Sentinels relocatedHEADmain

1 files changed, 0 insertions, 9475 deletions

diff --git a/57841-8.txt b/57841-8.txt
deleted file mode 100644
index bd8d8d1..0000000
--- a/57841-8.txt
+++ /dev/null
@@ -1,9475 +0,0 @@
-The Project Gutenberg eBook, Tiikerikissa, by Gustave Aimard, Translated
-by E. Piirinen
-
-
-This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and most
-other parts of the world at no cost and with almost no restrictions 
-whatsoever.  You may copy it, give it away or re-use it under the terms of
-the Project Gutenberg License included with this eBook or online at 
-www.gutenberg.org.  If you are not located in the United States, you'll have
-to check the laws of the country where you are located before using this ebook.
-
-
-
-
-Title: Tiikerikissa
-       Seikkailuja kaukaisessa Lännessä
-
-
-Author: Gustave Aimard
-
-
-
-Release Date: September 3, 2018  [eBook #57841]
-
-Language: Finnish
-
-Character set encoding: ISO-8859-1
-
-
-***START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIIKERIKISSA***
-
-
-E-text prepared by Tapio Riikonen
-
-
-
-TIIKERIKISSA
-
-Seikkailuja kaukaisessa Lännessä
-
-Kirj.
-
-GUSTAVE AIMARD
-
-Suomentanut
-
-E. Piirinen
-
-
-
-
-
-
-Helsingissä,
-Kustannusosakeyhtiö Kirja,
-1918.
-
-
-
-
-SISÄLLYS:
-
-    I. Mieltymystä.
-   II. Aarniometsä.
-  III. Don Torribio Quiroga.
-   IV. Illanvietto.
-    V. Väijytys.
-   VI. San Lucar.
-  VII. Hyökkäys presidiota vastaan.
- VIII. Konnamaisuutta.
-   IX. Vankina.
-    X. Punanahkojen leiri.
-   XI. Luopio.
-  XII. Naisen tahto.
- XIII. Valkoiset punaisia vastaan.
-  XIV. Käänne.
-   XV. Kuukautta myöhemmin.
-  XVI. Ennen takaa-ajoa.
- XVII. Takaa-ajossa.
-XVIII. El Voladero de las Animas.
-  XIX. Jumalan sormi.
-
-
-
-
-I.
-
-MIELTYMYSTÄ.
-
-
-Mieltymys on tunne, jota ei voida selitellä tai kuvailla, se tunnetaan
-välittömästi. Aivan tahtomattaan ihminen tuntee heti ensi hetkestä
-mieltymystä toista ja vastenmielisyyttä toista kohtaan. Miksi? Sitä ei
-voi sanoa, mutta niin on usein laita. Jonkunlainen magneettinen,
-vastustamaton vaikutus vetää ihmistä usein henkilöön, jota hänen etunsa
-päinvastoin vaatisi välttämään, kun taas sama vaikute sysää hänet
-toisen luota, jonka suosiota hänen saman edun vuoksi pitäisi koettaa
-tavoitella.
-
-Ja vielä omituisempaa ja merkillisempää on se, että tämä välitön tunne,
-joka siten johtaa ihmistä vastoin hänen tahtoaan, tuskin koskaan
-erehtyy; sillä ennemmin tai myöhemmin täytyy myöntää, että se, mikä
-ihmisten ennakkoluuloisissa silmissä on näyttänyt erehdykseltä,
-päinvastoin on ollut oikein, ja että sydän, vähääkään eksymättä, on
-johtanut oikealle tolalle.
-
-Mieltymyksen ja vastenmielisyyden seuraukset ovat liiankin selvät, ja
-siksi monet ovat saaneet kokea niiden salaperäistä vaikutusta, että
-meidän ei ole tarvis pitemmältä kosketella tätä ainetta.
-
-Don Estevan ja Kivisydän olivat tutustuneet toisiinsa olosuhteissa,
-joiden olisi pitänyt tehdä heidät toistensa suhteen ainakin
-välinpitämättömiksi, joskaan ei juuri vihamiehiksi. Mehiläismetsästäjän
-maine ja hänen omituinen elintapansa olivat sellaisia syitä, joiden
-olisi pitänyt karkoittaa hänen paristaan don Pedro de Lunan rehdin
-majordomon. Ja kuitenkin oli tapahtunut aivan päinvastoin, kummankin
-nuoren miehen tietämättä. He olivat ensi hetkestä asti tunteneet
-olevansa ystäviä, joita eivät yhdistäneet mitkään tuollaiset
-jokapäiväiset tunteet, jotka ovat niin tavallisia vanhan Europan
-seuraelämässä, missä ystävä-sana ei enää merkitse edes yksinkertaista
-tuttavuutta ja on niitä nimityksiä, joita yleisimmin poljetaan lokaan,
-vaan tuollaiset todelliset, vahvat, äärettömät ja alkuperäiset tunteet,
-jotka muutamassa tunnissa kehittyvät siinä määrin, että ne
-varsinaisesti ensi hetkestä asti hallitsevat sitä, jonka ne ovat
-saaneet valtoihinsa.
-
-Nuo nuoret miehet eivät olleet koskaan nähneet toisiansa, ennenkuin he
-tapasivat San Lucarin tiellä, ja kuitenkin tuntui heistä kuin he
-olisivat tunteneet toisensa vuosikausia sitten ja aivan
-yksinkertaisesti uudelleen tavanneet toisensa.
-
-Omituista kyllä olivat molemmat yht'aikaa tunteneet saman vaikutuksen,
-aivan odottamatta ja tarkoituksetta.
-
-Nyt väittämämme on siinä määrin totta, että don Estevan, huolimatta
-synnynnäisestä viisaudestaan, joka oli hänen huomattavimpia
-ominaisuuksiaan, melkein heti uskoi Kivisydämelle isänsä eli oikeammin
-hyväntekijänsä elämäntarinan. Tämän elämäntarinan hän oli kertonut
-kaikkine yksityiskohtineen, salaamatta tai jättämättä pois pienintäkään
-pikku seikkaa. Tähän saattoi hänet salainen aavistus, joka sanoi
-hänelle, että hän oli tavannut miehen, joka oli kyliin arvokas jakamaan
-hänen kanssaan tämän tärkeän salaisuuden koko painon.
-
-Tämän kertomuksen jatkuessa saamme vieläkin sitovampia todistuksia
-siitä omituisesta luottamuksesta, jota molemmat miehet heti olivat
-tunteneet toisiaan kohtaan.
-
-Aurinko oli laskemaisillaan purppura- ja kultavyöhönsä korkeitten,
-lumipeitteisten Sierra Madren kukkulain taakse, kun don Estevan oli
-ehtinyt kertomuksensa loppuun.
-
-Maisema alkoi muuttua suloisen, alakuloisen väriseksi, jollaiseksi se
-tulee illan lähestyessä, linnut lensivät suurin joukoin viserrellen
-etsimään yösijaa korkeitten puiden tuuheiden oksien välistä. Vaquerot
-ja peonit ratsastivat joka suunnalle kootakseen karjan ja viedäkseen
-sen kotiin haciendaan. Kaukana näkyi aasinajajain leiri, jonka yötulet
-jo alkoivat valaista joka hetki yhä enemmän pimenevää taivasta levein
-punertavin valonheijastuksin.
-
-"No, kun te nyt yhtä hyvin kuin minäkin tunnette sen perheen
-salaisuudet, jonka yhteyteen sattuma on teidät saattanut", jatkoi don
-Estevan, "mitä aijotte nyt tehdä?"
-
-"Sananen ensiksi", huomautti Kivisydän.
-
-"Puhukaa -- teillä pitäisi oikeastaan olla paljon uskottavaa minulle
-vuorostanne."
-
-"Ei niinkään paljon, kuin kenties luulette. Te tiedätte elämästäni yhtä
-paljon kuin minä itsekin, toisin sanoen ei juuri mitään, mutta siitä ei
-nyt olekaan kysymys tällä hetkellä."
-
-"Mistä sitten on kysymys?" sanoi don Estevan uteliaisuuden valtaamana.
-
-"Sanon sen teille. Te ette varmaankaan ole kertonut minulle tuota
-pitkää ja mielenkiintoista juttua vain tyydyttääksenne uteliaisuutta,
-jota en millään tavoin ole osoittanut. Täytyy siis olla olemassa joku
-muu syy, ja tämän syyn luulen arvanneeni. Don Estevan Diaz, kun kaksi
-urhokasta miestä on yhtynyt toisiinsa niinkuin liaani mahonkipuuhun,
-kun heidän ajatuksensa sulavat yhdeksi, kun heidän tahtonsa on sama,
-niin nämä miehet ovat hyvin vahvoja, sillä he täydentävät toisensa, ja
-mitä he eivät yksikseen rohkenisi tehdä, siihen he ryhtyvät nyt
-arvelematta ja ovat melkein varmoja yrityksensä onnistumisesta, niin
-mielettömiltä ja uhkarohkeilta kuin nuo yritykset näyttävätkin. Ettekö
-ole samaa mieltä kanssani tässä suhteessa?"
-
-"Epäilemättä, don Fernando, olen täydelleen samaa mieltä."
-
-Ilo leimahti nuoren miehen kasvoilla.
-
-"Hyvä", sanoi hän ojentaen kätensä, "tässä käteni, don Estevan, se on
-miehen, joka täten tarjoo teille uskollisen ja rehellisen sydämensä,
-kaikesta huolimatta -- tahdotteko tarttua siihen?"
-
-"Kautta Jumalan!" huudahti majordomo lämpimästi, puristaen voimakkaasti
-hänelle niin rehellisesti ojennettua kättä, "minä tartun molempiin --
-kiitos veli! Minulle tekemänne ehdotuksen olin itse tekemäisilläni, nyt
-pysyy liittomme elämässä ja kuolemassa! Kuulun teille kuin miekka
-kahvaansa!"
-
-"Voi!" huudahti nuori mies ilosta huoahtaen, "minulla on siis
-vihdoinkin ystävä, minun siis ei enää tarvitse kulkea yksinäni elämän
-läpi. Ilossa ja surussa, onnessa ja onnettomuudessa on minulla sydän,
-jolle voin uskoa kaiken!"
-
-"Teillä on enemmänkin, veli, teillä on koti. Äitini on teidänkin
-äitinne. Tulkaa, nouskaamme jälleen hevosen selkään, alkaa tulla myöhä
-ja meillä on vielä paljon kerrottavaa toisillemme."
-
-"Niin, rientäkäämme", vastasi metsästäjä yksinkertaisesti.
-
-Hevoset eivät olleet poistuneet ranchon läheisyydestä, josta ne olivat
-löytäneet hyvän laitumen. Nuoret miehet saivat ne helposti kiinni, ja
-viiden minuutin kuluttua he ratsastivat rinnakkain, kotimatkalla don
-Estevanin asuntoa kohti.
-
-Ña Manuela odotti heitä portin ulkopuolella. Hän hymyili.
-
-"Tulettepa vihdoinkin", hän huusi heille jo kaukaa, heti heidät
-nähtyään. Ja kun uudet ystävykset olivat saapuneet pihalle, johti hän
-heidät ystävällisesti sisään, jossa yksinkertainen, mutta maukas ateria
-heitä odotti. Se syötiin hyvällä ruokahalulla ja tuttavallisesti
-keskustellen. Doña Manuela huomasi heti, että nuorten miesten kesken
-oli jotakin erikoisempaa tapahtunut, mutta hän ei kysellyt mitään,
-katseli vain kumpaakin tarkastellen ja odotti, että poikansa selittäisi
-asian, kuten kohta tapahtuikin.
-
-"Rakas äiti", lausui don Estevan, kun ateria oli päättynyt ja siirrytty
-parvekkeelle, "olet kai huomannut, että välimme don Carrilin kanssa on
-nyt toinen kuin hänen tänne tullessaan: me olemme tulleet ystäviksi.
-Olen kertonut hänelle don Pedro de Lunan elämäntarinan, joka samalla
-niin läheisesti koskee meitäkin ja mahdollisesti tavallaan vierastamme
-tässä."
-
-Doña Manuela nyökkäsi hyväksyvästi.
-
-"Olen sen huomannut, rakas poikani, suokoon Jumala, että kaikki
-päättyisi hyvin. Toivon, että uusi ystäväsi ansaitsee luottamuksemme.
-Kotimme on tästä lähtien hänen, kuten meidänkin."
-
-Don Fernando kumarsi kunnioittavasti.
-
-"Lupaan kunniani kautta osoittavani, että olen luottamuksenne arvoinen
-ja että henkeen ja vereen asti taistelen don Estevanin rinnalla
-yhteisen asiamme puolesta, kunnes olemme saavuttaneet päämäärämme",
-sanoi hän liikutettuna.
-
-"Toivokaamme parasta", sanoi doña Manuela surullisesta
-
-"Minä en ole solminut liittoa don Fernandon kanssa meidän tähtemme,
-vaan toisten minulle rakkaiden henkilöiden suojelemiseksi siltä
-vaaralta, jonka aavistan heitä uhkaavan", lausui don Estevan.
-"Ja vaikka en nyt voikaan selittää, mistäpäin vaara olisi
-odotettavissa, on minulla kuitenkin syyni, miksi täytyy ryhtyä
-varovaisuustoimenpiteisiin."
-
-"Nuo syyt luulen hyvin käsittäväni", huomautti don Fernando. "Ne ovat
-seuraavat: don Pedron pitkäaikainen rauha on uhattuna ja te pelkäätte
-doña Hermosalle tapahtuvan jonkun onnettomuuden. Eikö niin?"
-
-"Aivan niin, ystäväni; olen todella jo jonkun aikaa salaa,
-vaistomaisesti pelännyt, että jokin onnettomuus olisi tulossa,
-tietämättä mistä ja miten se tulisi. Tiedätte kai paremminkin kuin
-minä, että elämässä on synkkiä hetkiä, jolloin rohkeinkin mies ilman
-näkyvää syytä vapisee kuin lapsi ja pelkää omaa varjoaankin, epäilee
-kaikkea. Nämä synkät ajatukset ovat vaivanneet minua jo pari kuukautta.
-Ja kuitenkin on täällä ollut kaikki rauhallista, kuten ennenkin, don
-Pedro yhtä rauhallinen ja doña Hermosa iloinen kuin ennenkin. Me elämme
-täällä piilossa koko maailmalta. Seuraelämän pauhina ei tänne ulotu.
-Mitäpä meillä siis olisikaan pelättävänä? Kuka vihollinen meitä sitten
-vainoisi ja yöt päivät pitäisi meitä silmällä? Sitä en tiedä, mutta
-minä tunnen, että niin on laita, minä tunnen vihollisen läsnäolon,
-mutta en voi häntä keksiä."
-
-"Tuon vihollisen tunnette nyt yhtä hyvin kuin minäkin -- se on
-Tiikerikissa. Viimeöisen keskusteluni hänen kanssaan, jonka tekin
-kuulitte, olisi pitänyt selvittää hänen aikomuksensa, jos ei juuri
-hänen suunnitelmiaan."
-
-"Se on totta, mutta siitä huolimatta en voi uskoa, että tuo mies on
-todella vihollisemme. Samoinkuin ei ole seurausta ilman syytä, niin ei
-myöskään saata olla vihaa ilman aihetta. Don Pedro ei ole milloinkaan
-tänne tulostaan asti millään tavoin ollut kosketuksissa tuon miehen
-kanssa. Miksi hänellä siis olisi jotakin kaunaa isäntääni kohtaan?"
-
-"Ah, miksi?" toisti metsästäjä kiihkeästi, "miksi päivä seuraa yötä,
-miksi on hyviä ja huonoja, roistoja ja kunniallisia ihmisiä? Tämä
-pulmallinen kysymys veisi meidät liian kauas, ystäväni. Tiedän yhtä
-hyvin kuin tekin, ettette milloinkaan ole olleet Tiikerikissan kanssa
-tekemisissä, mutta mitä se auttaa? Tuo mies on kavala konna, jonka koko
-roistomainen olemus tarkoittaa pahantekoa usein vain huvikseen. Don
-Pedroa kunnioittavat ja rakastavat kaikki, jotka hänet tuntevat. Doña
-Hermosaa kunnioittavat apachitkin, ruohoaavikon hurjimmat punanahat --
-siitä luultavasti johtuu Tiikerikissan viha hacienderoa kohtaan.
-Sellaista miestä kohtaan ei saa rankaisematta olla hyvä ja rehellinen,
-kaikkien kunnon ihmisten täytyy luonnostaan olla hänen vihamiehiään, se
-on päivän selvää. Olkoon ihminen vajonnut kuinka syvälle tahansa, niin
-hän kuitenkin aina muistaa kauhean alennuksensa ja entisen asemansa.
-Hän ei anna yhteiskunnalle tätä anteeksi, mutta koska hän ei voi kostaa
-sille kokonaisuudessaan, julistaa hän sodan yksilöitä vastaan, hyökäten
-jokaisen kimppuun, jonka hän tavoittaa, kostaen näille omat pahat
-tekonsa. Kas siinä ainoa syy Tiikerikissan vihaan don Pedroa kohtaan."
-
-"Niin, kenties olette oikeassa", vastasi don Estevan huolestuneella
-äänellä, "asian laita lienee niin."
-
-"Niin tietysti! Uskokaa minua, minä tunnen tuon hirviön perinpohjin,
-sillä hän on kasvattanut minut. Mutta riittäköön tämä. Kun asema nyt on
-täysin selvä, niin mitä aijotte tehdä?"
-
-"Myönnän olevani hyvin pahassa pulassa, enkä tiedä mitenkä siitä
-selviytyisin. Kuinka voi varjella itseään salahankkeilta, joista ei
-tiedä, vastustaa suunnitelmia, joiden tarkoitus on tuntematon -- tuo
-kaikki on minulle vaikeaa."
-
-"Ensiksikin on luullakseni parasta olla ensinkään ilmaisematta don
-Pedron perheelle epäilyjämme", huomautti doña Manuela.
-
-"Sanokaa varmoja tietojamme, señora", lausui don Fernando. "Muuten olen
-aivan samaa mieltä kanssanne. Meidän on helppo salaa vartioida don
-Pedroa ja hänen tytärtään, heidän aavistamattakaan mikä vaara heitä
-uhkaa. Jos asema sittemmin muuttuisi liian jännittäväksi, niin voidaan
-kyllä jollakin tekosyyllä saada heidät itsekin huolehtimaan
-turvallisuudestaan."
-
-"Niin, epäilemättä!" huudahti don Estevan tulisesti. "On tärkeätä,
-etteivät he aavista mitään, etenkään doña Hermosa, joka on niin
-herkkätunteinen. Lapsi raukka! Hän saa vain liiankin pian tehdä
-tuttavuutta vastoinkäymisten kanssa, jos aavistuksemme toteutuvat.
-Saadaan nähdä! Fernando ystäväni, neuvokaa meitä! Te ainoastaan voitte
-auttaa meitä tässä tukalassa asemassa."
-
-"Kaikki, mikä ihmisvoimin on mahdollista, tehdään niiden
-pelastamiseksi, joita rakastatte."
-
-"Kiitos! Mutta miksette sano, että tekin rakastatte heitä, koska jo
-olette tehnyt heille äärettömän palveluksen?"
-
-"Ah, ystäväni!" sanoi nuori mies huokaisten, "mitäpä minusta,
-seikkailija-raukasta, jotta rohkenisin nostaa silmäni niin korkealle?
-Minä en ole enkä saakaan olla doña Hermosalle muuta kuin luotettava
-pihakoira, joka pelastaa isäntänsä ja kuolee hänen jalkojensa juureen."
-
-Tämä lausuttiin niin surunvoittoisesti ja itsekieltäytyvästi, että don
-Estevan ja hänen äitinsä heltyivät aivan kyyneliin, tarttuivat hänen
-käsiinsä samalla kertaa ja puristivat niitä hellästi.
-
-"Älkää sanoko niin, veljeni", huudahti majordomo, "te ette tunne doña
-Hermosaa niin hyvin kuin me, hän on erinomaisen hyväsydäminen, puhtain
-ja jaloin sielultaan -- hän rakastaa teitä."
-
-"Oi!" sanoi metsästäjä liikutettuna, "älkää lausuko tuota sanaa,
-ystäväni! Doña Hermosako rakastaisi minua? Se on mahdotonta!"
-
-"Doña Hermosa on nainen, ystäväni -- te olette pelastanut hänen
-henkensä. Tietystikään en tiedä minkälaatuinen hänen teitä kohtaan
-tuntemansa tunne on, kenties hän ei itsekään tiedä sitä, ja nuoren
-tytön kiitollisuus muuttuu varsin pian rakkaudeksi."
-
-"Vaiti, poikani", keskeytti vanha rouva, "ei sinun sovi tuolla tavoin
-puhua isäntäsi tyttärestä."
-
-"Se on totta, anteeksi, äiti kulta, olen väärässä. Mutta jos olisit
-kuullut doña Hermosan puhuvan ystävästämme ja saavan minut lupaamaan
-lähteä etsimään häntä ja viedä hänet hänen luokseen, jonka minä, kautta
-Jumalan, myöskin teen, niin et tietäisi mitä uskoisit."
-
-"Kenties, mutta en ainakaan kaataisi öljyä tuleen, ja sekä itseltäni
-että ystävältämme kätkisin varovasti huomioni sydämeni sisimpään."
-
-"Älkää luulko, että olen niin mieletön, señora", huomautti don
-Fernando, "että panen poikanne sanoille enemmän arvoa kuin ne
-ansaitsevat. Tiedän varsin hyvin kuka olen, tunnen liiankin tarkkaan
-alhaisen asemani, rohjetakseni kohottaa katsettani siihen, jota
-kunniani käskee pitämään enkelinä."
-
-"Hyvin sanottu, don Fernando, ja kuten miehelle sopii", lausui doña
-Manuela lämpimästi. "Jättäkäämme siis nyt tämä asia ja koettakaamme
-keksiä jokin keino, joka auttaisi meitä siitä pulasta, missä nyt
-olemme."
-
-"Tuon keinon", vastasi metsästäjä epäröiden, "luulen paremman
-puutteessa voivani osoittaa."
-
-Äiti ja poika työnsivät nopeasti nojatuolinsa eteenpäin kuullakseen
-paremmin.
-
-"Puhukaa, veli, puhukaa viivyttelemättä!" huudahti don Estevan. "Minkä
-keinon sitten?"
-
-"Suonette anteeksi, jos te siinä suunnitelmassa, jonka aijon esittää,
-mahdollisesti huomaatte jotakin, joka ei ehkä täysin vastaa kunnian
-lakeja, sellaisina kuin sivistyneet ihmiset ne käsittävät", sanoi
-metsästäjä. "Mutta muistatte kai, että olen punanahkojen kasvattama ja
-että se mies, jota vastaan aloitamme taistelun elämästä ja kuolemasta,
-on enemmän kuin puoleksi intiaani, jonka vuoksi hänen meitä vastaan
-aikomansa taistelu on kokonaan apacheilta lainattu. Voidaksemme siis
-menestyksellä taistella häntä vastaan, täytyy meidän, niin
-vastenmielistä kuin se onkin, käyttää samoja keinoja, käyttää hänen
-omia aseitaan, sanalla sanoen käyttää viekkautta viekkautta vastaan,
-juonia juonia vastaan. Sillä jos me, väärän kunniantunnon sokaisemina,
-itsepäisesti tahdomme taistella häntä vastaan avoimin asein, niin
-joudumme ehdottomasti tappiolle ja meitä vedetään nenästä."
-
-"Se mitä nyt sanotte, Fernando", huomautti majordomo, "on sen pahempi
-liiankin totta. Käsitän täydelleen sanojenne sisällön ja totuuden,
-mutta myöntänettehän, että kunniallisen miehen, joka on tottunut
-katsomaan vihollistaan kasvoihin, on vastenmielistä pujottautua
-ketunnahkaan ja alentua käyttämään viekkautta silloin, kun hän haluaisi
-rohkeasti hyökätä edestäpäin vihollisensa kimppuun."
-
-"Niin, minkäpä sille voi? Se on asemamme aiheuttama pakkokeino. Ellemme
-siihen ryhdy, niin on parempi jättää vihollisemme rauhaan kuin koettaa
-vastustaa hänen suunnitelmiaan, sillä muuten epäonnistumme."
-
-"Tapahtukoon sitten tahtonne mukaan, ystäväni, koska sitä ei voi
-välttää. Ilmaiskaa siis keinonne."
-
-"Keino on seuraava. Huolimatta äskeisestä keskustelustani Tiikerikissan
-kanssa, on hän kuitenkin joku aika sitten uskonut minulle hyvinkin
-paljon asioitaan ja minä tunnen liiankin monta hänen salaisuuttaan,
-jotta hän, niin äkäinen kuin onkin, kantaisi minua kohtaan mitään
-kaunaa. Tottuneena jo monet vuodet vallitsemaan ja ohjaamaan minua
-tahtonsa mukaan, hän luulee kylliksi tuntevansa luonteeni ollakseen
-vakuutettu siitä, että se, mitä sanoin hänelle, oli vain huonon tuulen
-aiheuttamaa ylimielisyyttä, ja että minä varsin mielelläni taas
-asettuisin hänen holhottavakseen. Henkilöitten lailla, jotka monet
-vuodet ovat eläneet kuvitteluissaan, antaa Tiikerikissakin, joka
-varmaan on kasvattanut ja suvainnut minua toivossa joskus voida käyttää
-minua välikappaleena jonkun salakavalan suunnitelmansa toteuttamiseksi,
-minun pettää itsensä, viekkaudestaan huolimatta, jos oikein yritän."
-
-"Niin", huomautti don Estevan, "tuo kaikki tuntuu kyllä jotenkin
-luultavalta?"
-
-"Niin, eikö totta? Kas tässä, mitä olen ajatellut. Auringon noustessa
-huomenna menemme presidioon, ja minä tutustutan teidät siellä erääseen
-tuntemaani heittiöön, joka on minulle niin uskollinen, kuin tuollaiset
-ihmiset yleensä voivat olla. Tuo picero tulee välittäjäksemme. Hänen
-kauttansa saamme tietää kaikki mitä Tiikerikissa puuhaa San Lucarin
-seuduilla noiden leperojen kanssa, joita hän pestaa, ties mitä kauheaa
-tekoa varten. Sen jälkeen eroamme, te palataksenne aivan rauhassa
-tänne, minä sitä vastoin menen takaisin ruohoaavikolle etsimään
-Tiikerikissaa. Tällä tavoin saamme tietää hänen puuhansa, tehköön hän
-sitten mitä tahansa. Tämä on ehdotukseni, mitä pidätte siitä?"
-
-"Erinomaista, ystäväni, te olette huomannut kaiken?"
-
-"Mutta on vielä pari seikkaa, jotka pyydän teidän muistamaan. Ensiksi,
-että mitä hyvänsä teen tai sanon ja mihin toimenpiteisiin näettekin
-minun ryhtyvän, niin ette saa ruveta epäilemään. Antakaa minun vapaasti
-toimia, älkääkä koskaan luulko, että aijon pettää teidät."
-
-"Älkää olko levoton siitä, ystäväni, minä uskon yhtä vähän silmien kuin
-korvienkaan todistuksia. Luottamukseni teihin on järkkymätön.
-Kertokaapa nyt edelleen."
-
-"Tämän toimenpiteen tärkeys on selvä. Heti kun olemme eronneet
-presidiossa, täytyy meidän olla vieraita toisillemme. Emme enää tunne
-toisiamme."
-
-"Tuo kehoitus on todellakin tärkeä ja panen sen tarkalleen mieleeni,
-koska erehdyksen seuraukset olisivat meille arvaamattomat."
-
-"Olkaa valmiina toimimaan ensi merkin saatuanne, yöllä tai päivällä.
-Olkoon teillä mitä tehtävää tahansa, niin jättäkää se heti,
-ryhtyäksenne voimakkaasti hyökkäämään heti merkin huomattuanne."
-
-"Hyvä, jo huomispäivänä hankin kaikessa hiljaisuudessa ja tehden syyksi
-kiireelliset työt haciendassa, viisitoista leperoa, häikäilemätöntä
-veitikkaa, jotka maksusta tottelevat minua sokeasti, eivätkä säikähdä
-mitään."
-
-"Aivan niin, voitte helposti antaa niiden vetelehtiä täällä, kunnes on
-tullut aika leikkiä puukolla ja rihlapyssyllä."
-
-"Vastaan siitä, ettei kukaan ajattelekaan tiedustella heistä. Mutta
-minkälaisen merkin lähetätte minulle? Ja keneltä sen saan?"
-
-"Merkkinä on kolmesta kohtaa taitettu, päästään punaiseksi värjätty
-valkea kotkansulka. Se, joka antaa teille tämän sulan, sanoo vain:
-kaksi piasteriani! Te annatte ne hänelle mitään sanomatta, otatte sulan
-ja annatte hänen mennä."
-
-"Mutta mikä mies se on, ystäväni?"
-
-"Muuan tuntematon, ensimmäinen, jonka tapaan, luultavasti. Tällä
-sanansaattajalla ei saa olla aavistustakaan hänelle jättämäni toimen
-tärkeydestä, siltä varalta, että hän joutuisi mahdollisesti vihollisen
-käsiin."
-
-"Hyvin harkittu! Alan todellakin uskoa, että voitamme pelin."
-
-"Minä puolestani olen varma siitä", huudahti don Fernando, "jos
-täsmälleen seuraatte ohjeitani."
-
-"Siihen nähden voitte olla huoletta, veliseni, minä vastaan
-täsmällisyydestäni."
-
-Kun kaikki oli täten sovittu ja päätetty noiden kolmen henkilön kesken,
-erosivat he mennäkseen levolle, sitä mieluummin kun jo oli myöhäinen ja
-molempien nuorten miesten täytyi auringon noustessa nousta ratsaille
-mennäkseen San Lucariin.
-
-
-
-
-II.
-
-AARNIOMETSÄ.
-
-
-Don Torribio Quiroga, jonka kanssa nyt joudumme tekemisiin, oli
-kahdeksankolmatta vuotias mies, hienopiirteinen ja älykkään näköinen,
-kauniskasvoinen sekä käytökseltään erikoisesti maailmanmies.
-
-Hän kuului Chihua-huan valtion rikkaimpiin ja kunnioitettavimpiin
-sukuihin. Vanhempainsa kuoleman kautta, maassa, jossa kulta on niin
-yleistä, oli hän saanut omaisuuden, joka teki yli satatuhatta piasteria
-vuotuista tuloa, toisin sanoen noin kolme miljoonaa markkaa.
-
-Tällaisessa asemassa olevalla henkilöllä, jolla sitä paitsi on
-sellaiset henkiset ja ruumiilliset edut, kuin don Torribiolla, on
-oikeus vaatia mitä tahansa. Sillä saatuaan määrätyn omaisuusmäärän, ei
-ihmisellä enää ole mitään esteitä, tai ainakaan ne eivät millään tavoin
-ole haittana, vaan paremmin kannustajana.
-
-Don Torribio oli onnistunut kaikissa yrityksissään, lukuunottamatta
-taisteluaan don Fernandoa vastaan, josta taistelusta tämä aina oli
-suoriutunut voittajana.
-
-Sen vuoksi olikin hacienderon metsästäjää kohtaan tuntema viha, joka
-alkujaan johtui hyvin mitättömistä syistä, huomaamatta kasvanut
-Torribion edelleenkin kärsimien vastoinkäymisten johdosta, joten se
-viimein oli paisunut niin suunnattomaksi, oikeaksi amerikalaiseksi
-vihaksi, jota ei voi sammuttaa mikään muu kuin sen kuolema, joka tuon
-vihan aiheutti.
-
-Kohtauksensa jälkeen don Fernando Carrilin kanssa, joka oli päättynyt
-hänelle niin ikävästi, oli don Torribion vallannut tuollainen kylmä,
-keskittynyt viha, joka vähitellen kokoontuu sieluun, lopulta
-puhjetakseen esiin kauhean voimakkaana.
-
-Päästyään onnellisen vastustajansa näkyvistä hän alkoi ratsastaa täyttä
-neliä. Hän iski kannukset hevosen kylkiin niin, että veri purskui ja
-hevonen hirnui kivusta sekä lisäsi hurjaa vauhtiaan kaksinkerroin.
-
-Mihinkä aikoi siis don Torribio kasvot vääntyneinä ja hiukset pystyssä?
-
-Hän ei tietänyt sitä itsekään. Ja muuten se olikin hänelle samantekevä.
-
-Hän ei nähnyt mitään, hän ei enää kuullut mitään. Hän hautoi mielessään
-synkkiä suunnitelmia ja ratsasti yli jokien ja rotkojen, piittaamatta
-hevosen suunnasta.
-
-Hänessä kiehui vain viha. Hänen polttava otsansa ei jäähtynyt; ohimot
-takoivat haljetakseen ja hermostunut väristys puistatti koko hänen
-ruumistaan.
-
-Tätä äärimmäisen kiihoittunutta tilaa kesti useita tunteja. Hevonen
-riensi eteenpäin kuin nuoli, kunnes tuo jalo eläin lopen väsyneenä
-äkkiä pysähtyi, polvet horjuen, ja kaatui hiekkaan.
-
-Don Torribio nousi ja katsahti hämmentyneenä ympärilleen.
-
-Oli tarpeen tällainen äkkinäinen kaatuminen, jotta hänen ajatuksensa
-vähänkin olisivat selviytyneet ja hän taas palautunut todellisuuteen.
-Jos sellaista sieluntilaa olisi kestänyt vielä tunnin verran, niin hän
-olisi joko tullut aivan mielipuoleksi tai kuollut halvaukseen.
-
-Oli tullut yö. Synkkä pimeys peitti maan. Erämaassa, johon sattuma oli
-ohjannut hänet, vallitsi haudan hiljaisuus.
-
-"Missä minä olen?" mumisi hän, koettaen päästä selville olinpaikastaan.
-
-Mutta pilvien peittämä kuu ei valaissut ensinkään. Alkoi tuulla
-kovasti. Puiden oksat natisivat toisiansa vasten ja kaukana erämaan
-sydämessä sekaantuivat villipetojen kumeat karjunnat villikissojen
-ulvontaan.
-
-Don Torribion katse koetti turhaan tunkeutua pimeän lävitse.
-
-Hän meni hevosen luo, joka makasi pitkänään maassa ja huokui raskaasti.
-Liikutettuna surkutellen uskollista toveriaan seikkailumatkoillaan, hän
-kumartui hevosen puoleen, veti pistoolit huotrastaan ja pisti ne
-vyöhönsä, jonka jälkeen hän otti satulaan kiinnitetyn, rommia
-sisältävän kenttäpullon ja alkoi pestä huohottavan eläinraukan silmiä,
-sieraimia ja suuta, josta käsittelystä eläin virkistyi. Näin kului
-puoli tuntia. Hevonen, vähän virkistyttyään, nousi seisomaan ja
-suvulleen ominaisella vaistolla etsi lähellä olevan lähteen, josta
-sammutti janonsa.
-
-"Kaikki ei ole vielä menetetty", mumisi don Torribio; "kenties minun
-piankin onnistuu päästä täältä pois."
-
-Mutta samassa kuului läheltä kumea karjunta, johon heti vastattiin
-neljältä eri taholta. Hevonen nosti korvansa pystyyn ja don Torribio
-tunsi pelon väristyksen suonissaan.
-
-"Kirottua", hän huudahti, "olen jaguarien juomapaikalla. Mitä on
-tehtävä?"
-
-Hän oli lähteen mutaisilla rennoilla huomannut jälkiä, jotka tekivät
-kaikki epäilyt mahdottomiksi. Samassa hän huomasi korkeintaan kymmenen
-askeleen päässä silmäparin loistavan tulikekäleen tavoin pimeässä ja
-katsovan häneen omituisen kiinteästi.
-
-Don Torribio oli varsin rohkea mies, lukemattomia kertoja oli hän
-toveriensa nähden suorittanut uskomattoman rohkeita tekoja, mutta
-yksinään pimeässä petoeläinten keskellä hän tahtomattaankin tunsi
-hurjaa pelkoa, ja hän hengitti raskaasti yhteenpuristettujen
-hampaittensa lomasta. Kylmä hiki valui hänen ruumiistaan ja hän oli
-vähällä kaatua.
-
-Mutta tätä voimattomuutta kesti vain hetkisen. Uskomattomalla
-tahdonponnistuksella hän saavutti mielenmalttinsa ja ponnistaen koko
-tarmonsa hän valmistautui epätoivoiseen taisteluun, jossa hän varmaan
-uskoi joutuvansa tappiolle, mutta jota hän, ihmisessä koskaan kokonaan
-sammumattomalla itsensä säilyttämisvaistolla ja toivolla, tahtoi
-pitkittää viime hetkeen saakka.
-
-Samassa hirnui hevonen pelästyksissään, teki tavattoman pitkän
-loikkauksen ja juoksi tiehensä.
-
-"Sitä parempi", mumisi don Torribio, "kenties eläinparan onnistuu
-tavattoman nopeutensa avulla pelastua."
-
-Kamala ulvonta ja karjunta kuului joka taholta hevosen paetessa ja
-tavattoman suuria varjoja hyppäsi don Torribion ohi.
-
-"Haa!" sanoi hän katkerasti hymyillen, "pitääkö minun seisoa tässä ja
-antaa nielaista itseni yrittämättä päästä pakoon. Herran nimessä! Sehän
-olisi anteeksi antamaton tyhmyys. Oh, minä en ole vielä kuollut.
-Eteenpäin!"
-
-Äkkinäinen tuulenpuuska puhdisti taivaan, ja muutaman minuutin ajan loi
-kuu kalpeata, surumielistä valoaan sille paikalle, jossa don Torriobio
-oli.
-
-Muutamien askelten päässä hänestä virtasi Rio del Norte jyrkkien
-rantojensa välissä. Kaukana levisi neitseellinen metsä tiheinä ryhminä.
-Sekava joukko kallionlohkareita, kasaantuneina toistensa päälle
-ikäänkuin piloillaan, ja vuorenkolot, joista kohosi yhteenpunoutuneiden
-liaanien peittämiä puuryhmiä, muodostaen mitä eriskummallisimpia
-paraakeleja, ulottuivat monenlaisina haaroina aina jokeen asti.
-Santaiseen ja tuohon, amerikalaisia metsiä paksuina kerroksina
-peittävistä kasvijätteistä muodostuneeseen maahan vajosi jalka joka
-askeleella.
-
-Don Torribio huomasi nyt missä hän oli. Hän oli kuudettakymmentä
-penikulmaa kaikista ihmisasunnoista, tavattoman suuren metsän laidassa,
-ainoa koko apachialueella, johon ei rohkeinkaan tienraivaaja vielä
-ollut rohjennut tunkeutua, niin kolkolta näytti sen synkkä syvyys.
-
-Kuinka hän hurjasti ratsastaessaan oli tullut tähän pelättyyn paikkaan,
-sitä ei don Torribio tällä hetkellä yrittänytkään tuumia. Ääretön
-vaara, joka vaati kaikki hänen älynsä, uhkasi häntä niin välittömästi,
-ettei hänellä ollut aikaa ajatella muuta kuin koettaa torjua sitä.
-
-Muutamien askelten päässä hänestä pulppusi, kuten jo on sanottu, kirkas
-lähde, jonka reunoilla olevat lukuisat petoeläinten jäljet selvästi
-osoittivat, että tätä paikkaa käyttivät pedot juomapaikkanaan,
-lähtiessään auringon laskiessa pesistään etsimään ruokaa ja
-virvokkeita.
-
-Ja varmuuden vuoksi näki hän vielä kaksi mahtavaa jaguaria, koiraan ja
-naaraan, jotka samassa pysähtyivät rannalle ja levottomin katsein
-vartioivat poikasiaan.
-
-"Hm!" mumisi don Torribio, "ikäviä naapureita." Ja koneellisesti
-siirtyi hänen katseensa vastakkaiselle taholle.
-
-Mahtava pantteri, lojuen kalliolla, kuten kissa vaanimassa, iski häneen
-silmänsä, jotka loistivat kuin kiiltokivet.
-
-Amerikalaisen tavan mukaan ei don Torribio milloinkaan lähtenyt ulos
-olematta hyvin aseistettuna. Hänellä oli mukanaan erinomainen ja varsin
-tarkkakäyntinen tussari. Kohtalon sallimuksesta ei se hevosen kaatuessa
-ollut särkynyt. Hän oli asettanut sen kallion viereen.
-
-Hän ojensi kätensä ja tarttui tussariin.
-
-"Hyvä!" hän sanoi hymyillen, "taistelu tulee ainakin vakavaksi."
-
-Hän nosti pyssyn poskelleen, mutta samassa kun hänen piti ampua sai
-valittava naukuna hänet kohottamaan päätänsä, jolloin tusina pajeroja
-ja tiikerikissoja, kyyristyneinä puiden oksille ja katsellen häntä
-ylhäältä päin, kiinnittivät hänen huomiotansa, samalla kuin joukko
-punaisia susia lönkytti paikalle ja asettui muutaman askeleen päähän
-hänestä.
-
-Kaikilla ympärillä olevilla kallioilla istui joukko korppikotkia ja
-muita petolintuja, silmät puoliummessa odottamassa milloin heidän
-aikansa tulisi päästä saaliin jaolle.
-
-Pitkällä loikkauksella hypähti don Torribio eräälle kallionkielekkeelle
-ja siitä hänen onnistui parissa kolmessa minuutissa tavattomilla
-ponnistuksilla käsin ja jaloin kiivetä eräänlaiselle, noin
-parinkymmenen jalan korkuiselle pengermälle, jolla hän ainakin muutaman
-hetken saattoi toivoa olevansa verrattain turvassa.
-
-Toinen toisensa jälkeen tänne hienon vaistonsa houkuttelemien metsän
-eläinten kauhea konsertti paisui joka hetki yhä voimakkaammaksi ja
-saavutti vihdoin sellaisen laajuuden, että se kuului riehuvan
-myrskynkin yli, joka ulvoi vimmatusti vuorenrotkoissa ja
-metsänaukeamissa.
-
-Kuu katosi pilvien taakse ja don Torribio oli taas entisessä
-pimeydessään. Mutta vaikka hän ei nähnytkään ympärillään olevia
-petoeläimiä, niin aavisti hän, tai melkein tunsi niiden läsnäolon. Hän
-näki niiden silmien loistavan pimeässä ja niiden ulvonta, joka lähestyi
-joka hetki, näytti ennustavan, että hänen viimeinen toivonsa pian
-sammuisi.
-
-Asettaen jalkansa lujasti maata vasten ja ojentuen vähän eteenpäin,
-voidakseen; tähdätä tarkkaan, hän tarttui revolveriin ja ampui
-tiikerikissoja kohti kuusi laukausta, joita melkein heti seurasi kuusi
-julmaa ulvahdusta ja kuuden haavoittuneen tai kuolleen eläimen oksalta
-oksalle putoamisesta johtuvaa jysähdystä. Kuvaamaton oli se kauhea
-meteli, joka syntyi tästä odottamattomasta hyökkäyksestä. Punaiset
-sudet syöksyivät ulvoen uhrien kimppuun, alkaen repiä niitä terävillä
-hampaillaan ja taistellen saaliista petolintujen kanssa, jotka vaativat
-osansa siitä.
-
-Syntyi omituinen rätinä puiden oksissa, esine, jota oli mahdoton
-erottaa, lensi ilman läpi ja putosi karjahtaen penkereelle.
-
-Käyttäen kivääriä nuijanaan iski don Torribio voimakkaasti päähän
-eläintä, joka ulvoen vieri alas kalliolta.
-
-Nyt kuuli nuori mies kauhistuksekseen muutamia askeleita alempana
-taistelun, jota jaguarit ja tiikerikissat kävivät hänen
-kallionkielekkeeltä pudottamaansa pantteria vastaan. Kauhean vaaran
-huumaamana ampui don Torribio, miettimättä teostaan johtuvia
-turmiollisia seurauksia, pari pistoolin laukausta hurjien vihollistensa
-joukkoon, jotka hänen alapuolellaan raivokkaasti taistelivat keskenään.
-
-Mutta nyt tapahtui jotakin merkillistä. Kaikki nuo keskenään
-vihamieliset eläimet näyttivät huomaavan, että heidän sen sijaan, että
-taistelivat toisiaan vastaan, päinvastoin pitäisi yhtyä ihmistä, heidän
-yhteistä vihollistaan vastaan. Ne lopettivat siis äkkiä kauhean
-keskinäisen taistelunsa ja jättivät ikäänkuin yhteisestä sopimuksesta
-kaatuneiden veriset ja puoleksi revityt ruumiit, ja kääntyivät sen
-jälkeen raivoissaan sitä kalliota kohti, jonka päältä don Torribio
-näytti ärsyttävän heitä. Ne alkoivat ahdistaa häntä yht'aikaa kauhean
-raivokkaasti, hyppien ulkoneville kallionkielekkeille, joilla ne
-yrittivät saada jalansijaa, ja koettaen kiivetä kalliota pitkin joka
-puolelta.
-
-Asema kävi joka hetki yhä arveluttavammaksi nuorelle miehelle. Useita
-tiikerikissoja oli jo hypännyt ylös pengermälle. Sitä mukaa kuin don
-Torribio työnsi ne takaisin, tuli toisia niiden sijaan. Hänen
-vihollistensa luku kasvoi joka hetki. Hän tunsi voimiensa ja tarmonsa
-heikontuvan vähitellen.
-
-Tämä yksinäisen ihmisen taistelu villipetojen joukkoa vastaan oli
-samalla kertaa suuremmoista ja julmaa. Aivankuin kauhean painajaisen
-ahdistamana taisteli don Torribio turhaan yhä uudelleen paikalle
-tulevia hyökkääjäjoukkoja vastaan. Hän tunsi tiikerikissojen ja
-punaisten susien lämpimän ja tympeän hengityksen aivan lähellään.
-Jaguarien karjunta ja pantterien ivallinen naukuna kuului hänen
-korvissaan peloittavalta konsertilta, joka huumasi ja pyörrytti häntä.
-Hän näki näkymättömien vihollistensa tuhansien silmien loistavan
-pimeässä, ja toisinaan huitoivat korppikotkien raskaat siivet hänen
-kylmän hien peittämiä kasvojaan.
-
-Hän oli kadottanut kaiken selvän käsityksen itsestään; hän ei ajatellut
-enää. Hänen elämänsä oli, niin sanoaksemme, muuttunut ruumiilliseksi.
-Hänen liikkeensä ja tekonsa olivat koneellisia. Hänen käsivartensa
-kohosi ja laskeutui lyödäkseen säännöllisesti kuin heiluri.
-
-Useita kynsiä oli jo tunkeutunut syvälle hänen lihaansa. Pajerot, jotka
-olivat hyökänneet hänen kimppuunsa, olivat iskeneet hänen kurkkuunsa,
-ja hänen oli täytynyt taistella niiden kanssa rinta vasten rintaa,
-saadakseen ne hellittämään otteensa. Veri vuoti jo paristakymmenestä
-haavasta, jotka eivät tosin sellaisenaan olleet vaarallisia, mutta
-hetki oli lähellä, jolloin hänen tarmonsa, mikä enää ylläpiti hänen
-voimiaan, pettäisi ja hän syöksyisi alas kalliolta petojen
-revittäväksi, jotka yhä kiivaammin hyökkäsivät hänen kimppuunsa.
-
-Tänä juhlallisena hetkenä, jolloin kaikki hänessä murtui samalla
-kertaa, tunkeutui hänen rinnastaan epätoivoinen tuskanhuuto, jonka
-moniääninen kaiku kaukana toisti hirveän voimakkaasti. Se oli viimeinen
-ja äärimmäinen vastalause ihmisen puolelta, joka tunnustaa tulleensa
-voitetuksi ja joka ennen kaatumistaan vaistomaisesti pyytää
-lähimmäiseltään apua. Omituista, hän kuulee vastahuudon! Don Torribio,
-kummastuksissaan ja rohkenematta uskoa ihmeen tapahtuneen tässä
-erämaassa, johon ei kukaan muu kuin hän ollut voinut tunkeutua, luuli
-kuulleensa väärin. Kooten kuitenkin vielä jäljellä olevat voimansa ja
-tuntien sydämensä pohjassa sammuneen toivon heräävän uudelleen, huusi
-hän toistamiseen vielä kovemmin ja julmemmin kuin ensi kerralla.
-
-Kun metsän kaiku oli toistanut tämän kirkaisun lukemattomia kertoja,
-kuului hänen tarkkaavaisiin korviinsa yksi ainoa sana, tuulen tuomana
-kuin huokaus:
-
-"Hei!"
-
-Don Torribio ojentautui. Tämän sanan sähköittämänä hän näytti
-saavuttavan voimansa ja saavan uutta eloa, ja hän lisäsi kaksinverroin
-iskujaan ja pistojaan noita lukemattomia vihollisia vastaan.
-
-Äkkiä kuului etäältä useiden hevosten nelistystä, useat
-pyssynlaukaukset leimahtivat pimeässä, valaisten hetkisen, ja ihmisiä
-tai paremmin henkiä syöksyi äkkiarvaamatta petojen tiheimpään joukkoon,
-pannen niiden keskuudessa toimeen hirveän verilöylyn.
-
-Samassa kaatui don Torribio pengermälle kahden tiikerikissan
-ahdistamana taistellen niitä vastaan.
-
-Muutamassa minuutissa äsken saapuneet ajoivat pedot pakosalle ja
-sytyttivät useita tulia, pitääkseen ne loitolla jäljellä olevan osan
-yötä.
-
-Pari näistä miehistä, kädessään palavat okotepuiset soihdut, alkoivat
-etsiä sitä, jonka hätähuudot olivat kutsuneet heidät apuun.
-
-Pian he löysivätkin hänet makaamasta tiedottomana maassa, kymmenen tai
-kahdentoista kuolleen tiikerikissan keskellä ja pitäen jäykistyneissä
-käsissään kuristettua pajeroa.
-
-"No, Carlocho", sanoi muuan ääni, "oletko löytänyt hänet?"
-
-"Olen", vastasi tämä, "mutta hän näyttää kuolleelta."
-
-"Lempo vieköön! Se olisi vahinko", huomautti Pablito, "sillä se on
-vankka mies -- missä hän on?"
-
-"Tuolla ylhäällä, vastapäisellä kallionkielekkeellä."
-
-"Voitko Veradon avulla saada hänet alas?"
-
-"Mikään ei ole helpompaa; hän makaa liikkumatta kuin puupölkky."
-
-"Kiiruhda sitten, Jumalan tähden!" sanoi Pablito. "Jokainen minuutti on
-hänelle kenties vuosi hänen pakenevasta elämästään."
-
-Carlocho ja Verado kohottivat don Torribion päästä ja jaloista ja
-kantoivat hänet niin varovasti kuin suinkin siitä tilapäisestä
-linnoituksesta, jota hän oli niin innokkaasti puolustanut, alas tulien
-ääreen, tehden sen el Zapoten oksista valmistamilla paareilla. Nuo
-neljä vaqueroa olivat omituisen sattuman kautta joutuneet tälle
-paikalle.
-
-"Tuhat tulimmaista!" huudahti Pablito nähdessään nuoren miehen surkean
-tilan. "Mies parka, kylläpä ne ovat pidelleet häntä pahoin! Tulimme
-hänen avukseen ihan viime tingassa."
-
-"Luuletko, että hän toipuu?" kysyi Carlocho uteliaasti.
-
-"Elleivät jalommat elimet ole vahingoittuneet, on aina toivoa", lausui
-Pablito viisaana, "tarkastakaamme häntä."
-
-Hän kumartui don Torribion puoleen, paljasti tikarinsa ja asetti sen
-terän hänen huulilleen.
-
-"Ei hengähdystäkään!" sanoi Pablito puistellen päätään.
-
-"Ovatko hänen haavansa vakavat?" kysyi Verado.
-
-"Eivät, luullakseni. Hän on menehtynyt väsymyksestä ja
-mielenliikutuksesta."
-
-"Mutta silloinhan hän voi toipua?" sanoi Carlocho.
-
-"Ehkä ja ehk'ei. Kaikki riippuu siitä, miten kovan kolahduksen hänen
-hermostonsa on saanut."
-
-"Katsokaahan!" huudahti Verado iloisesti, "hänhän hengittää, Herran
-nimessä! Vieläpä hän yrittää aukaista silmiään."
-
-"Silloin hän on pelastettu", huomautti Pablito. "Hän virkistyy pian
-taas."
-
-"Tuolla miehellä on rautainen ruumiinrakenne. Neljänneksen kuluttua hän
-jo voi, jos haluaa, taas istuutua satulaan. Mutta meidän täytyy sitoa
-hänen haavansa."
-
-Vaquerot, samoin kuin kaikki partioretkeläiset, jotka elävät kaukana
-uudisasutuksilla, ovat pakotetut pitämään huolta itsestään ja
-hankkimaan niinmuodoin jonkunverran käytännöllistä lääkitsemistaitoa,
-voidakseen koota ja käyttää niitä yksinkertaisia lääkkeitä, joita
-intiaanitkin käyttävät.
-
-Carlochon ja Veradon avulla Pablito pesi don Torribion haavat vedellä
-ja rommilla, kostutti ohimoita ja puhalsi tupakin savua sieramiin.
-
-Kun tätä omituista käsittelyä oli kestänyt hetkisen, huokasi nuori mies
-tuskin huomattavasti, liikutti hiljaa huuliaan ja aukaisi viimein
-silmänsä, kuitenkaan näkemättä mitään.
-
-"Hän on pelastettu", sanoi Pablito. "Nyt saamme antaa luonnon
-vaikuttaa, se on paras lääkäri mitä tunnen."
-
-Don Torribio kohottautui kyynärpäänsä varaan ja siveli kädellään
-otsaansa, ikäänkuin koettaakseen palauttaa muistinsa ja ajatuksensa.
-
-"Keitä te olette?" sanoi hän heikolla äänellä.
-
-"Ystäviä, señor, älkää ollenkaan pelätkö."
-
-"Minä olen aivan menehtynyt, jäseneni ovat aivankuin rikki revityt."
-
-"Ei se merkitse mitään, señor. Lukuunottamatta voimien menestystä
-voitte te yhtä hyvin kuin mekin."
-
-Don Torribio nousi ja katseli tarkkaavasti häntä ympäröiviä miehiä,
-sanoen:
-
-"Mutta minä en siis erehdykään? En ensinkään odottanut tapaavani teitä
-täällä. Millä ihmeellä olette tulleet oikeaan aikaan pelastamaan minua,
-te, jotka olin sopinut tapaavani niin kaukana siitä paikasta, missä nyt
-olemme?"
-
-"Sen ihmeen on tehnyt teidän hevosenne, señor", vastasi Verado.
-
-"Millä tavoin sitten?" kysyi don Torribio, jonka ääni koveni joka hetki
-ja jonka jo oli onnistunut nousta jaloilleen.
-
-"Varsin yksinkertaisesti. Me kuljimme tämän metsän laitaa pitkin
-mennäksemme määrätylle kohtauspaikalle, kun aivan äkkiä näimme hevosen
-juoksevan ohitsemme huimaavaa vauhtia, jäljessään joukko punaisia
-susia. Vapautimme sen näistä hurjista vihollisistaan, jonka tehtyämme
-aloimme etsiskellä ratsastajaa, koska emme pitäneet todennäköisenä,
-että täysin satuloitu hevonen kulki yksikseen tässä metsässä, johon ei
-kukaan uskalla tunkeutua."
-
-"Kiitos!" vastasi don Torribio, "minä kyllä suoritan sen mitä olen
-jäänyt teille velkaa tästä."
-
-"Pyh! Siitä ei maksa vaivaa puhua. Tässä on hevosenne, nyt voitte
-lähteä milloin haluatte."
-
-Nuori mies ojensi kätensä.
-
-"Vartokaa", hän sanoi, "emme voi löytää sopivampaa paikkaa kuin tämä
-keskusteluamme varten."
-
-
-
-
-III.
-
-DON TORRIBIO QUIROGA.
-
-
-Don Torribion lausuttua näin syntyi jotenkin pitkä äänettömyys.
-
-Silmät tähdättyinä nuoreen mieheen koettivat vaquerot hänen kasvojensa
-ilmeestä arvata hänen salaiset ajatuksensa.
-
-Mutta don Torribion kylmistä ja järkähtämättömistä kasvoista ei voinut
-saada mitään selitystä.
-
-Vihdoin, silmäistyään epäluuloisesti ympärilleen, enemmän totutusta
-tavasta kuin peläten jonkun kuuntelevan, kääräisi nuori mies savukkeen,
-sytyttäen sen varsin huolettomasti, ja alkoi rauhallisella äänellä:
-
-"Rakas Verado, mieleni on niin paha sen johdosta, että olet häirinnyt
-näitä kunnioitettavia herroja heidän toimessaan ja että itsekin olet
-tullut häirityksi, lähteäksesi valitsemalleni kohtauspaikalle."
-
-"Kuinka niin, armollinen herra?" kysyi Verado ihmetellen kovin tätä
-keskustelun alkua.
-
-"Varsin yksinkertaisesti sen takia, että syytä, minkä vuoksi tahdoin
-puhua kanssasi, ei enää ole olemassa."
-
-"Oh, joutavia", sanoivat rosvot silmät pystyssä, "onko se mahdollista?"
-
-"Hitto vie, on kyllä!" vastasi don Torribio huolettomasti. "Tarkoin
-arvosteltuna on don Fernando Carril erinomainen mies, jolle en
-mielisurmikseni tahtoisi aiheuttaa vähintäkään pahaa."
-
-"Lempo soikoon! Mokomakin erinomainen, nähdäkseni", huomautti Verado,
-"koska hän on käskenyt Carlochon tappaa minut sievällä tavalla."
-
-"Señor don Fernando ei ole antanut minulle tuota määräystä, vaan tälle
-don Pablitolle, ystäväni", sanoi Carlocho kohteliaasti.
-
-"Aivan oikein, minä erehdyin, suokaa anteeksi, señor."
-
-Vaihdettuaan nämä kohteliaisuudet vaipuivat rosvot taas entiseen
-äänettömyyteensä.
-
-"Kunnon mies pysyy sanassaan", huomautti Tonillo, "ja jos don Torribio
-on muuttanut mieltään, niin ei meillä ole mitään sanomista. Mutta
-mieleeni muistuu", lisäsi hän tukahduttaen huokauksensa, "että minun on
-annettava teille, armollinen herra, takaisin ne kaksisataa piasteria,
-jotka olette antanut minulle, jotta..."
-
-"Olkaa hyvä ja pitäkää tuo mitätön summa, hyvä herra", keskeytti don
-Torribio, "se ei voi olla paremmassa tallessa kuin teidän käsissänne."
-
-Vaquero, joka ilmeisen vastenmielisesti oli ottanut rahat taskustaan,
-pisti ne takaisin kunnioittavan nopeasti ja kätevästi.
-
-"Yhdentekevä", sanoi hän, "minä en puolestani katso olevani vapaa
-teistä, armollinen herra; minä olen rehellinen mies, te voitte luottaa
-minuun."
-
-"Meihin", lisäsivät toiset lämpimästi.
-
-"Kiitän teitä tästä luottamuksesta, jota pidän suuriarvoisena,
-señorit", huomautti don Torribio, "mutta toistan vieläkin, että siitä
-ei, paha kyllä, ole minulle mitään hyötyä."
-
-"Sepä ikävää!" sanoi Verado, "armollisen herran veroisia isäntiä ei
-löydetä joka päivä."
-
-"Pyh!" sanoi don Torribio iloisesti, "koska nyt olette vapaita, niin
-eihän mikään estä teitä rupeamasta don Fernandon palvelukseen? Hän on
-hyvin jalomielinen, caballero aina sormenpäihin asti. Olen vakuutettu
-siitä, että hän maksaa hyvin."
-
-"Niin, se hänen on kait pakko tehdäkin, teidän armonne", sanoi Pablito;
-"muuten voimme tunnustaa teille, että olemme jo tuumineetkin sitä,
-ja..."
-
-"Jo ruvenneet hänen palvelukseensa -- tiesin sen", sanoi nuori mies
-huolettomasti.
-
-"Ah!" huudahtivat rosvot ihmetellen. "Eikö teillä ole mitään sitä
-vastaan, armollinen herra?" kysyi Pablito.
-
-"Kuinka niin? Olen päinvastoin ihastunut siitä. Sattuma on niin
-oikullinen, että te kenties siten saatte tilaisuuden hyödyttää minua
-enemmän!"
-
-"Ahaa!" huudahtivat vorot, höristellen korviaan.
-
-"Niin, hitto vie, kenties! Olette siis minulle uskollisia?"
-
-"Aina viimeiseen veripisaraan asti!" vastasivat kaikki vaquerot
-liikuttavan yksimielisesti.
-
-"Ettekä te halveksi rahaa?"
-
-"Raha ei milloinkaan ole vahingoksi muille kuin niille, joilla ei
-mitään ole", vastasi Pablito hurskaasti.
-
-"Etenkin kun se on rehellisesti ansaittua", vahvisti Tonillo, irvistäen
-kuin apina.
-
-"Aivan oikein", huomautti don Torribio, "varsinkin kun on kysymyksessä
-satakunta unssia [noin 9,000 markkaa]."
-
-Rosvot värisivät ilosta ja heidän tiikerikissansilmänsä säkenöivät. He
-katsahtivat toisiinsa häikäisevän lupaavasti, minkä don Torribio
-huomasi.
-
-"Hitto vie!" sanoivat he suutansa maiskutellen.
-
-"Teille siis sopii, vai?"
-
-"Tuli ja leimaus! Sata unssia! Totta kai!" sanoi Pablito.
-
-"Ehkä enemmänkin", huomautti don Torribio.
-
-"Ohhoh! Mutta tehtävä on kenties vaikea", arveli Verado.
-
-"Lempo soikoon! Nyt on huonot ajat, käsitättehän?"
-
-"Kukapa ei sitä tietäisi, armollinen herra. Kurjuus
-on kauheaa."
-
-"Kenties on kysymyksessä miesmurha?" huomautti Carlocho.
-
-"Mahdollista kyllä", sanoi don Torribio suoraan.
-
-"Sitä pahempi hänelle", mutisi Tonillo.
-
-"Teillä ei siis ole mitään vastaan siinäkään tapauksessa?"
-
-"Päinvastoin, me olemme innostuneet nyt asiaan entistä enemmän."
-
-"Kuulkaa siis tarkkaavasti minua, caballerot", sanoi don Torribio
-ojentautuen.
-
-Vorot lähestyivät häntä vaistomaisesti.
-
-"Olen kunniani kautta sitoutunut", jatkoi don Torribio, "etten ryhdy
-mihinkään don Fernando Carrilia vastaan, sen paremmin välittömästi kuin
-välillisestikään."
-
-"Kunnon miehen tulee pitää sanansa", huomautti Tonillo.
-
-"Ja minä aijon tunnollisesti pitää lupaukseni don Fernandolle."
-
-Kaikki vaquerot ilmaisivat hyväksymisensä.
-
-"Mutta", jatkoi don Torribio, "te tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin,
-että don Fernando on kokonaan salaperäisyyden verhoama ja hänen
-elämäänsä peittää läpinäkymätön huntu."
-
-"Niin, paha kyllä", huokasi Tonillo surkeasti.
-
-"Useimmiten ei tiedetä mitä hän puuhailee. Hän on kadoksissa
-kuukausimääriä, ilmestyäkseen taas äkkiä, kun häntä vähimmin
-odotetaan."
-
-"Se on liiankin totta", sanoi Pablito, "tuon caballeron elintapa on
-omituinen."
-
-"Kuinka monen vaaran alainen hänen täytyykään olla noilla
-seikkailumatkoillaan, joiden tarkoitusta ei kukaan ihminen tunne!"
-jatkoi don Torribio.
-
-"Sen ajatteleminenkin tuntuu jo hirveältä", huomautti Carlocho vakavan
-näköisenä.
-
-"Onnettomuus tapahtuu niin helposti erämaassa", vahvisti Verado.
-
-"Pitemmittä puheitta huomaa sen kyllä siitä vaarasta, mihin te itse
-jouduitte tänä yönä, caballero", sanoi Tonillo hartaasti.
-
-"Se on hirveää!" huudahti Pablito.
-
-"Huomaatte siis, señorit", jatkoi don Torribio, "etten minä millään
-tavalla voi olla vastuussa niistä monista tapaturmista, joille don
-Fernando joka askeleella panee henkensä alttiiksi."
-
-"Se on selvää!" huudahtivat miehet.
-
-"Sattuma näyttää ilkeästi huvittelevan tehdäkseen tyhjiksi ja
-turmellakseen parhaitenkin laaditut suunnitelmat, ja huolimatta don
-Fernandon turvallisuutta koskevasta erikoisesta harrastuksestani, minun
-on mahdoton suojella häntä sattumalta."
-
-"Sehän on päivän selvää, teidän armonne, eikä kukaan tietysti ole
-oikeutettu vähimmälläkään tavalla moittimaan teitä, jos don Fernando
-parka tapaturmaisesti kuolisi jollakin seikkailumatkallaan", sanoi
-Pablito hartaalla äänellä.
-
-"Niin minäkin arvelen -- mutta koska en nyt enää ole don Fernandon
-vihamies, vaan päinvastoin hänen ystävänsä ja minulle niinmuodoin on
-erittäin mielenkiintoista saada tietää mitä hänelle tapahtuu, jotta
-voisin tarpeen tullen rientää hänen avukseen..."
-
-"Tai kostaa hänen puolestaan, jos hän onnettomuudeksi saisi surmansa",
-keskeytti Carlocho.
-
-"Niin", jatkoi don Torribio. "Minulle on siis tärkeätä saada tietää
-mitä voi tapahtua."
-
-"Oi, pyhä ystävyys, sinä et ole vain tyhjä sana!" huudahti Tonillo,
-kohottaen silmänsä korkeutta kohti hartaan näköisenä.
-
-"Te, caballerot, voitte parhaiten antaa minulle nuo tiedot. Mutta koska
-jokainen työ on palkittava, niin saatte jakaa keskenänne vähintään sata
-unssia, tai kaksisataa, riippuen siitä minkälaisia tietoja minulle
-tuotte. Ymmärrättehän?"
-
-"Täydellisesti, armollinen herra", vastasi Carlocho järkähtämättömän
-kylmäverisesti kaikkien liikutettujen toveriensa puolesta. "Se tehtävä,
-jonka suvaitsette uskoa meille, on erittäin kunniakas. Teidän ei
-tarvitse epäillä, ettemme suorittaisi sitä täysin mielenne mukaisesti."
-
-"No sitten olemme täysin yhtä mieltä, señorit. Luotan tiedonantojenne
-tarkkuuteen, sillä ymmärrättehän, kuinka naurettavaan asemaan joutuisin
-väärän tiedonannon johdosta don Fernandon lukuisiin ystäviin nähden,
-jotka olisin vaarassa tekemään levottomiksi aiheettomasti."
-
-"Luottakaa meihin, armollinen herra, me perustamme tiedonantomme
-varmoihin todisteihin."
-
-"Hyvä, huomaan, että ymmärrämme toisemme. On siis tarpeetonta viipyä
-tässä asiassa enempää."
-
-"Aivan tarpeetonta, teidän armonne, me käsitämme helposti."
-
-"Niin, mutta ettette unhottaisi", huomautti don Torribio hymyillen,
-"niin tehnette minulle mieliksi jakamalla keskenänne nämä kymmenen
-unssia, ei minkään kaupan käsirahoina, sillä sellaista ei ole
-välillämme tapahtunut, vaan tunnukseksi hetkisen sitten minulle
-tekemästänne palveluksesta, ja painaakseni keskustelumme mieleenne."
-
-Vaquerot ojensivat kätensä odottamatta toista pyyntöä ja pistivät
-iloissaan nuo auliisti annetut kultarahat taskuunsa.
-
-"Nyt vielä sananen, caballerot -- missä olemme suunnilleen?"
-
-"Mustassa Metsässä, armollinen herra", vastasi Pablito, "korkeintaan
-neljä penikulmaa del Cormillon haciendasta, jossa don Pedro de Luna
-perheineen tällä hetkellä oleskelee."
-
-Don Torribio teki ihmettelyä ilmaisevan eleen.
-
-"Kuinka? Onko don Pedro lähtenyt las Norias de San Pedrosta?"
-
-"On, armollinen herra", vastasi Pablito, "eilispäivänä."
-
-"Sepä ihmeellistä! Cormillo on erämaan äärellä, keskellä apachimaata.
-Tämä on käsittämätöntä!"
-
-"Väitetään doña Hermosan toivoneen tätä muuttoa, josta ei juuri kukaan
-vielä tiedä."
-
-"Mikä omituinen päähänpisto niiden vaarojen jälkeen, joissa hän on
-ollut vain muutamia päiviä sitten, sillä tavoin mennä uhmaamaan
-punanahkoja aina heidän omalle alueelleen asti!"
-
-"Hacienda on lujasti ja täydelleen varustettu kaikkien yllätysten
-varalta."
-
-"Se on kyllä totta, mutta tämä äkillinen olinpaikan vaihto tuntuu
-minusta käsittämättömältä. Olisin teille kiitollinen, jos auringon
-noustessa näyttäisitte minulle tien Cormilloon, minun täytyy heti
-puhutella don Pedroa."
-
-"Olemme käytettävänänne, armollinen herra, milloin vain haluatte
-lähteä", vastasi Carlocho.
-
-Yö oli jo pitkälle kulunut ja don Torribion täytyi saada äskeisessä
-taistelussa väsähtäneet voimansa takaisin. Hän kääriytyi sen vuoksi
-zarapeehensa, ojensi jalkansa tulta kohti ja nukkui pian, huolimatta
-mieltään painavasta levottomuudesta.
-
-Vaquerot seurasivat pian hänen esimerkkiään, vedettyään ensin arpaa
-keskenään, kuka vartioitsi yleistä turvallisuutta.
-
-Arpa lankesi Carlocholle. Muut sulkivat silmänsä, ja erämaan entinen
-rauha, joka hetkeksi oli häiriytynyt, palasi jälleen.
-
-Yö kului minkään häiritsemättä yövieraiden nauttimaa lepoa.
-
-Auringon noustessa olivat vaquerot taas pystyssä. Kun he olivat
-syöttäneet ja juottaneet omansa sekä don Torribion hevosen, satuloivat
-he ne ja herättivät nuoren miehen, ilmoittaen lähtöhetken olevan
-käsillä.
-
-Don Torribio nousi heti, ja lyhyen yhteisen aamurukouksen jälkeen
-nousivat kaikki viisi miestä hevostensa selkään ja läksivät metsän
-aukeamasta, joka oli ollut tulemaisillaan niin turmiolliseksi eräälle
-heistä.
-
-Del Cormillon haciendaa voidaan pitää de San Lucarin presidion
-ulkovarustuksena. Se on epäilemättä sekä rikkain että samalla vahvin
-asema koko intiaanialueen rajalla.
-
-Se kohosi eräällä kolmen penikulman laajuisella niemellä, metsän ja
-laidunmaiden peittämänä, missä lukematon määrä karjaa käy vapaana
-laitumella. Emme pysähdy kuvailemaan paikkaa, jossa vain muutamia
-kertomuksemme kohtauksia tapahtuu. Rajoitumme vain mainitsemaan, että
-keskellä varsinaista haciendaa kohosi pieni, mutta hyvin sisustettu,
-iloinen ja hymyilevä rakennus, paksujen ja vallinsarvilla varustettujen
-ympärysmuurien täysin suojaamana, sillä Cormillo oli linnoitus. Pienen
-rakennuksen harja näkyi kaukaa, puoleksi puiden oksien peittämänä,
-jotka ympäröivät sitä vihreän lehtikehyksen tavoin. Sen ikkunoista oli
-toiselta puolen näköala erämaahan päin, toiselta puolen Rio del Norten
-yli, joka hopeavyön tavoin oikullisesti luikerteli tasangon poikki ja
-katosi näköpiirin sinervään etäisyyteen.
-
-Don Torribion seuraamana tunkeutuivat vaquerot metsään.
-
-Heidän matkansa kesti kolme tuntia ja he saapuivat Rio Bravo del Norten
-rannalle -- vastapäätä del Cormillon haciendaa, joka häämöitti
-epäselvästi virran liejusta muodostuneessa kosteikossa, jossa
-kasvoi seljapuu-, nopoli-, mezquiti-, perupuu-, oranssi- ja
-sitruunapuuviidakkoja sekä kukkivia jasmiineja, joiden oksilla
-kirjavapukuinen lintuasujamisto viserteli täyttä kurkkua vaihtelevin
-äänin.
-
-Don Torribio pysähtyi ja virkkoi oppailleen, jotka myöskin olivat
-seisahtuneet:
-
-"Tässä täytyy meidän erota. Kiitän teitä seurasta, nyt en enää tarvitse
-teitä. Menkää toimiinne, señorit. Te tiedätte sopimuksemme, minä luotan
-täsmällisyyteenne, hyvästi!"
-
-"Hyvästi, caballero", vastasivat miehet kumartuen kursastelevasti
-hevostensa kaulalle, "olkaa huoletta meihin nähden."
-
-Sitten he kääntyivät, ratsastivat virtaan, ikäänkuin aikoen mennä sen
-yli, ja katosivat pian erään kummun taakse.
-
-Don Torribio oli yksin.
-
-Don Torribion ja don Pedro de Lunan perheet, kumpikin peräisin
-Espanjasta ja vanhojen siteiden toisiinsa yhdistämät, olivat aina
-eläneet erittäin ystävällisissä väleissä.
-
-Nuori mies ja nuori tyttö oli melkein kasvatettu yhdessä.
-
-Kun hänen kaunis serkkunsa siis tuli sanomaan hänelle jäähyväisensä,
-ilmoittaen lähtevänsä Europaan, jossa hän viipyisi muutamia vuosia
-täydentääkseen kasvatuksensa ja saadakseen hienon maailman mukaisen
-sivistyksen, oli doña Hermosa, joka silloin oli kahdentoista vuotias,
-surrut kovin.
-
-Aina lapsuudestaan asti olivat he niin sanoaksemme vaistomaisesti
-rakastaneet toisiaan niin suloisen sydämellisesti, kuin nuoret ihmiset,
-jotka vain ajattelevat onneaan.
-
-Don Torribio oli lähtenyt säilyttäen rakkautensa, epäilemättä, että
-doña Hermosakin säilyttäisi omansa sydämessään.
-
-Matkusteltuaan sivistyneen maailman kuuluisimmissa kaupungeissa oli
-nuori mies heti palattuaan Vera Cruziin rientänyt järjestämään asiansa
-ja mennyt San Lucariin, odottaen kärsimättömästi taas tapaavansa
-rakastettunsa, jota hän ei ollut nähnyt kolmeen vuoteen, Hermositansa,
-tuon kauniin lapsen, joka epäilemättä nyt oli kehittynyt kauniiksi,
-täysikasvuiseksi nuoreksi tytöksi.
-
-Don Pedron ja äänen tyttärensä hämmästys ja ilo oli kuvaamaton. Hermosa
-etenkin oli onnellinen, sillä on myönnettävä, että hän ajatteli don
-Torribiota joka päivä ja näki hänet lapsuusmuistoissaan, mutta samalla
-hän tunsi sydämessään sekä tyydytystä että kipua.
-
-"Kas niin, lapsukaiseni", oli isä hymyillen virkkanut, "suudelkaa nyt
-toisianne, minä annan luvan."
-
-Doña Hermosa oli punehtuen ojentanut otsansa, jota don Torribio
-kunnioittavasti oli koskettanut huulillaan.
-
-"Mikä suudelma se on!" oli don Pedro huudahtanut. "Kas niin, ei mitään
-teeskentelyä, suudelkaa toisianne kunnollisesti, lempo soikoon! Älä
-keimaile noin, Hermosa, vaikka oletkin kaunis tyttö ja hän kaunis
-poika! Ja sinä Torribio, joka poksahdat tänne kuin pommi, ilmoittamatta
-edes tulostasi, luuletko etten tiedä, vai, kenen takia olet kulkenut
-satoja penikulmia täyttä laukkaa? Oletko ehkä minun tähteni Vera
-Cruzista tullut San Lucariin? Te rakastatte toisianne, suudelkaa siis
-toisianne kiltisti, kuten rakastavan parin ja kihlautuneiden tulee, ja
-jos olette kilttejä saatte pian mennä naimisiin."
-
-Näiden ystävällisten sanojen ja tämän iloisen mielen liikuttamina
-olivat nuoret heittäytyneet kunnon ukon syliin kätkeäkseen siten
-uhkuvat tunteensa.
-
-Tämän vastaanoton perusteella pidettiin don Torribiota julkisesti doña
-Hermosan sulhasena ja tällaisena katsottiin hänellä olevan oikeus
-mielistellä häntä. Nuori tyttö luuli vilpittömästi rakastavansa
-serkkuaan. Heidän pitkällinen yhdessä olonsa, heidän lapsuudenaikainen
-ystävyytensä, joka vielä oli kiihtynyt usean vuoden kestäneestä erosta,
-kaikki puolsi hänen sydämessään sitä avioliittoa, jonka isä oli hänelle
-valmistanut.
-
-Hän odotti verrattain kärsivällisesti päivää, joka oli määrätty hänen
-hääpäiväkseen, ja toivoi tavallaan iloisena katkeamattomien siteiden
-solmimista.
-
-Vaikka sellainen väite herättäneekin syytöksen harhaoppisuudesta monen
-lukijamme taholta, niin väitämme kuitenkin, että nuoren tytön ensi
-rakkaus harvoin on oikea. Vasta toinen rakkaus johtuu sydämestä,
-kun taas ensimmäisen paikka on vain päässä. Tämä on helposti
-käsitettävissä. Nuori tyttö, alkaessaan tuntea sydämensä ensi liikkeet,
-mieltyy luonnollisesti siihen, joka asemansa ja suhteittensa johdosta
-on jo aikoja sitten voittanut hänen luottamuksensa ja harrastuksensa.
-Tämä rakkaus ei siis ole muuta kuin ystävyyttä, tottumuksen lujittamaa
-ja sen salaisen vaikutuksen kiihoittamaa, jonka aiheuttavat
-kuusitoistavuotiaan päässä pyörivät sekavat ja epämääräiset kuvittelut
-ja etupäässä vertailun puute sekä tieto edeltäpäin päätetystä
-avioliitosta, joka juuri tästä syystä näyttää mahdottomalta välttää.
-
-Sellainen oli doña Hermosan suhde serkkuunsa, hänen sitä vähintäkään
-aavistamatta. Erinäiset ikä- ja sopivaisuussyyt olivat aina tähän asti
-siirtäneet avioliiton solmimista, jota ainakin don Pedro piti hyvin
-tärkeänä, joko sitten tulevan vävynsä tavattoman omaisuuden takia tai
-että hän oli vakuutettu tekevänsä tyttärensä onnelliseksi.
-
-Asia meni sitten tasaista menoaan nuorten välillä, minkään erikoisen
-häiritsemättä heidän keskensä vallitsevaa onnellista suhdetta aina
-siihen saakka, kuin doña Hermosa aavikolla joutui niiden tapausten
-pyörteeseen, joista on aikaisemmin kerrottu. [Kertomuksessa
-"Kivisydän."] Mutta jo ensi käynnillään, palattuaan de las Noriasin
-haciendaan, huomasi don Torribio rakastavan tarkkanäköisyydellä, ettei
-doña Hermosa ottanut häntä vastaan puhuen ja käyttäytyen yhtä vapaasti
-kuin hänen tapansa oli.
-
-Nuori tyttö näytti ikävystyneeltä ja uneksivalta, vastasi tuskin hänen
-kysymyksiinsä eikä näyttänyt ensinkään käsittävän hänen epäsuoria
-viittauksiaan heidän lähestyvästä liitostaan.
-
-Don Torribio piti aluksi tätä äkillistä muutosta jonkun tuollaisen
-hermokohtauksen aiheuttamana, joita nuorille tytöille heidän
-tietämättään sattuu. Hän luuli häntä sairaaksi ja vetäytyi syrjään,
-epäilemättä että joku toinen oli hänen kihlattunsa sydämessä
-valloittanut sen sijan, jonka hän luuli yksin omistavansa.
-
-Muuten, ketä hän olisikaan epäillyt, jos hän yleensä olisi niin tehnyt?
-Don Pedro vietti erittäin yksinäistä elämää ja hänen luonaan kävi vain
-hyvin harvoin muutamia vanhoja ystäviä, enimmäkseen naimisissa olevia
-tai jo aikoja sitten naimaijän sivuuttaneita.
-
-Ei ollut luultavaa, että doña Hermosa niinä kahtena vuonna, jotka hän
-oli viettänyt aavikolla punaihoisten keskellä, olisi tavannut miehen,
-jonka ulkomuoto ja käytöstapa olisi voinut vaikuttaa hänen sydämeensä.
-
-Kuitenkin oli don Torribio pian pakotettu vasten tahtoaankin
-tunnustamaan, että se, mitä hän aluksi oli pitänyt nuoren tytön
-oikkuna, olikin harkittu päätös. Sanalla sanoen, että vaikka doña
-Hermosa edelleenkin oli hänen lapsuudenystävänsä, niin oli kuitenkin
-rakkaus, jos sellaista koskaan oli ollut hänen sydämessään,
-ehdottomasti sieltä paennut.
-
-Päästyään tästä varmuuteen alkoi nuori mies käydä levottomaksi
-todenteolla. Hänen rakkautensa serkkuunsa oli hyvä ja vilpitön. Hän oli
-antanut sen vallata liian suuren osan elämästään, jotta hän olisi
-voinut luopua siitä. Hän näki epätoivoissaan kaikkien suunnitelmiensa
-vastaisesta onnestaan raukeavan tyhjiin ja kuolema sydämessään hän
-päätti pyytää tytöltä viimeistä, nyttemmin välttämätöntä selitystä,
-jonka kautta hän saisi tietää, mitä hänellä oli pelättävissä ja
-toivottavissa.
-
-Juuri tarkoittaen saavansa tämän selityksen doña Hermosalta hän, sen
-sijaan, että olisi palannut San Lucariin, jossa hän asui, oli pyytänyt
-vaqueroja näyttämään itselleen tien del Cormillon haciendaan. Mutta
-heti kun toverit olivat jättäneet hänet ja hän oli yksin haciendan
-edustalla, oli hänen rohkeutensa lannistumaisillaan. Aavistaen
-aikomansa askeleen seuraukset, epäili hän mennä haciendaan, sillä,
-kuten rakastavat yleensä, piti don Torribio parempana, huolimatta
-nuoren tytön välinpitämättömyyden hänelle tuottamasta tuskasta,
-edelleenkin tuudittua petollisiin kuvitteluihin kuin saada varmuus,
-jonka täytyi musertaa häneltä toivon ikuisesti.
-
-Taistelu oli pitkällinen. Monta kertaa aikoi hän kääntyä takaisin.
-Lopulta voitti järki kuitenkin intohimon, hän huomasi miten sietämätön
-hänen ja doña Hermosan asema oli. Tulkoon mitä tahansa, niin hän päätti
-selvittää sen, ja hermostuneesti iskien kannukset hevosen kylkiin, joka
-hirnahti kivusta, syöksyi hän täyttä laukkaa haciendaa kohti, peläten
-hyvällä syyllä, että jos hän viivyttelisi kauemmin, niin ei hänellä
-olisi voimaa panna toimeen aikomustansa.
-
-Saavuttuaan Cormilloon sai hän kuulla, että don Pedro oli tyttärineen
-auringon noustessa lähtenyt metsästämään eikä heidän odotettu palaavan
-kotiin ennenkuin iltakellon soidessa.
-
-"Sitä parempi", mumisi don Torribio hampaittensa välistä, huo'aten
-tyytyväisenä sen lykkäyksen johdosta, jonka sallimus niin
-jalomielisesti soi hänelle. Ja pysähtymättä nauttimaan hänelle
-tarjottuja virvokkeita palasi hän täyttä neliä San Lucarin presidiota
-kohti, onnitellen itseään tuon hänen syyttään aiheutuneen tervetulleen
-lykkäyksen johdosta, saadakseen selityksen, jota hän sekä pelkäsi että
-toivoi.
-
-
-
-
-IV.
-
-ILLANVIETTO.
-
-
-Viemme nyt lukijamme del Cormillon haciendaan kaksi päivää
-ennenmainittujen tapausten jälkeen.
-
-Noin kello kahden tienoissa illalla istui kaksi henkilöä braseron eli
-tuliastian ääressä haciendan salissa, sillä yöt olivat vielä kylmät.
-
-Tässä ranskalaiseen tapaan komeasti kalustetussa salissa olisi vieras
-luullut siirtyneensä Faubourg Saint-Germain'iin. Yhtä loisteliaat
-seinäverhot, yhtä aistikkaasti valitut huonekalut. Ei mitään puuttunut,
-ei edes Erardin flyygeliä, jolla oli Pariisissa esitettyjä
-oopperapartituureja, vieläpä Alexandren tehtaan oiva urkuharmoonikin
-oli saanut siellä paikkansa. Ja ikäänkuin osoitukseksi maineen ja neron
-lennosta huojui pyöreä sohvapöytä ranskalaisten romaanien ja
-runoteosten painosta.
-
-Kaikki muistutti Ranskaa ja Pariisia, ainoastaan hopeainen tuliastia,
-jossa öljymarjojen sisuksia paloi, johdatti mieleen espanjalaisen
-Amerikan. Kynttiläkruunut ruusunvärisine kynttilöineen valaisivat tätä
-komeata olinpaikkaa.
-
-Don Pedro ja hänen tyttärensä istuivat tuliastian ääressä.
-
-Doña Hermosalla oli erittäin yksinkertainen puku, joka teki hänen
-entistään kauniimmaksi. Hän poltti hienoa maissisavuketta,
-keskustellessaan tuttavallisesti isänsä kanssa.
-
-"Niin!" sanoi hän, "presidioon on saapunut maailman kauneimpia
-lintuja."
-
-"Entä sitten, lapsi kulta?"
-
-"Minun mielestäni ei rakas isäkultani ole varsin kohtelias tänä
-iltana", sanoi Hermosa lellitellyn lapsen tapaan viehättävän jurosti.
-
-"Kuinka niin, señorita?" vastasi don Pedro hymyillen.
-
-"Mitä, oikeinko todella?" huudahti Hermosa, hypähtäen ilosta ja
-taputtaen käsiään, "sinä olet aikonut..."
-
-"Ostaa sinulle lintuja. Huomenna saat nähdä lintulasi olevan täynnä
-papukaijoja, bengaleja, kardinaleja, kolibreja ja mitä kaikkia, sanalla
-sanoen, viidettäsataa kappaletta, sinä kiittämätön tyttö."
-
-"Oi, kuinka sinä olet kiltti, isä, ja kuinka minä pidän sinusta!"
-huudahti nuori tyttö, kietoen kätensä don Pedron kaulaan ja suudellen
-häntä useita kertoja.
-
-"Kas niin, kas niin, pikku hupakko! Sinä aivan tukehdutat minut
-hyväilyilläsi."
-
-"Niin, mitäpä muutakaan tekisin osoittaakseni kiitollisuuttani niin
-suuresta kohteliaisuudesta?"
-
-"Lapsi parka", sanoi don Pedro jonkun verran surullisesti, "minulla on
-nyt enää vain sinut, josta pidän."
-
-"Jota jumaloit, tarkoitat kaiketi, sinä minun erinomainen isäni! Sillä
-sinä todellakin jumaloit minua. Myöskin minä rakastan sinua kaikin
-Jumalan minulle antamin voimineni."
-
-"Ja kuitenkaan", sanoi don Pedro lempeästi nuhtelevalla äänellä, "et
-arvele, paha lapsi, tekemästä minua levottomaksi."
-
-"Minäkö?" sanoi doña Hermosa vapisten sielussaan.
-
-"Niin, sinä juuri", sanoi don Pedro, uhaten tytärtään lempeästi
-sormellaan, "sinä salaat minulta jotakin."
-
-"Isä kulta!" mutisi tytär tukahtuneella äänellä.
-
-"Kas niin, tyttäreni, isän silmät voivat lukea kuudentoista vuotiaan
-tytön sisimmätkin ajatukset. Jo joitakuita päiviä on sinussa ollut
-jotakin tavatonta, ajatuksesi ovat ankarassa toiminnassa."
-
-"Se on totta, isä kulta", sanoi tytär päättävästi.
-
-"Ja kenestä sinä sitten uneksit, tyttöseni", jatkoi don Pedro, peittäen
-levottomuutensa hymyilyyn.
-
-"Don Torribio Quirogasta, isä kulta."
-
-"Vai niin", sanoi isä, "senkö vuoksi, että rakastat häntä?"
-
-Doña Hermosa suoristihe ja tullen vakavan näköiseksi hän vastasi,
-pannen käden sydämelleen:
-
-"Minäkö? En, olen pettänyt itseäni aina tähän hetkeen asti, isäni, minä
-en rakasta don Torribio Quirogaa. Ja kuitenkin ajattelen häntä --
-miksi, sitä en voi sanoa. Hänen Europasta palattuaan on hänessä
-tapahtunut muutos, jota en voi käsittää. Minusta tuntuu kuin hän ei
-enää olisi sama henkilö, jonka kanssa minut on kasvatettu. Hänen
-katseensa saattaa minut hämilleni ja lumoaa minut, hänen äänensä
-tuottaa minulle sanomatonta tuskaa. Myönnän kyllä, että tuo mies on
-kaunis sekä ylevä ja hieno tavoiltaan, hän on kaiken kaikkiaan
-jalosukuinen aatelismies, ja kuitenkin hänen olennossaan on jotakin, en
-tiedä mitä, joka jäätää minua ja aiheuttaa minussa voittamattoman
-vastenmielisyyden tunteen."
-
-"Romantillinen pää!" sanoi don Pedro hymyillen.
-
-"Naura minulle, tee minusta pilaa, mutta", sanoi doña Hermosa
-vapisevalla äänellä, "tunnustanko sinulle kaikki, isä kulta?"
-
-"Puhu vain luottavasti, rakas lapseni."
-
-"No niin, minä aavistan, että tuo mies, jota olen luullut rakastavani,
-tuottaa minulle onnettomuutta."
-
-"Lapsi!" vastasi don Pedro suudellen tyttärensä otsaa, "mitäpä hän
-saattaa sinulle tehdä?"
-
-"Sitä en tiedä, isä, mutta minä pelkään."
-
-"Tahdotko, että rikon välimme hänen kanssaan enkä ota enää vastaan
-häntä?"
-
-"Varo tekemästä niin. Se varmaankin vain jouduttaisi minua uhkaavaa
-vaaraa."
-
-"No no, sinä olet hemmoteltu lapsi. Olet menettänyt malttisi ja
-kuvittelet näkemällä aaveita keskellä päivää. Kaikki tuo pelko ja nuo
-kuvitellut aavistukset johtuvat vain rakkaudestasi serkkuusi. Ainoa
-keino mielesi rauhoittamiseksi on, että saat mennä naimisiin hänen
-kanssaan mahdollisimman pian, ja ole vain rauhassa, lapsi kulta, sen
-asian minä aijonkin kohta järjestää."
-
-Doña Hermosa pudisti surullisena päätään usean kerran, luoden silmänsä
-maahan, mutta ei vastannut mitään. Hän huomasi, että hänen isänsä oli
-käsittänyt aivan väärin hänen tarkoituksensa ja että kaikki yritykset
-ohjata hänet hänen ajatuspiiriinsä olisivat hyödyttömiä.
-
-Samassa ilmoitti muuan palvelija don Torribio Quirogan saapuneen, ja
-tämä astui saliin.
-
-Nuori mies oli puettu viimeisen pariisilaismuodin mukaan, ja
-kynttiläkruunun valo valaisi hänen kauniita kasvojaan.
-
-Isä ja tytär hätkähtivät, edellinen luultavasti ilosta ja jälkimäinen
-varmaan hämmästyksestä.
-
-Tervehdittyään miellyttävästi kumartamalla doña Hermosaa astui hän
-tämän luokse ja ojensi hänelle komean kukkavihon ulkomaisia kukkia.
-Neito kiitti häntä hymyillen väkinäisesti, otti kukkavihon vastaan ja
-heitti sen eräälle sohvapöydälle, miltei siihen katsomatta.
-
-Sitten ilmoitettiin saapuneeksi perätysten kuvernööri don José Kalbris
-koko esikuntineen, sekä pari kolme muuta perhettä, kaikkiaan noin
-parikymmentä henkilöä ja viimeksi myös don Estevan Diaz ja don Fernando
-Carril.
-
-Olisi ollut mahdoton tuntea tuota palvelijan ilmoittamaa nuorta
-kavaljeeria, joka saapui haciendan majordomon seurassa, samaksi
-metsänkävijäksi, tuoksi pelätyksi mehiläismetsästäjäksi, joka muutamia
-päiviä sitten oli tehnyt don Pedrolle ja hänen tyttärelleen niin
-äärettömän palveluksen. Hänen moitteeton ryhtinsä, hänen erinomainen
-käytöksensä, sanalla sanoen kaikki hänessä poisti pienimmänkin
-epäluulon tai oikeammin teki kaiken vertailun mahdottomaksi.
-
-Olemme aikaisemmin maininneet, että don Fernando Carril, vaikka hänen
-elintapansa olikin verhottu läpinäkymättömään hämärään, ulkonäöltään
-oli tunnettu kaikkialla maakunnan seurapiireissä ja meksikolaisten
-tapojen huolettomuuden vuoksi tervetullut joka taloon. Hänen
-läsnäolonsa del Cormillon haciendassa ei siis oikeastaan herättänyt
-mitään huomiota. Kuitenkin aiheutti hänen esiintymisensä jännitettyä
-uteliaisuutta vieraissa, sillä pitkään aikaan ei don Fernandoa ollut
-näkynyt missään illanvietoissa.
-
-Samoin kuin don Torribiokin astui don Fernandokin saliin saavuttuaan
-doña Hermosan luo, kumarsi syvään hänelle ja ojensi kunnioittavasti
-hänelle kukan, jota hän piti kädessään.
-
-"Señorita", sanoi hän äänellä, jota hän turhaan koetti estää
-värähtelemästä, "suvaitkaa ottaa vastaan tämä vaatimaton sushil-kukka.
-Se kasvaa vain erämaassa", lisäsi hän vähän korostaen.
-
-Nuori tyttö hätkähti kuullessaan tuon äänen, jonka hän luuli
-tuntevansa. Syvä puna levisi hänen kasvoillensa, ja luoden silmänsä
-maahan hän tarttui vapisevin käsin kukkaan ja kiinnitti sen
-vyötäröönsä, vastaten epäselvällä äänellä:
-
-"Kaikki mikä tulee erämaasta, on tästälähin minulle kallisarvoista."
-
-Seurue oli vähitellen tullut eloisaksi, keskustelu oli käynnissä. Tuo
-pieni tapahtuma ei senvuoksi herättänyt kenenkään huomiota,
-lukuunottamatta yhtä ainoata henkilöä, joka sellaisella mielijohteella,
-minkä rakkaus ja mustasukkaisuus synnyttää, oli aavistanut don
-Fernandon olevan kilpailijansa, joskaan ei julkisesti tunnustetun, niin
-ainakin salaisesti sallitun.
-
-Tämä henkilö oli don Torribio Quiroga. Kumartuen don Estevanin puoleen,
-joka sattumoisin oli hänen vieressään, kuiskasi hän tälle matalalla
-äänellä, mutta kuitenkin niin selvästi, että kaikki sen kuulivat:
-
-"Mikä kulta-avain onkaan tuolla miehellä, jota ei kukaan tunne, jotta
-hän tuolla tavoin voi tunkeutua kaikkiin kunnioitettuihin perheisiin,
-joihin häntä ei ole haluttu eikä kutsuttu?"
-
-"Kysykää sitä häneltä itseltään, señor", vastasi don Estevan kuivasti,
-"hän antaa teille varmaankin tyydyttävän selityksen käytöksestään."
-
-"Seuraan heti neuvoanne, señor", vastasi don Torribio ylpeästi.
-
-"Se on tarpeetonta, caballero, olen täydelleen käsittänyt mitä
-sanoitte", huomautti nyt säyseällä äänellä ja kohteliaasti kumartaen
-don Fernando, jonka huulilla tällöin väreili pilkallinen hymy.
-
-Kaikki keskustelu taukosi äkkiä. Syvä hiljaisuus vallitsi läsnäolijain
-kesken, joiden katseet olivat uteliaina kiintyneet nuoriin miehiin.
-
-Doña Hermosa loi kalpeana ja vavisten rukoilevan katseen isäänsä.
-
-Don Pedro astui päättävästi keskelle salia, ja asettuen molempien
-nuorten miesten väliin hän sanoi:
-
-"Mitä tämä merkitsee, caballerot? Don Torribio, onko tämä sitä
-soveliaisuustunnetta, jota olette oppinut matkoillanne Europassa?
-Aijotteko saattaa salonkini persoonallisen vihanne temmellyspaikaksi?
-Millä oikeudella te paheksutte don Fernandon täällä oloa? Te ette vielä
-ole vävyni, mikäli tiedän, ja minulla on luullakseni oikeus ottaa
-vastaan kenen haluan talossani."
-
-"Vaikkapa roistoja ja maantierosvoja, serkkuseni, jos haluatte",
-vastasi don Torribio kumartaen pilkallisesti.
-
-Don Fernando liikahti aivankuin hyökätäkseen tuon miehen kimppuun, joka
-loukkasi häntä tällä tavoin, mutta hän hillitsi itsensä.
-
-"Don Torribio, selittäkää tarkemmin", sanoi hän rauhallisella äänellä,
-"älkääkä puhuko arvoituksia."
-
-"Kenenkä syy, caballero, että puhun arvoituksellisesti? Eikö
-salaperäisyys johdu juuri teistä itsestänne?"
-
-"Riittää, caballerot!" huudahti don Pedro. "Sanakin vielä tästä asiasta
-olisi kuolettava loukkaus minua kohtaan."
-
-Molemmat nuoret miehet kumarsivat kunnioittavasti hacienderolle ja
-erkanivat, kuitenkin vaihdettuaan ensin kauheasisältöisen silmäyksen.
-
-"No niin, eversti", jatkoi don Pedro kääntyen kuvernööriin,
-haihduttaakseen tämän valitettavan välikohtauksen vaikutuksen, "mitä
-uutta pääkaupungista? Onko Meksiko edelleen rauhallinen?"
-
-"Suuri Santa-Annamme", vastasi eversti, joka oli tukahtumaisillaan
-univormuunsa, "on vielä kerran perinpohjin voittanut sen hurjan
-kenraalin, joka on uskaltanut kapinoida häntä vastaan."
-
-"Jumalan kiitos! Kenties tämä menestys hankkii meille rauhan, jota
-liike-elämä niin suuresti kaipaa."
-
-"Niin", huomautti muuan varakas haciendero, don Pedron naapuri,
-"liikeyhteys on jo jonkun aikaa ollut niin vaikeaa, että on ollut
-mahdotonta lähettää mitään tavaroita."
-
-"Mahtavatko punanahat aikoa lähteä liikkeelle?" kysyi muuan kauppias
-levottomana tämän kuullessaan.
-
-"Mitä vielä, siitä ei ole vaaraa!" keskeytti kuvernööri. "Heidän
-viimeksi saamansa läksytys oli ankara, ja he muistavat sen. He eivät
-pitkään aikaan uskalla astua rajojemme yli."
-
-Melkein huomaamaton hymyily väreili don Fernandon huulilla.
-
-"Te unhotatte Tiikerikissan ja hänen liittolaisensa", sanoi hän.
-
-"Vielä mitä, Tiikerikissa on rosvo", vastasi eversti vilkkaasti.
-"Muuten valmistelee hallitus parhaillaan retkikuntaa häntä vastaan,
-tehdäkseen kerta kaikkiaan lopun tuosta rosvojoukosta."
-
-"Aivan oikein ajateltu", huomautti don Torribio, hymyillen
-kaksimielisesti. "Tämä raja kaipaa kovin vapautusta tuosta
-irtolaisesta, sangen arveluttavatapaisesta roistojoukosta, joka
-saastuttaa sen."
-
-"Olen täysin samaa mieltä, se näyttää minusta erittäin hyvin
-harkitulta", sanoi don Fernando rauhallisesti, vastaten vihollisensa
-hymyilyyn yhtä purevalla ivahymyllä.
-
-"Luuletteko, että intiaanit hyökkäyksellään voisivat häiritä maakunnan
-rauhaa millään vakavammalla tavalla?" jatkoi kauppias.
-
-"Hm!" sanoi don Antonio tärkeän näköisenä, "punanahoista on ihmisillä
-varsin väärä käsitys -- oikeastaan he ovat vain kurjia ryysyläisiä."
-
-Don Fernando hymyili taas, mutta katkerasti ja synkästi.
-
-"Señor kuvernööri", sanoi hän, "olette aivan oikeassa. Luullakseni
-niiden tiedonantojen jälkeen kuin olette suvainnut meille ilmoittaa,
-intiaanit tekevät viisaasti pysyessään siivosti kotona kylissään, jos
-haluavat, ettei heidän käy huonosti."
-
-"Tuli ja leimaus, niinpä luulen!" huudahti kuvernööri.
-
-"Hyvä Jumala, señorita", sanoi don Torribio kääntyen kohteliaasti
-doña Hermosan puoleen, "käyttäisinkö liiaksi väärin teidän
-rakastettavaisuuttanne pyytämällä, että sallisitte meidän vielä kerran
-kuulla tuota ihastuttavaa kappaletta 'Mustasta Dominosta', jonka
-muutama päivä sitten lauloitte niin hienosti."
-
-Nuori tyttö loi pitkien sametinhienojen silmäripsiensä alta katseen
-don Fernandoon; tämä silmäsi häneen ääneti, mutta intohimoisen
-rukoilevasti. Neito asettui nyt enempää epäilemättä pianon ääreen ja
-lauloi puhtaalla ja miellyttävällä äänellä romanssin kolmannesta
-näytöksestä.
-
-"Muistan Pariisissa kuulleeni M:me Damoreaun, tuon liian pian pois
-lentäneen satakielen, laulaneen tämän viehättävän romanssin, enkä juuri
-voi sanoa, kumpi on esittänyt sen aistikkaammin ja kainommin", sanoi
-don Torribio kumartaen kohteliaasti doña Hermosalle.
-
-"Hyvä serkku", vastasi doña Hermosa, "olette oleskelleet liian kauan
-Ranskassa."
-
-"Kuinka niin, señorita?"
-
-"Koska", vastasi neito purevasti hymyillen, "olette palannut sieltä
-inhoittavana imartelijana."
-
-"Hyvä!" nauraa kotkotti paksu kuvernööri tyytyväisenä, "kuten näette,
-don Torribio, vetävät meidän kreolittaremme vertoja pariisittarille
-sukkelien vastausten antamisessa."
-
-"Epäilemättä, eversti", vastasi don Torribio. "Mutta vartokaahan",
-lisäsi hän omituisella äänenpainolla, "minä kyllä pian kostan."
-
-Ja hän loi doña Hermosaan ja don Fernandoon, jotka istuivat vierekkäin,
-sellaisen katseen, että se saattoi nuoren tytön vapisemaan.
-
-"Don Fernando ja te, caballerot", sanoi kuvernööri kääntyen kaikkiin
-läsnäoleviin, "toivon, että huomenna olette saapuvilla siinä Te
-Deumissa, joka pidetään kunniakkaan Santa-Annamme kunniaksi."
-
-"Minulla on kunnia saapua, señor", vastasi don Fernando kumartaen
-kohteliaasti.
-
-Muut vastasivat samoin.
-
-"Mitä minuun tulee", sanoi don Torribio, "niin suonette minulle
-anteeksi, herra eversti, mutta tänä iltana minun täytyy lähteä
-tärkeälle matkalle."
-
-"Kuinka!" huudahti don Pedro kummastellen, "lähdettekö matkalle,
-serkkuseni?"
-
-"Hyvä Jumala, lähden, señor don Pedro. Minun täytyy lähteä melkein
-samassa kuin täältä poistun."
-
-"Hm! Sepä varsin omituinen päätös ja vieläpä hyvin odottamaton. Mihinkä
-sitten matka käy?"
-
-"Suonette anteeksi, että pidän matkani päämäärän salassa -- eräillä
-henkilöillä ei tarvitse olla yksinoikeutta tehdä salaperäisiä retkiä."
-
-"Hm!" toisti don Pedro tyytymättömänä, "aijotteko viipyä kauan?"
-
-"Luullakseni en, uskaltamatta kuitenkaan vakuuttaa päinvastaista."
-
-"Sitä parempi! Tulkaa taas niin pian kuin voitte. Kuten tiedätte, tekee
-teidän paluunne kaikki iloisiksi täällä", sanoi hän merkitsevästi.
-
-"Kuka tietää", mutisi nuori mies synkällä äänellä.
-
-Doña Hermosa, joka kuuli nämä sanat, ei voinut salata pelästystään.
-
-Sillä aikaa kun don Pedro ja hänen serkkunsa vaihtoivat nuo muutamat
-sanat, oli doña Hermosa kuiskannut don Estevanin korvaan:
-
-"Huomenna messun jälkeen, veljeni, tahdon puhua kanssanne kotona
-imettäjäni luona."
-
-"Minunko kanssani tai ystäväni kanssa?" oli don Estevan hiljaa
-vastannut.
-
-"Teidän molempien kanssa", toisti neito kuumeisen jännittyneenä.
-
-Molemmat nuoret olivat eronneet iloisin sydämin. Don Fernando oli nyt
-varma siitä, että doña Hermosa oli tuntenut hänet.
-
-Vieraat jättivät hyvästi, toinen toisensa jälkeen. Don Torribio Quiroga
-oli yksin isäntäväen kanssa.
-
-"Hyvä serkku", sanoi hän matalalla ja katkonaisella äänellä,
-kumartuessaan sanomaan jäähyväisiä nuorelle tytölle, "minä lähden nyt
-matkalle, jolla varmaankin joudun suureen vaaraan -- voinko toivoa,
-että te rukouksissanne suvaitsette muistaa matkalla olijaa?"
-
-Hermosa katsoi hetkisen hänen kasvoihinsa ja vastasi ankaralla äänellä,
-mikä ei ollut hänen tapaistaan:
-
-"Hyvä serkku, minä en voi rukoilla sellaisen matkan onnistumiseksi,
-jonka tarkoitusta en tunne."
-
-"Kiitos vilpittömyydestänne, señorita", vastasi don Torribio
-rauhallisesti, "minä en unhoita sanojanne."
-
-"Te matkustatte siis todellakin, don Torribio", sanoi don Pedro
-lähestyen.
-
-"Heti paikalla, serkkuseni, kaikki on valmiina matkaa varten."
-
-"No, onnea matkalle sitten! Toivottavasti ilmoitatte pian itsestänne."
-
-"Kyllä, olkaa varma siitä", vastasi don Torribio omituisella
-äärenpainolla. "Saatte pian kuulla puhuttavan minusta. Hyvästi!"
-
-Ja hän läksi tavanmukaisin kohteliaisuusvakuutuksin.
-
-"Mikä serkkuasi vaivaa?" sanoi don Pedro tyttärelleen, heti kun he
-olivat kahdenkesken, "hänen käytöksensä tänä iltana on ollut
-kummallinen."
-
-Ennenkuin nuori tyttö ehti vastata avautui ovi.
-
-"De las Norias de San Pedro-haciendan capatazi", ilmoitti muuan
-palvelija, "pyytää saada puhua señor don Pedro de Lunan kanssa erään
-tärkeän asian johdosta."
-
-"Kutsu hänet heti sisään", vastasi don Pedro palvelijalle, joka niin
-seikkaperäisesti oli ilmoittanut capatazin.
-
-Don Torribio oli erittäin kuohuksissa lähtiessään talosta. Hän kääntyi
-ja katsahti kyykäärmeen tavoin salin ikkunoihin, jossa doña Hermosan
-varjo näkyi liikkuvan.
-
-"Kopea tyttö!" sanoi hän kumealla ja peloittavalla äänellä, "minä
-vihaan sinua koko sen rakkauden voimalla, jota sinua kohtaan tunsin.
-Pian, toivoakseni, rankaisen sinua ylenkatseesi takia."
-
-Sitten hän kääriytyi viittaansa ja ohjasi askeleensa sitä paikkaa
-kohti, josta hänen piti saada hevosensa.
-
-Muuan palvelija pitelikin sitä siellä ohjaksista.
-
-Nuori mies tarttui ohjiin, heitti palvelijalle piasterin, hyppäsi
-satulaan ja ratsasti pois täyttä neliä.
-
-"Hitto vie!" sanoi peoni tarttuen piasteriin, "mikä tuota nuorta
-vikurivarsaa vaivaa? Häntä voisi luulla mielipuoleksi. Kylläpä hän
-kiitää!"
-
-Sillä välin oli don Torribio jättänyt haciendan ja ajoi täyttä karkua
-kotiin päin San Lucarin presidiota kohti.
-
-Tuskin oli hän kuitenkaan ratsastanut penikulmaakaan tällä tavoin, kun
-hevonen äkkiä eräässä tien mutkassa hypähti pelästyen ja nousi pystyyn,
-peräytyen taaksepäin ja luimistaen korviaan.
-
-Don Torribio katsahti, mikä sillä tavoin oli voinut peloittaa hänen
-hevosensa.
-
-Neljä tai viisi askelta hänestä oli pitkä mies suuren mustan hevosen
-selässä liikkumatta keskellä tietä ja sulki siten pääsyn kokonaan.
-
-Don Torribio viritti pistoolinsa hanan.
-
-"Hohoi, caballero", huusi hän tiukasti, "vasemmalle tai oikealle?"
-
-"Ei kummallekaan, don Torribio Quiroga", vastasi tuntematon kylmästi,
-"tahdon puhua kanssanne."
-
-"Tähän aikaan yöstä ja tällä paikalla tuntuu pyyntönne omituiselta",
-vastasi nuori mies ivallisesti.
-
-"En ole voinut valita aikaa enkä paikkaa. Ettekö ole saanut tänään
-kirjelippua, jossa ei ollut allekirjoitusta?"
-
-"Kyllä, todellakin", vastasi nuori mies lyöden otsaansa, "ja tuossa
-kirjeessä luvattiin minulle..."
-
-"Kertoa asioita", keskeytti tuntematon nopeasti, "jotka teidän on tällä
-hetkellä hyvin tärkeätä tietää."
-
-"Niin, siten kirjeessä todellakin oli."
-
-"Minä juuri olen lähettänyt sen."
-
-"Oh", sanoi don Torribio ihmetellen, "tekö?"
-
-"Niin, minä olen valmis pitämään sanani, mutta sen vuoksi teidän täytyy
-seurata mukanani."
-
-"Mitäpä hyödyttää tietää tuota", vastasi nuori mies. "Kenties on paras,
-etten tiedä mitään!"
-
-"Kuten haluatte, minä en tyrkytä kenellekään tiedonantojani. Kukin saa
-tehdä miten haluaa. Jos pidätte parempana jättää kärsimänne vääryydet
-kostamatta, niin se ei koske minua."
-
-Nämä sanat lausuttiin niin pilkallisella äänellä, että don Torribio
-tahtomattaankin säpsähti.
-
-"Tarjoatteko todellakin kostoa minulle?" kysyi hän vihan
-tukahduttamalla äänellä.
-
-"Saatte itse päättää siitä, jos tahdotte seurata minua."
-
-"Paholainen, tai kuka oletkin", huudahti nuori mies, "ratsasta edellä,
-jos niin välttämättä pitää tapahtua, minä seuraan sinua, vaikka
-mentäisiin itse hornaan."
-
-"Amen!" sanoi tuntematon nauraen kolkon ivallisesti.
-
-Molemmat ratsastajat katosivat pimeään ja heidän hevostensa hurja
-nelistys häipyi nopeasti syvään hiljaisuuteen.
-
-
-
-
-V.
-
-VÄIJYTYS.
-
-
-Don Fernando ja hänen ystävänsä olivat, kuten mainittu, lähteneet
-haciendasta vähän ennen don Torribiota. Nuoret miehet olivat
-kiireimmiten menneet ranchoon, jossa he asuivat. Illanvietto oli
-päättynyt kello yhdeksän ja kello yksitoista he olivat kotona.
-
-Doña Manuela odotti heitä. Muutamin sanoin ilmoittivat he hänelle, mitä
-illan kuluessa oli tapahtunut, jonka jälkeen he kiireesti menivät
-levolle, sillä heidän täytyi lähteä auringonnousun aikaan, jos
-tahtoivat saapua presidio de San Lucariin hyvissä ajoin, tuon pitkän
-matkan väsyttämättä doña Manuelaa, jonka piti seurata mukana.
-
-Sopimuksen mukaan istuivatkin he jo hevosen selässä vähän ennen kello
-neljää aamulla.
-
-Meksikossa, jossa keskipäivällä on niin kuuma, matkustetaan
-tavallisesti vain yöllä, toisin sanoen kello neljästä kello
-yhteentoista aamulla ja kello kuudesta illalla puoliyöhön.
-
-Kello löi juuri yhdeksän, kun tuo pieni joukko ratsasti presidioon.
-
-Don Fernando lähetti ystävänsä ja tämän äidin siihen taloon, joka
-hänellä oli San Lucarissa ja jonka hän oli antanut heidän
-käytettäväkseen. Itse hän läksi kuvernöörin asuntoon, jonne tärkeät
-asiat häntä kutsuivat.
-
-Tuo kunnon eversti otti mitä parhaiten vastaan nuoren miehen, joka
-monesti oli tehnyt hänelle sangen tärkeitä palveluksia, ja osoitti
-hänelle ylenmäärin kohteliaisuutta kaikin tavoin.
-
-Mutta vaikka eversti koettikin näyttää ystävälliseltä, huomasi don
-Fernando hänen kulmakarvojensa rypistelystä, jota hän tuskin ei
-yrittänytkään peittää, että don José Kalbris'ille oli sattunut
-ikävyyksiä, joita hän kohteliaisuudesta koetti turhaan salata nuorelta
-vieraaltaan.
-
-Don José Kalbris oli urhoollinen ja rehellinen sotilas, suora ja
-vilpitön kuten miekkansa; hänelle oli Meksikon hallitus uskonut
-presidion maaherran paikan palkkioksi hänen ansiokkaista, vapaussodan
-aikana tekemistään palveluksista.
-
-Jo yli viisitoista vuotta oli eversti asunut presidiossa, jossa hän
-kohtalaisen ankaruutensa, järkähtämättömän oikeudentuntonsa ja
-milloinkaan pettämättömän rohkeutensa avulla oli onnistunut lakkaamatta
-säilyttämään näennäisesti rauhallisen olotilan, huolimatta noista
-riitaisista vaqueroista, oikeista hirtehisistä, joista hänen oli ollut
-pakko joka vuosi hirtättää kolme neljä pahinta, herättääkseen
-terveellistä pelkoa muissa, ja vaikka intiaanit tekivät ainaisia
-rosvoretkiään melkein linnoituksen muurien edustalle, yrittäen anastaa
-karjaa ja kaapata vankeja, etenkin naisia, joita he mielellään
-haluavat.
-
-Don José Kalbris oli vain kohtalaisen älykäs, mutta hyvin kokenut mies,
-jota kaikki rehelliset ihmiset kannattivat ja johon luotettiin.
-Ja kun hänen oli onnistunut aina säilyttää alueellaan rauha varsin
-vähäisin ja yksinkertaisin apuneuvoin, joita hänellä tässä kaukaisessa
-kolkassa oli käytettävänään, vain luottamalla omiin voimiinsa ja
-keinoihinsa, osoitti se melkoista luonteenlujuutta tuossa vanhassa
-kouluuttamattomassa sotilaassa, josta voi sanoa, että hän oli ollut
-oman onnensa seppä.
-
-Ulkonäöltään oli kuvernööri suuri, roteva mies, punerva ja näppyläinen
-naamaltaan, täysin itseensä tyytyväinen, mies, joka kernaasti kuunneli
-omaa puhettaan ja punnitsi joka sanansa erittäin huolellisesti.
-
-Don Fernando, joka perinpohjin tunsi kuvernöörin luonteen ja kunnioitti
-häntä suuresti, kummasteli hänessä huomaamaansa levottomuutta, joka
-häiritsi hänen tavallista säyseyttään. Arvellen tämän mahdollisesti
-johtuvan joistakin rahahuolista, päätti hän udella häneltä soveliaasti,
-miten hänen olisi meneteltävä auttaakseen everstiä, jos olisi tarvis.
-
-"Oh, kas vain!" sanoi eversti, "mikä tuuli tuo teidät nyt niin aikaisin
-presidioon, don Fernando?"
-
-"Aivan yksinkertaisesti haluni tavata teidät, hyvä eversti", vastasi
-tämä, puristaen kuvernöörin ojentamaa kättä.
-
-"Varsin ystävällisesti teiltä; sitten syötte kai suurusta luonani ilman
-muuta, mitä?"
-
-"Aijoin juuri tarjoutua itse."
-
-"Erinomaista!" sanoi eversti. Ja hän soitti kelloa.
-
-Päivystäjä ilmestyi heti.
-
-"Tämä caballero kunnioittaa minua syömällä suurusta kanssani", jatkoi
-don José.
-
-Päivystäjä kumarsi ja poistui, kuten hyvin opetettu sotilas ainakin.
-
-"Kesken kaiken, don Fernando, minulla on iso paperipaketti, joka on
-osoitettu teille."
-
-"Jumalan kiitos! Pelkäsin, että se oli myöhästynyt. Nuo paperit, joita
-kärsimättömästi olen odottanut, ovat minulle aivan välttämättömät erään
-asian vuoksi."
-
-"No, sittenhän on kaikki erinomaisesti", sanoi don José, ojentaen
-paketin don Fernandolle, joka sen pisti takkinsa povitaskuun.
-
-"Teidän ylhäisyytenne pöytä on katettu", ilmoitti äskeinen päivystäjä
-avaten jälleen oven.
-
-Molemmat miehet menivät jälleen ruokasaliin, jossa kolmas henkilö
-odotti heitä.
-
-Tuo kolmas oli majuri Barnum, vanha, pitkä, kuiva, laiha ja
-turhantarkka englantilainen, joka kaksikymmentä vuotta oli ollut
-Meksikon hallituksen palveluksessa, urhoollinen sotilas, jos kukaan,
-sydämestään mieltynyt toiseen isänmaahansa ja kuvernöörin lähin mies
-presidio de San Lucarin päällystössä.
-
-Hän ja don José olivat pitkän aikaa olleet sotatovereita ja rakastivat
-toisiaan kuin veljet. He uudistivat tässä maailman kolkassa tarinan
-Kastorista ja Poluksesta, Damonista ja Pheidiaasta, sanalla sanoen
-kaikista muinaisajan rakkaista ystävistä.
-
-Don Fernando Carril ja majuri Barnum tunsivat toisensa jonkun verran ja
-olivat ihastuneita jälleen tavatessaan, sillä englantilainen oli kelpo
-mies, jonka näennäisesti kylmän pinnan alla sykki lämmin ja uskollinen
-sydän.
-
-Kun ensi tervehdykset oli vaihdettu, asettuivat ruokavieraat runsaasti
-ja hienosti katettuun pöytään ja alkoivat vahvasti nauttia sen antimia.
-
-Kun ensi ruokahalu oli jonkun verran tyydytetty, kävi keskeytynyt
-keskustelu vähän vilkkaammaksi ja viimein jälkiruokaa syötäessä oikein
-ystävälliseksi.
-
-"No, mutta don José, mikä teitä vaivaa?" kysyi äkkiä don Fernando,
-"olette mielestäni tänään varsin omituinen, jollaisena en ole teitä
-koskaan nähnyt."
-
-"Se on totta", sanoi eversti, maistellen sherrylasistaan, "minä olen
-huolissani."
-
-"Huolissanne, tekö? Kissa vie, saatatte minut levottomaksi. Ellen olisi
-nähnyt teidän syövän suurusta noin hyvällä ruokahalulla, niin luulisin
-teitä sairaaksi."
-
-"Niin", sanoi vanha sotilas huoahtaen, "ruokahalu on kyllä hyvä."
-
-"Mikä sitten voi teitä huolestuttaa?"
-
-"Muuan aavistus", vastasi eversti vakavan näköisenä.
-
-"Aivan niin, muuan aavistus", vahvisti majuuri. "Tiedän, että
-ensimmältä voi näyttää naurettavalta kuulla meidän kaltaistemme
-vanhojen sotilaiden panevan niin paljon huomiota tuollaisiin
-lapsellisuuksiin, jotka kaiken kaikkiaan eivät voi olla muuta kuin
-sairaan mielikuvituksen tuotteita. No niin, minun laitani on sama kuin
-everstinkin, olen levoton tietämättä miksi, odotan joka hetki saavani
-kuulla jonkun ikävän uutisen. Totta puhuen olen vakuutettu siitä, että
-kauhea vaara uhkaa meitä. Minä näen sen, minä tunnen sen, kuitenkaan
-tietämättä mistä se tulee."
-
-"Niin", sanoi eversti, "kaikki mitä majuuri sanoo, on aivan totta. En
-milloinkaan koko sotilasaikanani ole ollut niin levoton ja alakuloinen
-kuin nyt. Niinä kahdeksana päivänä, jotka olen ollut tässä
-kiihoittuneessa mielentilassa, olen ihmetellyt, ettei vielä ole
-tapahtunut mitään, joka olisi vahvistanut epäluuloni. Uskokaa minua,
-don Fernando, Jumala varoittaa ihmisiä vaaran tullen."
-
-"Myönnän täysin todeksi sen, mitä sanotte. Tunnen teidät siksi hyvin,
-etten edes ajattelekaan epäillä tiedonantojanne, mutta siinä ei ole
-kylliksi. Te ja majuuri Barnum ette ole niitä miehiä, jotka pelästyvät
-omaa varjoaan ja pelkäävät vain pelon vuoksi. Te olette jo
-aikoja sitten kestäneet koetuksen. Eikö mikään ole vahvistanut
-aavistuksianne?"
-
-"Ei vielä", sanoi eversti, "mutta minä varron joka hetki onnettomuuden
-sanomaa."
-
-"Mitä tyhjää, don José", sanoi don Fernando vakavana kilistäen lasiaan
-everstin kanssa, "teitä vaivaa tuo majuurin kotimaassa niin tavallinen
-tauti, jota luullakseni sanotaan 'siniseksi paholaiseksi.' Se on
-jonkunlainen Englannin usvien synnyttämä pernatauti. Antakaa iskeä
-suonta ja juokaa vahvasti, niin olette parin päivän päästä valmis
-ensimmäisenä nauramaan koko tuolle mielikuvituksen aiheuttamalle
-kepposelle, eikö niin, majuuri?"
-
-"Toivoisin niin käyvän", vastasi upseeri ravistaen päätään.
-
-"Pyh!" sanoi don Fernando, "elämähän on joka tapauksessa niin lyhyt,
-mitä hyödyttää siis hankkia itselleen aivoaaveita sitä synkentämään? Ja
-muuten, minkä takia teidän pitäisi olla levoton?"
-
-"Niin, mistäpä minä tiedän, ystäväni? Rajallahan ei milloinkaan voi
-olla varma mistään."
-
-"Mitä turhia! Intiaanithan ovat muuttuneet hurskaiksi kuin lampaat."
-
-Samassa avasi päivystäjä oven ja kumarsi everstille.
-
-"Mitä haluat?" kysyi eversti häneltä.
-
-"Armollinen eversti", vastasi päivystäjä, "muuan vaquero, joka on
-saapunut tänne täyttä laukkaa, pyytää päästä puheillenne. Hän sanoo
-tuovansa tärkeitä tietoja."
-
-Tämä ilmoitus vaikutti lyijynraskaasti pöydässä istujiin ja jäähdytti
-heidän keinotekoisen iloisuutensa.
-
-"Laske hänet sisään", sanoi eversti. Ja luoden don Fernandoon
-sanomattoman surullisen katseen hän lisäsi: "Kohtalo itse antaa teille
-vastauksen."
-
-"Saadaanhan nähdä", vastasi don Fernando hymyillen väkinäisesti.
-
-Askelten ääni kuului viereisestä huoneesta ja vaquero ilmestyi.
-
-Se oli Pablito.
-
-Tämä mies oli todellakin tällä hetkellä ikävien uutisten tuojan
-näköinen. Hän näytti kuin suoraan taistelusta tulleelta, kuin
-verilöylystä päässeeltä. Hänen vaatteensa olivat repaleina ja
-verenselkä lian tahraamat. Hänen kalmankalpeilla kasvoillaan oli
-alakuloisuuden leima, joka oli harvinaista sellaiselle miehelle, ja hän
-voi vain vaivoin pysyä pystyssä, niin väsynyt näytti hän olevan sen
-ratsastuksen johdosta, jonka hänen oli täytynyt suorittaa ehtiäkseen
-presidioon. Kannuksista jäi joka askeleella verinen jälki lattiaan ja
-hän nojasi tussariinsa.
-
-Pöydässä olijat katselivat häntä hetkisen säälin ja pelon ilme
-kasvoillaan.
-
-"Kas tuossa", sanoi don Fernando ojentaen hänelle suuren lasin viiniä,
-"juokaa, se tekee teille hyvää."
-
-"Ei", sanoi Pablito työntäen viinilasin luotaan, "minä en halua viiniä,
-vaan verta."
-
-Nämä sanat lausuttiin sellaisella vihaa ja epätoivoa osoittavalla
-äänellä, että nuo kolme miestä kalpenivat ja kauhistuivat
-tahtomattaankin.
-
-"Mitä on sitten tekeillä?" kysyi eversti levottomana.
-
-Vaquero pyyhki kädenselällä kylmän hien peittämää otsaansa, ja tiukalla
-sekä katkonaisella äänellä, jonka pureva sävy saattoi hänen kuulijansa
-pelästymään, hän sanoi vain:
-
-"Intiaanit tulevat."
-
-"Te olette nähnyt heidät!" sanoi majuuri.
-
-"Olen", vastasi vaquero kumeasti, "minä olen nähnyt heidät."
-
-"Milloin sitten? Tänäänkö?"
-
-"Vieläpä tänä aamuna, señor eversti."
-
-"Kaukanako täältä?" jatkoi eversti levottomana.
-
-"Tuskin kaksikymmentä penikulmaa; he ovat menneet el Norten yli."
-
-"Jo! Kuinka paljon heitä on? Tiedättekö sen?"
-
-"Laskekaa hiekkajyväset aavikolla, niin saatte tietää heidän
-lukumääränsä."
-
-"Oh!" sanoi eversti, "se on mahdotonta. Intiaanit eivät voi sillä
-tavoin parissa päivässä kokoontua niin runsaslukuisina. Pelästys on
-erehdyttänyt teidät."
-
-"Pelästys!" sanoi Pablito nauraen ylenkatseellisesti, "pelästys voi
-olla hyvä teille kaupunkilaisille -- erämaassa ei meillä ole aikaa
-oppia tuntemaan sitä."
-
-"Mutta mitenkä he sitten tulevat?"
-
-"Kuten myrsky, polttaen ja ryöstäen kaikki tieltään."
-
-"Voiko heillä olla aikomuksena hyökätä presidion kimppuun?"
-
-"He muodostavat laajan puoliympyrän, jonka molemmat äärimmäiset päät
-lähestyvät yhä tätä paikkaa kohti."
-
-"Ovatko he kaukana vielä täältä?"
-
-"Ovat, sillä he noudattavat määrättyä järjestelmää, asettuen vahvasti
-niihin paikkoihin, joita voidaan puolustaa, ja heitä ei näytä ohjaavan
-yksinomaan ryöstönhalu, vaan näyttävät he noudattavan jonkun kokeneen
-päällikön määräyksiä, jonka vaikutus on huomattavissa heidän
-toimissaan."
-
-"Tämä on vakavaa", sanoi eversti.
-
-Majuuri kohautti olkapäitään.
-
-"Miksi ette ole aikaisemmin varoittanut meitä?" sanoi hän.
-
-"Tänä aamuna auringon noustessa ympäröi kolmattasataa noita
-hornanhenkiä, aivan kuin maasta nousten, toverini ja minut. Me
-puolustauduimme kuin jalopeurat. Yksi meistä on kuollut ja kaksi
-haavoittunut, mutta meidän onnistui päästä pakoon ja tässä minä nyt
-olen."
-
-"Ratsastakaa takaisin vartiopaikkaanne niin pian kuin suinkin. Saatte
-levänneen hevosen."
-
-"Ratsastan takaisin heti, eversti."
-
-Vaquero teki kunniaa ja läksi. Viiden minuutin kuluttua kuului hänen
-hevosensa nelistys tien kivityksellä.
-
-"No niin!" sanoi eversti, katsahtaen toisiin, "mitä minä sanoin,
-eivätkö aavistukseni olleet oikeat?"
-
-Don Fernando nousi.
-
-"Mihinkä te aijotte?" kysyi eversti.
-
-"Palaan del Cormillon haciendaan."
-
-"Hetikö, syömättä suurusta loppuun?"
-
-"Heti paikalla. Minua vaivaa kuolettava levottomuus. Intiaanit ovat
-voineet hyökätä haciendan kimppuun, ja Jumala ties mitä on voinut
-tapahtua."
-
-"El Cormillo on linnoitettu ja varustettu yllätyksen varalta. Kuitenkin
-luulen, että doña Hermosa olisi paremmassa turvassa täällä. Koettakaa
-siis, jos vielä on aikaa, saada don Pedro palaamaan. Ei kukaan voi
-aavistaa, mitenkä tämä laaja hyökkäys päättyy, eikä nyt voida olla
-kyllin varovaisia. Olisin iloinen saadessani tietää don Pedron
-tyttärineen olevan turvassa joukossamme."
-
-"Kiitän teitä, herra eversti, neuvonne on erinomainen. Teen kaiken
-voitavani saadakseni don Pedron noudattamaan sitä. Hyvästi siksi,
-rohkenen olla sitä mieltä, että voimakas mielenosoitus teidän
-taholtanne vapauttaa meidät hurjista vihollisistamme, jotka eivät
-koskaan ryhdy muuhun kuin yllätyksiin ja jotka, heti kun huomaavat,
-että heidän suunnitelmansa on huomattu, katoavat yhtä nopeasti kuin
-tulevatkin."
-
-"Kuulkoon Jumala toivomuksenne! Mutta minä en usko sen toteutuvan."
-
-"Näkemiin siis, caballerot, ja onnea toimillenne", sanoi don Fernando
-puristaen sydämellisesti vanhojen sotilaiden kättä. Sitten hän läksi.
-
-Pihalla vartoi don Estevan Diaz häntä. Heti hänet nähtyään riensi don
-Estevan hänen luokseen.
-
-"No niin", sanoi majordomo, "tunnette kai uutisen, don Fernando?
-Intiaanit tulevat lukuisampina kuin kärpäset."
-
-"Niin, olen juuri saanut kuulla sen."
-
-"No niin, mitä aijotte tehdä?"
-
-"Palata heti haciendaan."
-
-"Hm! Se ei ole oikein viisasta", sanoi Estevan kohauttaen olkapäitään.
-"Te ette tiedä mitenkä nopeasti nuo hornanhenget leviävät kaikkialle.
-On luultavaa, että tapaamme heidät matkallamme."
-
-"Hyvä on, sitten kuljemme heidän ruumiittensa yli."
-
-"Lempo soikoon! Sen kyllä tiedän, mutta jos kaadutte?"
-
-"Pyh! Doña Hermosa odottaa minua, ja muuten eihän tässä kaaduta."
-
-"Aivan niin, mutta voisihan niinkin tapahtua."
-
-"Pyh! Saadaanhan nähdä."
-
-"Paljon mahdollista. Muuten, koska olen arvannut vastaväitteenne, olen
-pannut kaikki valmiiksi lähtöä varten. Hevoset ovat tuolla satuloituna,
-peonit odottavat. Voimme lähteä milloin vain haluatte."
-
-"Kiitos, Estevan!" sanoi don Fernando puristaen hänen kättään. "Te
-olette todellinen ystävä."
-
-"Sen kyllä tiedän", vastasi don Estevan hymyillen.
-
-Estevan Diaz vihelsi. Peonit taluttivat hevoset pihaan.
-
-"Lähtekäämme matkalle", sanoi don Fernando nousten satulaan.
-
-"Niin, lähtekäämme", toisti majordomo.
-
-He kannustivat hevosiaan ja alkoivat vaivaloisesti raivata tietä
-vetelehtijäin välitse, joita oli kokoontunut linnoituksen portin
-edustalle, saadakseen pikemmin kuulla uutisia.
-
-Tuo pieni joukko ratsasti ravakkaa ravia alas linnoitusta ja vanhaa
-presidiota ympäröivää rinnettä, vastaten niin hyvin kuin voi niihin
-kysymyksiin, joita uteliaat heille alinomaa tekivät. Päästyään
-vihdoinkin kylän äärelle, alkoivat he ajaa täyttä neliä del Cormillon
-haciendaa kohti, välittämättä muutamista epäiltävän näköisistä
-henkilöistä, jotka paksuihin viittoihin verhottuna ja keskenään
-vilkkaasti puhellen olivat seuranneet heitä etäällä aina linnoituksesta
-alkaen.
-
-Ilmassa oli ukkosta, taivas oli harmaa ja pilvet matalalla, linnut
-surisivat viserrellen ympärinsä ilmassa ja tuuli, joka kävi
-puuskittain, ulvoi pyörteinä tiellä olevissa onkaloissa ja ryöpytti
-pitkät matkat hienoja tomupilviä.
-
-Molemmat peonit, jotka presidiossa olivat saaneet kuulla intiaanien
-tulosta, ratsastivat parikymmentä askelta edeltäpäin ja silmäilivät
-tuon tuostakin pelokkaasti tien vierille, odottaen joka hetki saavansa
-nähdä punanahkojen hyökkäävän esiin ja kuulevansa heidän sotahuutonsa
-korvissaan.
-
-Don Estevan ja don Fernando ratsastivat rinnakkain vaihtamatta
-sanaakaan, kumpikin vaipuneena omiin ajatuksiinsa.
-
-Sillävälin tuulen voima yhä lisääntyi, sitä mukaa kuin he lähestyivät
-jokea. Sade valui virtanaan, salamat leimahtelivat lakkaamatta ja
-ukkonen jyrisi majesteetillisesti, kajahdellen korkeita joenrantoja
-vasten, joista äärettömiä lohkareita irtaantui joka hetki ja vyöryi
-räiskyen virtaan.
-
-Myrsky oli käynyt niin rajuksi, että ratsastajat vain vaivoin voivat
-kulkea eteenpäin ja olivat joka hetki vaarassa pudota hevosiensa
-selästä, jotka pelkäsivät ukkosen jyrinää ja tekivät hurjia
-syrjähyppyjä. Sateen liuottamassa maassa ja hiekassa ei ollut
-ainoatakaan paikkaa, johon hevoset olisivat voineet turvallisesti
-astua.
-
-"On mahdotonta päästä etemmäksi", sanoi majordomo, hilliten hevostaan,
-joka oli tehnyt niin hurjan hyppäyksen, että hän oli ollut
-putoamaisillaan satulasta.
-
-"Mitä on tehtävä?" kysyi don Fernando katsellen levottomasti
-ympärilleen.
-
-"Luullakseni on paras hakea suojaa hetkiseksi tuosta metsiköstä, myrsky
-paisuu yhä; edelleen ratsastaminen olisi mieletöntä."
-
-"No, olkoon menneeksi, koska niin on tehtävä", sanoi don Fernando
-alistuen.
-
-He kääntyivät tien varrella olevaa pientä metsää kohti, etsiäkseen
-tilapäistä suojaa, kunnes pahin rajuilma menisi ohi.
-
-He eivät kuitenkaan olleet ehtineet kuin muutamia askeleita, kun neljä
-naamioitua miestä ajoi täyttä laukkaa metsästä ja hyökkäsi raivoisasti
-matkustajien kimppuun, virkkamatta sanaakaan.
-
-Peonit kierivät hevosen selästä maahan kahden laukauksen tapaamina,
-jotka tuntemattomat ampuivat heitä kohti, ja vääntelivät itseään
-kuolonkamppailussa, päästellen säälittäviä valitushuutoja. Don Fernando
-ja don Estevan, kummastellen tätä äkkihyökkäystä, minkä tekijät eivät
-voineet olla intiaaneja, sillä heillä oli vaquerojen puku ja valkeat
-kädet, hyppäsivät heti hevostensa selästä, joiden taakse he asettuivat,
-odottaen tussari poskella vihollistensa hyökkäystä.
-
-Kun nämä olivat tulleet vakuutetuiksi siitä, että peonit olivat
-kuolleet, kääntyivät he molempia espanjalaisia vastaan.
-
-Taas vaihdettiin laukauksia ja hurja taistelu alkoi -- kahden miehen
-jättiläistaistelu neljää vastaan, jonka kestäessä ei puhuttu sanaakaan
-ja jossa kukin koetti surmata vastustajansa, taistelu, joka ei
-päättyisi ennenkuin ne olivat saaneet surmansa, joiden kimppuun oli
-niin petollisesti hyökätty.
-
-Taistelu jatkui kuitenkin näköjään tasaväkisesti, hyökkääjien
-menettäessä rohkeutensa, sillä heistä oli yksi kaatunut, pääkallo
-halkaistuna aina hampaisiin asti, samalla kuin toinen peräytyi rinta
-don Fernandon kapean miekan puhkaisemana.
-
-"Haa, ukkoseni!" huudahti viimemainittu, "oletteko saaneet kylläksenne,
-tai tahdotteko vielä tehdä tuttavuutta miekkani kanssa! Te olette
-hölmöjä! Teitä olisi pitänyt olla kymmenen murhataksenne meidät."
-
-"Mitä nyt?" lisäsi majordomo, "peräydyttekö jo? Ah, teistä ei ole
-salamurhaajiksi. Sen, joka on teidät palkannut, olisi pitänyt valikoida
-paremmin."
-
-Molemmat jäljellä olevat naamioidut olivat todellakin peräytyneet
-muutaman askeleen ja asettuivat puolustusasentoon.
-
-Äkkiä ilmestyi neljä naamioitua miestä lisäksi, ja kaikki kuusi
-syöksyivät toisen kerran molempia espanjalaisia vastaan, jotka
-horjumatta asettuivat vastarintaan.
-
-"Lempo soikoon, olen arvostellut teitä väärin. Huomaan nyt, että
-osaatte ammattinne", sanoi don Estevan laukaisten pistoolinsa läheltä
-keskelle vastustajainsa joukkoa.
-
-Nämä, yhä ääneti, vastasivat ja taistelu alkoi taas uudella raivolla.
-
-Nuo kaksi urhoollista miestä eivät kuitenkaan enää voineet tehdä kauan
-vastarintaa, heidän voimansa loppuivat. He kaatuivat vuorostaan pian
-kahden uuden hyökkääjän ruumiin päälle, jotka joutuivat heidän vihansa
-uhriksi, ennenkuin he kaatuivat.
-
-Niin pian kun tuntemattomat näkivät don Fernandon ja don Estevanin
-makaavan maassa liikkumatta, päästivät he voitonhuudon.
-
-Välittämättä majordomosta he tarttuivat don Fernandoon, asettivat hänet
-poikkipuolin erään hevosen niskalle ja läksivät ratsastamaan täyttä
-laukkaa sekä katosivat pian tien mutkan taakse.
-
-Myrsky raivosi yhä rajusti. Haudan hiljaisuus vallitsi nyt sillä
-paikalla, jossa tämä murhenäytelmä näyteltiin. Maassa makasi seitsemän
-ruumista, joiden päällä inhoittavat korppikotkat alkoivat kaarrella,
-päästellen käheitä huutoja.
-
-
-
-
-VI.
-
-SAN LUCAR.
-
-
-Don Fernandon lähdettyä istuivat kuvernööri ja majuuri hetkisen
-neuvottomina, äsken saamiensa levottomuutta herättävien tietojen
-painostamina.
-
-Mutta tätä alakuloisuutta, joka oli niin vierasta näiden koko elämän
-ajan taistelleiden vanhojen sotilaiden luonteelle, kesti vain hetkisen.
-Pian kohottivat he päänsä, kuten kaksi rotuhevosta, jotka kuulevat
-taistelumerkin kaikuvan korvissaan. Puristettuaan ääneti toistensa
-kättä palasi heidän kasvoilleen niiden tavallinen marmorinkova ilme, ja
-he läksivät ruokasalista.
-
-"Isku on ankara, minä en ensinkään odottanut sitä", sanoi eversti,
-"mutta, kautta elävän Jumalan, nuo pakanat saavat jotakin tekemistä.
-Majuuri, sanokaa upseereille, että kokoontuvat heti sotaneuvotteluun
-minun luokseni, niin että saamme keskustella puolustuskeinoistamme."
-
-"Oivallista", vastasi majuuri, "olen tyytyväinen teihin, pidän teistä
-enemmän ollessanne noin ylpeän päättäväinen ja luja, kuin heikko ja
-melkein pelkuri, kuten olitte muutamia päiviä sitten. Lempo soikoon,
-huomaan teidät vihdoinkin ystäväkseni."
-
-"Ah!" sanoi kuvernööri hymyillen, "ei maksa vaivaa ihmetellä tätä
-muutosta, rakas Barnum. Se on päinvastoin varsin luonnollinen. Jo
-moniaita päiviä ovat minua vaivanneet pahat aavistukset, jotka tekivät
-minut alakuloiseksi ja näyttivät ennustavan onnettomuuksia, sitäkin
-suurempia, kun ne olivat minulle tuntemattomia. Mutta kun isku nyt on
-kohdannut, tiedän menetellä sen mukaan. Nyt ei enää ole mitään
-epäiltävää, meitä uhkaava vaara on todellakin suuri, mutta me tunnemme
-kaikki sen seuraukset."
-
-"Se on totta", sanoi majuuri.
-
-Ja hän poistui toimittamaan esimieheltään saamaansa määräystä.
-
-Varusväen upseerit olivat pian koolla kuvernöörin luona.
-
-Heitä oli kuusi, paitsi majuuria ja everstiä. Kehoitettuaan heitä
-istumaan alkoi José Kalbris puhua.
-
-"Caballerot", hän sanoi, "tiedätte luultavasti minkä vuoksi olen
-kutsunut teidät koolle. Intiaanit uhkaavat taas presidiota, olen juuri
-saanut varman tiedon siitä eräältä urhoollisimmalta, luotettavimmalta
-ja älykkäimmältä vakoilijaltamme. Asia on vakava, señorit, sillä
-näyttää siltä, kuin olisi punanahkojen kesken tehty mahtava liitto ja
-että he hyökkäisivät meitä vastaan suurin joukoin. Olen siis kutsunut
-teidät koolle järjestääksemme voimakkaasti puolustuksen ja
-koettaaksemme keksiä keinoja antaaksemme villeille niin ankaran
-läksytyksen, ettei heidän pitkään aikaan tee mieli taas hyökätä
-alueellemme. Mutta tarkastakaamme ensin mitä puolustuskeinoja meillä on
-käytettävänämme."
-
-"Aseista ja ampumavaroista ei meillä ole puutetta", sanoi majuuri,
-"meillä on täällä kolmattasataa tuhatta naulaa ruutia, kivääreitä,
-sapeleita, keihäitä ja pistooleita kasoittain, tykkimme ovat hyvässä
-kunnossa ja meillä on runsaasti luoteja ja romurautaa."
-
-"No, tuohan kuuluu erinomaiselta", sanoi eversti hykerrellen käsiään.
-
-"Mutta" jatkoi majuuri, "vaikka meillä onkin runsaasti aseita, niin on
-meillä sitävastoin, paha kyllä, hyvin vähän miehiä, jotka voivat niitä
-käyttää."
-
-"Kuinka monta sotilasta meillä on?"
-
-"Väkemme lukumäärän pitäisi olla kaksisataa seitsemänkymmentä miestä,
-mutta sairauden, kuolemantapausten ja karkaamisten kautta on se nyt
-vähentynyt sataan kahteenkymmeneen korkeintaan."
-
-"Oh!" sanoi eversti puistellen päätään, "mutta minusta näyttää, että
-tätä lukua voitaisiin lisätä. Me olemme tuollaisessa ratkaisevassa
-asemassa, jolloin tarkoitus pyhittää keinot. Täytyy tehdä nuolia joka
-puusta -- muuten onhan kysymyksessä yhteinen puolustus. Toivoakseni ei
-suunnitelmani, joka voi pelastaa meidät kaikki, kohtaa vastustusta."
-
-"Olkoon se minkälainen tahansa, niin yhdymme siihen."
-
-"Sen tiedän, enkä minä tarkoitakaan teitä, señorit, vaan kaupungin
-asukkaita, jotka mahdollisesti asettuvat vastustamaan sitä ja jotka
-meidän täytyy pakottaa kuuliaisuuteen. Me tarvitsemme todellakin
-melkoiset voimat muuriemme varustamiseksi. Kas tässä ehdotukseni:
-kaikkien haciendojen henkilökunnista muodostetaan komppanioja.
-Kauppiaat muodostavat toisen joukon. Hyväratsuiset ja hyvin varustetut
-vaquerot puolustavat vallihautojamme ja muodostavat vartiostoja muurien
-ulkopuolella lakeuden vartioimista varten. Tällä tavoin saamme kokoon
-noin tuhannen sadan miehen suuruisen joukon, joka varsin hyvin riittää
-tekemään villeille vastarintaa ja pakottamaan heidät kiireesti
-palaamaan kyliinsä."
-
-"Kuten tiedätte, eversti, ovat useimmat vaquerot täällä rikoksellisia,
-joille jokainen epäjärjestys on ryöstön aiheena."
-
-"Juuri sen vuoksi he saavatkin osalleen ulkopuolisen puolustuksen.
-Heille tehdään leiri presidion ulkopuolelle, eivätkä he saa tulla tänne
-minkään tekosyyn nojalla. Kapinan mahdollisuuden vähentämiseksi heidän
-keskuudessaan jaetaan heidät kahteen komppaniaan, joista toisen on aina
-kuljeksittava ympäristössä, toisen sillä aikaa levätessä. Pitämällä
-heidät tällä tavoin alituiseen toimessa, ei meillä ole mitään
-pelättävänä."
-
-"Mitä tulee presidioon kokoontuneihin kreoleihin ja vieraisiin", sanoi
-majuuri, "on luullakseni paras määrätä heidät viettämään yönsä
-linnoituksessa, jotta tarpeen tullen voisimme heitä käyttää."
-
-"Hyvä! Siten saamme kaksin verroin tiedustelijoita välttääksemme
-yllätystä, ja kaikille kaupunkiin johtaville teille tehdään puomit,
-suojelemaan meitä noilta hirveiltä rynnäköiltä, joita intiaanit tekevät
-hyökätessään jonkun aseman kimppuun."
-
-"Jos sallitte, eversti", sanoi majuuri, "lähetän luotettavan miehen
-kaikkiin haciendoihin ilmoittamaan että niiden omistajat olisivat
-varuillaan ja pakenisivat presidioon heti, kun kolme tykinlaukausta
-linnasta ilmoittaa heille intiaanien saapuvan."
-
-"Tehkää niin, majuuri, sillä pakanat surmaavat nuo ihmisparat
-säälimättä. Täytyy myöskin ilmoittaa kaupungin asukkaille, että he
-heti, kun intiaanit ovat näkyvissä, lähettävät kaikki naisensa
-linnoitukseen, jotteivät intiaanit veisi niitä mukanaan. Villit
-haluavat valkoisia naisia -- viime hyökkäyksessäkin ryöstettiin niitä
-lähes kolmesataa -- tämä onnettomuus ei saa uudistua. Nyt luullakseni,
-señorit, olemme mahdollisimman paljon varustautuneet uhkaavaa vaaraa
-vastaan. Nyt meidän on vain tehtävä velvollisuutemme urhoollisina
-miehinä. Kohtalomme on Jumalan kädessä eikä hän varmaankaan hylkää
-meitä näin suuressa vaarassa."
-
-Upseerit nousivat ja valmistautuivat jättämään hyvästit päällikölleen.
-
-Samassa astui sisään päivystäjä ilmoittaen, että uusi vaquero pyysi
-saada tehdä ilmoituksen kuvernöörille.
-
-Don José viittasi upseereja asettumaan paikoilleen ja käski tuoda
-tiedustelijan sisään.
-
-Se oli Tonillo el Zapote, Pabliton ystävä. Lähdettyään neljä tuntia
-myöhempään sieltä, mihin he olivat asettuneet väijyksiin tarkastaakseen
-intiaanien liikkeitä, oli hän saapunut presidioon tuskin tuntiakaan
-viimemainitun jälkeen, mikä osoitti hänen tuomiensa tietojen tärkeyttä.
-
-Zapote oli aina ivallisen ja lurjusmaisen näköinen. Hänen kalpeat,
-veren ja ruudin tahraamat kasvonsa, monin paikoin rikki revityt
-vaatteensa, side hänen päässään, siteessä oleva kätensä ja ennen
-kaikkea kolme tai neljä hänen vyössään riippuvaa päänahkaa osoittivat,
-että hän oli ollut käsirysyssä intiaanien kanssa ja että hänen oli
-täytynyt kulkea niin sanoaksemme heidän ylitseen, päästäkseen
-presidioon.
-
-"Zapote", sanoi kuvernööri, "toverinne Pablito on juuri ollut täällä."
-
-"Tiedän sen, herra eversti", vastasi vaquero.
-
-"Onko teillä ilmoitettavana meille vielä huonompia uutisia kuin hän
-toi?"
-
-"Riippuu siitä, miltä kannalta asiaa katselee, armolliset herrat."
-
-"Mitä sillä tarkoitatte?"
-
-"Koira vie!" vastasi vaquero, heilauttaen vähän ruumistaan, "jos
-rauhanne on teille rakas, niin on luultavaa, että se kohdakkoin
-melkolailla häiriintyy, ja siinä tapauksessa tuomani uutiset eivät ole
-teille erikoisen mieluisia; jotavastoin, jos teillä on halu nousta
-hevosen selkään, katsellaksenne punanahkoja läheltä, niin voitte aivan
-hyvin säästyä siitä vaivasta, ja siinä tapauksessa kaikki, mitä minulla
-on ilmoitettavaa, valmistaa teille äärettömän ilon."
-
-Huolimatta aseman vakavuudesta ja heitä kalvavasta levottomuudesta,
-eivät kuvernööri ja upseerit voineet olla nauramatta vaqueron
-omituiselle todistelulle.
-
-"Kertokaa, Zapote", sanoi don José, "niin että saamme nähdä, mitä
-ilmoituksestanne on arveltava."
-
-"Tuskin viisi minuuttia toverini lähdön jälkeen", sanoi Zapote, "löysin
-tarkastaessani erästä metsikköä, jonka olin huomaavinani liikkuvan
-ihmeellisellä tavalla, erään peonin, mutta hän oli niin pelästynyt,
-että hän tuskin saattoi puhua, ja vasta puolen tunnin kuluttua voi hän
-kertoa minulle, missä vaaroissa hän oli ollut. Tämä peoni oli erään
-Ignacio Royal nimisen ukkoparan, toisen niistä henkilöistä, jotka
-olivat ainoat pelastuneet apachien kaksikymmentä vuotta sitten San
-Josén niemellä toimeenpanemasta verilöylystä. Peoni ja hänen isäntänsä
-olivat mitään pahaa aavistamatta metsässä polttopuita kokoomassa, kun
-intiaanit äkkiä näyttäytyivät lähellä heitä. Peoni ehti piiloutua
-erääseen biscaha-pesään, mutta ukko, joka oli liian heikko pakoon
-juoksemaan, oli joutunut intiaanien käsiin, jotka olivat surmanneet
-hänet tavattoman julmasti. Hänen ruumistaan ei voinut tuntea, niin
-tiheässä oli siinä haavoja. Hän oli saanut kaksikymmentä keihäänpistoa
-ja hänen päänsä oli suorastaan rikki ruhjottu tomahawkeilla.
-Rauhoitettuani parhaani mukaan peonia, jätin hänet väijytyspaikkaamme
-tointumaan ja hiivin hänen osoittamaansa suuntaan sekä huomasit pian
-joukon intiaaneja, kuljettaen mukanaan karjaa ja vankeja. Nuo villit
-hävittävät kaikki tuleen ja vereen, missä vain kulkevatkin; he kulkevat
-nopeasti presidiota kohti, samalla kun he vähän väliä lähettävät
-osastoja hävittämään haciendoja, jotka ovat heidän matkansa varrella.
-Piedra Rosan ja San Blasin haciendoja ei enää ole olemassa, ne ovat nyt
-vain tuhkakasoja, joiden alla niiden onnettomat omistajat makaavat
-haudattuina. Tämä minulla on sanottavana. Herrat voivat käyttää
-ilmoitustani miten haluavat."
-
-"Entä nuo päänahat?" sanoi majuuri, osoittaen vaqueron vyöstä riippuvia
-verisiä voitonmerkkejä.
-
-"Oh, eipä juuri mitään", sanoi tämä hymyillen voitonriemuisesti, "kun
-olin mennyt liian lähelle intiaaneja, voidakseni paremmin arvioida
-heidän voimansa ja aikeensa, niin he huomasivat minut ja yrittivät
-tietysti anastaa minut haltuunsa, josta aiheutui, että jouduimme
-käsikähmään."
-
-"Nuo intiaanit ovat luultavasti vain joukko ryöväreitä, jotka liikkuvat
-ryöväämässä karjaa ja vetäyvät taas takaisin, heti kun ovat saaneet
-kyllikseen ryöstetyksi."
-
-"Hm!" sanoi Tonillo kohauttaen olkapäitään, "niin en luule; siihen he
-ovat liian suurilukuiset, liian hyvin varustetut ja liikkuvat siksi
-tarkoin yhteisen suunnitelman mukaan. Näillä villeillä on toinen
-tarkoitusperä, herra eversti. Ellen aivan pahoin erehdy, on heillä
-aikomus käydä meitä vastaan veristä sotaa."
-
-Kuvernööri ja upseerit katsahtivat toisiinsa.
-
-"Kiitos!" sanoi kuvernööri Zapotelle, "olen tyytyväinen teihin, olette
-käyttäytynyt kuten rehellisen meksikolaisen tulee. Palatkaa
-vartiopaikkaanne ja olkaa kahta valppaampi."
-
-"Voitte luottaa minuun ja tovereihini, herra eversti. Kuten tiedätte,
-emme pidä intiaaneista", lausui Tonillo, ja tehtyään kunniaa
-läsnäolijoille hän poistui.
-
-"Kuten huomaatte, señorit, käy tilanne joka hetki yhä
-arveluttavammaksi; älkäämme siis hukatko aikaa turhiin neuvotteluihin,
-menkää!"
-
-"Hetkinen vielä", sanoi majuuri, "ennenkuin eroamme pyydän lausua erään
-mielipiteeni."
-
-"Puhukaa, ystäväni, me kuuntelemme."
-
-"Siinä arveluttavassa asemassa, jossa nyt olemme, emme saa lyödä laimin
-mitään tilaisuutta. Me olemme maailman kolkassa, josta nopea ja
-voimakas apu on kaukana. Meidän täytyy ehkä kestää piiritystä
-presidiossa, ja silloin olemme vaarassa nääntyä nälkään. Ehdotan sen
-vuoksi, että jokivene lähetetään heti valtion kenraalikuvernöörin luo,
-esittämään hänelle vaaranalainen asemamme ja pyytämään apujoukkoja,
-sillä meidän on mahdoton omilla voimillamme tehdä pitemmälti
-vastarintaa hyökkääjille."
-
-Tämän lausunnon jälkeen syntyi hetkiseksi syvä ja juhlallinen
-äänettömyys.
-
-"Mitä arvelette majuuri Barnumin esityksestä, hyvät herrat", kysyi
-viimein eversti, katsellen kysyvästi upseereihin.
-
-"Meidän mielestämme se on hyvä, eversti", vastasi muuan näistä
-toveriensa puolesta; "meidän mielestämme sen toimeenpano on varsin
-välttämätön."
-
-"Niin minäkin arvelen", lisäsi don José, "ja niin tapahtuukin. Ja nyt
-hyvät herrat, voitte poistua."
-
-Niin tarmokkaasti, että se on käsittämätöntä sille, joka tuntee
-espanjalaisen luonteen huomattavimmat ominaisuudet, saamattomuuden ja
-uskomattoman laiskuuden, järjestettiin nyt puolustus. Presidiota
-uhkaava kauhea vaara saattoi tällä hetkellä kaikki asukkaat
-yksimielisiksi ja näytti rohkaisevan pelkureitakin sekä lisäävän muiden
-intoa.
-
-Kahden tunnin kuluttua oli karja tuotu kaupunkiin, kadut huolellisesti
-varustettu suluilla, tykit asetettu kuntoon sekä naiset ja lapset
-suljettu linnoituksen asuntoihin.
-
-Jokivene oli sotaneuvoston päätöksen mukaan lähetetty valtion
-pääkaupunkiin, ja sataviisikymmentä päättäväistä miestä oli
-linnoittautunut vanhaan presidioon, jonka rakennukset he olivat
-varustaneet ampuma-aukoilla, valmiina antamaan intiaaneille lämpimät
-tulijaiset, heti kun nämä näyttäytyisivät.
-
-Kuvernööri ja majuuri Barnum olivat läsnä joka paikassa, kehoitellen ja
-opastaen sotilaita, auttaen työmiehiä ja herättäen rohkeutta
-jokaisessa.
-
-Kolmen aikaan iltapäivällä toi jotenkin navakka lounaistuuli, joka
-äkkiä oli alkanut puhaltaa, paksua savua, joka esti erottamasta kaukana
-olevia esineitä ja tuli palavilta kentiltä. Kun kaupungin asukkaat
-tiesivät, että sen suuntaansa nähden täytyi tulla intiaaneilta, kasvoi
-heidän tuskansa kaksin verroin. Intiaaniheimot käyttivät aina tätä
-keinoa aikoessaan hyökätä valkoisten alueelle. Se oli erinomainen keino
-heidän yllättävässä hyökkäysmenettelyssään, sillä peittämällä koko
-seudun savuun he estivät tiedustelijat huomaamasta heitä kaukaa, ja
-sillä tavoin he voivat salata lukumääränsä ja liikkeensä.
-
-Meksikolaisten onnettomuudeksi onnistuivat intiaanit sinä päivänä
-sitäkin paremmin, kun tuuli kuljetti savun lakeuden yli, niin että
-tuskin saattoi nähdä kymmentä askelta eteensä.
-
-Niin sileässä ja tasaisessa seudussa, kuin ovat ruohoaavikot, jotka
-eivät tarjoa mitään sopivaa kohtaa hyökkäyksen salaamiseksi ja jossa on
-hyvin helppo huomata suojatta oleva vihollinen, on tämä intiaanien
-käyttämä temppu todellakin varsin yksinkertainen ja samalla erittäin
-nerokas.
-
-Hetki oli mitä parhaiten valittu hyökkäyksen tekoon. Oli täysikuu,
-aika, jonka apachit aina valitsevat valoisain öitten vuoksi.
-
-Tiedustelijat tulivat täyttä neliä, toinen toisensa jäljessä
-ilmoittamaan kuvernöörille vihollisen lähenevän ja että sen heidän
-arvelunsa mukaan pitäisi vielä samana yönä olla presidio de San Lucarin
-edustalla.
-
-Intiaanien lukumäärä kasvoi joka hetki. Heidän joukkonsa peittivät koko
-seudun; he tulivat hirveän nopeasti ja näyttivät keskittävän kaikki
-voimansa tuota onnetonta kylää vastaan.
-
-Kuvernööri ammutti tykeillä kolme varoituslaukausta. Nyt nähtiin
-maanviljelijäparkojen joukoittain saapuvan tasangolta kaupunkiin,
-kuljettaen mukanaan karjaansa ja talouskalujansa, itkien epätoivon ja
-raivon kyyneliä, nähdessään viljansa hävitettävän muutamassa
-silmänräpäyksessä.
-
-Nuo ihmisparat puuhasivat parhaansa mukaan katujen kulmauksissa, ja
-saatuaan vaimonsa ja lapsensa linnoitukseen, riensivät kaikki, jotka
-vain ikänsä puolesta voivat asetta kantaa, katusuluille, lujasti
-päättäneinä kalliisti kostaa niille, jotka olivat aiheuttaneet heidän
-häviönsä.
-
-Pelästys ja hämmennys vallitsi kaupungissa. Kaikkialta kuului vain
-itkua ja tukahutettuja nyyhkytyksiä. Yö tuli ja lisäsi vain yhä
-tilanteen kauheutta, peittämällä maan synkkään pimeyteen.
-
-Lukuisia vartiostoja kulki kaduilla lakkaamatta ja tuon tuostakin hiipi
-rohkeita vaqueroja käärmeen tavoin pimeään parin kolmen sadan askeleen
-päähän, saadakseen selville uhkasiko presidiota mikään välitön vaara.
-
-Tätä tilaa kesti noin kello kahteen asti aamulla. Tällöin kuului
-keskellä tuota kaupungissa vallitsevaa kolkkoa hiljaisuutta heikkoa
-rapinaa, ollen alussa melkein huomaamatonta, mutta kasvaen joka
-minuutti, ja äkkiä aivan kuin taikaiskusta olivat apachit presidiota
-suojaavilla katusuluilla, kenenkään tietämättä kuinka he olivat sinne
-päässeet, heiluttaen palavia tulisoihtuja ja kohottaen sotahuutonsa.
-
-Sillä hetkellä luulivat asukkaat kaupungin jo valloitetuksi. Mutta
-majuuri Barnum, joka oli päällikkönä tällä paikalla, oli siksi vanha
-sotilas ja hänellä oli niin monivuotinen kokemus intiaanisodasta, jotta
-hän ei antanut pettää itseään sillä tavoin. Samassa kun apachit
-hankkiutuivat kapuamaan katusuluille, otettiin heidät vastaan
-yhtämittaisella ja hyvin tähdätyllä kivääritulella, joka viskasi heidät
-takaisin varustuksilta pikemmin kuin he olivat niille kiivenneet.
-
-Meksikolaiset tekivät pistinhyökkäyksen ja hetkeksi syntyi hirveä
-temmellys, johon sekaantui kirouksia ja kuolinhuutoja. Kuului raudan
-kumeata kalinaa toista rautaa vasten, ja sitten kaikki vaikeni.
-Valkoiset olivat asettuneet entisiin asemiinsa, intiaanit katosivat ja
-kaupunki, jota leimuavat tulisoihdut olivat hetkisen valaisseet, vaipui
-taas pimeyteen. Hiljaisuus, jota taistelun pauhu oli jonkun hetken
-häirinnyt, palautui jälleen.
-
-Tämä oli ainoa sinä yönä tehty yritys. Intiaanit tiesivät, että heidän
-rohkea yllätysyrityksensä oli epäonnistunut, ja kaiken todennäköisyyden
-mukaan he joko vaihtaisivat rynnäkön piiritykseen, jos he olivat
-päättäneet valloittaa kaupungin, tai myös peräytyisivät kokonaan, jos
-heidän vastoinkäymisensä oli saanut heidät epäilemään voivansa
-valloittaa sen.
-
-Mutta päivän noustessa haihtuivat asukkaiden kaikki kuvittelut,
-intiaanit eivät näyttäneet ensinkään haluavansa perääntyä.
-
-Maaseutu oli mitä surkeimman näköinen -- kaikki oli hävitetty ja
-kauheassa sekasorrossa. Siellä näkyi joukko ratsastavia apacheja ajavan
-ryöstettyjä hevosia ja karjaa edellään, lähempänä oli vahva osasto
-sotilaita, jotka keihäät pystyssä ja rintama kaupunkia kohti pitivät
-silmällä asukkaiden liikkeitä, lyödäkseen takaisin hyökkäyksen, jos
-jotain sellaista yritettäisiin. Heidän takanaan ajoivat naiset ja
-lapset karjaa, joka äkeissään siitä, että sen täytyi lähteä meheviltä
-laidunmailtaan, roinahteli pitkäveteisesti. Vielä näkyi vankeja, joita
-ajettiin keihään varsilla töyttien, miehiä, naisia ja lapsia, jotka
-rukoillen ojentelivat käsiään ja vaivoin laahustivat eteenpäin noiden
-hurjien rosvojen välissä. Vihdoin näkyi, niin pitkältä kuin silmä
-kantoi, pitkiä rivejä intiaaneja, jotka nopeasti riensivät joka
-taholta, toisten lyödessä maahan telttipuikkoja ja pystyttäessä
-lukuisia majoja -- kaupunki oli sanalla sanoen täydelleen piiritetty.
-
-Mutta ennen kuulumatonta ja mitä eivät vanhimmatkaan sotilaat
-linnoituksessa voineet muistaa koskaan huomanneensa edellisissä
-intiaanisodissa, oli koko tässä sekamelskassa vallitseva järjestys,
-toisin sanoen tapa, jolla intiaanimajat olivat ryhmitetyt, intiaanien
-jalkaväen tiheärivinen ja sotaisa marssiminen, sen liikkeiden
-täsmällisyys; ja erikoisesti ihmetytti everstiä ja majuuria nähdessään
-apachien piirtävän kehän paikan ympäri ja melkein heti alkavan kaivaa
-maahan rintavarustusta suojaksi tykkitulta vastaan.
-
-"Tuhat tulimmaista!" huudahti eversti, polkien jalkaa vihoissaan,
-"noilla lurjuksilla on petturi joukossaan; eivät he milloinkaan ennen
-ole sotineet tuolla tavoin."
-
-"Hm!" mutisi majuuri purren viiksiään; "pelkään, että joudumme
-tekemisiin jäykkien piirittäjäin kanssa."
-
-"Kyllä", sanoi eversti, "ja ellemme saa apua pääkaupungista, niin en
-tiedä, mitenkä tämä päättyy."
-
-"Huonosti, eversti! Koira vieköön! Pelkään todellakin, että menetämme
-nahkamme. Nähkääs, niitä on neljättätuhatta."
-
-"Lukuunottamatta niitä", jatkoi don José huolestuneena, "joita yhä
-tulee mustanaan lakeudelle joka taholta. Mutta mitä tuo ääni
-merkitsee?" lisäsi hän, silmäten sinnepäin, josta oli kuulunut muutamia
-torven törähdyksiä.
-
-Neljä päällikköä, edellään valkeata lippua kantava intiaani, oli
-pysähtynyt puolen tykinkantaman päähän vanhan presidion ensimmäisestä
-sulkulaitteesta.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" sanoi eversti. "He näyttävät haluavan
-neuvotella. Luulevatko he sitten minua niin tuhmaksi, että menen tuohon
-ansaan? Majuuri, lähettäkää kartessilaukaus tuohon pakanajoukkoon,
-jotta oppivat olemaan luulematta meitä aaseiksi."
-
-"Luullakseni se ei ole viisaasti, eversti, meidän olisi mielestäni
-parempi keskustella heidän kanssaan. Sillä tavoin saamme tietää heidän
-aikomuksensa."
-
-"Olette kenties oikeassa, ystäväni, mutta kuka meistä on niin hullu,
-jotta uskaltaa nahkansa noiden epäluotettavien ja laittomien rosvojen
-pariin?"
-
-"Minä, jos sallitte, eversti", vastasi majuuri vaatimattomasti.
-
-"Te!" huudahti don José ihmeissään.
-
-"Niin. Onhan velvollisuutemme kaikin tavoin koettaa pelastaa ne
-onnettomat, jotka on uskottu valppautemme ja kunniamme turviin. Minähän
-olen vain ihminen ja elämäni merkitsee vähän paikan puolustuksessa,
-mutta se puolustus, jota lähden yrittämään, voi pelastaa sen."
-
-Eversti tukahdutti huokauksensa, puristi lämpimästi vanhan ystävänsä
-kättä ja virkkoi liikutuksesta vapisevalla äänellä, jota hän turhaan
-koetti peitellä:
-
-"Menkää sitten, koska välttämättä niin haluatte."
-
-"Kiitos!" sanoi majuuri liikutettuna ja iloissaan.
-
-Ja hän läksi lujin askelin etuvarustusta kohti.
-
-
-
-
-VII.
-
-HYÖKKÄYS PRESIDIOTA VASTAAN.
-
-
-Majuuri Barnum oli aseeton, hän oli tehnyt tilinsä elämälle eikä ollut
-tahtonut ottaa mukaan miekkaansa, jottei saisi syytä puolustaa itseään
-mahdollisesti sattuvassa taistelussa.
-
-Päästyään kuulomatkan päähän hän pysähtyi, ja koska hän edellisillä
-sotaretkillään useasti oli ollut tilaisuudessa kohtaamaan apacheja, oli
-hänen viimein onnistunut oppia sen verran heidän kieltään, että hän
-tuli toimeen ilman tulkkia.
-
-"Mitä haluatte, päälliköt? Oletteko kulkeneet Rio Grande del Norten yli
-ja hyökänneet meidän alueellemme, huolimatta välillämme vallitsevasta
-rauhasta?" kysyi hän korkealla ja lujalla äänellä, nostaen samalla
-juhlallisesti hattuaan, pannen sen tämän kohteliaisuuden osoituksen
-jälkeen taas päähänsä.
-
-"Oletteko se, jota valkonaamat nimittävät don José Kalbris'iksi", kysyi
-muuan päälliköistä, "ja jota sanotaan kuvernööriksi?"
-
-"En. Meidän lakimme mukaan ei kuvernööri saa lähteä paikaltaan, mutta
-minä olen majuuri Barnum, hänen lähin miehensä päällikkyydessä. Olen
-saanut toimekseni esiintyä hänen puolestaan teidän luonanne -- te
-voitte siis sanoa minulle mikä tuo teidät tänne."
-
-Intiaanit näyttivät neuvottelevan keskenään hetkisen, jonka jälkeen he
-pistivät pitkät keihäänsä maahan sivulleen, ja karauttivat hevosineen
-yht'äkkiä vanhan upseerin luo.
-
-Tämä, pitäen heitä silmällä, oli aavistanut heidän aikomuksensa, mutta
-ei ollut siitä välittävinään, vaan kohtasi heidät vähintäkään
-ihmettelemättä.
-
-Intiaanit, jotka epäilemättä olivat luulleet äkkinäisen liikkeensä
-hämmästyttävän, jopa pelästyttävänkin neuvottelijaa, nolostuivat tästä
-kylmäverisyydestä, jota he eivät voineet olla ihailematta.
-
-"Isäni on urhoollinen", sanoi se päällikkö, joka puhui kaikkien
-puolesta.
-
-"Minun ijässäni ei enää pelätä kuolemaa", vastasi ukko
-surunvoittoisesti, "usein sitä pidetään hyvänätyönä."
-
-"Isäni päälaella lepää monen talven lumi, hänen täytyy olla viisaimpia
-päälliköitä kansansa keskuudessa; nuoret miehet kuuntelevat häntä
-kunnioittaen neuvottelutulen ääressä."
-
-Majuuri kumarsi vaatimattomasti.
-
-"Älkäämme puhuko minusta", hän sanoi. "Vakavampi aihe tuo meidät
-yhteen. Miksi olette pyytäneet tätä kohtaamista?"
-
-"Eikö isäni saata meitä kansansa neuvottelutulen ääreen?" sanoi soturi
-mielistelevällä äänellä. "Onko soveliasta, että suuret ja pelätyt
-päälliköt tällä tavoin käsittelevät tärkeitä asioita hevosen selässä
-kahden taisteluvalmiin sotajoukon välissä."
-
-"Käsitän mihin pyrit, päällikkö, mutta minä en voi myöntyä
-toivomukseesi. Piiritettyyn kaupunkiin ei saa viedä ketään
-vihollispäällikköä neuvottelemaan."
-
-"Pelkääkö isäni siis, että me neljä valloittaisimme kaupungin?" sanoi
-apachi nauraen, mutta mieli äkäisenä siitä, että näki aikeensa, päästä
-yhteyteen kaupungissa todennäköisesti olevien ystäviensä kanssa,
-menevän myttyyn.
-
-"Tapanani ei ole pelätä mitään", sanoi majuuri, "minä vain ilmoitan
-teille asian, jota ette tunne, siinä kaikki. Jos tahdotte nyt käyttää
-tätä tekosyynä kohtauksen keskeyttämiseksi, niin tehkää siten. Minun on
-sitten vain poistuttava."
-
-"Ohhoh, isäni on vilkas vuosiinsa nähden! Miksi keskeyttää kokousta,
-kun emme vielä ole maininneet mikä sen aiheuttaa?"
-
-"Puhukaa sitten ja sanokaa minulle, miksi olette tulleet tänne."
-
-Päälliköt neuvottelivat keskenään silmäyksiä vaihtaen ja lausuen
-muutamia sanoja matalalla äänellä. Vihdoin päällikkö lausui:
-
-"Isäni on kai nähnyt apachien ja kaikkien liittoutuneiden heimojen
-suuren sotajoukon?" sanoi hän.
-
-"Kyllä olen", sanoi majuuri välinpitämättömästi.
-
-"Ja onko isäni, joka on valkonaama ja tietää paljon, laskenut siihen
-kuuluvat sotilaat?"
-
-"Olen, mikäli se on ollut mahdollista."
-
-"Ah, ja kuinka paljon niitä on isäni arvion mukaan?"
-
-"Hyvä Jumala, päällikkö", vastasi majuuri tekeytyen erinomaisen
-välinpitämättömäksi, "minun täytyy sanoa, että heidän lukunsa merkitsee
-meille niin äärettömän vähän."
-
-"Mutta kuitenkin, kuinka moneksi isäni arvioi heidät?" tiukkasi
-intiaani.
-
-"Mistäpä minä tiedän, noin kahdeksan, yhdeksän tuhatta korkeintaan."
-
-Päälliköt hämmästyivät sitä välinpitämättömyyttä, jolla majuuri ilman
-muuta arvioi heidän lukunsa kaksinkertaiseksi.
-
-Apachisoturi jatkoi:
-
-"Eikö isäni pelästy näiden saman päällikön käskettävinä olevien
-soturien lukumäärää?"
-
-Majuuri oli huomannut päälliköiden hämmästyksen.
-
-"Miksi minä pelkäisin? Ovathan kansalaiseni voittaneet paljon
-lukuisampiakin joukkoja."
-
-"Mahdollista kyllä", vastasi päällikkö puraisten huultaan, "mutta tämä
-sotajoukko ei anna voittaa itseään."
-
-"Kukapa tietää? Tätäkö minulle sanoaksenne olette tahtoneet neuvotella,
-päällikkö? Siinä tapauksessa olisitte voineet säästää itseltänne
-vaivan."
-
-"Ei, se ei ole tarkoituksemme. Kuunnelkoon isäni kärsivällisesti."
-
-"Puhukaa sitten ja tehkäämme loppu asiasta. Ei milloinkaan voi tietää
-mihinkä te tähtäätte intiaanilaisine verukkeinenne."
-
-"Suurten kansojen sotajoukko on asettunut presidion edustalle
-hankkiakseen hyvitystä kaikesta pahasta, mitä valkonaamat ovat tehneet
-intiaaneille aina siitä asti, kun he astuivat punaiselle maalle."
-
-"Mitä te sillä tarkoitatte? Selittäkää tarkoin, ja ennen kaikkea millä
-tekosyyllä te tällä tavoin tunkeudutte alueellemme sotaa julistamatta?
-Olemmeko me rikkoneet teidän kanssanne tehtyjä sopimuksia? Emmekö ole
-aina kohdelleet hyvin niitä intiaaneja, jotka ovat pyytäneet apuamme ja
-turvaamme? Vastatkaa."
-
-"Miksi isäni ei ole tietävinään niistä oikeutetuista sodan syistä,
-joita meillä on valkonaamoja vastaan?" vastasi apachi, ollen olevinaan
-tyytymätön majuurin sanoihin; "isäni tietää, että me jo vuosisatoja
-olemme käyneet alituista sotaa Pitkäpuukkoja [Amerikan Yhdysvaltain
-asukkaita] vastaan, jotka asuvat vuorten tuolla puolen. Miksi on isäni
-kansa, joka sanoo olevansa meidän ystävämme, neuvotellut heidän
-kanssaan?"
-
-"Päällikkö, sinä etsit tyhjänpäiväistä riitaa. Olisi parempi kun
-sanoisit suoraan, että te haluatte ryöstää karjamme ja varastaa
-hevosemme, kuin esittää järjettömiä verukkeita. Vaikka me olisimmekin
-sodassa comanchien kanssa, niin te menettelisitte aivan samalla
-tavalla. Tehkää siis hyvin, päällikkö, älkääkä enää ilvehtikö kanssani,
-vaan pysykää asiassa: mitä te tahdotte?"
-
-"Isäni on viekas", sanoi intiaani, "kuulkaa siis! Näin tahtovat
-päälliköt: tämä maa kuuluu meille, me tahdomme sen omistaa, isäni
-valkoisilla esi-isillä ei ollut oikeutta asettua tänne."
-
-"Tuo on vähintään ulkokullattua, sillä tämän alueen ovat esi-isäni
-ostaneet eräältä heimonne päälliköltä", sanoi majuuri.
-
-"Päälliköt ovat, kokoontuneina elämän puun ympärille, päättäneet
-suurelle valkoiselle päällikölle lähettää takaisin kaikki esineet,
-jotka muinoin annettiin tuolle päällikölle maan hinnaksi, ja ottaa taas
-haltuunsa maan, joka kuuluu heille ja jolla he eivät enää tahdo nähdä
-valkonaamoja."
-
-"Onko siinä kaikki, mitä teillä on minulle sanottavaa?"
-
-"Siinä on kaikki", sanoi intiaani kumartaen.
-
-"Ja kuinka pitkän ajan", kysyi majuuri, "suovat päälliköt kuvernöörille
-tämän esityksen harkitsemista varten."
-
-"Kaksi tuntia."
-
-"Hyvä", sanoi majuuri ivallisesti, "ja jos nyt kuvernööri hylkää sen,
-mitä aikovat veljeni silloin tehdä?"
-
-"Päälliköt", sanoi apachi painavasti, "ovat päättäneet ottaa
-omaisuutensa jälleen haltuunsa. Jos valkonaamat kieltäytyvät sitä
-antamasta, poltetaan heidän kylänsä, heidän soturinsa surmataan, heidän
-naisensa ja lapsensa viedään orjuuteen."
-
-"Oh", sanoi majuuri, "ennenkuin te pääsette niin pitkälle, ovat kaikki
-valkoiset presidiossa kaatuneet sitä puolustaessaan. Mutta minun
-toimenani ei ole keskustella kanssanne, minä vain esitän vaatimuksenne
-kuvernöörille sellaisenaan ja huomenna auringon noustessa saatte
-vastauksemme, lykätkää vihollisuuksien alkaminen siihen saakka."
-
-"Ei -- teidän asianne on pysähdyttää meidät, me emme voi pysyä
-toimettomina. Olkaa siis varuillanne."
-
-"Kiitos suorapuheisuudestasi, päällikkö", sanoi majuuri, "olen iloinen
-tavatessani intiaanin, joka ei sentään ole ihan roisto. Hyvästi
-huomiseen!"
-
-"Huomiseen siis", sanoivat päälliköt kohteliaasti, tahtomattaankin
-hämmentyneinä vanhan upseerin esiintymisestä.
-
-Majuuri palasi yhtä hitaasti kuin oli mennytkin, osoittamatta
-vähintäkään arkailua.
-
-Eversti odotti häntä kovin tuskaisena sulkujen luona. Pitkä keskustelu
-oli tehnyt hänet hyvin levottomaksi. Hän oli ryhtynyt kaikkiin
-toimenpiteisiin kostaakseen lähettiläälleen mahdollisesti tapahtuneen
-väkivallan.
-
-Heti majuurin palattua hän riensi tämän luokse.
-
-"No?" sanoi hän kuumeentapaisen levottomasti.
-
-"He koettavat vain voittaa aikaa, tehdäkseen meille jonkun noita
-hävittömiä kepposiaan."
-
-"Mitä he tahtovat, lyhyesti sanottuna?"
-
-"Heidän vaatimuksensa ovat tolkuttomia, kuten he itsekin hyvin
-tietävät, sillä he näyttivät aivan pilkallaan esittävän ne meille. He
-väittävät, että päällikkö, joka kaksisataa vuotta sitten luovutti tämän
-alueen espanjalaisille, ei ollut oikeutettu myymään maata. He vaativat
-nyt, että me antaisimme sen takaisin kahdenkymmenen neljän tunnin
-kuluessa, ellemme sitä tee... tehän tunnette nuo tavalliset
-uhkaukset... Ah, tosiaankin", lisäsi majuuri ivallisesti hymyillen,
-"unohdin mainita, eversti, että he ovat halukkaat antamaan takaisin
-kaiken, mitä tuo päällikkö on saanut maksuksi tästä maasta. Kas siinä
-kaikki, mitä minun käskettiin ilmoittaa teille."
-
-Eversti kohautti olkapäitään halveksivasti.
-
-"Nuo hornanhenget ovat hulluja", sanoi hän, "tai myös koettavat he
-nukuttaa meidät, voidakseen sitä helpommin vetää meitä nenästä."
-
-"Mitä aijotte tehdä?" kysyi majuuri.
-
-"Olla kaksinverroin varovampi, ystäväni, sillä luullakseni ei kestä
-kauan, ennenkuin joudumme taas käsikähmään heidän kanssaan, ja etenkin
-vanha presidio huolestuttaa minua."
-
-"Palatkaa linnoitukseen, minä jään tänne eturintamalle ja otan sen
-päällikkyyden haltuuni. On ennen kaikkea tärkeää, ettei yhteyttämme
-linnoituksen kanssa vastoinkäymisenkään kohdatessa katkaista, niin että
-varsin suuritta vaurioitta voimme peräytyä."
-
-"Annan teille täyden toimintavapauden, paras majuuri, varmana siitä,
-että teette parhaanne."
-
-Molemmat sotilaat erosivat puristettuaan lämpimästi toistensa kättä.
-Eversti palasi linnoitukseen, majuurin ryhtyessä suojelemaan hänelle
-uskottua etuvartiota yllätykseltä.
-
-Vanhan presidion varusväkenä oli suurimmaksi osaksi vaqueroja ja
-leperoja, väkeä, johon majuuri, suoraan sanoen, vain vähän luotti.
-Mutta tuo vanha upseeri ei ilmaissut sydämessään vallitsevia arveluita,
-jotka saattoivat hänet levottomaksi, vaan oli päinvastoin luottavinaan
-noihin varsin epäiltäviin olijoihin aivan täydelleen.
-
-Päivä kului jotenkin rauhallisesti. Apachit, kyyristellen kuin myyrät
-maavarustustensa takana, näyttivät päättäneen pysyä niissä. Vartiat
-vahtivat tarkasti kaupunkia suojaavia sulkuja ja katuvarustuksia. Tämän
-näennäisen hiljaisuuden rauhoittamana majuuri toivoi, etteivät
-intiaanit ryhtyisi hyökkäämään ennenkuin määräaika kuvernöörin
-vastauksen saamiseksi oli kulunut, ja väsyneenä niistä lukemattomista
-tehtävistä, joita hänellä oli ollut valvoessaan puolustustoimenpiteitä
-pienimpiä seikkoja myöten, vetäytyi hän erääseen rintavarustuksen
-lähellä olevaan taloon, nauttiakseen tarpeellista lepoa hetkisen.
-
-Kaupungin puolustajien joukossa oli useita vanhoja tuttujamme: Pablito,
-Verado, Tonillo ja Carlocho. Nämä arvoisat vaquerot olivat intiaanien
-esiinnyttyä osoittautuneet niin peräti luotettaviksi, että majuuri oli
-heidän pyynnöstään ja palkinnoksi heidän hyvästä käytöksestään uskonut
-heille äärimmäisenä olevan ristikkoportin vartioimisen, portin, joka
-oli niin sanoaksemme esikaupungin avain.
-
-Vähän ennen auringonlaskua olivat nuo neljä miestä kokoontuneina
-ristikkoportin luona ja puhelivat kuiskutellen keskenään. Tusinan
-verran samanlaisia heittiöitä istui ryhmässä muutamien askelten päässä,
-odottaen nähtävästi heidän salaperäisen neuvottelunsa tulosta.
-
-Vihdoin miehet nousivat, keskustelu oli päättynyt.
-
-"Niinmuodoin", sanoi Carlocho lopuksi, "olemme siis samaa mieltä, kello
-kymmenen."
-
-"Kello kymmenen", vastasi el Zapote ratkaisevasti, "miehen tulee pysyä
-sanassaan -- me olemme saaneet rehellisen maksun ja meidän täytyy pitää
-lupauksemme, varsinkin kun emme vielä ole saaneet muuta kuin puolet
-koko määrästä."
-
-"Se on totta", vakuuttivat toiset vakavina, "vahinko olisi varsin
-tuntuva."
-
-"Niinpä niin!" huudahti el Zapote, "ajatelkaahan, ystäväiseni,
-viisikolmatta unssia mieheen."
-
-Rosvot nuoleksivat huuliaan, kuten hyeenat tuntiessaan ruumiin hajua,
-ja heidän silmänsä kiiluivat ahnaasti.
-
-Puolittain maaten nojatuolissa nukkui majuuri kuten henkilö, jonka
-mieltä tärkeät asiat painavat, kun hän äkkiä heräsi siihen, että joku
-kiivaasti pudisteli häntä käsivarresta ja liikutuksesta tukahtuneella
-äänellä huusi hänen korvaansa:
-
-"Ylös, majuuri, ylös! Meidät on petetty, vaquerot ovat jättäneet portin
-apacheille, intiaanit ovat kaupungissa."
-
-Upseeri hyppäsi pystyyn, tempasi miekkansa ja hyökkäsi sanaakaan
-sanomatta ovelle, kintereillään mies, joka niin rajusti oli herättänyt
-hänet, ja joka ei ollut kukaan muu kuin muuan vanha meksikolainen
-sotamies.
-
-Yhdellä silmäyksellä tuli majuuri vakuutetuksi äsken saamansa
-masentavan tiedon todenperäisyydestä. El Zapote ja hänen toverinsa
-eivät olleet ainoastaan luovuttaneet porttia apacheille, vaan he olivat
-menneet heidän joukkoonsakin, äsken mainittujen rosvojen mukana.
-
-Asema oli varsin arveluttava. Meksikolaiset, vaquerojen häpeällisestä
-petoksesta masentuneina, taistelivat veltosti ja epäjärjestyksessä, kun
-eivät olleet varmoja siitä, oliko vieläkin odotettavissa petollisuutta,
-eivätkä niinmuodoin uskaltaneet urhoollisesti vastustaa vihollista.
-
-Apachit ja vaquerot ulvoivat vimmatusti ja hyökkäsivät hurjasti
-presidion veltostuneita puolustajia vastaan, joita he surmasivat
-säälimättä.
-
-Tämä ihmisteurastus oli kamalan näköistä intiaanien palamaan
-sytyttämien talojen sitä valaistessa. Intiaanien ulvonta sekaantui
-surmattujen, tuskissaan kamppailevien meksikolaisten kirkunaan ja
-palavien talojen kauheaan rätinään, tulen yltyessä voimakkaista
-tuulenpuuskista.
-
-Majuuri syöksyi keskelle tuiminta käsikähmää, kutsuen luokseen
-esikaupungin puolustajia ja sanoin ja liikkein kehoittaen heitä
-epätoivoiseen vastarintaan.
-
-Presidion päällikön esiintyminen vaikutti sähkön tavoin meksikolaisiin.
-Hänen esimerkkinsä innostamina he ryhmittyivät hänen ympärilleen ja
-vastasivat hyvin tähdätyllä kivääritulella hurjien vihollistensa
-hyökkäykseen.
-
-Vaquerot, jotka otettiin vastaan pistinhyökkäyksellä, kääntyivät
-noloina karkuun, luotisateen seuraamana.
-
-Majuurin tarmokkaiden ponnistusten kautta palautui asema ennalleen,
-mutta majuuri Barnum oli siksi kokenut soturi, ettei hän antanut
-näennäisen menestyksen huumata itseään. Hän huomasi, että olisi ollut
-hulluutta koettaa kauemmin puolustaa esikaupunkia. Hän ajatteli siis
-vain lähteä peräytymään mahdollisimman parhaassa järjestyksessä ja
-pelastaa naiset sekä lapset.
-
-Kutsuen luokseen päättävimmät ja uskollisimmat sotamiehet hän muodosti
-niistä osaston pidättämään intiaaneja sillä aikaa kun aseettomat
-menisivät veneillä joen yli.
-
-Apachit aavistivat hänen suunnitelmansa ja ponnistivat kaksinverroin
-estääkseen sen toimeenpanon. Syntyi hirveä käsikähmä. Kauhea taistelu
-mies miestä vastaan syntyi valkoisten ja puhanahkojen välillä,
-edelliset taistellen perheittensä pelastamiseksi, jälkimmäiset toivossa
-saada runsaan saaliin.
-
-Mutta meksikolaiset, innostuneina päällikkönsä uhrautuvasta
-urhoollisuudesta, väistyivät vain askel askeleelta, tehden vastarintaa
-ihmeteltävällä epätoivon vimmalla, joka erikoisissa tilaisuuksissa
-tekee ihmisen voimat kaksinkertaisiksi.
-
-Tuo kourallinen miehiä, tuskin sataviisikymmentä miestä, piti neljättä
-tuntia kurissa paria tuhatta intiaania antautumatta, kaatuen toinen
-toisensa jälkeen paikoilleen, pelastaakseen vaimonsa ja lapsensa.
-
-Vihdoin läksivät viimeiset, haavoittuneita ja aseettomia kuljettavat
-veneet esikaupungista, Meksikolaiset kohottivat ilohuudon, syöksyivät
-vielä kerran apacheja vastaan ja alkoivat majuurin käskystä, joka
-vanhan haavoittuneen jalopeuran tavoin näytti vain vastenmielisesti
-luopuvan vastarinnasta, peräytyä apachien alinomaa ahdistaessa.
-
-Pian olivat he saapuneet joen rannalle. Nyt oli apachien vuorostaan
-pakko peräytyä murhaavan kartessitulen musertamina, jota linnoitus
-syöksi heidän tiheään sullottuihin riveihinsä.
-
-Tämä onnellinen tykkituli antoi sankarillisen meksikolaisjoukon henkiin
-jääneille sotureille tilaisuuden häiritsemättä päästä veneisiin ja
-poistua, mukanaan pari kolme vankia, jotka heidän oli onnistunut saada
-käsiinsä.
-
-Taistelu oli lopussa; se oli kestänyt viisi tuntia. Apachit olivat
-päässeet voitolle vain vaquerojen petoksen avulla.
-
-Eversti odotti ystäväänsä parvekkeella. Hän onnitteli tätä kauniista
-puolustuksesta ja lohdutti häntä tappion johdosta, joka hänen
-mielestään ja tuloksiinsa nähden oli melkein kuin voitto, katsoen
-vihollisen kärsimiin tavattomiin tappioihin.
-
-Menettämättä minuuttiakaan ryhtyivät molemmat upseerit täydentämään
-paikan puolustuskeinoja antamalla luoda vahvat rintavarustukset joen
-rannalle ja rakennuttamalla kaksi kuudella tykillä varustettua, ristiin
-ampuvaa patteria.
-
-Vanhan presidion valtaus vaquerojen petoksen kautta oli ankara isku
-meksikolaisille, joiden yhteys sillä puolen jokea olevien haciendojen
-kanssa siten katkesi. Onneksi oli eversti, aavistaen näin käyvän, kuten
-oli miltei välttämätöntäkin hänen käytettävänään olevien joukkojen
-vähälukuisuuden vuoksi, antanut esikaupungin kaikkien asukkaiden
-muuttaa kokonaan ylempään San Lucariin. Talot oli jätetty, hevoset ja
-karja viety pois, ja veneet oli kaikki kuljetettu linnoituksen
-patterien suojaan, jossa ne olivat turvassa, ainakin toistaiseksi.
-
-Intiaanit olivat tosin esikaupungin herroina, mutta tämä menestys oli
-maksanut heille tavattomia tappioita, joita hyöty sen omistamisesta ei
-läheskään korvannut. Meksikolaiset olivat oikeastaan menettäneet vain
-vähäpätöisen maa-alueen, jota oli vaikea puolustaa, sillä vanha
-presidio ei suinkaan ollut paikan avain, ollen vain välillisesti siitä
-riippuvainen ja joen erottama.
-
-Taistelun tulos tekikin kummassakin leirissä aivan päinvastaisen
-vaikutuksen kuin oli odotettu.
-
-Meksikolaiset olivat melkein mielissään, ettei heidän enää tarvinnut
-puolustaa paikkaa, joka oli miltei hyödytön heidän asemilleen ja maksoi
-heille paljon verta, jotavastoin apachit surumielisesti miettivät, mitä
-he tekisivät tällä kalliisti saadulla esikaupungilla, jonka valloitus
-oli maksanut yli viidensadan heidän urhoollisimman soturinsa hengen,
-tuottamatta mitään ratkaisua.
-
-Kaksi vaqueroa, jotka olivat pudonneet hevostensa selästä
-meksikolaisten peräytyessä, olivat viimemainitut ottaneet vangiksi.
-
-Eversti kutsui koolle sotaneuvoston, pystytti kaksi korkeata hirsipuuta
-joen rannalle rakennettujen rintavarustusten ulkopuolelle, ja hirtätti
-vaquerot koko kokoontuneen kansan ja heidän toveriensa nähden, jotka
-toiselle rannalle, esikaupunkiin, kasaantuneina päästivät raivokkaita
-huutoja, nähdessään mestauksen.
-
-Don José Kalbris ei ollut mikään julma mies, mutta tällä kertaa hän
-katsoi täytyvänsä antaa varoittavan esimerkin peloittaakseen niitä,
-jotka vast'edes mahdollisesti aikoisivat seurata heidän esimerkkiään.
-Kumpaankin hirsipuuhun naulattu julistus ilmoitti, että jokaisen
-meksikolaisten käsiin joutuneen petollisen vaqueron kävisi samalla
-tavoin.
-
-Sillä välin tuli yö, ja aivankuin valkoisia ärsyttääkseen huvittelivat
-intiaanit sytyttämällä edellisenä päivänä valloittamansa esikaupungin
-tuleen. Palon synnyttämä tavaton tulenloimu loi onnettoman San Lucarin
-kaupungin ja intiaanileirin yli haaveellisen hohteen, joka saattoi
-asukkaat surun ja hämmästyksen valtaan. He näkivät, ettei heillä ollut
-mitään hyvää odotettavana sellaisilta vihollisilta.
-
-Eversti näytti olevan raudasta. Hän ei levännyt hetkeäkään, vaan
-tarkasti alinomaa vartiostoja ja koetti kaikin mahdollisin keinoin
-lisätä kaupungin puolustuskykyä.
-
-Molemmat upseerit olivat juuri palanneet linnoitukseen viimeiseltä
-kierrokseltaan. Yö oli jo melkein lopussa ja intiaanit, jotka pari
-kolme kertaa olivat yrittäneet yllättää presidiota, olivat viimein
-vetäytyneet leiriinsä.
-
-"No, majuuri, kuten näette, ei meidän tarvitse kuvitella mielessämme
-mitään -- kysymys on vain ajasta: tuhoudummeko tänään tai huomenna, on
-mahdoton arvata, vaikka kenenkään ei tarvitsekaan epäillä
-lopputulosta."
-
-"Hm! Kun viimeinen hetki on tullut", sanoi majuuri, "on meillä aina
-mahdollisuus sulkeutua linnoitukseen ja lähettää se hiiteen samalla
-kuin itsemmekin."
-
-"Paha kyllä on sekin mahdollisuus meiltä riistetty, ystäväni."
-
-"Kuinka niin?"
-
-"Koira vieköön! Me vanhat sotilaat voimme kyllä kernaasti pamauttaa
-itsemme ilmaan, vieläpä meidän on niin tehtäväkin, mutta emmehän voi
-vaimoja ja lapsia, jotka ovat kanssamme suljettuina linnoitukseen,
-tuomita niin julmaan kuolemaan."
-
-"Se on totta", sanoi majuuri miettivästi, "niin emme voi tehdä. Mutta
-kun asiaa ajattelen, niin onhan minulla aina jäljellä se keino, että
-ajan kuulan kallooni."
-
-"Sinulla ei ole edes tuota viimeistä lohdutusta, ystäväni, meidänhän
-täytyy olla esikuvina täällä oleville ihmisraukoille, joita meidän on
-velvollisuus suojella viime hetkeen asti. Meidän täytyy olla viimeisinä
-taistelussa."
-
-Majuuri ei vastannut tähän viimeiseen todisteeseen, jonka hän
-mielessään tunsi kumoamattomaksi.
-
-"Mutta", sanoi hän hetken kuluttua, "mistä johtuu, ettemme ole vielä
-saaneet mitään tietoa valtion pääkaupungista?"
-
-"Ah, ystäväni, niillä on siellä luultavasti muuta tekemistä kuin
-ajatella meitä."
-
-"Mitä vielä, sitä en voi uskoa."
-
-Samassa muuan päivystäjä aukaisi oven ja ilmoitti:
-
-"Don Torribio Quiroga."
-
-Molemmat soturit hätkähtivät, voimatta käsittää, mistä tämä äkkiliike
-johtui.
-
-Don Torribio Quiroga astui sisään.
-
-Hän oli puettu komeaan meksikolaisen sotaväen everstin univormuun,
-vasemmassa käsivarressaan ajutantin nauha.
-
-Hän tervehti kunnioittavasti kumpaakin upseeria.
-
-"Tekö siinä todellakin olette, don Torribio?" mutisi eversti.
-
-"Niinpä luulen", vastasi don Torribio hymyillen.
-
-"Teidänhän piti, kun minulla viimeksi oli kunnia nähdä teidät, lähteä
-pitkälle matkalle."
-
-"Palaan nyt juuri siltä."
-
-"Mutta tuo univormu."
-
-"Niin, tosiaankin, caballerot, väsyttyäni siihen, että minua täällä
-maaseudulla aina kohdeltiin kuin tyhjäntoimittajaa, kuin jotakin
-hyödytöntä narria, puistin päältäni kaiken, mikä voisi herättää
-huomiota, tullakseni mieheksi minäkin, kuten kaikki muut ihmiset."
-
-"Te olette siis?" kysyi don José.
-
-"Upseeri, kuten tekin, eversti, ja sitäpaitsi valtion kuvernöörin
-ajutantti."
-
-"Tuohan on tavatonta!" sanoi eversti.
-
-"Kuinka niin? Päinvastoin ei mikään ole yksinkertaisempaa."
-
-Majuuri ei ollut millään tavoin sekaantunut keskusteluun. Don Torribion
-odottamattoman saapumisen johdosta oli omituinen epäluulo syöpynyt
-hänen sydämeensä.
-
-"Minun täytyy tunnustaa", jatkoi eversti, "etten ensinkään luullut..."
-
-"Mitä sitten? Ettäkö minä olin upseeri? Kuten näette, olette ollut
-väärässä ja sitäkin enemmän, koska maakunnan ylipäällikkö on
-toimitettavakseni uskonut tehtävän, jonka varmasti luulen olevan teille
-tällä hetkellä suureksi hyödyksi."
-
-Hän veti povestaan suuren, Meksikon vaakunalla suljetun käärön, jonka
-hän ojensi everstille.
-
-Don José tarttui siihen innokkaasti.
-
-"Sallitteko?" sanoi hän.
-
-"Kaikin mokomin, olkaa niin hyvä!"
-
-Kuvernööri avasi kirjelmän ja luki sen innokkaasti.
-
-"Ohhoh!" huudahti hän iloissaan, "neljäsataa viisikymmentä miestä, en
-odottanut niin runsasta avustusta."
-
-"Kenraali pitää tätä presidiota hyvin tärkeänä", sanoi don Torribio,
-"hän ei säästä mitään uhrausta sen säilyttämiseksi."
-
-"Elävän Jumalan nimessä, don Torribio, saatuani tuon apujoukon en
-välitä intiaaneista enempää kuin oljenkorresta!"
-
-"Näyttää siltä, etten tullut hetkeäkään liian aikaisin", sanoi don
-Torribio hymyillen ilkeästi.
-
-"Totta vie! Te tulitte ihan parhaaseen aikaan; mutta nyt pidämme
-hauskaa."
-
-"Sen kyllä uskon", sanoi nuori mies, jonka huulilla väreili kuvaamaton
-hymyily.
-
-"Entä teidän väkenne?" kysyi kuvernööri.
-
-"Se on täällä viimeistään tunnin kuluttua."
-
-"Mihinkä osastoon se kuuluu?"
-
-"Ei mihinkään erikoisesti, se on sissiväkeä."
-
-"Hm!" sanoi eversti hiukan tyytymättömänä. "Olisin kernaammin ottanut
-muita joukkoja, mutta samantekevä. Jos haluatte, niin ratsastamme heitä
-vastaan."
-
-"Olen käytettävissänne, eversti."
-
-"Tulenko minä mukaan?" kysyi majuuri.
-
-"Tulkaa, sehän olisi erinomaista", sanoi don Torribio vilkkaasti.
-
-Eversti epäröi hetkisen.
-
-"Ei", sanoi hän viimein, "jääkää tänne, eihän tiedä mitä voi tapahtua,
-ja minun poissaollessani täytyy jonkun olla tilallani. Tulkaa, don
-Torribio."
-
-Majuuri istuutui tyytyväisesti hymyillen jälleen sohvaan, josta oli
-noussut.
-
-Molemmat ensinmainitut menivät ulos. Juuri kun he nousivat hevosen
-selkään, tapasivat he ratsastajan, joka tuli ajaen täyttä laukkaa.
-
-"Estevan Diaz!" mutisi don Torribio itsekseen. "Kunhan hän ei vain
-tuntisi minua!"
-
-
-
-
-VIII.
-
-KONNAMAISUUTTA.
-
-
-Kuten olemme maininneet, oli don Torribio äkkiä poistunut del Cormillon
-haciendasta sen salaperäisen tuntemattoman kanssa, jonka hän oli
-tavannut niin kummallisella tavalla.
-
-Matka ei tullut pitkäksi. Korkeintaan neljännestunnin kuluttua pysäytti
-vieras hevosensa ja lausui lyhyesti:
-
-"Ei maksa vaivaa, että vien teidät etemmäksi ennenkuin tiedän, mitä
-minun on odotettava teiltä."
-
-Don Torribio oli pysähtynyt samalla kuin vieraskin.
-
-"Luulen, että sotkette asian, caballero", vastasi hän kuivasti.
-
-"Millä tavoin sitten, jos saan luvan kysyä, señor?" sanoi toinen
-ilkkuvalla äänellä.
-
-"Selitän kohta miten asiat ovat ja asetan siten kunkin paikalleen."
-
-"Tehkää niin, caballero, minä olen pelkkänä korvana."
-
-"Ensiksikin", jatkoi don Torribio lujalla äänellä, "sallinette minun
-antaa teille erään neuvon."
-
-"Neuvot ovat aina hyödyllisiä. Jos teidän on hyvä, niin käytän sitä,
-siitä saatte olla vakuutettu."
-
-"Siinä teette oikein. En tiedä tunnetteko minua, mutta pankaa mieleenne
-muuan asia, nimittäin se, ettei minua voida helposti peloittaa, ja
-koska on mahdollista, että te jostakin minulle tuntemattomasta syystä
-olette houkutellut minut väijytykseen, niin tahdon vain huomauttaa,
-että minä nähdessäni teidän tekevän pienimmänkin epäluuloa herättävän
-liikkeen, ja koska en tiedä kuka olette ja mitä aiotte, arvelematta
-ammun luodin päänne läpi."
-
-"Hyvä, te olette juuri mieleiseni mies. Huomaan, että tulemme
-ymmärtämään toisemme."
-
-"Ehkä. Mutta koska minä en ole etsinyt teitä enkä millään tavoin
-pyytänyt apuanne, niin vaadin ennen kaikkea, että selitätte asianne
-suoraan, mutkattomasti ja koukkuilematta."
-
-Tuntematon kohautti hartioitaan.
-
-"Eikö siinä ole kylliksi, että tiedätte minun voivan tehokkaasti tukea
-niitä kostotuumia, joita te haudotte mielessänne?"
-
-"En tiedä mitä tarkoitatte tai mihin tähtäätte", vastasi nuori mies
-ylpeästi.
-
-"Vai niin", sanoi toinen irvistellen ilkeästi "vai sillä tavoin te
-vastaatte minulle!"
-
-"Miksikä vastaisin toisin? Mikä oikeus teillä on vaatia minun
-luottamustani, millä oikeudella te yritätte tunkeutua salaisuuksiini,
-edellyttäen, että minulla joitakin sellaisia olisi?"
-
-"Koska teidän vihollisenne on myöskin minun viholliseni, ja että
-samalla kun te kostatte omasta puolestanne, kostan minäkin puolestani
--- ymmärrättekö nyt?"
-
-"En vähääkään enempää kuin ennen. Ellei teillä ole minulle mitään muuta
-sanottavaa, niin on parasta, että lopetamme ja eroamme, sillä tämä
-keskustelu on hyödytöntä."
-
-Tuntematon teki kärsimättömän liikkeen. Hän ei ollut odottanut niin
-tylyä kohtelua.
-
-"Vielä sananen, don Torribio Quiroga", sanoi hän. "Se mies, jota te
-vihaatte ja jonka henkeä vastaan jo olette vehkeillyt, on don Fernando
-Carril. Tämä mies, jonka te jo jonkun aikaa olette tavannut kaikkialla
-teillänne, vastustamassa teidän suunnitelmianne ja tekemässä tyhjäksi
-toiveitanne, tämä mies on voittanut teidät aina. Teidän henkennekin
-kuuluu hänelle; vieläpä hän on teiltä riistänyt rakastettunne sydämen.
-Eikö minulla olekin tarkat tiedot? Luotatteko nyt minuun?"
-
-Don Torribio oli surun ja vihan sekaisin tuntein kuunnellut tuon
-omituisen vieraan tekemiä paljastuksia.
-
-"Kyllä", sanoi hän, puristaen raivoissaan nyrkkiään, "kyllä teillä on
-tarkat tiedot. Olkoon nuo tiedot saatu taivaasta tai manalasta, niin ne
-ovat aivan oikeat. Tuo mies on minun pahahenkeni, kaikkialla ja aina
-olen kohdannut hänet sulkemassa tieni ja tekemässä, aivan kuin
-leikillään, tyhjäksi rakkaimmat toiveeni. Oh, voidakseni kostaa
-hänelle, saadakseni pitää häntä käsissäni huohottavana ja
-epätoivoissaan uhraisin mielelläni koko omaisuuteni."
-
-"Tiesinhän, että lopultakin ymmärtäisimme toisemme!"
-
-"Älkää laskeko leikkiä, señor, tuskani on ääretön. Olisin antanut
-tuolle miehelle kaikki anteeksi: hänen häpeämättömän onnensa, hänen
-menestyksensä maailmassa, jossa hän loistaa minun kustannuksellani; ne
-kultakasat, joita hän voittaa niin ylimielisen välinpitämättömänä,
-olisin antanut hänelle anteeksi kaikki, sanon minä, ellei hän olisi
-tehnyt tyhjäksi rakkainta toivettani ryöstämällä minulta rakastettuni
-sydäntä, sillä vaikka epäilyni ei vielä olekaan saanut varmaa
-vahvistusta, olen tänä iltana päässyt siveelliseen varmuuteen, jota ei
-mikään voi järkyttää. Rakastavan sydän ei pety, mustasukkaisuus tekee
-tarkkanäköiseksi. Heti kun don Fernando ilmestyi don Pedro de Lunan
-perheeseen, aavistin, että hän oli kilpailijani, vieläpä suosittu
-kilpailija."
-
-"Jos haluatte, hankin teille tilaisuuden kostaa don Fernandolle ja
-annan doña Hermosan käsiinne."
-
-"Teettekö niin todellakin?" huudahti nuori mies innokkaasti ja
-iloissaan.
-
-"Minä teen niin", vastasi tuntematon varmasti, "kahden päivän kuluessa
-saatte tilaisuuden kostaa kummallekin, asia riippuu vain itsestänne."
-
-"Oi, sitten", sanoi don Torribio äärettömän raivokkaasti, "annan teille
-kaikki mitä pyydätte, mikäli vain voin."
-
-"Olkaa varuillanne, don Torribio, me teemme sopimuksen, jonka
-määräykset teidän on, mistä hinnasta tahansa täytettävä."
-
-"Olkoon nuo määräykset minkälaiset tahansa, niin minä täytän ne, jos te
-vain varmasti hankitte minulle tilaisuuden kaksinkertaiseen kostooni."
-
-"Hyvä! Vannokaa minulle kaiken sen nimessä, mikä teille on pyhintä
-maailmassa, että mitä tapahtuneekin, minkä lopullisen päätöksen
-tehnettekin, ette kenellekään ilmaise, mitä täällä meidän kesken
-tapahtuu."
-
-"Minä vannon sen ritarikunniani kautta, señor, puhukaa täysin
-luottavasti."
-
-"Te kysyitte minulta äsken, kuka minä olen: minä olen Tiikerikissa."
-
-Nuori mies hätkähti vaistomaisesti, kuullessaan tuon pelätyn nimen,
-mutta hän tyyntyi heti.
-
-"Erinomaista!" sanoi hän. "Lausumanne nimi takaa kostoni onnistumisen."
-
-"Kyllä, eikö niin?" vastasi rosvo ilkkuen. "Maineeni on vakiintunut
-rajamailla jo aikoja sitten. Kas tässä, mitä teiltä vaadin. Punnitkaa
-tarkoin mitä saatte kuulla, miettikää vakavasti mitä teille ehdotan,
-ennenkuin vastaatte minulle, sillä huomautan vieläkin, että pakotan
-teidät täyttämään kaikki hyväksymänne ehdot."
-
-"Puhukaa!" sanoi don Torribio kärsimättömästi; "olenhan sanonut
-hakevani kostoa."
-
-"Kuulkaa siis ja muistakaa valanne. Minä valmistan tällä hetkellä
-kauheata retkeä San Lucarin presidiota vastaan, jonka tahdon saada
-haltuuni mistä hinnasta tahansa. Erityisistä syistä, joita ei teidän
-tarvitse tietää, olen kerännyt useita apachiheimoja ja suuren joukon
-vaqueroja, jotka ovat väijyksissä muutaman askeleen päässä täältä ja
-odottavat vain merkkiäni hyökätäkseen verenhimoisten tiikerien tavoin
-tuon rikkauksia täynnä olevan kylän kimppuun. Voimakas ja nerokas
-hittolainen, jonka apuun luotin tämän rohkean yllätyksen
-toimeenpanemiseksi, on pettänyt minut viime hetkellä. Tämän
-liittolaisen voitte te ainoastaan korvata, tahdotteko tehdä niin?"
-
-"Mutta", huudahti nuori mies säpsähtäen, "tehän ehdotatte minulle
-petosta."
-
-"Ei", vastasi rosvo syvällä äänellä, "vaan kostoa, loistavaa kostoa,
-joka kohtaa sekä teidän vihollisianne että niitä, jotka ovat
-osoittaneet heidän menestykselleen hyväksymistään, ja hymyilleet säälin
-hymyä teidän joutuessanne tappiolle."
-
-"Kuinka?... Minä, don Torribio, joka kuulun maan vanhimpiin sukuihin,
-minäkö liittyisin..."
-
-Hän keskeytti epäröiden. Tiikerikissa hymyili ylenkatseellisesti.
-
-"Rosvoihin ja punanahkoihin, sotiaksenne maamiehiänne vastaan", sanoi
-hän. "Miksi epäröitte sanoa sitä? Minulle nuo laadunmäärittelyt eivät
-merkitse mitään. Minä tarjoan teille tilaisuuden kostaaksenne
-maamiehillenne, jotka ovat tulleet vihollisiksenne, koska he ovat
-asettuneet vastustajienne puolelle. Te ryhdytte kaksintaisteluun ja
-kaksintaistelussa ovat kaikki keinot luvallisia vastustajan
-surmaamiseksi. Muuten ovat nämä minun ehtoni, enkä minä tee niihin
-mitään muutosta. Saatte neljäkolmatta tuntia aikaa miettiäksenne
-niitä."
-
-Syntyi jotenkin pitkä äänettömyys molempien miesten kesken. Yö oli
-pimeä, tuuli puhalsi valittaen puiden oksissa, salaperäisiä ääniä kulki
-ohi tuulen siivillä.
-
-Don Torribio aloitti viimein kumealla äänellä;
-
-"Te annatte minulle neljäkolmatta tuntia, minä pyydän neljääkymmentä
-kahdeksaa tehdäkseni päätökseni. Tahdon viimeisen kerran tiedustella
-sen mieltä, jonka kanssa minun pitäisi mennä naimisiin. Kuten näette,
-olen rehellinen teitä kohtaan. Tämän askeleen ratkaisusta riippuu, mitä
-tietä tulen kulkemaan."
-
-"Olkoon niin!" sanoi Tiikerikissa. "Teidän apunne tulee sitä
-voimakkaammaksi ja tahtonne sitä lujemmaksi, kun viimeinenkin
-kuvittelunne on haihtunut. Olkoon niin, minä puolestani en ole
-toimetonna."
-
-"Kiitos! Siinä tapauksessa että minun on ilmoitettava teille
-päätöksestäni, missä tapaan teidät?"
-
-"Odotan teitä Baranca del Fraylen luona."
-
-"Sovittu. Suokoon Jumala", lisäsi hän huokaisten, "ettei kohtalo pakota
-minua kohtaamaan teitä!"
-
-Tiikerikissa irvisti ivallisesti, kohauttaen olkapäitään, ja sanomatta
-enempää kannusti hän hevostaan ja katosi pimeään.
-
-Edellä on jo kerrottu millä tavoin vanha sissi oli toiminut, kuten oli
-don Torribiolle luvannut tekevänsä. Se hajaannus, joka poppamiehen
-vaikutuksesta oli tapahtunut apachien keskuudessa samana yönä kuin
-Tiikerikissa oli poistunut intiaanileiristä mennäkseen tapaamaan
-Kivisydäntä, ei ollut onnistunut poppamiehen toivomuksen mukaisesti.
-Vanhan päällikön paluu oli riittänyt antamaan hänelle taas koko hänen
-vaikutusvaltansa apacheihin, jotka jo vuosikausia olivat tottuneet
-tottelemaan häntä, sillä hänen retkeilynsä rajamailla olivat aina
-olleet hyvin tuottavia koko tuona aikana, jolloin hän oli johtanut
-heitä.
-
-Tiikerikissan ei edes ollut tarvinnut rangaista poppamiestä, sillä sen
-tehtävän oli Korppikotka ottanut suorittaakseen. Tämä ylimalkainen
-mestaus oli tehnyt terveellisen vaikutuksen noihin hurjiin luonteisiin,
-jotka vain raaka voima voi masentaa.
-
-Sillävälin ei Tiikerikissa ollut tahtonut antaa punanahkojen rajusti
-palaavan luottamuksen häneen jäähtyä. Ja vaikka hänen viimeiset
-valmistelunsa eivät vielä olleet kunnossa, kun Kivisydämen luopuminen
-aiheutti hänelle vakavaa haittaa hänen suunnitelmiensa menestymiseen
-nähden, oli hän huomannut välttämättömäksi kiirehtiä retkeä silläkin
-uhalla, että se epäonnistuisi, toivoen voivansa käyttää hyväkseen don
-Torribion vihaa, sillä tämän korkea asema maakunnassa oli hänelle
-erittäin edullinen. Hän oli koonnut kaikki käytettävänään olevat
-asekuntoiset intiaanit ja mennyt Rio Grande del Norten yli, jonka
-jälkeen tuo ryöstölintulauma tuhoisan myrskyn tavoin oli syöksynyt
-eteenpäin pitkin onnetonta intiaanialueen rajaa, polttaen, ryöstäen ja
-murhaten, ja kauhean maanvaivan tavoin leviten noiden ihanien seutujen
-yli, jotka he muuttivat kauheaksi erämaaksi.
-
-Don Torribio oli ensimmäisiä, joka sai tiedon intiaanien hyökkäyksestä,
-ja tämä herätti hänessä kuvaamattoman, surun ja ilon sekaisen tunteen.
-Hän aavisti, että Tiikerikissa, toimiessaan näin nopeasti, tahtoi
-osoittaa vilpittömyyttään häntä kohtaan sekä käytökseensä että siihen
-tapaan nähden, jolla hän aikoi täyttää antamansa lupauksen.
-
-Nuori mies, joka tähän asti oli ollut ristiriitaisten tunteitten
-vallassa, päätti viimeinkin saada selvän epäilyksistään ja hankkia
-varman tiedon siitä, mitä hänellä oli pelättävää tai toivottavaa doña
-Hermosalta ja tämän isältä. Noin kello yhdeksän aamulla nousi hän
-siis ratsaille, ja huolimatta vaaroista, joihin hän epäilemättä
-antautui tuolla lyhyelläkin matkalla presidiosta haciendaan, onnistui
-hänen huomaamatta lähteä San Lucarista, jota kohti intiaanit nopeasti
-ryntäsivät. Hän ajoi täyttä neliä el Cormilloon päin.
-
-Noin puolimatkassa haciendaan pysähtyi hevonen muutamien ruumiiden luo,
-jotka makasivat pitkänään poikki tien, täynnä haavoja. Mutta don
-Torribio oli niin omiin mietteisiinsä vajonneena, ettei hän
-kiinnittänyt erikoista huomiota tähän huonoon enteeseen. Silmäisten
-sivumennen välinpitämättömästi ruumiita, jatkoi hän matkaansa,
-välittämättä sen enempää tästä tapahtumasta.
-
-Joko tahallaan tai huomatessaan turhaksi rynnäkön haciendaa
-vastaan, olivat apachit kiertäneet sen raivoisasti edetessään,
-lähestymättä sitä. Don Torribion saapuessa oli hacienda jo täydessä
-puolustuskunnossa. Portit oli suljettu ja huolellisesti varustettu,
-ikkunoihin laitettu ampumareijät ja muurien päällä näkyivät sen
-lukuisain puolustajain pistimet välkkyvän auringonpaisteessa.
-
-Pääportille asetettu vartia laski don Torribion sisään, tunnettuaan
-hänet ja kuulusteltuaan häntä.
-
-Muuan peoni seurasi nuorta miestä, joka ilmoitettiin ja vietiin saliin.
-
-Siellä oli kolme henkilöä: don Pedro de Luna, doña Manuela ja don
-Estevan Diaz, joka viimemainittu, kalpeana ja verissään, makasi
-pitkänään leposohvassa ja näytti nukkuvan. Hänen äitinsä istui
-vieressä, vartioiden hänen nukkumistansa äideille ominaisella
-hellyydellä.
-
-Don Torribio astui muutamia askelia vaivaantuneen näköisenä, jonka
-jälkeen hän pysähtyi epäröiden, nähdessään, ettei kukaan kiinnittänyt
-huomiotaan häneen.
-
-Vihdoin kohotti don Pedro katseensa ja kiinnitti sen häneen kylmästi
-sanoen:
-
-"Vai niin, tehän siinä olettekin, serkku hyvä. Mikä sattumus tuo teidät
-tänne tänään?"
-
-"Muiden syiden puutteessa", vastasi nuori mies, nolona tällaisesta
-vastaanotosta, jota hän ei ensinkään odottanut, ja aavistaen myrskyä,
-"olisi teidän perhettänne kohtaan tuntemani harrastus velvoittanut
-minut rientämään tänne tällä hetkellä."
-
-"Kiitän teitä, serkkuseni, tästä myötätuntoisuuden osoituksesta", sanoi
-don Pedro yhä kylmemmin, "mutta teidän olisi pitänyt muistaa, että el
-Cormillo on täydessä puolustuskunnossa, ja ettei meillä ole mitään
-vaaraa näiden muurien turvissa, ennenkuin antauduitte vaaraan tulla
-murhatuksi tiellä, kuten Estevan raukka on vähällä ollut joutua."
-
-"Hänen kimppuunsa on siis hyökätty?" kysyi nuori mies.
-
-"On", vastasi haciendero kuivasti; "hänen ja erään toisen henkilön
-kimppuun, joka, häntä huonompionnisena, luultavasti on kuollut. Ettekö
-sitä tiennyt?"
-
-"Minäkö?" huudahti don Torribio totuudenmukaisella äänellä, jota oli
-mahdoton käsittää väärin. "Mistä minä sen olisin tiennyt?"
-
-"Suokaa anteeksi, serkku hyvä, minä olen siinä määrin hämmennyksissä
-kaikesta siitä, mitä tapahtuu, etten tiedä mitä sanon."
-
-Nuori mies kumarsi, jatkaen sitten:
-
-"Saisinko luvan kunnioittaa läsnäolollani ihastuttavaa serkkuani?"
-
-"Suonette anteeksi hänelle, mutta hän on vetäytynyt huoneisiinsa. Lapsi
-parka on niin kiihoittunut näistä tavattomista tapahtumista, jotka
-yht'äkkiä ovat iskeneet niskaamme, ettei hän voi ottaa vastaan ketään,
-ei edes teitä."
-
-"Tämä vastoinkäyminen on minulle sitäkin ikävämpi, kun olin toivonut
-saavani puhutella häntä erään hyvin vakavan asian johdosta."
-
-"Sitä ikävämpää, ystäväni, sitä ikävämpää! Teidän on myönnettävä, että
-hetki on huonosti valittu keskusteluun asioista silloin, kun intiaanit
-ovat porttien edustalla, hävittävät maitamme ja sytyttävät asuntomme
-tuleen."
-
-"Se on totta, serkku hyvä, myönnän huomautuksenne oikeaksi. Mutta
-sattuman kautta olen kuitenkin joutunut niin tavattomaan asemaan, että
-jos saisin olla itsepäinen..."
-
-"Siitä ei olisi mitään hyötyä, paras don Torribio", keskeytti
-haciendero jonkun verran tylysti. "Minulla on ollut kunnia sanoa
-teille, että tyttärelläni ei voi olla iloa ottaa vastaan teitä."
-
-"Olkaa sitten hyvä, serkku, ja suokaa anteeksi käyntini sopimattomuus.
-Kenties olen onnellisempi toisella kertaa."
-
-"Juuri niin, toisella kertaa, kun olemme päässeet rauhaan noilta
-kirotuilta intiaaneilta, eikä meidän enää tarvitse pelätä kauheaa
-kuolemaa."
-
-"Ja nyt, serkku hyvä", jatkoi nuori mies huonosti hilliten vihaansa,
-"koska huomaan, että te luultavasti hajamielisyydessänne ette ole
-tullut tarjonneeksi minulle tuolia, niin saan vain lausua toivovani
-teidän olevan turvassa ja sanon hyvästit."
-
-Haciendero ei ollut huomaavinaan sitä tyytymätöntä äänensävyä, jolla
-nuori mies lausui viime sanansa.
-
-"No, hyvästi sitten, don Torribio", sanoi hän; "onnea matkalle. Olkaa
-varovainen ennen kaikkea ja pitäkää silmänne auki. Tiet ovat rosvoja
-täynnä ja minä olisin lohduton, jos teille tapahtuisi jokin
-onnettomuus."
-
-"Seuraan neuvoanne, josta teitä vilpittömästi kiitän", vastasi nuori
-mies, kääntyen mennäkseen.
-
-Tällöin don Estevan, joka kuten mainittu, näytti nukkuvan, aukaisi
-silmänsä ja huomasi don Torribion. Hänen silmänsä säkenöivät.
-
-"Äiti kulta", sanoi hän raukealla äänellä, "ja te don Pedro, olkaa hyvä
-ja jättäkää minut hetkeksi yksinäni tuon caballeron kanssa, jolle minun
-on sanottava muutamia sanoja kahdenkesken."
-
-"Minulleko, señor?" huudahti don Torribio ylpeällä, melkein
-halveksivalla äänellä.
-
-"Niin, juuri teille, señor don Torribio Quiroga", vastasi haavoittunut,
-jonka ääni kävi yhä lujemmaksi hänessä liikkuvien tunteiden johdosta.
-
-"Sinähän olet liian heikko, poikaseni", sanoi doña Manuela, "puhuaksesi
-jonkun kanssa."
-
-"Kenties olisi viisaampaa vartoa muutamia päiviä, ystäväni", lisäsi don
-Pedro.
-
-"Ei", vastasi Estevan, "minun täytyy puhua hänen kanssaan tänään,
-vieläpä nyt heti."
-
-"Tee kuten tahdot, inttipää", sanoi don Pedro, "me menemme viereiseen
-huoneeseen voidaksemme rientää tänne heti kun kutsut meitä. Tulkaa,
-Manuela!"
-
-He menivät.
-
-Don Estevan piti katseensa kiinnitettynä oveen, aina siihen asti kunnes
-se oli sulkeutunut, jonka jälkeen hän kääntyi don Torribioon päin, joka
-yhä seisoi liikkumatta keskellä salia.
-
-"Tulkaa lähemmäksi, señor caballero", sanoi hän, "jotta tarkoin
-käsittäisitte, mitä minulla on sanottavaa."
-
-"Kuulen mitä sanotte, señor, ja pyydän, että joutuin annatte minulle
-selityksen, joka teillä on tehtävänä."
-
-"Saatte sen aivan heti, caballero. Pyydän huomauttaa teille, että minä
-kohotin erään rosvon naamiota niistä, jotka hyökkäsivät kimppuumme, ja
-että minä tunsin hänet."
-
-"Minä en ymmärrä teitä, señor", vastasi don Torribio.
-
-"Vai niin, te ette ymmärrä minua, señor! Odotinkin sellaista vastausta.
-Te ette luultavasti tiedä myöskään sen henkilön nimeä, joka oli
-seurassani, ja jota vaquerot ahdistivat kuvaamattoman raivokkaasti."
-
-"En, sitä en todellakaan tiedä, caballero", vastasi don Torribio yhtä
-rauhallisesti.
-
-"Yhä parempaa ja parempaa! Tietäkää sitten, että se oli don Fernando
-Carril", sanoi don Estevan, katsahtaen don Torribioon purevan
-ivallisesti.
-
-"Don Fernando Carril surmattu!" huudahti nuori mies kaksinverroin
-ihmetellen.
-
-Don Estevan nauroi ylenkatseellisesti.
-
-"Vielä muuan seikka", lisäsi hän uhkaavalla äänellä: "ellei don
-Fernandoa ole tuotu takaisin tähän haciendaan neljänkolmatta tunnin
-kuluessa, ilmoitan minä don Pedrolle ja hänen tyttärelleen hänen
-murhaajansa nimen. Oletteko ymmärtänyt minut tällä kertaa, mitä?"
-
-Ja kivun pakottamana hän puolittain pyörtyneenä vaipui takaisin
-vuoteelleen.
-
-Don Torribio seisoi hetkisen paikoillaan masentuneena kuulemastaan,
-mutta saavuttaen taas pian mielenmalttinsa hän läksi kiireesti ulos,
-hyppäsi satulaan ja ajoi täyttä neliä yli lakeuden, mutisten
-raivoissaan: "Tiikerikissa oli oikeassa. Minulla ei nyt ole muuta
-tehtävää kuin mennä Baranca de Frayleen."
-
-
-
-
-IX.
-
-VANKINA.
-
-
-Meidän on nyt selitettävä lukijalle, mitä oli tapahtunut don Fernando
-Carrilin kaaduttua siinä väijytyksessä, jonka uhriksi hän oli joutunut.
-
-Heti kun miekka oli pudonnut hänen lamautuneesta kädestään ja hän oli
-kaatunut toverinsa viereen, heittäytyivät hänen päälleen yht'aikaa ne
-naamioidut miehet, jotka tähän asti vain epäröiden olivat lähestyneet
-häntä, siinä määrässä he kunnioittivat hänen hienoa miekkaansa. Ja että
-heillä olikin syytä tähän kunnioitukseen, sitä osoittivat neljän rosvon
-ruumiit, jotka puhkaistuin rinnoin makasivat pitkänään maassa.
-
-Don Fernando Carril oli kaatunut selälleen; eikä hänessä näkynyt elon
-merkkiäkään. Hänen kauniilla, jalomuotoisilla kasvoillaan lepäsi kuolon
-kalpeus. Puoleksi avonaisten huulten välistä näkyivät tiukasti
-yhteenpurrut hampaat. Veri valui virtanaan monesta haavasta, ja hänen
-kouristuksen tapaisesti suljettu kätensä piti vielä kiinni aseesta,
-jolla hän oli niin kauan taistellut murhaajiaan vastaan.
-
-"Capito!" sanoi muuan heistä, katsellen häntä tarkkaavasti, "kas siinä
-mies, joka on hyvin huonossa tilassa. Mitähän mestari sanoo?"
-
-"Mitä tahdotte hänen sanomaan, señor Carlocho?" vastasi toinen. "Hän
-puolustautui kuin jalopeura. Oma syynsä! Hänen olisi pitänyt olla
-siivolla, niin ei mitään tällaista olisi hänelle tapahtunut. Nähkääs,
-me olemme menettäneet neljä miestä."
-
-"Se oli oikein noille lurjuksille! Olisin suonut, että hän olisi
-surmannut kuusi, kun hän itse vain ei olisi tuossa tilassa."
-
-"Koira vie!" vastasi rosvo, "tuo ei ollut varsin kohteliaasti lausuttu
-meitä kohtaan, sanon minä."
-
-"Hyvä on, hyvä on! Auttakaa nyt minua sitomaan hänen haavansa
-parhaimman mukaan, ja lähtekäämme kiireesti täältä, sillä meidän ei ole
-varsin terveellistä oleskella tällä seudulla. Sitäpaitsi odotetaan
-meitä toisaalla, kiiruhtakaamme siis."
-
-Ryhtymättä enempään keskusteluun kiiruhtivat rosvot tottelemaan
-Carlochon käskyä. Kun nuoren miehen haavat oli sidottu parhaimman
-mukaan, heitettiin hänet sen gauchon hevosen selkään, joka näytti
-johtavan joukkuetta, ja koko joukko läksi ajamaan täyttä neliä,
-välittämättä sen enempää taistelussa kaatuneista, joiden ruumiit
-jätettiin villipetojen saaliiksi.
-
-Ratsastettuaan varsin nopeasti lähes kaksi tuntia saapuivat he vihdoin
-hylättyyn ranchoon.
-
-Siellä oli kaksi miestä levottomasti odottamassa heidän tuloaan.
-
-Nämä miehet olivat don Torribio ja Tiikerikissa.
-
-"No?" huusi viimemainittu tulijoille heti heidät huomattuaan.
-
-"Tehty", vastasi Carlocho yksikantaan, hypäten hevosen selästä ja
-ottaen syliinsä don Fernandon ja kantaen hänet lehtivuoteelle.
-
-Nuoressa miehessä ei näkynyt elon merkkiäkään.
-
-"Onko hän kuollut?" murisi Tiikerikissa.
-
-Carlocho puisti päätään.
-
-"Ei taida paljonkaan puuttua!" hän vastasi.
-
-"Roisto!" huusi intiaanipäällikkö raivoissaan. "Silläkö tavalla sinä
-toimitat käskyjäni? Enkö sanonut, että sinun piti tuoda hänen elävänä?"
-
-"Hm!" sanoi Carlocho. "Olisin suonut, että olisitte ollut mukana!
-Ruumiillistunut hornanhenki, joka aseistettuna vain hienolla
-paraatimiekalla piti puoliaan meitä vastaan kolmattakymmentä minuuttia
-ja kaatui vasta sitten kun oli tappanut neljä urhoollisinta
-toveriamme."
-
-Tiikerikissa hymyili pilkallisesti.
-
-"Te olette aika raukkoja!" sanoi hän.
-
-Ja kääntäen olkapäitään kohauttaen selkänsä vaquerolle hän lähestyi
-nuorta miestä.
-
-Don Torribio seisoi jo tämän vieressä.
-
-"Onko hän kuollut?" kysyi Tiikerikissa.
-
-"Ei", vastasi meksikolainen hetken kuluttua, "mutta ei paljon
-puutukaan."
-
-"Sitä pahempi!" mutisi vanha päällikkö, "tahtoisin antaa paljon, jos
-hän olisi pelastettavissa."
-
-Don Torribio katsoi häneen ihmeissään.
-
-"Mitä liikuttaa meitä tuon miehen henki?" sanoi hän. "Hänhän on
-vihollisemme?"
-
-"Juuri sen vuoksi toivonkin, ettei hän kuolisi."
-
-"Minä en käsitä."
-
-"Koko elämäni ajan olen työskennellyt erään aatteen toteuttamiseksi;
-minä en siis kuulu itselleni, vaan minun täytyy tuon aatteen hyväksi
-uhrata vihani ja ystävyyteni."
-
-"Myönnän sen jossakin määrin, mutta miksi sitten olette asettanut ansan
-tuolle nuorelle miehelle, joka omien puheittenne mukaan on petturi?"
-
-"Pitääköhän aina tulla väärin tuomituksi, vieläpä niiden taholta, jotka
-ovat lähinnä?" sanoi vanha sissi katkerasti hymyillen. "Mitäpä minua
-liikuttaa, vaikka tuo mies onkin petturi? Musertamalla hänet
-riistämättä hänen henkeään, olisin saavuttanut tarkoitukseni, joka
-minulla oli tehdessäni liiton teidän kanssanne. Kun sitten olisin
-pitänyt hänet jonkun päivän vankina estääkseni häntä ryhtymästä toimiin
-teitä vastaan ja vastustamasta avioliittoanne doña Hermosan kanssa,
-olisin laskenut hänet vapaaksi."
-
-"Paha kyllä on se nyt liian myöhäistä. Mikä on tapahtunut, se on
-tapahtunut. Tämän miehen kuolema, joka on tapahtunut salaperäisesti,
-väijytyksen kautta, vahingoittaa teidän aikeitanne enemmän kuin
-luulettekaan."
-
-"Tulkoon hänen verensä teidän päällenne, sillä juuri te olette pannut
-toimeen tämän murhan."
-
-"Minäkö? Te olette hullu!" vastasi nuori mies.
-
-Tiikerikissa katsoi uuteen liittolaiseensa suurin silmin ihmetellen ja
-vihellellen meksikolaista tanssisäveltä. Oli selvää, ettei tämä mies,
-joka ryömi veressä, ollut ensinkään käsittänyt mitä don Torribio
-hänelle sanoi.
-
-"Pyh!" sanoi viimemainittu, "mitä merkitsee joku henkilö enemmän tai
-vähemmän!"
-
-Intiaanipäällikkö kumartui vuorostaan don Fernandon yli ja tarkasti
-häntä huolellisesti.
-
-Nuoren miehen silmät olivat ummessa ja kasvot olivat kuolon kalpeat ja
-jäykät.
-
-Pari kolme vaqueroa, Carlochon avustamina, hieroivat lakkaamatta hänen
-ohimoitaan ja rintaansa rommilla.
-
-Katseltuaan tarkkaavasti nuorta miestä veti intiaanipäällikkö veitsen
-vyöstään ja asetti sen terän haavoittuneen huulille, jonka jälkeen hän,
-pidettyään veistä näin pari kolme minuuttia, tarkasti sitä.
-
-Hänestä se näytti hiukan hikiseltä. Hän polvistui nyt don Fernandon
-viereen, tarttui hänen vasempaan käteensä, työnsi takinhihan ylös, ja
-löydettyään suonen hän pisti siihen terävällä veitsenkärjellä.
-
-Syntyi hetkeksi jännittävä odotus. Kaikkien katseet olivat tähdätyt
-haavoitettuun. Tämä koe oli viimeinen. Ellei se onnistunut, oli kaikki
-mennyttä -- ei ollut enää mitään keinoa pelastaa nuoren miehen henkeä.
-
-Vaquerot jatkoivat yhä hieromistaan.
-
-Intiaanipäällikön puukolla pistämän haavan reunoille alkoi vähitellen
-ilmestyä musta pilkku, joka yhä suureni ja viimein muodosti pikimustan
-helmen, joka hetken epäiltyään viimein heltisi ja vieri pitkin
-käsivartta alaspäin, ja sitä seurasi heti uusi, jota vuorostaan seurasi
-kolmas, minkä jälkeen veri vaaleni ja norjistui sekä juoksi vihdoin
-yhtämittaisena ruusunpunaisena säteenä.
-
-Tiikerikissa ei voinut pidättää voiton huudahdusta: don Fernando oli
-pelastettu.
-
-Nuori mies liikahtikin muutaman minuutin kuluttua tuskin huomattavasti
-ja huokasi syvään.
-
-Intiaanipäällikkö nousi, sidottuaan don Fernandon käsivarren, ja
-viittasi Pablitoa seuraamaan häntä toiseen ranchossa olevaan
-huoneeseen, pyydettyään don Torribiota jäämään hetkeksi entiselle
-paikalleen.
-
-Odottamatta kysymystä, jonka vaquero aikoi tehdä, ja jonka hän jo
-huomasi liikkuvan tämän ohuilla, ivallisilla huulilla, alkoi päällikkö
-puhua kuumeisen vilkkaasti, mikä osoitti hänen kiihoittunutta
-mielentilaansa.
-
-"Te näette mitä tapahtuu", sanoi hän.
-
-"Hitto vie, mutta itsehän olette tahtonut niin", keskeytti Pablito
-suuresti ihmeissään.
-
-"Kyllä, minä olen tahtonut niin", jatkoi päällikkö, "ja minä kiitän
-Jumalaa siitä, että hän on kuullut rukoukseni ja säästänyt minut
-inhoittavalta rikokselta."
-
-"Jos te olette tyytyväinen, niin silloinhan on kaikki hyvin."
-
-"Mutta nyt on kysymyksessä toinen asia. Muista, ettei don Torribio saa
-tietää mitään. Koko maailman, etupäässä tuon miehen täytyy olla siinä
-luulossa, että don Fernando on kuollut."
-
-"Puhukaa, luulen ymmärtäväni tarkoituksenne."
-
-"Don Fernandon haavat, vaikka niitä onkin paljon, eivät ole
-vaarallisia. Ainoastaan verenvuoto ja hänen nopea tänne tuontinsa on
-aiheuttanut jonkunlaisen horrostilan, josta hän varsin pian virkoo."
-
-"Hyvä, hyvä! Mitä minun pitää tehdä?"
-
-"Hän ei saa nähdä minua."
-
-"Varsin hyvä. Sehän on tavattoman yksinkertainen asia."
-
-"Hän ei myöskään saa tuntea teitä."
-
-"Hm! Se on vaikeampaa -- hän tuntee minut varsin hyvin."
-
-"Se on tärkeätä!"
-
-"Täytyy koettaa."
-
-"Kuulkaa nyt, mitä teidän on tehtävä."
-
-"Kuulen."
-
-"Minä lähden täältä heti. Läsnäoloni muualla on välttämätön. Te
-sitävastoin kuljetatte don Fernandon presidioon, hänen tietämättään
-siitä."
-
-"Presidioon!" huudahti Pablito hämmästyneenä.
-
-"Niin, se on varmin paikka", sanoi päällikkö, ottaen esiin erikoisella
-tavalla leikatun paperin. "Te viette hänet minun talooni. Hän ei saa
-millään tekosyyllä päästä sieltä pois. Ja ennen kaikkea hänen ei tule
-saada tietää, että hän on presidiossa."
-
-"Onko siinä kaikki?"
-
-"On. Muistakaa vain, että te olette vastuussa hänestä."
-
-"Hyvä! Teidän määräyksestänne tuon hänet teille elävänä tai kuolleena."
-
-"Elävänä, hänen henkensä on minulle kallisarvoinen."
-
-"No, minä koetan."
-
-"Kuulkaa, Pablito, olkaa rehellinen minua kohtaan. Voinko luottaa
-teihin vai enkö?"
-
-"No, koska välitätte niin paljon tuosta joutavasta", sanoi Pablito,
-"niin olkaa huoletta, minä vastaan vangista."
-
-"Hyvästi sitten ja kiitoksia", sanoi Tiikerikissa. "Muistakaa vain,
-että tänä iltana don Torribion läsnäollessa ilmoitatte minulle hänen
-vihollisensa kuolleen."
-
-"Luottakaa minuun siinä suhteessa."
-
-"Oh", mumisi vanha sissi, "ei, ei, en tahdo hänen kuolevan, hänen
-henkensä on minulle siksi kallisarvoinen, pannakseni toimeen kostoni."
-
-Hän palasi don Torribion luo, joka odotti häntä kärsimättömästi.
-
-Vaihtamatta sanaakaan nousivat molemmat heitä odottavien oivallisten
-mustangien selkään ja katosivat pian tien mutkiin.
-
-Pablito palasi haavoittuneen luo epäilevin katsein, väännellen
-viiksiään. Nähtävästi hän ei oikein pitänyt hänelle annetusta
-tehtävästä. Kun vaquero kuitenkin oli rehellinen omalla tavallaan, ja
-kun niiden lukuisain ominaisuuksien joukossa, joita hän kehui itsellään
-olevan, lupauksensa täyttäminen oli niitä, joista hän enimmän kerskui,
-ei hänen päähänsäkään pälkähtänyt rikkoa lupaustaan.
-
-"Kuinka hänen laitansa on?" kysyi hän hiljaa Carlocholta.
-
-"Oh, paljon paremmin", vastasi tämä; "on ihmeellistä, mitenkä
-suonenisku teki hänelle hyvää. Hän on jo avannut silmänsä kaksi kertaa,
-vieläpä hän on yrittänyt puhuakin."
-
-"Hm! Emme saa siis viivytellä ensinkään. Sinä saat sitoa tuon lurjuksen
-silmät, ja koska hän mahdollisesti saa halun ottaa siteen pois käsin,
-niin on sinun sen vuoksi sidottava ne kiinni pitkin kylkiä! Koska tämä
-kuitenkin on vain varovaisuustoimenpide, niin täytyy sinun menetellä
-siinä mahdollisimman hellävaroen. Oletko käsittänyt?"
-
-"Olen, totta vieköön, siihen ei tarvita mitään tietäjää?"
-
-"No hyvä, kiiruhtakaamme siis! Määräykseni täytyy olla suoritettu
-viidessä minuutissa ja kymmenen minuutin kuluttua pitää meidän olla
-matkalla."
-
-Haavoittunut oli todellakin voimistunut, sillä kuten päällikkö oli
-huomauttanut, eivät hänen haavansa, vaikkakin niitä oli paljon, olleet
-vaarallisia. Verenvuoto vain oli aiheuttanut voimien loppumisen.
-
-Vähitellen oli hän tullut siksi tuntoihinsa, että tiesi, kenen käsiin
-hän oli joutunut, vaikka hän vielä olikin liian heikko tehdäkseen
-mitään liikettä tai asettuakseen vähimmälläkään tavalla vastarintaan
-ympärillään olevia rosvoja vastaan. Hän oli saavuttanut kylliksi
-mielenmalttia käsittääkseen, että hänen täytyi olla erittäin varovainen
-ja välttää epäluuloja tilastaan miehissä, jotka eivät hetkeäkään olisi
-epäilleet uhraamasta häntä oman turvallisuutensa takia.
-
-Kun Carlocho siis Pabliton käskystä sitoi kokoon käärityn kaulaliinan
-hänen silmilleen ja kytki hänen kätensä, oli hän olevinaan aivan
-tunnoton ja mukautui kaikkeen mitä hänelle tehtiin, rauhoittuneena
-kaikista näistä varovaisuustoimenpiteistä, jotka osoittivat, että hänen
-henkensä ainakin tällä erää oli turvassa.
-
-"Mitä nyt teemme?" kysyi Carlocho.
-
-"Anna parin kolmen miehen kantaa haavoittunut varovasti veneeseen, joka
-on muutaman askeleen päässä tästä. Mutta muistakaa, heittiöt, että jos
-vähänkin kolhitte haavoittunutta, niin minä ammun luodin päänne läpi."
-
-"Mitä kummaa!" vaquero ei voinut olla lausumatta, katsellen ihmetellen
-toveriaan.
-
-"Niin, totta vieköön!" sanoi Pablito kohauttaen olkapäitään. "Koska
-olitte niin tuhmia, ettette tappaneet häntä, kun oli tilaisuus, niin
-saatte vain syyttää itseänne. Siitä opitte toisella kertaa olemaan
-kohteliaita, tai jos mieluummin haluatte, menettelemään kätevämmin
-väijymistilaisuudessa."
-
-Carlocho kuunteli silmät suurina tätä omituista selitystä, joka hänestä
-tuntui käsittämättömältä, mutta hän kiiruhti kuitenkin noudattamaan
-käskyä.
-
-Pablito, Carlocho ja muuan kolmas vaquero veivät siis don Fernandon
-veneeseen, jota vastoin muut poistuivat maanteitse, kuljettaen
-toveriensa hevoset.
-
-Kolmen tunnin kuluttua oli vanki, jolle hänen saattajansa eivät olleet
-lausuneet sanaakaan matkalla, presidiossa ja suljettuna Tiikerikissan
-muutamia päiviä sitten väärällä nimellä vuokraamaan taloon, seikka,
-josta don Fernando ei tiennyt.
-
-Side silmiltä otettiin pois ja raajat saivat taas liikuntavapautensa.
-Mutta hänen huoneeseensa jäänyt naamioitu mies, joka seisoi äänetönnä
-kuin muumio, ei jättänyt häntä hetkeksikään pitämästä silmällä.
-
-Haavoittunut, väsyneenä päivän kuluessa kestämistään
-mielenliikutuksista ja lisäksi heikontuneena verenvuodosta, toivoi
-tällä erää sattuman kautta pääsevänsä siitä ikävästä ja
-käsittämättömästä asemasta, missä hän oli; ja sulkien silmänsä,
-luotuaan ensin ympärilleen vangeille ominaisen, näennäisesti
-hajamielisen, mutta kuitenkin kaikki havaitsevan katseen, vaipui hän
-syvään uneen, jota kesti useita tunteja ja joka teki hänen mielensä
-täysin rauhalliseksi ja aivan entisen lailla tarkkanäköiseksi.
-
-Vaikka häntä vartioivat henkilöt olivatkin ääneti ja naamioituja,
-kohtelivat he häntä kuitenkin kunnioittavasti ja näyttivät kilvan
-täyttävän hänen kaikki toivomuksensa ja tyydyttävän hänen pienimmätkin
-mielitekonsa.
-
-Hänen tilansa oli oikeastaan varsin siedettävä; eikä siitä sitäpaitsi
-puuttunut eräänlaista erikoisuuttakaan. Ja don Fernando, joka parin
-päivän kuluttua oli vakuutettu siitä, ettei ensinkään haluttu hänen
-henkeään, vaan päinvastoin koetettiin mahdollisimman pian saada hänen
-haavansa paranemaan, mukautui viimein urhokkaasti kohtaloonsa,
-odotellen parempia aikoja.
-
-Kolmantena päivänä vangiksi joutumisensa jälkeen oli don Fernando,
-jonka pienet haavat jo alkoivat arpeutua, noussut vuoteeltaan, osittain
-koetellakseen voimiansa, osittain yrittääkseen silmäistä
-ulos tutkiakseen, missä hän oli, voidakseen uskaltaa tehdä
-pakenemisyrityksen, joka vähitellen alkoi kypsyä hänen mielessään.
-
-Ilma oli ihana, lämmin auringonsäde hypähti iloisesti ikkunasta sisään
-ja muodosti leveitä juovia nuoren miehen vankilana olevan makuuhuoneen
-lattialle. Hän tunsi olevansa varsin vahva ja yritti astua muutamia
-askeleita hellittämättömän vartiansa edessä, jonka leimuavat silmät
-eivät jättäneet häntä rauhaan sekunniksikaan.
-
-Äkkiä syntyi kauhea meteli ja tykkien jyrinä tärisytti ikkunanruutuja.
-
-"Mitä tuo merkitsee?" kysyi nuori mies.
-
-Vartia kohautti olkapäitään vastaamatta mitään.
-
-Rätisevä kiväärituli yhtyi tällöin tykkien jyskeeseen. Oli selvää, että
-vimmattu taistelu oli käynnissä aivan lähellä.
-
-Vartia, yhä yhtä rauhallisena, sulki ikkunan.
-
-Don Fernando meni hänen luokseen. Miehet katselivat toisiaan hetkisen.
-Monta kertaa oli don Fernando jo puhutellut tuota kivenkovaa vartiaa,
-onnistumatta saada häneltä mitään vastausta. Hän epäröi sen vuoksi
-hetkisen, ennenkuin rohkeni yrittää uudelleen.
-
-"Ystäväni", sanoi hän viimein säyseästi, "mitä tuolla ulkona tapahtuu?"
-
-Mies pysyi mykkänä.
-
-"Vastatkaa minulle taivaan nimessä!" jatkoi don Fernando
-itsepintaisesti. "Kysymyksenihän on vähäpätöinen, ettehän te voi rikkoa
-ohjeitanne vastaan vastatessanne siihen."
-
-Samassa tuntui melu lähenevän. Nopeita askeleita, yhtyneenä kirkunaan
-ja hälinään, kuului aivan läheltä.
-
-Vartia nousi levottomana, veti miekan huotrastaan ja pistoolin vyöstään
-sekä meni ovea kohden; mutta tämä tempaistiin äkkiä rajusti auki, ja
-sisään syöksyi muuan mies kasvot vääntyneinä ja mitä suurimman pelon
-vallassa.
-
-"Pakene, pakene!" huusi hän, "me olemme hukassa."
-
-Vartia viittasi don Fernandoa vetäytymään peremmälle ja asettui
-päättävästi ovelle, johon samassa ilmestyi neljä naamioitua, aina
-hampaisiin asti aseistettua miestä.
-
-"Takaisin!" sanoi vartia. "Tänne ei pääse kukaan tietämättä
-tunnussanaa."
-
-"Siitä saat sen", sanoi muuan tulijoista. Ja pistoolin laukauksella hän
-musersi vartian pääkallon.
-
-Vartia kaatui raskaasti suullensa, kirkaisten raivokkaasti.
-
-Nuo neljä miestä astuivat hänen ruumiinsa yli, sitoivat lujasti hänen
-toverinsa, joka oli piiloutunut nurkkaan ja vapisi pelästyksissään,
-minkä tehtyään eräs heistä meni don Fernandon luo, joka ei käsittänyt
-vähääkään tästä omituisesta tapauksesta, ja sanoi hänelle:
-
-"Te olette vapaa, caballero. Tulkaa, teidän täytyy heti lähteä tästä
-talosta."
-
-"Keitä te ensiksikin olette", vastasi don Fernando, "te, jotka
-esiinnytte pelastajinani?"
-
-"Sitä emme voi teille selittää täällä. Tulkaa nopeasti mukaan", toisti
-naamioitu.
-
-"En ennenkuin tiedän keitä olette?"
-
-Toinen teki kärsimättömyyttä ilmaisevan liikkeen ja kumartuen hän
-kuiskasi don Fernandon korvaan:
-
-"Mieletön! Ettekö siis tahdo enää nähdä doña Hermosaa?"
-
-Don Fernando punastui.
-
-"Minä seuraan teitä", sanoi hän liikutettuna.
-
-"Kas tässä", sanoi naamioitu mies, "ottakaa nämä pistoolit ja tämä
-miekka, kaikki ei ole vielä päättynyt, kenties täytyy meidän
-taistella."
-
-"Oh!" sanoi nuori mies iloissaan, "huomaan nyt, että teidät todellakin
-on lähetetty pelastamaan minua. Seuraan teitä minne tahdotte." Ja hän
-otti aseet, pistäen ne vyöhönsä.
-
-He läksivät huoneesta nopein askelin.
-
-"Mitä!" sanoi don Fernando tultuaan pihalle; "olenko minä todellakin
-San Lucarin presidiossa?"
-
-"Ettekö sitä tiennyt?" kysyi hänen kuljettajansa.
-
-"Kuinka minä olisin voinut sitä tietää? Minut on tuotu tänne sidotuin
-silmin."
-
-Muutamia täysin satuloituja hevosia seisoi renkaisiin sidottuna.
-
-"Luuletteko voivanne istua hevosen selässä?" kysyi tuntematon.
-
-"Toivoakseni", vastasi don Fernando.
-
-"Se on välttämätöntä", sanoi tuntematon päättävästi.
-
-"Sitten minä teen niin, vaikkapa kuolisin siitä tempusta."
-
-"Hyvä! Nouskaamme sitten selkään ja lähtekäämme."
-
-Juuri kun heidän piti kääntyä kadulle, tuli heitä vastaan kymmenen tai
-kaksitoista ratsumiestä täyttä laukkaa. Ne olivat korkeintaan
-parinkymmenen askeleen päässä.
-
-"Tuossa on vihollisemme!" sanoi tuntematon matalalla, mutta lujalla
-äänellä. "Ohjakset hampaisiin ja hyökkäykseen! Meidän täytyy murtautua
-lävitse tai kuolla."
-
-Nuo viisi miestä asettuivat riviin ja ratsastivat täyttä laukkaa
-lähestyviä kohti, laukaisten pistoolinsa heitä vastaan aivan läheltä ja
-sen jälkeen käyden heidän kimppuunsa sapeleilla.
-
-"Tuhat tulimmaista!" huusi Pablito raivoissaan -- sillä hän juuri oli
-vastaantulijoiden johtaja -- "vankini pääsee karkuun."
-
-Ja kääntäen hevosensa hän Iäksi ajamaan takaa don Fernandoa.
-
-Tämä laukaisi pistoolinsa vähentämättä vauhtiaan, ja vaqueron hevonen,
-jonka päähän luoti sattui, teki ratsastajineen kuperkeikan.
-
-Pablito nousi aivan rusennuttuna. Ne, jotka niin äkkiä olivat
-hyökänneet hänen kimppuunsa, olivat kadonneet.
-
-"Oh, vielä minä heidät löydän!" sanoi hän raivoissaan,
-
-Sillävälin olivat pakolaiset ennättäneet joen rannalle, jossa vene
-vartoi heitä.
-
-"Tässä meidän täytyy erota" sanoi tuntematon don Fernandolle, ottaen
-naamion kasvoiltaan.
-
-"Estevan!" huudahti don Fernando.
-
-"Minä itse, ystäväni", vastasi majordomo. "Tämä vene vie teidät del
-Cormillon haciendaan. Lähtekää viipymättä ja", lisäsi hän kumartuen don
-Fernandon korvaan ja antaen hänelle neljään taitteeseen käännetyn
-paperin, "lukekaa tämä tarkkaan, kenties voitte vuorostanne tulla
-auttamaan meitä."
-
-"Oh, olkaa huoleti, minun täytyy saada maksaa puolestani."
-
-"Hyvästi tai oikeammin näkemiin, ystäväni."
-
-"Kiitoksia! Saanko jälleen nähdä doña Hermosan?"
-
-"Minua on kielletty virkkamasta siitä asiasta mitään."
-
-"Toinen asia sitten: kuka piti minua vankinaan, tiedättekö sen?"
-
-"Kyllä, mutta niitä oli kaksi: Tiikerikissa ja don Torribio Quiroga."
-
-"Ah", sanoi don Fernando rypistäen kulmakarvojaan, "pidän sen
-muistissani. Kiitoksia vielä kerta, Estevan!"
-
-Ja viitaten soutajille hän istui veneeseen, joka läksi matkaan hyvää
-vauhtia ja katosi pian yön pimeyteen.
-
-Rannalla seisoi kolme henkilöä, jotka levottomin katsein seurasivat
-veneen kulkua.
-
-Nämä kolme henkilöä olivat don Estevan Diaz, doña Hermosa ja doña
-Manuela.
-
-
-
-
-X.
-
-PUNANAHKOJEN LEIRI.
-
-
-Don Pedron ja hänen tyttärensä hellän huolenpidon vuoksi oli don
-Estevan pian parantunut.
-
-Hänen ensimäinen toimenpiteensä oli ollut, kuten hän oli don
-Torribiolle uhannutkin, ilmoittaa hacienderolle sen henkilön nimen,
-joka niin raukkamaisesti oli hyökännyt hänen kimppuunsa, ja kenenkä
-käsiin don Fernando oli joutunut.
-
-Siitä hetkestä asti oli don Torribio mennyttä miestä don Pedron ja
-hänen tyttärensä silmissä.
-
-Tämän alkukostonsa jälkeen oli majordomo lähtenyt hankkimaan tietoja
-ystävästään. Sattuma oli suosinut häntä, hänen tavatessaan el Zapoten.
-Tuo arvoisa ja tunnollinen vaquero oli sillä kertaa varsin halukas
-selittämään kaikki mitä häneltä pyydettiin, sillä hän oli samana aamuna
-tavallisen, kiusallisen huonon onnensa vuoksi joutunut aivan
-putipuhtaaksi korttipelissä, niin ettei hänellä enää ollut äyriäkään
-jäljellä. Muutamilla kätevästi antamillaan kultarahoilla onnistui
-majordomon saada tietää kaikki, mitä oli tapahtunut, samoinkuin paikan,
-missä don Fernandoa pidettiin piilossa.
-
-Saatuaan tietää, mitä halusi, jätti don Estevan vaqueron siihen
-paikkaan ja palasi kiireesti haciendaan. Doña Hermosa ei ollut mikään
-tavallinen nainen, Hän oli hyvin tarmokas ja vielä lisäksi hän rakasti
-don Fernandoa. Hän päätti vapauttaa hänet, mutta hän ei puhunut siitä
-mitään, peläten saattavansa isänsä levottomaksi. Hän vain lausui
-toivovansa saada olla päivän tai pari de las Norias'in haciendassa,
-johon don Pedro helposti suostui ehdolla; että hän ottaisi mukaansa
-lukuisan suojelusjoukon päättäviä ja hyvin aseistettuja peoneja.
-
-Mutta sen sijaan, että olisi mennyt haciendaan, läksikin nuori tyttö
-presidioon, jonne hänen onnistui tunkeutua intiaanien huomaamatta.
-
-Päästyään kylään hän ilmaisi suunnitelmansa don Estevanille.
-
-Tämä hämmästyi sitä kylmäverisyyttä, millä nuori tyttö selosti
-tekemäänsä suunnitelmaa, jossa ei ainoastaan hänen itsensä, vaan
-vieläpä majordomon äidinkin piti olla osallisena.
-
-Kaikki don Estevanin yritykset saada tyttö luopumaan suunnitelmastaan
-olivat turhia. Hänen täytyi totella tätä tahtomattaankin.
-
-Kun vene, joka vei pois don Fernandon, oli kadonnut, kääntyi don
-Estevan doña Hermosan puoleen.
-
-"Ja mitä nyt aijotte tehdä, señorita?" kysyi hän.
-
-"Nyt", vastasi neito tiukasti, "aijon tunkeutua apachien leiriin
-tapaamaan don Torribiota."
-
-Majordomo ei voinut olla säpsähtämättä.
-
-"Siellähän teitä odottaa häpeä ja kuolema!" sanoi hän kolkolla äänellä.
-
-"Ei", vastasi doña Hermosa päättävästi, "vaan kosto."
-
-"Haluatteko te sitä?"
-
-"Minä vaadin sitä."
-
-"Hyvä", sanoi nuori mies, "minä tottelen. Menkää pukeutumaan, minä
-saatan itse teidät intiaanileiriin."
-
-Vaihtamatta sanaakaan palasivat kaikki kolme don Pedron taloon, jossa
-he asuivat.
-
-Oli keskiyö. Kadut olivat tyhjät. Kuolon hiljaisuus vallitsi
-kaupungissa, jota valaisi vanhan presidion loimu, presidion, joka paloi
-jo kolmatta päivää, sittenkuin intiaanit olivat sen ensin ryöstäneet ja
-sitten sytyttäneet. Intiaanien paholaisen näköiset varjot kuvastuivat
-raunioiden ja jäännösten joukossa.
-
-Tultuaan asuinhuoneen luo pysähtyi don Estevan pihalle.
-
-"Ajatelkaa, mitä aijotte tehdä, señorita", sanoi hän. "Mitä hyötyä on
-kostamisesta? Suosittunnehan on jo turvassa."
-
-"Niin, mutta hän on ollut vähällä saada surmansa. Mikä on epäonnistunut
-kerran, voi onnistua toisella kertaa. Don Torribio on loukannut
-kalliimpia tunteitani, päätökseni on tehty, hänen pitää oppia tuntemaan
-minkälainen on naisen kosto."
-
-"Eikö mikään voi päätöstänne horjuttaa?"
-
-"Ei mikään", sanoi neito lujalla äänellä.
-
-"Menkää sitten laittautumaan kuntoon, señorita, odotan teitä täällä."
-
-Molemmat naiset menivät sisään, Estevanin asettuessa mietteissään
-pääkäytävän rappusille.
-
-Hänen ei tarvinnut odottaa kauvan. Kymmenen minuutin kuluttua tulivat
-naiset taas pihalle.
-
-He olivat puetut täydelliseen apachipukuun, ja kasvoja peittävä maalaus
-täydensi ulkomuodon ja teki heidät tuntemattomiksi.
-
-Estevan ei voinut olla huudahtamatta ihmetyksestä, niin täydellinen oli
-muutos.
-
-"Totta vie, tehän olette oikeita intiaaninaisia, tiedän mä!"
-
-"Luuletteko kenties", vastasi doña Hermosa ivallisesti hymyillen, "että
-don Torribiolla yksinään on erikoisoikeus mielensä mukaan vaihtaa
-nahkaa ja muuttaa muotoansa."
-
-"Kuka voi taistella naista vastaan?" sanoi Estevan pudistaen päätään.
-"Ja mitä tahdotte nyt minulta?" jatkoi hän.
-
-"Vain vähäpätöisen seikan", vastasi doña Hermosa, "suojelustanne
-intiaanien etulinjalle asti."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Sitten on muu meidän asianamme."
-
-"Mutta ettehän kai aijo jäädä yksinänne noin vain intiaanien joukkoon?"
-
-"Päinvastoin, meidän täytyy jäädä sinne."
-
-"Äiti kulta", sanoi nuori mies huolissaan, "tahdotko siis antautua
-noiden raakojen pakanoiden käsiin?"
-
-"Rauhoitu, poikani", sanoi vanha rouva lempein katsein, "ei minulla ole
-mitään vaaraa."
-
-"Mutta kuitenkin..."
-
-"Estevan", keskeytti doña Hermosa nopeasti, "minä vastaan äidistänne."
-
-Majordomo painoi masentuneena päänsä alas.
-
-"No, Jumalan nimeen sitten", sanoi hän hyvin vähän vakuutetun
-näköisenä.
-
-"Matkalle", sanoi doña Hermosa kääriytyen huolellisesti viittansa
-poimuihin.
-
-Don Estevan kulki etummaisena.
-
-Yö oli pimeä. Sammuvat tulet, joiden ympärillä presidion puolustajat
-makasivat ja nukkuivat, levittivät siellä täällä vain himmeätä,
-epämääräistä valoaan, riittämätöntä ohjaamaan ketään pimeässä, joka
-lisääntyi sen sijaan että se olisi haihtunut.
-
-Kaupunki oli synkän näköinen, ja siellä vallitsi lyijynraskas
-hiljaisuus, jonka vain silloin tällöin korppikotkien ja muiden
-petolintujen käheät huudot katkaisivat, niiden tapellessa viimeisessä
-taistelussa kaatuneiden ruumiista, joista ne raastoivat suuria
-lihakappaleita sinne tänne.
-
-Nuo kolme henkilöä kulkivat lujin askelin eteenpäin pirstaleitten
-joukossa, milloin kompastuen maata peittäviin muurinpalasiin, milloin
-kiiveten ruumiiden yli ja häiriten tiehensä lentelevien ja vihaisesti
-kirkuvien petolintujen kamalaa juhla-ateriaa.
-
-He kulkivat siten melkein koko kaupungin halki ja saapuivat vihdoin
-lukemattomia kiertoteitä ja tavattomia vaikeuksia kokien eräälle
-rintavarustukselle, joka oli vastapäätä intiaanileiriä, mistä aivan
-läheltä näkyi valoa välkkyvän ja kuului huutoa ja laulua. Vaihdettuaan
-muutaman sanan johtajan kanssa, päästi vartia nuo kolme henkilöä
-kulkemaan edelleen. Tultuaan muutamien askelten päähän ulkopuolelle,
-pysähtyi don Estevan ja hänen molemmat seuralaisensa tekivät samoin.
-
-"Doña Hermosa", sanoi nuori mies matalalla ja katkonaisella äänellä,
-"tässä on nyt intiaanileiri edessämme. Jos minä seuraisin teitä
-kauemmaksi, voisi turvani käydä teille vaaralliseksi. Minun täytyy siis
-pysähtyä tähän. Muuten teillä on vain muutamia askeleita määränne
-päähän."
-
-"Kiitoksia ja näkemiin, Estevan", sanoi nuori tyttö ojentaen hänelle
-kätensä.
-
-Nuori mies piti sitä omassaan.
-
-"Señorita", sanoi hän syvällä äänellä, "vielä sananen."
-
-"Puhukaa, ystäväni."
-
-"Kaiken sen nimessä, mikä teille on kalliinta maailmassa, pyydän teitä
-luopumaan onnettomuutta tuottavasta suunnitelmastanne. Luottakaa minun
-kokemukseeni, vielä on aika -- palatkaa del Cormillon haciendaan, te
-ette tiedä, mitkä vaarat teitä uhkaavat."
-
-"Estevan", vastasi nuori tyttö päättävästi, "minkälaisia nuo vaarat
-lienevätkin, niin minä uhmaan niitä. Ei mikään voi saada minua
-muuttamaan päätöstäni. Näkemiin siis!"
-
-"Näkemiin!" mutisi nuori mies surullisesti.
-
-Doña Hermosa kääntyi ja meni lujin askelin intiaanileiriä kohti. Doña
-Manuela epäröi hetkisen, ja heittäytyi äkkiä poikansa syliin, ennenkuin
-seurasi jäljessä.
-
-"Ah!" huudahti Estevan kovin liikutettuna, "jää luokseni, äiti kulta,
-minä pyydän sinua!"
-
-"Oi!" vastasi vanha rouva jalosti, viitaten doña Hermosaan, "antaisinko
-siis hänen uhrautua yksinään?"
-
-Estevan ei vastannut.
-
-Manuela syleili häntä viimeisen kerran, jonka jälkeen hän suurimmalla
-ponnistuksella irtaantui poikansa sylistä, joka turhaan koetti pidättää
-häntä, ja saavutti yhdellä harppauksella doña Hermosan.
-
-Majordomo katseli levottomasti heidän jälkeensä, niin kauan kuin voi
-erottaa heidät pimeässä, johon he pian katosivat.
-
-Silloin päästi hän voimakkaan huokauksen ja palasi pitkin askelin samaa
-tietä, jota oli tullutkin, mutisten matalalla äänellä:
-
-"Kunhan ennättäisin ajoissa, niin ettei hän vielä olisi saapunut don
-José Kalbrisin luo."
-
-Juuri kun Estevan saapui linnoitukseen, läksi kuvernööri sieltä don
-Torribion seurassa. Mutta don Estevan oli niin kiintynyt ajatuksiinsa,
-ettei hän huomannut ratsastavia, vaikka he kulkivat niin läheltä, että
-miltei hipaisivat häntä.
-
-Tämä turmiollinen sattuma aiheutti auttamattoman onnettomuuden.
-
-Jätettyään don Estevanin kulkivat molemmat naiset eteenpäin umpimähkää
-hetkisen, suunnaten kulkunsa edessään näkyvää valoa kohden.
-
-Kuljettuaan vähän matkaa pysähtyivät he huoahtamaan ja rauhoittaakseen
-sydäntään, joka tykytti niin, että oli halkeamaisillaan.
-
-Nyt kun vain muutama askel erotti heidät intiaanien telteistä,
-huomasivat he yrityksensä koko vaaran ja hurjuuden, ja niin
-päättäväisiä kuin olivatkin, tunsivat naiset tahtomattaankin
-rohkeutensa horjuvan ja sydämensä hyytyvän kauhusta, ajatellessaan sitä
-kamalaa murhenäytelmää, jonka pääosaa he menivät esittämään.
-
-Kumma kyllä tuki juuri Manuela nyt seuralaistaan, joka oli
-menettämäisillään rohkeutensa.
-
-"Señorita", sanoi hän, "nyt on minun vuoroni olla johtajana. Jos
-tahdotte seurata ohjeitani, niin luullakseni voimme torjua meitä
-uhkaavat monet vaarat."
-
-"Puhu", vastasi doña Hermosa, "minä kuuntelen sinua, imettäjäni."
-
-"Meidän on ensiksikin jätettävä nämä viittamme, jotka peittävät
-vaatteemme ja joista meidät heti tunnettaisiin valkoisiksi."
-
-Näin sanoen hän riisui viittansa, heittäen sen kauas luotaan. Doña
-Hermosa seurasi epäröimättä hänen esimerkkiään.
-
-"Kulkekaa nyt rinnallani", jatkoi Manuela; "mitä tahansa tapahtuukin,
-niin älkää ollenkaan pelätkö, älkääkä puhuko sanaakaan, sillä silloin
-olemme auttamattomasti hukassa."
-
-"Hyvä!" sanoi nuori tyttö.
-
-"Me olemme", jatkoi Manuela, "kaksi intiaaninaista, jotka olemme
-tehneet Wacondahille lupauksen haavoittuneen isämme paranemiseksi.
-Oletko käsittänyt minut? Ennen kaikkea et saa puhua sanaakaan."
-
-"Eteenpäin, ja suojelkoon Jumala meitä."
-
-"Tapahtukoon niin", vastasi Manuela, tehden hurskaana ristinmerkin.
-
-He läksivät jälleen kulkemaan.
-
-Viiden minuutin kuluttua he olivat intiaanileirissä.
-
-Intiaanit olivat, meksikolaisista helposti saadun voittonsa hurmaamina,
-antautuneet hilpeän ilon valtaan.
-
-Kaikkialla vain laulettiin ja tanssittiin.
-
-Muutamia tynnyreitä paloviinaa, jotka oli löydetty presidiosta ja
-lähellä olevista ryöstetyistä haciendoista, oli laahattu leiriin ja
-avattu.
-
-Tavaton epäjärjestys, kuvaamaton, ihmeellinen sekasotku vallitsikin sen
-vuoksi intiaanien kesken, jotka juovuksissa ovat rutihulluja ja voivat
-silloin tehdä mitä suurimpia ilkivaltaisuuksia.
-
-Päällikköjen vallasta ei välitetty. Muuten olivatkin useimmat heistä
-samanlaisessa tilassa kuin heidän soturinsakin, eikä ole
-epäilemistäkään, että jos San Lucarin asukkailla olisi ollut
-riittävästi väkeä yllättääkseen intiaanit, niin olisivat he voineet
-panna toimeen kauhean verilöylyn noiden petojen keskuudessa, jotka
-olivat tolkuttomasti juopuneina ja tällöin kykenemättömiä puolustamaan
-itseään.
-
-Tämän epäjärjestyksen johdosta onnistui molempien naisten huomaamatta
-päästä leirilinjan ohi. Sykkivin sydämin ja jäsenet pelosta vavisten,
-mutta rauhallisen ja vakavan näköisinä luikertelivat he nyt
-sisiliskojen tavoin joukkojen keskellä, kulkien huomaamatta ohi
-juopottelijoiden, joita tölmi heitä vastaan joka askeleella, ja
-koettivat umpimähkään, luottaen sallimukseen ja onneensa, noiden sikin
-sokin pystytettyjen telttojen joukosta löytää sen, joka oli suuren
-valkonaaman asuntona.
-
-He olivat sillä tavoin umpimähkään harhailleet ympärinsä jo hyvän
-aikaa, joutumatta pulaan. Menestyksen rohkaisemina he olivat melkein
-unohtaneet pelkonsa, ja toisinaan he vaihtoivat rohkaisevan silmäyksen,
-kun äkkiä muuan jättiläismäinen intiaani tarttui doña Hermosan vyöhön
-ja nostaen hänet maasta suuteli häntä voimakkaasti kaulaan.
-
-Tämän odottamattoman loukkauksen johdosta kirkaisi tyttö pelästyneenä
-ja vapautui tavattomalla ponnistuksella intiaanista, jonka hän
-voimakkaasti työnsi luotaan.
-
-Villi horjahti taaksepäin juopuneilla jaloillaan ja kaatui pitkäkseen,
-huudahtaen raivoisasti, mutta nousi melkein heti ja syöksyi kuin
-jaguari tyttöä kohti.
-
-Manuela heittäytyi nopeasti väliin.
-
-"Takaisin!" sanoi hän pannen päättävästi kätensä intiaanin rinnalle,
-"tämä nainen on minun sisareni."
-
-"Korppikotka on soturi, joka ei suvaitse loukkausta", vastasi villi
-rypistäen kulmakarvojaan ja paljastaen veitsensä.
-
-"Aijotko siis tappaa hänet!" huudahti Manuela pelästyneenä.
-
-"Aijon, minä aijon tappaa hänet", vastasi villi, "ellei hän suostu
-seuraamaan minua telttiini. Hänestä tulee päällikön vaimo."
-
-"Sinä olet hullu", vastasi Manuela, "telttisi on täysi, siellä ei enää
-ole tilaa tulelle."
-
-"Siellä on tilaa vielä kahdelle", vastasi intiaani. "Ja koska tuo
-nainen on sisaresi, niin saat sinä seurata mukana."
-
-Tämän äänekkään sanasodan johdosta oli joukko intiaaneja kerääntynyt
-molempien naisten ympärille, jotka huomasivat joutuneensa piirin
-keskelle, mistä heidän oli mahdoton päästä pois.
-
-Manuela arvioi katseellaan heitä uhkaavan vaaran suuruuden; hän näki
-tuhon tulevan.
-
-"No niin!" toisti Korppikotka, tarttuen vasemmalla kädellään doña
-Hermosan hiuksiin, jotka hän kääri ranteensa ympäri, ja heiluttaen
-veistään, hän karjui "tahdotteko seurata minua telttiin, sisaresi ja
-sinä?"
-
-Doña Hermosa oli vaipunut kasaan. Puoleksi maahan viskattuna odotti hän
-silmät ummessa kuoliniskua.
-
-Manuela suoristihe, hänen silmänsä syöksivät tulta ja päättävästi
-tarttuen korppikotkan käsivarteen hän huusi kovalla äänellä:
-
-"No koska välttämättä niin tahdot, sinä koira, niin täyttyköön
-kohtalosi! Katso minua, Wacondah ei salli rankaisematta solvattavan
-orjattariaan."
-
-Aina tähän asti oli Manuela koettanut mahdollisimman tarkkaan pitää
-kasvonsa varjossa, jottei kukaan erottaisi hänen kasvonpiirteitään.
-Mutta nyt hän asettui niin, että valo lankesi suoraan hänen
-kasvoihinsa.
-
-Nähdessään kasvojen eriskummallisen maalauksen huudahtivat intiaanit
-hämmästyneinä ja väistyivät taaksepäin, pelon valtaamina.
-
-Manuela hymyili voittonsa johdosta; hän tahtoi tehdä sen täydelliseksi.
-
-"Wacondahin valta on rajaton", sanoi hän: "voi sitä, joka tahtoo
-vastustaa hänen aikomuksiaan! Hän juuri lähettää minut. Takaisin,
-kaikki!"
-
-Ja tarttuen doña Hermosan käsivarteen, joka tuskin oli tointunut
-kauheasta mielenliikutuksestaan, meni hän päättävästi erästä piirin
-laitaa kohti.
-
-Intiaanit epäröivät hetkisen. Manuela ojensi kätensä käskevästi, ja
-voitetut intiaanit väistyivät oikealle ja vasemmalle, päästäen naiset
-vapaasti kulkemaan.
-
-"Minä olen ihan kuolemaisillani", kuiskasi doña Hermosa.
-
-"Rohkeutta!" kuiskasi Manuela takaisin, "me olemme pelastetut."
-
-"Ohhoh!" sanoi pilkallinen ääni, "mitä täällä on tekeillä?" Ja muuan
-mies asettui molempien naisten eteen silmäillen heitä ivallisesti.
-
-"Poppamies!" mumisivat intiaanit, ja rauhoittuneina noitansa
-läsnäolosta kasaantuivat he jälleen vankien ympärille.
-
-Manuela vapisi ja tunsi epätoivoa, nähdessään viekkautensa tulokset
-menneen tyhjään. Tuo urhokas nainen tahtoi kuitenkin yrittää vielä
-kerran.
-
-"Wacondah rakastaa intiaaneja", sanoi hän, "juuri hän lähettää minut
-apachisoturien poppamiehen luo."
-
-"Tokkohan", vastasi noita leikillisellä äänellä, "ja mitä tahtoo hän
-minulta?"
-
-"Sitä ei saa kuulla kukaan muu kuin sinä."
-
-"Ooah!" sanoi poppamies lähestyen Manuelaa, jonka olalle hän laski
-kätensä, katsellen häntä terävästi; "minkä todisteen annat minulle
-siitä tehtävästä, jonka kaikkivaltias henki on antanut sinulle?"
-
-"Tahdotko pelastaa minut?" kysyi Manuela nopeasti matalalla äänellä.
-
-"Se riippuu", vastasi toinen kiiluvin silmin katsellen tyttöä, "se
-riippuu hänestä."
-
-Doña Hermosa pidättyi ilmaisemasta inhoaan.
-
-"Kas tässä", sanoi Manuela, ojentaen noidalle doña Hermosan ranteita
-kaunistavat kallisarvoiset, jalokivillä koristetut rannerenkaat.
-
-"Ooah!" sanoi noita, piiloittaen ne poveensa, "ne ovat kauniita, mitä
-tahtoo äitini?"
-
-"Ensiksikin päästä eroon noista miehistä."
-
-"Entä sitten?"
-
-"Vapauta meidät ensin."
-
-"Tapahtuu kuten tahdot."
-
-Intiaanit olivat seisoneet liikkumattomina, toimettomina katselijoina
-voimatta kuulla tätä lyhyttä keskustelua. Noita kääntyi heidän
-puoleensa kasvot kauhun vääntäminä.
-
-"Paetkaa!" sanoi hän peloittavalla äänellä; "tämä nainen tuottaa
-onnettomuutta. Wacondah vihastuu; paetkaa, paetkaa!"
-
-Intiaanit, jotka tunsivat olevansa levollisia vain poppamiehensä
-turvissa, mutta nyt näkivät, että tämän oli vallannut heille
-käsittämätön kauhu, syöksyivät sikin sokin pakoon ja hajaantuivat ilman
-muuta joka taholle.
-
-Kun he olivat kadonneet intiaanitelttojen taakse, sanoi poppamies
-naisille:
-
-"No niin, uskotteko, että minä voin suojella teitä?"
-
-"Uskomme", vastasi Manuela, "ja minä kiitän isääni, hän on yhtä mahtava
-kuin viisaskin."
-
-Tyydytettyä ylpeyttä ilmaiseva hymyily leikki viekkaan intiaanin
-ohuilla huulilla.
-
-"Minä voin myös kostaa niille, jotka pettävät minut", sanoi hän.
-
-"En minä aijokaan koettaa pettää isääni", vastasi Manuela.
-
-"Mistä valkoinen sisareni tulee?" kysyi intiaani,
-
-"Ensimmäisen miehen arkista", vastasi Manuela, katsoen miestä suoraan
-silmiin.
-
-Poppamies punastui.
-
-"Tyttärelläni on kuguarin kaksiosainen kieli", sanoi hän. "Pitääkö hän
-minua iguanisisiliskona, joka antaa pettää itsensä kuin vanha akka?"
-
-"Kas tässä kaulaketju", sanoi Manuela ojentaen intiaanille
-kallisarvoisen helmikaulakoristeen, "jonka Wacondah on antanut
-toimekseni jättää apachien jumalalliselle papille."
-
-"Ooah!" sanoi poppamies, "tyttäreni ei voi valehdella, hän on viisas.
-Minkä palveluksen voin vielä tehdä hänelle?" lisäsi hän ja pani
-kaulaketjun, katsahdettuaan siihen, tekemään seuraa rannerenkaalle.
-
-"Tahdon, että isäni vie minut suuren valkoisen päällikön telttiin,
-hänen, joka taistelee apachisoturien riveissä."
-
-"Tyttäreni haluaa puhua valkonaaman kanssa?"
-
-"Niin haluan."
-
-"Tuo soturi on viisas päällikkö, ottaakohan hän vastaan naisia?"
-
-"Älköön isäni olko levoton siitä, minun täytyy puhua suuren päällikön
-kanssa vielä tänä yönä."
-
-"Hyvä, äitini saa puhua hänen kanssaan, mutta tämä toinen nainen?"
-lisäsi hän, osoittaen doña Hermosaa.
-
-"Tämä nainen", vastasi Manuela, "on Tiikerikissan ystävä, hänelläkin on
-asiaa päällikölle."
-
-Poppamies pudisti päätään.
-
-"Onko soturien kehrättävä villoja, koska naiset käyvät sotaa ja
-asettuvat neuvottelutulen ääreen?"
-
-"Isäni erehtyy", vastasi Manuela, "päällikkö rakastaa sisartani."
-
-"Ei", vastasi intiaani.
-
-"Kas niin", lausui Manuela kärsimättömänä poppamiehen vastaväitteistä,
-"kieltääkö isäni viemästä minua suuren päällikön telttiin? Varokoon hän
-itseään, päällikkö odottaa meitä."
-
-Poppamies katsoi häneen läpitunkevasti, mutta Manuela kesti sen,
-luomatta silmiään alas.
-
-"Hyvä!" sanoi intiaani, "äitini ei ole valehdellut, seuratkoon hän
-minua."
-
-Ja asettuen molempien naisten väliin sekä tarttuen kummankin
-ranteeseen, hän vei heidät sekasotkuisten leirisokkeloiden läpi.
-
-Intiaanit, joita he matkalla tapasivat, väistyivät osoittaen selviä
-kauhun merkkejä.
-
-Poppamies ei ollut pahoillaan tapahtumasta, sillä paitsi hänelle tästä
-tullutta hyötyä, olivat sen seuraukset omiansa vahvistamaan hänen
-valtaansa herkkäluuloisten ja taikauskoisten intiaanien silmissä, sillä
-nämä luulivat, että Wacondah todella oli vaikuttanut häneen. Sen vuoksi
-loistikin hänen naamansa tyytyväisyydestä.
-
-Noin neljännestunnin ajan marssittuaan edestakaisin, tulivat he erään
-teltan luo, jonka edustalle oli pystytetty yhdistyneiden heimojen totem
-[merkitsee eläintä, jota heimo pitää pyhänä; tässä lippua, jossa on
-pyhän eläimen kuva], tulipunaisilla ripsuilla varustettujen keihäitten
-ympäröimänä ja neljän sotilaan vartioimana.
-
-"Tässä se on", sanoi poppamies Manuelalle.
-
-"Hyvä!" vastasi tämä; "sallikoon isäni meidän mennä sisään yksinämme."
-
-"Onko minun erottava teistä?"
-
-"On, mutta isäni voi vartoa meitä ulkopuolella."
-
-"Minä odotan", vastasi poppamies lyhyesti, katsahtaen epäluuloisesti
-naisiin.
-
-Poppamiehen viittauksesta päästivät teltin edustalla olevat vartiat
-naiset vapaasti kulkemaan.
-
-He astuivat sisään sykkivin sydämin. Teltti oli tyhjä.
-
-He huokasivat helpotuksesta. Don Torribion poissaolo antoi heille
-tilaisuuden valmistautua siihen kohtaukseen, jota doña Hermosa toivoi
-hänen kanssaan.
-
-Poppamies oli jäänyt seisomaan teltin ovelle. Tämä mies, joka vähän
-aikaa sitten oli kohotettu tähän arvoon Tiikerikissan vaikutuksesta,
-oli hänen varjonsa ja toimi hänen vakoojanaan.
-
-
-
-
-XI.
-
-LUOPIO.
-
-
-Don Torribio Quiroga ja don José Kalbris hoputtivat hevosiaan
-päästäkseen mahdollisimman pian presidion alueen ulkopuolelle.
-
-Kuvernööri oli onnellinen sen avustuksen johdosta, jonka maakunnan
-päällikkö hänelle lähetti.
-
-Hän ei epäillyt tulossa olevien vaquerojen avulla helposti voivansa
-pakottaa intiaanit luopumaan piirityksestä. Vieläpä hän toivoi voivansa
-käyttää tilaisuutta hyväkseen antaakseen apacheille, noille ikuisille
-Meksikon rajaseutujen hävittäjille, niin perinpohjaisen läksytyksen,
-etteivät he pitkään aikaan uskaltaisi yrittää tunkeutua liittovaltojen
-alueelle.
-
-He saapuivat rintavarustukselle, jota vartioi melkoinen joukko hyvin
-aseistettuja vaqueroja ja kaupunkilaisia.
-
-"Meidän täytyy kulkea tästä läpi", sanoi don Torribio kuvernöörille.
-
-"Niinkuin haluatte."
-
-"Yö on pimeä", jatkoi don Torribio, "suuria joukkoja kuljeskelevia
-intiaaneja on hajaantuneina koko seutukunnalle. Saamme todennäköisesti
-ratsastaa penikulman tai pari, ennenkuin tapaamme väkemme. Luulen sen
-vuoksi, ettei ole varsin viisasta uskaltaa aivan yksinämme niin kauaksi
-kaupungista."
-
-"Huomautuksenne on varsin oikea", vastasi don José. "Ymmärrättehän, te
-olette presidion kuvernööri", jatkoi don Torribio hymyillen
-epämääräisesti. "Jos punanahat hyökkäisivät kimppuumme ja vangitsisivat
-teidät, niin sillä olisi hyvin vakavat seuraukset. Minä en välitä
-itsestäni, sillä minun vangitsemisestani olisi intiaaneilla vähän
-hyötyä, mutta teidän laitanne on toinen. Kehoitan teitä siis tarkoin
-harkitsemaan kaiken, ennenkuin lähdemme etemmäksi. Mitä sanotte tästä?"
-
-"Sanon, että olette oikeassa, kunniani kautta, ja että se olisi
-anteeksiantamatonta varomattomuutta."
-
-"Siis..."
-
-"Siis luullakseni teemme viisaimmin, että otamme turvajoukon."
-
-"Niin", vahvisti don Torribio, "siten voimme olla rauhallisia, eikö
-niin? Kuinka monta miestä otamme?"
-
-"Oh, kymmenkunta korkeintaan."
-
-"Pyh! Ottakaamme kaksikymmentä; eihän tiedä ketä kohtaamme tiellä tähän
-aikaan yöllä. Voimmehan tavata satakunta intiaania. Täytyy voida pitää
-puoliaan niitä vastaan."
-
-"Olkoon menneeksi sitten kaksikymmentä, koska niin tahdotte", vastasi
-don José hyväntahtoisesti, "Ja olkaa ystävällinen sekä valitkaa näin
-ollen ne itse."
-
-"Olkaa huoletta", vastasi don Torribio hymyillen väkinäisesti.
-
-Hän ratsasti nyt vartioston luo, joka kuvernöörin saapuessa oli
-asettunut valmiiksi, ja erotti kaksikymmentä ratsastajaa, jotka hänen
-määräyksestään heti järjestäytyivät hänen taakseen.
-
-"Nyt voimme lähteä, milloin haluatte, kuvernööri."
-
-"Eteenpäin siis!" vastasi tämä kannustaen hevostaan.
-
-Turvajoukko läksi liikkeelle samalla. Don José Kalbris ja don Torribio
-Quiroga ratsastivat muutamia askeleita edellä.
-
-Kaikki kävi hyvin noin kolmeneljännestuntia. Tämän kuluttua alkoi
-kuvernööri tuntea epämääräistä levottomuutta, huolimatta don Torribion
-vireillä pitämästä vilkkaasta keskustelusta. Viimemainittu tekikin
-parhaansa keksiäkseen sukkeluuksia ja ponnisti kykyänsä mahdollisimman
-paljon, miellyttääkseen don Joséta.
-
-"Anteeksi, eversti", sanoi kuvernööri toverilleen, pysäyttäen hänet
-äkkiä, "mutta eikö teistäkin tunnu merkilliseltä, kuten minustakin,
-ettei niitä, joita menemme tapaamaan, vielä näy?"
-
-"Ei ensinkään, señor", vastasi don Torribio. "Kenties päällikkyyttä
-hoitava kapteeni ei ole ennen takaisin saapumistani uskaltanut lähteä
-teille, joita hän ei tunne."
-
-"Mahdollista kyllä", sanoi kuvernööri hetken mietittyään.
-
-"Minusta se on todennäköistä", vastasi don Torribio, "ja siinä
-tapauksessa on meillä vielä vain penikulma kuljettavana, ennenkuin
-tapaamme heidät."
-
-"Eteenpäin siis."
-
-He läksivät jälleen ajamaan, mutta nyt kävi kulku hiljaisuuden
-vallitessa. Molemmat henkilömme näyttivät vaipuneen syviin mietteisiin.
-
-Tuon tuostakin kohotti don Torribio päänsä ja silmäili tutkivasti
-ympärilleen.
-
-Äkkiä kuului kaukaa hevosen hirnuntaa.
-
-"Mitä se oli?" kysyi don Torribio.
-
-"Oh!" vastasi kuvernööri, "luultavasti ne, joita etsimme."
-
-"Kenties?" virkkoi toinen; "joka tapauksessa on paras olla varuillaan."
-
-Ja viitattuaan kuvernööriä vartomaan paikallaan kannusti hän hevostaan
-ja katosi pian pimeään.
-
-Päästyään yksikseen vähän matkan päähän don Torribio hyppäsi hevosen
-selästä, painoi korvansa maahan ja kuunteli.
-
-"Hitto vieköön!" mutisi hän, nousten taas nopeasti ja heittäytyen
-satulaan. "Meitä ajetaan takaa, ei saa hukata hetkeäkään. Olisiko tuo
-Estevan lurjus todellakin tuntenut minut?"
-
-"No niin?" kysyi kuvernööri heti don Torribion palattua, "mitä se on?"
-
-"Ei mitään", vastasi don Torribio, "ei mitään, joka teitä huvittaisi."
-
-"Siinä tapauksessa...?"
-
-"Siinä tapauksessa", vastasi don Torribio, tarttuen vasemmalla
-kädellään kuvernöörin käsivarteen ja huutaen peloittavalla äänellä:
-"Don José Kalbris, antautukaa, te olette vankini!"
-
-"Mitä tarkoitatte?" kysyi vanha sotilas säpsähtäen. "Oletteko hullu,
-don Torribio?"
-
-"Älkää sanoko minua enää don Torribioksi, señor", sanoi nuori mies
-synkästi. "Minä olen nyt nimetön ja isänmaaton heittiö, jonka
-kostonhimo on ajanut apachien joukkoon."
-
-"Kavallusta!" huusi kuvernööri. "Tänne sotamiehet, puolustakaa
-everstiänne!"
-
-"Nämä miehet eivät puolusta teitä, don José, ne ovat minulle
-uskollisia. Antautukaa, sanon minä!"
-
-"En, minä en antaudu!" vastasi kuvernööri päättävästi. "Don Torribio,
-tai ken olette, te olette lurjus!"
-
-Ja pannen hevosen hypähtämään sivulle, hän vapautui nuoren miehen
-otteesta ja paljasti miekkansa.
-
-Usean hevosen nelistys kuului kaukaa.
-
-"Ah!" sanoi kuvernööri, virittäen pistoolinsa, "olisiko tulossa apua?"
-
-"Kyllä", vastasi don Torribio kylmästi, "mutta se tulee liian myöhään."
-
-Hänen käskystään ympäröivät vaquerot kuvernöörin, jonka kimppuun he
-kaikki hyökkäsivät yht'aikaa.
-
-Kahdella pistoolin laukauksella kaatoi don José kaksi heistä maahan.
-
-Nyt syntyi kauhea käsirysy pimeässä.
-
-Don José, tietäen ettei hänellä ollut mitään pelastumisen
-mahdollisuutta ja päättäen myydä henkensä niin kalliista kuin suinkin,
-teki ihmeitä. Pakottaen hevosensa nousemaan pystyyn oikealle ja
-vasemmalle, väisti hän kaikki häntä vastaan tähdätyt iskut, ja jakeli
-lyöntejään tuohon sekavaan joukkoon, joka hurjasti huutaen surisi hänen
-ympärillään.
-
-Sillävälin kasvoi lähestyvien ratsastajien aiheuttama jyminä joka hetki
-ja hevosten nelistys kumisi kuin ukkonen maata vasten.
-
-Don Torribio huomasi, että hänen täytyi päästä ratkaisuun, ellei hän
-tahtonut päästää saalista käsistään. Pistoolin laukauksella musersi hän
-kuvernöörin hevosen pään.
-
-Don José vieri maahan, mutta nousten nopeasti hän yritti iskeä
-sapelilla luopiota, joka kuitenkin väisti iskun hyppäämällä syrjään.
-Sitten asetti kuvernööri pistoolinsa suun ohimolleen ja lausui:
-
-"Minunlaiseni mies ei antaudu sellaisille koirille kuin te olette. Kas
-tässä, villipedot, nyt voitte tapella ruumiistani."
-
-Ja hän ampui luodin päänsä läpi. Samassa paukahti useita laukauksia ja
-joukko ratsastajia syöksyi vihurin tavoin vaqueroja kohti.
-
-Majuuri Barnum ja Estevan olivat saapuvien johtajina. Taistelu kesti
-vain muutamia sekunteja. Don Torribion annettua merkin vihellyspillillä
-vaquerot kääntyivät ympäri ja hajaantuivat joka taholle. Pian he
-katosivat pimeään.
-
-Seitsemän tai kahdeksan ruumista makasi paikalla.
-
-"Mitä on tehtävä?" sanoi majuuri Barnum.
-
-"Olemme tulleet liian myöhään", vastasi Estevan huolissaan, "don José
-on antanut ennen surmata kuin vangita itsensä."
-
-"Niin", sanoi majuuri, "hän oli urhoollinen soturi. Mutta mitenkä
-saamme nyt käsiimme nuo hornanhenget, voidaksemme tietää mitä on
-tehtävä?"
-
-"Ei maksa vaivaa välittää niistä, ne ovat jo leirissään. Mutta ellen
-aivan paljon erehdy, niin saamme pian arvoituksen ratkaistuksi.
-Odottakaahan."
-
-Majordomo hyppäsi hevosen selästä ja katkaisi puukollaan oksan noista
-pihkaisista kuusista, joita kasvaa niin runsaasti tässä maassa. Hän
-iski tulta ja pian oli hänellä soihtu valmiina.
-
-Tuon punertavan, lekkuvan liekin valossa alkoi hän nyt, majuurin
-seuraamana, tarkastaa maassa makaavia hengettömiä ruumiita.
-
-Heidän ei tarvinnut etsiä kauan. Kuvernööri makasi siinä pää kamalasti
-rikki ammuttuna ja pitäen vielä kädessään tuhoisaa asetta. Kasvojen
-ilme osoitti vielä ylpeätä uhmaa ja lannistumatonta rohkeutta.
-
-"Tuossa hän on!" sanoi Estevan.
-
-Majuuri ei voinut pidättää kyyneleitään, jotka hiljaa vierivät hänen
-päivettyneillä kasvoillaan.
-
-"Niin", mutisi hän, "hän kuoli kuin soturin tulee, kasvot vihollista
-kohti, mutta ah, hän joutui ansaan petoksen uhrina ja sai surmansa
-omanheimoisensa henkilön kautta. Silläkö tavalla piti vanhan ystäväni
-lopettaa päivänsä!"
-
-"Jumala tahtoi niin", vastasi don Estevan syvämietteisesti.
-
-"Niin", sanoi majuuri, "meidän on nyt vain täytettävä velvollisuutemme,
-niinkuin hän täytti omansa."
-
-He nostivat ruumiin maasta ja asettivat sen hevosen selkään, jonka
-jälkeen pieni joukko masentunein mielin palasi presidioon.
-
-Sillävälin oli don Torribio erittäin äkeissään. Hänen suunnitelmansa
-oli epäonnistunut. Hän ei halunnut kuvernöörin kuolemaa, sillä se ei
-hyödyttänyt häntä ensinkään, vaan päinvastoin vahingoitti, koska se
-yllytti meksikolaisia kostoon ja tekemään vastarintaa viimeiseen
-hengenvetoon asti sekä antamaan haudata itsensä presidion raunioihin
-mieluummin, kuin antautumaan verenhimoisille vihollisilleen. Hän oli
-sen sijaan tahtonut anastaa don Josén ja pitää hänet vankinaan,
-voidakseen sitten neuvotella asukkaiden kanssa.
-
-Mutta vanhan sotilaan ponteva vastarinta ja hänen päätöksensä ampua
-ennemmin luoti otsaansa kuin antautua, oli pilannut kaikki don
-Torribion suunnitelmat. Niinmuodoin hänen toveriensa ollessa hyvillä
-mielin keskenään siitä, mitä he pitivät onnistumisena, mutta joka
-hänelle oli tappio, palasi hän leiriin synkkänä ja tyytymättömänä.
-
-Manuela ja doña Hermosa olivat käyttäneet päällikön poissaoloa
-riisuakseen intiaanipukunsa ja pukeutuakseen omaan pukuunsa.
-
-Kun don Torribio saapui telttaansa, astui hänen eteensä poppamies, joka
-ei ollut poistunut, laskettuaan naiset sisään.
-
-"Mitä sinä tahdot?" kysyi don Torribio.
-
-"Suokoon isäni anteeksi", vastasi poppamies kunnioittavasti, "mutta
-leiriin on yöllä tullut kaksi naista."
-
-"Mitä se minua liikuttaa?" keskeytti päällikkö kärsimättömästi.
-
-"Nämä naiset, vaikkakin intiaaninaisten puvussa, ovat valkoisia", sanoi
-poppamies korostaen sanojaan.
-
-"No, mitä se minuun kuuluu? Ne ovat luultavasti vaqueronaisia."
-
-"Ei", vastasi poppamies, pudistaen päätään, "siksi ovat heidän kätensä
-liian valkeat ja jalkansa liian pienet."
-
-"Vai niin!" sanoi päällikkö, jonka mieltä nämä sanat alkoivat
-kiinnittää. "Ja kuka on ottanut heidät vangiksi?"
-
-"Ei kukaan, he ovat tulleet itsestään."
-
-"Itsestäänkö?"
-
-"Niin, heillä on, kuten he väittävät, tärkeitä asioita ilmoitettavana
-isälleni."
-
-"Ah", sanoi päällikkö, luoden läpitunkevan katseen poppamieheen, "ja
-kuinka isäni sen tietää?"
-
-"Minä juuri olen suojellut heitä ja tuonut heidät isäni telttiin."
-
-"He ovat siis tuolla sisässä?"
-
-"Niin, ovat olleet jo lähes tunnin ajan."
-
-Don Torribio otti taskustaan muutamia kultarahoja ja ojensi ne
-poppamiehelle.
-
-"Kiitän veljeäni siitä, mitä hän on tehnyt", sanoi hän liikutettuna,
-"hän on menetellyt oikein."
-
-Poppamies kumarsi irvistäen kuin apina.
-
-Don Torribio hyökkäsi telttiä kohti ja kohotti nopeasti sen oviverhoa.
-Hän ei voinut olla huudahtamatta ilosta ja hämmästyksestä, tuntiessaan
-doña Hermosan.
-
-Tämä hymyili.
-
-"Mitä tämä merkitsee?" mietti don Torribio.
-
-Ja hän kumarsi kohteliaasti nuorelle tytölle.
-
-Doña Hermosa ei voinut olla ihailematta nuorta miestä. Hänen komea
-univormunsa sopi hänelle erinomaisesti. Samalla kuin hänen
-miehekkyytensä siinä esiintyi edullisesti kasvoihin ja vartaloon
-nähden, antoi se hänelle myös jonkunlaisen majesteetillisen leiman,
-jonka vaikutus oli selittämätön.
-
-"Millä nimellä saan puhutella teitä, caballero?" sanoi doña Hermosa,
-viitaten don Torribiota istumaan viereensä.
-
-"Sanokaa minua miksi vain tahdotte, señorita", vastasi nuori mies
-kunnioittavasti; "jos puhuttelette minua espanjan kielellä, niin
-sanokaa minua don Torribioksi, jos taas haluatte puhua intiaanien
-kieltä, niin apachit tuntevat minut vain nimellä Kirottu", lisäsi hän
-surullisesti.
-
-"Mistä johtuu tuo kauhea nimitys?" kysyi doña Hermosa.
-
-Syntyi hetken äänettömyys.
-
-Kumpikin silmäili toistaan tarkkaavasti.
-
-Doña Hermosa mietti sopivaa tilaisuutta saadakseen puhua tulonsa
-tarkoituksesta. Don Torribio taas tuumi, mikä oli voinut saada tytön
-lähtemään hänen luokseen.
-
-Don Torribio alkoi puhua ensin.
-
-"Tarkoittaako käyntinne todellakin minua, señorita?" sanoi hän.
-
-"Ja ketä muuta se sitten tarkoittaisi?" vastasi tyttö.
-
-"Suonette anteeksi sopimattoman itsepintaisuuteni", jatkoi don
-Torribio, "mutta se, mitä minulle tällä hetkellä tapahtuu, on niin
-erikoista, että minun on vaikea, vaikkakin näen teidät ja kuulen
-puheenne, uskoa niin suurta onnea... kaikki tämä tuntuu minusta unelta,
-ja minä pelkään herääväni."
-
-Nämä naiskohteliaisuudet lausuttiin sellaisella äänellä, kuin olisi don
-Torribio ollut vieraissa don Pedro de Lunan luona, äänellä, joka yhä
-lisäsi tämän kohtauksen omituisuutta, siinä määrin se oli ristiriidassa
-sen ympäristön ja paikan kanssa, missä he olivat.
-
-"Oh, hyvä Jumala", sanoi doña Hermosa yhtä kevyellä äänensävyllä kuin
-don Torribiokin, "minä vapautan teidät ihmettelystänne ja riisun teidän
-nähtenne tuon noidanhaahmoni, jossa melkein luulette minun nyt
-esiintyvän."
-
-"Siitä huolimatta te jäätte minun lumoojattarekseni", vastasi don
-Torribio hymyillen.
-
-"Te olette imartelija. Jos koko tässä asiassa on joku noita olemassa,
-niin on se Estevan raukka, joka, kun hän tiesi minun välttämättä
-tahtovan tavata teidät, ilmoitti minulle, missä se kävisi päinsä. Siis
-jos teillä on annettavana joku noidanpalkinto, niin antakaa se
-Estevanille, sillä hän yksin on oikeutettu sen saamaan."
-
-"En unhota tehdä niin sopivan tilaisuuden sattuessa", sanoi don
-Torribio, jonka otsa synkkeni. "Mutta palatkaamme kaikin mokomin
-teihin, sillä vain te olette harrastukseni esineenä. Saatuani onnen
-nähdä teidät, josta onnesta olen teille ikuisesti kiitollinen,
-sallittanee minun kysyä, mitä erinomaista seikkaa minun on kiittäminen
-siitä suosiosta, joka tulee osakseni ja jota turhaan koetan selittää."
-
-"Ooh, se on varsin yksinkertainen seikka", vastasi neito, katsahtaen
-terävästi don Torribioon.
-
-Nuori mies kumarsi vastaamatta, ja doña Hermosa jatkoi:
-
-"Minun ikäiseni ja ennen kaikkea minun asemassani oleva nuori tyttö",
-sanoi hän lujalla äänellä, "ei rohkene ottaa niin... sanokaamme...
-tavatonta askelta, kuin minun nyt uskaltamani, ilman tärkeitä syitä."
-
-"Siitä olen vakuutettu."
-
-"Mitkä syyt voivat nyt olla kyllin tärkeät saadakseen naisen
-syrjäyttämään sukupuolensa synnynnäisen kainouden ja panemaan alttiiksi
-maineensa? On olemassa vain yksi. Kun hänen sydämensä harrastukset ovat
-kysymyksessä, kun hänen rakkautensa tulee väliin... Puhunko kyllin
-selvästi, don Torribio? Alatteko ymmärtää minua?"
-
-"Kyllä, señorita", vastasi don Torribio liikutettuna.
-
-"Viime kerralla tavatessamme otti isäni teidän minun
-sulhasenani vastaan kenties liian epäkohteliaasti. Mielettömänä
-mustasukkaisuudesta, luullen liittomme puretuksi, raivoissanne isälleni
-ja minulle te jätitte jonkun minuutin kuluttua hyvästi ja vetäydyitte
-pois viha ja raivo sydämessänne."
-
-"Serkku hyvä, minä vakuutan..."
-
-"Minä olen nainen, don Torribio; meillä naisilla on vaisto, joka ei
-koskaan petä -- luuletteko, että minä, joka olin aiottu morsiameksenne,
-en ollut aavistanut teidän minua kohtaan tuntemaanne rakkautta?"
-
-Nuori mies katseli häntä selittämätön ilme kasvoillaan.
-
-"Muutamia päiviä myöhemmin", jatkoi doña Hermosa, "joutui don Fernando
-Carril väijytyksen uhriksi ja jäi kuolleena paikalle. Miksi teitte
-niin, don Torribio?"
-
-"En tahdo kieltää, señorita, että olen koettanut kostaa sille, jota
-pidin kilpakosijanani -- mutta minä vakuutan, etten ole käskenyt tappaa
-häntä."
-
-"Tiesin sen", sanoi doña Hermosa kunnioittavasti. "Teidän ei tarvitse
-puhdistautua."
-
-Don Torribio katsoi häneen käsittämättä mitään.
-
-Neito jatkoi hymyillen:
-
-"Luulemanne kilpakosija ei ollutkaan sellainen. Tuskin olitte lähtenyt
-haciendasta, kun minä tunnustin isälleni, että rakastin ainoastaan
-teitä ja etten milloinkaan suostuisi menemään naimisiin kenenkään muun
-kanssa."
-
-"Olisiko se mahdollista!" huudahti nuori mies nousten kiivaasti. "Ooh,
-jospa olisin sen tiennyt!"
-
-"Rauhoittukaa, aikaansaamanne paha on osittain korjattu: don Fernando,
-joka minun käskystäni on riistetty Pabliton huostasta, on tällä
-hetkellä de las Norias'in haciendassa, josta hän pian matkustaa
-Meksikoon. Isäni, joka ei milloinkaan ole voinut kieltää minulta
-mitään, on sallinut minun lähteä sen luokse, jota rakastan."
-
-Ja hän loi nuoreen mieheen sanomatonta rakkautta uhkuvan katseen.
-
-Don Torribio oli hämmennyksissä. Ristiriitaiset tunteet riehuivat hänen
-sydämessään. Hän ei uskaltanut uskoa tytön sanoja. Löytyi vielä
-epäilys, julma epäilys -- ehkäpä tyttö vain teki pilaa hänestä.
-
-"Kuinka?" sanoi hän; "rakastaisitteko minua vielä?"
-
-"Eikö läsnäoloni ole riittävä todistus?" vastasi tyttö. "Miksikä olisin
-tullut tänne? Mikä muu syy olisi saanut minut tekemään niin?"
-
-"Se on totta", huudahti don Torribio langeten polvilleen, "antakaa
-anteeksi, señorita, minä olen mieletön, en tiedä mitä sanon, oi, se on
-liian suuri onni!"
-
-Riemullinen hymyily levisi nuoren tytön kasvoille.
-
-"Ellen rakastaisi teitä", sanoi hän, "niin miksi en sitten menisi
-naimisiin don Fernandon kanssa, joka nyt on luonamme haciendassa?"
-
-"Niin, niin, olette oikeassa, sata kertaa, tuhat kertaa oikeassa? Oi,
-te naiset, jumalalliset olennot, kuka voi milloinkaan tutkia teidän
-sydämenne!"
-
-Doña Hermosa hillitsi hymyilynsä. Hän oli pakottanut jalopeuran
-jalkainsa juureen. Tuo niin vahva mies oli voitettu. Täst'edes oli doña
-Hermosa varma kostostaan.
-
-"Mitä vastaan isälleni?" kysyi hän.
-
-Don Torribio nousi, hänen silmänsä säkenöivät, hänen otsansa kirkastui,
-ja syvällä äänellä sekä sanomattoman onnellisen näköisenä vastasi hän:
-
-"Señorita, sanokaa isällenne, etten elä kyllin kauan, korvatakseni ne
-suloiset hetket, jotka nyt olen viettänyt seurassanne. Heti kun San
-Lucarin presidio on valloitettu, on minulla kunnia saapua don Pedro de
-Lunan haciendaan."
-
-
-
-
-XII.
-
-NAISEN TAHTO.
-
-
-Jokaista äärimmäisyyttä, kun se on saavuttanut huippukohtansa, täytyy
-seurata taantumus päinvastaiseen suuntaan. Näin tapahtui heti senkin
-kohtauksen jälkeen, mistä edellä on kerrottu.
-
-Onnen hurmaamana antautui don Torribio vain vaistomaisesti epäillen
-niiden rakkausvakuuttelujen valtaan, joita doña Hermosa hänelle lausui.
-
-Sillävälin tihensi nuoren tytön uskaltaman askeleen epätodenmukaisuus
-itsessään yhäkin vain sitä huntua, jonka tämä niin kätevästi oli
-käärinyt hänen silmilleen.
-
-Älykkäillä miehillä on tietämättään muuan heikko puoli, joka usein
-koituu heidän turmiokseen. He nimittäin luulevat, että heitä ympäröivät
-ja heidän taipumuksiaan imartelevat henkilöt eivät kykene heitä
-pettämään.
-
-Näin oli asian laita tässäkin tapauksessa. Kuinka voikaan epäillä
-nuorta tyttöä, tuskin kaksikymmenvuotiasta lasta, jonka käytös oli niin
-yksinkertainen, katse ilmaisi niin paljon kaipausta ja joka niin
-avomielisesti tunnusti rakkautensa?
-
-Mikä syy tällä tytöllä saattoi olla pettääkseen häntä, kun don Fernando
-oli pelastettu? Missä tarkoituksessa hän olisi tullut antautumaan hänen
-käsiinsä, ilman mitään mahdollisuutta päästä pois?
-
-Tämä tuntui hänestä käsittämättömältä ja olikin tavallaan sellaista.
-
-Kaikki tämä osoitti vain, että don Torribio, ollen ennen kaikkea
-etevälahjainen valtiomies, jolla koko ikänsä oli ollut vain
-päämääränään kunnianhimoisten unelmiensa tyydyttäminen, oli aina ollut
-syventyneenä korkeisiin valtiollisiin yhdistelmiinsä eikä ollut
-tutkinut tuota viekkaudella, sulolla ja uskottomuudella hyvin
-varustettua olentoa, jota sanotaan naiseksi, eikä siis tuntenut häntä.
-
-Nainen -- ennen kaikkea amerikkalainen nainen -- ei milloinkaan unohda
-rakastettuaan kohdannutta loukkausta. Tämä on se pyhä paikka, johon ei
-kukaan saa koskea.
-
-Ja toiseksi, doña Hermosa oli ollut don Torribion ainoa rakkaus. Siinä
-oli hänen uskonkappaleensa, ja kaikki muut näkökohdat haihtuivat hänen
-silmissään sen todisteen tieltä, minkä tyttö äsken oli hänelle antanut.
-
-"Voinko minä nyt", sanoi doña Hermosa, "jäädä tähän leiriin, kunnes
-isäni saapuu, tarvitsematta pelätä, että minua loukataan?"
-
-"Käskekää, señorita, täällä on vain orjianne", vastasi don Torribio
-kumartaen.
-
-"Tämä nainen, jonka suojelusta saan kiittää siitä, että olen voinut
-tunkeutua luoksenne, palaa de las Norias'in haciendaan."
-
-Don Torribio meni teltan ovelle ja löi käsiään yhteen kaksi kertaa.
-
-Muuan intiaanisoturi ilmestyi.
-
-"Toimita kuntoon teltta minulle -- tämän minä luovutan näille
-valkoisille naisille", sanoi don Torribio miehelle apachien kielellä.
-"Valitun sotilasjoukon, joiden päällikkönä veljeni on, tulee
-lakkaamatta vartioida heidän turvallisuuttaan. Voi sitä, joka ei osoita
-heille syvintä kunnioitusta! Nämä naiset ovat pyhiä, saaden
-esteettömästi kulkea miten ja minne vain haluavat sekä ottaa vastaan
-kenen tahtovat. Onko veljeni ymmärtänyt minut?"
-
-Sotilas kumarsi vastaamatta.
-
-"Satuloikaa veljeni kaksi hevosta."
-
-Intiaani meni.
-
-"Kuten näette, señorita", jatkoi don Torribio kumartaen doña
-Hermosalle, "olette te täällä kuningattarena."
-
-"Kiitän teitä", vastasi doña Hermosa, ja ottaen povestaan edeltäpäin
-kirjoitetun kirjeen, joka ei kuitenkaan vielä ollut suljettu, jatkoi
-hän: "olin niin varma keskustelumme tuloksesta, että minä, kuten
-näette, olen kirjoittanut siitä isälleni ennenkuin tapasinkaan teidät.
-Kas tässä", sanoi hän, huulillaan hurmaava hymyily, mutta sielussaan
-vavisten, "lukekaa, don Torribio, mitä kirjoitan isälleni."
-
-"Ooh, señorita", sanoi don Torribio, työntäen kirjeen luotaan, "mitä
-tytär kirjoittaa isälleen, on pyhää; sitä ei saa kukaan muu kuin hän
-lukea."
-
-Doña Hermosa taittoi hitaasti kirjeen kokoon, vähimmälläkään tavoin
-ilmaisematta, miten suuresta vaarasta hän oli pelastunut, ja antoi sen
-Manuelalle.
-
-"Äitini", sanoi hän, "anna tämä kirjelappu isälleni henkilökohtaisesti,
-ja selittäkää hänelle, mitä en ole voinut sanoa tässä kirjeessä."
-
-"Sallikaa minun poistua, señorita", keskeytti don Torribio; "minä en
-tahdo kuunnella, mitä ohjeita annatte seuranaisellenne."
-
-"Sitä minä vastustan", sanoi doña Hermosa itsepäisesti, "minulla ei
-enää saa olla mitään teiltä salattavaa. Tästälähin te saatte tietää
-salaisimmatkin ajatukseni."
-
-Nuori mies hymyili autuaallisesti. Samassa talutettiin hevoset
-paikalle.
-
-Doña Hermosa käytti hyväkseen niitä muutamia silmänräpäyksiä, jolloin
-don Torribio vaihtoi muutaman sanan apachisoturin kanssa, ja kuiskasi
-nopeasti Manuelalle:
-
-"Poikasi pitää tulla tänne tunnin kuluessa, jos suinkin mahdollista."
-
-Manuela nyökkäsi ymmärtäneensä.
-
-Don Torribio tuli samassa taas telttiin.
-
-"Saatan itse doña Manuelan aina presidion varustuksille asti", sanoi
-hän, "siten voitte olla varma, ettei sanansaattajanne joudu mihinkään
-vaaraan."
-
-"Kiitän teitä", sanoi doña Hermosa.
-
-Naiset heittäytyivät toistensa syliin ja suutelivat toisiaan, aivankuin
-eivät milloinkaan enää saisi nähdä toisiaan.
-
-"Älä unohda!" kuiskasi doña Hermosa.
-
-"Ole huoletta", vastasi Manuela.
-
-"Täällä olette kotonanne, señorita", sanoi don Torribio, "kukaan ei
-tule tänne ilman teidän suostumustanne."
-
-Doña Hermosa kiitti häntä hymyilemällä ja seurasi häntä teltin ovelle.
-Manuela ja don Torribio nousivat hevosten selkään ja poistuivat.
-
-Doña Hermosa katseli heidän jälkeensä pimeässä, ja kun heidän
-hevostensa kavioiden kopse oli sulautunut leirin muuhun meluun, palasi
-hän telttiin mumisten:
-
-"Näytelmä on alkanut, nyt täytyy hänen paljastaa suunnitelmansa
-minulle."
-
-Neljännestunnin kuluttua saapuivat Manuela ja hänen oppaansa noin
-viidenkymmenen askeleen päähän kylästä.
-
-He eivät olleet matkalla vaihtaneet sanaakaan.
-
-"Nyt ette enää tarvitse minua", sanoi don Torribio, "pitäkää hevosenne,
-voitte tarvita sitä; Jumalan haltuun!"
-
-Lausumatta sen enempää kääntyi hän ympäri ja palasi leiriin, jättäen
-Manuelan yksikseen.
-
-Tämä ei pelännyt; hän silmäili ympärilleen saadakseen selville
-olinpaikkansa ja suuntasi päättävästi kulkunsa kaupunkia kohti, jonka
-synkät muurit kohosivat hänen edessään aivan lähellä.
-
-Tuskin oli Manuela ehtinyt ratsastaa muutamia askeleita tähän suuntaan,
-kun voimakas käsi tarttui hänen hevosensa ohjiin, ja pistooli
-painettiin hänen rintaansa vasten ja kova ääni virkkoi espanjan
-kielellä:
-
-"Kuka siinä?"
-
-"Ystävä!" vastasi Manuela, ollen vähällä huudahtaa pelästyksestä.
-
-"Äitini!" jatkoi ääni hyvin iloisesti.
-
-"Estevan, rakas poikani!" huudahti Manuela onnellisena, vaipuen
-poikansa syliin, ja tämä painoi hänet hetkeksi voimakasta rintaansa
-vasten.
-
-"Mistä sinä tulet tuolla tavoin?" kysyi Estevan hetken kuluttua.
-
-"Punanahkojen leiristä."
-
-"Nyt jo", sanoi Estevan ihmeissään.
-
-"Niin, valtiattereni lähetti minut sinun luoksesi."
-
-"Ja kuka oli tuo mies, joka oli seurassasi, äitiseni?"
-
-"Don Torribio itse."
-
-"Kirottua!" mutisi majordomo. "Olen päästänyt hänet karkuun, ja viisi
-minuttia sitten hän oli kiväärini suun edessä... tosiaan harmillista!
-Mutta älkäämme jääkö tänne. Seuraa minua! Kun olet turvassa, saat
-kertoa, mitä valtiattaresi on pyytänyt sinua sanomaan minulle."
-
-Presidioon tultuaan antoi Estevan äitinsä kertoa mitä heille oli
-matkalla tapahtunut.
-
-"Ooh!" huudahti Estevan monta kertaa, "naiset ovat pahoja henkiä,
-miehet ovat vain hölmöjä heihin verrattuna."
-
-Kun Manuela oli lopettanut kertomuksensa sanoi Estevan:
-
-"Ei saa menettää minuuttiakaan, äiti kulta. Don Pedron täytyy
-välttämättä saada tämä kirje vielä tänä yönä. Isä parka on varmaankin
-kuoleman tuskissa."
-
-"Minä lähden heti matkaan", sanoi Manuela.
-
-"Ei", sanoi Estevan, "sinä kaipaat lepoa. Minun mukanani on mies, joka
-toimittaa tämän asian tunnollisesti."
-
-"Kuten tahdot sitten", sanoi Manuela, antaen kirjeen hänelle.
-
-"Niin, siten on paras; mene tuohon taloon, sen omistaja on
-kunnioitettava nainen, joka tuntee minut ja pitää huolen sinusta."
-
-"Menetkö sinä doña Hermosan luo?"
-
-"Oi voi, tyttö parkaa! Luuletko, että jättäisin hänet noin suojatta
-pakanain keskelle, ja sitäpaitsi ehkä se, mitä hänellä on minulle
-sanottavaa on tärkeätä meille."
-
-"Kiitoksia, Estevan! Aina uhrautuvainen! Siitä sinut taas tunnen."
-
-"Niin, mitäpä tehdä, äiti kulta?" sanoi majordomo nauraen, "se näyttää
-olevan tehtäväni."
-
-Hän syleili äitiään, seurasi häntä taloon ja suositettuaan häntä
-lämpimästi emännälle hän meni jälleen ulos etsimään sanansaattajaa,
-jonka hän aikoi lähettää don Pedron luokse.
-
-Kirkkaan, keskelle katua tehdyn tulen ympärillä lepäsi useita miehiä
-viittoihinsa käärittyinä.
-
-Estevan ravisti kovasti jalallaan muudatta nukkuvaa.
-
-"Herää, Tonillo, herää!" sanoi hän, "ylös, poikaseni, sinun on
-lähdettävä de las Norias'in haciendaan."
-
-"Mutta eihän siitä ole vielä tuskin puolta tuntiakaan, kun tulin
-sieltä", mutisi lepero puolinukuksissa, hieroen silmiään.
-
-"Sen kyllä tiedän", vastasi Estevan, "sen vuoksi juuri lähetänkin sinut
-sinne jälleen, sillä silloin täytyy sinun tuntea tie. Muuten tapahtuu
-se doña Hermosan puolesta."
-
-"Doña Hermosan puolesta!" huudahti lepero jonka tämä nimi äkkiä sai
-aivan valveille. Nousten nopeasti jatkoi hän: "puhukaa, mitä minun
-pitää tehdä?"
-
-"Hyvä ystäväni, tuollaisena pidän sinusta. Sinun on heti noustava
-ratsaille ja vietävä tämä kirje don Pedrolle. Se on hänen tyttäreltään,
-ja silloin käsität kuinka tärkeä se on."
-
-"Hyvä, minä lähden heti paikalla."
-
-"Minun ei kaiketi tarvitse huomauttaa sinulle, ettet anna ryöstää
-itseltäsi tuota kirjelappua."
-
-"Senhän minä toki ymmärrän, koira vieköön!"
-
-"Sinä annat ennen surmata itsesi, ennenkuin luovutat sen huostastasi."
-
-"Kyllä, olkaa huoletta majordomo."
-
-"Eikä kuolemasi jälkeenkään sitä saa kukaan löytää."
-
-"Minä syön sen ennen, tuhat tulimmaista!"
-
-El Zapote riensi puolta tuntia myöhemmin täyttä neliä haciendaa kohti.
-
-"Nyt on minun vuoroni", mutisi don Estevan jäätyään yksin. "Kuinka
-voisin päästä doña Hermosan luokse?"
-
-Näytti siltä kuin olisi hän helposti keksinyt etsimänsä keinon, sillä
-hänen yhteenpuristetut kulmakarvansa tasoittuivat ja hän läksi iloisena
-linnoitukseen päin.
-
-Neuvoteltuaan majuuri Barnumin kanssa, joka kuvernöörin kuoltua oli
-ottanut huostaansa päällikkyyden kaupungissa, riisui Estevan pukunsa,
-jonka tehtyään hän pukeutui intiaaniksi ja läksi kohti intiaanileiriä.
-
-Muutamia minuutteja ennen auringon nousua hän palasi kaupunkiin.
-
-"No?" kysyi hänen äitinsä.
-
-"Kaikki käy oivallisesti", vastasi Estevan. "Kautta Jumalan!
-Luullakseni doña Hermosa panee tuon hornanhengen kalliisti maksamaan
-don Fernando Carrilin vangitsemisen."
-
-"Pitääkö minun tulla hänen luokseen?"
-
-"Ei, se on tarpeetonta."
-
-Ja selittämättä sen tarkemmin meni Estevan, ollen peräti väsyksissä,
-muutamaksi tunniksi lepäämään.
-
-Kului muutamia päiviä intiaanien tekemättä mitään uutta hyökkäystä
-kaupunkia vastaan. He tyytyivät tiukentamaan piiritysrengasta,
-koettamatta valloittaa kaupunkia. He eivät näköjään uskaltaneet tehdä
-uutta rynnäkköä, vaan aikoivat näännyttää asukkaat nälkään ja tällä
-tavoin pakottaa heidät antautumaan.
-
-Kaupunki oli niin tiukasti piiritetty, että asukkaiden oli mahdoton
-astua askeltakaan sen ulkopuolelle. Kaikki yhteys ulkomaailman kanssa
-oli katkaistu ja ruokavaroista alkoi tulla puute: kaikki karja, joka
-oli kuljetettu kaupunkiin piirityksen alussa, oli täytynyt teurastaa
-vähitellen, ja meksikolaisten täytyi nyt ruveta syömään niiden nahkoja.
-
-Intiaanien suunnitelma olisi todennäköisesti onnistunut ja
-meksikolaiset olisivat äärimmäisessä ahdingossaan piankin antautuneet
-miekan iskutta, ellei eräs Estevanin keksintö, joka ilmoitettiin
-majuuri Barnumille ja heti pantiin toimeen, olisi äkkiä tehnyt tyhjäksi
-Tiikerikissan suunnitelmat ja pakottanut hänet ryhtymään hyökkäykseen,
-välttääkseen kapinaa häntä seuraavien heimojen keskuudessa.
-
-Meksikolaiset toivoivat juuri hyökkäystä, sillä nälän pelosta he olivat
-joutuneet epätoivoon.
-
-Estevan valmistutti kaksisataa viisikymmentä vehnäleipää, joihin
-sekoitettiin arsenikkia. Nämä vehnäleivät lastattiin muutamien
-kaupungissa vielä jäljellä olevien muulien selkään, ja sen ohessa
-pantiin mukaan kahdeksankymmentä tynnyriä vihtrillillä sekoitettua
-paloviinaa. Kymmenen luotettavan miehen saattamana hän sitten läksi
-kaupungista tämän kamalan kuorman kanssa, mennen muutaman askeleen
-päähän punanahkojen varustuksista.
-
-Tapahtui, kuten hän oli arvellutkin: intiaanit, jotka ovat hyvin
-persoja viinalle, hyökkäsivät viinatynnyrit nähdessään karavaania kohti
-aikoen anastaa sen haltuunsa.
-
-Don Estevan heitti nopeasti leivät ja viinatynnyrit hiekalle ja palasi
-täyttä laukkaa kaupunkiin muuleineen, toverien auttaessa pitämään niitä
-koossa.
-
-Intiaanit kuljettivat viinatynnyrit leiriinsä, avasivat ne ja
-aloittivat juomingit, jotka kestivät kunnes kaikki leipä ja viina oli
-lopussa.
-
-Kolmatta tuhatta intiaania kuoli sanomattomiin tuskiin tämän majordomon
-nerokkaan keksinnön johdosta. [Historiallinen tapahtuma. Aivan
-samanlainen tapaus sattui Carmenin luona, Patagoniassa, eräässä
-Pampas-intiaanien hyökkäyksessä.] Muut alkoivat kauhun valtaamina
-paeta joka taholle.
-
-Ensi vihan kuohuessa intiaanit surmasivat armotta, huolimatta päällikön
-ponnistuksista, kauheasti kiduttaen kaikki miehet, vaimot ja lapset,
-jotka sodan alussa olivat joutuneet heidän käsiinsä ja joita siitä asti
-oli pidetty vankeina leirissä.
-
-Olipa doña Hermosakin, huolimatta hänelle osoitetusta kunnioituksesta
-ja hänen varovaisuudestaan niin harvoin kuin mahdollista poistua
-teltastaan, vähällä joutua intiaanien raivon uhriksi. Vain sattuman
-kautta hän pelastui.
-
-Ylipäällikkö päätti tehdä ratkaisun.
-
-Hän antoi Korppikotkan kautta kaikille päälliköille määräyksen
-kokoontua neuvotteluun hänen telttiinsä. Kun kaikki olivat koolla,
-ilmoitti hän, että aamun koittaessa rynnättäisiin presidioon joka
-taholta.
-
-Torribiokin oli päällikkönä ollut läsnä neuvottelussa. Heti sieltä
-päästyään riensi hän doña Hermosan telttiin ja pyysi saada puhutella
-häntä.
-
-Aina nuoren tytön leiriin saapumisesta asti oli Tiikerikissa, vaikka
-hän ei tietänytkään, mitä tytön ja don Torribion välillä oli
-tapahtunut, erittäin huolellisesti välttänyt tapaamasta tyttöä, samalla
-kuin hän onnitteli don Torribiota sen rakkauden johdosta, jota tyttö
-näytti tätä kohtaan osoittavan.
-
-Kuitenkin olisi asioita tarkkaava heti huomannut, että Tiikerikissan
-sydämen syvyydessä piili onnettomuutta ennustava salatuuma, mutta don
-Torribio oli liiaksi rakkautensa sokaisema voidakseen nähdä mitään
-vanhan sissin läpinäkymättömistä kasvoista.
-
-Hänen voimakas intohimonsa ja raivo, jolla hän antautui sen valtaan,
-tukahdutti häpeän tunteen ja omantunnon nuhteet, jotka kalvoivat häntä,
-hänen joskus ajatellessaan sitä häpeällistä menettelyä, johon hän oli
-tehnyt itsensä syypääksi pettämällä mitä kurjimmalla tavalla
-maamiehensä ja yhtymällä apachien hurjiin verenhimoisiin laumoihin.
-
-Kun doña Hermosa sai kuulla, että don Torribio halusi puhutella häntä,
-käski hän heti laskea hänet sisään.
-
-Doña Hermosa puheli juuri isänsä kanssa. Don Pedro de Luna oli
-nimittäin, heti tyttärensä kirjeen saatuaan, rientänyt hänen luokseen
-ja oli jo useita päiviä ollut leirissä.
-
-Teltin sisustuksessa oli tapahtunut niin perinpohjainen muutos, että
-sitä ei voinut tuntea. Don Torribio oli nimittäin kalustanut sen
-kallisarvoisilla huonekaluilla, joita intiaanit olivat ryöstäneet eri
-haciendoista. Eri osastoja oli laitettu, väliseiniä tehty, muutos oli
-sanalla sanoen täydellinen; ja vaikka ulkopuoli olikin jäänyt
-entiselleen, oli sisustasta tehtyjen muutosten kautta tullut täysin
-eurooppalainen asunto.
-
-Don Pedron mukana oli myöskin Manuela, doña Hermosan imettäjä,
-palannut, mikä oli ollut erittäin mieluista nuorelle tytölle,
-ensiksikin sen luottamuksen takia, joka hänellä oli Manuelaan, ja
-toiseksi, koska tämä oli hänelle välttämätön niiden tuhansien pienten
-palvelusten ja huolenpitojen vuoksi, joihin hienosti kasvatettu nainen
-on tottunut ja jotka ovat käyneet hänelle tarpeellisiksi.
-
-Sitäpaitsi oli vanha nainen, ollen aina läsnä don Torribion käydessä
-doña Hermosan luona, hänen suojanaan jokaista rohkeata yritystä
-vastaan, johon nuoren miehen raju intohimo mahdollisesti olisi voinut
-hänet johtaa ja pakotti hänet vasten tahtoaankin olemaan milloinkaan
-astumatta yli syvimmän kunnioituksen rajan.
-
-Vaikka punanahat alussa suuresti ihmettelivätkin nähdessään don
-Torribion tekemät muutokset, oli heidän Tiikerikissaa kohtaan
-osoittamansa kunnioitus ja uskollisuus niin suuri, että he, heimoonsa
-kuuluvien miesten synnynnäisellä hienotunteisuudella, eivät olleet
-mitään huomaavinaan, koska heidän päällikkönsäkään ei katsonut
-tarvitsevansa loukkaantua valkoisen päällikön menettelystä. Ja koska
-viimemainittu auttoi heitä voimakkaasti, oli aina ensimäisenä
-taistelussa ja viimeinen peräydyttäessä, niin pitivät he kohtuullisena,
-että hän sai järjestää onnensa oman makunsa mukaan, kenenkään olematta
-oikeutettu puuttumaan siihen.
-
-"No niin", kysyi doña Hermosa heti kun don Torribio ilmestyi, "onko
-Tiikerikissa onnistunut rauhoittamaan heimojen kesken vallitsevan
-levottomuuden?"
-
-"On, taivaalle kiitos, señorita!" vastasi don Torribio, "mutta majuuri
-Barnumin menettely on halpamaista ja paremmin villipedon kuin
-sivistyneen ihmisen!"
-
-"Kenties majuuri ei olekaan syyllinen", sanoi tyttö.
-
-"Kyllä vain, valkoisten tapana on kohdella villejä siten! Olenhan
-satoja kertoja kuullut toistettavan, etteivät punanahat ole ihmisiä.
-Jokainen keino, joka surmaa heidät, on hyvä, ja myrkky on niistä
-luotettavimpia. Tämä rikos yksikseen oikeuttaisi luopumiseni sellaisten
-hirviöitten parista."
-
-"Älkäämme enää puhuko tästä, minä pyydän; te saatte minut kauhistumaan.
-Vasten tahtoani täytyy minun myöntää teidän olevan oikeassa. Kun näkee
-sellaisia julmuuksia, on valmis valittamaan, että kuuluu ihmisrotuun,
-joka voi keksiä sellaisia."
-
-"Mitä neuvottelussa on päätetty?" kysyi don Pedro johtaakseen
-keskustelun toisaalle.
-
-"Auringon noustessa huomisaamuna", vastasi don Torribio, "tehdään
-yleinen hyökkäys San Lucarin presidiota vastaan."
-
-"Huomenna!" huudahti doña Hermosa pelästyneenä.
-
-"Niin, huomenna toivoakseni saan kostaa niille, jotka ennen olivat
-veljiäni ja jotka ovat pakottaneet minut luopumaan heistä! Huomenna
-minä joko voitan tai kuolen."
-
-"Jumala suojelee hyvää asiaa, don Torribio", sanoi doña Hermosa
-käsittämättömällä äänenpainolla.
-
-"Kiitoksia serkkuseni", vastasi nuori mies, joka käsitti väärin hänen
-sanojensa merkityksen.
-
-Don Pedro voi tuskin tukahduttaa tuskan tunnettaan.
-
-"Taistelun kestäessä, joka tulee olemaan kuuma", jatkoi don Torribio,
-"pyydän teitä, señorita, olemaan lähtemättä tästä teltistä, sillä minä
-en ole täällä teitä suojelemassa. Ei kukaan tiedä, miten pitkälle
-vastoinkäymisen sattuessa apachien raivo voi heidät johtaa. Minä jätän
-tänne kaksikymmentä päättävää miestä, vaqueroa, joihin voin luottaa,
-teitä puolustamaan. Muuten lähetän teille tiedon heti kun taistelu on
-päättynyt."
-
-"Lähdettekö jo luotamme, don Torribio?" sanoi doña Hermosa, nähdessään
-tämän liikkeet.
-
-"Minun täytyy, señorita; olen intiaanijoukon päälliköitä, ja sellaisena
-on minulla velvollisuuteni täytettävänä. Minun on toimitettava kaikki
-valmiiksi huomisaamuksi, ja täytyy minun siis pyytää, että
-hyväntahtoisesti suotte anteeksi."
-
-"Hyvästi sitten, don Torribio, koska teidän välttämättä täytyy lähteä",
-sanoi tyttö.
-
-Kumarrettuaan kunnioittavasti doña Hermosalle ja hänen isälleen, läksi
-don Torribio.
-
-"Kaikki on hukassa!" mutisi don Pedro. "Meksikolaisten on mahdoton
-kestää rynnäkköä."
-
-Tyttö katsoi hetken isäänsä omituisin katsein, jonka jälkeen hän
-kumartui ja kuiskasi hänen korvaansa:
-
-"Onko isä lukenut raamattua?"
-
-"Miksi sitä kysyt, pikku hupakko?" vastasi isä.
-
-"Koska sinä siinä tapauksessa", jatkoi tyttö pahankurisesti hymyillen,
-"näytät unohtaneen kertomuksen Delilasta."
-
-"Mitä?" sanoi isä yhä enemmän ihmeissään; "aijotko sinä keriä hänen
-tukkansa?"
-
-"Ehkäpä!" sanoi tyttö kohottaen pientä tarmokasta päätänsä, hymyillen
-uhkamielisesti ja pannen pienen suloisen sormensa punaisille
-rusohuulilleen.
-
-Don Pedro viittasi henkilön tavoin, joka ei enää käsitä vähääkään ja
-joka lakkaa hakemasta ratkaisua selittämättömälle arvoitukselle.
-
-
-
-
-XIII.
-
-VALKOISET PUNAISIA VASTAAN.
-
-
-Punanahat yleensä ja erittäinkin apachit tulevat, ollessaan sotajalalla
-tai valmistaessaan jotakin vaarallista yritystä, erittäin varoviksi.
-Meidän sivistyneitten kansakuntiemme etevimmät armeijat eivät voi
-kilpailla heidän kanssaan viekkaudessa ja valppaudessa, niin
-huolellisia he ovat vahtipalveluksessaan ja salatessaan liikkeitään.
-
-Noin kello kolme aamulla, jolloin matokowis-lintu istuen puun oksien
-välissä, kaiutti ilmaan ensimmäisen aamulaulunsa helmeilevät säveleet,
-nousivat Tiikerikissa ja don Torribio vuoteiltaan, läksivät kumpikin
-teltistään muutamien apachisotilaiden seuraamina ja menivät ääneti ja
-nopeasti leirin keskelle, jossa suuren tulen ympärillä sotajoukon
-etevimmät päälliköt kyykkysillään polttivat sotapiippujaan
-ylipäällikköä odotellen.
-
-Tiikerikissan saapuessa nousivat kaikki intiaanit kunnioittavasti
-seisoalleen.
-
-Vastattuaan heidän tervehdykseensä viittasi Tiikerikissa heitä istumaan
-jälleen, ja kääntyen poppamiehen puoleen, joka oli tullut hänen
-seurassaan ja kulki hänen rinnallaan, hän kysyi tältä:
-
-"Onko elämän herra puolueeton? Onko Wacondah suosiollinen
-apachisotureita kohtaan tai vihaako hän riitaa jonka hänen poikansa
-intiaanit, kokoontuneina valkonaamaisten stenatapeltin edustalle,
-tahtovat tänään saada ratkaistuksi sortajiensa kanssa?"
-
-"Koska päälliköt niin haluavat", vastasi poppamies, "niin kysyn minä
-elämän herralta."
-
-Nyt oikaisi hän korkean vartalonsa, pukeutui bisoninahkaiseen takkiinsa
-ja astui tulen ääreen, jonka ympäri hän kulki kolme kertaa vasemmalta
-oikealle, mutisten käsittämättömiä sanoja, joilla tuntui olevan
-salaperäinen tarkoitus. Kolmannella kierroksella hän täytti maljan
-vedellä, johon oli sekoitettu tiheään punotusta ruo'osta tehdyssä
-astiassa säilytettyä sassaparillaa, minkä jälkeen hän kastoi
-koiruoholuudan maljaan ja pirskoitti sillä kokoontuneita sekä tyhjensi
-veden sitten kolmella erää nousevaan aurinkoon päin.
-
-Tämän jälkeen hän ruumis eteenpäin kumartuneena kurkotti päätään ja
-huitoi käsillään, samalla näyttäen tarkasti kuuntelevan ääniä, joita
-vain hän tajusi.
-
-Jonkun hetken kuluttua kajahutti macokawis-lintu taas pari eri
-säveljaksoa poppamiehen oikealla puolella.
-
-Nyt hänen kasvonsa vääristyivät ja hän oli kamalan näköinen. Hänen
-veristävät silmänsä näyttivät tunkeutuvan ulos kuopistaan, valkeata
-vaahtoa valui suupielistä, hänen poskensa tulivat vaaleankeltaisiksi ja
-ruumista puistattivat kouristuksen tapaiset nykäykset.
-
-"Henki tulee... henki tulee!" mumisivat intiaanit taikauskoisen
-pelokkaina.
-
-"Hiljaa!" sanoi Tiikerikissa, "viisas alkaa puhua!"
-
-Poppamiehen yhteenpuristetuilta huulilta tunkeutui todellakin vaivoin
-esiin puserrettu kähinä, vähitellen muuttuen sanoiksi, jotka aluksi
-olivat epäselviä, mutta pian selviten tarpeeksi, niin että kukin
-saattoi ne käsittää.
-
-"Henki kulkee eteenpäin!" sanoi hän; "hän on laskenut hajalleen pitkät
-hiuksensa, jotka liehuvat tuulessa! Hänen hengityksensä tuottaa
-kuolemaa... taivas on punainen verestä... uhreja ei puutu Wacondahilta,
-pahan hengeltä... Kuka voi vastustaa häntä? Hän yksin on herra!...
-Valkoisten rinta on apachien tikarien tuppena!... Korppikotkat ja muut
-petolinnut iloitsevat... mikä juhla-ateria heille! Kohottakaa
-sotahuuto! Rohkeutta, soturit! Wacondah käy edellänne... kuolema ei
-merkitse mitään -- kunnia on kaikki kaikessa!"
-
-Lausuttuaan vielä muutamia käsittämättömiä sanoja, kaatui poppamies
-maahan ja kierieli siinä ankaran hermokohtauksen ja hirveiden
-kouristusten vallassa.
-
-Omituinen seikka! Nuo miehet, jotka tähän asti olivat henkeään
-pidätellen kuunnelleet levottomina mitä poppamiehellä oli sanottavaa,
-eivät tunteneet säälin tai osanoton hiventäkään, hänen maatessaan
-maassa, mihin he jättivät hänet, piittaamatta hänestä sen enempää.
-
-Intiaaneilla on nimittäin se käsitys, että se, joka uskaltaisi koskea
-poppamieheen, hänen ollessaan hengen valloissa, kaatuisi heti kuolleena
-maahan.
-
-Kuinka tahansa, Tiikerikissa alkoi vuorostaan puhua heti kuin poppamies
-oli lopettanut.
-
-"Suurten apachiheimojen päälliköt", sanoi hän syvällä äänellä, "te
-näette, että isienne Jumala suosii teidän pyrkimyksiänne: älkää siis
-epäilkö, soturit! Masentakaamme lopullisesti sortajiemme röyhkeys!
-Maamme on nyt vapaa, vain yksi ainoa paikka on vielä sortajiemme
-hallussa. Valloittakaamme se tänään ja olkoon jonkun hetken kuluttua
-meitä valaisevan auringon laskiessa Espanjan lippu, jonka onnettomuutta
-ennustava varjo niin kauan on tuottanut meille kuolemaa ja kurjuutta,
-temmattuna alas paikaltaan, älköönkä milloinkaan enää näkykö
-rajoillamme! Rohkeutta, veljet! Intiaanit, teidän esi-isänne, jotka
-metsästelevät antavilla riistamailla, ottavat ilomielin vastaan ne
-teistä, jotka taistelussa kaatuvat! Menköön jokainen hänelle
-osoittamalleni paikalle! Korppikotkan käheä, kolmasti kaikuva huuto,
-yhtäpitkin väliajoin, on hyökkäysmerkkinä."
-
-Päälliköt kumarsivat ylipäällikölleen ja vetäytyivät eri suunnille.
-Tiikerikissa vain jäi paikalleen, vaipuneena syviin mietteisiin.
-
-Luonnossa vallitsi juhlallinen hiljaisuus. Ei tuulen henkikään
-puhaltanut, ei pilveäkään näkynyt taivaalla. Ilma oli niin läpinäkyvän
-kirkas, että saattoi erottaa kaukaisimmatkin esineet. Tummansinisellä
-taivaalla välkkyi lukemattomia tähtiä, kuu valoi hopeanhohteisia
-valojuoviaan, ei äänikään häirinnyt tämän yön majesteetillista
-tyyneyttä, lukuunottamatta silloin tällöin kuuluvaa kumeata, aiheetonta
-jyminää, nukkuvan luonnon mahtavaa hengitystä.
-
-Valkoinen päällikkö, hankkeissa ryhtyä äärimmäiseen
-voimanponnistukseen, vapauttaakseen intiaaniheimot ja edistääkseen omia
-salaperäisiä juoniaan, antautui mielihyvällä aivoissaan kiehuvien
-aatteiden valtaan. Aivan yksikseen hän punnitsi tekojansa ja rukoili
-hartaasti Kaikkivoipaa, joka tutkii sydämen syvyydet, olemaan
-hylkäämättä häntä, jos se asia, jonka puolesta hän taisteli, oli oikea.
-
-Raskas käsi laskeutui hänen olkapäälleen.
-
-Näin kovakouraisesti saatettuna palaamaan todellisuuteen säpsähti
-Tiikerikissa. Hän vei kätensä kostealle otsalleen ja kääntyi. Poppamies
-seisoi hänen vieressään ja katseli häntä tiikerinsilmillään, hymyillen
-ilettävän irvistävästi.
-
-"Mitä tahdot?" kysyi Tiikerikissa.
-
-"Onko isäni tyytyväinen minuun?" vastasi poppamies. "Onko Wacondah
-puhunut hyvin päälliköille?"
-
-"On", sanoi päällikkö, vaivoin pidättäen inhoaan, "saat mennä."
-
-"Isäni on suuri ja antelias", jatkoi poppamies, "henki piinaa minua
-hirveästi, kun se tulee minuun."
-
-Tiikerikissa otti povestaan helminauhan ja heitti sen roistolle, joka
-tarttui siihen ilosta huudahtaen.
-
-"Mene matkaasi!" sanoi päällikkö viitaten halveksivasti.
-
-Poppamies oli nähtävästi saanut mitä halusikin ja poistui virkkamatta
-enää sanaakaan.
-
-Don Torribio oli poistunut muiden päällikköjen mukana mennäkseen
-paikalleen, mutta kuljettuaan vähän matkaa katsahti hän taivasta kohti
-ja näytti tähtien asennosta itsekseen laskevan mikä aika yöstä nyt oli.
-
-"Minulla on aikaa", mutisi hän matalalla äänellä.
-
-Hän läksi kiireesti sitä telttiä kohden, jossa doña Hermosa oli
-suojassa. Sitä ympäröi lukuisa ja valpas vartiosto.
-
-"Hän nukkuu", sanoi don Torribio puoliääneen itsekseen, "hän nukkuu,
-tuudittuneena lapsen uneen. Hyvä Jumala, joka tunnet syvän rakkauteni
-ja mitä olen hänen tähtensä uhrannut, suo hänen tulla onnelliseksi!"
-
-Hän meni nyt erään vaqueron luo, joka puuhun nojaten ääneti poltti
-hoikkaa savukettaan, silmät telttiin päin suunnattuna.
-
-"Verado", sanoi don Torribio, voimatta täysin salata liikutustaan,
-"minä olen kaksi kertaa pelastanut henkesi oman henkeni uhalla.
-Muistatko sen?"
-
-"Muistan", vastasi vaquero yksikantaan.
-
-"Tänään minä vuorostani pyydän sinulta palvelusta -- voinko luottaa
-sinuun?"
-
-"Puhukaa, don Torribio -- kaiken mitä ihminen voi, teen teidän
-puolestanne."
-
-"Kiitoksia, toveri! Tässä teltissä on minun elämäni, sieluni, sanalla
-sanoen kaikki, mikä minulle on kalleinta maailmassa. Minä uskon sen
-sinun huostaasi. Vannotko minulle puolustavasi sitä, tapahtukoon mitä
-tahansa?"
-
-"Vannon, don Torribio. Mitä tässä teltissä on, se on pyhää. Ei kukaan,
-olkoon sitten vihollinen tai ystävä saa lähestyä sitä. Minä ja se
-vähäinen miesjoukko, jonka olette antanut käytettäväkseni, annamme
-surmata itsemme paikalle väistymättä tuumaakaan, ennenkuin kukaan saa
-loukata sitä, jota rakastatte."
-
-"Kiitos!" sanoi don Torribio, lämpimästi puristaen vaqueron kättä.
-
-Tämä tarttui päällikkönsä viitan liepeeseen ja suuteli sitä
-kunnioittavasti.
-
-Luotuaan viimeisen, rakkautta uhkuvan silmäyksen telttiin, jossa hänen
-omien sanojensa mukaan oli kaikki, mitä hänelle oli kalleinta
-maailmassa, poistui don Torribio pitkin askelin.
-
-"Olkaamme nyt miehiä", sanoi hän. "sillä me menemme taistelemaan miehiä
-vastaan."
-
-Heti sen jälkeen, kun ylipäällikkö oli lähettänyt heidät asemilleen,
-olivat päälliköt, joiden sotilaat vain odottivat määräystä alkaakseen
-liikkua, menneet niihin eri paikkoihin, mihin heimot oli asetettu.
-
-Nyt alkoivat miehet, heittäydyttyään pitkäkseen vatsalleen, tuollaisen
-mahdottoman marssin, jonka vain intiaanit voivat suorittaa. Ryömien ja
-madellen kuin käärmeet pitkässä ruohossa, olivat he tunnin kuluttua
-onnistuneet huomaamatta pääsemään aina meksikolaisten etuvarustusten
-juurelle.
-
-Tämä liike suoritettiin niin yhtenäisesti ja onnistuneesti, ettei
-ruoho-aavikon hiljaisuutta ensinkään häiritty eikä mitään liikettä
-näkynyt leirissä, joka näytti syvään uneen vaipuneelta.
-
-Sillävälin, juuri vähää ennen kun päälliköt olivat saaneet viime
-ohjeensa Tiikerikissalta, oli muudan apachien pukuun puettu nuori mies
-lähtenyt leiristä ja suunnannut kulkunsa kaupunkiin päin, ryömien käsin
-ja jaloin.
-
-Hänen päästyään ensimäisen rintavarustuksen luo, ojensi toinen mies,
-joka kumartuneena näytti levottomasti kuuntelevan yön ääniä, hänelle
-kätensä auttaakseen hänet varustusten yli, sanoen:
-
-"No niin, Estevan!"
-
-"Puolen tunnin kuluessa hyökätään kimppuumme, majuuri", vastasi
-majordomo.
-
-"Onko kysymyksessä vakava hyökkäys?"
-
-"Rynnäkkö; intiaanit tahtovat päästä ratkaisuun, he pelkäävät nimittäin
-tulevansa myrkytetyiksi kuin rotat, jos he vartovat kauemmin."
-
-"Mitä on tehtävä?" mutisi upseeri levottomana.
-
-"Antaa surmata itsemme", vastasi Estevan päättävästi.
-
-"Herra nähköön, kaunis neuvo! Sehän on aina viimeinen keinomme."
-
-"Voisihan koettaa jotakin muutakin."
-
-"Mitä sitten? Sanokaa Herran nimessä!"
-
-"Onko kaikki valmiina sopimuksemme mukaan?"
-
-"On, mutta mitä sinulla on minulle ehdotettava?"
-
-"Antakaa minulle viisikolmatta luotettavaa vaqueroa."
-
-"Ota ne, mutta mitä aiot niillä tehdä?"
-
-"Jättäkää se minun huolekseni, majuuri; en ole varma, onnistunko, sillä
-noita punaisia paholaisia on niin paljon kuin kärpäsiä, mutta voin
-ainakin vakuuttaa, että kynnän aukkoja heidän riveihinsä."
-
-"Siitä ei ole vahinkoa, mutta entä naiset ja lapset?"
-
-"Naiset ja lapset olen onnistunut saamaan turvaan de las Norias'in
-haciendaan."
-
-"Jumalan kiitos! Nyt voimme taistella kuin miehet, kun meille kalliit
-olennot ovat turvassa."
-
-"Toistaiseksi, niin", mutisi don Estevan synkästi.
-
-"Mitä tarkoitat? Mitä pelkäät vielä?"
-
-"Tuhat tulimmaista, kun intiaanit ovat valloittaneet presidion, on
-todennäköistä, että he hyökkäävät haciendankin kimppuun."
-
-"Sinä olet tuhma, Estevan", sanoi majuuri hymyillen, "ja doña
-Hermosa..."
-
-"Todellakin", sanoi majordomo iloisesti, "en ajatellut sitä."
-
-"Onko sinulla mitään muuta sanottavaa minulle?"
-
-"On, majuuri, vielä sananen", vastasi Estevan vilkkaasti.
-
-"Puhu, mutta lyhyesti, sillä aika rientää."
-
-"Hyökkäysmerkkinä on kolme korppikotkan huutoa, yhtäpitkin väliajoin."
-
-"Hyvä, ryhdyn sitten vahvistuksiini, sillä he hyökkäävät kimppuumme
-ennen päivän koittoa."
-
-Majuuri ja majordomo menivät kumpikin taholleen herättämään kaupungin
-puolustajia ja sanomaan heille, että olisivat varuillaan.
-
-Vielä päivää ennen oli majuuri Barnum kutsunut koolle kaikki asukkaat
-ja yhtä lyhyessä kuin pontevassa puheessa suurimmalla avomielisyydellä
-selittänyt heille, missä tukalassa asemassa kaupunki oli ja minkä
-puolustussuunnitelman hän oli laatinut. Ja hän oli lopettanut
-sanomalla, että linnoituksen tykkien suojassa olevat veneet olivat
-valmiit naisia, lapsia ja vanhuksia sekä kaikkia niitä uutisasukkaita
-varten, jotka eivät tahtoneet liittyä hänen joukkoihinsa tässä
-epätoivoisessa asemassa, vielä hän lisäsi, että kaikki ne, jotka
-menivät veneisiin, vietäisiin heti yön tultua de las Norias'in
-haciendaan, jossa he saisivat suojaa.
-
-Jotkut asukkaat, vaikkakin varsin pieni osa, olivat majuurin pontevista
-toimenpiteistä pelästyneinä väistyneet ottamasta niihin osaa ja
-antaneet kuljettaa itsensä haciendaan. Kaupungissa oli siis jäljellä
-vain miehiä, jotka olivat päättäneet kalliisti myydä henkensä ja joihin
-voi ehdottomasti luottaa.
-
-Kun heidät siis herätettiin ilmoittamalla apachien odotettavissa
-olevasta hyökkäyksestä, niin asettuivat he rohkeasti varustustensa
-taakse, silmät ja korvat tarkkoina, valmiina ampumaan ensi merkin
-saatuaan. Kului tunti, minkään häiritsemättä yön rauhaa. Meksikolaiset
-alkoivat jo luulla, että he, kuten monasti ennenkin, pääsisivät vain
-turhalla hälyytyksellä ja että punanahat eivät hyökkäisikään.
-
-Äkkiä kuului korppikotkan huuto, käheästi ja pahaa ennustavasti, yön
-hiljaisuudessa.
-
-Se kuului vielä kerran, ja kuvaamaton väristys kävi kaikkien niiden
-miesten suonissa, joiden kuolinmerkki se oli ja jotka tiesivät, ettei
-heillä ollut mitään pelastusta toivottavissa.
-
-Kolmannen kerran kuului korppikotkan huuto vielä käheämmin ja
-kamalammin. Tuskin oli sen viime ääni lakannut väräjämästä, kun kauhea
-melu samassa puhkesi joka taholla ja intiaanit syöksyivät laumoittain
-eteenpäin ulkovarustuksia vastaan, joiden yli he yrittivät kiivetä.
-
-Meksikolaiset, jotka odottivat heitä, ottivat heidät vastaan
-voimakkaasti, kuten ainakin miehet, jotka tietäen sortuvansa tahtoivat
-ennen kuolemaansa ainakin tuhota niin monta vihollista kuin suinkin.
-
-Intiaanit väistyivät tahtomattaankin, ihmeissään tästä vastarinnasta,
-jota he eivät ensinkään odottaneet, sillä he olivat menetelleet niin
-salaisesti, että he luulivat varmasti yllättävänsä puolustajat. Nyt
-alkoivat kartesseilla ladatut kanuunat tehdä puhdasta jälkeä ja
-levittää epäjärjestystä ja kuolemaa intiaanien joukkoon.
-
-Taitavasti käyttäen hyväkseen pakokauhua, joka oli vallannut punanahat,
-hyökkäsi Estevan vaquerojensa etunenässä heidän keskelleen ja alkoi
-huimia voimakkaasti.
-
-Kaksi kertaa hyökkäsi hän rohkeasti kuin jalopeura ja kahdesti
-väistyivät intiaanit hänen tieltään. Niin kauan kuin yötä riitti,
-pitivät valkoiset taistelussa jotenkin hyvin puoliaan. Apachit eivät
-huomanneet heidän vähälukuisuuttaan, ja varustustensa suojaamina he
-ampuivat hyvin varmasti vihollistensa tiheään sulloutuneeseen joukkoon.
-
-Kun tätä jättiläistaistelua oli kestänyt noin pari tuntia, nousi
-aurinko majesteetillisesti taivaanrannalle ja valaisi ihanasti
-verilöylyä.
-
-Intiaanit tervehtivät auringon nousua ilohuudoin ja hyökkäsivät uudella
-raivolla varustuksia vastaan, joita heidän ei vielä ollut onnistunut
-valloittaa.
-
-Heidän hyökkäyksensä oli tällä kertaa vastustamaton.
-
-Jonkun aikaa taisteltuaan poistuivat valkoiset asemiltaan, joita he
-eivät enää voineet puolustaa.
-
-Intiaanit seurasivat heitä juoksujalkaa.
-
-Mutta nyt kuului hirveä räjähdys, maa huojui heidän jalkainsa alla, ja
-nuo onnettomat viskautuivat ilmaan sekä putosivat sitten maahan
-ylt'ympäri, aivan rääsyinä.
-
-Maa oli ollut miinoitettu ja majuuri oli käskenyt sytyttää miinan.
-
-Tämän räjähdyksen seuraukset olivat kauheat. Intiaanit pakenivat
-mielettömän pelon valtaamina joka suunnalle, kuulematta päällikköjensä
-käskyjä ja näiden voimatta saada heitä palaamaan taisteluun.
-
-Hetkisen luulivat valkoiset olevansa pelastetut. Mutta Tiikerikissa,
-istuen oivallisen, sysimustan hevosen selässä ja pitäen kädessään
-yhtyneitten heimojen pyhää totemiaa, joka liehui tuulessa, syöksyi
-esiin melkein yksinään, uhmaten meksikolaisten häntä kohti tähdättyjä
-iskuja ja huutaen kauhealla äänellä:
-
-"Pelkurit! Koska ette tahdo voittaa, niin nähkää edes minun kuolevan!"
-
-Tämä ääni soi intiaanien korvissa verisenä moitteena. Pelkurimmatkin
-häpesivät jättää päällikköään, joka niin jalomielisesti uhrautui heidän
-puolestaan. He kääntyivät ja palasivat rynnäkköön uudella innolla.
-
-Tiikerikissa näytti olevan haavoittumaton. Hän pani hevosensa
-hyppimään, syöksyen keskelle kuuminta käsikähmää, väistäen kaikki
-häneen tähdätyt iskut toteminsa varrella, jota hän aina piti päänsä
-päällä, eikä hetkeksikään herennyt kehoittamasta sotilaitaan.
-
-Päällikkönsä tavattoman rohkeuden innostamina tunkeutuivat apachit
-hänen ympärilleen ja antoivat päättävästi surmata itsensä, huutaen:
-
-"Tiikerikissa! Apachien päällikkö. Kuolkaamme suuren päällikön
-puolesta!"
-
-"Katsokaa!" huusi Tiikerikissa innoissaan, osoittaen aamutähteä,
-"katsokaa, katsokaa! Isänne hymyilee teidän urhoudellenne. Eteenpäin!
-Eteenpäin!"
-
-"Eteenpäin!" toistivat intiaanit, ja he hyökkäsivät kahta
-raivokkaammin.
-
-Tätä kauheaa taistelua ei kuitenkaan voinut kestää kauan, sen huomasi
-majuurikin. Intiaanit olivat kiivenneet kaikkien rintamavarustusten
-yli, kaupunki oli täydelleen heidän vallassaan. Taisteltiin talo
-talolta, siirtymättä toisesta toiseen ennenkuin oli mahdotonta kauemmin
-pysyä edellisessä.
-
-Tiheinä joukkoina riensivät intiaanit don Torribion ohjaamina
-juoksujalkaa pitkin jyrkänpuoleista katua, joka vanhasta presidiosta
-johti sitä vallitsevaan linnoitukseen.
-
-Huolimatta yhtämittaisesta hävityksestä, minkä linnoituksen
-rautaromulla ladatut tykit saivat aikaan heidän riveissään, ryntäsivät
-intiaanit yhä vain horjumatta eteenpäin, sillä joka laukauksen jälkeen,
-joka levitti kuolemaa heidän joukossaan, näkivät he aina Tiikerikissan
-kymmenen askeleen päässä edellään, ratsastaen mustalla hevosellaan ja
-heiluttaen totemiansa, sekä don Torribion marssimassa heidän
-etupäässään miekka kädessä.
-
-"Niin", sanoi majuuri surunvoittoisesti Estevanille, "nyt on aika panna
-toimeen mitä olemme päättäneet."
-
-"Tahdotteko niin, majuuri?" kysyi Estevan.
-
-"Minä vaadin sitä, Estevan, ystäväni!"
-
-"Se riittää, majuuri, ei saada sanoa, etten olisi täyttänyt viimeistä
-määräystänne. Hyvästi, majuuri, me tapaamme toisemme tuolla ylhäällä,
-sillä minä en pelastu paremmin kuin tekään."
-
-"Kuka tietää, ystäväni? Hyvästi, hyvästi!"
-
-"Minä en toivo pelastuvani", vastasi Estevan synkästi.
-
-Miehet puristivat toistensa kättä, sillä he tiesivät, että he, ellei
-ihmettä tapahtuisi, eivät enää näkisi toisiaan.
-
-Tämän viime keskustelun tapahduttua kokosi Estevan nelisenkymmentä
-ratsastajaa, järjesti ne tiheäksi joukoksi ja syöksyi miestensä
-seuraamana, kahden yhteislaukauksen väliajalla täyttä laukkaa katua
-pitkin hyökkääviä intiaaneja vastaan.
-
-Punanahat eivät voineet vastustaa tätä lumivyöryn tavoin vuorelta
-heidän niskaansa syöksyvää joukkoa; he väistyivät oikealle ja
-vasemmalle.
-
-Kun intiaanit olivat tointuneet hämmennyksestään näkivät he
-ratsastajien, jotka niin pahoin olivat pidelleet heitä, kahdessa
-veneessä soutavan jokea pitkin de las Norias'in haciendaa kohden.
-Estevan ja hänen seuralaisensa oli pelastettu, vain kolme neljä miestä
-oli kaatunut matkalla.
-
-Majuuri oli käyttänyt hyväkseen ratsastajien aikaansaamaa hämminkiä,
-hyökätäkseen jäljellä olevien valkoisten kanssa linnoitukseen, jonka
-portit heti sulkeutuivat hänen jälkeensä.
-
-Don Torribio viittasi intiaaneja pysähtymään ja astui yksinään
-linnoituksen edustalle.
-
-"Majuuri", huusi hän kovalla äänellä, "antautukaa ja varusväki saa
-pitää henkensä."
-
-Majuuri tuli näkyviin.
-
-"Te olette petturi, lurjus ja koira!" vastasi hän. "Te olette murhannut
-ystäväni, miehen, joka luotti kunniaanne. Minä en antaudu."
-
-"Se merkitsee kuolemaa teille ja kaikille seuralaisillenne", jatkoi don
-Torribio, "ihmisyyden tähden antautukaa, te ette voi puolustautua
-enää."
-
-"Te olette roisto, olen minä sanonut!" huusi majuuri, "siinä on
-vastaukseni."
-
-"Takaisin, takaisin!" ulvoi Tiikerikissa, kannustaen hevostaan, joka
-teki tavattoman loikkauksen ja juoksi tiehensä nuolen nopeudella.
-
-Intiaanit syöksyivät päistikkaa rinnettä alas, juosten kuin hullut,
-hurjan, sanomattoman pelon vallassa, mutta eivät kuitenkaan kyllin
-nopeasti välttääkseen täydelleen heitä uhkaavan vaaran. Majuuri oli
-nimittäin sytyttänyt linnoituksen ruutivaraston.
-
-Kuului hirveä pamaus. Kiviröykkiö horjui pari kolme sekuntia
-perustuksiaan myöten, aivankuin juopunut mastodontti, ja kohosi sitten
-maasta sekä halkesi kuin liian kypsä granaattiomena.
-
-Puolustajien huutaessa: eläköön isänmaa! satoi kiviä ja kauheasti
-silvottuja ruumiita intiaanien niskaan, jotka kauhistuneina katselivat
-tätä hirvittävää näytelmää, sitten oli kaikki lopussa. Tiikerikissa oli
-herrana San Lucarin presidiossa, mutta kuten majuuri Barnum oli
-vannonut, oli tuo vanha rosvo saanut haltuunsa vain raunioita ja
-pirstaleita.
-
-Itkien raivosta pystytti don Torribio apachien totemin erään muurin
-huojuvalle jäännökselle, ainoalle mikä muistutti sitä paikkaa, jossa
-kymmenen minuuttia sitä ennen San Lucarin ylväs linna oli seisonut.
-
-
-
-
-XIV.
-
-KÄÄNNE.
-
-
-Muutamia päiviä oli kulunut San Lucarin presidion valloituksesta.
-
-Kylä oli jätetty ryöstettäväksi ja tämä toimitettiin mitä raaimmalla
-tavalla, niin ettei sitä saata kuvaillakaan.
-
-Vain parhaimmat talot säästettiin, sillä Tiikerikissa oli,
-pelastaakseen niissä olevat tavattomat aarteet, määrännyt ne seurueensa
-mahtavimmille päälliköille.
-
-Tuo vanha sissi oli sijoittanut päämajansa vanhassa esikaupungissa
-olevaan don Torribio Quirogan entiseen taloon, jonka tämä oli
-kohteliaasti laittanut kuntoon häntä vastaanottamaan.
-
-Doña Hermosa ja hänen isänsä olivat jälleen ottaneet haltuunsa oman
-talonsa.
-
-Aivan täynnään intiaaneja oleva kaupunki oli synkän näköinen. Siellä ei
-ollut enää mitään kauppaa, ei kuulunut iloista laulua, ei näkynyt
-mitään siitä, mikä ennen elävöitti tuota huoletonta meksikolaista
-siirtokuntaa. Joka askeleella kohtasi soraa ja raunioita. Siellä täällä
-kaduilla virui ruumiita, joista petolinnut tappelivat ja jotka
-saastuttivat ilman.
-
-Sanalla sanoen, kaikkialla esiintyi sellainen hävityksen kauhistus,
-jonka katkera sota kahden jo vuosisatoja vihamielisen rodun välillä tuo
-mukanaan.
-
-Noin kahdeksan päivää edellisessä luvussa kuvattujen tapausten jälkeen
-istui noin kymmenen tienoissa aamulla kolme henkilöä don Pedro de Lunan
-salissa puhellen matalalla äänellä.
-
-Nämä kolme henkilöä olivat don Pedro itse, doña Hermosa ja rehellinen
-capatazi Luciano Pedralva, joka eriskummallisessa vaqueropuvussaan
-näytti peloittavalta rosvolta; viimemainittu sai ikkunan luona seisovan
-Manuelan tahtomattaankin nauramaan joka kerta kun Manuela katsahti
-häneen, suureksi harmiksi capatazille, joka hartaasti toivoi tuon
-kirotun valepukunsa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.
-
-"Asia on siis päätetty, Luciano ystäväni", sanoi don Pedro, "teidän
-täytyy laittautua kuntoon ja valmistautua alkamaan tanssi."
-
-"Juhlallisuus tapahtuu siis tänään?"
-
-"Niin, ehdottomasti, ystäväni. Myönnän, että elämme merkillistä aikaa
-ja ennen kaikkea merkillisessä maassa. Olen nähnyt monta mullistusta,
-mutta tämä voittaa kaikki."
-
-"Minun mielestäni se on varsin johdonmukaista intiaanien näkökannalta",
-huomautti doña Hermosa.
-
-"Mahdollista kyllä, lapsi kulta, en tahdo väitellä kanssasi siitä,
-mutta myönnäthän, että kuukausi sitten emme ensinkään odottaneet
-apachien vallan niin pikaista palauttamista tälle rajaseudulle."
-
-"Kuten näette, don Pedro, en ymmärrä hituistakaan kaikesta tästä, ja
-kuitenkin tuntuu minusta, ettei Tiikerikissasta tule varsin
-ylevämielistä hallitsijaa."
-
-"Mitä sillä tarkoitat, Luciano ystäväni?"
-
-"Tarkoitan mitä kaikkien ihmisten epäilemättä täytyy tarkoittaa. Kirje,
-jonka hän toissapäivänä kirjoitti don Fernandolle, on jotenkin selvä,
-luullakseni, sillä hän sanoo siinä suoraan, että jos don Fernando
-viiden päivän kuluttua vielä tavataan siirtokunnasta, niin hän
-hirtättää hänet."
-
-"Jos hän saa hänet käsiinsä!" sanoi doña Hermosa vilkkaasti,
-
-"Tietenkin, señorita", sanoi capatazi.
-
-"Miksi ihmettelet tätä, Luciano?" sanoi don Pedro hyväntahtoisesti.
-"Hyvä Jumala, tässä maailmassahan tapahtuu niin paljon ihmeellisiä
-asioita! Minä puolestani tunnen paljon henkilöitä, joita on uhattu
-samalla tavoin ja jotka siitä huolimatta voivat oikein hyvin."
-
-"Yhtäkaikki en minä sentään luota siihen."
-
-"Mutta nyt ei olekaan kysymys tästä. Palaa haciendaan, don Luciano,
-äläkä missään tapauksessa unohda kehoituksiani."
-
-"Luottakaa minuun, teidän armonne; mutta vielä sananen."
-
-"Puhu, ystäväni, mutta nopeaan."
-
-"Olen hyvin huolissani Estevanin vuoksi", sanoi capatazi puoliääneen,
-jottei Manuela kuulisi häntä. "Jo kuusi päivää on hän ollut kadoksissa,
-eikä hänestä ole kuulunut mitään."
-
-Doña Hermosan huulilla leikki hieno hymyily.
-
-"Estevan ei niinkään mene hukkaan jälkeä jättämättä. Rauhoittukaa, kun
-aika tulee, saatte kyllä nähdä hänet jälleen", sanoi hän.
-
-"Sitä parempi, señorita, sillä siihen mieheen voi luottaa."
-
-"Don Torribio!" sanoi Manuela kääntyen ympäri.
-
-"Hm!" sanoi capatazi, "sitten on paras, että minä katoan."
-
-"Tulkaa, tulkaa", sanoi Manuela.
-
-Kumarrettuaan doña Hermosalle ja don Pedrolle seurasi capatazi
-Manuelaa.
-
-Tuskin oli ovi, josta capatazi oli poistunut, sulkeutunut hänen
-jälkeensä, kun toinen avautui ja don Torribio astui sisään.
-
-Hän oli puettu komeaan intiaanipukuun. Hänen otsansa oli huolestuneen
-ja katseensa surullisen näköinen. Hän kumarsi doña Hermosalle ja
-puristi ystävällisesti don Pedron kättä, ja istuutui doña Hermosan
-ääneti viitattua.
-
-Kun ensi kohteliaisuudet oli suoritettu, kumartui hacienderon tytär,
-jota don Torribion synkkä muoto huolestutti enemmän kuin hän tahtoi
-osoittaakaan, miellyttävästi hänen puoleensa ja kysyi hyvin
-teeskennellen sekä osaaottavasti:
-
-"Mikä teitä vaivaa, don Torribio? Näytätte niin suuttuneelta --
-oletteko saanut huonoja uutisia?"
-
-"En, señorita. Kiitän teitä siitä, että hyväntahtoisesti otatte osaa
-asioihini. Jos olisin kunnianhimoinen, olisivat kaikki toiveeni
-tyydytetyt, koska saadessani muutaman päivän kuluttua vastaan ottaa
-kätenne, koko elämäni unelma täyttyy. Kuten näette, señorita", lisäsi
-hän surullisesti hymyillen, "annan teidän lukea sieluni sisimmät
-ajatukset."
-
-"Olen kiitollinen siitä, don Torribio. Kuitenkaan ette ollut tuollainen
-muutamia päiviä sitten, siis on täytynyt tapahtua jotakin..."
-
-"Ei mitään sellaista, sen vakuutan, joka koskee minua
-henkilökohtaisesti", keskeytti don Torribio. "Mutta mitä lähemmäksi
-joutuu se hetki, jolloin meidän on otettava haltuumme nyt takaisin
-valloittamamme maa, sitä alakuloisemmaksi tulen. Minä en mitenkään
-hyväksy Tiikerikissan päätöstä huudattaa itsensä riippumattomaksi
-päälliköksi virallisella tavalla; se on hulluutta, jota en voi
-käsittää. Tiikerikissa tietää yhtä hyvin kuin kuka tahansa, että hänen
-on mahdotonta pysyttelleidä täällä. Apachit eivät urhoollisuudestaan
-huolimatta voi pitää puoliaan niitä harjaantuneita sotajoukkoja
-vastaan, joita Meksikon hallitus lähettää kimppuumme heti, saatuaan
-tiedon tästä pikkukahakasta."
-
-"Onko sitten ihan mahdotonta saada Tiikerikissaa muuttamaan mieltään
-tässä asiassa?"
-
-"On. Olen käyttänyt kaikkia keinoja, olen tehnyt hänelle mitä
-järkevimpiä ehdotuksia, mutta hän ei ole tahtonut kuunnella mitään
-esityksiä. Tuolla miehellä on päämääränsä, jonka vain hän tuntee; hänen
-julkinen selityksensä, että hän muka haluaa uudesti synnyttää
-intiaanirodun, on hänellä vain tekosyynä."
-
-"Te säikähdytätte minut, don Torribio. Jos asian laita on siten, niin
-miksi ette luovu tuosta miehestä?"
-
-"Kuinka minä voisin tehdä niin?" vastasi don Torribio alakuloisesti.
-"Minähän olen nyt luopio. Tunnustanko teille kaikki, señorita? Vaikka
-kaikki on näköjään rauhallista ja tulevaisuus näyttää hymyilevän
-minulle, niin on kuitenkin jo moniaita päiviä voittamaton alakuloisuus
-vaivannut minua; kaikki on mielestäni synkkää, minä tunnen olevani
-elämääni kyllästynyt, aavistan sanalla sanoen, että minua uhkaa suuri
-onnettomuus."
-
-Doña Hermosa katsahti häneen salaa läpitunkevasti.
-
-"Karkoittakaa nuo synkät ajatukset", sanoi hän merkitsevästi,
-"tulevaisuutennehan on täst'edes turvattu, mikään ei voi sitä muuttaa."
-
-"Uskon sen, mutta kuten tiedätte, señorita, pikarin ja huulten välillä
-on aina tilaa onnettomuudelle."
-
-"Kas niin, don Torribio", sanoi don Pedro iloisesti, "istukaamme nyt
-pöytään, tämä on luultavasti viimeinen yhteinen ateriamme ennen
-hallinnon siirtoa, sillä sehän tapahtuu tietenkin tänään, eikö niin?"
-
-"Niin", vastasi don Torribio, tarjoten käsivartensa doña Hermosalle
-mennäkseen ruokasaliin.
-
-Upea aamiainen oli valmiina.
-
-Aterian alussa oltiin hiljaa. Kaikki tuntuivat olevan hämillään. Mutta
-vähitellen murtui jää doña Hermosan ja hänen isänsä ponnistellessa
-huvittaakseen vierastaan, ja keskustelu sai iloisemman käänteen. Näkyi,
-että don Torribio koetti väkisinkin sydämeensä kätkeä joukon ajatuksia,
-jotka kohosivat hänen huulilleen, mutta joita hän ei tahtonut päästää
-ilmi. Aterian lopussa kääntyi hän doña Hermosan puoleen.
-
-"Señorita", sanoi hän, "tänä iltana tapahtuu ratkaisu minuun nähden.
-Ollessani intiaanipäällikön pukuun puettuna läsnä tämänpäiväisessä
-juhlassa, olen avoimesti rikkonut välini maamiesteni kanssa
-ilmoittamalla siten heille, että olen julkisesti liittynyt
-punanahkoihin ja että Tiikerikissan ja minun vaikutuksestani se, mitä
-he aluksi pitivät intiaanien partioretkenä, olikin kokonaisen
-kansakunnan nousu. Minä tunnen valkoisten röyhkeyden. Vaikka he eivät
-voikaan viljellä omistamiaan suunnattomia alueita, eivät he kuitenkaan
-jätä kiistämättömäksi omaisuudeksemme sitä perintöä, jonka olemme
-hankkineet keihäittemme kärjillä, vaan Meksikon hallitus tulee käymään
-vimmattua sotaa meitä vastaan. Voinko luottaa teihin?"
-
-"Ennenkuin vastaan, don Torribio, odotan teidän selittävän tarkemmin."
-
-"Niin juuri aionkin tehdä. Intiaanikapinassa espanjalaiset pelkäävät
-etupäässä kostotoimia, toisin sanoen verilöylyä valkoisten keskuudessa.
-Avioliitto meksikolaisen naisen kanssa on sen rauhan panttina, jonka
-suomme espanjalaisille, ja turvaa heidän kaupantekonsa vast'edes sekä
-on heidän kanssaan tekemiemme sopimusten varmuutena. Tehkööt heimojemme
-päälliköt mitä vastaväitteitä tahansa, niin on tiemme selvä.
-Tiikerikissa ja minä emme väisty siitä hiuskarvankaan vertaa. Kysyn
-siis nyt teiltä rehellisesti ja suoraan, señorita: tahdotteko antaa
-minulle kätenne?"
-
-"Mikä kiire meillä nyt on puuttua niin tärkeään asiaan, don Torribio?"
-vastasi doña Hermosa. "Ettekö luota minuun?"
-
-Don Torribio rypisti kulmakarvojaan.
-
-"Aina sama vastaus!" sanoi hän. "Lapsi, joka leikkii jalopeuran kanssa!
-Ellen olisi suojellut teitä näinä kahdeksana päivänä, niin te olisitte
-jo saanut surmanne. Luuletteko siis, etten tiedä teidän pikku
-tempuistanne ja etten ole selvillä laskelmistanne? Olette tahtonut
-pelata kuolettavaa peliä. Varomaton! Te olette antanut kietoa itsenne
-omaan kutomaanne verkkoon. Te olette minun vallassani. Nyt minä sanelen
-ehdot. Huomenna menette kanssani naimisiin. Isänne ja don Fernandon pää
-on minulle takeena siitä, että tottelette."
-
-Ja tarttuen vettä täynnä olevaan kristallikarahviin hän täytti lasinsa
-ja joi sen yhdellä siemauksella, doña Hermosan omituisesti katsoessa
-häneen.
-
-"Tunnin kuluttua", lisäsi hän, lyöden lasin pöytään niin lujasti, että
-se kilahti rikki, "on teidän oltava juhlassa minun rinnallani."
-
-"Minä tulen", vastasi doña Hermosa.
-
-"Hyvästi!" sanoi don Torribio kumealla äänellä. Ja hän poistui,
-vilkaisten doña Hermosaan vielä kerran.
-
-Doña Hermosa nousi vikkelästi, tarttui karahviin ja tyhjensi sen
-mumisten:
-
-"Don Torribio, don Torribio, sinä sanoit itse, että pikarin ja huulten
-välillä on kuolema!"
-
-"Meidän täytyy tehdä loppu asiasta", sanoi don Pedro.
-
-Tyttärensä viittauksesta meni hän parvekkeelle ja asetti kaksi kukkia
-täynnä olevaa kukkapöytää kaidepuitten viereen.
-
-Tämä näytti olevan merkki, sillä kukkapöydät olivat olleet siinä tuskin
-muutamia minuutteja, kun Manuela tuli nopeasti saliin, sanoen:
-
-"Hän on täällä!"
-
-"Pyydä hänet sisään!" huudahtivat don Pedro ja doña Hermosa yht'aikaa.
-
-Kehoittaen Manuelaa olemaan mahdollisimman valppaana, sulki don Pedro
-huolellisesti ovet ja meni saapuneen luokse, jolle hän virkkoi
-puoliääneen:
-
-"No, Estevan ystäväni, mitä uutta?"
-
-       *       *       *       *       *
-
-Kaupungin suuri tori oli tänään tavattoman näköinen. Sen keskellä
-kohosi suuri, punaisella sametilla päällystetty parveke.
-
-Tällä parvekkeella oli mahonkinen nojatuoli ja sen oikealla puolella
-toinen pienempi ja yksinkertaisempi, jonka lisäksi muutamia jakkaroita
-oli asetettu puoliympyrään molempien tuolien taakse.
-
-Täsmälleen kello kaksitoista päivällä, hetkellä, jolloin aurinko,
-ehdittyään keskipäivän korkeudelle, säteilee lämpimimmin ja
-kirkkaimmin, jyrähti majesteetillisesti viisi tykinlaukausta yhtä
-pitkin väliajoin.
-
-Samassa marssivat torille eri kaduilta ne apachiheimot, jotka
-muodostivat Tiikerikissan armeijan, etevimpien päällikköjensä johtamina
-ja puettuina juhlapukuunsa.
-
-Näitä sotureita ei ollut paljon, korkeintaan noin tuhat viisisataa
-miestä, sillä intiaanien tavan mukaan oli saalis heti presidion
-kukistuttua lähetetty kotikyliin hyvin vartioituna, ja suurin osa
-intiaaneja oli hajaantunut palatakseen kotiin. Jäljelle jääneet olivat
-uskollisia, tottuneita sotilaita, jotka koko sydämestään olivat
-Tiikerikissaan kiintyneitä.
-
-Tämä ei ollut, meksikolaiset voitettuaan, katsonut tarpeelliseksi pitää
-luonaan enempää, varsinkin kun hän tiesi, että kotiin palaavat heti
-ensi merkin saatuaan yhtyisivät häneen.
-
-Sitä mukaa kun heimot marssivat torille, asettuivat he hyvässä
-järjestyksessä sen kolmelle sivulle, jättäen neljännen tyhjäksi; sen
-miehitti kuitenkin melkein silmänräpäyksessä noin parinsadan suuruinen
-joukko vaqueroja, jotka samoin kuin intiaanitkin jäivät liikkumatta
-heille määrätylle paikalle.
-
-Mutta intiaanien ollessa melkein aseettomina, sillä heillä oli vain
-puukkonsa vyöllään, istuivat vaquerot hevosen selässä aseistettuina
-aina hampaisiin asti.
-
-Muutamia uteliaita englantilaisia, ranskalaisia ja saksalaisia, jotka
-olivat jääneet kaupunkiin valloituksen jälkeen, näkyi siellä täällä
-pelästyneinä katselevan torin varrella olevien talojen ikkunoista.
-
-Intiaaninaiset, kerääntyneinä sekavaan ryhmään soturien taakse,
-kurkottelivat uteliaina päitään näiden olkapäiden yli, nähdäkseen mitä
-tapahtuisi.
-
-Torin keskikohta oli vapaa.
-
-Parvekkeen edustalla, kömpelön, pöydänmuotoisen ja uurnalla varustetun
-alttarin luona seisoi apachien suuri poppamies, viiden alempiarvoisen
-noidan avustamana. Kaikilla oli kädet ristissä rinnallaan ja katse
-maahan luotuna.
-
-Kun kaikki olivat asettuneet paikoilleen, kajahti taas viisi
-tykinlaukausta.
-
-Tällöin saapui loistava seurue ratsain torille.
-
-Sen etupäässä ratsasti Tiikerikissa ylpeänä ja silmät hehkuen, pitäen
-kädessään heimojen totemia. Hänen oikealla puolellaan ratsasti don
-Torribio, kantaen suurta pyhää piippua.
-
-Heidän takanaan tulivat don Pedro tyttärineen ja useita kaupungin
-etevimpiä asukkaita.
-
-Tiikerikissa hyppäsi hevosen selästä, nousi parvekkeelle ja asettui
-ensimmäisen nojatuolin eteen, mutta ei istuutunut.
-
-Autettuaan doña Hermosan hevosen selästä, asettui don Torribio toisen
-nojatuolin eteen.
-
-Nuoren miehen kasvot, jotka tavallisesti olivat kalpeat, olivat nyt
-hehkuvan punaiset ja hänen ontot silmänsä näyttivät punoittavan
-yövalvonnasta. Hän pyyhki alinomaa hien peittämää otsaansa ja tuntui
-olevan ankaran mielenliikutuksen vallassa, vaikka hän kaikin voimin
-koettikin sitä hillitä.
-
-Doña Hermosa oli asettunut isänsä taakse, muutaman askeleen päähän
-parvekkeen laidasta. Hänkin oli hyvin kiihdyksissä, kalpea ja huulet
-lujasti yhteen puristettuna. Toisinaan hänen jäseniänsä puistatti
-hermostunut väristys, ja kuumeentapainen puna peitti silloin tällöin
-hänen kasvonsa, jotka melkein samassa muuttuivat kellertäviksi. Hänen
-katseensa oli tiukasti tähdättynä don Torribioon.
-
-Apachien päälliköt ryhmittyivät parvekkeen juurelle, ympäröiden sen.
-
-Tykit jymähtivät kolmannen kerran. Nyt hajaantuivat noidat, ja näkyviin
-tuli tiukasti sidottu mies, joka makasi maassa heidän keskellään.
-
-Poppamies kääntyi joukon puoleen.
-
-"Kaikki te, jotka kuulette puheeni", sanoi hän, "tiedätte, miksi olemme
-kokoontuneet tänne: suuri isämme, Aurinko, on suosinut yritystämme.
-Wacondah on taistellut puolestamme, me olemme voittajia, kuten eräs
-kuuluisa päällikkö lupasi meille tuskin kuukausi sitten. Tämä kylä
-kuuluu meille. Päällikkö, jonka olemme valinneet johtamaan ja
-puolustamaan meitä, on Tiikerikissa. Nyt me aiomme hänen ja omasta
-puolestamme tarjota Elämän herralle uhrin, joka on hänestä mieluisin,
-jotta hän edelleenkin mahtavasti suojelisi meitä. Noidat, tuokaa uhri
-tänne."
-
-Noidat tarttuivat vartioimaansa onnettomaan ja asettivat hänet
-pitkäkseen alttarille. Se oli muudan meksikolainen, joka oli otettu
-vangiksi vanhan presidion valloituksessa. Kapakoitsija, jonka talossa
-muudan tämän kertomuksen ["Kivisydän"-nimisessä ensi osassa] ensi
-näytös tapahtui, ei ahneudessaan, huolimatta varoituksista, ollut
-tahtonut lähteä kurjasta kapakastaan, ja oli joutunut intiaanien
-käsiin.
-
-Sillä välin tunsi don Torribio yhä enemmän voivansa pahoin. Hänen
-silmänsä verestivät, korvansa suhisivat, ohimonsa jyskyttivät kovasti,
-ja hänen täytyi nojautua nojatuolinsa käsipuuta vasten.
-
-"Kuinka on laitanne?" kysyi doña Hermosa.
-
-"En tiedä?" vastasi hän, "kuumuus, mielenliikutus ehkä, minä tukehdun.
-Toivon kuitenkin sen menevän ohi."
-
-Alttarilla pitkänään oleva kapakoitsija oli riisuttu, vain housut oli
-jätetty. Miesraukka kirkui kamalasti.
-
-Poppamies astui hänen luokseen heiluttaen veistään.
-
-"Voi voi, tämä on kauheaa!" huudahti doña Hermosa peittäen kasvonsa
-käsiinsä.
-
-"Hiljaa!" mutisi don Torribio, "se on välttämätöntä."
-
-Välittämättä uhrinsa kirkunasta etsi poppamies kylmäverisesti sitä
-kohtaa, johon hän tahtoi iskeä, onnettoman katsoessa häneen silmät
-hirveästi selällään ja katseessaan ilme, jota on mahdoton kuvata.
-
-Äkkiä kohotti poppamies veitsensä ja työnsi sen uhrinsa rintaan,
-viiltäen sen auki pitkin pituuttaan.
-
-Miesparka päästi kamalan mölinän.
-
-Poppamies pisti nyt kätensä onnettoman ammottavaan rintaan ja repi irti
-vielä väräjävän sydämen, hänen apulaistensa huolellisesti kootessa
-virtanaan vuotavaa verta. Samassa nousivat päälliköt parvekkeelle,
-asettivat Tiikerikissan nojatuoliin ja nostivat hänet olkapäilleen,
-huutaen innoissaan:
-
-"Eläköön valkonaamojen voittaja, apachien ylipäällikkö!"
-
-Noidat pirskoittivat väkijoukkoa uhrin verellä.
-
-Intiaanit, ollen aivan huumauksissaan, tömistivät jalkojansa iloissaan
-ja huutaen korvia särkevästi.
-
-"Vihdoinkin" huudahti Tiikerikissa ylpeästi; "vihdoinkin olen pitänyt
-lupaukseni ja ainaiseksi karkoittanut valkoiset tästä maasta!"
-
-"Et vielä!" sanoi don Pedro purevalla äänellä -- "katsohan tuonne!"
-
-Vaquerot, jotka tähän asti olivat välinpitämättöminä katselleet tätä
-näytelmää, olivat äkkiä täyttä laukkaa hyökänneet suojattomien
-intiaanein kimppuun, samalla kuin joka kadulta ryntäsi torille
-meksikolaisia joukkoja juoksujalkaa, ja kaikki ikkunat täyttyivät
-kivääreillä asestetuista valkoisista, jotka armotta ampuivat
-väkijoukkoon.
-
-Torin keskellä näkyivät don Fernando Carril, Luciano Pedralva ja don
-Estevan, jotka säälimättä hakkasivat maahan hätääntyneitä intiaaneja,
-huutaen: "Lyökää, lyökää! Surmatkaa, surmatkaa!"
-
-"Ooh!" huudahti don Torribio, heiluttaen totemia, "mikä kurja petos!"
-
-Ja hän syöksähti pystyyn rientääkseen intiaanien avuksi, mutta
-horjahti, verinen huntu laskeutui hänen silmilleen ja hän lankesi
-polvilleen.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti hän epätoivoissaan, "mikä minua vaivaa?"
-
-"Sinulla on kuolema sisässäsi!" kuiskasi don Estevan hänen korvaansa,
-tarttuen lujasti hänen käsivarteensa.
-
-"Sinä valehtelet, koira!" sanoi don Torribio, koettaen nousta. "Minä
-tahdon pelastaa veljeni!"
-
-"Veljesi on surmattu. Mutta sinunhan piti huomenna tappaa don Pedro,
-hänen tyttärensä, don Fernando ja minut! Kuole, lurjus, turhaan
-raivotessasi nähdessäsi kurjan petoksesi saavan palkkansa! Minä olen
-juottanut sinulle myrkkyä, sinut on myrkytetty."
-
-"Oi voi!" huusi don Torribio epätoivoissaan, laahautuen polvillaan,
-päästäkseen parvekkeen reunalle. "Voi, voi! Jumala on oikeamielinen."
-
-Torilla panivat meksikolaiset toimeen hirveän verilöylyn intiaanien
-keskuudessa.
-
-"Muistakaa don José Kalbrista!" huusivat he. "Kostakaa majuuri Barnum!"
-
-Se ei enää ollut taistelua, se oli kauheaa teurastusta.
-
-Muutamat päälliköt, paeten don Fernandoa, Lucianoa ja don Estevania,
-syöksyivät etsimään viimeistä turvapaikkaa parvekkeelta.
-
-"Ah!" huudahti don Torribio, loikaten kuin jaguari ja tarttuen don
-Fernandon kurkkuun, "minä en sentään kuole kostamatta."
-
-Syntyi hetken kestävä hirveä temmellys.
-
-"Ei", jatkoi don Torribio, hellittäen vihollisestaan ja vaipuen maahan,
-"sehän olisi halpamaista, henkeni kuuluu tuolle miehelle, hän on
-voittanut sen minulta!"
-
-Ympärillä seisovat eivät voineet olla huudahtamatta ihmetyksestä.
-
-Don Estevan nosti kylmäverisesti kiväärin poskelleen ja laukaisi sen
-hänen jaloissaan makaavan don Torribion rintaa kohti.
-
-"Käyköön niin kaikille pettureille!" sanoi hän.
-
-"Hyvä Jumala!" huudahti don Torribio kohoten polvilleen ponnistaen
-viimeiset voimansa, ja kohottaen taivasta kohti toivoa säteilevän
-katseensa hän huokasi: "Laupias Jumala, minä kiitän sinua, sinä olet
-antanut minulle anteeksi!"
-
-Hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän kaatui selälleen heittäen henkensä.
-
-Doña Hermosa oli kadonnut.
-
-Kun Tiikerikissa, joka jalopeuran tavoin taisteli kuumimmassa
-käsikähmässä, oli huomannut kaikki menetetyksi ja ettei hänellä ollut
-muuta mahdollisuutta kuin kiireesti pakenemalla välttää meksikolaisten
-hänelle aikoma kohtalo, jos hän joutuisi heidän käsiinsä, oli hän
-koonnut ympärilleen kourallisen urhoollisia sotureitaan, kaapannut doña
-Hermosan, huolimatta hänen huudoistaan ja heittänyt hänet eteensä
-satulaan sekä sitten raivannut itselleen tien taistelevien keskitse.
-Hänelle uskollisten soturien seuraamana oli hänen näin onnistunut
-päästä kaupungista avoimelle kentälle.
-
-Kun meksikolaiset huomasivat hänen pakonsa, oli jo myöhä ajaa häntä
-takaa. Kuten saalistaan kynsissään kuljettava kotka, oli tuo vanha
-rosvo jo tavoittamattomissa.
-
-
-
-
-XV.
-
-KUUKAUTTA MYÖHEMMIN.
-
-
-Kello oli noin neljä iltapäivällä ja yhä viistompaan lankeavat auringon
-säteet tekivät puiden varjot suhteettoman pitkiksi. Linnut palasivat
-nopeasti lentäen pesiinsä yöksi ja piiloutuivat miten parhaiten voivat
-lehtien väliin, viserrellen ja kirkuen korvia huumaavasti. Joitakin
-parvia punaisia susia alkoi näkyä kaukana tunnustellen tuulen suuntaa
-ja valmistautuen yömetsästykseensä korkeassa ruohikossa. Siellä täällä
-näkyivät hirven ja metsäkauriin suuret, haaraiset sarvet, eläinten
-äkkiä heittäessä päänsä taaksepäin ja lähtiessä pakoon huimaavaa
-vauhtia. Aurinko oli nyt melkein taivaanrannan tasalla ja näkyi puiden
-runkojen välistä enää vain tavattoman suurena tulipunaisena pallona.
-
-Kaikki osoitti pikaista yön tuloa.
-
-Eräässä aarniometsässä, noin kaksisataa penikulmaa San Lucarin
-presidiosta, jossa viimeksi kerrotut hirvittävät kohtaukset
-tapahtuivat, istui suurella avonaisella paikalla kaksi meksikolaisten
-gambucinojen pukuun puettua miestä kuivettuneilla bisonin pääkalloilla
-kirkkaasti palavan tulen ääressä, josta ei enää noussut savua.
-
-Nämä miehet olivat don Estevan Diaz, don Pedro de Lunan majordomo, ja
-Luciano Pedralva, capatazi. He pitivät kivääriään reittä vasten,
-nähtävästi siltä varalta, että voisivat käyttää sitä heti hälyytyksen
-kuultuaan. Vaihtamatta sanaakaan he polttivat maissipiippujaan.
-
-Joitakuita peoneja ja muulinajajia makasi siellä täällä muutamien
-kuormamuulien vieressä, jotka täysin suin pureksivat maahan
-levitetyille loimille pantua maissiannostaan. Kahdeksan tai kymmenen
-hevosta oli pantu liekaan vähän matkan päähän lehväksistä tehdystä
-majasta, jonka sisäänkäytävän eteen oli kiinnitetty zarapee oveksi.
-Erään kapean puron reunalla, kivääri olalla liikkumatta seisova peoni
-valvoi yleistä turvallisuutta.
-
-Kaikenlaisista ylt'ympäri maassa olevista, ruohon kokonaan peittävistä
-jätteistä ja erään mahonkipuun alimmaisilla oksilla riippuvista riistan
-paloista saattoi helposti huomata, ettei edellä kuvattu leiripaikka
-ollut noita satunnaisia pysähdyspaikkoja, joita metsänkävijät
-valitsevat yösijakseen ja jättävät ne taas auringon ensi kerran
-noustessa, vaan tuollainen vakinainen leiripaikka, joita metsästäjät
-usein laittavat erämaahan kohtaamispaikakseen metsästyskautena.
-
-Zarapee kohotettiin majan sisäpuolelta ja don Pedro ilmestyi.
-
-Hän oli kalpea, murheellisen ja miettivän näköinen. Hän silmäsi
-tutkivasti ympärilleen ja lausui levottomasti, lähestyen tulen ääressä
-istuvia miehiä:
-
-"No?"
-
-"Ei mitään vielä", vastasi don Estevan.
-
-"Tämä viipyminen on käsittämätöntä, ei milloinkaan tähän asti ole don
-Fernando viipynyt näin kauan", lausui don Pedro liikutettuna.
-
-"Aivan niin, hän on nyt ollut poissa kohta kolmekymmentä tuntia --
-kunhan ei häntä vain olisi kohdannut jokin onnettomuus!"
-
-"Ei", sanoi Estevan, "don Fernando tuntee erämaan tarpeeksi hyvin, hän
-on siksi kauan risteillyt täällä, ettei mikään sattuma ole
-mahdollinen."
-
-"Ajattelehan missä olemme", väitti don Pedro; "tässä melkein
-tutkimattomassa seudussa maleksii vaarallisia käärmeitä ja vilisee
-petoeläimiä."
-
-"Mitä se merkitsee, don Pedro?" vastasi Estevan lujasti. "Te unohdatte,
-että don Fernando ja Kivisydän on sama henkilö, että olemme juuri sillä
-paikalla, missä hän on viettänyt suurimman osan elämäänsä, ja missä hän
-on monta vuotta pyytänyt mehiläisiä ja koonnut kaskarillan kuorta! Ei,
-sanon minä, ystäväämme ei ole kohdannut mikään onnettomuus."
-
-"Mutta selitähän sitten minulle, mikä on syynä tähän käsittämättömään
-viipymiseen."
-
-"Tehän tiedätte, don Pedro, kuinka uhrautuvasti ystävämme on tarjonnut
-meille apuaan, kun me epätoivoissamme doña Hermosan äkkinäisen
-katoamisen johdosta, mielipuolina surusta ja aivan lamautuneina emme
-tietäneet mitä tehdä, löytääksemme kadoksiin joutuneen jäljet.
-Presidiosta olemme tulleet tänne jälkien ohjaamina, joita meidän
-silmämme ei näe, mutta jotka don Fernandon tottumus lukea erämaan
-salattua kirjaa erotti erittäin helposti ja selvästi. Päästyämme tänne
-ovat jäljet äkkiä kadonneet niin, että on ollut mahdotonta
-tarkimmallakaan tiedustelulla ja sitkeimmillä ponnistuksilla niitä enää
-löytää. Kahdeksan päivää olemme maanneet täällä, joka aamu ennen
-auringonnousua nousee don Fernando, jota esteet näyttävät enemmän
-yllyttävän kuin masentavan, hevosen selkään ja alkaa taas
-tiedustelunsa, jotka tähän asti ovat näyttäytyneet turhiksi. Eilen
-läksi hän tapansa mukaan vähän ennen auringon nousua. No niin! Kenties
-syy hänen pitkälliseen viipymiseensä on se, että hän on hyvin kaukana
-täältä löytänyt niin kauan turhaan etsimämme jäljet."
-
-"Jumala suokoon niin, ystäväni! Samoin olen itsekin ajatellut, mutta
-onkohan mitään sellaista mahdollisuutta olemassa kaikkien jo tekemiemme
-turhien yritysten jälkeen?"
-
-"Te unohdatte, don Pedro, että olemme tekemisissä apachi-intiaanien
-kanssa, toisin sanoen kaikkein kavalimpien erämaan rosvojen, jotka
-parhaiten osaavat peittää jälkensä."
-
-"Hst!" sanoi capatazi, viitaten heitä kuuntelemaan; "minä kuulen
-hevosen nelistystä!"
-
-"Niinpä todellakin!" huudahti don Pedro vilkkaasti ja iloisena.
-
-"Niin", sanoi don Estevan, "minäkin kuulen tuon äänen, kuitenkin sillä
-erotuksella, että se yhden asemasta nähtävästi johtuu kolmesta tai
-neljästä."
-
-"Mutta don Fernandohan läksi leiripaikalta yksinään", huomautti don
-Pedro vilkkaasti.
-
-"Hän on luultavasti tavannut jonkun matkalla", vastasi don Estevan.
-
-"On paha", sanoi haciendero huolestuneena, "laskea pilaa sellaisissa
-olosuhteissa kuin missä me nyt olemme, se on melkein loukkaus minun
-tuskantunnettani kohtaan."
-
-"Jumala varjelkoon minua sellaisesta ajatuksesta, don Pedro. Ääni
-lähenee nopeasti. Me saamme kohta tietää mitä meidän on tehtävä. Minä
-en näe mitään erikoista siinä, että don Fernando on mahdollisesti
-ottanut kiinni jonkun intiaanikulkurin tämän yrittäessä pensaihin
-piiloutuneena vakoilla leiripaikkaamme ja pitää silmällä liikkeitämme."
-
-"Koira vieköön! Niinhän todella onkin tapahtunut", huudahti capatazi
-iloissaan; "katsokaahan vain!"
-
-Samassa vastasi don Fernandon luja, sointuva ääni vahdin kysymykseen:
-"Kuka siellä?" ja kaksi ratsastajaa sukelsi esiin tiheästä metsiköstä,
-joka ympäröi leiripaikkaa ja muodosti jonkunlaisen rintavarustuksen
-sille.
-
-Tulija oli todellakin don Fernando, Mutta hänellä oli mukanaan mies,
-jonka hän, nähtävästi peläten hänen pakenevan, oli sitonut lujasti
-hevoseen kiinni.
-
-Vanki tuntui muuten kärsivällisesti suhtautuvan onnettomuuteensa, sillä
-hän heilutteli miellyttävästi ruumistaan satulassa, piti päänsä
-pystyssä ja oli niin huolettoman näköinen kuin ei mitään olisi
-tapahtunut.
-
-Tultuaan tulen ääreen, jossa tuttavamme istuivat, tervehti
-hän kohteliaasti eikä näyttänyt ollenkaan levottomalta sen
-kylmäkiskoisuuden johdosta, jolla hänet otettiin vastaan.
-
-Tämä mies ei tosiaan ollutkaan kukaan muu kuin Tonillo el Zapote, tuo
-rehellinen vaquero, jonka jo useita kertoja olemme esittäneet
-lukijalle.
-
-Don Fernando taas otettiin vastaan mitä lämpimimmin ja sydämellisimmin.
-Hänen ystävänsä, joiden uteliaisuus oli kohonnut äärimmilleen,
-halusivat kiihkeästi kysellä häneltä, varsinkin kun avoin, melkein
-iloinen ilme hänen kasvoillaan antoi heille aiheen otaksua, että hän
-toi hyviä uutisia.
-
-Puristettuaan hänelle heti ojennettua kolmea kättä, nousi don Fernando
-hevosen selästä, irroitti satulavyön, joka hevosen vatsan alla sitoi
-vangin jalat ja laski hänet vapaaksi.
-
-"Uh!" sanoi vaquero; "minä kiitän teitä, don Fernando. Aloin jo saada
-kyllikseni tuosta, voin vakuuttaa. Sääriä pistelee, aivankuin niihin
-olisi työnnetty tuhat nuppineulaa."
-
-Hän hyppäsi satulasta; mutta hän oli puhunut totta, puutuneet jalat
-eivät voineet kannattaa hänen ruumiinsa painoa ja hän kaatui raskaasti
-maahan. Capatazi riensi nostamaan hänet pystyyn.
-
-"Ei se merkitse mitään", sanoi Tonillo kohteliaasti. "Kiitoksia,
-caballero, viiden minuutin kuluttua on verenkierto ennallaan ja kaikki
-on hyvin taas. Mutta yhtä kaikki, don Fernando", lisäsi hän, "toisella
-kertaa pyydän teitä olemaan vetämättä aivan niin tiukkaan."
-
-"Se riippuu teistä itsestänne, Zapote. Luvatkaa minulle, ettette yritä
-paeta, niin jätän teidät rauhaan."
-
-"Ellei ole mistään muusta kysymys", sanoi vaquero iloisesti, "niin on
-välimme heti selvä: minä vannon, niin totta kuin kuoltuani toivon
-pääseväni paratiisiin, etten pakene."
-
-"Hyvä on, minä luotan teihin, huomatkaa se."
-
-"Kunnon miehen tulee pysyä sanassaan", vastasi el Zapote. "Te ette voi
-moittia minua ensinkään siinä suhteessa; minä olen lupaukseni orja."
-
-"Sitä parempi teille, jos niin on asianlaita, mutta minä epäilen sitä
-suuresti, etenkin päättäen tavastanne kohdella minua viime aikoina,
-huolimatta minulle lausumistanne vakuutuksista ja tarjouksistanne
-palvella minua."
-
-Vaquero ei ensinkään nolostunut tästä suoranaisesta syytöksestä.
-
-"Erinäisillä sydämen ominaisuuksilla varustettujen ihmisten osaksi
-tulee, että heitä tuomitaan väärin", sanoi hän mielistelevällä äänellä,
-"minä en ole milloinkaan rikkonut teille antamaani lupausta."
-
-"Ette edes silloinkaan, kun petettyänne meidät päästitte intiaanit
-presidioon ja toisten kaltaistenne lurjusten kanssa laaditte yhteisesti
-ansan minulle ja annoitte minun joutua halpamaisen väijytyksen
-uhriksi?"
-
-Vaquero hymyili sukkelasti.
-
-"Niin, señor don Fernando", vastasi hän, "siinäkin tilaisuudessa, jota
-tarkoitatte, olin teille uskollinen."
-
-"Tuhat tulimaista!" huudahti don Fernando, alkaen menettää malttinsa.
-"Olisi hauska saada tietää, millä tavalla te silloin olitte minulle
-uskollinen."
-
-"Kissa nähköön, teidän armonne, minä olin teille uskollinen omalla
-tavallani."
-
-Tämä vastaus oli niin erinomainen ja siksi odottamaton läsnäolijoille,
-että heidät valtasi niin mieletön naurunpuuska, että he tilanteen
-vakavuudesta huolimatta purskahtivat raikuvaan nauruun.
-
-El Zapote kumarsi kainosti, omituisen ylpeän nöyrästi, kuten on tapana
-epäilyttävän arvoisten ihmisten, jotka pitävät itseään väärin
-käsitettyinä neroina.
-
-"Hyvä on", sanoi don Fernando, kohauttaen välinpitämättömästi
-olkapäitään, "saammehan kohta nähdä. Minä otan selvän siitä, kuinka
-pitkälle tuo venyvä uskollisuus ulottuu."
-
-El Zapote ei vastannut. Hän vain kohotti silmänsä taivasta kohti,
-ikäänkuin ottaakseen sen todistajaksi häntä kohdanneelle vääryydelle,
-ja hän pani kätensä ristiin rinnalleen.
-
-"Ennenkuin kerron mitään, niin antakaa minulle ruokaa", sanoi don
-Fernando, "minä ihan menehdyn nälkään. Sitten leiristä lähdettyäni en
-ole saanut märkää enkä kuivaa suuhuni."
-
-Estevan kiiruhti asettamaan hänen eteensä muutamia ruokia, jotka
-maistuivat hyvin don Fernandolle ja tämän luvalla hänen vangilleen.
-Ateria päättyi kuitenkin pian, sillä don Fernando oli pian tyydyttänyt
-nälkänsä, ja sammutettuaan janonsa puron kirkkaalla vedellä hän
-tyytyväisesti huoahtaen istuutui, minkä jälkeen hän, panematta
-ystäviensä uteliaisuutta uudelle koetukselle, selitti heille mitä
-seikkaperäisimmin syyn pitkälliseen viipymiseensä.
-
-Don Estevan oli arvannut oikein, sillä don Fernando oli todellakin
-löytänyt jälleen nuo niin kauan turhaan etsityt jäljet, jotka johtivat
-lounaiseen suuntaan kohti kaukaisen lännen tutkimattomimpia seutuja.
-
-Hän oli seurannut niitä monta tuntia metsästäjille ominaisella
-kärsivällisyydellä, ollakseen varma siitä, ettei hän ollut joutunut
-minkään intiaanikujeen leikkikaluksi, vaan että nämä jäljet todellakin
-olivat oikeat.
-
-Kun punanahat pelkäävät, että heitä ajetaan takaa, sotkevat he jälkensä
-niin, kulkemalla ristiin rastiin sekä edestakaisin, milloin eivät voi
-niitä hävittää, että on aivan mahdotonta erottaa oikeita jälkiä
-vääristä. Tällä kertaa he olivat käyttäneet tätä keinoa niin kätevästi
-ja kekseliäästi, että jos he olisivat olleet tekemisissä kenen muun
-kanssa tahansa, paitsi Kivisydämen, olisivat he vetäneet tätä nenästä
-ja täydelleen johtaneet hänet harhaan. Mutta don Fernando, joka oli
-tottunut heidän kujeihinsa, ei antanut pettää itseään, ainakin mikäli
-hän saattoi huomata erinäisistä tuntomerkeistä, jotka häntä vähemmän
-tottuneelta henkilöltä olisivat jääneet huomaamatta.
-
-Iloissaan tästä havainnosta oli don Fernando heti palannut leiriin,
-lyömättä kuitenkaan laimin mitään niistä varovaisuustoimenpiteistä,
-joita on viisainta noudattaa maassa, missä joka puun ja joka pensaan
-takana voi piillä näkymätön vihollinen. Silloin hän oli huomaavinaan
-korkean ruohon liikkuvan tavalla, joka ei ollut luonnollista. Hän
-liukui senvuoksi hiljaa hevosen selästä, ja aseenaan vain puukkonsa,
-joka tupettomana riippui hänen vyössään olevasta rautarenkaasta, läksi
-hän epäilyksen alaista paikkaa kohti, ryömien käsin ja jaloin, ääneti
-ja nopeasti kuin ruohikossa mateleva käärme.
-
-Ryömittyään noin neljännestunnin tällä tavoin, pääsi hän epäilyksen
-alaiselle paikalle, ja hän tarvitsi nyt kaiken malttinsa ja
-tahdonvoimansa voidakseen olla huudahtamatta ilosta ja ihmettelystä,
-kuten hän oli tekemäisillään, nähdessään el Zapoten mukavasti istuvan
-maassa hevosensa ohjat vasemman käden ympärillä ja lopetellen
-vahvanlaista suurusta.
-
-Don Fernando läheni häntä vielä muutaman askeleen, ollakseen varma
-miehestään, jonka jälkeen hän, arvioituaan tarkkaan välimatkan,
-loikkasi kuin jaguari, tarttui vaqueron kurkkuun, ja ennenkuin tämä oli
-tointunut hämmästyksestään tämän äkkinäisen ja odottamattoman
-hyökkäyksen johdosta, oli hän sidottuna ja kykenemätön vähimpäänkään
-vastarintaan.
-
-"Oh", sanoi nyt don Fernando, asettuen vankinsa viereen, "mikä
-kummallinen sattuma! Mitä kuuluu, Zapote ystäväni?"
-
-"Kiitoksia paljon", vastasi tämä vakavana, "minulla on vähän yskää."
-
-"Oi voi, caballero parka, toivoakseni se pian menee ohi."
-
-"Niin toivon minäkin, teidän armonne. Kuitenkin on minun tunnustettava,
-että olen hiukan levoton."
-
-"Pyh! Rauhoitu, minä lupaan parantaa sen."
-
-"Niinkö, tiedättekö siihen keinon, teidän armonne?"
-
-"Tiedän, vieläpä aivan erinomaisen, ja minä aion parantaa sinut."
-
-"Kas vain, miten ystävällistä teiltä. Mutta ei kai teillä ole siitä
-vaivaa?"
-
-"Ei vähintäkään", vastasi metsästäjä. "Päätä itse, minä nimittäin aion
-ampua luodin pääsi läpi."
-
-Vaquero tunsi väristyksen käyvän suonissaan, mutta hän ei osoittanut
-sitä.
-
-"Luuletteko sen keinon auttavan?" sanoi hän.
-
-"Ehdottomasti, siitä olen varma."
-
-"Hm! Omituista, teidän armonne, mutta huolimatta velvollisuudestani
-teitä kohtaan, täytyy minun tunnustaa, etten ollenkaan ole samaa mieltä
-kanssanne tässä asiassa."
-
-"Siinä sinä olet väärässä", vastasi metsästäjä virittäen kylmäverisesti
-pistoolinsa hanan, "saat heti nähdä, että keino auttaa."
-
-"Ja te luulette, teidän armonne, ettei ole muuta keinoa kuin
-ehdottamanne?"
-
-"En, totta vie, tiedä muuta."
-
-"Nähkääs, asian laita on niin, että minun mielestäni tuo keino on
-varsin ankara."
-
-"Pyh! Sinä vain luulet niin. Saat pian nähdä, että olet väärässä."
-
-"Mahdollista kyllä, minä en rohkene väitellä kanssanne, armollinen
-herra. Tahdotteko välttämättä antaa lääkkeenne minulle tässä paikassa?"
-
-"Minäkö? En ensinkään. Tiedätkö kenties jonkun muun sopivamman paikan?"
-
-"Luullakseni, teidän armonne."
-
-"Vai niin! Ja mikä paikka se olisi, toveri?"
-
-"Oh, koira vieköön, kenties erehdyn, mutta olisi mielestäni vahinko,
-jos niin ihmeellinen salaisuus, kuin tuo lääkitseminen, joutuisi
-hukkaan todistajien puutteessa. Niinmuodoin toivoisin saavani viedä
-teidät sellaiseen paikkaan, missä niitä olisi saatavissa."
-
-"Hyvä! Ja tiedätkö sellaisen paikan tässä lähellä?"
-
-"Tiedän, caballero, ja luulenpa teidän ihastuvan tavatessanne henkilöt,
-joita teille siellä esitän."
-
-"Riippuu siitä, keitä nuo henkilöt ovat."
-
-"Oh, te tunnette ne aivan hyvin, armollinen herra. Muuan niistä on
-Tiikerikissa, varsin rakastettava herra."
-
-"Ja sinä sitoudut viemään minut sinne?"
-
-"Milloin vain haluatte, nyt heti, jos tahdotte."
-
-Metsästäjä pisti pistoolin takaisin vyöhönsä.
-
-"Ei aivan heti", sanoi hän; "meidän täytyy ensin mennä leiripaikalle,
-jossa ystäväni odottavat minua. Minun mielestäni ei tautisi ole niin
-paha, että lääkettä täytyy käyttää heti, voimmehan aina turvautua
-siihen keinoon, jos tarvis vaatii."
-
-"Niinpä niin, eihän sillä ole mitään kiirettä, caballero, sen
-vakuutan", vastasi vaquero kohteliaasti. Näin sovittiin asia miesten
-välillä, jotka tunsivat toisensa jo vanhastaan ja siis hyvin tiesivät
-mitä heidän oli toisiltaan odotettavissa.
-
-Don Fernando ei vähääkään luottanut Tonilloon. Sen vuoksi hän viisaasti
-varoikin antamasta hänelle tilaisuutta karkaamaan, jättämällä hänet
-vapaalle jalalle, eikä paimen siitä ensinkään ollut pahoillaan.
-
-Kun heidän keskustellessaan kuitenkin jo oli tullut yö, asettuivat he,
-miten parhaiten voivat, nukkumaan siihen, missä olivat ja jättivät
-leiripaikalle lähdön seuraavaan päivään.
-
-Pari kolme kertaa yön kuluessa yritti paimen salavihkaa vapautua
-siteistään, mutta joka kerta kun hän aikoi panna tämän tuumansa
-täytäntöön, näki hai metsästäjän siniset silmät häntä tarkastamassa.
-
-"Voitteko pahoin, hyvä herra?" kysyi metsästäjä ivallisesti, hänen
-viime yritystä tehdessään.
-
-"En ensinkään, en ensinkään, armollinen herra", vastasi paimen.
-
-"Vai niin, suokaa sitten kaikin mokomin anteeksi, luulin teitä
-sairaaksi. Tuo pitkällinen unettomuus saattoi minut levottomaksi teidän
-tähtenne", sanoi metsästäjä merkitsevästi.
-
-Paimen otti tämän huomioonsa. Hän sulki heti silmänsä eikä aukaissut
-niitä ennen auringonnousua.
-
-Metsästäjä oli jo valmiina ja hevoset satuloituna.
-
-"Kas vain, luulen että olette jo hereillä", sanoi! hän, "oletteko
-nukkunut hyvin?"
-
-"Erinomaisesti! Jäseneni tuntuvat vain vähän jäykiltä. Luullakseni
-pieni jaloittelu tekisi minulle hyvää ja saisi verenkierron
-entiselleen."
-
-"Se johtuu aamukasteesta", vastasi metsästäjä järkähtämättömästi, "yöt
-alkavat käydä kylmiksi."
-
-"Tuhat tulimaista, kunhan en vain saisi luuvaloa", sanoi paimen
-irvistäen.
-
-"Mitä vielä, eihän se ole luultavaa, ratsastaminen tekee teille hyvää."
-
-Tällä välin oli don Fernando nostanut kumppaninsa olalleen ja heittänyt
-hänet poikittain hevosen selkään; mutta tarkemmin mietittyään hän
-irroittikin hänen jalkansa, koska hän ei tarpeettoman huonolla
-kohtelulla tahtonut ärsyttää henkilöä, joka tarpeen tullen voisi antaa
-hänelle arvokkaita tietoja.
-
-Paimen, joka oli pelännyt saavansa tehdä matkan tavaramytyn tavoin
-hevosen selässä poikkipuolin, tunsi kiitollisuutta päästessään
-puolittain vapaaksi, eikä tehnyt mitään huomautusta sen
-varovaisuustoimenpiteen johdosta, johon metsästäjä ryhtyi sitomalla
-hänen jalkansa kiinni hevosen vatsan alle.
-
-Tällä tavoin miehet sitten kulkivat, kunnes tulivat leiripaikalle,
-jutellen keskenään kaikenlaisia asioita ja näköjään kuin parhaat
-ystävät maailmassa.
-
-
-
-
-XVI.
-
-ENNEN TAKAA-AJOA.
-
-
-Koko don Fernandon kertomuksen ajan oli el Zapote huolettoman näköinen,
-kuten täysin itseensä tyytyväinen mies ainakin, milloin nyökäyttäen
-vahvistavasti päätään, milloin hymyillen tyytyväisen kainosti. Kun don
-Fernando vihdoinkin lopetti, katsoi hän sopivaksi puhua vuorostaan.
-
-"Kuten näette, hyvät herrat", sanoi hän sovittavalla äänellä, "en ole
-tehnyt mitään vaikeuksia seuratessani tätä kunnioitettavaa caballeroa.
-Toisin sanoen, minä olen valmis tottelemaan teitä kaikessa, mitä
-suvaitsette toimekseni antaa."
-
-Don Fernando hymyili pahankurisesti.
-
-"Tämä on, hyvä herra", vastasi hän, "kohteliaisuus, jonka osoitteen
-eilinen yllätys nähtävästi on muuttanut."
-
-"Mitä sanottekaan, teidän armonne!" huudahti paimen siveellisesti
-pahoillaan muka.
-
-"Mutta", jatkoi don Fernando, "minä en kiinnitä huomiotani siihen,
-sinun salaiset aikomuksesi ovat minulle aivan yhdentekeviä. Luulen
-täydelleen osoittaneeni sinulle jo aikoja sitten, etten minä millään
-tavoin pelkää sinua. Sen vuoksi rajoitunkin vain varmuuden vuoksi
-kiinnittämään huomiotasi siihen, että minulla on monta kertaa ollut
-henkesi vallassani, minun milloinkaan koettamatta sitä sinulta riistää,
-koska olen sinua jalomielisempi."
-
-"Minä olenkin teille hyvin kiitollinen sen johdosta, teidän armonne."
-
-"Loruja, señor Zapote!" vastasi don Fernando kohauttaen olkapäitään.
-"Sinä pidät minua nähtävästi jonakin muuna. Minä en usko sinun
-kiitollisuuteesi enempää kuin sinun hyviin aikomuksiisi minua kohtaan,
-ja olenkin maininnut tämän vain herättääkseni huomiotasi siinä
-tarkoituksessa, että vaikka tähän asti olenkin ollut taipuvainen
-antamaan sinulle anteeksi, niin on nyt koko se määrä lempeyttä, mikä
-minulla on ollut käytettävissä sinun varaltasi, kokonaan lopussa, jonka
-vuoksi asia siis ensi kerralla tulee ratkaistavaksi aivan toisella
-tavalla keskenämme."
-
-"Käsitän täydellisesti mitä nyt suvaitsette minulle sanoa, armollinen
-herra, mutta Jumalan avulla ei sellaista tilaisuutta, siitä olen varma,
-milloinkaan tule. Uudistan kerta kaikkiaan, että olen antanut sanani,
-ja kuten tiedätte, kunnon mies..."
-
-"Hyvä on", keskeytti don Fernando, "toivon itsesi vuoksi, että niin
-olisi asian laita. Joka tapauksessa pyydän sinua hyvin tarkkaavasti
-kuuntelemaan, mitä nyt sanon."
-
-"Minä olen pelkkänä korvana, teidän armonne, en kadota sanaakaan siitä,
-mitä sanotte minulle, olkaa varma siitä."
-
-"Vaikka olenkin vielä varsin nuori, señor Tonillo", jatkoi don
-Fernando, "olen kuitenkin pannut merkille erään hyvin tärkeän asian,
-vaikka se paha kyllä ei ensinkään ole ihmiskunnalle kunniaksi;
-nimittäin että kun tahtoo saada jonkun henkilön kiintymään itseensä ja
-voittaa hänen luottamuksensa, niin ei pidä vedota hänen hyviin
-puoliinsa, vain päinvastoin hänen vikoihinsa. Sinä olet
-rikaslahjaisimpia henkilöitä, mitä tunnen."
-
-Tämän kohteliaisuuden kuullessaan paimen kumarsi kainosti.
-
-"Armollinen herra", sanoi hän, "te saatte minut hämilleni, sellainen
-kiitos..."
-
-"On hyvin ansaittu", jatkoi don Fernando. "Olen nähnyt vain harvoilla
-ihmisillä olevan niin hirveän paljon vikoja kuin sinulla, hyvä herra.
-Olen siis ollut tilaisuudessa tekemään vertailuja, mutta kaikista
-näistä vioista on sinulla eräitä kehittyneempiä kuin muilla. Niinpä on
-esimerkiksi ahneus sinussa kehittynyt todellakin valtavaksi. Olen siis
-päättänyt käyttää hyväkseni ahneuttasi."
-
-Leperon silmät kiiluivat ahnaasti.
-
-"Mitä haluatte minulta?" sanoi hän.
-
-"Suo minun ensin mainita mitä tahdon antaa, sitten selitän mitä vaadin
-sinulta. Kuuntele siis minua tarkkaavasti. Toistan vielä, että asia
-todellakin maksaa vaivan."
-
-Rosvon näädännaama kävi vakavan näköiseksi ja hän kumartui don
-Fernandon puoleen, kyynärpäät polvia vasten ja silmät puoliummessa.
-
-Don Fernando jatkoi, korostaen joka sanaa:
-
-"Sinähän tiedät, että minä olen rikas? Voin siis täydelleen täyttää
-sitoumukseni sinulle. Kuitenkin välttääksemme ajanhukkaa ja
-riistääkseni sinulta kaikki verukkeet pettääksesi minut, annan sinulle
-samalla kolme timanttia, joista jokainen on kahdentuhannen viidensadan
-piasterin arvoinen. Sinä tunnet siksi hyvin jalokivet, jotta voit
-arvioida ne ensi silmäyksellä. Nämä timantit ovat sinun, minä lahjoitan
-ne sinulle. Kuitenkin sitoudun, jos pidät siitä enemmän, maksamaan
-sinulle niiden arvon rahassa, toisin sanoen antamaan sinulle
-seitsemäntuhatta viisisataa piasteria [noin 36,750 mk] vaadittaessa ja
-saadessani timantit takaisin, heti kun tulemme San Lucarin presidioon."
-
-"Ja teillä on timantit mukananne?" kysyi paimen liikutuksen
-tukahuttamalla äänellä.
-
-"Tässä ne ovat", vastasi don Fernando, vetäen povestaan pienen
-hirvennahkaisen pussin, jonka hän avasi ja otti siitä kolme melkoisen
-suurta jalokiveä, ojentaen ne rosvolle.
-
-Tämä tarttui niihin ihastuneena, koettamattakaan salata mielihyväänsä,
-katseli niitä hetkisen ilosta säkenöivin silmin, jonka jälkeen hän
-pisti ne poveensa hyvin huolellisesti.
-
-"Hetkinen vielä!" sanoi don Fernando hymyillen; "minä en ole vielä
-maininnut ehtojani."
-
-"Minä suostun niihin ehdottomasti, armollinen herra, olkoon ne
-minkälaiset tahansa!" huudahti jätkä innokkaasti. "Herra nähköön!
-Seitsemäntuhatta viisisataa piasteria, sehän on kokonainen omaisuus
-minunlaiselleni köyhälle raukalle. Puukonpisto ei milloinkaan, vaikka
-siitä hyvinkin maksettaisiin, tuottaisi minulle sellaista summaa."
-
-"Sinä olet siis jo ajatellut asiaa?"
-
-"Koira vieköön! Luullakseni hyvinkin. Kuka minun on nitistettävä?"
-
-"Ei ketään", vastasi don Fernando kuivasti; "kuulehan, mitä sanon: on
-yksinkertaisesti kysymys vain viedä minut sinne, mihin Tiikerikissa on
-paennut."
-
-Paimen pudisti päätään tyytymättömän näköisenä, tämän ehdotuksen
-kuullessaan.
-
-"Minä en voi tehdä sitä, armollinen herra", sanoi hän, "ikuisen
-autuuteni nimessä se on minulle mahdotonta."
-
-"Vai niin, hyvä on!" sanoi don Fernando. "Mutta tosiaankin olen
-unohtanut mainita sinulle erään seikan."
-
-"Minkä sitten, teidän armonne", sanoi paimen, jotenkin levottomana sen
-käänteen johdosta, minkä keskustelu alkoi saada.
-
-"Aivan yksinkertaisesti sen, että ellet suostu ehdotukseeni, niin minä
-ammun heti paikalla luodin pääsi läpi."
-
-El Zapote katsoi puhuttelijaansa hetkisen hyvin tarkkaavasti. Rosvoille
-ominaisella vaistolla hän huomasi, että nyt oli kaikki pila lopussa ja
-että keskustelu alkoi kääntyä traagilliseksi.
-
-"Sallikaa minun kuitenkin selittää, teidän armonne", sanoi hän.
-
-"Tee hyvin, muuta en pyydäkään; minulla ei ole ensinkään kiire",
-vastasi don Fernando kylmästi.
-
-"Minä en kylläkään voi viedä teitä sinne, mihin Tiikerikissa on
-paennut, mutta minä voin osoittaa sen teille ja sanoa paikan nimen."
-
-"No, sehän on jo jotakin. Asia edistyy. Olen varma siitä, että me
-lopultakin ymmärrämme toisemme. Olen pahoillani, että minun aina täytyy
-sinun kanssasi mennä epämiellyttäviin äärimmäisyyksiin."
-
-"Kuitenkin olen puhunut totta, armollinen herra. Kuulkaahan, kuinka
-asian laita on: paettuaan presidiosta kokosi Tiikerikissa parikymmentä
-päättäväistä miestä -- niiden joukossa olin minäkin -- jotka
-nähdessään, että Meksikon liittovaltain alue tulisi joksikin aikaa
-liian kuumaksi heille, päättivät tunkeutua syvemmälle erämaahan,
-antaakseen myrskyn rauhoittua. Kaikki kävi hyvin jonkun aikaa, mutta
-noin kolme viikkoa sitten muutti Tiikerikissa äkkiä suuntaa ja sen
-sijaan, että olisi jatkanut suoraan eteenpäin apachialueen
-läpi, poikkesi hän sivulle ja vei meidät kohti mehiläis- ja
-kaskarillaseutua."
-
-"Onko hän tehnyt niin todellakin!" huudahti don Fernando hypähtäen
-hämmästyksestä ja kauhusta.
-
-"On, armollinen herra. Kuten voitte käsittää, en minä ensinkään halua
-panna henkeäni alttiiksi seuduissa, joissa maleksii verenhimoisia
-petoja ja ennen kaikkea käärmeitä, joiden purema tappaa. Huomattuani,
-että Tiikerikissa oli jyrkästi päättänyt paeta näihin kamaliin
-seutuihin, niin, minun täytyy todellakin myöntää, teidän armonne, minut
-valtasi pelko, ja vaarassa nääntyä nälkään erämaassa tai joutua
-intiaanien nyljettäväksi, jäin varsin koreasti jälkeen ja käytin
-ensiksi tarjoutuvaa tilaisuutta hyväkseni, hiipiäkseni pois
-Tiikerikissan seurasta."
-
-Don Fernando loi rosvoon sellaisen silmäyksen, kuin olisi hän tahtonut
-katsoa hänen sydämensä syvyyteen, mutta paimen kesti sen silmää
-räpäyttämättä.
-
-"Hyvä on", sanoi don Fernando, "sinä et ole valehdellut, tiedän sen.
-Kuinka pitkä aika on siitä kun erosit Tiikerikissasta?"
-
-"Vain neljä päivää, teidän armonne. Kun en tunne tätä osaa erämaasta,
-niin harhailin ympäri umpimähkään, kun onneksi tapasin teidät."
-
-"Hm! Mikä on nyt sen paikan nimi, johon Tiikerikissa aikoi teidät
-viedä?"
-
-"El Voladero de las Animas", vastasi jätkä siekailematta.
-
-Don Fernando kävi kalman kalpeaksi kuullessaan tämän nimen, jota hän
-kuitenkin melkein odotti, tietäessään miten julma, leppymätön
-luonteeltaan hänen kasvattajansa oli.
-
-"Voi", huudahti hän, "se onneton on hukassa, tuo roisto on vienyt hänet
-itse käärmeitten pesään!"
-
-Kauhun väristys puistatti läsnäolevia.
-
-"Mikä kauhea paikka se sitten on?" kysyi don Pedro levottomana.
-
-"Ah!" vastasi don Fernando, "el Voladero de las Animas on kamala
-paikka, jota rohkeimmatkin mehiläismetsästäjät ja uhkamielisimmätkin
-kaskarillakuorenkokoojat vain vavisten uskaltavat lähestyä. Se on
-korkea ja kauaksi näkyvä vuori keskellä soita, joissa vilisee hyvin
-myrkyllisiä käärmeitä, kuten silmälasi-, koralli- ja vyökäärmeitä,
-joiden pieninkin purema kymmenessä minuutissa tappaa vahvimmankin
-miehen. Noin kymmenen penikulman alalla tämän kauhean vuoren ympärillä
-elää miljoonittain matelijoita ja hyönteisiä, joilta on melkein
-mahdoton suojella itseään."
-
-"Hyvä Jumala! Ja tähän hornaan on tuo peto vienyt tyttäreni!" huudahti
-don Pedro epätoivoissaan.
-
-"Rauhoittukaa", jatkoi don Fernando, huomaten välttämättömäksi
-rohkaista vähän isäraukkaa, "Tiikerikissa tuntee siksi hyvin tuon
-onnettoman paikan, jotta hän olisi uskaltanut mennä sinne ryhtymättä
-tarvittaviin varokeinoihin. Ainoastaan suot ovat vaarallisia. Vuori
-itse on korkeutensa ja huipulla olevan puhtaan ilmansa vuoksi turvassa
-näiltä vahinkoeläimiltä, joista ei mikään matele sen huippuun. Jos
-tyttärenne on, kuten toivon, terveenä ja hyvissä voimin päässyt
-vuorelle, niin on hän turvassa."
-
-"Mutta", huomautti don Pedro, "kuinka voimme päästä noiden mahdottomien
-etuvarustusten yli, kuinka voimme tunkeutua tyttäreni luokse
-antautumatta varmaan kuolemaan."
-
-Epämääräinen hymyily väreili don Fernandon huulilla.
-
-"Minä tunkeudun sinne, don Pedro", sanoi hän lujalla ja levollisella
-äänellä. "Ettekö enää muista, että minä olen Kivisydän, aavikon
-kuuluisin mehiläismetsästäjä? Tiikerikissa on ilmaissut salaisuutensa
-minulle siihen aikaan, jolloin hän ja minä emme ainoastaan olleet
-mehiläismetsästäjiä, vaan myös kokoilimme kaskarillakuorta. Rohkeutta
-siis, kaikki ei vielä ole hukassa."
-
-Henkilö, jota kohtaa jokin äkkinäinen ja kauhea onnettomuus, rauhoittuu
-keskellä tuskaansa heti tavatessaan rohkean ystävän, joka antaa hänelle
-jonkun verran toivoa. Hänen masentunut rohkeutensa palaa, ja
-lohduttautuen hänelle lausutuista sanoista, saa hän uutta voimaa
-vastaisiin ponnistuksiin. Näin tapahtui don Pedrollekin. Don Fernandon
-lausumat sanat -- miehen, jonka hän jo kuukauden ajan oli nähnyt
-toiminnassa, jota hän oli oppinut rakastamaan ja johon hän rajattomasti
-luotti -- palauttivat kuin taikaiskusta hänen tarmonsa ja toivonsa,
-jonka hän jo oli menettänyt.
-
-"Sano minulle nyt", virkkoi don Fernando jätkälle, "kuinka Tiikerikissa
-kohteli vankiaan. Sinä olet ollut siksi kauan hänen seurassaan, että
-voit antaa minulle varmat tiedot siitä."
-
-"Mitä siihen asiaan tulee, armollinen herra, niin sanon teille
-rehellisesti, että hän osoitti señoritalle mitä suurinta
-huomaavaisuutta, piti hänestä hellää huolta ja hiljensi usein kulkua,
-pelätessään hänen väsyvän."
-
-Kuulijat hengittivät taas vapaammin. Tämä sääliväisyys henkilön
-taholta, jolle ei mikään ollut pyhää, näytti merkitsevän parempia
-aikomuksia, kuin häneltä oikeastaan voitiin odottaa.
-
-Don Fernando alkoi jälleen kuulustelunsa.
-
-"Kuulitko Tiikerikissan milloinkaan puhuttelevan doña Hermosaa", sanoi
-hän.
-
-"Vain kerran", vastasi jätkä. "Señorita raukka oli hyvin huolissaan.
-Hän ei rohjennut itkeä ääneensä, peläten loukkaavansa päällikköä, mutta
-hänen silmänsä olivat aina kyynelissä ja tukahdutetut nyyhkytykset
-kohosivat hänen rinnastaan. Eräänä päivänä, kun hän levähdettäessä oli
-istuutunut syrjään puun juurelle, ja katsellen kulkemaamme tietä
-vuodatti katkeria kyyneleitä, jotka muodostivat pitkän kostean vaon
-kummallekin poskelle, meni Tiikerikissa hänen luokseen, ja katseltuaan
-häntä hetkisen säälin ja vihan sekaisin tuntein, lausui hän suunnilleen
-näin:
-
-"Lapsi, sinun on turha katsella taaksesi. Ne, joita sinä odotat, eivät
-tule. Ei kukaan voi riistää sinua minun käsistäni, ennenkuin katson
-tarpeelliseksi päästää sinut vapaaksi. Sinä yksin olet syynä siihen,
-että kaikki suunnitelmani ovat menneet myttyyn, ja ystävieni
-teloitukseen San Lucarin presidiossa. Minä tiedän sen. Olen ottanut
-sinut haltuuni kostaakseni, mutta jos sinua voi lohduttaa ja rohkaisee
-tieto siitä, että tämä kosto on lempeä, niin ilmoitan, että kuukauden
-kuluttua saat palata ystäviesi luo."
-
-Nuori tyttö katsoi häneen epäilevästi.
-
-Tiikerikissa huomasi sen ja lisäsi hyvin ilkeästi:
-
-"Hartain toivoni on jonakin päivänä nähdä sinut naimisissa don Fernando
-Carrilin kanssa. Minulla ei milloinkaan ole ollut muuta tarkoitusta.
-Rohkaise siis mielesi ja kuivaa kyyneleesi, jotka vain pilaavat näkösi,
-tuottamatta sinulle vähintäkään hyötyä, sillä mitä nyt olen sanonut
-sinulle, tapahtuu määräämänäni päivänä ja hetkenä."
-
-"Sitten poistui hän odottamatta señoritan vastausta. Minä makasin
-ruohostossa muutamia askeleita doña Hermosasta. Tiikerikissa ei
-luultavasti huomannut minua, tai jos huomasikin, niin luuli hän kenties
-minun nukkuvan. Muuten oli tämä, mikäli tiedän, ainoa kerta, kun
-päällikkö puhui vangille, vaikka hän edelleenkin kohteli häntä mitä
-parhaiten."
-
-Jätkän lopetettua kertomuksensa syntyi jotenkin pitkä äänettömyys,
-aiheutuen tästä omituisesta paljastuksesta.
-
-Don Fernando vaivasi turhaan aivojaan saadakseen selville syyn
-Tiikerikissan menettelyyn. Hän muisti sanat, mitkä päällikkö eräänä
-päivänä oli lausunut hänelle ja jotka olivat yhteydessä hänen äsken
-kuulemansa kanssa, sillä jo siihen aikaan näkyi tuo vanha sissi
-hautovan samaa suunnitelmaa. Mutta missä tarkoituksessa hän niin teki?
-Sitä juuri nuori mies mietti, voimatta vastata kysymykseen.
-
-Tällävälin oli aurinko laskenut ja yö tullut yhtäkkiä, kuten tapahtuu
-kuumassa vyöhykkeessä, jossa ei ole mitään hämärää.
-
-Oli tuollainen suloinen, hyvätuoksuinen ja sointuvaääninen
-amerikalainen yö. Tummansinisellä taivaalla välkkyi lukemattomia
-tähtiä. Täysikuu levitti huikaisevaa valoaan, niin että kuulakkaassa
-ilmassa saattoi erottaa esineet jo kaukaa. Iltatuuli oli alkanut
-puhaltaa, viilentäen päivän painostavaa kuumuutta, ja majan edustalle
-kokoontuneet retkeläiset hengittivät syvin siemauksin puiden latvoissa
-humisevaa virkistävää ilmaa ja nauttivat tästä ihanasta yöstä.
-
-Kun don Pedro ja hänen majordomonsa olivat don Fernandon johdolla
-lähteneet etsimään doña Hermosaa, ei Manuela, tuo puhdassydäminen ja
-todella uskollinen nainen, ollut tahtonut jättää isäntäänsä eikä
-poikaansa. Hän oli kovasti vaatinut saadakseen ottaa osaa niihin
-vaaroihin, joihin nämä antautuivat, huomauttaen, että koska hän oli
-nuoren tytön hoitaja, niin hänen velvollisuutensa oli seurata heitä.
-Tuo vanha nainen oli pysynyt tässä vaatimuksessaan niin sitkeästi,
-ettei don Pedro, jota näin täydellinen itsekieltäymys kovasti liikutti,
-ollut voinut vastustaa hänen pyyntöään, ja hän oli saanut seurata
-mukana.
-
-Manuela toimitti retkeläisten kaikki taloustehtävät, huolehtien
-tarkkaan heidän aineellisista tarpeistaan, hoitaen sairaat ja ollen
-tavallaan näiden viidentoista tai kahdenkymmenen miehen emäntänä. He
-kunnioittivatkin häntä erittäin suuresti, ja ikänsä takia hän voi antaa
-heille hyviä neuvoja. Hän ei kuitenkaan milloinkaan yrittänyt puuttua
-heidän suunnitelmiinsa muuten kuin koettamalla lohduttaa heitä ja
-ylläpitää heidän rohkeuttaan.
-
-Manuela piti huolta ruokatavaroista matkalla. Heti yön saavuttua toi
-hän majasta virvokkeita, joita säilytettiin hacienderon erityisissä
-pakkalaatikoissa, ja hän jakoi ne täysin tasapuolisesti retkikunnan
-kaikille jäsenille, niin hyvin isännille kuin palvelijoillekin.
-
-Tuo kunnioitettava nainen oli, vaikkakin näkymättömissä ollen, kuullut
-jätkän kuulustelun. Hänen sydäntään ahdisti, kun hän kuuli Zapoten
-kertomuksen, mutta hän tukahdutti tuskansa, jottei lisäisi don Pedron
-levottomuutta, ja kuivin silmin sekä hymyilevän näköisenä tuli hän
-paikalle ja asettui muiden joukkoon.
-
-Sillävälin aika kuitenkin kului, levolle menon hetki tuli ja peonit
-olivat toinen toisensa jälkeen kääriytyneet zarapeihinsa ja vaipuneet
-uneen, lukuunottamatta niitä, joiden oli vartioitava kaikkien
-turvallisuutta. Nojaten päätään vasempaan käteensä oli don Fernando
-ollut pitkän aikaa vakaviin mietteisiin vaipuneena. Hänen ystävänsä
-vaihtoivat vain silloin tällöin muutaman sanan, etteivät häiritsisi
-häntä. He aavistivat nimittäin, että metsästäjä mietti jotakin rohkeata
-suunnitelmaa, joka hänen täytyi saada valmiiksi. Jätkä vain oli
-tavallisella huolettomuudellaan paneutunut pitkäkseen maahan ja
-välittämättä mitä hänen ympärillään tapahtui valmistautui nukkumaan.
-Hänen silmäluomensa kävivät jo raskaiksi ja hän oli jo tullut siihen
-tilaan, jolloin ei nukuta eikä olla valveilla, kun don Fernando äkkiä
-herätti hänet tästä puolittaisesta horrostilastaan, ravistamalla häntä
-voimakkaasti.
-
-"Mitä nyt, teidän armonne, mitä haluatte?" sanoi jätkä nousten nopeasti
-istualleen ja hieroen silmiään.
-
-"Voitko sinä olla todella uskollinen?" kysyi metsästäjä innokkaasti.
-
-"Te olette jo kerran ennenkin kysynyt minulta sitä, teidän armonne",
-sanoi jätkä, "ja minä olen vastannut myöntävästi, jos saan hyvän
-maksun, ja nyt olette maksanut minulle kuninkaallisesti. Ainoa, joka
-olisi voinut saada etusijan sydämessäni, oli don Torribio Quiroga,
-mutta hän on kuollut. Te olette siis yksin jäljellä, puhukaa... ei
-koirakaan tottelisi teitä varmemmin kuin minä teen vähimmästäkin
-viittauksestanne."
-
-"Minä en tällä hetkellä pane tuota tuoretta uskollisuuttasi liian
-kovalle koetukselle", sanoi don Fernando, "rajoitun nyt vain jättämään
-sinut tänne. Mutta muista, että menettelet vilpittömästi ja ilman
-salajuonia minua kohtaan, sillä samoin kuin en ole arvellut antaessani
-sinulle käsirahaa sopimuksemme johdosta, samoin voit olla vakuutettu
-siitä, etten epäile hetkeäkään surmaamasta sinua heti paikalla, jos
-petät minut; ja ole varma siitä, ettei mikään paikka maailmassa, olkoon
-se kuinka piilossa tahansa, voi siinä tapauksessa suojella sinua
-kostoltani."
-
-Jätkä kumarsi ja vastasi vilpittömällä äänellä, joka oli tavatonta
-sellaiselle rosvolle:
-
-"Señor don Fernando, kautta Vapahtajamme, joka on kuollut meidän
-synteimme sovitukseksi, vannon minä rehellisesti antautuvani teidän
-palvelukseenne."
-
-"Hyvä!" sanoi metsästäjä, "minä uskon sinua, Zapote. Nyt saat nukkua,
-jos haluat."
-
-Jätkä ei jäänyt odottamaan toista käskyä vaan kierähti pitkälleen ja
-oli pian sikeässä unessa.
-
-"Señores", sanoi don Fernando, kääntyen ystäviensä puoleen, "teidän on
-aika käydä levolle. Mitä minuun tulee, täytyy minun hieman pohdiskella.
-Olkaa huoleti, don Pedro, asemamme ei ole ollenkaan toivoton. Kuta
-enemmän mietin, sitä varmempi olen, että tulemme riistämään
-Tiikerikissalta hänen saaliinsa, jota hän pitää kynsissään ja jonka hän
-haluaa ahmaista. Älkää olko liian levoton; ja jos ette näkisi minua
-huomenna, älkää millään syyllä jättäkö leiriä ennen paluutani; en tule
-olemaan kauan poissa. Hyvää yötä kaikille!" Tämän sanottuaan don
-Fernando risti kädet rinnalleen ja palasi mietiskelyihinsä.
-
-Hänen ystävänsä, kunnioittaen hänen toivettaan olla yksinään,
-vetäytyivät syrjään; ja kymmenen minuuttia myöhemmin kaikki leirin
-asukkaat, paitsi don Fernando ja vartiat, nukkuivat tai näyttivät
-nukkuvan.
-
-
-
-
-XVII.
-
-TAKAA-AJOSSA.
-
-
-Erämaassa vallitsi syvä hiljaisuus, jonka rikkoi vain pitkien
-väliaikojen perästä jaguarin ulvonta lähteellä tai erämaakoiran
-haukunta kolossaan. Don Fernando ei ollut liikahtanut ystäviensä
-jätettyä hänet, hän oli niin liikkumaton, että olisi luullut hänen
-nukkuvan ilman satunnaista silmien välähdystä pimeydessä. Yht'äkkiä
-käsi laskeutui hänen olkapäälleen. Hän hypähti hetkessä pystyyn. Don
-Estevan seisoi hänen vieressään. Hän tervehti tätä hymyillen.
-
-"Sinulla on minulle jotain kerrottavaa", sanoi hän.
-
-"Niin on", sanoi don Estevan istuutuen hänen viereensä, "Odotin toisten
-nukkuvan, ennenkuin etsin sinut. Suunnittelet jotain uskaliasta tekoa
--- ehkäpä retkeä Tiikerikissan leiriin?"
-
-Don Fernando vastasi hymyllä.
-
-"Olenko arvannut oikein?" kysyi majordomo.
-
-"Ehkäpä olet, Estevan, mutta miten se sinua liikuttaa?"
-
-"Enemmän kuin luuletkaan, Fernando. Sellainen retki on niin vaarallinen
-kuin kuvitella saattaa, sinä itse sanoit niin. En aio sinun sallia
-tehdä niin suurta typeryyttä kuin yrittää yksinäsi. Muistapa vain,
-että aina ensimmäisestä kohtaamisesta lähtien olemme olleet
-vastustamattomasti kiintyneet toisiimme; meitä sitoo yhteen ystävyyden
-siteet, joita mikään ei voi katkaista. Kaiken tulee olla yhteistä
-välillämme. Kuka voisi arvata vaarat, joihin joutuisit aikomallasi
-retkellä! Kas tämän tulin kertomaan sinulle: puolet tuosta vaarasta on
-minun, tulin vaatimaan osuuden, jota sinulla ei ole oikeutta kieltää
-minulta."
-
-"Veliseni", vastasi don Fernando liikutettuna, "pelkäsin näin käyvän,
-kavahdin juuri tekemääsi vaatimusta. Voi, olet arvannut oikein, retki
-on todellakin epätoivoinen, ja kuka voi sanoa, onnistunko minä siinä?
-Mutta miksi liittyisit ikävään kohtalooni? Eikö koko elämäni ole ollut
-pitkää surua? Minä tulen onnelliseksi voidessani uhrata sen isä raukan
-puolesta, joka kuihtuu häneltä riistetyn lapsensa vuoksi. Jokaisella on
-kohtalonsa tässä maailmassa, minun osanani on olla kurja. Anna minun
-täyttää se. Sinun kohtalosi hymyilee sinulle, ja sinulla on äiti, joka
-jumaloi sinua. Minä olen yksin. Jos menehdyn, ei kukaan sinua
-lukuunottamatta kaipaa minua. Jos kaatuisit rinnaltani, jättäisit
-minulle elinaikaisen surun siitä, että olen aiheuttanut kuolemasi.
-Eivät mitkään elinvuodet voisi pyyhkiä pois sitä mielipahaa."
-
-"Fernando, päätökseni on peruuttamaton. Mitä sanotkin, seuraan sinua.
-Uskollisuus kulkee perheessämme perintönä, ja minun on tehtävä tänään,
-mitä isäni ei epäröinyt tehdä kauan sitten perheen puolesta, johon
-olemme kiintyneet. Toistan vielä kerran, Fernando, velvollisuuteni
-pakottaa minut lähtemään kanssasi."
-
-"Älä ajattelekaan sitä, Estevan, ajattele äitiäsi ja hänen murhettaan."
-
-"En ajattele mitään muuta kuin mitä kunnia käskee."
-
-"Estevan, en voi suostua toivomukseesi. Sanon vielä kerran, ajattele
-äitiäsi ja hänen suruaan, jos hän menettäisi sinut."
-
-"Äitini, Fernando, käskisi ensimmäisenä minun lähtemään, jos hän olisi
-täällä."
-
-"Puhuttu miehen lailla!" sanoi vieno ääni heidän takanaan. He
-kääntyivät ja näkivät ña Manuelan. "Olen kuullut kaiken", hän sanoi,
-"kiitos, don Fernando, että puhuitte noin, en koskaan unohda sanojanne.
-Mutta Estevan on oikeassa, velvollisuus pakottaa häntä seuraamaan
-teitä. Tuhlaatte aikaa yrittäessänne taivuttaa häntä. Hän polveutuu
-rodusta, joka ei koskaan tingi velvollisuudestaan. Antakaa hänen lähteä
-kanssanne. Jos hän kaatuu, tulen itkemään -- ehkäpä kuolemaankin, mutta
-kuollessani siunaan häntä, sillä hän kaatuisi palvellessaan niitä,
-joita viiden sukupolven ajan olemme vannoneet palvelevamme."
-
-Don Fernando tuijotti ihailevasti äitiä, joka ei epäröinyt uhrata
-poikaansa velvollisuutensa tähden, huolimatta rajattomasta rakkaudesta,
-jota hän tunsi tätä kohtaan. Hän tunsi itsensä heikoksi verrattuna
-tähän itsensä kieltäymykseen. Hän ei löytänyt sanoja vaan joutui
-eleillä ilmaisemaan suostumuksensa niin voimakkaasti esitettyyn
-toivomukseen.
-
-"Mene, poikani", hän jatkoi nostaen silmänsä taivaaseen pyhän
-haltioitumisen ilmein, "Jumala, joka näkee kaiken, näkee sinun
-uhrautuvaisuutesi. Hän palkitsee sinut. Pahojen valta maailmassa on
-lyhyt, Kaikkivaltiaan suojelus on kanssasi, se puolustaa sinua kaikissa
-vaaroissa. Mene ilman pelkoa, Hän ilmaisee minulle, että tulet
-menestymään yrityksessäsi. Hyvästi!"
-
-"Hyvästi, äiti!" vastasivat molemmat miehet aina kyyneliin asti
-liikutettuina.
-
-Jalo nainen puristi heidät vasten rintaansa, jonka jälkeen hän
-irroittautui mitä suurimmalla ponnistuksella sanoen:
-
-"Muistakaa mitä korkein kunnian laki vaatii: 'tee velvollisuutesi joka
-tapauksessa!' Hyvästi! Hyvästi."
-
-Hän kääntyi nopeasti ja palasi telttiin, sillä huolimatta pontevista
-yrityksistä pidättää kyyneliään, tunsi hän niiden tunkeutuvan esiin,
-eikä hän halunnut näyttää nuorukaisille, että hän itki, peläten siten
-horjuttavansa heidän päätöstään.
-
-Nuorukaiset istuivat hetkisen ääneti mietteissään, katsellen telttiin
-päin.
-
-"Nyt näet, ystäväni", sanoi don Estevan viimein. "äitini itse käskee
-minun seuraamaan sinua."
-
-"Tapahtukoon sitten, kuten tahdot, Estevan", vastasi don Fernando
-huoahtaen pidätetysti, "minä en nyt enää saa vastustaa toivomustasi."
-
-"No vihdoinkin!" huudahti majordomo iloisesti.
-
-Metsästäjä katseli tarkkaavasti taivasta.
-
-"Kello on kaksi aamulla", sanoi hän, "kello puoli neljä valkenee päivä,
-meidän täytyy lähteä."
-
-Vastaamatta haki don Estevan omansa ja metsästäjän hevosen, jotka
-satuloitiin heti. He läksivät leiristä, kannustivat hevosiaan ja
-kiitivät tiehensä tuulen nopeudella.
-
-Auringon nousuun olivat he kulkeneet kuusi penikulmaa. He ratsastivat
-nyt pitkin erään tuntemattoman joen viheriöivää rantaa, jollaisia jokia
-erämaassa risteilee kaikkiin suuntiin ja jotka ennemmin tai myöhemmin
-laskevat johonkin suurempaan virtaan.
-
-"Pysähtykäämme hetkiseksi", sanoi metsästäjä; "ensiksikin antaaksemme
-hevostemme hiukan huo'ahtaa ja sitten ryhtyäksemme muutamiin
-välttämättömiin varokeinoihin."
-
-He hyppäsivät hevosen selästä ja ottivat hevosilta suitset suusta,
-jotta ne voisivat vapaasti syödä joen rannalla kasvavaa mehukasta
-ruohoa.
-
-"Nyt on aika", sanoi don Fernando toverilleen, "perehdyttää sinut
-erääseen menettelyyn, joka on aivan välttämätön pelastuaksemme meitä
-uhkaavista pahimmista vaaroista ja ilmoittaakseni sinulle erään
-salaisuuden, jonka vain me mehiläismetsästäjät tunnemme. Vajaan kahden
-penikulman päässä täältä tulemme käärmeseutuun, ja meidän täytyy sen
-vuoksi ryhtyä suojelustoimenpiteisiin niiden kuolettavia pistoja
-vastaan, sillä me tapaamme matkallamme kaikkein myrkyllisimpiä
-matelijoita."
-
-"Tuhat tulimmaista!" sanoi don Estevan kalveten hiukan.
-
-"Minä neuvon sinua. Kun olemme pukeutuneet haarniskaamme, voimme
-huoletta polkea peloittavimpiakin käärmeitä."
-
-"Koira vieköön!" huudahti don Estevan, "sepä verraton salaisuus!"
-
-"Saat heti itse päättää. Seuraa minua. Sinä tunnet kaiketi guaconin?"
-
-"Tunnen kyllä, olen monesti nähnyt sen taistelevan käärmeiden kanssa."
-
-"Hyvä. Mutta sinä et luultavasti tiedä mitä keinoa tuo viisas lintu
-käyttää parantaakseen näissä, aina käärmeen kuolemalla päättyvissä
-taisteluissa saamansa haavat?"
-
-"Myönnän, etten milloinkaan ole tullut tutkineeksi tuota seikkaa."
-
-"Siinä tapauksessa", sanoi don Fernando nauraen, "on onni, että minä
-olen huolehtinut meistä molemmista. Tule, minä näen muutaman askeleen
-päässä tästä joitakuita mikania-köynnöksiä kietoutuneina korkkitammien
-ja mezquitien ympärille; näitä juuri tarvitsemme, poimimme muutamia
-guaco-liaanin lehtiä."
-
-Yrittämättäkään käsittää ystävänsä tarkoitusta seurasi don Estevan
-tämän esimerkkiä ja alkoi poimia sanotun liaanin lehtiä. Käyden
-innokkaasti työhön käsiksi, saivat he pian poimituksi varsin melkoisen
-kasan näitä lehtiä. Kun don Fernando arveli saaduksi riittävän määrän,
-kokosi hän ne zarapeehensa ja palasi sille paikalle, mihin he olivat
-jättäneet hevosensa.
-
-Selittämättä enempää alkoi metsästäjä hienontaa lehtiä litteällä
-kivellä, jonka hän sitä varten oli noutanut joen rannalta.
-
-Tahtomattaankin huvitettuna tästä salaperäisestä menettelystä, alkoi
-don Estevan puristaa lehtien mehua maljaan, sitä mukaa kuin don
-Fernando antoi hänelle niitä.
-
-Tämä työ kesti noin tunnin, ja malja tuli reunoihin asti täyteen
-vihertävää nestettä.
-
-"Mitä me nyt teemme?" sanoi don Estevan yhä enemmän ymmällään.
-
-"Niin", sanoi don Fernando nauraen, "nyt alkaa asian tukalin puoli,
-ystäväni, nyt täytyy meidän riisuutua ja sitten veitsen kärjellä
-leikata rintaan, käsivarsiin, sääriin, sormien ja varpaiden väliin
-jotenkin syvät haavat, niin että niistä vuotaa verta, jonka jälkeen
-meidän on näihin haavoihin huolellisesti hierottava äsken
-valmistamaamme viheriää nestettä. Rohkenetko tällä tavoin hieroa
-vereesi tuota nestettä?"
-
-"Tietysti, ystäväni, vaikka menettely luullakseni onkin jotensakin
-tuskallinen. Mutta mitä hyötyä meillä on siitä?"
-
-"Vain sen verran, että siten tulemme haavoittumattomiksi, niin että
-vaaratta voimme astua noiden lukemattomien käärmeiden päälle, joiden
-purema silloin on meille yhtä vaaraton kuin neulanpisto."
-
-Metsästäjä riisuutui pitemmittä puheitta ja alkoi kylmäverisesti
-leikellä haavoja ruumiiseensa. Don Estevan seurasi epäröimättä hänen
-esimerkkiään.
-
-Viileskeltyään siten kilvan haavoja ihoonsa hieroivat he niihin
-liaanimehua, seisoivat sitten vielä hetkisen paikoillaan, antaakseen
-nesteen oikein hyvin tunkeutua lihaan, ja pukeutuivat sitten taas.
-
-"Kas niin, nyt se on tehty", sanoi don Fernando. "On tarpeetonta ottaa
-hevosia mukaan, eläinraukat kuolisivat ehdottomasti, sillä ne eivät
-ole, kuten me, suojeltuja käärmeen puremalta. On siis parasta, että
-jätämme ne tähän ja otamme ne palatessamme; mutta meidän on pantava ne
-liekaan, jotteivät ne juokse liian etäälle."
-
-Satulat ja suitset piiloitettiin huolellisesti pensaisiin, jonka
-jälkeen nuo rohkeat seikkailijat läksivät matkaan jalkaisin, kivääri
-olalla ja kädessään vain hoikka, notkea mezquitiraippa, tappaakseen
-tiellä mahdollisesti tapaamansa käärmeet.
-
-Seutu oli jo aivan toisennäköinen. Niiden jotenkin leveiden polkujen
-asemasta, joita he tähän asti olivat kulkeneet, täytyi heidän nyt
-astella äärettömien järvien reunoja, joilla surisi miljoonia
-moskiitteja ja joiden vihertävästä vedestä kohosi haisevia, myrkyllisiä
-kaasuja. Mitä pitemmälle he menivät samaan suuntaan, sitä lukuisammin
-näitä järviä esiintyi.
-
-Nuoret miehet kulkivat reippaasti eteenpäin peräkkäin, heilutellen
-raippojaan oikealle ja vasemmalle, karkoittaakseen kaikenlaisia
-matelijoita, ja seuraten jotenkin runsaslukuisen ratsujoukon jättämiä
-jälkiä. Äkkiä huomasivat he edessään kamalasti pöhöttyneen,
-mätänemistilassa olevan ruumiin, jonka yli heidän täytyi astua.
-
-"Haa!" sanoi don Fernando, "tuossa makaa joku raukka, joka nähtävästi
-ei ole tuntenut guaco-liaania."
-
-Samassa kuului terävä sähinä ja pieni, kaunis, pikkusormen vahvuinen ja
-korkeintaan seitsemän, kahdeksan tuuman pituinen käärme ryömi esiin
-ruumiin alta, ja kohoten pyrstönsä varaan hyppäsi uskomattoman nopeasti
-ilmaan ja tarttui metsästäjän oikeaan reiteen.
-
-"Suo anteeksi, ystäväni", sanoi tämä kylmäverisesti, "sinä erehdyt"; ja
-tarttuen käärmeen pyrstöön hän kiepautti sitä kerran ja musersi sen
-pään. "Se on nauhakäärme", lisäsi hän. "Sen purema tappaa yhdessätoista
-minuutissa; ruumis turpoaa ja kuolema seuraa samassa. Ainoana
-lohdutuksena on, että väri vielä muuttuu vihreästä mustaksi. Eikö
-olekin kummallista, Estevan?"
-
-"Koira vieköön", vastasi tämä jonkun verran peloissaan, "kuulehan, tuo
-sinun keinosi ei ollut niinkään tuhma, Fernando."
-
-"Eipä niinkään", vastasi viimemainittu, "ilman sitä olisimme jo olleet
-kuolleina molemmat."
-
-"Luuletko niin, rakas ystävä?"
-
-"Sehän on selvää, totta vie. Mutta etkö tahtoisi iskeä kuoliaaksi tuota
-korallikäärmettä, joka kiipee pitkin säärtäsi?"
-
-"Kas vain tuota pientä veitikkaa! Olet oikeassa, tuo lurjus ei häpeä
-yhtään, kissa vieköön!" Näin sanoen hän tarttui käärmeeseen ja musersi
-sen pään.
-
-"Eikö olekin ihana maa?" jatkoi don Fernando. "Varsin hauskaa kuljeksia
-täällä! Kas tuossa on useampia ruumiita. Tällä kertaa ovat hevonen ja
-ratsastaja saaneet tehdä seuraa toisilleen. Eläin parka!" lisäsi hän
-pilkallisesti hymyillen.
-
-Sillä tavoin kulkivat he koko päivän. Kuta pitemmälle he tunkeutuivat
-sitä enemmän käärmeitä he tapasivat; niitä oli kolme, neljäkin yhdessä.
-Siellä täällä virui edelleen ruumiita poikkipuolin heidän seuraamiaan
-jälkiä, osoittaen että he yhäkin olivat oikealla tiellä ja että
-Tiikerikissa oli jättänyt useimmat seuralaisensa jälkeensä.
-Rohkeudestaan huolimatta eivät nuoret miehet voineet olla kauhistumatta
-sitä kamalaa näytelmää, jota he aina aamusta alkaen olivat saaneet
-katsella kulkiessaan tässä hirveässä seudussa.
-
-Äkkiä metsästäjä pysähtyi, kumartui eteenpäin, ja viitaten toveriaan
-olemaan hiljaa, kuunteli tarkkaavasti.
-
-"Minä en erehtynyt", sanoi hän hetken kuluttua matalalla äänellä, "joku
-tulee tännepäin."
-
-"Joku?" vastasi don Estevan ihmeissään; "se on mahdotonta."
-
-"Kuinka niin?" kysyi metsästäjä. "Olemmehan mekin täällä, miksi ei
-muita voisi olla yhtähyvin?"
-
-"Aivan niin", vastasi don Estevan. "Mutta kukahan se lienee?"
-
-"Sen saamme pian tietää; tule!" Ja hän veti ystävänsä mukanaan tiheään
-pensaikkoon, jonka taakse he piiloittautuivat.
-
-"Viritä pyssysi, Estevan", sanoi don Fernando, "eihän tiedä kenen
-kohtaamme."
-
-Majordomo totteli empimättä, ja molemmat seisoivat liikkumatta,
-odottaen sen henkilön tuloa, jonka askeleet he nyt kuulivat läheltä.
-
-Jo noin tunnin matkan oli polku, jota tiedustelijamme kulkivat, noussut
-jotenkin jyrkästi, koukistellen tuon tuostakin. Se oli varma merkki
-siitä, että he pian pääsisivät ulkopuolelle järvialuetta ja tulisivat
-siihen vyöhykkeeseen, jonne käärmeet eivät nousseet.
-
-Pian huomasi metsästäjä varjon muutamien askelien päässä, eräässä polun
-mutkassa, ja näkyviin tuli mies, jonka don Fernando kookkaasta
-vartalosta ja pitkästä, valkeasta parrasta heti tunsi: se oli
-Tiikerikissa.
-
-Metsästäjä kumartui nopeasti ja kuiskasi toverinsa korvaan muutamia
-sanoja, jonka jälkeen hän, tehden pitkän loikkauksen, hypähti keskelle
-polkua, korkeintaan kymmenen askeleen päähän Tiikerikissasta.
-
-Hänen odottamaton ilmestymisensä ei ensinkään näyttänyt ihmetyttävän
-tätä.
-
-"Olin juuri menossa tapaamaan sinua", sanoi hän rauhallisella äänellä
-ja pysähtyi.
-
-"Siinä tapauksessa ei teidän tarvitse mennä etemmäksi", vastasi nuori
-mies kuivasti, "koska nyt olette tavannut minut."
-
-"Kyllä minun täytyy mennä vielä vähän matkaa, sillä kun sinä lähdet
-minun leiripaikkaani, menen minä sinun."
-
-"Niinkö luulette?" sanoi metsästäjä ivallisesti.
-
-"Niinpä kyllä. Et kai aijo sulkea minulta tietä?" sanoi Tiikerikissa
-ilkkuvalla äänellä.
-
-"Miksikä en? Eikö teidänkin mielestänne jo ole aika meidän selvittää
-välimme?"
-
-"Sitä en ensinkään pidä tarpeellisena, mitä minuun tulee. Ethän sinä
-kaiketi etsi minua, luullakseni?"
-
-"Siinä erehdytte. Päinvastoin etsin juuri teitä."
-
-"Minua ja erästä toista henkilöä", jatkoi Tiikerikissa viekkaasti
-hymyillen.
-
-"Teitä ennen kaikkea", huomautti metsästäjä, "sillä meillä on jotenkin
-pitkä tili tehtävänä."
-
-"Älkäämme enää hukatko aikaa", sanoi Tiikerikissa kärsimättömästi.
-"Kuulehan nyt mitä sanon ja koeta ymmärtää minua. Doña Hermosa on vähän
-matkan päässä täältä, hän odottaa sinua, ja minä olen luvannut saattaa
-teidät yhteen. Olen saanut häneltä toimekseni ilmoittaa eräitä asioita
-hänen isälleen... minun täytyy siis mennä sinun leiripaikallesi, mutta
-ensin vien sinut omaan leiriini, joka nyttemmin on varsin kurja",
-lisäsi hän huokaisten, "sillä kaikista uskollisista miehistäni on enää
-vain neljä elossa, muut ovat kuolleet."
-
-"Niin, olen tavannut heidän ruumiinsa tiellä, te itse olette syypää
-heidän kuolemaansa... miksi olette tuonut heidät tänne?"
-
-"Yhdentekevää, tehtyä ei saa tekemättömäksi. No, aika rientää, tahdotko
-seurata minua vai etkö? Menettelen rehellisesti sinua kohtaan."
-
-"En, sitä en usko. Mistä syystä olette vetäytynyt tähän kamalaan
-seutuun?"
-
-"Etkö voi käsittää sitä, lapsi? Sen vuoksi, että vain täällä saatoin
-olla varma siitä, ettei saalistani ryöstettäisi minulta."
-
-"Siinä olette kuitenkin erehtynyt, koska minä nyt olen täällä."
-
-"Kenties", vastasi Tiikerikissa hymyillen käsittämättömästi. "Tehkäämme
-loppu asiasta. Kas tässä, ota pyssyni ja sano ystävällesi, jonka
-kiväärin näen välkkyvän tuolta oksien välistä, että hän tulee tänne.
-Kun teitä sitten on kaksi aseistettua miestä yhtä aseetonta vastassa,
-niin et kai pelkää seurata minua."
-
-Metsästäjä oli vaiti hetkisen.
-
-"Tule tänne, Estevan", sanoi hän sitten.
-
-Estevan oli pian hänen vieressään.
-
-"Pitäkää pyssynne", jatkoi don Fernando kääntyen Tiikerikissaan, "ei
-kukaan saa kulkea aseettomana erämaassa."
-
-"Kiitos, Fernando!" vastasi vanha päällikkö. "Olet huomannut, ettei
-metsänkävijä saa luopua pyssystään; kiitoksia! Seuratkaa minua älkääkä
-pelätkö mitään."
-
-Tiikerikissa läksi heti liikkeelle, molemmat nuoret miehet
-kantapäillään.
-
-Tunnin kuluttua saapuivat he päällikön leiriin, joka oli
-Voladero-vuoren puolivälissä, jotenkin avarassa luolassa.
-
-Tiikerikissa oli puhunut totta: kaikista hänen seuralaisistaan oli
-jäljellä vain neljä.
-
-"Ennenkuin menemme etemmäs, tahdon esittää sinulle vaatimukseni."
-
-"Esitättekö te vaatimuksiakin?" vastasi metsästäjä, painostaen
-ivallisesti joka sanaa.
-
-Tiikerikissa kohautti olkapäitään.
-
-"Viittauksestani lävistävät nämä miehet tikareillaan säälimättä doña
-Hermosan", sanoi hän; "kuten näet, voin esittää vaatimuksiakin."
-
-Don Fernando tunsi kaikkien jäseniensä vapisevan kauhusta.
-
-"Puhukaa", sanoi hän vihasta tukahtuneella äänellä.
-
-"Minä jätän sinut yksinäsi tänne doña Hermosan kanssa, samalla kun
-minä, toverisi ja jäljellä olevat neljä miestäni heti lähdemme täältä.
-Kahden päivän kuluttua, mutta ei ennen, lähdet sinä täältä ja menet
-leiriisi, jossa minä odotan sinua."
-
-"Miksi asetatte tällaisia ehtoja?" kysyi nuori mies epäillen.
-
-"Se ei kuulu sinulle. Onko tämä ehto sitten niin äärettömän vaikea,
-ettet voi siihen alistua? Muuten ei minulla ole sinulle mitään
-selitettävää, vastaa minulle siis myöntävästi tai kieltävästi, ilman
-sitä et saa nähdä doña Hermosaa."
-
-"Kuka takaa hänen olevan elossa?" jatkoi metsästäjä.
-
-"Mitä hyötyä minulle olisi hänen surmaamisestaan?"
-
-Don Fernando epäröi hetkisen.
-
-"Olkoon sitten!" sanoi hän viimein; "minä suostun ehtoihin ja jään
-tänne kahdeksi päiväksi."
-
-"Hyvä on! Mene nyt, me poistumme."
-
-"Vielä hetkinen. Vastaatko sinä toverini turvallisuudesta? Tiedän, että
-voin luottaa sanaasi."
-
-"Vannon sinulle, että pidän häntä ystävänäni, niin kauan kuin hän on
-seurassani, ja että löydät hänet terveenä leiripaikalta."
-
-"Hyvä on! Näkemiin, Estevan, rauhoita don Pedroa ja sano hänelle, millä
-ehdoilla hänen tyttärensä on jätetty minulle."
-
-"Minä kyllä sanon sen hänelle", sanoi Tiikerikissa hymyillen
-omituisesti.
-
-Don Estevan ja don Fernando syleilivät toisiaan, jonka jälkeen
-metsästäjä läksi nopeasti astumaan luolaan, Tiikerikissan, hänen neljän
-seuralaisensa ja majordomon lähtiessä tasangolle päin.
-
-Päästyään ensimmäisten puiden luo pysähtyi Tiikerikissa hetkeksi ja
-kääntyi luolaan päin, johon don Fernando juuri meni.
-
-"Ah!" mutisi hän hymyillen pahaenteisesti, hykertäen käsiään, "tällä
-kertaa luullakseni voin sentään olla varma kostostani."
-
-Hän jatkoi matkaansa ja katosi puiden sekaan.
-
-
-
-
-XVIII.
-
-EL VOLADERO DE LAS ANIMAS.
-
-
-Olemme maininneet, että don Fernando eli Kivisydän oli viettänyt
-suurimman osan elämäänsä erämaassa. Tiikerikissan kasvattamana
-mehiläismetsästäjän vaaralliseen ammattiin oli hän sattumoisin useampia
-kertoja osunut samoille seuduille, missä hän nyt oli. Myöskin tunsi hän
-El Voladero de las Animas'in kaikkine salaisine piilopaikkoineen.
-Useamman kerran oli hän etsinyt suojaa luolasta, johon doña Hermosa nyt
-oli piiloitettu. Hän löysi siis varsin helposti luolan, vaikkakin maan
-luonnollinen epätasaisuus peitti niin hyvin sen suun läheltäkin
-katsoen, että kuka muu tahansa olisi saanut sangen kauan etsiä sitä.
-
-Tämä luola, joka oli paikkakunnan omituisimpia luonnon ilmiöitä,
-jakaantui kahteen osaan, jotka ulottuivat syvälle vuoren sisään ja
-joiden molemmat pääkäytävät, kahden jättiläisikkunan tavoin, olivat
-toistatuhatta jalkaa korkealla tasangon yläpuolella, eikä vuoren
-omituisen rakenteen vuoksi voinut huomata muuta kuin puiden latvat.
-
-Metsästäjä oli astunut luolaan, jota -- omituista sekin -- pitkin
-pituuttaan valaisi päivänvalo, tullen lukemattomista raoista, minkä
-vuoksi helposti voi erottaa esineet kahdenkymmenen, jopa
-viidenkolmattakin askeleen päästä.
-
-Nuori mies oli levoton, Tiikerikissan ehdot vaivasivat häntä
-vaistomaisesti.
-
-Hän mietti mitä vanha päällikkö tarkoitti vaatimuksellaan, että hänen
-piti jäädä tytön kanssa kahden kesken vuorelle kahdeksi päiväksi,
-ennenkuin hän sai palata leiripaikalle.
-
-Hän epäili tässä ehdossa piilevän jonkun vaaran, mutta minkä? Sitä
-juuri don Fernando koetti turhaan käsittää.
-
-Hän tunkeutui hitaasti luolaan, silmäillen oikealle ja vasemmalle,
-koettaen löytää etsimänsä, huomaamatta puoleen tuntiin kuitenkaan
-mitään jälkeäkään nuoren tytön siellä olosta.
-
-Hänen päästyään vuorta peittävän metsävyöhykkeen rajalle, oli aurinko
-jo laskemaisillaan taivaanrannan taakse. Luola, joka päivälläkin oli
-jotenkin hämärä, oli nyt melkein pilkkopimeä. Metsästäjä kääntyi
-takaisin hakemaan soihtua, jatkaakseen etsiskelyään, jonka pimeys oli
-keskeyttänyt.
-
-Päästyään luolan suulle silmäili hän päivän viime hohteessa ympärilleen
-ja huomasi silloin muutamia ocotepuisia soihtuja, huolellisesti
-järjestettyinä riviin luolan suulle. Hän otti esille tulineuvonsa
-iskeäkseen tulta, ja sytytti sitten soihdun sekä läksi päättävästi
-luolan sisään.
-
-Kun hän jo, tutkittuaan tuloksetta moniaita käytäviä, alkoi epäillä
-Tiikerikissan petkuttaneen häntä, huomasi hän melkoisen matkan päässä
-heikon valon, joka vähitellen kuitenkin suureni hänen lähestyessään
-sitä, ja loisti viimein kyllin vahvasti, niin että hän saattoi erottaa
-doña Hermosan.
-
-Nuori tyttö piti myös kädessään soihtua ja kulki hitain, epävarmoin
-askelin, pää painuksissa, kuten syvän surun vaivaama henkilö.
-
-Doña Hermosa läheni yhä, ja pian oli hän enää vain noin viidenkymmenen
-askeleen päässä metsästäjästä. Tietämättä millä tavoin voisi herättää
-tytön huomiota, aikoi metsästäjä huutaa hänelle, kun tyttö sattumoisin
-kohotti päätään. Huomattuaan miehen edessään pysähtyi hän ja kysyi
-jonkun verran ylhäisesti:
-
-"Miksi tulette tähän käytävään? Ettekö tiedä, että päällikkönne on
-kieltänyt, ettei kukaan saa tulla häiritsemään minua täällä?"
-
-"Suokaa anteeksi, señorita", vastasi metsästäjä liikutettuna, "minä en
-tietänyt tuosta kiellosta."
-
-"Taivaan nimessä!" huudahti nuori tyttö; "tuo ääni! Hyvä Jumala, näenkö
-minä unta?"
-
-Ja pudottaen soihtunsa alkoi hän juosta metsästäjää kohti, joka
-vuorostaan riensi häneen päin.
-
-"Don Fernando!" huudahti tyttö, tuntiessaan metsästäjän; "don Fernando
-täällä, tässä kauheassa luolassa! Hyvä Jumala, minkälainen onnettomuus
-minua vielä uhkaakaan! Oi, enkö ole saanut kärsiä vielä kyllin?"
-
-Liikutuksen valtaamana menetti nuori tyttö tajuntansa ja kaatui
-pyörtyneenä don Fernandon syliin. Epätoivoissaan siitä, mitä oli
-tapahtunut, ja tietämättä kuinka menettelisi, saadakseen tytön
-tointumaan, alkoi metsästäjä kiireesti kantaa häntä luolan suulle,
-toivoen raittiin ilman tekevän hänelle hyvää. Hän asetti tytön
-varovasti kuivalle lehtikasalle ja vetäytyi ujosti muutamien askelten
-päähän.
-
-Don Fernando oli huimapäisyyteen asti rohkea mies. Lukemattomia kertoja
-oli hän hymyillen katsonut kuolemaa silmiin. Mutta nähdessään nuoren
-tytön kalpeat kasvot, tämän maatessa liikkumatta ja aivan kuin
-kuolleena hänen edessään, tunsi hän joka jäsenensä vapisevan, kylmä
-hiki helmeili hänen otsallaan ja kuumat kyyneleet, ensimmäiset hänen
-vuodattamansa, vierivät hänen poskillaan.
-
-"Hyvä Jumala, hyvä Jumala!" huudahti hän, puhjeten sydäntä vihloviin
-nyyhkytyksiin, "minä olen surmannut hänet!"
-
-"Kuka puhuu?" lausui raukealla äänellä nuori tyttö, jonka luolaan
-tunkeutuva raikas ilma taas vähitellen oli saanut tuntoihinsa, "olenko
-pettynyt, luullessani tunteneeni don Fernandon, tai onko hän todellakin
-täällä?"
-
-Metsästäjä astui hiljaa tytön luo.
-
-"Kyllä minä olen tässä, minä todellakin, Hermosa", vastasi hän
-sortuneella äänellä. "Rauhoittukaa, minä pyydän, ja suokaa anteeksi,
-että olen aiheuttanut! teille tämän tuskallisen mielenliikutuksen."
-
-"Ah", sanoi tyttö, "minunhan pitäisi päinvastoin olla iloinen
-tietäessäni teidän olevan lähelläni, don Fernando, ellei teidän
-läsnäolonne tällä onnettomalla paikalla ennustaisi minulle uutta
-onnettomuutta."
-
-"Rauhoittukaa, señorita", vastasi don Fernando, "minun täällä oloni ei
-ennusta mitään, jota teidän tarvitsisi pelästyä, päinvastoin."
-
-"Miksi yritätte pettää minua, ystäväni?" sanoi neito raukeasti
-hymyillen; "tiedänhän, että tekin olette tuon ihmishaahmoisen hirviön
-vankina, joka niin kauan on pitänyt minua vankinaan."
-
-Hän oli jälleen noussut seisaalleen, ja hieno puna peitti hänen
-kasvonsa. Hän ojensi kätensä metsästäjälle, jota tämä, yhä polvillaan
-ollen, hellästi puristi, peittäen sen palavilla suuteloilla.
-
-"Nyt meitä on kaksi kärsivää", sanoi neito, luoden metsästäjään pitkän
-katseen.
-
-"Kallis Hermosa", vastasi tämä, "teidän ei tarvitse kärsiä enää,
-onnettomuutenne ovat lopussa, toistan sen vielä kerran; te tulette
-päinvastoin onnelliseksi."
-
-"Mitä tarkoitatte, don Fernando? En ymmärrä teitä, tehän puhutte
-minulle onnesta tällä onnettomalla paikalla, kun molemmat olemme
-Tiikerikissan käsissä?"
-
-"Ei, señorita, te ette ole Tiikerikissan käsissä, te olette vapaa."
-
-"Vapaa!" huudahti doña Hermosa rajusti, hypähtäen pystyyn. "Oi, onko se
-mahdollista? Oi, isäni, rakas isäni! Saankohan vielä joskus nähdä
-sinut?"
-
-"Te saatte nähdä hänet taas pian, Hermosa, isänne on vähän matkan
-päässä täältä don Estevanin, Manuelan, ja kaikkien niiden kanssa, jotka
-rakastavat teitä."
-
-"Oi!" sanoi doña Hermosa kuvaamattomin ilmein. Ja langeten polvilleen
-pani hän kätensä ristiin ja lähetti taivaaseen pitkän, palavan
-rukouksen.
-
-Don Fernando katseli häntä kunnioittavasti ihaillen. Tuo tavaton riemu,
-joka uhkui nuoren tytön äsken niin synkiltä kasvoilta, herätti hänessä
-sanomattoman suloisen tunteen. Hänestä tuntui ihanammalta kuin
-milloinkaan ennen.
-
-Doña Hermosa oli kauan rukoukseen vaipuneena; kun hän nousi, oli hän
-rauhallisen näköinen.
-
-"Nyt, don Fernando", sanoi hän sointuvalla äänellä, "koska sanotte,
-että olemme vapaat, niin istukaamme tuonne ulos, ja kertokaa minulle
-tarkoin, mitä on tapahtunut aina siitä päivästä asti, kun minut niin
-äkkiä temmattiin isäni luota."
-
-He läksivät luolasta. Oli lämmin ja hyvätuoksuinen yö. He istuutuivat
-vierekkäin ruohomättäälle, ja don Fernando alkoi kertoa mitä tyttö oli
-häneltä pyytänyt.
-
-Kertomus kesti kauan, sillä doña Hermosa keskeytti sen monesti, pyytäen
-toistamaan erityisiä hänen isäänsä koskevia seikkoja. Kun don Fernando
-vaikeni, nousi aurinko; koko yö oli siis kulunut miellyttävään
-keskusteluun.
-
-"Nyt on teidän vuoronne, señorita", sanoi don Fernando lopuksi, "kertoa
-minulle, mitä teille on tapahtunut."
-
-"Ooh, mitä minuun tulee", sanoi neito hurmaavasti hymyillen, "niin on
-tämä kuukausi kulunut katkerissa tuskissa, ajatellessani kaikkia poissa
-olevia, joita niin suuresti rakastan. Totuuden nimessä on mainittava,
-että se mies, joka niin inhottavasti ryöväsi minut, on aina kohdellut
-minua kunnioittavasti. En voi valittaa mistään loukkauksesta, ja useita
-kertoja on hän", lisäsi doña Hermosa, luoden katseensa maahan nuoren
-miehen silmäillessä häneen hehkuvin katsein, "nähdessään minut olevan
-liian surullisella päällä, koettanut lohduttaa minua, sanoen
-toivovansa, että pian kenties saisin nähdä ne, joita rakastan, ja taas
-pääsisin heidän luokseen."
-
-"Tuon miehen menettely tuntuu minusta käsittämättömältä", lausui don
-Fernando uneksivasti. "Miksi hän on ryövännyt teidät niin rohkeasti,
-vapauttaakseen muutamien päivien kuluttua teidät taas niin helposti,
-kuin hän on tehnyt?"
-
-"Niin", vastasi doña Hermosa, "se on todellakin kummallista. Mitä hän
-on sillä tarkoittanut? Mutta nyt olen joka tapauksessa vapaa, ja pian
-saan taas nähdä isäni, Jumalan kiitos!"
-
-"Huomenna lähdemme etsimään häntä."
-
-Doña Hermosa katsoi häneen ihmetellen ja levottomasti.
-
-"Huomennako?" sanoi hän. "Miksi emme tänään, nyt aamulla, nyt heti?"
-
-"Ah!" huudahti don Fernando. "Olen vannonut, etten lähde täältä
-ennenkuin huomenna. Ainoastaan sillä ehdolla Tiikerikissa suostui
-laskemaan teidät vapaaksi."
-
-"Sehän on omituista!" mutisi doña Hermosa; "miksi tuo mies tahtoo
-pidättää meidät täällä?"
-
-"Syyn siihen ilmoitan teille heti", sanoi don Estevan, tullen äkkiä
-paikalle.
-
-"Estevan!..." huudahtivat molemmat yht'aikaa, nousten ja rientäen häntä
-vastaan.
-
-"Mikä onnellinen sattuma tuo sinut tänne takaisin, ystäväni?" kysyi
-metsästäjä.
-
-"Ei mikään sattuma, ystäväni, vaan Jumala, joka on sallinut minun
-kuulla erään Tiikerikissan varomattoman lausunnon, mikä on paljastanut
-hänen suunnitelmansa yhtä selvästi, kuin hän itse olisi ne minulle
-ilmaissut."
-
-"Selitä, hyvä ystävä", sanoivat molemmat.
-
-"Eilen, sanottuamme jäähyväiset, läksi don Fernando tänne luolaan, jota
-vastoin me muut käännyimme takaisin metsään päin. Lähtiessäni tuntui
-mieleni raskaalta, en tiedä miksi. Erosin sinusta kaivaten. Kuvittelin
-mielessäni, että Tiikerikissan osoittamassa lempeydessä piili jokin
-ansa, johon sinä joutuisit. Läksin sen vuoksi vain hitaasti ja
-epäröiden kulkemaan laaksoa kohti. Kun saavuttiin metsän ensimmäisten
-puiden luo huomasin, ettei päällikkö enää ollutkaan mukana. Hän oli
-pysähtynyt muutaman askeleen päähän minusta, hykerrellen käsiään ja
-hymyillen paholaisen tavoin, luoden leimuavia silmäyksiä luolaan päin,
-ja minä kuulin hänen selvästi lausuvan seuraavat sanat: 'Tällä kertaa
-luullakseni voin sentään olla varma kostostani!' Näistä sanoista
-käsitin kaiken. Tuon hirviön paholaistuuma oli nyt minulle selvillä
-kaikessa kauheudessaan ja esiintyi aivan täydelleen silmieni edessä.
-Muistat kai, Fernando, mitenkä tulimme tuttaviksi?"
-
-"Muistan kyllä, ystäväni, tuo muisto on minulle siksi kallis, etten
-voisi sitä milloinkaan unhottaa."
-
-"Muistatko keskustelusi Tiikerikissan kanssa saarella, jonka
-keskustelun satuin kuulemaan, ja tuon miehen viittaukset, hänen
-sammumattoman vihansa don Pedroa kohtaan, jonka hän avoimesti myönsi?"
-
-"Muistan kyllä, ystäväni, kaikki on tuoreessa muistissani, mutta minä
-en kuitenkaan käsitä mihin tähtäät."
-
-"Seuraavaan seikkaan, ystäväni: huomattuaan ettei hän voi päästä don
-Pedroon itseensä käsiksi, on Tiikerikissa tahtonut kostaa hänelle hänen
-tyttärensä kautta. Tässä tarkoituksessa on hän kauan hautonut
-suunnitelmaa, jota varten hän sinun tietämättäsi on tehnyt sinut
-kanssarikollisekseen. Sinä rakastat doña Hermosaa, olet tehnyt kaikkesi
-pelastaaksesi hänet, Tiikerikissa ehdottaa vapauttavansa hänet; mutta
-sillä ehdolla, että jäät tänne kahdeksi vuorokaudeksi kahdenkesken
-hänen kanssaan... ymmärrätkö nyt?"
-
-"Voi, tuohan on kauheaa!" huudahti don Fernando sangen suuttuneena.
-
-Doña Hermosa peitti käsillään kasvonsa ja puhkesi itkuun.
-
-"Suokaa anteeksi, että olen tuottanut teille tuskaa, ystäväni", lausui
-don Estevan, "mutta minä olen tahtonut pelastaa teidät itseltänne, eikä
-se käynyt päinsä muuten kuin säälimättä paljastaa tuon miehen
-inhoittavat juonet. Mutta mistähän johtuu hänen katkera vihansa don
-Pedroa kohtaan? Sitä ei voi itse paholainenkaan sanoa. Mutta sehän
-koskee meihin nyt varsin vähän. Hänen suunnitelmansa on paljastettu,
-meillä ei ole mitään pelättävää hänen puoleltaan."
-
-"Kiitoksia, Estevan!" sanoi doña Hermosa, ojentaen hänelle kätensä.
-
-"Mutta mitenkä olet voinut päästä takaisin tänne, ystäväni?" kysyi don
-Fernando.
-
-"Oh, sehän oli hyvin helppoa. Menin varsin yksinkertaisesti
-Tiikerikissan luo ja huomautin hänelle, ettei minua enää huvittanut
-olla hänen seurassaan. Miehemme hölmistyi tästä pontevasta selityksestä
-eikä osannut vastata mitään. Eikä minullakaan puolestani ollut mitään
-muuta sanottavaa hänelle, minkä vuoksi minä ensi tienmutkassa varsin
-yksinkertaisesti jätin hänet, ja olen nyt täällä."
-
-"Sepä oli mainio tuuma, ystäväni, josta vilpittömästi kiitän. Mutta
-mitä arvelet meidän nyt pitävän tehdä? Minähän olen antanut sanani."
-
-"Mitä tyhjää, rakas ystävä, oletko hullu, luuletko, että täytyy pitää
-sanansa sellaisiin ihmisiin nähden, jotka ovat sen pakolla saaneet
-vahingoittamistarkoituksessa? Jos tahdotte totella neuvoani, niin
-lähdemme päinvastoin tiehemme heti, estääksemme teidän odottamattoman
-esiintymisenne avulla tuon miehen uudelleen punomat juonet."
-
-"Niin, niin!" huudahti doña Hermosa vilkkaasti, "Estevan on oikeassa!
-Seuratkaamme hänen neuvoansa ja lähtekäämme heti."
-
-"No, tehkäämme sitten niin, koska välttämättä tahdotte. Omasta
-puolestani en toivo muuta kuin päästä pois tästä onnettomasta luolasta,
-mutta mitenkä saamme doña Hermosan viedyksi metsän läpi?"
-
-"Samalla tavalla kuin jo kerran ennen olen kulkenut sen lävitse",
-huomautti neito päättävästi.
-
-"Selittäkäähän", sanoi Estevan.
-
-"Eräänlaisilla paareilla, joiden pitäisi vielä olla täällä, ja joita
-kaksi miestä kantoi. Kuten tiedätte, eivät käärmeet, etenkin
-pienenpuoleiset, hyppää varsin korkealle."
-
-"Aivan niin, muuten käärimme teidät bisonintakkiin, joten olette
-suojassa kaikilta vaaroilta."
-
-Don Estevan meni heti hakemaan paaria, jotka hän helposti löysi. Sillä
-aikaa pani don Fernando kuntoon bisonintakin. Kaikki oli valmiina
-muutamassa minuutissa.
-
-"Me pysymme sovituissa ehdoissa", sanoi Estevan hymyillen ystävälleen.
-
-"Kuinka niin?" sanoi tämä. "Mitä tarkoitat?"
-
-"Etkö ole luvannut palata leiripaikalle tänään?"
-
-"Olen, todellakin", vastasi don Fernando, "ja se olisi ollut mahdotonta,
-ellemme olisi lähteneet matkalle ennen määrättyä aikaa."
-
-"Hm! Kenties on Tiikerikissa ottanut senkin seikan huomioon", huomautti
-don Estevan.
-
-Tämä huomautus antoi ajattelemisen aihetta kaikille kolmelle, heidän
-jatkaessaan matkaansa, pitkittämättä niin nopeasti keskeytynyttä
-keskusteluaan.
-
-
-
-
-XIX.
-
-JUMALAN SORMI.
-
-
-Palaamme nyt hacienderon leiriin.
-
-Don Pedron aamulla herättyä ilmoitti Manuela hänelle, että don Fernando
-oli lähtenyt hänen poikansa kanssa.
-
-"Aavistin niin käyvän", sanoi don Pedro tukahduttaen huokauksensa,
-"nähdessäni don Fernandon olevan niin mietteissään eilen illalla. Olen
-iloinen, että poikanne on seurannut häntä, sillä elleivät aavistukseni
-petä, aikoo don Fernando ryhtyä vaaralliseen yritykseen. Suokoon
-Jumala, että hänen onnistuisi tuoda minulle tyttäreni takaisin! Ah,
-ehkä olisi ollut parempi, että hän olisi neuvotellut kanssani ennen
-lähtöään -- meitä on täällä parikymmentä päättävää miestä, ja me
-voisimme epäilemättä saavuttaa ratkaisevampia tuloksia, kuin kaksi
-miestä yksinään, huolimatta heidän urhoollisuudestaan ja kaikesta
-innostaan."
-
-"Minä en ole samaa mieltä", vastasi Manuela. "Erämaassa käydään vain
-yllätyssotaa, ja kaksi miestä saa usein enemmän aikaan näennäisellä
-heikkoudellaan, kuin suuri joukko henkilöitä. Missään tapauksessa eivät
-he viivy kauan poissa, ja me saamme pian varmoja tietoja lapsestamme."
-
-"Suokoon Jumala, että nuo tiedot olisivat hyviä, Manuela, sillä
-kaikkien kärsimieni surujen jälkeen en voisi enää elää, jos kadottaisin
-tyttäreni niin onnettomalla tavalla."
-
-"Karkoittakaa nuo synkät ajatukset mielestänne, señor, kaikki riippuu
-sallimuksesta. Minä olen vahvasti vakuutettu siitä, ettei sallimus
-hylkää meitä hädässämme."
-
-"Joka tapauksessa olemme tuomitut toimettomuuteen", huokasi don Pedro,
-"meidän täytyy olla kärsivällisiä, kunnes tiedustelijamme palaavat."
-
-Päivä kului eikä mitään mainittavaa tapahtunut.
-
-El Zapote, joka oli auringon noustessa lähtenyt metsästämään, oli
-ampunut hirven.
-
-Seuraavana aamuna noin kello kymmenen aikaan tuli aseeton intiaani
-etuvartioiden luo ja pyysi saada puhutella don Pedroa. Tämä käski tuoda
-intiaanin luokseen.
-
-Intiaani oli viekasnaamainen ja umpimielinen apachi. Kun hänet oli
-tuotu hacienderon luokse, joka juuri puheli capatazin kanssa, jäi hän
-seisomaan liikkumatta, silmät maahan luotuina, odottaen kylmän
-välinpitämättömänä, kuten punaihoisten tapa on, että häntä
-puhuteltaisiin.
-
-Haciendero katseli häntä hetkisen tarkasti.
-
-Intiaani kesti tämän tarkastuksen välinpitämättömänä.
-
-"Mitä veljeni haluaa?" kysyi don Pedro, "ja kuka hän on?"
-
-"Korppikotka on apachisoturi", vastasi punanahka. "Hänen heimonsa
-päällikkö lähettää hänet valkonaamojen päällikön luo."
-
-"Minä olen juuri valkonaamojen päällikkö, sinä voit toimittaa asiasi."
-
-"Näin sanoo Tiikerikissa", jatkoi apachi yhä yhtä rauhallisena.
-
-"Tiikerikissa!" huudahti don Pedro voittamattoman hämmästyksen
-valtaamana. "Mitä hän minulta tahtoo?"
-
-"Jos isäni haluaa kuunnella, niin sanoo Korppikotka sen hänelle."
-
-"Oikein. Puhu sitten, punanahka!"
-
-"Näin sanoo Tiikerikissa: On ilmestynyt pilvi Tiikerikissan ja
-valkonaamojen päällikön välille, valkonaamojen tunkeuduttua kansani
-metsästysmaille. Mutta samoinkuin auringon lämmittävät säteet
-karkoittavat pilvet ja saavat sinisen taivaan taas näkyviin, samaten
-myös, jos valkonaama tahtoo polttaa rauhanpiippua Tiikerikissan kanssa,
-katoaa heidän välilleen kohonnut pilvi ja sotakirves kuopataan maahan
-niin syvälle, ettei sitä voida löytää tuhannen kuunvaiheen kuluessa
-eikä vielä kymmenen seuraavankaan. Olen puhunut ja odotan
-valkopartaisen isäni vastausta."
-
-"Intiaani", vastasi don Pedro surullisesti, "se, jota sanot
-päälliköksesi, on tehnyt minulle paljon pahaa, minun tietämättäni hänen
-minua kohtaan osoittamansa vihan syytä. Jos hän kuitenkin haluaa
-keskustella kanssani lopettaakseen välillämme vallitsevan riidan, niin
-varjelkoon Jumala minua siitä kieltäytymästä. Sano hänelle, että odotan
-häntä, ja että jos tahtomattani ja tietämättäni olen tehnyt hänelle
-jotakin pahaa, niin olen valmis antamaan hänelle kaiken hänen
-vaatimansa hyvityksen."
-
-Apachi oli erittäin tarkkaavasti kuunnellut hacienderon sanoja. Tämän
-vaiettua vastasi hän:
-
-"Ooah, isäni on puhunut hyvin. Hänessä asuu viisaus. Päällikkö tulee,
-mutta kuka takaa hänen turvallisuutensa, hänen ollessaan valkonaamojen
-leirissä yksinään kahtakymmentä yorris-soturia [yorris = espanjalainen]
-vastassaan?"
-
-"Minun kunniasanani, punanahka, minun kunniasanani, joka on suuremman
-arvoinen, kuin mitä päällikkösi voisi minulle tarjota", vastasi
-haciendero ylpeästi.
-
-"Ooah, isäni kunniasana on hyvä, hänen kielensä ei ole halkinainen.
-Tiikerikissa ei pyydä muuta. Hän tulee."
-
-Lausuttuaan tämän intiaaneille ominaisella vakuuttavalla tavallaan,
-kumarsi apachisoturi juhlallisesti hacienderolle ja läksi tiehensä yhtä
-rauhallisin askelin kuin oli tullutkin.
-
-"Mitä arvelet tästä, Luciano?" kysyi don Pedro capatazilta, jouduttuaan
-taas kahdenkesken hänen kanssaan.
-
-"Luulen varmasti, armollinen herra, että siinä piilee jokin
-intiaanimainen koirankuri. Minä pelkään sata kertaa enemmän
-valkoihoista, joka muuttaa nahkaansa ja rupeaa intiaaniksi, kuin oikeaa
-intiaania; en ole milloinkaan pitänyt kameleonteista."
-
-"Niin, olet oikeassa, Luciano. Asemamme on kuitenkin vaikea, ja ennen
-kaikkea on kysymyksessä tyttäreni takaisin saaminen. Saavuttaakseni
-tämän täytyy minun katsoa sormien läpi sangen paljon."
-
-"Aivan niin, armollinen herra. Te tiedätte kuitenkin yhtä hyvin kuin
-minäkin, että Tiikerikissa on aika roisto, jolla ei ole kunnian- eikä
-oikeudentuntoa. Uskokaa minua, älkää luottako liian paljon häneen."
-
-"Minun on pakko tehdä niin... olenhan antanut kunniasanani."
-
-"Aivan oikein", murisi capatazi, "mutta minä en ole sellaista antanut."
-
-"Ole varovainen, Luciano, äläkä missään tapauksessa herätä tuon miehen
-epäluuloa."
-
-"Olkaa huoletta, armollinen herra, teidän kunnianne on minulle yhtä
-kallis kuin omanikin, mutta minä en saa, vaikka teitä huvittaakin
-luottaa niin ilmeiseen roistoon kuin tuo mies on, jättää teitä
-suojattomaksi."
-
-Näin sanottuaan läksi capatazi majasta, varmaankin päästäkseen
-kuulemasta isäntänsä huomautuksia.
-
-"No, kas niin!" sanoi hän el Zapotelle, jonka hän kohtasi mennessään,
-"etsin juuri sinua, ukkoseni."
-
-"Minuako, capatazi? No, sehän sopii erinomaisesti. Mistä on kysymys?"
-vastasi Zapote hilpeästi.
-
-"Tule mukana tännepäin vähän matkaa, toveri", vastasi don Luciano,
-vieden hänet syrjään, "jotta voin ilmoittaa sinulle asiani, pelkäämättä
-sivullisten kuuntelevan."
-
-Tunnin kuluttua, toisin sanoen noin kello kymmenen aamupäivällä, saapui
-Tiikerikissa leiriin, kuten Korppikotka oli ilmoittanut.
-
-Päällikkö oli puettuna gambucinojen pukuun ja aivan aseeton, ainakaan
-ei niitä ollut näkyvissä.
-
-Kun hän oli ilmoittautunut etuvartioille, laskivat nämä hänet leiriin
-ja veivät capatazin luo, joka käveli edestakaisin vähän matkan päässä
-heistä.
-
-Tiikerikissa katsahti väijyen ympärilleen, astuessaan leiriin. Kaikki
-siellä näytti olevan säännöllisessä kunnossa, päällikkö ei huomannut
-mitään epäiltävää. Saamansa ohjauksen mukaan meni hän capatazin luo.
-
-"Mitä tahdotte täältä?" kysyi don Luciano tylysti.
-
-"Tahdon puhua don Pedro de Lunan kanssa", vastasi Tiikerikissa
-vaatimattomasti.
-
-"Hyvä. Seuratkaa minua. Hän odottaa teitä."
-
-Capatazi vei päällikön muitta mutkitta majan ovelle.
-
-"Astukaa sisään", sanoi hän, "siellä tapaatte don Pedron."
-
-"Kuka siellä?" kysyi ääni sisästä.
-
-"Armollinen herra", vastasi capatazi, "täällä on intiaani, joka on
-pyytänyt päästä puheillenne. Olkaa hyvä ja seuratkaa", lisäsi hän
-kääntyen päällikköön.
-
-Tämä seurasi häntä, huomauttamatta mitään, ja astui hänen kanssaan
-majaan.
-
-"Olette pyytänyt saada puhua kanssani", sanoi don Pedro.
-
-"Niin olen", vastasi päällikkö kumealla äänellä, "mutta kahdenkesken."
-
-"Tämä mies on vanha uskottu palvelijani, johon minä täysin luotan."
-
-"Se mitä minulla on sanottavaa, ei saa tulla kenenkään muun korviin
-kuin teidän."
-
-"Mene ulos siksi aikaa, Luciano", sanoi don Pedro, "mutta ei pitkälle,
-ystäväni."
-
-Capatazi silmäsi raivostuneesti Tiikerikissaan ja poistui muristen.
-
-"Nyt olemme kahdenkesken", sanoi don Pedro, "nyt voitte puhua avoimesti
-kanssani."
-
-"Niin aijonkin tehdä", vastasi päällikkö kolkosti.
-
-"Tyttärestänikö aijotte puhua?"
-
-"Sekä hänestä että muista", vastasi Tiikerikissa äskeisellä äänellään.
-
-"En ymmärrä teitä, päällikkö, olisin teille kiitollinen, jos voisitte
-selittää tarkemmin."
-
-"Teen niin pitemmittä puheitta, sillä jo kauan aikaa olen halunnut
-päästä mieskohtaisesti tekemisiin kanssanne. Katsokaa minua, don Pedro,
-ettekö enää tunne minua?"
-
-"En luule nähneeni teitä milloinkaan ennen sitä, kun osoititte minulle
-vieraanvaraisuutta teocallissanne."
-
-Päällikkö vastasi hurjasti irvistäen:
-
-"Vuodet ovat varmaankin muuttaneet muotoani varsin paljon,
-Tiikerikissan nimi on siis saanut ihmiset unohtamaan oikean nimeni,
-koska olen käynyt niin tuntemattomaksi. Mutta yhtä hyvin kuin don
-Gusman de Ribeyrasta on tullut don Pedro de Luna, niin miksi ei don
-Leoncio de Ribeyra ole voinut muuttua Tiikerikissaksi, hyvä veli?"
-
-"Mitä tarkoitatte?" huudahti don Pedro, nousten kauhuissaan. "Minkä
-nimen lausuittekaan?"
-
-"Olen sanonut kuten asia on", vastasi päällikkö kylmästi, "olen
-lausunut nimen, joka kuuluu minulle."
-
-Don Pedro loi häneen tuskallista sääliä ilmaisevan katseen.
-
-"Onneton!" sanoi hän surullisesti, "kuinka olet voinut vaipua niin
-syvälle?"
-
-"Sinä erehdyt, hyvä veli", vastasi päällikkö virnistäen, "minä olen
-päinvastoin noussut, koska olen intiaaniheimon päällikkö. Minä olen
-kauan, hyvin kauan valmistellut kostoani", lisäsi hän hurjasti nauraen,
-"kolmattakymmentä vuotta olen sitä hautonut, mutta nyt olen sen
-vihdoinkin saavuttanut, ja se on täydellinen."
-
-"Kostoasi, onneton!" vastasi don Pedro harmissaan. "Mitä sinun on
-minulle kostettavaa, sinun, joka olet koettanut vietellä vaimoni,
-yrittänyt surmata minut ja nyt niin pitkän ajan kuluttua olet
-häpeämättömästi ryöstänyt minulta tyttäreni!"
-
-"Sinä unohdat poikasi, jonka minä myöskin olen sinulta ryöstänyt,
-poikasi, don Fernando Carrilin, jonka minun on onnistunut saada
-rakastumaan omaan sisareensa ja joka jo kaksi päivää on ollut
-kahdenkesken hänen kanssaan El Voladero de las Animas'issa. Hahhaa, don
-Gusman! Mitä sanot siitä kostosta?"
-
-"Voi, voi!" huudahti don Pedro, lyöden epätoivoissaan otsaansa.
-
-"Veli ja sisar rakastuneina toisiinsa, sinun suojeleminasi, don Gusman,
-ja minun naittaminani! Hahhah!" jatkoi Tiikerikissa, nauraen kolkon
-ivallisesti, joka muistutti hyenan nalkutusta.
-
-"Ooh, tämä on kauheaa!" huudahti don Pedro äärimmäisen epätoivon
-vallassa. "Sinä valehtelet, heittiö! Niin suuri roisto kuin oletkin, et
-sentään ole rohjennut tehdä niin kauheaa rikosta! Sinä kerskailet vain,
-rosvo! Sinä olet aina kerskunut rikoksistasi, ja mitä sinä nyt sanot,
-sitä ei ole tapahtunut, ei ole voinut milloinkaan tapahtua, se olisi
-Jumalan oikeudenmukaisuuden epäilemistä!"
-
-"Etkö usko mitä sanon, veli hyvä?" jatkoi rosvo pisteliäästi. "Kuten
-haluat; mutta luulen juuri kuulevani, että lapsesi saapuvat tänne
-leiriin, kysy heiltä itseltään."
-
-Puolittain mielettömänä tuskasta syöksyi don Pedro majan ovea kohti,
-mutta samassa astuivat sisään don Fernando, doña Hermosa ja don
-Estevan. Onneton isä jäi seisomaan liikkumatta ja voimattomana.
-
-"Vai niin, sillä tavallako sinä otat vastaan lapsesi?" sanoi
-Tiikerikissa virnistellen. "Sinä, jonka pitäisi olla mallikelpoinen
-isä, et juuri ole erittäin helläluontoinen."
-
-Huomaamatta Tiikerikissaa oli doña Hermosa heittäytynyt isänsä syliin,
-ja suuteli häntä itkien.
-
-"Isä kulta, isä kulta!" huudahti hän. "Jumalan kiitos! Vihdoinkin näen
-sinut taas!"
-
-"Kuka puhuu Jumalasta täällä?" sanoi don Pedro tukahtuneella äänellä,
-työntäen luotaan tyttärensä, joka peräytyi horjuen.
-
-Doña Hermosa katseli hämmentyneenä ympärilleen, käsittämättä mitä
-hänelle tapahtui. Kalpeana ja vavisten oli hän kaatumaisillaan, don
-Fernandon häntä tukiessa.
-
-"Katso, kuinka he rakastavat toisiansa", lausui Tiikerikissa. "Eikö tuo
-ole liikuttavaa? Don Fernando", lisäsi hän osoittaen don Pedroa,
-"heittäydy isäsi syliin."
-
-"Isäni!" huudahti nuori mies ihastuksissaan... "Hänkö? Oi, se olisi
-liian suuri onni!"
-
-"Niin, don Pedro on isäsi", jatkoi Tiikerikissa, "ja tämä tässä on
-sisaresi", lisäsi hän osoittaen doña Hermosaa ivallisen näköisenä.
-
-Molemmat nuoret olivat menehtymäisillään. Don Pedro, saaden
-hermokohtauksen, oli vähällä menettää järkensä. Hän ei näyttänyt enää
-kuulevan mitään ja katseli näköjään välinpitämättömänä tätä kamalaa
-näytelmää.
-
-Tiikerikissa nautti voitostaan. Pelästyneenä hacienderon mielentilan
-johdosta, arveli don Estevan, että oli aika tarttua asiaan.
-
-"Don Pedro", sanoi hän lujalla äänellä, laskien kätensä hänen
-olkapäälleen, "rauhoittukaa, tuo roisto on valehdellut, lapsenne
-ansaitsevat kunnioituksenne, minä olin heidän luonaan Voladerossa."
-
-Don Pedro näytti ponnistelevan ankarasti selvittääkseen ajatuksiaan,
-jotka olivat sekaantumaisillaan. Hän kääntyi don Estevaniin päin ja
-katsoi häneen hetkisen, jonka jälkeen hänen rinnastaan kohosi syvä
-huokaus. Sitten alkoivat kyyneleet vuotaa hänen kuumeisista silmistään,
-ja hän huudahti värisevällä äänellä, vaipuen samalla nuoren miehen
-rehelliseen syliin:
-
-"Oi, onko se totta, oikein totta, Estevan?"
-
-"Minä vakuutan sen, don Pedro!" sanoi don Estevan syvällä
-vakaumuksella.
-
-"Kiitos, kiitos! Oi, tiesinhän minä, että tuo roisto valehteli!
-Lapseni, lapsukaiseni!"
-
-Molemmat nuoret heittäytyivät hänen syliinsä, hyväillen häntä hellästi.
-
-Kädet ristissä rinnallaan, pää takakenossa ja pilkallisen näköisenä
-huudahti Tiikerikissa, inhoittavasti irvistäen:
-
-"He rakastavat toisiaan, veli hyvä, sanon minä, anna heidän mennä
-naimisiin!"
-
-"Heillä on oikeus rakastaa toisiaan!" lausui leimuava ääni.
-
-Kaikki kääntyivät kummeksien. Manuela oli tullut majaan.
-
-"Ah!" sanoi hän, luoden ilkkuvan katseen Tiikerikissaan, joka
-vaistomaisesti pelästyi tästä äkkinäisestä esiintymisestä, "ah,
-oikeuden päivä on vihdoinkin tullut! Kauan olen sitä odottanut. Mutta
-oikeus tapahtuu teille kaikille. Ja juuri minut on Jumala määrännyt
-ilmoittamaan hänen voimaansa."
-
-Kaikki läsnäolijat katsoivat ihmettelyn ja kunnioituksen sekaisin
-tuntein tuota naista, joka äkkiä näytti ikäänkuin kirkastuneen. Hänen
-silmänsä loistivat ja salamoivat. Hän astui rauhallisesti ja
-kunnioittavasti hacienderon luokse.
-
-"Don Pedro, rakas isäntäni", sanoi hän painavasti, liikutuksen
-valtaamana, "suokaa minulle anteeksi, olen antanut teidän kärsiä kauan;
-mutta Jumala on johtanut minua, hän yksin on määrännyt menettelyni. Don
-Fernando ei ole teidän poikanne, hän on minun. Teidän poikanne", lisäsi
-hän, osoittaen don Estevania, "on tuossa!"
-
-"Hänkö?" huudahtivat kaikki läsnäolijat.
-
-"Valetta!" mylvi Tiikerikissa.
-
-"Totta!" vastasi Manuela varmasti. "Viha on sokea, don Leoncio. Kun te
-luulitte ryöstäneenne veljenne pojan, niin otittekin sen sijaan
-imettäjäraukan pojan. Katselkaa Estevania, te kaikki, jotka olette
-tunteneet hänen äitinsä, ja sanokaa, jos uskallatte, ettei hän ole
-hänen poikansa!"
-
-Tuo oikeastaan sattuva yhdennäköisyys, jota ei kuitenkaan kukaan ollut
-tähän asti pannut merkille nuoren miehen aseman vuoksi, haihdutti
-kaiken epäilyn, heti kun huomio kiinnittyi hänen todelliseen
-syntyperäänsä.
-
-"Oi, sinä pysyt aina minun äitinäni!" huudahti nuori mies hellästi.
-
-"Äitini!" huudahti don Fernando, heittäytyen onnellisena Manuelan
-syliin.
-
-Don Pedro tunsi tavatonta onnea kaikkien koettelemustensa jälkeen.
-
-Tiikerikissa, pakotettuna tunnustamaan joutuneensa tappiolle, karjaisi
-kuin villipeto.
-
-"Ooh!" kirkui hän aivan raivoissaan. "Onko asian laita niin? Mutta
-kaikki ei ole lopussa vielä!"
-
-Ja tempaisten äkkiä tikarin, jota hän oli pitänyt piilossa
-vaatteittensa alla, syöksyi hän päistikkaa don Pedron kimppuun, joka
-onnensa kokonaan hurmaamana oli unohtanut hänen läsnäolonsa.
-
-Mutta muuan mies valvoi. Don Luciano oli huomaamatta hiipinyt majaan ja
-asettunut rosvon taakse, valvoen tarkoin tämän liikkeitä. Nähtyään
-Tiikerikissan liikkeen, kiersi capatazi kätensä hänen vyötäisilleen ja
-piti häntä kuin ruuvipuristimessa, huolimatta roiston epätoivoisista
-ponnistuksista päästä irti.
-
-Samassa syöksyi Zapote majaan veitsi kädessä ja työnsi sen päätä myöten
-rosvon kaulaan, ennenkuin kukaan ehti sitä estää.
-
-"Valitettavasti", sanoi hän, "oli tilaisuus liian houkutteleva. Ei
-milloinkaan ole puukkoni osunut parempaan maaliin. Toivoakseni tämä
-isku tuottaa minulle anteeksiannon monesta muusta."
-
-Tiikerikissa seisoi hetkisen pystyssä, horjuen oikealle ja vasemmalle,
-aivankuin puoleksi maasta temmattu, juuriensa varassa hoippuva tammi.
-Hänen silmänsä pyörivät, ja niissä taisteli vielä raivo
-kuolinkamppailun kanssa, joka teki ne kiillottomiksi. Hän teki
-äärimmäisiä ponnistuksia, lausuakseen vielä viimeisen kirouksensa,
-mutta hänen suunsa vääntyi kauheasti, ja musta verivirta syöksyi esiin
-kaulassa olevasta haavasta. Sitten kaatui hän pitkäkseen maahan, jossa
-hän kiemurteli hetkisen kuin mato, läsnäolijain kauhistuneina
-katsellessa, jääden sitten liikkumatta makaamaan. Hän oli kuollut,
-mutta hänen kuolinkamppailun vääristämistä kasvoistaan kuvastui vielä
-sammumaton viha, joka oli pitempi kuin hänen nyt päättämänsä elämä.
-
-"Oikeus on tapahtunut", sanoi Manuela vapisevalla äänellä, "siinä näkyy
-Jumalan sormi!"
-
-"Rukoilkaamme hänen puolestaan!" sanoi don Pedro polvistuen ruumiin
-viereen.
-
-Tämän jalon, teeskentelemättömän teon nähtyään seurasivat läsnäolijat
-hänen esimerkkiään ja polvistuivat hänen viereensä.
-
-Tehtyään tekonsa, piti Zapote viisaimpana kadota, sitä ennen kuitenkin
-vaihdettuaan salaa merkitsevän silmäyksen kunnon capatazin kanssa, joka
-hymyili viekkaasti harmaiden viiksiensä takaa.
-
-
-
-***END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK TIIKERIKISSA***
-
-
-******* This file should be named 57841-8.txt or 57841-8.zip *******
-
-
-This and all associated files of various formats will be found in:
-http://www.gutenberg.org/dirs/5/7/8/4/57841
-
-
-Updated editions will replace the previous one--the old editions will
-be renamed.
-
-Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright
-law means that no one owns a United States copyright in these works,
-so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United
-States without permission and without paying copyright
-royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part
-of this license, apply to copying and distributing Project
-Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm
-concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark,
-and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive
-specific permission. If you do not charge anything for copies of this
-eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook
-for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports,
-performances and research. They may be modified and printed and given
-away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks
-not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the
-trademark license, especially commercial redistribution.
-
-START: FULL LICENSE
-
-THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE
-PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK
-
-To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free
-distribution of electronic works, by using or distributing this work
-(or any other work associated in any way with the phrase "Project
-Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full
-Project Gutenberg-tm License available with this file or online at
-www.gutenberg.org/license.
-
-Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project
-Gutenberg-tm electronic works
-
-1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm
-electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
-and accept all the terms of this license and intellectual property
-(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
-the terms of this agreement, you must cease using and return or
-destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your
-possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a
-Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound
-by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the
-person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph
-1.E.8.
-
-1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be
-used on or associated in any way with an electronic work by people who
-agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
-things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
-even without complying with the full terms of this agreement. See
-paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
-Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this
-agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm
-electronic works. See paragraph 1.E below.
-
-1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the
-Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection
-of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual
-works in the collection are in the public domain in the United
-States. If an individual work is unprotected by copyright law in the
-United States and you are located in the United States, we do not
-claim a right to prevent you from copying, distributing, performing,
-displaying or creating derivative works based on the work as long as
-all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope
-that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting
-free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm
-works in compliance with the terms of this agreement for keeping the
-Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily
-comply with the terms of this agreement by keeping this work in the
-same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when
-you share it without charge with others.
-
-1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
-what you can do with this work. Copyright laws in most countries are
-in a constant state of change. If you are outside the United States,
-check the laws of your country in addition to the terms of this
-agreement before downloading, copying, displaying, performing,
-distributing or creating derivative works based on this work or any
-other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no
-representations concerning the copyright status of any work in any
-country outside the United States.
-
-1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:
-
-1.E.1. The following sentence, with active links to, or other
-immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear
-prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work
-on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the
-phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed,
-performed, viewed, copied or distributed:
-
-  This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and
-  most other parts of the world at no cost and with almost no
-  restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it
-  under the terms of the Project Gutenberg License included with this
-  eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the
-  United States, you'll have to check the laws of the country where you
-  are located before using this ebook.
-
-1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is
-derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not
-contain a notice indicating that it is posted with permission of the
-copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in
-the United States without paying any fees or charges. If you are
-redistributing or providing access to a work with the phrase "Project
-Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply
-either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or
-obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm
-trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted
-with the permission of the copyright holder, your use and distribution
-must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any
-additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms
-will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works
-posted with the permission of the copyright holder found at the
-beginning of this work.
-
-1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm
-License terms from this work, or any files containing a part of this
-work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.
-
-1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this
-electronic work, or any part of this electronic work, without
-prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
-active links or immediate access to the full terms of the Project
-Gutenberg-tm License.
-
-1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
-compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including
-any word processing or hypertext form. However, if you provide access
-to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format
-other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official
-version posted on the official Project Gutenberg-tm web site
-(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense
-to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means
-of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain
-Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the
-full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1.
-
-1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,
-performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
-unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.
-
-1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing
-access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works
-provided that
-
-* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
-  the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
-  you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed
-  to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has
-  agreed to donate royalties under this paragraph to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid
-  within 60 days following each date on which you prepare (or are
-  legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty
-  payments should be clearly marked as such and sent to the Project
-  Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in
-  Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg
-  Literary Archive Foundation."
-
-* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
-  you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
-  does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
-  License. You must require such a user to return or destroy all
-  copies of the works possessed in a physical medium and discontinue
-  all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm
-  works.
-
-* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of
-  any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
-  electronic work is discovered and reported to you within 90 days of
-  receipt of the work.
-
-* You comply with all other terms of this agreement for free
-  distribution of Project Gutenberg-tm works.
-
-1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project
-Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than
-are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing
-from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The
-Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm
-trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below.
-
-1.F.
-
-1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable
-effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
-works not protected by U.S. copyright law in creating the Project
-Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm
-electronic works, and the medium on which they may be stored, may
-contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate
-or corrupt data, transcription errors, a copyright or other
-intellectual property infringement, a defective or damaged disk or
-other medium, a computer virus, or computer codes that damage or
-cannot be read by your equipment.
-
-1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right
-of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
-Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
-Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
-liability to you for damages, costs and expenses, including legal
-fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
-LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
-PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
-TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
-LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
-INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
-DAMAGE.
-
-1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a
-defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
-receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
-written explanation to the person you received the work from. If you
-received the work on a physical medium, you must return the medium
-with your written explanation. The person or entity that provided you
-with the defective work may elect to provide a replacement copy in
-lieu of a refund. If you received the work electronically, the person
-or entity providing it to you may choose to give you a second
-opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If
-the second copy is also defective, you may demand a refund in writing
-without further opportunities to fix the problem.
-
-1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
-in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO
-OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT
-LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.
-
-1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied
-warranties or the exclusion or limitation of certain types of
-damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement
-violates the law of the state applicable to this agreement, the
-agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or
-limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or
-unenforceability of any provision of this agreement shall not void the
-remaining provisions.
-
-1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
-trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
-providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in
-accordance with this agreement, and any volunteers associated with the
-production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm
-electronic works, harmless from all liability, costs and expenses,
-including legal fees, that arise directly or indirectly from any of
-the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this
-or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or
-additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any
-Defect you cause.
-
-Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm
-
-Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of
-electronic works in formats readable by the widest variety of
-computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It
-exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations
-from people in all walks of life.
-
-Volunteers and financial support to provide volunteers with the
-assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's
-goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
-remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
-Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
-and permanent future for Project Gutenberg-tm and future
-generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see
-Sections 3 and 4 and the Foundation information page at
-www.gutenberg.org 
-
-Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary 
-Archive Foundation
-
-The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit
-501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
-state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
-Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
-number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by
-U.S. federal laws and your state's laws.
-
-The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the
-mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its
-volunteers and employees are scattered throughout numerous
-locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt
-Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to
-date contact information can be found at the Foundation's web site and
-official page at www.gutenberg.org/contact
-
-For additional contact information:
-
-    Dr. Gregory B. Newby
-    Chief Executive and Director
-    gbnewby@pglaf.org
-
-Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg
-Literary Archive Foundation
-
-Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide
-spread public support and donations to carry out its mission of
-increasing the number of public domain and licensed works that can be
-freely distributed in machine readable form accessible by the widest
-array of equipment including outdated equipment. Many small donations
-($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
-status with the IRS.
-
-The Foundation is committed to complying with the laws regulating
-charities and charitable donations in all 50 states of the United
-States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
-considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
-with these requirements. We do not solicit donations in locations
-where we have not received written confirmation of compliance. To SEND
-DONATIONS or determine the status of compliance for any particular
-state visit www.gutenberg.org/donate
-
-While we cannot and do not solicit contributions from states where we
-have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
-against accepting unsolicited donations from donors in such states who
-approach us with offers to donate.
-
-International donations are gratefully accepted, but we cannot make
-any statements concerning tax treatment of donations received from
-outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.
-
-Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
-methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
-ways including checks, online payments and credit card donations. To
-donate, please visit: www.gutenberg.org/donate
-
-Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works.
-
-Professor Michael S. Hart was the originator of the Project
-Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be
-freely shared with anyone. For forty years, he produced and
-distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of
-volunteer support.
-
-Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed
-editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in
-the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not
-necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper
-edition.
-
-Most people start at our Web site which has the main PG search
-facility: www.gutenberg.org
-
-This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,
-including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
-Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
-subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.
-