi tai jäävät
-laajoina alueina hitaasti sulamaan vuoden loppuun asti; -- molemmissa
-tapauksissa synnyttävät ne tasaisia, runsasvetisiä ja säännöllisiä
-virtoja alemman vuoriston kylille ja laitumille, ja muulle Europalle
-jaloja, purjehdittavia jokia.
-
-Koska moinen rakenne on mahdollisimman paras ja viisas, on se myös
-riittävä syy sen olemiseen, ja monesta tuntuisi ehkä tarpeettomalta
-lähteä enempää tutkimaan sen syntyä. Mutta minusta on vaikeata
-käsittää, miten joku saattaisi seisoa näitä kalliotorneja ihailemassa
-vuoriston sydämessä, eikä kysyisi itseltään, oikeinko tosiaan hän nyt
-tarkastelee jumalaisen rakennusmestarin ensimäistä teosta? Loiko hänen
-sormensa pohjattoman syvyyden silloin kuin Aatami luotiin tomusta?
-Leikkasiko sen luoja nämä rotkot ja portaat ja reunat kuten kirjaimet
-uurrettiin lain tauluihin, ja jätettiinkö teos silleen, kantamaan
-ikuista todistusta hänen ihanuudestaan taivaan pilvissä? Tai onko
-se jätteitä pitkästä sarjasta vuoria, jotka ovat olleet olemassa
-syntymisen, kasvamisen, kuoleman ja hävityksen taipumattomien lakien
-mukaisesti? Vastaus tähän kysymykseen ei voi jäädä epäiltäväksi. Itse
-kallio vastaa kuuluvasti putoavan kiven tai halkeavain huippujen
-ryskinällä. Teos _ei_ ole enää se, mikä se on kerran ollut. Vuorten
-juurella avautuvat laajat tasangot kantavat runsain määrin sen
-muinaisuuden sirpaleita. Kaikista vuorista on ehkä Alppien otsaan
-selvimmin kirjoitettu hävityksen jäljet; niiden ympärille ovat niiden
-ylpeyden muistot ja niiden nöyryytyksen merkit kaikkein kaameimmalla
-tavalla siroitellut.
-
-Mitä olivat ne sitten kerran? Ainoa vastaus on jälleen: -- "Katsele
-pilveä!"
-
-44. Alppien matalampien selänteiden, kuten Col de Ferret'in, Col
-d'Anternen ja Buet'in ja niihin yhtyvien harjujen helmassa on useita
-paikkoja, jotka, vaikka ne tarjoavatkin suuren, jalon kauniita näkyjä,
-itsessään ovat melkein esikuvallisia kaikelle, mikä eniten ahdistaa
-ja tuskastuttaa ihmissielua. Avaroita vuoristo-erämaita, siellä ja
-täällä tupsunen rumaa harmaata ruohoa tai sammalta, erämaita, jotka
-alituisesti murtuvat mustiksi ahtautuneesta, murskatusta liuskakivestä
-muodostuneiksi harjanteiksi; niiden rinteillä kimaltelee hitaasti
-tihkuvia, tyrehtyneitä, voimattomia virtoja, ja niiden läpi tunkeutuu
-lumivesi kylmän hien tavoin, levitäkseen sitten ryömivissä ojanteissaan
-niiden sirpaleiden keskeen; väliin näyttävät ne ikäänkuin joutuvan
-vavistuksen valtaan, ja tuolla ja täällä pudota romahtaa silloin
-yksikin kourantäyteinen niiden ainesosia tai liuskeita, katselijan
-saattamatta havaita ilmiön syytä, sitten joutuen perinpohjaisemman
-raukenemisen uhriksi ja jättäen tilalleen muutamia kuluneita piikkejä,
-jotka ovat kuin etikan syövyttämiä puukonteriä ja jotka ulkonevat
-varsinaisesta kalliosta puoliksi irtautuneen kivikasauman läpi, mutta
-jotka ovat kyllin teräviä haavoittamaan kättä tai jalkaa, jos sattuu
-niihin nojautumaan, ja jotka rikkoutuvat haavoittaessaan ja raukeavat
-pian sileiksi, niljakkaiksi ja tahmeiksi läjiksi; siten ovat ne kuin
-merenranta, jonka myrkylliset aallot ovat viskelleet täyteen kuolleiden
-kalojen mustia suomuja, ja ne vierettävät alaspäin vastenmielisin
-rotkoin, haarautuen avaroiksi, autioiksi, hedelmättömiksi jyrkänteiksi,
-joilla tuulet herkeämättä ulvovat ja mellastavat, ja lumi leviää yli
-karujen, kaameiden ketojen, joita peittää nokinen pöly; tämä pöly taas
-kerääntyy juomuiksi ja tahroiksi kaikkien sulavien ojanteiden pohjaan.
-
-En tunne seutua toista, joka myrskyssä tarjoaisi liikuttavamman tai
-auringonpaisteessa surullisemman näyn. Missä samanlaisia kallioita
-esiintyy edullisemmissa asemissa -- se on: pienempinä harjuina
-ja matalammalla -- muodostavat ne mitä suotuisimman maaperän
-kasvullisuudelle; ja Savoijan laaksojen onkin kiittäminen niitä
-muutamista viehättävimmistä yksinäispaikoistaan -- harvinaisen
-vehmaita laitumia vieri vierin peltojen ja hedelmä-istutusten kanssa,
-pähkinä- ja kirsikkalehtojen varjostamina. Moiset maisemat ja nuo
-ylempänä kuvaillut, jotka ovat toisilleen niin omituisia vastakohtia,
-on ilmeisesti rinnastettu täydentämään ja selvittämään toisiaan, ja
-ne ovat luonteellisia erinäisille yhtenäisille liuskakivi-alueille,
-jotka käsittävät avaroita ylänköjä ja jotka hyvin helposti häviävät.
-Walesissa ja Skotlannissa ovat samat kallioryhmät paljoa kovempia,
-mutta eivät myös kohoa läheskään niin korkeiksi; ja tuloksena on,
-että maisema saa kokonaan toisenlaisen ulkomuodon. Ankara ilmanala ja
-kallion verrattainen kovuus estävät runsaamman kasvullisuuden; mutta
-alastomat huiput, niin kuivia ja viljelykseen kelpaamattomia kuin
-ovatkin, eivät kuitenkaan ole niin nopeasti vaikuttavien ja tuhoisain
-hävityksenlakien alaisia kuin Sveitsissä, ja kallion luonnollinen
-väri esiintyy useammin purppurana ja harmaana, mitkä yhdessä kanervan
-kanssa muodostavat parhaan osan brittiläisten kumpujen syvää ja
-kaunista sini-etäisyyttä. Niiden hiljaisemmat, hitaammat tunturipurot
-sallivat myös rantojensa kalliokerrosten esittää lujempia, vaikkakin
-haaveenomaisia muotoja, ja koskien ja pyörteiden asteettainen vaikutus
-liuskakiveen synnyttää etu-alalla monia näkyjä, joille korkeammilta
-kukkuloilta turhaan saat hakea vastinetta.
-
-45. Aivan toisin kuin Chamouni Aiguilles eivät Matterhornin rinteet
-osoita mitään hävityksen merkkejä. Sen kalliot eivät ole mitään
-rauenneiden huippujen sirpalejätteitä, jotka siru sirulta, pala palalta
-häviävät ja kutistuvat. Ne ovat päin vastoin kuin mikäkin järkähtämätön
-muistomerkki, joka, siltä näyttää, on veistetty jo ammoin sitten,
-ja jonka mahtavat seinämät eivät ole vieläkään menettäneet niille
-kerran suunniteltuja muotoja, vaan seisovat jykevinä kuin egyptiläinen
-temppeli: -- se muistomerkki seisoo siinä oivallisessa asemassa,
-kauniiksi maalattuna, valaisemana auringon, joka mittaamattomat ajat
-on herkeämättä noussut ja laskenut, heittäen säteensä sen kiireelle
-ja joka yhä vielä levittää saman varjoviivan idästä länteen, joka
-vielä vuosisatojen jälkeen valaisee samaa purppuraryöppyä sen
-lotuspilareilla, erämaanhiekan luoteen ja vuoksen noustessa ja
-laskiessa sen perustusten ympärillä niinkuin nämä kallion syyslehdet
-lepäävät pehmeissä kasoissa Cervinin juurella.
-
-Eikö tämä ole omituinen esikuva itsessään näiden salaperäisten,
-korkeiden Alppien sydämessä -- näiden lumipeitteisessä, kylmässä,
-harmaassa vanhuudessaan kurttuisten huippujen, jotka ensin ovat niin
-äänettömiä, mutta jotka sitten, meidän pysytellessämme hiljaa niiden
-juurella, niin puheliaina mumisevat ja kuiskailevat, katkonaisin,
-uneksivin lausein, lapsuudestaan, niin sanoaksemme -- eikö tämä ole
-omituinen esikuva niistä, jotka "ovat väkeviksi heikkoudesta tulleet?"
-Jos joku näistä pienistä liuskiosuomuista, joka pyöriskellen ja
-hohtaen viskautui pitkin vanhan virran pohjaa, ja joka oli liian kevyt
-vajotakseen, liian hento vieriäkseen mukana, melkein liian pieni
-näkyäkseen, olisi voinut saada osakseen sielun, kun se lopullisesti
-sukulaistomuhiukkastensa seurassa kulkeutui virran syvyyksiin ja
-kerrostui -- kuten voisi luulla -- toivottoman ijankaikkisuuden ajaksi
-mustaan liejuun, tuo halveksituin, unohdetuin ja heikoin kaikista
-maallisista ainehiukkasista, joka on kaikkeen käytäntöön kelpaamaton ja
-kykenemätön mihinkään muutokseen, joka ei edes alku-yön pimeydessäkään
-ollut mahdollinen auttamaan maan vaapsahaista pesän rakentamisessa
-tai elättämään jäkälän ensimäisiä kudossäikeitä; mitä olisi tämä
-pieni liuskiosuomu ajatellut, jos sille olisi sanottu, että se
-jonakin päivänä murenemattoman raudan lujasti, ilman kalvamattomaksi,
-tulen sulattamattomaksi, yhdistettäisiin tovereineen aineeksi, josta
-Jumalan taltta oli muovaileva tämän Alppien tornin? -- että hurjat
-pohjoistuulet turhaan tulisivat raivoamaan _sitä_, tätä pientä,
-avutonta kiiltoliuskio-parkaa vastaan -- että _sen_, tämän mitättömän,
-maahan pudonneen kiillesuomun alapuolella tulisivat lumipeitteiset
-huiput makaamaan kuin lammaskaatraat ja maan kuningaskunnat katoamaan
-häämöittävään sineen; ja että _sen_, tämän heikon, aaltojen ajeleman
-kiillesuomun ympärillä taivaanlaen suuret sodat tulisivat puhkeamaan
-ukkosen jyrinänä, mutta ei sitä horjuttamaan; ja että yön tulinuolet
-ja raivoten kiitävät hehkuvat pallot tupsahtaisivat tylstyen siitä
-takaisin avaruuteen; ja että kaikki kirkkaan avaruuden tähdet tulisivat
-jokainen vuoroonsa, ikäänkuin nousten, sytyttämään uusia soihtuja
-lumikukkuloille, jotka ympäröivät sen lepopaikkaa ikikestävällä
-huipulla?
-
-46. En tunne ainuttakaan seutua, jolla olisi puhtaampi ja ehyempi,
-huomattavasti vähemmän vieraiden vaikutusten häiritsemä tunturiluonne
--- ja mitä korkeinta lajia -- kuin pitkin Triensin rantoja Valorsinesta
-Martignyyn ulottuvalla. Polut, jotka johtavat sinne Rhônen alanteesta,
-nousevat ensin jyrkin kiertein pähkinäpuiden lomasta kuin kierreportaat
-gotilaisen tornin pylväiden keskeltä ja urkenevat sitten pitkin ylämaan
-harjuja erääseen melkein tuntemattomaan, ahkeran ja kunnollisen väestön
-tiheästi asumaan laaksoon. Muinoisten jäätiköiden aaltomaisiksi
-pyöristämillä kalliojonoilla, sileillä ja mustilla kuin juoksijaisen
-selät, panee talonpoika merkille sammaltupsut ja orastavat yrtit,
-jotka hitaasti saavat värinsä ja jotka kovalle pohjalleen vähitellen
-keräävät hiukan multaa; hän kiinnittää silloin kivillä täten syntyneen
-maan, alkaa muokata sitä lapiollaan, ja parin vuoden kuluttua näet
-pienen viljatäplän kasvavan kalliokypärän huipulla. Epäsäännölliset
-niityt puikkelehtivat kuin järven lahdet näiden viljelykselle
-voitettujen kallioiden välissä; herkeämättä juoksee pieniä vesi-ojia
-niiden yli, ja ne näyttävät alemmas laskeutuessaan aina valinneen
-jyrkimmät kohdat hypättävikseen, ja yhtä viehättävinä, vaikka ei niin
-yksimuotoisina kuin lähteet, sirottavat ne tuulenpuuskan sieppaamina
-tuhansia kristalleja ympärilleen ja näyttelevät vielä entisten
-graniitti-uomiensa jälkiä, kuten nopeakulkuinen ihmiskieli joskus
-vielä ilmaisee kajahduksen menneistä, voitetuista vaikeuksista; sitten
-kokoontuu niiden kuohuva vaahto jälleen, joka askeleellaan vuorta
-alaspäin huuhdellakseen mustan kiven teräviä reunoja ja koristaakseen
-ja kirkastaakseen niitä hopeapaltein ja kimaltelevin lasikatoin; ja
-lopuksi kun kaikki jälleen on lähtenyt kulkuun -- ottamatta lukuun ehkä
-muutamia kastepisaroita, jotka jäävät hohtelemaan hiukan lähempänä
-putousta kuin edellisenä keväänä kukoistaneella omenapuunkukalla
-välkkyessään -- hakevat ne tiensä alas niitylle ja häviävät hiljaisina
-niiden keskeen; kirkkaan veden tyyneydellä hiipivät ne syvänteihin
-ruohonkorsien väliin ja näyttävät aivan niiden varjoilta; mutta
-äkkiä roiskahtavat ne ilveileväin säteiden tavoin jälleen hymyilevän
-nopeasti eteenpäin, aivan kuin olisi niiden mielestä päivä liian lyhyt
-rauhallisesti soudateltavaksi kumpua alas.
-
-Viheriä niitty ja kimalteleva kallio ja hohtava puro laskeutuvat kaikki
-auringon valaisemina rotkojen reunoja kohti, joilla kuuset vartioivat
-surumielisen varjoisaa valtakuntaansa ja joilla voimakkaammat, kalpeat
-jäätikkövedet herkeämättä pauhaten syöksyvät hämärään syvyyteen,
-täyttäen kaikki onkalot vilpoisalla henkäyksellään, musertuessaan omia
-vierittämiään kallionlohkareita vasten ja hurjina raivaten tietään
-niiden kauhistavan painon alitse.
-
-Vuoripolut koukuttelevat pitkin näiden rotkojen reunoja, johtaen
-ohi eräänkin synkän ja ahtaan, ylt'ympäriinsä valoa kaihtavain
-sananjalkojen vyöttämän, kaamean holvin; sen katon suojassa seisoo
-raudoin lujitettu, karkeasti veistetty petäjäristi, kuvastuen tummine
-viivoineen mielettömänä vaahtoavaa putousta vasten. Pysähtyessäsi
-korkealle rotkon yläpuolelle ristin viereen näet taivaan pilkistävän
-kuusien lomitse; ne näyttävät niin solakoilta valon kirkkaana
-säteilevässä, koko avaruuden hukuttavassa täyteläisyydessä, joka
-kutistaa rosoiset huiputkin ja pyöristää niiden kärjet juhlaruunuiksi
-ja otsarivoiksi, kaiken hohtaessa lempeätä, suloista auringonpaistetta,
-joka on niin täynnä syvää surumielisyyttä; nuo huiput näyttävät niin
-mahtavilta, mutta ovat kuitenkin heikkoja kuin varjot; ne näyttävät
-elottomilta kuin haudan seinät, mutta ovat kuitenkin sangen kauniita
-poimuilevassa tulipunaisessa puvussaan, ja niitä voisi verrata
-vedenneidon huntuun, joka välähtää kuohun seasta, samassa kadoten kuin
-salama; ja nämä ruunut ja otsarivat on kiinnitetty valta-istuimeen,
-joka ei kumarra mitään mahtia, joka on kaikkien surujen yläpuolella,
-mutta joka sentään valahtaa olemattomiin, häviää ja hiukenee viimeisen,
-noiden kahden kultapilven raosta pilkistävän auringonsäteen sitä
-valaistessa. Se on kyllä kohotettu kaikkien surujen yläpuolelle,
-mutta se saa kuitenkin olla monen tuskan näkijänä. Kun vaeltaja
-onnellisella matkallaan luo katseensa yli pehmeän ruohomaton ja kun
-hänen jalkansa panee piikiven hauskasti hypähtämään yli vuoripolun,
-keksii hän ilostuen ruskeita majoja, jotka kyyhöttävät vierettävien
-hedelmätarhojen laiteella ja välkkyvät kuusien välistä. Täällä,
-ajattelee hän, täytyy toki, kaikista vaivoista ja kieltäymyksistä
-huolimatta, viattomuuden ja rauhan ja vilpittömän syvän yhteyden
-ihmissielun ja luonnon välillä vallita. Niin ei kuitenkaan ole asian
-laita. Villit vuohet, jotka hyppelevät kallioilla, riemuitsevat
-ehkä sydämellisemmin Jumalan ihanasta luonnosta kuin vuorten
-rinteillä raatavat ihmiset. Kulje näiden kylien läpi ja sinä olet
-havaitseva, että niihin on pesiytynyt se synkeä loka, joka voi
-syntyä vain tylstymyksestä ja sielunpimeydestä. Täällä ei vallitse
-suoranainen kärsimys, vaan tylstymys, ei nälkä eikä tauti, vaan tyynen
-välinpitämättömyyden ja huolettomuuden surullinen kaameus; kevättä
-pidetään vain viikate-aikana ja syksyä vain sirppi-aikana, aurinkoa
-vain jonakin lämpöisenä, tuulta vain jonakin kylmänä ja vuorta vain
-jonakin vaarallisena. Asukkaat tuskin tietävät, mitä tarkoitetaan
-sanoilla kauneus ja tieto. Heillä on jonkunlainen aavistus siitä, mitä
-on hyve. Rakkauden, kärsivällisyyden, vieraanvaraisuuden ja uskon
--- nämä he tuntevat. Vierekkäisten niittyjen korjaaminen yht'aikaa
-tekee heidät onnellisemmiksi; hengästyneinä, mutta nurisematta
-kantavat he taakkojansa vuorta ylös; vieraalle tarjoavat he juotavaa
-maito-astiastaan; kurjien kuolinvuoteidensa jalkopäähän katselevat
-he muuatta ristille ripustettua kalpeata olentoa ja siirtyvät
-rauhallisesti ja alistuneesti toiseen elämään; -- kaikessa tässä
-eroavat ne eläimistä ja kallioista, mutta kaikki tämä ei korvaa heille
-heidän ajallista elämäänsä. Heille ei ole olemassa ei toivoa eikä
-hengen hehkua; ei edistystä eikä iloa. Musta leipä, kurja asunto,
-pimeä yö, raskas päivä, väsyneet käsivarret auringon laskiessa; ja
-elämä vierii pois. Ei kirjoja, ei ajatuksia, ei tietoa, ei lepoa,
--- joskus vain päivänpaistatus penkillä kirkon edustalla, pienen
-kappelinkellon heikosti ja ikäänkuin kaukaa kaijuttaessa hentoa ääntään
-vuori-ilmaan; ymmärtämättömien rukousten mumina Jumalan alttarin edessä
-himmeäkultauksisessa kappelissa, -- ja sitten taas synkkään kotiin,
-vaivan ja surun pilven levätessä yhtä raskaana heidän yläpuolellaan
--- tämän synkän pilven, joka lyijynraskaana nousee hurjista
-vuorikoskista ja luihujen kallioiden takaa; uskonto ei auta heitä
-hävittämään tätä pilveä, lupaileehan vain heille epämääräisesti jotakin
-tuntematonta parempaa, sekoittaen siihen uhkauksia ja synkistäen
-sitä kuvailemattomalla pelolla -- kuten marttyriuden savupatsaskin
-suitsutuskylläisenä kiemurtelee taivasta kohti ja räiskyvässä helvetin
-tulessa piinattujen ruumiiden ja tuskasta ulvovien henkien kuvausten
-takaa hohtaa ristikin heille paljoa verisempänä kuin muille.
-
-Älköön kuitenkaan pidettäkö tätä kuvausta näiden vuoristolaisten
-elämästä liian synkkänä. Se on kirjaimellisesti totta. Ei mikään
-vastakohta ole tuskallisempi kuin vastakohta kunnollisen englantilaisen
-kyläläisen asunnon ja samaten kunnollisen savoijalaisen asunnon
-välillä. Edellisen tupa laakeiden niittyjen ja ikävien pensasaitojen
-keskellä ilmaisee kuitenkin jonkunlaista iloisen koristelevaisuuden
-ja kauneuden makua: sen kukkaisat puutarhalavat, sen siisti, talon
-kynnykselle johtava tiilitie, sen puhtaalla hiekalla siroitettu
-lattia ja sen talousesineillä somasti koristellut hyllyt, kaikki tämä
-todistaa sitä sydämellisyyttä, sitä sisäistä iloa, jota sen asukkaat
-osaavat vuodattaa jokapäiväisenkin elämän yksinkertaiseen kulkuun ja
-puutteellisiin esineihin. Toisen tupa taas, joka käsittämättömän,
-kuvailemattoman kauneuden ympäröimänä seisoo kultaisella
-nurmirinteellä, kirkkaiden purojen ja ihanain kukkien, jalojen puiden
-ja kauniiden, paratiisilliseksi kokonaisuudeksi yhtyneiden kallioiden
-piirittämänä, muodostaa itse pimeän, ruttolöyhkäisen tahran hurmaavan
-maiseman keskelle. Etäälle sen kynnyksestä on maa likaista ja elukoiden
-sorkkimaa; sen puu-osat ovat savun mustaamia, sen puutarhatilkku on
-täynnä rikkaruohoa ja jätteitä, huoneet ovat tyhjiä ja ilottomia,
-ja valo ja tuuli tunkeutuvat kutsumatta sisään niiden raoista ja
-halkeamista. Kaikki osoittaa, että asukkaille on maailma vain vaivaa
-ja turhuutta; ett'ei heille kukka heloita eikä lintu laula eikä lähde
-läikähtele; ja että heidän sielunsa tuskin eroaa tuosta harmaasta
-pilvestä, joka kulkee pitkin kukkuloita ja katoaa, kuitenkin sillä
-eroituksella, ett'ei auringonsäde koskaan pilkahda heidän elämänsä
-piiriin.
-
-Useilla korkeilla vuoriseuduilla eivät asukkaat huonone huononemistaan
-vain elämän raskauden painamina eivätkä jää alemmalle kehitysasteelle
-vain tapojensa raakuuden takia, vaan tottuvat heidän silmänsä
-erinäisiin elementtien raivon synnyttämiin rumiin, muodottomiin
-näkyihin. He oppivat pitämään näitä epäsuhteita luonnollisina ja
-väistämättöminä ja he sovittavat helposti moiset käsityksensä myös
-kotinsa ulkonäköön. Ja voimmekohan oikeastaan heitä siitä moittiakaan,
-kun tunturivirrat alituisesti peittävät heidän peltonsa mustilla
-liejukasoilla ja tulvan aikana vyöryvät yli pensaikkojen heidän
-viheriöille tilkuilleen, missä jokainen lehti, jokainen oksa veden
-alennuttua peittyy graniittipölyyn, viheriöimättä enää koko kesänä;
-voimmekohan moittia heitä, kun maanvyörymä tekee heidän ruohoisilla
-rinteillään kauheata jälkeä; kun jäätiköt puhkovat kallioihin halkeamia
-ja haavoja, jotka eivät koskaan parane, ja kun jääkin peninkulmien
-laajuudelta peittyy mustiin, irtonaisiin, sen pinnalle ikäänkuin
-jostakin pitkästä, lokaisesta syvennyksestä työntyneihin hävityksen
-jätteihin; -- voimmeko soimata heitä siitä, sanon minä, että he,
-pitäen näitä seikkoja, joita he joka päivä näkevät ympärillään,
-jonakin välttämättömänä mahtavan luonnon menossa, muuttuvat kyllin
-huolettomiksi ja välinpitämättömiksi salliakseen samaa epäjärjestystä
-omissa majoissaan ja omilla pihoillaan, ja ett'ei heitä suututa se,
-että heidän seinänsä ovat halkeamia täynnä kuten kalliotkin, että
-heidän talousesineensä ovat pölyisiä kuten puutkin ja että heidän
-puutarhatukkunsa ovat jäätiköitten tavoin rumia kuin saartokaivannot ja
-autioita kuin multavallit.
-
-47. Varhaisempina aikoina upeilivat kreikkalaisten sotapäälliköiden
-palatsit puutarhojen, peltojen ja maatilusten keskellä, lähellä jotakin
-vireätä kaupunkia tai vilkasta merisatamaa; myöhemmin tuli tuo kaupunki
-heidän varsinaiseksi asuinpaikakseen, ja he näkivät maaseutua vain
-tiluksiaan tarkastellessaan tai kulkiessaan sen läpi sotajoukkoineen.
-Aivan toisenlaista oli keski-aikaisten paroonien elämä yksinäisillä
-kalliohuipuillaan; moinen aatelismies tuli vain sattumalta kaupunkiin,
-vakavain valtiollisten tai sotaisten asiain niin vaatiessa; enimmäkseen
-vietti hän koko ikänsä yksinäisyydessä leijonan tavoin; hänen
-alamaistensa asuma kylä levisi siinä vuoren rinteillä hänen jalkojensa
-juuressa, mutta siitä erossa kohosi hänen synkkä linnansa, nuivat
-pilvet yllään ja edessään aamusta iltaan hohteleva, tyynesti virtaava,
-koskematon joki ja poluttomien vuorten loppumattomat aaltoviivat.
-Kuinka toisin täytyikään ajatella luonnosta kreikkalaisen ylimyksen,
-joka eli kreikkalaisten temppeliryhmien ja palatsien hohtavasta
-marmorista hakattujen pylväskäytävien mailla -- viljapelloilla ja
-oliivilehdoissa -- kimaltelevan, vilkasliikkeisen meren rannalla --
-kuin jonkun Pohjois-Europan viheriöivissä piilopaikoissa kohoavan
-kukkulan herra, joka yö yöltä myrskyn lohkomista kivistä kyhätystä
-tornistaan katseli, miten meri pilkahteli Harleckin hiekkasärkkien
-takaa ja miten usvajoukot alituiseen muuttelivat muotoaan Juran
-petäjäpeitteisillä, hievahtamattomilla rinteillä!
-
-Matkustukset ja pyhiinvaellukset, joita keski-aikana sattui useammin,
-ulottuen laajemmille aloille, samaten kuin matkustustapakin, joka
-muodostui paljon jörömmäksi kuin kreikkalaisilla, ovat kai myöskin
-vastaavalla tavalla vaikuttaneet ihmishenkeen. Matka Egyptiin tai
-Hellespontoon oli kreikkalaiselle ikuisen maineen ja runoilun aihe,
-ja hänen mielestään rajoittui käsitettävä maailma Tonavan metsiin ja
-sisilialaisiin kallioihin. Minne ikinä hän lähtikin tässä ahtaassa
-maailmassaan, seurasi häntä aina laivasto ja sotajoukko; leiripaikka
-tasangolla oli aina täynnä väen vilinää ja alukset vedettiin
-huolellisen säännöllisesti rannalle. Mutta keski-aikaiselle ritarille
-oli maailma Skotlannin nummilta Syyrian hiekka-aavikoille yhtä
-taistelutannerta, yhtä seikkailujen näyttämöä; hänen sotaratsunsa varma
-astunta kulki läpi etäisimpienkin, poluttomimpienkin metsäseutujen ja
-kesti kaukaisimmankin erämaan kauhean polton. Matkaten usein yksin,
-joskus seuraamana vain alhaissäätyisten asemiesten, jotka eivät
-suuresti voineet ottaa osaa hänen ajatuksiinsa, lie hän etupäässä
-halunnut tehdä hiljaisen luonnon uskotukseen, ja hän kertoi kai tien
-poskessa paistaville kukille rakkaudestaan ja ohi kiitäville pilville
-kunnianjanostaan.
-
-48. Mutta halu paeta maailmaa kiduttaakseen itseään, taistellakseen
-pahoja henkiä vastaan, lähestyäkseen enkeleitä ja heidän kuningastaan,
--- seuraten Kristuksen kaikkia velvoittavaa esimerkkiä -- antoi
-toiselta puolen keski-aikaisen ihmisen mielessä vuorten yksinäisyydelle
-jotakin pyhää, jotakin kaameaa, jotakin, joka täydellisesti poikkesi
-ennen kristinuskoa vallinneesta tunnelmasta. Mielissä asui pyhä kauhu
-tuota autiota kallioseutua kohtaan siksi, että jumaluuden oli aina
-ollut tapana moisissa paikoissa esiintyä ihmisille; pyhimys pakeni
-vuoristoon mietiskelläkseen, tullakseen osalliseksi Jumalastaan ja
-valmistuakseen kuolemaan. Ihmiset, jotka tunsivat tarinan Mooseksesta
-Horebin vuorella tai Israelin lapsista Sinain juurella; kertomuksen
-Eliaasta Kidronin puron partaalla ja Horebin luolassa; kertomuksen
-Mooseksen ja Aaronin kuolemasta Horin ja Nebon vuorilla; tarinan
-Jeftan tyttärestä, joka valmistihen kuolemaan Judean vuorilla;
-kertomuksen Kristuksen omasta elämästä, missä mainitaan hänen aina
-vetäytyneen vuorille rukoilemaan ja missä puhutaan hänen kiusauksestaan
-erämaassa Kuolleen Meren seutuvilla, hänen saarnastaan Kapernaumin
-kummuilla, hänen kirkastuksestaan Hermonin vuorella, hänen aamu- ja
-iltakäynneistään Öljymäellä neljänä tai viitenä päivänä ennen
-ristiinnaulitsemista: -- nämä ihmiset eivät suinkaan kunnioituksetta
-tai välinpitämättöminä katselleet noita sinivuoria, jotka rajoittivat
-kultaista näköpiiriä tai jotka salaperäisesti vetivät pilvet otsalleen
-mustalta taivaanlaelta. Mutta tämän korkeamman pyhyydentunteen ohella
-herättivät vuoret heissä myös omituista pelkoa. Vapisuttavat muistelmat
-profetoista, enkelein ilmestyksistä, Vapahtajan katoamattomista
-sanoista ja ajatuksista -- kaikki tämä näytti eroittavan vuorten
-maailman tavallisesta maailmasta, ja sitä olivat kyllin arvokkaita
-lähestymään vain sydämet, jotka tuomitsivat tämän jälkimäisen. Sikäli
-kuin jaloimmat ihmiset pitivät välttämättömänä vetäytyä vuorten
-kätköihin ennen kuin he olivat valmiita täyttämään tehtävänsä ja
-ennen kuin heidän henkensä oli täysin kehittynyt, sikäli tuntui
-jokapäiväinen maailma heistä saastaiselta ja vaaralliselta; ja vuoret
-puhuivat herkeämättä nuhdellen kaikille, jotka rakastivat maailmaa ja
-sen polkuja, ja herättivät heissä tuskaa ja pelkoa, sellaista, jota
-turhamaisuuden pöyhistämät ihmiset tuntevat sattumalta kuullessaan
-vakuuttavan saarnan tai pakosta ottaessaan osaa hautajaisiin.
-Sitä tunnetta vahvistivat vielä ajan esimerkit ja tapaukset, ja
-tuhannet sydämet, jotka muutoin olisivat nauttineet vuorten sulosta
-ja villiydestä, pakenivat peljästyneinä niitä tietäessään munkin
-väistyneen sinne parannusta tekemään ja erakon rakentavan sinne majansa
-elääkseen mietiskelylle omistettua elämää. Kammo, jota kreikkalaiset
-tunsivat vain autioita, asumattomia vuoria kohtaan, siirtyi nyt mitä
-viehättävimpienkin seutujen osaksi. Tämän tunteen voittivat vain
-valtiolliset näkökohdat, eikä suinkaan ihailun voima. Sotilaallinen
-kunnianhimo miehitti rajakallion tai varusti valloittamattomat
-solat, mutta vain rangaistus tai epätoivo pakoitti ihmisiä pysyvästi
-asettumaan Chartreusen safranipeitteisille rinteille tai Vallombrosan
-ihaniin laaksoihin ja sen kasteisille nurmikentille.
-
-
-
-
-VII. KIVET.
-
-
-Maailmankaikkeuden laeista on ensimäinen ja korkein -- ja samalla
-toinen nimi elämälle: "auta". Toinen nimi kuolemalle on: "eroita".
-Hallitseminen ja yhteistyö muodostavat kaikessa ikuiset elämän lait.
-Laittomuus ja kilpailu muodostavat ijäti kaikessa kuoleman lait.
-
-Paras, vaikka mitä koruttomin esimerkki, joka voidaan mainita
-yhdistymisen luonnosta ja voimasta, ovat ne moninaiset muodot, joihin
-tomu jalkaimme alla saattaa pukeutua.
-
-Lienee vaikeata kuvitella mitään saastaisempaa -- ell'emme ota
-lukuun eläimellistä mädännystä -- kuin ovat lika ja lieju jollakin
-vilkasliikkeisellä märällä polulla tehdaskaupungin laidassa. Minä en
-puhu katuloasta, sillä se sisältää eläinten jätteitä. Mutta otettakoon
-moiselta tehdaskaupunkiin johtavalta polulta jonakin sateisena päivänä
-pari naulaa mustinta liejua. Useimmissa tapauksissa huomaamme sen
-sisältävän savea tai tiilenpölyä, mikä on poltettua savea, nokea,
-hiukan hiekkaa ja vettä. Kaikki nämä aine-osat käyvät leppymätöntä
-sotaa keskenään ja hävittävät vastavuoroon toistensa luonteen ja
-voiman, kokiessaan jokaiselta jalan ottamalta askelelta sokeasti
-kilpaillen työntää toisiaan tieltä. Hiekka pursuaa savesta, savi
-vedestä, ja noki sekoittuu kaikkeen ja likaa kaikki. Kuviteltakoon
-tämä lokanaula jätetyksi täydelliseen lepotilaan ja sen ainesosat
-liittyneiksi toisiinsa, kukin laji omaan ryhmäänsä, siten, että
-hiukkaset joutuvat niin läheiseen yhteyteen toistensa kanssa kuin
-mahdollista.
-
-Alkakoon savi. Siitä muodostuu vähitellen, kun se vapautuu kaikista
-vieraista aineksista jo sangen kaunista valkeata savi-ainesta, josta
-väkevän tulen avulla voi tehdä mitä hienointa porsliinia; sellaisena
-sopii sitä maalata ja sellaisena kelpaa se kuninkaidenkin palatseihin.
-Mutta tämä keinotekoinen yhtymys ei ole paras. Jätettäköön tuo
-valkoinen savi-aine oman kokoutumisvaistonsa valtaan; silloin ei se
-ainoastaan muutu valkoiseksi, vaan kirkastuu läpinäkyväksi; mutta
-ei vain kirkastu, vaan kovenee; eikä vain kirkastu ja kovene, vaan
-muovautuu niin että se jollakin ihmeellisellä tavalla kykenee jakamaan
-valoa, kokoamaan siitä vain ihanat sinisäteet ja lähettämään muut
-tiehensä. Silloin sanotaan sitä safiriksi.
-
-Siinä on savi saavuttanut korkeimman täydellisyytensä. Nyt annamme
-yhtä suuren hiekkamäärän muodostua samalla tavalla. Hiekastakin tulee
-ensin valkeata ainesta, joka kirkastuu ja kovettuu; lopulta rivittyy se
-salaperäisesti rajattoman hienoihin yhdensuuntaisiin viivoihin, joilla
-on voima heijastaa ei vain sinisiä, vaan myöskin punaisia, vihreitä ja
-purppuraisia säteitä niin kauneina, ett'eivät ne sellaisina esiinny
-missään muussa kovassa aineessa. Sitä sanotaan silloin opaliksi.
-
-Päästäkäämme nyt hiili vuorostaan työhön. Se ei voi heti vaaleta.
-Mutta antamatta rohkeutensa lannistua, lisää se sitä yhä ja tulee kun
-tuleekin lopulta kirkkaaksi ja läpinäkyväksi ja maailman kovimmaksi
-esineeksi. Entisen mustan värinsä sijasta on se nyt saanut kyvyn
-ihanammin kuin mikään muu kova aine heijastaa samalla kertaa kaikkia
-valonsäteitä. Siitä puhuen mainitaan nyt nimi timantti.
-
-Lopuksi puhdistuu vesi ja kokoontuu sangen tyytyväisenä vain
-kastepisaran muotoon. Mutta jos haluamme nähdä sitä täysin
-kehittyneenä, niin kiteytyy se tähden muotoiseksi.
-
-Ja niin olemme me lokanaulasta, jonka kansantaloudellinen kilpailu
-antoi meille, saaneet kansantaloudellisen yhteistoiminnan avulla
-lumitähteen puutetun safirin, opalin ja timantin.
-
-50. Ei ole olemassa mitään muita luonnon esineitä, joista voisi
-oppia niin paljon kuin kivistä. Ne näyttävät erikoisesti luoduilta
-palkitsemaan kärsivällisen huomioijan vaivat. Melkein mitä muuta
-tahansa voi johonkin määrin tarkastella ilman kärsivällisyyden lahjaa
-ja saada siitä pintapuolisellakin työllä hauskutusta. Ajatuksetonkin
-voi iloita puista, pilvistä ja joista; mutta kivi hänen jaloissaan ei
-tarjoa ajatuksettomalle mitään muuta kuin kompastuksia; laiska ei saa
-siitä huvia eikä ravintoa eikä muutakaan hyvää; ei mitään muuta kuin
-kuvan kovasta sydämestä ja töykeästä lahjasta. Katsele kuitenkin kiveä
-hiukan kunnioittavasti ja tarkkaavasti, ja se on tarjoava sinulle
-enemmän ajatuksen aihetta kuin joku tavallinen maisema. Kivi, tarkemmin
-harkiten, on vuori pienoiskoossa. Niin tavattoman hienosti työskentelee
-luonto, että se voi muutamien jalkojen suuruiseen kivilohkareeseen
-pienennetyssä mittakaavassa sulkea niin monia muotoja ja vivahduksia
-kuin se suuremmassa mitassa tarvitsee vuoriinsa; ja jos kuvittelee
-sammaleen metsäksi ja kristallikiteet kallioiksi, niin on kiven pinta
-usein mieltä kiinnittävämpi kuin jonkun tavallisen kummun; muodoltaan
-haaveenomaisempi, väriltään verrattomasti rikkaampi. Kun kivilohkare
-on jonkun ajan ilman vaikutuksen alaisena, muovailee luonto sitä
-omalla tavallaan. Ensiksikin omistaa se aivan ihmeellistä huolta sen
-muodoille, veistellen siihen ihanasti moninaisia lovia ja syvänteitä,
-pyöristäen ja kaivertaen reunaviivat niin tavattoman hienoiksi, ett'ei
-ihmiskäsi voi sitä seurata; sitten maalaa se kiven, ja jokainen väri
-on -- ei enään mitään öljyyn sekoitettua jauhetta -- vaan pieni metsä
-eläviä puita, metsä ihanan vahva ja kaunis, kätkien helmaansa rakenteen
-ihmeitä.
-
-51. Siellä, missä graniittikallioita esiintyy helpompipääsyisillä
-vuorilla, näyttävät ne muodostavan oman maailmansa, alkaen
-laaksonpohjan alimmasta syvänteestä aina pilviin kiipeileville
-huipuille asti, oman kukistamattoman valtakuntansa, rajoittamattoman
-hallitusalueensa kallioita, jotka meihin tekevät ikuisen,
-lannistumattoman voiman vaikutuksen. Tämä kivilaji näyttää kaikista
-aineista maan päällä olevan kestävintä; vähiten ulkonaisesta
-väkivallasta välittävää. Ja katso! Jos tarkastat sitä lähempää,
-havaitset siinä keinunnan ja värinän ja vapinan kuin kesäisen
-tuulahduksen nostaman aallonkäynnin, joka kuitenkin on paljon hienompi
-meren tai järven viriä; _nämä jälkimäiset_ aaltoilevat vain pinnaltaan,
--- näissä kallioissa värähtelee jokainen viiva vienosti kuin
-tuulikanteleen kieli, kuin lempein keväthengähdys, kuin lapsen ääni.
-
-Tämä omituinen viri ulottuu aina näiden mahtavain vuorten sydämeen
-asti, niiden lukemattomien huippujen ja tornien jokaiseen koukerrukseen
-ja syvälle niiden pohjattomiin kuiluihin -- läpi koko kivilajin.
-
-Heikommat esineet näyttävät ainoastaan ohimenevällä pelonvärähdyksellä
-ilmaisevan riippuvaisuutensa rajattomasta voimasta: kukat painavat
-päänsä kuuman, kuivan tuulen puhaltaessa, ja korkeiden puiden latvoissa
-käy kohahdus ennen kuin pilvet purkautuvat niiden yllä, ja tummille
-vesille avautuu valoisia kohtia niin ihmeellisesti kuin siroittelisi
-näkymätön käsi tuhkaa niiden pinnalle, varoittaen myrskyn uhkaavalta
-raivolta. Ja meissä saattaa helposti syntyä ajatus, että ruoho, vesi
-ja lehdet pelkäävät sitä väkevää henkeä, joka on ilmestyvä päästämään
-myrskytuulen valloilleen; mutta niiden pelko katoaa, ja elähyttävä
-rauha virkistää aina jälleen ruohon ja aallot. Niin ei ole vuorten
-laita. Näihin, jotka ensi silmäykseltä näyttävät kaikkea väkivaltaa
-ja onnen vaihteita uhmaavilta, on kuitenkin painettu ikuisen pelon
-vertauskuva. Se vavistus ja värinä, joka häipyy järven tyyntyneestä
-kuvastimesta ja hehkuvan virran pinnalta, on ikuisiksi ajoiksi
-kaivertunut kallioon; ja sillä välin kun monet muut, jotka ilmeisesti
-kulkevat vain kehdosta hautaan, ovat useasti saattaneet unohtaa
-heikkoutensa, ovat vuoret niin luodut, että ne kantavat lähtemätöntä
-merkkiä lapsuudestaan -- lapsuudesta, jonka profeetta näki näyssään:
-
-"Minä katsoin maata, ja katso, se oli muodoton ja tyhjä; ja taivaita,
-eikä niissä valoa ollut. Minä katsoin vuoria, ja katso, ne _vapisivat_,
-ja kaikki kukkulat liikkuivat _keveästi_!"
-
-52. Se seikka, että kalliot ovat kootut useammista erilaisista
-aineksista, pakottaa ne olemaan enemmän tai vähemmän pilkullisia ja
-kirjavia. Yleensä esiintyy niissä joku vallitseva pohjaväri ynnä
-muita heikompia, sen yli leviäviä vivahduksia, jotka ovat useimmiten
-hopeanharmaita, lämpimän tai himmeän punertavia tai purppuraisia
-sävyltään. Tässä ilmenee ihmeellinen huoli korkeiden tunturien
-kaunistamisesta. Muiden alempana vuoristossa sijaitsevien kallioiden
-pintaa värittävät kaikenlaiset pikkukasvit, mutta korkeammat huiput,
-jotka uhmailevat ilmoja, ovat vaarassa jäädä paljaiksi useilta
-kohdiltaan; niiden hurjat muodot vaativat usein rohkeita taitepintoja,
-jotta niiden räikeä, vähimmälläkään tavalla miedontamaton väri osuisi
-terävästi silmään.
-
-Luonto ei näytä kuitenkaan tahtoneen, että tämä väri jäisi
-katkeamattomaksi tai yksitoikkoiseksi, vaan syntyy se -- kuten tapahtuu
-kaikkien kauniiden värien -- useiden värien yhteissekoituksesta, ja se
-väri on totisessa komeudessaan hyvin sen värin kaltaista, jota näkee
-jonkun neljännentoista vuosisadan käsikirjoitusten ristiraidoissa,
-väri, joka on erikoisesti sopiva etäisille valovaikutelmille,
-useimmiten verrattain lämpimänä sävyltään, jotta se ennen kaikkea
-vetäisi puoleensa auringonvalon punaisia ja oranssinkeltaisia säteitä.
-Tätä lämpimyyttä kohottaa vielä melkein aina hehkuva oranssinkeltainen
-vivahdus, joka johtuu raudan hajoamisesta, raudan, joka, vaikka sitä
-esiintyykin ainoastaan vähemmissä määrin, tavallisesti muodostaa
-niiden kokoomuksessa hyvin huomattavan tekijän: tuo oranssinkeltainen
-väritys leviää epätasaisin suonin ja pilkuin yli pintojen, jotka
-saavat kauvemmin olla ilman vaikutuksen alaisina, tummentaen niitä
-enemmän tai vähemmän; ja muuan tavattoman pieni musta jäkälä, niin
-pieni, että se on melkein kuin musta väritäplänen -- sitä lämmittävät
-ja vahvistavat vielä hohtavat kultajäkälät -- himmentää yhä enemmän
-korkeampien graniittikallioiden vaaleampia värisävyjä. Jos tuollaista
-pintaa katselee neljän tai viiden englannin peninkulman päästä lämpimän
-valo- ja ilmakerroksen läpi, niin muuttuu sen oranssinkeltainen väritys
-punaisen ruskeaksi, joka taas aina valonsäteiden voiman mukaan enemmän
-tai vähemmän lähenee puhdasta punaväriä; mutta musta jäkälä muuttuu
-aivan tummansiniseksi; ja tämä yhdistelmä muodostaa sen omituisen
-purppuranhohteen, joka on niin huomattavana piirteenä korkeiden Alppien
-kallioissa. Useimmat matkailijat, jotka ovat nähneet Chamounilaakson,
-ovat lähteneet sieltä se syvä vakaumus mielessään, että sen ylempien
-rotkojen seinät ovat punaista kiveä. Ne ovat kuitenkin poikkeuksetta
-vaaleanharmaita, vaikka raudan, jäkäläin ja valon yhteisvaikutus on
-niiden värin muuntanut.
-
-53. Erilaisissa kivilajeissa esiintyvät melkein kaikki silmää
-miellyttävät värit, joiden viehätys ei sen vuoksi vähene että ne
-useimmiten ovat hieman himmeitä tai tummentuneita. Porfyreissä
-näemme kauniita, himmeänpunaisia, samaten kuin syviä purppurasävyjä;
-graniiteissa kalpeita punavärejä; liuskakivissä kaikenlaisia hopeaisia
-ja harmaansinisiä sävyjä, jotka joskus vaihtuvat punertavaan;
-tuliperäisissä kivilajeissa ja käärmekivissä tummanvihreitä ja kaikki
-harmaanvihreän vivahdukset; gneississä vehmaita oranssinkeltaisia ja
-kullanruskeita; kovassa kalkissa mustia, ja marmorissa kaikki nämät ja
-lisäksi puhtaan valkoisen värin.
-
-Minä toivon sen ajan pian tulevan, jolloin oikein käsitetään ja
-ymmärtävästi käytetään tätä rikasta ja ihanaa väri-uhkeutta, jonka
-Luoja on meille lahjoittanut, ja jolloin julkipuoltemme värikirjavuus
-on estävä nimitystä "kivenvärinen" yhtä vähän synnyttämästä mitään
-määrättyä kuvaa arkkitehdin mielessä kuin sana "kukanvärinen"
-puutarhurin.
-
-54. Valkoisten marmorilajien väri on tavattoman hienoa, mikä johtuu
-siitä, että puhdas kivi on osittain läpinäkyvää; ja minusta onkin aina
-näyttänyt ihmeelliseltä järjestelyltä -- yhdeltä niitä piirteitä,
-jotka luomistyössä selvimmin _osoittavat_ määrättyä tarkoitusta -- se,
-että kaikki kirjavat marmorilajit ovat verrattain läpinäkymättömiä,
-niin että ne kerrostavat värinsä pinnalleen, kun taas valkea marmori,
-joka, jos se olisi ollut läpikuultamatonta, olisi näyttänyt hieman
-karkealta (kuten on esimerkiksi laita tavallisen kalkkikiven), on
-juuri riittävän läpikuultavaa tehdäkseen mitä puhtaimman vaikutuksen,
-mutta ei kuitenkaan niin läpinäkyvää, että se vähimmässäkään määrässä
-häiritsee niiden muotojen selkeytä, jotka siihen hakataan. Kirjavien
-marmorilajien värit ovat niinikään sangen kauniita, eritotenkin
-ne, joissa valkoinen yhtyy purppuraan, ambraan ja viheriään; ja
-ihmismielelle on jotakin erikoisen viehättävää niissä _epämääräisissä_,
-sokkelomaisissa suonissa, joihin niiden värit ovat järjestyneet.
-
-55. Minulla on usein ollut tilaisuus huomauttaa siitä ilmeisestä
-yhteydestä, joka vallitsee kirkkaiden värien ja aineen elinvoiman
-ja puhtauden välillä. Näin on erikoisesti laita kivikunnassa.
-Täydellisyys, jolla jonkun aineen eri osaset yhtyvät kiteiksi, vastaa
-tässä kunnassa elimellisen luonnon elinvoimaa; ja yleisenä lakina on,
-että jonkun aineen kauneus tai loisto on sopusoinnussa sen puhtauden
-ja kiteytymisvoiman kanssa. Puhtaat maalajit ovat jauhemuodossaan
-valkeita; ja samat maalajit, jotka sisältyvät saveen ja hiekkaan,
-muodostavat kiteytyessään smaragdeja, rubineja, safireja, opaleja ja
-sinervikiviä.
-
-56. Graniittikallioiden omituisuutena on, että ne murenevat mitä
-puhtaimmaksi saveksi ja hiekaksi. Savi on parasta, hienointa ainetta
-porsliinin valmistukseen; hiekka on usein mitä puhtaimman valkoista,
-osasiltaan aina kimaltelevaa ja kirkasta. Tästä omituisuudesta
-johtuu, että seudulla, jonka maaperä on tätä kivilajia, on omituisen
-puhdas ulkomuoto, eikä se voi tulla rämeiseksi, vesiperäiseksi
-tai epäterveelliseksi. Tosin voivat sen läpi juoksevat joet olla
-läpikuultamattomia ja sameita ja liettyneiden graniittihiekkajyvästen
-takia valkeita kuin kerma; mutta kun nämä jyväset ovat laskeutuneet
-pohjaan, muuttuu vesi hyväksi ja puhtaaksi, eivätkä joen rannat
-ole liejuisia tai petollisia, vaan ovat ne piikiveä tai kiinteätä,
-välkkyvää hiekkaa. Tyynet virrat, lähteet ja järvet ovat aina ihanan
-kirkkaita, ja meri, joka huuhtelee graniittirantoja, on niin selkeä
-kuin puhdas smaragdi.
-
-On ihmeellistä havaita, kuinka suuressa määrin tämä maaperän
-erinomainen puhtaus saattaa vaikuttaa asukkaiden luonteeseen. On
-melkein mahdotonta rakentaa graniittiseudulle kokonaan kurjaa,
-surkeannäköistä majaa. Se saattaa olla vastenmielinen, huonosti
-hoidettu ja kylmä ja ilmaista suurta köyhyyttä ja ankaraa raadantaa,
-mutta se ei koskaan näytä _lahoneelta_; kuinka huolimattomasti sen
-asukkaat elänevätkin, ei vesi heidän oviensa edustalle koskaan
-muodosta rämeitä, maa heidän jalkainsa alla ei tule liejuiseksi,
-heidän aitaustensa puu-aine ei mätäne; heidän ei edes onnistuisi,
-vaikka koettaisivatkin, tahrata kasvojaan ja käsiään; vaikka he
-menettelisivätkin mitä huonoimmin, aina tuntevat he kuitenkin vahvan
-pohjan allaan ja puhtaan ilman ympärillään, ja heidän asuinpaikassaan
-on jotakin terveyttä-edistävää, jonka vaikutuksen vasta vuosikautinen
-kurjuus saattaa hävittää.
-
-Mikäli muistan, on graniittiseutujen asukkaiden luonteessa aina
-jotakin tervettä ja voimakasta, luonnollisesti enemmän tai vähemmän
-rajoitettuna tai hillittynä, riippuen muista elämän ehdoista, mutta
-aina jotakin vain heille ominaista epäpuhtaampien vuoriseutujen
-asukkaihin verrattuina.
-
-57. Ylämaavuorten vierteillä rehoittaa laajoja sananjalka- ja
-kanervaryhmiä; Alppien rinteillä taas näkee laajoja kastanja- ja
-kuusiryhmiä. Nämä eri lajit voivat olla yhtä lukuisia, mutta
-rajattomuuden tunne on jälkimäisessä tapauksessa paljoa suurempi,
-koska itse lajitkin ovat jalompia. Mikäli ainoastaan sen alueen
-suuruus, joka sisältyy näköpiiriin, on esineiden mittana, saattaa
-kymmenen jalkaa korkea multatöyränne, jos seisomme sen juurella,
-ottaa aivan yhtä suuren tilan taivaalla kuin Villeneuven koko
-vuorijono; niin, ja usein saattavat sen pienet rotkot ja jyrkänteet,
-jos niitä katselee mielikuvituksen suurennuslasilla, käydä sangen
-tyydyttävistä näiden mahtavain vuorten edustajista; ja kun minä
-yhdistän kaiken veden uurteleman ja repelemän vuorimaan vaatimattomaan
-yleisnimitykseen harju, tarkoitan minä sillä vain sitä rakenteen
-sukulaisuutta, joka vallitsee pienimmänkin kummun ja korkeimpien
-tunturein välillä. Mutta heti kun tulee puhe _ainemäärästä_, selviävät
-myös niiden erilaiset arvot. Multatöyränne elättää muutamia sammal- tai
-ruohotupsuja; ylämaa- tai Cumberlandin vuorilla on hunajaiset
-kanervansa ja tuoksuvat sananjalkansa; mutta jokaisessa Martignyn tai
-Villeneuven suurten vuorten kalliokainalossa leviää viini-istutuksia
-ja jokaisella harjanteella kohoaa kastanjalehto... Nuo niin pieniltä
-näyttävät kukkulat ja rotkot, joita on siroiteltu pitkin tätä suurta
-vuori-ulkonemaa, muuttuvat, kun kolmen tai neljän tunnin kiipeämisen
-jälkeen tosiaankin saapuu niiden lähettyville, itsenäisiksi kummuiksi
-oikeine _puistoineen_ ja laaksoihin sulkeutuneine viehättävine
-niittyineen, ja kastanja-, pähkinä-, kuusikuja toisensa jälkeen
-kiertelee niiden juuria; syvemmissä laaksonpoukamissa sitovat
-kirjaimellisesti kansakkaita kyliä kallioon suunnattomat viinipuut,
-jotka ensin keveinä liehuivat irtonaisilla kivikatoilla, mutta
-jotka vuosien kuluessa heittivät hedelmällisen verkkonsa yli koko
-kylän ja kiinnittivät sen maahan purppurapainollaan ja oikullisilla
-köynnöksillään, yhtä lujasti kuin ihmissydämen on milloinkaan sitonut
-maahan imartelijan verkko.
-
-58. Hajoavain kidekallioiden etu-alalla näyttävät sammaleet
-itsepäisesti ja järjestelmällisesti ottaneen tehtäväkseen synnyttää
-mitä ihanimpia värisointuja. Ne eivät tahdo peittää kallion muotoja,
-vaan nostavat sen pinnalle pieniä ruskeahtavia kimppuja, ikäänkuin
-pieniä samettipieluksia, jotka on kudottu tumman rubininpunaisin
-silkki- ja kultalangoin, mikä taas on pyörretty yli vaaleanharmaiden,
-pakkasen pudottamain lehtien tavoin röyhelöreunaisten kalvojen; ja
-niihin on sovitettu lisäksi pieniä oranssinkeltaisia vanoja, jotka
-kannattavat pieniä, terävähuippuisia hytyröitä, sekä kirjavia,
-tummanvihreitä, kultaisia ja purppuraisia säikeitä; kaikki tuo
-noudattelee hennon elinidun käsittämättömällä hienoudella kallion
-aaltoviivoja ja hyväilee sitä niin kauvan, että se lopulta on aivan
-tulvillaan värejä, voimatta enää itseensä mahduttaa enempää; ja niin
-on se kylmän ja kolkon ja rosoisen ulkomuodon asemesta, jollaiseksi
-oikeastaan kiveä kuvitellaan, saanut harteilleen ikäänkuin tumman,
-pehmeän, purppuraisin ja hopeaisin koukerokuvioin koristetun
-leopardintaljan.
-
-59. Vaeltaessamme vuorilla, joita maanjäristykset ovat halkoilleet ja
-täräykset lohkoneet, havaitsemme täydellisen rauhan aikojen seuraavan
-hävityksen aikaa. Tyynivetiset lampareet lepäävät niin kirkkaina
-niiden suistuneiden kallioiden välissä, vesililjat hehkuvat, ja
-kaislat kuiskivat niiden varjossa; pieni kylä kohoaa taas unohdetuilla
-haudoilla, ja sen myrskyjen kalvistama, valkoinen kirkontorni julistaa
-jälleen rukoilevansa suojaa Häneltä, jonka kädessä "maan perustukset
-ja vuorten korkeudet ovat". Eikä Alpeilla ole ainoatakaan viehättävää
-laaksoa, joka ei julistaisi samaa oppia. Juuri niillä paikoin,
-missä "suistuvat vuoret käyvät kohti tuhoansa ja kallio temmaistaan
-sijaltansa", juuri siellä kukoistavat vuoden läpeensä uhkeimmat
-nurmimatot sirpaleiden välissä, solisevat kirkkaimmat purot halkeamissa
-kukkain keskellä, kohoaa maja majan vieressä, kukin suojaamana
-sammaleisen kallion, jota ei nyt enää temmaista sijaltansa, kaitsee
-paimen laumaansa, pelkäämättä kotkan kynsiä tai suden hampaita; siellä
-ilmaisee kaikki uskoa noihin vanhoihin, yksinkertaisiin sanoihin, jotka
-lupaavat: "Sinä et kauhistu hävitystä, koska se tulee; sillä sinun
-liittosi on kedon kivien kanssa, ja maan eläimet pitävät rauhaa sinun
-kanssasi."
-
-
-
-
-VIII. KASVIKUNTA.
-
-
-Mitä loppumattomia, ihmeellisiä aarteita tarjookaan kasvikunta, kun me
-katselemme sitä sellaisena kuin se tosiaankin on -- välittäjänä, jonka
-avulla maasta tulee ihmisen toveri, ystävä ja opettaja... Syvyyksissään
-pysyy maa ihmiselle kuolleena ja kylmänä; mutta sen pinnalla, jonka
-ihminen aina näkee ja jolla hän työskentelee, seisoo kasvimaailma
-hänen rinnallaan, verhottuna ja omituisella tavalla elävänä, ikäänkuin
-jonkunlaisena välimuotona, joka hengittää, mutta jolla ei ole ääntä --
-joka liikkuu, mutta joka ei pääse paikaltaan -- joka käy läpi _elämän_
-ilman tajuntaa ja kuolee ilman katkeruutta -- jossa on nuoruuden
-viehkeys ilman sen intohimoja ja joka vaipuu vanhuudenheikkouteen ilman
-vanhuuden kaihoja.
-
-Ja tähän salaperäiseen välimuotoon, yhdyssiteeseen maan ja ihmisen
-välillä sisältyvät useimmat ulkonaisen maailman nautinnot ja useimmat
-opetukset, joita me tarvitsemme; se yhdistää itseensä suloisen
-viehätyksen ja kaikenlaiset kehoitukset; ja kuinka ihmeellisesti
-onkaan se luotu noudattamaan meidän toiveitamme ja tarpeitamme
-ja opettamaan meitä! Kuinka ihmeellisesti jakaakaan Jumala siinä
-meille joka päivä elämän kauniita lahjoja! Ensin kutoo se maton,
-jotta maa tulisi pehmeäksi meidän kävelläksemme; sitten sovittaa se
-siihen värikkäitä, mielikuvitusrikkaita kuvioita; sitten levittää se
-korkeuksiin lehväkatoksen, suojellakseen meitä auringon paahteelta
-ja pidättääkseen sadevettä, jott'ei se heti haihtuisi ja kohoisi
-jälleen pilviin, vaan jäisi sammaleeseen ruokkimaan lähteitä. Ja
-näitä lehväkatoksia kannattamaan nostaa se voimakkaita puita, joita
-ei ole vaikea kaataa, mutta jotka kuitenkin ovat kyllin kestäviä ja
-samalla keveitä meidän tehdä niistä talomme ja työkalumme -- aina
-miten vain ihminen haluaa: peitsenvarsia tai aurankurkia -- jotka
-olisivat hyödyttömiä, jos ne olisivat kovempia, hyödyttömiä, jos niissä
-olisi vähemmän syitä, hyödyttömiä, elleivät ne olisi niin taipuisia.
-Talvi tulee, ja lehväkatoksen varjo katoaa, jotta aurinko pääsisi
-lämmittämään maata; mutta vahvat oksat jäävät paikoilleen murtamaan
-talvisten myrskyjen voimaa. Siemenet, joiden tulee jatkaa sukua, ovat
-lukemattomia, aina kutsumuksensa mukaan, kauniita ja maukkaita, vedoten
-ihanalla moninaisuudellaan ihmisen mielikuvitukseen tai tehden hänelle
-hyviä palveluksia; vilvoittavia mehuja tai kepeitä mausteita, voiteita,
-suitsutusta, pehmittäviä öljyjä, mädännystä ehkäisevää pihkaa,
-vertapuhdistavia ja kuumetta ehkäiseviä lääkkeitä tai viihdyttäviä
-nukutusaineita, kaikkea tätä lukemattomin lajein! Heikkoutta ja tarmoa,
-lienteyttä ja voimaa kaikin vivahduksin ja kaikin muodoin; pystypäistä
-järkähtämättömyyttä, ylvästä kuin temppelipylvään, ja uusien köynnösten
-säännötöntä kiemurtelua maassa; sitkeitä runkoja ja oksia uhmailemassa
-aikojen myrskyjä tai heikkoja korsia, jotka taipuvat kesäpuron
-pienimmästäkin sykähdyksestä; juuria, jotka halkovat kallioita tai
-sitovat lentohiekan jyväsiä; ruohotupsuja, jotka paistattavat päivää
-erämaassa tai kätkeytyvät valottomiin luoliin tippuvien lähteiden
-alle; lehviä, jotka sekavasti kietoutuneina kasoina heittäytyvät meren
-helmaan tai jotka kattavat poluttomia vuorenhuippuja kirjavalla,
-ikikestävällä matollaan tai palvelevat köyhimmässäkin majassa
-ihmissydämen hellimpiä tunteita ja yksinkertaisinta iloa.
-
-61. Jos me joskus syksyllä, kuivuneiden lehtien pyöriskellessä
-ympärillämme, vaivumme ajatuksiimme, eikö meidän silloin toivoen ja
-luottaen pidä katsahtaman niiden korkeihin muistopatsaihin? Nähkääpäs
-vain, miten ihanina laaksojen puistokäytävät, kumpujen reunusteet
-leviävät pitkin kupukaarroksin ja siivin, niin juhlallisina -- niin
-ikikestävinä! Oltuaan ihmisen ilona, kaikkien elävien olentojen
-lohdutuksena, maan kunniana, -- ovat ne nyt vain niiden lehtiraukkojen
-hautapatsaita, jotka tuosta meidän edestämme liehuvat kuolemaansa.
-Älkäämme antako niiden kadota ilman, että me olisimme koettaneet
-ymmärtää niiden viimeistä neuvoa ja esimerkkiä: että meidänkin,
-välittämättä haudan muistopatsaasta, täytyy täällä maailmassa rakentaa
-se muistopatsas, joka opettaa ihmisiä muistamaan ei paikkaa, missä he
-kuolivat, vaan paikkaa, missä he elivät.
-
-62. On tosiaan sangen kummallinen seikka se, että kuusi, joka on
-erikoisesti määrätty koristamaan jylhiä vuoria, on kaikista puista
-kokonaisuudessaan katsoen sopusuhtaisin. Viinipuu, ihmisen iloinen
-seuralainen, on ihmeellisen tottelevainen kasvussaan ja lähettää
-köynnöksensä pitkin hänen viljapeltojaan, peittää hänen puutarhansa
-muureja ja varjostaa kesäisin hänen majaansa. Pysyen alituisessa
-yhteydessä ankaransäännöllisen viljelyksen kanssa, tarjoaa se kuitenkin
-nähtäväksi kaikki vallattoman viehätyksen mahdollisuudet. Kuusi, joka
-melkein aina kasvaa yksinäisillä, autioilla paikoilla, tarjoaa taas
-nähtäväksi kaikki jäykän järjestyksen mahdollisuudet. Tasamaiden
-puut taipuvat sinne ja tänne, vaikka niitä koskettaisikin vain vieno
-niityiltä noussut tuulahdus ja vaikka niiden kasvua haittaisikin vain
-nurmimättään kaltevuus. Mutta kuusi kasvaa suorana kuin kynttilä,
-vaikka se tapaakin jalansijakseen vain kapean kaistaleen rotkon
-reunalla ja vaikka myrsky ja lumivyöryt panevat pahintansa. Istuta sen
-nuorimpien oksien vesa alaskäsin sen runkoon, ja se on, niin kauvan
-kuin puu elää, osoittava maan keskipistettä kohti.
-
-Alankomaan puiden sopii myös rehoittaakseen ulottaa oksiaan kaikkiin
-suuntiin ja pukeutua kaikenlaisiin epäsäännöllisiin muotoihin.
-Mutta kuusi on luotu olemaan kaikkea vailla ja kestämään kaikkea.
-Se pyrkii lujasti itsenäisyyteen; se haluaa vain kasvaa suoraksi ja
-solakaksi, tyytyen täydellisyyteen määrättyjen rajojen sisällä. Olkoon
-se sitten pitkä tai lyhyt, aina haluaa se seisoa suorana. Olkoon se
-sitten pieni tai suuri, aina haluaa se muotonsa pyöreäksi. Tasangon
-hemmoteltujen puiden sallittakoon myös koristellaida iloisin kukin ja
-riemuita ihanain hedelmäinsä runsaudesta. Mutta meillä kuusilla, jotka
-rakennamme miekan voimalla, on ankarampi tehtävä täytettävänä ihmisen
-hyväksi ja meidän täytyy toimittaa se suljetuin rivein: meidän tulee
-pysäyttää vuorilta vyöryvä lumi, joka muuten hautaisi hänet alleen;
-meidän tulee miekankärkinemme jakaa ja pidättää sadepisarat, jotka
-muutoin huuhtoisivat hänet mukaansa ja hänen runsaan satonsa; meidän
-tulee varjossamme suojella pisaroita, jotka putoavat neulastemme
-sekaan, jotta puroille riittäisi vettä kesäkuumina; meidän tulee
-kohottaa murtumaton kilpi talvimyrskyä vastaan, joka ulvoen läpäisee
-tasangon puiden paljaat oksat: -- tällaista palvelusta tulee meidän
-järkähtämättä suorittaa ihmiselle koko elämämme ajan. Meidän ruumiimme
--- sekin on ihmiselle hyödyksi -- on pehmeämpää kuin muiden puiden,
-vaikka työmme onkin kovempaa. Ihminen käyttäköön sitä miten haluaa,
-taloikseen tai laivoikseen. Tasangon hennot puut puistelkoot kaikkia
-lehtiään ja nostakoot ne kirkkaan kalpeina kohti taivasta, jos vain
-pieninkin sadekuuro hurahtaa niiden yli, ja pudottakoot ne sitten
-kokonaan kuivina ja kuihtuneina. Mutta meidän kuusien on huolettomina
-eläminen raivoavien pilvien alla. Vain myrskyjen kamppaillessa
-kanssamme, ojentelemme me oksiamme sinne ja tänne, kuten ihmisetkin
-ojentelevat käsiään unissaan. Ja lopuksi puolustakoot tasangon heikot
-puut liian kiihkeästi viimeistä elonkipinäänsä ja työntäkööt ne
-hakattuina heikkoja vesoja juuristaan. Mutta me, jotka rakennamme
-miekan voimalla, kaadumme urheasti; meidän kuolemamme tulee olla
-täydellisen ja juhlallisen kuten meidän taistelutapammekin: me heitämme
-henkemme vastustelematta ja ijäksi.
-
-Miten ihana onkaan kuusen solakka kasvu! Ihana ja kuitenkin joskus
-melkein peloittava! Toiset puut, jotka koristavat vuoria tai
-kukkuloita, muovailevat muotojansa maanpinnan muodon ja laadun mukaan,
-pukevat sitä ystävällisen avuliaasti ja ovat osaksi sen alamaisia,
-osaksi sen imartelijoita, osaksi sen lohduttajia. Mutta kuusi kohoaa
-lujasti itseensä luottaen; enkä minä voi koskaan kauvemmin oleskella
-Alppien korkeilla kukkuloilla, etäällä ihmisten asunnoista ja
-askareista, pelokkaan ihailevasti katsahtamatta kuusiin, jotka seisovat
-siinä luoksepääsemättömillä ulkonemillaan ja vaarallisilla kallioillaan
-suunnattoman vuoriseinän kupeella, rauhallisissa ryhmissään, kukin
-ikäänkuin naapurinsa varjona -- hoikkina, korkeina, kestävinä, kaameina
-kuin haamujen sotajoukko Hadeksen muureilla, tuntematta toisiaan,
-ikuisessa äänettömyydessä. Sinä et pääse niiden luo, sinä et voi
-niille huutaa: nämä puut eivät ole milloinkaan kuulleet ihmisen ääntä;
-ne ovat kaukana kaikista äänistä, paitsi tuulen ulvonnasta. Jalka ei
-ikänä tallaa niiden kuivuneita neulasia; ilottomina seisovat ne kahden
-ijankaikkisuuden välillä: tyhjän avaruuden ja alastoman kallion,
-mutta niin raudanlujaa tahtoa hehkuen, että kivikin niihin verrattuna
-näyttää taipuisalta ja särkyvältä, -- heikolta, murtuvalta, katoavalta
-verrattuna niiden synkkään pyrkimykseen kohti elämää ja vavahtamatonta,
-tenhoavaa ylpeyttä -- lukemattomina, voittamattomina!
-
-Huomaa lisäksi niiden täydellisyys. Vaikutus, jonka ne tekevät
-useimpain ihmisten mieliin, johtuu epäilemättä enemmän kuusten kuvista
-kuin todellisista kuusista, niin takkuisena ja epäsäännöllisenä
-näet, mikäli minä voin arvostella, kuusta pidetään, kun sen paraina
-tuntomerkkeinä sen täyden voiman aikoina ovat puhdas vehreys ja
-säännöllinen _pyöreys_. Kuusi seisoo siinä täyteläisenä kuin sen oma
-käpy, hieman sivuille taipuneena, ihmeellisenä ja vanhanaikaisena kuten
-leikelty puu jostakin kuningatar Elisabetin aikuisesta puutarhasta;
-ja sen sijaan, että se vaikuttaisi jylhältä, ei ole koko metsässä
-niin vapaasti muodostunutta puuta kuin kuusi; sillä toiset puut
-näyttelevät runkojaan ja koukeroisia oksiaan; mutta kuusi, joka kasvaa
-joko suurissa ryhmissä tai onnellisessa yksinäisyydessä, ei paljasta
-oksiaan. Sen pyramidirivit nousevat tasaisesti toistensa yläpuolelle,
-tai viistävät sen oksat ympyränmuotoisesti ruohoa, niin ett'ei näy
-muuta kuin viheriät kävyt ja viheriä matto. Sen latvus ei ole sen
-lisäksi vain muodostunut hienommin, vaan myös, niin sanoaksemme,
-ystävällisemmin ja iloisemmin kuin toisten puiden lehvälatvukset,
-sillä se luo vain pyramidimaisen varjon. Tasangon metsät muodostavat
-ylä-ilmoihin kupukaarroksen ja kirjavoivat maan tummin varjoin,
-mutta hajanaisissa ryhmissä kasvavat kuuset jättävät väliinsä
-smaragdinvärisiä aukkoja. Surumielisyytensä pitävät ne kokonaan
-omina hyvinään; työntäessään kärkensä taivasta kohti, antavat ne
-auringon paistaa kasteheinään asti. Ja jos joskus taika-uskoinen tunne
-hiipii sieluuni kuusimetsässä, niin ei siihen milloinkaan sekaannu
-muinaisgermaanilaista metsänkammoa, vaan on se ainoastaan juhlallisempi
-muoto sitä tenhovoimaa, joka on ominaista meidän englantilaisille
-niittymaillemme, niin että minä olenkin aina nimittänyt Chamounin
-kauneinta kuusikkoa "haltijattaren luolaksi". Se kohoaa eräästä
-rotkosta Pont Pelissierin yläpuolelta lähtevän jyrkän rinteen alta, ja
-sinne pääsee pientä vuorta alaspäin kiemurtelevaa polkua pitkin, --
-rotko ei itse asiassa ole niin paljon rotko kuin leveä kallionpengermä,
-jota peittää sammal ja turve ja joka ulkonee yli kauhistuttavan,
-vaikka kauniiden kuusten salaaman äkkijyrkänteen, jonka pohjassa Arve
-juoksee. Melkein kokonaan eristetty, monivärinen kallio-ulkonema kohoaa
-sen molemmissa päissä. Muita sivuja reunustavat kalliot, joita pitkin
-pieni vesiputous syöksyy kuusien sekaan, hajoten pelkäksi helmisateeksi
-auringonpaisteessa, niin ett'eivät kuuset voi eroittaa sitä sumusta,
-vaan kasvavat sen usvapilven peitossa sitä huomaamattakaan. Syvimmälle
-alaspäin uskaltaa vain hiljainen sammal, ja korkeimmalla vallitsee
-nimettömän huipun ikuinen lumi.
-
-Toiset puut kohottavat taivasta kohti pahkamaisia, tölppämäisiä
-lehviään, mutta kuusi reunaripsujaan. Et koskaan näe teräviä kulmia,
-niin tavattoman hienoja ne ovat, minkä tähden kuusi onkin minun
-tietääkseni ainoa puu, jossa voi syttyä sellainen tulenhohde kuin se,
-minkä jo Shakespeare huomasi. Kun aurinko nousee jonkun kuusipeitteisen
-harjanteen takaa, joka on noin kahden peninkulman päässä, mutta jonka
-sentään selvästi näkee, niin ikäänkuin kirkastuvat kaikki puut, jotka
-ovat kolmen tai neljän asteen kulmassa molemmin puolin aurinkoa, ja
-piirtyvät kirkkain liekein tummempaa taivasta vasten, hehkuen yhtä
-häikäisevästi kuin aurinko itse. Ensin luulin tämän johtuvan neulasten
-hohteesta, mutta nyt olen sitä mieltä, että sen synnyttää pilvien
-kaste -- koska jokaisessa, pienimmässäkin neulasessa kimaltelee oma
-jalokivensä. Näyttää aivan siltä kuin olisivat puut, jotka aina elävät
-pilvissä, niiltä saaneet osan niiden ihanuutta, ja kuin saattaisivat
-ne, niin kasvikunnan tummimpia kuin ovatkin, kohottaa jopa itsensä
-auringonkin loistoa.
-
-Eniten hurmasivat minua kuitenkin kuusen tavattoman hienot piirteet
-hieman ulohtaammalla keskeistuntureista, Emmenthalin laidunkummuilla
-tai Bernin alamaa-alueilla, missä näitä puita kasvaa ryhmissä majojen
-välissä, joiden syvän sinisenharmaat liuskakivikatot -- nekin kuusta
--- ja keveästi veistetyt julkipuolet kimaltelevat syysauringon valossa
-kultaa ja oranssinkeltaista siinä töyränteillään ja nurmirinteillään
--- loputtomilla rinteillään, joille on järjestelmällisesti siroiteltu
-korkealle kaartuvia heinärukoja, tummanvihreiden jalokivikoristusten
-kaltaisia, sillä runsaslähteisten vuoriniittyjen heinä pysyy koko
-päivän, niittämisen jälkeenkin, harvinaisen viheriänä ja tuoreena. Ja
-keskellä tätä jaloa majojen ja niittyjen kimallusta seisovat nuoret
-kuuset, kauneimpina kaikesta, ikäänkuin hyvänhajuisen suitsutuksen
-täyttäminä. Niiden solakat rungot, suorat kuin nuolet ja valkoiset
-kuin kristalli, näyttävät aivan siltä kuin voisi ne katkaista yhdellä
-otteella kuin neulan; ja niiden tummat, arabeskimaiset lehvät, jotka
-täydelleen läpäisee taivaan kirkkaansininen hohde, ovat opalinsinisiä
-siinä kiemurrellessaan toinen toistaan seuraten ylös ja alas vienosti
-aaltomaisia selänteitä pitkin. Minä huomioin niitä näissä seuduissa
-lähemmin ja uteliaammin, koska ne kaikista puista ovat tähän asti
-eniten vaikuttaneet ihmisluonteeseen. Kuinka suuri muiden kasvien
-vaikutus lieneekin ollut, on se aina jakautunut lukuisille lajeille;
-jalavalla ja tammella Englannissa, poppelilla Ranskassa, koivulla
-Skotlannissa, öljypuulla Italiassa ja Espanjassa on kilpailijoinaan
-useita alempia puita ja vaihtelua tarjoavan maanviljelyksen viehättävä
-moninaisuus. Mutta kuusen kauhistuttava yksinäisyys muokkaa ja
-muovailee kokonaisen kansanheimon elämän. Kuusen varjot syöpyvät
-kokonaiseen kansakuntaan. Pohjoismaalaiset ovat vuosisatoja eläneet
-kahden suurmahdin vaikutuksen alaisina: kuusen ja meren -- molemmat
-ovat rajattomia. Samoin kuin pohjoismaalaiset asuivat metsissä, samoin
-olivat he kuin kotonaan vesillä, eivätkä he nähneet muuta rajaa
-tai muunlaista taivaanrantaa kuin puiden ikihimmeän vehreyden tai
-tummanvihreän veden, kuusten tai meren vaahdon reunustaman aamuruskon.
-Ja mitä uusia mielikuvitusaineksia, sotaista voimaa tai kotoisen
-oikeuden peri-aatteita norjalaiset ja gootit toivatkaan mukanaan ja
-asettivatkaan Etelä-Europan mädännäisyyttä ja turmelusta vastaan, niin
-olivat he oppineet ne kuusten viheriän katoksen alla ja niiden jylhässä
-pyhäkössä.
-
-63. Kukat näyttävät määrätyiltä lohdutukseksi ja virvoitukseksi
-tavallisille ihmisille: lapset pitävät niistä; tyyni, tyytyväinen,
-teeskentelemätön kansa pitää niistä sellaisinaan, kasvavina; ylelliset
-ja rauhattomat ihmiset nauttivat niiden poimimisesta; ne ovat
-halvimmankin majan aarre; ja täyteenahdetussa kaupungissa koristavat
-ne ikäänkuin pienenä sateenkaaren palasena työläisten akkunoita,
-työläisten, joiden sydämessä asuu rauhan liitto.
-
-64. Mutta sittenkin välittää oikeastaan harva kukista. Tosin on moni
-hyvin mielissään löytäessään uusia kukkamuotoja, ja hän nauttii niistä
-kuten lapset nauttivat kaunotähystimestä. Monet pitävät myös paljon
-kauniista kukkalaitelmasta ansarissa aivan samalla tavoin kuin he
-pitävät kauniista pöytäkalustosta. Toiset taas kiinnittävät niihin
-tieteellistä huomiota, vaikkakin enemmän nimityksen kuin itse kukan
-takia; ja muutamat nauttivat puutarhoistaan... Sillä vaikka vuoden
-kukkimisaika onkin etupäässä kevät, näen minä kuitenkin useimpain
-ihmisten viipyvän silloin kaupungeissa. Parisen vuotta sitten matkusti
-muuan terävänäköinen, eriskummallisuuksiin taipuvainen ystäväni, joka
-oli saanut päähänsä loukata tätä kansallista tapaa ja lähteä keväällä
-Tyroliin, erään Landeckin lähellä sijaitsevan laakson läpi useiden yhtä
-kapinallisten toverien seurassa. Etäältä häämöitti omituinen vuori,
-joka povellaan kantoi sinistä nauhaa kuten Englannin kuningatar. Oliko
-se sininen pilvi, sininen, vaakasuora kerrostuma sitä ilmaa, jota
-Titian hengitti nuoruudessaan, mutta jota nyt oli katseleminen kaukaa,
-koska kukaan kuolevainen ei ole enää koskaan saava sitä hengittää?
-Oliko se kangastus -- tai meteoori? Pysähtyisikö se, niin että sitä
-voisi lähestyä? -- kymmenen peninkulmaa kiemurtelevaa tietä oli vielä
-heidän ja vuoren juuren välillä -- näin kyselivät he toisiltaan.
-Terävänäköinen ystäväni yksin väitti sen olevan jotakin aineellista;
--- mitä se lieneekin, niin ei se ole ilmaa, eikä se ole katoava.
-Kuljettuaan nuo kymmenen peninkulmaa, astuivat he vaunuista ja alkoivat
-nousta vuorelle. Se pysyi kärsivällisesti paikallaan ja levitteli yhä
-komeammaksi ja taivaisen loistavammaksi -- katkeronauhaansa. Moista
-voi tosiaankin nähdä Alpeilla keväällä, mutta vain keväällä; ja vaikka
-näin on asian laita, huomaan minä useimpain ihmisten pitävän parempana
-matkustaa sinne syksyllä.
-
-65. Harvat ihmiset ovat todennäköisesti kysyneet itseltään, miksi
-he ihailevat ruusuja niin paljon enemmän kuin muita kukkia. Jos he
-ajattelisivat asiaa tarkemmin, huomaisivat he ensiksikin, että punainen
-erilaisine hienoine vivahduksineen on viehättävin kaikista puhtaista
-väreistä, ja toiseksi, että ruusussa ei ole _vähintäkään varjoa_,
-paitsi sitä, minkä itse väri muodostaa. Kaikki sen varjostukset
-ovat täyteläisempiä väriltään kuin sen kirkkaat pinnat, mikä johtuu
-terälehtien läpikuultavuudesta ja kyvystä heijastaa valoa.
-
-66. Onko lukija koskaan ajatellut äärettömän keveiden aineiden
-tavallisimpien muotojen olemusta. Miten pieniä, miten moninaisia
-ovatkaan ne näkymättömät hiukkaset, jotka aiheuttavat ruusun tuoksun,
-ja kuinka runsaasti lennähtääkään niitä ilmaan joka hetki!
-
-67. Kun toukokuun alussa kuljeskelee matalammilla Alpeilla ja astelee
-pitkin lumikentän reunaa, niin huomaa melkein varmasti siihen
-puhkaistuksi pari, kolme pyöreätä aukkoa; näiden keskeltä ojentuu
-hento, nuokkuva, heikko pikku kukkanen, joka riiputtaa pientä, tummin
-ja purppuraisin ripsein koristettua kelloansa. Se näyttää niin
-paleltuneelta, tirkistellessään siinä jäähän avaamastaan halkeamasta,
-ikäänkuin täytyisi sen kummastellen katsella äskeistä hautaansa ja
-hengellään maksaa se voitto, jonka se on vaivoin kamppaillut itselleen.
-Tämä kukka herättää -- tai sen pitäisi herättää -- meissä aivan
-toisenlaisesti suloisen tunteen kuin kuollut jää tai valju taivas;
-siinä on jotakin, joka puhuu meidän sydämellemme, tässä tarjoutuu
-meille kuva siveellisestä kamppailusta ja saavutuksesta. Miten
-itsetiedoton, miten tunteeton se pieni kukka lieneekin, joka siten
-lausuu meille kehoituksen sanoja, kuka on sittenkään sulkeva sydämensä
-sen puheelta, kuka on katseleva sitä ilman syvää ihailua, jos vain
-mieli on turmeltumaton ja katse kirkas ja selkeä?
-
-68. Tri Herbert on selvästi osoittanut, että useita villejä kasveja
-tavataan ainoastaan määrätyssä maanlaadussa tai määrätyllä maaperällä,
-ei siksi, että tämä maanlaatu tai tämä maaperä olisi niille erikoisen
-suotuisa, vaan siksi, että ne vain siinä voivat menestyä, koska sen
-karuus karkoittaa kaikki vaaralliset kilpailijat. Jos me nyt irroitamme
-kasvin tältä paikalta, missä se vain vaivoin voi elää, ja annamme
-sille tarpeeksi multaa ja hankimme sen ympärille lämpötilan, josta
-se pitää, ja samalla karkoitamme kaikki kilpailijat, jotka luonto
-näissä olosuhteissa sille lähettäisi, saamme me tosiaankin syntymään
-loistavasti kehittyneen kappaleen tätä kasvia, jättiläissuuren
-ja ihanasti muodostuneen, mutta me kadotamme siinä kokonaan sen
-siveellisen ihanteen, joka riippuu siitä, että se täydellisesti
-suoritti kaikki sille määrätyt tehtävät. Jumala tarkoitti ja loi sen
-peittämään sellaisia yksinäisiä paikkoja, joilla ei mikään muu kasvi
-voinut elää. Siksi annettiin sille rohkeutta ja voimaa ja kestävyyttä;
-sen luonteena ja kunniana ei siis ole ahnaasti ja laiskotellen ruokkia
-omaa rehevyyttään toisten olentojen kustannuksella, olentojen, jotka
-kokonaan häviävät ja kuihtuvat vain tämän yhden ainoan eduksi; vaan
-on sen kunniana täyttää kunnollisesti vaikea velvollisuutensa ja
-urhoollisesti kiivetä noille toivottomille alueille, missä se yksin
-voi todistaa sen kaikkivaltiaan hengen hyvyyttä ja läsnä-oloa, joka
-juoksuttaa joet vuorista ja täyttää laaksot viljalla; ja tällä autiolla
-ja hyljätyllä paikalla ja vain täällä, missä se ei keneltäkään mitään
-ryöstä eikä vahingoita ketään ja missä ei mikään voi jakaa sen kunniaa
-tai anastaa sen valtaa, siellä voivat vasta sen väkevyys ja kauneus ja
-erinomaisuus ja hyvyys päästä täyteen arvoonsa Jumalan kasvojen edessä.
-Kun minä ensi kerran näin alppikellon, _Soldanella Alpinan_, kasvoi
-se rehevän suurena aurinkoisella alppiniityllä määkivien lampaiden ja
-ammuvien lehmien keskellä, yhdessä tavattoman runsaasti esiintyvän
-_Geum montanumin_ ja _Ranunculus pyrenaeuksen_ kanssa. Minä huomasin
-sen vain siksi, että se oli minulle outo -- mutta minä en keksinyt
-mitään erinomaista kauneutta sen halkonaisissa kukissa. Muutamia päiviä
-myöhemmin näin minä sen yksinään kallioiden keskellä ylhäällä pilvissä,
-ulvovien jäätikkötuulten tuivertamana: se kasvoi erään lumivieremän
-reunalla, joka takaisin vetäytyessään oli jättänyt ruskean maan
-paljaaksi ja autioksi ja ikäänkuin tulen polttamaksi. Kasvi oli pieni
-ja heikko ja ilmeisesti väsähtänyt ponnistuksistaan -- mutta vasta nyt
-ymmärsin minä sen ihanteellisen luonteen ja näin sen jalon tehtävän ja
-sen erikoisen kunnian kaiken maan ihanuuden seassa.
-
-69. Ruohot. -- Pieniä siemenkoteloita, hienojyväisiä, sulka- tai
-untuvamaisia, jotka läheisille kukoistaville kedoille lähettävät
-ruskeahtavia, omituisesti väräjäviä ja tanssivia pölyhiukkasia ja jotka
-ovat pitkin pintojaan vetäneet hopeanharmaita juovia kuin seittiä ja
-haituvamaista utua, mikä on yhtä salaperäistä aamun kasteessa kuin
-keskipäivän auringon paahteessa ja minkä tekee vielä salaperäisemmäksi
-noiden hienojen, rihmamaisten muotojen värinä, joista jokainen on pieni
-alituisesti soivien siemenkellojen torni.
-
-70. Poimi ruohonkorsi ja tarkastele hetkinen rauhassa tuota pientä,
-miekkamaista, viheriätä kortta. Mikään siinä ei herätä huomiotamme
-erikoisella kauneudellaan tai oivallisuudellaan. Sen voima on ylen
-pieni, sen koko mitätön. Muutamat viivat päättyvät kärkeen, joka ei
-sekään ole täydellinen, vaan tylppä ja ikäänkuin keskeneräinen: korsi
-ei tosiaankaan ole mikään ylistettävä ja luonnon suuressa pajassa
-huolellisesti muovaeltu mestariteos, vaan on se ilmeisesti olemassa
-vain tänään tallattavaksi ja huomenna pätsiin heitettäväksi; kalpeasta,
-ontosta varresta roikkuu heikkoja, himmeänruskeita juuririhmoja.
-Mutta kuitenkin, ajattelehan hiukan ja päätä sitten, onko kaikista
-komeista kukista, jotka loistavat kesän hohteessa, kaikista vahvoista
-ja kauneista puista, jotka ilahuttavat silmää tai kantavat maukkaita
-hedelmiä -- uljaista palmuista tai kuusista, vahvoista jalavista tai
-tammista, tuoksuvista sitruunoista ja rypäleittensä notkistamista
-viinipuista -- yhtäkään, jota ihminen niin syvästi rakastaisi ja jolle
-Jumala olisi runsaammin lahjojansa jakanut, kuin tuolle pienelle,
-heikolle ruohonkorrelle. Ja kuinka hyvin täyttääkään se tehtävänsä!
-Ajattelehan vain, mistä kaikesta meidän on kiittäminen niittyjen
-ruohoa, tuota ihanaa värihehkua, joka peittää mustan maan suloisilla,
-lukemattomilla, rauhallisilla keihäillä. Keto! Mieti hetkinenkin,
-mitä kaikkea tämä sana tuo mieleemme. Siihen sisältyy kevään ja kesän
-koko ihanuus -- vaellukset hiljaisilla, tuoksuvilla poluilla --
-levähdyshetket puolipäivän kuumuudessa -- karjalaumojen ja lintuparvien
-ilot -- paimenelämän ja mietiskelyn viehätys -- auringonvalo, joka
-täällä alhaalla alkaa elää, langeten smaragditäplille ja hajoten
-hienoiksi sinivarjoiksi siellä, missä se muutoin olisi tavannut vain
-mustan maan tai kuivan tomun. Laitumia solisevien purojen partailla,
-vienoja rinteitä ja matalia harjuja, ajuruohotuoksuisia hiekkakumpuja,
-joiden takaa meren sininen viiva pilkistää, nurmimattoja, joita
-aamukaste himmentää tai joita verhoutuneen auringon iltalämpö
-sulostuttaa, niiden säilyttäessä onnellisten jalkojen jälkiä ja
-vaimentaessa rakastavain äänten loppukuiskauksia -- kaikkea tätä ja
-vielä paljon muutakin ilmaisee tämä yksinkertainen sana. Meidän ei
-tule mitata kaikkien näiden jumalallisten lahjojen ylenpalttisuutta
-yksinomaan kotimaamme mukaan, vaikkakin, mitä enemmän niitä
-tarkastelemme, sitä enemmän avautuu meille tämä loppumattomien
-niittyjen lumous, joka oli jo Shakespearen erikoisena ilona; mutta
-vain pientä osaa siitä voimme sanoa omaksemme. Mene keväällä niille
-nurmikentille, jotka leviävät sveitsiläisten järvien rantamilla ja
-etenevät aina matalampien vuorten juurelle asti. Siellä kasvaa vapaata
-rehevää ruohoa, johon sekoittuu korkeita katkeroita ja valkeita
-narsisseja, ja seuraa vuoripolkuja, jotka kiemurtelevat ylläsi
-kaartuvien, kokonaan kukkien verhoamain oksien alla -- polkuja, jotka
-lakkaamatta nousevat ja laskevat viheriäin töyränteiden ja mäkien yli,
-vilvakkaita aaltoviivoja, jotka jyrkkinä ulottuvat aina siniseen veteen
-asti ja joita siellä, täällä peittää vastaniitetty, ilman vienolla
-tuoksullaan täyttävä heinä; -- katsahda sitten korkeammille vuorille,
-missä nuo ikivihreät aallot pitkine lahdelmineen sulavat kuusten
-varjoalueisiin; ja lopulta on ehkä selviävä meille näiden 147 psalmin
-yksinkertaisten sanojen ajatus: "Hän antaa ruohon kasvaa vuorilla."
-
-Jos me nyt yhteisesti tarkastamme edellä esittämiämme kuvia ja
-liitämme niihin kaikkein yksinkertaisimman Jesajan 40:n luvun 6:sta
-säkeestä, niin havaitsemme, että ruoho ja kukat katoavaisuudessaan
-ovat ihmiselämän katoavaisuuden esikuvia ja ihanuudessaan ihmiselämän
-ihanuuden esikuvia, kahdella tavalla: ensiksi hyödyllisyytensä ja
-toiseksi kestävyytensä kautta -- maan ruoho antamalla meille siementä
-ja kauniina kaatuessaan jalan poljennan ja viikatteen iskun tieltä;
-ja veden ruoho vilvoittamalla meidän lepoamme ja taipumalla aallon
-sysäyksestä. Mutta jos me katselemme asiaa avarammassa inhimillisessä
-ja jumalallisessa mielessä, sisältää "_ruoho_, joka antaa siemenen" --
-vastakohtana puulle, joka kantaa hedelmän -- kolmannenkin kasviheimon
-ja täyttää kolmannenkin tehtävän ihmiskunnan palveluksessa. Se sisältää
-sen suuren heimon, johon pumpuli ja pellava kuuluvat, ja se suorittaa
-siis nuo kolme tehtävää: antaa ravintoa, vaatteita ja lepoa. Ajattele,
-mitä tämä suoritus merkitsee; ajattele yhteyttä liinavaatteiden ja
-liinakirjauksen toiselta puolen ja papillisen toimen ja tabernaakkelin
-varustusten välillä toiselta puolen, ja muista, että kaisla on kaikkina
-aikoina ollut ensimäinen matto, jonka luonto asetti ihmisen jalan
-alle. Huomaa sitten ne kolme hyvettä, joita niin selvästi esittää nuo
-kolme kasviheimoa -- joita ei vain sattumalta tai mielikuvituksen
-ajamana niihin liitetä, vaan jotka kaikissa kolmessa tapauksessa
-meille osoittavat raamatun sanat, nimittäin 1) Iloisuus ja hilpeä
-tyyneys vastaa ruohoilla ravintoa ja kauneutta: -- "Katsokaat liljoja
-kedolla, kuinka ne kasvavat; eivät ne tee työtä eivätkä kehrää"; 2)
-Nöyryys; vastaa ruohon rauhallista lepoa: -- "Muserrettua ruokoa
-ei hän ole katkaiseva"; 3) Rakkaus; vastaa ruohoilla vaatetusta
-(niiden nopean syttymisen takia): -- "Suitsuavaa pellavaa ei hän ole
-sammuttava". Huomaa lopuksi vahvistus näihin kahteen viimeiseen kuvaan
-minun mielestäni tärkeimmässä Vanhassa Testamentissa esiintyvistä
-ennustuksista kristillisen kirkon tulevasta tilasta, nimittäin siinä,
-joka sisältyy Hesekielin viimeisiin lukuihin. Mitta on otettava Jumalan
-temppelistä; ja koska nämä mitat on otettava ei vain laupeudessa vaan
-myös nöyryydessä, on enkelillä "kädessään _pellavainen_ nuora ja ruoko
-mitatakseen". Nuoraa käytettiin maan mittauksessa ja ruokoa rakennusten
-suuruutta määrätessä; ja siksi on kirkon rakennuksia eli töitä
-mitattava nöyryydessä ja sen alueita eli maata rakkaudessa.
-
-71. Liikkumattomien lehvien yläpuolella huojuvat suuret kuuset, ja
-niiden juurella värisevät ruohon hennot korret, mutta kirkkaiden
-tähtien tuike leviää yli maan taivaallisena rauhana, ja kaukana
-raudankovien vuoriharjanteiden kupeilla punoittavat, yhtä
-liikkumattomina kuin nekin, alppiruusujen rubininhehkuvat kukat
-aamu-auringon heikoissa ensi säteissä.
-
-72. _Sammaleet_. -- Nöyriä olentoja! Maan ensimäinen armolahja,
-joka hellin hyväilyin verhoaa sen alastomia kallioita; säälin
-täyttämiä olentoja, jotka eriskummallisen kunnioittavasti peittävät
-rappeutumisen ja hävityksen häpeällisiä arpia ja jotka hiljaa
-kietovat sormensa irtonaisten kivien ympärille, opettaakseen
-niille lepoa. Minulta puuttuu sanoja ilmaistakseni, mitä sammaleet
-oikeastaan ovat, sillä mikään sana ei ole kylliksi nöyrä, kylliksi
-täydellinen, kylliksi avara. Miten kuvailisin noita pieniä,
-pyöristyneitä, taljamaisia patjoja ja niiden hohtavaa vehreyttä, --
-niiden sädehtiviä, tähtimäisiä, rubininpunaisia kukkalehtiä, jotka
-ovat niin hienosäikeisiä kuin osaisivat kivimaailman henget kehrätä
-samoin porfyria kuin me lasia -- niiden hienosti kietoutuneita
-hopearihmoja, joiden reunat ovat kuin ambraa, jotka kiiltelevät,
-jotka ovat kuin puita ja joiden jokainen säije kimaltelee oikullista
-hehkua ja silkinlienteitä värejä, mutta kuitenkin on kaikki niin
-vaatimatonta ja nöyrää, luotua vain yksinkertaisimpaan, hellimpään
-rakkaudenpalvelukseen? Niitä ei voi kukkien tavoin poimia seppeleiksi
-eikä lemmenmerkeiksi; mutta taivaan lintu tekee niistä pesänsä ja
-väsynyt lapsi valitsee ne päänalusekseen.
-
-Ja niinkuin sammaleet ovat maan ensimäinen lahja, tuovat ne myös meille
-sen viimeisen antimen. Kun toiset kasvit ja puut eivät enää meitä
-hyödytä, ryhtyvät pehmeät sammalet ja harmaat jäkälät pitämään vartiota
-meidän hautakiviemme ympärillä. Metsät, kukat, anteliaat ruohot ovat
-aikansa tehneet parastaan, mutta sammalten palvelus on ikuinen. Puu
-kirvesmiehen työhuoneeseen, kukat morsiuskammioon, vilja aittaan, mutta
-sammal haudalle.
-
-73. _Jäkälät_. -- Kuten nämä erinäisessä mielessä ovat nöyrimpiä, niin
-ovat ne taas toisessa mielessä kunnioitetuimpia maan lapsista. Ne
-ovat hievahtamattomia, katoamattomia: niitä ei kalva mato, eikä niitä
-hävitä syksy. Ne ovat aina viehättäviä: niitä ei vaalenna kuumuus, eikä
-niitä kuihduta kylmyys. Niiden sormet ovat hitaat, mutta niiden sydän
-on luja, ja niiden tehtäväksi on annettu kutoa kukkuloiden mustaa,
-ikuista kangasta; näitä hitaita piirrostaiteilijoita on käsketty
-valmistamaan luonnokset niihin moninaisiin kuviin, jotka sitten
-upeilevat sateenkaaren kaikissa väreissä. Ne yhtyvät intohimottoman
-kallion tyyneen rauhaan, mutta niillä on myös sen ikikestävyys;
-ja kun pakenevan kevään tuulet pyörittävät edellään orapihlajan
-valkeita kukkia kuin lunta, ja kun kesä polttaa nääntyvältä niityltä
-esikkojen kuihtuvan kullan, upeilee korkealla vuorikallioiden kupeella
-tähtimäisiä hopeajäkälä-alueita, ja noiden läntisten huippujen
-oranssinkeltaiset täplät heijastavat laskevan auringon säteitä tuhannet
-vuodet.
-
-
-
-
-IX. MAISEMAN SIVEELLINEN VAIKUTUS.
-
-
-Siellä, minne rakkaus luontoon on koteutunut, on se ollut uskoa
-lisäävänä, pyhänä aineksena ihmismielessä... Sitä, joka rakastaa
-luontoa, elähyttää aina helpommin kuin muita korkea _usko_ Jumalaan...
-Rakkaus luontoon tuo mukanaan voimakkaamman tunteen korkeamman
-hengen läsnä-olosta ja kaikkivallasta, kuin mikään todistelu tai
-perustelu; ja kun tätä luonnonpalvelua viattomasti harjoitetaan muuten
-ottamalla huomioon ajan, tunteen ja muiden pyrkimysten vaatimukset
-ja yhdistämällä sen uskonnon korkeampiin peri-aatteisiin -- voi se
-avata meille erinäisiä pyhiä totuuksia, joista emme muutoin pääsisi
-selville. Otaksumatta, että tämä rakkaus luontoon olisi välttämättä
-yhteydessä ajan epä-uskon kanssa, olen minä sitä mieltä, että se
-liittyy suorastaan ajan kauneimpiin pyrkimyksiin ja vapauteen ja että
-se on nyky-ajan tervein aines, joka on sille erikoisesti ominaista;
-ja ell'ei tätä luonnonrakkautta viljellä enää kevytmielisesti eikä
-taitamattomasti, vaan jos sitä hoidellaan ankarana velvollisuutena,
-aiheuttaisi se ehkä tähän asti aavistamatonta edistystä; se selvittäisi
-ehkä ensi kertaa ihmiskunnan historiassa ihmiselle hänen elämänsä
-oikean olemuksen, hänen toiminta-alueensa ja hänen oikean suhteensa
-Luojaansa...
-
-Yksinkertaisimpiakin luonnon esineitä elähyttää eriskummallisesti tunne
-jumalaisesta läsnä-olosta. Puut ja kukat näyttävät kaikki jollakin
-tavoin olevan Jumalan lapsia; ja me itsekin, niiden toverit, jotka
-olemme luodut samasta tomusta kuin nekin, mutta jotka olemme suurempia
-kuin ne vain siitä syystä, että meidän ruumiillemme on annettu
-suurempi osallisuus jumalaiseen voimaan ja että meidän mieltämme
-vähemmän kiinnittää esineiden yleinen käytäntö, käsin koetettavat,
-silmin nähtävät muodot kuin niiden sisäinen ihanuus: tuo salaperäinen
-kieli, jolla ne puhuvat meille Jumalasta, ja ne vaihtelevat pysyvät
-näyt, jotka todistavat meille pyhästä totuudesta ja täyttävät meidät
-tottelevaisella, iloisella ja kiitollisella liikutuksella.
-
-Tieteellisiä harrastuksia on ylistettävä etupäässä sikäli, kuin
-ne johtavat meidät toimettoman haaveilun ensimäiseltä askelmalta
-tarkoituksenmukaisen ajattelun lähimmälle askelmalle. Mutta niitä
-on moitittava ja peljättävä, jos ne tälle toiselle askelmalle
-kokevat pysäyttää meidät ja tukahuttaa pyrkimystä yhä korkeampaan
-mietiskelyyn. Vain silloin tällöin onnistunee jonkun ainoan saattaa ne
-sopusointuun tämän mietiskelyn kanssa; mutta se tapahtuu vain vaivoin
-ja ponnistuksin -- sisäiseltä olemukseltaan ovat ne sille vihollisia,
-koska niillä on taipumusta halveksimaan ja tukahuttamaan tunteita ja
-hajoittamaan kaikki atomeihin ja lukuihin. Useimmille ihmisille on ilo,
-joka johtuu tietämättömyydestä parempi kuin oppinut ilo. On parempi
-kuvitella taivasta sinikuvuksi kuin synkäksi ilmattomaksi avaruudeksi
-ja pilviä kultaisiksi valta-istuimiksi kuin kylmiksi usviksi... Me
-emme voi saada selkoa yhdenkään ainoan kukan salaisuuksista, eikä se
-ole tarkoituskaan; mutta tarkoitus on sitä vastoin, että tieteellisiä
-harrastuksia on aina kauneudenrakkauden ja tiedontäsmällisyyttä
-herkkätunteisuuden tukeminen.
-
-Ei ole myöskään oikein merkitä kauneudenrakkautta kokonaan
-epätieteelliseksi; sillä on olemassa tiede esineiden ulkonaisista
-ominaisuuksista yhtä hyvin kuin niiden luonnosta; ja puheen ollen
-niiden rakenteesta täytyy yhtä hyvin ottaa se seikka huomioon, miksi
-esim. mollisäveleet herättävät surumielisyyttä tai miten esineet
-vaikuttavat meidän silmäämme tai meidän sydämeemme, kuin mistä
-atomeista tai värähdyksistä ne ovat syntyneet. Nykyajan valtavat
-koneelliset saavutukset, joista useimmat meistä ovat niin ylpeitä, ovat
-pelkkää ohimenevää kuumetta, osaksi keinottelun, osaksi lapsellisten
-harhaluulojen tuloksia. Kerran tullaan huomaamaan, että on yhtä
-mahdotonta rakentaa yleisiä valtateitä, joiden olisi määrä viedä meitä
-joillekin toivotuille perille, raudasta kuin tomustakin; niin, tullaan
-kerran vakuutetuiksi siitä, ett'ei yleensä ole sellaisia valtateitä,
-jotka veisivät jonnekin minne kannattaisi mennä; sillä jos niitä
-olisi, lakkaisi se paikka siinä silmänräpäyksessä olemasta menemisen
-arvoinen -- minä tarkoitan, mikäli halutuille esineille voi jollakin
-tavoin määritellä _hinnan_. Minkäänlainen tinkiminen tai petos ei
-voi koskaan peijata luonnon "liikkeestä" mitään puoleen hintaan. Jos
-tahdomme tulla vahvoiksi, on meidän tekeminen työtä. Jos mielimme
-saada ruokahalua, on meidän ensin kärsiminen nälkää. Jos aijomme tulla
-onnellisiksi, täytyy meidän ensin olla hyviä. Jos haluamme tulla
-ymmärtäväisiksi -- tulee meidän katsella ympärillemme ja ajatella. Ei
-mikään paikanvaihdos, joka käy sadan peninkulman nopeudella tunnissa,
-ei kangas, jota syntyy tuhannen kyynärää minuutissa, voi tehdä meitä
-hituistakaan väkevämmiksi, viisaammiksi tai onnellisemmiksi. Maailmassa
-on aina ollut enemmän nähtävää kuin ihmiset ovat voineet nähdä, miten
-hitaasti sitten liikkuivatkin; liikkumalla nopeammin eivät he ole
-näkevät enempää, eivätkä paremmin. Eikä mahda kauvan viipyä, ennen kuin
-huomataan, että tuo muka niin suuri keksintö voittaa (kuten luullaan)
-paikallisuus ja aika ei itse asiassa voita mitään; sillä paikallisuutta
-ja aikaa ei voida sisäisimmältä olemukseltaan koskaan voittaa, eikä
-sitä paitsi kuulu lainkaan niiden luontoon niiden voittaminen, vaan
-niiden _käyttäminen_. Hullu aina haluaisi lyhentää paikallisuutta ja
-aikaa; viisas haluaisi aina niitä pitentää. Hullu tahtoisi tappaa
-paikan ja ajan; viisas tahtoisi valloittaa ne, antaakseen niille eloa.
-Rautatiesi on, jos oikein asian ymmärrät, vain keino tehdä maailma
-pienemmäksi. Mutta lopultakin on meidän myöntäminen, mikä meidän olisi
-pitänyt havaita jo aikoja sitten, -- että ajatteleminen ja näkeminen
-ovat ihaninta maan päällä, eikä hurja kiiruhtaminen... Jalkaisin on
-levitetty uskonnon useimmat sanomat, ja olisikin totta tosiaan ollut
-vaikeata levittää niitä nopeammin muutoin kuin jalkaisin... Oikea
-onni ja jalous asuvat aivan lähellämme, mutta me emme niistä koskaan
-välitä, ja ennen kuin me itse olemme oppineet olemaan onnellisia ja
-jaloja, ei meillä enään ole paljoa sanottavana edes indiaaneille.
-Kilpa-ajojen ja metsästyksen kiihoitus, vieraspitojen remu yöllä,
-vaan ei päivällä, kallis ja väsyttävä musiikki, kallis ja hankala
-vaateparsi, huoliin upottava kilpailu paikasta, vallasta, rikkaudesta
-tai ulkonaisesta komeudesta, aherrus ilman päämäärää ja toimettomuus
-ilman lepoa -- kaikki nämä sivistyneen nyky-maailman nautinnot ovat
-sellaisia, ett'ei niitä minun mielestäni juuri kannata levittää. Ja
-kuitenkin ovat kaikki oikeat ja terveelliset nautinnot aina, siitä
-lähtien kun hän luotiin maan tomusta, kuten nykyaikaankin, olleet
-ihmisen saavutettavissa, saavutettavissa enimmiten rauhassa ja rauhan
-kautta. Katsella, miten vilja orastaa ja kukat kehittyvät; vetää syviä
-henkäyksiä auran tai lapion puuhissa; lukea, ajatella, rakastaa, toivoa
-ja., rukoilla -- nämä ne tekevät ihmisen onnelliseksi; hänen voimassaan
-on aina ollut niille omistautuminen; eikä hänellä _ole_ koskaan _oleva_
-voimaa enempään. Maailman onni tai onnettomuus riippuu siitä, että me
-opimme ja osaamme kaiken tämän vähäisen; mutta ne eivät lainkaan riipu
-raudasta, lasista, sähköstä tai höyrystä.
-
-Minä olen niin suuri haaveiden mies ja niin täynnä innostusta, että
-minä luulen vielä kerran sen ajan tulevan, jolloin maailma on tämän
-huomaava. Se on tähän asti tehnyt kaikki mahdolliset yritykset kaikille
-mahdollisille tahoille, paitsi oikealle; ja minusta näyttää, että sen
-matemaattisen välttämättömyyden pakosta on kerran tekeminen yritys
-myös oikealle taholle. Se on koettanut sotaa, saarnaa ja paastoa,
-ostoa ja myymistä, tuhlailevaa komeutta ja säästäväisyyttä, ylpeyttä
-ja nöyryyttä -- jokaista mahdollista elämäntapaa, joka suinkin näytti
-lupaavan onnea tai arvoa, mutta koko sinä aikana, jolloin se osti
-ja myi, taisteli, paastosi ja kidutti itseään valtion asioilla,
-kunnianhimoisilla suunnitelmilla ja kieltäymyksillä, oli kuitenkin
-ihmiskunnan onni Jumalan määräyksen mukaan siinä, että se tarkasteli
-hentoja sammalia tien reunalla ja yläpuolellaan kiitäviä taivaan
-pilviä. Silloin tällöin keksi joku väsynyt hallitsija tai kidutettu
-orja, missä maailman oikeat kuningaskunnat olivat, ja tuli muutaman
-auranalan suuruisen puutarhamaan omistajana mittaamattomien alueiden
-valtijaaksi. Mutta maailma ei lainkaan uskonut heidän kertomuksiaan,
-vaan tallasi yhä niitä hentoja sammalia ja halveksi yhä pilviä,
-etsien onnea omalla tavallaan, kunnes lopulta eksyksissä harhaillut
-luonnontiede saapui avuksi, eikä ainoastaan terävämmin huomioinut
-kaikkia esineitä, vaan keksi myös niille uusia käyttämistapoja.
-
-Koska maailma on vapaa valitsemaan mitä se tahtoo, erehtyi se
-luonnollisesti jälleen, tavallisuuden mukaan, ja kuvitteli, että sen
-onnen lähde oli tuossa pelkässä aineellisessa hyväkseenkäyttämisessä.
-Se ahtoi pilvet rautaputkiin, jotta sen rikkiviisas minä voisi kiitää
-yhtä nopeasti kuin pilvet. Sammalista keksi se syitä, joita saattoi
-kehrätä, ja niistä valmisti se itselleen helppoja ja hienoja vaatteita
--- siinäpä sitä onnea olikin! Lentää yhtä nopeasti kuin pilvet ja tehdä
-kaikkea mahdollista kaikesta mahdollisesta -- eikö tämä totisesti ollut
-paratiisia!
-
-Mutta kun maailma jälleen jonkun ajan kuluttua jäi ilman paratiisia,
-niin tekisi se luonnollisesti jonkun toisen erehdyksen, mikäli se vain
-olisi mahdollista. Mutta minä en enää näe minkään uuden erehdyksen
-mahdollisuutta; kun on kerta kaikkiaan tavannut älynsä rajan ja tehnyt
-sen havainnon, ett'ei ole lainkaan sen paratiisillisempaa siihen
-kerran tottuneena kiitää hurjaa vauhtia, kuin kulkea hiljalleen, ja
-ett'eivät Manchesterin kaikki kukikkaat puuvillakankaat voi lahjoittaa
-mielenrauhaa -- niin, silloin uskon minä tosiaankin vähitellen
-opittavan ymmärtämään, että Jumala maalaa pilvet ja kutoo sammalten
-syyt, jotta ihmiset tuntisivat onnea katsellessaan Hänen luomistyötään
-ja seisoessaan rauhallisina Hänen rinnallaan nauttimassa Hänen
-työstään, jotta jokainen sen voiman jälkeen, mikä on hänelle annettu,
-ja Hänen johdollaan, levittäisi rauhaa ja rakkautta kaikkien Hänen
-luotujensa piiriin -- kuten Hän tahtoo, ja että nämä ovat ne ainoat
-todelliset inhimillisen onnen lähteet, mitkä koskaan ovat olleet
-mahdollisia tai tulevat olemaan.
-
-75. "Viljelemään ja varjelemaan maata."
-
-Tämän siis tunsi olla meidän työnämme. Mutta ah! Miten me sen
-suoritamme! Me olemme hävittäneet puutarhan, sen sijaan että meidän
-olisi pitänyt sitä varjeleman -- me ruokimme sotaratsujamme sen kukilla
-ja valmistamme keihäänvarsia sen puista!
-
-"Ja idänpuolelle liekehtivän miekan."
-
-Eikö sen liekkiä voida sammuttaa? Eikö milloinkaan päästä
-astumaan niistä porteista sisälle, jotka sulkevat tien? Vai eikö
-meiltä pikemminkin puutu halua astua sisälle? Sillä millaiseksi
-kuvittelemmekin muinoisen Eedenin, niin mitä siinä olisi ollut, jota me
-emme, jos oikein tahtoisimme, voisi vallata takaisin?
-
-Sanotaan sen olleen kukkaisan puutarhan. Entä sitten: kukat ovat
-valmiit kasvamaan kaikkialla, missä me niitä vain siedämme, ja mitä
-tiheämmässä, sitä kauniimpaa. Kukkakin lienee ihmisen tavoin langennut;
-mutta eivätpä varmaan sellaiset olennot kuin me osaa kuvitella mitään
-ihanampaa kuin ruusut ja liljat, jotka tihein ryhmin kasvavat lehti
-lehdeltä yhä korkeammiksi, kunnes maa, jos me vain haluaisimme, olisi
-niistä aivan punainen ja valkoinen.
-
-"Ja paratiisi oli täynnä suloista siimestä ja hedelmällisiä lehtoja."
-Entä sitten: mikä estää meitä peittämästä maata mielemme mukaan
-suloisella siimeellä ja kauneilla kukilla ja ihanilla hedelmillä?
-Kuka kieltää sen laaksoja kantamasta viljaa niin runsaasti että ne
-lopulta nauravat ja laulavat? Kuka estää meitä tekemästä lukemattomia
-hedelmätarhoja sen synkistä, kaameista, asumattomista metsistä, niin
-että kaikkia kukkuloita aina tuonne keväisen vaalenevaan taivaanrantaan
-saakka seppelöivät värähtelevät lumivalkoiset kukat ja että koko
-syksyinen maa hohtaa ravintoaineiden kasapäistä yltäkylläisyyttä?
-
-Mutta paratiisi, sanotaan, oli rauhan paikka, ja kaikki eläimet olivat
-meidän säyseitä palvelijoitamme. Entä sitten: maailma olisi vieläkin
-rauhan paikka, jos vain kaikki olisivat rauhanrakentajia, ja kaikki
-sen olennot palvelisivat meitä säyseästi, jos me hallitsisimme niitä
-ystävällisesti. Mutta niin kauvan kun me pidämme urheiluna lintujen
-ja metsänelävien tappamista ja mieluummin taistelemme lähimmäisiämme
-kuin omia vikojamme vastaan ja teemme niityistämme tappelutantereita
-emmekä rauhallisia laidunmaita -- niin kauvan tulee totisesti tuo
-liekehtivä miekka heilahtamaan puoleen ja toiseen, ja niin kauvan
-tulevat paratiisin portit pysymään kyllin lujasti suljettuina, kunnes
-me pistämme omien intohimojemme vielä terävämmän, vielä liekehtivämmän
-miekan tuppeen ja särjemme oman sydämemme porttien vielä lujemmat
-salparaudat.
-
-76. Valitettava esimerkki siitä, miten surkeilla erhepoluilla maailma
-kulkee, on se seikka, että sana "maa" merkitessään seutua, missä on
-peltoja ja metsiä, sisältää soimauksen sen asukkaita kohtaan, ja että
-vielä meidänkin päivinämme sanat "talonpoika, maalainen, kyläläinen",
-verrattuina sanoihin "porvari ja kaupunkilainen", merkitsevät raakuutta
-ja typeryyttä.
-
-Käyttäessämme näitä sanoja annamme liiankin helposti niiden pahemman
-merkityksen päästä vallitsevaksi, ikäänkuin olisi ja täytyisi olla
-aivan luonnollista, että maalaiset olisivat raakoja ja sivistymättömiä
-ja kaupunkilaiset sivistyneitä. Mutta minä luulen, että kehitys on
-etäisessä tulevaisuudessa johtava siihen asiain tilaan, että syntyy
-aivan vastakkainen suhde ja että sanojen tarkoitus uuden olojen
-käsityksen mukana kokonaan muuttuu, niin että on pakko sanoa: "tämä
-henkilö on sivistynyt ja hienotunteinen - hän on kaikin puolin
-maalaisihminen; tämä henkilö on sivistymätön ja raaka -- hän on kaikin
-puolin kaupunkilaisihminen".
-
-Miten tämän asianlaita lieneekään, se vain on ilmeistä, että
-kaupunkilaisen hyvän maineen perusti etupäässä hurja elämä, joka
-keski-aikana sisältyi vanhana pahana tapana kaikkien sotaan kaikkia
-vastaan. Ei mikään paikka ollut niihin aikoihin turvassa hävitykseltä,
-ja koska kaikki polut olivat avoinna rosvoritarille, liittyivät
-rauhaarakastavat ihmiset yhteen, etsivät suojaa kaupungin muurien takaa
-ja rakensivat niin vähän maanteitä kuin mahdollista; jota vastoin juuri
-ne ihmiset, jotka kylvivät ja korjasivat viljan Europassa, olivat vain
-paroonien alustalaisia tai orjia.
-
-Aateliston vastenmielisyys maanviljelykseen ja luostarilaitoksen
-haluttomuus tunnustaa olevia oloja pitkittivät Europassa henkistä
-tilaa, jolta puuttui kaikkea aistia sille, mikä koski luontoa; ruumis
-ja sielu tuhlattiin päättömiin sotiin ja ajatuksettoman sanasälyn
-pohtimiseen. Luostareissa ja turnajaisissa hankkivat ihmiset
-taitavuutta miekan ja sanan käyttelyyn ja sitä erehdyttiin pitämään
-kasvatuksena; Jumalan avarassa maailmassa nähtiin ennen kaikkea vain
-paikka, missä opetettiin sotaratsuja ja kasvatettiin elintarpeita.
-
-Tätä ihmisten intohimoista johtunutta luonnon kauneuden halveksimista
-kuvaa mainiosti eräs Paolo Uccellon taulu, joka käsittelee
-Pyhän Aegidion tappelua. Sotajoukot seisovat vastakkain villien
-ruusupensaiden saartamalla maantiellä; hennot punaiset kukat nuokkuvat
-kypäräin yllä ja hehkuvat tulisesti hyökkäysvalmiiden keihäiden
-välitse; sillä niihin aikoihin näyttäytyi koko luonto ihmiselle
-vain liehuvain kypäräntöyhtöjen välistä. Usean kerran en voi estää
-itseäni kuvittelemasta, että puutkin kaikessa epätäydellisyydessään
-kykenevät ikäänkuin tuntemaan surua siitä, että niiden viattomat lehvät
-lämpimässä kevätilmassa turhaan aukenivat ihmistä varten; ja Englannin
-laaksoissa loivat yötkin väräjäviä varjojaan vain siellä, missä rosvo
-jännitti joustansa ja metsästävä kuningas kiiti ratsunsa selässä,
-luontoa huomaamattakaan; ja Ranskan viehättävien virtojen rantamilla
-huojuivat korkeat poppelirivit hämärässä vain näyttääkseen oksiensa
-välitse palavien kaupunkien liekit etäisellä taivaanrannalla; keskellä
-Apenninein ihanoita solia kätkivät omituisesti koukeroivat öljypuut
-suojaansa petollisen salaväijytyksen; ja niiden laaksoniittyjen liljat,
-jotka aamulla olivat valkeita, olivat auringon laskiessa veripunaisia.
-
-77. On mahdotonta todellisen siveellisyyden, todellisen onnen ja oikean
-taiteen asua maassa, missä kaupungit ovat rakennetut sillä tavalla,
-tai, paremminkin sanoen, ovat mätetyt sellaisiksi rumiksi läjiksi kuin
-meillä; ne ovat kuin inhoittavaa hometta, joka täplin ja nyppylöin
-leviää yli maan, sen tuhoten. Meillä pitäisi olla viehättäviä,
-järkevästi järjestettyjä, vaan ei sattumalta kasautuneita, alueeltaan
-rajoitettuja kaupunkeja, jotka eivät ympärilleen syytäisi kauhistavia
-kuona- ja saastaläjiään, vaan joita piirittäisivät pyhät hedelmätarhat
-ja kukkivien puiden ja vienosti juoksevain jokien seppeleet.
-
-Mahdotonta! vastataan minulle. Olkoon niinkin. Minulla ei ole tekemistä
-mahdottomuuden, vaan ehdottoman välttämättömyyden kanssa. Mutta
-kuitenkin täytyy sen tulla mahdolliseksi, ennen kuin voimme saada
-oman taidekoulun; meidän täytyy näet löytää paikka, minne sijoittaa
-tulella käyvät tehtaamme, muualle kuin Englantiin tai ainakin sen
-muutoin hyödyttömille seuduille; ja rajoittaa tehdasteollisuus
-kaikkein vähimpään, niin ett'ei mitään laiteta raudasta, joka yhtä
-hyvin saatetaan valmistaa puusta tai kivestä, eikä mitään käytetä
-höyryllä, jota luonnolliset voimalähteet saattavat käyttää yhtä
-hyvin. Ja huomaa hyvin: on olemassa paljon enemmän kuin riittävästi
-vesivoimaa sille koneelliselle toiminnalle, jota yhteiskunta-elämä
-ja kaupungit vaativat; sillä suurille joille ankkuroidut myllyt ja
-nousuveden täyttämäin patosäiliöiden käyttämät laitokset asettavat
-riittävän määrän alituista käyttövoimaa meidän palvelukseemme. Maan
-muokkaus ihmiskäsin ja ehdoton tarpeettoman höyryvoiman välttäminen
-ovatkin sentähden ensimäisiä ehtoja taidekoulun syntymiseen jokaisessa
-maassa. Ja niin kauvan kun me siihen pääsemme, tapahtukoon se
-ennemmin tai myöhemmin, on se voitonriemuinen asiaintila jatkuva,
-jonka koneteollisuus on luonut jalompien taiteiden puutteessa; sillä
-vaikka Englannin huumaa kutomoittensa jyrinä, käyvät sen lapset ilman
-vaatteita; vaikka hiilikaivosten tomu mustaa sen kokonaan, paleltuvat
-ne kuoliaiksi; vaikka se on myynyt sielunsa kullasta, kuolevat ne
-nälkään. Me voimme tyytyä tähän voittoon, jos se näyttää Teistä
-otolliselta; mutta siitä saamme ainakin olla varmat: kaunotaiteet eivät
-ole siihen voittoon yhtyvät.
-
-78. Jos ihmiset eläisivät niinkuin heidän tulisi, olisivat heidän
-talonsa pyhättöjä -- pyhättöjä, joita me emme uskaltaisi vahingoittaa
-ja jotka, jos me saisimme asua niissä, jollakin tavalla pyhittäisivät
-meidätkin. Luonnolliset rakkaudensiteet ovat varmaankin oudosti
-höltyneet, outo kiittämättömyys isänkodin antimia ja opetuksia
-kohtaan on varmaankin vallalla, me olemme varmaankin tulleet siihen
-tietoisuuteen, että me hylkäämme vanhanaikuisen kunnon, emmekä omalla
-elämäntavallamme pyhitä kotejamme lapsillemme, koska jokainen rakentaa
-asumuksensa vain oman ikänsä lyhyeksi ajaksi, ja minä katselen
-noita kurjia kalkki- ja savihökkeleitä; joita liian aikaisin ja
-liian kypsymättöminä kohoaa suurkaupunkiemme ulkolaidoille -- minä
-katselen näitä keveitä, horjuvia, kallistelevia, pienistä puista ja
-jäljitellystä kivestä kyhättyjä korttirakennuksia -- näitä synkkiä
-talorivejä, jotka ovat kaikki yhtä mitättömiä, toinen toisensa
-näköisiä, ilman vaihtelua, ilman erilaisuutta, ilman kokonaisuutta
--- yhtä kurjia kuin samannäköisiä -- minä katselen niitä, en vain
-mauttomuuden loukkaaman silmän välinpitämättömyydellä, en vain
-surren sitä, että ne rumentavat maiseman, vaan myöskin tuskaisesti
-aavistaen, että meidän kansallisen suuruutemme juuret ovat
-mädäntyneet, kun niillä on niin vähän jalansijaa kodin maaperässä.
-Minä pidän näitä lohduttomia ja arvottomia asunnoita merkkinä kansan
-yhä kasvavasta tyytymättömyydestä; ajan merkkinä, jolloin jokainen
-tavoittelee korkeampaa tasoa kuin mikä hänelle luonnostaan kuuluu,
-yhä halveksivammin katsahtaen kuluneeseen elämäänsä; jolloin jokainen
-rakentaa siinä toivossa, että pian saisi lähteä rakentamastaan talosta,
-ja elää toivossa, että hän pian unohtaisi ne vuodet, jotka hän siinä
-vietti; jolloin ei enää tunneta kodin lohtua, rauhaa eikä lepoa. Nuo
-ahdinkoon asti täytetyt asumukset, joissa vaivaloisesti kamppaileva
-ja herkeämättä ahertava ihmisjoukko elää, eroavat arabialaisen ja
-mustalaisen teltasta vain sikäli, että ne tehokkaammin estävät raittiin
-ilman pääsyä niihin, etteivät ne salli kauniin leiriytymiskentän
-vapaata valintaa, että ne ryöstävät vapauden suomatta lepoa tai
-rauhaa ja että ne estävät ylellisyyden saada tuon tuostakin vaihtaa
-oleskelupaikkaa.
-
-79. _Turner ei voi maalata maisemaa, ellei hänellä ole maisemaa
-käytettävänään; Titian ei voi maalata muotokuvaa, ellei hänellä ole
-ihmistä mallina edessään_. Minun ei luullakseni tarvinne näissä
-ahtaissa rajoissa lähteä sitä todistamaan; mutta lopultakaan ei minun
-onnistu tavata ainoatakaan sielua, joka uskoisi, että taiteen alkuna
-_on maamme pitäminen puhtaana ja kansamme tekeminen kauniiksi_.
-Vuosikymmenen olen minä työskennellyt, jolla, elleikään uskoen
-hyväksyttäisi näitä selviä tosi-asioita, niin ainakin ajateltaisiin
-niitä ehdotuksena, joka ei ole peräti hullu. Minä vakuutan vieläkin:
-maamme puhtaana pitäminen ja kansamme tekeminen kauniiksi ovat ne
-välttämättömät taideteokset, joista meidän on alkaminen! On tosin ollut
-taidetta maissa, joissa ihmiset elivät loassa palvellakseen Jumalaa,
-mutta koskaan ei ole taidetta ollut maissa, missä ihmiset ovat eläneet
-loassa palvellakseen paholaista. Tosin on taidetta ollut sielläkin,
-missä kansa ei ole ollut lainkaan kaunista, missä sen huulet ovat
-olleet paksuja ja sen iho auringon paahteen mustaama; mutta koskaan
-ei ole taidetta ollut maissa, missä kansa on ollut kalpeata kurjasta
-raadannasta ja missä se on kuihtunut kuoleman varjossa, missä nuorison
-huulet eivät ole olleet verenhohtavia, vaan nälän vaalentamia tai
-myrkyn vääristämiä.
-
-Ja siksi on kaiken sanottavani alku ja loppu tämä: me emme lähene
-jaloja taiteita matkustamalla nopeammin, vaan tekemällä asuntomme
-miellyttävämmiksi ja pysymällä niissä; me emme opi jaloja taiteita
-kilpaillen, vaan tyynesti panemalla parastamme, kukin omalla tavallaan;
-me emme opi jaloja taiteita näyttelyissä, vaan tekemällä sitä, mikä
-on oikein ja luomalla sitä, mikä on vilpitöntä, joko sitä sitten
-asetetaan näytteille tai ei, ja -- lyhyesti sanoen -- siten, että
-ihmiset rakentavat ja maalaavat ei ylpeydestä eikä rahanhimosta, vaan
-rakkaudesta, rakkaudesta taiteeseensa, rakkaudesta lähimmäiseensä tai
-korkeammasta rakkaudesta, jonka juuret ovat näissä tunteissa.
-
-
-
-
-X. KASVATUS.
-
-
-Siunauksellisin ja pyhin työ, jonka nykyään voi tehdä ihmiskunnan
-hyväksi, on opettaa ihmisille -- mieluimmin esimerkin kautta, sillä
-esimerkki on paras opettaja -- ei miten "he parantaisivat itsensä",
-vaan miten "he osaisivat olla tyytyväisiä". Jokaisen alhaisen luonteen
-ja jokaisen alhaisen olennon kirouksena on, että he syövät, _eivätkä_
-tule ravituiksi. Siunauksen sanat ovat, että heidän pitää syömän ja
-tuleman ravituiksi; ja koska on olemassa vain yhdenlaista vettä, joka
-sammuttaa kaiken janon, niin on myös olemassa vain yhdenlaista leipää,
-joka tyydyttää kaiken nälän -- oikeuden ja vanhurskauden leipä; jos
-ihmiset tätä isoovat, pitää heidän nälkänsä aina sammutettaman, koska
-se on taivaan leipää; mutta jos he isoovat jumalattomuuden leipää ja
-palkkaa, ei heidän nälkänsä ole tyyntyvä, sillä se on Sodoman leipää.
-Mutta opettaakseen ihmisiä olemaan tyytyväisiä, on tarpeellista täysin
-ymmärtää taito olla iloinen ja elää nöyrää elämää -- sillä kaikista
-taidoista ja tiedoista täytyy juuri tätä eniten tutkia. Nöyrä elämä,
-se on elämä, joka ei aseta päämaalikseen tulevaa ylenemistä, vaan
-tyytyy rauhalliseen ja suloiseen olemiseen; joka ei karkoita ajatusta
-tulevaisuuden huolehtimisesta, vaan ainoastaan turhan ennakkopelon
-ja tulevien päivien surun; joka kyllä suvaitsee varovaisuutta ja
-varustautumista, mutta ei kasaamista, -- elämä, joka on täynnä
-rakkautta kotilieteen ja kodin rauhaan, täynnä antautumusta kaikelle
-helposti saavutettavalle, herttaiselle ilolle -- ja juuri siksi
-etupäässä täynnä rakkautta luonnon maailmaan.
-
-81. Tietämisen todellinen elähyttävä voima esiintyy vain siinä
-silmänräpäyksessä, jolloin se saavutetaan, jolloin se täyttää meidät
-ihmettelyllä ja ilolla; ilolla, jota varten, se on hyvin huomattava
-seikka, äskeinen tietämättömyys on aivan yhtä tärkeä kuin nykyinen
-tieto. _Se_, ihminen on aina onnellinen, joka tutkii sellaista,
-mitä hän ei voi päästä täysin tuntemaan, vaan mitä hän joka hetki
-oppii yhä enemmän tuntemaan, Tämä on välttämätön ehto kuolevaiselle
-olennolle ja hänen järjelleen, jonka alku ja johto ovat Jumalassa;
-siksi on tämä sen onnen tila -- mutta huomaa hyvin; tila, joka ei
-ole pöyhkeyttä ja joka ei riemuitse siitä, mitä se tietää, vaan joka
-riemuitsee siitä, että se joka hetki keksii uutta tietämättömyyttä,
-että se joka hetki nöyrtyy ja joka hetki vaipuu ihmettelyn valtaan.
-Jos me olemme kerran kokonaan omaksuneet tiedon, lakkaa se meitä
-ilahuttamasta. Se saattaa valmistaa meille käytännöllistä hyötyä, se
-saattaa olla muille hyväksi tai tuottaa meille yhä suurenevaa voittoa
-kuin koronkiskurille; mutta jos me olemme päässeet sen perin pohjin
-tuntemaan, on se kuollut. Ihmeellisyys on siitä kadonnut, ja samaten se
-hieno väri, joka siinä välkähteli meidän ensi kertaa kiskoessamme sitä
-rajattoman meren helmasta... Kaikki ihmiset tämän tuntevat, vaikk'eivät
-he sitä ajattelekaan, eivätkä punnitse sen seurauksia. He muistelevat
-lapsuutensa päiviä onnellisimpinaan, sillä nämä päivät olivat
-suurimpain ihmeiden, suurimman yksinkertaisuuden ja voimakkaimman
-mielikuvituksen päiviä. Koko eroitus nerokkaan ihmisen ja muiden
-ihmisten välillä on siinä, kuten on oikein sanottu tuhansia kertoja,
-että tuo ensinmainittu pysyy paraasta päästä lapsena, joka katselee
-lapsen suurin silmin, alituisesti ihmetellen, tajuamatta suuria tietoja
--- pikemminkin tajuten rajattoman tietämättömyytensä, mutta siitä
-huolimatta rajattoman voimansa; hänessä on ikuisen ihailun, hurmauksen
-ja luomisvoiman lähde, jossa hän tapaa näkyväisten ja kuvattavain
-esineiden valtameren ympärillään.
-
-82. Kuten meidän ruumistamme täytyy _yleisesti_ harjoittaa, jotta se
-pysyisi terveenä, niin täytyy myös henkisiä kykyjämme _yleisesti_
-kehittää, jotta ne pysyisivät terveinä. Emme sanoisi terveeksi ihmistä,
-jolla olisi voimakkaat käsivarret, mutta jonka jalat olisivat rammat;
-emmekä sitäkään, joka osaisi kävellä moitteettomasti, mutta joka ei
-voisi käyttää käsiään; emmekä sellaista, joka näkisi hyvin, mutta ei
-kuulisi lainkaan. Tieten tahtoen ei kai kukaan haluaisi ruumistaan
-moiseen vain osittain kehittyneeseen tilaan. Sitä suuremmasta syystä ei
-kai myös kukaan, jos hän voi sitä välttää, haluaisi saattaa henkeään
-moiseen tilaan. Ihmishenki on kuitenkin varustettu hyvin moninaisilla,
-aivan eri tarkoituksiin aijotuilla taipumuksilla -- niin sanoaksemme
-sielun jäsenillä., jotka surkastuvat, ell'ei niitä harjoiteta. Muuan
-sellainen jäsen on tiedonhalu; se on taipumus, kyky saada tyydytystä
-tietämisestä, ja jos se hävitetään, tulee ihminen kylmäksi ja
-typeräksi. Toinen on tunne-alttius; jos tämä kyky ottaa osaa elävien
-olentojen tunteisiin hävitetään, tulee ihminen kovaksi ja julmaksi.
-Kolmas sielun jäsen on ihailu; jos hävitetään tämä taipumus nauttimaan
-kauneudesta ja viattomuudesta, tulee ihmisestä alhainen ja ynseä.
-Neljäs on sukkeluus eli kyky leikkiä totuuden eri puolten valolla;
-jos tämä kyky hävitetään, tulee ihmisestä synkkä ja hyödyttömämpi ja
-ikävystyttävämpi muille ihmisille kuin mitä hän voisi olla. Sen tähden
-on jokaisen velvollisuutena toiminta-uraansa valitessaan niin paljon
-kuin mahdollista kehittää kaikkia näitä taipumuksia, mikäli niitä on
-olemassa, eikä vain tuota tai tätä, vaan kaikkia. Ja niiden
-kehittämis- ja jalostamistapa on yksinkertaisesti se, että tarkkaavasti
-tutkitaan jokaisen ominaisuuden esineitä. Vahvistaakseen ja
-kehittääkseen tunne-alttiuttaan täytyy elää elävien olentojen parissa
-ja huomioita niitä ajatellen, ja vahvistaakseen ja kehittääkseen
-ihailua täytyy oleskella kauniiden esineiden parissa ja tarkastella
-niitä.
-
-83. Lienee kylläkin kiistanalainen kysymys se, mikä menettelytapa
-eniten vaikuttaa järkeen ja sitä kehittää, mutta niistä seikoista,
-jotka ihmisen elämään astuessaan ennen muita täytyy tarkoin tuntea,
-saattanee tuskin riitaa syntyä.
-
-Minä luulen lyhyesti, että hänen täytyy tietää kolme seikkaa:
-
-Ensiksi ja ennen kaikkea: missä hän on.
-
-Toiseksi: minne hän menee.
-
-Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä.
-
-Ensiksi: missä hän on. -- Se merkitsee: millaiseen maailmaan hän on
-joutunut; kuinka suuri se maailma on; millaisia olentoja siinä elää ja
-millä tavalla; mistä hän on luotu ja mitä hänestä voi tehdä.
-
-Toiseksi: minne hän menee. -- Se merkitsee: millaisia tietoja tai
-millaisia ajatuksia on olemassa jostakin toisesta maailmasta kuin
-tämä; millainen tämä toinen maailma näyttää luonnoltaan olevan, ja
-mitä tiedonlähdettä hänen olisi viisainta tutkia, päästäkseen siitä
-selville: raamattua, koraania vaiko Tridentin kirkolliskokousta.
-
-Kolmanneksi: mitä hänen näissä olosuhteissa olisi parasta tehdä. --
-Se merkitsee: mitä taipumuksia hänellä on; millainen on ihmiskunnan
-nykyinen tila ja millaisia ovat sen tarpeet; mikä asema on hänellä
-yhteiskunnassa ja millä keinoin saattaa hän helpoimmin saavuttaa
-onnen ja levittää sitä. Ihmistä, joka tietää nämä seikat, joka niitä
-oppiessaan siihen määrin kukisti tahtonsa että hän on valmis aina
-tekemään sitä, mitä hän tietää pitävänsä tehdä, häntä sanoisin minä
-hyvin kasvatetuksi; mutta sitä, joka ei niitä tiedä -- huonosti
-kasvatetuksi, vaikka hän osaisi puhua kaikkia Babelin kieliä...
-
-Uudemman ajan suurena johtavana erehdyksenä on, että se pitää oppia
-kasvatuksena. Minä nimitän tätä erehdystä johtavaksi, sillä minä
-luulen, ett'ei olisi erikoisen vaikeata osoittaa melkein kaikkien
-muiden erehdysten johtuvan siitä, sekä pahimpain erehdysten ennen
-kaikkea kohdanneen taidetta.
-
-Kasvatus on siis lyhyesti ihmissielujen opastamista parhaaseen ja
-tekemistä parasta niistä, ja nämä molemmat päämäärät voidaan aina
-saavuttaa yhdessä ja samoin keinoin; kasvatus, joka tuottaa ihmiselle
-itselleen eniten onnea, tekee hänet myös avuliaisimmaksi muita kohtaan.
-Oikeaan kasvatukseen sisältyy siis ensiksi kunnioitus niitä päämääriä
-kohtaan, joita ihmiselle saatetaan asettaa ja jotka hän voi saavuttaa,
-ja toiseksi kunnioitus ainesta kohtaan, josta ihminen on luotu. Mikäli
-se suinkin voi, valitsee kasvatus päämäärän, joka on sopusoinnussa tuon
-aineksen kanssa; mutta se ei voi aina valita päämäärää, sillä monen
-ihmisen aseman elämässä määrää välttämättömyys; vielä vähemmin voi se
-valita ainesta, ja siksi supistuu koko kasvatuksen tehtävä siihen, että
-se sovittaa toisen toisen mukaan niin hyvin kuin se käy päinsä.
-
-Ensimäinen kohta, josta kuitenkin täytyy olla tarkoin selvillä,
-on, että aines on yhtä moninainen kuin päämäärä vaihteleva; ett'ei
-ainoastaan yksi ihminen ole erilainen kuin toinen, vaan että _jokainen_
-ihminen oleellisesti eroaa jokaisesta _toisesta_ ihmisestä, niin ett'ei
-minkäänlainen harjoitus, kouluutus eikä opetus voi koskaan tehdä
-kahta henkilöä aivan samanlaiseksi ajatuksien tai voiman puolesta.
-Kaikkien ihmisten kesken, kuulukootpa he sitten alhaisempiin tai
-ylhäisempiin luokkiin, ovat erilaisuudet yksilöiden välillä ikuisia
-ja muuttumattomia, vaikka he olisivatkin syntyneet aivan samoissa
-olosuhteissa. Tämä ihminen on tehty helopiistä, tuo tammesta; yksi
-liuskakivestä, toinen savesta. Ensimäisen kasvatus on kiilloittamista;
-toisen kuivattamista, kolmannen halkomista ja neljännen muovailemista.
-Ei maksa vaivaa ruveta kuivattamaan helopiitä; turhaan saa yrittää
-liuskakiven kiilloittamista, mutta ne molemmat ovat luonnollisten
-ominaisuuksiensa mukaan kutsutut suorittamaan palveluksia, joista
-meidän on niitä kunnioittaminen.
-
-Huuto alempien luokkien kasvattamisesta, joka päivä päivältä kaikuu yhä
-useammin ja yhä kovempaa, on viisas ja pyhä huuto, edellyttäen, että
-se laajennetaan huudoksi _kaikkien_ luokkien kasvattamisesta, selvästi
-ilmaisemalla kaikkien kunnioituksen sitä työtä kohtaan, mikä on kunkin
-suoritettavana, ja ainesta kohtaan, mistä hän on tehty. Mutta se on
-järjetön ja turha huuto, jos se, kuten sen ajatus onkin useimmissa
-tapauksissa, ilmaisee vain suurempia tiedonvaatimuksia, kokonaan
-välittämättä elämän yksinkertaisista tehtävistä, sellaisina kuin ne
-nykyään esiintyvät, ja sen elämän siunauksesta, joka on tuleva.
-
-Suuri erehdys, johon ihmiset tästä kysymyksestä puhuessaan mielellään
-eksyvät, on, että muka valo sellaisenaan aina olisi hyvää, ja
-pimeys sellaisenaan aina olisi pahaa. Kaukana siitä. Himmentämätön
-valo merkitsisi kaiken hävitystä. Se on hyvä niille, jotka istuvat
-pimeydessä ja kuoleman varjossa; mutta niille, jotka nääntyvät
-erämaassa, on suuren kallionkin varjo näillä vaivaloisilla seuduilla
-tervetullut. Jos on auringonpaiste hyvä, niin on myöhästynyt
-sadepilvikin hyvä. Vain silloin kun varjo vaimentaa valoa, on se
-kaunista ja elämälle hyödyllistä, puhdas valo on vaarallista, eikä
-ihmiskunta voi sitä sietää. On myös yhtä naurettavaa kuin sanoa
-valon sellaisenaan aina olevan hyvää, sanoa pimeyden olevan myös
-itsessään hyvää. Molemmat yhdessä tekevät toisensa vahingottomiksi,
-terveellisiksi ja hyödyllisiksi; niin menettelee päivä yön ja yö päivän
-suhteen, ja niin kauvan kun olemme inhimillisiä olentoja, voimme me
-yhtä vähän elää ilman aamuruskoa kuin iltahämyäkään. Taivaallisesta
-kaupungista tiedämme, ett'ei "siellä pidä yötä oleman", ja silloin
-me tunnemme niinkuin meidät tutaan; mutta yö ja salaperäisyys ovat
-molemmat tarpeellisia täällä, eikä meidän tehtävämme ole yrittää
-muuttaa yötä päiväksi, vaan tulla varmoiksi siitä, että me olemme kuin
-ne, jotka aamua odottavat,.
-
-Senpä tähden ei kasvatuksessa, olkoon sitten kysymys alhaisempien
-tai ylhäisempien luokkien kasvatuksesta, merkitsekään mitään, kuinka
-paljon tai kuinka vähän ihmiset tietävät, kunhan vain edellytetään
-heidän tietävän juuri sen, mikä tekee heidät soveliaiksi suorittamaan
-heille määrätyn työn ja olemaan sen kautta onnellisia. Millainen heidän
-tietojensa suuruus tai laatu on oleva määrättynä aikana ja määrätyssä
-tapauksessa, se on kokonaan toinen kysymys; pääasia, josta on päästävä
-selville, on, ett'ei ihminen missään mielessä ole hyvin kasvatettu
-vain siksi, että hän osaa lukea latinaa tai kirjoittaa englantia tai
-käyttäytyä sirosti vierashuoneessa, vaan että hän on ainoastaan silloin
-hyvin kasvatettu, jos hän on onnellinen, ahkera, avulias ja hyödyllinen
-maailmassa; että siksi miljoonat talonpojat ovat tälläkin hetkellä
-paremmin kasvatettuja kuin useimmat niistä, jotka sanovat itseään
-maailmanmiehiksi; että keinot, joita käytetään alempien luokkien
-"kasvattamiseksi" jokaisessa muussa mielessä kuin tämä, sangen usein
-tuottavat aivan päinvastaisia tuloksia kuin oli toivottu.
-
-Huomaa hyvin, ett'en minä sano enkä usko, ett'eikö alempia luokkia
-olisi tuhansin tavoin paremmin kasvatettava kuin nykyään on tehty.
-Minä uskon, että _jokaisen ihmisen kristityssä maassa tulisi olla yhtä
-hyvin kasvatetun kuin toisenkin_. Mutta minä vaadin kasvatusta, joka
-johtaa johonkin päämäärään, vakavaa, käytännöllistä, vastustamatonta
-kasvatusta siveellisiin tapoihin, ruumiilliseen voimaan ja kauneuteen,
-sielunominaisuuksiin, joita voidaan kehittää aina kunkin yksilön
-mahdollisuuksien mukaan, ja varsinkin yksityiskohtaiseen tietoon
-kunkin ihmisen erikoisesta tehtävästä; mutta kaikesta tästä huolimatta
-pyrkimyksissään rajattomasti vaihtelevaa kasvatusta, joka tekee tästä
-nuorukaisesta nöyrän ja tuosta itseensäluottavaisen; tyynnyttäen tämän
-sielua, tai puhaltaen tuohon kunnianhimon kipinän; milloin kiihoittaen,
-milloin hilliten, ja näin tehden kuitenkin pitäen tietoa vain yhtenä
-käytettävistään myriadeista keinoista tai myriadeista lahjoista, ja
-antaen tai kieltäen, aivan niinkuin viisas taloudenhoitaja kastelee
-puutarhaansa ja ohjaa täyden vesiryöpyn vain janoisiin kasveihin ja
-vain silloin, kun ne ovat janoisia; jota vastoin me nykyään valamme
-tietoja nuorukaistemme päähän kuin lunta sataa Alpeille, yhtä paljon
-tälle kuin tuollekin, kunnes he eivät enää jaksa enempää kantaa,
-ja kaiken lisäksi me vielä ylpeilemme siitä, että siellä ja täällä
-virta painuu niiden harjoilta alas laaksoihin, huomaamatta, että me
-ikiajoiksi kuivatimme liiaksi sälytetyt huiput.
-
-84. Meidän arvosteluumme vaikuttaa luonnollisesti aina sangen suuressa
-määrin kirjallinen makumme. Tunnen tosiaankin monta henkilöä, joilla
-kirjallisuuden alalla on mitä puhtain maku, mutta joiden maku
-taiteeseen nähden on peräti turmeltunut, ja tämä on ilmiö, joka minua
-hyvin suuresti hämmästyttää; mutta minä en ole myöskään koskaan
-tuntenut henkilöä, jolla olisi ollut väärä kirjallinen maku ja oikea
-maku maalaustaiteeseen nähden. Onkin sentähden hyvin tärkeätä, ei
-ainoastaan taiteen, vaan kaiken muunkin takia, että näinä kirjatulvien
-aikoina kukin pysyttelee kaukana kirjallisuuden suolasoista ja elää
-omalla pienellä kalliosaarellaan, jota virkistävät lähde ja lampi,
-molemmat puhtaita ja kauniita. Luonnollisesti voisin minä ehdottaa
-kirjakokoelman valintaa: erilaiset luonteet tarvitsevat tosin erilaisia
-kirjoja, mutta on kuitenkin kirjoja, joita kaikki tarvitsevat,
-ja jos sinä tosiaankin luet Homerostasi, Platoasi, Aiskylostasi,
-Herodotostasi, Danteasi, Shakespeareasi oikealla tavalla, ei sinun ole
-tarvis laajentaa kirjahyllyäsi niistä oikeaan ja vasempaan alituisten
-uusien tutkimusten takia. Nykyaikaisesta kirjallisuudesta vältä
-yleensä sanomalehtiä ja kuukausikirjallisuutta. Joskus saattavat ne
-sisältää hyödyllisen lyhennystiedon tai perinpohjaisen arvostelun,
-mutta kymmenen mahdollisuutta on olemassa yhtä vastaan, että ne vain
-hävittävät sinun aikaasi tai johtavat sinut harhaan. Jos haluat
-tutustua johonkin seikkaan ja sen ymmärtää, niin lue sitä käsittelevä
-paras kirja, mistä kuulet puhuttavan, äläkä sen lyhennysotetta. Ell'et
-pidä ensimäisestä kirjasta, jota koetat, niin etsi toinen, mutta
-älä milloinkaan toivo pääseväsi ymmärtämään asiaa vaivatta ja vain
-yleiskatsausten avulla. Vältä erikoisesti sitä kirjallisuudenlajia,
-joka käyttää korskeaa, asiantuntevaa sävyä; se on turmiollisinta
-kaikista. Jokainen hyvä kirja tai sellaisen kirjan osa on täynnä
-ihailua ja vapistusta; se saattaa sisältää vakuutteluja tai vakavaa
-ivaa, mutta se ei kovene koskaan kylmäksi eikä määrää mitään ylpeästi,
-vaan johtaa sinut aina kunnioittamaan ja rakastamaan jotakin koko
-sydämestäsi. Ei ole aina helppoa eroittaa jalojen ja puhtaiden kirjojen
-ivaa, mutta yleensä saatat olla varma siitä, että kylmäveriset,
-rapumaiset ja sammakkomaiset kirjat pilkkaavat tunnetta, mutta
-lämminveriset, inhimilliset kirjat syntiä...
-
-Lue vähän kerrallaan, pyri tuntemaan mielenkiintoa pikkuseikkoihin,
-äläkä lue niin paljon itsensä kertomuksen takia, kuin tutustuaksesi
-niihin viehättäviin henkilöihin, joiden seuraan nämä kirjailijat sinut
-vievät. Tavallinen kirja voi usein sinua suuresti huvittaa, mutta vain
-jalo kirja lahjoittaa sinulle hyviä ystäviä. Muista myös, että on
-vähemmän tärkeää, luetko sinä nuorempina vuosinasi sukkelia kirjoja
-kuin luetko sinä rehellisiä ja oikeamielisiä kirjoja. Minä en sen takia
-tarkoita, että niiden pitäisi oleman ikävystyttäviä tai vastenmielisen
-opettavia, vaan että niiden lausumat ajatukset ovat kunniallisia ja
-niiden herättämät tunteet jaloja.
-
-Toistaiseksi ja ehkäpä koko ijäksesikin tekevät opettajasi viisaimmin
-yrittäessään saada sinua tyytymään hiljaiseen hyveeseen, ja sellainen
-kirjallisuus ja sellainen taide ovat paraita sinulle, jotka
-jokapäiväisestäkin elämästä ja tutuistakin seikoista osoittavat sinulle
-toivovan työn ja nöyrän rakkauden esineitä.
-
-85. Kaikkien nuorukaisten, mitä säätyä ovatkin, tulisi perusteellisesti
-oppia joku käsityö, sillä on tosiaankin ihmeellistä, kuinka paljon
-ihmisen mielipiteet elämästä selkenevät sen kautta, että hän hankkii
-itselleen kyvyn tehdä joku esine hyvin käsillään. Entisinä aikoina
-riippui koko Europan korkeampien luokkien varsinainen elämä suurissa
-määrin jokaiselle välttämättömästä miekkailutaidosta; nykyään on
-luullakseni hyödyllisintä, mitä pojat oppivat yleisissä kouluissa,
-ratsastaminen, soutaminen ja pallon lyöminen. Mutta olisi paljoa
-parempi, jos parlamentin jäsen osaisi kyntää suoran vaon ja takoa
-hevosenkengän kuin sirosti nostella airojaan tai pitää moitteettomasti
-varpaitaan jalustimessa.
-
-86. Jos meiltä yht'äkkiä kysyttäisiin, vaatimalla lyhyttä vastausta,
-mitkä ominaisuudet pääasiallisesti asettavat suuret taiteilijat
-kehnojen edelle, vastaisimme me luullakseni, että ennen kaikkea heidän
-tunteellisuutensa ja herkkyytensä, toiseksi heidän mielikuvituksensa ja
-kolmanneksi heidän ahkeruutensa. Jotkut meistä mahtavat ehkä epäillä,
-onko oikein kiinnittää niin suurta huomiota tähän viimeksi mainittuun
-ominaisuuteen, koska me kaikki olemme tunteneet eteviä ja lahjakkaita
-miehiä, jotka olivat peräti laiskoja, ja lahjattomia miehiä, jotka
-olivat ahkeroita. Mutta vaikka sinä ehkä olet tuntenut lahjakkaita
-miehiä, jotka ovat olleet laiskoja, et sinä ole koskaan tuntenut
-_suurta_ miestä, joka olisi ollut laiska; ja niiden tutkimusten
-kestäessä, joita minulla on ollut tilaisuus toimittaa kaikkein
-jaloimpia teoksia tuottaneiden taiteilijain elämästä, ei ole mikään
-seikka niin usein herättänyt huomiotani -- ei mikään laki osoittautunut
-niin pettämättömäksi yleispätevyydessään kuin se seikka ja se laki,
-että he kaikki ovat olleet suuria työntekijöitä: ei mikään heitä
-koskeva seikka synnytä suurempaa ihmettelyä kuin se teosmäärä, jonka
-he ovat eläessään valmistaneet; ja kun minä kuulen puhuttavan jostakin
-nuoresta miehestä, jonka suurta lahjakkaisuutta minulle kehutaan, on
-ensimäinen kysymykseni hänestä aina: tekeekö hän työtä?
-
-Mutta vaikka tämä ahkeruuden ominaisuus onkin oleellinen taiteilijalle,
-ei se kuitenkaan millään tavalla tee taiteilijaa; useat ihmiset
-ahertavat uutterasti, vaikk'eikaan se, mitä he saavat aikaan, maksa
-paljoa. Eikä myöskään tunne tee taiteilijaa, koska toivoakseni monet
-voivat tuntea väkevästi ja jalosti, silti lainkaan välittämättä
-taiteesta. Mutta ne lahjat, jotka erityisesti merkitsevät taiteilijan
--- _ilman_ hän on pysyvä heikkona elämässä ja unohdettuna kuolemassa
--- joiden _avulla_ hänestä voi tulla maan vapisuttajia ja taivaan
-mahtavimpia valoja -- ovat tunnealttiuden ja mielikuvituksen
-ominaisuudet.
-
-87. Ei mikään minun väitteistäni ole herättänyt vakavampaa vastustusta
-eikä useammin joutunut kiistan esineeksi kuin se väite, että hyvä maku
-on etupäässä siveellinen ominaisuus. "Ei", sanovat monet vastustajani,
-"maku on yhtä, siveys toista. Sanokaa meille, mikä on kaunista; meitä
-ilahuttaisi tietää se; mutta me emme tarvitse saarnoja, vaikka te niitä
-osaisittekin pitää, mikä kuitenkin lienee epäiltävää."
-
-Minun sallittanee sentähden vielä jonkun verran tukea vanhaa
-väitettäni. Maku ei ole ainoastaan osa siveellisyyttä ja sen merkki;
--- se on _pelkästään_ siveellisyyttä. Ensimäinen ja viimeinen ja
-terävin koettelukysymys elävälle olennolle on: "Mistä sinä pidät?"
-Sano minulle, mistä sinä pidät, ja minä sanon sinulle, mikä sinä
-olet. Mene kadulle ja kysy ensimäiseltä mieheltä tai naiselta, jonka
-tapaat, heidän "makuansa", ja jos he vastaavat rehellisesti, tunnet
-sinä heidät kokonaan, ruumiineen ja sieluineen. "Sinä, repaleinen
-ystäväni, joka astut niin epävarmasti, mistä _Sinä_ pidät?"
-"Piipusta ja katajaviinaneljänneksestä." Minä tunnen Sinut. "Entä
-sinä, nopeakäyntinen, kaunispäähineinen kunnon eukkoseni, mistä
-Sinä pidät?" "Puhtaasta liedestä ja siististä teepöydästä, jonka
-ääressä mieheni istuu minua vastapäätä, pienen lapsukaiseni levätessä
-rinnoillani." Hyvä, minä tunnen Sinutkin. "Entä Sinä, kultakiharainen,
-lempeäsilmäinen pikku tyttöseni, mistä Sinä pidät?" "Kanarialinnustani
-ja juoksentelemisesta metsän kukkien keskellä." "Ja Sinä sitten,
-mustakätinen ja matala-otsainen poikaseni, mistä Sinä pidät?"
-"Varpusten kivittämisestä ja rahanheitosta." Hyvä; me tunnemme nyt
-heidät kaikki. Mitä me enempää kyselisimme?
-
-"Niinpä niin", vastattanee, "mutta meidän pitäisikin ennemmin
-kysyä, mitä nämä aika-ihmiset ja lapset tekevät, kuin mistä he
-pitävät. Jos he _tekevät_ oikein, ei merkitse mitään, vaikka he
-pitäisivätkin sellaisesta, mikä on väärin; ja jos he _tekevät_ väärin,
-on samantekevää, pitävätkö se sellaisesta, mikä on oikein. Teko on
-pää-asia; eikä merkitse mitään, vaikka ihminen pitäisikin juomisesta,
-ell'ei hän vain juo; ja vaikka tyttönen mielellään hyväilisikin
-kanarialintuaan, ell'ei hän halua lukea läksyjänsä, tai vaikka
-pikkupoika kivittääkin varpusia, jos hän vain käy säännöllisesti
-pyhäkoulussa." Toistaiseksi ja tässä kohdassa myönnän, että se on
-totta. Sillä jos ihmiset päättävästi tekevät sitä, mikä on oikein,
-tulevat he kyllä aikanaan tekemään sen mielelläänkin. Mutta vasta
-sitten kun he _ovat_ päässeet tekemään sen mielellään, on heidän
-siveellinen tilansa oikea; ja niin kauvan kun he eivät tee sitä
-mielellään, on heidän tilansa väärä ja petollinen. Se mies ei ole
-ruumiillisesti terve, joka alituisesti ajattelee kaappiaan ja pulloaan,
-vaikka hän urhoollisesti kestääkin janonsa; vaan se mies, joka
-sydämellisesti nauttii vedestä aamulla ja viinistä illalla, molemmista
-oikeaan aikaan ja kohtuullisin määrin. Totisen kasvatuksen koko
-tarkoituksena ei olekaan saattaa ihmisiä vain _tekemään_ oikein, vaan
-_myös iloitsemaan_ juuri tuosta oikeasta; ei vain olemaan ahkeria, vaan
-myös rakastamaan ahkeruutta -- ei vain tulemaan oppineiksi, vaan myös
-rakastamaan tietoa -- ei vain olemaan puhtaita, vaan myös rakastamaan
-puhtautta -- ei vain olemaan vanhurskaita, vaan myös isoomaan ja
-janoomaan vanhurskautta.
-
-Tähän kuitenkin väitettänee tai ajateltanee: "Onko nyt mieltymys
-ulkonaiseen kauneuteen -- tauluihin tai kuvapatsaihin tai huonekaluihin
-tai rakennustaiteeseen mikään siveellinen ominaisuus?" Kyllä,
-totisesti, jos tuo mieltymys on oikeutettu. Mieltymys _kaikenlaisiin_
-tauluihin tai kuvapatsaisiin ei ole siveellinen ominaisuus, mutta
-mieltymys hyviin tauluihin ja kuvapatsaihin on siveellinen ominaisuus.
-Tässä täytyy meidän kuitenkin lähemmin määritellä, mitä tarkoitetaan
-sanalla "hyvä". "Hyvällä" en minä tarkoita taiturimaista enkä oppinutta
--- enkä vaikeatekoista. Katso jotakuta Teniersin taulua, joka esittää
-paria noppapelissään riitautunutta juoppoa; se on läpeensä erinomaisen
-taitavasti tehty taulu, jopa niin taitavasti, ett'ei ole voitu luoda
-mitään samanlaatuista, joka voisi kilpailla sen kanssa; mutta se on
-kuitenkin läpeensä alhainen ja huono taulu. Se ilmaisee ihastusta kauan
-aikaa tarkasteltuun alhaiseen ja raakamaiseen aiheeseen, ja se ihastus
-on "säädytön" tai "epäsiveellinen" ominaisuus. Se on "huonoa makua"
-sanan syvimmässä merkityksessä -- se on paholaisten makua. Toiselta
-puolen ilmaisee joku Titianin taulu tai joku kreikkalainen veistos tai
-joku kreikkalainen raha tai joku Turnerin maisema ihastusta alituisesti
-tarkasteltuun hyvään ja täydelliseen aiheeseen. Se ihastus on kokonaan
-siveellinen ominaisuus -- se on enkelten makua. Koko taidenautinto
-ja koko taiderakkaus supistuu aivan yksinkertaisesti siihen, että
-rakastamme sitä, mikä ansaitsee rakkautta. Tämä ansio on ominaisuus,
-jota sanomme "rakastettavaksi" (vastakohdaksi "vihattavalle" esineistä,
-jotka ansaitsevat vihaa); eikä ole suinkaan mikään samantekevä tai
-mielivaltainen asia, vaan koko olemuksemme elinhermo, pidämmekö tuosta
-tai tästä. Mistä me _pidämme_, määrää, mitä me _olemme_, ja on merkkinä
-siitä, mitä me olemme; ja luonteen muodostamiseksi on välttämätöntä
-opettaa oikeata makua.
-
-88. Kaikki kirjat saattaa jakaa kahteen luokkaan: hetken kirjoihin ja
-kaikkien aikojen kirjoihin. Huomaa tämä eroitus -- se ei koske vain
-laatua. Se ei koske vain huonoa kirjaa, joka ei elä, ja hyvää, joka
-elää. Se on laji-eroitusta. On olemassa hyviä hetken kirjoja ja hyviä
-kaikkien aikojen kirjoja; huonoja hetken kirjoja ja huonoja kaikkien
-aikojen kirjoja. Ennen kuin jatkan, täytyy minun lähemmin kuvailla
-näitä molempia lajeja.
-
-Hyvä hetken kirja on siis -- minä en nyt puhu huonoista -- aivan
-yksinkertaisesti sellaisen henkilön hyödyllinen tai huvittava meitä
-varten painettu puhelu, jonka kanssa emme muutoin voisi keskustella. Se
-on usein sangen hyödyllinen, koska se ilmaisee sinulle jotakin, jota
-sinun tarvitsee tietää; ja usein sangen huvittavakin, kuten voisi olla
-älykkään ystävän suullinen puhelu. Nämä loistavat matkakuvaukset; nämä
-keveät ja näppärät pakinat päivän kysymyksistä; nämä uutelon muotoon
-puetut eloisat ja liikuttavat kertomukset; nämä täsmälliset ja tarkat
-tapahtumien esitykset, joita kirjoittavat päivän historiaa muodostavien
-tapausten todelliset toimimiehet, -- kaikki nämä hetken kirjat, joiden
-luku yhä lisääntyy sivistyksen levitessä, ovat meidän aikakautemme
-erikoisomaisuutta; meidän täytyy olla niistä hyvin kiitollisia ja
-syvästi hävetä, ell'emme käytä niitä hyvin. Mutta me käytämme niitä
-mahdollisimman huonosti, jos sallimme niiden anastaa todellisten
-kirjojen paikan; sillä tarkemmin sanoaksemme eivät ne olekaan kirjoja,
-vaan kauniiseen paino-asuun laitettuja kirjeitä tai sanomalehtiä.
-Ystävämme kirjeet voivat olla varsin miellyttäviä tai välttämättömiäkin
-hetkellään, mutta ansaitsevatko ne säilyttämistä vaiko eivät, on toinen
-kysymys. Sanomalehti on erinomaisesti paikallaan aamiaispöydässä,
-mutta sitä ei tosiaankaan tule lukea koko päivää. Samaten on laita sen
-pitkän kirjeen, joka, vaikka onkin sidottu kirjaksi, niin huvittavasti
-kertoo majataloista ja teistä ja ilmoista viime vuonna siellä ja
-siellä, tai joka taritsee hauskan jutun tai selvittää siinä tai siinä
-tapauksessa sattuneita todellisia seikkoja; ja kuinka arvokas hetken
-käyttöön moinen kirja saattaakin olla, niin ei se missään tapauksessa
-voi olla mikään "kirja", eikä ainakaan kirja, jota varsinaisessa
-mielessä kannattaisi "lukea". Kirja ei olemukseltaan ole puhuttu asia,
-vaan kirjoitettu asia, joka on kirjoitettu ei vain ilmoittaakseen
-jotakin, vaan pysyäkseen ja säilyäkseen. Tuollainen pakinakirja
-painetaan vain siksi, ett'ei sen tekijä voi puhua tuhansille ihmisille
-yht'aikaa; jos hän voisi, tekisi hän sen -- kirja on siis vain hänen
-äänensä _monistus_. Sinä et voi keskustella Indiassa oleskelevan
-ystäväsi kanssa; jos voisit, niin sinä sen tekisit; sen sijaan sinä
-kirjoitat, mutta se on vain äänen _siirtämistä_ paikasta toiseen.
-Kirjaa ei sitävastoin kirjoiteta yksinomaan äänen monistuksen eikä sen
-siirtämisen, vaan sen ikuistamisen takia. Tekijällä on sanottavana
-jotakin, jota hän pitää totena ja hyödyllisenä tai välttämättömänä ja
-kauniina. Mikäli hän tietää, ei ole kukaan vielä ennen häntä siitä
-puhunut; mikäli hän tietää, ei kukaan muu osaa siitä siten puhua. Hän
-katsoo siis olevansa velvollinen sanomaan sen, kaikissa tapauksissa
-selvästi ja täsmällisesti ja, jos hän voi, myöskin sulosointuisesti.
-Ikäänkuin elämänsä koko tuloksena pitää hän sitä sinä asiana tai
-sinä asiaryhmänä, joka on ilmoitettu hänelle; -- pitää hän sitä sinä
-totisen tiedon tai tajuamisen palasena, jonka hänen osalleen tullut
-auringonpaiste ja maa on tehnyt hänelle mahdolliseksi saavuttaa. Hän
-ikuistuttaisi sen mielellään kaikiksi ajoiksi; hän kaivertaisi sen
-kallioon, jos voisi, sanoen: "Tämä on minun parhaani; muutoin olen
-minä syönyt, juonut, nukkunut, rakastanut ja vihannut samoin kuin
-kaikki muutkin; minun elämäni oli kuin sumua, eikä sitä ole enää; mutta
-tämän minä näin ja tunsin; tämä, jos minusta mikään, on muistamisen
-arvoista." Tämä on hänen "kirjoituksensa"; se on hänen pienen
-inhimillisen kykynsä ja hänelle annetun totisen tajuamisen mukainen
-muistokirjoitus tai pyhä sana. Se on "kirja".
-
-89. Tämänlaatuisia kirjoja ovat kaikkina aikoina kirjoittaneet
-suurimmat miehet: -- suuret kirjailijat, suuret valtiomiehet ja suuret
-ajattelijat. Kaikki nämä kirjat ovat valittavissasi; ja elämä on lyhyt.
-Sinä olet kuullut tämän ennenkin; -- mutta oletko sinä mitannut ja
-jakanut sen lyhyen elämän ja sen mahdollisuudet? Tiedätkö, että jos
-sinä luet tämän, et sinä voi lukea tuota -- ett'et sinä huomenna enää
-voi voittaa takaisin tänään menettämääsi? Pysähdytkö sinä lavertelemaan
-palvelustyttösi tai tallirenkisi kanssa silloin kun sinä saat puhella
-kuningatarten ja kuninkaiden kanssa? Tai mielisteletkö itseäsi
-sillä, että sinä vain arvokkaasti tajuten omat kunnioitusoikeutesi
-tungeskelet nälkäisen ja typerän joukon kanssa saamaan _sisäänpääsyn_
-tänne ja _puheillepääsyn_ tuonne, sillä välin kun tämä ikuinen hovi
-on sinulle avoinna seurueineen, avarana kuin maailma, moninaisena
-kuin sen vaiheet, kaikkien aikojen hienoimpana ja mahtavimpana? Sinne
-voit aina päästä; siellä voit oman mielesi mukaan valita ystäväsi
-ja arvosi; ja jos kerran olet siihen hoviin päässyt, ei sinua voida
-sieltä koskaan ajaa pois muutoin kuin omasta syystäsi; ylimyksellinen
-seurapiirisi vahvistaa sinun synnynnäistä ylimyksellisyyttäsi, ja niitä
-vaikuttimia, jotka ajavat sinut tavoittelemaan korkeata paikkaa elävien
-yhteiskunnassa, arvostellaan, katsoen kaikkeen niiden totuuteen ja
-vilpittömyyteen, sen aseman mukaan, minkä sinä haluat saavuttaa näiden
-kuolleiden seurassa.
-
-"Sen aseman, minkä sinä haluat", ja aseman, jonka sinä _itse itsellesi
-valmistat_, täytyy minun lisätä, sillä -- huomaa hyvin -- tämä
-menneisyyden hovi eroaa sikäli kaikesta elävästä ylimyksellisyydestä,
-että se on avoinna vain työlle ja ansiolle, eikä millekään muulle. Ei
-ole rikkaus lahjova, ei nimi peljästyttävä, ei mikään juoni pettävä sen
-elyseolaisten porttien vartijaa. Syvimmässä merkityksessä ei kukaan
-alhainen eikä typerä henkilö pääse sisään. Tämän hiljaisen Faubourg
-St. Germainin ovella tehdään vain lyhyt kysymys; "Ansaitsetko sinä
-sisäänpääsyn?" Mene. Pyritkö jalojen miesten seuraan? Jalostu itse, ja
-sinä pääset sinne. Haluatko puhella viisaan kanssa? Opi ymmärtämään
-hänen sanojaan ja sinä kuulet hänen äänensä. Mutta et muutoin. Ell'et
-tahdo kohoutua meidän luoksemme, emme me voi alentua sinun tasollesi.
-Elävä aatelismies voi osoittaa sinulle kohteliaisuuttaan, elävä
-filosofi voi nähdä paljon vaivaa selvittäessään sinulle ajatustaan;
-mutta täällä ei teeskennellä eikä selitellä; sinun täytyy nousta
-meidän ajatustemme tasalle, jos tahdot niistä iloita, ja yhtyä meidän
-tunteisiimme, jos tahdot nauttia seurastamme.
-
-90. Sinä voit lukea kaikki British Museumin kirjat -- jos ikäsi vain
-siihen riittäisi -- ja kuitenkin jäädä ylen "sivistymättömäksi",
-kehittymättömäksi ihmiseksi; mutta jos sinä luet kymmenen sivua
-hyvää kirjaa, kirjain kirjaimelta, se on: todellisella tarkkuudella
--- olet sinä siitä lähtien jossakin määrin sivistynyt ihminen. Koko
-eroitus sivistyksen ja ei-sivistyksen välillä -- mikäli se koskee
-vain sen älyllistä puolta -- on tässä tarkkuudessa. Sivistyneen,
-hyvin kasvatetun miehen ei tarvitse osata monia kieliä -- ei tarvitse
-osata puhua muuta kuin omaa kieltänsä -- ja hän on saattanut lukea
-vain muutamia kirjoja. Mutta kielen, jonka hän tuntee, tuntee hän
-perinpohjin; sanat, jotka hän lausuu, ääntää hän oikein; hän tajuaa
-ennen kaikkea sanojen ylimyksellisyyden, tuntee oikeata perua ja
-vanhaa verta olevat sanat ensi silmäyksellä ja osaa eroittaa ne
-uudenaikaisista alhaisosanoista; hän muistaa niiden kaikki esi-isät,
-niiden sukulaisuussuhteet ja niiden etäiset heimolaiset ja hän tietää
-alat, joilla niiden käyttö on sallittu ja ne palvelukset, joita ne
-suorittavat kansallisen sana-aatelin parvessa kunakin aikana ja
-kussakin maassa. Mutta sivistymätön, huonosti kasvatettu henkilö
-saattaa hyvän muistinsa avulla oppia monia kieliä ja puhua niitä
-kaikkia, eikä kuitenkaan tuntea sanaakaan niistä -- niin, ei sanaakaan
-edes omasta kielestään. Tavallinen valpas ja lahjakas merimies
-saattaa kielen puolesta tulla toimeen useimmissa satamissa, joissa
-hän nousee maalle; mutta hänen on tarvis ääntää vain yksikin lause
-jostakin kielestä, ja hänet huomaa heti sivistymättömäksi henkilöksi;
-samaten voi jo korostus tai tapa ääntää yksikin lause heti paljastaa
-sivistyneen henkilön. Tämän tuntevat niin syvästi ja tunnustavat niin
-ehdottomasti sivistyneet ihmiset, että väärä korostus tai tavunkin
-erehdys on omiansa jokaisen sivistyneen kansan eduskunnassa iki-ajoiksi
-osoittamaan sellaisen henkilön alemmalle sivistystasolle.
-
-91. Niillä nyky-aikaisilla orja- ja hulluraukoilla, jotka laahauttavat
-itseänsä karjan tai puupölkkyjen lailla läpi maiden, joissa he
-kuvittelevat käyneensä, ei voi olla pienintäkään aavistusta siitä
-monipuolisesta huvista ja niistä iloisista toiveista, mitkä liittyivät
-matkavaunun valitsemiseen ja järjestämiseen muinoisina aikoina. Ensiksi
-esiintyivät rakennetta koskevat kysymykset kestävyydestä ja keveydestä
-sekä henkilöitten ja tavarain varmasta ja soveliaasta asettelemisesta
-ja jakamisesta; sitten suunniteltiin se mahtava yleisvaikutus, jonka
-piti hämmästyttämän töllisteleviä katsojajoukkoja; sitten järjestettiin
-ovelasti varastopaikkoja istuinten alle, salalaatikoita akkunain
-puitteiden peittoon, näkymättömiä onkaloita täytteen alle, jotka
-kaikki olivat tomuntiiviit ja joihin pääsi vain salaisten rakojen
-tai Aladdinin lasku-ovien tapaisten lumoluukkujen kautta; sitten
-kiinnitettiin korvalliset niin ett'eivät ne päässeet liikkumaan; sitten
-pyöristettiin kaikki kulmat mukavaa lepoa varten; sitten kiinnitettiin
-taitavasti akkunaverhot ja niiden vetonauhat; akkunat istutettiin
-paikoilleen, sillä siitä riippui itse asiassa puolet vaunumatkan
-viehätyksestä; ja koko tämä pieneen alaan kasattu komeus sovitettiin
-sen henkilön vaatimusten mukaan, joka todennäköisesti tulisi istumaan
-vaunuissa, tuossa pienessä huoneessa, joka viiden, kuuden kuukauden
-aikana tulisi olemaan hänen varsinaisena kotinaan, -- kaikki tämä
-oli jo itsessään oikea mielikuvitusmatka, kaikkine todellisen matkan
-viehätyksineen, mutta ilman sen ikävyyksiä...
-
-Näin tukevasti varustetuille ja tavaroiden lisäksi kuudelle, jopa
-useammallekin henkilölle aijotuille perhevaunuille tarvittiin
-välttämättä neljä hevosta, jos mieli niiden liikkua edes kutakuinkin
-nopeasti; ja puoli tusinaa moisia valjakkoja pidettiinkin aina varalta
-jokaisessa postitalossa. Vaikka nyky-aikaisen lukijan lieneekin
-yhtä vaikeata kuvitella tätä aikaa, jolloin matkustus tapahtui niin
-kehittymättömällä ja kömpelöllä tavalla ja jolloin koko toimitus,
-vaikk'ei siitä olekaan vielä kovin kauvan, muistutti saksien ja
-goottien vaelluksia, niin älköön hän kuitenkaan luulko minun puhuvan
-puuta heinää sitä kuvatessani.
-
-Ranskalaiset hevoset -- ja seikka oli jokseenkin sama kaikilla
-suurilla europalaisilla kulkureiteillä -- olivat vankasti hölköttäviä,
-väkeviä vetohevosia, jotka hyvin täyttivät tehtävänsä, jopa ylikin,
-ruokkoamattomia, pitkähäntäisiä, hyvänsävyisiä, jotka hirnahtelivat ja
-kujeilivat keskenään niin usein kuin vain saivat siihen tilaisuutta;
-lisäksi olivat ne kestäviä ja tasaisia työssään, enimmäkseen
-totellen jo pelkkää huutoa, sillä vain selvyyden vuoksi tarvittiin
-ohjaksia; ruoskaa ei niiden tarvinnut koskaan maistaa, ja sitä
-käytteli ajomies vain ilmaistakseen tyytyväisyyttään itseensä ja
-hevosiin, antaakseen tietä tukkeaville vaunuille merkkejä väistymään
-syrjään, ja julistaakseen niiden kylien ja kaupunkien asukkaille,
-joiden läpi lasketettiin päivän kuluessa, että korkea-arvoiset
-henkilöt kunnioittivat heitä ohimenevällä läsnä-olollaan. Jos kaikki
-oli niinkuin olla piti, ajoi noita neljää hevosta yksi mies, joka
-ratsasti toisella aisahevosella; mutta jos hevoset olivat hyvin nuoria
-tai ratsastaja tottumaton, istui toinen mies etuhevosen selässä,
-Tavallisesti saatiin kuitenkin neljä varmaa ja säyseätä hevosta ja
-oivallinen ajaja, joka oli harvoin juovuksissa, mutta usein sensijaan
-varsin nuori, koska vanhemmat ja väkevämmät miehet voivat edullisemmin
-tehdä muuta työtä, ja kuka reipas nuori ratsastaja tahansa saattoi
-ohjata noita työhönsä tottuneita ja sävyisiä hevosia, hän kun lisäksi
-painoi vähemmän niiden selässä. Puolet ratsastajan painoa oli hänen
-saappaissaan, joita usein kuljetettiin sidottuina molemmin puolin
-satulaa kuin kahta sankoa, ja sitten kun hevoset oli valjastettu
-vaunujen eteen, nousi ajomies väli-aisalle ja keinotteli jalkansa ja
-säärensä saappaisiin.
-
-Tuskin vähemmän virallisen leiman kuin ajomiehet antoi
-paremmanpuoleisille matkavaunuille niiden sanansaattaja tai oikeammin
-sanoen etulähetti, jonka varsinaisena tehtävänä oli ratsastaa edellä
-tasaista ravia ja tilata hevosia postitaloista, niin että ne olivat
-valmiiksi valjastetut vaihdettaviksi, eikä aikaa tarvinnut hukata
-taipaleiden välillä. Hänen korkeampana toimenaan oli myös kaikkien
-ostosten suorittaminen ja laskujen maksaminen, säästääkseen perheeltä
-turhia vaivoja ja pieniä ikävyyksiä sekä lopuksi huolen ja vaikeuden
-puhua ranskaa tai muita vieraita kieliä. Lisäksi tunsi hän jokaisen
-kaupungin kaikki hyvät majatalot ja jokaisen majatalon kaikki hyvät
-huoneet, niin että hän saattoi jo etukäteen kirjoittamalla tilata
-kaiken sen, mikä parhaiten sopi hänen palvelemalleen perheelle. Jos
-hän oli älykäs mies ja ensimäisen luokan etulähettejä, tunsi hän
-myös tarkoin kunkin kaupungin nähtävyydet sekä kaikki ne salaiset
-keinot ja koukut, joita käytettiin saadakseen nähdä sellaistakin,
-mitä ei näytetty kenelle tahansa. Kuten lukija muistanee, ei Murrayn
-matkakäsikirjoja ollut vielä siihen aikaan olemassa, ja siksi toimitti
-sanansaattaja yksityisen matkakäsikirjan virkaa, ja tiesi, jos hän
-hyvin oivalsi asiansa, ei vain sen, mikä oli näkemisen arvoista, vaan
-myöskin mitä kukin mieluimmin halusi nähdä; tämän mukaisesti antoi
-hän myös ohjeitaan palveleville oppaille ja puuttui asiaan ikäänkuin
-korkeampana voimana vain silloin kun vaikeuksia esiintyi ja hänen
-sovittelunsa kävi välttämättömäksi maksuun tai käyttäytymiseen nähden.
-Hän seurasi säännöllisesti naisia näiden myymäläretkeilyillä, vieden
-heidät aina kaikkein hienoimpiin liikkeisiin ja tinkien tavaroiden
-hintaa määrään, joka hänestä näytti kohtuulliselta. Lopuksi tunsi
-hän luonnollisesti kaikki muut ensimäisen luokan sananlennättäjät
-matkan varrella ja ilmoitti, jos niin haluttiin, ketä muita arvokkaita
-henkilöitä, paitsi matkustajaa itseään, oli sattunut pysähtymään samaan
-majataloon.
-
-92. Polignyn kylä tai maalaiskaupunki, jonka muodostaa ryhmä hyvin
-rakennettuja vanhoja kivitaloja puutarhoineen ja hedelmälehtoineen
-ja jonka halkaisee jonkunlainen kaduksi yrittelevä kujanne, leviää
-Juravuorten juurella erään pienen laakson aukeamassa, joka Yorkshiren
-tai Derbyshiren kalkkiseuduilla olisi nuokkuvien jyrkänteiden väliin
-ahtautunut rotko ja jonka pohjalla hyppelisi reipas, soliseva puro,
-mutta joka täällä Juravuorilla on etäisyyteen pakeneva, eri korkeuksiin
-kohoaville pengermille asettautuneiden pelto- ja puutarhatukkujen
-muodostama teateri; terävätorninen luostari kohoaa sen syvänteessä,
-ja siististi rakennettuja talonpoikaismajoja, kodikkaita pikku pesiä,
-kyyhöttää niityn reunamilla ja kallion ulkonemilla; mutta puroa ei näy,
-eikä lähteitäkään, eikä tapaa pienintäkään järjellistä syytä, minkä
-vuoksi niitä ei näkyisi, ell'eihän, että Jumala on niin tahtonut.
-
-"Etäisyyteen" pakeneva, sanoin -- ehkäpä peninkulman verran kumpujen
-sekaan, ulommaisesta tasangosta lukien; ja laakson leikkaa puolen
-peninkulman pituinen poikki-aukeama, joka sallii suuren Pariisista
-Geneveen johtavan maantien oikullisin polvekkein ja viattomin
-tempuin kiemurrella kalliopengermiä ylös, tuolloin tällöin päätyen
-paikalle, mihin saapumisestaan sillä ei ollut aavistustakaan, ja aivan
-sekapäissään tähystellen kohtaa, mihin sen siitä olisi meneminen;
--- heittäen jäähyväiskatseen Burgundian tasangolle, joka leviää sen
-pakenevien polvekkeiden takana, kunnes se vihdoin erään halenneen
-jyrkän kallion kohdalla törmää suoraan ylös rotkon rinnettä ja
-kulkee sitten pitkin sen reunaa paikassa, missä rotko sulkeutuu yhtä
-oikullisesti kuin se äsken oli avautunut, ja hämmästynyt matkustaja
-on ikäänkuin taikaiskusta jälleen tasangolla, mutta korkeammassa
-maailmassa. Maailmassa tasaisten kallioiden, joiden pinta rouheutuu
-kellertäväksi mullaksi, ja siihen on juurtunut ohut, mutta voimakas
-ruohomatto ja sinne tänne siroiteltuja pensaikkoja, kun taas etäämpänä
-siintävä kuusirivi nousee tuon tuostakin näkyviin, ja sen yläpuolella
-häilähtelee, jos ilta tai aamu on kirkas, kapea hopeanhohtava
-pilventapainen.
-
-Nämä Juravuorten alkuseudut eroavat monella miellyttävällä tavalla
-Ingleboroughin ympärillä leviävistä kalkkikivitasangoista, jotka ovat
-niiden englantilaisia vastineita. Yorkshiren nevat ovat enimmäkseen
-sata tai kaksisataa jalkaa korkeammalla, ja niitä huuhtelevat
-sadekuurot ja pieksee väkevä, melkein herkeämättä puhaltava tuuli.
-Ne hajoavat avaroiksi kentiksi irtonaisine kallionlohkareineen ja
-rosoisine liuskakivirinteineen, mitkä väliin vaihtuvat hiekkaan ja
-hiekkakivestä muodostuneeseen saveen, jotka elättävät pitkää ruohoa
-ja tuolloin tällöin ympäröivät jotakin lamparetta, väkevän tuulen
-estäessä nousemasta pienimmänkin ilahuttavan jäljen puusta, paitsi
-muutamia suojaisia kolkkia, missä on voitu harjoittaa istutustyötä.
-Mutta Juravuorten taivas on yhtä tyyni ja kirkas kuin muunkin Ranskan;
-jos päivä on sees tasangolla, on niin laita myös rajakukkuloilla;
-Juravuoria, jotka kokoonpanoltaan ovat kalkkia ja marmoria, kyntävät
-sateet ja tuulet sangen omituisiin halkeamiin ja uurteihin, mutta ne
-rikkoutuvat harvoin ja ovat jo aikoja sitten peittyneet joko metsän
-kukkiin tai lyhyeen, mehevään ruohoon ja kaikkiin auringonpaistetta
-rakastaviin kasveihin. Puhdas ilma, joka säilyttää puhtautensa myös
-alemmilla harjuilla, noin tuhannen jalkaa merenpintaa ylempänä, huokuu
-niiden suloisimpia tuoksuja ja loistaa mitä kirkkaimpia värejä, ja
-talvi valmistaa niille leposijan lumen valkoisen, suojelevan vaipan
-alle.
-
-Vielä suurempi ja omituisempi erilaisuus näytäksen jokien
-järjestelmässä. Miten ne häviävätkin ja kätkeytyvätkin ja
-pienenevätkin, huomaa ne sentään aina varsin selvästi Yorkshiren
-nevoilla; näkee paikat, missä ne olivat eilen, uomat, mihin ne tulevat
-ensi sadekuuron jälkeen juoksemaan, ja tuo ojanne tämän kallion
-kupeella tai sen huipulta kuuluva solina saattaa matkustajan aina
-ihmetellen kysymään, että ollaanko sitä tässä nyt Airen lähteillä
-tai Ribblen ylähaaraumilla tai Bolton Stridin alkupäässä tai niiden
-hopearihmojen lähettyvillä, jotka sitten kutoutuvat Teesiksi.
-
-Mutta ei tuulen suhina, ei purojen eikä virtojen solina eikä loiske
-eikä laulu häiritse Juran avonaisten seutujen lumottua hiljaisuutta.
-Sadepilvi sulkee sen kalliot syliinsä ja kastelee sen kedot; mutta se
-vilahtaa ohi, ja tuntia myöhemmin on kallio jälleen kuiva, ja vain
-kastehelmiä kimaltelee poimulehden säiliöissä, -- mutta puroista ja
-ojanteista -- ei jälkeäkään, ei eilen, eikä tänään, eikä huomenna.
-Näkymättömistä halkeamista ja vain hienon kalvon peittämistä raoista
-on vesi valunut pois kalliolta ja kedolta, ja vasta syvällä päälaakson
-pohjassa virtaa suuri joki, joka pysyy aina kaltaisenaan.
-
-93. Oletko konsanaan kuullut puhuttavan mistään niin surkeamaineisesta
-kuin on se mielikuvituksen sikiö, jolle on annettu nimi "viisasten
-kivi?" Taikakalua, joka muuttaisi halvan metallin jaloksi metalliksi,
-ei luonto tunne; eivätkä sitä muut kuin hullut etsisikään. Sen sijaan
-on luonto antanut meille taikakalun, joka voi muuttaa alhaisia sieluja
-jaloiksi sieluiksi! Ja se on tosiaankin "viisasten kivi", mutta se on
-kivi, jonka rakentajat hylkäävät.
-
-Jos olisi Kaliforniassa tai Australiassa kaksi laaksoa ja niiden
-pohjalla kahta erilaista soraa; ja jos sinä toisesta virranuomasta
-aivan puhtaan sattuman oikusta osuisit keksimään kultamöhkäleitä;
-ja toisesta uomasta, täysin varmasti ilman sattuman apua, voisit
-poimia pieniä lippaita, joissa olisi pitkää ikää ja lepoa
-lahjoittavia taikakaluja, ja alabasteri-astioita, jotka sisältäisivät
-niin kallisarvoisia voiteita, että ne voittaisivat arabialaisen
-kerjäläismunkinkin öljyt ja että ne saattaisivat ei ainoastaan silmät
-näkemään, vaan myös sielun tietämään mitä tahansa se haluaisi -- niin
-mietin minä tässä juuri, kumpaisessako laaksossa olisi enemmän kaivajia?
-
-"Aika on rahaa" -- niin sanovat meidän kokeneet kauppiaamme ja
-taloustieteilijämme. Mutta kukaan heistä ei luullakseni kuoleman
-lähestyessä katso vastakohtaa oikeaksi väittämällä, että "raha on
-aikaa?" Ehkäpä lopultakin olisi sentään parasta heille, ett'eivät he
-muuttaisi niin paljoa ajastaan rahaksi, mikäli he eivät mahdollisesti
-voi muuttaa myös ijankaikkisuutta rahaksi! On kuitenkin paljon
-sellaista, joka on rahaa tai jota voidaan muuttaa rahaksi samassa
-merkityksessä kuin että aika on rahaa. Terveys on rahaa, lahjakkaisuus
-on rahaa, tieto on rahaa; ja kaikki sinun terveytesi, älysi ja tietosi
-voidaan vaihtaa kultaan, ja siten saavuttaa sairaan, höperön ja sokean,
-kultaan uppoavan vanhuuden onnellinen päämäärä; mutta kultaa ei voida
-vuorostaan muuttaa terveydeksi eikä älyksi jälleen.
-
-"Aika on rahaa"; sanat kaikuvat korvissani niin että tuskin voin
-jatkaa kirjoittamistani. Eikö siis ole olemassa mitään parempaa? Jos
-me osaisimme oikein ymmärtää, että aika on -- _itseänsä_, niin eikö
-se olisi tarkoituksenmukaisempaa? Sellaista, jonka menettäminen tai
-voittaminen olisi ehdotonta menettämistä tai täydellistä voittoa. Ja
-että samaten olisi otollista ostaa terveyttä ja tietoja rahalla, mikäli
-niitä voidaan sillä ostaa; mutta ei ostaa rahaa _niillä_?
-
-Tosin voidaan niitä ostaakin elämän alussa, vaikk'ei enää sen lopussa.
-Niitä voidaan aina ostaa muille, elleikään meille itsellemme. Sinä
-voit ostaa, ja vielä hyvin helposta hinnasta, elämää, ikuisen
-elämän, kristillisen uskosi mukaan (ja siinä on kauppa, joka sinulle
-kelpaa!) Mutta sinä voit myös ostaa pitkiä tiedon ja rauhan ja voiman
-ja rakkauden ja onnen vuosia -- varmasti ja kokonaan riippumatta
-uskosta tai mielipiteistä -- kaikille noille epätoivon täyttämille,
-kuihtuneille lapsille, jotka juoksentelevat kaduillamme.
-
-"Tuo nyt ei ainakaan ole mitään kansantaloutta." Anteeksi! Tuo
-lohduttava, lupaava sana: "Mitä hän kuluttaa, se pitää hänelle jälleen
-maksettaman", on yhtä kirjaimellisesti totta silloinkin kun se
-sovitetaan kasvatukseen; ei mitään rahankylvöä voida toimittaa niin
-varman ja suuren elonkorjuu voiton toivossa kuin tätä; mutta tästä
-rahankylvöstä puhuen pitää vain vieläkin enemmän kuin lihan kylvöstä
-paikkansa se, että "mitä sinä kylvät, ei ole nouseva oraalle, ell'ei se
-ensin _kuole_". Sinun täytyy unohtaa rahasi ja kaikki muut aineelliset
-etusi ja kasvattaa vain kasvatuksen vuoksi! Sillä muussa tapauksessa
-on se hyväkin, mitä sinä koetat toimittaa, myrkyttyvä, ja niin menevät
-sekä se että sinun rahasi hukkaan.
-
-Ja tämä on ollut todellisena syynä siihen, että me olemme tähän asti
-epäonnistuneet kasvatusyrityksissämme -- tulivatpa nämä sitten ylhäältä
-tai alhaalta. Ei ole ollut rehellistä pyrkimystä itsensä asian hyväksi
-sellaisenaan. Alemmat luokat huutavat kasvatusta sentähden, että ne
-luulevat heti sen saatuansa pakostakin joutuvansa kuulumaan ylempiin
-luokkiin. Nykyään vallitsee omituinen harhaluulo kansan syvissä
-riveissä -- ja niihin lasken minä ilman muuta, kuten hyvällä syyllä
-voin tehdäkin, kaikki meidän helppotajuiset taloustieteilijämme ja
-kasvattajamme -- että nimittäin _jokainen_ voi tulla ensimäiseksi, tai
-ainakin että yleisen rynnistyksen ja kilpailun tila, jolloin jokainen
-on vuorostaan joutuva päällimmäiseksi, on mainio ihanne-tila, ja
-että jos vain jokainen poikanulikka on asianmukaisesti saanut hyvän
-kasvatuksen, ei hän voi kerran olla keinumatta omissa vaunuissaan --
-sillä ei oteta lainkaan huomioon, mistä silloin saataisiin ajajia ja
-jalankävijöitä. Mutta minä sanon teille mitä vakavimmin -- ja minä
-puhun varman tiedon pohjalla -- että on parempi miehen olla oppimatta
-lainkaan lukemaan ja kirjoittamaan kuin saada kasvatuksensa moisissa
-merkeissä.
-
-Ensimäisenä ehtona, jotta kasvatuksesta olisi hyötyä, on selvään
-havaita, ett'ei kasvatus suinkaan ole keino päästä eteenpäin
-maailmassa, vaan keino tyytyväisenä pysyä siinä kerran saavuttamallaan
-paikalla; ja valtion antaman kasvatuksen ensimäisten alkeiden tulisi
-samoin eritotenkin pitää silmällä kunkin luokan saamaa hyötyä
-henkilöistä, jotka muodostavat valtion. Alimmasta ylimpään luokkaan
-asti tulisi jokainen tällä saarella syntynyt lapsi laillisesti
-velvoittaa oppimaan inhimillisen kasvatuksen yleiset perusteet,
-ja hänet tulisi kastaa -- ei muutamilla otsalle pirskoitetuilla
-vesipisaroilla -- vaan taivaallisen viisauden ja maallisen voiman
-pilvessä ja meressä.
-
-Tämän valtion huoltaman yleisen kasvatuksen perusteet olisivat lyhyesti
-seuraavat:
-
-Ensiksi. -- Ruumis pitää nuoruudessa tehtämän niin kauniiksi
-ja täydelliseksi kuin mahdollista, kokonaan riippumatta muista
-tarkoitusperistä. Jos sinä sitten haluat panna elävän olennon toimiin,
-jotka heikontaisivat sen ruumista ja lyhentäisivät sen elämää, niin
-sanon minä ensiksi, että sinun olisi parasta jättää moiset toimet
-sikseen; mutta jos sinä välttämättä haluat saada ne suoritetuiksi,
-niin anna ainakin tuon elävän olennon, jonka aijot tappaa, sitä ennen
-saavuttaa täysi ruumiillinen voimansa ja maistaa nuoruuden riemua ja
-kehittää sen kauneutta. Sitten voit myrkyttää hänet, jos niin haluat.
-Taloudelliselta kannalta on tämä järjestelmä viisaampi, sillä hänestä
-lähtee nyt henki hitaammin kuin jos sinä olisit alkanut jo hänen
-nuorena ollessaan; ja sinä saat suoritetuksi suuremman määrän työtä,
-joka monin kerroin korvaa hänen harjoittamisensa kulut.
-
-Opettakaa siis ensiksi terveyden lait ja ne ruumiinharjoitukset,
-joita ne vaativat; ja siksi tulee teidän koulujenne sijaita ulkona
-raittiin maaseudun puhtaassa ilmassa, ja niillä tulee olla ympärillään
-avaroita alueita vapaasti käytettävänään. Ratsastaminen, juoksu ja
-henkilökohtaiset harjoitukset, joissa rehellisesti hyökätään ja
-puolustaudutaan, samaten kuin soitanto muodostaisivat pää-osat tässä
-ruumiin kasvatuksessa.
-
-Lähinnä näitä ruumiinharjoituksia tulee opettaa ne kaksi ominaisuutta,
-jotka antavat sielulle sen sulon, nimittäin kunnioitus ja sääli.
-Niitä ei tosin voida kirjaimellisesti "opettaa", sillä ne ovat
-synnynnäisiä jokaiselle luonnostaan hyvälle ihmiselle, mutta niitä
-pitää kehittää, aivan samoin kuin ruumiin voimaa täytyy kehittää
-huolellisin ja herkeämättömin harjoituksin. Minä en ole koskaan
-voinut ymmärtää, miksi Goethe -- "Wilhelm Meisterissa" esittämässään
-kasvatussuunnitelmassa -- sanoo, ettei kunnioitus ole synnynnäistä,
-vaan että se on opittava ulkoapäin; minusta nähden on kunnioitus
-niin väkevä ihmishengen ominaisuus, että ell'ei ihmisillä ole muuta
-kunnioitettavaa, niin palvovat ne jotakin hullua tai kiveä tai kasvia.
-[Alituisesti saarnaamalla sitä vastaan voidaan kunnioitus tukahuttaa
-ja kiihoittaa julkeus huippuunsa, mutta vaistoa ei voida milloinkaan
-kokonaan hävittää.] Mutta kunnioituksen oikea opettaminen tarkoittaa
-sen kohdistamista oikeihin henkilöihin ja esineihin ennen kaikkea
-asettamalla nuorison opettajiksi henkilöitä, joita sen täytyy rakastaa
-ja kunnioittaa; sitten kokoamalla sen hyväksi menneiden aikain
-historiasta kaikki, mitä on ollut arvokkainta ihmistoiminnassa ja
-ihmistunteissa, ja aina kiinnittämällä sen huomiota moisiin esikuviin
-ja tekemällä niistä sen kilvoittelun etevin päämaali, ja lopuksi
-antamalla sen, mikäli se saattaa tapahtua, oikeudenmukaisesti tuntea,
-kuinka mitättömiä sen oma voima ja tieto ovat siihen verrattuina, mitä
-muut ovat kyenneet suorittamaan.
-
-Sääliä pitää toiselta puolen pääasiallisesti opetettaman tekemällä
-siitä rohkeuden vertainen kunnia-asia ja suomalla sille yhtä suurta
-arvoa, koska se itse asiassa onkin rohkeuden lisä ja todiste, niin
-että koulun kirjoittamattomassa laissa pidetään yhtä häpeällisenä
-julmuutta kuin pelkurimaisuuttakin. Miehelle sopimattomaksi rikokseksi
-pitää leimattaman heikommalle olennolle saatettu tuska, ja jokaista
-tilaisuutta pitää käytettämän nuorison totuttamiseksi velvollisuutensa
-mukaisesti antamaan käytännöllistä apua, ja sen tutustuttamiseksi
-niihin todellisiin suruihin ja onnettomuuksiin, joita niiden on niin
-vaikea käsittää, jotka riemuiten astuvat elämään, kärsimyksistä mitään
-tietämättä.
-
-Kunnioitusta ja sääliä tulee meidän siis ennen kaikkea opettaa, ja
-näiden ominaisuuksien lisäksi, ikäänkuin niiden siteeksi ja vartijaksi,
-totuutta henkeen ja puheeseen, ajatuksiin ja mielipiteisiin. Totuutta,
-vakavaa ja syvää totuutta, pitää tavoiteltaman kuin aarretta ja
-varjeltaman kuin ruunua.
-
-Tällainen totuuden teroittaminen, niin että se lopulta muuttuu
-tavaksi, on opettajan tärkeimpiä tehtäviä; ja sen pitää sisältymän
-kaikkiin kasvatuksen osiin. Ensiksikin täytyy teidän totuttaa lapsenne
-noudattamaan suurta tarkkuutta kaikissa esittämissään selonteoissa; se
-on nimittäin sekä kunnianasia että kieliharjoitus ja saattaa heidät
-kilpailemaan, ken totuuden paraiten puhuisi, katsoen sekä itse siihen
-tapahtumaan, joka heillä on kerrottavanaan tai esitettävänään, niin
-ett'eivät he salaa eivätkä liioittele mitään, että heidän käyttämiensä
-sanojen täsmällisyyteen; ja täten tekevät he totuuden täydellisen
-kielen koetuskiveksi -- mikä se itse asiassa onkin -- ja antavat
-siveellisen tarkoituksen voiman sanojen huolittelulle ja taiteelle,
-minkä jälkeen he sovittavat tämän tarkkuuden myös ajatuksen ja
-havainnon kaikkiin tapoihin, niin että he aina _ajattelevat_ asiat
-ja esineet sellaisiksi kuin ne todellisuudessa ovat ja _näkevät_
-ne sellaisina kuin ne todellisuudessa ovat, mikäli se on meidän
-vallassamme. Ja paljon on meidän vallassamme, sillä kaikki väärät
-ajatukset ja kaikki väärät huomiot johtuvat etupäässä siitä, että me
-ajattelemme sellaista, mikä ei meitä koske ja katselemme sellaista mitä
-meidän tekee mieli nähdä, sellaisen asemasta, mitä meidän tulisi nähdä.
-
-"Älä puhu muusta kuin siitä, minkä tunnet; älä ajattele muuta kuin
-sitä, mitä sinulla on edellytyksiä ajatella oikein; äläkä katsele
-vain sellaista, josta pidät, jos on muutakin nähtävänä": tämä on se
-oppi, joka on painettava nuorisomme mieliin, ja etupäässä meidän
-oman esimerkkimme ja itsehillintämme avulla. Älä milloinkaan opeta
-lapselle sellaista, mistä et itse ole varma; ja ennen kaikkea, jos
-sinä pyrit sen aivan nuorena ollessa painamaan jotakin sen mieleen,
-jotta nuoruuden herkkyys ja varhainen yhdistämiskyky sen sinne
-sitoisivat irroittamattomaksi, niin hanki ensin varmuus siitä, ett'et
-vain valhetta siten pyhittäisi. On aina olemassa enemmän ehdotonta,
-riidatonta tietoa kuin lapsi voi sen kyvyille soveltuvana oppia, ja
-siksi ei ole välttämätöntä opettaa sille mitään epäiltävää. On parempi
-sen jäädä tietämättömäksi tuhansista totuuksista kuin että yksikään
-valhe pääsee juurtumaan sen sydämeen.
-
-Tästä ja monista muista syistä tulee kasvatuksen pää-asiallisimpina
-aineina lähinnä historiaa olla luonnontieteet ja matematiikka;
-mutta näihin opinnoihin katsoen tulee teidän jakaa koulunne kolmeen
-ryhmään: yksi lapsille, jotka todennäköisesti ovat tuomitut elämään
-kaupungeissa, yksi lapsille, jotka tulevat elämään maalla ja yksi
-niille, jotka tulevat elämään merellä; näille viimeksimainituille
-aijottujen koulujen tulee luonnollisesti aina sijaita rannikolla.
-Lapsille, joiden elämä tulee kulumaan kaupungeissa, tulee
-opetusaineina, mikäli heidän taipumuksensa ja lahjansa sallivat, olla
-matematiikka ja taiteet; lapsille, jotka tulevat elämään maalla, pitää
-aineina oleman lintujen, hyönteisten ja kasvien luonnonhistoria ynnä
-maanviljelys käytännöllisesti opittuna; ja merimiehiksi varttuville
-lapsille tulee aineiden olla fysillinen maantiede, tähtitiede sekä
-merikalojen ja merilintujen luonnonhistoria.
-
-94. Rikosta ei voida estää rangaistuksella; se on aina keksivä jonkun
-rankaisemattoman, paljastumattoman muodon tai ilmauksen. Rikosta
-voidaan varmasti ehkäistä vain siten, ett'ei kukaan ihminen pääse
-kasvamaan rikokselliseksi; -- hävittämällä _tahdon_ syntiin, eikä vain
-sitä rankaisemalla sitten kun synti on tehty. Rikokset, suuret ja
-pienet, voidaan varmasti ehkäistä vain kasvatuksella -- ei yksin järjen
-kasvatuksella, joka monissa ihmisissä menee aivan hukkaan, toisissa
-vaikuttaen vahingollisesti, vaan sydämen kasvatuksella, joka on yhtä
-hyvä ja yhtä tarpeellinen kaikille.
-
-95. Milloin luulette lapsen kasvatuksen alkavan? Kuuden kuukauden
-vanhana voi se vastata hymyyn hymyllä ja kärsimättömyyteen
-kärsimättömyydellä. Se osaa tehdä huomioita, nauttia ja kärsiä syvästi
-ja jossain määrin tajunnallisestikin. Luuletteko ehkä, ett'ei se huomaa
-mitään eroitusta siinä, vallitseeko oivallinen järjestys kodissa ja
-onko kaikki siellä tyyntä ja hiljaista, ovatko sen isän ja äidin kasvot
-rauhalliset, onko sen korva tottunut heidän lempeisiin ääniinsä ja
-puhuttelevatko vieraatkin sitä ystävällisesti; vai heittelevätkö sitä
-sylistä syliin kovat ja välinpitämättömät tai turhamieliset ihmiset
-rappeutuneen talouden synkässä ympäristössä tai riehakkaan kodin
-meluavassa hälinässä? Siveelliset taipumukset määrätään, siitä ei voi
-olla epäilystä, etupäässä juuri näinä ensimäisinä mykkinä vuosina.
-Erikoisesti luulen minä puolestani, että tyyneys ja rauha ja sellaisten
-esineiden poistaminen, jotka huvittamalla lasta voivat vähentää sen
-tarkkaavaisuutta, niin että se häiriintymättä voi kiinnittää huomionsa
-pienimpiinkin näkyviin esineihin ympärillään, ovat suuressa määrin
-omiansa muodostamaan osan sen parasta ajatusvoimaa.
-
-96. Väistämättömänä lakina meidän heikolle inhimilliselle luonnollemme
-on, että taivas pakottaa sen ehdottomasti varhaisimman nuoruutensa
-kehitysaikana käyttämään mielikuvitustaan yhtä paljon kuin keuhkojaan
-ja sääriään; -- että sen on pakko kehittää keksimiskykyään kuten linnun
-siipiään; -- ett'ei minkään lahjoittamasi leikkikalun tuottama ilo
-voita sitä iloa, jonka lapset tuntevat kuvitellessaan olemattomia;
-eivätkä opettavimmatkaan tarinat, joita sinä saatat sepittää heille
-maailman ihmeistä, milloinkaan saavuta sitä mielenkiintoa, joka
-sisältyy lahjakkaan lapsen itsensä laatimaan kertomukseen ruusunlehden
-haaksirikosta puron pyörteissä.
-
-Erään ihmeellisimpiä todistuksia lapsen tarpeesta saada kehittää
-keksimis- ja uskomiskykyään -- sen _besoin de croire_, joka käy sen
-_besoin d'aimer'in_ edellä -- näet sinä siinä tavassa, millä sinä
-hävität niiden mielestä jonkun leikkikalun elävyyden antamalla sen
-noudattaa liian läheltä todellista elämää. Et koskaan näe lapsen
-valitsevan suosikikseen koneellista rottaa, joka osaa vipeltää yli
-lattian, tai villakoiraa, joka haukkuu -- tai taitoniekkaa, joka hyppii
-terästangoilla. Lapsi rakastuu liikkumattomaan esineeseen, rumaan
-esineeseen, usein myös sellaiseen esineeseen, joka meistä näyttää
-kokonaan turhanpäiväiseltä. Pieni serkkuni Lilly otti eräänä päivänä
-nukekseen puunpätkän, jonka päässä oli pyöreä oksa, -- hoiteli sitä
-mitä huolellisimmin en tiedä kuinka monen sairauden aikana, ja siinä
-erikoisen tärkeässä tilaisuudessa, jolloin nukelle oli tehtävä uusi
-yöpuku, taivutti hän äitinsä pään lähemmäksi, uskoakseen hänelle
-kainosti kuiskaten seuraavaa: "Äiti, ehkä on parasta, ett'ei tehdä
-lainkaan hihoja, koska ei Bibseyllä ole käsiä, eikä se sentähden niistä
-pitäisi."
-
-97. Älä luule voivasi tehdä tyttöä viehättäväksi tekemättä häntä
-onnelliseksi. Sinä et voi millään tavalla muuttaa hyvän tytön
-luontoa -- sinä et voi millään tavalla tukahuttaa niitä vaistoja,
-jotka kutsuvat häntä rakkauteen ja ponnistuksiin -- ilman että se
-lähtemättömin kirjaimin kaivertuu hänen kasvoihinsa ja tuo niihin
-kovuuden, joka on sitäkin tuskallisempi nähdä, kun se ryöstää
-kirkkauden viattomuuden silmistä ja sulouden hyveen otsalta.
-
-Naisellisten kasvojen täydellinen sulous voi johtua ainoastaan siitä
-ylevästä rauhasta, joka perustuu onnelliseen ja hyödylliseen elämään
--- hempeäin muistojen täyttämään, ja tämän rauhan yhtymisestä siihen
-vieläkin ylevämpään lapsellisuuteen, joka on yhä täynnä luottamusta ja
-lupausta; -- joka samalla kainona ja iloisena aina herättää toivon yhä
-paremmista voitoista ja saavutuksista. Siellä ei ole vanhuutta, missä
-tämä lupaus on vielä säilynyt.
-
-Sinun velvollisuutesi on siis ensiksi kehittää hänen ruumiillista
-olemustaan, ja sitten, mikäli hänen vahvistuvat voimansa sallivat,
-täyttää ja kasvattaa hänen sieluansa kaikella sillä tiedolla ja
-kaikilla niillä ajatuksilla, jotka ovat omiansa tukemaan hänen
-luonnollista oikeudentunnettaan ja jalostamaan hänen luonnollista
-rakkaudenvaistoaan.
-
-Kaikkea sellaista tietoa on hänelle annettava, joka tekee hänet
-kykeneväksi ymmärtämään, jopa avustamaankin miesten työtä; mutta
-sitä ei ole annettava vain paljaana tietona, -- ei niin kuin olisi
-se tai voisi olla hänelle oppi-aineena, vaan ainoastaan opastuksena
-tunteelle ja arvostelulle. Hänen ylpeytensä tai täydellisyytensä
-päämääränä ei sillä seikalla sellaisenaan ole mitään merkitystä,
-osaako hän useita kieliä vaiko vain yhtä; mutta erinomaisen tärkeätä
-on, että hän osaa olla hyväntahtoinen muukalaista kohtaan ja että
-hän ymmärtää vieraan kielen kauneuden. Ei merkitse mitään hänen
-omaan arvoonsa tai hänen omaan arvokkaisuuteensa nähden, tunteeko
-hän tätä tai tuota tiedettä; mutta erinomaisen tärkeätä on, että
-hän on hankkinut itselleen tavan ajatella oikein, että hän tajuaa
-luonnonlakien tarkoituksen, väistämättömyyden ja rakkauden ja että
-hän voi seurata ainakin yhden tieteellisen tutkimusalan polkuja aina
-sen nöyryyden laakson kynnykselle asti, jonne vain viisaimmat ja
-jaloimmat miehet pääsevät, tunnustaen ijäti olevansa vain lapsia,
-jotka poimivat kiviä rajattomalta rannalta. Ei merkitse paljoa,
-kuinka monen kaupungin aseman hän tuntee tai kuinka monen tapahtuman
-vuosiluvusta tai kuinka monen kuuluisan henkilön nimestä hän on
-selvillä -- ei ole lainkaan kasvatuksen tarkoituksena tehdä naisesta
-hakemistokirjaa; mutta erinomaisen tärkeätä on, että hän oppii koko
-olemuksellaan tunkeutumaan siihen historian kohtaan, jota hän lukee,
-eloisasti ja voimakkaasti toistamaan sen tapahtumat omassa kirkkaassa
-mielikuvituksessaan, tarkalla vaistollaan tajuamaan sen kiihkeät
-kohtaukset ja näytelmälliset suhteet, jotka historiankirjoittaja liian
-usein himmentää omilla mietelmillään ja rikkoo omilla järjestelyillään;
-hänen tulee havaita jumalallisen palkinnon salattu tasapuolisuus ja
-läpi pimeydenkin nähdä sen tulikutomuksen kohtalokkaat langat, jotka
-sitovat hairahduksen sovitukseen. Mutta ennen kaikkea tulee hänen oppia
-avartamaan tunne-alttiutensa rajoja, kunnioittaen sitä historiaa,
-joka ikuisiksi ajoiksi muodostuu sen silmänräpäyksen kiitäessä ohi,
-missä hän itse rauhassa elää, ja sitä nykyistä onnettomuutta, jota,
-jos hän vain oikein siitä huolehtisi, ei enään senjälkeen esiintyisi.
-Hänen pitäisi kuvitella, mitä vaikutusta sillä saattaisi olla hänen
-ajatuksiinsa ja käyttäytymiseensä, jos hänet joka päivä asetettaisiin
-katselemaan kärsimyksiä, jotka eivät sen takia ole vähemmän todellisia,
-että ne ovat kätkettyjä hänen katseiltansa. Hänen tulisi edes joten
-kuten oppia näkemään sen pienen maailman mitättömyys, missä hän elää ja
-rakastaa, verrattuna siihen maailmaan, missä Jumala elää ja rakastaa;
--- ja juhlallisesti tulisi häntä opettaa pyrkimään siihen, ett'eivät
-hänen hurskaat ajatuksensa olisi heikkoja niiden seikkojen lukuun
-nähden, jotka niihin sisältyvät, tai ett'ei hänen rukouksensa olisi
-veltompi silloin kun hän pyytää hetkellistä lievitystä puolisonsa tai
-lapsensa tuskiin, kuin silloinkaan kun hän rukoilee niiden monien
-puolesta, joilla ei ole ketään rakastavaa olentoa hoivanaan ja
-"kaikkien niiden puolesta, jotka ovat epätoivossa ja raskautetut".
-
-98. Huolimatta kaikesta siitä ulkokultaisuudesta, johon julmat, typerät
-tai kavalat ihmiset tekevät itsensä vikapäiksi alituisesti puhuessaan
-"velvollisuudesta tyytyä siihen osaan, jonka Kaitselmus on kullekin
-määrännyt", on sentään hitunen syvintä ja pyhintä totuutta tässä
-sanassa, ja siitä saa se sen voiman, joka sillä vieläkin on, vaikka
-sitä lakkaamatta hokevatkin säälimättömät ja ymmärtämättömät huulet ja
-vaikka sen kätkevätkin syvyyksiinsä epäilevät ja katkeroituneet sydämet.
-
-Ell'ei tosiaankaan tehtäisi vähintäkään yritystä heidän varhaisimman
-kasvatuksensa aikana määritellä, mihin toimiin kansan nuorukaisista
-kukin yksilöllisesti soveltuu, tai ell'ei lainkaan huolittaisi asettaa
-niitä, jotka eittämättömästi ovat osoittaneet kykyä erikoisiin
-tehtäviin, niille paikoille, jotka he parhaiten voivat täyttää -- niin
-silloin olisi mitä julkeimpia ja hävyttömimpiä tapoja, millä voidaan
-Jumalan nimeä väärin käyttää, sanoa hurjan kilpailun ja taistelun
-aikaansaamaa yhteiskunnallisen järjestyksen ja elämän surkeata
-sekamelskaa Kaitselmuksen työksi. Mutta jos oikealla hetkellä vakavasti
-yritetään hankkia nuorisolle, sen kykyjen mukaan, työtä, johon se
-parhaiten soveltuu, luulen minä lopulta sen järjestelmän osoittautuvan
-parhaaksi, joka vähiten herättää ajatuksia yhteiskunta-elämän tulevasta
-tavattomasta edistyksestä.
-
-Edistyksen oikea tarkoitus, jota ei ihmisten voiman ja onnen nimessä
-voida kieltää, ei ole korkeampien asemien ja arvojen valloittamiseksi
-käydyn taistelun telmeessä ja levottomuudessa, vaan siinä, että
-asteettain parannetaan keinoja sen elämän tarkoituksen täyttämiseksi,
-jonka olemme valinneet tai jonka olosuhteet ovat meille määränneet.
-Minä luulen sentähden, ett'ei työmiehen kunnianhimon päämääränä
-pitäisi oleman mestariksi pääseminen, vaan jokapäiväinen yhä
-hienostuneemman ja yhä esikuvallisemman taitavuuden hankkiminen
-omassa ammatissaan, palkkansa säästeliäs käyttäminen, niin että hän
-vähitellen rikastuttaisi ja somistaisi kotiansa yhä valikoidumpaan,
-vankempaan ja mukavampaan suuntaan, ja että hän kykenisi varaamaan
-onnellisen vanhuutensa täydelliseksi turvaksi summan, joka tekisi
-hänet riippumattomaksi vain sairaille ja rutiköyhille tarkoitetusta
-avusta, ja joka myös riittäisi auttamaan hänen lapsiaan sellaiseen
-asemaan elämässä, mikä vastaisi hänen omaa asemaansa. Ell'ei hänen
-palkkansa riitä kaikkeen tähän, on se suhteettoman pieni; mutta
-jos se on saavuttanut tämän oikeudenmukaisen korkeuden, en minä
-luule hänen ajautuvan, tulojen mahdollisesti kasvaessa suotuisten
-liike-olojen vallitessa tai jakamalla voiton mestarinsa kanssa,
-kuumeenomaiseen toimintaan elinehtojensa täydelliseksi muuttamiseksi
-ja ryhtyvän melkein välttämättömänä seurauksena edellisestä viettämään
-päiviänsä tuskallisessa tyytymättömyydessä oloihinsa ja lohduttomassa
-jokapäiväisen elämänsä halveksunnassa, koska ei mikään tuleva menestys
-voisi korvata hänelle kaikkea tätä. Minä pysyn tässä uskossani sitäkin
-suuremmalla syyllä, kun, vaikka otaksuisimmekin asteettaisen nousun
-yhteiskunnallisessa asemassa kaikille niille henkilöille mahdolliseksi,
-jotka käyttäytyvät oikein, kokemukseni ei johda minua luulemaan, että
-tuo ylennys sellaisenaan, jos se saavutettaisiinkin, edistäisi heidän
-onneansa.
-
-99. Ota meren rannalta kourallinen pikkukiviä, jotka kaikkia
-samalla lailla kohteleva meri on hyökyaaltojensa veljellisellä
-tasapuolisuudella kasvattanut kaikki eroituksetta pyöreiksi, ja sinä
-olet havaitseva hyvin pienen eroituksen jalojen ja arvottomien kivien
-välillä. Mutta se ankara kasvatus, jonka jalokiviseppä niille antaa,
-kertoo sinulle toisenlaisen tarinan. Halvinkin kivi siitä parantuu,
-mutta jaloin tulee niin paljon arvokkaammaksi, ett'et sinä enää voi
-lukea niitä molempia samaan ryhmään. Kauniit suonet ja värit ovat nyt
-kaikki kirkastuneet, ja niin voimakas on tässä luonnon pyrkimys, ett'ei
-hiominen ainoastaan osoita, mikä kivistä on paras, vaan että se paras
-on juuri ihanimmaksi hiottavissa. Sinä et ainoastaan havaitse, että
-sellaisilla kivillä on enemmän arvoa kuin toisilla, vaan sinä näet myös
-selvemmin tämän arvon enemmyyden; ja jota vähemmän kivellä on arvoa,
-sitä huonommin näet sinä sen vähänkin, mikä sillä on.
-
-Mutta se kasvatuksen laki, joka tavalliselle ylpeydelle tuottaa
-suurinta surua, on se, että kaikki sen voitot kasvavat korkoa korolle,
-niin että jota pitemmälle työssämme ehdimme, sitä kauvemmaksi jättää
-jokainen hetki meidät niistä nerokkaammista henkilöistä, joiden kanssa
-me alkuaan samanlaisten olosuhteiden vallitessa läksimme taipaleelle.
-Kaksi lasta käy koulua käsi kädessä ja tavaa puolisen tuntia samaa
-sivua. Koko ikänänsä eivät he sitten enää tavaa samaa sivua. Toinen on
-pian sivun edellä -- kaksi sivua, kymmenen sivua -- ja vaikka molemmat
-tekevät yhtäläisesti työtä, suurenee välimatka alituisesti -- lasten
-syntyessä ei sitä ollut lainkaan olemassa, niiden kuollessa on se
-suunnaton.
-
-Tässä saatat sinä eroittaa oikean kasvatuksen väärästä. Väärä kasvatus
-on ihana ja suloinen, se lämmittää sinua ja saa sinut päivä päivältä
-ajattelemaan yhä parempaa itsestäsi. Kun sitä vastoin oikea kasvatus on
-kuolettavan kylmä, sen kilvessä on Medusan pää ja se saa sinut päivä
-päivältä ajattelemaan itseäsi yhä mitättömämmäksi.
-
-100. Alituisesti kuulen minä tuota kummallista puhetta, että "kuinka
-vaikeata onkaan saada ihmiset maksamaan kasvatuksestaan!" Ajattelisinko
-minä niin! Panetko sinä lapsesi maksamaan kasvatuksestaan tai ajatko
-sinä sen niihin pakolla ja ilmaiseksi. Ethän sinä odota _heidän_
-maksavan sinulle opetuksestaan muulla tavoin kuin tulemalla hyviksi
-lapsiksi. Miksi vaadit siis, että talonpoika maksaisi kasvatuksestaan
-muulla tavoin kuin tulemalla hyväksi, kelvolliseksi mieheksi? --
-Luulisinpa, että siinä on maksua kylliksi, jos me vain pääsemme siitä
-selville. Maksua kylliksi sekä hänelle että meille. Sillä siinä on
-jälleen yksi suuria kansallisia erehdyksiämme, että ihmiset aina
-pitävät kasvatusta keinona paremman toimeentulon hankkimiseksi.
-Kasvatus ei ole mikään tuottava kauppa, vaikka se on kylläkin
-kallista; eivätkä sen parhaatkaan saavutukset tuota milloinkaan mitään
-rahanarvoista. Ei mikään kansa ole konsanaan ansainnut leipäänsä ei
-suurilla taiteillaan eikä suurella viisaudellaan. Mutta kylläkin
-pienemmillä taiteillaan tai teollisuudellaan ja käytännöllisillä
-tiedoillaan; sen jaloa oppia, sen jaloa viisautta ja sen jaloa taidetta
-täytyy aina ostaa aarteena, mutta niitä ei voida koskaan myydä väestön
-elatukseksi. Sinä et opi elääksesi -- sinä elät oppiaksesi. Sinun
-velvollisuutesi on uhrata ja uhrautua kansakunnan kasvatukselle,
-eikä siten tuottaa enemmän rahaa, mutta parempia -- ihmisiä; --
-mahdollisimman paljon hyviä ja kunniallisia kansalaisia. _Heissä_ on
-sinun "rahojesi arvo".
-
-101. On vapautta ja vapautta. Tuo virta tuolla, niin kristallinkirkas
-ja nuolennopea, jonka kuohu temmeltää ilmassa kuin metsävuohen
-varsain valkoinen lauma, on kyllä vapaa, Nyt katoaa se rannattomiin,
-rajattomiin rämeihin -- tihkuu näkyviin taas, matalana ja hitaana, aina
-mistä sitä vain haluttaa, väliin sieltä, väliin täältä, myrkyllisten
-kaislojen ja poreilevan liejun keskeltä -- se on yhä vapaa.
-Valittavinamme ovat kumpikin laji vapautta -- kumisevan kallioseinän
-ahtaus tai hyllyvän hiekan mykkä ja muodoton ranta...
-
-Tahdotko lähettää lapsesi -- tahdotko tosiaankin -- huoneeseen,
-missä on pöytä katettu makein viinin ja hedelmin -- joista toiset
-myrkytettyjä, toiset eivät? Ja voitko sanoa: "Valitse vapaasti
-lapsukaiseni! On niin hyödyllistä sinulle saada valita vapaasti; se
-kehittää sinun luonnettasi -- yksilöllisyyttäsi! Jos valitset väärän
-maljan tai väärän hedelmän, kuolet sinä ennen päivän laskua, mutta sinä
-olet hankkinut itsellesi vapaan lapsen arvon."
-
-Tuntuuko sinusta tämä kysymyksen tahalliselta kärjistämiseltä? Mutta
-minä sanon sinulle, sinä vapauden ihailija, ett'ei ole valintaa, joka
-ei samaten koskisi elämää tai kuolemaa. Mikään teko ei ole mahdollinen,
-mikään teon valinta ei ole mahdollinen väärän teon, väärän valinnan
-tuomatta mukanaan myrkkyä, joka sitten ijäksi on jäävä suoniisi. Et
-ikinä voi enää sen jälkeen tulla siksi, miksi sinä olisit voinut tulla,
-ellet olisi tehnyt sitä tai valinnut tätä. Sinä olet "kehittänyt
-luonnettasi", ehkä! Et suinkaan! Jos valitsit väärin, turmelit sen, ja
-vielä ikipäiviksi! Useasti olisi ollut sinulle parempi, että tulikuuma
-rautakanki olisi iskenyt sinuun ja heittänyt sinut pois siltä paikalta,
-poltettuna ja avuttomana, kuin että sinä valitsit niinkuin valitsit.
-"Sinä olet menettelevä paremmin seuraavalla kerralla!" Ei. Seuraavaa
-kertaa ei tule koskaan. Seuraavalla kerralla esiintyy valinta vallan
-toisessa muodossa -- koskee vallan toisia asioita -- ja sinä itsekin
-olet heikompi kuin ennen sen pahan takia, johon lankesit, kuten
-valintakin on oleva epäilyttävämpi kuin koskaan ennen sumentuneen
-katseesi takia. Ei kukaan tule viisaammaksi eikä väkevämmäksi tekemällä
-sitä, mikä on väärin. Sinä tulet viisaammaksi ja väkevämmäksi vain
-tekemällä sitä, mikä on oikein, joko sinua siihen sitten pakotetaan
-tai ei; tärkeintä, yksinään välttämätöntä on tehdä _niin_, minkälaisen
-pakon alaisena tahansa, siksi kunnes voit tehdä sen ilman pakkoakin.
-Mutta silloin oletkin sinä mies.
-
-"Mitä!" saattaisi joku itsepäinen nuorukainen ehkä epäillen väittää
---; "eikö kukaan viisastu tekemällä sitä, mikä on väärin? Enkö minä
-paraiten opi tuntemaan maailmaa kokemalla, mitä siinä on pahuutta
-ja katumalla sitä? Enkö minä ole tällaisenanikin oppinut paljon
-hairahduksistani?" Se ponnistus, joka sai sinut jälleen osaksi
-parantumaan, maksoi todellisuudessa kalliin hinnan; se ajatustesi osa,
-joka sai sinut huomaamaan hairahduksesi, maksoi kalliin hinnan. Äly
-ja voima, jotka sinulle jäivät ja joita sinä käytit oikein, saavat
-palkintonsa; ja tuskastasi ja katumuksestasi ja tutustumisestasi
-hulluuden ja synnin hahmoihin opit sinä kyllä _jotakin_; kuinka
-paljon vähemmän sinä olisit oppinut, jos sinä olisit aina pysynyt
-oikealla polulla, sitä ei voida konsanaan ratkaista, mutta varmaa
-on, että se _on_ vähemmän. Vapaa valintasi hävitti sinulta aivan
-yksinkertaisesti paljon elämää ja voimaa, joita sinä et koskaan enää
-voi voittaa takaisin. On totta, että sinä nyt tunnet sian tavat ja
-ravan maun, mutta etkö usko, että isäsi olisi voinut opettaa sinut
-tuntemaan parempia tapoja ja miellyttävämpää makua, jos olisit
-pysynyt hänen talossaan, ja että se tieto, jonka menetit, oli paljoa
-suurempi ja suloisempi kuin se, jonka voitit? Mutta "vapaus kehittää
-minun yksilöllisyyttäni!" Yksilöllisyytesi on Jumala sinulle antanut
-ja se riippuu sinun rodustasi; ja jos sinun yksilöllisyytesi on
-sellainen, että siitä kannattaa puhua, et sinä tarvitse vapautta.
-Sinä tarvitset vain pakopaikan, missä voit työskennellä, ja rauhaa ja
-valoa -- et mitään muuta -- siinä vain sinun ehdottomat tarpeesi; jos
-enempää vaadit, ei se suinkaan enää koske vapautta, vaan ohjausta,
-opetusta, nuhdetta ja osanottoa. Mutta ell'ei sinulla ole varsinaista
-yksilöllisyyttä, jos sinulta puuttuu todellista luonnetta tai ell'ei
-sinussa kuohu oikea pyrkimys, silloin tahdot sinä kyllä olla vapaa.
-Sinä alat aikaisin ja poikana sinä jo vaadit ollaksesi mies ja miehenä
-luulet sinä olevasi yhtä hyvä kuin kuka tahansa. Sinä valitset vapaasti
-syödäksesi, vapaasti juodaksesi, vapaasti kompastuaksesi ja kaatuaksesi
-ja lopulta vapaasti kirotaksesi itsesi ja kuollaksesi. Kuolema on ainoa
-todellinen vapaus, mikä on meille mahdollinen, ja se on täydellistä
-vapautta -- se on lupa jokaisen mädäntyvän ruumiin hiukkasen irtautua
-viereisistä hiukkasista ja pitää huolta vain itsestään. Sinä nimität
-sitä lihan "turmelukseksi"; mutta ennen kuin siihen tullaan, on koko
-vapaus samanlaista sielun turmelusta. Sinä vaadit ajatuksen vapautta;
-mutta ell'ei sinulla ole riittävää aihetta ajattelemiseen, ei sinulla
-myöskään ole ajattelemisen tarvetta; ja jos sinulla on riittävää
-aihetta, ei sinulla kuitenkaan ole tarvetta ajatella väärin. Vain
-yksi ajatus on sinulle mahdollinen, jos olet viisas, ja se on -- että
-vapautesi on geometrisessä suhteessa tyhmyyteesi.
-
-"Mutta eikö meidän ole kiittäminen yksinomaan ajatuksenvapauttamme koko
-aikamme edistyksestä ja toiminnasta?" Jossakin määrin on meidän niistä
--- siitä hyvästä, mikä meissä on -- kiittäminen useiden valheiden
-paljastamista ja pääsemistämme pahan pauloista. Mutta tästä ei meidän
-tule olla kiitollisia vapaudelle, vaan vapautumisellemme paheista ja
-julmista valtijoistamme. Jalot miehet ovat uskaltaneet ryhtyä tutkimaan
-valheita, joita oli kauvan julistettu, ei siksi, että nämä miehet
-olisivat olleet _vapaa_-ajattelijoita, vaan siksi, että he olivat
-niin rehellisiä ja syvällisiä ajattelijoita, ett'ei valhe enää voinut
-jäädä heiltä huomaamatta. Ajatuksen tai sen ilmaisujen supistaminen
-vainon avulla on luonnollisesti vain yksi muoto väkivaltaa, jota
-saattaa puolustaa tai ei, kuten kaikkea muutakin väkivaltaa, aina sen
-henkilön luonteen mukaan, jota se kohtaa, ja niiden jumalallisten
-ja ikuisten lakien mukaan, joihin se nojaa tai joita se loukkaa.
-Meidän ei pidä polttaa ihmistä elävältä vain siksi, että hän sanoo
-Atanasiuksen uskontunnustuksen loukkaavan kieli-opin sääntöjä, eikä
-anastaa piispalta hänen palkkaansa vain siksi, että joudumme hänen
-kanssaan väittelyssä tappiolle; mutta ei meidän myöskään tule sallia
-juopuneiden miesten hoilata kadulla öiseen aikaan. On paljon totta
-siinä Millin tutkielman osassa "Vapaudesta", joka käsittelee ajatuksen
-vapautta; useita tärkeitä totuuksia on siinä kauniisti esitetty, mutta
-monta, jotka ovat vähintäin yhtä tärkeitä, on jätetty pois, ja vaaka
-kallistuu sen tähden epätasaisesti. Sanan vapauden tulisi suuren kansan
-keskuudessa muodostua samanlaiseksi kuin sivistyneessä seurassa, missä
-kyllä vallitsee puhevapaus, mutta missä ei kirkuminen eikä reuhaaminen
-kävisi päinsä; tai samanlaiseksi kuin tavallisessa neuvoskunnassa missä
-kuunnellaan kuuntelemisen arvoisia miehiä sopivaan aikaan ja määrätyin
-rajoituksin. Se määrä vapautta, jonka sinä oikeuden ja kohtuuden mukaan
-voit luovuttaa sille tai tälle ihmisjoukolle, on tavallisesti kääntäin
-verrannollinen sen pyrkimykseen saada se; ja yleinen sivistys tai
-järjestykseen kutsuminen olisivat sangen usein paikallaan tässä meidän
-Englannissamme. Muutoin on vapauden hyviä vaikutuksia tai vahingollista
-höllyyttä punnitessa mahdotonta ratkaista, mikä johtuu rajoituksesta
-ja mikä johtuu hillittömyydestä tai missä on niiden oikea raja. Minä
-kiukustuin kerran pari kesää sitten varsin ankarasti Skotlannissa sen
-tähden, että Atholin herttua esti minut tutkimasta Glen Tiltin
-gneissi- ja liuskakivimuodostumia ajalla, joka olisi minulle paraiten
-sopinut; mutta lopulta minä ne kuitenkin näin ja kaikessa rauhassapa
-vielä, ja juuri tuosta estelystä, joka minua suututti, riippui
-todennäköisesti se seikka, että ne vielä olivat paikoillaan, ja ettei
-mikään roisto-osakeyhtiö ollut räjäyttänyt niitä ilmaan; jota vastoin
-Loch Katrinen ja Geneve-järven "vapaat" tiet ja lahdelmat on iki-ajoiksi
-halveksien sotkettu ja hävitetty, ei jonkun herttuan, vaan kymmenien
-tuhansien typeräin tyrannien toimesta.
-
-Joku rovasti tai tuomiokapituli saattaa siis ehkä väärin määrätä
-minut maksamaan pari penceä sen tai tämän tuomiokirkon näkemisestä;
--- mutta sinun vapaa roskajoukkosi repii tornit ja kaikki aivan
-minun kuuluvissani, enkä minä koskaan enää pääse näkemään mitään.
-Ja ell'en minä pääsekään rotkon graniittikerrostumille asti, tulee
-niiltä joka tapauksessa virta alas minun luokseni Garryyn, puhtaana
-ja iloisena; mutta Beddington Parkissa estää minua etenemästä jonkun
-rakennuskeinottelijan hiljattain pystytetty lauta-aitaus; ja kirkkaan
-Wandelin (Popen "sinisen läpikuultavan Wandelin"), jonka vesi on
-yhtä jumalallista kuin kastalialaisen lähteen, täyttää vapaa yleisö
-vanhoilla kenkärajoilla, inhoittavilla saviastianpalasilla ja tuhkalla.
-
-102. Kaksikymmentä vuotta sitten ei ollut viehättävämpää
-alankomaamaisemaa koko Etelä-Englannissa tai vienon inhimillisen
-leimansa ja elämänsä takia liikuttavampaa näkyä maailmassa kuin seutu,
-joka välittömästi koskettaa Wandelin lähteitä ja sulkee piiriinsä
-Addingtonin matalan nummen ja Beddingtonin ja Carshaltonin kylät
-kaikkine lammikoineen ja virtoineen. Ei koskaan laulanut väsymättömin
-huulin kirkkaampi ja jumalallisempi vesi kädestä, "joka langettaa
-sateen taivaasta"; eivät loistaneet koskaan laitumet keväisin
-eloisampaa kukkaisuhkeutta; ei ilahuttanut koti ihanammin vaeltajan
-sydäntä rauhallisen ylpeällä iloisuudellaan, jota koetettiin kätkeä,
-mutta joka siitä huolimatta tuli täydelleen ilmi. Tienoot ovat
-nykyäänkin (1870) vielä yleisissä karkeammissa piirteissään melkein
-muuttamattomat; mutta täysissä tosissani väitän minä, ett'en ollut
-koskaan nähnyt mitään niin ankaran tragillisessa mielessä kaameaa
--- en edes Pisan rämeillä -- en Campagnan haudoilla -- en Torcellon
-hiekkasaarten rannoilla -- kuin ne hitaasti silmiin hiipivät
-näyt, jotka veltto, välinpitämätön, eläimellinen huolimattomuus
-ja hoidon puute päästävät peittämään tämän viehättävän, jalon
-englantilaisen maiseman kauneutta; eikä olekaan minusta mikään
-herjaus eikä jumalattomuus, ei mikään järjetön väite eikä häpeällinen
-ajatus vastenmielisempi eikä kuohuttavampi, käyttäessäni parasta
-arvostelukykyäni sen ajatuksen ja tarkoituksen selvittämiseksi, kuin
-se inhoittava saastutus, joka on tullut näiden lähteiden osaksi
-niistä juovain ihmislaumain puolelta. Juuri siihen, missä kirkas
-vesi, värisevänä ja tahratonna kuin puhdas valo laskee Carshaltonin
-lammikkoon ja kaivaa itselleen säkenöivän uoman someroon läpi
-sulkamaisen ruohon, joka keinuu ja nuokkuu, levittäen kaikkialle syviä,
-läpikuultavan kirkkaita juoviaan, jotka ovat kuin sammaleenväriseen
-helopiihin juotettuja kalcedonikiviä ja joiden sekaan on sinne ja
-tänne siroiteltu valkeita vesileinikköjä tähdiksi; juuri siihen, missä
-ensimäiset ojanteet kuplivat ja solisevat, juuri siihen syytävät
-lähettyvillä asuvat ihmisheittiöt katujensa ja talojensa saastan;
-lokaläjänsä ja rupajätteensä ja vanhan metalliromunsa ja mädät
-vaaterääsynsä; sillä koska ei heillä ole kylliksi tarmoa viemään
-törkyään muualle tai säädyllisyydentuntoa tarpeeksi kaivamaan sen
-maahan, heittävät he sen virtaan levittämään myrkkyään, joka irtautuu
-ja kulkee kauvas kaikkiin niihin paikkoihin, joihin Jumalan tarkoitus
-oli tämän veden mukana lähettää iloa ja terveyttä. Ja pienessä
-lammikossa muutamien talojen takana etempänä kylässä, missä toinen
-lähde porisee, makaavat lähteen ja sen pienen sortuneen kanavan,
-jonka aikoja sitten kaivoivat ja viitoittivat lempeämmät kädet,
-rikkoutuneet kivet hajallaan, saastaisen, muurisavesta, kuonasta ja
-tiilenpalasista muodostuneen läjän alla, jota tuo kirkas vesi kuitenkin
-pitää pakostakin puhtaana; mutta se ei voi valloittaa kuollutta maata
-loitompaa, ja toisella puolen ahdistaa ja ympäröi lammikon maatuvaa
-reunaa inhoittava vaahto, ja niin muuttuu se vähitellen mustaksi
-liejurinteeksi vuosikausien laiskuuden tuloksena. Puoli tusinaa miehiä
-voisi kuitenkin yhdessä päivässä puhdistaa nämä lammikot ja istuttaa
-kukkia niiden rannoille, niin että jokainen kesäisen tuulen henkäys
-levittäisi virvoittavaa tuoksua ja että jokainen kuin Bethesdan
-lammikon enkelten liikuttama kimalteleva aalto olisi ihmisten ilmoille
-tullessaan täynnä parantavaa voimaa. Mutta sitä päivätyötä ei ole
-koskaan uhrattu eikä luullakseni koskaan uhratakaan; eikä koskaan enään
-ole ihmissydän iloitseva näistä englantilaisista vesilähteistä.
-
-103. Tiedätkö, mitä on orjuus? Otaksu, että jonkun sivistyneen miehen
-ottaa joku Barbarian merirosvo vangiksi -- että hänet pakotetaan
-raatamaan peltotöissä, että hänet pannaan kahleisiin, että hänet
-ruoskien ajetaan työhön aamusta iltaan. Onko hän silti välttämättä
-orja? Ei suinkaan; hän on vain raa'asti kohdeltu vanki. On kuitenkin
-olemassa työtä, jota ei mikään Barbarian merirosvo saa häntä tekemään,
-sellaista työtä nimittäin, jota ei kunniallinen kristitty voi tehdä,
-ei tahdo tehdä, vaikka hän siitä sitten kärsisi kuoleman. Hänet
-sidottakoon ja häntä suomittakoon, mutta hän on kuullut puhuttavan
-eräästä henkilöstä, joka muinoin myös sidottiin ja jota myös
-suomittiin, mutta joka siitä huolimatta ei ollut orja. Hän ei siis
-ole orja pienimmässäkään määrässä. Mutta otaksuppas, että hän ryhtyy
-merirosvon palvelukseen ja asianomaista korvausta vastaan pinnistelee
-merirosvon airoissa, miten on silloin asian laita? Otaksu vielä, että
-hän soveliaasta maksusta kavaltaa vankitoverinsa ja että hän itse
-ryhtyy ruoskaa heiluttamaan sen sijaan että saisi sen lyöntejä maistaa
--- muuttuu piiskuriksi afrikalaisen käskystä, oltuaan ennen piiskattava
--- miten on silloin asianlaita? Kaikista typeristä harhaluuloista,
-joita meidän "yleinen mielipiteemme" suosii, luulen minä typerimmän
-olevan juuri sen, että orjuutta ei enää muka olisi lainkaan olemassa,
-jos siitä saa hyvän palkan! Kun itse asiassa juuri se seikka, että
-siitä maksetaan, tekee sen täydelliseksi. Miehen, jonka toinen on
-myynyt, tarvitsee olla vain puoliksi orja tai ei ensinkään; mutta mies,
-joka on itse myynyt itsensä! Hän on juuri oikea orja.
-
-104. Me olemme tyhmiä, anteeksiantamattoman tyhmiä, puhuessamme toisen
-sukupuolen "paremmuudesta" toisen edellä, ikäänkuin niitä voitaisiin
-verrata moisissa suhteissa. Toisella on sitä, mitä toiselta puuttuu;
-toinen täydentää toista, ja sitä täydentää toinen; ne eivät ole missään
-kohdassa toistensa kaltaisia, ja molempain onni ja täydellisyys on
-siinä, että toinen pyytää ja saa toiselta, mitä vain tuo toinen voi
-antaa.
-
-Niiden erilaiset luonteet ovat lyhyesti seuraavat. Miehen voima
-on toimelias, eteenpäinpyrkivä, suojeleva. Hän on oleellisesti
-tekijä, luoja, keksijä, puolustaja. Hänen älynlahjansa soveltuvat
-ajatteluun ja kekseliäisyyteen; hänen tarmonsa seikkailuun, sotaan
-ja valloitukseen, missä sota on oikeutettu ja valloitus välttämätön.
-Mutta naisen voima tarkoittaa hallitsemista, eikä taistelemista --
-eivätkä hänen järjenlahjansa sovellu kekseliäisyyteen eikä luomiseen,
-vaan lempeään järjestelyyn, ohjaukseen ja päättämiseen. Hän näkee
-esineiden ominaisuudet, niiden vaatimukset ja niiden paikan. Hänen
-suurena tehtävänään on jakaa palkinnot: hän ei antaudu taisteluun,
-mutta hän määrää erehtymättä taistelun seppeleen. Velvollisuutensa ja
-asemansa suojelevat häntä kaikelta vaaralta ja kiusaukselta. Miehen
-täytyy ankarassa kamppailussaan ulkona maailmalla alistua kaikkiin
-vaaroihin ja koettelemuksiin; hänen täytyy taipua epä-onnistuneihin
-yrityksiin, hänen täytyy kärsiä vääryyttä ja tehdä väistämättömiä
-erehdyksiä; usein on hänen pakko saada haavoja ja joutua tappiolle;
-usein johdetaan häntä harhaan, mutta _aina_ täytyy hänen karaistua.
-Kaikesta tästä suojelee hän kuitenkin naista; hänen taloonsa, jota
-nainen hoitaa, ei pidä, ell'ei nainen itse ole siihen syypää, minkään
-vaaran, minkään kiusauksen, minkään erehdyksen tai loukkauksen aiheen
-tunkeutuman. Siinä on kodin oikea olemus, että se on rauhan paikka;
-ei vain suoja kaikkea vääryyttä, vaan myös kaikkea pelkoa, kaikkea
-epäilystä ja kaikkea riitaa vastaan. Ellei koti ole tätä, ei se ole
-koti; jos ulko-elämän levottomuus tunkeutuu sinne ja jos mies tai vaimo
-päästää ulkomaailman vaihtelevan, tuntemattoman, tylyn tai vihamielisen
-seuran astumaan sen kynnyksen yli, lakkaa se olemasta koti; siitä
-tulee silloin vain tuon ulkomaailman osa, jonka suojaksi sinä olet
-nostanut katon ja jonne sinä olet tulen sytyttänyt. Mutta mikäli koti
-on pyhä paikka, Vestan temppeli, sydämen temppeli, perheen jumalien
-vartioima, jumalien, joiden kasvojen eteen ei kenenkään pidä astuman,
-jota ne eivät voi rakastavasti ottaa vastaan -- mikäli koti on tätä,
-ja mikäli katto ja tuli ovat vain jalomman varjon ja jalomman valon
-esikuvia -- varjon kuin kallion polttavassa erämaassa ja valon kuin
-majakan myrskyisen meren rannalla -- sikäli ansaitsee se kodin nimen ja
-kohottaa kodin kunniaa.
-
-Ja minne oikea vaimo tuleekaan, kaikkialla on tämä koti aina hänen
-ympärillään. Vaikkapa vain tähdet kiiluisivat hänen päänsä päällä;
-vaikkapa vain kiiltomato öisenkylmässä ruohossa olisi ainoa tuli hänen
-jalkojensa juuressa; on koti sittenkin siellä, missä hän on; ja jalon
-naisen koti avautuu laajalle hänen ympärilleen, ihanampana kuin koti,
-jonka katto olisi seeteriä ja jonka seiniä purppura koristaisi, ja se
-levittää rauhoittavaa valoaan kauvas niillekin, joilla ei muutoin kotia
-ole.
-
-105. Jumalan tarkoitus miehen ja naisen suhteen oli, että he olisivat
-täysin jaloja ja kauniita toistensa silmissä. Se puku on oikea, joka
-heidät sellaisiksi tekee. Paras puku on se, joka on kaunis jalojen ja
-viisaiden ihmisten silmissä.
-
-Oikea puku on sentähden se, joka soveltuu kantajansa asemaan elämässä
-ja siihen työhön, joka hänen on siinä suoritettava, mutta joka lisäksi
-on miellyttävä -- vaatettava -- kestävä -- terveellinen -- ja mukava,
-jopa komeakin tarpeen vaatiessa; mutta _aina_ niin kaunis kuin
-mahdollista.
-
-Oikea puku on siis vahva -- yksinkertainen -- säteilevän puhdas --
-huolellisesti sovitettu -- huolellisesti pidetty.
-
-Halpa puku, joka on ostettu vain halpuutensa takia, ja kallis puku,
-joka on ostettu vain kalleutensa takia, ovat _molemmat_ inhoittavia.
-Oikea puku ostetaan sen arvon takia ja sen täydestä arvosta, ja se
-ostetaan vain tarvittaessa.
-
-Kaunis puku on etupäässä kaunis väriltään -- osiensa sopusoinnulta
--- ja tavalta, jolla se on sovitettu päälle ja jolla sitä kannetaan.
-Ei missään ilmene niin selvästi mielen jalous kuin tavassa kantaa
-yksinkertaista pukua.
-
-Koristukset, joihin sisältyy kuvioita, kuten koruompelusta j.n.e., ja
-jotka ovat _kokonaan käsin_ valmistetut, ovat erinomaisen toivottavia
-kaikkien luokkien, halvimman maatyöntekijänkin, juhlapukuihin.
-
-Viisaasti valittu ja aina pidettävä kansallispuku ei ole ainoastaan
-suotava, vaan jopa suorastaan välttämätönkin jokaisessa oikeassa
-kansallisessa yhteiskunnassa. On suurta hulluutta ja vielä suurempi
-rikos totella muotia; mutta vähitellen sukeutuvat vaateparren muutokset
-seuraavat hyvällä syyllä terveellistä kansallista kehitystä.
-
-Puku, jota pidetään vain turhamaisuudesta tai jota kateus saattaa
-haluamaan, on itsessään yhtä suuri paha kuin kaikki muukin, jota
-käytetään väärin samalla tavalla. Naisen pitäisi vakavasti pyrkimän
-kauniiksi, yhtä hyvin kuin hänen pitäisi pyrkimän älykkääksi; hänen
-pitäisi harkitseman pukuaan yhtä tarkkaan kuin sanojaan; mutta jos
-edellistä pidetään ja jälkimäiset lausutaan turhamaisuudesta ja
-ylpeydestä, ovat ne molemmat yhtä rikollisia.
-
-106. Me olemme yleensä sitä mieltä, että miehen velvollisuudet kuuluvat
-julkiselle, naisen taas yksityiselle elämälle. Mutta asian laita ei
-ole lainkaan niin. Miehellä on oma henkilökohtainen toimensa tai
-tehtävänsä, joka koskee hänen kotiaan, ja sen lisäksi julkinen toimi
-tai tehtävä, joka on edellisen avartumus ja joka koskee valtiota.
-Samaten on naisella oma henkilökohtainen toimensa tai tehtävänsä, joka
-koskee hänen kotiansa, ja julkinen toimi tai tehtävä, joka samaten on
-edellisen avartumus.
-
-Miehen velvollisuutena kotiaan kohtaan on, kuten jo ylempänä
-viittasimme, tukea sen elämää ja menestystä ja puolustaa sitä; naisen
-toimena on pitää huolta sen järjestyksestä, hempeydestä ja sulosta.
-
-Avarra nämä molemmat tehtävät. Miehelle yhteiskunnan jäsenenä kuuluva
-velvollisuus on osaltaan auttaa valtion elämää ja kestävyyttä,
-menestystä ja puolustusta. Naiselle yhteiskunnan jäsenenä kuuluva
-velvollisuus on osaltaan auttaa valtion järjestystä, levittää siihen
-kodikkaisuutta ja sulostuttaa sitä.
-
-Mikä on miehen tehtävänä omalla ovellaan, jota hänen tulee tarpeen
-vaatiessa puolustaa loukkaukselta ja ryöstöltä, sama tulee olla
-hänen tehtävänsä ei suinkaan pienemmässä, vaan vieläpä laveammassa
-mitassa maansa rajalla; ja täyttääkseen siellä tämän tärkeämmän
-velvollisuutensa, täytyy hänen, jos niin tarvitaan, jättää kotinsakin
-hävityksen saaliiksi.
-
-Mitä naisen samalla tavoin tulee olla kodin seinien sisäpuolella:
-järjestyksen keskipisteenä, surujen hoivaajana ja kauneuden
-kuvastimena, sitä tulee hänen myös olla omaa kynnystään tuonnempana,
-siellä, missä järjestystä on vaikeampi pitää pystyssä, missä surut ovat
-suuremmat ja missä rakkaus on harvinaisempi.
-
-Ja niinkuin ihmissydämessä aina on vaistomainen taipumus kaikkiin sen
-todellisiin velvollisuuksiin, -- taipumus, jota sinä et voi tukahuttaa,
-vain väärentää tai turmella, jos sinä käännät sen pois oikeasta
-päämäärästään; -- niin kuin siellä on voimakas rakkaudenvaisto, joka
-oikein hoidettuna pitää pystyssä kaiken, mikä on pyhää elämässä,
-mutta joka väärään vietynä sitä kaataa, ja jonka _täytyy_ tehdä
-niin tai näin; -- niin on myös ihmissydämessä sammuttamaton vaisto,
-vallanrakkaus, joka oikeaan ohjattuna pitää pystyssä lain ja elämän
-koko ylevyyden, mutta joka harhaan johdettuna hävittää ne molemmat.
-
-Jumala laski sen juuret syvälle miehen ja naisen sydämen sisimpään, ja
-Jumala sitä siellä elättääkin. Yhtä turhaa kuin vaaraakin on moittia
-tai yrittää kukistaa vallanhalua! -- Taivaan tähden ja ihmisten tähden,
-halua valtaa niin paljon kuin vain jaksat. Mutta _mitä_ valtaa?
-Siinä on koko kysymys. Hävittämisen valtaako? Jalopeuran käpälääkö
-vaiko lohikäärmeen myrkyllistä henkäystä? Ei niitä. Parantamisen,
-vapahtamisen, ohjaamisen ja varjelemisen valtaa. Valtikan ja kilven
-valtaa; kuninkaallisen käden valtaa, joka parantaa koskettaessaan --
-joka vangitsee vihollisen ja päästää vangin; valta-istuinta, joka
-kohoaa oikeuden kalliolta ja jolta astutaan alas vain laupeuden
-portaita. Ettekö tahdo yrittää saada sellaista valtaa ja nousta
-sellaiselle valtaistuimelle, ettekö tahdo lakata olemasta vaimoja ja
-tulla kuningattariksi?
-
-107. "Rauhan ruhtinas." Huomaa tämä nimi. Kun kuninkaat hallitsevat
-tässä nimessä ja maan ylimykset ja tuomarit, saavat he myöskin sen
-vallan kukin omalla ahtaalla alueellaan ja siinä määrässä kuin on
-kuolevaisille suotu. Ei ole muita hallitsijoita; muu hallitus kuin
-heidän on vain epähallitusta; mutta ne, jotka tosiaan hallitsevat
-"Dei gratia", ovat kaikki rauhanruhtinaita ja rauhan ruhtinattaria.
-Ei synny sotaa maailmassa, ei tapahdu pienintäkään vääryyttä, teidän,
-naisten, olematta niistä edesvastuussa; ei niin, että te olisitte ne
-aiheuttaneet, vaan siksi, ett'ette ole niitä estäneet. Miehet ovat
-luonnostaan taisteluun taipuvaisia; he haluavat taistella minkä asian
-puolesta tahansa tai sitten ilman asiaakin. Mutta teidän tehtävänänne
-on valita heidän asiansa ja kieltää taistelu siinä, missä ei mitään
-syytä siihen ole. Ei ole maan päällä sitä kärsimystä, sitä vääryyttä,
-sitä kurjuutta, josta te ette kantaisi syytä. Miehet voivat sietää
-moista, mutta teidän ei tule sitä sallia. Miehet tallatkoot sen
-säälimättä temmellyksensä jalkoihin; mutta miehet ovat heikkoja
-säälissä, ja heidän toivonsa on surkastunut; vain te voitte tuntea
-tuskan syvyydet ja löytää keinon sen parantamiseksi. Mutta yrittämättä
-tehdä kaikkea tätä, käännytte te siitä pois; te sulkeudutte puistojenne
-muurien ja puutarhojenne porttien taakse; ja te tyydytte tietämään,
-että niiden tuolla puolen on kokonainen maailma erämaata -- maailma
-salaisuuksia, joihin te ette uskalla tunkeutua, ja kärsimyksiä, joihin
-te ette uskalla katsahtaa.
-
-Minä sanon teille, että tämä on minusta masentavimpia kaikista
-inhimillisistä ilmiöistä. Minua ei hämmästytä enää mikään syvyys, johon
-ihmiskunta saattaa vajota, koska se on kerran kääntänyt kunnialleen
-selkänsä. Minä en lainkaan ihmettele saiturin kuolemaa, kun hänen
-raukenevat kätensä irtautuvat kullasta. Minä en ihmettele nähdessäni
-irstailun orjan elävän kuolemanliinat käärittyinä jalkojen ympärille.
-Minä en ihmettele sitä, että salamurhaaja ilman apulaisia surmaa
-yksinäisen uhrinsa pimeässä rautatiellä tai lammen kaislojen suojassa.
-Minä en ihmettele edes sitä joukkomurhaa, jonka myriadit kädet
-pöyhkeillen suorittavat keskellä päivää kansojen järjettömän raivon
-kohottamina, enkä minä ihmettele sitä mittaamatonta, käsittämätöntä
-rikostaakkaa, jonka ovat niiden kansojen papit ja kuninkaat kasanneet
-helvetistä taivaaseen ulottuvaksi. Mutta sitä minä ihmettelen ja sitä
-pidän minä -- ah, miten outona! -- kun minä näen hennon, hempeän naisen
-teidän keskellänne lapsi povellaan ja varustettuna voimalla, joka,
-kunhan hän vain haluaisi sovelluttaa sitä lapseensa ja sen isään,
-on puhtaampi kuin taivaan ilma ja väkevämpi kuin kaikki maailman
-meret -- niin, siunauksella niin suurella, ett'ei hänen puolisonsa
-haluaisi luopua siitä koko maapallon hinnasta, vaikka se olisikin yksi
-ainoa täydellinen krysoliitti: -- kun minä näen hänen luopuvan tästä
-ylevästä vallastaan kilpaillakseen etusijasta lähimmän ovinaapurinsa
-kanssa! On hämmästyttävää -- hyvin hämmästyttävää! -- nähdä hänen
-kaikkien oikeiden ja viattomien tunteiden kaunistamana menevän aamuisin
-puutarhaansa leikkimään sen hyvin hoidettujen kukkien hetaleilla
-ja nostamaan niiden päätä, jos ne sen kallistavat, onnellinen hymy
-kasvoillaan ja otsa pilvetönnä siksi että pieni muuri ympäröi tätä
-rauhallista paikkaa; ja kuitenkin tietää hän sydämessään -- jos hän
-vain haluaa käyttää hyväkseen sitä, mitä se tietää -- että tämän
-ruusujen peittämän muurin tuolla puolen aina taivaanrannalle asti
-ihmiset kuolemantuskissaan raastavat villiä ruohoa ja että sen ruohon
-takovat maan tasalle heidän sydänverensä lyönnit...
-
-Te olette kuulleet kerrottavan -- ja minun luullakseni on tässä
-väitteessä muutakin kuin mielikuvitusta, mutta pitäkäämme sitä
-nyt joka tapauksessa vain mielikuvituksen tuotteena -- että kukat
-menestyvät oikein vain sellaisen ihmisen puutarhassa, joka niitä
-rakastaa. Minä tiedän teidän toivovan, että tämä olisi totta; teistä
-tuntuisi ihanalta lumovoimalta, jos te voisitte sytyttää kukkiinne
-syvempiä, lämpimämpiä värejä vain luomalla niihin lempeän katseen;
-niin, ja vieläkin ihanammalta, jos teidän katseellanne olisi voima
-ei ainoastaan elähyttää, vaan myös säilyttää; -- jos te voisitte
-käskeä mustan ruosteen pysymään niistä loitolla, ja nivelikkään toukan
-säästämään niitä -- jos te voisitte käskeä kasteen lankeamaan niille
-kuivuuden vallitessa ja sanoa etelätuulelle pakkasen saapuen: "Tule,
-etelätuuli, ja huo'u puutarhaani, jotta sen jalo tuoksu leviäisi
-avaralle." Tämä tuntuisi teistä ihanalta? Mutta eikö teistä tuntuisi
-se vielä ihanammalta kuin kaikki tämä -- ja kuinka rajattomasti
-suuremmoisemmalta -- minkä te _voitte_ tehdä kukkien hyväksi, jotka
-ovat kauniimpia kuin nämä -- kukkien, jotka osaavat siunata teitä,
-koska te olette niitä siunanneet, ja jotka osaavat rakastaa teitä,
-koska te olette niitä rakastaneet, -- kukkien, jotka ajattelevat kuten
-te ja joilla on samanlainen henki kuin teilläkin; ja jotka, jos te
-ne pelastatte, ovat pelastettuja ijäksi? Onko tällainen valta pieni?
-Tuolla kaukana rämeiden ja kallioiden keskellä -- kaukana kammoittavien
-katujen pimeässä -- venyvät nämä heikot pikku kukat, kaikki lehdet
-kuihtuneina ja varret taittuneina: ettekö sitten koskaan haluaisi mennä
-niiden luo tai järjestää niitä omiin pieniin, tuoksuviin lavoihinsa tai
-laittaa niille omaa taimitarhaa, noille kylmässä tuulessa väriseville?
-Pitääkö aamun seuraaman aamua vain teille, eikä heille; ja päivän
-nouseman etäältä katselemaan tätä kamalaa kuolontanssia, mutta ei
-koskaan päivän nouseman tuulahduksellaan virvoittamaan näitä villien
-orvokkien ja kuusamain ja orjantappurain muodostamia eläviä kukkaryhmiä
-ja huutelemaan teitä akkunastanne -- ei englantilaisen runoilijan
-valtijattaren nimeltä, vaan Danten suuren Matildan nimeltä, hänen, joka
-seisoi onnellisen Lethen rannalla kukkaseppeltä sitoen -- sanoen:
-
-    "Matilda, nyt käyös yrttitarhaan:
-    Jo väistymys tul' yön, tuon peikon mustan,
-    Jo kuusan tienoot täyttää tuoksullaan
-    Ja ruusuin henkäys käy yli maan?"
-
-Ettekö tahdo laskeutua niiden luo? -- näiden suloisten elävien
-olentojen luo, jotka uusi rohkeus on putkahuttanut maasta taivaan syvän
-hohteen värittäminä -- ja jotka pyrkivät ylöspäin versomisen jumalaisen
-voiman nostamina, ja joiden puhtaus, tomusta ja pölystä vapaana, umppu
-umpulta avautuu lupauksen kukaksi; -- ja ne kääntyvät teidän puoleenne
-teitä odottaen: "kuunteleepi kukonkannus -- mä kuulen, kuulen! Ja lilja
-kuiskaa -- mä ootan!"
-
-Huomasitteko, että minä äskeistä runoa esittäessäni sivuutin kaksi
-säettä; luulette ehkä minun ne unohtaneen? Tässä ne ovat:
-
-    "Matilda, nyt käyös yrttitarhaan;
-    Jo väistymys tul' yön, tuon peikon mustan,
-    Matilda, nyt käyös yrttitarhaan:
-    Mä veräjällä yksin ootan."
-
-Mutta kenen luulette yksinään seisovan tämän ihanamman puutarhan
-veräjällä, odottaen teitä? Oletteko joskus kuulleet puhuttavan ei
-Matildasta, mutta Magdalenasta, joka aamulla meni yrttitarhaansa ja
-siellä tapasi veräjällä odottamassa miehen, jota hän luuli yrttitarhan
-hoitajaksi? Ettekö ole häntä etsineet usein, -- etsineet häntä turhaan
-läpi yön; -- etsineet häntä turhaan sen vanhan yrttitarhan veräjältä,
-jossa säkenöivä miekka odottaa? Häntä ei ole siellä koskaan, mutta
-_tämän_ puutarhan veräjällä, siellä odottaa hän aina -- odottaa
-tarttuakseen teidän käteenne -- valmiina lähteäkseen katselemaan
-laakson hedelmiä, lähteäkseen katselemaan, onko viinipuu jo kukkinut ja
-onko kranaatti-omenan kukka jo käynyt umpuille. Siellä käyskentelette
-te Hänen kanssansa katselemassa niitten viinipuitten pieniä köynnöksiä,
-joita hänen kätensä hoitaa -- siellä näette te kranaatti-omenan kukan
-avautuvan siinä, mihin hänen kätensä oli kylvänyt sen veripunaisen
-siemenen; -- vielä enemmän: te näette enkelten joukon pitävän vartiota
-ja siivillään karkoittavan kaikki nälkäiset linnut hänen kylvämiltään
-tienvieriltä ja te kuulette heidän huutelevan toisilleen viinipuurivien
-välistä: "Ottakaa kiinni ne ketut, ne pikku ketut, jotka hävittävät
-viinipuut, sillä meidän viinipuittemme rypäleet ovat vielä hentoja."
-Oi te kuningattaret -- te kuningattaret! pitääkö teidän maanne vuorten
-kätköissä ja onnellisissa lehdoissa ketuilla oleman luolansa ja
-taivaan linnuilla pesänsä; mutta pitääkö kaupunkienne kivien huutaman
-teille, että ne ovat ainoat pielukset, joille Ihmisen Poika voi päänsä
-kallistaa?
-
-
-
-JOHN RUSKIN.
-
-_John Ruskin_, kuuluisa englantilainen taide-arvostelija ja kauneuden
-apostoli, syntyi Lontoossa, 8 p. helmik. 1819. Hän oli vanhempiensa,
-viinikauppias John James Ruskinin ja tämän puolison Margaret Coxin
-ainoa lapsi. Saatuaan tiedon ensimäiset alkeet ja etenkin kaikelle
-kauniille herkän mielensä herätyksen taiteita rakastavassa kodissaan,
-harjoitti hän jonkun aikaa lukuja Oxfordin yliopistossa, samalla
-matkustellen vanhempiensa kanssa Englannin ja Europan mantereen ristiin
-rastiin. Näillä matkoilla ja yksinäisillä vaelluksilla metsissä ja
-kedoilla ja vuorilla kehittyi hänen erinomaisen herkkä luonnon- ja
-kauneudentajunsa yhä hienostuneemmaksi ja yhä hartaammaksi, ja niinpä
-hän vasta 24 vanhana kirjoittaa siihen asti halveksitun ja parjatun
-maisemamaalari _Turnerin_ puolustukseksi ensi niteen kuuluisaa teostaan
-_Modern Painters_, herättäen sillä suunnatonta huomiota ja lisäten
-siihen vielä vuosien mittaan 4 uutta nidettä (1843-1860).
-
-Matkusteltuaan sitten Italiassa ja Alpeilla tutkimassa rakennustaidetta
-ja vuorimaalauksen "totuutta", julkaisee hän retkiensä tuloksena
-v. 1849 teoksen "_The Seven Lamps of Architecture_", omilla
-piirustuksillaan varustettuna.
-
-Sitten joutuu Ruskin onnettomiin naimisiin -- avioliitto purkautuu v.
-1854 ja rouva Ruskin menee toiselle miehelle -- viettää pitkät ajat
-Italiassa, Venetsiassa, valmistellen suurta ja syystä kyllä kuuluisaa
-teostaan "_The Stones of Venice_", joka sitten ilmestyykin 3:na vahvana
-niteenä 1851-53, jossa hän loistavalla, innostuneella ja sytyttävän
-runollisella tavallaan osoittaa rakennustaiteenkin noudattelevan kunkin
-kansan ja ajan uskontoa, siveyskäsitteitä, tapoja ja harrastuksia ja
-jossa hän ylistää gotiikkaa renesanssin kustannuksella.
-
-Samana vuonna, jolloin _"Venetsian kivien"_ ensi osa ilmestyi, julkaisi
-Ruskin myös n.s. prerafaelistisen maalaussuunnan puolustus- ja
-selitysteoksen _Pre-Raphaelitism_ (1851), joka suuresti auttoi tämän
-merkillisen taideliikkeen kehkeymistä.
-
-1853 aloittaa Ruskin pitkän ja suunnatonta huomiota herättäneen
-luentotoimintansa Edinburghissa, Manchesterissa y.m., käsitellen
-eloisasti, mukaansatempaavasti rakennustaidetta, Turneria,
-prerafaelitismia, taiteen siveellistä ja yhteiskunnallista sovellutusta
-ja tiivistäen ajatuksensa sitten kirjoiksi sellaisiksi kuin _A Joy for
-Ever, On The Old Road, The Two Paths_. Muita samanaikuisia teoksia ovat
-_Harbours of England_ (1856), _Elements of Drawing_ (1857), _Elements
-of Perspective_ (1859) sekä _Modern Painters'in_ viides ja viimeinen
-nide (1860).
-
-Tämä vuosi 1860 osoittaa taitekohtaa Ruskinin elämässä ja tuotannossa.
-Nyt loppuu hänen askartelunsa suoranaisen taiteen kanssa, ja hän
-ryhtyy nyt sovelluttamaan oppejaan ja taiteen syvintä tarkoitusperää
-tavoittelevaa maailmankatsomustaan elävään elämään, yhteiskunnallisiin
-laitoksiin, kansaan. Hän saarnaa suurteollisuuden raaistuttavaa,
-rumentavaa, tappavaa, ihmissielua surkastuttavaa vaikutusta vastaan,
-tuomitsee rautatiet maiseman tärvelijöinä, kokee nostaa kunniaan
-vanhaa englantilaista käsiteollisuutta ja toimittaa työväelle
-siedettäviä asunto-oloja j.m.s. Hänestä tulee täten säkenöivänä
-puhujana, lukemattomien, mitä omituisimmilla nimillä varustettujen
-kirjojen, lentolehtisten, aikakauskirjojen sepittäjänä ja toimittajana
-väsymätön, innostunut _kauneuden apostoli_ keskelle suurteollisuuden
-kiirettä, kurjuutta ja rumuutta. Hän ei jätä koskematta ainuttakaan
-yhteiskunnan mätähaavaa, hän pohtii kansantaloutta ja kasvatusta, hän
-tuhlaa koko suuren omaisuutensa aatteidensa toteuttamiseksi ja hänen
-vaikutuksensa niin kotona kuin ulkomailla onkin ollut erinomaisen
-runsas ja hedelmöittävä taiteen yleisiin suuntiin, kasvatukseen, elämän
-kauneuteen, luonnontajuun nähden.
-
-Ruskin on kirjoittanut kaiken kaikkiaan yli 50 eri teosta, ottamatta
-lukuun hänen pienempiä julkaisujaan. Kuuluisin ja suosituin hänen
-apostoliaikakautensa teoksista on epäilemättä _Sesame and Lilies_
-(1871), joka Manchesterissa ja Dublinissa pidettyinä luentoina
-käsittelee lennokkaalla tavallaan kasvatusta, naisen asemaa ja
-tehtävää, yhteiskunnan suhdetta yksilöön. Muista myöhemmistä teoksista
-mainittakoot tytöille kirjoitettu _Ethics of the Dust_ (1886), suurta
-suosiota saavuttanut _The Crown of Wild Olive_ (1866), ajatuskokoelma
-_Time and Tide_ (1867), kreikkalaista jumalaistarustoa käsittelevä
-_Queen of The Air_ (1869). 1870-1885 julkaisee hän teokset _Aratra
-Pentelici, The Eagle's Nest, Love's Meinie, Ariadne Florentina, Val
-d'Arno, Proserpina, Deucalion, The Laws of Fesolé, The Bible of Amiens,
-The Art of England, The Pleasures of England_, omatekoisen elämäkerran
-_Praeterita_ j.n.e.
-
-Vv. 1869-1884 toimii hän kaunotieteiden professorina Oxfordin
-yliopistossa sekä julkaisee vv. 1871-1884 pientä kuukauslehteä _Fors
-clavigera_ työmiehille.
-
-Ruskin, Luonto ja ihminen. -- 13
-
-Hän kuolee 20 p. jouluk. 1900 yksinkertaisesta talossaan Conistonissa.
-
-John Ruskinilla oli jokaiselle profeetalle välttämätön hehkuva innostus
-asiaansa, ja se vei hänet nykyisen onnettoman yhteiskunnan onneksi
-ainakin osittaiseen voittoon.
-
-Hänen sanontansa oli ensi alussa pitkin, suunnattomasti sälytetyin
-lausein liikkuvaa ja siis vaikeatajuista, eikä ole aina suomentajan
-syy, jos lukija tässä kirjassa onkin tavannut kohtia, joiden
-ajatukseen hän vain ankarasti ponnistellen on päässyt syventymään.
-Mutta myöhemmin, kun hän alkoi puhua kansalle, muuttui myös hänen
-esitystapansa lyhyeksi, täsmälliseksi, iskeväksi, sytyttäväksi ja
-hänen oppinsa selväksi ja kohottavaksi. Ja mitä hän vaati taiteelta
-ja elämältä: totuutta, luonnollisuutta, puhtautta, vakavuutta, onkin
-sittemmin tullut yleisesti tunnustetuksi, ja mikä vielä parempi,
-johonkin määrin myös seuratuksi. Tutustuminen Ruskinin elämäntyöhön,
-ajatuksiin ja opetuksiin onkin jalostavinta, kohottavinta ja henkisiä
-näkö-aloja avartavinta askartelua, mitä todelliseen sivistykseen
-pyrkivä ihminen saattaa löytää.
-
-Tämän kirjan pikkukappaleet on suomennettu erään ulkomaalaisen
-valikoiman mukaan alkuperäisistä teoksista, ja pyrkivät ne osoittamaan
-Ruskinin suhdetta luontoon ja kasvatukseen.
-
-Toivokaamme, ett'ei mene pitkää aikaa, ennenkuin suomalainen yleisö saa
-jonkun Ruskinin teoksen kokonaisuudessaan nautittavakseen.
-
-_Suomentaja_.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK LUONTO JA IHMINEN***
-
-
-******* This file should be named 57873-8.txt or 57873-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/8/7/57873
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-