diff options
Diffstat (limited to '57571-8.txt')
| -rw-r--r-- | 57571-8.txt | 8248 |
1 files changed, 0 insertions, 8248 deletions
diff --git a/57571-8.txt b/57571-8.txt deleted file mode 100644 index c5ab8c3..0000000 --- a/57571-8.txt +++ /dev/null @@ -1,8248 +0,0 @@ -The Project Gutenberg EBook of Älä hellitä!, by Jonas Lie - -This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and -most other parts of the world at no cost and with almost no restrictions -whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it under the terms -of the Project Gutenberg License included with this eBook or online at -www.gutenberg.org. If you are not located in the United States, you'll -have to check the laws of the country where you are located before using -this ebook. - - - -Title: Älä hellitä! - -Author: Jonas Lie - -Translator: Juho Hollo - -Release Date: July 23, 2018 [EBook #57571] - -Language: Finnish - -Character set encoding: ISO-8859-1 - -*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄLÄ HELLITÄ! *** - - - - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - - - - - - - - -ÄLÄ HELLITÄ! - -Kirj. - -Jonas Lie - - -Suomentanut - -Juho Hollo - - - - - -Porvoossa, -Werner Söderström Oy, -1919. - - - - - -SISÄLLYS: - - I. Ukko Juhl Aa-vuonolta. -- Sillikuningas -- Seudun kuningas. - II. Juhlin venheen suuri löytöretki. - III. Silliä ja lemmenoikkuja. - IV. Taipuako? Ei, mieluummin taitun! - V. Hankauksia. - VI. Liivaripuomilla mietiskelemässä. - VII. Sinihai. - VIII. Rejer yövahtina ja halonhakkaajana. - IX. Ystävyyden tulikoe. - X. Rejer luotaa ensimmäistä perämiestä ja pohja löytyy liiankin pian. - XI. Ystävyys ja lempi. - XII. Liian myöhään, neiti Rördam. - XIII. Rejer suuntaa kulkunsa kohti Hammernäsiä. - XIV. Kotoisia kokemuksia. - XV. Sillikuningas. - XVI. Älä hellitä! - - - - -I. - -Ukko Juhl Aa-vuonolta. -- Sillikuningas -- Seudun kuningas. - - -Pitkin vuonoja levisi huhu ihmeellisestä saaliista, kalasta, joka -oli jos jonkinlainen -- toiset sanoivat sen olevan yhdeksän, toiset -kahdeksantoista kyynärää pitkän, toiset vieläkin pitemmän. Se oli saatu -Karmsaaren tuonpuoleisesta rannasta, selkä oli kiiltävän sininen, -sinipunainen ja purppurainen kuin säihkyvä sateenkaari, vatsapuoli -hohtavan valkoinen kuin hopea, ja päässä sillä oli tulenväristä kruunua -muistuttava merkki. - -Väitettiin, että se oli sillikuningas ja että se ennusti kuulumattoman -runsasta kalansaalista. - -Aina kun jokin venhe saapui mereltä päin, kokoontui väki, isot ja -pienet, iljankoisille, puoleksi lumen peittämille kukkuloille, -mistä parhaiten saattoi nähdä yli vuonon -- suippolakeissaan ja -paitahihasillaan, hame tai nuttu yllään, sellaisina kuin he olivat -työstään lähteneet. Oli aivan kuin sunnuntai-iltapäivänä, paitsi -että tällöin ei kukaan ajatellut, miltä puku näyttää lähempien ja -etäisempien naapurien silmiin. Arvailtiin ja väiteltiin, ennustettiin, -uskottiin ja otaksuttiin... - -Paisuvat huhut olivat ikäänkuin valaneet tulta vereen, jonkinlaista -kultakuumetta, josta mielikuvitus kiihottui ja alkoi rajusti liikehtiä. -Pari kolme vuotta oli sillinkalastus ollut masentavan huono, ja nyt -tuli kysymykseen, ryhdyttäisiinkö siihen jälleen panemalla peliin ne -kolikot, joita pienistä maatilkuista vaivoin oli saatu irti. Torpparin -olisi myytävä tai pantattava lehmänsä ja puoli omaisuuttansa saadakseen -öljyvaatteet ja eväslaukun, vuokratilallisen ja talonpojan pitäisi -myydä hevosensa, ottaa kiinnityslainoja ja tyhjentää viimeisetkin -apuneuvot voidakseen varustaa väkeä ja venheitä, vuokrata verkkoja -ja selkänuottia; kaikkien olisi pakko äärimmilleen käyttää kauppiaan -suomaa luottoa. Toiset olivat kahden vaiheella, toiset juttelivat -innokkaasti puolesta ja vastaan, mutta lausunnoista kuului täällä kuten -tuollakin, että hillittömiä toiveita jo oli kiertämässä. - -"Se merkitsi sittenkin jotain, kun kaikki 'helminauhat' ajelehtivat -vuonossa ennen mikkeliä -- aivan kuin kirkkaat, punaiset sillinsilmät, -rivi toisensa vieressä; se merkitsi sillinsaartoa!" - -"Että jotain tulee sillikuninkaan jäljessä, sen voi kyllä melkein kuka -hyvänsä ymmärtää. Ole varuillasi, kun pihakoira alkaa haukkua..." - -Ilmassa tuntui olevan yhä enemmän sähköä, se vaikutti pyörryttävästi. - -Mitä syvemmälle vuonoihin huhu kulkeutui, sitä ihmeellisemmäksi -se muuttui kansan suussa, niin ihmeelliseksi vihdoin, että kun se -niemenkärkiä kiertäen tunkeutui ahtaisiin sillivuonoihin, niin siitä -oli tullut "tulinen merkki taivaalla" -- kala, jolla oli pitkä raippa -jatkonaan! - -Vasta Hammernäsin paikkeilla sillikuningas haihtui olemattomiin, -muuttui pelkäksi ilmaksi -- siellähän muuten yleensäkin kaikki -suuret ulkoapäin tulevat huhut hiljenivät ja häipyivät. Ukko Juhl -näet kerta kaikkiaan vastusti sitä, että maakansa puuhaili merellä, -että lähdettiin "kuin hupsut" monen penikulman päähän "myrskyjä ja -hengenvaaroja hakemaan." Ja kun Hammernäsin ukko pudisti päätänsä -jollekin asialle, niin sitä ei koko paikkakunnalla uskonut kukaan, joka -tahtoi viisaasta käydä. - -Tuon "villitsevän huhun" vaimentaminen ja seudun pelastaminen -uhkaavasta onnettomuudesta olikin oikeastaan Jan Rejersen Juhlin -viimeinen työ tässä elämässä, sillä ei ehtinyt kulua kahdeksaa päivää, -kun hän kuoli sydänhalvaukseen istuessaan parhaillaan tupakoimassa -Hammernäsin hongan juurella. - -Hammernäsistä ulottuu Aa-vuonon nimellä mainittu seutu syrjäisenä -ja piiloutuneena itäänpäin kohti tuntureita, ensin ahtaana -vuononhaarakkeena, mutta kauempana, kappeliseurakunnissa, -lumivalkoisten, sinertävien harjanteiden reunustamana. - -Täällä oli vielä vanhoja tarinoita ja sävelmiä, kirjotusten somistamia -oluthaarikoita ja puuleikkauksilla koristeltuja merkillisiä vanhoja -aittoja, mutta myöskin eristettyä, vanhanaikuista väkeä, kasvoissa -silmäänpistävän karkeat piirteet ja ankaran mietiskelevä ilme, -perheitä, jotka lakkaamatta olivat sukulaistuneet. Kallotieteilijä -olisi naisväen pään etuosasta keksinyt aikain painon alla taipuneita -katonharjoja muistuttavan vaon tai syvennyksen. - -Ylhäällä tunturipuroissa uiskenteli lohenmullo yli-ikäisenä ja -isopäisenä -- pää oli kolmasosa koko ruumiista ja kasvoi sammalta -- -sillä nuoriso ei koskaan kalastanut eikä laji uusiutunut. Ahtaissa -laaksonotkoissa ja laidunloukoissa, joissa kaikissa oli liiaksi varjoa -ja liian vähän aurinkoa, käyskeli pieniä ja surkastuneita lehmiä, jotka -terävine ulkonevine lonkkaluineen olivat satavuotisen nälkäruokinnan -ja umpisulkuisten navettain johdonmukainen tulos. Melkein joka -kolmas lehmä oli toissarvinen tai nupo; rodun vanhuus teki ne -haperasarvisiksi. Kansa väitti seikan johtuvan siitä, että ne puskien -taistelivat laidunmaista manalaisten lehmien kanssa. Täällä piikaiset -pelottelivat toisiansa keskellä kirkasta kesäpäivää juttelemalla, -miten lapsi oli kadonnut kynnyksen alle peikon mukana tai miten joku -oli maannut viidakossa heille nauramassa, ja kuiskailivat pelokkaina -teräksestä ja manauksista noituutta vastaan. - -Hevostenkin päät näyttivät vanhoilta, harmailta ja pitkiltä. -Vääräsäärisinä ne laahautuivat eteenpäin, vetäen narisevain, raskaiden -puupyöräin varassa liikkuvia rattaita -- akselit olivat kiinni pyörissä -ja pyörivät nekin, kuten Abrahamin ajalla. Niin, hamaan sikoihin -asti osotti täällä kaikki rodun rappeutumista. Pitkäsäärisinä, -pitkäkärsäisinä, laihoina ja vauhkoina ne syöksähtelivät kuin -kilpajuoksijat rakennusten välillä ja ympärillä. Eipä ihmettelemistä, -että ne raudankovat, eltaantuneet, kymmenen tai kahdenkin kymmenen -vuoden ikäiset savustetut liikkiöt, jotka kalleuksina riippuivat -aitoissa, olivat juuri noista otuksista peräisin. - -Tässä seudussa ei riimusauva vielä ollut mikään voitettu -almanakkakanta. Sen mukaan yhä kaikessa rauhassa jaettiin vuoden työt -sekä kesä- että talvikuukausina, ja monet kiskoivat omantunnontarkasti -venheensä jokirannalle pyhäinpäivänä, marraskuun ensimmäisenä, "jolloin -laivakulun piti loppuman." - -Laakson alemman osan olisi oikeastaan pitänyt päättyä suolattomaan -veteen, kuten monen sisaruslaakson laita oli, sillä sellainen seutu -kaipaa lukkoa. Sen sijaan oli tämän osaksi tullut pieni kapea vuonon -haara, joka ulottui isoon vuonoon ja päättyi avoimeen valtamereen, -kaukana, kaukana seudun aatospiirin ulkopuolella. - -Mutta sellainen seutu, kuten sanottu, kaipaa kipeästi lukkoa. - -Ja juuri sellaisena hyödyllisenä lukkona ja salpana istui sen -loppupäässä ukko Jan Rejersen Juhl Hammernäsissä, kuten hänen isänsä ja -tämän isä häntä ennen, kunnes hän tällöin syksyllä joutui pois. - -Pitkin laaksoa kävi huokaus, kumea kuin tyhjän tynnörin syvyydestä: - -"Nii--in, oli se vahinko -- ukko Juhl, niin, niin!" - -Hän kuului Juhlien laajalle haarautuneeseen sukuun, ei siihen, jossa on -kaksi "u":ta ja merisankari, vaan siihen, joka kirjottaa nimensä h:lla. -Eräs suvun jäsenistä, merimies, joka oli koonnut itselleen rikkautta -Hollannissa ja Bataviassa asti, oli puolitoista vuosisataa sitten, tai -kenties jo ennemminkin, hankkinut itselleen Aa-vuonossa useita taloja, -kokonaisen tilan. Ja ihmeellistä oli nähdä, kuinka paljon pitkiä, -voimakkaita, laihoja Juhl-hahmoja teräväpiirteisine, suoraviivaisine -kasvoineen ja vaaleine hiuksineen ja samoin pitkiä, kauniita, -vaaleatukkaisia vaimoja oli seudun muuten tumman ja lyhytkasvuisen väen -seassa. - -Sittemmin oli suku elänyt lisääntyen ja jakaantuen ja iskeytyen kiinni -näihin nurkkiin, kunnes se taasen kokonaan katosi nimettömään yhteiseen -kansaan tai jähmettyi ja jäykistyi, kuten ne Juhlit, jotka nyt ainakin -viime vuosisadalta lähtien olivat pysytelleet Hammernäsissä. - -Niin, ukko Juhl! Tuossa seisoi pitkä, harmaa yksikerroksinen rakennus, -katonharja keskeltä sisäänpainuneena, uloimmissa keittiöpuutarhan -puoleisissa ikkunoissa pienet, hoidottomat lyijypeitteiset ruudut, -molemmin puolin ulko-ovea hiukan isommat, äskettäin hankitut ruudut -valkoisine iskosreunoineen. Viheriän nurmikon yllä häilyttelivät -tuulessa oksiaan muutamat yksinäiset, sitkeät, soukat koivut. - -Mutta muuten oli siellä vain vaivaiskasvullisuutta, koukeroisia leppiä -ja koivuja tunturimäkien molemmilla rinteillä ja vinoiksi kasvaneita -koivu viidakoita, jotka ikäänkuin kyykistyivät kukkuloilla puhaltavaa -tuulta piiloon. Rakennusten alapuolella oleva rinne, josta kerran oli -suunniteltu suurta, herraskartanomaista hedelmäpuutarhaa, virui nyt -käyräkasvuisine, happamine puineen, pienine viinimarjapensaineen, -kehnoine karviaismarjapensaineen ja humalan ja nokkosten peittämine -luhistuneine huvimajoineen, jossa kanat munivat ja kaakattivat. - -Mäellä oli korkea, luiseva honka, joka ojenteli käyriä oksiaan ja -haarojaan vasten tuulta. Rungon ympärille oli muinoin rakennettu -penkki, ja siinä oli ukko Juhlin tapana istua tuntimääriä tupakoimassa -ja siirtyilemässä nähdäkseen seudun venheitä, jotka soutivat tai -purjehtivat kauppiaan luo vastakkaiseen niemeen ja sitten, saatuaan -asiansa selviksi, jälleen takaisin. - -Ihmiset tiesivät, että hän siellä istui ja tunsi heidät jokaikisen, -piti varansa ja sai aina tietoonsa, miten tilien laita oli tuolla -toisella puolen. Paljoakaan ei paikkakunnalla tapahtunut ilman isä -Juhlin neuvoja ja hyväksymistä. - -Tuolla ylempänä seisoi rakennus kuten ennenkin, mutta omistaja, seudun -lukko, oli poissa. Ja seutu souteli ohi ihmetellen ja odottaen, mitä -tämän jälkeen tapahtuisi. - -Hautajaiset pidettiin suurella kunnialla, peijaispidot, joista -puhuttiin laajalti vuonolla, kuten aina, kun jonkin Juhlin peijaisia -vietettiin. Sitten oli tullut kovin hiljaista. Että Hammernäsiä ei -enää omistanut ukko Jan Rejersen, vaan nuori Rejer Jansen Juhl, tuota -pohtivat ajatukset sekä ylhäällä talossa että alhaalla seudussa. - -Oltiin aivan likellä joulua. Jäätävä itätuuli ja pakkanen oli yht'äkkiä -vaihtunut lounaistuuleksi ja suojasääksi, niin leudoksi, että räystäät -tippuivat ja aseteltiin puusoikkoja kourujen alle -- piti saada -sadevettä pesua ja lipeäkalaa varten. - -Vanhan rakennuksen hirsistö ja haalenneet ikkunapielet saivat -omituisen vettyneen suojailmavärinsä, nuoskassa lumessa seisoivat -hajallaan koivuviidat käyrine, valkoisine, vääntyneine runkoineen -ja oksineen, jotka olivat niin mustat ja synkät kuin uuninluuta tai -koulumestarin raippakimppu. Karjapiika, vanha Jörun, joka oli kotoisin -tunturiseuduilta, nimitti tätä ennen joulua sattunutta säänvaihdosta -paistikassuojaksi. - -Paistikkaita kaulitsi ja leipoikin nyt panimohuoneessa varsin ahkerasti -Vigepladsenin torpanvaimo; kynttilät oli valettu, joulukala pyydetty -ja jouluolut, joka ehkä kyllä oli hieman vähemmän väkevää kuin -tavallisesti, kuten leskenoluen kohtuuden mukaan pitääkin, oli jo -valmiina ja tynnöriin laskettuna. - -Tuvassa istui leski ja keri, kerinpuut lähellä uunia, jonka punaisesta, -halkeilleesta tulisijasta hämärässä alkoi näkyä loistetta ja -liekehtimistä. - -Hänen uljas vartalonsa osotti, että hän kuului kauimpana laaksossa -asuvaan voimakkaaseen, levottomaan Ramstad-sukuun -- kasvojen varmat -piirteet olivat ikäänkuin puuhun leikatut, ja harmaantunutta päätä -peitti liina. Juhl oli nainut hänet, orpanansa, sukuvaistosta. - -Suuressa, puolipimeässä, matalassa huoneessa, jonka orret olivat -taipuneet omasta painostaan, oli nahkapäällyksinen sohva ja sen -yläpuolella pieni peili, lyömäkello puukaappeineen toisessa nurkassa, -missä riippuivat piiput rikkipurtuine suukappaleineen, ja toisessa -paikkakunnan mallin mukainen, maalatuilla ruusuilla koristettu ruskea -kaappi. Ikkunain välissä seisoi kokoonlaskettu ruskea saranapöytä ja -sillä ompeluksia; yksinkertaisia honkatuoleja, niiden joukossa muutamia -nahkalla päällystettyjä korkeine selkänojineen, oli pitkin seiniä -suorissa riveissä, aivan kuin sotilaat -- maalaamaton lattia leveine, -oksaisine honkapalkkeineen ja pitkine hiekan täyttämine, tummine -rakoineen jäi vapaaksi harjotuskentäksi, jota seinältä silmäilivät -virttyneet, perityt taulut, kärpästen pilkuttama, kellastunut, -sotalaivaa esittävä kuparipiirros nimeltä "Kenraalikuvernööri -Swardecroon, Batavia 1720" ja toinen, joka esitti Karl Johania -Dennewitzin luona. - -Pitkä naishenkilö, joka keri uuninpuoleisessa loukossa, istui selkä -painuksissa kuin roteva työhevonen, joka vetäessään kuormaa mäkeä ylös -hetkisen lepuuttaa toista sivuaan ja toista jalkaansa. Silloin tällöin -hän huokasi, ja kaiku kuului vastaavan ikkunan luota, missä hänen -kuusi- tai seitsemänkolmattavuotias pitkä ja hoikka tyttärensä istui -neulomassa päivän viime hämärteessä, pää ikkunan pieleen nojautuneena. - -Sanaakaan ei vaihdettu, kerinpuut vain alkoivat taas suristen pyöriä; -molemmat tuvassaolijat istuivat niinkuin koko seutukin odottamassa, -että jotakin tapahtuisi. Pian kai he saisivat kuulla varatuomarilta, -miten oli kuolinpesän laita; tiedonhan piti tulla ennen joulua. -Kummallakin oli omat epäilyksensä. He olivat molemmat ymmärtäväisiä -luonteita, mutta eivät olleet uskaltaneet ajatella niin kauan kuin -puoliso ja isä eli ja ajatteli heidän edestään -- ja nyt he istuivat -edelleen puhumatta toisilleen mitään. Mutta ajattelematta he eivät enää -voineet olla. - -Posti tuli tähän vuoden aikaan vain kerran viikossa vuonoa ylöspäin, -ja tämä oli viimeinen postipäivä ennen joulua. Ukko Juhl tosin ei -koskaan hakenut postia ennenkuin pari päivää myöhemmin, kun samalla oli -asiaa kauppiaaseen, mutta naiset eivät olleet yhtä kärsivällisiä nyt, -jäätyään omiin valtoihinsa. He laskivat tunteja. - -Lyömäkello nurkassa valmistihe surisevin äänin ja löi puoli kolme. - -Mitä se oli? - -Tuo levottomuus, tuo juokseminen ja huutaminen alhaalla talojen -ympärillä ilmaisi kyllin selvästi, että jotain täytyi olla tekeillä. -Suutari Jo kurkisti renkituvasta naskali suussa ja lauta sivullaan. -Vanha Jörun ilmestyi navetan ovelle, pari punaisiin, paikattuihin -liiveihin puettua tyttöä tirkisteli keittiön rappusilta, ja nokisesta -vajasta, josta oli kuulunut vasaran iskuja, tuli paitahihasillaan -seitsemän- kahdeksantoistavuotias, pitkä, roteva, vaaleatukkainen -poika, joka katseli ympärilleen. Hän oli saanut nokea kasvoihinsa ja -paljaisiin käsivarsiinsa öljyisestä pyssynpiipusta, jonka reikää hän -porasi suuremmaksi. - -Hänet voi helposti tuntea talon pojaksi kampaamattoman tukan alta -näkyvistä terävistä, suoraviivaisista sukupiirteistä ja nenästä, joka -tarkasteli maailmaa jonkinlaisella synnynnäisellä ylpeydellä. Se kuten -itse Hammernäs näytti olevan sellainen ulkonema, jonka ohi ei helposti -päässyt tekemättä selvää itsestään: siinä oli jotakin synnynnäisen -korskaa ja kysyvää, kuten koko kasvoissa. - -Postivenhe oli juuri tullut näkyviin niemen puiden tuolla puolen. -Venheessä oli kuusi airoa ja kolme miestä, jotka soutivat niin -kiivaasti, että melkein makasivat tuhdoilla kokan syöksyessä halki -vaahdon eteenpäin. Keulaan pystytetyssä tangossa oli kangaskappale -lipun tapaisena. Venhe suuntautui vinosti yli vuonon kohti -postikonttoria. - -"Silli! Silli näkyvissä!" huusi suutari, heitti äkkiä laudan kädestään -ja ryntäsi ulos villaröijyssään ja nahkaesiliinassaan. "Niin aikaisin! --- Ennen joulua! -- No nyt saa itse kukin pitää hiukan kiirettä! -Nyt saa Nedrevaagenin isäntä panna verkkonsa kuntoon, ennenkuin oli -ajateltukaan. Niin, nyt saavat karjapiiatkin tuolla ulkona olla mukana -auttamassa minkä ennättävät, Jörun! -- parasta laskea elukatkin -rantaan!" - -Niin oli tuo venhe ihmeellisine tankoineen viimeisinä kolmena -vuorokautena herättänyt elämää ja liikettä joka paikassa pitkin vuonon -vartta. Ihmiset tulivat ulos tuvistaan, seisoivat ja tirkistelivät sitä -kätensä alitse. - -Ei epäilemistäkään. -- "Silli näkyvissä!" - -Ja tieto tuli sellaisena kuin postivenhe sen myötänsä toi: huhut -ja todellisuus sekaantuivat, ja kiihottunut mielikuvitus antoi -koko asialle muodon ja koristeet: "Seitsemän, kahdeksan penikulmaa -Udsiren luoteispuolella oli eräs laivuri havainnut meren olevan aivan -viheriän ja oli purjehtinut yli useiden silliparvien, jotka lepäsivät, -kokonaisen tai puolen neljänneksen pituudelta toinen toisensa -ulkopuolella kuin hopeaiset muurit! -- Erääseen stavangerilaiseen -prikiin oli yöllä heittänyt hyökyaallon, ja sen mukana oli tullut -lihavaa, välkkyvää, isoa silliä, niin että isovenhe ja kajuutta olivat -sitä tulvillaan! -- Illoin oli täysi 'sillihehku' ulkosaaristossa -- -koko taivas kuin tulessa!" - -Lyhyinä huudahduksina postivenheestä saneltuna huhu lause lauseelta -ikäänkuin sytytti liekkiin seudun toisensa jälkeen. - -Isäntärenki, joka ajoi hirsiä Hammernäsin metsistä, oli hänkin nähnyt -tuon ihmeen ja hoputti "Laukkia" päästäkseen pian kotiin. Hevonen oli -oikeata seudun rotua, vääräsäärinen, matala, etujalat lyhyet. Mahallaan -se ui tai ryömi melkein kuin ankerias yli mättäiden ja pensaikkojen -koleisella metsämaalla hirsi perässään, muodottoman kömpelöillä -takajaloillaan ponnistaen. Liukkaassa Hammernäsin ahteessa tuli -kysymykseen oikea voimankoetus, sillä "Laukki" oli tylsässä kengässä. -Ja kun isäntärenki ajoi pihaan, hevonen hiestä märkänä, oli venhe jo -vesillä, ja tytöt seisoivat alhaalla iljankoisella tiellä mukanaan -hänen pyhänuttunsa, niin että hän heti saisi soutaa postikonttoriin -hakemaan emännälle tulevaa postia. - -Kohta sen jälkeen näkivät molemmat tuvassaolijat venheen sukeltavan -ulos lahdesta neljän airon voimalla -- airot taipuivat kuin pajunoksat. - -He eivät ajatelleet silliä ja sillinkimmellystä, vaan kirjettä, josta -heidän onnensa oli riippuvainen. - -Tämän päivän piti todellakin muodostua ratkaisun päiväksi Hammernäsissä. - -Jos oli olemassa talo, joka voitiin mainita mallitalona, mitä tulee -perinnäiseen hoidonpuutteeseen ja kaikkeen, mitä vuonojen varsilla -sopii nimittää maanviljelyksen laiminlyömiseksi, niin se talo oli -varmaankin ukko Juhlin. Tuolla lepäsi lanta tallin ja navetan vaiheella -ilmalle ja auringolle ja kaikenlaisille säille alttiina läpi vuoden. -Samaa luonnollista järjestelmää noudattaen se levitettiin läjäpäihin -pellolle, ja muu työ uskottiin taivaallisen isän suomille sateille ja -tuntureilta liriseville puroille, jotka niitylle valuen tekivät maan -vesiperäiseksi. - -"Ilmaa ja valoa navettoihin! -- Puhtautta? -- Lopuksi kai on porsaatkin -pestävä!" mörisi Jan Juhl. - -Paljon nälkiintyneitä lehmiä ja paljon samanlaisia torppareita merkitsi -hänen mielestään oivallista, hyvinvoipaa taloa. Että ruokakin voi olla -rahaa ja että torpparit, miten huonosti heitä ruokittiinkin, söivät -hänet kuiviin -- nuo olivat tosiasioita, joille hän vain pudisti -päätänsä, sillä "jos niin olisi laita, niin talo olisi syöty jo hänen -isoisänsä aikana." - -Helppoa ei ollutkaan ymmärtää, miksi ei niin ollut käynyt, elleivät -selitykseksi kelvanneet ne alinomaiset lainat ja ulkotilusten myynnit, -joista nimismies Haarstadille koitui niin suurenmoinen voitto. -Bergenistä ja Hammervikenin maakauppiaalta saadut tavarat maksettiinkin -sopimusten mukaan nimismies Haarstadin välityksellä. - -Viime vuosina Jan Juhlilla oli sentään ollut vaikeuksia, kun hänen -kauppiaansa Bergenissä ei enää tahtonut suostua uuden välttämättömän -lainan vaatimiin kiinnitystä koskeviin toimenpiteisiin. - -Kesken neuvottelujen ukko Juhl kuoli. Ja tämä painostus se lepäsi -jälkeenjääneiden yllä epämääräisenä, rasittavana rauhattomuutena. - -Sen kirjeen, jonka isäntärenki tuona päivänä toi postikonttorista, -lukivat äiti ja tytär lukittujen ovien takana. Hiljaista ja puolipimeää -oli heidän siellä istuessaan, kummankin sängyllään makuukamarissa, --- kuolemantapauksen jälkeen he olivat siirtyneet samaan huoneeseen. -Tällöin vasta suru näytti heille paljastavan oikean olemuksensa. Pesän -velat olivat melkoiset! Hammernäs joutuisi kevätpuolella vasaran alle -ja ensi syksyyn mennessä olisi heidän luovuttava talosta. Suurimpia -saamamiehiä oli heidän naapurinsa, Haarstadin nimismies. - -Ottilia lähti alas itkettynein kasvoin ja punertavin silmin -- -palvelusväen ei sentään pitänyt niitä nähdä -- hakemaan Rejeriä. - -Sitten he istuivat kaikki kolme yliskamarissa myöhään iltaan, -kunnes loppuunpalanut talikynttilä äkkiä sammui. Rejer hiipi omaan -makuuhuoneeseensa, missä hän päästi valloilleen koko sen kiihkoisan -surun, jota hän siihen asti ei ollut uskaltanut ilmaista. - -Kalleinta mitä hän tiesi maailmasta oli Hammernäs, hänen syntymässä -saatu perintötilansa! Sen ympärille hänen itsetuntonsa oli keskittynyt. -Sen perijänä häntä oli kohdellut ja imarrellut, niin kauan kuin -hän muisti, sekä paikkakunnan että talon väki. "Juhlin poikana", -Hammernäsin prinssinä ja kruununperillisenä, häntä oli kasvatettu ja -juhlittu samanikäisten keskuudessa ja muuallakin, minne hän sattui -menemään, häissä ja missä hyvänsä. - -Ja nyt oli kaikki mennyttä... hänellä ei ollut enää osaa eikä arpaa -koko talossa! Honka ja rakennukset, torpparit ja lehmät, venhe vajat ja -lampaat -- jokainen pikkuesine, jossa hän aina oli kuvitellut näkevänsä -lähtemättömän nimimerkin _Rejer Jansen Juhl_, kaikki tuo oli hänen -jätettävä, oli hiivittävä vieraana matkoihinsa! - -Pari kesää hän oli käynyt koulua kappelisaarnaajan luona papin lasten -keralla, ja opettaja oli vakuuttanut Rejerillä olevan niin harvinaisen -hyvän pään, että hänet välttämättä oli lähetettävä Bergeniin -opiskelemaan. Mutta Rejer ei tahtonut. Ja siinä oli isä samaa mieltä, -kuten hän yleensäkin taipui pojan päätöksiin, joskin vastustellen -- -äidin puolelta tuli pelkkää hemmottelua. Sen sijaan ukko oli miettinyt -valmiiksi, että olisi viisasta sijottaa poika naapurin, nimismies -Haarstadin konttoriin. Siten hän ilman muuta saisi etuoikeuden virkaan -ja istuisi kerran Haarstadissa nimismiehenä. Mutta Rejer ei tahtonut -sitäkään Niin oli heidän suhteensa viime vuosina käynyt kireäksi. Isä -ei koskaan puhunut pojalle asiasta, mutta hän oli päättänyt viedä -tahtonsa perille, ja Rejer puolestaan oli suvun koko itsepintaisuudella -päättänyt päinvastoin. - -Nyt näytti sittenkin siltä, että hänen olisi pakko lähteä sille -tielle, jolle ei halunnut -- sille tielle, jota vihasi! Sen sijaan, -että pääsisi Hammernäsin herraksi, hän saisi istua Haarstadissa -konttorituolilla. - -Julkinen hälinä voitiin kyllä välttää ennen huutokaupan pitoa. -Mutta sitten olisi Hammernäs kuin vuonoon uponnut häneltä ja hänen -omaisiltaan. "Jospa Jumala soisi, että hänkin voisi upota samalla -kertaa -- pois kaikesta häpeästä!" - -Lounaistuuli kohisi ja vinkui uuninpiipussa, ravisteli ryskyen vanhaa, -hataraa rakennusta, ajoi raskasta, lumensekaista sadetta ruutuja vasten -ja alkoi sitten uudelleen vinkunansa ja vihellyksensä. - -Poika parka makasi miettien ja sureksien, kunnes nukahti. Ja unessa -näkyi vähitellen yhä selvempänä, yhä värikkäämpänä ja loistavampana, -punaisena, sinisenä ja hopeanhohtoisena ihmeellinen kala, jonka -suomukset olivat kuin pelkkiä kahdeksankillingin rahoja. Välkähdellen -se ui Hammernäsin lahdessa edestakaisin ja katseli siellä riippuvia -pieniä verkontapaisia. - -Rejer nukkui pitkään aamulla. Mutta kun hän heräsi, oli kasvoissa -erikoinen ilme -- Juhlien tapa oli pitää suutansa niin, hiukan -yhteenpuserrettuna, niin että leuka sitäkin enemmän lisäsi -suoraviivaisten kasvojen ulkonäköä, joka lähinnä muistutti terävää -aluksenkeulaa. - -Hän seisoi hetkisen ullakkoeteisessä katsellen ja valikoiden yhtä -ja toista turkisvaatekasasta. Sitten hän lähti renkitupaan, missä -suutari Jo haasteli leveästi sillihuhujen johdosta ja neuloi täydessä -joulukiireessä, sianharjakset vieressään pikipytyssä. - -"Voitko tehdä merisaappaat isän isoista -- näistä?" - -Hetkistä myöhemmin hänen pitkä vartalonsa pimensi ruoka-aitan oviaukon. -Aitassa äiti parhaillaan oli antamassa kyökkipiialle tunkkaisia -jauhoja, voita ja silliä. Rejer ei sanonut mitään sill'aikaa kun äiti -ajoi jauhoja hinkalosta, käveli vain hiljakseen vihellellen, katsahteli -eri tynnöreihin ja laski katosta riippuvien kinkkujen lukua. - -Tytön mentyä hän puhkesi puhumaan: - -"Vehnäjauhoja sinulla ainakin on riittämään asti, samoin perunoita -ja reikäleipää ja savustettua lihaa. Mutta ryynejä ja silavaa... -häpeämättömästi ne ovat tyhjentäneet kinkkuvarastoasi, äiti!" - -"Taidat olla oikeassa, poikani!" Hän kaatoi jauhoja vieläkin yhden -annoksen. - -Reijer tarkasti suolalihatynnöriä. - -"Pahastipa on pytty alentunut, äiti! Aivanhan ne ovat syöneet sinut -kuiville. -- Ja nyt, kun niin kovin tarvittaisiin!" - -Äiti tuskin sieti kuulla sellaista puhetta. Hän oli koko ajan hiukan -ihmeissään seurannut pojan käyttäytymistä; nyt hänen valtava vartensa -suoristui ja hän istuutui aivan uuvahtaneena jauhohinkalon reunalle. - -"Niin, sinä olet liiankin oikeassa, Rejer! En ole koskaan nähnyt tätä -aittaa muuten kuin täysinäisenä, mutta nyt meille täällä alkavat toiset -ajat." Hän huokasi, niin että aitta olisi voinut särkyä. - -"No, älähän ole huolissasi, äiti! Vielä sitä Hammernäsistä otellaankin, -ennenkuin tuo Haarstadin vanha juonittelija saa talon käsiinsä, vaikka -ruoka-aitta tyhjennettäisiin, niin ettei jää kuin seinät! Minä lähden -sillinpyyntiin isolla kirkkovenheellä ja ehkä kuusihankaisella myös. -Täytyy hankkia väkeä. Mitä vain saan rahapalkkaa tai saalisosuutta -vastaan; tädin jättämät sata taalaria saavat luistaa!" - -Juhlin emäntä katseli aivan ällistyneenä poikaansa; suuret, laihat -kasvot, joita reunusti lakin yli solmittu huivi, ilmaisivat pelkkää -ihmetystä, ja tanakka käsivarsi hapuili hetkisen taaksepäin ikäänkuin -etsien tukea hinkalosta. Vihdoin, joskin hitaasti, hänelle selvisi, -mitä pojan sanat merkitsivät, ja hitaasti, hiukan kummastelevin -katsein, hän pudisti päätänsä, ihmeissään siitä, että noin haaveellinen -ajatus oli voinut syntyä yhdenkään Juhlin aivoissa. - -Tahtomatta antautua pohtimaan moisia hurjia suunnitelmia hän jälleen -huokasi -- huokaus muistutti vanhan puurakennuksen painumista. - -"Poikani! Sinä olet nuori -- nuori!" - -"Minä! -- Minä olen jo pitempi kuin isä! -- Ja minä haluaisin nähdä -sen, joka soutaa minun ohitseni -- meidän talossa... Sinä ehkä luulet, -että Anders, isäntärenki?" - -"Minä luulen, että sinä olet vielä hoikka ruovonkorsi, poikani!" - -"-- Mutta sitkeä, äiti, sitkeä kuin koivuinen vitsa!" - -"Rejer, Rejer, isä näkee meidät! Mitä luulet, että hän olisi nyt -sanonut?" - -"Että on hirveän tyhmää antaa koko elinaikansa venheitten maata -lahoamassa venhevajassa." - -"Entä paikkakuntalaiset? Kun näkevät sinun, hänen ainoan poikansa, -lähtevän matkaan, rikkoen kaikkia hyviä tapoja? Sinä et tiedä itse, -mitä puhut, Rejer. Sinä, nuori, kokematon sisärantojen poika, lähtisit -merelle keskellä talvea... tällaisella säällä!" - -Samassa tuuli tempaisi aitanovea ja paiskasi heitä vasten kokonaisen -ärjyaallon lumiräntää, ikäänkuin havainnollistaakseen lausuttuja sanoja. - -"Minä tiedän vain, että muuten menetämme Hammernäsin." - -"Mutta ethän sinä joudu juuri puille paljaille sen vuoksi, Rejer." - -"Sinä tahdot saada minut nimismiehen konttorituoliin!" - -"Päästäkseen kerran Haarstadin jälkeen Aa-vuonon nimismieheksi, -kannattaa kyllä kumartaa." - -"Kumartaa! -- Ei, ei ennenkuin selkä kolmeksi katkeaa!" huudahti hän -äkkiä, kalpeana ja aivan suunniltaan. "Sitten saatte nimittää yhtä -kappaletta Rejeriksi, toista Janseniksi ja kolmatta Juhliksi ja katsoa, -onko niistä yksikään koukistunut." - -Juhlin emäntä säpsähti. Hän tunsi suupielessä ja ylpeän nenän varrella -olevan piirteen -- se vain oli eroa, että hänen miehensä nenä aina -punertui silmälasien yläpuolelta poskipäitä kohti. Tuo piirre sanoi -hänelle, että hänen, nuoren, hoikan ruovonkorren, tarkotuksena oli -rynnistää, kunnes murtuisi -- ja että hänen asiansa oli vain taipua. - -Jauhohinkalon laidalla istumassa näkyi yhä vielä äidin jykevä, -kumartunut hahmo ja kuului kolmas huokaus, samalla kun aitan ovi rämisi -rajuilman käsissä ja Hammernäsin honka epätoivoisesti ojenteli käyriä -oksiansa lounaismyrskyssä. - - - - -II - -Juhlin venheen suuri löytöretki. - - -Tuntuihan se Rejeristä ja Aa-vuonolaisista hieman ahdistavalta -ja ihmeelliseltä, kun pääsivät Bommelhukiin asti ja tunsivat -aavan meren koskettavan venheen laitaan -- rumana, lyijynvärisenä -talviharmaudessaan ja puolen maston korkuisia maininkeja nostattelevana --- etenkin kun lyhyt, vähävaloinen talvipäivä alkoi peittyä hämärään. - -Kenenkään päähän ei pälkähtänyt epäillä Juhlin kirkkovenheen -kestävyyttä, sillä sitä oli koputeltu nuijalla yltäpäältä ja -tarkasteltu halkeamain varalta päivää vasten kotona venhehuoneessa. - -Pieni harteikas ja vääräsäärinen Martin Vigepladsen, joka tohtoroi -kaikkia Aa-vuonon vanhoja venheitä ja sen vuoksi oli merimiehen -maineessa, istui kokassa antaen jokaisen hyökylaineen tullessa -varotusmerkkejä. Keulapuolella seisoi mies, joka niitä leipoi airolla -tasaisemmiksi. - -Vanha hardangerilainen kirkkovenhe harvinaisen leveine, ohuine ja -vuotavine laitoineen teki tehtävänsä; vanhanaikainen raakapurje kohotti -kokkaa ja puski sen aaltoihin kiskoen venhettä kuin hevonen. - -Iso viisihankainen kirkkovenhe, jonka tuhdoilta töllisteli ja -tirkisteli joukko sisämaan naamoja, herätti huomiota, sitäkin -enemmän, kun se alinomaa poikkesi maihin kysymään, veikö tämä reitti -kalastuspaikoille. - -Aikamoista pilaa ja naurua kuului Aa-vuonolaisesta, joka "aukaisi -eväsarkkunsa jokaisen niemen nenässä" ja "kuljetti omenia ja -lampaanruhoja kaupunkiin." - -Mitä kauemmaksi Rövseriin päin he ehtivät, sitä sankemmaksi paisui -venhejoukko; airoja ja purjeita käytettiin yht'aikaa -- kaikilla oli -kiire... - -Nahkapukuiset olennot nousivat räntää valuen tuhdoille seisomaan -ja huutelivat toisilleen sillistä ja sillin näkemisestä -- siitä, -missä ja miten pitkän matkan päässä rannikolla silli oleili, -yksityisistä "sillisäikeistä", joita oli Ruijan seidin mukana näkynyt -Udsirevuonossa, mutta että oikea iso parvi vielä puuttui, ja minne sen -nyt luultiin suuntautuvan... ja nimet sellaiset kuin Feiö, Veavaag, -Ferkindstadsaaret, Brandesund, Stolmen ja Udsire sinkoilivat ilmassa -lausuttuina kaikilla Stavangerin ja Bergenin välisillä murteilla, -suurista verkkovenheistä, jotka tulivat pitkien matkojen takaa, -kolmisoutuisiin pikku venheisiin. - -Rejeriin ja hänen Aa-vuonolaisiinsa koko tämä elämä vaikutti -jollain tavoin pyörryttävästä Heistä tuntui melkein siltä, kuin -olisivat juoneet viinaa, oltiin puoleksi kirkonkokouksessa, puoleksi -markkinoilla -- kaikki keinuen aalloilla, jotka olivat kotimäkien -korkuisia ja joiden yläpuolella liiteli meren kirkuvia lintuja. - -Minne asti ehdittiinkään, aina kohisivat hyökylaineet venheen toista -kylkeä vasten, ja ulkokarit näkyivät olevan täynnä isoja mustia -merimetsoja, jotka istuivat arvokkaina pitkissä jonoissa, kuivaelivat -siipiänsä ja vartioivat merta -- nekin silliä odottaen. - -Kalalokki huuteli valittaen karien äärillä, joku musta kaakkuri tai -pilkkasiipi kiiti merelle päin yli aallonharjan. Raiskat ja lokit -lentelivät hajallaan ja levottomina sateisen raskaassa, sumuisessa -ilmassa -- ne nähtävästi yhä odottivat. Ruokkeja ja kiisloja ui siellä -täällä aallokossa sukeltaen omaan varovaiseen tapaansa. Yksinäisellä -luodolla istui merikotka vahtimassa. - -Tuhansien hankain synnyttämä meteli yhä kasvoi, kun lähestyttiin -kalastuspaikkaa, missä väkeä oli odottelemassa sillin saapumista. - -Melu kävi korviasärkeväksi, vauhtia lisättiin, venheet kilpailivat -- -oli päästävä ensimmäisenä maihinlaskupaikkaan, hankittava yösija maissa -ja vältettävä airojen toisiinsa murtuminen ahtaassa laituriväylässä. - -Mitään julkista valvontaa ei ollut vielä olemassa, majotusalukset -olivat melkein tuntemattomia, jokainen piti puolensa niin hyvin kuin -osasi, hankki paikan venheelleen, miten taisi, herätti niin suurta -kunnioitusta kuin suinkin saattoi. - -Aa-vuonolaiset olivat sitkeitä soutajia ja lisäksi he tiesivät Juhlin -pojan olevan mukana -- kyllä _hän_ paikan hankkii! - -Rejer seisoi uljaana kokkaköysi kourassa. Hänen tunteensa oli -suunnilleen sama kuin toistenkin -- miten tiheässä kirkkovenheitä -olikin Aa-vuonon rannassa, aina ne Juhlin venheen saapuessa tilaa -tekivät. - -Satama oli täpösen täynnä suurta ja pientä mastoa, ja ranta kaikkialla -tulvillaan venheitä tiheissä riveissä, isommat ankkurissa ulompana, -pienemmät niiden takana maihin kiskottuina. - -Kahden nuottavenheen ja suolaamoon johtavain kiviportaiden välissä hän -keksi oivallisen paikan, parhaan koko laiturissa -- ihme, ettei se -ollut vallattu. - -Sinne he suuntautuivat, ja kaikki Aa-vuonolaiset tekivät kuten Rejer, -tervehtivät kotoiseen tapaan: - -"Hyvää päivää... Onpa ruma ilma tänään!" - -Ylhäällä ranta-aitan ovella seisoi nauramassa nuori kalanperkaajatar -punainen isohuivi vyötäryksillään. - -Rejer heitti köyden muutamille laiturilla seisoville miehille. Ne -vetivätkin varsin ystävällisesti venheen luoksensa, mutta kun pääsivät -keulaan käsiksi, niin tyrkkäsivät äkkiä hänen hämmästyksekseen rajusti -ulvoen venheen laiturin sivuitse ja vasten ulkopuolella olevaa -venheriviä. Sieltä nousi kuin noiduttuna airoja, seipäitä ja kankia, -miehet metelöivät ja haukkuivat kuin riivatut työntäen vain venhettä -eteenpäin. Parista takana olevasta jahdista kuului vihellystä ja -luikkaamista, ja ranta-aitan ovella seisova kalanperkaajatar nauroi -kohti kurkkua. - -Tällä kertaa Rejer hänet havaitsi. - -Kaikkeen tähän häväistykseen ei käynyt mitään sanominen; yhtä -neuvottomina oltiin vain jälleen laiturin ulkopuolella. - -Muu ei auttanut kuin yrittää soutaa venhe voimakkaasti rantaan aivan -samaan kohtaan kuin äskenkin. - -Kalanperkaajatar tuli uteliaana ranta-aitan oviaukkoon nähdäkseen, -miten tuossa kävisi. - -Aa-vuonolsiset alkoivat soutaa, mutta törmäsivät köyteen, joka oli -heitetty laiturilta nuottavenheisiin. Hyökkäys torjuttiin uudelleen... -Huutoa ja pilkantekoa. Rejer kuuli jälleen kalanperkaajattaren naurun. - -Laihana ja hentona, niin että olisi luullut tuulen vihreää paikattua -hametta liehuttaessaan vievän koko ihmisen, hän piteli kiinni -nostoköydestä voidakseen kumartua etemmäksi, samassa polkien köyttä -raskailla kömpelöillä kengillään. Päähineen alta pisti näkyviin -vanukkeinen musta tukka, jota hän vapaana olevalla käsivarrellaan koki -siirtää pois likaisilta kapeilta kasvoiltaan. Silmät leikkivät ja suu -sovittelihe, valmiina lähettämään kaunopuheisuuttaan alhaalla oleville. - -"Onko teillä voita myydä? Tai vanhaa juustoa tuolla verkkojen alla? -Ettekö voi ymmärtää, että tämä on kauppiaan oma paikka?... Sinä -- -sinä pitkä sisävuonolainen neninesi -- jos osaatte airoilla räpylöidä -harmaille venhehuoneille saaren taa, ennenkuin nuottavenhe tulee -tuolta ulkoa, niin siellä on vielä maihinlaskupaikkaa. -- Sinä -nenävuonolainen! Älähän seiso tuhdolla töllistelemässä... Ei sinun -ollenkaan tarvitse tervehtiä... Niin, souda! -- souda!" - -Aa-vuonolaiset olivat jo kääntäneet venheensä. He ponnistivat jaloin -venheenkaarta vasten ja soutivat lahden poikki voimainsa takaa, -niin että olivat vähältä törmätä lasketuin purjein saapuvan ison -nuottavenheen keulaan. - -Rejerin hetkellinen jähmetys ja töllistely oli johtunut siitä, että tuo -laiha, kalpea kalanperkaaja oli niin ihmeellinen nähtävä; se oli jotain -aivan toista kuin Aa-vuonon kömpelöt, hitaat maalaispiikaset. - -Maihinlaskupaikan he löysivät, vieläpä huoneenkin eräästä majapaikasta. - - * * * * * - -He olivat ulkona pyyntipaikan vilinässä, mihin kokoontui sadoittain -venheitä, purjeellisia ja purjeettomia, jahteja, kaljaaseja ja prikejä, -jotka toivat suolaa toivoen saavansa ostaa tuoretta silliä -- kaikki -loiskutellen, läikytellen ja keinuen vieri vieressä, kosteassa ilmassa -ja rauhattoman, harmaan meren pinnalla, niin tiheässä, että monessa -paikoin käveltiin venheiden ja alusten yli kuin siltaa pitkin. - -Joka kerta, kun lounaisen puuskat hiukan haihduttivat sumu -verhoa, näkyivät kaikki saaret täynnä ihmisiä, jotka tähystelivät -lyijynharmaata merta, sateenharmaata taivasta ja kivenharmaita, kaljuja -luodokoita. - -Meren linnut tekivät kaarroksen yli rantahyrskyjen ja suuntautuivat -uudelleen suoraan ulospäin, ikäänkuin olisivat aikoneet halkaista -näköpiiriä peittävän merisumun saadakseen sillin näkyviinsä. - -Kohta kun alkoi hämärtää, kuuli Rejer aika ajoin soittoa ranta-aitalta, -ja kun tuli pimeämpi, näkyi harmaa, sumuinen valaistus, joka levisi yli -hyöriväin ja pyöriväin ihmispäiden aina ranta-aitan eteissillalle asti. - -Täällä suolaamossa oli elämää ja liikettä: ryypättiin ja remuttiin ja -tapeltiin ja tanssittiin perkaajatyttöjen kanssa ranta-aitan lattialla. - -Kaikki pyrkivät sisään. - -Rejerin pitkä, nuorekas vartalo näkyi jo hyvässä matkassa. Hän -tunkeutui eteenpäin vilinässä, terävät kasvot ojentuneina ikäänkuin hän -olisi niillä avannut tietä, ilme synnynnäisen huolettomana, joten hän -hetkiseksi todella sai liikunta-alaa. - -Kauan ei sentään kestänyt, ennenkuin voimakas, ryhmyinen koura -takaapäin iskeytyi hänen takkinsa kaulukseen ja tempasi hänet jälleen -takaisin. Rejerin kiukku tämän Juhlia kohdanneen mitä hävyttömimmän -hyökkäyksen johdosta oli sanomaton. Mutta siinä ei ollut aikaa harmin -nielemiseen, sillä iskuja ja sysäyksiä satoi joka suunnalta. - -Siinä meni mekontasku! Sen hän kosti potkaisemalla; samantekevää, -kuka sai maistaa kantarautaa. Mutta seurauksena oli uusi niskaan -tarttuminen ja sitten pari ankaraa potkua, jotka siirsivät hänet kauas -eteenpäin kohti erästä nuorta, mustatukkaista merimiestä, joka seisoi -lyhdynvalossa häntä vastaanottamassa: - -"No... no, antakaa hänen olla rauhassa. Ettekö näe, että hän on vasta -poikanen!... Mitä sinä täällä teet, penikka?" - -Tuo viimeinen huudahdus puri kipeämmin kuin koko häpeämätön -käsittely, jonka alaisena hän oli ollut pimeässä käytävässä. -Kaikkein vähimmin Rejer tahtoi näyttää poikaselta, hän, joka oli yli -puolenyhdeksättätoista vuoden ikäinen ja kotoisen arvovaltansa nojalla -johti kokonaista venhekuntaa. - -Hän pujahti pois avuliaan merimiehen läheisyydestä ikäänkuin olisi -polttanut itseään ja liukui niin huomiota herättämättä kuin suinkin -mahdollista seinän sivuun, mustain ihmisryhmäin taakse. - -Pullot kiersivät miehestä mieheen, ja ranta-aitan lattialla kävi tanssi -taukoamatta. Polskaa, kädet toistensa vyötäisillä, valssia ja Hampurin -polkkaa. Viulut ja merisaappaiden töminä kilpailivat keskenään. -Patsaihin kiinnitetyt merirasvalamput lekuttivat vedossa, katto-orsista -riippui pari purjenuoran kannattamaa sarvilyhtyä valaisten käryisessä -ilmassa liikkuvia punaisia naamoja, joista hiki kihoili päähineen alta. - -Paloviinan höyryt ja tupakan savu, märkien vaatteiden ja vanhan sillin -haju, kostea suola, joka jalkain alla murskaantui märäksi ja likaiseksi -seokseksi, kääri kaikki tukahuttavan raskaaseen viinasumuun, jonka läpi -esineet vain himmeinä erottuivat. Melu ja puheensorina kaikui korvissa -alinomaa. Peremmällä pimeässä häämötti suolahinkaloita ja tyhjiä -tynnöreitä. - -Muutamia kirjanpitäjiä ja verkkopäällysmiehiä istui punssipulloineen -kumotun tynnörin ääressä pelaamassa korttia sillistä, joka vielä viipyi -kaukana merellä. Toisinaan he virkistäytyivät pistäytymällä tanssimaan. - -Rejer sai ankarasti taistella ujouttansa vastaan, kun oli liikuttava -niin läheltä noita istuvia hienonhienoja kauppapalvelijoita. Häntä -vaivasi mitä arin herkkätunteisuus, kasvuiän hoilakka vartalo ja -kehittymätön ääni olivat hoidettavina, ja hän tunsi itsensä kaikkialla -liian pitkäksi ja näkyväksi. Siksi hän kävi niin käyränä kuin suinkin -ja piti jäykän järkähtämätöntä ilmettä kuin mikäkin tullitarkastaja. - -Ehkä viimeksimainitun seikan vuoksi häneen kiintyivät juuri ne katseet, -joita hän halusi välttää. Urimoidessaan tynnöripaikan ohi hän kuuli -takaansa: - -"Tuo, jolla on nenä ja villahuivi, mikä janne se on?" - -Samassa kasaantui niin paljon väkeä, ettei Rejer päässyt liikahtamaan; -hän kuuli tai oli kuulevinaan sorinan seasta: "Jan Juhlin poika -Aa-vuonolta... hänen asiansa ovat menneet päin hongikkoon!" - -Rejerin poskia poltti ja ohimot jyskyivät. Hän ei ollut täysin varma, -oliko hän todellakin kuullut tuon lopun, vai oliko hänen omatuntonsa -sen lisännyt. Eihän huhu sentään ollut voinut vielä tänne ehtiä. - -Hän ei uskaltanut kääntyä katsomaan; vilahdukselta hän vain -havaitsi tiedon antajaksi paksun lihavan pelaajan -- se oli eräs -verkkopäällysmies vuonolta pari kolme peninkulmaa Hammarnäsistä merelle -päin. - -Tuo "menneet päin hongikkoon" synnytti ahdistavaa tunnetta. Hän yritti -uskaliaasti keikauttaa päätänsä. - -Jos olikin totta, että Hammernäsin Juhlien asiat olivat huonolla -tolalla, niin vielä siitä sentään oteltaisiin hiukan -- mutta kyllä olo -sittenkin kävi tukahduttavaksi... painostavaksi... - -Hän oli jo päättänyt lähteä ranta-aitasta, kun väkijoukon äkillinen -liikahtaminen paljasti hänelle sen ahtaan pyöreän tilan, jossa -tanssijat liikkuivat. - -Pitkä ja hoikka tyttö riippui reippaan, lyhytkasvuisen ja tanakan -merimiesnuttuun ja kiiltonahkahattuun puetun päällysmiehen -käsivarrella... Tukka oli pörröinen, silmät sysimustat -- hän tunsi -heti kalanperkaajattaren. Tyttö tanssi sulavasti, mutta hänen asentonsa -ja kalpeutensa toivat alinomaa mieleen väijyvän ja hyppäykseen valmiin -kissan. Ilme oli hämmästyttävästi sellainen, ja Rejer tunkeutui -tahtomattaan lähemmäksi. - -Vaikea oli tietää, mitä tuo pitkä, hieno kauppa-apulainen oli hänelle -tehnyt, mutta kun hän varmoin ilmein tuli ottamaan tyttöä tanssiin, -niin tämä puhkesi häpeämättömään nauruun, käänsi selkänsä ja lähti -tanssiin suolaamon tynnörintekijän mukana. - -Rejeriä suututti, totta puhuen, että tuollainen huolimattomasti puettu -kalatyttö varkaansilmineen rohkeni käyttäytyä niin häikäilemättömästi. -Kotona pidettiin sentään hyviin tapoihin kuuluvana tehdä eroa ihmisten -kesken. - -Otsa oli matala, leveä ja kahvinruskea; ivallinen ilmeleikki teki -kasvot melkein vastenmielisiksi -- kyynär- ja olkapäät terävät, -selkä, niskan ollessa kumarassa, melkein ontelo. Vartalo soukka ja -laiha! Ja sittenkin tyttö olemuksellaan yhä enemmän kiihotti hänen -uteliaisuuttaan, niin ettei hän voinut katsettaan siirtää. - -Vaistomaisesti Rejer siirtyi sille paikalle, mihin tytön joka kerta -täytyi pysähtyä, ja tarkasteli häntä kierros kierrokselta, tanssi -tanssilta. - -Täällä oli liian paljon myrskyisän uutta! - -Niin, kyllä he polkkaa osasivat tanssia, tyttö ja samoin hänen -viejänsä, tumma perämies, jonka Rejer oli kohdannut käytävässä. Se -kävi hienosti, kepeästi ja vaivattomasti. Liivit olivat uumilta -avautuneet... hän oli hoikka ja lanteeton kuin ankerias. - -Tyttökään ei näyttänyt olevan välinpitämätön hänen lakkaamattomalle -tarkastelemiselleen ja tuijotukselleen. Tutunomainen silmäys, jonka -Rejer sai, veti veret pojan kasvoihin, ja taasen ohi tanssiessaan tyttö -nyökkäsi hänelle. - -Rejerin teennäinen, arvokas ilme oli mennyttä; ne katkerat ajatukset, -joita hänen sydämensä äsken oli ollut tulvillaan, katosivat kuin tuhka -tuuleen. - -Tanssin hetkeksi tauotessa hän näki parin joutuvan loukatun -kauppa-apulaisen läheisyyteen. Ikäänkuin havaitsemattaan tämä puhalsi -nysänsä tyhjäksi, niin että tupakanporot lensivät vasten perämiehen -kasvoja ja rintaa. Perämies aivasti ja sylki ja oli joutua raivoihinsa, -mutta ei saanut siihen aikaa, sillä heidän vuoronsa tuli ja tyttö veti -hänet mukanaan tanssiin. Perämiehen sääret ja jalat polkkailivat yhtä -vilkkaasti kuin ennenkin, mutta kun hän tavan takaa kääntyi silmäämään -kauppa-apulaista, näkyi ilmeestä varsin selvästi, ettei hän ollut -naurutuulella. Hän oli vakaasti päättänyt maksaa takaisin samalla -mitalla, ja alinomaa näytti siltä, että miehet iskevät yhteen. Tyttö -yritti kuitenkin sitä estää. Hänen mustat kissansilmänsä säkenöivät -kiukkua yli perämiehen käsivarren joka kerta, kun he liitivät ohi. - -Äkkiä kauppa-apulainen heitti lakkinsa perämiehen jalkoihin. Hän -kompastui ja yritti turhaan nousta; kauppa-apulainen oli jo hänen -kimpussaan... Melua, pähinää, töminää ja ankaraa kasautumista. - -Kävi ilmi, että kauppapalvelijalla oli apumiehiä. Siinä oli kolme -yhtä vastassa, ja keskellä rytäkkää pyöri kalatyttö notkeana kuin -koulupoika, saadakseen vapautetuksi perämiehen. - -Rejer tuli hänen avukseen. Hän tarttui pyöriskelevää perämiestä -kaulukseen aivan samoin kuin tämä oli tehnyt hänelle käytävässä ja sai -hänet heilahtamaan, niin että hän melkoisella vauhdilla halkaisi taajan -väkijoukon muodostaman piirin. Piiri sulkeutui hänen jälkeensä ja -tappelu taukosi. - -Naurusta ja ilosta Rejer ymmärsi äkkiä joutuneensa suosion esineeksi -- -tavallaan voittajaksi! - -Hän havaitsi kalanperkaajattaren tunkeutuvan väkijoukon läpi huivi -työnnettynä kauas takaraivolle, niin että tukka ikäänkuin kuohui -esiin. Tavan takaa hän kääntyi katsomaan kauppapalvelijaa, ja silmissä -välkkyi sinisenmustia salamoita. Ovessa hän nyökkäsi Rejerille, joka -oli jälleen kiihtyneessä mielentilassa ja melkein huumaantunut niin -äkillisestä asioihin puuttumisesta. Melkeinpä hän oli näytellyt miehen -osaa! - -Liidutun tynnörin ääressä myytiin viinaa. Sen ympärillä räyhäsi joukko -miehiä, mällit poskissa ja naamat punaisina. - -Hän kaivoi esiin kuparirahan, nielaisi karskisti ryypyn ja kiiruhti -pois -- ahtaaseen kolkkaan. Ja majapaikassa, missä hän käytti itselleen -kuuluvan makuusijan miettiäkseen illan tapahtumia -- hänen tunnelmansa -ylevyys teki nukkumisen mahdottomaksi. - -Luodolla liikuskelemmen kaikkien niiden nahkapöksyjen seassa, -jotka siellä myrskyssä ja lumisateessa kävivät tähystelemässä, -tuli ajanpitkään ikävystyttäväksi. Rejerin silmät suuntautuivatkin -kieltämättä useammin sataman toisella puolella olevaa ranta-aittaa kuin -ulkoapäin tulevaksi odotettua silliä kohti. Hän oli keksinyt, että -kalatyttö yhä useammin seisoi ranta-aitan parvella ja katseli siihen -maihinlaskupaikkaan päin, jossa he olivat. Tyttö varmaankin ihmetellen -mietiskeli hänestä yhtä ja toista!... Mitään sellaista kuin hän oli -tehnyt perämiehelle, ei tyttö varmaankaan ollut aavistanutkaan... mutta -eipä hänellä ollutkaan oikeata käsitystä Aa-vuonolaisista, siitä, -millaista väkeä he oikeastaan olivat!... - -Silliä ei kuulunut vieläkään -- ei siis mitään tekemistä! - -Siellä he seisoskelivat, sillitytöt ja muu vaimoväki, nuoret ja -vanhat, ulkona eteissillalla tai tuulen suojassa ranta-aitan kupeella -jutustamassa. Joukko miehiä verrytteli sääriään tömistelemällä ja -kolistelemalla ja osti kahvia. Rejer ei voinut olla silloin tällöin -tekemättä itselleen asiaa sinne. Mutta kovin likelle työntyminen -osottautui antautumiseksi kujanjuoksuun, jonka kestäessä tulvimalla -tulvi enemmän tai vähemmän sukkelia huomautuksia "sisävuonolaisesta". - -Monenkertaisiin päällysvaatteisiin kääriytyneitä eukkoja, jotka -istuivat kahvia myömässä kohvettunein sormin, ympäröi alinomaa parvi -nuoria merimiehiä ja sillinpyytäjiä, ja heidän joukossaan näkyi -jutteleva ja leikkiä laskeva perkaajatyttökin, ellei hän istunut -jollakin tyhjällä sillitynnörillä heilutellen pitkiä sääriänsä ja -palelevia jalkojansa koputellen. Aina oli hänen ympärillänsä naurua ja -iloa. - -Ilma oli yht'äkkiä alkanut kirkastua. Sumu näytti hopeanhohtoiselta -puuvillalta, ja siellä täällä puhkesi pilviin aukkoja aina -syvänsiniseen taivaslakeen asti. Näytti tulevan kylmä, ja tuuli puhalsi -idästä. - -Äkillinen säänmuutos herätti uutta elämää, uutta liikuntoa, uutta -toivoa. - -Karit, alukset ja ranta vilisivät ihmisiä. Seisoskeltiin -ryhmäkunnittain juttelemassa ja kestitsemässä toisiaan alhaalla -venheitten ääressä ja ylhäällä aittain ja tupain seinustoilla: -viinapullo ja tupakkarulla sukelsivat esiin. Siinä esitettiin uutisia -ilmasta, sen suomista toiveista, sen vaikutuksesta silliparven suuntaan -ja satoja mahdollisuuksia ja todennäköisyyksiä, joita oli pohdittava... -Vasta tällaisen sään vallitessa silliä täytyi tulla! - -Ilma tyyni ja iltapäiväauringon paistetta yllä märkäin karien -- -ei sadepisaraakaan enää. Aivan kuin olisi yht'äkkiä tullut jokin -juhlapäivä! - -Rejer näki naisväen soutaman venheen suuntautuvan sitä rantaa kohti, -jossa hänen venhekuntansa oleili. Meluten ja toistaan tyrkkien ne -menivät halki saaren vastarannan lahdelle, jossa oli muutamia isompia -aluksia ankkurissa. Vain kalanperkaajatar jäi hetkiseksi toisten -jälkeen ja tuli Rejerin luo puoleksi maihin vedetyn venheen ääreen. - -"Kuulehan, Aa-vuonolainen", alkoi hän äkkinäisin nykäyksin, "tänä -iltana tanssitaan sillin tuliaisia! Saavuthan sinäkin?" Hän asettui -aivan kokan viereen, ja katse liukui nopeasti pitkin venhettä, -ikäänkuin hän olisi halunnut heti saada selon kaikesta, mitä siinä oli, -pysähtyi hetkiseksi arkkuun, jonka avain oli lukossa, ja kääntyi sitten -Rejeriin: - -"Tuota paksua hopeaketjua, joka riippuu liiveissäsi, käytätkö sitä -venheen kiinnittämiseen -- vetoköytenä?" alkoi hän kiusotellen. -"Annahan minun koetella sitä!" - -Hän ihaili sitä erinomaisesti, antaen sen kerran toisensa jälkeen -liukua sormiensa välitse, joissa pitkin ulkopintaa näkyi valkoinen -arpi, luultavasti perkausveitsen jäljeltä. - -"Niin, kun ollaan rikkaita", hän huokasi, "niin käydään naisten -koruissa; -- minä saan kantaa vääntöveistäni purjenuorassa!" Rejer -huomasi, että hänen kaulaansa tosiaan kiersi nuora, joka katosi -isonhuivin peittoon. Kun Rejer jatkoi itsepintaisesti vaitioloa, -keskeytti hän äkkiä ja kysyi: "Oletko perämiestä nähnyt?" - -"En." - -"Hän on skudesnäsiläisessä _Pontevassa_. Teit hyvin, kun autoit häntä --- minä en luullut, että se kävisi sinulta niin sukkelasti." - -"Ky--yllä, Aa-vuonolla!" - -"Hänen nimensä on Lind, hän on toinen perämies... Vai niin, etkö ole -nähnyt häntä?" Hän nauroi ivallisesti: "Häntä katsomaan ne kyllä -juoksevat kaikki tytöt Matruusilahteen tänä päivänä. -- Niin, en minä -tietenkään!" - -Ei, sen Rejer hyvin ymmärsi. - -"Mutta hänpä onkin paras tanssija Bergenin koko lankulla, vaikka sinne -tulee merimiehiä koko maailmasta!" - -Rejer myönsi väitteen oikeaksi jonkinlaisin kokenein ilmein, vaikka -hänen käsityksensä "lankusta" olikin sangen epämääräinen. - -Perkaajatar istuutui kallistuneen venheen reunalle ja jatkoi: "Jos -sinä menet häntä käskemään, niin hän tulee aittaan tänä iltana, sillä -sinähän autoit häntä!... Siinä oli monta hänen kimpussaan, minä en -voinut käsivartta liikuttaa seuraavana päivänä, vain siitä syystä, että -pidin niitä loitolla." -- Hän teki havainnollistavan liikkeen laihalla -käsivarrellaan ja jatkoi päätään heiluttaen: "Sillä vaikka olenkin vain -köyhä tyttö, on minussa sen verran kunniaa, etten tee niinkuin toiset -ja lähde häntä tanssiin kutsumaan. Minun puolestani hän saa tehdä, mitä -tahtoo, en minä hänestä välitä. Voit varsin kernaasti sanoa senkin -hänelle. Kauppa-apulaisen suhteen hän saa olla levollinen; minä en -tanssi yhtäkään tanssia hänen kanssaan!" - -Rejerin kasvojenilme oli mitä vakavin; hän piti suuressa määrin itseään -imartelevana, että perkaajatyttö noin uskoi hänelle asioitaan, niin, -hän tunsi kerrassaan sydänseutujensa pehmenevän havaitessaan, miten -oikein hänet oli ymmärretty. Hän nyökkäsi luoden myöntävän, merkitsevän -katseen kohti Matruusilahden mastonneniä ja kysyi sitten matalin, -tutunomaisin äänin, niinkuin henkilö, jonka jo sopii käyttää ystävän -oikeuksia: - -"Minkä tähden sinä olet niin vihainen kauppa-apulaiselle -- mitä hän on -sinulle tehnyt?" - -"Tehnyt minulle? Hän?" Hän lensi seisomaan kuin raketti. "Oh, hän -luulee vain voivansa polkea minut jalkoihinsa kuin sillinsisälmykset! -Minä tiedän kyllä, mitä hän sanoi Kirsti Brislingille niin kovalla -äänellä, että kaikki sen kuulivat -- sille sinipuseroiselle, joka -tanssii niin rehevästi -- että minä olen joka huutokaupassa Bukkevuonon -ja Smörshavnin välillä!... Silloin tulisi hänen hienoudessaan pitää -itseään liian hyvänä minunlaiseni kanssa tanssimaan eikä panna niin -pahakseen, jos minä hiukan pyörin jonkin perämiehen kanssa, jota hän ei -siedä." - -Siinä oli ilmeleikkiä, olkapäiden, käsivarsien ja koko ruumiin eleilyä -ja liikehtimistä... - -Sillä aikaa kun reipaskatseiset silmät ja nopea kieli keksivät yhä -uusia katkeroitumisen ilmauksia, kiroili Rejer sydämessään sitä -kysymystä, jonka oli tullut tehneeksi ja joka oli kokonaan häirinnyt -heidän alkamansa miellyttävän kanssapuheen. Hän koki tyynnyttää -vierastaan lausumalla yhtä lämpöiset kuin itsetietoisetkin sanat: - -"No, antaa hänen vain tulla; kun meitä on kaksi, niin kyllä me hänet -kurissa pidämme!" - -Venheen vierellä seisova, isoonhuiviin ja viheriään hameeseen puettu -vartalo ikäänkuin köyristi selkäänsä, ja mustain hiussuortuvain -ympäröimiin kasvoihin ilmaantui kokonainen rivi valkoisia hampaita -hänen alkaessaan kielevästi kertoa: - -"Ja sitten hän on yrittänyt antaa minulle haukkumanimiä täällä -- -nimitellyt minua... sanonut minua tattarin sukuiseksi! Mutta sen -hän valehteli, sillä minä olen syntynyt Strudshavnissa ja isäni oli -kunniallinen röraasilainen peltiseppä, siitä on minulla papinkirja -todistuksena." - -"Stiina!... Musta Stiina!" Ylhäältä merimerkin luota huuteli ja -viittoili pari hänen naistoveriansa, jotka olivat palanneet häntä -haeskelemaan. "Musta Stiina hoi!" - -"Kyllä, kyllä minä tulen!" huuti hän vihlaisevan kirkkaasti käsiensä -välitse ja juoksi pois joutamatta Rejeriä hyvästelemään. - -Rejeriin välähti salamana, että hän oli juuri tattari, pahinta, mitä -kotona Aa-vuonolla tiedettiin ihmisestä sanoa. - -Siinä hän seisoi sekä häpeissään että suuttuneena. Niin vähältä hän oli -ollut unohtaa, kuka hän oli ja kuka tuo toinen -- että hän oli Rejer -Jansen Juhl... ja tuo! -- Hän tarttui vikkelästi kellonperiin. "Ei, -kyllä oli parasta olla hiukan varuillaan, muuten saattoi joutua sekä -varkaitten että lurjusten kanssa tekemisiin!" - -Tanssiin hän ei mene. Se kaikui hänessä loppukertona hänen -vaellellessaan saaren harjannetta kauniina ehtoopäivänä. - -Hän näki naisväen alhaalla satamassa soutavan alukselta toiselle. -Päästyään skudesnäsiläisen _Pontevan_ luo he kiipesivät köysitikapuita -pitkin, istuutuivat parraspuulle ja söivät tai näpertelivät jotakin, -aivankuin käräjiä pitävä varisparvi... - -Äkkiä he ryntäsivät ylös ikäänkuin säikähtyneinä ja alas venheeseen -takaisin. Kapteeniko niitä ajoi pois? Kalanperkaajatar seisoi -viimeisenä köydestä pidellen ja toinen jalka tikapuilla; näytti siltä, -kuin hän olisi käytellyt kieltään toisten puolesta... - -Aivan oikein! Kapteeni siellä oli, hän ei suvainnut lirkutusta laivansa -kannella ja tuli nyt aivan reunalle. Mutta nainen piti puolensa, -kunnes viime hetkessä häilähti venheeseen. Tuhto oli pitkässä matkassa -alaspäin, mutta hän tuli jaloilleen kepeästi ja reippaasti. Hänen -kapeissa lanteissaan oli jotain pehmeätä, kevyttä ja liukasta. - -Rejer neuvotteli itsensä kanssa, olisiko vai eikö olisi mentävä -tanssimaan, kunnes oli aikoja sitten tullut pimeä. - -Ei ollut ollenkaan hupaista kävellä alkavassa tähtiyössä, kylmä kun -oli, kävellä viidentoista kahdenkymmenen miehen voimalla asunnon -ympärillä tömistellen ja saappaitaan toisiinsa takoen viluissansa ja -tähystellen tuonne vastarannalle, missä valot loistivat ja peli ja -tanssi olivat täydessä vauhdissa. - -Niinä hetkinä, joina hän siellä kuljeksi, kävi hänen sydämessään ankara -taistelu laihasta, likaisesta villasukkiin ja paikattuun hameeseen -puetusta sillipiiasta. Olikohan siellä perämies?... Tanssikohan hän -hänen kanssaan?... - -Tuo viimeinen ajatus sai hänet hiipimään alas rantaan toisten painuessa -sisään mennäkseen makuulle ahtaisiin vuoteisiin, joissa levättiin -kylki kyljessä kuin sillit. Muutamia minuutteja myöhemmin Rejer seisoi -tanssivia ympäröivässä piirissä hengästyneenä, pitkänä ja punaisena. - -Siinä tanssittiin sillin tuliaisia, kuten tapa vaati, tanssia -jymistettiin, niin että permanto notkui. - -Hän näki perämiehen ja sillinperkaajattaren. Ne tulivat täyttä vauhtia -suoraan tanssista. Perämies seisoi juuri pyyhkimässä nenäliinaansa -hikisiä kasvojaan, kun huomasi Rejerin: - -"Kas sinäkö siellä... hoi, sinä siellä!" hän huusi ja viittilöi. - -Rejer ei vastannut. Kevyesti ja notkeasti vetäytyessään pois perämiehen -luota hän yht'äkkiä sytytti Rejerin täyteen lieskaan. Molempain -hartiain voimalla hän työntyi eteenpäin, tyrkki, pujahteli ja raivasi -tietä läpi väkijoukon ehtiäkseen ennen kuin paksu verkkopäällikkö -punaisine kaulahuiveineen, jonka liikkumissuunta näytti olevan sama -kuin hänen. Hän kuuli takaansa perämiehen äänen: "Hoi -- hoi hoi! -- -hoi, sinä siellä!" - -Mutta Rejer ei välittänyt mistään tällä kertaa, ei vaikka olisi -poikaseksi ja penikaksi nimitetty -- hän näki laihan vartalon edessään, -ja äkkiä tempautuen eteenpäin hän huusi: - -"Tuletko tanssiin, Stiina?" - -"Tekeekö sinunkin mielesi nyt yrittää?" puhkesi hän ihmeissään puhumaan -samalla seuraten Rejeriä tanssiin -- se oli oikeata rheinländeriä. - -Ja sitten sitä mentiin, niin ettei kumpikaan tahtonut enää lattialta -poistua. Rejer tanssi kuin humaltuneena; hän näki vain ikäänkuin sumun -seasta, kuinka nainen nyökkäsi ja hymyili nuorelle tummatukkaiselle -aliperämiehelle, joka kerta kun he tanssivat ohi. Siinä hän seisoi -heitä katsellen upeana värillisessä paidassaan ja silkkinen kaulahuivi -löyhästi kaulaan sitaistuna. - -Rejer ei myöntynyt, ennenkuin sai lupaan seuraavankin rheinländerin ja -tanssitoverin itsensä alas rappusten luo, missä myytiin piparkakkuja ja -rinkilöitä sekä kirjoja, viisuja ja tutkistelmia. - -Kauempana pimeässä verkko vajan seinustalla, missä väkeä seisoi mustana -muurina ja mistä tanssiin saapui monta punaista, ilahtunutta naamaa, -kaupittiin jotain punssin nimellä mainittua. Hetken päästä he seisoivat -rappusilla, ja Rejer kestitsi naistansa kulpposeen kaadetulla juomalla. - -Mitään esittäytymisvaikeuksia ei nyt enää ollut... - -Portaitten alapäässä istui kaupustelija, joka päivisin kuljetti koko -sekatavarakauppaansa selässään, niin leveänä, että tuskin pääsi -hänen ohitsensa kulkemaan. Porraskaiteeseen hän oli tuhrannut kiinni -talikynttilän ja houkutteli nyt ostamaan punaisia lompakoita, peilejä, -tuppipuukkoja, heilojen kaulaliinoja ja valokuvilla kaunistettuja -nenäliinoja -- ja ojensi juuri sillä hetkellä esiin kamman, jonka -kyljessä oli kuvastin. - -Rejer veti esiin kukkaronsa ja osti sen kuudellatoista killingillä. - -Sitten tarjosi kauppias hänelle sinistä kaulaliinaa -- "vain -viisikymmentä kahdeksan killinkiä" -- hän ymmärsi, että Rejer oli -väljällä tuulella tänä iltana. - -Rejer aikoikin hetken epäröityään hellittää rahat -- hän ajatteli -rheinländeriä ja että se olisi hänen kaulallaan heidän tanssiessaan --- kun perämies tuli ja sieppasi sen ja heitti Stiinalle sanoen: "Ei, -tämän sinä saat minulta, Stiina!" Maksuksi hän ojensi pientä hopearahaa -liivintaskusta, ikäänkuin tuollainen kauppa ei olisi hänelle mitään -merkinnyt, ja hyppäsi reippaasti rihkamalaatikon yli heidän luokseen -portaille: - -"No, Stiina, sinähän sait oikean rheinländerin! -- Niin, minä olin -saada takkiini viimein", lisäsi hän, nyökäten niin hienosti, että Rejer -kerrassaan mielistyi häneen. Sitten hän kiitti kättä lyöden siitä, -"että hän oli niin hyvin varpannut hänet rytäkästä sillä kertaa." - -Siinä oli aitoa, reipasta merimiehen kurssia; melkein kuin hän olisi -antanut takkiin sen sijaan, että oli ollut itse saamaisillaan. - -Viedessään naistaan tanssitupaan hän nyökkäsi Rejerille: "Stiinassa on -vauhtia, ei hän sovi täkäläisille merisaappaille." Ja lisäsi vielä: -"Mehän tapaamme täällä iltaisin", lähtien sitten tanssimaan. - -Rejer tunsi itsensä jälleen sangen ylpeäksi ajatellessaan tätä uutta -tuttavuutta: Portailta hän näki Stiinan tanssimassa perämiehen sininen -liina kaulallaan, kunnes kesken tanssin huudettiin, että ranta-aitta -suljetaan ja että huvi on lopussa. - -Lukuunottamatta rippikouluaikaa, jolloin Rejerin oli vallannut -jonkinlainen koko naisnuorisoon _en masse_ kohdistuva ystävyyden -huume, hän oli ollut ankarasti rakastunut vain kerran ennen elämässään --- karjakko Jörunin sisarentyttäreen, joka oli nimismiehellä -palveluksessa. Hän oli yhdeksänneljättä ikäinen, suuri, leveä ja pyöreä -kuin amme, tukka oli keltainen, hampaat valkoiset ja kasvot pyöreät, -punaiset kuin syksyn kuulla, kun se painuu viljapellon taakse. - -Hän oli tähystellyt Haarstadiin päin nähdäkseen hänen aamuin ja illoin -menevän navettaan kiuluineen, ja oli itkenyt vuolaita kyyneleitä, kun -ei voinut ollenkaan ajatella naimisiinmenoa, koska kohtalo oli tehnyt -hänestä Juhlin ja siten erottanut heidät toisistaan ylipääsemättömällä -muurilla! On itsestään selvää, että hänet oli kasvatettu liiankin -järkevästi tajuamaan, mikä hänen asemassaan sopi, mikä ei; hän ei -siis horjunut silmänräpäystäkään tulevaisuutta kuvitellessaan, mutta -siitä huolimatta hänellä kyllä saattoi olla kärsimystä ja taisteluja -taisteltavinaan. - -Ja nyt hän ei tahtonut päästä uneen perkaajatytön vuoksi, ruskeain -kasvojen vuoksi, joita ympäröi musta takkuinen tukka ja joista musta -silmäpari näytti tuiskivan tulta! - -Hän ja aliperämies saapuivat siitä pitäen tanssipaikalle joka ilta; -hoikka kalanperkaajatar, jolla oli liina sidottuna vyötäisille, veti -häntä puoleensa kuin magneetti. Tuo eloisa ajatus ja nopea kieli, tuo -elohopeamainen vilkkaus, joka tajusi, näki, tiesi, tarkotti kymmeniä -asioita siinä ajassa, jonka hän tarvitsi yhtä varten, sai hänet -tuntemaan itsensä kömpelöksi ja kehnoksi, mutta herätti hänessä mitä -suurinta ihailua. - -Ja olihan joutohetkiä riittämään asti -- silliä saatiin nähtävästi -odottaa kauan. - -Kylmäin tultua oli maa joka aamu valkoisen kuuran peittämä, ja -kaikkialle muodostui iljankopaikkoja ja jääriitettä. Venheet olivat -sisältä valkoisia, köydet ja purjeet jäässä, villakäsineet ja -merivaatteet olivat jäykät, niin että paukahtelivat puettaessa. -Meri lepäsi tyynenä kalpeassa auringonvalossa, siellä täällä näkyi -pakkassumua, ja rannempana kuljetti virta kirkkaassa, kylmässä vedessä -lukematonta maneettijoukkoa, suurista, punaisista, ripsireunaisista -alkaen aina pieniin purppuransinisiin asti, jotka luovat veteen niin -heikon ja läpikuultavan vivahduksen kuin kuu päiväiseen aikaan. Ne -sanalla sanoen täyttivät kulkureitit, riippuivat liukkaina ja limaisina -ankkuri- ja vetoköysissä, ja paljon ja vakavasti tarkotettuja manauksia -kohdistui tuohon merenvaivaan, kun kalastaja nosti airon lappeella -tuota hyytelömäistä massaa heittääkseen sen rantakiville. Maneettien -syy oli, ettei silliä tällä ilmalla kuulunut!... - -Siellä sitä makailtiin uudenkin sään aikana ja kärsittiin ravinnon -puutetta. Ei edes keittosilliä, jota jokainen oli laskenut saavansa! - -Mutta että silli lepäsi valtavina joukkoina kuin muuri ulompana -merellä, se oli edelleenkin järkkymätön mielipide, ja yhtä ehdottoman -varmaa oli, että se uisi saaristoon, kunhan virta ehtisi ajaa maneetit -pois tieltä. Kotiin palaaminen nyt olisi hulluutta. Oli vain kestettävä --- odotettava, keiteltävä jauhoja säästellen ja saituroiden ja -odotettava. - -Tuntui siltä, kuin olisi ihmiset vallannut hiljainen, tuskallinen -ahdistus, jota oli peitettävä hilpeydellä, joka oli juhlittava, juotava -pois. - -Kalastuspaikan elämä muuttui yhä hurjemmaksi. Puukotukset, tappelut, -varkaudet ja aluksiin murtautumiset kuuluivat päiväjärjestykseen, niin -että esivalta viime aikoina oli asettunut sinne ja pitänyt kuulustelun -toisensa jälkeen. - -Vielä viikko, niin moneltakin eväät loppuisivat. - -Se kului saman jähmetyttävän, hiljaisen, ankaran pakkasen vallitessa -- -ja samana maanantaina souti sataviisi venhettä kotiin. - -Venheen perässä saattoi nähdä sairaan tai tuhdolla miehen, jonka -kasvoista näkyi, että hän enää vain riippui airossa. - -Monellakaan ei ollut muuta neuvoa kuin nähdä nälkää ja soutaa -vastatuuleen, kunnes voimat pettivät, vain soutaa -- ilottomaan kotiin, -jossa oli uhrattu viimeiset varat hänen matkaansa varten ja paraillaan -ehkä istuttiin toivorikkaina häntä odottaen jauhojen huvettua -olemattomiin. - -Saaret olivat mustanaan ihmisiä, jotka katselivat menijöitä vakavin, -arvelevin ilmein; useimmista tuntui, että jonakin viikon päivänä -saattoi olla hänen vuoronsa. - -Viulunsoittoa ja tanssia tosin jatkettiin ylhäällä suolaamossa, -mutta ei kuulunut enää äänekästä remua, ei ollut entistä vallatonta, -hurjaa, meluavaa hauskuutta eikä suurisuista huutelua aluksissa ja -satamassa olevain kesken, ei samaa vauhtia soudussa, ei uhkamielistä -ilkivaltaisuutta -- vain raskas, synkkä hiljaisuus vallitsemassa. - -Aa-vuonolaistenkin eväsvarat olivat lopussa. Aikoja sitten he olivat -keittäneet lientä viimeisen silavakimpaleen luusta ja säästelivät -sitten parhaansa mukaan jäljellä olevia jauhoja. Mutta he olivatkin -väkeä, joka oli tottunut elämään vähällä -- Juhlin torppareita! Mukaan -otettua lihaa ja silavaa he olivat pitäneet oikeana sunnuntairuokana, -ja nyt, palattuaan takaisin vesivelliin, he tähystelivät vain sitäkin -innokkaammin, olisiko kapasilli tulossa -- sehän oli, Juhlin pojan -sanojen mukaan, vain kolmen, neljän peninkulman päässä merellä päin; -heidän oli vain painettava penkkiä ja odotettava. - -Isäntärenki Anders, jonka Juhlin emäntä oli lähettänyt mukaan ja -joka oikeastaan piti järjestyksestä huolta, joskin hänen oli Rejeriä -toteltava, oli sitä vastoin käynyt yhä arvelevammaksi ja oli viime -päivinä yhä jäykemmin vaatinut: silliä tai kotiin, niin että Rejerin -täytyi käyttää kotoisen arvovaltansa täyttä voimaa saadakseen hänet -pysymään aisoissa. - -Hän sai kuulla sanoja, joita ei ollut helppo kumota: että hän -oli tehnyt väärin viemällä heidät tänne ja rikkomalla koko sen -järjestyksen, jota ukko Juhl, hänen isänsä, oli pitänyt seudulle -soveliaana. Nyt saatiin nähdä, ettei Aa-vuonon talonpojan pitänyt -kalastella! Mutta kun nuoriso pääsee määräämään, niin... - -Siinä valiteltiin ja huokailtiin vaimojen ja lasten puolesta. - -Rejer ei vastannut sanaakaan. Hän kuljeksi yksin saaren ulkorantaa -maneetteja tuijotellen ja miettien. - -Tosiaankin näytti siltä, kuin olisi isäukko ollut oikeassa -nimittäessään tätä joutilaiden levottomuuden kylväjäin keksinnöksi, -sellaisten henkilöiden hommaksi, jotka eivät pelkää syöstä -lähimmäistään onnettomuuteen. Hän ajatteli, miltä näyttäisi, kun Juhlin -poika palaisi kirkkovenheessään sillinpyynnistä koko seudun naurun ja -pilkan esineenä. - -Hammernäs mennyttä! Hän kuuli selvään, kuinka hevoset hirnuivat ja -vuohet määkivät häntä pilkaten -- eihän hänellä ollut siellä enää -mitään tekemistä, Haarstadin konttorituoli se oli kuin häntä varten -sorvattu. - -Niinkö sen siis piti päättyä! Hän vavahteli sisäistä uhmaa. "Ei, -mieluummin!" Leuka työntyi eteenpäin Juhlien tapaan; se merkitsi, että -isäntärenki sai odottaa, kunnes hänen suolensa alkaisivat soida. Itse -hän tahtoi nähdä nälkää, vaikka siihen sortuisi -- kaikki saivat tyytyä -pienennettyyn annokseen. - -Oli sentään eräs seikka, jota Rejer ei ottanut huomioon: hänen oma, -määrätön ruokahalunsa. Hän oli vielä kasvantaiässä ja kieriskeli -yöllä valveillaan pelkän ruoan ajatuksen vuoksi. Hän ei ollut koskaan -aavistanut, että nälkä tuntui sellaiselta. Hän koetti siitä vapautua -ajattelemalla perkaajatarta, jota hän ei ollut nähnyt muutamaan -päivään. Se onnistuikin! Hän näki Stiinan edessään -- rinkeleitä tai -piparkakkuja pureksimassa! Hän yritti yhä uudelleen kiertää hänet -näkyviin toisenlaisena, mutta kauraleipä ja voi työntyivät kohta -jälleen etualalle. - -Nälkäisenä hän paneutui levolle ja kuljeksi päivät rauhattomana -saarella päästäkseen vaivastaan -- olihan siellä rannan leväin joukossa -ainakin sinisiä simpukoita, joihin sopi turvautua. Nälkä oli kehittänyt -hänen keksintäkykyänsä, niin että hän ajatteli jotakin lokkien -pyydystämisen tapaista -- ilmassa saattoi liikkua lihaa aitan täydeltä --- mutta hän tunsi väkensä liian hyvin; ei maksanut vaivaa tarjota -Aa-vuonolaisille sellaista epäpuhdasta ja syötäväksi kelpaamatonta; he -kuolisivat mieluummin nälkään. - -Sää oli jälleen alkanut muuttua harmaaksi, suojaiseksi ja rumaksi. -Lounainen puski yhä kasvavalla voimalla, mustanharmaita pilviä ajelehti -ilmassa, ja meri kohoili viheriänä ulompana. - -Harmaassa aamun kajasteessa tuli eräs nuottavenhe kohisten -satamaan, suolavaahdon pärskyessä, vettä puolillaan ja kolme reiviä -isossapurjeessa. - -Heti sen jälkeen syntyi kaikkialla elämää ja liikettä. Valo toisensa -jälkeen syttyi aluksiin, ja väki kokoontui suolaamon luo. - -Siellä näytettiin nelikollista silliä, joka oli saatu pohjoispuolelta, -Stolmenin luota. Niiden selässä oli merkki, ikäänkuin verkonsilmukan -jättämä -- se oli oikeata lajia! Tässä oli kouraantuntuva todistus... -silliparvi löydetty!... - -Nuo viimeiset sanat lensivät kuin purkautuva sähkökipinä yli kaikkien -saarten. - -Siinä oli lähtömerkki koko väkijoukolle, kaikille tuhansille ihmisille, -ja päämääränä oli Stolmen -- se merkitsi, että tämä pyyntipaikka -huomenna tai ylihuomenna on ihmisistä tyhjä kuin paljas kämmen. Niitten -venheitten joukossa, jotka tuona aamupäivänä lähtivät ulos sumuiselle -merelle myötäisessä tuulessa, purjeet syvään reivattuina, oli myöskin -Juhlin kirkkovenhe. - - - - -III. - -Silliä ja lemmenoikkuja. - - -Näköalaa rajottavien ulkoluotojen läheisyyteen oli kokoontunut joukko -verkkokuntia ja nuottavenheitä. - -Luodot näkyivät mastometsän ympäröiminä, ja niillä vilisi ihmisiä -mustanaan. - -He odottivat kuumeisen rauhattomina silliparven suuntautumista -maihin päin -- näkivät valaiden vesisuihkut kaukana parven takana ja -lintujoukon sen yläpuolella. - -Verkkopäällysmiesten oli tarkoin saatava selville, lähtikö silliparvi -kulkemaan saarten itä- vai länsipuolta, ehtiäkseen ensimmäisinä -oikeille sulkupaikoille ja vallatakseen ajoissa salmet ja lahdelmat. - -Meren lakeudella näkyi peninkulmaisena rivinä toistatuhatta verkko- ja -nuottavenhettä hohtavine purjeineen ja niiden seassa jahteja ja -pursia, puukengän mallisia kaljaaseja, leveitä, tanakoita prikejä, -hienorakenteisia, keinuvia kuunareita, jotka kaikki suuntautuivat -pohjoiseen päin käyttäen kaikkia purjeitaan, ikäänkuin olisi ollut -kysymyksessä kilpapurjehdus. - -Ne tulivat ulkosatamista, joissa olivat maanneet myrskyltä suojassa. -Aivan kuin valkea purjemuuri rakentui yli meren! - -Yht'äkkiä näkyi pitkä venherivi kääntyvän toiseen suuntaan. Se oli -aivan selvää -- täytyihän siihen olla jotain syytä -- annettiin -innokkaasti merkkejä kaikin tavoin. Useat jahdit kääntyivät samalle -taholle. Sieltä täytyi sillin olla tulossa!... Hetkistä myöhemmin -ilmestyi näky, joka sai aikaan sen, mitä ei Aa-vuonolaiselle -milloinkaan ennen ollut tapahtunut -- hän näet ei ollenkaan muistanut, -että oli päivällisaika. Koko meri tuolla ulompana oli pelkkänä -vesisuihkuna, ja siellä kävi kiivas takaa-ajo! Silli oli poistunut -syvältä vedeltä ja pyrki nyt -- linnut yläpuolellaan ja valaat takanaan --- lukemattomin joukoin matalikoille kutemaan. - -Parven jäljessä, niin kauas kuin silmä kantoi, kulki valasjoukko -suihkuttaen niin, että olisi luullut höyrykoneita olevan käynnissä. -Sillivalas siellä ahdisteli silliä maihin. - -Meri tyyntyi ja vihertyi yhä enemmän, se kiehui ja porehti -- -sillien hengitellessä! Ja yht'äkkiä näkyi niiden ympärillä ja niitä -ahdistelemassa valtavia ruijanseitiparvia, tuhansia ja taas tuhansia. - -Venheet joutuivat yhtäkkiä keskelle silliparvea. Aina harmaisiin -usvapilviin asti täytti koko ilman oikea lintumyrsky, kirkuva, -korviasärkevä avaruuksien sotajoukko, joka kohoili ja laskehti poimien -sillejä, nielaisten ne ahnaasti ilmassa, tempoen ja repien niitä -toisiltaan, niin että satoi silliä ja venheitten mastot raivasivat -tietä lintupilven halki. - -Viekkaat räiskät noudattivat luontoaan ja varastivat suurilta, ahnailta -lokeilta huolimatta itse poimia sillejä merestä. Tiira noudatti -samoin luontoaan ja noukki keskellä sekaannusta ja vilinää niin -sievästi ja kevyesti kuin olisi levännyt kaikessa rauhassa tyvenessä -vedessä. Ruokit sitä vastoin syöksyivät villissä kiihkoisassa kilvassa -vaahtoilevaan ryöppyyn keskellä tonnoja, pyöriäisiä ja valaita, -jotka ruiskuttivat ja ajoivat takaa sillejä, niin että meri kuohui -valkoisena. Sieltä täältä sukelsi esiin liiallisen syönnin rasittama -seiti, joka sai turhaan ponnistella päästäkseen jälleen syvemmälle ja -välttyäkseen lokin iskuilta. - -Se oli silliparven etummainen kiilautuma. Se liukui yhä tiheänä kuin -muuri pitkin vuonon keskustaa sisäänpäin pitkinä mustansinisinä -joukkoina, tuskin kyynärän syvyydessä kölistä laskien. Toisinaan -valtasi venheissä olijat epämieluisa tunne, aivan kuin olisi sillivuori -kohottanut alusta, airot melkein koskettivat kalaparvea, peräsin sitä -halkoi, ja joskus tuntui valas varovasti liukuvan heidän alitseen. - -Verkonlasku ei käynyt päinsä. Valaat, tonnot ja seidit vain repivät -verkot. - -Silli kulki edelleen rantaa kohti, lintupilvet yläpuolellaan ja kaikki -meren nieleväiset takanaan. Siellä se törmäsi verkkoseinään -- useissa -paikoin oli satoja toisiinsa yhdistettyjä verkkoja poikki vuonon, rivi -rivin jäljessä, niin että koko vedenpinta näytti pelkältä poiju- ja -kohorykelmältä. Jos sitä olisivatkin ahdistaneet ja ajaneet vain kaikki -meren ja ilman petolinnut, niin se olisi jo kääntynyt. - -Mutta kysymyksessä oli biljoonain sillien lemmenleikki, luonnonvoima, -väkevä kuin myrsky ja meri, valtava kuin luode ja vuoksi. - -Ja luonnon hillittömän Eroksen ajamina sillijoukot puskeutuivat -verkkoihin täyttäen ne, niin että mereen muodostui helmiäisenvärisiä -seiniä -- ja yli verkkojen jatkui kulku kohti karkeahiekkaisia, -levääkasvavia matalikkoja ja kutupaikkoja. - -Sulku toisensa jälkeen asetettiin seuraavina päivinä syvemmälle -vuonoon, lahtien, poukamain ja salmien suulle. - -Pitkin rannikkoa, sisäänkulkupaikkain ulkopuolella, soudattivat -verkkopäällysmiehet itseään pienissä neliairoisissa venheissään kuin -kenraalit ikään, kukin venhekuntansa etunenässä. He tirkistelivät -vesikiikarilla ja tekivät luotauksia toisten seisoessa kareilla -komentamassa, erikoisin sovituin merkein. Kohta kun luotinuoran -vavahteleva liikunto osotti silliparvea, soutivat venhekunnat pitkin -ahtaita salmipaikkoja hillittömässä kilvassa, niin että keula puski -vasten keulaa aallokossa ja hangat ja venheenlaidat murtuivat. -Purjepuomeja ja airoja kohotettiin lyömistä varten, haukkumasanat -sinkoilivat, verkkopäällysmiehet saivat huutaa äänensä sorruksiin -keskellä merilintujen kirkunaa, ennenkuin köysi oli maissa, nuotta -järjestyksessä ja saalis hyvässä turvassa. - -Elämä oli hurjaa: sotkeutuneita verkkoja katkottiin, vatain yli -purjehdittiin, niin että ne hajosivat, kymmenittäin pyydyksiä joutui -epäkuntoon, ja sen johdosta syntyi kiukkua ja tappelua. - -Päivät kuluivat kuin humalassa. Silliä, jota oli niin sankasti, että -airo pysyi pystyssä, nostettiin haavilla, vietiin suoraan merestä -ostajan jahtiin, jonka lastihuoneeseen se katosi. - -Muutamia päiviä myöhemmin oli Juhlin torppareilla rahoja hallussaan; -he uivat hopeassa -- joka miehellä viisikolmatta hopeariksiä, jotka -ostojahdissa oli maksettu. - -Juhlin poika sai asiakseen heidän puolestaan lähettää rahat kotiin -kalastuspaikan postikonttorista vakuutetuissa kirjeissä ja punaisten -sinettien suojassa. Rejer lähetti sitä paitsi omaan laskuunsa sata -riksiä niistä kahdestasadastakahdestatoista, jotka muodostivat -hänen puoliosuutensa. He nauttivat riemuvoitosta, jonka rahain -perilletulo heille hankkisi kotiseudulla, ja tunsivat itsensä -suuriksi uranuurtajiksi ja löytöretkeilijöiksi. Ja kalastushan oli -vasta alullansa! Jokaikisellä tuhdollaistujalla oli kunnianhimoiset -suunnitelmansa, Rejerillä ei suinkaan vähimmin. Hänessä oli kehittynyt -voimakas oman viisauden ja taidollisuuden tunto sen jälkeen, kun hän -keksi ruveta osakkaaksi suureen verkkokuntaan. - -Niin, Hammernäsistä uneksittiin monia unelmia sinä iltana, jolloin -Rejer kävi viemässä rahat postiin. Kun hän saisi perintötilansa -lunastetuksi, niin hän muodostaisi kotipaikalla suuren verkkokunnan, -lähtisi joka vuosi sillinpyyntiin ja ostaisi sitten Juhlin vanhoja -tiluksia toisen toisensa jälkeen, kenties yhden joka nuotanvedolla! Hän -tunnusteli alinomaa povessaan olevaa lompakkoa... Eikö hänellä ollutkin -kokonainen pääoma taskussaan? Mitä Aa-vuonolla voitiinkaan tietää koko -tästä suuresta ja ihmeellisestä elämästä? Hopeainen neljän killingin -raha oli kuin pyhä esine, suoranainen aarre siellä kotopuolessa. -Mutta täällä! Täällä siitä ei välitetty enempää kuin lompakkoon -liimautuneesta sillinsuomusta. Täällä oli hänen oikea toimialansa -- -tuo vakaumus paistoi selvästi Rejerin silmistä. - -Olihan hän näihin asti elänyt kuin läävään suljettu nauta. Huh! -Ahdistavaksi hänelle kävisi oleskella Hammernäsissä yhdeksän pitkää -kuukautta joka vuosi alinomaisessa yksitoikkoisuudessa ja pitää huolta -ajotöistä ja kynnöstä ja säästellä sekä kolikoita että ruokaa. Ikävää -se olisi, yksinäistä ja kuollutta kaiken sen jälkeen, mitä hän oli -saanut nähdä ja kokea -- elämän, hilpeyden, juttelun ja tanssin! - -Ruskeihin kasvoihin kuuluva, leikkivä musta silmäpari ilmestyi alinomaa -keskelle hänen mietteitänsä. Siinä oli tulta ja eloa koko Aa-vuonoa -varten! - -Hohoi! Hän huokaili ja tunsi rinnassaan kamalaa kipua. - -Rejer ei taistellut ensi kertaa uhrin taistelua korkean sukunsa vuoksi. -Kaikesta taskussa olevasta äveriäisyydestä, kaikista suuruudenunelmista -huolimatta hän istui kuun paisteessa alakuloisena ja perin onnettomana, -koska oli erottava _hänestä_. - -_Hän_ ja sillinpyynti -- siinä oli hänellä kaksi uutta -elämäntapahtumaa. -- - -Uudella pyyntipaikalla olivat kaikki ankarassa, kuumeentapaisessa -työssä. - -Venheet, laiturit, alukset ja ihmiset olivat sillinsuomujen peitossa. -Sillinsuomut peittivät merenpinnan hopeaisena kimalteena, sillinsuomuja -oli kaikessa, mitä katse tai käsi kohtasi. - -Tyttöjä ja akkoja, nuoria ja vanhoja oli pitkin luotoa perkaamassa -silliä, joka soikoissa kannettiin ranta-aitan edustalla olevalle -tasanteelle, missä se suolattiin kahden tynnöririvin välissä -- -toisella puolella olivat tyhjät, toisella täysinäiset. - -Rejer suuntasi ensi työkseen kulkunsa kauppapuotiin, josta -rahakirjeet lähetettiin. Hänen kulmikas, korkea vartalonsa keinahteli -itsetietoiseen tapaan, kun hän raivasi tietä läpi ihmisparvien. Hän -tunsi itsensä nyt verkkopäällysmieheksi ja käyskeli harkitsevan ja -asiantuntevan näköisenä polttaa tuprutellen mehuisaa lehtitupakkaa -lyhyessä porsliininysässä. Ihmiset seisoivat tihein joukoin -- pelkkää -meriväkeä partoineen ja öljylakkeineen; kasvoja ei pimeässä ollenkaan -erottanut. Kerrottiin kalastuspaikan nyt olevan niin tulvillaan -väkeä, että ihmisten täytyi öisin nukkua seisaallaan tuvissa ja -moni venhekunta sai yöpyä venheensä oljille pari ryijyä ja purje -peitteenään. Mutta kukapa nyt sellaisesta välitti! Sillikuume tuntui -maatessa ja nukkuessakin, niin että nukkuminen olisi käynyt päinsä -vaikka pelkällä tuhdolla. - -Rejer kulki levottoman kiireesti. Hänen katseensa liikkui ylt'ympäri -haeskellen saadakseen selville, oliko _hän_ todellakin tullut mukana. - -Tasanteella ranta-aitan edessä työ yhä jatkui. Sillitynnörejä -vyöryteltiin ja lastattiin erääseen alukseen, ja joukko vaimoväkeä oli -silliä perkaamassa kynttiläin ja lyhdyn valossa kilpaillen miesten -kanssa, jotka latoivat ne tynnöreihin ja suolasivat -- lasti oli kohta -täysi, puuttui vain muutamia tynnöreitä. - -Perkaajain joukossa vilahteli hoikka, pitkä naishenkilö, jolla oli -huivi päässä ja vyötäryksillä. Hän näytti kumartuvan, suoristuvan ja -liikkuvan vilkkaammin kuin muut. - -Rejer jäi äkkiä seisomaan liikkumatta kuin kynttilä, kaikki aistit -jännitettyinä. Hänessä kävi taistelu, tuntui ahdistavalta, aivan kuin -olisi jokin ääni varottanut -- kuin olisi ollut kysymyksessä Rubiconin -yli meno... - -Naisen vartalo näkyi milloin lyhdynvalossa, milloin varjossa... Eihän -haittaisi ainakaan, jos kävisi katsomassa! - -Rejer kulki yhä lähemmäksi. Miten nopeasti ja kätevästi tuo perkaus -tapahtuikaan -- hän heitti soikkoon ainakin kaksi silliä sill'aikaa kun -toiset saivat yhden valmiiksi -- ja siitä huolimatta hän jutteli koko -ajan pitäen iloa yllä. Nyt hän kantoi erään toisen tytön kanssa pois -täysinäisen soikon ja toi tullessaan uuden täytettävän. Se kävi häneltä -kuin leikinteko. Hän pudotti soikon maahan ja heitti siihen ensimmäisen -sillin. Varmaan hän oli ihmeen notkea ja paljoa, paljoa voimakkaampi -kuin miltä näytti. Toisten joukossa ei ollut yhtään, joka olisi kyennyt -hänen kanssaan kilpailemaan, siitä oli Rejer varma! - -Samassa luiskahti silli hänen kädestään liukuen pitkin siltaa pimeään, -missä Rejer seisoi. Salamannopeasti Rejer sieppasi sen ja pisti -takintaskuun sellaisenaan, märkänä, liukkaana ja suomuisena. - -Hetkisen kuluttua hän oli lähempänä, melkein perkaajattaren vieressä, -ja oli juuri alottelemassa välinpitämätöntä keskustelua, kun eräs -tynnörien ääressä seisova henkilö, jonka suun seudussa hehkui jotain -- -nähtävästi sikari -- puhkesi puhumaan: - -"Sinulla näyttää olevan kiirettä tänä iltana, Stiina. Hei vain, miten -silli lentää! Kyllähän sen ymmärtää, että sinä pidät kiirettä -- kello -lyö kohta tanssiin! Jos sinä tuota vauhtia pitäisit koko päivän, niin -luulisin sinun suoriutuvan aluksesta yksin!" - -"Jos olisikin seitiä tai turskaa, niin miksei -- kauppa-apulaisen -kokoisia -- mutta tässähän on vain pikkusilliä!" - -Rejer nauroi ääneen. Hän oli vielä äänenmurroksessa ja sai vastineeksi: - -"Mikä pässi se siellä määkii?" Sanat heitettiin pimeässä umpimähkään -häntä kohti. - -"Stiina ei ole ensinkään armollinen tänä iltana", jatkoi -kauppa-apulainen kiusotteluaan, "hän tietää, että perämies istuu tuolla -odottamassa." - -"Perämies!" -- hän iski puukonpäällä soikon laitaan, "hän -kävelee käsillään ja tanssii sittenkin kilpaa niitten paksujen -aitanniskapölkkyjen kanssa, joilla Te lattiaa tömistätte!" - -"Ja lisäksi hän niin reimasti tarjoo piparikakkuja ja kahvia", arveli -kauppa-apulainen. - -"Miksei -- -- kun on tehnyt työtä koko päivän kello neljästä aamulla, -niin ei sitä jaksa illalla hinata jauhosäkkiä mukanaan tanssiin." - -"Mitäs sinä, Stiina, luulet hänen sanovan, hänen, tohtori -Frederiksenin, mustalaisen, tattarin, hevostohtorin, hänen, joka ei -ainoastaan nylje koninraatoja, vaan pistää ihmisiäkin? Minä luulen, -että sinä ja aliperämies saatte olla varuillanne." - -Stiina kimmahti yht'äkkiä suoraksi joustavasti kuin teräsvieteri ja -sinkautti veriset sillinperkeet suoraan hänen kasvoihinsa. - -"Sanoppas se vielä kerran, niin saat lisää!" huusi hän raivoissaan. - -"Tämän sinä vielä maksat!" puhkui kauppa-apulainen samalla siirtyen -uhkaavasti lähemmäksi. Perkaajatar vältti liikkeen kiertämällä soikon -toiselle puolelle. Kun kauppa-apulainen oli tarttumaisillaan hänen -vyötäisiinsä takaapäin, huudahti hän äkkiä kiukusta itkien: "Koetahan, -jos uskallat!" ja kohotti kalapuukkoa hurjin elein. - -Kauppa-apulainen pysähtyi hämmästyneenä. - -"Niin, koeta, jos uskallat!" huusi Rejer tunkeutuen yht'äkkiä heidän -väliinsä. - -Kauppa-apulainen katsoi häntä suoraan silmiin: - -"Va-i niin -- -- Rejer Juhl! Tuo vararikontekijä! Sinun olisi parempi -maksaa, mitä olet velkaa, ja olla sekaantumatta tähän asiaan." - -Väkeä kerääntyi kohta heidän ympärilleen. Näytti olevan tulossa -tappelu. Kauppa-apulainen pauhasi edelleen: - -"Niin, niin, yhdeksänkymmentäseitsemän riksiä korkoineen meillä on -saatavaa sinun isäsi pesästä -- vaatetavaroista. Taitavatpa olla ne -vaatteet, jotka ovat ylläsi!" -- Hän nauroi ivallisesti, ja Rejer tunsi -ihmisten uteliaina tuijottavan häntä kasvoihin saadakseen kunnolla -nähdä vararikontekijän. - -Häntä oli kohdannut kuolettava häväistys. Hänen ylpeytensä nousi koko -sillä voimalla, joka oli Juhleille ominainen. Miehen silmäin väliin -iskeminen ei olisi mitään auttanut. - -Äkkiä hän veti lompakon taskustaan ja kysyi kuuluvin äänin, saisiko hän -maksaa -- nyt heti, tässä paikassa! - -"Kiitos tarjouksesta -- meillä on kassa kaikkialla, missä rahoja -saadaan!" vastasi kauppa-apulainen oudoksuen; hän oli heti yhtä -kylmäverinen kuin ennenkin. Rejer piteli vapisevin käsin punaista -sadanriksin seteliä lyhdynvalossa; kauppa-apulainen kutsui pari -tynnörintekijää todistajiksi -- hän tunsi, ettei mieliala enää ollut -hänen puolellaan -- ja hiipi pois. - -Rejeriä huimasi -- hän luopui viimeisestä sadanriksin setelistään -- -mutta se häntä vahvisti, että oli niin paljon näkijöitä. Perkaajatar -kuului lausuvan ääneen ja ihastellen: - -"Kelvollisempaa miestä en ole vielä nähnyt!" - -"Vararikontekijä!... Vararikontekijä!" toisteli Rejer pilkaten -itsekseen käyskellessään edestakaisin pimeässä. "Vararikontekijä!" -Hän muutti ainoan kymmenriksisensä siihen osastoon, jossa sadanriksin -seteli oli ollut, ja meni sitä tehdessään lähemmäksi valoa -- ei -haitannut, vaikka ihmiset uskoisivatkin siellä olevan useampia satoja -riksejä. Ja jos hän ei ollutkaan kelvollinen, niin ainakin hän aikoi -pian näyttää, että hänestä sellainen tulee! Hän suoristi niskaansa kuin -leijona. - -Huudot ja äkkiä alkanut naisväen kovaääninen keskustelu ilmaisivat, -että viimeinen kantamus vihdoinkin oli saatu alukseen ja että päivän -työ oli lopussa. Ryhmittäin riensi väki pois laiturilta, kulkien rantaa -pitkin eräälle venhehuoneelle, josta näkyi valoa. Siellä tarjoiltiin -kahvia. - -Rejer kulki kiireesti jäljessä. Sydän jyskytti kurkussa, sillä Stiina -käveli yksinään vähän matkaa hänen edellään. Hänen kärsimänsä karkean -loukkauksen herättämä tunne paisui Rejerissä. Häntä, köyhää ja -turvatonta, jonka oli ansaittava elatuksensa, saivat kaikki häväistä. -Eikä hänellä ollut ketään puoltajaa... Oli sentään yksi! - -Seuraavassa silmänräpäyksessä Rejer jo oli hänen vieressään -- niin -äkkiä, että hän katsahti ihmeissään tulijaan. Kasvoissa näkyi vielä -kiihtymyksen ja kyynelten jälkiä. Miten kaunis hän olikaan! - -"Sti... Stiina!" puhkesi Rejer puhumaan. "Kas tuossa -- tuossa -- -ota vitjat, kuuletko!... Niin, niin -- kuulehan -- ota vain ne! -- -Älä sure! Minä olen ajatellut sinua koko ajan sitten viimeisen -- -kesken sillinpyynnin -- vain sitä, etten ole saanut sanoa hyvästi --- -- ja sitten minä ajattelin, olisitko vielä täällä. Et voi uskoa, -kuinka pelkäsin, että olisit jo poissa! Kukaan ei ole sellainen kuin -sinä -- ei kukaan muu tyttö! Sinun laistasi ei ole koko maailmassa! -Minä tuntisin sinut heti kuinka pitkän matkan päähän hyvänsä, -vain vartalosta! Ja miten keveästi sinä astelet -- -- samoin kuin -tanssitkin!... - -"Näetkös, minä olen Rejer Jansen Juhl; Jan Juhl Aa-vuonolta on isäni. -Saat uskoa, että Hammernäsin perillinen -- ja näetkös, se olen minä, -se -- hän voi saada kenen hyvänsä paikkakunnalta. Mutta -- minä olen -lähtenyt sillinpyyntiin haluni mukaan, vastoin tapoja ja tottumuksia, -niin että Rejer Juhlissa on miestä ottamaan vaimokseen kenen hyväksi -näkee, vaikka koko paikkakunta kiljuisi kurkkunsa vialle! Minä -viisi välitän, vaikka nimittäisivätkin sinua Mustaksi Stiinaksi ja -tattariksi! Tehkööt, miten heitä miellyttää... se ei haittaa mitään... -ei vähääkään, jos vain lähdet mukanani Hammernäsiin... sillä muuten -minä en välitä enää mistään... ilman sinua on nyt joka paikassa -mahdotonta!" - -Stiina oli levittänyt molemmat silmänsä ja tuijotti häneen; koko hänen -hoilakka vartalonsa teki torjuvan liikkeen. - -"Kenenkään ei pidä sanoa minusta Frederiksenille, että minä olen teille -antanut mitään aihetta -- enempää Teille kuin kauppa-apulaiselle tai -aliperämiehellekään -- kun Frederiksen pääsee jälleen vapaaksi! Hän -istuu vain eräästä puukotuksesta vankilassa. Mutta hän on minun armaani -Jumalan ja kunniani nimessä! Hän joutui vankeuteen kahdeksi vuodeksi, -kun puukotuksesta tuli ruumiinvika, ja syksyllä hän on istunut täyden -määrän." - -"Minä ajattelen Teidän hyväänne, Juhl", hän alkoi nyyhkyttää, "tämän -tarjouksen jälkeen... ja noiden kauniiden hopeavitjainkin vuoksi, niin -että sanon Teille ja varotan... sillä hänellä on heti puukko valmiina, -kun suuttuu. Niin että kyllä Te nyt itsekin voitte ymmärtää, ettei -meidän kesken naimisiinmenosta mitään tule, ei mitään!" Samassa hän -sujutteli hopeavitjat varovasti taskuunsa. - -Rejer tunsi saaneensa iskun -- päähän, otsaan vai rintaanko, sitä hän -ei tietänyt. Hän seisoi vain suu puoliavoinna tuijotellen soukkaa, -lanteetonta tyttöä, joka jutteli ja nyyhki pimeässä ja milloin näytti -horjuvan, milloin taas oheni langaksi hänen silmissään. - -"Vai niin -- no niin, minä ymmärrän!" toisti hän koneellisesti ja -nauroi ajatuksetonta naurua. Älynsä ulkoreunalla hän sentään alkoi -tilannetta käsittää -- tuijottaa ikäänkuin pohjattomaan pettymyksen -kuiluun. - -Pois täältä on päästävä! huuti hän itselleen tultuaan veneen luo, eikä -siinä toisten mikään auttanut: heidän oli lähdettävä. - -Sinä yönä hän souti itsensä läpimäräksi. - - - - -IV. - -Taipuako? Ei, mieluummin taitun! - - -Myöhään yöllä he palasivat salmen pohjoispuolelle, missä heidän -pyydyksensä olivat. - -Hän istui uneliaana soutamassa ja tuskin huomasi, että venhe puski -laituriin, kun hänet herätti parilta kolmelta suunnalta kuuluva äänekäs -tiedustelu. Heiltä kyseltiin, olivatko he saaneet mitään tietoa -silliparven suuntautumisesta. - -Täällä olivat kaikki säikähdyksissään ja kuljeksivat levottomina -odotellen päivän valkenemista. Illalla oli soutanut eräs venhe, jonka -miehet olivat arvelleet, etteivät verkonlaskijat huomispäivänä saisi -montakaan kalaa; he olivat kuulleet huhuja, joiden mukaan silli oli -lähtenyt pohjoista kohti. - -"Huhuja?... Sillikö olisi yht'äkkiä vajonnut takaisin mereen!... Venhe -soutanut ohi? Ja nekö sen tietäisivät!" Hän yritti innokkaasti saada -toisia vakuutetuiksi. - -"Ylös ja alas! Alas ja ylös! Milloin yllä, milloin alla!" kaikui kohta -sen jälkeen hänen omissa katkerissa mietteissään. - -"Tahtoisinpa tietää, monesko päivä tänään on... Maaliskuun -kuudestoista!..." Jos hän milloinkaan tekisi mitään maaliskuun -kuudentenatoista, niin saisivat hänet palotella. - -Huh, millainen päivä! Sata riksiä tiessään! Kellonvitjat... nekin -tiessään! Hän kai ne saa, se vankilassa istuja, komeillakseen niillä, -kun pääsee irralleen! Oli sekin laitaa! Tanssia ja seurustella -kuritushuonevangin morsiamen kanssa -- kuka tiesi, vaikka morsiankin -olisi siellä istunut... - -Huhuja! Kukapa sellaisten huhujen antaisi itseään pelottaa! - -Hän ei saattanut enää turvautua ahtaaseen, ummehtuneeseen tupaan, jossa -he asustivat, vaan kuljeksi aamunkoittoon asti niitten joukossa, jotka -olivat aikeissa lähteä merelle. Perkaajattaren aiheuttama pettymys -siten hiukan hälveni. - -Seuraavana päivänä kaikki odottivat äärimmäisen jännittyneinä -verkkovenheitten paluuta pyyntipaikalta, jonne oli kolmen neljän tunnin -soutumatka. - -Rejer kävi varmaan sata kertaa saaren ulkosivulla tähyämässä tulijoita -vaaleansinisin, terävin lokinsilmin. Sieltä hän tahtomattaan kulkeutui -sille kohdalle salmea, missä hänen omat pyydyksensä olivat olleet. -Synkkänä hän tuijotti öljymäisiä sillinlimatäpliä, joita vielä kellui -vedenpinnassa. Joukko maihin heitettyjä pikkusillejä, meritähtiä ja -seidin jäännöksiä makasi kohvettuneena leväin ja maneettien seassa -rannalla; siellä täällä näkyi puoleksi mädäntynyt nahkiainen. - -Kaikkien noiden haisevain jäännösten katseleminen sopi siihen -mielialaan, jonka vallassa hän nyt oli. Verkossa leikkivä, kiiltävä, -välkkyvä, hohtava hopeameri oli hänen syttyneessä, herkkäliikkeisessä -mielikuvituksessaan ulottunut kauas tuon huojuvan verkkoseinän -tuolle puolen, tulevaisuuteen, jossa tarvitsi vain haavilla ammentaa -rikkautta, harjottaa suurviljelystä, kohottaa entiselleen Hammarnäs ja -kaikki siitä myydyt viisineljättä taloa ja karjakartanoa. - -Sillikö olisi painunut merten kerrassaan? Juuri kun hän oli päässyt -sitä likelle? Mahdotonta! - -Mutta kaikki nuo rannalla olevat mädäntyneet jäännökset puhuivat -koko ajan aivan toista -- että se oli mahdollista, että sen täytyi -olla mahdollista! Hän tunsi sen onnettomana aavistuksena, tuskana -- -sisimmässä tietoisuudessaan hän tunsi, etteivät eiliset venhemiehet -olleet suotta huutaneet noita sanoja. - -Jos verkkomiehet saapuisivat sillisaaliineen, niin hän hämmästyisi -pahanpäiväisesti, hämmästyisi yhtä ankarasti kuin jos yht'äkkiä -näkisi Hammernäsin uudessa kunnossa, uusine rakennuksineen, uusine -venhehuoneineen ja kalastusvehkeineen. - -Verkkovenheet tulivat pitkänä souturivinä; niiden laidat olivat -korkealla ja ruskeat verkot kasaan käärittyinä keulassa ja venheiden -keskiosassa. - -Siinä saapui venheitä sadoittain, hiljaista soutuvauhtia, aivan kuin -ruumissaatto, mukanaan raskain lasti, mikä aluksessa koskaan voi olla --- pettyneet toiveet. - -Verkot olivat olleet tyhjiä kuin seulat. Ei yhtään seitiä, ei -ainoatakaan valasta eikä lintua missään näkyvissä. Meri autio ja -musta, ei elonmerkkiä! Mitä he olivat saaneet läheltä rantaa, se oli -vain pieni sillisäie, jonka Ruijan seiti oli erottanut suuresta merta -uivasta parvesta. - -Silli oli poissa -- se oli kenties lähtenyt pohjoiseen, Kinniin päin... - -Kesken kaikkea tätä hän sai erään venheen tullessa kirjeen äidiltänsä. -Se oli kierrellyt pitkiä matkoja ja ollut monissa käsissä, ennenkuin -se rasvaisena, likaisena ja suomuisena vihdoin tuli perille. Hänen -sydämensä jyskytti, niin että hänen oli vaikea lukea tarkkaavaisesti. - -"Näenkö minä sinua enää milloinkaan tässä elämässä, Rejer?" Niin oli -äiti kirjeeseen merkinnyt yhden syvimpiä huokauksiaan. - -"Näenkö enää? -- Liiankin pian!" puhkesi Rejer puhumaan ja vaipui -samassa omiin mietteisiinsä katseen liukuessa rivejä pitkin tylsänä -ja tarkkaamattomana. Äkkiä se pysähtyi -- hänen sisarensa oli ottanut -kihlat Haarstadilta! Rejer luki asian yhä uudelleen ja jatkoi sitten -tarkkaavaisena: "Se oli Ottilian puolelta uhraus, sillä Haarstadhan on -vanha mies eikä minkään näköinen, mutta kuten tiedät on hän kosinut -jo ennen, ensimmäisen vaimonsa kuoltua, ja hyville päivillehän me -siinä pääsemme, sekä Ottilia että minä, kun ei ole yhtään lapsia -- -ja sinäkin olet autettu, saat pitää Hammernäsin. Meidän on mielestäni -oltava ikuisesti kiitollisia ymmärtäväiselle sisarellesi, Rejer! Hän on -pelastanut talon!" - -Rejer sujutti kirjeen hitaasti taskuunsa. - -"Haarstad! Tuo vanha, hoippapolvi koronkiskoja!" huudahti hän -raivoissaan, "tuo, joka on nylkenyt koko paikkakuntaa kaiken ikänsä! -Niin kauan ja paljon hän on kiskonut Hammernäsistäkin, että voi lopuksi -ostaa sisaren -- ja saada minut kaupantekiäisiksi!" - -Kiivas veren kuohunta piti häntä kauan valveilla. Millainen joukko -musertavia pettymyksiä olikaan tullut, toinen toisensa jäljessä! - -Hän makasi tuijotellen yhtä ainoata ajatusta: että hänen oli nyt -palattava kotiin. Mutta sitten hänelle selvisi, että se oli aivan -mahdotonta; hänen sopi yhtä hyvin lähteä suoraa päätä. - -Vihdoin otti luonto osansa: hän nukahti. - -Aamupuolella syntyi tuvassa levottomuutta. Miehillä oli kotimatka -murheenaan, he nousivat aikaisin, tirkistelivät ilmoja ja paneutuivat -jälleen makuulle. Rejer kuuli puolittain uneensa, että he puhuivat -itätuulen enteistä ja soudun vaikeudesta. He kolistelivat, hinasivat -eväsarkkujaan ja sammioitaan, kulkivat ulos ja sisään, ja joka -kerta pimeni se heikko päivänkajaste, joka pienestä, likaisesta -ikkuna-aukosta paistoi tupaan. Rejer tunsi tuon unessa... - -Yht'äkkiä siitä muodostui jotakin suurta, mustaa ja kumartunutta, -joka ojenteli leveitä, raskaita, käyriä käsivarsiaan... Hän tunsi -Hammernäsin hongan, jonka märkäin, ilmanpuremain oksain yllä häilyi -harmaja sarastus -- se tuijotti häneen musertavana, suuttuneena, koko -aavemaisessa ryhmyisessä mahtavuudessaan. - -Mitä kauemmin hän sitä katseli, sitä enemmän se muuttui hänen äitinsä -jykeväksi hahmoksi -- istumassa penkillä etukumarassa, kädet sylissä. -Äiti katsoi häneen vakavasti ja vaatien ja lausui: - -"Meidän tulee olla Ottilialle ikuisesti kiitollisia! Näetkös, Rejer, -meidän on kaikkien taivuttava ja kumarreltava ja väisteltävä parhaamme -mukaan, jos tahdomme päästä eteenpäin." - -"Taipuako? Ei, mieluummin taitun!" Hän hypähti samassa pystyyn. - -Noilla sanoilla hän alotti sen lyhyen, lyijykynällä kirjottamansa -kirjelapun, jossa hän ilmotti äidilleen, että kotiin hän ei tule, -ennenkuin voi omasta kukkarostaan maksaa Hammernäsin ja että hän nyt -aikoi yrittää onneaan maailmassa. Kun hänellä olisi lisää ilmotettavaa, -niin äiti kyllä oli saava tietoja kiitolliselta ja aina muistavalta -pojaltaan Rejer J. Juhlilta. - -Suuri ja sanoin kuvaamaton oli isäntärenki Andersin ja muiden -hämmästys, kun hän heidän kantaessaan purjetta venheeseen lyhyesti ja -päättävästi ilmotti aikovansa matkustaa Bergeniin, sen sijaan että -olisi seurannut heitä kotiin. Hän oli harkinnut asiaa yöllä -- mutisi -jotakin isänsä kuolinpesästä ja sillin myynnistä seuraavana vuonna. -Hän tahtoi päästä maihin Skudenäsissä yrittääkseen sieltä johonkin -pohjoiseen päin kulkevaan laivaan. - -Miehet seisoivat hetkisen mykkinä, suu auki, ja sitten kun he alkoivat -ymmärtää, venyivät naamat, silmät pälyilivät maahan, tupakkaa -syljeksittiin sinne tänne ja korvan taustoja raaputeltiin raskaissa -mietteissä... - -Martti ja Torsten ja Jo ja Vidkun, itse emätilan torpparit, olivat -samaa mieltä kuin isäntärenki Anders: että se oli mahdotonta, että -heidän tuli vastata hänestä Juhlin emännälle. - -"Tulla kotiin Aa-vuonolle ilman Juhlin poikaa -- sitähän saisi hävetä -kaikkien ihmisten vuoksi!" - -Pari heistä kuivasi jo silmiään lapaseensa, kun näkivät kaikkiin -suostutteluihin taipumattoman ilmeen, joka selvään osotti, että Rejer -piti päänsä. - -Ei siis ollut muuta neuvoa! Juhlin pojan piti saada tahtonsa täytäntöön --- heidän täytyi luottaa rouvalle osotettuun kirjeeseen -- mutta -kotiinsoutajien rinnassa tuntui raskas paino. - -"Kuulehan, Anders! Sinun on vastattava Laukista -- etteivät ota sitä -Haarstadiin myllynkiviä kiskomaan. Kerro vain äidille terveiset, että -minä sanoin niin!" - -Tuon tehtävän Rejer uskoi Andersille viimeiseksi, kun hänet laskettiin -maihin Skudesnäsin laiturille. - -Ja vuosikausia Hammernäsin torpparit arvailivat sinne ja tänne, mitä -Rejer oli antanut Andersin asiaksi, Andersin oli näet määrä sanoa se -vain Juhlin emännälle. - - * * * * * - -Vuonoseudut olivat pelanneet meren viheriän pöydän ääressä, uskaltaneet -taaskin kerran viimeisensä -- ja hävinneet. - -Siinä onnen arvan toinen, nurja puoli: venheet tyhjinä, huoneet -tyhjinä, rasittava elintarvepula, sairautta ja kurjuutta. - -Vielä muutamia sellaisia onnettomuuden vuosia, niin nuo samat -purjehdusväylän varrella sijaitsevat saaret ja karit, jotka nyt olivat -täynnä asuntoja, laitureita ja uusia rakennuksia, täynnä reipasta -tulevaisuuden elämää ja toimintaa, lepäisivät yhtä kaljuina, mustina -ja autioina kuin ennen sillin ilmestymistä, vain vanhat kirkuvat -merilinnut yläpuolellaan, synkkinä ja hyljättyinä. - -Vielä muutamia sellaisia onnettomuuden vuosia, niin sillinansioita -varten perustetut säästöpankit, suuremmat asumukset, parempi talous, -laajennettu maanviljelys, joka oli hyvänä aikana saatu alulle, -parempi kouluopetus, syrjäisiin vuonoseutuihin levinnyt suurempi -valistus -- kaikki tuo jälleen taantuisi, kuoleutuisi ja sammuisi, ja -tietämättömyyden, ennakkoluulojen ja taikauskon vanhat hämähäkinverkot -kutoisivat taasen harmaita harsojaan yli näiden kulmakuntien. - -Täällä oli peli koskenut enempää kuin pelkkää rahaa, enempää kuin -ihmishenkiä -- vaikka meri oli niitäkin vaatinut joukoittain -- se oli -koskenut kansan rohkeutta itseänsä, seudun uskoa tulevaisuuteensa, ja -nyt se paleltui ihan sydänjuuria myöten! - -Jokaiseen taloon, joka kotiin, torpparille samoin kuin talokkaallekin -oli meri kolmannen kerran lähettänyt tyhjän arvan: kuoppasilmäisen, -köyhyyttä, sairautta ja kylmää hätää tuovan kiellon! - -Seudut olivat rohkeina ja luottaen lähettäneet lämpimimmän verensä -elämän seikkailuun, jossa se, joka uskaltaa, aina voittaa, Tuhkimo -aina saa kuninkaantyttären, rohkea aina onnen -- ja virta oli uittanut -takaisin kerjuusauvoja. - -Oli pelattu ja hävitty. - -Tarvitaan teräksinen sydän, jotta voi siten heittää arpaa tuhon -keralla, tarvitaan enemmän kuin karaistunut ihmistahto tai -- ja se se -juuri vaikutti, etteivät nämä seudut sittenkään häviötään tunnustaneet, -vaan rohkeutensa jäännöksin, viimeisin voimin, viimeisin hätävaroin -ponnistelivat eteenpäin vuodesta toiseen, kunnes arpa taas kääntyi ja -heillä oli höyrylaivat tuvan ovella -- se kansallisluonteessa ilmenevä -syvä pyrkimys, joka juuri vaatii seikkailua, joka leikkii onnella ja -odottamattomalla, leikkii vaaralla. Se on hiljaisina, toimettomina -aikoina luonut saturunouden, ja nyt se ajaa ihmisiä toimintaan niin -hyvin sillin ja meren kuin taiteen ja runouden aloilla. - - * * * * * - -"Rejer Juhl! Hoi! Ohoi! Hoi!" - -Oltiin Skudesnäsin satamassa Hänen ystävänsä aliperämies huuteli -käsiensä välitse _Pontevan_ takakannelta. Rejer oli jo nähnyt tuon -viheriäksi maalatun likaisen prikin erään varastohuoneen laiturissa, -kuten näytti, vielä puolessa suolalastissa. - -"Mitä sinä täällä teet?" kysyi hän Rejerin tultua lähemmäksi. -"Hopeakuorma mukana, vai kuinka? Sinullahan on silliverkot meressä. -Kuulehan, poika, älä vain ryhdy suolakeinotteluun, silli on tiessään. -No, odotahan, tässä tulee kohta päivällisloma." - -Aliperämies Lind oli harvinaisen kaunis mies, pitkäkasvuinen ja -solakka, silmät tummat ja tukka sysimusta. - -"Täällä on herneitä ja silavaa keittiössä", sanoi hän, kun Rejer oli -tullut kannelle. "Sinä varmaankin tarvitset jotain lämpimiksesi." - -Rejer ei ollut mielestään pitkiin aikoihin syönyt sellaista ateriaa -kuin nyt aliperämiehen seurassa kajuuttapöydän ääressä. - -"Talonpoikaiskomento -- talonpoikaislaivuri -- talonpoikaisalus! Mutta -nyt minä siitä kohta pääsen!" mutisi perämies. "Koiranvirkaa näillä -vesillä!" - -"Eipä silti, Rejer Juhl, eipä silti; minä pidin siitä koko tuhannen -riivatusti. Vauhtia sitä miehessä olla pitää. Älä hellitä, rynnistä, -rynnistä yli kaikkien esteiden! Mutta hiukan, hiukkasen älyä pitää -olla mukana, muuten sinä joudut naimisiin, ennenkuin havaitsetkaan, -poikaseni! Ja silloin on se leikki lopussa. -- Hän... sillityttö... -Musta Stiina, kertoi minulle kaikki samana iltana... hänellä oli puukko -sinun koreissa vitjoissasi! Mutta olitko sinä pähkähullu? Mies, jolla -on hallussaan kokonainen talo, ja sellaista sukua kuin sinä! Juosta -suoraa päätä kosimaan! No, nyt sinä kaiketi lähdet Bergeniin juhlimaan? -Minä lähden sinne myöskin. Sen tähden minä sinua huusinkin." - -Rejer työnsi hernevadin luotaan. - -Perämies loi häneen tutkivan katseen. - -"Et sinä minusta näytä sellaiselta, että saalinkiasi surkeilisit. Et -kai sinä niin hullu ole, että aina vain rakastuksissasi sureksisit. -Siihen tautiin, on vain yksi lääke: rakastua toiseen. -- Kuinka vanha -sinä olet?" - -"Kohta yhdeksäntoista." - -"Niin, koski se minuunkin, kun olin sinun iälläsi, neljä viisi vuotta -sitten." - -"E--he--hee!" nauroi Rejer suojelevan vakuuttavasti. "Sen hullutuksen -minä soudin irti ihostani samana yönä. E--he--hee, mutta..." hän mietti -ankarasti, uskoisiko asiansa perämiehelle, jonka olemuksessa oli -jotakin hyvänsuopaa, aitoa ja luottamustaherättävää. - -"Sinä näytät sellaiselta kuin olisit jonkinlaisissa kiipeleissä etkä -tahtoisi asiaa ilmaista. Etkö tiedä, mitä tekisit rahoillasi?" - -Rejer otti esiin lompakkonsa, jossa oli yksi ainoa keltainen kymmenen -riksin seteli. - -"Siinä koko omaisuuteni." - -"Ei se ole niinkään vähän. Tasan kymmenen riksiä enemmän kuin minulla --- tämän silliprikin kurjalla palkalla saa itsensä pysymään vettä -korkeammalla tuskin kahtena iltana viikossa. Minä rupesin tähän vain -siitä syystä, etten joutuisi puille paljaille sill'aikaa kun _Alert_ on -Bergenissä korjattavana. Se on kallis kylä -- raapii miehen paljaaksi -tuossa paikassa! Viisainta haihtua, ajattelin, ennenkuin alkavat -laskuja lähetellä. -- No niin, Juhl, sinulla on kymmenen riksiä. Et kai -sinä niitä paiskaa menemään täällä Skudesnäsin satamassa. Eihän täällä -mitään ole." - -"E--en minä -- minä", sanoi Rejer äkkiä, "minä en tiedä, mihin -ryhtyisin. Lähden Bergeniin päästäkseni johonkin, mihin hyvänsä. Minä -haluan pois kotoa", lisäsi hän hiljaisella äänellä ja katseli lattiaan, -"kotitalo on minulta mennyt." - -"Va--ai niin? Vai sillä lailla?" virkkoi perämies jokseenkin -ällistyksissään ja siirtyi tahtomattaan lähemmäksi. "Vai niin, niinkö -ne asiat ovatkin?... No", huudahti hän hypähtäen seisomaan, "enkös -olisi pannut veikkaa sieluani ja ruumista sen mukana, että jotain -sellaista piili sinun karheassa harjassasi ja isossa, korskeassa -nenässäsi! Sinä tietysti karkaat kotoa... Hm!" hän yritti viheltää ja -kävellä kajuutan lattialla, mutta luopui siitä heti, sillä huone oli -niin ahdas, että hänen täytyi kumartua -- "tietysti... karkaat. Niin, -näetkös, Juhl, samoin tein minäkin... realikoulusta... No niin, mitä -sinä nyt aiot tehdä?" - -"Päästä pois vain." - -"Ryynejä ja rusinoita myymään?" - -Rejer ei vastannut. Äänessä oli ollut ivaa. - -"Kauppapöydän ääreen venymään?... Tuollainen suuri mies, joka on ollut -isänsä poika kaiken ikänsä!" Perämies pudisti päätänsä. "En minä pidä -sitä otollisena! Mieluummin sittenkin riippumaan raakapuulle, poika!... -se on sentään ilmavampaa! Vai mitä?" - -Hän pisti kummankin peukalonsa liivinsä kainaloreikiin ja keinutteli -voimakasta, notkeaa vartaloansa. "Merelle... me--relle... me--relle! -Tietysti, poika!" - -Neuvo miellytti Rejeriä aivan suunnattomasti, puhumattakaan siitä, -että se tuntui hänestä imartelevalta. Hän oli jo pitkän aikaa ihaillut -perämiehen vapaata merimiesolemusta, hänen hienoja lauseparsiaan ja -sanankäänteitään ja hänen merenraikasta, kevyttä käytöstapaansa. Hän -urahti jotakin kurkullaan, mutta siitä ei vielä selvinnyt, oliko -kysymyksessä kielto vai myöntö. - -"Miten merikivun laita?" tiedusteli perämies. "En ole koskaan tuntenut." - -"Niin -- tietysti se on aluksi koiran virkaa." - -"Ei haittaa yhtään!" - -"... saat totella ja pitää suuren nokkasi koreasti piilossa parin -ensimmäisen matkan aikana -- pistää sen tuppeen." - -"Kyllä minä pidän varani." - -"Sinä olet liian pitkä, se on sinulle onneksi. Ei kukaan halua -tuollaista mastopuuta kajuuttapojakseen. -- Kuulehan", kysyi hän äkkiä, -"luuletko osaavasi keittää herneitä polttamatta niitä pohjaan -- ja -ryynivelliä ja kahvia? Jos saat pari viikkoa harjotellaksesi tuolla -Bergenissä?" - -Rejer murahteli jotakin vaatimatonta itsestään. - -"Tietysti sinä osaat! _Alertille_ tarvitaan uusi kokki, niin että -sinä lähdetkin mukaan Välimeren matkalle ja etenet keittämällä, niin -hyvin kuin osaat, ensimmäisen kerran. Kymmenen riksiäsi saat käyttää -rikataksesi itseäsi hiukan uuteen uskoon. Sillä jos sinä saavut -tuollaisessa pitkässä sarkanutussa, jonka selässä on luunapit, niin ne -kiskovat sinut märssyraa'an alle koko sataman katseltavaksi." - -Rejer oli istunut hetkisen tuijotellen hernevatiin ja ajatellen uutta, -odottamatonta tointa, jonka hän ehkä tulisi saamaan. - -Äkkiä hän siirsi katseensa perämieheen. "Samapa tuo, loiskuttelipa sitä -herneitä tai vettä -- merelle minä tahdon!" - - - - -V. - -Hankauksia. - - -"Puskekaa ulos sieltä!... Reivaamaan... reivaamaan... reivaamaan!" -kaikui äkkiä jalkaintöminän ja melun seasta _Alertin_ kanssikojuun. - -Rejer raotti varovasti silmiään... Ensimmäisinä päivinä Pohjanmerellä -hän tunsi maatessaan suoranaista pelontuskaa tuon huudon varalta; -hän tiesi olevansa pitkäuninen ja ryhtyi kaikkiin toimenpiteisiin -maatakseen valvovin korvin. Kokkina hän näet oli vapaa tavallisista -vahtivuoroista ja sai nukkua koko yön paitsi milloin oli reivattava tai -muunlainen jokamiehen työ tuli kysymykseen. - -"Reivi märssypurjeeseen!... Prammipurje kiinni!... Puskekaa ulos -sieltä!" kuului ylhäältä, ja komentosanoja säesti rappusissa -läkkikastrullin räminä. - -Rejer nousi istualleen; hänen ensimmäinen epäluuloinen silmäyksensä -kohdistui kenkiin, jotka joku oli edellisenä yönä naulannut lattiaan. - -Ne, jotka kuuluivat päivävuoroon, istuivat jo arkkujen kannella -pukien vaatteita yllensä -- toiset hyökkäsivät täysissä tamineissa, -öljykangasvaatteissa ja merisaappaissa rappuja ylös. Päivänvaloa -tunkeutui kaitaisena juovana ruhvin läpi, sade ruoski kattoikkunaa ja -alus kallisteli kovin. - -"Ottakaa kokki mukaan prammiraa'alle -- kiiruhtakaa!" huuteli puosmanni -alas läpi ruhvin. Rejer sivalsi silmänräpäyksessä kengät jalkaansa. - -Kannella oli työ täydessä vauhdissaan, ja huutotorvesta kaikui toinen -komentosana toisensa jälkeen. Prassatut purjeet läiskivät sadekuurojen -sattuessa raskain vihaisin iskuin vasten mastoja, ja köysistössä -vikisi, ulvoi, vinkui ja kitisi. - -"Prammijalus ja jiikitouvi selviksi!" Rejer lähti kohta kiipeämään. -Vaikka hän olikin ollut jo ennen märssyn alla, ei hän sittenkään -tuntenut lainkaan olevansa kotonaan taipuilevissa köysitikapuissa. -Hitaasti ja varovasti siinä liikuttiin ylöspäin, puoliksi -mahallaan, tarttumalla kiinni kynsin hampain ja liukumalla kuin -hummeri. Nähdessään jungmannien ehtivän hänen ohitseen hän turhaan -yritti pitkäin käsivarsiensa ja jalkainsa avulla sivuuttaa kaksi -väylinginväliä kerralla. Puttinkivantin luona märssyn alla, missä -tikapuut taipuivat taaksepäin, hän pysähtyi arvelemaan, mutta keksi -samassa märssyyn johtavan koiranveräjän ja turvautui heti siihen. -Saalinginsarveen ehdittyään hän taas pysähtyi hetkiseksi, aivan kuin -olisi haeskellut uutta pelastavaa aukkoa, mutta jatkoi sitten matkaansa -kilpikonnan tapaan tarttuen vanttiin kerran toisensa jälkeen, ensin -jaloin, sitten käsin. - -Hetkisen kuluttua hän seisoi perttinuoralla isoprammiraa'an alla -tuulen soitellessa hänen purjekangashousujansa ja tummanharmaan, -vihertävän veden keinutellessa, niin että siellä ylhäällä saattoi pää -mennä ihan sekaisin. Hän oli aivan hämmennyksissään. Alhaalta kuului -komentosanoja, mutta häntä pyörrytti vain yhä enemmän -- toistuva "hei, -hilaa!" kuului kuin ääni jostakin toisesta maailmasta, ja taklaus ulvoi -ja vinkui kilvan sen kanssa. - -"Mikä sinua vaivaa, kokki?" kysyi jungmanni, joka oli etäämpänä nokalla. - -"Ei mikään", vastasi Rejer lyhyeen, ja samassa hän tuli jälleen -silmänneeksi merta, jonka yläpuolella he vaappuivat. - -Mutta että häntä jokin vaivasi, sen havaitsi nyt hänen toisella -puolellaan oleva toveri, ruotsalainen; hän näet huusi minkä jaksoi: - -"Ei tuuleen päin! Ei tuuleen päin, senkin pitkä roikale!... Ei -luovata... ei luovata! Kuuletko... sillä tärvelet purjeen!" - -Mutta Rejer, joka kerran toisensa jälkeen uhrasi merenhaltijoille, ei -osottanut vähintäkään halua erottaa tuulen- ja tyynenpuolta toisistaan -tai ylipäänsä käyttäytyä puolueellisesti kumpaakaan kohtaan. Oli vain -yksi seikka tarpeellinen -- hän tunsi sen -- nimittäin pysytellä -raakapuulla riippumassa ja pelastaa henkensä, kävi miten kävi. - -Vasta hetkisen kuluttua pyörrytys oli ohi ja hän saattoi jälleen käydä -työhön käsiksi. - -"Kas tuossa!" sanoi ruotsalainen ojentaen hänelle pullean taskumatin. -"Sinähän olet kalpea kuin haamu." - -Rejer otti kulauksen, ja hänestä tuntui, että se auttoi ihmeellisesti. - -"Kunhan vain ei prammitanko katkeisi meidän täällä istuessa!" virkkoi -taas ruotsalainen. Se taipui tosiaankin kuin viulun jousi. - -"Se on oksaton", arveli Rejer ja tempoi nyt purjetta kasaan laajoin -ottein. - -"Oletpa koko karhu!" ihasteli göteporilainen. "Tuohan ei ole kätten, -vaan käpälien työtä!" - -Prammipurjeet olivat koossa, isopurje kiinni, viistopurje samoin ja -märssypurje reivattuna. - -Sitten oli Rejerin keitettävä kahvia päivävuoron miehille. - -Hän sytytti tulen kapyysiin, huuhteli ison kuparikattilan ja asetti sen -liedelle. Kaiken tuon hän suoritti jonkinlaisen katkeroituneen innon -vallassa. Joitakin miehiä saapui nysiään sytyttelemään, toiset, jotka -olivat vuorollaan, kulkivat kannella kärsimättömästi ja yhteen ääneen -vaatien kahvia. Keksimättä parempaa hauskutusta huonon sään aikana he -ottivat haukuskellakseen kokkia, joka kuitenkin käänsi heille selkänsä, -kumarruksissaan lisäili hiiliä tuleen tai puhalteli vetoluukkuun. - -Rejerissä kiehui ja kapinoi, ja ajatukset risteilivät hänen aivoissaan -katkeamatta. - -Oli tosiaankin onni, että hän pääsi alas eheänä -- onni, oikein aimo -onni! Hän hymyili happamen katkerasti: niin, olisivatpa vain kotona -nähneet, miten Juhlin poikaa kuranssattiin -- nähneet Hammernäsin -perijän mahallaan raakapuulla ja -- -- hän oli ollut putoamaisillaan. - -Hän tempasi kiukkuisesti porisevan kahvikattilan liedeltä ja asetti sen -kallelleen selkiämään, mutta unohti käyttää patalappua ja näpsäytteli -sen tähden rauhatonna palaneita sormiansa. - -"No, kokki!" -- pörröinen koirannahkalakki sukelsi taas sisään -- "eikö -kahvi ole vielä valmista?" - -Rejer tempasi kannen auki, niin kuuma kuin se olikin, ja paiskasi -selvikenahan kattilaan. - -"Minun puolestani te saatte kernaasti juoda sen miten sakkaisena -haluatte; tuossa on!" - - * * * * * - -Olipa Rejer tosiaankin joutunut kiidätettäväksi! Kanaalia pitkin oli -laskettu hauskaa kelkkamäkeä, kunnes tultiin Espanjan merelle ja nyt -oltiin Cap da Rocan kohdalla! Ei ollut aina kovinkaan hauskaa seista -tukahduttavan kuumassa keittiössä hoitelemassa paistinpannua, jossa -kärisi voi kajuuttaan menevää lihaa varten, ja samalla pitäen silmällä -herneitä ja silavaa. - -Toisinaan hän sentään kävi ulkona vilvottelemassa, ja olihan siellä -tuulta aivan mielin määrin. - -Millainen meri! - -Kannattimineen ja käärittyine paidanhihoineen hän näytti pitkältä, -nokiselta, hienkiiltävältä sepältä. Ja se arvostelu, joka tuli hänen -keittiössä suorittamansa työn osaksi, ei ollut juuri armollinen. -Milloin olivat herneet palaneet pohjaan, milloin löytyi ryyneistä -matoja -- ikäänkuin se olisi ollut hänen autettavissaan! Milloin olivat -makeakeiton viskunat rikkirevityt, hävinneet, hän muka oli ne syönyt -suuhunsa jokaikisen! Toisella kertaa, kun hän yritti asiaa korjata, ei -liemi ollut kypsää -- "vettä ja ryynejä, hevosen syötävää." - -Alun pitäen hän oli päättänyt olla vastaamatta, ja tuossa päätöksessään -hän pysyi järkähtämättä. Kokin velvollisuudet, mikäli niihin kuului -keittiön kirkkaana ja puhtaana pitäminen, ruuan valmistaminen -määräajaksi, sen astioihin ammentaminen ja jakelu, hän sekä tiesi että -täytti; stewardi sai sitten kantaa sen laivan peräpuolelle. - -Niin, stewardi! Tuo sirosteleva teikari, joka käydä kepsutteli -varsin hienosti ja jota nimitettiin peruukkimestariksi -- hänellä -oli itsellään kähäräinen tukka ja jakaus otsassa -- hän otti myöskin -vapauden laskea leikkiä Rejerin kustannuksella. - -Se sattui tuona päivänä, jolloin he olivat Cap da Rocan kohdalla... - -Rejer ymmärsi erittäin hyvin, että hänet oli komennettu yläilmoihin -keskellä aamupäivää jonkinlaiseksi yleiseksi huvitukseksi ja että -laivaväki oli seisonut kannella nauttimassa hänen eleistään, jotka -eivät tietenkään olleet täysin merimiesmäiset, aivan kuin hän olisi -ollut temppuileva marakatti. - -Näitä mietiskellessään hän oli lähtenyt keittiöstä vilvoittelemaan -hiukan ennen aterianaikaa ja seisoi tuijotellen yli laivan laidan -villaröijy avoinna. - -Portugalin rannikon läheisyydessä oli tullut yhtäkkiä kauhistuttavan -kuuma. Meri oli vihertävänsininen ja aallot huoneenkorkuisia; koko -Atlantin hyökyessä laivankylkeen oli märssypurje reivattu. - -Tullessaan ruoka-astioineen stewardi mittaili Rejeriä katseellaan -pitkin pituutta ja silmäsi sitten tutkivasti taklausta. - -"Täällä etelässä saat kohta nähdä marakatteja, jotka kiipeävät vielä -hienommin kuin sinä!" - -Rejer nosti nokkaansa ja palasi keittiöön; stewardi tuli heti hänen -jäljessään pahimpain hyökyaaltojen alusta keinuttaessa hakemaan -hernekeittoansa, mutta sai kuumaa lientä sormilleen ja ryntäsi huutaen -takaisin kajuuttaan, kädessä tyhjä astia. - -Siitäpä elämä nousi! Stewardi valitti ja vaikeroi, mutta perämies -Lind vakuutti pontevasti, että hän oli poropeukalo ja että tapaus oli -sattunut epähuomiossa. Kukaan ei voisi saada häntä uskomaan, että rehti -maalaispoika rupeisi ketään tahallansa kalttaamaan. - -Kulku suunnattiin Cadizin lahteen, jonka laiturissa otettiin vettä ja -ostettiin viiniä, jota piti nautittaman Välimerellä. - -Illan ensimmäisellä vahtivuorolla he olivat jälleen merellä, ja -seuraavan päivän sarastaessa he purjehtivat vinhassa virrassa -Gibraltarin salmeen. Siellä oli taaja purjemetsä, teluksista ja -marokkolaisista shebekoista aina suuriin linjalaivoihin asti. Toiset -pyrkivät ulos, toiset sisään, ja siinä oli todellinen lippujuhla, -merkinantoja ja tervehdyksiä sotalaivojen kesken, jotka kulkivat -toistensa ohi tervehtien kaikilla kielillä ja kaikkien kansakuntain -värein. - -"Siinä ne seulovat ulos ja sisään kuin pullon kaulassa", selitti -puosmanni olkapäitään kohauttaen. - -Mutta Rejer seisoi kuin toiseen maailmaan siirrettynä. Hän näki -Espanjan lumitunturien huippujen hehkuvan punaisina korkeata sinistä -taivasta vasten ja heittävän pitkiä teräviä varjoja välimailleen. Hänen -sydämensä tuntui sulavan. - -Miltä mahtoi Hammernäsissä nyt näyttää? Puut kai olivat juuri -hiirenkorvalla. Hän oli vilaukselta näkevinään äitinsä eteisenovella... - -"Ooh... hoo... oh!" haukotteli puosmanni niellen aamuilmaa. - -Jokainen aamutuulen henkäys toi mukanaan melkein huumaavia valkoisten, -kukkivain mandelipuiden tuoksuja, ja Välimeri lepäsi edessä -purppuransinipunaisena. - -"Sitten", sanoi puosmanni viitaten Gibraltariin, "saamme purjehtia -pelkkää sinistä vettä, maa alihangan puolella, kunnes tulee näkyviin -Barcelonan majakka." - -Ja eräänä välkkyvänä aamupäivänä Alert tosiaankin liukui Barcelonan -sataman suojaavan maakielekkeen sisäpuolelle kootuin purjein. - -Mont Juichin korkea vuorikeila linnotuksineen, joka oli kuin huipulle -rakennettu linnunpesä, kanuunariveineen ja ylinnä liehuvine Kastilian -lippuineen kuvastui veteen ja yhtyi laivankölin alla väylän toiselta -rannalta käsin kuvastuvaan majakkaan. - -Suunnaton satama oli täynnä laivoja, ja joukko lokertteja ja felukkeja, -mitkä latinaispurjein toivat kalaa, viinitynnöreitä, vihanneksia, -appelsiineja, pähkinöitä, munia ja kanoja ahdettuina koreihin, joita -oli korkeina röykkiöinä mastojen nojassa. - -"Tulehan katsomaan espanjatarta!" sanoi stewardi keittiön ohi -kulkiessaan. - -Rejer katsahti nopeasti yli laivanlaidan. Pari latinaispurjeista -venhettä ja joitakin meluavia ihmisiä oli iskeytynyt kiinni laivan -kylkeen. Toisessa venheessä seisoi vanha auringonpaahtama, kurttuinen -ja viiksiniekka eukko, jonka tukka on mustaa ja karkeata kuin hevosen -jouhet ja jolla oli kynnet melkein kuin petolinnulla. Akka kirkui -kähein äänin tarjoten innokkaasti kaupaksi jotain kaalintapaista -vihannesta ja korissa verkon alla kaakottelevia kanoja. - -Rumaa väkeä! tuumi Rejer. Mutta millaista vauhtia nuo venheet -liikkuivatkaan niistetyin kolmikolkkaisin purjein, vaikka oli niin -tyyni, että tuskin kävi henkäystäkään! Hän oli pitänyt niitä silmällä -koko matkan Espanjan rannikkoa kuljettaessa. - -Rejerin ollessa paviaanivahdissa illalla -- tullitarkastus oli ohi, ja -kapteeni oli mennyt maihin -- tuli perämies hänen luoksensa: - -"Kuulehan", sanoi hän, "olet kai kuullut puhuttavan espanjattarista. -Niin, eivät ne kaikki ole sellaisia kuin tuo tarhapöllö, jonka näit -felukissa tänään. Tahdon vain ystävällisesti kehottaa sinua olemaan -varuillasi, kun tullaan aallonmurtajalle; siellä on yllin kyllin -sellaisia, jotka haluavat kalastella meripoikia. Pysy alallasi ja -tee työtä, mieluummin selkä maihin päin, se on varminta. Tahdon vain -varottaa sinua, ymmärräthän!" Hän lähti. - -He olivat ankkuroituneet ulommaksi satamaan, missä kalalasti purettiin -Barcelonettan kuljetusvenheisiin, ja laivankyljessä oli työ käynnissä -kaiken päivää. Iltaisin miehistö sai vapaasti mennä maihin, kaksi aina -kerrallaan, ja että maissa oli nähtävyyksiä, ilmeni kyllä palaavien -kertomuksista. - -Siltä vain näytti, ettei Rejerin maihinmenovuoroa tullut koskaan. Niinä -harvoina kertoina, jolloin hän pyrki, oli vastassa kielto. Kokki sai -luvan pysyä laivassa, sanottiin. - -"Etteivät pidä minua edes stewardin veroisena!" purki hän itsekseen -katkeruuttansa eräänä iltana, kun ruuhi lähti laivalta, satamassa -ylt'ympäri syttyivät lyhdyt ja maissa loimusivat moniväriset tulet. -Hän pysähtyi yhä useammin tuijottelemaan laivan vanavedessä pimeässä -välkehtivää noidantulijuovaa, seisahtui ahtimen luo ja antoi katseensa -liukua valoa pitkin aallonmurtajaan asti. - -"Olisi sitä luullut kapteenilla sentään olevan sen verran silmiä -päässään, että olisi erottanut minut tavallisesta hylkyväestöstä, ettei -pitäisi minua jonakin noin vain maasta nousseena kyssäkaalina! Hän -tietää varsin hyvin, kenen poika minä olen. Mutta ei voi kukaan sanoa, -että minua täällä kursaillaan, huudellaan vain iltaisin hakemaan toisia -laivalle. Hävytöntä!" Hän iski köydenpään vihaisesti laivanlaitaan. -"Käyttää niin halpamaisesti hyväkseen sitä, että minä olen sattumalta -antautunut hänen käskettäväkseen! No niin, ei se mitään haittaa", -lisäsi hän tyynemmin, "saavat olla ihan varmoja, etten minä ole sen -kohteliaampi. Rejer Juhl ei päästä käsistään köydenpäätä, jota kerran -on alkanut kiskoa luokseen. Ee--i... sitä hän... ei... tee!" - -Eräänä iltapäivänä tuli sentään vihdoinkin hänen vuoronsa -- vapautta -keskiyöhön asti kirvesmiehen ja stewardin keralla. Viimemainittu, -joka oli koristautunut kaulahuivein ja pukeutumalla vanhaan, entisen -mannervirkansa aikaiseen vahtimestarintakkiin, käydä vaapotti kuin -varis lyhyillä jaloillaan nuoraportaiden luo. - -Aallonmurtajan markkinoista he olivat saaneet kyllikseen laskiessaan -sinne ruuhellaan päiväiseen aikaan. He olivat perin kyllästyneet -papukaijahäkkejänsä vartioitseviin vanhoihin ämmiin, jotka istualtaan -kirkuivat ja myivät hapanta viiniä, appelsiineja ja kaikennäköistä -rihkamaa. Niinpä miehet riensivätkin heidän ohitsensa edemmäksi. -Stewardi, jolla oli kokemusta, luotsasi heidät erääseen puolipimeään, -satamakadun varrella sijaitsevaan onkaloon, jossa he saivat syödäkseen -eltaantuneessa öljyssä uivia sieniä ja muutamia palaneita, mustia -lihankappaleita, jotka olivat kovia kuin puu. Juotuaan pullon viiniä -silti saamatta eltaantuneen makua suustaan pois ja maksettuaan laskunsa -he lähtivät ulos kaduille kiertelemään ja katselemaan. - -Stewardi selitti, että kaikkien alaslaskettujen verhojen ja uudinten -takana istui espanjattaria, jotka tulivat ulkoilmaan vasta auringon -mentyä mailleen. - -Vaellettuaan pitkät matkat talojen katveessa ja virkistettyään itseänsä -helteessä ostamalla jäätelöä ja anisviinaa, saapuivat he vihdoin -suuren, valaistun talon jykeville porteille. - -Se oli la Ramblan suuri teatteri. Siinä vilisi ihmisiä ja vaunuja, ja -kohta hekin joutuivat keskelle virtaa. - -Kirvesmiestä alkoi arveluttaa. Stewardi yllytti innokkaasti lähtemään -Barcelonettaan; hän oli ollut siellä jo kaksinkertaa, ja siellä oli -huvia jos kuinka paljon, sekä nuoralla tanssijoita että näytelmiä. - -Mutta Rejeriä ei nyt enää saatu minnekään. Koko tässä koreassa -ympäristössä oli jotakin rintaa ahdistelevaa. Laivalla oltaessa kävi -kyllä laatuun hoitaa kokin ja koiran virkaa -- hän oli kerta kaikkiaan -päättänyt tehdä tehtävänsä -- mutta täällä maissa? Hän, tuo nainen, -joka seisoi siinä niin ylväänä, pitsimantilja hiusten ja hartiain yli -heitettynä, hän kyllä huomasi Rejerin olevan hyvää sukua. Jos hän -olisi tiennyt, että Rejer vietti päivänsä nokisena kokkina, ei hän -varmaankaan olisi suonut noita silmäniskuja... - -Rejeriä alkoi oma seura yht'äkkiä hävettää, ja hän koetti esiintyä -ikäänkuin ei olisi kuulunutkaan heidän joukkoonsa. Kun kirvesmies -häveliäästi epäröiden arveli, että täällä kenties oli liian hienoa -heidänlaisilleen, työnsi hän leukansa uhmaavasti eteenpäin ja virkkoi: - -"Liian hienoa?... Minunlaiselleni?" Ja kuuntelematta toisten selityksiä -hän tunkeutui sinne, missä näki lippuja ostettavan. Hän aikoi sisään -- -he saivat tehdä tahtonsa: joko erota tai tulla mukaan. - -Pääsyliput he saivat, ja sitten he antautuivat, alituisesti niitä -näyttäen, ihmisvirran vietäviksi, kunnes tulivat ylimmille paikoille -ihan katonrajaan. - -"Lastiruuma" alhaalla oli aivan täynnä väkeä. Se seikka, ettei oltu -rakennettu parruista ja lankuista välikattoa, riippui kirvesmiehen -mielestä siitä, että nuorallatanssijoilla piti olla vapaa liikkumisala. -Huu! Ihan alkoi pyörryttää, kun katsoi alas "pataan". - -"Ssh!" virkkoi Rejer -- hän ei pitänyt kirvesmiehen käyttämästä -sanonnasta -- ja kumartui suojusreunan yli katsellakseen omin neuvoin. - -Musiikki alkoi soida niin äkkiä, että he hätkähtivät, ja sitten -jiikattiin isopurje ylös. - -Siellä seisoi ritari miekka kupeella ja käsi sydämellä. Hän alotti -kamalan korkean ja pitkän lirutuksen, ja sitten tuli hajalla hiuksin -eräs valkopukuinen donna, joka väänteli käsiään, painui polvilleen ja -nousi jälleen seisomaan. - -He lauloivat toinen toisensa perästä, ja tuntui siltä, kuin eivät he -koskaan saisi asiaa valmiiksi. - -Timperi haukotteli yhä armottomammin, niin että ihmiset kääntyivät -vihaisina häntä tuijottamaan. - -Yht'äkkiä virtasi ja kuppelehti sisään donnia, jotka hyppivät ja -pyörivät kuin hyrrät; niitä tulvi kuin pussista. - -Timperi istui kotvan kovin mietteissään, mutta äkkiä hän pudisti -päätään, nousi päättävästi ja selitti aikovansa mennä. Naineen miehen -ei hänestä sopinut katsella vaimoväkeä, joka tanssi paljain säärin ja -melkein jiikatuin aluspurjein. Stewardi oli luvannut luotsata hänet -jonnekin, missä sai konjakkia ja katajanmarjaviinaa -- ja nyt hän lähti! - -Hiukan vastaanhangotellen seurasi stewardi häntä. - -Rejerkin tunsi kummallista tunnetta katsellessaan outoa näkyä; mutta -kun kaikki hihkuivat ja paukuttivat käsiään, ymmärsi hän, että se kai -oli jotenkin niin kuin olla pitääkin, vaikka tympäisevältähän se näytti. - -Jossain määrin keventyneenä, kun oli päässyt eroon seuralaisistaan, -istui hän vapaammin tarkastellen näyttämöä ja ympärillään olevaa -yleisöä. Kaikki oli yhtä uutta, kaikki itse asiassa sulautui yhdeksi -hänen havainnossaan. - -Niin, nyt hän oli syöksynyt suoraan maailmaan, yksinäisenä ja kenenkään -tuntematta keskelle muurahaiskekoa. Kun hän ennen oli kuvitellut, minkä -näköistä oli kaukana maailmalla, oli hän aina ajatellut Bataviaa, -purjehtinut sinne kuten hänen kantaisänsä "Kenraalikuvernööri -Swardecroonilla", vanhalla aluksella, joka korkeine peräkajuuttoineen -ja paisuvine purjeineen riippui kotituvan seinällä. Millaisena maailma -lienee kuvastunut tuon esi-isän silmiin? Hän oli ollut sitkeä ja -pyrkinyt eteenpäin kuin mies! Ja samoin taisi tehdä yksi ja toinen Juhl -hänen jälkeensäkin. Mutta Rejeriä köyhempi hän tuskin saattoi olla -- -taskusta ei olisi löytynyt kahta taaleria. - -No niin, minä olen joka tapauksessa kokki ja saan koettaa pistää -kauhani johonkin -- ei ole niin kovin suurta väliä, vaikka joku -polttaisi nokkansa. - -Antaessaan puoliksi ajatuksiinsa vaipuneena katseen harhailla ylös -ja alas hän oli yht'äkkiä tuntevinaan mustakiharaisen pään lähinnä -alemmalta riviltä. - -Perämies! -- Aivan varmaan se oli perämies Lind! - -Koko teatteri muuttui kohta hänen silmissään; nyt siellä oli joku -hänenkin tuttavansa. - -Esirippu avautui, mutta koko näytännön ajan oli hänen tuijotettava -perämieheen. Silkkinenäliina pisti näkyviin hänen hienon nuttunsa -rintataskusta, ja lakki oli polvella. Äkkiä hän kumartui edessään -istuvan naisihmisen puoleen. Nainen oli kalpea, ja hänen mustassa -tukassaan näkyi olevan neilikka. Perämies sanoi jotain, jolle nainen -nauroi, alkaen sitten leyhytellä viuhkaansa. Sitten kuori perämies -appelsiinin ja tarjosi sen hänelle erinomaisen kohteliaasti ja -lakkaamatta jutellen. Ei kumpikaan välittänyt erikoisemmin siitä, mitä -näyttämöllä tapahtui. - -Perämies ja korea naishenkilö askarruttivat Rejerin tarkkaavaisuutta, -kunnes kappale oli lopussa. Ihmeekseen hän havaitsi heidän lähtevän -pois yksissä ja näki heidät vielä vilahdukselta ihmisjoukossa -sisäänkäytävän ulkopuolella. - -Jonkun ajan kuluttua hän käveli lyhdynvalossa alhaalla aallonmurtajalla -odotellen toisia, ennenkuin huutelisi Alertiin. - -Oli hiukan yksinäistä alhaalla satamassa. Väitettiin, ettei täällä -ollut puutetta roskaväestä, jolla muun hyvän lisäksi oli pitkät -katalonialaiset puukkonsa. Mutta -- hän tunnusteli usein puseron alla -kantamaansa tuppea -- olipa hänelläkin Aa-vuonolainen tuppipuukko, joka -oli aikanaan kuulunut hänen isälleen. - -Tuntui keventävältä, kun perämies Lind saapui; hän oli ylevän tunnelman -vallassa ja hyräeli. - -"Hyvää iltaa, Rejer!" - -Miten reipas ja merimiesmäinen hän olikaan! Tarvitsi vain nähdä, kuinka -hän nosti käden suulleen huudellen moneen toviin, kunnes kaukainen ääni -kuului hänelle vastaavan. Rejer tunsi ihan lämpenevänsä perämiestä -kohtaan. - -"Kuulkaahan, perämies!" tiedusteli hän äkkiä. "Mikä espanjalainen -naishenkilö se oli, jonka kanssa perämies teatterissa istui?" - -Perämies näytti hiukan ällistyneeltä. - -"Vai niin? Olitko siellä?... Hän, no! Niin, hän oli... jonkinlainen -sukulainen..." - -"Täällä Barcelonassa?" - -"Niin, hän on tullut tänne... sattumalta... oikeastaan hän on -jonkinlainen serkku... kaukaisia sukulaisia..." - -"Ymmärtääkö hän norjaa?" - -"Hm... hiukan... hieman sinne päin. Mutta älähän viitsi jutella, että -näit meidät yhdessä -- ei kenellekään laivassa -- ymmärrätkö!" Hän -vihelsi hiljaa. - -"Näitkö sitä hoikkavartista, jolla oli silmät ja joka tanssi cachuchaa? -Sellaista et ole nähnyt Norjassa! Kastanjettejansa, niitä ne lyövät -ja näpähyttelevät niin tulisen hehkuvasti, että räiske käy heidän -ympärillään ja katsojan sielu menee ihan pyörälle. Ne ovat puuta, -näetkös, sileätä kivikovaa puuta. Mutta tuollainen mustasilmä saa -niihin elämää, niin että ne helisevät... helisevät... helisevät, -poikani!" Hän vihelsi sävelen. "Hm! Sinulta on vielä paljon näkemättä, -Rejer! Ja se on hyvä, ettet sinä tiedä mitään. Minä tahtoisin -mielelläni suojella sinua, mutta hiukan ymmärrystä minun on sinuun -istutettava, muuten et osaa olla varuillasi." - -Hän käveli hiljaa hyräillen edestakaisin laiturilla. "Mutta kuulehan -nyt, poikaseni! Minä kyllä tiedän, että sinulla on koko joukko älyä -yliskammariisi säilytettynä. Et kai anna kenenkään edes aavistaa, -että tunsit minut ennen laivaan tuloasi. Siitä saisit ilman muuta -kaikkien vanhempien miesten vihan osaksesi. Ota mieluummin vastaan -kaikki ropsahdukset, ne kyllä lopulta taukoavat, ja minä teen parhaani, -milloin voin. Nyt minä luulen saavani aikaan sen, että stewardi ottaa -suorittaakseen puolet sinun keittiötyöstäsi." - -"Hei, pojat siellä! Hiukan parempi vauhti!" huuteli hän kirvesmiehelle -ja stewardille, jotka äänekkäästi jutellen astelivat kaupungilta päin -ruuhen laskiessa laituriin. - -Lyhtyjen häilähtelevässä valossa heittivät alukset synkkiä varjoja -satamaan, ja Mont Juichin linnotus näytti synkältä öiseltä -jättiläishahmolta heidän soutaessaan laivalle. - -Suuret, loistavat tähdet vilkkuivat lukemattomien raakapuiden ja -mastojen lomitse, ja Rejer istui muistellen cachuchan tanssijatarta, -jota hän ei ollut lainkaan tajunnut. Nyt hän näki hänet jälleen -ajatuksissaan, näki jokaisen liikkeen ja kuuli kastanjetit. Miten -hauskaa hän olikaan pitänyt maissa! - -"Hyvin soudettu!" kajahdutti perämies heidän laskiessaan -laivankupeeseen. - - * * * * * - -He olivat laiturissa ottamassa lastia, ympärillään aamuisin -kauppavenheitten vilisevät joukot. - -Siinä oli elämää, huutoa ja meteliä, niin ettei kuullut omaa -ääntänsä, ja tarvitsi vain pistää päänsä laivanlaidan yli päästäkseen -rahoistansa. Kukin venhe laski aina suunnilleen samaan kohtaan. Rejer -alkoi jo ne tuntea. - -Kun hän seisoi aamusumussa laivanlaitaan nojaten ja havaitsi jälleen -vanhan tarhapöllön, joka istui kaulaa myöten vihannestensa keskessä -kirkumassa, näkyi venheen peräpuolella, aurinkoteltan alla tänään -toisenlainen ryhmä. - -Nuori tyttö, jolla oli jaloissaan valkoiset sukat ja keveät kengät, -istui käärityin hihoin ja lumivalkea pyyhinliina polvillaan pesemässä -ja kampaamassa pikku veikkoaan, -- heidän kaiketi piti maihin. Se oli -alinomaista painiskelua pojan tehdessä vastarintaa; tyttö ilmeisesti -ihaili pientä mustakutrista, itsepintaista veliprinssiänsä. Yht'äkkiä -poika kiskaisi itsensä irralleen. - -Tyttö juoksi jälkeen ja tavotti hänet lähellä tervasankoa, johon poika -oli itsensä tahrimaisillaan. Vanha tarhapöllö torui kaalinsa keskeltä. - -Ikäänkuin kutsuakseen jonkun todistajakseen ja saadakseen oikeutta -tyttö katseli ympärilleen. Hänen ja Rejerin katseet yhtyivät. Tyttö -punastui lievästi, nauroi ja vastasi eukolle samalla vetäen pojan -mukanaan takaisin. - -Mutta -- millainen hymy! Millaiset silmät! Rejer katseli häntä, hiipi -varkain häntä katselemaan, oli kääntävinään selkänsä istuessaan -hajasäärin lautakäytävällä ja kiertäen köydenpäätä rautapultin -ympärille. Hän laskeutui pitkin rappusia laidan ulkopuolelle ja -jälleen takaisin, ikäänkuin hänellä olisi ollut laivatöitä tai jotain -silmälläpidettävää, kaikki vain sen vuoksi, ettei kadottaisi hänestä -vilahdustakaan aina siihen asti, kun tyttö veljineen vihdoinkin seisoi -laiturilla. He aikoivat varmaankin kirkkoon tai vieraisiin, niin -hienoja he olivat; hänen liinavaatteensa olivat lumivalkoiset, jalat -niin hienot. - -Rejer oli aina luullut, ettei missään ole niin hempeitä pyhäpukuja -kuin kotona Aa-vuonolla; mutta mitä olivat sikäläiset huivit ja paksut -päähineet verrattuina tuollaiseen hattuun, joka sopi niin terhakasti -päähän? Entä sitten se paksu sarkatamppi, jota kotoiset tyttäret -kantoivat vyötäisillään, kun näki espanjattaren hameen valautuvan -pitkin hänen lanteitaan? Ja kun hän nyökkäsi jäähyväisiä eukolle, -ei Rejer ollut aivan varma siitä, eivätkö nuo tummat, Espanjan -pähkinän kokoiset silmät hetkiseksi siirtäneet katsettaan häneen -veitikkamaisesti hymyten, ikäänkuin hän sittenkin olisi Rejerin -havainnut. - -Rejer kulki kuin humalassa koko päivän ja oli varuillaan, mutta -kumpikaan menijöistä ei tullut takaisin, ja felukki purjehti tiehensä -ilman heitä. - -Seuraavana aamuna se taas saapui, ja hän osti mustanpuhuvalta eukolta -toisen pähkinäannoksen toisensa jälkeen, ennenkuin laiva irrotettiin -laiturista. - -He olivat juuri nostaneet ankkurin ulkona satamassa iltapäivällä, ja -Rejer oli tehnyt työtä hikeen asti vetämällä ketjua kelalta -- he -olivat lähdössä Civita Vecchiaan lastina vuotia ja silkkitavaroita -- -kun felukki vielä kerran sukelsi näkyviin heidän viereltään. Sisarukset -seisoivat yhdessä korien ääressä eukon kanssa; luultavasti he olivat -tilinteolla. - -Tuuli kuljetti felukkia poispäin Alertin yhä levätessä paikallaan -ankkuri keulalaidan ulkopuolella, ja Rejer riensi kokkaan unohtaen -kaikki, kunhan pääsi näkemään. Vihdoin hän oli keulakannella. Eukko -oli luultavasti kertonut hänen monista pähkinänostoistaan, sillä nuori -tyttö nauroi ääneen ja iloisesti Rejerille ensin nyökäyttäen päätään, -ja sitten hän kääntyi ympäri heiluttaen ketjua, joka hänellä oli -kädessään, kuten sopi tehdä jollekin, jota ei odota enää milloinkaan -näkevänsä tässä elämässä. - -Mutta... millaiset välkkyvänvalkeat hampaat ja millaiset tähtisilmät! -Ja Juanitan nimellä eukko oli häntä maininnut. - -Piti ottaa sisään köysi, joka oli ollut ulkona, jotta päästäisiin -kunnialla eroon naapurista, suuresta Länsi-Intian kulkijasta, joka oli -tuonut sokeria Venezuelasta, ja Rejer ryntäsi sokeasti käsiksi. - -"Kas vain! Senkin husaari! Aiotko mennä täyskokeneiden miesten edelle? -Ehkä puosmanninkin edelle?" kuului tuima ja ivallinen huomautus. -"Laputa tiehesi! Takakannelle, kuuletko!" - -Rejer loi "täyskokeneeseen" silmäyksen, joka... no niin, ja laittautui -peräpuolelle köyden päähän, missä hän seisoi kiskomassa viimeisenä -miehenä. Mutta hänen sydämensä sisin kiehuva arvotus oli, että tulipa -kysymykseen puosmanni, timperi, kokenut laivamies tai puolimatruusi -tai vihdoin stewardi tai laivakoira, niin -- kunpahan vain olisivat -aavistaneet, kuinka kaukana Rejer Jansen Juhlin arvon alapuolella -koko heidän virkajärjestelmänsä oli! Solvauksia heiltä! Se kuului -auttamattomasti siihen mustaamiseen, jonka hän oli päättänyt kestää. - -"Valmiit kääntämään!" kuului hetkisen kuluttua, kun he olivat päässeet -ulos sataman suulta. - -Stewardi kiiti, somasti sipsuttaen, neilikka vieläkin napinlävessä, -suuren jaluksen ääreen, ja Rejer edemmäksi, alakeulapurjeen alukseen, -viskaten rautanapon kädestään keittiöön. - -"Käännös!" kajahti komennus jälleen. - -Rejer antoi jaluksen luistaa, lähti sitten ylähangan puolelle ja kiskoi -sisään höltyneen jaluksen, sitä mukaa kuin eturaakapuut kääntyivät. -Keulapurjeen täyttyessä hän ponnisti vastaan ja piteli kuin leijona, -kunnes sai apulaisia vetämään. - -Hän oli riittävästi harjaantunut kokin velvollisuuteen pitää huolta -alakeulapurjeen jaluksesta, ja hän irtautui kokin hahmosta puuttuakseen -matruusintyöhön aina sellaisella kiivaudella, ettei se voinut olla -herättämättä toisissa hilpeyttä. - -"Kas kokkia, miten hän ponnistaa pidellessään vastaan! On siinä -vääräsäärtä!... Sitoo köydenpään kuin suitset! Hei, hei! Talliin -takaisin!" Ja hänen jälkeensä kuului kielen maiskutusta kuten -hevoselle. Illalla hän sentään meni vahtiin ajatellen kaikkea muuta -kuin päivän katkeruuksia. Aurinko laski Espanjan vuorten taa, meri -kohoili sulan raudan tai tumman viinin värisenä, ja siellä täällä nousi -boniitti vedenpintaan. - -Juanitan nimellä oli eukko häntä maininnut. -- Juanita! Ihastuttavan -kaunis hän oli ollut eilen luodessaan silmäyksensä Rejeriin. Ja nyt -tänään, kun hän heilutti ketjua kädessään, nousi puolittain seisomaan, -kohotti käsivartensa ja hymyili! Kaikkien maailman naisten pitäisi -olla mustasilmäisiä, siitä tulisi toista kuin koko tuo Pohjolan -sinisilmäinen maitohera! - -Niin, Juanita hymyili, mutta _hän_ ei hymyillyt. Ah, jospa hän ei -olisi koskaan häntä nähnyt! Mitä hän naisväestä välitti! Mutta hän, -Juanita... Juanita oli hänen nimensä! Hänet täytyi, täytyi nähdä -jälleen! Rejer ajatteli järjestää asiat niin, että tulisi jälleen matka -Espanjaan... - -Hän käveli edestakaisin tuntien sekavaa tunnetta sen vuoksi, että tytön -kuva alinomaa oli hänen mielessään ja että hän oli niin perin onneton. -Toisinaan hän pysähtyi laidan ääreen tuijottelemaan. - -Göteporilainen istui etukannen pollarilla ja lauleli: - -"Ma ruusua lemmin, oli toukokuu..." - -Rejer seisoi kuunnellen ja ajatteli omaa ruusuansa. - - - - -VI. - -Liivaripuomilla mietiskelemässä. - - -Lähtiessään merille oli Rejer Jansen Juhl tuntenut itsessään piilevän -kokonaisen ruutikellarin tahtoa, jonka piti purkautua teoiksi ja -taisteluksi maailmaa vastaan, kunhan hän vain saisi siihen tilaisuutta -ja mahdollisuutta. Sen vuoksi hän oli sietänyt meritaudin, paistunut -hiessä ja auringonpaisteessa, sallinut itseään "kuranssattavan" ja -pysytellyt Alertissa sitkeästi kuin pajuinen vitsa koko ajan niinä -kahtena vuotena, jotka oli purjehdittu Välimerellä ja Mustallamerellä. - -Mutta mitä hän oli siitä hyötynyt? Ei, satamapaikkoja ei olisi -saanut olla lainkaan olemassa tai sitten ainoastaan sellaisia kuin -Taganrogissa, jossa he laskivat laituriin kolmekymmentä virstaa -kaupungista ja ottivat rukiita lastikseen edes käväisemättäkään -siellä!... Mutta kaikki nuo Välimeren rannalla sijaitsevat satamat -valkoisiksi kalkittuine taloineen ja kivilaitureineen, jotka olivat -hiuskarvalleen toistensa kaltaisia, olipa niiden nimenä sitten Triest, -Cattaro, Palermo tai Malaga, ne saattoivat mahdollisesti olla erittäin -edullisia sekä kapteeneille että laivanvarustajille, mutta sellaiselle -kuin hän, joka tahtoi hiukan tutustua maailmaan, oli jokainen -tuollainen satamapaikka ikäänkuin seula, johon palkka hupeni. - -Jos joku sanoi, että Rejer unohti, kuka hän oli ja antautui -juopotteluun ja muuhun humuun, niin hän valehteli. Mutta sattui aina -tapauksia melkein jokaisessa satamassa, paitsi kaukana Taganrogissa, -jossa he, kuten sanottu, olivat laskeneet laituriin kaupungin -ulkopuolelle ja... Niin, miten sitkeän limainen ja pahanhajuinen -ja matalapohjainen Asovanmeri olikin merenkulkijalle, sen rannalla -sijaitsi sittenkin ainoa satama, josta hän muisti päässeensä oikein -kunnolla eroamaan. Sillä kertaa hän kokosi seitsemän kuukauden palkan, -ajatteli jo korkoja ja rahain sijoittamista säästöpankkiin kotona. - -Ei kannata myöskään salata, ettei hänen mieltään enää yksinomaan -askarruttanut espanjatar, jonka hän oli nähnyt barcelonalaisessa -felukissa. Päinvastoin on avoimesti tunnustettava, että Rejerissä, -huolimatta kaikesta luonteenlujuudesta, sittenkin oli eräitä, -luultavasti hänen suvussaan perinnäisiä ja viljeltyjä tunteenomaisia -puolia, jotka vaikuttivat, että häntä jokseenkin varmasti jokaisessa -satamassa väijyi rakastuminen aivan kuin tuhkarokko, vieläpä sellainen, -ettei lääkäri olisi voinut sitä nimittää lievänluontoiseksi. -Ne syntyivät kuten Barcelonassakin mitä odottamattomimmista ja -satunnaisimmista aiheista, joko heti heidän saavuttuaan tai vähää -ennen heidän lähtöään, ikkunaparvekkeelle suuntautuneista katseista -tai hänen tehdessään kauppaa jossakin jäätelökojussa, yhtä tuimasti -ja yhtä helposti. Odessassa hän näki juuri viimeisenä iltana pitkän, -kuudankalpean Mariankan kiitävän hevosen selässä sirkuksessa; ja taas -viimeksi Malagassa, missä heidän liivaripuominsa niin sanoakseni -kopisteli erään viinituvan ovea, oli myös eräs pienoinen kiharapää, -joka heti ensi päivästä sai hänet kuumeeseen ja pakotti hänet puolen -päivää kävelemään ja -- hän ymmärsi itse, miten kirotun tyhmää se oli --- suunnittelemaan kosintaa ja mahdollista espanjalaiseksi rupeamista. -Eipä mitään, sillä kertaa puuttui perämies ajoissa asiaan! Mutta joka -kerta vaivasi häntä suunnaton painostus ja mielenmasennus ainakin -kuukauden; tuntui, kuin ei enää kannattaisi elää, ei olisi enää mitään, -jonka vuoksi maksoi vaivaa tehdä työtä, harmaan harmaata... mustan -mustaa; hän jaksoi tuskin avata suutaan vastatakseen ihmisille. Kunhan -ei naisväellä edes olisi ollut silmiä... ei ainakaan niin mustia -kuin täällä Välimeren rannoilla! Kaukana Taganrogissa, siellä... -niin, siellä hän oli pyydystänyt sammen; helpotti aina, kun ajatukset -siirtyivät sinnepäin... - -Mustat silmät -- siniset eivät ensinkään -- olivat aina omituisella -voimalla panneet hänen päänsä pyörälle; sen hän kyllä tajusi -seisoessaan liivaripuomin perttinuoralla. - -Ainoa asia, jota hän oikeastaan saattoi muistella jokseenkin -tyytyväisin mielin, oli se sitkeys eli se perinnäinen Juhlien -itsepintaisuus, jonka varassa hän oli päättänyt opetella kaikenlaiset -laivatyöt. Häntä voitiin joka tapauksessa pitää kunnon matruusina ja -kokeneen meripojan veroisena. - -Hän ei enää ollutkaan se mies, joka Bergenissä oli tullut laivaan -punakukkaisine, valtavine, raudoitettuine talonpoikaisarkkuineen. Se -puolimatruusi, joka istui hajareisin puomilla mietiskelemässä, oli -kyllä pitkä ja laihanlainen, mutta ulkonäössä oli jotain tavattoman -urheata, joku ehkä sanoisi, suureen nenään vedoten, _hellittämätöntä_. - -Tänään, liivaripuomilla istuessaan, hän hautoi ajatuksissaan viimeistä -kotoa tullutta kirjettä... Monesta tuntui, kirjoitti äiti, että seutu -oli nyt autio, kun Hammernäsissä ei enää asunut yhtään Juhlia. - - - - -VII. - -Sinihai. - - -Alert oli purjehtinut lähes kaksi vuotta Välimerellä, kun kapteeni -käytti hyväkseen edullista Vera Cruziin rahtausta ja alkoi liikkua -Amerikan linjoilla. Hondurasissa ja Rio del Nortessa he viettivät -kokonaisia viikkoja lastaten laivaan mahonkia ja sinipuuta sambojen, -mestitsien ja intiaanien keralla paahtavassa kuumuudessa ja -moskiittojen kiusaamina. - -Rejer oli täysin kyllästynyt katselemaan sekä värillisiä että -meksikolaisia härkä- ja hevosmiehiä raakoine, älyttömine, melkein -kiehuvan kuumine kasvoineen, eikä jaksanut enää syödä pippuria ja -papuja. Hän tunsi suurta tyydytystä, kun Alert vihdoinkin suuntautui -pohjoiseen päin yli vaalean, savisen Bahamamatalikon, määräpaikkana -Montreal. - -Sinne tullessaan hänellä oli tilissä saatavana viiden kuukauden palkka. -Alertin kontrahtiaika oli loppunut, ja hän oli vaatinut kahdeksan -päivää miettiäkseen, tekisikö uuden sopimuksen. Siihen saakka arkku -saisi jäädä laivaan. - -Maissa hän aikoi vapaana miehenä vakaasti harkita, oliko hänen -valittava amerikkalainen vai norjalainen alus. Hän oli lähtenyt merille -luodakseen itselleen tulevaisuuden eikä vain köydenpäitä kiskoakseen. - -Päästyään taasen maaperälle tunsi hän melkein hillitöntä vapauden -tunnetta, tunsi olevansa oma herransa ja riippumaton mies. Aivan kuin -olisi päässyt häkistä, jonne hänet oli suljettu istumaan kahdeksi -vuodeksi. - -Hän katseli ympärillään olevia nimikilpiä ja ilmotuksia. Hän voi mennä -sisään jokaisesta ovesta, joka eteen sattui, voi vapaasti istuutua -mihin ravintolaan tai tarjoilupaikkaan hyvänsä. Ei tarvinnut nostaa -hattua kenellekään, ei ollut ajan puute esteenä! Hän sai matkustaa -sisämaahan, jos tahtoi, asettua asumaan, minne hyväksi näki. - -Siinä hän käveli liukkaana kuin viheriällä suovalla voideltu köysi -ja kyllin viekkaana tullakseen toimeen kenen kanssa hyvänsä. -Järkkymättömän kylmäverisenä hän oli väistänyt toisen häntä -ahdistelevan "runnarin" toisensa jälkeen ja samoin kaikenlaiset -ravintolain värvääjät. Puosmanni oli hänelle kertonut riittävästi -maissa harjotetuista petoksista ja veijauksista. - -Mr Pumpin "Boardinghouse" oli kuitenkin katua kulkevalle erittäin -viekotteleva, siinä kun oli aluksen tapaan mastot ja muut; oven -vieressä laveteilla oli kaksi messinkitykkiä, siniseen nimikilpeen ja -valkoiseen seinään oli maalattu kaikenlaisten kansakuntain liput. - -Hänellä oli epäilyksensä -- jospa hän olisikin niitä seurannut -- mutta -epävarmoissa tapauksissa ratkaisee sattuma, ja kun hän keksi pienen -Norjan lipun, niin tunteet saivat hänet valtoihinsa. - -Tarjoilupöydän takana asui vaaleanverinen, hiljainen olento -- Lizzy -oli hänen nimensä -- ihmeen kalpea, vaaleatukkainen, silmät hiukan -väsähtäneet, maidonsiniset, ilman kulmakarvoja, mikä seikka loi ankaran -säännöllisiin kasvoihin omituisen haalean leiman -- mutta kädet ja -hampaat hänellä oli kauniit, ja hymy, kun hän halusi... - -Hän istui pöydän takana pitämässä kirjaa ja kirjottamassa laskuja -niin totisena ja pätevänä kuin mikäkin puukhollari. Hän ei katsonut -tulijaan, ennenkuin tämä tuli luo jotakin pyytämään, ja silloinkin vain -vilahdukselta. - -Seuraavana iltapäivänä, antaessaan rahasta takaisin, hän sentään -kumartui yli tarjoilupöydän ja kuiskasi Rejerille: - -"Minä näen, että Te olette parempaa väkeä. Hankkikaa itsellenne -silkkihattu ja pysytelkää mieluummin sisähuoneissa; siellä käy -enimmäkseen laivapäällystöä." Hän kääntyi äkkiä pois ikäänkuin tuntien, -että hänen toimensa voitaisiin havaita. - -Hetkisen kuluttua hän itse toi Rejerin pöytään tarjottimen, jossa oli -kakkuja ja pullo portteria. "Älkää hankkiko täältä vaatteita, Teitä -vain puijataan, ainoastaan Simpson & Co:lta seuraavalta kadulta voitte -ostaa, mutta älkää maksako, käskekää lähettää lasku minulle..." - -Hän katosi taas, mutta Rejer ei unohtanut ravintolasta lähtiessään -häntä tervehtiä, mikä merkitsi samaa kuin lämpimästi lausuttu: "Kiitos, -neiti!" - -Simpson & Co:lta hän hankki, mitä tarvitsi. - -Kysyessään seuraavana päivänä miss Lizzyltä laskua, hän sai -vastaukseksi, että se oli ollut hyvin kohtuullinen, niin että hän oli -sen maksanut ja merkinnyt hänen tiliinsä, mutta että neidillä oli niin -kiire, ettei ehtinyt sitä heti kirjottamaan, "ellei hän nimenomaan sitä -vaatinut", lisäsi hän hymyillen. - -Ei, sitä Rejer ei vaatinut! Hän piti neitiä harvinaisen hienona ja -miellyttävänä. Sitten hän meni neidin luo, kiitti häntä ja valitti, -ettei voinut tehdä mitään vastapalvelusta. - -"Älkää niin sanoko", virkkoi neiti hymyten hiljaista hymyänsä, -"sisareni ja minä menisimme kovin mielellämme teatteriin katsomaan -'Merirosvo Jenkinsiä' ja 'Louisianan mustaa kättä', mutta meillä ei ole -ketään seuralaista. Mutta jos saisimme jonkun... Teidänlaisenne, niin -asia olisi aivan toinen!" - -Rejer oli kuin pilvistä pudonnut tavatessaan sellaisen todella hienon -neidin tavallisessa meripoikain boardinghousessa. Mutta elämä on -monenkirjava, sen saa ulkomailla kokea -- suunnattoman kirjava. - -Siitä sukeutui hupaisa ilta, ensin siellä ja sitten ravintolassa, jossa -he söivät illallista. Itsestään selvää oli, ettei Rejer saattanut -suvaita häneltä riistettävän maksamisen jakamatonta kunniaa, mutta -asia oli sentään vaikeasti toteutettavissa, sillä sisarukset pitivät -mahdottomana ottaa vastaan sellaista henkilöltä, joka "oikeastaan oli -heille ihan ventovieras". - -Miss Lizzy ehdotti, että hän joka tapauksessa saisi maksaa laskun -toistaiseksi; hän tahtoi estää Rejeriä joutumasta puijatuksi. Vieraat -olivat aina siinä vaarassa, ja "hän nyt oli kerran ammatiltaan -tilienhoitaja", lisäsi hän leikillä ja katsoi Rejeriä lempeästi silmiin -samalla maksaen ja merkiten summan pieneen sievään muistikirjaan. - -Epäilemättä kutitteli itserakkautta, kun sai kaiken alennuksensa -jälkeen istua niin hienojen naishenkilöiden vierellä heidän -vertaisenaan. - -Muutamia iltoja myöhemmin, kun he käyskelivät musiikin soidessa ja -värillisten lyhtyjen valossa "Great Hudsonin" huvittelupaikassa, -huomasi Rejer äkkiarvaamatta göteporilaisen, joka myöskin oli lähtenyt -Alertista ja oli ilman pestiä. Hullunkurisin ilmein hän teki Rejerille -innokkaita merkkejä. - -"Tuhannen peijakas", kuiskasi hän ohimennessään nopeasti ruotsiksi, -"Lizzy Pump!... Katkaise! Katkaise väliköysi, poikani!" - -Rejer loi häneen leimuavan katseen ja kulki edelleen naisineen. Mutta -kun he lähtivät huvipaikasta, seisoi göteporilainen taas sisäänkäytävän -edustalla. - -"Katkaise ankkuritouvi ja anna ajelehtia! Sinihain kidasta ei kukaan -pääse elävänä! Tiedä huutia, senkin..." - -Enempää ei Rejer ohikulkiessaan kuullut. Mutta asian päälle nukuttuaan -hän sentään seuraavana aamupäivänä pyysi laskuansa. - -"Kohta, mr Juhl!" vastasi miss Lizzy ystävällisesti katsoen häntä -laimein silmin, "minun piti kirjottaa se Teille eilen." Hän kääntyi -pulpettiin päin, alkoi selailla kirjaa ja tehdä merkintöjä. - -Tarjoilupöydän ääressä oli yhä kiireempää, boardingmaster tahtoi koko -joukon tietoja ja laskuja, ja sisään tuli koko joukko resuista väkeä. - -Hänen täytyi tunnustaa, että miss Lizzyn valmius oli perinpohjin -haihduttanut kaikki hänen epäilynsä. - -"Kuulkaahan nyt, mr Juhl", hymyili neiti luoden alistuneen katseen -työhönsä, "jos voitte odottaa hiukan myöhempään, niin teette minulle -palveluksen. Tänne on tullut Corkista niin paljon paddyja, joille on -tarjoiltava." - -Tosiaankin siellä vilisi irlantilaisia. - -"Jos saan suorittaa ennen kahta, niin olen tyytyväinen, miss." - -Kiitokseksi Rejer vielä sai hiljaisen, lempeän, tuttavallisen hymyn. -"Ja sitten Teidän on varottava tavaroitanne, ne eivät ole tänään -varmassa turvassa täällä", kuiskasi hän äkkiä; oli mahdotonta nähdä -hänen huuliensa liikkuvan, ja heti sen jälkeen hän seisoi tyynenä -pulpettinsa ääressä kirjottamassa. - -Rejer tunsi omantunnontuskaa: kovin epämieluista hänestä oli palkita -neidin ystävällinen luottamus halpamaisella epäluulolla. - -Päivällisaikaan levitti yleistä mieltenliikettä tieto, että "Pearl -of Ocean" oli satamassa lähdössä Bahiaan aivan kohta ja tarjosi -suunnattomia palkkoja. Boardingmaster, mr Pump, jättiläismäinen, -hyvänluontoinen, vaaleatukkainen merimieshahmo, tuli luokse, löi -Rejeriä olkapäälle ja selitti, ettei sellaista tilaisuutta tarjoutuisi -enää koko vuonna. Laivassa oli hienoa kuin tanssisalissa. Jos Rejer -halusi, niin hän tekisi heti kaupat hänen puolestaan. Kapteeni oli jo -käynyt häneltä tiedustelemassa luotettavaa väkeä. - -Rejer kielsi kiittäen; jos hän sitoutuisi, niin kykenisi hän sen -itsekin tekemään. - -"Niin, miten haluatte", -- tuo kuulosti hiukan loukkaantuneelta. - -Boardingmaster oli syystä tai toisesta jälleen elvyttänyt hänen -epäluulojansa, ja täsmälleen kahden aikaan Rejer seisoi pöydän ääressä; -hänellä oli nyytti valmiina kädessään. - -"Sitten olisi laskuni vuoro, neiti!" - -"Voi, sen minä olen kokonaan unohtanut... huomenna..." - -"Ei, nyt kohta, jos saan pyytää, -- jos se kerran on maksettava!" - -Neiti tuijotti häneen laimeasti ja soitti kelloa. "Sanokaa mr Pumpille, -että mr Juhl tahtoo maksaa laskunsa." Hän kirjotti edelleen. - -Tullessaan sisään boardingmaster sai neidin pulpetista merkintöjä ja -laskuja, jotka hän kirjotti ja laski yhteen mitä suurimmalla huolella; -hän ei hätäillyt ja tutki jokaisen yksityisen erän moneen toviin. -Vihdoin hän kohotti jykevän ruhonsa pöydästä: - -"Olkaa hyvä, mr Juhl! Seitsemänkymmentäkolme dollaria ja -kuusikymmentäviisi senttiä." - -"Mitä?... Mitä se merkitsee?... Viideltä päivältä?" - -"Te olette hankkinut vaatteita, mr Juhl! Hattu neljä dollaria, liivit -viisi, kaulahuivi ja kaulukset neljä, kengät kuusi ja lisäksi pieniä -kunniavelkoja huvittelusta Montrealissa -- naisten maksamia. Olkaa -hyvä ja lukekaa! Erä erältä! Uskallan varmasti vakuuttaa, että itsekin -myönnätte..." - -Rejer seisoi lasku kädessään... Seitsemänkymmentäkolme dollaria! -Viisitoista dollaria enemmän kuin hänellä oli -- kuukauden palkka -mennyt menojaan joka päivä -- ja sittenkin vielä parin kolmen kappaleen -vajaus! Sen... sen... sen täytyy olla petosta, häpeämätöntä petosta! -Hän silmäsi katkeroituneena miss Lizzyä, mutta neiti seisoi niin -tyynenä ja satuttamattomana, ettei hän voinut olla epäröimättä. Eihän -hän tuntenut täkäläisiä hintoja. - -Hän oli ikävässä asemassa, kun ei tietänyt, pitikö olla kohtelias vai -raivoisa. Ellei muuta, niin täytyi hänen ainakin se saada aikaan, että -laskua vähennettiin viidellätoista dollarilla. - -"Olipa se aivan mahdoton lasku, mr Pump, mutta olkoon menneeksi! -Vähentäkää siitä viisitoista dollaria, niin jää tasan -viisikymmentäkahdeksan, koko minun omaisuuteni!" - -"Mahdotonta, mr Juhl! Ei siinä ole senttiäkään liikaa." - -"Mr Juhl on ollut kovin kohtelias ja maksanut minun ja sisareni -puolesta, -- tahtoisin mielelläni maksaa oman osuuteni", virkkoi miss -Lizzy lauhkeasti. - -Tämä huomautus sai Rejerin kunniantunnon ankarasti loimahtamaan. - -"Kiitos, neiti! Mutta kun olen veteen molskahtanut, saan pitää itse -huolta kuivalle pääsemisestä. Mr Pump." -- hän kääntyi äkkiä tämän -puoleen -- "minulla on vain viisikymmentäkahdeksan dollaria taskussa; -jos tahdotte auttaa minua uusien vaatteitteni myynnissä, niin..." - -Mr Pump vain käänsi valtavaa ruhoansa ja osotti nyökäten paria -henkilöä, joilla oli kultanauhat lakissa ja jotka nauttivat virvokkeita -sisähuoneessa aivan oven suussa. - -"Mr Fearwather, 'The Pearlin' ensimmäinen perämies, istuu juuri tuossa -tekemässä sopimuksia; hän tarjoo mitä hyvänsä Teidänlaisellenne -miehelle, mr Juhl, ennen kuulumattoman palkan!" - -Mr Fearwather tuli sisään rotevan kolmannen perämiehen seurassa. - -Rejeriä ahdisti kunniavelka ja muukin. Tässä ei ollut enää kysymys -siitä, tahtoiko hän vai ei. Elämä "The Pearlissa" oli kuin hienossa -ravintolassa oleskelua, he sanoivat, ja dollareita satoi korvia myöten. - -"Pretty fellow, the Norseman! -- Me menemme laivaan nyt saman tien, my -boy!" - -Ulkona kadulla he tapasivat göteporilaisen. - -"Viisikymmentä dollaria kuussa 'The Pearlissa'!" huuti Rejer. "Ensin -Bahiaan, en tee sopimusta sen pitemmälle." - -"Tuhat tynnöriä! Minä lähden mukaan!" - -Asia sovittiin venheelle asteltaessa. - -Se oli täynnä pelkkää äskenhankittua väkeä, ihmeellisiä olentoja -kaikilta ilmansuunnilta. Venheen pohjalta paistoivat muutamain täysin -päihtyneiden, mustain meriveikkojen punaiset paidanselät. - -"Venhe irti!" kaikui komennus. - -Miehet olivat iloisia ja laulelivat toinen toistaan kovemmin, kunnes -tultiin laivalle. Matkaan kului aikaa, sillä "The Pearl" oli siirtynyt -koko joukon ulommaksi virralle. - -Laivankannelle päästyään he kuitenkin saivat ihan odottamattoman -vastaanoton, kun heidät heti, ilman minkäänlaisia selityksiä, -komennettiin työhön, kaikkialla oli raskaita säkkejä ja hinkaloita, ja -suuri osa lastia oli vielä sijottamatta; näytti siltä, kuin olisi työ -äkkiä keskeytetty. - -Tämä oli suorastaan kunniaton petos, kerrassaan vastoin Amerikan tapaa, -jonka mukaan kaikki tulee olla lähtövalmiina, kun värvätyt saapuvat -laivaan, ettei heidän tarvitse suorittaa mitään jätkäin työtä. Mutta -laivalla ei näyttänyt ollenkaan lähtövalmiilta, eikä sitä paitsi ollut -paljoa enempää kuin puoli miehistöä. - -Pettymys ja katkeruus oli sanoin kuvaamaton. Kaikki olivat tulleet -mitä ihanimpain lupausten houkuttelemina, ja tällöin, vain hetkistä -myöhemmin, heitä vastassa seisoi rivi raakoja päällysmiehiä, joita -oli lähes yhtä monta kuin heitäkin ja jotka revolvereilla ja jäykillä -kepeillä pakottivat heitä ankaraan työhön. - -Silmänräpäyksen ajan vallitsi ihmetyksen hiljaisuus. Seuraavassa -hetkessä kaikki syöksyivät yhtenä miehenä matruusiruhviin ja asettuivat -sinne kuten linnotukseen. - -Syntyneen kahakan aikana onnistui päällystön murtautua sisään ja -kiskoa pari likinnä olevaa ulos kannelle. Pari muuta, joita ajettiin -takaa, pakeni kohti välikatosta. Vastustus kävi kuitenkin niin -voimakkaaksi, että hyökkäykset ruhvia vastaan toistaiseksi taukosivat, -mutta ainoastaan antaakseen tilaa molempain kiinnisaatujen raukkain -pieksämiselle, joka oli niin julmaa ja surkeata, että kivetkin olisivat -voineet heltyä. - -Tästä olikin seurauksena se, mitä tarkotettiin: matruusit tulivat ulos -toinen toisensa perästä, päät kumarassa, ja alistuivat työhön muitta -mutkitta. - -Yöksi heidät jälleen suljettiin ruhviin, jotta eivät pääsisi pakoon -ennen laivan lähtöä. - -Auringonpaahteen kuumentamassa, tukahduttavassa huoneessa oli -pilkkosenpimeä. - -Kaikki -- kahta juopunutta lukuunottamatta -- olivat yhtä mieltä siitä, -että laivasta oli päästävä pois, maksoi mitä maksoi. - -Harkittiin kaikessa hiljaisuudessa; tutkittiin ja koeteltiin lankkuja -ja luukkuja ja kaikkia pakenemismahdollisuuksia; oli toimittava -viivyttelemättä. - -Seinään puhkaistiin reikä, ja puoli kahden aikaan yöllä he ryömivät -yksi kerrallaan kirvesmiehen varushuoneeseen ja sieltä ulos -sysipimeälle kannelle. - -Eräs miehistä meni takakannelle, missä he olivat nähneet ison, vihaisen -koiran. Sen pää halkaistiin, ennenkuin se ehti äännähtääkään. - -Kolme asetettiin vahtimaan nukkuvaa puosmannia, joka tänä epätoivon -hetkenä olisi joutunut onnettoman kohtalon omaksi, jos olisi herännyt. - -Kauhistuksekseen he kohta huomasivat, että kaikki venheet oli nostettu -ylös ja lukittu kiinni. Päällystö oli tehnyt heidän pakenemisensa -mahdottomaksi. Yhtäkkiä joku muisti nähneensä ruuhen köydellä -kiinnitettynä laivan perään. Mutta miten päästä takakannelle? -Mahdotonta... - -Silloin keksi göteporilainen keinon: kiipesi laivanlaidan yli, liukui -alas pitkin ankkuriköyttä ja antoi vuolaan virran kuljettaa itseänsä -pitkin laivankylkeä, kunnes hän pääsi ruuheen käsiksi. Se onnistui, -vaikka vaivoin. - -Mutta silloin kävi taas ilmi, että kiinnitysköysi oli rautaa. Kaikki -tiet tukossa! - -Sanomatonta varovaisuutta noudattaen he vihdoinkin saivat ruuhen -äänettömästi kuljetetuksi keulapuolelle. - -Kun he, mies toisensa jälkeen, astuivat venheeseen, murtui yksi -tuhdoista rämähtäen, niin että puosmanni heräsi. - -Ne, jotka vielä olivat kannella, heittäytyivät silloin villisti alas -venheeseen. Pari heistä putosi veteen ja pelastautui tarttumalla -venheen laitaan. Muut seisoivat ahtaassa rykelmässä kuin sillit -tynnörissä. - -Tuskin he olivat päässeet lähtemään, kun päällystö kuului syöksyvän -ulos vetäen revolverejaan vireeseen. - -Välähdys seurasi toista, ja kuulat suhahtelivat, mutta kun oli pimeä, -virta kuljetti vinhasti ja laivavenheet olivat erittäin hyvin kiinni, -niin he pääsivät maihin. - -Kellon lähestyessä neljää aamulla sijottuivat Rejer ja göteporilainen -jälleen vanhoihin, tuttuihin Alertin kojuihin, mutta kumpikaan ei -nukkunut sinä yönä. - -Rejeristä tuntui, kuin hän olisi kokenut paljon ja sitä paitsi -kerrassaan vapautunut Amerikan houreistaan. Kun hän päivän vaihtelevain -kuvien synnyttämäin vaikutelmain alaisena makasi kojunseinään päin -kääntyneenä, kohosi hänen näkyviinsä ikäänkuin ilmeettömänä savuna -kalvaat, värittömät, säännölliset kasvot, vaaleat hiukset ja laimeat, -pyöreät, maidonsiniset silmät, kiiltävänvalkoiset pienet hampaat ja -leuka, joka aivan kuin pakeni suun alle... - -"Tietysti se oli sinihai!" puhkesi hän puhumaan. - -"Sekö Lizzy Pump?" tiedusti göteporilainen kojustaan. "Niin, sen -verran minä ainakin olen kuullut Montrealissa, että Pumpista ei pääse -yksikään, ennenkuin on sidottu kolmeksi vuodeksi Kap Hornin tuolle -puolen tai Guinean neekerikauppiasten orjuuteen." -- Kela pyöri; he -nostivat ankkurin ja lähtivät kohti Quebecia. Laulu kuulosti hieman -hillityltä: - - Oli ankkuripaikkana Portland-bai, - o-hii, o-hei, hurraa! - Mutt' ankkurinpa nieli hai, - o-hii, o-hei, hurraa! - - Niin varpattihin miehissä -- - o-hii, o-hei, hurraa! - Kun oli viinaa, viskiä, -- - o-hii, o-hei, hurraa! - - Ei meillä hätää laisinkaan. - O-hii, o-hei, hurraa! - Vain takki, hattu pantataan. -- - Hei, koirat, maksakaa! - - Voi myytiin viho viimeinkin -- - o-hii, o-hei, hurraa! - Se myytiin mustiin laivoihin -- - o-hii, o-hei, hurraa! - - Niin alkoi jälleen kerran sen -- - o-hii, o-hei, hurraa! - taas tanssi nelivuotinen. -- - Hei, koirat, maksakaa! - - * * * * * - -Eräänä syksynä, Alertin purjehtiessa kohti kotipaikkaansa, -Fredriksvaerniä, Rejer seisoskeli synkin miettein laivankannella. -Kaupunki oli tuollapuolen muutamain alastomien ja autioiden karien, -jotka rajottivat väylää, ja Rejerin tasku oli melkein yhtä autio ja -alaston mitä palkkarahoihin tuli. - -Hän ei ollut tällä hetkellä millään erikoisen äveriäällä tuulella -katsellessaan jälleennäkemyksen tuntein kotimaansa harmaita, järkevän -kylmiä rantakareja. Kolme viikkoa sitten hän oli Bremenissä lainannut -perämiehelle melkeinpä viimeisen kolikon palkastaan. Perämies oli ollut -"ikävä kyllä ihan 'pankki'!" - -Asia sinänsä oli Rejeristä mitä suurimmassa määrin imarteleva, sillä -se osotti, että perämies, huolimatta heidän nykyisestä epätasaisesta -arvosuhteestaan, yhä muisti, millaiset heidän välinsä alunpitäen olivat -olleet ja kaikessa hiljaisuudessa tunnusti hänet veroisekseen. - -Toinen puoli asiassa oli sentään se, että tuo "pieni avunanto" -vei häneltä kaikki ne varat, joiden avulla hänen piti suorittaa -perämiehentutkinto. Hän oli parahiksi säästellyt kokoon tuon -summan voidakseen kotimaassa olla jotakuinkin työstä vapaana niinä -talvikuukausina, joina Alert oli korjauksen alaisena -- ja tällöin tuli -perämiehen pula niin sanomattoman sopimattomaan aikaan kaikkien palkkaa -kohdanneiden vaurioiden lisäksi. - -... Ilman rahoja ei perämiehentutkinnosta puhettakaan, se oli -päivänselvää... Mitähän olisi... jos suorittaisi sen kuitenkin kaikesta -huolimatta!... Hm -- olisi työssä jossakin ja lukisi öisin? - -Niin, miksei, sopihan sitä öisinkin lukea! - -Olihan hän nukkunut ja kuorsannut enemmän kuin kyllikseen Alertin -kojussa näiden runsaiden kolmen vuoden kuluessa... - -Sitä paitsi sopi keventää lastia niin paljon kuin suinkin... myydä -kello ja rintaneula -- pyhävaatteet... - -Kasvonpiirteet kävivät jäykiksi ja teräviksi, leuka työntyi eteenpäin, -ja hän vihelteli hampaittensa välitse. - - - - -VIII. - -Rejer yövahtina ja halonhakkaajana. - - -Minkä tähden olikaan tuo näppärä poika aina niin kalpean ja unisen -näköinen? Tuossa hän taas haukotteli astuessaan ulos koulun ovesta... - -"Kuulehan!" huudahti opettaja yht'äkkiä hänen jälkeensä. "Kuulehan, -Juhl, sano minulle näin kahden kesken, miksi sinä käyt niin ohuissa -vaatteissa?" - -"Minäkö? Ei minua viluta koskaan!" - -"Vai niin? Eikö sinulta puutu..." - -Rejer tunsi ylpeytensä heräävän eloon: - -"Ei, ei ollenkaan! Minulla on varakas koti -- jos tahtoisin heitä -vaivata." - -"Vai niin, ystäväni. Tahdoin vain kysyä -- parhaassa tarkotuksessa!" -Hän erosi Rejeristä päätään nyökäyttäen. - -Opettaja oli saanut oppilaan, jota hän hiukan kummasteli. Toisinaan -hän saattoi haukotella kauhistuttavan pitkään tai pidätellä haukotusta -toisensa jälkeen kaikessa hiljaisuudessa, niin että olisi voinut -luulla häneltä puuttuvan sekä älyä että harrastusta. Mutta jos sattui -jotakin, jota hän ei ymmärtänyt, niin hän nousi ja kyseli kyselemistään -hiljaisella äänellä. Nenän juuressa näkyi silloin ikäänkuin tyytymätön -piirre, ja innokkaasti hän kyseli ja otti asiasta selkoa, kunnes se -hänelle valkeni, toisten nauruntirskeestä välittämättä. Siinä oli -jotain jäykän hellittämätöntä. Mutta opettajalle selvisi yhä enemmän, -että mitä nuori mies sillä tavoin sai yliskamariinsa siirretyksi, se -oli siellä varmemmassa ja paremmassa tallessa kuin kenelläkään muulla. -Hänestä näytti tulevan vuoden paras oppilas. - -Ensimmäisinä päivinä, harhaillessaan vielä neuvottomana ympäri, -Rejer oli useasti pysähtynyt pääkadunmäen kulmauksessa sijaitsevan -leivoskorin ääreen, ja sikäli kuin hän kyseli eukolta, joka istui siinä -myymässä, kävi ilmi, että hän oli osannut sangen oikeaan. Eukko tiesi -heti neuvoa, miten päällystakki ja kello saataisiin myydyksi, ja antoi -hänelle muitakin hyviä vihjauksia. Sillä matami Vahl eli "Valla", kuten -hän yleensä nimitettiin, oli monissa ja laajoissa liikesuhteissa. -Etenkin oli hänellä paljon liikeasioita, jotka johtuivat leivosten -myynnistä meri- ja kadettikoululaisille; hän möi heidän vanhoja -vaatteitaan, piti huolta siitä, että he ja muutkin heräsivät aamuisin, -ja toimitteli kaupungissa koko joukon muita asioita, joista hänellä oli -pieniä sivutuloja. - -Hänen luonaan Rejer oli saanut vuokrata pienen keittiön perällä -sijaitsevan huoneentapaisen, ja siellä hän työskenteli öisin viikon -toisensa jälkeen. - -Talikynttilän vieressä karkeatekoisella, pienellä pöydällä oli hänen -edessään rihvelitaulu, johon hän kirjotti samalla hakien logaritmeja ja -merkiten kaikenlaisia laskutehtävissä olevia poikkeamisia, etäisyyksiä -ja suuntia. - -Siinä hän istuu yllään vanha, repaleinen, tervainen nuttu, lakki -päässään ja kaulaliina kaulassaan, sillä uuni on aivan kylmillään. -Toisinaan hän nousee seisomaan ja heiluttelee käsivarsiaan -lämpimikseen, tai puhaltelee punaisiin, jäykistyneisiin käsiinsä, -joissa rihveli ei enää tahdo pysyä. - -Seinäkellon luoti laskeutuu rämisten; kello lyö neljä. - -Nyt hänen täytyy lähteä ulos herättämään, ensin sairaalan portinvahti, -sitten tykkimies, sitten -- neljännestä vailla seitsemän -- hänen on -koputettava hereille puoli tusinaa merikadetteja, joilla on erittäin -kiireet lukutyöt ennen joulua ja joiden sen vuoksi täytyy nousta -aikaisin -- Rejer oli perinyt Vallalta tämän vaivalloisen talviaamuisen -herätystyön. Sitten hänen piti hakata puita kello kahdeksaan -tykkimiehelle, jonka luona hän joka päivä sai kahvia ja pari voileipää. -Kuinka hän odottikaan kahvia, tuota lämmintä kahvia ja noita molempia -voileipiä! Hänen teki mieli kirota vatsaansa, joka alkoi napista ja -vaatia aamiaista jo kello neljän aikaan aamulla. - -Aamuhetket, vaikka kiirettä riittikin aina, olivat armottoman pitkät. -Hän hakkasi ja halkoi puita tykkimiehen halkovajassa, niin että sirut -sinkoilivat, vaientaakseen sisäistä ääntä -- ei rinnassaan, sillä -Rejer... hei!... Jansen... hei!... Juhl... hip! -- taas oli halko -poikki -- tiesi mitä tahtoi, vaan ääntä vatsassaan. Se saattoi vaatia -kovaa ja pehmeätä leipää, vehnäpullia, rinkilöitä, sanalla sanoen -kaikkia niitä ruokapinoja, jotka sattuivat hänen mieleensä kuvastumaan. - -Kun hän sitten oli saanut työnsä tehdyksi, täytyi hänen vielä toisinaan -odottaa. Ne eivät ollenkaan kiirehtineet hänen tähtensä niinä päivinä, -jolloin tykkimiehen aamiainen oli kannettava alas veistämöön. - -Se mies tahtoi saada kahvinsa aikanaan, nauttipa hän sen sitten kotona -tai ulkona, ja niinhän sitä pitikin -- vanha merikarhu osasi kyllä -pitää huoneensa kurissa. Ja jos hän, Rejer, joskus saisi oman mökin, -niin hän haluaisi nähdä sen henkilön, joka uskaltaisi viivyttää hänen -kahviansa, vaikkapa vain minuutinkaan! Hän heitti kirveen maahan, otti -sen jälleen käteensä ja iski kiivaasti hakkuutukkiin. Hän oli valmis. - -Aha, nyt olivat kouluakäyvät pojat päässeet liikkeelle; hän kuuli -niiden kiusaavan sisarta ja aukovan ja sulkevan ovia sisällä. - -Siellä oli oikea kotihiiri: arkihame harmaa, silmät siniset ja -uutteruutta aivan tarpeeksi -- kyllä siellä komento säilyi! - -Niin, nyt hän oli keittiönikkunassa ja viittilöi Rejeriä sisään. - -Rejer meni sievänä ja siistinä. Vai niin, tykkimies olikin kotona -tänään; senhän saattoi arvata! Siksipä sitä oltiin niin täsmällisiä -tänään; muulloin ei kahvin ja aamiaisen esiliinaan käärimisestä -tahtonut tulla loppua ollenkaan. Kerran oli tytär jo aikonut pyytää -häntä viemään lähetyksen veistämöön, mutta silloin hän oli katkaissut -keskustelut niin terävällä huomautuksella "ei ole aikaa", että yritystä -ei ollut uusittu. - -"Huomenta!" tervehti Rejer astuessaan lämpimään keittiöön, jossa kahvin -tuoksu lemahti häntä vastaan "Syli on halottu." - -"Hyvää huomenta, ystäväni!" Tykkimiehessä oli tanskalaisvoittoisuutta; -hän sanoi aina "ystäväni" ja "ystäväiseni". Hän istui keittiön penkillä -kahviansa sekotellen, matala sotilaslakki päässään... "Hyvää huomenta, -ystäväni!... Istuhan... Vai jo..." - -Lihava, lyhyt- ja puujalkainen tykkimies tunnettiin "Haupitsin" -nimellä; ainakin Valla nimitti häntä siten. - -Saara toi kahvin ja lautasella kaksi voileipää. - -"Hm, hm!" ryähteli tykkimies tavantakaa kahvia sekotellessaan. Rejer -havaitsi kyllä jaksavansa, iski hampaansa paksuun ruisleipäviipaleeseen -ja laski sen riittävyyttä tarkkaamalla hammasrivin voihin leikkaamia -kaariviivoja. - -Millaista eläintä tykkimies muistutti istuessaan tuossa puujalka ojossa -pyöreäpäisenä ja harmaatukkaisena, teräväin korvain pistäessä näkyviin -päähineen kummaltakin puolelta -- siitä ei Rejer tahtonut oikein saada -selkoa. Oliko kysymyksessä vanha leveänenäinen ja isosuinen huuhkaja, -joka aina ikäänkuin imeskelee sitä, mitä tarkottaa, vai viekas repo, -vaiko viaton jänis, joka istui siinä takajaloillaan. Pari kertaa Rejer -huomasi nopean vilkaisun itseään kohti... Muuten häiritsi keittiössä -vallitsevaa hiljaisuutta ainoastaan tykkimiehen uudistuva "hra"... -"hm"... Hän oli kaiketi noussut myöhään tänään eikä ollut ehtinyt vielä -oikein karistamaan unen raiskoja silmistään. -- Ei, kyllä siinä piili -jotakin muuta... - -"Hm... hm", kuului vihdoinkin. "Perämiehen tutkinnon lukeminen ja -puitten hakkaaminen... hm... hm... ei se sovi yhteen!" - -"Eipä erikoisemmin", myönsi Rejer. - -"Palkka tyhjennetty ja niin edespäin?... Hm... hm!" tutki tykkimies -luoden häneen varovan syrjäkatseen. - -Rejer vain hiukan päätään heilautti. Se ei sinua liikuta, hän ajatteli. - -"Ja sitten tullaan kotimaahan suorittamaan perämiehentutkintoa!" kuului -sieltä edelleen. - -Rejer oli vaiti. - -"-- ja sitten... niin, sitten hakataan halkoja ja muutetaan yö -päiväksi..." - -Rejer tunsi, kuinka tytär, joka oli innokkaasti puhdistavinaan -vohvelirautoja, salaa katseli häntä tutkivasti isän pitäessä tutkintoa. - -"Eikö niin, ystäväni?" - -Kysymyksessä ei ollut jänis eikä kaniini, vaan pyöreäpäinen, -kapeakasvoinen ja järeäleukainen viekas koira, vieläpä lisäksi -sellainen, joka laittautui puremaan. Tytär muistutti häntä, oli vain -sievä nuoltu penikka hänen rinnallaan. No niin, saattoipa sattua, että -he löysivät edestään sen, jota eivät odottaneetkaan. - -"... ja kotiin ei uskalleta kirjottaa, ystäväiseni!" - -"Ei uskalleta?" puhkesi Rejer puhumaan. - -"Hakataan mieluummin puita ja ollaan yövahtina ja tehdään yöstä päivä -vieraassa kaupungissa..." - -"Ellette tarvitse minua, tykkimies Rördam, niin hyvästi!" laukaisi -Rejer samassa äkkiä nielaisten viimeisen suupalan. Hän tempasi -lakkinsa, nousi ja tarttui jo keittiön ovenkahvaan, kun tykkimies alkoi -innokkaasti viittailla kädellään. - -"Ei, ei, ei ystäväiseni, ystäväiseni, ei se ollut tarkotuksena, ei se -ollut tarkotuksena. Istu, istu, istuhan!... Päinvastoin -- ajattelin -vain sanoa, hm... Erittäin sievää -- siistiä nuorelta mieheltä, jos -suorittaa perämiestutkintonsa kaikesta huolimatta! Huonommin voisi -tehdä. No, no, istuhan nyt... Ole hyvä, onhan siinä hyviä rinkilöitä..." - -Rejer ei halunnut niitä ollenkaan. - -"Tarjoahan hänelle sinä Saara!" - -Rejer oli edelleen järkähtämätön -- sanoi olevansa ihan kylläinen. - -"Tässä olisi jotakin juttelemista, ystäväiseni." - -Sitten toi Saara toisen kupin höyryävää kahvia. Kun hän jälleen työnsi -rinkilälautasta Rejeriin päin, sanoi vanhus hyväntahtoisesti: -- "No -niin, käyhän käsiksi äläkä yhtään ujostele..." - -Ujostele? Luulivatko nuo hänestä sellaista! Rejer kävi käsiksi... -suuriin ihaniin vehnärinkilöihin... - -"Kuten tiedät, ystäväni, ei meillä hakata halkoja jouluna!" - -Rejer vastasi sen tietävänsä; mutta rehellisesti puhuen se oli hänelle -aika pettymys, sillä pitihän joulunakin saada aamiaista! - -"Tämän minä vain tahdoin sanoa", huomautti Haupitsi. - -Rejer istui hetkisen heilutellen kahvikuppia saadakseen viimeisen -tilkan mukana sokerin pohjasta; hän näki edessään sievän joulunvieton, -mutta vastasi välinpitämättömästi asettaessaan kuppinsa takaisin: - -"Niin, niin, annetaan sitten olla. Paljon kiitoksia kahvista." Hän -nousi jälleen lähteäkseen. - -"Ei, kuulehan, ystäväni, kyllä kai me sentään sovimme, luulen. Jos -tahdot pienentää puita ennen pyhiä, sitä mukaa kuin saadaan niitä -veistämöltä tänne ajetuksi, niin voit syödä päivällisesi täällä -jouluna. Nuorten ihmisten ei ole niinkään helppoa alituiseen elää -satunnaisuuksien varassa..." - -Rejer mietti hieman. Hän tiesi tuollaisen hyväntahtoisen sopimuksen -vallitessa halkovansa mieluummin enemmän kuin tahtoi, kuin vähemmän... - -"Et saa pakottaa, isä! Merimiehillä on oma joulunviettotapansa", sanoi -Saara hiukan uhkamielisesti, samassa reippaasti heittäen kädestään -jauhoja vohvelitaikinaan, jota hän oli sekottelemassa. Kuin vilauksessa -hän suoritti koko työn, ensin munain ja sitten jauhojen lisäämisen. Hän -ei tosiaan ollut lainkaan hullumpi näin keittiössä!... - -No, olkoonpa menneeksi!... Rejer suostui. Kuutena päivänä hän seisoi -joulun edellä nuhteettomasti tykkimiehen halkovajassa kaiken liikenevän -aikansa hakkaamassa ja sahaamassa, niin että hiki valui pakkasesta -huolimatta ja rakko toisensa jälkeen kihosi kämmenpäihin. - -Iltapäivällä Saara toi olutjuustoa ja voileipää, olipa niinkin -huomaavainen, että lainasi hänelle tykkimiehen vanhan kinnasparin; -mutta muuten hän ei sanonut sanaakaan, ja samapa tuo olikin! - -Hän ei ollut laisinkaan Rejerin suosimaa naistyyppiä -- tanakka ja -ponteva, niin että olisi helposti kyennyt lyömään miehen tantereeseen. -Jouluhommistaan hän syöksyi aina ulos tulisella kiireellä, jauhoinen -esiliina kuin mikäkin purje ympärillään. - -Hän katseli aina tahallaan vain halkoja eikä Rejeriä, ikäänkuin olisi -laskenut, paljonko hän jo oli hakannut. Mutta Rejer havaitsi kyllä, -että häntä siinä ihmetytti. Suun seutuvilla oli omituinen piirre, -ikäänkuin hän olisi tahtonut sanoa, ettei tosiaankaan käsittänyt, miksi -tuollainen pitkä meripoika oli tullut heidän halkovajaansa. - -Iltaisin, kun Rejer tuli keittiöön lyhtyä tuomaan, osotti hän -päännyökkäyksellä hänet juuri huomanneensa ja jatkoi samalla taikinansa -vaivaamista. Ja niskassa oli kyllä koko joukko espanjatarta, kun hän -ojentautui taikina-aitaansa ääressä ja käski hänen asettaa lyhdyn -paikoilleen; hän tiesi varmaan hyvännäköisyytensä! - - * * * * * - -Rejer oli jo sytyttänyt kynttilänsä asunnossaan ja istuutunut lukemaan -kylmään pikku komeroonsa, kun kuuli Wallan tulla kolistelevan eteisessä -koreineen. Hän meni salpaa aukaisemaan ja valaisemaan. - -"Kiitos, kiitos! -- Onpa siinä oikein kohtelias ja hieno ihminen; sen -minä sanon kenelle hyvänsä, ja se onkin taivaallinen tosi. Sulkekaahan -eteisen ovi, Juhl!... Siinä on kuuraa niin vahvalti, ettei se tahdo -mennä kiinni. Pakkanen puree pahiten näin kuutamolla." - -Rejer kantoi sisään hänen korinsa ja odotti kynttilänpätkineen, kunnes -eukko sai tulen uuniin. Huoneessa tuntui vieno viinanhaju, kuten -tavallisesti matamin saapuessa kotiin iltaisin. - -"Niin se on", jutteli hän purkaessaan hiukan taklaustaan, "ja sen -minä sanon myöskin, että koko teidän kasvatuksenne on parempi -kuin tavallisen matruusin. Saattaisinpa kertoa, kuka tänään tuli -vanhan matami Wahlin puheille. Eipä kukaan sen halvempi kuin itse -perämieskoulun luutnantti. Sepä ei ollutkaan hullumpaa!" - -Rejer alkoi heristää korviansa. - -"-- No, vanha Walla, saatteko kakkunne hyvin kaupaksi näin joulun -edellä?" hän kysyi. - --- Hyvinpä vain, herra luutnantti. Kiitos ja kunnia kysyjälle. Käyhän -täällä yksi ja toinen. Hyvinhän ne luistavat! - --- Olkaahan varuillanne, Walla! sanoi hän -- hän on niin leikillinen, -sehän tiedetään. -- Nyt me tulemme teidän tilejänne tarkastamaan. Te -saatatte nuorison perikatoon, sanovat. Minä panen pääni pantiksi, että -ne ovat velassa teille joka sorkka, aivan samoin kuin ennenvanhaankin, -Walla, sanoi hän ja siristi silmäänsä. Totisesti hän sanoi juuri niin. -Tulee näet tietää, lisäsi Walla, harmaat silmät viekkaassa vireessä, -että hänellä on ollut vuositili minun kirjoissani aina siihen asti, -kunnes hänestä tuli kadettialiupseeri; hän oli pahimpia kakunsyöjiä --- mutta ei hän sitä muista, enkä muista minäkään. Me vain leikkiä -laskemme sillä lailla, se on tietty. Hän on kyllä viimeinen vanhan -matami Wahlin elinkeinoa kumoamaan. Yhtäkkiä hän pistää keppinsä -kinokseen. -- Kuulehan nyt, Walla, hän sanoo, millaisen ihmeellisen -vuokralaisen te olette saanut luoksenne? Ja -- anteeksi, hän on niin -leikkisä -- saako hän maksaa nenästä erikseen. No niin, saatte pitää -poikaa hyvänä, Walla, sillä jos hän jatkaa niinkuin on alottanut, niin -kyllä hän itsensä perämieheksi haukottelee, se poika! -- Niin hän sanoi -totisesti! - --- Ei vanha Walla-muori mainettansa pilaa ottamalla muunlaista kuin -siistiä väkeä luoksensa asumaan, enkä minä ole nähnyt hänen edes -ryyppyä ottavan, sanoin minä, vain kahvia, herra luutnantti, ja -silloinhan ei nuoresta ihmisestä sovi mitään pahaa sanoa. - -Totisesti hän sanoi näin sanasta sanaan: jos hän jatkaa niinkuin -on alkanut -- sanoi hän -- niin kyllä hän itsensä perämieheksi -haukottelee, se poika! -- Mutta käteiset taitavat olla niukanlaiset, -sanoi hän, ja samassa hän naurahti ja meni menojaan. - -Walla oli riemastuksissaan sen huomion vuoksi, jonka hänen -vuokralaisensa oli herättänyt. Juttua jatkui hänen tehdessään tulta -ja poimiessaan korista, jossa hänen jalkansa sijaitsivat päivisin, -kaikenlaisia vanhain lattiamattojen kappaleita, -- ne asetettiin -uunille kuivumaan. - -"Vanha Wahlin muori on kyllä nähnyt parempiakin päiviä, Juhl-kulta --- siihen aikaan, kun palvelin rouvanapulaisena konsulin isän luona -Kjaekstadissa ja puin molemmat neidit tanssiaisiin. Hienoja ne olivat -kuin nuket silkissään ja harsoissaan, ja kun ne saapuivat kotiin -aamuisin kaupungin tanssiaisista hevoset likomärjiksi ajettuina ja -tulivat ylös kamariinsa, niin Nella-neitipä ei tahtonut ollenkaan mennä -makuulle, istui vain isossa salissa katsellen ulos hämäryyteen ja itki -itkemistään. Mutta Anna Wahl kyllä tiesi, miksi hän itkeskeli. Kyllä, -kyllä... - -"Se oli nyt se korea luutnantti Engelskjön, jonka kanssa hän oli -salakihloissa. Mutta se toinen, joka oli makuulla ja nukkuikin jo, -hänenpä ei tarvinnutkaan itkeä, sillä hän osasi punoa paulansa niin -kavalasti ja kauniisti, että kun aika oli tullut, niin Nella-neiti -matkusti Kööpenhaminaan, ja sillaikaa luutnantti ja sisar viettivät -häitään Kjaekstadissa!... Kyllä Nella-neiti vielä Anna Wahlin muistaa, -hänhän peitteli hänet rekeenkin ja antoi hoffmannintippoja... Hän itki -niin, ettei mitään tajunnut. Ja itkihän se Annakin, niin että olisi -teelusikan saanut kyyneleitä täyteen, mutta hänen täytyi lukea pisarat, -kuten uskollisen palvelijan ainakin -- kolmekymmentä kappaletta. -Nellaneiti otti ne silmät ummessa. Hyvästi Anna, hän sanoi, äläkä kerro -kenellekään, mitä tiedät. - -"Mutta Kjaekstadissa ei sen koommin ollut enää iloista päivää, -sillä hän ei ollutkaan niin suloinen kuin miltä näytti, luutnantti -nimittäin. Kyllähän sitä vanha palvelija tietäisi paljonkin kertoa -kokemuksistaan, ja hyvät päiväthän minulla oli, en minä heistä muuta -sano. Oli totisesti! Mutta sittenkin tekee mieli muuttaa olentoansa -ja saada jalat oman pöydän alle. Vaimoväki ei ole sen kummempaa, ja -niin sitä lennetään siihen... Wahlilla sillä oli viinikauppa, eikä hän -suuria juonutkaan niihin aikoihin, ja hyvissä varoissa hän oli. Mutta -sitten kaikki paheni ajanmittaan, ja kun hän kuoli, oli kaikki mennyt -putipuhtaaksi niin että Anna sai tarttua myymäkoriinsa... - -"Ja tuolla alhaalla mäenkäänteessä minä nyt olen istunut kolmetoista -vuotta maaliskuuhun mentäessä. Mutta minä kiitän Jumalaa hyvästä -vuoteestani!... Ja nyt teidän pitää odottaa ja juoda kuppi kahvia -vanhan Wahlin matamin kanssa!" - -Jutellessaan Walla kävi yhä tulvahtelevammaksi. Hänen pyöreät, -kalpeanharmaat kasvonsa, joita harmaat hiussuortuvat ympäröivät, pieni -lihava nenänystyrä, suurempi, pyöreä leukanystyrä ja kaksi sitäkin -suurempaa pyöreätä poskea loistivat, samalla kun hänen säilyneet -kulmahampaansa ikäänkuin vahvistelivat puhuttua ja pää nyökkyi kuin -mursun. - -"... Ja sitten minä kuulin teidän niin järkevästi sopineen tykkimiehen -kanssa, Juhl-kulta! - -"Vanha Haupitsi ja minä, me olemme tämän kaupungin lapsia kumpainenkin. -Niin, aika kuluu. Hohhoi! Siinä hän nyt astelee niin kopeana ja -äkäisenä yhdellä jalalla -- mutta oli hänellä kaksikin, vieläpä -oikein reipas pari olikin ennen vanhaan; eikä silloin tanssisalissa -kukaan niin riehunut kuin hän... Hohhoi! Kun hän ensi kerran palasi -kuninkaan Kööpenhaminasta, niin jungmanni hän silloin oli. Voipa -sattua silloin, ettei Anna Ludvigsenin tarvinnut katsoa kahta kertaa -jälkeensä saadakseen hänet kintereilleen. Pystyssä hän piti päätänsä, -eikä tyttären niska ole sen notkeampi. Kunniallisiahan sitä oltiin -minun nuoruuteni aikana, Juhl-kulta -- mutta niin kireitä kuin Saara -Rördam!... - -"Ei miesväki ennen naimisiinmenoansa pidä koskaan sellaisesta -itsepintaisuudesta. Eivät he halua vetää orjantappurapensasta kotiinsa --- sillä jos niissä onkin paljon ruusuja nuoruudessa, niin lopulta jää -sittenkin vain risuja ja okaita, luvalla sanoen!" - -Vanha Walla istui siinä sukkasillaan lämmitellen jalkojansa uunin -edessä. Hän oli sytyttänyt liitupiippunsa ja nautti nyt olemassaolosta -vaivalloisen talvipäivän mentyä. Se lämpö, joka leikki ja leimusi -pesänsuussa hänen siinä savutellessaan ja mietiskellessään, oli hänen -elämänsä vähäinen aurinko. - -Kun Rejer kahvituksen jälkeen kiitti ja palasi huoneeseensa, vihelteli -hän hiljakseen, ennenkuin istuutui kirjansa ääreen... - -Merkillistä, miten kohtelias Walla oli tänä iltana! Luutnantti -Albrechtsenin puhelu oli varmaan häneen tehonnut. - -... Vai on se niin ylpeä, tuo Saara Rördam!... Kyllähän se oli nähty... - -Hänen puolestaan neiti sai nostaa nenäänsä miten korkealle halusi... -Mitä se häntä liikutti? Hänen asianaan oli vain puiden pilkkominen... - - * * * * * - --- Miten Rejer nukkui joulupäivinä! Hän olisi helposti voinut jatkaa -läpi vuorokauden, etenkin kun Walla ystävällisyytensä runsaudessa oli -keksinyt antaa hänelle vanhan ruskean viittansa sen ohkaisen peiton -vahvikkeeksi, jonka alla hän värisi vilusta kylmässä huoneessaan. - -Tykkimiehen punaiseksi maalatun pöydän ympärillä oli sangen rauhatonta -päivällisaikaan. Kolme villiä, ahnasta poikaa ja pieni tyttö -- -lapsia tykkimiehen toisesta vanhojen päivien avioliitosta -- antoivat -täysikasvaneelle sisarpuolelleen kyllin tekemistä, ja tykkimies itse ei -ollut suinkaan vähimmin vaativa. - -Heillä oli kaalikeittoa ja tuoretta lihaa toisena joulupäivänä, ja -tykkimies pakotti ottamaan lisää kerran toisensa jälkeen. Hän ei -suvainnut mitään verukkeita -- sanoi hän -- eikä tarjonnut olemattomia -annoksia taitaville työntekijöille, ja hän tiesi kyllä, mitä -ruoka-astia merkitsi nuorelle väelle... "Kun minä olin sinun iälläsi, -ystäväiseni, niin olin jo ollut kolme vuotta merillä Kööpenhaminasta -käsin, ennenkuin rupesin priki Lollandin matruusiksi; mutta niihin -aikoihin minun aina teki mieli pistää koko ruoka-astia sinänsä suoraan -vatsaan niinkuin paistinuuniin. Se oli sota-aikaa. Pahinta oli -prisonissa Englannissa. Siellä me saimme istua kuivin suin ja sietää -paistetun pihvin ja sipulin hajua." - --- Iltapäivällä tuli Saaran ystävättäriä jouluvierailulle. Heille -tarjottiin simaa ja kakkuja. Ne olivat Rejerin mielestä siistejä, -soreita neitosia, mutta vetäytyivät aina takaisin omaan nurkkaansa -kuiskimaan ja hihittämään, niin ettei heitä voinut oikein nähdä siitä -paikasta, missä Rejer istui ikäänkuin kiinninaulattuna Haupitsin -viereen sohvalle. Hän piti heitä sittenkin silmällä! Aina kun saapui -uusi vieras, tarjoiltiin kaikille; Haupitsi ei ollut itara -- ja -silloin niiden täytyi joka kerta lähteä joulupöydän luo. - -"Hm... hm!" ryähti tykkimies äkkiä ja tyrkkäsi Rejeriä -- hän katsoa -vilkutti kohti juttelevaa tyttöjoukkoa... "Ollaanpa varuillaan! Nyt on -vanhan merimiehen selviydyttävä -- otettava vastaan." - -"Isä!" sanoi Saara pöydän luo tultuaan -- hän väisti sitä puolta, missä -Rejer istui -- "aiotaan saada toimeen tanssiaiset merimiesyhdistyksellä -toisena uudenvuodenpäivänä!" - -"Tanssikaa niin paljon kuin jaksatte minun puolestani -- minullahan on -puujalka!" - -Saara seisoi nojaten kättään pöytään, ja Rejerin arvosteleva silmäys -havaitsi kyllä, että se oli käynyt karkeaksi aina rannetta myöten -joulupesuista. Se oli oikea pieni, pyöreä, punainen työntekokäsi -- -muuten ei ollenkaan ruma. - -"Tulevat suoraan pääpursimiehen luota", jatkoi Saara, "ja siellä on -sanottu, ettei hän pane nimeänsä luetteloon, ennenkuin tietää, tuletko -sinäkin mukaan." - -"Minun aikoinani maksoivat vain mieshenkilöt, naiset pääsivät -vapaasti", keskeytti tykkimies. - -"Minä en ymmärrä ollenkaan, millaista naisväki lienee ollut sinun -aikoinasi, isä! -- Mieluummin minä maksan itse puolestani!" Vanhus -murahteli... - -"Mitäs tehdään, isä? Tiedäthän sinä, etten minä luvatta lähde. Se -maksaa kaksi markkaa." - -"Hengeltä... hengeltä!" vikisi tykkimies -- "kaksi markkaa minun -puujalaltanikin! Neljä... neljä markkaa!... Jos minä laskisin -yhteen kaikki, mitä olen saanut maksaa sellaisesta lystistä kohta -viitenäkymmenenä vuotena!" - -Muistaessaan Wallalta kuulemiaan ei Rejer hetkeäkään epäillyt puhutun -todenperäisyyttä, mutta -- suurin osa menoista oli kaiketi sattunut -ennen tyttären aikoja. - -Saara oli nähtävästi odottanut isältään toisenlaista vastausta, sillä -hän seisoi siinä hiukan hämillään siirtäen katseensa pöytään ja sitten -jälleen ukkoon, samalla kun hänen kasvoilleen levisi harmistunut ilme. - -"Tekeehän sitä toisinaan mieli koettaa vähän muutakin kuin keittiössä -retustamista -- ja eihän minulla ole puujalkaa, isä!" lausui hän. - -"Niin, niin, niin", -- alkoi ukko peräytyä -- "en ymmärrä, miksi sinä -tulet kysymään, kun minun kuitenkin on tanssittava sinun soittosi -mukaan." - -"Kyllä me kaikki tahdomme mielellämme tanssia, ylitykkimies!" hyökkäsi -nyt koko naisjoukko hänen ympärilleen vakuuttamaan, ja eräs heistä, -laiha, vaalea, esitti listaa hiukan punastuen. "Kunhan tykkimies vain -kirjottaa, niin kyllä me pursimiehen mukaan saamme." - -Hän sai vihdoinkin maalatuksi jäykin kirjaimin: "C. Rördam -tyttärineen", ja sirotetuksi siihen tupakanporoa. "No, ystäväiseni -Juhl, tässähän on meripojalle aihetta pyörähdellä. Ei muuta kuin -kirjottaa nimensä -- niin, tietysti kaksi markkaa!" lisäsi hän kuivasti --- "mutta senhän nuori mies aina löytää!" - -Tyttöset tirkistelivät uteliaina Rejeriä; he seisoivat siinä pöydän -ympärillä valmiina viemään listan. "Eihän meillä ole sellaista kiirettä -saada kaikkien nimiä siihen, isä! Juhlille pitää antaa miettimisaikaa", -sanoi Saara. - -Rejeriä kuumensi. Hän tunsi varsin hyvin, että kysymyksessä oli -halonhakkaaja. Kaikkien silmät suuntautuivat nyt häneen. - -"En minä tapaa liikoja miettiä, neiti Rördam! Jos lista minulle -esitetään, niin kyllä minä vastaan Rejer Jansen Juhlista!" sanoi hän -terävästi. - -Saara säpsähti; miehen sanoissa ja ilmeessä oli voimakasta itsetuntoa, -ja "Rejer" lausuttiin ankarasti korahduttamalla. - -"Pelkkä Juhl kyllä riittää", arveli Saara hymyillen. Silmätkin hiukan -myhäilivät, kun hän katseli Rejeriä ja otti listan takaisin -- "jos -te lisäätte nuo muut nimet, niin voitte joutua maksamaan kolmen -puolesta..." - -Espanjatarta siinä oli Saarassa, sitä ei käynyt epäileminenkään; mutta -jos hän uhmaili, niin uhmailtakoon hänelle takaisin. Eipä haitannut, -että hän sai kuulla hänen nimensä! - -"Tuota ei kaapatakaan aivan helposti!" kuiskasi tykkimies osottaen -piipullaan Saaraa, joka juuri oli ovessa menossa tovereineen. -"Kuulkaahan, ystäväni... Hh! hm! -- Tässä tulee ilmojen muutos, minä -tunnen sen puujalassani", keskeytti hän irvistäen, -- "minä olen -varustanut hänelle hiukan kiikaria kajuuttaruhviin, niin että hän -voi haeskella ja tarkastella miestään. Ei se riitä, että tulee joku -liihotellen leveissä housuissa ja pitkät silkkinauhat lakista riippuen! -Kyllä hän ne tuntee luullakseni -- niillä on heila joka satamassa!... -Niin, minä olen selvittänyt hänelle seikat varsin perinpohjaisesti. -Minun on tapani puhua suuni puhtaaksi, nimittää asiat oikeilla -nimillään, sillä hänellä on neljä sisarustaan huollettavana, jos minun -pääni kaatuu. Joko velaton kapteeni, Saara, olen minä sanonut, tai -perämies, sellainen mies, jossa havaitset olevat oikeata ydintä -- tai -ei mitään, ei niin mitään! Jos tulee matruusi, olipa hän kaunis kuin -kulta, niin on pidettävä jäykkää suuntaa hänestä välittämättä. Ja jos -meriupseeri sattuu, niin on parasta alkaa luovia heti paikalla, ja -sitten aivan toiseen suuntaan, kerrassaan pois niiltä vesiltä, Saara, -sanon minä; sellainen väki se on selvää haaksirikkoa. - -"Näetkös, ystäväiseni, minä annan hänelle vain kaksi silmää päähän, ja -siksi... hi, hi, hi", -- hän sysäsi Rejeriä käsivarteen -- "kryssäilee -monikin hänen jäljessään. Mu-tta... hi, hi, hi", -- ääni pihisi ja -vinkui ja yskähteli -- "hän tietää, mitä hänen tulee ajatella..." - -Sillä välin Rejer istui mietiskellen, miten onnellista oli, ettei hän -vielä ollut luopunut hienoista sinisistä merimiesvaatteistaan. Likeltä -oli pitänyt, ettei takki ollut muuttanut ennen jouluaattoa; hän oli -jo maininnut siitä Wallalle; mutta sitten oli tullut väliin tuo, että -hän söi tykkimiehet! luona jouluna, ja asia oli niinmuodoin siirtynyt -uuteen vuoteen. Mutta hiukan luottoa hänen nyt täytyi pyytää Wallalta, -ei sopinut jäädä rahattomaksi tanssiaisten tullessa. Ja olihan hänellä -oikeastaan omiakin rahoja käytettävänä perämies Lindin hallussa. Asia -täytyi järjestää heti tänä iltana; parasta oli takoa, kun Walla vielä -oli hyvällä päällä. - -"Hyvästi, herra ylitykkimies!" sanoi hän äkkiä. - -"No!" virkkoi toinen luoden katseensa häneen -- "niin pianko sinä -lähdetkin? -- Uh! miten säärtä pakottaa... Hyvästi, hyvästi, -ystäväiseni!" - - * * * * * - -Harjatessaan toisena uudenvuodenpäivänä hienoja sinisiä -merimiesvaatteitansa, järjestellessään jakaustaan ja pyntätessään -itseään parhaansa mukaan tanssiaisia varten pienen peilinlasipalasen -edessä Rejer murisi ja oli huonolla hatulla: - -... Tuskin kajonnutkaan lukuihini koko jouluaikana vain tämän vuoksi, -johon niin tyhmästi sekaannuin. - -Ollakseni mies naisväen nähden! Mitä heidän tanssihuvinsa minua -liikuttavat? Enhän minä ole täällä huvittelemassa ja heidän tähtensä -teikaroimassa -- en laisinkaan -- ihan päinvastoin... - -Ja sitten ne sanovat sen maksavan vain kaksi markkaa! Itse asiassa -tässä täytyy olla koko riki paraativalmiina mastonnokasta aina -talkapohjaan asti. Rahoista se riippuu, jos minä siellä joudun aivan -pois väylältä! - -Mutta jos hänen sinne kerran piti, niin päätti hän hankkia korvausta -huvittelemalla niin paljon kuin suinkin. - - * * * * * - -Tanssisali oli koristettu viheriällä, seinille oli asetettu pieniä -läkkilamppuja, keskellä oli pari lippua sekä niiden alla ristissä -merisotilaan sapelit. - -Siinä tanssittiin torvimusiikin pauhatessa. - -Rejer oli saanut pumpulisormikkaat käsiinsä ja kainaloonsa naisihmisen, -jota täytyi melkeinpä nostaa aina, kun tanssi hänen kanssaan; häntä oli -melkein mahdoton liikutella, niin painava ja tipsutteleva hän oli. - -Niin käy sen, jota ei tunneta. Hänen täytyi harmikseen tunnustaa -liikkuvansa puuproomun kanssa toisten liehuessa tanssissa täysissä -purjeissa olevain alusten, sirojen, keveiden kuunarien tai prikien -keralla, joiden joukossa siellä täällä näkyi ehkä hiukan pyöreäperäinen -leveämpi kaljaasi -- kaiketikin naimisissa olevia... - -Jäykänlaiselta tämä huvittelu tuntui. Siellä oli koko joukko -merialiupseereja, ja ne pitivät tarkkaa lukua arvoasteittensa välisistä -vivahduksista; sen kuuli keskusteluista niin hyvin oikealta kuin -vasemmaltakin. Kukin vei tanssiin omiansa; ei hänelle ainakaan mitään -jäänyt. Mutta jos he luulivat hänen lakaisevan lattiaa kaikilla niillä -vaimoihmisillä, jotka he olivat jättäneet istumaan, niin he erehtyivät! - -Hänen katseensa kiersi salia; hän tunsi, että asian suorituksessa -vaadittiin hiukan kätevyyttä. - -Angleesin hän suoritti kylmäkiskoisesti erään kaljaasin keralla, joka -oli ajautunut maihin hänen taakseen penkille ja joka piti huolta -ohjaamisesta, kun hän ei tuntenut tanssia. - -Mutta sitten tuli skotlanninpolkka, ja silloin hän tiesi, mitä tahtoi. -Hän oli nähnyt erään pienen, reippaan tummasilmän, jolla oli sysimustat -palmikot ja vaalea pitsihame ja joka ei voinut olla niin rikkiviisas. -Kasvot olivat karkeapiirteiset -- nenä hiukan neekerimäinen -- mutta -tanssia hän osasi, sen Rejer oli huomannut. Hän seisoi siellä rivissä -ja oikein hioi jalkojaan kärsimättömänä ja keinutteli lanteitaan; mutta -korkeammalle kuin erään matruusioppilaan kanssa tanssimiseen hän ei -ollut ehtinyt. - -Rejer oli yhtäkkiä hänen vieressään ja otti hänet ensin -skotlanninpolkkaan ja sitten ruotsin valssiin. - -Hän tiesi, mitä teki, eikä kestänytkään kauan, ennenkuin tuo -tanakkatekoinen, pitkä, vieras matruusi hienoine sinisine vaatteineen -ja rauhallisine teräväpiirteisine kasvoineen herätti huomiota. Hän -tunsi sen itse, ja hänet valtasi jonkinlainen hiljainen ja samalla -hurja humaltuminen -- sen rasittavan, luonnottomasti pidättyvän elämän -vastavaikutuksena, jota hän oli kauan viettänyt. Hän olisi voinut -tanssia miten kauan hyvänsä, jalat liikkuivat kepeästi kuin tyhjässä -ilmassa, kiiltonahkakengissä, jotka hän oli ostanut Malagasta, oli -sovelias pikku narske -- hän tunsi olevansa kevyt kuin lintu, ja -kirvesmiehen tytär ei hänkään hellittänyt... Se oli alinomaista -pujottelua kaikenlaisten parien välitse, hitaiden ja vikkeläin, -kömpelöjen ja kompastelevien, ilman että kertaakaan koski kehenkään, -aina reippaammin ja sujuvammin kuin kukaan muu. Ja kun hän vihdoin vei -tytön paikalleen, ei se tapahtunut siitä syystä, että olisi puuttunut -tahtoa jatkaa -- hän oli kuin pillastunut hevonen, joka on päässyt -kiitämisen makuun -- vaan sen vuoksi, että soitto yhtäkkiä taukosi. - -Kun hän meni salin halki paikalleen, tunsi hän olevansa aseman herra; -kukaan ei enää epäillyt hänen oikeuttaan lattialla liikehtimiseen. - -Kas niin, nyt alkoi jälleen tuo kiusallinen angleesi, jota hän ei -osannut. Hän ei halunnut enää ollenkaan antaa hinata itseään sen läpi -kuten äsken, hinausköysi johonkin matamiin kiinnitettynä. - -Rohkeuden kasvaessa hän oli edennyt puolustuksesta hyökkäykseen ja -alkanut hiukan tarkastella toisia. Oli tullut hänen vuoronsa tutkia ja -tuomita. - -Hän istui siinä penkillä sangen huolettomassa asennossa, jalat ristissä -tehden angleesia koskevia huomioita, ja tunsi varsin hyvin, että -monikin katseli häntä. Tanssijain parvessa hänen katseensa kiintyi yhä -enemmän erääseen sinipukuiseen vartaloon -- siinä oli sellaista, jota -hän halusi nimittää oikeaksi välimerensiniseksi raikas tuuli ympärillä! --- hänessä oli vauhtia -- ja sukat ja kengät valkoiset. Saara Rördam -se oli, joka aina tanssi ensimmäisten joukossa. Ei käynyt kieltäminen, -että siinä oli vartaloa ja ryhtiä! Se oli niitä lujia, norjia mastoja, -jotka kannattavat suuriakin purjeita, ilman että raakapuut katkeavat. -Niin, kyllä tosi paikkansa pitää, komea hahmo se on -- oivallinen -tukka: keltaista ja tummaa sekaisin, hiukan Triestin eläintarhassa -nähdyn seebran malliin -- mutta aika sievä joka tapauksessa! Turhaa -vain oli, että hän vielä erikoisesti espanjalaistutti niskannousua -kiertämällä hiuksensa tuollaiselle nutturalle -- hän on riittävän uljas -muutenkin. Iloinen hän oli tänä iltana, niin että sädehti; Rejer kuuli -hänen nauravan tuolla loitompana, ja pian hän tuli yhä likemmäksi. -Monenlaista sitä on naisväkeä maailmassa, ajatteli Rejer, toisista -pitää, toisista ei pidä, mutta kukaan ei osaa sanoa syytä siihen. - -Saara Rördam tuli tanssivuorolla aivan hänen paikkansa luo, ja se -pelkkä pikainen katse, joka tuli Rejerin osaksi, ikäänkuin sinetöi -ajatuksen. Katsetta myötäili piirre, jonka luultavasti oli määrä sanoa -suunnilleen tätä: hänen mielestään Rejer istui siinä keskellä penkkiä -ja nosti nenäänsä aika lailla liian korkealle ollakseen vain matruusi -ja sitä paitsi halonhakkaaja heidän vajassaan. - -Rejer nosti jälleen polven toiselle polvelleen ja kumartui taaksepäin -samalla välinpitämättömästi heilutellen säärtänsä. - -Hän katseli Saaraa tutkivan hävyttömästi -- tapa, johon hänen -kasvonsa niin hyvin soveltuivat, niin että tanssijasta tuntui, -kuin hän olisi liikkunut kuvastimen edessä, joka ei heijastanut -häntä missään ruusuisessa valossa. Mutta sitä uhittelevammaksi ja -välinpitämättömämmäksi ja -- Rejer ei voinut sitä kieltää -- sitä -uljaammaksi hän kävi. Hän nauroi ja jutteli tanssijansa kanssa, mutta -niskanseutu muuttui yhä espanjalaisemmaksi, ja vihdoin sai Rejer, parin -siirtyessä loitommaksi, jäähyväissilmäyksen, joka täysin korvasi kaiken -ikävyyden, mitä Saarasta oli hänelle ollut. - -Naisväkeä pitää vain kiusata, niin niistä tulee koreita -- mietti Rejer --- muuten tähän pohjoismaiseen kalanvereen ei saa vauhtia -- toista -oli Välimerellä!... Ja sitten hän lähti, angleesin loputtua, ottamaan -taasen tanssiin pientä latteanenäistä kirvesmiehen tytärtä. Mutta -tällöin hän näki tytön matalan pään ja palmikkojen takaa Saara Rördamin -sinisen hahmon ja hänen loistavat silmänsä. - -Ilta kului, ja hän oli jo tanssinut sekä naimattomien että naineiden -kanssa. Tähtiyö kimmelsi sisään molemmista avatuista kulmaikkunoista, -ja katonrajassa riippuvan punaisen kynttiläkruunun tippuvat -talikynttilät lepattelivat vedossa. - -Hän oli päässyt tuuleen, epäilemättä; ja hän kiristi niin tiukalle kuin -suinkin saattoi. Matamien kanssa suoritettujen parin viime tanssin -tarkotuksena oli osottaa Saara Rördamille, että Rejer oli hänen -veroisensa, vieläpä sen hyvin havaitsikin. - -Ja sitten hän lähti ottamaan Saaraa tanssiin. Hän näkyi seisovan juuri -päättyneen tanssin jälkeen varsin vilkkaasti puhellen muutamain muiden -nuorten tyttöjen kanssa. - -Kun ei voinut olla epäilystäkään, siitä, kenen luo Rejer pyrki, -väistyivät tytöt syrjään. - -"Ei taida olla niinkään helppoa saada tanssia neiti Rördamin kanssa?" -kysyi hän leikillä. - -"Minä olen jo lupautunut tähän tanssiin, niin että minun täytyy -kiittää!" vastasi hän. Saara kohteli häntä hiukan uhmaavan -mittailevasti; hän ei ollut unohtanut Rejerin menettelyä angleesin -aikana. - -"... Entäs seuraava?" - -"Kiitos, siihenkin minä olen lupautunut!" - -Rejer punastui, ja hänen nenänsä alkoi kohota ilmoille ivallisissa -aikeissa; mutta hän hillitsi itsensä nopeasti. Hän tahtoi näyttää, -ettei kielto lainkaan koskenut häneen ja että hän oli tullut lähinnä -vain sen vuoksi, että oli ollut heillä nyt jouluna. Saara erehtyi hänen -suhteensa siinäkin, jos luuli hänen hienostelevan häntä täällä enempää -kuin kotonakaan! - -"Teiltä kai menee koko joukko puita nykyään?" alkoi hän aivan kuin -välinpitämättömänä jutella. - -"Miten niin?" - -"Siksi vain, että saatte minut jälleen halkovajaan aamuisin!" nauroi -Rejer. - -Toinen ei halunnut vastata mitään tuohon iloon, vetihän vain suunsa -hiukan ivalliseen hymyyn. - -Totta puhuen oli se seikka, että Rejer esiintyi niin hienona sinisissä -vaatteissaan, koko joukon häntä ihmetyttänyt, ja tällöin, hänen siinä -seisoessaan, näkyi paidankauluksen alapuolella silkkikaulaliinan -solmussa hopeinen nappi, jollaista talonpojat yleensä käyttävät. - -"Te olette varmaan lännen puolelta?" tiedusteli Saara. - -"Miten niin?" kysyi Rejer puolestaan. - -"Kun ette välitä täkäläisistä tavoista!" kuului lyhyt ja naseva vastaus. - -Rejer hymyili uhkamielisesti. - -"... tuskin enempää kuin Riossakaan?" - -Toisen ilme kiihotti yhä enemmän. - -"Minua vain ihmetyttää, miksi ette ryhdy täällä vielä savupiippuja -puhdistamaan", lausui Saara niskaansa nakaten. - -Rejer katsoi häntä. - -"Minä vakuutan teille, neiti", puhkesi hän puhumaan hillityllä äänellä, -jossa piili kokonainen purkaus, "että jos te vain hankitte minulle -nuohoojan paikan, niin Rejer Jansen Juhl seisoo savupiipun nokassa -yhtä varmasti kuin hän suorittaa perämiestutkinnon, vaikka hänellä ei -ole kukkarossa killinkiäkään. Niin, minä olen varmaan lännen puolelta, -neiti! -- eräästä sikäläisestä paikasta, jonka nimi on _'Älä hellitä!'_ --- ja yhtä vähän aion hellittää kaupungin savupiippujen nokassa kuin -halkovajoissakaan." -- Hän nyökkäsi ja jätti neidin. - -Molemmissa sisähuoneissa vilisi nuorta meriväkeä, joka salli ravintolan -antimien päästä oikeuksiinsa ja joka musiikin hetkeksi tauotessa -pöllähdytteli kokonaisia savupilviä nysistään ja sikareistaan. -Astuessaan sisään Rejer joutui heti koulutoveriensa parveen. - -"Haukottelija" oli yllättänyt heidät esiintymällä aika poikana -vaimoväen joukossa lattialla ja oli äkkiä muuttunut leijonaksi -heidänkin silmissään. Siitä, että hän hakkasi puita tykkimiehelle -selvitäkseen tutkinnostaan, kuiskailtiin jo harrastuneina, kun seikka -tätä ennen oli herättänyt enintään epäilyksenalaista huomiota niissä -parissa henkilössä, jotka sen tiesivät. Tällöin he havaitsivat jokainen -yhdessä, "että siinä oli poikaa". - --- "Lainaahan minun nysääni, Juhl! Oivallista shagia... 'Birdseye', -Liverpoolista ostettua!"... "Sikari, Juhl!" -- Niitä tarjottiin hänelle -molemmilta puolin. - -"Nyt istutaan, pojat -- ja sitten pleissataan yhdessä kipponen punssia! -Vai miten, Juhl?... Sanohan sinä sinne ruhviin! Kipponen -- mutta -jos tuot teevettä, niin saat itse huuhtoa sillä kurkkua!... Väkevää, -kuuletko! -- oikea kolmen markan kippo -- niin että parkassi pääsee -uimaan!" - -He olivat varsin hauskoja poikia, eikä Rejer voinut muuta kuin olla -hyvillään siitä, että he kaikki niin innokkaasti tahtoivat saada hänet -viereensä istumaan. - -Tovereista ja ystävistä hän ei ollut tätä ennen tiennyt mitään. -Koulussa hän kulki omia teitään; hän pysytteli loitolla heistä ja he -hänestä, niin että hän oli tullut huonosti heitä tuntemaan. Ja nyt -hän istui yhtäkkiä savuten laiturissa, tavallaan itseoikeutettuna -joukon johtajana, ja ystävyyttä tulvi tulvimalla joka puolelta! -Tuntui melkein siltä, kuin olisi jokainen ollut hänen tuttavanaan jo -kymmenen vuotta -- ja he olivat ilmeisesti siistiä väkeä kaikki tyyni, -pikkukauppiaitten ja virkamiesten poikia. - -Juotiin ja tanssittiin, ja koko ajan pysytteli Rejerin ympärillä -ikäänkuin ankara esikunta. Hänen luja olemuksensa ja voimakas -henkilönsä uhosi jonkinlaista puoleensavetävää, turvallista varmuutta, -vaikka asia todellisuudessa olikin niin, että Rejer, huolimatta -monissa suhteissa verrattomasti suuremmasta kehittyneisyydestään, -tiedonjanoisena täytti suurta aukkoa kokemuspiirissään. Hän oli -kasvanta-aikansa elänyt pelkkäin ikivanhain, ymmärtäväisten ihmisten -parissa, ei ollut koskaan kokenut nuoruutta, ja nyt hän kaikessa -hiljaisuudessa väijyi ja tirkisteli luomiensa alitse, miten hänen -ikäisensä nuoret miehet käyttäytyivät. Hirvittävästi ne joivat, se oli -varmaa, ja yhä iloisemmiksi kävivät. - -Ja sitten näytti siltä, niin ihmeen eriskummallista kuin se olikin, -että he turvautuivat kaikin samaan kukkaroon. Se, jolla oli, tarjosi -sille, jolla ei ollut; ei puhettakaan säännöllisestä laskun pidosta -tai tilinteosta. Jos joku tyhjentyi, niin hän vain iloisena taputti -taskuaan ja ilmoitti asian. - -Rejerkin olisi voinut likipitäin taputtaa taskuansa, mutta hän ei -tuntenut mitään halua asian paljastamiseen. - -Kolmas kippo oli menossa, ja ystävyys solmiutui yhä lujemmaksi. -Vähintään viisi heistä vakuutti nähneensä tai arvanneensa, millainen -mies hän oli, heti kun olivat hänet merikoulussa nähneet, mutta hän oli -näyttänyt niin häpeämättömän uhittelevalta. Joku halusi päästä hänen -ensimmäiseksi perämiehekseen, kunhan hän tulisi kapteeniksi ja saisi -aluksen haltuunsa. Eräs nimitti häntä koko ajan "Nils Jueliksi". Kolmas -asettui hänen viereensä ja lausui tuttavallisesti: - -"Kuulehan nyt, Juhl, mitä merkitsee se halkojenhakkaaminen Haupitsin -luona? Tiedäthän sinä, että me kyllä voimme lainata sinulle rahoja. -Sanohan vain minulle, sillä jos ei minulla ole itselläni, niin aina -minä tiedän kolme yhtä vastaan, jotka voivat hellittää kukkaronnauhoja. -Ei tuollaisen meripojan sovi käydä halkoja hakkaamassa!" - -Nyt tuli eräs ovelle ja heitti sisään sellaisen huomautuksen, että -huomenillalla piti olla merimiestanssit Laurvigissä. - -"Jos lähdet mukaan, Juhl, niin minäkin lähden." - -"Samoin minä!" - -"Samoin minä!" - -Rejer viivytteli; hänen vastahakoisuutensa johtui taskun tilasta. - -"Yhä lisää naisväkeä on kutsuttu", jatkoi kertoja, "ne ovat olleet -Bergissä -- Maria Berg tulee sinne -- ja samoin ylipursimiehessä. Niin, -ja Saara Rördam..." - -"Tietysti ne poimivat parhaat meikäläisistä. Hänen kanssaan sinun -pitäisi tanssia, Juhl!" - -Rejerin nenä nousi taas korkealle ikäänkuin hän olisi vain hylkäillyt; -ei hän huolinut kertoa olleensa jo kokemassa. - -"... Hän kyllä lähettää yhden jos toisenkin takaisin pitkin -nuoraportaita, se on totta, mutta tanssia hän osaa." - -"Ja sitten hän on niin rivakka juttelemaan", lisäsi toinen. "Minä näin -miten hän jäi katselemaan sinua, Juhl." - -"Milloin?" kääntyi hän äkkiä kysymään. - -"Sinun tanssiessasi -- tuon tumman kirvesmiehen luntun kanssa." - -"Hänellä on vartalo, joka on käsittämätön. Ja sitten hänellä on niin -koreat hampaat, että tekee mieli laskea ne, kun hän nauraa. Hän on kuin -aalto..." - -"... aalto sininen" lisäsi joku pateettisesti. - -"... Oliko hänellä siniset vai harmaat silmät?... harmaat vai -siniset?" -- Rejer ei jaksanut ollenkaan muistaa, vaikka näkikin sekä -ne että koko kasvot edessään. Hänen täytyi lähteä saliin sitä asiaa -selvittelemään. - -Tuli valssi ja tuli skotlanninpolkka, ja molemmissa hän liikkui -jotensakin likeltä silmäin omistajaa. Mutta olivatko ne harmaat vai -siniset, siitä hän ei ollut vieläkään selvillä palatessaan toverien -luo, vaikka Saara oli pariin kertaan katsonut suoraan häntä kohti. - -Hiukan sumuiseksi ja häilyväksihän ympäristö tahtoi muuttua hänen -silmissään; mutta hän oli sentään täysin rauhallinen, sillä eihän sitä -voinut hänestä ulkoakäsin havaita. - -Harmaat vai siniset... siniset vai harmaat? -- mietiskeli hän. Jos -olisi ollut niin asian laita, että olisin huomenna siellä puita -hakkaamassa, niin pulma olisi heti selvinnyt... - -"... Nyt me olemme pitäneet laivaneuvottelun, Juhl!" huudettiin hänelle -toinen toistaan äänekkäämmin -- "asia on päätetty sinunkin puolestasi. -Laurvigiin me menemme, huomenna kaikki niinkuin yksi mies! Rahoja -meillä on. Kenenkään ei tarvitse maksaa ennenkuin ensi palkastaan, -Juhl!" - -Niin, olkoonpa menneeksi! -- Hän ajatteli vieläkin samaa asiaa: harmaat -vai siniset... siniset vai harmaat... - -Aamupuolella he sitten vaelsivat käsikoukussa kuutamossa kohti Wallaa, -joka heräsi eteisen ovelta kuuluvaan tavattomaan meluun ja monien -äänten pauhinaan. - - - - -IX. - -Ystävyyden tulikoe. - - -"Joelle hevosen kyllä saa, mutta juomaan ei!" mutisi Rejer katkerasti -siirtäessään ajatuksiaan Laurvigista kotiin kirjan ääreen, Herra tiesi -monennenko kerran. Ei siitä juuri hyötyä ole istua tässä kihnuttamassa. - -Arki oli jälleen alkanut. Joulun juhlimista oli kestänyt enemmän kuin -puolitoista viikkoa sekä Laurvigissa että kaupungissa -- oikeata -toveruushumalaa ja toisenlaistakin humalaa hiukan! -- ja nyt olisi -pitänyt käydä todenteolla töihin käsiksi; mutta siitä syntyi vain -puuhkutusta ja haukottelua ja kirja unohtui muilta mietteiltä. - -Asiat muistuivat mieleen toinen toisensa jälkeen. - -Hänellä paloi shagitupakka komealla merenvahaimukkeella varustetussa -nysässä, jonka joku tovereista oli hänelle lahjoittanut. Ylipäänsä -tahtoi jokainen heistä erikoisesti voittaa hänet parhaaksi ystäväkseen, -ja sehän oli hyvä -- sikäli... Mutta kelpo miehiä ne olivat kaikki, -mielellään ne taskunsa tyhjensivät toistensa hyväksi. - -Uh... uh! -- hän puuskutti -- onko tämä olevinaan lukemista...? - -Olihan sillä Saara Rördamilla juonensa siellä Laurvigin tanssiaisissa --- eikä vain yhtä kertaa. "Eivät miellyttäneet häntä sellaiset ihmiset, -jotka aina tahtoivat olla jotakin suurempaa kuin ovat" -- ei, puh!... -Mutta saipa hän takaisin täysin mitoin ennenkuin erottiin! "Mutta -tiedättekö, millaiset ihmiset minua miellyttävät, neiti Rördam? Juuri -sellaiset, jotka tohtivat olla mitä ovat ja mieluummin murtuvat kuin -selkäänsä köyristävät." -- Ja sittenhän me tanssimme yhdessä koko -polskan erittäin kiltisti ja iloisina! - -Minä huomaan hänestä helposti, ettei hän ollenkaan tiedä, millaisen -velikullan kanssa hän on tekemisissä: hän ihmettelee, miten minä olen -mahtanut elostaa, kun olen palkkani siinä määrin tuhlannut. Ei hän -tyhmä ole. - -Oh-hoo! -- ei tässä kannata tupakoida ja lukea yhtaikaa, pää siitä -samenee. Hän pani nysän syrjään ja alkoi uudelleen. - -Mutta kirkasta säätä ei ajatuselämään sinä päivänä sukeutunut, ja -hän oli iloinen, kun eräs tovereista tuli iltapäivällä käskemään -häntä luokseen polttamaan jonkun piipullisen. Se ylimääräinen annos -merenkulku-oppia, jonka opettaja oli heille antanut joululoman aikana -suoritettavaksi, pistettiin toistaiseksi syrjään. - --- Merimieskoulussa ei uutena lukukautena tarvinnut enää haukotella. -Siellä oli sangen vilkasta: tovereita joka penkillä. Paha vain, että ne -antoivat niin paljon ajatuksenaihetta sekä opetuksen aikana että sen -jälkeen. Milloin oli kysymyksessä punssipullo, joka oli tyhjennettävä -jonkun toverin luona, milloin pieni huviretki joukolla toiseen tai -toiseen paikkaan, niin että koko tammikuun täytyi vain "jättää -tekemättä" tai "pistää syrjään" kerta toisensa jälkeen tulevaisia -parempia tilaisuuksia varten. Rejerin kävi niin tekeminen sitäkin -helpommin, kun hän kuului niihin, joita opettaja ei epäillyt ja joilta -hän harvemmin kyseli. Mutta siten syntyvät aukot alkoivat jo käydä -huolestuttavan lukuisiksi. - -Nyt ei ollut enää kysymystä yöllisistä herätyskäynneistä. Hän olisi -voinut lainata hyviltä ystäviltään niin paljon, että olisi vapautunut -halkovajasta, mutta joku heistä oli sanonut, että näytti siltä kuin -"tulisi vielä rahapula pitkin linjaa". Tuon lausunnon kuultuaan hän -katsoi paremmaksi hakata eteenkinpäin kuin lainata. Sitäpaitsi häntä -jossakin määrin miellytti puhella Saara Rördamin kanssa, vaikka tuossa -puhekumppanissa olikin jotain, joka aina ärsytti häntä käyttämään niin -suuria sanoja, että ne suututtivat häntä itseäänkin jälkeenpäin. Tuntui -siltä kuin olisi neidillä aina ollut häneen kohdistuva epäily korvan -takana. - -Hän oli nyt tullut niin tunnetuksi paikkakunnalla, ettei ollut -läheskään yhtä helppo erota hienoista sinisistä vaatteistaan kuin ennen -joulua. Hänellä oli nyt hienoja tovereita ja tykkimiehenkään luona ei -häntä enää haluttanut esiintyä jätkänä. Saara Rördam katseli häntä -omalla tavallaan, ikäänkuin olisi alinomaa miettinyt, mitä tuosta -miehestä oikeastaan oli ajateltava. Ja jos hän nyt lähtisi purjehtimaan -sinne sunnuntaisinkin vanhoissa kuluneissa verhoissaan, niin kyllä -neidin silmät selvän ottaisivat siitä, minne siniset olivat joutuneet --- Wallan juoruamattomuus ei myöskään ollut lainkaan taattua! - -Asia toisensa jälkeen -- pelkkiä ikävyyksiä, jotka suistivat hänet -pois lukuraiteilta. Loppujen lopuksi hän oli riippuvainen kaikkien -tovereittensa kukkaroista, ja paha oli epäkohteliaasti kieltäytyä -tulemasta, kun he välttämättä tahtoivat hänet mukaansa. - -Hän ajatteli vakavasti kirjoittaa perämies Lindille Sande-vuonoon. -Ei mitenkään karhuamalla, vaan yksinomaan kuullakseen, voisiko hän -keksiä keinoa lähettääkseen hiukan rahoja kevään palkkaa vastaan. Rejer -aikoi kertoa hänelle yksityiskohtaisesti perämiestutkinnon yhteydessä -olevista seikoista. - -Parasta kirjottaa kohta paikalla, -- ja kirje lähti. Sillä välin hän -paranteli asioitaan käymällä puolelta päivin töissä _Alertilla_, joka -oli kaadettu syrjälleen jäälle korjausta varten. Niinmuodoin hän -tosin jäi aika lailla jälkeen juuri tärkeässä ajankäänteessä; mutta -kohtapuoliinhan perämies Lindiltä täytyi tulla tietoja! Oli hänellä -sekin apunaan, että oli saanut asiain alkeet niin hyvin ja selvästi -mieleensä. - -Tykkimiehen halkovajassa hän oli aamuisin säännöllisesti kuin kello. - -Joulusta lähtien ei Saaraa ollut enää yhtä helppo saada puheisiin; -hän ei tullut koskaan vajaan häntä sisään käskemään ja jätti hänet -aamiaisenkin aikana enimmäkseen isänsä hoiviin puuhaillen itse sisä- ja -ulkoaskareissa. - -Tänään oli tykkimies mennyt veistämöön ja neidillä sattui olemaan -silitys käynnissä. Lauta oli tuolin ja keittiöpenkin varassa ja -silittäjä seisoi puolittain selin Rejeriin. Tuotuaan kahvin pöytään hän -jälleen tarttui innolla työhönsä. - -Rejer ei pitänyt mitään kiirettä, oli niin somaa istua ja katsella. -Saara pirskotteli ja silitti toisen kappaleen toisensa jälkeen aivan -kuin ei Rejeriä olisi ollut olemassakaan. - -Vihdoin kai hänestä tuntui, että mies oli istunut riittävän kauan. - -"Teillä ei taida olla montakaan tuntia tuhlattavana, Juhl! Nythän on -tuskin viittä viikkoa tutkintoon" -- sanoi hän hiukan naurumielin -muistuttaakseen hänelle, että oli aika lähteä. - -"Kyllä aikaa riittää sille, joka osaa sitä käytellä", vastasi hän -terhakasti; häntä ei huvittanut tuollainen oven osottelu ja hän jäi -paikalleen. - -Silitysrauta liikkui höyryten hitaasti eteenpäin. Hänen kasvoistaan -kyllä näkyi, että hän jotakin tarkotti: - -"Hyvähän se on tuntea aina olevansa voitolla, vaikka palkka olisi -mennyt menojaan ja täytyisi..." hän loi silmäyksen halkovajaan päin. - -Siinä oli äkillinen hyökkäys suoraan arimpaan kohtaan. - -"Kuka on sanonut minun niin tehneen?" - -"Onko teillä se sitten?" - -"Eipä tietenkään." - -"Olisipa ollut hauska nähdä teidät kolmen vuoden palkka taskussa -- -mitenkähän korkealle teidän nenänne silloin olisi purjehtinut?" - -Onpa se totisesti selvillä, mietti Rejer. - -"... On sitä sellaistakin väkeä, joka muuttuu vain sitä uskaliaammaksi, -mitä hullummin käy, neitiseni!" - -"Hullummin käy? -- Täysikasvuinen mies, jolla on pelkkä oma itsensä -hoidettavana?" huudahti Saara. - -"Kyllähän monikin matruusi haaksirikkoutuu pelkkään omaan itseensä, -kuten sanoitte. Siellä saa istua ahdettuna laivan kajuuttaan -kuukausmääriksi -- ja sitten pääsee kerrankin maihin palkka taskussaan. -Pitäisikö ehkä huvitella vain juoksemalla suoraan säästöpankkiin?" - -Saara ravisteli pojanpaitaa, jota hän juuri oli aikeissa ryhtyä -silittämään: - -"Huvitella? Niin, siinä te olette ihan oikeassa, Juhl!" nauroi hän, -"sitähän me tahtoisimme kovin mielellämme jokainen, mutta saamme vain -niin harvoin luvan!" - -"Naisväen laita on nyt toinen kerta kaikkiaan, ei sille mitään voi, -hyvä neiti!" - -"Oh, enpä tiedä, onko se niin kovin toisinkaan!" sanoi Saara jääden -hiukan miettivänä seisomaan. "Minä olen aina tuntenut ankaraa painoa -rinnassa, kun laivat ovat keväisin lähteneet. Jospa olisi saanut -kerrankin mennä mukana ja nähdä maailmaa toisaalla, silittävätkö -ja leipovatko ja lakaisevatko ja pesevätkö ne sielläkin aamusta -varhaisesta iltaan myöhään... - -"Kun tulimme tauluinemme koulusta täyttä lentoa ja tiesimme, että -Ringdalin 'Gydan' tai Rödin 'Ahdan' piti lähteä tai että 'Muisto' -nosti satamassa ankkuriaan, niin takaanpa, että me pikkutytöt saimme -jalat allemme -- ankkuriketjun ääni se herättää niin outoa tunnetta! -Kirjat ja taulut ja kynäkotelot heitettiin yhteen kasaan ojan -pientareelle ja sitten sitä mentiin näköpaikoille tai alas satamaan -tai veistämövallille, missä laivat milloinkin sattuivat sijaitsemaan. -Matruusit ne kiikkuivat kuin linnut raakapuilla purjeita levittelemässä -ja jokainen näytti voivan katsella ulkomaille asti!... Hohoi -- -toisenkin kerran silloin rintaa ahdisti, kun tiesi olevansa tyttö, -jonka on pakko jäädä kotiin. Siellä oli laulua ja siellä oli elämää -lähdettäessä. Matruusin ääni ihan muuttui, kun hän pääsi laivalle... - -"Kun ne olivat kaukana satamansuun ja niemen tuollapuolen, niin meidän -täytyi laputtaa kotiin niin köyhinä kuin olisi puoli maailmaa meidät -jättänyt!" - -Saara tarttui äkkiä silitysrautaan, jonka hän oli unohtanut, niin että -paidassa näkyi ruskea kolmio. - -Rejer oli noussut seisomaan ja suoristanut vartensa: - -"Niin, kunpa naisväki olisikin tuota lajia! Teidän pitäisi mennä -naimisiin uljaan meripojan kanssa, neiti Rördam -- niin te pääsisitte -täältä keittelemästä ja paistelemasta." - -156 - -Saara iski raudan lujasti ja painolla paidankaulukseen: - -"Kiitos hyvästä neuvostanne, Juhl. Meri on epävarma pohja eivätkä -meripojat ole sen kummempia. Olen nähnyt monen palaavan kotiin ja -kopeilevan tyhjin taskuin." Hän katsoi Rejeriin jotensakin terävästi. - -Rejer kyllä tiesi, millaiset ajatukset siinä purkautuivat ilmoille! - -"Mitä te tiedätte minusta ja minun palkkani kohtalosta, neiti hyvä? -Mutta jos tahdotte tehdä minulle palveluksen, johon muuten en -paljoakaan usko, niin pyytäkää isäänne hankkimaan minulle parempi ase -tuon tylsän, kolhitun lihakirveen sijaan, jolla minun, pitää yrittää -puita halkoa -- sama jos kuivaakalaa pölkkyyn peittoaisi." - -Saara pysähtyi hiukan punoittavana häntä katsomaan, kun hän tuon -sanottuaan otti lakkinsa ja lähti. - -Hävyttömyyden huippu! mietti Rejer. Mitä minun palkkani häntä liikuttaa? - -... Onpa se itserakas... kamalasti itserakas!... Hänen pitäisi joutua -Barcelonaan näkemään sikäläistä naisväkeä -- luulenpa, että hiukan -painaisi päätänsä, kun näkisi, millaisia silmiä siellä rävähtelee -auki. Vaikka -- en minä usko, että hän niistäkään välittäisi! -- -Ja taitaisipa hän näyttää aika sievältä siellä etelässä kailavine -keltaisine hiuksineen ja uhkeine vartaloineen -- kuin mikäkin -kokkakoriste. - -Seuraavana päivänä oli kirves teräväksi hiottuna pölkyllä. - -Rejer katseli sitä ja ihmetteli aika lailla, miten hän oli sen saanut -aikaan; mutta sitäkin enemmän hän kummasteli _miksi_ hän oli sen -tehnyt... Ehkäpä siksi, että tahtoi hyvitellä häntä, mutta kukaties -myöskin sen vuoksi, ettei aikonut sietää mitään heidän oloihinsa -koskevia moitteita hänen puoleltaan. - -Rejer iski kirveen pölkkyyn ja lähti aamiaiselle. Saara oli -espanjalaismainen eikä Rejerin kireys ollut entisestään muuttunut. -Saara tuskin näki häntä ja näytti viisi välittävän, tuliko hän vai meni. - -Mutta Rejerillä olikin nyt muuta miettimistä. Perämies Lindiltä ei -kuulunut kirjettä ja työ Alertilla vei toisen iltapäivän toisensa -jälkeen. Jos olikin laita niin, että hän voi korvata vahingon lukemalla -öisin ja siten tehdä kolmesta viikosta kuusi, niin joka tapauksessa hän -tällä hetkellä oli hävyttömän pahassa pulassa. Rasittava iltapäivätyö -tärveli yöt häneltä. Oli mahdoton saada silmiä pysymään auki sen -jälkeen. - -Kokonainen viikko vielä kului. Mutta sitten tulikin itse perämies. -Hänet oli kutsuttu niihin suuriin tanssiaisiin, jotka laivanvarustaja -Singdalsen järjesti kotonaoleville perämiehille ja kapteeneille. - -Hän seisoi juuri ajelemassa partaansa, kun Rejer tuli hänen luokseen -matami Stenersenin majataloon. Avoimesta matkalaukusta nostettua -vaatetavaraa, tärkättyjä liinavaatteita, valkoisia liivejä ja -nahkahansikkaita, uusia ja käytettyjä, oli siroteltu pitkin tuoleja. -Parranajopeilin hän oli asettanut pesukaapin päälle ja molemmin puolin -talikynttilän: - --- "Juhlittu vähän hirveästi Sande-vuonolla... Minä arvelin, ettet sinä -nyt viikossa tai parissa kerkiä kuolemaan, Juhl, ennenkuin minä ehtisin -tulla juttelemaan kapteenille, että hän antaa sinulle etumaksua. Et -suinkaan sinä missään tapauksessa ole tuuditellut sieluasi siihen -horrokseen, että minulta rahoja löytyisi?" kääntyi hän leikkisästi -kysymään peilinsä äärestä. "Mehän sovimme, että se saa jäädä -maksettavaksi siksi kun taas lähdemme yhdessä merille." - -"Ei", nauroi Rejer -- "en minä ole aikonut teitä kiristää, perämies! -- -näittehän sen kirjeestä." - -"Kyllä, kyllä!" -- hän ryhtyi jälleen partaansa ajelemaan -- -"Kyllä minä puhun kapteenille sekä sinun että itseni puolesta -- -sillä tällainen maissa vietetty talvi tekee ihmisestä suorastaan -vaivaishoitolaisen... Minä vihjaisen hänelle siitä illalla, kun -hilaudumme sisään punssipöydän ääreen." - -Hän veti jalkoihinsa lakkakengät ja tömisti niitä lattiaan. - -"Kas noin!" -- hän suoristihe -- "nyt minä luullakseni olen -lähtövalmis." - -Ja hieno hän olikin kiireestä kantapäähän, ei sitä sopinut kieltää. - -Rejeriä tuo rohkea, reipas merimieshahmo aina viehätti; se oli kerta -kaikkiaan vanginnut hänen kauneudentunteensa. - -Kun he erosivat kadulla, sanoi Lind: "Sen verran minä ymmärrän -säänmerkkejä, ettei Singdalsenista kukaan pääse ennen aamun -valkenemista, ja sen vuoksi ei sinun liene syytä käydä minulta -tiedustamassa raha-asiain tilaa ainakaan ennenkuin huomenna -iltapäivällä siinä kello neljän viiden tienoissa." - -Rejer kääntyi oikealle. Nyt täytyi oikein toden teolla ryhtyä -tutkintolukuihin, ja viimeiset hetket tässä olivatkin käsissä! - -Hän käytti taulukoita, laski ja luki täydellä höyryllä kauas yön -selkään. Nämä asiat hänen olisi pitänyt oppia jo kuukausi sitten, ja -nyt hän oli kiipeleissä; monessa kohden nousi kerrassaan tie pystyyn, -niin että täytyi alkaa ihan alusta Hän asetti herättäjäkellon soimaan -ja nukkui pari tuntia käsivarttensa varassa pöydän ääressä ja aloitti -sitten uudelleen. - -Ei, jos tässä ehtiä aikoi, niin myöhään sai antaa mennä. Tuosta -ja tuosta ja tuosta asiasta täytyi kysyä tovereilta, jotka olivat -ne kohdat lukeneet. Tärkeintä oli ajan hankkiminen. Tykkimiehen -halkovajasta hän ei tahtonut enää kuulla puhuttavankaan, sai olla -viimeinen kerta tänään, niin että saisi aivan vapaasti lukea. -Kaksitoista tuntia päivällä -- ja yö, jolloin hän nukkui vain neljä -tuntia, siitä tuli yhdeksäntoista tai kahdenkymmenen tunnin vuorokausi. - -Sinä aamuna hän meni lyhtyineen sangen varhain halkovajaan saadakseen -viimeisetkin tieltään ja päästäkseen valmiiksi ennen päivänkoittoa. - -Hän oli jo ehtinyt työn synnyttämään miellyttävään lämmön tunteeseen, -kun talon nurkan takaa kuului keskustelua, joka pysäytti hänen -kirveensä heilunnan. "... Vai ei teillä ole ollut koskaan niin hauskaa -kuin tänä iltana? -- Sen te olette sanonut monta kertaa, perämies -Lind!" -- kuului iloinen naisääni virkkavan. - -"Eihän sitä koskaan tiedä, mitä paikkakunnilla itää sillaikaa kun on -matkoilla! Te juoksentelitte pikkutyttönä siihen aikaan kun minä pääsin -ripille. Menköön mäsäksi prammitankoni, jos koskaan olen kenenkään -kanssa niin tanssinut!... Minun alamainen mielipiteeni on, jos saan sen -suoraan julkilausua, että te sujahtelitte kuin vikkelä pursi pelkkäin -puulotjien välitse, luovien komeasti niiden ohi... tieltä pois vain, -tässä tulee yksi aivan erikseen!" - -"Mitä suuhun ja sääriin tulee, ei kukaan vedä vertoja meriväelle. -Tanssia ja jutella ne kyllä osaavat puolestaan, mutta muuten"... -"Löysitkö sinä oven avaimen, isä?" keskeytti hän. He olivat -seisahtuneet, eteisen ovelle. - -"Kyllä, kyllä! -- Kiitos, ystäväiseni, kun autoit vanhan jalattoman -miehen portaille... Hyvästi, hyvästi, herra perämies!" - -Eteisen ovea paukautettiin pari kertaa kiinni, ennenkuin tykkimies sai -sen lukkoon. - -Rejer tuli nopeasti halkovajan oviaukkoon; hänen kasvoissaan oli terävä -ilme. Hän seisoi kauan katsellen hämärään, missä perämies Lind poistui -pitkin katua, mustakiharainen pää kenossa. Vaarallisen kaunis hän -oli seisoessaan tuossa Saara Rördamin kanssa juttelemassa vikkelistä -pursista, ja mitä kaikkia makeuksiaan lieneekään hänelle ladellut. - -Rejer ei halunnut syödä aamiaistaan tuolla sisällä tänään; neiti -käyskeli siellä tietenkin unisena huviteltuaan koko yön ja ajatteli -omiansa. - -Hän heitti kirveen halkokasaan ja kiiruhti kotiin saamaan kahvia -Wallalta, ennenkuin tämä ehti lähteä ulos. - -"Teillekö kahvia, Juhl? -- Tietysti, vieläpä sekä oikeaa että väkevää --- nuorukaiselle, jota kaupungissa pitävät arvossa sekä ylhäiset että -alhaiset! Vaikka menettäisin ansioni Laitoksessa ja Kokelaskoululla, --- siellä näet on aamuhetki kullankallis vanhalle eukolle, joka pitää -huolta omistaan... Te saatte pannuunne kaksi teelusikallista Eberhardin -parasta; sitä ei teille tarjota tykkimiehen luona!" - -Hän jutteli juttelemistaan; mutta Rejer ei ollut kuuntelutuulella, vaan -iloitsi nähdessään eukon vanhaan, ruskeaan viittaan verhotun selän -katoavan näköpiiristään. - -Kamala juttukone! Nyt hän purki minulle niin paljon asioita, etten -mitenkään voi ruveta lukemaan, ennenkuin olen ravistanut ne mielestäni. - -Iltapäivällä hän meni tapaamaan perämies Lindiä, joka hypähti vuoteesta -paitahihasillaan: - -"Nukkunut yli puolenpäivän; mutta ennakkomaksu on järjestetty. Saat -hakea kaksikymmentä taalana milloin hyväksi näet... Ooh-hoi!" -- hän -ojenteli hoikkaa vartaloaan -- "kuinka tuli tanssituksi yöllä!... -Illalla pitää taas lähteä ulos seurassa. Mutta usko pois, minä tapasin -sievän tytön! Me tanssimme, tanssimme niinkin -- ja sattuipa parahiksi, -että se olikin hyviä tuttaviani niiltä ajoilta kun täällä poikasena -oljentelin." - -"Enhän minä ole nähnyt sellaista paikkaa, missä teillä ei olisi -sukulaisia ja tuttavia, perämies!" paukautti Rejer -- "mutta Saara -Rördam..." - -"Mitä? Joko olet kuullut minun tanssineen neiti Rördamin kanssa?" - -"Tämä on juorujenpesä -- kamala juorujenpesä" puolustelitte Rejer -laimeasti. - -"Se on muhkea tyttö -- täytynee käydä vanhaa Haupitsia tervehtimässä." - --- Nuo sanat palautuivat Rejerin mieleen yöllä hänen lukiessaan; ne -askarruttivat hänen ajatustaan yhä. - --- Seuraavana päivänä hän nosti rahat ja kävi perämiehen luona siitä -ilmoittamassa ja -- kuulemassa, oliko hän käynyt tykkimiehen luona. Hän -ei voinut olla perämiestä kadulla vakoilematta. - -Wallan sanarunsaus oli yhtä suuri kuin hänen ilonsakin, kun Rejer -havaittiin täsmälliseksi maksajaksi; -- "hän oli aina ajatellut ja -tiennyt, että Rejer maksaisi hänelle sekä lainaamansa että muun -velkansa. Oli oikein Jumalalle otollista auttaa tuollaista kunnon -nuorukaista -- kyllä hän levittää tietoa hänen luonnonlaadustaan kaikin -tavoin..." - -Hän suoritti vielä erään välttämättömän pikku lainan jollekin -toverilleen ja ryhtyi sitten lukemaan, ensi kerran sen rauhallisen -tietoisuuden vallassa, että taskussa oli tarvittava liikepääoma, mutta -samalla tuntien, että nyt oli kysymyksessä äärimmäinen voimainponnistus. - -Hän luki, juoksi pitkin katua jonkun toverin luo ottamaan selkoa, -milloin sattui vaikeuksia, ja sitten jälleen nuolena kotiin. Nyt -hän oikeastaan vasta huomasi, miten kauhistuttavasti hän oli jäänyt -jälkeen. Pahinta oli tietenkin taas alkaminen, ennenkuin pääsi uuteen -vauhtiin. Hän laski päiviä. - -Eräänä iltapäivänä, kun hän tuli kirjoineen neuvonkysyntäretkeltä, -tapasi hän Jens Nordbergin -- saman, joka oli hänelle nysän -lahjoittanut -- istumassa laivakirstun kannella. - -Hän oli toveripiirin suosikki, pieni, pyöreä, reipas nuorukainen -maidon- ja verenvärit kasvoillaan, silmät siniset, aina iloinen, aina -neuvokas, milloin oli kysymyksessä varain kokoon haaliminen pieniä -kemuja varten. Mutta tänään hän ei näyttänyt yhtään iloiselta. Hän -istui sormiaan napsutellen ja tuijotteli lattiaan. Hän oli tullut -"saamaan neuvoa Rejerilta" ja istui jälleen hiljaa ja puhumatonna. - -"Minulla ei ole killinkiäkään!" -- kirposi hänestä vihdoin. -"En saa killinkiäkään -- keneltäkään -- ja minä -- minä en saa -perämiestutkintoa suoritetuksi!" Lopetettuaan lauseensa hän katsahti -alistuneesti, aivan kuin olisi jo luopunut koko yrityksestä. Silmät -punottivat; näytti melkein siltä kuin hän olisi itkenyt. "Mitäpä -minusta, mutta vanhukset kotona Nordbergissa ne joutuvat ihan -epätoivoon, näetkö. Minä lupasin heille jo viime vuonna suorittavani -tutkinnon." - -Rejeriä kuumensi; hän oli kyllä velassa toverilleen, mutta vasta -keväisestä palkasta. - -Hän käveli hetkisen edestakaisin: - -"Niin, niin, niin... minkäs sille mahtaa?" -- hänessä alkoi kiehua. -Tuossa tuo otus istui kirstun kannella! -- "Muistaakseni juuri sinä -sanoit minulle, että rahoja oli saatavissa ylt'ympäri mistä taskuista -tahansa." - -"Siitähän se näytti siihen aikaan; ja minä olen kyllä lainaillut niin -kauan kuin voin." - -Tuo oli moite, ja Rejerissä syntyi äkillinen halu heittää häntä kalloon -hienolla nysällä. - -"Anton Holm arveli sinun ehkä keksivän jotakin keinoa, kun olit saanut -rahoja maanantaina. Mutta missä mitään ei ole, siinä ei keisarin -oikeuskaan auta, se on selvä!" virkkoi hän murheellisesti ja alkoi -lähteä. "Minun perämiestutkintoni on mennyttä. Mutta jos voisin nyt -myydä itseni sadasta taalarista niiden seitsemän sijaan, niin..." - -"Tuossa on sinun seitsemän taalariasi, Nordberg!... Mutta sitten sinun -pitää tehdä minulle pieni palvelus: ota takaisin tämä nysäsi, muuten -minä paiskaan sen ikkunasta kadulle!" - -"Mitä? -- Paiskaa se, minne tahdot minun puolestani!" sanoi Jens -Nordberg äkkiä virkistyen, kun sai rahat kouraansa; "onhan sitä -väkeä, joka kiittää sillä tavalla avunannosta. En minä tiennyt sinua -sellaiseksi! -- No, hyvästi." - - * * * * * - -Tutkinto oli käsissä. Rejer oli viime aikoina tehnyt työtä, nähnyt -nälkää ja lukenut villisti ja antoi nyt asiain mennä menojaan. -Uhkasihan tässä tosin epäonnistumisen vaara monessakin kysymyksessä, -mutta hän luotti onneen, opettajan suomaan luottoon ja omaan -kylmäverisyyteensä. - -Pahaksi onneksi alkoi tutkija kuulustella häneltä joulun jälkeen -luettuja asioita ja kun hän heti keksi ison aukon hänen tietoarkussaan, -pisteli hän -- niin varmasti kuin olisi arvannut asian laidan -- -tuntosarvensa toiseen tyhjään kohtaan toisensa jälkeen; ei kertaakaan -muualle kuin aukkokohtiin! - -Toverit eivät voineet nähdä, että se koski häneen, kun hän lähti -kokeista. - -Mutta illalla, kun Rejer istui yksinään nojaten kyynäspäitään -haljenneeseen pöydänkanteen ja tuijotellen edessään olevaa kirjakasaa -ja laskutaulua, ilmaisivat hänen kasvonsa toisia tunteita. Hän tuijotti -jäykästi, liikkumattomasti eteensä. Kynttiläpahasen rauhaton valo -heijastui palomuuriin, jossa näkyi tukittu uuninputken pää... - -Hän oli itse asiassa ponnistellut yli-inhimillisesti -- kuin hevonen! --- tuota tutkintoa varten -- ahertanut tässä hökkelissä enemmän kuin -milloinkaan ennen elämässään. - -Hän oli uskonut tavattoman paljon tämän yhden kortin varaan -- oli -toivonut tästä lähtien pääsevänsä uuteen vauhtiin ja eteenpäin -maailmassa -- oikein aika hyppäyksen eteenpäin!... Hänen kasvojensa -lihakset värähtelivät; hän tunsi leikkaavaa epätoivoa. - -... Ei hän olisi elänyt niin rennosti kaikkia näitä vuosia, jos ei -olisi luottanut siihen, että heti kotiin tultuaan saisi suoritetuksi -tutkintonsa kuin tyhjää vain -- pääsisi yhdellä iskulla oikeaksi -perämieheksi, joka luotettavan käytännöllisen merimieskokemuksensa -avulla piankin saisi nostetuksi toisen jalkansa kapteeninarvoon -johtaville portaille. - -Hän oli luullut saavansa kirjottaa kotiin niin komeasti! -- - -"Oikeastaan", puhkesi hän huokailemaan, "on ihan samantekevää mitä -tulee minunlaisestani, joka kuljen maailmassa yksinäni kuin silli, joka -on harhaantunut kauas merelle!... Up and down... tai pohjaan! Ei sillä -suurta väliä ole merellä!"... Hän painoi nyrkkinsä ohimoihin... - -Saara Rördamille hän oli kerskaillut aivan riittämään asti, ja nyt -olivat asiat tällä kannalla!... Ja kenen oli syy? - -Hän näki edessään perämies Lindin sievät kasvot ja hänen tunteensa -eivät olleet suloiset. "Syy? -- hah hah haa" -- hän nauroi ääneen --- "tietenkin oma syysi, senkin tyhmeliini, joka annat toveriesi -ja ystäväisi nylkeä itseäsi, joka et edes huomaa, että he pistävät -taskuunsa koko sinun perämiestutkintosi... hah hah haa, senkin nauta!" - -"Juhl-kulta, mikä teitä vaivaa?" kysyi Walla pistäen päänsä sisään -kauhistuksissaan tuosta oudosta naurusta. - -"Ei mikään, matami Walla! Minä muistin vain jotain hupaista ja nyt minä -lähden pitkänlaiselle kävelyretkelle..." - -"Mitenkäs teidän on käynyt sitten, Juhl -- tänään tutkinnossa? Minun -taitaa pitää sanoa perämieheksi...?" - -Rejer oli jo ehtinyt ulos ovesta. - -Hän kulki kauas pitkin tietä räntäisessä yössä eikä juuri huomannutkaan -kahlaavansa lumessa polvia myöten. Pää tuntui selvenevän, ja hänen -siinä kulkiessaan ilmaantuivat jälleen näkyviin Juhlin kasvot, niin -teräväpiirteiset kuin suku konsanaan oli kyennyt tuottamaan. - -"Joko tahdot ottaa tanssiin osaa", selvitteli hän välejään itsensä -kanssa, "tai et! Ja jos tahdot, niin joka tapauksessa aion minä viedä -toisia tanssiin sallimatta heidän käsitellä ja heiluttaa minua mielensä -mukaan. Saavat kokea pajun vesaa, joka on pitkä. - -"Älä hellitä tälläkään kertaa! Ensi syksynä tutkinto. Pidä huoli -killingistä! Ja sitten saavat olla tyhjiä minun puolestani niin -paljon kuin tahtovat. -- Rejer Jansen Juhl ei ole oleva tyhjä eikä -tyhjennetty!... Ohhoh! -- luulenpa nyt tietäväni missä haikalat -liikkuvat!" - --- Niinä viikkoina, jotka seurasivat perämiestutkinnon epäonnistumista, -hän teki ankarasti työtä satamassa saadakseen kaikki velkansa maksuun. -Hän tahtoi saada seikat selviksi, ennenkuin lähti. - -Oli jälleen päivä, ja huomenna piti Alertin taas lähteä pitkälle -matkallensa. Rördamissa hän ei ollut käynyt sen jälkeen kun lopetti -puunhakkuun. Sen hän kyllä oli havainnut, että perämies Lind kävi -siellä silloin tällöin; mutta mitä se hänelle kuului?... - -Hän oli sentään vakavasti harkinnut, menisikö sinne sanomaan hyvästi -ja kiittämään ennen lähtöänsä. Haupitsi oli ollut häntä kohtaan -kunnon mies, ja saattoihan olla ihmeellistä nähdä, miten tytär -nyt käyttäytyisi, kun hän oli epäonnistunut perämiestutkinnossa. -Viisastuuhan sitä! -- Walla rukka käänsi vain vanhan ruskean -viittansa sen mukaan, mistä sattui tuulemaan ja miten kaupungilla -juteltiin. Hän oli käynyt kerrassaan vauhkoksi ja epäluuloiseksi viime -aikoina -- mutisi maksusta paljon ennen oikeata aikaa, ehdottelipa -ennakkomaksuakin. Se nyt oli hänen luontoansa, raukan! Keveistä -höyhenistä parhaiten näkee, mihin suuntaan tuuli käy. - -Rejer oli iloinen suoritettuaan hänelle vihdoin velkansa ja -rauhotettuaan siten hänen mielensä. - -Rördamiin hän meni aamupäivällä. Eräs pojista neuvoi hänet tykkimiehen -luo, joka makasi sairaana. - -"Maaliskuu! Maaliskuu, ystäväiseni!" puheli hän Rejerille vuoteesta, -"silloinhan se leini iskee puujalkaan -- mielelläni minä sen -ripustaisin ilmapuntariksi laivaan, jos vanha Conrad Rördam siten -pääsisi voihkimasta. Oih, oih!" -- hän siirtyi vuoteessaan... "Se -paleltui minulta silloin kun englantilainen sai meidät saaliikseen -Skagerrakin jääkappaleiden seassa; mutta ei se sittenkään minua tyyten -jättänyt. Niin, niin, se teki halvasta meripojasta Dannebrogin miehen!" - -Rejerin piti nostaa hänet istualleen monen voihkinan kuuluessa. - -"Perämiestutkinto meni aivan penkin alle tänä vuonna, ystäväiseni, -vaikka sinun lahjojasi kiitettiin... Niin, niin, niin, -- me teemme -haaksirikkoja kukin tahollamme... - -"Ja nyt lähtee Alert taas matkalle! -- siisti, kelpo mies tuo -perämies Lind!... Ei unohda vanhoja poikaiän ystäviä -- aikoi tulla -sanomaan minulle hyvästi tänä iltana -- kuuntelee huvikseen vanhan -Lollandin-miehen juttuja -- - -"Aika täpärällä, näen mä!" sanoi hän Rejerin yht'äkkiä noustessa. ---"Niin, niin, niin... Hyvästi vain, ystäväiseni! Kesä saa kulua -pitkälle, ennenkuin sinun pilkkomasi halot meiltä loppuvat." - -Tuvassa Saara ilmeisesti hämmästyi hänen tuloansa. - -Rejer varautui leveään, itsetietoiseen puoleensa. Neiti sai kaikessa -espanjalaisuudessaan tosiaankin sietää häntä ne viisi minuuttia, jotka -hän aikoi tuvassa viipyä; eihän hän sille mitään voinut, ettei ollut -samanlainen kuin perämies Lind! - -"En tahtonut lähteä sanomatta hyvästi isällenne", sanoi hän, "vanhus -oli kunnon mies minua kohtaan talvella -- ja teille samaten, -neiti! Alert on nyt jälleen lähdössä. Niinhän minä takerruin omiin -kerskauksiin! -- mutta samapa tuo lienee sille, jolla on pelkkä oma -itsensä hoidettavanaan, kuten te sanotte." - -"Eipä niinkään, Rejer... Jansen... Juhl... on kai kohta entisellään!" -hän katsoi hiukan leikillisesti Rejeriin -- "eihän hän ole -menettänyt..." - --- "edes uhkeata nenäänsä, arvelette. Ei, siihen saatte iskeä monta -kertaa, ennenkuin se litistyy. Se on saanut vain sen, mikä on sille -terveellistä, ja parempi olisi, jos se olisi asioita jo ennen -vainunnut." - -Neiti katseli häntä hetkisen tutkivasti ja sanoi sitten, luoden -katseensa lattiaan: - -"Minä vain uskon, että teitä on joku tosiaankin vetänyt nenästä, kun -tutkintonne noin kävi, en minä muuta ymmärrä." - -Rejeriin vaikutti aivan kuin huomattava tapaus se seikka, että neiti -tuossa kohdassa uskoi häneen. - -Saaran siinä katsellessa lattiaan Rejer oli tuijottanut hänen koreaan -tukkaansa, joka oli vaaleampi sisäosiltaan ja tummempi pinnaltaan. -Siksi se kammattuna näytti keltaisen ja tumman juovikkaalta. Kasvoilla -näkyi omituisen hyvä, melkeinpä ujo ilme. - -"Oh, helppoahan on pirua syyttää -- kantakoon kukin selkä omansa!... -Kiitos nyt vain kaikista kahvikupeista, jotka olen teiltä saanut; en -tahtoisi niitä saamattomiksi, vaikka koko perämiestutkinto tulisi -korvaukseksi!... Ja voikaapa hyvin, neiti Rördam!" - -Hän uskalsi tarttua neitiä käteen, ja meni nopeasti menojaan. - -Mutta katua kulkiessaan hän vielä näki vakavain silmäin katseen -suuntautuvan itseensä niin ihmeen kauniisti, kuin olisi katselija -halunnut antaa hänen mukaansa matkalle jonkin toivomuksen tai neuvon. - --- Alertin luona oli täysi kiire. Vesitynnörit makasivat kyljellään, -ja perämies seisoi mälli suussa komentamassa miehiä voitelemaan -ja irrottamaan sidenuoria ja selvittelemään taklausta, niin että -voitaisiin nostaa ankkuri seuraavana aamuna. - -"Muistahan tulla minua ruuhella hakemaan laiturista illalla kello -yksitoista!" nyökkäsi hän lyhyesti nähdessään Rejerin. - -Rejer ryhtyi työhön ja tempoi kuin karhu. - -"Kyllä Haupitsi tietää, minkätähden kutsuu perämiehen vieraakseen!" -mutisi hän harmistuneena, muistaen mitä vanhus oli kertonut tyttärelle -antamistaan kehotuksista. Kun tekee ankarasti työtä, niin pääsee -ajattelemasta... Älä hellitä! - - - - -X. - -Rejer luotaa ensimmäistä perämiestä ja pohja löytyy liiankin pian. - - -Aikaisin, ennenkuin jäänmurto varsinaisesti oli alkanut, lähti Alert -Cardiffiin oikein ruman, myrskyisen pohjanmerisään vallitessa -- -tiukka, pureva tuuli, luode mustana ja raekuuroja putoamassa loitompana. - -Puosu kulkea kihnutteli luuvaloineen ja väitti ilmassa olevan lunta. -Hänen ainaisena suunnitelmanaan oli perustaa maihin köydenpunoma-rata, -mutta koskaan hän ei kyennyt vastustamaan, kun perämies Lind tuli hänen -tupaansa ja sanoi: - -"No, Jakobsen, nyt taas lähdettiin vesille." - -"En minä! Tiedättehän, sen, perämies..." - -"Juttuja, Jakobsen..." - --- "Tiedättehän sen köydenpunoma-radan..." - -"Siinä pitää olla rahoja." - -"Hm -- kylmä ilma niin vietävästi!... Luuvalo..." - -"Se kyllä paistuu pois etelässä, viivan toisella puolella. Minä lähetän -teille pullon neilikka-arrakkia, Jakobsen -- hikoiluhoitoa varten. -Tulkaa sitten minulle ilmottamaan, auttoiko se." - -"Miksei, perämies! Hm -- milloinkas me sitten -- tarkotan Alert..." - -"Siinäpä sinä olet, senkin!..." - -Perämies siristi silmiään, ja Jakobsen teki samoin. - -Jakobsenista olisi tullut onneton leskimies, jos Alert tosiaankin olisi -lähtenyt merille ilman häntä. - --- Miehistö oli jotensakin ennallaan, melkein kaikki olivat kotoisin -Laurvigin, Stavaernin ja Ny-Hellesundin paikkeilta. Stewardi palasi -Laurvigin hotellista, ja ruotsalainen, joka alkujaan oli ottanut -pestin Göteporissa, mutta ei milloinkaan keksinyt tilaisuutta päästä -kotiin talvisaikaan, "soitteli jälleen kuin metso keulapakalla", kuten -kirvesmies sanoi. - -Kulkipa Rejer sitten öljytakkiin ja sadehattuun puettuna kannella --- hatunparras mesaanipuomin tasalla -- tai hoitipa hän peräsintä -sysipimeässä yössä koiranvahdin aikaan, aina pysyi kaksi asiaa varmana, -yhtä varmana kuin hänen kiinnipuristetut huulensa ja terävä leukansa: -ensinnäkin, ettei hän tällä kertaa aikonut palata kotiin palkattomana -kuin avuton nauta, ja toiseksi, että hän oli päättänyt käyttää pitkään -matkaan kuluvaa aikaa lukeakseen ja käytännössä oppiakseen koko sen -merenkulkutiedon, joka maissa vaadittiin perämiehentutkintoa varten. - -Alahangan vahti oli päässyt vuoroltaan ja kömpinyt kannen alle. Ennen -puoliyötä oli ollut aika kiperää; nyt kuurot hiukan hellittivät ja -silloin tällöin näkyi uudenkuun reuna kiitävien pilvien lomasta. -He olivat viidettä vuorokautta matkalla, ja Rejer hoiti peräsintä -yövuorolla. - -Hän ihmetteli hiukan nähdessään perämiehen olevan vielä kannella; -hehkuva nysä nenän alla hän käyskeli edestakaisin pimeässä. Tavantakaa -hän pysähtyi mesaani- tai isonvantin luo ja tuijotti avaruuteen. - -Kaiketi hän tahtoi saada selkoa säästä ja kuunvaiheesta, koska katseli -niin pitkään ja useasti taivaalle. -- Oivallinen mies! Merimies -läpikotaisin -- ei mene makuulle, ennenkuin on saanut säähuomionsa -suoritetuiksi, mietti Rejer. - -Hän oli juuri ohjannut Alertin erään ärjyaallon halki, kun perämies -tuli hänen viereensä. - -"Kuulehan, Rejer!" kysyi hän matalalla äänellä, samassa kopistaen -nysänsä tyhjäksi polveansa vasten, "kolmeneljättä vai kahdeksanneljättä -taalariako minä sinulta lainasin?" - -"Ettekö muista, kahdeksan..." - -"Niin, aivan niin! Minä vain merkitsen nyt muistiin velkojani -- niitä -on monta erää, saat uskoa. -- Mutta onhan minulla nyt kaksi vuotta, -joina voin kitkuttaa ja saituroida. En aio enää viedä satamapaikoissa -maihin killinkiäkään -- hirteen minut, ellen nyt nipistä ja näpistä, -niin että saumani natisevat. Sillä tavoin tehden minä palaan kotiin -toimeentulevana miehenä. Kuulehan, Rejer, sinun pitäisi nyt myöskin -hieman hoidella raha-asioitasi." - -"Niin on aikomus, perämies!" - -"Sittenpä meitä onkin kaksi saituria, niin kuivat kumpainenkin, että -meistä voisi tulen irti hieroa. - -"Sanohan, Rejer! Tunsithan sinäkin tykkimiehen väen?" - -"Miksi te sitä tiedustelette?" kuului terävä vastaus. - -"Luuletko paikkakunnalla olleen -- tyttären kosiskelijan?" - -"Mistä minä tietäisin, perämies!" -- ja samassa hän väänsi tuimasti -peräsintä -- "onpa se ahne vastatuuleen, porsas!" -- Perämies seisoi -ajatuksissaan peräpartaan vieressä, kunnes uusi raekuuro ajoi hänet -kannen alle. - -Rejerille rakeiden ropse tuli aivan sopivaan aikaan. Kun hän seisoi -siinä jääneulain ikäänkuin tunkeutuessa poskiin ja tulehtuneisiin -silmäluomiin, oli hänessä itsessään päässyt irti ainakin yhtä ankara -rajuilma. - -Miksi perämies tuota kysyi? -- Mitä syytä perämiehellä oli -vakoiluunsa?... - -Vai niin! Vai aikoo saada tilinsä järjestykseen... säästää ja -kitkutella. Vai niin, vai niin... - -Siinä oli tunne, jota hän ei ollut tuntenut koskaan ennen elämässään. -Tanssi alkoi kuumentaa! - -Hän näki edessään neidon kullanvälkkeisine hiuksineen, uljaana ja -kauniina ja kasvoissa se ominainen ilme, joka niissä oli ollut hänen -hyvästellessään. - -Merimieskö? E-hei! ei hän sellaisesta huoli! -- hymyili hän -ivallisesti. Mutta eihän se raukka jaksa vastustaa komeata perämiestä, -joka tekee vallotuksia kaikkialla, minne ilmestyneekin. - -Hänen miehekseen! Jotakin siihen tarvitaan, ystäväni Lind. -- Vai -niin... sellainenko sinun asiasi olikin! - -Ankaran ärjyaallon Rejer sai kestettäväkseen sillä vahtivuorolla, --- huomion, joka oli sitäkin painostavampi, kun hän oikeastaan ei -nähnyt siihen sen pitemmälle kuin meren pimeyteen. Hänelle oli yhtä -epätietoista, mitä hän itse tunsi, kuin sekin, mitä Saara Rördam -saattoi arvella. Vain yhden seikan hän näki: että Lind oli iskenyt -silmänsä tyttöön. - -Rejer alkoi pitää perämiestä tarkoin silmällä. Hän ei tosiaankaan -ollut enää oma itsensä. Miehet kuulivat häneltä tuskin kunnon sanaa. -Ja muutenhan juuri hän osasi aina keksiä iloa, kun kävi olo liian -happameksi; hän tahtoi, että kaiken piti käydä kuin tanssi. Siksipä hän -voikin tehdä miehilleen mitä hyväksi näki, solmita heitä kuin silkkistä -nenäliinaansa. Hieno ja reipas kaikessa sekä maissa että matkalla -- -aivan kuin komentosiltaa varten syntynyt -- kyllä Rejer tuon hyvin -ymmärsi. - --- Aivan oikein, perämies ei lähtenyt laivalta Cardiffissa! Muutenhan -hän ei yleensä sallinut huvin menevän sivu suun. - -Epäluulot vahvistuivat lopullisesti eräänä päivänä ennen satamasta -lähtöä, kun aliperämies toi konsulinvirastosta laivan postin ja sen -mukana Rejerille osotetun kirjeen. - -"Kuulehan", sanoi perämies Lind hänelle iltasella, kun purkaminen -oli päättynyt, "minä olen hankkinut kaupungilta erikoisen hienoa -shagitupakkaa; sinua varten sitä on piilossa puoli naulaa; se on hyvään -tarpeeseen, kun tästä painutaan etelään päin." - -"Paljon kiitoksia, perämies!" - -"Sinä sait kirjeen tänään! Minä näin, että se oli lähetetty -Fredriksvaernistä. Joltakin toverilta kaiketi? Kuuluuko mitään -uutisia?... Menevätkö siellä kihloihin ahkerasti?" - -Ohoo, tuumi Rejer... - -"Ei, se oli kotoa, olivat lähettäneet sen isännistölle." - -"Vai niin! -- Mutta voihan sattua, että joku toveri kirjottaa -Fredriksvaernistä?" - -"Voipa kyllä." - -"Sinun pitää kertoa minullekin, jos kuulet sieltä mitään uutta. -- -Kuivaa näin matkalla, näetkös... ja sehän on syntymäpaikkani, niin että -sen vuoksi asiat minua huvittavat." - --- -- He olivat ottaneet suuntaa Dungenessin ja Englannin lounaiskärjen -mukaan päästäkseen pasadiin ja kuljettivat nyt kappaletavaralastia -Kapkaupunkiin ja Port Elisabethiin. Jo kolmatta viikkoa he olivat -purjehtineet etelää kohti kaikkien purjeiden voimalla -- kuivamassa -riippuvat pesuvaatteetkin saivat auttaa osaltaan. He kulkivat -yhdeksän solmun nopeudella taivaan pysyessä yhä kirkkaana, kuumuuden -yhä lisääntyessä ja, kuten jokapäiväiset huomiot osottivat -- -leveysasteiden yhä vähentyessä! - -Vähitellen oli peräkannelle saatu hiukan aurinkopurjetta, sitten samoin -etukannelle. - -Kannella tepastelivat kanat kirvesmiehen höylänlastujen seassa hänen -työskennellessään. Koira ja kissa olivat herjenneet tappelemasta; -ne eivät viitsineet tässä kuumuudessa. Toinen makasi kuono käpäläin -välissä isonmaston luomassa vähäisessä varjossa, toinen kulki itseään -venytellen ja silmäili kanoja. Keulakannen alla paikattiin jalkineita, -toiset räätälöivät. - -Työpajoja oli siellä täällä. Puosmanni, joka sai nyt hänkin kuumuutta -kyllikseen, oli pystyttänyt itselleen erikoisen pikku teltan -etukannelle ja valmisteli siellä paria oivallista, uutta lämsäpylpyrää. - -Göteporilainen oli takakannella; hän oli tuhattaituri ja sai nyt -toimekseen perämies Lindin rinnan tatuoimisen. Ankkuri -- se -oli määränä; mutta kun asiaan piti ryhdyttämän, vaati hän oman -piirustuksensa mukaista ankkuritouvia, joka oli ison S:n muotoinen. -"Eihän tuo ole minkään ankkuritouvin näköinen!" -- oli göteporilainen -aluksi äsähtänyt. - -Rejer seisoi omissa mietteissään alahangan puolella... "S:n muotoinen -ankkuritouvi... heh heh!" -- hänen mielestään oli hävyttömän kuuma. - -Tuuli oli vaimennut päivän mittaan melkein olemattomiin, niin että -jalukset ja köydet riippuivat velttoina ja väkipyörät kolahtelivat. - -... He olivat nyt suunnilleen tasaajalla, ja auringonlasku oli -harvinaisen usvainen ja tukahduttava. - -Taivaanrannalle alkoi kasautua jotakin pilvien tapaisia. Niiden reunat -alkoivat yhä terävämmin kimaltaa keltaisina. Ei näkynyt enää usvaa, -vaan nopeasti vyöryileviä pikkupilviä, joiden sävy tummeni ja joissa -siellä täällä kaukana välkähteli. - -Kapteeni ja ensimmäinen perämies, jotka pitivät yhteistä neuvottelua, -älysivät kohta asian oikean laidan -- sieltä oli tulossa äkkiä -ohimenevä rajumyrskyn tapainen sadekuuro, jollaisia näissä seuduissa -voi sattua. - -Aikaa ei sopinut tuhlata; parkkilaivan purjeet oli riisuttava: -sivupurjeet, yläpurjeet, aurinkopurjeet ja kaikki, mitä purjeeksi sopi -nimittää, kunnes ei ollut riepuakaan pystyssä! - -Huutotorvi mylvi ja tuuli alkoi vinkua, monenlaisin vihlovin äänin, -laskeva aurinko välkkyi ja liekehti uhkaavasti mustain, kiitäväin -pilvien lomitse ikäänkuin heitellen pitkiä, tummanpunaisia verilippuja -yli aaltojen harjain, joiden varjot olivat sysimustia. - -Alus oli kääntynyt tuuleen päin, sen purjeet lepattivat, se alkoi -keinahdella hyökyaallokossa ja silloin tällöin yritti lyödä vettä -kannelle. - -Aurinko laski jättäen jälkeensä punaisen hehkun, ja kohta sen jälkeen -oltiin pilkkoisen pimeässä purjeiden riuhtoessa ja paukkuessa. Salamat -vain välkähtelivät polveilevina tuliviiruina -- pari-kolmekymmentä -minuutissa; taivas ajoi ryskyvin vaunuin heidän ylitsensä, ja myrsky -rätisi ja viuhui köysissä. - -Sivupurjepuomit olivat järjestyksessä, prammi- ja huippupurje koossa, -alapurjeet lasketut vinkuvain ja ulisevain väkipyöräin ja taljain -avulla kanteen asti, mesaani kiinni, ja nyt alkoi märssyraa'oilla työ, -jossa joka kynsi tuli kysymykseen. - -"Märssykeulaköydet irralleen!... Märssyprassi ylös! -- Antaa -märssypurjeen juosta!" - -Miehistön pimeässä noustessa isomärssyraa'alle, löi purjeen äkkiä -taaksepäin; alus oli noussut liiaksi tuuleen. Purje räiskyi ja paukutti -heitä korville puolen rajumyrskyn voimalla, kunnes se itsestään -reivautui halkeamalla ja repelöitymällä kaistoiksi ja kappaleiksi -reunanuoraa myöten. - -Pari miestä paiskautui nurinniskoin, mutta he saivat kiinni jostain -siellä ylhäällä. Joku löysi itsensä jälleen köysiportaista. Alus -kallistui ankarasti. - -Näytti siltä kuin varsinaista onnettomuutta ei olisi tapahtunut. Sade -alkoi tulvia ja työ jatkui; täytyi kääntyä tuulen mukaan. - -Vasta jonkun ajan päästä kaivattiin aliperämies Nilseniä. Häntä ei -löydetty mistään, ja vaikka kukaan ei halunnut ensimmäisenä asiaa -lausua julki, oli kaikille itsestään selvää, että hänet oli pyyhkäissyt -mereen. Stewardi oli nähnyt hänet viimeksi nokkasidettä järjestämässä; -juuri silloin löi purjeen taaksepäin, näkijä itse hoipertui raakapuulta -ja jäi riippumaan käsin perttinuorasta. - -Puolenyön aikaan oli varsinainen myrskynpuuska ohi; mutta yö oli -edelleen sangen pimeä, ja sataa tihuutti kello neljään aamulla Alertin -liukuessa sivutuuleen. - -Kun aurinko nousi kullankimaltavana, sädehtivänä, olivat he monen -monituisten peninkulmain päässä aliperämiehen haudalta. - -Hänen nysänsä löydettiin penkin alle heitettynä kajuuttaruhvin edestä -avoimen tupakkakukkaron vierestä; hänen tohvelinsa olivat kajuutan -portaissa, ja kojussa, missä hänen vaatteensa ja olkihattunsa -olivat aivan siltänsä kuin hän ne oli jättänyt, riippui yhä hänen -taskukellonsa tikittämässä... - -Viimeksimainitun tosiasian stewardi kertoi keulapukilla, ja se herätti -kirvesmiehessä syviä mietteitä. "Niin kauan kuin kello käy, on hänessä -henki", mutisi hän hiljakseen päätään pudistellen. - -Ja raskas mieliala keventyi koko joukon kun vihdoinkin aamun kuluessa -ilmoitettiin kellon seisahtuneen puoli yhdeksään! - -Vähitellen Alert sai takaisin purjeensa -- joka kuutiojalka tuulipintaa -tuli käytäntöön -- ja matkaa jatkettiin entiseen tapaan pitkin hiljaa -aallehtivaa, ääretöntä meren sinipintaa ilman purjeen korjaamista tai -ahtimen liikuttamista. Aamu ihanine, hehkuvine auringonnousuineen oli -raikas, paahtava kuumuus lisääntyi pitkin päivää, kunnes auringon -laskiessa taas viileni ja taivas äkkiä kaartui heidän ylitseen korkeana -tummana kumona suurine loistavine tähtineen -- siellä kimaltelivat -Argo, Oktantti, Eridanus ja Valas ja yhä ylemmäksi nouseva, välkkyvä -Eteläristi. - -Oli kulunut muutamia päiviä eikä aliperämiehen poismenon johdosta -näyttänyt ryhdytyn mihinkään muihin toimenpiteisiin kuin että Lind oli -antanut Rejerin tehtäväksi hoitaa hänen virkaansa ylähangan vahdissa ja -pitää kunnossa kompassikaapin lamppua ja lyhtyjä. - -Perän puolella kajuutassa pidettiin sentään neuvotteluja. - -Kapteeni Berentsen oli hieno, hiljainen, moitteeton mies, olemukseltaan -niin supisuora ja lasketun oikeamielinen, ettei voinut ajatella -muunlaista lähempää persoonallista suhtautumista häneen kuin miehistön -hänelle osottamaa, melkein yliluonnollista kunnioitusta. Hänen -varovaiseen, ihmisarkaan luonteeseensa kuului, että hänen hermoissaan -oli jonkinlainen pelko kaikkea poikkeuksellisena ilmenevää kohtaan. Ja -Rejerin uhkarohkea nenä ja ulkomuoto ei ollut moitteeton kuuluakseen -pelkälle matruusille -- koko ilme oli pari kolme ääntä liian korkealla. - -Lindin ehdotus, että Rejer otettaisiin aliperämieheksi, kohtasi niin -ollen odottamattoman sitkeää vastustusta, pohdittiin yhtä jos toistakin -arveluttavaa seikkaa, mutta todellista vastasyytä ei löytynyt yhtäkään, -paitsi -- kuten perämies Lind reippaaseen tapaansa täsmällistytti asian --- iso nenä! - -Ensimmäinen perämies itse asiassa oli ainoa kapteenia miehistöön -yhdistävä side. Lind, jolla oli kykyä herättää kunnioitusta itseään -kohtaan ja samalla pysyä miesten suosiossa, vaikutti paljon kapteeniin, -tosin tämän sitä huomaamatta, mutta ehkä juuri siitä syystä sitä -enemmän. Ensimmäisen perämiehen mielipide, kun hän puolsi sitä niin -sitkeästi kuin tässä tapauksessa, voitti aina ennemmin tai myöhemmin. - -Saman päivän iltapuolella ilmoitettiin kokoontuneelle miehistölle, että -Juhl oli astunut aliperämiehen toimeen ja hänen paikalleen Alertissa, -ja sen johdosta tarjoiltiin keulakannella kylmää totia. - -Sinä iltana Rejer jätti taakseen matruusinarvon. - -"Kumma kyllä", sanoi puosmanni Torgersen, joka piti puheen, "täällä ei -ole ketään, joka ei olisi sitä mieltä, että Rejer Juhl ikäänkuin -- -ikäänkuin kuuluu sinne peränpuoleen, sen minä olen havainnut heti kun -hän laivaan tuli." - -"Sen me olemme kaikki huomanneet", kajahuttivat pojat kuorossa... -"Eläköön perämies Juhl!" - -"En minä laisinkaan!" hymähteli göteporilainen, -- "kun hän tuli -laivaan talonpoikaiskirstuineen, näytti hän minusta kömpelöltä; mutta -sitten, kun hän Montrealissa puhkaisi meille tien vapauteen läpi ruhvin -seinän, tuntui minusta, että hän kelpaisi kaapparilaivan kapteeniksi --- juuri niin, kaapparilaivan kapteeniksi..." Jos Rejer oli ennen -vahtivapaana ollessaan käyttänyt aikansa lukemiseen ja laskutehtäväin -suorittamiseen, niin nyt tuo kävi päinsä sitäkin paremmin, kun hänellä -oli oma koju käytettävänään ja virkaan kuului osanotto päivittäisiin -käytännöllisiin havaintoihin; hän olikin päättänyt mahdollisimman pian -täyttää kaikki viran vaatimat kelpoisuusehdot. - -Vaikka perämies Lind ei monta sanaa asiasta virkkanut, aavisteli Rejer -kuitenkin, että hän tällä kertaa oli tehnyt hänelle oikean ystävän työn -taivuttaessaan kapteenia hänen edukseen. Sellaiset seikat Rejer kätki -sisimpäänsä -- tulisi kaiketi sekin päivä, jolloin hän saisi näyttää, -ettei hänkään kiperässä paikassa ystäväänsä petä. - -Lind istui penkillä kajuutan ulkopuolella paitahihasillaan tupakoiden -ja tähtiin tuijotellen. Rejer kuljeskeli kannella edestakaisin; oli -liian aikaista mennä makuulle. Silloin tällöin vaihdettiin joku sana. -Lind muovaili alakuloisia mietteitä siitä, että nyt oltiin ihan -toisella puolella maailmaa, ja Rejer vastaili yksikantaan. - -"Kun ajattelee, että on kulunut tuskin kolmea kuukautta siitä, kun -kahlattiin lumessa siellä kotimaassa!" virkahti Lind. - -"Niinpä -- kumma kyllä!" - -"Sinä aamuna, jolloin Singdalsenin tanssiaisista palattiin... oli kylmä -ja selkeä ja..." - -Rejer pysähtyi äkkiä. - --- "Kaksi albatrossia on lentänyt tänään hetken meidän vanavedessämme!" -sanoi hän. - -"Vai niin. -- Ja sitten sellainen hanki, joka ei oikein kanna... -Tykkimiehen tietysti piti kulkea keskitietä puujalkoineen, ja niinpä -täytyi minun käydä ihan reunaa, jos tahdoin pysytellä tyttären -vierellä..." - -"Vai niin. -- Ne ovat lennossa tavattoman koreita lintuja... valkoisia, -siivet mustat..." - -"Ovatpa niin, etkö ole niitä ennen nähnyt? Kohta me saamme niitä -kylliksemme... mutta katsos, siinä minä siis kävelin lumessa kahlaillen -yhtämittaa tienposkessa aina polvia myöten, ja hän vain nauroi! Minä -hiukan epäilin, että hän kulki niin läheltä tien reunaa keinotellakseen -minut tykkimiehen toiselle puolelle, niin että minä olisin purjehtinut -tyynenpuolella puujalkaa, ymmärrätkö! Mutta kun hän sitten huomasi, -ettei siitä ollut apua, niin hän rupesi laadullisemmaksi ja antoi -tietä..." - -"Niinkö? -- Nuo albatrossit, perämies, nehän merkitsevät, ettei Kapiin -ole enää kovinkaan pitkältä?" - -"Kyllä niin, vaikka useinkin ne lentävät useita satoja peninkulmia -merelle... Mutta, mitä minun pitikään sanoa... sinähän tunsit -tykkimiehen väen?" - -"Kyllä." - -"Kävit siellä halkovajassa puita pilkkomassa! Oli sekin historia. Jos -sen olisin tiennyt, olisit tietysti heti saanut rahasi takaisin, se on -selvä. Mutta sinä näit hänet joka päivä sillä tavoin?" - -"Kenen?" kysyi Rejer vihaisesti. - -"Saaran, tyttären tiedän mä... Millainen hän oli? -- Tarkoitan -kotonaan... kaikkia noita villejä sisaruspuoliaan paimentamassa?..." - -"Oh, en minä sellaisesta keittiömelskeestä välitä -- olen siihen -kyllästynyt itse keitellessäni." - -"Mutta näit sinä kai, millainen hänellä oli vartalo? -- Ei tule -sellaista, jos paperista leikkaat jäykän neitosen, kapeat vyötäiset ja -sen semmoiset, vaan siinä on kaikki oikeata -- kaula, niska ja olkapäät --- niin että tuskin kykenet hengittelemään... ja silmät sitten! -Niissä oli voimaa -- voimaa... kauneuden voimaa! -- Hattu päästä ja -prammipurje alas!" - -"Kuulkaahan, perämies! Te olette kohottanut jo toisenkin kerran -hattuanne kauneuden voimalle, luulen ma." - -"Kaikin me lennämme tulta kohti, Juhl!" vastasi hän miettivästi, "mutta -tällä kertaa perämies Lind on tainnut palaa oikein pahasti!" - -Rejer käveli edestakaisin... - -Eikö tuo yliperämies kohta lähde kannen alle? Onhan nyt jo aika mennä -makuulle! Kävi ihan kerrassaan sietämättömäksi käydä ja kuunnella hänen -puheitaan ja koettaa niihin repostaa kaiken maailman vastauksia. Hän -tunsi olevan vähitellen vaikeata hillitä itseänsä. - -"... Etkä sinä ole koskaan puhellut naisihmisen kanssa, joka vastaili -sillä lailla kuin hän, Juhl!... Siitä näki, mikä ryhti ja ylpeys siellä -piilee kannen alla -- sielussa, tarkotan!" -- alkoi Lind taasen. - -"Haluaisinpa tietää, nukkuuko tähystäjä -- ei ainoatakaan ilmotusta -koko yönä!" murahti Rejer ja syöksyi keulakannelle; hänen olisi tehnyt -mieli ottaa kanki ja iskeä maahan kaikki mitä eteen sattui! - --- Lind oli lähtenyt alas, ja Rejer käyskeli kannella välkkyvänä -yönä... Taivas täynnä tähtiä, jotka melkein riippuivat putoamaisillaan, -ja meressä fosforihehkua. Peräsin näytti puhkovan kuumaa tuhkaporoa, ja -vanavesi kimmelsi vesisäihkynä. - -Mutta synti olisi sanoa Rejerin mitään sellaista huomanneen! - -Yliperämies siis aikoi todenteolla kosia Saara Rördamia! Oli turha -pettää itseään enempää siinä asiassa -- juuri _niin_ oli asian laita. - -Hänellä oli valittavana: joko antautua taistelemaan hänestä tai -uhrautua kilpailijansa hyväksi... sanalla sanoen jättää hänet... -koettaa unohtaa hänet... poistaa mielestään, että oli koskaan -nähnyt Saara Rördamia, koskaan hänelle puhunut, koskaan häntä siten -hyvästellyt. - -Rejer näki hänen hahmonsa ja kasvonsa edessään, Mutta hän karkotti sen -kohta. - -Oliko Lind hänen ystävänsä vai ei? Oliko hän käyttäytynyt kuten toverin -tulee vai eikö hän ollut niin tehnyt -- kaikkina kuluneina vuosina? -Eikö hän puhellut Saarasta hänelle niin luottavasti, että vain lurjus -saattoi pettää sellaisen toverin? - -Niinpä niin, parahin Rejer Jansen Juhl! Saat ponnistaa, jos aiot pysyä -sellaisten miesten vierellä, joiden rinta on leveä... - - * * * * * - --- "Ja tiedätkö niitä hän minulle vastasi viimeisenä iltana, kun kävin -tykkimiestä tervehtimässä", -- alotti yliperämies taasen seuraavana -iltana. "Kun minä palaan kotiin, niin te olette naimisissa, neiti!" -sanoin minä leikillä. - -"Minä? Miksi minä naimisiin menisin?... Ottaisin sellaiset huolet -hartioilleni! Ikäänkuin ei minulla olisi täysi työ noita hoivatessani!" --- hän viittasi mukuloihin päin. "Ei, kiitos, en minä lähde sille -tielle, Lind!" - -"Ellei hän olisi vastannut tuolla tavalla, niin totisesti luulen, etten -olisi talosta sinä iltana lähtenyt kysymättä häneltä, tahtoiko hän -ruveta rouva Lindiksi -- saadakseni varmuutta, näetkös! Mutta sitten -minä ajattelin, että täytyyhän tuollaista asiaa toki harkita; olen -minä rakastunut ennenkin ja silloinkin paljon ajatellut! Ja sitten -hän sanoi sen niin terhakasti ja varmasti, että minä vain nauroin ja -arvelin: vannomatta paras, neitiseni! Mutta usko pois, silloin hänen -silmänsä leimahtivat, niin tuimasti hän oli tosissaan. - -"Toisinaanhan minä ajattelen, enkö sittenkin ollut tuhma. Olisihan asia -nyt selvä! -- Mitä sinä arvelet?" - -"Mitä tuhannen -- osaan minä siitä arvella, perämies!" - -Rejer vältti tämän jälkeen, mikäli hänestä riippui, tuontapaisia -keskusteluja. Sekä sää että laivaelämä tarjosivat sitäpaitsi enemmän -vaihtelua, kun alettiin lähestyä Kapkaupunkia. - - * * * * * - -Alert oli purjehtinut Table Baita pitkin Kapkaupunkiin, oli sitten -purkanut kappaletavaralastiaan Port Elisabethissa ja liukui -nyt rivakkaa vauhtia kirkkaan pilvettömän sään vallitessa St -Mauritiuksella sijaitsevaan Port Louisiin. Saari tunturimuotoineen -ja kasvullisuuksineen, istutuksineen ja huviloineen ja vihdoin itse -kaupunki -- tuo oli noussut kuin ilmestys kuvastelevan, sinisen meren -helmasta. - -Siinä venheessä, joka saapui laivan kupeelle ennenkuin oli saavuttu -sataman edustalle, oli terveystoimikunnan jäsen ja pitkä, keltainen, -kultasankasilmälasinen tohtori, joka teki kaikenmoisia kysymyksiä, -kurkisteli ruhviin, katsoi kajuuttaan ja vihdoin vaati nähtäväkseen -lääkekirstun, jonka perinpohjin penkoi ja tutki. Hän pisti -pikkusormensa kärjen eri rasioihin ja pulloihin, maisteli niiden -sisällystä, avasi kääröjä ja kietoi jälleen kasaan, tutkieli päätään -pudistellen ja teki jos jotakin. - -"Hirteen minut, ellei hän pistänyt mukaansa jotakin kääröä tuolta -kirstusta!" sanoi stewardi tohtorin kiivetessä alas nuoraportaita. "Hän -oli kuin ilmeinen keltakuume itse!" - -"Kunpa päästäisiin lähtemään tästä pesästä!" virkkoi Lind; tuo -erinomainen vastaanotto ei häntä huvittanut. - -Ankkuritouvi täytyi jättää malaijilaisten sukeltajain huostaan, -jotka kiinnittivät sen suunnattoman vahvaan merenpohjassa olevaan -rautaketjuun. Laki kielsi omaan ankkuriin turvautumasta. Oli -odotettavissa hirmumyrsky, jollaisia niissä seuduissa sattuu -ajoittain, joka kolmas tai neljäs vuosi, ja joiden jäljessä liikkui -hengenvaarallisia, kosteuden synnyttämiä kulkutauteja. - -Lounaispasadin raikkaassa tuulenhengessä sijaiten on Mauritius -ennenaikaan ollut ilmastoltaan mitä onnellisin, kunnes saaliinhimoiset -keinottelijat raastoivat saaren ihanuuden, sen uhkeat taajat metsät, -joissa kasvoi ebenholtsia ja muita kallisarvoisia puulajeja, ja -harjottivat sellaista ryöstöviljelystä, joka teki saaresta vaarallisten -suokuumeiden tyyssijan. - -Lasti oli purettu mitä kauniimman sään vallitessa ja parhaillaan -otettiin laivaan sokeria ja ebenholtsia Hampuriin vietäväksi. - -Eräänä aamupäivänä, kun he parhaillaan nostivat laivaan suuria -sokeritynnöreitä, näkivät he kaikkialla kaupungissa ikkunain ja -ikkunasuojusten sulkeutuvan, ja äkkiä alettiin kaikissa aluksissa -nopeasti purkaa taklausta. Ilma oli käynyt yhä tukahduttavammaksi -pitkin päivää; tuntui melkein siltä kuin painostus olisi ulottunut aina -meren pohjaan asti, missä kalat väsyneinä hitaasti liukuivat ketjun -yli. Ilmapuntari oli painunut nollan tienoille. - -Joka puolelta kaikui: "Hirmumyrsky! hirmumyrsky!" - -Laivalla pantiin kaikki kuntoon rajusään saapumisen varalta, luukut -tiivistettiin, huippu- ja prammitangot otettiin alas. - -Ja sitten se tuli, mustana kuin yö -- mylvien ja räiskyen kuin olisi -maailmanloppu ollut käsissä. - -Ilmanpaino heitti Alertin kyljelleen, niin että se virui vedessä -melkein luukkuja myöten; joka hetki näytti takila olevan mennyttä. Pari -kolme tuntia kaikki alukset taistelivat olemassaolostaan. - -Myrskyä seuraavat saderyöpyt tekivät kaupungissa vallitsevasta -kuumeesta hävittävän kulkutaudin, ja jo ennen laivauksen päättymistä -oli Alertista lähetetty viisi matruusia ja laivapoika sairaalaan. -Jonkun päivän kuluttua oli neljä heistä kuollut. - -Eräänä iltapäivänä makasi Lindkin kannella aurinkopurjeen alla -heittelehtien -- oman reiman sanontansa mukaisesti -- kuin kumipallo; -ja alhaalla kojuissa oli taas kolme sairastunutta. - -Kapteeni tahtoi lähettää heidät sairaalaan. Järjestystä oli -noudatettava, jos mieli välttää vastuuta. Hän oli epätoivoissaan; -laivapaperit ja kaikki oli järjestyksessä, mutta ei ollut miehistöä, -että olisi päässyt lähtemään. - -Rejer oli sairaalasta riittävästi selvillä -- sinne ei yliperämiestä -vietäisi, niin kauan kuin hänen päänsä pysyi pystyssä... se oli suoraan -ruumisarkkuun asettamista. -- Pois täältä vain, toiseen ilmastopiiriin! -oli sairaalan lääkäri sanonut. - -Kiniini oli ainoa tehoava keino. Mutta apteekissa sen hinta oli noussut -kaksikymmenkertaiseksi. Siitä oli puute, sanottiin, -- tai olivat -keinottelijat kiertäneet hinnan niin korkealle. Alertin lääkekirstusta -sitä ei löydetty ollenkaan, ja nyt älyttiin, että pitkä keltainen otus -oli pelastanut sen omaan taskuunsa. Oli kulkutautien aika, ja sopi siis -järjestelmällisesti ryöstää laivat. - -Rejer lähti maihin kaikkine punnanrahoineen mitä voi saada käsiinsä -ja sai kymmenellä punnalla yhtä paljon kiniiniä kuin muuten olisi -saanut viidellä shillingillä. Hän varustautui nyt vakavasti ottelemaan -kapteenin kanssa ystävänsä maihin kuljettamisesta. - -Mikään ottelu ei tullutkaan kysymykseen. Kun hän palasi laivaan, -makasi kapteeni kuumeväristyksissä ja oli raivoissaan. Ankarain -kuumekohtausten toisinaan hellittäessä hän komensi laivan lähtemään -- -tänne jääminen merkitsi kuolemaa! - -Rejer ei ollut tehnyt montakaan kierrosta kannella kun hän jo tiesi -mitä piti tehdä: -- miehet oli haettava sairaalasta vielä tänä iltana -ja sitten yöllä lähdettäisiin. - -Vielä yksi mies sairastunut! -- Nyt oli enää neljä työkelpoista -kuudestatoista; mutta muutamain intialaisten satamajätkäin avulla asiat -saatiin kuntoon, kun hyvin maksettiin. - -Rejer lähti itse sairaalaan ja sai kapteenin nimessä miehet kantajien -haltuun. Sitten kohotettiin pimeässä joku purje, ankkuritouvin pätkä -vedettiin sisään ja suuntauduttiin hiljalleen ulapalle... - - - - -XI. - -Ystävyys ja lempi. - - -He purjehtivat pitkin avaraa, rannatonta valtamerta sairaala kannen -alla!... Kuumejanoa ja voivottelua -- ja tuskin ainoatakaan raikasta -tuulahdusta ankarassa kuumuudessa. - --- Nyt veti kapteenikin viimeisen huokauksensa alhaalla kajuutassa -käskien yliperämiestä pitämään tarkoin silmällä karikoita -Fredriksvaernin satamansuun ulkopuolella. Hän uneksi olevansa lähellä -kotipaikkaansa. - -Kirvesmies kääri hänet Norjan lippuun, asetti virsikirjan hänen -povelleen ja kun painot oli kiinnitetty jalkoihin ja isämeidän luettu -painui kapteeni Intian valtameren pohjaan. - -Rejer huomasi huolekseen, että tuuli alkoi kiihtyä. Jos tulisi myrsky, -niin he olisivat aivan avuttomia. Mutta ensimmäinen vaikutus näytti -onnekkaalta, sillä useat etukannella maanneet alkoivat nyt liikuskella. - -Rejer oli tähän aikaan huomannut ihmeellisten tunteitten nousua -itsessään. Ne liittyivät mielikuvaan, josta hän ei voinut irtautua -- -ajatukseen, jossa hän ei halunnut viipyä, mutta joka yhä palautui -- -yhä! -- ja joka sai hänet suorastaan inhoamaan itseänsä... - -Yliperämies Lind makasi kojussaan; hänessä oli tuskin enää henkeä... - -Jos hän kuolisi? -- Jos sattuisi niin!... - -Silloin hän voisi jälleen päästää valloilleen kaikki ajatuksensa ja -tunteensa, jotka täytyi tukahduttaa, koska... - -Niin, jos tuo ystävä sattuisi kuolemaan... - -Se, joka oli kotiin jäänyt, oli hänelle kallis kuin syvin sydänveri! -- -kaikui hänessä kauan kahlehdittu, mutta nyt vapautunut tunnustus. Hän -seisoi tuijotellen tuohon mielikuvaan. Siihen sisältyi kokonainen elämä --- koko tulevaisuus... - -Sitten hänet valtasi niin voimakas itsensäpilkka ja -itsensähalveksiminen, ettei hän tiennyt voivansa tehdä mitään sen -parempaa kuin hypätä mereen, jotta laiva vapautuisi sellaisesta -halpamaisesta koirasta! - -Hän meni alas ja hoiteli perämiestä hellästi kuin lasta -- muutti hänet -ilmavampaan kajuuttaan, avasi kailetti-ikkunari ja oven... - -Hän katseli kalpeita, riutuneita, kasvoja, joissa törrötti mustaa -parransänkeä, ja tunsi olevansa kadottamaisillaan ainoan ystävänsä -maailmassa! Suru valtasi hänet niin että sydänkuoppaa kouristi. Hänen -laistansa ei löytäisi yhdestäkään norjalaisesta laivasta!... - -Ja -- kun hän taasen oli seisonut hetkisen ruorirattaan ääressä, samat -ajatukset alkoivat kehäillä mielessä! - -Oliko hänessäkin kuumetta? - -Ei, mutta koko hänen kohtaloansa vallitsi alinomainen kova onni -- nyt -saivat hänen mielensä tuliseen ristiriitaan hänen paras ystävänsä ja -- -hän siellä kotimaassa! -- - --- -- Vielä muutamia vilpoisia vuorokausia sievässä tuulessa, ja ruhvin -suojassa, alahangan puolella ja keulakannella istui joukko hahmoja -- -kalpeita ja riutuneita, niin että vaatteet riippuivat heidän yllään; -mutta silmissä oli eloa, ja ilmaa he hengittelivät ahnaasti, aivan kuin -olisi jokaiseen henkäykseen sisältynyt jokin hieno herkku. - -"Nyt on luullakseni pahin ohitse", sanoi kirvesmies kuullessaan eräänä -iltapäivänä göteporilaisen jälleen "soittelevan" keulakannella. - -"Kajuutassa ei ollut kyllin ilmavaa, ja taisi vanavesi huokua hieman -kosteuttakin", ja niin kantoi Rejer Lindin kannelle palttinaseinäisen -aurinkoteltan alle. - -Mutta vasta Alertin päästyä Kap Agulhasiin kykeni Lind ryhtymään -kapteeninvirkaan, jolloin kaikki taas tuli tolalleen laivassa hänen -ruvetessaan jatkamaan entistä ylähanganvahtia ja Rejerin ollessa -alahangan puolella. - -Emäpuu kynti viikko- ja kuukausmääriä vakoansa, päivisin vaahtoilevaa, -öisin fosforihohteisena välkkyvää. - -Sininen tähtikartta levisi jälleen mastonhuippujen yli, ja he olivat -aikoja sitten ottaneet selville pohjantähden aseman, peilanneet Azorit -ja Teneriffan ja Lindin kunnollisuuden avulla selviytyneet monestakin -pulasta huolimatta miehistön vähenemisestä. - --- Mitä lähemmäksi Eurooppaa päästiin, sitä alakuloisemmaksi kävi -Rejel. Mitä enemmän koti läheni, sitä pimeämmäksi muuttui hänen -maailmansa. Hän käyskeli apeissaan mietiskellen... Oikeastaan hänellä -ei ollut kotona mitään tekemistä. Minkä vuoksi hän siellä eläisi?... -Hammernäs ja kotoseutu näkyivät ahtaina ja synkkinä. Sinne palaamista -hän ajatteli kuin tuloa puolipimeään perunakellariin, jossa oli alkanut -itää, koskapa äiti kirjotti että "toiset nyt hiljakseen ajattelevat -silliä, toiset Amerikkaa." - -Niin, Amerikkaa!... Hän käyskeli käyskelemistään. - -Göteporilainen istui hajareisin laivanlaidalla isonrustin kohdalla -työskentelemässä. - -"Missä sinun perintötilasi on, göteporilainen? -- Missä isäsi asuu?" - -"Ei ole isää!" - -"... Entä äitisi?" - -"Ei ole äitiä, -- eikä sisaruksia!" lisäsi hän lyhyesti. Rejer ymmärsi -joutuneensa arkaan asiaan ja löi leikiksi. - -"-- eikä heiliäkään?" - -"Ei sitäkään!" -- Hetkisen kuluttua hän lisäsi, katsellen puoliksi -merelle: "Minä kuvittelin kerran, että minulla oli sentapainen; mutta -hän -- meni naimisiin patruuna Bromanderin kanssa." - -"Vai sillä lailla! -- senkös tähden sinä et milloinkaan 'ehdi kotiin', -kuten itse sanot, talvisin?" - -"Juuri senvuoksi!" - -"Mitä sinä arvelet Amerikasta, göteporilainen?" - -"Aikooko perämies sinne lähteä?" kysyi hän ihmeissään herjeten työstään. - -"Sopiihan niitä silmäillä niitäkin kulmia, miksei! -- kyllä sieltä -työtä löytyy." - -"Jos perämies ajoissa huomauttaa, niin minä käväisen siellä teidän -kanssanne." - -"Hampurissa päätetään." - -"Hyvä, perämies!" - - * * * * * - -Joulukuussa he jälleen ponnistelivat talvisäässä Pohjanmerellä -- -tuimassa luodetuulessa!... Sen he tunsivat hyvin vanhastaan! - -Yön pimeydessä he onneksi löysivät Helgolannin, ja sitten he painuivat, -pakko kun oli, alaspäin toivoen keksivänsä Neuwarkin ja Cuxhavenin -majakat ja saavansa luotsiapua päästäkseen Hampuriin. - --- Sataman isot nostokurjet olivat tyhjentäneet lastin, ja Alert makasi -nyt hinattuna Steinwärderin luo vastapäätä St Paulia. - -Siellä he voivat laivankannelle nähdä joka ilta merimieshuvien valot -ja kuulla sieltä kantautuvan metelin. He olisivat voineet tanssia -musiikin säestyksellä, elleivät kahden yht'aikaa käynnissä olevan -huvittelupaikan äänet olisi toraillen sekoittuneet toisiinsa -- -siellä oli kaksi karusellia, joissa sopi täyden musiikin soidessa -ja värillisten lamppujen hohteessa purjehtia aavaa sinistä merta -millaisella aluksella halusi tai jos maalla liikkuminen huvitti -enemmän -- ratsastaa mielinmäärin sirahveilla, seebroilla, leijonilla, -tiikereillä, kameelikurjilla. - -Kerran päätettyään säästää oli Rejer napinnut tarkoin taskunsa. Hän -pysytteli laivassa ja mietiskeli Amerikkaan lähtöä. - -Eräänä sunnuntai-iltapäivänä vähää ennen lähtöä hän sentään oli maissa. -Lind oli määrännyt kohtaamisajan ja -paikan. - -"Reperbahn'ia" ja "Langereihe'ä" pitkin liikkui sankka ihmisvirta, -Joukossa kaikkien kansallisuuksien ja kaikkien ilmanakin meripoikia, -sota- ja kauppalaivain miehistöä, aina mulatteihin ja neekereihin asti, -jotka astelivat puettuina silkkihuopahattuihin, keltaisiin liiveihin ja -punaisiin kaulaliinoihin. - -Parvi toisensa jälkeen pysähtyi kirkkaasti valaistujen ikkunain luo, -joissa joka askelella esiintyi uusia, puoleensavetäviä ihmeitä: -- -"Maailman kaunein nainen!" "Boa constrictor eli Jättiläiskäärme!" -"Anatoominen kabinetti!" "Meren pohjalla!" "Ennustusta ja noituutta -bengaalivalaistuksessa!" "Atleettinainen!" "Vahakabinetti", -- -viimeksimainitun ikkunassa käännehti alinomaa valkopukuinen nunna, -bakkantti ja nuori pyhäinen piika, joka istui ompelemassa. - -Alhaalla kellarikerroksissa houkuttelivat kahvilat, ravintolat ja -kapakat laulajattarineen ja soittoineen, ja niiden porraskäytävät -nielivät alinomaa kokonaisia laivanmiehistöjä, miehiä ja naisia -- -kaikenlaisia, eikä kadun virta siitä näkynyt ohenevan, liikkuihan vain -sameana hiljalleen eteenpäin, kuten Elbe tuolla alempana. - -Hiukan kauempana piti Rejer silmällä paria Alertin poikaa. - -... Loiskis, kellariin ne katosivat! Sinne jää loppu vuoden palkkaa! -mutisi hän. -- Matruusi on kuin ahdistettu lintu... varpunen paulain -seassa -- haikalat hänen ympärillään aina uiskentelevat! - -Hän kohautti hartioitaan... Hm, hm! -- koko miestä siinä kysytään -pelkässä elämisessä!... - -Hän istui sirkuksessa Lindin seurassa. Viimeksimainitun oli kerrassaan -lumonnut Blenda Hastings, joka tanssi nuoralla, "Ilmatar", kuten hän -ilmotuslehdissä itseään nimitti. - -Lind huuteli hänelle, seurasi ihastellen hänen liikkeitään... -"Katsohan! Rohkea, niin että tohtisi hyvinkin seisoa mastonnokassa -varpaillaan! -- Kevyt ja sorja kuin katti! -- Kello yhdeksän aikaan -iltaisin minä aina pistäydyn täällä, silloin on hänen vuoronsa häälyä -ilmoilla!" -- - -Ovelta hän oli ostanut kukkavihon, jonka osasi heittää niin hyvin, että -Blenda kiitti häntä syvätunteisimmalla silmäyksellään. - -Ja nyt heidän piti lähteä illalliselle. - -Lind johdatti hänet erääseen kivijalkaravintolaan, jossa istui -laivankapteeneja ja muuta väkeä, jotka samoin kuin hekin tulivat -iltahuveista. - -Lind asteli suoraa päätä perälle ja tervehti tutunomaisesti erästä -vanhahkoa naisihmistä, joka istui myymäpöydän takana, ja pian saapui -sisään mustakutrinen, reippaanoloinen kaunotar, joka likeisesti -tervehti häntä kädestä. Hän tuntui olevan koko laitoksen sielu. - -"Tämä on viimeinen ilta", sanoi Lind, "sillä me lähdemme taas -keikkumaan. Huomenna nostetaan ankkuri, ja sen vuoksi minä tahdoin -käydä tervehtimässä ja hyvästelemässä teitä, Sally!... Niin, niin se -on, huomenna sitä lähdetään", varmisti hän hiukan surunvoittoisesti. -"Tämä on minun viimeinen oluthaarikkani tällä kertaa, ja kauan kestää, -ennenkuin sen saan niin kauniista kädestä kuin Sally Frankfurterin! -Niin hienoa kättä ja niin säihkyviä silmiä ei kasva pohjoisnavalla." - -Illallinen tarjoiltiin Lindin yhä lämpimämmin ihastellessa hänen -silmiänsä ja erinäisiä muita miellyttäviä ominaisuuksiaan -- -kohteliaisuuksia, jotka kuusikolmattavuotinen Sally otti vastaan -sangen ystävällisesti ja rauhallisesti kohdellen perämiestä hyvänä -liiketuttavana ja kelpo ystävänä. - -Hänen jäähyväisvakuutustensa ja -vannomustensa sadellessa neiti kääntyi -hyllylleen ja otti sieltä, periltä, keltaiseen nauhaan kiedotun käärön -tummia sikaareja... "Ne ovat oikeita" -- sanoi hän -- "minä sain ne -eräältä kuubalaiselta laivankapteenilta -- tahdotteko?" - -"Minä poltan niitä teitä muistellen, Sally, olkaa varma siitä." - -Rejer painui ajatuksiinsa ja oli paluumatkalla harvasanainen Lindin -polttaessa sikaariaan ja laajasti esitellessä koreata, kunnon Sally -Frankfurteria. - -Laivalla Rejer ryhtyi, vaikka olikin jo myöhäinen yö, laskemaan ja -sijottelemaan joitakin muonavaroja, jotka oli tuotu ruhviin. Hänen -ajatuksensa askartelivat. - -"Mitä sinä tirkistelet?" kysyi hän äkkiä nähdessään göteporilaisen -useita kertoja kumartuvan kailetti-ikkunaan. - -"Oli kuin kipinä tai valo tuolla alhaalla", vastasi toinen, "mutta se -kai on vain kapteeni, joka vielä valvoo. Hän on varmaankin ottanut -jäähyväiset joltakin tänä iltana ja istuu nyt tuolla pimeässä -tupakoimassa asian valmiiksi. Se taula syttyy joka satamassa ja sammuu -jälleen, kun päästään merelle!" mutisi hän, "ei hänen sydäntään yksi -tyttö kauan pidä hameentaskussa!" - -Rejer antoi hänelle edelleen tullutta pikku tavaraa. Äkkiä hän -suoristihe ja sanoi: - -"Kuulehan, göteporilainen! Pari ottelua minä aion kokea kotimaassa, -ennenkuin Amerikkaan harhaudun. Ilma tuntuu toiselta täällä -pohjanpuolella!" - --- Seuraavana päivänä, kun he olivat sivuuttaneet Cuxhavenin ja -määränneet suunnan, virkkoi Rejer yht'äkkiä pilkallisesti Lindille: - -"Teillä kun on päässänne niin paljon naisväkeä, perämies, niin olette -varmaankin unohtanut -- fredriksvaerniläisen." - -"Saara Rördaminko? Ei toki -- hän on liian hyvä unohdettavaksi, ja kun -tässä päästään kotiin..." - -"Niin, minä pidän eniten selvästä vedestä ja rehellisestä pelistä, -perämies -- tahdon vain varoiksi sanoa, että tuollaisissa asioissa -miehen on oltava mies, ja että toveruus tulee toisessa linjassa minun -mielestäni. Nyt te tiedätte, mitä suuntaa minä liikun." - -Lind katsoi häneen pitkään hämmästyksissään. - -"Älä lähde sille reitille, Juhl! Se on pelkkä hyvä neuvo, näetkös, -merimiehelle, jolla ei vielä ole erinomaisempia tarjottavana. -Merimiesten ei oikeastaan pitäisi mennä naimisiin ennenkuin -viidenkymmenen iällä voidessaan hyvissä varoin vetäytyä pois mereltä. -Muutenhan asia on omasi; kukin saa purjehtia tuulivarainsa mukaan." - -Sitä juuri Rejerkin ajatteli; hän aikoi suunnata itse kulkunsa ja -laskeskeli nyt, että hänen pitäisi voida suorittaa perämiestutkintonsa -niinä viikkoina, jotka Alert tulisi makaamaan Trondhjemissa. - -... Taaskin pureva länsituuli ja ilkeät myötäiset aallot! Ja mitä -likemmäksi Norjan rannikkoa tultiin, sitä kiusallisemmaksi asia -kävi. Virta ja tuuli tahtoivat kumpikin taholleen, mutta molemmat -ahdistelivat täysin yksimielisesti laidan saumoja ja lustoja; jokainen -aalto oli kiperä ja kiero kuin asianajaja. - -"Ei edes tiedä, onko se ylä- vai alahangan puolella", sanoi kirvesmies, -"mutta hyvin sen tuntee tullessa!" -- lisäsi hän, "kun samassa tuli -virran kohottama hyökylaine, joka murskasi osan etukannen katoksesta. -Se sattui lähellä Bergenin väylää, ihan Bukn-vuonon suun ulkopuolella." - -"Tuskin kaksinreivattu märssypurjetuuli", mutisi Lind kiukuissaan, "ja -sittenkin särkyy toinen kohta toisensa jälkeen. Ei minkään isännistön -kannata pitää siivo alusta Pohjanmerellä kulkemassa!... Sanotaan: -'niin arka ja varovainen kuin Pohjanmeren laivuri', mutta hullu hän -olisi, ellei varoisi! Sitten menevät menojansa kaidepuut, sitten -venheet, vihdoin kenties kokkapuu -- kareja, matalikkoja, merivirtoja --- sudenilma! Saavat sanoa minua vanhaksi ämmäksi, jos liikun -Alertilla Pohjanmerellä yhtään sen enempää kuin on tarvis päästäkseen -jälleen pitkille matkoille." Yksi ainoa asia saattoi tärvellä -Lindin hyväntuulen, ja se oli juuri laivan vahingoittuminen. Pari -kannenkatoksen murtunutta laudanpalasta suututtivat häntä ja saivat -hänet käyttäytymään aivan kuin olisi häneltä oma sääriluu murtunut. - -"Mitäs sinä siellä seisot niin kovin tuijottelemassa, Juhl!" - -"Kas tässä!" - -"Mitä hittoa?" ähisi Lind. - -"Katsokaas vain -- näitä kahta! Hyökyaalto ne oli heittänyt -vintturinköyteen." - -"Rojua -- paiskatkaa ne mereen!... Pari pikkukalaa!" - -"Niin, pari silliä -- oikeita talvisillejä!" - -"Olipa kesä- tai talvisillejä! Kannenkatos se on mennyttä." - -"Kas, kuinka ne ovat kiiltäviä ja lihavia, ruusunpunaisia kuin -helmiäinen ja selästä tummanruskeanvihreitä kuin metalli. Nämä ovat -aivan oikeata lajia -- suuria, tukevia ukkoja -- oikeita Pohjanmeren -poikia. Ne tulevat talviasussaan ulkoa mereltä! Tämä on maukas kappale." - -"Anna sitten kokin keittää ne!" -- Lind lähti kiukuissaan hänen luotaan. - -Rejer käski tuoda sangollisen merivettä, jonne hän pisti sillit -nähdäkseen, vieläkö niissä oli henkeä. Mutta kuolleita ne olivat -- -kuolleita kuin silli. - -Hän tutki ihan loppumattomiin näitä kalalajin kahta merkillistä -yksilöä, kunnes ne vihdoin illalla tuotiin paistettuina hänelle ja -Lindille kajuutan pöydälle. - -"Maistuu tosiaankin herkulliselta", myönsi Lind, joka oli voittanut -pahimman, kannenkatoksen särkymisestä aiheutuneen kiukkunsa. - -Mutta Rejerissä nuo kaksi silliä olivat herättäneet eloon mahtavan -muistelojoukon. - -Heti kun seuraavan aamun koiravahdin aikana alkoi valjeta, hän lähti -silmäilemään kohti rannikkoa; yhteen menoon hän seisoi kaukoputkineen -laivanlaidalla tähystelemässä. - -Udsire ja Karmen olivat näkyvissä. Hän huomasi kalastajavenheitä ja -sillialuksia talviaamun harmaassa sameudessa -- olivatpa tuttuja -muodoltaan nuo purjeet! Siellä täällä erotti hän kaukoputkellaan jonkin -varastoaitan harjan tai karien väliltä pilkottavaan tupain oviaukon -- -siellä täällä jonkin suolaamon. - -Niinpä -- kyllä hän väylän tunsi! Sitä pitkin hän oli purjehtinut -vallottamaan maailmaa ja Hammernäsiä -- isäntärenki Andersin ja -kaikkien muiden merisankarien keralla... - -Ihmettä, ettemme hukkuneet kuin hiiri vesitynnöriin, mutisi hän. - -Nuoruuden syvä pettymys oli jättänyt hänen mieleensä pistävän piikin, -ja hänen poika-aikainen kotiseudun rakkautensa ja ylpeytensä oli -kääntynyt katkeruudeksi. Mutta siitä huolimatta hän nyt seurasi kaikkea -äärimmäisen jännityksen ja tarkimman mielenkiinnon tilassa. Kaukoputken -avulla hän otti selville sen luodokon, jossa hänen venheensä oli ollut -sillijoukon saapuessa -- selvitti itselleen, missä kalapaikat olivat, -haeskeli Stolmenin puolelta sitä kohtaa, jossa hänellä oli ollut -nuottaosuutensa... - -Trondhjemiin purjehdittaessa täyttivät nämä seikat koko ajan hänen -mieltänsä. - - - - -XII. - -Liian myöhään, neiti Rördam. - - -Lippu puolitangossa kapteenin ja matruusien kuoleman johdosta liukui -Alert Fredriksvaernin satamaan eräänä päivänä toukokuun alussa. -Aluksessa oli jonkinlaista juhlallisuutta, omituista hiljaisuutta -koko siinä tavassa, miten se ankkuroitui, ja laiturilla sekä -veistämövallilla oli ihmisiä mustanaan. - -Oli jo kauan tiedetty, mitä oli tapahtunut; kertomus -kuolemantapauksista ja Alertin St. Mauritiukselta lähtemisestä oli -talvella muodostanut yleisen puheenaiheen. Mutta sittenkin oli -omituisen jännittävää nähdä aluksen itsensä tulevan ja ikäänkuin itse -kertoilevan kohtaloistaan raakapuillaan, surulipuillaan ja viireillään. -Sukulaisia ja ystäviä, veljiä ja sisaria seisoi tuolla ryhmissä; toisia -oli pikkuvenheissä satamanselällä tähystelemässä omaisiaan. Mutta -tavattoman kauan kesti, ennenkuin Alertista lähti venhe maihin. - -Vihdoin se tapahtui. - -Neljä matruusia oli venhettä soutamassa, ja perässä istui Lind -suruharso hatussa. Tiedettiin, että hän meni rouva Berentsenin, -kapteenin puolison luo, kertomaan tapahtumista. - -Etukannella seisovalla Rejerillä oli täysi työ pitäessään silmällä -purjeita ja raakapuita järjesteleviä miehiä, mutta tavantakaa hän -sentään suuntasi kaukoputken kohti laituria ja vallia. Hän poimi -sieltä näkyviinsä kasvot toistensa jälkeen ja löi hiukan synkistyneenä -kaukoputken kasaan. - -Purettiin parhaillaan jotakin Trondhjemista tullutta lastia, ja -Lindillä oli niin kiirettä olemista isännistön luona täällä samoin -kuin Laurvigissäkin, että Rejer sai ankkuroitumisesta lähtien ottaa -huolekseen sekä yli- että aliperämiehen tehtävät. - -Suoraan pakkahuoneen takana tuolla oli tykkimiehen talo, sen Rejer -tiesi, ja hän olisi antanut paljon, jos olisi voinut nähdä puhki sen -seinien. - -Ensimmäisinä parina kolmena kiireellisenä työpäivänä ei ollut aikaa -käväistäkään maissa, kunnes Lind eräänä iltapäivänä palasi laivalle. - -Hän oli jokseenkin luoksepääsemätön käyskellessään siinä edestakaisin -kannella pyhätamineissa ja silkkihuopahattu päässä ja välittämättä edes -mitään tiedustella. Hänen käyttäytymisessään, puoleksi halveksivassa, -huolettomassa kuljeskelussa ja tuossa tavassa, miten hän aina puraisi -mällin poikki ja sitten sylkäisi sen laidan yli, oli jotakin, jota -Rejer ei sietänyt; se ei ollut ollenkaan kohtelias, vaikka hän oli -saanut seistä täällä päivän toisensa jälkeen ahertamassa paljon yli -velvollisuuksiensa hänen puolestaan! - -Lind meni alas kajuuttaan mainitsematta mitään siitä, voiko Rejer -katsoa olevansa vapaa tänä iltana. Kun stewardi meni alas kysymään, -eikö kapteeni tahtonut mitään syötävää tai juotavaa, hypähti hän -seisoalleen ja kiljaisi "ei!" niin että stewardi tuli portaita ylös -kuin ammuttu luoti. - -Hetkisen kuluttua Lind palasi kannelle merimiesasussa: - -"Kutsukaa miehet takakannelle", käski hän; mutta tuntui siltä kuin -hänen olisi ollut vaikea saada ääntä kurkustaan. - -"Taitaa olla jotakin hiton hullusti!" arveli puosu Rejerille, "tileissä -jotakin edes vastausta." - -Mutta kun he sitten kokoontuivat, niin hän vain lyhyesti luki kirjeen, -jossa isännistö hänen kuntonsa ja ansioittensa perusteella antoi -hänelle Alertin kapteenin viran. - -"Ja sitten grogia niille tietysti -- ja illalla vapaata!" sanottiin -Rejerille jälkeenpäin aivan lyhyesti. - -"Hyvä, -- eikä suinkaan kapteenilla ole mitään sitä vastaan, että minä -kallistan lasini tuon ilahduttavan tapauksen kunniaksi maissa missä -haluan?" tiedusti Rejer. - -"Eipä tietenkään." - -"Minä luulin, että pukisit itsesi koreaksi!" sanoi hän sitten -pilkallisesti, mutta ilmeisesti hiukan leppeämpänä, kun Rejer lähti -laivalta. - -Mikä häntä vaivasi?... Pukisin itseni koreaksi? -- Ahaa? -- Hän pelkäsi -minun lähtevän tykkimiehen taloon! - -Omituisen ahdistavin tuntein hän kulki katua kevätpäivän sammuessa, -mutta auringon vielä välkähdellessä siellä täällä ullakonikkunoissa. - -Mäessä pisti raikkaan viheriä ruoho esiin kosteasta mullasta, ja -veistämövallilla paistoivat voikukat loistavan keltaisina kuin -pienoisauringot. Kadulla melusi, huikkaili ja juoksenteli poikaparvia -pikkutyttöjen hyppiessä "paratiisisilla". Mustat, kosteat viivat, -joita he olivat maahan piirtäneet, osottivat miten äskettäin jää oli -sulanut... - -Laivalla he olivat aamulla kuulleet käenkukunnan saarelta lounaasta -päin, ja kirvesmies oli haastellut Norjan ruoka-aittain liikkiöistä. -Oli täysi kotoinen tunnelma; he tunsivat olevansa omassa maassaan. - -Hän kääntyi sisemmälle kaupunkiin nähdäkseen vilahdukselta tykkimiehen -taloa. - -Hän sävähti. Tuossahan se olikin -- kaikki pikku ikkunat reippaasti -merelle päin tähyävinä! Niistä oli toinenkin kerta katsottu ulapalle, -mutta kenen vuoksi?... Keittiön liedellä paloi leikkivä tuli, ja -pihalla oli pesu vaatteita kuivamassa aina puuvajan tienoille asti -- -kyllähän nuo paikat tuttuja olivat! - -Hän ei kulkenut talon ohi; hän ei halunnut näyttäytyä, ja vielä ei -ollut aivan pimeä... - -Hän suuntasi kulkunsa suoraan Wallan luo mäen kulmaan. Hän, jos kukaan, -tiesi kaikesta kertoa. Walla näkyi varsin hyvin huomaavan hänet jo -matkan päästä, mutta käänsi vain hiukan päätänsä. Huono merkki! arveli -Rejer. Puhalsiko nyt noin tuimasti vastaan? Rejerin tullessa likemmäksi -hän jälleen kumartui eteenpäin ja oli olevinaan ihmeissään. Hän istui -nyt kuten ennenkin jalat korissa, mutta oli lisäksi keksinyt oivallisen -keinon säävaikeuksia vastaan asettumalla isoon, edestä avattuun -ja pystyyn nostettuun tynnöriin; siellä hän istui mukavasti kuin -nojatuolissa, piilossa kaikkinaisilta vaaroilta, ja jos sade sattui, -niin hänen tarvitsi vain kohottaa katoksi suuri sininen sateenvarjonsa. - -Rejerin tervehdykseen hän vastasi ystävällisesti; mutta hyvin saattoi -huomata, että se tapahtui ilman minkäänlaista tunteen ylivoimaisuutta. -Pikemmin hieman varoen ja niin välinpitämättömästi kuin he olisivat -viimeksi nähneet toisensa eilen ja huomenna tulisivat taas varmasti -tapaamaan. - -"Hyvää iltaa, rouva Wahl! -- Olettepa saanut oivallisen kuoren -istuaksenne." - -"Olenpa -- saan kiittää Jumalaa ja kauppias Eberhardia, joka tynnörin -minulle lahjoitti." - -"Niin että teillä on nyt tavallaan oma tupa, rouva Wahl!" - -"Ei toki" -- hän yskähti -- "ja nyt on asia niinkin, että minä" -- hän -yskähti -- "minä käyn nyt vanhaksi, näettekö -- ja tarvitsen hyvinkin -pari huonepahaistani itse. Niin, tiedättehän te -- ja tilaa koreille -yöksi, ymmärrättehän..." - -"Tietysti, tietysti, rouva Wahl." - -"Mutta muuten -- jos teillä taas on jotakin myytävää, niin tiedättehän, -ettei vanha matami Wahl" -- hän kumartui tutussa ruskeassa viitassaan -sytyttämään korin vierellä olevaa lyhtyä -- "ei kiellä palvelustaan -vanhalta tuttavalta, joka sentään on rehellisesti maksanut -- ainakin -minulle, sen uskallan totuuden nimessä sanoa kenelle kysyjälle hyvänsä." - -Ohhoh! -- Häneen on puhaltanut kahdelta taholta, ja nyt hän ei tiedä, -mitä minusta ajattelisi. - -"Sallikaahan minun avustaa teitä, rouva Wahl! -- Tällä kertaa minä -en myy enkä lainaa." Hän kopautti taskuansa tuntien, että tässä oli -parannettava luottoansa. - -Kasvot kirkastuivat ja kävivät melkein neuvottomiksi. Leuan, poskien -ja nenänpään pyörylät muovautuivat hymyilevään, hyväntahtoiseen -hämmästyneeseen ilmeeseen, ja kulmahampaat pistivät esiin: - --- "Eihän toki!" - -"Ja nyt minä olen jo jonkun aikaa ollut perämies -- suoritin tutkinnon -tuolla Trondhjemissa." - -"Niin, eikös olekin niinkuin minä aina olen sanonut, että te olette -oikein --" alotti eukko hämmingistään selviten. - -"Älkää puhuko paljoa, rouva Wahl! -- No, onko luutnantti -Albrechtsenilla tänä vuonna monta merikoululaista? Ja miten tässä -kaupungissa muuten jaksellaan?" - -"Sattuuhan niitä muutoksia joka vuosi. Minunlaiseni vanha eukko, joka -istuu kadun kulmassa, näkee sekä tulijat että menijät." - -"Mitenkäs tykkimiehen perheessä voidaan?" - -"Herra meitä auttakoon, eihän se niinkään erinomaista ole. Neiti saa -nyt hiukan unohtaa suurellisuuttansa, kun on pidettävä huolta niin -monen suun ruokkimisesta. Niinkuin kaikkikin saamme oppia tekemään, kun -hiukan kauemmas elämässä ehditään." - -"Mitä te siinä höpisette, rouva Wahl? Onko tykkimies kipeä vai -- ehkä -kuollut?" - -"Niin, te ette ole tainnut siitä kuulla, kun poissa olette ollut. -Mutta kunnollinen ja arvossapidetty mies hän oli ja itse ankaruus -kaikissa veistämön toimissa, se sanottiin hänen haudallansakin. Ei, -vanha Haupitsi ei enää kolua veistämöön eikä sieltä takaisin -- eikä -katsoa siristele tänne minua ja korejani kohti, kuten tapasi tehdä -ollessaan sillä tuulella; se merkitsi sitä, että hän vielä muisti Anna -Ludvigsenin, vaikka nyt olikin tanssi toiseksi muuttunut, hän käveli -puujalalla ja minä tässä istuskelin. Hohhoi -- vanha parka istuu tässä -yksinään ja näkee toisen toisensa jälkeen maailmasta katoavan... Vanhan -yksinäisen vaimon ajatukset useinkin niin suurenevat, Juhl." Hän pyyhki -silmiänsä. - -"... Elokuun viimeisenedellisenä päivänä hänen sitten täytyi lähteä -Luojansa luo. Niin, silloin se tapahtui. Luuvalo se lopun teki, eikä -siinä auttanut potkia tutkainta vastaan -- pois vain piti turvattomien -lasten luota, puujalka täytyi heittää lepäämään. Eihän se talo -paljon arvoinen ole. Tytär on sitten tietääkseni saanut hienopesua -upseereilta. Pojat käyvät koulua, näen mä. Mutta onhan hänen oloissaan -eroa entisen ja nykyisen välillä. Haupitsi oli kuin suuressa arvossa -pidetty virkamies tässä kaupungissa, sekä kadulla että muuallakin -missä esivalta tuli kysymykseen; ja mitä viiri osotti Haupitsin talon -katolla, sitä arvelivat sitten melkein kaikki muutkin." - -Rejer ei enää kuunnellut eukon puhetta. - -"Hyvästi, rouva Wahl!" -- sanoi hän äkkiä, ja eukko näki hänen painuvan -katua alaspäin samaa tietä kuin oli tullut. - -Taaskin hän kääntyi kohti tykkimiehen taloa ja meni nyt väistelemättä. -Maksoi mitä maksoi, hän ei aikonut palata laivalle näkemättä Saaraa ja -ottamatta selkoa, miten hänen asiainsa laita oli sillä taholla. - -Pihalla hän näki parin pesunuoran nytkivän ja heilahtelevan, ja -halkovajassa näkyi palavan lyhty. - -Hän tiesi kyllä, kuka vajassa oli, ennenkuin ovelle ehti. - -Saara seisoi häneen selin ja otti alas viimeisiä kuivamaan ripustettuja -vaatteita. - -"Hyvää iltaa, neiti Rördam!" sanoi hän. Neiti kääntyi niin äkkiä, että -nuora putosi. Siinä se nyt makasi, ja vaatteet sen mukana. - -"Oh, kuinka te peljätitte minut!" huudahti hän kumartuen nopeasti -nostamaan nuoraa; mutta Rejer huomasi selvästi, että hän oli -yllätyksestä ihan punaisissaan. "Ei, ei, neiti Rördam! Kyllä minä -nostan sen." Kiireissään hän melkein tempasi nuoran toisen käsistä ja -alkoi etsiä naulaa, johon olisi sen kiinnittänyt. - -"Tuossa se on!" sanoi hän osottaen seinässä olevaa pientä naulanpäätä. -Hän yritti turhaan saada nuoraa kiinni. - -Vielä kerran valahtivat kaikki valkoiset vaatteet maahan. - -"Ei, neiti, tuohon sopivaa solmua ei tehdä minun taidollani." - -"Sitten kai minun täytyy teitä opettaa. Minä teen näin!" -- hän vain -kietaisi nuoran mutkalle naulanpäähän. - -Hänellä oli kuitenkin omat vaikeutensa, kun kuivaneet oli koottava -nopeasti koriin; tuo tapahtui hiukan säikähtyneesti. - -Hän rauhottui vasta, kun Rejer alkoi puhua kuulleensa, että talossa oli -surua ja että hän sentähden oli aikonut käydä katsomassa kohta maihin -tultuaan. - -Rejer ei saanut koria haltuunsa, mutta tahtoi välttämättä kantaa -keittiöön sylyksen puita. - -"Teillähän ei ole nykyään muuta kuin lapset apunanne, neiti Rördam! -Mielelläni minä pilkkoisin teille puita jokaikinen päivä." - -"Kiitos vain, minä voin ottaa apua niin paljon kuin haluan -- minulla -on kyllä varoja", torjueli hän leikillisesti. - -Keittiössä Saara alkoi keskustelun kestäessä vispilällä kostuttaa -pesuvaatteita. - --- "Tiedänhän minä sen, neiti Rördam! Mutta kun ei ole kenestäkään -huolehtimista, niin pian ne kämmennahat ohenevat. Tehän tiedätte, kun -on vain pelkkä oma itsensä...'" - -"Te voitte niin sanoa, Juhl, mutta minä!" -- vispilän liike -lakkasi, neiti kääntyi vakavana häneen päin ja näytti nyt erittäin -espanjalaiselta! -- "minulla on tuolla neljä lasta hoidettavanani." -- -Hän viittasi tupaan, josta kuului leikin melu. - -Rejer tunsi selvään, että tämä merkitsi ystävällistä kieltäytymistä; -- -aivan kuin olisi laivankansi murtunut hänen allansa. - -Lapset olivat hauskinta, mitä hän tiesi -- puhkesi hän puhumaan -suunnattoman vakuuttavasti. Mutta neiti nauroi ja aikoi kysellä Alertin -matkasta. - -Silloin muuttui Rejer harvasanaiseksi ja miettiväiseksi; neiti sai -yksin pitää keskustelusta huolta. - -"Minä kuulin, että olette suorittanut perämiehentutkinnon, Juhl!" - -"Keneltä? -- Kuka sitä on..."? - -Hän hämmentyi hiukan -- "En tosiaankaan muista..." - -Rejer näki yht'äkkiä Lindin kasvot edessään."... ellen sitä kuullut... -puosmanni Torgersenilla" -- lisäsi hän sitten. - -Se kevensi -- mutta ei antanut täyttä varmuutta. - -"Talvella me kuulimme kaikista St. Mauritiuksella sattuneista -onnettomuuksista ja siitä miten te purjehditte kuumetaudin raivotessa -laivalla", jatkoi hän nähdessään Rejerin olevan aivan alakuloinen ja -kalpea. - -"Niin, kyllä se oli ikävä matka!" - -"Torgerseniin saivat kirjeen, jossa kerrottiin kaikesta. Siinä -oli paljon hyvää teistä -- mutta sitä minä en epäillytkään, että -kun jotakin tärkeätä sattuu, Rejer Jansen Juhlkin mainitaan." Hän -koetti laskea leikkiä, mutta ilme oli lämmin, ja ääni tuntui melkein -värisevän. "Ettekö ajatellut silloin, että voisitte itsekin sairastua?" - -"En!" -- huudahti hän äkkiä -- "mutta minä sanon teille, mitä ajattelin -siellä ollessani... Ajattelin Norjaan jäänyttä kaunista neitoa, jota en -koskaan enää ole voinut saada pois mielestäni! Ja häntä ajatellessani -minä rukoilin Luojaani, että hän antaisi minut itselleni takaisin, -sillä se, joka seisoi peräsinpyörän ääressä, oli susi ja murhamies!... -ja ettei hän minua hitaasti kiduttaisi, vaan antaisi hänet minulle --- kaikkine lapsineen, mitä hänellä sitten lieneekään!" lisäsi hän -kiukkuisesti ja loi silmäyksen tupaan päin. "Sen neidon minä olen aina -ajatellut koristekuvaksi kolminkertaiseen tammikokkaan, keinumaan -meren vaahdossa vyötäistä myöten, povi korkealla ja ilme tuollaisena -kuin teidän -- niin, sillä on pään ja niskan asento aivan sama kuin -teillä, neiti Rördam! Hän näyttää katselevan yli koko meren ja sanovan -aalloille: 'Kyllä minä teidät muserran!' Siinä on vähän sen ajatuksia, -joka osaisi rynnistää hellittämättä tässä maailmassa, jos vain saisi -_hänet_, jonka kanssa tahtoisi purjehtia. Niin, neiti Saara Rördam, -- -minusta ei ole tänään tehty kapteenia -- minä en ole juhlatamineissa, -en ole reima enkä hieno, olen ruma -- nenäni on pitkä... monessa -asiassa olen takapajulla! Mutta -- antakaa te lupauksenne Rejer Jansen -Juhlille, niin petetyksi ette tule, ei vieraitten naisten vuoksi -- ei -minkään vuoksi maailmassa, niin kauan kuin minussa henkeä on!" - -Hän oli lähestynyt silityslautaa, seisoi nyt aivan ääressä ja katsoi -Saaraa silmiin. - -Toinen oli pitkä, hän vielä pitempi... Toinen seisoi kuolonkalpeana -vispilä astiaan vaipuneena ja suu puoliavoinna... - -"Mutta Juhl! -- Olkaahan järkevä! -- Neljä... neljä lasta..." - -"Pelkkää huvia, sanon minä! -- Ja kun minä olen ulkona merillä, niin -nehän ovat talossa ihan välttämättömät!" - -Hetkisen vaiti oltuaan sanoi toinen: - -"Kun oltiin tanssissa tuolla kenttämajalla viime vuonna, niin -te istuitte penkillä aivan kuin omana seurananne katsellen niin -kursailematta minua ja meitä kaikkia, ja sillä kertaa minä ajattelin, -että kenenkään kehnomman miehen kanssa minä en koskaan mene -naimisiin!... Sitten illalla minä tiesin, ettei kukaan muu voinut -tulla kysymykseen, -- jos minä olisin ollut samassa asemassa kuin -toiset, vailla niitä, joista minun on pidettävä huolta. Sen vuoksi -minä ajattelin, että häneen ei pidä ensi hädässä sellaisia ajatuksia -herättää, sillä hän saattaisi ehkä panna liian pahakseen, kun minun -täytyisi kieltäytyä. Minä tein mitä voin, Juhl."... - -"Niin, nyt se sellainen on aivan liian myöhäistä, neiti Rördam!" - - - - -XIII. - -Rejer suuntaa kulkuosa kohti Hammernäsiä. - - -Oltiin matkalla Danzigista Bergeniin kolme neljä viikkoa -myöhemmin. Rejer käyskeli pureskellen puutikkua ja hautoen -tulevaisuudensuunnitelmia -- alaa, mille voisi antautua... - -Lind oli Danzigissa jälleen päässyt vanhalle hyvälle tuulelleen. - -"Kuulehan, Juhl!" sanoi hän äkkiä lakaten viheltämästä reipasta -säveltä, "minä luulen pelastuneeni joutumasta naineeksi ja sidotuksi -mieheksi!... Minä olin kolmannen kerran kosimassa, ja kun se ei -onnistunut kotimaassa nyt viimeksi, niin Hannu Lind on patentti -- -patentti!" toisti hän lyöden piipunvarrella sääreensä. - -"Vai niin! -- Mutta minäpä en ole pelastunut!... Minä kosin ensimmäisen -kerran." - -"Vai niin? -- Aa-haa!"... hän kääntyi kiukuissaan menemään. - -"Muuten" -- lisäsi hän vielä -- "olit sinä ainakin toista kertaa niillä -retkillä. Ensimmäiselle sinä lahjotit hopeavitjat, muistatko? Mutta hän -oli ikävä kyllä kihloissa -- tohtori Fredriksenin kanssa!" - -"No, no!" - -Lind meni ihan tulipunaisena keulakannelle. - -"Mitäs tässä tyhjiä, Juhl!" sanoi hän äkkiä palatessaan. "Minähän olen -tässä ollut iloinen kuin varsa, kun en joutunut naineeksi mieheksi -ja sen semmoiseksi, johon en kelpaa; ja sinä teet minut uudelleen -hulluksi. Ota hänet, poikaseni -- sinussa on kunnollista ankkuripohjaa!" - -He istuivat penkillä hytin ulkopuolella kummallakin grogilasi edessään -tuon molemmille, joskin eritavoin mielenkiintoisen tapauksen johdosta. -Kaukana lounaassa alahangan puolella näkyi laivanlaidan yli Rügenillä -oleva Arkonan majakka... - -"Yksinkertaisinta tietysti on", arveli Lind, "odottaa pari vuotta, -niin että pääsee ylenemään kapteeniksi -- esimerkiksi Alertilla minun -jälkeeni, kun minä vaihdan alusta." - -"Ei, kiitos..." - -"Ymmärräthän, että kaikki muu on vieläkin kaukaisempaa!" - -"Ei, kiitos!" - -"... ja olethan sinä palvellut itsellesi ansioita merellä kaikkina -näinä vuosina..." - -"Ei, kiitos, sanon minä!" - -"Miksi?" - -"Siksi -- että minä... minä en tahdo! Elää ja kuolla laivankapteenina -nyt, kun menen naimisiin! Pusertaa laivaa vuoden toisensa jälkeen -halki merien vain toisten laskuun! Ei, kiitos! Jos minä aluksen otan, -niin teen sen raivatakseni tietä itselleni ja harjottaakseni jotakin -liikettä siinä ohella. Jotakin itsenäistä ammattia minä haeskelen." Hän -työnsi lasin kauas luotaan. - --- Eräänä päivänä he keinuivat Bergenin lahdella mastometsän seassa, ja -siellä sai Rejer postikonttorista paksun kirjeen, joka näytti olevan -Saaralta. Avatessaan sen hän löysi sisästä kaksi Aa-vuonolta lähetettyä -kirjettä. - -Toinen oli hänen äidiltään: - - 'Rakas poikani! - - Mitä tulee naimisiinmenoosi Saara Rördamin kanssa, niin tiedäthän - sinä, että vanha äitisi, joka on kantanut sinua sydämensä alla, - toivoo vain kaikkein parasta siitä, että sinä nyt kotiudut - maihin, joskaan en oikein ymmärrä, kuinka sinä voit ottaa kaikki - huoleksesi. Ainakin Haarstad -- en tiedä Ottilian mieltä tässä - asiassa, hän ei virka mitään -- arvelee tietysti, että neljä - lasta on aivan liikaa! Mutta kun muistin sinun olentoasi, ja kun - sinä kerroit hänestä ja kaikesta, niin minut valtasi aivankuin - suuri luottamuksen toivo, vaikka en odotakaan saavani hänen - silmiänsä nähdä; sillä sinun Hammernäsiin tulostasi en ikävä - kyllä koskaan kuule sinulta mitään. Tila on nyt mitä pahimmassa - hoidon puutteessa, ja niitä on tässä muitakin kuin minä, jotka - sanovat samaa; tarkotan Ottiliaa. Raukka, ei hänelläkään ole - iloa. Haarstad on ilkeä, kuten ennen kerrottiin; mutta kun - hän nyt kiusasi häntä sanomalla aikovansa kaataa Hammernäsin - hongan, niin silloin hän sai tuta Juhlien voimaa. Eräästä - päivästä lähtien hän näet kokonaan on vaiennut asiasta, ja - minä luulen hänen pelkäävän, että siitä saattaisi tulla hänen - ruumisarkkunsa; -- mutta eihän tuollainen heidän välejänsä - paranna. Rejer, poikani, äitisi ainoa toivo! Katsos sitä minä - tahdoin sinulle sanoa, että minun silmäni ovat monista syistä, - eikä vähiten Ottilia-rukan vuoksi, avautuneet huomaamaan, että - sinä yksin meidän joukostamme olet pelastanut oikean elämäsi ja - miehuusvoimasi, kun näennäisesti niin ymmärtämättömällä tavalla - lähdit täkäläisestä ahtaudesta. Olisinpa minä nyt ollut niin - nuori kuin olen vanha, Rejer! Tuota äitisi nyt toivoisi; hän - ei voi olla sitä toivomatta ja tekee sen mahdollisesti sitäkin - kiivaammin, kun täytyy siitä ympäristölleen vaieta. Mutta - hyvä oli tietää vielä haudassani, että multani ääressä seisoo - poika, joka ei ole lännenpuolen kerskureita huonompi. En tahdo - mieltäsi pahottaa; mutta kauan, tarkotan monta vuotta saat olla - tällaista kuulematta. Hengitteleminen käy yhä vaikeammaksi ja - rintaan koskee. Se onkin kuin enne, kun alkaa kovin paljon - ajatella. Jumala meitä armahtakoon, sekä haudassa lepääviä että - muita; kyllähän siinä muuten keriä saisi ja moni sotkuinen kohta - joutuisi käsiteltäväksi. Nuoret ovat ottaneet vanhoja ja vanhat - nuoria meidän suvussamme pitkin maailman sivua, asettaen aina - elatuksen murheen korkeammalle muita asioita ja Jumalan ääntä - rinnassaan. - - Jotakin, kuten saat nähdä, minä olen kätkenyt sinua varten, ja ne - sata taalaria, jotka kerran lähetit kotiin kalastusretkeltäsi, - ovat vieläkin samassa kirjeessä, jossa ne lähetit ja pastorin - hallussa, etteivät toisten kynnet niihin pystyisi...' - -Toinen kirje, joka oli lähetetty kaksi viikkoa myöhemmin, oli hänen -sisareltaan Ottilialta, ja siinä ilmotettiin, että äiti oli äkkiä -kuollut. - -Eräänä päivänä oli hän alkanut kiivaasti kävellä tuvassa edestakaisin, -kuten hänen tapansa oli kohtausten alkaessa. Äkkiä hän oli painanut -kättä rintaansa ja sanonut: -- "Nyt minä kuolen, Ottilia!... Sano -Rejerille terveiseni!" - -Rejer jäi istumaan kirjeet kädessään. Koskaan ei ollut hänen -ajatuksiinsa juolahtanut mitään sellaista, että hänen väkevä, -rotevarakenteinen äitinsä voisi kuolla. Ja tieto siitä, että se nyt oli -todella tapahtunut, tuli niin odottamatta, että hänen oli vaikea koota -ajatuksiaan. - -Hän oli rakastanut äitiänsä palavasti, hellästi! Hän oli uneksinut -vievänsä hänet Aa-vuonon vanhanaikaisesta pesästä siihen uuteen, jonka -hän aikoi hankkia. Äidin olisi pitänyt se nähdä; -- aina hän kuvitteli -näkevänsä äitinsä suuren, voimakkaan hahmon tuvassa ja itsensä häntä -hämmästyttämässä yhä uusilla suunnitelmilla. - -Ja nyt -- nyt ei häntä enää ollut olemassa! Mitä hän sinä päivänä -laivalla puuhailikaan, aina väikkyi äidin kuva hänen edessään, ja -toisinaan tuntui rinnassa suonenvedontapaista puristusta, joka -ikäänkuin räjähti silmiin. - -Vasta myöhään yöllä suru vihdoin purkautui ilmi. Hän itki kauan ja -hillittömästi, kuten oli vain poikasena itkenyt. - -Hän makasi ajatellen Hammernäsin honkaa, joka seisoi siellä kummullaan -ojentelevine, ryhmyisine, punaisine oksineen, ja muisti, miten hän aina -lapsuudestaan asti oli mielessään liittänyt toisiinsa sen surullisen -tuulessa naksaamisen ja äidin raskaat huokaukset. - -Äitikin oli oikeastaan viettänyt koko elämänsä huokailun merkeissä. - -... Koukistuminen, taipuminen, ja mutkistuminen miehen ja olosuhteiden -mukaan oli käynyt tuolle voimakkaalle, leveälle luonteelle melkeinpä -omantunnon asiaksi; mutta hänen silmänsä, hänen suuret kasvonsa -raskasmielisine ilmeineen, ja rinnasta purkautuvat syvät, raskaat -huokaukset olivat ilmaisseet, että syntyään valtava runko narisi -taipuessaan. Tuskin vähiten sinä päivänä, jona Ottilia suostui menemään -Haarstadille ja siten asettui estämään veljen ja hänen perheensä -palaamista Hammernäsiin. - -Rejer oli sen tuntenut ja kantanut sen vuoksi mielessään synkkää -uhmaa pienestä pitäen, oikeastaan itsekään sitä tietämättä -- se oli -kokoontunut hänessä voimaksi, niin että hän sitten kerta kaikkiaan -saattoi tempautua irti ja lähteä maailmalle. - -Suoraan hän oli kulkeva -- tai pohjaan -- sen hän vannoi äitinsä -muiston nimessä! - - * * * * * - -Alertin purkaessa ruislastiaan ja ottaessa kalaa Italiaan vietäväksi -siten päästäkseen jälleen pitkälle matkalle käytti Rejer innokkaasti -jokaisen vapaan hetkensä Bergenissä keksiäkseen jotakin, mihin -antautua. Hän nosti kaikki purjeensa, pisti koetinpuikkonsa joka -paikkaan, milloin millekin taholle. Ne kaksi silliä, jotka olivat -talvella tulleet häntä tervehtimään Bunke-vuonon ulkopuolella, eivät -olleet haihtuneet hänen mielestään jälkeä jättämättä! Ne olivat hänelle -kuiskanneet, että hän oli tyhmeliini kulkiessaan ympäri maailman ansion -etsinnässä, kun rahoja parveili kotomeressä melkeinpä portaitten -edustalla. - -Olisipa luullut voivansa jollakin tavoin tunkeutua sillihommiin. -Mutta pääoma siinä oli tarpeen, etenkin sellaiselle, jonka ei käynyt -noudattaminen muuta kuin omaa päätään. - -Hänen nenänsä tunkeutui entistäkin enemmän vainuten kaikkialle, hänen -ilmeensä kuulusteli ja tutki ihmisiä jo pitkän matkan päästä. - -Eräänä päivänä hän kuuli, että joitakin Aa-vuonolaisia oli tullut -siirtolaislaiva "Kong Sverrelle", joka oli ulkona satamassa valmiina -lähtemään Amerikkaan ja hän päätti heti soudattaa itsensä sinne. - -Oli tyyni, kirkas kesäilta, kun hän jo venheestä käsin koetti saada -näkyviinsä tuttuja hahmoja; mutta kannella ei näkynyt muuta kuin joku -laivamies. Kun, hän oli tullut perille, neuvottiin hänet kannen alle. -Keskikannelle johtavissa portaissa hän äkkiä pysähtyi tuntien rintansa -kuristuvan kasaan. Hän tunsi Aa-vuonon murteen! - -Eräs karheaääninen naishenkilö siellä opetti pikkupojalle Pekka -Piiparin sadeilmasäkeitä: - - Suon takana soittaa - päin pilviä koittaa, - ja kohta ne juoksee - kuin lampahat luokse! - -Rejer joutui suoraan varhaisimpiin kotoisiin lapsuusmuistoihinsa. - -Kukaan ei tuntenut pitkää, lujarakenteista merimiestä hänen alas -tullessaan, vaikka koko joukko puolittain ihmetteleviä silmiä häneen -tuijotteli; ajattelivat kaiketi hänen kuuluvan laivan miehistöön. - -Siinä seisoessaan hänestä tuntui kuin olisi joutunut lumotuksi vuoren -peittoon johonkin maailmaan, jossa oli aikaisemmin elänyt. - -Tuo, jonka tukka otsalla riippui ja joka istui etukumarassa pikipaakku -lautaan lyötynä ja naskali suussa leikkaamassa pohjaa naisenkenkään, -ei ollut kukaan muu kuin hänen vanha ystävänsä, suutari-Jo itse; -korkeimmalta laeltaan nykyään ryppyinen ja kalju, mutta työssään -nähtävästi yhtä kiivas ja vikkelä kuin ennenkin! Suun ilme oli sama -kuin muinoin hänen uhatessaan antaa suutarinpistoa; mutta huulen -nipistys saattoi nyt johtua siitäkin, että häneltä oli poissa muutamia -hampaita... - -Vähitellen hän jokseenkin varmaan tunsi heidät jokaikisen. - -Tuo tuolla loitompana, joka istui säkillään rummutellen polveansa ja -liikutellen jalkaansa, oli pelimanni-Knut, vähäinen ja raihnas, silmät -pienet ja punottavat; hän heitti päätään aina kun painui liiaksi -kasaan, aivan kuin olisi rohkaissut itsensä uutta tanssikappaletta -alottamaan; -- niin, olisipa hänellä nyt killinki kaikista häistä, -joissa hän oli ollut soittajana... - -Tuo perhe oli varmaankin Ylitaloista. Ja poikasta opettava, lihava -vanha tyttöihminen -- Rejerin oli pakko hymyillä -- ei ollut kukaan -muu kuin karjakko Jörunin sisarentytär; sama, johon hän oli ollut -onnettomasti rakastuneena hänen palvellessaan Haarstadissa. Kamala hän -oli katsella, iso ja karkeatekoinen, pyöreät kasvot täynnä miehekkäitä -uurteita... Nuo kaksi, jotka istuivat vanhaa suustaladattavaa -piilukkopyssyä tarkistellen, hän myöskin tunsi; he olivat -kappeliseurakunnan väkeä. Tuskin yksikään heistä oli kolmenkymmenen -ikäinen; mutta miten kumaraisia ja kankeita siitä huolimatta! -- Ja -millaiset vanhat, liiaksi levinneet, puisevat kasvot naisväellä samoin -kuin miehillä, vieläpä pikkupojilla ja -tytöilläkin. - -Tämä oli kotiseutua; niin katveessakasvaneelta ja vaivaiselta se näytti -aivankuin olisi hämähäkinverkko verhonnut kaikkia kirstuja! - -He olivat jo asettuneet keskikannelle maalattuine, kukallisine -laatikkoineen ja lippaineen, nahkavällyineen, sänkyvaatteineen ja -rukkineen ja armottomine määrineen muuta tarpeetonta rojua. Hyvä oli, -etteivät olleet hinanneet tahkojansa mukanaan; muutamasta säkistä pisti -näkyviin vanha viikate ja kovasin. - -Suutari-Jo ei katsahtanutkaan, leikkasi vain vihaisesti edelleen. - -"Sinä neulot vielä kenkää, näen mä!" sanoi Rejer. - -Suutari katsoi puoliksi arastellen otaksuttua laivan perämiestä tai -virkailijaa: - -"Niin, tiedätkös -- suutarin akalla ja sepän konilla ei ole koskaan -kenkiä jalassa!" - -"Suutari-Jo!" huudahti Rejer Aa-vuonon murteella. - -Suutarin veitsi pysähtyi; hän katseli suu auki. - -"Minä tulen kuulemaan, miten niiden saappaiden kävi, joiden parista -minä lähdin eräänä jouluna!" - -Suutari-Jo hypähti seisomaan. - -"Ellei tuo ole Rejer, niin ajakaa minut metsään!" huudahti hän -vilkkaaseen tapaansa. - -Ympärillä olevat päät kääntyivät hiukan, ja kasvot ikäänkuin venyivät; -mutta mitään hämmästyksen ilmettä ei voinut havaita, ennenkuin Rejerin -tunnustus ja suutari-Jon huuto oli vakuuttanut uutisen ehdottoman -varmaksi. Silloin he alkoivat nouseskella, hän meni heitä kättelemään, -ja kuului sanottavan: "Kas, onko se Rejer!... No kas vain!... Juhlin -poika!..." - -Mutta Rejer kyllä näki karujen sanojen taakse, huomasi, miten siellä -täällä kasvojenlihakset värähtelivät. Näytti melkein siltä kuin he -olisivat arvelleet moittien: -- juuri kun me lähdemme, sinä palajat! - -Rejer tiedusteli heiltä, kuinka he olivat tulleet Amerikkaan menoa -ajatelleeksi. - -"Hallavuosia ja veroja ja toimeentulo vaikea..." - -"... Ja sitten, kun seutu on menettänyt vanhat huolenpitäjät", lausui -eräs vaimo vihlaisevalla äänellä. - -"... Ja olihan siinä sekin, että kun ihmiset kerran pääsivät sillin -makuun", arveli Jo -- "niin jäi yksi ja toinen mietteihinsä Aa-vuonon -rannalle. Mutta vähänhän meissä on merimiehiksi kelpaavia, ja sitten -me kuulimme puhuttavan Amerikasta. Toiset arvelivat, että kunhan -vain soutaa pitkin rantaa hellittämättä, niin kyllä kai sitä perille -päästään; mutta se olisi varmaan kysynyt eväitä. Sitten saapui vuonolle -asiamies ja selitti, että laivalla sinne on mentävä." - -Syntyi juttelu ja kyseleminen, jonka kestäessä Rejer otti selkoa -melkeinpä koko seudusta -- äitinsä viimeisistä ajoista... -Hammernäsistä, "Laukista", joka oli ammuttu! Juhlin emäntä ei ollut -suostunut, kun nimismies oli aikonut viedä sen Haarstadiin. - -Siinä puheltiin omituisen, surunsekaisen mielialan vallitessa ja -aa-vuonolaiselle harvinaisella avomielisyydellä, suunnilleen niinkuin -olisi ollut kuolema tulossa... - -Kun he siinä istuivat jutellen puoliääneen alhaalla välikannella -myöhäisenä kesäiltana, niin saattoi toisinaan syntyä vaitiolo niin -raskas ja pitkä, että he kuulivat meren loiskinan laivanlaitaa vasten. - -Rejer halusi kuulla hardangerviulun ääntä, ja niin alkoi pelimanni-Knut -soitella kappaleita toistensa jälkeen; mutta alakielissä omituista -salattua, rajua itkua, soittipa hän sitten surunvoittoisia säveliä tai -kajahuttelipa reiman iloisia tanssejaan. Sieltä täältä naisten parvesta -kuului silloin tällöin vähäinen itkun -- nyyhkytys tai tukahdutettu -huokaus, ikäänkuin he olisivat siinä istuessaan miettineet, etteivät -olisi koskaan luulleet joutuvansa siihen tanssiin, jota nyt tanssivat -Knutin pelimanniviulun soidessa. - -Rejer istui hetkisen vääntäen käsiään niin että sormennivelet -narskuivat; mutta sitten näyttivät kasvot kirkastuvan, käyvän -teräviksi, varmoiksi ja silmäin katse päättäväksi. Hänen -tulevaisuutensa näkyi äkkiä kuin kirkkaasti valaistuna hänen edessään! --- Hammernäsin niemi ei pistänyt suotta suureen vuonoon, suoraa tietä -merelle -- eikä hänkään kukaties ollut ilman vain joutunut maailmalle -kulkemaan. - -Silli... Silli se oli koko Aa-vuonon pelastus. Hammernäs -kohennettaisiin ennalleen, jospa toisellakin tavalla kuin hänen äitinsä -ja sisarensa olivat ajatelleet, ja seutu ehkä saisi sittenkin Juhlin! - -Tuona iltana Rejer teki elämänsä suunnitelman. - - * * * * * - --- "Ja sitten me eroamme, Alert ja minä!" sanoi Rejer eräänä päivänä -uskottuaan Lindille sillisuunnitelmansa. "Mutta ilman pääomaa se ei -luonnistu. Saan alkaa hiljakseen, koettaa saada osuuden alukseen -parilla kolmella sadalla taalarillani. Täytyy purjehtia kesäisin -Espanjaan hakemaan suolaa, myydä se sillinpyyntipaikoilla talvisin ja -sieltä lähteä kuljettamaan silliä ja merirasvaa Itämeren satamiin. -Siinä täytyy ansaita -- sehän käy kuin kello ympäri vuoden..." - -Lind työnsi merimieslakkinsa mustakiharaiselle takaraivolleen -istuessaan siinä kajuutansohvalla: - -"Minun sedälläni, Laurvigin vanhalla Lindillä, on priki, jolle hän ei -enää saa muita kuin puulastin kuljettajia; se kulki ennen St Ybesissä -suolan haussa. Rupea hänen yhtiökumppanikseen; kuka tietää, vaikka se -vetelisi. Hän on siihen hyvin halukas, sillä tuo liike kannatti. Mutta -sinun on syytä ensin koetella alusta, ei kannata pohjaan mennä!" - -"Tietysti, tietysti, Lind! Kirjota ukolle ja sano, että nyt hän saa -prikilleen kuljettajan." - - - - -XIV. - -Kotoisia kokemuksia. - - -_"Arcturus -- Laurvig"_ oli kulunein keltaisin kirjaimin merkitty sen -prikin peräpeiliin, jonka Rejer oli saanut kuljetettavakseen. Se oli -aikamoinen vanha kaukalo, jonka ominaisuuksiin kuului vielä, että se -aina sai pahan sään niskaansa. Mutta neljättä vuotta Rejer nyt jo oli -sitä kuljettanut St Ybesin ja kalastuspaikkain väliä ja alas Itämerelle --- ympäri kuin myllyssä! Näinä kolmena vuotena hän oli koonnut hyvät -rahat ja mennyt sitäpaitsi heti ensimmäisen retken jälkeen naimisiin. - -Hänen kotinaan oli tykkimiehen vanha talo Stavaernissä, ja tällä -kertaa, kun hän palasi Itämeren matkalta -- se tapahtui juhannuksen -aikaan -- oli Saaralla hänelle esiteltävänä kolmen kuukauden ikäinen -nuorukainen. - -Se oli jo toinen järjestyksessä. Vanhimman nimi oli Jan. Toisen tahtoi -Rejer varmuuden vuoksi nimitettäväksi samalla nimellä, ja siitäpä -seikasta nyt olikin käyty sangen tuimaa kiistaa tuvassa. Ja sitten, -kun tuo asia oli päättynyt niin, että pojasta tehtäisiin Conrad, -tykkimiehen kaima, sitten syntyi päätaistelu! - -Kuten ainakin se, joka on saanut tahtonsa toteutetuksi, oli Saara nyt -muuttunut varsin lempeäksi ja kiltiksi. Hän käyskeli riidan esine -käsivarrellaan ja oli vaimona vielä kauniimpi kuin tyttönä; näytti -siltä kuin hän kaikin puolin olisi paremmin sopinut tähän olotilaan ja -kuin hän nyt vasta olisi tullut täydelliseen tasapainoon. - -"Mutta Rejer!" sanoi hän tullen herttaisesti hänen viereensä, niin -likelle, että kastamaton pikku Conrad saattoi tarttua isäänsä nenään, -"milloin sinä nyt sitten ajattelet muutettavan pohjanpuoleen? Muistahan -pienokaisia! Sitä ei saa viivyttää, niin että meidät syksy yllättää." - -Hänen salaisena kauhunaan oli, että Rejer taaskin lähtisi matkalle -tuolla pahassa huudossa olevalla, vanhalla vuotavalla suolapurrella. - -"Hyvin minä olen ansainnut tänä vuonna ja olen ajatellut olevan parasta -jatkaa vielä vähän aikaa, niin että muutetaan ensi kesänä." - -"Sinä aiot jälleen Espanjaan!" huudahti Saara. - -"Kesäpäiviä -- kauniita ilmoja!" - -"Kauniita ilmoja, niistä sinä tulet aina kotiin juttelemaan, Rejer!" - -"No mitäs sitten, eivätkö sinulle sitten kelpaa kauniit ilmat?" - -"Ei mutta Rejer, kerranhan sen kuitenkin täytyy loppua -- kerran meidän -täytyy ryhtyä toimeen siellä pohjoisessa, ymmärtääkseni." - -"Älyäthän sen, että mitä enemmän pääomaa voi sijottaa sillinpyyntiin, -sitä parempi." - -"Tuota noudattaen sinä saat jatkaa tuomiopäivään asti. Kyllä sinä olet -minulle koreasti jutellut, mitä kaikkea aiot suorittaa Aa-vuonolla -- -ja sitten!" hän heilautti päätään espanjalaiseen tapaan, ikäänkuin -olisi tahtonut sanoa, että hän nyt ne lorut puhaltaa menemään. - -Saara lähti menemään lattian poikki: -- "Taas Espanjaan... nyt kun -minä luulin sinun päässeen siitä! En minä luullut sinun niin huonosti -pitävän sanaasi, Rejer." - -"Etkö ymmärrä, että raha on rahaa -- että se on sitä ruutia, jolla -minun on ammuttava." - -"Sinulla on nyt yli yksitoista sataa taalaria, Rejer! -- ja talosta on -tarjottu hintaa, niin että jää vähintään kaksisataa taalaria, kun velat -vähennetään. No niin, jos täällä tahdot asua, niin asia on toinen; -mieluimmin näkisin niin käyvän isojen poikain vuoksi. Mutta silloin -jätetään silli ja kaikki mistä olet jutellut omaan arvoonsa!... No -niin, jäädään vain tänne asumaan. Sinä palaat sitten tänne meriltä noin -parin viikon ajaksi kaksi kertaa vuodessa; siitä tulee vuodessa tasan -koko kuukausi eli kolmessakymmenessä vuodessa kolmekymmentä kuukautta. -Me siis vietämme yhdessä kenties puolikolmatta vuotta elämästämme. -Sittenpähän ei liioin niin helposti kyllästytä toisiinsa!" Hän meni ja -asetti pojan kehtoon; mutta reippaista liikkeistä ja harmistuneesta -ilmeestä näkyi kyllä, mitä mieltä hän oli. - -"Saat ottaa sen miten hyväksi näet, Saara, mutta mitä minä olen -sanonut, se pysyy!... Ensi vuonna muutetaan." - -"Kuulehan Rejer!" sanoi hän hitaasti, katsahtaen mieheen kehdolta, -jonka yli oli kumartuneena. "Minä voisin antaa sinun pitää pääsi pojan -nimeen nähden ja tehdä hänestäkin jonkin Janin, kunhan vain kohta -lähdettäisiin pohjoiseen." - -"Ei, se ei käy päinsä!" - -"Etkö tahdo?" - -"En!" - -Saara kimmahti pystyyn. "Vai niin, ettet tahdo? -- Mieluummin uppoat -merenpohjaan suolalasteinesi tuossa kamalan mädänneessä aluksessa. -Sinä puhut aina koreista ilmoista, mutta luuletko, etten minä ole -asiaa tiedustellut keneltäkään muulta kuin sinulta? Sinä olet -hukkumaisillasi joka kerta, on kirvesmies sanonut; hän ei edes lähde -enää mukaasi. Ole hyvä ja huku! Minä osaan kyllä itse pitää huolta -näistä kaikista, minä -- vaikka nuo kaksikin on lisänä! Mutta koskaan --- koskaan en minä voi unohtaa, Rejer, että sinä saatoit jättää minut -sellaiseen suruun tarpeettomasti. Kyllä minä kuulin, millaista oli -ollut viimeisenedellisellä kerralla Espanjan merellä Brestin edustalla; -sillä kertaa oli sekä henki että rahat tiukasti kysymyksessä. Mutta -niin kauan kuin täytyy, niin täytyy, ajattelin minä silloin. Mitä sinä -sanoisit, Rejer", lisäsi hän tulta iskevin silmin, "jos minä ja tuo -lähtisimme kehdossa keinuttelemaan Espanjaa kohti?... Se on hävytöntä! -En minä ole milloinkaan lupautunut matkaasi sellaisin ehdoin!" - -"Kirvesmies on arka hengestään kuin koira -- hyvä että pääsen siitä -juorukellosta! -- ei ymmärrä arvostella vuotoa enempää kuin sitä -korjatakaan. Siksipä juuri minä annan hänen mennä menojaan, jos tietää -tahdot. Enhän minäkään aivan epätoivoinen ole; itsehän minä muuten -hukun, jos hukun...ja jos tosiaan niin hullusti sattuisi sellaisin -ehdoin, joita et ole hyväksynyt, kuten sanoit, niin onhan sinulla -täällä rahoja, niin että saat lapset viedyksi eteenpäin." - -"Rahoja?... Rahoja! Minä en välitä rahoista, vaan sinusta, minä. -Minun puolestani voit mennä minne hyvänsä maailmassa, kunhan et mene -pohjaan, sanon minä sinulle, ja sinne sinä juuri menet pelkästä -rahanhimosta. Silli? -- Aa-vuonolle? Sano kuuhun, kunhan tiedän, että -varmasti olet siellä, ja pääsen pelkäämästä. Mutta lähteä nyt tuolla -kurjalla aluksella! -- Ja sitten, Rejer, muista, muista kaikkia niitä -ihmishenkiä, joista olet vastuussa omasi ohella, jos jotakin tapahtuisi --- kahdeksan miestä! Onko se oikein, voitko vastata niistä Jumalan ja -omantuntosi edessä?" - -"Sinussa kiehuu yli reunain, näen mä, ja sinä tempaat pataa mistä -sangasta sattuu. Ensinhän oli asiana, että minä niin huonosti pidän -sanani siinä pohjoiseen muuttamisen asiassa, ja nyt sinä meluat -suola-aluksesta! Mitä minun pitää ajatella?" - -Toinen ei vastannut; ryhtyi vain kehtoa keinuttamaan. - -"Kuulehan, Saara", sanoi Rejer hetkisen mietittyään, "saat pitää pääsi, -mitä prikiin tulee. Minä lopetan Arcturuksen kuljettamisen. Rahojahan -minä olen ansainnut, kuten sanoit. Mutta kuules nyt", -- hän meni luo -ja laski molemmat kätensä istujan olkapäille katsoen häntä silmiin: - -"Me kaksi emme koskaan toistamme petä -- emme liukastele toisillemme, -Saara!" Hän otti muutaman askelen lattialle päin, kääntyi äkkiä ja -sanoi niin kovalla äänellä että poikanen hätkähti ja alkoi huutaa: - -"Ei mitään viekastelua -- rehellisesti me toimimme tässä talossa!" - --- Arcturuksen kapteeninvirka siis jätettiin, ja kesä- vieläpä melkein -koko heinäkuukin kului muuttamista järjestettäessä. Mitä Saaraan tulee, -oli se kerrassaan irtautumista kaikista vanhoista oloista, joihin -oli kuin kiinni kasvanut. Niinpä työ osottautuikin suuremmaksi kuin -kumpikaan heistä oli ajatellut. - -Kaikesta huolimatta he elivät tavallaan kuherruskuukausiaan; sillä näin -kauan ei Rejer koskaan ennen ollut saanut olla kotona omassa tuvassaan, -olkoonpa, että se nyt olikin syrjällänsä! Ja sitä hän toisteli yhä -vakuuttavammin, että naimisissaolo ja pitkille matkoille lähtö olivat -kerrassaan yhteensopimattomia. - -Toisaalta hän ei ollut ollenkaan sokea sille seikalle, että kotonakin -saattoi olla yhteensopimattomuutta. Hän oli astunut valtaistuimelle -siinä täysiverisessä Juhlien vakaumuksessa, että aviomies -luonnollisesti oli itsevaltias talossaan; mutta kävi ilmi, että Saara -olikin tarkottanut ja vaati melkoisesti rajotettua perustuslaillista -hallitusmuotoa. Hän veti toisen viivan toisensa jälkeen oikeutensa -puolesta ja vastoin miehen holhousta. - -Nyt sattui vielä niin onnettomasti, että Rejerin täytyi taipua kerran -toisensa jälkeen: sillä kaikissa muuttoa koskevissa kysymyksissä: -mitä tuolle tehdään? mitä myydään? mitä otetaan mukaan? -- oli Saara -kieltämättä käytännöllisempi, ja tuntien olosuhteet hän samalla -paremmin keksi keinoja. Rejerillä ei ollut mitään erinomaisia -taipumuksia sellaisiin pikkuasioihin ja hän älysi yhä selvemmin, -miten vähän kunnioitusta hänen viisautensa näillä tahoilla herätti. -Hän vetäytyikin mielellään takaisin sanottuaan jotain, jonka piti -muka olla painava todiste kuin moukarin isku. Hän ei tahtonut -pidettävän huutokauppaa -- ei sanonut ymmärtävänsä, miksei joku -paikkakuntalaisista voinut ostaa kaikkea, mitä he eivät ottaneet -mukaansa -- kunnes Saara eräänä päivänä vastasi sangen lempeästi, mutta -silmäkulmassa salainen ärsytys: "Käyhän sinä, Rejer, puhumassa sille -ostajalle!" - -Niin, käyhän puhumassa! Rejerin teki mieli ostaa itse koko roju, vain -ollakseen oikeassa. - -Sitten oli kysymys ruoasta. Ei hän ollut koskaan muuta ymmärtänyt kuin -että kapteeni määrää, mitä hänelle pöytään kannetaan. - -"Rakkahin Rejer! Torstaina kampela on halpaa, lauantaina se on -kallista..." - -"No, minä otan kallista kampelaa." - -"Olkoon menneeksi tänään, kun niin haluat..." - -"Joka lauantai, sanon minä, joka lauantai, niin kauan kuin elän!" - -"Silloin saat ottaa stewardin tai kokin laivalle pitämään huolta -keittiöstäsi, sillä minun keittiössäni se ei käy päinsä; meidän -taloutemme on liian suuri hoidettavaksi miten sattuu pitkin viikkoa. -Kyllä kai sinä sen nyt itsekin älyät", nauroi hän, "mutta jos sinun -tekee tänään mieli kampelaa, niin..." - -"Kuulehan, Saara! Minä en halua kampelaa, mutta en myöskään tahtoisi -olla kampela omassa talossani." - -"Ja minä sanon sinulle, että minä vedän viivan keittiönovelle; minä -nokean sinun nenäsi, jos pistät sen sille puolelle. Ajattelehan, tässä -on talous, johon kuuluu kuusi lasta ja palvelustyttö, sinä ja minä, -siinä on meitä yhdeksän... Ja pitäisi muka olla kampelaa, vaikka ei ole -kalapäivä! Mutta tänään sinun nyt pitää sitä saada, sen takaan. Sinun -ei pidä muuta sanoa kuin että pidät pääsi! Kun mies tahtoo jotakin -talossaan, niin hänhän tahtoo", lisäsi hän mielistellen. - -Ja kaunis hän oli noin Rejeriä peijatessaan. - -Kun sitten sattui, että mies heitti takin yltään ja kantoi yksin -portaita alas kokonaisen kaapin, täyteen ahdetun pesupöydän tai ison, -raudotetun laatikkokirstun, niin oli helposti luettavissa Saaran -kasvoista, että mies oli voimakas; eikä viimeksimainittu ollut lainkaan -tunteeton hänen ihastelulleen. - --- "Yhden asian minä ainakin luulen oppineeni, Rejer!" sanoi hän -leikillään jonkin sellaisen voimannäytteen jälkeen, "sen nimittäin, -että tuollaisella väkevällä miehellä pitää olla työtä, jos mieli pitää -asiat tolillaan. Vaikeaksi kävisi ajanpitkään, jos tuollainen kolmen -kyynärän mies kävelisi täällä kotona tuolien ja pöytäin keskellä tehden -kaikenlaisia uusia keksintöjä ja kohdistaen tahtonsa milloin mihinkin. -Se on samaa kuin päästää koko pohjatuuli sisään, kun on lattiasta pöly -pyyhittävä!" - -Rejer nauroi. "Harjotusta siinä tarvitaan, ennenkuin oppii tuvassakaan -luovailemaan, näen mä, etenkin kun on kaksi purjehtijaa, jotka pitävät -suuntaansa niin kiinteästi kuin sinä ja minä, Saara!" - -"Niin, kyllä sinä olet hirmuisen itsepintainen, Rejer -- se on oikein -sinun verissäsi!" - -"Hm... Minun mielestäni sinä taas olet kovin taipuisa." - -"Sinun mielestäsi? -- Siinä tuli valhe, niin sinä et lainkaan ajattele!" - -"En, en; mutta minä koetan opetella niin ajattelemaan." - -"Eikö olekin niinkuin sanoin, sinun pitää päästä ulos, oikein voimain -takaa ponnistelemaan -- täällä kotona sinä vain rappeudut." - -"-- pelkästä liiallisesta taipuvaisuudesta, joka tulee osakseni sinun -puoleltasi." - --- -- -- Eräänä päivänä saapui kirje "Kapteeni Juhlille, priki -Arcturuksen kuljettajalle." Siinä oli postileimoja koko joukko. - -"Lindiltä!" huudahti Rejer, ja Saara, joka oli menossa ulos tuvasta, -pysähtyi kesken kiireitään kuuntelemaan. - - Golden Gate, St. Franciscon edustalla. - - 'Parahin Juhl! - - Siitä on nyt jo aikaa, kun kuulin sinun elelevän naineena - miehenä, ja minä ajattelin jo silloin lappaa sinulle kirjettä - asian johdosta. Mutta eipä siitä sitten totta tullut ennenkuin - nyt, jolloin minullakin on uutinen sinulle kerrottavana. Toivon, - että elät ja voit hyvin, kohtasipa tämä kirje sinut sillissä - korvia myöten tai Arcturuksessa, josta sinun tulee erota niin - pian kuin suinkin, se on minun neuvoni; se ei ole korkkipuuta ja - kykenee tekemään sinusta lopun yhtä sukkelasti kuin myllynkivi - siellä Espanjan merellä. - - Mitä minuun tulee, niin -- raikasta tuulta ja sen semmoista, kuten - tiedät. Tunnethan sinä tämän menon. Varsin hyvin luonnisti minun - aluksi, kun tulin tänne toiselle puolelle ja aloin laskea rahtia - Amerikan eagleissä. En ole koskaan ansainnut niin hyvin puntia, - liiroja enkä frangeja kuin täällä Tyynellämerellä, etenkin - vehnärahdeilla. Mutta "totta puhuakseni eikä valehdellakseni", - kuten göteporilainen sanoo, ei ystäväsi Lind kaikesta huolimatta - ole rikastunut jos ei köyhtynytkään. Hän sovittaa olonsa aina - palkan ja kaplaakin mukaan tarkoin kuin ilmapuntari -- suuri - ansio merkitsee suurta herrasmiestä maissa, ja suuri herrasmies, - kuten tiedät, suuria laskuja. - - Niin, nythän minun sitten täytyy ilmaista uutiseni. Otaksun, - että alat arvata ja valmistaudut kuten tuleekin vastaanottamaan - jotakin ruusunpunaiseen kirjelippuun vivahtavaa ja niin edespäin. - Niinpä niin, minä olen tosiaankin ottanut sen suuren askelen, - mennyt ja kihlannut itselleni morsiamen minäkin.' - -Saara venytti huultansa ja nakkasi halveksivasti niskaansa; Lind oli -pitänyt pitkiä puheita ikuisista tunteistaan häntä kosiessaan. - - 'Millainen hän on näköjään?' luki Rejer edelleen. -- 'Solakka - ja norja ja pää reippaasti kenossa kuin laivan, kun se keikkuu - ja kallistuu... kaulassa ja hihassa valkoista röyhyä. Povi - muhkea ja uljas kuin pullistuva isomärssypurje -- ja lisäksi - hoikkanilkkainen ja hieno ja viehkeä. Näkisitpä hänet oikealta - kohdalta viistoon yli kannenreunan -- hän katoo pois kuin - ilmestys, uhkein, mitä ajatella taidat, jos kerran kunnon - merimiessydän rinnassasi sykkii!' - -"Oh!" -- virkkoi Saara -- "tuollaista miesväkeä, joiden koko naama -muuttuu voiksi heti kun näkevät naisihmisen! -- Ne antavat sanansa ja -vannovat kautta autuutensa joka satamassa. Ei se ole miehenmoista!" - -"Hänkö ei olisi miehenmoinen? Olisitpa nähnyt sen pojan pimeässä yössä -rajusäällä!" - -"Mieluummin minä näen hänet kirkkaalla päivällä, jos häneen voisi -yhtään luottaa." Kirjeessä kerrottiin edelleen: - - 'Sellainen hieno ja uljas neito se on, ja kun tuuli viuhkoo hänen - poskiansa, niin jo sinäkin tunnustaisit, että kunnialla lankee, - jos lankee hänen pauloihinsa, etenkin kun hänet ottaessaan tekee - erittäin edullisen naimiskaupan!' - -"Sääli ihmisparkaa, joka on häneen turvautunut"! arveli Saara. - -"No, no... täällä on lisää!" - - '... Käsivarteni on hänen vyötäisillään, ystäväni, lujasti ja - nuhteettomasti niin kauan kuin kapteeni Lind aaltoja kyntää...' - -"Pyh!" virkahti Saara pilkallisesti, "tuota virttä hän on jo monessa -paikassa veisannut." - - '... ja jos tahdot tietää hänen nimensä -- se on kuin musiikkia, - joka kerta kun kuulen sen mainittavan -- niin...' - -Tuo oli Rejeristä jo liikaa. Hän heitti kirjeen menemään: "Tietysti -jokin sellainen Rulliaa-a-haa!" lauloi hän kiukuissaan, "jostakin -laululuolasta on lähtenyt hänen joukkoonsa... Rulliaa-a-haa!" alkoi hän -jälleen laulaa morista, mutta pelkästä kiukusta hänen äänensä kimentyi -falsetiksi. Sitten hän otti kirjeen jälleen käteensä: - - '... niin se on -- "Albatrossi", täyspurjeinen, - kolmesataaviisikymmentä lästiä, hyvässä maalissa, uusi, alamistot - punaista pitchpine-puuta, ostettu arendalilaisen liikkeen - laskuun, kaksikymmentäyksi miestä, niiden joukossa Alertin - puosmanni, göteporilainen, kirvesmies, ja stewardi, ja mikä - parasta -- Jens Emanuel Lind kapteenina! Siinä nyt on minun - rakkaustarinani! Muullaiseen avioliittoon minulla, suoraan - sanoen, ei taida olla edellytyksiäkään...' - -"Ei, ei, siinä kohdassa hän sanoo niinkuin asia on!" arveli Saara. - - * * * * * - -Toisen kuolema -- toisen leipä! -- Ja talostakaan ei muuteta ilman että -pimeistä ullakonkomeroista tai muualta kasaantuu joukko puolipitoisia, -puolikuluneita, kaupaksimenemättömiä esineitä, joilla voi olla oma -käytäntönsä ja myyntiarvonsa, kunhan tulevat oikeihin käsiin, ja joita -innokkaasti halutaankin. - -Tässä kohdassa, joka ei suinkaan ollut oleellisimpia, Rejer lujittui ja -koko järkkymättömällä voimallaan vei tahtonsa perille. - -Wallan piti saada periä! Hänen eikä kenenkään muun niistä hakijoista, -joita oli ilmaantunut naapuriston pesumuijien, apumuijien ja -kaikenlaisten muijien muodossa. Suurella vaivalla Saara sai -pelastetuksi lastenvaatteet, jotka hän "ainakin tahtoi antaa niille, -jotka sellaisia tarvitsivat... Matami Wahl ei ainakaan voinut niitä -käyttää!" kuului pilkallinen huomautus. - --- Tavarat oli viety rahtialukseen, jossa ne kuljetettiin -lännenpuolelle, ja kaikki järjestyi parhaalla tavalla, kunnes tuli -kysymykseen, miten Saara ja hänen kaksi pienempää ja neljä suurempaa -hoidokkiansa parhaiten sijotettaisiin. Täällä merellä oli hän yhtäkkiä -kerta kaikkiansa alistunut Rejerin viisauteen; hänestä oli tullut -säyseä kuin lammas ja niin taipuisa, että hänet olisi voinut kiertää -sormensa ympärille. - -Heidän oli määrä lähteä Fredriksvaernin satamansuulta yöllä käyttäen -hyväkseen oivaa tuulta, vaikka satelikin. Rejer lähti iltasella käymään -matami Wahlin luona oikeuttaakseen hänet juhlallisesti perimään kaikki -mitä hän voi talosta löytää heidän mentyänsä. - -Niin sokea ei Rejer ollut ollut, ettei olisi nähnyt hän ruskeata -viittaansa. Hän oli huomannut sen usein tykkimiehen talon -läheisyydessä, ja ehkäpä sekin oli vaikuttanut, että hän nyt muisti -eukon ja puolsi hänen etujaan; mutta eukolla taisi olla hiukan -omallatunnollaan siitä, mitä oli Saarasta puhunut ja hän kai tunsi, -ettei tuuli puhaltaisi hänen viittaansa suotuisasti siltä kulmalta, -joten hän oli vain ikäänkuin myötätuulessa purjehtinut katua pitkin -hänen nähtensä. - -Tällaisia olivat ainakin Rejerin arvailut, ja ne vahvistuivat, kun -eukko hänen sisääntullessaan puhkesi puhumaan: - -"Enkös minä tiennyt, että te tulisitte, kapteeni!" Ääni kuulosti -hämmästyneeltä. "Ettehän te toki unohda vanhaa, raihnaista ja köyhää -eukkoa, joka on tuntenut teidät hädän aikana." - -"Tulin sanomaan hyvästi, rouva Wahl!" - -"Vai niin! -- Vai niin!" - -"Saaralta terveisiä!" - -"Tuhannet kiitokset." - -"Te olette aina ollut hänen suosiossaan -- ja tehän puolestanne olette -aina katsellut häntä hyvällä silmällä; olette puhunut hänestä minulle -monet kerrat..." - -"Kautta syntisen sieluni! Vain sen perusteella, mitä minä olen hänestä -sanonut, hän voisi milloin hyvänsä päästä taivaaseen ihan oikopäätä -- -kyllä hän on saanut ponnistella nuorella iällä. Ja niin paljon pahaa -kuin hänestä on puhuttu, sanottu ylpeäksi ja kopeaksikin, ja sittenkin -hän vei kelpo kapteenin ihan heidän nenänsä edestä!" - -"Niin, nähkääs, rouva Wahl, senpätähden hän onkin muistanut teitä tässä -muutettaessa ja arvellut, että sitä, mikä meiltä jää, ei peri kukaan -muu kuin vanha Walla." - -Walla hypähti äkkiä seisoalleen ja niiasi kerran toisensa jälkeen. -"Sanokaa rouva Juhlille, että minä olin kerrassaan maahan -vajoamaisillani -- suoraan maan alle, ja että vanha Wahlin matami kyllä -pitää hänet muistossaan istuessaan kadunkulmassa koriensa ääressä ja -tekee minkä voi, jotta Jumalan siunaus olisi mukana matkallanne ja -muutenkin kaikin puolin elämässä... Oikeinko totta, että hän muisti -köyhää eukkoa! Kaikki tyynnikö, sanoitte?" kysyi hän äkkiä. "Kaikki on -esillä kyökissä teidän varaltanne. Torgersenista saatte avaimen; he -kyllä tietävät asiasta." - -Walla alkoi jälleen elehtiä ja voimakkain purkauksin vakuuttaa -kiitollisuuttaan. - -"Istukaahan nyt taas, rouva Wahl! Kas, tuonnehan olette pudottanut -montakin paperilappua", sanoi Rejer poimien lattialta muutamia palasia, -joihin oli lyijykynällä tehty merkkejä ja merkintöjä. - -"No voi minua -- ne ovat muistiinpanoja! Minä istuin juuri niitä -tarkastamassa, herra kapteeni, niin tässä unohtuu toinen jos toinenkin -asia! Uskokaa minua, ajatukset käyvät lyhyiksi vanhalla iällä. Se nyt -oli tuo Anders, merisotilas. Hän sanoi olevansa velkaa vain seitsemän -piparkakkua, ja kumminkin -- uh, millaista nuoriso on nykyaikana!" - -Vanha Walla-rukka! mietti Rejer astellessaan katua alaspäin, ankara -ilmasto tekee puut käyräkasvuisiksi! Hän taipuu ja hiipii ja kyyristyy -pysyäkseen kiinni elämässä. - - - - -XV. - -Sillikuningas. - - -Niinä vuosina, jotka Rejer oli ollut poissa Aa-vuonolta, oli tosin -ulkomaailman oloista joitakin auringonsäteitä singonnut hänenkin -kotiseudulleen; mutta mitään erikoisen sytyttävää voimaa niillä ei -näyttänyt olleen; täkäläinen taula oli liian märkää ja homeista -syttyäkseen. - -Oikeastaan oli koko tuona aikana Juhlin venheen seikkailurikas -sillinpyynnissäkäynti ainoa tapaus, joka oli mieliä syvemmin -liikuttanut, joskin lopulta kävi ilmi, että sekin jäi pelkäksi -kuolleeksi mainingiksi vallitsevassa tahmeudessa. Se oli vain jättänyt -joitakin mietiskelemään vuononrannan taloihin ja koko seudulle -jonkinlaisen hämärän aavistelun, että maailma ja elämä sentään -muualla saattoivat olla keveämpiä ja valoisampia kestettäviksi, -tyytymättömyyden, joka johti siihen, että useat lähtivät Amerikkaan. - -Se ainakin oli saatu aikaan nyt, niinä vuosina kun Rejer oli hoitanut -alottamaansa liikettä, että Stavangerista aina Kinniin asti tiedettiin, -että oli olemassa verkkopäällysmies nimeltä Rejer Jansen Juhl, joka -osasi suunnilleen haistaa, missä silli liikkui ja joka kävi päin kuin -isovalas. Aina menossa, etukynnessä, arkailematta ja julkeasti käyttäen -kaikkia ilmoja ja kaikenlaisia onnistumismahdollisuuksia, oli hän -vuoroin hävinnyt ja voittanut, voittanut ja hävinnyt; mutta ylipäänsä -hän sentään oli menestynyt niin hyvin, että hänellä oli, paitsi paria -kolmea omaa nuottakuntaa, joilla kummallakin oli päällysmiehensä, -myöskin osuuksia monella taholla. Vuonoseuduilla häntä yleensä -nimitettiin Sillikuninkaaksi. - -Aa-vuonon rantahietikolle vähitellen kohonneet erinäiset rakennukset ja -moni muukin seikka kylässä osoitti, että seudun väki jo oli ansainnut -toisenkin pyöreän killingin sillillä. - -Sillikuningas ei asunut Hammernäsissä; siellä oli hänen sisarensa, nyt -leskenä; mutta alhaalla lahden rannalla näkyi uuden talon sinitiilinen -katto ja vielä alempana kaksi suurta, kaunista ranta-aittaa. Ne olivat -rannassa pitkän laiturin kummassakin päässä. Toisessa oli verkkoja ja -nuottia, jotka sankkana seinänä riippuivat katonrajasta, ja toisessa, -suolaamossa, makasi venheitä -- pienemmät isommissa, kuin kuori kuoren, -sisässä. - -Rannassa oli kova kiire. Miehet tarkastelivat ja koettelivat -kaikenlaisia varppeja, naaroja ja köysiä, joita piti käytettämän -alkavassa talvikalastuksessa ja joita nyt kannettiin vasta puolittain -varustettuihin, laiturin vieressä rivissä keinuviin venheisiin. Pari -kuuden-seitsemäntoistavuotiasta poikaa seurasi innostuneena työn -sujumista. Toisen nimi oli Jan, toisen Jan Conrad, ja heidän isänsä, -joka tänään käyskeli kärsimättömänä kuin turkkilainen ylhäällä tuvassa -ja oli ajanut kaikki kynnelle kykenevät töihin -- hänen nimensä lukija -arvannee. - -Joulun aikaan, sillinpyyntikauden lähestyessä hän alkoi toimia -ihan raivoisasti: palkkasi väkeä ja venheitä haeskelijoiksi ja -pikaläheteikseen seitsemän kahdeksan peninkulmankin päähän rannikolle -saadakseen uutiset ensi kädestä ja tuoreina. - -Eräs sellainen uutinen oli tänään pannut hänet ja koko talon -kallelleen. Oli lähdettävä! Pantiin sana verkkopäällysmiehille ja -miehistölle, eväitä kasailtiin... tuhansia asioita! Ja käskyt kaikuivat -tiukasti ja nopeasti esimiehille ja muille. Liike oli suuri. - -Villahuivi löyhästi kaulallaan, nahkatakki auki ja kädet selän takana -hän käveli tuvassa edestakaisin. Käynti oli heiluva, pitkä vartalo -hiukan taaksepäin ojennettu, ja terävissä, selväpiirteisissä kasvoissa -oli tänään innostuksen punaa, aivan kuin olisi kumpikin poski saanut -korvapuustin. - -Tuvan lattialla luovi kaksi varsin erilaista olentoa, tarkoin varoen, -etteivät törmäisi toisiinsa. Vaimoa ei ollut niinkään helppo saada -järkytetyksi: -- hän oli nähnyt jo ennen monta samanlaista myrskyisen -äkillistä lähtöä ja käveli nyt siinä leveänä ja tanakkana antamatta -taloushommainsa häiriytyä. - -"Rakas Rejer -- jos odotat ohi joulun, olen varma, että tulet sinne -kaikkein ensimmäisten joukossa. Eihän sanantuoja tiennyt sillistä -mitään!" - -"Sillistä mitään?... sillistä mitään; olenko kuullut kummempaa! -Silloinhan kaikki muutkin lähtisivät! Ei, näetkös, mutta se mitä hän -sanoi, haiskahti silliltä, kyllä minä sen ymmärsin!" - -"Sinun mielestäsi haiskahtaa aina silliltä! Annahan nyt ihmisten -viettää joulunsa rauhassa; eihän muu sovikaan Aa-vuonolaiselle." - -"Ei sovi Aa-vuonolaiselle? Ei, mutta antaa Jumalan lahjain liikkua -merellä välittämättä niistä niin paljoa, että ojentaisi kätensä niitä -ottamaan, se soveltuu Aa-vuonolaiselle. Viettää joulu ensin, niin, -ja sitten kun oluttynnöristä on selviydytty, niin sitten seuraa -lepoaika, se heille sopii! Mutta nyt sattuu silli tulemaan sitä ennen -odottelematta ollenkaan. Kyllä minä niille opetan! Kyllä minä ne -jäykistän, jos yrittävät vääristyä vielä entistään vääremmiksi. Saavat -tuntea moukarin iskut naulanpäässä!" - -"No niin, oma asiasihan se on, Rejer, ja minun puolestani ovatkin eväät -valmiina. Teidän ei tarvitse muuta kuin ottaa vastaan." - -"Valmiina? -- kaikkiko?" hän katsoi hiukan hämmästyksissään ja epäillen. - -"Kyllähän minä sinusta olen sen verran huomannut näinä päivinä, että -aioit merelle, sanoipa lähetti sitä tai tätä." - -Erittäin tyytyväisenä Rejer käännähti korollaan ja hieroi käsiään: - -"Sepä oivallista, Saara!... oivallista, sanon minä -- vähintään kolme -päivää voitettu. Siinä on emäntä, joka kelpaa! Sinä voisit olla -päällysmiehenä kalaretkellä, jos niin tarvittaisiin. Erinomaista -- -erinomaista!" - -"Niin, nyt olen minä kuten muutkin akat sinun tähtesi kiirehtinyt -saadakseni valmiiksi leivät ja juomat ja kaiken muun, ja jättänyt -kotoiset joulupuuhat, niin että olisit tyytyväinen." - -"Minä olen tyytyväinen." - -"Mutta kuulehan, Rejer, nyt sinun pitää myöskin totella minua eräässä -asiassa." - -"Missä sitten?" - -"En tahtoisi, että Jan Conrad lähtee kalaan tänä vuonna, niinkuin sinä -olet jutellut." - -"Oho? -- hän juuri lähteekin mukaan!" - -"Ajattelehan, vasta ensi vuonna hän täyttää seitsemäntoista; poika on -kasvanut lähes kolmen kyynärän mittaiseksi eikä hänellä ole voimia." - -"Kyllä hänellä voimia riittää, hänessä on poikaa koko tavalla, kunhan -ei saa vetelehtiä täällä kotona hemmoteltavana." - -"Minä tarvitsen kyllä hänen apuansa hommissani; täällä on kyllä -tekemistä, kuten tiedät!" - -"Jan Conrad -- lähtee -- mukaan." lausui Rejer hitaan painokkaasti. "En -minä häneltä raskaita töitä vaadi; mutta mukaan hänen täytyy tulla! -Hän saa alkaa katsella ja oppia, niin ettei täältä lähde sellaista -poropeukaloa kuin minä olin aikoinani, jos minulle jotakin tapahtuisi." - -Saara meni hänen luokseen, laski kätensä hänen olkapäälleen ja silitti -hänen poskeansa: - -"Annahan poika minulle vielä tänä vuonna, Rejer! Ensi vuonna voit hänet -viedä." - -"Enkös arvannut? -- enkös arvannut -- enkös minä sitä arvannut! Aina -sinulla on jotakin takana, aina sinulla on ostaminen ja myyminen -mielessäsi, Saara! Minä luulen, että sinä olet saita sydän juuriasi -myöten, Saara! Sentähden sinä siis panit niin liukkaat telat minun -veneeni alle? Minun piti se maksaa -- luonnollisesti!" - -"Juttele mitä hyväksi näet, Rejer, mutta tällä kertaa minä määrään! -Minä olen kuullut hänen monesti huokailevan kamarissa yksinään. Jan -Conrad on heikko, sanon minä!" - -"Vai on hän yht'äkkiä käynyt niin vaivaiseksi! Pidä sinä vain huolta, -että hän saa hyvät ja lämpimät vaatteet yllensä -- sillä hän _lähtee_ -mukaan!" - -"Et sinä voi tarkottaa, mitä sanot, Rejer! Kun pyydän sinua, niinkuin -nyt; minähän olen pojan äiti!" Tuo lausuttiin värähtävin äänin. - -"Mutta minä olen hänen isänsä!" Rejer käveli nopeasti edestakaisin. - -Saara rypisti ankarasti kulmiaan. Vallaton suikale hänen paksua -tukkaansa oli valahtanut poskelle; kieltää ei sopinut, että matamissa -oli mahtia. - -Rejer pysähtyi pari kertaa hänen eteensä, mutta kääntyi jälleen -menemään. - -"Mitä sinä siinä silmäkulmaasi siristelet?" kysyi Saara vihdoin -kärsimättömästi. - -"Minua vain ihmetyttää, että minun, joka olen pojan isä, pitää olla -sinua tarkkanäköisempi... mutta, hm -- on kai siihenkin syynsä." Hän -käännähti taas pois tyynesti hymyillen ja kädet takintaskuissa. - -"Mitä sinä tarkotat?" - -"Minä vain sanon, että siihenkin taitaa olla syynsä. Jokainen osaa -arvostella parhaiten omaa vertansa. Kuulehan, Saara! Poika ei ole -kasvanut liikaa, hän ei ole liian heikko eikä sairas eikä mitään -sellaista kuin sinä tahtoisit, vaan hän on rakastunut, että sen tiedät! -Hehheh, kyllä minä sellaiset miehet tunnen! Hänellä on ollut ne -hullutukset mielessä nyt koko syksyn. Ainoa keino, joka siinä auttaa on -työ, työ, työ! Siksipä hänen täytyykin lähteä mukaan. Hän on tietysti -rukoillut sinulta erinomaisen nöyrästi, että saisi jäädä kotiin?" - -"Mutta, Rejer, mitä sinä kaikella tällä tarkotat?" - -"Hän tietysti vain haluaa jäädä kotiin jouluksi tavatakseen hänet, -opettajattaren, pastorin uuden neidin, kaikissa seuroissa, joihin -suinkin voi päästä. Luuletko sinä, että Jan Conrad vain ilman muuta -on välttämättä tahtonut käydä kaikissa paikkakunnan kirkoissa -sunnuntaisin? Oletko ehkä luullut hänen heränneen, vai miten?" - -"Ja sinäkö nyt olisit kaiken tuon keksinyt, sinä!... Sekö, se -- pitkä, -puiseva, teerenpisamainen?" - -"Vähempäänkin saattaa rakastua, eukkoseni!" - --- Saara naputteli ikkunalautaa... "mutta Rejer-kulta, poikahan on -kuudentoista!" - -"Niin, katsos, Saara! Tuollaisille rakastumisille poikaset eivät paljoa -voi -- eivät ainakaan minun sukuiseni!" - -"Vai niin? -- Jopa sinä kauniita juttelet!" - -"Minä puhun vain omasta elämästäni, minä." - -"Ja tunnustaa kaikki noin ilman muuta." - -"Miksei! Satoihin saattaa rakastua; mutta tosi tulee leikistä -ainoastaan yhden kanssa. Ja nyt on katsottava, ettei Jan Conrad -- -näetkös, minä tunnen asian hyvin, etenkin kun on kysymyksessä Jan -Conrad eikä Jan, joka on tullut sinuun -- ettei Jan Conrad hullaannu -heti ensimmäiseen hameeseen; hänen täytyy saada ikää ainakin niin -paljon, että tulee silmät päähän -- hiukan älyntapaista! -- No, etkö -ole samaa mieltä kuin minäkin, että hänen on soudettava se villitys -itsestään, vai tahdotko ehkä saada neidin miniäksesi?" - -"En minä luullut sinun panevan niin suurta arvoa naisasioihin, Rejer!" - -"Minähän olen aina sanonut panevani niihin arvoa; hyvä vain, että olen -niin hyvin niistä selviytynyt", hän pyyhkäisi syrjään suikulan vaimonsa -poskelta ja sanoi hymyillen: "vaikka sinä useinkin poltat kuin pahin -nokkonen! -- ja mielelläni minä varjelen Jan Conradiakin!" - -Kärsimättömyyden puuska valtasi hänet jälleen; hän asteli ikkunaan: --- "Kas niin... kas niin... kas vain, tuolla menee sananviejä yhä ja -vetelee mäessä takajalkojansa kuin pahainen koni. Kunpa olisi pitkä -keppi, jolla häntä virkistäisi! Minä olisin ehtinyt käydä Seppä-Lassin -luona jo kahteen kertaan." - --- -- Kaksi päivää myöhemmin oli aamupuolella alhaalla laiturilla -aika hälinä. Talon väki, lapset ja palvelijat juoksivat edestakaisin, -ja naapureista oli kokoontunut katsojia. Kaksi- kolmikymmenmiehinen -nuottakunta oli lähdössä. - -Nuottavenheessä, jonka perässä oli ruuhi ja kokassa suuri naara -pystyssä, neljä airoparia odotti vain lähtökäskyä. Märkiä -lumihiutaleita putoeli harmaana, hiljaisena talvipäivänä keveästi -kuin untuvia isonverkon ruskeille, ilmanpuremille tangoille, jotka -makasivat keskellä venhettä täydessä järjestyksessä, niin että nuotta -oli valmiina laskettavaksi. Etäämpänä kelavenhe väliverkkoineen -vasta irrottelihe laiturista, ja nelikkovenhe, joka kuljetti myöskin -pikkuverkkoa, oli jo ehtinyt kappaleen matkaa rannasta. - -Ison nuottavenheen perätuhdolla istui Rejer öljylakki päässään; -hänen kasvonsa olivat ensi kerran näinä polttavan kiireellisinä -päivinä ehtineet kirkastua ja ilmaisivat nyt hänen olevan omassa -elementissään. Hänen vaimonsa seisoi laituriportaitten alapäässä ja -lähetti nahkapukuisten soutumiesten välityksellä isän luona käymään -jäähyväisiksi pienimmän, nelivuotiaan tyttärensä. - -Nyt lähdettiin. - -Venheet liukuivat airojen voimalla nopeasti pitkin lahdelmaa, joka -lepäsi himmeässä lyijyhohteessa, ja Rejerin vaimo seisoi laiturilla -katsellen poistuvain jälkeen, ympärillään parvi poikia ja tyttöjä, -joista pienin piteli kiinni hänen kädestään ja hameestaan. Menijät -katosivat niemen taa; mutta hän seisoi siinä vielä niin kauan kuin -hiljaisena talvipäivänä saattoi kuulla aironhangoista lähtevän äänen. - -Paikkakunta oli Saaraan tyytyväinen. Sen virheen, ettei ollut siellä -syntynyt eikä ollut seissyt morsiuskruunu päässä Aa-vuonon kirkossa, -hän oli täysin korvannut -- puhumattakaan niistä kahdesta Janista jotka -hänellä oli mukana tullessaan -- voimalla esittää seitsemän poikaa ja -tytärtä, kaikki oikeita Aa-vuonolaisia, vanhan Jan Juhlin lapsenlapsia -ja seudussa kunniallisesti syntyneitä ja kastettuja. Aimo ja moitteeton -hän oli, "niin että oli oikein sääli, ettei vanha Juhlin emäntä saanut -häntä nähdä!..." - --- Rejer komenteli liikkeessään Aa-vuonolaisia rajun häikäilemättömästi -vastoin kaikkia totunnaisia tapoja. Hyvää ruokaa, harvat ateriat ja -"suori tiehesi!" olivat hänen ydinlauselmiansa, jotka sopivat heidän -vanhaan, verissä olevaan sitkeänhitaaseen liikkumistahtiinsa ja -kahdeksaan ruokailukertaansa jotenkin yhtä huonosti kuin pohjatuuli -keskikesän lämpimään. - -Että komentoa oli olemassa, sen he saivat tuta tälläkin kertaa -viettäessään joulupäivänsä ulkokareilla. - -Alinomaista soutua ja liikkumista -- neljä-, viisikymmentä miestä, -hänen molemmat venhekuntansa, pitkin saaria sillin tuloa tähyämässä, -oli sekin sievä joulujuhla! - -Mutta joulu kuin joulu! tuumivat aa-vuonolaiset, ja Rejer näki kerran -toisensa jälkeen, miten he hoiperrellen vetelehtivät pitkin kareja. - -Itse hän käveli saarella tulisen kärsimättömänä tavan takaa -lyöden kaukoputkella reiteensä ja nuuskien sameata ilmaa isolla, -raisunilmeisellä nenällään, aivan kuin olisi luullut sillin ilmojen -teitä saapuvan. - -Ei hän miehiä pahasti rauhaan päästänyt. Milloin he joutuivat -pikaläheteiksi, milloin vesikiikarin ja luodin käyttäjiksi, milloin -sinne, milloin tänne... - -"Ei suomuksia ilman silliä!" murisi hän soudattaessaan itseään -viimeisen kerran pikku venheellä. Hän oli lähettänyt toisen -nuottakunnan toisaalle, toisen toisaalle, ja itse hän lähti kokemaan -kolmatta suuntaa. Niin pohjoisissa kalastuspaikoissa oli toistaiseksi -nähty vain pari kolme valasta ja joku seiti. - -Illalla palatessaan Rejer kuuli majapaikasta ja sen ympäristöltä -ulvontaa ja täyttä riemua. Aa-vuonolainen vietti joulua, ja sikunan -haju tuntui pitkän matkan päähän. - -Hän pisti äkkiä päänsä ovesta sisään: "Venheisiin, miehet! -- Voi -sattua, että löydämme sillin karien itäpuolelta." - -"Ja joka tapauksessa minä sekotan hiukan merivettä teidän viinoihinne!" -mutisi hän itsekseen. - -Aa-vuonolaiset eivät kokoontuneet aivan iloisin ilmein pimeään rantaan -airoilleen; sydämessään he tunsivat, että oli tapahtunut suoranainen -pyhärauhan rikkomus. Mutta soudettiinhan sitä sentään -- soudettiin, -soudettiin pitkin yötä, Rejer etunenässä pikkuvenheessä. Kun he sitten -aamupuolella palasivat, virkkoi hän rauhallisesti: - --- "Korvatkoon tuo joulutanssit!" He olivat olleet rangaistussoudussa. - -Väsyneinä ja uuvuksissa he sitten palasivat majapaikalleen, ja siellä -Rejer jälleen sai jäähdykettä innolleen ja Aa-vuonolainen vaihteeksi -mielenliikutuksen aihetta. Saarten välitse oli kulkenut niin tiheä -silliparvi, "että olisi voinut kulkea yli jalan kastumatta" ja että -molemmin puolin rantakivikoilla näkyi sillejä. Jan Conrad oli jollakin -nuotanpätkällä saanut kolmekymmentä tynnöriä; mutta toiset pyydyskunnat -olivat ottaneet saaliin toisensa jälkeen ja toisen toistansa suuremman. - -Päällysmiehet joutuivat aivan kuin raivoihinsa; mutta Rejer lähti -tyynesti saarelle katsomaan toisten saaliita. - -"Maailma on otettava humoristiselta kannalta!" myhähteli hän. - -Puolipäivän tienoissa hän äkkiä kasasi kaukoputkensa. Vuonolla näkyi -lintuja ja valaita... - -"Käydäänpä käsiksi taas, pojat!... Sillin kimppuun!" kajahti käsky, -ja nyt lähdettiin soutamaan, aivan kuin ei olisi airoihin satuttukaan -yöllä. - -Sana oli sähköinen. Nuotta laskettiin... valas repi sen!... asetettiin -toinen toiseen lahdelmaan. - -Uuden parven lähestyessä oli taas joukko nuottakuntia vahdissa salmen -suulla. Kaikki mitä ankarimmassa, intohimoisessa jännityksessä -- -minuutin tai parin kuluttua voi yritys olla turha. Nuottapäälliköt -jakelevat käskyjä alipäälliköiden pikkuvenheissä haeskellessa -silliparvea vesikiikarin ja luodin avulla. - -Erään aluksen peräpuolessa seisoo mies öljylakki päässään, ja hänen -toimiaan kaikki tarkastelevat. Mies pistää kätensä rauhallisesti -taskuun ottaen mällin -- se on salainen sovittu merkki -- ja Juhlin -nuotta juoksee kelaltaan silliparven kohistessa ja loiskiessa aivan -vedenrajassa... Kelavenhe varppeineen rantaan... Mutta mereen syöstään -nyt samalla neljä-, viisitoista, muutakin isoanuottaa, airoja -katkeilee, siinä melskeessä ajetaan erään venheen yli, pari miestä -putoaa mereen ja saa ryömiä ylös parhaansa mukaan; kukaan ei tuosta -välitä... Nuottia asetetaan ristin rastin, tässä kilpaillaan henkensä -kaupalla tuhansista. - --- Mutta maaliskuulla, kun viimeinen apaja oli korjattu ja silli -saatu hyvin kaupaksi, kiiti sama kepeä venhe, joka niin monesti -oli kalastuspaikalla purjehdittaessa tai soudettaessa ollut vettä -tulvillaan, vuonoa ylöspäin, airoilla kaksi väkevintä miestä ja Rejer -Juhl itse toisella kädellä auttamassa ja toisella perää pitämässä. -Nyt hänen teki mieli kotiin, ja niin sitä mentiin sinnepäin kokan -kohistessa. - -Hän palasi aina paria kolmea päivää aikaisemmin kuin nuottaväki, ja -niinä kolmena päivänä, jotka hän oli toimetonna, paistoi aurinko -kirkkaasti taloon. - -Hän aikoi aina tulla odottamatta; mutta kun kotolaiset tunsivat hänet -ja pitivät yllä kunnollista tähystystä, niin hänet jo laiturilla otti -vastaan Saara ja lasten piirittävä, vilisevä parvi. Mutta silloin -vaimo saikin kokea karhunkämmentä. Tervehdykseksi hänen tanakka -vartensa puoliksi nostettiin, puoliksi pyöräytettiin ympäri sillalla -hillittömässä ilossa. -- "Yhtä kaunis!... yhtä espanjalainen!... siinä -vasta eukko!" - -"Mitenkäs kävi?" kysyi Saara heidän astellessaan ylös rannasta. - -"Hyvin minun, mutta huonosti niiden joiden osakkaana olin. Aina -liian myöhään!... aina toistensa vanavedessä ihan kuin sillit; se on -Aa-vuonon tapa se. Ne ryömiskelevät niin hitaasti kuin kilpikonnat, kun -ei ole ketään heitä komentamassa." - -"Oletko paljon hävinnyt heidän tähtensä, Rejer?" - -"No enpä juuri -- olenhan minä sentään pari kolme tuhatta ansainnut." - -Niin katosi parvi eteisen ovesta sisään tuohon suureen taloon, -jonka siniset kattotiilet ja ikkunat välkkyivät omituisen kirpeässä -keväisessä valossa. - -Sisällä tuvassa käveli Rejer edestakaisin viisi kuusi lasta kerrallaan -käsivarsilla, kaulassa, olkapäillä ja selässä, ja tämä tavanmukainen -temppu sai nytkin osakseen ansaitun huomion. Sitten tarkastettiin -ovenpieleen piirrettyjä mittaviivoja -- siinä oli pää pään vieressä -kirjavana joukkona alkaen vaaleahiuksisista äidinlapsista Rejerin -karhean punaruskean tukan perineisiin. - -Nyt hän istui mukavasti sohvassa Saaran innokkaasti ja iloisesti -kertoessa hänelle kaikki poissaolon aikana sattuneet seikat. - -"... Ja nyt osaa Inger kertoa sinulle Uuteen Testamenttiin asti -Raamatunhistoriaa... ja Teodor Norjan, Ruotsin ja Tanskan maantiedon." - -"Hyvä, hyvä." - -"Ja kuulehan nyt, mitä minä olen puutarhasta ajatellut -- aikonut -laajentaa sen ainakin nelinkertaiseksi! Rupean viljelemään morelleja ja -kirsikoita, kenties omeniakin -- siitä tulee minun liikkeeni." - -"Oikein, Saara -- panehan vain toimeen! Väki liikkeelle! Kun ajattelen -kaikkia näitä raukkoja tässä ympäristöllä -- niin minähän ne sain tähän -sillipuuhaan ryhtymään! Ja kun sitten sattuu hullusti käymään, niin -minä tavallaan olen siitäkin vastaamassa. Vaikka sopii minun kyllä -sanoa", sanoi hän nousten seisomaan "että olen tehnyt voitavani heitä -kohentaakseni. Jos heillä on venheet luonteensa mukaiset, niin köli on -käyrä, keula väärässä, peräsin vinossa, mastot kallellaan ja purjeet -niskassa! -- ja etanan vauhtia siinä liikutaan. Heissä istuva vanha -maamarriainen se vaatii kulkemaan aina koukeropolkuja ja odottamaan, -kunnes kaikki tulee ihan heidän kouraansa, sen sijaan että kävisivät -suoraan käsiksi. Mutta arvaappas, Saara, mitä minä tässä mietin? Ostaa -pieniä metsäpalstoja ja rakentaa jahteja myytäviksi;--se saattaisi -kannattaa!" - -"Silloin sinulla olisi kesälläkin jotakin tekemistä, Rejer; muistathan, -että muuten voit käydä vaivoiksi!" -- nauroi Saara. - -"Niinpä kyllä -- mutta totisesti nyt oli aika ruveta ajamaan -Aa-vuonolaisia kalastuspuuhiin, sillä ne tarvitsevat runsaan -harjotusajan, ne pojat." - -Lämmin, ihasteleva silmäys, joka kohtasi hänen ajatustaan, osotti, että -hänet oli ymmärretty. - - - - -XVI. - -Älä hellitä! - - -Kymmenkunta vuotta elämästä on jälleen kulunut!... - -Hammernäsin honka, joka oli kestänyt niin monta vihurinpuuskaa ja -nähnyt niin monen sukupolven tulevan ja menevän, oli menettänyt toisen -valtavan haaransa. Se seisoi nyt siinä kummullaan revenneenä ja kalvava -aukko rungossaan -- toinen käsivarsi ojossa yhtä vihaisena, ryhmyisenä -ja uhmaavana kuin konsanaan! -- katsellen Hammernäsin lahden rannalta -näkyviä kiiltävän sinisiä kattotiiliä. Siellä oli kaikki kasvamassa, -elämää ja liikettä, joskin hiukan yksinäistä nyt, kun miesväki -talvisaikaan oli taas lähtenyt sillinpyyntiin. - -Mäessä oli ristin rastin suksien ja kelkkain, suurten ja pienten -jalkain jälkiä, -- pojat ja pikkutytöt kävivät joka päivä asioilla -tai tervehtimässä Ottilia-tätiä, joka asui Hammernäsissä "ollenkaan -välittämättä, vaikka talossa kummitteli." - -Ulkosaaristossa oli ranta-aitasta sukeutunut kokonainen suolaamo. Rejer -Juhl oli sijottanut siihen paljon rahoja, mutta oli myöskin saanut -sieltä toisenkin kirkkaan killingin. - -Ja nyt -- keskellä talvea, tiistaina helmikuun 18:na hän oli siellä -ulkona kamalan sään vallitessa. Myrskynpuuskat ravistivat ranta-aittaa -hänen siellä kävellessään, ja alhaalla, pienessä satamassa hänen kaksin -ankkurein kiinnitetty jahtinsa nyki ja keinui niin että vaahto löi yli -laitojen. - -Merisaappaat jalassa hän käveli edestakaisin lattialla sumuisena -aamuhetkenä muutamain miesten nojatessa puolipimeihin seiniin ja -odottaessa määräyksiä. Hän käveli kädet selän takana, ja näkyi kyllä, -että miehen mieli kuohahteli. Uurteiset, terävät kasvot harmahtavine -partatupsuineen olivat kuin luuta, suu tiukasti suljettu. - -Hän ryki ja ryki... - -"Jahti pitää puolensa!" huomautti hänen poikansa Jan. - -Rejer Juhl ei vastannut, käveli vain yhä edestakaisin. - -"No Anders!" -- huudahti hän miehen astuessa sisään. Anders oli hänen -paras nuottapäällikkönsä, "vanhapäällikkö", joka oli ollut saarella -tähystämässä, "luuletko sen kääntyvän etelämpään?" - -"Se on melkein suoraan lounaassa! Pohjoispuolella olevain sulkujen -käy huonosti. Kolme nuottakojua suoraan ulapan suussa -- ne eivät -kestä! Siinä menee tuhansia tynnörejä silliä... voi tulla raskas -päivä Aa-vuonolaisille! Kyllä siinä tarvittaisiin köysiä ja varppeja, -ennenkuin se kestäisi." - -"Pahimmassa pinteessä on Martin Sörhagenin iso sulku", lausui joku. - -Myrsky ravisti taas räystästä. - -"Hyvä, että olemme osakkaina vain toisessa, isä!" - -Rejer kääntyi äkkiä: -- "Hyvä!... hyvä!" toisteli hän vihaisesti. Hän -meni avoimelle ovelle ja katsoi ulos. "Ei ilma nyt niin paha ole, -ettemme parin hyvän miehen kanssa voisi purjehtia tuonne viemään köysiä -ja sen sellaista -- meillähän on päivä hallussamme!" - -Kukaan ei vastannut. - -Rejer käänsi kiukuissaan heille selkänsä. "Hm! hm!" - -Tuuli ravisteli jälleen kattoparruja. Hän katsahti jälleen ulos; koko -saari oli kuin savun vallassa... - -"Koko sillimäärä takaisin mereen... ei, kyllä me lähdemme!" lausui hän -ratkaisevasti. "Häpeällistähän se olisi, jos makaisimme täällä, vaikka -meillä on kaikki tarvittavat vehkeet, ja antaisimme paikkakunnan suuren -siunauksen mennä menojaan. Mitä arvelet, Anders?" - -Anders oli myöntyväinen. - -"Minä lähden mukaan, isä!" sanoi Jan. - -"Sinä jäät tänne!" kuului lyhyt vastaus. - -Kaksi muuta miestä tarjoutui, ja kohta ryhdyttiin lähtövalmistuksiin. - -Jan kuljeskeli rauhatonna rannalla ja uskalsi vihjaista isälle pariin -kertaan, että tuolla pohjoisessa saattoi maihinlasku käydä vaikeaksi. - -Kysyi aika ponnistusta, ennenkuin touvit, köydet, ja nuottavarpit oli -saatu alukseen. - -"Tänään minä _tahdon_ tulla mukaan, isä!" - -Hän oli jo astumassa venheeseen, kun isä, joka seisoi tuhdolla, äkkiä -kääntyi ja tarttuen kuusi-, seitsemänkolmattavuotiasta poikaansa -niskaan lähetti hänet liukkaitten leväin joukkoon rantakivien väliin. -Samassa he lähtivät --. Kolmen miehen keralla Rejer purjehti myötäisen -etelätuulen kiidättämänä läpi vaahdon ja hyrskyjen. Kyllä he kylvyn -saivat! - -Puolenpäivän tienoissa he olivat sulkupaikalla, ja parhaaseen aikaan -he sinne ehtivät. Etenkin isosulku oli ankarassa vaarassa, ja nyt piti -jahdin ilkeästi keikkuessa saada kiinnitetyksi kaikenlaisia köysiä -ja varppeja. Vesitynnöreistä tehtiin kohoja, jotta nuotat paremmin -pysyisivät uimasillaan, ja pieni vara-ankkuri heitettiin tueksi, kun -nuotta oli kiskoutumassa irti kiinnikkeistään. - -Siinä olivat isot summat kysymyksessä; mutta kaikki näytti nyt -jotensakin turvatulta; -- Rejerin jahdilla vain ei ollut tietoa -maihinpääsystä yöksi, ja niinpä heidän täytyi hämärtäessä lähteä -jälleen ulospäin haeskellakseen maihinlaskupaikkaa vuononsuun toisella -rannalla olevilta saarilta. - -Jan käyskeli yöllä huolissaan ja havaitsi myrskyn yhä yltyvän ja -aaltojen aina vain paisuvan, kunnes rajusää kiihtyi siinä määrin, -että katonlappeet alkoivat irtautua ja he saivat kylliksi tekemistä -pitäessään aittaa köysien avulla kohdallaan. Hän tietysti toivoi isän -päässeen johonkin salmeen ja saaneen venheensä maihin. Sisimmässänsä -hän ajatteli, että ukko oli päästä pyörällä ja että hänelle ensi -kerralla oli pantava suitset suuhun. - -Ulkona merellä Rejer Juhl purjehti jahdillaan pitäen ylhäällä niin -monta purjeenkappaletta kuin suinkin voi ja halkoen aaltoja niin että -kaaret natisivat ja kokkapuu värisi! Tuuli oli kääntynyt lännemmäksi, -niin että hänen oli täytynyt yöksi jäädä avoimelle merelle. Majakka oli -koko ajan alahangan puolella; mutta he näkivät sen vain silloin kun -kohosivat aallonpohjasta... - -"Onpa tämä aika pesua, miehet!... sille, joka ei ole tottunut jahdilla -purjehtimaan", sanoi hän, kun he yöllä olivat saaneet pelottavan -hyökylaineen venheeseen -- "mutta onhan meillä korea kynttilä -valaisemassa tuolla rannempana... sinne me emme nyt lähde hyvästäkään -maksusta!" - -Pian kuitenkin huomattiin, että sinne heidän täytyi. - -Myrsky ei enää ollut pelkkää myrskyä, ja tuuli käännähti suoraan -länteen! Suora merituuli ja ulapan aallot! Mikään ei auttanut, ja meren -valkoisena vaahdotessa lähdettiin yön pimeydessä maata kohti... - -"Suoraan päin majakkaa, pojat!" sanoi hän kuivasti. "Se tuntuu nyt niin -leppoiselta, kun se puhaltaa takaapäin. Se lurjus tietää, mikä meitä -edessä odottaa" -- lisäsi hän itsekseen mutisten ja silmäten kohti -rannikkoa. - -"... Kuulehan Anders!" sanoi hän jokseenkin rauhallisena vanhalle -päällikölle, joka seisoi hänen vieressään peräsinpuun luona, -- -"länsituuli oli avuksi Aa-vuonolaisten sillisuluille... ne selviytyvät -nyt mainiosti!" - -"Ky-yllä... ne selviytyvät!" arveli Anders omituisesti korostaen -sanojansa. - -Musta yö, pilviäpiirtävät aallot, korvissa merensavu ja vinkuna ja -edessä -- ikäänkuin esiinsukeltava synkeä, ahdistava aavistus -- jokin -välkkyvä, valkohampainen, kulmikas, tumma reuna... - -"Näyttää paremmalta -- hiukan huuhtelua silloin tällöin ei nyt mitään -haittaa!" Muuttaen suuntaa he purjehtivat edelleen rannikkoa kohti -rajun hyökyaallon aina tavan takaa pyyhkiessä yli kannen. - -Yhä likemmäksi tuli tuo musta, välkkyvä... särmäinen! Kuolema sieltä -irvisteli heille... - -Jokainen pimeästä vilahtava kari sai sydämen pelosta vavahtamaan... - -"Jos tänä yönä on mentävä Herran eteen, niin on ainakin hyvä, että -minulla on suluissa niin vähän omaan laskuuni!" lausui Rejer vanhalle -päällikölle. - --- Nyt alkoi näyttää sellaiselta, että jokainen vaikeni omiin -ajatuksiinsa. - -Rejerin mielessä risteilivät mietteet raskaina ja kalpeina. Tulipa -odottamaton loppu voimakkaalle elämälle!... Täyspätöisiä miehiä -jatkamaan minun työtäni, sekä Jan että Jan Conrad!... Ja Saara -- eikö -hän enää tule minua vastaan laiturille?... Tuli loppu aikaisemmin kuin -olisin suonut! -- elämä on ollut kuin morsiustanssia siitä alkaen kun -hänet sain... Hän nosti öljylakkiaan saadakseen ilmaa! - -Koko elämä oli äkkiä hänen näkyvissään kuin kuvastimessa. - -Nyt oli kiehuvaa tyrskettä molemmin puolin... - -Äkkiä välkähti jotakin kiiltävää suoraan kokan edessä... - -"Ei, tässä käy niinkuin isäukon, kun hän seisoi Aa-vuonon kirkkomäellä -saarnaamassa silliä vastaan -- ei käy päinsä, Anders!" - -Seuraavassa silmänräpäyksessä alus törmäsi. Ilma kohahti valkoiseksi... -hyökyaallot kohisivat heidän ylitseen! - - * * * * * - -Niiden monien hylkylautain ja irrallisten pyöröpuiden joukossa, jotka -tuon helmikuun yön jälkeen ajelehtivat kaikkialle saarien väliin, -olivat kaiketi myöskin karihyrskyissä hajonneen jahdin kaaret ja -lankut. Mutta aivan varmoja oltiin onnettomuudesta vasta sitten, kun -nimilauta viikkoa myöhemmin löydettiin muutamia peninkulmia etelämpään -ajautuneena. - -Jan toi tuon ankaran sanoman aikoen valmistella äitiänsä siihen niin -varovasti kuin suinkin. Mutta äiti tarttui heti häntä käsivarteen, ja -hänen katseensa oli sellainen, ettei sitä voinut koskaan unhottaa; hän -katsoi poikansa mieleen aivan kuin lasin läpi... "Kerro, poikani!... -en ymmärrä mitä sanot, mutta muistan joka sanan... kerro kaikki. -- -tarkoin... kaikki tyynni!" - -Hän kalpeni yhä kertomusta kuunnellessaan -- oli painumaisillaan pöydän -varaan, mutta nousi sitten äkkiä... "Siinäkö kaikki, Jan? Jos olet -jotakin unohtanut, niin sano se minulle." Hän lähti, ja Jan aikoi tukea -häntä. - -"Kiitos, poikani, ei, annahan minun olla yksinäni." Muuta sanomatta hän -sulkeutui huoneeseensa. - -He olivat kovin huolissaan, kun ei hän seuraavana aamunakaan tullut -ulos, ja silloin Jan lähti katsomaan. - -Hän istui siellä aivan rauhallisena ja kalpeana. - -"Tulehan alas ja ryhdy jälleen töihisi, äiti!" - -Hetken hän vielä istui liikahtamatta lattiaan tuijottaen... - -"Sen verran minä luulin isästäsi pitäneeni, etten voisi elää hänen -kuoltuansa. Mutta elämä ei ole sellainen... emmekä me saa jättää kesken -mitä hän on alottanut täällä Aa-vuonolla, Jan!" - -"Niin, minä sain hänen viimeisen varotuksensa, äiti! -- sellaisen -tempauksen, että lensin pitkäkseni... Mutta nyt minulle on selvinnyt, -miksi tuo tapahtui: -- hän ei tahtonut uskaltaa meitä molempia samalle -laudalle... Se merkitsee sitä, äiti, ettei meidän pidä istua täällä -suremassa, vaan tehdä työtä, hellittämättä!" - - - - - - - - -End of the Project Gutenberg EBook of Älä hellitä!, by Jonas Lie - -*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK ÄLÄ HELLITÄ! *** - -***** This file should be named 57571-8.txt or 57571-8.zip ***** -This and all associated files of various formats will be found in: - http://www.gutenberg.org/5/7/5/7/57571/ - -Produced by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen - -Updated editions will replace the previous one--the old editions will -be renamed. - -Creating the works from print editions not protected by U.S. copyright -law means that no one owns a United States copyright in these works, -so the Foundation (and you!) can copy and distribute it in the United -States without permission and without paying copyright -royalties. Special rules, set forth in the General Terms of Use part -of this license, apply to copying and distributing Project -Gutenberg-tm electronic works to protect the PROJECT GUTENBERG-tm -concept and trademark. Project Gutenberg is a registered trademark, -and may not be used if you charge for the eBooks, unless you receive -specific permission. If you do not charge anything for copies of this -eBook, complying with the rules is very easy. You may use this eBook -for nearly any purpose such as creation of derivative works, reports, -performances and research. They may be modified and printed and given -away--you may do practically ANYTHING in the United States with eBooks -not protected by U.S. copyright law. Redistribution is subject to the -trademark license, especially commercial redistribution. - -START: FULL LICENSE - -THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE -PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK - -To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free -distribution of electronic works, by using or distributing this work -(or any other work associated in any way with the phrase "Project -Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full -Project Gutenberg-tm License available with this file or online at -www.gutenberg.org/license. - -Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project -Gutenberg-tm electronic works - -1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm -electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to -and accept all the terms of this license and intellectual property -(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all -the terms of this agreement, you must cease using and return or -destroy all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your -possession. If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a -Project Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound -by the terms of this agreement, you may obtain a refund from the -person or entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph -1.E.8. - -1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be -used on or associated in any way with an electronic work by people who -agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few -things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works -even without complying with the full terms of this agreement. See -paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project -Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this -agreement and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm -electronic works. See paragraph 1.E below. - -1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the -Foundation" or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection -of Project Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual -works in the collection are in the public domain in the United -States. If an individual work is unprotected by copyright law in the -United States and you are located in the United States, we do not -claim a right to prevent you from copying, distributing, performing, -displaying or creating derivative works based on the work as long as -all references to Project Gutenberg are removed. Of course, we hope -that you will support the Project Gutenberg-tm mission of promoting -free access to electronic works by freely sharing Project Gutenberg-tm -works in compliance with the terms of this agreement for keeping the -Project Gutenberg-tm name associated with the work. You can easily -comply with the terms of this agreement by keeping this work in the -same format with its attached full Project Gutenberg-tm License when -you share it without charge with others. - -1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern -what you can do with this work. Copyright laws in most countries are -in a constant state of change. If you are outside the United States, -check the laws of your country in addition to the terms of this -agreement before downloading, copying, displaying, performing, -distributing or creating derivative works based on this work or any -other Project Gutenberg-tm work. The Foundation makes no -representations concerning the copyright status of any work in any -country outside the United States. - -1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg: - -1.E.1. The following sentence, with active links to, or other -immediate access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear -prominently whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work -on which the phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the -phrase "Project Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, -performed, viewed, copied or distributed: - - This eBook is for the use of anyone anywhere in the United States and - most other parts of the world at no cost and with almost no - restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or re-use it - under the terms of the Project Gutenberg License included with this - eBook or online at www.gutenberg.org. If you are not located in the - United States, you'll have to check the laws of the country where you - are located before using this ebook. - -1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is -derived from texts not protected by U.S. copyright law (does not -contain a notice indicating that it is posted with permission of the -copyright holder), the work can be copied and distributed to anyone in -the United States without paying any fees or charges. If you are -redistributing or providing access to a work with the phrase "Project -Gutenberg" associated with or appearing on the work, you must comply -either with the requirements of paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 or -obtain permission for the use of the work and the Project Gutenberg-tm -trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted -with the permission of the copyright holder, your use and distribution -must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any -additional terms imposed by the copyright holder. Additional terms -will be linked to the Project Gutenberg-tm License for all works -posted with the permission of the copyright holder found at the -beginning of this work. - -1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm -License terms from this work, or any files containing a part of this -work or any other work associated with Project Gutenberg-tm. - -1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this -electronic work, or any part of this electronic work, without -prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with -active links or immediate access to the full terms of the Project -Gutenberg-tm License. - -1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary, -compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including -any word processing or hypertext form. However, if you provide access -to or distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format -other than "Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official -version posted on the official Project Gutenberg-tm web site -(www.gutenberg.org), you must, at no additional cost, fee or expense -to the user, provide a copy, a means of exporting a copy, or a means -of obtaining a copy upon request, of the work in its original "Plain -Vanilla ASCII" or other form. Any alternate format must include the -full Project Gutenberg-tm License as specified in paragraph 1.E.1. - -1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying, -performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works -unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9. - -1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing -access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works -provided that - -* You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from - the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method - you already use to calculate your applicable taxes. The fee is owed - to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he has - agreed to donate royalties under this paragraph to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments must be paid - within 60 days following each date on which you prepare (or are - legally required to prepare) your periodic tax returns. Royalty - payments should be clearly marked as such and sent to the Project - Gutenberg Literary Archive Foundation at the address specified in - Section 4, "Information about donations to the Project Gutenberg - Literary Archive Foundation." - -* You provide a full refund of any money paid by a user who notifies - you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he - does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm - License. You must require such a user to return or destroy all - copies of the works possessed in a physical medium and discontinue - all use of and all access to other copies of Project Gutenberg-tm - works. - -* You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of - any money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the - electronic work is discovered and reported to you within 90 days of - receipt of the work. - -* You comply with all other terms of this agreement for free - distribution of Project Gutenberg-tm works. - -1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project -Gutenberg-tm electronic work or group of works on different terms than -are set forth in this agreement, you must obtain permission in writing -from both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and The -Project Gutenberg Trademark LLC, the owner of the Project Gutenberg-tm -trademark. Contact the Foundation as set forth in Section 3 below. - -1.F. - -1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable -effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread -works not protected by U.S. copyright law in creating the Project -Gutenberg-tm collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm -electronic works, and the medium on which they may be stored, may -contain "Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate -or corrupt data, transcription errors, a copyright or other -intellectual property infringement, a defective or damaged disk or -other medium, a computer virus, or computer codes that damage or -cannot be read by your equipment. - -1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right -of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project -Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project -Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all -liability to you for damages, costs and expenses, including legal -fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT -LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE -PROVIDED IN PARAGRAPH 1.F.3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE -TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE -LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR -INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH -DAMAGE. - -1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a -defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can -receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a -written explanation to the person you received the work from. If you -received the work on a physical medium, you must return the medium -with your written explanation. The person or entity that provided you -with the defective work may elect to provide a replacement copy in -lieu of a refund. If you received the work electronically, the person -or entity providing it to you may choose to give you a second -opportunity to receive the work electronically in lieu of a refund. If -the second copy is also defective, you may demand a refund in writing -without further opportunities to fix the problem. - -1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth -in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS', WITH NO -OTHER WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT -LIMITED TO WARRANTIES OF MERCHANTABILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE. - -1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied -warranties or the exclusion or limitation of certain types of -damages. If any disclaimer or limitation set forth in this agreement -violates the law of the state applicable to this agreement, the -agreement shall be interpreted to make the maximum disclaimer or -limitation permitted by the applicable state law. The invalidity or -unenforceability of any provision of this agreement shall not void the -remaining provisions. - -1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the -trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone -providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in -accordance with this agreement, and any volunteers associated with the -production, promotion and distribution of Project Gutenberg-tm -electronic works, harmless from all liability, costs and expenses, -including legal fees, that arise directly or indirectly from any of -the following which you do or cause to occur: (a) distribution of this -or any Project Gutenberg-tm work, (b) alteration, modification, or -additions or deletions to any Project Gutenberg-tm work, and (c) any -Defect you cause. - -Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm - -Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of -electronic works in formats readable by the widest variety of -computers including obsolete, old, middle-aged and new computers. It -exists because of the efforts of hundreds of volunteers and donations -from people in all walks of life. - -Volunteers and financial support to provide volunteers with the -assistance they need are critical to reaching Project Gutenberg-tm's -goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will -remain freely available for generations to come. In 2001, the Project -Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure -and permanent future for Project Gutenberg-tm and future -generations. To learn more about the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation and how your efforts and donations can help, see -Sections 3 and 4 and the Foundation information page at -www.gutenberg.org Section 3. Information about the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit -501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the -state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal -Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification -number is 64-6221541. Contributions to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation are tax deductible to the full extent permitted by -U.S. federal laws and your state's laws. - -The Foundation's principal office is in Fairbanks, Alaska, with the -mailing address: PO Box 750175, Fairbanks, AK 99775, but its -volunteers and employees are scattered throughout numerous -locations. Its business office is located at 809 North 1500 West, Salt -Lake City, UT 84116, (801) 596-1887. Email contact links and up to -date contact information can be found at the Foundation's web site and -official page at www.gutenberg.org/contact - -For additional contact information: - - Dr. Gregory B. Newby - Chief Executive and Director - gbnewby@pglaf.org - -Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg -Literary Archive Foundation - -Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide -spread public support and donations to carry out its mission of -increasing the number of public domain and licensed works that can be -freely distributed in machine readable form accessible by the widest -array of equipment including outdated equipment. Many small donations -($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt -status with the IRS. - -The Foundation is committed to complying with the laws regulating -charities and charitable donations in all 50 states of the United -States. Compliance requirements are not uniform and it takes a -considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up -with these requirements. We do not solicit donations in locations -where we have not received written confirmation of compliance. To SEND -DONATIONS or determine the status of compliance for any particular -state visit www.gutenberg.org/donate - -While we cannot and do not solicit contributions from states where we -have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition -against accepting unsolicited donations from donors in such states who -approach us with offers to donate. - -International donations are gratefully accepted, but we cannot make -any statements concerning tax treatment of donations received from -outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff. - -Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation -methods and addresses. Donations are accepted in a number of other -ways including checks, online payments and credit card donations. To -donate, please visit: www.gutenberg.org/donate - -Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic works. - -Professor Michael S. Hart was the originator of the Project -Gutenberg-tm concept of a library of electronic works that could be -freely shared with anyone. For forty years, he produced and -distributed Project Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of -volunteer support. - -Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed -editions, all of which are confirmed as not protected by copyright in -the U.S. unless a copyright notice is included. Thus, we do not -necessarily keep eBooks in compliance with any particular paper -edition. - -Most people start at our Web site which has the main PG search -facility: www.gutenberg.org - -This Web site includes information about Project Gutenberg-tm, -including how to make donations to the Project Gutenberg Literary -Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to -subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks. - |