diff options
Diffstat (limited to '57572-0.txt')
| -rw-r--r-- | 57572-0.txt | 9042 |
1 files changed, 9042 insertions, 0 deletions
diff --git a/57572-0.txt b/57572-0.txt new file mode 100644 index 0000000..6fb9b58 --- /dev/null +++ b/57572-0.txt @@ -0,0 +1,9042 @@ +*** START OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57572 *** + + + +E-text prepared by Tapio Riikonen + + + +MAANALAISET + +Seikkailuromaani kapinahankkeiden vakoilusta + +Kirj. + +OLLI KARILA + + + + + + +Hämeenlinna, +Arvi A. Karisto Oy +1919. + + + + +I + +BOLSHEVIIKKI TOHTORI + + + + +1. + +Sanomalehtimiehen on aina oltava valmiina, eikä hän saa hämmästyä +mistään. + + +"Annan sinulle viisitoista minuuttia aikaa pukeutua vanhoihin +kenttävaatteisiin, ei sotilasmallisiin. Ota mukaan kaikki käsillä +olevat rahasi. Browningi ja kaikki patruunat. Sadetakki ja saappaat. +Tupakkaa. Mars, mars! Me lähdemme aivan heti." + +"Me?" kysyi Kivinen hiukan hämmästyneenä. + +"Niin, me. Etkö ole sanomalehtimies?" + +"Toistaiseksi." + +"Hankit uutisia?" + +"Elämäntehtäväni." + +"Siis valmistaudu silmänräpäyksessä. Me lähdemme nyt uutisia +hankkimaan, ei lääninhallituksen pikkumoskaa, vaan sellaisia +jymyuutisia, joitten otsakkeet ulottuvat yli sivun." + +"Soo! Vai lähdemme! _Me_, Akseli Kivinen, _me_ lähdemme heti +sonnijalostusliiton syyskokoukseen. Siitä ei saa tosin jymyuutista, +mutta sen hankkimiseksi ei tarvitse myöskään kenttäpukua, kapitaalia +eikä browningia." + +Koskela muutti hiukan leikillisen sotilaallista sävyään +kiusoittelevaksi. + +"Me lähdemme hankkimaan uutisia bolsheviikeista." + +Nyt ei Kivinenkään enää malttanut näytellä välinpitämätöntä. + +"Mitä sinä niistä tiedät?" hän kysyi. + +"Toistaiseksi jokseenkin yhtä vähän kuin sinäkin. Mutta minä tiedän, +mistä saa enemmän tietää. Älä kysele, vaan laittaudu valmiiksi!" + +Kivinen kiirehti alkoovin taa ja sieltä alkoi kuulua laatikoitten +aukomista ja sulkemista. Koskela ojentautui mukavasti nojatuolissa ja +sytytti savukkeen. Hän oli vähän alle keskipituinen, mutta hartiakas, +tanakka. Kasvot olivat jyrkkäpiirteiset, leuka voimakas, iho +ahavoittunut, silmät kirkkaan ruskeat, tukka lyhyeksi sotilasmaisesti +leikattu. Kasvojen ilme ja suun juonne ilmaisi uhmaa ja rohkeutta. +Jääkäri, pääsi katsojalta väkisinkin, ja jääkäri hän olikin. + +Kivinen ei vitkastellut. Muutaman minuutin kuluttua hän ilmestyi verhon +takaa, vanhoissa kuluneissa metsästysvaatteissa, toisessa jalassa ja +toisessa kädessä saapas. Hän alkoi kiskoa sitäkin jalkaansa, mutta +vasta pienen voimasanan lausuttuaan onnistui hänen vetää hiukan +kuivunut ja kutistunut saapas jalkaansa. + +"Valmis!" ilmoitti hän asennossa, pistettyään kirjoituspöydän +laatikosta taskuunsa browningin ja pari makasiinia sekä muutamia +savukelaatikoita. + +"Hyvä. Oletko syönyt ja juonut?" + +"Syönyt kyllä, mutta en juonut." + +Koskela vilkaisi kelloon. "Ehdimme käydä kahvilassakin." + +"Kestääkö retkemme kauan?" rohkeni Kivinen kysyä. + +"En tiedä. Pari päivää ainakin, korkeintaan kaksi viikkoa." + +"Soo, vai pari viikkoa. Sitten täytyy minun soittaa toimitukseen. +Pistävät vielä koko maailman nurin narin luullessaan minut ehkä +varastetuksi. + +"-- Prr! Saanko 11 50! Kiitos. Onko toimituksessa? Kivinen puhuu. +Laittakaa joku toinen sinne härkäpäitten kokoukseen. Minä lähden oikein +extra-uutisia hankkimaan. Älkää huolehtiko, vaikka viipyisin parikin +viikkoa. Prr! -- Hahhaa, toimitussihteeri aikoi kai jotain kysyä, mutta +minä soitin korvaan. Miettikööt! Siis, me olemme valmiit lähtemään, +mutta minä haluaisin tietää, minne me oikeastaan lähdemme. Viipuriin, +Helsinkiin, Ouluun, Kajaaniin?" + +"Me lähdemme Ruotsiin", virkkoi Koskela tyynesti. + +"P--na! Ruotsiin? Uimallako? Passitta?" + +"Sinä älä huolehdi siitä, vaan usko olemuksesi minun huomaani. Me +lähdemme purjeveneellä, ja mitä passeihin tulee, niin täytyy sinun +vallan hyvin tietää, että suomalainen passi on riikinruotsalaisten +keskuudessa täydellisesti arvoton kapine. Jos tahdomme, että meille +osoitetaan jonkunlaista arvonantoa, niin on meidän mentävä sinne +papereitta. Avosylinhän otettiin siellä vastaan ahvenalaiset +asevelvollisuuskarkurit ja kaikennäköiset punikkipäälliköt." + +"Niinpä niin, mutta mepä emme olekaan asevelvollisuuskarkureja emmekä +punikkipäälliköitä emmekä aio sellaisiksi tullakaan." + +"Me aiomme tulla ja me matkustamme Ruotsiin pakoon täällä Suomessa +vallitsevaa hirmuista valkoista terroria", lausui Koskela +pilkallisesti. + +Kivinen vihelsi iloisen säveleen. "Sillä tavalla. Me siis lähdemme +toden teolla seikkailemaan." + +"Just vissist! Muuten, talar ni svenska?" + +"Joo!" + +"Speak you english?" + +"Yes, very well!" + +"Ali right sitten. Lähtekäämme kahvilaan, niin minä annan sitten +sinulle hiukan tietoja, mutta muista, sanaakaan ei saa hiiskua. Te +sanomalehtineekerit ette malta milloinkaan olla vaiti." + +"Olen hiljaa kuin kala." + +Kivinen heitti ylleen sadevaippansa, painoi lierihatun silmilleen, +sammutti sähköt, ja ystävykset astuivat kadulle. + +"Minäpä en jätäkään palamaan sähköä viikkomääriksi, niinkuin se Phineas +Foggin palvelija jätti kaasun kolmeksi kuukaudeksi." + +Ulkona vihmoi syyssade, vanha Turku näytti ylen autiolta ja kuolleelta +ja tuomiokirkontorni häipyi pimeyteen, kun salapoliisi ja +sanomalehtimies kiiruhtivat muutamaan tuttuun toisen luokan kahvilaan, +kaulukset ylösnostettuina, kädet syvällä taskuissa ja hatut painettuina +silmille. + +-- Kaksi bolsheviikkia, -- arvelivat vastaantulijat ja poliisikin +kiinnitti heihin katseensa. + +Koskela lopetti kertomuksensa. + +"Summa summarum: Onnellisen sattuman avulla olemme päässeet +bolsheviikkien 'postilaitoksen' jäljille. Ainakin yhdestä +'postikonttorista' olemme täysin selvillä. 'Ekspeditööri' joutuu +kiinni, kunhan ensin on kuljettanut meidät Ruotsiin. Mutta kaiken +todennäköisyyden mukaan ei keksimämme 'postikonttori' ole ainoa. Niitä +on useampia, mutta ne ovat täydellisesti tietämättömiä toisistaan. Se +kyllä haittaa niitten toimintaa, mutta turvallisuus on paljon suurempi. +Ne tiedetään vain keskuksessa, ja sellainen on varmastikin Tukholmassa. +Sieltä käsin hoidetaan kiihoitustyötä etupäässä Suomessa. Venäjällä on +tietenkin pääkeskus, mutta yhteys sinne on vaikea ja vaarallinen. +Senvuoksi on Tukholman keskus, joittenkin yleisten ohjeitten +mukaan, itsenäinen laitos. Sieltä kulkevat langat muuallekin. +Bolsheviikkijärjestöjä on joka maassa, yksinpä Etelä-Ameriikan +valtioissa, Kiinassa ja Intiassa. Se on kuin jättiläishämähäkki, joka +on kutonut limaisen verkkonsa yli koko maapallon. Minulla on tietoja, +että kohtapuoleen bolsheviikit yrittävät. Ja Tukholmassahan nähdään. +Bolsheviikkien järjestötoiminta on koko lailla hyvässä vauhdissa. +'Myyrät' toimivat, Mutta mekin toimimme, ja saammepa nähdä, kumpi +voittaa. Meillä on ainakin tällä hetkellä se etu, etteivät bolsheviikit +tiedä meidän aikovan tunkeutua heidän salaisuuksiinsa." + +Koskela vilkaisi kelloonsa. "Nyt on aika lähteä. Minä maksan kahvin." + +"Niin sitä mennään", tuumi Kivinen fatalistisesti. "Aikomukseni oli +mennä ensin sonnijalostusliiton kokoukseen ja sitten saunaan, mutta +nyt..." + +... "lähdetäänkin kukistamaan suurta valtakuntaa ja mahtavaa +hallitusta. Sanomalehtimiehen on aina oltava valmiina, eikä hän saa +hämmästyä mistään." + +Ystävykset painuivat iltapimeille kaduille. + + + + +2. + +Vallankumouksellinen ja kaksi vastavallankumouksellista matkustavat +hyvässä sovussa Pohjanlahden yli. + + +Matkalla virkkoi Koskela: "Sinulla on siis punakaartilaisen paperit +taskussasi. Ja muista nimesi, se on Backberg. Minä taas olen Luotola. +Keskusteluihin älä antaudu, vaan anna minun hoitaa se puoli. Minulla ei +todellakaan ole ollut aikaa selittää tilannetta sinulle perinjuurin. +Ole vain salaperäinen ja umpimielinen, se sopii hyvin ja on vaaratonta. +Ja merkin muistanet: anna miehelle Mannerin markanseteli ja lausu +samalla kolme sen ensimäistä numeroa." + +"Selvä on." + +Miehet jatkoivat kulkuaan äänettöminä, painuen rantaa kohti, +poikkesivat muutamaan kivitaloon, kulkivat takapihalle ja nousivat +pimeitä keittiörappusia myöten toiseen kerrokseen. Ovella ei ollut +nimikilpeä, mutta kahden lyhyen ja yhden pitkän soittopainalluksen +jälkeen avattiin ovi ja aukkoon ilmestyi keski-ikäinen, levottomasti +vilkuileva mies. Suu vetäytyi irvistyksen tapaiseen hymyyn, kun hän +tunsi Koskelan. + +"Päivää, toverit!" Tervehdys oli kysyvä. + +"Strastvui, tavarish!" Koskela vastasi oikein, ja miehet astuivat +sisään. Eteisessä paloi himmeä sähkö, ja pieni huone, johon +seikkailijamme johdettiin, teki siisteydestään huolimatta ikävän ja +vieroittavan vaikutuksen. + +"Jaha, te olette siis täällä. Entä sitten?" + +Mies oli äärimmäisyyteen saakka epäluuloinen. Mutta kun miehet olivat +ojentaneet hänelle markan setelin ja lausuneet tunnuksen, oli hän +vakuutettu. + +"Onko kaikki kunnossa?" kysyi Koskela levottomasti. + +"On", vastasi mies yksikantaan. + +"Hyvä, että pääsemme lähtemään tänä iltana. Me emme halua viipyä +päivääkään liian kauan. Sitten: mikä on hintanne?" + +Miehen silmät välähtivät ja hän mietti hetken ennenkuin vastasi. + +"Kolmetuhatta." + +"Oletteko hullu? Me emme ole mitään kapitalisteja." + +"Ette, sen tiedän hyvin", virkkoi mies ilkeästi. "Kapitalistit pääsevät +Ruotsiin vähemmälläkin. Mutta tehän olettekin punakaartin..." + +"Hiljaa, ne asiat eivät teitä liikuta. Maksan kaksituhatta." + +"Ei riitä." + +"No emmehän me voi Ruotsiin tulla pennittöminäkään. Viimeisen kerran: +kaksituhatta viisisataa." + +Mies jäi tuumimaan. Kivinen istui kuin tulisilla hiilillä, mutta +Koskela oli kylmä ja tyyni. + +"Hm. Olkoon, vaikka luulenkin, ettette ole aivan tavallisia +punakaartilaisia..." + +Kiviseltä salpautui hengitys. Olisiko mies...? + +Mutta Koskela hymähti pilkallisesti: "Luuletteko meitä ehkä +venäläisiksi kansankomisarioiksi?" + +"Sinne päin..." + +Kiviseltä pääsi helpotuksen huokaus, kun taas Koskela virkkoi +käskevällä äänellä: + +"Luulkaa mitä luulettekin, mutta muistakaa pitää luulonne omina +tietoinanne." + +Mies ei virkkanut mitään, mutta kun Koskela veti kohtalaisen +viinapullon pohjattomista taskuistaan, palasi äskeinen irvistys miehen +kasvoille. + +"Ryypätään!" kehoitti Koskela tehden leveän sakilais-eleen. Mies kiitti +ja maistoi. + +"Miten asiat menevät?" tiedusteli Koskela huolettomasti. + +"Mikäpäs tässä. Hoitaa postia ja siinä kaikki." + +"Järjestötoiminta lienee vaikeaa?" + +"Kai se on, minä en tiedä, kun en ole päällikkömiehiä ja kaikki +toimivat salaa, tietämättä toisistaan. Tulee postitse määräys, et tiedä +mistä, täytät sen ja sitten tulee maksu. Se on hiljaista hommaa." + +"Joo, nyt sitä osataan. Hyvästi on järjestetty. Muuten, voin sen sanoa, +tulee kohta parempaakin. Alkaa olla aika toimia." Koskela virkkoi tämän +niin salaperäisesti ja varmasti, että mies hätkähti. + +"Jokohan. Mutta rahaa lähetetään edelleenkin?" Ilmeisesti piti mies +rahojen saamista tärkeimpänä "toimintana". + +"Tietysti. Nyt kai voimme lähteäkin." Koskela pisti viinapullon +takaisin taskuunsa, sillä liikaa ei sopinut miehelle antaa. + +"Lähdetään vain. Ruokaa on veneessä." + +Mies kiskoi päälleen ijänikuisen palton, sammutti sähköt, ja sitten +seurue pilkkopimeässä kompuroi rappuja alas, tullen kadulle, joka johti +rantaan. Varovaisesti ja ympärilleen vilkuen kulkivat miehet rantaa +pitkin jonkunverran ulos kaupungista, ja muutaman valkaman luona antoi +opas pysähdysmerkin. Kolmisin työnnettiin raskas ja suuri vene vesille, +purjeet, jotka peitettyinä olivat valmiiksi asetettuina pohjalle, +nostettiin ylös, ja navakan pohjoistuulen kiidättämänä alkoi vene +rientää etelää kohti. Mies istui perässä ohjaamassa. + +"Tämähän käy mutkattomasti", kuiskasi Kivinen toverilleen. + +"Toistaiseksi, mutta odotahan, kun päivä valkenee ja me tulemme +saaristoon. Vene kyllä kestää myrskyäkin, mies tuntuu olevan tottunut +purjehtimaan, mutta tullimiehet ovat pahana paikkana. No, eiköhän se +onnistu meille, mikä on niin monelle punikille onnistunut." + +Tuuli oli kohtalainen, samoin sade, ja pimeys täydellinen. Pakoilmaksi +oli ilma mainio, mutta purjehtimiselle vaarallinen. Koskela virkkoi +tästä miehelle, mutta tämä vakuutti osaavansa ja tuntevansa väylät. +Äänettömänä kuin aave kiiti vene eteenpäin, hyppien aalloilla. Miesten +savukkeet hehkuivat punaisina pilkkuina harmaassa vihmassa. Kivistä +puistatti vilu. + +Niin jatkui kulku tunti tunnilta. Miehet kyyröttivät äänettöminä, +hengittäen meren raikasta suolailmaa ja kuunnellen tuulen tohinaa +mastossa ja laineitten loiskutusta laitoja vastaan. + +"Ette suinkaan tule merikipeiksi?" tiedusti äkkiä punainen perämies. + +"Ei toki, kyllä olemme merta maistaneet!" vakuutti Koskela. + +Alkoi vähitellen sarastaa aamu, ja viimein nousi itäiseltä rannalta +näkyviin aurinko, saaden meren välkkymään kaikissa väreissä. Taivaalla +ajelehti tummia ja synkkiä pilviä. Lakkapäinen meri tarjosi mahtavan +näyn. Vene kiiti nuolena, ilmeisesti tuuli oli yltymässä. + +"P--na, näyttää tulevan myrsky ja majakkaan on vielä matkaa", tuumi +perämies tarkastellen taivasta. + +Mutta matka joutui. Miehet aterioivat äänettöminä, syöden suolakalaa, +leipää, sekä ryypäten tynnörissä säilytettyä vettä. Kiviseltä ei syönti +sujunut. + +Puolenpäivän aikaan, kun oli jo täysi myrsky, päästiin vihdoinkin +majapaikkaan, muutaman pienen kalliosaaren eteläiseen suojaiseen +lahteen, jonne perämies oli osannut ilman karttoja, vain kompassin +avulla, lukemattomien saarien ja salmien välitse. Vene karahti loivaan +hiekkarantaan, ja miehet hyppäsivät tyytyväisinä kovalle kamaralle. +Kivinenkin tuntui muuttuneen toiseksi mieheksi saatuaan kiinteää +jalkojensa alle. Vedettyään veneen ylös rannalle miehet läksivät +pieneen majaan, jonka isäntä oli jo tullut heitä vastaan. Paljoa ei +puhuttu, opas teki muutamia merkkejä, ja Koskela ja Kivinen +ojentautuivat heti makaamaan tuvan penkille; opaskin seurasi heidän +esimerkkiään. Ulkona pauhasi syysmyrsky. Iltapäivällä miehet heräsivät, +söivät vahvasti ja paneutuivat uudelleen nukkumaan. Vasta hämärissä, +kun myrskykin oli hiljentynyt, lähdettiin uudelleen liikkeelle, kun +Koskela oli ensin perämiehelle maksanut puolet kuljetusmaksusta. Vene +halkoi Pohjanlahden vihreitä vesiä. Taakse jäivät saaret ja salmet. +Avoin, rajaton ulappa aukeni eteen. Tullilaivoja ei näkynyt, ja kohta +peitti täydellinen pimeys aaltoilevan meren. + +Vallankumouksellinen ja kaksi vastavallankumouksellista matkustivat +hyvässä sovussa yli Pohjanlahden Riikinruotsia kohti muutaman ohuen +lautakappaleen varassa. + +"Tuttu tie, mutta outo seura", virkkoi jääkäri Koskela toverilleen. +Kivinen hymähti. + + + + +3. + +Kivinen lausuu mielipiteensä merimatkasta ja osoittautuu +reportterimaisen tiedonhaluiseksi. + + +"O, mamma-Svea, suloinen olet ainakin merimatkan jälkeen!" Kivinen +lausui paatosmaisella, jos kohta hiukan vapisevalla ja väsyneellä +äänellä, kun toverukset, selvittyään kahden päivän harhailusta +oikukkaalla Pohjanlahdella, olivat viimeinkin päässeet Ruotsin +kamaralle ja eronneet perämiehestään, joka, odottamatta mahdollisia +uteliaita kysymyksiä ruotsalaisten viranomaisten taholta, oli jo +kääntänyt venheensä keulan kohti Suomen rantoja. Merimatka oli ollut +kohtalaisen vaiherikas, kun sumussa oli eksytty suunnalta, mutta kaikki +oli kuitenkin lopulta sujunut hyvin, vaikka Kivinen saikin maksaa +runsasta veroa ahventen valtakunnalle. + +Aamu oli vielä aikainen, ilma tyyni ja ihana, kuuraa puissa ja maassa. +Toverukset kulkivat autiota ja mutkittelevaa polkua sisämaahan päin, +sivuuttivat vielä nukkuvan huvilayhteiskunnan ja päätyivät pieneen, +tien varrella olevaan havupuumetsikköön. He tunkeutuivat kuusten +suojelevaan syliin ja istahtivat, molemmat yhtaikaa kuin käskystä, +sammaltuneelle ja jääriitteiselle kivelle. Sanaakaan puhumatta Koskela +kaivoi pienestä repustaan ruokaa, ja kulautettuaan vanhasta +taskumatista viimeiset pisarat ryhtyivät seikkailijat vakavin naamoin +syömään, joka toimitus ainakin Kiviseltä näkyi käyvän kuin tanssi. Hän +olikin jo paastonnut kohtalaisen rupeaman. + +Toverusten ulkonäkö viittasi kestettyihin vaivoihin. Kivinen, pitkä ja +solakka keski-ikäinen mies, näytti voipuneelta, ja kasvot olivat +merimatkan ja nälkäkuurin vaikutuksesta muuttuneet sinisenkalpeiksi. +Mutta silmissä alkoi jo liekehtiä entinen eloisa veitikka, vaikka ne +nyt olivatkin tähdätyt nopeasti hupeneviin evästähteisiin. Kasvojen +soikea muoto, siniset silmät ja vaalea iho samoin kuin koko olennossa +ilmenevä vilkkaus ja eloisuus viittasi karjalaiseen sukuperään. +Koskela, jäykkä pohjalainen, ei näyttänyt niin paljon kärsineen +merimatkasta, vaikka siniset juovat silmien ympärillä kyllä kertoivat +valvonnasta. + +"Kaikki loppuu aikanaan", Kivinen virkkoi, pistettyään poskeensa +viimeisen palan. -- "Kiikutteleepa, kissa vie, kohtalo poikiaan. Mutta +soromnoo! sanoo ryssä." + +Kivinen kaivoi taskustaan savukelaatikon, tarjosi toverilleen, ja +mielihyvin ystävykset vetelivät sauhuja. "Nyt kelpaa!" Koskela +lausahti. "Olisipa vain kunnollinen vuode, mutta nämä kivet ovat yhtä +kylmiä kuin mamma-Svean vastaanotto. Ei edes poliisi osunut tiellemme." + +"Eipä ollut väliäkään -- eikä yleensäkään poliisia ole milloinkaan +siellä, missä tarvitaan. Muuten, minä olen kyllästynyt tällaiseen. Minä +protestoitsen. Sinä narraat minut lähtemään suinpäin kotoani, jättämään +saunamatkan, kiikutat parin lahon laudankappaleen varassa yli +Pohjanlahden, ja mitä varten? Jaa, minulla ei ole oikeastaan siitä +mitään tietoa. Tämä on melkein kuin suurpolitiikkaa. Mutta minäpä en +aio olla nappulana, en, vaikka olenkin tähän saakka seurannut sinua +kuin lammas. Minä olen täysi-ikäinen ja äänivaltainen kansalainen enkä +aio alistua minkäänlaiseen holhoukseen. Siis, lyhyesti ja ytimekkäästi, +ilman sarvia ja hampaita, kirkas ja selvä totuus: miksi, minne ja +kuinka?" + +"Siis", alotti Koskela. "Kuuntele. Kuten tiedät, kuulun valtiolliseen +poliisiin, kun haavoittumiseni tähden en voi olla aktiiviupseeri. Me +nappasimme tässä tuonnottain kaikessa hiljaisuudessa pari 'toveria', +kaksi Rajajoen uimakandidaattia. Ja samaan aikaan saimme selville +'postikonttorin'. Kävi ilmi, että nappaamillamme miekkosilla oli ollut +aikomus Ruotsiin. Heidän oli määrä tavata Tukholmassa joku +bolsheviikkijärjestäjä. Tälle oli osoitettu kirje, ja se oli muutamassa +postipaketissa, jossa lisäksi oli kiihoituskirjallisuutta. +Perämiehemme, jolle paketti oli osoitettu, Sundströmin, oli määrä +saattaa toverit yli Pohjanlahden. Kirjeessä mainittiin, että miehet +osaavat ruotsia ja englantia. Myöskin Sundströmille oli kirje, jossa +ilmoitettiin miesten saapumisesta, mutta kai varovaisuuden vuoksi ei +ilmoitettu tuntomerkkejä..." + +"Siis me...?" yritti Kivinen. + +"Niin juuri", jatkoi Koskela. "Saimme selville koko jutun. Paketin, +ilman kirjallisuutta, annoimme saapua Sundströmille. Minä sain +tehtäväkseni itse näytellä toista vangituista miehistä ja hankkia +toisen. En osannut kääntyä muitten kuin sinun puoleesi. Tiesin sinun +osaavan sekä ruotsia että englantia ja olevan hiukan sekä +tiedonhaluinen että kevytmielinen, mitä tämän tapaisiin +pikkuseikkailuihin tulee. Minulla ei ollut aikaa selittää sinulle +kaikkea enkä sitä tahtonutkaan, sillä erinäisissä suhteissa en luota +sanomalehtineekerien vaiteliaisuuteen. Meillä on taskussamme kaikki +toverien paperit, minulla on heiltä saatua rahaa, joka siis joutuu +palvelemaan kokonaan toisia tarkoituksia kuin mihin se oli määrätty, +matkustamme Tukholmaan Venäjän neuvostohallituksen salaisina +lähettiläinä 'erityisiä tehtäviä varten', ja Sundström ja se majapaikan +isäntä joutuvat päivän tai parin kuluttua kauniisti kiinni. Me taas +käymme tuntemattomia kohtaloita kohti, minä viran puolesta, sinä taas +luonteenomaisesta seikkailuhalustasi, joka kyllä minuunkin vaikuttaa, +sekä kohtalon oikusta. Lähtiessämme olivat nimemme Backberg ja Luotola, +vaikka emme niitä tarvinneetkaan, täällä on sinun nimesi Dahlberg ja +minun Svensson, siis mahdollisimman tavallisia ruotsalaisia nimiä. +Bolsheviikkijärjestäjä on kai saanut kirjeen, jonka hänelle on +välittänyt ennen pitkää kiinni joutuva höyrylaivan lämmittäjä, eikä +postipaketin avaamisesta ja oikeitten toverien kiinnijoutumisesta +ole mitään tietoa muilla kuin meikäläisillä. Tämä on kyllä +summamutikkapeliä, mutta rohkeus auttaa. Eteenpäin, silmät ja korvat +avoinna! siinä tunnuslauseemme." + +"Mutta maitse, sillä merellä olen epävarma", virkahti Kivinen. +Toverukset nousivat ylös, heittivät repun kiven juurelle, siistivät +hiukan itseään ja asuaan ja painautuivat varovaisesti maantielle. + +Oli noita raikkaan seesteisiä aamuja myöhäisellä syksyllä, jolloin +pohjolan seudut ovat niin kauniita. Mäennyppylälle noustua avautui +matkailijoittemme eteen tyypillinen ja hiukan idyllinen ruotsalainen +maalaismaisema siisteine taloineen, navettoineen, puutarhoineen ja +peltoineen. Taivas kaartui korkeana ja kirkas ilma lähensi välimatkoja. +Hiljaisuus oli täydellinen, raikas tuulonen hiveli poskipäitä ja reipas +kulku verrytti merimatkan jäykistämiä jäseniä. Utumaiset savupilvet +talojen yllä ilmaisivat heräämisen oireita kyläkunnassa. + +"Minne me oikeastaan kuljemme?" kysyi Kivinen, ystävyksien asteltua +muutamia minuutteja täydellisessä äänettömyydessä. "Ja missä me muuten +olemme?" + +"Jälkimäistä en tarkalleen tiedä. Tukholma on tietenkin päämäärämme, +mutta sitä ennen täytyy meidän saada nukkua ja syödä kunnollisesti. +Etsiskelen kyläravintolaa." + +Matkailijat kulkivat kylän läpi, joutuivat laajalle viljelysalueelle ja +sitten pieneen metsikköön. Pysähtyessään tupakoimaan kuulivat he +edessäpäin rattaiden räminää, ja hetken kuluttua ajoi mutkan takaa +näkyviin maitokuski. + +"Anna minun hoitaa keskustelu. Minä opin aikoinani, ollessani Tukholman +'konttorissa', täkäläisen murteen aika hyvin", selitti Koskela. + +Rehevällä, katkonaisella ruotsilla hän kertoi maitokuskille heidän +olevan vähän liikeasioissa täällä ja tiedustavan jotakin ravintolaa. +Mitään epäluuloa ei miehessä herännyt ja kernaasti hän antoi pyydetyn +tiedon. Tuolla noin, vajaan kilometrin päässä. Suuri talo maantien +varrella. + +Entistä reippaammalla vauhdilla painautuivat seikkailijamme matkaan ja +löysivät pitemmittä kyselyittä neuvotun, pienen siistin majatalon. +Tilasivat syötävää ja juotavaa, Koskela puhui kaupoista isännän kanssa, +tuskastuttavan kauan ja turhaan Kivisen mielestä, jota huoneen lämpö +vastustamattomasti raukaisi. Viimein alkoi Koskelakin haukotella, ja +toverukset vetäytyivät makaamaan, ensin tiedusteltuaan, milloin ja mitä +kautta oli mahdollisuus päästä Tukholmaan. + +Tultuaan huoneeseen Koskela kysyi ensi työkseen Kiviseltä, oliko tällä +savukekoteloa. + +"Mitäs sillä?" kysyi Kivinen. + +"Minä jo pelästyin, kun ehätit tarjoamaan isännälle tupakkaa +suomalaisesta laatikostasi, mutta tämä ei toki sitä huomannut, kun +ehdin väliin koteloni kanssa. Pikkuseikat ovat tärkeitä, ja +näyttelemisen pitää olla perinpohjaista." + +Kivinen ei vastannut mitään, ja hetken kuluttua matkaili kaksi +vastavallankumouksellista höyhensaarilla. + + + + +4. + +Sananlaskulla toisinaan on ihmeellinen vaikutus, mutta Kivinen huomaa, +että kaksi kettua ajaa samaa jänistä. + + +"Tuntuu aivan siltä kuin menisi matematiikan tenttiin", tuumi Kivinen, +kun ystävykset illan hämärissä, onnellisesti selvittyään Tukholmaan, +riensivät melkein autioita sivukatuja pitkin. + +"Mutta tenteistäkin selvittiin pienillä juksuilla ja pienillä +tiedoilla, ja nyt koetamme uudestaan. Rohkeasti vain. Meitä ei osaa +epäillä kukaan, ja merkit luulen osaavani. Osoite oli mainitsemassani +paketissa selvään ilmoitettu ja merkeistä oli mainittu, että +'tavalliset'. Ja ne 'tavalliset' luulen osaavani. Bolsheviikit ovat +äärimmäisen varovaisia. He eivät ilmoita lopullisia osoitteita, vaan ne +tiedetään vasta paikalla. Siellä kahvilassa ne kai tietävät +'tohtorinkin' osoitteen, mutta ennenkuin me saamme sen tietää, täytyy +meidän käydä läpi pieni kiirastuli. No, yritetään. Jos hullusti käy, +niin onhan meillä browningit, ja ampua me osaamme. Mutta kun pitää +kielen suorana suussaan, niin menee vaikka leijonan kitaan." + +Koskela, joka tunsi hyvin kaupungin, kulki tietoisesti eteenpäin, +pysytellen enimmäkseen sivukaduilla, sillä ystävykset olivat +edelleenkin merimatkaisissa pukimissaan. Noin puolen tunnin kuluttua +Koskela pysähtyi muutaman kadun kulmaan, sytyttäen savukkeen. Parin +kolmenkymmenen metrin päässä lankesi hämärälle kadulle valojuova +kahvilan ikkunasta, ja raolla olevasta ovesta virtasi valkoista höyryä. + +"Tuossa se on. Siis, vielä kerran: menemme reilusti ja vilkuilematta +sisään. Toivon, että jokin pöytä on vapaana. Ellei, niin anna minun +toimia. Tilaamme jotakin ja koetamme antaa merkit. Lopusta koetamme +selviytyä järkemme mukaan. Eteenpäin mars!" + +"Perässä tullaan!" Kivinen murahti, ja päättävästi astuivat ystävykset +sisään kahvilan ovesta. + +Aluksi eivät he tahtoneet mitään eroittaa, sillä kirkas valaistus teki +kadun hämärään tottuneet silmät sokeiksi, mutta muutaman hetken +kuluttua he saattoivat huomata olevansa tavallisessa, tupakansavuisessa +ja huolimattomassa kolmannen luokan kahvilassa. Huoneita oli kaksi, +niissä yhteensä noin parikymmentä pöytää. Yleisöä oli kahvila +puolillaan. Toisessa huoneessa oli myymäläpöytä, jonka takana lihavahko +nainen hoiti kassaa ja pari lyhythameista ja avokaulaista neitosta piti +huolta tarjoilusta. Kahvila teki epäsiisteydestään huolimatta +kirkkaassa valaistuksessa verrattain vaarattoman vaikutuksen. + +Koskela pysähtyi kylmäverisesti ovelle ja loi silmäyksen vieraitten +yli, tarkastellen samalla sopivaa pöytää. Vapaa pöytä olikin mukavassa +nurkkauksessa lähellä ovea. -- Ainakin karkuun päästään, -- mietti +Koskela mielessään, istuutuen pöydän ääreen, Kivisen noudattaessa +esimerkkiä, kun he ensin olivat heittäneet lakkinsa naulakolle, mutta +päällystakit jättäneet avattuina ylleen. + +Koskela istahti rennosti takakenoon ja tarjosi toverilleen savukkeen, +jättäen laatikon, juuri ostamansa ruotsalaisen, pöydälle. Muuan +neitosista astui heidän luokseen ja Koskela tilasi kahvia. Kahvilan +muihin vieraisiin ei ystävysten saapuminen ollut näköjään tehnyt mitään +vaikutusta. Koskela tarkasteli yleisöä, mutta ei huomannut mitään +erikoisempaa. Tavallista kolmannen luokan kahvilayleisöä. + +Saatuaan kahvia ryhtyivät ystävykset sitä kaikessa rauhassa hörppimään. +Gramofooni narisi ja puhisi jotakin, joka ennen oli ollut kai +marseljeesi, mutta ylettömästä käyttämisestä muuttunut joksikin +käsittämättömäksi epäsointujen kokoelmaksi. + +"Kas siinä kuvaavaa", kuiskasi Kivinen. "Marseljeesi gramofoonilla on +marseljeesin irvikuva, samoin kuin bolshevistinen 'vallankumous' on +kurja ryssäläinen mukaelma Ranskan suuren vallankumouksen hetkistä." +Koskela hymähti, alkaen ajatuksissaan piirrellä savukelaatikon kanteen +jotakin, hörppien kahvia ja tupakoiden. Kivinen tupakoi ja tarkasteli +yleisöä. Kuin huomaamatta napautti Koskela muutamia kertoja sormillaan +pöydänlaitaan. Lihava kassanhoitajatar muuttui heti tarkkaavaiseksi ja +kun Koskela kutsui neitosta luokseen, riensi kassanhoitajatar pöydän +luo. Koskela siirsi savukelaatikon nurkalle ja pyysi sangen +välinpitämättömällä äänellä virvoitusvettä. Nainen ei näyttänyt +kiinnittävän mitään huomiota tilaukseen, mutta katseli sensijaan +savukelaatikkoa, jonka kanteen Koskela sangen tyylittömästi oli +tekstannut sananlaskun: "Pyri eteenpäin, menestys varma." + +Kivinen koetti näyttää välinpitämättömältä, vaikka jännitys kohosikin. + +"Jaha, kaksi pulloa! Saahan sitä, saa, kun on millä maksaa ja jaksaa", +koetti nainen laskea leikkiä, mutta kumartui äkkiä ja kuiskasi: "Mitä?" + +"Tohtori!" kuiskasi Koskela. + +"Odottakaa! Merkki?" + +"Kaksi. Turku. D.N." + +"Hyvä. --katu 19. D. 3. 2 l. 1 p. 2 l." + +Koskela merkitsi luvut huomaamatta savukelaatikon kanteen, pistäen sen +sitten taskuunsa. Kuiskaava keskustelu ei vienyt kuin silmänräpäyksen +ajan. Nainen korjasi pois kahvivehkeet ja toi hetken kuluttua +virvoitusvettä. Ystävykset huoahtivat, kun hän poistui. + +"Selvä sitä myöten!" virkkoi Kivinen hiljaa. "Mitä nuo luvut +merkitsivät?" + +"Ensin osoite ja sitten soittopainallukset: kaksi lyhyttä, yksi pitkä +ja sitten kaksi lyhyttä. Järjestelmä ei ole kovinkaan nerokas, mutta +huonopa on tietämättömän ja tuntemattoman lähteä yrittämään. Juokaamme +ja lähtekäämme sitten matkaan, sillä meidän täytyy hankkia vielä +yösijakin. Ahaa, kysytäänpä täältä. Totta kai voivat sellaisen neuvoa, +jossa ei tarvita passeja." + +Koskela nousi laiskasti ylös ja astui myymäläpöydän luokse, pyytäen +laatikon savukkeita. Lähellä olevat pöydät olivat tyhjät. Nainen katsoi +kysyvästi. + +"Yösija?" kuiskasi Koskela. + +"--katu 85." + +"Merkki?" + +"Rehellisyys maan perii." + +Koskela sai savukkeensa, maksoi, ja ystävät aikoivat poistua +kahvilasta. Silloin nousi muutaman pöydän äärestä pieni ja pyöreähkö, +keikailevasti, mutta rappiolla olevaan pukuun puettu herrasmies ja +riensi heitä kohti. + +"Anteeksi, mutta herra taisi ottaa minun hattuni", virkkoi hän +Kiviselle. + +Koskelan silmät välähtivät ja käsi sukelsi salamannopeasti taskuun. +Kivinen jähmettyi ja vavahti. + +"Anteeksi, kyllä tämä on minun omani", sai hän soperretuksi, kääntyen +samalla niin, että joutui selin yleisöön. + +Pikku miehen silmät vilkahtivat. Hän pujahti nopeasti vaatenaulakon luo +ja tarkasti sen. Sitten hän kääntyi Kivisen puoleen, koko naama +autuaassa hymyssä. + +"Pyydän todellakin anteeksi, että erehdyin, mutta minulta on jo viety +kokonainen varasto lakkeja, palttoita, kalosseja ja kävelykeppejä." + +Kivinen oli nauruun purskahtamaisillaan, mutta hän hillitsi itsensä ja +väänsi kasvonsa mitä happamimpaan irvistykseen. Yleisö ei sitä nähnyt, +koska hän oli selin. + +Pikku mies kumarsi, mutta kuiskasi samassa, niin että Koskelakin kuuli: +"Odota. Vanha osoite." + +Ystävykset astuivat kadulle, mutta vasta kuljettuaan jonkun matkaa +kysyi Koskela hämmästyneenä: + +"Kuka se oli?" + +"Olle, vanha Olle, sanomalehtimies, salapoliisi, pakinoitsija ja -- +orpolasten huoltoyhdistyksen puheenjohtaja. Hänet opin tuntemaan +muutamalla Ruotsinmatkallani, mutta hän näkyy tuntevan minut vaikka +minkälaisessa asussa. Meidän täytyy mennä hänen asuntoonsa, sillä hän +ei voi lähteä heti kahvilasta. Muuten ihmeteltävä mies, kuten aina. Hän +on juuri siellä, mistä langat lähtevät. Hän ei ollut siellä sattumalta, +eikä tuollaisessa puvussa ilman syytä. Hänkin on jäljillä. Kaksi kettua +ajaa samaa jänistä, ja luulen, että meidän on erittäin hyödyllistä +hiukan vaihtaa tietoja hänen kanssaan. Hänelle voi uskoa mitä tietoja +tahansa, ei hän niitä julkaise. Haa, haa, vanha Olle oli siis +ensimäinen tapaamani tuttava. Olisihan minun pitänyt se arvata." + + + + +5. + +Jääkäri, sanomalehtineekeri ja orpolasten huoltoyhdistyksen +puheenjohtaja suunnittelevat punaisen ruton hävittämistä ja +vallankumoustehtailun lopettamista. + + +Ystävykset kulkivat verkalleen hämäriä katuja pitkin, sillä Kivinen ei +halunnut ruveta odottelemaan ruotsalaisen ystävänsä asunnon seutuvilla, +kun tämä ei kuitenkaan voinut pienen välinäytöksen jälkeen heti poistua +kahvilasta, ellei tahtonut herättää epäluuloja punaisen kahvilan +punaisessa yleisössä. Seikkailijat kulkivatkin juuri sellaisella +nopeudella, että he saavuttuaan Ollen asunnon edustalle huomasivat +pyöreän ruotsalaisen rientävän vastaan toiselta suunnalta. Olle oli +varovaisuudessaan valinnut toisen tien. + +"O, sinä täällä! Ja olet ollut Tukholman punaisimmassa kahvilassa!! +Salaperäisenä! Terve, terve, mutta käykäämme sisään! Ystäväsi tehnee +samoin, jos saan luvan pyytää. Kadulla ei ole oikein sopivaa +esittäytyä, ei ainakaan meikäläisten. En luule, että kahvilassa olisi +mitään epäluuloa herännyt, mutta varovaisuus ei monta kertaa ole +haitaksi. Olkaa hyvä!" -- Ruotsalainen puheli vilkkaasti ja eloisasti +rappuja noustaessa ja kiivettäessä viidenteen kerrokseen. + +"Katsokaas, minä olen vieläkin pirteä, vaikka on jo muutamia vuosia +hartioillani, sillä saan joka päivä useitakin kertoja harjoitella +vuorilla kiipeilemistä. Se vahvistaa sydäntä ja keuhkoja. Hissi on +monen sairauden alku." + +Olle Nordgrenin poikamiehen-asunto oli hauska ja aistikas, vaikka +hiukan omituinen kaikenmoisine kokoelmineen, suunnattomine +kirjahyllyineen ja tupakkavehkeineen. Värit ja muodot olivat +sopusointuisia ja viihtyisiä, ja koko asunto antoi aavistuksen vanhasta +miespolvien sivistyksellisestä ilmapiiristä. + +Astuttuaan isännän työhuoneeseen, joka samalla oli kirjasto ja +tupakkahuone, Kivinen kääntyi Ollen puoleen ja esitteli Koskelan, +mainitsematta kuitenkaan tarkemmin hänen tointaan ja ammattiaan. + +"Kautta vanhan maineeni, jääkäri, luultavasti ainakin luutnantti ja +varmasti salapoliisi ja silloin tietenkin valtiollinen", puhkesi Olle +puhumaan puristaessaan sydämellisesti Koskelan kättä. "Tervetuloa!" + +"Mutta kuinka...?" Koskela tunsi joltistakin hämmästystä. + +"Oh, ei mitään ihmeellistä", Olle naureskeli. "Teidän uhkailmeenne ja +ryhtinne -- niistä ei voi erehtyä. Näin sitäpaitsi, teidän +heittäessänne päällystakkia yltänne, jääkärimerkin melkein kainaloitten +kohdalla. Te salaatte sitä ja kukapa muu kuin salapoliisi sitä +piilottelisi, samoin kuin mitä syytä jääkärillä olisi kuljeskella +salapuvussa ja istua punaisissa kahviloissa. Te olette siis +salapoliisi, eikä taas jääkäriä voi ajatella tavallisena salapoliisina. +Ulkomuodostanne päättäen olette sivistynyt, anteeksi, jos niin +sanon, ja niin ollen upseeri, ja luutnantin arvo parhaiten sopii +teidän iällenne, sillä jos olisitte ollut korkeampi, olisitte +haavastanne huolimatta, joka vaivaa vasenta kättänne, voinut jäädä +sotilaspalvelukseen. Siinä ovat päätelmäni. Niistä ei kuin yksi ole +varma, mutta toinen tukee toistaan, ja lopputulos on huudahduksestanne +päättäen oikea. Pyydän anteeksi, mutta minulla on toisinaan heikkouteni +saattaa ihmisiä hiukan hämille." + +Ystävykset nauroivat katketakseen pikkumiehen loistavalle +johtopäätöskyvylle ja vajottautuivat mielellään isännän osoittamiin +syviin ja pehmeisiin nojatuoleihin. Vieraanvarainen isäntä asetti +ulottuville sievän tupakkapöydän ja kiirehti sivuhuoneeseen, kai +antamaan määräyksiä taloudenhoitajattarelle illallisesta. Sitten hän +palasi huoneeseen, hykerrellen käsiään, kasvot autuaassa hymyssä ja +miehen kokoon verraten suhteeton sikaari röyhyten suupielessä. + +"No, suomalaiset 'lahtarit' ovat siis tulleet tänne. Mitä varten ja +millä tavalla?" + +Kivinen vilkaisi Koskelaan. Olle hymähti ja virkkoi: + +"Valtiosalaisuuksia, vai? Kivinen, sinä tiedät uteliaisuuteni, mutta +myös vaiteliaisuuteni. Muuten, me olemme samoilla asioilla, te +luultavastikin viran, minä oman huvini vuoksi. Vaihtakaamme tietoja." + +Koskela nyökkäsi hyväksyvästi. -- "Olkoon menneeksi, kun me olemme +kuitenkin jo melkein paljastetut. Ja hyötyä lienee siitä meille. +Anteeksi imarteluni, mutta luulenpa, että teidän kanssanne on hauska +työskennellä." + +"Minä melkein luulisin, että minä voisin sen sanoa teistä, sillä +katsokaas, minulla lienee todellakin hiukan enemmän praktiikkaa tällä +alalla", Olle pisti viattomasti väliin. + +"Minä kerron", virkahti Kivinen. Hän teki lyhyesti ja selvästi selkoa +matkasta ja omista tiedoistaan, Koskelan täydentäessä kertomusta omilla +havainnollaan ja tiedoillaan. Olle seisoi kahareisin vieraittensa +edessä ja savuutti hirmuista sikaariaan, nyökkäillen väliin. + +"Hyvä", lausui hän painokkaasti, kun Kivinen oli lopettanut. -- "Sangen +hyvä. Te tiedätte osaltanne enemmän kuin minä, mutta jotakin minäkin +sentään tiedän. Meidän on koottava ja tarkasteltava tietomme ja +sitten ryhdyttävä toimimaan. Mutta ennen tätä kansainvälistä +bolshevismivastaista konferenssia maistelkaamme, jos sallitte minun +tarjota, mitä tukholmalainen nykyään kykenee hankkimaan ruumiillisen +olemuksensa ylläpitämiseksi." + +Taloudenhoitajatar oli tuonut illallisen pöytään, ja seurue ryhtyi +innolla ja antaumuksella sitä kuluttamaan. Koskela söi hartaasti kuin +sotilas ja Kivinen innostuneena kuin suomalainen kortillaeläjä, kun +taas Olle nautti vieraittensa hyvästä ruokahalusta. Kun tukholmalainen +illallinen, joka sivumennen sanottuna ei ollut huonoimpia, oli +nautittu, ryhtyivät miehet vakavaan keskusteluun. + +"Ergo", alotti Olle, "ensiksi on selvitettävä, mitä me tiedämme ja +mihin me pyrimme, ja sitten keskustelemme tavasta." + +"Tjah, tarkoituksemme ei ole enempi eikä vähempi kuin bolsheviikkien +kiihoitustoiminnan ja kumousvalmistelujen lopettaminen Suomessa, sekä +mahdollisuuden mukaan muuallakin. Langat lähtevät Tukholmasta, ja siksi +me olemme täällä", virkkoi Kivinen. + +"Niin, me yritämme paljastaa bolsheviikkien myyräntyön Ruotsissa, josta +käsin sitä harjoitetaan myöskin Suomessa. Meillä on toiveita +onnistumisesta, sillä, kuten Kivinen kertoi, meillä on punaisten +'lähettiläitten' paperit taskussamme ja koetamme salaperäisen tohtorin +avulla päästä kunnollisille jäljille. Mitään yksityiskohtaista +toimintasuunnitelmaa ei voida laatia, vaan menettely kussakin +tilaisuudessa täytyy suurimmaksi osaksi jättää vapaan harkinnan varaan. +Se on minun mielipiteeni", lopetti Koskela. + +"Hyväksyn täydelleen teidän näkökohtanne", lausui Olle. +"Mutta punaisten toiminnassa on monta eri puolta, ja ne kaikki +olisivat paljastettavat. Ensiksikin asiamiesverkko, siten että +ainakin pääjohtajat tehdään vaarattomiksi, sitten postikulku, +kiihoituskirjallisuuden painattaminen ja levittäminen, salainen +kiihoitus, lakkojen järjestely ja sitten varsinaiset kumoushankkeet +asehankintoineen j.n.e. Tukholmassa on ainakin kiihoituskirjallisuuden +painatus- ja levityskeskus ja sitten jonkunlainen keskuspostiasema. +Täällä yhtyy monia lankoja, mutta luulen, että meidän on kiinnitettävä +huomio pääasiallisesti suurimpiin johtajiin ja kiihoituskirjallisuuden +painattamiseen. Siten riistettäisiin vaikuttava ase bolsheviikkien +käsistä, sillä Tukholmasta lähetetään kirjallisuutta useampiin maihin. +Asiaintila on muuten omituinen täällä Tukholmassa. Kaikki tietävät, +että punaista kumouksellista toimintaa täällä harjoitetaan sangen +laajassa mittakaavassa, mutta kukaan ei koeta sitä paljastaa. +Bolsheviikkilähetystö on kaiken pahan pesä. Sen siipien suojassa toimii +täällä lukemattomia enemmän tai vähemmän hämäräperäisiä ja +kirjavamaineisia olioita. Siihen on vaikea päästä käsiksi ulkoapäin, +mutta te, jotka pääsette salapuvussa tunkeutumaan roistojen keskuuteen, +teillä on suuremmat mahdollisuudet. Vaikka ei mitään yksityiskohtaista +toimintasuunnitelmaa voidakaan laatia, on kuitenkin kuljettava +tietoisesti jotakin erityistä päämäärää kohti. Diplomaattisesti on asia +varsin arkaluontoinen, mutta meidän on koetettava, jos tahdomme +veijarit todella paljastaa, tehdä paljastuksemme niin, että +poliittisiin syihin liittyy suoranaisia rikosoikeudellisia syitä. +Bolsheviikit on saatava syytteeseen myöskin tavallisista törkeistä +rikoksista, ja tämän seikan en luule olevan vaikeaa. Mutta varovaisesti +on toimittava ja päästävä mahdollisimman pitkälle ennenkuin +paljastuksiin ryhdytään. Bolsheviikit ovat liukkaita kuin ankeriaat." + + + + +6. + +Olle kertoo sanomalehdestä, joka ylevästä ohjelmastaan huolimatta on +huonossa taloudellisessa asemassa, ja tekee selvää bolshevistisen +kumoustehtailun yleisistä liikeperiaatteista. + + +Syntyi hetken hiljaisuus, jonka Olle kuitenkin lopetti, jatkaen: + +"Minulla on omat rautani tulessa. Ensimäisille jäljille pääsin +muutamassa kuvaavassa tilaisuudessa. Oli joku työläisten kokous, ei +varsinaisten työläisten, vaan tuollaisten ikuisten työttömien. +Huomiotani kiinnitti muuan puhuja, joka, vaikka puhuikin ruotsiksi, +äänsi oudolla tavalla. Jälkeenpäin totesin hänet Suomesta paenneeksi +Suomen ruotsalaiseksi, joka kai oli ottanut osaa talviseen kapinaan. +Hän puhui kiihoittavasti, mielettömän kiihoittavasti, mutta puhe näytti +tekevän vaikutuksensa, ja huippuunsa kohosi kiihko, kun puhuja äkkiä +hyppäsi lavalta ja ryntäsi muutaman hiukan sivussa seisoneen miehen +kimppuun, huutaen: 'Kuolema lahtareille! Hän on brigadisti!' Mutta +ennenkuin puhuja oli päässyt väkijoukon läpi, oli mieskin kadonnut, ja +totisesti se ei tapahtunut hetkeäkään liian aikaiseen. Arvasin silloin +puhujan bolsheviikiksi ja päätin seurata häntä. Kun tilaisuus oli +loppunut ja väkijoukko hajaantunut, lähti puhujakin pois muutaman +miehen kanssa, jonka kadunkulmassa sähkövalossa tunsin erään +ruotsalaisen maaseutulehden, vasemmistososialistisen, aputoimittajaksi. +Mielenkiintoni kasvoi entisestään ja seurasin miehiä varovaisesti. He +menivät samaan kahvilaan, jossa tekin äsken olitte, ja antautuivat +pitkään keskusteluun, josta en kuitenkaan kuullut muuta kuin että se +koski raha-asioita ja jotakin avustusta. Ja tämä avustus, se on +tietenkin avustusta sanomalehdelle. Toimittajat aikovat myydä itsensä +bolsheviikeille. Ja nyt, kun olen kuullut teidän tietonne, käsitän +senkin lauseen, jonka ohimennessäni kuulin kahvilassa: 'ei voi päättää +ennenkuin tohtori...' enempää en kuullut, mutta siihen lienee lisättävä +sana tulee. Avustusta ei voida siis antaa ennenkuin tohtori tulee. Ja +nyt hän on tullut ja te voitte omien asioittenne ohella ottaa selvän +tästäkin 'avustuksesta'. Se olisi aikamoinen julkinen tappio +riippumattomille, jotka kulkevat käsikädessä bolsheviikkien kanssa." + +"Milloin tämä tapahtui?" kysyi Kivinen innokkaasti. + +"Kahdeksan päivää sitten." + +"Etkö seurannut miehiä enemmän?" + +"Minut petettiin ja niin yksinkertaisesti, että suututtaa. Kahvilasta +on neljä, sanoo neljä uloskäytävää, kaksi yleisön puolelta ja kaksi +keittiön puolelta. Miehet menivät takahuoneeseen. Minä odottelin, ja +kun heitä ei alkanut kuulua, läksin katsomaan. Ei ketään! He olivat +menneet, ja senjälkeen en ole heitä tavannut, vaikka olenkin joka päivä +joko käynyt kahvilassa erilaisissa salapuvuissa tai vakoillut +lähistöllä." + +"Hyvä", virkkoi Koskela. "Me koetamme tehdä voitavamme. Muuten, minä +olen kiinnittänyt huomioni muutamaan seikkaan ja luulen, että se voi +hyödyttää meitä. Tarkoitan passitehtailua. Suomeen tulee punikkeja, +jotka ovat varustetut mainioilla passeilla, suomalaisilla, +ruotsalaisilla, venäläisillä, saksalaisilla j.n.e. Niitä valmistetaan +täällä ja luultavasti jossakin kirjapainossa, jonka yhteydessä on +leimasintehdas ja kuvalaattalaitos sekä valokuvaamo. Jos näin +onnellisesti olisi, voisimme paljastaa koko laitoksen selvien +rikosoikeudellisten syitten nojalla, tarvitsematta kiihoittaa +ruotsalaisia bolsheviikkeja 'poliittisella vainolla'. Bolsheviikit +eivät uskalla hiiskuakaan siinä tapauksessa." + +"Hyvä!" Kivinen, Koskela ja Olle huudahtivat yhtaikaa, ja edellinen +jatkoi: + +"Meillä on niin ollen nyt toimintasuunnitelma likimain selvä. Tulemme +'tohtorin' luo, koetamme varovasti päästä kosketuksiin paikallisten +johtajien kanssa ja jollakin tekosyyllä yritämme päästä kirjapainoon. +Siellä voimme tehdä havaintoja. Muuten, minä luulen bolsheviikkien +vartioivan ja pitävän kirjapainoaan salassa tarkasti, ja hyvin +vastenmielisesti paljastavan sitä vähänkin asiattomille. Meidän pitää +menetellä harkitusti. Olle voi auttaa ulkoapäin. Huomenna alotamme +tutustumalla 'tohtoriin'." + +"Niin teemme", lausui Koskela. "Mutta muuan seikka. Me joudumme +epäilemättä tekemisiin useitten henkilöitten kanssa. Ne tietenkin +esiintyvät salanimillä. Meille on kuitenkin tärkeätä tietää, kenen +kanssa todella olemme tekemisissä. Tavallinen kuvailu ei riitä. +Täytyisi saada tarkka kuva, mutta me emme osaa piirtää emmekä voi ottaa +valokuviakaan." + +"Valokuvia voitte ottaa", virkkoi Olle painokkaasti. Hän meni +kirjoituspöytänsä luo ja otti laatikosta pienen esineen, joka +osoittautui kelloksi. "Tämä on sarjavalokuvakone pienoiskokoa. Käyttö +on helppoa, ja valokuvaaminen voi tapahtua aivan huomaamatta." + +Ystävykset tarkastelivat kapinetta. Se oli erehdyttävästi kellon +näköinen, mutta vetonappulan kohdalla oli aukko, jonka kautta voitiin +ottaa pikkukuvia, suurenpuoleisten postimerkkien kokoisia. Kivinen +pisti sen taskuunsa, opittuaan sitä käyttämään. + +"Mitenkäs me menettelemme yösijaan nähden?" kysyi Koskela. "Minulla ei +olisi mitään halua mennä sinne bolsheviikkipesään tänä iltana." + +"Eikä teidän suinkaan tarvitse mennäkään. Pyytäisin jäämään luokseni", +kiiruhti isäntä selittämään. + +"Ja sen me teemmekin Ollen luvalla. Jos bolsheviikit jotakin +epäilisivät, niin voimmehan ilmoittaa että me olimme vähän +huvittelemassa. Sen ne kyllä ymmärtävät." + +"Siis päätetty!" lausui Olle. Hän meni toiseen huoneeseen, ja hetkisen +kuluttua toi taloudenhoitajatar teetarjottimen. Voimakas, miellyttävä +tuoksu levisi huoneeseen. + +"Ainoa, missä minä olen samaa mieltä ryssien kanssa, on se, että tee on +hyvää", pilaili Koskela, maistaen tuoksuvaa juomaa. + +Juonnin lomassa Olle alkoi haastaa: + +"Bolsheviikit ovat omaksuneet itselleen aivan järjestelmälliset +'liikeperiaatteet' vallankumoustehtailussaan. Tämä järjestelmä on niin +kyynillinen, niin petomainen, että tsaarivallankin menettelytavat ovat +kunniallisempia. Ne ovat vähitellen paljastuneet, ja nyt niiden pitäisi +olla selvillä jokaiselle järkevälle ihmiselle. Bolshevismilla on +mahdollisuuksia joka maassa, toisissa enemmän, toisissa vähemmän, mutta +kaikkialla niitä on, sillä missään maassa eivät ihmiset ole tyytyväisiä +oloonsa. Bolshevismi on aasialainen lupaus-uskonto. Se lupaa kaikki. Se +pesiytyy sinne, missä on kurjuutta ja köyhyyttä, tietämättömyyttä ja +pimeyttä, sortoa ja taantumusta. Sen toimintaohjeena on: mitä pahempi, +sen parempi. Se koettaa salaa auttaa ja tukea taantumusta kaikissa +maissa saadakseen syytä kumoukselle, mutta todelliset edistyspuolueet +ovat sen pahimmat viholliset. Taantumus kerää joukkoja bolshevismille, +edistys niitä riistää. Bolshevismi koettaa kärjistää tilannetta joka +maassa. Nälkä ja työttömyys ovat sen parhaita aseita. Niitä se yrittää +kaikin tavoin lisätä. Sen tarkoitus saavutetaan lakoilla, jotka +synnyttävät työttömyyttä ja nälkää, sekä lisäksi maatalouslakot +suoranaisesti nälkää. Bolsheviikit koettavat lisäksi tehdä voitavansa +sotkeakseen eri maitten diplomaattiset välit, joista nykyään, mitä +tulee eurooppalaisten valtioitten suhteisiin esim. Ameriikkaan, riippuu +suuressa määrin elintarpeiden saanti. Lakkoja saavat bolsheviikit +aikaan kiihoituksella, maanalaisella toiminnalla. Suoranainen suurten +kumousten valmistelu on myöskin muistettava, vaikka sillä voi tietenkin +olla merkitystä vasta silloin kun muut seikat ovat suotuisia. Mutta +bolsheviikit ovat huomanneet, ettei heidän asiansa onnistu, jos +yritetään maa kerrallaan muuttaa bolshevistiseksi. He pyrkivät nykyään +todenteolla maailmanvallankumoukseen ja järjestävät yhtaikaisia +levottomuuksia kaikkialla. Kuumeinen työ on käynnissä, ja me olemme +toimivan tulivuoren kraaterilla. Punainen hämähäkki kutoo verkkoaan yli +koko maapallon. Sillä on käytettävissään paljon rahaa, on miehiä ja +kykyä. Mutta yksi seikka on vaikea, ja se on yhteys. Me, jotka nyt +yritämme vaikeuttaa heidän toimintaansa, meidän on kiinnitettävä +päähuomiomme 'postinkulun' lakkauttamiseen. Bolshevikeilla on ketju, +jossa rengas liittyy renkaaseen, mutta kun yksi rengas on kunnolleen +hävitetty, silloin ketju katkeaa. Itse poliittista ja yhteiskunnallista +maaperää emme me kolme kykene ratkaisevasti muuttamaan, mutta meidän on +tehtävä voitavamme postinkulun, lakkojärjestelyn ja kiihoituksen +lopettamiseksi. Ja siinä onkin meillä työtä tarpeeksi. Jos saamme edes +ruotsalaiset bolsheviikit jossakin määrin paljastetuiksi ja, mikä olisi +suurenmoista, ryssäläisen bolsheviikkilähetystön karkoitetuksi, eivät +vaivamme olisi menneet hukkaan. Siten me myös ratkaisevasti +vaikuttaisimme Suomessa harjoitetun maanalaisen toiminnan +hävittämiseksi. No, ken elää, se näkee!" + + + + +7. + +Vastavallankumoukselliset tutustuvat vallankumoustohtoriin, mutta eivät +suo hänelle jälleentuntemisen iloa. + + +"Nyt vasta oikea näytteleminen alkaa, ja sen onnistumisesta riippuu +paljon", lausui Kivinen, kun seikkailijat seuraavana aamuna kulkivat +tohtorin asunnolle. + +"Riippuu, muun muassa kokonaisuudelle verrattain yhdentekevät, mutta +meitä sitä enemmän koskevat henkemme", lausahti Koskela kuivasti. + +Ystävykset olivat Ollen välityksellä saaneet hankituksi itselleen +siistit, käytetyt puvut, eikä heissä enää näkynyt mitään merkkejä +merimatkasta. He olivat puetut mahdollisimman jokapäiväisesti, ei ollut +ainoatakaan vaatekappaletta, joka olisi millään huomattavalla tavalla +eronnut tuhansien keskisäätyisten tukholmalaisten puvuista. + +"Voitko keksiä, mikä meidän tarkoituksemme 'virallisesti' voisi olla?" +kysyi Kivinen. "Meidän on osattava ruotsia ja englantia. Ruotsin taidon +ymmärrän, mutta englanti?" + +"Tjah, vaikea sanoa", tuumi Koskela. "Luultavastakin joitakin +järjestelytoimenpiteitä, ehkä kiihoitusta. Englanninkielen osaamista en +ymmärrä. Olisiko joitakin henkilöitä, joitten kanssa on keskusteltava +englanniksi, asiakirjoja englanniksi kirjoitettava tai englannista +käännettävä? En tiedä, mutta kai siitä pian selvän saamme. Täytyy +varustautua yllätysten varalta. Emme saa antaa huomata, että mistään +hämmästyisimme." + +"Tästä matkasta taitaa tulla pitempiaikainenkin", arveli Kivinen. +"Hyvä, jos parissa viikossa selviydymme. Ka, odottakoot siellä Turussa. +Ja täällä ei meillä toistaiseksi ole mitään hätää..." + +"Ei ainakaan rahojen vuoksi", hymähti Koskela, "sillä bolsheviikit ovat +kyllä varustaneet meidät tarpeellisella matkakassalla. Me harjoitamme +jonkun Rahjan 'stipendiaatteina' bolshevismitutkimuksia." + +Talo, jossa "tohtori" asui, oli komeatyylinen, viisikerroksinen +kivirakennus puiston laidassa. Käytävä oli aistikkaasti somistettu +veistoksilla ja freskoilla. + +"Ei tämä 'roletääri' näy roletäärisesti asuvan", virkahti Kivinen +ystävysten noustessa kolmanteen kerrokseen. + +Merkkisoitot kajahtivat ja hetken kuluttua lakeijamaisesti puettu mies +avasi oven, luoden tutkivan silmäyksen odottajiin. Seikkailijat +asettivat sormensa määrättyyn asentoon. + +"Astukaa sisään!" kehoitti palvelija. + +Ystävykset astuivat eteiseen, jonka ainoana kalustuksena oli +vaatenaulakko. + +"Onkohan tohtori kotona?" kysyi Koskela ja teki merkit, Kivisen +noudattaessa esimerkkiä. + +"Odottakaa! Keitä olette?" lausui palvelija hillityllä äänellä. + +"Turku. Kaksi. D N." + +"Hyvä. Odottakaa!" toisti palvelija ja poistui sivuovesta, palaten +hetken kuluttua ja ilmoittaen: + +"Tohtori ottaa vastaan. Riisukaa päällysvaatteenne!" + +Palvelijan ohjaamina saapuivat seikkailijamme pitkän käytävän toiseen +päähän, kulkivat muutaman erittäin ylellisesti kalustetun huoneen läpi +ja astuivat toiseen. Palvelija poistui, neuvoen hetkisen odottamaan. +Ystävykset jäivät kahden. + +"Istukaamme! Älä tee liikettäkään, älä heitä uteliasta katsettakaan!" +kuiskasi Koskela Kiviselle, ja matkailijat laskeutuivat +vanhanaikaiselle sohvalle. Syntyi täydellinen hiljaisuus, jännittävä +odotus. + +Huone oli, vastakohtana edelliselle, sangen yksinkertaisesti +kalustettu: kirjoituspöytä, muutamia tuoleja, sohva, kaappi ja pari +suurta kirjahyllyä. Kaikki näytti hyvin järjestetyltä, rauhalliselta +tiedemiehen asunnolta, ja viihtyisyyttä loivat utumaiset ikkunaverhot +ja muutamat vihreät huonekasvit. + +"Hyvää päivää!" Tervehdys kaikui niin oudolta, niin kumealta, että +ystävykset säpsähtivät ja käänsivät päätään. Sivuovesta oli tullut +tohtori. Ystävykset nousivat ylös, jääden odottavaan asentoon, ja +heidän katseensa koettivat tutkia tohtorin jokaisen piirteen ja painaa +sen muistiin. + +Molemmat vavahtivat melkein yhtaikaa. Tuoko? + +Heidän edessään oli pieni, näivettynyt, kalpea mies. Silmät olivat +tummat, samoin tukka, ja pään takaosa oli suhteettoman korkea. Piirteet +olivat säännölliset, mutta niissä oli jotakin selittämätöntä, joka teki +ne vastenmielisiksi. Ohuet, yhteenpuristetut huulet ja jyrkkä leuka +antoivat kovan ilmeen. Nenä oli suora ja säännöllinen, mutta ehkä liian +pieni. Tohtori oli puettu tavalliseen seurustelupukuun. + +"Jaha, esitelkää itsenne!" virkkoi hän lyhyesti ja käskevästi ja +kasvoille ilmestyi ilkeä epäluuloinen hymy. Toverit ojensivat hänelle +"lähettiläspaperinsa". Tohtori tutki niitä ääneti ja kauan. + +"Hyvä. Olen tohtori Kurt Ralphston." + +Ystävykset kumarsivat ja istuutuivat jälleen tohtorin viittauksesta. +Hän itse asettui nojatuolille kirjoituspöydän edessä, silmäillen +tovereita läpitunkevasti selittämättömän värisillä silmillään. + +"Missä olitte viime yönä?" laukaisi hän aivan äkkiarvaamatta, +hellittämättä katsettaan. + +"Grand Hotel Monacossa", vastasi Koskela kylmästi. + +Tohtori ei vastannut mitään. Ystävykset alkoivat tuntea tilanteen +muuttuvan epämiellyttävän yksitoikkoiseksi. + +"Mitkä ovat ohjeenne?" kysyi tohtori, nojautuen eteenpäin. + +"Me asetumme tohtorin käytettäviksi, ei muuta", lausui Koskela. + +"Mistä tiedätte minut oikeaksi henkilöksi." + +"Te teitte merkin, astuessanne huoneeseen?" + +"Riittää. Olen tyytyväinen. Te tulette tänne uudelleen tänä iltana klo +8. Missä asutte?" + +"Meillä ei ole vielä asuntoa, mutta aiomme sen heti hankkia. +'Hotelliin' emme halua muuttaa erinäisistä syistä." + +"Menkää. Minulla ei ole aikaa." Tohtorin ääni kävi äkkiä kiihkeäksi ja +kärsimättömäksi, ja pienet silmät leimahtivat. Ystävykset poistuivat. +Käytävässä oli palvelija odottamassa ja tämä saattoi heidät +ulko-ovelle, auttaen ensin päällysvaatteet heidän ylleen. Kadulle +tultuaan ystävykset aivan vaistomaisesti huoahtivat. + +"Hänkö se olikin!" virkkoi Kivinen hämmästyneenä ja vapautunein mielin +sytytti savukkeen. + +"Niin kuka?" tiedusti Koskela odottavasti. + +"Tohtori Sergei Altdorff-Danin-Selski, pietarilainen ihmeparantaja, +spiritisti ja tsaarivallan santarmikätyri." + +"Hänkö? Ei, tämä on puolalais-saksalainen, mielisairas lakimies Max +Zombiewski, joka karkasi hullujenhuoneesta ja sittemmin Köpenhaminasta +käsin harjoitti kumouksellista kiihoitusta Saksassa!" + +"Mistä sinä hänet tunnet?" kysyi Kivinen. + +"Minä opin tuntemaan hänet komennuksillani." + +"Ja minä näin hänet Pietarissa puhumassa vallankumouspäivinä. Sitten +hän katosi, mutta bolsheviikkivallankumouksen aikana luin jonkun +uutisen hänestä, en muista missä ja mitä siinä kerrottiin." + +"Hän lienee kuitenkin yksi ja sama henkilö, vallankumousaikojen +'harhailevia sieluja', sillä ainakin pari uutista hänen kuolemastaan +olen jo lukenut." + +"Kuka hän lienee?" tuumi Kivinen. + +"Jaa, siihen on kai mahdoton antaa vastausta. Hänen isänsä oli +saksalais-juutalainen, äiti itävaltalais-puolalainen, ja hän lienee +syntynyt Venäjällä, elänyt likipitäin kaikissa maissa, opiskellut ja +tehnyt rikoksia kaikkialla. Olen kuullut häntä syytettävän sekä +kavalluksista että ainakin parista murhasta. Saksassa hänet pistettiin +hulluinhuoneeseen, mutta anarkistit kai hänet aatetoverinaan +vapauttivat." + +"Sen tiedän varmasti, että hän oli tsaarivallan salaisessa +palveluksessa. Hän on mies, jolla ei ole isänmaata, ei moraalia, ei +mitään käsitystä suhteista ja suhteettomuudesta, ei..." + +"... järkeä eikä sydäntä. Ja sellaiset rakentavat nykyään +ihannevaltakuntaansa verellä, raudalla ja tulella, miljoonien +kärsimyksillä ja kuolemalla. Hyvä on, ettei tohtori saanut kokea +jälleentuntemisen iloa meidät kohdatessaan. Hän on vaarallisempi +käsitellä kuin silmälasikäärme. Muuten, huomasitko, kuinka omituista +oli hänen käyttäytymisensä etenkin lopussa? Hän hermostui aivan ilman +mitään syytä. Hän on hullu, mutta hänen hulluutensa on sellaista +laatua, että se voi olla vaarallista täysjärkisellekin ihmiselle. Nyt +rientäkäämme Ollen luo ja tehkäämme tiliä hänelle huomioistamme." + + + + +8. + +Ystävykset keskustelevat siistissä seurassa toimenpiteistä +vallankumouksen jatkamiseksi ja syventämiseksi. + + +Ystävysten saavuttua Ollen asuntoon ilmoitti taloudenhoitajatar hänen +poistuneen toimitukseen, mutta luvanneen pian palata. Koskela ja +Kivinen päättivät odottaa, etenkin kun heillä ei ollut mihinkään +kiirettä. Koskela ryhtyi tutkimaan aamulehtiä ja Kivinen alkoi +kirjoittaa matkakuvausta seikkailijoitten tähänastisista vaiheista, +pahoitellen mielessään, ettei voinut lähettää lehdelleen riviäkään, +ellei tahtonut saattaa vaaraan kaikkia tulevia tutkimuksia. + +Olle saapui tunnin kuluttua, uteliaana ja vilkkaana kuten tavallisesti. +Kivinen teki selvää "audienssista" tohtorin luona ja lausui heidän +molempain arvelut tohtorin henkilöllisyydestä. Olle, joka tunsi +likipitäin kaikki joko hyvää tai pahaa mainetta saavuttaneet henkilöt, +vahvisti ystävysten olettamukset ja antoi lisätietoja. Tohtori oli +tunnettu kosmopolitikko, -- mielisairas, mutta siitä huolimatta tai +juuri sentähden mitä vaarallisin seikkailija ja rikollinen. Koskela +ehdotti silloin äkkiä, että tohtori ilman muuta vangittaisiin +tavallisena rikollisena ja että hänen luonaan pidettäisiin +kotitarkastus. Olle vastusti ehdotusta sillä perusteella, ettei +tohtoriin nähden oltu esitetty mitään vaatimuksia hänen +pidättämisekseen eikä hän Ruotsissa ollut tehnyt mitään rikosta. +Kotitarkastus ei mitään hyödyttäisi, sillä sellaiset ketut eivät +pitäneet kotonaan mitään todistuskappaleita. Kivinen yhtyi Olleen, ja +Koskela peruutti ehdotuksensa. Iltapäivällä hankkivat matkailijat Ollen +välityksellä huoneen muutamasta hotellista, kun ensin Koskela oli +salaperäisenä pistäytynyt kaupungilla ja tullut takaisin, mukanaan +leimatut passit sekä Kiviselle että itselleen. Illan viettivät kaikki +kolme yhdessä Ollen luona, harkiten menettelytapoja ja koettaen +arvailla tohtorin aikomuksia ystävyksiin nähden ja näille annettavien +tehtävien laatua. + +Kellon lähetessä puolta seitsemää nousi Koskela ylös, tarkasti +revolverinsa, varmisti sen ja pisti takaisin taskuunsa, Kivisen +tehdessä samoin. Ystävykset pukeutuivat, ja Ollekin läksi mukaan, +eroten kuitenkin heistä jo rappusissa. Ilma oli kylmä ja kolakka. +Mitään puhumatta riensivät ystävykset eteenpäin, varjontapaisen miehen +seuratessa heitä toisella puolen katukäytävää, kuitenkin niin, että +elleivät toverit olisi tienneet Ollen seuraavan, eivät he olisi sitä +arvanneet, sillä vanha reportteri osasi tehtävänsä. + +"Perillä!" virkkoi Kivinen, kun he olivat saapuneet tohtorin +rappukäytävän luo. + +"Ja Olle on toisella puolella katua. Hyvä, jos meille kävisi hullusti, +emme ainakaan kostamatta kaadu." + +Lakeija laski miehet pitemmittä kyselyittä sisään, johtaen heidät tällä +kertaa tohtorin työhuoneen vieressä olevaan, ylellisesti kalustettuun +huoneeseen. Paksut matot ja lattiatyynyt, heleäväriset verhot seinillä, +matalat, omituisen tyyliset huonekalut ja hajuvedet antoivat huoneelle +itämaisen leiman. Mutta jyrkkänä vastakohtana tälle puolittain +runolliselle ympäristölle olivat huoneessa olijat: tohtori ja kolme +muuta, jotka lattiatyynyillä lojuen tupruttivat sakeita sauhuja. Ne +olivat ilmeisiä roistontyyppejä. Kaksi heistä oli puettu tavalliseen, +siistiin pukuun, mutta kolmas oli aito sakilainen, uskollinen jäljennös +jostakin siltasaarelaisesta ihannetyypistä. + +Tohtori tervehti lyhyesti ja viittasi vapaalle sohvalle. Ystävykset +istuutuivat, ja sattui niin, että Kivinen joutui istumaan puoleksi +varjoon muutaman huonekasvin ja pikkupöydän taa. Salamannopeasti +sukelsi Kivisen käsi liivintaskuun ja sieltä puikahti esiin pienoinen +muistikirja ja kynä. Kivinen oli pikakirjoittaja. + +"Nämä toverit ovat lähettejä, ja tässä on koolla Tukholman johtava +kolmikko", esitteli tohtori, viitaten ystävyksiin ja sitten kolmeen +jätkään. Koskelan silmät leimahtivat, mutta tuli sammui siinä samassa +hetkessä. + +"Tehkää selkoa matkastanne ja kertokaa oloista Suomessa!" käski +tohtori, ja Koskela, joka oli varustautunut tapauksen varalle, alkoi +tehdä selvää ennen laatimansa suunnitelman mukaan, värittäen kertomusta +melkein huomaamatta. Suomessa hän kertoi toiminnan olevan koko vaikeaa, +ja monien toverien oli ollut poistuttava maasta, sikäli kuin hänelle +oli kerrottu. Tohtori kuunteli ääneti, mutta Tukholman kolmikon jäsenet +murahtelivat väliin hyväksyvästi. + +"Hyvä on. Ettekö kuulleet mitään Axelinista?" + +"En", virkkoi Koskela varovaisesti. + +"P--na!" kirosi muuan tukholmalaisista. -- "Mies on hävinnyt kuin tuhka +tuuleen ja pettänyt asian. Vastustin jo silloin koko aietta. No, +lähetettiin kuitenkin, juoppo, ja annettiin mukaan 50,000 kruunua. Nyt +kai kittaa jossain nurkassa Suomen viinaa kitaansa eikä välitä tämän +taivaallista koko asian järjestämisestä. Hän on ansainnut tuomion, +mutta, lempo soikoon, kuka sen panee täytäntöön, kun ei häntä löydy!" +Koskela nauroi sisimmässään. Vallankumouksellisten joukossa oli +nähtävästi heikkoja sieluja, jotka pitivät iloista elämää tärkeämpänä +kuin vallankumouksen menestymistä. + +"Ryhtykäämme asioihin. Te saatte olla mukana, koska teidän tehtävänänne +on toistaiseksi järjestellä asioita täällä minun ohjeitteni mukaan. +Öhberg pyytää avustusta, vai kuinka?" -- Tohtori kääntyi toisen +siististi puetun miehen puoleen. + +"Niin, avustusta 'Kansan Voimalle'. Aluksi 15 tuhatta kruunua +valmistuksia varten ja sitten 10,000 kuukausittain." + +Kivinen oli seuraavinaan tarkkaan keskustelua, mutta hänen sormensa +liikkuivat nopeasti ja joka sana tuli merkityksi. + +Tohtori teki muutamia merkintöjä muistikirjaansa. Syntyi äänettömyys. +Kivinen pisti välinpitämättömästi kätensä taskuun ja veti esille +savukekotelon. Senjälkeen hän vilkaisi kelloonsa, nosti sen pöydän +kulmalle ja veti vireeseen. Koskela pidätti hengitystään. Kivinen pisti +rauhallisesti kellon taskuunsa takaisin. + +"Öhberg pyytää mahdottomia. Voimme myöntää aluksi 10,000 ja sitten +sanokaamme 8,000 kuukausittain. Ja sitten, muistakaa, ei mitään +vastaväitteitä, vaan on kirjoitettava, mitä käsketään. Ja lehteä on +levitettävä. Se käy paremmin päinsä kuin lentolehtisten levittäminen, +ja vaikutus on myöskin suurempi. Huolehtikaa asiamiesten +hankkimisesta." Tohtori puhui ja käskevästi. + +"Ja te", hän kääntyi Kivisen puoleen, "te saatte matkustaa Upsalaan ja +liittyä toimitukseen. Onko teillä passit?" + +Kivinen hätkähti, mutta hillitsi itsensä. "On kyllä. Me saimme kaikki +tarpeelliset paperit jo Suomessa", hän vastasi. + +"Nyt on saatava työ käyntiin. Ei saa enää viivytellä. Mielialaa on +valmisteltava. Päämääränä olkoon ensiksi pienempien, sitten yleislakon +aikaansaaminen. Tukholman osaston on toimittava tarmokkaasti. +Asiamiesverkko täytyy saada tehokkaammaksi. Ja te", tohtori viittasi +Koskelaan, "teidän on alettava täällä harjoitukset. Olettehan sotilas?" + +"Olen toki!" Koskela saattoi myöntää omantuntonsa mukaan olevansa +sotilas. Kunhan ei vain kysyttäisi arvoa ja hän siten joutuisi kiinni. +Mutta ei, tohtori näkyi tyytyvän vastaukseen. + +"Kaikki on alettava alusta. Kymmenen miestä kerrallaan. Ensin +päälliköt, ja nämä saavat harjoittaa sitten miehet. Pitäkää huoli, että +saadaan huone ja että miehet saapuvat vuorollaan." Tohtori puhui maassa +lojuvalle jätkälle. + +Koskela harmitteli mielessään. Kaikki oli niin varovaista ja +salaperäistä. Ei mainittu nimiä eikä paikkoja. + +"Muuten, mitä takeita on meillä siitä, että 'Kansan Voima' pysyy +meikäläisenä?" uskalsi Koskela kysyä. + +"Öhbergin kirje", vastasi tohtori ja ojensi kirjeen Koskelalle. Kivinen +kumartui lukemaan ja nopeasti samalla kirjoitti. Hetken kuluttua +Koskela ojensi kirjeen takaisin. + +"Ja nyt lopetetaan. Annan ohjeet teille huomenna klo 9 aamulla. +Keskustelemme nyt tukholmalaisten kanssa." + +Ystävykset nousivat ja Kivinen veti toisen kerran kylmäverisesti kellon +taskustaan. Pieni napsaus ja kello sukelsi takaisin taskuun. Ystävykset +poistuivat. Kadulle tultuaan he läksivät kulkemaan Ollen asuntoa kohti, +mutta jo jonkun sadan metrin päässä laskeutui käsi Kivisen olalle ja +Olle huudahti: + +"Teilläpä on kiire! Näinkö pian istunto päättyikin?" + + + + +9. + +Molempi parempi eli kuinka yllätyksellisissä tilanteissa voidaan +selvitä vain nopealla päätöskyvyllä ja jääkärimäisellä rohkeudella. + + +Seurue harkitsi taas menettelytapoja. Koskela, jota tohtorin kysymys, +missä ystävykset asuivat, hiukan epäilytti, ehdotti, että he Kivisen +kanssa menisivät hotelliinsa, jotta, jos tohtorin päähän pälkähtäisi +ottaa selvä, asuivatko he todellakin ilmoittamassaan paikassa, he +olisivat saapuvilla. Päätettiin, että Olle valmistaisi kaksi Kivisen +napauttamaa valokuvaa ja tulisi senjälkeen hotelliin. + +Toverien väliaikainen asunto, jossa he olivat vain pistäytyneet, oli +siisti ja valoisa hotellihuone muutaman syrjäkadun varrella. Miehet +tilasivat syötävää ja heittäytyivät lepäämään ruokailun jälkeen. + +"Minua ei oikein miellytä koko tähänastinen meno", virkkoi Koskela, +savuuttaen sikaariaan. + +"Missä suhteessa?" kysyi Kivinen raukeasti. + +"Kaikki on liian salaperäistä. Minä uumoilen, ettei esim. +asiamiesverkosta saa tietää mitään tarkempaa. Jokainen päällikkö tuntee +vain lähimmät miehensä eikä ylöspäin ketään, kun taas ylemmät päälliköt +tuntevat vain suoranaisesti heidän komennuksensa alla olevat päälliköt, +mutta ei varsinaista 'miehistöä'. Postinkulkukin lienee samoin +järjestetty. Tietenkin, kun kerran 'seuraan' pääsee, niin saahan kaiken +urkituksi, mutta siihen menee liian paljon aikaa. Ja välillä täytyy +hosua täydessä pimeydessä, umpimähkään. No, yritetään! Sinä voit +selvittää vasemmistososialistien yhteyden ryssäläisiin bolsheviikkeihin +ja minä koetan ottaa selville aseellisen toiminnan. Totisesti, +Tukholman 'johtava kolmikko' on valioväkeä alallaan. Saa nähdä, +kykeneekö Olle määrittelemään herrojen henkilöllisyyden." + +Ystävykset jatkoivat keskustelua ensin puolihorroksissa ja sitten +molemmat nukahtivat, heräten vasta Ollen koputukseen. + +"Kuvat ovat onnistuneet kohtalaisesti. Katsokaa!" Ja Olle toi +sähkölampun luo kaksi pienoiskuvaa. + +"Tunnetko miehet?" kysyi Kivinen. + +"Kyllä. Toinen on Gröhn, entinen metallityöläinen ja varas, joka neljä +kuukautta sitten pääsi vankeudesta, toinen, Laxström, on tunnettu +välittäjä ja asioitsija, kahdenkertaisesta kavalluksesta tuomittu +yhteensä neljäksi vuodeksi kuritushuoneeseen. Hän sai rangaistuksensa +suorittaneeksi vuosi sitten." + +"Kolmannesta on vielä kuva saamatta", virkkoi Koskela. + +"Tuskinpa tarvinneekaan", lausui Olle. "Eikö hän ollut pieni, tumma, +kumaraharteinen mies? Nenä omituisen muotoinen, niinkuin olisi sitä +lyöty hiukan altapäin?" + +"Oli", virkkoi Koskela hieman kummastuneena. + +"Arvasinhan minä. Hän ja Gröhn ovat aina yhdessä. Hänen nimensä on +Norrvall, ammattipeluri ja vääränrahantekijä tai oikeastaan +setelinväärentäjä." + +"Kaunis kolmikko!" huudahti Kivinen. -- "Varas, kavaltaja ja +vääränrahantekijä! Ja johtajana hullu! Eläköön bolshevismi!" + +"Emmekö pääsisi miesten ansioluetteloitten perusteella heihin käsiksi?" +kysyi Koskela. + +"Ei", vastasi Olle. "He ovat kyllä rikollisia, mutta tällä hetkellä ei +heitä syytetä mistään ja entiset ovat kuitatut. Muuten, minä olen +antanut ottaa selvän 'tohtorista' ja voin ikäväksemme ilmoittaa, että +hän on täysin turvattu. Hänen paperinsa ovat kunnossa." + +"Tehtävämme alkaa muuttua melko vaikeaksi. Me olemme tekemisissä +bolsheviikkien kanssa, mutta emme sittenkään voi syyttää heitä mistään. +Meillä ei ole mitään todistuksia. Jeeveli sentään!" menosi Koskela. + +"Yksi keino voi auttaa", sanoi Kivinen. "Meidän on yritettävä ottaa +selville salainen kirjapaino ja passitoimisto. Niistä voidaan herrat +vetää vastuuseen." + +"Se lienee ainoa keino", yhtyi Ollekin. "Minä muuten..." + +Puhelinsoitto keskeytti Ollen. Koskela tempasi kuulotorven. + +"Svensson." + +Olle ja Kivinen huomasivat, kuinka Koskela vain vaivoin saattoi +pidättäytyä huudahtamasta. + +"Mitä?... niinkö?... Niin, tietysti! Molemmat? Jaha, jaha... Klo +4.08... hyvä on, hyvä!". + +Koskela soitti kiinni ja kääntyi jännitettyneinä odottavien toverien +puoleen. + +"Nyt on tarpeen nopeita päätöksiä ja rohkeita tekoja. Tohtori soitti ja +ilmoitti, että meidän on matkustettava hänen kanssaan huomisaamuna klo +4.08 -- _Lontooseen_." + +"P--na", pääsi Kiviseltä väkisinkin. -- "Lontooseen?" Ollekin seisoi +kysymysmerkkinä. + +"Niin, Lontooseen." + +"Meidän on siis jätettävä tutkimukset kesken täällä Tukholmassa?" kysyi +Kivinen. + +Koskela vilkaisi kelloonsa. "Kello on nyt puoli kaksitoista. Meillä on +siis neljä ja puoli tuntia aikaa. Neuvotelkaamme nyt nopeasti ja +toimikaamme sitten vielä nopeammin. Ensiksi on ratkaistava, lähdemmekö +Lontooseen vai ei. Odota! Jos me lähdemme, jäävät tutkimukset täällä +aivan kesken. Se olisi todellakin vahinko. Mutta vahinko olisi jättää +myöskin käyttämättä näin mainio tilaisuus tutustua maanalaiseen työhön +Englannissakin. Piru vieköön koko tohtorin! Mitä teemme?" + +"Minä otan puheenvuoron", virkkoi Kivinen. -- "Meidän on lähdettävä +mukaan, maksoi mitä maksoi. Muuten, lähdetkö sinä mukaan?" hän kääntyi +Ollen puoleen. + +"En voi." + +"Ikävää toiselta puolen, mutta toiselta puolen hyvä. Olle voi jatkaa +työtämme täällä. Hei pojat, minulla on suunnitelma! Meidän täytyy vielä +tänä yönä löytää kirjapaino. Olle saa pitää huolen lopusta. Tiedätkö +muuten, onko tohtori asunnossaan?" + +"Luultavasti." + +"Meidän on päästävä hänen välityksellään jonkun tekosyyn varjolla vielä +tänä yönä kirjapainoon." + +"Hyvä!" huudahti Olle. "Tehän olette kertoneet, että Suomessa on +punaisten vaikea toimia ja että monen on ollut paettava. Painattakaa +passilomakkeita. Kai teillä on joku näytteeksi." + +"On. Tämä on hyvä ehdotus. Päätetty. Me menemme siis tohtorin luo ja +pyydämme päästä kirjapainoon, ilmoittaen, että meille on annettu +tehtäväksi hankkia lomakkeita. Ja luonnollista on, että meidän täytyy +itse valvoa työtä. Luulen, ettei tohtori epäile. + +"Mutta meidän lienee vielä päätettävä muistakin asioista. Emme voi +lähteä Lontooseen suinpäin, vaikka tohtori hankkineekin passit. Meidän +on säilytettävä yhteys viranomaisten kanssa ja saatava joku, joka +tuntee Lontoon ja voi työskennellä kanssamme. Kuulkaas nyt! Kivinen +menee tohtorin luo ja pyytää päästä kirjapainoon. Aavistan, että vaikka +sinne päästettäisiinkin, pidetään paikka salassa. Voidaan viedä +suljetussa autossa. Se on vanha tapa. Niin ollen täytyy herra +Nordgrenin auttaa. Teidän olisi saatava auto valmiiksi lähistölle ja +sen avulla seurattava Kivistä. Jos Kivinen menee jalan, niin sitä +parempi. Voitteko hankkia auton?" + +"Kyllä. Neljännestunnin kuluttua on auto hotellin edustalla." + +"Hyvä. Minun täytynee käydä vähän asioilla", virkahti Koskela ja iski +silmää. "Diplomaattien kanssa on hyvä olla tuttavuudessa. Jos tohtori +kysyisi minua, niin sanokaa, että järjestän omia yksityisiä asioitani, +mutta että tulen kyllä ajoissa asemalle. Meidän on tehtävä niin, että +yhdymme vielä kerran täällä, voidaksemme vaihtaa tietoja. Siis, +Kivinen, tohtorilla käytyäsi saavu tänne jonkun syyn nojalla. +Ymmärrättekö?" + +"Kuten käskette!" + +"Näin me olemme keksineet keinon, jonka avulla lyömme kaksi kärpästä +yhdellä iskulla. Molempi parempi. Mutta kiire meillä on. Jaa, ei tässä +ole todellakaan aikaa aprikoida." + +"Jaa, summamutikassa Lontooseen! Voi jee, minun saunamatkani se vain +lykkäytyy lykkäytymistään. Mutta olkoon! Uutiset ennen kaikkea! Sitten +vasta huvitukset!" + + + + +10. + +Työnjaon avulla saa kolme miestä kolmessa tunnissa isketyksi aikamoisia +aukkoja vallankumouksen teräslujaan muuriin. + + +Kivinen tunsi lievää hermostusta, astuttuaan kadulle. Tehtävä, vaikka +näyttikin verrattain helpolta ja vaarattomalta, saattoi kuitenkin +muodostua mitä kohtalokkaimmaksi. Ystävykset eivät ollenkaan tienneet, +ketkä tunsivat kirjapainon olopaikan ja voitiinko siitä millään tavoin +antaa tietoja vähänkin tuntemattomille. Siinä tapauksessa, että hän +herättäisi epäluuloja, olisi kaikki mennyttä ja hän saisi kiittää +onneaan, jos selviäisi yleensä hengissäkään koko leikistä. Mutta kun +kerta näin pitkälle oli jouduttu, niin täytyi yrittää eteenpäin, tuli +mitä tulikin. Kivinen tiesi, ettei hän ollut mikään uhkarohkea, mutta +viime aikojen kokemusten ja seikkailujen jälkeen hän oli saavuttanut +kunnioitettavan kylmäverisyyden ja tuollaisen puolittain huolettoman ja +välinpitämättömän suhtautumiskyvyn vaaroihin. Vielä muutamia vuosia +sitten hän ei olisi näin tyynesti mennyt tutkimaan mitä vaarallisinta +rikollispoliittista järjestöä. Mutta nyt hän oli elänyt jo Venäjän +vallankumoukset, svabooda-ajat, punaiset viikot ja vapaussodan. Ne +olivat hänessä, samoinkuin lukemattomissa muissakin, kasvattaneet +itseluottamusta ja kylmäverisyyttä. + +-- Yhdentekevää! -- mietti Kivinen ja sytytti savukkeen. + +Tohtori oli kotona ja hänen kanssaan yksi 'kolmikosta'. Tohtori tuntui +sangen epämiellyttävän hämmästyneeltä, nähdessään Kivisen. + +"Mitä te täällä nyt?" kysyi hän mahdollisimman töykeästi. + +"Tulin saamaan määräyksiä", virkkoi Kivinen kylmästi. + +"Sanoinhan jo: matkustatte toisessa luokassa, yhdessä. Minua ette +tunne. Ymmärrättekö?" + +"Kyllä, mutta kuinka on passien laita?" + +"Ne ovat tässä. Kai teillä on molemmilla valokuvat?" + +"On. Entä leimat?" + +"Tässä." Tohtori ojensi Kiviselle täytetyt passilomakkeet ja +leimasimen. "Se on tuotava ohimennessä takaisin." + +Kivinen tarkasti passit ja huomasi ne kirjoitetuiksi heidän +ruotsalaisille nimilleen. + +"Nyt menkää!" Tohtorin ääni oli kiivas. + +"Heti. Tässä jätän vain suomalaisen passilomakkeen. Tällaisia olisi +painettava muutamia satoja. Kuten kerroimme, on toiminta Suomessa +vaikeaa ja passeja tarvitaan paljon. Niitä ei kuitenkaan saada, sillä +ei ole mitään varsinaista kirjapainoa eikä varastaminenkaan onnistu. +Meitä pyydettiin toimittamaan tämä epäkohta korjatuksi. Kai täällä +pidetään huoli niitten lähettämisestä." + +Kivinen puhui rauhallisella, hiukan välinpitämättömällä äänellä, mutta +tohtori tarkasti häntä tiukkaan. "Hyvä on, toimitetaan. Ei suinkaan +teillä ole muuta?" + +"Ei." Kivinen kääntyi, kiroten mielessään jo, ettei häntä itseään +pyydetty viemään paperia painoon. Ei, tohtori pysäytti hänet kuitenkin. + +"Mutta eihän täällä kukaan osaa varmasti painaa samanlaisia, ellette te +tarkasta työtä." + +"Niin", Kivinen virkkoi, "minä ajattelin sitä, mutta minulla ei olisi +oikeastaan aikaa odottaa". + +"Menkää itse kirjapainoon. Seuratkaa häntä!" Tohtori puhui "kolmikon" +jäsenelle, poistuen viereiseen huoneeseen hetkeksi. + +Kivinen riemuitsi mielessään. Tohtori oli joka tapauksessa petetty, +sillä Kivinen ei ollut vähimmässäkään määrin osoittanut halua päästä +itse kirjapainoon. Muuten oli tuskin luultavaa, että tohtori oli mitään +aavistanutkaan. Kaikki tuntui menevän mitä parhaiten. + +"Odottakaa muutamia hetkiä", virkkoi tohtori, palaten huoneeseen. "Auto +saapuu heti." + +Noin viiden minuutin perästä saapuikin palvelija ilmoittamaan, että +auto odotti, tuoden samalla Kivisen päällysvaatteet. Tukholmalainen +komisario johti sanomalehtimiehen pimeille keittiörapuille, jotka +päättyivät porttikäytävään. + +-- Suljettu auto! -- huudahti Kivinen mielessään. Verhot oli vedetty +auton ikkunoitten eteen, joten Kivisellä ei ollut aavistustakaan, minne +ajettiin. Matkaa kesti neljännestunnin. Sitten auto pysähtyi, ja +Kivisen vaitelias seuralainen hyppäsi ulos autosta, lausuen: "Tänne!" + +Kivinen painui pimeään rappukäytävään, ehtien hämärästi sivuilleen +vilkaisten huomata, että auto oli pysähtynyt porttikäytävään. Enempää +ei voinut keksiä, sillä seuralainen kiirehti. Miehet laskeutuivat +parikymmentä askelmaa alas ja kulkivat pitkää käytävää pitkin. Viimein +mies pysähtyi, koputtaen muutamia kertoja, Kivisen kuitenkaan ehtimättä +eroittaa, millä tavalla. Ovi aukeni, ja miehet astuivat öljynhajuiseen, +pieneen ja epäsiistiin huoneeseen. Joku huoneessa ollut henkilö poistui +juuri, Kivisen voimatta eroittaa häntä tarkemmin. + +"Odottakaa!" virkkoi mies, otettuaan Kiviseltä passilomakkeen ja +poistuen sivuovesta. Kivinen jäi yksin. Huoneessa ei ollut mitään +muuta, ei kerrassaan mitään muuta kuin pöytä, penkki ja kolme tuolia. +Kai korehtuurihuone, arveli Kivinen mielessään. + +Seikkailijamme alkoi jo pahoitella laihaa saalistaan, kun samalla +kuului tuttua ääntä. Latomokone rämisi. Puolen tunnin kuluttua palasi +tukholmalainen takaisin, tuoden paperinäytteen, jonka Kivinen hyväksyi. +Hetken perästä tuli mies uudelleen kädessään korehtuuri. Kivinen luki +sen ja korjasi, jättäen tahallaan muutaman virheen. Siitä tunnettaisiin +lomakkeet joka tapauksessa väärennetyiksi. Ja laivamies, joka ne toisi +Suomeen, oli joutuva varmasti kiinni. Se asia oli jo järjestetty. + +Oli kulunut noin tunti, kun mies tuli taas huoneeseen, kädessään pieni +paketti. + +"Tässä on 300 kappaletta. Lähtekäämme!" + +Taas kuljettiin pilkkopimeää käytävää pitkin, mutta kun +porttikäytävästä alkoi näkyä heikkoa kajastusta, oli Kivinen +kompastuvinaan ja pudotti paketin sekä hansikkaansa. Hieman karkeasti +kiroten sytytti hän äkkiä tulitikun ja vilkaisi ympärilleen. Tikku +sammui heti ilmanvedosta, mutta Kivinen oli nähnyt tarpeeksi. +Tukholmalainen katsoi pitkään, mutta kun Kivinen nosti paketin maasta, +ei hän virkkanut mitään. Puhumatta sanaakaan astuivat miehet jälleen +odottavaan autoon, joka peräydyttyään ensin takaperin kadulle lähti +vinhaa vauhtia kiitämään pimeään yöhön. + +Erottuaan tukholmalaisesta komisariosta Kivinen lähti painumaan +hotelliin, mutta ehdittyään melkein sen portille, kuuli hän takaa auton +suhinaa. Hiljaa ja pehmeästi liukui auto hänen luokseen ja pysähtyi +kappaleen matkan päässä hänen edessään. Mies hyppäsi siitä ja riensi +häntä vastaan. Tulija oli Olle. + +"Tiedätkö, missä paino sijaitsee?" kysyi ruotsalainen kiihkeänä. + +"Missä?" + +"--katu 85!" + +"Siis --." + +"Samassa talossa kuin punaisten 'hotelli'." + +"Tämä on mainio veto! Muuten, lähtekäämme sinne heti. Me voimme +pysäyttää kirjapainon toiminnan." + +"Miten?" + +"Saat nähdä! Joudu!" Toverukset kiiruhtivat auton luo, joka heti lähti +liikkeelle. + +Jonkun matkan päässä "hotellista" auto pysäytettiin ja miehet nousivat +pois. "Hotelli" oli suuri rakennus, takaseinän vieressä pari matalaa +puista varastorakennusta. Kivinen vihelsi iloisesti, huomattuaan sen. +Hän kulki portin luo, kääntyen sitten kulmassa takaisin, ja seuraili +silmillään sähkölankoja. Sanottuaan pari sanaa Ollelle hän hävisi +varastorakennusten sekaan. Olle käveli edestakaisin ja piti silmällä +autioita katuja. Kerran poliisin lähetessä hän hiukan vihelsi, mutta +järjestysvallan edustaja pysähtyikin ja kääntyi takaisin. Noin +neljännestunnin kuluttua palasi Kivinen, ja miehet kulkivat auton luo, +joka oli ajanut läheiselle syrjäkadulle. + +"Nyt hotelliin ja nopeasti!" huudahti Kivinen ohjaajalle. "No, ei +hätää, meillä on vielä toista tuntia aikaa. Hip, hei, bolsheviikkien +kirjapaino seisoo, ja se tulee seisomaan hyvän rupeaman!" + +Ja seikkailijat heittäytyivät tyytyväisesti nauraen pehmeille +istuimille, sytyttäen savukkeet. + + + + +11. + +Kaksi viisasta seuraa yhtä hullua kohti tuntemattomia kohtaloita. + + +Koskela painoi soittokellon nappulaa ovessa, jossa oli mitä hienoin ja +komein nimikilpi: Petter Vaaranheimo. Jääkäri kyllä tunsi, että oli +hiukan epäkohteliasta häiritä kunniallista kansalaista ja virkamiestä +kesken parhaimman unen, mutta vaellusmatkoillaan oli hän melkein tyyten +unhoittanut tehdä eroa yön ja päivän välillä. Ja olihan sitäpaitsi +Petter hyvä ystävä ja vanha tuttava, eikä asiakaan ollut +turhanpäiväinen. + +Sisältä ei kuulunut hiiskaustakaan. Koskela soitti uudelleen, mutta +yhtä laihalla tuloksella. Hra Vaaranheimo tuntui nukkuvan sikeästi. +Viimein Koskela hermostui ja painoi nappulaa yhtäpäätä pari minuuttia. +Jopa kuului liikettä, tassuttelevia askeleita, väliovi avattiin ja +kiukkuinen ääni kuului kysyvän: + +"Kuka siellä?" + +"Hänen Majesteettinsa Preussin kuninkaan ent. jääkäripataljoonan n:o 27 +vääpeli Koskela", vastasi jääkäri kiusoitellen. + +"Ei mutta, sinäkö...?" Ovi avautui kiireesti, ja aukkoon ilmestyi +puolipukeissa oleva, leveästi hymyilevä pyylevä herrasmies. + +"Sinä täällä?" huudahti Vaaranheimo hämmästyneenä. + +"Kuten näet. Mutta pyytäisin että kutsuisit minut sisään, sillä asiani +ei ole sitä laatua, että voisin sen selittää tässä rappukäytävässä", +lausui Koskela ja nauroi tuttavansa hämmennykselle. + +"No jo toki! Käy sisään ja ole kuin kotonasi!" + +Ystävät puristivat toistensa kättä pitkään ja sydämellisesti. Koskela +johdettiin työhuoneeseen, jossa pehmeät nojatuolit ja sohvat sekä +hillityt värit kertoivat isännän mukavuuttarakastavasta luonteesta, +joka ei millään tavoin vastannut romanttisen komeaa nimeä. Petter +pistäytyi makuuhuoneessa ja heitti kaikessa kiireessä muutamia +vaatekappaleita ylleen. + +"Milloin tulit Suomesta?" kysyi Vaaranheimo. + +"Muutamia päiviä sitten." + +"Millä asioilla liikut?" + +"No enpä voi oikein sanoa." + +"Hm. Sinä tunnut olevan yhtä salaperäinen kuin ennen komennusten +aikana. Minne aiot?" + +"Sitä en tiedä." + +"Ei, mutta tämä on jo liikaa. Kerro veikkonen jotakin!" + +"Hyvä, minä kerron jonkunverran, sillä siihen minulla kai on pakko. +Mutta kesken kaiken, sinä kai palvelet lähetystössä?" + +"Kyllä." + +"Luin lehdistä nimityksesi. Olet kai hyvissä väleissä täällä?" + +"No, jotakuinkin." Virkamiehen ilme oli hiukan itsetietoinen. + +"Hyvä. Siinä tapauksessa pyydän apuasi. Kuule!" + +Koskela kertoi muutamalla sanalla heidän retkensä tarkoituksen ja +selvitti nykyisen tilanteen. Vaaranheimo kuunteli jännittyneenä. + +"Katsos, Petter, meidän täytyy saada aikaan yhteys sikäläisten +viranomaisten kanssa ja joku mies avuksemme. Se voitaneen järjestää +täältä käsin?" + +"Jaa, koetetaan! Onhan tämä kyllä vähän epämukava aika diplomaattisille +visiiteille, mutta tarkoitus pyhittää keinot. Minä lähden lähettilään +luo, ja sinun lienee nyt paras odottaa täällä. Muuten, onko sinulla +valtuudet?" + +"On kyllä, vaikka kai lähetystössä ne jo tunnetaan. Hain sieltä passit +itselleni ja Kiviselle. Tässä ne ovat." + +Vaaranheimo kiirehti makuuhuoneeseensa ja palasi neljännestunnin +kuluttua täysin pukeutuneena. Hän lähti ulos, ilmoittaen palaavansa +viimeistään tunnin tai puolentoista kuluttua. Koskela, joka +sotilaselämänsä aikana oli oppinut käyttämään kulloinkin tarjoutuvaa +tilaisuutta lepoon, nukahti nojatuoliin heti hänen mentyään. + +Oli jo kulunut kaksi ja puoli tuntia, ennenkuin Vaaranheimo palasi. +Koskela heräsi, kun hän aukaisi ulko-ovea. + +"Kaikki on selvänä. Muista vain, että kaikki on järjestetty näennäisen +epävirallisesti." + +"Siis salaista diplomatiaa!" nauroi Koskela. + +"Juuri niin. Lontoolaisen nimi on John Cotter. Osoite on papereissa. +Tässä on varapassit, jotka lieneekin paras näyttää. Ja jos jossakin +paikassa joutuisitte vaikeuksiin, niin esittäkää tämä salainen valtuus. +Se tehoaa, mutta muistakaa, että vain kaikkein täpärimmissä tilanteissa +turvaudutte siihen." + +Vaaranheimo ojensi jääkärille muutamia papereita, jotka Koskela +huolellisesti pisti liivin povitaskuun. + +"Ja nyt suuret kiitokset! Minulla ei enää ole paljonkaan aikaa. Vielä +kerran kiitokset!" Koskela puristi lujasti terhakan diplomaatin kättä. + +"No mitäpä turhista!" esteli Vaaranheimo. "Onnea matkalle! Olisihan +hauskaa olla mukana, mutta luonteeni ei oikein sovellu niin +epävakaiseen elämään." + +Diplomaatti huokasi, ja Koskela kiirehti ulos. + +Aika oli jo täpärällä, kun ystävykset saapuivat asemalle. Saatuaan +matkaliput he astuivat junaan ja löysivät melkein tyhjän vaunun, +asettuen mukavaan asentoon ikkunan viereen. Koskela levitti iltalehden +polvelleen ja vilkaisi poliittisia uutisia. Hänen huomionsa kiintyi +verrattain vaatimattomasti painettuun uutiseen, jonka otsakkeena oli: + + "Englannin työriitaisuudet. + + Rautatieläisten ja kaivostyöläisten keskuudessa harjoitetaan + lakkokiihoitusta." + +Jääkäri ei virkannut mitään, mutta vihelsi pitkään. Juna lähti +liikkeelle. Tohtoria ei näkynyt, mutta kai hänkin oli mukana. + +Kun Tukholma esikaupunkeineen oli sivuutettu ja pikajuna painautui +täyteen vauhtiin, kiitäen maalaiskylien ohi, kääntyi Koskela toverinsa +puoleen ja kysyi: + +"Miten sinä keksit pysäyttää kirjapainon? Selitähän nyt, kun on aikaa." + +"Onnellinen sattuma auttoi. Istuessani kirjapainon korehtuurihuoneessa +huomasin sähkölangan, joka tietenkin johti painoon. Pimeässä käytävässä +en nähnyt, minne se kulki, mutta käytävän suulla sytytin tulitikun, +etsiäkseni tahallani pudottamani hansikkaan. Silloin näin, että +sähkölanka yhtyi kahteen muuhun, kulkien alimmaisena. Palattuani sitten +Ollen kanssa paikalle seurasin sähkölankaa ja huomasin sen kulkevan +hiukan yläpuolella puisen varastorakennuksen kattoa. Kiipesin katolle +ja katkaisin langan." + +"Mutta senhän voi korjata!" + +"Voi kyllä, mutta bolsheviikit eivät keksi, mistä se on poikki. Lanka +ei ollut yksinkertainen kuparilanka, vaan yhdistetty kaapeli. Katkoin +varovasti langat, mutta päällyksen jätin puoleksi eheäksi ja aukkoon +pistin edeltäpäin valmiiksi vuolemani puupalasen eristäjäksi. Kiersin +kaapelia hiukan, niin että aukko peittyi kokonaan. Paino seisoo, siksi +kunnes Olle sen muutaman päivän kuluttua paljastaa. Bolsheviikit +tutkivat tietenkin kaikki paikat, mutta tätä temppua on mahdoton +huomata. He tulevat siihen tulokseen, että koneissa on jotain vikaa, +mutta sitä he saavat kyllä etsiä. Ja varsinaisia sähkötyömiehiä he +eivät voi kutsua, sillä sitenhän voisi paljastua kirjapainon +olemassaolo. Bolsheviikeilla on kirjapaino, mutta latoa he eivät voi +kuin käsin ja painaa eivät ensinkään." + +"Hyvä!" huudahti Koskela. "Se oli mainio temppu. Tämä on aikamoinen +aukko bolsheviikkien laskelmissa. Tukholma jäi kyllä keskeneräiseksi, +mutta kun Olle on paljastanut kirjapainon ja 'Kansan Voiman' myynnin ei +Tukholmasta liene nyt taas suurtakaan vaaraa. Ja muuten, minä luulen, +että kirjapainon tarkastuksessa kyllä löydetään sellaisia +todistuskappaleita, että bolsheviikkilähetystö Vorowskineen ja muine +herroineen alkaa tuntea maaperän polttavan jalkojensa alla. Jos +lähetystö karkoitetaan, taittuu ruotsalaiselta bolshevismilta kärki. Ja +Olle kai hoitaa asiansa." + +"Kyllä, siitä saa olla huoletta. Saavat Turussakin komean jutun, sillä +tein Ollen kanssa sopimuksen, että hän antaa täydellisen selostuksen +asioista lehdelleni samaan aikaan kuin omalleen. Kunnianhimoisena +harmittaa vain, ettei nimeäni voida mainita selostuksessa!" + +Ja kaksi viisasta, jotka seurasivat yhtä hullua kohti tuntemattomia +kohtaloita, ojentautuivat nukkumaan, pikajunan kiitäessä pimeässä +syysaamussa etelää kohti. + + + + +12. + +Ystävykset tapaavat muutaman henkilön omituisissa olosuhteissa jo +ennenkuin aavistavatkaan. + + +Maisemat vilahtelivat ohitse, matkailijoittemme vaipuessa junamatkojen +tavalliseen tylsyyteen. Vaunusta poistui pari henkilöä, muutamia tuli +sijaan, mutta mitään merkittävämpää ei tapahtunut. Ei maittanut +lukeminen eikä liioin keskustelukaan, vaan ystävykset torkkuivat +puolihorroksissa vastapäätä toisiaan puhumatta juuri sanaakaan. +Aamupäivällä pysähtyi juna suuremmalle asemalle, ja ystävykset +riensivät ravintolaan aterioimaan. + +"Tohtori kulkee edellä", kuiskasi Kivinen kääntämättä päätään. + +Tohtori oli puettu hienoon englantilaismalliseen matkailupukuun, ja +käyttäytyi kuten suuren maailman mies ainakin. Koskela seurasi tarkoin +hänen toimiaan, mutta tohtori ei tavannut ketään eikä vaihtanut +sanaakaan muitten kuin ravintolapalveluiden kanssa. Nautittuaan +tilaamansa aterian hän maksoi ja poistui. Koskela, viitattuaan +Kiviselle, että tämä odottaisi, riensi jälkeen ja huomasi tohtorin +poikkeavan sähkölennätinkonttoriin. Jääkäri harmitteli mielessään, +mutta se ei auttanut. Sähkösanomasta ei voinut saada selkoa, sillä +matkailijoillamme ei ollut mitään sentapaisia valtuuksia. + +Syötyään ja juotuaan aamukahvit, ystävykset palasivat vaunuosastoonsa, +Koskelan ostettua ensin paksun pinkan sanomalehtiä. Junan lähdettyä +liikkeelle syventyi hän niitä tutkimaan, Kivisen hiukan kummastellen +tarkatessa Koskelan innokasta puuhaa, sillä hän tiesi, että jääkäri oli +verrattain laiska lehtiä lukemaan. Koskela ei puhunut mitään, mutta +hymähteli toisinaan itsekseen ja vihelteli. + +Lähellä Kristianiaa antoi tohtori Koskelalle huomaamatta kirjelapun, +johon oli merkitty tohtorin osoite kaupungissa sekä se hotelli, johon +seikkailijoiden oli muutettava. Mitään muuta yhteyttä ei koko matkalla +tapahtunut. Kun illalla juna saapui Kristianiaan, ajoivat ystävykset +neuvottuun hotelliin, puhdistautuivat ja söivät kunnollisen aterian. +Senjälkeen he lähtivät kävelemään ympäri kaupunkia, Koskelan +ilmoitettua, että hän kyllä osaa jonkunverran opastaa. + +"En ole tiennytkään, että myöskin Kristiania on sinulle tuttu", virkkoi +Kivinen heidän päästyään kadulle. + +"Aina vähän", vastasi Koskela lyhyesti, silmäin välkähtäessä hiukan +omituisesti. + +"Mitä, oletko sinäkin ollut mukana siinä?" kysyi Kivinen hämmästyneenä. + +"No niin, jättäkäämme tämä aihe, sillä se on vieläkin liian läheinen, +voidakseni siitä antaa tarkempia tietoja. Mutta totisesti, ellen olisi +nyt virkamatkalla niin koettaisin kyllä saattaa itseni tekemisiin +norjalaisten viranomaisten kanssa ja koettaisin tutkia, kuinka kestäviä +ovat norjalaiset vankilat. Siellä istuu muutamia suomalaisia poikia ja +puoleksi ilman omaa syytä. Olisi hauskaa avustaa kerran karkaamista, +kun tässä on saanut tottua avustamaan vangitsemista. Mutta nyt ei +sovi." + +Istuttuaan parissa kahvilassa toverit palasivat hotelliinsa ja +paneutuivat nukkumaan. Merimatka oli alkava seuraavana päivänä. + +"Kuule, Koskela, huomasitko sitä miestä, joka sivuutti meidät +noustessamme tänne kerrokseen?" + +"Mitä sitten?" + +"Hän oli myöskin niissä kahdessa kahvilassa, joissa kävimme." + +"Hm, enpä todellakaan tullut panneeksi merkille. Mitähän tuo voisi +merkitä?" + +"Kuka hänet tiesi, ehkä ei mitään. Ei meissä ainakaan ole mitään +urkittavaa", tuumi Kivinen väsyneellä äänellä. + + * * * * * + +Pohjanmeri oli välkkyvän vihreä, kun komea matkustajalaiva halkoi sen +vesiä. Taivas oli siintävän kirkas, vaikka navakka tuuli puhalsikin +pohjoisesta. Ystävykset istuivat päällysvaippoihinsa kietoutuneina +yläkannella ja tarinoivat poltellen tupakkaa. + +"Minne saakka me oikein matkustamme?" kyseli Kivinen teennäisen +ärtyneenä. "Minun saunamatkani taitaa jäädä ikuisesti tekemättä." + +"Ken tietää, ken tietää. Ei kai sinusta muuten tämä niin ikävää liene?" + +"Eipä sen puolesta. On tämä toki hauskempaa kuin sonnijalostusliiton +kokouksissa istuminen. Ja minussa kun on hiukan karjalaista +kulkuriverta suonissani. Meilläpäinhän eletään tai ainakin elettiin +rahdinvedolla ja Piitterinmatkoilla, vaikka nyt eivät nämä jälkimäiset +himoita." + +Aaltoilu ei ollut ankaraa, ja Kivinenkin oli jo voittanut meritaudin. +Matka sujui niin ollen miellyttävästi, eikä edes tohtorin seura +hermostuttanut, sillä hän sulkeutui hyttiinsä eikä ilmestynyt näkösälle +edes ruokailuajaksi. Koskela otti selville laivakirjasta, missä +ominaisuudessa hän matkusti. Tohtori oli englantilainen liikemies, +paluumatkalla Skandinaviasta. + +"Paljonkohan lienee tavaraa tämänkin meren pohjassa?" kysyi Kivinen +nojaten laivan parrasta vasten. + +"Mene ja tiedä. Kyllä saksalaiset upottivat erinäisiä tonneja." + +"Ne olisivat nyt tarpeen, kun liikeyhteys alkaa elpyä." + +"Olisivat totisesti, mutta pohjassa ne ovat. En mene ratkaisemaan, +kumpi oli oikeassa, Saksa vai Englanti, mutta luulen, että molemmat +olivat yhtä väärässä, toinen ylläpitäessään nälkäsaartoa, jota ei +vieläkään ole lopetettu, toinen tuhotessaan mitä välttämättömintä +tonnistoa. Ja eihän mieletöntä sotaa voi järkevästi käydä!" + +Illalla laskeutui sumu merelle, tuuli vaimeni hiukan, mutta pimeä +kosteus teki kannellaolon epämiellyttäväksi. Ystävykset vetäytyivät +hyttiinsä ja nukkuivat koneiden jyskytyksen yksitoikkoiseen tahtiin. +Laiva kiiti halki Pohjanmeren, yli tuhansien upotettujen laivojen ja +niiden hukkuneitten miehistöjen, kuljettaen kahta, jotka olivat +päättäneet tehdä kaikkensa niiden mustien voimien tuhoamiseksi, jotka +sydämettömästi tahtoivat käyttää mielettömän sodan kaameita seurauksia +omiin itsekkäisiin ja kaikkituhoaviin tarkoituksiinsa. + +Höyrylaiva liukui jo hitaasti ylös Thamesia, ohi lukemattomien +hinaajien ja proomujen, höyrylaivojen ja purjelaivojen, sivuutti +sotalaivasto-osaston ja kulki muutamien haukimaisten sukellusveneiden +ohi. Joki vyöryi verkkaan raskaan sumuvaipan alla, joka kaupunkia +lähestyttäessä tiheni tihenemistään, peittäen koko ympäristön +täydelliseen pimeyteen. Kellot ja sumusireenit soivat ja ulvoivat +lakkaamatta, ja ohi liukui tummia laivojen haamuja. + +Viimein laiva poikkesi keskivirralta syrjään ja pitkään viheltäen +hiljensi vauhtiaan entisestäänkin, pysähtyen lopuksi laiturin viereen, +johon se kiinnitettiin. Matkustajat alkoivat virrata maalle, +kulkien vartioketjun muodostamaa kujaa pitkin tulliasemalle ja +passintarkastuslaitokseen. Ystävykset tungeksivat ihmisjoukossa, sillä +molemmat tahtoivat päästä kunnollisesti nukkumaan tohtorin heille +neuvomaan hotelliin. + +Tuli Koskelan vuoro. Matkatavarat oli pian tarkastettu, mutta kun +jääkäri näytti passinsa, virkkoi tarkastaja kylmästi: + +"Teidät pidätetään! Olkaa hyvä ja seuratkaa tänne! Te myös!" Hän +kääntyi Kivisen puoleen. -- "Näyttäkää passinne! Jaha, aivan oikein. +Seuratkaa minua tänne!" + +Ystävykset tunsivat todellakin hämmästystä. Tarkastaja johti heidät +viereiseen huoneeseen, jossa pari poliisikonstaapelia odotti. + +"Viekää nämä miehet tutkittaviksi!" + +Seikkailijamme mukautuivat virkkamatta sanaakaan. Koskela oli +poislähteissään luonut katseen taakseen, mutta tohtori oli kylmänä ja +välinpitämättömänä. Mitähän pidätys oikein merkitsi? + +Ystävykset vietiin autoon, ja puolen tunnin kuluttua se pysähtyi +kivimuurien ympäröimään pihaan, kai poliisilaitoksella. Ystävykset +johdettiin toiseen kerrokseen. Poliisikonstaapeli koputti ovelle. +Sisältä vastasi syvä miesääni: + +"Sisään vain!" + +Ystävykset astuivat tyypilliseen virastohuoneeseen, poliisin antaessa +lyhyen raportin. + +"Jaha", virkkoi huoneessaolija, soikeakasvoinen englantilainen, +"pyytäisin saada tietää herrojen oikeat nimet?" + +Nyt vasta jääkäri päästi puhekykynsä valloilleen. + +"Anteeksi, mutta tahtoisin panna vastalauseeni tällaista pidätystä +vastaan. Meillä on passit täydessä kunnossa. Kenen kanssa saan kunnian +puhua?" + +Koskelan ääni oli loukkautunut, mutta kohtelias. + +"Nimeni on _John Cotter_." + +Ystävykset huudahtivat yhtaikaa. Hra Cotter aukaisi silmänsä +hämmästyksestä sepposen selälleen. + +"Sepä sattui mainiosti, suorastaan suuremmoisesti!" huudahti Koskela. +"Teitä meidän piti juuri tavatakin. Mainiota!" + +Hra Cotter huudahti vuorostaan. Olivatko vangit hulluja? + + + + +13. + +Tohtori valmistelee hätäisiä pelastuspuuhia, vaikka olisi huoletta +saanut hiukan odottaa. + + +"Mi... minuako tavata?" soperteli englantilainen. + +"Aivan oikein, mutta emme todellakaan osanneet odottaa, että näin pian +jo onnistuisimme saamaan teidät käsiimme", jatkoi Koskela +kiusantekoaan. + +"Mitä tämä oikein merkitsee?" jyrähti englantilainen. "Vaadin lähempää +selvitystä!" + +Ystävykset kaivoivat mitään puhumatta Tukholmassa saamansa suositukset +taskustaan ja ojensivat ne hra Cotterille. Tämän ilme muuttui heti. + +"Tämäpä sattuma, tämäpä sattuma", hoki hän yhtämittaan. "En olisi +todellakaan osannut aavistaa! Asia on nyt sikäli selvä!" + +Ja englantilainen nauroi hiljaista, pidätettyä nauruaan. + +"Tehkää hyvin ja istukaa! Tässä, saanko tarjota!" Poliisimies ojensi +savukekotelon, ja pian puhaltelivat ystävykset kunnollisia sauhuja. + +"Nyt, kun asiamme lienee selvä, vastannette hyväntahtoisesti +kysymykseeni: miksi ja miten meidät pidätettiin?" tiedusti Kivinen. + +"Tjah, se oli oikeastaan vain epäluulo. Te olitte Kristianiassa, eikö +totta?" + +"Kyllä!" + +"Te esiinnyitte siellä varomattomasti!" + +"Kuinka niin?" + +"Katsokaas, meidän täytyi pitää silmällä, ketä maahamme tulee ja ketä +ei. Kristianiasta päin tulee eniten vaarallista väkeä. Meillä on siellä +miehiä. Teidät keksittiin sattumalta. Te puhuitte bolsheviikeista ja +muutamasta tohtorista, jonka me hyvin tunnemme. Miehemme seurasi teitä +hotelliinne ja otti selvän nimestänne. Hän oli kuullut teidän +keskuudessanne puhuttelevan toisianne toisilla nimillä. Hotellissa sai +hän tietää teidän aikovan matkustaa Englantiin. Hän sähkötti nimenne ja +tuntomerkkinne, ja tässä te nyt olette." + +"Aavistin jo matkalla, että jotakin sellaista oli sattunut. Muuten, me +huomasimme teidän miehenne siellä Kristianiassa. Hän seurasi meitä kuin +varjo, mutta näkyvä varjo", virkkoi Kivinen. + +"Kas, hän on vasta aloittelija. Ei voi liikaa vaatia. Joka tapauksessa +ei hän kovinkaan väärillä jäljillä ollut. Ja häntä saamme kiittää +siitä, että tapasimme toisemme näin pian." + +"Me tarvitsemme teitä, sillä kun nyt tohtori on saapunut tänne meidän +seurassamme...", alkoi Kivinen, mutta hra Cotter ponnahti kuin +vietereiltä ja kimposi pystyyn. + +"Tohtori! Onko tohtori saapunut Lontooseen?" huudahti hän. + +"On kyllä, tavallaan meidän seurassammekin", vastasi Koskela +rauhallisesti, aivankuin asia olisi ollut mitä luonnollisin. + +"Ja me emme tiedä siitä mitään. Missä hän nyt on? Hänet on heti +vangittava!" + +"Ei missään tapauksessa", virkkoi Kivinen nopeasti. "Anteeksi, mutta +meidän täytynee selittää teille tilanne perinjuurin." + +"Olkaa niin hyvä, sitä olen minä tässä muuten odotellutkin", sanoi +englantilainen ja istuutui. + +Kivinen selitti heidän asemansa ja tarkoituksensa. Englantilainen +kuunteli hievahtamatta, jännittyneenä, mutta Kivisen lopettaessa ei hän +enää malttanut olla huudahtamatta: + +"Weil, well, very well! Tästä tulee hauska juttu! Istukaamme ja +tarinoikaamme!" Salapoliisi painoi soittokelloa. Ovi aukeni ja sisään +astui toinen saattajakonstaapeli, joka vähän ällistyi, nähdessään +vangitsemansa bolsheviikit istumassa täydessä rauhassa tarinoiden ja +tupakoiden. + +"Tuokaa meille, olkaa hyvä, vähän juotavaa! Teetä ja leivoksia!" +virkkoi englantilainen. + +"Kuinka monelle?" Poliisi oli vähän ymmällä. + +"Kolmelle", naurahti hra Cotter. "Oh, ei tarvitse olla huolissaan, nämä +herrat ovat täysin vaarattomia." + +Ystävykset jäivät keskustelemaan hra Cotterin kanssa. + + * * * * * + +Tohtori oli vaivoin pidättynyt huudahtamasta, kun hän huomasi molempain +auttajainsa vangitsemisen. Vain monivuotisen seikkailijaelämän aikana +saavutettu tottumus pelasti hänet. Selvittyään passitarkastuksesta, +hyppäsi hän vuokra-autoon, antaen kuljettajalle muutaman Cityssä +sijaitsevan talon osoitteen. Auto liukui hiljalleen pitkin katuja, +joita ajoneuvot täyttivät tungokseen saakka. Katkeamattomana, +liikkuvana, kiemurtelevana ja meluavana jonona luikertelivat autot, +ajurivaunut, kuormarattaat ja raitiotievaunut eteenpäin tiheässä, +paksussa sumussa, ja voimakkaimmatkin huudot ja vihellykset +kuoleutuivat tuohon raskaaseen aineeseen. + +Tohtori puri huuliaan kärsimättömyydestä ja hermostumisesta. +"Nopeammin, nopeammin!" huudahteli hän kuljettajalle, vaikka näkikin, +että vauhdin lisääminen oli tälle mahdotonta. + +"Sivukaduille!" käski tohtori viimein, ja kuljettaja ohjasi auton +syrjään. Tungosta ja liikettä oli täälläkin, mutta ei niin paljon, ja +kuljettaja lisäsi vauhtia tuntuvasti, kiihdyttäen sen viimein yli +laillisen sallitun määränkin. Tohtori heittelehti edestakaisin +pehmeillä istuimilla, kun auto kääntyi kadunkulmissa. Saavuttuaan +päämääräänsä hyppäsi tohtori nopeasti autosta, maksoi kuljettajalle +runsaasti ja kiirehti eteenpäin, kääntyen seuraavassa kadunkulmassa +toiselle kadulle ja kadoten ensimäiseen rappukäytävään. Kiireesti hän +nousi ylimpään kerrokseen ja avasi oven omalla avaimellaan. Hän astui +pimeään eteiseen ja sulki oven jälkeensä. + +Sytytettyään sähköt tohtori riensi eteisen nurkassa olevan puhelimen +ääreen ja soitti. + +"Missä?... Jaha... onko tuomari Hall tavattavissa? Tekö? Puhuu tohtori +Ralphston. Tulkaa heti tänne minun luokseni. Heti, hetipaikalla! Onko +selvä?" + +Vasta nyt tohtori riisui vaatteet yltään, sammutti valon eteisestä ja +astui huoneeseen, josta ovi johti toiseen. Huone oli kalustettu +tavalliseksi työhuoneeksi. Kaikesta näkyi, että siinä oli asuttu. +Tohtori heittäytyi väsyneenä nojatuoliin, sytytti sikaarin ja vaipui +syviin mietteisiin, joita vähän väliä keskeyttivät hermostumuksen +puuskat. + +Noin puolen tunnin kuluttua ovikello soi, ja tohtori riensi +aukaisemaan. Tulija oli pienenpuoleinen, nukkavieruun palttooseen ja +ahtaisiin housuihin puettu herrasmies, joka teki täysin rappeutuneen +vaikutuksen. + +"Mikä on hätänä, tohtori?" kysyi mies ensimäisiksi sanoikseen, heittäen +palttoonsa naulaan. + +"Apulaiseni pidätettiin passintarkastuksessa. Heidät täytyy saada +vapautetuiksi!" Tohtori puhui kiivaasti ja hermostuneesti. + +Hra Hall teki hämmästyneen eleen. + +"Pidätetyt! Kuinka se on mahdollista? Oliko heillä paperit?" + +"Luonnollisesti, ja juuri se seikka tekee pidätyksen omituiseksi. +Oletteko täällä jotenkin joutuneet epäillyiksi?" + +"Emme tiettävästi, sillä toimintamme on ollut sangen varovaista. Mitä +nyt olisi tehtävä?" + +"Miehet on saatava vapautetuiksi. Teidän täytyy hankkia joku lakimies, +joka menee poliisilaitokselle ja ottaa selvän asianlaidasta. Voitteko +mennä itse?" + +"En mene mielelläni, sillä minulla... no niin, mitäpä siitä. Minä en +voi mennä eikä minun läsnäoloni voi olla ainakaan miksikään hyödyksi, +vaan pikemminkin päinvastoin. Mutta minä voinen järjestää asian. Millä +nimellä miehet tulivat tänne?" + +Tohtori antoi vaaditut tiedot, ja mies oli juuri poistumaisillaan, kun +ovikello soi uudelleen. Tohtori meni aukaisemaan. + +"Mitä, joko olette täällä?" huudahti hän hämmästyneenä, kun +ystävyksemme astuivat sisään. + +"Kuten näette. Pääsimme melkein heti vapaiksi" + +"Mikä oli syynä pidättämiseen?" + +"Sitä ei suvaittu ilmoittaa. Lopuksi, kun meitä oli hiukan tutkittu, +ilmoitettiin, että oli sattunut erehdys ja anteeksi pyydellen +vapautettiin." + +"Tässä voi piillä jotakin. Seurattiinko teitä?" + +"Emme ainakaan voineet sitä huomata." + +"Hyvä on. Nyt on meidän joka tapauksessa mentävä kokoukseen. Kaikki en +valmiina." + +Seurue läksi ulos. + + + + +14. + +Ystävykset saavat aavistuksen siitä, kuinka avuton maailman +suurkaupunki voi olla muutamaa häikäilemätöntä miestä vastaan. + + +Kahvilahuoneusto syrjäkaupungilla, jonne seikkailijat astuivat, teki +todella salaliittomaisen vaikutuksen otsatukkatyyppeineen, savuisine +huoneineen ja rämäjävine gramofooneineen. Seurue ohjattiin yksityiseen +sivuhuoneeseen, jossa jo ennestään oli noin parikymmentä miestä. + +Suomalaiset hymähtivät itsekseen. Bolsheviikkien kantajoukot olivat +kaikkialla samanlaisia. Näissä parissakymmenessä miehessä olivat +edustettuina kaikki nykyisen yhteiskunnan pohjasakan eri kerrokset. +Siellä oli tavallisia renttuja, noita ikuisesti työttömiä, jotka aina +vaikeroivat työnpuutetta, mutta jotka eivät vahingossakaan eksy työtä +tekemään, siellä oli rappeutuneita asioitsijoita ja välittäjiä, joiden +ammatilla ja varastamisella ei ole paljonkaan eroa, entisiä +virkamiehiä, jotka enemmän tai vähemmän kauniiden kepposten takia +olivat joutuneet syrjään, katulehtien juopottelevia reporttereita, ja +lisäksi muutamia intoilijoita, joiden paikka olisi ollut paremminkin +mielisairaalassa kuin kansakuntien kohtaloita sotkemassa. Lisäksi oli +kolme palveluksesta poispäässyttä sotilasta, joten seurue oli +täydellinen "työ- ja sotamiesneuvosto". + +Tohtori asettui pöydän päähän ja ystävyksemme hänen vierelleen. Tohtori +kuiskaili hetkisen muutaman miehen kanssa, mutta niin hiljaa, etteivät +seikkailijat kuulleet mitään. Senjälkeen hän nousi ylös ja alkoi puhua, +miesten tarkkaavaisesti ja jännittyneinä kuunnellessa. + +"Toverit! Vallankumous edistyy. Se levittää mahtavat siipensä ja lähtee +lentoon. Punaisen kotkan siipien suhina kuuluu kaikkialla. Joka maassa +nousee köyhälistö taisteluun sortajiaan vastaan. Voitto on varma, +mutta taistelu ei ole kaikkialla helppo. Siinä tarvitaan koko +köyhälistöluokan lujuus, siinä kysytään jokaisen sen jäsenen kaikki +voimat, koko into ja uhrautuvaisuus. + +"Me tulemme Venäjältä. Se on vallankumouksen esitaistelija-maa. Siellä +on köyhälistö katkonut kahleensa ja muodostanut neuvostovallan, jossa +vapaus ja veljeys asustavat..." + +Suomalaiset saattoivat tuskin pidättäytyä nauramasta. Vapaus ja veljeys +Ryssäinmaalla! Mutta tohtori jatkoi yhä kasvavalla innolla ja +kiihkeydellä. Hänen sanansa olivat kuin huumaavaa myrkkyä, -- ne +sekoittivat ajatukset, sumensivat järjen ja kiehtovina viittoivat +ihannevaltakuntaan, jossa sai mielinmäärin ryöstää ja murhata. + +"Venäjällä on vallankumous voittanut, voittanut täydellisesti, mutta +muualla se on vasta kapaloissaan. Teidän, toverit, teidän on määrä +omalta osaltanne katkoa nuo kapalot ja auttaa vallankumous voittoon +omassa maassanne. Se on tärkeä sekä teille itsellenne että muitten +maitten köyhälistöveljille, ennenkaikkea venäläisille. Länsivaltojen +imperialistien pakotuksesta on Venäjän vallankumous eristetty muusta +maailmasta, ja se saa käydä epätasaista kamppailua koko maailmaa +vastaan. Sen joukot etenevät voittoisesti, mutta kaikella on rajansa. +Voi tulla hetki, jolloin Venäjän köyhälistöluokan käsi väsyy nälästä ja +epätoivosta, kun toiset eivät sitä auta. Vallankumous sortuu, ja +kaikkien maiden imperialistit ja kapitalistit saavat täydellisen +voiton, ei vain venäläisistä, noista vallankumouksen horjumattomista +ja uljaista esitaistelijoista, vaan myöskin omien maittensa +köyhälistöistä. Taantumus riemuitsee silloin ja köyhälistöluokka sortuu +taas vuosisataiseen orjuuteen. + +"Toverit, tämä on estettävä, tämä täytyy estää! Kaikkien maiden +köyhälistöjen on noustava taisteluun, ei kirotulla parlamentaarisella +tavalla, vaan asekädessä. Punainen armeija on muodostettava jokaiseen +maahan, sillä punaisen pistimen kärjessä välkkyy köyhälistön +vapautuksen ja uuden ajan aamunkoitto. Ensin yleislakko, jolloin +köyhälistö voi vapaasti koota voimansa, ja sitten kumous. Tämä on +päämäärämme, eikä se ole kaukana, jos jokainen tekee tehtävänsä. +Keinoja emme voi emmekä tahdo valikoida. Alas riistäjät, +alas kapitalistit ja imperialistit! Niitten ruumiitten yli +kulkee köyhälistöluokan vapautuksen tie. Ei armoa, ei sääliä! +Köyhälistödiktatuuri, ja vain se, takaa köyhälistöluokan onnen. Ja +kavahtakaa niitä työväenluokan pettureita, jotka suostuvat +sovitteluihin, jotka taistelevat vain kynällä ja papereilla, mutta +joita peloittaa todellisen vallankumouksellisen välkkyvä miekka. + +"Ne ovat pettureita, kavaltajia, jotka ovat säälimättömästi +tuhottavat." + +Tohtori pysähtyi hengästyneenä, huohottavana. Miehet istuivat +liikkumattomina, leimuavin, kiihkoisin silmin. Tohtorin sähköinen puhe +oli tehnyt vaikutuksen. Vallankumoushumala, selittämätön, sokea ja +mieletön vihan-oppi tarttui kuin kulkutauti. + +Suomalaistenkin ilmeestä oli pilkallisuus kadonnut. Melkeinpä kauhua +kuvastui Kivisen katseesta. Bolshevismi oli tarttuvaa, se veti uhrinsa +mukaansa yhtä varmasti kuin oopiumi polttajansa, ja se tuhosi yhtä +täydellisesti sekä sielun että ruumiin. + +Tohtori oli ihmeellinen puhuja, joka ei niin paljon vaikuttanut +sanoillaan kuin äänenpainollaan, ilmeellään ja värityksellään, sekä +sokealla, ehdottomalla kiihkollaan. Seikkailijat muistivat ne +venäläiset sotamiehet, jotka olivat kiihoittaneet tovereitaan, nuo +intoilijat, joiden puhe oli mitä epäjohdonmukaisinta, suoranaista +aatteiden ja käsitteiden sekasotkua, mutta jotka kuitenkin +vastustamattomasti tempasivat kuulijat mukaansa. Bolshevismin oli +mahdoton olla vaikuttamatta sivistymättömiin, kurjuudessa eläviin +ihmisiin. Se veti luokseen kuin lamppu perhosia, hitaasti, mutta +varmasti, ja perhoset polttivat siipensä. + +Syntyi hetken hiljaisuus, jonka tohtori itse keskeytti. + +"Meidän on ryhdyttävä käytännöllisiin toimenpiteisiin. Täällä on +saatava syntymään lakkoja, jotka auttavat suoranaisesti sekä teitä että +etenkin saksalaisia veljiänne. Työväestöä on valistettava. Maa on +jaettava piireihin, ja tämä lienee nyt jo suoritettukin. Nyt on saatava +työ käyntiin. Kunkin on omalla paikkakunnallaan toimittava täältä +annettujen ohjeitten mukaan. Päähuomio on kohdistettava niihin +työväenluokan pettureihin, jotka eivät käsitä tai eivät tahdo käsittää, +että nyt on ainoa otollinen aika toimia, toimia epäröimättä ja +väkivaltaa käyttäen. Hyväksytäänkö ehdotukseni?" + +"Kyllä!" kuului yksimielinen vastaus. + +"Kas tässä, tässä on ohjeita!" Tohtori veti taskustaan pinkan lehtisiä +ja jakoi ne läsnäolijoille. + +Koskela puri huultaan harmista. Tätä hän ei ollut keksinyt ja paperit +olisi ollut hävitettävä keinolla millä hyvänsä. Nyt se oli liian +myöhäistä. + +"Kuten ohjeista näette, täytyy lakot saada syntymään sellaisilla +aloilla, jotka kerrallaan horjuttavat tämän kapitalistisen +yhteiskunnan. Kivihiilikaivokset on saatava lakkoon, samoin rautatiet, +sähkölaitokset ja vesijohdot. Eikä yksitellen, vaan yhdessä. Kaikki on +valmisteltava perinpohjin ja vasta sitten iskettävä, mutta silloin +niin, että tämä laho yhteiskunta hajoaa." + +"Hyvä, hyvä!" ulvoi miesjoukko. + +"Jokainen ilmoittaa nimensä ja osoitteensa tälle toverille", virkkoi +tohtori ja osoitti "tuomari" Hallia. + +"Ne ovat jo minulla", huomautti tämä. + +"Hyvä, niin ollen saatte te hankkia kukin itsellenne pari apulaista. +Näiden nimet ja osoitteet ovat vain teidän tiedossanne, ja niin +edelleenkin. Silloin ei meitä voida paljastaa. Jos toiset kaatuvat, +astuvat toiset tilalle. Ymmärrättekö?" + +"Kyllä!" + +"Tämä on oleva toinen keskuspaikkamme, ja toinen perustetaan myöhemmin +ilmoitettavaan paikkaan. Sitä tulevat hoitamaan nämä toverit", sanoi +tohtori ja viittasi ystävyksiin. "He perustavat täällä kahvilan. Merkit +tiedätte." + +Koskela hymyili mielessään. He saisivat kaikki langat käsiinsä ja +hoitaisivat hra Cotterin kanssa kahvilaa kyllä oikealla tavalla. + +Kokous loppui, ja ystävykset kiiruhtivat hotelliinsa. Nautittuaan +illallisen he vetäytyivät ulkonevalle parvekkeelle, sumun ja pimeyden +keskeen. Suunnattoman maailmankaupungin kohu kiiri vaimennettuna heidän +korvissaan, ja tuhannet valot väikkyivät himmeinä alhaalta kadulta. +Talojättiläiset olivat kietoutuneet harmaaseen, raskaaseen vaippaan, ja +vain epäselvinä eroittuivat niitten ääriviivat ympäröivästä +sumumerestä. Öinen maailmankaupunki oli kuin tarjottimella heidän +edessään, tuhansine iloineen ja suruineen, miljoonine asukkaineen ja +lukemattomine pyrintöineen. Ja kaiken yllä tuntui leijailevan uhkaava +myrskypilvi, joka läheni lähenemistään. Se oli bolshevismin mieletön +hyökyaalto, joka aikoi saattaa kaupungin ensin pimeyteen, +liikkumattomuuteen ja nälkään, sekä sitten veriseen kumoukseen ja +kauheaan joukkoterroriin. Ja tämä tuntui niin helpolta tehdä. Tarvitsi +vain pysäyttää muutamat koneet, ja silloin olisi miljoonainen kaupunki +lukemattomine sokkeloineen ja äärettömine välimatkoineen avuton, +suojaton jokaista rosvojoukkoa tai villitsijää vastaan. Pimeys ja +nälkä, nehän olivat bolshevismin liittolaiset. + + + + +15. + +Myyräntyö täydessä vauhdissa. + + +Jo seuraavana päivänä toverimme muuttivat kahvilaan, josta oli tuleva +heidän "työpaikkansa". Se oli vilkasliikkeisen syrjäkadun varrella ja +oli nähtävästi jo aikaisemmin suunniteltu tämäntapaisiin tarkoituksiin. +Siinä oli neljä uloskäytävää, joista yksi oli todella erinomainen ja +sellainen, ettei sitä kovinkaan helposti olisi saattanut keksiä. + +Kahvilassa oli kolme yleistä huonetta, keittiö sekä sen vieressä kaksi +asuinhuonetta, jotka ystävämme ottivat käytettävikseen. Palveluskunnan +hankki "tuomari" Hall ja se oli "luotettavaa", paitsi mitä tuli +raha-asioihin, sillä jo ensimäisen päivän iltana huomasivat +suomalaiset, että kassassa oli tuntuva vajaus. Kivinen päätti pitää +kassanhoitajattarelle moraalisaarnan siitä, ettei omassa keskuudessa +saa varastaa, mutta luopui kuitenkin tarkemmin ajateltuaan koko +aikeesta, sillä se ei kuitenkaan olisi auttanut mitään, eikähän asia +ystävyksiä liikuttanut. Kivinen muisti sen ryssäläisen komisarion, joka +kaksi miljoonaa ruplaa kähvellettyään istuutui lentokoneeseen ja +seilasi tietymättömiin. Tällaiset pikkuheikkoudet olivat niin yleisiä +ihannevaltakuntalaisten keskuudessa. + +Muuten ei ollut erikoista valittamista. Tohtori pistäytyi melkein joka +päivä, antaen ohjeita, joita ystävämme noudattivat omalla tavallaan, +kuitenkin niin, ettei mitään epäluuloja herännyt. Kahvilassa kävi +lakkaamatta "kundeja", joilla oli hyvinkin monenlaisia asioita +toimitettavanaan. Toiset toivat toimintaraportteja, toiset pyysivät +rahaa, eikä siitä todellakaan ollut puutetta. Lentolehtisiä ei painettu +eikä jaettu, sillä se olisi kiihoittanut poliisin tarmokkaampaan +toimintaan. + +Ainoa, mikä Koskelaa tuskastutti, oli se, etteivät he voineet kylliksi +tarkoin seurata tohtoria. Kahvilan yliviinuri oli kiihkeä bolsheviikki +ja piti kaikkea visusti silmällä, niin etteivät ystävykset voineet olla +liian usein eikä liian kauan ulkona. Cotter yritti kyllä seurata +tohtoria, mutta tämä osoittautui vaikeahkoksi tehtäväksi eikä hän +kuitenkaan päässyt kuulemaan keskusteluja. Mutta seikkailijamme +lohduttivat itseään sillä, että kaikki tärkeimmät langat juoksivat +heidän käsiensä kautta. + +Kiihoitustyö tuntui kaikesta päättäen kantavan tyydyttäviä hedelmiä. +Lakkaamatta saapui tietoja uusista työriitaisuuksista etupäässä +kaivos- ja rautatietyöläisten keskuudessa. Tilanne kärjistyi +kärjistymistään. + +Bolsheviikit tunsivat kyllä oman asemansa kaikesta huolimatta +epävarmaksi eivätkä siksi uskaltaneet esiintyä avoimesti +bolsheviikkeina, vaan yllyttivät ainoastaan palkkalakkoihin. Mutta +hiljaisuudessa ja huomaamatta he horjuttivat maltillisten ja +uudistusystävällisten puolueitten valtaa, etenkin työväenpuolueen ja +porvarillisen vasemmiston, selittäen näitten vaatimukset liian pieniksi +ja menettelytavan liian hitaaksi. + +Vallitseva tilanne oli parhain auttaja. Saksan rannikkojen jatkettu +saarto synnytti työttömyyttä ja valloitettujen alueitten miehittäminen +vaati edelleenkin armeijan aseissapitämistä. Toisia joukko-osastoja +laskettiin kyllä kotiin, mutta tämä vain lisäsi tyytymättömyyttä, sillä +sotilaat joutuivat melkein kaikki työttömiksi, kun ei oltu osattu sodan +äkkinäisen lopun vuoksi järjestää demobilisatsionia eikä hankkia työtä +sotilaille. Nämä sotilasjoukot esiintyivät yhteiskunnan suurimpana +vaarana, sillä sodan aikana olivat ne oppineet häikäilemättömiksi ja +aseita käyttämään. Muutamin paikoin oli jo tapahtunut ryöstöjäkin. + +Seikkailijamme olivat kaikesta selvillä, mutta he olivat päättäneet +yhdessä hra Cotterin kanssa antaa tapausten kehittyä melkein +polttopisteeseen, ennenkuin ryhtyivät ehkäisemään. Tähän päätökseen +vaikutti myöskin se seikka, etteivät toverukset olleet selvillä +tärkeimmistäkään bolsheviikkien toimihenkilöistä. He otaksuivat, että +kun kaikki olisi likimain valmiina, tekisivät he täyden rynnäkön ja +yllättäisivät bolsheviikit. Kun johtajat olisi pistetty telkien taa, +olisi asia selvä. + +Työriitaisuuksissa herätti seikkailijoittamme huomiota se, etteivät +työnantajat tahtoneet ryhtyä mihinkään sovitteluihin ja hylkäsivät myös +jyrkästi hallituksen välitysyritykset. + +Muutamana iltana tuli "tuomari" Hall käymään kahvilassa, +vahvanpuoleisesti liikutettuna. Toverukset vaihtoivat merkitsevän +silmäyksen. Nyt täytyi yrittää, niin ilkeää kuin se olikin, mutta +miljoonien kohtalo saattoi siitä riippua. + +"Tuomari" oli erinomaisella tuulella ja suostui kernaasti tulemaan +asuinhuoneisiin. Koskela haki heti wiskyä ja leikkeleitä; Hall maistoi, +kiitti ja maistoi uudelleen. Seurue keskusteli vallankumouksesta, ja +Hall oli erittäin toivorikas. Koskela ja Kivinen koettivat kietoa hänet +kysymyksillä, mutta tuomari oli varuillaan ja vastasi varsin niukasti. +Koskela ei hermostunut, vaan haki lisää wiskyä. Hall joi ja tuli yhä +puheliaammaksi. + +Alkoi olla jo puoliyö, mutta vielä eivät ystävykset olleet päässeet +mihinkään tuloksiin. Hall vain antoi merkitseviä viittauksia ja oli +kovin salaperäinen. Mies ilmeisesti tiesi jotakin. + +Viimein Koskela päätti yrittää. Hän teeskenteli juopunutta ja läheni +tuomaria, puhuen samalla äänekkäästi. Salamannopeasti sukelsi hänen +kätensä Hallin povitaskuun. Siinä oli nappi, mutta kylmäverisesti avasi +jääkäri senkin ja hetken kuluttua piteli hän lompakkoa ja muistikirjaa +kädessään. Työ oli puoleksi tehty eikä Hall ollut huomannut mitään. +Koskela antoi merkin Kiviselle, mutisi jotakin ja poistui toiseen +huoneeseen. + +Kivinen jatkoi puhelua ja juotti yhä Hallia. Jääkäri palasi noin +kymmenen minuutin kuluttua takaisin, ja Kivinen huomasi heti, että hän +oli saanut tärkeitä tietoja. Lompakon ja muistikirjan takaisin +pistäminen ei tuottanut enää suuriakaan vaikeuksia, sillä "tuomari" oli +jo aivan sekaisin. Hän ei kyennyt edes lähtemään kotiinsa, vaan +toveruksien oli majoitettava hänet omaan huoneeseensa. Hän nukkui jo +ennen kuin oli kunnolleen päässyt vuoteeseenkaan. + +"Nyt nopeasti Cotterin luo!" virkkoi Koskela, kun bolsheviikki +kuorsasi. + +"Mitä sait tietää?" + +"Paljon ja tavattoman tärkeää. Lakon on määrä alkaa kahden päivän +kuluttua, ensin maaseudulla ja sitten heti täällä Lontoossa. Nyt ovat +hyvät neuvot kalliita." + +"Saitko selville osoitteet ja nimet?" + +"Kaksikymmentä nimeä ja osoitetta. Kaiken hyvän lisäksi on +tekeillä myöskin täydellinen roistotemppu. Siellä N-kaivoksen +työväenyhdistyksessä on kaikesta päättäen muuan järkevä ja maltillinen +puheenjohtaja ja hänellä on muutamia samanmielisiä tovereita, jotka +jyrkästi vastustavat lakkoon ryhtymistä. Nämä aiotaan toimittaa tieltä +pois." + +"Mitä? Ei suinkaan...?" + +"Ei, vaikka sitäkin voisi odottaa. Mutta tässä tapauksessa ei siitä +olisi mitään apua. Katsos, he aikovat toimittaa tämän johtajan +vangituksi muka bolsheviikkina, mutta yhdistyksessä he tietenkin +ilmoittavat, että viranomaiset vainoavat työväen luottamusmiehiä. +Tällaisina kiihkoaikoina ei tällainen ilmoitus voi olla tekemättä +vaikutusta, ja bolsheviikeilla on täysi syy otaksua, että saavat +enemmistön puolelleen. Kun tämä kaivoslakko puhkeaa, on asiat +järjestetty niin, että toiset seuraavat mukana. Lontoo aiotaan saattaa +kokonaan anarkian valtaan. Sähkölaitos on määrä saada yhtymään lakkoon, +ja ellei se onnistu, koetetaan se tuhota. Siten valtaisi pimeys koko +tämän miljoonaisen kaupungin ja samalla pysäyttäisi sähköraitiotiet. Se +olisi lopun alkua." + +"Mutta eikö kaiken tämän estäminen ole helppoa, kun meillä nyt on +tiedossa johtajien osoitteet ja nimet? Vangitsemme ne ja sillä hyvä." + +"Ei missään tapauksessa. Etkö muista tohtorin sanoja: jos toiset +kaatuvat, astuvat toiset tilalle. Me voisimme näiden pääjohtajien +vangitsemisella korkeintaan hiukan viivästyttää loppukatastroofia, +mutta emme voisi sitä estää. Ei, meidän täytyy keksiä toiset keinot. +Aika on täpärällä. Nyt englantilaisen luo!" + +Seikkailijat kiiruhtivat ulos, saivat auton jo aivan läheltä ja +lähtivät kiitämään keskikaupungille. + +"Meillä on Englannin, melkeinpä maailman kohtalo käsissämme." + +"Ei minun käteni kuitenkaan vapise", virkkoi Kivinen, ja auto katosi +pimeään syysyöhön. + + + + +16. + +Bolsheviikit heittävät pommin, mutta vastavallankumoukselliset +heittävät toisen, jolla on ratkaisevasti parempi vaikutus. + + +Puheensorina täytti suuren kokoushuoneen, jonne muutaman Clevelandin +hiilikaivoksen työmiehet olivat kokoontuneet. Väiteltiin pikkuryhmissä, +kolmittain, parittain. Näkyi jykeviä kaivosmiehiä, joiden kasvot +kivihiilen musta tomu oli aikojen kuluessa lähtemättömästi +rusketuttanut. Ilmeistä kuvastui odotus ja jännitys. Oli päätettävä, +aloitetaanko lakko. + +Lakosta oli keskusteltu jo pitkät ajat ja se oli jakanut työmiehet +kahteen leiriin, niihin, jotka sitä kiihkeästi vaativat ja kannattivat +ja joita oli suhteellisen vähän, sekä niihin, jotka katsoivat ajan +sopimattomaksi sellaiseen ja pelkäsivät lakon seurauksia, työttömyyttä +ja kurjuutta. + +Muutamat miehet kulkivat ryhmästä ryhmään ja selittelivät jotakin. +Työmiehet kuuntelivat heidän sanojaan, mutta pudistelivat päätään ja +ryhtyivät kiivaasti väittelemään, unhoittaen kokonaan englantilaisen +juroutensa ja vaiteliaisuutensa. Erittäinkin herätti huomiota muuan +pikkumies, ruumiiltaan kokonaan epämuodostunut. Hän puhui kiivaasti ja +kiihoittavasti, huitoi käsillään ja sanat tulvivat hänen huuliltaan. + +"Katsos Länkisääri-Smithiä, kuinka hän on innostunut!" virkkoi muuan +vanhanpuoleinen kaivosmies vierustoverilleen. + +"Sehän se täällä pitää suurinta suuta, vaikka ei ole koko kaivoksessa +ollut kuin pari viikkoa", vastasi tämä hiukan pilkallisesti ja +katkerasti. + +Muuan mies astui samalla huoneen perällä olevalle korokkeelle ja +viittasi kädellään, vaatien hiljaisuutta. + +"Kokous alkaa. Puheenjohtajamme ei ole jostakin syystä vielä saapunut, +mutta me emme voi enää odottaa. Varapuheenjohtaja astukoon hänen +tilalleen." + +Ensimäisen puheenvuoron pyysi ja sai Länkisääri-Smith. Hän kiipesi +korokkeelle ja alkoi puhua. + +Lakko oli aloitettava. Nyt siihen tarjoutui otollinen tilaisuus, eikä +ollut mitään syytä luulla, että tämä kaivos joutuisi yksinään +taistelemaan. Muutkin yhtyisivät myötätuntoaan osoittamaan. Koko +kivihiilenlouhiminen lakkaisi, ja jokaiselle täytyisi olla selvä, että +silloin olisi työnantajain suostuttava kaikkiin vaatimuksiin, joita +lakkolaiset esittäisivät. + +Vaatimuksina olisi palkkojen koroittaminen, 8-tunnin työpäivän +käytäntöönottaminen ja kaivosneuvostojen tunnustaminen. Mihinkään +sovitteluihin ei sais antautua, ei lykätä lakon alkamista. Työnantajain +kanssa ei saisi ryhtyä mihinkään neuvotteluihin, vaan kaikki +vaatimukset olisi ajettava läpi lakolla. Ne, jotka esittivät muita +keinoja, ne olivat työväenluokan pettureita, joita oli kaikkialla +varottava. Nopea, päättäväinen toiminta yksistään voisi taata +työväenluokalle sille kuuluvat oikeudet. + +Länkisääri-Smith sai jo kohta alussa havaita, ettei hänen puheensa +saavuttanut jakamatonta kannatusta. Välihuudahduksia kuului yhtämittaa, +ja pilkallisia huomautuksia sateli lakkaamatta. Mutta puhujalla oli +kuitenkin kannattajajoukkonsa, joka, vaikka pieni, piti sitä suurempaa +melua, ja jokainen sana ja lause otettiin vastaan huumaavilla +suosionosoituksilla. + +Smith lopetti, ja korokkeelle astui toinen mies hänen kannattajistaan. +Hänen puhetapansa oli tyynempää ja vakuuttavampaa, ja hän yritti +myöskin todistaa väitteitään. Välihuudahdukset harvenivat. + +Kolmantena puhujana oli maltillisempi työläinen. Hän puhui, kuinka +vaikeassa asemassa kaivosmiehet olivat pienine palkkoineen ja +ylettömine menoineen, kuinka asema oli parannettava, mutta hän epäili +äkillisen, tarkemmin järjestelemättömän lakon tuottavan vain pettymystä +ja yhä suurempaa kurjuutta. Työnantajain kanssa oli neuvoteltava +kiihkotta, jos kohta lujasti, ja vasta sitten, kun kaikki muut keinot +olivat osoittautuneet hyödyttömiksi, turvauduttava lakkoon. + +Puhe herätti voimakkaita suosionosoituksia, mutta Länkisääri-Smithin +joukkue ulvoi. + +"Siltasaarelaiset ovat kaikkialla samanlaisia", virkkoi muuan +kaivostyöläisen puvussa oleva mies toverilleen. He istuivat +takimmaisessa nurkassa, hiukan erillään muista. + +"Koettavat rajattomalla kurkullaan peloittaa muut", vastasi toveri. + +"Luuletko, että suunnitelmamme onnistuu?" + +"Olen melkein varma." Tämän omituisen keskustelun osanottajat eivät +millään tavoin eronneet muusta joukosta, mutta tarkkaavainen katsoja +olisi huomannut, että heidän kasvojensa tummuus johtui äsken sivellystä +kivihiilentomusta eikä ollut vuosikausien lähtemätöntä likaa. Miehet +istuivat laiskassa ja välinpitämättömässä asennossa, suussaan +englantilaiset äkkiväärät, ja olisi tarvittu todellakin harvinaisen +suurta kekseliäisyyttä ja huomiotarkkuutta, jotta nämä englantilaiset +kaivosmiehet olisi saattanut tuntea suomalaiseksi sanomalehtimieheksi +ja jääkäriksi. + +Väittely salissa jatkui kiivaana ja kiihkeänä. Lakon vaatijat puhuivat +lakkaamatta, käyttivät kaikki keinot, uhkasivat, moittivat, kuvailivat +lakon tuottamia etuja, maalasivat nykyisen kurjuuden mustimmilla +väreillä. Maltilliset koettivat puolustaa kantaansa, mutta puolustus +heikkeni heikkenemistään, ja alkoi käydä selväksi, että kiihkeimmät, +kuten tällaisissa tilaisuuksissa yleensä, saavat tahtonsa toteutetuksi. + +"Milloinkahan ne aikovat heittää 'pomminsa'?" kuiskasi Kivinen. + +"Odotahan, ne koettavat leipoa ensin seurakunnan mahdollisimman +kuumaksi ja heittävät sen vasta sitten. Ne kyllä osaavat temppunsa, +mutta luulenpa, että mekin ne osaamme, ja meidän 'pommimme' on ainakin +yhtä tehoisa kuin heidänkin." + +Länkisääri-Smith kuiskutteli joukossaan ja astui sitten uudestaan +korokkeelle. + +"Minun ja minun tovereitteni huomiota herättää se, ettei +puheenjohtajamme ole saapunut kokoukseen, vaikka hän hyvin tiesi, +kuinka tärkeä tämä on. Olen melkein varma siitä, ettei hän omasta +tahdostaan ole jäänyt pois. Olen lähettänyt miehen ottamaan selvää +hänestä." + +Kokouksessa herätti Smithin ilmoitus kohtalaista hämmästystä. Alettiin +odottaa. Noin parinkymmenen minuutin kuluttua palasi mies kiireesti +saliin, kuiskasi Smithille pari sanaa. Pikku mies hypähti ylös +hämmästyneenä ja riensi korokkeelle. + +"Osaa pakana näytellä, vaikka kaikki on hänen itsensä järjestämää!" +murahti Kivinen. + +"Toverit! Puheenjohtajamme on vangittu. Poliisit ovat hänet +vanginneet." + +Ääretön melu täytti huoneen. Ilmoitus oli tehnyt tarpeellisen +vaikutuksen. + +"En tiedä vielä, mistä mahdollisesta syystä hänet on vangittu, mutta +varmastikin siitä, että hän on meidän luottamusmiehemme. Tarvitaanko +enempää vakuuttamaan teille, että taisteluun on ryhdyttävä, että +lakkovaatimuksiin on lisättävä vaatimus hänen pikaisesta +vapauttamisestaan. Lakkoon, lakkoon!" + +"Lakkoon, lakkoon!" Huoneen täytti huumaava melu. Bolsheviikit olivat +täydellisesti voittaneet. + +Länkisääri-Smith jatkoi puhettaan ja määritteli lakkovaatimukset. +Lakko päätettiin alottaa heti, kaikki kannattivat sitä. Vanhat ja +vakavat työläisetkin tuntuivat menettäneen koko hillitsemis- ja +arvostelemiskykynsä. + +"Nyt olisi aika meidänkin 'pommin' räjähtää", virkkoi Kivinen hiljaa. + +"Se räjähtääkin tuossa tuokiossa", vastasi Koskela ja viittasi ovelle, +josta muuan mies juuri astui sisään. Kukaan ei häntä huomannut, +ennenkuin hän oli melkein korokkeen luona. Vasta silloin huone mykistyi +ja Länkisääri-Smith huudahti rajattoman hämmästyneenä: + +"Puheenjohtaja! Te täällä?" + +"Niin, minä olen täällä!" Puheenjohtajan jyrisevä ääni katkaisi hetken +hiljaisuuden. "Minä olen täällä ja uskon, että se hämmästyttää teitä. +Toverit! Tuo mies tuossa on petturi! Minut vangittiin tänä aamuna. Olin +aivan ymmällä. En tiennyt mitään syytä. Kuulustelussa minua syytettiin +maankavaltajaksi, vallankumoukselliseksi ja bolsheviikiksi. En +osannut vastata mitään. Kielsin vain. Silloin minulle näytettiin +ilmiantokirjelmä. Ja tiedättekö, kuka sen oli allekirjoittanut? Sen oli +allekirjoittanut tämä herra. Minä käsitin, miksi. Hän on itse +bolsheviikki, joka koettaa syöstä meidät turmioon, ja minut, joka +vähäiseltä osaltani olen koettanut vastustaa mielettömiä suunnitelmia, +minut hän tahtoi raivata tieltään, ja vangitsemisellani kiihoittaa +teidät harkitsemattomiin tekoihin. Mutta yritys ei ole onnistunut. Minä +olen täällä ja vaadin nyt: Valitkaa! Joko hän tai minä, joko petturi +tai rehellinen työläinen? Ajakaa ulos minut tai hänet!" + +"Ulos Smith! Ulos, ulos!" Joukon äänessä oli suunnatonta vihaa, ja +Länkisääri-Smith hävisi silmänräpäyksessä lavalta, juoksi ovelle, mutta +silloin astui siitä sisään kolme poliisia. + +"Seis! Lain nimessä: kuka on täällä mies, jonka liikanimenä on +Länkisääri-Smith?" + +Smith vietiin ulos lainvartijain tukevissa käsissä. + + + + +17. + +Punainen hämähäkinverkko hajoitetaan, mutta Kivinen joutuu äkkinäiselle +matkalle. + + +Lakonuhka leijaili ilmassa ja teki Lontoon sakean sumun entistä +sakeammaksi ja synkemmäksi. Ei sodanuhkakaan vaikuta niin masentavasti, +synnytä niin kaameaa ja turvatonta tunnelmaa kuin lakon odotus +suurkaupungissa, jossa koko elämä riippuu muutamien koneitten ja niiden +käyttäjäin keskeytymättömästä toiminnasta. Niin mahtavalta, niin +voittamattomalta ja järkkymättömältä kuin monimiljoonainen, kuhiseva ja +kihisevä maailmankaupunki suunnattomine kivierämaineen, kuohuvine +liikeväylineen, huolettomine huvituksineen saattaakin tuntua, on se +turvaton ja suojaton muutamia satoja tai tuhansia ammattimiehiä +vastaan, oikeammin muutamia häikäilemättömiä johtajia vastaan, jotka +keskeyttävät siltä valon ja voiman saannin, Nykyaikainen tekniikka, +joka on täydelleen tai melkein täydelleen tehnyt ihmisen luonnon +ehdottomaksi herraksi, on tehnyt hänet samalla orjakseen. Hän ei voi +enää hallita luomaansa koneistoa. Kun "pyörät seisovat", silloin on +maailmankaupunki avuton leikkikappale lakkolaisten käsissä. +Liikeyhteyden pysähtyminen riistää siltä elintarpeet, sähkön ja kaasun +puute tekee sen sokeaksi suurimmaksi osaksi vuorokautta, luo tunnissa +miljoonia työttömiä ja keskeyttää yhteyden laitakaupunkien ja +ympäristöjen kanssa, joissa suurin osa sen työväestöä asuu, kymmenien +kilometrien päässä työpaikoiltaan. Lakko merkitsee näissä olosuhteissa +aivan samaa kuin anarkia, vähemmistöjoukkojen hillitön diktatuuri, +joka päivässä tai parissa muuttaa äsken vielä kukoistavan, +elämänhaluisen ja järjestyneen yhteiskunnan yön pimeydessä raivoisasti +taistelevaksi oliojoukoksi. Ja voitti kumpi hyvänsä, on yhteiskunnan +hienorakenteiseen elimistöön isketty useimmassa tapauksessa +parantumaton haava, jonka seurauksista saavat kaikki, eivätkä suinkaan +vähimmin lakon alottajat, kärsiä. + +Lontoon poliisiasemalla vallitsi kuumeinen, korkea jännitys. Kaikkiin +varokeinoihin oli ryhdytty. Patrulleja liikkui kaduilla, voima- ja +valolaitokset sekä rautatiet olivat miehitetyt, ja poliisiasemilla +olivat varamiehistöt aina valmiina. + +Epäedullisesta säästä huolimatta liikkui kaduilla tavallista suurempia +väkijoukkoja. Mitään epäjärjestyksiä ei vielä sattunut, mutta selvää +oli, että jännitys ja kiihko kohosivat. Työväenyhdistyksen lähistöllä +seisoskeli sankkoja ihmisparvia, odottaen sähkö- ja rautatietyöläisten +luottamusmiesten päätöstä. Neuvottelut kokouksessa jatkuivat tunti +tunnilta. Oli jo pidetty kaksi väliaikaakin, mutta jyrkemmät eivät +vieläkään olleet uskaltaneet toimittaa äänestystä, vaan koettivat saada +kannatuksensa mahdollisimman vahvaksi. Lontoon sumu taajeni +taajenemistaan. + + * * * * * + +Cotter alkoi hermostua. Hän soitti vähänväliä siihen pieneen +maaseutukaupunkiin, josta ratkaisu riippui ja jonne ystävyksemme olivat +matkustaneet. Siellä ei osattu antaa varmaa ja lopullista tietoa. + +"Onhan suunnitelmanne vain kylliksi tehoisa?" tiedusti poliisipäällikkö +hiukan huolestuneena ja epäilevänä. + +"Suunnitelma on kyllä hyvä ja olen varma sen onnistumisestakin, mutta +sitä en voi vakauttaa, ehtiikö se onnistua tarpeeksi ajoissa. Kysymys +on vain tunneista tai ehkäpä minuuteista. Bolsheviikkien syötti joutuu +tietenkin kiinni. Hän on mies, jota nämä epäilevät hiukan ja tahtovat +senvuoksi toimittaa pois tieltä. Siitä ei ole mitään vaaraa heille, +sillä mies tietää liian vähän. Hänellä on taskussaan tekaistu kirje, +joka todistaa syylliseksi työväenyhdistyksen maltillisen +puheenjohtajan. Hänet vangitaan. Mutta me lisäämme juttuun hiukan. +Tälle vangitulle puheenjohtajalle esitämme me vuorostamme väärennetyn +ilmiantokirjelmän, jonka allekirjoittajana on bolsheviikkien johtomies. +Puheenjohtaja tietenkin selittää silloin tämän itsensä syylliseksi. Me +vapautamme puheenjohtajan, ja hänen ilmoituksensa sikäläisessä +kokouksessa on kyllä tekevä vaikutuksensa. Maltillisten voitto on +varma, ja bolsheviikkien johtaja Länkisääri-Smith vangitaan. Tieto +suunnitellusta roistontyöstä on varmastikin vaikuttava jäähdyttävästi +täkäläisiin lakkokiihkoilijoihin. Heillä ei senjälkeen ainakaan +toistaiseksi ole mahdollisuutta saada työväestön maltillista osaa +puolelleen. Lakko vältetään, kuinka pitkäksi aikaa, se ei kuulu minuun, +sillä se riippuu siitä, minkälaisia myönnytyksiä työnantajat tekevät. +Toivon heidän käsittävän tilanteen oikealla tavalla ja myöntyvän +kohtuullisiin vaatimuksiin, jos sellaisia esitetään." + +Cotter vaikeni ja sytytti savukkeen. Poliisipäällikkö katsoi kelloaan +ja vajosi sitten ajatuksiin, jotka eivät liene olleet ruusuisinta +lajia. Häiriintymättöminä he eivät saaneet kauaakaan olla, sillä joka +hetki tuotiin raportteja tilanteen kehityksestä, kyselyjä miehistön +sijoituksesta ja ilmoituksia patrullien havainnoista. Työläisten kokous +jatkui kiivaana ja myrskyisenä: puhuttiin lakon puolesta ja vastaan, +mutta mitään päätöstä ei toistaiseksi tuntunut syntyvän, joka seikka +rauhoitti Cotteria ja poliisipäällikköä. + +Viimeinkin! Puhelin soi maaseutukaupungista, ja Cotter huudahti ilosta. + +"Selvä? Niinkö... hyvä... hyvä... Missä ovat suomalaiset? Matkalla? +Jaha... sanelkaa siis... niin... edelleen... jaha, jaha, hyvä..." + +Cotter merkitsi pikakirjoituksella pitkähkön ilmoituksen, +poliisipäällikön äärimmäisen jännittyneenä seuratessa hänen +kirjoitustaan. Viidessä minuutissa oli ilmoitus kirjoitettu, +neljännestunti meni sen puhtaaksikirjoittamiseen. Cotter painoi +sähkökelloa ja pyysi päivystävän poliisin kutsumaan sisään virallisen +uutistoimiston edustajan. Hän antoi tälle paperin, ja minuutin kuluttua +porhalsi poliisilaitoksen parhain auto kiivainta mahdollista vauhtia +toimistoon. + +Kymmenessä minuutissa oli uutinen ladottu ja siitä vedetty tarpeelliset +oikaisuvedokset Lontoon eri sanomalehtiä varten. + +Noin tunnin kuluttua siitä, kun Cotter oli vastaanottanut tiedonannon +lakkoaikeen epäonnistumisesta maaseutukaupungissa, kiljuivat +poikaviikarit lisälehtiä. Yleisö taisteli niistä. + +Sanomalehtipojat ehtivät kokouspaikan läheisyyteen. Lisälehdet +ryöstettiin heiltä tai maksettiin niistä huimaavia summia. Tieto +tunkeutui sisäänkin. + +Nyt alkoi jännittävin odotus, mutta tunnin kuluttua se laukesi +vapautuneeseen huokaukseen. Lakkokokous oli päättänyt, että ryhdytään +sovitteluihin, ja samalla pannut jyrkän vastalauseen bolsheviikkien +myyräntyötä vastaan. Kaupunkia uhannut punaisen anarkian pilvi väistyi, +eikä sekuntiakaan liian aikaiseen. + +Cotter lähetti tukun salasähkösanomia, joissa parikymmentä +bolsheviikkien johtomiestä määrättiin vangittaviksi ja ilmoitettiin +heidän nimensä ja osoitteensa. Voitto olisi ollut täydellinen pitkin +linjaa, jos vain "tohtori" olisi saatu käsiin. Mutta hän oli kadonnut. +Hän ei ollut asunnossaan eikä bolsheviikkien kahvilassakaan. Cotter +toivoi ystävyksiemme ehkä mahdollisesti voivan antaa hänestä hiukan +tietoja ja odotti kärsimättömästi heidän saapumistaan. + +Cotter katsoi kelloaan. Juna oli jo tullut, joten suomalaisten täytyi +viimeistään puolen tunnin kuluttua olla hänen luonaan. Oli odotettava. + +Kahdenkymmenenviiden minuutin kuluttua avattiin ovi, ja Koskela astui +sisään, loistavana ja hyväntuulisena. + +"Kaikki on selvä, vai?" + +"Selvä on. Tiedättekö muuten, missä tohtori on?" + +"En. Siellä hän ei tietääkseni ollut. Kaikki on kotonaan." + +"Ei ollut, eikä kahvilassakaan. Hänet on määrätty vangittavaksi." + +"Niinkö? Me arvelimme, että häntä voitaisiin edelleenkin käyttää +hyväksi. Kivinen riensi juuri senvuoksi kahvilaan, hälventääkseen +mahdollisesti syntyvät epäluulot." + +"Hän joutuu niin ollen kiinni, sillä kahvilaa vartioidaan. Minäpä +kysyn." + +Cotter soitti, mutta sai kieltävän vastauksen. + +"Hm. Missäs Kivinen sitten on?" tuumi Koskela. -- "No ajakaamme joka +tapauksessa 'tohtorin' asuntoon. Me olemme kai unhoittaneet ilmoittaa +teille, että saimme pari kolme päivää sitten selville 'tohtorin' +vara-asunnon." + +"Lähtekäämme sinne. Ja pari poliisikonstaapelia mukaan." + +Mutta "tohtorin" vara-asuntokin osoittautui tyhjäksi. Tarkastellessaan +esineitä Koskela huomasi äkkiä kirjeen muutamalla nurkkapöydällä. Hän +sieppasi sen käteensä ja huudahti hämmästyneenä. Se oli osoitettu +hänelle. Hän repäisi kuoren auki ja veti esille pienen paperipalasen. +Vilkaistuaan siihen huudahti hän äärimmilleen hämmästyneenä: + +"Olemme myöhästyneet! Lintu on tipotiessään! 'Tohtori' on matkustanut +Ameriikkaan. Ja vienyt Kivisen mukanaan!" + +"Soo!" oli Cotterin ainoa vastaus. + + + + +18. + +Kuinka preussilainen jääkäri joutuu matkustamaan englantilaisella +sotalaivalla. + + +"Mitä me nyt teemme?" kysyi Koskela, luettuaan Kivisen jättämän +kirjeen. + +"Mietitään!" virkkoi Cotter. + +Cotter lähetti takaisin poliisit, joita ei enää tarvittu, ja miehet +ryhtyivät senjälkeen perusteellisesti tutkimaan tohtorin asuntoa, +toivoen löytävänsä jonkun jäljen. Aherrettuaan kokonaisen tunnin täytyi +heidän kuitenkin tunnustaa, etteivät he voineet keksiä mitään +huomionarvoista. + +"Istukaamme", ehdotti Cotter hikisenä, ja seikkailijat sytyttivät +savukkeet. + +"Tohtori on siis paennut Ameriikkaan." + +"Ja Kivinen hänen mukanaan", lisäsi Koskela. + +"Hyvä. Nyt on meidän ensiksikin päätettävä, ryhdymmekö ollenkaan +tohtoria vangitsemaan, vai yritämmekö vain takaa-ajoa?" + +"Niin, miten lienee! Mutta se Kivinen, se sanomalehtineekeri! Mitä +h--oa hän läksi tohtorin mukana?" + +"Se on todellakin hieman kummallista! Ja noin äkkipäätä!" + +"Kivinen ei ole tyhmimpiä, ja varmastikin hän tarkoitti teollaan +jotakin erikoista. Mutta mitä? Kirjeessä ei anneta mitään vihjausta." + +"Odottakaas! Kirje on luultavastikin kirjoitettu tohtorin käskystä. +Eikö siinä ole mitään ohjetta teille?" + +"On kyllä. Minun täytyy pysyä toistaiseksi näkymättömissä ja odottaa +tarkempia ohjeita tällä osoitteella." + +"Silloin on otaksumani varma. Kivinen ei ole voinut kirjoittaa mitään +liikoja, sillä tohtori on ollut läsnä." + +"Hm. Voidaan olettaa, että Kivinen on ehkä saanut tietoonsa joitakin +asioita, joista hän on tahtonut ottaa tarkemman selvän tohtorin +seurassa. Mutta onko tämä otaksuma oikea?" + +"Sitä emme voi sanoa, mutta sangen todennäköinen se on." + +"Mitähän tietä tohtori on lähtenyt?" + +"Sitä lienee mahdoton ratkaista, sillä ainakin neljästä satamasta +pääsee nykyään länteen, ja tohtori on tietenkin taas vaihtanut sekä +nimeä että passia, ulkomuodosta puhumattakaan." + +"Me emme voi siis saada tohtoria kiinni täällä Englannissa?" kysyi +Koskela. + +"Tuskinpa vaan! Voisin kyllä hankkia luvan kieltää valtamerilaivojen +lähdön, mutta tohtori arvaisi heti ja pysyisi näkymättömissä." + +"Hm. Jospa Kivinen kirjoittaa meille jotakin. Hän kyllä muistaa teidän +osoitteenne." + +"Mahdollista, ellei tohtorin läsnäolo tee sitä mahdottomaksi." + +"Jeeveli! Me tiedämme, että he ovat lähteneet länteen, mutta emme voi +ehtiä heidän jälkeensä emmekä voi poistua senkäänvuoksi, että Kivisen +kirjeet menisivät niin ollen hukkaan." + +Cotter ei vastannut mitään, vaan tuprutteli tyynenä ja flegmaattisena +sakeita savuja, puoleksi vajonneena nojatuoliin. Koskela veti esiin +Kivisen kirjeen ja luki sen uudelleen. Hän ei löytänyt siitä mitään +uutta. Mutta käännellessään sitä hän äkkiä huudahti. Viimeisellä +sivulla oli muutamia tuskin huomattavia merkkejä. Hän tarkasti niitä +kiinteästi. Cotter seurasi jännittyneenä. + +"No mutta, kun en heti huomannut. Tässähän on morsea. Suomeksi kai! +Oikein! Nyt on asia selvä! 'Älä vangitse! Seuraa!' Hiphurraa!" + +Cotter murahti tyytyväisenä. + +"Akseli ei ollut tyhmä. Hän arvasi, että me mahdollisesti ja hyvin +todennäköisestikin ryhtyisimme joihinkin toimenpiteisiin tohtoria +vastaan, ja senvuoksi hän varoitti meitä tekemästä tyhmyyksiä. Hänellä +on varmastikin jokin suurempi otus kierroksessa. Heitä on seurattava, +mutta miten?" + +"Ystävänne on erehtynyt. Meidän ei ole tohtoria seurattava, vaan +ennätettävä hänen edelleen ja oltava vastaanottamassa Ameriikan +rannalla. Se on meidän tehtävä." + +"Hyvä, mutta haluaisin tietää, millä keinoin luulette meidän ennättävän +valtamerilaivan edelle?" + +"Kysymykseen ei ole helppo vastata, mutta vastattava siihen on. +Lähtekäämme valmistautumaan ja valmistelemaan!" + +Palattuaan poliisiasemalle ryhtyi Cotter tutkimaan valtamerilaivojen +lähtötaulukkoa, huomaten tällöin, että kolme laivaa lähti melkein +samaan aikaan. Ei voinut päätellä, missä tohtori oli lähtenyt, ja +selvää oli myöskin, etteivät he voineet käyttää ainoatakaan, jos +mielivät ehtiä ennen tohtoria Ameriikkaan. + +Cotter lähti poliisipäällikön puheille, ja Koskela jäi yksin. + +Hänen ajatuksensa liikkuivat ystävässään, eikä hän voinut olla +hymyilemättä kohtalolle, joka heitteli Kivistä kuin koulupojat +kumipalloa. Ja Kivisen saunamatka se lykkäytyi lykkäytymistään! + +Mitä oli kaikesta vielä tuleva? He olivat kyllä saaneet selville +paljonkin, mutta ei lähimainkaan tarpeeksi. Bolsheviikkien verkko oli +suurin piirtein katsoen vielä ehjä ja paljastamaton. Heidän +suunnitelmansa olivat kyllä tuhotut, mutta kuinka kauaksi aikaa? +Tohtoriin ei ollut helppo päästä käsiksi ja hänen liikkuvaisuutensa +teki tutkimukset monta vertaa vaikeammiksi. Mutta olkoon! Hän koettaisi +tehdä voitavansa. Ameriikassa saataisiin yhtä ja toista selville, sillä +sielläkin oli tekeillä jotain bolshevistista. Kunhan he nyt vain +ehtisivät tohtoria vastaanottamaan! + +Cotter viipyi kauan, niin että aamu jo sarasti, ennenkuin hän palasi. + +"Ali right!" huudahti hän iloisesti. "Kaikki on selvänä. Nyt matkaan, +kun ensin olemme hiukan haukanneet. Ovatko tavaranne jo täällä?" + +"Ovat, eikä niitä minulla liikoja ole. Mutta millä tavalla me aiomme +päästä Ameriikkaan? Ei suinkaan lentämällä?" + +"Ei aivan, mutta sotalaivalla, torpeedoveneellä. Se lähtee muutaman +tunnin kuluttua." + +"Ja yksistään meitä varten?" + +"Ei, sillä sattuu olemaan asiaa, ja me pääsemme mukaan. Paperit ovat +kunnossa. Ryhtykäämme syömään!" + +Cotterin huoneeseen katettiin englantilainen aamiaispöytä, ja miehet +kävivät innolla ja antaumuksella sen kimppuun. + +"Onko laiva nopeakulkuinen?" kysyi Koskela. + +"Se tekee kahdeksankolmatta solmuväliä tunnissa." + +"Kyllä sitten tohtori jälkeen jää!" + +Lopetettuaan ateriansa miehet pukeutuivat ja laskeutuivat +poliisilaitoksen pihalle. Siellä odotti heitä katettu auto. He nousivat +siihen, ja se painui aamupimeille kaduille. + +Päästyään ulos varsinaisesta kaupungista, jossa varhaisesta +aamuhetkestä huolimatta oli melkoinen liike, peninkulmien laajuiseen +esikaupunkivyöhykkeeseen ja viertotielle, lisäsi auto vauhtia ja lensi +nuolena kovaa ja sileää tietä pitkin, sivuuttaen hämärän peitossa +olevat talot, tehtaat ja varastorakennukset, kulkien yli +rautatielinjojen ja kanavien. + +Tuuli kävi mereltä, ja sumu hälveni. Miehet ahmivat sisäänsä raikasta +ilmaa, auton kiitäen liukuessa halki tummien peltojen ja lakastuneitten +niittyjen. + +Noin puolentoista tunnin kuluttua saapui auto pieneen rantakaupunkiin +ja ohjasi kulkunsa satamaan. + +"Perillä!" huudahti Cotter; ja auto pysähtyi. Miehet hyppäsivät alas ja +lähtivät kulkemaan rantaa kohti, auton kääntyessä paluumatkalle. + +Koskela ja Cotter astuivat pitkin kivilaituria. Muutamien +vesiportaitten luona odotti moottorivene, ja ulompana satamassa oli +ankkuroituina pari purjelaivaa sekä kolme matalaa sotalaivaa. + +Cotter tarkasti moottorivenettä, ja huomattuaan sen keulassa numeron +348 hyppäsi hän kevyesti siihen ja koputti kajuutan ovelle. +Sotalaivaston matruusi, unisena ja väsyneenä, astui ulos. Cotter +virkkoi hänelle pari sanaa ja matruusi irroitti ääneti veneen +laiturista, väänsi moottorin käyntiin ja vene suhahti ulapalle. +Muutaman minuutin kuluttua oli moottori solakan ja pitkän +torpeedolaivan kupeella. Nuoraportaat viskattiin alas, ja +seikkailijamme kiipesivät rivakasti kannelle. + +"Hehheh, nyt on siis preussilainen jääkäri englantilaisessa +sotalaivassa!" huudahti Koskela hilpeästi. + +Tunnin kuluttua halkoi torpeedovene Englannin kanaalin vihreitä vesiä, +seikkailijoittemme heittelehtien nukkuessa alhaalla kajuutassa, +koneitten yksitoikkoisessa jyskeessä. + + + + +19. + +Keskellä Atlanttia alkaa Cotterille ja Koskelalle selvitä +bolsheviikkitohtorin matkan päämäärä ja tarkoitus. + + +Nousten ja vaipuen, heittelehtien ja vaappuen liukui torpeedovene +Atlantin pitkillä mainingeilla, jotka loistivat tuhansin värein +ilta-auringon säteissä. Teräksenharmaat aallot nuolivat laivan sivuja, +nousivat kannelle ja huuhtoivat sen keulasta perään, niin ett laiva +toisinaan näytti melkein aaltoihin vajonneelta! Mutta keveästi ja +liukkaasti, vaivattomasti kuin kala, jota sen sukkularunko muistutti, +kohosi laiva jälleen laineitten harjalle, vettä valuvana, kimallellen +joka kohdassaan, märkien kylkien loistaessa häikäisevinä peileinä. + +Ulappa aukeni silmien eteen äänettömänä, rajattomana laineitten ja +maininkien valtakuntana, kuohuvana, kohisevana. Vaimeneva, mutta silti +voimakas tuuli kävi lounaasta, viheltäen ja humisten laivan +radiolennättimen mastossa ja langoissa. + +Ylhäällä komentosillalla seisoivat Cotter, Koskela ja torpeedolaivan +päällikkö, nuorehko, voimakaspiirteinen ja ahavoittunut meriupseeri. +Vesi pärskyi heidänkin kasvoilleen ja aina väliin hypähti joku lainekin +kastellen heidän jalkojaan. Miehet seisoivat hajasäärin ja Cotter +samoinkuin Koskelakin pitelivät tarkkaan ja lujasti kiinni +rintanojasta, sillä laivan vaappuminen oli vielä varsin voimakasta. + +Myrsky oli raivonnut jo pari päivää ja seikkailijoittemme matka oli +viivästynyt, sillä kulkunopeudestaan huolimatta oli torpeedovene, +kevyenä ja heikkona, jonkun verran ajautunut pois suunnaltaan. Mitään +suurempaa häiriötä ei myrsky kylläkään ollut tuottanut, mutta +nukkuminen oli keinumisen takia käynyt melkein mahdottomaksi, ja +matkailijoittemme oli täytynyt tyytyä olemaan kajuutassa, toisin sanoen +alituisesti kieriskelemässä hiukan ummehtuneessa ilmassa, sillä +kannelle ei ollut menemistä. Syömisestä ei ollut paljon puhetta. + +Nyt olivat matkailijat ensimäistä kertaa kannella. Alhaalla oli ensin +syöty kunnollinen illallinen ja senjälkeen oli noustu ylös hengittämään +raitista ilmaa ja polttamaan muutamia sikaareja. + +Keskustelu ei ottanut oikein sujuakseen, sillä aaltojen kohina, +koneitten jyskytys ja tuulen tohina tekivät puhelun mahdottomaksi. +Viiltävinä, pistävinä ulvoivat langattoman lennättimen mastonlangat +tuulessa. + +Sotalaiva halkoi kahdenkymmenenviiden solmunvälin nopeudella Atlantin +aaltoja, rientäen länteen. + +Tuli pimeä, ja olo kannella kävi epämiellyttäväksi kosteudessa ja +kylmässä. Seurue laskeutui kajuuttaan. Laivan vaappuminen oli nyt +siedettävää, ja alhaalla tuntui hyvin kodikkaalta aistikkaassa +huoneessa sähköjen valossa. + +Kapteeni tilasi kahvia ja hiukan konjakkia, ja Koskela laittoi +itselleen mielihyvällä kunnollisen todin, kapteenin ja Cotterin +noudattaessa hänen esimerkkiään. + +"Mitä on ihminen?" kysyi Koskela hiukan pilkallisesti. -- "Tällaisessa +asemassa lentää ajatus melkein väkisin tuollaisiin korkeampiin +asioihin. Onko hän kohtalon leikkipallo vai voiko hän itse määrätä +tiensä?" + +"Enpä tiedä enkä välitäkään tietää", virkkoi Cotter yksikantaan. + +"Tuntuu siltä kuin ei ihminen voisi mitään kohtalolleen. Minä, jos +menen nyt itseeni, olen todellakin ollut vähän kaikkialla ja melkein +aina noin sattumalta Itärintamalla, vakoilumatkoilla, vankina, +sukellusveneellä, pommarina, sotilaana Suomessa, ryssäläisenä upseerina +punaisten keskellä, valtiollisena poliisina, nyi olen bolsheviikkien +lähettiläänä, suomalais-saksalaisena jääkärinä englantilaisella +sotalaivalla matkalla Arneriikkaan tekemään tyhjäksi ryssäläisten +bolsheviikkien suunnitelmia." + +"Hm!" virkkoi kapteeni. "Onhan teillä seikkailuja, ja kelläpä niitä ei +olisi. Me, meidän aikakautemme on kokenut muutamissa vuosissa enemmän +kuin toiset vuosisadoissa." + +"Ja siitä huolimatta me tunnemme itsemme tyhjemmiksi, sisällöttömiksi. +Kaikki on niin jokapäiväistä, niin harmaata, mikään ei herätä eikä +voi herättää enää mielenkiintoamme. Me suhtaudumme kaikkeen +välinpitämättömästi, kylmästi, mikään ei voi meitä innostuttaa. Me +hymyilemme pilkallisesti ja ylimielisesti kaikelle, mikä muistuttaakin +ihanteita, aatteita, itseuhrautuvaisuutta. Vain sitä, mikä tuottaa +meille etua, sitä me vain pidämme arvossa, mutta kun olemme sen +saavuttaneet, on sekin meille yhdentekevää. Materialismi on tunkeutunut +kaikkeen. Meillä on vastaus valmiina kaikkeen, me puhumme aina ja +jokapaikassa aatteista ja ihanteista, vaikka tiedämme, ettei kukaan +niihin usko, niin, vaikkapa tiedämme, että kaikki tuntevat, että +valehtelemme." + +"Ja mihin tahdotte tällä kaikella päästä?" kysyi kapteeni. "Etsittekö +syytä? Kaikkeen tähän syynä on se, että _elämän romantiikka_ on +kadonnut. Romantiikan tilalle ovat tulleet koneet. Me emme löydä +romantiikkaa mistään, tuskin taiteestakaan, ja sieltäkin joko +mauttomasti liioiteltuna tai sitten tuntemattomaksi väljähtyneenä. +Elämässä ei ole enää romantiikkaa. Ja voiko ollakaan? Romantiikka +edellyttää jotakin salaperäistä, tuntematonta, kaukaista. Meidän +koneemme, meidän tieteemme riistävät kaikelta salaperäisyyden verhon, +välimatkoja on tuskin olemassakaan. Kuukaudet ovat muuttuneet päiviksi, +päivät tunneiksi ja minuuteiksi. Meillä on kiire, mutta mihin, sitä +emme tiedä, levottomuus vaivaa meitä alituisesti, mutta emme tiedä, +minkä vuoksi olemme levottomia. Meidän koko huomiomme on kiintynyt +koneellisiin valloituksiin ja sisäinen elämämme on kokonaan +laiminlyöty. Tietysti emme voi palata enää luonnontilaan, se olisi +hulluutta ja taantumusta, mutta meidän olisi annettava arvonsa myöskin +sisäiselle elämällemme." + +Samassa toi lennätinsotilas tukun sähkösanomia kapteenille. Koskela ja +Cotter siirtyivät kapteenin viereen. + +"Jaa, tässä pieni esimerkki! Me olemme tuhansien kilometrien päässä +ihmisistä, yksinäisiä aavalla valtamerellä, mutta näkymättömät siteet +kiinnittävät meidät lujasti sinne. Eetteriaallot pysyttävät meidät +tapausten tasalla. Me tiedämme likipitäin kaikki, mitä hiukankin +huomattavaa tapahtuu. Tässä on uutisia." + +Matkailijat ryhtyivät lukemaan radiolennättimen sieppaamia sirpaleita +ja katkelmia maailmanhistoriasta. Pöydällä oli tavallisen sanomalehden +ulkomaa-aineisto täydellisenä ja tuoreena. + +"Maailma kuohuu sodan jälkeen", virkkoi Koskela. -- "Levottomuuksia on +kaikkialla: Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Portugaliassa, +Espanjassa, Norjassa, Italiassa, Rumaniassa..." + +"... ja Argentiinassa!" täydensi kapteeni, ojentaen muutaman +sähkösanoman Koskelalle. + +"Niinkö? Ahaa, vai sielläkin! Ja ryssät! Ne ovat etupäässä aina, missä +jotakin bolshevistista on tekeillä. Hm, tohtori?" + +"Lyön vetoa tuhannen puntaa, että tohtorilla on jotakin tekemistä +sikäläisten tapahtumain kanssa!" huudahti Cotter. + +"Mahdollista", myönsi Koskela. + +Sähkösanomassa ei kuitenkaan ollut vielä mitään erikoisempaa. Oli vain +ilmennyt lakkoliikettä ja levottomuutta Buenos Airesissa. + +"Mutta minnehän tohtori matkustaa?" kysyi Koskela äkkiä. "Jos hän saa +päähänsä matkustaa suoraan Etelä-Ameriikkaan?" + +"Hm, ei ole mahdotonta", virkkoi Cotter alakuloisena. + +"Ja me matkustamme New-Yorkiin ja kadotamme kokonaan tohtorin +näköpiiristämme." + +"Odottakaas, katsotaan! Minulla on laivataulukko mukanani." + +Cotter pistäytyi hytissään ja toi paperin mukanaan. Matkailijat +ryhtyivät sitä tarkastamaan. + +"Hän ei pääse sinne, sillä laiva sinne olisi lähtenyt vasta tänään, +eikä tohtori varmastikaan ole uskaltanut viipyä Englannissa päivääkään +liian kauan." + +"Ja muutenkin tuntuu otaksuma liian vähän perustellulta. Ei ole +ensinkään sanottu, että tohtori matkustaa ollenkaan argentiinalaisten +asioissa. Toiseksi hän tuskin pistää päätään selvään rotanloukkuun, ja +kolmanneksi lienee jo Argentiinassa muita henkilöitä asioita +hoitamassa, uutisesta päättäen." + +"Sittenpähän näkyy. Luulen kyllä, että tohtorilla on jotakin asiaa +sinne, ellei muuta, niin ainakin rahojen lähettämistä." + +"Se on luultavaa, sitä tavaraa on tohtorilla aina ollut liiaksikin. Ja +rahatta on bolshevismi mahdotonta." + + + + +20. + +Heikkojen miesten käsiin on vaarallista antaa painavia matkakirstuja. + + +"Tämä on siis se 'the land of liberty', lännen onnen ja vapauden +kultamaa", lausui Koskela, hypäten moottoriveneestä niljakkaan +kostealle satamalaiturille. + +"Tämä se on", vahvisti Cotter, + +Matkailijat olivat saapuneet iltahämärissä syrjäsatamaan New-Yorkin +eteläpuolelle. Torpeedovene ankkuroi väylälle ja miehet olivat +moottoriveneellä saapuneet maihin, sanottuaan sitä ennen kohteliaat +jäähyväiset vieraanvaraiselle kapteenille. + +Cotter johti. Hän viittasi vuokra-auton, ja hetken kuluttua ajoivat +seikkailijat läpi kaupungin. Passi- ja tullitarkastus oli tapahtunut jo +väylällä. Cotter antautui puheisiin kuljettajan kanssa ja sai tältä +tietää, että juna lähtisi New-Yorkiin parinkymmenen minuutin kuluttua. +Heillä ei ollut mitään kiirettä, vaan asemalle tultuaan saattoivat he +hiukan haukatakin ja silmäillä sanomalehteä. Koskela hymyili, sillä +lehdissä ei ollut heille mitään uutta. He olivat samat sähkösanomat +lukeneet laivallaan. + +Junamatkaa kesti noin tunnin, ja matkailijat saapuivat New-Yorkiin. + +"Minne nyt lähdemme?" tiedusti Koskela. "Hotelliinko?" + +"Ehkä sinnekin, mutta sitä ennen pistäydymme muutaman ystäväni ja +virkaveljeni luona", vastasi Cotter, astuen aseman luona odottavaan +autoon. Se lähti kiitämään tungokseen saakka ahdettuja katuja, jotka +kirkkaassa ja räikeässä sähkövalaistuksessa olivat valoisia kuin +päivällä. + +Keskikaupungin melun ja huvipaikkojen ihmisvilinän jälkeen tuntui +miellyttävältä ajaa puulla laskettuja väyliä pitkin New-Yorkin +hienoimmassa osassa, jossa mataloita yksityispalatseja eroittivat +upeat, nyt syyskolkot puutarhat. Auto pysähtyi muutaman peräti pienen +kivitalon eteen, joka oli taitehikkaitten puuistutusten takana ja jonka +pääportille johti orapihlaja-aidan reunustama hiekoitettu ajotie. +Cotter maksoi, auto kääntyi ja miehet nousivat muutamia porrasaskelmia +jykevälle, leikkauksin koristetulle tammiovelle, jossa komeili +nimikilpi: + + "TOM HOPER." + +"Kuka hän on?" kysyi Koskela, Cotterin painaessa soittokellon nappulaa. + +"Yksityissalapoliisi ja sanomalehtimies. Toimittaa muuatta huomattua +aikakauslehteä." + +Palvelija avasi oven ja johti vieraat aistikkaasti sisustettuun +eteishalliin. Cotter veti taskustaan nimikortin ja kirjoitti siihen +muutaman sanan. Palvelija lähti sisään, mutta parin silmänräpäyksen +kuluttua avattiin ovi ja halliin astui keski-ikäinen, erittäin +sopusuhtainen, voimakaspiirteinen ja aistikkaasti puettu mies, joka +luotuaan silmäyksen matkailijoihin riensi Cotteria vastaan ja puristi +voimakkaasti hänen kättään. + +"Terve, terve! Mistä kummasta sinä tulet tähän aikaan ja mitään +ilmoittamatta?" + +"Odotahan, kysyt enemmän kuin ehdin vastatakaan. Salli esitellä: hra +Koskela, suomalainen luutnantti ja salapoliisi." + +"Tervetuloa!" toivotti ameriikkalainen reippaasti ja miehekkäästi, +tarttuen lujasti Koskelan ojennettuun käteen. -- "Ja riisukaa tekin +päältänne ja käykää sisään." + +Parinkymmenen minuutin kuluttua istuivat miehet jo tuttavallisesti +jutellen illallispöydän ääressä, Cotterin ja Koskelan tehdessä selkoa +retkestä ja sen tarkoituksesta. Hoper kuunteli tarkkaavaisesti. + +"Hm, ehkäpä olemme vähän samoilla asioilla", virkkoi hän, kun +matkailijat olivat lopettaneet selontekonsa. -- "Täällä olemme +kiinnittäneet hiukan huomiotamme erinäisiin venäläisiin ja juutalaisiin +yhdistyksiin, joiden kokoonpano sekä tarkoitukset jättävät tilaa +epäilyksille. Noin viikko sitten sain tietää, että jotakuta henkilöä +odotettiin muutamaan yhdistykseen Euroopasta, ja sikäli kuin melkein +salakielestä pääsin selville, oli kysymys rahoista. Sittenpähän näemme. +Minä otan huolekseni järjestää vahdinpidon laivojen saapuessa ja hankin +kyllä tilaisuuden päästä lähelle, voidaksemme keksiä teidän +'tohtorinne'. Aikaa meillä on muuten vielä kokonaista kolme päivää. +Siihen saakka voitte ja teidän täytyy käyttää aikanne mahdollisimman +hauskasti ja vaihtelevasti. Huomenna järjestämme suhteemme ylimpiin +viranomaisiin." + +Koskela tunsi koko lailla pettymystä, kun ensimäisen valtamerilaivan +saavuttua he eivät löytäneetkään tohtoria eivätkä Kivistä. Koko aie +alkoi hänestä näyttää silmäneulan etsimiseltä heinäsuovasta. Oliko +mahdollista ensinkään keksiä miljoonakaupungin ihmisvilinässä kahta +miestä, jotka lisäksi voivat olla salapuvussa? Alakuloisena kaivoi +Koskela satamatyöläispuvun taskusta savukelaatikon ja pisti tupakaksi. +Cotterkin oli tavallista vaiteliaampi, mutta Hoper vakuutti, etteivät +tohtori ja Kivinen mitenkään voisi välttää ilmitulemista. + +Oli odotettava toista laivaa. + + * * * * * + +Syysaamuna seisoi Koskela New-Yorkin ulkosatamassa, nauttien +syvimmässään sanomattomasti siitä monikirjavasta, vilkkaasta ja +värikkäästä liikenteestä, joka suunnattomassa satamassa vallitsi. +Purjelaivojen mastot kohosivat rannattomana metsänä korkeuteen, +jykevien lastihöyryjen mustat tai punaiset tai sota-ajaksi kirjaviksi +maalatut kyljet paistoivat auringonsäteissä houkuttelevan +maalauksellisina, pienet höyryvenheet ja hinaajat puikkelehtivat +jättiläisten lomissa ja koko sataman täytti koneitten jyskytyksen, +pillien vihlovien äänien, nostovipujen vingunnan ja miesten huutojen +muodostama sekava, käsittämätön melu. + +Koskela seisoi laiturin rintanojaa vasten veltossa satamahampuusin +asennossa ja puvussa, kädet rennosti housuntaskuissa ja savuke +huolimattomasti suupielessä. Cotter oli lähistöllä samanlaisessa +puvussa, kun taas Hoper, luvan saatuaan, oli pukeutunut +ameriikkalaiseksi poliisiksi ja seisoi jäykkänä ja varmana pääsyaukon +vieressä, jonka kautta valtamerimatkustajat laskettiin kaupunkiin. + +Laiva oli jo aikoja sitten saapunut, mutta perinpohjainen passi- ja +tullitarkastus vei aikaa. + +Koskela alkoi tuntea kärsimättömyyttä. Ajatukset tahtoivat väkisinkin +kulkeutua luvattomille teille, eikä hän voinut olla hymyilemättä, +miettiessään kohtalon oikkuja, joka oli hänet heittänyt tänne +uppo-outoihin oloihin, vieraana ja rahattomana, eroitettuna ainoasta +ystävästään. Ei sen puolesta, että hänen olisi ollut ikävä tai että hän +olisi ollut tyytymätön tilaansa, sillä jääkäriveri velloi vieläkin +voimakkaana hänen suonissaan. + +Vihdoinkin alkoi matkustajia virrata, kantajien huutaen ja ähkyen +raahatessa matkatavaroita. Pääsyaukon kohdalla täytyi matkustajien +näyttää passitarkastuksessa saamaansa lupatodistusta. Hoper piti +tarkoin silmällä tulijoita ja Koskela jännitti näköään, +koettaen jokaisessa henkilössä tuntea salapukuisen Kivisen ja +bolsheviikkitohtorin. + +Vain vaivoin jaksoi Koskela pidättää itsensä, tuntiessaan viimeinkin +Kivisen tulijoitten joukossa. Hän selvisi viimeisestä tarkastuksesta ja +lähti kulkemaan alaspäin, pysähtyen kuitenkin jo ihan lähellä ja jääden +odottamaan jotakin, nähtävästi tohtoria. Koskela aikoi jo lähteä häntä +puhuttelemaan, mutta malttoi sitten mielensä, ryhtyen hänkin +odottamaan tohtoria. Tohtori tuli. Nyt oli hän puettu vanhaksi ja +kunnianarvoiseksi kansalaiseksi, muistuttaen lähinnä lakimiestä, +silmälasit nenällään, harmaine pujopartoineen ja horjuvine känhteineen. +Kantaja kuljetti kohtalaisen suurikokoista matkakirstua. + +Tohtorin esiintyminen oli varmaa ja huoletonta. Hoper laski hänet ilman +muuta ohitseen, ja tohtori ohjasi askeleensa odottavien autojen luo. + +Koskela vaani tohtorin liikkeitä mitä suurimmalla mielenkiinnolla ja +tarkkuudella, silmäten väliin Kivistäkin, joka oli vetäytynyt vähän +syrjään tarkastellen sieltäkäsin jännittyneenä tohtorin askeleita. + +Kun tohtori oli istuutunut autoon, koetti kantaja heittää matkakirstua +katolle, mutta kirstu oli liian raskas nosteltavaksi ja putosi +katukivitykselle. Tohtori viittoi hermostuneena käsillään. Kantaja +yritti toistamiseen, mutta yhtä huonolla tuloksella. Silloin riensi +muuan poliisi auttamaan, mutta nytkin sattui kirstun sivu käymään +autoon, pohja repesi äkkiä ja sieltä valahti joukko lentolehtisiä +kadulle, leijaillen tuulessa. + +Koskela pidätti hengitystään, mutta tohtori antoi siinä +silmänräpäyksessä kuljettajalle merkin, auto hypähti liikkeelle ja +katosi seuraavan kadunkulman taa, kantajan ja poliisin jäädessä +ällistyneinä katsomaan jälkeen. + +Cotter ja Koskela riensivät paikalle ja kumartuivat ottamaan +lentolehtisiä. Pikainen silmäys riitti vakuuttamaan, että ne olivat +bolshevistisia. Silloin vasta poliisikin heräsi ja aikoi ryhtyä +pidättämään autoa, mutta se oli jo saavuttamattomissa. + +Koskela jätti paikalle kiirehtineen Hoperin tehtäväksi antaa selvitys +poliisille, rientäen itse Kivisen jälkeen. + +"Terve mieheen!" jyrähti Koskela oikein nautinnolla Kivisen korvaan, +ehdittyään hänen rinnalleen. + +Kivinen kääntyi ja pysähtyi, katsahti Koskelaa ja ääretön hämmästyksen +ilme levisi hänen kasvoilleen. + +"Kattos pirua!" lausui hän harvaan ja hartaasti oikein +aitosuomalaisella painolla. -- "Millä ihmeen konstilla sinä olet +ennättänyt tänne?" + + + + +21. + +Kivinen alkaa aavistaa, että täytyy tehdä retki maapallon ympäri, +ennenkuin pääsee kunnolliseen suomalaiseen saunaan. + + +"Tässä on osoitteeni. Ota auto ja tule heti. Tein varomattomasti kyllä, +kun puhuttelin sinua tässä puvussa, mutta en voinut pidättäytyä. Auf +Wiedersehen!" + +Koskela ojensi äimistyneelle toverilleen pienen paperilappusen ja +hävisi ihmistungokseen. Lähimmässä kadunkulmassa hän nousi +raitiotievaunuun ja ajoi keskikaupungille, nousten pois lähellä Hoperin +taloa. Saavuttuaan perille hän riensi talon taitse ja astui sisään +takaovesta. Palvelija ei osoittanut mitään hämmästyksen merkkejä, kun +jääkäri satamahampuusina meni huoneeseensa ja muutti ylleen tavallisen +pukunsa. + +Hoper ja Cotter eivät olleet vielä saapuneet, ja Koskela ryhtyi heitä +odottamaan, tarkastellen joutessaan ameriikkalaisen aistikkaasti, mutta +samalla äärimmäisen yksinkertaisesti sisustettua työhuonetta. Yhden +seinän peitti suunnaton kirjahylly, ja melkein etsimättä löysi Koskela +siitä myöskin suomalaista kirjallisuutta englanninkielisinä +käännöksinä. Leveät ja mukavat nahkatuolit ja -sohvat antoivat +huoneelle samalla tukevan ja käytännöllisen näön. Seinillä riippui +eurooppalaisten taiteilijain tauluja ja muutamia kuparipiirroksia. +Sohvan yläpuolella oli melko runsas ja harvinainen kokoelma aseita, +joukossa pitkä ja terävä kauhavalainen puukkokin. + +Mutta eniten kiinnitti jääkärin huomiota muuan valokuva, joka oli +somissa kehyksissä kirjoituspöydällä. Se esitti nuorta, noin +18-19-vuotiasta neitosta. Koskela tarkasteli kuvaa pitkään ja +hartaasti. Tyttö oli ameriikkalainen, nuortean tarmokkaine +kasvonpiirteineen, reippaine hymyineen, vallattomine kiharoineen ja +lyhyine, liehuvine hameineen. Hänessä oli sekä naisellista viehkeyttä +että tyttömäistä reippautta, joitten ominaisuuksien yhtyminen muodostaa +ameriikkalaisten neitosten suurimman lumousvoiman. + +-- Hm, toista kuin saksalaiset senttimenttaaliset Margareetat, -- +ajatteli jääkäri mielessään, tehden vertailuja, jotka eivät olleet +eduksi saksalaisille. + +Palvelija toi muutamia päivälehtiä, ja jääkäri syventyi niitä lukemaan, +kiinnittäen huomionsa uhkaavaan tilanteeseen Buenos Airesissa. + +Muutaman hetken kuluttua tuli palvelija uudelleen sisään ja toi +tarjottimella nimikortin. Koskela vilkaisi siihen ja riensi eteiseen, +jossa Kivinen odotti. + +"Heitä päältäsi ja käy sisään!" kehoitti jääkäri ystäväänsä, kysyen +samalla syytä viipymiseen. + +"Minun täytyi käydä ensin määrätyssä hotellissa, jonne jätin +matkalaukkuni", vastasi Kivinen, silmäillen yhä edelleenkin +hämmästyneenä Koskelaa. + +Tuskin oli sanomalehtimies ehtinyt heittää yltään, kun Hoper ja Cotter +saapuivat. Jälkimäinen tervehti sydämellisesti Kivistä, ja Koskela +esitteli ystävänsä Hoperille. + +"Kivinen, suomalainen sanomalehtimies ja bolsheviikkien +matkasaarnaaja." + +Miehet astuivat isännän työhuoneeseen, ja Kivinen sai alkaa tehdä +selkoa seikkailuistaan. + +"Silloin kun erosin sinusta Lontoon asemalla, lähdin sopimuksemme +mukaan kahvilaan, mutta sen lähistöllä tapasi tohtori minut ja +pysäytti. Hän selitti, että kahvila oli piiritetty ja että siellä +olleet miehet olivat vangitut. Harmittelin mielessäni poliisin +kiirettä. Tohtori tiedusti minulta, missä olin ollut ja missä sinä +olit. Vastasin, että olimme olleet odottamassa työväenyhdistyksen +päätöstä ja että sinä olit edelleenkin jäänyt sinne. Tohtori tyytyi +selitykseen ja vei minut mukanaan salaiseen asuntoonsa, jossa hän +ilmoitti, että vaarallisen tilanteen ja saapuneen määräyksen mukaan +hänen täytyi poistua Englannista ja minun oli häntä seurattava. Sinä +saisit sensijaan jäädä jatkamaan toimintaa vastedes annettavien +määräyksien pohjalla. Pääsin muutamista sanoista selville, että täällä +oli joku uusi suuri yritys tekeillä ja että tohtorin oli oltava mukana. +Senvuoksi päätin seurata häntä ja kirjoitin tohtorin määräyksestä +sinulle kirjeen, johon lisäsin hänen huomaamattaan morsella ohjeen, ja +sen sinä kaikesta päättäen keksitkin. Tohtori hankki, herra ties mistä, +uudet passit, ja niin läksimme matkalle. Laivassa matkustimme jälleen +erillämme, tohtori ensimäisessä ja minä toisessa luokassa, vaikka +tohtori kyllä kutsui minut muutaman kerran hyttiinsä. Siellä huomasin, +että hänen matkalaukussaan oli bolshevistista kirjallisuutta, ja päätin +keinolla millä tahansa estää sen kuljettamisen perille. Kun luulin, +ettet sinä ehtisi ennen meitä Ameriikkaan, aioin vangituttaa tohtorin +maihin tullessa, saadakseni silloin yhdellä iskulla haltuuni +mahdolliset paljastavat paperit. + +"Yritykseni onnistui vain puoleksi. Muistathan, että hiukan ennen Saksan +vallankumousta saapui Berliiniin neuvostohallituksen kuriiri. Venäjän +lähettilästä epäiltiin jo silloin salaisista hankkeista, ja nyt sattui +niin, että kuriirin matkalaukku repesi asemalla ja sen sisältö, +kiihoituslehtisiä, putosi kadulle. Yhdellä iskulla oli koko yritys +paljastettu ja lähettiläs sai kiireimmän kautta poistua kaupungista. +Minä päätin auttaa kohtaloa ja viilsin viimeisen kerran tohtorin +hytissä käydessäni matkalaukun kaksinkertaisen pohjan halki. Mutta kai +viillokseni ei ollut tarpeeksi syvä, koskapa pohja repesi vasta +kadulla, kun tohtori oli jo ennättänyt autoon. No, eipä kannata surra. +Saamme kai lisätietoja papereista, ja lisäksi on tohtori edelleenkin +vapaalla jalalla, joten voimme tarkata hänen toimiaan kauemmin." + +"Hyvä, poikaseni!" huudahti Koskela nauraen. -- "Sinun puukkosi se +sitten toimittikin käsiimme tohtorin matkalaukun! Te olette kai sen +tutkineet?" + +"Kyllä", vastasi Hoper, "mutta sisällys oli perin laiha, ellei ota +lukuun lentolehtisiä. Siellä oli vain matkatavaroita eikä ainoatakaan +paperia, joka voisi johtaa jäljille." + +"Missä tohtori asuu?" kysyi Koskela. + +"Luultavastikin 'Strand'-hotellissa. Niin hän ainakin minulle ilmoitti, +enkä luule hänen muuttaneen päätöstään välikohtauksenkaan jälkeen, +sillä eihän matkalaukusta saanut mitään sensuuntaista vihjettä, ja +lisäksi on tohtori kai vaihtanut autoa ennenkuin saapuu hotelliin, +hävittääkseen viimeisenkin jäljen", selitti Kivinen. + +"Tämä on todellakin jo pitkäpiimäistä", harmitteli Koskela. -- "Me +olemme nyt juuri yhtä viisaita kuin lähtiessämmekin, ainakin +suhteellisesti. Me olemme kyllä voineet estää pari suurempaa yritystä, +mutta emme ole päässeet koko maanalaiseen myyräjärjestelmän perille, +saaneet kaikkia lankoja käsiimme, voidaksemme yhdellä iskulla murskata +kaikki suunnitelmat. Tohtoria on mahdoton yllättää. Hänet voidaan +vangita ja tehdä vaarattomaksi, mutta se ei auta mitään. Järjestelmä +toimii siitä huolimatta. Alan päästä siihen vakaumukseen, ettei +tohtorikaan tiedä kovin paljon maanalaisista. Hän tuntee ehkä muutamia +pääjohtajia, ja siinä kaikki. Nämä taas tuntevat alaisensa, mutta +verkosta on vaikea päästä selville. Missä se tiedetään?" + +"Venäjällä", virkkoi Hoper lyhyesti. + +"Niinpä niin, mutta sieltä ei tietoja saa eikä sinne voi päästä." + +"Kyllä sinnekin pääsee, kun vain rohkeutta ja kylmäverisyyttä riittää. +Muuten, nyt on kysymyksessä vain Argentiinan levottomuuksien +ehkäiseminen. Sen me voimme kyllä suorittaa. Milloin menette käymään +tohtorin luona?" Kysymys kohdistettiin Kiviselle. + +"Tänä iltana klo 8. Tohtori antoi määräyksen eilen." + +"Siihen saakka täytyy meidän odottaa, kun emme mitään tiedä emmekä siis +voi mitään tehdäkään." + +"Nyt minun täytyy lähteä käymään hotellissani", virkkoi Kivinen ja +nousi. "Sinä, Koskela, varo vain, ettet joudu tohtorin näkyviin, sillä +silloin on pelimme mennyt. Sinunhan pitää olla Englannissa." + +"Ole huoletta! Viivytkö kauan?" + +"Minä vain pistäydyn." + +"Tule sitten takaisin ja kerro vähän vaikutelmistasi kosmopoliittisen +bolsheviikkitohtorin matkassa." + +"Joka kuljettaa kai meidät maapallon ympäri, ennenkuin pääsen +kunnolliseen suomalaiseen saunaan", murahti reportteri katkerasti. + + + + +22. + +Jos vallankumous voidaan tehdä kahden sähkösanoman avulla, voidaan +vastavallankumous tehdä yhdellä. + + +Kivinen nousi rauhallisesti pehmeitten mattojen peittämiä portaita ylös +loistavassa "Strand"-hotellissa, mennen määräyksen mukaan tapaamaan +tohtoria. + +Alhaalla seurustelu- ja kahvilahuoneessa istui oven luona Hoper +englantilaisessa matkailupuvussa, syventyneenä tutkimaan iltalehteä. +Hän oli kaiken varalta muuttanut asumaan hotelliin, joten tohtori oli +hyvin vartioitu. + +Kivinen koputti ovelle ja sisältä kuului tohtorin hermostunut ääni +huudahtavan: "Entrez vous!" + +Sanomalehtimies astui sisään. Tohtori oli heittänyt yltään +seurustelupuvun ja pukeutunut iltanuttuun, kävellen levottomasti +edestakaisin. Vilkaistuaan tulijaan hän jatkoi käyntiään niinkuin ei +olisi mitään tapahtunut. Kuumeisesti palavat silmät, nytkähtelevät +kasvot ja tiheä hengitys ilmaisivat, että tohtori oli äärimmäisen +kiihtynyt. Kivinen tiesi kyllä syyn. + +"Ruotsissa epäonnistuimme..." puhui tohtori kuin puoleksi itsekseen. + +Kivinen kuunteli jännittyneenä. Olle ei ollut mitään ilmoittanut. + +"Englannissa meni suunnitelmamme myttyyn... ja tänne tullessani kadotin +matkalaukkuni... Tämä on käsittämätöntä... epäilyttävää..." + +Ja äkkiä, ennenkuin Kivinen ehti tehdä ainoatakaan liikettä, sieppasi +tohtori taskustaan kiiltävän revolverin ja suuntasi sen kohti +sanomalehtimiestä. + +"Kuka te oikeastaan olette?" sähisi tohtori hampaitten välistä, ja +hänen ilmeensä kammotti Kivistä. Siinä kuvastui sairaaloinen kiihko ja +rajaton viha. + +Kivinen käsitti silmänräpäyksessä tilanteen ja ymmärsi, että vain +äärimmäinen kylmäverisyys saattoi hänet pelastaa. Tohtori epäili. Hän +ei vielä tiennyt mitään, mutta epäili kumminkin, ja hänen henkensä +saattoi riippua hiuskarvasta. Tohtori, mielipuoli, oli äärimmilleen +kiihtynyt epäonnistumisien takia. + +"Kuka te oikeastaan olette?" toisti tohtori, ja hänen silmänsä +koettivat tunkeutua Kivisen sisimpään. + +"Kuka minä oikeastaan olen, se ei liikuta teitä", vastasi Kivinen +rauhallisesti ja kylmästi, "mutta tällä hetkellä olen se jona +esiinnyn". + +Tohtoriin vaikutti vastaus ilmeisesti hiukan hämmennyttävästi. + +"Ja mitä tarkoittaa tämä tällainen kysely? Minä en pelkää revolveria, +sillä siihen olen kyllä saanut tottua." + +"Minä epäilen teitä." + +"Mistä?" Kivisen ääni oli kummasteleva. + +"Epäilen petturiksi." + +"Millä perusteilla?" + +"Niin kauan kuin olen ollut seurassanne, ovat kaikki suunnitelmani +epäonnistuneet." + +Kivinen naurahti. -- "Minä en voi tietenkään todistaa suoraan, etten +ole petturi, mutta sallikaa kysyä: jos olisin petturi, niin miksi olen +antanut teidän olla vapaana?" + +Tohtori ei vastannut mitään, mutta laski alas revolverinsa. + +"Ja mitkä suunnitelmanne ovat epäonnistuneet?" + +"Ruotsissa on keksitty kirjapainomme. Sain juuri tänään sähkösanoman +siitä." + +Kivinen nauroi sielussaan. Olle oli siis hoitanut asiansa. + +"Ja sitten Englannissa! Länkisääri-Smith paljastettiin, mutta hänet +paljastettiin petoksella, väärennetyllä paperilla. Kuka oli sen +tehnyt?" + +Tohtori raivosi. Hän puhui hiljaa, katkonaisesti, mutta sairaaloisen +kiihkeästi, ja hänen sanoistaan ja hänen äänestään kuvastui pohjaton +viha ja ääretön tuska. Kivinen tunsi kammoa. Hän sai aivan odottamatta +kurkistaa salattuihin, mustiin syvyyksiin ihmissielussa sellaisessa, +jolle ei ollut mikään pyhää, josta koko maailma oli vain välikappale +päämäärän toteuttamiseksi, ja tämä oli kosto, mistä, sitä ei tohtori +sanonut, mutta ilmeisestikin jostakin todellisesta tai kuvitellusta +vääryydestä, ja tuohon koston päämäärään oli sekoittunut käsittämätön, +sekava ja haaveellinen toivo jostakin tulevaisesta ihanneolotilasta, +jonka saavuttamiseksi olivat kaikki keinot, eivät vain luvallisia, vaan +myös välttämättömiä. Kivinen tunsi vastustamattomasti tempautuvansa +mukaan, tajuten vain hämärästi, että hänen edessään oli mitä +mielenkiintoisin ja yllättävin hermolääkärin tutkimusaihe. + +Tohtori puhui itsensä väsyksiin. Sitten hän äkkiä vajosi nojatuoliin. +Kivinen tunsi ikäänkuin heränneensä painajaisunesta ja huokasi salaa +helpoituksesta. Tohtorin puhe ja olento vaikutti hypnotisoivasti, aivan +samalla tavalla kuin hän oli huomannut kiihkeitten venäläisten +sotamiesten vaikuttavan kehittymättömään, lapsenasteella olevaan +kuulijakuntaansa kaikenlaisissa kiihoituskokouksissa. + +"Odottakaa!" virkkoi tohtori pitkän vaitiolon jälkeen tavallisella +äänellä, ryhtyen kirjoittamaan. Kivinen ei vastannut mitään. + +Tohtori kirjoitti noin puoli tuntia, taittoi kirjoittamansa arkit +kokoon ja pisti ne kirjekuoreen. + +"Tässä on toimintaohjeet toverillenne Englannissa. Te saatte ne viedä +muutamalle laivamiehelle, joka palvelee valtamerilaivalla. Hän +toimittaa ne perille. Itse en voi mennä. Osoite on tämä." + +Tohtori kirjoitti osoitteen paperille ja antoi Kivisen sen lukea, jonka +jälkeen hän repi paperin pieniksi palasiksi ja heitti palaset uuniin. + +"Teidän tehtävänne on seuraava: menette huomenna tämän osoitteen +mukaan" (tohtori kirjoitti jälleen paperille) "ja kysytte sieltä +isäntää. Hän neuvoo teille muut tarvittavat henkilöt. Te saatte paikan +hänen konttoristinaan. New-Yorkissa vallitsee satamatyöläisten ja +merimiesten keskuudessa suuri tyytymättömyys, ja meidän tehtävämme on +tämän tyytymättömyyden lietsominen lakoksi. Tarkemmat ohjeet saatte +myöhemmin. Miten ovat muuten raha-asianne?" + +"Kassani alkaa loppua, sillä toverillani oli suurin osa rahoja." + +"Kas tässä!" Tohtori ojensi pinkan viidensadandollarin seteleitä, jonka +hän otti kirjoituspöydän laatikosta. + +"Rahaa ei ole säästettävä. Onnistuminen on pääasia." + +"Hyvä." + +Tohtori riisui iltanuttunsa ja puki ylleen vierailupuvun. Kivinen +odotti. + +"Nyt on kaikki selvä. Saatte mennä. Huomenna klo 11 aamulla." + +Kivinen kumarsi ja poistui. Tultuaan seurusteluhuoneeseen hän teki +Hoperille melkein huomaamattoman merkin. Ameriikkalainen pisti lehden +rauhallisesti hyllylle, nousi ja lähti astumaan ylös. Parin minuutin +kuluttua hän oli kadulla, jossa Kivinen odotti. + +"Tohtoria on seurattava. Minä näin hänen pöydällään sähkösanoman, joka +oli lähetetty Buenos Airesista. Tuossa...!" + +Tohtori astui juuri kadulle. Kivinen käänsi selkänsä ja tarkasteli +näyteikkunaa toisella puolen katua. Hoper katseli tohtorin kulkua. Hän +näkyi ensin epäröivän, ottaako auton, mutta teki sitten päätöksensä ja +lähti jalan. Ilma olikin kaunis ja raitis. + +Miehet seurasivat häntä varjoina jälessä. Tohtori käveli reippaasti ja +nopeasti, vilkuilematta taakseen. Hän ei nähtävästi epäillytkään, että +häntä seurattaisiin. + +"Ahaa, sähkösanomakonttori!" virkkoi Hoper. Ja aivan oikein, tohtori +menikin sähkösanomakonttoriin. + +Miehet pitivät lyhyen neuvottelun, jonka jälkeen he menivät toiselle +ovelle, josta virkailijat kulkivat. + +"Missä on päällikkö?" kysyi Hoper muutamalta neitoselta. + +"Täällä, olkaa hyvä!" Heidät johdatettiin toiseen huoneeseen. +Päällikkö, vanhahko mies aito virkamiestyyppiä, astui heitä vastaan. +Hoper näytti hänelle salapoliisimerkkiään ja valtakirjaansa. He +keskustelivat hetkisen hiljaa. + +"Niin, tämä on oikeastaan vastoin määräyksiä, mutta voidaanhan sensuuri +toimittaa teidänkin tieten. Odottakaa!" + +Päällikkö poistui hetkeksi ja tuli takaisin kädessään kaksi +sähkösanomakaavaketta. Ne olivat tohtorin kirjoittamat. Molemmat olivat +Buenos Airesiin. Toinen oli Argentiinan valtiopankille määräys maksaa +Pedro Huelpalle kolmesataatuhatta dollaria ja toinen samaiselle +Huelpalle, jossa ilmoitettiin, että hän voi nostaa summan esittämällä +tämän sähkösanoman. Rahat maksettaisiin jonkun don José Antesin +tililtä. + +Hoper päästi pitkän vihellyksen, luettuaan sähkösanomat. + +"Jaa, meidän aikamme! Nykyään toimitetaan vallankumouksiakin äärettömän +yksinkertaisesti, nopeasti ja vaivattomasti. Sähkösanoman avulla. Pieni +maksumääräys, ja hallitus kukistuu. Mutta ehei! Jos kerran vallankumous +voidaan suorittaa kahdella sähkösanomalla, niin vastavallankumous +voidaan toimittaa yhdellä." + +Hoper sieppasi sähkösanomakaavakkeen ja kirjoitti: + + "Poliisimestari. Buenos Aires. Vangitkaa Pedro Huelpa, + osoite... Takavarikoikaa don José Antesin tilillä olevat + rahat valtakunnanpankista. Yhteydessä Ralphstonin kanssa. + Tarkemmin myöhemmin. Hoper." + +Hoper kääntyi päällikön puoleen. -- "Pyytäisin teitä toimittamaan niin, +että minun sähkösanomani joutuu perille hiukan aikaisemmin." + +"Kyllä." + +"Hyvästi siis ja paljon kiitoksia. Buenos Airesin vallankumouksen +perään voi asettaa pisteen." + + + + +23. + +Vastavallankumoukselliset tekevät pari laskuvirhettä, joiden johdosta +Koskela turvautuu saksankielentaitoonsa. + + +Kivinen puristi hiukan hermostuneena revolveria taskussaan, ajaessaan +autolla salaiseen kokoukseen. Hoper, Cotter, Koskela ja hän olivat jo +edellisenä iltana pitäneet yhteisen neuvottelun ja päättäneet kerta +kaikkiaan tehdä lopun bolshevistisesta myyräntyöstä New-Yorkissa. +Päätökseen oli vaikuttanut viranomaisten taholta lausuttu toivomus, +ettei lakkokiihoitusta saisi päästää alullekaan, pahentamaan +ennestäänkin huonoa asemaa, kun lakko kaikesta päättäen kuitenkin oli +puhkeava. Bolsheviikit muuttaisivat palkkalakon poliittiseksi, jonka +tarkoituksena olisi elintarveavun viivästyttäminen nääntyvälle +Euroopalle. Tämä viivytys voisi johtaa mitä vakavimpiin +yleispoliittisiin seurauksiin. + +Aamupäivällä Kivinen oli käynyt tohtorin luona, mutta hän ei ollut +tavattavissa. Kirjeessä ilmoitti hän uudesta kohtauksesta. Senjälkeen +Kivinen kävi "konttorissa", jota hoiti muuan venäläisjuutalainen +"liikemies" epäilyttävine apulaisineen. Kivinen sai paikan, ja hänen +nimensä merkittiin liikkeen kirjoihin. Isäntä ilmoitti salaisesta +kokouksesta, ja sinne oli Kivinen nyt matkalla. + +Auto pysähtyi suunnattoman kivitalon eteen. Kivinen löysi pian neuvotun +rappukäytävän, nousi hissiin ja ajoi kahdenteentoista kerrokseen. +Muutaman oven päällä oli kilpi: "Venäläinen sivistysseura." Se oli +juuri etsitty paikka. + +Kivinen soitti määrätyt kerrat, ja hänen konttorinisäntänsä avasi oven. +Riisuttuaan eteisessä päällysvaatteena ja pistettyään isännän +huomaamatta revolverin taskuunsa, astui Kivinen toiseen huoneeseen, +joka oli kalustettu puolittain konttoriksi, puolittain kahvila- ja +seurusteluhuoneeksi. Siellä oli koolla noin 70-80 henkeä, näöstä +päättäen enimmäkseen venäläisiä tai venäläisjuutalaisia, nuoria miehiä +suurin osa, joukossa pari vanhempaakin sekä muutamia naisia. + +Isäntä esitti Kivisen seurueelle ja asettui itse kirjoituspöydän taa +puheenjohtajaksi, pyytäen tekemään selvää toimintasuunnitelmasta ja +tilanteesta. + +Reportterimme, hymyillen mielessään, ryhtyi sangen vakavasti ja +perusteellisesti selostamaan poliittista tilannetta. Kuulijat +seurasivat esitystä tarkkaavaisesti ensi aluksi, mutta kun se venyi +venymistään, alkoivat he osoittaa varsin silminnähtävää +välinpitämättömyyttä. Kivinen lopetti silloin poliittisen esitelmänsä +ja alkoi puhua toimintasuunnitelmasta tohtorin antamien ohjeitten +mukaan. Mielenkiinto virisi jälleen, sammuakseen uudelleen hyvinkin +pian. + +"Paljonko maksetaan?" tokaisi viimein muuan hienon-rappeutuneesti +puettu elostelija suorasukaisesti. + +"Tuhat kuussa, mutta silloin ei saa mukista", sivuutti Kivinen. + +Suosionmutinaa kuului ympäriltä. Kivinen saavutti ilmeistä kannatusta. + +Samassa soi ovikello. Puheenjohtaja loi hiukan levottoman katseen +ympärilleen, sillä merkkisoitto se ei ollut, mutta meni kuitenkin +avaamaan. Kivinen lopetti puheensa ja istuutui, sytyttäen levollisesti +savukkeen. + +Puheenjohtaja viipyi tuokion poissa. Ovi kuului suljettavan ja +puheenjohtaja astui kalpeana sisään, kiertäen äkisti sisäovenkin +lukkoon. Kivinen hätkähti. + +Mies ei virkkanut mitään, vaan lähti paikalleen, mutta sivuuttaessaan +takaapäin sanomalehtimiehen tempasi hän revolverin taskustaan ja +komensi jyrkästi ja lyhyesti: "Kädet ylös!" + +Vaikka reportterimme olikin varuillaan, joutui hän yllätetyksi ja +noudatti käskyä. Seurue hyppäsi seisomaan. + +Pitäen revolveriaan edelleenkin ojennettuna Kivisen päätä kohti lausui +puheenjohtaja väräjävällä, tehdynlevollisella äänellä: + +"Tämä herrasmies on kavaltaja. Me olemme vaarassa. Meidät on +ilmiannettu. Nyt on nopeasti, mutta levollisesti päätettävä paosta." + +Venäläiset huudahtivat raivosta ja hämmästyksestä ja kymmenet kädet +suuntautuivat Kivistä kohti. Mutta puheenjohtaja hillitsi joukkonsa. +"Ei mitään väkivaltaisuuksia. Ne vain pahentavat asiaa." Nyt vasta +Kivinen sai puhekykynsä takaisin. "Minäkö kavaltaja? Kuka on sellaista +ilmoittanut? Ja millä perusteilla?" + +"Tohtori lähetti kirjeen. Te olette pidättänyt muutaman kirjeen." + +Silmänräpäyksessä selvisi Kiviselle tilanne. Sen kirjeen, jonka tohtori +oli antanut hänen toimitettavakseen Koskelalle Englantiin, he olivat +lukeneet, viemättä sitä määräpaikkaan. Tohtori oli laittanut +sudenkuopan ja hän oli mennyt siihen. No niin, samapa tuo! Paljastus +kiirehti vain vangitsemista. + +Kivinen sai takaisin kylmäverisyytensä. Hän silmäsi pilkallisesti +ympärilleen. + +"No niin! Ottakaa ensin taskustani revolveri! Kas niin! Nyt voinen +tupakoidakin? Olen aivan vaaraton siinä suhteessa. Hyvät herrat ja +naiset: _minä olen todellakin_, en kavaltaja, vaan _salapoliisi_!" + +Seurue jähmettyi ja kaikkien kasvoilla kuvastui kauhu. + +"Minut on kyllä yllätetty, mutta ei niin täydelleen kuin luulette. Tein +virheen, kun en vienyt kirjettä. Mutta vankinakin olen teidät +voittanut. Te olette satimessa, sillä tämä asunto on eristetty ja +kaikkialla on riittävä poliisimiehistö sulkemassa ulospääsyn. +Keskustelkaamme!" + +Bolsheviikeista ei kukaan virkkanut mitään. + +"Te joudutte vankilaan. Minulle ette uskalla mitään tehdä, eikä se +mitään auttaisi. Mutta rangaistustanne voitte hiukan lieventää, jos +täytätte minun vaatimukseni. Ensiksi: pyysikö tohtori teitä jotakin +hänelle ilmoittamaan?" + +Puheenjohtaja katsoi neuvottomana ympärilleen, mutta nyt heräsivät +muutkin bolsheviikit, jotka innokkaasti kehoittivat häntä ilmaisemaan +kaikki. + +"Hän pyysi minua ilmoittamaan hänelle, kun olemme päässeet +suhteelliseen turvaan." + +"Eikö muuta?" + +"Sitten on meidän myöskin ilmoitettava hänelle joku paikka, jonka +kautta voidaan jatkaa kirjeenvaihtoyhteyttä." + +"Hyvä. Saanko nyt takaisin revolverini! Ja samalla teidänkin!" + +Bolsheviikit tottelivat. + +"Ja nyt, älkää pelästykö...!" Kivinen ojensi revolverinsa nurkassa +olevaa kirjahyllyä kohti ja laukaisi. Bolsheviikit tuijottivat pelosta +sanattomina ovea. + +Parin minuutin kuluttua kuului raskaita lyöntejä ulko-oveen. + +"Menkää avaamaan!" komensi Kivinen puheenjohtajaa. Tämä totteli, ja +hetken kuluttua astuivat huoneeseen Hoper, Cotter, Koskela sekä +puolenkymmentä poliisia. + +"Lain nimessä julistan teidät vangituiksi!" lausui Hoper, puristaen +samalla Kivisen kättä. Kivinen kuiskasi hänelle jotakin, ja hetkisen +neuvottelivat neljä miestä keskenään. + +"Te soitatte nyt tohtorille!" käski Kivinen puheenjohtajaa. "Niin, +tässä ei auta mikään! Ja puhutte hänelle saneluni mukaan!" + +Mies soitti ja pyysi yhdistystä. + +"Onko tohtori? Jaha... niin, minä puhun..." + +Kivinen saneli. + +"Mies on vangittu ja sidottuna jätetty sinne. Me olemme päässeet +turvaan. Voitte kirjoittaa Avenue 186, n:o 349, A. 88... hyvä!" + +Kivinen yritti sanella, mutta Cotter teki torjuvan liikkeen. -- "Te +aioitte kysyä, minne tohtori lähtee, mutta kysymys olisi paljastanut +koko tempun. Meidän on kiireesti ajettava hotelliin, päästäksemme +tuoreille jäljille, tai muutoin livahtaa tohtori käsistämme. Komisario +saa hoitaa vangit." + +"Te vastaatte siitä, ettei ainoakaan pakene", lisäsi Hoper. +Salapoliisit astuivat hissiin, annettuaan sitä ennen määräyksen +toimittaa kotitarkastuksen yhdistyksen huoneustossa. Bolsheviikeille +alettiin asettaa käsirautoja. + +Vinhaa vauhtia kiiti poliisiauto hotelliin. Matkalla huudahti Kivinen +äkkiä: + +"Voi minua pässiä, kun en ottanut selvää, mihin mies soitti tohtorille. +Tuskinpa vain enää hotelliin!" + +"Se oli todellakin virhe laskelmissamme", vastasi Hoper. -- "Nyt on +myöhäistä katua." + +Saavuttuaan perille juoksivat miehet ovenvartijoista välittämättä +tohtorin huoneeseen. Ovi oli auki, mutta huone oli tyhjä. Tohtori oli +paennut. + +"Blitzdonnerwetterkreutzpappenheim!" huudahti Koskela. + + + + + +II + +VAINUKOIRAT + + + + +1. + +Pieni valokuva haihduttaa Koskelan vastenmielisyyden Venäjän-retkeä +vastaan. + + +Kivinen heitti hattunsa pöydälle ja vajosi nojatuoliin. + +"Mikä nyt neuvoksi?" + +Kukaan ei vastannut. + +"Niin yksinkertaisella tavalla meidät paljastettiin. Tohtori oli +tietenkin merimiehelle antanut määräyksen ilmoittaa, jätänkö vai enkö +hänelle kirjeen." + +"Neuvotelkaamme", virkahti Koskela lyhyesti. -- "Jotakinhan on +kuitenkin tehtävä." + +Hoper viittasi luokseen muutaman hotellipalvelijan kokonaisesta +parvesta, joka oli ryhmittynyt ovelle. + +"Kutsukaa hovimestari!" + +Hovimestari, liukas ja kumarteleva äijä, riensi levottomana ja +hätäisenä huoneeseen. + +"Milloin tohtori Ralphston lähti?" + +"Hän maksoi laskunsa iltapäivällä ja lähti täältä noin kello +seitsemältä." + +"Millä hän lähti?" + +"Autolla. Matkatavarana hänellä oli vain pieni laukku." + +"Katsoitteko auton numeroa?" + +"D 12587." + +"Ette tiedä, minne tohtori lähti?" + +"Hän ei puhunut siitä mitään." + +"Hyvä on. Saatte mennä." + +Hovimestari poistui ja hänen mukanaan myöskin utelias palvelijajoukko. +Hoper sulki oven. + +"Olemme todenneet täydellisen tietämättömyytemme. Tohtori on paennut, +mutta minne, sitä emme voi tietää. Autoa on turha tiedustaa, sillä +varmastikin tohtori on vaihtanut matkalla. Täytyy suorittaa +jonkunlainen kotitarkastus, vaikka luulenkin sen olevan aivan +hyödytöntä." + +Miehet ryhtyivät työhön, mutta noin puolen tunnin kuluttua he +lopettivat. Ei mitään jälkeä ollut havaittavissa. + +"Me emme voi edes todennäköisesti päätellä, minne tohtori on lähtenyt +vai onko hän mahdollisesti jäänyt New-Yorkiin. Tietenkin, jos hän on +täältä lähtenyt, ei hän liene lähtenyt ainakaan Eurooppaan", totesi +Hoper. + +Cotter poltti tyynenä piippuaan, Kivinen hypisteli sormiaan, ja Koskela +tuntui vajonneen syviin mietteisiin. Hänen jyrkkäpiirteiset kasvonsa +näyttivät teräkseentaotuilta, kun hän nojasi päätään käsiinsä. Viimein +hän nousi ja alkoi kävellä ympäri huonetta, seisahtuen viimein pienen +sivupöydän ääreen. Hän otti muutaman kirjan käsiinsä, tarkasteli sitä +hetkisen ja huudahti äkkiä. + +"Aikataulukko!" + +Toiset katselivat häntä kummastuneina. Koskela alkoi selailla lehtiä, +tutkien tarkkaan joka sivun. Muutaman hetken kuluttua hän huudahti +uudelleen. + +"Nyt tiedämme, minne tohtori on lähtenyt!" + +"Mitä-ä?" + +"Katsokaas, tässä on pienet lyijykynämerkinnät San Franciscoon lähtevän +junan kohdalla, sellaiset, jotka syntyvät, kun henkilö etsii jotakin +tiheästä luettelosta, pikku viivat, mutta tarpeeksi suuret, voidakseen +opastaa meidät jäljille." + +Hoper ja Cotter huudahtivat hyväksyvästi ja tarkastivat aikataulukkoa. + +"Sangen todennäköistä, mutta ei varmaa. Tuon merkinnän on voinut tehdä +joku toinenkin, sillä kirjanen on hotellin omaisuutta", virkkoi Hoper. + +"Kuulustelkaamme hovimestaria." + +Hoper soitti, ja parin minuutin kuluttua oli hovimestari huoneessa +matkustajaluetteloineen. + +"Tiedättekö sattumalta, milloin tämä viimeinen aikataulukko ostettiin?" + +"En muista", vastasi hovimestari hiukan hämmästyneenä. + +"Se on kuitenkin hyvin tärkeä seikka. Se on saatava selville. +Tarkastakaa tilikirjanne!" + +Hovimestari viipyi poissa jonkun aikaa, mutta palasi ilmoittaen, että +aikataulukot oli ostettu kolme viikkoa sitten. + +"Hyvä!" sanoi Koskela. -- "Nyt tarkastakaamme, ketä on asunut tässä +huoneessa noitten kolmen viikon ajalla?" + +Hovimestari selaili kirjaa. + +"Se onkin helppoa", vastasi hän. -- "Tässä huoneessa on siitä lähtien +asunut vain kolme henkilöä, ranskalainen liikemies, joka vielä nytkin +oleskelee virallisissa asioissa täällä, muuan kreivitär, joka matkusti +Eurooppaan, ja tohtori Ralphston." + +"Hyvä!" huudahti Koskela tyytyväisenä. "Kiitos tiedoistanne!" + +Hovimestari poistui kirjoineen. + +"Nyt olemme hyvillä jäljillä", virkkoi Hoper. -- "Milloin juna lähti?" + +"8.23", vastasi Koskela. + +"Ja nyt on 9.05. Milloin lähtee seuraava?" + +"Vasta huomisaamuna 5.17!" + +Hoper mietti. + +"Nyt on kysymys siitä, mitä tohtori tekee San Franciscossa", virkahti +Koskela. + +"Jaa, ehkäpä lähtee länteen." + +"Varmastikin. Milloin lähtee laiva?" + +"Noin tunti senjälkeen kun tohtorin juna on saapunut." + +"Meidän on pidätettävä juna", lausui Hoper päättävästi. + +"Ei millään opilla. Tohtori on sellainen kultakana, että häntä on +käytettävä hyväksi niin kauan kun suinkin. Hänellä voi olla uusia +aikeita, joista meidän on päästävä perille. Jos tohtori pidätetään, +toimittavat muut hänen tehtävänsä, emmekä me tiedä niistä mitään. +Meidän on saavutettava tohtori, maksoi mitä maksoi", puhui Koskela. + +"Ja me saavutammekin hänet. Odottakaa!" + +Hoper syventyi tutkimaan aikataulukkoa. + +"Suunnitelmani onnistuu. Me saavutamme junan autolla. Rautatie tekee +suuren mutkan, jonka voimme autolla kokonaan sivuuttaa. Siten voitamme +huomattavasti. Tohtori on edellä tunnin. Ennenkuin pääsemme matkaan, on +hän edellä ehkä noin kolme tuntia. Mutta automme kulkee nopeammin ja +Cailwayn asemalla voimme saavuttaa junan, kun otamme huomioon, että se +välillä pysähtyy muutamissa paikoissa. Ja varmuuden vuoksi voimme asian +järjestää siten, ettei junaa päästetä lähtemään asemalta ennenkuin klo +2. Nyt matkaan!" + +Seurue kiirehti alas. Hovimestari hankki heti auton, iloissaan siitä, +että uhkaava poliisiselkkaus oli selvennyt näin pian ja hyvin. +Saavuttuaan Hoperin asuntoon antoi isäntä autonkuljettajalleen +määräyksen tarkistaa auton ja varustaa sen suurimmalla mahdollisella +määrällä bentsiiniä. Hän itse kiiruhti poliisiasemalle ja sai asiat +järjestetyiksi. Cailwayn asemapäällikölle lähetettiin sähkösanoma, että +sattuneesta syystä ei pikajunaa saisi lähettää edelleen ennenkuin klo +2. Samalla hankki Hoper itselleen ja seuralaisilleen tarpeelliset +matkapaperit ulkomaillekin. + +Kello oli noin puoli yksitoista, kun Hoper viimeinkin saapui kotiinsa. +Kivinen ja Koskela naamioivat itsensä perusteellisesti, Koskela +eronsaaneeksi upseeriveteraaniksi ja Kivinen saksalaiseksi olutliikkeen +asiamieheksi. + +"Ja nyt syökäämme kunnollisesti", kehoitti Hoper, "sillä matka kysyy +voimiamme. Meidän täytyy ajaa suurimmalla mahdollisella nopeudella." + +Seurue istuutui hyvin katetun illallispöydän ääreen. + +"Minnehän tohtori oikein aikonee?" virkahti Koskela. + +"Minua alkaa jo väsyttää tämä kiertolaiselämä. Lähtiessämme luulimme, +että matka tulisi kestämään muutamia päiviä, korkeintaan pari viikkoa, +mutta nyt olemme olleet matkalla jo pari kuukautta, eikä lopusta ole +vielä tietoakaan." + +"Minä aavistan, että tohtori aikonee Venäjälle", lausui Cotter. + +"Venäjälle?" huudahti Koskela. -- "Hyi hittoa, se vielä puuttuisikin!" + +"Ei ole ensinkään mahdotonta. Intian kautta kulkeva tie on pituudestaan +huolimatta helpompi kuin Suomen kautta. Ja voihan olla niinkin, että +tohtori koettaa tehdä jotakin Intiassakin. Sielläkin kuohuu", selitti +Kivinen. + +"Minulla ei ole mitään Venäjän-retkeä vastaan. Sittenhän pääsisimme +kerrankin keskukseen, jossa tiedettäisiin kaikki, jolloin mekin +voisimme saada kaikki tietää ja lopettaa kaikki yhdellä iskulla. Ja +toiseksi, voisin saada tietoja myöskin serkustani Mary Audhonista, joka +on jäänyt isänsä kanssa Moskovaan", selitti Hoper. + +"Onko teillä serkku Moskovassa?" kysyi Koskela hämmästyneenä. + +"On, kas tässä!" Hoper näytti valokuvan, jota Koskela oli edellisenä +päivänä katsellut. + +"Onko se _hän_?" Koskela huudahti vastoin tahtoaan. + +"Ahaa, jääkäriveri taitaa vetää!" pisti Kivinen. -- "Onko sinulla +mitään Venäjän-retkeä vastaan?" + +Koskela ei vastannut mitään, mutta hänen silmänsä loistivat. + + + + +2. + +Vastavallankumoukselliset päättävät hankkia bolsheviikkitohtorille +sivistävää seuraa pitkällä junamatkalla. + + +Auto hypähti liikkeelle Hoperin ohjatessa. Käännyttyään leveälle +puistokadulle lisäsi Hoper vauhtia. Ilmavirta vinkui ja suhisi +korvissa. + +Matkailijat olivat pukeutuneet lämpimiin turkkeihin ja karvalakkeihin +ja näyttivät aaveilta silmälasiensa takaa. Kivinen istui Cotterin +vieressä takana, vajonneena pehmeille nahkaistuimille, Koskela Hoperin +vieressä edessä. + +Vaikka ameriikkalainen ohjasikin autoaan mestarillisesti +tiheäliikenteisillä kaduilla, alkoi ajo hermostuttaa etenkin +suomalaisia, jotka eivät olleet tottuneet ajamaan tällaisessa +tungoksessa ja tällaisella vauhdilla. Eikä vauhtia sitäpaitsi voinut +lisätä korkeimmaksi mahdolliseksi, ellei tahtonut välttämättömästi +törmätä jonkun kanssa yhteen ja vikuuttaa autoa. + +Koskela puri huuliaan kärsimättömyydestä, mutta täytyi tyytyä. Mahdoton +oli mahdotonta, ja ilmankin oli vauhti yli sallitun määrän. Poliisit +näyttivät tehneen pari kertaa merkintöjään. + +Siltojen yli meno oli hermostuttavinta, ja koko seurue tunsi todellista +kevennystä, kun vihdoinkin päästiin varsinaisesta kaupungista halki +esikaupunkien kulkevalle valtakadulle. Liikennekin oli jo vähentynyt +siedettävään määrään. Hoper lisäsi vähitellen vauhtia. Kone liukui +suhisten eteenpäin ja sähkövalot välähtelivät ohikiitäessä. +Ameriikkalainen osoittautui verrattomaksi ohjaajaksi. Vaarallisimmatkin +käännökset suoritettiin vaivattomasti ja varmasti, vaikka auto +toisinaan kulkikin vain kahdella pyörällä. + +Tie kulki loppumattomien tehtaitten, varastohuoneitten ja vajojen +keskellä, jotka kaikki olivat täydellisessä pimeydessä. Pyörät +seisoivat, ja liikenne oli mitätöntä. Kammottavalla vauhdilla lensi +auto kuitenkin eteenpäin. Häikäisevät valojuovat liukuivat pitkin tietä +auton sähkölyhdyistä, heittäen huikaisevan kajastuksen mustuneille +tehtaanseinille. + +Viimein loppui tehdasaluekin, ja edessä aukenivat pimeän verhoamat +pellot ja niityt. Valtatie syöksyi viivasuorana eteenpäin. + +Nyt kehitti Hoper vauhtia jälleen. Auto ulvahti ja viskautui eteenpäin, +ja Kiviseltä pääsi tahtomattaankin heikko huudahdus. Koskela sulki +silmänsä heittelehtiessään istuimellaan. Hän nautti matkasta. Oli +jotakin niin suurta ja valtavaa, juovuttavaa, kiitää pimeässä yössä +mielettömällä vauhdilla eteenpäin. Ilmavirta painoi kasvoja, tehden ne +melkein kipeiksi. Auto hypähteli tien epätasaisuuksissa ja hiekka sekä +kivensirpaleet vinkuivat korvissa. Kone tuntui muuttuneen eläväksi +olennoksi, joka oli jännittänyt kaikki voimansa äärimmilleen ja syöksyi +sokeana tuntemattomia kohtaloita kohti. + +Koskela käänsi ruumistaan niin että kasvot tulivat sivuttain. Hän +nautti vauhdista, nautti ilmanpaineesta ja sen vingunnasta. Rajaton +vapaudentunne täytti matkailijain mielet, ja siihen sekoittui melkein +tiedottomasti pelkoa sekä kiihkeää jännitystä. Jos vauhti pysyisi +samana loppuun asti, saavutettaisiin juna kyllä, mutta mahdollisuudet +olivat suuret, ettei niin kävisi. Jos tällaisella vauhdilla ajettaessa +kumi halkeaisi tai sattuisi yhteentörmäys, saattaisivat seuraukset olla +kamalat. + +Hoper istui etukumarassa, kivettyneenä, joka lihas jännittyneenä, ja +hänen silmänsä koettivat tunkeutua ympäröivään pimeyteen, voidakseen +ajoissa välttää uhkaavat vaarat. Kädet puristivat teräslujasti +ohjaustankoa. + +Puut ja pensaat vilahtelivat epämääräisinä, mustina haamuina ohitse ja +joskus valon kajastus jostakin talosta. Valtatie oli niin leveä, ettei +varsinaisesta yhteentörmäyksestä ollut pelkoa, elleivät vastaantulijat +ajaisi väärällä puolella. Mutta se vaara kyllä uhkasi, että ajettaisiin +jonkun päälle takaapäin. + +Oli ajettu jo yli puolitoista tuntia, kun Hoper äkkiä käänsi +ohjaustankoa, auto kallistui ja näytti jo kaatuvan. Mutta ei, se vain +sujahti muutaman hevosmiehen ohi, joka tylsänä katseli jälkeen, +käsittämättä vielä täydelleen, minkälaisesta vaarasta hän oli +pelastunut. Ajettuaan vielä jonkun matkaa, hiljensi Hoper vauhtia ja +pysäytti viimein kokonaan auton. Matkailijat hyppäsivät jaloittelemaan. +Oli kuin olisi muutettu kokonaan toiseen ilmastovyöhykkeseen. Tuntui +niin lämpimältä ilmavirran painamisen jälkeen. + +Miehet sytyttivät savukkeet ja vilkaisivat kelloon. Se oli vajaa yksi. +Hoper hääräili auton luona ja laski säiliöstä bentsiiniä. Auto puhkui +kuin hengästyneenä. + +"Ehdimmekö perille ajoissa?" kysyi Kivinen. + +"Luultavasti", virkkoi Hoper. Hän kääntyi Koskelan puoleen ja lisäsi: +"Nyt aion kehittää vauhdin äärimmilleen. En ole vielä milloinkaan +ajanut sellaisella vauhdilla, mutta nyt koetan. Teidän on hoidettava +sireeniä. Se saa ulvoa nyt koko ajan. Vain siten voimme välttää +päälleajon." + +Kymmenen minuutin kuluttua nousi seurue uudelleen autoon, joka lähti +liikkeelle. Muutaman kilometrin matkalla lisäsi Hoper vauhdin +käsittämättömäksi. Matkailijat eivät enää tajunneet mitään. Tuntui +siltä kuin ei auto enää koskettaisi ollenkaan maata, vaan suorastaan +lentäisi. Heittelehtimiset sulivat yhteen yhtämittaiseksi tärinäksi. +Hoperin kasvot näyttivät vaskenkarvaisilta, liikkumattomilta, ja ne +olivat kuin kiintyneet yhteen ainoaan pisteeseen avaruudessa. Sireeni +ulvoi hyydyttävästi. + +Mielikuva mielikuvan jälkeen syntyi Koskelan ajatuksissa, mutta ne +katosivat kuin valot matkan varrella. Auto kiiti mielettömästi +eteenpäin sysimustassa yössä kuin maailman rajattomassa avaruudessa. + +Salamana suhahti auto nukkuvaan pikkukaupunkiin. Hoper ohjasi sen +poliisilaitokselle ja ajoi pihalle. Moottorin jyskytys herätti uteliaat +virkamiehet. + +Siekailematta hyppäsivät matkailijat alas ja riensivät Hoperin jäljessä +sisään, rynnäten suoraan komisarion virkahuoneeseen. + +"Hyvää iltaa, Marckwill!" jyräytti Hoper hämmentyneelle +poliisivirkamiehelle, heittäen samalla autolakkinsa nurkkaan ja riisuen +yltään turkit. Toiset seurasivat esimerkkiä. + +"Tekö täällä, mr. Hoper!" huudahti komisario. + +"Minä juuri", vakuutti Hoper ja puristi toisen kättä. -- "Meillä on +hiivatinmoinen kiire. Selitän myöhemmin. Nyt pyydän, että autoani +hoidettaisiin kunnollisesti ja säilytettäisiin täällä toistaiseksi, +ehkä pitkänkin ajan. Ja nämä vaatteemme jäävät myöskin tänne. Onko +pikajuna jo saapunut?" + +"Ei ole, mutta se tulee noin kymmenen minuutin kuluttua." + +"Hyvä on. Hankkisitteko meille hiukan juotavaa, mieluimmin haaleaa +teetä." + +Komisario soitti ja antoi määräyksensä. Muutaman hetken kuluttua saivat +matkailijat janonsa tyydytetyksi. + +"Meillä on vielä aikaa. Huh, oli se matka! Me olemme kurassa +ylt'yleensä. Pikajunan takaa-ajaminen ei ole leikkiä, etenkin kun sillä +on muutamien tuntien etumatka!" + +"Tuletteko suoraan New-Yorkista?" Komisarion ilme oli kuvaamaton. + +"Aivan suoraan. Lähdimme sieltä 1/2 11." + +Komisario ei kyennyt mitään sanomaan. + +"Neuvotelkaamme!" virkkoi Koskela lakoonisesti. -- "Millä tavoin aiomme +matkustaa?" + +"Kaikki yhdessä. Vasta San Franciscossa hajaannumme. Laivassa emme +voine matkustaa yhdessä", ehdotti Cotter. + +"Hm, minä en ole samaa mieltä. Mitä hyötyä on neljän miehen yhdessä +ajaa yhtä miestä? Me emme kykene tekemään tarpeeksi huomioita. +Minulla on ehdotus, joka takaisi meille kohtalaiset menestymisen +mahdollisuudet. Se vaatii kyllä kylmäverisyyttä. Mr. Hoperilla sitä +onkin harvinaisessa määrässä, vaikka en tietenkään vaadi omaa +ehdotustani juuri sellaisenansa hyväksymään", puhui Koskela. + +"Ja mikä se olisi? Minä olen valmis kaikkeen", sanoi Hoper +innostuneena. + +"Katsokaas! Me emme voi sitä tehdä, koska tohtori tuntee sekä minut +että Kivisen. Cotter taas on englantilainen eikä tunne täkäläisiä +olosuhteita siinä määrässä kuin on tarpeellista. Mutta te voitte kyllä. +Suunnitelmani on seuraava: Tohtori on nykyään ilman seuraa. Hänelle on +sitä hankittava. Minä opetan teille junassa tarpeelliset merkit ja +annan teille muutamia papereita, niin että voitte esiintyä +bolsheviikkina. Menette samaan vaunuun kuin tohtori ja teette +tutustumismerkin. Minä olen varma siitä, että tohtori menee ansaan. Te +valehtelette hänelle olevanne myöskin pakomatkalla. New-Yorkista on +teille soitettu. Tohtori ei tiedä sikäläisten vangitsemisesta eikä saa +tietääkään. Olette olevinanne hiukan salaperäinen ja matkustatte +tohtorin seurassa, minne hän meneekin. Me seuraamme teitä. Te siis vain +vaihdatte paikkaa meidän kanssamme. Tohtori ei voi aavistaa mitään, +sillä hän ei tiedä, että autolla voidaan tämä pikajuna saavuttaa. +Suunnitelmani on hyvin yksinkertainen, mutta se vaatii, kuten jo +sanoin, kylmäverisyyttä." + +"Se on mainio!" huudahti Hoper, ja muutkin yhtyivät kannattamaan. + +"Minä voin vallan hyvin ajankuluksi leikkiä bolsheviikkia. Ja nyt +lähtekäämme asemalle, ostakaamme liput ajoissa. Minä pistäydyn +asemapäällikön luona ja peruutan sähkösanomamääräyksen. Hei, siinä se +onkin!" + +Yön hiljaisuuden katkaisi terävä, pitkä vihellys, ja mahtavasti +jyristen ajoi pikajuna asemalle. Seurue painautui ulos. + + + + +3. + +Jääkäri joutuu junamatkalla mietiskelemään yleismaailmallista +valtakysymystä ja tulee eurooppalaiselle sangen vähän mairitteleviin +johtopäätöksiin. + + +Pikajunan matkustajat riensivät kiireesti ravintolaan, toisten astuessa +ulos hengittämään raitista ilmaa. Asemasilta täyttyi muutamassa +hetkessä. + +Koskela kävi ostamassa Cotterille, Kiviselle ja itselleen liput, ja +kolme tuttavusta nousi muutamaan ensiluokan vaunuun. Tohtoria ei +näkynyt. + +Hoper pistäytyi asemapäällikön luona peruuttamassa määräyksen. +Rautatievirkamies katsoi häntä pitkään ja ihmettelevästi, mutta Hoper +ei antautunut mihinkään puheisiin. Peruutusmääräys oli erittäin +tervetullut, sillä Ameriikassa ei ole totuttu senkaltaisiin +epäsäännöllisyyksiin. + +Saatuaan asiansa järjestykseen jäi Hoper kävelemään sillalle, koettaen +keksiä bolsheviikkitohtorin. Mutta tohtori pysyi näkymättömissä. +Todennäköistä oli, että hän nukkui. Kiirettä ei kuitenkaan ollut, sillä +matka kestäisi päiviä, ja sillä ajalla tohtori kyllä löydettäisiin. + +Hoperia hymyilytti, kun hän ajatteli heidän asemaansa. Heillä ei ollut +oikeastaan mitään varmaa tietoa, että tohtori yleensäkään matkusti +tännepäin ja tällä junalla. Koko teorian perustuksena oli tuo pieni +lyijykynäpiirto junataulukossa. + +Junailija vihelsi, ja verkkaan liukui juna liikkeelle, Hoperin +hypätessä vaunuun. Hän valitsi itselleen mukavan paikan, asetti tyynyn +päänalaisekseen ja vaipui pian uneen, varmistauduttuaan ensin siitä, +että lompakko oli liivin povitaskussa ja revolveri saatavissa. Ei ollut +vaaratonta matkustaa rautateitse, ei ainakaan nukkuvana. Ja Hoper, joka +oli ollut elämänsä aikana monenlaisissa tilanteissa, oli tottunut +luottamaan aseeseensa, ei niin paljon sitä käyttäen, mutta se antoi +turvallisuudentunnetta ja itseluottamusta. + +Pikajuna kiiti jyristen pilkkopimeässä yössä suureen, avaraan länteen. +Kivinen torkkui Koskelan olkapäähän nojaten ja ajatteli, kuinka +omituisissa olosuhteissa hänen lempiunelmansa, matka Ameriikan +preerioille, täyttyikin. + +Aamulla menivät Cotter, Koskela ja Kivinen upeaan ravintolavaunuun ja +nauttivat erinomaisen aamiaisen. Sota-aika ei ollut tehnyt mitään +vaikutusta ruokalistaan. Kallista oli kyllä, mutta laatu oli entinen. + +Seurue piti tarkkaan silmällä ovia, niin ettei tohtori olisi päässyt +yllättämään. Mitään epämiellyttävyyksiä ei kuitenkaan sattunut. + +Seurue oli poistumassa vaunuun, kun Hoper avasi oven ja astui sisään, +istuutuen viereiseen pöytään. Ravintolassa ei ollut vielä kuin muutamia +matkustajia, mutta Hoper oli varovainen, samoinkuin muutkin, eikä +kummaltakaan puolen tehty mitään, joka olisi antanut aihetta luuloon, +että matkustajat tuntisivat toisensa. Hoperin tyytyväinen ilme antoi +kuitenkin aavistuksen, että jotakin oli tapahtunut. Koskelan mennessä +ohi kuiskasi Hoper hiljaa, mutta selvästi: + +"Tohtori on junassa." + +Se ei ollut paljon, mutta se riitti. Automatka ei ollut turha. Nyt oli +pidettävä huoli siitä, ettei tohtori uudelleen päässyt käsistä. + +Juna kiiti halki Itä-Ameriikan viljavien peltojen ja kukkuloitten, +sivuutti kukoistavia maalaiskyliä ja vilkkaita kaupunkeja savuavine +tehtaanpiippuineen ja korkeuteen kohoavine pilvenpiirtäjineen. Se +laskeutui hedelmällisiin laaksoihin ja kohosi kiertäen pitkin +jyrkkiä vuoren rinteitä, joilta avautui laaja ja ihana näköala +silmänkantamattomille tasangoille. Kaikkialla oli elämää ja liikettä, +mustilla, likaisilla kaivosseuduilla, teollisuusalueilla, +viljelysmailla, kylissä ja kaupungeissa. Ameriikassa ei nukuttu. +Jokainen lihas, jokainen jänne oli pingoitettu, ja kaikkialla oli +käynnissä uusia arvoja tuottava työ. Ja tästä työstä riippui paljon, +vain sen avulla saattoi maailmansodan kauhut ja hävitykset kestänyt +vanha Eurooppa tointua ja aloittaa uuden elämän. + +Koskela ajatteli, minkä vuoksi Ameriikkakin oli ryhtynyt sotaan. Tästä +kysymyksestä on paljon kiistelty. Toiset ovat ylistäneet Ameriikan +ottamaa askelta, toiset kironneet sen. Jääkäri koetti suhtautua asiaan +puolueettomasti, niin vaikeaa kuin se ehkä olikin. Oli selvää, ettei +mistään varsinaisesta sodan aiheesta voinut puhua. Keskusvalloilla ja +Ameriikalla ei ollut varsinaisia hankauskohtia, ameriikkalaiset eivät +suinkaan tunteneet kansallisvihaa kohoavaa Saksaa kohtaan. Päätös +perustui laskelmiin, innostus kiihoitukseen. Mutta vaikka laskelmissa +annettiin etusija puhtaasti hyötynäkökohdille, ei voinut kieltää, että +aatteellisuudestakin saattoi puhua. Ameriikka ja liittolaiset edustivat +kaikesta huolimatta ainakin jossakin määrin kansanvaltaa ja +edistysmielistä maailmankatsomusta, jonka vastustajina suursaksalaiset +olivat. Suursaksalaisten voitto olisi ollut myöskin taantumuksen +voitto. Tämä lienee ollut Ameriikan sekaantumisen aatteellinen pohja, +mutta siihen sekoittui tuntuvia hyötylaskelmia. Pelko, että +liittolaismaihin sijoitetut pääomat menetettäisiin, jos liittolaiset +voitettaisiin, sekä myöskin Saksan kilpailu, joka oli suurempi vaara +kuin Englannin, vaikuttivat sen, että liittolaisia täytyi tukea. + +Ja Ameriikka teki vaalinsa, sitäkin helpomman, kun Saksan aloittama +sukellussota häiritsi suunnattomassa määrässä kauppaliikennettä. +Ameriikan apu muodostui ratkaisevaksi. Voitto oli suuri ennenkaikkea +amerikkalaisille itselleen, sillä he eivät voittaneet vain sodassa, +vaan myöskin taloudellisesti. Ranska, Englanti ja Italia olivat heidän +armoillaan. Suunnattomia pääomia oli kiinnitetty ranskalaisiin ja +englantilaisiin yrityksiin, ameriikkalaisilla oli erinomaisia takeita +lainoistaan. Ranskassa on kokonaisia alueita, jotka tosiasiallisesti +kuuluvat Yhdysvalloille, ja tuskin lienee ranskalaista liike- tai +teollisuusyritystä, missä ameriikkalaisilla ei olisi ratkaisevaa, tai +ainakin huomattavaa sananvaltaa. Ameriikka on valloittanut eripuraisen +Euroopan, ja koko vanha maailma on sen armoilla. Ameriikassa on rahaa, +jota velkaantunut ja hävitetty Eurooppa välttämättömästi tarvitsee, +Ameriikassa on viljaa, joka yksin voi pelastaa nälkäkuoleman partaalla +olevan Euroopan, ja Ameriikassa on voimaa, joka voi, jos mikään voi, +pysäyttää koko inhimillistä kulttuuria uhkaavan bolshevismin. + +Ja kuitenkin on Ameriikka vähimmin voitonsokaisema, se on kohtuullisin +vaatimuksissaan, se koettaa kaikin voimin lahjoittaa nääntyneelle +ihmiskunnalle sen kaipaaman rauhan ja suhteellisen onnen, sikäli kuin +se kansanvaltaisten ja vapaamielisten aatteitten toteuttamisella on +saavutettavissa. + +Ja nyt, aseellisen taistelun tauottua, taistelee Ameriikka niiden +aatteiden toteuttamiseksi rauhankonferenssissa, jotka sen edustaja +lausui julki jo ennen sotaa. Miten se taistelu loppuu, ei voi ennustaa, +mutta oikeutettu itseluottamus kalskahtaa teräksisistä sanoista, jotka +kirjoitettiin presidentti Wilsonille, kun sattui erimielisyyksiä hänen +ja imperialistipiirien välillä. "Presidentti Wilsonin takana on voimaa, +viljaa ja rahaa!" + +Euroopan itsenäisyys on mennyttä. Ameriikka ei olisi kyennyt sitä +valloittamaan, mutta Eurooppa lahjoitti sen sille. Ja nyt on tilanne +sellainen, ettei Ameriikka tarvitse Eurooppaa siinä määrässä kuin +Eurooppa tarvitsee Ameriikkaa. + +Maailman keskus on siirtynyt taas länteen, yankee'itten pääkaupunkiin +Washingtoniin. Ameriikka on maailman pääkaupunki, -- Eurooppa, tosin +historiallisine ja sivistyksellisine arvoineen, syrjäkylä. +Eurooppalaiselle se ei ole mairittelevaa, mutta se on totta, ja +tosiasiaan on mukautuminen. Euroopan valtakausi on vain muisto, tosin +niin läheinen, että se toisinaan voi vielä näyttää todellisuudelta. + +Kivinen kirjoitti ja teki muistiinpanojaan, kysellen väliin Koskelalta +pikku seikkoja, jotka olivat sattuneet häipymään hänen muististaan +tai jotka olivat epäselvät. Sanomalehtimies kärsi todellisia +Tantalustuskia, kun ei voinut antaa julkisuuteen tietoja, jotka olivat +käsillä ja joiden uutisarvo oli verrattoman ensiluokkainen. Kivinen ei +olisi voinut uskoa ennen, että hän kykenisi hillitsemään itseään niin +paljon. Reportteriveri, joka on seikkailuhalun ja kirjailemisen +sekoitus, velloi voimakkaana hänen suonissaan. Mutta nyt täytyi kuin +täytyikin pitää suu kiinni. Muistiinpanoja sai kuitenkin tehdä, eikä +Kivinen ollut lyönyt laimin käyttää tätä seikkaa hyväkseen. +Seikkailuhistoriikki oli jotenkin täydellinen, ja muistiinpanot olivat +hyvässä tallessa osaksi Tukholmassa, Lontoossa ja New-Yorkissa. Kivisen +päätä huimasi, kun hän ajatteli julkaisemista. + +Juna kiiti länteen. Seurue keskusteli kaikista mahdollisista asioista, +ja englantilainen osoittautui erittäin miellyttäväksi ja pirteäksi +matkakumppaniksi. + +Hoper ei näyttäytynyt, ja matkailijoita piti jännityksessä kysymys, +miten ameriikkalainen oli selviävä vaikeasta tehtävästään. + + + + +4. + +Tohtori taipuu sangen vastahakoisesti mr Fartmannin seuratarjoukseen, +mutta päättää sitten kuitenkin matkustaa hänen kanssaan Tokioon. + + +Hoper istui nurkassaan ja mietiskeli rauhallisesti parasta keinoa +päästä tohtorin tuttavuuteen. Hm, oli monta tapaa, mutta mikään ei +oikein miellyttänyt ameriikkalaista. Hän tahtoi kerta kaikkiaan päästä +kunnolliseen alkuun. Hänen aivonsa työskentelivät kuumeisesti ja +huomaamattaan poltti hän savukkeen toisensa jälkeen. + +Viimein hän teki päätöksen ja alkoi odottaa vain tilaisuutta sen +toteuttamiseen. + +Juna kiiti eteenpäin. Hoper katsoi kelloa ja junataulukkoa. Pian +oltaisiin asemalla. Silloin oli ryhdyttävä työhön. + +Mahtavasti kohisten vieri pikajuna asemasillan ääreen. Hoper hyppäsi +ulos, jääden kävelemään junan viereen. Kun lähdettiin uudelleen +liikkeelle, nousi hän kylmäverisesti siihen vaunuun, jossa tohtori oli. +Osastossa ei ollut kuin kolme henkeä, tohtori neljäntenä. Matkustajat +kyllä loivat uteliaan silmäyksen tulijaan, mutta Hoper kävi +rauhallisesti ja välinpitämättömästi istumaan toisen ikkunan ääreen, +vetäen sanomalehden taskustaan ja syventyen sitä lukemaan. Vaunussa +vallitsi unettava hiljaisuus, ja pikajuna vyöryi halki iltapimenevien +tasankojen. + +Hoper tarkasti salavihkaa matkustajia. Ne olivat kaikesta päättäen +liikemiehiä, Ja kelläpä muulla nyt olisikaan ollut asiaa matkustaa +villiin länteen. Tohtori istui kyyristyneenä nurkkaansa, hakien +aikakausjulkaisua, ja näytti olevan täydellisesti välinpitämätön +ympäristöstään. + +Hoper päätti aloittaa. Hän naputti istuimeen sormillaan, silmäten +samalla tohtoria. Hän saattoi selvästi huomata, kuinka tämä säpsähti. +Mitään vastamerkkiä ei tämä kuitenkaan tehnyt. + +Hoper naputti uudelleen ja asetti sitten kätensä määrättyyn asentoon. +Tohtori ei tehnyt liikettäkään. Ameriikkalainen puri huultaan harmista. +Tohtori ilmeisestikin pelkäsi eikä uskaltanut ilmaista itseään. Hoper +hymyili itsekseen katkerasti. Bolsheviikki oli pakoitettava tulemaan +ulos kuorestaan. + +Salapoliisi otti savukkeen taskustaan, aikoen sen sytyttää, mutta ei +ollut löytävinään tulitikkuja. Hän katseli hetkisen neuvottomana +ympärilleen, mutta kääntyi sitten tohtorin puoleen ja lausui +kohteliaasti hiljaa kuiskaten: + +"Saanko luvan pyytää tulta, _tohtori Ralphston_!" + +Hoper katseli kiinteästi uhriinsa. Tohtori hillitsi itsensä vaivoin. +Hänen ilmeestään kuvastui pelko ja salattu viha. + +"Olkaa hyvä, tässä on tulitikkuja, mutta te olette erehtynyt +nimestäni", puhui tohtori nopeasti. + +Hoper hymyili ja siirtyi tohtorin viereen istumaan. + +"Kah, älkää olko niin vaatimaton! Minä en ole erehtynyt." + +Tohtori muuttui yhä hermostuneemmaksi. + +"Kas niin, ei maksa kieräillä! Minä tiedän, kuka olette, mutta te ette +tiedä, mikä minä olen, joten olen paremmalla puolella. Minulla on +tehtävänä teille muuan ehdotus." + +Tohtori silmäili levottomana ympärilleen. "Puhukaamme hiljaa!" ehdotti +Hoper tyynesti. + +"Kuka te oikein olette?" pääsi tohtorilta väkisinkin. Hän yritti ansaa. + +"Se ei kuulu asiaan. Kun ei mitään tiedä, niin ei voi mitään puhuakaan. +Nimittäkää minua esim. mr Fartmanniksi." + +Ameriikkalainen puhui rauhallisen alentuvasti. Tohtori pyyhki hikeä +kasvoiltaan. + +"Siis kuulkaa! Ensiksikin lausun julki tyytymättömyyteni teidän +käytökseenne. Te ette vastannut, vaikka minä tein merkkejä. Te petitte +lupauksenne. Te pelkäsitte, ja vallankumoukselliselle se on +kuolemansynti." + +Seikkailija tunsi kauhua. Vallankumouksellisten lait olivat selviä ja +jyrkkiä. Hän oli tuon tuntemattoman käsissä. + +"Mutta olkaa huoletta! Minä en vaadi teitä tilille rikoksesta, jos te +teette, mitä minä pyydän. Minä tarvitsen rahaa." + +"Tietenkin!" virkkoi tohtori jo tyynemmin. Hän tunsi virkaveljensä ja +tiesi rahan arvon heidän silmissään. Tuntematon oli siis yksinkertainen +kiristäjä. Hänestä voitaisiin niin ollen selvitä. Tohtori päätti +tinkiä. + +"Mistä te päätätte, että tietenkin! Älkää luulko mitään ennen aikoja! +Teillä ei ole oikeutta minua loukata!" puhui Hoper harmistuneena. + +"Hyvä on! Määrätkää summa!" lausui tohtori kylmästi. + +"Minä selitän hiukan. Minä satuin olemaan silloin Cailwayssa, kun +puheenjohtaja soitti minulle New-Yorkista, että oli otettava jalat +alle. Minä nousin samaan junaan kuin tekin, sillä halusin välttää +tuttavuutta ameriikkalaisten vankiloitten kanssa. Mutta minulla ei ole +rahaa. Olen käynyt junassa kaikissa vaunuissa, mutta missään en +löytänyt tovereita. Tulin viimein tänne ja tunsin teidät. Arvasin +teidän olevan pakomatkalla, kuten levoton käytöksenne on sen +todistanutkin. Tarvitsen ainoastaan 20,000 dollaria, jonka pikkusumman +suvainnette suorittaa minulle", selitti ameriikkalainen. + +Tohtori naurahti ilkeästi. + +"Hahhaa, te olette erehtynyt! Minä en ole mikään tohtori Ralphston, +mutta nyt tiedän, että te olette joku bolsheviikki. Te olette +vuorostanne minun käsissäni. Huomaan teidän olevan vasta-alkaja +kunnioitettavalla alallanne. Siis, jos haluatte säilyttää vapautenne, +niin poistukaa seuraavalla asemalla junasta. Minä annan teille +etumatkaa, sillä en halua antautua epämiellyttävyyksille alttiiksi. +Ymmärrättekö?" + +"En ollenkaan", naurahti Hoper ja lisäsi äänellä, joka ei sallinut +vastaväitteitä: "Neuvoisin teitä jo viimeinkin lopettamaan ilveilyn, +joka ei minua petä. Minä tiedän, mitä tiedän ja sen ainakin, ettette +uskalla turvautua poliisiin. Siis, suostutteko pikku ehdotukseeni?" + +"Näin hetikö?" + +"Kas niin, nyt alamme ymmärtää toisiamme. Seuraavalla asemalla +suoritatte summan minulle, sillä nyt on täällä muita. Onhan meillä +vallankumouksellisilla kaikki yhteistä", lisäsi salapoliisi +pilkallisesti. + +"Ja saanko sitten kunnian päästä erinomaisesta seurastanne?" kysyi +tohtori kiusaantuneesti. + +"Oi ei, minulla ei ole sellaista kiirettä!" puhui Hoper teeskennellyn +kohteliaasti. -- "Mehän olemme juuri vasta tutustuneet." + +Tohtori näytti avuttomalta. + +"Katsokaas", jatkoi ameriikkalainen, "minulla on vielä toinenkin +pyyntö. Oletan teidän olevan pakomatkalla. Oh, älkää väittäkö vastaan, +minä olen kyllä oikeassa. Te olette siis pakomatkalla. Ameriikka on +käynyt vähän liian kuumaksi. Minä olen samalla asialla. Mutta nyt on +jäljellä kysymys: mihin ja miten? Otaksun, että te olette jo itsenne +suhteen vastannut näihin kysymyksiin?" + +"Mitä --" + +"Älkää hermostuko! Meillä on aikaa keskustella vallan järkevästi +kaikista näistä asioista, kuten todellisille vallankumouksellisille +sopii. Siis, minne olette matkalla?" + +"San Franciscoon!" + +"Kyllä tietenkin, mutta olen varma siitä, ettette sinne pysähdy." + +"Melbourneen." + +"Oi, te olette todellakin mainio pilailija, mutta saanko luvan kysyä, +mitä tekisitte Austraaliassa. Siellä ei ainakaan voi järjestää +vallankumousta." + +Tohtori ei vastannut mitään. + +"Kas niin, antakaa kuulla mielipiteenne. Takaan, että niin nerokasta +ajatusta otan tarkoin punnitakseni." + +"Matkustan Tokioon." + +"Hyvä. Tietenkin höyrylaivalla. Nerokasta! Mutta nykyään tarvitaan +maailmassa passeja. Minä olen tänä aikana matkustanut lähes, maapallon +ympäri ja minulla on ollut yli sata passia. Kaikissa maissa on +erilaista, mutta passi on kaikkialla sama, kaikkialla sitä vaaditaan, +niin vallankumouksellisten kuin vastavallankumouksellisten leirissä, +niin keisarikunnissa kuin tasavalloissakin. Oletan, että teillä on +jonkunlainen passi. Minulla ei ole. Rohkenen pyytää teitä todellisena +vallankumouksellisena tekemään minulle sen ystävällisen palveluksen, +että hankitte passin." + +"Minne te aiotte sitten matkustaa?" kysyi tohtori jännittyneenä. + +"Minä olen aivan yksin maailmassa ja epätietoinen minne mennä. Olen +päättänyt seurata teitä, sillä oletan teidät pystyväksi mieheksi. Olen +ainakin kuullut sellaista puhuttavan teistä. Matkustan teidän +kanssanne, vaikkapa aluksi Tokioon." + +Voimaton raivo kuvastui tohtorin kasvoilla. + +"Älkää olko millännekään!" lohdutti Hoper. -- "On hauskempi matkustaa +yhdessä, enkä minä ole, vaikka itse kiitänkin, mikään mahdoton +matkatoveri. Tuossa käteni! Te suostutte ehdotukseeni?" + +"Hyvä on!" virkkoi tohtori väsyneesti. + + + + +5. + +Tokio ei ole sama kuin Jokohama, eli mitä eurooppalaisesti puetulla +japanilaisella voi olla tekemistä bolsheviikkitohtorin luona. + + +Tohtori mukautui välttämättömyyteen, ja todellinen ja tekeytynyt +bolsheviikki matkustivat ainakin näennäisessä sovussa kaukaiseen +länteen. + +Ralphston koetti äärimmäisen varovasti, mutta samalla sitkeästi ja +johdonmukaisesti päästä selville matkatoverinsa todellisesta +olemuksesta ja tarkoitusperistä, mutta Hoper oli kuitenkin liian vanha +kettu, paljastaakseen itseään. Niinpä ei tohtori kyennyt parhaalla +tahdollakaan saamaan vahvistusta sangen luonnollisille epäluuloilleen, +jos ei toiselta puolen mikään noita epäluuloja poistanutkaan. Molemmin +puolin tehtiin ikäänkuin äänetön sopimus, että olkoon nyt miten on, +varovainen täytyy olla ja koettaa tutkia toista, paljastamatta itseään. + +Ystävyksemme kuluttivat aikaansa miten parhaiten taisivat, varoen vain +yllätystä. Maisemat kiinnittivät pohjoisten seikkailijoitten huomion. +Ne olivat yksitoikkoisuudessaan vaikuttavan suurenmoisia, ne +tehosivat kuten muukin Ameriikassa suuruudellaan, laajuudellaan, +mittaamattomuudellaan. Koskela ei väsynyt tunnista tuntiin +tuijottamasta preerioille. Nä'yt olivat aina uusia, aina +tuntemattomuudellaan viehättäviä. + +Rannattomana avautui preeria matkustajan silmien eteen, aaltoillen +loivina rinteinä ja pikku kukkuloina, joilla kasvoi kitukasvuisia +lehtipuita; leviten monikirjavana väriloistoisena mattona punertavaan +taivaanrantaan saakka, lauhan iltatuulen huojutellessa matalia puita ja +pitkiä kuivettuneita ja kellastuneita ruo'onkorsia, joiden varjot +väreillen kuvastuivat iltavälkkyvän sinisen lammen kareilevaan pintaan. +Kuulakkana ja korkeana kaartui taivas myöhäissyksyisen maiseman yllä ja +koko luonto henki suurta ja syvää rauhaa, niin että ryskyen ja +kohisten kiitävä pikajuna vinkuvine ilmavirtoineen ja sinkoilevine +hiekkasiruineen oli kuin ilmestys toisesta maailmasta, jolle tällainen +rauha oli kokonaan tuntematon. + +Ystävykset koettivat arvailla tohtorin aikomuksia, mutta yritys oli +senlaatuinen, että arvailut osoittautuivat heti enemmän tai vähemmän +perusteettomiksi. Mutta mitä pitemmälle matka joutui, sitä suurenemaksi +kasvoi seikkailijoissa vakaumus, että tohtori aikoi Venäjälle. Hänen +matkansa tarkoitus oli luultavastikin mitä tärkein, ja seikkailijoitten +oli tavalla tai toisella päästävä sen perille ja estettävä mahdolliset +bolsheviikkiyritykset. Matkailijoilla oli aavistus, että ratkaisevat +hetket lähestyivät. + +Sivuutettiin jylhän mahtavat Kalliovuoret, joiden rinteillä ja solissa +oli käyty viimeiset ja verisimmät taistelut aro-intiaanien ja +valkoihoisten välillä. Seikkailijat pitivät silmällä, ettei tohtori +vain vastoin odotuksia olisi jäänyt millekään asemalle. Hoper ei +päässyt liikkumaan minnekään, sillä jos hän toiselta puolen vartioi +tohtoria, niin vartioi tohtorikin häntä. + + * * * * * + +Suurenmoinen näky avautui matkustajien eteen, kun juna iltapuoleen +saapui San Franciscoon vuoren rinnettä pitkin, toisella puolen mahtava +kaupunki monilla kukkuloillaan, toisella puolen välkkyvä San Franciscon +lahti, joka loisti hopealta ilta-auringon punaamien kallioitten +välissä. + +Cotter katsoi kelloaan. + +"Kahdenkymmenen minuutin kuluttua olemme perillä. Meidän on meneteltävä +seuraavasti: Te menette ystävänne kanssa hotelliin. Minä seuraan +Hoperia ja tohtoria, koska ameriikkalainen ystävämme ei voi poistua +tohtorin luota. Kun tohtori on asettunut jonnekin ja minä saanut +ilmoitetuksi Hoperille osoitteemme, palaan hotelliin." + +Ystävykset suostuivat ehdotettuun työnjakoon, koska vain Cotter oli +tohtorille tuntematon. + +"Mutta meidän on myöskin otettava selvä laivan lähdöstä. Minä lähden +satamaan ja tilaan meille hyttipaikat hyvissä ajoin. Aikataulun mukaan +lähtisi laiva kolmisen tunnin kuluttua, mutta nykyisinä aikoina se ei +liene niin varmaa. Kivinen saa marssia hotelliin." + +"Hyvä on!" tuumi sanomalehtimies viekkaasti, ajatellen kunnollista +illallista. Kivinen oli kohtuullinen stoalainen, mutta hän oli myöskin +kohtuullinen epikurealainen ja hyvällä tuulellaan ollessa olikin hänen +tapanaan sanoa, että hän oli kyennyt, jos kukaan, sovittamaan nuo +toisilleen varsin vastakkaiset oppisuunnat hedelmälliseksi ja +sopusuhtaiseksi kokonaisuudeksi. + +Juna vieri asemasillan viereen ja englantilainen salapoliisi hyppäsi +ensimäisenä ulos, rientäen sen vaunun luo, jossa tiesi Hoperin ja +tohtorin olevan, suomalaisten erotessa omille teilleen. Tohtori +ilmestyikin vaunusta Hoperin seuraamana. He nousivat autoon, Cotter +seuraavaan, ja niin lähdettiin liikkeelle pitkin San Franciscon upeita +katuja Hob Hilliin, kaupungin hienoimpaan osaan. Tohtori vältti +proletaarikortteleita sekä vastenmielisyydestä että turvallisuuden +vuoksi, sillä varsinaista bolsheviikkiagitaattoria ei epäilty +hienoimmissa piireissä mahdolliseksi. + +Tohtorin auto pysähtyi muutaman ensiluokan hotellin luo ja matkailijat +hyppäsivät ulos. Cotter teki samoin jonkun matkan päässä, astuen +niinikään hotelliin. Tohtori ja hänen seuralaisensa olivat poistuneet +yläkertaan, kuten Cotter sai kuulla tarjoilijalta. Täytyi odottaa, +sillä Hoperin tapaaminen oli välttämätöntä. + +Tultuaan hotellihuoneeseen loi Hoper halveksivan silmäyksen ympärilleen +ja tokaisi: + +"Sietämätöntä, kuinka yksitoikkoista! Aivan sama sisustus kuin pari +kuukautta sitten! Mutta täytynee tyytyä", lisäsi hän teeskennellyt +alistuvaisella äänellä. + +Hoperin omaksuma sävy oli osoittautunut oivalliseksi seurustellessa +tohtorin kanssa. Häneen pystyi vain häikäilemättömyys ja suoranainen +röyhkeys, mutta samalla oli edullista näytellä tyhmää narria, jolloin +tohtori voi paljastaa itsensä. Hoper oli jatkanut osansa näyttelemistä +junamatkan aikana, varoen vain, ettei röyhkeys mennyt kokonaan yli +rajojen ja ettei tyhmyys ollut liiaksi tyhmää, sillä tohtori oli +vaarallinen vastapelaaja, sen aavisti Hoper. + +Salapoliisi ei ollut saanut kertaakaan tavatuksi ystävyksiä, mutta kun +hän oli esiintynyt tohtorin seurassa, olivat ystävykset huomanneet +kepposensa onnistuneeksi. Nyt täytyi kuitenkin saada tavata kaikkia ja +neuvotella. Hoper oli varma, että tohtori matkustaisi höyrylaivalla +Jokohamaan. Ameriikkalainen hymyili itsekseen, kun hän muisteli, että +tohtori oli paljastanut itsensä puhuessaan matkustamisesta Tokioon. +Mitä tekemistä oli tohtorilla Tokiossa? Se ei ollut edes matkan +varrella. Siinä piili jotakin! + +Hoper istui huolettomana ja velttona nojatuolissa ja savuutteli, +tohtorin tarkkaillessa hänen puuhiaan syrjästä, eikä suinkaan aivan +tyytyväisin mielin. Tohtoria kiusasi miehen läsnäolo, josta hän ei +tiennyt, kuka ja mikä hän oli. + +"Laiva lähtee siis muutaman tunnin kuluttua?" kysyi Hoper. + +"Niin", kuului tohtorin lakooninen vastaus. + +"Mutta kysykäämme toki", jatkoi ameriikkalainen ja soitti. Hän tiedusti +palvelijalta, ja tämä palasi ilmoittaen, että laiva lähtisi vasta +seuraavana aamuna. Hoper kiitti, mutta harmitteli samalla mielessään +automatkaa, joka oli näin ollen puoleksi turha. + +"Oletteko tilannut hytit meille molemmille?" kyseli väsymätön Hoper. + +"En", vastasi tohtori kiusaantuneena. + +"Niinkö", venytti Hoper. -- "Siinä tapauksessa neuvoisin teitä mitä +pikimmin sen tekemään, sillä, kuten sanottu, minä aion todellakin antaa +teidän nauttia seurastani ainakin toistaiseksi. Ja teidän seurassanne +on muuten mukiinmenevän miellyttävää matkustaa." + +Tohtori soitti ja pyysi palvelijaa hankkimaan kaksi ja ensiluokan +hyttipaikkaa valtamerilaivassa. Hoper vihelteli tyytyväisenä. + +"Ja koska me nyt olemme olleet jo pitkän aikaa yhdessä, katson voivani +hetkeksi poistua omille yksityisille asioilleni. Palaan viimeistään +neljän tunnin kuluttua. Tarvitsen yksinäisyyttä, kuten kai tekin! +Jääkää näkemiin!" + +Amerikkalainen teki syvän kumarruksen ja poistui. Alakäytävässä tuli +häntä vastaan muuan eurooppalaisesti puettu japanilainen, ja mennessään +seurusteluhuoneeseen huomasi ameriikkalainen Cotterin istuvan lähellä +ovea. Hoper istuutui muitta mutkitta hänen viereensä. "Näittekö +japanilaista", kysyi Cotter, "... joka meni ylös?" + +"Niin juuri!" kuiskasi Cotter. "Hän kysyi tohtoria. Mitä tuolla +viirunaamalla lienee tekemistä?" + +"Tutkikaamme!" lausui Hoper lyhyesti. + + + + +6. + +Tyhmänrohkeus voi tuottaa tappion, vaikka pelaajalla olisi kaikki +valtit kädessään. + + +Hoper teki nopeaan päätöksensä. Hän viittasi luokseen tarjoilijan ja +pyysi hovimestaria puheilleen. + +"Hyvää iltaa, mr. Johnson!" lausui salapoliisi aina kiirehtivälle +hovimestarille. Hän oli todella ollut muutamia kuukausia sitten San +Franciscossa selvittämässä muuatta juttua ja asunut samassa hotellissa, +kuten hän tohtorillekin ilmoitti. Hovimestari tunsi hänet ja kumarsi +syvään, sillä Hoper osasi pitää sellaiset mahtihenkilöt ystävinään. + +"Asuuko joku numerossa 104?" kysyi hän hiljaa. + +"Ei tällä hetkellä, mutta kyllä muutaman tunnin kuluttua." + +"Hyvä, pääsemmekö sinne muutamaksi hetkeksi? Ymmärrättekö?" + +"Kyllä. Avain on tässä! Ette kai halua palvelijaa saattajaksi?" + +"Emme, teillä on hieno vainu. Kiitoksia vain! Muuten, jos sattuisitte +minua puhuttelemaan muitten läsnäollessa, niin nimittäkää mr. +Fartmanniksi." + +Miehet kiiruhtivat yläkertaan ja astuivat varovaisesti tohtorin huoneen +vieressä olevaan huoneeseen. Hoper sulki oven jälkeensä hiljaa. Hän oli +huomannut, että huoneitten välillä oli ovi, tosin suljettu. Hävittyään +sen luo hän tähysti sisään. Tohtoria ei näkynyt, mutta japanilainen +istui aivan lähellä ovea. Hoper painoi korvansa ovea vasten, koettaen +kuunnella, mitä tohtori ja hänen keltaihoinen vieraansa puhuivat. Mutta +vaikka hän kuinka jännitti kuuloaan, ei hän saanut puheesta selvää. +Keskustelua kesti noin kymmenen minuuttia. Viimein japanilainen nousi +ja ojensi kätensä jäähyväisiksi. + +"Siis Sao Pe, Djimakatu 259", kuuli Hoper japanilaisen sanovan. + +"Hyvä on!" vastasi tohtori. + +Keskustelijat olivat koroittaneet ääntään. + +Hoper hypähti paikaltaan ja hiipi toisen oven luo. Tohtorin ovi avautui +ja jälleen sulkeutui. Japanilainen oli siis poistunut. Mutta tohtori? +Hoper kuunteli ja kuuli liikettä viereisestä huoneesta. Tohtori oli +siis edelleenkin huoneessaan. + +Salapoliisi teki Cotterille, joka oli ääneti ja liikkumattomana +tarkannut virkaveljensä toimia, merkin seurata häntä, avasi oven +varovaisesti ja laskeutui kiireesti rappuja alas. Hovimestari oli +alhaalla. Hoper ojensi takaisin avaimen ja pisti miehelle käteen +runsaan juomarahan. Hovimestari kumarsi. + +"Näittekö, minne tästä muuan japanilainen hävisi?" kysyi Hoper. -- +"Ottiko hän auton?" + +"Ei, hän läksi jalan oikealle." + +"Hyvä, kiiruhtakaamme!" + +Miehet juoksivat ulos ja päästyään kadulle he huomasivatkin uhrinsa +kääntyvän läheisestä kadunkulmasta. He läksivät seuraamaan. + +"Japanilaisen osoite on saatava selville, voidaksemme toimittaa hänet +säilöön", virkkoi Hoper harppoessaan pitkin katuja kiireisesti kulkevan +japanilaisen jälessä. + +Hoper kertoi, mitä oli kuullut tohtorin ja hänen vieraansa +keskustelusta, lisäten, että Djimakatu oli Tokiossa. Osoite oli +nähtävästi sen henkilön, jota tohtorin oli määrä tavata Japanissa. + +Nousevan auringon maan poika ei näyttänyt aavistavan, että häntä +seurattiin, sillä vaikka hän kulkikin nopeasti, ei hän vilkaissutkaan +taakseen, joten takaa-ajo oli verrattain helppoa, etenkin kun +liikennekään ei ollut enää kovin vilkasta. Mies kulki esikaupunkia +kohti. Hoper alkoi jo kiroilla itsekseen, sillä matka oli pitkä, mutta +jonkun ajan kuluttua mies seisahtui raitiotiepysäkin luo, jääden +odottamaan. Salapoliisit astuivat ohi, ja Hoper kiirehti seuraavalle +pysäkille, hyläten vaunun etusillalle. Japanilainen näkyi istuvan +sisässä. + +Matka jatkui halki San Franciscon. Raitiotie kiemurteli pitkin +kukkuloita ja nousi vähitellen korkealle sijaitsevaan esikaupunkiin. +Hoper piti silmällä japanilaista. Viimein tämä nousi ylös ja poistui +muutamalla pysäkillä. Salapoliisit seurasivat esimerkkiä. Kulku jatkui +pitkin hämäriä ja sokkeloisia kujia. Salapoliisit koettivat pysyä +näkymättömissä ja kulkivat pitkin seinävieriä, sillä takaa-ajo kävi yhä +vaikeammaksi, kun liikenne loppui kokonaan. Kumeasti kajahtelivat +japanilaisen askeleet katukivityksellä. + +Vihdoinkin hän pujahti muutamaan pihaan. Hoper painautui juoksuun ja +livahti äänettömästi ja huomaamattomasti aivan miehen kintereillä +pihamaalle. Japanilainen kaivoi taskustaan avaimen ja avasi muutaman +oven, Hoperin jännittyneenä tarkatessa hänen toimiaan varjosta. + +Kun keltaihoinen oli mennyt sisään, palasi Hoper kadulle, jonne Cotter +oli jäänyt odottamaan. Miehet neuvottelivat hetkisen keskenään. + +"Mikä lie parasta, tunkeutuako sisään vai jättää se poliisin +tehtäväksi? Onhan kyllä valtakirjat?" arveli Hoper. + +"Minä ehdottaisin, että koettaisimme päästä miehen tuttavuuteen", sanoi +Cotter. + +"Ei missään tapauksessa molemmat. Minä voin yrittää." + +"Ei, anna minun yrittää, sillä jos jotakin sattuisi tapahtumaan, ei +minun läsnäoloni ole jatkuville tutkimuksille niin ehdottoman +välttämätöntä." + +"Hyvä on, yritä sitten! Minä jään vartioimaan. Ellet neljännestunnin +kuluttua palaa, murtaudun sisään", selitti Hoper. + +Cotter varmisti revolverinsa ja astui pihalle, koputtaen japanilaisen +ovelle määrätyllä tavalla. Kiireisiä askeleita kuului. + +"Kuka siellä?" kuului ääni kysyvän englanniksi. + +Cotter virkkoi tunnussanan. Avain kiertyi lukossa, ovi avautui, ja +valojuova sokaisi englantilaisen silmät. Oviaukossa seisoi japanilainen +revolveri kädessä. + +"Kuka olette?" kysyi hän äänellä, joka ei ollut lempeimpiä. + +"Tulen tohtori Ralphstonin luota", vastasi Cotter kylmästi. + +Japanilainen laski revolverin ja peräytyi sisään. Cotter astui tyynesti +perässä. Mies livahti sulkemaan oven ja asettui sitten seisomaan +Cotterin ja oven väliin sangen uhkaavaan ja epäluuloiseen asentoon. +"Merkit!" vaati mies. + +Cotter teki kaikki tarpeelliset käsi- ja sanamerkit, jotka pyrkivät +häntä naurattamaan kesken kaiken. + +"Mistä te tulette?" kysyi mies. + +"Tohtori Ralphstonin luota, kuten jo sanoin", vastasi Cotter jäykästi. + +Japanilainen ojensi äkkiä revolverin Cotterin päätä kohti ja komensi +tyynesti: + +"Kädet ylös!" + +Cotter totteli hämmästyneenä. + +"Te valehtelette! Tohtori ei tiedä minun asuntoani!" + +Cotter puraisi huultaan. Rohkea yritys oli jo alussa ajautunut karille. +Mutta ei voinut mitään, sillä kaikkia näkökohtia ei ehditty punnita. +Nyt täytyi voittaa aikaa. + +"Eikö tohtori tiennyt! Totta maarin! Ainakin hän antoi minulle +määräyksen rientää teidän luoksenne. Sao Pe..." + +Japanilainen kirosi. + +"Mistä te tiedätte mitään jotain Sao Pe'stä?" + +"Kuten sanoin, antoi tohtori..." koetti Cotter jäykästi vakuuttaa. + +Japanilainen näkyi epäröivän. Vastakohdat olivat jyrkät, tietämys ja +tietämättömyys selittämättömiä. Mutta japanilainen käsitti, ettei +varovaisuus ainakaan ollut haitaksi. Hän komensi Cotterin kääntymään +selin häneen, ilmoittaen toimittavansa taskujen tarkastuksen. + +Englantilainen rauhoittui. Ne muutamat paperit, jotka voisivat hänet +paljastaa, olivat sellaisessa salataskussa, että sen keksimiseen menisi +varmastikin pitkä aika. Taskujen tarkastus ei näyttänyt tyydyttävänkään +japanilaista, sillä lukuunottamatta muutamia aivan merkityksettömiä +papereita ei hän löytänyt muuta kuin revolverin, tupakkalaatikon ja +tulitikkuja sekä kellon perineen. + +Mutta äkkiä muuan huomio jähmetytti englantilaisen. Huoneessa oli +puhelin. Ja juuri kun salapoliisi arvaili, keksisikö bolsheviikki sitä +käyttää, tarttui mies kampiin ja soitti. Cotter teki väkisinkin +liikkeen. + +"Pysykää hiljaa!" komensi japanilainen tuikeasti ja ojensi aseensa. +Cotterin täytyi totella. Tuhannet suunnitelmat ja keinot risteilivät +hänen aivoissaan. Jos japanilainen saisi rauhassa soittaa, paljastuisi +koko kepponen yhdellä kertaa, ja mikä vaarallisempaa, tohtori saisi +varoituksen ja pääsisi livahtamaan heidän käsistään. Ainakin olisi +Hoperin osa silloin lopussa. Eikä japanilaisen yritystä voisi +estääkään. Hän ei voisi rynnätä suoraan revolveria vastaan. Hoper kai +edelleenkin odotti. Cotter ei osannut tarkkaan arvioida, kuinka kauan +hän oli sisässä. + +"Olkaa hyvä, 136 754! Kiitos!" + +Molemmat odottivat. + +"Missä on? Jaha... saisinko puhelimeen tri Ralphstonin, huone n:o 103! +Jaha, kiitos!" + +Japanilainen ei hellittänyt katsettaan salapoliisista. + + + + +7. + +Koskela filosofoi, mutta filosofoiminen loppuu onnistuneeseen +kaappaukseen. + + +Sekunnit tuntuivat ikuisuudelta Cotterista. Kaikki oli yhden hiuskarvan +varassa. Ellei Hoper ennättäisi apuun, olisi kaikki mennyttä. +Salapoliisin valtasi vastustamaton halu huutaa, mutta kylmä +revolverinpiippu palautti hänet järkiinsä. + +"Halloo... kuinka? Missä hän on?" + +Cotterin mieli ailahti. + +"Niinkö, pyytäkää häntä heti soittamaan numeroon 17 553! Kiitos!" + +Japanilainen hillitsi vaivoin harminsa. Tohtori oli nähtävästi +pistäytynyt jonnekin. Asema oli toistaiseksi pelastettu. + +"Istukaa!" komensi japanilainen, ja Cotter totteli. Miehet istuivat eri +puolilla pöytää, englantilainen ulkonaisesti tyynenä, mutta sisäisesti +jännittyneenä, japanilaisen leikitellessä pitkin, ohuin sormin +revolverillaan. Syntyi täydellinen hiljaisuus. Bolsheviikki tarkasti +vankiaan herkeämättä, vinojen, tummien silmien vuoroin laajetessa ja +pienentyessä. + +Mutta äkkiä kajahti ulko-oveen kaksi jyrkkää ja voimakasta lyöntiä. +Cotter pysyi tyynenä, vaikka hänen kasvonsa vetäytyivätkin hymyyn. +Japanilainen hyppäsi sensijaan pystyyn, ja hänen ilmeensä todisti +voimatonta raivoa. + +"Kuka siellä?" kysyi hän Cotterilta, uhaten aseellaan. + +"Toverini", vastasi salapoliisi tyynesti. + +Japanilainen mietti hetkisen. Jyskytys jatkui, käyden yhä +voimakkaammaksi. + +"Avatkaa! Lain nimessä!" jyrisi Hoper ulkoa. + +"Kas niin", virkkoi Cotter tyynesti, "antautukaa nyt hyvällä. Te olette +menettänyt pelinne. Te olette tosiasiallisesti vankimme. Niin ikävää +kuin se meille onkin, ei teitä voida tuomita Ameriikassa, vaan joudutte +vain karkoitetuksi. Siis, ellette tahdo menettää henkeänne, toverini +kun on vähän äkkipikainen mies, antakaa tänne omanne ja minun +revolverini ja sallikaa minun toimia." + +Japanilainen loi harhailevan katseen ympärilleen, mutta pelastusta ei +näkynyt missään. Sitten hän ojensi kohteliaasti molemmat aseet +Cotterille. Salapoliisi meni ovelle ja aukasi sen. Hoper ryntäsi +sisään. + +"Kas, oletpa vielä sentään hengissä! Minä luulin sinut jo menneeksi +mieheksi, kun sisältä ei kuulunut hiiskasdustakaan! Jaha, tässä on siis +japanilainen!" + +Salapoliisit ryhtyivät toimittamaan kotitarkastusta, kun Cotter oli +ensin katkonut puhelinjohdot. Saalis ei ollut suurenmoinen, mutta +tyytyväisiä miehet olivat tuloksiin. Tärkein oli joku "jäsenluettelo", +jossa oli vain japanilaisia ja kiinalaisia. Vangin taskusta ei löydetty +sanottavasti mitään, mutta lompakon muutamine papereineen Hoper pidätti +itselleen, annettuaan ensin siellä olleet rahat niiden omistajalle. +Paperit oli myöhemmin tarkastettava. + +"Mitä teemme vangille?" kysyi Cotter. "Jaa, mukaan emme voi ottaa, kun +poliisikamariin on pitkä matka. Jääköön tänne, taatusti sidottuna!" + +Japanilainen ei vastustellut, kun Cotter lujien käsirautojen avulla +kiinnitti hänet tukevaan vuoteeseen siten, että kädet joutuivat selän +taakse. + +Otettuaan kaikki paperit mukaansa ja sammutettuaan sähköt salapoliisit +poistuivat ja sulkivat oven jälkeensä, jättäen vankinsa yksin. He +kiirehtivät pitkin puolipimeitä ja mutkittelevia sivukatuja +keskikaupungille, jossa saivat auton käsiinsä, hurauttaen sillä +poliisikamariin. Tehtyään selkoa poliisimestarille seikkailuistaan +Hoper pyysi häntä huolehtimaan siitä, että vanki heti toimitettaisiin +poliisikamariin, lisäten toivomuksenaan, että hänet pidätettäisiin +muutamien viikkojen ajaksi, niin ettei hän pääsisi ehkäisemään jatkuvia +tutkimuksia. + +Salapoliisit erosivat toisistaan, Hoper rientäen tohtorinsa luo ja +Cotter palaten suomalaisten seikkailijoitten piiriin, jotka jo kai +kärsimättömästi odottivat jotakin tietoa. + + * * * * * + +Kivinen oli todellakin pitkästynyt odotukseen ja ehdotti jääkärille, +että he illastaisivat ilman englantilaista. Jääkärillä ei ollut mitään +ehdotusta vastaan. Aterioituaan vetäytyivät ystävykset komealle +terassille, josta avautui näköala lahdelle, ja ryhtyivät jutellen ja +tupakoiden nauttimaan iltagrogia. + +"Missä ihmeessä se engelsmanni oikein viipyy?" tuumaili Kivinen, jota +uteliaisuus jo vaivasi. + +Jääkäri ei vastannut mitään tähän purkaukseen, vaan jatkoi fatalistisen +tyynenä oivallisen juoman nauttimista, savuutellen oikeata havannaa. + +"Hm, meneehän tämä mukiin, meneepä kyllä! En olisi luullut, että +maailma olisi näinkään siedettävä", puheli jääkäri kuin itsekseen. +"Mutta kun vuosikaudet istuu, makaa, paleltuu, kärsii nälkää ja janoa +juoksuhaudoissa, näkee todellista sotaa ja sen seurauksia, niin aistit +tylsyvät, elämänhalu katoaa, tahto veltostuu, ja kun sitten ihminen +joskus vuosien kuluttua palaa säännölliseen elämään, on hän kuin +loppuun käytetty moottori, joka pihisee ja puhisee, lyö väärässä +tahdissa, jota ei voida mihinkään käyttää ja joka itse tietää +kelvottomuutensa. Tämä tietoisuus vaivaa ensin, mutta sekin tylsyy ajan +mittaan, ja ihminen elää päivästä päivään, ilman tarkoitusta, ilman +päämäärää, ilman toivoa ja ilman surua, onnellisena, jos joskus saa +juoda itsensä humalaan ja juovuspäissä kuvitella sellaisia aikoja, +niitä olleita ja menneitä, jolloin elämällä oli muutakin arvoa ja +tarkoitusta kuin juominen. Sanotaan, että sota kasvattaa urhoollisuutta +ja uhrautuvaisuutta ja herra ties mitä! Jaa, miksei, jossakin määrin ja +silloin, kun sota kestää jonkun aikaa, mutta jos se pitkistyy, niin sen +ehkä kasvattamien hyveitten rinnalla syntyy sata- ja tuhatkertaisesti +uusia paheita, sellaisia, joista yksi merkitsee enemmän kuin kaikki ne +luulotellut hyveet yhteensä. Tjah, kyllähän niin on, että täytyy +tapella joskus ja kyllä tappeleekin, mutta tappelun ylenmääräinen +ihannoiminen on yhtä rikollista kuin bolshevismi, jota vastaan me +taistelemme. Hm, ja eikäpä tässä maksa filosofoida, mutta toisinaan +tuntuu kuin patoutuisi sydämeen liiaksi. Kippis!" + +Kivinen kuunteli hiukan hämmästyneenä ystävänsä puhetta, sillä Koskela +oli mahdollisimman harvapuheinen jääkäriksikin. + +"Niinpä niin, sodan ihannoiminen! Siinä on koko kysymyksen ratkaisu ja +syy! Mutta maailmassahan opetetaan jo sylilapsetkin sitä ihannoimaan", +vastasi sanomalehtimies katkerasti. + +Ystävykset vetäytyivät huoneeseensa odottamaan Cotterin paluuta. Mutta +englantilainen viipyi viipymistään, ja suomalaiset alkoivat jo tuntea +pientä hermostumista. + +Kello oli jo hyvän joukon yli puoliyön, kun Cotter viimeinkin palasi. +Suomalaiset torkkuivat istuvillaan, mutta Koskela hypähti heti pystyyn. + +"Anteeksi, että viivyin näin kauan, mutta syy ei ollut todellakaan +minussa. Ahaa, te olette syöneet! Minua ilahduttaa, ettette ole +odottaneet tähän saakka." + +Cotter soitti ja tilasi itselleen kevyen illallisen, jonka jälkeen hän +ryhtyi kertomaan seikkailujaan. Suomalaiset kuuntelivat ääneti. Kun +englantilainen oli lopettanut, ryhtyivät miehet kolmisin tutkimaan +japanilaiselta kaapattuja papereita. Lukuunottamatta jäsenluetteloa ei +niissä ollut mitään merkittävää. Lompakossakin oli vain vaarattomia +asiapapereita. + +Jääkäri tutki jokaisen paperilippusen tarkasti, käänteli lompakon joka +puolelta ja penkoi joka lokeron. Hän ei löytänyt mitään. Mutta +taivuttaessaan lompakkoa hän tunsi äkkiä, että siellä oli jotakin +päällyksen ja sisuksen välissä. Hän ratkoi puukollaan sauman halki ja +veti kuin vetikin kätköstä esiin paperilippusen, joka osoittautui +sähkösanomaksi. + +Sen sisältö oli lyhyt ja selvä: + +"R. ja G. odottavat tri Ralphstonia Sao Pen luona, Djimakatu 259. S. +aikaisemmin siellä. Tiedoitettava tohtorille." + +Koskela vihelsi. Kaappaus oli onnistunut erinomaisesti. Tokiossa olisi +kokous, ja japanilainen oli ollut matka-asiamies. + + + + +8. + +Suomalainen jääkäri ja saksalainen mauseri pelastavat valtamerilaivan +ja sen matkustajat. + + +Seikkailijamme olivat jo eläytyneet valtamerilaivalla väkisinkin +syntyvään omaan erikoiseen pikkumaailmaan ja sen pyrintöihin, ja ellei +olisi tarvinnut jossakin määrin varoa tohtoria, ei heillä olisi ollut +mitään valittamista minkään puolesta, kun ilmatkin olivat pysyneet +siedettävinä, jopa ihaninakin, ja mahtava, salaperäinen, välkkyvä meri +tarjosi aina uusia, valtavia nautinnonaiheita, vaihdellen +väriloistossaan ja tunnelmissaan vuorokaudenaikojen ja säitten mukaan. +Ensi päivien hurmaava vapautuksen tunne vaihtui vähitellen +hiljaisempaan, mutta sitä syvempään tyytyväisyyteen, joka lähenteli +onnellisuutta. Ihminen tunsi avartuvansa, keventyvänsä, ja olemukseen +tuli jotakin meren suolaisesta raikkaudesta ja näköalojen +rajattomuudesta, jotakin, mikä irroitti ajatukset nykypäivien +äärimmilleen jännittyneestä hermostumuksesta, etsivästä, epäilevästä, +toivovasta ja epätoivoon vaipuvasta levottomuudesta, kylmästä +itsekkyydestä ja kuluttavasta nautinnonhalusta. Ihminen tunsi olevansa +jälleen ihminen eikä yhteiskunnan jäsen, jonka oikeuksien ja +velvollisuuksien välillä vallitsee ikuinen, sovittamaton ristiriita, +mikä myrkyttää ihmisen elämän siitä hetkestä alkaen, jolloin hän +jotakin tajuaa, aivan riippumatta siitä, ovatko hänen oikeutensa +suuremmat vai pienemmät. Valtamerilaivalla näytti sivistys ja +nykypäivien edistys parhaat puolensa, eivätkä varjopuolet päässeet +näkyviinkään. + +Matkailijamme nauttivat täysin siemauksin uudesta asemastaan. Tehtävä +aivankuin unohtui, eikä tästä unohtumisesta ollut mitään vaaraakaan, +sillä laivalla ei kuitenkaan voitu tehdä mitään. Hoper jatkoi vain +osansa näyttelemistä, esiintyen tyhmänröyhkeänä, mutta ei +liioittelevana, niin että tohtori sieti hänen seuraansa, kun ei +muutakaan ollut. + +Kivinen, sekä synnynnäisesti että ammatillisesti uteliaana, käytti +tarkoin jokaisen hetken lisätäkseen tietojaan, tutkien laivan pohjasta +melkein mastonhuippuihin, keskustellen matkustajien kanssa ja esiintyen +iltaisin täytenä maailmanmiehenä vierailupuvuissaan, ajankuluksi hiukan +ja viattomasti kuherrellen parin englantilaisen missin kanssa, joita +oli melkein mahdoton saada käsittämään, että tällainen maailmanmies +olisi voinut syntyä ja kasvaa maassa, jossa "luotettavien tietojen +mukaan" käveli jääkarhuja ja ihmiset pukeutuivat eläintennahkoihin. +Kivisen ylpeyttä loukkasi tällainen tietämättömyys mitä syvimmin, mutta +niinpä hän päättikin laajentaa nuorten missien sangen vajavaista +tietovarastoa ja alkoi esitelmöidä, aiheinaan Suomen maantieto, +eläin- ja kasvikunta, kansantiede, taide ja kirjallisuus sekä naiset, +ja kun nämä esitelmät suoritettiin peräti helposti tajuttavassa +muodossa, höystettyinä enemmän tai vähemmän onnistuneilla +sukkeluuksilla ja vaarattomilla kaksimielisyyksillä, saattoi Kivinen +tyytyväisyydekseen todeta, että hän oli löytänyt kaksi kiitollista +opetuslasta, joihin kylvö putosi hedelmälliseen maahan. + +Cotter, luonnonlaadultaan pidättyväisempänä ja kylmempänä, tupruutteli +piippuaan aito englantilaisturistimaisen levollisena, silmät ja korvat +avoimina, imien itseensä tietoja ja uutisia kuin kuiva sieni, pelaten +korttia tai shakkia Koskelan kanssa, joka säännöllisesti, +surumielisesti hymyillen joutui tappiolle, mutta joka kesti ja kärsi +tappionsa kuin mies ja saksanjääkäri, kertoillen koruttomasti, mutta +mielenkiintoisesti seikkailujaan ja tehden selvää Suomen oloista ja +vapaussodasta, joista Cotterilla, vaikka hän oli tosin kyllä ylempänä +missien tasoa, ei ollut kovinkaan oikeita tietoja. Kaikki kolme +pitivät tarkoin silmällä tohtoria, mutta se ei tuottanut suurtakaan +vaivaa, sillä tohtori pysyi hytissään melkein kaiket päivät, +aterioidenkin siellä, eikä Hoperin yksitoikkoisuus olisi voinut tulla +täydellisemmäksi. + +Jääkäri oli omituisen hiljainen ja umpimielinen. Syytä ei tiedetty, +mutta Kivinen hymyili kiusottavasti, etenkin muutaman pikkutapahtuman +jälkeen. Koskela oli istunut pöydän ääressä kannella ja kirjoitellut +jotakin paperiin, kun äkkiä tuulenpuuska oli lennättänyt paperin +kannelle, josta sen oli Kivinen nostanut ylös ja melkein +vilkaisemattakin huomannut, että siihen oli kirjoitettu Mary Audhonin +nimiä. + +Jääkäri-parka oli rakastunut, eikä Kivinen saattanut hillitä kieltään, +kun hän ajatteli, että syynä oli vain valokuva. + +Koskela oli silloin hiukan punastunut ja murissut jotakin, josta +Kivinen ei saanut selvää ja joka kai ei ollut tarkoitettukaan +kuultavaksi, sillä ystävykset olivat kaikesta huolimatta hyvässä +sovussa, vaikka sanomalehtimies katsoikin rakastumista, ellei sitä +otettu ajanvietteen kannalta, kerrassaan anteeksiantamattomaksi +tyhmyydeksi. + +"Tjah, sotilaat ovat syttyviä, mutta sinä taidat olla palavakin", +virkkoi Kivinen, ojentaessaan paperin jääkärille, rientäen sitte +kertomaan misseilleen, että hänen ystävänsä oli rakastunut valokuvan +perusteella muutamaan neitoseen, jota hän ei ollut nähnyt eikä kuullut +ja joka oli maapallon toisella puolella. Neitosten mielenkiinto komeaa +ja salaperäistä jääkäriä kohtaan kasvoi tästä hetkestä alkaen +kolminkertaisesti ja Kivinen saattoi havaita, että hänen oma kurssinsa +laski huomattavasti. + +Ilmat pysyivät kauneina, Havaiji sivuutettiin ja alettiin lähestyä jo +Japanin saaristoa, kun puhkesi näillä vesillä tavallinen myrsky, raju +ja ankara kuten yleensä. Elämä valtamerilaivalla tyrehtyi, matkustajat +pysyttelivät hyteissään ja englantilaiset missit istuivat kuin kaksi +kyyhkystä, suloisesti peloissaan silloin kun Kivinen kävi heitä +lohduttamassa, esiintyen vanhana ja kokeneena merimiehenä ja +matkustajana ja näyttäen huoletonta naamaa. + +Valtameren nimi tuntui sangen vähän onnistuneelta ivalta, sillä +aallokko nousi hirvittävästi ja laiva keinui kuin lastunen, vavisten, +nitisten ja ryskyen joka kohdassaan, kun veden ääretön paino paiskautui +sen kylkiä vastaan. Illan tullen myrsky yhä kiihtyi, taivas +tummenemistaan tummeni ja laiva ponnisteli vaarallista matkaansa +ärjyvässä alkuaineessa. Kapteeni seisoi levähtämättä ohjaushytissään, +tähystäjät valvoivat ja konehuoneissa tehtiin kuumeista työtä, sillä +vauhti oli säilytettävä hyvänä. Matkustajat horjuivat ihan kalpeina +ruokahuoneessa, naiset itkettynein silmin, ja muutamassa hetkessä oli +kuin poispyyhkäisty entinen huoleton elämänilo ja sijaan astui elämän +vääjäämätön vakavuus synkän, mylleröivän meren ja mastoissa ulvovan +tuulen voimasta. + +Ystävykset asettuivat makuullekin aivan täysissä pukimissaan, mutta jo +tunnin kuluttua soivat äkkiä hälytyskellot. Koskela hyppäsi ensimäisenä +pystyyn. Rynnättyään käytävään hän oli törmätä merimieheen, joka +pysähytti hänet huutamalla: + +"Ei mitään vaaraa! Pysykää levollisina! Kapteeni selittää!" + +Näytti jo siltä kuin valtaisi sekasorto laivan, mutta järjestys saatiin +kuitenkin palautetuksi. Levottomia, kuolonkalpeita kasvoja näkyi +kaikkialla. Ilmoitettiin hälytyksen syy: Peräsin oli joutunut +epäkuntoon, ja nyt ajauduttiin tuntemattomia kohtaloita kohti. Koneita +ei voitu seisauttaa aallokon takia, joka silloin tuntuisi monin verroin +suurempana, mutta vauhtia oli kuitenkin vähennetty. Oli oltava valmiina +jättämään laiva millä hetkellä tahansa, mutta mitään välitöntä vaaraa +ei toistaiseksi ollut. Pelastusvenheet laitettiin valmiiksi. + +Epätoivonhuudot täyttivät ilman, sillä silmäyskin sysimustaan ärjyntään +riisti uljaimmaltakin rohkeuden. Kaikki riippui niin ollen siitä, +saataisiinko peräsin kuntoon. + +Kolme valonheittäjää tarkasti merta, ja niiden valaistuksessa nähtiin +kaamean mahtava näytelmä, kun suunnattomat vesivuoret syöksyivät laivaa +kohti, sen noustessa niiden harjalle ja taas laskeutuessa pohjattomalta +näyttävään syvänteeseen. + +Koskela seisoi yläkannella, silmäillen valojuovia tyynenä, +järkkymättömänä kuten aikaisemmin tulimyrskyssä rintamalla. + +Valojuovat liukuivat pitkin aaltoja, ja vesi loisti selittämättömissä +väreissä. Koskela tuntui vajonneen näytelmän katselemiseen, mutta äkkiä +hän kalpeni. + +"Katso, Kivinen, tuolla! Tuo musta! Mikä se on? Me olemme jo Japanin +rannikkovesillä! Tuo musta!" + +Kiviseen tarttui ystävänsä levottomuus, mutta hänen hengityksensä +suorastaan salpautui, kun hän keksi esineen, jota Koskela oli +tarkoittanut. Se oli noin puolentoista sadan metrin päässä ja laiva +ajautui kohtalaisella vauhdilla sitä kohti. Se oli ajelehtiva _miina_. +Yhteentörmäystä ei voitu välttää. + +Esine oli huikaisevan kirkkaassa valaistuksessa huomattu muuallakin. +Suunnaton epätoivonhuuto kohosi ilmaan. + +Koskela tuijotti muutaman hetken sanattomana lähenevään kuolemaan, +mutta sitten hän hyökkäsi hyttiinsä, ratkoi puukollaan auki +matkalaukun, kun ei ollut aikaa aukaista, heitti sen sisällyksen +lattialle ja tempasi käteensä jonkun puukotelon, vetäen sieltä esiin +ensiluokkaisen saksalaisen mauserpistoolin. Silmänräpäyksessä hän oli +kannella, viritti hanan ja heittäytyi kaidetta vastaan, tähdäten +ankarasti keinuvasta laivasta valonheittäjän sokaisevassa valossa +jättiläisaalloissa ajelehtivaa esinettä, vierelläolijoiden melkein +tajuttomina tarkatessa hänen liikkeitään. + +Jääkärin katse terästyi, kasvot kivettyivät ja mies esiintyi aseineen +villissä ympäristössä ja haaveellisessa valaistuksessa näkynä, johon +kaikkien katseet imeytyivät. + +Hetkinen, ja terävä tulikieleke tunkeutui piipusta, kuului useita +perättäisiä, myrskyn vaimentamia laukauksia ja äkkiä kohosi noin sadan +metrin päästä ilmaan valtava, kammottavan kirkas tulipatsas, vesi nousi +pilviin, ja sitten voitti myrskynkin räjähdys, jonka paine heitti +matkustajat kumoon kannelle. + +Valtamerilaivan ja sen matkustajat pelastanut jääkäri varmisti +pistoolinsa ja sytytti savukkeen. + + + + +9. + +Ameriikkalainen osaa käyttää kunkin maan oloja omiin tarkoituksiinsa. + + +Valtamerilaivalla palasi elämä jälleen rauhalliseen uomaansa, kun +vikaantunut peräsin saatiin korjatuksi. Myrsky taukosi sitten yhtä +äkkiä kuin se oli alkanutkin. + +Koskela pysytteli loppumatkan hytissään, sillä matkustajat tekivät +kaikkensa, saadakseen selville miehen, joka oli heidät pelastanut +varmasta kuolemasta. Jos Koskelalla lie ollut kunnianhimoa, ei se +kuitenkaan ilmennyt millään tavalla, sillä suosionosoitusten esineeksi +joutuminen olisi tietänyt jotenkin varmaa ilmituloa. Matkustajat +arvailivat sinne tänne, mutta vaikka useat olivat nähneetkin jääkärin, +eivät he häntä tunteneet oudossa valaistuksessa ja kammottavassa +tilanteessa. Ystävykset säilyivät niin ollen ilmitulolta. + + * * * * * + +Kun sitten oli saavuttu Jokohamaan, ilmoitettiin matkustajille, että +laiva viipyy muutamia päiviä, ennenkuin matkaa jatketaan. Ystävykset +olivat olleet tästä selvillä jo alunpitäin. + +Tohtori selvisi passeineen Japanin kamaralle ja Hoper samoin. +Ameriikkalainen oli tehnyt sen huomattavan keksinnön, ettei tohtori +valmistanut passeja, vaan hänellä oli niitä suurehko valikoima. Ne +olivat nähtävästi painetut Tukholmassa, -- ja sikäläinen +"passitoimisto" oli nyt vaaraton. + +Tohtori riensi suoraan laivalta rautatieasemalle, ostaen lipun Tokioon. +Hoper seurasi mukana, välittämättä vähääkään niistä kiukkuisista +silmäyksistä, joita tohtori häneen vilkui. Tokioon saavuttuaan tohtori +ajoi, ei eurooppalaiseen hotelliin, kuten Hoper oli odottanut, vaan +muutamaan japanilaiseen. Hotelli oli pitkä, matala, paperista ja +bamburuo'osta kyhätty rakennus, joka oli jaettu pieniin huoneisiin. +Tohtori vuokrasi itselleen yhden ja Hoperille toisen. + +Ameriikkalainen pudisteli päätään, sillä hän ei pitänyt tämäntapaisista +syrjäisistä asuinpaikoista, ei ainakaan sellaisessa seurassa. Mutta ei +auttanut katua, varovaisuutta oli vain noudatettava. + +Hän heittihe makaamaan lattialle levitetyille matoille ja sytytti +savukkeen. Tohtori kuului liikehtivän huoneessaan. + +Muutaman hetken kuluttua tohtori astui sisään toisessa puvussa, jossa +ei ollut jälkeäkään mistään hienostuksesta. Hän veti oven kiinni +jälkeensä. + +"Tahdon ilmoittaa, mr. Fartmann, että lähden nyt asioilleni. Ja te +ette saa seurata minua millään ehdolla. Jos te kerran olette +vallankumouksellinen, niin te myös tiedätte, ettei jokainen saa olla +kaikessa mukana. Minä palaan muutamien tuntien kuluttua tänne. Suljen +tämän oven ja sinetöin sen omalla tavallani. Jos sinetti on rikottu +palatessani, niin minulla on kyllä omat keinoni tehdä teidät +vaarattomaksi. Ymmärrättekö?" + +Hoper nyökkäsi jääden makaamaan. Hänen aivoissaan oli kypsynyt tuuma, +joka teki tehottomaksi tohtorin varovaisuustoimenpiteen. Tohtori +poistui ja sulki oven. Hoper kuunteli poistuvia askeleita ja hyppäsi +sitten nopeasti pystyyn. Ikkunasta ei ollut yrittämistä ulos, se olisi +huomattu. Mutta sivuseinä, joka samalla oli ulkoseinä, oli rakennettu, +kuten sanottu, vain paperista ja bamburuo'osta. Hoper kohotti +seinäverhoa, ja työskenneltyään hetkisen, onnistui hänen irroittaa +seinästä kohtalainen kappale. Hän ryömi varovaisesti ulos ja asetti +seinäkappaleen paikoilleen. Kierrettyään kadun puolelle hän näki +tohtorin juuri kääntyvän kulmassa. Hoper seurasi empimättä perässä, +vaikka olikin melkein varma siitä, että tohtori oli menossa siihen +paikkaan, jonka osoite seikkailijoiden oli onnistunut saada tietää San +Franciscossa. + +Tohtori kulki kiirein askelin. Hoper hymähti, kun huomasi joutuneensa +Djimakadulle. Tohtori kulki muutamia katuvälejä ja poikkesi sitten +pienen, yksikerroksisen talon pihaan. Hoper kiersi sivukadulle ja +keinotteli sitä kautta itsensä talon puutarhaan, hiipi seinän viereen +ja koetti keksiä, missä huoneessa keskusteltiin. Ohuitten seinien läpi +kuului puhe selvään, ja äänistä päättäen oli huoneessa neljä henkilöä. +Keskustelu kävi englanniksi. + +Salapoliisi piiloittautui pensaitten taa ja jännitti kuuloaan. Tohtori +puhui. + +"Me matkustamme erillämme Intiaan saakka, se on varminta ja mukavinta. +Siellä sitten yhdymme. Meillä on kiire, sillä kongressi pidetään +kohdakkoin, ei kylläkään ennen", tohtori rykäisi itsetietoisesti, "kuin +minä olen saapunut, mutta kongressin lykkääminen vahingoittaa asiaamme. +Meidän on niin muodoin kiiruhdettava. Minulla on mukanani henkilö, joka +väittää olevansa meikäläinen, ja useat seikat puhuvat tämän väitteen +puolesta. Hänen seuransa vaikeuttaa kuitenkin minun toimintaani, kun en +voi luottaa häneen täydellisesti. Hänestä aion päästä eroon, en +kuitenkaan ennenkuin Singaporessa. Sanoin tämän vain senvuoksi, ettette +missään tapauksessa antaudu hänen kanssaan keskusteluihin..." + +Hoper hymyili piilossaan. Kuunneltuaan vielä hetkisen hän katsoi +parhaaksi poistua, ehtiäkseen huoneeseen siksi kunnes tohtori palaisi. + +Toiset seikkailijat istuivat Cotterin tuttavan, muutaman japanilaisen +liikemiehen aistikkaassa, huvilamaisessa rakennuksessa Jokohamassa, +keskustellen politiikasta. Upea lehtimaja oli värikkään, viehättävän +puiston keskellä, jossa lirisi pieni suihkukaivo. + +"Oli miten oli", sanoi Kivinen, "mutta Japaniin sopii paremmin kuin +ennen Venäjään, että se on savijaloilla seisova jättiläinen. Ajatelkaa +vain! Maa on pieni, mitättömän pieni, sekin hajallaan tuhansissa +saarissa. Ja tältä pohjalta yritetään nyt muodostaa suurvaltaa tai se +on jo osaksi muodostettu. Ei ole vaikea sanoa, mihin tämä vie. Meillä +on historiassa tarpeeksi esimerkkejä. Japanin sisäiset edellytykset ja +mahdollisuudet eivät vastaa ulkonaista suurvalta-asemaa, joka perustuu +yksinomaan sotilaalliseen mahtiin. Mutta sotilaallinen mahti riippuu +taloudellisesta tilasta, ja sehän on Japanissa mahdollisimman huono. +Venäjän velat olivat aikoinaan mahdottomat, mutta eiväthän ne toki +likimainkaan vastanneet kansallisomaisuutta. Mutta Japanin velat +nousevat niin mahdottomiksi, että kansallisomaisuus tuskin kykenee +niitä peittämään. Jo yksistään tämä seikka tekee koko suurvalta-unelman +komediaksi, sillä miten voidaan sellaista suurvaltaa ajan oloon +ylläpitää, jonka olemassaolo kokonaan riippuu lainanantajien luotosta? +Se on todella savijaloilla seisomista, ja Japanille käy ennemmin tai +myöhemmin samoin kuin on käynyt Ruotsille ja Venäjälle. + +"Maa köyhtyy äärettömästä sotilasrasituksesta, maan varat virtaavat +varustuksiin, joilla koetetaan arvoa ja mainetta ylläpitää, ja niin +pahenee sisäinen tilanne päivä päivältä, jota peittääkseen hallitus +antautuu uusiin seikkailuihin. Se on ikuista kiertokulkua, joka johtaa +perinpohjaiseen kumoukseen. Euroopassa on laajoissa piireissä se +käsitys vallalla, että Japani on kumousvaaralta taatuimpia maita. Se on +erehdys. Japanissakin on kuohuntaa koko lailla. Ulkonaisesti on Japani +sangen nykyaikainen, mutta valtiollisesti osa väestöä elää oloissa, +jotka eivät monessa suhteessa ole lainkaan parempia kuin maaorjuus. +Työpäivät ovat rajoittamattomat, palkat suorastaan naurettavat ja +yleinen hintataso ansiotuloihin nähden suhteeton. Ei ole niin ollen +ihme, että riissin, japanilaisten tärkeimmän elintarpeen, +kallistuminen tai keinotekoinen kallistuttaminen on johtanut verisiin +levottomuuksiin, jotka ovat laajenneet niin valtaviksi, että ne ovat +uhanneet koko nykyisen järjestelmän olemassaoloa. Japanissakin +kuljetaan, jos kohta hitaasti, yleistä kansanvaltaistumista kohti, ei +niin paljon näkyväisesti, kuin sisäisesti. Katsantokannat muuttuvat. +Eikä kansaa, joka on teknillisesti niin korkealla kannalla, +voida ikuisesti pitää orjaholhokkina, ja japanilaisille rakas +isänmaa-käsitekin menettää vaikutusvoimansa, ellei käsitteen lisäksi +voida mitään tarjota." + + + + +11. + +Hoper tutustuu vallankumoukselliseen tohtoriin lähemmin. + + +Muutaman päivän kuluttua lähti valtamerilaiva jatkamaan matkaansa +Jokohaman satamasta, suunnaten kulkunsa etelään. Seikkailijamme olivat +mukana. + +Elämä kulkeutui säännölliseen uomaansa. Matkustajat vaihtuivat +satamissa, uusia kasvoja ilmestyi, mutta suurin piirtein katsoen pysyi +kaikki samanlaisena. + +Vaikka matkustajat olivatkin suljetut hyvin ahtaaseen ja +muuttumattomaan maailmaan, ei varsinaisesta yksitoikkoisuudesta ollut +tietoa. Meri ja matka tarjosi vaihtelua, ainakin pohjoismaalaisille +ystävyksille. Ainoa, mikä kiusasi, oli toimettomuus, sillä kävely +kannella, tanssit iltaisin, lukeminen, pelaaminen ja keskusteleminen +olivat ainoat ajanvietteet. Varsinkin Koskelasta tuntui vaikealta, +hänestä, joka vuosikausiin tuskin oli saanut kunnolla nukkua, joka +kaipasi verryttävää liikuntaa. Mutta aivan huomaamattaan mukautuivat +seikkailijamme uuteen olotilaansa. Se teki heidät uusiksi ihmisiksi, +lepuutti alituisen jännityksen kuluttamat hermot ja loi huolettomuutta +koko olemukseen. + +Tohtorin vältteleminen olisi ajan pitkään saattanut käydä tavattoman +vaikeaksikin, ellei tohtori itse olisi välttänyt muiden seuraa. Niinpä +saivatkin seikkailijamme olla rauhassa. He oppivat tuntemaan toisensa, +etenkin englantilaisen rehdin, harkitsevan ja tyynen luonteen, joka, +vaikka siltä puuttuikin loistavia ominaisuuksia, oli tavattoman +miellyttävä vaatimattomuudessaan. Cotter taas puolestaan ihaili etenkin +Koskelan jäykkää rohkeutta ja suomalaista sisua, samoinkuin Kivisen +vilkasta avomielisyyttä, hiukan taiteilijamaista lahjakkuutta ja +terävää huomiokykyä. Kolmisin he muodostivat mitä täydellisimmän +matkakumppanuuden, miellyttävän ystäville ja sangen vaarallisen +vastustajille. + +Hoperin tehtävä ei ollut helpoimpia, mutta hän suoritti sen +ameriikkalaisen päättäväisyydellä ja anglosaksilaisen sitkeydellä. +Tohtori oli vaikeahko matkakumppani, oikullinen, ärtyisä, epäluuloinen. +Mutta jatkaen kerran omaksumaansa osaa, näytteli Hoper hiukan tyhmän +röyhkeää seikkailijaa ja kesytti tohtorin siedettäväksi. Epäluulotkin +hälvenivät vähitellen, ja kun tohtorin maihinjättöyritys Singaporessa +ei onnistunut, mukautui hän kohtaloonsa ja salli Hoperin seurata +matkassaan. + +Hoper, alituisessa seurustelussa tohtorin kanssa, sai kurkistaa hänen +hämärän sielunsa syvyyksiin. Arneriikkalainen päätti käyttää +tilaisuutta hyväkseen ja tutkia edessään olevan yksilön, joka +ehdottomasti pääpiirteissään edusti kokonaista ihmisluokkaa nykyisessä +kaaosmaisessa maailmassa. Ja hänen huomionsa saattoivat hänet kauhun +valtaan. + +Tohtori oli lähtöisin hyvistä oloista, ollen ei rikkaan, mutta +kuitenkin varakkaan aatelisperheen poika. Hänen isänsä oli ollut +innokas Puolan vapauden taistelija, mutta joutunut vangiksi ja +päättänyt päivänsä Siperian aroilla. Poika joutui jo varhain +maailmalle, raivaten tiensä lahjakkuutensa avulla varsin korkealle, +suorittaen tohtorin tutkinnon ja päästen dosentiksi. Hän oli +ärtyinen, kiivas luonne, hän oli kasvanut mitä kiihkeimmässä +vastustusympäristössä, oli jo nuoruudessa oppinut asettumaan +sotajalalle vaikka koko maailmaa vastaan. Kehitys jatkui. Ankara +elämäntaistelu, ummehtuneet olot, kilpailijoiden suosijain +puolueellisuus, korkea sivistys, joka vaati vastaavaa asemaa +yhteiskunnassa, jääden sitä vaille, -- suurkaupunkien viettelykset ja +ääretön kurjuus toiselta puolen, kumoukselliset nuorukaispiirit, +poliisien vainot, kaikki tämä synnynnäisen kiihkeän luonteen, +levottoman veren, loukkauksille alttiin mielen ja slaavilaisen luonteen +sairaaloisten, äärimmäisyyksiin menevien taipumusten kanssa oli +muodostanut tohtorista sen, mikä hän nyt oli, häikäilemätön, sydämetön +onnenonkija, joka muutamien "aatteitten" varjolla koetti tyydyttää +kalvavaa levottomuuttaan ja polttavaa kostonhimoaan koko +maailmaa vastaan, työskentelemällä yleismaailmallisen kumouksen +aikaansaamiseksi, kumouksen, joka yhdellä iskulla hävittäisi vanhan +maailman, luomatta tilalle mitään uutta. + +Hoper oli usein kummastellut, miten bolsheviikit ollenkaan jatkoivat +touhuisaa toimintaansa, vaikka suurelle osalle heistäkin täytyi olla +selvää, ettei heidän aikeensa saata onnistua ajan mittaan ei teoriassa +eikä käytännössä. Nyt hän sen ymmärsi. Nykyinen teknillisen edistyksen +aikakausi, joka oli koonnut äärettömät elämänedut toisten käsiin ja +alentanut toiset koneiksi, oli synnyttänyt suunnattoman nautinnonhimon. +Ja kun nyt kumousaikoina näytti siltä, että myöskin tähän asti +syrjäytetyt piirit voisivat päästä nautinnoista osallisiksi, synnytti +se yhteiskunnallisen levottomuuden. Tyytymättömyys kasvoi, yhteiskunnan +pohjasakka näki otollisen hetken lyöneen, ja alemmat kerrokset eivät +tyytyneet enää vaatimaan tasavertaisia oikeuksia, vaan tahtoivat kerta +kaikkiaan kostaa, mitä, sitä he tuskin itsekään tiesivät. Elämä tuntui +menettäneen arvonsa, elettiin hetkestä hetkeen, ja kansajoukot +tahtoivat vaikka vain silmänräpäyksen ajan nauttia kaikkea, mitä +voitiin nauttia. Tekniikka, sen synnyttämä materialismi, sodan +vaikutukset, oikeistopiirien myöntymättömyys on synnyttänyt +bolshevismin, joka sai johtajikseen joko suoranaisia onnenonkijoita tai +mielisairaalaan sopivia kiihkoilijoita. Ei välitetty siitä, mitä tulisi +jälestä, tahdottiin nauttia hetkinen, ja täten on selitettävissä +bolshevismin voittokulku. Se lupasi kaikki ja saattoikin hetkeksi +tyydyttää joukkonsa. + +Bolshevismi ei ole hetken hurmiota, se ei ole irrallinen ilmiö, sillä +on juurensa menneisyydessä yhtä varmasti kuin vaikutuksensa +tulevaisuudessa. Siihen ovat vaikuttaneet äärettömän monet tekijät. Se +on valtiollista liikettä, se on yhteiskunnallista kumousta, se on +uskonnollista hurmiota. Sen dogmina on materialismi, välikappaleena +pistin, päämääränä kommunismi, joka on sekä teoreettisesti että +käytännöllisesti mahdottomuus niin kauan kuin ihmiset ovat ihmisiä +eivätkä enkeleitä. Mutta, ja se kiihoittaa joukkoja, se voi todella +tarjota hetkeksi yltäkylläisyyttä niille, jotka ovat tähän asti olleet +sitä vailla. Ja periaate on nyt sama kuin puolitoista sataa vuotta +sitten Ranskassa: "meidän jälkeemme vedenpaisumus". Tulkoon mitä +hyvänsä jälkeenpäin, kunhan nyt saadaan hetkinen nauttia ja tyydyttää +epäsuhtaisten olojen synnyttämä tyytymättömyys ja kostonhimo, joka ei +kohdistu vain järjestelmään, vaan myöskin yksityisiin henkilöihin, +kokonaiseen ihmisluokkaan, jopa enemmistöönkin. + +Ja juuri se seikka, ettei tulevaisuudesta välitetä mitään, selittääkin +bolshevismin menettelytavat, sen äärettömän häikäilemättömyyden ja +mielettömän julmuuden. Vanha maailma on hinnalla millä hyvänsä +hävitettävä, mutta uuden luomisesta ei osata muuta kuin mitä hämärimpiä +ja haaveellisimpia lupauksia, sellaisia jotka eivät kestä ainoatakaan +arvostelevaa katsetta. + +Kaikessa kaameudessaan oli tohtorin luonne suurenmoinen. Niin +erilaisena, näennäisesti ristiriitaisena kuin se ilmenikin, oli +kuitenkin kaikki alistettu yhden päämäärän saavuttamiseksi, ja tämä +päämäärä oli kosto, sokea, summittainen, koko maailmaan kohdistuva +kosto. Ja tämän päämäärän saavuttamiseksi olivat kaikki keinot +luvallisia, sen hyväksi kiihoitettiin satoja tuhansia ihmisiä verisiin +taisteluihin, sen vuoksi asetettiin koko inhimillinen kulttuuri, +ihmiskunnan kaikki tähänastiset saavutukset arpapöydälle. +Säännöllisissä, rauhallisissa oloissa olisi tohtorin tapainen mies +herättänyt ympäristönsä jakamatonta sääliä; jos hän olisi alkanut +näyttää vaaralliselta, olisi hänet teljetty mielisairaalaan, mutta +kumousaikoina saattoi ja oli käynyt, että hän kaikessa hiljaisuudessa +leikki kevytmielisesti miljoonien kohtaloilla ja toisten samanmielisten +ja samantapaisten kiihkoilijain ja intoilijain kanssa uhkasi koko +maailmaa. + +Maailmassa oli jotakin mätää, sen oli bolshevismi osoittanut. Mutta +vaikka se tämän osoitti, ja ehkä silläkin oli maailmanhistoriallinen +tehtävänsä, täytyi vielä suhteellisen terveitten ponnistaa kaikki +voimansa, ehkäistäkseen sen voittokulun. Maailma tarvitsi leikkausta, +mutta mätää ei voitu parantaa mädällä. + +Tohtori jatkoi tietään, mitä oli aloittanut. Ja ystävyksemme jatkoivat +omaansa. Yhteentörmäys oli tapahtuva, hiljaisuudessa suoritettaisiin +taistelu, jolla olisi merkityksensä kaikille. Milloin ja missä? -- se +oli tulevaisuuden huomassa. + + + + +11. + +Kivinen esitelmöi Kalkuttassa hotellin parvekkeella, kunnes Koskela saa +muutaman lyhyen kirjeen. + + +Intia! + +Kaukana taivaanrannalla siinsi tumma juova, kadoten ja ilmestyen +näkyviin öisen meren ihmeellisissä, loistavissa, salaperäisissä +värivivahduksissa, kun verkkaiset, pitkät ja loivat mainingit vahvasti +fosforihohteisina äänettömästi liukuivat laajalla Bengalin lahdella, +hiljalleen keinuttaen valtavaa valtamerilaivaa, joka nousi ja laski +niitten hitaassa tahdissa. Päivän valo väreili vielä korkeammissa +ilmakerroksissa, luoden uusia ja häikäiseviä värejä alati vaihtuvaan +merenpintaan. + +Intia siinsi näkyvissä, kaukana vielä, mutta lähellä pitkän matkan +jälkeen. + +Aamuauringon loihtiessa Gangesin rannat kultaan ja hopeaan uhkean, +rehevän tropiikkikasvullisuuden lehdillä, virran vierittäessä +äärettömiä vesimääriään kohti merta, mutaisena, liejuisena, harmaana, +punervana, vihreänä ja mustana, liukui laiva hitaasti ylös virtaa, +sivuuttaen kaisla- ja savikyliä, metsikköjä, rannattomia +viljavainioita, rämeseutuja, joilla kasvoi pitkää ruohoa, pensaita, +heleävärisiä kukkia, minkä kasvullisuuden keskellä kuhisi tropiikin +kirjava eläinmaailma, kulki ohi mahtavan Diamond Harbourin, Kalkuttan +ulkosataman, ja ponnisteli ylös kohti Bengalin pääkaupunkia mahtavasti +vierivässä kymissä. Ja kaiken yllä säihkyi etelän syvänsininen, kirkas +taivas. + +Pohjoismaalaiset ystävämme nauttivat. He tunsivat itseensä tarttuneen +jotakin tuosta puoleksi miehisestä, puoleksi poikamaisesta, +romanttisesta vaelluskuumeesta, heidän mielensä paloi rannalle, noihin +rajattomiin viidakkoihin, soille ja rämeille, alkuasukaskyliin ja +viljavainioille, tuon kukikkaan, värikkään, yltäkylläisen, +hedelmällisen luonnon keskeen. Mahtavat yleispiirteet vaikuttivat +huumaavasti, lukemattomat, kirjavat yksityisseikat lumoavasti. + +Illan suussa saapui laiva Kalkuttaan, laskien laituriin Huglilla, ja +passintarkastuksesta selvittyään astuivat ystävämme The Strandille, +leveälle rantakadulle, jolla kuhisi itämaalainen elämä täydessä +loistossaan kirjavine, monivärisine alkuasukkaineen niin ihon kuin +puvun puolesta, kirkuvine katumyyjineen, moninaisine kulkuneuvoineen. +Ilma oli tukahduttavan kuuma, painostava, kun meren raittiit +tuulahdukset olivat lakanneet tuntumasta. + +"Hotelliin, ja kiireimmän kaupalla!" virkkoi Kivinen. "Täällä alkaa +tuntua sietämättömän kuumalta." + +Seikkailijat vuokrasivat jonkunlaisen ajurin, joka kuljetti heidät ja +heidän vähät matkatavaransa hotelliin. Hoper oli jo edeltäpäin saanut +tietää tohtorin osoitteen Kalkuttassa ja ilmoittanut sen muille, joten +vakoileminen voitiin jättää ensi hetkinä. Päästyään huoneisiinsa +ystävyksemme ensin perusteellisesti peseytyivät kylmällä vedellä, +muuttivat ylleen toiset puvut ja nauttivat keveän aterian. + +"Menee mukiin!" tuumi Kivinen, kun matkailijat istuivat sikaareita +sauhutellen hotellin varjoisalla, ilmavalla parvekkeella. Heidän +edessään lepäsi Kalkutta, Chowringhee, eurooppalaisten komea, +hyvinrakennettu, leveäkatuinen kaupunginosa asuinpalatseineen, +puutarhoineen ja suihkulähteineen, ja taampana Palta, jossa +alkuasukkaat asuivat likaisissa, matalissa, kurjissa savihökkeleissä ja +kaislamajoissa, ahtaine kujineen ja soukkine katuineen. + +"Katsokaas, mr. Cotter", lausui Kivinen, "mutta älkää pahastuko! Tässä +näette selvää selvemmin, havaannollisesti, Intian probleemin koko +räikeydessään. Tässä on eurooppalaisten kaupunginosa, valloittajien, +komea, hyvinhoidettu, tuolla alkuasukkaitten inhoittava pesä, +löyhkäävä, saastainen. Ja kuitenkin perustuu tämän kaupunginosan +hyvinvointi juuri noiden repaleisten, likaisten, inhoittavien +alkuasukkaitten työhön, heidän raadantaansa. Eikö epäoikeudenmukaisuus +ole liian silmäänpistävä? Vaikka ei olisikaan mikään kommunisti, niin +voidaan kuitenkin vaatia, että työmiehillä ja työnjohtajilla on edes +jossakin määrin samanlaiset elämänehdot, sellaiset, että molemmat +tuntevat olevansa ihmisiä, eikä toiset orjia, toiset epäjumalia." + +"Tiedän, tunnen, hyväksyn näkökantanne, mutta millä tavalla saadaan +aikaan parannus? Ei suinkaan bolshevismin avulla?" kysyi Cotter. + +"Ei tietenkään, mutta joku keino on keksittävä, sillä jollei sitä +keksitä, ja ajoissa, niin irtautuu Intia englantilaisesta imperiumista +ennen pitkää yhtä varmasti kuin minä istun tässä. Naurettavaa, mutta +totta! Mitä on Englanti Intiaan verrattuna? Kuin tinasotamies +koulupoikaan. Ja kuitenkin pitää tinasotamies poikaa vallassaan." + +"Sivistyksellään. Sana koulupoika ei ole sopiva." + +"Myönnetään, mutta käytin sitä vain suuruusmääritelmänä. +Sivistyksellään! Ehkä, mutta ennen kaikkea tekniikallaan, +ennen kaikkea diplomatiallaan. Intia on hajanainen, pirstottu tuhansiin +uskontojen, kielien, kansallisuuksien, historian, tapojen ja +elinetujen raja-aidoilla. Tähän hajanaisuuteen perustuu Intian +hallussapitopolitiikka. Ylläpidetään keskinäisiä riitoja, keskinäistä +kateutta, ja itse korjataan riitojen hedelmät. Sivistyksestä ei voida +paljon puhua. Eurooppalaisvallan aikana on Intia taantunut +tavattomasti: lukutaito unohtunut, rakennustaide kuollut, runous ja +kirjallisuus myöskin." + +"Intiaa koetetaan sivistää." + +"Sangen vähän, ja millä tavalla? Annetaan hiukan alkuopetusta, +murtoprosentille, hiukan korkeampaa harvoille, ja nämäkin harvat +suljetaan pois viroista, nimittäin korkeammista ja paremmin +palkatuista. Heistä muodostuu tyytymätön, kapinoitseva sivistyneen +köyhälistön armeija, jolla ei ole uskontoa, ei isänmaata, ei mitään +muuta kuin viha englantilaisia vastaan. Ylen kaukonäköistä, vai +kuinka?" + +"No, babut ovat vaarallisia." + +"Intia pyrkii vapauteen sekä valtiollisesta että taloudellisesta +sorrosta. Valtiollinen sorto on täydellinen: ei mitään yhdistyksiä, ei +kokouksia, ei sensuroimatonta kirjallisuutta, ja taloudellinen ehkä +vieläkin täydellisempi. Koko politiikka on äärimmilleen kehitettyä +riistopolitiikkaa. Maassa nähdään nälkää aina, tällaisessa maassa, joka +voi elättää koko maailman, vain siksi, niin, miljoonat kuolevat nälkään +vain siksi, että viljelyksien omistajat saisivat hiukan suuremman +hinnan viljastaan Euroopassa. Ja vaikkapa he saisivat samankin, he +eivät myy sitä täällä. Satojatuhansia ihmisiä kuolee vuosittain +täysinäisten vilja-aittojen ovien edustalle. Jeeveli, maasta ja +asukkaista puristetaan kaikki mahdollinen irti kaikilla mahdollisilla +keinoilla. Parannukset ovat vain silmänlumetta, sen ovat lukemattomat +kuvernööritkin, innokkaat englantilaiset imperialistitkin todistaneet. +Intia on sekä henkisesti että taloudellisesti kuollut maa, ja kuitenkin +sillä olisi pyörryttäviä edellytyksiä. Onko näin ollen ihme, että +intialaisten, pääasiassa sivistyneitten ja ylhäisten, keskuudessa on +syntynyt sangen voimakas vapausliike! Jos kerran Englanti ilmoittaa +ottaneensa velvollisuudekseen pitää huolta Intiasta, niin täyttäköön +velvollisuutensa; ellei, niin Intia kulkee omia teitään. Tietenkin, on +otettava huomioon, että Intia on alhaisella sivistystasolla, ja tämä +vaikeuttaa itsenäisyyttä, mutta toiselta puolen se pakoittaa siihen, +sillä muuten ei taso milloinkaan nouse. Mistään erikoisesta +kansanvaltaisuudesta ei voitane puhua, sillä kehitystaso ei ole +sellainen, että paljonvaativia kansanvaltaisia periaatteita voitaisiin +toteuttaa käytännössä. Perustuslailliset kuningaskunnat lienevät +lähinnä oikeat valtiomuodot Intialle, sellaiset, jotka keskenään +solmivat yhteiset liitot ulkopolitiikkaa, ulkomaista kauppaa ja +puolustusta varten. Siinä on intialaisten vapaustaistelijain ohjelma, +ja sen alle pistän puumerkkini minäkin. En tahdo sanoa, että se +onnistuisi täydelleen, roskaväki on tuhonnut monet muutkin oikeutetut +ja välttämättömät vallankumoukset, mutta yrittää täytyy. Bolshevismi +sotkee kuitenkin kaiken, sillä sellaiset opit Intian kuumaverisen, +kirjavan, intohimoisen ja kostonhaluisen alkuasukasväestön keskuudessa +voivat saada hirveitä aikaan. Tietysti taistelen bolshevismia vastaan, +mutta Intian varsinaisiin vapaustaistelijoihin, joilla ei onneksi +lienekään mitään tekemistä Leninien ja Trotskien kanssa, en koske +sormellanikaan. Intia kulkee kohti vapauttaan, ja olkoon sille tämä +uusi tie onneksi. Sillä on rajattomat mahdollisuudet, se voi synnyttää +maailman uudelleen niin henkisesti kuin aineellisesti! Malja!" + +Cotterkin, hiukan hymähtäen, tyhjensi lasinsa. Samassa astui hotellin +juoksupoika Koskelan luo ja jätti hänelle hänen valenimelleen osoitetun +kirjelappusen. Koskela katsahti hiukan kummastuneena poikasen jälkeen, +repäisi kirjeen auki ja luki. Hoper kirjoitti: + + "Kokous tänä iltana Chunderkadun 572:ssa täsmälleen klo 10. + Hindupuvut ja aseet! Hiljaa! Tunnussana 'Palta'. H." + +"Nyt on kello kahdeksan. Meillä on vähän kiire! Kai jokin salainen +kokous. Hm, pukuasia on hiukan ilkeä järjestää, mutta koetetaan!" + +Koskela soitti luokseen tarjoilijan, ja seurue lähti huoneeseensa, +valmistuakseen uusia seikkailuja varten. + + + + +12. + +Hoper luulee tohtorin pelin loppuneen ainiaaksi. + + +"Tämä on mieletöntä!" virkkoi Kivinen, kun seikkailijat kolmisin illan +pimeydessä vaelsivat alkuasukkaiksi puettuina, viitoissa ja +turbaaneissa, roimahousut jalassa, esikaupunkiin. -- "Eihän meillä ole +aavistustakaan käyttäytymisestä, emme osaa sanoa sanaakaan, jos meiltä +jotakin kysytään." + +"Senvuoksi on meidän pidettäväkin suumme kiinni", huomautti Koskela +kuivasti. "Kieli suorana, järki kylmänä, silmät avoinna ja mauserit +ladattuina emme pelkää piruakaan." + +Vaiti ollen, etteivät paljastaisi kielentaitamattomuuttaan, vaelsivat +seikkailijat pitkin kujia, jotka olivat täynnä likaa ja jätteitä, +kompastellen kiviin ja syvennyksiin, Cotterin kulkiessa edellä oppaana. +Hän tunsi jonkun verran Kalkuttaa. Liike kaduilla oli kohtalaisen +vilkas, mutta kukaan ei kiinnittänyt miehiin huomiota. Chunderkadulle +saapuessaan he ryhtyivät tarkastelemaan ohikulkijoita. Useimmat +kiiruhtivat tietään välinpitämättöminä, hiukan hoppuisina kadoten +lukemattomiin sokkeloihin. Heillä tuntui olevan yhteinen päämäärä. + +"Tässä!" kuiskasi Cotter hiljaa englanniksi ja pysähtyi muutaman +rappeutuneen hökkelin luo. "Nyt sisään!" + +Ystävykset astuivat portista pimeälle pihalle, kompuroivat eteenpäin +jonkun edelläkulkijan käsilyhdyn valossa sokkelokäytäviä pitkin ja +saapuivat uudelle portille, jonka luona näkyi joku olio seisovan. Se +kuiskasi jotakin ja Cotter suhautti tunnussanan. Portti aukeni ja +miehet pujahtivat sisään. He laskeutuivat muutamia askelmia alas ja +joutuivat suunnattoman laajaan, puoleksi maanalaiseen kellariin, +entiseen varastorakennukseen tai muuhun sellaiseen. Heitä kohtaava näky +ei ollut tavallisimpia. Lattialla istui ja makasi satoja, ehkä muutamia +tuhansia kirjaviin viittoihin kietoutuneita alkuasukkaita, pää +peitettynä, muutamien öljylamppujen lepattavassa valossa. Kuvaamaton, +vetämätön löyhkä lehahti vastaan. + +Seikkailijat, joiden tulo ei ollut herättänyt mitään huomiota, +laskeutuivat maapermannolle lähelle uloskäytävää ja jäivät äänettöminä +odottamaan. Tuntui niin omituisen aavemaiselta olla tuhansien parissa, +jotka liikkumattomina, äänettöminä makasivat oudossa valaistuksessa +maanalaisessa kellarissa, kun kuitenkin tiesi, mitä nämä liikkumattomat +oliot aikoivat. + +Seikkailijat koettivat katsoa, olivatko tohtori ja Hoper jo saapuneet, +mutta eivät heitä löytäneet. Noin kymmenen minuutin kuluttua syntyi +kuitenkin liikettä etumaisten keskuudessa, ja pimeästä aukosta ilmestyi +esiin tohtori, puettuna loistavaan hindulaisasuun, Hoper kintereillä, +ja puolenkymmentä alkuasukasta -- johtajia luultavasti -- mukanaan. + +Viivyttelemättä ryhtyi tohtori puhumaan. Mitä hän sanoi, siitä eivät +seikkailijat ymmärtäneet rahtuakaan, mutta vaikutuksensa oli puheella +joka tapauksessa kuulijoihin. Kiihko, tulisuus oli ainoa, josta +ystävyksemme pääsivät selville. + +Kuinka samanlainen olikaan tämä joukko kuin tuhannet muut! Samat +joukko-psykologian lait vaikuttivat, samat sanat ja lupaukset saivat +senkin kiihkoihinsa, samat tulevaisuuden maalaukset, mielettömät, mutta +samalla houkuttelevat. Bolshevismi kumosi raja-aidat, jotka uskonto, +kansallisuus, kastilaitos oli pystyttänyt, sillä se kielsi uskonnon, +isänmaan ja säätyrajoituksen, asettuen itse tilalle. Sillä oli +suunnaton kokoava merkityksensä toiselta puolen, niin repivä, +hajoittava voima kuin se olikin. + +Kuului jo katkonaisia, hyväksyviä huudahduksia, monet paljastivat +kasvonsa ja tarkkasivat kuumeisin, kiihkein katsein tohtoria liikkeitä +ja hänen puhettaan. Tohtori oli epäilemättä tavaton demagoogi, hänellä +oli joukkosielun avaimet hallussaan. + +Hoper istui tohtorin vieressä, ja hänen kasvoillaan oli salaperäinen +hymy. + +Oli kulunut runsaasti puolitoista tuntia, kun äkkiä kuului ulko-ovelta +muutamia hätäisiä vihellyksiä, huutoja ja melua. Tuo tuhantinen joukko +riehahti ylös, kuunteli kuin kivettyneenä hetkisen, ja ulkoa kuului +selvästi englanninkielinen komennus: "Eteenpäin!" + +Seikkailijat hätkähtivät. Olivatko viranomaiset saaneet vihiä +kokouksesta? Alkuasukasjoukko tuntui siinä silmänräpäyksessä +menettäneen kaiken arvostelukykynsä. Mielettömänä, raivoisana, +pakokauhun valtaamana se heittäytyi kahta uloskäytävää vastaan. Kaikki +se veti mukaansa, tohtorin, joka tuntui tyrmistyneen, Hoperin, joka +turhaan koetti hypätä syrjään, ja muut seikkailijamme. Mutta liian +myöhään! + +Kuului muutamia kumahtavia iskuja, ovet lensivät säpäleinä sisään ja +aukkoihin ilmestyi puolentusinaa kylmiä kiväärinpiippuja. + +"Seis! Kädet ylös!" karjaisi englantilainen kersantti, toisessa kädessä +paljastettu miekka, toisessa revolveri. + +Ja joukko jähmettyi, kädet lensivät ylös ja vain voimaton raivonilme +vääristyneillä kasvoilla kertoi pelon ja uhman sisäisestä taistelusta. + +Nopeasti virtasi sotilaita sisään, asettuen toiselle seinälle, +kädessään lyhyet ratsuväenkiväärit. Vallankumouksellinen joukko oli +satimessa. + +Kersantti komensi kaikkia paljastamaan kasvonsa. Toteltiin. Seurasi +asetarkastus, mutta vain aniharvoilta löydettiin joku taskuase. +Johtajat olivat sulloutuneet muutamaan nurkkaan, tohtori ja Hoper +heidän joukossaan. Kersantti, joka ilmeisesti toimi tarkan suunnitelman +mukaan, eroitti heidät erikseen, ja yksitellen, sotilaitten +vartioimina, kuljetettiin heidät pois. Hoper jättäytyi viimeiseksi, +pysähtyi kersantin eteen ja näytti jotakin merkkiä. Kersantti huudahti +ja virkkoi sanan miehilleen. Sitten hän kääntyi vankien puoleen ja +huusi tiukalla äänellä: + +"Ne kolme lurjusta, jotka saapuivat tänään Ameriikasta tänne, astukoot +esiin!" + +Hetkeäkään siekailematta tunkeutuivat seikkailijamme vankijoukon läpi. +Kersantin huuto tarkoitti ilmeisestikin heitä. Hienosti suunniteltu! +Parin sotilaan saattamina kulkivat seikkailijat ulkoilmaan. Päästyään +kadulle he näkivät, että koko korttelin oli sotilasketju piirittänyt. +Läheisessä kadunkulmassa oli auto, johon Hoper muitta mutkitta astui, +määräten lyhyesti: + +"Keskuspoliisiasemalle!" + +Auto hurahti liikkeelle. + +"Huh, hitto soikoon!" huudahti Hoper, vetäen pukunsa poimuista esille +savukelaatikon ja tarjoten. -- "Nyt on tohtorin peli viimeinkin +lopussa. Katsokaas, minä ilmoitin teille kokouksesta, mutta jälkeenpäin +tulin ajatelleeksi, että asiasta olisi ilmoitettava myöskin +viranomaisille. Tein niin, ja siellä vaadittiin ehdottomasti, että koko +kopla oli otettava kiinni. Täällä kaikkien levottomuuksien keskuksessa +ei ole varaa antaa leikkiä. En ehtinyt ilmoittaa teille mitään, mutta +päätin lähteä mukaan. Intian bolshevismi on saanut ankaran iskun, sillä +vangittujen johtajien joukossa on edustajia Intian eri puolilta. Siinä +koko juttu! Meidän on nyt hiukan neuvoteltava poliisimestarin kanssa." + +Poliisilaitoksella otettiin ystävyksemme vastaan mahdollisimman +kohteliaasti. Paljastus oli suuriarvoinen, ja poliisimestari tunsi +kerran pitkästä aikaa voivansa hengittää hiukan vapaammin. +Poliisilaitokselta ajoivat ystävyksemme, lähetettyään ensin hakemaan +eurooppalaiset vaatteensa hotellista, tohtorin asuntoon toimittamaan +kotitarkastusta. + +Ruumiintarkastuksessa ei tohtorilta ollut löydetty muuta kuin suurehko +summa rahaa. Tavaroitten tarkastus tuotti kuitenkin enemmän. Kahdesta +matkalaukusta löytyi pohjasta päällyksen ja sisuksen välistä +kiihoituskirjallisuutta, sotilasoppikirjoja ja muutamia kirjeitä, +joista saataisiin paljonkin hyötyä. Mutta suuresta matkalaukusta ei +löytynyt mitään. Siellä oli vain toalettitarpeita, vaatteita, kirjoja +ja sen sellaista. Koskela kierteli laukkua kuin kissa kuumaa puuroa ja +mutisi, että kyllä siinä jotakin on. + +Ja siinä olikin. Koskelan huomiota kiinnittivät äkkiä alakulmien +nikkelisuojukset, jotka olivat tavallista suuremmat ja korkeammat. Hän +koetti niitä vääntää pois ja onnistuikin tehtävässään. Ensimäinen oli +kyllä ontto, mutta tyhjä. Seuraavan avattuaan huudahtivat tarkastajat +yhtaikaa. Sisässä oli hienoa silkkipaperia. Koskela sieppasi sen +käteensä ja levitti sen pöydälle. + +"Hyvä!" kiljaisi hän tyytyväisenä. -- "Nyt on meillä pääsy Venäjälle +selvä!" + + + + +13. + +Kivinen selittää sen sotilaallisen virheen, jonka vuoksi Napoleonin +Venäjän-retki epäonnistui. + + +Koskela tarkasteli löytämäänsä paperiliuskaletta, toisten odottaessa +jännittyneinä. + +"Tämä on jo koomillista!" huudahti Kivinen. "Valmis matkasuunnitelma, +pysähdyspaikat, hotellit! Totisesti, bolsheviikit ovat kohteliasta +väkeä!" + +Paperiliuska osoittautui tutkittaessa sangen tarkaksi kartaksi, johon +oli merkitty punaisella viivalla kulkutie Intiasta aina Moskovaan +saakka, ja, mikä tärkeintä, salaiset bolsheviikkiasiamiehet ja heidän +osoitteensa. Jääkäri oli siten keksinyt yhdellä kertaa koko Venäjän ja +Intian välisen yhteyden. + +Löytö oli mitä suuriarvoisin. Ensiksikin saattoivat ystävykset käyttää +sitä hyväkseen matkallaan Venäjälle ja toiseksi voitiin heti senjälkeen +koko linja lakkauttaa, joten esim. bolsheviikkikiihoitus Venäjältä päin +lakkaisi ainakin toistaiseksi. + +Koskela naputteli sormillaan pöytää. "Tämä kartta on numeroitu, numero +19. Bolsheviikit ovat kai laatineet oman salaisen maailmankarttansa, +johon on merkitty punainen verkko asiamiehiä, pysähdyspaikkoja ja +pakoteitä. Kartta on ositeltu ja siitä on kai annettu muutamia +jäljennöksiä pääasiamiehille. Meidän tehtävämme on siis muun muassa +etsiä ja löytää alkuperäinen kartta ja saada käsille sen jäljennökset +Pyhästä Moskovasta. Jos se onnistuu, saavat bolsheviikit aloittaa +yleismaailmallisen kiihoitustyönsä alusta uudelleen." + +Seuraavana päivänä ystävykset olivat läsnä vangittujen kapinallisten +ensimäisessä kuulustelussa. Näky oli masentava. Vangit koettivat +kuka milläkin keinolla luikerrella vapaaksi, vakuuttaen osaksi +syyttömyyttään, osaksi sitä, että heidät oli vietelty, vaikka +todistukset puhuivat selvästi päinvastaista. Seikkailijoita, +onnenonkijoita! Vain pari, kolme miestä uskalsi tunnusta toimineensa +vakaumuksesta, lujasti, miehekkäästi. + +Viimeisenä tuotiin sisään tohtori, eivätkä ystävykset luulleet voivansa +milloinkaan unohtaa hänen ilmettään. Siinä oli lannistumatonta uhmaa, +syvää epätoivoa, rajatonta, voimatonta, mutta sitä katkerampaa vihaa. +Tohtori huomasi joutuneensa kiinni juuri viimeisellä hetkellä, huomasi +elämäntehtävänsä menneen hukkaan, ja hänen intohimoinen, voimakas, +sairaaloisen kiihkeä luonteensa ilmeni rajattomana jokaisessa ilmeessä, +jokaisessa sanassa ja liikkeessä. Vavisten raivosta ja voimattomasta +vihasta hän hampaitaan kiristellen kieltäytyi vastaamasta mihinkään +kysymyksiin. Seikkailijat olivat pysytelleet syrjässä, mutta tohtorin +katse keksi heidät, jähmettyi hetkeksi, sitten hän käsitti kaiken ja +loi silmäyksen, joka vielä viikkoja ja kuukausia jälkeenpäin vainosi +ystävyksiämme kaameudellaan. + +Se merkitsi taistelua elämästä ja kuolemasta. Joko -- tahi? + + * * * * * + +Neljä matkailijaa oli kokoontunut pitkästä aikaa yhteen, viettääkseen +illan, ei kevyessä huolettomuudessa, vaan matkasuunnitelman +pohtimisessa. + +"Also", aloitti jääkäri, "me lähdemme Venäjälle tai tarkemmin sanottuna +Pietariin?" + +"Aivan niin!" kuului yksinmielinen ja tyyni vastaus, niinkuin olisi +ollut kysymys tavallisesta huvimatkasta ensiluokan makuuvaunussa +joihinkin laskiaiskarnevaaleihin Moskovaan. + +"Matkasuunnitelmasta ovat bolsheviikit pitäneet huolen, joten siitä ei +sen enempää. Mikä on matkamme tarkoitus? Se on määriteltävä niin +tarkasti kuin suinkin, sillä emmehän voi lähteä taistelemaan +tuulimyllyjä vastaan." + +"Tjah", virkkoi Cotter, "luulenpa, että lähdemme edustamaan Englantia +ja Ameriikkaa bolsheviikkikongressissa, sillä varsinaiset edustajat kai +lukevat tällä hetkellä tiilenpäitä Kalkuttan vankilassa. Sehän on +meidän velvollisuutemme, koska olemme nämä arvon toverit tällaiseen +epämiellyttävyyteen toimittaneet, ja se on meidän oikeutemme, koska +meillä on kaikilla tarpeelliset 'edustajakortit'. Tuossa kongressissa +kai tehdään hyvin tärkeitä päätöksiä, mutta tuskin vaivaudutaan +antamaan niistä tietoja esim. eri maitten hallituksille." + +"Joten me voimme esiintyä kaikessa hiljaisuudessa maailmanlehdistön +edustajina ja antaa kongressin istunnoista tarkat selostukset 'omalta +kirjeenvaihtajalta'", nauroi Kivinen. "Hahhaa, mitähän Lenin arvelisi, +kun saisi lukea jostakin ulkomaisesta lehdestä täydellisen selostuksen +salaisesta kokouksesta 'omalta kirjeenvaihtajalta!' Totisesti, +sanomalehtimies tuntee nautintoa, taiteellista ja ammattimaista +nautintoa tällaisesta, ja sen saavuttamiseksi kannattaa kyllä asettaa +vaaraan tämä kurja henki parka. Allons, enfants." + +"Halloo!" huudahti Hoper. -- "Siis ensin kongressiin, mutta sitäpaitsi +täytyy meidän saada käsiimme bolsheviikkien 'maailmankartta' ja yleensä +kaikki mahdolliset ja mahdottomat tiedot ulkomaisista asiamiehistä, +'postinkulusta' ja muusta sellaisesta." + +"Hm, ja minä otan kyllä selvän heidän sotilaallisesta valmiudestaan", +virkahti Koskela rauhallisesti. "Minä en ole ensimäistä kertaa +sentapaisessa työssä." + +"Se on siis päätetty!" sanoi Hoper ja kopautti pöytään. -- "Nyt +työnjako?" + +"Minä ehdotan seuraavaa", lausui Cotter. -- "Ensiksikin, me emme pääse +Venäjälle tappelematta, se lienee selvä. Joudumme kahakoihin. Me +tarvitsemme niin ollen sotapäällikön, ja siihen virkaan on +Koskela itseoikeutettu. Me nimitämme hänet siis Kansainvälisen +Antibolshevistisen Valkoarmeijan ylipäälliköksi rajattomin +diktatuurivaltuuksin. Hyväksytäänkö?" + +"Tietysti!" huudahtivat Kivinen ja Hoper. + +"Sitten: me joudumme paljon tekemisiin alkuasukkaitten kanssa ja meidän +täytyy osata esiintyä oikealla tavalla. Siihen on Hoper kuin luotu. Hän +on meidän pääministerimme, joka edustaa meitä." + +"Hyvä!" + +"Kivinen, jonka erinomaisen maun me kaikki tunnustamme, saa ottaa +hoidettavakseen elintarveministerin raskaan salkun, kuin myöskin +virallisen tietotoimiston ja jokapäiväisen sanomalehden ja +historioitsijan sekä samalla huviministerin tehtävät." + +"Olkoon menneeksi", naurahti Kivinen, "vaikka olenkin aina kammonut +viittä virkaa ja kuutta nälkää." + +"Ja minä itse hoidan kulkulaitos-, raha- ja sisäministerin tehtävät. +Järjestely on sekä tehokas että kansanvaltainen. Kaikki muut asiat, +tärkeimmät, päätetään ministerineuvoston täysi-istunnossa, paitsi +sota-alaan kuuluvat." + +"Kaikki yhden puolesta!" + +"Yksi kaikkien puolesta!" + +Kansainvälinen Antibolshevistinen Valkoarmeija puristi toistensa kättä +tässä perustavassa kokouksessaan kuumassa ja tukahduttavassa +kalkuttalaisessa hotellihuoneessa, eikä Lenin tietänyt, minkälaiset +suunnitelmat tällä uudella vastustajalla oli, niin, eipä edes sitäkään, +että myöskin nämä neljä miestä olisi ehdottomasti ollut otettava +lukuun, kun laadittiin yleismaailmallisia kumoussuunnitelmia. + +"Niin, katsokaas", lausui Koskela hiukan pilkallisesti, "ei lukumäärä +paljonkaan merkitse, mutta se sisu! Minä luulen, että Lenin ja Trotski +näkisivät paljon mieluummin muutaman kymmenentuhannen miehen hyökkäävän +punaisia linjoja vastaan kuin meidän tulevan bolsheviikkien +kongressiin. Mutta eteenpäin!" + +"Eteenpäin! Venäjän-retken malja! Tiedättekös, miksi Napoleon +epäonnistui Venäjän-retkellään?" kiihkoili Kivinen. + +"No?" + +"Niin, nähkääs, hän ei aloittanut sitä Intiasta käsin. Virhe, suuri +taktillinen ja strateeginen virhe!" + +Seuraavana päivänä matkusti neljä eurooppalais-intialaisiin asuihin +puettua valkeaa miestä kuumissa rautatievaunuissa länttä ja pohjoista +kohti. -- "Tuntuu kuin lähestyttäisiin jo kotimaata!" virkkoi Kivinen. + + + + +14. + +Kivinen on tyytyväinen maailman pyöreyteen. + + +Himalajan vuorijono piirtyi mahtavana kohti korkeutta ja huipuilla +kimalteli ikuinen lumi lukemattomissa selittämättömissä +värivivahduksissa, ilta-auringon valaessa punervaa hehkuaan. + +Ylhäällä, pienessä vuoristolaaksossa, joka päättyi äkkijyrkkään, +monituhatjalkaiseen kuiluun, näkyi liikettä matalan, savesta ja kivistä +kyhätyn rakennuksen luona, joka oli sijoitettu kuin pääskysen pesä +aivan jyrkänteen reunalle. Talon vierellä oli vaatimaton puutarha, +muutamia alativiheriöitseviä puita, pensaita sekä heleävärisiä +vuoristokukkia, ja puutarhan takana levisi tunturiniitty tasaisena, +samettisena mattona, jonka keskitse juoksi kirkasvetinen, nopea +puro, syöksyen pohjattomaan alhoon, kohisten ja kimallellen +vesipisarakristalleissa. Ja jylhänä, vastakohtaisena taustana tälle +idyllisen sievälle rauhalliselle maisemalle kohosivat pystysuorat +vuorenseinämät, ruskeina, harmaina ja mustina. + +"Seis, hei! No seis! Jeeveli, nyt se pääsi irti!" -- Huudot +kajahtelivat omituisen voimakkaina ja sointuvina, kallioseinien kaiun +niitä vahvistaessa ja monistaessa. Kivinen hääräsi hikihatussa muutaman +pienen, oikukkaan muulivekaran kanssa, joka osoitti itsepäisyyttään ja +hiukan tavatonta liikunnonhaluaan, antamatta kytkeä itseään paaluun. +Sanomalehtimies, englantilaismallisessa vuoristopuvussa, huuteli ja +tempoili, kiukun ja naurun välimailla, toisten tarkatessa +urheilijamaisella jännityksellä kamppailun lopputulosta. Viimein +Kivinen älysi, mitä oli tehtävä. Hän alkoi kuljettaa eläintä toiseen +suuntaan, tämän tietenkin vastustaessa, ja niin joutui muuli aivan +huomaamattaan kohtalokkaan paalun luo, johon Kivinen nopeasti, +vahingoniloisesti irvistäen, sen kytki pitemmittä puheitta. + +"Aasi!" huokasi Kivinen sydämestään, laskeutuen nurmikolle ja sytyttäen +savukkeen. -- "Oikea aasi! Tyhmä ja itsepäinen! Koko matkan vikurteli +ja pani vastaan; nyt. kun tahdottiin se kytkeä kiinni, se tietenkin +tahtoi juosta. Mutta eihän se muuten aasi olisikaan!" + +Seurue nauroi tälle syvämietteiselle totuudelle. Seikkailijamme olivat +matkalla Venäjälle. Erottuaan rautatiestä, he olivat varustautuneet +vuoristomatkalle, ostaneet itselleen muuliaasit, varustukset, ja +palkanneet muutaman ylämaalaisen palvelijaksi ja oppaaksi. Salatakseen +retkensä tarkoituksen he esiintyivät tutkimusmatkailijoina, jonka osan +näyttelemiseksi he olivat varanneet itselleen myöskin tarpeelliset +viralliset paperit. Heillä oli niin muodoin nelinkertaiset passit, +ensin omat tavalliset, sitten bolsheviikkien paperit, sitten +salaiset englantilaiset valtuuspaperit ja lopuksi julkiset +"tutkimusmatkailuluvat", joten senkaltaisesta tavarasta ei ainakaan +ollut puutetta. + +Matkaaminen ei suinkaan ollut helppoa ensikertalaisille, mutta sisu +auttoi, ja niinpä olivatkin miehet jo Intian rajalla. Bolsheviikkien +kartta oli osoittautunut aivan erinomaiseksi. Oppaista ja yömajoista ei +tullut milloinkaan puutetta. Seikkailijamme laskivat hyvin ennättävänsä +Moskovan konferenssiin. + +Pienestä majasta kuului astioitten kilinää ja savutorvesta tuprusi +savua. Molo, alkuasukaspalvelija siellä valmisti illallista, viimeistä, +sillä aamulla oli hänen määrä kääntyä takaisin, jonka jälkeen +seikkailijamme saivat luottaa vain itseensä ja selvitä kaikesta omin +päin. + +Seurue peseytyi ja puhdistautui vuoripuron äyräällä, jonka jälkeen Molo +kattoi illallisen nurmikolle majan edustalle. Matkailijoita ei +tarvinnut kehoittaa syömään, vaan maissileipä, kaurispaisti, jonka +Koskela oli hankkinut, riisipuuro ja oivallinen, musta kahvi katosivat +nopeaan ja perinpohjin. Aterian jälkeen korjasi Molo tähteet. +Ystävykset tupakoivat ääneti. + +Tuli pimeä, nopeasti kuten aina etelässä, ja tähdet syttyivät +taivaalla. Hiljaa ja huomaamattomasti alkoi alhosta kohota hienoa, +tiheätä sumua, joka sakeni ja peitti kaiken verhoonsa, joten näytti +kuin leviäisi edessä harmaa, öinen meri. Kuului vain puron kohina, kun +se syöksyi pimeään, ammottavaan syvyyteen. + +"Jos joku olisi minulle pari kuukautta sitten sanonut", katkaisi +Kivinen hiljaisuuden, "että nyt istuisin ja polttelisin tupakkaa +Himalajan rinteillä, pimeässä, viirunaamainen alkuasukas palvelijana, +muuliaasi vetojuhtana ja Ryssäinmaa päämääränä, niin olisin minä +soittanut oitis Lapinlahden laitokselle ja tiedustellut, olisiko siellä +mahdollisesti paikkaa vapaana eräälle sangen pahoin henkisesti +sairaalle kansalaiselle. Mutta kun kaikki käy ympäri, niin on hyvä, +ettei kukaan sanonut eikä ennustanut minulle tämäntapaista, sillä +kaikesta huolimatta minä olen nyt täällä." + +Kuului hiljaista tyrskettä, mutta kukaan ei vastannut mitään tähän +sanomalehtineekerin yksinpuheluun kohtalon oikullisuudesta. Kivinen +jatkoi: + +"Oli miten oli, mutta siunattu asia sentään on, että tämä maapallo on +pyöreä. Niin no, eihän se muuten pallo olisikaan! Tarkoitin, että +maailma. Ellei se olisi pyöreä, niin vaikeatapa olisi kuvitella sitä +muunlaiseksi. Joka tapauksessa me nyt lähestymme kotia. Kaksi +kolmannesta on matkasta kuljettu eikä enää ole jäljellä oikeastaan +muuta kuin Ryssäinmaa." + +Kivisen leikinlasku ei saanut vastakaikua, sillä kaikki tunsivat +jonkunlaista painostusta. Sivistynyt maailma loppui, alkoi erämaa, +eikä vain luonnon, mutta myös henkinen erämaa. Lähestyttiin +bolsheviikkivaltakuntaa. + +"En tiedä, tunnetteko te toiset samaa", virkkoi Koskela hiljaa, "mutta +minusta tuntuu täältä ylhäältä katsoen, täällä kirkkaassa, raikkaassa +vuoristoilmassa, täällä ikuisen lumen rajamailla sivistyneen maailman +taistelut ja pyrkimykset kovin vähäpätöisiltä, naurettavilta, kaikki +valtiolliset riidat, yhteiskunnalliset liikkeet, kaikki hullut, +puolihullut, tyhmät, itsekkäät, turhamaiset ja kunnianhimoiset. +Toisinaan tuntuu kaikki turhalta, tuo jokapäiväinen hyöriminen, tuo +kuumeinen kiire, joilla ei tunnu olevan mitään tarkoitusta, ja ihminen +tahtoisi hautautua johonkin rauhalliseen, hiljaiseen soppeen, elää +päivästä päivään mitään ajattelematta, iloiten luonnosta, auringosta ja +kukkasista! Mutta se tunne pysyy vain hetken, ja seuraavana tahtoo +heittäytyä kuumimpaan taistelun melskeeseen, kuumeiseen työhön, +riuduttavaan raadantaan. Miksi?" + +"Etsiäkseen unhoitusta", lausui Cotter hiljaa. -- "Me olemme nyt +Nirvanan maassa." + +"Mutta Nirvana olkoon kaukana, niin kauan kuin bolsheviikit ovat +herroina maassaan", huomautti Hoper. + +Aamuauringon kullatessa seudun nousivat seikkailijamme olkivuoteiltaan +majassa ja varustautuivat jatkamaan matkaansa. Molo sälytti muulit. +Kaikki tavarat, joita matkailijat eivät enää tarvinneet tai joita he +eivät voineet kuljettaa mukanaan, he lahjoittivat alkuasukkaalle, +samoin muulit. Molo neuvoi tien lähimmälle englantilaiselle +sotilasasemalle. Sieltä saisivat matkailijat suositustensa avulla kyllä +vetojuhtia ja oppaita. Hyvästeltyään seurueen Molo katosi vuoripolun +mutkan taa. Seikkailijamme olivat yksin. + +"Eteenpäin!" virkkoi Koskela. -- "Tuolla on sivistynyt maailma, tuolla +barbaarinen Venäjä. Meidän tiemme kulkee sinne." + +"Vaviskaa, Lenin, Trotski ja kumppanit!" huudahti Kivinen, ja +seikkailijat painuivat matkaan. + + + + +15. + +Ihannevaltakunnassa. + + +Puhalsi jäätävän kylmä tuuli, oikea aromyrskytuuli, joka kiidätti +valtavia lumipilviä yli laajojen lakeuksien, suhisten, ulvoen, +valittaen, lumen ryöppyessä pyörryttävinä kierteinä korkealle +harmaaseen ilmaan, humahtaen painautuessa metsikköjen syleilyyn ja +kasaantuen läpipääsemättömiksi kinoksiksi jokaisen tuulensuojan +vierelle. Pimeys ei ollut sysimustaa, vaan harmaata, valkoista, mutta +siitä huolimatta läpitunkematonta, sokaisevaa kylmyydessään, vihlovissa +tuulenpyörteissään. Taivas tuntui laskeutuneen aivan alas, aivan pään +yläpuolelle, ja maailma muuttuneen yhtäkkiä omituisen pieneksi, +pehmeäksi, mutta pienuudessaan silti rajattomaksi, sillä koko näkyvä +kaikkeus oli ilman mitään huomattavaa rajaa, lunta, vain lumihiutaleita +ja tuulen ulvontaa. + +Neljä miestä ponnisteli eteenpäin lakeudella, kietoutuneina pitkiin +viittoihin, hatut painettuina korville ja silmille. Kulku oli +vaivaloista upottavassa lumessa, sakeassa pimeydessä ja jäätävässä +kylmyydessä, mutta seurue ponnisteli eteenpäin herkeämättä, sitkeästi, +tietäen, että pysähtyminen voisi merkitä lepoa ja lepo nukkumista +iäksi. Miehet kulkivat kyyryyn painautuneina, yhdessä jonossa, +ensimäisen tallatessa polkua astuttavaan kuntoon. Tarpoen edistyi +matka, jokaisen vuorollaan ollessa tietä aukaisemassa. + +Kului tunti, kaksi. Miehet pääsivät pienen metsikön taa, joka tarjosi +hiukan suojaa tuulen raivolta. Täällä he pysähtyivät, levähtääkseen +hetkisen. + +"No on ilma!" virkkoi yksi heistä. -- "Saisiko tässä millään tavoin +tulta, niin voisimme tarkistaa suuntaamme kompassin avulla. Etsippäs, +Koskela, se kapine taskustasi, ja asettukaa te muut suojaksi tuulta +vastaan, niin koetetaan katsoa." + +Jääkäri ryhtyi kaivamaan kohmettuneilla käsillään esinettä taskustaan. +Hoper ja Cotter asettuivat selin tuuleen päin, ja Kivinen raapaisi +tulitikkua. Se sammui, samoin toinen ja kolmas. Vasta neljännellä +kerralla onnistui. + +"Luojan lykky sentään, että olemme oikealla tolalla. Eksyminen +tällaisessa ilmassa merkitsisi jotenkin varmaa perikatoa. Nyt ei meillä +liene enää kuin muutamia kilometrejä lähimmälle asemalle. Huh, ruumis +on kuolemanväsynyt tuosta tuulenpaineesta. Tuntuu, kuin olisi jokaista +tuumaa painamassa rautapuntit. Eteenpäin!" + +Seikkailijat painuivat matkaan lumimyrskyiselle arolle. + +Pienen aroaseman luona oli liikettä. Jokaisessa paikassa, missä oli +hiukankin tuulensuojaa, istui tai makasi kymmeniä ihmisiä, miehiä, +naisia ja lapsia, risaisissa puvuissa, värjöttävinä. Näkyi +nälkiintyneitä kasvoja, väsyneitä ilmeitä. Odotettiin junaa, joka veisi +nämä kurjat ihmiset paremmille seuduille, missä olisi viljaa, missä ei +tarvitsisi nähdä alituista nälkää. Nämä olivat Venäjän sisäisiä +siirtolaisia, jotka kulkivat paikasta paikkaan, etsien ruokaa ja +suojaa, jotka olivat joutuneet kansalaissodan jalkoihin tai jotka uudet +hurmaopit olivat villinneet, nälkiintyneinä, paleltuneina; he olivat +menettäneet kaiken kykynsä tajuta tilaansa, arvostella, heitä kiihoitti +vain halu syödä, vallankumouksen irtolaisjoukkoa, jota eivät sitoneet +mitkään lait ja asetukset, jotka sekasorto oli synnyttänyt ja +jotka synnyttivät sekasortoa, vaeltaen paikasta toiseen kuin +heinäsirkkalauma, syöden ja raiskaten kaikki mitä tielle sattui, ilman +päämäärää, ilman johtoa ja uskoa. + +Vähän syrjemmällä muista odottivat ystävyksemme myöskin junaa, +viluissaan, nälissään, uupuneina. He aavistivat, että pääseminen junaan +vaati suoranaista taistelua, mutta ei auttanut katsoa, mukaan täytyi +päästä. + +"Tarkastakaa aseenne!" määräsi Koskela lyhyesti. + +Junaa oli odotettu jo puoli vuorokautta, mutta se oli myöhästynyt, +kuten tavallisesti. Viimein, myöhään illalla, välähti radalla kaksi +valoa ja musta hirviö syöksähti esiin pimeydestä. Ystävyksemme olivat +samassa jalkeilla ja juoksivat sitä vastaan. Alkoi kamppailu, jota he +eivät milloinkaan voineet unhoittaa. + +Ihmiset koettivat hypätä junaan sen vielä liikkeellä ollessa, +takertuivat jähmettyneillä käsillään kaikkeen ulkonevaan, jokaiseen +tankoon, laahautuivat mukana, putosivat alas ja joutuivat toisten +jalkoihin. Kuului valituksia, vihlovia tuskan huutoja, kirouksia ja +sadatuksia. Eläimellisinä, villeinä, mistään välittämättä, mitään +tajuamatta koettivat ihmiset tunkeutua melkein täpötäysiin +härkävaunuihin, sisälläolijoitten puolustautuessa vimmatusti, työntäen +tulijoita takaisin, potkien, lyöden. Jo pamahti pari laukaustakin, ja +kaksi olentoa tupertui junan viereen. Mutta se ei tehnyt keneenkään +mitään vaikutusta. Hyökkäys jatkui yhtä kiivaana, yhtä hillittömänä. +Naiset tarttuivat suonenvedontapaisesti kiinni tankoihin, mutta heitä +lyötiin käsille, päähän, heidät väännettiin syrjään ja tallattiin +jalkoihin. Lapset itkivät, naiset valittivat, miehet kiroilivat, mutta +kukaan ei välittänyt toisestaan, se oli kaikkien sotaa kaikkia vastaan, +raakaa, julmaa taistelua olemassaolosta pimeydessä, arotuulen +kiidättäessä lumiaan kamppailevien päälle. Heikot sortuivat, voimakkaat +voittivat. + +Koskela teki rohkean ja nopean hypyn, päästen muutaman härkävaunun +sisään. Venäläisessä sotilaspuvussa oleva mies koetti työntää hänet +takaisin, mutta jääkäri käytti nyrkkiään ja niin oli tie selvä, ja +vastustelusta huolimatta auttoi hän toverinsakin melkein täpötäyteen +vaunuun. Istua ei voinut, täytyi seisoa. Taistelu ulkona jatkui yhtä +raivokkaana. Ne, joiden oli onnistunut tunkeutua sisään, asettuivat +heti puolustuskannalle uusia tulokkaita vastaan. Seikkailijamme eivät +puhuneet mitään, mutta heitä kammotti eläimellinen taistelu, tuskan- ja +raivonhuudot, epäinhimilliset pilkkasanat, joita vaunuissaolijat +huutelivat ulos. Viimein lähti juna liikkeelle ja silloin kohosi niiden +huulilta, jotka vielä olivat ulkona, kaamea, vihlova hätähuuto, ihmiset +tarttuivat tankoihin, jääden niistä riippumaan, kiipesivät puskureille, +veturin päälle, katoille. Mukaan täytyi päästä, sillä tämä oli ehkä +viimeinen juna ja senjälkeen voisivat tulla vastavallankumoukselliset. + +Kivinen tunsi huimausta, vaikka olikin jäätävän kylmä, niin +täyteenahdettu kuin vaunu olikin, mies miehessä kiinni, niin ettei +voinut nostaa eikä liikauttaakaan kättään. + +Mutta juna kiiti eteenpäin, huojuen, kitisten, vavahdellen, läpi öisen +aron ja vinkuvan lumimyrskyn, joka tulvi sisään avatuista, +rikkonaisista ovista ja ikkunoista. Se kiiti eteenpäin mistään +välittämättä, vaikka sen kupeisiin takertuneet ihmiset paleltuivat, +hellittivät otteensa ja putosivat radalle. Kivinen huudahti heikosti, +kun muuan mies heidän vaununsa ovitankoon tarttuneena hellitti äkkiä +otteensa ja katosi äänettömänä pimeään syvyyteen. + +Matkailijat tunsivat, kuinka heitä alkoi nukuttaa, seisoallaan, +kylmyydessä, ahtaudessa, mutta he ponnistivat kaikki voimansa +vastustaakseen unta, joka olisi samoin kuin arollakin merkinnyt varmaa +perikatoa. Matkatoverit olisivat heittäneet nukkuneet ulos -- +saadakseen tilaa. Niin tehtiin jo ensimäisen asemavälin aikana kaksi +kertaa. + +Kun silmät olivat tottuneet pimeyteen, huomasi Koskela, että vaunussa +oli kamiini. Hän tunsi äkkiä puuduttavaa kylmyyttä ja jäykkyyttä +jäsenissään. Liikahtaa hän ei voinut, mutta purren hammasta ja +terästäen tahtoaan hän alkoi järjestelmällisesti jännittää lihaksiaan, +päästäen ne sitten herpoamaan, onnistuenkin jossakin määrin +säilyttämään itsensä paleltumasta. Seuraava asema oli autio ja silloin +päätti Koskela uskaltaa. Hän kuiskasi muutamia sanoja toveriensa +korvaan, jännitti voimansa ja tunkeutui joukon läpi, hypäten alas. +Kivinen seurasi perässä. Sivuraiteella oli pari hyljättyä tavaravaunua. +Jääkäri tarttui muutamaan irtonaiseen lankunpätkään ja rikkoi +vaununseinän, irroitti siitä lautoja. Työskenneltyään jonkun aikaa +onnistui suomalaisten irroittaa kokonainen kasa, jonka he kantoivat +vaunuun. Mauseri ojossa vaati Koskela sisäänpääsyä, ja Hoper ja Cotter +riensivät apuun. Laudat saatiin sisään. Jääkäri ja sanomalehtimies +hyppäsivät myös. Tunkeuduttuaan paljastetuin asein kamiinin luo +ryhtyivät toverit tekemään tulta, ja ennenkuin juna oli lähtenyt +liikkeelle, paloi kamiinissa lämmittävä valkea, joka suloisesti +raukaisi jäykistyneitä jäseniä. + +Juna kiiti eteenpäin öisessä pimeydessä. Tuuli turrutti matkustajia, +kylmyys jäykisti ja toinen toisensa perästä katosivat ihmiset +puskureilta, katoilta ja tangoista, katosivat, ilmestymättä koskaan +enää, jääden makaamaan äärettömälle arolle, ja lumimyrsky piti huolen +hautaamisesta. Juna oli kuin elävä vertaus bolshevismista, kuljettaen +yhdessä kuolleita ja eläviä, syöksyen villinä eteenpäin radalla, jota +ei kukaan vartioinut, ilman aikataulua, ilman vaihde- ja junamiehiä, +kuljettajan varassa. Jo ennen aamua oli seikkailijoittemmekin vaunussa, +kamiinista huolimatta, useita vainajia. Ne heitettiin radalle ja siten +saatiin -- enemmän tilaa. + + + + +16. + +Vastavallankumoukselliset ryhtyvät ensimäiseksi työkseen Moskovassa +murtoon ja näkevät ihanan ilmestyksen. + + +Muutaman päivän junamatkan aikana kokivat seikkailijamme kaikki kauhut, +mitä villiintyneitten, nälkäisten kiertolaisjoukkojen parissa on +mahdollista kokea, kylmän ja nälän lisätessä kurjuutta. Mutta +horjumattomalla sitkeydellä ystävykset pitivät puoliaan ja +säilyttivätkin paikkansa, vaikka olivatkin useita kertoja pakoitettuja +turvautumaan aseisiinsa. Alituiset koneen rikkoutumiset, passien +tarkastukset ja selkkaukset asemilla viivyttivät matkaa tavattomasti. + +Ystävysten saapuessa Moskovaan oli iltapäivä, kylmä ja tuulinen, +sellainen kolea ilma, jollainen on mahdollinen vain talvella Moskovan +seutuvilla, laajan tasangon keskuksessa. Selvittyään nopeasti +tarkastuksesta lähtivät seikkailijat painumaan kaupungille. + +Moskova oli muuttunut, kaupungin sävy erittäinkin. Kaikkialla +oli tyhjää ja kuollutta. Ei näkynyt muuta kuin kuljeksivia +puna-armeijalaispatrulleja, suoranaisia maantierosvotyyppejä +turkeissaan punaisine nauhoineen, kivääreineen ja patruunavöineen, +jäljitellen jonkunlaista univormua, mutta yritys oli jäänyt puolitiehen +-- kuten kaikki muukin Venäjällä -- ja niin näkyi vain hajanaisia +univormukappaleita, kellä hattu, kellä turkki tai housut. Ystävyksiemme +seurue herätti kaikkialla epäluuloa, ei suinkaan niin paljon pukunsa +kuin lukumääränsä vuoksi, sillä kaupungissa oli kovennettu piiritystila +eikä kaduilla saanut liikkua ollenkaan tähänkään aikaan vuorokaudesta. + +Suurten kauppojen ikkunat olivat peitetyt laudoilla, ryöstettyjä +puoteja näki vähän väliä, sortuneita rakennuksia, jäännöksiä ja jälkiä +katutaisteluista, ikkunoita oli sirpaleina ja kaiken yllä lepäsi +alakuloinen, epätoivoinen synkkyys, jota hämärä talvi-ilma vielä +lisäsi. Se oli inhimillistä erämaata, synkempää ja toivottomampaa kuin +tyhjin saloseutu. + +Kivinen, joka tunsi kaupungin tarkimmin, ohjasi kulkua. Matkan määränä +oli toimeenpaneva keskuskomitea, josta saataisiin tarkempia tietoja +kongressista sekä asunnosta ja ruuasta; viimeksimainitut seikat enimmin +kiinnittivätkin seikkailijoitten mieltä tällä hetkellä. + +Mykkinä, yhdessä jonossa tarpoivat ystävykset polvenkorkuisessa +hangessa, kun miljoonakaupungin kadut olivat puhdistamatta lumesta eikä +edes bolsheviikkien kuolemanrangaistus-ukaasit kyenneet saamaan niitä +heti pyryilman jälkeen puhtaiksi, koska ei ollut hevosia. Kävellessä +alkoi tulla pimeä, sillä talvinen päivä on lyhyt ja välimatkat +Moskovassa moniin muihin kaupunkeihin verrattuina huimaavat, niin +laaja on tämä puutarhakaupunki. Koskela mietti pyytää jotakuta +bolsheviikkisotilasta saattamaan heitä komiteaan, kun äkkiä muutaman +nurkan takaa syöksähti matkailijoitten kimppuun muutamia mustia +haamuja, kiljaisten: "kädet ylös!" Tulijat olivat kuitenkin erehtyneet +hyökättävistä, sillä ajatuksen nopeudella heittäytyivät ystävykset +maahan ja jokaisen kädessä välähti ase. Rosvot laukaisivat +hämmästyksissään, mutta ampuivat ohi, kun sensijaan seikkailijoiden +yhteislaukauksella oli tuhoisa vaikutus: kaksi hyökkääjistä tuupertui +heti maahan ja toiset, yksi haavoitettuna, yrittivät livahtaa +läheisestä portista sisään, mutta Koskelan tuima komennus sai heidät +pysähtymään liikkumattomiksi. Jääkäri riisui hyökkääjät aseista ja +aikoi heidät senjälkeen päästää menemään, kun ei muutakaan voinut, +mutta samassa ilmestyi seuraavan kulman takaa patrulli, joka ojennetuin +kiväärein syöksyi ryhmää kohti, huutaen antautumaan. Kiroten nostivat +ystävykset kätensä ylös. Patrulli piiritti heidät ja muuan luihun +näköinen mies tiedusti lyhyesti ja jyrkästi, mitä täällä oli tehty. +Koskela selitti yhtä lyhyesti. Yhtä varoen tarkastivat bolsheviikit +seikkailijoiden paperit, jonka jälkeen heidän käytöksensä jossakin +määrin muuttui. Aseet he tahtoivat kuitenkin ottaa pois, mutta Koskela +kieltäytyi niitä luovuttamasta ja silmättyään seikkailijoita ja omaa +joukkoaan, huomasi bolsheviikkipäällikkö turhaksi taistella. + +"Selvä on!" virkkoi hän raa'asti miehilleen, viitaten kolmeen vankiin. +Patrullimiehet tarttuivat näihin kiinni, kuljettivat heidät seinän +viereen, vankien tahdottomina ja tylsinä mukautuessa, ja ystävyksien +ehdittyä muutaman kymmenen metrin päähän kajahti yhteislaukaus. Taas +oli poistunut maailmasta viisi ihmistä, tuntemattomina, nimettöminä, +pimeässä yössä, rikollisina ja rikollisuuden-uhreina. Näytelmä oli niin +tavallinen Moskovassa, ettei edes laukausten ääni ollut houkutellut +ainoatakaan katselijaa ikkunoihin. + +Kulkiessaan muutaman kadun poikki virkkoi Hoper äkkiä: "Hei, +koettakaammepa katsoa, emmekö pääsisi siistimpään seuraan kuin +bolsheviikkien yömajoihin. Tällä kadulla asui serkkuni Mary Audhon, +ellen varsin pahoin erehdy, ja muistanpa talon numeronkin. Se oli 38. +Yrittäkäämme etsiä!" + +Muutamassa pihasyvennyksessä pitivät ystävykset salaisen neuvottelun, +jossa päätettiin käyttää Hoperin ehdotusta. Talo, jossa ameriikkalaisen +missin piti asua, oli suuri ja kolkko kivimuuri, suljettu ja pimeä +kuten kaikki muutkin. Jääkäri vihelteli operettisävelmää, joka sangen +huonosti sopi tilanteeseen, ja kierteli talon edustalla, koettaen +keksiä keinoa päästä sisään, mutta missään ei näkynyt halkeamaakaan, +josta olisi voinut aloittaa, ja mitään melua eivät seikkailijat +uskaltaneet herättää. + +"Yritetäänpäs murtoa", virkkoi Koskela viimein ja heittäytyi kadulle +muutaman kellariluukun edustalla, koettaen työntää pois luukkua. Se +antoi hiukan perään, mutta ei tarpeeksi. Jääkäri veti esiin mauserinsa +ja iski sillä muutamia kertoja. Luukku antoi myöten ja putosi sisään. +Koskela koetti kuunnella putoamista, mutta ei kuullut mitään. + +"Kuinkahan syvä kellari mahtaa ollakaan!" tuumi jääkäri ja hinautui +puoleksi sisään, sytytti tulitikun ja valaisi kellaria, mutta tikku +sammui heti. Arvelematta sen enempää muutti jääkäri asentoa ja hyppäsi +sisään jalat edellä, tulla tupsahtaen jollekin pehmeälle. Toiset +seurasivat perässä ja muutaman hetken kuluttua oli koko +vastavallankumouksellinen seurue pimeässä kellarissa. + +"Eteenpäin!" komensi Koskela, ja Hoperin taskulampun valossa alkoivat +seikkailijat murtaa kellarinovea. Lukko ei antanut perään, mutta +käsivoimillaan irroitti jääkäri muutamia lautoja ovesta ja he +pujottausivat tuosta sisään. Seikkailijat joutuivat käytävään. +Noustuaan muutamia askelmia ylös näkivät he taskulampun valossa +asuinhuoneen oven. + +"Muistatteko mahdollisesti asunnon numeroa?" kysyi Koskela kuiskaten. + +"Se oli muistaakseni 21", vastasi Hoper yhtä hiljaa. + +Koskela hiipi katuovelle ja tarkasti asuntotaulukkoa. Se oli tyhjä, +mutta asunnonnumerot olivat säilyneet. Haettua numeroa ei kuitenkaan +ollut niiden joukossa. + +"Perhana!" kirosi jääkäri hiljaa, mutta lujasti. Seurue hiipi +pihaovelle, joka osoittautui avoimeksi ja siitä edelleen pimeälle ja +autiolle pihalle. Kulkien seinänviertä ystävykset astuivat toiseen +rappukäytävään. Asunto 21 oli toisessa kerroksessa. Siinä ei ollut +mitään nimikilpeä, mutta sellaisen jäljet olivat kyllä selvästi +havaittavissa. + +"Eteenpäin!" huudahti Koskela hiljaa ja kolkutti. -- "Seuratkaa minun +sanojani! Me esiinnymme kotitarkastajina!" + +Sisältä ei kuulunut hiiskaustakaan. Koskela kolkutti toisen kerran ja +lujemmin, ja nyt hän oli eroittavinaan sisältä jotakin liikettä. Hän +kolkutti tai paremmin sanoen jyskytti vielä, ja äkkiä kuului sisältä +vieno naisääni, joka kysyi: + +"Kuka siellä?" + +"Avatkaa!" jyrähti Koskela ja ovi avautui. Näky oli omituisen +viehättävä: taskulampun häikäisevässä valaistuksessa seisoi nuori, +hiukan kalvakka neitonen suunniltaan pelosta ja hämmästyksestä ja hänen +edessään neljä rosvonnäköistä miestä, jotka tuijottivat neitoseen kuin +ilmestykseen. Tuokio vain, ja jääkäri huudahti tahtomattaan: + +"Mary Audhon!" + +Tyttö liikahti rajusti, mutta silloin selvisi Hoperkin hämmästyksestään +ja tempasi tytön syliinsä. + +"Mary, etkö tunne serkkuasi!" + +"Tommy?!" + + + + +17. + +Vastavallankumoukselliset saavat hiukan oppia tuntemaan bolshevistista +vapautta. + + +Maailmanrannan seikkailijat valtasi syvä rauhan ja hiljaisen onnen +tunne, kun he kamalan rautatiematkan ja kaupunkiseikkailuittensa +jälkeen näkivät ensin oviaukossa Mary Audhonin taivaallisen ilmestyksen +taskulampun häikäisevässä valaistuksessa ja sitten perätysten, +varovasti ja arkaillen astuivat nuoren neitosen jäljessä hänen ja hänen +isänsä asuntoon. Ei silti, että asunto olisi ollut erikoinen, kalusto +oli vallankumouksellisen vähälukuinen, huoneet kylmähköjä, mutta +ruokasalin uunissa palava valkea, aistikkaasti katettu, jos kohta +äärimmäisen niukka illallinen ja se selittämätön henkevyys, joka on +merkkinä nuoren naisen läsnäolosta ja joka näkyy yksinpä tuolien +asennoissa ja vuodepeitteen laskoksissa, tenhosi täydellisesti. + +Mr. Audhon, rauhallinen, sairaaloinen, hienostunut diplomaattityyppi, +tervehti tulijoita iloisesti ja sydämellisesti, jos kohta hiukan +sekavin tuntein vielä, sillä kaikki kävi hiukan yli hänen +ymmärryksensä, ainakin Tommyn saapuminen. Miten se oli mahdollista, +sitä ei mr Audhon jaksanut käsittää, mutta tyyniluontoisena arveli hän +vallan oikein, että ellei hän sitä voinutkaan tehdä itse, niin +varmastikin toiset ja heistä todennäköisimmin juuri Tommy. + +Mary hääri äänetönnä, mutta sitä nopeammin, ja ennenkuin tamineensa +riisuneet matkailijat saattoivat odottaakaan, kuului ystävällinen ja +iloinen kehoitus ruualle, Maryn itsensä istuessa hiukan hämmästyneenä +ja punehtuen emännän paikalle isänsä ja Tommyn väliin. Niukkuudestaan +ja valikoimattomuudestaan huolimatta maistui illallinen matkailijoista +oivalliselta, vaikka Koskelan huomio tahtoikin enemmän kiintyä +viehättävään emäntään kuin pöydän antimiin. Jääkäri teki kaikessa +hiljaisuudessa huomioitaan. Vilkas, sukkela ja kohtelias Kivinen +miellytti eniten mr Audhonia, ja hänen pirteän kirpeä, arkailematon, +mutta hienon osuva puhetapansa toi keventävää vaihtelua vallankumouksen +terrorin tympeässä ilmakehässä eläneen vanhan diplomaatin mieleen. +Henkeään pidättäen seurasi miss Marykin Kivisen selontekoa heidän +tähänastisista seikkailuistaan, ja sekä isä että tytär, melkein +eläytyneinä slaavilaiseen passiivisuuteen, kuuntelivat sykähdyttävällä +ihastuksella rohkeiden miesten toimia, joissa uskallettiin kaikki, +tuskan kouristaessa sydäntä, kun he ajattelivat, että vaikein osa +matkaa oli vielä jäljellä. Koskela liikahteli levottomasti tuolillaan +joka kerta kun Kivinen mainitsi hänen nimensä, ja teki pieniä +vastaväitteitä, mutta sanomalehtimies, iloinen vilke silmäkulmassa, ei +tahallaankaan jättänyt kertaakaan jääkäriystävänsä nimeä mainitsematta, +kun vain jostakin rohkeasti ja taitavasti suoritetusta teosta oli +kysymys. Ihmetellen nosti Mary joka kerran silmänsä Koskelaan, kohdaten +harmaitten silmien lujan ja päättävän katseen, kasvojen joka piirteen, +suun juonteen todistaessa miehekkyyttä ja kestettyjä kärsimyksiä. Kun +Kivinen ehti valtamerilaivalla tapahtuneeseen kohtaukseen, jolloin +Koskelan mauseri oli heidät kaikki pelastanut, valoi hän kertomukseensa +kaiken kuvauskykynsä, eikä Mary voinut olla heikosti huudahtamatta +ihmetyksestä ja ihailusta. Jääkäri punastui kuin koulupoika, ja +sanomalehtimies hymyili sisimmässään. + +"Mutta ystäväni onkin jääkäri!" päätti Kivinen kuvauksensa. + +"Jääkäri?" kertasi' Mary. "Mitä se on?" + +Ja nyt sai Kivinen vaanimansa tilaisuuden kuvata suomalaisia jääkäreitä +ja Suomen vapaustaistelua, johon Koskela oli ottanut niin loistavasti +osaa. Sanomalehtimies näki, kuinka jääkäri vain vaivoin saattoi +pidättää kiukkuaan, sillä sankariosan näytteleminen oli Koskelalle aina +vastenmielistä. Hän oli kyllä tavallaan kunnianhimoinen, kuten kaikki +sotilaat, mutta yleistä huomiota tahtoi hän, osaksi itsekkäistä +mukavuussyistä, välttää. Ja Kivisen sankariesitelmä nuorelle tytölle +kiusasi häntä, etenkin kun selvästi huomasi sen takana kuultavan +tarkoituksen. + +Oli jo yö, kun seurue nousi pöydän äärestä. Miss Mary pyyteli +anteeksi, mutta tyydyttäviä vuoteita ei ollut, ei ainakaan näin äkkiä. +Koskela kiiruhti rauhoittamaan ja selitti, etteivät he mitenkään +olleet saattaneet uneksiakaan mistään vaatimuksista, ja ainoa, +jota he toivoivat, oli tukeva lattia. Viereiseen huoneeseen oli +lattialle laitettu tila neljälle hengelle ja enempää arvelematta +riisuutuivat matkailijat puoleksi, Koskela heitti päällystakkinsa +peitteekseen, asetti mauserin tyynyn viereen, kuten hän monien vuosien +kuluessa oli tottunut tekemään, ja pian makasi neljä väsynyttä +vastavallankumouksellista ruhtinaallisesti ainakin edelliseen +yökortteeriin verraten. Jääkäri murahteli jotain vierustoverilleen +suomeksi, mutta Kivinen virkkoi tyynesti, että hän kyllä tiesi, mistä +tuuli puhalsi, ja osasi ja tahtoi auttaa, virkkoipa herra +jääkäriluutnantti mitä tahansa. Ja nauraen ja harmissaan oli jääkärin +tähän tyydyttävä. + +Seuraavana päivänä seikkailijat päättivät lähteä toimeenpanevaan +keskuskomiteaan, esittääkseen passinsa ja hankkiakseen asunnon, sillä +nykyiseen asuntoonsa eivät he voineet jäädä. Ulkomaalaisia epäiltiin +suuresti, liittolaisvaltain etenkin, senjälkeen kun oli saatu selville +pari suurta salaliittoa, joihin oli sekaantunut näiden valtakuntien +virallisiakin edustajia. Mr Audhonin asema oli ennestäänkin vaikea, ja +lukemattomat olivat ne kotitarkastukset, joita oli pidetty hänen +luonaan. Vaatteita oli ryöstetty, samoin huonekaluja, ja vain +kansainvälisen suojeluksen alaisena ollen, jota bolsheviikit kuitenkin +ja kaikitenkin jossakin määrin varoivat, oli hänen onnistunut säilyttää +henkensä ja välttää satojen ja tuhansien kohtalo. Hän olisi jo aikoja +sitten poistunut Venäjältä, mutta vaikea sairaus oli esteenä. + +Seikkailijat sanoivat jäähyväiset ja kiittivät isäntäväkeä +ystävällisyydestä ja vieraanvaraisuudesta. Miss Mary osoittihe hiukan +levottomaksi. + +"Eikö ole vaarallista mennä sinne komiteaan?" kysyi hän Tommyltä. Tämä +myönsi sen, mutta Koskela kiiruhti rauhoittamaan ja vakuutti, että se +heidän täytyi joka tapauksessa tehdä. + +Päivänvalossa näkyivät bolshevistisen hallitusajan jättämät jäljet koko +räikeydessään, hävitetyt kaupat, rikotut ikkunat, hevosraadot, jotka +korjaamattomina, puoleksi kaluttuina viruivat katujen nurkissa, +erämaiset lumikinokset, joita kaupungin "porvarillinen" aines sai +lapioida puna-armeijan piikkiniekkojen vartioimana, tylsinä ja +toivottomina harhailevat työläislaumat, joiden tehtaat olivat hävitetyt +ja joilta siten oli riistetty viimeinenkin leipäpala, ja veltoin +askelin laahustavat punakaartilaiset patrullit. + +Toimeenpaneva komitea sijaitsi loistavassa, suuressa rakennuksessa, +joka ennen oli kuulunut sisäasiainministeriön jollekin alaosastolle. +Nyt tarjosi rakennus surkean näyn pesemättömine ikkunoineen, +särjettyine laseineen ja kuulareikäisine seinineen, joista rappaus oli +karissut pois. Kiviset kohokuvat olivat konekivääritulen turmelemat. +Porraskäytävän edustalla oli kaksi konekivääriä vartioineen kuin +"veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden" vertauskuvina. + +Tyynesti ja kylmäverisesti kiipesivät seikkailijat näitä bolshevistisen +maailman pääpaikkojen askelmia ja joutuivat laajaan odotushuoneeseen, +joka oli tulvillaan väkeä. Huone lienee aikoinaan ollut runsaasti +koristettu, näkyi taulujen ja kuvanveistosten jälkiä, mutta nyt oli +kaikki ryöstetty ja jäljellä vain paljaat seinät, nekin täynnä kuulien +jälkiä. Seurakunta oli mitä sekalaisin, eri kansallisuudet olivat +edustettuina, miehet ja naiset, ja tärkeinä ja oman arvonsa tuntevina +liikkuivat bolshevistiset virkamiehet -- eilispäivän hampuusit, +rikolliset ja onnenonkijat -- väkijoukossa papereineen. + +Kivinen kääntyi muutaman ohirientävän juutalaistyyppisen virkailijan +puoleen ja kysyi sisäänpääsyä. Saatuaan kuulla ystävyksien asian +muuttui israeliitta kovin kohteliaaksi ja johti heidät muutamien +huoneitten ja käytävien kautta virkahuoneeseen, mitättömästi +kalustettuun konttoriin, jossa muuan luihuilmeinen virkamies tarkasti +paperit ja löi niihin tarpeellisen määrän leimoja. Kivinen kysyi +asuntoa. Mitään virkkamatta avasi virkailija suuren luettelon, +kirjoitti jotakin paperilapulle, ja ojensi sen Kiviselle. + +"Tässä on. Siellä asuu entinen sotaministeriön kansliapäällikkö, +kenraali Dubrov. Te majoitutte hänen luokseen." + +"Mutta haluaako hän majoittaa?" uskalsi Kivinen tiedustaa. + +"Sitä ei kysytä. Asunto-ukaasin mukaan." + +"Mutta emme mekään tahdo tunkeutua kenenkään luokse." + +"Sitäkään ei kysytä. Te menette sinne." Virkailija soitti, ja sisään +astui kaksi punakaartilaista. + +"Viette nämä toverit kenraali Dubrovin luo. Heidän on asuttava siellä." + +Kädenviittaus päätti tämän bolshevistisen virkaherran puheen, ja +ystävykset, jotka heti olivat saaneet maistaa bolshevistista +"vapautta", läksivät asuntoonsa kahden piikkimiehen seuraamina. + + + + +18. + +Vastavallankumoukselliset tutustuvat pujopartaiseen ankeriaaseen, mutta +Kivinen vakuuttaa, ettei se liukkaudestaan huolimatta pääse heidän +käsistään. + + +Seikkailijat kulkivat odotushuoneen läpi ja tulivat kadulle, kahden +pistinniekkaisen punakaartilaisen seuratessa heitä, syrjäisen voimatta +päästä selville, olivatko he vartijoita vai opastajia, monen luodessa +heihin salattua osanottoa ilmaisevan katseen. Mitään puhumatta tarpoi +seurue eteenpäin syvässä lumessa, joka hohti valkoisena ja välkkyvänä +talviauringon valossa. Koskela harppoi ensimäisenä, huulet tiukasti +yhteenpuristettuina, sivuilleen katsomatta, kun taas Kivinen +sanomalehtimiehen vilkkaudella teki huomioitaan katuelämästä ja +hymyili itsekseen hieman omituiselle seurueelleen ja kahdelle +punakaartilaiselle, jotka näyttivät tyhmäntärkeiltä, tietämättä +kumminkaan, keitä olivat saattamassa. + +Kului lähes tunti, ennenkuin matkan päämäärä oli saavutettu. Ent. +kenraalin asuntona oli pieni yksikerroksinen kivitalo, suuren, +hyvinhoidetun puutarhan keskellä, joka nyt talvella näytti kuolleelta +ja autiolta paljaine puineen ja aidantasaan kokoontuneine +lumikinoksineen. Talo oli rakennettu vanhaan aateliskartano-tyyliin +runsaine koristuksineen, pienenpuoleisine ikkunoineen ja taiteellisesti +leikattuine ovineen. Pääovi oli avoinna, ja kursailematta työntäytyivät +punakaartilaiset ja heidän perässään vastavallankumouksellinen +seurueemme sisään, kulkivat eteishallin läpi, ja astuivat muutamaan +huoneeseen. Näky, joka heitä kohtasi, ei ollut tavallisimpia. +Huone oli alkujaan ollut keittiö, mutta nyt se näytti olevan myös +ruokasali, makuuhuone, kirjasto ja työhuone. Kahta seinää peittivät +valtavat kirjahyllyt, joilla oli joitakuita korukantisia teoksia, +taide-esineitä, tauluja, muutamia kuparisia keittoastioita, vanhoja +teräaseita, täytettyjä lintuja, kaikki sekaisin ja täydellisessä +epäjärjestyksessä. Muun osan huonetta täyttivät antiikkiset huonekalut, +pari sänkyä, pöytä, vaatteet. Nurkassa oli suuri keittiöuuni. Kaikki +oli yhteensullottua ja äärimmäisen ahdasta. Keskellä huonetta istui +kuluneessa nojatuolissa nuhrautuneeseen, arvomerkittömään sotilaspukuun +puettu vanhus valkoisine partoineen ja hiuksineen ja luisevine +käsineen. Hän ja lieden luona hääräilevä mustapukuinen nainen +hypähtivät molemmat pelästyneinä, kun näkivät punakaartilaiset +pistimineen. Kivinen riensi ensimäisenä puhumaan. + +"Toimeenpaneva komitea on meidät määrännyt tänne asumaan", selitti hän +virallisesti, mutta rauhoittavasti. "Sanomme kiitoksemme urhoollisille +puna-armeijalaisille, jotka ovat täyttäneet tehtävänsä. Toverit, voitte +poistua." + +Luotuaan ensin ahnaan silmäyksen ryöstökelpoisiin esineisiin, +poistuivat punakaartilaiset pitemmittä puheitta ja seikkailijat jäivät +yksin isäntäväen kanssa. Maailmanmiehen kohteliaisuudella pyysi Kivinen +osoittamaan heille määrätyt huoneet. Mustapukuinen emäntä, jonka +liikkeistä ja kasvoista selvästi tunsi entiseksi vallasnaiseksi, lähti +opastamaan. Huoneet olivat talon puutarhanpuoleisessa nurkkauksessa, +kylmiä ja melkeinpä kalustamattomia. Kivinen kysyi halkoja ja ilmoitti, +että he kyllä maksavat niistä täyden korvauksen, ja sanojensa tueksi +ojensi hän suurehkon setelin emännälle. Nainen otti sen vastaan +ainoankaan ilmeen osoittamatta enempää kiitollisuutta kuin +hämmennystäkään. Koskela ja Cotter pistäytyivät hakemassa halkoja, ja +ennen pitkää roihusi iloinen valkea molemmissa uuneissa, +seikkailijoiden istuessa silti edelleenkin täysissä tamineissaan +muutamilla huojuvilla tuoleilla ja vanhanaikaisella sohvalla vaihtaen +arveluita ja otaksumia näkemästään ja kokemastaan. Kalustoa, +lukuunottamatta tuoleja, sohvaa, paria pöytää ja kolmea paljasta +rautasänkyä, ei ollut minkäänlaista, ja verhottomat ikkunat loivat +omituisen kolkon ja aution valaistuksen. + +"Ihanaa, ihanaa!" tuumi Koskela hiukan pilkallisesti. "Muistuu +väkisinkin mieleen Aajoen taistelut." + +"Joopa joo, ihanaa kyllä, mutta syöminen on semmoinen asia, jota en +ainakaan minä missään elämäntilaisuuksissa unhoita", pisti Kivinen +painavan proosallisesti väliin. + +"Eläkäämme nyt aatteilla", nauroi Hoper, "kun kerran olemme aatteitten +valtakunnassa. Sillähän kai muutkin täällä elävät. Sillejä näkyi vain +kenraalinkin pöydällä." + +"Totisesti siinä oli koko vallankumouksen kiertokulku pienoiskoossa. +Kenraali ahdettuna kaikkineen entiseen keittiöön, kirjat ja arvoesineet +myydyt, nälkä vieraana, lapset joko surmatut tai kaatuneet tai saavat +ansaita toimeentulonsa, opillisesta ja ehkä käytännöllisestä +sivistyksestään huolimatta, sanomalehtienmyyjinä, kantajina tai +tarjoilijoina. Mikä ääretön voimien tuhlaus! Insinöörit kantajina, +kenraalit sanomalehtienmyyjinä, lakimiehet tarjoilijoina! Ja, +'veljeyden, vapauden ja tasa-arvoisuuden' nimessä toteutetaan +yhdenvertaisuutta siten, että toisilta ryöstetään kaikki ja annetaan +toisten mielettömästi tuhlattavaksi. Joo, kenraali paistaa suolattuja +sillejä aamiaiseksi, päivälliseksi ja illalliseksi, kiitollisena, jos +niitäkään on. No niin, yhdenvertaisuus kyllä toteutuu, nälkäinen +yhdenvertaisuus, vaikka en mene takaamaan, että monikaan tällaisen +yhdenvertaisuuden nauttija pitää sitä entistä erivertaisuutta +hituistakaan parempana", selvitti Kivinen käsityksiään. + +"Hm, jos siirrymme käytännöllisempiin asioihin, niin lienee selvintä, +että laitamme tämän puolipakollisen asuntomme siedettävään kuntoon. Me +emme tarvitse muuta kuin hiukan vuodevaatteita, ja niitä lienee +kenraalilla, ellen aivan erehdy", ehdotti Cotter. + +Ystävykset ryhtyivät toimeen, ja Kivinen liukkaan kielensä ja runsaan +kukkaronsa avulla sai epäluuloiselta isäntäväeltä hankituksi +tovereilleen ja itselleen vaatimattoman määrän tarpeellisia +vuodevaatteita, ja aina esteettistä vaikutusta silmälläpitäen myöskin +sievät ikkunaverhot, niin että parin tunnin kuluttua, kun oli hommattu +myös muutamia huonekaluja, olivat huoneet viihdyttävässä kunnossa. +Aloitettiin sotaneuvottelu, sytytettiin savukkeet, ja neljä +vastavallankumouksellista ryhtyi pohtimaan keinoja neuvostovallan +kukistamiseksi, osoittamatta vähintäkään kiitollisuutta samaisen +neuvostovallan heille hankkimasta asunnostakaan, kuten Kivinen +huomautti. + +"Täällä nyt olemme emmekä muuta voi", aloitti Kivinen. "Jos menemme +järjestelmällisesti, niin on meidän otettava selko siitä n.s. +maailmankongressista ja edustusvelvollisuuksistamme. Täyttäkäämme ne +kunnialla. Mutta sitten, ja sen puolen toimintaamme voimme +ymmärrettävistä syistä pitää omana tietonamme, on meidän myöskin +saatava selville erinäisiä meitä huvittavia seikkoja, nimittäin +ulkomailla harjoitetun maanalaisen kiihoitustyön 'maanalaiset +toimitsijat', 'etappikartat' ja muut sellaiset. Kuka siellä?" karjaisi +Kivinen venäjäksi. + +Ovi aukeni ja sisään livahti hymyilevä mieshenkilö pujopartoineen, +valkoisine kauluksineen ja kalvosimineen, kumarrellen ja pyydellen +ilmeillään ja eleillään anteeksi tunkeutumistaan. + +"Anteeksi, toverit! Nimeni on Nosowkin, Ilja Fomitsh Nosowkin, +ulkomaisen valistustoimiston sihteeri. Sain kuulla toimeenpanevassa +komiteassa teidän muuttaneen tänne ja kiiruhdin, ymmärrettävästä +uteliaisuudesta, kun olemme eristetyt muusta maailmasta, teitä hiukan +puhuttelemaan. Asun tässä samassa talossa." + +Liukkaana ja notkeana, oivallisena näytteenä luikertelevasta +venäläisestä, jäi mies seisomaan. Kivisen kasvoja kirkasti hetkisen +onnellinen ja hiukan viekas hymy, vaihtuakseen sitten äkkiä niin +sydämelliseen ja ihailevaan tervehdyshuudahdukseen, että muut, +vaikka olivatkin jonkunverran tottuneet Kivisen vaihteleviin +mielialoihin, hämmästyivät. Mutta sanomalehtimies puristeli +bolsheviikkivirkamiehen kättä ja sanat tulvivat hänen huuliltaan yhtenä +nopeana, käsittämättömänä virtana. Tuotapikaa oli koko seurue esitelty, +Kivinen tarjosi vieraalle oivallisia savukkeita ja pian istui +bolsheviikki kuin kotonaan vastavallankumouksellisten seurassa, Kivisen +elävästi, vilkkaasti ja kaunopuheisesti selittäessä bolshevismin +voittokulkua Euroopassa ja Ameriikassa, toiminnan voittoisaa +johdonmukaisuutta ja tarmoa, ja toisten ihaillen seuratessa +sanomalehtimiehen rajatonta mielikuvitusta ja sanavalmiutta. +Bolsheviikki hymyili ja kyseli, ja Kivinen vastasi. + +Vähitellen, varovasti, johti Kivinen puheen maailmankongressiin ja sai +bolsbeviikilta kaikki haluamansa tiedot. Kun hän mainitsi jotakin +syömisestä, hypähti komisario ylös ja kutsui puolen tunnin kuluttua +koko seurueen päivälliselle omaan huoneeseensa. Hänellä oli palvelija, +ja pyydellen anteeksi, ettei hän ehkä voisi tarjota kaikkea, mitä +ulkomaalaiset saattoivat odottaa, vakuutti, että kylläisiksi he +voisivat kumminkin itsensä syödä. Kohteliaasti kumartaen liukui hän +huoneesta. + +"Perhanan ankerias!" pääsi Koskelalta väkisinkin. "Mitä sinä oikein +tarkoitat tällä ylenpalttisella ystävyydelläsi?" kysyi hän Kiviseltä. + +"Katsos, vaikka hän onkin ankerias, ei hän sittenkään liene niin +liukas, ettei kiinni saisi. Hän on 'ulkomaisen valistustoimiston' +sihteeri, siis 'maanalaisten' pääjohtajia! Totisesti, kaitselmus suosii +sanomalehtimiehiä. Minä rohkenen arvella, että meille tulee herra +Nenäkkäästä vielä paljon hyötyä." + + + + +20. + +Herra Nenäkkään loistavien ominaisuuksien vuoksi saa Kivinen tietää, +mihin Edisonin keksimää korttijärjestelmää käytetään punaisessa +Moskovassa. + + +Kun seikkailijat palasivat bolsheviikkivirkailijan olosuhteisiin +katsoen suorastaan ylelliseltä päivälliseltä, hykerteli Kivinen käsiään +mielihyvästä ja vihelteli iloista operettisävelmää, joka ei +vähimmässäkään määrin soveltunut vakavalle diplomaatille ja +vallankumoukselliselle toimihenkilölle, jollaisena sanomalehtimiehemme +oli menestyksellä esiintynyt päivällisen aikana. + +"Mainiota! Loistavaa! Herra Nosowkin-Nenäkäs on erinomainen, suorastaan +verraton! Tyhmä, mutta sitä hän ei tiedä. Kunnianhimoinen ja itserakas, +mutta sitä hän ei huomaa! Utelias, sitä me käytämme hyväksemme! Hiukan +nautinnonhimoinen, me koetamme tyydyttää! Summa summarum: juuri +semmoinen mies kuin me voimme toivoa 'ulkomaisen valistustoimiston' +sihteeriksi!" + +Ja Kivinen heittäytyi vähääkään varomatta iänikuiseen nojatuoliin, +mutta sanomalehtimiehille ominaisen onnellisen kaitselmuksen ansioksi +ei tuoli kuitenkaan hajonnut alkutekijöihinsä. Muu seurue tuijotti +hymyilevää Kivistä hiukan epäilevänä. + +"Kuuleppas, Kivinen! Minä ymmärrän yhtä ja toista, ja varsinkin sitä +toista, mutta sinun viimeaikainen käyttäytymisesi alkaa herättää +minussa erityiseen suuntaan käypiä otaksumia, jotka vahvistuvat +vahvistumistaan", pisteli Koskela puoleksi tosissaan, mutta +sanomalehtineekeri heilautti käsiään ja virkkoi slaavilaisen +välinpitämättömästi: + +"Soromnoo, soromnoo, poikaseni! Anna otaksumiesi vahvistua. Minun +otaksumani alkavat olla jo täysin vahvoja, ja minulla on sellainen +kaino luulo, että matkamme onnistuu ja päämäärät saavutetaan. Muuten", +ja Kivinen heilautti jalkansa mukavampaan asentoon, "minä lähden ensi +yönä 'Edeniin' herra Nosowkin-Nenäkkään suosiollisella opastuksella. +Hitto soikoon, täytyyhän toki huvitellakin. Niin no, herra +Nenäkäs tuntuu olevan sangen ihastunut yölaulajiin ja muutamiin +'proletaaritanssijattariin'. Ihailkoon niitä. Mutta minäkin aion +huvitella. Omalla tavallani." + +Ja Kivinen iski kiusoittavasti silmää seikkailijaseurueelle. Koskela +naurahti, mutta sulki suunsa. Kivinen saattoi toisinaan olla hiukan +mystillinen. + +"Ja nyt skruuville!" ehdotti Cotter, ja muutaman hetken kuluttua oli +koko vastavallankumouksellinen seurue syventynyt tutkimaan neljän +kuninkaan kirjaa. + +Kivinen siisti juuri itseään, kun herra Nosowkin koputti ovelle ja +ilmoitti auton odottavan. Väsymystään valittaen oli muu seurue Kivisen +neuvosta kieltäytynyt lähtemästä yökahvilaan, päättäen kuitenkin +kaikessa hiljaisuudessa pistäytyä herra Audhonin luona heti kun +huvittelijat olisivat poistuneet. Sanomalehtimies oli muutaman hetken +kuluttua valmis ja lähti luoden iloisen silmäyksen muuhun seurueeseen +salaa Nosowkinilta. + +Auto hurahti liikkeelle ja lumi tuprusi sen ympärillä sakeana pilvenä. + +"Huh, vallankumous ei ole helppoa!" huoahti bolsheviikki +itsetiedottoman koomillisesti, heittäytyessään auton pehmeille +istuimille. + +Parinkymmenen minuutin kuluttua auto pysähtyi valaistun ovikäytävän +eteen, molemmat miehet hyppäsivät pois ja astuivat kahvilahotelliin. +Kivinen tunsi pettyneensä, sillä jo ensi silmäyksellä huomasi +vallankumouksen ja bolshevistisen diktatuurin vaikuttaneen +mullistavasti hotellielämäänkin. Kaikki oli alastoman yksinkertaista ja +niukkaa, pöydät ilman valkeita liinoja, tarjoilijat vähemmän +miellyttäviä ja korttiannokset surkeita. Mutta Nosowkin-Nenäkäs hymyili +itsetietoisesti, kulki parin huoneen läpi ja avasi oven, johon oli +kirjoitettu: Konttori. Hovimestari näyttäytyi oviaukossa, mutta +tunnettuaan Nosowkinin kumarsi syvään ja laski seurueen menemään. +Kuljettuaan pitkän hallin läpi avasi hovimestari taas oven ja johti +heidät ylellisesti, itämaisen loisteliaasti koristettuun ja +kalustettuun hotellisaliin, jossa jouhiorkesteri takalavalla +parhaillaan soitti jotakin surumielisen tulista ja kiehtovaa venäläistä +kappaletta. Tämä oli siis niitä salahotelleja, joita pidettiin yllä +bolsheviikkijohtajain tieten ja suosiollisella myötävaikutuksellakin ja +joissa satumaisista hinnoista saattoi olla ja elää kuin entisinä +rauhanpäivinä. + +Jätettyään vaatteensa hovimestarin haltuun astuivat miehet saliin, joka +oli jo miltei täysi. Nosowkin tervehti useita, milloin alentuvaisesti +hymyillen, milloin notkeasti ja kunnioittavasti kumartaen. +Bolshevikkien virkakoneiston keskuudessa ei toverillisuudesta, paitsi +julkisissa puheissa, ollut paljonkaan tietoa. + +He istuutuivat vapaan nurkkapöydän ääreen ja tilasivat. Muutaman hetken +kuluttua ilmestyi pöytään ylellinen illallinen kaikkine mahdollisine +ruokalajeineen ja erikoisuuksineen, pullo "vanhaa nikolajewskoita" ja +muutakin. Herra Nosowkin loisti herkuttelijan tyytyväisyydestä. + +"Niin, katsokaas, vallankumous ei ole helppoa, mutta täytyy suoda sen +esitaistelijoille joitakin etuoikeuksia. Ja ettei näistäkään +viattomista huvituksista saataisi aihetta vastavallankumoukselliseen +propagandaan, pidetään kaikki salassa. Maljanne!" Ja Nosowkin kulautti, +Kivisen hiukan maistaessa. + +Ohjelma, cabaret ja varieté, jatkui. Esiintyi tanssijattaria, jotka +tanssivat "proletaaritansseja", mutta nämä eivät missään suhteessa +eronneet entisistä tansseista. Vain nimi oli muutettu. Sali raikui +suosionosoituksista. Mieliala alkoi kohota. Kivinen piti kaikkea +tarkoin silmällä, mutta jatkoi samalla terävää keskusteluaan Nosowkinin +kanssa. Bolsheviikki tuli yhä vapaammaksi. + +"Tarkoitustenne malja!" esitti Nosowkin, ja empimättä tyhjensi Kivinen +omansa, hirtehishuumorinen väike silmissään. + +Lavalle astui nyt pari tyttöstä, jotka alkoivat laulaa. Melu salissa +vaikeni heti. Laulut olivat yksinkertaisia kansanlauluja, naivin +liikuttavia, mutta verisen järjestelmän veriset johtajat kuuntelivat +niitä henkeään pidättäen, nauttien niiden sairaaloisesta +surumielisyydestä, toivottomuudesta ja alistuvaisuudesta. Laulu tehoaa +aina Venäjällä, aina on surumielisten kansanlaulujen esittäjättärillä +ihailijoita, ja muuttukootpa ulkonaiset olot minkälaisiksi tahansa, +niin samat laulut kaikuvat niin tsaarivallan aikuisissa kahviloissa +kuin punaisissakin hotelleissa. + +Herra Nosowkin tunsi itsensä heltyneeksi. + +"Onneton Venäjä! Mutta olkoon, me luomme sille tulevaisuuden, me! +Teidän avullanne!" Ja taas kallisti bolsheviikki, mutta Kivinen osasi +taidon juottaa ja olla itse juomatta. + +"Te luotatte meihin?" kysyi hän. + +"Tietysti!" vastasi Nosowkin. "Siihen me perustamme kaikki toiveemme. +Joko -- tahi! Muuta vaihtoehtoa ei ole. Joko maailmanvallankumous tai +vastavallankumouksen voitto. Me ponnistamme kaikki voimamme, ja +minä voin vakuuttaa, että ulkomainen toimintamme on hyvin ja +johdonmukaisesti järjestetty." + +"Epäilemättä!" saattoi Kivinen kokemuksestaan vahvistaa. "Mikä on +perussuunnitelma?" + +"Asiamiesverkko. Siitä riippuu kaikki. Ja se onkin mainio. Meillä on +rahaa ja meillä on miehiä." + +"Millä pidätte järjestyksessä asiamiesverkkoa? Sehän on jättiläismäinen +työ." + +"Ei niinkään suuri kuin saattaisi luulla. Me käytämme +korttijärjestelmää. Hahhaa, eipä Edison arvannut sitä keksiessään, +mihin sitä vielä käytetään." + +"No eipä varmastikaan", nauroi Kivinen sekä ulkonaisesti että +sisäisesti. "Toiminta on siis täysin järjestelmällisellä, vakavalla +pohjalla?" + +"Täydellisesti. Muuten, tehän voittekin pistäytyä jonakin päivänä +katsastamassa minun työmaatani. Takaan, että voin näyttää jotain +mielenkiintoistakin. Maljanne!" + +Kivisen sydän aivan kuin pysähtyi. Tätä hän ei ollut saattanut odottaa. +Hänen tarkoituksenaan oli ollut saada suostumaan Nosowkin hänen +pyyntöönsä saada käydä katsomassa "valistustoimistoa", mutta nyt +pyysikin tämä itse. Kivinen huomasi, että asiat alkoivat luistaa. +Kolmen päivän kuluttua olisi maailmankongressi. Se kestäisi viikon +verran. No niin, kahdessa viikossa ehtisi paljon. + +Yökahvilassa jatkui cabaret-ohjelman suoritus ja herra Nosowkin alkoi +laulaa, Kivisen innokkaasti taputtaessa käsiään. + + + + +20. + +Koskela valmistautuu esiintymään puhujana ja turvautuu epärehellisiin +keinoihin. + + +"Proosalliset ihmiset väittävät, ettei maailmassa tapahdu mitään +ihmeellistä, mutta minä ainakin uskallan olla hiukan toista mieltä", +lausui Koskela katsellen kuinka miss Maryn kynä luisti paperilla. + +"Mitä te tällä hetkellä pidätte ihmeellisimpänä?" kysyi Mary katsettaan +kohottamatta. + +"Sitä, mitä te juuri nyt teette", vastasi Koskela hymyillen. + +"Eikö teille sitten milloinkaan ole kukaan nainen kirjoittanut?" pisti +Mary kaksimielisesti. + +"No eipä juuri. Ja kaikkein vähimmin bolshevistista kiihoituspuhetta. +Onko teistä aivan luonnollista ja tämän maailmanjärjestyksen mukaista, +että englantilaisen diplomaatin tytär kirjoittaa Moskovassa +suomalaiselle jääkärille bolshevistista kiihoituspuhetta venäjäksi?" + +"Minä olen saanut tottua niin paljoon, etten hämmästy enää mistään", +lausui miss Mary pikkuvanhan itsetietoisuudella. + +"Hahhaa, te näyttelette mainiosti. Voisi luulla, että tuo elämään +kyllästynyt sävy on teille todellakin ominaista. Mutta, uskokaa minua, +kaikista kärsimyksistä ja sielunjännityksestä huolimatta te ette ole +menettänyt uskoanne elämään. Nuoruuden joustavuus auttaa." + +"Elämään? Pidättekö tätä elämänä, tätä alituista odotusta, tätä +jännitystä, tätä pelkoa ja tätä toimettomuutta! Odotat, et tiedä mitä, +toivot kaikkea mahdollista, pelkäät kaikkea. Tämä ei ole elämää, vaan +hiljaista nääntymyskuolemaa." + +"Sen myönnän, mutta väitän edelleenkin, ettei teissä kaikesta +huolimatta ole elämään kyllästymistä. Jos pääsisitte Ameriikkaan, +Kalliovuorille, preerioille, New-Yorkiin..." + +"Oi, älkää maalatko!" Ja miss Maryn pitkät silmäripset täyttyivät +väkisinkin kyyneleistä. + +"Pyydän todellakin anteeksi..." Koskelan ääni vapisi. + +"Ei mitään, minä olen toisinaan hiukan hermostunut." Ja silmäten +jääkäriä veitikkamaisesti, jatkoi hän iloisesti: "Muuten, eikö liene +parempi, että puheenne valmistuisi pian...?" + +"Häiritseekö ehkä läsnäoloni...?" kiirehti Koskela kysymään. + +"Ei mitenkään, mutta katsokaas, kun te koetatte huvittaa minua, niin +minä kuuntelen... ja... ja kirjoitus ei edisty." + +Koskela naurahti ja siirtyi ikkunan luo, ja miss Mary painoi punastuvat +kasvonsa papereihin. Kuului vain kynän rapina. + +Ystävyksien oli seuraavana päivänä esiinnyttävä bolsheviikkien +kongressissa, ja melkein viime hetkellä oli Kivinen huomannut, että +kaiken todennäköisyyden mukaan täytyi heidänkin puhua. Niin äärimmäisen +huvittavalta kuin tämä ajatus tuntuikin, oli sillä vähemmänkin hauska +puoli. Mistä he puhuisivat? Kivinen kyllä vielä selviytyisi, mutta +muut. Ja niinpä piti Kivisen laatia puheluonnokset kaikille. Koskela, +jonka venäjän-taito oli huonoin, turvautui miss Maryyn, joka ilmaisikin +olevansa halukas auttamaan. Ja niinpä jääkäri odotti nyt ensimäistä +puhettaan sikaaria tupruutellen, samalla kuin muu seurue hikoili +kovassa kirjoitustyössä. + +Kului lähes tunti, eikä Koskela häirinnyt viehättävää kirjoittajatarta +ainoallakaan sanalla. Miss Mary kirjoitti, pyyhki ja kirjoitti +uudelleen, luki ja korjaili, ja ilmoitti viimein vaatimattomasti, että +kirjoitus oli valmis. Innokkaasti tarttui jääkäri paperipinkkaan ja +syventyi lukemaan. Hänen täytyi tunnustaa, ettei hän parempaa puhetta +olisi saattanut toivoakaan. Ellei se nyt herättäisikään erikoista +huomiota kongressissa, jota hän tietenkin tahtoi kaikin mokomin +välttää, niin ei sitä voitaisi aavistaa minkään syrjäisenkään työksi. +Sen henki ja tyyli oli aitobolshevistista, räikeää ja lennokasta. +Kiitollisena hän puristi missin kättä. + +"Tämä on mainio. Minä en olisi ikinä kyennyt tällaista laatimaan. Minä +olen tottunut käyttämään hiukan jykevämpiä työvälineitä kuin kynää." + +"Kertokaahan jotakin itsestänne!" Tytön äänessä helähti jännittynyt +odotus. + +"Minä olen niin huono kertomaan, mutta voinhan yrittää." + +Jääkäri alkoi kertoa, kuivasti ja virallisesti, kuin olisi antanut +päiväraporttia komppaniastaan, mutta miss Mary seurasi yhä kasvavalla +mielenkiinnolla elämäntarinaa, joka kaikesta huolimatta, vaikka se +esitettiinkin lyhyesti ja pääkohdittain, oli suurta satua alusta +alkaen. Kun kertoja toisin paikoin tahallisesti sivuutti jotakin, kysyi +tyttö, ja jääkärin oli vastattava. Niin vieri ohitse lapsuus ja +nuoruus, leikit metsissä ja vaahtoavan meren rannoilla, purjehdusmatkat +ja koulunkäynnit, sitten seikkailurikas matka Saksaan, Lockstädter +Lagerin vaikeudet, rintamapalvelus, komennusmatkat, Suomen vapaussota +ja viimeksi nykyinen huimanrohkea maailmanmatka. + +"Te olette paljon nähnyt", virkkoi miss miettiväisenä, kun Koskela +lopetti. + +"Hiukan." + +"Olette tavannut paljon ihmisiä?" + +"Kohtalaisesti." + +"Teistä ei mikään ole enää ihmeellistä, te ette mistään hämmästy?" + +"Päinvastoin. Juurihan sanoin, että elämä on ihmeellistä." + +"Pidättekö tänne meidän luoksemme tuloanne myöskin ihmeellisenä?" + +"Tietysti", nauroi Koskela ja lisäsi: "ja etenkin sitä, että te olette +minulle kirjoittanut bolshevistisen puheen. Muuten, anteeksi suora +kysymys, ihailetteko sotilaita?" + +"En." Tytön äänessä kalskahti teräs. "Minä en ihaile en sotilaita enkä +valtiomiehiä, en kivityöläisiä enkä kirjatoukkia, mutta kyllä miehiä, +olkootpa ne sitten sotilaita tai puotipalvelijoita. Ja te olette +kaikesta päättäen mies!" iski miss Mary reippaasti ja luontevasti. + +Jääkäri hämmästyi todellakin hiukan. -- "Te siis ihailette minua?" +kysyi hän nauraen. + +"Kuten jo sanoin. Luuletteko, etten uskalla sitä tunnustaa. Mutta älkää +kuvitelko mitään enempää." Miss Maryn ääni oli ylimielisen varma, isku +hyvin tähdätty, mutta se osui sittenkin harhaan. + +"Mitä minun sitten pitäisi kuvitella?" kysyi Koskela viattoman +kylmästi. Miss Mary punastui, ei vastannut mitään ja kiirehti "teetä +laittamaan", kuten hän jotakin sopersi. + +Jääkäri hymyili tyynenä. Miss oli aito ameriikkalainen, suora ja +rohkea, ja hänen viittauksensa, jos kohta jääkäri olikin hänet +nolannut, selvä. Koskela oli liian silmäänpistävästi näyttänyt +ihastuksensa, ja Kivinen oli pilaillut liikaa. Tyttö oli odottanut ja +sitten kostanut, mutta jääkäri toivoi vain hiljaa, että hänenkin +viimeinen kysymyksensä olisi ollut kosto. Jääkäri ei vielä kertaakaan +ollut rakastunut, mutta nyt hän kylläkin oli ihastunut. Kivisen +käsityksiä ei hän ryhtyisi oikomaan. Jokainen sai ajatella mitä halusi. + +Mary kattoi pöydän, veti verhot ikkunoiden eteen ja sytytti lampun, +jonka himmeä varjostin loi huoneeseen miellyttävän rauhallisen ja +kodikkaan tunnelman. Kevyellä päännyökkäyksellä hän pyysi Koskelaa +teelle. + +"Kuinka kauan te aiotte viipyä täällä Moskovassa?" kysyi miss Mary, ja +ääni kuulosti odottavalta. + +"En voi varmasti sanoa. Kaksi viikkoa korkeintaan." + +"Ja sillä aikaa luulette saavanne 'työnne' suoritetuksi?" + +"Niin, tai sitten emme saa milloinkaan. Emmekä milloinkaan myöskään +lähde takaisin." + +Miss Mary liikahti levottomasti. + +"Teidän 'työnne' on vaarallista?" kysyi hän. + +"Jossakin määrin. Mutta mitäs siitä. Kun kerran siihen ryhdyimme, niin +suoritamme sen loppuun. Ja sitten länteen." + +"Millä tavalla?" + +"En tiedä vielä. Se päätetään 'Kansainvälisen Antibolshevistisen +Valkoarmeijan' esikunnan täysi-istunnossa." + +"Mutta jos tehtävänne ei onnistu?" kyseli tyttö itsepäisesti. + +"Sitten meidän maallinen vaelluksemme päättyy johonkin hiekkakuoppaan +Moskovan läheisyydessä." + +"Niin ei saa käydä. Te olette liian hyvä mies sellaiseen." + +"Todellako?" Koskelan ääni tuntui pilkalliselta. "Katsokaas, minä en +kuvittele enkä tule milloinkaan kuvittelemaan mitään sellaista, että +joku, esimerkiksi _te_, surisitte minua." + +Miss Mary puraisi huultaan. "Mutta me, isä ja minä, perustamme teihin +viimeisen toivomme päästä lähtemään täältä." + +"Niin, siitä olemme puhuneet, ja päättäneet ottaa teidät mukaamme. +Uskallatteko seurata meitä?" + +"Kyllä, kun te olette mukana!" vastasi miss Mary. + +"Kiitos imartelusta, mutta minussa ei ole eikä milloinkaan tule +olemaankaan mitään kuvittelemista." + +Miss Mary puraisi toistamiseen huultaan ja siirtyi hetken kuluttua +vanhan pianon ääreen, joka oli kuin onnen kaupalla säilynyt +tähänastisissa kotitarkastuksissa. Sormet hyppelivät näppäimillä. Miss +Mary soitti marssia, ja "ilkeä" Koskela, sisimmässään hymyillen, +sytytti uuden sikaarin. + + + + +21. + +Vastavallankumoukselliset saavat hra Nosowkin-Nenäkkään suosiollisella +opastuksella tutustua bolshevistiseen suurteollisuuteen. + + +Maailmankongressin ensimäinen kokouspäivä supistuikin vastoin +seikkailijoittemme odotuksia sangen vähiin, merkittiin vain +osanottajien nimet. Varsinainen kokous alkaisi vasta seuraavana +päivänä. Ystävysten palatessa asuntoonsa, vaivoin laaditut +puhekonseptit taskussa, ehdotti Kivinen, että päivä käytettäisiin +hra Nenäkkään laitoksen tutkimiseen. + +Hra Nosowkin oli asunnossaan ja tutkimusretki päätettiin lopullisesti. +Kohteliaisuus oli molemmin puolin moitteeton, mutta jos hra Nosowkin +olisi ollut niin suuri ihmistuntija kuin hän luulotteli, olisi hän +ystävyksien kohteliaassa hymyssä saattanut keksiä hiukan epäilyttäviä +vivahduksia. + +Bolsheviikkisihteeri hankki auton, ja puolen tunnin kuluttua oli seurue +muutaman suuren ja jykevän hallintorakennuksen edustalla. Hra +Nosowkinin näyttämä kortti päästi seurueen vartijaketjun läpi. Noustiin +portaita pitkin toiseen kerrokseen, ja vastavallankumoukselliset +ohjattiin muutamaan siististi kalustettuun virkahuoneeseen, jonka hra +Nosowkin ilmoitti olevan hänen yksityisen kabinettinsa. + +"Kas, niin, hyvät toverit, nyt voimme aloittaa kiertotarkastuksemme", +virkkoi hra Nosowkin iloisen kohteliaasti ja tarjosi seurueelle +savukkeita. "Olen kokonaan käytettävissänne!" + +"Me alistumme täydelleen teidän johtoonne!" riensi Kivinen +ilmoittamaan. + +"Aloittakaamme siis agitaattorikoulusta." Seurue johdettiin muutaman +huoneen kautta suureen ja avaraan saliin, jossa pikku ryhmin oli lähes +parisataa henkilöä, etupäässä miehiä. Seikkailijat pysähtyivät ovelle. + +"Katsokaas, tässä huoneessa valmistetaan agitaattoreita ulkomaille. +Nämä toverit täällä ovat oppilaita. Täällä on likipitäin kaikki kansat +ja kansallisuudet edustettuina. Jokainen nauttii opetustaan omalla +äidinkielellään. Ensin on jokaisen tutustuttava bolshevismin yleisiin +periaatteisiin, ja sitten saa kukin yksityisopetusta niitä oloja +silmälläpitäen, joissa hän tulee toimimaan. Kaikki seikat, poliittiset +ja kansalliset, taloudelliset, maantieteelliset, käytetään palvelemaan +tarkoituksiamme. Opetus tapahtuu luentojen muodossa, mutta 'oppilaat' +saavat myöskin varsinaisia läksyjä, joita he nytkin parhaillaan +näyttävät lukevan. Eikö järjestelmä oli suurenmoinen?" + +"Pirullisen suurenmoinen!" myönsi Kivinen sekä ääneen että itsekseen. + +"Näitten ammattiagitaattorien opetus ei rajoitu teoriaan, vaan he +saavat mitä perusteellisinta opastusta myöskin kaikissa mahdollisissa +tarvitsemissaan käytännöllisissä kysymyksissä. Heitä opetetaan +vakoilemaan, pakenemaan, naamioimaan itsensä, väärentämään todistuksia +ja asiapapereita j.n.e. Ja sitten, kun he ovat suorittaneet +'oppikurssinsa', harjoitetut, koetellut, lähetetään heidät avaraan +maailmaan, ainoana ohjeena jesuiittain vanha tunnuslause: Tarkoitus +pyhittää keinot. Me olemme perustaneet uuden jesuiittajärjestön, monta +vertaa vaarallisemman kuin ennen. Näiden agitaattorien tehtävänä on +lietsoa tyytymättömyyttä, missä sille on jo pohjaa, ja luoda +hävityksillä, lakoilla, terroristiteoilla pohjaa siellä, missä sitä ei +ole. Ja täytyy sanoa, että nämä 'oppilaamme' ovat osoittautuneet +erittäin kykeneviksi täyttämään heille asetetut tehtävät. He +sukeltautuvat kaikkialle, vaikuttavat politiikkaan, kirjoittelevat +äärimmäisyyslehdistöön ja muokkaavat siten maaperää kumoukselle, jonka +toimeenpanevat samanlaisten mutta lisäksi sotilaskasvatuksen saaneiden +agitaattorien salassa muodostamat ja harjoittamat punakaartilaisjoukot. +Hammas liittyy hampaaseen tässä valtavassa rattaassa, joka toimii +pitkälle ulotetun työjaon pohjalla aivan samojen periaatteiden mukaan +kuin joku suurteollisuusyritys. Me olemme vallankumoustehtailijoita." + +Seikkailijoita huimasi, kun he ajattelivat, että he, neljä miestä, +olivat uskaltautuneet ratkaisevaan taisteluun tämän kamalan +'veljeskunnan' kanssa sen pääpesässä. Mutta heillä oli puolellaan +myöskin ratkaiseva etu, ja se oli se, etteivät bolsheviikit mitään +aavistaneet. Seikkailijat katselivat agitaattoriparvea, ja heidän +täytyi myöntää, ettei maailmanrauha ollut hetkeäkään turvattu, niin +kauan kuin tämä joukko sai vapaasti toimia. + +"No niin, voimme jatkaa kulkuamme!" virkkoi kohtelias hra Nosowkin, +joka tunsi itsensä erittäin imarrelluksi seikkailijoiden +mielenkiinnosta. Seurue joutui suureen huoneeseen, joka muistutti +kulissintakaista teatterinäyttämöä kulisseineen, puvustoineen, +naamiotarpeineen ja monenlaisine huonekaluineen. + +"Me käytämme hyväksemme myöskin eläviäkuvia ja valokuvausta. Tässä on +teatterimme, jossa esitetään sekä agitatorisia kappaleita että +todellisuuskuvia meidän työstämme Venäjällä. Aate on loistava. Täten +voimme me, näyttelijöiden avustuksella, esittää totena sellaistakin, +jota ei muuten voisi todellisuudesta juuri valokuvata. Täytyy hiukan +valehdella ja liioitella." + +"Eikä kai niin hiukankaan?" naurahti Kivinen. + +"Olette oikeassa, koko runsaastikin!" ilvehti Nosowkin vapaasti. +"Filmit ja valokuvat toimitetaan sitten ulkomaille ja niillä on ehdoton +todistusvoima joukkoihin nähden." + +Kivinen ajatteli jotakin, mutta hän ei lausunut ajatustaan julki. + +"Sitten voimme siirtyä kirjalliseen osastoon", lausui Nosowkin ja johti +seikkailijat suureen huoneeseen, jossa noin kolmekymmentä henkilöä +istui pöytien ääressä kirjoittamassa. + +"Tässä kirjoitetaan bolshevistista kirjallisuutta, räikeämpää ja +laimeampaa. Kaikilla kielillä. Meillä on kymmenkunta henkilöä, joiden +yksinomaisena tehtävänä on kirjoittaa aina uusia ja uusia julistuksia, +selostuksia ja kehoituksia, ja ne kaikki sitten käännetään +tarpeellisille kielille. Käytämme asiantuntijoita. Meillä on +tilasto-osasto, joka hankkii tarpeelliset tilastot maastamme, +oloistamme ja toimistamme, samoin tekee poimintoja ulkolaisesta +kirjallisuudesta ja lehdistöstä. On myöskin sanomalehtiosasto, joka +toimittaa kiihoitusartikkeleita sopivien tilaisuuksien sattuessa +kaikkien maitten kiihoituslehdistöön. Tämä toimisto hoitaa myöskin +lehtien ostamiset ja toimittajien lahjomiset. Toimisto sijaitsee tuossa +viereisessä huoneessa, mutta siinä ei ole mitään katsomista. +Alakerrassa on meillä suuri kirjapaino, jossa painetaan tarpeellinen +kirjallisuus. Paperinpuute tekee suurinta haittaa." + +Seikkailijoiden täytyi ihmetellä tätä kaikessa pirullisuudessaan +suurenmoista järjestelmällisyyttä. Toveri Nosowkin loisti ja liikkui +ketterästi kuin kala vedessä. + +"Tässä on passiosastomme", virkkoi hän ja johti seurueen huoneeseen, +jossa työskenteli parisenkymmentä kaivertajaa. "Tässä valmistetaan +kaikkia mahdollisia sinettejä ja leimasimia passeihin ja +asiapapereihin. Meillä on mallit melkein kaikista, eikä niin ollen ole +sellaista paperia, jota me emme kykenisi jäljentämään. Lisäksi on +meillä tuhansittain johtavien henkilöitten nimikirjoitus- ja +käsialajäljennöksiä. Kaikkeen työhön käytämme ammattimiehiä. Rohkealle +ja taitavalle miehelle avautuu suljetuinkin ovi juuri tämän +passiosaston avulla." + +Kivinen olisi voinut todistaa sen kylläkin vakuuttavalla esimerkillä, +mitä heihin itseensä tuli, mutta hän pysyi vaiti. + +Seurue laskeutui alakerrokseen, ja salaperäisesti hymyillen hra +Nosowkin avasi oven, virkkaen: + +"Rahapaja!" + +Seurue huomasi olevansa melkein kuin tavallisessa kirjapainohuoneessa. +Nelisenkymmentä erilaista painokonetta hyrräsi sähkön voimalla. Kaikki +huudahtivat hämmästyksestä, sillä kiihoituskirjallisuuden asemasta +painoivat koneet erilaisia, eri arvoisia ja eri maitten valtioseteleitä +kuin mitäkin ilmoitusplakaatteja tai nimilappuja vain. + +"Hehhee, tämä on sitä kannattavinta teollisuutta mitä olla voi. Me +kokeilimme ja kokeilimme, korjailimme ja parantelimme, ja nyt olemme +päässeet siihen, että voimme tarkoituksiimme käyttää kunkin maan omaa +rahaa, kun omamme ei kelpaa. Ja tämä raha ei maksa muuta kuin +painatuskulut. Niitä ei voi sanoa oikeastaan vääriksikään, sillä ne +ovat täydellisesti alkuperäisten näköisiä, vaikka meille tietenkään ei +ole luovutettu koko maailman setelinpaino-oikeutta. Mutta me koetamme +avustaa ja varustamme koko maailman seteleillämme, jotka, elleivät ne +siten joutuisi mitättömiksi, voisi varustaa rekisteröidyllä +tavaraleimalla: Made in Russland. Hehheh, katsokaas tässäkin kauniita +500 punnan seteleitä! Niillä voi paljon toimittaa tässä maailmassa. +Tämä on verraton ase, mutta värien ja sopivan paperin puute on +uhkaavana esteenä." + +Seurue nousi jälleen hra Nosowkinin yksityiseen kabinettiin. + +"Ja katsokaas, täällä on kaiken keskus!" Hra Nosowkin avasi seinään +muuratun teräskaapin oven ja osoitti korttijärjestelmälaatikoita. -- +"Tässä on yhteenveto kaikesta, kaikki tiedot, kaikki osoitteet, +valokuvat, merkit, signaalit, suunnitelmat, menettelyohjeet. Tarvitsee +vain ottaa määrätty kortti käsiin ja silloin on kaikki selvillä: +henkilö, paikka, merkit ja päämäärä. Koko tuo suunnaton, maailmaa +syleilevä koneisto on keskitetty näihin paperilappuihin. Ja minä hoidan +tämän puolen. Täältä menevät ne sotkevat diplomaattiset langat, jotka +pahentavat naapurivaltakuntien välejä, aikaansaavat levottomuutta, +täältä ohjataan ammattimiehiä eri aloille valloitettaviin maihin, jotta +he tarpeen tullen voisivat ratkaisevasti vaikuttaa hyväksemme. Täällä +on punaisen hämähäkin keskus." + +Kivinen ajatteli, että vaikka hämähäkin verkko on taidokas, tiheä ja +vaarallinenkin, voi yksi ainoa sivallus sen hävittää, mutta ääneen hän +ihmetteli mallikelpoista järjestelmällisyyttä, josta tietenkin suuri +kunnia oli tuleva myöskin toveri Nosowkinin osalle. + + + + +22. + +Kivinen puhuu hullujen maailmankongressissa järkeä loistavalla +menestyksellä, mutta näkee sitten vaikuttavan ilmestyksen. + + +Kivinen tunsi lievää hermostumista. + +Koskela viipyi käsittämättömän kauan. Hän oli aamulla lähtenyt Audhonin +luo, mutta oli luvannut heti palata ja saapua istuntoon. Häntä ei vain +kuulunut. Seikkailijat istuivat kuin sytytetyn miinan päällä +maailmankongressissa. + +Tilanne olikin hiukan epämiellyttävä. Yleisten tervehdysten ja +korupuheitten jälkeen oli kongressi ryhtynyt "työhön" ja +parhaillaan keskusteltiin yleistä valtiollis-yhteiskunnallista +maailmanvallankumousta koskevasta päätöslauselmasta. Oli kaksi suuntaa: +toinen, ja se oli musertavana enemmistönä, halusi pikaista toimintaa +ja vaati vallankumouksen heti aloitettavaksi; toinen, ja siihen +kuuluivat melkein vain seikkailijamme, vetosi vielä osittaiseen +järjestymättömyyteen ja kehoitti lykkäämään alkamisen joiksikin +viikoiksi. + +Suuri sali, entinen teatterikatsomo, oli tulvillaan väkeä kaikista +maista ja kaikista kansoista. Siellä oli kansallispukuisia intialaisia +ja persialaisia, Kaukasian vuoriseutujen asukkaita, serbialaisia ja +bulgarialaisia, turkkilaisia, tummia italialaisia ja espanjalaisia, +vilkkaita ranskalaisia, ja näkyipä siellä muutamia entisiä suuruuksia, +nykyisiä "suomalaisen kommunistisen puolueen" edustajia, mutta +kirjavuudestaan ja sekavuudestaan huolimatta oli kongressilla kuitenkin +yhtenäinen leima. Sen loivat juutalaiset, joita oli edustajina kaikista +maista, oppineita ja oppimattomia, kaikki vuolaita puhumaan, kiihkeitä +ja sairaaloisen yksipuolisesti teräviä. Kiihtynyt ja kiihoittava +ilmapiiri vaikutti väkisinkin, ja tässä entisessä teatterissa +näyteltiin todellista elämän tragikomediaa, ja näyttelijöinä +esiintyivät kaikkien maitten hullujen, kiihkoilijoiden ja rikollisten +valitut edustajat. Kivinen olisi nauttinut tästä erinomaisesta +tilaisuudesta tehdä ihmis- ja luonnetutkimuksia, mutta nyt kiinnittivät +välittömät asiat hänen koko huomionsa puoleensa. + +Kivinen tunsi vaistomaisesti, että jotakin oli tehtävä. Jos +hyväksyttäisiin jyrkempää suuntaa kannattava päätöslauselma, olisi +kaikki mennyttä. Seikkailijat eivät ehtisi mitään ennen myrskyn +puhkeamista. Heidän täytyi saada aikaa, vaikkapa viikko, vaikkapa +muutamia päiviä. Kivistä kammotti, kun ajatteli, kuinka lähellä kuilua +he olivat. Heti kun päätöslauselma olisi hyväksytty, antaisi +neuvostohallitus maanalaiselle verkolleen tarpeelliset ohjeet, ja +silloin olisi myöhäistä toimia. Vaikka niinkin kävisi, että +bolsheviikit kärsisivät tappion, eikä Kivinen sitä epäillytkään, saisi +yrityskin aikaan suunnattomia onnettomuuksia ja mittaamattomia +kärsimyksiä. Tuhansien ja kymmenientuhansien elämää koski tämäkin +päätöslauselma. Hoper liikehti aitiossaan levottomasti ja Cotter istui +huulet yhteenpuristettuina ja ajatteli. Englantilainen ei liikaa +puhunut, hän joko toimi tai korkeintaan ajatteli, kun asiat olivat +kysymyksessä, vaikka hän muuten olikin yhtä vilkas kuin muutkin +kumppanit. + +"Kivinen!" kuiskasi hän vihdoin. Kivinen kumartui. "Ei ole muuta neuvoa +kuin että koetatte puhua tälle hullujoukolle järkeä, suhteellista +järkeä. Yleensä ei järki tehoa bolsheviikkeihin, nehän ovat tehneet +pesäeron sen kanssa, mutta voihan koettaa." + +Kivinen puri huulensa yhteen. Hän oli aavistanut, että näin oli käyvä. +Hänen täytyi mennä tuleen. Hän veti esiin muistikirjansa, kirjoitteli +siihen lukuja, merkitsi asioita ja laskeutui sitten puhemiesaition luo +ja kirjoitti nimensä puhujaluetteloon. Hoper ja Cotter puristivat hänen +kättään. + +"Tämä on yhtä vaarallista kuin konsanaan konekiväärejä vastaan +hyökkääminen, mutta paljon vaikeampaa", virkkoi hän ihailevan +painokkaasti. + +Puheet jatkuivat. Kivistä alkoi väsyttää. Ne olivat kaikki samoja. +Samoja asioita toistettiin lukemattomilla tavoilla, korkein +paatos vaihtui pistävimpään satiiriin, lennokkuus karkeimpiin +haukkumasanoihin, mutta kuitenkin ne olivat samoja. + +Joukko suli yhä enemmän samanlaiseksi. Tuo näennäisesti niin erilainen, +eri kansoja, eri oloja, eri maita ja maanosia edustava joukko alkoi +osoittaa joukon yleisiä tuntomerkkejä. Se huusi ja melusi samalla +aikaa, kykenemättä eroittamaan järkevää hullusta, pätevää +pätemättömästä, kunhan vain yleinen suunta tyydytti sen kiihtyneitä +tunteita, sen palavaa toimintahalua ja hehkuvaa kostonhimoa. Se edusti +bolsheviikkiaatelistoa, mutta tarkkasilmäisinkään huomioidentekijä ei +olisi kyennyt löytämään paljoakaan eroavaisuutta sen ja minkä +katujoukon välillä tahansa. Sekä sen älyllinen että siveellinen taso +oli arveluttavasti laskenut. Lehteriyleisö, puna-armeijalaiset, +katunaiset ja tehtaantytöt, nälkiintyneet, viluiset, villiintyneet, +huusivat ja hurrasivat, taputtivat käsiään ja ulvoivat mielihyvästä +aina kun uusi raakuus singautettiin, mielipuolisin kehoitus esitettiin. +Asettua sitä vastustamaan oli mieletöntä, hengenvaarallista, kun se +utopistisissa puheissa, kaunopuhetulvassa näki rohkeimpienkin +unelmiensa ja toiveittensa täyttyvän, kun se luuli saavansa kostaa ja +lyödä. + +Mutta Kivinen ajatteli vain hetkisen tätä. Hän kuvitteli +"yhteiskunnallista vallankumousta", ja kaikki omakohtainen pelko katosi +siinä silmänräpäyksessä. Ja kun hänen vuoronsa tuli puhua, asteli hän +tyynesti ja vakavasti lavalle, sisimmässään hymyillen sillekin +tilanteelle, johon hän oli taas joutunut. Olisipa Koskelakin +puhekonsepteineen näkemässä! Mutta ei, nainenhan se tavallisesti sotkee +kaikki laskut, vaikka Kivinen ei voinutkaan käsittää, missä Koskela +sittenkin viipyi. + +Melu salissa vaimeni hiukan, kun Kivinen, seisoen tyynenä ja vakavana, +vaati hiljaisuutta. + +"Toverit, minä _vastustan_ teitä!" Sanat tulivat harvaan ja terävästi, +niin että jokainen ne kuuli. Sali mykistyi, kaikki tuijottivat rohkeaan +lausujaan, ja Cotter ja Hoper tunsivat sydämensä lyönnit. Mutta +hiljaisuutta kesti vain hetkinen, sitten puhkesi täydellinen myrsky, +tuhathenkisen joukon ulvonta pani seinät vapisemaan, edustajat +hyppäsivät paikoiltaan, lehteriyleisö raivosi eikä puheenjohtaja +uskaltanut tarttua edes kelloonsa. Mutta Kivinen ei peräytynyt, +vaan seisoi jos mahdollista entistä tyynempänä ja suorempana +puhujakorokkeella ja silmäili allaan kuohuvaa intohimoista ihmismerta. +Huudot ja uhkaukset, vihellykset ja jalkojen töminä kilpistyivät hänen +horjumattoman lujaan katseeseensa. + +Sanomalehtimies nosti kätensä, ja melu, kuin vasten tahtoaan, vaikeni. +Tuli täydellinen hiljaisuus. + +"Toverit, älkää käsittäkö minua väärin. Minä olen bolsheviikki, +leppymättömin kommunisti, ja olen uhrannut ja uhraan mitättömän +olemukseni vallankumoukselle ja proletariaattiluokan vapauttamiselle. +Kuulkaa!" + +Olisi kuullut nuppineulan putoavan lattialle. Kivinen oli laskenut +oikein, hän oli herättänyt joukon mielenkiinnon, ja jokainen ahmi häntä +silmin ja korvin. + +Ja sanomalehtimies alkoi puhua, hitaasti, painokkaasti, mutta +sydämellisen vakuuttavasti. Hän kuvaili työläisluokan tehtävää, sitä +suunnatonta työtä, jonka se oli suorittanut historian aikana. Joukko +tempautui mukaan. Kivinen pysähtyi. Salissa ei kuulunut muuta kuin +tukahdutettuja huokauksia. Joukko oli mukana. + +Puhujan ääni muuttui kovaksi, pistäväksi, sydämettömäksi, huokuen +myrkyllistä vihaa, kun hän siirtyi kuvailemaan kapitalismia ja sen +väärinkäytöksiä, sortoa, vankiloita, maanpakoa, vallankumoustovereitten +teloituksia. Hoper ja Cotter hengittivät syvään, he eivät tietäneet +mitä ajatella. Mutta Kivinen jatkoi, hän esitti esimerkkejä, loi +tunnelmapalasia, väritti mustaksi ja valkoiseksi. Alkoi kuulua +hiljaisia huudahduksia, pidätettyä raivoa kuvastui kuulijain kasvoilla +ja viimein se puhkesi villiin, eläimelliseen suosionhuutoon, huumaavan +rajattomaan kuin aropuhvelien mylvintä. + +Cotter ja Hoper kuuntelivat henkeään pidätellen. Hekin unhoittivat +ympäristön, päämääränsä, ja tuijottivat herkeämättä valaistulla lavalla +puhuvaa miestä, jonka jokainen sana, jokainen liike kuvastivat sitä +taistelua, jota hän oli rinnassaan tuntevinaan. + +Taas muutti Kivinen äänensävyä. Hän ryhtyi lennokkain, innostunein +sanoin kuvaamaan työläisluokan nousua, niitä tulevaisuudenkuvia, joita +tämä nousu toisi palkintonaan. Hän innostui, ääni korkeni ja koveni, +sanat tulvivat vuolaina hänen huuliltaan ja ilmehikäs venäjänkieli +tuntui noudattavan hänen ajatuksiensa pienimpiäkin vivahduksia. Joukko +nautti, se eli kuvitelmissa, se näki päivänsä koittavan, voiton ja +koston päivän, runsauden ja nautinnon päivän. Mutta, ja puhujan ääni +muuttui surulliseksi, taistelu ei ollut vielä lopussa. Paljon oli vielä +tehtävää, vaikka paljon oli tehty. Monta tappiota oli kärsitty. Täytyy +järjestäytyä. Järjestäytymisessä on vallankumouksen voima; silloin sen +mahtavin ase, suunnaton lukumäärä, pääsee oikeuksiinsa. Ja pirullisen +vakuuttavasti, kyynillisesti hän selitti, että oli odotettava. Oli +lyötävä isku, mutta kun se lyötiin, oli oltava varma voitosta. +Odottamalla päästäisiin nopeimpaan tulokseen, hätiköity yritys tuhlaisi +kallista verta ja masentaisi hehkuvaa mieltä. Tietenkin, odottaminen ei +ollut helppoa taistelunhalusta hehkuville joukoille, mutta tämä halu +oli ohjattava valmisteluihin. Maanalaista työtä oli jatkettava, aseita +oli taottava, varastoja oli koottava, niin että kun se päivä koittaisi, +jolloin taisteluun ryhdyttäisiin, kaikuisi "Internationale" +voitonvarmana, rohkaisevana ystäville ja musertavana vihollisille. + +Huumaava suosionosoitusten myrsky täytti koko salin ja ylhäältä +lehteriltä lennähti nuoren tytön heittämä punainen ruusu Kivisen +jalkojen eteen. Kivinen nosti sen ylös ja huutaen: "Eläköön +vallankumous!" riensi myrskyävän ihmisjoukon halki aitioonsa. + +Cotter ja Hoper eivät kyenneet sanomaan mitään, puristivat vain ääneti +puhujan kättä. Mutta Kivinen, voittaen takaisin täydellisen tyyneytensä +ja veitikkamaisuutensa, kuiskasi tovereilleen: + +"Luulenpa, totta vie, että huomisesta 'Isvestijasta' saan lukea oman +puheeni. Siitä lehdestä maksan sen painon kullassa." + +Salissa jatkuivat suosionosoitukset. Mutta äkkiä aukeni muuan sivuovi, +Kivinen katsahti ja kalpeni. + +"Nyt on piru merrassa, mutta me olemme myös. Pois, tulkaa pois heti!" +kuiskasi hän äärimmäisen kiihtyneenä tovereilleen, ja nämä, +ymmärtämättä mitään, riensivät Kivisen jäljessä ulkokäytävään. Hetken +kuluttua poistui kolme turkkeihin kääriytynyttä miestä entisestä +teatterista, jossa maailmankongressi istui. Sisällä jatkuivat puheet. + + + + +24. + +Koskelakin huomaa, että jotakin on tapahtunut, ja lähtee ottamaan siitä +selvää. + + +Moskova loisti satoine kirkkoineen ja tuhansine kupooleineen punertavan +talviauringon säteissä. Varpusvuorilta näkyi koko kaupunki leveine +katuineen mataline taloineen ja lukemattomine autioine puutarhoineen, +huurteen peittämät Kremlin muurit ja mahtavat luostarit. + +Ilma oli kirpaisevan raikas, ja Koskela sekä miss Audhon kävelivät +rivakasti, nauttien ihanasta näköalasta, raittiista ilmasta ja +toistensa seurasta. Miss Mary oli jääkärin parissa uskaltautunut +pistäytymään muutaman tuttavansa luona. Vallankumous oli supistanut +liikkumisvapauden olemattomiin, ja huvikävelyt kuuluivat ihanaan +menneisyyteen. Vaikka olisi ollut passit ja kaikki muutkin paperit +täydessä kunnossa, ei kukaan pistäytynyt ulkona muuta kuin aivan +välttämättömillä asioilla, sillä aina oli mahdollisuus joutua +pidätetyksi, ryöstetyksi ja ehkäpä surmatuksikin ainaisissa +katukahakoissa. Mutta koska luonto on aina voimakkaampi kuin kaikki +pakkomääräykset, näkyi nytkin Varpusvuorilla muutamia toisiinsa +syventyneitä pareja, jotka kaikkea uhmaten tahtoivat hetkeksi unhoittaa +olevan kurjuuden ja puhua ikuisesti uudesta ja ikuisesti vanhasta, +katsahtaa toisiaan silmiin, puristaa kättä ja erota sitten sydämessä +unelmat, jotka saattoivat hiukan keventää kannettavana olevaa kuormaa, +lieventää vallankumousajan autiota kolkkoutta. + +Miss Mary ja jääkäri kiirehtivät kulkuaan, sillä Koskelan oli ehdittävä +kongressiin. Puhua he eivät voineet paljonkaan, mutta miss Mary tunsi +miellyttävää turvallisuutta, astellessaan somassa talvipuvussaan +hartevan seuralaisensa vieressä, ja harmaitten silmien tyyni ilme veti +vastustamattomasti puoleensa. Koskela oli harvasanainen, vaitelias, ja +koettujen vaarojen ja seikkailujen muistot olivat luoneet häneen +tahtomattakin salaperäisyyden viehätystä. Ja kun taas jääkäri katsoi +tytön ilmehikkäisiin syviin silmiin ja tarkkasi hänen reipasta +astuntaansa, kuunteli luonnollisen raikasta naurua, olisi voinut +huomata, että tyynet harmaat silmät eivät sittenkään olleet aivan +tyynet ja että seurustelukohteliaisuudessa piili enemmänkin. + +Varsinaiseen kaupunkiin tultaessa ihmetytti kulkijoitamme verrattain +suuret ihmisjoukot, jotka olivat kokoontuneet katujen kulmiin. Niiden +riveissä oli vain työväkeä. Ryhmistä kuului hiljaista puhetta, kaikki +oli kylläkin rauhallista, mutta uhkaavat silmäykset puhuivat toista +kieltä. Ilmeisesti oli jotakin ilmassa. Ja samottuaan jonkun matkaa +kulkijamme näkivät muutaman leipäpuodin eteen kokoontuneen tuhantisen +joukon, jonka käyttäytyminen oli jo paljon hillitsemättömämpää kuin +aikaisemmin. + +"Leipää, leipää, leipää!" + +Vihlova huuto kajahti talvisessa ilmassa. Parisataa naista huusi, +heilutti käsiään, kirkui, ja ryntäili puodin lukittuja ovia ja +peitettyjä ikkunoita vastaan. + +"Alas neuvostovalta!" + +Muuan pitkä, luiseva, nälistynyt työläisnainen sen kirkaisi. Tuli +hetkeksi hiljaisuus, kuin majesteettirikos olisi tapahtunut, mutta +sitten puhkesi koko tuo tuhantinen joukko villiin, kestävään huutoon, +joka kolkosti vyöryi kadulta kadulle: + +"Alas neuvostovalta!" + +Nälkäkapina oli puhkeamaisillaan. Omasta huudosta rohkaistuneena läksi +joukko liikkeelle, kasvaen ja paisuen joka hetki. Koskela ja miss Mary +painautuivat väkisinkin mukaan. Naiset, ryysyiset, laihat, nälkäiset, +kuumeisesti loistavin silmin, kulkivat edellä ja huusivat koko ajan: + +"Alas neuvostovalta!" + +Silloin äkkiä räiskähti. Kuului kuin kiukkuinen piiskan sivallus, +korviahuumaava pauke ja rätinä, ja mielenosoittajain joukko taipui +maahan kuin niitetty luoko. Puna-armeijan osasto oli alkanut +"rauhoittaa" työläisiä. + +Täydellistä sekaannusta kesti vain hetkisen. Mielenosoittajat alkoivat +vastata tuleen ja ennenpitkää oli täydellinen katutaistelu käynnissä. +Katu puhdistui muutamassa hetkessä molemmin puolin, vain kaatuneet ja +haavoittuneet jäivät makaamaan veriselle, sotketulle lumelle. Muut +etsivät suojaa porttikäytävistä ja taloista, joiden ikkunoista, +ullakoilta ja katoilta alkoi vimmattu taistelu. + +Puna-armeijalaiset eivät säästäneet ampumavaroja. Konekiväärituli +pyyhki katua, rapisi seiniin, mutta ulkonemien takaa räiskyi myöskin +mielenosoittajain kiväärituli tuhoisana ja kiivaana. + +Koskela oli myöskin heittäytynyt maahan ja vetänyt miss Maryn mukanaan, +mutta hypännyt sitten heti ylös ja päässyt parilla harppauksella +suojaavan kadunkulman taa. Molemmat juoksivat pitkin katua aikeissa +paeta, mutta heidän ennätettyään noin sata metriä, räiskähti myöskin +sivukadulta vastaan kiväärituli. Mielenosoittajat oli saarrettu, +Koskela pujahti muutamaan porttikäytävään, joka oli "rintamien" +välissä. + +Taistelu jatkui. Jääkäri veti esiin mauserinsa kaiken varalle, koetti +ja onnistuikin murtamaan portin, ja molemmat joutuivat taloryhmän +ympäröimälle kivipihamaalle. Noin puolen tunnin kuluttua vaimenivat +laukaukset ja jääkäri uskalsi lähteä neitosensa kanssa pihasta. Mutta +tuskin olivat he ennättäneet astua kymmenen askelta portilta, kun +kadunkulmaan ilmestyi ryhmä punakaartilaisia, jotka avasivat heti +kiivaan tulen heitä vastaan. Jääkäri heittäytyi lumeen, veti missin +vierelleen ja samassa alkoi hänenkin mauserinsa laulaa. Kaksi +punakaartilaista kaatui ja toiset pakenivat. Jääkäri vetäytyi +porttikäytävään. Hetken kuluttua aloittivat punakaartilaiset kiivaan +tulen kadunkulmasta, niin ettei porttikäytävästä voinut pistää +päätäkään ulos. Tilanne oli tukala, ja jääkäri tunsi hermostumista +missin puolesta, joka, vaikka koettikin näyttää urhealta ja reippaalta, +sittenkin pelkäsi. + +Koskela mietti juuri jotakin epätoivoista keinoa pelastua, kun +porttikäytävään suhahti palava pommi, kolahti kivitykselle ja lennähti +melkein jääkärin jalkojen juureen. Kivääritulen suojassa olivat +punakaartilaiset hiipineet porttikäytävän ulkopuolelle. Mary huudahti +heikosti ja Koskelaan nojaten katsahti kauhuissaan savuavaa esinettä. +Mutta jääkäri tarttui ajatustakin nopeammasti pommiin, ojentautui ja +heitti palavan esineen nurkan taakse. Kuului huumaava jymähdys, +katkonaisia valitushuudahduksia, ja sitten oli kaikki hiljaa. +Punakaartilaiset olivat heittäneet pommin liian aikaisin. + +Koskela katsahti kadulle. Portin luona makasi neljä miestä ruhjottuina, +mutta katu oli tyhjä. Hetkeäkään siekailematta painalsivat molemmat +juoksuun ja olivat pian kaukana. Taistelupaikoilta kuului vielä +yksinäisiä laukauksia: siellä viimeisteltiin "puhdistusta" ja +toteutettiin käytännössä bolshevistista vapautta. Monet haavoittuneet, +naiset, lapset ja miehet jäivät makaamaan hangelle, odottaen +armonlaukausta. + +Koskela ja Mary kulkivat kotiin, kiihtyneinä, painautuneina toisiaan +vasten. Jääkäri ei olisi välinäytöksestä välittänyt mitään, ellei Mary +olisi ollut mukana, mutta kun Mary kuiskasi hiljaa kiitoksensa, tunsi +jääkärikin, missä vaarassa hän oli ollut ja mitä oli ollut +menettämäisillään. + +Punakaartilaispatrulleja liikkui tiheässä, jääkäri ja hänen +seuralaisensa pidätettiin monta kertaa, mutta passit olivat kunnossa, +ja he saivat jatkaa matkaansa. Mutta kun he tulivat sen kadun päähän, +jonka varrella miss Mary asui, olikin se suljettu. Punakaartilaisketju +oli vedetty kadun yli. Koskela tiedusteli syytä. + +"Siellä vangitaan jotain ameriikkalaista vastavallankumouksellista!" +vastasi vartija. + +Koskela ja Mary säpsähtivät. Ja aivan oikein, sen talon luona, jossa +mr. Audhon asui, näkyi punakaartilaispatrulli. Koskela kuiskasi +Marylle, ja molemmat läksivät kävelemään poispäin. Seuraavassa +kadunkulmassa pysähtyivät he odottamaan. Patrulli lähti liikkeelle ja +sen keskellä näkyi joku siviilimies. Kun saattue tuli lähemmäksi, +tunsivat molemmat kauhukseen, että mr. Audhon kulki piikkiniekkojen +keskellä. Mary päästi tukahtuneen huudahduksen. + +"Nyt on jotakin tapahtunut", kuiskasi Koskela. "Emme saa menettää +hetkeäkään. Rientäkää heti asuntoomme ja sanokaa tovereilleni, että he +odottaisivat minua kotona. Kongressi saa jäädä. Minä seuraan saattuetta +ja otan selvän asiasta. Näkemiin!" + +Päännyökkäyksellä erosivat jääkäri ja neitonen toisistaan. +Punakaartilaisjoukko kulki juuri ohi. + + + + +24. + +Herra Nosowkin lupautuu suurimmalla mielihyvällä avustamaan +vastavallankumouksellisia, tietämättä kuitenkaan missä ja miten. + + +Miss Mary kiirehti askeleitaan. Pelko ja tuskallinen epätietoisuus +kalvoi mieltä. Mitä olikaan tapahtunut kotona ja mistä syystä hänen +isänsä oli vangittu? Oliko kaikki johtunut sattumasta vai +aavistaisivatko bolsheviikit jotakin heidän suhteestaan neljään +vastavallankumoukselliseen matkailijaan? + +Kun Mary saapui seikkailijoiden asuntoon, olivat nämä jo ehtineet +lähteä kongressiin. Mary ei tiennyt, mitä tehdä, mutta päätti kuitenkin +odottaa. Hänellä ei ollut minne mennä, ja Koskela oli joka tapauksessa +luvannut tulla kotiin. + +Tuhannet kysymykset nousivat mieleen. Onnistuisiko Koskelan saada +jotakin selville? Miten kävisi, ellei isää vapautettaisi? Minne hän +itse joutuisi? Vilauksena nousi tämäkin kysymys hänen mieleensä. Siitä +hän ei paljoakaan välittänyt, mutta isä? Jäätävä kauhu valtasi hänet +autioissa, kolkoissa huoneissa, kun hän muisti kuulemansa ja näkemänsä +bolsheviikkien vankiloista, heidän "tuomioistuimistaan" ja +joukkoteloituksistaan. + +Kului tunti ja toinenkin. Mary ei uskaltanut liikahtaakaan, vaan istui +nurkkaansa painautuneena. Olisi tehnyt mieli toimia jotenkin, liikkua, +huutaa, rientää auttamaan isää, mutta joku näkymätön voima kahlitsi +koko olennon, ja järki sanoi kaikkien yritysten ainakin toistaiseksi +olevan mielettömiä. + +Talvinen päivä alkoi jo hämärtää, kun viimeinkin kuului askeleita. Mary +säpsähti ja hypähti seisomaan. Ovi temmattiin auki ja huoneeseen riensi +Kivinen, kintereillään Hoper ja Cotter. + +"Te täällä...", pääsi Kiviseltä väkisinkin. -- "Missä on Koskela?" + +"Hän... hän meni ottamaan selvää isästäni", kuiskasi Mary, ja jännitys +laukesi kyyneleihin. + +"Isästänne?" + +"Niin, hänet on vangittu." + +"Vangittu!" huudahtivat kaikki kolme. -- "Milloin?" + +"Noin pari kolme tuntia sitten. Punakaartilaiset veivät hänet. Me +näimme." + +Muutamin katkonaisin lausein kertoi Mary miehille aamuiset seikkailut. +Kivinen heittäytyi nojatuoliin ja sytytti savukkeen. + +"Nyt ovat hetket kalliita. Nyt täytyy toimia päättävästi, mutta +ennenkaikkea viisaasti ja viekkaasti. _Tohtori_ on aloittanut +toimintansa." + +"Tohtori?" kysyi Mary vuorostaan. + +"Niin, olemme kertoneet teille, bolsheviikkitohtori. Vangitsimme hänet +Intiassa, ja olisin voinut vannoa, että hän siellä pysyy. Mutta ei ole +hyvä vannoa. Hän on nyt täällä. Me näimme hänet kongressissa ja +painuimme heti tänne. Tulisipa nyt vain Koskela!" + +Syntyi äänettömyys. Kivinen puhalteli savurenkaitaan, Mary tuijotti +eteensä tuskaisin ilmein, Cotter istui huulet yhteenpuristettuina ja +Hoper käveli verkkaan edestakaisin huoneessa. + +"Meidät voidaan vangita millä hetkellä hyvänsä", virkkoi Cotter +miettivästi. + +"Kyllä vain, mutta te unohdatte muutaman seikan: tohtori tuskin tietää +meidän tunkeutuneen tänne asti. Ja toinen seikka: hän ei tiedä mitään +teidän ja Hoperin olemassaolostakaan", vastasi Kivinen. + +Ovi lensi äkkiä auki ja huoneeseen ryntäsi Koskela. + +"Tohtori on Moskovassa!" huudahti hän yllättävästi. + +"Tiedämme", vastasi Kivinen hiukan kuivasti. + +"Oletteko nähneet?" + +"Kyllä, hän tuli kongressiin." + +"Soo!" Koskela vihelsi. + +Mary hyppäsi ylös. -- "Missä isä on?" + +"Hän on torivankilassa. Häntä ei ole vielä kuulusteltu. Tohtori kävi +vankilassa, mutta poistui heti." + +"Mitä teemme?" kysyi Cotter asiallisesti. + +Ystävykset ryhtyivät neuvottelemaan. Kongressiin ei voitu enää mennä, +sillä tohtori saattoi tuntea. + +"Voi perhana!" huudahti Kivinen äkkiä. + +"Mitä nyt?" kysyi Hoper. + +"Me olemme olleet pässinpäitä, me! Meidän osoitteemme ja nimemme ovat +bolsheviikkien luettelossa!" + +Koskela kalpeni. + +"Täällä emme voi viipyä, emme hetkeäkään. Miss Audhonkin on vielä +täällä. Jonnekin hotelliin tai kahvilaan!" + +Koskelan neuvoa noudatettiin heti, ja puolen tunnin kuluttua istui +seurue muutaman kahvilahotellin yksityishuoneessa. + +"Ensiksikin: meidän tulee suorittaa tehtävämme loppuun", aloitti +Koskela. + +"Tietenkin!" hyväksyivät toiset. "Toveri Nosowkinin +'vallankumoustehdas' on hävitettävä kokonaan. Se on jo hyvä isku. Siten +hajoaa bolsheviikkien koko maanalainen asiamiesverkko." + +"Suunnitelma on hyvä, mutta kuka panee sen täytäntöön? Kun ei kävisi +kuin hiirille, jotka aikoivat ripustaa kellon kissan kaulaan", hymähti +Kivinen. + +"Se on räjäytettävä", lausui Koskela kylmästi. -- "Toveri Nosowkinilla +on rakennuksessaan helvetinkoneita. Koetetaan, kelpaavatko ne +mihinkään!" + +"Milloin ryhdymme työhön?" kysyi Hoper. + +"Tänä iltana. Se on päätetty siis." + +"Mutta millä tavalla pääsemme pois kaupungista?" virkahti Cotter. + +"Meidän täytyy yrittää junalla." + +Seikkailijat kuiskuttelivat vielä hetkisen keskenään, mutta poistuivat +sitten, palatakseen asuntoonsa. Tuskin olivat he päässeet sisään, kun +herra Nosowkin kurkisti ovesta. + +"Toivoakseni en häiritse?" kysyi hän makeimmalla äänellään. Mary +livahti silmänräpäyksessä viereiseen huoneeseen. + +"Ette millään tavalla", riensi Kivinen vakuuttamaan. Bolsheviikki astui +huoneeseen. + +"Suuria uutisia!" Herra Nosowkin loisti. + +"No?" kysyi Kivinen jännittyneenä. + +"Olemme päässeet jonkunlaisen vastavallankumouksellisen salaliiton +perille. Muuan ameriikkalainen lähetysvirkamies on vangittu. +Junaliikenne on lopetettu ja tutkimuksia jatketaan tarmokkaasti. +Tohtori Ralphston on palannut. Hän joutui kiinni Intiassa, mutta pääsi +lahjomalla pakenemaan. Hän epäilee, että Moskovaan olisi tunkeutunut +pari lahtarihallituksen agenttia?" + +"Soo, sellaista! Onko nuo agentit tehty jo vaarattomiksi?" + +"Ei vielä, mutta toivoa on." + +"Onko mr. Audhonin vangitseminen tämän yhteydessä?" kysyi Kivinen +äkkiä. + +"Kyllä!" vastasi hra Nenäkäs hieman kummastuneena. "Mistä te sen +tiedätte?" + +"Ainahan jotakin tietää." Kivinen sytytti uuden savukkeen ja silmäsi +tovereihinsa, nyökäyttäen huomaamatta päätään. Paras oli aloittaa +heti. Koskelan käsi livahti taskuun. Hoper ja Cotter seurasivat +esimerkkiä. + +"Moskovasta ei siis pääse junalla?" kysyi Kivinen viattomasti. + +"Kyllä pääsee, mutta sitä varten vaaditaan Ulkomaisen valistustoimiston +passi", vastasi hra Nosowkin. + +"Sehän kävikin mainiosti", virkkoi Kivinen. -- "Muuten, onko +kongressissa tehty mitään päätöksiä? Emme voineet olla siellä loppuun +saakka?" + +"Hyväksyttiin päätöslauselma pikaisesta toiminnasta." + +"Vai niin, siis kuitenkin vastoin minun mielipidettäni!" + +"Tohtori Ralphston puhui ja voitti kaikki epäilykset." + +"Se on helppo arvata. Milloin toiminta aloitetaan?" + +"Ohjeet asiamiehille annetaan huomenna." + +"Täpärälläpä pitää! No niin, herra Nosowkin, me pyytäisimme teiltä +muutamia pieniä palveluksia..." aloitti Kivinen. Kolme muuta +seikkailijaa puristivat aseita taskussaan. + +"Suurimmalla mielihyvällä!" vakuutti bolsheviikki. + +"Niin, katsokaas, meidän pitää päästä matkustamaan Moskovasta +tänään..." + +"Matkustamaan...?" kertasi hra Nenäkäs hämmästyneenä. + +"... otettuamme ensin mukaan mainion ja mieltämme kiinnittävän +korttijärjestelmänne..." + +"Korttijärjestelmäni?" änkytti bolsheviikki, osaamatta aavistaa, minne +sanomalehtimies oikein tähtäsi. + +"Ja vaikka me yleensä emme ole barbaareja, luulemme ihmiskunnalle +olevan hyödyksi, jos 'vallankumoustehtaanne' hävitetään. Teillähän on +valmiita helvetinkoneita?" + +"Helvetinkoneita?!" Pikku mies vapisi, sillä hän alkoi tajuta olevansa +sangen epämiellyttävässä asemassa. + +"Niin, me emme olisi niin kiirehtineet, mutta tohtori Ralphstonin +saapuminen pakoittaa... Herra Nosowkin, meillä on kunnia esittäytyä: +neljä lahtariagenttia! Seis, seis, kädet ylös!" + +Hra Nosowkin oli yrittänyt rynnätä ovelle, mutta kolmen mauserin sangen +vähän humoristiset suut pysäyttivät hänet alkuun. Hän vaipui +nojatuoliin pelästyneenä ja kalpeana. + +"Ryhtykäämme neuvotteluihin!" virkkoi Kivinen kylmästi. -- "Saako olla +savuke!" Sanomalehtimies tarjosi kohteliaasti. Mary puikahti takaisin +huoneeseen. + + + + +25. + +Vastavallankumoukselliset hyväksyvät suoritettavakseen pienen +iltaohjelman. + + +"Tehtävämme on kolmiosainen", aloitti sanomalehtimies. "Ensiksi on +meidän vapautettava mr. Audhon, toiseksi hävitettävä vallankumoustehdas +ja kolmanneksi korjattava maallinen olemuksemme kunniallisessa kunnossa +Moskovasta ja kommunistivaltakunnasta. Tehän olette lupautunut +avustamaan 'suurimmalla mielihyvällä', hra Nosowkin, joten nämä +pikkuseikat eivät tuottane meille vaikeuksia?" + +Hra Nosowkin ähkyi vain. + +"Ensiksi: tietääkö tohtori meidän olevan täällä?" + +"En luule, sillä tutkimukset ovat aivan alulla, ja niitä johdan minä." + +"Hyvä, siis voimme jäädä tänne, mikä onkin mukavampaa." + +"Kuulkaas, herra Nosowkin!" puuttui Koskela keskusteluun. -- "Jos te +hyväntahtoisesti kirjoittaisitte pienen paperilapun ja veisitte sen +henkilökohtaisesti perille, luuletteko, että mr. Audhon päästetään +vankilasta esim. kuulusteluun?" + +Bolsheviikki kiemurteli nojatuolissaan, mutta ei vastannut mitään. + +"Kas niin, rauhoittukaa. Me emme vaadi teiltä mahdottomia ja pidämme +kyllä omasta puolestamme lupauksemme: teille ei tapahdu mitään. Siis, +pääseekö mr. Audhon vapaaksi?" + +"Pääsee", mutisi virkailija. + +"Selittäkää tarkemmin!" + +"Jos kirjoitan ulkomaisen valistustoimiston nimessä passituksen, +luovutetaan hänet kyllä kuulusteluun." + +"Kas, sehän käy hyvin." + +Bolsheviikin silmät välähtivät viekkaasti. Koskela huomasi ja hymähti. + +"Ei mitään kujeita, parahin herra Nosowkin! Katsokaas, kun me kerran +olemme ryhtyneet peliin, pelaamme me sen loppuun. Jos joudumme +tappiolle, on se oleva teidänkin tappionne." + +"Miten järjestätte vapauttamisen?" kysyi bolsheviikki hieman +alistuneempana. + +"Sen saatte nähdä myöhemmin! Minä pidän tavallisesti suunnitelmani +omana tietonani." + +"Asia n:o 1 on selvä", julisti Kivinen. "N:o 2!" + +"Minä teen nyt muutamia kysymyksiä, joihin toivon saavani +mahdollisimman tarkat ja oikeat vastaukset" lausui jääkäri kuivasti. +-- "Minun ei tarvinne huomauttaa, että m.m. henkenne riippuu nyt +totuudenrakkaudestanne." + +"Minä vastaan", lausui hra Nosowkin. Seikkailijain reipas ja +kursailematon, mutta rehellinen käytös vaikutti pirteyttävästi. + +"Onko hallintorakennus tyhjä öisin?" kysyi Koskela. + +"Useimmiten, mutta ei aina. Tavallisesti poistuvat viimeisetkin +virkailijat sieltä tuossa klo 9 paikkeilla." + +"Hyvä. Onko teillä aina pääsy sinne?" + +"On." + +"Onko rakennus aina vartioitu?" + +"On." + +"Te tiedätte tunnussanat?" + +"Tiedän." + +"Voitteko saada käytettäväksenne pari autoa?" + +"Voin kyllä." + +"Kas niin, me alamme päästä yhteisymmärrykseen. Tänä iltana menemme +siis 'vallankumoustehtaaseen'. Te seuraatte mukana." + +"Minä alistun." + +"Kolmas asia on niinmuodoin leikkiä. Hra Nosowkin kirjoittaa meille +kaikille passit?" + +"Kyllä. Mutta sallikaa minun kysyä, mitä aiotte tehdä minulle?" + +"Päästämme teidät vapaaksi." Bolsheviikki naurahti hiukan katkerasti. +-- "Se ei riitä, sillä minut teloitetaan joka tapauksessa. Jos kerron, +miten kaikki on tapahtunut, ei minua uskota, ja vaikka uskottaisiinkin, +niin petturuudesta teloitetaan. Minua odottaa kuolema siis joka +tapauksessa." + +"Hm, tämä kohta on vaikea järjestää", virkahti Hoper. -- "Mutta +kuulkaas, voisimmehan teidät sitoa ja jättää sitten jonnekin, josta +teidät heti löydettäisiin." + +Hra Nosowkin pudisti murtuneena päätään. -- "Se voisi ehkä henkeni +pelastaa, mutta asemani olisin joka tapauksessa menettänyt. Minut +alennettaisiin ja pistettäisiin punaisen armeijan riveihin." + +"Ja teillä ei tietenkään ole mitään sotaisia harrastuksia. Se on kyllä +ymmärrettävää." + +"Mutta", aloitti bolsheviikki arasti, "jos saisin ehdottaa..." + +"Antaa tulla vain", virkkoi Kivinen rennosti. -- "Jos kerran itse +selviämme, niin voimmehan auttaa teitäkin." + +"Niin, katsokaas, jos te ottaisitte minut mukaanne?" + +"Soo-o! Ei enempää eikä vähempää!" naurahti Kivinen. -- "Mitäs +'Kansainvälinen Antibolshevistinen Valkoarmeija' arvelee tästä kainosta +ehdotuksesta?" + +"Jos asiaa harkitsee tarkemmin, niin on siitä vain hyötyä. Hra Nosowkin +voi auttaa meitä matkalla. Minä suostun", sanoi Cotter. + +"Ja minä!" Hoper virkkoi, Koskelan yhtyessä. + +"Siis toveri Nosowkin otetaan mukaan. Päätetty." + +Bolsheviikki huokasi helpoituksesta. Hän veti esiin kellonsa, ja tuskin +huomaamaton hymynväike kulki kasvojen yli. Cotter tarkasti syrjästä. + +"Milloin lähtee juna?" kysyi Kivinen. + +"12.30", vastasi hra Nosowkin. + +"Siis: klo puoli 10 on kahden auton oltava täällä. Ajamme +'vallankumoustehtaalle'. Kahdessa tunnissa ehdimme luultavastakin +järjestää asiat siellä. Vankila on matkan varrella asemalle mentäessä. +Toinen auto saa käydä hakemassa mr. Audhonin. Aikaisemmin emme voi +tunkeutua vankilaan, sillä muutoin voi kaikki tulla ilmi ennen +aikojaan. Hyväksytäänkö ohjelma?" kysyi Kivinen. + +"Hyväksytään", kuului yksimielinen vastaus. + +"Nyt siis, herra Nosowkin, saatte siirtyä tänne viereiseen huoneeseen. +Ikkunat ovat vanhaa tukevaa tekoa. Pakoyritys päättyy lyhyeen." Koskela +ohjasi bolsheviikin sivuhuoneeseen. + +Alettiin neuvotella suunnitelman yksityiskohdista ja jokainen teko ja +tilanne punnittiin tarkoin. Kaikki oli asetettava yhden kortin varaan, +mutta rohkeuteen ja päättäväisyyteen yhtyi toiselta puolen äärimmäinen +varovaisuus ja harkinta. Sattuman osaa oli vähennettävä mahdollisimman +paljon. + +Mary seurasi jännittyneenä miesten keskustelua. Hän tunsi siirtyneensä +aivan uuteen maailmaan. Miehet tuossa vierellä keskustelivat ja +väittelivät tyynesti ja kylmästi, aivankuin olisivat järjestäneet +huvimatkaa, yrityksestä sellaisesta, että Mary ei olisi saattanut uskoa +kenenkään uskaltavan moiseen ryhtyä. Varmuus ja harkintaan perustuva +itsetietoisuus ilmeni jokaisessa sanassa, ja vähitellen alkoi se +vaikuttaa Maryynkin. Hänkin alkoi ensin toivoa ja sitten uskoa. Juuri +niin oli käyvä eikä toisin, ja siksi juuri, että seikkailijat niin +tahtoivat ja niin olivat päättäneet. Isänkin pelastaminen näytti nyt +enää vain ajankysymykseltä. Mary teki musertavia vertailuja näiden +miesten ja n.s. valkoisten venäläisten välillä, jotka huokailivat ja +itkivät, mutta alistuivat, eivätkä uskaltaneet ryhtyä mihinkään. Lännen +miehet eivät leikkineet kohtalon kanssa, vaan koettivat sitä ohjata, +kulkivat vaaraa kohti avoimin silmin, mutta valmiina joka hetki +väistämään, jos kohta ei peräytymään. + +Mary valmisti teen, seikkailijat ottivat esiin eväitään, ja tuotapikaa +oli katettu maukas ja viekoitteleva illallispöytä. Herra Nosowkin +kutsuttiin aterialle. Leikki ja pilapuheet sinkoilivat, mutta Mary +huomasi, että Koskela parikin kertaa vaistomaisesti koetti taskuaan, +jossa hänellä oli ase. Oli oltava varuillaan. Lämmin kiilto ilmestyi +Maryn silmiin, kun hän kumartui Koskelan puoleen ja kuiskasi: + +"Luuletteko, että se onnistuu?" + +"Luulen!" kuului Koskelan lyhyt, mutta vakuuttavan sydämellinen +vastaus. + +"Minä kiitän jo edeltäkäsin." + +Illalla tarkastivat seikkailijat aseensa, pukeutuivat mahdollisimman +lämpimästi ja pukivat myös Maryn, ellei nyt kovinkaan sopiviin, niin +ainakin tarkoituksenmukaisiin tamineihin. Herra Nosowkin sai Koskelan +vartioimana käydä huoneessaan ja ottaa mukaansa rahat ja arvoesineet, +joita "ryysyköyhälistön" edustajalla tuntuikin olevan koko runsaasti. +Herra Nosowkin oli jo aikaisemmin määrännyt puhelimitse kaksi autoa +käytettävikseen. Ne odottivat ulkona. + +Odotettiin hermostuttava puolituntinen. Koskela katsoi kelloaan. Se oli +kaksikymmentä minuuttia yli yhdeksän. + +"Lähtekäämme!" virkkoi hän tyynesti. Seurue astui kylmään ja kolkkoon +talviyöhön, Kivinen herra Nosowkinin kintereillä. Tälle oli ilmoitettu, +että pieninkin pakoyritys rangaistaan ampumalla. Ei auttanut sääliä, ja +bolsheviikki kyllä ymmärsi. + +Autot hurahtivat liikkeelle, ja matkailijat painuivat tuntemattomia +seikkailuja kohti. + + + + +26. + +Vastavallankumoukselliset sijoittavat bolshevismin kahteen tukevaan +matkalaukkuun, Leninin tietämättä siitä mitään. + + +Punakaartilaisvartijat hypähtivät vastaan, kun kaksi autoa pysähtyi +"vallankumoustehtaan" pääkäytävän edustalle, mutta laskivat +seikkailijat sisään hra Nosowkinin näyttäessä passinsa. Kivinen piti +silmällä pikku miestä, mutta bolsheviikki oli kaikesta päättäen liian +arka ja varovainen, uskaltaakseen ryhtyä mihinkään pakotoimiin. + +Hra Nosowkinin kädet vapisivat hiukan, kun hän etsi avainkimpustaan +sopivia avaimia. Päästyään sisään pimeään käytävään, sulki Koskela +ulko-oven ja vaati bolsheviikkia sulkemaan yllätyksen varalle myöskin +välioven. Autot, etteivät ne herättäisi huomiota, oli ajettu pihaan. +Kuljettajat eivät aavistaneet mitään. + +Valoja sytyttämättä seikkailijat kompuroivat pilkkopimeässä rappuja +ylös, herra Nosowkin ensimäisenä ja Kivinen toisena. Viimeisenä asteli +Koskela ja miss Mary, jonka oli täytynyt tulla mukaan, kun ei voinut +missään muuallakaan odottaa. Vaistomaisesti tarttui hän jääkärin +tukevaan käteen, ja sotilaan suoniin valahti kuin tulivirta. + +Tultuaan herra Nosowkinin työhuoneeseen vetivät Hoper ja Cotter paksut +verhot ikkunoiden eteen ja vasta sitten sytyttivät sähköt palamaan. +Koko suunnattomassa rakennuksessa ei ollut ketään. + +"Ensiksi korttijärjestelmä ja asiapaperit!" komensi Koskela, ja +bolsheviikki luovutti alistuneena avaimet. Seinään muurattu kassakaappi +avattiin. + +Kivinen tarkasteli arvostelevan näköisenä sisältöä. + +"Täällähän ei olekaan paljoa. Koko bolshevismi sopii pariin +kunnolliseen matkalaukkuun. Teillähän on sellaisia, vai kuinka, herra +Nosowkin?" + +Bosheviikki myönsi, ja hetken kuluttua toi Kivinen pari sievää +nahkaista laukkua. + +"Kas niin, työhön nyt!" virkkoi Koskela. + +Kortit ja paperit asetettiin järjestyksessä laukkuihin, ja muutamassa +hetkessä oli kassakaappi tyhjä. + +"Tässä on karttakin", huudahti Kivinen ja levitti hienolle paperille +piirretyn maailmankartan kaikkien nähtäväksi. "Aivan oikein, se on +jaettu numeroituihin ruutuihin. Ei sovi moittia, kyllä maanalainen +kiihoitustyö on hyvin järjestetty pienimpiä yksityiskohtia myöten." + +"Valmis on!" tuumi Cotter, kun kaikki oli kunnossa ja matkalaukut +suljetut. "Nyt voimme ne sinetöidä, niin kukaan ei ainakaan +kommunistivaltakunnassa uskalla niitä avata." Cotter otti lakkaa, +sulatti sitä tulitikun avulla ja kiinnitti hienolla rihmalla sitä +lukkojen kohdalle, painaen herra Nosowkinin antamalla leimasimella +siihen sinetin. + +"Olkaa hyvä, herra Nosowkin, ja kirjoittakaa passit!" komensi Koskela, +ja bolsheviikki teki työtä käskettyä. Kivinen tutki tarkoin passit ja +huomattuaan niiden olevan täydellisiä antoi ne tovereilleen ja miss +Marylle. + +"Nyt hävitystyöhön! Jaa, mutta herra Nosowkin! Me emme voi ottaa häntä +mukaan, emmekä myöskään jättää tänne yksinään", tuumaili Koskela. + +"Minä vartioin", virkkoi Mary. + +"Uskallatteko?" + +"Kyllä, ja minun täytyy myös jotakin tehdä. Antakaa minulle vain joku +ase." + +Kivinen luovutti missille pienen browningin, ja Mary jäi kahden +bolsheviikkivirkailijan kanssa, joka istui arkana nojatuolissaan ja +jota kiiltävä ase ilmeisestikin hermostutti. + +Ystävykset ryhtyivät töihin. Koskela oli jotenkuten selvillä +rakennuksesta ja herra Nosowkinin opastuksen perusteella löysivät he +verraten helposti kellarikerroksen, jossa säilytettiin pienempiä +helvetinkoneita koneitten, laivojen y.m.s. tuhoamiseksi. Koskela, vanha +pommimies, tarkasti ja asetti ne kuntoon, ja kukin seikkailija otti +niitä kaksi kappaletta mukaansa. Suuremman varmuuden vuoksi, etenkin +kun pienillä helvetinkoneilla ei voitu räjäyttää rakennusta +perusteellisesti, ryhtyivät ystävykset varsinaiseen hävitystyöhön, ja +jos ulkona maleksivat punakaartilaiset olisivat aavistaneet +hituisenkin, mitä sisällä toimitettiin, olisi koko kommunistinen +Moskova ollut muutamassa hetkessä jalkeilla. Kirjapainossa särettiin +painokoneet aivan käyttökelvottomiksi, samoin setelipainossa. Suuret +kiihoituskirjallisuusvarastot hajoitettiin eri huoneisiin, ja kaikki +paperit, samoinkuin valmiit ja puolivalmiit setelit, kasteltiin +kirjapainosta löydetyllä paloöljyllä. Seikkailijat raatoivat kuin +orjat, mutta täydessä järjestyksessä ja suunnitelmallisesti. Mikään ei +saanut jäädä keskeneräiseksi, kun kerran peliin oli ryhdytty. Pimeys +haittasi, mutta ei voinut estää. Alhaalta aloitettiin ja mentiin kerros +kerrokselta ja huone huoneelta. Koskela kävi alhaalla sulkemassa +vesijohdon, ja sikäli kuin valmistelut edistyivät, sulki hän ovet, niin +että mahdollinen pelastustyö kävisi mahdollisimman vaikeaksi. + +Kello oli jo lähemmäs yksitoista, kun seikkailijat viimeinkin saapuivat +takaisin herra Nosowkinin yksityishuoneeseen. Bolsheviikki istui +paikallaan ja Mary samoin. + +"Herra Nosowkin näyttää äärimmäisen hermostuneelta", kuiskasi Mary. +Koskelan ja jääkärin täytyi myöntää huomio oikeaksi. Bolsheviikin +kasvot olivat tuskallisen odottavat, kädet tekivät hermostuneita eleitä +ja katse harhaili ympäri huonetta. Jääkäri ei virkkanut mitään, mutta +tarkkasi bolsheviikkia sitä kiinteämmin. Seikkailijat siistivät itseään +työtouhun jälkeen. + +Koskela oli asettanut huoneen nurkkaan pienen laatikon, jossa oli +helvetinkone. + +"Milloin olette asettaneet koneet räjähtämään?" kysyi herra Nosowkin +arasti. + +"Voimmehan senkin sanoa, jos tahdotte tietää. Vasta kello yksi, sillä +haluamme päästä kaupungista kaikessa rauhassa. Ne ovat pieniä ja itse +asiassa jotenkin vaarattomia. Ne särkevät kyllä koneet ja +sytyttävät kunnollisen tulipalon, joka onkin pääasia. Eivät edes +punakaartilaisvartijat tuossa ulkona vahingoitu." + +"Paljonko kello on?" uskalsi bolsheviikki jälleen kysyä. + +"Muutamia minuutteja vailla yksitoista", vastasi Koskela kummastellen +herra Nosowkinin hermostumista, joka kävi yhä ilmeisemmäksi. + +Kaikki hätkähtivät äkkiä, kun hiljaisuuden katkaisi pitkä ja terävä +puhelinsoitto. Herra Nosowkin yritti rynnätä pystyyn, mutta Koskelan +mauseri rauhoitti. Kivinen sieppasi kuulotorven. Koskela tähtäsi +bolsheviikkia. + +"Halloo!" huusi Kivinen ja mainitsi oman numeronsa, joka oli aparaatin +yläpuolella. + +Hän kalpeni ja kuunteli jännittyneenä. Huoneessa ei kuulunut +hiiskaustakaan. + +"Herra Nosowkin?... ei, hän ei ole vielä täällä... halloo, kuinka?... +onko tohtori Ralphston?..." + +Seikkailijat hätkähtivät, ja se leimuava silmäys, jonka Koskela loi +syyllisen näköiseen bolsheviikkiin, ei ennustanut hyvää. + +Kivinen jatkoi. + +"Niin, hän ei ole täällä... Hän pyysi minua, olen hänen apulaisensa, +ilmoittamaan, että hän tulee tänne kello puoli kaksi... niin, hän sai +uusia ilmoituksia... niin, niin, siitä salaliitosta... ei voinut +tulla... Siis tohtori tulee! En voi sanoa, missä hän on... Hän lähti +autolla jonnekin... Kyllä, kyllä... hyvästi..." + +Kivinen soitti loppusoiton, ja kaikki hengähtivät helpotuksesta. + +"Tohtori se oli. Hänellä piti olla kohtaus täällä kaikkein parahimman +herra Nosowkinin kanssa klo yksitoista! Se vain puuttuikin, että hän +olisi vielä tullut tänne ennen aikojaan. Nyt hän ennättää juuri +parahiksi näkemään yhden taudinpesän palavan. Mitä te sanotte, herra +Nosowkin?" Kivisen ääni oli pistävän kylmä. + +Bolsheviikki ruikutti jotakin käsittämätöntä. Hän pelkäsi niin että +koko ruumis vapisi. + +"Olkoon!" lausui Koskela. -- "Koska kerran tämä asia päättyi näin, +annamme sen anteeksi. Mutta nyt tuo pieninkin vilpillisyys mukanaan +tuhonne, herra Nosowkin." + +Bolsheviikista näkyi, ettei hän vähimmässäkään määrin epäillyt jääkärin +sanoja. + +Koskela asetti kuntoon helvetinkoneen ja pisti sen kassakaappiin, joka +suljettiin. Niin ollen eivät bolshevikit saisi millään tavoin tietää, +että heidän tärkeimmät salaisuutensa olivat varastetut. He eivät voisi +edes varoittaa asiamiehiään, joiden kaikki osoitteet ja tuntomerkit, +valokuvia myöten, nyt olivat seikkailijain hallussa. + +"Nyt lähdemme!" komensi Koskela. "Kivinen ja Cotter saavat hoitaa +matkalaukut toisessa autossa, jonne myöskin miss Mary tulee; minä, +Hoper ja herra Nosowkin lähdemme toisessa vankilaan. Te ajatte suoraan +asemalle ja hankitte hyvän vaunun herra Nosowkinin kuriiripapereitten +avulla. Niin, hm, täytynee ottaa sekin mahdollisuus lukuun, ettemme me +enää palaisi. Jos emme klo puoli yksi ole asemalla, on teidän +lähdettävä ja pelastettava miss Mary ja paperit. Meitä etsimään ette +saa palata. Tämä on määräyksenä!" + +Seikkailijat puristivat ääneti toistensa kättä, mutta miss Mary ei +voinut oikein pidättää itseään. Koskelan teki mieli sanoa hänelle +jotain, mutta hän käsitti, kuinka väärin se tällaisessa tilanteessa +olisi ollut, ja hän hillitsi itsensä. Seurue poistui odottaviin +autoihin pihaoven kautta. Viimeinen ja ehkä vaikein tehtävä oli +suorittamatta. "Vallankumoustehdas" oli kyllä jo turmion partaalla. + + + + +27. + + +"Akateeminen kvartti" on anteeksiannettava, kun on kysymyksessä +yleismaailmallinen vastavallankumous. + + +"Mitä asioita teillä olisi tohtorin kanssa?" kysyi Koskela Nosowkinilta +autossa. + +"Olisimme neuvotelleet salaliitosta", vastasi bolsheviikki. + +Koskela mietti hetkisen. + +"Milloin annetaan hälytyskäsky maailmalle?" virkkoi hän äkkiä ja +silmäsi herra Nosowkinia. + +"Yleinen julistus 'kaikille, kaikille...' neuvostokongressin +päätöksestä annetaan noin klo 1", lausui pikku mies kiertelemättä. + +Hoper nauroi. + +"Samaan aikaan siis kuin kommunistinen Moskova saa meidän julistuksemme +sekä näkyvässä että tuntuvassa muodossa! Se sattui!" + +Auto ponnistihe paksussa lumessa ja parinkymmenen minuutin kuluttua se +pysähtyi synkän, vanhanaikaisen kivirakennuksen edustalle, joka jo +tsaarivallan aikana oli ollut tutkintovankilana. Pääovi oli valaistu. + +"Siis, herra Nosowkin! Te ymmärrätte tilanteen! Ei minkäännäköistä +kiertelyä! Me olemme menneet liian pitkälle, voidaksemme enää peräytyä. +Ja te ehkä tiedätte, ettei suomalainen jääkäri pelkää. Minä ammun heti! +Salaisuus kuolee samassa." -- Koskela puhui hiljaa, mutta vakuuttavan +kylmästi, ja mikäli saattoi päättää, ei bolsheviikki epäillyt uhkauksen +toteuttamistakaan. + +Hoper jäi autoon, mutta jääkäri ja bolsheviikki astuivat sisään, +sivuutettuaan vartijan, joka tarkasti heidän paperinsa. Koskela puristi +taskussaan keskikokoista parabellumia. Mauseri oli vyöllä. Hän oli +tyyni ja kylmä kuin tavallisesti, vaikka hänen täytyikin itsekseen +myöntää, että tämä oli kuitenkin hurjin tilanne, mihin hän milloinkaan +oli joutunut. + +Oven avautuessa lemahti sisästä tukahduttavan raskas vankilailma. +Kiviraput olivat kuvaamattoman likaiset ja niillä seisoi neljä +kiväärillä asestettua vahtia, joille taas täytyi näyttää passit. +Käytävässä paloi muutamia pieniä likaisia öljytuikkuja, jotka loivat +omituisen painostavan ja alastoman tunnelman. Yksi vartijoista lähti +opastamaan. + +Punakaartilainen avasi muutaman oven, ja jääkäri ja bolsheviikki +huomasivat olevansa jossakin tutkintohuoneessa. Se oli suuri ja autio +huone, jonka ainoana kalustuksena oli pöytä, muutamia kuluneita +pehmeitä nojatuoleja ja rautainen aitaus, joka eroitti "tuomarit" +syytetyistä. Nyt istui pöydän takana -- nainen, joka oli elävä +Henriot-tyyppi, kiihkoisen sairaaloisine katseineen, jyrkkine +liikkeineen ja rääsyisine pukuineen. Jääkärikin tunsi väristystä tämän +kauhu-olennon nähdessään. Heidän edessään oli Moskovan kuuluisa +"Manjka", joka kerskaili sillä, että vain korkeintaan joka sadas +henkilö, joka joutui hänen kanssaan tekemisiin, selvisi elävänä. +"Manjkan" ympärillä oli hänen "esikuntansa", valittu joukko hurjimpia +lurjuksia, jotka välittämättä kansankomisaarineuvostosta, +kommunistilaeista tai yleensä mistään, hoitivat "vankila-afääriä" usein +vastoin korkeampain viranomaisten tahtoa. Terrori oli johtanut siihen, +minne sen pakosta täytyi johtaa: sen sovelluttajat ja saarnaajat olivat +nyt melkein yhtä voimattomia pientä terroristijoukkoa vastaan kuin +alkuaikoina "porvarit ja vastavallankumoukselliset". Terrori oli +muuttunut välikappaleesta keinoksi ja tarkoitukseksi itsessään. +"Manjka" ja hänen "esikuntansa" vangitsivat, ryöstivät ja teloittivat +ihmisiä niin paljon kuin katsoivat hyödylliseksi, ja korkeintaan +ylimpäin viranomaisten tahto saattoi heidät pakoittaa lykkäämään +teloituksen tuonnemmaksi, jotta vangituilta ehdittäisiin saada joitakin +tarpeellisia tietoja. + +Nosowkin tervehti sangen kohteliaasti, johon "Manjka" vastasi +alentuvasti hymyillen kuin tiikeri lampaalle. Bolsheviikki esitti +paperinsa ja jäi kunnioittavaan asentoon odottamaan. Itsetietoisen +näköisenä, otti "Manjka" paperin, mutta Koskela ei voinut olla +sisimmässään hiukan hymyilemättä, sillä hän huomasi, että naisdespootti +ei osannut lukea. Hän ojensi paperin kirjurilleen, joka kuiskasi +muutamia sanoja valtiattarensa korvaan. + +"Menkää hakemaan Audhon tänne", määräsi "tuomari" ja viittasi vartijaa. +-- "Hän on huoneessa n:o 7." + +Demoonin muisti oli pettämätön, ja hän tunsi jokaisen uhrinsa, muisti +heidän asiansa ja koppinsa. + +Tuli kiusallinen hiljaisuus. "Manjka" poltteli savukettaan kehräävän +tiikerin näköisenä, "esikunta" loi puolittain uteliaita, puolittain +uhkaavia silmäyksiä "herroihin", ja Koskela puristi asettaan taskussa, +valmiina yllätyksiin joka hetki. Hra Nosowkin tuntui olevan kaikkein +hermostunein. Hän ehkä koetti keksiä jotakin pakokeinoa, mutta jääkäri +hänen vierellään oli alituisena uhkana. Niin lähellä kuin hän olikin +ystäviään, niin täydelleen kuin jääkäri oli heidän vallassaan, ymmärsi +bolsheviikki hyvin, ettei jääkäri epäilisi hetkeäkään, vaan ampuisi +hänet siekailematta. Itsesäilytysvaisto oli voimakkain, vaikka sitten +henki olisi ollut pelastettava koko kommunistisen järjestelmän +perikadolla. Koskela ja Kivinen olivat oikein arvioineet bolsheviikin +luonteen. + +Koskela puri huulensa yhteen. Sitä hän vain pelkäsi, että mr Audhon +tekisi jonkun varomattomuuden nähdessään hänet täällä vankilassa, mutta +sitä ei voinut auttaa, täytyi toivoa parhainta. + +Jääkärin mietteet kulkivat tuonne vankilamuurien sisään. Mitähän siellä +oli? Hän voi kuvitella likimain, mutta näkemään hän ei päässyt. +Kokonaisen kokoelman ihmistragedioja ne kätkivät joka tapauksessa, +jokaisen vangitun mieltä kalvoi kysymys: milloin on minun vuoroni? +Mutta hän ei voinut auttaa näitä onnettomia. + +Noin kymmenen minuutin kuluttua aukeni ovi ja mr Audhon astui sisään, +jääden seisomaan aitauksen edustalle. Hän siristeli silmiään. Kaiketi +niiden; oli vaikea tottua valoon. Kopeissa ei tietenkään ollut +sellaista ylellisyyttä. + +Nosowkin astui pari askelta aitauksen luo ja kuittasi saaneensa vangin. +Jääkäri ei hellittänyt katsettaan. Samassa, ja otollisemmassa +silmänräpäyksessä, katsoi mr Audhon ympärilleen ja näki Koskelan. Hänen +kasvoilleen levisi hämmästynyt ilme, mutta jääkärin katse sai hänet +mykistymään. Mitä hän sitten lie ajatellutkin, joka tapauksessa huomasi +hän parhaaksi pysyä hiljaa. Muut olivat kiintyneet katsomaan +Nosowkinia. + +"Valmis!" julisti "Manjka". -- "Vartija, sinä seuraat mukana!" + +Se oli isku, jota jääkärikään ei ollut ottanut lukuun, mutta kaikesta +huolimatta hän säilytti tyyneytensä. Mr. Audhon kulki edellä, sitten +asestettu vartija, ja sitten Nosowkin, -- myöskin vartijoineen. +"Esikunnasta" ei kukaan aavistanut tätä sekavaa suhdetta. + +Jääkäriä huimasi, kun seurue vihdoinkin oli ulkona. He olivat lähellä +onnistumista. Vain vartija oli tiellä. Täytyi kai käyttää väkivaltaa. +Kello oli kymmentä vailla kaksitoista. Aikaa oli riittävästi. + +Hoper istuutui Koskelan viittauksesta ajajan viereen. Kukaan ei puhunut +sanaakaan. Jääkäri ja Nosowkin heittäytyivät takaistuimelle, "vangittu" +mr Audhon ja vartija heidän eteensä. Auto lähti liikkeelle. + +Jääkärin aivot työskentelivät kuumeisesti. Tietenkin, hän olisi voinut +hänet surmata teräaseella, mutta luonto nousi vastaan. Vartijahan ei +voinut puolustautua. Lisäksi täytyi kaikki suorittaa siten, ettei ajaja +saisi vihiäkään. Äkkiä jääkärille selvisi. Hän irroitti tyynesti +kaulaliinansa, teki samoin Nosowkinille, veti taskustaan parabelluminsa +ja tarttuen äkkiä kaikella voimallaan edessään istuvaa punakaartilaista +kurkusta hän kuiskasi tälle, painaen kylmää asetta ohimoa vastaan: + +"Hiljaa, tai olet kuoleman oma!" + +Vartija ymmärsi. Koskelan ote oli hänet huumannut ja tekemättä +vastarintaa antoi hän jääkärin asettaa itselleen suukapulan ja köyttää +jalat ja kädet. Mr. Audhonin kaulaliina tuli myöskin hyvään tarpeeseen. +Muutaman minuutin kuluttua oli vartija aivan avuton, kyvytön +liikahtamaan tai päästämään ääntäkään. + +Pysähdyttiin aseman luo. Seurue nousi vaunuista, ja pimeyden tähden ei +ajaja huomannut, että seurue oli vähentynyt. Nosowkin määräsi auton +ajamaan muutamaan taloon toiselle puolen kaupunkia ja odottamaan siellä +seuraavaan aamuun. Oli parasta pitää pakoa salassa niin kauan kuin +mahdollista. + +Kiireesti kulkivat seikkailijat aution asemarakennuksen halki ja +tulivat asemasillalle näytettyään matkapassinsa. Juna seisoi valmiina. +Pimeistä vaunuista sukelsi esiin haamu, joka kuiskasi jotakin +Koskelalle. Seurue pujahti vaunuun. Kaikki oli likipitäin selvä, ellei +mitään uutta tapahtuisi. + +Pimeässä vaunussa syleili Mary isäänsä. Hän tahtoi kiittää myöskin +Koskelaa, mutta jääkäri seisoi asemasillalla, valmiina puolustautumaan +vielä viime hetkelläkin, jos niin tarvittaisiin. Mutta kaikki näytti +rauhalliselta. Lunta tuprutti, punakaartilaisvartijat kävelivät +puolipimeällä asemasillalla, ja muutamalla ulkonemalla näkyi peitetty +konekivääri. + +Neljännestunnin kuluttua juna lähti liikkeelle. Koskela palasi vaunuun, +ja hitaasti puhkuen vyöryi juna kommunistisesta Moskovasta. + +Ensimäisellä pysäkillä seisoi juna pitkään, odottaen sivuuttajajunaa. +Vastavallankumouksellinen seurue katsoi ikkunoista Moskovaan päin. + +"Hm, viisi minuuttia sitten alkoi bolshevistinen maailmanvallankumous", +lausui Kivinen ilvehtien. -- "Mutta missäs meidän +vastavallankumouksemme viipyy. Ahaa, hurraa!" + +Kaukana näkyi tulenloimua. Pitkät savu- ja tulikielekkeet kohosivat +ilmaan pimeässä talviyössä. Ilmeisestikin paloi joku suuri rakennus. + +"Täsmällisyys on hyvä", jatkoi Kivinen. -- "Ja kaikesta päättäen, ellei +bolsheviikeilla olekaan liikaa täsmällisyyttä yleensä, heidän +helvetinkoneensa ovat kuitenkin kunnollisia. 'Akateeminen kvartti' on +anteeksiannettava, kun on kysymyksessä yleismaailmallinen +vastavallankumous." + +Mary puristi Koskelan kättä. He ymmärsivät toisensa. Ja junan +ryskyen lähtiessä painumaan länteen nousivat kauniit kuvitelmat +seikkailijoittemme mieleen. + + + + +28. + +Kivisen avoin kirje toimitukselle Turkuun, jossa sanomalehtineekeri, +olematta itserakas, uskaltaa väittää yhtä ja toista. + + + "New-York, 10.5.1919. + + Terve, vanha veikko! + + Toivottavasti ovat viranomaiset jo päässeet rauhaan meidän + etsiskelystämme. Tehän siellä Turussa olette koettaneet panna + koko maailman päälaelleen löytääksenne meidät. Tämä todistaa + sangen suurta ja ilahduttavaa ihmisrakkautta, mutta samalla, + luvalla sanoen, jotenkin pientä luottamusta meidän voimiimme ja + kykyymme selviytyä elon mainingeista ja ajan aalloista. Uskallan + väittää, olematta silti itserakas, että osaamme kulkea tässä + maailmassa takertumatta pieniin ja keskikokoisiinkaan vaikeuksiin. + + Me olemme siis täällä, pääasiassa eheinä ja terveinä. Minulla + on kyllä vasemmassa jalassani pienoinen muisto venäläisestä + kolmenlinjan kivääristä, ja Koskelalla on samanlainen + käsivarressaan. Punaisilla oli nimittäin kaino aikomus pysäyttää + maallinen vaelluksemme juuri kun olimme selviämässä koko + kommunistivaltakunnasta, mutta aikomus jäi pelkäksi aikomukseksi. + Olematta itserakas, uskallan väittää, että se oli tulinen paikka, + mutta viisi mauseria (mr Audhonkin oli "ketjussa", hra Nosowkin + suuren kiven takana lataajana ja kaunis tyttö suojeltavana ja + kiihoittajana) voi saada aikaan paljon. Meitä ei katsota ehkä + pelkureiksi Suomessakaan, vaikka peräydyimmekin hiukan sekavassa + järjestyksessä, sillä taistelimme koko laajaa Ryssäinvaltakuntaa + vastaan. + + Tiedätkö, vanha veikko, tietoisuus hyvin suoritetusta päivätyöstä + on suloinen. Hm, olematta taaskaan itserakas, uskallan väittää, + että me olemme suorittaneet kohtalaisen rupeaman. + + Meille on oltu kohteliaita, perin kohteliaita kaikkialla. Meidän + matkalaukkujamme on silmäilty mitä suurimmalla kunnioituksella ja + vielä suuremmalla uteliaisuudella. Hm, on hiukan ikävää, kun on + takertunut valtio- ja maailmansalaisuuksiin, sillä voisin todella + kertoa muutamia huvittavia juttuja. Mutta diplomaatin täytyy + olla vaiti. Se on ensimäinen ja toistaiseksi ainoa sääntö, jonka + minä muistan diplomatiasta, mutta sekin on niin turkasen vaikea. + Minun on yleensä mahdoton säilyttää mitään, mitä minä tiedän, + paitsi tietenkin suoranaisia yksityisasioita. Jos diplomatia + on samanlaista kuin muut taidot ja jos siinä säännöt tulevat + aina vaikeammiksi, niin ei kannata ajatellakaan koko alaa. Jo + vaikeneminen on minulle miltei ylivoimaista. + + Niin, no, senverran voin sanoa, rikkomatta lupausta eräille + Euroopan ja Ameriikan kuuluisuuksille, että kaikki maailman + hallitukset ovat henkäisseet helpotuksesta, saatuaan kuulla + meidän palanneen pohjoisnaparetkeilyäkin vaikeammalta + matkaltamme. Minä en yleensä siedä imartelua, mutta tunnustus + hyvinsuoritetusta työstä kannustaa eteenpäin. Me saimme + tunnustusta, ja pelkäänpä pahoin, että vähän imarteluakin. + Kaikki kävi luonnollisestikin hiljaa ja salaa, joka tietenkin + oli miellyttävintä vaatimattomille luonteillemme. Tosin minulla + toisinaan syyhytti sormia kirjoittaa lehtiin joku tuollainen + etusivun täyttävä jymyuutinen, mutta Koskelan sai tuollainen + päähänpisto säännöllisesti peräti kovasanaiselle tuulelle, + joten luovuin ajatuksesta. Koskelahan ei ymmärrä ollenkaan + sanomalehtitekniikkaa. + + Olemme estäneet kaikkiaan 1 maailmanvallankumouksen, 17 + valtiokumousta sekä lukemattoman määrän kapinoita, mellakoita, + levottomuuksia, epäjärjestyksiä y.m. 'kansanhuveja'. Se + kuulostaa hiukan uskomattomalta Turussa, jossa suhteet ovat niin + rajoitetut, kun istuu puhelintorven ääressä, mutta avarassa + maailmassa on reippaalle nuorelle miehelle, joka ei ole aivan + tyhmä eikä myöskään kellariherramaisen arka, kaikki mahdollista. + Maailmanhistoriaan tulee toivottavasti meistäkin ainakin + petiittimaininta, ehkäpä välikkeilläkin. + + Ihanalta tuntuu taas kohtapuoleen palata vanhaan Turkuun, vaikka + kyllä pieni jaloittelukin tekee toisinaan hyvää. Me olemme olleet + mukana vähän kaikessa, matkustelleet vähän kaikella tavalla. + Sanotaan, että tekniikan kehityttyä nykyiselle asteelleen + on matkustaminen leikintekoa. Voi olla niinkin, mutta minä + luulen, että oli sittenkin helpompi matkustaa ennen Intiasta + Suomeen maitse, Saksan interregnuminkin aikana, ja suhteellisen + turvallista. Minäkin tarvitsin valehtelematta sanoen 168 passia + ja lupatodistusta, matkalipuista y.m. sellaisista puhumattakaan. + + Ranskasta ajoimme sotalaivalla New-Yorkiin. Hyvä ruoka, mukava + hytti, kauniit näköalat ja hauska seura pitivät ihmisen + miellyttävässä tasapainossa. + + Ja sitten Koskela! Hän on löytänyt nyt omansa. Miss Mary Audhon + ja hän ovat nyt laillisesti yhdistetyt. Niin kauan kuin olimme + kommunistivaltakunnassa, oli Koskela kylmä olevinaan, mutta + heti turvaan päästyämme suhde muuttui. Ja he löysivät toisensa. + Yksityisseikkoja en tiedä, mutta eräänä kauniina päivänä näin + parin tulevan loistavana vastaani Berliinissä, jossa Koskela oli + käynyt verestämässä jääkärimuistojaan. He ovat onnellisia, eikä + ihme, sillä onhan Koskela mies, vieläpä suomalainen mies, ja Mary + taas suloisen raikas ameriikkalainen missi. + + Mr. Audhon vaati meitä matkustamaan Ameriikkaan, jossa nuori + pari vihittiin. Ja olivathan ne vihkiäiset. Hoper-veikko + järjesti kaiken, enkä luule kenenkään muun kuin minun tietäneen + järjestelyistä edeltäkäsin. Koko toimitus tapahtui ilmalaivassa + noin tuhannen metrin korkeudella. Vihkiäismenot olivat loistavat + ja yleensä tunnelma vapautuneen juhlallinen. Nuori pari on + lähtenyt kuherrusmatkalle mr. Audhonin omalla jahdilla -- kai + Etelämeren saaristoon. + + Niin, minun 'parin viikon reportterimatkani' on siis loppunut. + Lähden paluumatkalle aivan näinä päivinä. Kai minun paikkani + toimituksessa on vielä täyttämättä? Ai mutta p--hana, asuntoni + vuokra on vielä koko ajalta maksamatta! Ensimäinen tehtävä on + siis hankkia asunto. Se ei liene helppo tehtävä nykyisessä Suomen + valtakunnassa. Muuten, sano terveisiä Sauna-Annalle. Aion käydä + heti saunassa. Sitä huvitusta paitsi olen saanutkin olla jo + pitkän aikaa. + + Niin että paljon terveisiä koko komppanialle siellä toimituksessa. + + Aleksi Kivinen." + + + + + +*** END OF THE PROJECT GUTENBERG EBOOK 57572 *** |